KATSAUS VUOTEEN 1887
Kirjoittanut Edvard Bellamy.
Saksasta suomentanut J. K. Kari.

Edvard Bellamy, amerikalainen sanomalehtimies ja kirjailija, syntyi Massachusettin valtiossa Yhdysvalloissa
1850. H\u00e4nen teostaan \u00bbVuonna 2000\u00bb pidet\u00e4\u00e4n parhaana tulevaisuuden yhteiskuntaa kuvailevana
romaanina, kuten n\u00e4kyy sen suunnattomasta menekist\u00e4kin. Sit\u00e4 myytiin Yhdysvalloissa parin ensim\u00e4isen
vuoden kuluessa jo yli 300,000 kpl. Samaan aikaan meni Englannissa sen lis\u00e4ksi kaupaksi kolmattakymment\u00e4
painosta. Ja yht\u00e4 suosittuja ovat olleet siit\u00e4 ilmestyneet lukuisat k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksetkin, joita on muutamilla kielill\u00e4
julkaistu kaksittain.

Tekij\u00e4 kuvailee kirjassaan yhteiskuntaa vuonna 2000, johon h\u00e4n kertoo omituisten tapahtumain kautta
siirtyneens\u00e4 ihka el\u00e4v\u00e4n\u00e4, keskelle uutta sukupolvea uusine katsantokantoineen ja tapoineen. Verratessaan
silloista edistyst\u00e4 nykyisiin oloihin, jotka luovat toisille kansankerroksille loisteliasta ylellisyytt\u00e4, toisille
pohjatonta kurjuutta, joutuu h\u00e4n ankarasti arvostelemaan nykyist\u00e4 yhteiskuntaa ja paljastamaan sen puutteita
sek\u00e4 ep\u00e4kohtia. T\u00e4t\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n t\u00e4ytyy h\u00e4nen kosketella nykyj\u00e4\u00e4n vallitsevan yhteiskuntamuodon sek\u00e4
tuotanto- ja tavaranjakoj\u00e4rjestelm\u00e4n arkoja elinkysymyksi\u00e4. Senp\u00e4t\u00e4hden onkin kirja saanut osakseen sek\u00e4
innokasta ihailua ett\u00e4 kiivaita moitteita sek\u00e4 sosialistiselta ett\u00e4 vastustajain taholta, aina sen mukaan, miss\u00e4
m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 se kulloinkin on vastannut arvostelijan k\u00e4sityst\u00e4 tulevan kehityksen kulusta.

Mutta vaikka mielipiteet t\u00e4ten ovatkin joutuneet jyrk\u00e4sti vastakkain, kun kirjaa on arvosteltu, eri puolueissa
tai puolueryhmiss\u00e4 vallitsevain k\u00e4sityskantain tulkkina, ollaan kuitenkin yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4
helppotajuisessa ja huvittavassa kertomuksen muodossa syvi\u00e4 siveellisi\u00e4 opetuksia sek\u00e4 avaa ik\u00e4\u00e4nkuin
itsest\u00e4\u00e4n lukijain silm\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n useita nykyisi\u00e4 luonnollisiksi ja oikeudenmukaisiksi luuloteltuja oloja
toisessakin valossa. Kirjan luonnetta kuvaavana esimerkkin\u00e4 mainittakoon, ett\u00e4 se synnytti kaikkialla
Yhdysvalloissa porvarikunnan vapaamielisiss\u00e4 piireiss\u00e4 joukon seuroja sek\u00e4 sittemmin laajan liiton
toteuttamaan tekij\u00e4n esitt\u00e4mi\u00e4 aatteita. Sik\u00e4l\u00e4iseen sosialistiseen ty\u00f6v\u00e4est\u00f6\u00f6n on sen vaikutus tietysti ollut
viel\u00e4 suurempi, kehitt\u00e4v\u00e4mpi ja opettavampi. Olkoon siit\u00e4 sama hy\u00f6ty meid\u00e4nkin ty\u00f6v\u00e4est\u00f6llemme.

