• Embed Doc
  • Copy Link
  • Readcast
  • Collections
  • CommentGo Back
Download
 
 – Fides 08/2009
Artikkeleita
Hengellistä jamateriaalista varus-tautumista
Soitin tätä haastattelua
mieiessäni piispaksi vali
-
tulle isä Teemu Sipolle SCJpari kertaa, ja hän vastasiensin Saksasta, sien Roo
-
masta. Tapasimme Helsin
-gissä 21.7.
”Isä Teemu Sippo, olee mat
-
kustellut ahkerasti valmistau
-
tuessanne piispaksivihkimi
-
seen.”
”Ensin kävin Puolassa, ta-paamassa piispa
Józef Wró
-belia
SCJ kutsuakseni hänetpiispaksivihkimiseen. Vie-timme siellä pari päivää yh-
dessä, ja hän myös lahjoii
minulle piispanristin. Häntulee tilaisuuteen mielellään ja on lupautunut toimimaanvihkijänäni. Päävihkijä onkardinaali
Karl Lehmann
 , japiispa Wróbel on ensimmäi-
nen kanssavihkä. Toiseksikanssavihkäksi tulee Köö
-penhaminan piispa
Czes
-
law Kozon
 , joka edustaaPohjoismaiden piispainko-kousta.””Puolan-matkan jälkeenvietin viikon Saksassa. Ha-lusin siellä rauhassa lukea ja
hiljentyä ja mieiä piispana
olemista, piispan tehtäviä.Viimeiseksi matkustin muu-tamaksi päiväksi Roomaan,missä kuljimme yhdessämonsignore
Tuomo T. Vim-
parin
kanssa hankkimassaniitä tarvikkeita, joita piispatarvitsee. Yhdessä kaupassa,kun kokeilin hiippaa pää-häni, herätin ihmisissä huo-miota”, isä Sippo nauraa.
”Tämä varustautuminenoli aika jänniävää, eikä se
tapahtunut ihan käden kään-teessä. Roomassa on monta
liikeä, jossa näitä tuoeitaon tarjolla, ja oli etsiävä neitseä miellyävät. Saimme
lopulta kokoon kaiken, mitätarvitaan, hiippoja, zucchet-
toja eli pieniä violeeja pää
-hineitä, vielä toisen ristinsekä arkisormuksen. Sutaa-nit on tehtävä räätälintyönä,kahta sutaania varten otet-tiin siis mitat. Lisäksi tarvit-sin joitakin liturgisia tarvik-keita. Monsignore Vimpari
oli tässä korvaamaomana
apuna.”
”Olee ensimmäinen suoma
-
laissyntyinen katolinen piispalähes 500 vuoteen. Millaisinanäee edellytyksenne aloiaa piispan tehtävät tässä hiippa
-
kunnassa nimenomaan suoma
-
laisena?”
”On ihan samantekevää,minkä maalainen piispa on.
Tehtävä on vastuullinen javaativa, ja olen oanut sen
vastaan nöyrin mielin. Olentietysti samalla kiitollinen ja iloinen, pidän nimitystä
luoamuksen osoituksena.
Pyydän Jumalan siunaustatehtävään, ja siihen tarvi-taan paitsi vihkimystä myöshiippakuntalaisten esiruko-uksia.”
”Totta kai minulle on
suuri etu, kun osaan kieltä.Pääosin kaikki kuitenkinhiippakunnassa tapahtuu
suomeksi. Toinen etu on,eä minun ei tarvitse ope
-
tella tämän maan kuluuria,
konventioita, käytöstapoja ja mentaliteettia. Minusta
tuntuu myös, eä suomalai
-
set oavat minut avosylin
vastaan, olenhan monille jo
pitkältä ajalta tuu.””Kommunikaatio muiden
kirkkokuntien kanssa on yk-sinkertaisempaa suomalai-selle. Myös yhteiskunnalli-sesta näkökulmasta kirkolle
voi olla etua siitä, eä olen
suomalainen: kirkollammeon nyt suomalaiset kasvot.Samaan hengenvetoon ha-
luan kuitenkin sanoa, eäolen hyvin iloinen siitä, eä
meillä on niin paljon eri kan-sallisuuksia. Se on meillesuurenmoinen rikkaus. Ra-kastan tätä hiippakuntaa, joka on niin värikäs ja jossaon niin paljon hyviä maa-
hanmuuajia. He ovat myös
meille suomalaisille jatku-vasti esikuvina katolisessa
elämässä. Kaikki ovat tässä
hiippakunnassa samanar-voisia. Olen piispa kaikille,tulkoot he mistä maasta ta-hansa.”
