• Embed Doc
  • Readcast
  • Collections
  • CommentGo Back
Download
The Project Gutenberg EBook of Romaneja ja kertomuksia, by Various

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Romaneja ja kertomuksia

Lyhyet kertomukset
Author: Various
Release Date: December 10, 2007 [EBook #23793]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROMANEJA JA KERTOMUKSIA ***

Produced by Tapio Riikonen
ROMANEJA JA KERTOMUKSIA
Lyhyet kertomukset
Helsingiss , 1876-80.
\ufffd
Uuden Suomettaren kustantama.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
SIS LLYS:
\ufffd
Romaneja ja kertomuksia sarjan sis lt
\ufffd \ufffd
Tarina, syntym kaupungistani saatu
\ufffd

Sokea sisareni, Charles Dickens
Maalarin maine, Xaver Riedl
Herran vuosi, J. H. Riehl
Mit mummo kertoi, J.

\ufffd
Romaneja ja kertomuksia -sarjan sis lt :
\ufffd \ufffd
1. 1876.
Tarina, syntym kaupungistani saatu
\ufffd
K. J. Gummerus: Perit nk vihakin?
\ufffd\ufffd \ufffd
2. 1877.
Walter Scott: Quentin Durward
3. 1877.
M r J kai: Pakolaisen p iv kirja
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
Charles Dickens: Sokea sisareni
Wilhelmine von Hillern, synt. Birch: Kotka-Wappu
4. 1877.

Xaver Riedl: Maalarin maine
J. H. Riehl: Herran vuosi
J: Mit mummo kertoi

\ufffd
Holger Drachmann: Kaksi laukausta
5. 1878.
Walter Scott: Perth'in kaupungin kaunotar
6. 1879.
Kristofer Janson: Per ja Birgit
Lydia Jannsen: Ojamyll ri ja h nen mini ns
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
Kristofer Janson: Marit Skj lte
\ufffd
7. 1879.
W. H. Riehl: Laupeuden ty t
\ufffd

Kristofer Janson: Liv
Ivan Turgenev: Luutnantti Jergunovin juttu
Charles Dickens: Sisar Rosa