Meid\u00e4n, jotka nyt el\u00e4mme kahdennenkymmenennen vuosisadan viimeist\u00e4 vuotta niin yksinkertaisen,
johdonmukaisen ja siunauksista rikkaan yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4n alaisina, ett\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muodostavan terveen
ihmis\u00e4lyn riemusaaton, on varmaankin vaikea, ellemme nimitt\u00e4in ole harjoittaneet laajempia historiallisia
opinnoita, k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 nykyinen t\u00e4ydellinen yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4 ei ole viel\u00e4 vuosisadankaan vanha. On
kuitenkin per\u00e4ti helppo todistaa, ett\u00e4 aina yhdeks\u00e4nnentoista vuosisadan loppuun saakka uskottiin yleens\u00e4,
ett\u00e4 vanha teollisuusj\u00e4rjestelm\u00e4 kaikkine kauheine yhteiskunnallisine seurauksineen oli kest\u00e4v\u00e4 kautta aikojen,
kunhan sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n paikkailee. On ihmeellist\u00e4 ja melkein mahdotonta uskoa, ett\u00e4 se summaton siveellinen ja
aineellinen kehitys, joka sen j\u00e4lkeen on tapahtunut, on voinut tapahtua niin lyhyess\u00e4 ajassa! Tuskinpa l\u00f6ytyisi
toista selvemp\u00e4\u00e4 todistusta siit\u00e4, kuinka helposti ihmiset tottuvat parempiin oloihin ja alkavat pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 aivan
luonnollisina, vaikka entisetkin olot n\u00e4yttiv\u00e4t heist\u00e4 sellaisilta, etteiv\u00e4t monet osanneet toivoa parempia. T\u00e4m\u00e4
havaanto on omiaan j\u00e4\u00e4hdytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden maailmanparantajain intoa, jotka toivovat puuhainsa palkaksi
tulevien sukupolvien syv\u00e4\u00e4 kiitollisuutta.

T\u00e4m\u00e4 kirja koettaa auttaa niit\u00e4, jotka tahtovat saada selv\u00e4n k\u00e4sityksen yhdeks\u00e4nnentoista ja
kahdennenkymmenennen vuosisadan v\u00e4lisist\u00e4 yhteiskunnallisista eroavaisuuksista, mutta pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t n\u00e4it\u00e4
asioita valaisevia kuivia historiallisen tutkimuksen tuloksia. Kun tekij\u00e4 opettajana saavuttamansa kokemuksen
nojalla tuntee, ett\u00e4 oppimista pidet\u00e4\u00e4n sangen v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4n\u00e4, on h\u00e4n koettanut lievent\u00e4\u00e4 kirjan opettavaa
luonnetta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siin\u00e4 kertomuksen muotoa, joka jo itsess\u00e4\u00e4nkin toivottavasti kiinnitt\u00e4\u00e4 jonkun verran
mielt\u00e4.

Lukijasta, jolle nykyiset yhteiskunnalliset laitoksemme ja niiden pohjana olevat periaatteet ovat tuttuja,
tuntunevat tohtori Leeten selitykset jotenkin jokap\u00e4iv\u00e4isilt\u00e4. Mutta meid\u00e4n on muistettava, etteiv\u00e4t ne olleet
tuttuja tohtori Leeten vieraalle, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kirja on kirjoitettu nimenomaan siin\u00e4 tarkoituksessa, ett\u00e4 lukijat
lukiessaan unhottavat tuntevansa n\u00e4it\u00e4 asioita.

Viel\u00e4 yksi asia. Puhujat ja kirjailijat, jotka ovat k\u00e4sitelleet t\u00e4t\u00e4 kahden vuosituhannen v\u00e4list\u00e4 k\u00e4\u00e4nnekohtaa,
ovat melkein poikkeuksetta pit\u00e4neet silm\u00e4ll\u00e4 tulevaisuutta. He eiv\u00e4t ole kiinnitt\u00e4neet samaa huomiota
menneisyyteen ja jo saavutettuihin edistysaskeleihin, kuin tulevaisuuteen, viel\u00e4 saavutettavaan kehitykseen,
joka on yh\u00e4 jatkuva eteen- ja yl\u00f6sp\u00e4in, kunnes ihmiskunta on saavuttanut tuntemattoman p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4. T\u00e4m\u00e4
on tosin hyv\u00e4, varsin hyv\u00e4; mutta toiselta puolelta emme luullakseni voi mist\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 suotuisampaa
maaper\u00e4\u00e4 suloisille toiveille ihmiskunnan jatkuvasta kehityksest\u00e4 tulevan vuosituhannen kuluessa kuin
luomalla \u00bbkatsauksen\u00bb viime vuosisataan.