”Mitä apua pitkä sielunhoito
-
kokemus antaa Teille piispantehtävään?”
”Tunnen tämän kirkon to
-dellisuuden, mistä syntyyeräänlainen realismi toimin-taani piispana. Olen oppinuttuntemaan ihmisten tilan-teet myös niissä osissa maa-ta, missä kirkko on kaukana.
Tämä kirkko ei ole Italiassatai Amerikassa tai Irlannissa
vaan se on täällä Suomessa.
Kun tuntee pastoraalisen ti
-lanteen, pystyy näkemään,missä asioissa olisi tarpeenedistyä ja mitkä ovat reaali-set mahdollisuudet.””En väheksy sitä, että joku tulee piispaksi yliopis-tomaailmasta. Hänellä ontoisenlaiset vahvuudet: opil-
lista ja teoreeista osaamis
-ta. Sekin on tärkeää piispantehtävässä. – Minähän olendiplomiteologi, eli katsonitselläni olevan ihan hyvätopinnot takana. Myös jatku-va toimiminen ekumeeni-sessa kanssakäymisessämuiden kirkkojen kanssa onvaatinut teologista tietämys-tä ja perehtymistä.”
”Kiinnostiko yliopistoura Tei
-
tä?”
”Kyllä se kiinnosti. Juuri
kardinaali Lehmann, joka
siis tulee Turkuun konsek
-roimaan minut, on vanhadogmatiikan professorini.
Hän aikanaan ehdoi, eä
 jatkaisin tohtorinväitökseen.Olin kuitenkin ollut silloin jo niin pitkään Saksassa,
eä halusin palata Suomeenmieimään, jatkanko vai en.Sien tehtävät täällä veivät
mukanaan, jäin seurakunta-työhön. Lehmann oli vähän
peynyt”, isä Sippo hymyi
-lee.
”Millainen piispa haluae Hel
-
singin hiippakunnalle olla?”
”Haluaisin olla paimen, joka yhdistää laumansa ja
huolehtii siitä niin, eä se
voi mahdollisimman hy-
vin ja eä sen keskuudessa
vallitsee rauha ja sovin-to. Sitä pidän ensiarvoisentärkeänä. Paimenen rooliin
liiyy isän rooli, ei ole kyse
vain komentamisesta, vaan
hyvä paimen osoiaa isänrakkaua laumaansa koh
-taan.”
”Toisaalta piispa on myös
 johtaja. Hänen tehtäväänsä
kuuluu opeaminen ja evan
-keliumin saarnaaminen.
Tehtävä on hyvin vaativa,
piispan on oltava ikään kuin
Kristuksen sainen, paime
-nena johtaja ja silti kaikessa
palvela. Tähän paimenentehtävään liiyy olennaises
-ti lauman kuunteleminen.”
Piispana tässä ajassa
”Mitä asioita katolisen kirkonuskossa, opissa ja perinteessä pidäe tärkeänä korostaa juuritässä ajassa?”
