The Project Gutenberg EBook of Historiallinen lukukirja: Vanha ja

Keski-aika, by Otto Sjögren
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika
Author: Otto Sjögren
Editor: Axel Bergholm
Translator: Aatto S.
Release Date: December 29, 2008 [EBook #27653]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHA JA KESKIAIKA ***

Produced by Tapio Riikonen

HISTORIALLINEN LUKUKIRJA
Vanha ja keski-aika

Kirj.
OTTO SJÖGREN
Suomentanut ["Historisk läsebok för skolan och hemmet"] Aatto S.
Kuvilla kaunistettu.
Werner Söderström, Porvoo, 1888.

SISÄLLYS:
Esipuhe.
Johdatus.
VANHA AIKA.
_Itämaiset kansat_
Egyptiläiset
_Memfiin valtakunta_
Egyptin jumalanpalvelus
Memfis. Pyramiidit. Katakombit
Yhteiskunnallinen elämä ja tavat
_Teben ja Saisin valtakunnat_
Ramses II. Pentaur
Valtakunnan temppelit
Egyptiläisten kuvakirjoitus ja kirjallisuus
Assyrialaiset ja babylonialaiset
_Assyria ja Ninive_
_Babylonia ja Babylon_
Foinikialaiset

Persian valtakunta.
Persialaisten alkuperä ja uskonto
Kyrön tarina
Dareios Hystaspis. Xerxes
_Muinaisklassilliset kansat_
Helleniläiset eli kreikkalaiset
_Taruaika_.
Jumalamaailma
Sankaritarina. Herakles
Teseus
Argonautain retki
Trojau sota
_Lainsäätämisen aika_.
Lykurgos
Solon
_Hellaan kukoistusaika._
Tyrannien aika
Persialaissotien aikakausi
_Atenan kukoistusaika_.
Perikles
Taiteen kukoistus Atenassa
_Peloponneson sota_
Sen syyt ja alku
Rutto Atenassa
Alkibiades
_Helleniläisen vapauden viime ajat_.
Sokrates. Platon. Aristoteles
Kymmenentuhannen paluumatka
Epaminondas
Makedonian Filippos
_Elämä ja tavat_
Makedonialainen helleniläisyys.
_Aleksander suuri_.
Nuoruus
Persian valtakunnan valloitus
Indian retki. Aleksanderin kuolema
_Diadokein aika_.

Helleniläinen sivistyspiiri
Aleksandrian mahtavuus.......... 122
Roomalaiset.
_Tarumainen aika_.
Kuninkaat
Tasavallan perustus
_Tasavallan nuoruus_.
Patrisit ja plebejit
Cincinnatus
Decemvirit. 12:n taulun laki
Gallialaisten hyökkäys
Liciniuksen lait
Samnilaissodat
Sota Pyrroa vastaan
_Tasavallan mahtavuusaika_.
Ensimmäinen punilaissota
Toinen punilaissota
Kartagon häviö
Rooman sotalaitos
Roomalaisten elintapa
_Tasavallan häviö_.
Grakkus-veljekset
Marius
Marius ja Sulla
Pompejus ja Caesar
Antonius ja Oktavianus
_Caesarein aika_. Augustus
Augustuksen seuraajat
Trajanus. Hadrianus. Antoninukset
Diokletianus
_Germanialaiset_.
Vanhimmat olot
Ensi taistelut roomalaisia vastaan
_Kristinusko ja Kristillinen kirkko_.
Vainojen aika
Konstantinus ja valtion kirkko
Julianus ja Teodosius

Kirkon sisällinen tila
KESKIAIKA.
Sen luonne
_Kansainvaellukset_.
Germanialainen kansainvaellus.
Hunnilaiset
Alarik
Attila
Teodorik
Klodvig
Keisari Justinianus
Alboin ja Rosamunda
_Kirkon miehiä_.
Benediktus
Gregorius Suuri
Winfrid (Bonifacius)
Arabialainen kansainvaellus.
Muhammed ja hänen oppinsa
Kalifien valloitukset
Kalifien mahtavuus ja loisto
_Länsimaat ennen ristiretkiä_.
Kaarle Suuri ja hänen valtansa
Skandinavialaisten retket
Gånge Rolf
Alfred Suuri.
Tanskalaiset Englannissa
Knut Suuri
Robert Guiskard
Ryssäin valtakunta Venäjällä
Ansgarius, Pohjan apostoli
Saksilaiset keisarit.
Henrik I
Otto Suuri
Otto II. Otto III. Henrik II
Läänityslaitos ja sen leviäminen
Vilhelm Valloittaja
Gregorius VII

_Ristiretkien aika_.
Turkkilaiset ja byzantionilaiset
_Ristiretket Aasiaan_.
Ensimmäinen ristiretki
Toinen ristiretki
Kolmas ristiretki
_Ristiretket Europassa_.
Ristiretket Pohjolassa
Neljäs ristiretki
Ristiretki Espanjassa
Hohenstaufit
Fredrik I Barbarossa
Fredrik II
Ensimmäiset Plantagenetit Englannissa.
Henrik II ja Tuomas Becket
Rikard Leijonanmieli
Johan Maaton. Magna charta
Ritarilaitos
Vapaat kaupungit.
Italian
Saksan valtakunnan-kaupungit
Keskiajan tiede ja taide
_Keskiajan loppu_:
Habsburg-suvun nouseminen valtaan
Rudolf Habsburgilainen
Sweitsin valaliiton perustus
Wilhelm Tell ja valaliiton synnyn tarina
Sempachin taistelu
Satavuotinen sota.
Musta prinssi
Orleansin neitsyt
Suuren sodan päätös
Ludvig XI, Ranskan kuningas
Turkkilaisten hyökkäys Europpaan
Konstantinopolin valloitus
Keksinnöt
Löytömatkat
Portukalilaisten matkat

Amerikan löytö

Esipuhe.
Historiallisen lukukirjan tarve suomenkielisten koulujen oppilaille
lienee yleisesti tunnustettu. Tähän asti on yksinomaan ollut
käytettävänä Gruben Kertomuksia. Mutta vaikka ne suomalaisessa
puvussaan ovatkin hyvin ansiokkaat, täytyy kuitenkin myöntää, että ne
koululaisille ovat liian laveat, samoin kuin ne kokonaisuudessaan ovat
heille myöskin liian kalliit. Ainiaan tarkoittaen suomenkielisen
kirjallisuuden edistystä pyysi kustantaja allekirjoittanutta
valitsemaan jotakin teosta, joka soveltuisi suomennettuna nuorison
käytettäväksi lukukirjana historian oppikirjan ohella. Valinta oli
varsin helppo, kun monessa maamme ruotsinkielisessä opistossa _Otto
Sjögrenin_ teosta "Historisk läsebok för skolan och hemmet" jo kauan
on hyvällä menestyksellä käytetty ja se myöskin esitystapansa
sujuvaisuuden, hyvän valintansa ja jotenkin soveliaan kokonsa tähden
puolusti itseään. Tämä lukukirja onkin siis yleensä vain suomennos
mainitusta teoksesta. Ainoastaan huomaamattomuuden virheet sekä sitä
tätä muuta, joka ei näyttänyt aivan luotettavalta, on oiaistu, ja
muutamia kappaleita, joita katsottiin tarpeellisiksi, pantu lisäksi,
enimmäkseen Grubesta. Toivottavasti ei kirja näistä muutoksista ja
lisäyksistä ole ainakaan tullut huonommaksi. Sen ansioita on sekin,
että, vaikka sen laajuus on suurempi kuin ruotsalaisen, hinta kuitenkin
on asetettu melkoista huokeammaksi kuin sen. Suomennostyön on Aatto S.
tehnyt taitavalla kädellä. Hänen omansa on myöskin tässä käytetty
vanhain nimien kirjoitustapa, jonka pitäisi luonnollisuudellaan ja
selvyydellään voivan tyydyttää.
Elokuussa 1888.
Axel Bergholm.

JOHDATUS.
Useimpien kansain sadut ja uskonnolliset tarut mainitsevat Keski-Aasiaa
sen ihmiskunnan yhteiseksi kodiksi, jonka kehityksestä historia
puhuu. Kuitenkin on löydetty ihmisten olinmerkkejä monestakin eri
maanpaikasta, varsinkin Europasta, jo niin vanhoilta ajoilta, että
silloin vielä elivät ne muinaismaailman eläinlajit, jotka sitte ovat
sukupuuttoon kuolleet ennen historian alkua.
Sivistyneimmätkin kansat ovat kerran kaukaisessa muinaisuudessa olleet
_villiyden_ luonnontilassa, jolloin ihmiset saivat elatuksensa
ainoastaan metsästyksen ja kalastuksen tuotteista, jolloin he
käyttivät pukiminaan eläinten nahkoja ja asuivat vuortenrotkoissa
tai maaluolissa. Tässä taikka samanlaisessa tilassa elää vielä
tänäkin päivänä suuri osa ihmiskuntaa. Vähitellen oppivat ihmiset
muutamissa paikoissa kesyttämään kotieläimiä; silloin alkoi
_paimentolaiselämä_. Koira, lammas, härkä ja lehmä ovat hyvin
kaukaisessa muinaisuudessa tulleet kotokesyiksi; sittemmin on
hevonenkin tullut ihmisen kotieläimeksi. Paimentolaisheimot, joita
vieraalla nimityksellä sanotaan _nomaadeiksi_, kuljeksivat ilman
vakinaisia asumuksia laidunmaalta toiselle. Monessa maanpaikassa,
varsinkin Ylä-Aasiassa, ovat ihmiset ainiaan pysyneet siinä tilassa.
Sellaisissa seuduissa, joissa eri viljat kasvavat itsestään eli
villinä, neuvoi itse luonto ihmistä kokoomaan ja käyttämään hyväksensä
noita kylvämättömiä laihoja. Niinpä kertoo raamattu Kainin olleen
metsä- ja _peltomiehen_. Kun aljettiin tehdä kylvöjä, aidata
peltoja ja säilyttää laihoja, tuli _maanviljelys_ pian etevimmäksi
elinkeinoksi. Siitä seurasi myöskin, että ihmiset täst'edes alkoivat
asettua kiinteihin asumuksiin; samalla, aljettiin myöskin harjoittaa
monenlaista ammattia, ja säännöllinen yhteiskunta tuli perustetuksi ja
järjestetyksi.
Mikäli ihmisten kokemus laajeni ja elintapa muuttui, paranivat sekä
aineeltaan että muodoltaan myöskin kalut ja aseet, joita he käyttivät.
Kanget ja nuijat, tehdyt katkomalla puiden oksista, olivat varmaankin
ihmisten alkuperäisessä luonnontilassa, etevimpinä kaluina ja aseina.
Luusta tekevät vieläkin monet Sisä-Afrikan luonnonkansat nuoliensa
kärjet. Tietysti ruvettiin aikaisin käyttämään hiomatonta kiveä,

. Metallit olivat siellä jo siihen aikaan käytetyt ja maanviljelys hyvin vaurastunut. joka alkaa silloin. jolloin useimmat Europan ja Aasian asujamet vielä viettivät villin tai paimentolaisen elämää. kuin villi-ihminen rupesi hiomaan tai muuten valmistelemaan kiveä itselleen aseiksi ja kaluiksi. Kivestä teki hän kärjet metsästysnuolihinsa ja kalastusneuvoihinsa. josta paremmin voitiin tehdä aseita ja kaluja. jossa on eri merkki kutakin sanaa varten. jotka oli muodosteltu ainoastaan takomalla tulen avutta. johon luetaan _hindulaiset. johon luetaan _egyptiläiset. mikäli ihmiset rupesivat tutustumaan rautaan ja siitä tekemään aseita ja kovempia kaluja. Mutta vaikka Kiina ei olekaan ollut aivan ilman yhteyttä muun ihmiskunnan kanssa. Mongolilaisen rodun kansoista ovat _kiinalaiset_ ja _japanilaiset_ hyvin aikaisin kohonneet jonkinlaiseen sivistykseen.. Näyttää siltä.varsinkin piitä. assyrialaiset. hebrealaiset. Luonto on jakanut ihmiset rotuihin: kaukaasilaiseen. ja silloin saatiin jonkinlaista pronssia. _Kivikaudeksi_ on sanottu aikaa. babylonialaiset. Siinä on kielen erilaisuuden mukaan erotettu kaksi pääheimoa: _semiläis-hamilainen_. Kaukaisessa muinaisuudessa keksittiin siellä ruuti ja ruvettiin käyttämään omituista kirjoitusta. jota oli helpoin valmistella. kuin pronssista voitiin saada. mongolilaiseen. Metalleista tietysti ensin käytettiin notkeaa vaskea. Kaikki vanhan maailman varsinaiset sivistyskansat kuuluvat kaukaasilaiseen rotuun. keksittiin piankin tinan seoittaminen siihen. hän käytti kiviveistä ja kivikirvestä. Pohjois-Amerikan indiaaneilla oli erääsen aikaan vaskikirveitä. medialaiset_ ja _persialaiset_ sekä useimmat Europan kansat. kivinaskalin avulla teki hän valmiiksi nahkavaatteensa ja piiaseilla hän puhdisti ja valmisti nahat. Noin 2000 vuotta e. Mutta kun vaski on luonnollisessa tilassaan liian pehmeä. Raudan yleisempi käyttäminen tehokkaasti edisti ja helpotti itse sivistyksen kehitystä. oli Kiinassa jo jotenkin kehittynyt yhteiskunta-laitos. foinikialaiset_ y. jonka terä oli eläinten jäntäreillä sidottu puuvarteen.m. Alussa sitä epäilemättä käytettiin luonnollisessa tilassaan. kuin olisi rautaa ensinnä kaivettu Ylä-Aasian vuoristoista ja Kaukasosta. malaijilaiseen ynnä muihin. _Rautakausi_ alkoi. joilla kullakin on erimuotoinen ruumis ja erilainen ihonväri. Monella heimolla seurasi _pronssikausi_ lähinnä kivikautta. ja _arjalais-europpalaiseen_.Kr. on se kuitenkin sekä asemansa että teennäisten .

keskiajan ja uuden ajan historia. Vanhana aikana ilmestyi vierekkäin tai toinen toisensa jälkeen neljä eri sivistysmuotoa: _itämaisten_ ja _muinais-klassillisten_ kansojen. joka sen lopulla vasta perustettiin. mutta keskenään riidassa ja eripuraisuudessa. Siellä elettiin meidän sukukuntamme lapsuutta. jolla ei vielä ollut ymmärrystä ohjaajana. tulivat haaveellisuuden ja eriskummallisuuden ilmiöiksi. pappisvalta (_hierarkia_) ja rajaton kuninkuus (_despotia_) olivat siis itämaisen yhteiskunta-rakennuksen molemmat pääpylväät. Keskiajan historia esittää nämä sivistysmuodot yhteen sattuneina. antoi muodon ja suunnan koko sielunelämän toiminnalle. mielikuvitus. _germanilaisten_ kansain. miten ne ovat yhä enemmin pyrkineet sovintoon ja yhteyteen. vaipuivat ihmiset ehdottomasti ulkonaisten voimain itsevaltiuden alle. on kolme suurta pääosaa: vanhan ajan. Yleisesti vallitsevasta monivaimoisuudesta sai perhe-elämä omituisen muodon.erottimien tähden pysynyt hyvin erillään muista. joka paraastaan esittelee semiläisten ja arjalaisten kansain kehitystä. jotka alkoivat esiytyä. Samoin oli kauan Japanissakin. uuden ajan historia kuvaa. Siitä erillisyydestä on seurannut. Yleisessä historiassa. jotka ehtivät käydä sivistyskehityksensä läpi. ITÄMAISET KANSAT. usein olivat ne hallitsijan käskystä . Itsenäisyyden puutteessa kuin lapset. VANHA AIKA. Taiteen tuotteet. ja _kristinuskon_. ollen hillittömän mielikuvituksen lapsia. Itämaiden hedelmällisen luonnon helmassa alkoi oikeastaan inhimillisen sivistyksen kehityshistoria. että kehityksen edistyminen tuli aikaisin estetyksi.

jää siitä jäljelle lihavaa mutaa. Vanhimmat asujamet olivat osaksi mustat iholtaan. saa Abessinian vuoristoista monta sivujokea ja kokoutuu suureksi leveäksi kymiksi Nubian pengermaassa. kaikki kolme olleet hallitsijain asuntoina. Egyptiläiset. oli koptinkielen kaltaista. Keski. Kieli. Keski-Egyptissä _Memfis_ ja Ala-Egyptissä _Sais_. valkoiseen rotuun kuuluva heimo. josta kaupungit ja korkeimmat kukkulat pistävät ylös kuin saaret. kääntyi mielellään ihmeellisyyden ja salaperäisyyden alalle. Niilin vesi alkaa nousta kesäkuussa ja on tulvillaan yli maan heinäkuusta syyskuuhun asti. oli jo historiallisen ajan alussa hyvin vaurastunut. kukin eri aikanansa. Kun vesi jälleen aleten vetäytyy joen äyrästen väliin. Tyynenä ja rauhallisena juoksee se sitte etelästä pohjoista kohti läpi Egyptin. joka muodottomalla suuruudellaan todisti tottelevain tahtojen paljoutta ja ainejoukkonsa jäykkyydellä itsenäisen elämän puutetta. jota muinoin puhuttiin. . jossa se syöksyy alas monesta äkkijyrkästä koskesta. lähellä suutansa jakautuu joki moneen haaraan ja muodostaa matalan deltan eli suistomaan. joka ei vieläkään ole kokonaan hävinnyt. Tutkimus. joka on kummallakin puolella ikäänkuin tämän mahtavan kymin vehreänä kehyksenä. joka vähitellen levitti omaa sivistystänsä etelään päin pitkin Niilin rantoja. maanviljelys. Ylä-Egyptissä oli kaupunki _Tebe_. Egyptissä oli kolme pääosaa: Ylä-. Niinpä tuli Egypti aikaisin varsin viljavaksi maaksi. työskennellen mielikuvitus-voiman palveluksessa.ja Ala-Egypti. Niili tulee Sisä-Afrikan järvistä. Siihen aikaan on maa järvenä. Niilin kostuttamana on Egypti siitä joesta saanut omituisen luonteensa. varsinkin vehnän viljelys. Asujamet olivat sekautuneet eri roduista. Heidät kukisti aikaisin eräs Aasiasta tullut. Kanavilla ja keinotekoisilla suluilla leviteltiin jo vanhimpina aikoina tulvavettä ja sen siunausta etäisimpiinkin paikkoihin.tehtyä orjantyötä. joka sangen suuresti edistää maan hedelmällisyyttä.

mutta hänen veljensä _Set_ eli _Tyfon_.Kr. ajaen edellään tulta purskuvia hevosia. Sitte oli jonkun aikaa sisällisiä levottomuuksia ja viimein ulkomaista herruutta.Kr. matta monessa kohdassa myöskin edullinen. Niinpä kannettiin kiitollisuusuhria Niilille ja hedelmälliselle maalle. kulkee hän läpi maan. palaa takaisin. He viimein vaivuttivat kansan taikuuteen ja sokeaan vääräuskoisuuteen. Mutta hurja vallattomuus kukistui alun-pitäin uskonnon kautta.). auringolle ja yön kirkkaille tähdille. niin kertoo jumalaistaru. hänen paluupäiväänsä vietettiin joka vuosi Egyptissä suurena juhlana. Sitte hallitsee Set. Voitollisena. jumalat näet olivat luonnon ja yksityisten luonnon-esineiden vertauskuvia (symbooleja). hyökkäsi viimein hänen päällensä ja karkoitti hänet. joka on paennut. Hallitsevaa heimoa itseään johti mahtava ja elämän kaikkiin suhteihin syvälle vaikuttava papisto. joka muiden asujanten rinnalla oli salaperäisenä. yliaistillisen maailman ajatus heräsi ja totuttiin tottelemaan siveellisesti järjestäviä voimia. [Kuva: Egyptiläisen temppelin sisus. oli Egypti järjestettynä kuningaskuntana. Jo vuonna 4000 e. Egyptin jumalanpalvelus.] _Osiris_ on käsitetty Niilin ja hänen puolisonsa _Isis_ Egyptinmaan vertauskuvaksi. joka oli mätäkuun polttavan kuumuuden hallitsija. Täten kehittynyt uskonto oli hyvin kirjava luonnonpalvelus. korkeamman. yhteensä toista tuhatta vuotta. pelosta kumarruttiin myöskin luonnon hävittävien voimain eteen. jolloin . hallitsi Osiris kauan puolisonsa kera maata. 72 gasellia vaunujensa edessä. erotettuna säätynä. Vankeudessa kovasti kohdeltu Isis valittaa janoa. Osiris. jonka hallitsija asui Memfiissä. Ftah_ ja _Amun_. Etevimpiä jumaloita olivat _Osiris. Pappien herruus oli rasittava. Siellä hallitsi toinen toisensa jälkeen kymmenen kotimaista hallitussukua.Memfiin valtakunta (4000-2100 e.

Apista elätettiin sitte temppelissä ja hänen kuoltuaan pidettiin surujuhlia. Osiriin tarun ovat kertoneet kreikkalaiset kirjailijat. Kuitenkin lienee se yksityiskohdissaankin alkuansa tarkoittanut Niiliä ja Egyptinmaata. Aurinkoa ajateltiin hänen laivaksensa. _Amun-Ra_. kotkan kuva seljässä ja kuoriainen kielessä. Kaksitoista kiertotähteä oli hänellä palvelijoina. Tällä välin on heidän molempain poikansa _Horus_ kasvanut. mitenkä hän tarkoilla aseillaan kaatoi jättiläiskäärmeen _Apapin_. Koska aurinko kulkee oinaan tähdistön läpi. että kavalasti taivuttaa hänet astumaan arkkuun ja sitte paiskaa kannen kiinni hänen päällensä.sulut avattiin esiin vyöryville vesijoukoille. kuvattiin Amun-Ralla olevan oinaan pää. löytää sen ja vie takaisin Egyptiin. joka jälleen virkoaa henkiin. _Ftahia_. Hänen vertauskuvanansa oli kovakuoriainen. Etelä-Egyptistä. voitollisesti kukistaa hän Tyfonin ja kostaa isänsä puolesta. Määrättyjen vuosien kuluttua tuotiin näet Apis esiin mustan härjän muodossa. mutta Osiris. liitossa Aitiopian kuninkaan kanssa. Surren etsii Isis puolisonsa ruumista. oli Ylä-Egyptissä jumalanpalveluksen pääesineenä. Hän perii maanpäällisen jumalais-valtakunnan. vangitsee Osiriin siten. jota siis pidettiin pyhänä ja usein kuvattiin vierittämässä muniansa lannassa. pimeyden jumalan. heidän vihollisensa Set on silloin yön pimeys ja hänen puolisonsa _Neftys_ auringonlasku. lauloivat pyhiä lauluja. joka "vierittelee munaansa (aurinkoa) taivaalla". ja tähtisikeröt (konstellatsionit) kuuluivat hänen taruunsa. ja yli koko maan vietettiin ilojuhlia. tulen jumalaa. Kalliita mattoja oli levitetty tielle. jolla hän purjehti taivaan valtamerta. papit. vietiin se suuren pappijoukon ympäröimänä suurilla juhlallisuuksilla Memfiisen Apis-temppeliin. . Jumalan ruumis hakataan kappaleiksi ja viedään kauas pois. jota myöten härkä astui komeilla peitteillä verhottuna. palveltiin Memfiissä valon isänä. Härkä oli _Apis_ nimellä hänelle pyhitetty. jossa sitä ensin näytettiin. Isis aamunkoitto ja Horus puolipäivän aurinko. jotka sitä saattoivat. Jumalaistaru kertoo. ja tästä kehittyivät omituiset uskonnolliset menot. Toisen selityksen mukaan on Osiris nouseva aurinko. Mutta Set. auringon jumala. jotka ehkä ovat sen huonosti käsittäneet ja väärin kirjoittaneet. jolla oli valkoinen nelikulma otsassa. perustaa eri valtakunnan maan alle ja hallitsee siellä vainajain sieluja.

Niilin krokodiileja pidettiin muutamissa paikoissa pyhinä._Aurinkovuoteen_ perustuvan ajanluvun vertauskuvana oli _Foinix-lintu_. josta täydellisempi tai vajavampi ote tavallisesti pantiin haudatun ruumiin viereen. joka kuvasi kautta katoavien vuosisatain yhä jatkuvaa aikaa.ja eläinmuotojen yhdistys osoittaa egyptiläisten uskonnon ja maailmankäsityksen laatua. joka syö krokodiilin munia. Se oppi oli kerrottuna "Kuolemankirjassa". ajelivat talon asukkaat päänsä. Egyptiläisillä vasta esiytyy ensi kertaa jonkinlainen käsitys sielun kuolemattomuudesta ja kostosta kuoleman jälkeen. Tämän ihmeolennon merkitys oli salaperäinen. kahdelleviidettä jumalalle. joka näyttäytyy silloin. Sielun luultiin kuolinhetkenä eroavan ruumiistaan ja joutuvan "kuoleman valtakuntaan" (manalaan). On huomautettu. Niinpä he ottivat eläinmuodot avuksi myöskin jumaliansa kuvatessaan. Pyhä oli ibis-lintu. ennenkuin hän voi välttää manalan rangaistukset. joiden kuluttua hän itse teki rovionsa ja siinä poltti itsensä. makaavan leijonan kuva. yöllä maan alla. Viimein sielu jälleen yhdistettiin . Isis lehmän ja Amun oinaan pään. Jos hänet vapautettiin. ja Memfiissä oli niillä komea temppeli. joista sielu piti tunnustettaman vapaaksi. sai hän yhdessä auringonjumalan ja hänen seurueensa kanssa purjehtia aurinkoveneessä päivällä pitkin taivasta. ja jota sentähden tervehdittiin palaavan Osiriin sanansaattajana. kun koira kuoli. yhtä kaunis kuin entinenkin. jolla oli ihmisen tai välistä oinaan pää. mutta samalla kannettiin myöskin kiitollisuusuhria ikneumonille. 500 vuotta. jossa sen täytyi suorittaa monta eri työtä: taistella käärmeitä ja krokodiileja vastaan sekä viimein seisoa tekemässä elämästään tiliä manalan ankaralle tuomarille Osiriille ynnä hänen apulaisilleen. kertoo tarina. Kukin näistä apulaisista tutki erilaatuisia syntejä. niinkuin rakasta sukulaista surressa. Pyhiä olivat myöskin kissat ja koirat. Eläinmaailman katsottiin olevan yhteydessä jumaluuden kanssa ja esittävän vertauskuvia siitä. siispä luettiin kaksiviidettä kuolemansyntiä. Egyptin uskonnon etevimpiä vertauskuvia oli _sfinksi_. kuin Niilin vesi on korkeimmillaan. Hän eli. Osiris sai härjän. tulipaloissa egyptiläiset ennemmin huolehtivat kissojen pelastamista kuin tulen sammutusta. että tuo omituinen ihmis. mutta rovion liekeistä nousi uusi nuorentunut Foinix.

ruumiisensa, joka siten heräsi puhtaampaan ja parempaan elämään. Tämän
uskonsa mukaan egyptiläiset pitivät erityistä huolta vainajain
ruumeista, jotka hyvin huolellisesti palsamoitiin ja sitte säilytettiin
lujissa hautakammioissa.
Kun joku kuoli, annettiin ruumis heti palsamoitavaksi. Talon erilaisen
varallisuuden mukaan valmisteltiin ruumista kolmella eri tavalla.
Kallein tapa oli sellainen, että otettiin pois aivot ja sisukset,
täytettiin vatsa kalleilla yrteillä ja maustimilla ja ruumis pantiin
natroniin eli lipeäsuolaan seitsemäksikymmeneksi päiväksi. Toiset tavat
olivat yksinkertaisemmat ja helpommat. Papillinen tuomioistuin saattoi
kieltää hautauksen, jos vainaja oli viettänyt häpeällistä elämää;
kuninkaatkin pelkäsivät sitä rangaistusta.
Kun papit olivat laajaoppisia miehiä, kohteli kansa heitä
taika-uskoisella kunnioituksella. Niinkuin heillä oli suuri
vaikutusvalta hallitukseen, niin myöskin yksityishenkilöt olivat
kaikissa asioissaan heidän holhouksensa alaiset. Papit olivat
tuomareina kaikissa riidoissa, lääkitsivät kulkutauteja, sekä
unenselittäjinä ja ihmeentekijöinä ympäröitsivät itsensä
yliluonnollisella loistolla. He sääsivät koko joukon sääntöjä
elintavasta, ruokajärjestyksestä ja puhtaudesta, joten egyptiläisten
kotielämä oli täpö täynnä uskonnollisia, pappein valvonnan alaisia
toimituksia.
Memfis, Pyramiidit. Katakombit.
_Memfis_, Egyptin vanha pääkaupunki, oli nykyisen Kairon
paikoilla, jossa Niili alkaa jakautua seitsemään suuhaaraansa. Se oli
melkoisen suuri, ja koko joukko muhkeita rakennuksia oli siinä. Kaikkia
muita korkeammalle yleni Ftahin suunnattoman suuri temppeli, jonka
rakentamisessa monikin Egyptin kuningas oli ollut osallisena. Eräs
heistä pystytti siihen oman ja puolisonsa kuvapatsaan, jotka kumpikin
ovat 18 metriä korkeat ja hakatut yhdestä ainoasta kallionkappaleesta.
Lähellä oli Apis-härjän temppeli, jonka Psamatik rakennutti hyvin
komeaksi; siihen saatettiin pyhä härkä juhlakulussa. Kaupungin
länsi- ja pohjoispuolella oli kaivettuja järviä, niistä erittäin
merkillinen Moiris, johon laskettiin Niilin liika tulvavesi. Keskellä
järveä, jossa syvyys oli noin 90 metriä, kohosi veden pinnasta kaksi

korkeaa pyramiidia, ja kumpaisenkin päällä istui suunnattoman suuri
kivikuva valtaistuimella. Kuusi kuukautta juoksi Niilin tulvavesi
järveen, jossa veden syvyyden mittoina pyramiidit seisoivat, ja kuusi
kuukautta juoksi se taas takaisin Niiliin.
Moiris-järven rannalla oli ihmeellisesti rakennettu hallituspalatsi,
jota on sanottu _labyrintiksi_. Siinä oli kaksitoista pihaa
rakennuksilla ympäröitynä yhteisen muurin sisällä sekä 3,000 huonetta,
joista puolet maan päällä. Herodotos, joka itse on kävellyt noissa
maanpäällisissä huoneissa, kertoo niistä: "Ne ovat yliluonnollista
työtä, sillä tiet saleista ja sokkelokäytävät pihojen läpi ovat
varsin moninaiset ja ihmeelliset, kun astuu pihoista huoneihin,
esikartanoihin, uusiin saleihin ja uusiin pihoihin. Katot ovat kivestä
samoin kuin seinätkin, ja seinät täynnä hakattuja kuvia. Joka pihassa
on valkokivinen pylväskäytävä, joka osa hyvin tarkkaan toiseensa
liitettynä; ja nurkassa, johon labyrintti loppuu, seisoo pyramiidi,
neljäkymmentä käsivarren pituutta korkea, ja sen päällä suuria
kivikuvia. Sisälle on tehty tie, joka vie maan alle." Maanalaiset
huoneet olivat enimmäkseen niiden kuningasten hautakammioita, jotka
olivat pyramiidin rakentaneet, sekä pyhäin krokodiilien. Labyrintistä
on nyt enää jäljellä ainoastaan mitättömiä jäännöksiä.
Memfiin ympärillä olivat avaralla, autiolla tasangolla mahtavat
pyramiidit, 40 luvultaan, hajallansa 8 peninkulman alalla. Kaukaisessa
muinaisuudessa, varsinkin 4:nen hallitsijasuvun aikana, on ne
rakennettu hautakammioiksi kuninkaille. _Kufu_ (Keops-),
_Shafra_- (Kefren-) ja _Menhera_- (Mykerinos-) kuningasten
mukaan on kolme suurinta pyramiidia nimitetty. Pyramiideja
rakennuttavain kuningasten nimet ovat säilyneet vihattuina kansan
muistossa, he kun rasittivat kansaa kovalla orjantyöllä. Suurinta eli
Kufun pyramiidia on ollut koko 30 vuotta rakentamassa 100,000 ihmistä,
jotka joka kolmas kuukausi vaihdettiin. "Näinä vuosina", sanoo vanha
kreikkalainen historioitsija Herodotos, "vallitsi kaikenlainen kurjuus
Egyptissä ja temppelit pidettiin suljettuina."
Aavikon reunassa seisovat nämä ikimuinoisen, mutta kuolleen
sivistyksen muistomerkit ikäänkuin merkitsemässä maanpaikkaa, jossa
yleishistoriallinen elämä ensin alkoi. Hämmästyttävä on niiden suuruus.
Suurin niistä, Kufun pyramiidi, on 142 metriä (480 jalkaa) korkea
eli siis korkeampi Europan korkeimpiakin kirkontorneja, ja sen

kiviröykkiöstä voitaisiin rakentaa kuusi tai seitsemän jalkaa korkea
muuri ympäri koko Suomenmaan. Kapeat, viettävät käytävät, joiden suu
oli koko rakennusta verhoavan graniittikerroksen peitossa, johtavat
nelikulmaiseen hautakammioon, jossa kuninkaan palsamoitua ruumista
säilytettiin. Monenlaisilla, osaksi hyvinkin nerokkailla laitoksilla on
kammion katto suojeltu suunnattoman kivijoukon painolta. Hautakammio
tehtiin ensin; sen päälle rakennettiin pengermäinen kerros, joka
ylhäällä päättyi huippuun. Mitä kauemmin kuningas eli, sitä useampia
kivikerroksia ladottiin toisten kerrosten päälle. Viimein täytettiin
pengermät ylhäältä alaspäin, joten alkuansa rapunkaltainen rakennus
muuttui valmiiksi pyramiidiksi. Kun silloin ei ollut nykyajan
nostokoneita, on kivet täytynyt paraastaan käsivoimalla hinata
viettävää pintaa myöten ylös paikoillensa, mihin mikin oli sovitettava.
Eipä siis ihme, että pyramiideja rakennuttavain kuningasten nimet
tulivat vihatuiksi.
Yhden pyramiidin edessä noista kolmesta suurimmasta seisoo
jättiläis-sfinksi, 25 metriä (84 jalkaa) korkea, 33 metriä (110
jalkaa) pitkä, joka kokonaisena hakattiin irti kalliosta. Ennen muinoin
oli tällä kivikuvalla etukäpälien välissä pikku temppeli. Nykyään on
temppeli poissa ja itse sfinksistä näkyy ainoastaan suunnaton pää
hiekasta. Yhteydessä pyramiidien kanssa on pitkät jonot yksityisiä
hautakammioita, n.s. _katakombit_, joiden silmänkantamattomien
yksitoikkoisten rivien keskeltä itse pyramiidit kohoavat, niinkuin
faraot ylenivät sorrettua kansaa korkeammalle. Ensin tullaan pitkään
saliin, jonka seinissä vainajain nimet ja kuvat ovat piirrettyinä.
Niiden takana on kammareja, seinät täynnä elävästi maalattuja, vielä
täydessä komeudessaan loistavia kuvia muinaisten egyptiläisten
kotielämästä. Osa hautoja oli hakattuna vuoren sivuun. Erittäin
merkilliset ovat Beni-Hassanin kylän kalliohaudat, rivi luolia, joiden
edessä on pitkä pylvässali. Niissä säilytettiin palsamoidut ruumiit
(_mumiat_), suljettuina puukoteloihin, jotka asetettiin seisomaan
seinää vasten. Rypistyneinä ja kuivaneina seisovat nämä mumiat osaksi
vielä tänäkin päivänä hautakammioissaan.
Yhteiskunnallinen elämä ja tavat.
Koko hallituksessa oli papillinen luonne. Kuningas, _farao_, oli
todella ylimmäinen pappi, paavikuningas, jossa jumaluuden koko elämän

ajateltiin asuvan. Sinä silmänräpäyksenä, jolloin hän nousi
valtaistuimelle, kohosi hän kansan silmissä jumalaksi, ja hänen koko
elinaikansa osoitettiin hänelle kaikkea jumalalle tulevaa kunnioitusta.
Tämä maan päällä alkanut jumaluus jatkui, kuten uskottiin, kuoleman
jälkeen yhä edelleen. Kaikkia faraovainajia katsottiin jonkinlaisiksi
jumaluusolennoiksi, joiden puoleen hallitseva kuningas saattoi kääntyä
rukouksissaan.
Egyptin hallintoa hoiti monilukuinen ja hyvin järjestetty
virkamiessääty, joka suosi laveaa kirjoittelua ja säännöllisimmästi
teki kaikki tilinsä. Käsikirjoitusten joukossa, jotka ovat säilyneet
meidän aikoihimme, on suuret kasat virkakertomuksia sekä luettelojen ja
laskujen palasia. Koko maa oli jaettu moneen hallintopiiriin, joissa
kussakin oli joku temppeli pääpaikkana. Koska lyötyä metallirahaa ei
vielä käytetty, suoritettiin kaikki verot tavaroissa; kanavista tuotiin
kalakymmenyksiä, viljelymaista maantuotteita ja rantaseuduista karjaa.
Lainkäyttöä hoitivat tuomioistuimet, joiden jäsenet kuuluivat
pappissäätyyn. Asiain käsittely ja ajo oli tehtävä kirjallisesti eikä
suullisesti, ett'ei mitään olisi olemassa, joka ehkä voisi liikuttaa
tuomaria.
Asujamet olivat jaetut luokkiin, joita on sanottu _kasteiksi_,
vaikka ne eivät olleet niin jyrkästi erotetut kuin esim. Indiassa.
Etevimmät kastit olivat pappien ja sotilasten; muuten olivat
maanviljelijät, käsityöläiset, kauppiaat ja paimenet eri luokkina.
Papeilla, valtakunnan ylhäisimmillä miehillä, oli paras osa koko maan
tiluksista, jotka vuokrattiin heidän hyväkseen ja pidettiin vapaina
kaikesta veronmaksusta. Sotilailla oli myöskin suuria etuoikeuksia.
Maanviljelijät olivat oikeastaan vain kruunun tai ylhäisempäin luokkien
vuokramiehiä ja velvolliset verona maksamaan viidennen osan maansa
tuloista. Suuri osa asujamista oli orjia, niiden joukossa paljo
neekerejäkin.
[Kuva: Egyptiläisiä sotilaita.]
Elintapa kehittyi varsin hienostuneeksi. Moni elinkeino oli hyvin
vaurastunut. Niinpä suuri joukko ihmisiä kutoi kankaita villasta,
pummulista ja liinasta, usein erittäin hienojakin, sekä painoivat
niihin kauneita värikuvia. Metallin valmistustaito sekä talouskalujen
teko posliinista ja lasista oli edistynyt sangen eteväksi. Egyptin

taideteollisuuden tuotteita kuljeteltiin kaukaisimpiinkin maihin.
Alussa harjoitettiin vaihtokauppaa, sittemmin käytettiin arvon
mittareina metalleja, varsinkin kultasormuksia, joita annettiin painon
mukaan. Pukimina oli liinainen vaatekappale, jonka helmassa välistä oli
rimpsuja, sekä sen päälle heitetty valkoinen villaviitta, jota ei
kuitenkaan saatu koskaan käyttää temppelissä. Ylhäisten kartanot olivat
monta huonekertaa korkeat; niistä ulkoni parvekkeita, ja niiden
ympärillä oli suoria puistokujia ja säännöllisiä kukkapenkkejä.
Ylensyömiseen ja juopumiseen olivat egyptiläiset halukkaat, ja
kaikenlaiset paheet pääsivät heidän seassaan aikaisin vallalle. Tapain
turmeluksen lisäksi tuli pitkälliset sisälliset riidat, jotka
valmistelivat Memfiin valtakunnan hajoamista. Uusi valtakunta syntyi
tähän aikaan Etelä-Egyptissä. Noin vuonna 2000 tuli maahan syrialaisia
ja arabialaisia paimentolaisheimoja, jotka tulella ja miekalla
hävittivät ennen niin kukoistavan valtakunnan. Heidän kuninkaansa,
joita sanottiin _hyksoiksi_, s.o. paimenkuninkaiksi, hallitsivat
Ala-Egyptiä 600 vuotta.

Teben valtakunta (1500-670). Saisin valtakunta (670-523).
Jo ennen hyksojen tuloa oli kaksi kotimaista hallitsijasukua asunut
"sataporttisessa" Tebessä Ylä-Egyptissä. Tebenkin kuninkaat olivat
jonkun aikaa hyksojen alammaisina. Mutta urhollinen _Ahmes_ teki
kapinan, menestyen niin hyvin, että valloittajat karkoitettiin (1500)
ja ajettiin Aasiaan.
Hyksojen karkoitus oli urhotyö, joka uudisti kansakunnan ja virkisti
isänmaallisen mielen. Lähinnä seuraavat kotimaiset hallitsijasuvut,
asuen Tebessä, ympäröivät itseään ennen näkymättömällä loistolla ja
korottivat valtakunnan varallisuutensa kukkulalle. Tämä kukoistusaika
kesti seitsemättä sataa vuotta. Kuninkaat, joista kuuluisimmat olivat
_Totmes III, Setos I, Ramses II_ ja _Ramses III_, kävivät
onnellisia valloitussotia, mutta ovat varsinkin tehneet muistonsa
kuolemattomaksi suurenmoisten, muhkeain kartanoiden rakennuttamisella.
Kun Teben valtakuntakin hajosi, perusti _Psamatik_ (noin 670)
Ala-Egyptiin uuden valtakunnan, jonka pääkaupungiksi tuli Sais.

Ramses II. Pentaur.
_Ramses II:sen_ aikana (1180-1114), jota kreikkalaiset
historioitsijat mainitsevat _Sesostris_ nimellä, oli
egyptiläisellä Teben valtakunnalla loistavin aikakautensa. Hän oli
mahtava sotajoukkojen johtaja, joka _Kadeshin_ luona Syriassa
voitti Libanonin luona asuvan urhollisen "ketalaiskansan" ja siten
vähäksi aikaa pakotti alammaisuuteensa Syrian. Etelässä ja lännessä
levitti hän Egyptin herruutta kauas Sisä-Afrikkaan.
Urhotyöt herättivät eloon runouden. Ilmestyi runoilijajoukko, jota on
yhteisellä nimellä sanottu _Pentauriksi_ ja joka on sepinnyt
ensimmäiset historiallisesti tunnetut runokappaleet. Niissä ylisteltiin
Ramsesta ja hänen urhotöitänsä. Kuuluisimmaksi tuli Pentaurin laulu
Kadeshin taistelusta. Ramseen esiytymisestä siinä taistelussa
lauletaan:
Kuningas silloin kohos' urhomielin,
Aseihin tarttui, rautapuku yllä,
Niin näöltään kuin Baal on otellessaan...
Leiskahti ylös kuningas ja syöksyi
Katalain ketalaisten hyökyriviin;
Hän yksin ol' eik' kenkään hänen kanssaan.
Runoilija sitte kertoo, miten kuningas rukoili avukseen Amun-Ra'ta,
lausuen muun muassa:
On valtava ja suur' Egyptin herra,
Kuitenkin hän on kaikkivaltas suhteen
Kuin halpa matkalainen erämaassa.
Mit' on nää semiläiset sua vastaan?
Mä runsaat uhrit olen tuonut sullen,
Vangeilla täyttänyt sun pyhän majas.
Rakensin sulle temppelin myös uljaan,
Miljoonat vuodet kestäen se seisoo.
Lavensin valtakuntaas maailmalla,
Mä sulle portit pilviin yltäväiset
Ja niiden eteen lipputangot nostin.
Abusta hankin sulle obeliskit.
Ikuiset kivet pyhitin mä sulle.

Sinulle laivan' tuovat merten takaa
Kaikkien kansakuntain aartehia.
Sun ajatustes neuvo ohjaa työni,
Ja Amun käskyjä mä noudattelen.
Mä huudan sua: harras rukouksen'
Maailman ääriin saakka kaikukohon.
Viimein kerrotaan, miten kuningas voitti viholliset:
Hän heidät löi, kuin Baal lyö taistellessaan.
Pirstoiksi sortui vihollisten vaunut
Tuhansin määrin. Kalpen' ajomiehet,
Ei yks'kään käsi nouse taisteluhun,
Kauhistus heidän jäsenensä halvas'.
Ramses myöskin teki muistonsa pysyväiseksi suurilla rakennuksilla,
joihin töihin hän käytti paljoja sotavankejansa, ett'ei varsinaisten
egyptiläisten tarvinnut rasitusta kärsiä. Merkillisimmät niistä olivat
molemmat "valtakunnan temppelit" Teben luona sekä kuninkaallinen
palatsi "Ramesseum", jonka esipihassa kuninkaan suuri kuvapatsas
seisoi.
Valtakunnan temppelit.
Niilin länsirannalla siinä kohdassa, jossa joki laajenee 386 metriä
(1,300 jalkaa) leveäksi, oli "sataporttinen" Tebe. Vastapäätä
itärannalla, jossa nyt pienet kylät _Karnak_ ja _Luksor_
ovat, kohoaa vieläkin mahtavia jäännöksiä molemmista valtakunnan
temppeleistä, joiden välillä oli käytävä ja sen kummallakin puolella
rivissä suuria sfinksejä. Toisen, nykyään jo ihan hävinneen
temppelirakennuksen edessä on vielä kaksi korkeata, kivestä hakattua
kuninkaankuvaa, joista toisen, _Memnonin patsaan_, sanottiin ennen
muinoin auringon noustessa, omituisella tavalla helisseen.
Avaralla neliskulmaisella tiilipengermällä, joka kohoaa joen rannasta,
seisoo egyptiläinen temppeli mahtavain ulkomuurien ympäröimänä, jotka
kätkevät pyhän rakennuksen sisustan maailman katseilta ja siten tekevät
sen luonteeltaan salaperäiseksi ja juhlallisen vakavaksi. Ahdas
porttiaukko, joka on ainoana silmiin pistävänä erimuotoisuutena muurin

muuten yksitoikkoisessa pinnassa, näyttää pikemmin pois käskevän kuin
sisälle kehoittavan ohitse astujaa. Vaan kun siitä käydään sisälle,
astutaan kaksinkertaisen sfinksi- ja oinasrivin -- jäykkäin
ihmeellisten kivikuvain -- välitse temppelirakennuksen pääovelle. Sen
edessä istui usein suuria, kivestä hakattuja jumalain tai kuningasten
kuvia ikäänkuin vartioimassa pyhää paikkaa. Ei mitään ikkunoita ole
särkemässä seinien kokonaispintaa, jotka ovat peitetyt ikäänkuin
jättiläistapetilla. Se on salaperäistä, kirjavaa kuvakirjoitusta, joka
esittää piirteitä jumalain ja hallitsijain elämästä. Portti oli kahden
tornimaisen _pyloonin_ välillä, jotka samoin kuin muurikin
kapenivat ylöspäin ja kohosivat ylemmäksi muuta rakennusta. Pyloonien
etusivuun oli tehty syvennykset suurten mastopuiden panoa varten,
joiden huippuihin juhlapäiviksi kiinnitettiin häilyviä lippuja. Välistä
oli esipihassa myöskin _obeliskeja_, suuria pylväitä, jotka olivat
hakatut yhdestä kivestä ja täynnä kuvia ja piirustuksia. Temppeliin
astuttua tullaan ensin saliin, jonka kolmea sivua ympäröivät kivitetyt
käytävät aivan lähellä muureja. Toisen pylooni-portin läpi päästään
sitte varsinaiseen temppelisaliin, jonka mahtava kivikatto lepää riviin
asetettujen pylvästen päällä. Viimein alkaa temppelin sisäosa, joukko
suurempia tai pienempiä saleja ja huoneita, joiden sisimpänä keskuksena
oli "kaikkein pyhin", s.o. matala ja synkkä komero, jossa jumalan kuva
vallitsi taikka ehkä myöskin joku pyhä eläin liikkui salaperäisessä
hämärässä. Kaikissa huoneissa ovat seinät, katto ja pylväät
niinkuin ulkomuuritkin täynnä kuvia, joiden kirjava väriloisto ja
vertauksellinen merkitys enentävät mahtavaa vaikutusta. Jumalain ja
kuningasten kuvapatsaat katselevat horjumattomalla levollisuudella
temppelissä kävijöitä, samalla kuin historiallisten tapausten tai
kotitoimien maalatut kuvat heille esittävät vaihtelevaa ulkoelämää.
[Kuva: Egyptiläisen temppelin ulkopuoli.]
Egyptiläisten kuvakirjoitus ja kirjallisuus.
Egyptiläisillä oli omituinen kirjoitustapa, _hieroglyfit_,
oikeastaan sama kuin "pyhät päällekirjoitukset", niin nimitetyt
sentähden, että niitä paraastaan piirrettiin temppelien seiniin. Ne
olivat kuvia, jotka usein merkitsivät kuvatun esineen alkukirjainta,
mutta joskus myöskin koko esinettä, jota tahdottiin mainita,
taikka oli niissä käsitteet esitettyinä vertauskuvallisilla merkeillä.

mutta tämän vuosisadan alulla onnistui ranskalaisen _Champollionin_ ratkaista tämä arvoitus. Tuntuu ikäänkuin ruumiin hajua Egyptin koko historiasta. pappien tekemä ja heidän yksinomaisuutensa. sisäkalvoista. pylväihin tai obeliskeihin. että henki on kuolematon ja että sen työt elävät katoavaisuutta kauemmin. niin että nyt osataan lukea hieroglyfi-aakkosia yhtä hyvin kuin omia kirjaimiammekin. . oli rikas erilaisista teoksista. kaunopuheisuuden tuotteita.Paitsi näitä varsinaisia hieroglyfejä.ja tähtitieteen alalla. oli egyptiläisillä hyvin arvokas sija. on ihmiskunnan kehitystyöhön pannut melkoisen osansa. Äärettömän yksitoikkoisesti rakennettiin temppelejä ja vietettiin juhlia kankean muuttumattomuuden jumalille. Kirjoitusaineena käyttivät egyptiläiset _papyrusta_. on suuri joukko säilynyt meidän aikoihimme. ainoastaan toiselle puolelle kirjoitettuna. joka kumartui maahan eläinmuotojen edessä. Kauan oli uuden ajan oppineiden mahdoton lukea tätä kirjoitusta. Egyptin kirjallisuus. Kreikkalaiset olivat tässä egyptiläisten oppilaita. muinaisajan kirjoja. josta _paperi_-sana on johtunut. jopa romaanejakin oli heillä myöskin. Historialla. Sitä tehtiin erään senaikaisen ruokokasvin. että henkimaailma hallitsee aistimaailmaa. Tämä kansa. josta sivistyksen historia alkaa. papyruksen. kiinnitettiin toisiinsa ja kierrettiin puukapulan ympärille melkein samoin kuin meillä seinäkarttaa ja rullakartiineja. miten vähä oli tilaisuutta jalon ihmisyyden siellä toimia. Ajatus. Sellaisia papyrus-kääröjä. Mutta vapauden ja edistyksen elinvoimat eivät suinkaan ole virtailleet ulos tästä maasta. sekä runopukuisella että aikakirjoiksi (kronikoiksi) ja hallitsijain luetteloiksi muodostetulla. oli myöskin olemassa niistä johdettu lyhennetty aapisto. Mittaus. Orjuutettu kansa rakensi vuosisadan toisensa jälkeen hautoja kuninkailleen ja itselleen. Monta sellaista papyrus-arkkia. se ajatus on täällä juurtunut kaikiksi ajoiksi. tehtiin jo kaukaisessa muinaisuudessa tärkeitä keksintöjä. Vanha Egypti. joita piirrettiin temppelien seiniin. osoitti myöskin eläimellisten kiihkojen valtaanpääsemisellä ja siveellisen elämän mätänemisellä. jota käytettiin kirjoissa ja muissa kirjoituksissa. jotka olivat pappien mielityötä. Runoelmia.

Tähän Kaksoisjoen maahan oli vanhimpina aikoina asettunut eräs turanilainen kansa. Täälläkin alkoi kansa aikaisin johtaa tulvavettä ja tasoitella sen vaikutusta suurenmoisilla suluilla. Tigriin keskipalkoille. joita Kaksoisjoen maassa muun puutteessa käytettiin paperin sijasta. merkillisen _nuolenpääkirjoituksen_. tekevät suuren kosteikon äärettömäin aavikkojen keskelle. menestyvät erinomaisen hyvin. Jokien välistä maata sanotaan Mesopotamiaksi. joista oli melkein mahdoton enää havaita . jotka ennen mereen laskemistansa juoksevat yhteen. Eufrat ja Tigris. Jo turanilaiset olivat kehittäneet oman kirjoituksen. Sieltä eräs osa siirtyi pohjoiseen päin. vaan ruohoisella tasangolla paimentolaiset ovat perin ammoisista ajoista asti liikkuneet karjalaumoinensa. Kaldealaisilla kehittyi melkoinen sivistys. Toisella puolen Tigristä kohoaa Assyria penkereittäin. ei suinkaan ollut helppo asia. Turanilaisten ja kushilaisten yhteen sulamisesta syntyi kaldealainen kansa. että kuvien sijaan syntyi vain suoraviivaisia kuvioita. mutta niin ylen hedelmällinen.Assyrialaiset ja babylonialaiset. Tämä kirjoitus "oli alkuaan. jolla puuttomalla. hedelmöittävästi. jotka saavat alkunsa lumijoukkojen sulamisesta Armenian vuoristossa. jonka historia mainitsee asuneen Kaksoisjoen alemmilla rannoilla. haudoilla ja kanavilla. antaen alun Assurin vallalle ja assyrialaiskansalle. Mutta kuvien piirtäminen kiviin ja savilevyihin. Siitäpä seurasi. metsiä on vuorotellen avarain laidunmaiden kanssa ja hedelmäpuut. Etelämpänä. pelkkää kuvakirjoitusta. että vilja siellä antoi aina 300:kin jyvää jyvästä. tullen Keski-Aasian ylängöltä. niinkuin egyptiläistenkin. vaikuttavat. Kaksi suurta jokea. vaikka ne täällä ovat väkivaltaisemmat ja välistä saavat aikaan suuria hävityksiä. Eufratin jokavuotiset tulvat. alava tasanko. on Babylonia. joka jäi perinnöksi kaldealaisille. Sittemmin oli Hindukush-vuoriston itäisiltä rinteiltä saapunut tänne semiläinen kansa kushilaiset sekä pitkällisten ja kiivasten taistelujen kautta päässyt valtaan. missä Eufrat ja Tigris yhtyvät. Paljo puroja juoksee läpi maan. varsinkin taatelipalmut. samoin kuin Niili Egyptissä. joita Armenian rajavuoret tekevät.

paitsi 12 kuukauteen. Nämä kuviot saivat sitte pian pysyväisen muodon. se oli auringon liikkeen seurausta ja siitäpä juuri syntyi ekliptika. Näin tähtitiede kaldealaisten keskuudessa kohosi ihmeteltävään kukoistukseen ja sen rinnalla myöskin laskuoppi eli matematiikki Eufratin ja Tigriin alavarsilla kehkeytyi muun Itämaan suhteen verrattoman korkealle. tunti 60 minuuttiin sekä minuutti 60 sekuntiin. jota pelkällä silmällä ainakin meidän aikanamme olisi mahdoton erottaa. joiden ohi auringon arveltiin vuoden kuluessa kulkevan.pienintäkään yhtäläisyyttä niiden esineiden kanssa. lisäksi vielä 52 viikkoon. niin oli nuolenpää-kirjoitus valmis. herätti henkiin _tähtitieteen_. Aurinkovuodelle jo täällä määrättiin pituudeksi 365 päivää ja 6 tuntia. määrätty suoraviivainen kuvionsa eli merkkinsä. Sillä maa ei liikkunut auringon ympäri kaldealaisten käsityksen mukaan. Tähtitaivas. Siitä kehittyi kaldealaisilla varsinainen _lääkintätaito_. kuun ja viiden kiertotähden mukaan nimitettyä päivää eli vuorokautta. Mutta auringonrataa määrättäessä muukin tähtitaivas tuli tarkan tutkinnon esineeksi." Nykyajan oppineiden on onnistunut tulkita tätä kauan ymmärtämätöntä kirjoitusta. joita nimitettiin niiden tähtisikeröiden mukaan. Tämän ohessa muitakin tieteitä jo aikaisin alkoi kukoistaa kaldealaisten keskuudessa. joka myös samalla merkitsi sanan ensi tavua. Kun sitte vielä noille suorille viivoille. vaan aurinko liikkui ja maa seisoi paikallansa. Tämän lisäksi tähtien tutkiminen vielä herätti henkiin harrastuksen. Se jaettiin sen ohessa. että se jätti jäljelle egyptiläistenkin pyrinnöt tällä alalla. tuo loistonsa vuoksi jumaloitu. josta on saatu päivän valoon melkoisia jäännöksiä sekä Babyloniassa että Assyriassa. niin että kun maasta katsoen auringon asema kiintotähtien suhteen vuoden mittaan muuttui. johon . Turanilaisilla oli tapana koettaa loitsimisilla parannella tauteja. auringon. ja tämä jako on. joista jokainen merkki oli kokoonpantu. niinkuin tiedämme. Kaldean tutkijat sitä paitsi jo määräsivät _auringonradan_ eli _ekliptikan_ taivaalla sekä jakoivat sen 12 osaan. annettiin koristeeksi nuolenpään muoto. josta he saavuttivat suurta mainetta. Olipa tarkempaa ajanmääritystä varten vielä vuorokausikin jaettu 24 tuntiin. kaldealaisten perintönä säilynyt tähän päivään asti. niinkuin Egyptissäkin. Kiintotähdet asemansa puolesta merkittiin ja nimitettiin. kuun rata laskemalla mitattiin ja monta semmoistakin tähteä keksittiin. joita ne oikeastaan olivat esittävinänsä. niin että jokaisella sanalla tuli olemaan oma. joissa jokaisessa oli 7. joka Eufratin ja Tigriin alavarsilla edistyi niin pitkälle.

Vaan samassa itsestään syntyi arvelu. auringon ja kiertotähtien jumalat. kuljeksi vallattomia paimentolaisia. ja siitä sai alkunsa tuo kuuluisa _tähdistä ennustus_ eli _astrologia_. Mesopotamian tasangoilla. ja _Sammuramit_-jumalatarta (kreikkalaisten Semiramista). koko taivahan säteilevää sotajoukkoa ruvettu pitämään jumalaisina olentoina. että jumalajoukko tämmöinen mahtoi melkoisessa määrin vaikuttaa maailman menoon sekä ihmisten elämään. joka kuvataan jousta ja nuolia kantavaksi. Viime aikain keksinnöt ovat kuitenkin täydelleen osoittaneet. kun aurinko on ikäänkuin kuolleena vaipunut vuorten taa. Silloin Semiramis ensi urhotyökseen surmautti puolisonsa ja hallitsi sitte kauan ja loistavasti. lännessä. Armenian vuoristossa. Sotaan ja taisteluun täytyikin maan asujanten olla alusta aikain aina valmiina. Maassa oli joukottain villieläimiä. Sitä vastoin mainitaan assyrialaisissa ja babylonialaisissa kirjoituksissa _Nin_-jumalaa. vaikka se muuten tuskin tieteen nimeä ansaitsee. varsinkin leijonia ja suuria villihärkiä. joka levittää valoansa yli maailman. Assyrian ulkopuolella eli joka taholla vihollisia heimoja: pohjoisessa. asui hurjia rosvokansoja. jonka puoliso Semiramis kerran sai häneltä luvan hallita yhden ainoan päivän. Assyrialaisten varsinainen kansallisjumala oli kuitenkin _Assur_. päivänvalon herraa. sotajumala. joiden kanssa ihmisen täytyi alussa taistella olemassa olostaan. Assyria ja Ninive. etelässä oli . että näitä luultuja hallitsijoita ei ole koskaan ollut historiallisesti olemassa. joka tähtien keskinäisestä asemasta sekä tähtitaivaan ulkomuodosta koki tulevaisia ennustaa. yön hallitsijaa. Tähtein katselmuksia pantiin siitä alkain toimeen kaikissa tärkeimmissä asioissa ja lopulta juuri tämä tieteen haara kohosi kaikkia muita kukoistavammaksi Kaksoisjoen alueella. joilta ei saattanut odottaa muuta kuin rauhattomuutta. vaikka tosin arvoltaan alempina kuin kuun. joiden palvelus oli jo aikaisemmin alkanut. Vähitellen oli nimittäin kaikkia tähtiä. joita kreikkalaiset historioitsijat ovat muistiin kirjoittaneet ja joita kauan on pidetty eittämättömän totena historiana.äärettömästi aikaa tuhlattiin ja paljo päänvaivaa pantiin. on Assyrian valtakunnan perustanut mahtava valloittaja Ninus. Tarinain mukaan.

_Assarhaddonin_ ja hänen poikansa _Assurbanipalin_ (kreikkalaisten Sardanapalon) aikana kohosi Assyrian valtakunta mahtavuutensa kukkulalle. ja idässä Media. joka valasi kuninkaan urhotöitä. joilla oli harjan tai leijonan ruumis. jotka voitollisesti ja loistavasti halliten levittivät Assyrian valtaa joka taholle. Assyrialaiset levittivät valtaansa joka taholle.Babylonian valtakunta mahtavampine sivistyksineen ja Assyrian herruuden vaatimuksineen. Assyria oli jo jonkun ajan ollut itsenäisenä valtakuntana omien kuningasten hallittavana. kun (noin 1100 e. Tavallisesti oli palatsin etusivussa kolme pääovea. saavutettujen voittojen muistopatsaita.Kr. joihin papit mahtavimmin vaikuttivat. Ne kohoavat joen rannasta ja perustaksi on niille tehty taidokkaita pengermiä poltetuista tiileistä. seljässä kotkan siivet ja ylinnä partainen ihmispää. johon maahan vähitellen alkoi asettua vieraan heimon kansoja. sillä voitettujen täytyi omin käsin ja omilla varoilla rakentaa ne. jotka osaksi tunnemme juutalaisten historiasta. että he kauan kärsittyänsä sortoa viimein nousivat valloittajia vastaan eivätkä ennen luopuneet aseista. niin rakennuttivat Assyrian sotilaskuninkaat hallituspalatseja. mutta tekivät myöskin kopeudellaan ja väkivaltaisuudellaan itsensä niin vihatuiksi naapurikansojen kesken. kotkan nopeus ja ihmisen ymmärrys. Vähemmin loistavan väliajan jälkeen kohosi valtakunta taas _Assurnasirhabalin_ (882-857) ja _Salamanassar III:nen_ (857-822) aikana.). joka yritti hiipimään sisään niiden välisestä käytävästä. tylsästi katseleva muukalaista. kuin heidän valtansa sortui (625 e. Sargon_ ja _Sanherib_. rakensivat temppelejä. [Kuva: Salamanassar ottaen vastaan lähettiläitä. tappoi tämä sankari kymmenettä sataa leijonaa ja teki siten ihmisen maan herraksi. Ne olivat sotajumalan vertauskuvia. Villejä naapurikansoja vastaan taisteli hän niin onnellisesti. Oikeastaan nämä palatsit olivat korukartanoita.) _Tiglat Pilesar I_ sinne perusti suuremman vallan. hänellä kun arvattiin olevan leijonan tai härjän voima. että kahdenviidettä vihollisen pikku kuninkaan täytyi taipua Niniven hallitsijan vallan alaisuuteen. Joka oven edessä seisoi ikäänkuin vartioina pari kivestä hakattua suurta ja kummallista eläimen kuvaa. .] Pääkaupunki _Ninive_ Tigriin varrella vaurastui sangen suureksi ja komeaksi. Seuraavista sotilaskuninkaista olivat erittäin huomattavat _Salamanassar IV. Niinkuin egyptiläiset.Kr. Auringon jumalan Ninin avulla.

suinkaan ollut helppo tehtävä. taikka täristettiin suunnattomilla murtimilla. Mutta kun assyrialaiset joutuivat taistelemaan vuorikansoja vastaan. niinpä kertoo eräs kuningas itse voiton . aseina linko ja nuija taikka nuoli ja jousi. Viholliskaupungin muureja ahdisteltiin puutorneilla. istuu tuomioistuimella. Mutta onpa myöskin löytynyt joukko viisikulmaisia poltettuja savikappaleita tai myöskin hakattuja kiviä. jotka tarkoittavat sotaa ja sotajoukkoa. maalattuja kirkkailla väreillä.] Palatsin ulkoseinät olivat täynnä puoleksi yleneviä korkokuvia. astui tiheissä riveissä ja aina säännöllisessä sotilaspuvussa. Jalkaväki. Nämä kuvat esittävät tavallisesti piirteitä kuninkaan elämästä tai muista historiallisista tapahtumista. Kehittyneen sotalaitoksensa tähden pysyivät assyrialaiset kauan vihollistensa voittajina ja valtakunta vaurastui hirvittävän mahtavaksi. on ammoin mädännyt. Me voimme siitä lukea. Eräästä muinaisesta palatsista on löydetty kuninkaan kirjasto. Mitä oli kirjoitettu papyrukselle tai nahkalle.[Kuva: Assyrialainen palatsi. joissa on kokonainen nuolenpää-kirjallisuus. varuksina kypäri ja panssari. asetettiin ikkunat ylös. sekä rakennuksen eri osastojen välillä pitkiä katoskäytäviä. Palatsin sisällä on suuria pihoja. keilan muotoinen päähine päässä. Siinä on usein kuvattuna sotavaunut. Sellaisena puhelee hän korkeain virkamiestensä kanssa. joihin liittyy pienempiä kammareja. Että jäisi kylliksi seinää tälle taidetyölle. sentähden koetettiin jo aikaisin _ratsastaa_ hevosella. kaikki välkkyviä koristuksista ja kuvateoksista. miten tapojen raaistuminen seurasi sotilaselämää. oli erityinen hirvittävä sotaväenosasto. joissa jokaisissa seisoo jousimies ja ajaja. Kuningas on kuvattuna kalliissa. ottaa vastaan ylimyksiä. eivät vaunut enää olleet soveliaat. niinkuin kuuluisivat ne yläkertaan. joka ei alussa. Se tavallisesti kertoo kuninkaan urhotöistä. joita raamatussa sanotaan matkamiehiksi. ainoastaan saviset sinetit ovat säilyneet. Seinät olivat peitetyt lasitetulla tiilillä ja lattiat alabasterilla. kankeilla koruompeluksilla koristussa puvussa. käy metsästämässä ja johtaa sotaväkeä. Mesopotamian avaroilla tasangoilla voitiin niitä myöskin hyvin käyttää. joita lykättiin pyörillä eteen päin. Näitä vaunutaistelijoita. Erittäin paljo on kuvia.

sinne perusti Nimrod peljätyn kuningaskunnan. osaksi poltettiin. Vasta meidän päivinämme on vanhan loiston jäännöksiä kaivettu päivän valoon antamaan vakavaa varoitustansa meidän miespolvellemme. sekä pojat että tytöt. Nyt ovat Niniven palatsit soran peitossa ja kauan on aura kynnellyt niiden päällistä maata. valloittivat Syrian. k. hävittivät Juudaan valtakunnan ja nöyryyttivät Egyptin." Kokonaisia kansoja vietiin pois isänmaastansa ja sijoitettiin vieraasen maahan. Kaupungin sanotaan molemmilla puolin Eufratia olleen ympärimitaten 9 maantieteellistä peninkulmaa avara. Minä vangitsin kaikki miehet. minä poltin. Babylonia ja Babylon. josta raamattu puhuu. Nämä kuninkaat kukistivat assyrialaisten voiman. rakennettiin suuri torni. mutta osasivat myöskin suurilla rauhantöillä tehdä hallituksensa loistavaksi. Jo kaukaisessa muinaisuudessa on _Babylon_ (Babel) tunnettu melkoiseksi kaupungiksi ja suuren vallan pääpaikaksi. Mutta sotilaskansan julma menettely kosti seurauksillaan itsensä. Nuorukaisten korvista minä tein kasoja ja vanhempain päistä rakensin tornin. että sitä koko vanha maailma ihmetteli. Kaupungin hävitin ja poltin tulella. Siellähän. Eipä tarvittu muuta kuin yksi kova isku. Muilta nenät ja korvat leikattiin. Lapset. muutamilta hakkasin poikki kädet ja jalat. niin suuri sotilasvalta raukesi kokoon. Jokeen kuvastui kaksi suurenmoista kuninkaallista palatsia. mutta kun Ninive vaipui. Babylon kasvoi tähän aikaan niin suureksi. sekä vanhat että nuoret. kohosi se uuteen loistoon. 561) aikana suuren vallan. ja heidän alammaisuuttansa täytyi pitää yllä kauhukeinoilla. joista toisen oli . Jonkun aikaa oli Babylonian valtakunta verollinen assyrialaisille. Kukistettujen kansain köyhdyttämisestä heikkoni viimein koko valtakunta. toisilta leikkasin korvat ja huulet.jälkeisistä toimistansa: "(Valloitetun kaupungin) asujamista rikoksellisimmat osaksi ristiin naulittiin. Babylonialaiset perustivat sotaisten kuningastensa _Nabubalussurin (Nabopalassarin)_ ja _Nabukudurussurin (Nebukadnezarin_. jonka pystytin voiton merkiksi heidän kaupunkinsa ulkopuolelle.

joka sen näki omin silmin. joka vielä oli jäljellä minun aikanani. "säännöllisemmin ja komeammin rakennettu kuin mikään muu kaupunki maailmassa." Kaupunki oli rikas kauppansa ja taideteollisuutensa tähden.s. mutta ei paljon heikompi muuri. ja sen sisäpuolella on kaupungin muuri. kaikki nämäkin vaskesta. josta tehtiin muuraussavea. ja läpi kaupungin kulkee sekä pitkittäin että poikittain. Keskellä temppeliä on torni. Itse kaupunki on täynnä kolmin. kaikki vaskesta. mikäli minä tunnen.rakentanut Nebukadnezar. "riippuvat puutarhat". suuren ja vahvan muurin sisällä. Mutta rikkautta seurasi myöskin ylellinen ja irstas elämä. sen päältä kohoaa toinen ja tämän päältä kolmas." "Tämä muuri on siis kaupungin rintavarus. Babylonin muhkeain kartanoiden rakennusta helpotti melkoisesti maapihkan (bitumen'in) runsas saanti. Joka kadulla on joenpuolisessa muurissa portti. joka ajoi Eufratin vettä ylös. jonka sisäpuolella on toinen vähän kapeampi. "Babylon on". kuulkaamme Herodoton kertomusta. ja ne aukenevat samaan jokeen päin. Siitä alkaa ilman sitovaa seosta tehty tiilimuuri. Toisessa kaupungin puolikkaassa on kuninkaan linna. Niitä kasteltiin keinotekoisella vesijohdolla. ja käytävä tuonne ylös saakka on tehty kierteisesti kaikkein tornien ympäri. joka hävitti kansan siveellisen voiman. .ja nelinkertaisia kartanoita. Muurin haarakkeet ulottuvat kummallakin puolella alas jokeen asti. Täytetty on. Ylimmäisen tornin päällä on suuri temppeli ja temppelissä vuode kauniine peitteineen ja sitä paitsi kultainen pöytä. jotka pengermäisesti kohosivat ylemmäksi kaupungin muureja. joka kääntyy sisään päin pitkin joen kumpaakin äyrästä. n. Portteja on muurissa ympäri kaupunkia sata. aina kahdeksaan asti. kokonaan kivestä rakennettu. muurattujen holvien päälle. ja toisessa Belin sataporttinen temppeli. jokea kohti. Kaupunkia ympäröi syvä. sanoo hän. Mutta sepä hauras rakennusaine on myöskin vaikuttanut. leveä vesihauta. joilla ei mitään ruohoakaan kasva. Saadaksemme jotakin käsitystä tästä kaupungista. Muurin päällä kummallakin reunalla on rivi yksikerroksisia asuinhuoneita vastakkain ja niiden välille on jätetty nelivaljakolle riittävä katu. ainoastaan suoria katuja. pihtipielet ja poikkipuut samoin. että niin vähä muinaisen komean Babylonin jäännöksiä on säilynyt meidän päivihimme. Nyt on entisen Babylonin paikalla suunnattomat soraläjät. Hänen medialainen puolisonsa rakennutti suuret puistot.

onkin nimeltään heidän vanhin yhteiskuntansa. eikä siellä asuntoa pidettämän suvusta sukuun. joka antoi oivallista laivanrakennus-puuta. Foinikialaisten merikauppa liikkui alussa Välimerellä. kalastajain kaupunki_. etsien vähitellen maita. Kapealla maakaistaleella Välimeren itärannalla asui kansa. Maa ei juuri soveltunut maanviljelykselle. harjoittivat he ensin merirosvoutta.mitä Jesaijas profeetallisesti ennusti: "Näin pitää Babel. ja tarhapöllöt laulaman hänen kaunistetuissa huoneissansa. kaldealaisten koreus. vaan muuttivat vähitellen ammattinsa kaupaksi.Kr. Kaikki kaupungit olivat yhtyneinä liittoon. Näiden molempain pääpaikkojen ympärille kasvoi pitkin lyhyttä rannikkoa monta muutakin kauppapaikkaa. tuleman. eikä paimenten pidä siellä lounaalla makaaman. vaan kaupalla ja rauhallisilla toimilla: foinikialaiset. Alussa hallitsivat kuninkaat. joiden tuotteista he voivat saada voittoa. Alussa uskalsivat asujamet harjoittaa meren aalloilla ainoastaan kalastusta. _Sidon. kun assyrialaiset valloittivat Sidonin." Foinikialaiset. Kun lyödyn rahan . Libanonin vuoriseljänne esti kansaa leviämästä itään päin. ja lohikäärmeet niissä iloisissa linnoissa. kunnes kuninkuus viimein kokonaan lakkasi. Tyron kukoistusaika oli vuosina 1000-600 e. joiden valtaa kuitenkin papisto ja mahtavat suvut rajoittivat. Itse maan luontokin neuvoi siis ihmisiä merelle. Vaan metsän pedot pitää siellä makaaman ja yököt asuman. Kun he alkoivat liikkua vähän ulompana merellä. niin ett'ei siellä enää pidä asuttaman ajankaikkisesti. mutta kasvoi runsaasti sedrimetsää. joka perustettiin noin 2700 vuotta e. niinkuin Jumala kukisti Sodoman ja Gomorran. Niin ett'ei myös arabialaisten pidä sinne yhtään majaa tekemän. joka ei ole sodilla eikä valloituksilla saanut itsellensä paikkaa historiassa.Kr:n syntymää. kaikkein kaunein valtakunnista. mutta hyviä satamia siinä oli. jonka johtajana ensin oli Sidon ja sittemmin Tyros. Sidonin foinikialaiset perustivat Tyros-kaupungin. Ollen varovaisia merimiehiä purjehtelivat he aina pitkin rantoja.

tuli pian heidän tärkeimmäksi oleskelupaikakseen. Aikaisin oli foinikialaisilla luja jalansija monellakin Arkipelagin saarella. jotka vähitellen kasvoivat kaupungeiksi. Saari oli rikas metalleista. heidän merimiehensä eräällä paluumatkallaan käyttivät suuria hopeamöhkäleitä laivanankkureina. Vähä-Aasian etelärannalla olevaa Tarsos-kaupunkia sanotaan foinikialaisten perustamaksi. Kreta. siellä kasvoi suurta hirsimetsää. tuota vanhimpain kauppamatkojen loppukohtaa. Punaisella-merellä foinikialaiset aikaisin harjoittivat laajaa meriliikettä. Tänä viimeisempänä aikana purjehtivat foinikialaiset laivat etelään päin aina kultarikkaasen Guineaan asti. oli heidän vanhin kauppansa luonteeltaan vain vaihtokauppaa. kuten kerrotaan. joka sen saaren mukaan on saanut nimensäkin.ja Rodos-saarilla oli foinikialaisilla myöskin ikivanhoja uutisasuntoja. milloin Afrikan Sofala-rannikkoa. jopa Itä-Indiaankin asti. joksi on arveltu milloin Itä-Indiaa. kuten muinainen tarina kertoo. joka monessakin suhteessa oli foinikialaisille hyvin tärkeä. Babyloniin. ja ovatpa ne.käyttäminen kauan oli heille tuntematonta. . joka ulottui Afrikan eteläisemmille rannoille. miten kuningas Salomo liitossa tyrolaisten kanssa lähetti laivoja rikkaasen kultamaahan. joka kohta vahvistui ja yleni mahtavammaksi kaikkia muita. Raamatussa kerrotaan. Afrikasta siirtyivät foinikialaiset Espanjaan. Kauan katsottiin Gibraltarin salmen rannalle pystytettyjä Melkartin (Herkuleen) pylväitä. Niistä mainittakoon Utika ja monta sataa vuotta myöhemmin (noin 800) perustettu _Kartago_ (uusi kaupunki). että. vaikka he sittemmin niistä luopuivat. josta saatiin laivanrakennus-puita. Sinne perustettiin monta uutispaikkaa. Etäisimpiin paikkoihin perustivat he käydessään siirtokuntia. kun kreikkalaiset alkoivat kilpailla heidän kanssansa. niinkuin _Gades_ (= linnoitettu kaupunki). Afrikan pohjoisrantaa kulkivat he aikaisin ja monta tärkeää siirtopaikkaa perustettiin sinne. jonka eteläisistä vuoristoista he löysivät niin paljon jaloja metalleja. varsinkin hyvästä kuparista. _Malaga_ (= kalansuolauspaikka) ja _Sevilla_ (= vuorikaivoskaupunki). erään Egyptin kuninkaan käskystä kiertäneet Afrikan ympärikin. mutta viimein purjehdittiin niidenkin ohitse. jolle he panivat nimen Tarshish. Tämä maa. Ensimmäinen tämänlaatuinen perustus on tehty Kypros-saarelle. maailman ääreksi. niin sanottuun _Ofir_-maahan. Egyptiin ja Palestinaan oli heillä vilkas liike. he kun kuljettelivat niiden maiden tuotteita muuanne. jotka kohta kasvoivat melkoisiksi kaupungeiksi. On myöskin luultu foinikialaisten käyneen Britannian rannalla ja Itämeren rannoilta koonneen muinaisaikaan niin harvinaista bernsteiniä eli merenkultaa.

joiden verellä värjättiin pummuli-. Mutta nyt on olemassa varmoja todistuksia. _Savenvalamisessa_ ja varsinkin kallisarvoisten astiain teossa poltetusta savesta ovat foinikialaiset olleet kreikkalaisten opettajina. Foinikialainen kirjainkirjoitus. pyhää savua ja mirhamia. Samalla tavalla tuotiin myöskin Indiasta maustimia ja Afrikasta elefantinluuta. keksittiin luultavasti siihen aikaan. Rauta ja teräs olivat heille vanhimpina aikoina tuntemattomat. Babylonista kävivät karavaanit aina Bokarassa ja Tibetissä asti. josta saatiin kultaa. saaden sieltä Kaukasos-maiden metalleja.Foinikialaisten maakauppa kävi karavaani-matkueiden kautta. että sitä tarinassa sanotaan Helkart-jumalan keksimäksi. Etevimmät purpuran-värjäyslaitokset olivat Tyrossa. joka taito oli niin vanha. sen sijaan he edistyivät hyvin taitaviksi _pronssisepiksi_. varsinkin muutamista "murex"-sukuun kuuluvista lajeista. liina. vaikka se alussa olikin vain lyhennetty hieroglyfi-kirjoitus. että egyptiläiset tunsivat sen taidon jo kauan ennen foinikialaisten aikaa. Saviastiat olivat heidän paras vientitavaransa ja vielä Tyron mahtavuusajan lopullakin vaihtoivat he juuri niillä kaukaisten saarien asujamilta tinaa. jota jo profeetta Hesekiel mainitsee. Toinen hyvin kehittynyt teollisuuden haara oli _lasinteko_ Moni vanha kirjailija sanoo foinikialaisia lasin keksijöiksi ja kertoo heidän pitäneen monta vuosisataa sitä taitoaan salassa. Pohjoisessa pitivät foinikialaiset vilkasta liike-yhteyttä Armenian kanssa.tai silkkikangasta. samantapainen kuin Egyptissä. joka sitte on tullut kaiken sellaisen kirjoituksen esikuvaksi. Suurimmat lasitehtaat olivat Sidonissa. jalokiviä. Ne kulkivat etelässä aina Onnelliseen Arabiaan asti. Ihmissivistykselle ovat foinikialaiset tehneet erittäin tärkeän palveluksen keksimällä kirjoitusaapiston. . Taideteollisuus vaurastui aikaisin tällä kansalla. Niiden kautta tuli Syrian asujamille tutuksi silkki. Niniveen ja Babyloniin kulki kauppa Syrian kautta ja Libanonin yli. jolloin ne tulivat loistavan ja usein tulipunaisen karvaisiksi. Jalometallisia. foinikialaisten taiteilijain tekemiä maljoja pidettiin muinaisajan paraimpina korukaluina. Egyptin hieroglyfi-kirjoituksissa mainitaan foinikialaisia pronssiaseita ja sellaisia kerrotaan heidän tehneen paljo villeille kansoille. Ensinnä mainittakoon _purpuranvärjäys_. kuin hyksot vielä hallitsivat Egyptiä. Väri saatiin monestakin koteloeläimestä.

ja Ganges-jokien seuduille. varsinkin Tyroon. Toinen . Jo noin 900 e. oli kaupungin täytynyt taipua maksamaan veroa Assyrian kuninkaille. joka oli mannermaalla. Mutta toinen kaupunki oli jo ennen kasvanut läheiselle merensaarelle eikä Sargon voinut sille mitään tehdä. he rakensivat suurenmoisia kalliotemppelejä. Osa heistä siirtyi etelään päin ja asettui Indus. joka myöskin saattoi alammaisuuteensa sen aluskaupungit sekä vanhan Tyron.Kr. Nabukudurassur myöskin kauan turhaan koetti valloittaa saarikaupunkia. Viimein (574) tekivät sen asujamet hänen kanssansa sovinnon. suuria rikkauksia. Nämä. johon monta kartagolaista siirtokuntaa perustettiin. kuin oli keinoja sitä tyydyttää. jopa vaurastui kohta loistavammaksikin ja mahtavammaksi emäkaupunkiansa. osaksi saaden kiihdykettä foinikialaisten paheellisista uskonnonmenoista. Kartago tuli nyt Tyron perijäksi. Silloin tuli rangaistuksen aika. tunnustaen hänen yliherruutensa. Arjalaiset läksivät läntisen Ylä-Aasian vuoristosta liikkeelle. Persialaisten alkuperä ja uskonto. Sittemmin piiritti sitä kuningas Sargon. Tyron rikkaudet olivat jo kauan kiihdytelleet valloittajain saaliinhimoa. Persian valtakunta. Mutta yrittäessään valloittamaan Sisiliaa joutui se onnettomaan sotaan ensin kreikkalaisten kaupunkien ja sitte vielä mahtavamman Rooman kanssa.Lavea kauppa ja etevä taideteollisuus kokosivat Foinikian kaupunkeihin. ja ääretön siveettömyys levisi hillittömällä vauhdilla. Nautinnon himo kasvoi samassa suhteessa. perustivat ominaisen yhteiskunta-järjestyksen ja kasvattivat rikkaan kirjallisuuden. Se taistelemalla pääsi muiden Afrikan rannan foinikialaisten siirtopaikkain herraksi ja ulotti vaikutusvaltaansa kauas sisämaahan. Se valloitti Baleari-saaret. Tyros ei sen jälkeen enää koskaan kohonnut entiseen loistoonsa. sittemmin niin sanotut _indialaiset_ eli _hindulaiset_ kohosivat hyvin korkealle sivistysasteelle. Korsikan ja Sardinian sekä osan Etelä-Espanjasta.

Tämän opin mukaan oli alussa kaksi rajattoman ajan synnyttämää jumaluusolentoa: valon jumala _Ormuts_. yön herra. Hänen sanotaan tehneen kokonaisen oppijärjestelmän niistä mielikuvitelmista ja uskonnollisista menoista. Ahrimanista silloin tulee hyvä henki. Siten perustivat arjalaiset _Baktraan_ (Balkiin) vanhan valtakunnan. Läntisten arjalaisten keskellä esiytyi kaukaisessa muinaisuudessa (ei tiedetä varmaan milloin) uskonnonperustaja _Zaratustra_ (Zoroaster). Persian pohjoisosa on jylhää vuoristoa. ja kaikki pahuus häviää. joiden alueen nimi oli _Turan_. jolloin Ahriman voitetaan.osa heimosta pysyi alkuperäisillä kotipaikoilla taikka siirtyi länteen päin. Kun jokaisella ihmisellä on sekä hyvä että paha ferver ja hän on molempain vaikutuksen alainen. Molempain käskyläisinä on koko joukko ylempiä ja alempia eriarvoisia henkiä. jotka olivat tavallisia hänen maanmiehillänsä. jonka aikoinaan suuri sivistys on jo ammoin kadonnut. jotka lakkaamatta taistelevat toiset toisiansa vastaan. niin raivoaa siis jokaisen kuolevaisen rinnassa sama taistelu kuin koko maailmassa. He sanoivat aluettaan _Iraniksi_ (arjalaisten maaksi) ja kävivät pitkällistä ja veristä sotaa pohjaisia tatarilaisheimoja vastaan. ihmissielujen alkukuvat. Siten he tottuivat katsomaan koko olemassa oloa ainoastaan hyvän ja pahan tasaväkisten voimain keskinäiseksi taisteluksi. Kyron tarina. Ormutsin palvelijain pitää palvella jumalaansa siveällä elämällä. rukouksilla ja puhdistuksilla. jyrkkiä kukkuloita ja syviä . joka eli hyvin kunnioitettuna suurvaltaisen kuninkaan _Gushtaspin_ hovissa. Alimmat henget ovat _ferverit_. ja pimeyden paha henki _Ahriman_. sekä levisivät myöskin Indus-joen lännenpuoliselle laajalle ylängölle. kunnes ajan lopussa. ilmestyy maailman sovittaja tekemään ijäistä rauhaa. jossa uskonnonkirjassa on monta eri aikoina syntynyttä kirjoitelmaa. Magilaisten mahtava pappiskasti johti uskonnollisia menoja ja uhreja. Zaratustran oppi on säilytettynä myöhemmin kirjoitetussa _Zend-Avestassa_. joka ilmestyi aurinkona. maanviljelyksellä ja puiden istutuksella sekä vahingollisten eläinten ja kasvien hävittämisellä.

Harpagos jätti lapsen eräälle Astyageen lammaspaimenelle. Median kuninkaalla Astyageella oli tytär Mandane. uskallat sellaisella tavalla kohdella tätä. Eteläpuoli sen sijaan on alavaa. ja kun hän ei tehnyt. toiset olemaan keihäsmiehinä. vaan eräälle tyyniluontoiselle persialaiselle Kambyseelle. jotka selvittelivät unia. herrani! sen tein syystä kyllä. käskien heittää sen jollekin vuorelle. kuten nimi oikeastaan oli. Se on tällainen. Pakotettuaan paimenen tunnustamaan . joista Herodotos on muistiin kirjoittanut sen. joka peitti tulvallansa koko Aasian. auringon paahtamaa seutua. joka olisi ollut kyllin arvokas hänelle puolisoksi. Hänestä näet näytti niinipuu kasvavan saman tyttären sylistä ja ulottuvan yli koko Aasian. leikitteli hän kerran muutamien samanikäisten kanssa tiellä. Leikissä valitsivat pojat hänet kuninkaaksi. Hänestä näki isä unta. joka päättyy aavikkoon. Sen asujamet. Eräs leikkikumppaneista oli ylhäisen medialaisen poika. Hän kertoi unensa niille magilaisille.rotkoja. kun heiltä kuuli. joka on valtakunnan ylimysten poikia?" Mutta Kyros vastasi: "O. Sentähden hän ei naittanut tytärtänsä kellekään medialaiselle. Astyages kutsui Kyron eteensä ja kysyi häneltä äkäisesti: "kuinka sinä. mitä hänelle oli määrätty. että hänen sylistään juoksi vesivirta. ja yhden hän nimitti "kuninkaan silmäksi" (päällysmieheksi)." Pojan näin puhuessa huomasi Astyages hänen kasvonsa samanlaisiksi kuin omansa. Ja kun hän ei totellut minua. Kun Kyros oli kymmenen vuoden ijässä. joka oli erittäin uskollinen hänelle ja hänen suvullensa. ja hän määräeli heille töitä. samalla näytti hänestä myöskin aika. niin alhaisen miehen poika. soveltuvan pojan ikään. Tämän valloittajan elämänvaiheista on ollut montakin kertomusta. antoi hän pojan surmattavaksi Harpagolle. sillä pojat asettivat minut kuninkaaksi. Sen jälkeen näki Astyages vielä toisen unen. joka hänestä näytti luonnollisimmalta. mitä uni muka merkitsi. Astyages nyt tuotti luoksensa Mandanen. latinaksi _Cyrus_). yksinkertaisen paimenkansan. Rangaistu poika valitti isällensä ja isä ilmoitti asian kuninkaalle. ja hänen vastauksensakin oli kuin kuninkaan pojan. ja kun Kyros syntyi hänestä. korotti naapurikansain vallitsijaksi _Kyros_ (eli Kuru. jolloin Kyros oli jätettävä kuolemaan. ja hämmästyi. Mutta paimen veikin vuorelle oman vaimonsa kuolleena syntyneen lapsen ja jätti Kyron eloon kasvamaan paimenpoikana. että hänen tyttärensä poika oli tuleva kuninkaaksi hänen sijaansa. pannen muutamat rakentamaan taloja. sai hän ansaitun rangaistuksensa. kuritti Kyros häntä ruoskalla oikein kovasti. Sen selittivät unien tietäjät niin. mutta niiden välillä on myöskin ruohoisia laidunmaita.