Toivoen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kirja on kyllin onnellinen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n lukijoita, jotka harrastuksesta sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t esityksen puutteellisuudet huomioonottamatta, astuu tekij\u00e4 nyt syrj\u00e4\u00e4n ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 puhevuoron herra Julian Westille.

Min\u00e4 n\u00e4in p\u00e4iv\u00e4nvalon Bostonissa v. 1857. \u00bbMit\u00e4!\u00bb sanonee lukija, \u00bbkahdeksantoistasataa viisikymment\u00e4
seitsem\u00e4n! Se on erehdys! H\u00e4n tarkoittaa tietystiyhdeks\u00e4ntoistasataa viisikymment\u00e4 seitsem\u00e4n.\u00bb Pyyd\u00e4n
anteeksi, se ei ole erehdys. Hengitin ensikerran Bostonin it\u00e4tuulta toisena joulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4, joulukuun 26 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4
vuonna 1857, ei 1957, noin kello nelj\u00e4n tienoissa iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Ja voin vakuuttaa, ett\u00e4 tuuli oli jo silloin yht\u00e4
purevan kylm\u00e4 kuin nykyisen\u00e4 armon vuonna 2000.

N\u00e4m\u00e4 syntymist\u00e4ni koskevat ilmoitukset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tietysti jokaisesta per\u00e4ti mielett\u00f6milt\u00e4, varsinkin jos
mainitaan, ett\u00e4 olen n\u00e4k\u00f6j\u00e4ni kolmenkymmenen ik\u00e4inen. Siksip\u00e4 ei olisikaan kummaa eik\u00e4 moitittavaa, vaikka
lukija heitt\u00e4isi syrj\u00e4\u00e4n kirjan, joka uhkaa panna h\u00e4nen herkk\u00e4uskoisuutensa niin kovalle koetukselle. Mutta
siit\u00e4 huolimatta vakuutan lukijalle t\u00e4ydell\u00e4 todella, ett\u00e4 en aio kertoa h\u00e4nelle satuja, ja koetan saada h\u00e4net
t\u00e4ydellisesti vakuutetuksi t\u00e4st\u00e4, jos h\u00e4n malttaa viel\u00e4 hetken tarkata sanojani. Sallittakoon minun siis \u2013 sill\u00e4
nimenomaisella ehdolla, ett\u00e4 tulen todistamaan \u00e4skeisen v\u00e4itteeni \ue000 lausua, ett\u00e4 tied\u00e4n paremmin kuin lukija,
milloin olen syntynyt. Ja nyt jatkan kertomustani.

Jokainen koulupoika tiet\u00e4\u00e4, ettei yhdeks\u00e4nnentoista vuosisadan lopulla tunnettu meid\u00e4n aikamme sivistyst\u00e4,
eip\u00e4 edes sen tapaistakaan, vaikka ne ainekset, joista nykyinen sivistys on syntynyt, olivat jo silloin
kiehumistilassa. Ei ollut tapahtunut mit\u00e4\u00e4n, joka olisi voinut muuttaa tuon ylimuistoisista ajoista vallinneen
yhteiskuntien jaon nelj\u00e4\u00e4n luokkaan tai kansakuntaan, kuten niit\u00e4 voisi kutsua, koska niiden v\u00e4linen ero, ero
k\u00f6yhien ja rikasten, sivistyneiden ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4in v\u00e4lill\u00e4 todella oli paljoa suurempi kuin nykyj\u00e4\u00e4n ero eri
kansojen v\u00e4lill\u00e4. Min\u00e4 puolestani olin rikas ja sivistynytkin; omistin siis kaikki onnen-ehdot, mit\u00e4
parempiosaiset siihen aikaan nauttivat. Vietin loisteliasta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ty\u00f6n\u00e4ni oli huvitukset ja el\u00e4m\u00e4n
nauttiminen. Yll\u00e4pitooni tarvittavat varat sain toisten ty\u00f6st\u00e4, tarvitsematta osottaa heille mink\u00e4\u00e4nlaista
vastapalvelusta. Vanhempani ja heid\u00e4n vanhempansa olivat el\u00e4neet samalla tavalla, ja toivoinpa, ett\u00e4
perilliseni, jos sellaisia ilmestyisi, saisivat el\u00e4\u00e4 yht\u00e4 mukavaa el\u00e4m\u00e4\u00e4.

