\u201cOn mahdotonta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kest\u00e4v\u00e4n rahan ajatusta ellei oivalla sen tulleen
laadituksi v\u00e4lineen\u00e4 kansalaisoikeuksien suojelemiseksi valtion despoottisia
v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 vastaan. Ideologisesti se kuuluu samaan kategoriaan
perustuslakien ja yksil\u00f6n oikeuksien kanssa.\u201d[1]

N\u00e4in kirjoitti Ludwig von Mises teoksessaan The Theory of Money and Credit vuonna 1912. Ja edelleen: \u201c(\u2026) kest\u00e4v\u00e4n rahan periaatteella on kaksi puolta. Se on suopea hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n markkinoiden valinnan yleisesti k\u00e4ytetylle vaihdannan v\u00e4lineelle. Se on ep\u00e4suosiollinen torjuessaan valtion taipumusta sekaantua valuuttaj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n.\u201d[2] T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten nykyp\u00e4iv\u00e4n rahaj\u00e4rjestelm\u00e4t vaikuttavat viime vuosikymmenin\u00e4 ajautuneen yh\u00e4 kauemmas kest\u00e4v\u00e4n rahan periaatteesta.

Kaikissa niin sanotuissa \u201dvapaan maailmaan\u201d valtioissa raha edustaa nyky\u00e4\u00e4n valtion kontrolloimaa peruuttamatonta paperi-, tai \u201dfiat-\u201d rahastandardia. Laajasti hyv\u00e4ksytyn n\u00e4kemyksen mukaan t\u00e4m\u00e4 rahaj\u00e4rjestelm\u00e4 olisi yhteensopiva vapaan yhteiskunnan ihanteen kanssa ja suotuisa kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tuotannolle sek\u00e4 ty\u00f6llisyyden kasvulle. Toki l\u00f6ytyy \u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka kutsuvat varovaisuuteen. Historiallisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta Milton Friedman totesi: \u201d(. . .) maailman on nyt ryhtynyt suureen kokeeseen n\u00e4hd\u00e4kseen pystyyk\u00f6 se muodostamaan toisenlaisen ankkurin, sellaisen joka on riippuvainen valtion pid\u00e4ttyvyydest\u00e4 fyysisen hy\u00f6dykkeen hankinnan kustannuksien sijaan.\u201d[3] Irving Fisher arvioiden aikaisempaa kokemusta, kirjoitti: \u201dPeruuttamaton paperiraha on l\u00e4hes poikkeuksetta osoittautunut kiroukseksi sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4neelle maalle.\u201d[4]

P\u00e4\u00e4asiallinen syy huoleen nojaa er\u00e4\u00e4seen valtion kontrolloiman paperirahan ominaispiirteeseen: j\u00e4rjestelm\u00e4n rajoittamattomaan kykyyn laajentaa rahan ja luottojen tarjontaa. P\u00e4invastaisesti (vapaasti valitussa) kultakannassa rahan (esim. kulta) tarjonnan odotettiin my\u00f6s kasvavan ajan my\u00f6t\u00e4, mutta ainoastaan talouden laajentumisen suhteessa\u2014ts. lis\u00e4ys rahan kysynn\u00e4ss\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyneen taloudellisen toiminnan aikaansaamana, tuoden ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 kullan tarjontaa markkinoille (esimerkiksi lis\u00e4\u00e4ntyneell\u00e4 kaivostoiminnalla, josta tulisi kannattavampaa). N\u00e4in kultakanta asettaa \u201dautomaattisen jarrun\u201d rahalliselle laajenemiselle\u2014j\u00e4lkimm\u00e4isen, ainakin teoriassa, liittyess\u00e4 talouden kasvutrendiin.

Valtion kontrolloimassa fiat-rahaj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 ei ole sis\u00e4\u00e4nrakennettua rajoitusta rahan ja luottojen ekspansiolle. Tosiasiallisesti p\u00e4invastainen pit\u00e4\u00e4 paikkansa: keskuspankit, valtioiden rahan monopolistiset toimittajat, ovat suorastaan tarkoituksella suunniteltu mahdollistamaan rahan ja luottojen tarjonnan muutokset tosiasiallisesti miss\u00e4 tahansa suuruudessa milloin tahansa.

