Professional Documents
Culture Documents
Uudet työt
Studiokysymys: Miten irtisanottu Symbian-kehittäjä
työllistyy uudelleen?
Taneli Heikka & Riku Siivonen
2.5.2011
Sisältö
1. Johdanto .................................................................................................................................................................... 3
2. Kasvuyrittäjyys ....................................................................................................................................................... 4
3. Innovaatiojärjestelmä .......................................................................................................................................... 6
4. Pelon kulttuuri ........................................................................................................................................................ 7
5. Työelämän kriisi ..................................................................................................................................................10
6. Miten koulutus muuttuu? .................................................................................................................................13
7. Avoimeen oppimiseen .......................................................................................................................................14
8. Lopuksi ....................................................................................................................................................................16
Lähteet..........................................................................................................................................................................17
1. Johdanto
Suomi kaipaa kokonaan uusia työpaikkoja. Niissä tehdään tuotteita ja tarjotaan palveluita,
joita emme nyt osaa kuvitella. Niitä tuotetaan tavoilla, joita ei kenties ole vielä keksitty.
Näiden töiden ja tapojen löytyminen on välttämätöntä, jotta suomalainen hyvinvointi säilyisi.
Mikä jää Suomen rooliksi tässä työnjaossa? Kansantalouden tasolla on laskettu, että
yksityiselle sektorille tarvitaan mahdollisesti jopa 200 000 työpaikkaa lisää (McKinsey 2010),
jotta hyvinvointipalvelut turvataan. Nämä työpaikat syntyvät todennäköisimmin palveluihin.
90 prosenttia työpaikoista on jo nyt palveluissa. Vientituloja niistä tulee kuitenkin entistä
vähemmän. Tuottavuus, eli työpanoksella saatava arvonlisäys, on heikentynyt. Kun
työntekijöiden määrä vielä laskee, seurauksena voi olla suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan
purkaminen.
Juuri nyt ei ole näköpiirissä varmaa ratkaisua, jolla Suomeen luodaan uutta työtä.
Työpaikkojen ”pitäminen” Suomessa voi olla huono ratkaisu, sillä noissa töissä saatetaan
tuottaa tuotteita, joita kukaan ei osta.
Osaavia ihmisiä kyllä on. Rakennemuutoksen keskelläkin ihmiset luovat uudet työpaikat ja
uuden kasvun. Mihin Nokialta irtisanottava Symbian-järjestelmän kehittäjä voisi työllistyä?
Symbian-kehittäjät ovat ammattikorkeakoulu- tai yliopistokoulutettuja mobiilikehityksen
ammattilaisia. Heillä on tieto, taito ja koulutus.
2. Kasvuyrittäjyys
Bulgaria
Italia
Viro
Brasilia
USA
Unkari
Tanska
Uusi Seelanti
Espanja
Ruotsi
Luxemburg
Suomi
Norja
Romania
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18
”Finland’s poor performance against its Nordic peers is not likely to be because of a lack of
opportunities or an inappropriate institutional framework. Rather, the crux of the matter
relates to Finns still ambivalent attitudes to the culture and aspirations that appear necessary
for the fostering of sustained entrepreneurial activity. Without a significant increase in the
supply of high growth entrepreneurial firms, and the necessary radical policy commitment to
effect this change, Finland’s world ranking as an innovator is likely to continue to decline.”
Ongelman juuri olisi siis kulttuurinen ja asenteellinen. Rohkeuden, innostuksen ja
kannustuksen puuteko estää Suomea hyödyntämästä innovaatiojärjestelmää ja
toimintaympäristöä, joka on sinänsä priimakunnossa?
3. Innovaatiojärjestelmä
Aivan näin vähällä itse järjestelmä ei pääse. Toimintaympäristöjen vertailussa paljastuu TEM:n
Kasvuyrityskatsauksen (2011) mukaan kolme aluetta, jossa verrokkimaat erottuvat edukseen
Suomeen nähden: verotus, työmarkkinoiden joustavuus sekä kasvua ja työllisyyttä tukeva
siirtolaisuus. Kolmen kärjessä Suomi on tutkimus- ja kehitystoiminnan panoksissa, riskipääoman
saatavuudessa sekä laeissa ja oikeusjärjestelmän toimivuudessa.
