Henry Laasanen (YTM)

Jyväskylän yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos (sosiologia)
sähköposti: etunimi.sukunimi@gmail.com
(v1 14.05.2008)

Lista miesten potentiaalisista tasa-arvo-ongelmista Suomessa

1. JOHDANTO .................................................................................................................................................................. 2
2. LISTA............................................................................................................................................................................. 6
2.1 HENKILÖKOHTAINEN ELÄMÄNALUE....................................................................................................................... 6
Elinikä, itsemurhat ja miehet väkivallan uhreina ................................................................................................... 6
Kurjalisto................................................................................................................................................................... 7
Maskuliininen rooliodotus (sukupuolisopimus) ...................................................................................................... 7
Naisten seksuaalinen valta ..................................................................................................................................... 10
Isyyden määrittyminen ........................................................................................................................................... 11
Isän asema perheessä ............................................................................................................................................. 12
Avioero ja huoltajuus ............................................................................................................................................. 13
2.2 YHTEISKUNNALLINEN ELÄMÄNALUE .................................................................................................................... 15
Lainsäädäntö .......................................................................................................................................................... 15
Tasa-arvotutkimus .................................................................................................................................................. 16
Tasa-arvoinstituutiot............................................................................................................................................... 18
Työelämä ................................................................................................................................................................. 21
Varallisuuden siirtyminen naisille ......................................................................................................................... 24
Terveydenhuolto ..................................................................................................................................................... 24
Sosiaalityö ............................................................................................................................................................... 25
Koulutus .................................................................................................................................................................. 26
Miehille haitalliset käsitykset, myytit ja stereotyypit yhteiskunnassa ja mediassa................................................ 27
3. YHTEENVETO .......................................................................................................................................................... 28
4. LOPUKSI..................................................................................................................................................................... 30
LÄHTEET ....................................................................................................................................................................... 30

1
1. Johdanto

Miehillä ja naisilla on oltava yhtäläiset edellytykset kaikilla elämänalueilla. (Hallitusohjelma

2007)

Erityisesti miehiä koskevat ongelmat eivät ole perinteisesti olleet vahvasti tasa-arvopolitiikan
agendalla, mikä viittaa siihen, että on olemassa potentiaalisia toistaiseksi tunnistamattomia
miesten tasa-arvo-ongelmia. (STM 2006, 30)

Tämä lista on osa miesten ongelmia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa käsittelevää

väitöstutkimustani. Listassa pyritään esittämään kattava selvitys miesten potentiaalisista1 tasa-arvo-
ongelmista Suomessa. Miesten potentiaalisella tasa-arvo-ongelmalla tarkoitetaan väitettyä (tutkittua
tai esitettyä) miesten huonompaa asemaa (tilastollisesti tarkastellen) jollakin elämänalueella
(naisten asemaan verrattuna). Listan nimenä olisi voinut myös olla ”Lista miesten huonommasta
asemasta eri elämänalueilla”. Miesten huonompi asema voi pitää sisällään seuraavan kaltaisia
asioita: (a) Miehillä on sellaisia ongelmia, joita naisilla on vähemmän (esim. syrjäytyminen;
itsemurhat). (b) Miehillä on sellaisia velvollisuuksia, joita naisilla ei ole (esim. asevelvollisuus). (c)
Miehillä ei ole sellaisia mahdollisuuksia, joita naisilla on (esim. huonompi mahdollisuus jäädä
kotiin hoitamaan lapsia; huonompi mahdollisuus työllistyä joihinkin ammatteihin). (d) Miehille
asetetaan sellaisia odotuksia, joita naisille ei aseteta (maskuliininen rooliodotus). (e) Miehiin
kohdistuu suoraa, epäsuoraa tai rakenteellista syrjintää (esim. miesasiakkaiden syrjintä
sosiaalityössä).

Sosiaali- ja terveysministeriön asettamien tavoitteiden mukaisesti (STM 2008) lista pyrkii

syventämään miehiä ja tasa-arvoa koskevaa asiantuntemusta. Miesten huonommasta asemasta eri
elämänalueilla ei ole tehty aiemmin kattavaa selvitystä. Sosiaali- ja terveysministeriön (2006)
mukaan miehiä käsittelevä tieto on ohutta ja hajanaista (korostus alkuperäinen):

1
Termi ”miesten potentiaalinen tasa-arvo-ongelma” on lainattu Sosiaali- ja terveysministeriön asiakirjasta Miehet ja
tasa-arvopolitiikka (2006, 30). Osa listalla esitetyistä miesten ongelmista ei ole pelkästään potentiaalisia, vaan ne on jo
huomioitu tasa-arvopolitiikassa.

2
 – – miehiä sukupuolinäkökulmasta tarkasteleva asiantuntijuus on Suomessa ohutta ja
hajanaista. Ohuudella tarkoitetaan sitä, että Suomessa on vain muutama henkilö (nainen tai
mies), jonka asiantuntijuus keskittyy miehiin sukupuolinäkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysministeriön asiakirjassa Miehet ja tasa-arvopolitiikka (2006) esitetään strategiset

suuntaviivat teeman miehet ja tasa-arvo käsittelylle, mutta asiakirjasta puuttuu kuitenkin
eksplisiittinen selvitys siitä, mitä tasa-arvo-ongelmia miehillä on: ”– – asiakirjassa ei ole varsinaista
”miesten tasa-arvo-ongelmien listaa”.” (STM 2006, 30). Aikaisemmista virallisista miehiä ja tasa-
arvoa käsittelevistä selvityksistä onkin puuttunut se tieto, miten miesten asema on (tai miten sen on
väitetty olevan) naisten asemaa huonompi eri elämänalueilla.

Lista miesten potentiaalisista tasa-arvo-ongelmista on tehty miesnäkökulmaisesta ja antiseksistisestä

(sukupuolten samanlaisuutta korostavasta)2 positiosta käsin. Tärkeää käytetyssä miesnäkökulmassa
ei ole se, kuka näkee (mies tai nainen), vaan kenen ongelmia katsotaan (miesten). Lista perustuu
miesten asemaa yhteiskunnassa käsitteleviin tilastoihin, tutkimuksiin ja miesnäkökulmaisten
kirjoittajien esittämiin väitteisiin miesten ongelmista. Lista ei perustu miesten kokemuksiin, vaan
tilastollisiin havaintoihin ja väitteisiin miesten huonommasta asemasta.

Kuvio 1 Miesnäkökulmainen ja antiseksistinen tutkijanpositio

Seksistinen

Feministinen Miesnäkökulmainen

Tämä lista
Antiseksistinen

Tasa-arvo-ongelmia käsittelevä miestutkimus voidaan jakaa (vrt. Malmi 2007b) kahden jakoakselin
mukaan (kuvio 1). Ensimmäinen akseli jakaa tutkimuksen seksistiseen (sukupuolieroja korostavaan)
tai antiseksistiseen (sukupuolten samanlaisuutta korostavaan) tutkimukseen. Toinen akseli jakaa
tutkimuksen feministiseen (naisten ongelmien tarkasteluun keskittyvä) tai miesnäkökulmaiseen
(miesten ongelmien tarkasteluun keskittyvä) tutkimukseen.

2
Sukupuolten samanlaisuutta korostavassa lähestymistavassa sukupuolten välillä ei ajatella olevan kovin merkittäviä
biologisia eroja, jotka oikeuttaisivat sukupuolten erilaisen kohtelun, kuten vaatimukset miesten ja naisten erilaisille
rooleille perheessä tai jotka kausaalisesti aiheuttaisivat toisen sukupuolen huonomman aseman jollakin elämänalueella,
kuten miesten lyhyemmän eliniän tai naisten alemmat palkat.

3
Miesten ongelmia ja tasa-arvoa voidaan tarkastella ainakin neljästä keskeisestä kysymyksestä käsin:

1. Mitä ongelmia miehillä on eri elämänalueilla?

2. Mistä miesten ongelmat johtuvat?
3. Mitkä miesten ongelmat pitäisi tulkita tasa-arvo-ongelmiksi?
4. Miten miesten ongelmia voidaan vähentää?

Tässä listassa pyritään vastaamaan vain ensimmäiseen kysymykseen: mitä ongelmia miehillä on eri
elämänalueilla (tilastollisesti tarkastellen ja naisiin verrattuna)? Muut näkökulmat miesten
ongelmiin jäävät tämän listan tarkastelun ulkopuolelle.

Kuvio 2 Miesten potentiaalisen tasa-arvo-ongelman tie tasa-arvo-ongelmaksi

1. Miesten potentiaalinen tasa-arvo-ongelma

2. Symbolista valtaa tasa-arvopolitiikassa

hallitsevat toimijat tulkitsevat miesten
ongelman tasa-arvo-ongelmaksi

3. Miesten tasa-arvo-ongelma

Kuvio 2 kuvaa ”liikennevalomallin” avulla, miten miesten potentiaalisesta tasa-arvo-ongelmasta voi

tulla tasa-arvo-ongelma. Tasa-arvo-ongelmiksi valikoituvat sellaiset miesten potentiaaliset tasa-
arvo-ongelmat, jotka virallisia tasa-arvodiskursseja tuottavat symbolisen vallan haltijat3 tulkitsevat
tasa-arvo-ongelmiksi. Tuollaisessa määrittelyssä tasa-arvo-ongelma ymmärretään sosiaalisesti
konstruoiduksi käsitteeksi. Ensin on oltava väite4 miesten huonommasta asemasta jollakin
elämänalueella (potentiaalinen tasa-arvo-ongelma). Sitten ongelma pitää tulkita tasa-arvo-
ongelmaksi. Esimerkiksi asevelvollisuus, miesten lyhyempi elinikä tai naisenemmistö
korkeakouluissa eivät automaattisesti ole tasa-arvo-ongelmia, mutta ne voivat tulla tasa-arvo-
ongelmiksi, jos ne sisällytetään osaksi tasa-arvopolitiikkaa ja virallisia tasa-arvodiskursseja.

3
Symbolista valtaa tasa-arvopolitiikassa hallitsee erityisesti Sosiaali- ja terveysministeriö, jonka alaisuuteen kuuluvat
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Tasa-arvovaltuutettu, Tasa-arvoyksikkö ja Tasa-arvolautakunta.

4
Myös epätodesta väitteestä voi (ainakin periaatteessa) tulla tasa-arvo-ongelma, jos se päätetään sisällyttää virallisiin
tasa-arvodiskursseihin

4
Listasta puuttuvat seuraavat ulottuvuudet:
– Lista ei ota kantaa miesten väitettyjen ongelmien syihin tai aiheuttajiin (syiksi miesten
ongelmiin voidaan asettaa esim. miehet itse, naiset, yhteiskunnan rakenteet, kulttuuri, biologia
tms.)
– Lista ei ota kantaa siihen, pitäisikö miesten ongelmat tulkita tasa-arvo-ongelmiksi ja
sisällyttää osaksi tasa-arvopolitiikkaa
– Listassa ei verrata miesten ongelmien määrää tai laatua naisten ongelmiin
– Lista ei ota kantaa siihen, ovatko miesten mahdolliset tasa-arvo-ongelmat poistettavissa,
miten ne olisivat poistettavissa tai pitäisikö niitä ylipäätään yrittää poistaa
– Listassa ei oteta kantaa esitettyjen ongelmien merkittävyysjärjestykseen
– Listassa ei kyetä esittämään arviota siitä, kuinka luotettavia miesnäkökulmaisten lähteiden
esittämät väitteet miesten ongelmista ovat
– Listan ulkopuolelle jäävät sellaisten erityisryhmien, kuten homomiesten ja rodullisten
vähemmistöjen erityiset ongelmat5

Listassa on epävarmuustekijöitä:
– Monista miesten ongelmista on olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Osa listan kohdista
perustuu miesasiamiesten esittämiin väitteisiin miesten huonommasta asemasta. Listassa
saattaakin olla merkittäviä puutteita tai virheitä
– Osa miesten ongelmista on otettu ulkomaisista lähteistä. Voi olla, että Suomessa vastaavia
ongelmia ei ole tai niitä on vähemmän
– Lista saattaa sisältää miesten ongelmia liioittelevia piirteitä, koska miesnäkökulmaisilla
kirjoittajilla saattaa olla (tietoisia tai tiedostamattomia) motiiveja omien intressiensä
edistämiseksi

Tärkeimmät suomalaiset lähteet tässä selvityksessä ovat olleet Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen
(2007) toimittama kirja Mies vailla tasa-arvoa, Henry Laasasen (2008) kirja Naisten seksuaalinen
valta ja Pasi Malmin (2008) tekeillä oleva väitöskirja Discrimination against men in western
welfare society, joka käsittelee miehiin kohdistuvaa syrjintää länsimaisissa
hyvinvointiyhteiskunnissa. Muista miehiä ja tasa-arvoa käsittelevistä suomalaisista lähteistä
voidaan mainita Jouni Kempen toimittama (2000) kirjanen Miesnäkökulmia tasa-arvoon ja Sosiaali-
ja terveysministeriön tuottama asiakirja Miehet ja tasa-arvopolitiikka (STM 2006). Ulkomaisista
lähteistä voidaan esimerkkeinä mainita Warren Farrellin kirjat The myth of male power (1994) ja
Why men earn more (2005) sekä Herb Goldbergin kirja Hazards of being male (2000).

Miesten ongelmia käsittelevä tieto on sirpaloitunut lukuisille eri toimijoille, eikä yhteistä kokoavaa
tahoa ole ollut. Kattavan listan kokoaminen miesten ongelmista onkin haastava tehtävä. Sosiaali- ja
terveysministeriön (2006, 46–47) mukaan:

5
Miesten erityisryhmien ongelmien tarkastelu sukupuolten välisen tasa-arvon kontekstissa ei välttämättä ole paras
tarkastelunäkökulma noiden ryhmien ongelmiin. Erityisryhmien ongelmat saatetaan kuitenkin lisätä listan myöhempiin
versioihin.

5
 Usein henkilöt, joiden asiantuntijuus sivuaa tätä teemaa [miehiä ja tasa-arvoa], ovat
pääasiallisesti jonkin muun asian, kuten terveyden tai hyvinvointipalveluiden asiantuntijoita.
Asiantuntijuuden hajanaisuus näkyy siinä, että asiantuntijat ovat hajaantuneet eri sektoreille,
ja yhteistä foorumia, kuten tieteellistä seuraa tai muuta järjestöä tai yhteistä julkaisua ei ole.

Otankin mielelläni vastaan kommentteja listan puutteista ja virheistä. Kommentit voi lähettää tämän
asiakirjan ensimmäisellä sivulla mainittuun sähköpostiosoitteeseen.

2. Lista

Lista on jaettu kahteen osaan: henkilökohtaiseen ja yhteiskunnalliseen elämänalueeseen.

Henkilökohtaisessa osassa ovat miesten terveyteen, elämänlaatuun, rooliodotuksiin, pariutumiseen,
elämänstrategioihin, perheeseen, isyyteen, huoltajuuteen ja avioeroon liittyvät elämänalueet.
Yhteiskunnalliseen osaan kuuluvat lainsäädäntö, sosiaalityö, koulutus, työelämä, tasa-arvotutkimus,
miehille ongelmalliset käsitykset yhteiskunnassa ja mediassa, instituutiot ja organisaatiot. Osan
ongelmista olisi voinut asettaa kumpaan tahansa elämänalueeseen. Lista sisältää jonkin verran
päällekkäisyyttä.

2.1 Henkilökohtainen elämänalue

Elinikä, itsemurhat ja miehet väkivallan uhreina

(a) Elinikä. Miesten elinajanodote Suomessa vuonna 2007 oli 7,2 vuotta naisten elinajanodotetta lyhyempi
(Tilastokeskus 2007). Farrell (1994, 30) pitää alhaista elinikää (ja miesten suurta itsemurhien määrää)
yleisenä indikaattorina miesten huonosta asemasta yhteiskunnassa.

(b) Itsemurhat. Miehet tekevät Suomessa noin 80 % itsemurhista. Vuonna 2002 Suomessa tehtiin 1 095
itsemurhaa, joista 824 oli miesten itsemurhia. (Terveyskirjasto 2005.)

(c) Suurin osa väkivallan uhreista näyttäisi olevan miehiä. Väkivallan määritelmästä ja tietolähteestä
riippuen voidaan pitää luotettavana arviota, että suuri osa tai jopa enemmistö kaiken väkivallan uhreista on
miehiä (STM 2006, 82.) Siitä huolimatta naiset väkivallan uhreina näyttävät tulevan paremmin
huomioiduiksi tasa-arvopolitiikassa (esim. STM 2006; TANE 2007). Myös väkivallan vähentämiseksi
aktiivisesti toimivat järjestöt, kuten Amnesty, kampanjoivat usein nimenomaan naisiin kohdistuvaa
väkivaltaa vastaan. Kun naisten asemaa uhreina ja miesten asemaa väkivallan tekijöinä korostetaan, voi olla,
että miehet väkivallan suurimpana uhriryhmänä jäävät vaille riittävää huomiota.

