• Embed Doc
  • Copy Link
  • Readcast
  • Collections
  • CommentGo Back
Download
 
 Johdatus Martin Heideggerin filosofiaan
 Tämän esseen tarkoitus on käsittää Martin Heideggerin filosofian ihmiskäsityssekä hänen filosofiaansa sisältyvä hankala ja kyseenalainen etiikka. Kuitenkinon tarpeellista aluksi käsitellä karkeasti ja yleisluontoisesti koko hänenfilosofiaansa, jotta hänen filosofinen antropologiansa kävisi järkeväksi ajatella.Itseasiassa voidaan ajatella, että koko hänen filosofiansa on keskittynytkysymykseen ihmisestä ja hänen olemisestaan. Ontologiaa ja etiikkaa ei voidamielekkäällä tavalla tässä erottaa. Heideggerin ajattelua kuvaa hyvin termi”täyteläinen”. Tämä tarkoittaa, ettei hänen ajattelunsa mahdu noin tusinallesivulle muuten kuin rajua väkivaltaa tehden. Joudun täten oikomaan hiemanmutkia suoriksi ja sivuuttamaan monia tärkeitä käsitteitä ja teemoja hänenajattelustaan (esim. ihmisen ja eläimen suhde, jota Heidegger tutkiiteoksessaan ”Die Grundbegriffe der Metaphysik”), mutta toivon ettei tämäpuute häiritse lukijaa. Lähestyn Heideggeria hänen hermeneutiikkansa kautta.Martin Heideggerin filosofian lähtökohtana on se filosofian historiallinenhuomio, että perinteisessä filosofiassa oltiin keskitytty pelkkään olevaan ja senloogiseen järjestämiseen. ”Oleminen ja Aika”, joka voidaan nähdä Heideggerinpääteokseksi, alkaa luvulla ”Olemiskysymyksen välttämättömyys, rakenne jaerityisasema” [1] Heidegger aloittaa kysymyksen olemisesta erittelemälläkolme antiikin ontologiaan liittyvää ’ennakkoluuloa’ [2].Ensimmäinen näistä on ’Oleminen’ ’yleisimpänä’ käsitteenä. Olemisen yleisyysei kuitenkaan ole minkään kategorian tai suvun yleisyyttä. Heidegger viittaaAristoteleen ”Metafysiikassa” esittämään lauseeseen ”[…] yksi tai oleva ovatkaikkein yleisimpiä”. Olemisen käsite on jotain joka sisältyy jo kaikkeenolevaan. Ja koska se sisältyy jo kaikkeen olevaan, on se myös kaikkein hämärinkäsite. Olevat aina
 jo
ovat. Toinen ennakkoluulo koskee väitettä, jonka mukaan Olemisen käsite ei olemääriteltävissä. Tämä juontuu suoraan edellisestä ennakkoluulosta. Josoleminen on kaikkein yleisin, on sen määrittely myös hankalaa. Oleminen onaina jo ennen olevaa. Oleminen sisältyy jo itse määrittely-yritykseen.Heidegger itse toteaa: ”Ja aivan oikein […] ’Olemista’ todellakaan voi käsittääolevaksi; […] ’olemista’ ei voi määrittää lukemalla oleva sen ominaisuudeksi.
 