Ne, joita varten järjestelmä on luotu, eli innovaattorit, pitävät palvelujen käyttämistä vaikeana.
Raportin mukaan Suomi on vähemmän kansainvälistynyt kuin muut Pohjoismaat. Sen vuoksi maa
ei houkuttele ulkomaisia yrityksiä eikä niiden tutkimustoimintaa. Suomessa on hyvin vähän
globaalisti suuntautunutta yrittäjyyttä. ”According to many available indicators, such as the
mobility of academic people, Finland is among the least internationally-oriented countries in its
innovative activity.”
Suomen kasvuyritysympäristö (viiva) kolmeen kärkimaahan verrattuna (alue)
Hallinnollinen taakka
Yhteisön yrittäjyysasenteet Konkurssilainsäädäntö
Siirtolaisuus Työmarkkinasääntely
Teknologian saatavuus
Tuloverotus
ja soveltaminen
Patenttijärjestelmä,
Tutkimus- ja kehitystoiminta
standardit
4. Pelon kulttuuri
Todella suuria menestystarinoita syntyy vain sellaisessa ilmapiirissä, joka on hyväksynyt tämän
riskitason ja pitää sitä toivottavana. Pääomasijoittajat etsivät valtavasta määrästä yrityksiä parhaat.
Kymmenestä rahoitetusta kenties yksi tai kaksi on menestyksiä. Kolme tai neljä on sellaisia, joista
sijoittaja saa kenties sijoittamansa rahat pois, mutta ei voittoa. Lopuissa tulee tappiota. Miettisen
mukaan riskitaso aletaan pikku hiljaa ymmärtää yrittäjäpiireissä, mutta ei vielä laajemmin
yhteiskunnassa.
”Suomessa pitää voida sanoa ystävälle tai sukulaiselle, että minulla on loistava idea, sijoita rahasi
siihen. Kun näin alkaa tapahtua, on tapahtunut valtava muutos. Se vie jonkin verran aikaa, mutta se
tapahtuu”.
Miettisen mukaan Yhdysvalloissa ja Ruotsissa tämä osataan jo, mutta Suomessa ”neljän minuutin
haamumaili” on vielä rikkomatta. Rajaa pidetään mahdottomana. Kun raja aikanaan rikottiin, sen
rikkoivat kymmenet juoksijat parin kuukauden sisällä. ”Kun tiedetään, että se on mahdollista, se
tehdään. Sen taustalla on kollektiivinen uskon valaminen. Meillä on vielä vallalla ei-se-siitä -
ajattelu.”
Gordon Murray’s comparison on Finland, the UK and the USA
Ja jos Nokialta vapautuisi merkittävä määrä osaavaa työvoimaa, joista kaikista ei ole itsenäisiksi
yrittäjiksi, mikä olisikaan loistavampi tilaisuus hankkia Suomeen etabloituneiden pörssiyritysten
haarakonttoreita.
5. Työelämän kriisi
Esimerkiksi Tapiola Pankin tutkimuksessa joka viides vastaaja haaveilee töistä pidemmäksi
aikaa pois jäämisestä. Itseen tai lähipiiriin panostamisesta haaveilee joka viides vastaaja. Yhtä
moni haaveilee pidemmästä sapatista ulkomailla. Muita haaveita ovat uuden ammatin
opiskelu, oman yrityksen perustaminen sekä maalle muuttaminen ja nykyisen elämäntyylin
rauhoittaminen.
Mitä uuteen työelämään siirtyminen tarkoittaa? Ratkaisut sinänsä voivat olla hyvin
yksinkertaisia, mutta se, että ne täytyy sanoa ääneen, kertoo, kuinka kauas olemme tulleet.
Näkyykö tämä muutos jo jossain? Kyllä näkyy, ja muutokset saattavat olla tulevaisuudessa
hyvin rajuja, sanoo tulevaisuudentutkijan ja EVA:n Työelämän kulttuurivallankumous -
raportin kirjoittajan Ilkka Halava.