Noin kymmenen vuoden kuluttua kukisti Kyros toisen suuren valtakunnan.päätti Astyages julmasti kostaa Harpagolle. ja hänet otetun hyvin vierasvaraisesti vastaan. kumpiko päivä heitä paremmin miellytti. joka heti meni joukkoineen Kyron puolelle. Kroisos näytteli hänelle aarrevarastoansa ja kysyi sitte: "Atenalainen vierasystävä! Minulle on ylistelty sinun suurta viisauttasi. Kun persialaiset sanoivat toista päivää paremmaksi. mitä mielensä teki. Atrian lopulla toivat palvelijat peitetyn vadin pyytäen vierasta ottamaan siitä. jonka pojan Astyages oli Harpagon tietämättä tapattanut. jos luovutte heistä. atenalainen Tellus: hän näki isänmaansa vaurauden. Lydian. Jänikseen kätketyllä kirjeellä kehoitti Harpagos häntä nousemaan kapinaan Astyagesta vastaan. Harpagos nostaessaan peitettä näki poikansa pään. käski Kyros heidän palata seuraavana aamuna puhtaina ja juhlapuvussa. kädet ja jalat. Sanoppas nyt. Kun heidän äitinsä. Kun persialaiset saivat loppuun heille määrätyn päivätyön. Hänen luoksensa kerrotaan kerran tulleen viisaan atenalaisen lainsäätäjän Solonin. Atrian jälkeen kysyi Kyros.ja Bitonveljekset. Solon vastasi: "Kleobis. He saivat asettua siloiselle niitylle." "Kenen asetat häntä lähimmäksi?" kysyi Kroisos." Persialaisten noustua kapinaan nimitti Astyages medialaisten päälliköksi Harpagon. Siellä hallitsi _Kroisos-niminen_ kuningas (latinaksi Croesus). kuka sinun mielestäsi on onnellisin kaikista ihmisistä?" Solon vastasi: "O kuningas. hänellä oli hyvät lapset ja hän kaatui voitollisessa taistelussa isänmaansa puolesta. jos palvelette medialaisia. kerran oli lähtemässä ajaen temppeliin. Kyros luettuaan kirjeen kutsui persialaiset yleiseen kokoukseen ja ilmoitti Astyageen muka nimittäneen hänet heidän sotapäälliköksensä. Sitte käski hän heidän seuraavana päivänä tulla työkaluinensa ja raivata suuren orjantappuraisen kentän. joka oli Vähä-Aasian länsiosassa. joka oli pappi. lausui hän: "Kaikki teidän päivänne ovat työpäiviä. Hän kutsutti Harpagon luoksensa ja ravitutti häntä hänen oman poikansa lihalla. Tehkää siis itsenne pian vapaaksi. Kyros lähetettiin sitte Persiaan. Temppelissä äiti astui jumalattaren kuvan luo ja rukoili. jossa Kyros heille toimitti pidot. mutta hänet voitettiin ja otettiin vangiksi. mutta härjät eivät joutuneet oikeaan aikaan kedolta. mutta tällaisia juhlapäiviä. joka oli yli koko Aasian tunnettu suuresta rikkaudestaan. kävivät nuorukaiset itse valjaihin ja vetivät äitinsä. että hänen . jossa hän kasvoi nuorukaiseksi. Herruus siirtyi näin medialaisilta persialaisille (560). Silloin Astyages itse läksi taisteluun.

Hänen poikansa. mikä ihmiselle olisi parasta. että elämäsi päivät ovat myöskin päättyneet yhtä onnellisesti. johtui hänelle mieleen. jotka olivat pitkin joen kumpaistakin rantaa. mitä Kyros teki. Jonkun ajan kuluttua läksi Kyros Babyloniaa vastaan. vaan tanssivat ja iloitsivat silloin paraikaa olevassa juhlassa. käski sammuttaa jo sytytetyn tulen sekä otti Kroison ystäväksensä ja ainaiseksi kumppanikseen. olisivat he voineet kurjimmalla tavalla tuhota persialaiset. Kun tämä oli kukistettu. läksi Kyros valloittamaan myöskin massagetalaisia. Hänen pääkaupunkinsa Sardes valloitettiin ja hän itse jäi voittajan käsiin. mitä Solon oli sanonut. joka asui Kaspianmeren rannalla ja Araxes-joen varsilla. että kun äärimmäiset osat olivat valloitettuna. Kauan majailtuaan kaupungin edessä. suurta ja urhollista kansaa. kunnes viholliset saapuivat heidänkin päällensä. mutta onnelliseksi en voi sanoa sinua." Jonkun ajan kuluttua alkoi Kroisos sodan Kyroa vastaan. mutta joutui perin tappiolle. mitenkä ei mitään ole pysyväistä ihmiselämässä. peljäten koston hetkeä ja miettien. Kun vangittu kuningas jo seisoi roviolla. ja Kroisos kertoi keskustelunsa viisaan miehen kanssa. Montakin. kaupungin läpi juokseva vesi tuli siten niin matalaksi. mitä hän sillä tarkoitti. tappoi itsensä sen onnettomuuden johdosta. Tätä kansaa hallitsi kuningatar Tomyris. Kohta sen jälkeen nukkuivat molemmat nuorukaiset itse temppelissä hiljaisesti ijäiseen uneen. joille jumala on näyttänyt onnea." Silloin Kroisos pahastuen lausui: "No. etkö sitte katso minun onneani minkään arvoiseksi?" Solon vastasi: "Nykyään olet kyllä mahtavan rikas ja monen kansan hallitsija. Ja sitä ajatellessaan huokasi hän ja lausui kolme kertaa: "Solon!" Kyros käski kysyä. Kyros. voimatta saada mitään aikaan. Jos babylonialaiset olisivat edeltä päin tienneet tai huomanneet. on hän sitte sitä syvemmälle kukistanut. jota oli käytetty tulvain tasoittelemiseksi. että persialaiset pääsivät sitä myöten kaalamalla kaupunkiin. Sillä jos he olisivat sulkeneet kaikki jokeen johtavat porttinsa ja itse puolustaneet valleja. niin olisivat he saaneet viholliset kiinni kuin kalat rysästä. niin keskellä asuvat eivät tienneet siitä mitään. ja nyt läksi äiti itse . johdatti hän viimein Eufratin veden kaivettuun järveen. kun oli kavaluudella voitettu ja vangittu.poikansa saisivat. ennenkuin saan kuulla. Mutta nyt tulivat persialaiset äkkiarvaamatta heidän päällensä. joka hänet tuomitsi elävänä poltettavaksi. Kaupungin sanotaan olleen niin suuren.

Sen johtaja sanoi olevansa Babylonian viimeisen kuninkaan poika ja aikovansa uudistaa isäinsä herruuden. ja babylonialaiset alinomaa muureiltansa pilkkasivat heitä. päätti silloin ylhäinen persialainen Zopyros valloittaa kuninkaallensa kaupungin. lankesivat kasvoillensa ja tervehtivät Dareiota kuninkaanansa. Toiset silloin hyppäsivät ratsujensa seljästä maahan. ja he menivät yht'äkkiä Smerdiin palatsiin ja murhasivat hänet. sanoen: "Juo nyt verta kylliksesi!" Dareios Hystaspis. Se tapahtui Dareiolle hänen tallimestarinsa viekkauden kautta. Tigris-joen yli mennessään tapasi Dareios ensin viholliset ja ajoi heidät takaperin. Persialaiset sitte tottelivat tätä Vale-Smerdistä seitsemän kuukautta. Epäluuloisuudesta oli hän surmauttanut nuoremman veljensä Smerdiin. että kuninkaan arvo oli edelleenkin pysytettävä. ja se heistä oli tuleva kuninkaaksi. ajeli tukkansa niinkuin pahantekijältä ja ruoskitsi itsensä verille. luullen häntä todellakin Kyron pojaksi. Kyroa seurasi poikansa Kambyses. ankara ja sotainen hallitsija. jonka hevonen siellä ensin hirnui. Hän valloitti Egyptin valtakunnan (523). Xerxes. Mutta Kambyseen poissa ollessa ilmestyi eräs medialainen magilainen ja alkoi julistaa olevansa Smerdis. Hallituksensa alussa oli Dareiolla monta kapinaa kukistettavana. voitti sitte uudessa taistelussa ja alkoi piirittää itse Babylonia.johtamaan massagetalaisia. leikkasi nenänsä ja korvansa pois. johon kuningassukukin kuului. Sitä varten hän julmimmasti rääkkäsi itseään. Siitä syttyi tulinen taistelu. Kyros itse kaatui taistelukentällä. Sen näköisenä meni hän kaupunkiin ja sanoi itseänsä kuninkaan tuolla . Mutta kun petos tuli ilmi. Mutta Tomyris täytti nahkasäkin verellä ja viskasi siihen Kyron pään. liittyi seitsemän ylhäistä persialaista akaimenidien heimosta. kun monikin voitettu kansa oli viime aikoina koettanut irtautua Persian vallasta. Kuten tarina kertoo. ja sopivat seuraavana aamuna auringon noustessa tulemaan määrättyyn paikkaan. jossa viimein massagetalaiset voittivat. Nämä seitsemän päättivät. Varsinkin tuotti hänelle vaikeuksia Babylonin kapina. Retkellä häntä vastaan kuoli Kambyses tapaturmasta. Yhdekstoista-kuukautisen turhan piirityksen jälkeen alkoi niin Dareios kuin sotajoukkokin kyllästyä koko sotaan.

Alammaiset. Hänen täytyi siis viimein lähteä palaamaan tyhjin toimin. Babylonialaiset asettivat hänet pienen sotajoukon päälliköksi ja sillä hän. jotka Dareios sotapäälliköillään teetti kreikkalaisia vastaan ja joista tuonempana . Kohtapa saatiinkin kokea. Babylonia vehnää. avautti hän ryntääville persialaisille kaksi kaupungin porttia. Nyt tuli kukistettujen kansain hallitus yhtäläisemmäksi. ja paluumatkalla kuoli häneltä paljo väkeä. Hän marssi Trakian läpi. vaan Dareios oli kaupustelija. India kultahietaa ja muut maat muita tavaroita. Kun nyt babylonialaiset sen menestyksen johdosta korottivat hänet suuremmaksi päälliköksi. ja ne lujemmin liitettiin yhdeksi kokonaiseksi. Jo hallituksensa alussa jakoi Dareios valtakuntansa 20 satrapiaan. Sotalaitos kehitettiin hirvittäväksi. sotaväelle tasoitettiin erityisiä katselukenttiä. niinkuin oli edeltäkäsin sopinut kuninkaan kanssa. joita kussakin eri maassa paraiten saatiin. Sotateitä tehtiin yli koko valtakunnan. jossa hänen sotajoukkonsa oli aivan menehtyä ravinnon puutteesta.tavalla kohdelleen. jokainen asekuntoinen alammainen oli velvollinen sotapalvelukseen. Siten Babylon valloitettiin toisen kerran. Sekä Kyros että Kambyses olivat kuhunkin valloitettuun maahan jättäneet kotimaiset hallitsijasuvut edelleenkin valtaan. saavutti alussa monta voittoa. Vielä onnettomammin päättyivät ne sotaretket. missä vain noiden hallitsijain uppiniskaisuus tai muut syyt eivät pakottaneet heitä erottamaan tai muuanne siirtämään. nykyisten slaavilaisten esi-isiä vastaan. joka urhollinen paimentolaisheimo kuljeksi suurilla aroilla Mustanmeren pohjoispuolella. Mutta skytialaiset lakkaamatta peräytyivät etemmäksi. niinpä maksoi Media hevosia. niin että Dareios takaa ajaessaan joutui kauas autioille aroille. Ne olivat varsinkin sellaisia luonnontuotteita. joita kutakin hallitsi maaherra eli _satrapi_. Äärettömän joukon kanssa läksi Dareios valloitusretkelle skytialaisia. ett'ei yksistään sotajoukon suuruudella voiteta. Sitä paitsi määrättiin säännölliset verot kunkin satrapian maksettavaksi. ei siinä ollut mitään säännöllistä jakoa eikä varmaa johtoa. Mutta kun sotaväki kansakunnittani kokoutui suurin joukoin. sanoivat. että Kyros oli ollut isä ja Kambyses herra. joista tämä järjestys usein tuntui rasittavalta. voitti villit getalaiset ja meni Tonavan yli.

Hänen viimeiset vuotensa kuluivat uuden samanlaisen retken laajoihin varustuksiin. niin hänen sijaisellaankin. mitä tahtoo. täytyi laskeutua polvilleen ja suudella maata. Hovi muutti oleskelupaikkaa eri vuodenaikojen mukaan: talvi vietettiin kuumassa Babylonissa. Persian kuninkaalla. Hänen täytyi häpeällä palata ja suurin osa hänen sotajoukostaan joutui häviöön. Hänen kädessänsä oli kaikkein henki ja elämä. Hänen poikansa ja seuraajansa _Xerxes_ oli heikko ja kopea itsevaltias. kaukaisista seuduista tuoduilla ruo'illa ja juomilla. että kuningas tekee. Niissä on kussakin monta huonetta. suurta eläimenkuvaa. ja sitä johtamassa seitsemän ylhäistä virkamiestä sekä pappisneuvosto. Jokaisen. yllä monilaskoksinen medialainen . joka pääsi hänen eteensä. Toisessa paikassa hän. [Kuva: Xerxes valtaistuimellaan. Palatseista on ensi sijassa mainittava _Persepolis_ varsinaisessa Persiassa.] Ei missään ole kuninkaallinen itsevaltius niin kehittynyt kuin persialaisilla: Persian laki sääsi nimenomaan.tarkemmin kerrotaan. oli suuri ja loistava hovikunta. kuin vanha historia tietää kertoa. Ensimmäisen pengermän raput veivät pylväskäytävään. Niinkuin valonhenget ympäröivät Ormutsin valtaistuinta. josta päästään moneen yksinäiseen rakennukseen. Eräässä paikassa on kuvattuna kuningas täydessä loistossaan ottamassa puheilleen alammaisiansa. marmorirapuilla yhdistetyt ja kyllin suuret. täynnä kuvakoristuksia. että kymmenen ratsumiestä sopi niillä rinnakkain ratsastamaan. Hänen loppuhallituksensa aikana (vuoteen 465 asti) alkoi jo näkyä varmoja häviön ja rappeutumisen merkkejä suuressa Persian valtakunnassa. kevät Susassa. läksi hän Kreikanmaata vastaan. Toiset portaat vievät toiseen pylväskäytävään. kunnes hän kuoli (485). Perustuksena oli siinä kolme pengermää. kesä vilpoisessa Ekbatanassa. muodoltaan satumaista. Toisen pengermän seinässä näkyy korkokuvia: kuninkaan palvelijoita monenkarvaisissa puvuissaan ja eri toimissa taikka valtakunnan eri maakuntain lähettiläitä. miten vähä järjestymättömillä joukoilla on kykyä kestämään taistelua vapaan kansan innostusta ja suurempaa sivistystä vastaan. Vieressä seisoo pari marmorista hakattua. Suurimman sotajoukon kanssa. mutta sai kohta kokea. Monta puistoa eli "paratiisia" hedelmäpuineen ja metsäneläimistä rikkaine eläintarhoineen oli laitettu kuningasta varten matkoilla käytettäväksi. josta nyt näkyy ainoastaan vähäisiä jäännöksiä. Kuninkaallinen pöytä oli katettu valituimmilla.

yksinvallan rampaava vaikutus. lukemattomain marmoripylvästen ja koruovien sekä suurten suihkukaivolaitosten jäännöksiä. pitkä valtikka kädessä. muodostellut suhdallisuuden lakien mukaan. Sittemmin kehittyi itsenäinen tiede. sitä vastoin hän täällä lepää juhlallisessa majesteettiudessa. Kuningasten velvostuttava elintapa. kuten tuonempana kerrotaan.puku. Assyrialaiset kuvasivat kuningastansa aina toimivana. Kreikkalaisilla ja roomalaisilla kohosi ihmishenki suurempaan itsenäisyyteen. pitäen hänen päällänsä suojelushengen haaveellista kuvaa. Lähinnä kehittyi uskonnosta kaunotaide. Sielullinen elämä esiytyi täällä toimimaan etenkin selvänä ja säännöllisenä _ymmärryksenä_. että Persian valtakunta. maaherrain yhä karttuva itsevaltaisuus ja kukistettujen kansain pelkuri orjamaisuus yhdessä vaikuttivat. joita tavataan monilukuisissa nuolenpää-kirjoituksissa. . kypsyi häviöönsä paljon ennemmin. selvän ajatuksen ja levollisen mietinnän tuote. MUINAISKLASSILLISET KANSAT. vaikka olikin näköään niin loistava. kuin se. jolloin nämä rakennukset ovat syntyneet. Helleniläiset eli kreikkalaiset. jonka kuvia tämän sivistyksen ilmiöt ovat. Koko palatsin kukkula on täynnä avarain salien. jonka tuotteet. joka sitte roomalaisilla eteni hyvin suureen täydellisyyteen. kukistuikaan valloittajan kautta. Nimet Dareios ja Xerxes. ja järkevä lainsäätämys. Ylemmäksi Itämaiden raakaa luonnonpalvelusta kohosi kreikkalainen jumalamaailma. ilmoittavat ajan. takana seisoo palvelija. jossa ihminen esiytyi luonnon voittajana ja herrana. koetti jo täällä yhä tarkemmin järjestellä yhteiskunnallista elämää. Yhteiskunnassa hyljättiin sekä yksinvaltiuden että pappisvallan mielivaltaisuus. istuu valtaistuimella. ovat pysyneet kaikkina aikoina muodon täydellisyyden mallikuvina.

jossa monet purot suikertelivat pitkin viehättäviä laaksoja. Luonnonlaatu on hyvin vaihtelevainen. vaikka osaksi kivinen ja kolea. erotti Hellaan Peloponnesosta.ja vuorituulista suloista viileyttä. jylhän kaunis Arkadia. Tässä yleensä varsin hedelmällisessä niemimaassa oli monta luonnonlaadultaan vaihtelevaa maakuntaa: lakea ja hedelmällinen Akaia. Attikan länsipuolella oli Boiotia. joita on sanottu _kyklopisiksi_. ja kukkuloita kaunistivat muhkeat öljypuistot. vaan Epeiros täynnä autioita vuoria.Suuruuteensa nähden on Kreikanmaalla. Kauimpana idässä oli Attika. Sitenpä enimmät sen asujamista helposti pääsivät yhteyteen vierasten maiden kanssa. molemmat luonnonlaadultaan samankaltaiset kuin läheinen Epeiros. mutta vaatii viljelijältänsä vaivaa ja ponnistuksia. Atena kaupunkineen. ja etempänä idässä pitkin Vähä-Aasian rantaa Sporadit. Vielä lännempänä oli korkeavuorinen. kattilanmuotoinen laakso. asujamina vain villiheimoja. Näiden maakuntain etelärajasta alkoi Hellas. keskellä pohjaa suuri Kopais-järvi. Hellas. He elivät. kaunis Elis. tavattoman pitkät rannat. Pohjois-Kreikassa oli kaksi maakuntaa ja niiden rajana Pindos-seljänne: Tessalia oli hymyilevän kaunis ja hedelmällinen. järvinen Akarnania. antaa kyllä useimmissa paikoissa hyvän sadon. Lähellä Hellaan itärantaa oli suuri hedelmällinen Euboia-saari. Maa. Saaria oli kolme pääryhmää: Ionian saaret Kreikan luoteisrannalla. tammenterhoista ja tekivät suurista kallionlohkareista ilman mitään kiinnittävää saviseosta suuria rakennuksia. kuten tarina kertoo. Kreikan asukkaat. järvinen ja sumuinen maakunta ja teki mieleen melkein raskaan ja vakavan vaikutuksen. ovat tulleet maahan monessa osastossa. Läntisimpänä olivat jylhä vuorimaa Aitolia ja vähän viljelty. Peloponnesos ja saaret. se oli ylävä. Kapea Istmos-taipale. Ilma saa raittiista meri. etelärannan viljavat tasangot Messenia ja Lakonia. Voidaan erottaa neljä varsin erinäistä pääosaa: Pohjois-Kreikka. jolla kauppakaupunki Korintos oli. Kykladit kaakkoisrannan ulkopuolella. sievä pikku maakunta. Vanhimpia puolivillejä asujamia sanottiin pelasgilaisiksi. jotka luetaan arjalaiseen heimoon. syvälle maan sisään pistäytyvien merenlahtien ja suuren saaririkkauden tähden. jylhän kaunis Fokis sekä muutamia pienempiä maakuntia. epätasainen Argos ja sisämaassa vuorinen. järviä ja metsiä. . joka asia on hyvin paljon vaikuttanut koko kansan sivistyskehitykseen.

jakoivat . ylevä _Here_. Etevin heistä. Apollon. olivat taruaikaan pääheimona. [Kuva: Hebe. he käsittivät hitaasti. kaikkein herra oli _Zeus_. seisoi puolisonsa sivulla maailmaa käskevänä hallitsijattarena.Akaialaiset. Näiden luonteen erilaisuuden mukaan kehittyi kaksi jyrkkää vastakohtaa helleniläisten koko yhteiskunnallisessa ja henkisessä elämässä. komea riikinkukko oli hänelle pyhitetty. Mutta historiallisena aikana vallitsivat ionialaiset ja dorialaiset. Here. _Poseidon_ ja _Hades_ (Pluton). Artemis. Poseidon. Levollinen ja majesteetillinen hallitusvoima loistavana kasvoista istui hän valtaistuimellaan ja hänen jalkainsa juuressa seisoi hänen maallinen vertauskuvansa. Taruaika. taiteihin ja tieteihin. "jumalain ja ihmisten isä". rauhallisissa toimissa he olivat heikommat ionialaisia. nokassa ukonnuolia. Hefaistos. Hermes. Ares. Jumala-maailma. Pallas. kotka. joita jumala vihanhetkinään saattoi sinkautella uhkarohkeita maan asujamia vastaan. Ionialaiset asuivat vanhastaan Vähä-Aasian länsirannikolla. saarilla ja Attikassa. Kaksi Zeun veljeä. mutta sodassa urholliset ja kestäväiset. Ionialaiset olivat hempeää. esiytyivät taas akaialaiset huomattavimmiksi. Eros. viimemainitut vaelsivat tänne pohjoisesta päin ja asettuivat viimein Peloponnesoon. Zeun puoliso. nerokkaat ja vilkkaat käsittämään. Afrodite. mutta tahdonvoima oli heillä väsymätön. teollisuuteen. Pluton. perustivat mahtavia valtakuntia. Sittemmin kun ionialaiset ja dorialaiset keskinäisissä taisteluissa uuvuttivat toinen toisensa. taipuvaiset kauppaan. korkealla Olympos-vuorella. jurot ja harvapuheiset. | Herakles.] Kreikan jumalat olivat loistava joukko. jotka moneen paikkaan. Dorialaiset sitä vastoin olivat vakavat. varsinkin Peloponnesoon. iloista ja notkeaa luonnetta. mutta samalla levottomat ja oikulliset. joka kansan uskonnon mukaan asuskeli pilvien yläpuolella. Dionysos. Zeus. Heillä kehittyi ylimysvalta (_aristokratia_). heillä kehittyi kansanvalta (_demokratia_).

Niin laskeutui. aamurusko. oli syntynyt meren vaahdosta. siellä julistettiin jumalain ennustuksia (orakeleja). Hades vallitsi manalaa. Hänellä oli Delfissä kuuluisa temppeli. _Dionysolla_. mutta inhimillisyys kohosi ylös jumalien piiriin. kun jumalatar _Eos_ (roomalaisten Aurora). neron ja ajatusvoiman personallinen esikuva.hänen kanssansa maailman vallan. Hänen puolisonsa. joiden uskottiin kohottavan tulevaisuuden esirippua. oli notkea. Kauneuden jumalatar _Afrodite_ oli samoin ihmeellistä. häntä kutsuivat avukseen kauppiaat ja kaikki. vaikk'ei niin ylimaailmallista alkuperää. Sankarien. kaikkivaltiaan Zeun. . oli myöskin pääjumalan tytär. avasi ruusuportit. hankittuaan täällä maan päällä itselleen vaivalla ja taistelulla kuolemattoman nimen. jumaluus alas ihmiskuntaan. pimeää ja kolkkoa kuoleman valtakuntaa. kevytjalkainen metsästyksen jumalatar. katoamattoman kukoistuksen kuva. Apollon kaksoissisar. _Hermes_ piti jumalain sanansaattajana kädessään käärmeillä kiedottua sauvaa. Manalan rajalla jaoksi pimeä Styx-joki. jonka laineiden yli Karon lauttasi varjot eli vainajain sielut veneessään. jolla hän voi sekä nostaa että tyynnyttää myrskyt. Hän kantoi kädessään pitkää kolmikärkeä. uskottiin. jossa meren jumalatar _Tetis_ hänet iltasilla otti vastaan saleihinsa. _Apollon_ eli _Helios_ ajoi taivaalla auringon säteilevillä vaunuilla. Heidän tykönsä nousivat kuoleman jälkeen sankarit. mutta hän ei ollut syntynyt maallisella tavalla. vaan kypärä päässä ja keihäs kädessä kerrassaan lähtenyt isänsä.] _Pallas_. joita Zeus viskeli. syntynyt niinkuin hänkin Delos-saarella. Muista jumalista sanottiin useimpia Zeun lapsiksi. jossa hänen valtaistuintansa vartioitsi kolmipäinen Kerberos-koira. oli kreikkalaisten uskonnossa tärkeä sija. Poseidon vallitsi merta ynnä kaikkia sen jumaluusolennoita ja hirviöitä. runoilijain ja viisasten äitejä pidettiin Zeun tai Apollonin lemmityisinä. jos heidät oli asianmukaisesti haudattu maahan. yksinpä varkaatkin. Aamusilla. läksi Apollon valoisasta linnastaan ja ajoi sitte nelivaljakkoansa länttä kohti. päästä. ruma ja ontuva _Hefaistos_. hän. Etevämmät ihmiset uskoi kansa jumalista syntyneiksi. [Kuva: Zeus voitonjumalattarineen. _Artemis_. takoi suuressa pajassaan Etnan tuliaukon alla ukonnuolia. viinin ja maltillisen elämänilon jumalalla. jotka luulivat tarvitsevansa älykkäitä keksintöjä.

että jumalat eivät salli ihmisen päästä hyvän ja kauniin perille ilman suuria vaivoja ja ponnistuksia. taidokas Arakne hämähäkiksi. sureva Eko vain tyhjäksi kaiuksi. Hän tuli tienhaaraan. Mutta poika tarttui pikku käsillään petoja niskaan ja puristi ne kuoliaaksi. Kun poika oli kahdeksan kuukauden ijässä. jos seuraat minua. nymfoiksi_ tai _najadeiksi_. tosin kaunis. Kun Herakles kääntyi hänen puoleensa. Metsissä. Herakles (dorialainen sankaritarina). kunniaa ja kiitosta sekä jumalain että ihmisten edessä. Hurja Arkas oli muutettu sudeksi. kuljetan minä sinua suloisinta ja helpointa tietä. vaan viholliseni _Himoksi_. kumpaako tietä läksisi. Sankaritarina. puhutteli häntä: "Jos otat minut ystäväksesi." Herakles kysyi: "Kukas sinä olet?" Hän vastasi: "Ystäväni sanovat minua _Huvitukseksi_. jonka isäksi sanottiin Zeuta. astui hänen eteensä kaksi suurikasvuista naista. Mutta minun johdollani sinä saavutat kuolemattomuutta. nereideiksi. ja hänen . järvissä ja joissa asuivat jumaluusolennot. Niin osoitti hän jo kätkyessä sankarivoimaansa. kainona ja sävyisänä. Sittemmin kerrottiin Herakleen nuorukaiseksi kasvaneena kerran yksinänsä kävelleen ajatuksissaan. ja kaikki ne tavallaan todistivat jumalain voimaa ja ihmisen herruutta luonnon yli. valittava Filomela satakieleksi. mutta olennoltaan kevytmielinen ja liikkeiltään kiemailija. sanoi hän: "Minä en hurmaa sinua hekkuman kiusauksilla. joita sanottiin _dryadeiksi. kun rakastajansa Apollon häntä ahdisteli." Näin puhui _Siveys_. lähetti Zeun puoliso Here vihasta häntä kohtaan hänen luoksensa kaksi suurta käärmettä. Toinen. Nuorukainen Narkissos tuli kukaksi. Moni eläin ja kasvi oli kansan mielikuvituksessa jumalain voiman kautta muutettu ihmisolento. Hänen siinä miettiessään. Niinpä oli joka olennolla tarinansa. Dafne muutettiin laakeripuuksi." Toinen nainen seisoi siinä puhtaana. Tirynsin kuninkaan Amfitryonin puolisolle Alkmenelle syntyi poika Herakles (Herkules). sillä tiedä.Elävässä luonnossa oltiin näkevinään jumalallisia voimia.

sotaiset naiset.tiensä valitsi Herakles. mutta jokaisen pois hakatun sijaan kasvoi kaksi uutta. ja se juoksi niin sukkelaan. jolla oli kolme päätä ja häntänä käärme. Mutta sen käärmeen purema tuotti hänelle sieluntaudin. Hän voitti amatsoonit. Kokonaisen vuoden ajeli Herakles Artemiille pyhitettyä sarvasta. Viimein Herakleen uskollinen asekumppani Iolaos sytytti koko metsän tuleen ja antoi sankarille palavan puunrungon. joka kiihtyi . jolla kolminaisessa ruumiissaan oli kuusi kättä ja kuusi jalkaa. Itse manalastakin kävi hän noutamassa Kerberos-koiran. Herakles otti käsin kiinni pedon ja tappoi sen vahvalla nuijansa iskulla. Nemeian metsässä Argoliissa oleskeli hirvittävä leijona. joiden suorittamisella hän tuotti hyötyä. Senkin Herakles kantoi hartioillaan elävänä Tirynsiin ja laski kuninkaan eteen. Herakles repi auki yhden seinän ja johti siitä sisään Alfeios. katkaistuaan pään poltteli haavaa kekäleellänsä. joka heti taas lähetti Herakleen Erymantos-vuorelle. Afrikasta hän nouti hesperidein kultaomenat ja kävi aina Herkuleen pylväillä (Gibraltarin salmella) asti. kun kaikki nuolet kimmahtivat pois sen paksusta taljasta. hävitellen lähiseutuja. eikä pää sitte enää voinut kasvaa. Hydra. jotka hänestä saivatkin nimensä. joita ei siihen asti kukaan ollut voittanut. Hän kantoi sen sylissään Eurysteulle. hävitteli Lerna-järven seutua.ja Peneios-joet. Samoin pysyi nuijakin hänen mieluisampana aseenaan. ja kuningas pani hänelle tehtäväksi kaksitoista kovaa työtä. missä metsäsika seutua hävitteli. Näin sai hän pedon surmatuksi. jolla oli kultaiset sarvet ja vaskijalat. jotka pian huuhtoivat pois kaiken lian. Taljan hän nylki ja kantoi sitä täst'edes aina voiton merkkinä. eikä sitä saatu ammutuksi. Koukeroisella miekalla hakkasi Herakles siltä poikki muutamia päitä. Hänen käskettiin sitte puhdistaa Elis-maan kuninkaan Augiaan navetat. ja saavutti sankarin maineen. Espanjassa ryösti hän karjalaumat jättiläiseltä Geryonilta. joissa oli kolmetuhatta nautaa seisonut pitkän aikaa eikä lantaa ollut pois luotu. Nyt Herakles. satapäinen lohikäärme. Vanhempana hän meni Tirynsin kuninkaan _Eurysteun_ palvelukseen. että sitä tuskin nuolikaan saavutti.

sillä tämä sankari oli silloin kunniansa kukkulalla ja hänet Teseus nyt otti esikuvakseen. Herakles silloin heti ampui Kentauriin yhden niistä nuolistansa. jos hänelle syntyi poika ja se tuli niin väkeväksi. Nyt Herakles. jotka oli Lernan lohikäärmeen sappeen kastamalla tehnyt kuolettaviksi. nosti kiven ja läksi sitte matkalle Atenaan. saadakseen sankarimainetta pahantekijäin hävittämisellä. jonka itse oli tehnyt. Kun Herakles sai puolisoksensa kauniin Deianeiran. vaan nahkaa ja lihaa läksi mukaan. Kohta sen jälkeen saattoikin luulevaisuus Deianeiran seuraamaan neuvoa. Aigeus. täytyi hänen matkallansa Tebeen mennä Euenos-joen yli. nuorukaiseksi ehdittyään. valitsi Teseus juuri sen tien. Mutta vietyään morsiamen toiselle rannalle läksikin Kentauri nelistäen viemään häntä pois. jonka alapuoli oli nelijalkainen hevonen. lähteissään vähän ennen pojan syntymää Troizenesta. että hän sillä muka saisi takaisin miehensä rakkauden. tuntien eron tulevan tästä elämästä. huomauttaen. Teseus. sillä villat ikäänkuin syöpyivät hänen ruumiisensa. Tuskin ehti Herakles ottaa juhlapuvun yllensä. Hän halusi tehdä jotakin suurta ja kaunista maailmassa. Siihen häntä kiihotti varsinkin Herakleen maine. ja vapautti morsiamensa. Atenan kuningas Aigeus oli Teseun isä. että jaksoi nostaa kiven. lähettämään hänet tuomaan noita kätkettyjä tavaroita Atenaan. mutta hänen henkensä nousi pilvessä Olympon jumalain luo. ja vasta uudet ponnistukset hänet siitä paransivat. tarjoutui kantamaan seljässänsä Deianeiran joen yli. kannatti itsensä ylös Oitavuorelle ja nousi polttoroviolle. oli kätkenyt miekkansa ja kenkänsä suuren kalliolohkareen alle ja käskenyt Aitran. Hän antoi Herakleelle komean juhlapuvun.mielipuolisuudeksi. Teseus (ionialainen sankaritarina). Mutta kuolintuskissaan mietti Nessos kostoa. Liekit polttivat kuolevaisen osan sankarista. kun tunsi kovaa tuskaa. koska Korinton taipale oli vaarallinen rosvojen tähden. Hän antoi Deianeiralle verisen pukunsa. jos hän joskus tulisi vaimolleen uskottomaksi. mutta ylipuoli ihminen. Kun äitinsä ja äitin isä Teseuta kielsivät lähtemästä maata myöten. eräs olento. johon oli kutonut villoja Nesson puvusta. Hän riuhtasi puvun pois yltänsä. Kentauri _Nessos_. joka juuri silloin sattui olemaan tulvillansa. ja Troizenen kuninkaan tytär Aitra hänen äitinsä. .

Etempänä sankarin matkalla istui kalliolla meren rannalla _Skiron_. joka sitte aina pysyi hänen uskollisena kumppaninaan. tappoi pahantekijän ja otti nuijan. jos . Siellä heidät suljettiin suunnattomaan _labyrintti-rakennukseen_. joka rautanuijallaan surmasi matkustajat. mutta otti häntä viimein jaloista ja viskasi kauas mereen. kun sai heidät ensin luoksensa houkutelluksi. puoleksi ihminen. Teseus otti rosvon kiinni ja surmasi hänet hänen omalla tavallaan. joka huviksensa asetteli lyhytkasvuisia ihmisiä pitkälle vuoteelle ja venytti heidät sen pituisiksi. Leikaten poikki nuoran. Viimein tapasi Teseus Prokrustes-jättiläisen. joka pesetti jalkojaan ohi kulkevaisilla ja heidän sitä tehdessään potkasi heidät mereen. jonka hirviöt hänet söivät. Mutta Teseus voitti hänet ja pani lyhyeen vuoteesen sekä hakkasi poikki hänen jalkansa. joka oli mahtavalla laivastollaan pakottanut atenalaiset rangaistukseksi hänen poikansa murhaamisesta lähettämään yhdeksänä vuotena joka vuosi seitsemän nuorukaista ja seitsemän neitoa Kretaan. Kun Teseus saapui Atenaan. Labyrintissa oleskeli Minotauros-hirviö. mutta torjui iskun käsillään. miten erilleen ponnahtavat puut repivät ihmisiä. toiseksi härkä. kuin ulottui vuoteen ulkopuolelle. joka taivutteli yhteen kahta nuorta kuusta ja sitoi latvat kiinni sekä niihin matkamiehet yhdestä jalasta kumpaiseenkin kuuseen. Teseus myöskin teki. jonka monenmoisista sokkelokäytävistä he eivät enää osanneet ulos. mitä Skiron pyysi. katseli hän huviksensa. ja pitkät ihmiset hän sijoitti lyhyeen vuoteesen ja hakkasi jaloista pois sen verran. joka piti kuusia yhdessä. Kreta-saarta hallitsi kuningas Minos. oli juuri kolmannen kerran lähetettävä sovittu uhrivero Kretaan. kunnes raukat kovissa tuskissa heittivät henkensä. Istmolla oleskeli _Sinnis-rosvo_. Hän silloin vapaaehtoisesti yhtyi nuorukaisparveen ja lupasi huolestuneelle isälleen levittää palatessansa laivan tavallisten mustain purjeiden sijaan valkoiset. jossa isänsä otti hänet hyvästi vastaan. Puhdistettuaan täten koko tien pahantekijöistä saapui hän onnellisesti Atenaan. Teseus meni myöskin hänen tykönsä. jonka uhreiksi onnettomat viimein joutuivat.Ensin hän tapasi Perifates-jättiläisen.

Kun he saapuivat salmeen. Sen kuningas houkutteli sankarin korkealle kalliolle. joka oli anastanut hänen isänsä valtakunnan. nuori tessalialaisen ruhtinaan poika. joka väijyi heidän henkeänsä. Äitinsä kuoleman jälkeen saivat lapset häijyn emintimän. Sillä ratsasti Friksos pois sisarensa Hellen kanssa. ruvettiin hänestä sanomaan _Aigeianmereksi_. joka erottaa Aasian Europasta. Aigeus kun istuen niemen nenässä meren rannalla ikävällä odottelemassa laivan palaamista näki mustat purjeet. Eräänä yönä näyttäytyi lapsille äitivainaja ja antoi heille kultavillaisen ja kultasarvisen oinaan. poika Friksos ja tytär Helle. Argonautain retki. Iason. tuli tervehtimään Peliasta. Kretassa Minos-kuninkaan tytär Ariadne rakastui sankariin ja antoi hänelle salaa lankakerän. Atenalaiset kuitenkin kohta katuivat kiittämättömyyttänsä. Teseus sai aikaan kyläkuntain yhtymisen yhdeksi kunnaksi. että osaisi lankaa myöten jälleen ulos eksyttävistä sokkeloista. jota. tapettuaan härjän. pelastui. Tyytymättömyydestä kansaan läksi Teseus viimein vapaaehtoiseen maanpakoon Skyros-saareen. jota siitä päivin on sanottu Helien mereksi eli . rakensivat Teseulle temppelin ja alttarin sekä toivat suurella juhlallisuudella hänen luunsa Skyrosta Atenaan. kuten kerrotaan. jonka pääpaikaksi tuli Atena.hänen onnistui surmata Minotauros. Siten hän. vaan sysäsi hänet sieltä mereen. sanoen muka tahtovansa näyttää hänelle kaiken maansa. Tähän aikaan elivät Attikan maakunnan asujamet kahdessatoista toisistaan erillisessä kyläkunnassa. Mutta kotimatkalla ei Teseus muistanutkaan nostaa valkoisia purjeita. Orkomenos-kaupunkia Boiotiassa hallitsi kerran kuningas. syöksyi toivottomuudessaan mereen. jolla oli kaksi lasta. kullakin oma hallituksensa. putosi Helle veteen. ja silloin myös Minos luopui vaatimasta veroa. neuvoen Teseuta sitomaan labyrintin suulle langan pään ja sitte kävellessään vähitellen purkamaan kerää. Päästäkseen eroon nuorukaisesta taivutti Pelias hänet lähtemään Kolkiisen Mustanmeren itärannalle noutamaan sieltä kultanahkaa.

. jos Iason ottaisi hänet puolisokseen. viskoi paloitellun ruumiin mereen ja asetti pään ja kädet kalliohuipulle meren rantaan. niillä kynti kappaleen maata. Kauhistuksissaan ei Aietes nyt huolinut muusta kuin poikansa jäsenten kokoamisesta. Kuningas sen lupasi hänelle. Mutta Aietes-kuningas. läksi ajamaan heitä takaa. rakastui heti ensi näkemästä tulisesti Iasoniin ja lupasi auttaa häntä. jos hän ensin yksinään valjasti auran eteen kaksi vaskikavioista. Iason silloin meni maan kuninkaan Aieteen luo ja pyysi kultanahkaa. myöskin Herakles ja Teseus. kynti vainion ja kylvi lohikäärmeen hampaita. Piilopaikastaan heitti Iason heidän keskelleen kiven. Iason hänet hylkäsi. Iasonin johdolla läksivät sankarit purjehtimaan. uhrasi sen siellä ja ripusti nahkan metsikköön. joka oli pyhitetty sodan Ares-jumalalle. ei Aietes kuitenkaan tahtonut antaa kultanahkaa. jolla hänen piti sivellä ruumiinsa ja aseensa. tulta puuskuvaa. siten häneen ei pystynyt härkäin tuli eikä vaskikaviot. Monta Kreikan kuuluisaa sankaria. Vaikka Iason nyt oli tehnyt hänelle määrätyt työt. vaivutti taikajuomalla uneen vartiaksi asetetun lohikäärmeen ja antoi nahkan Iasonille. Tuntien purjeista isänsä laivan tappoi Medeia pikku veljensä. valjasti ne auran eteen. Medeia otti mukaan pikku Absyrtos-veljensä. jotka kylvöstä kasvoivat. josta he heti joutuivat riitaan ja tappoivat toinen toisensa. Mutta Medeia ei saanut mitään iloa rikoksestaan. Iason nousi Medeian ja matkakumppaniensa kanssa laivaan. Tämä nahka piti Iasonin nyt noutaa. Suuri laiva rakennettiin ja rakenusmestari Argon mukaan nimitettiin Argoksi. Silloinpa alkoi sotilaita kypäröineen ja kiipineen hiljakseen kasvaa maasta. Monen seikkailun jälkeen saapuivat he viimein Kolkis-maahan Fasis-joelle ja nousivat maalle. ja kostaakseen teki Medeia vielä useampia rikoksia sekä kuoli viimein inhottuna. voidakseen ne haudata. taikatemppuja osaava _Medeia_. Mutta veli vei oinaan Kolkiisen. Medeia sentähden vei Iasonin yöllä metsikköön. Siten jäi takaa ajaminen sikseen. kuultuaan heidän pois purjehtineen. raisua härkää. Iason sai härjät kiinni. kylvi siihen lohikäärmeen hampaita ja viimein taisteli asemiesten kanssa. jossa nahka riippui.Hellespontoksi. saapui lähtemään retkelle. Kuninkaan tytär. Medeia antoi sankarille voidetta.

kaunista Briseis-orjanaista. Elävästi ja luonnollisen selvästi ovat nämä sankarit Homeron runoelmissa kuvatut: kopea. Akaialaiset (kreikkalaiset) asettuivat taistelujärjestykseen. muu väki jalkaisin. johon monta Kreikan jalointa sankaria tuli osalliseksi.Trojan sota. rohkea _Diomedes_. Tapahtuman juoksu oli lyhyesti seuraava: Troja oli mahtava kaupunki Vähä-Aasian luoteisrannalla ja sitä hallitsi Priamos-kuningas. . Menelaon veli. Kreikkalaiset tekivät Trojan luo varustetun leirin. Sitä vastoin ovat viimeisen sotavuoden muutamat ratkasevimmat tapaukset tulleet aineeksi. Hänen pojistansa oli Paris kaunis. Tessalian ruhtinaan poika. Tämä sota on tullut erittäin merkilliseksi siitä. käskeväinen Agamemnon. miehuullinen _Hektor_. kiivaanlainen Menelaos. Mykenan mahtava kuningas _Agamemnon_. Agamemnon tahtoi riistää Akilleulta hänen sotasaalistansa. joiden edessä oli kaksi tai kolmekin hevosta. Trojalaisten puolella oli huomattava varsinkin jalo. joiden sepitsijöitä. on yhteisellä nimellä sanottu _Homeroksi_ (sokeaksi). jota Iliadin kuvailut käsittelevät. viekas _Odysseus_. josta koko sodan menestys riippui. kitaraa soitellen. kokosi silloin Trojaa vastaan suuren kostoretken. Lähes kymmenen vuotta kesti tämä taisteluista ja urhotöistä rikas piiritys. Sodan yhdeksästä ensi vuodesta ei tarina paljoakaan kerro. mutta kevytmielinen ruhtinas. Johtajat taistelivat vaunuissa. kunnianarvoinen vanhus _Nestor_ ja varsinkin nuori sankari _Akilleus_. _Taistelu Trojan luona_. Akilleus erosi sotureinensa muista kreikkalaisista ja oleskeli jonkun ajan joutilaana teltassaan. luultavasti useampiakin luvultaan. turpeilla ja ruo'oilla katettuja puutöllejä. hyväluontoinen. Sill'aikaa Agamemnon petollisen unen houkutuksesta valmisti yleisen rynnäkön trojalaisia vastaan. siitä alkoi heidän keskensä turmiollinen riita. että se on antanut aihetta kahteen ihanaan sankarirunoelmaan _Iliadiin_ ja _Odysseiaan_. Hän kävi kerran Spartan kuninkaan _Menelaon_ luona ja vei kavalasti hänen puolisonsa kauniin _Helenan_ kanssansa Trojaan. yksi Priamon monesta pojasta.

Pariin arpa hypähti ulos. Niinkuin paimenet saa kililaumat vilkkahat oitis Toisistaan erilleen. kuningas Agamemnon keskellä kulki. Ett' etevist' etevin hän. Niinkuin naudoist' on etevin sekä uhkein härkä. Silloin astui trojalaisten riveistä esiin kuninkaan poika Paris. Niinkuin hurmaavan isot parvet lintuja nähdään. Koska se uljastelee rotevimpana keskellä karjan. Niin nämä kunkin paikalleen pani päälliköt valmiiks Otteluhun. . että taistelu olisi saattanut alkaa. hän viskasi ensin: keihäs sattui Menelaon kilpeen. verhonansa kirjava pantterin talja ja jousi olkapäällä. kumpiko ensin saisi heittää keihäänsä vastustajaa kohti. mutta kärki kääntyi pystymättä metalliin. Niin rotevaks loi Zeus kuningas Agamemnonin silloin. niinkuin joku nähdessään käärmeen vavahtaen hypähtää taapäin. Tai aleten jyminällä. iloitsi hän. jota innostaa ukonilma. kun ne käy sekasin hakamaassa.Niinkuin hulmuelee tuli polttaessaan salot laajat. Niin monet laumat heit' ulos laskivat laivat ja teltat Tulvimahan nyt Skamandron kentälle. ja heti hän täysissä varuksissaan hyppäsi alas vaunuistaan rankasemaan tuota uskalikkoa. niinkuin nuori leijona nähdessään edessänsä hirven tai vuorikauriin. Paris kalveten peräytyi ja sekautui kansalaistensa joukkoon. Niinpä akaiaisten kulun aikana vaskien välke Pilvihin päin ylös nous'. ja siitä syttyi taistelu hänen ja Menelaon välillä kahden. Molemmat sotajoukot olivat jo niin lähellä toisiansa. Kurjet ja hanhet ja myös kenot joutsenet. Kunnaillen kohoaa valosoihtuja heittäen loitos. Mutta Hektorin sanat kiihottivat hänet jälleen astumaan esiin. mi tannertakin tärisyttää. Hektor ja Odysseus merkitsivät taistelupaikan ja panivat vaskikypärään kaksi arpaa päättämään. Varreltaan kuni Ares ja rinnaltaan ku' Poseidon. sätehillään häikäsi seudun. Kun Menelaos näki hänen lähestyvän. vaan kamalasti Liikkeen aikana maa tömis miesten ja ratsujen alla. Kasvoiltaan kuni Zeus. ol' urhoista uljahin urho. ilmojen halki Lentävän suunnalleen kukin siipien kuntoa koittain.

mutta terä katkesi. vastasi vihoissaan Akilleus. pysähtyi nyt sankari Hektor ja sanoi Akilleulle: "Kuules minua! Jos Zeus antaa minulle voiton. Akilleun arpa nousi. että vielä monen miespolven perästä muistettaisiin olla väärin käyttämättä vierasvaraisuutta ja tekemättä pahaa isännälle. kuin olet keihäälläsi tuottanut minun maanmiehilleni. Kohta hän sopi Agamemnonin kanssa ja läksi kostonhaluisena taisteluun. Trojalaiset. Tämä pakeni raivoista vihollistansa. Lupaa sinä myöskin samaa minulle!" "Älä lörpöttele välipuheista". mutta Hektorin painui syvälle alas. toisen Akilleulle ja toisen Hektorille. ell'ei Pariin suojelusjumalatar Afrodite olisi nähnyt hänen hätäänsä. Nähdessään ystävänsä ruumiin tunsi Akilleus sielunsa synkistyvän. etsimään Hektoria. joka ensin loukkasi minua. hän heittäytyi maahan. Menelaos sivalsi miekkansa ja iski vastustajaansa kypärään. Harmissaan syöksyi hän heti viholliseensa käsiksi. pakenivat ja monta heistä kaatui takaa ajavan sankarin miekan iskuista. Pallas-Atene-jumalattaren kehoituksesta." Kohta sen jälkeen kaatuikin trojalainen sankari leppymättömän vastustajansa käden kautta. "Yhtä vähän kuin koira voi rakentaa ystävyyttä leijonain ja ihmisten välille. . Monta päivää taistelivat molemmat sotajoukot vaihtelevalla onnella. Akilleun ystävä Patroklos puki viimein yllensä hänen varuksensa ja läksi trojalaisia vastaan. niinkuin haukka kyyhkyä ajaa. Niin kiersivät he kolme kertaa Trojan muurien ympäri. nousi Zeus Olympolle ja pani kultaiseen vaakaan kaksi kuoleman arpaa. otti häntä kypärästä ja veti kreikkalaisten sotuririveihin päin. Olisipa hän kuristanut hänet kuoliaaksi kaulanauhalla. lävisti haarniskan ja repäsi ihomekon. joka Hektoria puhutteli hänen veljensä Deifobon muodossa. anna minun niin rangaista häntä. repi tukkaansa ja valitti katkerasti. luullen häntä Akilleuksi. kaatui hän viimein voimakkaan Hektorin käden kautta. yhtä vähän voit sinäkään saada sovintoa meidän välillemme. Mutta kun hänet intonsa houkutteli liian etäälle." Heitetty keihäs rikkoi Pariin kilven. Kaikista kärsimyksistä.Menelaos nosti kilpensä ja rukoili kuuluvalla äänellä: "Zeus. saat nyt yht'aikaa koston. minä en ollenkaan rääkkää sinua. Kun he läksivät neljättä kertaa rientämään samaa tietä. vaan riisun varuksesi ja annan ruumiisi maanmiehillesi. mutta Akilleus ajoi häntä. katkaissut nauhaa ja vienyt häntä vahingotta Trojaan.

Kyklopit olivat jättiläisiä. Trojan edustalla taistelleiden sankarien täytyi kotimatkallaan kestää paljo vastuksia. niin että veri ja aivot roiskuivat ympäri luolaa. Nostettuaan suuren kalliolohkareen luolan suulle. vaan asuivat kukin yksikseen vuorenluolissa. ja samaan aikaan heidän maanmiehensä tulivat ulos hevosen sisästä. Mutta Menelaos vei kotiinsa Helenan. Kun nyt trojalaiset läksivät viemään suurta hevosta voiton merkiksi kaupunkiinsa. Pianpa jättiläinen palasi kotiin ja heittää rysäytti niin suuren puutakan maahan. He eivät tunteneet lakia eivätkä tienneet mitään kansankokouksista. lypsettyään karjansa ja juotuaan maitoa teki hän tulen ja huomasi silloin muukalaiset. Seuraavana aamuna kyklopi herättyään taas otti kaksi Odysseun kumppania ja . että Zeus suojelee vieraita. Myöhemmät runoilijat kertovat. Siten täytettyään itsensä ihmislihalla ja maidolla ojensihe hän luolan lattialle ja vaipui sikeään uneen. Kahdentoista kumppaninsa kanssa astui Odysseus erääsen luolaan. _Odysseun harharetket_. Tämän hevosen sisään oli kätkeytynyt monta heidän urhollisinta sankariansa. siinä asuvan jättiläisen ollessa lampaitansa paimentamassa laitumella. Turhaan kehoitti Odysseus häntä pelkämään jumalia ja muistamaan. Mutta tyhjään leiriinsä jättivät he suuren puuhevosen. Kerran hän saapui _Kyklopien saareen_.Hektorin hautaamiseen loppuu Iliadi. jonka olivat ennen lähtöään rakentaneet. palasivat yöllä kaupunkiin. Odysseus ei kuitenkaan uskaltanut tappaa jättiläistä. täytyi heidän repiä muuriinsa iso aukko. He viettivät pahantekijäin laitonta elämää. Kreikkalaiset olivat sen aikaa piilossa Tenedos-saarella. sillä ilman heidän työtänsä kasvoi maa viljaa ja puut rypäleitä. miten Troja sotajuonella valloitettiin kohta hänen kuolemansa jälkeen. Kyklopi tempasi heti kaksi Odysseun kumppania ja paiskasi heidät kuin pienet koiranpennut maahan. Varsinkin oli niitä paljo Odysseulla. Kreikkalaiset olivat luopuvinaan piirityksestä. että kreikkalaiset ryskeestä säikähtäen pakenivat luolan nurkkaan. Troja hävitettiin ja poltettiin. jonka kymmenvuotiset harharetket ovat Odysseian aineena. sekä paloitteli heidän ruumiinsa ja söi ne pala palalta. joilla oli ainoastaan yksi silmä keskellä otsaa. sen asujamet tehtiin orjiksi. koska kreikkalaiset sitte eivät olisi jaksaneet nostaa pois kiveä luolan suulta. eivät kylväneet eikä istuttaneet. Luolassa oli juustoja korit täynnä ja täysiä maitoastioita sekä karsinoissa karitsoita ja pikku vuohia.

mutta mitä hän kutoi päivällä. Ainoastaan yksi laiva pelastui. ja menivät pois. Hän muutti kaikki Odysseun kumppanit sioiksi. Odysseus sanoi nimensä olevan _Ei kukaan_. Viimein hän saapui faiakilaisten saareen. jotka suloisella laulullaan houkuttelivat ohi purjehtijoita luoksensa ja sitte surmaelivat. Iloiten lahjasta pyysi jättiläinen tietää Odysseun nimeä. jossa hänet otettiin ystävällisesti vastaan. jota kreikkalaisilla oli mukanaan. kaikki tuulet heti ryntäsivät ulos ja suuri myrsky nousi. ja sieltä hänet vihdoinkin saatettiin omaan valtakuntaansa. Ei kukaan." sanoi jättiläinen. Ainoastaan siten onnistui Odysseun päästä joutumasta laulun tenhovoiman uhriksi. että siispä hänelle ei ollut kukaan tehnyt mitään pahaa. että villoista riippuivat suurten pässien alla. "minun vieraslahjani on se. Hänen maatessaan ottivat kreikkalaiset teroitetun nuijan. Viimein . Tällä välin oli Odysseun puoliso. kuin saa valmiiksi kankaan. Kun jättiläinen sitte palasi ja taas söi kaksi miestä. jossa Kirke-noita asui. pääsivät kreikkalaisetkin ulos siten. että sulloi vahaa kumppaniensa korviin ja sidotti itsensä kiinni mastoon. joutunut pahaan pulaan hävyttömistä kosijoista. jotka Odysseun poissa ollessa ja Penelopeian pysyessä suostumatta heidän tarjouksiinsa kuluttivat talon varoja. Sitte Odysseus kävi Manalassa puhumassa äitinsä kanssa. viimeksi kaikista kumppaneistasi. ja purjehtivat pois saaresta. mutta Odysseus pakotti noidan viimein muuttamaan heidät jälleen omaan muotoonsa. jota oli juuri alkanut kutoa.syötyään heidät ajoi laumansa laitumelle. "No hyvä. ja sysäsivät sen yksin voimin hänen silmäänsä. joka oli suuri kuin laivan masto. Kyklopit arvelivat. Tuulien jumalalta Aiololta sai Odysseus säkin. josta muut kyklopit kokoutuivat luolan suulle. Sill'aikaa Odysseus teroitti hänen nuijansa varrenpään ja kätki sen roskakasaan. voidakseen antaa hänelle vieraslahjan. Aikaa voittaakseen lupasi Penelopeia antaa varman vastauksen sitte. sen hän aina jälleen purki yöllä. Mutta hänen maatessaan kumppanit uteliaisuudesta avasivat säkin. lähestyi Odysseus häntä ja antoi hänelle kannun viiniä. pieneen kalliosaareen Itakaan. että minä syön sinut. Heille hän kertoi. Sillä Odysseus saapui erääsen saareen. Jättiläinen alkoi hirvittävästi ulvoa. ylevä _Penelopeia_. Uusia seikkailuja oli vielä edessä. Saapuipa hän myöskin lähelle _seirenien_ saarta. että _Ei kukaan_ oli vahingoittanut häntä ja että _Ei kukaan_ tahtoo häntä tappaa. Kun jättiläinen sitte laski laumaansa ulos." Ja hän vaipui raskaasen uneen. johon kaikki tuulet olivat suljettuina.

pyydettiin säätämään lakia Spartalle. Kun kälylle sitte syntyi poikalapsi. Lykurgos.palasi kauan odotettu Odysseus. Heidän täytyi sparttalaisille viljellä maata ja heidän tilansa oli hyvin tukala. Lainsäätämisen aika.) siirtyivät dorialaiset. palattuaan kotimaahan. julistutti Lykurgos juhlallisesti sen kuninkaaksi. kun häntä. joka sitte tuli hänelle hyödyksi.Kr. jonka asujamet olivat sparttalaisten heimolaisia ja olivat uskollisesti säilyttäneet dorialaisten vanhat tavat. Näillä retkillään saavutti Lykurgos suuren kokemuksen. jotka kauimmin tekivät vastarintaa. Spartassa siirtyi kaupungin nimi voittajille. Kretasta hän matkusti Vähä-Aasiaan. Messenia ja Argos olivat merkillisimmät. Kuitenkaan ei valloitus päättynyt kerrassaan. Ensin siirtyi hän Kretaan. Nämä hajautuivat maahan ja siten syntyi Peloponnesoon monta valtakuntaa. Spartan lainsäätäjä (noin vuonna 900 e. erotukseksi voittajista. Lykurgon kuitenkin paneteltiin tavoittelevan valtaa itsellensä. kunnes nuori kuningas ehtisi kasvaa mieheksi. Ne. Kahdeksankymmenen vuoden kuluttua Trojan sodasta (1104 e. sekä anastivat koko niemimaan. surmasi hävyttömät kosijat ja sai takaisin valtakuntansa ja uskollisen puolisonsa.Kr. "oli sparttalaisilla melkein huonoin hallitusmuoto koko Hellaassa. Veljensä kuoltua ryhtyi kuninkaan poika Lykurgos hallitsemaan Sparttaa sill'aikaa. joutuivat orjuuteen. ja heitä sanottiin heloteiksi.). voittivat niiden ruhtinasten perilliset. lakedaimonilaisiksi. Hän sentähden läksi pois isänmaastansa. Päin vastoin vanhemman asujamiston jäännökset vielä vuosisatoja puolustelivat itseään voitollisia dorialaisia vastaan. "Siihen asti". pienestä Doris-maakunnasta Naupakton kohdalta salmen yli Peloponnesoon. kuin odoteltiin perillisen syntymistä veljeltä jääneelle leskelle. joista Spartta." Valtiota raateli . jotka olemme oppineet tuntemaan Trojan sodassa. voitettuja asujamia sanottiin. urhollinen vuorikansa. jotka sanoivat itseään sparttalaisiksi. sanoo historioitsija Herodotos.

Poistaakseen häiriötä. Säilyttääkseen sitä järjestystä säädettiin. Kansankokouksessa olivat osallisina ainoastaan dorialais-sparttalaiset. joka johtui siitä. Hallitus oli välistä rajatonta yksinvaltaa ja välistä vallatonta kansanvaltaa." Kuitenkin häiriytyi tämä omaisuuden tasainen jako siitä. ja toiselta puolen tukemaan kuninkaan arvoa. toimitti Lykurgos säännöllisen maan jaon molemmille. kun maassa asui kaksi toisilleen vihollista heimoa.sisällinen eripuraisuus. että kaksi vihamielistä heimoa oli maan omistajina. kun molemmat kuninkaatkin lukuun otettiin. vanhemmat akaialaiset asujamet ja sittemmin tulleet dorialaiset. siten väheni tilallisten sparttalaisten luku ja maa kokoutui perinnön kautta yksityisten sukujen käsiin suuriksi maa-aloiksi. mutta ainoastaan lausumalla "olkoon" tai "ei". niin sanottuja _gerontteja_. toinen Prokleen ja toinen Eurysteneen suvusta.000 pienempää maapalstaa. hallitsi aina yht'aikaa Spartassa. Se sai hyväksyä tai hyljätä lakiehdotukset sekä päättää sodan. Niinpä ei Spartta ollut kovinkaan voimakas yritteliäitä naapureja vastustamaan. asetti Lykurgos eri valtamahdin niiden molempain välittäjäksi. Se valitsi myöskin neuvoskunnan jäsenet ja virkamiehet. Heillä oli kunniasija yleisissä kokouksissa. Koko hallitusmuoto tuli siten ylimysvaltaiseksi. jonka jäseniä. jos kansanvalta pyrki liiallisuuksiin hairahtumaan. että varsinainen sparttalaisheimo alinomaisissa sodissa ja rauhallisen toimeliaisuuden puutteessa yhä enemmän hupeni. Kerran matkustaessaan ja nähdessään yhtä kauas toisistaan pystytetyt rajakivet huudahti Lykurgos: "Onhan nyt koko maa kuin pelto. Geronteilla piti oleman ikää vähintään 60 vuotta.000 suurempaa ja akaialaiset etempää pitkin maan rajoja 30. jos kuninkaat väärin käyttivät valtaansa. piti oleman 30. Spartassa oli näet neuvoskunta. ett'ei maatiloja saanut myödä. Sekä kuninkaita että kansankokousta piti tämä neuvoskunta kovassa kurissa. he ensin äänestivät neuvoskunnassa. Molemmilla oli myöskin sen arvon ulkonaiset kunniamerkit. jotka olivat täyttäneet 30 ikävuotta. Sellaisissa vaaleissa . Niinpä dorialaiset myöhemmän tiedon mukaan saivat Spartan ympäriltä 9. Tämä neuvoskunta oli asetettu puolustamaan kansaa. jonka veljet ovat veljellisesti keskenään jakaneet. Kaksi kuningasta. ottivat vastaan vieraat lähettiläät ja johtivat sotaväkeä sodassa. Ett'ei hallitus vast'edes horjuisi rajattoman kuninkuuden ja hillittömän kansanvallan välillä.

Lykurgon lainsäätäminen tarkoitti myöskin sparttalaisten kasvattamista sotilaskansaksi. nuoremmat aina vanhempien johdettavina. vaan nerokkaasti sattuvia lauseita sanottiinkin sentähden _lakoonisiksi_ ja hyvin ylistettiin muinaisaikaan.) Nuoret tytöt kasvatettiin yhtä ankarasti kuin pojat. painiminen ja korkeain aitain yli hyppiminen oli heistä mieluista huvia. vaan sen sijaan oli heillä lupa varastaa. joita itse kokosivat Eurotas-joen rannoilta. ja . He olivat vahvat ja sukkelat. Lapsi heti synnyttyään oli valtion oma. Kansankokous täten ei voinut tulla liian paljopuheiseksi eikä vallattomaksi. Heillä oli omat voimisteluharjoituksensa. kuin hakijat sitä miellyttivät. totutettiin nuoret sotilaan kuuliaisuuteen. heitettiin se rotkoon tai jätettiin muulla tavalla kuolemaan. kuritettiin heitä viekkauden ja sukkeluuden puutteesta. että tottuisivat kärsimään sekä kuumaa että kylmää. ja heitä totutettiin karaistuneesen elintapaan aina kahdenkymmenen vuoden ikään asti. Ikäluokkiin jaettuina. kunnioitukseen vanhempia kohtaan. Vanhimmat tarkastivat sen. talvella ohuihin vaatteihin. otettiin hänet hoitajattarensa hallusta valtion kasvatettavaksi. He valvoivat neuvoskunnan toimia ja saattoivat vangita kuninkaatkin. heitä elähytti isänmaanrakkaus. Pitkiä puheita ei kärsitty. kun vain lakkasivat halvimmankin vanhemman porvarin käskystä. kesällä puettiin heidät lämpimiin. vaan jos se oli heikko taikka muuten vikainen. Vähäsanaisia. jolle oli huudettu kovimmin. He kävivät paljain jaloin ja makasivat ruokovuoteilla. Heidän ravintonsa oli hyvin niukka. (Lakonia näet oli sama kuin Spartan alue. se. kestäväisyyteen ja karaistuneesen elintapaan. annettiin se hoitajattarelle. jos huomasivat sen tarpeelliseksi. Lykurgon kuoleman jälkeen asetettiin jonkun ajan kuluttua viisi _eforia_ valvomaan koko hallitusmuodon säilymistä ja noudattamista. mutta jos heidät tavattiin varkaudesta. Taistella ja tapella saivat he mielin määrin kaduilla. Juokseminen. Kun poika ehti seitsemän vuoden ikään. sentähden totutettiin jo nuorukaisia vastaamaan lyhyesti.astuivat hakijat yksitellen kansankokouksen editse ja kokous silloin osoitti suostumustansa vahvemmalla tai heikommalla huudolla sen mukaan. Vanhempain miesten edessä nousivat pojat kunnioittavasti istuimiltansa ja vastasivat seisoen heidän kysymyksiinsä. joka ei sitä kuitenkaan saanut hemmoitella. otettiin neuvoskunnan jäseneksi. jos se oli vahva ja ruumiiltaan säännöllisesti muodostunut.

sotakunniaa pitivät he suurimmassa arvossa. kun hänelle ilmoitettiin hänen poikansa kuolleen taistelussa isänmaan puolesta: "sitä vartenhan minä hänet synnytinkin. kuitenkin olisi mahdoton käyttää ja säilyttää.ja hopearahaa ja määräsi rautaiset rahat. Kuvanveistäjät tekivät ainoastaan aseellisia jnmalainkuvia. yksin kuningastenkin. Sparttalainen äiti antoi sotaan lähtevälle pojalleen kilven. kun vähäistä voittoa. niin johtajat eivät sitä antaneet." Estääkseen ylellisyyttä ravinnossa ja juomassa asetti Lykurgos yhteiset atriat. joka hänelle tulisi. Siellä piti kaikkein käydä syömässä. Että tällainen mieliala pysyisi voimassa. Eihän kukaan. Taisteluun läksivät sparttalaiset kuin juhlaan. mutta oli varsin ravitsevainen. joka oli laitettu verestä ja karvaista yrteistä eikä siis maistunut hyvältä. Muuta soittoa ei kärsitty kuin sotamusiikkia. Tavallisin ruoka oli niin sanottu "musta keitos". Ennen taistelua pukeutuivat he purpuravaatteihin. Taide ja kaikenlainen hienostus oli kiellettyä. Ett'ei edes olisi millä hankkiakaan ylellisyyttä. joita pidettiin eri paikoissa säädetyn järjestyksen mukaan. kielsi Lykurgos käyttämästä kulta. taivu lahjain ottoon eikä himoitse rikkautta. pidettiin usein sotaisia juhlia. jotka ylistivät sankarien kuolemaa tai kehoittivat urhollisuuteen. Sellaisia lauluja ainoastaan laulettiin. Sä urhean Spartan lapsi! Käs vasen se kilpeen kiinnä Ja oikeaan ota keihäs. että noin 30 markan arvoa vetämään tarvittiin pari härkää ja 125 markan summalle piti olla erityinen säilytyshuone. niin raskaat. ett'eivät ne voisi houkutella ylellisyyteen. koristivat tukkansa seppeleillä ja marssivat huilujen soidessa vihollista vastaan. ajateltiin. Silloin myöskin laulettiin sotalauluja. sä sankarheimo. Taloja rakentaessa ei saatu käyttää muita työkaluja kuin kirvestä ja sahaa. sanoen: "palaa sen kanssa taikka sen päällä!" Toinen äiti vastasi. . tämän kaltaisia: Nyt eespäin. Kun kuningas Agis kerran palasi sotaretkeltä ja tahtoi syödä kotonaan puolisonsa luona sekä lähetti noutamaan osaansa yhteisestä atriasta.

jolloin Spartta itselleen vaati koko Hellaankin johtovaltaa eli _hegemoniaa_. torille. Atenan lainsäätäjä (noin 590). matkahattu päässä.Et peljätä saa sä. joka atenalaisilla oli Megaran asujanten kanssa pienestä Salamis-saaresta. Heidän säännöissään oli muun muassa kielletty kääntämästä selkäänsä viholliselle. ikäänkuin pitkältä matkalta tullen. Ennen lähtöään otti hän kansalta valan. kunnes hän palaisi. Hän harrasti myöskin runoilua ja luonnon tutkimista. että Spartta oli tuleva hyvin kuuluisaksi. Peloponneson useimpien yhteiskuntain täytyi vähitellen antautua Spartan suojelusherruuden alaisiksi. Lykurgon lakien noudattaminen tekikin sparttalaisista urhollisen ja mahtavan kansan. Delfissä vastattiin. että ken suullisesti tai kirjallisesti esitti saaren takaisin valloittamista. että veisivät hänen jäännöksensä Sparttaan. Solon oli Atenan viimeisen kuninkaan Kodron sukua. Valtioelämän alalle astui hän vasta erään sodan johdosta. että se oli pitävä hänen lakinsa. Monessa sodassa he tätä käskyä tottelivatkin ja voittivat. mutta ei itse enää koskaan palannut sinne. Lykurgos lähetti sen vastauksen kirjeessä Sparttaan. sillä Se tapa ei ole Spartan! Saatuaan lakinsa valmiiksi ilmoitti Lykurgos kansankokouksessa päättäneensä lähteä Delfiin kysymään neuvoa jumalilta. Solon heittäytyi mielipuoleksi. jos se piti Lykurgon lait. hyppäsi kivelle ja lausui sepitsemänsä runon tähän tapaan: . vaikka kuinka mahtava voima olisi ollut vastassa. Niinpä messeniläiset monella verisellä taistelulla kukistettiin. Äkisti juoksi hän. olisiko vielä mitään lisättävää hänen lakeihinsa. Kyllästyneenä tuohon taisteluun sääsivät atenalaiset lain. Solon. Nuorempana ollessaan kuljeksi hän kauppiaana pitkillä matkoilla. oppien tuntemaan vierasten kansain tavat ja lait. ja viimein tuli aika. että kansa valansa tähden aina pitäisi hänen lakinsa muuttamatta. Kuollessaan määräsi hän tuhkansa mereen hajoitettavaksi. ett'eivät sparttalaiset ehkä sillä tavalla koettaisi päästä valastansa. häntä oli rangaistava kuolemalla.

eivätkä rikkaat siltä kuitenkaan kadottaneet rahaansa. ja häntä pyydettiin täydellisesti järjestämään valtion hallitusmuotoa. joka suojelisi väkivallalta ja vääryydeltä. Sitte valittiin arkontiksi Solon ja annettiin lakien säätäminen hänen toimekseen. Mahtavat isotilalliset. joka sai aikaan kiihkeitä kapinan yrityksiä. Siten joutui alempi väestö yhä enemmän köyhtyessään epätoivoon. sortivat köyhempää kansaa. että niitä oli mahdoton käyttää. hätä pakotti köyhiä porvareja turvautumaan rikkaihin. Rikkaat katsoivat joutuneensa uhraamaan liian paljon. Kuninkaan valta oli jo ammoin lakkautettu ja yhteiskuntaa hoiti nyt yhdeksän _arkonttia_ (hallitsijaa). oli varova siirtyminen vanhasta ylimysvallasta nyt alkavaan kansanvaltaan. Hän ensi aluksi alensi köyhäin velat. Rauhalliset asujamet olivat jo kauan vaatineet kirjoitettua lakia. _eupatridit_. jotka lainatuista rahoistaan ottivat kohtuuttoman suuret korot. vaan nyt näen kaikkialla vihaisia silmäyksiä. jonka Solon antoi Atenalle. joka päättyi Salamiin valloitukseen. Silloin Solon heti valittiin päälliköksi uudelle sotaretkelle." Kohtapa kuitenkin alkoi näkyä hänen toimiensa hyviä seurauksia. ja siten tulivat hänen lakinsa niin ankaroiksi. niitä sanottiinkin verellä kirjoitetuiksi. Vaikuttavimmaksi . Hän valitti: "Ennen kaikui minun ylistykseni joka taholta. että oli muka kauhulla kukistettava nuo yhä kiihtyvät kansanliikkeet. Ja hänen päätehtävänsä oli siis rauhoittaminen ja sovittaminen. Uusi valtiomuoto. Siihen aikaan oli Atenan sisällinen tila hyvin onneton. ja lopuksi: Siis Salamiisen valtaamaan sitä kaunista saarta Pois joka mies Atenan! Kohta on häpeä pois. köyhät puolestaan saaneensa liian vähän. Alentamalla rahan arvon osasi hän lievittää köyhäin velkataakkaa. Hän käsitti tehtävänsä niin.Ihmisien kesken pian moinen kulkevi juttu: Hän Atenasta on myös: jättäjä hän Salamiin. Kiittämättömyyttä hän sentään palkakseen sai. Keskinäinen luottamus palasi. Se toimi annettiin ensin arkontti _Drakonille_. jotka joka vuosi valittiin ylhäisistä suvuista.

jos katsoi tarpeelliseksi. päätti sodat ja rauhat sekä asetti virkamiehet. jonka jäseninä olivat virasta eronneet arkontit. Maaomaisuuden myönti helpotettiin. Solonin poissa ollessa alkoivat puolueriidat jälleen Atenassa. mutta ainoastaan kolmen korkeimman luokan jäsenet voivat päästä valtion virkoihin. sitte ruumiin harjoittelut ja viimein luvunlasku ja kirjoitus. Kansa jaettiin varallisuuden mukaan neljään luokkaan. areiopagi sai kumota kansan päätökset. joka oli saanut sellaisen opetuksen. ett'ei hän ollut välinpitämätön yhteiskunnasta. laulu ja soitto. nyt perustettu _400 miehen neuvosto_ ja ikivanha _areiopagi_. vaan usein suuria menoja. valvoi uskontoa ja tuomitsi hengenasioita.valtiomahdiksi tuli täst'edes kansankokous. Sisällisissä riidoissa täytyi jokaisen asettua jommallekummalle puolelle ja siten osoittaa. vaan otti ennen lähtöänsä atenalaisilta valan. Palattuaan sinne koetti hän niitä välittää. vaan varattomat palvelivat kevytaseisena jalkaväkenä ja sittemmin. ett'eivät aallot sitä viskelisi. vaatien tekemään niihin kuka mitäkin muutosta. josta edellä on kerrottu. Kasvattaakseen atenalaisia sivistyskansaksi koetti hän monella tavalla edistää kansalaisten monipuolista ja vapaata kehitystä. Kun Solon sai nämä lakinsa valmiiksi. kolmen ensi luokan jäsenten piti palveleman _hopliteina_ (raskasaseisina) tai ratsumiehinä. ahdistelivat häntä pitkän aikaa joka päivä ihmiset. Vanhemmat velvoitettiin opettamaan pojillensa jotakin käsityötä. joista ei ollut mitään palkkaa. oli velvollinen ylläpitämään isäänsä hänen vanhuudessaan. joilla kaikilla oli yhtä suuri sananvalta kansankokouksessa. jotka hän oli sitonut valtiolaivaan. laivastolla. joka sääsi lakia. Vieraille toimitettiin tilaisuus päästä Atenan kansalaisiksi. kun Atena tuli merivallaksi. ennenkuin ne esitettiin kansankokoukselle. Solon sanoi näitä neuvoskuntia kahdeksi ankkuriksi. Kaikkein nuorukaisten piti saaman huolellinen kasvatus. Näillä matkoillansa hän sattui kuningas Kroisonkin luo. johon heitä 18:lla ikävuodella valmisteltiin. Estääkseen kansankokouksen mahdollista maltittomuutta asetettiin sen sivulle kaksi valvovaa neuvoskuntaa. erosi hän . että he määrätyn ajan pitäisivät hänen lakinsa muuttamatta. Päästäkseen tuosta kiusasta päätti hän joksikin ajaksi lähteä ulkomaille. mutta kun se ei onnistunut. ja poika. Kaikki kansalaiset olivat velvolliset sotapalvelukseen. Tämä viimemainittu. 400 miehen neuvosto tarkasti kaikki asiat. johon kuului ensi sijassa uskonto. Virkamiesten joukossa pysyivät edelleenkin yhdeksän joka vuosi valittua arkonttia etevimpinä.

Vähän ennen persialaissotain alkua nousi monessakin Kreikan valtiossa itsevaltiaita. Tyranniutta vastusti tavallisesti Spartta. jota Atena . Hänen edeltään lähetettiin kuuluttajia julistamaan: "Atenalaiset. johtajana _Megakles_. suurien maatiluksien isännät. mutta liitossa Megakleen kanssa pääsi hän jälleen valtaan. Eräänä päivänä hän haavoitteli itseään ja muulejansa sekä ajoi siinä tilassa torille. joka nuijinensa aina seurasi häntä. Siitä päivin hän vallitsi atenalaisia. Hän pyysi nyt puoluelaisiltaan suojelusvartioita. Silloin hän pani toimeen uuden metelin hurmataksensa kansaa. ja _vuoristolaiset_. ja sentähden oli niihin tyytymätön. joten he henkisen. koska he näyttivät hävittävän entisen vapauden. joka sittemmin seurasi. Tyrannien aikakausi. joiden päämieheni oli kunnianhimoinen ja lahjakas _Peisistratos_. Jo Solonin elinaikana syntyi Atenassa kolme puoluetta: _tasankolaiset_. hänet puettiin täysiin aseihin ja asetettiin komeasti koristeltuihin vaunuihin ajamaan kaupunkiin. Nämä tyrannit pitivät ja elättivät hoveissaan kuuluisia runoilijoita ja taiteilijoita. Kun alin kansanluokka oli toivonut Solonin laeista suurempia etuja. Muutaman vuoden kuluttua hänet karkoitettiin. onnistui Peisistraton helpostikin kiihottaa mielet. elämän alalla valmistelivat kukoistusaikaa. Hellaan kukoistusaika. kauppiasluokka. Atenassa eli kaunis ja suurikasvuinen nainen. Surukseen näki hän myöskin entisen ystävänsä Peisistraton kohoavan Atenan itsevaltiaaksi. olivat he kuitenkin vihatut. ja vaikka useimmat hallitsivatkin hyvästi. köyhät paimenet. _Peisistratos ja hänen poikansa_ (561-510).surumielin kokonaan valtiollisista toimista. mutta ei kuitenkaan lakkauttanut entisiä virkoja eikä häirinnyt valtiomuodon perustusta. joita sanottiin _tyranneiksi_. Niitä hänelle annettiinkin ja hän siten sai miesjoukon. kuin oli sitte saanut. ottakaa suosiolla takaisin Peisistratos. ikäänkuin olisi äsken päässyt murhaa aikovain vihollisten käsistä. jonka hallitseva neuvoskunta yhtä paljon vihasi itsevaltiutta kun kansanvaltaakin. Yht'äkkiä hän pani toimeen metelin ja anasti lähellä kaupunkia Akropolis-linnan. joita _Lykurgos_ johti: _rannikkolaiset_.

. Aristogeiton pääsi pakoon. tämän kaltaisissa: Miekkani minä myrttioksiin käärin. Hippias joutui kaikkein vihattavaksi ja viimein hänet karkoitettiin. Samaan tapaan hallitsivat hänen kuoltuaan (527) hänen molemmat poikansa _Hipparkos_ ja _Hippias_. Aristogeitonia ja Harmodiota pidettiin Atenassa suuressa kunniassa. Usein ylisteltiin heidän urhotyötänsä lauluissa. jotka pystytettiin torille. Karkoitettiin hänet vielä toinenkin kerta. Sä viel' elät saarill' autuasten. Tähän aikaan aljettiin veistellä kauneita jumalain patsaita: katujen kulmiin ja maanteiden varsille pystyteltiin Hermeen patsaita. Jalo Harmodios. ett'ei ollut päästänyt häntä julkiseen riemusaattoon." Porvarit varmasti uskoivat tätä naista itse Atena-jumalattareksi. Hän vahvisti sitte valtaansa vierailla palkkajoukoilla ja kokosi itselleen kaikki tulot kaupungista ja maalta. moni luulee niitä lauluja alkuaan monen eri runoilijain sepitsemiksi ja vasta Peisistraton aikana kootuiksi.kunnioittaa enimmän kaikista ihmisistä ja jonka hän nyt vie takaisin linnaansa. mutta hän anasti jälleen herruuden väkivallalla. Siell' on myös nopsajalk' Akilleus. palvelivat häntä ja ottivat takaisin Peisistraton. Homeron laulut järjestettiin Peisistraton toimesta. Kun he tirannin tappoivat ja saivat Atenalle taas tasa-arvoisuuden. Atenaa koristeltiin muhkeilla rakennuksilla. joista varsinkin Peisistraton aikana ylennyt Zeun temppeli oli huomattava. Hipparkon murhasi kaksi ylhäistä atenalaista. Hän silloin pakeni kuningas Dareion luo ja yllytti hänet sotaan Atenaa vastaan. joiden sisarta hän oli pahasti loukannut siten. mutta joutui kiinni. Molempia tyrannein murhaajia. sä ethän kuollut. Henkivartiasto heti surmasi Harmodion. Eräs sen ajan paraimmista taiteilijoista teki heistä kuvapatsaat. Peisistratos käytti itsevaltiuttansa lempeästi ja piti aina yllä Solonin lait. joiden kantakiviin oli piirretty muistolauseita. veljekset Aristogeiton ja Harmodios. ja Hippiaan käskystä hänet kiduttaen kuoletettiin. Tydeun poika Diomedes myöskin. Niinkuin Harmodios ja Aristogeiton.

ja menestystä hänellä oli sillä retkellä niinkuin tavallisesti ennenkin. varsinkin ionialaisia vastaan. Ikuinen kunnia teille kukoistaapi. Niinkuin Harmodios ja Aristogeiton. Ulkomaiset kuninkaat halusivat haltuunsa hedelmällistä. Runoilija Anakreon.Miekkani minä myrttioksiin käärin. Kun väkivallantekijän oli yhtä helppo palkata kätyrikseen omanvoiton-pyyntö kuin vapaussankarinkin sytyttää innostusta. Vaikeampi oli hänen kuitenkin vastaisuudeksi säilyttää._ Samon asujamet. Kotoiset viholliset sai Polykrates kuitenkin kukistetuksi ja voitettuja hän sekä ajoi maanpakoon että tuomitsi kuolemaan. olivat niinkuin saarikin. Taideteollisuudestaan antoivat he monta kaunista näytettä. Sitte alkoi hän sodan Miletoa vastaan. Reippaast' Atena-juhlassa murhasivat. _Polykrates Samossa. Tähän aikaan mietiskeli Kyros uhkaavia aikeita Kreikan pikku valtioiden vapautta vastaan. Kävipä hän sotaretkilläkin. että se voisi pysyä ainiaan. Heidän yhteiskunnassaan vallitsi vilkas elämä. Mutta Amasis oli jo kauan katsonut Polykrateen onnea liian suureksi. ja saattoi valtansa alaisuuteen monta kaupunkia. ja yhteiskunnan sisällä kuohui tyytymättömyys. sentähden hänen kerrotaan kirjoittaneen Polykrateelle näin: "Amasis Polykrateelle. Sellaisissa oloissa yleni Polykrates itsevaltiaaksi. Atenan hirmun. Kunnon Harmodios ja Aristogeiton. Etsiskellessään mahtavaa liittolaista luuli Polykrates siksi saaneensa Egyptin Amasis-kuninkaan ja teki hänen kanssansa liiton. varsinkin olivat heidän savenvalu-teoksensa kuuluisat. mitä oli saavuttanut. Suloista tosin on kuulla ystävän onnea: mutta . mutta ilman malttia ja järjestystä. jossa asuivat. joka oli kreikkalaisista kaupungeista mahtavin Vähä-Aasian rannalla. mieluisella paikalla olevaa saarta. saaneet runsaasti luonnonlahjoja. Kun te tirannin tapoitte ja saitte Atenalle taas tasa-arvoisuuden. sukuperältään ionialaisia. Kun he Hipparkon. jotka kumpaisetkin yhtä vähän tuntevat malttia ja kohtuutta. oli yhteiskunta pulassa mielivallan ja kansanvallan liiallisuuksien välille.