(d) Miesten vähättely lähisuhdeväkivallan uhreina. Malmi (2008, 215) kertoo, että feministisessä
lähisuhdeväkivallan tarkastelun kontekstissa miesten väkivalta naisia kohtaan kuvataan usein “rikokseksi

6
ihmiskuntaa vastaan”, kun taas naisten väkivaltaisuus kuvataan useammin “spontaaneiksi läpsäisyiksi.” tai
”oikeutetuksi vastaukseksi miehen väkivaltaisuuteen”. On esitetty, että vallitsevan miesten uhriasemaa
vähättelevän ilmapiirin seurauksena miesten on vaikeampi hakea apua lähisuhdeväkivallan uhreina. Ensi- ja
turvakotienliiton (2006) mukaan ”Näyttää siltä, että niin koko sosiaalityön järjestelmämme kuin
viranomaisten toiminta keskittyy pitämään yllä tilannetta, jossa naista ei haluta nähdä väkivaltaisena.”
Sosiaalityöntekijä Timo Kitunen (2007, 118) kertoo, että on yleistä, että sosiaalityöntekijät puhuvat
väkivallasta rutiininomaisesti siinä kontekstissa, että tekijänä on mies ja uhrina nainen. Se tuottaa sellaisen
sukupuolittuneen ennakkoasenteen, jossa mies jää eriarvoiseen asemaan naisen kanssa.

(e) Poikien ympärileikkauksia suvaitseva ilmapiiri. Lääketieteen professori Esko Länsimies (2007)
ihmettelee, miten poikien ympärileikkaaminen voi olla sallitumpaa kuin tyttöjen ympärileikkaaminen.
Sosiaali- ja terveysministeriön poikien ympärileikkauksia käsittelevässä selvityksessä (STM 2004) useat
lausunnonantajat, kuten Työministeriö, Opetusministeriä ja Suomen Kuntaliitto kannattivat pojille tehtävän
ympärileikkauksen sallimista.

.
Kurjalisto

Tilastojen mukaan 3 % huono-osaisimmasta ja syrjäytyneestä väestönosasta koostuu lähes pelkästään

miehistä. Heillä ei ole työtä, puolisoa, yhteyksiä sukulaisiin, motivaatiota etsiä työtä, eikä vakituista asuntoa.
Ryhmän jäsenet kärsivät todennäköisesti myös terveysongelmista, masennuksesta ja lääkkeiden
väärinkäytöstä. (Malmi 2008, 262.) Taipaleen mukaan (2007, 145–146) huono-osaisuus näyttää
kasaantuneen miehille seuraavissa ryhmissä:

(a) Syrjäytyneet.

(b) Asunnottomat (80 %) ja yömaja-asukit (95 %).

(c) Alkoholistit ja huumeiden käyttäjät.

(d) Vangit (95 %).

(e) Tarkkailuluokkien oppilaat.

(f) Työkyvyttömät pitkäaikaistyöttömät.

(g) Velkataakan alla olevat. Yrittäjyyden keskittyminen miehille tuottaa miehille myös konkursseja ja saattaa
johtaa elinikäisiin velkataakkoihin. Malmin mukaan maskuliininen rooliodotus rikkaaksi tulemisesta
johdattaa miehiä riskipitoiseen käyttäytymiseen myös talouden alueella. Siksi miesyrittäjien konkurssimäärä
on korkea naisyrittäjien konkurssimäärään verrattuna. Seurauksena ovat myös miesten massiiviset velat.
Suuret velat ovat puolestaan riskitekijöitä miesten alkoholismille, työttömyydelle, kodittomuudelle ja muille
yhteiskunnasta syrjäytymisen muodoille. (Malmi 2008,148)

Maskuliininen rooliodotus (sukupuolisopimus)

7
Miehille asetettu maskuliininen rooliodotus on edelleen melko vahva, vaikka sukupuolirooleista
vapautuminen6 onkin asetettu yleisesti hyväksytyksi tavoitteeksi. Maskuliininen rooliodotus voidaan
yhdistää myös sukupuolisopimuksen käsitteeseen: ”Sukupuolisopimus viittaa – – sekä piilossa oleviin että
selkeästi ilmaistuihin sääntöihin, velvollisuuksiin ja oikeuksiin, jotka kussakin kulttuurissa hallitsevat
sukupuolten välistä suhdetta.” (Luoto 2005, 8). Voidaankin ajatella, että yhteiskunnassa vallitsee
kirjoittamaton sukupuolisopimus, jossa miehille asetetaan sellaisia odotuksia, joita naisille ei aseteta.
(vastaavasti naisille asetetaan sellaisia feminiinisiä rooliodotuksia, joita miehille ei aseteta). Maskuliininen
rooliodotus voi olla erittäin hyödyllinen yhteiskunnan kannalta, koska siten yhteiskunta voi asettaa ne ehdot,
joiden avulla miesten on ansaittava kunnioitus miehinä. Sitä kautta miehiä voidaan motivoida tekemään
sellaisia asioita, joita yhteiskunta pitää hyödyllisinä. Miesten motivointi mies-tittelin hankkimiseksi pitää
usein sisällään vaarallisimpien tai huonoimpien tehtävien suorittamisen, joita muut eivät suostu tekemään.
(Baumeister 2007.)

(a) Miehuuden ansaitseminen. Sanonta ”Ole mies!” ei ole nykyään niin yleinen kuin mitä se ennen oli, mutta
miehuus pitää edelleenkin ansaita. Aikuiset naiset ovat oikeutettuja kunnioitukseen sellaisinaan, mutta miestä
ei useinkaan arvosteta, ellei hän osoita olevansa mies-tittelin arvoinen. (Baumeister 2007.)

(b) Naisten suojelemisen ja henkivartijana toimimisen velvollisuus. Maskuliiniseen rooliodotukseen kuuluu

oman terveyden vaarantaminen naisten puolesta. Farrell kysyy: ”Mitä sinun tulisi maksaa henkilölle siitä,
että aina kun hän on sinun seurassasi, hänen olisi puolustettava sinua henkensä uhalla? Mikä on henkivartijan
tuntipalkka?” Farrellin mukaan miehenä tehtäväsi on toimia aina naisten henkivartijana, ei pelkästään
vaimosi, vaan kenen tahansa naisen seurassa. (1994, 37.)

(c) Riskien ottamisen velvollisuus. Gilmoren mukaan maskuliinisuus on voitto luonnollisesta impulssista
paeta vaaraa. Miehet asettuvat vaaralle alttiiksi taistelukentillä, työpaikoilla, metsästäessään tai tappeluissa
muiden miesten kanssa. Mies on vaarassa menettää joko maineensa tai henkensä. (1990, 169.) Jos toinen
mies haastaa miehen kilpailuun, jossa tappio näyttää ilmeiseltä, miehen on usein pakko hyväksyä haaste,
koska pelkurin maine olisi vielä huonompi vaihtoehto. Kummallakin tavalla miehille koituu kustannuksia.
Jos mies pakenee, hän saa pelkurin maineen, jos hän suostuu haasteeseen, hän altistaa itsensä riskeille.
Pelkuri on adjektiivi, jota käytetään lähes ainoastaan miehistä ja joka on erityisen tuhoisa miehen
omakuvalle. (Goldberg 2000, 65; 98.)

(d) Elatusvelvollisuus perheessä. Miehillä on paine elatusvelvollisuuteen perheessä sekä henkisellä tasolla
että konkreettisesti. Naisille annetaan parempi mahdollisuus tehdä vähemmän ansiotyötä. Magdalena
Norberg-Schönfeldtin väitöskirjan (2007) mukaan ihmissuhteiden irtisanomisiin Ruotsissa heijastuvat
taloudelliset seikat.Miehillä eron todennäköisyys kasvaa työttömyyspäivien määrän karttuessa. Naisilla eron
todennäköisyys sen sijaan vähenee, kun työttömyyspäiviä kertyy. Blumstein ja Schwartz (1983, 311) tulivat
amerikkalaisia pareja käsittäneessä tutkimuksessaan siihen johtopäätökseen, että vaimon tuloilla ei ollut
merkitystä sen kannalta, miten pari tunsi toisiaan kohtaan. Jos sen sijaan aviomies tai avosuhteessa elävä
mieskumppani ei ole kunnianhimoinen, parin liitto ei tule todennäköisesti kestämään muutamia vuosia
pidempään. Heteroseksuaaliset naiset haluavatkin kumppaniensa olevan kunnianhimoisia. Jos mies osoittaa,
että menestys ei ole hänelle tärkeää, hänen partnerinsa saattaa kokea hänet arvottomaksi. Naisen päätös

6
”Sukupuolten välisellä tasa-arvolla tarkoitetaan kaikkien ihmisten vapautta kehittää henkilökohtaisia kykyjään ja
tehdä valintoja ilman tiukkojen sukupuoliroolien asettamia rajoituksia.” (Global Finland 2007)

8
pysyä avioliitossa riippuukin hänen miehensä tarjoamien resurssien määrästä ja laadusta (Betzig 1989;
Buckle ym. 1996; Campbell 2002). Kattavimmassa useita kulttuureja käsittävässä tutkimuksessa avioeroista
Betzig huomasi, että riittämätön taloudellinen elatus kelpaa avioeron syyksi 21 yhteiskunnassa ja
elatusvelvollisuus kuului kaikissa noissa yhteiskunnissa vain miehelle, paitsi yhdessä määrittelemättömässä
tapauksessa. (Betzig 1989, 664.) Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset eroavat miehistä, jotka eivät
ole kunnianhimoisia ja jotka eivät työskentele säännöllisesti hyvissä työpaikoissa. Monikulttuurinen tutkimus
vahvistaa saman kuvion kaikkialla. Miehistä otetaan ero, jos he eivät kykene tuottamaan naiselle riittäviä
materiaalisia hyötyjä. (Rhoads 2004, 61.) Jalovaara (2003; 2007) tutki väitöskirjassaan taloudellisten
tekijöiden vaikutusta avioeroriskin kannalta Suomessa. Miehen suuret tulot vähensivät avioeroriskiä, mutta
naisen suuren tulot lisäsivät avioeroriskiä, varsinkin jos naisen tulot olivat selvästi miehen tuloja selvästi
korkeammat. Kaikki tutkimukset osoittavat samaan suuntaan: huonosti ansaitsevat miehet eivät täytä
elatusvelvollisuuttaan ja heistä otetaan usein avioero.

(e) Ritarillisen ja herrasmiesmäisen käytöksen odotus. Ritarillisuuden odotusten mukaan miesten on

asetettava naisten tarpeet omien tarpeidensa edelle. Toinen ritarillisuutta täydentävä tekijä on
herrasmiesmäisyys, joka ilmentää modernin ajan ritarillisuutta. Miesten on annettava paikka naisille,
avattava ovi ja uhrattava oma mukavuus naista miellyttääkseen. Ritarillisuuden ja herramiesmäisyyden
odotus asettavat naisten elämän ja tarpeet miehen elämää ja tarpeita tärkeämmiksi. (Malmi 2008, 185–186.)

(f) Feminiinisen käytöksen kielto. Naisilla on mahdollisuus käyttäytyä maskuliinisilla tavoilla, mutta miesten
naismainen käytös ei edelleenkään ole mahdollista. Miesten ei ole sallittua pukeutua naisten vaatteisiin,
mutta naisten on sallittua pukeutua miesten vaatteisiin. Lehtonen (2000) yhdistää naismaisuuden kiellon
heteroseksismiin. Kaikilla heteromiehillä on vaara saada homon leima, jos he käyttäytyvät liian
feminiinisesti. Heteroseksismi estää miehiä osoittamasta tunteitaan toisia miehiä kohtaan. Homofobia estää
miehiä osoittamasta myötätuntoa miesystäville tai jopa pojilleen.

(g) Tunteiden tukahduttaminen. Maskuliiniseen rooliin kuuluu, että mies on riippumaton suorittaja, joka on
aina kontrollissa. Menestys työelämässä riippuukin siitä, kuinka kontrolloitu, laskelmoiva ja itsensä
tukahduttava henkilö kykenee olemaan. Maskuliiniseen rooliin kuuluu myös olla valittamatta fyysisistä
vaivoista. ”Tosimiehet” eivät valita pikku ongelmista fyysisessä terveydessään. Kummallakin tavalla
maskuliininen rooli tuottaa miehelle kustannuksia: joko hän jättää terveydestään huolehtimatta tai jos hän
valittaa pikku vaivoista, hänen maskuliinisuutensa kyseenalaistetaan. Suorittavalle miehelle ei ole
mahdollista elää tunteidensa mukaan, koska tunteet ovat miehille ylellisyyttä. Mies on tulos tunteiden
tukahduttamiseen suuntautuvasta sosiaalistamisesta, kuten asevelvollisuudesta. Miehellä onkin vaara tulla
robotisoiduksi, koska hänet sosiaalistetaan tukahduttamaan laaja osa tunteistaan jo lapsesta lähtien, jotta hän
kykenee tulemaan maskuliiniseksi tulosorientoituneeksi mieheksi. (Goldberg 2000, 45–104.)

(h) Miesten vaikeus puhua miesten ongelmista julkisesti. Miesten tasa-arvoasioiden esille tuominen on
ylipäätään vaikeaa ilman leimautumista sovinistiksi (Sepponen 2007b)7. Lisäksi on havaittavissa yleinen
miehille asetettu ”valittamisen kielto”, joka on yhteydessä maskuliiniseen rooliodotukseen. Miesten on
vaikea tuoda ongelmia ilmi ilman ruikuttajaksi leimautumista. Mies vailla tasa-arvoa kirjaan artikkelin
kirjoittanut Psykiatri Hannu Lauerma (2008) ihmettelee Lääkärilehdessä, miksi todennettujen havaintojen
ääneen sanomista miesten ongelmista pidetään ruikuttamisena:

Pääasiassa naispuolisten lehtiarvostelijoiden, yliopistotutkijoiden ja kolumnistien yhtäpitävän

todistuksen mukaan apinalaumamme on itkenyt ja porannut, ja vieläpä syyttä. – – tuntuu
oudolta yllättäen kuulua kuvitteellisten itku-iikkojen joukkoon, joka perusteitta vaatii
etuisuuksia. Niinkös me tosiaan teimme? – – Yli kolmekymmentä vuotta on hoettu, että
miehen pitäisi – niinku – ilmaista tunteitaan avoimemmin. Onneksi ei ole uskottu niinku. – –
On suorastaan kiehtovaa, että osalle arvostelijoista se edustaakin nyt heikkoa miehuutta:

7
Tai ilman leimautumista “taantumukselliseksi häiriköksi”, jota ilmausta feministisen Tulva-lehden päätoimittaja Anne
Moilanen käytti miesasiamiehistä A-studiossa ja 7.5.2008 ja Tulva-lehdessä.

9
 "Kattokaa – se itkee!" Onko kuvitteellinen, itkevää poikaa sormella osoittavan koulukiusaajan
asema joillekin akateemisesti koulutetuille tutkijoille tai toimittajille todellakin noin
houkutteleva?

Valittamisen kieltoa voidaan myös pitää keskeisenä syynä sille, miksi miehet eivät kovinkaan aktiivisesti
osallistu tasa-arvokeskusteluihin.

(i) Pojille asetettu odotus välttää nynnyä käytöstä. Pojille asetettu odotus olla kovia ja rohkeita, eikä
nynnyjä, voi johtaa pojilla kotitehtävin laiminlyömiseen enemmän kuin tytöillä, mikä kostautuu myöhemmin
vaikeutena päästä korkeampaa koulutusta tarjoaviin laitoksiin. Alhainen koulutustaso on puolestaan
riskitekijä työttömyydessä, alkoholismissa, huumeiden käytössä ja kodittomuudessa. (Malmi 2008, 262)

Naisten seksuaalinen valta

Seksuaalisten suhteiden muodostamisen prosessi tuottaa Laasasen (2008) mukaan epäsuhtaisesti naisille
hyötyjä ja miehille kustannuksia. (ks. myös Baumeister & Vohs 2004; Baumeister & Tice 2001) Naisten
suurempi seksuaalinen valta ilmenee Laasasen mukaan useampina naisille tarjolla olevina
elämänstrategioina, naisten sukupuoliroolin joustavuutena, naisten pidempänä elinikänä (maskuliiniseen
rooliodotukseen sisältyvien riskialttiiden velvollisuuksien puuttuessa), naisten parempina mahdollisuuksina
päästä seksuaalisiin suhteisiin (mahdollisuus seksuaalisten perustarpeiden tyydytykseen), seksuaalisen
attraktiivisuuden tuottamana sosiaalisena pääomana ja kaksoispalkkana. (Laasanen 2008, 326)

(a) Naisten seksuaalisen vallan miehille aiheuttamat kustannukset. Laasanen (2008) viittaa kustannuksilla
miesten suurempiin investointikustannuksiin, aktuaalisten materiaalisten menetysten aiheuttamiin
kustannuksiin, etsintäkustannuksiin ja käyttäytymiseen liittyviin psykologisiin kustannuksiin.
Investointikustannukset viittaavat erilaisten resurssien, kuten taitojen, omaisuuden tai statuksen
hankkimiseen. Kun mies hankkii itselleen varallisuutta ja statusta tai opettelee sosiaalisia taitoja
naissuhteisiin pääsemiseksi, ne aiheuttavat hänelle investointikustannuksia. Materiaalisten resurssien
menetys toteutuu miehillä esimerkiksi suorassa ja epäsuorassa prostituutiossa, treffeillä maksamisen
velvollisuudessa tai alaspäin avioitumisessa. Seksuaalisten suhteiden hankkimiseen sisältyy miehillä myös
suurempia etsintäkustannuksia. Psykologiset kustannukset liittyvät aloitteiden tekemisen velvollisuuden
mukana tuleviin negatiivisiin tunteisiin, kuten pelkoon, ahdistukseen tai häpeään. (vrt. Molm 1997, 16.)

