Ronin 1 - Miekka

www.egmont.com

Kuka olen?

Kirkasta valoa. Valoa ja kipua. Ne hän huomasi ensin. Valon, kivun, huonon olon ja kylmän. Häntä palelsi. Värisytti.

Jokin liikehti ruohikossa. Hänen sydämensä löi kovempaa, kunnes hän ymmärsi sen olevan vain hänen oma kätensä. Hän hymyili huojentuneena, mutta sitten säikähti taas. Tällä kertaa omaa ääntään.

Hän makasi kosteassa ruohikossa puiden ympäröimänä. Mäntyjen. Ruohikko, jossa hän makasi, oli syvällä mäntymetsässä oleva aukea. Hänen päähänsä koski. Tykyttävä jomotus. Hän kosketti otsaansa. Se tuntui märältä, lämpimältä. Hänen käteensä tarttui jotain lämmintä ja tahmeaa.

Verta.

Hän kirkaisi.

Lintu pyrähti lentoon lähellä olevan puun oksalta. Hän yritti muistaa. Kuinka hän päätyi tänne? Mutta hänen mielensä löi tyhjää. Hän ei muistanut edes omaa nimeään.

Tai äitiään, isäänsä, missä hän asui tai mistä oli tullut. Hän ei muistanut edes miltä näytti.

Hän nousi hitaasti ylös. Hänen päässään pyöri ja siihen koski, mutta hänen oli päästävä ylös. Hänen oli nähtävä, pystyikö hän siihen. Hän huojui puolelta toiselle, kunnes löysi tasapainon.

Hän katsoi alas omaa kehoaan. Hänen yllään oli kimono. Vähän matkan päässä, lähes ruohikkoon kätkeytyneenä, makasi katana.

Hän kurkotti kohti miekkaa verisellä kädellään. Samalla hetkellä, kun hänen kätensä sai otteen kahvasta, välähti hänen silmiensä eteen näkyjä tultasyöksevistä lohikäärmeistä, irvokkaista, epämuodostuneista demoneista ja jättiläismäisistä käärmeistä. Ja sitten, viimeisenä, kuva kultaisesta kotkasta piirtyneenä kirkkaansinistä taivasta vasten.

Hänen jalkansa pettivät. Ne lakosivat hänen altaan ja hän kaatui kosteaan ruohikkoon.

Hän katsoi ylös taivaalle. Jossain