Amasis. Mitä Amasis pelkäsi. eli Polykrateen hovissa. oli silloin rikkauksistaan ottanut kalleimman taideteoksen. dorialainen siirtopaikka. _Hieron Syrakusassa. Sentähden olisi toivottavaa. kun tiedän. "sillä hän huomasi olevan mahdotonta pelastaa ihmistä kohtaloansa kärsimästä". Rikkauteen . sekä liitti sitte Samos-saaren Persian valtakuntaan." Polykrates._ Kreikkalaisista Sisilian kaupungeista oli Syrakusa.minua pelottaa sinun ainainen menestyksesi. kauniin kalan lahjaksi hallitsijalle. niin tee silloinkin tällä tavalla. oli hänen luonansa laulaja _Anakreon_. sormuksen. Solonin sukulainen. Polykrateen kukistuttua kutsui Hipparkos Anakreonin Atenaan ja varusti komean viisikymmen-soutuisen laivan tuomaan runoilijaa Hellaasen. että niin minä kuin minun ystävänikin saisimme kokea vuorotellen onnea ja vastoinkäymistä. Jonkun ajan kuluttua houkutteli Oroites Polykrateen manterelle. etevin. jossa häntä hyvin kunnioitettiin. kasvot seinään päin. Tottele nyt minun neuvoani: ajattele. kuultuaan tämän. miten kateelliset jumalat ovat. otatti hänet kiinni ja mestautti. Kun Polykrates maaten otti vastaan persialaisen sanansaattajan. Tämä runoilija. ja luovu siitä. jotka ehkä olivat sitä vähemmin iloiset. mitä enemmin nautintokyky hänestä väheni. Palvelijat avatessaan kalaa löysivät sen vatsasta saman kalliin sormuksen ja antoivat sen Polykrateelle. syntyisin Teios-saaresta. mikä sinua paraiten miellyttää ja minkä kadottaminen sinua syvimmin surettaisi. Mutta muutaman päivän perästä toi kalastaja suuren.ja vastoinkäymiset ole yhtä suuret. huomaten kuninkaan neuvon hyväksi. tapahtuikin pian. luopui liitosta. johon oli smaragdi-kivi sovitettu. Kun myöskin Hipparkos kukistui. Oroites kerran lähetti sanansaattajan Samoon. Seurueineen purjehti hän eräällä laivallaan merelle ja viskasi kaikkein nähden kalliin sormuksen aaltoihin. Siellä hän runoili monta kauneinta lauluansa ilon ja nautinnon ylistykseksi. Polykrates makasi sanansaattajan tullessa vuoteessaan. siirtyi Anakreon Abdera-kaupunkiin ja eli siellä vanhuutensa päivät. kuin tässä olen osoittanut. Polykrates joutui riitaan Lydian persialaisen maaherran Oroiteen kanssa. Runoilija Pindaros. mutta ei viitsinyt kääntyä eikä vastata mitään. Ja ell'ei vast'edes myötä.

jota hän käytti lempeästi. joita hän kokosi hoviinsa. vaan sankarimaineesta ja kuolemattomasta nimestä. kerrotaan syrakusalaisten päällikön _Gelonin_ loistavasti voittaneen kartagolaiset. Hippiaan yllytyksestä varusti Dareios uuden sotavoiman ja pani sille johtajiksi ylhäisen medialaisen Datiin ja Ionian entisen maaherran pojan Artaferneen. ja maajoukko kärsi pahoja tappioita taistellessaan villiä trakialaisheimoa. Kiitolliset syrakusalaiset silloin hänelle antoivat itsevaltiuden. brygiläisiä vastaan. Heistä mainittakoon varsinkin _Pindaros_. yllyttäen Dareios-kuningasta atenalaisia vastaan. Hän viritteli sellaisia säveliä. jotka tähän aikaan luopuivat persialaisista.ja mahtavuuteen katsoen pystyi se kilpailemaan yksin ylpeän Kartagonkin kanssa. joka Tebessä syntynyt runoilija on kuolemattomissa lauluissa ylistellyt voittajia maanmiestensä kilpaleikeissä. joihin kuului vastakaikua ihmisen korkeammista voimista ja jalommista taipumuksista. Vähäpä on yleishistoriassa niin suurenmoisia näytelmiä kuin pikku Kreikan taistelu vapautensa ja sivistyksensä puolesta Persian jättiläisvoimaa vastaan. Vuonna 493 lähetti hän _Mardonion_ johdolla sekä laivaston että maasotajoukon. asujamet lähetettiin kahleissa Dareion luo. Mutta saatuaan ionialaiset uudestaan kukistetuiksi alkoi Dareios heti kostosodan Atenaa vastaan. Samaan aikaan kuin kreikkalaiset taistelivat ratkasevaa taisteluansa Persian mahtavaa voimaa vastaan. . Ett'eivät olisi aivan yksin. Persialais-sotien aikakausi. Ensi aiheen tähän taisteluun antoi karkoitettu Hippias. Atenalaiset sen neuvon ylpeästi hylkäsivät ja odottivat sitte kohta sotaa. Gelonin seuraaja _Hieron_ enensi hänen perustamaansa mahtavuutta. hän ei laulanut iloista eikä nautinnoista. Hieronin suurin kunnia on anteliaisuus sen ajan runoilijoita ja muita taiteilijoita kohtaan. antoivat he apua heimolaisilleen ionialaisille. joka tämän saaren kaupunki oli yhdessä atenalaisten kanssa auttanut ionialaisia. heitellen laivat kallioille ja kareille. Kuningas käski heitä antautumaan Hippiaan valtaan. valloitettiin ensin ja hävitettiin. Hippias läksi myöskin mukaan oppaaksi. Eretria. Mutta ankara pohjoismyrsky hävitti laivaston Atos-niemen luona. Karttaakseen vaarallista tietä Atos-niemen ympäri purjehtivat he Aigeianmertä Arkipelagin saarien ohitse ja nousivat maalle Euboian saareen. Samanlaista kohtaloa aiottiin myöskin Atenalle.

tahdotko saattaa Atenan orjuuteen vaiko tehdä sen vapaaksi ja siten pystyttää itsellesi tuleviksi ajoiksi muistopatsaan. Kallimakos. joka oli paeten persialaiskuninkaan vainoa tänne asettunut. Hippias vei sitte persialaiset Maratonin kentälle. Muutamat tahtoivat. että hän oli palaava hallitsijana Atenaan ja elävä lopun ikänsä isänmaassaan. jollaista ei edes Harmodios. kääntyi hän Kallimakon puoleen. Mutta jos taistelemme. uskalsivat juoksumarssissa rynnätä. Persialaiset luulivat helleniläisiä hulluiksi ja heidän tahallaan antautuvan varmaan kuolemaan. siihen luettuna nekin 1. kun he. koska sotavoima oli liian heikko persialaisiin verraten. ett'ei taisteltaisi. Kun sotajoukko oli järjestetty ja uhrit näyttivät onnellisia enteitä. ja kun pelkurimpi mielipide näytti pääsevän vallalle. Yön tullessa näki hän unta: oli muka makaamassa äitinsä luona. Pitkällisen . ennenkuin sotaväen rohkeus laimenee. Atenalaisten rintama oli melkein yhtä leveä kuin vihollistenkin. jos vain jumalat pysyvät puoluettomina. Mutta siinä toivossaan hän kokonaan pettyi. niin pelkäänpä eripuraisuuden hengen hiipivän meidän joukkoomme ja tekevän meidät medialaisten saaliiksi._Maratonin taistelu_ (490). Kun päivä tuli. Heidän sotajoukossaan oli 10. joka polemarkona eli puolustussodan korkeimpana johtajana oli sotajoukossa läsnä. kehoittivat taisteluun. Aina kaupungin perustuksesta asti ei ole suurempi vaara koskaan uhannut Atenaa. Atenassa eli silloin ylhäissukuinen mies _Miltiades_. niin me kyllä voitamme. Hänet valittiin nyt yhdeksi niistä kymmenestä sotapäälliköstä. jolloin Miltiadeen vuoro oli johtaa.000 miestä. jotka Plataia oli lähettänyt.ja Aristogeiton-sankareillakaan ole. joiden tuli johtaa atenalaisia. Unen selitti Hippias siten." Päätettiin ryhtyä taisteluun. ja pyysi häneltä apua näin sanoen: "Sinusta riippuu. Toiset sitä vastoin. Jos nyt emme taistele. Tämä pikku kaupunki oli vähää ennen antautunut Atenan suojelusherruuden alaiseksi. niin pieni joukko ja ilman ratsu.000 miestä. Näillä kymmenellä päälliköllä oli eri ajatus.ja jousiväkeä. ryntäsivät atenalaiset täydessä juoksussa vihollista vastaan. mutta keskus oli jotenkin ohut ja päävoima koottu kummallekin siivelle. asetti hän sotajoukon taistelujärjestykseen. varsinkin Miltiades.

Mutta voittajat riensivät pikamarssissa kotikaupunkiansa kohti ja saapuivatkin ensinnä perille. skytialaispaimentolaisia nahkahaarniskoineen ja sotakirveineen. Olipa siinä kirjava kansain kokous: persialaisia komeissa varustuksissaan. Lähtemättä heitä takaa ajamaan kääntyivät molemmat siivet niitä vihollisia vastaan. Maratonin taistelun jälkeen tuli Miltiadeen nimi vielä kuuluisammaksi Atenassa. Edeltä juoksi eräs atenalainen ja huusi torille päästyään: "Iloitkaa. me voitimme!" sekä kaatui uupumuksesta ja mielenliikutuksesta kuolleena maahan. Se yritys ei kuitenkaan onnistunut. jonka tähden hänet Atenaan palattuaan tuomittiin maksamaan suuri sakko. aikoen itse lähteä johtamaan uutta kostosotaa. Kun sotajoukko kokoutui Sardeesen. jossa atenalaiset valloittivat seitsemän laivaa. jossa hän kuoli taistelussa saamistansa haavoista. Ennen sotaväen lähtöä astui hän sitte kuninkaan eteen ja rukoili yhtä suosion osoitusta. koska muka sen asujamet olivat auttaneet persialaisia. joilla oli pajusta palmikoidut panssarit ja bambu-ruokoiset nuolet.taistelun jälkeen saivatkin persialaiset murretuksi atenalaisjoukon keskuksen ja läksivät ajamaan sitä takaa sisämaahan päin. Suuttuen Maratonin tappiosta kokosi Dareios koko valtakuntansa sotavoimat. Hän silloin pyysi 70 laivaa sekä sotajoukon ja läksi Paros-saarta vastaan. Hän kun ei sitä jaksanut suorittaa. pantiin hänet vankeuteen. Silloin sanoi Pytios: . _Xerxeen retki_ (480). Hänen poikansa Xerxes läksi Aasiasta viemään länttä kohti suurinta sotajoukkoa. aitiopialaisia leijonan ja pantterin taljat pukimina. Kaikki ajettiin pakosta ja hallitsijan käskystä sotaan eikä niitä muuten voitu pitää koossa kuin kauhulla. Muihin laivoihin kokoutuivat viholliset ja läksivät kiertämään Sunion-nientä. Mutta hän kuoli kesken varustuksiansa. toimitti rikas Pytios pidot kaikelle kansalle. kuin historia tietää kertoa. nahkapukuisia trakialaisia lyhyine miekkoineen ja paljo muita. kolkilaisia päässä puukypärät ja kädessä nahkakilvet. medialaisia kalleissa pukimissaan. Pakenevia muukalaisia ajettiin sitte takaa aina meren rantaan asti. toivoen ehtivänsä Atenaan ennenkuin atenalaiset. jotka olivat karkoittaneet keskuksen ja voittivat nekin. vaan antoivat voitettujen vihollisten häiritsemättä paeta. lyhytnuttuisia arabialaisia pitkine jousineen. indialaisia. Atenalaiset ja plataialaiset sen sijaan voittivat molemmilla siivillä. Kuningas lupasi täyttää pyynnön.

mutta kova myrsky rikkoi ne. Sitte Xerxes itse ajoi istuen korkeissa vaunuissa. vastasi hän: "Tulin murheelliseksi ajatellessani. Hellesponton yli oli hän teettänyt siltoja. jotka sullottiin tiheään ja ympäröitiin kaksiovisella aidalla. Näitä seurasi Ormutsin pyhät vaunut. katsellen korkealta valtaistuimelta väkeänsä. ja kun häneltä kysyttiin syytä.000 valittaa ratsumiestä ja yhtä monta keihäsmiestä sekä 10. vaikka olet minun orjani ja sinun oikeastaan pitäisi koko huonekuntasi kanssa seuraaman sotajoukkoa!" Sitte käski kuningas hakkaamaan Pytion vanhimman pojan keskeltä kahtia ja panemaan puolikkaat molemmin puolin tietä. Armahda. vaan itki sitte. ja vapauta vanhin poikani sotapalveluksesta. sillä kaikista näistä ihmisistä ei sadan vuoden kuluttua ole ainoakaan enää elossa.000 muuta ratsumiestä ja yhtä monta miestä parasta jalkaväkeä. joiden ajaja astui vieressä. niin ett'ei kukaan enää uskaltaisi pyytää vapautusta sotapalveluksesta. siirtyi sotajoukko Sardeesta Abydoon. uskallatko ajatella poikaasi. vanhaa miestä. miten lyhyt ihmisikä on. Kun ne saatiin valmiiksi. kun hän näki olevansa niin paljon kansan herra. nyt minua. Kuninkaan seurueen jäljestä vaelsi kirjavassa epäjärjestyksessä suuren sotajoukon toinen puoli. että ensin koottiin kymmenen tuhatta miestä. Abydossa piti kuningas tarkastusta. jota sotajoukon piti marssia. Muut neljä seuratkoot sinua. Silloin hän vihoissaan panetti mereen kahleita ja ruoskitti aaltoja kolme sataa lyöntiä. joiden vieressä ajaja astui."Herra. kahdeksan valkoista hevosta edessä." Xerxes vastasi äkäisesti: "Kelvoton mies. minulla on viisi poikaa ja heidän täytyy lähteä sotaan sinun kanssasi. Nähdessään Hellesponton täynnä laivoja ja tasangon Abydon ympärillä peitettynä ihmisillä ylisteli hän ensin itseään onnelliseksi. joka tapahtui siten. järjestämätön joukko kaikenlaisia kansoja ilman erotusta. Siellä Xerxes luetti sotaväkensä. Kuninkaan jälkijoukkona oli niinkuin edelläkin 1. Niiden pois marssittua tuli aituus täyteen toisia miehiä ja sitte taas . kuningas. Ylpeys täytti Xerxeen mielen. Ensinnä kulkivat kuorma. Sitte tuli kuninkaan etujoukkona 1.000 valittua persialaista ratsumiestä ja yhtä monta keihäsmiestä.ja vetojuhdat ja niiden jäljessä toinen puoli sotaväkeä. sillä ei kukaan kuolevainen saanut nousta niiden vaunujen istuimelle." Laivaston purjehtiessa pitkin rantaa marssi maajoukko Hellesponton yli Trakian rannalle Doriskon viereiselle tasangolle. Siltain tekijät mestattiin ja uudet sillat tehtiin.

Atenaan ja Sparttaan ei ollut lähetetty ketään. Herodotos luettelee jokia. ja kaupunkeja. päättivät siinä paikassa odottaa vihollista. jossa tie Tessaliasta Hellaasen kulkee ahtaan solan läpi. tietysti pysyi vakoojalta salassa. Kreikkalaisjoukko. näytti hänestä heidän käytöksensä naurettavalta. hänellä kun ei siinä ollut hyötyä suuresta miesluvustaan eikä ratsuväestään. noita alammaisuuteen antautumisen merkkejä. joita kerrotaan olleen yhtä paljo. Hän heti lähetti sanansaattajan vaatimaan heiltä pois aseita. kuultuaan pienen joukon kokoutuneen Termopylan luo. kun niiden täytyi toimittaa sille yksi ruoka-atria. . jotka olivat vartioina maurilla. Tessalian rajalla otettiin vastaan palaavat sanansaattajat. Siinä oli myöskin vanhan muurin jäännöksiä. jotka oli lähetetty vaatimaan kreikkalaisilta valtioilta maata ja vettä. Kuningas. oli asettunut Termopylan luo. Kun Xerxes kuuli vakoojan kertomuksen eikä ymmärtänyt niiden miesten varustautuvan voittoon tai kuolemaan. Suunnattoman tulvan tavalla vyöryivät Xerxeen joukot Tessalian etelärajaa kohti. kun sotaväki niistä otti tarpeekseen vettä. Ne olivat sattumalta juuri sparttalaisia ja vakooja huomasi muutamain heistä harjoittelevan sotaleikkejä ja toisten järjestelevän ja kampaavan tukkaansa. Helleniläiset. Ne molemmat valtiot ja muut. Mutta kun kaikki. jotka vielä uskalsivat puolustaa vapauttansa. kunnes kaikki väki oli luettu. päävoimana 300 sparttalaista kuningas _Leonidaan_ johdolla. kokkeja ja naisia. korjattuaan sen muurin.toisia. lähetti heti vakoojan sitä tarkastelemaan. varustautuivat rohkeasti vastarintaan. Tämä ääretön joukko lähestyi hitaasti Kreikanmaata. jotka kuivivat. Tässä Xerxeen joukossa oli silloin kolmatta miljoonaa miestä. _Termopylan taistelu_. joka oli ennen muinoin tehty estämään tessalialaisten rynnäköitä. Makedonian kuningas osoitti alammaisuutta mahtavalle hallitsijalle. mitä tehtiin muurin takana. Enimmät sanansaattajat olivat niitä saaneetkin. jotka perin köyhtyivät. paitsi palvelijoita. niin näki hän ainoastaan ne. "Tulkaa niitä ottamaan!" vastasi Leonidas. Kummastuen tuota näytelmää luki hän heidät ja huomasi joukon hyvin vähäiseksi.

Mutta eivätpä hekään saaneet mitään aikaan. ja heihin yhtyi myöskin 700 miestä pikku Tespia-kaupungin asujamista. Nämä nyt äkisti kuulivat keskellä yön hiljaisuutta kovaa rapinaa maahan pudonneista lehdistä. jota vartioimassa oli 1. Xerxes katseli korkealta paikalta taistelua ja kolme kertaa sanotaan hänen vihastuen hypähtäneen ylös kultaistuimeltaan. . Efialtes. katseltuaan uhrieläimen sisuksia. Fokilaiset vetäytyivät vuoren huipulle ja odottivat siellä perikatoansa. Medialaisten jouduttua niin pahoin tappiolle läksi heidän. toivoen suurta palkintoa. Mutta persialaiset eivät pitäneet ollenkaan lukua heistä. tarjoutui näyttämään persialaisille polkua vuoren ylitse. jossa heidän suuremmasta miesluvustaan ei ollut mitään etua. juoksivat viholliset heti meluten ja epäjärjestyksessä muka takaa-ajamaan: mutta sparttalaiset kääntyivät nopeasti ja surmasivat joka kerralla joukottain persialaisia. Viimein täytyi persialaisten peräytyä.000 fokilaista. kun he taistelivat ahtaassa paikassa. vaan eräs karkulainen. ja sitä paitsi olivat helleniläisten keihäät pitemmät heidän keihäitänsä. Leonidas silloin päästi muun sotaväen kotiinsa. vaan riensivät rinnettä alas päin niin nopeasti. He nousivat ja tarttuivat aseihinsa. vaan vähä miehiä. että persialaisjoukossa oli kyllä paljo väkeä. ottamaan nuo miehet kiinni ja tuomaan ne vangittuina hänen eteensä. että jokaisen ja varsinkin kuninkaan täytyi huomata.Vihan vimmoissaan käski silloin Xerxes medialaisosaston ryntäämään solaan. kun luulivat tuon vihollisten liikkeen tarkoittavan heitä itseänsä. että vihollinen oli kiertänyt solan ympäri. kärsittyään suuren tappion. Yön tullessa läksi persialaisjoukko liikkeelle sinne päin ja päivän koitossa saapuivat he kukkulalle. sai se siellä sellaisen selkäsaunan. Säännölliseen sotatapaan tottumattomille vihollisilleen osoittivat sparttalaiset sotakuntoaan loistavalla tavalla. Kuningas siis oli suuressa pulassa. jota sanottiin "kuolemattomiksi". kuin suinkin ehtivät. sijaansa osasto varsinaisia persialaisia. lausui seuraavan aamun tuottavan heille kuoleman. Helleniläinen sotajoukko toimitti sill'aikaa vuoren solassa uhrin. Kun he vähän väistyivät. Sekä eespäin marssiessaan että peräytyessään astuivat he aina tiheissä riveissä. mutta uskollisena isänmaansa laeille jäi 300 sparttalaisen kanssa paikalleen. Mutta kun se joukko ryntäsi solaan. Päivän tullessa toivat vartiat vuorelta ilmoituksen. vaan silloin näkyi jo läheltä pitkät rivit vihollisia. ja ennustaja.

Helleniläiset silloin peräytyivät solan sisimpään kohtaan ja asettuivat muurin taakse. Kellä vielä oli miekka jäljellä. Kun persialaisjoukko nyt eteni Hellaasen ja viimein poltti asujamiensa tyhjäksi jättämän Atenan. vie sana Spartaan. Helleniläiset taistelivat toivottomuuden kiihkolla mahtavaa ylivoimaa vastaan. hän taisteli paljain käsin. tässä me kaaduimme kaikki. Vimmoissaan hakkautti hän Leonidaan ruumiista pään ja nauluutti sen paaluun. Yht'aikaa Termopylan taistelun kanssa soti helleniläisten laivasto salmessa sen paikan kohdalla. _Salamiin taistelu_. Alussa heitä kaatui paljo. muiden muassa kaksi Xerxeen veljeä. Taistelussa. Mutta moni ylhäinen persialainenkin siinä joutui kuoleman omaksi. Xerxes oli hyvin kiukuissaan sotaväkensä mieshukasta. Silloin myöskin sparttalaiset ja tespialaiset läksivät varmaan kuolemaan. Uskollisuudella lain käskyä noudattaen. jonka sanotaan olleen 20. Siten helleniläiset kokonaan ympäröitiin ja viimein he kaatuivat viimeiseen mieheen asti nuoli. jossa sankarikuningas kaatui. Leonidas kaatui sankarillisesti taistellen ja hänen ympärillänsä monta jaloa sparttalaista. hän taisteli sillä. Leonidaan ruumiista kesti kauan kiivasta taistelua. siirtyi myöskin helleniläisten laivasto Salamis-saaren ja Attikan manteren väliseen ahtaasen salmeen.000. Silloin eli atenalaisten keskessä mies. jonka kunniaksi Kreikan pelastus syystä kyllä luetaan. Mutta siihen paikkaan. neljä kertaa täytyi persialaisten peräytyä ja helleniläiset voitollisesti riistivät ruumiin heidän käsistänsä. Tämä mies _Temistokles_ oli jo . moni myöskin syöksyi mereen ja vielä enempi tallautui kuoliaaksi takaa tunkeutuvien joukkojen jaloissa. syöksyivät he vihollisten päälle miekka kädessä. kellä sitäkään ei enää ollut. Mutta nyt saapui Efialtes toisen vihollisosaston kanssa.Auringon noustessa marssi Xerxes joukkoinensa solaa kohti. ajoivat persialaisjoukkojen päälliköt miehiänsä takaa päin ruoskalla esiin. joka nyt oli aukealla kentällä. Muukalaiset repivät muurin ja ahdistivat sitte sekä edestä että sivulta päin.ja heittokeihäs-sateen alle. pystyttivät sitte helleniläiset suuren kivileijonan. Kun heidän keihäänsä katkesivat. Kaatuneiden sparttalaisten hautakiveen piirrettiin kirjoitus: Kulkija.

jotka esiytyvät liian aikaisin. "mutta niitä. että atenelaisten tuli kaupunkinsa hävityksen jälkeen puolustautua puumuurien sisällä. Vaikka sparttalaiset olivat lähettäneet ainoastaan 7 laivaa. Kun Maratonin taistelun jälkeen Miltiadeen nimeä ylisteltiin yli koko Hellaan ja voittopylväs pystytettiin hänelle Atenaan. koska hän on kuninkaan puolella ja toivoo teille voittoa. jotka esiytyvät liian myöhään. tuli helleniläisille vielä suurempi kiihko peräytyä Istmos-taipaleelle. jos hajoaisivat. Silloin Temistokles käytti viekkautta. Adeimantos keskeytti sanoen: "Temistokles. Kuningas Eurybiades ja korintolaisten päällikkö Adeimantos kannattivat sitä mielipidettä. että helleniläiset nyt saattaisivat itsensä turmioon. tahtoivat peräytyä Istmos-taipaleelle. että helleniläiset peloissaan neuvottelevat pakoon lähtöä. Muutamat näet. jonka tähden atenalaiset veivät vaimonsa ja lapsensa turvaan. Nyt te voitte tehdä suurimpia urhotöitä. joka nyt sodan uudestaan aljettua olikin hyvin tarpeen. kilpaleikeissä annetaan vitsaa niille.nuorukaisena osoittanut vilkasta älyä ja rohkeain toimien kykyä. koetti hyvin mietityllä puheella taivuttaa Eurybiadesta ja muita päälliköitä pysymään yhdessä." "Niin. lähetti uskollisimman orjansa yöllä sanomaan vihollisille: "Minut lähetti atenalaisten päällikkö muiden tietämättä. Temistokles silloin sai maanmiehensä uskomaan puumuureilla tarkoitettavan laivoja. vastasi hän: "Miltiadeen voittopylväs ei suo minulle yön lepoa. Mutta Temistokles. minä olen tullut sanomaan teille." Kun persialaislaivaston suuri purjemetsä alkoi näkyä. Persialaisten lähdettyä toisen kerran Kreikkaa vastaan kysyttiin hänen kehoituksestaan Delfin orakelilta neuvoa. astuskeli Temistokles usein unettomana sen ympäri öillä. ja kun häneltä kysyttiin syytä." Muut atenalaiset katsoivat sodan päättyneen Maratonin taisteluun. varsinkin peloponnesolaiset. katsottiin kuitenkin heidän kuningastansa _Eurybiadesta_ ylipäälliköksi. joka vastasi. Helleniläisessä laivastossa oli Salamiin salmessa 380 laivaa. sillä he ovat keskenään . tajuten. nousivat laivoihinsa ja jättivät aution kaupunkinsa alttiiksi Xerxeelle. Suurella vaivalla onnistui hänen taivuttaa maanmiehensä rakentamaan laivasto. rakentaa siihen muurin kannaksen poikki ja puolustautua sen turvissa. joista 200 atenalaisten. ei seppelöidä. jos heitä ette päästä pakenemaan. Sanoman saavuttua Atenan hävityksestä tulivat helleniläiset hyvin neuvottomiksi ja erimielisiksi." vastasi Temistokles. vaan Temistokles oikein arvasi sen silloin vasta alkaneen.

senpä tähden heidän tappionsa pian . olivat huomaavinaan pitkän naishaamun Pallas-Atena-jumalattaren ja kuulevinaan hänen kovalla äänellä lausuvan: "Helleniläiset. Koht' uljaasti se pieni parvi rynnisti. Runoilija Aiskylos. tietämättä mitään järjestyksestä. Auringon noustessa purjehtivat vihollislaivat joka taholta esiin. kauhistus. ollen enemmin kuin muut liikutetut hetken vakavuudesta. Helleniläisten laivat aina säännönmukaisesti ryntäsivät järjestetyissä riveissä. He huomas petoksen.eripuraiset eivätkä voi tehdä vastarintaa. lapset. jotka yhä vielä kiistelivät keskenään. Eräällä kukkulalla rannalla istui Xerxes kultaistuimellaan taistelua katsomassa ja hänen vieressään seisoi kuninkaallisia kirjureja muistiin merkitsemässä kaikkia urhotöitä. Hellaan pojat. joka itse kunnialla taisteli tässä." Viholliset uskoivat orjan sanat ja purjehtivat heti Salamiin luo piirittämään helleniläisiä. Levittäin laajain vetten yli loistettaan. sitte toiset muut. Kas silloin reipas sotalaulu Hellenein Soi. tuhat-äänisnä sen raittiit sävelet Takaisin rannan kallioista kaikuivat. Heit' innostutti sotatorvein toitotus. edespäin! Pelastakaamme vaimot. kuin hänen sotaväkensä oli tekevä. taistelivat ilman yhteistä johtoa. mutta viholliset. isänmaa! Pelastakaamme pyhyys suurten jumalain Ja isäin haudat! Kaikest' on nyt ottelu! Ryskeellä töyttäs laiva laivan kylkehen. ensinnä Musertui Tyron laiva. Alussa vallitsi juhlallinen hiljaisuus ja helleniläiset alakuloisina laskivat laivansa lähemmäksi rantaa. miten kauan tienne vetää teitä takaperin?" Eespäin he silloin rohkeasti ohjasivat laivansa kohti vihollisen tiheään sulloutunutta laivastoa. sill' eihän hymni tuo Pakoa varten juhlivasti raikunut. Ja heidän hyökätessään huuto kajahti Mon'ääninen: nyt. on eräässä näytelmässään kuvaillut taistelua näin: Kun päivän valopyörä kohos taivaallen. Sen lävistäen vaskikeuloin. Silloin muutamat heistä. Barbarein mielet valtas pelko.

_Kimon_. Kohta atenalaiset kuitenkin unhottivat kiitollisuusvelkansa häntä kohtaan. joilla Atenan yhteys satamiensa kanssa tuli turvatuksi. Harhailtuaan monessakin paikassa. itse ohjaten alustansa. Siinä esiytyi ikäänkuin suuressa yleishistoriallisessa näytelmässä Europan ja Aasian. Koska hän oli niin paljon arvokkaampi kaikkia muita. saamatta mistään turvaa. on Temistokles viimein itse surmannut itsensä. Kun Temistokles jonkun ajan kuluttua tuli Olympon juhlaleikkeihin. Kuitenkin muukalaiset tänä päivänä osoittivat suurempaa urhollisuutta kuin muulloin.000 miestä parasta väkeä Mardoniolle. että hänen miehensä taistelivat kuin naiset. että koko lahden pinta peittyi suuren laivaston jäännöksistä. ruvettiin häntä katsomaan valtiolle ja vapaudelle vaaralliseksi mieheksi ja tuomittiin hänet maanpakoon. Maanmiehillensä teki Temistokles vielä hyvän palveluksen siten. jolloin helleniläisten suurenmoinen vapaustaistelu Persian jättiläisvoimaa vastaan tapahtui. osoitti neuvokkaisuutta. joka luuli maalla voivansa kostaa kärsityn tappion. joita oli kärsinyt Hellaan tähden. Tästä onnettomuudesta rohkeutensa menettäneenä läksi Xerxes kiireesti peräytymään Hellesponton rannalle. kääntyivät kaikki katsomaan häntä ja kova suostumushuuto kajahti joka taholta eivätkä ihmiset hänen tähtensä muistaneet enää pitää lukua kilpataistelijoista. Varsinkin karialainen kuningatar Artemisia. joka hänet ottikin vastaan hyvin kunnioittavasti. jätettyään 300. että hänen onnistui sparttalaisten suureksi mielipahaksi saada aikaan pitkäin muurien tekeminen. sivistyksen ja . Persialaisten tappio oli niin täydellinen.olikin ratkaistuna. Tuskin on mikään aika minkään kansan historiassa ollut sopivampi tuomaan esiin hengen korkeampia voimia kuin se. Itse hän ilolla tunnusti ystävilleen silloin saaneensa runsaan palkinnon vaivoista. sillä nyt he taistelivat kuninkaansa silmäin edessä ja pelkäsivät hänen vihaansa. vaan naiset kuin aika miehet. joka saattoi Xerxeen lausumaan. Kuten muutamat historioitsijat kertovat. kääntyi hän viimein Xerxeen seuraajan kuningas Artaxerxeen puoleen. ett'ei hänen olisi täytynyt taistella isänmaatansa vastaan.

Miltiadeen poika Kimon oli yksi sellainen mies. ett'eivät atenalaiset nyt enää turvautunet hevostensa nopeuteen. alkoi sisällinen eripuraisuus häiritä Kreikanmaata. ryntäsivät voiton-iloissaan kovasti huutaen paljon voimakkaamman vihollisen päälle. Kun yhdistyneet helleniläiset sparttalaisen _Pausaniaan_. joka tunsi itsessään mahtavan hengen. siten merkiten. Kimon hyökkäsi äkisti sen päälle ja voitti sen perin pohjin. Mutta viimein joutuivat persialaiset niin täydellisesti tappiolle. Eipä ihmettä. Kun Temistokles sai atenalaiset taivutetuksi luopumaan kaupungistansa ja nousemaan laivoihin. joka maksoi Miltiadeen sakon. kun hänen sisarensa joutui naimisiin rikkaalle Kalliaalle. vapauden ja itsevaltiuden taistelu. ja atenalaisen _Aristeideen_ johdolla perinpohjin voittivat Xerxeen tänne jättämän Mardonion Plataian luona. joutui taistelun esiriviin. vaikka olivatkin väsyksissä meritaistelusta. Hän sieppasi linnassa riippuvista kiivistä yhden ja riensi laivaan. Miltiadeen kuoltua vankeudessa pantiin Atenan lakien mukaan hänen poikansa jatkamaan isänsä vankeutta. että tuskin ainoankaan heistä sanotaan päässeen pakoon. että jokainen. Kun . ett'ei yksikään persialaislaiva sitte enää uskaltanut purjehtia Kreikan vesille eikä mikään persialainen maajoukko enää marssinut Vähä-Aasian länsirannalle. Kun muukalaisten vaara saatiin torjutuksi. Siitä hän kuitenkin pelastui. Persialainen laivasto oli joen suiden edessä. jonne moni seurasi häntä. varsinkin jos häntä kuuluisain esi-isäin maine kiihotti urhotöihin.raakuuden. innostuen hänen esimerkistään. Kauan kesti tulista taistelua ja monta Atenan urhollisinta miestä kaatui. niin Kimon muiden surressa riensi ilosta loistavin kasvoin ylös linnaan ja ripusti sinne suitset uhrilahjaksi. Kärsitty kova kohtelu ei nuorukaista estänyt antautumasta valtion palvelukseen. ryhtyi Kimon johtamaan Atenan laivastoa ja alkoi heti hyökkäyssodan persialaisia vastaan. Tämä menestys oli niin päättäväinen. Mutta osa voitetuista pelastui vihollisen maajoukon turviin. Heidän leiristään saivat voittajat äärettömän saaliin. joka uhkaavaisena seisoi rannalla. Loistava kaksoisvoitto Eurymedon-joen luona (466) saattoikin sen tarkoituksen perille. vapauttaakseen Vähä-Aasian rannikon ionialais-kaupunkeja. Salamiin taistelussa hän sitte osoitti loistavaa urhollisuutta. Varsinkin vallitsi suuri erimielisyys molempien päävaltioiden Atenan ja Spartan välillä. Silloin atenalaiset nousivat maalle ja.

Jalon olentonsa voimalla korotti hän kansan katseen ylemmäksi puoluehengen näköpiiriä ja pitämällä helleniläisten voimat koossa persialaisia vastaan esti hän vielä muutamia vuosia heitä keskinäisissä taisteluissa tuhoamasta toinen toistansa. Atenan kukoistusaika (450-429). jolle kuka hyvänsä sai tulla. että hänet nimitettiin atenalaisen apujoukon päälliköksi. käänsi siitä loukkautunut Atenan kansa koko vihansa Kimonia vastaan. Mutta kun sparttalaiset epäluuloisuudesta lähettivät atenalaiset takaisin. Oli taistelu Tanagran luona Boiotiassa (457). vaan monelle hengelle riittävän atrian. . Kohta sen jälkeen joutuivat atenalaiset ja sparttalaiset ilmi sotaan. Ennen taistelun alkua saapui Kimon ja asettui riviinsä. mutta anteliaisuutensa tähden pysyi hän kuitenkin aina kansan suosiossa. että kuka hyvänsä saisi vapaasti nauttia niiden hedelmiä. Hän sai Atenassa aikaan. aina tarkoittaen yksimielisyyden ylläpitämistä helleniläisten kesken. Perikles. Mutta atenalaiset sekä harmista että epäluuloisuudesta ajoivat hänet pois taistelusta. Vaan silloin hänen urhotöistä rikas elämänsä päättyikin. sitä sopivaksi tilaisuudeksi uudistaa vanhaa. Kimon oli ylevä kuin Miltiades ja viisas kuin Temistokles. Voidakseen pitää helleniläisten voimia koossa uudisti hän vielä kerran taistelun persialaisia vastaan. katsoi Kimon. Hänen olemuksessaan oli jotakin ylhäistä. Joka päivä laitatti hän yksinkertaisen. joka nyt karkoitettiin kymmeneksi vuodeksi Atenasta. Silloin kansa kutsui takaisin Kimonin. mutta jalomielisyydeltä ja valtiomies-nerolta etevämpi heitä kumpaakin. Sen tylyytensä saivat he maksaa täydellisellä tappiolla. sillä hän kuoli Kypros-saarella Kition-kaupunkia piirittäessään.Spartassa tapahtui tuhoinen maanjäristys ja samalla kertaa kauan sorretut helotit (orjat) nousivat kapinaan. jonka vaikeaksi ensi työksi tuli sovinnon rakentaminen Atenan ja Spartan välille. jonka piti lähtemän Sparttaan. Hän otatti pois aidat puutarhojensa ympäriltä. nyt hajonnutta ystävyysliittoa.

niin hänen aina tyynesti ja kiihkottomasti esitettyjen puheittensa vaikutus oli mahtava.Tämä mies. vaan ainoastaan kaikkein tärkeimmistä. Itse kansalle hän aina näyttäytyi ikäänkuin kaukaa. jota muinaisajan tasavalloissakin pidettiin suuressa arvossa. Kun kerran halpamielinen porvari häntä häpäsi torilla ja yön tultua seurasi hävyttömyyksillään häntä aina asuntoonsa asti. Hän ei astunut muuta tietä kuin torille ja neuvoshuoneesen. "Totisesti". jotka aina mahtavasti vaikuttivat atenalaisiin. ja äitinsä puolelta polveutuen myöskin kuuluisasta suvusta. että häntä ehkä katsottaisiin vaaralliseksi mieheksi ja ajettaisiin maanpakoon. puhuessaan hän aina noudatti tyyntä malttia eikä käyttänyt mitään ulkonaisia keinoja liikuttaakseen tunteita. hän hylkäsi kaikki kutsut pitoihin ja seuraelämään. koska hänen päänsä oli tavattoman pitkulainen. joka oli persialaissotain aikana saavuttanut yhden loistavan voiton. Hänen tavattoman hyviä luonnonlahjojansa kartutti perinpohjainen ja laaja sivistys. joka oli Atenan johtajana sen loistavimpana ikäkautena. sillä monen mielestä oli hänellä sekä samanlainen miellyttävä äänenluonto ja puhelun viehätysvoima kuin tyranni Peisistratolla. oli hänellä jalosukuisuuden etu. hän kun ei ryhtynyt puhumaan kaikista asioista. jonka vaikutuksesta hän sai ylevän maailmankäsityksen ja viehättävän kaunopuheisuuden. Hänen kasvoillaan lepäsi aina juhlallinen vakavuus. hänen käyntinsä oli hidas ja määräkäs. Perikleen ollessa nuorukaisena epäili häntä suuresti Atenan kansa. peljäten. sanoo historioitsija Tukydides. käski hän kotiin tultuansa palvelijan heti sytyttämään tulisoitsun ja saattamaan häpäsijän kotiinsa. alkoi hän ajaa suuren kansanjoukon ja köyhäin asiaa. Sittemmin kuin Temistokles karkoitettiin ja sota pidätti Kimonia poissa kotimaasta. Heti hän muutti koko elintapansa. oli luonnolta saanut kaikki ne edut. Siitä tuli hänen kiittää varsinkin filosofi Anaxagorasta. Ollen Xantippon poika. mutta koko hänen olennossaan oli jotakin omituista ja paljon sanovaa. jotka yksityisen korottavat suurta ihmisjoukkoa ylemmäksi. Hänen ruumiinsa muoto ei kyllä täydellisesti tyydyttänyt atenalaisten ankaroita kauneusvaatimuksia. Sentähden hän kauan pysyi erillään valtiotoimista. "hän johti Atenan kansaa enemmin kuin se . vaan sodassa hän oli urhollinen ja pelkäämätön. jonka tähden runoilijat häntä sanoivatkin "päärynäpääksi". Vaan kun hän aina tarkkaan mietti esitelmänsä ja esitystavassaan osoitti ylevyyttä ja jaloutta. joka ei vähästä erehtynyt hymyilemään.

mutta sittemmin suurennettiin. jonka liittolaiset olivat yhdessä koonneet ja joka oli ollut sijoitettuna Delos-saareen. ja vaiensivat kaikki epäilykset tuon teon oikeudesta. jotka ottivat osaa kansankokoukseen. Perikles itse joutui (429) ruton uhriksi. Ennen hoidettiin sellaisia toimia ilman palkkiota. Vähä-Aasian rantakaupungit ja Arkipelagin saaret olivat sen nöyriä liittolaisia. Kun Perikles lausui. joiden täytyi elää jokapäiväisellä työllään. Ehkäpä jo tähän aikaan ruvettiin maksamaan päiväpalkkaa porvareille. silloin Perikles itse ehdotti hänen kutsumistansa. Puoluevihan sokasemana saattoi Perikles suurta vastustajaansa Kimonia kohtaan aikaan maanpakoon tuomion. jotka saavat kaukaisimmankin jälkimaailman ihmettelemään. Niinpä näillä varoilla tehtiin komeita kartanoita. Täten kehittyvän kansanvallan aikana vaurastui Atena loistavan mahtavaksi. piti saaman palkkaa. mutta juuri sentähden eivät köyhät kansalaiset. Sen laivasto vallitsi kaikkia Kreikan vesiä.häntä siten. Kohta sen jälkeen tapahtunut Kimonin kuolema vapautti hänet vaarallisimmasta kilpailijastaan. Perikles saattoi hyväksytyksi päätöksen. joka tämän sodan aikana raivosi Atenassa ja josta tuonempana kerrotaan laveammin. vaan osasi myöskin sydämmellisesti vastustaa. saattoi hän sanoillaan sen pelon valtaan. Areiopagilta otettiin pois oikeus kumota kansankokouksen päätöksiä. joka Atenalle alkoi Sparttaa ja sen liittolaisia vastaan. mutta sittemmin siirretty Atenaan. jotka rupesivat jäseniksi yleisiin tuomioistuimiin. mutta milloin kansa osoitti arkuutta. Kopeudessaan päätti kansankokous Perikleen neuvosta käyttää Atenan kaunistukseen sotarahaston. Mutta kun kansa Tanagran tappion jälkeen toivoi Kimonia takaisin. että Atena kyllä tiesi suojella liittolaisia ja että heidän siis ei tarvinnut vaatia mitään tiliä sotarahaston käyttämisestä." Hänellä olikin liikanimi "olympolainen". virkisti hän sitä rohkeudella ja voimalla. ei puhunut vain miellyttääkseen. saavuttivat ne sanat helposti suostumusta. että hän ottaen voimansa sopivista lähteistä. että niiden kansalaisten. . ja hänen sanottiin kantavan kielellään ukonnuolta ja ukkosta. Perikleen viimeisiä ikävuosia synkistytti verinen sota. aina voineetkaan saapua kansankokouksiin. Kansanvalta silloin alkoi edistyä suurin askelin. Milloin hän huomasi kansan olevan täynnä kopeutta. ja kaunotaiteille alkoi nyt kukoistusaika. joka alussa määrättiin yhdeksi oboloksi (noin 30 penniksi) päivältä.

ympäröitynä katetulla käytävällä. Siellä seisoi jumalattaren kuva. Lähellä Akropolis-kukkulan juurta oli _Odeion_. Itse temppeli. jossa oli viisi porttiaukkoa. jonka kultakärki osoitti kohti korkeutta. Viisiä portaita noustiin pihasta viidelle korkealle vaskiportille. pyöreä rakennus. sekin pyhitetty tälle jumalattarelle. ihana _Partenon_. jonka kattoa kauniit marmoripylväät kannattivat. Ulkomuodoltaan oli se Xerxeen teltan kaltainen ja . että purjehtija jo Sunion-niemestä viiden peninkulman päästä voi nähdä Atenan vaskikypärän välkkyvän auringon valossa.Taiteen kukoistus Atenassa. puku ja kypärä kullasta. Toisessa kädessä oli hänellä voiton jumalattaren kuva. ja siihen liittyi siipirakennuksia molemmin puolin. Säännöllisen kauneilla kasvoilla lepäsi lempeä vakavuus.] Akropolis-kukkulalle. Sinne noustiin leveitä marmoriportaita myöten ja astuttiin sisälle _propylaiain_ suurenmoisesta koruportista. linnan kukkulan korkeimmalla kohdalla. Yläosaa kannattivat korkeat pylväät. Partenonin vasemmalla puolella oli muhkea _Erekteion_. valettu Maratonin voittosaaliista. toisessa kilpi ja keihäs. ruumis elefantinluusta. joiden väliltä avautui käytävä itse temppelisaliin. laulua ja näytelmiä varten sekä koristettu kauneilla kuvateoksilla. paljon tarkoittavasti katsellen ulos merelle. [Kuva: Akropolis. 70 jalkaa korkea. aiottu soittoa. jolla Atenan linna seisoi kaupungin katujen päässä. Päätypinnat olivat koristetut ihmeteltävillä. puoleksi kohoavilla kuvauksilla jumalattaren syntymästä ja elämänvaiheista. seisoi toinen Atenan kuva. Propylaiat olivat suuri pylväspiha. pystytettiin ihanoita muistomerkkejä. joiden päällä marmorinen katto lepäsi. joista astuttiin Akropoliin kukkulalle. Kuva oli niin korkea. Temppelirakennuksen katon alareunaa pitkin oli kuvafriisi. jota kattoaukosta virtaava päivänvalo kirkkaasti valasi. Niiden välinen etusali oli jaettuna kolmeen käytävään keveillä pylväsriveillä. Kilpi ja keihäs aseinansa seisoi siinä jumalatar. tehty Pentelikon-vuoren marmorista. Siellä seisoi Atenan temppeli. ja sen lähellä. oli helleniläisen rakennustaiteen etevin mestariteos. joka oli Atenan vallan ja suuruuden näyttämö. jossa niin sanotun panatenaia-juhlaretken vaihtelevat kohtaukset olivat erittäin hienosti ja taiteellisesti esitetyt. noin 40 jalkaa korkea.

" Suurin kunnia näistä taiteentuotteista tulee Perikleen ystävälle. Atenan teaatterille. joka ylhäältä virtaavassa valossa istui valtaistuimellaan suuren temppelisalin perällä. Runoilija oli nuorukaisena itse tanssinut voittojuhlassa Salamiin taistelun jälkeen.] . että ne vielä tänäänkin näyttävät ihan äskettäin rakennetuilta. Sen huippuista kattoa kannattamassa oli niiden laivain mastoja. joilla Perikles tahtoi maanmiehissänsä herättää ylevyyttä ja jaloa kunnianhimoa olivat kuolemattomia taideteoksia. Runoudella oli myöskin Perikleen eläessä kukoistusaikansa. jota ei mikään aika voi vähentää. Koska köyhäin pääsyliput julkisiin näytäntöihin maksettiin valtion rahaston varoilla. sepitsi pehmeämpiluontoinen _Sofokles_ näytelmiä. Kauniin Antigone-näytelmänsä tähden valittiin hänet Atenan sotapäällikköjen joukkoon. taiteilija _Feidiaalle_. pitäen oikeassa kädessään voiton jumalattaren kuvaa ja vasemmassa runsaasti koristettua valtikkaa. lausui niistä eräs kuuluisa kirjailija: "Näille mestariteoksille on annettu sellainen elinvoima. niin suuresti loistaa niistä nuoruuden kukoistus. ja tuntuu ikäänkuin elävä sielu niistä ainiaan huokuisi.sisustettu marmorisilla istuimilla. jotka ovat kaikkina aikoina pysyneet verrattomina esikuvina.] Nämä rakennukset. ne täyttivät katselijan sielun puhtaalla selvyyden ja sopusuhtaisuuden tunteella. oli kaikilla kansalaisilla tilaisuus nähdä sellaisia taiteen mestariteoksia ja niistä ammentaa sielun sivistystä. alaosa kukilla ja kuvilla koristetun manttelin peitossa. jolloin ne vielä seisoivat muuttumattomina. Olympiaan teki hän kauniin Zeus-jumalan kuvan (katso kuva edellä). jonka varsinainen alkuunpanija Aiskylos oli. [Kuva: Sofokles. Viiden sadan vuoden kuluttua. [Kuva: Partenon. jotka oli sodissa valloitettu persialaisilta. Hänen ruumiinsa yläosa oli loistavaa elefantinluuta. Yhdeksättä sataa vuotta istui tämä jumalan kuva taiteellisesti tehdyllä valtaistuimellaan helleniläisten kunnioituksen ja ylpeyden esineenä. joka johti rakennustyötä ja itse teki molemmat Atena-jumalattaren kuvat.

lausui kerran Perikles. hienotuntoinen. joka oli pimittävä taivaan ja lauetessaan särkevä kukat ja hukuttava hedelmät. hitaasti punnitsevan dorialaisen kanssa. joka ei ota osaa valtiolliseen elämään. Näiden heimojen luonteet olivat siksi liian erilaiset. ja totuutta tajuten voimme me lausua arvostelun taikka ainakin esittää mielipiteen. ripeästi päättävä ionialainen vaivoin voi tulla yhdessä toimeen vakavan. Vilkas. jos köyhyyttä ei vältetä työllä. eikä köyhyys kellekään meistä ole häpeäksi. kuin suuren vaaran pelko itsestäänkin vaikuttaa. Senpä tähden saatan liioittelematta sanoa. ett'ei voitu estää pääsemästä epäsopua tuohon sovittuun sointuisuuteen. Kreikanmaan taivas valasi kirkkaasti sivistyksen kukkia ja voittojen kypsyneitä hedelmiä. Pitäessämme huolta kotoisesta elämästämme otamme myöskin tehokkaasti osaa yhteisiin toimiin eikä työmieskään suinkaan ole tietämätön yhteiskunnan asioista. noita sivistymättömiä barbaareja. me emme katso rauhan rakastajaksi. "Me rakastamme". vaikka siitä tulee suuri häpeä. Persialaissota tosin sai aikaan sellaisen yhtymisen. Sodan syyt ja alku. koska emme katso lausuttua sanaa toiminnan pidättimeksi. ja se kasvoi pian ukkospilveksi. Ionialaisten ja dorialaisten heimoerotus oli jo vanhimmista ajoista saakka tuottanut monta riitaisuuksien aihetta. juromaisen. joka kasvatti kopeutta kansassa itsessään ja tuli houkuttelevaksi esimerkiksi naapurivaltioiden suurille . Atenan ne lait olivat muodostelleet kukoistavaksi sivistysvaltioksi. jonka jäsenet halveksivat dorialaisia. vaan hyödyttömäksi ihmiseksi. Rikkautta me käytämme välikappaleena tosi työhön eikä tyhjään sanoilla kerskaamiseen. että se yhteys oli vain satunnainen yhdistyminen." Peloponneson sodan aika (431-404).Kansan elämässä vallitsi myöskin sama henki kuin taiteessa. Mutta tuolla alhaalla taivaan rannassa oli synkkä raita. Päävaltioissa Atenassa ja Spartassa oli eri luonteiden mukaan kehittynyt erilaiset lait. Sillä sitä. "komeilematonta kauneutta ja velttouteen vaipumatonta tiedettä. että meidän valtiomme on kehityskoulu koko Kreikanmaalle. Mutta kohtapa näkyi. ja antaneet tälle valtiolle kansanvaltaisen muodon.

Mutta kun atenalaiset nyt pääsivät voitolle. Vuonna 445 tekivät taistelijat rauhan 30 vuodeksi. ryhtymättä taisteluun vihollista vastaan. lähettivät voitetut pyytämään apua Spartasta. kun Kerkyra (Korfu). joka vallanpitäjissä kasvatti jäykkää ylpeyttä ja turhaa kansanvallan pelkoa. Spartalla oli siis täst'edes oleva Peloponneson ja enimpien Boiotian kaupunkien.kansanjoukoille. vaan Atenalla saarien ja ionialaisten rantakaupunkien yliherruus. päättäen. polttivat kyliä ja hakkasivat maahan öljypuistoja. ja antaneet tälle valtiolle ylimysvaltaisen muodon. Niinpä oli muodollisestikin tehty kaksi toinen toistaan tähtäävää liittoa. Taistelu silloin laajeni Korinton ja Atenan sodaksi. Korinttilaiset taivuttivat siirtopaikkansa Potidaian luopumaan Atenasta. täytynyt persialaissotain aikana luovuttaa se etu yhä vaurastuvalle Atenalle. Atenalaiset alkoivat kuitenkin piirittää sitä ja valloittivat sen vuoden kuluttua. jossa halveksittiin ionialaisia. naismaisia miehiä. noita hempeitä. Atenalaiset lähettivät osan laivastostansa Kerkyralle avuksi. sotkeutui sotaan emäkaupunkiansa vastaan ja sen johdosta pyysi Atenalta apua. joka oli tänne levinnyt Afrikasta ja Aasiasta. jos Atena teki mitään pahaa Potidaia-kaupungille. Molemmat seisoivat taistelukunnossa ja sodan liekki odotti vain sytyttävää kipinää. joka heti lupasi hyökätä Attikaan. paljo liittolaisia ja mahtava laivasto. Mutta toinen maanvaiva. joka ennen oli pitänyt yliherruutta eli ylijohtoa (hegemoniaa) merelläkin. jota sieltä helposti saatiinkin. Sitä paitsi oli Spartan. jonka hallussa nyt oli suuret rahavarat. Korinton siirtopaikka. hirvittävä rutto. Kansa peräytyi Perikleen neuvosta kaupungin muurien sisälle. että kumpikin valtio sai vast'edes pitää liittolaisensa ja ett'ei kellään liittolaisella ollut oikeutta siirtyä vastustajan puolelle. Kun kesä oli hyvin kuuma ja maalta tulleen väestön täytyi asuskella epäterveellisissä ja . Siten alkoi sota Atenan ja Spartan välillä. Se singahtikin. joka sota on saanut nimensä Spartan peloponnesolaisista liittolaisista. Sparttalaiset hyökkäsivät kuninkaansa Arkidarnon johdolla Attikaan. Rutto Atenassa. Sen sijaan olivat Spartassa kehittyneet lait tehneet siitä rautaisen sotilasvaltion. paljon turmiollisempi kuin sota. jolle se siihen asti oli maksanut veroa. alkoi raivota tiheään sullotussa ihmisjoukossa.

Luottamus jumaliin lakkasi. mutta laskiessaan Atenan tavan mukaan kuolinseppelettä nuoremman poikavainajansa päähän. Nyt uskallettiin paljon enemmin tehdä kaikkea. Nyt aljettiin syyttää Periklestä. Iho tuli täyteen rakkoja ja paisumia ja sisällä tuntui niin polttavaa kuumuutta. joutui hän katkeran surun valtaan. olivat sekä ruumiin että sielun voimat turmeltuneet. Kauan kesti hänen mielenmalttinsa horjumatta. moni myöskin kuoli temppeliin. Sitä paitsi vaivasi sairaita alinomainen jano. Moni kuolevainen ryömiskeli kaduilla ruumisten seassa. Monikin talo jäi ihan tyhjäksi asujanten kuoleman tähden. kova aivasteleminen rupesi vaivaamaan. että ihmiset kuolivat heti siihen paikkaan. Olivatpa atenalaiset siis kovassa ahdingossa. heiltä katosi muisti niin peräti. Hänen ollessaan jo lähellä kuolemaa ylistelivät ympärillä istuvat porvarit hänen avujansa. hän tunsi ensin kovaa kipua päässä. Välistä tarttui rutto niin äkisti. jotka paranivat. Kehen se tarttui. mutta yhä häntä vielä kohtasi onnettomuuden isku toisensa perästä. kiihtyi siitä taudin voima. kun pahantekijä ei luullut elävänsä niin kauan. kun sekä elämää että omaisuutta pidettiin yhtä katoavaisina eikä kukaan enää viitsinyt tehdä työtä. joka oli liian suuren ihmisjoukon kokoamisella kaupunkiin vaikuttanut ilman turmeltumisen. kun rutto raivosi kaupungin sisällä ja vihollinen ulkopuolella. Hillittömästi antauduttiin aistillisiin nautintoihin. jonne oli paennut. että he aivan unhottivat entiset asiat eivätkä enää tunteneet toinen toistansa. lakien pelko haihtui. Viimein tarttui häneen itseensäkin rutto. Hän kyllä kohta sai takaisin entisen asemansa. Kuolettava alakuloisuus teki kärsimykset vielä vaikeammiksi. kun näet rutto riisti milloin minkin jäsenen hänen perheestänsä. hän kun joka hetki saattoi odottaa pois joutuvansa. silmät tulivat punaisiksi ja vihavoittaviksi.kosteissa asunnoissa. hänet erotettiin sotapäällikön arvosta ja tuomittiin rahasakkoon. Niiltäkin. Maalta tulleessa väestössä. mitä hyvänsä mieli halusi. Hän silloin . että moni riisui vaatteensa ja viskautui päistikkaa kylmään veteen. kun nähtiin hurskauden ja jumalisuuden joutuvan saman kovan kohtalon alaisiksi. toiset makasivat kaivojen vieressä. että ehtisi kärsiä rangaistuksensa. joista turhaan olivat etsineet janonsa sammutusta. kieli veren karvaiseksi ja hengitys haisevaksi. raivosi kuolema kauheimmasti. ja pian siirtyi sairaus alas rintaan ja vatsaan. joka ei lakannut runsaimmastakaan juomisesta. joka oleskeli joukottain teltoissa ja julkisissa rakennuksissa. niin että hän vastoin tapaansa heltyi kyyneliin ja valitukseen.

sitä. oli niin rakas. vastasi Alkibiades. "mietiskellä. jotka olivat katujen kulmiin pystytettyinä. sanoi hänelle kumppani. joka hänen oli annettava kansalle. Kansa jo edeltäpäin nautti voitoniloa ja uneksi Sisilian. unhottivat atenalaiset valtiolliset neuvottelunsa ja läksivät tavoittamaan kiinni peltopyytä. ja luvata heille pikaista menestystä. Kartagon ja Afrikan valloitusta. ja hän piti myöskin sanansa. kuuli hän sinne saavuttuaan Perikleen juuri mietiskelevän tilintekoa. mutta ette mainitse kauneinta. lausui Alkibiades. ja siitä . Alkibiades. Mutta ennen laivaston lähtöä kaadettiin yhtenä yönä kaikki Hermeen patsaat. kun hän kerran astui torin poikki.nousten istumaan sanoi: "Minua kummastuttaa. että kenenkään atenalaisen ei ole tarvinnut minun tähteni pukeutua murhepukuun." Hänen kuolemansa keskellä näitä kauhun päiviä tuli surulliseksi lopuksi niin loistavalle aikakaudelle. mutta osoitti hän myöskin turmiollista kevytmielisyyttä ja vallatonta uhkarohkeutta. vilkas olento ja kauniilta sointuva ääni. "Niiden 50 rauhavuoden kuukaudet tulevat hyvin lyhyiksi". "Purethan sinä kuin nainen". ja kun hän hämmästyksissään päästi viittansa alta peltopyyn karkaamaan. Hänen sielun ominaisuutensa olivat loistavat. että. Miellyttävällä vakuutusvoimallaan osasi hän helposti hurmata atenalaiset. Hän taivutti kansan (415) päättämään lähettää meriväkeä Sisiliaan auttamaan Segesta-kaupunkia Selinusta ja sen liittolaista Syrakusaa vastaan. jossa onnella on yhtä suuri osa kuin minulla. koko kansankokous iloisesti rähisten juoksi hänelle vastaan. jonka jälkeen toivottiin olevan Peloponneson valloituksen helppoa. vaikka tekikin vallattomia kujeita. Kahdeksan vuoden kuluttua Perikleen kuolemasta oli Atenan ja Spartan välillä tehty rauha 50 vuodeksi. Luonto oli antanut tälle atenalaisten suosikille runsaasti lahjoja. "En. jotka eivät luonnostaankaan suinkaan olleet varsin ajattelevaiset. että te luettelette vain sellaista. vaan niinkuin leijona". kysyi Alkibiades. Kun hän kerran läksi tervehtimään holhojaansa ja sukulaistansa Periklestä. miten kokonaan pääsisit tekemästä tiliä?" Kansalle hän. Hänellä oli kaunis vartalo. Muhkea laivasto varustettiin ja Alkibiades pääsi päällikköjen lukuun. "Eikö olisi parempi". Aikaisin näkyi hänessä ylpeää itsetuntoa. jonka kanssa hän poikana painiskeli. Aikaisin näkyi myöskin lujain perusaatteiden puutetta.

Laivaväki huolettomasti hajautui joka taholle kokoamaan saalista. Alkibiades meni atenalaisten luo varoittamaan päälliköitä ja neuvoi heitä purjehtimaan laivastonsa kanssa Hellespontoon. tuoden runsaan saaliin ja voittomerkkejä sekä 200 vihollislaivan hylkyä. jossa hänet otettiin vierasvaraisesti vastaan.uskonnon häväistyksestä epäiltiin yleisesti Alkibiadesta. Kunnioitettuna voittajana palasi hän nyt Atenaan. Mutta hänet karkoitettiin tylyllä vastauksella. Silloin hän meni persialaisen maaherran Tissaferneen luo ja osasi taivuttaa hänet Atenan puolelle. Kohta sen jälkeen maanmiehensä kutsuivat hänet kansan päätöksellä takaisin. Tiellä hän kuitenkin karkasi ja meni sitte Sparttaan. He vahvistivat Attikan rajalla Dekeleia-linnan. jotka hän oli valloittanut. syytti kansa onnettomuudesta Alkibiadesta ja otti häneltä pois ylipäällikkyyden. joita oli tehty häntä vastaan. Hänen lähestyessään satamaa riensi kaupungin koko väestö sinne. joita he noudattivatkin. Atenalaiset antoivat hänelle omaisuutensa takaisin. peruuttivat hänestä ennen tekemänsä tuomion ja nimittivät hänet täysvaltaiseksi päälliköksi sekä maalla että merellä. Kahdessa taistelussa Abydon ja Kyzikon luona voitti hän sparttalaiset sekä maalla että merellä. Heti laivaston saavuttua Sisiliaan tuli Atenasta laiva noutamaan Alkibiadesta vastaamaan asiasta. . sekä lähettivät laivaston Sisiliaan. Siellä hän myöskin noudatti Spartan ankaraa elintapaa. Kohta sai Alkibiades kuitenkin kokea kansansuosion horjuvaisuutta. Kostaakseen Atenalle antoi hän sparttalaisille hyviä neuvoja. Sen lähiseudulle saapui atenalainen laivasto. Sitte esiytyi hän kansankokouksessa ja puolustautui syytöksistä. johon hän oli itselleen rakentanut linnan. Hän silloin siirtyi Trakiaan. josta sitte joka vuosi retkeilivät Attikan alueella. Kun hän nousi maalle. Kun hänen apupäälliköistänsä eräs oli vastoin hänen nimenomaista kieltoansa antautunut taisteluun sparttalaisia vastaan ja joutunut tappiolle. kiintyivät kaikkein katseet häneen eikä kukaan näyttänyt edes huomaavankaan muita päälliköitä. kaikki ihmetellen häntä ja haluten nähdä niin merkillistä miestä. Attika tuli siten pahasti hävitetyksi ja Sisiliassa kärsivät atenalaiset hirvittävän tappion. vaikka sparttalaiset olivat taitavan päällikkönsä _Lysandron_ johdolla lähellä valmiina taisteluun. Mutta kohtapa Alkibiades joutui Spartan virastojen epäsuosioon.

Hänen lemmittynsä teki hänelle viimeisen palveluksen. Alkibiades koetti silloin paeta persialaisen maaherran Farnabazon luo. ulos liekkien läpi. Tämä mies oli _Sokrates_. toteutuikin kohta. puukko kädessä. toden ja valheen välillä olevan mitään erotusta.että hän ei nyt enää ollut käskijänä. "kolmekymmentä tyrannia". mutta silloin murhaajat surmasivat hänet etempää ammutuilla nuolilla. saattoivat miellyttää yleisöä sellaisiinkin opetuksiin. Nämä eivät uskaltaneet ryhtyä julki taisteluun. Jonkun aikaa harjoitteli hän isänsä ammattia. jossa Alkibiades vietti yötänsä. kaupunginmuurit revittiin ja Spartan mieltä noudattava hallitus. Silloin esiytyi mies. vaan toiset miehet. Itse Atena joutui seuraavana vuonna voittajain käsiin. Mutta Lysandroa tyydyttääkseen lähetti Farnabazos kaksi salamurhaajaa surmaamaan pakolaista. Kun Atenan mahtavuus vaipui. Aristoteles. Mutta niin vähän kehittyneet olivat vielä käsitteet sellaisista asioista. joita sanottiin _sofisteiksi_. mutta luopui siitä. voidakseen käyttää kaiken aikansa . Hän oli kuvanveistäjän poika. siten astuen rehellisen totuuden-etsimisen tielle. Sokrates. joissa ei tunnustettu oikean ja väärän. Se tappio (405) ratkasi sodan. aikoen sieltä mennä edelleen kuninkaan tykö ja koettaa hänen avullansa pelastaa Atenaa. että viisauden opettajat. kääri vaatteihinsa ruumiin ja poltti sen sytytetyn huoneen liekeissä. Platon. Helleniläisen vapauden viime ajat. asetettiin. käänsi moni sen ajattelevista miehistä katseensa pois turmeltuneesta yhteiskunnasta ja ryhtyi tieteellisesti tutkimaan oleiden peruslakeja ja oikeuden olemusta. Lysandros hävitti äkkiarvaamattomalla hyökkäyksellä atenalaisten laivaston kokonaan ja hajoitti heidän maajoukkonsa. joka ihmisolemuksen sisältä veti esiin jumalallisen huolenpidon siihen paneman omantunnon lain. Heräten tulen räiskeestä syöksyi Alkibiades. vaan sytyttivät huoneen. joka on siveellisen elämän ijäinen ojennusnuora. Mitä hän pelkäsi.

niin hän lausui ansainneensa ylläpidon valtion kustannuksella. . syntyisin siitä kaupungista. Monen oikein ajattelevan ja isänmaallisen miehen mielestä Sokrates. että hänen piti juoda myrkkymalja. heikonsi luottamusta valtion jumaloihin ja tuolla opillaan saattoi nuorison harhateille. mikä on oikeaa ja hyvää?" Sitä Xenofon ei tiennyt. Näiden nuorukaisten joukossa oli Alkibiades. saadakseen vain yhden päivän olla Sokrateen seurassa. Tuomarit kuitenkin tuomitsivat hänet syylliseksi. astuen neljä peninkulmaa. Näitä miehiä oli runoilija _Aristofanes_. säästi Sokratesta. Kun Sokratesta tavan mukaan kehoitettiin sanomaan. Tuomariensa edessä piti syytetty yksinkertaisen puolustuspuheen. "Sanopas sitte. joka kunnia tavallisesti osoitettiin Olympon leikeissä voittajille. Sillä vastauksellaan hän vielä enemmän suututti tuomarejansa. jonka sparttalaiset Atenan kukistumisen jälkeen sinne asettivat. että hän ei tunnustanut jumalia ja että hän vahingollisesti vaikutti nuorisoon. alkoi Sokratesta vastaan vaino. niin saat tietää". mutta jonkin verran jalosti luonnon kevytmielisyyttä. Pidättäen häntä kepillään kysyi hän: "Sanopas. minkä rangaistuksen hän katsoi ansainneensa. Kun atenalaiset Peloponneson sodan aikana olivat hengen uhalla kieltäneet Megaran asujamia käymästä Atenassa. puhuessaan ihmisen sisällä asuvasta jumaluudesta. jossa Sokrateen vaikutus ei tosin tukeuttanut. Kasvavaisten nuorukaisten kanssa teki hän likeisiä ystävyysliittoja ja koetti heissä herättää rakkautta siveellisyyteen ja siveyteen sekä istuttaa heihin jaloja perusaatteita. "Seuraa minua. joka silloin oli kaunis nuorukainen. naisen puvussa hiipiä Atenaan. jotka nyt määräsivät. "missä saadaan oppia näkemään.totuuden etsimiseen ja sofistein harhaoppien vastustamiseen." jatkoi Sokrates. joka _Pilviksi_ nimittämässään näytelmässä oli julkisesti ivannut häntä. vaikka hän ihan suoranaisesti moitti heidän vääryyttänsä ja siveettömyyttänsä. mistä saadaan ostaa leipää ja lihaa?" Nuorukainen antoi tyydyttävät vastaukset. joka päättyi vasta hänen perikatoonsa. ja siitä hetkestä asti oli Xenofon Sokrateen uskollisena oppilaana ja ystävänä. Kadulla kohtasi Sokrates kerran _Xenofonin_. Mutta kun tyrannit karkoitettiin ja kansanvalta jälleen uudistettiin. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua esiytyi syyttäjiä vaatimaan kuolemanrangaistusta Sokrateelle siitä. virkkoi viisas. Se 30-miehinen hallitus. rohkeni kuitenkin _Eukleides_. esittäen tarkan kuvan omasta elämästään.

jonka ovet aukenevat silloin. Ihmisen sielu. Vaan Sokrates hylkäsi sen kehoituksen huomauttaen.Mutta atenalaisten lain mukaan ei saatu mitään kuolemantuomiota panna toimeen. jonka hämäränä varjokuvana tämä vaihtelevainen ja muuttuvainen aistimaailma on. Hänen vaimonsa Xantippa saapui myöskin sekä repi tukkaansa ja valitti katkerasti. Eräs heistä oli rahalla lahjonut vanginvartian ja kehoitti Sokratesta yöllä pakenemaan avonaisesta vankilasta. jonka jälkeen hän hyvin levollisesti otti myrkkypikarin ja tyhjensi sen. Hänen kuolinpäivänsä aamuna saapuivat ystävät jo aikaisin vankilaan. vaikka tosin vankeudessa. Silloiset ihmiset sanoivat Platonin filosofiaa akatemialaiseksi. Platon silloin palasi Atenaan. oli hän syntyperänsä kautta määrätty synnyinkaupunkinsa johtavain miesten riviin. jälkimaailma on sitä sanonut _idealistiseksi_. on Platonin käsityksen mukaan niin sanoaksemme sieltä pudonnut alas ja tullut suljetuksi kuolevaiseen ruumiisen niin kuin vankilaan. Ala-Italiaan ja Sisiliaan. Platonin mielestä on täysi todellisuus ainoastaan _ideoissa_ eli aatteissa. . Mutta seurustelu Sokrateen kanssa ja Atenan nyt alkavan rappeutumisen huomio saattoivat hänet antautumaan tutkimisuralle. Niinpä sai Sokrates. jona aikana hän piti oppilastensa kanssa monta opettavaista keskustelua. vielä elää kolmekymmentä päivää. jossa hän vähenemättömillä sielun voimilla vaikutti kuolemaansa (347) asti. Syrakusassa hänet ensin vierasvaraisesti otti vastaan tyranni Dionysios. Polveutuen isänsä puolelta kuningas Kodrosta ja äitinsä puolelta Solonista. että kansalainen on kaikissa tapauksissa velvollinen tottelemaan valtion lakeja. joka ijankaikkisuudesta asti on kuulunut aatemaailmaan. henkimaailmassa. Etevin Sokrateen oppilas oli _Platon_. kuin sielu kuoleman kautta lähtee pois maan päältä ja nousee ylös entiseen kotoonsa. vaan kykenemättä käsittämään ajattelijan korkeaa oppia kohteli häntä viimein halpamaisesti. ennen kuin pyhä laiva (Teseun entinen alus) palasi Delosta. Sokrateen kuoltua läksi hän joksikin ajaksi Atenasta ystävänsä Eukleideen luo Megaraan sekä sieltä matkoille Egyptiin. Tuntien ruumiinvoimainsa vähenevän laskeutui hän hiljaa vuoteellensa ja nukkui kohta rauhallisesti (399). koska hän opetti Akademia-metsikössä lähellä Atenaa. Hänen poistuttuaan alkoi Sokrates ystäviensä kanssa tyynesti keskustella sielun kuolemattomuudesta.

000 miestä. mutta tyly ja ankara mies. Kyron suurista lupauksista suostuivat . Jo Platonin elinaikana nousi hänen vastustajakseen hänen oppilaansa _Aristoteles_. oli johtajina montakin päällikköä. joten saataisiin käsite eli idea. mutta kun päästiin Kilikian vuorensolien ohitse. Tutkimuksen pitää siis. lähtemän ja alkaman kokemuksesta ja pitämän sitä tukenansa. saatiin tieto hänen varsinaisesta aikeestaan. Hän kehitti toisen maailmankäsityksen. Artaxerxes ja Kyros. Aristoteleen mukaan me juuri tämän näkyväisen. Alussa ilmoitti Kyros aikovansa kreikkalaisia muka käyttää vihollisia naapureja vastaan. Kymmentuhannen paluumatka. Aristoteleen aikalaiset sanoivat hänen filosofiaansa _peripatetiseksi_ (kävelyfilosofiaksi). jos sitä siksi tahdotaan sanoa. koska hänellä oli tapana opettaessaan kävellä edes takaisin Lykeionin varjoisilla käytävillä. meitä ympäröivän maailman perinpohjaisella tuntemisella voimme saavuttaa tietoa henkisestä todellisuudesta. ja heistä etevin oli _Elearkos_.koska sen mukaan täysi todellisuus on olemassa maallisesta elämästä riippumattomassa _idea-maailmassa_. Tämä Kyros oli kunnianhimoinen ruhtinas ja hovielämässä veltostumaton. Sitä varten hän pestautti kreikkalaista väkeä. arveli hän. Seuraavain aikojen tieteelliseen kehitykseen on Aristoteles hyvin suuresti vaikuttanut. Vanhempi Artaxerxes tuli isänsä kuoltua kuninkaaksi. Kreikkalaisilla. jonka etevän sotataidon hän kyllä tiesi. joita viimein oli koossa 13. Hän huomasi täydeksi todellisuudeksi ne muuttumattomat lait. Persian kuninkaalla _Dareios II:lla_ oli kaksi poikaa. vaan nuorempi sai Vähä-Aasian eri maaherrakunnaksi. joka myöskin on tässä näkyväisessä maailmassa niinkuin sydän kuoressaan. joka oli syntyisin Makedonian Stageirasta. jälkimaailma sanoo sitä _realistiseksi_. Tutkimuksen pitäisi siis koota ja ottaa huomioon yksityiset ilmiöt ja niistä sitte johtopäätöksien avulla nousta yleisten lakien tietoon. joiden kautta aistimaailma pysyy ja on olemassa. taitava. Aristoteleen filosofian loppukohta on siis siinä. koska sen mukaan realinen eli näkyväinen maailma on täyden todellisuuden kuori eli verho. joka jo lähtökohtaankin katsoen oli edellisen vastakohta. Hän päätti koettaa sysätä Artaxerxestä pois valtaistuimelta. josta Platon tutkimuksensa alkoi.

Kymmenen tuhatta kreikkalaista. että he olivat aivan lähellä kuninkaan pääkaupungin portteja. että he hämmästyivät. mutta siihen helleniläiset vastasivat tarvitsevansa niitä yhtä hyvin kuin vapauttansakin. jäi siten ilman johtajaa keskelle vihollismaata. jonka mukaan he saivat oppaita ja luvan häiritsemättä palata kotimaahansa. läksivät ne heti pakoon ja hajautuivat joka taholle. että ympärillä joka taholla oli vihamielisiä kaupunkeja ja kansoja. Helleniläiset ajattelivat kaikkia asianhaaroja. Eipä ihme. Levottomuudesta ja alakuloisuudesta ei monikaan sinä iltana maistanut . että heitä ajettiin takaa. Muutaman päivän kuluttua persialaisen sotaväen päällikkö Tissafernes kutsui kreikkalaisten kaksikymmentä päällikköä telttaansa. jossa oli silmänkantamaton paljous kaikkein kansakuntain miehiä. joka ei vielä ollut ryhtynyt taisteluun. palasivat leiriin ja huomasivat sen ryöstetyksi. Helleniläiset. Kohtapa myöskin saapui kuninkaallinen lähettiläs vaatimaan heitä antamaan pois aseensa. He selvästi tajusivat.kreikkalaiset seuraamaan edelleen ja marssivat yhdessä prinssin oman kymmentä kertaa suuremman väen kanssa Persian valtakunnan sisäosiin. Kun he sitte tiheissä riveissä ja kovasti huutaen syöksyivät. että voittaen he eivät kuitenkaan mitään voittaisi. mutta saatuaan eräästä keihäästä kuolettavan haavan kaatui hän hevosen seljästä maahan. Sill'aikaa Kyros keskustaa johtaen ahdisti veljeänsä. Helleniläiset alkoivat heti sotalaulunsa ja läksivät eteenpäin. _Kunaxan_ läheisellä tasangolla. muutaman päivänmatkan päässä Babylonista. keihäät tanassa. tapasivat he Persian kuninkaan sotaväen. voitettuaan oikealla siivellä. Koko hänen joukkonsa silloin pakeni ja samoin myöskin vasen siipi. Kyros heti järjesti väkensä rynnäkköön. vihollisia vastaan. jossa joki suojeli heitä joutumasta paljon suuremman persialaisen ratsuväen piirityksiin. ja samalla he tarjoutuivat hyvästä palkasta kuninkaan palvelukseen. Seuraavana päivänä läksivät he liikkeelle saavuttamaan Kyron voitettua sotajoukkoa. He silloin kääntyivät ja tinkivät sopimuksen. ja kaiken tämän lisäksi olivat he niin äärettömän kaukana kotimaastaan. sillä niin monta heitä nyt oli jäljellä. helleniläiset oikealla siivellä. ett'ei ollut yhtään opasta eikä tiedossa mitään muonan saantia. mutta voitettuina heistä ei kukaan pääsisi hengissä etemmäksi. mutta huomasivat. Hänen persialainen sotavoimansa seisoi vasemmalla siivellä ja keskustassa. otatti vastoin sanaansa heidät kiinni ja surmautti kaikki tyyni.

Monissa kahakoissa. suuri Kustaa Aadolf perusti uuden sotataitonsa suureksi osaksi Xenofonin perusaatteiden pohjalle. Byzantionissa hajosi osa heidän joukostansa. He makasivat. jotka matkalla taisteltiin. käytti hän ratsujoukkoa. jonka tähden niitä myöskin noudatettiin. vanhempain. Sokrateen entinen oppilas. Niinpä hän enemmin vain neuvonantajana kuin päällikkönä mestarillisesti johti kymmenen tuhannen kreikkalaisen paluuretkeä. Monien vastuksien jälkeen pääsivät nämä kymmenen tuhatta niin pitkälle. kuten muutkin. että riemuiten ja ilosta liikutettuina voivat katsella merta Vähä-Aasian pohjoisrannalta. että valittiin uudet päälliköt ja lähdettiin rohkeasti ase kädessä paluumatkalle. Enimmäkseen huomattiin Xenofonin neuvot viisaimmiksi ja käytöllisimmiksi. mutta herättyään ajatteli: "Mitä minä tässä makaan? Yö yhä kuluu ja päivän koitteessa viholliset luultavasti tulevat. Tässä nyt näkyi helleniläisten henkinen etevämmyys puhtaimmassa loistossaan. muut menivät Spartan sotapalvelukseen. Jos silloin joudumme kuninkaan käsiin. missä kukin sattui olemaan.ruokaa. mutta nukkumatta. ja Xenofon on esimerkkinsä kautta tullut seuraavien aikakausien opettajaksi. Se eri aselajien yhdysvaikutus tuotti aina kerrakseen menestystä. ympärillä pahansuopia kansanheimoja. selvisivät helleniläiset kuitenkin ihmeteltävän kekseliäästi vaikeasta tilastaan. sillä uni haihtui surusta sekä kotiseudun. niin meillä on edessä häpeällinen kuolema. linkomiehiä ja muuta kevyttä väkeä raskasaseisten hoplitein apuna. . joita he eivät enää voineet edes toivoakaan jälleen näkevänsä. Heidän sivistyksensä ja tottumuksensa yhteiskunnalliseen vapauteen ja järjestykseen vaikuttivat." Sentähden hän ensin kutsui oman osastonsa alapäälliköt kokoon neuvottelemaan ja sai aikaan. vaimojen ja lasten ikävästä. ja samalla kuitenkin vallitsi asianmukainen kuuliaisuus. Sotajoukossa oli atenalainen Xenofon. välistä myöskin viekoiteltuina petollisilla sovinnon hieromisilla. Persialaisjoukon kiihkeästi takaa-ajamana. ei tehnyt tulta eikä myöskään moni ollut sinä yönä aseissa. Levottomana. että aivan arvoon ja päällikkyyteen katsomatta saattoi kuka hyvänsä hyödyttää keksimiskyvyllään ja viisaudellaan. nukahti hän. jotka vuorten rinteiltä vierittelivät kallionlohkareita ja hirsiä.

Pidoissa. valittiin ynnä kaksi muuta _polemarkoiksi_ eli sotapäälliköiksi. Mutta kun kuningas sairastui ja jätti päällikkyyden alemmalle johtajalle. karttoi Pelopidas alussa ratkasevaa taistelua. jota vastoin tebeläisillä oli puolustuksekseen ainoastaan neljäs osa siitä luvusta. mutta Epaminondas vastaukseksi lausui säkeen Homerosta: . Tebessä tämän tähden vallitseva alakuloisuus vaikutti. sivistykseltä ja mielen jaloudelta. joka oli lähetetty Teben puolesta puhumaan. Marssiessaan kerran läpi kaupungin anastivat he kavalasti linnan ja karkoittivat sitte kaikki kansanvaltalaiset sekä asettivat Tebeen Sparttaa tottelevan hallituksen. Kun sparttalaiset urhollisen kuninkaansa _Agesilaon_ johdolla marssivat Boiotiaan. Kun nyt myöskin Atena liittolaisineen kovasti ahdisti Sparttaa. että monikin vastusti sotaväen lähtöä pahojen enteiden tähden. Hän oli rehellinen niinkuin ennen Aristeides ja hän rakasti totuutta niin suuresti. päästyään Atenan kukistuttua Hellaan ylijohtajiksi. joita muka oli tapahtunut.000 miehen kanssa Boiotiaan. joka oli ensinnä ehdottanut tätä tekoa ja siinä myöskin uljaimmasti toiminut. Maanpakoon karkoitetut menivät Atenaan ja palasivat sieltä maalaisiksi pukeutuneina. jotka eräs heidän salainen ystävänsä toimitti enimmille hallitusjäsenille. joka oli muita tebeläisiä etevämpi neron lahjoilta. mutta kun Tebeä vaadittiin päästämään vapaiksi Boiotian kaupunkeja. Muiden valtioiden kanssa sovittiin helposti. ett'ei tahtonut edes leikilläkään valehdella. ett'ei se voinut tapahtua. selvä kertomus tästä retkestä (_Anabasis_) on tehnyt hänen nimensä kuolemattomaksi. ennen kuin Spartta luopui johtamistansa peloponnesolaisista kaupungeista. surmasivat palanneet salaliittolaiset heidät kaikki. Sparttalaiset. Spartan kuningas Leombrotos marssi 25. jotka oli pidettävä kokouksessa Spartassa.Xenofonin yksinkertainen. osoittivat kopeutta ja kovuutta sekä muita valtioita että varsinkin Tebeä kohtaan. vastasi Epaminondas. Epaminondas. vielä nuori mies. ei Pelopidas enää epäillyt. vaan teki rohkean rynnäkön ja saavutti täydellisen voiton. _Pelopidas_. Silloin alkoi sota uudestaan. pani tämä alulle rauhan hieromiset. Sekä sodan johdossa että hallituksessa auttoi Pelopidasta uskollinen ystävänsä _Epaminondas_.

Koko rintama oli viistossa asemassa. kuin laissa määrätty aika olisi ollut. muu rintama sen sijaan oli melkoista heikompi ja paljon ohuempi.Yks paras aave tok' on: isänmaan edest' taistella. Silloin Agesilaos lausui neuvon: "Antakaa lain tänään levätä ja herättäkää se jälleen huomenna. että olivat pitäneet päällikkyyttänsä neljä kuukautta kauemmin. Vasemmalla siivellään voitti Epaminondas pian vastassa olevan sparttalaisosaston. jos hänet tuomitaan kuolemaan. Kun Pelopidas ja Epaminondas palasivat kotikaupunkiinsa. jota vastoin muu rintama oli sitä etempänä. omituiseen järjestykseen." Kohta sen jälkeen hyökkäsi Epaminondas Peloponnesoon auttamaan arkadialaisten kapinaa. hän palasi . mutta Epaminondas astui esiin ylevänä ja lausui. vaan päin vastoin ryhdyttiin heitä syyttämään. mitä ohuemmaksi se oli järjestetty. Epaminondaan toimesta asetettiin sotajoukko uuteen. että. ei heille siellä osoitettu kunniallista vastaanottoa. jonka rintama tavallisuuden mukaan oli ainoastaan 12 miestä paksu. niin että vahva vasempi siipi ulottui lähemmäksi vihollista." Ei kukaan tuomari uskaltanut tuomita häntä. Ainoastaan töin tuskin sai Agesilaos-vanhus kaupungin pelastetuksi häviöstä. että hän pakotti heidät Leuktran luona voittamaan sparttalaiset ja että hän pelasti Teben häviöstä ja katkoi Kreikanmaan kahleet. kuolla. ja sillä retkellään hän koetti äkkiarvaamatta anastaa linnoittamatonta Sparttaa. mutta heidän ratsuväkensä oli paljon parempi kuin sparttalaisten ja heidän liittolaistensa. Tebeläisiä ei ollut enempää kuin 6. pitää hänen haudallensa kirjoitettaman: "Epaminondasta tebeläiset sentähden rankasivat kuolemalla. Vasemmalle siivelle koottiin enin ja paras väki. Siitä lainrikoksesta vaati syyttäjä kuolemanrangaistusta. Pelopidas alkoi rukoilla ja puolustella itseään. Sotajoukot tapasivat toisensa _Leuktran_ luona Boiotiassa. Spartan hallitus joutui suureen neuvottomuuteen ankaran lain käyttämisestä.000 miestä. Epaminondas oli ylipäällikkönä ja Pelopidas johti _pyhää joukkoa_. johon kuuluvat nuoret tebeläiset ylimykset olivat sitoutuneet aina taistelussa voittamaan taikka kuolemaan. joka määräsi jokaisen taistelusta peräytyneen kunniattomaksi. johti sitte voitollisen joukkonsa muille avuksi ja teki vihollisen tappion täydelliseksi. niin että rintama siinä tuli aina 50:kin miestä paksuksi.

tuotti heittokeihäs hänelle kuolinhaavan. Mutta äkisti karkasi nuorukainen Tebestä. Viimein kuitenkin jäi voitto tebeläisille. Koska hänellä oli yhtä monta vihollista kuin naapuria. Sitte asettuivat he taistelujärjestykseen. Viimein sparttalaiset saivat apua entisiltä vihollisiltaan ätenalaisilta. jonka jälkeen hän itse tempasi keihäänkärjen haavastansa ja kuoli. Lääkärit sanoivat hänen kuolevan heti keihään kärjen pois otettua haavasta. sillä kuolenhan voittamattomana". Kaatuneen ympärillä taistelivat molemmat sotajoukot kauan. järjesti koko väen kiilan muotoiseksi ja läksi sen etupäässä ryntäämään. sai hän . jossa se vielä oli jäljellä. Kun Epaminondas käski väkeänsä olemaan valmiin taisteluun. jalkamiehet teroittivat keihäänsä ja miekkansa sekä siloittivat kilpensä. kun sai kuulla isänmaassansa alkaneen sisällisen sodan. Viholliset eivät tienneet odottaa niin nopeaa rynnäkköä eivätkä siis vielä olleet aivan järjestyneet. Tebeläisten palatessa taistelusta kysyi Epaminondas ensiksi: "Missä on kilpeni?" Kun se hänelle annettiin. niin ratsumiehet heti kiillottivat kypäränsä. Epaminondas veti kumpaisenkin siiven takaperin. Mutta tebeläisten kiilan kärki eteni. Mutta kun Epaminondas taisteluninnoissaan eteni liian kauas. antoi keskustan marssia vähän eteenpäin. Eräältä sotaretkeltä toi Pelopidas panttivangiksi makedonialaisen ruhtinaan pojan _Filippon_. jonka Epaminondas otti perheesensä ja antoi hänelle hyvän kasvatuksen. Kahden vuoden sotain jälkeen makedonialaiset valitsivat hänet kuninkaaksi. Vielä kolme kertaa hyökkäsi Epaminondas Peloponnesoon. jotka pelkäsivät Teben kasvavaa valtaa. kysyi hän: "Kutka voittivat?" Kuultuaan tebeläisten voittaneen lausui hän: "Minä olen elänyt kylliksi. tebeläiset koettaen suojella sotapäällikköänsä ja sparttalaiset saada käsiinsä häntä elävänä tai kuolleena. Siinä paikassa tebeläiset voittivat. Viime retkellä syttyi verinen taistelu _Mantineian_ luona (362).suostumushuudon kaikuessa tuomioistuimen edestä niinkuin suuresta voitosta. Makedonian Filippos. Epaminondas oli ennemmin viety pois taistelun pauhinasta. niinkuin sotalaiva työntää keulaansa vihollisen heikkoon kohtaan.

anoivat apua Filippolta. Kehitellen Epaminondaan taistelujärjestyksen perusti Filippos kuuluisan Makedonian _falangin_. Tähän aikaan taisteltiin siellä niin sanottua _pyhää sotaa_. Tähän aikaan eli Atenassa Kreikanmaan etevin puhuja _Demostenes_. Estääkseen atenalaisia lähettämästä Demosteneen neuvon mukaan fokilaisille apua ryhtyi Filippos heidän kanssansa sovinnon hieromisiin. ollen nyt liian heikot voittamaan fokilaisia. Uusi "pyhä sota" aljettiin pian. Lännen puolella kukistettiin Ulyria. saattaen siten vihamiehensä suurimpaan ahdinkoon. Tebeläiset. Hän alunpitäin ryhtyi vastustamaan Filippon vallanhimoisia aikeita. joka lokrilaisten ja tebeläisten piti ottaa tuomituilta. jossa oli melkoiset hopeakaivokset. viekkaudella ja väkivallalla anastettiin monta kreikkalaista siirtopaikkaa.runsaasti tilaisuutta käyttää synnynnäistä viekkauttaan ja yritteliäisyyttään. Trakiasta valloitettiin alue. joka oli tiheään sullottu ryhmä jalkaväkeä. Fokiin asujamet. aseina pitkät keihäät. Hän sitä antoikin mielellään. jotka olivat viljelleet Delfin Apollonin temppelille kuuluvaa maakappaletta. tuomitsi siinä kaupungissa istuva amfiktyonein neuvosto melkoiseen sakkoon. joka myöskin oli yhtä suuri valtiomies. Mutta fokilaiset eivät tyytyneet tuomioon. joka maa kukistui pelkästä hänen aseittensa pelosta ja sai nyt kokea kovaa kohtelua. pohjoisessa sotaiset paionilaiset. vaan päin vastoin ryöstivät Delfin temppelin aarteet ja pestasivat niillä varoilla melkoisen sotajoukon. Heitäkin muka piti Filippon rangaista Apollonin omaisuuden ryöstöstä. ja samalla hyökkäsi Fokiisen. Senpä tähden Filippos sanoikin vähemmin pelkäävänsä atenalaisten aseita ja laivastoja kuin Demosteneen kieltä. Sen tapauksen sanoma herättikin sekä Tebessä että Atenassa . Mutta marssimatta suorastaan heitä vastaan anasti Filippos Fokiin pääpaikan _Elateian_. sillä kertaa lokrilaisia vastaan. Saatuaan viekkaudella haltuunsa Tessalian omisti hän myöskin sen maan erinomaisen ratsuväen. Fokilaiset menettivät kaksi ääntänsä amfiktyonein neuvostossa ja Filippos tunnustutti ne itselleen. Ja sen jälkeen katsoi hän itseään kyllin voimakkaaksi sekautumaan Kreikan asioihin. muiden muassa tärkeä Amfipolis. josta hän saattoi uhata sekä Boiotiaa että Attikaa. kuluttaakseen siten atenalaisilta aikaa. koska hän siten sai aiheen ottaa haltuunsa tärkeän Termopylan solan. saaden siten tärkeän ja laillisen toimivallan Kreikassa.