”Evankeliumi on aina ja jo-kaisena aikana tärkeä, se eikoskaan muutu. Evankeli-umia täytyy julistaa jatku-vasti.””Olen ottanut piispan
tunnuslauseekseni CHRIS
-
TUS FONS VITAE, Kristus
elämän lähde. Juuri täs-sä ajassa haluaisin kutsua
ihmisiä Kristuksen luo,
ammentamaan häneltä to-
tuua, armoa, pyhyyä jaelämää. Tunnuslauseeni onkutsu: tulkaa Kristuksen luo
 ja ammentakaa häneltä. Sitäme tällä hetkellä tarvitsem-
me ja kaipaamme. Tähänliiyy Kristuksen oman esi
-merkin seuraaminen. Ei vainoteta häneltä vastaan armoa
 ja rakkaua ja elämää, vaan
Paimen johtaa,kuuntelee ja yhdistää
Monet haasteet odottavat piispa Teemu Sippoa
Teemu Jyrki Juhani Sippo
on syntynyt Lahdessa 20.5.1947.Teemu Sippo liittyi katoliseen kirkkoon vuonna 19. Hän antoi ensim-mäiset lupaukset Jeesuksen pyhän sydämen pappien veljeskunnassa (SCJ =Congregatio Presbyterorum a Sacro Corde Jesu) vuonna 1970. Hän opis-keli teologiaa Saksassa Freiburgin yliopistossa, mistä hän valmistui 197.Sippo vihittiin diakoniksi 8.1.1977 Tampereen Pyhän ristin kirkossa japapiksi 28.5.1977 Pyhän Marian kirkossa Helsingissä. Sen jälkeen hänon toiminut Jyväskylän ja Helsingin seurakunnissa, muun muassa pitkäänPyhän Henrikin katedraaliseurakunnan kirkkoherrana. Hän oli Katolisentiedotuskeskuksen johtaja vuosina1982-1985.Isä Sippo toimi viime vuodet piispanvikaarina ekumeenisia asioita varten. Jovuodesta 1979 alkaen hän on toiminut Suomen Ekumeenisen Neuvostonpaikallisen ekumenian jaostossa ja edeltäjänsä, piispa Józef Wróbelin SCJohella SEN:n hallituksen jäsenenä vuodesta 2002 alkaen.Isä Sippo valittiin Helsingin katolisen hiippakunnan asiainhoitajaksi 2.7.2008piispa Wróbelin saatua nimityksen Lublinin apulaispiispaksi Puolaan.Paavi Benedictus XVI nimitti Teemu Sipon Helsingin hiippakunnan piispaksi10..2009. Hänet vihitään tehtävään Turun tuomiokirkossa 5.9.2009.
 
Fides 08/2009 – 7
Artikkeleita
pyritään samankaltaisuu-teen hänen kanssaan, todel-la seuraamaan häntä. Siihen
liiyy korkea eeinen ulot
-tuvuus. Silloin voimme ollamaan suola tai valo muilleihmisille, niin kuin meitä ke-hotetaan olemaan.”
”Siirrytään tämän hiippakun
-
nan arkitodellisuuteen. Mitkäovat Teiltä kiireisintä päätök
-
sentekoa ja toimenpiteitä vaa
-
tivia asioita?”
”Pastoraalisista kysymyk-
sistä polavimpia on huo
-
mion kiinniäminen nuori
-
soon ja lapsiin. On mietiä
-vä, millä tavoin lapsemme januoremme voivat saada pe-rinnöksi katolisen uskon jakasvaa katolilaisina hyväänelämään. Miten he saisivatkirkosta elämäänsä jotakinolennaista ja haluaisivat elääkirkon yhteydessä.”
”Toinen tärkeä asia on,
miten ylipäätään saammeihmiset kootuksi kirkkoon ja tuntemaan, että kirkko
on heidän kotinsa. Tämä
on aika haasteellista, koskaolemme kasvava kirkko jameillä on paljon maahan-
muuajia ja koska monilla
seuduilla on todella pitkät
matkat kirkkoon. Tähän
välttämättä liittyy tarvesaada uusia seurakuntia.Pääkaupunkiseudulla olisiuuden seurakunnan tarve,samoin Pohjanmaalla, missäon jo aika paljon katolilaisia.Muuallakin on mahdollistanähdä vastaavia tarpeita,
esimerkiksi Turussa on kir
-
kossa täyä.””Uusien seurakuntien
tarpeeseen liittyy uusienpappien tarve. Ja seura-kuntien perustaminen ontaloudellinenkin kysymys.
Kun taloutemme perustuu
vapaaehtoisiin kolehteihin
 ja lahjoituksiin, tuntuu, eä
emme koskaan selviä näistäongelmista. Olen puhunuteri yhteyksissä siitä, ettämeillä pitäisi olla jäsenmak-
su, joka kerääisiin henki
-löverotuksen yhteydessä.
Tämä malli toimii jo Ruot
-sissa. En näe muita mah-dollisuuksia talouden saa-miseksi pysyvästi kuntoon.Onneksi meillä on joitakin
suuria hyvänteköitä kuten
Ansgar-Werk ja Bonifatius-
werk, jotka auavat meitä
Saksasta. Heidän apunsatulee jatkossa pienenemään.Meidän pitäisi itse pystyävastaamaan asioistamme,koska Suomi on hyvinvoin-tivaltio, jossa asiat yleisestitoimivat. On erikoinen tilan-
ne, eä katolisessa kirkossane eivät toimi. Tässä on yksi
keskeinen haaste.”
