Tuolla pikku maakaupungilla, jossa olen syntynyt, on oma tarinansa,
joka on hyvin tunnettu monelle siin kaupungissa, vaikk'en luule sit
\ufffd
\ufffd
ennen painetuksi. En tied siis miks'en sit kertoisi -- niin hyvin
\ufffd
\ufffd
kuin sit voin.
\ufffd
T yteens sata viisitoista vuotta sitten, kun Yrj Toinen oli
\ufffd
\ufffd
\ufffd
Englannin kuninkaana, eli t ss kaupungissa er s satulamaakari. T ll
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
satulamaakarilla, jonka nimi on Ranson, oli tyt r ja viel p
\ufffd
\ufffd \ufffd
ty kis llikin. Aina siit saakka kuin maailmaan tarinoita ja
\ufffd
\ufffd
\ufffd
tarinan-kertojia syntyi, ovat kis llit ottaneet tavaksi rakastua
\ufffd
mestariensa tytt riin -- joka totta puhuen ei olekkaan mik n niin
\ufffd
\ufffd\ufffd
kummallinen asia. Niinp vanha Ransonin kis lli, Richard Hayes hyvin
\ufffd
\ufffd
mielell ns katseli mestarinsa tyt rt , kuuli h nen puhuvan ja vaihti
\ufffd \ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd
h nen kanssansa muutamia sanoja -- tosiaankin paljoa mieluisemmin kuin
\ufffd
vanha herra ja ylip ns kukaan muukaan saattoi uneksia, paitsi tyt r ja
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd
kis lli itse. Mit vanha Ranson olisi tehnyt, jos h n olisi t m n
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
aavistanut, sit en tied . Mutta luultavasti olisi h n antanut
\ufffd
\ufffd
\ufffd
kis llille kelpo selk saunan -- ja t m kentiesi olisi yritt nyt
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd
vastarintaa. Kuinka lieneekin, melkein varmana pid n, ettei rakkaus sen
\ufffd
kautta olisi sammunut, vaan p invastoin k ynyt viel kiihke mm ksi.
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
N m t arvelut siksens , palatkaamme kertomukseemme. Kis llin el m ei
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
ollut hupainen, sill vanha Ransonin k sitteet siit , miten kis llej
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
piti soveliaasti kohteleman, olivat perityt kuningas Elisabetin
kunnian-rikkaista ajoista ja olivat sitten kalliina perint n kulkeneet
\ufffd \ufffd
pitk n esi-is sarjan kautta, kunnes olivat sijaantuneet Ransonin
\ufffd
\ufffd
p kalloon. H n uskoi, ett kaikissa kis lleiss on auttamaton
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
luonnollinen taipumus korttien-ly ntiin, ryypp miseen sek
\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
kaikenlaiseen muuhun rentustelemiseen. H n uskoi ett , jos ei mestarien
\ufffd
\ufffd
silm ollut alituisesti heit valvomassa, he heitt isiv t ty ns
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
hunningolle, ry st isiv t raha-laatikon ja tekisiv t kaiken maailman
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
rosvot it . T t satulamaakarimme lujaa uskoa eiv t saattaneet mitk n
\ufffd \ufffd
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
todistelemiset kumota.
Richard Hayes oli vakava, kunniallinen ja ahkera poika, mutta t h n
\ufffd \ufffd
aikaan oli h nen mielens hyvin taipusa vaeltamaan pois ty st , niin
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd
ett satunnaisesti joskus joku pienempi vahinko kohtasi vanhan mestarin
\ufffd
ty -aineita.
\ufffd
"Sin olet laiska konna". sanoi mestari er n aamuna aikasin. "T ll
\ufffd
\ufffd\ufffd \ufffd
\ufffd\ufffd \ufffd
sy t ja juot, etk tee mit n hy ty ".
\ufffd
\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd \ufffd
Hayes ei vastannut mit n, vaikka tunsi itsens loukatuksi. H n ei
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
ollut mik n sankari ja olikin viel aivan nuori. H n teki s ntilleen
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
samaa, mit useat muutkin pojat olisivat tehneet h nen sijassaan. H n
\ufffd
\ufffd
\ufffd
ei ottanut sy d ksens sin p iv n . Kun ruokatunnit tulivat, sanoi h n
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd
ei huolivan ruoasta, vaan tahtovansa jatkaa ty t ns . Vanha Ranson oli
\ufffd\ufffd \ufffd
t st uppiniskaisuudesta aivan lystillisell mielell . H n kertoi
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
vanhoja sananlaskuja paastoamisen terveellisyydest sek ruumiille ett
\ufffd
\ufffd
\ufffd
sielulle ja j tti ruokahuoneesta ty huoneesen menev n oven auki, ett
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
ruokahaju p sisi itsepintaista nuorukaista kiusaamaan. Richard Hayes
\ufffd\ufffd
vaan teki ty t . Mutta v list , kun vanha herra laski jonkun
\ufffd \ufffd
\ufffd
\ufffd
sukkeluuden h nest , herkesi h n tuokioksi ty st ns ja kuunteli.
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd \ufffd \ufffd
Yhtyik tytt my skin muiden nauruun? Jos niin olisi, tahtoi h n tappaa
\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
itsens n lk n-n ntymisell . Mutta tytt ei nauranut eik virkannut
\ufffd \ufffd \ufffd\ufffd
\ufffd\ufffd
\ufffd
\ufffd
\ufffd
sanaakaan.
Leave a Comment