_Kaironeian_ tasangolla Boiotiassa oli (338) se taistelu. Yleisessä kokouksessa. Filippon liitossa olevat helleniläiset seisoivat keskustassa. Viimein esiytyi Demostenes ja viehättävällä puheella virkisti voiman ja rohkeuden. joka olen tehnyt niin paljon maineen eduksi. vaan hajautuivat pakoon. mutta pitkään aikaan ei kukaan uskaltanut nousta puhelavalle. Filippos itse johti oikeaa siipeänsä. atenalaiset vasemmalla.suuren hämmästyksen. näyttäen. Aleksander ryntäsi kiivaasti pyhää joukkoa vastaan. Viimein onnistui myöskin Aleksanderin voittaa tebeläiset. jonka kreikkalaisten valtioiden edusmiehet pitivät Korintossa. Mutta hyökkäämättä heti falangia vastaan sivulta päin väsyttivät he liian aikaisin itseään ajamalla voitettuja takaa liian kauas. ett'ei kaikki vielä ollut hukassa. mutta horjahti viimein ja kaatui viimeiseen mieheen asti. Filippos käyttäen tuota erehdystä hyväkseen ryntäsi falanginsa kanssa luullusta voitostaan palaavain atenalaisten eteen. Atenassa kutsuttiin heti kansankokous. antaen heille rauhan kohtuullisilla ehdoilla. joka oli heikompi sankari kuin puhuja. Sill'aikaa taistelivat atenalaiset puolellaan urhollisesti ja alussa heillä olikin hyvä menestys. sanotaan heittäneen kilpensä ja juosseen pakolaisten eturivissä. Kun muutamat kehoittivat hävittämään Atenaa. jonka jälkeen keskustaan sijoitetut helleniläiset olivat alttiina voittajan mielivallalle. jotka voimakkaasti torjuivat rynnäköitä. Voiton jälkeen osoitti Filippos suurta jalomielisyyttä atenalaisia kohtaan. seisoivat oikealla siivellä. joita katsottiin luopuneiksi liittolaisiksi. Tebeläiset. Atenalaiset tarttuivat aseihin ja määräsivät Demosteneen pyytämään tebeläisiä liittoon yhteistä vihollista vastaan. kun Filippon surmasi (336) muuan . Demosteneen. jotka eivät kestäneet tätä rynnäkköä. pyhä joukko esinnä. johon falangi oli asetettu. hävittäisin maineen temppelin!" Sen sijaan kohdeltiin kovemmin tebeläisiä. joka pitkiksi ajoiksi ratkasi helleniläisten kohtalon. joka kauan seisoi kuin muuri. valitutti Filippos itsensä Kreikanmaan sotapäälliköksi kostosotaan persialaisia vastaan. Jo olivat sotajoukot laivalla viedyt Vähä-Aasian rannalle. ja vasempaa hänen poikansa Aleksander. Heidän ruumiittensa yli syöksyi Aleksander muita tebeläisiä vastaan. sillä he ajoivat vastustajansa pakoon muut kaikki paitsi falangia. vastasi hän: "Mitä! minäkö. korintolaiset ja peloponnesolaiset keskellä. Tavan mukaan kutsuivat kuuluttajat puhujia esiytymään. ympärillänsä valikoitu joukko nuoria makedonialaisia.

jonka toisistaan irtanaista rinta.makedonialainen ylimys. kuitenkin ahdistamatta mukautuva ruumiisen. mutta miellyttävästi. jonka kaksi osaa oli rintaan asti ommeltu yhteen. Kitonin päällä käytettiin väljää päällyspukua taikka myöskin lyhempää manttelia. että kullalla sälytetty aasi voi hypätä minkä kaupunginmuurin yli hyvänsä. Säärien suojana oli tinasta tai vaskesta tehdyt levyt. Yleensä säilytti helleniläinen. Elämä ja tavat. muuttipa hän mihin hyvänsä. Naiset käyttivät myöskin kitonia. sandaalit taikka kengät ja saappaat.] Sodassa pidettiin lyhempää kitonia ja sen päällä vaskipanssaria. ja sitä saatettiin aistikkaasti ja vaihtelevasti laskostaa ja asetella. ja jota vyötäisten kohdalla piti koossa vyö. Sen päällä käytettiin nelikulmaista villakangas-kappaletta eli manttelia. alempaa vyöllä.tai myöhemmin höyhentöyhtö. loistava kampa. joka dorialaisilla ulottui polveen asti. Sellainen luonne oli kyllä hyvin sopiva vahvan vallan perustamiseen. Puku oli yksinkertainen. Helleniläiset ja barbaarit olivat siis kaikkialla toistensa jyrkkinä vastakohtina. mutta hänellä ei ollut sellaista mielen ylevyyttä kuin tarvitaan yleishistoriallisiin urhotöihin. joka usein oli erittäin taiteellisesti tehty ja koristettu. johon kiinnitettiin jouhi. johon olkapäät ja selkä verhottiin.ja selkäkappaletta yläpuolelta pidettiin kiinni vitjoilla. omituisen elintapansa sekä myöskin jalostuneen ihmisyytensä ja kauneuden aistinsa. tuollaisella teolla kostaen jonkun kärsimänsä loukkauksen.s. tämä kiton oli tavallisesti pitempi ruumista. Hänellä oli puheenpartena. Päässä pidettiin kypärää. Luonteeltaan oli Filippos viekas ja kavala. Attikalaisten kypärän päälaessa oli eteenpäin ulottuva. menestyksensä saavutti hän usein lahjoilla ja houkutuksilla. ionialaisilla vieläkin alemma. [Kuva: Helleniläinen sotilas. vaan ylempää kiinitetty komeilla soljilla. jonka tähden se vyön avulla vedettiin ylemmäksi. Jalkimia olivat n. Ihoa vasten käytettiin paidan kaltaista villavaatetta _kitonia_. Hoplitit käyttivät suurta soikeaa .

Vieraat koristelivat itseään ruusu-. Ennen atrian alkua pyhitettiin jumalille juomauhri: se oli muinaisajan ruokarukous. Kevytaseisilla sitä vastoin oli tämä puolustusase pienempi. kilpa-ajoa. Kiekon heittäjät heittivät pyöreää diskos-nimistä metallilevyä niin kauas kuin mahdollista.ja tanssijanaisia. Pöydässä ollessa levättiin sohvalla vasemman käsivarren nojassa. ennenkuin kilpailu päättyi. Näissä . johon oli pystytetty kolme pylvästä. Nyrkkitaistelijain kädet olivat taidokkaasti kiedotut remeleillä. joka suojeli päästä aina polviin asti. ja varsinkin tämä leikki oli hyvin suosittu. nyrkkitaistelua ja kiekon eli diskon heittoa. Temppelit ja valtion rakennukset olivat kyllä komeat. Kilpa-ajo tapahtui soikealla radalla. myrtti. ett'ei muinaiskreikkalaisilla ollut sellaista perhe-elämää kuin meillä. että voisivat antaa vankempia iskuja. Kilpailevain vaunujen piti kiertää kaksitoista kertaa niiden ympäri. Aulan ympärillä olevia kammareja käytti paraastaan perheenisä vierainensa. Keihäs ja kaksiteräinen miekka olivat huomattavimmat hyökkäysaseet. Joka taholta kokoutui niihin helleniläisiä eivätkä muut saaneetkaan ottaa niihin osaa. sen asetteli Epaminondas vinorintamaksi.ja orvokkiseppeleillä. jolla oli nimenä "gynaikonitis". Tämä miehen ja vaimon huoneiden erillisyys osoittaa. Siellä oli vaimon huone. koska kansalainen aina katsoi enemmin kuuluvansa valtiolle kuin perheellensä ja yleisiä asioita toimiskellen vietti enimmän osan aikaansa poissa kotoaan. Toisen salin kautta päästiin naisten osastoon. Kuuluisimmat niistä olivat Olympian leikit. työhuone ja varastohuoneita. painiskelua. Hoplitein raskas joukko enimmäkseen ratkasi taistelun. orjanaisten makuupaikat. jota pidettiin tyynyntapaista aluista vasten. josta Filippos sitte kehitti Makedonian falangin. Varsinainen pääatria syötiin illan tullessa. jossa ei ollut mitään kattoa. Siinä oli kilpajuoksua. jotka pidettiin joka neljäs vuosi suurella tasangolla Zeun temppelin edessä Olympiassa. jos hän ehkä tahtoi jatkaa laulua. Joku vieraista lauloi itsekin säestäen kanteleella ja antoi sitte soittimensa vieruskumppanilleen.kilpeä. vaan yksityisasunnot Kreikan mahtavuuden aikana yksinkertaiset ja usein köyhältäkin näyttävät. Kotielämä ei kreikkalaisista ollut yhtä tärkeä kuin meistä. Helleniläisten etevimpiä kansanhuveja olivat suuret juhlaleikit. Etusalin kautta astuttiin pylväskäytävillä ympäröityyn "aulaan". Juhlatiloissa esiytyi huilunpuhaltaja.

tarttui Bukefalon suitsiin ja käänsi ratsun kohti aurinkoa. Ripeästi hypähti hän nyt selkään ja hillitsi ratsua ja Bukefalos sitte nöyrästi totteli häntä. jolloin voittajain nimet ensi kerran kirjoitettiin muistiin. Aleksander suuri (336-323). Aikaisin jo näkyi hänessä rohkeutta ja neuvokkaisuutta. joka oli niin kipakka ja hurja. puhujat ja viisaat esittivät eri paikoissa neronsa tuotteita. Aleksander itsellesi toinen kuningaskunta. vaan Aristoteleelta oppineensa sitä käyttämään. siten saavuttaen itse mainetta ja tuottaen juhlaleikeille ylevyyttä. Makedonialainen helleniläisyys. Tämän opettajan johdolla sai Aleksander tietoja. Senpä tähden hän sanoikin saaneensa isältään elämän. Olympian leikeissä voittajaa sankaria kunnioitettiin suuresti kotiseudussaan. Alusta loppuun asti oli Aleksanderin elämässä jotain ihmeellistä ja erinomaista. Aleksanderin nuoruus. Filippos kutsuessaan häntä sanoi kirjeessään vähemmin kiittävänsä jumalia siitä. Niitä hän näytti kesyttäessään hänen isällensä lähetettyä tessalialaista _Bukefalos_-ratsua. hän kun oli huomannut hevon pelkäävän omaa varjokuvaansa. ett'ei kukaan uskaltanut nousta sen selkään. Hänen kunniakseen pystytettiin kuvapatsaita ja runoilijat ylistelivät lauluissaan heitä. Vuodesta 776. Makedonia on sinulle liian pieni!" . aikakauden suurin ajattelija. lähestyi Aleksander. että poika oli syntynyt Aristoteleen aikana. Kun moni jo turhaan oli yrittänyt ohjata hevosta. jotka asettivat hänet aikansa sivistyksen kukkulalle. lukivat helleniläiset vuotensa. Aristoteles. tuli hänen opettajaksensa.tilaisuuksissa myöskin runoilijat. Leikkien väliaikaa sanottiin olympiadiksi ja aikaa määrätessä ilmoitettiin olympiadin järjestysnumero sekä minä sen olympiadin vuonna tapaus oli ollut. että hänellä oli poika. kuin siitä. Filippos ylpeillen pojastaan lausui silloin: "Etsi. vaikk'ei koskaan toista ratsastajaa.

Ja tämän muinaisen laulajan runoelma olikin hänelle niin rakas. jota katsottiin onnettomaksi. joka eksytteli verisiin kostotöihin oli jo alusta alkaen Aleksanderin luonteen pahin vika. että moni taivaankappale kyllä oli yhtä suuri kuin maakin.[Kuva: Aleksander Suuri. että hän luultavasti ei saisi noista monista maailmoista yhtäkään valloitetuksi. päätettiin ryhtyä jo Filippon varustamaan sotaretkeen persialaisia vastaan. joka kiivaalla taistelulla valloitettiin. joka oli kohdannut Tebeä. Mutta eräs atenalainen Aleksanderin ystävä saattoi kuninkaan luopumaan siitä vaatimuksestaan. että hänelle annettaisiin kymmenen puhujaa. Tulinen kiivaus. jossa oli läsnä valtuutettuja kaikista Kreikan valtioista. Kuullessaan kerrottavan isänsä voittoja lausui hän pahoillaan: "Isäni toden totta ei jätä minulle enää mitään tekemistä. itki nuorukainen ajatellessaan. Persian valtakunnan valloitus. Ennen lähtöänsä Aasiaan päätti Aleksander kysyä neuvoa Delfin orakelilta. Nopeasti kuin leimaus riensi Aleksander Tebeä vastaan. joka oli ollut runoilija Pindaron omana. ainoastaan temppeli säästettiin sekä se talo. Kun hän kahdenkymmenen vuoden ikäisenä nuorukaisena nousi isänsä kuoltua valtaistuimelle." Kun Aristoteles kertoi hänelle. niiden joukossa Demostenes. uudistivat Tebe ja Atena entisen liittonsa Makedoniaa vastaan. Hän vaati. mutta kun hän saapui eräänä sellaisena päivänä. kauhistuen rangaistusta.] Palava kunnianhimo liikkui aikaisin Aleksanderin mielessä. että hän sotaretkillään aina piti kanssansa Aristoteleen tarkastamaa Iliadin kopiota ja yöksi asetti sen päänsä alle miekkansa viereen. "Poikani. koska hänellä oli ollut sellainen ystävä kuin Patroklos ja hänen kunniansa oli tehnyt kuolemattomaksi sellainen runoilija kuin Homeros. ei temppelin naispappi suostunut istuutumaan kolmijalalle. Kiukuissaan Aleksander hävitytti kaupungin kokonaan. Korintossa pidetyssä kokouksessa. Aleksander silloin otti rohkeasti hänet kiinni käsivarresta ja talutti istuimelle. Atenan täytyi vain luvata pysyä vast'edes horjumattoman uskollisena Aleksanderille. laittoivat lähettiläitä pyytämään Aleksanderilta rauhaa. . Atenalaiset. Enimmin kaikista kuolevaisista ylisteli hän Akilleuta onnelliseksi.

000 miehen suuruinen persialaisjoukko koottiin _Granikos-joen_ varrelle Frygiaan (334) panemaan toimeen käskyä. Mutta silloin Aleksander päästi hänet irti ja lausui olevansa aivan tyytyväinen siihen orakeli-vastaukseen. eräs Aleksanderin sotapäälliköistä. Persian kuningas Dareios Kodomannos osoitti sellaista halveksimista vihollistansa kohtaan. ett'ei vastusteleminen auttanut. kun näki. oli pääsevä Aasian herraksi. sanoen: "Millä tavalla se auaistaan. kaikki karastuneita ja hyvin harjautuneita sotilaita. mutta hän lausui: "Hellespontos häpeäisi. Granikon taistelun jälkeen valloitettiin helposti koko Vähä-Aasia. Vanhan Trojan luona toimitti Aleksander juhlalliset leikkitaistelut Akilleun haudan ympärillä. ja saapui Frygiaan Gordion-kaupunkiin. Ennen lähtöään jakeli hän maatiluksia. joka kirjoitti: "Älä luota Filippoon. Vanha tarina kertoi. Aleksander sivalsi miekkansa ja leikkasi yhdellä iskulla solmun rikki. ei merkitse mitään. Otettuaan haltuunsa rantakaupungit marssi Aleksander sisämaahan. Lyhyellä taistelulla persialaiset kokonaan voitettiin ja heidän rikkailla aarteilla täytetty leirinsä joutui voittajan käsiin. että ken aukasi solmun. että kuultuaan Makedonian sotajoukon nousseen Aasian rannalle lähetti maaherroilleen käskyn ottaa kiinni Aleksander. Hänen sotaväessään oli lähes 40. kysyi sen johdosta: "Mitäs sitte jää itsellesi?" Aleksander vastasi: _toivo!_ Kevään tultua purjehti Aleksander Hellesponton yli Vähä-Aasiaan. jos nyt pelkäisimme tätä pientä puroa.000 miestä. Noin 120. Perdikkas. Silloin tuotiin kirje uskolliselta päälliköltä Parmenionilta. antaa hänelle keppiä selkään ja toimittaa hänet väkinensä valtakunnan kaukaisimpaan maakuntaan. Siellä säilytettiin vanhoja kuninkaan vaunuja. Lääkäri Filippos oli tehnyt lääkejuoman. persialaiskuningas on suurella rahasummalla lahjonut hänet ja luvannut tyttärensä hänelle puolisoksi. kun oli varomattomasti uinut Kydnos-joessa." Mutta kun Filippos levollisesti astui sisään ja hyvästi kesti Aleksanderin ." Tarsossa kääntyi Aleksander kovin sairaaksi. Aleksanderin päälliköt eivät olisi lähteneet kaalamalla joen yli ryntäämään." Hän syöksyi sotamiehinensä jokeen ja kaaloi onnellisesti ylitse. lausui papitar vähän äkeissään. joiden aisaan ies oli kiinnitetty hyvin mutkikkaalla solmulla. että on kantanut ylitsensä meidät. kyliä ja kaupunkeja ystävilleen.sinä olet voittamaton".

samalla antaen toisella kädellään lääkärille Parmenionin kirjeen. kullasta ja hopeasta tehdyt jumalankuvat koristivat vaunujen molempia sivuja. Kuninkaan puku oli ylellisen komea. Tämän tyhmyyden syynä oli imartelevain hovimiesten lausuma pelko. ja Aleksander parani. mantteli loisti kullasta ja sapelin tuppi oli tehty jalokivistä. laulaen maansa pyhiä lauluja. heidän aseensa olivat komeat ja muotonsa ylellinen. "Paranemisesi vapauttaa minut". Makedonialaisjoukko sen sijaan oli aivan toisen näköinen. ja näiden jäljessä kolmekymmentä tuhatta miestä jalkaväkeä.tutkivan katseen. 600 jalan päässä ajoi Dareion äiti vaunuissa ja toisissa Dareion puoliso. Sitte seurasivat magilaiset. Dareion kulku tapahtui seuraavassa järjestyksessä. joita vähän matkan päässä seurasi kahdentoista kansakunnan ratsuväki erilaisine aseineen ja tapoineen.000 miehen kanssa. sillä heillä oli kultaiset kaulavitjat sekä nutut koristettuna kullalla ja aluspuku jalokivillä. jossa olisi voinut levittää joukkonsa ja kokonaan piirittää makedonialaiset. Edellä kannettiin hopea-alttarilla tulta. joilla niin suuren ihmispaljouden oli vaikea liikkua. Vähän matkan päässä näistä marssi se viidentoista tuhannen suuruinen joukko. Näiden jälkeen astui 365 purpurapukuista nuorukaista. Jalokiviä loisti ikeen alta. jonka päällä seisoi kaksi kyynärän pituista jumalankuvaa. otti Aleksander toisella kädellään pikarin ja tyhjensi sen. Jäljempänä astui "kuolemattomain joukko". joukko ratsastavia naisia seuranansa. Mutta pysymättä tasangolla. että Aleksander pakenemalla ehkä pelastuu pian tapahtuvasta rangaistuksestaan. jota sanottiin "kuninkaan sukulaisiksi" ja joka oli koristeltu melkein naisten tapaan. kalliimmin koristettuina kuin mitkään muut barbarit. Heidän jäljessään vetivät valkoiset hevoset auringonvaunuja. Kymmenen tuhatta keihäsmiestä seurasi häntä. ei miehet eikä hevoset loistaneet kullasta eikä kirjavista vaatteista. kymmenen tuhatta miestä. joilla oli hopealla silatut ja kultakärkiset keihäät. sanoi lääkäri. Dareios oli tällä välin lähestynyt 600. siirtyi hän ahtaille poluille. Kammaripalvelijoita edellänsä ajoi sitte Dareios komeissa vaunuissa korkeammalla kaikkia muita. tehdyt puhtaasta kullasta. Se joukko voi helposti . jota persialaiset sanoivat pyhäksi ja ijankaikkiseksi. Heidän jäljestänsä tuli muu sotajoukko kirjavassa epäjärjestyksessä. vaan olivat sen sijaan puetut rautaan ja vaskeen.

Silloin muutkin läksivät pakoon. joka heitä kohteli erinomaisen arkatuntoisesti. Vihoissaan tuosta itsepäisyydestä naulitutti kuningas 2. Kokenut päällikkö _Parmenion_. koetti estää vihollista äkkiarvaamatta piirittämästä ja levitti sentähden rintamansa aina alas mereen asti. tulevan maailmankaupungin. Siellä nyt alkoikin tulisin taistelu.000 Tyron asujanta myötiin orjiksi. jossa Tyros oli. joka johti vasenta siipeä. joita oli pistelty keihäillä. Turhaan Dareion veli johti ratsumiehensä vaunujen eteen ja turhaan myöskin persialaisväen urhollisimmat päälliköt riensivät sinne. Makedonialaiset ajoivat voitettuja takaa ja saivat persialaisten valloitetusta leiristä suuren saaliin. Uljaasti riensi hän joukkonsa etupäässä Dareiota vastaan. Saatuaan siitä tiedon palasi Aleksander Egyptin ja Syrian kautta sekä . joka istui vaunuissansa korkeammalla kaikkia muita ja siten kiihotti sekä omaa väkeänsä puolustukseen että vihollisia rynnäkköön. ja teki retken Libyan hieta-aavikoille. Aleksander vei joukkonsa mitään häiriötä kohtaamatta ahtaan _Issos_-solan läpi. antautui heti. joutuivat tuskasta raivoihinsa ja alkoivat hyppiä.000 vankia ristiin ja 30. Tällä välin kokosi Dareios Eufratin tasangolle lukemattoman sotajoukon. silloin Dareios hyppäsi maahan ja peljäten muuten joutuvansa elävänä vihollisen käsiin nousi ratsun selkään ja kiiruhti pois taistelukentältä. Oleskellessaan Egyptissä perusti Aleksander Nilin suuhun Aleksandrian. sitä ei haitannut tarpeeton väki eikä liiat kantamiset. heittäen pois aseensa. Dareion äiti ja puoliso joutuivat Aleksanderin käsiin. kaikki he kunnialla kaatuivat kuninkaansa silmäin edessä. Isson taistelun jälkeen saavutettiin menestys toisensa perästä. niin että näytti kuninkaan täytyvän pudota vaunuista.sekä pysähtyä että marssia eteenpäin. Suurella tasangolla solan suun pohjoispuolella seisoi Persian sotavoima. Vaunuhevoset. mannermaahan ja siten saatiin viimein sekin valloitetuksi kiihkeän vastarinnan jälkeen. paitsi Tyroa. Oikealla siivellä ryhtyi Aleksander rohkeasti rynnäkköön ja eteni vastustamattomasti vihollisjoukkojen lävitse. Rohkealla sillan teolla yhdisti Aleksander saaren. Palestina antautui vapaaehtoisesti ja Egyptissä otettiin Aleksander vapauttajana vastaan. Koko Foinikia. jossa hän Ammonin papeilla julistutti itsensä jumalan pojaksi.

lävistettiin keihäällä. ja antamaan tyttärensä hänelle puolisoksi." Vielä taistelun edellisenä aamuna makasi Aleksander niin raskaasti. niin saammehan takaisin oman omaisuutemme. "sinähän makaat. Molempain siipien taistellessa riensi eräs persialainen ratsuosasto kiertotietä ryöstämään makedonialaisten kuormastoa." sanoi päällikkö-vanhus. Molemmat pääkaupungit. kuullessaan kumppaniensa joutuneen tappiolle toisella siivellä. Sitte seurasi läheisten tärkeäin maakuntain valloittaminen. eikä myöskään kaksi maailman-valtakuntaa vallita vierekkäin maan päällä. jos olisin Aleksander. vieläpä anastamme vihollisenkin tavarat. jossa Dareios istui vaunuissansa. joka oli Eufratin länsipuolella. jos olisin Parmenion." Parmenion silloin lausui: "Minä ottaisin tarjouksen vastaan. tapasivat armeijat toisensa. Aleksander kiirehti nyt Persepoliisen. joka istui hänen edessänsä hevosia ohjaamassa. kun persialaiset menettivät rohkeutensa. antautuivat heti ja voittaja sai niistä äärettömän saaliin. ja siitä syntyi suuri häiriö.meni Eufratin yli. Aleksander vastasi: "Kaksi aurinkoa ei voi paistaa rinnakkain taivaalla. "Herra." vastasi kuningas. Susa ja Babylon. Makedonialaisten vasen siipi oli Parmenionin johdolla täll'aikaa ahdingossa. koska sai kuulla asujanten aikovan ryöstää Dareion aarteet: hän ehtikin perille . Siten tuli Aleksanderin voitto täydelliseksi. että Parmenionin täytyi häntä herättää. "kun vihollinen kerran on edessämme?" Aleksander johti nytkin oikeaa siipeä ja Parmenion vasempaa. Ennen taistelun alkua lähetti Dareios Aleksanderille kirjeen. Mutta Aleksander vastasi: "Mene takaisin ja sano Parmenionille. että kuningas itse oli surmattu. Mutta viimein kuitenkin makedonialaiset pääsivät voitolle sielläkin. lähellä vanhaa Nineveä. niinkuin jo olisimme voittaneet. Parmenion sen huomattuaan lähetti heti sanansaattajan ilmoittamaan vaaraa kuninkaalle." Aleksander tunkeutui oikean siipensä etupäässä siihen paikkaan. Suurella tasangolla _Arbelan_ luona. Kun Dareion ajaja." Kuningas vastasi: "Niin minäkin tekisin. tarjoutuen luovuttamaan sen puolen valtakuntaa. levisi persialaisarmeijaan huhu." "No emmekö sitte ole voittaneet. että jos voitamme.

jota maata silloin. Onesikritos taivutti erään heistä. joka hänelle kosti hirmuisesti. millaista kohtelua hän toivoi. jota ei edes vastoinkäyminenkään näyttänyt voivan kukistaa. ja tältä bramaanilta kuningas suurella mieltymyksellä . antoi Aleksander hänelle takaisin valtakuntansa. Parmenionin poika Filotas mestattiin ainoastaan perusteettoman epäluulon tähden." Ihmetellen tätä sielun ylevyyttä. ja kohta sai isäkin kärsiä saman kohtalon. vastasi Poros. halusi Aleksander puhella heidän kanssansa ja lähetti sitä varten heidän luoksensa filosofi Onesikriton. Kaikkialla ottivat läheiset ruhtinaat hänet vastaan alammaisuuden osoituksilla. Mutta samalla Aleksander itse myöskin tahrasi saavutettujen voittojensa kunniaa kopeudella ja sopimattomalla julmuudella. Hänet vietiin Aleksanderin eteen. Kalanon. vaan päin vastoin jätti hänet Dareion äitille. jossa asuvaiset rauhalliset kansat eivät tehneet sanottavaa vastarintaa. Hän marssi pitkin Indus-jokeen laskevan Hydaspeen varsia. vieläpä sitä suurensikin uusilla maakunnilla. Aleksander ei suinkaan palkinnut murhamiestä. Indian retki. menetettyään taistelussa kolmatta kymmentä tuhatta miestä. niinkuin nykyaikaankin. Valloitettuaan Baktran päätti Aleksander lähteä retkelle Indiaan. Mutta kohta Persepoliisen tultuaan hairahtui hän juovuspäissään poltattamaan kauniin kuninkaallisen palatsin. "Mutta etkö pyydä mitään enempää?" kysyi vielä Aleksander. tappiolle ja viimein vangiksi. jotka seisoivat liikahtamatta koko päivän auringon noususta laskuun asti ja sitte yöksi palasivat kaupunkiin. "En. "sana kuninkaallinen käsittää kaikki. Ainoastaan Poros-kuningas ei tahtonut taistelutta uhrata valtakuntaansa.hyvään aikaan ja jakeli aarteet urhollisimmille sotilailleen. "Kuninkaallista". joka häneltä kysyi. katsottiin koko maailman rikkaimmaksi. Saavuttuaan lähelle erästä kaupunkia. Urhollisen puolustuksen jälkeen joutui hän. ollen itsekin sen sytyttämisessä osallisena. vaan kokosi kaiken sotavoimansa ja läksi valloittajaa vastaan." vastasi Poros. Pakomatkalla Baktraan kavalsivat Dareion omat palvelijansa ja surmasivat hänet. Voitettuaan Poron marssi Aleksander sisämaahan. Hän tapasikin viisitoista bramaania. lähtemään Aleksanderin luo. jossa joukko bramaaneja (indialaisia viisaita) oli koossa. Aleksanderin kuolema.

mutta viimein hän huomasi välttämättömäksi taipua ja antoi. alkoi julki meteli ja kaikki pyysivät yht'aikaa eroa." Ja sitte hän sulkeutui palatsiinsa. Mutta kun hän ilmoitti aikeensa lähettää kotiin ne sotamiehet. kun hän aikoi mennä vielä senkin joen yli. Aleksander kuitenkin kaatoi veden maahan. jota Aleksander osoitti persialaisille alammaisilleen. jotka eivät enää kyenneet palvelemaan. Kolmantena päivänä. sekä jyrkästi vaativat paluumatkalle lähtöä. Hän itse otti puolisokseen Dareion vanhimman tyttären Statiran ja naittoi ystävälleen Hefaistionille nuoremman sisaren. Suosio.kuuli monta kohtaa bramaanein salaperäisestä opista. eikä näyttäytänyt kahteen päivään. Laivaston johtaja Nearkos purjehti pitkin Aasian rantaa Persian lahteen." Palattuaan koetti Aleksander sulattaa yhteen makedonialaisia ja persialaisia. Hän näet teki itse rovion ja sanottuaan jäähyväiset nousi sille palamaan. Kahdeksan kymmentä päällikköä naitettiin ylhäissukuisten persialaisnaisten kanssa ja myöskin alhaisempia makedonialaisia taivutettiin suurilla palkinnoilla. sittemmin tuntien vanhuudenheikkoutensa enenevän. rukoilivat makedonialaiset polvillaan kuninkaalta anteeksi ja saivatkin. . päätti kansansa tavan mukaan itse elämänsä. vaikka harmissaan. ottamaan persialaisia naisia vaimoikseen. Tämä Kalanos. Kerran olivat sotamiehet löytäneet jostakin vuorenkolosta vähän vettä ja toivat sen kuninkaalle. juhdat kuolivat ja moni sotamieskin nääntyi janoon. Aleksander silloin vimmassa pysyi kolme päivää teltassaan. Aleksander sill'aikaa maajoukon kanssa marssi pitkin Gedrosian polttavia hieta-aavikoita. Aleksander heti otatti kiinni ja mestautti kolmekymmentä kapinoitsijaa ja lausui vihan voimalla muille: "Menkää nyt ja kertokaa kaikkialla.000 miestä. kun jo päällikköjen virat oli annettu ylhäisimmille persialaisille. Aleksander marssi edelleen aina Hyfasis. että olette hyljänneet kuninkaanne ja jättäneet hänet voitettujen barbaarien suojeltavaksi. sanoen: "Liian vähä tätä on jakaa kaikille. Sotamiehet olivat jo kauan tyytymättöminä seuranneet häntä ja alkoivat nyt julki kinastuksen. koko 10. teki heti makedonialaiset tyytymättömiksi. paluukäskyn. Vaunut siellä upposivat hietaan.(Bejah-) joelle asti.

Propylaiain pylväskäytäviä pitkin astuivat öljylehväseppeleillä koristetut nuorukaiset ja neitoset panatenaiain juhlasaatossa. Sofokleen. vähäinen jäännös muinaisajan . kuka oli tuleva kuninkaan seuraajaksi. Siinä kaupungissa vallitsi yhä Perikleen henki. jonka hän aikoi tehdä uuden valtakuntansa pääkaupungiksi. jopa Italiaakin vastaan. taistelivat keskenään vallasta ja perustivat Aleksanderin valtakunnan lohkaistuista osista uusia kuningaskuntia. Kartagoa. Elämässä ja tavoissa pysyi täällä. Mutta samalla hän antautui irstaisuuden valtaan ja vietti yöt päivät ylellisissä juomingeissa.Suuria valloituksia mietiskellen oleskeli Aleksander viimeisen ikävuotensa Babylonissa. Siellä hän otti vastaan vierasten kansain lähettiläitä ja suunnitsi suurenmoisia sotaretkiä kauas skytialaisia. Arvokkaimpana Kreikan valtioista oli edelleenkin Atena. Tuntien voimansa riutuvan antoi hän sinettisormuksensa eräälle päällikölleen Perdikkaalle. Valvottuaan kerran koko yön kääntyi hän tautiin. Aleksanderin alapäälliköt. Tämän kysyessä. Akademian ja Lykeionin metsiköissä keskustelivat viisaat miehet oppilastensa kanssa tieteen suurimmista totuuksista. Helleniläinen sivistyspiiri. Diadokein aika. joita on sanottu _diadokeiksi_ (vallan jakajiksi). joka nyt avautui. vastasi hän: "Arvokkain. Euripideen ja Aristofaneen näytelmiä. Varsinaiseen Kreikanmaahan näyttivät Aleksanderin sotaretket ja hänen kuolemansa jälkeiset taistelut hyvin vähän koskeneen. taiteen ja sivistyksen pääpaikka. Mutta nämä tapaukset vaikuttivat. Teaatterissa esitettiin Aiskylon. Akropolis-kukkulalta loisti Atena-jumalattaren kuvapatsas maailman kauneimman temppelirakennuksen ylitse." Hänet haudattiin hänen perustamaansa Aleksandriaan. Silloisen sivistyksen emämaana ja suurien muistojen kotona pidettiin sitä kuitenkin aina kunniassa. Pnyksiltä kaikuivat puhujain sanat kuuntelevalle ihmisjoukolle. että Kreikanmaalle jäi ainoastaan ala-arvoinen sija suuressa helleniläismaailmassa. tapain turmeluksen yhä karttuessa.

kohoten Aleksanderin kuoleman jälkeen melkoisen varakkaiksi ja urhollisuudestaan peljätyiksi. hallituksen ja osoitti sitte verenhimoista kovuutta hävittäessään Aleksanderin sukua. oli tosin jo vähän vaipunut silloisesta kukoistuksestaan. joka oli persialaissotain aikaan ollut maailman etevimpiä kauppakaupunkeja. _Miletos_. oli kauan eräänä kaunotaiteiden pääpaikkana. _Efesos_ sitä vastoin oli kasvanut. Siten tuli Akaian liitto Hellaan etevimmäksi vallaksi. Kuninkaat _Agis_ ja _Kleomenes_ koettivat tehokkaasti uudistaa vanhaa yhteiskunta-järjestystä. sinne kokoutui hurskasten neuvonkysyjäin anteliaisuudesta suunnattomat rikkaudet. väkivaltainen _Kassandros_. Korintos ja Boiotia yhtyivät silloin liittoon ja myöhemmin myöskin Atena. Siellä oli kauimpana Bosporon rannalla rikas kauppapaikka ja mahtava yhteiskunta _Byzantion_. Istmos-taipaleella oli Korintos kehittynyt maailman mitä vauraimmaksi kauppakaupungiksi. _Trakian_ villien asujanten keskuudessa alkoi helleniläinen sivistys vähitellen levitä. Lännempänä kolkossa ja yksinäisessä vuoriseudussa oli Delfi ja sieltä kysyivät helleniläiset vielä neuvoa orakelilta.yksinkertaisuutta ja puhtautta. vaikka tosin ilman valtiollista merkitystä. Vielä lännempänä asuivat soiden ja vuorien keskellä hurjat _aitolilaiset_. mutta tärkeä vaikutusvalta sillä sentään vielä nytkin oli. komea Artemiin temppeli. kuin _Aratos_ (245) pääsi sen johtajaksi (strategoksi). _Makedoniassa_ oli neljänä ensi vuonna Aleksanderin kuoleman jälkeen _Antipater_ valtakunnan-hoitajana. Argos. Spartta oli vaipunut. maatilukset olivat kokoutuneet joidenkuiden rikasten sukujen käsiin ja muu kansa eli köyhyydessä. . joka varsinkin sitte tuli mahtavaksi. oli jokaisessa hallitsijan muutoksessa kauan levottomuksia ja mylläköitä. mutta turhaan. Pohjoisrannalla sen sijaan tekivät _Akaian_ kaksitoista kaupunkia voimakkaan liiton. mutta rikkauden mukana seurasi myöskin kaikenlainen ylellisyys. Alussa oli kaupungissa kauan makedonialainen varustusväki uhkaavaisena koko Kreikanmaalle. ja sitte Spartta vähitellen turmeltui rosvovaltioksi. Tebe kohosi vähäksi ajaksi jälleen kukistuksestaan. _Vähä-Aasian_ länsirannalla viljavissa ja hyvin viljellyissä seuduissa kukoistivat vielä helleniläiset siirtopaikat. Monien riitojen jälkeen anasti hänen poikansa. Kun säännöllinen vallanperimys vasta myöhään tuli toimeen. Lykurgon lait olivat suureksi osaksi unhottuneet.

Kun papyruksen tuonti tuli estetyksi. Aleksanderin kuoltua syntyi monta pikku valtakuntaa. sisämaassa Kappadokia ja Armenia. rakennettiin jälleen entiseen loistoonsa. Tästä valtakunnasta ja sen kukoistavasta pääkaupungista kerrotaan kohta laveammin. vaurastui kohta Vähä-Aasian tärkeimmäksi kauppapaikaksi. vaihtaen heiltä turkiksia ja merenkultaa (bernsteiniä). sivistykseltään helleniläisiä kaupunkeja. Sen maan kuninkaat olivat kuuluisat tieteiden rakkaudestaan. kuin Aleksander syntyi. Sellaisia oli Pergamos samannimisine pääkaupunkineen (lähellä vanhaa Trojaa) luoteisrannalla. Etelärannan ulkopuolella oli _Rodos_-saari mahtavana ja itsenäisenä kauppa-tasavaltana. Etevin tämän kaupan varastopaikka oli rikas Byzantion. lujasti linnoitetussa pääkaupungissa kukoistivat rauhalliset toimet ja kaunotaiteet. _Smyrna_. joista etevimmät olivat _Antiokia_ ja _Seleukeia_. että sitä seutua yleensä sanottiin "Suur-Kreikaksi". ylellisyydessä elävä Tarentum. edellisessä pääkaupunkina _Nikomedia_. jota sinne koottu suuri kirjasto todistaa. Pohjoisrannalla olivat Bitynian ja Ponton valtakunnat. Lännen puolella oli Italian etelärannalla niin paljo kreikkalaisia siirtopaikkoja. Huomattavin niistä oli rikas. jonka kuninkailla oli yhä edelleenkin sama nimi. _Mustameren_ rannoilla oli helleniläisiä kaupunkeja. johon Palestinakin kauan kuului. _Syriaan_ perusti Aleksanderin sotapäällikkö _Seleukos_ mahtavan ja kauan pysyvän valtakunnan. että laiva pääsi täysissä purjeissa laskemaan jalkojen välitse. joissa helleniläinen sivistys vallitsi. enimmäkseen Mileton siirtopaikkoja. _Egypti_ tuli Aleksanderin päällikön _Ptolemaion_ aika kukoistavaksi valtakunnaksi. Kuuluisa oli suuren suuri _Rodon kolossi_. Sisilian koko itäpuolta hallitsi mahtava Syrakusa. ikäänkuin sivistyksen majakka tulina tiettömissä metsäseuduissa ja raakalaisheimojen keskellä. jonka Aleksander uudestaan perusti. joka seisoi toinen jalka toisella. joka oli kehittänyt voimansa . Ne harjoittivat tuotteliasta kauppaa lähikansain kanssa. toinen toisella sataman haarakkeella ja oli niin suuri. Samannimisessä.joka paloi samana yönä. Siellä syntyi loistavia. keksittiin täällä sittemmin niin tärkeäksi käyneen _pergamentin_ teko eläinten nahoista. vaskinen Apollonin kuva.

sekin muhkean kartanon kaltainen. Kauimpana lännessä sijaitsi "hautakaupunki" (nekropolis). joka oli kaupungin nähnyt omin silmin. Lähimmässä viereisessä kaupunginosassa yleni komea _Serapeion_. oli Aleksanderin hautarakennus. Etevimmän eli "suuren sataman" vierellä oli lujasti linnoitettu ja muurilla muusta kaupungista erotettu osa _Brukeion_. kirjoittaa eräs. jotka syntyivät Aleksanderin kuoleman jälkeen. Elämä ja tavat olivat täällä kreikkalaiset. _Aleksandria_. ei mikään kehittynyt niin kukoistavaksi kuin _Ptolemaiojen_ kuningassuvun hallitsema Egypti. Suuren sataman vieressä oli myöskin Rakotis-niminen kaupunginosa. huikenivat silmäni komean kaupungin näöstä. Aurinkoportista kulki . Aleksandrian suuruus oli muinaisaikaan hyvin kuuluisa. tieteitä ja taiteita. joita suurin joukoin muutti Aleksandriaan. Helleniläistyneistä valtakunnista.lakkaamattomissa sodissa Kartagoa vastaan. kasvoi jo ensimmäisten Ptolemaiojen aikana itämaiden suurimmaksi. jotka olivat vallinneet muinaisten egyptiläis-faraoiden aikana. kallioihin hakattuja katakombeja sekä niiden yhteydessä palsamoimista varten aiotut rakennukset. "astuin sisään aurinkoportista. Siinä seisoi meren rannalla muhkea ja komea kuninkaallinen palatsi. vaan muissa valtakunnan osissa viisasti säilytettiin ja uudistettiin suuri osa siitä yhteiskuntajärjestyksestä ja niistä tavoista. juutalaisten asuinpaikka. Vähän matkan päässä siitä. temppelirakennus. komeimmaksi ja rikkaimmaksi kaupungiksi. samoin meren rannalla. Hänen aikanaan oli valtakunnan mahtavuus suurin. Kolmas hallitsi samaan tapaan. mutta oli myöskin voitollinen sotapäällikkö ja valloittaja. Aleksandrian mahtavuus. pyhitetty muinaisegyptiläiselle jumalalle Serapiille. En ole koskaan ennen nähnyt mitään niin ihanaa. pitkällä maankielekkeellä. joka sulki sisäpuolellensa neljä eri satamaa. valtakunnan äsken perustettu pääkaupunki. "Kun minä". Kaupunki oli vähän matkan päässä eräästä Niilin suurimmasta suuhaarasta. Molemmat ensimmäiset Ptolemaiot olivat rauhalliset ja suosivat kauppaa ja teollisuutta. jonka palvelus nyt oli yhteinen helleniläisille ja egyptiläisille.

mahtavaan Kartagoon asti. Väkiluku näyttää kaupungin kukoistusaikana olleen noin yksi miljoona.kummallakin puolella pylväskäytävä suorassa linjassa kuuportille. jumalain kuvapatsailla ja muilla kuvilla. Faraoiden tekemää ja Ptolemaiojen jälleen aukasemaa kanavaa myöten Niilin itäisimmästä suuhaarasta Punaiseenmereen tuli mukava purjehdustie Indiaan. ja kaikki ne kadut olivat tungokseen asti täynnä ihmisiä. siten vaurastuen hyvin varakkaiksi. he näyttävät osaavan ja harjoittavan kaikkia mahdollisia taitoja. mutta myöskin vetäen päällensä maan omain asujanten vihan. kaikki kehräävät ja kutovat. joka milloin osoitti . Täällä kukoisti "aleksandrialainen" runous. Ensimmäiset Ptolemaiot olivat suuret taiteen ja tieteen suosijat. Paljon käytettyjen karavaanimatkueiden kautta oltiin yhteydessä Damaskon. Heidän turvissaan kehittyi täällä lavea yleissivistys jossa itämainen luonne sekautui yhteen helleniläisen kanssa. Arabian ja Sisä-Aasian kanssa. mutta kaarevia ja mutkikkaita niin pitkälle. Kreikkalaisen muodon-täydellisyyden ohella esiytyi täällä itämainen mieltymys liioittelemiseen. Keskellä näin avaran torin. kuin silmä kantoi." Edullisen asemansa tähden tuli Aleksandria kohta itämaisen kaupan suureksi varastopaikaksi. johon lukemattomia katuja yhtyi." Aleksandriassa kihisi monenmoisia kansakuntia ja siellä kuului erilaisimpia kieliä. joka usein puhkesi verisiksi meteleiksi. toinen tekee purpuraa. Rakennusmestarit ja kuvanveistäjät kilvan kaunistelivat kaupunkeja temppeleillä ja palatseilla. kirjoittaa toinen siellä kävijä samalta ajalta. suoria pylväskäytäviä. Toiselle taholle purjehtelivat Aleksandrian kauppalaivat pitkin Välimeren rantaa kukoistavaan kauppakaupunkiin Kyreneen ja rikkaasen. "Täällä ei kukaan elää joutilaana". ikäänkuin kaikki kansa olisi ollut matkustamassa. Kaksi ilmiötä näytti minästä ihmeelliseltä: että niin suuri kaupunki oli kaikkialta niin kaunis ja että kaupungin suuruus näytti niin hyvin vastaavan asujanten paljoutta. haaveksimiseen ja suunnattomaan suuruuteen. sillä niinkuin äsken näin äärettömän pitkiä. Hyvän aikaa käveltyäni saavuin Aleksanderin kaupunginosaan ja luulin näkeväni ihan toisen kaupungin. niin oli niitä täälläkin. Kreikkalainen sivistys ja kreikkalaiset tavat kuitenkin pääsivät vähitellen valtaan. Kauppaa harjoittivat paraastaan juutalaiset. jonka tuotteita tätä kautta tuotiin Aleksandriaan ja sieltä sitte levitettiin yli koko sivistyneen maailman. "eräs puhaltaa lasia. kolmas papyrusta. Vilkas teollisuus pani kaikki voimat liikkeelle.

_Maneton_ tutki Egyptin vanhinta historiaa. joka säilytettiin osaksi museionissa ja osaksi myöskin serapeionissa ja joka sisälsi kaukaisimpainkin maiden etevimmät kirjalliset tuotteet. Täällä elätettiin oppineita miehiä. "Seitsemälläkymmenellä" tulkitsijalla käännätettiin vanha testamentin kirjat Hebrean kielestä kreikaksi. Vielä sittekin. Tieteellisillä voitoillaan ovat aleksandrialaiset tutkijat paljon vaikuttaneet seuraaviin aikoihin. jotka koko ikänsä kuluttivat syvällisiin tutkimuksiin. Aratos piti häntä tukenaan. ulotti valtaansa ja vaikutustansa syvälle Sisä-Afrikkaan ja vallitsi hedelmällistä Kyrenen rannikkoa. milloin tavoitteli luonnontilaan ja muinaisaikaan palaamista. Pitkällisen rauhan aikana kehitellen kotoisia elinkeinoja pysyi Egyptin valtakunta kauan varsin voimakkaana. jota vielä meidän aikoinammekin käytetään. jonka suuri kartano kohosi lähelle hallituspalatsia. Paljo hieroglyfikirjoituksia koottiin muinaisegyptiläisen pappissivistyksen ajoilta. Erääsen aikaan vallitsi se Syriaa ja Palestinaa. Paljo sekä Kreikan kaupunkien että monen barbaarikansan lähettiläitä oleskeli aina Aleksandriassa. Roomalaiset. _Eratostenes_ perusti tieteellisen tähtitieteen ja _Eukleides_ kirjoitti mittaustieteen oppikirjan. Mutta enimmin tietysti kokoutui tänne helleniläisen opin ja terävä-älyisyyden kirjallisuustuotteita. Ptolemaios II perusti _museionin_ (museon). Monipuolinen oli todellakin oppineiden aleksandrialaisten toimeliaisuus. . kuin Egyptin valtakunnan vauraus väheni ja se viimein kukistettiin.aikakauden komeilevaa opillisuutta ja liikanaista hienostusta. Rodon ja Byzantionin kanssa tehtiin likeiset liitot. Spartan kuningas Kleomenes kuoli vankina Aleksandriassa. Kuuluisimmaksi tuli aleksandrialaisten tieteellinen tutkimus. Etenkin heitä varten koottiin suuri _Aleksandrian kirjasto_. säilyi Aleksandrian kukoistus ja kesti vielä Rooman vallan aikanakin. Kreikan pikku valtioiden monissa riidoissa oli Egyptin kuningas mahtavana ja usein käytettynä välittäjänä. Täten opittiin Aleksandriassa tuntemaan indialaisia kirjoja.

Rooman vanhin historia perustuu ainoastaan epävarmoihin tarinoihin. jonka nimi nyt on Italia. Asujamet olivat myöskin gallialaista heimoa. Vasta gallialaisten hyökkäyksestä maahan (noin vuodesta 390 asti) voidaan katsoa täysin luotettavan historian alkavan. joita vahva pappishallitus piti koossa. luettiin Galliaan. Gallia cisalpina. luonnonlaatuun katsoen voi se elättää suuren ja elinvoimaisen väestön. varsinkin _Kuma (Cumae)_ ynnä sen siirtopaikka _Neapoli_. kuten tarina kertoo. Rooma. otti itseensä vaikutuksia kaikilta näiltä kolmelta kansalta. Siinä maassa. asui muinaiseen aikaan monta eri kansan heimoa. joita mahtavain sukujen päämiehet hallitsivat. heillä oli omituinen hyvin kehittynyt rakennustaide. Jo Rooman vanhimmassa yhteiskunnassa näkyi kaksi jyrkkää vastakohtaa. antoivat lähimmälle ympäristölle helleniläisen luonteen ja levittivät tärkeitä sivistyssiemeniä varsinaiseen Italiaan. "Ison-Kreikan" kaupungit. ja sen johtajana oli ensin Alba Longa. he harjoittivat laveaa kauppaa. vaan se. kaupungin vanhin väestö. Sitte mainitaan sabinalaisia sinne muuttaneen. ja latinalaiset. pääsivät aikaisin korkeammalle sivistysasteelle kuin muut heimot. asui kolme pääheimoa: etrurilaiset. jota varsinkin sanottiin Italiaksi. kuten nimestäkin näkyy. ei oikeastaan kuulunut Italiaan. sabinalaiset. olivat Italian suurin heimo. joiden yhteiskunta oli luonteeltaan kansanvaltaisempi. Pakolaisia ja irtolaisia oli. s. kuitenkin sukuperältään latinalainen. sabinalaisten ja latinalaisten alueet sattuivat yhteen. "Alppein etelänpuoleinen Gallia". Roomalaisten luonteessa oli varsinkin huomattavana kylmäkiskoinen . ja varsinkin heidän poltetut saviteoksensa olivat huomattavat. _Etrurilaiset_. Pohjoisosa. Padus. Näiden kolmen heimon asuinala on hedelmällinen seutu. sittemmin Rooma. moneen pienempään kansaan jakautuneena. _Sabinalaiset_. sabinalais-etrurilainen ylimysvalta ja latinalainen kansanvalta.(Po-) joen jakama kahteen puolikkaasen. tekivät aikaisin keskenään vapaiden kaupunkien liiton. hedelmällinen ja kuuluisa terveellisestä ilmastaan.o. Keskiosassa. Tämä maa. Ja viimein etrurilaiset pitkälle kehittyneen hallitusmuotonsa kautta mahtavasti vaikuttivat siihen. ja dorialainen _Tarentum_. ollen seudussa. jossa etrurilaisten. jonka läpi Apenninein raitis vuori-ilma virtailee. keskenään taistelleen. oli metsäinen. _Latinalaiset_.

Vaan nyt alkoi veljesten tehdä mieli perustaa kaupunki siihen paikkaan.vakavuus ja pirteä järkevyys. surmasivat Amuliuksen ja saattoivat Numitorin jälleen kuninkaaksi. Kuninkaat. joiden isäksi hän sanoi sotajumalaa Marsia. Veljekset kokosivat joukon nuorukaisia. vaan sen sijaan etevä arvokkaisuus ja horjumaton luonteenlujuus. Siitä tilasta löysi lapset eräs paimen. Roomalaisella ei ollut kreikkalaisen kevyttä suloutta. He . Mutta Rea Silvialle syntyi kuitenkin kaksoispojat _Romulus_ ja _Remus_. Vaan kun vesi laskeutui. jotka voisivat rangaista häntä. Siten hän toivoi voivansa estää Rea Silviaa tulemasta äitiksi ja poikia ilmestymästä. Mutta nämä kerran ottivat kiinni Remuksen ja veivät Numitorin luo. jäikin siis arkku kuivalle. Tarumainen aika. _Romulus_. Romulus ja Remus kasvoivat reippaiksi nuorukaisiksi ja vahvistivat voimiansa ajelemalla metsän petoja ja taistelemalla ympäristön rosvoja vastaan. jonka piti elää ikänsä ainaisessa neitsyydessä. joka enemmin taipui jokapäiväiseen toimeliaisuuteen kuin runollisuuteen tai tieteelliseen tutkimukseen. mitä tiesi heidän syntyperästään. Anastaja Amulius määräsi sitte Numitorin tyttären Rea Silvian vestaaliksi eli Vesta-jumalattaren papiksi. syyttäen Remuksen raastaneen hänen maitansa. Mutta joki oli silloin tulvillaan yli reunojensa. vei kotiinsa ja kasvatti heidät. Kerrotaan silloin naarassuden läheisiltä vuorilta tulleen sinne hentojen lasten itkua kohti ja säälistä hoitaneen niitä. Täyttääkseen kuninkaan käskyä panivat palvelijat arkun niin kauas veteen. joka sitte heitettiin Tiber-jokeen. että Remus oli hänen tyttärensä poika. ja Numitor tuli vakuutetuksi. jonka nuorempi veli Amulius sysäsi valtaistuimelta. kuin helposti pääsivät. johon heidät oli jokeen heitetty ja jossa he olivat kasvaneet. Alba Longassa hallitsi kuningas Numitor. niin ett'ei päästy oikeaan virran uomaan asti. Amulius panetti molemmat äsken syntyneet pojat arkkuun. Paimen silloin ilmoitti Romulukselle.

Houkutellakseen enemmän väkeä kaupunkiin julisti Romulus sen pyhäksi turvapaikaksi. kunnes he viimein sopivat ratkasemaan asian lintujen lentoa tarkastamalla ja sen mukaan. jonka mukaan roomalaiset ja sabinalaiset liittyivät yhdeksi kansaksi. kumpaisellako oli oikeus antaa nimi uudelle kaupungille ja hallita sitä. isäinsä ja miestensä väliin sekä taivuttivat rukouksillaan ja kyyneleillään heidät lopettamaan sodan. mutta hallituspaikaksi tuli Rooma. varsinkin sabinalaisia. niin kumpaistakin veljestä oma puolueensa tervehti kuninkaaksi. jotka olivat mahtavimmat.saivatkin luvan. Siitä syttyneen taistelun aikana juoksivat sabinalaiset naiset. Siinä tilaisuudessa Romulus tappoi veljensä. ja silloin kiukustuneen Romuluksen surmanneen hänet. Sata sabinalaista sijoitettiin senaattiin ja Romuluksen piti ottaa hallituskumppaniksensa sabinalaisten kuningas . Suuri joukko myöskin tuli. sivalsivat miekkansa ja ryöstivät suuren joukon neitosia. Toinen tarina kertoo Remuksen. sanoen: "Käyköön samoin jokaiselle. Kun kaupunki oli perustettu. alkoi veljesten kesken riita vallasta ja etevämmyydestä. eikä siis ikä voinut ratkaista. hypänneen alotetun muurin yli. Ympäristön paimenet tulivat tämän uuden yhteiskunnan ensimmäisiksi asukkaiksi. olettivat tämä tapahtuneen vuonna 753 e. Loukatut isät valmistautuivat taisteluun. Roomalaiset.ja Remus Aventinus-kukkulalle. Hänen kerrotaan myöskin asettaneen alussa 1O0 arvokkainta miestä pysyväiseksi neuvoskunnaksi eli senaatiksi sekä panneen toimeen muutamia jumalanpalvelus-menoja. Keskellä leikkejä Rooman nuorukaiset. Mutta kun heti sen jälkeen Romulukselle näkyi kaksitoista kotkaa. joka yrittää nousemaan minun muurieni ylitse!" Romulus siis pääsi yksin valtaan ja uusi kaupunki nimitettiin hänen nimensä mukaan. päätti Romulus viekkaudella ottaa. Ensin näkyi Remukselle sovittu merkki. Kun uudessa yhteiskunnassa ei ollut vaimoja. kuusi korppikotkaa. tuli tuosta riita. tukka hajalla ja vaatteet revittyinä. Liitto tehtiin. Sabinalaiset.Kr. eivätkä naapurikansat vapaaehtoisesti antautuneet avioliiton rakentamisiin sen kanssa. veljeänsä pilkatakseen. Romulus asettui sitä varten Palatinus. lukien vuosiansa kaupungin perustuksesta. Hän valmisti juhlalliset leikit merenjumalan Neptunuksen kunniaksi ja kutsui naapureja niihin tulemaan. sillä he kun olivat kaksoiset. jotka nyt olivat roomalaisten vaimoina. mitä ei muuten saanut. nähtyään sovitun merkin. marssivat suurena joukkona Rooman alueelle.

toinen Palatinus-. Tarina perustajasta. Kuninkaan poikain vaimot elivät iloiten ja pitoja pitäen. nouskaame ratsujemme selkään ja lähtekäämme katsomaan vaimojamme. Kunniapalkinto määrättiinkin hänelle. Varmaankin tässä tarinassa on monta piirrettä Rooman vanhimmasta tilasta. Murhattuaan edelläkävijänsä Servius Tulliuksen toimitti hän myöskin monta hänen ystäväänsä. mestatuksi tai maanpakoon ajetuksi.(tyrannin-) nimen ankaruutensa ja ylpeytensä tähden. johtui puhe heidän vaimoihinsa. kuka heistä olisi kiitettävin. Kollatinuksen tietämättä. koskapahan Rooman herruus latinalaiskansojen yli hänen toimestaan uudistui ja vahvistui. Kollatiaan ja teki kavalasti väkivaltaa Lukretialle. ja kiireesti lähdettiin Roomaan. Sitte läksivät he Kollatia-kaupunkiin. Rooman viimeinen kuningas. toinen Aventinus-kukkulalla.Tatius. valtakunnan ylhäisimpiä miehiä. Romulus ja Remus ovat näiden kahden yhteiskunnan vertauskuvia. jossa julkiset leikit pidettiin. Miehen äkkiarvaamaton tulo on kyllä hyvä koetuskeino." Ehdotus miellytti. Eräs läsnäolijoista Kollatinus sanoi: "No hyvä. Hänen lähdettyään . Latinalainen alkuväestö ja sittemmin siirtyneet sabinalaiset näyttävät siis olleen kahtena yhteiskuntana. ja he rupesivat kiistelemään. Sitä paitsi rakennutti hän valmiiksi suuren _Circus Maximus_ rakennuksen. jota muka susi imetti ja joka ennemmin surmasi veljensä kuin salli muuriensa yli kenenkään nousta. Kun muutamat kuninkaan miehistä olivat hänen poikansa Sextuksen luona. Mutta Tarkviniuksen piirittäessä Ardea-kaupunkia sattui tapaus. Jupiterille. jossa huomattiin Kollatinuksen vaimon Lukretian vielä myöhään yöllä istuvan palvelustyttöjensä keskellä villoja kehräämässä. pyhitetty kolmelle etevimmälle jumalalle. on myöskin sepitty aivan Rooman kansan hengen ja käsitystavan mukaan. Muutamain päiväin kuluttua saapui Sextus. Niistä ensi sijassa mainittakoon _Kapitoliumille_ perustettu temppeli. jonka tähden hänet karkoitettiin kuninkaan istuimelta. Alussa oli hänellä menestystä. ja teetti suuret viemärit eli kloakit vetämään pois likavesiä kaupungista. Roomaan rakennettiin muhkeita kartanoita. sekä koristettu jumalain kuvilla. _Tarkvinius Superbus_. Kohta sen jälkeen Tatius kuitenkin eräässä kapinassa surmattiin ja tarinan mukaan senaattorit murhasivat Romuluksen. Junolle ja Minervalle. oli suvultaan etrurilainen ja sai Superbus.

Ylhäissukuisten nuorukaisten joukossa oli Roomassa montakin. miehensä sekä muutamia sukulaisia. luopua virastaan ja lähteä maanpakoon. kaikkein hämmästykseksi oli heidän joukossaan kaksi Brutuksen poikaa ja kaksi Kollatiuksen veljenpoikaa. että oli olevinaan mielipuoli. varsinkin siitä syystä. Nuoren tasavallan täytyi heti olla valmiina kestämään sekä sisällistä salaliittoa että ulkonaista sotaa. annettiin hallitusvalta kahdelle joka vuosi valittavalle konsulille. Tasavallan perustus (509). Kollatinuksen. He salaa päättivät avata Rooman portit. Hän oli ainoastaan siten säilynyt kuninkaan epäluuloiselta julmuudelta. Kun nyt kuninkaan valta oli poistettu. Tämä Brutus nyt veti puukon pois haavasta ja vaati läsnäolijoita karkoittamaan Tarkviniusten sukua ja poistamaan kuninkuutta. vaikka kyllä hänen isälliset tunteensa näkyivät rangaistusta toimeen pannessa. saattoikin kohta toivotun tarkoituksen perille. jolla ei ollut yhtä suurta mielenlujuutta. Horjumattoman vakavasti katseli Brutus. joka siitä alkoi. vaati heitä kostamaan ja sysäsi itse puukon sydämmeensä. jotka kaipasivat vallatonta elämää. ruoskittiin vitsoilla ja miten heidät sitte mestattiin kirveellä. että uuden valtiomuodon mukaan oli kaikilla sama laki. häpeäpatsaihin. Ensimmäiset tähän arvoon valitut olivat vapautustyön molemmat johtajat Brutus ja Kollatinus. niinkuin muitakin salaliittolaisia. jotka he aikoivat lähettää karkoitetun kuninkaan luo. että hän kuului Tarkvinius-sukuun. jotka alussa käyttivät samaa valtaa kuin kuninkaat. jotka kukin kantoivat vitsakimppua ja siihen pistettyä kirvestä. täytyi. jotka istuivat virkaistuimillaan tuomitsemassa. ehtivät lähteä. Ylhäiset nuorukaiset olivat sidotut. Arvon merkiksi seurasi heitä 12 liktoria. Mutta ennen kuin sanansaattajat. Kohta sen jälkeen kaatui Brutus kaksintaitelussa erästä Tarkviniuksen poikaa vastaan. _Horatius Kokles_. miten hänen poikiansa. Tarkvinius oli yllyttänyt etrurilaisten .kutsui vaimo isänsä. kuninkaan sukulainen. kertoi heille häväistyksensä. Syylliset vietiin vangittuina konsulien eteen. Tarkviniukselle. jota olivat saaneet kuningasvallan aikana vapaasti harjoittaa. Kapina. ja olivat nyt kiukuissaan. tuli salaliitto ilmi. Todistajain joukossa oli myöskin Brutus.

hän ryntäsi sodanhimoisen joukkonsa kanssa sillalle. Mucius. Ainoastaan yksi mies Horatius Kokles. mene rankasematta! Olet ollut vihollisempi itsellesi kuin minulle. Kaksi menikin takaisin. ja kuningas huusi: "Mene. Hän meni yksinään vihollisten leiriin. Tämä oli voittajana tulossa suuren sotajoukon kanssa ja hänen onnistui saada kaupunki piiritetyksi. vaan paljasti oikean käsivartensa. Minä soisin. Sotamiehet paikalla ottivat tuntemattoman kiinni. meni likellä olevalle hiilokselle. Ympärillä seisovaiset hämmästyivät ja ihmettelivät. Ainoastaan Tiber-joki esti häntä enää kaupunkiin pääsemästä. saattaaksensa viholliset hämmästykseen. että tuommoinen urhollisuus sotisi minunkin puolestani!" . olen Rooman kansalainen ja tahdoin tappaa isänmaani vihollisen. Pieni joukko roomalaisia. tahdon sinulle tunnustaa. jäi sillan korvalle seisomaan. Vaikka vihollisten kuningas siis ei voinutkaan päästä itse kaupunkiin. sillan portin teljeten. jossa sotaväelle juuri palkkaa maksettiin. tehdä jalon teon. että nyt itsensä pelastakoot. _Mucius Scaevola_. jotka olivat sillalla vahdissa. ja puukotti kuninkaallisen kirjurin kuoliaaksi. vaan Horatius jäi yksiksensä ja taisteli. ja ne kolme miestä. jos ei ilmoittanut kaikkia salaliitossa olevia." Kuningas peljästyi ja uhkasi poltattaa hänet. Pelkäämättä lausui jalo nuorukainen: "Nimeni on Mucius. pisti. Ja rohkeasti ui hän omiensa luo. Sitte hyppäsi hän kaikin aseineen virtavaan jokeen.mahtavan kuninkaan _Porsennan_ sotaan Roomaa vastaan. Silloin päätti eräs ylevä nuorukainen. kätensä tuleen ja antoi sen siinä palaa hiljakseen. Estämättä pääsi hän kuninkaallisen teltan eteen. esti hän kuitenkin kaiken tavaran tuonnin ja uhkasi nälkään näännyttää hätäytyneen kaupungin. Koska olen erehtynyt. tämän urhollisen esimerkistä rohkaistuen. Mucius. estivät sillä tavoin kilvillänsä ja miekoillansa vihollisrynnäkköä. kunnes silta hänen takaansa romahti veteen. läksi pakoon. viimeiseen lautaan ryhtyessään huusivat roomalaiset omillensa. Roomalainen nuorukainen ei sanaakaan vastannut enää. tuntematta kuningasta. Sill'aikaa revittiin puusiltaa heidän takanansa. jota useimmat sotamiehet puhuttelivat. Vihollisten heittokeihäät eivät tavanneet häntä. ryöstivät hänen aseensa ja veivät hänet kuningas Porsennan eteen. joka joen molemmat rannat yhdisti. pitäen väkipuukkoa salassa viittansa alla. ett'en ole ainoa henkeäsi väijymässä. Kaksi muuta. kasvojansa väräyttämättä. liittyi häneen. töytäsi sen päälle. jotka riemuten nostivat hänet virrasta.

ja tämän nimen perivät myöskin hänen jälkeisensä. oli myöskin eräs ylhäissukuinen neitsyt Kloelia. Patriseja.Kuningas peljästyi sellaisia miehiä ja tarjosi nyt itse roomalaisille rauhaa. joka oli . oli monta sukua. Patrisit ja plebejit. s. sekä salli hänen valita vielä muutamia muitakin pantiksi annetuista kanssansa. patriseihin ja plebejeihin. Kohta ensimmäisenä yönä petti hän vartijansa. Roomalaisten panttivankien joukossa. joissa köyhänkin täytyi itse pitää yllä itsensä. olivat samoin päässeet vankeudestansa. Kloelia valitsi nuorimmat neitosista ja palasi niiden kanssa ilomielin Roomaan. _Kloelia_.o. Rooman täytyi antaa muutamia kansalaisia pantiksi ja ennen etrurilaisilta valloittamansa maa takaisin. ja heitä sanottiin _klienteiksi_. Tasavallan nuoruus. Patrisein kovuus köyhiä plebeijejä ja klienttejä kohtaan. Mucius sai kunnianimen Scaevola. Patrisit koettivat alussa suojella itseään asettamalla uuden virkamiehen. ynnä alinomaiset sodat. Kansa korkeasti ylisti Horatius Koklesta ja Muciusta ja antoi heille runsaita lahjoja. jotka suurimmaksi osaksi olivat myöhemmin tulleita latinalaisia. Vaan roomalaiset laittoivat karanneet neitoset jälleen Porsennalle takaisin. Rooman väestö oli jaettuna kahteen jyrkästi eroavaan yhteiskunta-luokkaan. Hänen leikkikumppaninsa jotka seurasivat häntä. Onnellisesti ui hän toiseen rantaan ja tuli Roomaan takaisin. jotka vietiin etrurilaisten maalle. ja perinnölliset suku.ja perhenimet erottivat niitä toinen toisestaan. Hän kiitti ja ihmetteli Kloeliaa ja lahjoitti hänelle vapauden. joiden oli täytynyt joutua heille velkaisiksi. "vasenkätinen". pakeni muiden neitsytten kanssa ja viskausi Tiberiin. _diktaattorin_. Plebejeillä. jotka alussa olivat hallitsevana luokkana. saattoi viimein alemman kansanluokan toivottomuuteen. ei ollut mitään osaa yhteiskunnan hallituksessa eikä valtion maan viljelemisessä. Osa köyhimmistä oli antautunut ylhäisten sukujen suojaan.

niin sanottua _kansantribunia_. katsotaan saaneen alkunsa siitä pyrinnöstä. Niinpä he sopivat. että heidän piti työllänsä hankkiman kaikki ja että vatsa vain nautti heidän vaivansa hedelmiä. kuin yhteiskunta oli vaarassa. Centuriain kokouksen. tässä olivat patrisit kaikkivaltiaina. Tämän laista kansankokousta käytettiin enimmiten tasavallan vanhimpina aikoina tärkeimpiä asioita käsitellessä. sanoi hän. kuitenkin ainoastaan sillä ehdolla. Kansantribuneilla ei ollut mitään erityistä virkamies-arvoa. jota tarina sanoo kuningas Servius Tulliuksen asettamaksi. että niiden jäsenten (ritarien) piti sotaan saapuman hevosen kanssa. kuihtuivat samalla itse jäsenetkin. Siinä oli kolme toinen toistaan myöhemmin syntynyttä muotoa: comitia curiata. mutta ensi eli rikkaimpien luokassa oli enempi centurioita kuin kaikissa muissa yhteensä. joista kullakin oli yksi ääni." Kansa käsitti helposti sadun sovituksen ja lupasi palata. joka luokka oli edelleen jaettu centurioihin. että velalliset oli päästettävä vapaaksi ja plebejeille annettava oikeus siitä alkain joka vuosi valita kaksi (sittemmin viisi) loukkaamatonta virkamiestä. . ja joka siksi ajaksi sai rajattoman vallan. Kunnianarvoinen senaattori _Menenius Agrippa_ osasi kuitenkin taivuttaa heidät palaamaan. joissa kansa oli jaettu ainoastaan eri asuinpaikkain mukaan Rooman alueen sisällä _tribuksiin_ eli piireihin. pääsi plebejein kauan kytenyt suuttumus puhkeamaan. mutta lausumalla pienen _veto_-sanan (minä kiellän) voivat he tehdä minkä hyvässä senaatin päätöksen voimattomaksi. että kuninkuuden kukistuessa plebejit taipuisivat uuteen järjestykseen. Kansantribunit alkoivat pitää tribus-kokouksia. Tähän aikaan alkoi kansankokous (comitia) tulla paljon vaikuttavaksi. "Kerran". "pyhälle vuorelle". jotka heitä suojelisivat patrisein sorrolta. Kerran kun oli puhe uudesta sotaretkestä. comitia centuriata ja comitia tributa. He läksivät aseellisena joukkona sabinalaisten alueelle. Näissä kokouksissa olivat plebejit voitolla. että kädet lakkasivat toimittamasta vatsalle mitään ruokaa sekä suu ottamasta vastaan ja hampaat puremasta. siten nimitetyissä sen tähden. Rikkaimmat olivat jäseninä 18 _ratsu-centuriassa_. Näissä kokouksissa olivat äänivaltaiset kansalaiset jaetut varallisuutensa mukaan viiteen luokkaan. "paheksuivat ruumiin jäsenet. Mutta kun vatsa jäi tyhjäksi. Kuria-kokouksessa eli vanhimmassa kansankokouksessa oli äänivalta ainoastaan vanhain sukujen (gentes) jäsenillä.nimitettävä puoleksi vuodeksi niin usein.

vaan sallivansa heidän lähteä tiehensä. elpyen saadusta avusta. Pienellä maatilallaan työskenteli hän par'aikaa lapiolla ja auralla. Vuonna 458 sattui konsuli Minuciuksen johtama roomalainen sotajoukko joutumaan Algidus-vuorella suureen hätään. Sekä itsepäisellä kansantribunien vastustamisella että taisteluissa noita ulkonaisia vihollisia vastaan tuli Cincinnatus mainioksi. jäännökset piiritettiin ja tehtiin kykenemättömiksi jatkamaan taistelua. Mutta heidän täytyi ensin antaa pois aseensa ja omaisuutensa. eivätkä he voineet kestää sitä. joka tehtiin kahdesta pystytetystä keihäästä ja kolmannesta niiden päähän sitoen. Se hänellä sopi hyvästi yhteen sotilaan jäykän käytöksen ja patrisin ylpeyden kanssa. Roomassa oli hämmästys niin suuri. tekivät myöskin voimakkaan hyökkäyksen. sotamiehet!" komensi hän lyhyeen. joka oli eräästä Rooman ylhäisimmästä suvusta. Tätä miestä. Paljo heistä surmattiin. kun aekviläiset sen kokonaan piirittivät. Piiritetyt roomalaiset. kuin olisi vihollinen jo aivan kaupungin porttein edessä. Sellaista pois marssimista pidettiin suurimpana .Cincinnatus. Hän vastasi ei tarvitsevansa aekviläisten verta. Siellä hän viipymättä pani toimeen sotaväen oton ja kokosi miehistön. kun senaatin lähettiläät tulivat hänelle ilmoittamaan tärkeään virkaan nimitystä. joista sen ajan roomalaiset olivat huomattavat. Silloin päätettiin nimittää Cincinnatus diktaattoriksi. mainitaan arvokkaana ensimerkkinä isänmaanrakkaudesta ja yhteiskunnallisista hyveistä. ja väki läksi rientämään Algidus-vuorelle. Heti perille savuttuaan hyökkäsi Cincinnatus vihollisen päälle. Hän heti riisui työpukunsa. Vihollisten täytyi siis taistella kahtaanne päin. lipunkantaja! ja te jäljestä. He nyt nöyrästi rukoilivat diktaattorilta armoa. mitä heillä oli mukana. sekä puoli-alastomina astua ikeen (jugum) alitse. otti ylleen valtiopuvun ja riensi kaupunkiin. "Eespäin. varsinkin pieniä ja urhollisia latinalaiskansoja _aekviläisiä_ ja _volskilaisia_. vastaan. Kansalaisriitojen lakkaamatta kestäessä sisällisesti kävi Rooma alinomaisia sotia naapurejansa.

niin että kansalaiset kohta alkoivat peljätä henkensä ja omaisuutensa vaaraa. Eräs niistä tuotti heidän kukistuksensa. Sitte luopui hän diktaattorin virasta. Virginiuksen tytärtä. taivutti hän . Voitetun saaliin jakoi Cincinnatus omille sotamiehilleen. mutta kun vielä muutamia oli kirjoittamatta. Decemvirit. jonka saaliiksi itse olitte vähällä joutua. Heille hän sanoi: "Teille ei mitään saalista tule viholliselta. Sinä aikana olivat decemvirit taipuvaiset ja oikeuden tuntoiset sekä käyttivät valtaansa kansan mielen mukaan. kunnes osoitat konsulille sopivaa rohkeutta. Heidän hallituksensa muuttui nyt ankaraksi ja rasittavaksi. He astuivat valtaansa vuonna 451. Vuoden lopulla decemvirit esittivät kaksi uutta lakitaulua. Appius näet koetti häpeällisellä tavalla anastaa kaunista Virginiaa. onnellisesti sodan palasi voittaja Cincinnatus muhkeassa riemusaatossa Roomaan." Päätettyään. mutta Minuciuksen sotamiehet eivät saaneet mitään. valittiin decemvirejä myöskin seuraavaksi vuodeksi.häpeänä. johda alempana päällikkönä legiooneja. ja annettiin heille rajaton valta sekä toimeksi säätää lakia sen mukaan. Ensinnä laitettiin lähettiläitä Ala-Italian kaupunkeihin ja Atenaan ottamaan selkoa viisaimmista laeista. ja oli se annettu heille yhdeksi vuodeksi. joka oli arvokkaimpia plebejejä. Virginia oli kihlattu entiselle kansantribunille Iciliukselle. ja sinä. tehden sen nojalla yhä uusia väkivaltaisuuksia. Virkavuotensa loppuun asti olivat he saaneet valmiiksi kymmenen lakitaulua. vaan pysyivät virassaan. kuin Rooman valtiolle paraiten soveltui. Eroavista decemvireistä valittiin Appius Klaudius uudestaan. riisui valtiopukunsa ja palasi maatilalleen jälleen kyntämään. Hänen onnistui kohta saavuttaa suuri vaikutusvalta myöskin virkaveljeinsä kesken. Kun Appiuksen ei onnistunut saavuttaa häntä imarteluilla eikä lupauksilla. Kun plebejeillä ei vieläkään ollut täydellistä lain turvaa. Kahdentoista taulun laki. Itsepäisen vastarinnan jälkeen täytyi hallitsevaisten taipua. mutta eivät näyttäneet haluavansa erota. Lähettilästen palattua valittiin kymmenen miestä (latinaksi _decemviri_). vaativat he yhä pontevammin kirjoitettua lakia. Minucius.

lapseni. että decemvirein piti luopuman virastaan ja konsulien jälleen ryhtymän hallitsemaan entiseen tapaan. Icilius näytti veristä ruumista kansalle ja kehoitti kaikkia kansalaisia nousemaan decemvirejä vastaan. Appius Klaudius nyt heti vedettiin oikeuden eteen ja heitettiin vankeuteen. pyysi hän Appiukselta lupaa kysyä ennen tytöstä eroamistansa hänen läsnäollessaan hänen imettäjältänsä asian oikeaa laitaa. vei hänet Appiuksen tuomioistuimen eteen ja tuomitutti itsellensä. Klientti koetti ottaa kiinni Virginiaa. että hänet annettaisiin hänelle. kokoutunutta sinne sekä uteliaisuudesta että osanottavaisuudesta. Kun Appius oli noussut tuomioistuimelle. Kansa hajautui nyt itsestään ja tyttö seisoi jätettynä väkivallan saaliiksi. Kansa vaelsi toisen kerran Pyhälle vuorelle eikä ennen palannut. että tribus-kokouksissa tehtyjen päätösten piti oleman sitovaiset koko kansalle. Klientti otatti Virginian kiinni. jossa hän itse surmasi itsensä. molemmat syvän surun puvussa ja ystävien saattamana. Nyt säädettiin. . uudisti klientti väärät lauseensa tytön syntyperästä ja vaatimuksensa. Tämän kansanliikkeen kautta kehittyi myöskin hallitusmuoto vapaammaksi." Puukko kädessä tunkeutui hän väkijoukon läpi pois ja läksi leiriin. kuin senaatti määräsi. Töin tuskin onnistui Iciliuksen taivuttaa Appius jättämään lopullinen tuomio tuonemmaksi. Vietyään tyttärensä vähän syrjemmäksi tempasi Virginius puukkonsa ja pisti häntä sillä rintaan. Virginius saapui tyttärensä kanssa. Sill'aikaa ehti tytön isä Virginius. kuin ennen oli luvallista. saatuaan sotapalveluksesta loma-ajan. Näyttää myöskin plebejein pääsy senaattiin tulleen näiden tapausten jälkeen yleisemmäksi. tulla leiristä Roomaan ajamaan tyttärensä asiaa. sanoen: "Ainoastaan tällä tavalla voin pelastaa sinun kunniasi. Appiuksen liktorit voitettiin ja hän itse pakeni asuntoonsa. Seuraavana päivänä oli koko tori täynnä kansaa. ell'ei hän olisikaan hänen oikea isänsä." Sitte kääntyen Appiuksen puoleen lausui hän: "Tällä verellä vihin minä sinun pääsi manalan jumalille. mutta ystävät valitellen asettuivat piiriin isän ja tyttären ympärille. että voisi hyvillänsä erota tytöstä. Silloin Appius käski liktorinsa hajoittamaan ihmisjoukkoa ja ottamaan tyttöä kiinni. Kun Virginius ei enää nähnyt mitään pelastuksen keinoa.erään klienttinsä julistamaan Virginian orjansa tyttäreksi ja omaisuutenansa vaatimaan häntä takaisin.

Kerran he löysivät kapean polun. Gallialaiset ryhtyivät nyt piirittämään Kapitoliumia ja nälkään näännyttämään sen puolustajia. tavatonta suuruutta ja hurjaa näköä. jonka jälkeen kaupunki ryöstettiin ja poltettiin. Puolen yön aikaan alkoivat he ihan hiljaa kiivetä sitä polkua myöten yksitellen. luulivat he alussa heitä Rooman suojelusjumalain kuvapatsaiksi. Pienen Allia-joen varrella oli taistelu. Ainoastaan oikea siipi pääsi jotenkin eheänä pakoon. He koristivat itsensä kaikilla arvonsa merkeillä ja asettuivat virkaistuimilleen keskelle toria odottamaan vihollisten tuloa." Lähettiläät ottivat sitte osaa hyökkäykseen. jolle Kapitolium oli rakennettu. Noin vuonna 390 hyökkäsi gallialaisia kansanheimoja Etruriaan. nähdessään Rooman portit avoinna ja muurit tyhjinä. että esimmäinen mies pääsi jo aivan kukkulalle. Ainoastaan vanhimmat senaattorit jäivät Roomaan kuoleman uhreiksi. Siitä heräsi roomalainen . ja yritys onnistui niin hyvin. joita Juno-jumalattaren varalla elätettiin temppelissä. kenenkään roomalaisen tai edes koirankaan havahtumatta. Vanhus nosti elefantinluisen sauvansa ja löi gallialaista voimakkaasti päähän. joka vei ylös vuorelle. osa heistä pelastui uimalla Tiberin yli. Mutta hanhet. jonka asujamet hädässään pyysivät roomalaisilta apua. astui viimein esiin ja veti jotakuta ukkoa parrasta. Kiukustuen surmasivat gallialaiset silloin senaattori-vanhukset. jonka kaupungin asujamet tekivät. jonne myöskin senaatti ja muut hallitusmiehet menivät. Kostaakseen tätä loukkausta läksivät gallialaiset marssimaan Roomaa kohti. vaan muut hakattiin kuoliaaksi. Huomattuaan senaattorit. Pelastuneet sotilaat kokoutuivat Kapitoliumille. mutta uskalsivat viimein hyvin varovasti levitä kaupunkiin. rohkeampi muita. Gallialaiset. Roomalaiset lähettivät gallialaisten luo sanansaattajia kieltämään heitä anastamasta Etruriaa ja muistuttamaan. alkoivat yht'äkkiä kovasti kaakottaa. että heillä ei ollut mitään oikeutta siihen. Mutta gallialaiset vastasivat: "Meillä on oikeus aseissamme: kaikki on urhollisten omaa. jotka liikahtamatta istuivat torilla. pakenivat lyhyen taistelun jälkeen. ruveten piirittämään Klusiumia. peljästyen vihollisten kovaa huutoa. ja tappoivat erään gallialaisen päällikön.Gallialaisten hyökkäys. epäilivät alussa jotakin kavallusta. Eräs gallialainen. vaan roomalaiset.

_Manlius_. ottakaa pois kultanne. Brennus itse otettiin kiinni ja surmattiin. jos hänelle punnittiin 1. Roomalaiset siis lähettivät nyt erään sotapäällikön tekemään sopimusta. Kukin sai rakentaa. sanoen: "Voi voitettuja!" Mutta _Kamillus_. ja te gallialaiset. Osaksi olivat he päässeetkin pyrintönsä perille. Sitenpä he olivat paljon mahtavammat ja rikkaammat plebejejä. Kun piiritystä oli kestänyt lähes kuusi kuukautta. Hän pudotessaan veti kaikki muutkin kumppaninsa alas. linnaan suljetuilla roomalaisilla oli niin suuri näljänhätä. Sitä punnitessa käytti Brennus vääriä painoja. joka tällä välin oli nimitetty diktaattoriksi. että heidät täytyi syödä kilpensä ja nahka kengistänsä. huusi hän heti: "Te roomalaiset. siten tuli uusi kaupunki hyvin säännöttömäksi muodoltaan. jossa neuvottelua pidettiin. He näet yksin saivat olla valtion ylimmissä viroissa ja yksin pitää kaiken valtionmaan. mihin tahtoi. painonne! Raudalla roomalainen ostaa vapautensa eikä kullalla. Manliusta ylistettiin suuresti tästä teostansa. sysäsi alas esimmäisen gallialaisen. joka juuri oli päässyt ylös kallion laidalle. olivat molemmat puolueet jo taipuvaiset rauhaan. Kun nyt roomalaiset saivat jälleen haltuunsa hävitetyn kaupunkinsa. Kaksi patrisein etuoikeutta antoi heille yhä edelleenkin muita rasittavan mahtavuuden. Jo kauan olivat kansantribunit koettaneet valmistella plebejeille oikeutta päästä konsulinvirkaan ja edistää valtionmaan tasaisempaa jakoa. Mutta Kamilluksen onnistui saada aikaan. että tyydyttiin asumaan vanhassa Roomassa.000 naulaa kultaa. ja kun roomalaiset sitä valittivat. Liciniuksen lait. oli koonnut sotajoukon Etruriassa ja Latiumissa sekä saapui nyt Roomaan. Vanha valtiolaitos uudistettiin nuoremmassa muodossa. jota paitsi heitä paha kulkutauti surmaeli. tahtoi osa heistä asettua vähää ennen valloitettuun etrurilaiseen kaupunkiin Vejiin. Gallialaiset olivat kyllästyneet pitkään ajanhukkaan. heitti hän kopeasti vielä miekkansa vaakaan." Seuraavana päivänä gallialaiset voitettiin ja heidän leirinsä valloitettiin. Gallialaisten päällikkö Brennus suostui lähtemään pois Roomasta ja sen alueelta. Hän heti riensi vaarapaikalle. Tultuaan paikalle. kun näet erityisillä peltolaeilla oli pieniä .

joka piti valittaman patriseista. ja että velat oli vähennettävä siten. Ensimmäisessä sodassa oli verinen taistelu Gaurus-vuoren luona. ja juuri sen tähden. että plebejejä piti päästettämän johonkuhun suurista pappiskunnista. Siinä . Niin päättyi tämä taistelu ylimysvallan ja kansanvallan sovintoon. että korkein tuomiovalta oli erotettava konsulinvirasta ja annettava _preettorille_. Sabinalaisheimoon kuuluvat samnilaiset olivat Italian kansain kesken tunnetut ylpeydestään ja sotaisesta rohkeudestaan. Suurten miesten ja kelvollisten kansalaisten kasvattamisessa kilpailivat kauan patrisit ja plebejit keskenään. että tie valtion kunniavirkoihin oli molemmille avoinna. että kellään ei pitänyt oleman enempää kuin 500 auranmaata (noin 125 hehtaaria) valtionmaata. Liciniuksen ehdottamat lait määräsivät: että toinen konsuleista oli täst'edes oleva plebeji. olivat sill'aikaa käyttäneet korkeinta valtaa. Kymmenen vuotta patrisit Kamillus-vanhuksen johdolla itsepäisesti vastustivat näitä ehdotuksia. Kohtapa kuitenkin plebejit saivat itselleen tingityksi pääsyn siihenkin virkaan ja vähitellen myöskin kaikkiin muihin.maapalstoja jaettu plebejeille ja konsulinvirka oli myöskin jo jonkun aikaa ollut avoinna ja konsulinvaltaiset sotatribunit. saattoi se taistelu tuottaa niin kauneita hedelmiä. jotka tribunit _Licinius_ ja _Sextius_ saattoivat hyväksytyksi. Vuonna 342 koettivat he anastaa Kampanian suurinta ja rikkainta kaupunkia Kapuaa. osaksi plebejejä. joka kesti koko 70 vuotta. Samnilaissodat. että maksetut korot luettiin pois pääomasta. vaan ainoastaan sillä ehdolla. Täydellinen luokkain tasa-arvoisuus saavutettiin kuitenkin vasta niillä laeilla. ja senaatti silloin alkoi samnilaisia vastan hirvittävän taistelun. Vanhemmassa Rooman yhteiskunnassa taistelivat nämä voimat taistelunsa lain rajapiirin sisällä ja päätökseksi tuli terveellinen tasapaino ja rauhallinen tasa-arvoisuus säätyjen kesken. Viimein he kuitenkin taipuivat (vuonna 366). Mutta ahdinkoon joutuneet kampanialaiset antautuivat vapaaehtoisesti Rooman turviin.

vielä enemmin hämillään. Pontius ei ottanut heitä vastaan. mutta se ei onnistunut. joka oli samnilaisten vallassa. mutta tultuaan sen toiseen päähän huomasivat he sen suljetuksi suurilla puukasoilla ja kiviröykkiöillä. Mitään vaaraa aavistamatta johtivat konsulit sotajoukon toisesta suusta alas laaksoon.roomalaiset ja samnilaiset ensi kerran koettivat voimiansa. Roomalaisten leiri ja kaikki irtain omaisuus jäi voittajain käsiin. vaan lausui: "Joko täytyy roomalaisen sotajoukon. Isä vastasi: "Laske kaikki roomalaiset vapaasti ja loukkaamatta tiehensä!" Pontius kummastellen tuota vastausta ja luullen sanansaattajan kuulleen väärin. että he olisivat teille kiitolliset. täytyi heidän lähettää pyytämään Pontiukselta rauhaa. vaan jätti valan rikosta karttaakseen samnilaisille kaikki. Aseettomina ja puoli-alastomina astui ensin 600 ritaria. Pontius silloin kysyi vanhalta isältään. Hän sen sijaan esitti roomalaisille kaksi ehtoa: joko kuolla taikka astua ikeen alitse. lähetti toistamiseen kysymään neuvoa isältä. Ukko silloin vastasi: "Surmaa kaikki roomalaiset ilman erotusta!" Pontius. sitte konsulit ja viimein koko muu sotaväki. "roomalaisten silmät paloivat". Kun ne jo monta päivää olivat suljettuina ja näljänhätä alkoi heitä vaivata. Silloin he myöskin huomasivat läheisten kukkulain olevan täynnä aseellisia samnilaisia. Kauan samnilaiset pitivät horjumattoman sankarillisesti puoltansa ja jo oli päivä pitkälle kulunut. koska. Senaatti ei kuitenkaan vahvistanut tehtyä sopimusta. Toisessa sodassa houkutteli samnilaisten taitava päällikkö _Pontius_ roomalaiset korkeain kallioiden väliseen ahtaasen laaksoon. että heidän voimansa heikkonisi." Pontius ei kuitenkaan tehnyt kumpaistakaan. Roomalaiset yrittivät taistelemalla päästä läpi. kuten he sanoivat. tuotti luoksensa ukon. Samnilaiset yön tullessa väistyivät taistelukentältä kauhuissaan. mitä hänen pitäisi tehdä. samnilaiset ase kädessä ja pilkallisesti hymyillen katselivat häpeäretkeä. jota sanottiin _Kaudinan soliksi_. vaan silloin Rooman konsuli sotajoukkoineen teki vielä viimeisen rynnäkön. ja vanhus lausui: "Sinun täytyy joko surmata kaikki roomalaiset. jotka olivat suostuneet rauhan tekoon. jälleen palata entiseen asemaansa taikka täytyy . taikka jättää heidät kaikki loukkaamatta. Kauan epäiltyään roomalaiset viimein pakosta valitsivat jälkimmäisen ehdon. jotka jo osoittivat heitä kohtaan voittajan kopeutta. Häpeissään ja kiukuissaan palasivat voitetut viimein Roomaan.

peitätti päänsä ja ajatti hevosensa vihollisen tiheimpään ryhmään. joka oli lähelle Liris-jokea. Sittemmin alkaneessa kolmannessa sodassa oli samnilaisilla apuna apulilaiset.teidän pitää sovittu rauha. joten he kadottivat suuren osan alueestansa. umbrilaiset ja gallialaiset. Kun gallialaiset tekivät ankaran hyökkäyksen sotavaunuillaan ja saattoivat roomalaiset epäjärjestykseen. joka oli tullut heidän sotakunniallensa. joilla oli seljässä tornit täynnä jousimiehiä. Viimein joutuivat roomalaiset perin tappiolle. Samnilaisten täytyi ottaa vastaan rauha. Toisella kerralla Pontius itse otettiin kiinni. Seitsemän kertaa johdettiin heidät taisteluun. niinkuin hänen isänsä eräässä latinalaissodassa juhlallisesti vihitti itsensä ja vihollisen manalan jumalille. Sota Pyrrosta vastaan. Tarentumin asujamet kutsuivat avukseen Epeiron kuninkaan _Pyrron_. vietiin riemusaatossa Roomaan ja siellä mestattiin. jotka sattuivat purjehtimaan liian läheltä kaupungin satamaa. mutta luonteeltaan epävakainen ja seikkailunhaluinen. Taistelussa häntä vastaan sai Rooma ensi kerran nähdä ja kokea Makedonian "falangia" sekä sota-elefantteja. etrurilaiset. loukattiin. Yksi niistä ryhtyi taisteluun samnilaisia ja heihin liittyneitä gallialaisia vastaan Sentinumin luona (295). jossa hän kuoli lukemattomista iskuista. joka päättyi vihollisen täydelliseen tappioon. Tarentum-kaupungin kanssa alkoi riita. Neljä Rooman sotajoukkoa läksi eri paikkoihin vihollisia vastaan. jotka saapuivat Tarentumiin vaatimaan hyvitystä. Kun täten oli jälleen elpynyt usko jumalain apuun. osoittivat roomalaiset suurta urhollisuutta. Pyrros lähetti kuitenkin jo nyt Demosteneen oppilaan. kun sen asujamet rauhan aikana olivat hätyyttäneet roomalaisia laivoja. taitavan puhujan . mutta joka kerran joutuivat he epäjärjestykseen odottamattomasta elefanttein hyökkäyksestä. Roomalaisten saavuttamat voitot haihduttivat piankin häpeän. Samnilaisten maa hävitettiin ja kansan täytyi tyytyä voittajan määräämiin koviin ehtoihin. ja silloin heti alkoi sota. näytti yleinen pako olevan tulossa. kiihtyivät roomalaiset uuteen taisteluun. Sinä hetkenä konsuli _Decius_. Rooman lähettiläitä. Hän oli urhollinen mies. Ensi taistelussa." Sotaa jatkettiin nyt yhä kiukkuisemmasti.

