Kuoleman Kuningas

1.

Naisia katosi kirotussa metsässä. Ei ollut väliä menivätkö he sinne yksin, joukolla taimiesten kanssa; aina he katosivat. Karavaanit kulkivat metsän läpi ja jos kävi niin, ettäyö tuli kun he olivat metsässä, karavaani menetti naisensa. Yön pimeydessä miehettainnutettiin kaasulla ja nuijilla ja naiset raahattiin metsän syvyyksiin kirkuvinamyttyinä kangassäkeissä.Eräässä karavaanissa oli mukana Mizrin Katana, voittajamalli. Hänen katoamisensa oliviimeinen pisara kaupunginvanhimmille. Gardolth Royd palkattiin etsimään Mizrin jalopettamaan katoamiset. Palkka oli 2500 krúrickia. Samassa karavaanissa oli ollut myösmuita malleja, mutta heistä viis; vain voittajalla oli väliä. Hänet oli saatava elävänä jahyvännäköisenä takaisin.Gardolth päätti ryhtyä houkutuslinnuksi: hän pukeutui naiseksi ja lähti illan tullenmustaan metsään telttaretkelle. Tuskin hän oli ehtinyt aloittaa teltan pystyttämisen, kunsai nuijasta päähänsä.Hän heräsi aamulla samasta paikasta, johon oli telttansa aikonut pystyttää. Teltta oliviety, samoin aseet ja muut varusteet. Peruukki oli viskattu puunoksalle. Sieppaajatolivat huomanneet hänet olevan mies ja jättäneet homman kesken.Gardolth palasi korkokengillään kävellen kylään metsän laidalla ja kehitti uudensuunnitelman. Hän iski majatalosta naisen ja ehdotti yhteistä yötä kirotussa metsässä. Nainen kiihottui vaarasta ja suostui heti. He viettivät romanttisen iltapäivän kävellenympäri kylää ja söivät kynttiläillallisen ennen lähtöä.He juoksivat käsi kädessä metsään ja etsivät mukavan paikan varjoisasta lehdosta. Helevittivät sammalikkoon peitteen, jonka päällä heidän oli tarkoitus rakastella, muttaGardolthin suunnitelmaan kuului muutakin. Kesken aktin hän käänsi naisen ympäri jasitoi hänet vyöllään. Nainen oli ekstaasissa.Sitten Gardolth laittoi naiselle suukapulan ja kääri hänet peitteeseen. Nainen alkoihuomata jotain olevan vialla ja yritti rimpuilla, mutta se ei auttanut. Gardolth puki päälleen ja kiipesi puuhun odottamaan sieppaajia.Toista tuntia kului. Sitten tummat varjot ilmestyivät, tutkivat peitteeseen käärittyä naista ja lähtivät sen kummempia ihmettelemättä retuuttamaan naista perässään pois.Gardolth laskeutui alas puusta hiljaa kuin hämähäkkiapina ja hiippaili sieppaajien perään.1

Tummapukuiset miehet kävelivät nopeasti, mutta pysähtyivät välillä kun kohtasivatlisää kaltaisiaan. Metsä näytti kuhisevan sieppaajia. Gardolth vilkuili ympärilleen ja joutui ryömimään välillä melkein naama mullassa, kun piilotteli joka puolelta esiintunkevilta sieppaajilta. Oli onnea matkassa, ettei kukaan nähnyt häntä. Kuu oli puolikas ja pilvet peittivät sitä.Lopulta sieppaajat saavuttivat pääteasemansa. Keskellä kirottua metsää oli sieppaajienkylä. Mustista puista tehdyt majat reunustivat leveää puroa, joka ehkä joskus ammoinoli ollut leveä joki. Majoja oli rakennettu myös rinteeseen ja puihin.Kylän keskellä, suurimpien majojen välissä, oli korkea kivipaasi. Kivipaasin ympärilläoli pienempiä kivialttareita, joista jokaisella makasi tai seisoi alaston nainennahkaremmein sidottuna. Rivi soihtuja reunusti keskustaa ja muutamia nuotioita paloikylän laidoilla.Gardolth hiipi lähemmäs. Hänen syötiksi tuomansa nainen vietiin kylän suurimpaanmajaan. Heimon lapset leikkivät kivipaasin luona ja tutkivat kiinnostuneina alastomianaisia. Naiset oli ilmeisesti huumattu kukilla.Äkkiä hän tunsi tunsi jonkun läsnäolon takanaan. Hän kääntyi......ja sai samantien iskun päähänsä.Gardolth heräsi ja tunsi kuhmun päässään. Jatkuva hakkaaminen jätti jälkensä. Hänhuomasi olevansa samassa majassa kaapattujen naisten kanssa, naisia oli pikaisestiarvioiden toistakymmentä. Heidän vaatetuksensa oli niukkaa ja heidät oli sidottukerrossänkyihin, osa vatsalleen ja osa selälleen. Kaikilla oli suukapula. Toisessatilanteessa Gardolth olisi osannut naiskauneudesta ympärillään nauttiakin, mutta kunhänet itsekin oli riisuttu alusvaatteisilleen ja sidottu sänkyyn, niin päällimmäisenämielessä oli vapautuminen.Oli päivä, aurinko paistoi sisään majan seinänraoista. Ikkunoita ei ollut, vain yksivaivainen ovi.Lähimmissä sängyissä olevat naiset tuijottivat häntä apua pyytäen tai ehkä ihmetellenmitä erikoista hänessä oli, kun miehenä oli sänkyyn sidottu. Gardolth mumisirauhoittavasti oman suukapulansa takaa ja keinutti sänkyä edestakaisin. Hetkenriuhdottuaan hän antoi periksi, sillä sänky ei antaisi periksi; se oli jykevää puuta.Tunnin turhauttavan makaamisen jälkeen majaan tuli sisään kolme heimolaista mustatmaastoviitat olallaan. He irroittivat Gardolthin sängystä ja ohjasivat hänet pihalle.Heimonvanhin odotti seurueensa kanssa.“Gardolth Royd, Godormoodin kuninkaallisen kaartin yksityisetsivä.”Heimonvanhin luki Gardolthin yksityisetsijämerkin kääntöpuolelta. Hänen kaikkitavaransa olivat maassa, hänen vaatteidensa päällä. Pistooli vain oli heimonvanhimman2