(b) Naisten valta perheen perustamisen keskeisinä vuosina pariutumismarkkinoilla. Bhrolchainin ja Sigle-
Rushtonin (2004) mukaan useimmilta tutkijoilta on jäänyt huomaamatta nuorten naisten huomattava valta
suhteessa nuoriin miehiin avioliittoa solmittaessa. Mitä enemmän henkilöön kohdistuu kysyntää suhteen
ulkopuolella, sitä parempi on hänen asemansa suhteen aloittamisen neuvotteluissa. Nuoriin alle 30-
vuotiaisiin naisiin kohdistuva kysyntä on paljon suurempaa kuin vastaavan ikäisiin miehiin kohdistuva
kysyntä. Bhrolchainin ja Sigle-Rushtonin aineistossa naisiin kohdistuva kysyntä saavutti huippunsa 18-
vuoden iässä ja laski iän myötä. Jokaista 18-vuotiasta naista kohden oli 1,8–1,9 kertaa enemmän heitä
tavoittelevia miehiä. Miehillä tilanne nuoruudessa oli päinvastainen. Jokaista 17-vuotiasta miestä kohden oli
vain 0,4 potentiaalista partneria. 20–24-vuotiailla naisilla oli 36–163 prosenttia enemmän potentiaalisia
partnereita kuin vastaavan ikäisillä miehillä. Nuoret naiset hyötyvät, koska heidän preferenssinsä pitävät
sisällään suuren miesten ikäryhmän ja koska vanhemmat naiset eivät kilpaile nuorista miehistä. Nuorille
miehille partneritarjonta on puolestaan heidän lukumääräänsä paljon pienempi. Naisilla onkin huomattava
etulyöntiasema parinmuodostuksen keskeisinä vuosina ennen 30 ikävuotta. Nuorten naisten valta
pariutumisen neuvotteluissa vaikuttaa seurusteluprosessiin, partnerin etsintäprosessiin ja suhteen
solmimiseen sekä suhteen sisällä. Suurin osa miehistä avioituu silloin, kun heidän neuvotteluasemansa
pariutumismarkkinoilla on kaikkein heikoimmillaan.

10
(c) Miehille on tarjolla vähemmän elämänstrategioita. Laasasen (2008, 269–278) mukaan naisten
seksuaalinen valta tarjoaa naisille enemmän vaihtoehtoja elämänstrategioiksi. Naisille tarjolla olevat
elämänstrategiat Laasanen jakaa neljään eri luokkaan: vaimostrategiaan, blondistrategiaan,
feminististrategiaan ja glamourfeminististrategiaan. Useammat tarjolla olevat strategiat antavat naisille
paremmat mahdollisuudet valita työ, kotiäitiys tai joku kombinaatio niiden väliltä. Miehille jää useammin
ainoaksi vaihtoehdoksi elättäjän rooli perheessä. Mitä enemmän vaihtoehtoja henkilöllä on, sitä paremmat
mahdollisuudet hänellä on valita itselleen sopiva elämäntapa. Miesten elämänstrategiat ovat rajoitetummat,
koska miehillä ei ole useinkaan mahdollisuutta ylöspäin avioitumiseen ja varallisuuden ja resurssien
hankkimiseen naisilta. Farrellin (2005) mukaan miesten mahdollisuus valita täysipäiväinen koti-isyys on
vaihtoehtona epärealistinen tai ei ainakaan yhtä mahdollinen kuin naisille.

(d) Miesten syrjäytyminen pariutumismarkkinoilta ja seksuaalisista suhteista. Laasasen (2008) mukaan

syrjäytyminen seksuaalisten suhteiden ulkopuolelle on erityisesti miesten ongelma. On olemassa enemmän
miehiä kuin naisia, joille seksuaalisten suhteiden hankinta on vaikeaa. Se johtaa pitkiin vastentahtoisen
selibaatin jaksoihin tai täydelliseen syrjäytymiseen pariutumismarkkinoilta. Vastentahtoisesti selibaattiin
joutuneet miehet raportoivat masennuksesta, ja heistä monet olivat tyytymättömiä, turhautuneita tai vihaisia
seksuaalisten suhteiden puutteesta, joka johti epäilyyn omasta arvosta. (Donnelly ym. 2001.) Kun
seksinpuute yhdistyy ajatukseen, että elämä ei muutenkaan ole tyydyttävää, mies saattaa ottaa epäviisaita
riskejä. Se on juuri sitä, mitä voimme odottaa kroonisesti tyydyttämättömien seksihalujen seurauksena:
tyytymättömyyttä, riskinottoa, depressiota, loputonta vaihtoehtoisten tyydytysten etsintää ja päihteiden
väärinkäyttöä. (Baumeister & Tice 2001, 185.) Yksin jääneet miehet ajautuvat usein alkoholismiin,
itsemurhiin, asunnottomuuteen, nuorisorikollisuuteen ja prostituution asiakkaiksi. Näppejään nuolemaan
jääneet miehet ovat myös eri maiden tilastojen mukaan kaikkein väkivaltaisimpia. (Sarmaja, 1996, 52–53.)
Taipaleen (2007, 146) mukaan 80 % iäkkäiden vanhempien luona asuvista on miehiä, mikä voidaan yhdistää
miesten partnereiden löytämisen ongelmallisuuteen.

Isyyden määrittyminen

(a) Isyyshuijaus (paternity fraud). Isyyshuijaus tapahtuu silloin kun nainen, joka tietää tai jolla on ainakin
kohtuulliset perusteet tietää kuka on saattanut hänet raskaaksi, identifioi väärän miehen lapsensa biologiseksi
isäksi. Useimmiten esitetyt arviot isyyshuijausten määrästä koko populaatiossa liikkuvat 1–20 prosentin
välillä. Isyyshuijauksessa on useita uhreja: lapsen ei-biologinen isä, biologinen isä ja lapsi itse. Toissijaisina
uhreina ovat lapsen sukulaiset. Oikeutta biologisen isyyden tietämiseen voidaan perustella monilla eri
tavoilla. Ihmisillä on halu tietää, ketkä ovat heidän biologisia lapsiaan. Monet ihmiset eivät halua ruveta
huoltajiksi sellaisille lapsille, jotka eivät ole heidän biologisia jälkeläisiään. Biologinen isyys vaikuttaa myös
elatusmaksujen määräytymiseen. Voidaankin ajatella, että tasa-arvoisessa tilanteessa isyysyllätysten tulisi
olla yhtä harvinaisia kuin äitiysyllätysten. (Laasanen 2005.)

(b) Oikeus tietää biologisesta isyydestä. Voidaan ajatella, että biologisella isällä tulisi olla oikeus tietää
lapsistaan samalla tavalla kuin biologisella äidillä. Iltalehden neuvontapalsta ”Sofian sohva” kertoo seuraavia
ohjeita naiselle, joka on tullut raskaaksi eteläeurooppalaiselle miehelle, josta hän ei pidä:

On varmasti viisasta olla menemättä naimisiin ja palata Suomeen. Sillä tavalla lapsi kirjautuu
vain sinun lapseksesi eikä isän tietoja ole pakko ilmoittaa viranomaisille.
Synnytyksen jälkeen mietit sitten rauhassa, haluatko lapsesi isän jossakin mittakaavassa
elämäänne. (Sofian sohva 2007)

Nykyisessä lainsäädännössä biologisella isällä ei ole vastaavaa oikeutta (tai mahdollisuutta) tietää lapsistaan
kuin biologisella äidillä.

11
(c) Yhdenvertainen mahdollisuus päättää vanhemmaksi tulemisesta. Choice for men -liike (2008) esittää, että
miehillä tulisi olla laillinen oikeus aborttia koskevissa päätöksissä, koska molemmilla vanhemmilla on
yhtäläinen taloudellinen, moraalinen ja laillinen vastuu syntyneestä lapsesta. Liike pyrkii estämään miesten
huijaamiseen tai vastentahtoisen ansaan jäämisen vanhemmuuteen. Miehillä tulisi silloin olla samat seksin
jälkeiset optiot kuin mitä naisilla on käytettävissään ja oikeus harrastaa seksiä ilman velvoitetta isyydestä.
Naisilla on seksin jälkeen mahdollisuus jälkiehkäisyyn, aborttiin tai mahdollisuus antaa lapsi adoptoitavaksi.
Naisten täydellinen oikeus päättää miehen isyydestä saattaa altistaa miehet tilanteelle, jossa heidät voidaan
huijata isäksi.

(d) Hedelmöityshoidot isyyden syrjäyttäjänä. Hedelmöityshoidot naisille saattavat syrjäyttää miehiä

vanhemmuudesta. Hedelmöityshoidot yksittäisenä asiana ei ole kovin merkittävä, mutta se sisältää sellaisen
periaatteellisen päätöksen, jonka mukaan miehillä ei ole samanlaista oikeutta vanhemmuuteen kuin äidillä.
Irma Pahlman (2000, 26–27) kysyykin kirjasessa Miesnäkökulmia tasa-arvoon Seuraavasti: ”Jos yksinäiselle
naiselle annetaan oikeus äitiyteen, niin pitäisikö yksinäiselle miehelle antaa mahdollisuus isyyteen?”

Isän asema perheessä

(a) Isän roolin ja työelämän roolin yhteensovittaminen. Tasa-arvopolitiikassa on voimakkaasti korostettu

tarvetta isän aseman vahvistamiseen perheessä, jotta myös isät kykenisivät sovittamaan yhteen työ- ja perhe-
elämän. (STM 2006). Mukana on niin isien parempi huomioiminen neuvolatoiminnassa, isyysvapaat ja
varusmiesten isyyden ja vanhemmuuden tukeminen. Selkeimmin esillä on ollut teema
perhevapaalainsäädännön kehittämisestä, joka vahvistaisi miesten mahdollisuuksia perhevapaiden käyttöön.
(STM 2006, 79–80.)

(b) Äidin valta-asema perheessä. Ralf Sundin (2007) mukaan isän roolina on usein toimiminen äidin pikku
apulaisena. Voidaankin kysyä, ulottuuko tasa-arvo perheen käytännöistä päättämiseen: päättäkö perheen
käytännöistä useimmiten äiti? Merja Turpeisen ja Minna Toivasen (2008) mukaan nainen toimii usein
kotitöiden, lastenhoidon ja työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien tehtävien jakajana ja työnjohtajana:

Koti osoitettiin lisäksi naisen "valtakunnaksi", jossa nainen kantaa päävastuun

perhevelvollisuuksien hoidosta toimimalla kotitöiden, lastenhoidon
ja työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien tehtävien jakajana ja ”työnjohtajana”.
”Työnjohtotehtävissä” toimiva nainen vaatii puolisoltaan osallistumista
ja työpanosta (perinteisen kurimallin heteronormatiivisuudesta esim.
Jokinen 2005). Naiset voivat ”joutua patistelemaan miehiä” kotitöiden tekoon
ja ”valvomaan miten hommat sujuu”. Naisten esitettiin tekevän usein työn ja
perheen yhteensovittamista koskevat päätökset, muun muassa päättävän lastenhoitoon
liittyvistä asioista ja puolisoiden loma-aikojen järjestelyistä. Naisten
saattavat myös rajoittaa miesten osallistumista kotitöihin ja lastenhoitoon:
naiset eivät ”aina anna miesten hoitaa pieniä lapsia” tai ”sulkevat miehet pois
lastenhoidosta”. Seuraavissa esimerkeissä haastattelijoiden kysymykset implikoivat
tilannetta, jossa nainen saattaisi rajoittaa miehen osallistumista lasten
hoitoon. Isän mahdollisuus jäädä perhevapaalle esitetään tässä äidin päätösvallan
alaiseksi valinnaksi

Myös Hannele Törrösen (2000) mukaan naiset käyttävät kodissa valtaa:

Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen
yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.

12
 Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana
ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä ei ole
tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.

Vallan puolittaminen kotitöiden määrästä ja kodinhoidon tavasta päätettäessä on eräs mahdollinen tasa-
arvoistamisen kohde, jos ajatellaan, että valta ja vastuu kotitöiden tekemisestä kulkevat käsi kädessä.

(c) Miesten töiden jakaminen perheessä. Kotityötasa-arvo on ollut eräs keskeisistä tasa-arvotavoitteista.
Miesasiamiehet ovat kuitenkin esittäneet, että tasa-arvo ei ole edennyt miesten töiden jakamiseen asti. On
vain yhteisiä töitä ja miesten töitä. Malmin (2008, 177) mukaan virallinen tasa-arvopolitiikka painostaa
miehiä tekemään enemmän kotitöitä (esim. STM 2006, 52), mutta ei painosta naisia tekemään enemmän
ansiotöitä taikka vähentämään omia elintasovaatimuksiaan, jotta miehet voisivat vähentää omia ylitöitään ja
viettää enemmän aikaa perheen kanssa.

Avioero ja huoltajuus

Miesliikkeen äänekkäimmin esille nostamat ongelmat länsimaissa liittyvät isän asemaan avioerojen
yhteydessä. Ulkomailla isän oikeuksia puolustavat järjestöt (father’s rights movement)8 ovat nostaneet esille
seuraavan kaltaisia ongelmia:
– Jos äiti ei anna isän tavata lasta, oikeusistuimet eivät pakota isän tapaamisoikeutta
toteutumaan
– Äiti saa vanhemmuuden automaattisesti, isä vain siinä tapauksessa, että pari on naimisissa
– Isät joutuvat maksamaan elatusapua vaikka he eivät pääse edes tapaamaan lasta.
– Elatusmaksun suuruus. Esim. äidin tuloja ei huomioida elatusmaksujen määräämisen
yhteydessä.
– Avioerokäytäntö, jossa syyllistä avioeroon ei mainita (no fault divorce), antaa äidille
laillisen oikeuden syrjäyttää mies lasten elämästä.

Suomessa traditionaaliset vanhemman roolit eivät ole olleet niin vahvoja kuin useissa muissa maissa.
Yhteishuoltajuuden käytännöt ovatkin Suomessa yleisiä ja isän asema avioerossa on siten ollut parempi.
Suomessa isän asemaan avioeroissa ja huoltajuudessa on liitetty seuraavia ongelmia:

(a) Huoltajuuspäätösten epäoikeudenmukaisuus. Huoltajuuspäätökset ovat olleet eräs miesliikkeen

keskeisistä valituksen aiheista (STM 2008). Suurin osa lapsista elää edelleen äitinsä kanssa. Malmi kertoo,
että vaikka lopputulos johtuu osittain miesten omasta tahdosta, miesten alhainen huoltajuusprosentti kielii
sosiaalityöntekijöiden ja oikeusistuimien syrjinnästä sekä rakenteellisesta syrjinnästä, jotka painostavat
miehiä luopumaan huoltajuudesta ja valtasuhteista, jotka toimivat miehiä vastaan sosiaalipalveluissa. Suurin
osa sosiaalityöntekijöistä on naisia, mikä saattaa asettaa miehen epäedulliseen asemaan ja tuottaa miehissä
syrjityksi tulemisen kokemuksia. Erotilanteisiin saattaa kuulua myös miehen nöyryyttäminen perheen
menettämisen uhalla. Malmin mukaan miesten syrjintä huoltajuusoikeudenkäynneissä on esimerkki
feministisesti motivoituneesta syrjinnästä feministiseen sosiaalityön teoriaan vedoten. Silloin lapsen intressit
oletetaan samoiksi kuin naisten intressit. (Malmi 2008, 171)

Ralf Sundin (2007) mukaan äiti on liian usein itseoikeutettu lähihuoltaja ja isällä on todistustaakka
kelvollisuudestaan huoltajaksi. Elatusvelvollisuus perheessä asettaa isän jo lähtökohtaisesti huonoon
asemaan avioeroa ajatelleen. Malmin (2008, 263) mukaan avioeron sattuessa mies saattaa tuntea itsensä

8
Esim. Father’s right foundation http://www.fathers-rights.com

13
eritetyksi ja tarpeettomaksi, koska miehelle on varattu elättäjän rooli perheessä. Se voidaan yhdistää miesten
kasvaneeseen miesten alkoholismin, työttömyyden ja kodittomuuden riskeihin, mikä johtaa miesten
syrjäytymiseen yhteiskunnassa.

(b) Turvakotien väärinkäyttö. Vain naisille tarkoitettujen turvakotien väärinkäyttö on puhuttanut isän
oikeuksien puolesta puhuvia esim. Vanhemmat.com:in keskustelupalstalla. Professori J. P Roos kirjoittaa
blogissaan turvakotien väärinkäytöstä seuraavasti:

Mutta vielä suurempi ongelma liittyy siihen, että eräissä turvakodeissa ei suinkaan edellytetä
mitään näyttöä siitä että nainen todella on joutunut väkivallan kohteeksi. Turvakoti olettaa
ilman muuta, että jos nainen tulee turvakotiin, hänellä on siihen hyvä syy. Espoon
Turvakodissa asia muotoillaan niin, että naisen näkökulmaa asiaan ei kyseenalaisteta vaan
häntä pyritään tukemaan hänen tekemässään ratkaisussa. Entä jos nainen ei olekaan joutunut
väkivallan kohteeksi? Eihän hänellä silloin ole mitään syytä lähteä turvakotiin? Kyllä hänellä
on. Turvakotiin menolla on iso vaikutus siihen, miten mieheen tämän jälkeen suhtaudutaan.
Hänestä tulee automaattisesti väkivaltainen mies, johon voidaan suhtautua kuin spitaaliseen
päiväkodeissa, kouluissa ja tietenkin sosiaalivirastossa, eritoten lastensuojelussa.
Mahdollisessa huoltajuusoikeudenkäynnissä tällä on iso merkitys. Varsinkin jos nainen saa
puolelleen sosiaalitoimen (nais)työntekijät. Tosin sosiaalitoimessa tai kouluissa työskentelevät
miehet ehkä pitävät väkivaltaista miestä vieläkin pahempana, juuri sellaisena miehenä jotka
pitäisi Suomesta kitkeä kokonaan pois.