Kun hänelle toivotettiin onnea tästä menestyksestä. joka ihmetyksissään huudahti: "Ennen aurinko eksyisi radaltaan kuin Fabricius oikealta tieltä. että Rooma ei voinut ryhtyä mihinkään neuvotteluihin Pyrron kanssa. jossa Pyrros vasta toisena päivänä. hän tarjoutui päästämään lunnaitta vapaaksi vangit ja auttamaan roomalaisia valloittamaan Italiaa. Pyrron sanotaan Sisiliasta lähteissään lausuneen: "Mikä oivallinen taistelupaikka tähän meiltä jää _Kartagolle_ ja _Roomalle_!" . Mutta eipä hänelle sielläkään käynyt toivon mukaan. Pyrros sai myöskin nähdä roomalaisten lahjomatonta rehellisyyttä. Sittemmin kirjoitti kuninkaan lääkäri Fabriciukselle kirjeen. Roomaan tarjoamaan rauhaa. mutta yhtä turhaan. pyytämättä siitä muuta kuin heidän ystävyyttänsä.Kineaan. jossa ne saivat aikaan suuren häiriön ja viimein yleisen paon. Askulumin luona oli sitte uusi taistelu." Nytkin hän tarjosi rauhaa. suostui hän mielellään syrakusalaisten pyyntöön ja läksi auttamaan heitä kartagolaisia vastaan. jotka tästä lähtein vallitsivat Italiaa Rubikonjoesta aina Messinansalmeen asti. niin minä olen hukassa. Sen tähden hän tarentumilaisten pyynnöstä palasi Italiaan. Mutta sokea _Appius_-vanhus silloin kannatti itsensä senaattiin ja taivutti voimakkailla sanoillaan senaatin antamaan ylpeän vastauksen. Siten saivat he nuo suuret eläimet ajetuksi takaisin vihollisen omaan sotajoukkoon. Tarentumin täytyi kohta sen jälkeen (272) antautua roomalaisille. Osa senaatista näytti mieltyvänkin ehdotukseen. Silloin syttyi ratkaseva taistelu Beneventumin luona. Fabricius ei ottanut tarjousta vastaan. pääsi hiukan voitolle. Pyrros palasi muutamain ratsumiesten kanssa Tarentumiin ja purjehti sieltä Epeiroon. joihin oli kääritty tappuroita ja sitte pistetty tervaan. Roomalaiset ottivat nyt elefantteja vastaan palavilla nuolilla. vaan päin vastoin ilmoitti asian kuninkaalle." Kun Pyrrolla ei ollut mitään toivoa saada sotaa kunnialliseen päätökseen. ennen kuin hän sotajoukkoineen poistui Italian alueelta. Turhaan koetti hän rahoilla ja lupauksilla lahjoa rehellistä _Fabricius_-konsulia. tarjoutuen määrätystä palkinnosta myrkyttämään kuninkaan. menetettyään paljon väkeä. vastasi hän: "Vielä yksi sellainen voitto.

Siten taisteltiin ikään kuin maalla. ja roomalaiset helposti pääsivät voitolle. mutta viimein kartagolaiset kokosivat paljon suuremman voiman. joilla voivat kiinnittää kartagolaiset laivat roomalaisiin. Kun kartagolaiset kärsivät Sisiliassa useampia tappioita. Taistelu. Vaikka hän tiesi saavansa Kartagoon palattuaan kärsiä hirmuisinta kidutusta ja vaikka sekä senaattorit että hänen oma . suuren sotilas-tasavallan ja rikkaan kauppias-tasavallan välillä.Tasavallan mahtavuuden aika. ja se hyljättiinkin. Tässä vastoinkäymisessäkin pysyi hänen rohkeutensa horjumattomana. Heillä ei tosin ollut kartagolaisten purjehdustaitoa. jossa roomalaiset kehittivät voimiansa ja perustivat suuren valtansa. Roomalaisten etevimpiä päällikköjä oli _Regulus_. Näiden lähettiläiden kanssa lähetettiin myöskin vangittu Regulus. Alussa hänellä oli loistava menestys. Punilaissodat. Rannalle ajautuneen kartagolaisen laivan mukaan rakensivat he sentään kohta itselleen laivaston. sekä uljas että rehellinen mies. jonka täytyi luvata palaavansa Kartagoon. vaikk'ei lähetystö saisikaan Roomassa mitään aikaan. Roomalaiset olivat tottumattomat merisotaan. sen tähden täytyi heidän laivain puutteessa viedä sotajoukkonsa veneillä Sisiliaan. laittoivat he lähettiläitä Roomaan sopimaan vankien vaihtamisesta aiotun rauhan aluksi. Voitettuaan kartagolaiset meritaistelussa Eknomus-niemen luona purjehti hän suoraa päätä Afrikkaan. Kun Rooman senaatti kysyi häneltä yksityistä mielipidettänsä. Ensimmäinen punilaissota. mutta he korvasivat sen puutteen rynnäkkösilloilla. joka vähäisestä aiheesta alkoi Rooman ja Kartagon. Nyt oli sodittava sen ajan etevintä merivaltaa vastaan. voittivat Reguluksen ja ottivat hänet vangiksi. kielsi hän hyväksymästä Kartagon ehdotusta. kasvoi aikaa myöten laajaksi sodaksi.

mutta ei hän myöskään kammonnut julmuutta eikä uskottomuutta. Tätä tapausta on tosin moni epäillyt. kunnes kuoli. olivat hänen huomattavimmat ominaisuutensa. jossa häntä vieriteltiin. joka nyt tuli Rooman ensimmäiseksi provinsiksi eli maakunnaksi. Jonkun ajan kuluttua Hamilkarin kuolemasta ryhtyi Hannibal itse sodan johtamiseen.ja eteläpuolisen Gallia Cisalpinan. Sotilaat rakastivat nuorta päällikköä. Mutta Regulusta kuitenkin aina on mainittu loistavana esimerkkinä roomalaisesta rehellisyydestä. Sen valansa pitikin Hannibal hirvittävän uskollisesti kuolemaansa asti. Hyökkäyksissä oli hän aina ensimmäinen. joka ei mitään tiennyt väsymyksestä. Kartagolainen päällikkö _Hamilkar_ oli sen retken johtajana. kekseliäisyys. pysyi hän kuitenkin lupaukselleen uskollisena. ei hän päästänyt heitä edes puheilleenkaan. koska vasta myöhemmin eläneet roomalaiset historioitsijat sen kertovat. Toinen punilaissota. ja käskettyään kaikkein muiden poistua antoi hän pojan syleillä alttaria ja jumalan kuvan edessä vannoa valan. peräytymässä viimeinen. Silloin Roomasta laitettiin Fabiuksen johdolla lähettiläitä Kartagoon vaatimaan Hannibalin jättämistä roomalaisten käsiin taikka. Kaupunki valloitettiin sankarillisen vastarinnan jälkeen ja hävitettiin. Kun Rooman lähettiläät saapuivat kieltämään häntä tästä yrityksestä. Kartagolaisten kerrotaan sitte leikanneen hänen silmäluomensa ja panneen hänet makaamaan vasten auringonpaahdetta sekä viimein pistäneen naulatynnyriin. Sill'aikaa kuin roomalaiset valloittivat Alppien itä. jossa hän juuri uhrasi jumalille. joka ei säikähtänyt vaarallisimpiakaan yrityksiä. Hannibal ryhtyi heti ahdistamaan roomalaisten liittolaiskaupunkia Saguntumia. että hän oli koko ikänsä pysyvä roomalaisten vihollisena. uutteruus.puolisonsa kaikin tavoin koettivat taivuttaa häntä jäämään Roomaan. jos siihen ei . Rauhassa (241) täytyi Kartagon luovuttaa Sisilia. jota he katsoivat urhollisen isänsä kuvaksi. koetti Kartago hankkia korvausta tappioistaan valloittelemalla uusia aloja Espanjasta. Rohkeus. Hän kykeni olemaan jalomielinen ja ylevä. Ennen lähtöäänsä Espanjaan vei hän yhdeksvuotisen poikansa _Hannibalin_ alttarin luo. jolta ei koskaan puuttunut keinoja.

Pakkanen. ottakaa sitte sota!" virkkoi Fabius. autius ja suurina höytäleinä putoileva lumi saattoi sotamiehet suureen tuskaan. Sotajoukon onnistui kuitenkin päästä solan läpi. jotka olivat tuolla . 12. He tulivat sotajoukolle vastaan.000 miestä jalkaväkeä. ollen kukkuloilla. Yhdeksäntenä päivänä pääsi Hannibal Alppein korkeimmille harjoille. Hannibal heidät pysäytti ja näytti eräältä huipulta Italian kauneita seutuja Po-joen varrella. _allobrogilaiset_. Fabius kääri viittansa kokoon.000 miehen kanssa. Sotajoukon ytimenä oli urhollinen ja hyvin harjoitettu Numidian ratsuväki. Eräs toinen heimo osoitti alussa petollista ystävyyttä. _Hannibalin retki Alppein yli_. epätasaista laaksoa. Raivattuaan itselleen tien Etelä-Gallian kansanheimojen keskitse ja suurella vaivalla päästyään Roonen ja sen sivujoen Durancen yli. lehteviä oksia ja seppeleitä kantaen. jotka alppikansoilla olivat ystävyyden merkkinä. äläkä katsahda muuanne!" Hannibal oli häntä seuravanaan. vastasivat kartagolaiset. paksu lumivaippa hartioilla. Ennen lähtöään näki hän unissaan jumalain kaltaisen nuorukaisen. mutta vilkasi uteliaisuudesta viimein taaksensa ja näki suunnattoman suuren käärmeen kiemurtelevan. "No. Eräs gallialainen kansa. anasti Hannibal heidän asemansa. Kartagon senaatti ei oikein tiennyt. Mutta kun viholliset tapansa mukaan yöksi vetäytyivät pois. Mutta äkisti he kokoutuivat ja alkoivat ahdistaa sotaväkeä sen juuri kulkiessa pitkin syvää. oli myöskin retkeä estääkseen varustanut aseellisella väellä soveliaat paikat. tulivat vuorten äyräille ja vierittelivät sieltä alas suuria kallionkappaleita. vaan uudistivat kohta sen jälkeen hyökkäyksensä ja tekivät Hannibalille paljon vahinkoa. johti Hannibal Ebro-joen yli 90. saapui hän Alppein juurelle 60. kaadellen puita ja pensaita laajalti sekä levittävän ympärilleen rankkasadetta ja ukon jyräyksiä. luopuivat sillä kertaa vastustuksesta. valitkaa!" "Me otamme. Jätettyään Espanjaan sotajoukon ja lähetettyään toisen joukon puolustamaan Afrikkaa. mitä annat". vaan paljo sekä ihmisiä että juhtia joutui hukkaan. nähdessään päivän koitteessa afrikkalaisten aseiden jo välkkyvän kukkuloilta. julistamaan sotaa. mitä tehdä. Sotaväki ensin peljästyi nähtyään nuo taivasta tavoittelevat vuoren kukkulat. Viholliset. sanoen: "Tässä on sota ja rauha. joka sanoi: "Seuraa minua.suostuttu.000 ratsumiestä ja 37 elefanttia. Viholliset.

45. vaan sanoivat Fabiusta hidastelijaksi (cunctator). Roomalaiset sotamiehet eivät olleet hyvillään sellaisesta sotatavasta. Kannan taistelu. Joka taholta piiritettyinä surmattiin heidät siellä melkein viimeiseen mieheen asti. joka mutkistellen vei alemmaksi.000 miestä. Kohtapa sotajoukko jo saapui lämpimämpiin ja paremmin viljeltyihin seutuihin.000 numidialaista ratsumiestä ja muutamia elefantteja. eikä kukaan voinut lumen alta tietää.000 miestä makasi taistelukentällä. niiden joukossa 80 senaattoria ja jalo konsuli Aemilius Paullus. Laskeutuminen oli paljon vaarallisempi kuin nouseminen._ Roomalaiset nyt hädän hetkenä nimittivät diktaattoriksi _Kvintus Fabiuksen_. Rauta-aseillaan mursivat he sitte pois hauraan kiven ja saivat valmiiksi tien. jotka hairahtuivat oikealta polulta. uskalsi malttamaton konsuli Terentius Varro. Kaikki. varovaisemman Aemilius Paulluksen neuvoa. 6. ryhtyä taisteluun." Seuraavana vuonna. Retki Alppein yli oli kestänyt 15 päivää. joten kallio tuli hauraaksi. . Siten hän heitä jälleen rohkasi ja tuotti heille uutta toivoa. _Hannibal Fabiusta vastaan. Toisen rinteen sotilaat ensin kuumensivat tulella ja kaatoivat sen päälle viinietikkaa. joka vitkahan säilytti valtion meille. kun Fabius jo oli luopunut diktaattorin virasta. Ensin (218) voitti hän konsuli Scipion Ticinus-joen varrella. millaiselle pohjalle hän astui. vierivät kauhistaviin kuiluihin.alhaalla Alppein juurella. sillä kapea tie meni useinkin jyrkästi syvyyteen. sitte toisen konsulin Semproniuksen Trebian varrella ja seuraavana vuonna konsuli Flaminiuksen Trasimenus-järven luona. joka taistelua karttamalla ja vuoren kukkuloiden miehittämisellä osasi hidastuttaa voittajan retkeä ja saattaa hänet pahaan ahdinkoon. Tämän voiton kautta pääsi Hannibal melkein koko Ala-Italian herraksi. Sotaväestä oli jäljellä ainoastaan 20. mutta myöhemmin elänyt runoilija syystä kyllä laulaa: "Yks' oli mies. vastoin virkaveljensä. Nyt alkoi Hannibalille loistava voittoretki. Sen ajattelemattomuuden tähden saivat roomalaiset kärsiä hirvittävän _tappion Kannan_ (Cannae) luona (216). Kerran täytyi Hannibalin lapioittaa lumi pois ja äärettömällä vaivalla tehdä tie jyrkän rinteen ohitse.

jossa hänen karaistunut sotajoukkonsa veltostui ylellisestä elämästä. Marcellus sill'aikaa saavutti pienempiä voittoja ja alkoi (214) piirittää Syrakusaa. Arkimedes. päästetty kaupunkiin. Mutta se toivo ei toteutunut. Asujanten leikkien ja pitoja pitäen viettäessä eräänä yönä Artemis-jumalattaren juhlaa anasti Marcellus yht'äkkiä erään tornin. Senaattorit juhlallisesti kiittivät palaavaa konsuli Terentius Varroa. Kerrotaanpa muutamia laivoja sellaisilla koneilla nostetun aivan ylös vedestä. jotka lävistivät laivat. tehden paljon vahinkoa. Syrakusa oli sekä maan että meren puolelta hyvin varustettu. joka oli luopunut Hannibalin puolelle. ja halusi varsinkin saada Arkimedesta elävänä käsiinsä. Viimein valloitettiin kaupunki äkkiarvaamatta (212). ja sitä paitsi puolustettiin sitä monella nerokkaalla keinolla. niin että keula upposi mereen. ollen tutkimisiinsa . Orjille annettiin aseita ja saavutetun voiton jälkeen vapaus. Uusia legioneja koottiin. "Rooman miekka". Ei kukaan edes puhunutkaan rauhasta. Maan puolelta ryntäävää vihollista vastaan asetti hän heittokoneita. ett'ei hän epäillyt tasavallan tulevaisuudesta. Siitä levisivät sitte roomalaiset kaupunkiin. _Syrakusan valloitus (212). säästää asujanten henkeä. heilutellun ilmassa ja viimein lyödyn rikki muureja vasten taikka heitetyn alassuin mereen. käänsi Arkimedes niitä kohti suuria polttopeilejä. Roomalainen sotamies tunkeutui tutkijan lukuhuoneesen ja kehoitti häntä seuramaan itseänsä. Meren puolella. Kun roomalainen laivasto poistui muurien luota etemmäksi. kävi roomalaisille yhtä huonosti._ Vähän jälkeen Kannan taistelun valitsi Hannibal pääpaikakseen Kapua-kaupungin. alkoi saavuttaa menestystä pienemmissä taisteluissa. taikka vedettiin rautakoukuilla laivan perä ilmaan. Näin kesti piiritystä kaksi vuotta ja osan kolmattakin. jotka toivat rauhan ehdotusta. joilla _Marcellus_. Marcellus käski. eikä Hannibalin lähettiläitä. jotka etevä suuretieteen tutkija _Arkimedes_ oli keksinyt. jossa Marcellus itse johti rynnäkköä. mikäli mahdollista. Kaupungin muureilta pudoteltiin teräväpäisiä hirsiä.Rooma osoitti onnettomuudessa jaloutensa. milloin suuria kiviä. jotka milloin viskelivät nuolia ja keihäitä. joten muutamat laivat roomalaisten suureksi kauhuksi syttyivät tuleen keskellä merta. jota ei kyllin huolellisesti vartioitu.

Viholliset tapasivat toisensa _Zaman_ luona viiden päivänmatkan päässä Kartagosta (202). Hyvin varustetun sotajoukon kanssa marssi hän sitte itse Afrikkaan. kun yhtyivät. "on tullut Espanjaan. poltti sen ja hävitti melkein koko heidän sotajoukkonsa. sen Scipion poika. ei liikahtanut. Mutta ei ketään ollut. kun sai kuulla arvokkaan vastustajansa kuolleen. Hetkisen pysyivät nämä molemmat kuuluisat sotapäälliköt vaiti. pidettiin Roomassa kansankokous heidän seuraajansa valitsemista varten. _Scipio Afrikanus Vanhempi_. ja sai ylevällä lempeydellään puolellensa monta Espanjan pikku ruhtinasta. vaan vastasi: "Älä riko minun ympyröitäni!" Ne olivatkin hänen viimeiset sanansa. Tehden liiton Numidian kuninkaan Masinissan kanssa sai hän hyvän apulaisen. "Nuorukainen". Hänen kookas vartalonsa ja jalo muotonsa vaikuttivat mahtavasti kansaan. kartagolaisten pääpaikan Espanjassa. _Publius Scipio_. Hän huomautti onnen vaihtelevaisuutta ja lausui. hän oli myöskin hyvin tunnettu haaveksivasta mielestään. Pian hän valloitti uuden Kartagon (Cartagenan). pyysi puhella Scipion kanssa kahden kesken. sekä paljon tavoittelevasta kunnianhimostaan. Kansa vastasi hänen tarjoukseensa riemuhuudolla ja hän kohta läksi päälliköksi Espanjaan. mielessä synkkiä aavistuksia. hyökkäsi yöllä kartagolaisten leiriin. Kohta Syrakusan valloituksen jälkeen kaatui Marcellus taistelussa Hannibalia vastaan. jumalain kuva. Kahdella ratkasevalla voitolla kukisti hän kartagolaisten voiman siinä maassa. Kun hänen isänsä ja setänsä kaatuivat Espanjassa. joka olisi tahtonut ottaa vastaan vaarallista päällikön tointa. jonka sanotaan vuodattaneen kyyneliä. . Silloin heidän täytyi hädissään kutsua Hannibal takaisin. kaikkein nähtävälle paikalle nuori Scipio ja ilmoitti ottavansa vastaan päällikkyyden.vaipuneena ja kummarruksissaan tarkastelemassa hiekkaan piirustettuja kuvioita. että rauha varmaankin olisi parempi kuin luultu voitto. joka taisteli Ticinuksen varrella. sillä suuttunut roomalainen lävisti hänet heti miekallaan. Viimein astui kokoutuneen kansan eteen aukealle. saavutti viimein voiton roomalaisille. jota unet ja jumalain näyt pitivät virkeänä. Viimein Hannibal alkoi puhua. joka voittaa kaikki sekä aseilla että myöskin hyvyydellä ja armeliaisuudella". Ennen taistelua Hannibal. sanottiin.

joka oli ottanut torviinsa pakolaisen Hannibalin. otti myrkkyä. jotka Hannibal oli tuonut Italiasta. joka antoi hänen asuakseen erään linnan. Sen jälkeen voitettiin sekä maalla että merellä Syrian kuningas _Antiokos_. Tähän aikaan Rooman senaatti myöskin koetti kaikin tavoin muuttaa alusmaita provinseiksi eli maakunniksi. ja sitoutua olemaan ilman Rooman suostumusta ryhtymättä sotaan mitään ulkovaltaa vastaan. Niinpä oli Kartagon viimeinen sotajoukko perin pohjin voitettu. päästäkseen elävänä joutumasta kiihkeäin vihollistensa käsiin. turvauduttiin aseihin. Mutta roomalaisten pelosta kuningas jonkun ajan kuluttua salli heidän sotaväellä piirittää linnan. maksaa 10. Niinpä ensinnä Makedonian kuningas _Filippos_. Samana vuonna kuin Hannibal (183) kuoli myöskin hänen voittajansa Scipio. Scipio sai tämän urhotyönsä ja voittonsa muistoksi liikanimen Afrikanus. Kartagolaisten elefantit peljästyivät ja syöksyivät heitä itseään vastaan. Turhaan nyt Hannibal koetti taivuttaa itäisiä valtakuntia sotaan Roomaa vastaan. jota hänelle aina oli varalla povessansa.ja esitti rauhan ehdot. Se ei miellyttänyt roomalaisia. nöyryytettiin suurella taistelulla. vaurastui Kartago rauhan hiljaisuudessa jälleen hyvinvoivaksi. vanha kateus heräsi uudestaan. antamaan laivastonsa roomalaisten hävitettäväksi ja jättämään Hannibal heidän käsiinsä. Hannibalin liittolainen. Mutta kun Scipio niitä ei hyväksynyt. Silloin Hannibal. Sill'aikaa kuin Rooma toisen punilaissodan jälkeen perusti ja vahvisti herruuttansa Kreikan maassa. Hannibal kuitenkin karttoi roomalaisten kostoa pakenemalla Bitynian kuninkaan Prusiaan luo. heidän gallialaiset joukkonsa pakenivat. antaa pois sotalaivastonsa. paitsi kymmenen laivaa. jossa makedonialaiset joutuivat perin pohjin tappiolle. Kartagon häviö. Rauhan teossa täytyi hänen sitoutua luovuttamaan alueensa Rooman liittolaiselle Vähä-Aasian kuninkaalle _Eumeneelle_. Seuraavana päivänä oli verinen taistelu. kaatuivat täällä urhollisesti taistellen. Varsinkin vanha . Rauha täytyi nyt (201) tehdä voittajan määräämillä ehdoilla: Kartagon piti luopua kaikista Afrikan ulkopuolisista alusmaistaan.000 talenttia. se taistelu tuotti vain onnettomuutta niillekin valtakunnille. ja kokeneet sotilaat.

lausui hän aina lopuksi: "Muuten on minun mielestäni Kartago hävitettävä. Se vaatimus täytettiin heti. että sen asujamet viimein tarttuivat aseihin ja karkoittivat hänet.sensori _Kato Vanhempi_ esiytyi Kartagon leppymättömänä vihollisena. että siten saataisiin kiviä. Valloitetut kaupungin osat sytytettiin tuleen ja edelleen leviävät liekit viimein lopettivat vastarinnan. jotka veivät itse linnaan. joten siinä alkoi hirvittävä näljänhätä. kooten puollustusneuvoja. että joka kartano täytyi ottaa valloittamalla niinkuin linna. Viimein koetti Masinissa anastaa suurta osaa Kartagon alueesta ja teki kaupunkia vastaan niin monta väkivaltaisuutta. nuori _Scipio Aemilianus_. Silloin heräsi toivottomuuden rohkeus kartagolaisissa ja he varustautuivat kaikin voimin taisteluun. Kohta oli Kartago erinomaisen hyvässä puolustuskunnossa. Linnaan . Scipio Afrikanus Vanhemman pojan ottopoika. Kansa puolustautui kuitenkin niin sitkeästi. Orjat vapautettiin ja varustettiin sotamiehiksi. hirsiä ja metalleja. nosti Kartagoa vastaan koko joukon rajariitoja. Mutta roomalaiset tahtoivat sotaa ja vaativat Kartagoa ensin antamaan 300 ylhäistä nuorukaista panttivangeiksi. että asujamet itse repisivät oman kaupunkinsa ja siirtäisivät sen kauas sisämaahan. esitti roomalainen päällikkö kohtuuttoman vaatimuksen. Roomalaiset alkoivat kaupungin piirityksen. joten se olisi lakannut olemasta kauppakaupunkina. Peljästyen pyysivät kartagolaiset rauhaa ja lupasivat pysyä tottelevaisina. Sitte he vaativat pois kaikkia aseita ja sotalaivoja. Kun sekin käsky täytettiin. Valtion rakennuksia revittiin. Roomalaiset heti katsoivat sitä rauhan rikkomiseksi ja lähettivät (149) Afrikkaan sotajoukon. ja roomalaiset ratkasivat ne aina hänen eduksensa. Naiset leikkasivat tukkansa. Viimein hän pääsi konsuliksi ja ylipäälliköksi. joka hyvin tiesi tämän mielialan ja sitä paitsi Rooman liittolaisena oli myöskin Rooman hallituksen suojassa. oli piirityksessä monestikin osoittanut suurta etevyyttä. mutta eivät saaneet tänä eikä seuraavanakaan vuonna aikaan niin mitään. Silloin sorrettiin vaivaloisen sodan kautta Kartagon voima (146). Temppelit tehtiin asepajoiksi ja kaikenikäiset miehet ja naiset tekivät yöt päivät työtä. Roomalaisten onnistui hyvin tarkkaan piirittää kaupunki." Masinissa. Viimein he rynnäköllä tunkeutuivat kaupunkiin niille kaduille. mitä hyvänsä hän puhui senaatissa. josta tehtiin jousenjänteitä sekä nuoria heittokoneihin.

Sen maaherra asettui Utikaan. Kartagon maa-alue tuli Afrikan nimellä uudeksi Rooman maakunnaksi. joka sai nimekseen Akaia. kuin Kartago kukistui. joka oli kokoutunut erääsen etevimpään temppeliin. Liittolaiset ja erittäin asetetut apujoukot vahvistivat legionin voimaa. näiden onnettomain sallittiin kyllä pitää henkensä. Rooman sotajoukko oli jaettu _legioneihin_. hävittivät roomalaiset myöskin rikkaan Korinton. Numidian puolinen raja vedettiin tarkkaan. Samana vuonna. että Kartago piti kokonaan hävitettämän. Toinen joukko. jotka olivat taistelun aikana liittyneet Roomaan. että kerran oli varmaankin koston päivä tuleva Roomalle. Rooman sotalaitos. ja ne kaupungit. Joka legionissa oli viisi tai kuusi tuhatta miestä ja jakautui kolmeen manippeliin. Rooman sotaväki ja kansa. järjestetty ja yleensä kohtuullinen verotus pantiin toimeen. mutta suurin osa heistä vietiin orjiksi. Joka legioniin kuului 300 ratsumiestä. joita he osoittivat oivallisen sotalaitoksensa kehityksessä. Hyvin pahoillaan katseli Scipio tuota hävitystä ja lausui aavistuksen. ja silloin muiden muassa myöskin kartagolaisen ylipäällikön puoliso rohkeasti syöksyi liekkeihin. mutta Rooman senaatista tuli käsky. Niinpä kaupunki sytytettiin ja se paloi koko 17 päivää.pakkautunut ihmisjoukko pyysi armoa. sytytti itse sen tuleen. nekin jaettuna pienempiin osastoihin. saivat itsehallinnon. ja tekivät liiton alueen maakunnaksi. Akajan liiton pääpaikan. Kaupunki oli nyt roomalaisten vallassa. joissa kussakin oli 60-100 miestä. Joka manippelissa oli 20 centuriaa. johon osa Kartagon entisestä kaupasta vähitellen siirtyi. . Aikaa myöten jäi manippeli melkein kokonaan pois ja legioni jakautui suorastaan 60 centuriaan. Scipio olisi mielellään säästänyt sitä. Järjestysaisti ja käytöllinen ymmärrys olivat roomalaisilla kaksi etevää ominaisuutta.

enimmiten tehty nahkasta ja peitetty tinatulla rautapellillä. Legionin edelle oli sijoitettu kaikenlaista kevyttä väkeä. Ylipäälliköllä oli apunansa niin sanottuja _legaatteja_. Mutta kun hän oli karaistunut harjoituksesta ja tottumuksesta. niinkuin kalan suomukset tai linnun höyhenet. Päässä pidettiin vaski. enimmäkseen nuorta. Etevin centurioni säilytti legionin sotamerkkiä. Täytettyään sen tehtävänsä taikka jouduttuaan tappiolle vetäytyivät ne legionin rivien välisiin aukkoihin taikka siiville. ja molemmilla sivuilla oli liittolaisten paikka. Taisteluun ryhtyessä asetettiin sotaväki kolmeen linjaan. Lyhyt. mutta jätti kasvot paljaiksi. Koko tämän ajan lepäsivät vanhat . Toisessa linjassa seisoivat niin sanotut _principes_ eli keski-ikäinen miehistö ja kolmannessa linjassa vanhat kokeneet sotilaat (_triarii_). niin sanotut centurionit. joka ulottui alas olkapäihin asti.Legioni-sotamiehet olivat tavallisesti hyvin raskasaseiset. Keskiruumiin suojana oli heillä panssari. _hastati_. Ensimmäinen linja oli keihäsmiehiä. Panssari ulottui rinnasta vyöhön asti ja oli kahdessa osassa. Joka legionissa oli kuusi kansan ja konsulien asettamaa sotatribunia ylipäällikköinä. Jos heidätkin ajettiin takaisin.tai rautakypärää. peräytyivät he toisen linjan aukkoihin. varsinkin linko. niin että niitä tarpeen mukaan helposti voitiin siirtää etemmäksi toisistaan tai lähemmäksi taikka myöskin kokonaan vaihtaa. Alempia ruumiinosia peittivät säärihaarniskat ja lyhyet puolisaappaat. Paitsi näitä oli sotamiehellä marssiessa raskas taakka ruokavaroja ja paaluja leirin varustusta varten. jotka toimittelivat hänen käskyjänsä sekä olivat tarpeen tullessa hänen sijaisinansa. jonka pikku kappaleet osaksi peittivät toinen toistansa. Nämä tribunit puolestaan asettivat eri centuriain päälliköt. joissa kussakin oli monta miesriviä. vaan vahva ja terävä miekka sekä pitkä keihäs olivat huomattavimmat hyökkäysaseet. äskettäin otettua sotaväkeä. kesti hän helposti ne vastukset.ja jousimiehet. joka nyt marssi esiin ja tavallisesti saavutti voiton. Puolustusaseina käytettiin suurta soikeaa tai pienempää pyöreää kilpeä. Legionein alaosastot olivat asetetut määrättyjen välimatkain päähän toisistaan. jotka sivuilta kiinnitettiin toisiinsa solilla. Sitte ryntäsivät keihäsmiehet. joka tasavallan viime aikoina oli riuvun nenään kiinnitetty kotkankuva. Kevyet joukot alkoivat taistelun saattaen hyökkäyksellään vihollisen häiriöön.

joissa oli keskellä silta. Heidän jäljessään kuljetettiin uhriksi määrättyjä härkiä. Vasta sitte kuin toisenkin linjan täytyi peräytyä. Silloin ympäröitiin koko kaupunki muurilla. Köysillä tai vitjoilla ripustettiin hirsi puutelineihin. pyöräin päällä puutorneja. joka siitä usein murtui taikka kaatui. jossa hän voi pitää puheita sotamiehille. Ei koskaan ryhdytty taisteluun. Sisällä oli miehistön risuvajat. Leveä katu jakoi leirin kahteen pääosaan. säännöllinen piiritys. Kaupungin muureja kohti kuljetettiin. läksivät he yhdessä molempain edellisten linjain jäännössotilasten kanssa taisteluun. joita myöten saatto kulki.] Suurin palkinto. Kadut. oli _triumfi_ eli kunniakas riemusaatto pääkaupunkiin. juhlalauluja esittäen. Vesoista palmikoitua ja härjännahkoilla peitettyä rynnäkkökattoa kuljetettiin myöskin. oinaanpään muotoinen rautakärki. joiden päät olivat koristetut nauhoilla ja sarvet . Roomalaiset asuivat keskellä.sotilaat. pitkä hirsi. jonka toisessa päässä oli suuri. jos odotettiin apuväkeä tulevan kaupungille. johon tarpeesen sotamiehet kuljettivat paaluja mukanaan. olivat kylvetyt täyteen kukkia ja suitsutus tuoksui jumalain alttareilta. ennen kuin oli valmiina leiri. Pisimmilläkään marsseilla ei sotajoukko missään viettänyt yötä tekemättä ja varustamatta itselleen leiriä. Toisessa niistä oli sotapäällikön teltta ja sen edessä aukea paikka. ja vallin eteen kaivettiin joka puolelle syvä hauta. ja sen suojassa työskenteli muurinmurrin taikka myöskin koverrettiin kaupungin muurein alustaa. niin että sotamiehet saattoivat sen päätä kaikin voimia sysiä muuria vasten. nahkoilla peitettyinä. Sisemmän muurin päälle asetettiin heittokoneita. jotka viskelivät suuria nuolia ja kivenlohkareita piiritettyjen päälle. liittolaiset heidän kummallakin puolellansa. [Kuva: Roomalainen päällikkö puhuu sotamiehillensä. Ensinnä astuivat soittajat ja laulajat. johon saatettiin tappiolle joutuessa peräytyä. Nelikulmainen leiri ympäröitiin paaluvallilla. Toinen piirityskone oli muurinmurrin. Jos jotakuta kaupunkia ei voitu valloittaa rynnäköllä. aljettiin hidas. aiottu laskettavaksi muurin laidalle. He olivat sotaväen viimeinen toivo. jonka voittanut sotapäällikkö voi saada. ja välistä täytyi tehdä vähän ulommaksi vielä toinenkin muuri ylt'ympäri. ja niiden välillä säännölliset kadut ja poikkikadut.

aseita. muuttui vähitellen hekkumalliseksi ylellisyydeksi ja hillittömäksi tuhlaukseksi. johon huutoon kansanjoukko kaikin voimin yhtyi. kuin Rooma saavutti voittojensa kautta äärettömät rikkaudet. Tauluille. Ne. yllä kullalla kirjaeltu purpuravaate. kaikki valkoisissa vaatteissa. mutta myöskin alinomaa kuiskaten hänen korvaansa: "Muista. jossa päällikkö laski kultaisen kruunun Jupiterin syliin.kullatut. Itse toga oli joko ruumiin mukainen taikka hyvin väljä. joka peitti koko ruumiin. että olet ihminen!" Vaunujen edellä tai jäljessä astuivat konsulit ja senaattorit. täynnä viholliselta otettua saalista: kulta. Niitä seurasi vaunusto. Roomalaisten yksityisessä elämässä vallitsi ensi aikoina hyvin tarkka kohtuullisuus. ja sivulla ratsastivat legaatit ja sotatribunit. Näiden jäljestä astuivat liktorit. Vaunuston jäljessä kuljetettiin voitettuja kuninkaita ja päälliköitä sekä muita vankeja kahleissa. Hänen sukulaisensa ja ystävänsä. pitäen hänen päänsä päällä kullasta ja jalokivistä loistavaa kruunua. Viimeisinnä marssi voittanut sotajoukko laakerin oksilla koristettuna. teki laskoksen (sinus). jonka koristuksen kukin saattoi mielensä mukaan asettaa pienemmäksi tai laajemmaksi. mutta väljyyttä pidettiin velttouden merkkinä eikä ollenkaan suosittu. päässä laakeriseppele. joka sitte. jonka pää heitettiin vasemman olkapään yli. vitsakimput käärittyinä laakeripuun lehvillä. Roomalaisten elintapa. Vangit sitte joko vietiin vankiloihin taikka surmattiin. käyttivät valkoista togaa (toga . Riemupäällikön takana seisoi orja. Vihdoin ajoi korkeammalla kaikkia muita komeissa kullatuissa vaunuissa voittanut sotapäällikkö. Rooman kansalaisen etevin vaatteus oli _toga_. villainen päällysvaate. Se oli alapäästä pyöristetty ja yhteen ommeltu. oikeassa kädessä laakerioksa ja vasemmassa elefantinluinen valtikka. Oikealta olkapäältä ulottuva suikale. Retki kävi Kapitoliumiin. mutta ylhäältä avoin rinnasta asti. oli kuvattuna valloitetut kaupungit ja kirjoitettuna kukistettujen kansain nimet. jotka tahtoivat näyttäytyä kansalle jonkun viran hakijoina. joita kannettiin mukana. kantaen saatuja voitonpalkinnoita ja huutaen _io.ja hopea-astioita. Valloitusten aikakautena olivat tällaiset riemusaatot hyvin tavalliset. kuvapatsaita ja muita kalleuksia. triumfe_. saattoivat riemuvaunuja. jonka päässä istui kotka.

Joka sohvalla makasi tavallisesti kolme henkilöä. Siellä . mutta senkin saivat vieraat tuoda itse mukanaan.] Roomalaisilla oli myöskin julkisia juhlaleikkejä. että orjat mukavammin pääsivät palvelemaan. viinirypäleitä. jotka kutoivat ja kehräsivät. Paras huone oli _atrium_. ankara. Roomalaiset söivät pääatriansa (_coena_) noin kello 4 iltapäivällä. Sen päällä oli heillä väljä. Atriumissa oleskeli roomalainen emäntä. joita käytettiin makuu. Sateella tuli siitä vettäkin pieneen säiliöön. vaikk'ei niin kuuluisia kuin kreikkalaisilla. joka olikin köyhempien ja orjain ainoa vaatteus. [Kuva: Roomalainen asunto sisältä. johon valo tuli katon keskipalkkaan jätetystä aukosta. niin sanottua _tunikaa_.candida). josta heitä sanottiin kandidaateiksi. leivoksia ja torttuja jäljisteeksi. jota isäntä ei kuitenkaan toimittanut vieraillensa. Atriumista vei kolme ovea kolmelle taholle pienempiin kammareihin. mutta sittemmin tuli yleiseksi kreikkalainen tapa syödä nojasillaan. Sittemmin käytettiin myöskin ruokaliinaa.tai ruokahuoneina. Naiset käyttivät pitkää _stola_ nimistä pukua. Varsinaisen atrian jälkeen tuotiin uudet pöydät. joka oli koristettu pitkillä rimpsuilla. Vieraita huvitettiin atrian aikana soitolla ja laululla. että niistä tuli nelikulman kolme sivua. nelikulmainen sali. suuri. Ensi aikoina istuttiin pöydässä. joka oli tehty aukon kohdalle kivilattiaan. kunniallinen "matroona". täynnä hedelmiä. Neljäs sivu jätettiin tyhjäksi. Tavallisesti olivat tasavallan aikaisten naisten vaatteet valkoiset. [Kuva: Karakallan Sirkus. pitkänpyöreässä rakennuksessa. ompeluksilla koristetta mantteli eli viitta. Siellä otti isäntä vastaan vieraitansa ja siellä olivat myöskin perhejumalain ja esi-isien kuvat. Niitä syödessä käytettiin ainoastaan veistä. Yleisimmät leikit pidettiin suuressa sirkuksessa (Circus Maximus).] Roomalaisten kodoissa oli enempi yhteiselämää perheen jäsenten kesken kuin kreikkalaisilla. joka oli erittäin sitä varten tehty kaupungin vilkkaimpaan osaan. Ruokapöydät olivat pitkät ja kapeat ja ne asetettiin siten. Atrian pääosana olivat liha. Togan alla käytettiin pienempää valkoista aluspukua. piikoinensa.ja kalaruoat.

ja lähellä toista päätä seisoi kääntöpylväs. Siitä alkoi kasvaa suuria yhteiskunnallisia vaaroja. _Tiberius Grakkus_. joiden jäsenet olivat olleet valtion korkeimmissa viroissa. Tämä epäkohta saatettiin kuitenkin vielä korjata siten. alkoi yhteiskunnan sisällä näkyä eripuraisuutta.ja virkamiesylimystö eli aateli. tähän asti vähän kokenut mies. varsinkaan konsulin ja tuotteliaihin provinsin-maaherrain virkoihin. joten uudestaan alkoivat samat epäkohdat olla haittana kuin ennen Liciniusten lakein hyväksymistä. Aukko levisi yhä suuremmaksi vallassa olevan mahtavan ylimystön ja muun kansanjoukon välille. jolla ei ollut mitään ja joka elikin vain siitä. mutta itse nuo valloitussodat olivat kasvattaneet uuden erotuksen. josta nelivaljakot läksivät kilpaamaan. Patrisein ja plebejein vanha säätyerotus oli tosin tasoittunut. Grakkus-veljekset. että möi ääniänsä enimmän tarjoavalle. josta oli aikaa myöten johtuva verisiä taisteluita. Sill'aikaa kuin Rooma vastustamattomalla voimalla eteni valloitusuralla ja levitti valtaansa joka taholle. Sitä paitsi olivat he osaksi ostamalla. kehittyi näet vähitellen sotilas.että plebejisuvuista. heidän mielestään alhaissukuisia (_ignobiles_). koettivat kateuden kiihkolla estää kaikkia muita valtion jäseniä. että Liciniusten lakein uudistamisella pakotettiin hallitsevat suvut antamaan pois osa anastamastansa valtionmaasta ja sen jakamisella varattomalle kansalaisjoukolle perustettiin tarpeellinen keskiluokka ja vapaa maata viljelevä väestö. osaksi ilmeisellä väkivallalla saattaneet haltuunsa suuret maatilukset. Ajoradan toisessa päässä oli aituus. pääsemästä etevimpiin virkoihin. jonka ympäri ajaessa piti kiertää.toimitettiin varsinkin kilpa-ajoja. joka tuskin oli vähemmin jyrkkä ja rasittava. Tasavallan häviö. niin siten yhä enemmin hävisi entinen vapaa maanviljelijä-luokka. ja kun heidän oli edullisempi viljelyttää näitä laajoja maitansa orjilla. sanoen itseään ylhäisiksi (_nobiles_). Vallan ohessa olivat nämä ylimykset anastaneet haltuunsa melkein kaikki valtionmaat. Muutamista sekä patrisi. ryhtyi äsken . Hallitsevain sukujen jäsenet.

ei ole mitään muuta tässä maailmassa kuin valoa ja ilmaa.viitattuun vaikeaan työhön. Liikutettuna siitä näöstä vuodatti hän kyyneliä ja päätti toimia niin. Äänestyksen kautta kadottikin Oktavius . mutta he taivuttivat toisen tribunin _Oktaviuksen_ vastustamaan ehdotusta. Etruriassa kaikkialla vain autioita viljavainioita eikä ketään muita työmiehiä kuin orjia. Vuonna 133 otti Tiberius Grakkus vastaan kansantribunin viran. Tiberius ensin koetti taivuttaa häntä mukautumaan kansan tahtoon. Ilman kotia ja ilman mitään turvapaikkaa harhailevat he kedoilla vaimoinensa ja lapsinensa. joka tavallansa oli vain Liciniusten lakein uudistus. vaatien kansaa erottamaan Oktaviusta virastaan. jotka rauta-jalassa muokkasivat peltokappaleita. Mutta vasta Rooman ja Italian onnettoman tilan kokemus saattoi hänet astumaan kansan puolesta taistelijaksi. nuoremman Scipio Afrikanuksen. joita heiltä toki ei voida riistää. Heti siihen ryhdyttyään ehdotti hän peltolain. ett'ei kellään yleensä pitäisi olla enempää kuin 500 roomalaista auranalaa valtion maata. täten jäävä liikamaa olisi jaettava 30 auranalan suuruisina palstoina varattomille kansalaisille katoamattomiksi perintötiloiksi. on omat metsänsä ja luolansa. vaan he taistelevat ja kuolevat toisten ylellisyyden yllä pitämiseksi ja heidän rikkauksiensa kartuttamiseksi. että köyhät saisivat maata. käskyn alaisena osoittanut etevyyttä sekä Kartagon piirityksessä että Espanjan sodassa. joihin voivat pistäytyä turvaan. vaan isä kuitenkin saisi sitä paitsi pitää kahta poikaansa kumpaakin varten 250 auranalaa. Matkallaan Roomasta Espanjaan näki hän. Varsin kaunopuheisesti ja sattuvasti puolusti tribuni lakiehdotustansa. maiden erotteleminen ja jakaminen olisi kolmimiehisen valiokunnan toimitettava. Heidän päällikkönsä pettävät heitä. joten tarpeellinen tribunien yksimielisyys tuli häirityksi. koska se sisälsi." Vallanpitäjät eivät tosin voineet millään tavalla vastustaa hänen sanojansa. Kahdeksantoista vuoden ijässä oli hän lankonsa. jotka ovat Italiaa puolustaessaan katsoneet kuolemaa kasvoista kasvoihin. mutta huomattuaan sen turhaksi vaivaksi ryhtyi hän levottomuutensa pakosta viimein väkivaltaiseen ja oikeastaan laittomaan keinoon. jolla olisi oma kotiliesi tai oma perhehauta. eikä heillä kuitenkaan ole edes jalan leveyttäkään omaa maata. Mutta näillä urhollisilla roomalaisilla. kun kehoittavat heitä taistelemaan hautojensa ja kotijumalainsa puolesta. sillä näiden roomalaisten joukossa ei ole ainoatakaan. joiden isännät maksaisivat vuotuista veroa valtiolle. sanoi hän. kuten kerrotaan. "jotka kuljeksivat maassamme. Heitä sanotaan maailman herroiksi. "Pedoilla".

Vastustajat puolestaan jo uhkailivat ruveta syyttämään rohkeaa kansan ystävää heti hänen tribuni-vuotensa loputtua. Nyt peltolaki ilman muita vaikeuksia hyväksyttiin. Grakkus yritti paeta. Vaan silloin vastapuolue sai aikaan. mutta silloin nousi ylipappi Scipio Nasika ja huusi: "Konsuli kavaltaa yhteiskuntaa. seuratkoon minua!" Monen senaattorin ynnä heidän puoluelaistensa ja orjainsa johtajana. Kolmemiehiseen valiokuntaan. Kansanjoukko siirtyi kaikkialla syrjään. Vastustajat puolestaan koettivat kaikin voimin estää hänen uudestaan valitsemistansa. riensi hän Kapitoliumille. jolloin äänestystä piti jatkettaman Kapitolium-kukkulalla. Työ. joilla oli aseina sauvoja sekä penkkien ja istuimien kappaleita.000 miehen suuruista seuralaisjoukkoa. Kun näet Pergamon kuningas Attalos oli testamentannut valtakuntansa ja muut varansa Rooman valtiolle. ja kolmesataa hänen puoluelaistansa samoin surmattiin tässä metelissä. Sekä hänen omansa että hänen lakiensa turvallisuus näytti siis vaativan. jonka tuli panna jako toimeen. miten Pergamon maa olisi käytettävä. eli alkajaansa . että hänellä olisi vielä seuraavanakin vuonna tribunin virka. asetettiin Tiberius itse ynnä hänen nuorempi veljensä. että kuninkaallinen perintö jaettaisiin köyhimmälle kansalle ja että kansankokous saisi päättää. ken tahtoo suojella lakia. mutta nyt alkaneen melun aikana hänet surmattiin. kahdenkymmenen vuoden ikäinen Kaijus Grakkus ja hänen appensa Appius Klaudius.todella virkansa ja sai ainoastaan töin tuskin henkensä pelastetuksi kiihtyneen ihmisjoukon käsistä. Tämä laintaitava mies kyllä tajusi Grakkuksen ehdottaman lain kohtuullisuuden ja sen tähden neuvoi taipuvaisuuteen. Siinä kokouksessa häirittiin heti äänestystä väkivaltaisilla kahakoilla. Vaalikokousta pidettiin ja ensimmäiset tribukset olivat jo antaneet äänensä Grakkukselle. Siitä yhä enemmin kiihtyi ylhäisten viha. Grakkus syystä kyllä pelkäsi oman turvallisuutensa olevan vaarassa eikä sentähden näyttäytynyt torilla ilman 3. että kokous hajoitettiin huomeiseen asti. Senaatti kokoutui läheiseen temppeliin neuvottelemaan ja käski konsuli Mucius Scaevolaa ase kädessä suojelemaan tasavaltaa. Hän koetti uudella ehdotuksella saavuttaa vielä suurempaa suosiota köyhäin kansalaisten puolelta ja heitä yhä lujemmin liittää itseensä. jonka uhriksi Tiberius Grakkus oli joutunut. ehdotti tribuni. Siten voivat uudet maatilalliset saada apua asustumiseensa. Hänen ruumiinsa heitettiin Tiberiin.

saivat viljaa huokeammasta hinnasta. saisi aikaa tehdä työnsä loppuun. Kansa pian otti hänen sanansa vastaan pauhuisella suostumuksella ja suosi häntä enemmän kuin ketään muuta puhujaa. Sen jälkeen kohta päätettiin asettaa jako-oikeus entiseen valtaansa. Kuitenkin alkoi maanjakoa vastaan kiivas taistelu niin hyvin senaatin kuin myöskin italialais-liittolaisten puolelta. Tiberiuksen murhan jälkeen. jos pysyisi kansan suosiossa.kauemmin. Se menestys saattoi ylimykset häntä epäilemään. Kohtapa kuitenkin esiytyi peltolaille toinen vielä peljättävämpi puolustaja. Miellyttääkseen aikeihinsa kaupunkilaisia toimitti hän viljalain. jotka he olivat saaneet haltuunsa joko vuokraamalla tai ostamalla. Kostonhimo enemmin kuin hyvänteko kiihotti Kaijus Grakkusta työhönsä. joihin köyhiä kansalaisia lähetettiin. jota ei vielä ollut kellekään vuokrattu. Mutta kun senaatti tahtoi yhä edelleenkin pitää häntä siellä. joten köyhemmät porvarit. ja karkoittaakseen tätä pelkonsa aihetta. joilla voisi kohota valtaan. sen sijaan saivat kaikki centuriat äänestää joka kerraksi erittäin arvalla määrätyssä järjestyksessä. Mutta siellä hän ahkerasti harjoitteli kaunopuheisuutta ikään kuin hankkiakseen itselleen siivet. Peltolaki pysyi voimassa ja jako-oikeuteen asetettiin heti uusi jäsen surmatun sijaan. Tiberius Grakkus oli taistellut yhtä yhteiskunnan epäkohtaa vastaan. Tehtiinpä sittemmin myöskin suuremmoinen . _Kaijus Grakkus_. valtionrahastosta annettavan avun kautta. Jaettavaksi ruvettiin nyt myöskin antamaan sellaista valtionmaata. murhatun Tiberiuksen oma veli. sitte myöskin maakunnissa roomalaisia siirtokuntia. jolloin vielä viholliset olivat liian mahtavat. vetäytyi hän yksityiselämän hiljaisuuteen. lähettivät he hänet kvestoriksi (qvaestor) eli sotarahaston hoitajaksi Sardiniaan. Kaijus sen sijaan tarkoitti koko valtiomuodon parantelemista. he kun alkoivat peljätä menettävänsä osan maista. Mutta vaikkapa tarkoitus ei ollutkaan yhtä puhdas. joka hänen onnistui saadakin (123). Ensin hän saattoi aikaan sen kansan päätöksen. palasi hän yht'äkkiä saaresta Roomaan ja haki kansantribunin virkaa. niin Kaijus sitä vastoin oli luonnonlahjain runsaudelta ja kiihkoisuudelta veljeänsä etävämpi. Vallan siirtämiseksi suuren kansanjoukon käsiin lakkautettiin centuria-kokousten jako viiteen varallisuusluokkaan. sitenpä hän. Siitä tehtiin ensin Italiassa. että tribuni voitiin vast'edes valita edelleen seuraavaksikin vuodeksi.

Tätä hänen poissaolonsa aikaa käyttivät hänen vastustajansa miten parhaiten taisivat. että Kartagon uudestaan rakentamisen päätös kumottaisiin. joka. perusti siirtopaikkoja. täten saaden suuresta kansanjoukosta itselleen yhä varmemman tuen. jotka olivat kaikista rikkaimmat. että ritareille annettaisiin valtiollisten riitojen tuomio-oikeus. Suoritettuaan tehtävänsä riensi Grakkus Roomaan. Täten perustettuaan aivan uuden valtiomuodon koetti Grakkus tyydyttääkseen italialais-liittolaisia hankkia heille Rooman kansalaisoikeutta. ei suinkaan tahtonut antaa niistä osaa liittolaisille. Kaijus Grakkus. häntä ei palattuaan valittu seuraavaksi vuodeksi tribuniksi. vuokrasivat maakunnista valtion tulot ja harjoittivat sitte siellä kovaa kiskomista. suurinta veroa maksavat. Rooman kauppiasylimystö siten erosi sukuylimystöstä ja siirtyi kansan puolelle. Nyt ehdotti Kaijus Grakkus. Ylimystössä. Mutta siinä hän kohtasi jyrkkää vastarintaa juuri itse kansan puolelta. mutta eipä enää onnistunut hänen pyrintönsä. Ehdotettu laki hyväksyttiin. Täten tribunin ja kansan välille syntynyttä erimielisyyttä käytti senaatti hyväkseen varsin taitavasti. Nämä ritarit yhtyivät yhtiöiksi. samalla myöskin koetti tehdä vastustajiansa keskenään eripuraisiksi. valitsi tuomioistuinten jäsenet. joka oli niin yksimielisesti noussut Tiberius Grakkusta vastaan. oli todella kaksi melkoisen erilaista osaa: ne ylimykset. Heti silloin konsuli Opimius ehdotti. Senaatti kadotti myöskin suuren osan vaikutuksestansa hallintoon. osasi taivuttaa kansan paljon lempeämmäksi ylhäisiä kohtaan. Verrattomalla toimeliaisuudella hoiti tribuni itse erilaisimpia ja sotkuisimpia tehtäviä: hän valvoi viljan jakelemista.päätös: rakentaa jälleen Kartago ja jaella sen valtiolle omistettu maa-alue roomalaisille siirtolaisille. joiden hallussa oli korkeimmat virat ja joiden keskuksena oli senaatti. ollen arka Rooman kansalaisen etuoikeuksistaan. jota tähän asti olivat ainoastaan senaattorit käyttäneet ja usein väärinkin. Senaatin tekemä Aasian verotusjärjestelmä lakkautettiin ja uusi maata rasittava. jopa johti senaatin kokouksiakin. koska siihen kuuluvia asioita ruvettiin ratkasemaan kansankokouksen päätöksillä. joka oli senaatin puolella. tuli arvan kautta hänen tehtäväkseen lähtö Kartagoon valmistelemaan uuden siirtopaikan perustamista sinne. Tribuni Livius Drusus. Kun Grakkuksen kansansuosio siten jo oli vähennyt. koska muka . mutta ritareille edullinen pantiin toimeen. ja _ritarit_.

ett'ei valtiolle mitään vahinkoa tapahtuisi". sillä Rooma nyt vastustamattomasti edistyi yksinvaltaa kohti. Rankkasade viimein hajoitti kokouksen suuressa sekasorrossa. Opimius hyökkäsi näiden johtajana Aventinukselle kokoutunutta kansanjoukkoa vastaan. toteutui tosiaankin tavallansa. Neljättä tuhatta kansanpuolueen miestä kaatui samaan aikaan ylimysten koston uhreina. Toisen konsulin toimittaessa tavan mukaan pyhitysuhria Kapitoliumilla kehoitti eräs oikeudenpalvelija kaikkia "huonoja kansalaisia" poistumaan. Johdonmukaisen selvästi ja kekseliään viisaasti johti hän työtänsä. Seuraavana päivänä anastivat tribunin suosijat Aventinus-vuoren. Konsuli oli näet luvannut hänen päänsä tuojalle sen painon kultaa. heikontaa ylimysten valtaa ja antaa italialais-liittolaisille paremman tilan toivoa. jonka peruspiirteet hän jo oli suunnitellut. ja uhrasi siellä maan hedelmäin esikoiset. näyttipä hän samalla myöskin tahtovan tehdä väkivaltaa Grakkukselle. Se pystytti julkisesti Grakkuksien kuvapatsaat. Senaatti käski Opimiusta "katsomaan. ei koskaan pääsisi orjuudesta. Kansa asettui nyt vartioimaan Grakkuksen asuntoa. Grakkuksen pään otti eräs ylimys. Kaijus Grakkus joutui kyllä saman kovan kohtalon omaksi kuin hänen veljensä. Mutta tämän ystävät silloin hänet heti surmasivat. Hänen sanotaan siellä rukoilleen jumalatarta. Mutta sillekin oli jo Kaijus Grakkus laskenut perustuksen.sitä kaupunkia hävittäessä oli koko se paikkakunta kirottu. ja moni myöskin kävi niissä . Grakkuksien vihamiehet kirosivat heidän muistoansa. Hänen rukouksensa. Asia oli ratkaistava kansankokouksessa. mutta hän kuitenkin ennen kuolemaansa ehti hankkia tuhansille kansalaisille maata ja omat asuinpaikat. Temppelistä hän pakeni Tiberin yli pyhään metsikköön ja siellä hänen käskystään uskollinen orja lävisti hänet sekä sitte surmasi itsensäkin. saadakseen siten halpamaista voittoa. ja ylimys nyt kaatoi irti hakattuun päähän koko joukon sulaa lyijyä saadakseen vielä suuremman summan. se pyhitti ne paikat. että Rooman kansa. joka kohta joutui häiriöön ja kokonaan hajautui. ja se kehittyi uudeksi yhteiskuntajärjestykseksi. Senaatti oli koonnut suuren joukon kannattajiansa ja suojattejansa sekä raskasaseista sotaväkeä ja jousimiehiä. jos hän sitä tuolla Dianan temppelissä muuten olikaan lausunut. Kaijus Grakkus pakeni Dianan temppeliin. rangaistukseksi kiittämättömyydestään. Mutta kaipaus herätti kansan toivottomuudestaan. joissa heidät oli surmattu. johon se hänen hylkäämisellänsä vapaaehtoisesti antautui.

_Sota Jugurtaa vastaan_ näytti selvästi ylimystön itsekkäisyyden ja antoi Mariukselle tilaisuutta osoittaa hyvää sodan johtotaitoa. osoittaen siellä suurta urhollisuutta. ja kun Memmius sitte kansankokouksen edessä vaati häntä nimittämään ne Rooman ylimykset. Hänellä tosin oli raaka ja jäykkä luonto. joka on monen hyvänkin toimen vaikutin. mutta Jugurta lahjoi lähettiläät. Masinissan poika Micipsa jakoi ennen kuolemaansa valtakuntansa kahdelle pojalleen ja antoi myöskin osan veljensä pojalle _Jugurtalle_. Mutta tribuni Memmius paljasti kansalle koko tuon hävyttömyyden ja sai aikaan. että Jugurta kutsuttiin Roomaan.paikoissa rukoilemassa. Nyt täytyi senaatin ainakin näön vuoksi lähettää sotajoukko Afrikkaan. vaikka palava kunnianhimo. Senaatti laittoi sinne lähetystön. Ne osoittavat hänessä silloin enemmin vallinneen oikeudentunnon kuin minkään kansanjoukkojen viehättämishalun. Ollen syntyään alhaisesta säädystä. maamiehen poika latinalaisesta pikku kaupungista Arpinumista. hänessä myöskin kehitti huonoja luonteen puolia. niin että he tuomitsivat hänen eduksensa. Marius. Ensimmäisen sotapalveluksensa suoritti hän nuoremman Scipion johdolla Numantian piirityksessä Espanjassa. mutta elinvoimiltaan turmeltumattomana. mutta pohjaltaan rehellinen ja isänmaallinen mieliala. kasvoi Marius niinkuin kansan miehet ainakin hyvin vähätaitoisena. Heti sen jälkeen hyökkäsi Jugurta myöskin Adherbalin päälle ja surmautti hänet hirveästi kiduttavalla tavalla. Jugurta taaskin lahjoi päällikön ja sai häneltä rauhan. Tämä heti murhautti toisen serkkunsa. Hänen siinä virassaan toimeen panemansa laitokset tarkoittivat petoksen estämistä äänestyksessä sekä köyhäin hävyttömän vaateliaisuuden poistamista viljan jaossa. Kuitenkin ylhäiset aavistivat jo aikaisin hänestä saavansa vastustajan. jotka olivat ottaneet häneltä vastaan rahaa. Roomaan palattuaan valittiin hänet kansatribuniksi. että . lausui lahjottu tribuni mahtikieltonsa (veto-sanansa) kaikkea Jugurtan tilintekoa vastaan. Siellä tämä viekas afrikkalainen lahjoi yhden tribunin. Eloon jäänyt veljes Adherbal pelkäsi henkensä olevan vaarassa ja pyysi Roomasta apua.

niin hankki Marius sille pääsyn valtion virkoihin. niiden joukossa myöskin Opimiuksen. joka kuitenkin taivutettiin antamaan pois pakolainen. sitte hänet alastomana sysättiin maanalaiseen vankeuteen. joka kesti koko kaksi vuotta. jota eräs roomalaispuolue aikoi korottaa Numidian valtaistuimelle. jotka toimivat niin ankarasti. . Niinkuin Grakkukset olivat hankkineet kansalle osallisuuden valtion maahan. vaikka se alkuaan tehtiin yksinomaan sotalaitoksen eduksi. Kuusi päivää sai hän siellä kärsiä näljän tuskia. sillä oikeastaan vasta yhdeksänvuotisen sotapalveluksen jälkeen saatiin oikeus hakea korkeampia valtionvirkoja. sinua kavala kaupunki. Hän otti sotajoukkoon vähimmin verotetut kansalaiset. Sen jälkeen Jugurta purjehti mitään kärsimättä Afrikkaan. jos vain löytyisi ostaja." Nyt lähetti senaatti Jugurtaa vastaan konsuli Metellus-vanhuksen. Kun Marius tuli Metelluksen jälkeen päälliköksi Afrikkaan. kunnes vartiat hänet viimein kuristivat kuoliaaksi. Tämä muutos. Rohkaistuneena kansanpuolueen voitosta pyysi Marius Metellukselta loma-aikaa lähteäkseen Roomaan hakemaan konsulin virkaa. Valloitettuaan Numidian valtakunnan useimmat kaupungit tunkeutui päällikkö äsken kootun kansan-sotajoukkonsa kanssa sanomattomien vastuksien läpi vedettömäin ja myrkyllisistä käärmeistä viliseväin seutujen kautta Jugurtan tärkeimpään kaupunkiin sekä ryösti ja hävitti sen perin pohjin. Katsoessaan laivasta taaksensa Roomaan. Saaden uutta rohkeutta tuosta menestyksestä murhautti kuningas sitte julkisesti kadulla Masinissan pojanpojan Massivan.kansankokouksen täytyi tyhjin toimin erota. oli hyvinkin tärkeä. Jugurta pakeni sukulaisensa Mauretanian kuninkaan Bokkuksen luo. että neljän konsulin. Mutta entisen häpeän seurauksista hän sillä menestyksellään ei kuitenkaan saanut säätyänsä pelastetuksi. joka johti sotaa tehokkaasti ja voitollisesti. sinä olisit kyllä tarjona kaupaksi. Marius vietti nyt Roomassa muhkean riemusaaton kansan iloitessa. loppui sota siellä pian. Tutkinto. täytyi lähteä maanpakoon. Kohta sen jälkeen valloitettiin se vuorilinna. jossa kuningas säilytti aarteitansa. huudahti hän: "Voi. Uusi konsuli alkoi virkansa tärkeällä toimella. Ja hän viran saikin "sotasaaliksi ylhäisiltä". Jurgurtan täytyi kahleissa astua voittajan vaunujen edellä. pidettiin tuomarein edessä. joilla ei tähän asti ollut oikeutta sotapalvelukseen.

Kolmessa taistelussa peräkkäin voittivat he Rooman sotajoukot. Raakalaisten palattua tapasi Marius ensin teutonilaiset (102). "Jos olet kyllästynyt elämään. Marius otti vastaan sen vaikean toimen ja ylimysten vastustamatta valittiin hänet neljä kertaa peräkkäin (vuosiksi 104-101) konsuliksi. erään sotajoukon päälliköistä. hän ei heitä tavannutkaan. Kun hänen veljensä pojan.ja Roone-jokien yhtymäpaikassa oli roomalaisilla linnoitettu leiri. tutkitutti Marius tarkkaan asian. Saapuessaan Galliaan. Töin tuskin saattoi Marius hillitä väkensä raivoa. saavutti sotamiesten kunnioituksen._Sota kimbriläisiä ja teutonilaisia vastaan_. jonka sisällä Marius piti väkeänsä. Vasta kahden vuoden kuluttua palasivat he. vaikka hänen olemuksensa olikin ankara. ja he siirtyivät yhä edemmäksi etelää kohti. Italia jo vapisi noiden hirvittäväin raakalaisten pelosta eikä vuodeksi 104 kukaan uskaltanut hakea konsulin virkaa. että vaati Mariusta kaksintaisteluun. pani päällikkö itse hänen päähänsä seppeleen. hurjalla rohkeudellaan ja inhottavalla muodollaan levittivät he kaikkialle kauhistusta. Käskynsä alaisia kohteli hän oikeudentuntoisesti. joiden sanotaan olleen Itämeren rannoilla. jollaisia muuten annettiin kiitettävistä teoista. huutaen roomalaisille sotamiehille menevänsä nyt Italiaan ja kysyen. eivätkö roomalaiset tahtoneet lähettää terveisiä vaimoillensa ja lapsillensa. niin voithan hirttää itsesi". totutellen sotamiehiä näkemään vihollisten villiä muotoa. vahvisti heidän rohkeuttansa ja sai heidät noudattamaan ankaraa kuria. Valtakunnan pohjoisrajaa uhkasi hirvittävä myrsky. oli lähtenyt liikkeelle asuinpaikoiltaan. joita ylhäissukuiset konsulit johtivat. kuulemaan heidän kovaa huutoansa ja tuntemaan heidän aseitansa. Siten hän. Viimein raakalaiset kulkivat leirin ohitse. jota hän oli häväisten loukannut. tyly ja vastenmielinen. totutti heitä kärsimään vaivoja. vastasi roomalaispäällikkö. Kaksi pohjoismaista kansaa. Iser. Jättiläisvartalollaan. _kimbriläiset_ ja _teutonilaiset_. Marius tänä väliaikana harjoitti sotamiehiänsä. ja kun syytetty kertoi koko tapauksen. koska kimbriläiset olivat hävitellen kulkeneet Espanjaan ja teutonilaiset toiselle taholle. Eräs teutonilaispäällikkö oli niin nenäkäs. jotka huomasivat juuri hänet oikeaksi mieheksi vastustamaan kimbriläisiä. Mutta raakalaisten mentyä seurasi . murhasi muuan sotamies. jossa hän oli luullut kohtaavansa raakalaiset.

Seuraavana vuonna kimbriläiset ajoivat roomalaispäällikön _Katuluksen_ Ylä-Italiasta pois Po-joen toiselle puolelle. ja roomalaiset. Kimbriläiset nyt ryhtyivät sovinnon hieromiseen ja tarjosivat rauhaa. kunnes hekin kaatuivat voittajain käden kautta. Mutta keväällä 101 yhtyivät sen sijaan Marius ja Katulus. joiden kohtalosta he eivät vielä tienneet mitään. tuli voitto täydelliseksi. 50. Raskaina. Heidän aikomuksensa oli yhdistyä teutonilaisiin. milloin omia pakenevia miehiänsä. tiheinä joukkoina vyöryivät teutonilaiset roomalaislegioneja vastaan. "ovat saaneet maan." Ja näyttääkseen kimbriläisille heidän veljiensä kohtalon tuotti hän esiin teutonilaisten vangitun kuninkaan Teutobakin. Nyt seurasi kamala yö. Marius oli asettanut väkensä molemmille siiville. voineet kestää .000 miestä. Päivän koittaessa asetti Marius sotaväkensä taistelujärjestykseen ja antoi ratsuväkensä alottaa taistelun. ja kun uusi väijyksiin asetettu roomalaisjoukko yht'äkkiä syöksyi esiin. _Vercellan_ kedolla lähellä Veronaa oli ratkaseva taistelu. "Teidän veljenne teutonilaiset". että miehet pysyisivät oikein taajassa. Kaatuneita vihollisia sanotaan olleen niin paljo. että Massilian asujamet kauan aitasivat viinitarhojansa heidän luillaan. Kimbriläiset olivat asettuneet suureen nelikulmaan ja ensimmäinen rivi oli sidottu kiinni rautakahleesen. jotka kirveillä ja miekoilla ahdistivat milloin roomalaisia. vastasi Marius. Roomalaiset takaa ajaen ryntäsivät voitettujen leiriin ja kohtasivat siellä ambronilaisten vaimot. menivät jälleen Po-joen yli. Roomalaisten puolella johti Katulus keskijoukkoa. Puoli-alastomat ja siis helposti haavoittuvaiset kimbriläiset eivät vaskimiekoillaan. johon Marius asettui edulliseen paikkaan. jota heiltä ei suinkaan koskaan riistetä. jos roomalaiset suostuivat antamaan maata heille ja heidän veljillensä teutonilaisille. teutonilaisten valituksia kaatuneiden veljein tähden ja heidän hurjia sotalaulujansa kuului joka taholta roomalaisten leiriin. Roomalaiset ottivat levollisessa järjestyksessä ja säännöllisesti tihennetyissä riveissä vastaan tuiman rynnäkön.roomalaisjoukko jäljestä ja saavutti heidät _Akva Sekstian_ (nykyisen Aixin) luona. Mutta puolen päivän aikaan alkoivat raakalaisten rivit horjua. sekä sitte marssia suoraa päätä Roomaan. Ensi päivänä hyökkäsi hän teutonilaisten liittolaisten ambronilaisten päälle ja voitti heidät kokonaan. Raakalaisjoukot vyöryivät esiin kuin suuren meren aallot. jotka taipuivat joka iskusta.

Mutta voitetut pakenivat vaunulinnaansa ja siellä miesten sivulla taistelivat kimbriläisnaiset. kuin Sulla oli Mariuksen käskyn alaisena. Jo taistelukentällä aljettiin kiistellä. Sentähden hän myöskin katsoi elämänsä runsasta menestystä ainoastaan sattumuksien leikiksi. Mutta yleinen ääni antoi palkinnon ylipäällikölle. Marius ja Sulla. Katulus saavutti ensin keskustassa ratkasevan menestyksen ja kohta tuli roomalaisten voitto täydelliseksi taistelukentällä. että ulottui ylemmäksi voitonmerkkejä. johon hän salli Katuluksenkin ottaa osaa. kun ei enää näkynyt mitään pelastuksen toivoa. joka oli niin pitkä. Kimbriläisiä sanotaan maanneen kentällä. mutta samalla hillitsemätön nautinnonhimoisuus ja kylmä sydämmettömyys. enempi kuin 120. Riemusankarin edellä kuljetettiin vangittua Teutobak-kuningasta. joita vastaan roomalaisten täytyi taistella monta tuntia. vaan nautinnon ohjata. Marius piti komean riemusaaton. hän ei antanut töitänsä velvollisuudentunnon. kumpiko oli enemmin tehnyt voiton saavuttamiseksi. Hän himoitsi nautintoja enemmin kuin kunniaa. Jo siihen aikaan. voitiin . Moni tahtoi antaa ylimys Katulukselle suurimman kunnian. tavaton valtiomiehen taito ja ripeä toimintavoima. Ollen syntynyt ylhäisestä suvusta oli hän saanut hienon sivistyksen. katsoen Mariusta omaksi päällikökseen. Ja koska hän luki suuret tekonsa sattumuksen ansioksi. Kansa. Viimein syöksyi kimbriläisten leiristä esiin suuri joukko koiria. Hänellä oli tarkka arvostelukyky.000. mutta myöskin imenyt ylhäisten itsekkäisyyden ja turmeltuneet tavat. jotka viimein lävistivät itsensä kuoliaaksi.000 vankia. sanoi häntä Rooman kolmanneksi perustajaksi ja uhrasi atrioilla juomauhria hänelle niinkuin jumalalle. sanoi hän itseänsä mielellään "onnelliseksi". Sulla oli monessa suhteessa Mariuksen vastakohta. Sivistymätön mies.roomalaisten harjautuneita ja hyvin johdettuja legioneja. ja kuitenkin saattoi Marius vielä ottaa 36. karkea sotilas oli tässä mahtavalla voimain punnituksella pelastanut etelämaailman sivistyksen ja sen laeilla järjestellyn yhteiskunta-laitoksen. kun lisäksi vielä aurinko ja tuuli olivat heillä haittana. jossa hirmuinen taistelu oli riehunut. Kykenemättä rakkaudella ja innostuksella antautumaan mihinkään suureen tehtävään ja uskomatta siveellistä maailman järjestystä.

joka pyrki Vähä-Aasian herraksi sekä sitä varten hyökkäsi Rooman liittolaisten päälle ja surmautti joukottain Rooman kansalaisia. Hämmästyen läksi hän kulkemaan tiettömiä soita. Jo silloin vallitsi erimielisyys hänen ja Mariuksen välillä. Hän riensi heti toiseen laivaan ja saikin aluksi turvaa merimiehiltä. Mariuksen kerran maatessa rannalla purjehtivat he kavalasti pois jättäen vanhuksen oman onnensa nojaan. Raivoissaan kilpalijansa korotuksesta liittyi Marius väkivaltaiseen kansantribuniin _Sulpiciukseen_. että kivittivät ne sotatribunit. Kiihkeästi vainottuna onnistui hänen päästä Ostiaan. Mutta kohtapa he katuivat. Silloin täytyi kaiken vastustuksen lakata. Sulla marssi voitollisesti Roomaan ja Mariuksen täytyi paeta. josta hän löysi heikon venheen ja nousi siihen. Myrsky ajoi venheen Circeji-kaupunkiin. että hän himmensi kunniakkaan kilpailijansa. Silloin hän yht'äkkiä huomasi toisella puolellaan vihamielisen ratsujoukon ja toisella kaksi laivaa. kunnes viimein saapui yksinäiseen . niin Sulla valittiin senaatin vaikutuksesta konsuliksi ja päälliköksi Mitridatesta vastaan. käski hän jousimiesten ampua tulisia nuolia taloihin ja sieppasi itse sydämmettömän päättäväisesti soitsun. jotka seisoivat Kampaniassa. jotka aikoivat Mariuksen puolesta ryhtyä sotaväkeä johtamaan. Siispä kun oli aljettava sota Ponton mahtavaa kuningasta _Mitridatesta_ vastaan. osoittaen siten aikeensa sytyttää kaupungin. _Mariuksen pako ja väkivalta-hallitus_. Väsyksissä merimatkasta ja näljänvaivoista täytyi hänen vihollistensa väijymisiä karttaakseen paeta syvälle läheisiin metsiin. Kun Marius vastuksia kärsien taisteluilla kukisti Jugurtan voiman ja pakotti hänet pakenemaan. niin Sulla se juuri ystävyyden teeskentelemisellä ja hyvillä sanoilla sai taivutetuksi kuningas Bokkuksen antamaan pakolaisen roomalaisille. Vaihtelevia kohtaloita kärsi päällikkövanhus pakomatkallansa. Töin tuskin pääsi Sulla pakenemaan hänelle määrättyjen legionein luo. Ratkasevassa taistelussa kimbriläisiä vastaan seisoi Sulla neuvonantajana Katuluksen sivulla. Sitte Sulla läksi kuuden legionin kanssa Roomaa vastaan. Kun vastapuolue teki itsepäistä vastusta. jonka mukaan päällikkyys oli riistettävä Sullalta ja annettava Mariukselle. Siten saapui hän lähelle Minturna-kaupunkia.aavistaa hänestä tulevan Mariukselle kilpailijan. Tämän onnistui saada aikaan kansanpäätös. Senpä tähden ylhäisten puolue ylistelikin Sullaa sodan varsinaiseksi päättäjäksi. Sitte seuraavassa liittolaissodassa osoitti Sulla sellaista etevyyttä. mutta ne hänen puheestaan niin mieltyivät häneen.

joka pääsi sitte vahingotta meren yli Afrikkaan. Mutta kun orja huomasi vankilan hämärässä päällikkö vanhuksen julman katseen ja kuuli hänen kovalla äänellä ärjäsevän: "orja! uskallatko tappaa Mariusta?" pakeni hän kauhuissaan ja viskasi pois miekkansa. Kimbriläinen orja lähetettiin miekka kädessä vankilaan panemaan murhaa toimeen. . Tällä välin oli Sulla lähtenyt sotajoukkoinen retkelle. jotka olivat olleet vähällä joutua Numidian kuninkaan vangeiksi. Kun nämä lähettiläät vietiin Cinnan eteen. Minturnan neuvosto aikoi nyt Rooman senaatin käskyn mukaan surmata Mariuksen. täytyi sen tunnustaa Cinna konsuliksi ja lähetystön kautta pyytää häntä tulemaan Roomaan.majaan. riisui vaatteensa ja piilottui ruohokkoon. että hänen poikansa ja muutamia puoluelaisiaan oli Numidiassa. Heidän kanssansa purjehti hän Afrikan rannasta etäiseen Cercina-saareen ja vietti siellä talven. vetivät ylös ja veivät vankina kaupunkiin. mutta päällikkövanhuksen katse paloi vihasta ja kostonhimosta. Hänen noustuaan Etrurian rannalle riensivät hänen puoluelaisensa joka taholta sinne kokoon. Hän marssi nyt Cinnan kanssa Roomaa vastaan. Ratsumiehet sittekin huomasivat hänet. Mutta kun Sullan ratsumiehet tulivat sinnekin. Mutta hänen noustuaan maalle ja viivyttyään vähän aikaa hävitetyn kaupungin jäännöksiä katselemassa saapui maaherra Sekstiukselta liktorin kautta hänelle käsky heti lähteä pois Afrikasta. että näit Marius-vanhuksen Kartagon raunioilla!" Ennen lähtöään Afrikasta tapasi hän poikansa ja muutamia puoluelaisiaan. yllänsä kaikki konsulinarvon virkamerkit. Siinä asui vanha ukko. Minturnalaiset katsoivat orjan pelkoa jumalain viittaukseksi ja vapauttivat Mariuksen. Senaatilla kun ei ollut keinoja millä puolustaa kaupunkia. mietiskellen kostoa. Pitkän ajan oli Marius vaiti synkkiin mietteihin vaipuneena. istui hän virkaistuimellaan. Tämä Cinna nyt kehoitti Mariusta palaamaan Italiaan. joka liikutettuna Mariuksen onnettomasta kohtalosta kätki hänet luolaan Liris-joen rannalle. Viimein hän lausui: "sano Sekstiukselle. Saatuaan matkalla kuulla. Uusi konsuli _Cinna_ oli kansan puolueen miehiä. jossa vesi ulottui hänelle kaulaan asti. Ääneti seisoi Marius hänen sivullaan. purjehti hän ensin vanhan Kartagon satamaan. riensi hän Minturnan suolle. mutta hänen virkaveljensä Oktavius ja ylhäisten puolue olivat karkoittaneet hänet pois Roomasta.

