• Embed Doc
  • Readcast
  • Collections
  • CommentGo Back
Download
 
76
 Jeesuksen jooga
77
 Jeesuksen jooga
On monia, jotka ovat hakeneet oikotietä onneen huumeista.Mutta oikoteitä henkiseen kasvuun ei ole olemassa. Esimer-kiksi huumeiden avulla herätetyt voimat ja kyvyt eivät yleen-sä koskaan pohjaa kestävälle etiikalle ja puhtaille motiiveille.Näin herätetyt kyvyt eivät olekaan rakkauden palveluksessa,vaan ihmisen omien itsekkäiden pyyteiden käyttövoimana. Sil-loin nämä henkiset kyvyt ja tajunnan voimat voivat kääntyätuhon voimiksi. Ne ovat tuhoisia käyttäjälle itselleen. Korkeatenergiavirrat, jotka tajunnanlaajenemiskokemuksissa läpäise-vät etsijän, ovat kuin voimakasta säteilyä, joka polttaa tieltäänepäpuhtaudet. Jos niitä on ihmisessä runsaasti, ovat seurauk-set kohtalokkaat. Henkiset opettajat eivät lakkaa varoittamastanäistä asioista. Tästä syystä Jeesus antaa meille vuorisaarnassaanuudet henkilökohtaiset viisi elämänohjetta, viisi käskyä, ettämeillä olisi turvallinen kehitystie kulkea.Me tulemme tänne elämästä toiseen opiskelemaan rakkautta,oikeanlaista syvästi tyydyttävää elämää. Matka, jonka olemmetässä koulussa jo käyneet, on pitkä. Se on pitkä taaksepäin japitkä eteenpäin. Kärsivällisyys on se, mitä tämä matka edellyt-tää. Kun me pääsemme kosketuksiin sisäisen valomme kanssa,se valaa meihin jatkuvasti lisää tietoisuutta ja vapauttaa meissäsellaista rakkausenergiaa, jota emme tienneet itsessämme ole-vankaan. Pekka Ervast kuvaa tätä prosessia tämän viidennen-kin elämänohjeen kohdalla. Hän antaa vielä kerran lupauksen ja paljastaa, että ”hyvillä töillä ja rakkaudella on se merkillinensielullinen vaikutus ja seuraus: Jumalan, Taivaallisen isän näke-minen, sen suuren rakkauselämän näkeminen, joka on kaikentakana.”
Isä meidän -rukousmietiskely 
 Jeesuksen joogan keskiössä, vuorisaarnan ytimessä on Isä mei-dän rukous, todellinen voimalauseiden koostuma. Lähden seu-raavissa jaksoissa avaamaan rukousta lause lauseelta. Rukousalkaa sanoilla: ”Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoonsinun nimesi”.
Pyhittämisen välttämättömyys ja voima 
Välillä tuntuu siltä, että olisimme kadottaneet kosketuksen py-hään? Ei hätää, pyhä on edelleen elämässämme läsnä. Ongelmavoi olla siinä, että me itse emme ole. Meidän on mahdollistatuntea joko uutena ensi kertaa tai jälleen pyhän kosketus, sehienojakoinen energia, kun keskitymme kuulemaan ja ais-timaan ja alamme opetella mielemme hiljentämistä. Meidäntäytyy alkaa tarkkailla, mille virikkeille annamme tilaa itses-sämme. Ympäristössämme on jatkuvasti enemmän tekijöitä, jotka turruttavat aistejamme ja tekevät meistä epäherkempiä.Pyhän kokeminen, sille suostuminen, sen energioissa eläminenon ravintoa sieluillemme.Olen aina ajatellut, että rukouksen alkulause kirjaimellises-
 
