• Embed Doc
  • Copy Link
  • Readcast
  • Collections
  • CommentGo Back
Download
 
Armosta ja synnistä
TK Juha Leinonen juha.leinonen@helsinki.fi6. maaliskuuta 2009
I
Kukaan ei voi uskoa, ellei tahdo
, kirjoitti p. Augustinus. Tarkastelen tässä lyhyessäkirjoitelmassa Jumalan armoa ja pelastetuksi tulemista tahdon kautta. Jumala tahtoopelastaa kaikki ja käyttää siinä armoaan. Aloitan muutamalla taustoittavalla määritte-lyllä.Ensinnäkin, on muistettava, mikä on armon ja laupeuden ero. Laupeus on Jumalanhyvyyttä ja sitä, että Hän osoittaa meille hyvyyttään, että Hän lähettää meille armon-sa. Armo puolestaan on meissä vaikuttava Jumalan voima. Armo ei tarkoita "AnsiotonRakkaus Minun Osakseni", vaan se on jumalallinen voima, joka annetaan armonvä-lineiden kautta ja joka vaikuttaa meissä kaiken hyvän. Armo on jumalallista energiaa,Jumalan toiminto, joka vaikuttaa. Voidaan puhua erilaisista armoista, sillä Jumala tekeemitä kulloinkin tahtoo.Toiseksi, tämä armo välitetään ensisijaisesti evankeliumin ja Kirkon pyhien sakra-menttien kautta. Ne ovat armonvälineitä, joita käyttäen Jumala välittää armoaan, ku-hunkin välineeseen sille sopivalla tavalla. Evankeliumi kuultuna ja saarnattuna välittääarmoa. Kasteessa armo välitetään veden kautta; konfirmaatiossa, sairaiden voitelus-sa ja vihkimyksen sakramentissa se välitetään kätten päälle panemisen ja öljyn kaut-ta; avioliitossa molemminpuolisen suostumuksen kautta; ripissä absoluutio välittää ar-mon; ehtoollisessa armo tulee leivän Kristuksen ruumiin ja veren kautta. Kukin näistäsakramenteista välittää sille ominaisen armon, sillä Jumalan lupauksen mukaisesti Häntoimii eri tavalla kunkin sakramentin kautta.Toissijaisesti voidaan myös nähdä siunausten, vihkimysten, rukousten ja katumuk-sen toimivan armonvälineinä. Ne eivät kuitenkaan itsessään välitä armoa, vaan valmis-tavat armon vastaanottamiseen. (KKK 1667–1673)Kolmanneksi, pahaa tahtova ihminen ei tahdo hyvää. Syntiinlangennut ihminen, jota Jumala ei ole kääntänyt, tahtoo pahaa, sillä hänen tahtonsakin on langennut. Hänei voi itse kääntyä, koska hän ei tahdo kääntyä. Hän ei voi tulla hyvää tahtovaksi, koskahyvän tahtominen on itsessään hyvää. Pahaa tahtoessaan hän ei tahto hyvää, eli hän eitahdo tahtoa hyvää, eikä voisikaan, ilman jumalallista vaikutusta.Neljänneksi, on muistettava, että syntejä on erilaisia ja niillä on ero vakavuudessa.Kaikki synnit eivät ole yhtä painavia! Sille, joka ei ole kääntynyt, ovat kaikki synnitkuolemansyntejä ja ne pitävät hänet edelleen pahaan kääntyneenä. Sille, joka on armon1
 