toisessa kädessä. “Olen kuullut huhuja teistä yksityisetsijöistä... lupa tappaa ja tehdäkaikki tarpeellinen tavoitteen saavuttamiseksi, tämä huhu lienee totta? Kuninkaanne onantanut teille paljon vapauksia.”“Aivan, ja tällainen kohtelu vaivaa minua suuresti.”“Se on ymmärrettävää. Voitte pukeutua.”Gardolth nosti kommunikaattorin maasta.“Vaadin, että naiset päästetään vapaiksi minun haltuuni. Koko tämä heimo on pidätetty lukuisista kidnappauksista, voitte lähteä rauhallisesti vastamaan tuomarieneteen tai kutsun kommunikaattorillani seriffin paikalle.”“Pyydän, älkää tehkö sitä. Ette tiedä ketä teillä on vastassanne.”“Heimon verran idiootteja.”“Demonit tulevat Helvetistä minä hetkenä hyvänsä. Toimme teidät näkemääntämän: älkää puuttuko asioihin, joita ette käsitä. Unohtakaa Mizrin Katana.”“Niin ne kaikki sanovat.”Yhtäkkiä suuren kivipaasin yläpuolella alkoi tapahtua. Ensin ilmestyi vihreänä hohtavaenergiapallo ja kuului rätisevä, sähköinen surina. Heimolaiset perääntyivät. Sittenenergiapallosta katsoivat alas kasvot. Punaiset, irvokkaat demoninkasvot. Demonintyhjät, punaiset silmät katselivat ympäristöä. Sitten neljän pienemmän kivipaadenyläpuolelle ilmestyivät samanlaiset energiapallot ja niistäkin demoninkasvottuijottelivat.Paasien päällä makaavat naiset heräsivät horroksestaan kuin yhteisestä päätöksestä jaalkoivat kirkua.“Tällaista se on aina.” Heimonvanhin sanoi Gardolthille.“Tämä tällainen ei käy.” Gardolth sanoi ja riuhtaisi pistoolinsaheimonvanhimman kädestä. Hän ei ehtinyt edes tähdätä, kun sai taas iskun päähänsä...Hänen päälleen heitettiin sankollinen vettä. Hän makasi pihalla siinä paikassa mihin olikaatunutkin ja pääkipu oli järkyttävä. Heimonvanhin seisoi tyynenä hänen vieressään jasanoi jotain vettä heittäneelle heimonmiehelle. Mies haki pyyhkeen majasta ja nakkasisen istumaan nousseelle Gardolthille.“Voi helvetin helvetin helvetti...” Gardolth manasi ja pyyhki kasvojaan pyyhkeeseen.Heimolaiset sitoivat uusia naisia kiinni kivipaaseihin. Heimonvanhin alkoi jutustelemaan Gardolthille:“Näin ovat asiat nykyään. Demonit ovat tulleet kyläämme. Ennen asuimmerauhassa tässä laaksossa, syrjässä teidän modernin avaruuselämänne menosta,uskollisina perinteille. Mutta sitten joki kuivui, muuttui puroksi ja maistui pahalle.Metsän ylle langetettu kirous saapui tännekin, se leviää kuin sienirihmasto. Sittendemonit tulivat...”“Uhraatte naisia demoneille.”“Niin. Demonit tahtovat lisää naisia Helvettiin tehdäkseen heille demonisiatekojaan. Meidän täytyy totella, tai muuten joudumme jättämään kotimme ja tulemaan3