Turvakotien epämääräinen oikeudellinen asema, kummalliset laintulkinnat ja turvakotien

suuripiirteinen suhtautuminen siihen kysymykseen mitä vanhempien välillä todella on
tapahtunut (vain naisen versio otetaan huomioon, ja sitäkään ei mitenkään kontrolloida) voivat
siis pahimmillaan johtaa siihen että turvakodeista tulee (on jo tullut) näppärä keino jolla
voidaan eristää isä lapsista. Aivan erityisesti tämä on tehokas keino kun isä on ulkomaalainen,
eikä osaa senkään vertaa pitää oikeuksistaan kiinni kuin tavalliset suomalaismiehet.

(c) Väärät syytökset perheväkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Isän oikeus -liikkeiden
mukaan naiset tekevät useammin tekaistuja väitteitä parisuhdeväkivallasta tai lapsen seksuaalisesta
hyväksikäytöstä saadakseen etulyöntiaseman avioerossa, lapsen huoltajuuden ja estääkseen isää näkemästä
lasta. Äidit ovat nykyisen tiedon mukaan ylivoimainen enemmistö tekaistujen syytösten tekijöinä, osaksi
siksi, koska heitä uskotaan tuollaisten väitteiden tekijöinä useammin kuin isää. (S.PA.R.C. 2008)

(d) Vieraannuttamisoikeyhtymä (Parental alienation syndrome PAS). Vieraannuttamisoireyhtymä on

taudinkuva, joka liittyy vaikeisiin huolto- ja tapaamiskiistoihin, joissa lähivanhempi pyrkii joko tahallaan tai
puolittain tahallaan vieraannuttamaan lapsen etävanhemmasta. Tutkimukset (esim. Clawar & Rivlin 1991)
viittaavat siihen suuntaan, että mukaan vieraannuttajana toimii yleensä lapsen äiti. Se merkitsee lapsen
psyykkistä pahoinpitelyä, ja usein myös sitä, että lähivanhempi on kelvoton huoltajaksi, koska
lapsenhuoltolain nojalla huoltajan velvollisuuksiin kuuluu ylläpitää lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. J.
P. Roos (2007) kirjoittaa ilmiöstä seuraavasti

Meillä erityisesti isien oikeuksien puolestapuhujat (ääritapauksena vanhemmat.com sivusto)

ovat puhuneet aktiivisesti naisista PAS:in harjoittajina. Suomessa tämä liittyy lähinnä äitien
pyrkimykseen estää isiä tapaamasta lapsiaan avioerotilanteissa. Yleensä tällöin väitetään isää
väkivaltaiseksi ja äidit käyttävät myös turvakoteja yleisesti hyväkseen isän leimaamisessa
väkivaltaiseksi. Haastattelujen perusteella Baker erottaa kolme päätyyppiä: avioeroäidit jotka
vieraannuttavat lapsiaan isästä, äidit jotka vieraannuttavat lapsia isästä jo perheessä sekä
kumpaakin sukupuolta olevat väkivaltaiset ja vieraannuttavat vanhemmat. Toisin sanoen, hän
kumoaa sen väitteen että vain äidit toimivat vieraannuttajina ja toisaalta sen, että
vieraannuttaminen tapahtuisi vain avioerotilanteissa. Avioerotapauksissahan kyse on siitä, että
toinen vanhempi katsoo että toinen – useimmiten mies – on epäkelpo hoitamaan lapsia tai
sitten väkivaltainen ja menettänyt näin oikeutensa pitää yhteyttä lapsiinsa. Kyseessä on siis

14
 usein kosto, johon Suomessa ei suinkaan välttämättä vedetään niinkään lapsia kuin
sosiaaliviranomaisia mukaan.

2.2 Yhteiskunnallinen elämänalue

Lainsäädäntö

(a) Asevelvollisuus. Asevelvollisuus on miehille sukupuolen perusteella määräytyvä 6–12 kuukauden

mittainen pakollinen palvelus, jonka vaihtoehtona on 13 kuukauden mittainen siviilipalvelus. Palveluksesta
kieltäytyneille tuomitaan vähintään 6 kuukauden mittainen vankeustuomio. Kotron (2007a) mukaan on
vaikea löytää yhtä laajamittaista tasa-arvorikkomusta kuin miesten asevelvollisuus, joka on myös maailman
laajin ja järjestelmällisin ihmisoikeusrikkomus.

(b) Rintamahenkilökorvaus. Aseettomassa palveluksessa sodan aikana palvelleille miehille ei ole maksettu
rintamahenkilökorvausta, vaikka lotille tällaista korvausta on jo pitkään maksettu (Malmi 2008, 249).

(c) Tasa-arvolaki. Tasa-arvolaki (1986) asettaa naisten aseman parantamisen tärkeämmäksi tavoitteeksi kuin
miesten aseman parantamisen:

Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten
välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.

Malmin mukaan naisten intressit asetetaan silloin tasa-arvoa tärkeämmäksi tavoitteeksi (2008, 268–269).
Tasa-arvolain naisia suosiva sanamuoto saattaa edistää sellaisia tulkintoja, jossa miesten ongelmat jäävät
liian vähälle huomiolle.

(d) Miesten ankarammat tuomiot oikeusistuimissa. Miehiä syrjitään oikeusistuimissa lähes kaikissa maissa.
Syynä syrjintään näyttäisivät olevan vanhoilliset näkemykset, joiden mukaan naiset kestävät huonommin
rangaistuksia ja että naisten tekemät rikokset eivät johdu naisista itsestään, vaan heidän huonommasta
asemastaan yhteiskunnassa. Naisten suosimista oikeusistuimissa näyttää tapahtuvan myös Suomessa. Miehet
saavat samoista rikoksista pitempiä tuomioita ja tuomiot ovat miehillä useammin ehdottomia. Miehet saavat
Suomessa tyypillisesti 7–13 prosenttia pitempiä tuomioita yleisimmistä rikoksista, kuten pahoinpitelyistä ja
varkauksista. Yleisimmissä rikosnimikkeissä tuomiot annetaan miehille jopa neljä kertaa todennäköisemmin
ehdottomina kuin naisille. (Malmi 2007a.)

(e) Miehille ongelmallinen seksuaalisen häirinnän lainsäädäntö. Miesasiamiesten mukaan seksuaalisen

häirinnän säännökset on suunnattu miehille tyypillisen seksuaalisen käytöksen rajoittamiseksi työpaikoilla,
samalla kun naisille tyypillinen seksuaalinen käytös jätetään huomiotta. Joidenkin mielestä seksuaalisen
häirinnän lainsäädäntö pakottaa miehet pysymään varpaillaan rikossyytteen pelossa. (Wikipedia, Men’s
rights 2007.) Farrellin (1994, 289–290) mukaan naiset voivat tehdä epäsuoria aloitteita työpaikalla ilman
riskiä ja kuinka miehet tiedostamattaan vastaavat naisten epäsuoriin aloitteisiin. Miehille lankeava vastuu
seksuaalisten aloitteiden tekemisestä altistaa miehet myös seksuaalisen häirinnän syytöksille naisia
useammin. Naisten epäsuorat aloitteet tai miesten seksuaalisen halun herättäminen provokatiivisen
pukeutumisen avulla on sen sijaan sallittua. Lopputuloksena seksuaalisen häirinnän syytökset kohdistuvat
pääasiassa miehiin.

Farrellin (1994, 289) mukaan naisten epäsuorien aloitteiden voima piilee siinä, että naisen ego tai ura ei asetu
vaakalaudalle. Jos mies koskettamisen jälkeen pyytää naista ulos, mies voidaan haastaa oikeuteen
seksuaalisesta ahdistelusta. Naiset saattavat kysyä, mikä ongelma on minihameessa ja parfyymissä
työpaikalla. Se ei olekaan Farrellin mukaan ongelma, jos miesten vastaukset niiden käyttämiseen eivät ole
ongelma. Naisen epäsuorat signaalit ovat merkki naisten mahdollisuudesta välttää vastuuta, joka liittyy
aloitteiden tekemiseen.

15
Studd (1996, 84) kysyy, miksi kukaan sosiaalisten tieteiden ja feministinen seksuaalista häirintää
tarkasteleva kirjoittaja ei ole ehdottanut, että naisten negatiivinen reaktio seksuaaliseen häirintään olisi
sosiaalisten ja kulttuuristen olosuhteiden seuraus ja että naiset tulisi sosiaalistaa hyväksymään seksuaalinen
häirintä ja suhtautumaan siihen positiivisesti. Kuitenkin juuri vastaavaa metodia sovelletaan
miesahdistelijoihin, joita yritetään sosiaalistamalla saada muuttamaan omaa käytöstään. Studd kysyykin,
miksi miesten on muutettava omaa psykologiaansa, mutta naisten psykologista vastinetta ei voi tai ei pitäisi
muuttaa.

Tasa-arvotutkimus

(a) Miehiä ja tasa-arvoa käsittelevän asiantuntemuksen puute. ”Suomessa on vain muutama henkilö (nainen
tai mies), jonka asiantuntijuus keskittyy miehiin sukupuolinäkökulmasta.” (STM 2006, 46.) Miesten tasa-
arvo-ongelmia on ylipäätään vaikea huomioida tasa-arvokeskusteluissa tasa-arvopolitiikassa, koska tietoa
miesten ongelmista on vähän. Saatavissa olevan tietokin on sirpaloitunut eri tieteiden ja eri asiantuntijoiden
kesken.

(b) Suomessa ei ole juuri ollenkaan miesnäkökulmaista miestutkimusta. Yhteenkään suomalaiseen

yliopistoon ei ole perustettu erillistä miestutkimuksen laitosta, vaikka naistutkimuksen laitoksia on useita.
Naistutkimuksen laitosten kurssitarjontaan sisältyy jonkin verran myös miestutkimusta. Suomessa ei ole
myöskään yhtään miestutkimuksen professuuria. Tampereen yliopistossa harjoitetaan kriittistä
miestutkimusta, jossa miehiä tutkitaan feministisiä teorioita hyödyntäen. Kriittinen miestutkimus on
feministisen tutkimuksen alalaji, eikä sen tutkimuksen kohteena ole miesten huonompi asema yhteiskunnassa
tai miesten tasa-arvo-ongelmat.

(c) Tasa-arvotutkimuksen vahva yhteys feministiseen ideologiaan. Johanna Pakkasen (2003) mukaan
”Suomalaisella tasa-arvotyöllä on harvinaisen läheinen suhde naistutkimukseen”. Tasa-arvotutkimus kuuluu
naistutkimuksen alaisuuteen. Naistutkimus puolestaan tarkastelee maailmaa siitä lähtökohdasta käsin, että
naisten asema on yhteiskunnassa miesten asemaa huonompi. Johanna Matero kirjoittaa naistutkimuksen
kurssikirjassa Avainsanat. 10 askelta feministiseen tutkimukseen (1996, 245–265) feministisestä tietämisestä
seuraavasti:

Feminismi on poliittinen käytäntö ja siten feministinen tieto on aina paitsi poliittista, myös
strategista ja ideologista. – – feministinen tutkimus rikkoo tieteen yleistettävyysperiaatetta
[jonka mukaan yksittäinen tutkija voidaan korvata kenellä tahansa muulla saman alan
tutkijalla] – – Feministinen tutkimus on lähtöisin naisliikkeestä ja toimii kiinteässä yhteydessä
siihen. Naisliike tuottaa kysymyksiä ja ongelmia feministisen tutkimuksen selvitettäväksi
muokaten siten tutkimuksen suuntaviivoja. – – feministinen tutkimus on osa naisliikettä – –
Feministinen standpoint-tutkimus on naisten tutkimista naisia varten naisten kokemuksista
käsin ja naisten ehdoilla. – – Feministisen tiedon määrittely sulkeistaa helposti jotkut tarpeet
ja lähtökohdat joidenkin toisten kustannuksella.

Feministinen ideologia voidaan määritellä “naiset sorron uhreina” -tulkintakehykseksi. Siten feministi on
henkilö, joka uskoo, että tuo malli sopii paremmin naisten kuin miesten aseman kuvaamiseen
yhteiskunnassa. Feministit toimivat valikoivan tasa-arvon puolesta: he valitsevat tasa-arvokohteet,
määrittelevät mitä tasa-arvo merkitsee ja sitten asettavat tavoitteet epäkohtien korjaamiseksi. Tasa-arvosta
tulee silloin omien tavoitteiden edistämiseen käytetty arvo. Omia tavoitteita on helpompi edistää, kun ne
tehdään tasa-arvon edistämisen nimissä. Vaikka feministejä ja feminismejä on monia erilaisia, käytännössä
mikään niistä ei kuitenkaan pyri edistämään tasa-arvoa siinä merkityksessä, että miesten ongelmiin
kiinnitettäisiin yhtä suurta huomiota kuin naisten ongelmiin. (Zohrab 2002.)

Feministisen ajattelun mukaan kaiken tutkimuksen ja teoretisoinnin taustalla on löydettävissä ideologisuutta:

tiede ei synny tyhjiössä. Tällä ideologisuuden julkituonnilla feminismi on samalla perustellut omaa

16
poliittisuuttaan. Ongelma oikeudenmukaisuudessa voi kuitenkin tulla vastaan silloin, jos feministisellä
ideologialla on hegemoninen asema sukupuolten välistä tasa-arvoa käsittelevää tutkimustiedon tuottajan.
Hegemonisesti feministisestä näkökulmasta käsin tuotetusta tiedosta tulee yksipuolisesti naisten ongelmia
korostavaa, mikä voi sulkeistaa miesten ongelmat ulkopuolelle.

(d) Väkivaltatutkimus. Väkivaltatutkimusten miehiä syrjivä luonne on herättänyt runsaasti kritiikkiä

miesnäkökulman edustajien keskuudessa. Miesnäkökulman edustajien mukaan naisten asemaa uhreina ja
miesten asemaa väkivallan tekijöinä liioitellaan.

(d1) Patriarkaalisen dominaatioteorian ylivalta väkivaltatutkimuksissa. Straussin (2007)

mukaan lähisuhdeväkivallan tutkimuksia hallitsee patriarkaalinen dominaatioteoria, jossa
pyritään tuottamaan feministiseen ideologiaan sopivaa tietoa, pikemminkin kuin sekä miehet
ja naiset huomioivaa tietoa. Idea miesten syyllisyydestä ja naisten syyttömyydestä on vahvasti
mukana tutkimuksissa. Straussin (2007) mukaan feministiseen ideologiaan perustuvissa
lähisuhdeväkivallan tutkimuksiin sisältyy usein seuraavia ongelmia:
– Todisteiden piilottaminen.
– Sellaisen tiedon välttäminen, joka ei ole yhteensopiva patriarkaattiteorioiden
kanssa.
– Viitataan valikoivasti ainoastaan tutkimuksiin, jotka osoittavat miesten
väkivaltaisuuden.
– Tullaan siihen johtopäätökseen, että tulokset tukevat feministiä oletuksia,
vaikka niin todellisuudessa ei ole.
– Luodaan todisteita “sitaattimenetelmällä”, viittaamalla virheellisiksi
osoitettuihin tutkimuksiin.
– Vastustetaan kerettiläisten artikkelien julkaisua tai sellaisen tutkimuksen
rahoitusta, joka on vastakkainen sen ajatuksen kanssa, että lähisuhdeväkivalta
johtuu miesten dominanssista.
– Ahdistellaan, uhkaillaan ja rangaistaan tutkijoita, jotka tuottavat feminististen
uskomusten vastaista tietoa.

(d2) Usko, toivo ja hakkaus -tutkimuksen (1998) ongelmat. Sepposen (2007a) mukaan
Suomessa suurta huomiota saanut ”Usko, toivo ja hakkaus” -tutkimus oli metodologialtaan,
perusteorialtaan ja johtopäätösten paisuttelemisessaan ainutlaatuinen skandaali tieteemme
historiassa. Tutkimus esitti, että vuosittain altistuisi väkivallalle 90 000 naista, jota myös
suomen Amnesty käytti kampanjassaan ”250 päivittäisestä mustasta silmästä”. Tutkimuksen
lähtökohtana oli naisten uhriasema ja miesten syyllisyys, eikä asetelmaa testattu millään
tavalla itse tutkimuksessa. Oma lukunsa oli se, miten kritiikittömästi tutkimus otettiin vastaan
mediassa. Edelleen vuonna 2007 oikeusministeri ja peruspalveluministeri toistelivat lukuja
esimerkkeinä naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä. Suuret luvut saatiin käyttämällä
mahdollisimman laveaa väkivallan määritelmää.

(d3) Kaksoisstandardit. Malmin (2008, 197) mukaan hegemoninen feministinen paradigma

lähisuhdeväkivallan tutkimuksissa on johtanut kaksoisstradardeihin hallinnossa. Esimerkiksi
naisilta kysytään systemaattisesti neuvoloissa, ovatko he joutuneet lähisuhdeväkivallan
uhreiksi. Naisten väkivaltaa miehiä kohtaan ei kuitenkaan kysytä lainkaan, eikä lasten isille
anneta vastaavia kyselylomakkeita.