Senaatille tuli Sullalta kirje ilmoittaen. Marius oli nyt seitsemättä kertaa valtion korkeimmassa virassa. jota hän koetti juomisella tukeuttaa. voidakseen anastaa hänen maansa ja viimein hän sytytti . Mutta kun kolme osastoa oli ehtinyt äänestää hänen takaisin kutsumisensa puolesta. _Sulla Mitridatesta vastaan_. joiden tervehdykseen Marius vain ei vastannut. saamatta toivettaan toteutumaan." Sentähden täytyi kutsua kansa kokoon kumoamaan Mariuksen maanpako-tuomiota. Kuningas Mitridates oli voimakas ja toimelias mies. sitte murhautti Kappadokian nuoren kuninkaan. mutta Marius jäi vähäksi aikaa ulkopuolelle. Verisaunan lakattua Marius ja Cinna nimityttivät omavaltaisesti itsensä konsuleiksi. Aluksi hän anasti osan Paflogoniaa. hän jaksoi hillitä hurjimmankin hevosen ja metsästysretkillä kaatoi hän tulisimmassa ratsastusvauhdissa saaliinsa. vaan eipä sitä kunniaa kestänyt kauan. Hänen pienimmästäkin viittauksestaan surmasivat asemiehet suuren joukon vastaan tulevia ihmisiä. ei hän enää kauemmin jaksanut pidättää hurjaa kiihkoansa. kyllästyi siihen Cinna. taisteli Sulla valtakunnan mitä vaarallisinta vihollista vastaan. Hän suosi omalla tavallansa kreikkalaista taidetta ja historian kirjoitusta. eikä säästänyt ihmishenkeä. on minun tuomioni peruutettava. Kaikki keinot olivat hänestä yhtä luvalliset hänen pyrkiessään toivotun tarkoituksen perille. hakattiin säälimättä kuoliaaksi. Kun tällaista murhailua kesti viisi päivää. Se sanoma herätti Mariuksessa levottomuutta. "niin kuitenkin tuntuu kamalalta hänen luolassaan oleskelu. Sill'aikaa kuin Marius Roomassa päästi kostonhimonsa ankarasti raivoamaan. lausuen katkeralla äänellä: "maanpakolaistenhan ei ole lupa astua kaupunkiin. väkivaltaa ja viekkautta. "Vaikka leijona on poissa".Cinna kulki sisälle kaupungin portista. Hän marssi aseellisten puoluelaistensa kanssa kaupunkiin ja pani heti toimeen kauhistavan verisaunan. mitä voittoja oli saavutettu Kreikanmaassa. ja lupasi hän kohta palata kostamaan vihollisillensa. Juosten sai hän kiinni nopeimmankin metsänotuksen. piiritti Cinna heidät äkisti yöllä ja surmautti kaikki tyyni. Kuumeen houreissa oli hän johtavinaan Rooman sotajoukkoja Mitridatesta vastaan. mutta levollisempina välihetkinä valitti hän kuolevansa. julmuutta ja uskottomuutta käytti hän. lausui hän. jos minua tarvitaan. hän puhui kahtakymmentä kahta kieltä ja muisti joka sotamiehen nimen koko sotajoukossaan. Mutta kun villejä orjalaumoja ei saatu lakkaamaan. ja nekin. Kuollessaan (86) oli hän 70 vuoden ikäinen ja oli pitänyt 17 päivää seitsemättä konsulinvirkaansa." Viimein hän kääntyi ankaraan tautiin.

vaan silloin Sulla rohkeasti hyppäsi maahan ratsunsa seljästä ja tempasi lippumiehen kädestä kotkamerkin. ja nyt tehdyssä hirvittävässä verisaunassa sanotaan hukkuneen yhdeksättä kymmentä tuhatta roomalaista. Kun roomalaisia vihattiin heidän saaliinhimonsa tähden.000 talenttia ja antaa pois 70 laivaa. Vasta seuraavana päivänä hillitsi Sulla sotamiestensä hurjan raivon ja armahti kaupunkia.sisällisen sodan Bityniassa ja auttoi siellä toista puoluetta. Sittemmin ollessaan suullisesti Sullan puheilla täytyi Mitridateen tyytyä voittajan määräämiin ehtoihin. alkoi hän yhdessä Armenian kuninkaan kanssa sodan heitä vastaan. missä luovuitte päälliköstänne. Ryöstäen ja murhaten tunkeutuivat Sullan sotamiehet kaupunkiin ja panivat toimeen hirvittävän verisaunan. maksaa 2. Kuninkaan piti luovuttaa kaikki valloituksensa. Helposti sai hän valloitetuksi Vähä-Aasian länsirannikon ja levitti sitte kaikkiin niihin kaupunkeihin käskyn surmata yhtenä päivänä kaikki niissä elävät roomalaisperheet. eläville kuolleiden tähden". että Arkelaon itsensä täytyi pysyä kaksi päivää piilossa eräässä suossa. Viimeinen ja verisempi taistelu pysyi kauan ratkasematta. Nyt saapui Sulla Kreikanmaahan ja marssi suoraa päätä Atenaa kohti sekä koetti kaikin voimin nopeasti päästä kaupungin herraksi. Jo yrittivät roomalaiset peräytymään. ennenkuin hänen onnistui päästä pakoon. niiden joukossa varsinkin Atena. ja lähetti päällikkönsä _Arkelaon_ Kreikanmaahan. Mitridates itse jäi Aasiaan. Saadakseen piiritysneuvoja hakkuutti hän puut Akademian metsiköstä ja poistaakseen varain puutetta ryösti hän Delfin temppelin. Koko joukko kreikkalaiskaupunkeja antautuikin heti Mitridateen puolelle. toteltiin tuota käskyä mielellään. sanoen: "Tässä minä tahdon kuolla! Jos teiltä kysytään. jossa hän toivoi yhtä suuren vihan roomalaisia kohtaan vallitsevan kuin Aasiassakin. heidän . ja silloin täytyi kaupungin ruveta hieromaan sovintoa. Vähä-Aasian kaupungeista kiskottiin sitte äärettömiä summia. sanoen "antavansa anteeksi monelle muutamien. valiten asuinpaikakseen Pergamon. Näljän hätä pian alkoi hirveästi raivota Atenassa. Kun nyt roomalaiset auttoivat toista puoluetta ja sitä paitsi asettivat Kappadokiaan uuden kuninkaan. mutta kuitenkin otettiin se äkkiarvaamatta väkirynnäköllä. Kahdessa verisessä taistelussa voitti Sulla Arkelaon. niin sanokaa: Orkomenon luona!" Sotamiehet häpeissään palasivat ja vihollinen voitettiin ankaralla taistelulla niin perin pohjin.

moni menetti henkensä ainoastaan puutarhansa. Pääkaupungissa alkoi heti julma murhaileminen. kokoontuneet isät. Hyvin varustetun sotajoukon kanssa. jossa oli runsaasti 40.täytyi yhdessä maksaa pakkoveroa 20. Roomaan marssittuaan kokosi Sulla Bellonan temppeliin senaatin ja piti sille mahtavan ja uhkaavan puheen. toisen väki houkuteltiin luopumaan ja samnilaiset kukistettiin. hakkasivat . hänen omaisuutensa anastettiin ja hänen lapsensa julistettiin perinnöttömiksi. Kuullessaan nämä tappiot huudahti _Karbo_. oli lähes viisi kertaa suurempi sotavoima. 2. orjat kavalsivat isäntiänsä. ollen enimmäkseen palkattuja gallialaisia. jota moni Italian kansa. huvilansa tai aarteitensa tähden. ja kun onnettomain kuolonuhrien valitushuudot kuuluivat temppeliin ja senaattorit peljästyen hypähtivät ylös istuimiltaan. Sydämmettömällä säännönmukaisuudella teki Sulla tuon tuostakin varsinaiset luettelot kuolemaan määrätyistä henkilöistä. Näiden "proskriptsionein" kautta. varsinkin samnilaiset. Temppelin edessä "suuressa sirkuksessa" surmattiin sill'aikaa hänen käskystään 6. että Sulla oli yht'aikaa leijona ja kettu. Murhaajat. mutta kettu oli vaarallisempi leijonaa. auttoivat. toinen konsuli voitettiin. kuten noita listoja sanottiin. ett'ei hän aikonut säästää ketään. palasi Sulla Italiaan. Kenen nimi oli luettelossa. hän oli kuoleman oma. Heti Sullan tultua meni moni ylhäinen mies väkinensä hänen puolelleen.000 miestä. kansanpuolueen uusi johtaja. joutui kuoleman uhriksi toista sataa senaattoria.000 vangittua samnilaista. Näillä kiskomisilla hankki hän itselleen runsaat varat kohta alkavaan sisälliseen sotaan. murhaaja sitä vastoin sai palkinnoksi kaksi talenttia. Mutta kansanpuolueella. temppelit ja alttarit tahrattiin viattomain verellä. _Sullan paluu ja hirmuhallitus_. siinä vain muutamia pahantekijöitä minun käskystäni kuritetaan.500 ritaria ja ääretön paljous muita kansalaisia. lausui Sulla jääkylmällä välinpitämättömyydellä: "älkää tuosta huoliko." Kansankokouksessa hän sitte julkisesti lausui. Näinä kauhun päivinä tehtiin hirvittäviä rikoksia. ja hän piti sanansa hirvittävällä tavalla. lapset surmasivat vanhempiansa. Runsain määrin tyydyttelivät voittajat yksityistäkin kostonhimoansa sekä toisten omaisuuden himoitsemistansa.000 talenttia ja sitä paitsi kalliilla tavalla ravita ja vaatettaa Sullan sotajoukkoa. joka oli kantanut aseita häntä vastaan.

ja vähintään kymmenen vuotta. Kaikkein ihmeeksi luopui Sulla vapaaehtoisesti diktaattorin-arvostaan (79) ja antoi kansalle jälleen oikeuden asettaa konsuleja. Täyttääkseen suurta aukkoa. Kansalle hän toimitti muhkeat pidot. Senaatti sai takaisin tuomiovallan. suojelivat häntä vanhat sotilaansa. ja astuivat sitte surmatun veristä päätä kantaen saamaan palkintoansa. ennen kuin hän sai uudestaan astua virkaan. jotka oikeuttivat pääsemään senaattiin. vähintään kaksi vuotta täytyi kulua. Heti palattuaan nimitytti Sulla senaatilla itsensä diktaattoriksi elinajakseen. jolloin hän kerskailevasti levitteli äärettömiä aarteitansa. Italiassa koko joukko sotilassiirtokuntia tehtiin niistä kaupungeista. jotka Sulla oli määrännyt sotamiehilleen: entiset omistajat menettivät mahtikäskyn kautta maansa ja asuntonsa. _Sullan valtiomuoto ja kuolema_. jonka sisällinen sota oli tehnyt senaattiin. Kaikki väistyivät kunnioittavasti pois peljätyn miehen tieltä. Tietysti vähennettiin melkoisesti varsinkin kansantribunien valta. jotka tarkoittivat oikeusolojen turvaamista ja ylellisyyden leviämisen vastustamista. Lisäten niiden virkain pitäjiä.uhrinsa kuoliaaksi. Sitte käveli hän yksityishenkilönä edes takaisin Rooman torilla ikään kuin kehoittaen ketä hyvänsä vaatimaan häneltä tiliä. edisti hän myöskin sen neuvoskunnan merkityksen karttumista. Säätäen koko joukon lakeja koetti hän nyt uudistaa ja vahvistaa vanhaa yhteiskunta-järjestystä. jotka Sullan sotilaat heti anastivat. Muutamissa maakunnissa järjestettiin verotuslaitos uudestaan. heidän veto-kieltonsa lausumisoikeus rajoitettiin ja sen väärinkäytöksestä säädettiin sakkoja. Sitte siirtyi hän . jossa oli ennen ollut. Näiden kauhujen vaikutuksen ollessa vielä ihan tuoreena piti Sulla loistavan riemuretken. Siten tahtoi Sulla estää tähän asti virkamiesten asettamisessa vallinneita epäkohtia ja varsinkin saman henkilön pääsemistä monta kertaa peräkkäin konsuliksi. missä hyvänsä heitä tapasivat. joka oli kansanvallan voimistuessa osaksi hajonnut. ennen kuin kukaan sai astua uuteen virkaan. että kansantribunina ollut ei koskaan enää sittemmin saanut astua mihinkään muuhun valtionvirkaan. Viroissa voitiin täst'edes yletä ainoastaan määrätyssä järjestyksessä. He eivät saaneet tehdä mitään lakiehdotuksia. Muuten säädettiin myöskin lakeja. sillä vaikka hänellä ei enää ollutkaan valtaa. jotka oli tuonut sotaretkeltään. valitsi hän 300 miestä ritarisäädystä sen jäseniksi. joita kesti monta päivää. Sitä paitsi määrättiin.

Näyttelijäin ja kevytmielisten naisten seurassa vietti hän siellä elämää. jota ne päin vastoin uhoittelivat. Hänen ulkonaisessa käytöksessään oli hiljaista tyyneyttä ja kohteliasta erillään-pysyväisyyttä. mitä hän oli rikkonut proskriptsioneillaan ja muuten esimerkillään. joita oli äärettömästi hänen kasvanut. ett'ei kukaan ollut pääsevä pois leiristä muuten kuin hänen ruumiinsa ylitse. Rakastaen hiljaista perhe-elämää oli hän silloisista roomalaisylimyksistä niitä harvoja. joita Sulla asetteli sitä vastaan. Kerran he tekivät kinastuksenkin ja tarttuivat aseihin. joka ei suinkaan ollut hänen ylellisyyslakiensa mukaista. joka ilman tätä hillitsevää voimaa ehkä olisi turmeltunut vallattomuudeksi.komeaan huvilaansa Kuma-kaupungin luo. Niin mahtavasti vaikutti tämä . jotka tuottivat suurempaa loistoa hänen tavattomille sielunlahjoilleen. niin kuitenkin näyttää lainsäätäjä tällä lakityöllään koettaneen edes osaksi sovittaa. mutta ratkasevina hetkinä välähteli siitä rohkea päättäväisyys ja toimikykyinen voima. Välistä kirjoitteli hän elämäkertaansa ja toisinaan otti työkseen yleisiä toimia. Pompejus ja Caesar. mutta nuori Pompejus riensi keskelle joukkoa. kehoitti sotamiehiä kiivaasti järjestykseen ja viskautui viimein pitkäkseen leirinportin eteen. joka menestyen taisteli liittolaissodassa ja kuului ylhäisten puolueesen. Hänen isänsä Pompejus Strabo. Mutta ne eivät perustuneet vallitsevaan ajanhenkeen. Senpä tähden ne eivät myöskään juurtuneet kansan mieleen. joka vaati suurinta varovaisuutta. Hänen parannuksensa olivat rohkeat ja epäilemättä hyvää tarkoittavat ja ne pantiin myöskin toimeen johdonmukaisesti ja voimakkaasti. Hän kuoli vuonna 78 erään kertomuksen mukaan syöpäläisten paljoudesta. Jonkinmoinen mukavuutta tavoitteleva hitaisuus levitti ikäänkuin sumua hänen olemuksensa ympärille. Mutta vaikkapa ajan suunnan mahtava virta vähitellen huuhtoikin pois sulut. joiden siveellinen elämä oli moitteeton. Päällikkö itse ei uskaltanut astua heidän eteensä. Diktaattorin mieliala oli kuitenkin liian väkivaltainen ja kiivas yritykseen. Sullan kuoltua oli Pompejus eittämättä etevin mies Rooman tasavallassa. Näitä ominaisuuksia osoitti hän jo aikaisin. Sullan valtiomuoto oli kuin linnaksi rakennettu kansan valtaa vastaan. kuin luonto oli hänelle antanut. sanoen. ei ollut suosittu sotamiestensä kesken. vaan toisen tiedon mukaan äkillisestä veren juoksusta.

joka näkyi sekä hänen yksinkertaisesta ja samalla vakuuttavasta esitystavastaan että vielä enemmän hänen toimintatavastaan. ei koskaan luopunut perusaatteistaan eikä jättänyt mitään työtä keskoiseksi. otti Caesar puolisokseen Cinnan tyttären ikään kuin hän ei vielä ennen olisi ollut kyllin lujasti sidottu kansanpuolueesen. Rohkeasti vastasi Pompejus: "useammat ihmiset kumartavat nousevalle kuin laskeutuvalle auringolle. notkeasta käynnistä ja sievästä. peri hän syntymänsä kautta jotakin ylevää ja suurta." "No. Sullan palattua. varsinkin kun hänen sielun ominaisuutensa tekivät hänet kansan suosikiksi. Mariuksen hallitessa Roomassa eli Pompejus tiluksillaan. ei hän tahtonut osoittaa olevansa pakolainen eikä kykenemätön avunhakija. jopa myöskin trojalaisesta sankarista Aineiaasta. kohteliaasta seurustelutavasta näkyi selvään ylimys. että kapina tuota pikaa lakastui. mutta hänen kuoltuaan alkoi hän taas toimia. hienoista. niin että hänelle pian kokoutui kolme legionia. Mutta Mariuksen sukulaisena oli hän liian lähellä kansanpuolueen päämiestä. Tässä henkilössä olivat harvinaisella tavalla yhtyneinä molempain puolueiden edut ja edellisten puolueenjohtajain paraat ominaisuudet. Vähän nuorempi Pompejusta oli hänen tuleva kilpaveljensä ja voittajansa _Julius Caesar_. jolloin kaikki vapisivat tuon mahtavan miehen edessä. astui Pompejukselle vastaan ja tervehti häntä imperaattoriksi. mutta kun Pompejus pyysi riemusaattoa. Sulla silloin . Sitte Pompejus voitti Sisiliassa kansanpuolueen. joka sanoi polveutuvansa kuningas Ankus Martiuksesta. Sullan lähestyessä joukkoineen käski Pompejus koko väkensä asettumaan ikään kuin katselmukseen muhkeimmissa varustuksissansa. koska sellainen kunnia voi tulla ainoastaan konsulien ja preettorien osaksi. ei diktaattori sitä myöntänyt. melkein naisekkaista kasvoista. Huomatessaan ylhäisimpäin ja korkeimmissa viroissa olijain joka taholta tulvivan Sullan leiriin.päättäväisyys. hän kun ei koskaan erehtynyt oikeasta hetkestä. Sekä ajatuksissa että töissä osoitti hän tyyntä selvyyttä ja varmaa johdonmukaisuutta. mutta sen riemusaaton jälkeen olivat he ystävät ainoastaan puolittain. vietä sitte riemusaattosi!" virkkoi Sulla äkeissään. Sen nähtyään Sulla hyppäsi maahan ratsunsa seljästä. Kuuluen ylhäiseen sukuun. Hänen palatessaan sanoi Sulla häntä "suureksi" ja nousi istuimeltaan hänen edessänsä. Senpä tähden hän omilla varoillaan pestasi sotilaita ja moni myöskin meni hänen puolelleen. voidakseen pysyä sille puolueelle vieraana.

että pyysivät niin vähän hänen arvoisestaan miehestä. Epäilemättä hän myöskin heti osoitti. joita hän heille luki. Kaksi ylimystä. mutta heidän ruumiinsa ristiin naulittiin tuon uhkauksen sanain mukaan. mutta pysyi itse lähes neljäkymmentä päivää rosvojen luona ja saavutti sellaisen kunnioituksen. aikoen siellä erään etevän opettajan johdolla edistyä puhetaidossa. ja lupasi maksaa viisikymmentä. hankki hän Miletosta laivoja ja hyökkäsi äkisti rosvojen päälle ja vangitsi heidät. rukoili hartaasti diktaattorilta armoa kuolemaan tuomitulle. että hänen kunnianhimonsa tavoitteli suuria pyrinnöitä. Käydessään levolle käski hän heitä olemaan hiljaa. Julius-suvun sukulaista. Kun rahat saapuivat ja Caesar pääsi vapaaksi. joka myöskin oli tähän aikaan rakentanut Sullalle vastenmielisen avioliiton. ottivat hänet kiinni ja pitivät kuusi viikkoa vankinaan. Silloin kirjoitettiin rohkean nuorukaisen nimi proskriptsioni-luetteloon. muistopuheen ja sitte rohkeasti vastoin nimenomaan julistettua kieltoa pystytti jälleen Mariuksen kuvapatsaan. Kansa katsoi tätä tekoa enteeksi ja Caesaria tulevaisuuden mieheksi. mille puolelle hän tahtoi asettua. hänen veljensä poika. vaan herransa. uhkasi hän ikään kuin leikillä ristiin naulita heidät. Kun rosvot pyysivät lunnaiksi kahtakymmentä talenttia. sanoi hän heitä raaoiksi barbaareiksi. Matkalla Alppein ylitse saapui hän . piti Caesar. moitti Caesar heitä. Helposti voitiin huomata. Hän lähetti seuralaisensa lainaamaan lunnaiksi rahaa. Sellaista mahtavan diktaattorin käskyä oli nöyrästi totellut Pompejus. Kun Mariuksen leski tähän aikaan kuoli. kunnes hän viimein kyllästyen heidän anelemiseensa taipui ja sanoi: "Olkoon menneeksi sitte! Mutta omaksi turmioksenne se tulee. joita silloin liikkui kaikilla vesillä." Roomasta matkusti Caesar Vähä-Aasiaan. Mutta Caesar pysyi horjumattoman itsepäisenä eikä totellut.käski häntä eroamaan nuoresta vaimostansa. Karttaakseen tarpeetonta kiduttamista kuristutti Caesar kuoliaaksi kaikki vangit. Caesarin palattua Roomaan huomattiin piankin hänen kaunopuheisuutensa ja muut etevät ominaisuutensa. sillä siinä nuorukaisessa on enempi kuin yksi Marius. Matkalla merirosvot. ett'ei hän näyttänyt olevan heidän vankinsa. Luovuttuaan preettorin virasta läksi Caesar Roomasta hallitsijaksi Espanjaan. ja milloin rosvot eivät totelleet. Kun rosvot eivät kyenneet käsittämään runoelmia.

Jo kauan olivat roomalaiset ilokseen katselleet julkisissa huvituksissa miekkailijain eli niin sanottujen _gladiaattorein_ taistelua keskenään hengen edestä.000 ratsumiestä. Menestyksen mukaan laajeni myöskin hänen näköpiirinsä. "ainakin minä ennemmin tahtoisin olla _ensimmäisenä_ miehenä tällaisessa kylässä kuin _toisena_ miehenä Roomassa. kilpailtiinko sielläkin arvosta ja kunniasijasta. Eipä hän pitkään aikaan kuitenkaan saanut mitään tehdyksi taitavalle vastustajalleen." vastasi Caesar. Pompejus. Orjasota (73-71)._ Sertorius.000 miestä jalkaväkeä ja 1. Viimein kuitenkin Sertoriuksen kavalasti murhasi oma alapäällikkönsä Perperna ja ryhtyi johtamaan hänen sotajoukkoansa. joka ennen oli ollut sotamiehenä. ostettiin orjia. Sellaisesta miekkailukoulusta Kapuasta karkasi rohkea trakialainen _Spartakus_. Lusitanilaiset kutsuivat häntä päälliköksensä ja hän otti vastaan tarjouksen. . Samaan aikaan raivosi Italiassa hirmuinen orjakapina. 30. Roomalaisen päällikön takaa-ajamina pysähtyivät nämä orjat Vesuvius-vuoren kukkulalle ja roomalaiset piirittivät vuoren. järjestääkseen hänen avullansa kaikki olot parempaan kuntoon. johon vuorinen maa erittäin hyvin soveltui. Mariuksen jaloimpia puoluelaisia. Pompejus marssi heti Perpernaa vastaan ja saavutti täydellisen voiton. käyden vain pikku sotaa. Alussa käytettiin siihen vankeja ja kuolemaan tuomittuja pahantekijöitä. Hän harjoitteli väkeänsä roomalaiseen sotataitoon ja opetutti espanjalaisten lapsille kreikkalaista ja roomalaista sivistystä. Kohta osasi hän tehdä itsensä niin rakastetuksi. mutta kun kansan mieltymys sellaisiin näytelmiin kasvoi. "Tietysti. 60 tai 70 kumppanin kanssa. varusti suurimmaksi osaksi yksityisillä varoillaan suuren sotajoukon. joka nyt lähetettiin Espanjaan. Hänen seuralaisensa silloin kysyivät. harjoitettiin niitä erityisissä miekkailukouluissa ja sitte vuokrattiin miekkailuhuvien toimittajille. jotka todistivat monen roomalaisen senaattorin salaa kuuluneen Mariuksen puolueesen." _Pompejus Sertoriusta vastaan (76-72). oli päässyt pakenemaan Afrikkaan. niin että hän teki läheisen liiton kuningas Mitridateen kanssa.huonoon kylärähjään. Johtotaitonsa avulla puolustautui hän kauan montakin roomalaispäällikköä vastaan. että monta Espanjan kansaa liittyi häneen. Mutta Pompejus poltatti ne paperit lukematta ja mestautti Perpernan. Mutta piirittäjäin maatessa eräänä yönä leirissään hinautuivat miekkailijat palmikoituja viiniköynnöksiä myöten alas pitkin jyrkkiä rinteitä. Vangittu päällikkö antoi Pompejukselle paperinsa.

joiden paraina turvapaikkoina olivat Kreta ja Kilikia. Katilinan salaliitto. oliko hän ollut niin monella sotaretkellä. vastasi hän: "Olen ja aina oman päällikkyyteni alaisena!" Suurella huudolla ilmasi kansa siihen mieltymyksensä ja koko joukko saattoi häntä kotiinsa. _Pompejus Aasiassa. jonka Sulla oli lakkauttanut. Spartakus kaatui. hajalle._ Idästä nousi uhkaavia vaaran pilviä. niin että heitä oli kokonainen sotajoukko. Pompejus sitä vastoin uudisti kansantribunien entisen vallan. tulivat he äkkiarvaamatta vastaan palaavalle Pompejukselle.hyökkäsivät makaavain vihollisten päälle ja tuottivat heille perinpohjaisen tappion. Sensorin kysymykseen. kuin oli säädetty. taluttaen niinkuin muutkin hevostaan ohjista. Ainoastaan 5. Krassus ja Pompejus valittiin konsuleiksi seuraavaksi vuodeksi (70).000 vankia Rooman ja Kapuan välisen tien varrelle. yksin uskalsi ruveta kaupungin peljästyneiden porvarien johtajaksi. Senaatti kutsui myöskin Pompejuksen takaisin Espanjasta. niin että kukin voisi palata kotiinsa. aikoen siellä päästää väkensä. ja jakoi valtiollisten rikosten tuomiovallan senaatin ja ritarien kesken. joka heidät surmautti joka miehen. Krassus tahtoi saavuttaa voiton kunnian ennen Pompejuksen palaamista ja Spartakus puolestaan toivoi voittavansa vastustajansa ennen odotetun avun saapumista. Kohta kasvoi nyt orjain luku. jossa oli enimmäkseen gallialaisia ja trakialaisia. Mutta saaliinhimoiset joukot halusivat ryöstää Roomaa ja pakottivat hänet palaamaan.000 orjaa oli päässyt pakoon. Molemmat kilvalla koettivat hankkia kansan suosiota ja olivat kauan keskenään vihamiehinä. Niinpä tapahtui verinen taistelu Silarus-joen varrella Etelä-Italiassa. Hyvin mietityllä esiytymisellään osasi hän myöskin kunniansa loistolla viehättää kansaa. Mutta kun he koettivat Alppein ylitse rientää kotiseuduilleen. Krassus. sen ajan rikkain roomalainen. Rikas Krassus ravitsi kansaa 10. hävittivät peljättävällä voimalla kaikkia Välimeren rantamaita ja Mitridates alkoi taas Roomaa vastaan laveanlaatuisen sodan. Kahdella voitolla raivasi Spartakus väelleen tien Alpeille. saapui siihen myöskin konsuli Pompejus. Merirosvot. jonne orjapäällikön oli täytynyt peräytyä.000 pöydässä ja jakoi sille viljaa kolmeksi kuukaudeksi. Merirosvoja vastaan oli jo moni roomalainen päällikkö taistellut ilman ratkasevaa voittoa. Jo oli näiden pahantekijäin hallussa viidettä sataa valloitettua kaupunkia ja toista tuhatta hyvin . Kun sensorit pitivät tavanmukaista ritarien tarkastusta. orjajoukko joutui perin tappiolle ja Krassus sitte ristiin naulitutti noin 6.

"Voi noita alinomaisia taisteluja!" huudahti hän. jossa toistakymmentä tuhatta Mitridateen miestä makasi. että sai pitää valtakuntansa. Siitä unesta herätti hänet sanansaattaja ilmoittaen Pompejuksen äkkiarvaamatta hyökänneen päälle. annettaisiin kolmeksi vuodeksi rajaton valta kaikkein valtakunnan rantojen yli sekä hänen käytettäväkseen koko merivoima ja runsaat rahavarat. Mitridateen täytyi heti alussa peräytyä aina Eufratin rannalle asti. Heti kun Pompejus tavallisella ripeydellään oli kolmessa kuukaudessa lopettanut tämän sodan. Silloin eräs kansantribuni viimein ehdotti. mutta yht'äkkiä näki hän aluksensa hajonneen ja kaikkein seuralaistensa kadonneen. joka myöskin hyväksyttiin. Ehdotus hyväksyttiin. Eräänä yönä kerrotaan kuninkaan unissansa olleen purjehtivinaan monen seuralaisen kanssa Ponton vesillä. Välimeri jaettiin kolmeentoista piiriin ja määrättiin kuhunkin eri päällikkö. Nämä tehokkaalla yhdysvaikutuksella puhdistivat läntiset rannat. Kaikki vastustus oli turha. Caesar kannatti tehokkaasti tätä ehdotusta. Pianpa nyt kukistettiin merirosvojen hirvittävä voima. huomaten voimattomuutensa. luopui hänestä ja laski nöyrästi kuninkaallisen otsakoristeensa Pompejuksen jalkain juureen. tyytyen siihenkin. nähtävästi Pompejukselle. Voitettu pakeni kohta sukulaisensa Armenian kuninkaan Tigraneen luo. jota vastoin Pompejus päävoiman kanssa purjehti suorinta tietä Aasiaan. jotka muutti Kilikian sisäosaan. Mutta Tigranes. että muut helpommin taipuisivat kuuliaisuuteen. että sotapäällikölle. että hänelle uudestaan annettaisiin laaja valta hänen lopettaakseen uutta Mitridateen alkamaa sotaa. jota toinen päällikkö _Lukullus_ oli tähän asti käynyt. Mitridates silloin pakeni Krimin niemelle ja . "jospa kerrankin saisin turvassa kateudelta elää maatilallani puolisoni kanssa!" Syystäpä hän tähän aikaan saattoikin olla kyllästynyt kunnianosoituksiin. Kolmessa kuukaudessa oli siis Pompejus uudistanut turvallisuuden merillä. jossa heistä syntynyt kaupunki sai Pompejopolis-nimen. Nopea oli nytkin Pompejuksen menestys. Ratkasevalla merivoitolla päätettiin viimein tämä sotaretki. mutta eipä Pompejus tästä nimityksestä juuri iloinnut. Jo matkalla antautui monta merirosvoa ja heitä kohdeltiin säästäen.000 rosvoa vangiksi. Laskeutuva kuu valasi veristä kenttää. ehdotti eräs kansantribuni.varustettua laivaa. valloittanut tuhat linnoitettua paikkaa ja ottanut 20.

oli tuon rikoksellisen yrityksen alkuunpanija. . Häpeissään ja kiukuissaan kiiruhti Katilina kaupungista sen sotajoukon turviin. sytyttää kaupungin tuleen ja sitte alottaa hirmuhallitusta tuon sekasorron aikana. Katilinan lähellä istuvat senaattorit siirtyivät hänestä etemmäksi kuin ruttotautisesta. sai ilmi ja tukeutti nuo vehkeet. Sanoilla "kuinka kauan käytät väärin kärsivällisyyttämme. Mutta konsuli _Cicero_. Ciceron valppauden kautta saatiin kuitenkin Roomaan jääneet salaliittolaiset syyllisinä vangituiksi. sekä paloitteli ja yhdisteli heidän maitansa. _Katilina_. Häneen yhtyi tyytymättömiä ia köyhtyneitä henkilöitä kaikista yhteiskunnan luokista. Pompejus läksi etelää kohti Syriaan. teki sen maan Rooman maakunnaksi ja ratkasi Palestinassa kahden Makkabi-sukuisen veljeksen valtaistuin-riidan. erotteli ja asetteli ruhtinaita. joka uhkasi kaupungin rauhaa. Salaliittolaisten asia oli sitte päätettävänä senaatissa.varusti siellä uutta sotaretkeä. Ponton ja Kilikian hän teki Rooman maakunniksi. joka ilman kansan päätöstä hänen mielestään oli laiton. Katilina oli myöskin niin uhkarohkea. Kymmenen senaattoria ja monta muuta ylhäistä miestä oli salaa hänen liitossaan ja samalla hän osasi koota puolellensa suuren joukon irtainta roskaväkeä. Salaliittolaiset aikoivat surmata konsulit. Kaunopuheisesti varoitti Caesar läsnä olijoita tekemästä kuolemantuomiota. ollen hyvälahjainen ja ylhäissukuinen. mutta isänmaallinen ja jalomielinen mies. Viimein hän voitostaan iloiten palasi Italiaan (61). paljastaen hänen aikeensa ja osoittaen hänen oikean luonteensa kaikille kunnon kansalaisille. Viimein Katilinan joukkokin voitettiin Etruriassa ja päällikkö itse kaatui hurjasti taistellen. jonka hänen puoluelaisensa olivat tällä välin koonneet Etruriassa. Oltuaan itse murhanyrityksen uhrina kutsui hän senaatin "suojelevan Jupiterin" temppeliin. alhaissukuinen. Rooman suurin puhuja. mutta pahatapainen ja suunnattomasti velkautunut mies. Kuultuaan Mitridateen kuolleen hänen omassa perheessään tapahtuneen kavalluksen uhrina palasi Pompejus Pontoon ja järjesti siellä perin pohjin kaikki Aasian asiat. Katilina?" alkoi konsuli pontevan puheen. Roomassa tällä välin syntyi lavea salaliitto. mutta taipumattoman _Kato nuoremman_ ja konsuli Ciceron vaikutuksesta tehtiin päätös päinvastaiseen suuntaan. että saapui sinne.

Triganeen puoliso ja toinen poika sekä juutalaisten kuningas Aristobulus. oli 33 helmikruunua. joita kannettiin. 9 kaapin täyttä kultaisia juoma-astioita. Triumviraatti. joka. hänen kuningasistuimensa ja paljo muita kalleuksia. 1.000 valloitetun linnan. niin pettyi hän siinä kokonaan. Roomassa piti hän kolmannen riemusaattonsa._ Mielten ollessa vielä kuohuksissa näistä tapauksista nousi Pompejus sotajoukkoineen Italian rannalle maalle. kohtasi hän odottamatonta vastarintaa. Tauluissa. kiittäen heitä hyvästä palveluksestaan. kuin siihen asti oli nähty. Tätä Pompejukseen lainkuuliaisuutta ylisteltiin syystä kyllä hyvin suuresti. Mutta heti Italian manterelle päästyään kutsui Pompejus kokoon sotamiehensä. hänen kullasta valettu. niiden joukossa viisi Mitridateen lasta. ja päästi koko väen hajalle. tulvi suuret ihmisjoukot kokoon häntä katsomaan ja saattamaan. Paremmaksi tueksi tuli hänelle Caesar. jonka sanottiin olleen Aleksanderin omana. Kun hänen nähtiin aseettomana ja ainoastaan muutamain ystävien seurassa. joka kesti kaksi päivää ja oli loistavampi kaikkia. kun näet pelättiin hänen heti johtavan sotaväkensä Roomaa vastaan ja asevoimalla perustavan yksinvaltansa. Mitridateen kallis sormus. Katon toimesta. 8 kynärää korkea rintakuvansa. joita kannettiin riemusaaton edellä. senaatti meni vastustuksessaan niinkin pitkälle. Viimein saapui jalokivistä loistavissa riemuvaunuissa Pompejus itse. matkustavan Italian kaupunkein kautta. Pompejus silloin liittyi kansanpuolueesen. Nämä kolme miestä tekivät nyt liiton . mutta väkivaltaisen ja pahamaineisen kansantribunin Klodiuksen yhteys vahingoitti hänen pyrintöjänsä. oli luettavana 15 voitetun kansan. ett'ei hyväksynyt hänen Aasiassa toimittamaansa järjestystä. sitä paitsi oli hän jälleen rakennuttanut 39 hävitettyä kaupunkia. Voittajan edellä astui 324 ylhäistä vankia ilman kahleita. nyt saapui Roomaan hakemaan konsulin virkaa ja jonka onnistui heti tultuansa sovittaa keskenään Pompejus ja Krassus._Pompejuksen paluu. yllänsä Mitridateen aarekammiosta otettu varustus. ja kaikki olivat levottomat.ja jalokivi-kokoelma. Hänen edellään kulki kummallisimpia huhuja. lähes 900 kaupungin ja 800 laivan nimet. piti heille puheen. Kalleuksien joukossa. pidettyään hyvällä menestyksellä päällikkyyttä Espanjassa. Jos Pompejus oli luullut voivansa hallita Rooman yhteiskuntaa ilman sotajoukkoa ainoastaan nimensä loistolla. joka oli yksinvallan verivihollinen ja johon myöskin Pompejuksen vihamiehet Krassus ja Lukullus yhtyivät.

niiden joukossa vähintään 90. mitä he tuskin olivat ehtineet kahdessa kymmenessä. että Caesar oli oikeassa sanoessaan: "maakunnastani Galliasta minä tallaan kaikkia teitä jaloillani. Kaksikymmentä päivää kului helvetialaisilta laivasiltain tekoon Saone-joen poikki. vaikka turhaan. Krassus ja Caesar eli kunnia. Helvetialaiset. nähdessään Caesarin saaneen aikaan yhdessä päivässä. saadakseen parempia asuinpaikkoja. joiden rinnalla Pompejuksen sotakunnia hälveni.auttaakseen toinen toistansa.000 ihmistä. joka nyt todellakin tuli konsuliksi vuodeksi 59. läksi Caesar sukkelasti heille vastaan. Kato lähetettiin Kypros-saareen tekemään sitä Rooman maakunnaksi ja kansantribuni Klodiuksen toimesta täytyi Ciceron lähteä maanpakoon. ja voitti sen täydellisesti." _Caesar Galliassa (58-49). Caesar. Sitä maakuntaa uhkasi vaarallinen rynnäkkö. salaisesti toivoen Caesarin siellä sotkeutuvan kaikenlaisiin vastuksiin ja siten paraiten pysyvän poissa Roomasta. että osa valtion maista oli jaettava sotamiehille. Hän osasi myöskin poistaa Roomasta kaksi miestä. Heidän puoluelaisensa olivat yhtyneinä sekä senaatissa että kansankokouksessa mahtavana enemmistönä. hyväksytti kansankokouksella Pompejuksen toimittaman Aasian järjestyksen sekä saattoi aikaan päätöksen._ Maakunnassaan Galliassa teki Caesar urhotöitä. Kun moni gallialaiskansa valitteli näiden tulokasten hävittelyä. Liikkeelle läksi noin 370. Kohtapa saatiin kokea. jotka olivat arvanneet hänen salaiset aikeensa ja saattoivat tulla vaarallisiksi niille. peljästyivät ja alkoivat hieroa sovintoa. Ne miehet olivat Kato ja Cicero. jossa roomalaiset kiihkoisen taistelun kautta saavuttivat täydellisen . Vuoden lopulla Caesar määräytti itselleen Illyrian ja lähimmän Gallian maaherrakunnaksi viideksi vuodeksi ja senaatti siihen vielä lisäsi etäisemmänkin Gallian maaherruuden. jotka siten vielä enemmin kiintyivät liitossa oleviin johtajiin. Alppein tuonpuolisesta Galliasta oli roomalaisilla ainoastaan kaakkoinen osa (Provence. Ratkaseva taistelu oli lähellä nykyistä Autun'ia.000 sotakuntoista miestä. Daufine ja osa Languedoc'ia). rikkaus ja nero nyt siis kolmena eri henkilönä yhtyivät hallitsemaan Roomaa. joka vielä oli joen toisella puolella. Vahvistaakseen yhteyttänsä Pompejuksen kanssa antoi Caesar tyttärensä Julian hänelle vaimoksi. Pompejus. Toisena päivänä teetti hän sillan ja vei väkensä joen yli. jonka sotaisat _helvetialaiset_ ja muut heidän naapurikansansa aikoivat tehdä. Kun sitte kolme sotaväen osastoa ehti joen yli. hyökkäsi Caesar yht'äkkiä neljännen päälle. jota ei kukaan voinut vastustaa.

Caesar. Helvetialaiset peräytyivät niinkuin ennen kimbriläiset vaunulinnaansa. Saatuaan sen kuulla päätti Caesar heti hyökätä. Lyhyet. Germanialaisten hurjan urhollisuuden ja hirvittävän näön sanoma levitti kauhua roomalaisjoukkoon. Germanialaisten hurja urhollisuus ja kiihkeä raivo eivät saaneet mitään aikaan roomalaisten horjumatonta levollisuutta ja varmaa sotataitoa vastaan. jotka hän oli pakottanut alammaisuuteensa. jotka pelkäsivät itsellensä tulevan Ariovistuksen vaaralliseksi. kääntyivät Caesarin puoleen. antautumaan Rooman . Itse Ariovistus pääsi hengen vaaralla pienessä veneessä pois Reinin toiselle puolen. mutta kuitenkin onnistui Caesarin voimakkaalla puheella rohkaista legionejansa. Yli 80. Vasta sitte. jonka hallussa oli Gallian pohjoinen kolmas osa. koska ehkä hänen sotamiehensä siten saattoivat katsoa tuota ennustusta hyväksi enteeksi roomalaisille. katsoen tarpeelliseksi estää germanialaisten vaarallista siirtymistä Galliaan. ett'ei hän ollut voittava ennen uutta kuuta. kuin tämä viimeinen turva oli valloitettu. Ne kansat. Nyt alkoi verinen taistelu. Mutta hän riistikin sekvanilaisilta kolmannen osan heidän maastansa ja aikoi sinne tuoda vielä enemmän maanmiehiänsä ja siten hankkia lujaa jalansijaa Galliassa. vaati Ariovistusta päästämään vapaiksi niitä.000 germanialaista sanotaan kuolleen taistelussa tai pakomatkalla. Verisessä taistelussa voitti Caesar sitte _belgialaisten_ mahtavimman kansakunnan ja pakotti kohta koko sen mahtavan heimon. jonka sisällä heidän vaimonsa ja tyttärensä seisoivat tukka hajalla käsiään väännellen ja rukoillen miehiä suojelemaan heitä orjuuden surkeasta kohtalosta. ja kielsi häntä tuomasta enempää germanialaisia Reinin yli. Germanialainen kuningas _Ariovistus_ oli gallialaiskansan sekvanilaisten liittolaisena tullut Reinin toiselta puolen suuren ihmisjoukon kanssa. Ariovistus puolestaan kauan kartteli taistelua. nykyistä _Besançon'ia_. jossa he vielä kauan yhdessä vaimojensa ja lastensa kanssa puolustautuivat epätoivon rohkeudella. koska hänen joukkonsa mukana kulkevat tietäjänaiset olivat julistaneet.voiton. Ariovistus vastasi ylpeästi. ja silloin alkoi sota. läksivät he pakoon. vaan terävät roomalaismiekat tekivät tiheään sulloutuneissa vihollisjoukoissa hirvittävää tuhoa. Germanialaiset olivat asettuneet vaunulinnan eteen. Mutta sittemmin nöyrtyen voittajan edessä saivat he häneltä rauhan ja luvan palata kotimaahansa. Ratkaseva taistelu oli lähellä sekvanilaisten pääpaikkaa.

Ratkaseva taistelu tapahtui Alesian edustalla (lähellä nykyistä Dijon'ia). Salainen tyytymättömyys oli kauan vallinnut gallialaisten kesken. Tämän menestyksen jälkeen päästi hän sotajoukkonsa hajautumaan talvimajoille.ja Garonne-jokien väliset kansanheimot kapinaan tulisen ja voimakkaan _Vercingetorixin_ johdolla. Seuraavana vuonna vei roomalainen päällikkö ensi kerran sotajoukkonsa Reinin yli. muinaisaikana ja tähän asti tuntemattomaan.000 miehen kanssa. Kohta sen jälkeen nousi hän maalle _Britanniaan_. mutta silloinkin germanialaiset peräytyivät sisämaihinsa. Mitään ratkasevaa taistelua ei ollut. että germanialaiset täst'edes eivät enää niinkuin siihen asti auttaneet kapinoitsevia gallialaisia. _Germaniaan_. Koska Caesar arvattavasti tarkoittikin ainoastaan germanialaisten pelottamista uusista sotaretkistä Galliaa vastaan.000 miehellä marssi 250. Pompejus ja Krassus tulivat myöskin sinne ja triumvirit tekivät liittonsa uudestaan. jotka Caesarilla tähän asti olivat kestettävänä. mutta asujamet olivat jättäneet majansa tyhjiksi ja vetäytyneet syvemmälle sisämaahan taistelemaan siellä maananastajaa vastaan. heidän huomattuaan. Caesarin viettäessä talvea Lukassa (56) tulvi sinne senaattoreja ja ritareja ikäänkuin jonkun hallitsijan puheille.000 miehen . palasi hän tällä kertaa 18 päivän kuluttua jälleen Reinin yli. joen takaiseen maahan. olivatkin vain olleet suurenmoisen taistelun enteitä. Kohta nousivat kaikki Seine. sekä Caesar vielä viisi vuotta pitävä päällikkyytensä Galliassa. Taistelut. niin että kerrankin oli koko 120 liktoria hänen porttinsa edessä. mitenkä roomalainen sotavoima yhä enemmin kasvoi ja miten Caesar yhä lujemmin liitti tätä maata Rooman valtakuntaan. johon Vercingetorix oli sulkeutunut 80. joka kohta oli alkava. sopien. mutta niin paljon kuitenkin vaikutti hänen esiytymisensä. nahkapukuisille asujamille ensi kokemuksen Rooman suuresta voimasta. Koblentsin ja Bonnin välille teki Caesar ihmetyttävän nopeasti sillan ja marssi salaperäiseen.alammaisuuteen. Caesarin piirittäessä tätä kaupunkia 60. ja antoi sen villeille. Synkkiä metsiä ja syviä järviä hän siellä ensiksi näki. Vielä kerran meni hän Reinin yli. vaan päin vastoin joskus roomalaisia. että Pompejus ja Krassus olivat tulevat konsuleiksi seuraavaksi vuodeksi ja sitte saavat viideksi vuodeksi Krassus Syrian ja Pompejus Espanjan. joka maa oli roomalaisille tuttu ainoastaan tarinain kautta.

voittoon tottunut ja ainoastaan häneen kiintynyt sotajoukko. "marssikaamme . eli ei hän heti hajoittanut sotaväkeänsä. Pompejus sitä vastoin liittyi senaattiin. Juuri tähän aikaan kuoli myöskin Julia. kukistanut 300 kansanheimoa. Hän sanoikin mielellään tottelevansa. Senaatin päätöksellä vaadittiin nyt Caesaria viidennen virkavuotensa loputtua hajoittamaan sotajoukkoansa. Näiden kaksoismuurien sisällä pysyivät roomalaiset lujassa asemassa. Tavallisella ripeydellään pani hän siis sotajoukkonsa heti liikkeelle. Caesar ihastutti suurta ihmisjoukkoa äskeisten urhotöittensä loistolla ja suurella anteliaisuudella. Krassuksen kuoltua sotaretkellä partilaisia vastaan jäivät Pompejus ja Caesar paremmin kilvoittelijoiksi kuin liittolaisiksi. jotka olivat vastustaneet tätä julistusta. sai vääryyden kostamisaihetta. seisoi hän kauan epäilevänä ja vakaviin ajatuksiin vaipuneena. Mutta senaatti uhkasi katsovansa Caesaria valtion viholliseksi. Mutta Caesar panetti hänet heti kahleihin. _Caesarin ja Pompejuksen taistelu_. "Olkoon niin. kun oli kansantribunien pyhyyttä loukattu. säästääkseen hänet riemusaattoansa varten. Kahden kansantribunin. täytyi väkivaltaa karttaakseen valepuvussa paeta Caesarin luo. joka viellä erotti hänen sotaväkensä varsinaisesta Italiasta. että hänelle siten vähitellen kasvoi karaistunut. hyvällä menestyksellä puolustautuen sekä kaupungista että ulkoa päin tuon tuostakin tehtyjä kiukkuisia hyökkäyksiä ja rynnäkköjä vastaan. oli gallialaisten vastustus kokonaan kukistettu. joka nyt." sanoi hän viimein. Kun Alesia nyt antautui. Silloin Vercingetorix teki jalon päätöksen pelastaa maanmiehensä oman henkensä alttiiksi panemisella. Pienen Rubikon-joen rannalla.suuruinen gallialaisjoukko apuun. Caesar oli tässä sodassa valloittanut 800 kaupunkia. jolla hän kykeni kukistamaan vanhaa yhteiskunta-järjestystä. joka Katon ja Ciceron johtamana katsoi Caesarin mahtavaa vaikutusta valtiolle vaaralliseksi. Vähitellen hajoitettiin sotalaumat piiritysmuurin ulkopuolelta ja piiritetyssä kaupungissa alkoi nälkä raivota. johon Pompejus oli kiintynyt hellällä rakkaudella. Roomalainen päällikkö teetti ensin suunnattomilla voimain ponnistuksilla piiritysvallin ympäri koko kaupungin ja sitte vähän ulommaksi toisen suojelusmuuriksi kaupungille avuksi rientävää sotajoukkoa vastaan. Komeassa sotapuvussaan ratsasti hän Caesarin teltan eteen ja heittäytyi maahan hänen jalkainsa juureen. Vielä tärkeämpää oli. surmannut miljoonan sotilasta ja ottanut kaksi sen vertaa vangiksi. ja silloin hajosi kokonaan näiden kahden mahtavan miehen liitto. jos vain Pompejuskin hajoitti oman väkensä.

joka pitkäksi ajaksi oli ratkaseva maailman kohtalon. tavoittakaa vihollista kasvoihin!" huusi Caesar näille. että heti kääntyivät ja pakenivat vuorille. Kohta jo kaupunki toisensa perästä antautui Gallian voittajalle. kuten sanotaan. "No. mutta kaikkein ihmeeksi osoitti Caesar ylevää lempeyttä ja jalomielisyyttä. pysähtyi itsestään puolitiehen ja marssi sitte tiheissä riveissä esiin. Silloin juuri marssi esiin myöskin . jossa Pompejus sill'aikaa oli ryhtynyt laajoihin varustuksiin. _Arpa on heitetty_. suuri oli silloin mieshukka kummallakin puolella. Roomalaiset ylimykset. sodassa ovat lait vaiti!" Valloitettuaan Italian 60 päivässä purjehti Caesar nopeasti Espanjaan. Kansantribunille. Saavutettuaan siellä helposti voiton palasi hän Italiaan ottamaan vastaan konsulin virkaa ja läksi sitte heti itäisiin maakuntiin. "Sotamiehet. Pompejuksen ratsuväki sill'aikaa teki kierroksen vasenta siipeä vastaan. nähdessään vihollisen varustautuvan horjumattoman rohkeasti kestämään rynnäkköä. sanoi hän voivansa jalkaa polkemalla saada maasta legioneja." Kun Pompejusta kehoitettiin varustautumaan odoteltua vihollista vastaan. Sieltä hän siirtyi Tessaliaan. joita Pompejuksen ratsuväestö ainoastaan olikin. Hänen täytyi kohta äkkipikaa poistua Italiasta ja Caesar kohta sen jälkeen marssi Roomaan. polje nyt jalkaa!" huudettiin äkeissään ja pilkaten Pompejukselle. sotamiehet ensin viskaten heittoaseensa ja tarttuen heti miekkaan. pelkäsivät. Alussa kärsi Caesar vähäisen tappion Illyriassa. Caesarin eteen päin ryntäävä jalkaväki. mutta Caesarilla kelvollisempaa väkeä ja varsinkin suuri joukko germanialaisia. mutta kohta marssivat rintaman taa sijoitetut germanialaiset vastustamattomalla voimalla esiin. jossa Pompejuksen legionit olivat. Suurella tasangolla _Farsalon_ luona alkoi nyt (48) taistelu. joka asettui estäen hänen tiellensä. Moni pelkäsi nyt Mariuksen ja Sullan hirmuisten aikojen palaavan. Rahakammion vaskiovet hän kuitenkin murratti auki ja otti koko valtion rahaston mukaansa.mihin jumalat meitä tahtovat ja vihollisten uhkaukset kutsuvat. Alussa täytyi Caesarin ratsumiesten peräytyä. lausui hän hyväntahtoisen mahtavasti: "Nuorukainen. Pompejuksella oli suurempi sotajoukko. jotka hän oli ottanut Rooman sotapalvelukseen. Vaan nyt Caesarin äkisti hyökätessä Italiaan hän perin hämmästyi. jonka vertaista ei tähän asti ollut nähty. jonne Pompejus häntä seurasi. niin kovin muotonsa rumentumista.

Mutta kuningas. joka ei vielä ollut kahakassa käynyt. ystäväni. Pienellä veneellä. voitin_. ikään kuin minä jo tuntisin sinut. _Caesarin valta ja kuolema_. Miehestä. näin. Pompejus päätti anoa turvaa Egyptin kuninkaalta. Pompejuksen noustua maalle pisti Septimius takaa ja Akillas edestä päin häntä miekallaan. Salaten sisällistä levottomuuttansa puhutteli Pompejus viimein Septimiusta sanoen: "Minusta tuntuu.jalkaväen kolmas linja. mutta ei virkkanut sanaakaan. Nyt alkoi voitettu sotajoukko etsiä pelastustansa paon turvissa. ja hautamerkkiin kirjoittivat he: "Tässä lepää suuri Pompejus. Mutta kun voittaja ryntäsi leirin varustusta vastaan. kääntyi hän inholla pois. Ystävilleen lahjoitteli hän nyt virkoja ja kunniapaikkoja. lievitti kansan hätää verojen . joka toi hänelle vastaan Pompejuksen päätä. palasi Roomaan. Akillaan Caesar mestautti ja nuoren kuninkaan tuomitsi menettämään valtakuntansa. Tuntien kuoleman olevan jo varmana veti Pompejus levollisen arvokkaasti togan kasvoillensa ja laskeutui kuolemaan rannalle. ja ratkasi taistelun silläkin taholla." Kolmen päivän kuluttua saapui Caesar Aleksandrian satamaan. että siitä kirjoitti: _tulin. Kuningas sitte joutui taistelussa tappiolle ja hukkui paetessaan Niilin laineihin. Caesar. nousi voitettu päällikkö. ja tämä koetti varsinkin miellyttää voittajaa. samaa äänettömyyttä kesti yhä edelleen. mutta sen sijaan otti vastaan ja kauan katseli kyynelsilmin entisen ystävänsä sinettisormusta. voitettuaan Mitridateen pojan Farnakeen niin nopeasti. jonka hän luuli olevan kiitollisuuden velassa. jossa Akillas istui ynnä ennen Pompejuksen palveluksessa ollut roomalainen Septimius. jossa hänet nimitettiin diktaattoriksi. Suurella verenvuodatuksella valloitettiin sill'aikaa leiri. totteli viekkaan Akillaan neuvoja. Eräs hänen vapautettu orjansa hautasi hänet vanhan roomalaisen sotamiehen avulla. "Säästäkää kansalaisia!" huusi moneen kertaan Caesar kiihtyneille sotamiehillensä. oli nyt avun hakija noudettava laivasta. vaihtoi purpuraviittansa toiseen pukuun ja ratsasti yöllä meren rantaan. koska Pompejus oli korottanut hänen isänsä valtaistuimelle. Pahoillaan ja sanaakaan lausumatta meni Pompejus leiriinsä ja ikään kuin huumautuneena istuutui telttaansa. ollen vielä liian nuori hallitsemaan. Pompejuksen tultua veneesen kesti kauan tuskallista äänettömyyttä. vihollisiaan lepytti jalomielisellä lempeydellään. Emmekö ole joskus olleet sotakumppaneja?" Septimius vain nyökkäsi.

Ratkaseva taistelu tapahtui _Mundan_ luona lähellä nykyistä Sevillaa. Tosin hän. Caesar lausui sitte ennen taistelleensa voiton." Mutta Espanjaan kokoutuivat taas Caesarin viholliset Pompejuksen molempain poikain johdolla ja koettivat häntä vastaan saada aikaan kapinaa. Pompejuksen puoluelaiset ja kuolemaisillaan olevan tasavallan ystävät olivat tällä välin koonneet Afrikkaan sotajoukon. johon hän kohosi. toimeen suurenmoisen uudismuodostuksen Rooman yhteiskunnassa. Hänen sotamiehensä. Mutta _sille_ kansanvallalle.vähennyksellä ja viljan jakelemisella. vaan sinä päivänä oman henkensä tähden. aikoivatko he jättää päällikkönsä kahden lapsen käsiin. Caesar tahtoi järjestää maakunnille laillista asemaa ja säännöllisempää hallitusta. selvästi käsittäen tulevaisuutta. Viipymättä vei siis Caesar legioninsa sinne. Sotamiehet palasivat ja voittivat. oli muinaisajan käsitys liian ahdas. kun et suonut minun lahjoittaa sinulle elämää. Tähän asti oli pidätetty hallitus ja lakien suojelus ainoastaan Rooman kansalaisten vähemmistölle. tuo vanha kansan johtaja. pakotti taitavilla liikkeillä vastustajansa ratkasevaan taisteluun _Tapson_ luona (46) ja saavutti täydellisen voiton. osaksi ottamalla siihen maakuntain asujamia. alkoivat täällä horjua. Caesar silloin laskeutui ratsunsa seljästä maahan ja astuen vastaan peräytyville kysyi heiltä. jota vastoin senaatin ja kansan virkamiesten joka vuosi raastelemat maakunnat olivat melkein ihan ilman oikeuksia. Kohta onnistui hänen etevällä valtiokyvyllänsä jälleen rauhoittaa eripuraisuudesta kiihtynyt pääkaupunki. vaikka taistelu olikin kyllä ankara. huomaten kaiken toivon jo loppuneen. valmistautui rauhallisesti kuolemaan ja syöksyi omaan miekkaansa. Nyt oli tasavaltaisen puolueen vastustus kokonaan kukistettu. Lainsäätävänä diktaattorina pani Caesar. ja hän sääsi varmat ohjeet ja laillisen edesvastauksen maakuntain maaherroille. Moni Pompejuksen entinen ystävä ja käskyläinen seurasi hänen esimerkkiään. varsinkin gallialaisia. jotka olivat voittaneet niin monessa taistelussa. tahtoi rakentaa valtaansa kansanvallan leveälle pohjalle. Senpä tähden Caesar viipyi ainoastaan vähän aikaa Roomassa ja läksi Espanjaan. Tasavallan uuttera puolustaja Kato. Lempeän suruisesti lausui Caesar: "minä kadehdin sinun kuolemaasi. Hän enensi senaatin jäsenten luvun 900:ksi. Kato. Edistääkseen maakuntain varallisuutta ryhtyi hän .

uhrieläimillä ei ollut maksaa. Kohta syntyi senaatissa salaliitto _Brutuksen_. Vanha kuninkuus hänestä näytti jotenkin soveliaalta tähän tarkoitukseen. Mutta koska kansan uskon mukaan ainoastaan roomalainen kuningas saattoi voittaa partilaiset. vaan nyt karttui niitä ihmeellisesti. (Pompejus sitä enemmin!). kaikki ovet ja ikkunat avautuivat äkkiä Caesarin makuuhuoneessa. Mutta hän myöskin tajusi tarvitsevansa suuria aikeitaan toteuttaakseen suurempaa. Hänen rohkea aikomuksensa oli nyt vielä kerran tehdä suurenmoisia sotaisia urhotöitä ja yhteydessä niiden kanssa panna toimeen valtiomuodon muutos. jonka tähden Caesar siellä otti toisen arvonimen. Tavallisesti konsuli. kuten sanottiin. Eräässä seurassa Lepiduksen luona tuli Caesarin kuoleman edellisenä iltana puheeksi. Sydämmestänsä rukoillen kielsi tämä 15:nen päivän aamuna häntä sinä päivänä ulos menemästä. tahtoi Caesar senaatilla tunnustuttaa itselleen oikeuden käyttää Rooman alueen ulkopuolella kuninkaan nimeä ja arvomerkkejä. uskonnon kautta pyhitettyä valtaa. ja viimein kukistetun Germanian kautta palata Roomaan. ja Caesar rahoissaan käytti myöskin sitä. että siihen avautuisi tärkeä kulkuväylä. arveli lähettää konsuli Antoniukselle sanoman. kun Caesarin lopulliset tarkoitukset siten tulivat ilmi. Ja hänen vaimonsa Kalpurnia näki hänen murhastansa unta. joka johti sotaväkeä. Katkera tyytymättömyys heräsi. Pyhät kilvet temppelissä kilahtelivat.(käskijä)-nimitystä. käytti varsinkin saavutetun voiton jälkeen _imperaattori_. että moni maakunta oli vanhastaan tottunut kuninkaalliseen hallitukseen. Caesar oli jo kauan tästä saanut varoituksia. vastasi hän heti kohta. ja sitte.. niinkuin Kartagon ja Korinton. ja Caesar. mikä kuolema olisi suotavin. Vaan Brutuksen . joka siihen asti ei koskaan ollut huomannut taika-uskoa Kalpurniastansa. Caesarin luullun ystävän. että hän kokoukseen ei tule. Hän näet aikoi alkaa sotaretken partilaisia vastaan. Hän ei koskaan uskonut aavistuksia. sekä katkaista kanavalla Istmos-taipaleen. varsinkin sen tähden.moniinkin toimiin: hän aikoi jälleen rakentaa hävitettyjä kaupunkeja. kukistaa getalaiset. "Odottamaton". ja Caesarin kuolema määrättiin 15 päiväksi maaliskuuta vuonna 44 e. "Parempi kuolla kuin aina peljätä!" oli hänen vastauksensa. kostaakseen heille Krassuksen tappiota. jona päivänä diktaattori piti tehtämän "kuninkaaksi Rooman ulkopuolelle". ja _Kassiuksen_ johdolla.Kr. Mutta Roomassa oli kuninkaan nimi aina Tarkviniusten ajoista asti hyvin vihattu. jotka nyt alkoivat tulla vaarallisiksi vihollisiksi.

vaan Antonius vastusti tätä ehdotusta. joille Caesar oli antanut viran ja arvon. Vaan kun älysi Brutuksenkin olevan murhaajiensa joukossa. jonka urhollisuutta peljättiin. "Kirottu Kaska! mitä sinä teet?" huusi Caesar ja pisti rautaisen kirjoituspiirustimen murhaajan käden lävitse. mutta erittäin hyvälahjainen mies. mitä nyt oli tehtävä. että sitte kaikkein. ollut etevimpänä hänen seurapiirissänsä. Senaattorit pakenivat eri haaroille."Vaan ei vielä mennyt!" vastasi ennustaja. kaiholla odottavien liittolaisten käskystä tullen. tempasi liittolainen togan hänen hartioiltansa. rohkea ja mistään lukua pitämätön. maaliskuun idus-päivä on tullut. Liittolaiset piirittivät hänet. Vaan nyt seurasi pistos toisensa perästä. mutta Caesarillekin suotiin juhlallinen hautaus. Antonius ja Oktavianus. ja niin vimmatusti. huomauttaen. sai hänet kuitenkin lähtemään. vaan ei yhdistynytkään heidän huutoonsa. pitäisi myöskin paikastansa luopua.(15:stä) päivästä: "Spurinna. joka häntä oli varoittanut maaliskuun idus. ei hän virkkanut enää muuta kuin: "Sinäkin. Kun Caesar eitti. tietämättä. Brutus?" peitti kasvonsa levätillä ja kaatui 23 pistoksella haavoitettuna Pompejuksen muistokuvan juureen kuoliaana maahan. vaan Caesarin murhaajat kulkivat riemuiten Rooman katuja." -. Tämä Antonius nyt heti otti haltuunsa valtion rahaston ja Caesarin paperit. yksi heistä tuli esiin pyytämään Caesaria armahtamaan hänen maanpakoon ajettua veljeänsä. Silloin pakenivat liittolaiset Kapitoliumiin. Matkallakin varoitettiin häntä vielä. Kokous oli keräytynyt Pompejuksen kuriaan. Senaatin piti julistaa Caesarin olleen hirmuvaltiaan ja heitättää hänen ruumiinsa Tiberiin. valtakunta on jälleen vapaa!" Kansa hämmästyi. Kurian edessä rupesi yksi liittolaisista pitkään puheesen Markus Antoniuksen kanssa. ja sanoi iloisesti Spurinnalle. Muutamia hetkiä teki Caesar urhokkaasti vastarintaa. Sitte hän toimitti . Murhaajille silloin kyllä annettiin anteeksi.orpana. että murhaajat sattumalta toisiansakin haavoittivat. Caesarin viimeisinä ikävuosina oli konsuli _Antonius_. ja toinen pisti häntä väkipuukollansa. vaan Caesar ei niistä ollut tietävinään. huutaen: "Hirmuvaltias on kuollut. sill'aikaa kävi Caesar istumaan.

Kun nyt Antonius ryhtyi anastamaan Alppein etelänpuolista Galliaa. Hän oli nyt vasta 18 vuoden ijässä ja oli tähän asti ainoastaan harjoitellut opintoja. koskapa muka nyt jo tultiin toimeen hänettäkin. Kun nyt senaatti voiton jälkeen kylmästi kohteli Oktavianusta. Mutta mahtava Antonius sai kohta kilpaveljen. joka alussa näytti jotenkin mitättömältä mieheltä. Mutta voidakseen kerrassaan musertaa tasavallan puolustajat katsoi hän paraaksi liittyä Antoniukseen. Silloin hän heti möi maatilukset ja niistä karttuneilla rahoilla suoritti määrätyt maksut. Aikoen maksaa kansalle ne lahjoitukset. pyysi hän Antoniukselta murhatun irtainta omaisuutta. Oktavianus tuli toiselta. Suuren suojelusvartiaston ympäröimänä esiytyi Antonius Caesarin vallan perijänä. häiriöön saatetulle maailmalle. Valtion rahaston varoilla palkitsi hän runsaasti sotamiehiänsä ja tuomitutti Caesarin murhamiehet maanpakoon. vaikka toiselta puolen siinä myöskin molemmat konsulit kaatuivat. Antoniuksen kanssa riitautumisensa ja hiljaisen käytöksensä tähden tuli hän myöskin mieluiseksi senaatille. jotka enemmin kiihdyttivät kansan vihaa murhamiehiä kohtaan. auttamaan senaattia ja marssi yhdessä molempain konsulien Hirtiuksen ja Pansan kanssa kilpaveljeänsä vastaan. ja käytti sentähden _Caesar Octavianus_-nimeä. Mutta hänessä oli maltillinen kiihkoton sielu. anteli omavaltaisesti virkoja ja arvoja. Antonius ja Lepidus toiselta . Toinen triumviraatti (43). tarjoutui heti Oktavianus muutamilla Caesarin legioneilla.Caesarin hautajaiset juhlallisuuksilla. jota Cicero-vanhus johti.(nykyistä Bologna)-kaupunkia yhtyivät Antonius ja Oktavianus neuvottelemaan. vaan aikaa myöten tuli vielä mahtavammaksi. jonka Caesar oli ottanut ottopojakseen. selvä ajatusvoima ja runsaat ymmärryksen lahjat. Hän oli Caesarin sisaren tyttären poika. jotka Caesar oli testamentissaan määrännyt. jotka olivat antautuneet hänen puolellensa. Taistelussa Mutinan luona Antonius viimein voitettiin. jotka ominaisuudet tekivät hänet juuri soveliaaksi mieheksi hankkimaan lepoa ja rauhaa väsyneelle. edelliseen liittyi myöskin Gallian maaherra _Lepidus_. mutta sai eittävän vastauksen. marssi hän legioneinensa suoraa päätä Roomaa vastaan ja valitutti itsensä konsuliksi. sääsi uusia asetuksia ja koetti viimein kansanpäätöksen avulla väkisin riistää murhamiehen veljeltä Decimus Brutukselta Alppein etelänpuolista Galliaa. Siten hän sai puolelleen suuren Caesaria suosineen kansanjoukon._ Pienessä vähäisen Renus-joen saaressa lähellä Bononia.

piti kahdeksantoista kaupunkia Italian rikkaimmissa ja kukoistavimmissa seuduissa jaettaman asuinpaikoiksi sotamiehille. He heti julkasivat proskriptsioni-luettelonsa. pakottivat hänet istuutumaan kantotuoliin ja läksivät kantamaan meren rantaan. josta he näkyivät sotaväelle kummallekin joen rannalle. vaan päälliköt kaikki kolme muutamain seuralaistensa kanssa nousivat eräälle saaren kukkulalle. Lepidus Espanjan ja Gallia Narbonensiin sekä Antonius muun Gallian. Mutta hänen orjansa. lasketti Cicero kantatuolin maahan. Epäillen vielä toisiansa tutkituttivat he ensin toinen toisensa vaatteet. määräsivät suuret palkinnot tuomittujen henkilöiden murhaamisesta ja kielsivät kuolemanrangaistuksen uhalla kansalaisia auttamasta tuomittuja millään tavalla. vielä hirmuisempia kuin Sullan aikana. että oli mahdoton päästä pakoon. Nyt alkoi pitkällinen murhaileminen. Nähdessään. Viimein sovittiin. Kuitenkin hän ensin meni maatilallensa lähelle nykyistä Gaetaa sekä levottomana ja neuvottomana viipyi siellä. että nämä kolme liittolaista ottivat nimen "_triumvirit valtion hallitusmuodon järjestämistä varten_". Päällikköjänsä seuranneet sotajoukot seisoivat kumpikin rannallansa.puolelta joen rantaan. Juhlallisesti marssivat sitte triumvirit sotajoukkojensa etupäässä kauhistuneesen kaupunkiin. nythän olikin kolmen sotajoukon ahneus ja kolmen päällikön kostonhimo tyydytettävänä. ett'ei kummallakaan ollut kanssansa murha-aseita. Kuoleman uhrien joukossa herätti varsinkin Cicero-vanhus kaikissa sääliä. nähtyään joukon sotamiehiä tulevan. Tiellä kohtasivat he taaskin toisen murhamiesjoukon. Surmattujen päät vietiin triumvireille ja omaisuus anastettiin. Saatuaan tiedon proskriptsionista oli hän päättänyt paeta Makedoniaan. ennen kuin yht'äkkiä joukko sotamiehiä tunkeutui kaupunkiin ja surmasi koko joukon kuolemaan määrättyjä henkilöitä. Kostaakseen kerrassansa ja verisesti vihollisilleen sekä anastaakseen heidän omaisuutensa päättivät triumvirit panna toimeen proskriptsioneja. nähdäkseen. Keskenään jakoivat he valtakunnan läntiset maakunnat siten. Kolme päivää kesti neuvottelu. Kun taistelu Caesarin murhamiehiä vastaan saatiin loppuun. että Oktavianus sai Afrikan ja saaret. sekä anastivat itselleen viideksi vuodeksi korkeimman vallan. pisti ulos . jota paitsi heidän piti saaman runsaita rahapalkintoja. joista kummastakin oli saareen silta. ruumiit heitettiin Tiberiin taikka myöskin petojen revittäviksi. Rooma ei tiennyt aavistaa mitään.

Tämän voiton jälkeen jakoivat triumvirit uudestaan keskenänsä Rooman valtakunnan siten. "Minä olen". että Oktavianus sai läntiset maakunnat ja Antonius itäiset. että hän oli . Kassiukselle. Antoniuksen ja Oktavianuksen taistelu_. tuli Brutuksen omakin kohtalo pian ratkaistuksi. Sotamiehet pakottivat hänet parin viikon kuluttua ryhtymään taisteluun yhtyneitä triumvireja vastaan. ja Antoniuksen puoliso. voitti. Brutus. ja silloin Antoniuksen mahtava päällikkökyky kokonaan musersi tasavaltaisen sotavoiman. kummallisen olennon tulevan luoksensa äänettömin askelin. varsinkin siitä asti. Kun nyt triumvirein sotajoukko marssi Antoniuksen ja Oktavianuksen johdolla heitä vastaan. Yölampun hämärässä valossa näki hän silloin pitkän. johtaen toista siipeä Kassiusta vastaan.päänsä ja otti vastaan kuoliniskun. sai toistaiseksi Afrikan. jota toiset hänen mitättömyytensä tähden halveksivat. aavistettiin kyllä. jotka kumpikin olivat saaneet kootuksi melkoiset sotavoimat. jota vastoin Brutus siivellänsä voitti Oktavianuksen ja valloitti hänen leirinsä. joka ei vielä tiennyt Brutuksen voitosta mitään. kostonhimoinen Fulvia. siten säilyäkseen vankeudesta. nähdessään ratsuväkeä lähestyvän. että tasavallan viimeinen taistelu oli alkava. Kerran sanotaan Brutuksen istuneen yöllä syviin ajatuksiin vaipuneena. "Kuka sinä olet?" kysyi Brutus kammoen. täten oli kuollut. niinkuin ennen Kato. Kilikiassa ollessaan hän kutsui kuningattaren eteensä vastaamaan siitä. kuin hän alkoi elellä yhdessä Egyptin kauniin kuningattaren _Kleopatran_ kanssa. Hänen päänsä asetettiin puhelavalle. Antonius läksi Vähä-Aasiaan ja antautui siellä ylelliseen ja irstaasen elämään. Kassius. kuului vastaus. joksi Brutus häntä sanoi." Filippin luona Makedoniassa oli sitte ratkaseva taistelu. syöksyi. luuli heitä vihollisiksi ja surmautti itsensä orjillaan. pisteli hänen kieltänsä hiusneuloilla. ja Filippin luona tapaamme taas toisemme. nähdessään kaikki olevan hukassa. ja sisällisen levottomuuden aavistukset tuottivat vapauden ystäväin eteen hirvittäviä kauhukuvia. Silloin oli tasavalta kukistunut (42). miekkaansa. "sinun paha henkesi. Antonius. Lepidus. Kun "viimeinen roomalainen". josta hänen äänensä oli niin usein kaikunut. lähetti Brutus ratsuosaston sitä ilmoittamaan. Vähä-Aasiassa yhtyivät tällä välin Brutus ja Kassius.

Kleopatra. unhottaen puolisonsa. saadakseen jos mahdollista miehensä pelastetuksi tuosta yhteydestä. joutui viimein perin pohjin tappiolle taistelussa Messinan luona Oktavianuksen sotapäällikköä Agrippaa vastaan. vaan antoi hänen pitää ylipapin viran. koetti tehdä ensi esiytymistään niin hurmaavaksi kuin mahdollista. koska hän muka paraillaan oli sotaretkellä partilaisia vastaan. heittäytyi voittajan jalkain juureen ja rukoili henkensä säästämistä. Kohta Antonius julkisestikin . silloin hän pakeni Frygiaan. Hän läksi itse matkustamaan itämaille. että hän vähäisen seurueen kanssa meni hänen leiriinsä ja siellä sai enimmät sotamiehet puolellensa. tahtoen tässä tilaisuudessa viehätyksensä voimalla lumota Antoniusta. Mutta kun Oktavia ehti Atenaan. Tällä välin Oktavianus pontevasti vahvisti valtaansa lännessä. tuli Antoniukselta kielto matkustamasta etemmäksi. Komealla laivalla. Suuren Pompejuksen poika Sekstus Pompejus. hopeoidut airot ja purpurapurjeet. Lepidus. Mutta Oktavianus piti niin vähän lukua Lepiduksesta. johon hänet oli viime aikoina sysätty. Oktavianus ei katsonutkaan tarpeelliseksi vuodattaa hänen vertansa. Mutta kohtapa Oktaviakin surukseen näki puolisonsa kietoutuneen lumoavan kuningattaren pauloihin. Kun Fulvia raivostuneena Antoniuksen elämästä Kleopatran kanssa oli kuollut. kauneita. Antonius tuli hänen kutsumuksestaan ja ikään kuin sokeni lumouksesta.kannattanut Brutuksen ja Kassiuksen pyrinnöltä. pikku pojat rakkauden jumalina löyhyttelivät viileyttä hänen päällensä. Vähäpätöinen Lepidus sitte sysättiin kokonaan syrjään. saapui Antonius Italiaan (40). jossa oli kullattu peräkeula. viehätyksen jumalattariksi puettuja neitosia seisoi palvellen hänen sivullansa. joka oli laivastollaan jonkun ajan vallinnut Välimertä. Suloinen soitto kaikui airojen tahdin mukaan. Siitä hetkestä asti hän eli Kleopatran kanssa lakkaamattomassa hekkumallisten nautintojen touhussa. lasketteli hän hitaasti Kydnos-jokea vastavirtaan. jossa hänet kohta surmattiin. tulevaisuutensa ja kilpaveljensä. nähdessään sotaväen luopuvan. Hän oli näet koonnut puolelleen osan Pompejuksen sotajoukosta ja koetti nyt asevoimalla kohota siitä alhaisesta asemasta. johon Lepiduksen täytyi vast'edes tyytyä. jolloin triumviraatti uudistettiin ja Antonius sai vaimokseen Oktavianuksen sisaren. jalon Oktavian. Kahdenkymmenen legionin johtajana vaati hän nyt uhkamielisesti Sisiliaa. Itse hän Afroditen puvussa istui komealla vuoteella kultakirjaisen teltan alla.

Hänen laivastonsa jatkoi ilman johtajaa vielä vähän aikaa taistelua. . tosin ei Antoniusta. Silloin Kleopatra äkisti purjehti pois egyptiläisten laivojensa kanssa. Antoniuksella oli korkeat. johon vastustajan pikku laivoja tunkeutui. tuntien purpurapurjeista hänen laivansa. Hänen sanotaan neuvotelleen molempain ystäväinsä. meni voittajan puolelle. urhollisen ja suoravaisen Agrippan sekä hienosti sivistyneen ja myöntyväisen _Maecenaan_ kanssa. Seuraavana vuonna läksi Oktavianus Egyptiä vastaan. Antonius. johon Rooman tasavallan historia loppuu. Mutta viimein Antoniuksen rintamaan ilmestyi aukko. ohjasi sokeana rakkaudesta laivansa pikimmiten samaa tietä. nopea. _Aktium_-niemen luona Hellaan länsirannalla oli (31) meritaistelu. vaan Kleopatraa vastaan. Hänen maajoukkonsa seisoen rannalla odotti seitsemän päivää turhaan käskyjä päälliköltänsä ja. kun sieltä ei mitään kuulunut. Augustus ja hänen aikansa. Palattuaan (29) piti hän kolme loistavaa riemusaattoa. Kauan oli taistelu ratkasematta. Rooma Caesarein aikana. Kleopatra koetti viehätysvoimallaan lumota myöskin uutta voittajaa. Oktavianuksella sen sijaan oli pienet. tornilla varustetut laivat. jakeli paljon rahaa sotamiehilleen ja lahjoja kaikille kansalaisille. Oktavianus itse syvimmästi loukkautui Antoniuksen käytöksestä hänen sisartansa kohtaan ja samalla katsottiin Antoniuksen liittoa Kleopatran kanssa valtakunnalle vahingolliseksi. jonka asiasta Antonius ei erottanut itseään. Senaatti julisti sodan. Agrippa oli neuvonut häntä antamaan valtaansa takaisin senaatille. Aktiumin voiton kautta oli Oktavianus päässyt Rooman herraksi. mutta nähtyään Oktavianuksen pysyvän kylmänä ja aikovan säästää hänet riemusaattoansa varten surmasi hänkin itsensä. raskaat. jotka tiheässä rivissä näyttivät lujalta muurilta. Egypti tuli Rooman maakunnaksi. Antonius surmasi itsensä miekallaan. mutta viimein täytyi sen peräytyä.ja kevytliikkeiset laivat sekä johtajana merisankari Agrippa.hylkäsi Oktavian ja julisti Kleopatran lailliseksi puolisoksensa.

jotka hänellä olivat ikään kuin valtansa kahtena peruspylväänä. mutta käyttämään sitä lempeästi ja laillisesti. joten hän sai valvoa yleistä siveellisyyttä pääkaupungissa. kunnes huomasi voivansa tulla toimeen ilman sitä. niin että hänen jaloutensa kasvoi samassa määrässä kuin menestyksensäkin. mutta samalla säilytti tasavallan kunnianarvoiset muodot ja oikeastaan hallitsi vain siten. Totellen Maecenaan neuvoa lopetti hän kansalaissodat ja alotti onnen ja rauhan aikakauden. Hänen luonnostaan lempeä ja hiljainen olentonsa sopikin hyvin sellaiseen tehtävään. ollen Rooman sotajoukkojen päällikkö. Ja varsinkin hän perusti valtansa imperaattorin ja tribunin virkoihin. annettiin hänelle kymmeneksi vuodeksi kerrassaan. [Kuva: Oktavius. mutta onni näyttää jalostuttavasti vaikuttaneen häneen. Kun hänellä oli maailma jalkainsa juuressa. että yht'aikaa oli monessa tasavallan virassa. Tribuninviran kautta. voi hän. kuten näytti. "kostaja". jonka imarteleva senaatti hänelle antoi pari vuotta hänen palattuansa Roomaan. erotettuna konsulin virasta. oli hänen henkilönsä loukkaamaton ja hän saattoi milloin hyvänsä kumota senaatin päätökset. käyttää koko valtakunnan sotavoimaa. laajeni myöskin hänen sielunsa näköpiiri ja hän oppi käsittämään kutsumuksensa merkityksen.Maecenas sitä vastoin pitämään sitä itse. joka hänellä oli elinajakseen. jolloin hän oli osallisena kostotöihin ja hänen sivullansa oli mistään lukua pitämätön Antonius. Ennen. Imperaattorin arvo. joita tähän aikaan oli 25 legionia. Viime vuosinaan oli hänellä sensorin valta. jolla hän kuitenkaan ei liene aivan totta tarkoittanut. Sekä itselleen että ystävilleen pyysi hän kansalta ääniä . milloin tahtoi. Voidaan siis katsoa jälkimaailman syystä kyllä antaneen hänen pitää kunnianimensä _Augustus_ (kunnian arvoinen). Ottaen opikseen Caesarin kohtalon jätti Augustus sikseen hänen rohkeat uudistuspuuhansa ja varovasti koetti avata toista kehitysrataa. suostui hän. Tosin hän vähitellen kokosi kaikki vallan ohjat käsiinsä. mutta joka kerran saatiin hänet ottamaan ne jälleen vastaan tosin vastustellen.] _Yhteiskunta-järjestys_. Monestikin hän luopui viroistaan niitä kutakin varten määrätyn ajan lopussa. kylmällä sydämmellä väkivaltaan ja verenvuodatukseen. Valtansa alussa otti hän vuodesta toiseen konsulin arvonkin vastaan. jota myöten vanha yhteiskunta voisi helposti ja huomaamatta muuttua uudeksi.

mutta joiden rikoksista he enimmäkseen kuulivat vain hämäriä huhuja. Kun he moneenkin paikkaan rakensivat temppelejä Augustukselle. jotka Caesar oli kaikkein täys'veristen roomalaisten suureksi harmiksi sinne koonnut. osaksi Caesarin. Caesarin maakunnissa oli imperaattori ainaisena sijaiskonsulina. mutta siten hän myöskin osoitti valtansa hallita senaattia. siten maakunnat vast'edes olivat osaksi senaatin. joiden hyvät työt he selvästi huomasivat. joita vaihdettiin joka toinen vuosi. vaan myöskin kiitollisuuden tunteet. Vasta sitte. kun he vertailivat nykyistä tilaansa entisten hallitusten mielivaltaan ja kiskomisiin. tai sijaispreettoreja. Ensin mainittuihin lähetti senaatti joko sijaiskonsuleja. kohtuullinen joukko orjia oli hänen ainoana hoviväkenänsä. rakennutti hän uuden muhkeamman. Virkamiesten nimittäminen tuli hänelle kohta yhteiseksi kansankokousten kanssa ja vaikutusvallallaan hän sitä paitsi johti vaaleja. mutta niiden valta todella rajoittui ja väheni. joka siten oli varsinaisena maaherrana ja tavallisesti pysyi maakunnassaan kauemmin. niin heitä tuohon kunnioitukseen ei suinkaan kiihottanut pelkkä teeskenteleväinen orjallisuus. kuin se hänen viime vuosinaan paloi. Yksityisessä elämässään osoitti hän tavallisen porvarin yksinkertaisuutta ja asui vähäpätöisessä kartanossa Palatinus-kukkulalla. Siten ottaessaan usein valtansa vastaan senaatin ja kansan käsistä hankki hän sille laillisen perustuksen ja kansan kannatuksen. Rooman senaatti ja kansa pitivät näköjään vanhan arvonsa. joilla oli vain yksivuotinen palvelusaika. mutta siitäpä sittemmin tuli hallitusnimitys (keisari). siten hänellä oli tilaisuus erottaa kaikki maakunnista ja alemmista kansan luokista otetut jäsenet. jota sanottiin _palatiumiksi_ (siitä _palatsi_-nimitys). Palattuaan Egyptistä pani Augustus kohta toimeen senaatin "puhdistuksen" vähentäen sen jäsenluvun 1. Augustus itse valvoi ankarasti maaherrainsa toimia ja saattoi senaattia tekemään samoin. joihin sotaväkeä oli sijoitettu. jonka tähden hän niihin kuhunkin lähetti jonkun legaateistaan. Tavallisesti hän käytti roomalaisen senaattorin pukua ja seurusteli vertaisen tavalla ystäviensä kanssa. Hän nimitytti itseään vain Caesariksi. Helpottaakseen muka senaatin huolia otti hän hallitakseen kaikkia niitä maakuntia. samoin kuin seuraavillekin caesareille. Maakuntain asujamet.000:sta 600:ksi. nauttien säännöllisen hallinnon hyviä seurauksia.tärkeihin kunniavirkoihin. . elivät nyt kultaista aikakauttansa ja olivat erittäin tyytyväiset uuteen järjestykseen.

Nöyriä armahtaa. Suurimmaksi osaksi Agrippan toimesta kaunistettiin Roomaa monilla komeilla rakennuksilla ja uudistettiin niin muhkeaksi. Lukemattomista ikkunoista katossa virtaili ylhäältä päin runsaasti valoa saliin. mutta jätti jälkeensä marmorisen. pyhitetty kaikille jumalille. _Vergilius_ oli proskriptsioni-aikana menettänyt pienen maatilansa. suurenmoisia vedenjohto-laitoksia ja senaatin palatsi._Taiteella ja kirjallisuudella_ oli Augustuksen hallitessa kukoistusaika. Ottavat tieteillään selon taivahan ääriä myöten. joka paettuaan hävitetystä Trojasta tuli monen vaihtelevan seikkailun jälkeen Alba Longan emäkaupungin perustajaksi ja siten Rooman yhteiskunnan ensi alkajaksi sekä poikansa Askaniuksen kautta Caesarein suvun kantaisäksi. tasoiteltiin toreja ja kaunisteltiin niitä kalleilla pylväskäytävillä ja muilla korurakennuksilla. Suurimpia tämänaikaisia rakennuksia on Agrippan teettämä _Panteon_. Horatius ja Ovidius. Marmorin muovaavat eläväks. eli ja vaikutti tähän aikaan. Runoelmasta huokuu isämaallinen innostus ja horjumaton luottamus jumalien määräämään Rooman yleishistorialliseen kutsumukseen. Vaan sinä. niiden luvussa vanhan ajan komeimmat ja kuuluisimmat. josta runoilija lausui näin: Toiset hennosti luo valetulle metallille hengen. josta astuttiin mahtavan suureen pyöreään temppelisaliin. Taidolla haastelevat. Sitä paitsi kaunisteltiin tai uudestaan rakkennettiin Augustuksen aikana 82 temppeliä. ole voimakas valtias maite. Komea pylväskäytävä johti korkealle portille. mutta sitte Maecenas häntä suojeli ja auttoi. mut röykkeilevät masennella. Kreikkalainen kuvanveisto-taide tuotti Rooman palveluksessa nyt Augustuksen aikana muutamia kauneimpia mestariteoksia. Rakennettiin myöskin kauneita puolipyöreitä teaattereja. pyöreä. Vergilius. joka oli kaunistettu jumalain kuvilla. Roomalaisen runouden kolme etevimpää harjoittajaa. Suuressa Aeneis-runoelmassaan on hän laulanut trojalaisesta sankarista Aeneaasta. Rooman mies. että hän oli saanut tiilisen kaupungin. että Augustus syystä kyllä saattoi elämänsä lopulla sanoa. . marmoripylväillä ja runsailla seinäkoristeilla. jonka tuloilla hän eli. muhkealla kummulla peitetty temppeli. jopa laskevat tähtien juoksun. Taitosi olkohon siis tämä: rauhan ehtoja säätää. sen myönnytän kyllä.

_Horatius_ oli Filippin taistelussa sotinut Augustusta vastaan. . jota hän herätti kaikissa. Tyynt' ei purpuraan. Suuret aarteet. jalokiviin eikä Kultahan myydä. mutta sitte saanut anteeksi ja päässyt Maecenaan likeiseksi ystäväksi. Hänen sieviä suloisia laulujansa. joka hänet myöskin vei Augustuksen seurapiiriin. pöytään panna. mutta kunnioitus. Miespolvea toisensa perästä ovat sellaiset laulut viehättäneet kuin esimerkiksi tämä: Tyynnä irakilainen on taisteluissa. Miksi karkoittaa moni elämänsä. oli niin suuri. Nopsempi peuraa. Tyydy päivän riemuhun. kaikki läsnäolijat nousivat seisomaan hänen edessään niinkuin Augustuksen. Halpa vanhempain peru. mi pilven nostaa. Peljättää ei voi sitä ratsuparvet. Miksi muunne hän kotoansa pyrkii? Ei nuo intoiset toki itseänsä Karkuhun pääse. Myöskin hohtoisan hovin harjan alla Väikkyvi murhe. Mieli viihtyy. vaikk' olis suolatölkki. on kaikkina aikoina luettu ja suosittu. jotka kehoittavat tyytyväisyyteen ja viattomaan elämän iloon. että kun hän astui teaatteriin.Vergilius oli käytökseltään vaatimaton ja umpimielinen. konsulin liktoritkaan Ei ne poista haikean sielun tuskaa. Kunp' ei pelko tai himo ahneuden Pois ota unta. heitä tumma Tulevaisuus. Tyynnä mediläinen on melskehissä. Tuska tunkee myös varustettuun laivaan. nauraen tuskas liennä. Kiireisempi tuulta.

se oli kokoelma tarumaisia satuja ihmisten muutoksista eläimiksi ja muiksi luonnon esineiksi. jos katsotaan kuvitusvoiman rikkautta ja esitystavan vilkkautta. vehkeilevä _Livia_. Yksityisessä elämässään ei Augustus ollut onnellinen. Drusus oli myöskin kuollut . osaksi juuri sen tähden karkoitutti Ovidiuksen pieneen Tomi-kaupunkiin Mustanmeren rannalle. jolla on ollut vähä vertaisiansa. joista kansa rakasti Drususta. oli 140 kirjaan jaettuna. vahingollisen esimerkin tähden. josta niin paljon toivottiin. että eräs porvari etäisestä Gades-kaupungista matkusti pitkän tien Roomaan ainoastaan näkemään tätä historioitsijaa. _Augustuksen perhe ja viimeiset vuodet_. Tähän aikaan eli roomalaisen historiankirjoituksen mitä suurin mestari _Livius_. vakava tapaintuomari. joka käsitti Rooman historian kaupungin perustuksesta aina hänen aikaansa saakka. mutta kuolema kohta korjasi tämän nuorukaisen. Kaksi imperaattorin lapsen lasta. Ensimmäisestä aviostaan oli Livialla kaksi poikaa _Drusus_ ja _Tiberius_. Luultavasti Augustus. kuoli kohta toinen toisensa perästä. jota hän suuresti rakasti. tuotti hänelle toisella tavalla monta ikävää hetkeä. tuotti kevytmielisyydellään hänelle paljon huolta. jota Julia osoitti. _Ovidius_. josta hän tuon tuostakin lähetti Roomaan valittelevia murherunojansa. joista on säilynyt ainoastaan 1-10 ja 21-45.Eihän maailmass' ole kaikin puolin Loistava onni. Hänen toinen puolisonsa. Ollen tottunut ylempäin yhteiskunta-luokkain kaikkiin irtaisuuksiin sepitsi hän myöskin muita lauluja. mutta tylytapainen ja umpimielinen. sepitsi kuuluisan runoelman _metamorfosit_ (muutokset). jonka tähden häntä ei Augustus eikä kansakaan suosinut. Tiberius oli toimelias ja järjestystä rakastavainen. katsoi Augustus olevansa pakotetta karkoittamaan hänet kaukaiseen saareen. Hänen teoksensa. viimeinen päättyvä Makedonian kuninkaan Perseun tappioon. jotka ovat todistuksena yleisestä tapain turmeluksesta ja vaikuttivat vahingollisesti silloin jo hyvin syvälle vaipuneesen miespolveen. Hänen tyttärensä _Julia_. Seuraajakseen valitsi Augustus ensin sisarensa pojan Marcelluksen. tämä oli sitä paitsi kuuluisa urhotöistään germanialaisia vastaan. Julian ja Agrippan poikaa. Livius ei ole niin merkillinen tarkkuudesta ja perinpohjaisuudesta kuin siveellisestä puhtaudesta ja jalosta isänmaallisuudesta. Häntä jo elinaikanaan niin ylisteltiin.

