KUDOS

oulun seudun ammattikorkeakoulu – osaamisella hyvinvointiin

Pääkirjoitus
Alati uudistuva Kudos
Uusiutuminen on ominaista kaikenlaisille kudoksil-
le. Nyt käsissäsi oleva Kudos -lehtikin on muuttanut
Sisältö
muotoaan useaan otteeseen – niin juttuaiheet, näkö-
kulmat kuin työryhmäkin ovat ehtineet uudistua mat-
kan varrella. Toivon mukaan tie on kuitenkin vienyt
parhaaseen mahdolliseen loppuvtulokseen ja lehti
3 Pääkirjoitus
täyttää tavoitteensa herättäen lukijassa uusia ajatuksia.
Halusimme koota yhteen juttuja tärkeistä asiois-
ta, jotka turhan usein menettävät palstatilansa muille
aiheille. Ympäristön ja ihmisen huomioonottaminen
4 Ajankohtaista
on periaate, joka kantaa läpi lehtemme. Sisäsivuilta
löydätkin juttuja niin kierrätysmuodista kuin ihmis- ja
eläinoikeuksistakin. Haluamme tarjota tuoreita näkö-
kulmia ja saada sinut kenties kyseenalaistamaan totut-
5 Suomalaisen
tuja toimintatapoja.
Vaikka meillä Suomessa periaatteessa huolehditaan
luokkayhteiskunnan kasvot
jokaisen hyvinvoinnista, on monen asiat luvattoman
huonosti. Näin joulun alla vähävaraisten avuntarvetta
tuodaan esille muun muassa erilaisten keräysten muo- 6 Meditoidessa ajan hermolle
dossa. Ei kuitenkaan riitä, että huomioimme huono-
osaiset kanssaeläjämme vain kerran vuodessa – huo-
lenpidon pitäisi olla jokapäiväistä. Tänä vuonna eniten
puhuttanut ihmisoikeusasia on kiistämättä ollut roma- 8 Kolumni
nitilanne. Aihetta on puitu ympäri Euroopan löytä-
mättä toimivaa ratkaisua. Toimittajamme Kristiina
Baltzar pohtii artikkelissaan, miksi romanipolitiikka
on yhä niin ongelmallista. Liisa Turves taas uppou- 9 Vihreä huone –
tuu jutussaan eläinoikeuksiin ja Turkistarhaton Suomi
2025 -kampanjaan. Kuinka lujassa turkisteollisuuden luonnollista kauneutta
perinteet ovatkaan yhä tänäkin päivänä?
Sivistynyt ihminen osaa kantaa vastuunsa myös
ympäristöstään. Tuhlaamme luonnonvaroja yhä kasva-
vissa määrin ja kulutamme sekä tavaraa että ympäris- 10 Vaihtoehto Tupperwarelle
töä tahdilla, joka ajaa niin ihmisen kuin maapallonkin
pian loppuun. Elämme kulutusyhteiskunnassa, jos-
sa ostamista on vaikeaa – jollei mahdotonta – lopet-
taa. Kauppareissulla voi kuitenkin tehdä fiksuja valin- 13 Romanipolitiikan oppitunti
toja, suosimalla esimerkiksi reilun kaupan tuotteita.
Eettisyyden, ekologisuuden ja jopa tyylikkyyden voi
saada nykyään samassa paketissa. Tämän todistaa
Oulun oma Katja Iljana kierrätysmateriaaleista valmis-
15 Kiksejä kierrätyksestä
tetuilla vaatteillaan. Ollakseen eko ei siis enää tarvitse
luopua mistään. Kauneudenhoitokin onnistuu luomus-
ti yhtä hyvin – ja terveellisemmin – kuin kemikaaleil-
la. Vastuullisten vinkkien lisäksi Kudoksessa pohditaan
18 Euroopan musta lammas
kulutusta muiltakin kanteilta. Dyykkausartikkeli neu-
voo keinoja ruuan hankkimiseen ilman rahaa ja Iikka
Kivi kirjoittaa kolumnissaan kapitalismikritiikistä.
Niin kuin kudos muodostuu vierekkäisistä, toi-
20 Ruokaa roskista –
siaan tukevista soluista, tarvitsee myös ihminen rin-
nalleen muita ihmisiä täysillä toimiakseen. Yksin ei
dyykkauksen alkeet
kukaan pärjää, vaan joukossa on tunnetusti voimaa.
Toivottavasti tämä luomamme Kudos kannustaa kaik-
kia pitämään huolta kanssaihmisistään ja ympäristös-
tään, itseään unohtamatta. Tapoja toimia on lukemat-
22 100 tavaran haaste
tomia ja pienilläkin teoilla on suuret vaikutukset, kun
niitä tekemässä on iso joukko ihmisiä. Maailma muut-
tuu yhteistyöllä.
Ajatustentäyteisiä lukuhetkiä Kudoksen parissa!

Päätoimittaja Senni Puustinen

Päätoimittaja Senni Puustinen Kustantaja OAMK

Tuottaja Emmi Pääkkönen Kulttuurialan yksikkö

KUDOS Ulkoasu Riku Miettunen, Iisakki Ronkainen

Toimittajat Kristiina Baltzar, Iikka Kivi, Liisa Turves
Kannen kuva Ville vanninen
Viestinnän osasto
Kotkantie 1, 90250 OULU
010 272 1041
Painopaikka Pohjolan Painotuote Oy, Oulu
Ajankohtaista
Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanja
etenee hiljaisuudessa
1950-luvulla Suomeen rantautunut ja
sen jälkeen kukoistanut turkistarha-
us elää tällä hetkellä murroskauttaan.
Huippuvuosiin verrattuna turkistarho-
jen määrä on laskenut tuhansilla, ja täl-
lä hetkellä Suomessa on 1500 tarhaa.
Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan
tarkoituksena on saada Suomeen turkis-
ten täyskielto, joka koskisi myös ulko-
mailta tuotavia turkkeja.
Millaisia edistysaskelia on tähän
mennessä otettu, Oulun Animalian
yhteyshenkilö Laura Ahmala?
- Kampanja kerää koko ajan uusia
tukijoita ja näkyy tulevaisuudessa enem-
män myös julkisuudessa. Lopulliseen
tavoitteeseen on toki matkaa, mutta
turkistarhauksen vastustus kasvaa silti
koko ajan. Aitojen turkkien suosion hii-
pumisesta kertoo myös se, että esimer-
kiksi Seppälä-vaateketju on juuri tun-
nustautunut turkittomaksi liikkeeksi.
Turkistarhauksen vastustus kasvaa
koko ajan erityisesti nuorten keskuudes-
sa, mikä antaa vahvaa tukea myös sille,
että tarhaus tullaan kieltämään suku-
polvenvaihdoksen myötä. Tarhauskiellot
Kuolema
tekee taiteilijan
Te a t t e r i R i o s s a
1 6 . 2 . j a 15 . 3 . 2 0 11
4 kud os
www.oamk.fi/kultt/tapahtumakalenteri/
etenevät muissa Euroopan maissa, mut-
ta miksi tarhauksesta on niin vaikea
päästä eroon Suomessa? Miksi turkis-
tarhaus on edelleen tabu?
- Suomessa elää vahva näkemys siitä,
että toisen elinkeinoon ei saa puuttua.
Katsotaan, että sellaista, mikä on laillis-
ta, ei saa kyseenalaistaa, toteaa Ahmala.
Mitkä ovat seuraavat askeleet kam-
panjan osalta?
- Kampanja jatkuu, jotta turkistar-
haton Suomi oikeasti saavutetaan. Ensi
kevään eduskuntavaaleissa haluamme
herätellä ehdokkaita ottamaan kan-
taa myös eläinsuojeluasioihin. Suomen
eläinsuojelulaki uudistetaan todennä-
köisesti ensi vaalikaudella, ja siksi lain
saaminen parhaaksi mahdolliseksi tulee
olemaan hyvin keskeinen osa toimin-
taamme lähitulevaisuudessa.
Toimittaneet
Kristiina Baltzar
Senni Puustinen
Liisa Turves
Oulun reilut eduskuntaeh-
dokkaat
Eduskuntavaaleja vietetään jälleen ensi
vuoden huhtikuussa. Nyt olisi jo hyvä
aika miettiä omaa ehdokastaan. Mitä
jos äänestäisit tänä vuonna reilua ehdo-
kasta? Globbarit, Repu ja Reilun Kaupan
edistämisyhdistys ovat käynnistäneet
tempauksen, jonka kautta ehdokkaat
voivat sitoutua edistämään eettisiä jul-
kisia hankintoja sekä korostamaan yri-
tysten vastuuta toiminnassaan.
Eettisiä julkisia hankintoja pidetään
yhä tärkeämpinä, koska yhä useammal-
la yrityksellä on kansainväliset juuret.
Ulkomailta tuotu tuote voi olla epäeetti-
sesti valmistettu esimerkiksi lapsityövoi-
maa käyttäen. Reilun ehdokkaan tullessa
valituksi myös suuret julkiset hankinnat
tulevat olemaan eettisiä. Oman vaalipii-
risi Reilut ehdokkaat voit nähdä osoit-
teessa:
http://www.globbarit.fi/tempaukset/
reilu_ehdokas/kuvagalleria
Tavarat kiertoon
Täyttyvätkö nurkkasi tarpeettomas-
ta tavarasta? Tai onko tapanasi heittää
käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalle
mätänemään uusien tieltä? Netcycler
on suomalainen käytetyn tavaran vaih-
to- ja lahjoituspalvelu internetissä.
Homma toimii siis ilman rahaa, joko
vaihtokauppana tai ilmaiseksi antamal-
la. Palvelussa tarjotaan tavaraa sohvista
elokuviin ja mp3 -soittimista polkupyö-
riin. Palvelun kulmakivinä toimii ympä-
ristöystävällisyys ja kestävän kulutuksen
arvot. Tavoitteena on vähentää tarvet-
ta yhä uusien tavaroiden tuottamisel-
le silloin kun vanhojakin voi vielä käyt-
tää hyödyksi. Toisen ihmisen roska on
siis todellakin toisen aarre osoitteessa
http://www.netcycler.fi/
Ota kantaa Reilun suklaan
puolesta
Moni tuntee huonoa omatuntoa liias-
ta makean syönnistä. Mielensä pahoit-
tamiselle tosin olisi lihomisen pelon
sijaan oikeakin syy: suklaa on valitet-
tavan usein epäeettinen herkku. Lapsi-
ja orjatyövoiman käyttö Länsi-Afrikan
kaakaoviljelmillä on yleistä. Suomen
suurimpien suklaantuottajien, Fazerin ja
Pandan, halutaan valitsevan tuotteilleen
Reilun kaupan sertifiointi. Se takaa, että
kaakaopavut on tuotettu ihmisoikeuksia
kunnioittaen. Ei orjuudelle! –kampanja
kerää nimiä vetoomukseen, joka luovu-
tetaan kyseisten yhtiöiden toimitusjoh-
tajille 30.4.2011.
Ilmaise mielipiteesi puhtaan omatun-
non suklaasta ja allekirjoita vetoomus
osoitteessa
http://www.eiorjuudelle.fi/site/
vetoomus.
Ihmisoikeudet ovat vain
tekstiviestin päässä
Nyt voit pysäyttää kuolemantuomion,
lopettaa kidutuksen tai vapauttaa mie-
lipidevangin nopeasti ja helposti teksta-
rilla. Kuulostaako vitsiltä? Näillä sanoilla
kuitenkin mainostetaan Amnestyn uusia
pikavetoomuksia. Tekstiviestivetoomus
kuuluu osana Amnestyn kansainvälis-
tä pikavetoomusverkostoa. Kun ihmis-
oikeusloukkauksia tapahtuu, Amnesty
pyrkii mahdollisimman nopeasti lähet-
tämään vetoomuksia ihmisoikeus-
loukkauksesta vastuussa oleville hen-
kilöille ja näin auttamaan uhreja. Joka
7. tapauksessa pikavetoomukset saa-
vuttavat toivotun lopputuloksen.
Tekstiviestivetoomuksen käytäntö on
yksinkertainen. Palveluun liitytään teks-
tiviestillä, minkä jälkeen jäsen saa liit-
tymäänsä noin 20 vetoomuspyyn-
tö vuodessa. Ihmisoikeusvetoomus
allekirjotetaan paluutekstiviestinä ja
Amnestyn Suomen osasto toimittaa
vetoomuksen ja allekirjoitukset kohtee-
seen noin 72 tunnin sisällä.
http://www.amnesty.fi
Köyhyyttä vastaan kalsa-
reilla
Pelasta maailma pikkuhousuilla! Pants
to Poverty on alusvaatemerkki, jolla on
missio: valmistaa ekologisia ja eettisiä
alushousuja taistellen samalla köyhyyt-
tä vastaan.
Vaatteiden tuotantoprosessi on täy-
sin läpinäkyvä reilun luomupuuvillan
viljelystä valmiiksi tuotteeksi asti. Koko
tuotantoketju on eettinen SA8000–ser-
tifikaatin mukaisesti, ja myös hiilidioksi-
dipäästöt pyritään minimoimaan muun
muassa kuljetuksia vähentämällä.
Työntekijöiden oikeudenmukaisen
palkkauksen lisäksi Pants to Poverty
kustantaa erilaisia paikallisten yhteisö-
jen vetämiä projekteja, jotka ovat paran-
taneet esimerkiksi terveydenhuoltoa,
koulutusta ja puhtaan veden saantia.
Kaiken muun mahtavuuden lisäk-
si merkin alusvaatteet vieläpä näyttä-
vät hyvältä. Tee siis palvelus maailmal-
le ja läheisillesi pukeutumalla Poverty
Pantseihin.
Jäljitä kahvisi reitti kuppiisi
Haluaisitko tietää, minkä nimisellä plan-
taasilla kahvisi on tuotettu? Nyt se on
mahdollista – tosin vain, jos kahvisi on
Pirkkaa. Osoitteesta www.pirkka.fi/ruo-
ka/jaljita_kahvi löytyy hakukone, johon
kahvipaketin tiedot syöttämällä saa sel-
ville kahvin viljelypaikan sekä muita fak-
toja tuotannosta.
 Suomalaisen luokkayhteiskunnan kasvot
Suomalaisen luokkayhteiskunnan tylyt kasvot ovat
olleet jokseenkin tabu maassamme. Olemmehan sen-
tään hyvinvointivaltio – maa, joka pitää huolen siitä,
että jokainen sen kansalainen, jopa pienimmistä pie-
nin, saa riittävän perustoimeentulon. Tilastot kerto-
vat kuitenkin toisenlaisesta todellisuudesta. EU:n stan-
dardien mukaan maassamme kituuttaa päivittäin noin
900 000 köyhää. Hyvinvoiva Suomi on jakautumassa
eriarvoisiin luokkiin.
Stakesin toteuttaman Suomalaisten hyvinvointi
2008 -raportin mukaan hyvinvointierot ovat kasvussa,
koska pienituloisten ja vähän koulutettujen tulot ja ter-
veys eivät ole kohentuneet samaa tahtia parempiosais-
ten kanssa. Itse asiassa tutkimuksen mukaan tuloerot
ovat taantuneet takaisin 1970-luvun tasolle. Suomessa
sosiaalipolitiikalla on yritetty kuroa umpeen rikkaiden
ja köyhien välistä kuilua, mutta käytännössä hyvin-
vointivaltion malli lähti murenemaan jo 1990-luvun
lamasta lähtien. Viime vuosien poliittiset linjaukset
ovat kasvattaneet tätä kuilua entisestään repien vii-
meisetkin vaatteet rääsyissä kulkevan Suomi-neidon
päältä. Jotkut ovat jo ottaneet ensimmäiset askeleet
barrikadeille ja julistaneet suomalaisen yhteiskunnan
jakautuvan kolmeen luokkaan: alaluokkaan, keskiluok-
kaan ja yläluokkaan. Alaluokassa asustavat maamme
köyhät – pienipalkkaiset niin sanottujen paskaduunien
tekijät ja sosiaalituen varassa roikkuvat. Keskiluokka
muodostaa suurimman enemmistön: tuiki tavallisia
omakotitaloissa asuvia kahden vanhemman perheitä,
joiden perustoimeentulo on turvattu. Ylimpään her-
Teksti Kristiina Baltzar
rasluokkaan kuuluvat Suomen kauniit ja rohkeat – rik-
kaat.
Eriäviäkin mielipiteitä löytyy. Voidaan ajatella, että
luokkaerojen olemassaolo ei ole mahdollista, koska
jokaiselle on turvattu oikeus ilmaiseen koulutukseen
ja terveydenhuoltoon. Kaikki perusedellytykset hyväl-
le elämälle on annettu, niinpä on jokaisesta yksilöstä
kiinni, mitä elämällään tekee. Tällaiset kommentit saa-
vat loogisen ihmisen hieman hämmentymään vaikkapa
leipäjonon edessä. Jos edellytykset ovat kaikille samat,
miksi ihmiset tarvitsevat tukea pystyäkseen hankki-
maan peruselintarvikkeita?
Julkisen terveydenhuollon leikkaukset ja terveys-
palveluiden asteittainen yksityistäminen ovat näkyneet
traagisimmin mielenterveyspalveluissa. Maailman ter-
veysjärjestö WHO:n mukaan köyhyys lisää mielenterve-
ysongelmia ja mielenterveysongelmat lisäävät köyhyyt-
tä. Yksityiseen terapiaan harvoilla on varaa, julkisella
puolella jonottamiseen voi kulua järjettömän pitkiä
aikoja. Käytännössä alaluokka odottaa terveyskeskuk-
sen aulassa tuntikausia, kun yläluokka marssii suoraan
yksityislääkärin vastaanotolle.
Suomi ylpeilee ilmaisella korkeakoulutuksellaan,
jonka tarkoituksena on taata jokaiselle tasavertaiset
mahdollisuudet edetä elämässä. Kuitenkin jopa kou-
lutuksen suhteen luokkaerot ovat surullisen näkyviä.
Voidaan jo nyt sanoa, että tietyt ammattikunnat ovat
eriytyneet eri luokkien välillä. Tiettyihin opinahjoihin
pääseminen edellyttää nimittäin kalliiden yksityiskurs-
sien käymistä. Minkälaisia mahdollisuuksia esimerkik-
si yksinhuoltajaperheen lapsella on osallistua tuhansi-
en eurojen hintaisille valmennuskursseille vaikkapa
lääketieteellisen valintakokeita varten? Vaikka älliä
löytyisi, vastassa ovat silti valmennuskurssin käyneet
rikkaampien perheiden lapset. Joistain ammateista ei
kannata unelmoida, mikäli pappa inte betalar.
Köyhäksi synnytään ja köyhänä pysytään. Tämä
on havaittavissa esimerkiksi toimeentuloasiakkuut-
ta koskevista tutkimuksista, joissa on nähty viittei-
tä siitä, että toimeentuloasiakkuuden sukupolvi-
en välinen periytyvyys on harmittavan todellista.
Yksinhuoltajien ja köyhien lapsiperheiden taakka on
suuri. Vanhemman tai vanhempien heikko rahati-
lanne aiheuttaa eittämättä surullisen dominoefek-
tin, jossa huono rahallinen tilanne syö vanhempien
jaksamista, mikä taas vaikuttaa lapsen hyvinvointiin,
joka puolestaan vaikuttaa jaksamiseen koulussa. Kun
materiaalisia puutteita alkaa kertyä, säästötoimenpi-
teet kohdistuvat esimerkiksi lapsen harrastusmah-
dollisuuksiin. Tämän seurauksena lapsen on vaike-
ampaa löytää niitä asioita, joissa hän on hyvä ja jotka
tuottavat hänelle iloa. Suomen Mielenterveysseuran
toiminnanjohtaja Marita Ruohonen toteaa kolum-
nissaan: - Huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toi-
selle. Vanhempien sosio-ekonominen asema määrit-
tää yhä useammin lapsen tulevaisuuden. (23/06/2010
– Seuralainen-blogi).
Jokaisella on vastuu itsestään – aikuisuuteen astu-
essa. Lapsuudessa elämän perusteet tulisi kuitenkin
turvata kaikille.
kud os 5
 Meditoidessa
ajan hermolle
N ykyisessä stressiyhteiskunnassa hengitetään
aivan kuin leijona juoksisi perässä, toteaa
Pirjo Welling, joogan ja meditaation opetta-
ja Oulusta. Meditaatio on yksinkertainen menetelmä,
jonka kautta voi löytää elämäänsä rakkauden, rauhan,
onnellisuuden ja läsnäolon tunteen. Tietoisuudella
on meditaatiossa tärkeä asema. On oleellista ava-
ta tietoisuutensa ja nähdä, mitä nykyhetkessä tapah-
tuu. Vaikka meditaatiota käytetäänkin nykyisin paljon
rentoutumismenetelmänä, voi se olla paljon enem-
män kuin vain voimien keräämistä työpäivää varten.
Säännöllisesti harjoitettuna meditaatiokokemus yleen-
sä syvenee ja ulottuu koko elämää koskettavaksi.
Pirjo Welling tutustui meditaatioon yli kymmenen
vuotta sitten muutettuaan Ouluun. Rauhoittumisen
tarve oli suuri. Niinpä hän aloitti aluksi joogan, jonka
myötä hän lopulta tutustui myös meditaatioon.
- Ensimmäisiä asioita, jonka huomasin itsessäni
aloitettuani meditaation oli se, että jutellessani ihmis-
ten kanssa olin enemmän läsnä siinä tilanteessa. En
enää ajatellut omia asioitani vaan pystyin keskittymään
siihen, mitä se toinen ihminen sanoi.
maan päin. Niin työelämässä kuin elämässä yleensäkin
on kovaa, ja ihminen saattaa tuntea olevansa itseltään
hukassa.
- Ihmisellä on nykyaikana valtavat paineet niin
ulkoa kuin sisältäkin päin, ja usein olemme todella
Aika ottaa henkeä
Hiljentymisen tarve on aina ollut läsnä ihmiskunnan
“Meditoidessa huomaa,
elämässä. Pirjo Wellingin mukaan ihmisillä on aina
ollut tarve löytää luonnollinen olemuksensa ja sen
että mielessä vatvoviin
mukanaan tuoma mielenrauha ja onnellisuus. Hänen
mielestään ihmisen luonnollinen olemus on iloa, rak- ajatuksiin ei olekaan
kautta ja havannointia. Ei siis suorittamista ja urake-
hitystä. Meditaation aloittaminen lähtee aina henkilö- pakko takertua, että
kohtaisesta tarpeesta. Welling on huomannut uransa
aikana, että ihmisten hiljentymisen tarve on voimistu- ne eivät olekaan Minä.”

