Työ- ja elinkeinoministeriö

Tiedote 127/2011
27.5.2011

Tuore työrauhaselvitys: Euroopassa lakko-oikeutta rajoittaa vain vähimmäispalveluiden turvaaminen

TEM:n tilaama työrauhaselvitys on valmistunut. Työrauhaa ja siihen liittyvää oikeudellista perustaa on nyt
ensimmäistä kertaa tarkasteltu kattavasti ja kansainvälisesti. Selvityksen ovat laatineet Helsingin yliopiston
professorit Matti Mikkola ja Niklas Bruun, sekä OTM Marianne Muona.

Selvityksessä tarkastellaan työrauhavelvollisuuden oikeudellista sääntelyä sellaisena, kuin siitä on säädetty

kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, EU:n asiaa koskevassa lainsäädännössä sekä 26 EU:n jäsenmaan
ja Norjan kansallisessa lainsäädännössä. Sopimustekstien lisäksi tarkastelu sisältää myös perusteellisen
katsauksen niiden toimeenpanoa valvovien elinten tapauskäytäntöön. Selvitys ei sisällä Suomen
järjestelmän esittelyä eikä arviointia siitä.

Työrauhavelvollisuus perustuu maasta riippuen joko lainsäädäntöön, työmarkkinoiden puitesopimukseen

tai yksittäisen työehtosopimuksen määräykseen. Kaikki keskeiset valvontaelimet, Kansainvälisen
työjärjestön ILO:n yhdistymis-vapauskomitea ja asiantuntijakomitea, Euroopan (neuvoston) sosiaalisten
oikeuksien komitea ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lähtevät siitä, että lakko-oikeus on työntekijöille
kuuluva perustavaa laatua oleva oikeus, jota ei voida merkittävässä määrin rajoittaa. Valtio voi kuitenkin
vaatia, että lakosta huolimatta vähimmäispalvelut tulee turvata, kun kysymyksessä on välttämättömiä
julkisia palveluja koskeva lakko. Pitemmälle meneviin rajoitustoimiin voidaan ryhtyä vain poikkeusoloissa ja
silloinkin vain tilapäisesti.

Lakko-oikeuden rajoittamiselle on hieman erilaisin painotuksin asetettu edellä mainituissa valvontaelimissä

kolme edellytystä: 1) että rajoituksesta on säädetty lailla, 2) että sille on hyväksyttävä tarkoitus ja 3) että
rajoitukset ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa.

Modernissa yhteiskunnassa monet välttämättömyyshyödykkeet tuotetaan kotitalouksien ulkopuolella.

Tämä tekee yhteiskunnat haavoittuviksi etenkin niille työtaistelutoimille, jotka uhkaavat rajoittaa
verkkoyhteyksiä, sähkön- ja lämmönjakelua, vesihuoltoa, yleisten hygieniaolojen, kiireellisten terveys- ja
huolenpitopalvelujen sekä muiden välttämättömien yhteiskunnallisten palvelujen järjestämistä etenkin, jos
työtaistelutoimet ovat laajamittaisia tai pitkäkestoisia. Oleellinen kysymys tällöin on, miten
vähimmäispalvelut tulee mitoittaa ja kenellä on toimivalta päättää niiden laajuudesta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja ILO:n yhdistymisvapauskomitean käytännöissä on lähdetty siitä,

että osapuolet määrittävät yhdessä, yhteiselimen tai puolueettoman elimen avulla vähimmäispalvelujen
rajat. Valtiolla ei ole mahdollisuutta ihmisoikeuksia loukkaamatta määrittää näitä rajoja etukäteen eikä
yksipuolisesti myöskään työtaistelun kestäessä. Se voi kuitenkin olla aktiivinen tällaisen elimen
synnyttämisessä. Ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisen tapauskäytännön valossa valtioiden tulisi jopa
pyrkiä tällaisten elinten perustamiseen.

Julkaisu löytyy osoitteesta: http://www.tem.fi/julkaisut [http://www.tem.fi/julkaisut]

(työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 20/2011, työ ja yrittäjyys

Lisätiedot:
Hallitusneuvos Tarja Kröger, TEM, puh. 010 604 48955
Helsingin yliopiston professori Matti Mikkola, puh. 050 567 3427
Helsingin yliopiston professori Niklas Bruun, puh. 050 599 6801

Tiedote TEM:n sivuilla: http://www.tem.fi/?s=2467&89506_m=102961