tilassa, on kuitenkin kahdenlaisia syntejä: kuolemansyntejä ja veniaalisyntejä. Pelaste-tuille lievät synnit eli veniaalisynnit eivät aikaansaa heidän lankeemustaan, vaikkakinvahingoittavat heitä ja heidän suhdettaan Jumalaan sitä kuitenkaan kokonaan rikkomat-ta. Hekin voivat kuitenkin kääntyä pois Jumalasta kuolemansynneillä, jotka rikkovatheidän uskonsa Jumalaan ja heidän rakkautensa Häneen. Veniaalisyntikin voi kasvaakuolemansynniksi, jos se jätetään huomiotta.Tunnustuskirjojen vakaa kanta on, että vanhurskauttava ”usko ei esiinny rinnankuolemansynnin kanssa”, vaan tämä usko ”saa aikaan hyviä hedelmiä” (Apol. IV,
UskoKristukseen vanhurskauttaa
).Nykyluterilaisuudenredusoitukantaon,ettäainoakuole-mansynti on epäusko. Jos näin olisi, aivan turhaahan olisi puhua siitä, että usko eiole siellä, missä on epäuskoa, tämähän on jo määritelmien perusteella selvää. Mei-dän on pitäydyttävä vanhassa kuolemansyntien ja veniaalisyntien jaottelussa. Kuole-mansynneiksi ei luettako niitä seitsemää, jotka tuolla nimellä usein kulkevat, muttaovatitseasiassapääpaheita.Siinä,missäTunnustuskirjatpuhuvatuskonsammumisesta,roomalaiskatolinen opetus puhuu ennemmin rakkaudesta: ”Kuolemansynti on raskasrikkomus Jumalan lakia vastaan ja sellaisena se tuhoaa jumalallisen rakkauden ihmisensydämessä.” (KKK 1855)
II
Nyt on puhuttava siitä, mistä on aikomukseni ollut kirjoittaa, nimittäin siitä, kuinka Ju-mala tuo ihmiset kääntymykseen ja pelastukseen. Syntiinlankeemuksen perusteella onselkeää, ettei ihminen pysty itse itseään kääntämään Jumalan puoleen. Hän ei ensin-näkään tunne Jumalaa, eikä hän tahdon olleena pahaan kääntyneenä pysty sitä hyväänkääntämään, vaikka Hänet tuntisikin.Kun nyt Jumala tahtoo kääntää ihmisen tahdon hyvään ja pelastaa hänet, hän lähet-tää armonsa, jonka tuo meille armonvälineissä toimiva Pyhä Henki. Ensimmäinen ar-monväline aikuisille on pyhä evankeliumi, jonka kuuleminen saa heidät tulemaan kään-tymykseen. Kirkoissamme vallitseva tapa on kuitenkin lapsikaste, jolloin ensimmäinenarmonväline on usein kasteen pyhä sakramentti.Ensimmäinenarmotarkoittaasitä,ettäkunlangenneessatilassaolevaihminentuleearmon vaikutuksen alaisuuteen. Pyhä Henki armollaan kääntää hänen tahtonsa pahas-ta hyvään. Tämä on kääntymys, uudestisyntyminen ja vanhurskauttaminen, jonka saaaikaan yksin ja omalla työllään – toisin sanoen, monergistisesti – Jumala. Tässä ei oleihmisellä mitään tekemistä; eihän hän voi pahaa tahtovana kääntää tahtoaan hyvään.Kun nyt Jumala on kääntänyt ihmisen puoleensa, ihminen voi tehdä yhteistyötä(synergia) tämän armon kanssa ja siihen hänet on kutsuttu. Yhteistyössä armon kanssahänen vanhurskautensa ja pyhyytensä kasvaa ja hän juurtuu yhä enemmän Jumalaan jaHänen rakkauteensa. Rakkaus alkaa vaikuttaa hänessä ja hän alkaa tehdä armon kanssayhteistyössä hyviä tekoja, armon hedelmiä. Luterilainen tunnustus puhuu nimenomais-esti uskosta vanhurskauttavana. Esitykseni perusteella siis Jumala herättää ihmisessäuskon, ja tämä uskon herättäminen on tahdon kääntäminen hyvään. Niinpä siis se tapa, jolla Pyhä Henki kääntää ihmisen tahdon, on juurikin uskon herättäminen.2
 