6 kud os
Joskus aamuisin kiire painaa päälle ja olo voi tuntua levottomalta, mutta
sekään ei saa Pirjo Wellingiä jättämään meditaatiohetkeään väliin.
Jo hetken meditoituaan hänen olonsa alkaa tasapainottua, ajatukset
rauhoittuvat ja hengitys tasaantuu. Hän on läsnä hetkessä.
Teksti Kristiina Baltzar Kuvat Iisakki Ronkainen
kovia itseämme kohtaan. Jotkut sitten saattavat esi-
merkiksi burnoutin seurauksena joutua pysähtymään.
Jotkut menevät terapiaan ja jotkut aloittavat meditoin-
nin.
Meditaation harjoittaminen tekee olosta kevyem-
män ja vakaamman vapauttamalla menneisyyden pai-
nolasteista ja lisäämällä itsetuntemusta ja tarkkaavai-
suutta.
- Me ihmiset elämme helposti oman päämme sisäl-
lä ja itse rakentamiemme virheellisten ajatusmalli-
en kautta. Meditaatio opettaa elämään nykyhetkessä.
Meditoidessa huomaa, että mielessä vatvoviin ajatuk-
siin ei olekaan pakko takertua, että ne eivät olekaan
Minä. Kaikkien näiden ajatusten välissä on rauhallisia
hetkiä.
Kun ihminen vihdoin näkee ja suostuu päästämään
irti aiemmin tiedostamattomista ja päähän pinttyneis-
tä ajatusmalleista, luovuus lisääntyy ja elämälle saattaa
löytyä aivan uusi suunta.
- Länsimaisella ihmisellä on tarve hakea kaikenlais-
ta täytettä päiväänsä, koska emme uskalla olla yksin
itsemme kanssa ja sisällä voi vallita todella kaoottinen
olotila. Meditaation avulla ihmisellä ei ole enää tarvet-
ta täyttää noita tyhjiä aukkoja.
Itämaista höpöhöpö-tiedettä?
Meditaatio saattaa herättää monissa länsimaalaisis-
sa ihmisissä mielikuvia intialaisista pitkäpartaisista
guruista, jotka heittelevät erämaassa hiekkaa päälleen
ja mumisevat outoja sanoja. Todellisuudessa meditaa-
tio on universaalimpi asia kuin luullaan. Sitä on harjoi-
tettu sekä Amerikoissa että Euroopassa. Niin kristin-
uskon kuin islaminkin piirissä meditaatio on joissain
muodoissa tunnettua. Ei ole varmaa milloin ja mis-
sä meditaatio syntyi, mutta tuhansia vuosia vanho-
ja todisteita löytyy Intiasta. Meditaatio on luultavasti
saanut alkunsa uskonnollisista tarkoitusperistä, mut-
ta nykyään sitä harjoittaakseen ei ole pakko omaksua
mitään uskonnollisia tai filosofisia aatteita.
Pirjo Welling kertoo meditaation auttavan kipuun
ja stressiin. Meditoidessa keho alkaa rentoutua ja
vapautua jännityksestä, minkä seurauksena hengitys-
kin vapautuu. Myös länsimainen lääketiede on alkanut
kiinnostua meditaation terveydellisistä vaikutuksista.
Useissa tutkimuksissa on todettu säännöllisellä medi-
toinnilla olevan positiivisia vaikutuksia stressinsieto-
kykyyn, tunteiden hallintaan ja jopa immuunijärjes-
telmän toimintaan. Harvard Medical Schoolin vuonna
2006 julkaisemassa tutkimuksessa meditaatiolla todet-
tiin olevan vaikutusta jopa aivotoimintaan. Jotkut psy-
kologit ja psykoterapeutit käyttävät erilaisia meditaa-
tiotekniikoita hoidon tukena.
- Tunneillani on käynyt monia hoitoalan ammat-
tilaisia, jotka ovat kysyneet, voisiko tästä olla apua
heidän potilailleen. Silloin olen sanonut, että sitä voi
kokeilla, miten se toimii.
Meditaation
aloittaminen
lähtee aina
henkilökohtaisesta
tarpeesta.
FAKTALAATIKKO:
Meditaatiotekniikoita on tuhansia, ja
jokaisen on löydettävä niistä itselleen
sopiva sen mukaan, mikä tuntuu aluksi
hyvältä. Jos jokin tekniikka tuntuu vaikealta,
kannattaa sitä kuitenkin yrittää uudestaan
myöhemmin, sillä se voi avata uusia asioita
omasta itsestä.
Yleisin meditaatiotekniikka on hengityksen
tarkkailu.
Voit myös kohdistaa huomiosi yhteen
pisteeseen, kuulemiisi asioihin, ruumiisi
tuntemuksiin tai vaikkapa ympäröiviin
tuoksuihin.
Mantraharjoituksessa mielelle annetaan
jotain tekemistä sanojen muodossa. Voit
toistella esimerkiksi yhtä sanaa, kuten
vaikkapa rauha, tai käyttää alkuperäisiä
mantroja. Alkuperäisten mantrojen
toisteluun ei ole pakko suhtautua
uskonnollisesti.
Meditointia voit kokeilla itse Internetistä
löytyvien ohjeiden avulla tai osallistumalla
meditaatiokursseille, joita Oulunkin alueelta
löytyy useita.
Mielenterveyspotilaille Welling kuitenkin suositte-
lee meditaation aloittamista tapauskohtaisesti ja juuri
kokeilun kautta, sillä kaikille potilaille se ei välttämät-
tä sovi.
Mitä meditoidessa tapahtuu?
Alussa meditaatio on enemmän keskittymisharjoi-
tusta. Ajatukset karkailevat ja mielessä voi liikkua
paljonkin asioita. Tämä on hyvä, sillä silloin ihmi-
nen huomaa, kuinka ei oikeasti hallitsekaan omaa
mieltään. Joskus meditaation aikana alitajunnasta voi
vapautua paljon ahdistavia ja pelottaviakin ajatuksia,
mutta se ei suinkaan ole merkki epäonnistumisesta.
Meditaatiossa ei ole tarkoitus pakottaa itseään ole-
maan ajattelematta vaan antaa ajatusten tulla ja men-
nä rauhassa.
- Tätä vaihetta, kun ihminen aloittaa ensi kertaa
meditaation, kutsutaan yleensä vesiputousvaiheeksi.
Se on hyvin tärkeä vaihe, sillä sen aikana pystyy huo-
maamaan, kuinka paljon pinttyneitä ajatuksia mieles-
sä on.
Vesiputousvaiheen jälkeen seuraa vesipurovaihe,
jossa ajatukset tulevat ja menevät, mutta meditoija
pystyy tuomaan tarkkaavaisuutensa takaisin tilantee-
seen. Kokeneet meditoijat saavuttavat lopulta vaiheen,
joka kulkee nimellä avara valtameri. Tässä vaiheessa
ajatuksia on vähän tai ei ollenkaan. Useimmilla ihmi-
sillä kyse on vain lyhyestä ajasta, jolloin ihminen on
läsnä nykyhetkessä. Pirjo Welling kuvaa tätä läsnäolon
tilaksi.
- Se muistuttaa flow-kokemusta, jolloin tuntuu, että
kaikki sujuu kuin itsestään.
Kohti avarampaa maailmaa
Vuosien meditoinnin jälkeen ihmisarkuudesta ja esiin-
tymispelosta kärsinyt Pirjo Welling on muuttunut pal-
jon rohkeammaksi. Meditaatio on avartanut hänen
mieltään näkemään maailman, muut ihmiset ja nyky-
hetken aivan uudella tavalla. Hänen luovuutensa on
lisääntynyt ja ilosta on tullut pysyvämpi olotila.
Meditaation tarkoituksena ei ole vain itse harjoitus,
vaan sen tulisi lopulta ulottua koko elämää kosketta-
vaksi olotilaksi. Vaikka meditaatiota käyttäisikin vain
rentoutumismenetelmänä selvitäkseen arkipäivän vel-
vollisuuksista, kannattaa silti pitää mielessä kaikki sen
mahdollisuudet. Ihmisenä kasvaminen, muiden autta-
minen ja henkinen kehitys auttavat pitämään meditaa-
tion oikeilla raiteilla.
kud os 7
Kolumni
Mammona tunkee iholle
Iikka Kivi