Tästä näkökulmasta katsottuna yritysten menestys on kiinni kenties hieman yllättäen siitä,
mistä sen on aina juhlapuheissa sanottu olevan, eli sen ”suurimmasta voimavarasta”,
henkilöstöstä. Elinkeinoelämän rakennemuutos vain tekee fraasista totta. Ihmisiä ei voi enää
kohdella vaihdettavina koneina, muun muassa sen vuoksi, että uusia koneita ei ole
määrättömästi saatavilla.
Suomalaisen perinteisen johtamisen tämä murros haastaa. Miten sitä johdetaan? Millaisia
ominaisuuksia johtajilta kaivataan? Voiko kukaan johtaa verkostoja? Vai tarvitaanko johtajia
ensinkään – johtavatko osaajapilvet itse itseään?
Sen päälle rakentuu uuden työn maailma, jossa Symbian-insinööri ratkaisee Suomen
tulevaisuuden. Tässä Suomessa työyhteisöt ovat jatkuvasti muuttuvia, johtaminen
henkilökohtaista, organisaatiot innostus- ja valintapohjaisia. Tässä työelämässä ihmiset
antavat parastaan, koska he tekevät sellaisen valinnan.
Uuteen työelämään siirtyminen vaatii kokonaan uudenlaisia taitoja. Millaisia taitoja ne ovat? Mistä
nämä taidot hankitaan? Ketkä ehtivät ne omaksua? Onko koulutuksella mitään tarjottavaa Symbian-
insinöörille?
Muutos vanhaan on iso. Monilla työpaikoilla noudatetaan vielä työkulttuuria, jossa työntekijät
suorittavat ennalta sovittuja, standardoituja työtehtäviä. Näissä pyritään suurimpaan mahdolliseen
tehokkuuteen poistamalla häiriötekijät. Esimiehet valvovat työsuoritteita ja roolit ovat tiukkoja.
Jazzia ei soitella, eli improvisointi ja luovuus on haitallista ja tuottavuutta alentavaa kapinaa. Tämä
tayloristinen johtamisen tapa on tuttua tehdastyöstä, mutta tuntematonta se ei ole tietotyössäkään.
Yrittäjäkasvatuksen professori Paula Kyrön mielestä kouluissa keskitytään nyt siihen, että oppilaat
osaavat vastata oikein. Jotta yrittäjyyden vaatima riskin ja epävarmuuden sietäminen olisi
mahdollista, pitäisi opetus Kyrön mielestä rakentaa niin, että koko pedagogiikka uudistetaan:
oppilaat etsivät itse vastaukset ja niiden sovellukset. Opetuksesta ja oppimisesta tule etsivää,
eksploratiivista. Heistä tulee yrittäjiä.
Tarvitseeko Suomi juuri nyt kasvuyrityksiä, suuria pörssiyrityksiä, julkista sektoria vai
yhteiskunnallisia yrityksiä? Nämä kysymykset ovat Kyrön mielestä järjestelmätason ylhäältä
annettuja kysymyksiä. Yrittäjyyskasvatus lähtee siitä, että jokainen yksilö etsii itselleen ja
yhteisölleen sopivat ratkaisut.
Yritystoiminnan näkökulmasta näin kasvaisi uusi sukupolvi. Kun kouluissa opitaan itse etsimään
ratkaisut, on luonnollista ryhtyä yrittäjäksi. Kun opitaan sietämään kokeilemiseen liittyvää
epävarmuutta, yrittämiseen liittyvä epävarmuus on luonnollista. Kun kokeiluun liittyvästä
epäepäonnistumisesta tulee luonnollista, konkurssin häpeä liudentuu. Konkurssin jälkeen
synnytetään uusi yritys.
Professori Paula Kyrön mielestä yrittäjyys oppimisessa ei ole vain yrityksiä varten. Eksploratiivista
oppimista sovelletaan kaikessa oppimisessa ja elämässä. Sen antamia taitoja sovelletaan kaikessa
työssä. Yrittäjyys ei nimittäin koske vain yrittäjiä, vaan kaikkia.