(d4) Laveat kysymysten määrittelyt väkivaltatutkimuksissa. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

käsittelevissä tutkimuksissa käytetään toisinaan niin laveita määritelmiä, että naisten
uhrimääristä tulee perusteettoman suuri vaikutelma. Esimerkiksi Naisen turvallisuus -
tutkimuksessa (2005) kysyttiin seksuaalisesta häirinnän uhrikokemuksista mm. seuraavilla
vaihtoehdoilla:

Onko 15 vuotta täytettyäsi joku tuttu tai tuntematon mies (ei kuitenkaan nykyinen
avio- tai avopuoliso):

17
 c) esittänyt asiattomia vartaloosi tai seksuaalisuuteesi kohdistuneita huomautuksia:
d) esittänyt sinulle kaksimielisiä vitsejä tai puhunut härskejä tavalla, jonka olet
kokenut loukkaavaksi
e) ehdottanut seksiä epäasiallisessa yhteydessä
f) lähennellyt, koskettanut tai yrittänyt suudella sinua tahtomattasi
g) seurannut sinua niin, että olet pelännyt

Laveat kysymyksenasettelut voivat johtaa siihen, että seksuaalisen häirinnän yleisyydestä

muodostuu liioiteltu kuva.

(e) Palkkatasa-arvo on ongelmallinen käsite. Palkkatasa-arvo on keskeisin tasa-arvopolitiikan tavoite.

Naisten palkat ovat keskimäärin miesten palkkoja pienemmät ja voidaan ajatella, että sukupuolten välisen
tasa-arvon toteutumisen kannalta on tärkeää pyrkiä samanpalkkaisuuteen. Palkkatasa-arvon käsitteeseen
liittyy kuitenkin useita ongelmia:

(e1) Naisten kaksoispalkka. Laasasen (2008, 249–256) mukaan naiset saavat tuloja sekä
ansiotyöstä että miehiltä. Sen seurauksena naisten käytettävissä oleva varallisuuden määrä
saattaa olla suurempi kuin palkkavertailujen perustella voitaisiin olettaa. Pelkkä palkkojen
vertailu ei kerrokaan, kuka palkan kuluttaa, kenen hyväksi kulutus ohjautuu tai kenellä on
enemmän varallisuutta.

(e2) Suuri palkka on tärkeämpi miehille. Laasasen (2008, 256–161) mukaan suuri palkka on
tärkeämpää miehille siksi, että miehen naissuhteisiin pääsy ja suhteiden kestävyys riippuu
miehen tuloista. Huonosti ansaitsevat miehet ovat vaarassa jäädä seksuaalisten naissuhteiden
ulkopuolelle, ja heistä otetaan usein avioero. Huonotuloisuudella on siten traagisemmat
seuraukset miehille kuin naisille. Huonotuloiset naiset kykenevät useammin avioitumaan
ylöspäin, eikä naisen huonotuloisuus vaaranna heidän avioliittojensa kestävyyttä.

(e3) Miehet ja naiset eivät tee samoja töitä. Farrell väittää kirjassaan Why men earn more
(2005), että naisille maksetaan Yhdysvalloissa täysin samasta työstä suurempaa palkkaa kuin
miehille. Miesten suuremmat palkat johtuvatkin Farrellin mukaan siitä, että naiset valitsevat
miehiä useammin sellaisia töitä, joissa on lyhyemmät ja joustavammat työajat, vähemmän
matkustelua, vähemmän vaaroja, vähemmän taloudellisia riskejä, vähemmän altistumista
epämiellyttäville tekijöille, kuten kylmyydelle, sateelle, kylmälle tai kosteudelle, ja jotka ovat
vähemmän tylsiä. Sellaisista töistä maksetaan vähemmän. (2005, 220.) Jos Farrellin väite
pitää paikkansa, palkkatasa-arvon toteuttaminen eri ammattialojen välillä saattaisi tarkoittaa
sitä, että naiset saisivat samaa palkkaa kuin miehet tekemällä mukavampia ja vähemmän
vaarallisia töitä.

Tasa-arvoinstituutiot

(a) Tasa-arvoinstituutioissa vallitsee naisnäkökulman ylivalta. Tasa-arvoinstituutioilla on tärkeä asema tasa-

arvon tulkitsijoina. Tasa-arvoinstituutioiden esitykset ja selonteot ratkaiset hyvin pitkälti, mitkä ongelmat
huomioidaan tasa-arvopolitiikassa ja mitkä eivät. Jos miesnäkökulmalla ei ole vaikutusvaltaista edustusta
tasa-arvoinstituutiossa, vaarana on, että miesten ongelmat eivät tule huomioiduiksi.

Malmi (2008, 268) kertoo, että kahdella vahvalla naisten organisaatiolla (NYTKIS ja Naisasialiitto Unioni)
on ollut vakiopaikka Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa, mutta suurimmalla miesten järjestöllä

18
Miessakeilla9 ei ole ollut vakiopaikkaa. Kyse on merkittävästä epäkohdasta, koska Tasa-arvoasiain
neuvottelukunnalla on tärkeä rooli tasa-arvoa käsittelevissä lainmuutoksissa. Suurin osa Tasa-arvoasiain
neuvottelukunnan lakiehdotuksista on johtanut lainmuutoksiin ehdotetulla tavalla. Tomi Timperi (Urho
2002) Miessakeista kertoo, että ollessaan mukana Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan yhteyteen perustetun
miesjaoston kokouksissa, tasa-arvoa lähestyttiin lähes poikkeuksetta naisnäkökulmasta.

Borchorst (2001, 178–179) kertoo skandinaavisten naistutkijoiden käyttämästä termistä ”valtiofeminismi”,

joka viittaa feminismin ja valtion väliseen liittoon. Malmin mukaan tasa-arvodiskursseja dominoivan
feministisen ideologian valta integroituu laeiksi, säännöiksi, normeiksi, tavoiksi ja jopa yleiseksi
konsensukseksi, eli muodostuu hegemoniaksi. Työntekijät tasa-arvoinstituutioissa ovat vahvojen
feminististen järjestöjen vaikutuksen alaisia. Tuota vahvaa vaikutusta kuvataan termillä “femokraatti”, mitä
voidaan pitää synonyymina tasa-arvoviranomaisille ja feministisesti koulutetuille päättäjille julkisissa
organisaatioissa. Vahva femokraattien ja valtion välinen liitto johtaa todennäköisesti naisten suosimiseen
tasa-arvoon liittyvissä asioissa. Miesten aseman parantamisesta tulee tärkeää vain sellaisissa asioissa, joissa
se edistää naisten asemaa. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriö korostaa, että vanhempien pitäisi kantaa
yhtäläinen vastuu kotitöistä, mutta samalla lailla ei korosteta, että naisten pitäisi kantaa yhtäläinen vastuu
ansiotöistä, jotta miesten taloudellinen vastuu perheessä ja paine ylitöiden tekemiseen helpottuisivat. (Malmi
2008, 267.)

(b) Virallisen tasa-arvotiedon jakaminen medialle ja suurelle yleisölle. Netissä tasa-arvotietoa tarjoava laaja
naistutkimus- ja tasa-arvoportaali Minna, joka ”palvelee – – yliopistojen, kansalaisjärjestöjen, median ja
suuren yleisön tiedontarpeita tasa-arvoasioissa” (Hallitus 2005), ei sisällä juuri ollenkaan miesten tasa-arvo-
ongelmia käsittelevää materiaalia.

(c) Sosiaali- ja terveysministeriön strategiset suuntaviivat teemalle miehet ja tasa-arvo. Sosiaali- ja

terveysministeriön tuottamassa asiakirjassa Miehet ja tasa-arvopolitiikka (2006) asetetaan strategiset
suuntaviivat teemalle ”miehet ja tasa-arvo”. Asiakirja sisältää kuitenkin lukuisia miesten ongelmien
huomioimista vaikeuttavia piirteitä, jotka voidaan tulkita naisnäkökulman suosimisen seurauksiksi:

(c1) Asiakirjan mukaan tasa-arvopolitiikan ensisijainen tavoite on naisten aseman

parantaminen. Miehiin kohdistuvat toimenpiteet saa heikentää naisten asemaa (korostukset
alkuperäisiä):

– – naisten aseman parantaminen on tasa-arvopolitiikassa keskeisempi

tavoite kuin miesten aseman parantaminen, jolloin huomion
kiinnittäminen miehiin, esimerkiksi erilaisten toimenpiteiden valmistelu, ei
saa heikentää naisten asemaa. (STM 2006, 18–19)

Miehiin kohdistuvat tasa-arvopoliittiset toimenpiteet eivät vaikutuksiltaan

saa huonontaa naisten asemaa. Sukupuolten välisen tasa-arvon yleinen
tilanne edellyttää, että kaikilla sukupuolten välistä tasa-arvoa lisäävillä
toimenpiteillä on myönteinen tai neutraali vaikutus naisten asemaan. (STM
2006, 62)

Epäselväksi jää, mitä miesten tasa-arvo-ongelmien parantamiseksi voidaan ylipäätään tehdä,

koska useilla elämänalueilla miesten aseman parantaminen näyttäisi heikentävän – tavalla tai
toisella – naisten asemaa10.

9
Miessakit ei tosin edes ole (tavoiteohjelmansa mukaan) miesten yhteiskunnallisia intressejä edistämään pyrkivä
järjestö.

10
Esimerkiksi, jos (1) miehille myönnetään huoltajuus useammin, naiset saavat huoltajuuden harvemmin. Jos (2)
miesten osuutta korkeakoulutuksessa lisätään, naisten osuus vastaavasti vähenee. Jos (3) terveydenhuollon resursseista
käytettäisiin nykyistä suurempi osa miesten hyväksi, niin naisiin kohdistettu osuus vähenisi.

19
 (c2) Asiakirjassa miesten paremman huomioimisen katsotaan edustavan riskiä.

Tämän asiakirjan näkökulmasta miesten huomioimisessa tasa-arvopolitiikassa

on kolmenlaisia riskejä: sukupuolten välisen tasa-arvon kokonaistilanteen
hämärtyminen kilpailuasetelman syntyminen miesten kokemiin ongelmiin ja
naisten kokemiin ongelmiin puuttumisen välille miesten ja tasa-arvon suhteen
käsitteleminen kapeasta ja yksipuolisesta näkökulmasta. (STM 2006, 39)

(c3) Resursoinnin kilpailun kielto estää miesten ongelmien huomioimista.

Miesten parissa tehtävän työn (kuten väkivaltaa tehneiden miesten hoito-

ohjelmat) resursointi ei saisi kilpailla samoista resursseista naisten parissa
tehtävän työn kanssa (kuten naisten turvakodit). (STM 2006, 61)

Käytännön elämässä resursoinnit kilpailevat kuitenkin usein toistensa kanssa.

(c4) Asiakirjan mukaan miesten asemaa pitäisi parantaa naisten asemaa parantamalla.
Asiakirjassa korostetaan voimakkaasti niitä hyötyjä, joita miehet saavat naisten asemaa
parantamisesta:

Miehet tarvitsevat tasa-arvoa, koska miehet hyötyvät tasa-arvosta. Miesten

tasa-arvosta
saaman hyödyn voi jakaa kolmeen osaan – –:
1) Naisten aseman parantumisesta miehille koituva hyöty
2) Naisten aseman parantamiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden
tuoma hyöty miehille
3) Erityiset toimet miesten aseman parantamiseksi. (STM 2006,
28)

Voidaan kuitenkin kysyä, eikö miesten asemaa pitäisi parantaa pikemmin miesten ongelmia
poistamalla kuin naisten asemaa parantamalla? Ja miksi naisten asemaa ei vastaavasti kehoteta
parantamaan miesten asemaa parantamalla?

(c5) Asiakirja rakentuu ”ns. suuren kertomuksen” perustalle.

On esitetty arvioita, että miesten osallistuminen tasa-arvopoliittiseen

keskusteluun saattaisi johtaa käsitykseen symmetriasta naisten ja miesten
tilanteissa, vaikutusvallassa ja etuoikeuksissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että tasa-
arvon edistämisen ns. suuri kertomus hämärtyisi, mikä vaikeuttaisi tasa-
arvopolitiikan priorisointia. (STM 2006, 39)

Voidaan kuitenkin kysyä, eikö tasa-arvopolitiikka tulisi rakentaa miesten ja naisten ongelmien
vertailevan tutkimuksen varaan (pikemmin kuin suuren kertomuksen varaan), jotta tasa-
arvoresurssien oikeudenmukainen priorisointi tulisi mahdolliseksi.

(d) Miesten intressejä puolustavien järjestöjen puute. Miehillä ei ole miesten intressejä puolustavia
miesjärjestöjä. Käytännössä ainut miesnäkökulmainen miesjärjestö on Miessakit ry, jonka
toimintaperiaatteissa kuitenkin sanotaan, että järjestön tarkoituksena ei ole edistää miesten intressejä:

Miessakit ry:n tarkoituksena ei siis ole ajaa jäsenkuntansa eli miesten etuja eikä se siten ole
intressijärjestö kuten valtaosa nykyisistä järjestöistä (Perheentupa 1998).

Tomi Timperi (2008) kirjoittaa Miessakkien toimintaperiaatteista seuraavasti:

20
 Järjestöllä ei ole eikä voi olla omaa kantaa mihinkään yhteiskuntapoliittiseen kysymykseen,
jollei hallituksessa ole erityisestä syystä nimenomaisesti toisin päätetty. Tässä on syytä olla
erityisen varovainen, jotta järjestö ei leimaudu miesten intressijärjestöksi, mikä saattaisi
olennaisesti vaikeuttaa sen työtä. – – Järjestömme on kuitenkin erityisesti julkishallinnollisissa
piireissä leimautunut taistelunhaluiseksi miesten etujärjestöksi – osin toki siitä syystä, että
agendaamme ei ajatuksella ole syvennytty.

Lopputuloksena Suomessa ei ole ainuttakaan miesten intressejä tasa-arvopolitiikassa puolustavaa järjestöä,

kun taas naisilla on lukuisia valtiorahoitteisia järjestöjä, kuten Naisasialiitto Unioni ja NYTKIS.

Taipaleen (2007, 148) mukaan miesten hyvä veli -verkostot, kuten Vapaamuurarit, Rotaryt, Lionsit,
metsästysseurat tai reserviläisseurat eivät pohdi miesten sosiaalisia ongelmia tai huonompiosaisten miesten
asemaa. Merkittävä osa miespoliitikoista on määritellyt itsensä feministeiksi ja ilmoittanut tukensa
feministiselle liikkeelle. Tasa-arvoministeri Stefan Wallin nimitti itseään peräti radikaaliksi feministiksi.

(e) Puolueiden naisjärjestöt. Puolueilla on erillistä rahoitusta saavat naisjärjestöt, mutta ei vastaavia
miesjärjestöjä. Hollin mukaan poliittisten puolueiden naisjärjestöillä on tärkeä asema, kun ne toimivat
naisjärjestöjen kanavana poliittisen systeemin suuntaan. (Holli 2002, 141–141). Se on lähes johtanut
tilanteeseen, jossa naisilla on ”kaksi ääntä” puolueiden sisällä, varsinkin sellaisissa asioissa, jotka liittyvät
naisiin tai sukupuoleen.

Työelämä

(a) Miehet tekevät vaarallisimmat ja huonoimmat työt yhteiskunnassa.

(a1) Vaaralliset työt. Vaaralliset työt keskittyvät miehille. Miesten työtapaturmariski on

Suomessa kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin naisten työtapaturmariski (Tilastokeskus 2004).
Terveyden ja pitkäikäisyyden alueella miehillä on vähemmän valtaa kontrolloida omaa
elämäänsä kuin naisilla. (Farrell 1988, 10.) Vaaralliset työt ovat myös vähemmän vaarallisia
naisille: he voivat saada vaarallisen työn lisän ilman, että heidän tarvitsee välttämättä tehdä
mitään vaarallista. (Farrell 2005, 10, 31–33.)

(a2) Huonot työt. Yhdysvalloissa 25:stä huonoimmin rankatusta työstä 23 on yli 90-
prosenttisesti miesten tekemiä (Farrell 2005, 27–29). Vastaavaa listaa Suomesta ei ole
saatavilla. Miesten saattaa olla useammin pakko valita se työ, josta maksetaan enemmän kuin
mukavampi työ, koska miehille lankeaa useammin elatusvelvollisuus perheessä ja koska
miehen seksuaalinen markkina-arvo on kiinteämmin yhteydessä miehen palkan suuruuteen.
Naisilla puolestaan saattaa olla parempi mahdollisuus valita ammatti työn mukavuuden
perusteella, pikemmin kuin mistä maksetaan eniten. Farrellin Yhdysvaltoja käsittelevä
aineisto puhuu sen puolesta, että naisilla ei ole yhtä suurta motivaatiota kuin miehillä valita
työtä palkan suuruuden perusteella muut työmukavuuteen vaikuttavat tekijät sivuuttaen.
Naiset valitsevat miehiä useammin sellaisia töitä, joissa on lyhyemmät ja joustavammat
työajat, vähemmän matkustelua, vähemmän vaaroja, vähemmän taloudellisia riskejä, joissa
tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja, vähemmän altistumista epämiellyttäville tekijöille, kuten
kylmyydelle, sateelle, kylmälle, kosteudelle ja jotka ovat vähemmän tylsiä. (2005, 220.)

(b) Miestyöntekijöiden ongelmat naisvaltaisilla aloilla.

(b1) Syrjintä. Malmin (2008, 118) mukaan miehet kokevat todennäköisesti suoraa, epäsuoraa
ja rakenteellista syrjintää sekä työntekijöinä että asiakkaina naisvaltaisilla aloilla.