”Sien voisi vielä mainita,eä meillä ei ole vielä suo
-menkielistä rukouskirjaa. Sevoisi olla saatavissa aikaanmelko piankin. Samoin uusilaulukirja olisi mahdollistasaada lähitulevaisuudessa.Myös kansan messukirjatarvitaan.””Meidän täytyy myös ke-
hiää Fides-lehteä, niin eä
se olisi mielenkiintoinen ja kertoisi monipuolisestiomasta hiippakunnasta jamuusta katolisesta maail-masta. Se on tärkeä side ka-tolilaisten välillä.”
”Mistä pappeja sien voisi tul
-
la? Onko kotimaisia kutsumuk
-
sia mahdollista kannustaa?”
”Meillähän on RedemptorisMater -seminaari Espoon
Myllyjärvellä. Toivomme,eä se auaa meitä vähitel
-
len kasvaamaan pappien
määrää. Edelleen katsom-me myös SCJ-pappien suun-taan, lähinnä Puolasta voisi
uusia pappeja tulla. Sien
meillä on dominikaaneja;katsotaan, mikä siitä suun-nasta olisi mahdollista...Onneksi meillä on nyt myöskutsumuksia seurakunnis-sa: on kaksi vietnamilais-taustaista nuorta suoma-laista miestä, jotka ovat jo
valmiita teologeja, ja sien
on muitakin suomalaisia, jotka mielellään haluaisivattulla papeiksi.”
”Mua on hyvä usein ja
 jatkuvasti rukoilla pappis-kutsumusten puolesta tässähiippakunnassa.”
”Mitä nuorisotyön saralla toi
-
voe tapahtuvan? Onko jon
-
kinlaista uua strategiaa mie
-
tiy?”
”Nuorisotyö tapahtuu pal
- jolti seurakuntien tasolla.
Siinä tarviaisiin vain uut
-ta innostusta, ihmisiä, jotkahaluavat tehdä jotakin nuor-ten hyväksi, olkoot nämä
ihmiset sien kirkkoherrojatai maallikoita. Nuorisotyö
voi olla hyvin monimuotois-ta. Minusta sekin on hyvää
nuorisotyötä, eä on mes
-
supalveloita, ja näille mes
-supalvelijoille järjestetäänsitten yhteistä ohjelmaa.
Tällaista onkin jo seurakun
-nissa.””On mahdollista, ettämeillä tulevaisuudessa jär- jestetään vastaavaa toimin-taa kuin on luterilaisten
rippikoulu. Tarkoitan, eä
nuoria kutsutaan enemmänyhteen ennen vahvistuksensaamista, leireille tai muu-ten ryhmiin. Se on yksi mah-dollisuus.”
Monimuotoisuus on
rikkaua
 
”Mitä ajaelee hiippakunnas
-
sa toimivista monista maallik
-
koryhmistä? Joidenkin ryhmi
-
en välillä on ollut havaiavissakeskinäistä epäluuloa ja kitkaa.Onko tämä hankala hiippakun
-
ta?”
”Kirkossa on paljon erilai
-sia ryhmiä, suuntia ja teitä.Se kuuluu tavallaan kirkonolemukseen, että tällaisia
on, eä uusia syntyy ja jot
-kut vanhat väistyvät pois.Esimerkiksi on paljon sään-tökuntia ja myös maallik-
koyhteisöjä. Näen tämän
ennen muuta rikkautena.
On hyvä, eä ihmiset yh
-teisöissä saavat hengellistäravintoa ja sen lisäksi inhi-millistä kanssakäymistä, jälkimmäistähän ei välttä-
mää seurakunnissa riiä
-vässä määrin löydy. Monelleon helpompaa oppia tun-temaan kirkkoa erilaisten
karismojen mukaan. Tämä
kaikki on hyvää.”
”Eri asia on sien, jos yh
-teisö pitää omaa joukkoaan
parempana kuin muut. Tä
-hän sanoisin apostoli Paa-
valin sanoin: kunnioiakaatoinen toistanne. Toistenne
kunnioittamisessa kilpail-kaa! On kristillisen uskonvastaista, jos kaikkiin näi-hin karismoihin ei liitykään
toisten kunnioiaminen jatoisten rakastaminen. Kaikki
me olemme Jumalan lapsia, ja kaikki me yhdessä muo-dostamme kirkon. On pal- jon katolilaisia, jotka eivätkuulu mihinkään ryhmään, ja he ovat yhtä tärkeitä. Ryh-mät toimivat hyvin, jos ne
aseuvat palvelemaan ko
-
konaisuua, jos ne katsovat
koko seurakunnan parasta ja edistävät koko katolisenhiippakunnan toimintaaSuomessa.”