Kapitalismikritiikki on kova trendi.
Sen voimalla kirpparit saavat asiakkaita, reilut
kauppiaat tuotteitaan vientiin ja tiedostavat nuoret
suuren, ulkoisen uhan, jota vastaan käydä eeppistä
taistelua. Muodottoman ja valtavan koneiston kimp-
puun käyminen luo yhtenäisyyttä ja erottaa tiedosta-
van kansalaisen määkivästä kuluttajalaumasta.
Kapitalismikritiikin yksi suurimmista ongelmista on
se, että hyvin harvalla kriitikolla on käsitystä siitä, mis-
tä puhuu. Riittää, kun kiroaa imperialistisikariistäjiä,
sympatiseeraa kehitysmaan banaanifarmareita ja syö
luomua – koko talouden monimutkainen rakenne ja
vaikutusmekanismit jäävät hämärän peittoon. Samalla
unohdetaan se, että kapitalismista on haitan ohella
ollut valtavaa hyötyä hyvinvoinnin, sananvapauden ja
ihmisoikeuksien edistämisessä.
Vielä suurempi ongelma on se, että lähes kaikilta
kapitalismikriitikoilta puuttuu vaihtoehto. Feodalismi,
merkantilismi, imperialismi ja kommunismi on todet-
tu käytännössä vanhentuneiksi tai toimimattomiksi
talousjärjestelmien pohjiksi. Hyvin usein kuulee ehdo-
tuksia siitä, että ihmisten tulisi muuttaa pieniin agraa-
riyhteisöihin elämään omavaraisesti – mikä on ihan
jees idea, jos halutaan pysäyttää tieteellinen, kulttuu-
rillinen ja taiteellinen evoluutio näille jalansijoille.
Ei kapitalismi kuitenkaan ole kaikkea autuaak-
si tekevä ihmeoppi. Se on huonoista vaihtoehdoista
paras, jota täytyy kritisoida siinä missä muitakin isme-
jä. Vihervasemmistolainen mölyäminen maailman
hyvinvointia ryöväävistä imperialistisioista ei kuiten-
kaan johda kovin pitkälle.
Jos kulutuksesta ja materialismista on tullut oma
uskontonsa – jota kutsutaan konsumerismiksi – kriiti-
koiden tulee muistaa ihmisten olevan usein uskossaan
sokeita. Epämääräinen kritiikki kuuluu uskovien kor-
viin kerettiläisten käminänä. Paljon tehokkaampaa on
pakottaa ihmiset havaitsemaan, miten markkinavoimat
tunkeutuvat jopa kaikkein yksityisimpinä ja pyhimpinä
pitämiemme asioiden piiriin.
Hyvä esimerkki siitä, miten kapitalismi on muokan-
nut länsimaista arvomaailmaa, on rakkauden murros.
Kristillisessä etiikassa, jonka varaan länsimainen kult-
tuuri pitkälti rakentuu, rakkauden tehtävänä on liittää
perhe yhteen niin tiukasti, että lapsilla on turvallinen
koti kasvaa aikuisiksi. Konsumerismi lähestyy asiaa
täysin päinvastaisesta näkökulmasta ja nostaa jalustal-
le eroottisen ensirakastumisen huuman.
Kauniit ihmiset jakamassa romanttista onneaan
mahdollisimman pittoreskissa paikassa on se kuva, jota
vaalimme päämme sisällä metsästäessämme elämän-
kumppaniamme. Konsumerismi ruokkii tätä kuvaa
siksi, että yltiöromanttiset mielikuvat herättävät ihmi-
sissä hyvin voimakkaita tunteita. Osta tätä ja lempesi
leiskuu ikuisesti.
Suhteen edetessä törmätään väistämättä siihen, että
puolison henki haisee aamulla pahalta, vessanpöntön
reunamille ilmestyy virtsaläikkiä ja kynttiläillalliseen
kalliissa ravintolassa on varaa vain kahdesti vuodessa.
Konsumerismi ohjaa käsityksemme rakkaudesta loput-
tomalle tielle, jonka varrelta löytyy vain pikaparkki-
paikkoja ja pettymyksiä. Tuote ei vastaakaan mainosta,
mutta vika ei ole mainostajassa vaan juuri tässä tuot-
teessa. Ehkä seuraava on parempi.
Toinen hyvä esimerkki konsumerismin vallanku-
mouksellisista vaikutuksista liittyy jouluun. Katsoipa
joulua sitten kristinuskon, suomalaisen kulttuuripe-
rinteen tai roomalaisen aurinkojuhlan näkökulmas-
ta, sen kulttuurillista merkitystä on mahdoton kiistää.
Konsumerismi, kuten uskonnot yleensä, on sulautta-
nut aiemman valtauskonnon piirteitä itseensä. Jeesus-
lapsi, lumivalkea maisema ja perheidylli ovat pelkkiä
kulisseja siekailemattomalle kulutusjuhlalle, mutta
perinteitä käytetään juuri sopivasti, jotta ihmiset eivät
vieraannu joulusta kokonaan.
Itse olen nuoruudestani saakka ihmetellyt, miksi
lapsuuden joulujen maaginen tunnelma vaihtui aat-
toiltana iskevään ahdistukseen. Kyse on samasta ilmi-
östä kuin rakkauselämässä: tuote ei vastaa mainos-
ta. Meitä pommitetaan kaksi kuukautta kuvastolla
ideaalisesta joulusta – kolmen päivän juhlan vuoksi.
Mikään tapahtuma ei kykene kantamaan moista pai-
nolastia. Väärä lahja, surkeat kuusenkoristeet ja käräh-
täneet joulutortut riittävät torpedoimaan juhlatunnel-
man kerrasta, koska konsumerismi on kertonut meille,
että joulun pitää olla kaikin puolin täydellinen. Jatkuva,
luonnotonta täydellisyyttä korostava kuvasto saa mei-
dät tuntemaan oman elämämme jatkuvasti vajaaksi.
Vaikka kapitalismi ei olekaan sysimusta, valtava hir-
viö, sen kanssa kannattaa olla tarkkana. Sen voima kun
kuitenkin perustuu pääoman, ei ihmisten hyvinvoinnin
lisääntymiseen.

Hampusta on moneksi
Kristiina Baltzar

Laukkuja, vaatteita ja jopa kertakäyttöastioita – ham- paperinvalmistuksen raaka-aineista, mutta nykyään

pusta voi tehdä monenlaista. Puhekielessä hamppu
mielletään usein huumekasviksi ja sen ympärillä rie-
hunut julkinen keskustelu näyttää unohtaneen ham-
pun muut käyttötarkoitukset. Tosiasiassa hamppua
on käytetty tuhansia vuosia erilaisten kankaiden, öljy-
jen, lääkkeiden ja ruoan valmistukseen. Koska hamppu
kasvaa erittäin nopeasti eikä se tarvitse erikseen lan-
noitusta, päihittää se myös monet muut kasvit ympä-
ristöystävällisyydellään. Pitkäjuurisena kasvina hamp-
pu lisäksi ravitsee maan pintakerrosta, ilmavoittaa
maata ja estää maaperän köyhtymistä.
Hampusta voidaan valmistaa kestäviä köysiä, pur-
jeita, vaatteita ja myös selluloosaa paperin raaka-
aineeksi. Hamppupelto tuottaa 3-4 kertaa enemmän
kuitua kuin vastaavankokoinen metsä. Lisäksi hamp-
pu kasvaa takaisin täyteen mittaansa joka vuosi, kun
taas metsän uusiutuminen kestää vähintään 20 vuotta.
1900-luvulle saakka hamppu olikin yksi tärkeimmistä
vain arviolta vain 0,05 prosenttia paperista valmiste-
taan hampusta.
Koostumukseltaan hamppukuitu on maailman vah-
vin kasvikuitu. Se kestää hyvin märkää ja on tekstiilik-
si muokattuna jopa puuvillaa lämpimämpi. Hampusta
on mahdollista valmistaa myös vaihtoehtoja erilaisille
kertakäyttötuotteille kuten mukeille. Hamppupohjaiset
mukit paitsi kestävät kulutusta paremmin kuin pah-
viset tai muoviset verrokkinsa, myös maatuvat näitä
nopeammin.
Hampunsiemenet ovat yksi maailman ravinteik-
kaimmista ruoka-aineista. Ne sisältävät kaikki ihmisen
tarvitsevat amino- ja rasvahapot.
Euroopan unionissa hampun viljely on lail-
lista, mikäli siitä ei valmisteta huumausaineita.
Hamppukuitujen kauppa on vapaata eikä sen tuonnista
näin ollen peritä tulleja. Hamppukuidun viljelijät saa-
vat myös rahallista tukea EU:lta.

8 kud os
 Vihreä huone –
luonnollista kauneutta
Kampaamo- ja kauneudenhoitoalalla
ympäristöystävällisyys on harvoin
ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä.
Teksti Senni Puustinen Kuvat Iisakki Ronkainen
T uirassa sijaitseva Vihreä Huone tarjoaa luon-
to- ja ihmisystävällisen vaihtoehdon ulkonäöstä
huolehtimiseen. Vihreä Huone on ekokampaa-
mo ja -kauneushoitola, joka pyrkii kaikissa toimissaan
mahdollisimman pieneen hiilijalanjälkeen. Ekoajatus
ohjaa koko toimintaa: käytössä ja myynnissä olevat
tuotteet ovat mahdollisimman lähellä tuotettua luon-
nonkosmetiikkaa ja sähkö vihreää, vettä käytetään
säästeliäästi ja jätteet kierrätetään tarkkaan. Jopa liik-
keen sisustus on hankittu käytettynä ja tekstiilit pes-
tään pesupähkinöillä. Yrittäjä Linda Kuvajalle ekoaja-
tus on toiminnan elinehto.
- Jos en olisi ekokampaamossa, en olisi alalla ollen-
kaan. Perinteinen kampaamoala ei herätä intohimoja.
Kymmenen vuotta sitten kampaajaksi valmistu-
nut Kuvaja oli vuosia poissa työelämästä, kunnes löy-
si mahdollisuuden osallistua ekokampaajakurssille.
Omaa yritystä hän on pyörittänyt kaksi vuotta, aluk-
si Heinäpäässä ja vuoden verran nykyisellä paikalla
Tuirassa. Asiakkaat ovat löytäneet Oulun ainoan eko-
logisen kampaamo-kauneushoitolan, vaikka Kuvajan
mielestä täällä ollaankin hitaasti syttyviä.
- Ihmisillä on jonkin verran ennakkoluuloja toimin-
taamme kohtaan. Suurin osa tosin tietää, mitä tulee
hakemaan – ekoajatus on useimmille asiakkaillem-
me tärkeä osa elämää. En uskokaan, että kilpailemme
perinteisten kampaamoiden kanssa, vaan asiakaskun-
tamme on eri.
Asiakkaita enemmän ekokampaaja kohtaakin
ennakkoluuloja perinteisiä, kemiallisia toimintatapo-
ja käyttävien kollegoiden taholta. Nämä kun eivät koe
käyttämiensä aineiden olevan vahingollisia. Tosiasia
kuitenkin on, että esimerkiksi tavalliset hiusvärit jättä-
vät suuren kemikaalilastin ihmisen kehoon ja aiheutta-
vat lisäksi helposti erilaisia ärsytysoireita.
- Ihmiset eivät usein tunnu tajuavan, millaisia
myrkkyjä erilaiset kampaamoissakin käytettävät kemi-
kaalit ovat. Usein helposti ajatellaan, ettei aine voi olla
pahasta, jos sitä voidaan meille myydä. Lisäksi totuttu-
ja toimintatapoja on hankala lähteä kyseenalaistamaan
ja sitä mukaa muuttamaan.
Kokonaisvaltaista hyvinvointia luon-
non keinoin
Ekokampaamo Vihreä Huone tarjoaa hiustenleikkuun
lisäksi värjäystä sekä esimerkiksi savella ja merilevällä
tehtäviä hiuspohjahoitoja. Kuvaja vakuuttaa, että luon-
nontuotteilla päästään vastaavaan lopputulokseen kuin
kemiallisia aineita käytettäessä. Tosin kasvivärejä käy-
tettäessä lopullisesta sävystä ei ole varmuutta.
- Kasviväreistä ei ole värikarttaa eikä tarkkaa väriä
voi määrittää. Lisäksi hiusten vaalentaminen ei onnis-
tu. Hyvänä puolena taas on se, ettei kasveilla värjätessä
synny yhtä jyrkkää juurikasvua eikä iho reagoi esimer-
kiksi kutisemalla.
Monet allergikot voivatkin löytää ratkaisun oirei-
siinsa ekotuotteista. Vihreässä Huoneessa käytettävät
tuotteet sopivat myös eläinten ystäville, sillä mitään
niistä ei ole testattu eläinkokeilla. Yritys huolehtiikin
sekä ympäristön että ihmisen hyvinvoinnista monin
tavoin. Kampaamotila on rauhoitettu turhasta melusta
eikä radio soi tai puhelimeen vastata kesken palvelun,
jotta asiakas pystyisi nauttimaan hoidosta ja rentoutu-
maan mahdollisimman hyvin. Vaikka ekologinen toi-
minta vaatii perinteisiä toimintatapoja enemmän aikaa
ja vaivaa, pyrkii Kuvaja pitäytymään kampaamoiden
keskihintatasossa.
- Minulle on tärkeää, että mahdollisimman moni
voisi halutessaan valita ympäristöystävällisen vaihto-
ehdon. Valitsen samasta syystä myyntiinkin edullisia
tuotesarjoja.
Vihreä Huone ei suinkaan ole vain kampaamo, vaan
yritys tarjoaa asiakkailleen kokonaisvaltaista hyvin-
vointia: saman katon alta löytyy niin kosmetologin,
hierojan kuin luontaishoitajienkin palveluita. Erilaisia
hoitoja tarjotaan todella laajalla skaalalla. Valittavana
on muun muassa kalevalaista jäsenkorjausta, Rosen-
menetelmää, vyöhyketerapiaa, turvehoitoa sekä
homeopatiaa. Kampaajakäynnin yhteydessä voi siis
löytää vaihtoehtoisen parannuskeinon monenlaiseen
vaivaan.
Ekokampaamo Vihreä Huone
Koskitie 28 A, Oulu
Avoinna arkisin 9-17
Lisätietoja:
www.vihreahuone.fi
puh: 045 1299 559
kud os 9
 Vaihtoehto Tupperwarelle
Teksti Senni Puustinen Kuvat Iisakki Ronkainen

