• Embed Doc
  • Copy Link
  • Readcast
  • Collections
  • CommentGo Back
Download
The Project Gutenberg EBook of Mink mit kin Tyrolista, by Juhani Aho
\ufffd
\ufffd

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Mink mit kin Tyrolista
\ufffd
\ufffd

Author: Juhani Aho
Release Date: October 18, 2004 [EBook #13779]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINK MIT KIN TYROLISTA ***

\ufffd
\ufffd
Produced by Tapio Riikonen
MINK MIT KIN TYROLISTA
\ufffd
\ufffd
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1921.
SIS LLYS:
\ufffd
Polkupy r ll Reinin rantoja
\ufffd\ufffd \ufffd
Kuvauksia Sweitsist :
\ufffd

Ihannemaa
Valokuva Sweitsist\ufffd
Yl s alpeille

\ufffd
Mink mit kin Tyrolista:
\ufffd
\ufffd
Tulo Tyroliin
Ensi-ilta
\ufffd
\ufffd

Tyrolilainen kyl\ufffd
Menoja ja tapoja
Tulva ja sen tuhot
Kohti korkeuksia
Korkeudessa
Ty n orjia

\ufffd
POLKUPY R LL REININ RANTOJA.
\ufffd\ufffd \ufffd
Polkupy r ja Reinin rannat--ne nyt eiv t oikeastaan sovi yhteen. Yksi
\ufffd \ufffd
\ufffd
maailman runollisimpia ja romanttisimpia seutuja ja tuo vihoviimeisten
aikain keksint , tuo kaikista uusin kulkukapine, jonka rumuudesta ja
\ufffd
ep runollisuudesta on niin paljon puhuttu. Pienen aasin sel ss tai
\ufffd
\ufffd \ufffd
sukkelajalkaisen kimon rattailla, jalkaisin tai korkeintaan laivassa--
siin ne kulkuneuvot, joita esteettisen matkailijan sopii k ytt ...
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
Mutta siit huolimatta on polkupy r kuitenkin hyvin sopiva ja
\ufffd
\ufffd \ufffd
runollinenkin kulkuneuvo juuri Reinin rannoilla.
Meit oli kaksi seikkailijaa Suomesta, jotka olimme keskell talvea,
\ufffd
\ufffd
loppupuolella maaliskuuta, saaneet p h mme l hte py r ilem n.
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd\ufffd
Miehenkorkuiset kinokset estiv t kotona satulaan astumasta. Pantiin
\ufffd
py r t rekeen ja ajettiin asemalle. Oli kirkas pakkasaamu, hanget
\ufffd \ufffd
kimaltelivat ja huurteisina seisoivat mets t. Tuntui turhalta l hte
\ufffd
\ufffd
\ufffd
kauniimpia maita hakemaan, tuntui mahdottomalta l yt
ihanampaa,
\ufffd \ufffd\ufffd
puhtaampaa, ylev mp
ymp rist
kuin on kirkas, paisteinen aamu
\ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
maaliskuun Suomessa. Eik niit oikeastaan ole l ytynytk n.
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
Mutta siit huolimatta ovat Reinin rannatkin ihmeen ihanat!
\ufffd
Tiet
olevansa Taka-Lapissa, kun l htee Suomesta etel n keskell
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
talvea. Hangossa on meri j ss niin pitk lle kuin silm kantaa.
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
Entinen Amerikkaan aikova ukko py r hti takaisin Pohjanmaalle, kun
\ufffd \ufffd
j tyneen meren n ki; me puhkasimme Murtajan saattamina j n, niin ett
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
hileet kahden puolen helisi. Tuskinpa on kaikesta paljosta n ht v st
\ufffd \ufffd\ufffd \ufffd
huolimatta ulkona Euroopassa, kaikesta suurenmoisesta liikkeest ja
\ufffd
ihmisvoiman voitollisista ponnistuksista huolimatta, montakaan niin
vaikuttavaa n ht v
kuin n hd suurten rautaisten laivain, paksua,
\ufffd \ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd \ufffd
vihaista, mustaa savua tupruten, murtautuvan j iden saartamasta
\ufffd
Suomilinnasta ulos It meren aavoille, vapaille ulapoille. Kuva pienen,
\ufffd
kaikilta tahoilta saarretun kansan taistelusta olemassaolonsa,
vapautensa ja itsen isyytens puolesta, sill mit olisimme, jos meilt
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
olisi Hangon v yl tukittu? Sent hdenp me nyt, ajoipa kaakkonen tai