”Mikä on pastoraalineuvostonrooli?”
”Piispa Verschuren vastasi joskus jollekin kysyjälle leik-kisästi: pastoraalineuvostontehtävä on arvailla, mitämieltä piispa on.” Piispa Sip-
poa hymyilyää. ”Tämä on
tietysti karrikoitua. Muttausein piispalla ja papeilla onlaajempi kokonaisnäkemysasioihin, kun taas maallikot
saaavat tuntea, eä heidän
tietämyksensä ei riitä arvi-oimaan kaikkia asioita. Pas-toraalineuvostolla on tärkeätehtävä impulssien antajana, ja tietysti ennen kaikkea sentehtävä on edustaa maalli-koita, kun yhdessä pappien ja piispan kanssa luodaansuuntaviivoja hiippakun-nan pastoraaliselle toimin-
nalle. Miltä se sien näyääkonkreeisesti – odotan hy
-vin kiinnostuneena pasto-raalineuvoston ensimmäistäkokoontumista.”
”Miten hiippakunnallista tie
-
dotusta voisi kehiää Fidesinohella? Onko mahdollista aja
-
tella, eä tiedotus ei ole pelkäs
-
tään hierarkkisesti ylhäältä alassuuntautuvaa? Voisiko esimer
-
kiksi internet tarjota tiedotus
-
kanavan, joka olisi nopeastiajassa kiinni ja jossa muutkinkuin viralliset tahot voisivatosallistua informaation tuoa
-
miseen?”
”Tuota en ole vielä paljon
ehtinyt ajatella. Olisi hienoa, jos tiedotuskeskuksen vaati-
maomilla resursseilla voi
-taisiin saada aikaan myössellainen katolinen julkaisu, joka olisi teologiaan ja kult-
tuuriin painouva. Luulen,eä internet on hyvin tär
-keä väline hiippakunnalli-sena informaatiokanavana.Ehkä siellä voitaisiin myöskeskustella, omilla nimillätietysti.”
”On hyvä, eä kullakin
seurakunnalla on oma lehti, jonka kaikki seurakuntalai-set saavat, vaikka he asuisi-vat kaukana.”
”Mitä ajaelee maahanmuut
-
tajien tarpeesta saada kirkollisia palveluita omalla kielellään?Suomessa on omat perinteet, joihin maahanmuuajien onhyvä vähitellen liiyä. Mikäon oikea tasapaino?”
”Kun ihmiset tulevat vierai
-na tähän maahan, ei heiltäkirkossakaan voi vaatiaasettautumista heti koko-naan suomenkieliseen ym-päristöön. Erityisen vaikeaaon niillä, jotka eivät puhumitään eurooppalaista kiel-tä. Viimeksi meille on tullutturvapaikanhakijoita Bur-
masta. On eriäin hyvä, jos
edes silloin tällöin saammetänne pappeja, jotka voivatviettää messua ihmistenomilla kielillä. – Osa katoli-laisista on maassa väliaikai-sesti eivätkä tulekaan opis-kelemaan suomea. Edelleen
on muutenkin tarvea viet
-tää messua säännöllisesti
eri kielillä. Tämä kielienpaljous on sekä haaste eä
rikkaus.””Mutta peruskielemme
ovat suomi ja ruotsi. Ne
 jotka asettuvat pysyvästitähän maahan, tarvitsevattämän maan kieliä. Myös
maahanmuuajat, erityises
-ti perheiden lapset ja nuoret,tarvitsevat suomen- ja ruot-sinkielisiä messuja ja kirkol-lisia palveluita.”
Historiallinen
vihkimys Turuntuomiokirkossa
”Mitä kuuluu ekumeenisellerintamalle?”
”Me toimimme Suomen
Ekumeenisen Neuvostonpuieissa, ja meillä on val
-taosin hyvät suhteet erityi-sesti luterilaiseen ja orto-
... jatkuu sivulla 10 ...
of 00

Leave a Comment

You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...
You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...