Jos ihmiset olisivat muurahaisten kaltaisia, ihmisten vapauteen ei olisi mit\u00e4\u00e4n kiinnostusta. Jos yksil\u00f6lliset ihmiset, kuten muurahaiset, olisivat yhdenmukaisia, vaihtokelpoisia, ilman erityisi\u00e4 omia persoonallisuuden piirteit\u00e4, t\u00e4ll\u00f6in kuka v\u00e4litt\u00e4isi olisivat he vapaita vai eiv\u00e4t? Tosiaankin, kuka v\u00e4litt\u00e4isi olisivatko he elossa vai kuolleita? Ihmisrodun ihanuus on sen jokaisen yksik\u00f6n ainutkertaisuudessa, tosiasiassa ett\u00e4 jokainen henkil\u00f6, vaikkakin muiden kanssa samanlainen monilla tavoin, omaa t\u00e4ydellisesti yksil\u00f6llisen persoonallisuuden.

Tosiasia jokaisen henkil\u00f6n ainutlaatuisuudesta \u2013 tosiaasia etteiv\u00e4t mitk\u00e4\u00e4n kaksi henkil\u00f6\u00e4 voi olla t\u00e4ysin vaihtokelpoisia kesken\u00e4\u00e4n \u2013 tekee jokaisesta ihmisest\u00e4 korvaamattoman ja saa meid\u00e4t v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n siit\u00e4, onko h\u00e4n elossa vai kuollut, onko h\u00e4n onnellinen tai alistettu. Ja lopulta on tosiasia, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ainutlaatuiset persoonallisuudet tarvitsevat vapautta t\u00e4yteen kehittymiseens\u00e4, josta koostuu er\u00e4s vapaan yhteiskunnan p\u00e4\u00e4argumenteista.

Ehk\u00e4p\u00e4 on olemassa maailma, jossa \u00e4lykk\u00e4\u00e4t olennot muodostuvat kokonaan jonkinlaisessa ulkoisesti m\u00e4\u00e4ritetyiss\u00e4 h\u00e4keiss\u00e4 ilman tarvetta sis\u00e4iseen oppimiseen tai yksil\u00f6iden omiin valintoihin. Mutta ihminen on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti eri tilanteessa. Ihmisyksil\u00f6t eiv\u00e4t synny tai muodostu t\u00e4ysin kehittyneen tiet\u00e4myksen, arvojen, tavoitteiden tai persoonallisuuden kanssa; he kaikki joutuvat muodostamaan omat arvonsa ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4, kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n persoonallisuuttaan ja oppimaan itsest\u00e4\u00e4n ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 maailmasta. Jokainen ihminen tarvitsee vapautta, liikkuma-alaa muodostaakseen, kokeillakseen ja toimiakseen omien valintojensa pohjalta h\u00e4nen oman persoonallisuutensa kehittymiseksi. Lyhyesti sanottuna h\u00e4nen tulee olla vapaa ollakseen t\u00e4ysin ihminen.

Tavallaan jopa kaikkein j\u00e4hmettyneimm\u00e4t ja totalitaariset sivilisaatiot ja yhteiskunnat ovat sallineet v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin hiukan liikkumavaraa yksil\u00f6lliselle valinnalle ja kehitykselle. Jopa kaikkein j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6mimm\u00e4t hirmuvallat ovat joutuneet sallimaan ainakin v\u00e4h\u00e4n \u201dtilaa\u201d valinnanvapaudelle, joskin ainoastaan yhteiskunnallisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen v\u00e4list\u00e4. Mit\u00e4 vapaampi yhteiskunta, luonnollisesti sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n

yksil\u00f6iden toimintaan on puututtu, ja sit\u00e4 suurempi on jokaisen yksil\u00f6n kehityksen laaja-alaisuus. Mit\u00e4 vapaampi yhteiskunta, t\u00e4ll\u00f6in sit\u00e4 suurempi vaihtelevuus ja erilaisuus vallitsee ihmisten kesken, sill\u00e4 sit\u00e4 t\u00e4ydellisimmin on jokaisen yksil\u00f6n ainutlaatuisesti yksil\u00f6llinen persoonallisuus kehittynyt.

Toisaalta mit\u00e4 despoottisempi yhteiskunta, sit\u00e4 enemm\u00e4n yksil\u00f6n vapaudelle on rajoituksia, sit\u00e4 enemm\u00e4n on yhtenevyytt\u00e4 ihmisten v\u00e4lill\u00e4 ja sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n monimuotoisuutta, ja sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n on jokaisen ihmisen ainutlaatuinen persoonallisuus kehittynyt. Siten perustavanlaatuisessa merkityksess\u00e4 despoottinen yhteiskunta est\u00e4\u00e4 sen yksil\u00f6it\u00e4 olemasta t\u00e4ysin ihmisi\u00e4.[1]

Jos vapaus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ehto yksil\u00f6n t\u00e4ydelle kehittymiselle, se ei ole miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ainoa edellytys. Yhteiskunnan itsess\u00e4\u00e4n tulee olla riitt\u00e4v\u00e4sti kehittynyt. Esimerkiksi kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n ei voi tulla luovaa fyysikkoa autiolla saarella tai alkukantaisessa

jatkaa moninkertaistumistaan merkitt\u00e4v\u00e4sti.[2] Lis\u00e4ksi ainoastaan yhteiskunnalla, jonka elintaso on merkitt\u00e4v\u00e4sti hengiss\u00e4 pysymisen tasoa ylemp\u00e4n\u00e4, on varaa pyhitt\u00e4\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4 osa resursseistaan tiet\u00e4myksen lis\u00e4\u00e4miseen sek\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n lukuisa m\u00e4\u00e4r\u00e4 tuotteita ja palveluita pelk\u00e4n selviytymistason yl\u00e4puolella. Mutta on olemassa toinen syy, miksi jokaisen yksil\u00f6n luovien voimien t\u00e4ydellinen kehittyminen ei voi tapahtua primitiivisess\u00e4 tai alikehittyneess\u00e4 yhteiskunnassa, ja se on laajalle levinneen ty\u00f6njaon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden takia.

