Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

Joulukalenteri
Joulukalenteri
Joulukalenteri
Ebook112 pages1 hour

Joulukalenteri

Rating: 0 out of 5 stars

()

Read preview

About this ebook

Joulukalenteri
Millainen on "oikea joulu"? Onko sitä edes olemassa? Joulukalenteri tarjoaa 24 hyvin lyhyttä jouluista tarinaa aikuisille, yhden joka päivälle aattoon asti. Komediallinen katsaus suomalaisiin ja suomalaiseen jouluun.

LanguageSuomi
Release dateNov 6, 2018
ISBN9780463494868
Joulukalenteri
Author

Venla Mäkelä

Venla Mäkelä writes screenplays and fiction.She lives in Los Angeles with her family.

Read more from Venla Mäkelä

Related to Joulukalenteri

Related ebooks

Reviews for Joulukalenteri

Rating: 0 out of 5 stars
0 ratings

0 ratings0 reviews

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

    Book preview

    Joulukalenteri - Venla Mäkelä

    JOULUKALENTERI

    - 24 hyvin lyhyttä tarinaa -

    Venla Mäkelä

    Copyright 2018 by Venla Mäkelä

    Cover illustration by Owen Abrams

    1

    KEKSI-PETE

    Mun mies ja minä törmättiin yhteen naapuriin iltatorilla ja mä heti tunnistin niiden koiran jo ennen sitä naapuria itseään, koska se koira on niin hassun näkönen, niinku iso karvanen hämmästyny vauva. Se on mopsin ja shih-tzun risteytys ja ihanku avaruudesta.

    Kotimatkalla autossa me yritettiin muistaa mikä sen koiran nimi taas olikaan. Se oli joku kaksiosanen, niinku Pulla-Pauli, tai Takku-Tauno.

    Keksi-Pete, mun mies sano yhtäkkiä, ja me mentiin niin hervottomiksi et mä lähes ajoin ojaan.

    Me muistettiin sit et sen koiran nimi oli oikeesti Pörri-Pekka, mut tästä jostain kuvitteellisesta Keksi-Petestä oli jo ehtiny muokkautua meille hirveen elävä kuva. Keksi-Pete on taas repiny ovimaton olkkarin puolelle! toinen meistä saatto huutaa välillä. Tai, Keksi-Pete on ottanu pöydältä kaikki juustot! Ja me ratkettiin. Mä sanoin et ehdottomasti jos me otetaan koira, sen nimeks täytyy tulla Keksi-Pete. Mun mies kysy mitä mun serkkuni sanois, sen nimi on nimittäin Petri eli Pete, ja mä sanoin se ois vaan ilahtunu koska se on koiraihmisiä.

    Yhtäkkiä me puhuttiin kuvitteellisesta Keksi-Petestä joka päivä. Me lähetettiin tekstareita jotka päätty tyyliin Muista täyttää Keksi-Peten vesikippo ja Älä anna Keksi-Petelle liikaa herkkuja, alkaa olla aika tuhdissa kunnossa jo. Keksi-Pete keksi kaikkee ihan kummaa puuhaa niinku esimerkis se söi patjan täytteet ja puhko shamppoopullot. Ihan täys hirviö. Jos me oltiin lenkillä, me juteltiin kuinka nopee tai hidas Keksi-Pete on, tai kuinka se vihaa fillareita. Kohta Keksi-Pete hyökkää, jompikumpi totes hiljaa kun skeittaaja lähesty.

    Mun miehen äiti on lievästi rasittava ja kiikkuu just sillai marttyyriuden kuilun partaalla ja juttelee aina vaan kuinka reuma pahenee tai siitä kuinka naapurin lapset on lassonnu hyppynarulla pensasaitaa ja niin edelleen, mut me yritetään jaksaa sitä, se on ihan kiva ihminen kuitenki. Kerran siellä ollessa mun mies alko kahvipöydässä vilkuilla lattian suuntaan ja tehdä sellasia ei saa kerjätä-ilmeitä ja mua alko naurattaa ihan kauheesti. Kun anoppi meni hakemaan lisää kahvia, mun mies esitti muka antavansa palan piparkakkua mut ihan pieni pala vaan!, ja kohta sen jälkeen mä esitin äänettömästi kauhistunutta kädet ilmaan lentäen - Keksi-Pete sieppas joulutortun! Me hytkyttiin hiljaa naurusta eikä pystytty lakkaamaan, ja kun mun miehen äiti tuli takas se astu sille piparipalalle mitä mun mies ei ollu ehtiny poimia ja katso meitä sillai tosi loukkaantuneena ja aatteli et me tehdään jotain pilaa siitä.

    Eiku vaan... me ollaan keksitty et meil ois sellanen koira, mä sanoin, kyyneleitä pyyhkien.

    Keksi-Pete, mun mies sano ja hikkas, jolloin me heti taas rähähdettiin nauruun, ja anopin mielestä me oltiin typerät ja lapselliset niinku oltiinki. Mä tilasin sille joululahjaksi Downton Abbeyn box-setin, mulla oli niin katuva olo.

    Mä ymmärrän et joistain teistä tää juttu on aivan typerä. Mut siis, ei me voitu sille mitään, Keksi-Pete oli ottanu vallan. Jopa lomalla Kreikan saaristossa me mietittiin mitä Keksi-Pete puuhaa kotona, me jotenki tiedettiin et se ei ollu viittiny tulla meidän mukana. Mul oli ikävä sitä, ja mun miehelläki oli.