Kuitenkin oli Tiberiuksessa vikainsa ohella muutamissa tapauksissa jotakin kunnioituksen arvoista.Kr.] Seitsemällä kukkulallaan seisoi Rooma. toisella Palatinus-kukkula. ympärille. Niinpä oli jäljellä ainoastaan Tiberius. myrkyttänyt sen puun fiikunat. Terveyttään parantaaksensa läksi Augustus viime vuotenaan (14 j. Tiberius sen sijaan karkoitti. sijaitsi keskessä. jota myöten .) matkalle Kampaniaan. Aukean torin toista laitaa pitkin kävi riemusaatto-tie.kukoistavimman miehuutensa ijässä. Rooman valta Augustuksen seuraajien aikana. että hän oli sopimaton tehtävään. Myöhemmän kertomuksen mukaan on Livia. Mutta hänen tylyyteensä ja umpimielisyyteensä kätkeytyi ihmisten halveksiminen sekä epäluuloisuus ja kostonhimoisuus. josta imperaattori-vanhus niitä tavallisesti itse poimiskeli. Vanhempi osa oli kasvanut Forumin. avaran kokouspaikan. jossa hänet kuolema tapasi. jota myöten oli helppo liikkua niiden välillä. _Rooman maailman-valtakunta_. johon Rooman kansa muinoin aina kokoutui harjoittamaan valtaansa ja taistelemaan sisällisiä riitojansa. esi-isäin kunnollista. valtakunnan emämaa. Hänen luonteensa pohjalla oli muinaisroomalaisuutta. Italia. hankkiakseen valtaa Tiberiukselle. joka heikonsi hänen sielunsa voimia. mutta sai sekä imperaattorin että hänen seurueensa puolelta kokea vastenmielisyyttä. [Kuva: Forum-tori Roomassa. Rooman maakunnat ja alusmaat olivat ikäänkuin kukoistavana kehyksenä Välimeren ympärillä. latinalaiset länsimaat toisella ja kreikkalaiset itämaat toisella puolella. Tämä tulikin Augustuksen seuraajaksi. vaikka ankaraa olemusta. joka ehkä perustui Augustuksen pelkoon. Sitä paitsi oli hän Rodos saarella oleskellessaan antautunut irstaasen elämään. joka hänellä oli edessään. Toisella puolella rajoitti sitä Kapitolium Jupiterin ja Junon temppeleineen. Augustus ikään kuin veti ihmisiä puoleensa. maailman ylpeä hallitsija häikäsevässä komeudessaan. jolle imperaattorin palatsi rakennettiin. joka ei tähän aikaan juuri ketään miellyttänyt.

muinaisajan suurimpia ja sivistyneimpiä. Tämän vanhemman kaupunginosan pohjoispuolelle kasvoi Augustuksen aikana uusi. _pariisilaisten_ kaupungista _Pariisin_ alku. Samoin kuin Rein. keskimaassa Lugdunensis. Trakia tuli vasta myöhemmin (46 j. Roomassa arvataan imperaattori-ajan alussa olleen noin kaksi miljoonaa asujanta. Pääkaupungin pohjoispuolella oli lähinnä maakunta Gallia Cisalpina eli Alppein etelänpuolinen Gallia ja siinä suuret kaupungit _Ravenna_ ja _Mediolanum_ (Milano).Kr. kun roomalaisten valtaan Augustuksen aikana joutui maakunnat Raetia. alkoi ripeästi kukoistaa Rooman siirtokuntana. jolla oli nimenä Kampus Martius ja jossa Panteon seisoi. Sisiliassa valtakunnan vanhimmassa maakunnassa säilytti Syrakusa arvonsa. Pyreneain niemimaa. tuli myöskin Tonava Rooman rajajoeksi. pohjois. jota Kajus Grakkus oli alkanut. joka vasta Augustuksen aikana kokonaan kukistettiin. paljon myöhemmin tuli pienen. Idän puolella oli jylhä Illyria. jotka olivat etelässä Narbonensis. Sielläkin kasvoi uusia kaupunkeja. vielä komeampi osa sen suuren kentän ympärille. Seine-joen varsilla asuvan kansan. jonka Caesar oli perustanut ja joka Augustuksen aikana valmistui. Huomattavimmat kaupungit olivat _Gades_ (Cadiz). Läheisessä Afrikan maakunnassa uusi Kartago.voitolliset päälliköt olivat kulkeneet. jota roomalaiset keisariajan alussa juuri parhaillaan valloittivat. _Korduba_ (Kordova). Reinin ja sen sivujokien varsille perustivat roomalaiset koko joukon kaupunkeja. Siellä harjoitti kreikkalainen siirtopaikka . _Kartago Nova_ (Kartagena) ja _Tarrako_ (Tarragona).) maakunnaksi. nyt rakennettiin siihen heidän kunniaksensa suurenmoiset kaarevat riemuportit. Alppein toisella puolella oli osaksi äskettäin valloitettu Gallia Transalpina. Norikum ja Pannonia. joista _Trier_ ja vähän nuorempi _Köln_ (Kolonia Agrippinensis) olivat erittäin huomattavat. Numidian muutti Caesar maakunnaksi. Lugdunensiissa Caesarin legaatin perustama. niinkuin Augustuksen mukaan nimitetty _Augusta_ (Augsburg). Narbonensis-maakuunassa oli kaupungit _Massilia_. _Narbo_ (Narbonne) ja _Nemausus_ (Nimes). jaettiin kolmeen maakuntaan. nykyään jaettuna neljään maakuntaan. Vindelicia. pysyen vanhan maailman etevimpien kaupunkien luvussa.ja itäosassa Belgika sekä lounaisosassa Akvitania. pian kukoistavaksi vaurastunut _Lugdunum_ (Lyon). Makedonia oli yhdistetty Tessalian kanssa yhdeksi maakunnaksi.

vielä seisoi Pallas-Atena Akropolis-kukkulalla. pyramiideineen ja mumioineen muistuttamassa kaiken katoavaisuutta. kukoistava _Smyrna_ sekä vapaa. Caesarin uudestaan perustama ja Augustuksen aikana valmistunut _Korintos_ kasvoi pian jälleen muinaismaailman mitä rikkaimmaksi. Rikas. Kreikanmaalla. Moesia (nykyinen Bulgaria) oli jo tasavallan aikana osaksi kukistettu. kauneimmaksi ja ylellisimmäksi kaupungiksi.Kreta oli yhdessä Kyrenen kanssa eri maakuntana. . ylellinen _Antiokia_. Vähä-Aasiassa oli Augustuksen aikana kolme Rooman maakuntaa (Aasia. oli kuitenkin tärkeä paikka. -. kalalammikkoineen. ja Jerusalem. johon Palestinakin kuului. Efesos_ suurenmoisine Artemiin temppeleineen. oli Syrian maaherran asuinpaikkana. keisarikunnan kolmas kaupunki. Pääkaupunki _Aleksandria_ oli väen paljoudelta ja komeudelta ainoastaan Roomaa heikompi. Valtakunnan suurimpia maakuntia oli Syria. mutta sivistykseltä ja tieteelliseltä vaikutusvallalta kaikkia sen ajan kaupunkeja mahtavampi. jonka Augustus teki maakunnaksi. oli imperaattorin välittömästi hallittavana. Pontos ja Kilikia). se oli pikku kaupunki eri puistoineen. vielä kulkivat juhlasaatot propylaiain marmoriportaita ihanaan Partenoniin. Roomalaisen ylimyksen koti oli suurempi kuin palatsi. jossa suuri "kolossi" vielä seisoi sataman suulla._Bysantion_ vieläkin laajaa kauppaa. oli jäljellä muinaisen suuruuden muistot. kohtelivat roomalaisetkin kunnioituksella. rikas ja lujasti linnoitettu _Rodos_. Tämän vilkkaan kaupungin vieressä seisoi suurenmoisessa autiudessaan muinaisajan hautapatsaana vanha Memfis Apis-temppeleineen. kuulumatta suurimpain kaupunkien lukuun. muinaismuistoista rikas Egypti. Vanhaa _Atenaa_. sekä koko joukko alusmaita. _Elämä ja tapain turmelus_. Niinkuin muinoin roomalaisten valloituksissa samoin nyt heidän ylellisyydessään oli jotakin hämmästyttävää. joihin Tiberiuksen aikana tuli lisäksi neljäs (Kappadokia). jonka suurin osa oli Rooman maakuntana ja nimeltään _Akaia_. helleniläisen sivistyksen taimitarhaa. Kaupungeista oli huomattava varsinkin komea _Nikomedia. Noin puolitoista miljoonaa ihmistä eli siellä ja Museionin oppineiden tieteelliset järjestelmät sisälsivät sen ajan kaiken viisauden. Hedelmällinen.

ja ruokia arvosteltiin enemmin kalleuden ja vaikean saannin kuin maun mukaan. Useimpien nykyisten puutarhakasvien leviäminen alkoi keisariaikana. levisi keisariaikana valtakunnan kaikkiin maakuntiin. Talouskalut olivat kalliista aineista tehdyt hienoimman aistin mukaan. erittäin herkulliset osat.m. joissa vieraille tarjottiin paistettuja riikinkukon aivoja ja muita sellaisia kalliita ruokia. Suurissa teennäisissä kalalammikoissa elätettiin pöydän varalle koko joukko kaikenlaisia kalliita kaloja.pylväskäytävineen ja orjakartanoineen. kuin osataan arvatakkaan. Jo Tiberiuksen aikana kiellettiin miehiä käyttämästä silkkipukua. Kalleihin atrioihin ja juominkeihin tuhlattiin suunnattomia summia. Vaatetuksessa ja koristuksissa vallitsi rajaton ylellisyys. Usein syötiin kaloista ja linnuista ainoastaan pienet. Vaatteuksen muoto oli joko kreikkalainen mantteli tai roomalainen toga. Muinaisaikaan niin kallista purpuraa käytettiin nyt ihan yleisesti. tehtiinpä siitä huonekalujen päällystäkin. Ylellisyys oli ensimmäisten Caesarein aikana suurempi. kaunistekoiset marmori. oli pitoja. komeat pronssiset lamppukruunut y. taiteelliset astiat poltetusta savesta sekä kultaiset ja hopeaiset juoma-astiat ja pöytäkalut. mutta sen enemmin sitä himottiin. jotka useimmiten ympäröitiin suurenmoisilla puutarhoilla ja niissä viljeltiin varsinkin jaloja hedelmiä. joita yhä enemmin käytettiin sekaisin. johon oli sovitettu pieniä erivärisiä marmoripaloja. lattiat koristetut kalliilla mosaikilla. ja samoin öljypuiden ja fiikunapuiden viljeleminen. Etevimpäin taiteilijain veistämät kuvapatsaat kaunistivat huoneita. ja seinät sievistetyt kauneilla maalauksilla. Kaikista maailman seuduista koottiin Roomaan harvinaisimpia herkkuja. Niinpä kirsikkapuu. Maaseuduille rakennuttivat roomalaiset muhkeita "huviloita". Gallialaiskuosiset housut . Lasia ruvettiin keisariaikana yleisemmin käyttämään ja posliinikin näyttää olleen tuttu. että siitä maksettiin painonsa kultaa. jonka Lukullus ensinnä toi Aasiasta Italiaan. Kiinasta ja Indiasta ruvettiin tuomaan silkkiä: se oli vielä niin kallista. Viinin viljelys rupesi vähitellen leviämään Espanjaan ja Galliaan. Usein oli koko palatsi tehty marmorista.tai metallipöydät. välistä toista sataakin neliötuuman alalle. taidokkaasti vaihteleviksi kuviksi. kuuluivat keskinkertaisenkin varakasten talouskaluihin.

Roomalaisten kansanhuvitukset osoittivat suurta raakuutta. joka jo aikaisin osoitti huonoja taipumuksia.tulivat myöskin yhä yleisemmiksi. repien kaikki häveliäisyyden ja siivouden rajat. vaikka oli silloin jo 70 vuoden ijässä. Neljä vuotta hän vietti hurjan tuhlaavaista ja häpeällisen siveetöntä elämää. kunnes hänet murhattiin (41). jota hän oli halunnut kerran saada kauniimmin rakennetuksi. uskonnoton ja julma. väärin käsitettyjä kristittyjä. liikanimeltä _Kaligula_. ja koko hänen hallitusaikansa olivat miekkailuleikit kielletyt. viisas _Seneka_. jossa hän. milloin luuli henkensä olevan vaarassa. Puolisoista oli Messalina hävyttömän irstas ja Agrippina juonikas ja kopea. vaan päin vastoin näyttäneet itse huonoa esimerkkiä. mutta parattuaan eräästä taudista näytti hän aivan kadottaneen järkensä. mutta puolisojensa ja vapautettujen orjainsa kokonaan hallittava. Mutta hän oli mieleltään itsekäs. ja hänen oma äitinsä Agrippina joutui hänen toimittamansa salaisen murhavehkeen uhriksi. antautui luonnottomaan irstaisuuteen. hävitti seitsemän päivää pääkaupunkia. Kun viimein kapinoita alkoi valtakunnan eri osissa. versoi tapain turmelus. mutta viime vuosikseen siirtyi hän Kapri-saarelle. joka . joita ihmisjoukon mieliksi sitte hirveästi mestaeltiin. Vieroittaaksoen itsestänsä kansan raivoa syytti hän Roomassa eläviä. Kahdeksana ensi kuukautena hän jotenkuten osoitti ansaitsevansa kansan rakkautta. Tulipalo. Agrippinan poika ensi aviosta _Nero_ tuli Klaudiuksen kuoltua (54) imperaattoriksi. lopetti Nero toivottomuudessaan itse elämänsä. ehkäpä hänen itsensä sytyttämä. Alimmallekin kansanluokalle koetti hän toimittaa iloisempaa elämää ja orjia suojella julmalta kohtelulta. silloin joutui Neron epäluulojen uhriksi myöskin hänen opettajansa. Erään hänen henkeänsä vastaan tehdyn salaliiton ilmi saaminen antoi aihetta uusiin verinäytelmiin. Ollen iloinen ja nautinnonhimoinen teki hän hallituksensa hurjain huvitusten ja vallattoman irstailemisen ajaksi. heikko ja hyvää tarkoittavainen mies. Eräästä tornista katseli hän vallattoman iloisena tuota hirvittävää näytelmää. Niinpä hän myrkytti veljensä Britannikuksen. Häntä seurasi Drusuksen pojanpoika Kajus Caesar. Tähän asti eivät imperaattorit yleensä olleet vastustaneet paheita eikä siveettömyyttä. Tiberius koetti alussa ehkäistä tuota turmeluksen tulvaa. Häntä seurasi setänsä _Klaudius_. kuten panettelijat sopottivat. Ylellisyyden ohella. kantele kädessä laulaen Trojan hävityksestä. jota laeilla turhaan koetettiin vastustaa. Silloin sammui (68) Augustuksen suku.

Kuuluen itse vanhan Rooman etevimpiin sukuihin katsoi hän vanhan ajan yksinkertaisuutta ja tasavaltaisia hyveitä rakkaaksi mallikuvaksi. joka muuten oli lempeä ja ihmisellinen ruhtinas. jota verenvuodatukseen tottumus oli kasvattanut. Monenmoisten levottomuuksien jälkeen. Nimes'issä ja monessa muussa kaupungissa oli samanlaisia. Miekkailun suosio turmeltui oikeaksi raivoksi. jota viime aikoina ja varsinkin Caesarin toimesta oli melkoisesti laajennettu. Caesarin toimittamissa leikeissä esiytyi siten 400 leijonaa ja 40 elefanttia. joita kesti puolitoista vuotta. Hän rakennutti suunnattoman pyöröteaatterin "Kolosseumin". surmattiin juhlan kunniaksi yli 9. Nero. Vielä suositummat olivat villi-eläinten ja miekkailijain taistelut. joka piti kunnianansa olla erinomainen laulaja ja kilpa-ajaja. Maaseutukaupungit kilpailivat sellaisten näytäntöjen toimeen panossa itse Rooman kanssa. Alussa tyytyi kansa katselemaan.000:kin miekkailijaa ikään kuin säännöllisessä sodassa kansan huviksi taistelevan keskenään hengen edestä. Välistä voitiin nähdä aina 10. ja sydämmettömyyttä. esiytyi kansan huviksi julkisesti sellaisissa näytännöissä ja pakotti ylhäisten roomalaistenkin tekemään samoin. Etäisimmistä maista tuotiin suunnattomilla kustannuksilla joukottain villi-eläimiä taistelemaan kansan huviksi. Trierin suuri pyöröteaatteri oli ainoastaan vähän pienempi. miten petoja joukottain kaadettiin. kuten mainittu.000 villi-eläintä. Kilpa-ajoja pidettiin vieläkin suuressa sirkuksessa. nousi _Flaviusten_ sukuinen päällikkö _Vespasianus_ valtaistuimelle. Kun nämä veriset huvitukset olivat. suurimmaksi osaksi rakensivat sen juutalaiset vangit. ryhdyttiin niihin uudella raivolla hänen kuoltuaan.] Toivottomuus sydämmessään kirjoitti jalo _Tacitus_ tämän turmeltuneen ajan historian. jotka oli kuljetettu hävitetystä Jerusalemista Roomaan. josta hänen aikansa hirvittävän . [Kuva: Kolosseum. johon mahtui 87. lakkautettuina Neron hallitusajan.000 katsojaa. sittemmin tuli tavaksi sitoa kuolemaan tuomittuja henkilöitä paaluun petojen revittäväksi. Sehän todistaa. Tätä teaatteria vihkiessä Vespasianuksen pojan ja seuraajan _Tituksen_ aikana. vaikka silloin alkoikin parempi hallitus.piileskeli ulkonaisen hienostuksen alla. tavattoman suuria rakennuksia. mitenkä tuollaisiin leikkeihin mieltymys oli kaikissa kansan luokissa kehittynyt itsekkääksi julmuudeksi.

Partilaisten kanssa oli roomalaisilla alinomaisia riitoja suojelusoikeudesta Armeniaan. velvollisuudentunnon ja vapaudenrakkauden harvinaiset piirteet. Hadrianus. Heitä vastaan alkoi myöskin Trajanus sodan ja teki sinne onnellisesti kaksi retkeä. valtakunnan hallitsijaksi. olivat osoittaneet vihamielisyyttä roomalaisia kohtaan. Säälimättä tuomitsee hän hallitsevain henkilöiden irstaisuutta ja rikoksia. joita siellä täällä näkyi. _Dacialaiset_. otti Rooman senaatti vähäksi aikaa käsiinsä entisen vaikutusvaltansa yleisiin asioihin. kunnioitettu senaattori _Nerva_ puettiin sitte Caesarein purpuraan. Heitä vastaan läksi Trajanus nyt sotaan. Vaikka ollen tottunut käyttämään miekkaa. Sekä muodoltaan että sielunjaloudeltaan ja muinaisroomalaisten hyveittensä puolesta oli hän Scipionein ajan miehiä. syntyjänsä espanjalainen ja sotaväen mitä etevin päällikkö. Ala-Tonavan varsilla asuva kansa. Antoninukset. Silloin tuli _Trajanus_. Mutta niitä hedelmiä oli jo syönyt siveellisen turmeluksen mato ja uusien olojen enteet alkoivat yhä selvemmin näkyä. Kun Tituksen veli _Domitianus_. teki heidän maansa Rooman maakunnaksi ja teetti muhkean sillan Tonavan poikki tulevien sotaretkien varalle. Paitsi Armeniaa tehtiin silloin myöskin Assyria ja Mesopotamia . pelkuri ja salakavala hirmuvaltias. Ollen itse kansan miehiä osoitti hän käytöksessään kansaa kohtaan tasavaltais-ajan sääliväisyyttä ja koetti vihastuessaankin aina kukistaa luonnettansa. Vanha. mutta hän kuoli jo kahden vuoden kuluttua. Trajanus. surmattiin (96). Aika. samalla myöskin ikään kuin lohdutuksekseen esittäen ne oikean roomalaismielen. ihmisjoukon orjamaisuutta ja Rooman yhteiskunnan mädännyttä elämää.välttämättömyyden pakosta yhä etemmäksi poistui. jona nämä keisarit hallitsivat. Rooman kansassa koetti hän herättää eloon urhotöihin kykenevää henkeä johtamalla sitä taas valloitusten uralle. kunnioitti hän kuitenkin suuresti lakeja ja osoitti asianmukaista kunnioitusta myöskin valtion virastoja kohtaan. vaan samalla vaati tarkkaa kuuliaisuutta käskyläisiltään. on kauneimpia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa ja tuotti ilmi muinaisklassillisen maailman sivistyskehityksen runsaat hedelmät.

Hallitukseen ryhdyttyänsä teki Trajanus heti rauhan partilaisten kanssa ja antoi heille takaisin. sotaisista harjoituksista hyvin karaistunut ruumis. Hänen vilkas mielensä ja levähtämätön toimi-intonsa saattoivat häntä tutkistelemaan ja kokoomaan kokemusta mitä erilaisimmilta aloilta. Hänen _edictum perpetuum_-julistuksensa valmisteli yleisen lakiteoksen järjestelemistä. Sitä vastoin hän tehokkaasti työskenteli rauhallisten toimien alalla. Lakitiedettäkin tutki hän innolla. Galliassa toimitteli laveaa järjestelemistä. oikeaksi tarkkaälyisyyden ja käytöllisen viisauden jättiläisteokseksi. ja ollen taitava kaikissa sotatoimissa oli hän partilaisretkillä tehnyt monta urhotyötä. Hadrianus hallitusaikanaan matkusteli. joka oli Domitianuksen aikana tullut Rooman maakunnaksi. taiteilijain ja oppineiden kokouspaikaksi sekä kreikkalaisen ja roomalaisen kirjallisuuden korkeammaksi opetuslaitokseksi. Espanjaan rakennutti hän linnoja maan asujanten turvaksi vielä kukistamattomia vuoristolaisia vastaan. Kesken näitä voitollisia retkiänsä kuoli Trajanus (117) Selinus-kaupungissa Kilikiassa. hän itse harjoitteli maalausta ja runoilua sekä oli mielellään osallisena oppineiden neuvotteluissa. että "Rooman yhteiskunta Caesarein voimattomuuden tähden vanheni ja kuihtui. useimmiten jalkaisin. joka myöskin oli syntyisin Espanjasta. Samalla hän myöskin rakasti ja harjoitti kaunotaiteita. jotka silloin kuuluivat Rooman valtaan. Roomaan hän perusti _Atenaeum_-akatemian runoilijain. melkein kokonaan rappeutunut Babylon anastettiin joksikin ajaksi. Siellä hän myöskin otti . mitä Trajanus oli valloittanut. Hänellä oli vahva. Atena laajennettiin melkoisesti ja koristettiin suurenmoisilla rakennuksilla.ja Newcastle-kaupunkien välille lujan muurin villien _piktiläisten_ ja _skotilaisten_ hyökkäyksiä vastaan. Syystä kyllä lausui eräs silloinen kirjailija. melkein kaikki maat. Hadrianus oli runsaslahjainen ja monipuolisesti sivistynyt mies. Trajanusta seurasi ottopoikansa _Hadrianus_. hän teetti nykyisten Carlisle. ja vanha. Trakiaan hän perusti Adrianopolin. Roomalainen lakitiede alkoi tästä lähtein kehittyä laajaksi järjestelmäksi. kunnes se Trajanuksen aikana jälleen kohotti voimakkaat käsivartensa ja vastoin kaikkein luuloa astui vanhuuden heikkoudestaan esiin nuorentunein voimin".Rooman maakunniksi. Britanniaan.

ja vasta verisellä sodalla saatiin se kakistetuksi. Nyt alkava aika oli merkillinen hillittömästä sotilasvallasta valtakunnan sisällä ja suurilla ponnistuksilla usein onnettomastikin käydyistä sodista ulkovihollisia vastaan. Germnnialaiskansat. mietiskelevä filosofi käytti hän enimmän aikansa tutkimisiin. täytyi toimittaa aseita orjille ja miekkailijoille sekä myödä palatsin kalliit koristukset. Ennen kuolemaansa (138) otti hän ottopojakseen jalon _Antoninus Piuksen_ (hurskaan). Valtakunnan itärajalla torjuttiin onnellisesti _alanilaisten_ rynnäkkö. . hänen aikansa oli rauhallinen ja valtakuntaa johti tunnollinen ja hyvää tarkoittava ruhtinas. Tämän hallituksesta ei historia tiedä juuri mitään erityistä. Tämä onnettomuus oli niin suuri. Hänen poikansa ja seuraajansa _Kommodus_ oli kaikkein kurjimpia hallitsijoita. Tonavan rannalla hän totutti sotamiehensä kuria noudattamaan ja marssi itse jalkaisin legioneinsa etupäässä. Opintojen rauhasta riistivät hänet pois tuon tuostakin keisarikuntaa uhkaavat vaarat. joka sanoi itseään Messiaaksi. Nuoremman Antoninuksen kuollessa (180) loppui Roomaa keisarivallan kaunein aikakausi. Aleksandriassa hän keskusteli oppineiden kanssa tieteen syvällisimmistä asioista. voidakseen jatkaa sotaa. alkoivat sodan ja tuottivat kerran roomalaisille tuntuvan tappion. Samaan aikaan tekivät juutalaiset kapinan erään _Bar-kokban_ (tähden pojan) johdolla. mutta täst'edes aljettiin yleisemmin kuin ennen vuosiveroilla ostaa pohjoisten raakalaiskansain ystävyyttä. Kaksi merkitykseltään tärkeää sotaa käytiin Hadrianuksen hallitusajan lopulla. Viimein onnistui kuitenkin roomalaisten taistelemalla saada jotenkin kunniallinen rauha.vastaan puolustuskirjoituksia kristityiltä ja kielsi maaherroja vainoilemasta heitä uskonsa tähden. Ollen oppinut. joiden keskuudessa _markomannien_ liitto oli peljättävin. Viimeiset vuotensa oleskeli Hadrianus enimmäkseen komeassa huvilassansa Tiburin luona synkkänä ja raskasmielisenä. Häntä seurasi (161) ottopoikansa _Markus Aurelius_. joka tuli hänen seuraajaksensa. joka myöskin otti Antoninus-nimen. että keisarin. kun siinä jo oli kaatunut puoli miljoonaa ihmistä. joka jo ennusti germanialaista kansainvaellusta.

Niinkuin yhteistä valtakuntaa piti näiden neljän miehen yksimielisesti hallitseman. itse keisari ei enää tyytynyt entisten hallitsijain purpuraviittaan. ja maanviljelys niinkuin teollisuuskin alkoi nääntyä verokuormain alla. Eittämättä Diokletianus kuitenkin saattoi järjestystä hallintoasioihin. että tämä valtakunta oli liian avara yhden miehen hallita. joka nuoruudessaan oli karjopaimenena ollut. vaan hallituksen kuitenkin yhteisenä. Diokletianus. jossa senaatin ja väestön muinaisista ajoista peritty arvo häntä loukkasi. . _Maksimianus_ taas. hän tahtoi ylentää keisarillisen arvon "jumalalliseksi majesteetiksi". Numerianuksen veli. valitsivat sotapäälliköt Diokletianuksen keisariksi (284). oli kykynsä tähden noussut korkeimpiin sotavirkoihin. joka oli talonpoikaista syntyperää Illyriasta. Mutta alammaisille kävi tämä nelinkertainen hovinpito ja virkamiesten enennetty lukumäärä kovin rasittavaksi. vaan koristi otsansa valkoisella helminauhalla. voitettiin suuressa taistelussa. jota kalpean muotonsa tähden sanottiin _Klorukseksi_. Vähä-Aasian luoteiskulmassa. Sen tähden hän ei enää menestynytkään Roomassa. sentähden hän päätti jakaa koko roomalaisen alan kahteen osaan ja otti toiseksi keisariksi Maksimianuksen. jota kansa ainoastaan vaivaloisesti ja suurimmilla kunnian osoituksilla voisi lähestyä. joka hoviansa piti Nikomediassa. heitti Gallian. Jonkun vuoden kuluttua kumpikin keisari vielä otti itselleen apukeisarin. ja mitä kukin heistä sääsi. joka Milanossa hallitsi läntistä maailmaa. syntyänsä orjan poika Dalmatiasta. Illyrian ja Kreikan yli erään _Galeriuksen_. Näin piti hallitusvaivan oleman jaettuna. asetti apulaisekseen Pannonian. sen täytyi itämaisen tavan mukaan langeta kasvoillensa hänen jalkainsa juureen. ja kuka ikänä pääsi häntä lähestymään. Kun keisari Numerianus paluumatkallansa Persian sodasta oli kuollut. Karinus. Diokletianus rakasti loistoa ja komeutta. se oli olevinansa ikään kuin yhteisestä hengestä lähtenyttä ja tuli kohta yleiseksi laiksi koko keisarikunnassa. Mutta tämä tarkka virallinen järjestys esti alammaisten vapaata tointa. _Diokletianus_. Mutta Diokletianus ymmärsi. ja dalmatialainen orjan poika tuli koko roomalaismaailman herraksi.Diokletianus. Suuri joukko hovipalvelijoita piti huolen kaikista noudatettavista juhlatempuista. vaan järjesti palatsinsa Nikomediassa persialaisen kaavan mukaan. Britannian ja Espanjan sivistyneelle _Konstantiukselle_.

susia ja metsäsikoja." Maksimianus saikin surmansa näissä meteleissä. jonka tähden myöskin ilmanala oli kosteampi ja kylmempi sekä maa vähemmin hedelmällinen kuin nykyaikaan. kuinka kaunista kaalia minä omilla käsilläni Salonassa kasvatan. Samana päivänä. että koko nykyinen kaupunki Spalatro niissä on saanut sijansa. jonne hän oli Salonaan rakennuttanut itsellensä suuren komean palatsin. karttaaksensa pahoja kohtauksia. et sellaista pyyntöä tekisikään. varsinkin hirviä. Germanialaisten vanhimmat olot. Eikä Maksimianuskaan ajan pitkään voinut hillitä levotonta mieltänsä. Sellainen oli roomalaisten aikaan etelägermanialaisten kotimaa. Hänen palatsinsa rauniot ovat vielä nähtävinä. ne ovat niin avarat. tekivät molemmat keisarit. Siellä hän sitte hiljaisuudessa eli viimeiset yhdeksän ikävuottansa. Nämä vuosikaudet olivatkin erinomaisen melskeiset. toukok. kauraa ja ohraa ja tästä viimemainitusta viljasta pantiin olutta. kehoittaen Diokletianusta seuraamaan esimerkkiä. Reinin ja Veikselin välinen maa oli muinaisaikaan täynnä suuria metsiä ja avaroita suoseutuja. GERMANIALAISET. ja vuonna 308 oli yht'aikaa kuusi sellaista hallitsijaa. Metsät olivat täynnä villieläimiä. Niukasti viljeltiin vehnää. 305.Kaksi vuosikymmentä hallittuansa päätti Diokletianus palata yksinäiseen elämään ja pakotti silloin Maksimianuksenkin luopumaan keisariudesta. karhuja. 1 p. roomalaiset vasta veivät niitä sinne. Mutta eipä Diokletianuskaan vallan koskematta jäänyt. Mutta Diokletianus vastasi hymyillen: "jos näkisit. julkisen luopumuksensa. ja hän itsekin lienee elämänsä katkaissut. sillä keisarit ja apukeisarit taistelivat toisiansa vastaan. hoitaen yrttitarhojaan ja rakennuksiaan ja unhottaen maailman meteliset menot. vaan pukeutui uudestaan purpuraan. Vanhastaan ei siellä ollut mitään hedelmäpuita. toinen Milanossa. metsähärkiä. . myöskin villiporoja löytyi. ja Diokletianus muutti syntymäseuduilleen Dalmatiaan. Hänen puolisonsa ja tyttärensä joutuivat murhattaviksi. toinen Nikomediassa.

Alkuperäisestä kotiseudustaan Ylä-Aasiasta ovat he jo ennen historiallista aikaa tunkeutuneet Skandinavian niemelle ja sitte sieltä vähitellen levinneet etelään päin. Jumaliansa palvelivat germanialaiset personallisen elämän etevimpäin voimien vertauskuvina. _Tor_) oli voiman ja . muurien sisälle sullotuissa kaupungeissa eläminen ei heitä miellyttänyt. Lammas. joiden puhetta kuunneltiin taikauskoisella kunnioituksella. _Oden_). Kun germanialainen nuorukainen kansankokouksen edessä juhlallisesti sai aseensa. Naiset seurasivat miehiä sotaretkillä ja kiihottivat heitä urhollisuuteen. _Donar_ (skand. usein he myöskin esiytyivät tietäjinä. Kylän alueella olevia peltosarkoja viljeltiin kaikille kyläläisille yhteisen järjestyksen mukaan. Lähteiden luo. esittäen liian hienostuneelle ja tavoiltaan turmeltuneelle aikakaudelleen heitä voimakkaaksi ja urholliseksi luonnonkansaksi. Yksityistä maata ei vielä ollut. kirjoitti suuri roomalainen historioitsija _Tacitus_ kirjan germanialaisista. Suurissa. _arjalaiseen_ kansanheimoon. maanviljelyksestä sitä vastoin pidettiin vähä lukua. _Wodan_ (skand. siniset silmät ja kookas vartalo. heimon itsenäinen jäsen.j. sillä viljelys ei voinut sitoa heitä mihinkään erityisiin paikkoihin. kaiken isä. samoin kuin kreikkalaiset ja roomalaiset. He elivät aina ikään kuin matkalla. vakavuus ja yksinkertaiset tavat vallitsivat.s. roomalaiset ne vasta niitä perustelivatkin Germanian rajoille.Toisella vuosisadalla Kr. jonka keskuudessa uskollisuus. hänen uskottiin antavan sotaonnea ja ottavan sodassa kaatuneet taistelijat luoksensa Valhallaan. Reinin ja Tonavan varsille. Germanialaiset kuuluvat. Se kirja onkin päälähde saadaksemme tietoa heidän elintavoistaan ja yhteiskunta-laitoksistaan ennen suurta kansainvaellusta. taloutta ja maanviljelystä hoitivat naiset ja sodissa saadut orjat. Vapaa mies eli enimmäkseen metsästellen tai pitkillä sotaretkillä kuljeksien.tai savimajansa. Jo entuudesta oli heillä omituinen vaalea tukka. oli hän "mies puolestaan". joten he helposti voivat lähteä etsimään itselleen uusia kotipaikkoja. oli viisauden ja järjestävän ymmärryksen jumala. aukeille paikoille tai varjoisiin metsikköihin tekivät germanialaiset yksinkertaiset puu. Uljas itsenäisyyshenki ja levoton vaellushalu olivat heidän huomattavimmat ominaisuutensa.ja nautalaumat varsinkin olivat germanialaisten suurimpana rikkautena.

Kukistaakseen kapinaa ihan alussansa marssi . _Arminiuksen_ johdolla nousivat Harz-vuoren seuduilla _keruskilaiset_ ja monta muuta germanialaisheimoa aseihin. Näiden korkeain jumalain ohella oli kansan uskon mukaan keijukaisten.) jotka kuuluivat arvokkaihin johtajasukuihin (Adalinge'ihin)._ cents). Germanialaiset heimot olivat jakautuneena moneen itsenäiseen _fylkeen_. on myöskin edellä kerrottu. Germanialaisten ensi taistelut roomalaisia vastaan. Roomalainen maaherra _Varus_ kiskoi Ala-Reinin germanialaisilta veroa ja koetti siellä panna toimeen roomalaista lainkäyttöä. Sitä vastoin ei onnistunut yritys saattaa Germanian sisäosia Rooman valtaan. "päälliköt taistelivat voiton. Mahtavan päällikön ympärille kokoontui mielellään _seurue_ eli joukko taistelijoita. Kansankokous eli _keräjät_ ("tinget"). kiintyen häneen uskollisesti. jotka puolestaan jakautuivat pienempiin sata. lausui tästä Tacitus. kokous ilmoitti suostumuksensa hyväksymishälinällä ja aseiden kilistelemisellä. tonttujen ja kääpiöiden kirjava maailma. käytti suurta valtaa. pukkien vetämillä vaunuillaan ajeli hän läpi pilvien. joista edellä jo on puhuttu. lienevät tapahtuneet yhteydessä koko germanialaisheimon siirtymisen kanssa etelään päin. jossa _batavilaiset_ (nykyisen Hollannin asujamet) saatettiin alammaisuuteen. härad. Miten Caesar esti germanilaisten leviämisen Galliaan ja sitte roomalaislegioneinensa tunkeutui Germanian alueelle. Kimbriläisten ja teutonilaisten sotaretket. haltiain.urhollisuuden korkein edustaja. Tästä seurueesta tuli vast'edes keskiaikaisen lääniaatelin alku. jotka moninaisella tavalla ihmeellisesti vaikuttivat kaikkiin ihmisten toimiin. josta _herttua_-sana. mutta siten pahasti ärsytti heidän taipumatonta itsenäisyystuntoansa. Augustuksen aikana levittivät roomalaiset valtaansa Reinin suuhun. joihin vapaiden miesten oli velvollisuus aseellisina kokontua tekemään oikeutta ja päättämään yhteisiä asioita. oli myöskin rauhan aikana suuri valta. suurella vasarallaan iskeä paukutellen jättiläisiä ja noitia. joka kihlakunnassa oli enempi tai vähempi joukko kyläkuntia. Perinnöllistä ruhtinuutta oli kuitenkin vasta ainoastaan nimeksi. Sotapäälliköillä (_Heerzoge_. Mahtavimmat miehet valmistelivat asiat ja vaikuttivat paljon niiden päätökseen. vaan väki päällikön tähden".eli _kihlakuntiin_ (_hundari.

josta hän ainoastaan hengen vaaralla pelastui. Mutta silloin läheisiltä kukkuloilta germanialaiset äkisti syöksyivät alas.ja _länsigotilaisiin_. Silloin myöskin germanialaiset alkoivat ahdistaa roomalaisia joka taholta. joista . Vainojen aika. _allemannilaisten_ Ylä-Reinin ja _saksilaisten_ Ala-Elben varsilla. tuo takaisin legionit!" Täten alkanutta taistelua jatkettiin seuraavina aikoina. Mutta palatessaan meritse joutui hän ankaran myrskyn valtaan. ei roomalaisia urhollisuutensa eikä sotakurinsa vähääkään hyödyttänyt. Apostolien perustamat seurakunnat tulivat valolähteiksi. 250 on kolme suurta liittoa: _frankilaisten_ Ala-Reinin. löi tämän onnettomuuden kuultuaan päätänsä monta kertaa seinään.m. ainoastaan silloin tällöin vähän hengähtäen. joilla oli suuri valtakunta Itämeren ja Mustanmeren välillä. vaikeroiden: "Varus. sekä ottaneet yhteyteensä monta muuta heimoa (_alanilaiset.). KRISTINUSKO JA KRISTILLINEN KIRKKO. Suurella vaivalla sai Varus muutamain päiväin kuluttua viedyksi kolme legioniansa aukealle kedolle. Augustus. Peljättävimmät germanialaisista olivat kuitenkin voimakkaat _gotilaiset_. Äkkiä alkoi ankara rajuilma. He olivat jakautuneet kahteen pääheimoon. Verisessä taistelussa.Varus raivaamattomia teitä myöten tiheässä Teutoburgin metsässä. Vähitellen alkoivat germanialaiset heimot yhtyä suuremmiksi kansanliitoiksi. Noin v. Varus toivottomuudessaan syöksyi miekkaansa ja melkein koko roomalaisjoukko joutui germanialaisten raivon uhriksi. myrsky kaateli puita juurinensa ja rankkasade muutti maan pehmeäksi suoksi. Hän voitti Arminiuksen verisessä taistelussa ja sai siten kostetuksi Varuksen tappion. Tiberiuksen veljen poika _Germanikus_ tunkeutui setänsä hallitusajan alussa syvälle keruskilaisten maahan. Varus. joka muuten niin hyvin osasi pysyä maltillisena. menetettyään paljon väkeä. joka nyt alkoi. joihin kuhunkin kuului monta pikku kansaa. johon saatettiin tehdä leiri. gepiläiset_ y. _itä_.

Monikin caesar luuli voivansa uudistaa vaipuneen roomalaisvallan ainoastaan vanhan uskonnon uudistamisella. jumalain kuvia eikä mitään ulkonaista loistoa. josta juuri nuo ulkonaiset asiat olivatkin uskontoa. katsottiin heitä ihmiskunnan vihollisiksi. Kestipä viha vielä sittekin. joka pian levisi melkein kaikkiin Rooman maakuntiin. ja kansaan tämä kestäväisyys kärsimyksissä vaikutti niin mahtavasti. Mutta kun kristityt eivät taipuneet ottamaan osaa määrättyihin uhritoimituksiin eivätkä myöskään kantaneet keisarille jumalallista kunnioitusta. vieläpä hallitsijan omassa makuuhuoneessa. ankaran ja taikauskoisen _Galeriuksen_. epäiltiin heitä vaarallisiksi kapinoitsijoiksi. että yhä suuremmat joukot kastattivat itsensä martyrein haudoilla. Siitä epäiltiin. sillä heillä kun ei ollut temppelejä. joka päättyi siten. _Deciuksen_ aikana (noin 250) alkoi sellainen vaino ja sitä jatkettiin vielä hänen lähimpien seuraajainsakin aikana. mutta julmin ja kiihkein vaino pantiin toimeen _Diokletianuksen_ aikana. ehkäpä syyttä. Aluksi hävitettiin komea kirkko. ja silloin alkoi varsinainen vaino. kammoen heidän siveettömyyttänsä. joka kanssahallitsijansa. kuin kristityt huomattiin erityiseksi lahkoksi. kristityitä. uhreja.ilmoitettu sana säteili joka taholle. Mutta vainotut ylistelivät itseään onnellisiksi. ja kun heillä oli paljo ystäviä sorrettujen orjain joukossa eivätkä he millään tavalla taipuneet uhraamaan jumaloiduille Caesareille. Neron aikana olivat juutalaiset panneet toimeen kapinan. katsoi heitä vallan jumalattomiksi kaikki taikauskoinen ihmisjoukko. jonka kristityt olivat itselleen rakennuttaneet Nikomediaan. kun he vetäytyivät erilleen pakanoista. että Vespasianuksen poika Titus hävitti Jerusalemin. että saivat _martyreinä_ (verellään todistajina) kärsiä vainoa Jesuksen nimen tähden. Diokletianuksen asuinkaupunkiin. toimesta taipui säälimättömän julmiin tekoihin. Kaikkialla revittiin kristittyjen . Neljäntoista päivän kuluttua alkoi kaksi kertaa tulipalo keisarillisessa palatsissa. Niinpä kristinusko vähitellen levisi vastustamattomalla voimalla yli Rooman valtakunnan. Aikaisin joutuivat kuitenkin uuden uskon tunnustajat pakanamaailman epäilyksen ja vihan esineiksi. pantiin valtion puolelta heitä vastaan toimeen julmia vainoja. Kansanjoukon raivo ja hallitsijain etuluuloisuus antoivat siten aihetta verisiin vainoihin. vaikka se pahimmin raivosi itämailla. ja silloin ruvettiin kohtelemaan yhtä ankarasti myöskin kristityitä kuin juutalaisia.

joka hallitsi Galliaa. suosi kristityitä. hän tottui silloin varovaisuuteen ja mielen malttiin. Marssiessaan (312) kilpaveljeänsä _Maksentiusta_ vastaan. Julkisesti hän lausui tosin _ei tahtovansa_ ketään _pakottaa_. lakkautti väkivallan. jonka tunnustajat joukottain kokoutuivat hänen lippujensa ympärille. Hänen olemuksessaan oli ihmeellisellä tavalla sekaisin taikauskoista haaveksimista ja kylmästi punnitsevaa järkeä ja hänen luonteessaan oli kylliksi kavaluutta ja uskottomuutta pimittämään muita tosikuninkaallisia ominaisuuksia. kun aurinko vielä paistoi korkealla taivaalla. . Konstantinus ja valtion kirkko. majesteetilleen muoto ja kunnianhimoinen. oli hän eräänä päivänä. Eräässä paikassa poltettiin suuri joukko ihmisiä sytytetyn kirkon sisällä. Britanniaa ja Espanjaa. jalo Konstantius Klorus. Konstantinuksella oli kookas vartalo. näkevinään sen päällä loistavan ristin ja siinä kirjoituksen: "Tämän merkin turvissa voitat. Eräs Diokletianuksen kanssahallitsijoista.kirkot. Kokonaan ei Konstantinus kuitenkaan eronnut pakanuudesta. Voitettuaan ensin Maksentiuksen ja yhdentoista vuoden kuluttua toisen kilpaveljensä Liciniuksen pääsi hän yksin koko Rooman valtakunnan herraksi. mutta _neuvovansa_ jokaista kääntymään kristinuskoon. hän näet edelleenkin piti ylimmäisen papin arvonsa. vaikka kuitenkin kääntymättä heidän uskoonsa." Ainakin koristeltiin tällä kertomuksella Konstantinuksen kääntyminen kristinuskoon. Diokletianuksen luovuttua hallituksestaan (305) jatkoi vielä säälimättömämmin vainoa Galerius. huomattuaan loppunsa lähenevän. Hänen poikansa _Konstantinus Suuri_ kasvoi nuoruuden-aikansa Diokletianuksen hovissa Nikomediassa ja näki siellä suuren vainoa ensi purkaukset. Mutta hän kielsi pakanallisten uhrien toimittamisen yksityisasunnoissa. niin että jumalat saattoivat pahastua. heidän uskonnolliset kirjansa poltettiin ja pappinsa mestattiin. jonka oli nähnyt turhaksi. sittemmin hän sääsi kuolemanrangaistuksen sellaisten uhrien toimittamisesta. toimelias mieli. joka vallitsi Roomassa. koska muka helposti saatettiin käyttää uhraamista väärin. kunnes viimein hänkin.

Voitettuaan Liciniuksen kutsui Konstantinus _kirkolliskokouksen Nikaiaan_ (325) ratkasemaan erästä riita-asiaa. vaikka se olikin vastoin hänen omaa käsitystänsä. Ylellisyys. Kirkolle annettiin oikeus ottaa vastaan lahjoja ja testamentteja. mutta pani toimeen sen tekemän päätöksen. laajentaen vanhaa Byzantionia koko valtakunnan uudeksi kristityksi pääkaupungiksi. Julianus ja Teodosius. tekopyhyys ja teeskenteleminen esiytyi monenkin henkilön elämässä. mutta samalla myöskin perusti valtion vahvan herruuden kristillisen kirkon yli. sikäli heikkoni sisällinen elämä. Pappismies _Areios_ oli esittänyt opin. jotka ainoastaan ajallisten etujen tähden kääntyivät uuteen uskoon. joten se vähitellen sai haltuunsa suuret maaomaisuudet. että Isä oli luonut Kristuksen. ja maallista kirkollisjärjestystä seurasi myöskin maallinen mieli. oman voiton pyyntö ja kunnianhimo tunkeutuivat papiston elämään. Pian ilmestyi sinne monta komeaa kirkkoa ja suuri keisarillinen palatsi. Mutta mikäli ulkonainen järjestys ja loisto karttuivat. Konstantinuksen kolme poikaa _Konstantinus. Viimeiset ikävuotensa toimiskeli Konstantinus rakennuspuuhissa. Papit tulivat nyt valtion palkatuiksi palvelijoiksi. Keisari oli nyt kuitenkin saavuttanut oikeuden kutsua kokoon yleisiä kirkolliskokouksia ja siten johtaa kirkon tärkeimpiä asioita. Jumalanpalvelusta pidettiin varmain sääntöjen mukaan ja suuremmalla juhlallisuudella. Konstantinus ei ollut sekautunut kokouksen neuvotteluihin. ja hän oli tälle mielipiteelleen saanut koko joukon kannattajia ja siten saanut alkuun kiivaan oppiriidan. Kreikanmaan ja Italian kaupungeista kuljetettiin sinne kalleita taideteoksia ja uudistettu kaupunki sai kohtakin uudistajansa mukaan _Konstantinopoli_-nimen. joten siis Kristus muka ei ole osallinen jumaluuden olemuksesta täydellisessä määrässä. joka oli kauan häirinnyt itäisten seurakuntain rauhaa.Konstantinus siis varovaisesti sekä vallitsi pakanuutta että sysäsi sen syrjään. runsaasti koristettuja kirkkoja. jolle keisari täst'edes tuli niin sanoaksemme ylipiispaksi. jonka kartuttamiseksi rakenneltiin suurenmoisia. Nyt Areion oppi kirkolliskokouksessa hyljättiin ja keisari tuomitsi hänet itsensä maanpakoon. Konstantius_ ja . heille annettiin suuret tulot ja toimitettiin komeat virkapuvut.

jotka säästettiin nuoruutensa tähden. Keisari aikoi viimein siirtää osan galttalaissotaväestä Aasiaan. määräsi jonkun ajan kuluttua Julianuksen perintöruhtinaaksi ja lähetti hänet Galliaan johtamaan sotaa sinne tunkeutuvia germanialaisia vastaan. jotka isänsä kuoleman jälkeen jakoivat keskenänsä valtakunnan. julki julistaen "olevansa kuolemattomien jumalain suojassa". Ankaraan vainoamiseen hän ei ryhtynyt. että. "he eivät tahrautuisi pakanain erhetyksistä". jonka uhrit. mitä heidän kauttansa oli turmeltunut tai hävinnyt. Hän kielsi kristittyjä panemasta lapsiaan pakanallisiin puhujakouluihin. mutta silloin ne joukot tekivät Pariisissa matkalla kinastuksen ja korottivat Julianuksen keisariksi. päin vastoin hän kutsui takaisin edellisten hallitsijain aikana maanpakoon ajetut harhaoppiset. toivoen kristinuskon piankin hävittävän itsensä sisällisillä oppiriidoilla. Konstantius. kuten hän pilkaten lausui. kolmesta keisarista kauimmin elävä. paitsi kahta veljestä _Gallusta_ ja _Julianusta_. Kaksivuotisena hallitusaikanaan (361-63) koetti Julianus kaikin tavoin uudistaa pakanuutta. Julianus oleskeli nuorukaisena hovissa kaikenlaisten juonien ja vehkeiden keskellä ja sai kuivan uskonnonopetuksen kirkollisten riitain hengen mukaan. Alussa olikin hänellä menestystä. Sittemmin pääsi hän oman toivonsa mukaan Atenaan ja omisti siellä taitavain opettajain johdolla hartaan rakkauden pakanallisen muinaismaailman taiteesen ja kirjallisuuteen. mutta oikeastaan vain siten estääkseen heitä saamasta mitään tieteellistä sivistystä. Mutta kun Julianus siellä pian osoitti suurta päällikkötaitoa ja saavutti melkoisia voittoja. mutta hänen saavuttuaan . temppelit ja papisto asetettiin entiselleen. Mutta eipä noista toimista ollut mitään hyötyä: pakanuus oli ja pysyi kuolemaisillaan. Uudistaakseen vanhan sotakunnian loistoa alkoi hän persialaisia vastaan sodan._Konstans_. Hän ryhtyi rohkeasti kapinaa johtamaan ja marssi pitkin Tonavaa Konstantiusta vastaan. Konstantius kuoli retkellä kapinajoukkoa vastaan ja Julianus tunnustettiin keisariksi. olivat huomattavat ainoastaan ylellisyydestään. alkoi Konstantius häntä epäillä. Hän uudisti pakanatemppelit. pystytti jälleen jumalain kukistetut kuvapatsaat ja antoi temppeleille takaisin niiltä riistetyt tilukset. Heti hallituksensa alussa surmauttivat he kaikki sukulaisensa. petollisuudestaan ja ilkeydestään. pakottaen kristityt korvaamaan kaikki.

_piispat_. Galilealainen. joka kohta sitte tuli itäisten maakuntain keisariksi. oli kiivas Areion opin ystävä ja vainosi yhtä ankarasti pakanoita kuin Nikaian kokouksen puolustajiakin. lausui hän kuollessaan (363): "Oletpa tosiaankin viimein voittanut. Mutta kun Valensin ja hänen veljensä poikien kuoltua _Teodosius Suuri_ pääsi koko valtakunnan hallitsijaksi. temppelit suljettiin ja niiden maatilukset omistettiin muihin tarpeihin. Gotilaisille alkoivat tähän aikaan kristinoppia julistaa Areion suuntaa kannattavat saarnajat. Kirkon sisällinen tila. josta _paavi_-nimitys on muodostunut. Roomassa lakkautettiin senaatin päätöksellä Jupiterin palvelus. Rooman piispa. joka täst'edes tuli oikean eli _ortodoksiopin_ pohjaksi ja jota yleinen eli _katolinen_ kirkko tunnusti. Tavallisesti käytettiin hänestä papa.(isä-) nimitystä. asumattomaan seutuun. Muutamain kaupunkien. Teodosius kuoli 395. Konstantinopolin. laajensivat vähitellen valtansa melkein täydelliseksi itsevaltiudeksi. sai hän vihollisnuolesta kuolinhaavan. Antiokian ja Jerusalemin piispat kohosivat vähitellen muita mahtavammiksi ja heitä sanottiin _patriarkoiksi_. Kristittyjen kiitollinen kunnioitus kirkon perustajia ja martyrejä .autioon. joka käänsi gotilaisten kielelle pyhän Raamatun." _Valens_. sai siten aikaisin hyvin mahtavan aseman. Kapitolium kadotti loistonsa ja tyhjiksi jääneet temppelit rappeutuivat. Kuten kirkkoisät kertovat. pantiin voimakkaasti ja ankarasti kaikkialla voimaan Nikaian kokouksen uskontunnustuksen hyväksyminen. jotka hallitsivat jakamatonta Rooman valtakuntaa. Hän oli viimeinen niistä keisareista. ollen länsimaiden ainoa patriarkka. Yli koko Rooman valtakunnan kiellettiin uhraamasta jumalille. Yhtä voimakkaasti toimi Teodosius myöskin pakanuuden kannattajia vastaan. Aleksandrian. varsinkin Rooman. Seurakuntain hallitusmiehet. jossa sotaväki kärsi puutetta ja vihollisia ratsujoukkoja vilisi ympärillä. heidän ensimmäisiä piispojansa oli kunnianarvoinen _Ulfilas_.

Aljettiin vaeltaa heidän haudoillensa. melkein kaikkiin kirkkoihin hankittiin niitä ja uskottiin niissä olevan yliluonnollista voimaa. . että kansa viimein alkoi kunnioittaa ja palvella myöskin pyhäin oikeita tai luultuja jäännöksiä. KESKIAIKA.kohtaan muuttui aikaa myöten varsinaiseksi jumaloimiseksi. ja heitä sanottiin _nunniksi_ (äiteiksi). Luostarielämä alkoi ensinnä Egyptissä. niin sanottuja _reliikkejä_. Kohta yhdistyi heitä useampia. Tämän ajan merkillisimpiä ilmiöitä oli _munkkilaitos_. Oppiriitain aikana olivat munkit useinkin riiteleväin piispain aseellisina kätyreinä ja tekivät milloin minkä mitäkin vallattomuutta. Mutta vainojen lakattuakin seurasi vielä moni tätä esimerkkiä. Munkkein johtaja oli _apotti_ ja nunnain _apetissa_. Näitä matkustajia sanottiin pyhiinvaeltajoiksi ja kunnioitettiin suuresti hurskautensa tähden. Apostoleja ja martyrejä varsinkin sanottiin _pyhiksi_. ollakseen toinen toisellensa mielenylennykseksi. antautuen joko väärin käsitetystä hurskaudesta tai laiskuudestakin tuollaiseen elämään. heidän kuviansa koottiin kirkkoihin ja viimein aljettiin palvella niitä kuviakin. Kokoutuipa naisiakin tällaisiksi erakkoyhdistyksiksi. joita sanottiin _luostareiksi (claustra)_. Vainojen aikana oli moni kristitty siirtynyt erämaihin elämään yksinäisyydessä _erakkona (eremiittinä)_. Tämä pyhäinpalvelus levisi niin. ja itseään sanoivat he _munkeiksi_ (erakoiksi). siten välttääkseen yleistä hävitystä. Kohta alkavan kansainvaelluksen kautta levisi luostarielämä vielä laajemmalle. Teodosiuksen aikana kuljeksi hurjia munkkijoukkoja sokean raivoisesti havittelemassa pakanallisia temppelejä ja kirjastoja. ja he rakensivat autioihin erämaihin asumuksensa. kun näet monikin luopui maailmasta. josta se vähitellen levisi yli itämaiden. Vähän myöhemmin levisi munkkilaitos länsimaillekin. Keskiajan luonne.

Germanialaisten muinaistapojen pohjalle kehittyi läänityslaitos ja niistä riippui myöskin ritarilaitos. Koko tämä elämä kasvoi kristinuskon puhdistavan vaikutuksen alaisena ja kirkon turvissa. Itämaiden voima niissä karaistui. Tämä taistelu oli äärettömän tärkeä molempiinkin katsoen. epäusko ja kaikenlainen taikuus vallitsi ja mahtavat sortivat alempaa kansaa. Kirkko. monipuolisemmalle kehitykselle. Itämainen maailma heräsi uudestaan nuorentuneena islamin kautta. sen yhteiskunta-muodot. varsinkin Kaarle Suuren tulevaisuuteen paljon vaikuttavan työn sekä normannilaisretkien vaikutusten kautta. kehittyi ikäänkuin erityiseksi yhteiskunnaksi. joissa myöskin oli suurin kykeneväisyys ottamaan vastaan muinaisen maailman sivistystä. Muinaisklassillisia yhteiskunta-oloja muistuttavat vapaat kaupungit. Mutta olipa silloinkin olemassa voimakas. Suurenmoisilla keksinnöillä raivattiin tietä korkeammalle. jotka monelta taholta sattuivat yhteen. Uusien maanosain löydöillä laajensivat .Vanhan ajan lopun ja uuden ajan alun välistä ajanjaksoa katsotaan tavallisesti pimeäksi ja raa'aksi. kehittyneet toistensa vastakohdiksi ja erilaisista sivistyssiemenistä. yhteiskunta-järjestys vielä vakautumaton. varsin kykeneväinen ottamaan vastaan sivistysvirtain vaikutusta. samalla kehittyi ja vahvistui germanialainen yhteiskunta-elämä. turmeltumaton ihmispolvi. joutuivat mahtavaan taisteluun ristiretkien kautta ja samalla myöskin lähempään yhteyteen. joka vaikutti hedelmöittävästi myöskin Europpaan. Länsimaiden elinvoimaiset kansat ottivat vastaan muinaisklassillisen maailman rikkaan perinnön ja kartuttivat sitä. jolla oli suuret vallan vaatimukset. kehittyi myöskin sisällinen hajallisuus. Länsimaissa alkoi suureksi osaksi ristiretkein vaikutusten kautta sisällinen kuohunta. johtajana paavi ja vierellänsä munkkilaitos. Siten syntyi omituinen sivistyssuunta. Yliopistojen vapautus ja kirkon puhdistuksen enteet olivat myöskin tärkeitä ajanmerkkejä. Mutta eri sivistysmuodoista. niin että sieltä mahtavin heimo saattoi voitollisesti tunkeutua Europan alueelle. lait ja kirjallisuus vähitellen jälleen juurtuivat uuteen maanlaatuun. ja monelta puolen se olikin sellainen. joka tuli ilmi maallisen vallan taisteluna paavinvaltaa vastaan ja ritariston taisteluna vapaita kaupunkeja vastaan. Tavat olivat hurjat. Itämaat ja länsimaat. jotka siten monenmoisella tavalla sattuivat yhteen.

länsimaiset sivistyskansat näköpiiriänsä ja kartuttivat
tulolähteitänsä.
Keskiajan lopulla on itämainen maailma mahtavana voimana, jonka
ilmauksena on Turkin valta. Länsimaissa uudistui muinaisklassillinen
elämä taiteen, tieteen ja kirjallisuuden alalla. Germanialaisesta
juuresta kasvanut omituinen yhteiskunta-elämä nuorentui ja muodostui
uudestaan, ja sen voima yhä enemmin kokoutui järjestävän ruhtinuuden
käsiin. Kristillisen kirkon puhdistus tuli aikakauden tärkeimmäksi
asiaksi.

KANSAINVAELLUKSET.

Germanialainen kansainvaellus.
Hunnilaiset. Suuren kansainvaelluksen alku.
Pitkät ajat oli turkkilainen _hiungnu-kansa_ ollut peljättävänä
vihollisena kiinalaisille. Mutta kun se noin vuonna 90 j.Kr.
karkoitettiin Kiinan rajoilta länteen päin, pakotti se alammaisuuteensa
Irtish-joen ja Ural-vuorten seuduilla asuvat suomalaisheimot. Näihin,
joita yhteisellä nimellä sanotaan ugurkansoiksi, suli vähitellen
hiungnu-kansa, jättäen vain jäljelle nimensä _hunnilaiset_. Sen
nimisinä tulvivat ugur-heimot länttä kohti Europpaan, levittäen siellä
oudolla näöllään ja hirveillä hävityksillään hämmästystä ja kauhua.
Ruskean keltaiset, luonnostaankin rumat kasvonsa leikkelivät he
nuoruudessaan niin, ett'ei niihin voinut kasvaa mitään partaa.
Kasvultaan olivat he lyhyehköt ja vahvavartaloiset, muoto leveä ja
silmät syvällä. Pukuansa, joka useinkin oli tehty metsärottain
nahkasta, he eivät riisuneet yöllä eikä päivällä, ennen kuin repaleet
itsestään putoilivat yltä. He elivät villistä juurikasveista ja
raa'asta lihasta, jota tekivät mureammaksi pitäen sitä ratsastaessaan
allansa hevosen seljässä. Huolimatta mistään pysyvistä asunnoista
retkeilivät he lakkaamatta pienillä, vaan kestävillä hevosillaan, joita

he osasivat ihmeellisen taitavasti ohjata. Heidän likaiset ja
repaleiset vaimonsa seurasivat alastomain lastensa kanssa
kömpelötekoisissa vaunuissa. Hirvittävä oli hunnilaisten rynnäkkö.
Kauheasti ulvoen syöksyivät he säännöttömissä joukoissa nuolen nopeasti
esiin, ampuivat ensin terävät nuolensa, sieppasivat sitte sapelinsa
taikka heittivät nuoransilmukoita vihollistensa kaulaan. Sellaisen
rynnäkön jälkeen peräytyivät he sukkelasti ja ryntäsivät heti uudestaan
yhtä hurjasti. Jumalasta ja paremmista tavoista, oikeudesta ja laeista
heillä oli vähä käsitystä; he tottelivat ainoastaan eläimellistä
aistiansa ja raakoja himojansa.
Hunnilaiset tunkeutuivat Ural-vuorten ja Kaspianmeren välitse
Europpaan, menivät Volgan yli ja hyökkäsivät itägotilaisten päälle,
joita silloin hallitsi 110-vuotinen kuningas Hermanrik. Kuningasvanhus,
huomaten olevansa kykenemätön pidättämään tuota suurta kansantulvaa,
syöksyi toivottomuudesta omaan miekkaansa. Itägotilaiset sitte
voitettiin (375) ja heidän täytyi pitkä aika tunnustaa hunnilaisten
herruutta.
Mutta kristityt länsigotilaiset, jotka asuivat Dniester-joen toisella
puolella, jättivät asuinpaikkansa ja siirtyivät Tonavalle, joka oli
Rooman vallan rajana. He laittoivat roomalaisen keisarin Valensin luo
lähettiläitä, joiden luvussa oli myöskin piispa _Ulfilas_-vanhus,
ja pyysivät päästä Rooman valtakunnan alueelle. Vähän arveltuaan
suostui Valens heidän pyyntöönsä. Moesian maakuntaan, joka heille
määrättiin, vaelsi nyt toista miljoonaa ihmistä, niiden joukossa
200,000 sotakuntoista miestä. Mutta ystävyyttä ei kestänyt kauan.
Ahneet roomalaiset virkamiehet, joiden oli toimitettava ruokavaroja
gotilaisille, antoivat heille koiranlihaa ja muuta huonoa ravintoa ja
niitäkin niin kohtuuttoman kalliista hinnasta, että gotilaisten täytyi
nälkäänsä tyydyttääkseen antaa pois omaisuutensa ja orjansa, jopa
viimein myödä lapsensakin. Toivottomuuden voimalla tarttuivat he
aseihin, voittivat roomalaisen sotajoukon ja levisivät hävitellen yli
koko Trakian. Valens marssi nyt itse heille vastaan suuren sotajoukon
kanssa ja teki lujan leirin _Adrianopolin_ luo, jossa turhain
sovinnon hieromisten jälkeen pidettiin ratkaseva taistelu. Roomalaiset,
seisottuaan kauan polttavassa auringon paahteessa, olivat jo siitäkin
väsyksissä, kun länsigotilaisten ja alanilaisten ratsuväki teki ankaran
hyökkäyksen. Pian karkoitettiin roomalainen ratsuväki, jonka jälkeen
jalkaväki piiritettiin ja surmattiin. Keisari nuolesta haavoitettuna

kannettiin autioon majaan. Kun gotilaiset, sitä tietämättä, tulivat
majan luo, ärsytti heitä sieltä varomattomasti ammuttu nuoli. He
silloin kokosivat majan ympärille paljo kuivia oksia ja muuta palavaa,
sytyttivät ne tuleen ja polttivat siten keisarin. Siispä, kun
roomalainen sotajoukko oli surmattu ja keisari kuollut liekeissä, oli
gotilaisten voitto täydellinen.
Viimein, kun gotilaiset olivat jo viisi vuotta havitelleet valtakunnan
kukoistavimpia seutuja, onnistui Valensin seuraajan Teodosiuksen tehdä
heidän kanssansa rauha, jonka mukaan he saivat uuden laveamman maa-alan
sekä oikeuden pitää omat hallitusmiehensä ja elää omien lakiensa
mukaan, jota vastoin heidän tuli puolestaan auttaa sotaväellä Rooman
keisaria. Mutta eipä nytkään tehty rauha kestänyt kauan.
Alarik.
Ennen kuolemaansa (395) oli Teodosius jakanut valtakuntansa kahdelle
pojalleen, _Arkadiukselle_ itäiset maakunnat ja Konstantinopolin
ja _Honoriukselle_ länsipuolen ynnä pääkaupungin Rooman.
Nuorten, heikkojen keisarien sivulle asetti hän vähemmät miehet
valtionhoitajiksi, itäiseen valtakuntaan gallialaisen _Rufinuksen_
ja läntiseen vandalilaisen _Stilikon_. Nämä johtavat miehet olivat
perin erilaiset, Rufinus teeskentelevä hovimies, Stiliko kokenut
sotilas.
Gotilaisten eräästä ylhäisimmästä suvusta, _balteista_, oli
syntyisin kuuluisa Alarik, joka Teodosiuksen hallituksen lopulla
osoitti suurta etevyyttä roomalaisten gotilais-apuväen päällikkönä.
Suutuksissaan siitä, että Arkadius keisariksi päästyään ei nimittänyt
häntä sotaväen päälliköksi, luopui hän Rooman sotapalveluksesta, ja
gotilaiset vihoissaan apurahan huonosta saannista heti korottivat hänet
kuninkaaksi. Hänen sotajoukkonsa kasvoi hunnilaisista ja alanilaisista,
jotka metsistänsä nyt riensivät jäätyneen Tonavan poikki eteläisempiin
maihin. Makedonia, Tessalia ja Kreikanmaa kärsivät julmaa hävitystä.
Kylät ja kaupungit poltettiin, omaisuus ryöstettiin ja asujamet vietiin
orjuuteen. Atenan alue ryöstettiin ja kaupunki itse suuren pakkoveron
maksamisesta niin köyhtyi, että se erään silloisen kirjailijan sanain
mukaan näytti teurastetun uhrieläimen tyhjältä nahalta. Korintos,
Spartta ja monta muuta kaupunkia paloi poroksi. Turvattoman maan

näyttivät hallitsijat jättäneen alttiiksi raakalaisille.
Viimein Stiliko rohkeasti nousi sotajoukon kanssa maalle Kreikkaan,
voitti Alarikin taistelussa ja olisi edelleenkin jatkanut
voittoretkeänsä, ell'ei Arkadius olisi kateellisen Rufinuksen toimesta
hyljännyt vapauttajaa. Sitte tehtiin rauha Alarikin kanssa, joka sai
Rooman ylipäällikön arvon Illyrian maissa; mutta se oli sama kuin suden
pano lammasten paimeneksi. Illyrian varastohuoneista otti hän itselleen
kaikenlaisia sotatarpeita ja maan onnettomain asujanten täytyi yöt
päivät tehdä kypäröitä, kilpiä, keihäitä ja miekkoja. Niinpä Alarik,
ollen itäroomalainen päällikkö ja sitä paitsi peljättävän sotilaskansan
kuningas, seisoi taistelukuntoisen sotavoiman kanssa valmiina rohkeihin
yrityksiin.
Vuonna 400 tunkeutui hän Julisten Alppein yli Italiaan. Asujamet
säikäyksissään pakenivat martyrein haudoille taikka ne, jotka olivat
pakanoita, jumalainsa alttarien turviin. Heikko keisari Honorius
sulkeutui lujasti linnoitettuun Ravennaan ja, pitämättä lukua
valtakunnasta, teki siellä mielityötänsä, ruokki suurta kukkoa.
Sill'aikaa kokosi Stiliko kaikista läntisistä maakunnista sotajoukon,
ajoi verisellä taistelulla (403) Alarikin etemmäksi ja sai viimein,
tosin ainoastaan suurella vaivalla, hänet poistumaan Italiasta.
Jopa olikin aika päästä Alarikista rauhaan, sillä samaan aikaan uhkasi
Roomaa kuoleman vaara toiselta taholta. Nyt Saksaan hyökänneiden
hunnilaisten tieltä siirtyi etelään päin suurin laumoin monta
germanialaisheimoa, niinkuin itägotilaisia, sveviläisiä, alanilaisia,
vandalilaisia, burgundilaisia ja paljo muita, ainakin 200,000
sotakuntoista miestä, paitsi vaimoja ja lapsia. Hurjan _Radegaisin_
johdolla tunkeutuivat he murhaten ja hävittäen aina Florensiin asti.
Mutta valtakunnan viimeisten voimain ponnistuksella onnistui Stilikon
tälläkin kertaa pelastaa Rooma ja Italia.
Ett'ei peljätty Alarik menisi raakalaisten puolelle koetti Stiliko
lupaamalla 4,000 naulaa kultaa taivuttaa häntä antautumaan Länsi-Rooman
valtakunnan palvelukseen. Stilikon salaiset hovi-vihamiehet käyttivät
tilaisuutta häntä panetellakseen, että hän muka tahtoi gotilaisten
liitossa syöstä keisaria valtaistuimelta. Huonostipa keisari palkitsi
ansiokasta päällikköä ja yhtä huonosti piti huolta valtakunnastaan, kun
hän kateellisten ja turhamaisten hovimiesten syytösten nojalla

vangitutti ja Ravennassa mestautti Stilikon, joka oli äsken pelastanut
valtakunnan. Samain neuvonantajain toimesta myöskin kavalasti
surmattiin Rooman palveluksessa olevain germanialaissotilasten,
Stilikon heimolaisten, vaimot. Mutta jopa oli kostokin lähellä.
Alarik, saamatta luvattua summaa, hyökkäsi heti Stilikon kuoltua (408)
Italiaan; ja kun hän ei voinut tehdä mitään lujasti linnoitetulle
Ravennalle, marssi hän suoraa päätä Roomaa vastaan, joka aina
Hannibalin ajasta asti ei ollut nähnyt ketään ulkomaista vihollista
porttiensa edessä. Äärettömän avara oli vielä tämä maailman
pääkaupunki; suunnattoman suuri ihmisjoukko asui sen muurien sisällä ja
äärettömiä aarteita, muinaisten onnellisempain päivien voittosaaliita,
oli siellä tallella. Mutta untuneessa sukupolvessa, joka vielä kantoi
roomalaisten nimeä, tuskin enää oli rahtuakaan muinaisesta
roomalaishengestä. Kun nyt Alarik esti kaiken muonan tuonnin sekä
laivaliikkeen Tiber-joella, alkoi Roomassa kohta nälkä hävittäväisesti
raivota. Senaatti silloin laittoi kuninkaan luo kaksi lähettilästä,
jotka alussa kerskaten julistivat, että, joll'ei Rooma saanut rauhaa
kohtuullisilla ehdoilla, vihollinen oli tapaava suuren ja hyvin
aseistetun kansanjoukon valmiina taistelemaan. "Mitä tiheämmässä ruoho
kasvaa, sitä helpompi on niittää", vastasi pilkaten Alarik. Lähettiläät
silloin nöyremmin kysyivät, miten suurta pakkoveroa kuningas tahtoi.
"Kaiken kullan ja hopean, kuin kaupungissa on", vastasi ylpeä voittaja.
"Mitä sitte aiot meille jättää?" kysyivät peljästyen lähettiläät.
"Henkenne", kuului vastaus. Mutta ollen luonnostaan taipuvainen hyvistä
sanoista, lievitti Alarik kohta ehtojansa siten, että tyytyi, kun
hänelle annettiin 5,000 naulaa kultaa, 30,000 naulaa hopeaa ja joukko
silkkiä, sahviaania ja maustimia.
Honorius ei vahvistanut tehtyä sopimusta, vaan päin vastoin vielä
muutenkin ärsytti voittajaa. Silloin Alarik marssi toisen kerran Roomaa
vastaan, jonka nyt täytyi avata hänelle porttinsa. Hän tyytyi tällä
kertaa ainoastaan Honoriuksen erottamiseen, joka vieläkin oleskeli
Ravennassa, ja Rooman maaherran korottamiseen hänen sijaansa
keisariksi. Kohtapa hänetkin sysättiin pois keisarin arvosta ja Alarik
tarjosi rauhaa Honoriukselle. Mutta, lapsellisen uhkamielinen keisari
luotti Ravennan lujiin muureihin ja oli ihan taipumaton.
Silloin Alarik marssi kolmannen kerran Roomaa vastaan (410), aikoen
kerrassaan valloittaa kaupungin. Kavaltajat avasivat puolen yön aikaan

portit. Gotilaisten tunkeutuessa rumpujen ja pasuunain pauhulla
kaupunkiin, sytytettiin muutamia lähimpiä kartanoita, joiden liekit
kauan saivat esteettä levitä. Alarik jo ennen kaupunkiin marssimistansa
kuulututti sallivansa sotaväen esteettömästi ryöstellä, mutta kehoitti
heitä säästämään niitä asujamia, jotka eivät tehneet vastarintaa, sekä
jättämään kirkot koskematta. Ja vaikka sittekin paljo väkivaltaa
tehtiin ja verta vuodatettiin, johon varsinkin Alarikin joukossa
kulkevat hunnilaiset ja gotilaisten puolelle antautuneet roomalaisorjat
olivat syypäät, niin voittaja kuitenkin yleensä osoitti tähän aikaan
tavatonta malttia. Kerrotaan muutamain gotilaisten tunkeutuneen vanhan
vaimon huoneesen ja häneltä vaatineen talon kalleuksia. Vanhus vei
heidät loistavan kaapin luo, joka oli täynnä kulta-astioita ja
taidokkaasti hiottuja jalokiviä ja lausui: "Mutta nämä tavarat ovat
pyhän Pietarin kirkon omat; minä puolestani en uskalla vartioida, mitä
en kykene puolustamaan." Kunnioittavasti poistuivat gotilaiset ja
ilmoittivat tapauksen Alarikille, joka heti käski viedä kaikki ne
kalleudet vahingoittamattomina Pietarin kirkkoon. Toisessa paikassa
samaan aikaan ryöstettiin palatsin äärettömiä rikkauksia; gotilaiset
sulloivat vaunuihinsa kultaa ja hopeaa, purpuraa ja silkkivaatteita,
hakkasivat sotakirveillään rikki kalleita taideteoksia ja sulattivat
kultaisia kuvapatsaita. Rooman korukartanot saivat kyllä vielä seista
jonkun aikaa, mutta sen entinen ihanuus oli kadonnut.
Alarik, jonka katse alinomaa tähysteli ääretöntä kaukaisuutta,
aikoi nyt purjehtia sotajoukkoinensa Sisiliaan, sieltä pyrintöjensä
aluksi mennäkseen Afrikkaan. Mutta kuolema tapasi hänet pikku
Cosenza-kaupungissa (410), kun hän oli 34 vuoden ijässä. Surevat
gotilaiset juhlallisesti hautasivat kuninkaansa; sotavangeilla he
kaivattivat kaupungin ohi juoksevalle pikku joelle toisen tien ja
muurasivat siten kuivuneesen joen pohjaan hautakammion, johon ruumis
kuninkaallisessa puvussaan laskettiin ja vierelle pantiin kalliita
aarteita. Kun kammio sitte oli kiinni muurattu ja joki jälleen
johdatettu entiseen uraansa, surmattiin kaikki hautaustyössä olleet
sotavangit, ett'ei kukaan vast'edes löytäisi eikä hävittäisi kuninkaan
hautaa.
Joen vetten alla lepää varmaan vielä tänäkin päivänä
gotilaiskuningas-vainaja ryöstettyine saaliineen. Maan päälle jätti
hän jälkeensä peljätyn nimen ja historiaan suuria tavoittelevan,
oikean germanilaisluonteen kuvan.

Hänen seuraajansa Ataulf nai Honoriuksen sisaren Placidian ja sai
Etelä-Gallian ynnä pääkaupungin Tolosan (Toulousen). Tästä lähtein
olivat länsigotilaiset Rooman keisarikunnan liittolaisina ja
ylläpitäjöinä.
Attila.
Kansainvaellusten aikakautena ei kukaan maailman hävittelijä levittänyt
niin paljon kauhua kuin hunnilaisten kuningas Attila.
Hän oli lyhytkasvuinen, mutta tavattoman väkevä; tuuheain kulmakarvain
alta pilkutti kaksi pientä, mutta vilkasta ja hyvin tuikeakatseista
silmää; hänen ryhtinsä oli ylpeä ja käskeväinen. Komean seurueen
keskellä oli hän sekä puvultaan että elintavaltaan varsin
yksinkertainen; hänen vieraansa söivät kulta- ja hopea-astioista
kalliita ruokia, mutta hän itse aina vain puuastioista. Atrioillansa
kuuli hän mielellään laulua ja leikkiä, mutta pysyi itse aina vakavasti
ääneti. Sotaretkillään toimi hän hirvittävästi; mielellään hän sanoikin
itseään "Jumalan vitsaksi", ja yleiseksi puheenparreksi tuli, että
mihin Attilan hevonen polki kaviollaan, siihen ei enää kasvanut mitään
ruohoa.
Viekkaudella ja väkivallalla pääsi hän hajallisten hunnilaisheimojen
herraksi. Hän sanoi itsellään olevan sodanjumalan miekan, jonka hänen
paimenensa löysivät maasta, ja tarina kertoo, että kun hän sitä
salaperäistä miekkaansa sysäsi maahan, niin kaikki maan kansat
vapisivat. Lakkaamattomilla sodilla valloitti hän itselleen
valtakunnan, joka ulottui kauas Skytian sisämaihin ja syvälle Germanian
metsiin. Kuninkaat ja ruhtinaat palvelivat tätä mahtavaa miestä ja
suuret kansat tottelivat hänen tahtoansa.
Ensinnä läksi Attila Itä-Rooman valtakuntaa vastaan ja vei peljättävän
sotavoiman Tonavan yli. Kahdeksatta kymmentä vaurasta kaupunkia perin
pohjin hävitettiin, koko lavea maa Adrian- ja Mustanmeren välillä
kauheasti raastettiin. Voitettuaan kolmessa taistelussa peräkkäin
Itä-Rooman sotajoukot lähestyivät hunnilaiset vastustamattomasti
Konstantinopolia. Heikon _Teodosius II:sen_, joka oli Arkadiuksen
jälkeen noussut Itä-Rooman valtaistuimelle, täytyi tehdä nöyryyttävä

rauha, jossa hän hunnilaisille antoi melkoisen maa-alan Tonavan
eteläpuolelta sekä lupasi korottaa vuotuisen veron 700 kultanaulasta
2,100 naulaan. Vielä kerran täytyi Itä-Rooman keisarin laittaa
lähettiläitä hunnilaiskuninkaan hovileiriin. Yksi näistä lähettiläistä
on tästä matkastaan kirjoittanut kertomuksen, joka hyvin kuvaavasti
esittää Attilan valtakunnan elämää ja tapoja. Matka kävi ensin
hävitettyjen kaupunkein raunioiden ohitse, joissa paikoissa ainoastaan
muutamia sairaita ja perin köyhtyneitä ihmisiä vietti kurjaa elämää,
taikka toisten seutujen ohi, jotka olivat täynnä taisteluissa
kaatuneiden luita. Tonavan yli mentiin veneillä, jotka oli kovertamalla
tehty puunrungoista. Sitte kävi tie nykyisen Unkarin metsäisiä
tasankoja myöten ja Teiss-joen yli päästiin veneissä, joita saatettiin
kantaa. Läheisistä kylistä saivat lähettiläät simaa ja hirsryynejä.
Yönsä viettivät he teltoissa, jotka myrsky välistä kaatoi kumoon.
Viimein saapuivat he Attilan hovileiriin, nykyisen Tokai-kaupungin
seuduille, jossa oli säännötön joukko puurakennuksia, savimajoja tai
kudottuja telttoja. Attila asui suuressa puupalatsissa, jonka
sisähuoneet olivat runsaasti koristellut. Puuistuimellaan istuen otti
kuningas vastaan lähettiläät. Heti tämän lähetystön lähdettyä
matkalleen oli Itä-Rooman hovissa koetettu rahalahjalla taivuttaa
erästä Attilan lähettilästä salaa murhaamaan kuningasta, mutta hän
palattuaan hallitsijansa luo ilmoittikin tuon vehkeen ja antoi myöskin
täyden rahakukkaron, jonka oli saanut. Silloin Attila laittoi kaksi
lähettilästä, joista toinen uhkaavasti näytti kukkaroa sille
hovimiehelle, joka sen oli antanut, ja toinen tylysti neuvoi keisaria
olemaan pahansuovan orjan tavalla salaa vehkeilemättä herraansa
vastaan. Ainoastaan loistavan lähetystön ja suuren rahasumman kautta
sai Itä-Rooman hovi loukatulta kuninkaalta anteeksi.
Jo ennen ryhtymistänsä sotaan Itä-Rooman keisarikuntaa vastaan oli
Attila liitossa saaliinhimoisten vandalilaisten kanssa, jotka nyt
olivat Espanjasta siirtyneet Afrikkaan ja sieltä meritse ryöstelivät
kaikkia Välimeren rannikoita. Kun vandalilaisten nurjamielinen kuningas
_Geiserik_ sittemmin tyhjästä epäluulosta leikkautti nenän ja
korvat poikansa vaimolta, länsigotilaisen kuninkaan _Teodorikin_
tyttäreltä, täytyi hänen, Teodorikin kostoa peljäten, liittyä vielä
lujemmin Attilaan, jota vastoin länsigotilaiset uudistivat ja
vahvistivat vanhan liittonsa roomalaisten kanssa. Niinpä oli nyt
vastakkain kaksi suurta liittoa, toisen tarkoituksena vain ryöstäminen
ja hävittäminen, toisen sisällä sen sijaan ne voimat, jotka tahtoivat

alammaiskansat siivillä ja varsinkin itägotilaiset asetettuina omia maanmiehiänsä länsigotilaisia vastaan. jopa huomattiin roomalaisten ja länsigotilaisten sotalippuja ja kohta ilokseen nähtiin kahden sotajoukon marssivan taajoissa riveissä auttamaan kaupunkia. Pilvi kasvoi. Viimein hän ryhtyi piirittämään Orleansia. Roomalaisia johti taitava valtioviisas Aetius ja länsigotilaisia kuningas Teodorik. Hävitetyt kaupungit ja sotketut vainiot osoittivat lavealti tietä. "Se on Jumalan apu". Attila pyysi puolisokseen Länsi-Rooman keisarin Valentinianuksen sisarta Honoriaa ja. Mutta linnoitetussa . jotka tasangot hyvin soveltuivat hänen hunnilaiselle ratsuväelleen. kunnes viimein pääsivät hunnilaisten rintaman läpi. Attila peräytyi tasangoille. ryntäsivät molemmin puolin sekä ratsu. jolla hänen leirinsä oli ympäröity. nykyisten Châlons. Voimansa tunnossa ja kuninkaansa kuoleman koston innoissaan kestivät länsigotilaiset kunniakkaasti tulista taistelua. Koottuaan puoli miljoonaa sotilasta monesta eri kansakunnasta marssi hunnilaiskuningas Galliaan. Kuningas Teodorik kaatui kuolettavasti haavoitettuna juuri ratsastaessaan rivien välitse kehoitellen sotilaitansa. kaikki aseihin kykenemättömät kaupungin asujamet olivat polvillaan rukoilemassa. "hurja. verinen ja verraton sekä vanhempina että nykyisempinä aikoina". Silloin kertoi vallille asetettu tähystäjä nähneensä tuolla taivaan rannassa pienen pilven. jos hänen leirinsä valloitettiin.pitää yllä lakia ja sivistystä. huudahti piispa ja ihmisjoukko yhtyi hurskaalla luottamuksella siihen toivoon.ja Troyes-kaupunkien paikoille. Mutta hänen poikansa Torismund ryhtyi johtamaan. aikoen sytyttää sen ja syöksyä itse liekkeihin. Siinä syttynyt taistelu oli. Kun heittoaseet oli kummaltakin puolelta loppuun heitetty. Äkisti käänsivät hunnilaiset koko suunnattoman voimansa länsigotilaisia kohti musertaaksensa vihollisväen päävoiman. Attila itse oli hunnilaisineen keskellä. vaihtelevainen. joita kohti kuningas muutenkin kehoitti koko sotajoukon tähtäämään päärynnäkkönsä. jota tämä hirmuinen mies vaelsi. Siellä hänen kerrotaaan teettäneen suuren rovion ratsusatuloista. kiihkeä. Attilan täytyi peräyttää sotilaansa vaunurivin sisälle. kuten eräs senaikainen kirjailija lausuu. joka nyt alkoi. alkoi sodan. Jo olivat esikaupungit valloitetut ja muurit horjuivat murtimien iskuista.että jalkaväet raivoisasti mies miestä vastaan. vei länsigotilaiset alas kukkuloilta ja teki rohkean rynnäkön. kun hovi ei pyyntöä hyväksynyt.

mutta kaupungin piispan. Peljäten väijymistä pysyi Attila monta päivää vaunulinnassaan. Kerrotaan. Nämä magyarit. niinkuin Alarik.leirissään oli hän vielä hirvittävä kuin leijona luolassaan. jotka muun muassa tiesivät kertoa. että morsian. siten kostaakseen omaa ryöstöänsä. Mutta roomalaiset ja gotilaiset olivat kuitenkin pelastaneet länsimaisen sivistyksen heikot jäännökset täydellisestä häviöstä. mutta kun ei näkynyt mitään rauhattomuutta. alimman arvion mukaan on siinä kaatunut 162. kunnioitetun _Leon_. että jokainen Rooman valloittaja oli. Niinpä oli nyt (451) taisteltu taistelu. Osa hävitettyjen kaupunkein asujamista siirtyi silloin Brenta-joen suun edustalla oleville laguneille (lantaille) ja perusti sinne pieniä uutisasuntoja. joka neljä sataa vuotta myöhemmin tunkeutui esiin ja valloitti jälleen Attilan entisen aseman Teiss-joen ja Tonavan varsilla. hunnilaiset ajettiin takaisin itään päin ja monet alammaiskansat läksivät kukin omalle tahollensa. tulleen pappijoukon kanssa hänelle vastaan ja taivuttaneen hänet palaamaan ennustuksella. Eikä näiden tapaturmain perästä hunnien kansakunta enää pysynyt koossa. kuoleva kohta Roomaa valloituksen jälkeen. ehkäpä verisin kaikista. mitenkä kaatuneiden haamut vielä kolme päivää taistelun jälkeen olivat keskenään sotineet ilmassa. Hän marssi seuraavana vuonna Ylä-Italiaan. Itse Roomaakin vastaan sanotaan hänen marssineen. jonka kaupunkeja ja maaseutua hirveästi häviteltiin. ja varsinkin bulgarit tulevat tästä lähtein kuuluisiksi. Attilan mahtava valtakunta hajosi hänen kuoltuansa. katsoivat Attilaa esi-isäksensä ja hänen valtaansa oikeaksi perinnökseen. utigurit. Ihmeteltävällä voimalla tointui Attila tappiostaan. Ryhtymättä yhteisin voimin rynnäkköön erosivat nyt länsigotilaiset ja läksivät kotiinsa. kaunis _Hildigun_. jonka he loistavalla tavalla tahtoivat uudistaa. Tämän suuren urhotyön muisto juurtui syvälle kansan mieleen ja esiytyi monenlaisina tarinoina. unugurit. Niin on . läksi hän viimein liikkeelle ja marssi vaaratta takaisin Reinin toiselle puolelle. vaan hajosi eri heimokuntiinsa. kunnes taas muita suomensukuisia heimokuntia astuu historian alalle. meidän aikamme unkarilaiset. Hän kaiutti lakkaamatta sotasoittoansa ja hänen leiriään vastaan ryntäävät joukot surmattiin lukemattomilla nuolilla.000 miestä. Kutrigurit. joista _Venetia_-kaupunki on saanut alkunsa. Mainioin näistä oli viimein magyarien kansakunta. itse pisti häntä puukolla sydämmeen. Seuraavana vuonna kuoli Attila äkisti juuri häitänsä viettäessään.