21
 Naisvaltaisilla aloilla saattaa esiintyä rekrytointisyrjintää, palkkasyrjintää tai syrjiviä
työolosuhteita.

(b2) Eri odotukset miestyöntekijöille. Maskuliininen rooliodotus saattaa pakottaa

miestyöntekijän useammin sellaisiin vaarallisiin tai raskaisiin tehtäviin työpaikan sisällä, joita
naisten ei odoteta tekevän. Farrellin mukaan miespuoliset sairaanhoitajat toimivat sairaaloissa
usein painonnostajan roolissa (2005, 182). Samalla tavalla voidaan ajatella, että sairaaloissa
(tai kouluissa) syntyvissä väkivaltaisissa tilanteissa miessairaanhoitajan (tai opettajan)
odotetaan ottavan vastuu tilanteesta ja asettuvan vaaralle alttiiksi naisten puolesta. Miehen
voikin olla vaikea mennä joillekin naisvaltaisille aloille siten, että hänen työnkuvalleen
asetettaisiin samat odotukset kuin naistyöntekijöiden työnkuvalle. Malmin (2008, 119)
mukaan mieshoitajat toimivat henkivartijan rooleissa esimerkiksi mielisairaaloissa. Sen
seurauksena heidät laitetaan naishoitajia useammin levottomiin työvuoroihin. Samalla tavalla
miehille saattaa langeta teknisten asioiden hoito esimerkiksi päivähoidon parissa. Jos miehet
eivät suostu sopeutumaan näihin rooliodotuksiin, heitä saatetaan pitää vaikeina ja
yhteistyökyvyttöminä.

(c) Naisten seksuaalinen valta tuottaa naisille sellaisia hyötyjä työelämässä, joihin miehillä ei ole
mahdollisuutta

(c1) Naisilla on korkeampi palkka joissakin seksuaalista attraktiivisuutta vaativissa

ammateissa. Laasasen (2008, 279–285) mukaan naisten seksuaalinen viehätysvoima tarjoaa
naisille tilaisuuden saada parempaa palkkaa joissakin ammateissa. Huippunaismallit
ansaitsevat viisi kertaa enemmän kuin heidän miespuoliset vastikkeensa. Miesten on vaikeaa
tai lähes mahdotonta päästä cocktail-kutsujen tarjoilijoiksi, cheerleadereiksi tai muihin
vastaaviin ammatteihin, joissa viehätysvoima näyttelee keskeistä osaa. Esimerkkinä
viehätysvoiman tarjoamasta hyödystä Farrell (2005, 183–208.) esittää saadun palvelurahan
määrän, esimerkiksi suurten urheilutapahtumien donitsien myynnissä, jossa naisten saamat
palvelurahat ovat paljon miesten saamia palvelurahoja suuremmat. Usein sanotaan, että
kauniita naisia ei oteta vakavasti työelämässä, mutta nettovaikutus voi olla päinvastainen –
kauneudella tienaa. Farrellin mukaan taksia ajavat naiset ansaitsevat enemmän kuin miehet
tehtyä työtuntia kohden, vaikka naiset auttavat asiakkaita vähemmän matkatavaroitten kanssa.
Lisäksi naiset saavat asiakkailta suuremmat palvelurahat. (2005, 6, 37, 182.)

(c2) Naisten seksuaalinen valta saattaa tarjota naisille etuja parempien työn tulosten
muodossa. Pääsysyrjintä (access discrimination) on eräs miesten työelämässä kohtaamista
syrjinnän muodoista, koska miehillä on taipumuksena antaa pääsy helpommin kauniille
naisille. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että seksuaalinen viehätysvoima, jota on eniten
nuorilla naisilla, on eduksi melkein kaikissa sosiaalisia suhteita sisältävissä ammateissa. Kun
nainen on saanut pääsyn asiakkaan luo, naisen attraktiivisuus saa aikaan miehessä reaktion,
jossa mies kokee, että hänen on tarjottava naiselle jotain, jotta vaihdosta tulisi vastavuoroista.
Reaktio miehessä on sama, oli nainen sitten pakenemassa tulipaloa tai kysymässä neuvoa
miehen toimistossa. Naisten viehätysvoimansa avulla saamat hyödyt ovat suurempia
sellaisessa ympäristössä, jossa miehiä on enemmän. (Farrell 2005, 183–208.)

(c3) Naisten seksuaalinen valta tarjoaa naisille työpaikan sisällä saatuja hyötyjä. (esim.
eteneminen ”reittä pitkin” tai huonojen työtehtävien välttäminen). Naisten saamien hyötyjen
kääntöpuolena miehet saattavat jäädä naisia huonompaan asemaan vastaavien hyötyjen
puuttuessa. Seksuaaliseen häirintään liittyy usein implisiittinen oletus, että naiset ovat
tahdottomia uhreja ja että miehet ovat hallitsevia despootteja suhteessa. Browne (2002)
kuitenkin kertoo, että kuva miesesimiehestä ahdistelemasta naistyöntekijää ei ole
seksuaalisuuden koko kuva työpaikalla. Samalla tavalla kuin miehet voivat käyttää valtaansa
saadakseen naisilta seksiä, naiset voivat käyttää seksuaalisuuttaan saadakseen valtaa ja muita
resursseja työpaikalla. Quinnin (1977) työpaikkaromansseja käsittelevän tutkimuksen mukaan
oli olemassa yleinen kaava, jossa nainen etsi romanssin kautta etuja organisaatiosta. Barbara

22
 Gutek (1985) kertoo, että naiset käyttävät flirttailevaa ja viettelevää käytöstä päästäkseen
väleihin esimiehen kanssa ja erityisesti vaativammissa työympäristöissä naiset käyttivät
flirttailua kyetäkseen välttämään vaikeita ja vaarallisia töitä. Kenrickin ym. (1996) mukaan yli
kolmasosa naisopiskelijoista myöntää flirttailleensa miesprofessorien kanssa. Monissa hyötyä
hakevissa vaihdoissa alhaisemmassa asemassa oleva osapuoli, joka on yleensä nainen, voi
saada työorganisaatioon liittyviä hyötyjä romanttisen vaihtoprosessin seurauksena, mikä
vaikuttaa työyhteisön sisäisiin voimasuhteisiin. Muiden näkökulmasta romanssi näyttää silloin
sopimattomalta ja epäoikeudenmukaiselta.

Naisten pitäisi olla työpaikoilla tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa, mutta naiset saavat
kuitenkin erityistä suojelua miehiltä. Miehet halveksivat naisten saamaa erityissuojelua, mutta
toisaalta myös tarjoavat sitä. Toisinaan miehet jopa kilpailevat antaakseen naiselle apua ja
tullakseen palkituiksi naisen hymyllä, lämmöllä, flirtillä tai jopa seksillä. (Farrell (2005, 182.)

Roberts (2007) kertoo Harper's Bazaar -lehden tutkimuksesta Isossa-Britanniassa, jonka

mukaan suurin osa talouden, sanomalehtien ja terveydenhoidon parissa töissä olevista
professionaalisista naisista haluaisi työskennellä miesesimiehen alaisuudessa, koska se antaa
heille mahdollisuuden flirttailla tiensä huipulle. Vaikka naiset valittavat usein epätasa-arvosta
työpaikalla, tutkimus osoittaa, että naiset turvautuvat yhä korkeisiin korkoihin ja
viehätysvoimaansa saavuttaakseen haluamansa työelämässä. 86 prosenttia tutkimukseen
osallistuneista naisista oli valmis saamaan tahtonsa lävitse työelämässä flirttailemalla
miespuolisen kollegansa kanssa.

(d) Miesten ammatinvalintaa rajoittavat tekijät

(d1) Ammatin tarjoama alhainen seksuaalisen markkina-arvo miesten ammatinvalinnan

rajoittajana. Miehen seksuaalinen markkina-arvo on Laasasen (2008) mukaan voimakkaasti
sidoksissa miehen ammattiin. Toisin sanoen miehen menestyminen naissuhteissa riippuu
miehen ammatista. Jos mies valitsee feminiiniseksi mielletyn matalapalkka-alan, miehen
seksuaalinen markkina-arvo jää paljon alhaisemmaksi kuin maskuliinisella korkeapalkka-
alalla. Naisen ammatilla on Laasasen mukaan paljon pienempi vaikutus naisen seksuaaliseen
markkina-arvoon. Miesten voi olla siten naisia vaikeampi valita sellaisia vähän koulutusta
vaativia matalan statuksen ammatteja kuten siivooja tai kaupan kassa.

(d2) Joissakin ammateissa asiakkaat haluavat mieluummin olla tekemisissä nais- kuin
miestyöntekijän kanssa. Esimerkiksi hoitajan ammatti saattaa olla otollisempi vaihtoehto
naisille kuin miehille. Yleensäkin sellaisissa ammateissa, joissa ollaan intiimissä
kanssakäymisessä asiakkaan kanssa, sekä mies- että naisasiakkaat saattavat suosia useammin
naistyöntekijää. Voidaankin ajatella, että sekä nais- että miespotilaat haluavat mieluummin
naishoitajan kuin mieshoitajan. Miehet saattavat siten kokea, että he eivät ole yhtä toivottuja
hoitajina kuin naiset. Miehillä ei varsinkaan ole samoja mahdollisuuksia alastomien naisten
kanssa työskentelemiseen kuin naisilla alastomien miesten kanssa työskentelemiseen.
Mieshoitajilta evätään Farrellin mukaan USA:ssa täysi mahdollisuus hoitaa alastomia
naispotilaita, siinä missä naishoitajilla on vapaa pääsy hoitamaan alastomia miespotilaita.
Muita naisille otollisempi ammatteja voivat olla sellaiset ammatit kuten hieroja, suuhygienisti
(Farrell 2005), uimahallin siivooja tai vastaanottovirkailija yrityksissä. Uimahallin naisten
puolella on miltei aina naissiivooja, mutta myös miesten puolella on miltei aina naissiivooja.
Suurin osa naisista rakastaa hierontaa, mutta merkittävä osa heistä ei halua turvautua
miespuoliseen hierojaan. Myös suuri osa miehistä pitää hieronnasta, erityisesti kauniiden
naisten antamasta hieronnasta. Jos tuntemattoman ihmisen on kosketettava meitä intiimisti,
molemmat sukupuolet toivovat, että kyseessä on nainen. (Farrell 2005, 178–181.) Suurten
yritysten vastaanottovirkailijat ovat lähes kauttaaltaan naisia, koska uuteen yritykseen
tullessaan miehet haluavat mieluummin olla tekemisissä seksuaalisesti viehättävän naisen
kuin miehen kanssa.

23
Varallisuuden siirtyminen naisille

(a) Terveydenhuollon ja eläkejärjestelmän rahoitus. Stakesin erikoistutkija Timo Karjalaisen (2007)

laskelmien mukaan miehet rahoittavat verotuloillaan suurimman osan terveydenhuollosta ja
eläkejärjestelmästä, josta leijonanosa ohjautuu kuitenkin naisten hyväksi. Miehet rahoittivat sairauden ja
terveydenhoidon sekä vanhustenhuollon palveluja 1,6 miljardilla eurolla enemmän kuin naiset. Miesten
vanhuus- ja perhe-eläkejärjestelmään sijoittaman euron arvo suhteessa naisen euroon on noin 70 sentin
paikkeilla. Kun miesten lyhyemmän eliniän aiheuttamien menetysten arvo lasketaan yhteen miehille
julkisesta terveydenhoidosta lankeavien kulujen ja eläkejärjestelmästä lankeavien kulujen kanssa, saamme
miesten kokonaistappioksi 11,8 miljardia vuodessa 2000-luvun alussa. Tappio on yhdeksän prosenttia
vuoden 2004 nettomääräisestä kansantulosta. Miehet tukevat naisille keskimäärin suosiollisempaa
ikääntyneiden lakisääteistä sosiaaliturvaa kolmella systemaattisella tavalla. Miehet kuolevat naisia
nuorempina. He kuluttavat vähemmän verorahoitteisia terveydenhuollon ja vanhustenhuollon palveluja sekä
vanhuuden eläkkeitä.

(b) Naisten kaksoispalkka. Laasasen (2008, 249–256) mukaan naiset saavat tuloja sekä ansiotyöstä että
miehiltä. Miehiltä saatava palkanosa voi olla seurausta suorasta kompensaatiosta (suora ja epäsuora
prostituutio), lahjoista tai jakamisoikeudesta miehen omaisuuteen. Keskeisin naisten kaksoispalkan lähde on
ylöspäin avioitumisessa, jossa nainen saa jakamisoikeuden miehen omaisuuteen, kuten autoon, kesämökkiin,
asuntoon ja muihin materiaalisiin omistuksiin. Ja kun avioero tulee, omaisuuden jaossa naisille siirtyy
enemmän miesten omaisuutta kuin päinvastoin. Farrellin (1994) mukaan ylöspäin avioituminen tarjoaakin
naisille näkymätöntä tuloa. Vaikka miehet saavatkin naisia enemmän ansiotuloja, naisilla on usein rahaa
enemmän ja he kuluttavat sitä enemmän. Lightin (2004) tutkimus osoitti, että yhteen muuttaminen suhteen
solmimisen yhteydessä tuottaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä naiselle, mutta ei miehelle. Nainen saa yhtä
suuren taloudellisen hyödyn sekä yhdessä asumisesta että avioliitosta. Jos esimerkiksi ajatellaan, että
avioliitossa olevat miehet ja naiset jakavat keskenään saman elintason ja että sinkuiksi jäävät hyvin
ansaitsevat naiset ja huonosti ansaitsevat miehet, voidaan päätellä, että naisten käytettävissä oleva
varallisuuden määrä on miesten vastaavaa suurempi. Centre for Economics and Business Researchin (Times
Online 2005) tekemän ennusteen mukaan naiset omistavat 60 prosenttia Iso-Britannian yksityisestä
varallisuudesta vuoteen 2025 mennessä. Naisilla oli vuonna 2002 hallussaan 51,3 prosenttia Yhdysvaltain
yksityisestä varallisuudesta (Federal Reserve Board 2002). Vastaavaa varallisuusvertailua Suomesta ei ole
saatavilla.

Terveydenhuolto

(a) Miesten huonompi hoito. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (2007) mukaan miehet käyttävät
huomattavasti naisia vähemmän terveyspalveluita. Miesten syrjäytyminen terveyspalveluiden marginaaliin
vaikuttaa miesten itsensä lisäksi myös heidän läheistensä ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin.
Terveydenhuollossa miesten terveyttä ja miehille kohdistettuja terveyspalveluita saatetaan pitää vähemmän
tärkeinä kuin naisten terveyttä ja naisten palveluita.

Lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen (2007) mukaan suomalaista miestä hoidetaan selvästi huonommin kuin
suomalaista naista. Ilmapiiri työterveyshuollossa on sellainen, että miehille tyypillisiin sairauksiin ei
kiinnitetä vastaavaa huomiota kuin naisille tyypillisiin sairauksiin. Se on erikoista huomioon ottaen sen, että
miehet kuolevat yli 7 vuotta naisia aikaisemmin. Petäys kertoo, että rintasyövän tutkimukseen panostetaan
huomattavasti enemmän rahaa kuin eturauhassyövän tutkimukseen, vaikka budjetit normalisoitaisiin
jakamalla ne rinta- ja eturauhassyöpäkuolemien määrällä. Toisena esimerkkinä on se, että Kela kieltäytyi
korvaamasta miesten luukatolääkitystä vaikka naisten luukatolääkitys kuuluikin korvattavien hoitojen piirin.

24
Malmin (2008, 206) mukaan nämä esimerkit viittaavat siihen, että miesten alempi elinikä ei johdu pelkästään
biologiasta sekä rakenteellisesta syrjinnästä, vaan osin myös suoranaisesta miehiin kohdistuvasta
sukupuolisyrjinnästä.

Maskuliininen rooliodotus estää miehiä, joilla on terveydellisiä tai psykologisia ongelmia, etsimästä apua.
Lopputuloksena miesten ongelmat kehittyvät vakaviksi ennen avun saamista. Se on voinut johtaa siihen, että
terveydenhuolto keskittyy enemmän naisten palveluihin. Osasyynä palvelujen keskittymiseen naisille saattaa
olla uhrifeminismi, jonka vaikutusvallan seurauksena naisten asemaan uhreina suhtaudutaan vakavammin
kuin miesten asema uhreina. (Malmi 2008, 263)

(b) Naisten terveydenhuoltoon käytetään 46 % enemmän varoja. Naisten terveydenhoitoon käytettiin 46

prosenttia enemmän varoja vuonna 2002 kuin miesten terveydenhoitoon (STM 2006). Naisten hoitomenot
ovat miehiä suuremmat kaikissa ikäryhmissä paitsi 12-vuotiailla ja sitä nuoremmilla. Ero johtuu siitä, että
iäkkäitä naisia on lukumääräisesti huomattavasti enemmän kuin iäkkäitä miehiä. Lisäksi naisille tarjotaan
monipuolisia ennalta ehkäiseviä palveluja, jotka miehiltä puuttuvat. Naiset osaavat myös käyttää
tarvitsemiaan terveyspalveluja miehiä paremmin.

Sosiaalityö

(a) Miesnäkökulma puuttuu sosiaalityöstä. Sosiaalityöntekijä Timo Kitusen (2007) mukaan vaatimuksia
miesnäkökulman esiin nostamisesta ei oteta sosiaalityössä vakavasti. Jäljelle jää hegemoninen
naisnäkökulma. Miesasiakkaat eivät koe tulevansa kuulluiksi tai ymmärretyiksi naisvaltaisella sosiaalialalla.
Merja Pentikäisen mukaan feministit ovat tulkinneet valtavirtaistamisen tarkoittavan aiemmin puuttuneen
naisnäkökulman mukaanottamista kaikkeen päätöksentekoon. (2002, 87). Malmin (2008) mukaan se
sivuuttaa sen näkökulman, että joillakin elämänalueilla, kuten terveydenhuollassa ja sosiaalipalveluissa
miesnäkökulma puuttuu päätöksenteosta.