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
it melkein kuinka suuria j joukkoja tahansa Hangon kallioita vastaan,
\ufffd
\ufffd\ufffd
aina niiden l pi tavalla taikka toisella joko murtaumme tai
\ufffd
pujottelemme. Ja pohjoistuuli, tuo kotoinen vihainen viimamme, se on
t ss kuitenkin meid n vapautemme paras yst v ja apumies, pannen
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
suuret ulapat imem n saartavia j joukkoja pois rannoiltamme ja
\ufffd\ufffd
\ufffd\ufffd
murtaen ne palasiksi aaltojen myll k ss ulompana merell .
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd
Olisi luullut olevansa napamerill semmoisina kuin niit on kuvissa
\ufffd
\ufffd
n hnyt, kun muutamia tuntia kest nyt luja j
oli loppunut ja laiva
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
kellui sulassa meress j m hk leiden keskess . Ja ihana oli n ky, kun
\ufffd \ufffd\ufffd \ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
viheri meri lainehti, t ynn valkoisia, auringon valossa heloittelevia
\ufffd
\ufffd
\ufffd
j lauttoja, jotka samalla olivat kuin hajoitettuja, pakosalle ajettuja
\ufffd\ufffd
sotajoukkoja, joita laiva ei en
v litt nyt v ist k n, vaan
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd \ufffd\ufffd
suuntansa kerran otettuaan armottomasti puski selk n ja sivuun,
\ufffd\ufffd
voitollisesti niiden yli ja ohi rynn ten.
\ufffd
Mutta tullaksemme nyt Reinin rannoille...
K lniin oli viel rautatiet ajettava ja sielt vasta oli varsinainen
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
py r matka aloitettava. Tanskassa olivat tiet m r t ja luntakin satoi.
\ufffd \ufffd
\ufffd \ufffd
Vihmoi sit viel Hampurissa, ja kun meid n K lniss vihdoin oli
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
satulaan hyp tt v , niin siell kin tipahteli taivaalta valkoisia,
\ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd
kotoisia hiuteita. Mutta se suli kohta ja teki ilman vain viile ksi
\ufffd
ajaa.
Py r on mukava ja tarkoitustaan hyvin vastaava sille, joka tahtoo
\ufffd \ufffd
k yd v h n l hemmin tutustumaan niihin seutuihin, joiden kautta h n
\ufffd \ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
kulkee. Sopiihan sit junallakin kulkea ja helposti ja mukavastihan nyt
\ufffd
yleens kuljetaan. Mutta vaikka uudenaikaiset kulkuneuvot ovatkin
\ufffd
helpottaneet matkustamista ja siihen niin monia houkutelleet, on
matkustaminen kuitenkin kadottanut suuren osan vieh tyst n juuri
\ufffd
\ufffd\ufffd
niiss seuduissa, joissa on eniten n ht v . Nykyaikainen
\ufffd
\ufffd \ufffd \ufffd\ufffd
rautatiematkustaja tulee matkoiltaan usein yht viisaana takaisin kuin
\ufffd
h n l htikin. Matkansa p paikoista h n tietysti hy tyy, mutta matkan
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
varrelta ei h nell juuri ole muita vaikutuksia kuin muutamia h t'h t
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd\ufffd
n htyj maisemia ja ohi kiit vi kyli ja kaupunkeja. Tien varsi
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd
pienine yksityiskohtineen, ihmiset ja el m eri seuduissa--kaikki se
\ufffd \ufffd
j
rautatievaunun ikkunasta n kem tt , mutta p see t yteen arvoonsa
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
polkupy r ll kulkiessa.
\ufffd\ufffd \ufffd
Oli iltap iv , kun ulkopuolella K lnin etel ist porttia Bonniin viev n
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
viertotien alkup ss nousimme py rillemme. Hetki ei nyt ollut juuri
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd
juhlallinen, mutta hauska se oli. Oli vihdoinkin p sty alkuun, p iv