8. 1879.
Kristofer Janson: Lumottu
M r J kai: Rakkaita sukulaisia
\ufffd
\ufffd
9. 1880.
Zacharias Topelius: Nuoruuden unelmia
TARINA, SYNTYM KAUPUNGISTANI SAATU.
\ufffd
Englannin kielest suomennettu
\ufffd
Tuolla pikku maakaupungilla, jossa olen syntynyt, on oma tarinansa,
joka on hyvin tunnettu monelle siin kaupungissa, vaikk'en luule sit
\ufffd
\ufffd
ennen painetuksi. En tied siis miks'en sit kertoisi -- niin hyvin
\ufffd
\ufffd
kuin sit voin.
\ufffd
T yteens sata viisitoista vuotta sitten, kun Yrj Toinen oli
\ufffd
\ufffd
\ufffd
Englannin kuninkaana, eli t ss kaupungissa er s satulamaakari. T ll
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
satulamaakarilla, jonka nimi on Ranson, oli tyt r ja viel p
\ufffd
\ufffd \ufffd
ty kis llikin. Aina siit saakka kuin maailmaan tarinoita ja
\ufffd
\ufffd
\ufffd
tarinan-kertojia syntyi, ovat kis llit ottaneet tavaksi rakastua
\ufffd
mestariensa tytt riin -- joka totta puhuen ei olekkaan mik n niin
\ufffd
\ufffd\ufffd
kummallinen asia. Niinp vanha Ransonin kis lli, Richard Hayes hyvin
\ufffd
\ufffd
mielell ns katseli mestarinsa tyt rt , kuuli h nen puhuvan ja vaihti
\ufffd \ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd
h nen kanssansa muutamia sanoja -- tosiaankin paljoa mieluisemmin kuin
\ufffd
vanha herra ja ylip ns kukaan muukaan saattoi uneksia, paitsi tyt r ja
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd
kis lli itse. Mit vanha Ranson olisi tehnyt, jos h n olisi t m n
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
aavistanut, sit en tied . Mutta luultavasti olisi h n antanut
\ufffd
\ufffd
\ufffd
kis llille kelpo selk saunan -- ja t m kentiesi olisi yritt nyt
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd
vastarintaa. Kuinka lieneekin, melkein varmana pid n, ettei rakkaus sen
\ufffd
kautta olisi sammunut, vaan p invastoin k ynyt viel kiihke mm ksi.
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
N m t arvelut siksens , palatkaamme kertomukseemme. Kis llin el m ei
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
ollut hupainen, sill vanha Ransonin k sitteet siit , miten kis llej
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
piti soveliaasti kohteleman, olivat perityt kuningas Elisabetin
kunnian-rikkaista ajoista ja olivat sitten kalliina perint n kulkeneet
\ufffd \ufffd
pitk n esi-is sarjan kautta, kunnes olivat sijaantuneet Ransonin
\ufffd
\ufffd
p kalloon. H n uskoi, ett kaikissa kis lleiss on auttamaton
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
luonnollinen taipumus korttien-ly ntiin, ryypp miseen sek
\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
kaikenlaiseen muuhun rentustelemiseen. H n uskoi ett , jos ei mestarien
\ufffd
\ufffd
silm ollut alituisesti heit valvomassa, he heitt isiv t ty ns
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
hunningolle, ry st isiv t raha-laatikon ja tekisiv t kaiken maailman
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
rosvot it . T t satulamaakarimme lujaa uskoa eiv t saattaneet mitk n
\ufffd \ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
todistelemiset kumota.
Richard Hayes oli vakava, kunniallinen ja ahkera poika, mutta t h n
\ufffd \ufffd
aikaan oli h nen mielens hyvin taipusa vaeltamaan pois ty st , niin
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
ett satunnaisesti joskus joku pienempi vahinko kohtasi vanhan mestarin
\ufffd
ty -aineita.
\ufffd
"Sin olet laiska konna". sanoi mestari er n aamuna aikasin. "T ll
\ufffd
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd\ufffd \ufffd
sy t ja juot, etk tee mit n hy ty ".
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd \ufffd
Hayes ei vastannut mit n, vaikka tunsi itsens loukatuksi. H n ei
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
ollut mik n sankari ja olikin viel aivan nuori. H n teki s ntilleen
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
samaa, mit useat muutkin pojat olisivat tehneet h nen sijassaan. H n
\ufffd
\ufffd
\ufffd
ei ottanut sy d ksens sin p iv n . Kun ruokatunnit tulivat, sanoi h n
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd
ei huolivan ruoasta, vaan tahtovansa jatkaa ty t ns . Vanha Ranson oli
\ufffd\ufffd \ufffd
t st uppiniskaisuudesta aivan lystillisell mielell . H n kertoi
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
vanhoja sananlaskuja paastoamisen terveellisyydest sek ruumiille ett
\ufffd
\ufffd
\ufffd
sielulle ja j tti ruokahuoneesta ty huoneesen menev n oven auki, ett
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
ruokahaju p sisi itsepintaista nuorukaista kiusaamaan. Richard Hayes
\ufffd\ufffd
vaan teki ty t . Mutta v list , kun vanha herra laski jonkun
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
sukkeluuden h nest , herkesi h n tuokioksi ty st ns ja kuunteli.
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd \ufffd
Yhtyik tytt my skin muiden nauruun? Jos niin olisi, tahtoi h n tappaa
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
itsens n lk n-n ntymisell . Mutta tytt ei nauranut eik virkannut
\ufffd \ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
sanaakaan.
of 00

Leave a Comment

You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...
You must be to leave a comment.
Submit
Characters: ...