Est\u00e4\u00e4kseen niiden rahan tarjonnan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kohdistuvan rajattoman vallan v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4, useimmille keskuspankeille on my\u00f6nnetty poliittinen itsen\u00e4isyys viimeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on tehty est\u00e4\u00e4kseen poliitikoita, jotka tullakseen uudelleen valituiksi, vaihtavat rahapolitiikalla aiheutettavan elvytyksen hy\u00f6dyt tulevaisuudessa inflaation muodossa tuleviin kustannuksiin. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi useille keskuspankeille on annettu valtuutus pyrki\u00e4 alhaiseen ja vakaaseen inflaatioon\u2014 mitattuna kuluttajahintaindekseill\u00e4\u2014niiden p\u00e4\u00e4asiallisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4. N\u00e4iden kahden institutionaalisen tekij\u00e4n\u2014poliittisen itsen\u00e4isyyden ja mandaatin varjella rahan ostovoimaa\u2014katsotaan laajasti olevan riitt\u00e4v\u00e4t vakuudet kest\u00e4v\u00e4n rahan s\u00e4ilytt\u00e4miselle.

Oli miten oli, Misesin huolenaiheet vaikuttavat aiheellisimmilta kuin koskaan: \u201dValuuttojen erottaminen ehdottomasta ja muuttumattomasta kultapariteetista on tehnyt rahan arvosta poliittisen lelun. (. . .) Emme ole kovin kaukana asiantilasta, jossa \u201dtalouspolitiikan\u201d ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4osin tarkoittavan kysymyst\u00e4 rahan ostovoimaan vaikuttamisesta.\u201d[5]

Siin\u00e4 miss\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 varjella valtion kontrolloiman paperirahan arvoa vaikuttaa \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4lt\u00e4, totuus on ett\u00e4 t\u00e4llaisen lupauksen pit\u00e4minen on (k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4) mahdotonta. Usein on olemassa itse asiassa h\u00e4kellytt\u00e4vi\u00e4 poliittis-taloudellisia yllykkeit\u00e4 lis\u00e4t\u00e4, jos se on mahdollista, rahan ja luottojen tarjontaa yhteiskunnassa, vaikuttaakseen ideologisesti ennaltam\u00e4\u00e4ritetyill\u00e4 suunnitelmilla yhteiskunnalliseen kehitykseen vapaiden markkinoiden periaatteisiin luottamisen sijasta.

T\u00e4m\u00e4 nimenomainen taipumus tulee hyvin esiin tosiasialla, ett\u00e4 keskuspankkeja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti pyydet\u00e4\u00e4n ottamaan huomioon korkotasoja asettaessaan tuotannon kasvu sek\u00e4 talouden ty\u00f6llisyystilanne. Ja n\u00e4m\u00e4 huolenpidon aiheet ovat niit\u00e4 jotka vaikuttavat aiheuttavan vakavia ongelmia paperirahaj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4, jos ja kun ei ole

Selvent\u00e4\u00e4kseen t\u00e4t\u00e4 asiaa, on valaisevaa tutkia lyhyesti luottojen ja nimellisen tuotannon sek\u00e4 \u201dvarallisuuden\u201d kasvun (joka t\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n yksinkertaisuuden vuoksi bruttokansantuotteeksi lis\u00e4ttyn\u00e4 osakemarkkinan arvolla) v\u00e4list\u00e4 suhdetta Yhdysvalloissa, euro-alueella ja Japanissa 1980-luvun alusta l\u00e4htien. Visuaalinen tarkastelu paljastaa ett\u00e4 Yhdysvalloissa kotimaisen luoton ja nominaalisen tuotannon kasvun v\u00e4linen suhde on suhteellisen heikko. Kuitenkin jos luottojen ekspansio esitet\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 varallisuuden kasvun kanssa, n\u00e4emme n\u00e4iden kahden muuttujan olevan itse asiassa hyvin l\u00e4heisess\u00e4 suhteessa.

Euro-alueella pankkilainat ja tuotannon kasvu olivat suhteellisen l\u00e4heisesti linjassa 1990-luvun alkuun saakka. Ajanjaksolla 1995-2000 vuoden loppupuoli, luottojen ja tuotannon kasvu n\u00e4yttiv\u00e4t erkaantuneen melko huomattavasti: Siin\u00e4 miss\u00e4 lainojen kasvun noustessa merkitt\u00e4v\u00e4sti, nominaali tuotannon kasvu pysyi suhteellisen stabiilina. Kuitenkin jos pankkilainojen kasvu esitet\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 varallisuuden ekspansion kanssa, korrelaatio tulee ilmeisemm\u00e4ksi erityisesti 1990-luvun toisen puoliskon osalta.