7. Avoimeen oppimiseen
Peruskoulussa tämä tarkoittaisi sitä, että koulu olisi elämää varten aivan käytännössä. Koulun
näytelmät esitettäisiin lähiympäristölle. Korkeakouluissa esimerkiksi sosiaalityön teoriaa
sovellettaisiin käytäntöön hoitamalla lapsia ja vanhuksia heti eikä vasta opintojen viimeisenä
vuonna. Oppilaitoksessa oltaisiin kiinni kenties vain vuoden tai pari. Opiskeluja jatketaan lyhyissä
teoreettis-käytännöllisissä jaksoissa koko eliniän ja varmistetaan, että osaaminen pysyy ajan tasalla.
Näin yhteiskuntaan tulisi myös aivan uusi ulottuvuus: 20-30-vuotiaiden työntekijöiden panos, joka
nyt käytetään pitkiin opiskeluvuosiin.
Onko tällaista opiskelua missään? Yliopistot ovat vahvasti kiinni omassa tutkintojärjestelmässään ja
menetelmissään. Jotkut yksityiskoulut – vaikkapa Tanskan KaosPilots – kouluttavat opiskelijoitaan
käytännönläheisesti, yrittämään ja muuttamaan ympäristöään. Angloamerikkalaisessa
yliopistomaailmassa oman osaamisen markkinointia ja yrittäjyyttä on korostettu jo pitkään. Paula
Kyrön mukaan monet peruskoulunopettajat sanoisivat, että hehän opettavat jo eksploratiivisesti.
Silti nämä esimerkit ovat kenties vasta esimakua siitä, miten koulutuksen täytyy muuttua.
Kasvuyritykset ovat tärkeitä. Symbian-insinöörillä voi olla edessään hyvä elämä palkkatyöläisenä,
mutta todennäköistä on, että yritys hänetkin työllistää. Mutta se ei tarkoita, että muut yrittämisen
muodot kuin kasvuyritykset olisivat vähemmän tärkeitä.
Yrittäjyyskin tarkoittaisi silloin lukemattomia erilaisia asioita. Yritys itsessään ei ole ihmiskunnan
historiassa kovin vanha liiketoiminnan muoto, mutta yritteliäitä ihmiset ovat olleet aina. Kyrön
mielestä yritteliäs voi olla yhtä lailla palkkatyössä, julkisella sektorilla kuin yhteiskunnallisessa
yrityksessä tai kolmannella sektorilla. Eksploratiivinen asenne läpäisee kaikki elämänalat.
Tällaisesta maaperästä kasvaa myös hyvin erilaisia yrityksiä, joilla kaikilla on paikkansa.
Kasvuyritysten menestystarinoitakin voi kasvaa vain suuresta joukosta erilaista yrittämistä. Toiseen
sukupolveen ehtineet perheyritykset eivät tutkimuksen mukaan ole erityisen kasvuhakuisia, mutta
toisin kuin kasvuyritykset, ne ovat työllistäjinä ja investoijina vakaita (Etla 2011). Kun
kasvuyritykset irtisanoivat talouden notkahduksessa, toisen sukupolven perheyritykset pitivät
työvoimasta kiinni. Osuuskunta- ja yhteiskunnallinen yrittäjyys kasvattavat suosiotaan.
Yhteiskunnallisten yrittäjien yhdistyksen toiminnanjohtajan Janne Lemettisen mukaan tämä johtuu
sekä yritysten perustamisesta että siitä, että olemassa olevat yritykset tunnistavat itsessään
voitontavoittelun ohella muita päämääriä.
Tästä työstä yhä suurempi osa tehdään ja myydään digitaalisesti. Microtaskin Ville Miettisen
mukaan 5-10 vuoden kuluttua monien ammattilaisten työt eivät ehkä muodostu vuosien tai
vuosikymmenien työsuhteista, vaan kenties minuuttien tai tuntien mittaisista jaksoista. Verottajan ja
muiden viranomaisten on mukauduttava täysin uuteen ultrakevyiden työsuhteiden maailmaan.
On siis mahdollista, että uusi työ on runsaudensarvi. Emme vain juuri nyt edes aavista kaikkea, mitä
yrittäjyyden eksploratiivinen tutkimusmatka tuo. Yrittäjyyskasvatusprofessori Paula Kyrön mielestä
nyt pitäisikin käydä keskustelu siitä, miksi kasvua halutaan; mitkä ovat ne tavoitteet, joita sillä
halutaan saavuttaa.
Lähteet
Haastatellut:
Kirjalliset lähteet: