Johdanto

Vaikka läpi harmaan kiven. Johdatuksessa toimiminen. Rukoilu. Keskustelu Jeesuksen ja

Äiti Marian kanssa. Tietokoneella kirjoittaminen. Lisää rukoilua. Ihmisten tapaamista,
keskustelua. Matkustelua. Gradun mielekkyyden täydellinen kyseenalaistaminen. Koko
projektin aktiivinen unohtaminen ja sen hyväksyminen, etten ehkä koskaan valmistu. En
lakannut olemasta. Jumalan tahto. Rakkaus itseä kohtaan ”looserina”. Väittelyä
professorien kanssa. Keskustelua kirkkoherran kanssa. Keskusteluja pappien ja eri
uskontojen seurakuntalaisten kanssa. Amma, Sai Baba, Osho, Islam, sanskriirinkielisten
bhajan laulujen laulaminen, buddhalainen meditaatio, väriterapia, kielitiede,
terminologian paradigmanmuutos, arkkienkelit ja ylösnousseet mestarit, ja Suuri
Valkoinen Veljeskunta, Irlanti ja Englanti ja holistiset seminaarit ja koulut. Kristinuskon
ymmärtäminen tavalla, joka ei ole missään ristiriidassa idän veedatiedon kanssa. Tässäpä
oman graduni aineksia.

En kuitenkaan antaisi oikeaa kuvaa prosessista, jos en mainitsisi myös burnoutia,

sairastumista, unirytmin häiriytymistä, keskenmenoa ja kahden lapsen äitiyttä,
sähköyliherkkyyttä, eroa ja sitä seurannutta ehdottoman rakkauden löytämistä ja sen
avulla tapahtunutta sielun avautumista ja jumalan löytämistä. Ylitystä. Rakkautta
mestareita kohtaan. Mestarien henkilökohtaista tuntemista ja tapaamista hengen tasolla ja
avusta, jota olen saanut ja saan edelleen.

Kun lähdemateriaalia on kertynyt 700 sivua powerpointslideja ja toinen kasa kielitieteestä

kattaen teemat a:sta ö:hön. Kun et enää tiedä, mistä aloittaa, kun asia on niin radikaali,
että se kyseenalaistaa koko tieteenalan toimintaperiaatteet. Koko kulttuurin oletukset
todellisuudesta. Koko yhteiskunnallisen toiminnan takana olevat arvot. Sitten on toisaalta
taloudelliset arvot kyseenalaistanut lama ja sen mukanaan tuoma avoimuus uusia
ajatuksia kohtaan. Eikä vähemmän merkityksellisenä yliopistokriisi ja vapaan
tieteentekemisen arvon kyseenalaistuminen taloudellisten tekijöiden paineen alla. Ei ettei
sitä ennen olisi ollut jo olemassa ”systeemissä”, mutta nyt se on avoimen keskustelun
kohteena mediassa.

Synteesien tekeminen ei ole helppoa. On kahlattava läpi eri alojen kirjallisuutta,

keskusteltava eri alojen asiantuntijoiden kanssa, tutustuttava aloihin, joita ei hyvin tunne,
ja hyväksyttävä oman ymmärryksensä rajallisuus, silloinkin, kun sinua arvostellaan. En
ole fyysikko, ja silti puhun kvanttifysiikasta. En ole kognitiotieteilijä, mutta silti joudun
puhumaan siitä. Evoluutio, intelligent design, parapsykologia, mielen toiminta, kielitiede,
materialismi, geenitutkimus, uskonnon ja tieteen suhde... Entä mitä uskonnolla ja tieteellä
tarkoitetaan? Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan paradigmoista? Tiedostammeko edes sitä,
että itse olemme oman aikamme valtavirtaparadigman piirissä toimivia yksilöitä? Onko
kukaan ennen edes kysynyt itseltään, mitkä ovat esim. suomessa tehtävän
uskontotieteellisen tutkimuksen pääparadigmat? Voisiko uskontotieteellistä tutkimusta
tehdä toisesta paradigmasta käsin?

Itse luulen, että oma graduprojektini ei ainakaan edusta reduktionistista paradigmaa.

Mutta jos sanon, että paradigmani on holistinen, ymmärretäänkö se oikein? Tai mikä on
oikein? Edes samalla tavalla kuin minä sen tarkoitan. Nyt alan ymmärtää määritelmien
tarpeellisuutta... Kieli on vähintäänkin kinkkinen tekijä kaikessa tieteentekemisessä.
Matematiikka pyrkii eksaktiuteen, jota kieli kulttuurisidonnaisuudestaan ja
historiallisuudestaan johtuen ei koskaan voi tavoittaa. Mitä merkitsi tiede 200 vuotta
sitten eläneelle ihmiselle? Entä mitä uskonto Jeesuksen aikana? Ei ainakaan samaa, kuin
mitä ne merkitsevät 2000-luvun punkkarille, joka elää yhteiskunnan ulkopuolella ja saa
ruokansa dyykkaamalla roskiksia.