M arraskuinen perjantai-ilta kerää yhteen jou-

kon vastuullisista valinnoista kiinnostuneita
ihmisiä sekä aiheen asiantuntijan. On aika
aloittaa reilut kotikutsut, ensimmäiset koko porukalle.
Kutsujen järjestäjä Kati Hjerp Juuttiputiikista on
asetellut pöydän täyteen mitä mielenkiintoisimpia
tavaroita. Tuotteisiin pääsee tutustumaan tarkemmin
kuitenkin vasta hetken päästä. Reilujen kutsujen tar-
koitus ei suinkaan ole vain ostosten tekeminen, vaan
osallistujat saavat samalla hyödyllistä tietoa reilusta
kaupasta ja vastuullisesta kuluttamisesta. Hjerp aloit-
taa kertomalla mukanaan tuomiensa esineiden tuotan-
nosta. Reilun kaupan tärkeimpiin ehtoihin kuuluu, että
tuotteiden alkuperä tunnetaan: näiden kutsujen tava-
rat on valmistettu Etelä-Intiassa ja Bangladeshissa.
Tuottajat ovat huonossa yhteiskunnallisessa asemassa
olevia ihmisiä, joiden on yksin lähes mahdoton paran-
taa elinolojaan. Tällaisia ovat muun muassa lepraa sai-
rastavat ja alhaisiin kasteihin kuuluvat sekä naiset, jot-
ka jostakin syystä joutuvat elättämään perheensä ilman
puolisoa.
Reilun kaupan kriteerit kiinnostavat kuulijoita, ja
Hjerp vastailee mielellään esitettyihin kysymyksiin.
Hän kertoo, että tuotteiden tilaajat valvovat
käsityöläisten työ- ja elinoloja tiiviisti. Esimerkiksi
paikallisesta hintatasosta hankitaan tietoa matkoilla
paikan päälle. Näin pidetään huoli, että työntekijät
saavat tarpeeksi suurta palkkaa. Sillä pitäisi pystyä
elättämään perhe niin, että lapset pääsisivät
kouluun eivätkä joutuisi tekemään työtä. Lisäksi
rahasta tulisi riittää myös eläkkeeseen ja esimerkiksi
terveydenhuoltoon.
Reilua kaupankäyntiä
Kun kaikkiin kysymyksiin on saatu vastaus, on aika
siirtyä pöydän ääreen. Innostunut kuhina käy, kun
porukka ihastelee värikkäitä kasseja ja nahkaisia sääs-
tölippaita. Äitinsä kanssa kutsuille saapunut Marjo
Hämäläinen löytää silmäänsä miellyttävän lompakon
kotiinviemisiksi. Hän toteaa kutsujen tulleen sopivaan
saumaan.
- Mulla on viime aikoina herännyt kiinnostus juuri
ekologisuutta ja reilua kauppaa kohtaan, ja täältä sai
nyt hyvin tietoa aiheista. Kiinnostus kasvoi entises-
tään, ja tämän jälkeen on helpompi lähteä etsimään
lisää tietoa vaikkapa netistä. Mulla ei myöskään aiem-
min ollut käsitystä, että reiluja tuotteita on näin laajal-
ti, esimerkiksi vanulappujakin näyttää saavan reiluina.
Vähintään yhtä positiivinen mieli kutsuista jäi myös
Laura Moilaselle, jolle reilun kaupan tuotteet olivat
melko tuttuja jo entuudestaan. 2. Ihmistä ja luontoa kunnioitetaan
- Tällaiset kutsut on erittäin hyvä idea, oikein mie-
lenkiinnolla lähdin mukaan. Ostan reilua, ja oli muka-
va kuulla tuotteiden taustoja ja mitä reilu kauppa käy-
tännössä tarkoittaa.
Lauran kassi täyttyi erilaisista kissa-aiheisista tuot-
teista avaimenperistä kukkaroihin. Vaikka värikkäät
katit kissaihmisen sydämen voittivatkin, ei Lauran
mielenkiinto rajoittunut vain hauskoihin esineisiin.
- Innostuin tästä, ja mielellään pitäisin itsekin kut-
sut tai osallistuisin uudestaan jonkun järjestäessä.
Vapaaehtoistyö kaupassa kiinnostaisi myös, kun olen
miettinyt jonkinlaista hyväntekeväisyyshommaa.
Kutsujen ainoa miesvieras Janne Humalajoki ei
ehkä lähtisi ilmaistyöhön maailmankauppaan, vaikka
naisten tavoin itsekin illassa viihtyi.
- Hyvällä mielellä tänne tulin, ja jotakin olin aihees-
ta kuullut ennenkin. Tällainen on hyvää vastapainoa
omalla kapitalistiselle työlle. Reilun kaupan tuotteet on
jo ennalta tuttuja, että aika usein tulee ostettua reiluja
elintarvikkeita.
Miehen matkaan lähti tällä kertaa ruuan sijaan saip-
puaa, vaikka se ei suinkaan ollut esitellyistä tuotteista
kiinnostavin.
- Mun olisi taas aika keksiä työntekijöille jotakin
kiitoksia jouluksi, ja olisi kiva antaa jotakin vähän eri-
laista sen perinteisen viinipullon sijaan. Tällaisissa rei-
luissa tuotteissa olisi sitten vähän ajatustakin mukana.
Mietin tässä jotakin noita laukkuja ja sitten sinne jota-
kin sisältöä, siitä voisi tulla ihan mukava lahja.
Onnistunut kokeilu
Kaiken kaikkiaan kutsuvieraat nauttivat illasta ja koki-
vat sen mielenkiintoiseksi. Myös Kati Hjerp oli tyyty-
väinen ensimmäisiin kotikutsuihinsa.
- Tämä on ihan uusi juttu Oulussa, kesällä tätä
ideoitiin ja mietittiin konseptia, ja nyt alkusyksystä
on alettu markkinoida. Idea on lähtöisin Mikkelistä ja
Porista, missä maailmankauppayhdistykset ovat järjes-
täneet vastaavaa toimintaa.
Kuultuaan kutsuista innostui Hjerp ideasta heti ja
halusi tuoda konseptin Ouluunkin. Hän haluaa jakaa
omaa erikoistietämystään, jota on kertynyt runsaasti
vuosien varrella. Nyt tarkoitus olisi levittää sanaa, jotta
mahdollisimman moni kuulisi Reiluista kutsuista.
- Kun saa viidakkorumpua kumisemaan, niin toi-
veissa olisi ensi vuonna pystyä järjestämään kutsu-
ja kerran kuussa. Tämä on tosi hyvä tapa jalkautua,
ja kotikutsuilla kohtaa mahdollisesti sellaisia ihmisiä,
joita asia ei muuten tavoittaisi.
Ainakin tämän ensimmäisen illan perusteella
Reiluille kutsuille on kysyntää. Kiinnostus reilua kaup-
paa kohtaan on yleisestikin nousussa, eikä vastuulli-
nen kuluttaminen ole enää vain marginaalin asia: yhä
useampi haluaa ostoksia tehdessään ottaa huomioon
muutkin kuin itsensä ja valita ympäristön ja yhteisön
kannalta parempia tuotteita.
Reiluja kutsuja järjestää Oulussa Maailmankauppa
Juuttiputiikki.
Reilun kaupan kriteereitä
1. Tuotteiden alkuperä tunnetaan
3. Lapsityövoimaa ei hyväksytä
4. Tehdystä työstä maksetaan kohtuullinen
korvaus
5. Osa lisätuloista käytetään yhteisöä
hyödyttäviin hankkeisiin