78
 Jeesuksen jooga
79
 Jeesuksen jooga
ti tarkoittaa sitä, mitä siinä sanotaan. Meidän tulee pyhittää Jumalan nimi, varjella sitä, käyttää sitä aina harkiten ja vaintietyissä yhteyksissä. Mutta mietin myös, aukeaako rukous-mietiskelyn ensimmäisestä lauseesta jotain muutakin. Mitäpyhä meille merkitsee? Ensimmäisiä kysymyksiä tuolloin on,mitä meissä tapahtuu, kun me pääsemme kosketuksiin pyhänkanssa, kun me koemme pyhää itsessämme tai ulkopuolellam-me? Kun tähän kiinnittää huomiota, kun sitä miettii ja siihenkeskittyy, alkaa samalla herkistää itseään koko kysymyksensuhteen. Alkaa huomata, miten pyhä alkaa jollain lailla vaa-tia omaa voimistumistaan meissä. Se ikään kuin työstää meitä,kun me työstämme sitä. Lopulta alan tulla siihen, että pyhänkokemus vähitellen alkaa muotoutua itselleni sekä välttämättö-myydeksi että voimaksi.Tässä Jeesuksen joogan harjoituksessa keskitymme tietoi-suudessamme siihen, minkä tässä elämässä koemme olevan to-della pyhää. Asetumme Jumalan kasvojen eteen siihen tilaan, jossa yritämme irrottaa alati vaeltavan mielemme arjen kiirees-tä ja hälinästä ja pyrimme hiljentämään sen täysin. Jos osaam-me keskittyä, voisi sanoa, että asetumme sydämemme alttarineteen hartauden tilaan. Käymme kuuntelemaan tai hiljaiseenvuoropuheluun oman jumalaisen, oman korkeamman itsem-me kanssa. Se tila, johon tässä heti rukouksen alussa asetumme,on pyhittämisen tärkeä lähtökohta. Siinä ja koko rukouksessavalmistellaan tilaa, johon pyhä voi tulla, jossa se voi meitä kos-kettaa. Pekka Ervast sanoo, että me tässä Isä meidän -ruko-uksen alussa asetumme oikeaan suhteeseen ”näkymättömäänmaailmaan, Jumalaan, hyvään ja pahaan”.Vanhan testamentin käskyissä sanotaan, että Jumalan nimeäei saa turhaan lausua. Jeesus tarkentaa ja sanoo: ”Pyhitetty ol-koon sinun nimesi”. Mietin, mikä on se Jumalan nimi, jotatässä tarkoitetaan, joka tässä tulisi pyhittää? Vanhoissa kirjoissasanotaan Jumalasta: ”neeti neeti” ei sitä, eikä tätä. Jumalan itsesanotaan sanovan: ” Minä olen se mikä Minä olen” Jumala onitsensä selitys. Aloin myös ajatella kaikkia niitä valtavia omi-naisuuksia, jotka voisivat Jumalan nimeen liittyä – Totuus, Hy-vyys, Kauneus tai Rakkaus. Luulen, että suurin osa ihmisistävoisi olla yhtä mieltä siitä, että Jumala on rakkaus. Silloin olisimielenkiintoista, miettiä sitä, että meille annettu jokapäiväi-nen rukousmietiskely alkaisi ajatuksella: Pyhitetty olkoon rak-kaus. Mitä tällaisesta mietiskelyharjoituksesta esim. pelkästäänkristityssä maailmassa seuraisi? Vielä mietin, että jos Jumalaajatellaan kaikkialla olevaksi, onko rakkaus kaikkialla? Syntyimielenkiintoista pohdintaa ja mieleen tuli vielä kattavampia Jumalan, tuon suuren mysteerion nimiä. Jouduin lopulta sii-hen, että kattavinta voisi Jumalan yhteydessä käyttää vielä laa- jempaa, yleisesti hyväksyttyä käsitettä Suuri Elämä. ”Pyhitetty olkoon Suuri Elämä”. Sehän se on ihmisen tehtävä: pyhittääelämä! Se voisi sopia Jeesus Kristuksenkin elämänymmärryk-seen.Kun Jeesus antoi meille Isä meidän -rukouksen, hän sanoi,että kun te rukoilette, menkää kammioonne, siis menkää hiljai-suuteen, omaan sisäiseen hiljaisuuteenne. Ja hän jatkoi: ”Älkäätyhjiä hokeko ja luulko, että teitä teidän monisanaisuutennetakia paremmin kuultaisiin, vaan rukoilkaa näin”… Ja sittenhän antaa meille tämän rukouksen. Sen jälkeen voimme miet-tiä, mitä Isä meidän -rukous syvimmiltään tarkoittaa. Muuten-han me hoemme tyhjää hokua, josta meitä juuri varoitetaan. Ja toden totta, kun me lähdemme sisässämme miettimään Isämeidän -rukousta, niin sen jokainen lause aukeaa valtavaksielämänohjeeksi ja ohjelmaksi meille itsellemme. Isä meidän -rukous on tiiviiseen muotoon pakattu itsekasvatusjärjestelmä,keskeinen osa Jeesuksen meille jättämää joogaperintöä, jota jok’ikisen Kristuksen seuraajan ja kristityksi itseään ajattelevantulisi omalta kohdaltaan miettiä ja avata. Ja sitten tietysti koet-taa pitää näitä asioita mielessään ja elää niiden mukaan. Se voisiolla sitä pyhittämistä.
Rukous on henkinen ase
Isä meidän -rukouksesta voi tehdä itselleen ensin mietiskelyhar- joituksen. Kristityssä ympäristössä emme ole tottuneet yleensäpuhumaan mietiskelystä, joka on ajatuksen oikeaa suuntaamis-ta. Siitä voi tehdä päivittäistä käytäntöä. Käytäntöön vietynä
 