Lukija kysynee, miten voin el\u00e4\u00e4 ihan hy\u00f6ty\u00e4 tuottamattomana j\u00e4senen\u00e4 maailmassa. Miksi maailman t\u00e4ytyi
el\u00e4tt\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4ntoimittajaa, joka olisi kyennyt itsekin tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4? Vastaus on, ett\u00e4 is\u00e4ni iso-is\u00e4 oli koonnut
rahasumman, jonka nojalla h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4 siit\u00e4 saakka olivat el\u00e4neet. P\u00e4\u00e4t\u00e4tte luonnollisesti, ett\u00e4 summa
lienee ollut per\u00e4ti suuri, kun ei kolme joutilaisuudessa el\u00e4v\u00e4\u00e4 miespolvea ollut voinut kuluttaa sit\u00e4 loppuun.
Niin ei kuitenkaan ollut asian laita. Summa ei suinkaan ollut alkujaan eritt\u00e4in iso. Se oli p\u00e4invastoin paljon
kasvanut alkuper\u00e4isest\u00e4 sill\u00e4 ajalla, kun kolme sukupolvea oli joutilaana el\u00e4nyt sen varassa. T\u00e4llainen
mahdollisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 loitsimiselta. Miten voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rahoja ilman ett\u00e4 ne v\u00e4henev\u00e4t, miten synnytt\u00e4\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4
ilman palamista? Salaisuus oli siin\u00e4, ett\u00e4 silloiset ihmiset osasivat taitavasti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 er\u00e4st\u00e4 keinoa, joka nyt jo
on onneksi unohtunut, mutta joka esi-is\u00e4imme k\u00e4siss\u00e4 oli kehittynyt eritt\u00e4in laajaper\u00e4iseksi ja t\u00e4ydelliseksi: he
osasivat vieritt\u00e4\u00e4 oman yll\u00e4pitonsa taakan toisten hartioille. Sen, joka t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt \ue001 ja siihen
kaikki pyrkiv\u00e4t \ue002 sanottiin el\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4omansa koroilla. K\u00e4visi liian pitk\u00e4ksi ruveta t\u00e4ss\u00e4 selittelem\u00e4\u00e4n, miten
entinen yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4 teki t\u00e4m\u00e4n mahdolliseksi. Huomautan vain, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4oman korot muodostivat
jonkunlaisen vakituisen veron, jota p\u00e4\u00e4oman-omistajat nostivat ammattialoilla palvelevilta ty\u00f6ntekij\u00f6ilt\u00e4. Olisi
v\u00e4\u00e4rin luulla, ettei t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n mielest\u00e4mme per\u00e4ti v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja mahdoton j\u00e4rjestelm\u00e4 koskaan joutunut
esi-is\u00e4imme arvostelujen alaiseksi. P\u00e4invastoin oli lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4in ja profeetain pyrint\u00f6per\u00e4n\u00e4 kautta aikojen
ollut koron poistaminen tai ainakin korkokannan alentaminen. Mutta n\u00e4m\u00e4 pyrinn\u00f6t eiv\u00e4t koskaan
onnistuneet, kuten oli luonnollistakin vanhan yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4n vallitessa. Siihen aikaan, josta nyt on
kysymys, s. t. s. yhdeks\u00e4nnentoista vuosisadan lopulla, eiv\u00e4t hallitukset yleens\u00e4 en\u00e4\u00e4 koettaneetkaan j\u00e4rjest\u00e4\u00e4
n\u00e4it\u00e4 seikkoja.

Kuvatakseni lukijalle yleisin piirtein puheenaolevan ajan ihmisten yhteisel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja k\u00f6yhien sek\u00e4 rikasten
suhdetta toisiinsa on mielest\u00e4ni parasta verrata silloista yhteiskuntaa j\u00e4ttil\u00e4isvaunuihin, joiden eteen oli
valjastettu summattomia ihmisjoukkoja vet\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 pitkin m\u00e4kist\u00e4 ja hiekkaista tiet\u00e4. Ajurin nimi oli n\u00e4lk\u00e4,