10 kud os
kud os 11
 Romanipolitiik
“Meidän on myönnettävä, että Euroo
jollainen meillä ennen oli, mutta silti n
N äin sanoi Euroopan neuvoston pääsihtee-
ri Thorbjørn Jagland Euroopan neuvoston
romanitilannetta koskevassa huippukokoukses-
sa Strasbourgissa. Euroopan suurimman vähemmis-
tön laajamittaisesta syrjinnästä on tullut hyvinvoivan
Euroopan häpeätahra ja merkittävä ihmisoikeuson-
gelma. Kansalliset ja kansainväliset romanipoliitti-
set linjaukset ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
Romani- ja ihmisoikeusjärjestöt suomivat EU:ta ja sen
jäsenvaltioita poliittisen tahdon puutteesta.
Romanit elävät yhä köyhyyden ja syrjinnän kier-
teessä eurooppalaisen yhteiskunnan laidalla. Amnesty
Internationalin mukaan suurin osa Euroopan noin 12
miljoonasta romanista kohtaa laajaa ja systemaattis-
ta syrjintää niin asumisen, koulutuksen, terveyden-
huollon kuin työnsaanninkin saralla. Valtaväestön
suhtautuminen romaneihin on selvän kielteistä.
Viranomaisten ja median ennakkoluuloja ruokkivat
asenteet eivät ole suinkaan tuoneet minkäänlaista hel-
potusta tilanteeseen. Vielä muutamia vuosia sitten
romaninaisten pakkosterilisaatiot olivat julmaa todelli-
suutta joissain Itä-Euroopan maissa. Aivan kuin lukui-
sat ihmisoikeusjulistukset eivät olisi ikinä koskeneet-
kaan Euroopan suurinta etnistä vähemmistöä.
Maailmanpankin vuonna 2003 julkaisemasta rapor-
tista käy ilmi, että romanien eliniän odote on kymme-
nen vuotta lyhyempi kuin kantaväestön. YK:n sama-
na vuonna suorittamasta tutkimuksesta käy ilmi, että
ainakin Unkarissa, Tshekissä ja Slovakiassa lapsikuol-
leisuus romaniväestön keskuudessa oli kaksi kertaa
suurempi kyseisten maiden kantaväestöön verrattuna.
Ihmisoikeusraporttien mukaan useissa Keski- ja Itä-
Euroopan maissa romanilapsia syrjitään koulutukses-
sa, ja heitä sijoitetaan väärin perustein erityiskouluihin
ja -luokkiin, jotka on tarkotettu “lievästi vammaisille”
lapsille. Vaikka yhdelläkään valtiolla ei ole virallista
ohjelmaa romanilapsien sijoittamisesta erityiskoului-
hin, viestii kuitenkin esimerkiksi Slovakian ja Tshekin
tilanne, että jokin on vialla: 85 prosenttia maiden eri-
tyiskoulujen ja -luokkien oppilaista on romaneja. Näin
seuraavan sukupolven romaneilta riistetään mahdolli-
suus korkeakoulutukseen.
Samaan aikaan kun romanien aseman parantami-
seksi on tehty useita kansallisia ja kansainvälisiä aloit-
teita ja julistuksia, romaneihin kohdistuvat karkoituk-
set ja pakkohäädöt ovat vain lisääntyneet.
- Romaneja koskeva vähemmistölainsäädäntö on
hyvin pitkälle kosmeettista, sanoo Suomen romanifoo-
rumin toiminnanjohtaja Miranda Vuolasranta.
Kokemusta asian suhteen hänellä on enemmän
kuin riittävästi. Uransa aikana Vuolasranta on toimi-
nut Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä,
Euroopan romanifoorumin (ERTF) varapuheenjoh-
tajana sekä työskennellyt Euroopan neuvostossa sen
historian ensimmäisenä romanina. Vuolasranta muis-
tuttaa, että romanien nykyinen heikko ihmisoikeus-
tilanne ei ole mikään uusi asia, vaan vuosisatoja van-
ha “eurooppalainen periaate” Niistä päivistä asti, kun
12 kud os
erottaa romanit muu
romanit ensimmäistä kertaa astuivat jalallaan nykyisen
Euroopan alueelle, ovat he olleet laajan muukalaisvi-
han kohteena. Heitä on karkoitettu, sijoitettu pakko-
työhön, romanilapsia on huostaanotettu, ja esimerkik-
si Romaniassa romanit orjuutettiin viiden vuosisadan
ajaksi aina 1800-luvun puoliväliin asti. Toisen maa-
ilmansodan aikana satoja tuhansia romaneita kuoli
etnisten puhdistusten seurauksena juutalaisten rin-
nalla.
Silti eurooppalaiset valtiot eivät ole viimeisen sadan
vuoden aika vieläkään heränneet huomaamaan, että
kun taustalla on vainon, sorron ja kansanmurhan his-
toria, niin valtioiden olisi pitänyt panostaa kovasti
romaneiden intergroitumiseen tunnustamalla heidän
olemassaolonsa ja takaamalla heidän perusoikeuksien-
sa toteutuminen.
Kun sanotaan yhtä ja tehdään toista
Lupauksista huolimatta EU:n jäsenvaltioiden tekemät
kansallis- ja paikallistason romanipoliittiset päätök-
set ovat monilta osin vain käyneet romaneja vastaan.
Viimeisin esimerkki löytyy Ranskasta, joka päätti tänä
vuonna kunnioittaa romanien oikeuksia karkottamal-
la noin 8 000 heistä takaisin Romaniaan ja Bulgariaan.
Myös Italiassa on toimeenpantu romanien karkotuk-
sia, joiden seurauksena useita Romanian kansalaisia,
mukaan lukien lapsia, on kuollut. Muutama vuosi sit-
ten Italian pääkaupunki Rooma päätti ottaa käyttöön
niin kutsutun nomadisuunnitelman, mikä käytännös-
sä tarkoitti sitä, että useat kaupungin liepeillä olleet
romanileirit jyrättiin puskutraktoreilla alas. Jotkut
romaneista siirrettiin muualle asumaan, jotkut taas jäi-
vät asunnottomiksi. Amnesty tuomitse Rooman suun-
nitelman ihmisoikeuksien vastaisena.
Suomi on vastannut romanien kurjiin oloihin Itä-
Euroopassa häätämällä Romanian romaneita takai-
sin kotimaahansa. Helsingin kaupungin sosiaaliviran-
omaiset ovat uhanneet lasten pakkohuostaanotolla,
mikäli siirtolaisperheet eivät poistu joko tietyltä asuin-
alueelta tai Suomesta, väittää Vapaa liikkuvuus -jär-
jestö viime huhtikuisessa tiedotteessaan (01/04/2010,
Sosiaalitoimi kiristää romanisiirtolaisia lasten huos-
taanotolla). Amnestyn Suomen osaston toiminnanjoh-
taja Frank Johansson muistuttaa Helsingin Sanomien
kirjoituksessaan (20/08/2010), että “itse asiassa vapaus
liikkua on miljoonille Euroopan romaneille yksi har-
voista edes jollakin tasolla toteutuvista oikeuksista”.
Romania ei pysty häätämään omiaan, joten siel-
lä jo muutenkin kurjasti asuvia romaneita on päätet-
ty uudelleensijoittaa vielä epäinhimillisimpiin oloihin.
Esimerkkinä tästä mainittakoon Miercurea Ciucin
kaupungin vuonna 2004 tehty päätös siirtää yli sata-
kunta romania asumaan kaupungin liepeillä sijaitsevan
jätevesilaitoksen viereen – jätevesilaitoksen, jonka por-
tissa on kyltti “Myrkkyvaara”.
kan oppitunti
oppaa jakaa muuri. Ei fyysinen muuri,
näkyvä sellainen. Tämä on muuri, joka
usta yhteiskunnasta.”
Toimintasuunnitelmien sijasta tarvi-
taan toimintaa
- Kyse on mitä suurimmissa määrin poliittisen tahdon
puuttumisesta. Poliitikot pelkäävät menettävänsä ase-
mansa ja äänestäjänsä, mikäli lähtevät ajamaan roma-
nien elinolojen parantamista. Tässä on suuri tahtotilan
este, sanoo Vuolasranta.
Vuosien aikana EU on käyttänyt useita satoja mil-
joonia euroja erilaisiin romaniprojekteihin ja järjes-
tänyt kokouksia, konfrensseja sekä milloin mitäkin
julkilausumia. Hyvin vähän tulosta on kuitenkin näh-
tävissä. Vuolasranta muistuttaa, että EU:n rakennera-
hastoista löytyy miljardeja euroja, joista esimerkik-
si sosiaalisen kehittämisen rahastossa on pelkästään
EU:n yhteistä pelivaraa 157 miljardia euroa, ja joista
oikeusasioiden komissaari Viviane Redingin mukaan
on käytetty vain häviävän pieni osa romanien elinolo-
jen parantamiseen. Niitä ei ole haettu eikä kohdennet-
tu lähestulkoon ollenkaan. Jos tuollainen summa rahaa
on käytössä ja sitä olisi haluttu käyttää, niin mahdolli-
suuksia olisi kyllä ollut – silti romanit elävät äärimmäi-
sessä köyhyydessä.
Niin romani- ja ihmisoikeusjärjestöt kuin Euroopan
Unionin parlamenttikin ovat viimeaikaisissa romaneita
koskevissa lausunnoissaan vaatineet jäsenvaltioilta ja
EU:n komissiolta yleistä romanien vastaisen syrjinnän
strategiaa, jonka avulla varmistettaisiin kansallisten
romaniprojektien koordinointi, rahoituksen kohdenta-
minen sekä jäsenvaltioiden riittävä ohjaus ja valvonta
romanikysymyksissä. Euroopan neuvoston ihmisoike-
usvaltuutettu Thomas Hammarberg on toivonut EU:n
ryhtyvän poliittisiin toimiin niitä jäsenmaita kohtaan,
jotka eivät suostu puuttumaan romanien ihmisoikeus-
loukkauksiin rajojensa sisällä.
Viimeisen kahden vuoden aikana EU on järjestänyt
kaksi romaniasioiden huippukokousta: ensimmäinen
pidettiin vuonna 2008 Brysselissä, toinen tämän vuo-
den huhtikuussa Espanjan Cordobassa. Konkreettiset
toimenpiteet ovat kuitenkin jääneet tyhjien poliittis-
ten lupausten jalkoihin. Euroopan neuvosto kokoontui
20. lokakuuta Strasbourgissa jälleen huippukokouk-
seen romanitilanteeseen liittyen, minkä seurauksena
syntyi niin sanottu Strasbourgin julistus (Strasbourg
Declaration On Roma). Julistuksen myötä Euroopan
neuvoston 47 jäsenmaata sopivat yhteisistä periaat-
teista romanien tilanteen parantamiseksi ja lupautuivat
tekemään tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä tämän
takaamiseksi. Kokouksen konkreettisena lopputulok-
sena sovittiin, että ensi vuonna koulutetaan 440 roma-
niasioihin perehtynytta neuvottelijaa ja 100 juristia,
joiden tehtävänä on jouduttaa romanien taloudellista
ja sosiaalista intergraatiota Euroopassa. Vuolasranta
näkee Strasbourgin julistuksen pienenä edistysaske-
leena, mutta ei minään ratkaisuna:
- En usko 400 neuvottelijan kouluttamisen olevan
ratkaisu Euroopan 12 miljoonan romanin tilanteeseen,
hän toteaa.
Silmien avautuminen
Rikkaiden valtioiden kaduilla kerjäävät romanit, ääri-
oikeiston hälyttävä nousu ja romaneihin kohdistu-
vien viharikosten lisääntyminen ovat vihdoin alka-
neet pakottaa poliitikoita tarttumaan tilanteeseen.
Euroopan valtioiden päämiehet ovat tajunneet, että
romanikysymystä ei pystytä enää välttelemään. Se
välinpitämättömyys, jolla on ennen suhtauduttu ryh-
mään, joka ei ole pystynyt puhumaan omasta puoles-
taan, on nyt alkanut näkyä.
Vuolasrannan mukaan EU-tasolla pyritään tällä het-
kellä selkeisiin muutoksiin rakennerahastojen varojen
käytössä. Varojen käyttöä tulee valvoa, hakuprosessia
yksinkertaistaa ja tulosten arviointia tehostaa. Ennen
kaikkea varoja tulee käyttää sellaisiin romaniprojek-
teihin, joiden tarkoituksena on pitkäjänteisellä työl-
lä istuttaa muutos jäsenvaltioiden institutionaalisiin
rakenteisiin.
Aikaisemmin romanit ovat jääneet pelkästään
poliittisten toimenpiteiden kohteiksi, ovat kyseessä
olleet sitten romanien vastaiset tai romanien puoles-
ta tehdyt toimenpiteet. Romanit eivät ole saaneet tar-
peeksi omaa ääntään kuuluville poliittisia päätöksiä
tehtäessä. Viime aikoina politiikan suuntaviivat ovat
kuitenkin muuttuneet, ja on alettu ymmärtää, että
romanipolitiikkaa ei voida tehdä ilman romaneita.
Vuolasranta kuuluttaa romanien oman järjestäytymi-
sen tarvetta ja sen tukemista yhteiskunnalliselta tahol-
ta. Tällä hetkellä esimerkiksi Euroopan komissiosta ei
löydy romaniasiantuntijayksikköä. Suomella ei ole tar-
jota romaneille saamelaiskäräjien tapaista poliittista
elintä, jolla olisi oikeus tehdä viranomaisille aloittei-
ta, esityksiä ja antaa lausuntoja. Kiintiöpaikkoja roma-
neille ei eduskunnasta löydy. Näiden asioiden muutta-
minen olisi Vuolasrannan mielestä tärkeä askel kohti
parempaa. Poliittiset toimenpiteet eivät kuitenkaan
yksinään muuta Euroopan valtaväestön asenteita sen
suurinta vähemmistöä kohtaan. Tietoa romanien his-
toriasta ja kulttuurista tulisi lisätä yhteiskunnan kaikil-
la tasoilla. Vuolasranta toivookin, että niin opettaja-
koulutuksessa kuin koulujen opetussuunnitelmissakin
otettaisiin huomioon etniset vähemmistöt.
- Romaneiden integraation onnistumiseen tarvitaan
kahdensuuntaisia prosesseja. Toimien ei tule kohdistua
vain romaneihin, vaan myös valtaväestöön. Jos valtavä-
estön asenteita ei tiedottamisen ja koulutuksen avulla
muuteta, ei romanienkaan tilanne parane.
Teksti Kristiina Baltzar
Kuvitus Iisakki Ronkainen, Riku Miettunen
kud os 13
Taltiointi
Kierosta
Lähetyksestä

Samppa Suvi Jarno

www.youtube.com/
user/thekujalla

14 kud os
 Kiksejä
kierrätyksestä
Katja Iljanan valtakunnassa tyyli syntyy
luontoa, ihmistä ja hyviä kiksejä kunnioittaen.

Teksti Senni Puustinen Kuvat Iisakki Ronkainen

F lunssa on iskenyt kyntensä kiireiseen yrittäjään,

kun paljon työtä vaatineet Mukava-messut on saa-
tu päätökseen.
- Vaikka ei mulla nytkään olisi aikaa sairastaa, Katja
Iljana toteaa. Yhden naisen bisneksessä hommaa riit-
tää tarpeeksi ja vielä vähän ylikin. Kiks- ja Locksteady
-vaatemerkkien luoja on mukana monessa muussakin.
- DJ-keikkoja teen jonkin verran, tosin harrastus-
pohjalta. Mut on myös helppo innostaa mukaan kai-
kenlaisiin proggiksiin, muun muassa musavideoita on
tullut puvustettua. Keväällä pääsen hyödyntämään
mun koulutustakin pitämällä erilaisia taidekasvatuk-
sen kursseja lasten ja nuorten Konstilassa Valveella,
aikoinaan kuvaamataidon opettajaksi kouluttautunut
nainen luettelee.
Ykkösprioriteetti Iljanalle on kuitenkin kierrä-
tysompelimon toiminta ja omat vaatemallistot Kiks-
ja Locksteady -merkkien alla. Suunnittelijan rakkais-
ta lapsista ensimmäinen, naisten mallisto Kiks, syntyi
vuonna 2003. Paria vuotta myöhemmin seurasi miehil-
le suunnattu Locksteady, sillä kysyntää persoonallisille
miesten vaatteille riitti.
- Pojat tuntuu olevan rohkeampia pukeutumaan
kuin tytöt. Pojille menee tosi erilaisia värejä ja kuoseja,
tosin kaavoituksen kanssa ei kannata lähteä keulimaan.
Locksteadyn hupparit ovat olleet haluttuja erityi-
sesti skeittaripoikien keskuudessa, ja paitoja löytääkin
työpajamyymälän lisäksi Real Dealistä. Kyseinen oulu-
laisputiikki oli aikoinaan myös Iljanan ensimmäinen
jälleenmyyjä. Nykyisin Iljanan vaatteita saa neljästä eri
liikkeestä, Oulun Real Dealin ja NonBoutiquen lisäksi
vaatteita myydään Rovaniemellä ja Helsingissä.