selviyty\u00e4kseen loputtomaan erilaisten teht\u00e4vien kiert\u00e4v\u00e4\u00e4n rutiiniin, ei olisi aikaa tai resursseja kehitt\u00e4\u00e4 jotain erityist\u00e4 mielenkiinnon aihetta t\u00e4yteen potentiaaliinsa. H\u00e4nell\u00e4 ei ole tilaa erikoistumiselle, kehitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 aluetta, jossa h\u00e4n on parhaimmillaan tai sit\u00e4 josta h\u00e4n on eniten kiinnostunut. Kaksisataa vuotta sitten Adam Smith toi esiin, ett\u00e4 ty\u00f6njaon kehitt\u00e4minen on olennaista mink\u00e4 tahansa talouden kaikkein primitiivisimm\u00e4n tason yl\u00e4puolelle kehittymiselle. V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ehtona mink\u00e4 tahansa tasoiselle kehittyneelle taloudelle, ty\u00f6njako on my\u00f6s edellytys mink\u00e4 tahansa sivistyneen yhteiskunnan kehitykselle. Filosofi, tiedemies, rakentaja tai kauppias \u2013

kukaan heist\u00e4 ei pystyisi kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 kykyj\u00e4 tai taitoja, jos h\u00e4nell\u00e4 ei olisi tilaa erikoistumiselle. Lis\u00e4ksi kukaan ihminen, joka ei el\u00e4 yhteiskunnassa nauttien laajasta ty\u00f6njaosta, ei pysty hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n potentiaaliansa t\u00e4ydess\u00e4 mitassa. H\u00e4n ei pysty keskitt\u00e4m\u00e4\u00e4n voimiaan alueeseen tai tutkimuskohteeseen, ja kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 tutkimuskohdetta ja mentaalisia kykyj\u00e4\u00e4n. Ilman mahdollisuutta erikoistua siihen miss\u00e4 h\u00e4n on parhaimmillaan, kukaan yksil\u00f6 ei voi kehitt\u00e4\u00e4 voimiaan t\u00e4yteen mittaansa; siten yksik\u00e4\u00e4n ihminen ei voi olla t\u00e4ysin\u00e4isesti ihminen.

Vaikka jatkuvaa ja edistyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6njakoa tarvitaan kehittyneeseen talouteen ja yhteiskuntaan, t\u00e4llaisen kehityksen laajuus min\u00e4 tahansa ajanhetken\u00e4 rajoittaa erikoistumisen astetta, jonka mik\u00e4 tahansa talous mahdollistaa. Sen vuoksi fyysikolle tai tietokoneinsin\u00f6\u00f6rille ei ole sijaa alkukantaisella saarella; n\u00e4m\u00e4 taidot olisivat ennenaikaisia olemassa olevan talouden asiayhteydess\u00e4. Kuten Adam Smith asian ilmaisi,

ja yhteiskunnallinen kehitys ovat siten molemminpuolisesti vahvistava prosessi: markkinoiden kehitys sallii laajemman ty\u00f6njaon, joka puolestaan mahdollistaa markkinoiden laajenemisen yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4.[3]

Jos markkinoiden ulottuvuus ja ty\u00f6njaon laajuus ovat keskin\u00e4isesti vahvistuvia, niin samoin on my\u00f6s ty\u00f6njako sek\u00e4 yksil\u00f6llisten intressien ja kykyjen moninaisuus ihmisten kesken. Samoin kuin yh\u00e4 laajempaa ty\u00f6njakoa tarvitaan antamaan t\u00e4ysi ulottuvuus jokaisen yksil\u00f6n kyvyille ja voimilla, vastaavasti t\u00e4m\u00e4n jaon olemassaolo on riippuvainen ihmisten luontaisesta erilaisuudesta. Sill\u00e4 ty\u00f6njaolle ei olisi lainkaan mit\u00e4\u00e4n ulottuvuutta, jos kaikki ihmiset olisivat yhdenmukaisia ja vaihtokelpoisia. (Lis\u00e4ehto ty\u00f6njaon ilmaantumiselle on luonnonvarojen erilaisuus; tietyt maa-alueet maapallolla eiv\u00e4t ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vaihtokelpoisia kesken\u00e4\u00e4n.) Lis\u00e4ksi ihmiskunnan historiassa tuli pian selv\u00e4ksi, ett\u00e4 ty\u00f6njakoon perustuva markkinatalous oli syv\u00e4sti

\u201dHistoriallisesti ty\u00f6njako perustuu kahteen tosiasiaan luonnosta: ihmisten
kykyjen ep\u00e4tasa-arvoisuuteen ja ihmisen el\u00e4m\u00e4n ulkoisten olosuhteiden
erilaisuuteen maailmassa. N\u00e4m\u00e4 tosiasiat ovat todella yksi: Luonnon
moninaisuus, joka ei toista itse\u00e4\u00e4n, vaan luo maailmankaikkeuden