\ufffd\ufffd
\ufffd \ufffd
oli viile ja kirkas, tuuli my t inen ja tie mainio. Keinuttuamme
\ufffd
\ufffd \ufffd
laivassa, t risty mme rautatiell ja kyll stynein suurten kaupunkien
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
meluun oli meid n sanomattoman suloista istua satulassa, notkahtelevien
\ufffd
vieterien p ll ja hengitt
raitista kev tilmaa. Tie kulki leve n ,
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
pitk n nauhana etel
kohti, maa oli tasaista ja lakeaa ja vasta
\ufffd \ufffd
\ufffd\ufffd
et mp n tuolla edess p in siinteli seesteisen ilman l pi kukkuloita
\ufffd\ufffd \ufffd \ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd
ja vuorensel nteit . Tie kulki peltojen ja vainioiden halki, ja
\ufffd
\ufffd
kaikkialla olivat maamiehet ty ss auroineen ja karheineen kev tkylv j
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
tehden. Ei n ytt nyt vaikealta tuon pehmoisen, murakan maan penkominen.
\ufffd
\ufffd
Ei sit ollut routa kuohuttanut, eiv t siin kivet haitanneet. Mutta
\ufffd
\ufffd
\ufffd
siksi se onkin kuin siistin em nn n salin lattia, johon h n on parhaat
\ufffd \ufffd
\ufffd
mattonsa levitt nyt. Ei rikkaa, ei roskaa, ei takkuisia ojanreunoja, ei
\ufffd
koukeroisia vakoja, vaan kaikki suorakulmaista, melkein turhantarkkaa,
niinkuin lakaistua, peltotilkut maanlaadun ja kylv n mukaan eriv risi :
\ufffd
\ufffd
\ufffd
ruskeita, harmaita, viheri isi . Eik mets miss n haittaamassa, ei
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
kylm
korpea n kyviss k n, mutta tuolla t ll iltap iv n paisteessa
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd \ufffd
hohtava kyl tai oikeammin kaupunki, kirkko aina keskell kyl . Kyl in
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
takaa kohoaa korkeita savupiippuja, siell on tehtaita. Juna kiit
\ufffd
\ufffd\ufffd
aavikkoa pitkin loitompana ja j tt
pitk n palmikon valkoista h yry
\ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
j ljelleen. Ja pelloilta pyr ht
tuon tuostakin kiuru yl s ilmaan ja
\ufffd
\ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd
visert
niinkuin kotona Suomessa--liek sitten matkalla sinne vai
\ufffd\ufffd
\ufffd
aikoneeko t ll pesi .
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd
Tie K lnist Bonniin kulkee kilometritt in yht suorana linjana, mutta
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
Rein-virta, joka t ll alajuoksussaan on laaja kuin j rvenselk ,
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
mutkittelee sinne t nne, hipaisten tuon tuostakin maantiet . Omituisen
\ufffd
\ufffd
vaikutuksen tekee tuo tuollainen j ttil isvirta, joka y t p iv t
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
tuhansien, kymmenien tuhansien vuosisatojen kuluessa on siin juosta
\ufffd
jollotellut aina samaa vauhtia, kiihtym tt , suuttumatta, aina yht
\ufffd \ufffd
\ufffd
auliisti kantaen alasp in aluksia, mutta aina my skin yht
\ufffd
\ufffd
\ufffd
itsepintaisesti puskien vastaan niit , jotka yl sp in pyrkiv t.
\ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd
Huolimatta siit , ett rautatiejunat sen molempia rantoja kiit v t
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
ik nkuin halveksien sen pinnalla kulkevaa hidasta liikett , pit
joki
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
kuitenkin puolensa, sill suurin tavaraliike n ytt
kuitenkin sit
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
of 00

Leave a Comment

You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...
You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...