kud os 15

Osaavissa käsissä vanhasta luodaan
uutta
Kierrätysmateriaalien käyttö on ollut Iljanalle itses-
täänselvyys alusta alkaen. Jo lapsena barbien vaat-
teet syntyivät nimenomaan vanhasta muokaten.
Suhtautuminen materiaalien uudelleen käyttämiseen
on muuttunut merkittävästi kuluneiden vuosien aika-
na.
- Varsinkaan vanhemmat ihmiset ei aluksi tajunneet
tätä kierrätystä. Saatettiin kysellä, että kannattaako sitä
oikein mainostaa. Mutta mulle itelle se on kyllä aina
ollut se pääasia.
Vanhat vaatteet ja kierrätys ovat kiinnostaneet
Iljanaa niin kauan kuin hän muistaa. Alkujaan syyt
eivät kuitenkaan olleet ekologisia, vaan suunnittelijaa
kiehtoi vanhojen kankaiden vaatteeseen tuoma henki
ja elämä, jota uudella materiaalilla on mahdoton luoda.
Ympäristöasiat alkoivat kiinnostaa nuorta naista pari-
kymppisenä, ja nykyään häntä ei innosta ostaa ollen-
kaan uusia vaatteita vaan kaikki omat asut syntyvät
itse tehden. Iljana testaakin kaikki uudet vaatemallinsa
ensin itsellään ja saa samalla hyvin palautetta ympä-
röiviltä ihmisiltä. Periaatteena on tehdä vaatteita, jois-
sa itsekin viihtyisi.
Huppuja ja ennakkoluulottomia yhdis-
telmiä
Korkeita vyötäröitä, minimittaa lahkeissa ja helmois-
sa, läpikuultavuutta, napapaitoja – uusimmissa Iljanan
luomuksissa nähdään vaikutteita yhdeksänkymmen-
tä- ja kahdeksankymmentäluvuilta. Menneistä ajoista
inspiroituminen on luonnollista vanhoja kankaita käy-
tettäessä. Iljana ei kuitenkaan halua tehdä retroa vaan
yhdistelee vaatteisiinsa sujuvasti elementtejä eri vuo-
sikymmeniltä futurismia unohtamatta. Kädenjälki on
16 kud os
OUlussa ei juuri
arvosteta
persoonallista
pukeutumista.
hyvin tunnistettavaa, vaikka suunnittelija itse ei täysin
samaa mieltä olekaan.
- Mä en monesti tunnista omia vaatteitani, jos nii-
tä tulee jossakin vastaan. Ne muuttuu niin paljon riip-
puen siitä, miten niitä yhdistelee. Se on oikeesti yllät-
tävää, miten paljon vaatteen luonne muuttuu ihmisen
päällä siitä, kun se roikkuu henkarissa.
Kaikissa Kiks- ja Locksteady -mallistoissa toistuu
kerta toisensa jälkeen kuitenkin yksi yhteinen element-
ti, nimittäin huppu. Se on juttu, josta Iljana ei pääse
eikä tahdokaan päästä eroon.
- Mä rakastan huppuja vuodesta toiseen. Hupusta
on niin moneksi, ja lisäksi sen sisään on mukava pii-
loutua.
Huppujen lisäksi ominaista Iljanan suunnittelussa
ovat leikkisyys, eri materiaalien yhdistely sekä vasta-
kohdat.
Jos on kiinnostunut kierrätysdesignistä, muttei löy-
dä valmismallistoista mieluista päälle pantavaa, ei peli
ole vielä menetetty. Omien mallistojensa lisäksi Katja
Iljana tekee paljon myös tilaustöitä.
- Tilaustöitä tulee kyllä vähintään saman verran
kuin valmisvaatteiden myyntiä. Niitä on tosi kiitollista
tehdä, kun näkee suoraan, kelle se tulee ja sen ihmisen
reaktion vaatteeseen.
Vaikka monet asiakkaat tilaavat Iljanan oman suun-
nittelutyylin mukaisia vaatteita, ottaa hän kaikenlaiset
toiveet mielellään vastaan. Asiakkaat ovat olleet val-
miisiin töihin tyytyväisiä, ja suunnittelija itse nauttii
tilaustöiden tarjoamista haasteista. Esimerkiksi fark-
kuja Iljana ei kuitenkaan suostu tekemään siitä yksin-
kertaisesta syystä, että ne tulevat aivan liian kalliiksi
ja paremmat saa jostain muualta. Valtaosa tilaustöis-
täkin syntyy uusiomateriaaleista ja lisäksi asiakkaat
tuovat paljon vanhoja vaatteitaan muokattavaksi.
Suunnittelija suostuu tekemään vaatteita uudesta-
kin materiaalista, mutta tällaiset tuotteet eivät mene
hänen tuotemerkkiensä alle. Tosin useimmiten uutta
kangasta ajatelleet innostuvat uusiokäytöstä, kun heille
sitä ehdotetaan. Materiaalien lisäksi kierrätysidea tois-
tuu myös kaavoittamisessa: Iljana hyödyntää tilaus-
töissä jo olemassa olevia kaavoja säästääkseen omaa
työtään ja samalla asiakkaan rahoja. Käytetystä mate-
riaalista käsin tehtäessä tuotteen hinta kun muodostuu
lähes ainoastaan työstä.
Arjen sankarit ja sarjakuvat inspiraa-
tion lähteinä
Katja Iljana ei koe olevansa muotisuunnittelija vaan
puhuu itsestään mieluummin vaatesuunnittelijana ja
käsityöläisenä. Vaikka muodin aallonharjalla ratsas-
taminen olisi kaupallisuuden kannalta hyvä, ei Iljana
halua toimia niin. Hän enemmänkin välttelee muoti-
lehtiä ja -blogeja, koska ei halua niistä liikaa vaikut-
teita. Nainen ei muutenkaan ota tietoisia vaikutteita
mistään tai seuraa erityisemmin muita suunnittelijoi-
ta, vaan idolit tulevat ihan muualta kuin muotimaail-
masta.
- Mun esikuvia on kaikki oman elämänsä sankarit,
ystäväpiirissä on paljon ihailtavia ihmisiä. Mitään kau-
koihastuksia mulla ei ole.
Yhden vaatetusalan tekijän Iljana kuitenkin mainit-
see nimeltä, vieläpä oman kaupungin pojan.
- Antti Putkonen on kyllä ihailtava. Meillä on pit-
kälti samanlaiset taustat: molemmat ollaan itseoppi-
neita, ja ammattitaito on kehittynyt tehdessä.
Katja Iljana ei ole opiskellut vaatetusalaa vuoden
kestänyttä kaavoittajakisällikoulutusta lukuun otta-
matta. Vaikka kyseisestä koulutuksesta oli paljon hyö-
tyä, kokee Iljana positiiviseksi sen, ettei ole opiskellut
alaa liikaa.
- Kierrätysmateriaaleista tekeminen on erään-
laista luovimista, tässä joutuu rikkomaan sääntöjä.
Enemmän opiskelleena en välttämättä uskaltaisi tehdä
niin kuin nyt, vaan se helposti tappaisi naiivin innos-
tuksen.
 Suunnittelija kuitenkin kannattaa kaikenlaista opis- vänsä työkseen mitään muuta. Hän on löytänyt oman
kelua noin yleensä ja on itse hyötynyt paljon esimer- juttunsa kierrätysompelijana, ja toteuttamista odotta-
kiksi valokuvauksen opinnoistaan. via ideoita riittää varastossa vielä pitkälle tulevaisuu-
- Esimerkiksi kaikki tuotekuvat ja grafiikat mä teen teen.
itse.
Valokuvausharrastus toimii myös suurena inspiraa-
tion lähteenä. Näkökulmia suunnitteluun tulee myös
muista harrastuksista, kuten 80-luvun supersankari-
sarjakuvista ja musiikista. Suunnittelijan omien sano-
jen mukaan visuaalisia ideoita tulee liikaa eikä lähes-
kään kaikkia pysty toteuttamaan. Ne ideat, jotka jäävät
mieleen pitemmäksi aikaa, saattavat muhia vuosia
ennen kuin syntyvät valmiiksi tuotteeksi.

Kannattavaa hommaa – paitsi rahalli-

sesti
Katjan suosikit
2000-luvun alussa Iljanan aloittaessa bisnestään ei
kierrätysmuoti ollut vielä iso juttu. Valmistajia oli vain Motto:
muutamia, eikä kiinnostus tuotteita kohtaan ollut ver- Jumping on and off the pleasure train.
rattavissa tämänpäiväiseen. Nykyään ekologisuus on
trendikästä, ja sillä ratsastavat paljon sellaisetkin tahot, Suosikkivaate:
joilla ei välttämättä olisi siihen varaa. Esimerkiksi kai- Tässä kuussa beige jumpsuit.
killa suurimmilla halpavaateketjuilla on omat ekomal-
listonsa, joiden ympäristöystävällisyys on jokseenkin Suosikkiasuste:
kyseenalaista. Kiks- ja Locksteady -tuotteet kulkevat Kaulaketju, johon voi laittaa roikkumaan
ansaitusti kierrätysmuoti-otsikon alla Iljanan periaat- milloin mitäkin.
teen ollessa luonnon, ihmisen ja hyvien kiksien kun-
nioittaminen. Kaikki tuotteet ovat sataprosenttises- Ensimmäinen itse tekemäsi vaate:
ti kierrätettyjä sekä reiluja – osa materiaalikuluista Nahkatoppi, muokattu äidin teininä
menee jopa hyväntekeväisyyteen, sillä Iljana suosii pai- tekemästä liivistä.
kallisten järjestöjen kirpputoreja. Toisin kuin yleisesti
vaatteita hankittaessa Iljanan tuotteiden ostaja tietää, Parasta vaatesuunnittelussa:
missä ja millaisessa paikassa vaate on tehty ja tapaa Taiteen ja käytännön yhdistäminen.
jopa tekijän henkilökohtaisesti. Vaatteen vuoksi ei siis
tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, mikä on nykypäivä- Oulussa inspiroi:
nä suorastaan luksusta. Luovutusmentaliteetti vs. kapina.
Vaikka ekologisuus ja reiluus ovatkin erittäin tärkei-
tä tekijöitä Iljanalle, eivät pelkät ylevät aatteet riitä vaa- Suosikkisarjakuva:
tealalla pärjäämiseen. Kaikista tärkeintä on itse design. Kaimani Illyanan seikkailut
Muotoilun merkitys korostuu jatkuvasti sitä mukaa, Uudet mutantit -sarjiksissa.
kun alalle vyöryy yhä enemmän yrittäjiä.
- Pelkkä ekologisuus ei tosiaankaan enää riitä, kier- Parhaimmat kiksit saa:
rätystuotteista on nykyään ihan valtavasti valikoimaa. Telepatiasta, näteistä vahingoista.
Täällä Oulussa saa tosin olla aika rauhassa ja treena-
ta omaa juttuaan, kun kilpailijoita ei oikeastaan ole. Parasta kierrättämisessä ja
Ilmapiiri on myös aina ollut tosi kannustava, hyvää kierrätysmateriaalissa:
palautetta tulee jatkuvasti niin tutuilta kuin tuntemat- Rajattomuus.
tomiltakin.
Jos Katja Iljana saisi päättää, tekisi hän vaatteita Paras second hand -löytö:
ainoastaan oululaisille. Tällaiseen ihannetilanteeseen L’Trimm: Grab It -LP, Frank Chickens EP,
pääseminen tosin vaatisi sen, että Oulussa herättäi- lukemattomat vaatteet, korut, kengät,
siin arvostamaan persoonallista pukeutumista. Vaikka tavarat.
myynnin kannalta järkevää olisi tehdä kaupallisempia
vaatteita, ei Iljana halua siihen ryhtyä, vaikka myöntää Paras kierrätysvinkki:
asian käyvän mielessä lähes päivittäin. Roskisdyykkaus.
- Mä en halua liikaa rajoittaa mun ideoita, ristiriitai-
sia tuotteita on oltava. Sitten on vaan hyväksyttävä se, Musiikkisuositus pimeneviin iltoihin:
etteivät vaatteet välttämättä myy tai niitä ei ymmärre- Kaivele teini-iän cd:t, kassut tai vinyylit
tä. Tätä alaa ei siis voi mitenkään suositella rahanteko- uusiokuunteluun.
mielessä, mutta mun mielestä kannattavaa on kaikki
sellainen, mikä tekee elämästä mielekästä ja onnellista.
Vaikka varmat tulot ja työstä irrallinen vapaa-aika
välillä houkuttelisivatkin, ei Iljana voi kuvitella teke-

