Ronin 2 - Jousi

www.egmont.com

Perillä

Ronin pysäytti Daigoron. Hevonen oli uupunut. He olivat matkanneet koko päivän. Nyt aurinko oli laskenut ja auringon tilalla loisti sen pikkuveli, kuu. Kuun valossa Ronin näki Musan kylän. Se oli kotoisa kylä, saman kokoinen kuin muut kylät, jotka hän oli nähnyt aiemmin päivällä.

Daigoro ravasi pitkin kylän autioita katuja. Majojen ulkopuolella kynttilät sammuivat hiljalleen riisipaperilyhdyissään ja niiden kellertävässä hehkussa Roninin varjo tanssahteli seiniä pitkin.

Talonpojat olivat käyneet jo aikaa sitten nukkumaan vietettyään taas yhden pitkän päivän riisipelloilla.

Majatalon takana oli talo, joka poikkesi kaikista muista kylän taloista. Se oli suurempi, eikä siinä ollut lainkaan ikkunoita. Oven yläpuolella roikkui kyltti, jossa luki: Wakayama-ryû.

Ronin laskeutui Daigoron selästä ja sitoi väsyneen hevosen kiinni tolppaan.

Johan sinulla kesti.

Ronin pyörähti ympäri. Puhuja oli hampaaton vanha mies, Okami. Sama mies, joka oli lähettänyt Roninin kohti Musaa.

Mutta… mitä… missä… miksi? änkytti Ronin.

Vanha mies virnisti. Sanoin sinulle, että kohtaamme vielä.

Ronin katsoi väsyneestä hevosesta vanhaan mieheen.

Mahdotonta. Et ole mitenkään voinut ehtiä tänne ennen minua. Tulin nopeinta reittiä järven ympäri.

Okami nousi vanhoille, tutiseville jaloilleen. Jos haluat olla mahtava samurai, sinun on tärkeää ymmärtää, ettei mikään ole mahdotonta. Tulehan, mennään sisälle. Jalkojani kramppaa, kun olen istunut tässä odottelemassa sinua.

Vanha mies huojui sisälle taloon nojaten kävelykeppiinsä. Ronin seurasi häntä äimistyneenä.

Tämä ei ollut