III
Sakramentin halveksunta kadottaa, ei sakramentin puute. Sakramentin halveksunta onkadottavaa, koska se on Jumalan armon halveksuntaa, sen saman armon halveksuntaa, joka meissä vaikuttaa pelastuksen. Niinpä armon vaikuttamina kaikkia kääntymykseentulleita kutsutaan kasteelle tai ripille. Se, joka ei ole vielä Kirkon jäsen, kastautuu jasiinä puhdistuu kaikista synneistään. Jos katekumeeni tai vauva kuitenkin kuolee en-nen kastetta, ei kasteen puutteesta voida päätellä, että hän on kadotettu. Katekumeenipelastuu sen ensimmäisen armon perusteella, jolla Jumala hänet kasteelle kutsui. Vau-van kohdalla tilanne on mutkikkaampi, koska hän ei ole voinut ymmärtää evankeli-umia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö evankeliumi silti voisi hänessä salatullatavalla vaikuttaa ensimmäistä armoa ja kääntymystä.Kaste siis seuraa kääntymystä. Jos jostain syystä vauva kastettaessa ei ole vieläevankeliuminvaikutuksestakääntynyt,kastevedessähänelleannettavaarmoviimeistäänsaasenaikaanjaottaaJumalankansan,Kirkon,yhteyteenKristuksenruumiinjäseneksi ja puhdistaa kaikesta synnistä. Näkymätön armo on saanut aikaan ihmisessä näkymät-tömän kääntymyksen, joka alkaa vasta vähitellen tuottaa hedelmiä, joista ensimmäi-nen on armon ääreen hakeutuminen. Emme saa tuomita ketään kasteelle hakeutuvaa, ja väittää, ettei Pyhä Henki ole antanut heille armoaan, vaan heille tulee antaa kasteenarmo, jotta armo vaikuttaisi yhä enemmän heidän pelastustaan.Kaste on kuitenkin ainutkertainen. Jos se on kerran saatu ja sen armosta on langettupois, tulee langenneen sen sijaan hakeutua ripille. Tämän hakeutumisen saa tietenkinaikaan ensimmäinen armo. Jos kastettu kristitty, vaikkakin synnin tilassa, kuolee ilman,että saisi rippiä, ei hän ole kadotettu, vaan pelastuu sen ensimmäisen armon avulla, jonka Pyhä Henki on hänelle antanut ja joka on vaikuttanut hänessä ripittäytymisenhalun.Me ihmiset emme näe näkymätöntä, sisäistä armoa, joka vaikuttaa ihmisissä, em-mekä siksi voi ketään myöskään tuomita. Emme voi nähdä, puuttuuko joltain armo, t.s.onko hän kääntynyt vai ei, mutta voimme nähdä armon sen sitoutuessa merkkeihin jaluottaa siihen, että nämä merkit, sakramentit, todella välittävät armon.Kaste ja rippi ovat siis ensimmäisen armon merkkejä ja toisaalta sen välittäjiä.Toisaalta ensimmäinen armo on saanut ihmiset kääntymykseen ja hakeutumaan näi-den kahden pyhän merkin ääreen, eli toisaalta he ovat jo vanhurskautettuja, muttatoisaalta vasta nämä kaksi pyhää merkkiä välittävät ensimmäisen armon ja vapauttavatsynnistä, joka estää meitä olemasta Jumalan yhteydessä. Näiden sakramenttien kauttakääntyneet tulevat tai palaavat Kirkon yhteyteen, jonka täydellisin merkki on eukaris-tian kaikkeinpyhin sakramentti. Eukaristian sakramenttia ei ole tarkoitettu varsinaisestikääntymyksen sakramentiksi, kuten kaste ja rippi, vaan se on tarkoitettu Kirkon yhtey-dessä oleville tämän yhteyden näkyväksi merkiksi ja todellisuudeksi.
Niitä vastaan, jotka halveksivat kasteen pyhää sakramenttia
Olen tässä esityksessäni puhunut ensimmäisestä armosta ja Kirkon yhteyteen tulemis-esta ja myös kääntymyksen kahdesta sakramentista, kasteesta ja parannuksesta. Olen jo hieman puhunut siitä, kuinka sakramentin halveksunta kadottaa, mutta ei sen puute.Olen kirjoittanut siitä, kuinka tämä koskee niitä, jotka ovat hakeutumassa kasteelle tai3
of 00

Leave a Comment

You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...
You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...