Malmin (2008, 118) mukaan naistyöntekijät saattavat identifioitua voimakkaasti naisasiakkaisiinsa, varsinkin
sosiaalialalla. Se voi johtua yksinkertaisesti samankaltaisista äitiyden tunteista, jotka asiakkaat ja työntekijät
jakavat. Samanlaista empatiaa ja ajatusyhteyttä voi olla vaikea saavuttaa naistyöntekijän ja miesasiakkaan
välillä. Pieni naisten suosinta yksittäisissä teoissa voi kumuloitua miehissä sellaiseksi tunteeksi, että heitä
dominoidaan tai syrjitään naisvaltaisissa organisaatioissa. Malmin (2008, 98) mukaan naispuoliset
sosiaalityöntekijät saattavat identifioitua naisasiakkaidensa kanssa siten, että he kohtelevat miehiä ”isoina
lapsina”. Sosiaalityöntekijät saattavat myös naureskella miesten ”säälittäville” yrityksille selviytyä
lastenhoidon tehtävistä. Tuollainen tarkoittamaton miesten syrjintä saattaa sisältyä myös sellaisten
organisaatioiden käytäntöihin, jotka ovat pyrkineet poistamaan traditionaalisia rooliodotuksia
organisaationsa toimintatavoista.

(b) Tuen kohdistuminen pääasiassa äitiin. Helsingin sanomien mielipideosastolla kaksi sosiaalityöntekijää
esittää, että lastensuojelun ja perhetyön tarkoituksena on liikaa äitien tukeminen lastenkin kustannuksella.

Nykyään puhutaan paljon naisten erityistarpeista päihdeongelmiin ja äitiyteen liittyen.

Lastensuojelussa asiaa lähestytään usein äitien tukemisen näkökulmasta. Samaan aikaan
sosiaalialalla keskustellaan kokonaisvaltaisesta perhe- ja verkostotyöstä, jossa tulisi
huomioida kaikki perheen jäsenet. Näyttää siltä, että ls:n ja mt-toimien 'perhetyön'
tarkoituksena on yksinomaan äidin tukeminen. Asiassa ollaan etenemässä jopa niin pitkälle,
että vaikeasti ongelmaisia äitejä tuetaan lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Näin ei voi olla.
Isät on jätetty syrjään ja heitä kohdellaan lähtökohtaisesti äitiä heikompana tai
kykenemättömämpänä vanhempana. Äitiys on vahva myytti, johon ei haluta edes lapsen edun
sitä vaatiessa kajota. (HS 2008)

25
(c) Roistodiskurssi miehistä. Perheen kanssa työskenteleville ammattilaisille kuten sosiaalistyöntekijöille ja
psykologeille on tyypillistä korostaa äiti-lapsi suhteita ja mieltää isä potentiaaliseksi uhaksi tuolle
symbioottiselle suhteelle. On myös yleistä, että sosiaalityöntekijät ylläpitävät ”roistodiskurssia”, joka kuvaa
miehet vastuuttomina, itsekkäinä ja väkivaltaisina. (Malmi 2008, 199)

Koulutus

(a) Koulupudokkaat. Suurin osa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääneistä koulupudokkaista on 16–
20-vuotiaita poikia. (Taipale 2007, 145)

(b) Pojat menestyvät tyttöjä huonommin koulussa. Professori Patrik Scheinin (2004) kirjoittaa poikien
huonommasta koulumenestyksestä Opetushallituksen selvityksessä koulutuksen tasa-arvosta seuraavasti:

Yleinen käsitys on, että tytöt olisivat poikia heikompia matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa.
Tarkasteltaessa tyttöjen ja poikien kaikkien arvosanojen keskiarvoja perusopetuksen
päättyessä – – on silmiinpistävää, että tyttöjen koulumenestys on parempi jokaisessa aineessa.
Varmuuden vuoksi kertaan alussa esittämäni sitaatin. Tasa-arvolain 5 §:n mukaan “– – –
viranomaisten ja oppilaitosten sekä muiden koulutusta ja opetusta järjestävien yhteisöjen on
huolehdittava siitä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja
ammatilliseen kehitykseen”. Olisiko liian rohkeaa puhua tässäkin yhteydessä heitteillejätöstä
tai virkatehtävien laiminlyömisestä?

Professori Martti A. Siimeksen (2004) mukaan pitäisi pohtia, miten sukupuoli pitäisi huomioida
koulutuksessa erityisesti murrosiän keskivaiheilla, jotta poikien menestys parantuisi. Vai onko perusteltua
jatkaa nykyistä “tasa-arvoon” perustuvaa suhtautumista, jonka mukaisesti ei tietoisen päätöksen seurauksena
(vrt. peruskouluasetus) oteta huomioon tyttöjen ja poikien tarpeita? Kehityksellisestä näkökulmasta lähtien
pojat ovat tyttöjä huonommassa asemassa, jos sukupuolta ei oteta huomioon. Seurauksena voi olla, että
verrattuna tyttöihin puolet pojista jättää käymättä lukion.

Tilastokeskuksen vuoden 2006 tietojen mukaan miehet läpäisivät koulutuksen kaikissa oppilaitoksissa naisia
harvemmin. Lukiossa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa naisten ja miesten välinen ero oli vain joitakin
prosenttiyksikköjä, mutta korkeakoulututkinnoissa huomattavasti suurempi. Naiset myös suorittavat
opintonsa nopeammin. (HS 2008b.)

(c) Miehen mallin puute kouluissa ja päiväkodeissa. Sinkkosen (2007) mukaan pojille ei anneta
sukupuolelleen tyypillistä mahdollisuutta kasvaa, kun sukupuolelle tyypillinen biologinen puoli unohdetaan.
Useissa maissa on kiintiöiden avulla pyritty turvaamaan miesten osuus päiväkodeissa ja koulutuksessa.
Norjalla on erityinen päiväkotien tasa-arvoa koskeva ohjelma, jossa tavoitteena on saada enemmän miehiä
päiväkotiammatteihin (20 % vuoteen 2007 mennessä). Vastaavia mieskiintiöitä on myös Tanskalla ja Iso-
Britannialla. (Ketola 2006.)

(d) Naisten parempi koulutustaso. Varsinkin 20–39-vuotiaat naiset ovat saaneet selvästi enemmän koulutusta
kuin miehet. Nuorista 20–24-vuotiaista naisista oli ylioppilastutkinto 60 prosentilla ja miehistä 42
prosentilla. (Tilastokeskus 2002.)

Korkeakouluissa on huomattava naisenemmistö. Miehiä oli 25–34-vuotiaassa väestössä 2,3 prosenttia

enemmän kuin naisia vuonna 2004. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneissa oli kuitenkin naisenemmistö. 25–
34-vuotiaista naisista 46,6 prosenttia oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon, mutta miehistä vain 29,4
prosenttia. (Tilastokeskus 2006). Miesten alhaisempi koulutustaso on kausaalisesti yhteydessä miesten
korkeampaan työttömyyteen, alkoholismiin, kodittomuuteen jne. (Malmi 2008, 263).

26
(e) Koulu pojille vihamielisenä ympäristönä. Malmin mukaan kouluissa arvostetaan feminiinistä
maskuliinisen edelle, mikä johtuu suurelta osaltaan feminismin vahvasta vaikutuksesta koululaitoksessa.
(Malmi 2008, 263)

Miehille haitalliset käsitykset, myytit ja stereotyypit yhteiskunnassa ja mediassa

(a) Miesnäkökulman puute mediassa. Miesaktivistien mukaan valtakunnan päämedioissa ei ole juurikaan
tilaa miesnäkökulmalle. Sepposen (2007b) mukaan miesten kuva mediassa onkin karikatyyrimäinen.
Toimittajat eivät kehtaa ottaa miesten tasa-arvoa esille, jotta he eivät leimautuisi junttimaisiksi tai
naisvastaisiksi. Tasa-arvo on mediassa samastettu naisintressiin. Miesten ongelmia vähätellään tai ne ovat
"itse aiheutettuja". Vaistomainen halu suojella naisia estää mediaa tarttumaan aiheisiin, jossa miehet ovat
uhreja ja naiset syyllisiä (Farrell 1999).

(b) Naiset kuvataan arvokkaammiksi katastrofeissa ja vakavissa onnettomuuksissa. Kuka tahansa

sanomalehtiä lukeva törmää fraasiin “naiset ja lapset” uhreista puhuttaessa. Fraasi tarkoittaa käytännössä
sitä, että naisten ja lasten elämää pidetään miesten elämää arvokkaampina. (Baumeister 2007.) Farrellin
(2000) mukaan kanadalaisia sanomalehtiä tarkastelevassa tutkimuksessa havaittiin, että nainen uhrina
mainittiin 35 kertaa todennäköisemmin kuin mies uhrina. Ja kun miehet mainittiin uhreina, heistä annettiin
tilastotietoa, kun naisista uhreina tarjottiin personoitua tietoa.

(c) Naiseus esitetään usein parempana kuin mieheys. Naisia saatetaan pitää moraalisesti miehiä parempina:
rakastavina, huolehtivina (Malmi 2008, 104).

(d) Miehille asetetaan suurempi velvollisuus palvella naisia. Malmin (2008, 205) mukaan naistenlehdissä ja
valistusmateriaalissa esitetään, että naisilla on suurempi tarve rentoutumiseen ja esileikkiin kuin naisilla ja
miesten tulisi luopua oma tyydytyksensä naisten hyväksi. Jopa seksin aikana miesten tulisi pyrkiä tuottamaan
naisille mielihyvää omasta nautinnostaan luopuen. Tuollainen ajatusmaailma laittaa miehet naisten
palvelijoiksi, mutta ei aseta naisille obligaatioita miesten palvelemiseksi.

(e) Negatiivinen isän stereotyyppi. ”Hölmön isän” -stereotyyppi on yleinen mainoksissa ja komediasarjoissa.
Naisia kuvataan usein miehiä parempina, fiksumpina ja sosiaalisilta taidoiltaan parempina (Malmi 2008,
212).

(f) Miesten fyysinen vahingoittaminen esitetään huvittavana tapahtumana. Televisio-ohjelmissa saatetaan

esim. potkia miestä jalkoväliin ja sitä pidetään huvittavana (Malmi 2008, 215). Feministisessä Tulva-lehden
kannessa on aseella osoittava nainen ja teksti: ”Tulta munille”, joka viittaa miesasiamiehiin. On vaikea
kuvitella, että vastaavan feministeihin suunnatun väkivaltakuvaston käyttäminen oli mahdollista vallitsevassa
ilmapiirissä.

(g) Käsitys miehistä lasten seksuaalisina hyväksikäyttäjinä tai raiskaajina. Tuollaiset stereotyypit saattavat
estää miesten pääsyn esimerkiksi lastenhoitajiksi tai ylipäätään estävät miehiä hakeutumasta sellaisiin
ammatteihin tilanteisiin, joissa he saattaisivat altistua lasten hyväksikäyttösyytöksille. Usein kuultu väite
”Suurin osa perheväkivallasta on miesten väkivaltaa naisia ja lapsia kohtaan” ei perustu uskottaviin
tilastoihin. Naiset ovat useammin vastuussa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Saattaa jopa olla, että suurin
osa väkivallasta on naisten väkivaltaa miehiä ja lapsia kohtaan. (Malmi 2008, 197.)

(h) Käsitys naisista alistettuna ja sorrettuna sukupuolena. Uhrifeminismin myötä yhteiskunnassa vallitsee
käsitys naisista alistettuna ja sorrettuna sukupuolena. Tuo käsitys on miehille vahingollinen, koska se asettaa
naiset lähtökohtaisesti syrjityn sukupuolen asemaan ja siten sivuttaa mahdollisuuden miehistä syrjittynä
sukupuolena. (Malmi 2008, 265)

27
(i) Käsitys siitä, että vallassa olevat miehet käyttäisivät valtaansa miesten hyväksi. Zohrab käyttää ilmiöstä
termiä ”frontman fallacy”. Pienestä valta-asemia hallitsevan miesten joukosta vedetään se johtopäätös, että
vallassa olevat miehet käyttävät valtaansa miesten hyväksi. Zohrabin (ks. myös Kammer 2002; Malmi 2008)
mukaan vallassa olevat miehet toimivat kuitenkin enemmän naisten kuin muiden miesten auttamiseksi.

(j) Myytti miesten enemmästä vapaa-ajasta. Malmin (2008, 177) mukaan usein esitetään, että isillä on
enemmän vapaa-aikaa ja että isät eivät tee riittävästi kotitöitä. Malmin mukaan uskomus on kuitenkin
virheellinen. Uskomus voi olla miesvihamielinen, koska se painostaa miehiä tekemään enemmän.

(k) Stereotyyppi miehen putkiaivoista ja miesten kyvyttömyydestä tunteisiin. Miehiä saatetaan pitää
kykenemättöminä tunteisiin ja kotona tehtäviin asioihin. Miehet kuvataan usein putkiaivoina, jotka ovat
kykenemättömiä myötätuntoon ja samanaikaisiin kotitöihin, kuten lastenhoitoon ja ruuanlaittoon. (Malmi
2008, 98.) Lauerman (2007) mukaan naisilla ajatellaan usein olevan ”tippaleipäaivot”, jotka kykenevät
paremmin kokonaisvaltaiseen ajatteluun.

(l) Naisen euro on 80 senttiä -myytti. Usein kuulee hoettavan, että ”naisen euro on 80 senttiä”. Korkeamäen
ja Kyyrän (2007) mukaan naisen euro on kuitenkin 96 senttiä. Väite naisten 20 senttiä pienemmästä palkasta
elää kuitenkin sitkeästi.

(m) Käsitys tyttöjen huonommasta asemasta koulutuksessa. Kasvatustieteessä törmää jatkuvasti

näkemykseen (esim. Lahelma 2004), että koulu syrjii tyttöjä, vaikka tilastojen valossa poikien asema on
paljon huonompi (Kotro 2007b).

(n) Vanhojen miesten seksuaalisuuden demonisointi. Vanhoille miehille tyypillisiä seksuaalisia haluja
nuoriin naisiin kuvataan usein sanoilla ”ällöttävä”, ”likainen”, mitä voidaan pitää homofobiaan verrattavana
leimaamisena. Yhteiskunnassa vallitsee tuollaisen leimaamisen hyväksyvä ilmapiiri. Vastaavaa leimaamista
pidettäisiin paheksuttavana esimerkiksi homoseksuaalisia haluja kuvatessa. Vanhojen miesten seksuaalisuus
demonisoidaan ja heidän seksuaalinen vapautensa partnerinvalintapyrkimyksissä nuoriin naisiin
kyseenalaistetaan moraalisesti. (Laasanen 2008, 306–309)

(o) Äitimyytti. Malmin (2008) mukaan yhteiskunnassa vallitsee edelleen äitimyytti, jonka mukaan äiti on
automaattisesti parempi huoltaja lapselle eron sattuessa. Miehet saattavat myös kokea, että erotilanteissa
heillä saattaa myös olla ns. ”miehen todistustaakka”, jonka mukaan huoltajuus kuuluu äidille, ellei mies
kykene erityisen hyvin todistamaan paremmuuttaan huoltajaksi.

3. Yhteenveto

Listalla esitettyjen ongelmien vakavuuden vertaaminen toisiinsa on vaikeaa niiden

yhteismitattomuuden takia. Listasta voidaan kuitenkin nostaa esille seuraavat keskeiset ongelmat ja
laajemmat ongelmakategoriat:

(1) Miesten yleinen pahoinvointi. Miesten lyhyempää elinikää ja suurempaa itsemurhien määrää
voidaan pitää indikaattorina miesten yleisestä pahoinvoinnista. Miesten suuri osuus kurjalistosta
viittaa samaan suuntaan.

28
(2) Isän ongelmat huoltajuudessa. Lasten huoltajuuteen liittyvät ongelmat avioerojen yhteydessä
ovat nousseet korostetusti esille miesasiamiesten puheissa. Kitunen (2007) esittää, että
sosiaalityössä tasa-tasapuolisuuden ja neutraaliuden illuusio on vahva. Vaatimuksia
miesnäkökulman esiin nostamisesta ei oteta vakavasti. Jäljelle jää hegemoninen naisnäkökulma.
Miesasiakkaat eivät koe tulevansa kuulluiksi tai ymmärretyiksi naisvaltaisella sosiaalialalla. Malmi
(2008) esittää, että yhteiskunnassa vallitsee edelleen ”äitimyytti”, jonka mukaan äiti on
automaattisesti parempi huoltaja lapselle eron sattuessa.

(3) Sukupuolisopimus. Kirjoittamattoman sukupuolisopimuksen mukaan miehiltä odotetaan

edelleen yhteiskunnassa asioita, joita naisilta ei odoteta. Maskuliininen rooliodotus voidaan yhdistää
lukuisten muiden miesten ongelmien syntyyn, kuten miesten lyhyempään elinikään. Vaikka
yleisenä pyrkimyksenä on sukupuoliroolien purkaminen, maskuliininen rooliodotus yhteiskunnassa
on edelleen melko vahva.

(4) Asevelvollisuus. Yksittäisistä miesten ongelmista selkein lienee miehille lankeava

asevelvollisuus.