Olemista ei voi määrittämällä johtaa korkeimmista käsitteistä eikä sitä voiesittää alempien käsitteiden avulla.” Heidegger viittaa Blaise Pascaliin, jokasanoo ”Olemisen määrittämistä ei voida suorittaa lankeamatta tähänmahdottomuuteen. Sillä mitään ei voida määritellä aloittamatta ’se
on
…’ Tämäalku saattaa olla ilmaistu tai edellytetty. Niinpä määritettäessä
oleminen
onsanottava ’se
on
…’ ja näin tämän on oltava määrittelyssään. [3] Oleminen eiole Heideggerille
oleva
, jonka voisimme ottaa haltuun ja kuvailla sen piirteet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö oleminen voisi olla aito filosofinenongelma, vaan se tarkoittaa sitä, että oleminen ei ole olevaa eikä sitä voi ottaaloogisesti haltuun. Filosofian tehtävänä on olemisen mielen kysyminen.Kolmas ennakkoluulo on se, että ’oleminen’ on jotenkin itsestään selvä käsite.Sitä, että se on mukana kaikissa maailmaa koskevissa väitelauseissa.”Maapallo
on
pyöreä”, ”Aurinko
on
lämmin”, ”Filosofia
on
vaikea oppiaine”, janiin edelleen. Kolmas ennakkoluulo olettaa, että ’oleminen’ olisi jotenkinintuitiivisesti, ongelmatta käsitettävissä. Tämä on Heideggerin mukaan virhe.Hän väittää, että me jo elämme olemisymmärryksessä. Ymmärrämme joolemisen. Me olemme jo maailmassa, ja siellä toimiminen tuottaa meille joymmärrystä. Tätä Heidegger kutsuu esiymmärrykseksi. Tämä voidaan osaltaanymmärtää suoraan Edmund Husserlin fenomenologiaan kohdistuvaksiimplisiittiseksi kritiikiksi. Heidegger haluaa arvostella sekä Husserlintranssendentaalista että eideettistä reduktiota. Jälkimmäisen Heidegger katsooolevan riippuvainen tästä esiymmärryksestä, esiteoreettisestaennakkoymmärtämisestä. [4] Heideggerille esiymmärrys maailmasta syntyyolemisessa itsessään. Ihminen on aina jo maailmassa. Ihminen ei ole maailmanulkopuolella konstituoimassa maailmaa. Juntusen (1986) mukaan tässä on kysesiitä, että Heidegger antaa fenomenologialle hermeneuttisen sisällön:ymmärrämme maailman jo ennen kuin sitä ”tulkitsemme” tai ”havaitsemme”.Palaan Heideggerin fenomenologiaan myöhemmin.Näiden kolmen ennakkoluulon johtopäätökseksi Heidegger toteaa, että vastausolemiskysymykseen puuttuu ja että tämä kysymys on hämärä. [5] Heideggerkytkee itsensä tässä kantilaiseen transsendentaaliseen filosofiaan sanoessaan,että ”filosofisten peruskäsitteiden alueella ja erityisesti ’olemisen’ käsitteenkohdalla on arvelluttavaa vedota itsestäänselvyyteen, mikäli analyysin
 
(’filosofisen tehtävän’) ilmeisenä teemana on ’itsestäänselvä’ ja vain se –’yleisen järjen kätketyt arvostelmat’ (Kant)” [6] Heidegger päätyykinmuotoilemaan ja työstämään itse kysymyksenasettelua, olemiskysymyksenmuodollista rakennetta. Sen esitteleminen tässä on äärimmäisen tärkeää, jottavoisimme ymmärtää Heideggerin filosofian perusteet ja siten myös hänenihmiskäsityksensä perusteet. Hänen ihmiskäsityksensähän on esseeniensisijainen mielenkiinnon kohde.
Olemiskysymyksen hermeneutiikka
Olemiskysymyksen muodollisen rakenteen esittelemisen Heidegger aloittaapaneutumalla kysymisen teemaan, hänen ajattelunsa hermeneuttiseenytimeen. ”Kaikki kysyminen on etsimistä”, Heidegger aloittaa. [7] Tarkemminsanottuna kysyminen on aina
 jonkin
etsimistä, sillä kysyminen sisältää ainaitsessään jo
kysytyn
. Tämä on mahdollista siksi, että me aina jo olemmemaailmassa, ja meillä on maailman olioista ja olemisesta itsestään aina jo jokinesiymmärrys. Siksi kysymyksemme sisältää hämärästi ja potentiaalisesti joitsessään vastauksen. Tätä esiymmärrystä kuvaa hyvin esimerkki opiskelijasta, joka ei luennolla osaa kysyä yhtään mitään. Hänellä ei ole aiheesta mitäänymmärrystä. Sen sijaan opiskelija, joka kykenee kysymään aiheesta edes jotain,on selvästikin saanut aiheesta edes pienen esiymmärryksen poikasen. Kuinkatäsmällinen kysymys on, implikoi sen kuinka syvällä ymmärtämisessämmeolemme.Kysyminen on aina myös intentionaalista. Kysyminen sisältää sen, mihinkysymyksessä on tähdätty. Tästä johtuu myös Heideggerin tekstien rakenne:hän aloittaa kysymisen aina uudestaan ja uudestaan, joka kerta hieman eritavalla. Tärkeää on kysyminen itsessään, ei vastaus. Leena Kakkori onartikkelissaan ”Totuuden ongelma – totuus avautumisena ja paljastumisenaMartin Heideggerin filosofiassa” [8] havainnollistanut Heideggerinhermeneutiikkaa oivallisesti:”Yksi Daseinin [täällä-olon, omaa olemistaan kysyvän olevan, karkeasti ottaenihmisen] olemista rakentavista tavoista on ymmärtäminen. Heidegger kutsuu
of 00

Leave a Comment

You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...
You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...