    Sit noin vuoden kuluttua yks päivä kotimatkalla marketin ilmotustaululla oli lappu ja siinä luki Etsii uutta kotia. Jotkut joutu antamaan uudehkon koiransa pois koska ne oli allergisia. Ja siinä kuvassa oli Keksi-Pete. Mä ihan suorastaan järkytyin, siinä oli tosiaan Keksi-Pete, sellanen pikkasen virnistävä takkunen naama. Mä heti samantien otin foton siitä ja lähetin mun miehelle ilman yhtään mitään tekstiä ja sekunneissa tuli vastaus, Hae se! Ja heti suoraan siitä marketista mä lähin hakemaan sitä.

    Nainen joka avas oven oli jotenki väsähtäny. Mä huomasin et niiden eteisen tapetti ja ovenkarmit oli pureskeltu. Keksi-Pete ilmesty siihen ja seiso odottavasti kallellaan, niinku joku joka on oottanu bussia. Meidän katseet kohtas ja mä voisin vannoa se hymyili mulle, ja mä hymyilin sille. Se nainen lähti hakemaan Keksi-Peten kamoja.

    Tere Keksi-Pete, mä sanoin.

    Keksi-Peten häntä heilahti. Se nainen palas ja ojens mulle ruokakipon, pussillisen ruokaa ja hihnan. Ei kai tässä mitään mitä ei ois jo puhelimessa puhuttu, se nainen sano.

    Joo ei, kaikki selvää, mä sanoin.

    Me ei sit kyl voida ottaa sitä takasin, nainen sano.

    Ei tietenkään, mä sanoin ja lähdin nopeesti, ja se nainen sulki oven yhtä nopeesti. Vasta alhaalla ulko-ovella mä tajusin et Keksi-Pete ei ollu edes hihnassa.

    Me käveltiin vastasataneessa lumessa pihan yli. Parkkiksella Keksi-Pete ties heti mikä on meidän auto. Ja kotona mun mies oli tehny sille kakun koiranmuonasta. Kertaakaan ei oo syöny tapettia tai repiny sohvaa tai patjoja, mut vaikka oiskin, ei haittais.

    *

    2

    SIIVOOJA

    Joka keskiviikko Minna Huttunen käy siivoamassa Anssi Lehtisen asunnon. Lehtisen asunto on Temppeliaukion kirkon kulmalla, ja ylhäältä katsoen kirkko näyttää avaruusalukselta. Todella vaikuttavaa. Joka kerta Minna seisahtuu ikkunalle ainakin kerran ja tuijottaa pitkään alas. Vaikuttavaa.

    Asunto on muutenkin hulppea, kulmahuoneisto, parketissa puiset kuvioinnit. Huonekalut ovat perintöä; raskaita ja tyylikkäitä. Jos Lehtinen hankkii jotain uutta, se on aina hyvälaatuista ja erilaista. Lehtinen kerää taidetta, erityisesti veistoksia.

    Minna on kotonaan yksiössä Kalliossa. On sunnuntai. Lehtinen on ilmoittanut viettävänsä koko kuun Australiassa, huoneistoa ei tarvitse siivota mutta Lehtinen maksaa silti Minnalle palkkaa koko kuun ja heittää päälle vielä bonuksen, kaksisataa euroa. Rahat ovat jo Minnan tilillä, Lehtinen maksaa aina ajoissa.

    Minna juo teetä ja katselee ikkunasta alas kadulle. Kello on viisi. Kolmas kerros. Katu on rauhallinen mutta likainen, kaksi muovipussia seilaa eestaas tuulipyörteessä. Baskeripäinen nainen tulee marketista ja kulkee töpöaskelin. Kun Minna nostaa katseensa, silmille suorastaan iskeytyy naapuritalon olkkari jossa joku, mies tai nainen, makaa sohvalla, telkkarinkulma välähdellen. Tuntuu että viikko viikolta naapuritalo siirtyy lähemmäs, katu kapenee ja kohta naapurin ikkuna on kiinni Minnan ikkunassa.

    Minna miettii mistä saisi rahaa sellaiseen asuntoon kuin Lehtisellä on. Miksi Lehtisellä on niin ihana asunto? Lehtinen on ainakin kymmenen vuotta Minnaa nuorempi, puolivälissä kolmeakymmentä. Komeahko, rauhallinen ja kiva mies. On harvoin kotona Minnan siivotessa.

    Lehtisen asunto on kahdeksannessa kerroksessa. Kaunis maisema yli kaupungin kattojen on rauhoittava. Yhtäkkiä Minna haluaa olla Lehtisen asunnossa.

    Hetken kuluttua Minna on Lehtisen asunnossa. Tuntuu kuin tuulenpuuska olisi lennättänyt Minnan yli jäähaperoisen Töölönlahden. Minna seisoo eteisessä ja kuulostelee. Asunnossa tuoksuu tuore puu ja sitrus ja nahkahuonekalu. Minna riisuu takkinsa ja saappaansa ja menee ikkunalle ja katselee ufomaista kirkkoa. On satanut ohut kerros lunta.

    Enjoying the preview?
    Page 1 of 1