(5) Feministisen ideologian hegemoninen asema tasa-arvopolitiikassa. Miesnäkökulma ei ole tasa-

arvoinstituutioissa ja tasa-arvotutkimuksessa edustettuna juuri ollenkaan. Ilman miesten intressejä
puolustavia tahoja tasa-arvoinstituutioissa miesten ongelmat ovat vaarassa jäädä huomiotta.

(6) Työelämä. Työelämään saattaa sisältyä miesten kannalta ongelmallisia piirteitä, jotka ovat
jääneet vähälle huomiolle tasa-arvopolitiikassa. Laasasen (2008) mukaan naisten seksuaalinen valta
tarjoaa naisille monia sellaisia etuja työelämässä, jotka miehiltä puuttuvat. Miehet tekevät myös
vaarallisimmat työt yhteiskunnassa.

(7) Miehille ongelmalliset käsitykset yhteiskunnassa. Yhteiskuntaan on vakiintunut lukuisia

negatiivisia myyttejä, käsityksiä ja stereotyyppejä miehistä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti
miesten kannalta.

(8) Terveydenhuolto. Suomalaista miestä hoidetaan selvästi huonommin kuin suomalaista naista.
Naisten terveydenhoitoon käytettiin 46 prosenttia enemmän varoja kuin miesten terveydenhoitoon
vuonna 2002 (STM 2006).

29
(9) Varallisuuden siirtyminen naisille eläke- ja terveysjärjestelmän kautta. Karjalaisen (2007)
laskelmien mukaan miehet rahoittavat verotuloillaan suurimman osan terveydenhuollosta ja
eläkejärjestelmästä, josta leijonanosa ohjautuu kuitenkin naisten hyväksi – miehen eläke-euro on
Karjalaisen mukaan vain 70 senttiä.

(10) Naisten seksuaalinen valta. Laasasen (2008) mukaan heteroseksuaalilla

pariutumismarkkinoilla valta on naisilla, mikä tuottaa epäsuhtaisesti naisille hyötyjä ja miehille
kustannuksia.

(11) Koulutus. Pojilla ja miehillä on huonompi asema koulutuksessa. Pojat menestyvät tyttöjä
huonommin koulussa ja korkeakouluissa on huomattava naisenemmistö.

4. Lopuksi

Tässä listassa pyrittiin esittämään kattava selvitys siitä, miten miesten asema on naisten asemaa
huonompi eri elämänalueilla Suomessa. Listassa ei pyritty etsittämään syitä tai ratkaisuehdotuksia
miesten ongelmille. Listaan sisältyy useita epävarmuustekijöitä, sillä miesten ongelmia on tutkittu
vain vähän. Listalla esitettyihin väitteisiin miesten huonommasta asemasta onkin syytä suhtautua
kriittisesti. Käytetyt miesnäkökulmaiset lähteet saattavat myös ylikorostaa miesten ongelmien
määrää tai laatua. Puutteistaan huolimatta lista tarjoaa kuitenkin perustan keskusteluille ja
jatkotutkimuksille miesten ongelmista Suomessa. Lista saattaa myös edistää miesten ongelmien
parempaa huomioimista tasa-arvopolitiikassa. Tasa-arvopolitiikan kannalta kiinnostava kysymys
onkin, mitkä miesten ongelmista tulisi huomioida tasa-arvopolitiikassa ja miten.

Lähteet

Baumeister R. F. (2007). Is there anything good about men?

http://www.psy.fsu.edu/~baumeistertice/goodaboutmen.htm

Baumeister, R. F. & Tice, D. (2001). The social dimension of sex. New York: Allyn & Bacon.

Baumeister, R. F. & Vohs, K. (2004). Sexual economics: Sex as female resource for social exchange in
heterosexual interactions. Personality and Social Psychology Review, 8 (4), 339–363.

30
Betzig, L. (1989). Causes of conjugal dissolution. A cross-cultural study. Current Anthropology, 30 (5), 654–
669.

Bhrolchain, N. M. & Sigle-Rushton, W. (2004). Gender contrasts in partner supply: marriage market
estimates and their implications. Southampton, UK, Southampton Statistical Sciences Research Institute.
Blumstein, P. & Schwartz, P. (1983). American couples. New York: Morrow.
http://eprints.soton.ac.uk/8159

Borchorst, A. (2001). Valtiofeminismi ja femokraatit. Teoksessa C. Bergqvist, A. Borchorst, A-D.

Christensen, V. Ramstedt-Silén, N. C Raaum ja A. Styrkársdóttir (toim.) Tasa-arvoiset demokratiat?
Sukupuoli ja politiikka Pohjoismaissa. Helsinki: Edita. 178–179.

Browne, K. R. (2002). Biology at work. Rethinking sexual equality. New Brunswick, NJ: Rutgers University
Press.

Buckle, L., Gallup, G. G. Jr. & Rodd, Z. A. (1996). Marriage as a reproductive contract: Patterns of
marriage, divorce, and remarriage. Ethology and Sociobiology, 17, 363–377.

Campbell, A. (2002). A mind of her own. New York: Oxford University Press.

Choice for men (2007). "Choice For Men" (C4M), also known as "male abortion"
http://www.childsupportanalysis.co.uk/analysis_and_opinion/c4m/c4m_details.htm

Clawar, W. S. & Rivlin, B. V. (1991). Children held hostage: Dealing with programmed and brainwashed
children. Chicago: American Bar Association.

Donnelly, D., Burgess, E., Anderson, S., Curry, R. & Dillard, J. (2001). Involuntary celibacy: A life course
analysis. Journal of Sex Research 38 (2), 159–169.

Ensi- ja turvakotien liitto (2006). Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta.

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/haetko_tietoa2/tietoa_perhevakivallasta/naiset_vakivallan_tekijoina/mie
het_naisten_tekeman_vakivalla/

Farrell, W. (1988). Why men are the way they are. New York: Berkley.

Farrell, W. (1994). The myth of male power. New York: Berkley.

Farrell, W (1999). Women can’t hear what men don’t say. New York: Tarcher/Putnam.

Farrell, W. (2005). Why men earn more: The startling truth behind the pay cap – and what women can do
about it. New York: Amacom.

Federal Reserve Board (2002). Shockingly wealthy women – News & Trends – Brief Article – Statistical
Data Included.
http://findarticles.com/p/articles/mi_m0ICC/is_10_70/ai_87700810/pg_1

Gilmore, D. (1990). Manhood in the making: Cultural concepts of masculinity. New Haven, CT: Yale
University Press

Goldberg, H. (2000/1976). Hazards of being male. Surviving the myth of masculine privilege. Gretna, LA:
Wellness Institute.

Global Finland (2007). Sukupuolten välinen tasa-arvo (gender equality).

http://global.finland.fi/gender/ngo/peruskasitteet.htm

31
Gutek, B. (1985). Sex in the workplace: The impact of sexual behavior and harassment on women men, and
organizations. San Francisco: Jossey-Bass.

Hallitus (2005). Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2004–2007. STM:n julkaisuja.

http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/12/hu1113290103627/passthru.pdf

Hallitusohjelma (2007). Pääministeri Matti Vanhasen 2. hallituksen ohjelma.

http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/hallitusohjelma-painoversio-040507.pdf

HS (2008a). Lastensuojelussa lapsi etusijalle. Helsingin Sanomien mielipideosasto 19.04.2008.

HS (2008b). Naiset valmistuvat opinnoista miehiä useammin.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Naiset+valmistuvat+opinnoista+miehi%C3%A4+useammin/11352361760
09?ref=rss

Ilta-Sanomat (2007). Miessiivooja suututtaa uimahallin naisia.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1392544

Jalovaara, M. (2007). The effects of marriage partners' socio-economic positions on the risk of divorce in
Finland. Doctoral dissertation. University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Sociology

Karjalainen, T. (2007). Halpoja ikämiehiä. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-
arvoa. Helsinki: Tammi.

Kenrick, D. T. & Trost, M, R. & Sheets, V. L. (1996). Power, harassment, and trophy mates: The feminist
advantages of an evolutionary perspective. In D. Buss and N. Malamuth (eds.) Sex, power, conflict:
Evolutionary and feminist perspectives. New York: Oxford University Press. 29–53.

Ketola, T. (2006). Kartoitus keskeisistä tasa-arvopoliittisista asiakirjoista muutamissa maissa. Liite 1 STM:n
asiakirjassa Miehet ja tasa-arvopolitiikka.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2006/10/hu1159775149254/passthru.pdf

Kitunen, T. (2007). Sosiaalityön näennäinen tasa-arvo. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies
vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kotro, A. (2007a). Armeija – tasa-arvon sokea piste. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies
vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kotro, A. (2007b). Pojat pulpetissa ja koulukeskustelun harhat. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen

(toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kotro, A & Sepponen, H. toim. (2007). Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Laasanen, H. (2005). Isyyshuijaus. Sosiologian kandidaatin tutkielma.

Laasanen, H. (2008). Naisten seksuaalinen valta. Jyväskylä: Multikustannus.

Lahelma, E. (2004). Tytöt, pojat ja koulukeskustelu: miten koulutuspoliittiset

ongelmat rakentuvat? Koulu – sukupuoli – oppimistulokset. Opetushallituksen julkaisu.
http://www.edu.fi/julkaisut/netkoulusukuoppi.pdf

Lauerma, H. (2007) Myytti miehen vajavaisista aivoista. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies
vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

32
Lehtonen, J. (2000). Heteronormatiivisuus ja miesten moninaisuus. Teoksessa J. Kempe (toim.)
Miesnäkökulmia tasa-arvoon. STM tasa-arvojulkaisuja. 15–18.

Light, A. (2004). Gender differences in the marriage and cohabitation income premium. Demography, 41
(2), 263–284.

Luoto, R. (2005). Sukupuolivaikutusten arviointi Kansanterveyslaitoksen tutkimusstrategiassa.

Kansanterveyslaitoksen julkaisuja.
http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2005/2005b19.pdf

Länsimies, E. (2007) Lainsuojaton esinahka. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-
arvoa. Helsinki: Tammi.

Malmi, P (2007a). Sama rikos, eri rangaistus. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-
arvoa. Helsinki: Tammi.

Malmi, P. (2007b). Mitä uutta annettavaa miestutkimuksella voisi olla sukupuolijärjestelmien ja syrjinnän
tutkimukselle? Miestutkimuksen päivät 2007-10-05, Turun Yliopisto.
http://www.miestutkimus.fi/Mita_miestutkimuksella_on_annettavaa_naistutkimukselle_1-0.pdf

Malmi, P. (2008). Discrimination against men: Appearance and causes in the context of a western welfare
state. Tekeillä oleva väitöskirja. Versio 4.1.4 (2008-01-01)

Matero, J. (1996). Tieto. Teoksessa A. Koivunen ja M. Liljeström (toim.) Avainsanat, 10 askelta

feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. 245–269.

Molm, L. (1997). Coercive power in social exchange. New York: Cambridge University Press.

Naisen turvallisuus (2005). Tilastokeskuksen kyselylomake.

http://www.optula.om.fi/uploads/flpdqtwp9q3z_1.pdf

Norberg-Schönfeldt, M. (2007). The phase-out of the nuclear family? Empirical studies on the economics
and structure of modern Swedish families. Umeå University, Faculty of Social Sciences, Doctoral thesis.

Quinn, R. (1977). Coping with cupid: The formation, impact and management of romantic
relationships in organizations. Administrative Science Quarterly, 22, 30–45.

Pahlman, I. (2000). Miehen asemasta hedelmöityshoidoissa. Teoksessa J. Kempe (toim.) Miesnäkökulmia

tasa-arvoon. STM tasa-arvojulkaisuja. 26–28.

Pakkanen, J. (2003). Valtavirtaistamiseen tarvitaan tutkimustietoa.

http://www.eurofem.net/valtavirtaan/vvtutkimustietoa.html

Pentikäinen (2002) Tasa-arvoperiaate ihmisoikeusperiaatteena. Kansainväliset ihmisoikeudet ja naiset –

näkymättömästä näkyvämmäksi. Teoksessa A. Holli, T. Saarikoski ja E. Sana (toim.) Tasa-arvopolitiikan
haasteet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja.

Perheentupa, A-V. (1998). Miessakit ry:n visiosta, missiosta ja keskeisistä toimintamuodoista.

http://www.miessakit.fi/fi/urho/arkisto/voimalla_7n

Petäys, P. (2007) Terveydenhuollon unohtama mies. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies
vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Rhoads, S. E. (2004). Taking sex differences seriously. San Francisco: Encounter Books.

33
Rimpelä, M. (2007). Hyvinvointiosaaminen ja sukupuoli. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.)
Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Roberts, L. (2007). Forget hard work – women would rather flirt their way to the top. Daily Mail.
http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/news/news.html?in_article_id=433782&in_page_id=1770#St
artComments

Roos, J. P. (2005). Turvakotien väärinkäyttö. Blogikirjoitus.

http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post25.htm

Roos, J. P. (2007). Kirja-arvostelu Psykologia-lehdessä 2007.

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/baker.htm

Rose, E. (2005). Education and hypergamy, and the “success gap”. Technical report. University of
Washington Department of Economics, Working Paper.
http://www.csss.washington.edu/Papers/wp53.pdf

Sarmaja, H. (1996). Turpaanvetoja. Teoksessa T. Hoikkala (toim.) Miehen kuvia. Välähdyksiä nuorista
miehistä Suomessa. Helsinki: Gaudeamus. 10–57.

Sepponen, H. T. (2007a). Ennakkoluulon asiamiehet. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies

vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Sepponen, H. T. (2007b). Vihollinen vuoteessasi. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla
tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Scheinin, P. (2004). Sukupuolten mahdollisuudet koulutukseen Koulu – Sukupuoli – Oppimistulokset.

Opetushallituksen julkaisu. 30–41.
http://www.edu.fi/julkaisut/netkoulusukuoppi.pdf

Siimes M. A. (2004) Murrosiän kriittiset vaiheet. Koulu – Sukupuoli – Oppimistulokset. Opetushallituksen

julkaisu. 84–91.
http://www.edu.fi/julkaisut/netkoulusukuoppi.pdf

Sofian sohva (2007). Iltalehden neuvontapalsta.

http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/200706016167530_ss.shtml

S.P.A.R.C. (2008) SPARC False Allegations FAQ. Separated parenting access & recourse center.
http://www.deltabravo.net/faq/false_ans2.php

STM (2004). Yhteenveto Ympärileikkaustyöryhmän muistiosta (2003:39) annetuista lausunnoista.

http://www.stm.fi/Resource.phx/ajank/lausu/lausyhtv/ympleik.htx

STM (2006). Miehet ja tasa-arvopolitiikka. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja. Koonnut Jouni

Varanka.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2006/10/hu1159775149254/passthru.pdf

STM (2008) Miehet ja tasa-arvo. Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivu.

http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tarvo/miehet/index.htx

Strauss (2007). Processes Explaining the Concealment and Distortion of Evidence on Gender Symmetry in
Partner Violence.
http://pubpages.unh.edu/%7Emas2/V74-proofs-07.pdf

Studd, M. V. (1996). Sexual harassment. In D. Buss and N. Malamuth (eds.) Sex, power,

34
conflict: Evolutionary and feminist perspectives. New York: Oxford University Press.
54–89.

Sund, R. (2007). Ero, isä ja huoltajuustaistelu. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla
tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Taipale, I. (2007). Hylättyjä vai hylkiöitä? Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-
arvoa. Helsinki: Tammi.

TANE (2007). Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan esitys hallituksen tasa-arvotavoitteiksi 2007–2011.

http://stm.teamware.com/Resource.phx/vastt/tarvo/tane/tiedotteet/tied21032007.htx.i1103.pdf

Terveyskirjasto (2005). Itsemurhat.

http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00029

Tilastokeskus (2002). Tutkinnon suorittaneita 2,5 miljoonaa.

http://www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2002/051kous.html

Tilastokeskus (2004). Työtapaturmatilanne Suomessa vuonna 2004.

http://www.stat.fi/til/ttap/2004/ttap_2004_2006-06-15_kat_001.html

Tilastokeskus (2006). Koulutustaso nousee – korkea-asteen suorittaneiden osuus pysyy ennallaan.

http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_04_06_nuorten_koulutustaso2.html

Tilastokeskus (2007). Elinajanodote.

http://www.stat.fi/org/historia/elinajanodote.html

Times Online (2005). Women becoming richer than men.

http://business.timesonline.co.uk/article/0,,9561-1584732,00.html

Timperi, T. (2002). Tasa-arvosta. Urho 1/2002 Helmikuu.

http://miessakit.spike.emedia.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_1_2002.pdf

Timperi, T. (2007). Ei tasa-arvoa miehille! Urho 4/2007 Syyskuu.

http://miessakit.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_4-07.pdf

Timperi, T. (2008). Yhdistyksemme sisällöllinen perusta puntarissa.

http://www.miessakit.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_2-08.pdf

Turpeinen, M. & Toivanen, M. (2008) Perhe työssä, työ perheessä. Työn ja perheen yhteensovittamisen rajat
ja mahdollisuudet työorganisaatiotoimijoiden, perheen ja sukupuolen näkökulmasta. Monikko-hanke.
http://www.monikko.net/docs/tyo_ja_perhe_4.pdf

Törrönen, H. (2000) Asuuko teilläkin pirttihirmu. Iltalehti.

http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt

Wikipedia (2007). Men’s rights.

http://en.wikipedia.org/wiki/Men's_rights

Zohrab, P (2002). Sex, lies & feminism.

http://nzmera.orconhosting.net.nz/contents.html

35