Deflaation mahdollisuus vaanii l\u00e4ntisten demokratioiden poliittisia ja taloudellisia rakenteita. Niiden pelot ovat ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4, ainakin taloudellisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Tarkastellaan kolmea rahatalouden perusv\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4:

Ensimm\u00e4isen v\u00e4itteen mukaan sek\u00e4 rahan m\u00e4\u00e4r\u00e4 ett\u00e4 hintatasot ovat ep\u00e4olennaisia kansakunnan varallisuudelle. Yritykset ja kotitaloudet voivat menestyksekk\u00e4\u00e4sti tuottaa mink\u00e4 tahansa m\u00e4\u00e4r\u00e4n kuluttajahy\u00f6dykkeit\u00e4 mill\u00e4 tahansa hintatasolla ja mink\u00e4 tahansa nimellisen raham\u00e4\u00e4r\u00e4n kanssa. Ihmisten hyvinvoinnin perimm\u00e4iset perustat ovat s\u00e4\u00e4st\u00f6t, teknologia ja yritt\u00e4jyys\u2014eiv\u00e4t rahan tarjonta ja hintatasot.

Toisen v\u00e4itt\u00e4m\u00e4n mukaan vaikka rahan tarjonnan muutokset eiv\u00e4t vaikuta kansakunnan kokonaisvarallisuuteen, ne muuttavat resurssien jakautumista yhteiskunnan j\u00e4senten kesken. Esimerkiksi kasvaneen rahan tarjonnan tapauksessa lis\u00e4\u00e4ntyneen raham\u00e4\u00e4r\u00e4n ensimm\u00e4iset omistajat hy\u00f6tyv\u00e4t kaikkien muiden rahan omistajien kustannuksella. On huomattava, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 uudelleenjakovaikutukset eiv\u00e4t ole ainoastaan seurausta rahan m\u00e4\u00e4r\u00e4n muutoksista, vaan my\u00f6s mist\u00e4 tahansa muutoksista mink\u00e4 tahansa hy\u00f6dykkeen tarjonnassa. Fiat-rahaj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 raha on merkitt\u00e4v\u00e4sti erilainen kuin kaikki muut hy\u00f6dykkeet. T\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4semme kolmanteen v\u00e4itteeseen:

Fiat-rahaj\u00e4rjestelm\u00e4edesauttaa merkitt\u00e4v\u00e4sti resurssien uudelleenjakaantumista yhteiskunnan sis\u00e4ll\u00e4. Se mahdollistaa setelipainon omistajien ja heid\u00e4n poliittisten ja taloudellisten liittolaistensa rikastuttaa itsens\u00e4 paljon nopeammin ja pienemmill\u00e4 kustannuksilla kuin kukaan muu tuottaja mill\u00e4\u00e4n muulla toiminnan alueella. T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 miksi valtiot ovat vuosisatoja pyrkineet luomaan paperivaluuttoja. Ja se selitt\u00e4\u00e4 miksi, saavutettuaan t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n 1900-luvulla, valtiot ja niiden bisnesliittolaiset l\u00e4htiv\u00e4t eksponentiaaliselle kasvupolulle. Hyvinvointivaltio on paisunut 1900-luvulla, ja Wall Street sek\u00e4 pankkisektori kasvoivat nopeammin kuin l\u00e4hes mik\u00e4\u00e4n muu talouden osa-alue.

T\u00e4m\u00e4 ei olisi ollut mahdollista vapaiden valuuttojen markkinoilla, koska kukaan ei olisi hyv\u00e4ksynyt seteleit\u00e4, joiden ostovoima on riippuvainen niiden tuottajan p\u00e4\u00e4h\u00e4npistoista. Ja itse asiassa paperirahaa ei ole koskaan esiintynyt aidosti vapailla valuuttamarkkinoilla.[1] Pohjimmiltaan se onfiat-rahaa\u2014rahaa jonka valtio pakottaa kansalaisilleen. Paperirahaa suojataan \u201dlaillinen maksuv\u00e4line\u201d laeilla, mik\u00e4 tarkoittaa ett\u00e4 sinut ja minut voidaan pakottaa hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n se maksuksi, jopa silloin kun olemme sopimusteknisesti m\u00e4\u00e4ritt\u00e4neet maksun muissa hy\u00f6dykkeiss\u00e4. Kaiken lis\u00e4ksi useissa maissa paperirahaa suojataan sen p\u00e4\u00e4kilpailijoilta kuten arvometalleista tehdyilt\u00e4 kolikoilta verolains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ll\u00e4\u2014n\u00e4ihin metalleihin sovelletaan myynti- ja p\u00e4\u00e4omatulon verotusta, toisin kuin paperirahaan. Lyhyesti sanottuna paperiraha on monopolirahaa; se rikastuttaa harvoja onnellisia kaikkien muiden kustannuksella.