80
 Jeesuksen jooga
81
 Jeesuksen jooga
mietiskelystä voi kasvaa toiminnan joogaa. Lainaan uudelleenPekka Ervastin keskeistä lausetta.” Mietiskely perustuu siihentietoon, että ihmisen käteen on annettu henkinen ase, jolla hänvoi maailmoja vallita, jolla hän voi itsensä asettaa oikeaan ti-laan. Tämä ihmisen merkillinen okkulttinen ase on ajatus jaajatuksen oikea käyttö on mietiskelyä eli rukousta”. Jeesus ei anna tarkkoja aikaohjeita, esimerkiksi rukoilkaa joka aamu. Hän ei varmastikaan pitänyt tärkeänä vain sitä, ettäme kerran päivässä tai kerran viikossa tai silloin kun satummemuistamaan, rukoilisimme Herran rukousta ja elelisimme sit-ten sen jälkeen ihan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Puhu-mattakaan siitä, että rukous yleensä olisi jokin toiveiden tyn-nyri, johon heitämme Jumalalle mitä erilaisimpia toivomuksiaelämämme kaikkiin tarpeisiin. Tai sitä, että rukouksella haet-taisiin vain hetkittäistä rauhaa ja hoitavaa olotilaa. Ei. Tarkoituson tietysti se, että rukousmietiskelyn sisältö voisi meille avau-tua. Näin vähitellen sen sisällön jatkuvasti syvenevä ymmärtä-minen ja oivaltaminen voisi ajatuksellisena voimana vahvistaa ja kantaa meitä arkisissa töissämme ja kohtaamisissamme. Näinse jumalaisen viisauden valo, joka tähän rukoukseen kätkeytyy,meidän olemistamme ja työtämme vähitellen alkaisi valaista.Tätä prosessia voisi nimittää pyhittymiseksi. Jeesus avaa rukouksessaan uuden liiton käytäntöä myös mie-tiskelyn ja rukouksen tasolla. Vanhan liiton rukousmietiskely edellytti vetäytymistä maailmasta, yksinäisyyteen ja askeesiintavoittelemaan ankarien henkisten harjoitusten avulla nousuakorkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ihminen voisi kohda-ta Jumalan. Uuden liiton tie on ihmisen sisäisen jumaluudentavoittelemista ihan tässä jokapäiväisessä arjessamme. Jeesusoli ensimmäinen, joka kykeni avaamaan kaikille meille tien, jolla totuuden etsijä voi päivätajunnassaan päästä yhteyteen Jumaluutensa, korkeamman itsensä kanssa. Tämä tietoisuustuodaan ikään kuin ”ylhäältä alas” hengen taivaista valoksi javiisaudeksi arjen päivittäiseen elämään. Uuden liiton rukous-meditaatio tähtää arjen pyhittämiseen. Jeesuksen joogassa voiajatella myös sitä, että Isä meidän -rukous on portti meditaati-oon, mielen hiljentämiseen, jossa pyhä sana voi laskeutua mei-hin, kun mielen häly lakkaa täyttämästä tietoisuuttamme.Kun Pekka Ervast käänsi Vuorisaarnan uudestaan samanni-miseksi kirjaksi, hän kiinnitti ajatuksensa joihinkin huomiotavaille jääneisiin seikkoihin. Yksi niistä liittyy tähän Isä meidän-rukouksen ensimmäiseen lauseeseen, jonka alku päättyy mo-nikolliseen muotoon, sanaan taivaissa. Näin se latinankielisessäversiossa onkin. Kun meidän Isämme sanotaan olevan taivaissa,emme me silloin puhu pilven takaisista tai kuoleman jälkeisistäasioista, niin kuin vanhastaan on ymmärretty. Tämän havait-seminen on koko pyhittämisteeman kannalta tärkeää. Tässäkohdassa voitaisiin nimittäin rukoilla sanoilla Isä meidän, jokaolet ”minun henkeni taivaissa”. Silloin emme rukoile Jumalaa joka on vain jossain kosmoksessa, kaukaisessa avaruudessa,vaan, Jumalaa joka on meissä, meidän sydämessämme, meidänhenkemme korkeuksissa.Pyhittäminen on ihmiselle asetettuna kysymyksenä ja tah-don harjoituksena aina henkilökohtainen, kokemuksellinen.Sellaisena se aukeaa myös aina kahteen suuntaan, sisäänpäin jaulospäin. On pyhittyminen ja on pyhittäminen. Harjoitukses-sa toisaalta on kysymys yhteydestä pyhään sisäisessä maailmas-samme. Pyhä täytyy saada soimaan sisällämme. Samanaikaises-ti tai sen jälkeen on kysymys meidän mahdollisuudestamme jakyvystämme tästä lähtökohdasta nähdä ja tuoda pyhää myösulkopuolellemme; nähdä, kokea ja ulottaa pyhittäminen, ih-missuhteisiimme, luontosuhteeseemme, suhteeseemme kokoelämään ja maailmankaikkeuteen. Voisiko tämä olla sitä, mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän sanoo: ”Pyhitetty olkoon sinun ni-mesi”? Se ”pyhitetty nimi”, jonka yhteyteen olemme päässeethenkemme taivaissa, alkaa herkistää, havahduttaa ja herättäämeitä kokemaan pyhää ja havaitsemaan ja vahvistamaan sitänäkymättömästi myös ulkoisessa maailmassa. Pyhittäminen onhyvin mielenkiintoinen henkisen kasvun alue, jossa työskente-lemme esiin uusia herkkyyksiä itsessämme. 
Pyhä universumi
Isä meidän -rukouksen pyhittämislauseen ohella on elämässäni
of 00

Leave a Comment

You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...
You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...