kud os 17
Euroopan musta lammas
Vanhan mantereen viimeisessä diktatuurissa
sananvapautta pidetään tiukassa lieassa.
Teksti Kristiina Baltzar Kuvitus Iisakki Ronkainen
V alkovenäläinen Olga, 25 vuotta, ei halua esiin-
tyä tässä artikkelissa oikealla nimellään. Jotkut
hänen ystävistään ovat joutuneet pidätetyiksi.
Useita Olgan tuttuja on kutsuttu Valko-Venäjän tur-
vallisuuspalvelun KGB:n kuulusteluihin, joissa heitä
on uhkailtu ja kiristetty lopettamaan työnsä demokra-
tian ja ihmisoikeuksien puolesta omassa kotimaassaan.
Olgan on mahdotonta ennustaa, mitä seuraavalla het-
kellä tulee eteen.
- Se, etten tiedä, mitä minulle tapahtuu, ei tarkoita,
että pelkäisin. Mutta jos opiskelet tai olet töissä jossain
itsenäisessä instituutiossa, tai vaikka olet pelkästään
aktiivisesti mukana itsenäisissä projekteissa, et voi iki-
nä tietää, milloin sinut kutsutaan kuulusteltavaksi tai
pidätetään, tai miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteesi.
Olga opiskeli psykologiaa kaksi vuotta Valko-
Venäjän ainoassa itsenäisessä yliopistossa, European
Humanities Universityssä (EHU). EHU perustettiin
vuonna 1992, ja se oli 12 vuoden ajan ainoa valtiosta
riippumaton yliopisto. Vuonna 2004 Valko-Venäjän
hallitus alkoi systemaattisesti ajaa yliopistoa alas yrit-
tämällä erottaa sen rehtorin, suorittamalla jatkuvia
tarkastuksia tiloihin ja perumalla lupia. Jokaisesta
viranomaisten tekemästä iskusta seurasi näkyviä jul-
kisia protesteja EHU:n opiskelijoiden ja työntekijöiden
taholta. Lopulta presidentti Aleksandr Lukashenko
määräsi yliopiston suljettavaksi. Siitä lähtien EHU on
toiminut maanpaossa Vilnasta käsin. Useat EHU:n
opiskelijat päättivät jatkaa opintojaan ulkomailla, kun
toiset sitä vastoin joutuivat siirtymään valtion yliopis-
toihin. Sellaisessa Olgakin sinnitteli puolentoista kuu-
kauden ajan.
- Ero EHU:un oli valtava kaikin puolin; aina sisään-
käynnin liepeille sijoitetusta presidentin muotokuvasta
opiskelijoiden ja professoreiden tiedon tasoon saakka.
Ilmapiiri oli painostava. Olga kertoo, että jokaises-
sa yliopistossa ja lähes jokaisessa opiskelijaryhmässä
joku toimi tiedonantajana valtion turvallisuuspalve-
lulle. Omia ajatuksia ja kritiikkiä sai toki esittää mutta
omalla vastuulla. Aina kun kritiikkiä esiintyi nykyistä
hallitusta tai sen ideologiaa kohtaan, saattoi tieto siitä
kantautua tiettyjen hallituksen organisaatioiden kor-
viin. Nämä tahot reagoivat kuulemaansa kritiikin mer-
kityksellisyyden ja vaarallisuuden mukaan.
- Myös henkisesti oli hyvin raskasta, että juuri kun
sinulta oli viety vapaus valita opiskelupaikkasi, sinut
myös pakotettiin hiljaisesti hyväksymään hallitse-
va systeemi ja olemaan kyseenalaistamatta profes-
sorejasi tai nykyistä hallintoa. Kaikki tämä sai monet
tuntemaan itsensä heikoiksi ja riippuvaisiksi, mikä ei
tietenkään tue opiskelijoiden itsenäisen ajattelun kehit-
18 kud os
tymistä. Juuri sen vuoksi useat EHU:n opiskelijat lähti-
vät heti saatuaan apurahan ulkomaisista yliopistoista.
Myös Olga tiesi, että hänen oli lähdettävä. Lopulta
tyttö matkusti Pietariin, jossa hän opiskeli kansainväli-
siä suhteita, politiikkaa ja ihmisoikeuksia.
Muutama puute demokratiassa
Jos yrität etsiä Amnesty Internationalin sivuil-
ta sen omaa ryhmää Valko-Venäjältä, sivusto antaa
vastaukseksi “There is no Amnesty International
presence in this country.” Valko-Venäjän ihmis-
oikeustilanne on heikko. Kansalaisvapauksia on sys-
temaattisesti rajoitettu vuoden 1994 jälkeen, jolloin
Aleksandr Lukashenko valittiin ensimmäistä ker-
taa presidentiksi. Valko-Venäjää on luonnehdittu
Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi. Presidenttiytensä
aikana Lukashenko on muun muassa muuttanut maan
perustuslakia siten, että rajoitukset presidentin perät-
täisten virkakausien määrästä on poistettu. Maan
oppositio syyttää nykyistä hallitusta poliittisesta vai-
nosta. Kansainvälinen yhteisö suomii Valko-Venäjän
hallitusta epädemokraattisista ja vilpillisistä vaaleista.
Kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjä seurataan tarkas-
ti, ja niiden toimintaa on rajoitettu. Toimittajat ilman
rajoja -järjestön eri maiden lehdistönvapautta luotaa-
vassa listauksessa Valko-Venäjä asettuu tällä hetkellä
154. sijalle 178 maan joukosta. Riippumattomien leh-
tien toimittajia on raahattu kuulusteluihin, ja heidän
tietokoneitaan on takavarikoitu. Valko-Venäjän lain
mukaan maan huonoon valoon saattamisesta tai sen
kehityksen petollisesta kuvaamisesta voi seurata rikos-
syyte. Silti kansalaisaktivistit vaarantavat vapautensa
kerta toisensa jälkeen jakamalla itsenäisiä sanomaleh-
tiä ja muita julkaisuja kaduilla kädestä käteen.
- On tunnettu fakta, että Valko-Venäjällä ei ole leh-
distönvapautta. Tai pikemminkin sanoisin, ettei täällä
ole median vapautta, sillä televisio, radio ja nyt myös
internet ovat valtion valvonnassa. Tietoa saadakseni en
lue valkovenäläisiä sanomalehtiä, kuuntele radiota tai
katso televisiota, kertoo Olga.
Kansalaisaktivistit jatkavat työtään
seurauksista riippumatta
Valkovenäläinen ihmisoikeusjärjestö Viasna on rapor-
toinut ja raportoi yhä useita tapauksia, joissa viran-
omaiset ovat sakottaneet, pidättäneet ja joskus hakan-
neet niin ihmisoikeusaktivisteja kuin poliittisen
opposition kannattajia ja edustajiakin.
- Ihmisoikeustilanne Valko-Venäjällä on pysynyt
huonona. Eräs näkyvin tätä todistava asia on kuole-
manrangaistuksen käyttö, mikä osoittaa Valko-Venäjän
viranomaisten todellisen asenteen ihmishenkeä koh-
taan, sanoo Viasnan puheenjohtaja Ales Bialiatski.
Viasna perustettiin vuonna 1996, kun eräs opposi-
tion järjestämä mielenosoitus hajotettiin väkivaltaisesti
ja osanottajia pidätettiin. Aluksi Viasnan perustamisen
taustalla oli pyrkimys tarjota tukea mielenosoitukses-
sa pidätetyille ja siinä loukkaantuneille, mutta nykyään
järjestö toimii laajasti monien ihmisoikeusteemojen
parissa. Koko olemassaolonsa ajan Viasna on kuitenkin
joutunut taistelemaan toimintaansa jatkaakseen. Lain
mukaan jokainen yhdistys ja järjestö tarvitsee Valko-
Venäjällä oikeusministeriön luvan rekisteröitymiseen.
Käytännössä hallituksesta riippumattomien ja sen toi-
mia kritisoivien tahojen on tätä lupaa vaikea saada.
Vuosi vuodelta rekisteröitymisprosessista on tullut
yhä monimutkaisempi, ja nykyään vain harva järjestö
saa luvan toimia. Vuonna 2003 Viasnalta vietiin rekis-
teröitymisoikeus, jonka seurauksena se menetti oikeu-
den edustaa asiakkaitaan oikeudenkäynneissä, valvoa
oikeudenkäyntien, vaalien ja erilaisten tapahtumien
toteutumista sekä tiedustella Viasnan virallisina edus-
tajina erilaisten valtion elinten toiminnoista.
Valko-Venäjän rikoslain artikla 193.1 on pakottanut
Viasnan työntekijät lähestulkoon lainsuojattomaan
asemaan. Kyseinen artikla nimittäin mahdollistaa jopa
kahden vuoden vankeustuomion langettamisen akti-
visteille, jotka toimivat rekisteröimättömissä järjes-
töissä. Maaliskuussa 2010 Bialiatski ja kolme muuta
Viasnan työntekijää pidätettin ja tuomittiin sakkoran-
gaistuksiin heidän osoitettuaan mieltään presidentin-
talon edessä kansalaisjärjestöaktiivien Andrei Zhukin
ja Vasil Yuzepchukin teloituksia vastaan.
- Aktivistejamme on sakotettu, otettu kiinni ja
pidätetty koko järjestömme olemassaolon ajan, kertoo
Bialiatski.
Joskus on parempi äänestää jaloillaan
Seuraavat presidentinvaalit järjestetään tänä vuonna
19. joulukuuta. Koska presidentin perättäisten kausi-
en raja on poistettu, voi Lukashenko pyrkiä neljännel-
le kaudelleen. Osa kansasta tukee häntä, kun taas osa
on vahvasti vastaan. Oppositio ei kyennyt tänä vuon-
na asettamaan Lukashenkolle varteenotettavaa vasta-
 Valko-Venäjän tasavalta

Kautta historian eri suurvaltojen hallitsema.

Itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991.

Aleksandr Lukashenko toiminut maan

presidenttinä vuodesta 1994.

Lukashenkon toimien vuoksi maata pidetään

Euroopan viimeisenä diktatuurina

Valko-Venäjä on vanhan mantereen ainoa

maa, joka ei kuulu Euroopan neuvostoon ja
jossa yhä rangaistaan kuolemalla.

ehdokasta. Olga ei pidättele henkeään muutoksen puo-

lesta:
- Vaikka edistystä on tapahtunut, jokainen täällä
tietää, että viimeisen sanan sanoo se, joka laskee äänet.
Sitä paitsi istuva presidentti on yhä hyvin voimakas,
eikä häntä vastaan ole löytynyt yhtä selvää ehdokasta,
joka veisi suurimman osan äänistä. Henkilökohtaisesti
minun on vaikea valita oikea ehdokas sen väliltä, ketä
haluaisin äänestää ja ketä pystyn äänestämään.
Bialiatski muistuttaa, että ainoitakaan vaaleja Valko-
Venäjällä ei ole tunnustettu täysin demokraattisiksi ja
reiluiksi sitten vuoden 1996, eikä hänen mielestään
opposition ehdokkaiden määrällä tai ominaisuuksilla
näin ollen ole väliä. Lukashenkon Bialiatski kuitenkin
näkee ennemminkin symbolina kuin ainoana pahante-
kijänä maansa poliittiselle ja ihmisoikeudelliselle tilan-
teelle.
- Pääsyitä ovat koulutuksen taso, kansan heik-
ko itsetunto sekä heidän odotuksensa tulevaisuudes-
ta. Valko-Venäjän kansa oli ensin Venäjän vallan alla
145 vuotta ja sen jälkeen osa Neuvostoliittoa 74 vuotta.
Jatkuva sorto johti sekä julkisen että poliittisen aktiivi-
suuden vähenemiseen.

Heräämisen aika
Taistelua Valko-Venäjän tulevaisuudesta ei käydä pel-
kästään poliittisella kentällä. Muutos parempaan nou-
see kansan keskuudesta.
- Uskon, että heti kun ihmiset muuttuvat, koko
tilannekin muuttuu. Ja uskon, että tämä prosessi on jo
alkanut. Me olemme ne ihmiset, joiden on tehtävä täs-
tä tulevaisuudesta totta, muistuttaa Olga.
Nykyään Olga asuu Valko-Venäjällä ja on aktiivises-
ti mukana eräässä nuorisojärjestössä, jonka päämää-
ränä on tukea nuorten toimintaa kansalaisyhteiskun-
nassa.
- Tällä hetkellä tunnen itseni hyödylliseksi täällä.
Aion tehdä parhaani ollakseni hyödyksi yhteiskun-
nalle, jossa kasvoin, niin kauan kuin se on tarpeellista.
Lähitulevaisuudessa tarkoituksenani on olla enemmän
mukana ihmisoikeustyössä täällä. Mitä sen jälkeen
tapahtuu, on mahdotonta sanoa.