Sen vuoksi eliittimme deflaatiofobia on luonnollinen reaktio niilt\u00e4, jotka hy\u00f6tyv\u00e4t etuoikeuksista joita nykyinen inflationistinen j\u00e4rjestelm\u00e4mme my\u00f6nt\u00e4\u00e4 heille, ja joilla on kaikkiin muihin ryhmiin n\u00e4hden eniten h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4n\u00e4, jos t\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri deflatorisella l\u00e4pimurrolla. Pitk\u00e4aikainen inflaatio perustuu monopoliin. Deflaatio tuo vapaan markkinan raikkaat tuulet. Juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 todellinen eliitti toivottaisi deflaation tervetulleeksi, koska heid\u00e4n johtoasemansa perustuu yksinomaan muiden yhteiskunnan j\u00e4senten vapaaehtoiseen tukeen. Heill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 deflaatiossa\u2014rahan tarjonnan supistumisessa\u2014koska heid\u00e4n johtajuutensa pohjautuu hy\u00f6dyllisiin yritt\u00e4j\u00e4llisiin palveluihin, joita he tarjoavat kanssakansalaisilleen\u2014palveluihin jotka pysyisiv\u00e4t hengiss\u00e4 l\u00e4pi mink\u00e4 tahansa muutoksen rahan tarjonnassa tai hintatasossa.

Mutta suurin osa t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n eliitist\u00e4mme on \u201dtekaistua eliitti\u00e4\u201d tai \u201dpoliittisia yritt\u00e4ji\u00e4.\u201d Enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4 osa n\u00e4iden miesten ja naisten tuloista ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekovallasta juontuu laillisista etuoikeuksista, jotka suojelevat heit\u00e4 kilpailulta sek\u00e4 rikastuttavat heit\u00e4 kaikkien muiden ihmisten kustannuksella. Useiden poliittisten yritt\u00e4jien omaisuudet ovat suoraan tai v\u00e4lillisesti kohdistettavissa Federal Reserve Systemin rahamonopoliin. Ainoastaan t\u00e4m\u00e4n monopolin turvin Fed pystyy luomaan l\u00e4hes rajattoman rahan tarjonnan laajentumisen. Ja t\u00e4m\u00e4 inflaatio vuorostaan on rahoittanut l\u00e4hes rajattoman kasvun keskus- ja paikallishallintojen toiminnoissa,

N\u00e4in ollen poliittisilla yritt\u00e4jill\u00e4 on todellinen syy pel\u00e4t\u00e4 deflaatiota. Sill\u00e4 deflaatio poistaa heilt\u00e4 heid\u00e4n laittoman tulon l\u00e4hteens\u00e4 ja asettaa heid\u00e4t lopulta tasavertaiseen asemaan kaikkien muiden yhteiskunnan j\u00e4senten kanssa, joiden toimeentulo pohjautuu kilpailullisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 tarjottuihin ponnisteluihin ja palveluihin.

Mutta n\u00e4m\u00e4 etuoikeudet voivat ainoastaan s\u00e4ily\u00e4 laajalla levinneen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi deflaation todellisesta luonteesta.[2] L\u00e4hempi tarkastelu paljastaa, ett\u00e4 perustelut deflaatiota vastaan perustuvat vahvasti litaniaan inflatorisista myyteist\u00e4.

P\u00e4\u00e4osa analyysist\u00e4 keskittyy deflaatioon supistuvan rahan tarjonnan merkityksess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on kaikkein mielenkiintoisin poliittisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, koska vain harvat taloustieteilij\u00e4t ja maallikot ovat valmiita my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6tyj\u00e4 deflaatiolle. Mutta ennen kuin siirrymme itse asiaan, tutkitaan deflaation luonnetta hiukan erilaisessa merkityksess\u00e4, nimitt\u00e4in yleisen hintatason laskun merkityksess\u00e4. T\u00e4m\u00e4n tyyppinen deflaatio saa aikaan paljon v\u00e4hemm\u00e4n kritiikki\u00e4, mutta sen l\u00e4pik\u00e4ynti on hy\u00f6dyllist\u00e4 l\u00e4mmittely\u00e4 seuraaville keskusteluille.

Eli pit\u00e4\u00e4k\u00f6 paikkansa ettei ole mahdollista ansaita elantoa ja tehd\u00e4 voittoja silloin kun hintataso laskee? Vastaus on kielteinen. Menestyv\u00e4 liiketoiminta ei ole mill\u00e4\u00e4n tavoin riippuvainen hintojentasosta, vaan hintojeneroista tai viel\u00e4 tarkemmin sanottuna myyntikuittien ja ostolaskujen erosta. Mutta t\u00e4llainen ero on mahdollinen mill\u00e4 tahansa hintatasolla ja se voi esiinty\u00e4 ja sit\u00e4 esiintyy jopa hintojen pitk\u00e4jaksoisessa laskussa. Olennainen peruste pohjautuu siihen, ett\u00e4 yritt\u00e4j\u00e4t pystyv\u00e4t ennakoimaan alenevat hinnat, yht\u00e4 lailla kuin he voivat ennakoida nousevat hinnat. Jos he ennakoivattulevan laskun myyntituotoissa, he tulevat ajamaan alasnykyisi\u00e4 tuotannontekij\u00f6iden hintoja, varmistaen n\u00e4in voitollisen tuotannon ja maksetun ty\u00f6llisyyden kaikille ty\u00f6t\u00e4 haluaville. Juuri n\u00e4in tapahtui muutamina ajanjaksoina nykyp\u00e4iv\u00e4n historiassa jolloin deflaatiota ei estetty inflaation vastatoimilla.