• Embed Doc
  • Readcast
  • Collections
  • CommentGo Back
Download
 
Davies1600-luvulla tieteenä tuntemamme ilmiö oli vasta aloittamassa nousuaan.Galileo, Newton, Leibniz, Hooke, Halley ja muut tekivät keksintöjä, jotkasuuresti laajensivat länsimaisen maailman ymmärrystä maailmankaikkeudenluonteesta. Samaan aikaan filosofit kehittivät kaksi erilaista lähestymistapaatiedonsaannille. Näitä olivat rationalismi ja empirismi. Rationalismi tarkoittitiedon saamista puhtaan järjen, puhtaan ajatustyön kautta, kun taasempirismissä tieto pyrittiin saamaan kokemusten ja havainnoinnin avulla.192 Newtonin teoriat olivat menestyksensä takia nousseet kaikkien tieteidenalueiden malliksi. Mekaaninen tieteen ja luonnon filosofia tuli muotiinvalistuksen ajalla. Uskottiin, että yksinkertaiset mekanistiset lainalaisuudethallitsivat kemiaa, biologiaa ja fysiikkaa. Vaikka tämä menetelmä oli vainosittain sovellettavissa kemiaan, fysiikan ja tähtitieteen piirissä se näyttitoimivan erittäin hyvin. Mekanistisuus johti lopulta siihen, että jumalanolemassaolo kiellettiin täysin ja koko luonto nähtiin mekanistisena. Kaikkivoitiin selittää mekanistisilla malleilla, historia, sosiaaliset prosessit, jopaihmisen henkiset kaipaukset. Myös Kant pohjusti materialistisenmaailmankuvan empirismin ja rationaalisuuden nousua omilla teorioillaan.Hänen mukaansa järki ja kokeminen ovat erottamattomia osia ja korostimyös kausaalisuutta. Kant käsitteli myös aikaa ja tilaa. Osa materialismia onmyös kehityksen käsite, jolla on juurensa jo Aristoteleen ajattelussa.Tätä tukivat myöhemmin mm. Leibnizin ajatukset. Tämä ajattelu sisälsiajatuksen kulttuurin kehityksestä raakalaisuudesta kohti sivilisaatiota. Jakoska maan päällä oli vielä kehittymättömiä kulttuureita, muodostuilänsimaisen ihmisen pyhäksi velvollisuudeksi heidän käännyttämisensä.Luonnonfilosofiana Englannissa ja Ranskassa romantismina tunnettusuuntaus sai jalansijaa 1800-alkupuolella. Romantismi oli eräänlainenvastareaktio mekanistiselle suuntaukselle. Tämän suuntauksen edustajiaolivat mm. Goethe, Wordsworth, Coleridge, Keats ja Shelley. Romantikotnäkivät, maailman holistisesti. Luonto nähtiin yhtenäisenä organismina jahengen kyllästämänä. (Davis 1948, 193)Magnetismin avulla voitiin tuottaa sähköä ja sähkön avulla magnetismia.Huomattiin, että sähkö ja magnetismi olivat saman ilmiön osia, niitä alettiinkutsua yhteisellä nimellä sähkömagnetismi.
 
Fyysikko James Maxwell kehitti vuonna 1854 kentän käsitteen. Kenttä olihänen mukaansa fysikaalinen suure, joka riippuu ajasta ja paikasta. Kentälläon eri paikoissa ja eri aikoina seuraavat mitattavissa olevat arvot:Voimakkuus, leveys ja korkeus. (Saarni 1999,242) Tämä käsite muodostuikeskeiseksi modernin fysiikan kehitykselle.Valon olemus on myös aina askarruttanut ihmisiä. Newton piti valoahiukkas- suihkuna. Ensimmäinen, joka ehdotti valon olevan aaltomaisenluonteeltaan oli Francesco Grimaldi., joka esitti ajatuksensa aiheesta jo1600-luvulla. Häntä ei aikanaan kuitenkaan kukaan ottanut vakavasti. Vasta1800-luvun alussa Thomas Young osoitti interferenssikokeillaan valonaaltomaisuuden tieteellisesti. Valon pääteltiin liikkuvan eetterissä, kokoavaruuden täyttävässä näkymättömässä aineessa. (ks. Lazlo). Tämä näkemyson kuitenkin saanut ristiriitaisen vastaanoton virallisen tieteen piireissä.(Davis 1948, 196-197)Michael Faraday havaitsi magneettia ympäröivien rautahippustenaikaansaamat kehät ja antoi ilmiölle nimen voimakenttä. Vuonna 1845Faraday keksi valon polarisoitumisen. Tiedemiehet olivat tienneet jo jonkinaikaa, että jotkut kiteet ja muut substanssit kykenivät polarisoimaan valoa. Nämä vahvistivat entisestään näkemystä valon aalto-luonteesta. Faradayhavaitsi myös, että jotkut magneetit vaikuttivat kiteiden tapaan polarisoidavaloa. Faraday veti tästä johtopäätöksen, että myös valon jaelektromagnetismin välillä täytyi olla jokin yhteys. Toisin sanoen valo,magnetismi ja sähkö näyttivät kaikki läheisesti liittyvän toisiinsa.Kvanttifysiikka – ovi tuntemattomaanTähtitieteen ja kosmologian tarjoamat mielikuvat todellisuudesta ovat juurtuneet jo syvälle yhteiskunnan alitajuntaan. Samaa ei voida sanoakvanttimekaniikan usein oudoista seurauksista. (Davis 1948, 276)Kvanttifysiikka on fysiikan osa-alue, joka tutkii hiukkasfysiikkaa.Kvanttifysiikka on viime aikoina saanut yhä kasvavaa huomiota osakseentutkimusten kautta, jotka näyttävät kyseenalaistavan mekanistisen tieteemme juuret. Kvanttifysiikan piirissä on törmätty useisiin anomalioihin, joita ovatmm. Ei paikallisuus, aineen samanaikainen aalto- ja hiukkasluonne,epävarmuusperiaate ja tarkkailijan vaikutus tarkkailtavaan kohteeseen.
of 00

Leave a Comment

You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...
You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...