• Embed Doc
  • Copy Link
  • Readcast
  • Collections
  • CommentGo Back
 
 
Ohjeenani tässä esitetylle ajattelulle
  joka rannalta peloissaankääntyy mantereelle päin ei tunne tyhjän päällä liikkumistatoisista on mielenkiintoista vatvoa jo olemassa olevaakäännellä tapahtuneita käsissään perustella järkevästianalysoida joitakin, kai harvoja, kiinnostaa enemmän ajatella sitämitä vielä ei olelentää uida ja sukeltaanojata tyhjäänolla hullu tämän maailman silmissä
 ALKU 
 
22.11.1999 Metsätalo luentosali:
E.Saarinen
: Kannattaa todeta kolme tämän vuosisadan teemaa, jotka edelleen ovat osittainnupullaan olevia kysymyksenasetteluja:
•
 
Välineellisen järjen yksipuolisuus – ihmiskuva, jossavälineellinen järki ottaa yliotteen.
•
 
Kysymys toiseudesta, joka on jäänyt samuudenekonomian alle. Voisiko pyrkiä kohti toista ilman,että toiseus menettää toiseuttaan.
•
 
 Naiskokemus.Irigaray anti tätä vasten: Peili, johon voimme katsoa,on syntymä. Toimintatapa ei ole haltuunottamistavaan jotain välitilallisempaa.Kirjan sivuilta:
”Välitila on kummallekin sisään-uloskäynti kuoresta. Toisaalta se tarjoaa kummallekin sekä liikkumisvapauden että mahdollisuuden rauhaisaan paikallaanoloon ilman vangituksitulemisen pelkoa” (Luce Irigaray 1996, 29.)”Paikka koskevaa tutkimusta hallitsee aina liike paikan suhteen.” (Luce Irigaray 1996, 63.)
 
 
Irigarayn lukeminen synnyttää kuvanveden ja kiinteiden kappaleiden toimintalogiikastaihmisen olemisestaja kanssa-olemisestavesi-looginen liittyy ajattelemiseenpuhutaan ajatuksista aaltoinaajatus on vailla muotoa ja silti se onajatus voi ottaa toisen ajatuksen vastaankuin vesi vedeneikä enää voi erottaa alku-ajatusta ja siihen liittynyttäse on ihmissuhteiden kolmannen ulottuvuuden logiikkaakun omistamisen ja omimisen pakko katoaakun voi luoda sitä mitä vielä ei oleja kun voi kehittää ei-olevaakuin tarkentaisi kuvaavälitilallisuus on jotain missävastakohdat voivat toteutua yhtäaikaasiis tila jossavastakohtapareista ei sanotatuo on oikein ja tuo toinen väärinsitä on mahdoton selittää ihmisellejoka ajattelee kuten kiinteistäkappaleista ajatellaanne ovat joko sitä tai tätäne voidaan jakaa osiin tutkia ja analysoidaniitä varten on sääntöjä jotka ovat lukossaja aitauksia jotka ovat kiinteästi maahan lyötyjä
Kirjan sivuilta:
 Filosofia ei ole muodollista tietoa, joka olisi lukkoonlyötyä ja kaikesta tunteesta erillään. Se on rakkaudenetsintää, kauneuden rakastamista, viisauden rakkautta, joka on yksi kauneimmista asioista. Rakkauden tavoin filosofiakin on köyhä, likainen, kaiken ulkopuolella, koditon ja nukkuu taivasalla, mutta hän on hyvin utelias ja kekseliäs, aina tiedonhaluinen noita tai sofisti, välillä kukoistava ja välillä kuolemaa tekevä. (Luce Irigaray1996, 42.) Jokin jähmettyy tila-ajassa silloin, kun häviää elintärkeä välialue ja transsendentaalisuus, joka on elävänä  saavutettavissa.(Luce Irigaray 1996, 45.)
Välitila ei ole tyhjä. Se on tila kertyä, tila tulla ja olla, paikka, joka voi täyttyä. Se eitarkoita omistamista, ei tunkeutumista toisen tilaan vaan uuden tilan synnyttämistä jasyntymistä.
 
 Puolihämärä yksinajattelu on tila, jonne ei toista päästetä. Se tila on tilan negaatio. Tuo ei-tila vallitsee niin kauan kuin toinen on objekti. Yksinajattelun ei-tila tuottaa hämäränkuvitelmia, joissa samuuden logiikka on mahdollinen. Maailmasta tulee objekteineenomistettavissa oleva ja haltuun otettava.Yksinajattelun vastakohta on täydellisestä itsensä omistuksesta luopuminen. Se onmoniulotteista olemista, jonka toiminnoista keskeisimmät ovat liikuttuminen jaantautuminen. Liikutus näyttäytyy monessa merkityksessä – se on: tunteiden kosketus,kehon toiminta tila-ajassa ja eläytyminen niin, että sisäiset virtaukset lähtevät liikkeelle.Kirjan sivuilta:
Seksuaalisuus ja lihallisuuden etiikka edellyttää, että enkeli ja ruumis voivat esiintyä yhdessä. Tällainenmaailma on luotava tai luotava uudestaan… Sukupuolten välisen rakkauden luomiskertomus odottaa yhä tulemistaan, ja sen on ulotuttava kaikkein pienimmästä suurimpaan, yksityisimmästä selkeimmin poliittiseen.On (jälleen) luotava maailma, jossa mies ja nainen voivat uudestaan ja lopultakin asua yhdessä, kohdatatoisensa ja joskus viivähtää samalla paikalla. (Luce Irigaray 1996, 34.)
 
kun kaiku ei vastaaen ole enää varmahuusinko mitäänleikki ei ala vaikka voisitarpeettomien ajatustentuikku valaisee paikkojajoissa kukaan ei käytämä kummallinen maailmahanopettaa sellaiseenettä ei tee mitään tosissaanja heittäytyenkoska silloin on ainasuojassa pilkalta jaleimakirveiltäkeskinkertaisuus onturvallista
of 00

Leave a Comment

You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...
You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...