Siksi olenkin joutunut tutkimaan toisen gradun verran myös kieltä. Kognitiotieteet ovat
paljastaneet ihmisen ymmärryksen luonteen uudessa valossa. Emme ole loogisesti
ajattelevia objektiivisia tutkimuskoneistoja, vaan inhimillisten tekijöiden vaikutuspiirissä
toimivia sosiaalisia ja kulttuurisia olentoja, joille on tärkeämpää usein tulla sosiaalisesti
hyväksytyksi, kuin löytää totuus. Ihmisen ajattelu on metaforista ja kehollistunutta.
Ennalta annettua mieltä eikä maailmaa ole edes olemassa. Kokemus itsestä on illuusio.

Entä sitten kvanttifysiikan väite, jonka mukaan olemme yhteydessä toisiimme ja elämän
verkostoon ajan ja paikan ylittävällä tasolla, joka on tullut esiin ihmismielen rajoja
tutkittaessa. Mitä merkitsee se, että rukouksen vaikutuksesta ihmiset ovat parantuneet?
Tai eri uskontojen kaukoparantajat ovat yhdessä onnistuneet parantamaan
terminaalivaiheessa olleita AIDS potilaita samalla, kun vertailuryhmä on kuollut pois?

Entä onko tutkimusmenetelmäni osallistuva havainnointi? Olenhan käyttänyt omaa

elämään eri uskontojen ja henkisten suuntausten ja Jumalan Tahdon testilaboratoriona.
Vai pitäisikö sitä sittenkin kutsua hermeneuttiseksi? Se kuulostaa neutraalimmalta,
jotenkin tieteellisesti hyväksyttävämmältä. Yhdistetäänhän se Gadameriin ja muihin
arvostettuihin filosofeihin. Annanko uskottavamman vaikutelman tutkimuksestani, jos
käytän tiettyä käsitettä, enkä toista? Pidän Gadamerista, mutten ole varma, onko
hermeneutiikan periaatteet sisäistetty käytännön tutkimuksessa. Mitä se minulle kuuluu,
miten tutkimuksen tekeminen ymmärretään Suomessa? Vai kuuluuko? Kenelle se muuten
kuuluu?

Pilkkuvirheet. Käännöskukkaset. Pitkä vai lyhyt ajatusviiva. Miksi tutkia aihetta, joka on
liian vaikea, ainakin professorin mielestä. Enkö voisi tutkia, miten graduja on ennen
tehty, koska ohjaajalla ei ole aikaa perehtyä uusiin asioihin? 1000E puhtaana käteen, jos
sun väitteet tosiaan on totta! Ja kun viet kirjan aiheesta, pyydetään kääntymään Skepsis
Ry:n puoleen.

Miksi puutun niin suuriin kysymyksiin? Onko varma, ettei omassa mielenterveydessäni
ole vikaa? Mikä on oma kantani, viitekehys, josta puhun? Uskontojen Ykseys.
Luterilainen kirkko. Uskollisuus kirkkoa kohtaan. Siis Luterilaista kirkkoa kohtaan.
Puppugeneraattoreita. Tähtitieteilijän ylimielisyyttä. Ignoramus. Yksi tuhannesta
tiedemaailmassa on perehtynyt parapsykologian tutkimukseen. Tiedemaailman tabut.
Tiedemaailman dogmit. Tiedemaailman paradigmat. Elävä keitos, jossa kiehuvat
toisinajattelijat kaikilla mausteilla. How to Survive in the Academia? Mutta kai kuitenkin
keskeinen kysymys kuuluu, onko kirjoittaja itsekään selvinnyt? Rene Gothoni ei ainakaan
halunnut avoimesti myöntää että hän rukoilee työskennellessään. Se oli tunnustus, joka
keskustelun lopuksi sanottiin kuiskaten suurena salaisuutena.

Tiede ja yhteiskunnallinen tiedeinstituutio. Kristuksen kirkko ja Suomen luterilainen

kirkko. Simo Skinnari opetettuaan etiikkaa kasvatustieteilijöille, tietää, etteivät asiat
käytännössä kulje niiden periaatteiden mukaan, mutta kyse ei kuulemma ole siitä, miten
asiat ovat, vaan siitä, miten niiden pitäisi olla. Rakkauden pedagogiikka. Sanoin, että olen
aina toiminut niiden periaatteiden mukaan, mutta olen joutunut vaikeuksiin
järjestelmässä. Teorian ja käytännön välinen ristiriita.