kud os 19
Ruokaa roskista –
dyykkauksen alkeet
Onko roskiksesta löytynyt ruoka syömäkelpoista? Joutuuko
dyykkaaja syömään pelkkää ranskanleipää, vai voiko jätteistä
löytää kokonaisen aterian? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa
tonkia ruokansa roskista, kun kaupatkin on keksitty?
Teksti Senni Puustinen Kuvat Iisakki Ronkainen
O nko roskiksesta löytynyt ruoka syömäkelpois-
ta? Joutuuko dyykkaaja syömään pelkkää rans-
kanleipää, vai voiko jätteiden seasta löytää
kokonaisen aterian? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa
tonkia ruokansa roskista, kun kaupatkin on keksitty?
Roskaruokaa. Sitähän se kirjaimellisesti on. Toisin
kuin pikaruokaketjuissa, tästä roskaruuasta pääsee
nauttimaan tuhlaamatta penniäkään. Tarvitaan aino-
astaan hieman viitseliäisyyttä ja luonnetta: dyykkarin
ei kannata olla hienohelma. Vaikka ruokansa dyykkaa-
malla säästäisi luonnon lisäksi myös runsaasti rahaa, ei
se näinäkään aikoina ole kokenut suurta suosion nou-
sua. Monet kokevat dyykkauksen likaiseksi ja vasten-
mieliseksi toiminnaksi eivätkä hetkeäkään harkitsisi
sen harrastamista. Joillekin se on kuitenkin jopa pää-
sääntöinen ruuanhankkimiskeino.
Dyykkarit.net-sivusto kerää yhteen ihmisiä ympä-
ri Suomen jakamaan tietoa ja kokemuksia aiheesta.
Sivuston keskusteluissa toistuvat samat syyt dyyka-
ta – säästäminen ja ekologisuus. Suurimmalle osalle
ensisijainen syy ruuan hakemiseen roskiksesta tun-
tuu olevan se, että siten rahaa jää johonkin muuhun.
Ekologiset aatteet ovat tosin lähes yhtä tärkeitä. Monia
turhauttaa syömäkelpoisen ruuan poisheittäminen.
Osa piti myös dyykkauksen tuomasta seikkailusta.
Roskiksilla käynti on jännittävää, sillä koskaan ei tiedä,
mitä löytää. Mahdollinen kiinnijääminen lisää myös
jännitystä. Monille dyykkaaminen on myös yhtä kuin
kulutuskritiikki. Ajatus siitä, että on mahdollista pär-
jätä ilman rahaa, yhteiskunnan ulkopuolella, kiehtoo.
Toki Suomestakin löytyy ihmisiä, joilla dyykkauksen
taustalla ei ole minkäänlaisia aatteita, vaan ainoastaan
pakko. Köyhänkin kun on syötävä. Koska opiskelijoilla
ei tunnetusti ole liikaa rahaa, on dyykkaaminen erit-
täin kätevä keino säästää. Kysymys kuuluukin, miten
roskisruokailu Oulussa onnistuu?
Roskaruokaa löytyy – ja valinnanva-
raakin on
Lähdimme kolmen ensikertalaisen voimin kokeile-
maan, miten ruuan dyykkaus Oulussa onnistuu. Emme
etukäteen tienneet, mistä tavaraa mahdollisesti löytyi-
si tai kuinka dyykkaaminen käytännössä onnistuisi
– jäisimmekö tyhjin käsin vai joutuisimmeko kenties
kiipeilemään aitojen yli tai tiirikoimaan lukkoja. Pari
ensimmäistä kohdetta osoittautuivatkin vikatikeiksi,
roskasäilöt olivat lukkojen takana. Seuraavassa pai-
kassa törmäsimme töistä lähdössä olevaan myyjään.
Emme olleet ottaneet huomioon, että osa pikkukau-
20 kud os
poista sulkee ovensa vasta kymmeneltä ja henkilö-
kunta saattaa olla vielä paikalla. Myyjä käski meidät
pois paikalta, mutta vinkkasi toista myymälää, jonka
roskiksille olisi vapaa pääsy. Jollei myyjä olisi saanut
meitä kiinni itse teossa, olisimme saaneet hyvä saa-
liin. Roskikset olivat täynnä erilaisia paistotuotteita,
kuten karjalanpiirakoita ja leivonnaisia sekä paketeit-
tain meetwurstia. Jätimme kuitenkin myyjät toiveesta
ruuat paikoilleen ja suuntasimme hänen neuvomalleen
lähikaupalle.
Edellisten paikkojen tuoma pettymys muuttui
lapsenomaiseksi innostukseksi löytäessämme avoi-
met roskikset täynnä ruokaa. Ilmaista ruokaa on siis
oikeasti mahdollista löytää! Säiliöt olivat pullollaan
tämän ja edellisen päivän päiväyksillä merkittyä leipää.
Tonkiessa leipäpussien alta paljastui einesaterioita ja
maitoa – sekä säkillinen grillimakkaraa. Bioroskiksista
löysimme vielä täysin priimakuntoisia hedelmiä ja
vihanneksia, mikä ihmetyttää todella. Kaupan hyllyil-
läkin näkee usein huomattavasti kärsineempiä yksilöi-
tä. Hyvän valikoiman lisäksi näille roskiksille oli myös
helppo päästä niiden sijaitessa avoimesti kaupan taka-
pihalla. Onnistumisesta innostuneina päätimme kier-
tää tarkistamassa vielä muutaman paikan.
Erään lähiöostarin takaa löytyi roskiksellinen kysei-
sen päiväyksen maitotuotteita: jogurtteja litran tölkeis-
sä ja pienissä purkeissa, kermoja, maitoja, viilejä ja rah-
koja. Osan parasta ennen -päiväys oli vasta seuraavalle
päivälle. Dyykkaajan ei tarvitse välttämättä edes luo-
pua eettisistä periaatteistaan, täältä löytyneet banaa-
nit olivat reilua kauppaa. Vaikka olimme positiivisesti
– toisaalta negatiivisesti – yllättyneitä ruuan suures-
ta määrästä, päätimme käydä kokeilemassa onneam-
me vielä erään isomman marketin kanssa. Roskasäilöt
oli täällä sijoitettu lastausalueelle, jonka portti onnek-
semme oli auki. Roskisrivi paljastui dyykkarin aarreai-
taksi. Tavalliseen tapaan täältäkin löytyi sen seitsemää
sorttia leipää, mutta lisäksi kasoittain erilaisia einek-
siä, lihoja ja vihanneksia. Dyykkaamalla on mahdol-
lista syödä jopa paremmin kuin kaupassa asioimalla.
Harvalla opiskelijalla tuskin on varaa jauhelihaa laa-
dukkaampiin lihatuotteisiin, roskiksesta taas voi todis-
tetusti löytää fileitä joka lähtöön. Roskisretkemme vii-
me hetkillä koimme vielä pienen jännitysmomentin
vartijoiden tullessa ulos liikkeestä. Olimme varmoja,
että meidät käsketään pois vihaisin sanankääntein,
mutta ei suinkaan: vartijat antoivat meidän olla rau-
hassa, kunnes lähtiessään ja portit sulkiessaan patisti-
vat pois. Positiivinen yllätys tämäkin.
Retkemme osoitti, että Oulussa on mahdollista
pärjätä hyvinkin pitkälle dyykatulla ruualla. Ruokansa
pystyy jopa valikoimaan, sillä tarjontaa on runsaasti.
Täytyy vain tietää, mistä elintarvikkeita löytää. Tähän
aikaan vuodesta tuotteet säilyvät roskiksissa hyvi-
nä, kun mittarit pysyvät jatkuvasti pakkasen puolella.
Dyykkausta harkitsevan täytyy kuitenkin ottaa huomi-
oon ruuan säilyminen kotona. Jos ei omista pakastinta,
ei dyykkaaminen oikein kannata. Muutenkin syömisen
kanssa kannattaa olla tarkkana. Päiväysten noudatta-
mista tärkeämpää on luottaa omiin aisteihin. Jos ruo-
ka ei näytä, haise eikä maistu mitenkään oudolta, on se
useimmiten syömäkelpoista. Esimerkiksi leipä on syö-
tävää niin kauan, kunnes se homehtuu ja maitotuot-
teiden säilyvyyttä voi jatkaa hapattamalla. Herkästi
pilaantuvien tuotteiden, kuten lihan, kanssa täytyy kui-
tenkin olla erityisen varovainen. Ruokamyrkytys kun ei
ole kovin mukava vieras.
Netistä neuvoja aloittelijalle
Dyykkarit.net-sivustolta voi etsiä itselleen seuraa,
mikäli roskisten kiertely yksin ei innosta ja kaverit
oudoksuvat ajatusta. Sivustolla myös annetaan kaiken-
laisia neuvoja dyykkaukseen liittyen ja vinkataan hyvis-
tä paikoista. Kokemattoman on hyvä tutustua myös
dyykkauksen käyttäytymiskoodistoon. Tärkeintä on,
että paikat jätetään dyykkauksen jälkeen kuntoon eikä
ympäristöä sotketa. Minkäänlaista ilkivaltaa ei hyväk-
sytä, sillä se saa kauppiaat suhtautumaan dyykkaa-
jiin kielteisesti ja lukitsemaan roskikset. Dyykkaajan
ei pidä myöskään olla itsekäs, vaan solidaarisuus on
avainsana. Jos paikalle sattuu samaan aikaa muita, jae-
taan saalis kaikkien kesken.
Dyykkaajat tuntuvat suhtautuvan julkisuuteen
hyvin kielteisesti, joten tämäkään juttu ei heitä luul-
tavimmin miellytä. Syynä tähän on juuri pelko ros-
kiksien sulkemisesta. Dyykkaus on siis hyvin matalan
profiilin harrastus. Ja vaikka se vaatii hieman aikaa ja
vaivaa, on vaikea keksiä montaa fiksumpaa harrastetta.
Lisäbonuksena saa vielä jännitystä elämään: koskaan
kun ei tiedä, mitä löytää vai josko sitä tänä iltana tör-
mäisi Oulun vihaisimpaan vartijaan.
Apua alkuun pääsemiseksi: http://dyykkarit.net/
Jokaista suomalaista kohden yli 50
kiloa ruokaa roskiin
Tutkija Juha-Matti Katajajuuren mukaan suo-
malaiset tuottavat noin 100–200 miljoonaa kiloa
kotitalousjätettä vuodessa. Maa- ja elintarviketa-
louden tutkimuskeskuksen vanhempana tutkijana
toimivan Katajajuuren mukaan tilastot ruuanhä-
vikin osalta ovat vaihdelleet suuresti. Uusimman
tutkimuksen mukaan jopa 20 prosenttia syö-
mäkelpoisesta ruuasta heitetään roskikseen.
Poisheitetyn ruuan määrä vaihtelee 50–65 kilon
välillä usean Euroopan maan välillä, johon myös
Suomi lukeutuu.
Katajajuuren mukaan ruuan arvostus on las-
kenut, ja sukupolvien välinen ero on huomatta-
va. Tutkimuksen mukaan vanhat ihmiset heittä-
vät ruokaa vähiten hukkaan, toisin kuin 30–50
-vuotiaat, jotka ovat ahkerimpia ruuan haaskaa-
jia. Tutkijan mukaan tiedon määrä ja uusavutto-
muus näyttelevät suurta roolia sukupolvien välillä, jogurttia uhkaa vanhentua, se laitetaan hyvissä
ja esimerkiksi parasta ennen – ja viimeinen käyt- ajoin kampanjatuotteeksi ja lopussa myydään 30
töpäivä -merkinnät sekoittuvat yhä. tai 50 prosentin alennuksella. Prisman edustaja
Raksilan Prisman ja S-marketin edustajien puolestaan liputtaa nykyaikaisten tilaus- ja toimi-
mukaan kuluttajat ovat jakautuneet kahteen eri tusjärjestelmien puolesta: ne auttavat pitämään
leiriin kulutustottumustensa mukaan. 2000-luvul- hävikin mahdollisimman pienenä. Hänen mieles-
la ihmiset voidaan jakaa karkeasti terveyspainot- tään myös kehittyvillä tietojärjestelmillä on suuri
teisiin ruokailijoihin ja mikroaterioiden ostajiin. merkitys tilauksiin ja sitä kautta hävikin kokoon.
Kuluttajat vaativat muun muassa luomua, reilua Hävikin suuruutta ei kumpikaan edustaja pystynyt
kauppaa, lähiruokaa ja kotimaisia tuotteita, mutta tai halunnut kommentoida.
ovat samalla siirtyneet käyttämään yhä enemmän
edullisempia tuotemerkkejä. S-marketin edustaja
mainitsee myös television ja muiden medioiden
mainosten vaikuttavan siihen, mitä ihmiset osta-
vat.
Kauppojen suuriin hankintamääriin liittyy
aina se riski, etteivät tuotteet menekään kaupak-
si. S-marketin edustajan mukaan hävikkiä tulee
vähän kampanjapainotteisen myynnin ja pro-
senttialennusten vuoksi. Esimerkiksi jos suuri erä
kud os 21
L uuletko pystyväsi arvioimaan omistamiesi tavaroi-
den lukumäärän, jos sitä joku sattuisi sinulta kysy-
mään? Todennäköisesti et osuisi kovinkaan lähelle.
Sata tavaraa kuulostaa paljolta, mutta se on vain pieni
murto-osa länsimaalaisen ihmisen omaisuudesta.
Sandiegolainen Dave Bruno sai tarpeekseen kulu-
tushysteriasta pari vuotta sitten. Kyllästymisen seu-
rauksena syntyi 100 Thing Challenge, sadan tavaran
haaste. Bruno siis päätti karsia henkilökohtaisen omai-
suutensa sataan yksittäiseen tavaraan, kaikesta muusta
hän luopuisi. Haasteen päämääränä oli kuluttamisen
oravanpyörästä vapautuminen sekä huomion kiinnit-
täminen materiaa arvokkaampiin asioihin elämässä.
Toisaalta myös tavaroiden arvo kasvaa, kun jäljelle jää
vain oikeasti merkittävät esineet. Brunon omassa haas-
teessa sadan tavaran kanssa oli tarkoitus elää vuosi.
Mikäli hän vuoden aikana hankki jotakin uutta, joutui
hän samalla luopumaan jostakin. Tuon vuoden jälkeen
hän ei omaisuuttaan ole laskenut, mutta ei sitä myös-
kään suuremmin enää halunnut kerätä. Herra onkin
sitä mieltä, että sadan tavaran haaste muuttaa ihmisten
kulutustottumuksia pysyvästi, vaikka sitä ei toteuttaisi
kuin rajallisen ajan.
100 tavaran haaste
Teksti Senni Puustinen Kuva Iisakki Ronkainen
22 kud os
Haasta itsesi sopivalla tavalla
Sadan tavaran haaste on levinnyt ympäri maailmaa
ja moni on muokannut siitä oman versionsa. Dave
Brunon alkuperäiset säännöt tavaroiden suhteen kuu-
1. Henkilökohtaiset tavarat tarkoittavat tavaroita, jot-
ka ovat kokonaan omia. Esimerkiksi perheen yhtei-
siä tarvikkeita ei lasketa.
2. Muutamia muistoja saa säilöä ja jättää laskujen
luivat näin: ulkopuolelle.
3. Kirjoja ei lasketa mukaan. Bruno omistaa suuren
määrän kirjoja ja monet niistä liittyvät hänen työ-
hönsä.
4. Jotkut tavarat lasketaan ryhmissä. Tällaisia ovat
sukat ja alusvaatteet.
5. Joitakin työkaluja voi säilyttää laskematta niitä
mukaan.
6. Lahjojen suhteen on harkinta-aika: saadessaan lah-
jan voi miettiä viikon ajan, pitääkö sen ja luopuu
näin ollen jostakin tavarastaan. Toivottavaa kuiten-
kin olisi, että kukaan ei antaisi lahjoja vuoden aika-
na.
7. Uusia tavaroita saa hankkia, mutta vain, jos samalla
luopuu jostakin. Tavaroiden yhteismäärä ei saa ylit-
tää sataa missään vaiheessa.
Näillä pienillä myönnytyksilläkin sadan tavaran haas-
te on nimensä mukaisesti haastava. Vaikka tavoitetta
ei pystyisi täyttämään, on haaste hyvä ottaa vastaan ja
muokata se itselleen sopivaksi. Riittää, että edes miet-
tii, mitä tarpeetonta omistaa ja luopuu täysistä tur-
hakkeista. Tavaroiden karsimisen voi myös kohdis- HoodLamb® vaatteet ovat eko-ystävällisiä,
taa vain tiettyihin tarvikkeisiin, kuten vaatteisiin tai
vaikka levyihin. Ajatus siitä, että omistaisi ainoastaan luonnonkuiduista (enimmäkseen hampusta)
merkityksellisiä tavaroita, tuntuu nykypäivänä suoras-
taan luksukselta. Lisäksi omaisuudestaan tulisi var- valmistettuja vaatteita.
masti pidettyä parempaa huolta, jos kokisi sen jokai-
selta osaltaan arvokkaaksi. Uskalla siis haastaa itsesi ja
kyseenalaistaa kulutustottumuksesi: parhaassa tapa- Ihmiskunta on jo satoja vuosia käyttänyt hamppua mm.
uksessa opit jotakin itsestäsi, huonoimmassakin saat
vähintään lisää kaappitilaa. köysien ja vaatteiden valmistamiseen. Lisäksi hamppua voi
kasvattaa ympäristöystävällisesti. Hoodlamb ei suoranaisesti
Dave Brunon sivut aiheesta:
seuraa muotitrendejä, vaan pyrkii luomaan vaatteita,
http://guynameddave.com/ jotka ovat aina tyylikkäitä ja pysyvät vuosi vuodelta
about-the-100-thing-challenge/ vaatekaappisi suosikkeina.

Talveksi 2010/2011 HoodLamb® julkaisee uuden malliston,

tuloksena yhteistyöstä Sea Sheperd -projektin kanssa. Sea
Sheperd pyrkii suoralla toiminnalla vahvistamaan kansain-
välistä valaidenpyyntikieltoa, jonka japanilaiset valaiden-
pyytäjät jättävät toistuvasti huomioimatta. Sea Sheperdin
suora toimintatapa on pysäyttänyt noin 60% valaanpyynnistä.

Jokaisesta ostetusta Sea Sheperd vaatteesta

lahjoitetaan osa sen toimintaan.
Toivottavasti Sea Shepardin ponnistukset ja me kaikki yhdessä
voimme saattaa loppuun nämä laittomuudet.

www.seashepherd.org

Huudeilla-kaupan
kivijalkamyymälöitten osoitteet.
Oulu: Jyväskylä:
Huudeilla Huudeilla
Rautatienkatu 6 LH. 4 Voionmaankatu 34
90100 Oulu 70400 Jyväskylä
+358 44 25 77 347 +358 40 80 99 652

Tampere: Helsinki:
Tuomiokirkonkatu 23 Helsinginkatu 20
33100 TAMPERE 00530 Helsinki
010 42 06 040 +358 50 55 87 412
 POHJOLAN PAINOTUOTE OY

PAINOPALVELUT MEILTÄ VAIVATTOMASTI!

www.popa.fi

POHJOLAN PAINOTUOTE OY 040 533 8900 / 0400 550 443

Isokatu 56, 90100 Oulu sähkoposti: oulu@popa.fi
vuodesta
1956

Painopalvelujen käyttäminen tulee olla sinulle mahdollisimman vaivatonta!