osakseen yleist kunnioitusta ja rakkautta. H nen puolisonsa,
�
�
herttuatar, oli kaikissa jaloissa avuissa t ysin h nen vertaisensa ja he
�
�
olivat kuin yksi syd n ja yksi sielu. Genoveeva oli ruhtinaallisten
�
vanhempiensa ainoa lapsi ja heid n molempien sanomattomasti rakastama ja
�
erinomaisesti kasvattama.
Genoveeva osoitti jo lapsena omaavansa sangen ter v n j rjen ja eritt in
� �
�
�
jalon, tuntehikkaan syd men; koko h nen olemuksensa oli harvinaisen
�
�
lempe , s ve ja rakastettava. Kun herttuatar sen ajan tavan mukaan
�
� �
istui rukkinsa
ress , istahti pieni viisivuotias Genoveeva v h iselle,
��
�
� �
somalle jakkaralle itins viereen, tarttui tavattoman taitavasti
�
�
v rttin n ja osasi pian hennoilla sormillaan kehr t mit hienointa
�
��
� �
�
lankaa. Kehr tess n teki h n kaikenlaisia lykk it kysymyksi , vastasi
�
��
�
�
� �
�
jokaiseen kysymykseen sattuvasti ja lausui joka sanan verrattoman
lempe sti, selv sti ja j rkev sti. Ken h net n ki, virkkoi
�
�
�
�
�
�
h mm styneen , ett siit lapsesta varmaan viel tulisi jotain
� �
�
�
�
�
erikoista. Kun h n kymmen-, kaksitoista-vuotiaana tuli kirkkoon ja
�
yksinkertaisessa, valkeassa puvussaan vanhempiensa v liss polvistui
�
�
alttarin edess olevalle purppuraiselle rukousjakkaralle, muistutti h n
�
�
herttaisine, hartaan hurskaine kasvoineen, viattoman puhtaine
rusoposkineen, pitkine, kullankellert vine kutreineen ja kirkkaine
�
sinisilmineen taivaan enkeli . Todellisena lohdun tuojana h n ilmestyi
�
�
kurjiin h kkeleihin. H n toi k yhille lapsille vaatteita, joita itse oli
�
�
�
valmistanut, ja antoi ideille monta kultarahaa, jotka herttua oli h nen
�
�
omia koristuksiaan varten lahjoittanut. T p t ysi kori k sivarrella h n
� � �
�
�
usein jo aamuvarahisella tai viel iltamy h ll kiiruhti sairaitten luo
�
�� �
ja toi heille virkist vi ruokia. Monta kallisarvoista hedelm , joita
� �
��
silloin vain harvoin n htiin Saksassa, h n s sti sairaittensa
�
�
��
virvokkeeksi. T ysi-ik isen neitona h n oli oikea viattomuuden ja
�
�
�
�
kauneuden perikuva, ja kaikki hurskaat idit asettivat tuon
�
herttuallisen immen lapsilleen hurskauden, siveyden, ahkeruuden ja
kaiken herttaisuuden ihanteeksi.
Siegfried-kreivi, joka oli erinomaisen uljas ja ulkomuodoltaan ylev ja
�
jalo ritari, pelasti kerran herttuan hengen taistelussa. Herttua toi
h net sotaretkelt mukanaan kotiin, oppi pian rakastamaan h nt kuin
�
�
� �
omaa poikaansa ja antoi h nelle tytt rens puolisoksi. Kun koitti aamu,
�
�
�
jona Genoveevan ja h nen miehens oli l hdett v , ei koko
�
�
�
� �
herttuallisessa linnassa eik laajalti sen ymp rist ss yksik n silm
�
�
� �
��
�
j nyt vettym tt . Genoveeva itse aivan kylpi kyyneliss .
��
� �
�
Kunnianarvoisa is sulki h net viel kerran syliins , kostutti h nt
�
�
�
�
� �
kyynelill n ja sanoi: L hte s siis, lapseni! itisi ja min olemme jo
��
� �
�
�
�
vanhoja. Me j mme t nne molemmat emmek tied , n etk milloinkaan en
��
�
�
�
�
�
��
kasvojamme. Mutta Jumala kulkee kanssasi ja on kaikkialla luonasi. Pid�
H net aina silm isi edess ja syd mess si kuten vanhemmiltasi olet
�
�
�
�
�
oppinut, l k koskaan v isty hiuskarvankaan vertaa oikealle tai
� � �
�
vasemmalle H nen tielt n; silloin saatamme olla huoleti sinusta ja
�
��
kerran turvallisin mielin kuolla!�
Sitten iti syleili h nt vapisevin k sivarsin ja saattoi itkultaan ja
�
� �
�
nyyhkytyksilt n tuskin sanaakaan lausua: J
hyv sti, Genoveeva, ja
��
� ��
�
Jumala sinua johtakoon! Ah, en tied , mik lienee kohtaloksesi suotu,
�
�
syd nt ni kouristavat kaikenlaiset surulliset aavistukset. Sin olit
� �
�
aina hyv tyt r, olit suurin maallinen ilomme, etk milloinkaan meit
�
�
�
�
murehduttanut -- oi, pysy edelleen hyv n ! l milloinkaan tee mit n,
�� ��
��
jota sinun Jumalan ja vanhempiesi edess t ytyisi h vet . Viel kerran,
� �
�
�
�
pysy hyv n , silloin on kaikki hyvin. Joskaan emme en
milloinkaan
� �
��
Add a Comment