Itse Germaniankin kansoilla pysyi Attilan muisto kunniassa. kaksitoista kuningasta. jonka vertaista ei ole ollut. ja Attilan muisto elää mainehikkaana unkarilaisten muinaistaruissa." Näin kaikui Attilan maine Saksan kansojen lauluissa vielä silloin. ja sitte onnistui keisarin taivuttaa hänet ryntäämään Moesiaan jätettyjä länsigotilaisia vastaan. katsellen sieltä tulen loistoa gotilaisten sytyttämistä kaupungeista ja kylistä. poikansa _Teodorikin_ Konstantinopoliin panttivangiksi. Itä-Rooman keisari _Zeno_. Viimein tehtiin sopimus keisarin kanssa ja sen vahvistukseksi lähetti _Teodomir_. joka jalostutti hänen sankarivoimansa. Niiden sanain tähden käänsi Teodorik aseensa kreikkalaista valtakuntaa kohti. että oli kaksikielisen kreikkalaishovin houkutuksista ryhtynyt sotaan omia heimolaisiansa vastaan.Suomen suku vuosisatojen perästä jälleen valloittanut sijansa Karpatien ja Tonavan välillä. kruunut päässä. kuin kansainvaellusten mylläykset jo aikaa olivat unhottuneet. ja Nibelungien runoelma kertoo: "Siinä istui Unkarin-maalla kuuluisa Attila-kuningas. Kykenemättä . kokien saada germanialaisia keskenään riitaisiksi. ja laulut hänestä levisivät Skandinaviaan ja Islantiin saakka. Zeno pysyi Konstantinopolin muurien sisällä. kolmekymmentä kreiviä sekä epälukuiset ritarit ja asemiehet seisoivat hänen ympärillään. häntä palvelivat. valittiin hänet yksimielisesti itägotilaisten kuninkaaksi. Kun hän 18 vuoden ikäisenä palasi kotiinsa. yksi kolmesta itägotilaisia silloin hallitsevasta veljeksestä. Attilan kuoleman jälkeen asuskelivat itägotilaiset Pannoniassa. kaksitoista herttuata. houkutteli suurilla kunnian osoituksilla puolellensa nuoren Teodorikin. Se kuningas oli laupias ja hurskas. Useissa Saksaa muinaisrunoissa on hunnilaiskuningas vielä Germanian suurena valtiaana. Tiedonhaluinen nuorukainen oppi siellä tuntemaan kreikkalaista taidetta ja valtiolaitoksia sekä hankki itselleen sivistystä. Teodorik. Kahtatoista valtakuntaa hän hallitsi. tehden sieltä usein hävitysretkiä kreikkalaisen keisarikunnan alueelle. Näiden kuningas astui leirinsä vallin eteen Teodorikille vastaan ja pontevin sanoin nuhteli häntä. hänen vertaistaan ei ole ollut.

että heille annettaisiin kolmas osa Italian maasta.voittamaan aseilla alkoi keisari hieroa sovintoa. sillä. Hän sulkeutui Ravennaan ja puolustautui siellä urhollisesti kolme vuotta. Kun nyt ainoakin vastustaja oli poissa tieltä. Itägotilaisten sotakuntoisia miehiä oli 200. että molemmat kuninkaat päättivät tasa-arvoisina hallita Italiaa. Mutta ystävyys oli vain teeskennelty. ei voitu tyydyttää. Näin laskeutuivat he (keväällä 489) alas Julisilta Alpeilta. Kolmessa taistelussa peräkkäin voitettiin Odoakar. säästäen kuitenkin hänen henkensä. Onnellisilla sodilla ja rauhallisilla neuvotteluilla levitti hän valtaansa aina Tonavaan asti. että se aivan kuin itsestään sortui kokoon. Odoakar hallitsi germanialaisena sotakuninkaana (476-93) yleensä lempeästi ja hyvästi. ja erottivat nuoren keisarin. Teodorik juhlallisissa päivällisissä pisti miekallansa turvatonta Odoakaria rintaan. Sittemmin yhdisti hän valtakuntaansa osan Etelä-Galliasta ja ryhtyi tyttärensä pojan holhojana hallitsemaan Espanjan horjuvaa länsigotilaista . erään ylimyksen poika. joka muinoin oli ollut Attilan seuralaisia. kunnes viimein heidän kauttansa kukistuivatkin. Häntä vastaan taivutettiin nyt Teodorik lähtemään. Rauhasopimus tehtiin siten. jonka jälkeen hän eli eräällä maatilalla Kampaniassa. Länsi-Rooman keisarikunta kukistui (476) niin huomaamatta. Naiset.000. lahjoitti hänelle Italian. kunnes asujanten tyytymättömyys kärsimyksiinsä pakotti hänet avaamaan kaupungin portit (493). teki uudestaan liiton Teodorikin kanssa ja taivutti hänet kääntymään toiselle taholle. kuten kerrotaan. ollen Rooman valtakunnan ainoa keisari. Länsi-Rooman keisarit olivat kauan germanialaisten päällikköjensä leikkikaluina. Kolmen vuoden kuluttua Ricimerin kuolemasta puettiin keisarilliseen purpuraan nuori _Romulus Augustulus_. Attilan kuoleman jälkeisinä aikoina oli mahtava sveviläinen sotapäällikkö _Ricimer_ mielensä mukaan asetellut ja erotellut keisareja. Suuret karjalaumat ja ääretön joukko vaunuja irtainta tavaraa olivat sotaväen kuormastona. Elatuksekseen kuljettivat nämä siirtolaiset melkoiset varastot viljaa. joka rugililainen ruhtinas myöskin oli Attilan ylimyksen poika. jota naiset jauhoivat kantaen mukana kuljetetuilla käsikivillä. nousivat he kapinaan _Odoakarin_ johdolla. lapset ja vanhukset seurasivat lukemattomissa vaunuissa. Kun germanialaisten palkkajoukkojen vaatimusta. oli itägotilaiskuningas Italian rajaton hallitsija. kun näet Zeno.

jaettuna neljääntoista osastoon. Ravennassa ja Veronassa piti hän hovia. Silloin oli Teodorikin valtakunta mahtavimpia maan päällä. joka oli tavattoman oppinut ja syvätaitoinen mies. Eipä ollut suinkaan helppo keskenään sovittaa kahta erilaista kansaa. loukkautui Teodorik itse siitä. lainkäytön ja hallinnon. Teodorik piti voimassa roomalaiset koulut. sääsi ankaroita asetuksia Areion uskolaisia vastaan. yksinpä Skandinaviankin kaukaisista seuduista saapui sotilaita "_Tidrek Berniläisen_" luo. Mutta samalla hän osoitti oppeneimmille roomalaisille suurta kunnioitusta. ja samaan aikaan olivat hänen katoliset alammaisensa pahoillaan ankarasta rangaistuksesta. edisti hän rauhallisia ammatteja. jopa myöskin suvaitsemattomuuden innolla. Kun nyt Konstantinopolissa keisari Justinus-vanhus. johon ne olivat leikatut. Entinen valtiomuoto ja Rooman lait pidettiin muuttamatta. Suosien rakennustaidetta suojeli hän huolellisesti Rooman ihanoita muinaisjäännöksiä ja koristeli molempia pääkaupunkejaan kauneilla kirkoilla ja palatseilla. sata tuhatta sotilasta. jota kaikessa johti sisaren poika _Justinianus_. Niinpä hän otti lähimmäksi ystäväkseen _Kassiodoruksen_. Maan omille asujamille jätti kuningas sen sijaan sisähallituksen. Itägotilaisten. ja ylensi hänet korkeimpiin virkoihin. sanoi hän. hienosti sivistyneet ja uskonnoltaan kiihkeät katolilaiset. Mutta kirkollista hajallisuutta ei Teodorikin koskaan onnistunut poistaa. oli aina valmiina ja aseiden käyttöön tottuneena sotaväkenä.valtakuntaa. Kassiodoruksen kynästä ovat lähteneet kuninkaan asetukset. Teodorik koetti viisaalla sävyisyydellä poistaa kaikkia riidan ja katkeruuden aiheita. vaikka hän ei tahtonut gotilaisia panemaan niihin lapsiansa. joksi he sanoivat Veronan hallitsijaa. Itse ei Teodorik osannut kirjoittaa nimeänsäkään. Viisaasti hallitsi Teodorik suurta valtakuntaansa. joita niin helposti voi syntyä. Mikäli hänellä oli taitoa. "ken lapsena vapisee vitsaa. jotka nyt saivat kolmannen osan Italian maasta. jota olivat eräässä tilaisuudessa saaneet kärsiä . varsinkaan kuin toiset olivat urholliset ja raa'at sekä Areion uskoa tunnustavat ja toiset sotaan kykenemättömät. Hänen roomalaiset alammaisensa pitivät kiinni katolisesta uskostaan vakuutuksen voimalla. tuli vast'edes ainoastaan harjoitella sotatointa. jopa hänen yksityiset kirjeensäkin. vaan merkitsi ainoastaan neljä kirjainta läkkilevyn avulla. gotilaisia ja roomalaisia. "sillä". ei miehenäkään voi koskaan käyttää miekkaa". Sinne kokoutui kuninkaan seurueesen kuuluisia taistelijoita kaikista germanialaisista maista.

jonka äiti _Amalasunta_ oli johtava holhohallitusta. suuren frankilais-valtakunnan perustaja. jota kanta-isänsä mukaan on sanottu _merovingeiksi_. Kun eräänä iltana suuren kalan pää tuotiin kuninkaalliseen pöytään. Salilaisfrankilaisia hallitsi kuningassuku. Roomalaista ylimystä _Syagriusta_ vastaan. uhkasi niellä hänet. lähti . Hän läksi heti huoneihinsa ja tunsi kylmyyden leviävän ruumiisensa. vaikka häntä peiteltiin tyynyillä. ja heidän jälkeensä huomattavimmat olivat _ripuarilais_-frankilaiset. Omantunnon vaivat kiusasivat Teodorikkia hänen viimeisinä vuosinaan. joista Ala-Reinin eteläpuolella asuvat _salilais_-frankilaiset olivat etevimmät. Klodvig. vaan moneen heimoon jakautuneina. teeskenteleväisyys ja taikuus. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua Châlons'in taistelusta frankilaiset. Hänen luonteessaan vallitsivat aikakauden yleiset ominaisuudet. Tähän sukuun kuului Klodvig. Samalla hän myöskin oli elinvoimainen.väkivaltaisuuksistaan juutalaisia kohtaan. kerrotaan hänen kiivaasti. Nähden siis suhteensa roomalaisväestöön olevan kireän eksyi hän epäluulosta koviin ja väkivaltaisiin tekoihin. eivät vielä olleet yhteisen päämiehen hallittavina. Kolme päivää sairastettuaan kuoli hän (526). raaka voima. vaikka silloin jo asuivatkin Gallian pohjoisrajalla. huudahtaneen ja sanoneen näkevänsä Symmakuksen haamun. Sellaisilla teoilla veti hän vielä suuremmassa määrässä päällensä katolilaisen väestön vihan. Eräs italialainen erakko kertoi uskovaiselle kansalle nähneensä jumalallisen koston henkien heittäneen Areion uskoisen kuninkaan sielun helvetin liekkeihin. väijyvä kavaluus. nopeasti päättäväinen ja rohkeamielinen. joiden epäiltiin olevan salaisessa yhteydessä kreikkalaishovin kanssa. joka vielä länsimaisen keisarikunnan kukistuttua piti maaherruutta Pohjois-Galliassa. toimelias. Niinpä hän mestautti kaksi kunnioitettua senaattoria _Boetiuksen_ ja _Symmakuksen_. kutsuttuaan vuoteensa viereen gotilaiset ylimykset ja roomalaiset virkamiehet ja vannotettuaan heillä uskollisuusvalan hennolle tyttärensä pojalle Atalarikille. jotka asuivat salilaisten itäpuolella. jonka silmät raivoisasti säihkyivät ja suu täynnä pitkiä ja teräviä hampaita.

kaikki yhtä huonosti pidetyt!" ja löi samassa hänen tapparansa maahan. Kaupungin piispa sai Klodvigilta luvan. sai aikaan." Klodvig sillä kertaa hillitsi vihansa ja taipui. että se oli annettava takaisin. sanoi Klodvig äkeissään: "Jos se olisi pyhitetty meidän jumalillemme. iskien sitä tapparallaan. ja sanoi: "Eihän kellään ole niin huonosti hoidettuja aseita kuin sinulla. ei Gundebad uskaltanut vastustaa. joka päättyi burgundilaisten kukistukseen. joka kaupunki sitte jonkun aikaa oli frankilaisen kuninkaan hovileirinä. surmatun tytärtä Klotildaa piti hän ankarasti vartioituna.Klodvig sotaretkelle ja voitti hänet taistelussa _Soissons'in_ luona (486). mutta se nyt kastettiin teidän Jumalanne nimeen eikä sentähden saanut jäädä eloon. antoi kuningas tapparallaan hänelle sivulta päin kuolettavan iskun päähän. olisi se kyllä saanut elää. Kun lapsi kohta sen jälkeen kuoli. sanoen: "Samalla tavalla iskit sinä astiaa Soissons'issa. pysähtyi kuningas äkisti sen miehen eteen. kivi kaulassa hukuttanut hänen puolisonsa. Jo lähtiessään osoitti Klotilda." Kuitenkin hän suostui Klotildan toisenkin pojan kastamiseen. Taistelun jälkeen näytti Klodvig mielenlaatuansa. joka oli surmauttanut kanssahallitsevan veljensä. Mutta eräs frankilainen. Mutta kun sotajoukko vuoden kuluttua kokoutui aseiden tarkastukseen. vaikka häntä kyllä varoitettiin seurauksista. onnistui Klotildan vähitellen taivuttaa puolisonsa lempeämmäksi kristinuskoa kohtaan. Burgundilaisia hallitsi Gundebad. kuin oikea arvanheitto sinulle määrää. Kun Klodvig nyt kosi prinsessaa. miekka ja tappara. Kun sitte germanialaisen tavan mukaan saalista jaettiin. mestauttanut hänen poikansa ja heitättänyt heidän ruumiinsa kaivoon. vaan kun se kuitenkin parani. lausui: "Kuningas. tahtoi kuningas paitsi omaa osaansa myöskin sitä kallisarvoista astiaa. Kun mies kumartui ottamaan kirvestänsä. Se myöskin sairastui. Klotilda. . Ryöstöretkellä olivat näet frankilaiset jostakin kirkosta ottaneet muun muassa kauniin astian. sinun ei pidä saaman saaliista enempää. ollen itse katolilainen kristitty." Klodvigin avioliitto burgundilaisen prinsessan _Klotildan_ kanssa tuotti tärkeitä seurauksia. joka oli ollut niin rohkeapuheinen. keihäs. miten kiihkeästi hän himosi kostaa isänsä ja äitinsä murhaajalle. Tästä avioliitosta seurasi kristinuskon tulo frankilaiseen kuningassukuun. sillä hän frankilais-saattajillansa poltatti matkan varrella burgundilaisten maatiloja ja uuteen kotiinsa saavuttuaan sytytti frankilaisten ja burgundilaisten välille sodan. että hänen esikoispoikansa kastettiin.

Hengellisiä hymnejä ja virsiä laulaen astuivat papit saaton etupäässä. Kun kuningas kumartui kasteastian viereen. kantaen pyhiä evankeliumeja. mitä olet palvellut!" Kuninkaan kaksi sisarta myöskin kastettiin ja samoin kolme tuhatta miestä frankilaisesta sotaväestä. niin minä kastatan itseni sinun nimeesi. vaan he ovat luopuneet minusta. jonka olet polttanut." Muut germanialaiset kuninkaat tunnustivat kaikki Areion oppia. oli ainoa oikeauskoinen kuningas kristikunnassa. kartanot puettu juhlakoristuksiin ja kirkko valaistu tuhansilla vahakynttilöillä. koska pappi. Klodvigilla säilyi vielä kasteen jälkeenkin entinen pakanallinen raakuus. Jos sinä annat minun voittaa viholliseni ja minä saan tuntea sinun voimasi.Allemannilaiset. joka toimitti kuninkaan kasteen katolisen jumalanpalveluksen koko komeudella ja juhlallisuudella. Jo alkoi voitto kallistua allemannein puolelle.ja Keski-Reinin itäpuolella. Jonkun ajan kuluttua kasteensa jälkeen läksi Klodvig . Tarina kertoo Klodvigin kasteessa puuttuneen öljyä voitelemiseen. ristiä ja lippua. jota nimeä hänen seuraajansakin sitte ovat kantaneet. jota kansat julistavat." Onni kääntyi pian. Kuullessaan kerran kerrottavan Kristuksen kärsimisen historiaa. Silloin Klodvig nosti kätensä taivasta kohti ja huusi: "Jesus. jonka tähden minä en enää luota heihin. jonka tähden Rooman piispa antoikin hänelle nimen "kaikkein kristillisin". Tie Reimsin katuja pitkin palatsista kirkkoon oli koristettu maalatuilla tapeteilla. siirtyivät (496) sen joen yli ja alkoivat anastella ripuarilais-frankilaisten aluetta. sinä. jotka olivat jo kauan asuneet Ylä. silloin piispan rukouksesta laskeutui valkoinen kyyhky taivaasta ja toi nokassaan pienen pullon pyhitettyä öljyä. Voiton jälkeen noudatti Klotilda Reims'in piispan Remigiuksen. lausui piispa: "Kumarra nöyrästi niskasi! Palvele sitä. huudahti kuningas äkisti ja hyvin kiivaasti: "Jospa minä olisin ollut siellä frankilaisineni. niin että Klodvig. jonka sitä piti tuoda. Klodvig riensi heimolaistensa avuksi ja taistelu syttyi (496). sitte astui kuningatar ja viimein kansa. heidän jäljessään talutti piispa kuningasta. ja polta. joka nyt oli kääntynyt katoliseen uskoon. ei päässyt kansanjoukon läpi. niin olisinpa kurittanut juutalaisia. jota Klotilda sanoo elävän Jumalan pojaksi! Minä rukoilin omia jumaliani. jolla sittemmin Klodvigin seurajatkin vast'edes voideltiin kuninkaiksi. niin että Klodvig saavutti täydellisen voiton. Frankilaiset marssivat voittajina allemannilaisten alueelle.

joka näkyi Poitiers'in tuomiokirkon päältä. Kunniakoriste päässä ja yllä purpuravaippa ratsasti Klodvig tuomiokirkkoon. Sitte alkoi hän sodan länsigotilaisten kuningasta _Alarik II:sta_ vastaan. jos hän onnellisesti palasi sodasta. Kuninkaat ryhtyivät kaksintaisteluun. Vihollismaan katoliset asujamet tervehtivät frankilaisia ystävinään ja heidän avullaan marssi Klodvig Loire-joen yli. joka lakkaamatta huuteli "konsnli". kuten sanottiin. leimuava tulenvalo. että Areion uskolaisilla on suuri osa Galliaa. omin käsin runsaasti jaellen kulta.ja "Augustus"-nimiä. johon kirves putosi. silloin tuli metsästä valkoinen naaraspeura ja kaaloi joen yli.kostosotaan Burgundin kuningasta Gundebadia vastaan. Kello kolme aamusilla saavuttivat frankilaiset gotilaisjoukon ja taistelu alkoi. Oikeauskoinen kuningas ei Tours'issa myöskään unhottanut velkaansa pyhän Martinuksen kirkolle. ja samalla hän viskasi kirveensä. niin löysi sotajoukko sopivan ylimenopaikan ja riensi joen toiselle rannalle. Kahdeksan peninkulman päässä Poitiers'ista pysäyttivät pienen. Myöskin lupasi hän." Heti hän sitte läksikin sotajoukkoineen liikkeelle (507). Hän tarjoutui .ja hopearahaa iloiselle ihmisjoukolle. mutta hyvin paisuneen joen laineet hänen retkensä. Sitä ennen kutsui hän etevimmät päällikkönsä kokoon ja puhui heille: "Minä en ilman suurta mielipahaa voi kauemmin kärsiä. karkoittakaamme heidät Jumalan avulla tästä ihanasta maasta ja saattakaamme se valtamme alaisuuteen. Hänen öistä marssiansa johti. ja toisella rannalla näkyi länsigotilaisten leiri. jos hän voiton jälkeen onnellisesti saapui Tours'iin. Länsigotilaisten peräytyessä tunkeutui Klodvig yhä etemmäksi. Kuninkaan oleskellessa Tours'issa tuli kreikkalaisen keisarin Anastasiuksen juhlallinen lähetystö tuomaan hänelle konsulin arvomerkkejä. Roomalainen väestö katsoi nyt häntä _lailliseksi_ herrakseen ja frankilaistenkin silmissä sai hän suuremman arvon. Tämän hänen retkensä kertomuksesta on hurskas kansanusko sittemmin saanut aihetta runoelmiinsa. Pariisissa hän teki lupauksen rakennuttaa kirkon pyhille apostoleille. Länsigotilaiset katsoivat joutuneensa siten tappiolle ja jättivät enimmät asumuksensa Etelä-Galliassa alttiiksi voittajalle. jossa Alarik kaatui Klodvigin käden kautta. Hän voitti taistelussa Dijon'in luona (501) ja piiritti sitte kauan Gundebadia Avignon-kaupungissa sekä pakotti hänet viimein antautumaan. että kirkko oli rakennettava siihen paikkaan. sanoen. lahjoittaa sotaratsunsa pyhän Martinuksen kirkolle.

enkä minä voi koskaan vuodattaa sukulaisteni verta. sanoi Klodvig muka hyvin vihoissaan kuninkaalle. "olen aivan viaton koko asiasta. mutta kallis hän on. jos hän kuolee. Klodvig houkutteli muutamia erään sellaisen kuninkaan miehiä puolellensa lahjoittamalla heille kullatuita vaskisia asekoristuksia. että heitä oli petetty kultakoristimilla. Ripuarilaisten kuninkaan pojalle lähetti hän sanoman: "Isäsi on vanha ja ontuva haavoistaan. Klodvigin eteen. sekä surmasi hänetkin. ett'en teitä kavalluksestanne kiduta kuoliaaksi. parempi sinun olisi ollut kuolla." Poika surmasi isänsä hänen levähtäessään metsästysretkellä pyökkimetsässä ja lähetti sitte sanansaattajat Klodvigille tarjoamaan niin paljon. jotka olivat hänen luonteensa omituiset piirteet. Mutta hänelle kohta kerrottiin. sillä se on rikos. "Minä"." . Yhtykää minuun. "Sinä olet". nosti eräs frankilainen tapparansa ja halkasi hänen päänsä takaa päin. Veljelle hän sanoi: "Jos olisit auttanut veljeäsi. ett'eivät hevosta noutamaan lähetetyt miehet saaneet sitä liikahtamaan paikastansa." Ja hän halkasi tapparallaan vangin pään. vastasi hän: "Vääristä teoista annetaan väärää kultaa.maksamaan rakkaasta sotaratsustansa lunnaiksi sata kultarahaa. lisäsi hän teeskennellen. "häväissyt sukuamme. Kuningas tästä lausui: "Pyhä Martinus on kyllä hyvä auttaja. Kun kavaltajat sitte valittivat. sanoen niitä puhtaaksi kullaksi. Vaan kun hän sitte näytti Klodvigin miehelle isänsä aarteita ja kumartui arkun päälle ottamaan siitä jotakin. elämään minun turvissani!" Riemuiten silloin ripuarilaiset nostivat Klodvigin kilvelle ja tunnustivat hänet kuninkaaksi. kuin hän tahtoi murhatun aarteista. Nyt tuli Pohjois-Gallian frankilaisten pikku kuningasten vuoro. saat sinä hänen valtakuntansa ja minun ystävyyteni. Nämä miehet silloin ottivat kiinni herransa ja veivät hänet sekä hänen veljensä. kun annoit sitoa itsesi. Nyt minä en voi muuta kuin antaa teille yhden neuvon. Nyt kutsui Klodvig kokoon ripuarilaiset ja kertoi heille. Olkaa iloissanne. Klodvig suurensi summan kaksinkertaisesti ja silloin hevonen kyllä tuli. Ja sen yrityksensä pani hän toimeen kavalalla viekkaudella ja raa'alla väkivallalla." Valittuaan nyt pääkaupungikseen Pariisin päätti kuningas samalla saattaa valtansa alaisuuteen itsenäiset frankilaisheimot. että kuninkaan olivat pojan käskyläiset murhanneet ja sitte tuntematon mies oli surmannut pojan hänen tarkastaessaan isänsä aarteita. niin ei häntä olisi sidottu". kädet seljän taa sidottuina.

sen viimeinen kuningas ja hänen puolisonsa vietiin Orleans'iin. Justinianus. Lähinnä edellisten keisarien aikana oli tullut tavaksi.Viimeisenä elinvuotenaan (511) kutsui Klodvig kirkolliskokouksen Orleans'iin ja siellä hyväksyttiin sääntöjä. Klodvigin pojat kukistivat myöskin germanialaisen Tyringi-valtaknnnan. jolla jo silloin oli hyvä toivo päästä enonsa keisari Justinuksen seuraajaksi. miellyttävään seurustelutapaansa ja suuriin luonnonlahjoihinsa. Heidän hallitusaikanaan valloitettiin Burgundin valtakunta (532). johon Teodora puolestaan myöskin levitti loistoa. alhaissukuinen mies. kansa teki uskollisuusvalan hänelle niinkuin keisarillekin ja Teodoran nimi oli Justinianuksen nimen vieressä kaikissa asetuksissa ja julkisissa kirjoituksissa. ja viimein hän otti hänet puolisoksensa sekä korotti hänet kanssansa valtaistuimelle. Keisari Justinianus (527-65). Hän oli jo aikaisin osoittanut . Isänsä aikaisin kuoltua antautui hän teaatterin alalle ja vietti kevytmielistä. järjestyshaluinen ja väsymättömän toimelias. jotka myönsivät kirkolle suuria etuoikeuksia. mutta olennoltaan majesteetillinen sekä ymmärtäväinen. ihastui hänen kauneuteensa. Mutta palattuaan Kostantinopoliin muutti hän kokonaan elintapansa ja rupesi harrastamaan hurskautta ja siveyttä. jotka oli menetetty. Taitava päällikkö _Belisarios_ käytti tätä varten hyvällä menestyksellä valtakunnan miekkaa. että valta on Jumalalta. pakottivat frankilaisten alammaisuuteen baierilaiset ja valloittivat Provencen. Klodvigin neljä poikaa jakoivat keskenänsä uuden valtakunnan. jossa heidät elävänä haudattiin syvään kaivoon. Nyt Justinianus kruunautti myöskin Teodoran. Hallituksensa alusta asti koetti Justinianus uudistaa valtakunnan entistä laajuutta valloittelemalla alueita. jota täst'edes sanottiin _Ranskaksi_. yhdistivät likeisesti kirkon ja valtion sekä antoivat kuninkaalle suuren vallan kirkollisissa asioissa. Teodorikin kuoleman jälkeisenä vuonna nousi Itä-Rooman valtaistuimelle _Justinianus_. oli eläinvartian tytär. kotoisin Kyprosta. että patriarkka juhlallisesti pani kruunun valtaistuimelle nousseen hallitsijan päähän merkiksi. kuljeksivaa elämää. Hänen puolisonsa Teodora.

Siellä voitollinen päällikkö piti keisarin luvalla loistavan riemusaaton. sieni ja pala leipää!" Harpulla säestäen tahtoi hän laulaa valitusvirtensä.etevyyttänsä sodassa persialaisia vastaan. teki samoin. ympärillänsä Gelimer ja muutamia muita etevimpiä vankeja. Belisarios. Sanansaattajalle. jossa Justinianus ja Teodora istuivat kultaisilla valtaistuimilla. nimeltä _Teodato_. pysyi kuitenkin muisto roomalaisnimen muinaisesta kunniasta sekä leppymätön viha noita Areion uskoisia barbaareja vastaan. Voitettu kuningas. kirjoitti tämä onneton kuningas: "Lähetä minulle. Heidän kuninkaansa Gelimerin voitti Belisarios ja marssi Kartagoon. kuten sitä sanottiin. _Vandalilaisia_ vastaan. Belisarios pani hänet hopeakahleihin ja vei Konstantinopoliin. Voitettu pakeni erääsen vuorilinnaan. Juuri tähän aikaan oli kuninkaallisessa huonekunnassa tapahtunut häiriöitä. sienellä kuivata kyyneleet silmistänsä ja leivällä sammuttaa nälkäänsä. harppu. jonka Belisarios lähetti. Belisarios kumartui ensinnä keisarillisen parikunnan eteen ja suuteli heidän jalkapallejansa. Mutta entinen vandalilaisten valtakunta tuli (534) Itä-Rooman maakunnaksi eli exarkaatiksi. vaikka sen tila epäilemättä oli onnellisempi kuin keisarien hallitessa. hyvä ystävä. Ensinnä kuljetettiin suurta sotasaaliista ja vankeja. mutta roomalaisessa väestössä. joka oli Amalasuntan kanssa . rehellisyydeltä ja johtokyvyltä oli hän muinaisajan suurten sankarien vertainen ja niitä ominaisuuksia kaunistivat horjumattoman uskollisuuden ja alammaisuuden kristilliset hyveet. Mutta puolisojen välille nousi pian riita. Teodorik Suuren tytär _Amalasunta_ oli nuoren poikansa kuoltua nähnyt tarpeelliseksi vahvistaa hallitustansa uudella avioliitolla ja sen vuoksi nostanut kanssahallitsijaksi erään sukulaisensa. Tästä keisari Justinianus. Italiassa vallitsi itägotilaisten kansakunta. jossa hänet kolmekuukautisella piirityksellä pakotettiin näljän tähden autautumaan. jonka nöyryys vaikutti suuresti keisarillisten mieleen. astui nöyrästi jalkaisin kilparadalle. aljettiin ensinnä sota. Tämä onnistunut yritys houkutteli vielä suurempiin vehkeihin. Gelimer. sai keisarilta suuret maatilukset Galatiasta. astuen kuninkaalliseen purpuraan puettuna päällikön takana. Kohta sen jälkeen täytyi kuninkaan yhä kiihtyvän näljänhädän tähden antautua vangiksi. jotka heikonsivat gotilaisvallan voimia. Mielenmaltilta. jotka vielä asuskelivat Luoteis-Afrikassa. Amalasunta vangittiin ja surmattiin.

kadotti kansansa luottamuksen ja hänet surmattiin. kuten kerrotaan. Nyt he kuninkaaksensa valitsivat jalon soturin _Totilaan_. Frankilainen Austrasian kuningas Teudebert oli myöskin tullut Alppien yli ja pääsi vastuksetta Po-joen poikki. Piiritys kesti kokonaisen vuoden. Mutta silloin hän heti teki Vitigeen vangiksensa ja vei hänet sitte valloitettujen aarteiden kanssa Konstantinopoliin. Teodato. osoittaen heidän heikkoja voittajiansa. mutta joutuneena taas gotilaisten valtaan hävitettiin se perin juurin. otti syyn sekautuaksensa Italian asioihin. Tämän suuren kenraalin sotataito oli gotilaisiakin ihastuttanut. ja Italian lopullinen valloitus uskottiin kelvottomille kenraaleille. Silloin Vitiges kokosi gotilaiskansan kaikki voimat. Suuren päällikön täytyi heittää työnsä kesken. joita vastaan gotilaiset hyvällä onnella uudistivat sodan. että Vitigeen vihdoin täytyi vetäytyä tiehensä. Belisarios oli siihen suostuvinansa ja hänet päästettiin tammikuussa 540 näljistyneesen Ravennaan. Belisarion käsikirjuri ja tämän sodan historioitsija. Milanon suuri kaupunki oli mennyt keisarin puolelle. Vihdoin alkoivat gotilaisten voimat loppua. Vitiges sulkeusi pääkaupunkiinsa Ravennaan ja Belisarios rupesi häntä piirittämään.000 miestä.000 miehen kanssa tähän maailman muinoiseen pääkaupunkiin. Seuraavina vuosina vaihteli sodan onni. Hänen sijaansa itägotilaiset nostivat kuninkaaksi Vitiges-nimisen soturin ja ryhtyivät nyt ankariin puolustuskeinoihin. kuin nykyinen hetki vaati. olivat itägotilaiset sekä lukuisaa että kookasta ja väkevää kansaa. Mutta avun sijasta hän käänsi voimansa molempia vastaan ja tahtoi omaksi edukseen ryöstää ja valloittaa. Kuten Prokopius. koska sekä gotilaiset että itäroomalaiset toivoivat häneltä apua. niin kykenemättömät olivat gotilaiset piiritystyöhön. he tarjosivat hänelle gotilaisvallan kruunua. Vuonna 535 valloitti Belisarios Sisilian. Tätä Belisarion uskollisuutta ei keisari palkinnut muulla kuin kateudella ja epäluulolla. ja tuli Roomaa saartamaan maaliskuussa 537. ja ylinen Italia kärsi hirmuisia hävityksiä. lähti siitä seuraavana vuonna Etelä-Italiaan ja sai vähällä vaivalla sen kaikki kaupungit haltuunsa. joka melkein joka haaralla . Belisarios oli jo saanut Roomankin valtaansa ja asettui 5. jos hän tahtoi keisarista luopua ja ruveta heidän kuninkaaksensa. 150. Mutta niin suuri oli Belisarion taito. heidän omat vaimonsa heitä silmiin sylkivät. kertoilee. niin että häpesivät tulleensa voitetuiksi Belisarion vähäväkisellä joukolla. joka ei osoittanut sitä sotaista kuntoa.liitossa ollut.

kunnes laivaston päällikkö petollisesti hänestä luopui.ajoi keisarilliset joukot pakoon. Gotilaiset sitte vetäytyivät lähiselle Maitovuorelle (_Mons Lactis_). mutta siellä heitä näljänhätä alkoi näännyttää. suojellaksensa Kuman kaupunkia. itse Totilas sai paetessaan surmansa. ja maaseuduilta kaikki viljelys alkoi hävitä. jossa hänen veljensä vartioitsi gotilaiskuningasten aarteita. Hänen laivastonsa valloitti Sardinian ja Korsikan. Illan tullen täytyi gotilaisten kääntyä pakoon. Tämän miehen pienessä. mutta syvän joen taakse. nojaten vasempaa kylkeänsä mereen. pyysi viiden vuoden kuluttua eron komennosta. ja nyt Totilas miehuudella ja viisaudella voitti yhä enemmän alaa. hänen paljas silmäniskunsa oli kylläksi hämmästyttämään hänen käskyläisiään. jolta taistelu kerran kävi onnettomasti. lähellä Tiberin lähteitä. ennen tahtoi kaatua kuin tulla voitettuna Narseen eteen. . ett'ei mitään kunnollista voitu toimeen saada. eunukki _Narses_. Vihdoin täytyi Justinianuksen taas lähettää Belisarios Italiaan. jolla hän marssi Ravennasta etelään. Kuusikymmentä päivää puolusti Teias tätä asemaansa. _Taginan_ tykönä. sattuivat Narses ja Totilas yhteen. heikossa ruumiissa asui sankarin henki. Narseelle oli annettu vahva ja hyvin varustettu sotajoukko. Silloin he kaikki päättivät etsiä mainehikasta kuolemaa taistelutantereelta ja marssivat tiheinä riveinä vuorelta alas. Tultuansa Vesuviuksen juurelle hän asettui pienen.000 hänen miehiään makasi kaatuneina tantereella. Rooman kaupunki joutui kahdesti gotilaisten valtaan. josta laivastonsa hänelle yhtenään toimitti tarpeellisia elatusvaroja. niin että muutama alapäällikkö. Belisarios. sulki heidät sakarainsa väliin ja lähetti pilvittäin nuolia heidän joukkoonsa. joka oli asetettu puolikuun muotoon. ryösti Sisiliaa ja häiritsi itse Kreikanmaan rannikoita. joka näki menettävänsä entisen maineensa. joka nyt viidennen kerran vaihetti haltijoita. Mutta gotilaiset kokoutuivat Ticinoon (Paviaan) ja nostivat kilven päälle _Teias_ nimisen sota-urhon kuninkaaksensa. Tämän taistelun perästä Narses valloitti Rooman. Mutta vuonna 552 tuli Konstantinopolista Italiaan uusi sotapäällikkö. Gotilaisten ratsuväki ryntäsi urhollisesti esiin. jossa roomalaiset muinoin tasavallan aikana olivat gallialaisia voittaneet ja näiden hautakumpuja (_busta gallorum_) vielä näkyi. mutta niin huonosti väellä ja rahoilla varustettuna. Sill'aikaa Italia kärsi kaikkia sodan rasituksia. mutta Narseen sotarinta. ja 6. Tämä heti riensi etelään.

miekka oikeassa. hänen ympärillänsä kiihtyi taistelu tuimimmaksi. Mutta gotilaisten into ei siitä ensinkään lannistunut. sairashuoneita. mutta Teias väisti kilvellänsä kaikki viskatut keihäät ja kaatoi miekallansa paljon vihollisia. Vasta kolmannen päivän aamulla nuo jäljelle jääneet lähettivät sanan Narseelle.Ensimmäisenä sotarivissä taisteli heidän kuninkaansa. itsekin hämmästyen sen suurenmoista komeutta. Suosien rakennustaidetta teetti hän kaikkialle kalleita vedenjohto-laitoksia. Mitä se lännessä oli valloittanut. vaan käski tuoda uuden kilven. Mutta Itä-Rooman keisarikunta oli liian heikko ja veltostunut täyttämään niin suuria toimia. Mutta kilpeä vaihettaissa. Salomo!" . ja Itä-Roomaa nimitetäänkin tästä lähin tavallisesti _Kreikan_ tai _Byzantionin keisarikunnaksi_. Kartagena ja joku osa merenrannikkoa joutui keisarin valtaan. ei olisi länsigotilaisten valta luultavasti kauan kestänyt. vaan he vielä koko seuraavankin päivän jatkoivat taistelua. alkoi jo sen kädestä pois luikahtaa. huudahti: "Ylistetty olkoon Jumala. Siihen Narses suostuikin. ja jos taidolla ja innolla olisi sotaa jatkettu. kunnes se viimein voitiin juhlallisesti vihkiä. Hänen päätänsä kannettiin rungosta erotettuna keihään nenänsä ympäri. jota tavallisesti nimitetään _Noceran_ taisteluksi (553). jossa länsigotilaistenkin valtakunnassa oli eripuraisuutta syttynyt. Nähtävästi oli Justinianuksen tarkoitus valloittaa takaisin kaikki ne Rooman maakunnat. joista suurenmoinen _Sofian kirkko_ oli komein. Mutta Italia sai pian jälleen havaita. niin kuin vandalienkin. ja niin loppui itägotilaisten viimeinen ponnistelu. Itägotilaisten valtakunta oli nyt kukistettu. Kymmenen tuhatta työmiestä oli monta vuotta sitä rakentamassa. minä olen voittanut sinut. Näin kaatui itägotilaisten kuningas. Justinianuksen hallituksesta jäi suuria muistomerkkejä myöskin hänen valtakuntansa sisällisiin asioihin. ja silloin Justinianus. Yksistään Konstantinopoliin rakennutti hän viisikolmatta uutta kirkkoa. Suuri "Rooman keisarikunta" ei enää voinut uudistua entiseen merkitykseensä. ja muutama keihäs puhkasi hänen rintansa. siltoja. että keisarillinen hallitus oli raskaampi kantaa kuin gotilaisten vieras valta. kirkkoja ja linnoja. pyytäen häneltä vapaata lähtöä. hän tuokioksi paljastui. jotka barbaarien haltuun olivat joutuneet. kilpi vasemmassa kädessä. Senpä vuoksi hän nyt kääntyi Espanjaan. hän ei kuitenkaan jättänyt asemaansa. Vihdoin hänen kilvessänsä riippui kaksitoista keihästä.

leväten paksujen pylvästen varassa. ja hänen seuraajansa tekivät siinä hänen esimerkkinsä mukaan. jotka olivat matkustelleet Persiassa ja Indiassa saarnaamassa kristinuskoa. jonka kummassakin päässä seisoivat keisarin ja patriarkan valtaistuimet. Oppineella _Tribonianuksella_ teetti keisari järjestetyn kokoelman kaikista voimassa olevista Rooman laeista. Silkkiä olivat alkuansa tuoneet kauppakaravaanit. ristikon ja alttarin rappujen välipaikka oli pappeja varten. Kauan oli Byzantionin valtakunta Europassa ainoa maa. miten silkkimatoja oli hoidettava. jossa harjoitettiin tätä tuotteliasta teollisuutta. _Corpus Juris_-nimellä on tämä suuriarvoinen lakiteos säilynyt nykyaikaan asti. vaan matala kumpu. Tämä rakennus on pysynyt ainiaan sen taidetavan etevimpänä tuotteena. Valtakuntaa hävittelivät .Koko rakennus on kreikkalainen risti sovitettuna suorakulmioon. Siihen liitettiin myöskin kokoelma kuuluisain lainoppineiden selityksiä ja lausuntoja ynnä lyhyenlainen oppikirja opetusta varten. Justinianus silloin perusti Europan ensimmäiset silkkitehtaat Konstantinopoliin. Justinianuksen käskystä matkustivat munkit uudestaan Indiaan ja toivat onteloissa sauvoissaan koko joukon hedelmöitettyjä silkkimadon munia. Teodora kuoli jo 549. jota sanotaan _bysantinilaiseksi_. Korintoon ja Tebeen. Alttariin käytettiin 40. täytyi silkin tuonnin siltä taholta tietysti lakata. Heillä oli mukanansa muutamia silkkikoteroita (kokongeja) ja he myöskin näyttivät. Kirkon laiva oli erotettu kuorista ristikkolaitoksella. Toinen Jnstinianuksen hallitusaikana huomattava teko on _silkinviljelyksen tuonti_ Rooman valtakuntaan. jota muuten katsottiin hyvin uhkarohkeaksi. Sen jälkeiset Justinianuksen hallitusvuodet eivät olleet enää niin loistavat kuin aikaisemmat.000 naulaa hopeaa ja pyhät astiat olivat puhtaasta kullasta ja jalokivillä koristetut. Keisari aikoi sentähden lähettää laivaston purjehtimaan Arabian lahdesta Indian ympäri tuomaan silkkiä suorastaan Kiinasta. Keskellä kohoaa laaja. Mutta koska Justinianus oli melkein koko hallitusaikansa sodassa sitä valtakuntaa vastaan. joiden tie kulki Persian kautta. saapui Konstantinopoliin kaksi munkkia. Kirkon seinät olivat peitetyt välkkyvällä marmorilla ja sisäpuolelta kalleilla maalauksilla. Kuitenkin sääsi jo Justinianuskin "uusia asetuksia". Atenaan. Kun paraillaan keskusteltiin tätä yritystä. joissa hän omain ja puolisonsa oikkujen mukaan mielivaltaisesti muutteli voimassa olevaa lakia.

Alboin ja Rosamunda. kivilouhikkoihin tai . mutta Alboin siirtyi sotajoukkoineen suurempien tapausten näyttämölle. Liitossa villin tatarilaiskansan _avarilaisten_ kanssa hyökkäsi hän gepidiläisten päälle.pohjoispuolelta villit bulgarilaiset. Kerrotaan keisarinna Sofian kirjoittaneen hänelle pilkallisen kirjeen ja sanoneen Narseen paraiten sopivan kehräämään naisten kanssa palatsissa. mutta viattomuutensa tunnossa hän ei edes vastannut sanaakaan esitettyihin syytöksiin. josta käsin hänen kerrotaan kutsuneen langobardialaisia tulemaan ja asettumaan Italiaan. puolisokseen. Langobardilaistensa ja 20. Lähellä." Samalla hän siirtyi Neapoliin.000 saksilaisen kanssa tunkeutui Alboin Alppein yli. Justinianuksen seuraaja Justinus II erotti Italian sijaishallitsijan (exarkin) Narseen virastaan. sekä itäpuolelta persialaiset. Häntä pidettiin joku aika omassa kodissaan vankina. olivat lähteneet Itämeren rannoilta liikkeelle ja viimein asettuneet Pannoniaan. asuvain gepidiläisten kanssa he olivat alinomaisessa vihollisuudessa. _Langobardilaiset_. joka tehtiin keisarin henkeä vastaan. Tonavan toisella puolella. jotka luultavasti olivat hunnilaisten tai heidän alammaiskansojensa jälkeläisiä ja asuivat Moesiassa. Langobardilaisten reippaimpia kuninkaita oli _Alboin_. Avarilaiset asettuivat voitettujen gepidiläisten alueelle. Peloissaan pakenivat asujamet saariin. mutta hän kuolikin kohta ja silloin koko hänen omaisuutensa omistettiin keisarin rahakammariin. Eräs näistä rikoksellisista ilmoitti kidutuspenkillä myöskin Belisarios-vanhuksen osamieheksi. Justinianus kuoli (565) jo kahdeksan kuukauden kuluttua pahoin kohdellun palvelijansa kuolemasta. jota et niinkään helposti saa selville. Seudut. kauniin _Rosamundan_. keisarinna. kehrään vyyhden. muuttuivat kammottaviksi erämaiksi. Tulisessa taistelussa heidät kokonaan voitettiin ja Kunimund kaatui. Narses siihen muka vastasi: "Minä kyllä sinulle. Sotapäällikkö kutsuttiin tutkittavaksi. Sitä paitsi synkistytti tätä ajanjaksoa myöskin salaliitto. Alboin sitte yleisen tavan mukaan teetti kaatuneen kuninkaan pääkallosta juoma-astian ja otti hänen tyttärensä. urhollinen. tullen yhä peljättävämmiksi. joiden kautta hän marssi. mutta villi germanialaisheimo. joita silloin johti kuningas Kunimund.

jonne he myöskin ottivat Alboinin aarteet. sekä lujasti linnoitetut Genua ja Ravenna ja etäisempi Rooma saivat myöskin ottaa turviinsa suuren joukon pakolaisia. niin ratsusikin kantaa sinua etemmäksi. Kuninkaan maatessa kerran päivällislepoansa käski Rosamunda kaikkien olemaan hiljaa palatsissa. sieppasi pallin ja puolustautui sillä. Silloin astui sisään murhamies. . kompastui hänen ratsunsa eikä sitä saatu nousemaan maasta jaloillensa. kun vain kerran sai kaupungin valloitetuksi. jonka tähden Alboin suutuksissaan vannoi miekalla surmaavansa koko väestön viimeiseen henkeen asti. saatiin eräs väkevä ja vahvaruumiinen gotilainen ottamaan se tehtävä huoleksensa. sanoen: "Herra. Po-joen laaksoa. Kun kaikki jo olivat viinistä kiihtyneet. jonka asujamet ottivat hänet nöyrästi vastaan." käski Alboin juomanlaskijaa. Mutta kun Helmikis ei itse tahtonut ryhtyä murhan tekoon. Peruuta uhkauksesi ja anna anteeksi kaupungille." Alboin pisti miekkansa tuppeen ja ratsasti rauhallisesti kaupunkiin. "ja vie kuningattarelle. tapasi miekkaansa. luvaten ruveta hänen lemmityksensä. sinä lausuit vihassasi sopimattoman sanan ja sentähden pidättää Jumala hevostasi. ruvettiin sittemmin sanomaan _Lombardiaksi_. Sitte hän veti puolisonsa käsien välistä miekan ja sitoi sen lujasti kiinni seinään. Pavia teki sitkeätä vastarintaa kolme vuotta. Välttääkseen kansan raivoa täytyi Rosamundan paeta uuden puolisonsa Helmikiin kanssa Ravennaan.soille ja kätkivät sinne omaisuutensa jäännökset. käski kuningas tuoda voitetun Kunimundin pääkallomaljan ja soturit joivat siitä. Alboin heräsi pian. Hän kääntyi kuninkaan kilvenkantajan Helmikiin puoleen ja koetti taivuttaa häntä murhaamaan Alboinia. Mutta kun Alboin ratsasti portista sisälle. Kuninkaan seurueesta nyt astui eräs esiin. Venetia. Pavia tuli langobardilaisten valtakunnan pääkaupungiksi ja sen päämaata. Palatsissa lähellä Veronaa toimitti Alboin kerran asekumppaneilleen juhlapidot." Rosamunda tuskan valtaamana lausui ainoastaan: "Tapahtukoon herrani tahto!" Hän kosketti maljaa huulillaan. mutta kun ei saanut sitä irti. jota asemansa suojeli. "Kaada astia uudestaan täyteen viiniä. että hän iloitsisi isänsä muistosta. mutta alkoi siitä hetkestä asti himoita kostoa. Langobardilaiset surivat kauan kuningastansa ja hautasivat hänet palatsin rappusten alle. Neljäntenä vuonna sitte kaupunki viimein rynnäköllä valloitettiin. kunnes viimein kaatui murhamiehen kovista iskuista.

Eräs luostarin munkki antoi hänelle niukasta leivästään osan. Kirkon miehiä. voidakseen aivan häiritsemättä harjoittaa hurskasta mietiskelyänsä. Hän silloin. lievittämään tapain raakuutta ja antamaan lohdutusta kärsiväisille ja sorretuille. Läheisen luostarin munkit sanoivat häntä apotikseen. Tällaista tapain raakuutta näkyy kansainvaellusten aikakaudella liiankin usein. Mutta kun hän täälläkin huomasi tavat . julisti kuitenkin vapahduksen evankeliumia. Länsimaisen luostarielämän uudistaja _Benediktus_ vetäytyi jo nuorukaisena pois Rooman turmeluksesta elämään yksinäisyydessä. Mutta pianpa hän huomasi juoneensa kuoleman. mitä oli pikarissa jäljellä. Niin kuolivat he molemmat yhdessä. Siellä oleskeli Benediktus kolme vuotta. Hurskaan Benediktuksen maine levisi nyt laajalti. joka kykeni korottamaan raa'at mielet Jumalan puoleen. tarjosi Rosamunda hänelle pikarissa myrkytettyä viiniä. jotka väsymättömän ja uhrautuvaisen uutterasti vaikuttivat seurapiirissään taikka kulkivat etäisiin maihin julistamaan metsissä ja soilla puutteen ja kuoleman vaarain keskellä Jumalan sanaa pakanakansoille.Kreikkalainen sijaishallitsija Longinus saavutti nyt Rosamundan rakkauden. jossa pyhä mies oleskeli. laskien sen ynnä vesipullon nuoralla alas luolaan. Voidakseen rakentaa avioliittoa tämän uuden rakastajansa kanssa ryhtyi Rosamunda toimittamaan pois tieltä toistakin puolisoansa. Kirkko. vaikka ollen itse monin puolin turmeltunut ja väärentynyt. Kun Helmikis kerran oli kylpyammeessa. kunnes viimein paimen etsiessään vuoren juurelta rotkoihin kadonnutta lammasta sattumalta löysi paikan. pannen uhkavasti puukkonsa Rosamundan sydämmelle. Vielä se kasvatti miehiä. lasketti hän itsensä syvään vuorenluolaan. Mutta kun hän ei sielläkään katsonut olevansa kyllin yksinään. pakotti hänet juomaan. josta hän joikin noustuaan ylös kylvystä. Lähellä pientä luostaria Apenninein vuoriston jylhimmässä seudussa oleskeli hän jonkun aikaa. Benediktus.

käytöllinen suunta.hyvin raaistuneiksi eikä saanut niitä mitenkään parannetuksi. jotka pyhän innon vaikutuksesta kulkivat villien pakanain maissa. joka tuli muiden luostarien malliksi. läksi hän taas jälleen erämaihin. Levottomina aikoina. niin että siihen jäi vain kaitainen hiusseppele muka muistuttamaan Vapahtajan orjantappura-kruunua. oli niidenkin jäännöksillä luostarit ainoana turvapaikkana. Benediktuksen munkkikunnassa vallitsi periaate. ja silloin tulivat erämaat viljellyksi. piti hänen Benediktuksen luostarisääntöjen mukaan kestää vuosikautinen koetusaika. Kaikensäätyisiä ihmisiä kokoutui pyhän miehen ympärille saamaan häneltä neuvoja ja kuulemaan hänen opetustansa. suot kuivatuksi ja koko seutu hedelmälliseksi. autioksi jäänyt Apollon temppeli. Puutarhan hoidossa ja monessa hyödyllisessä käsityössä olivat munkit kansalle hyvänä esimerkkinä. jolloin tieteitä ja oppia uhkasi myöskin hävitys. Ennen kuin kukaan teki nämä lupaukset. tuli täällä toimelias. Kaikista maan iloista piti heidän luopuman. Luostareista levisi sankarillisia uskon julistajia. mutta jos hän vielä sen vuoden lopussa pysyi lujana päätöksessään. joten nämä luostarit vaikuttivat varsin hyvää-tekevästi länsimaihin. kuului hän luostariin koko ikänsä. varsinkin juuri benediktiläisten huolenpidosta on klassillisen muinaisajan kirjallisuutta säilynyt jälkimaailmalle. jotka seurasivat Teodorikin kuolemaa. Benediktus hajoitti sen ja perusti (529) sen sijalle luostarin. Alinomaisen mietiskelemisen ja hurskaan työttömyyden sijaan. siirtyi monta murheellista ja sorrettua sielua villiytyneestä maallisesta elämästä luostarien yksinäisiin turvapaikkoihin. että munkkien tuli omalla työllään yllä pitää itsensä ja luostarinsa. ja ajeli päänsä. hän oli "Jumalalle uhrattu" eikä voinut palata maalliseen elämään. Mestariinsa mieltyneen oppilasjoukon kanssa läksi Benediktus perustamaan yhteiskuntaa. Pukunaan käytti hän siitä lähtein karkeata villaviittaa. Kaikkein luostarien munkit olivat velvolliset elämään ainaisessa köyhyydessä ja naimattomina sekä ehdottomasti tottelemaan apottiansa. elääkseen yksinomaan taivasta varten. Usein perustettiin niitä autioihin seutuihin. . jotka vallitsivat itämaisessa luostarielämässä. joka oli nuoralla kiinni vyötetty. Kasino-vuorella Kampaniassa seisoi keskellä erämaata vanha. Sellaiseen aikaan. josta voimakkaampi uudistava henki leviäisi.

jonka Rooma muinoin oli sivistyneesen maailmaan perustanut.Benediktiläisluostareita syntyi vähitellen yli koko Italian ja sitte myöskin Ranskassa. ja erityisiä kansallisuuksia alkoi syntyä roomalaisuuden raunioille. mutta tämän kerran ainoastaan saarnalla ja sanalla. Huomattava on sekin. mitä yleviä aatteita se oli kannattanut. Sen vuoksi se kirkollinen side. Mutta muut länsimaiden seurakunnat olivat enimmäksi osaksi istutuksia . ett'ei kaikki yhteys kumminkaan maailmasta häviäisi. oli jo auttamattomasti kukistunut. 16: 18. Jo kristikunnan ensimmäisistä ajoista saakka oli Rooman piispalle myönnetty joku arvon etevyys länsimaiden seurakunnissa. mitä jaloa virkaa se kerran oli täyttänyt. Englannissa ja Saksan maalla. sill'aikaa kuin Antiokian. Hän oli Nikaian kokouksen päätöksestä ainoana patriarkkana lännessä. Gregorius Suuri. Se suuri valtiollinen yhteys. Eikä voinut näinä raakuuden aikoina kirkollinen yhteys kansojen välillä pysyä paljaalla hengellisellä perustalla. keskiajan mahtavin voima. jolloin kristikunta ei enää tarvinnut semmoista hengellistä holhojaa. Näinpä syntyy _Paavikunta_. jolle Vapahtaja oli sanonut: "sinä olet Pietari. Turhaan oli Justinianus I koettanut keisarikuntaa jälleen kohottaa entiseen arvoon ja mahtavuuteen. ja jolloin paavit käyttivät suurta valtaansa ihmiskunnan rasitukseksi. Jerusalemin. niin yhtä tarpeellista myöskin oli. paavina 590-604. ja tälle kalliolle minä tahdon rakentaa seurakuntani. rupesi nyt uudelleen valloitustoimiin. Silloin paavikunnankin täytyi kukistua. siihen tarvittiin luja kirkollinen valta. ja että itse Rooman seurakuntaa pidettiin sen apostolin perustamana. oli juuri tähän aikaan niin erinomaisen tärkeä. siihen tarvittiin ulkonainen ja näkyväinen hallintojärjestys. Aleksandrian ja Konstantinopolin piispat keskenänsä jakoivat samaa arvoa itämaissa. Länsimaat jäivät lopullisesti barbaarikansojen valtaan. Mutta emme sentähden saa unohtaa. minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet" (Mat. joka jo kerran oli aseiden voimalla laskenut maailman ikeensä alle. Sama Rooma. Myöhemmin tuli aikoja. että Rooma oli maailman vanha pääkaupunki. joka hengellisesti liitti nämä hajonneet jäsenet yhdeksi kristikunnaksi. 19). Mutta jos tämä olikin tarpeellinen edistysaskel ihmiskunnan historiassa. Semmoisen vallan ottivat Rooman piispat rakentaaksensa.

Tämä korotus tuntui hänestä melkein katkeralta. jota siihen aikaan käsitettiin täydellisimmäksi jumalisuudeksi. jonka luja luonne ja lempeä. joka keisarikunnan viime aikoina oli ollut mainio rikkaudesta ja mahtavuudesta. Semmoinen hädän aika oli nyt monessa paikassa.tästä yhteisestä emäseurakunnasta. temmattiin pian uusille työaloille. Siinä langobardit. Mutta näinä ahdingon aikoina vaati kirkonpalvelus todellisempaa tointa kuin paljasta munkkielämää. on asia. olivat enimmiten joko pakanoita tai Areion-uskoisia. että vähässä ajassa koko länsimainen kristikunta liittyi hänen ympärillensä. "Mariana istua Herran jalkain juuressa. minä olen temmattu Marttana askaroitsemaan ulkonaisissa toimissa. sillä barbaarit. kutsuttiin papiston ja kansan yhteisellä äänellä Gregorius piispan istuimelle (590). ja Gregorius. Tässä isänmaallisessa asiassa rupesi Gregorius sekä neuvonantajaksi että varsinaiseksi auttajaksikin. Että hän samassa palveli omaa vallanhimoansa eikä aina pitänyt väliä keinojen vilpittömyydestä. mutta innokas mieli oli tunnettu. jota tosin ei sovi eittää eikä myöskään kiittää. Ihan luonnollista oli siis. ikään kuin häneltä olisi riistetty se pyhä levollisuus. Ensimmäinen Rooman piispa. Vihdoin kun piispa Pelagius kuoli. johon sen vuoksi heidän silmänsä hädän aikana tavallisesti luottivat. jotka Rooman entisissä maakunnissa vallitsivat. asettaa yhteinen katolinen usko jälleen kuntoonsa. Konstantinopolista ei ollut apua odottamista ja Italian väestön täytyi itsensä ruveta puolustustansa valvomaan. ja Gregorius pani ilolla . että Rooman hengellisen paimenen piti ottaman tuo vaikea toimi päällensä. joka selvästi käsitti tämän tehtävänsä ja väsymättömällä innolla siinä työskenteli. jotka uskonnoltaan olivat areiolaisia ja kansallisestikin roomalaisten katkerimmat vihamiehet. "Olen tahtonut." Mutta näihin toimiin hän nyt ryhtyi niin taitavalla kädellä. tavallisesti "Suureksi" kutsuttu. oli Gregorius I. ja katso. muutti palatsinsa Aventinus-vuorella Roomassa luostariksi ja päätti pyhittää elämänsä hurskauden harjoituksiin. sillä Rooman kirkko sattui olemaan erinomaisen rikas tiluksista ja tuloista. kuuntelemassa hänen puhettansa. yrittivät joka hetki valtaansa levittämään. Hän oli roomalaisen senaattorin poika ja lähtenyt vanhasta Aniciusten suvusta. Tällä työllä hän palveli ihmiskunnan suuria etuja ja ansaitsi sen kiitollisuutta. Lähinnäkin tuntui hänen vaikutuksensa itse Italiassa." kirjoitti hän. Noustuansa korkeimpiin virkoihin hän äkkiä kyllästyi kaikkeen maalliseen komeuteen.

kuin olisi sopinut odottaakaan. johon hän kehoitti kaikkia kansalaisia. Tätä tarkoitusta varten hän viljeli ahkeraan kirjevaihtoa katolisen Teodolindan kanssa. hän kustansi lähetyssarnaajia kaukaisiin maihin ja paransi omassa hippakunnassaan kirkkoveisuun ja ulkonaisen jumalanpalveluksen. ja vaikka hän suuremmalla nöyryydellä. Barbaarien vastustaminen oli hänestä pyhä velvollisuus. kun Beneventon langobardit ahdistivat Neapolia. hän kuitenkin Kristuksen nimessä puhui totuuden tälle maalliselle valtiaalle. joka baierilaisten ruhtinaallisesta huonekunnasta oli tullut langobardilais-kuuinkaan puolisoksi. Langobardien vihollisena ja vastustajana Gregorius ei kuitenkaan unohtanut kristillisiä velvollisuuksiansa heitä kohtaan. Näin moninainen toiminta teki Gregoriuksesta koko Italian sekä hengellisen että maallisenkin paimenen. Silmin nähtävää on. hän lähetti sinne päällikön johtamaan puolustusta. ja kun Ravennan exarkki ei tahtonut sovinnon ehtoihin suostua.kaikki sen varat alttiiksi. jos sotaonni oli vastainen. ja puolen vuosisataa myöhemmin oli katolisuuden voitto langobardienkin joukossa varma ja päätetty. kun Roomassa ei ollut kylläksi sotaväkeä. saamme kohta nähdä. Kansa alkoi nousta pitkästä orjuuden unesta. ja Italia näki jälleen. Viisaalla säästäväisyydellä hän osasi saada nämät varat riittämään kaikkiin tarpeihin. kuinka paavin valta nyt . Sveviläiset ja länsigotilaiset olivat Espanjassa äskettäin luopuneet areiolaisuudesta. missä joku hätä oli autettavana. hän uhkasi rakentaa rauhan omin päin. Kuinka hänen toimellansa anglosaksien kansa Britanniassa eli Englannissa käännettiin kristinuskoon. mutta olletikin kaupunkien piispoja. omia kansallisia sotajoukkoja. tunnusti itseänsä Itä-Rooman keisarin alammaiseksi. Samalla tavalla Gregoriuksen huolenpito ulottui kaukaisempiinkin maihin ja kansoihin. hän väestölle toimitti aseita käteen. Espanjassa ja frankienkin valtakunnassa kuunneltiin hänen sanaansa kunnioituksella. Hän ruokki köyhiä ja raajarikkoja. ja Gregorius ei säästänyt mitään vaivaa johtaaksensa langobardejakin samalle uralle. mitä ei isoon aikaan ollut nähty. Mutta sen ohessa ja lisäksi hän valvoi Italian turvallisuutta paljon innollisemmin kuin maalliset hallitusmiehet. Vaikutus tästä käännytystoimesta oli jo Gregoriuksen elinaikana huomattava. hän yritteli sovintoa. joka Rooman piispan tavalliseen virkaan oli kuuluvaa. hän sanalla sanoen ei laimin lyönyt mitään. Kun keisari ei enää maksanut sotaväelle palkkaa. niin Gregorius sen maksoi.

vaikka vienommassa muodossa. mutta pian joutuneet ahdinkoon. kunnes ne pakanuudesta kääntyisivät oikeaan uskoon. Nimi _Papa_ (isä). Niinpä paavikuntakin tähän aikaan. jotka myöhemmin turmelivat paavien vaikutusta. jotka olivat heidät kutsuneet ja alkoivat valloittaa koko Britanniaa. Jo Gregorius Suuri oli erinomaisen arka roomalaisen piispanistuimen arvosta. Kun Rooman hallitus hävisi Britanniasta.tekee ensimmäisen askeleensa siihen mahtavaan käskijänvirkaan. Ensin he perustivat _Kent_-nimisen kuningasvallan eteläpuolelle Temsin suuta. Silloin eräs brittiläisten ruhtinas _Wortigern_ kaakkoisessa osassa maata oli kutsunut avuksensa joukon jutilaisia. ja kun tämä ei auttanut. joiden kotoperä oli nykyisessä Slesvigissä ja Holsteinissa. tavataan jo Gregoriuksessa. joka ei ole ensin jalosti täyttänyt jotakin suurta ihmiskunnan tarvetta ja sillä tavoin itse ansainnut korotustaan. _Wessex_ (länsisaksi) ja _Essex_ (itäsaksi). joka vähitellen pilasi opin puhtauden. Sitte tuli uusia saksalaisjoukkoja. Mutta sitte he kääntyivät niitä vastaan. se on Europan eri kielissä eri tavalla muodostunut ja suomeksi siitä on tehty sana _paavi_. Ne viat. Lisäksi asettui Britannian saaren itäisimpään . jota siihen saakka oli annettu piispoille yleensä. tahtoen tällä ylellisellä nöyryydellä toisen ylpeyttä häväistä. Kuitenkin on muistettava. ett'ei mikään suuri valta ole maailmassa noussut. Samoin hän maallisia tieteitä ei paljon suvainnut. hän itse otti nimen: "Jumalan palvelijain palvelija" (_servus servorum Dei_). 449 ja ajoivat brittiläisten viholliset pakoon. _Anglosaksien kääntymys kristinuskoon_. teki Gregorius siihen kiivaan vastalauseen. mutta perusti kirkonmenon ulkonaisella loistavuudella sen katolisen taikauskon. koska eivät osanneet puolustaa itseänsä Skotlannin raakoja heimokuntia vastaan. joiden kautta syntyi kuningasvallat _Sussex_ (eteläsaksi). jonka se sittemmin anastaa. Tällä nimellä me Rooman piispoja tästä lähin mainitsemme. Kun Konstantinopolin piispa oli nimittänyt itsensä "oikumeniseksi" eli koko maailman piispaksi. olivat maan asukkaat koettaneet asettaa omaa kansallista hallitusta. anglilaisia ja saksilaisia. tuli tästä ajasta Rooman piispan yksinomaiseksi arvonimeksi. Nämä tulivat ensin v. Hän oli valmis uskon levittämiseksi käyttämään väkinäisiäkin keinoja ja käski Sardinian piispan niin kauan rasittaa kirkon tilusten talonpoikia. Näin hän laski paavikunnan perustukset sekä hyvässä että huonossakin merkityksessä.

Näin perustettiin ensimmäinen piispanistuin Kentin pääkaupunkiin Canterburyyn. joiden valkeaverinen iho ja siniset silmät häntä ihmetyttivät. jonka puoliso Berta oli Pariisin kuninkaan Haribertin tytär ja siis kristitty. Mutta juuri siihen aikaan. jota siitä ajasta sanottiin Bretagneksi. Tähän valloitustyöhön kului lähes 150 ajastaikaa. tungettiin kuitenkin pois asuinsijoiltansa. Brittiläiset. Hän oli kauppiaalta kysynyt niiden syntyperää ja saanut kuulla. jotka kyllä urhollisesti koettivat isänmaatansa suojella ja joiden sankarien joukossa mainitaan _Arthur_ kuningas ja hänen pyöreän pöytänsä urhot. niin että vuosisadan .kulmaan angleja. Sieltä kristinusko levisi Essexiin. 596 lähetti _Augustinus_-nimisen munkin neljänkymmenen seuralaisen kanssa matkalle Gallian kautta Englantiin. joista edellisessä vielä meidän aikoinammekin asuu sen alkuperäinen kelttiläisen kansallisuus. he palvelivat Vodania ja muita pakanallisia jumalia ja hävittivät juuria myöten sekä kristinuskon että kaiken muunkin entisen sivistyksen. ja itse kuningas otti kasteen jo seuraavana vuonna. niinkuin jo olemme sanoneet. tuli heille ensimmäiset lähetyssaarnajat. Vihdoin piispaksi tultuaan hän v. "semmoistenhan pitäisi olla enkelien veljinä taivaissa!" Sen perästä ei Gregorius luopunut ajattelemasta anglosaksien käännyttämistä. ja tämä tapahtui. jotka tälle paikkakunnalle antoivat nimen _Itä-anglia. ja vihdoin sydänmaihin perustettiin seitsemäs valtakunta nimellä _Merkia_. jotka sitte yhdistettiin nimellä _Northumberland_._ pohjoispuolelle Humberia syntyi kaksi kuningasvaltaa _Deira_ ja _Bernikia_. Itse kansaa kutsuttiin tavallisesti _anglosakseiksi_. Moni pakeni meren yli Armorikaan. että he olivat pakonoita Britanniasta ja että niitä sanottiin "angleiksi". paavi Gregorius Suuren toimesta. Tämä mies oli munkkina ollessaan kerran sattunut Rooman torilla näkemään kaupaksi tuotuja orjia." oli Gregorius silloin lausunut. Kentin valtakunnassa silloin hallitsi kuningas nimeltä Ethelbert. Bertan suosio toimitti lähetyssaarnaajille hyvän menestyksen. Walesissa ja Cornwallisissa. Mutta suurin osa Britannian saarta oli sillä tavoin joutunut germanialaisten valloittajain haltuun ja sai heistä nimen _Angleinmaa_ eli _Englanti_. Muut taas suojelivat itsenäisyyttänsä Britannian läntisessä ja lounaisessa kulmassa. kuin anglosaksit olivat lopullisesti vahvistaneet valloituksensa. "Onpa kaunis nimi ja enkelin muotokin. eli 6:nen vuosisadan lopulla.

Kristinuskon kanssa seurasi myöskin opin harrastus ja korkeampi sivistys. Innolla ryhtyi nyt Winfrid työhön: hän saarnasi ja kastoi. Mutta nähden tarvitsevansa korkeamman vallan tukea liittyi hän likeisesti Rooman kirkkoon sekä siten saikin paavi _Gregorius II:lta_ ja hänen seuraajaltaan hyvää apua aljettuun yritykseensä. Sitä paitsi sai hän myöskin tehokasta apua frankilaisen valtakunnan silloiselta mahtavalta hovi-mestarilta Kaarle Martellilta. Hän oli syntynyt Englannissa ja meni siellä benediktiläisluostariin. Metsäin ja rämeiden keskellä seisoi siellä uhrimetsikkö ja siinä tavattoman suuri pyhä tammi. Rohkeasti iski Bonifacius kirveellään tammeen ensi iskun ja hänen seuraajansa auttoivat häntä. Alussa Bonifacius ei asunut missään määrätyssä paikassa. Tosin hän siellä täällä tapasi kristittyjä seurakuntia. Matkoillaan saapui hän myöskin Hessiin. Kohta kaatui mahtava puu ja sen mukana koko seudun pakanuus. ja itse anglosaksien raaka kieli tuli kirjallisesti viljellyksi. Winfrid (Bonifacius). kirjoitti paavi. Jonkun ajan kuluttua läksi hän vaeltamaan pitkin Rein-joen vartta ylös päin. Kansa kummastuksissaan odotteli Jumalan tulta musertamaan väkivallan tekijöitä. mutta niin raaistuneita ja huonosti hoidettuja.kuluttua kaikki anglosaksit olivat kääntyneet pois Vodanin palveluksesta. Jo ennen Winfridiä oli kristittyjä saarnaajia käynyt Saksan metsissä. Paavi antoi hänelle Bonifacius-nimen. Mutta tuntien vastustamatonta kutsumusta julistamaan pakanoille evankeliumia läksi hän meren yli Frislantiin auttamaan toista sananpalvelijaa _Vilibrord_-vanhusta. "Kaikkein menestyksen tähden". jossa Kristuksen oppia aljettiin saarnata villeille pakanoille. hän rakensi kirkkoja ja perusti seurakuntia. kunnes Herran päivänä voit sanoa: . Älä siis jätä tekemättä monia vaivaloisia matkoja äläkä päättämättä aljettua työtä. että papit. Tammesta rakensi Bonifacius rukoushuoneen. pitämättä huolta virastaan. Siellä hän näki pakanuuden kaikessa raakuudessaan ja taikuudessaan. kuljeksivat ase kädessä sodissa taikka elää mellastelivat koirineen ja haukkoineen metsissä. mutta ei kukaan heistä ollut niin menestynyt toimissaan kuin hän. Englannin papisto ja munkit tulivat pian kuuluisiksi sekä uskon innosta että opista. "ei voida sallia sinun pysyä yhdessä paikassa.

Bonifaciuksella oli jo ikää kahdeksatta kymmentä vuotta. kulkea tapaamatta juuri missään palmupuuta. on ammoisista ajoista asti vaellellut paimentolaisheimoja. Äärettömillä hieta-aavikoilla. Muhammed ja hänen oppinsa. Arabialainen kansanvaellus. Hän tuli viimein arkkipiispaksi ja hänen olinpaikakseen määrättiin Mainz-kaupunki. kun hänessä uudestaan syttyi palava halu saarnata evankeliumia villeille frisiläisille. Suuri joukko frisiläisiä ottikin sillä kerralla häneltä vastaan kasteen. Punaisenmeren ja Persianlahden välillä on Arabian niemimaa. noilla "erämaan laivoillaan". että me emme saa kostaa pahaa pahalla. Hänen ruumiinsa vietiin äsken perustettuun Fulda-luostariin ja haudattiin sinne. tämä maa harjoitti myöskin vanhimpina aikoina suurta karavaanikauppaa. joka varjoaisi auringon polttavalta paahteelta. tässä minä olen ja lapset. Eräille heistä määrättynä kasteen-uudistus-päivänä (5 p. mutta hän lausui: "Pysähtykää. Nuoruuden innolla hän saarnasi. kahvipensas ja viljat ja josta saadaan maustimia ja pyhää savua." Rukoillen ja pitäen evankeliumikirjaa päänsä päällä otti vanhus vastaan surmaavan iskun. suurimmaksi osaksi kolkkoja erämaita. ja lähdettä. jotka minulle annoit. 755) astui Bonifacius aikaisin aamusella ulos teltastaan valmistelemaan juhlallista toimitusta. kesäk. Silloi syöksyi hänen päällensä joukko aseellisia pakanoita kostamaan loukattujen jumaliensa puolesta. neuvoohan pyhä sana. hävitteli epäjumalain temppelejä ja rakensi kirkkoja." Näillä vaelluksillaan perusti Bonifacius monta luostaria ja hippakuntaa Saksan maahan. jossa kasvaa sokuriruoko. niistä en ole yhtäkään kadottanut. joka virvoittaisi janoavaa. Bonifaciuksen kumppanit yrittivät puolustamaan häntä. Ainoastaan lounainen nurkka eli _Jemen_ on hedelmällinen ja luonnon tuotteista rikas maa. vaan hyvällä. joita arabialaisen täytyy kameleillaan.Katso. . tottuen hedelmättömässä luonnossa kärsimään puutteita ja kuljeksivassa elintavassaan kestämään vaaroja. Hän purjehti pitkin Reiniä myötävirtaan heidän maahansa muutamain pappien ja munkkien seurassa.

varsinkin Damaskoon.Päätemppeli _Kaaba_ (joka oikeastaan on pyhänä pidetyn mustan kiven nimi." Muhammed silloin vastasi. Mutta jumalanpalvelus. sanotaan. Profeetta nousi ratsun selkään ja oli yht'äkkiä Jerusalemissa. joka on synnin siemen. Taikauskoinen epäjumaluus. Hän syntyi Mekassa 571 köyhistä. kuten kerrotaan. He olivat hänen salaperäisestä ja juhlallisesta käytöksestään jo kauan aavistaneet jotakin ihmeellistä ja uskoivat nyt hänen profeetallisen kutsumuksensa sekä tulivat hänen ensimmäisiksi tunnustajikseen. joksi uskonto oli arabialaisilla turmeltunut. sekä pani sen jälleen paikoilleen viisaudella ja armolla täytettynä. hänelle enkeli Gabriel helmistä ja kullasta loistavassa puvussa. jota harjoitettiin Kaabassa. mutta kunnioitetuista. Hänen kerran maatessaan taivasalla lähellä Mekkaa ilmestyi. jossa hän suoritti . Sellaisten olojen parantajaksi ilmestyi _Muhammed_. "Jumalallisten neuvonpäätösten yönä" ilmestyi. pitäen kädessään kirjaa ja sanoen: "Katso tätä kirjoitusta. Häntä kasvatettiin kauppiaaksi ja hän kulki pitkillä kauppamatkoilla. Hän alkoi enimmäkseen pysyä yksinäisyydessä mietiskelyä harjoitellen. hänelle enkeli Gabriel luolassa Mekan likitienoolla. otti sydämmen profeetan rinnasta. Muhammed oli silloin neljänkymmenen vuoden ijässä. Niinpä hän kasvoi kauniiksi nuorukaiseksi. Viidenkolmatta vuoden ijässä nai hän rikkaan lesken. Muhammed kertoi tämän ilmestyksen vaimolleen ja muille perheensä jäsenille. puristi siitä pois mustan pisaran. että hän ei osannut lukea. jonka voimakkaassa. Jumala on valinnut sinut profeetaksensa. josta kehittynyt tarina ulottuu aina Abrahamin aikaan asti) oli Mekka-kaupungissa ja sitä hoiteli _koreishitein_ arvokas heimo. Mutta enkeli heitti hänet kolme kertaa maahan ja sitte hän osasi. kaunismuotoisessa ruumiissa asui rohkea henki. ja pääsi siten itsenäiseksi mieheksi. Tästä lähtein alkoi hän ryhtyä suuren tehtävänsä suorittamiseen. suurta tavoitteleva mieliala ja vilkas kuvitusvoima. jonka isännöitsijänä hän oli ollut. mutta yhtä vähän häntä miellytti myöskään juutalaisten siihen aikaan syvälle vaipunut jumaluusoppi tai kristittyjen pyhäinpalvelus ja uskonriidat. Sitte enkeli vielä toi hänen luokseen ihmeratsun _El-Borakin_. nopean kuin leimaus ja puhuvaisen. oli monella tavalla turmeltunut ja sekautunut pakanallisista lisäyksistä. koreishitein heimoon kuuluvista vanhemmista. inhotti häntä.

jotka eivät tahtoneet tunnustaa häntä luvatuksi Messiaaksi. Vähitellen tunnustivat melkein kaikki Arabian heimot hänet koko maan herraksi. Riemuiten ajoi hän punaisessa puvussa muhkealla kamelilla kaupunkiin. _hedshra'sta_. pakeni joka taholla väijyviä vihollisiaan pieneen luolaan. lausui hänen kumppaninsa peloissaan. joiden astuimet olivat kullasta. kaikki loisti häikäsevästi ja joka taivaassa tervehtivät tulijaa enkelit ja patriarkat. Kukin niistä oli niin korkealla. Mutta kaikki epäjumalain kuvat temppelistä rikottiin ja heitettiin ulos. alkoivat sen tähden hänen puoluelaisessa ajanlukunsa. ja siinä oven päällä oli kirjoitettuna: "Yksi on Jumala ja Muhammed on hänen profeettansa. hänen sielunsa täyttyi sanomattomasta suloisuudesta ja hän tunsi vilpoisuuden tunkeutuvan aina sydämmeensä asti. Muhammedin ylös kaikkiin seitsemään taivaasen. kun viholliset alkoivat lähestyä luolaa. Tämä onnellinen pelastus oli pitkän menestysjakson alkuna. Kaikki oli siellä kultaa ja kalleita kiviä. Niin saapuivat he seitsemännen taivaan ovelle ja siihen Gabrielin täytyi pysähtyä. kun Jumalan käsi kosketti hänen olkapäätänsä.rukouksensa. että tavallisen ihmiskäsityksen mukaan olisi tarvittu 500 vuotta ehtiäkseen taivaasta toiseen. Onnellisesti saapui Muhammed Medinaan. vastasi Muhammed luottavaisesti. Siellä hän sai täydellisimmän opetuksen Jumalan tahdosta sekä lupauksen. Koreishitit katselivat pelolla hänen vaikutusvaltaansa ja tekivät salaliiton häntä vastaan. mutta Muhammed astui sisälle siitäkin. Keskustelun päätyttyä astui hän alas. hämähäkki kutoi verkkonsa luolan suulle. kertoo tarina. Koreishitit saivat anteeksi ja vihamiehiä kohdeltiin säästäen. jonka tähden viholliset eivät edes ryhtyneetkään mihinkään tarkastelemiseen. että hänen nimeänsä ei koskaan pitänyt erotettaman Jumalan nimestä. mutta taivaisen saattajansa taluttaessa kulki profeetta tämän matkan muutamassa silmänräpäyksessä. Ja katso. Viimein joutui Mekka Muhammedin valtaan (630). Muhammedin täytyi paeta heidän vainoansa pois Mekasta. joka kaupunki kaikissa kilvoitteli Mekan kanssa ja nyt tunnusti Muhammedin profeetaksi. Kerran hän. Borakin seisoessa temppelin ulkopuolella vei enkeli portaita myöten." Hän astui ijankaikkisen valtaistuimen eteen. siellä seisoi Borak vieläkin odottamassa ja vei hänet Mekkaan. "Jumala on kolmantena". hän vainosi . Muhammedin paosta (622). Juutalaisia. "Meitä on vain kaksi". Yhä suuremmaksi kasvoi profeetan uskolaisten luku.s. hopeasta ja helmistä. n. Gabriel saattoi hänet takaisin Jerusalemiin.

"Rukoukset". että he ottaisivat vastaan hänen oppinsa. vaan valistusta. Viiniä hän ei saa juoda eikä myöskään maistaa sianlihaa. kuin nopeinkaan ratsumies ehtii rientää tuhannessa vuodessa.ankarasti. Siellä ." Muhamettilainen saa pitää neljää vaimoa. sanotaan siinä. Islamin siveysoppi on enimmiten ulkonaisten käskyjen ja määräysten noudattamista. Sotilas. "vievät puolitiehen taivaaseen. että heidän suuri profeettansa voikaan kuolla." Uskovaiset ja varsinkin uskonsodassa kaatuneet sankarit saattoivat odottaa autuuden iloja. Muhammedin oppia sanotaan _islamiksi_ (tarkaksi itsensäkieltämiseksi) ja sen tunnustajain nimitys on _moslemin_ ("jumalalle alammaiset". jotka koskevat rukouksia. on varma paratiisiin pääsemisestänsä. Eliaan. Laajoja sodan suunnitelmia tehdessään kuoli hän 632. Kristuksen ja viimeksi Muhammedin. sen tähden hurskas rukoilkoon viisi kertaa päivässä. pyhiinvaelluksia. käsittämättömänä kohtalona. "Parempi on". "taistella uskonnon ja isänmaan puolesta kuin viettää seitsemänkymmentä vuotta rukouksissa. sanottiin. Sen tähden on Jumala eri aikoina lähettänyt profeettoja. joka on suurin ja etevin. Arabialaiset voivat ainoastaan töin tuskin tulla vaakutetuksi. Jumala on islamin mukaan äärettömän kaukana luonnosta. niinkuin Mooseksen. jota kristinusko vaatii. paastoaminen vie perille ja almut avaavat oven. Kenen jalat pölystyvät taistelussa Herran asian hyväksi. joka taistelee vain niin kauan kuin kameli hengehtää. Ihminen ei ole luonnostaan paha. eikä tiedä mitään sydämmen uudesta syntymisestä. Jopa hän lähetti kehoituksen kreikkalaiselle keisarille ja Persian kuninkaalle. josta väärentämällä on saatu nimitys _musulmannit_). hän pääsee suurena tuomion päivänä etemmäksi ijankaikkisten tuskain asunnosta. Muhammedin siveysoppi tyytyy siis ulkonaisiin sääntöihin. Tärkein uskonnollinen velvollisuus oli taisteleminen tulella ja miekalla uuden uskon puolesta. pesemisiä ja almujen antoa. hänen olentonsa on sen tähden ihmislapsille käsittämätön ja hänen tahtonsa voi heille ilmestyä ainoastaan sokeana. Enkelit saattavat heitä seitsemän taivaan kautta paratiisin seutuihin. eikä siis myöskään tarvitse lunastusta. jotka olivat hekkumallisesti kuvaillut. kymmenes osa tuloistansa pitää hänen antaa köyhille ja kerran elämässänsä tehdä pyhiinvaellus Mekkaan.

Alimmassa asuvat teeskentelijät ja heitä ylempänä pakanat ja juutalaiset. Tavat olivat vielä hyvin yksinkertaiset ja kalifein täytyi joka perjantai tehdä tili kansalle. joka oli saava nimen Omarin moskea. Suuri osa Syriasta ynnä pääkaupunki Damaskos valloitettiin. Hän rukoili Konstantinuksen kirkon rappusilla ja käski siihen paikkaan. toisessa riisiä. joiden varjoisat puut kantavat suloisinta hedelmää ja joissa kirkkaat joet sekä vilpoiset tuulet levittävät virkistystä. kun he ensin muutamia vuosisatoja kärsivät kiirastulen vaivoja ja siten puhdistuvat. toisessa taateleja. tarjoilevat sekä seurustella muinaisajan viisaiden kanssa ja nauttia Jumalan näkemistä. kamelinkarvainen puku yllänsä ratsasti Omar kaupunkiin punaisella kamelillaan. Ilman vastarintaa tunkeutuivat arabialaiset Palestinaan ja piirittivät neljä kuukautta Jerusalemia. jotka kuitenkin otetaan taivaasen. Kalifien valloitukset. mustasilmäiset _hourit_. Kreikkalaiset voitettiin kahdessa verisessä taistelussa. mutta siitä puuttuu järjen selvyyttä. sekä puumalja ja vesileili. Helvetissä on niin kuin taivaassakin seitsemän asuinkertaa. syödä herkullisinta ruokaa. . kaikki nämä kerrassaan tuomitut: seitsemännessä eli ylimmässä kerrassa asuvat jumalattomat muhamettilaiset. ennen merkityt ainoastaan irtonaisille lehdille. Yksinkertainen. Sentähden lähestyi kalifi kaupunkia. joka _koraani_ (kirjoitus) on arabialaisten pyhä kirja. Profeetan ilmestykset. jonka seljässä oli kaksi nahkapussia. Se sytytti kuin ukontuli ja herätti uutta elämää. Kalifien (profeetan seuraajain) nimellä hallitsivat profeetan kuoltua muhamettilaisten valtiaat Medinassa (632-661). Se on hehkuvan kuvitusvoiman-teos. jos vain sovitut ehdot kalifi itse vahvisti. Oikeauskoinen saa kävellä siellä komeihin vaatteihin puettuna.on puistoja. kuudennessa kristityt. Viimein nousi kaupungin piispa muurille ja tulkin kautta puhuen tarjoutui antamaan kaupungin. Muhammedin opin tunsivat itämaat oman äsken heränneen henkensä ilmaukseksi. joita kauneimmat neitoset. varsinkin hurskaan ja voimakkaan _Omarin_ aikana (634-44). koottiin kirjaksi. Arabialaiset tekivät silloin loistavia urhotöitä. jossa Salomon temppeli ennen oli seisonut. rakentamaan suuren rukoushuoneen.

persialaisen valtakunnan muistorikkaasen pyhyyteen. _voiton kaupunki_." Silloin kirjat jaeltiin polttopuiksi kaupungin neljään tuhanteen saunaan. saavuttivat siellä voiton ja valloittivat pääkaupungin _Madainin_ (s.o. joka nyt hävitettiin niin perin pohjin. niin ne ovat vahingolliset. Lyhyen sisällisen sodan kautta karkoitettiin neljännen kalifin. joiden komeuden rinnalla heidän oma yksinkertaisuutensa ja vaatimaton elintapansa. _kaupungit_. sanotaan hänen kysyneen Omarilta.000 miehen menettämisellä valloittivat arabialaiset muhkean Aleksandrian. mutta panivat talteen kukkarot. että se ei koskaan enää tointunut. jos ne sitä vastustavat. pakeni sieltä turkkilaislaumojen luo toiselle puolelle Oxus-jokea. Viimeinen Persian kuningas. johon arabialaiset nyt levittivät valtaansa ja uskontoansa. Sieltä löysivät voittajat äärettömän saaliin ja aarteita. Etäisistä Indianmeren saarista oli saapunut runsas varasto kamferttia. joka oleskeli kunnianarvoisten palatsin raunioiden kaatuvain pylvästen ja rikottujen kuvien keskellä. vaan luultavasti oli se suurimmaksi osaksi koottu kristittyjen aikana. Sen tähden ne hävitettäköön. Pitkin Tigris-joen varsia tunkeutuivat voittajat vuorensolain läpi vanhaan Persepoliisen. seoittivat leipäänsä ja ihmettelivät sitte katkeraa makua. Egyptin nykyisen hallituksen pääpaikka. suku ja Syrian maaherra _Moavia_ . täynnä helmiä. niin ne ovat tarpeettomat. kumpikin omalla puolellansa Eufrat-jokea).Samaan aikaan valloitti Omarin sotapäällikkö _Amru_ Egyptin. oli omituisena vastakohtana. alkuansa eri nimiset Seleukia ja Ktesifon. Arabialaiset luulivat sitä suolaksi. mutta kohta hänet hyljättiin yksiksensä ja pakomatkalla surmattiin. joka hävitettiin jo Teodosiuksen aikana. Huutaen "Jumala on voitollinen!" ryntäsivät arabialaiset vanhaan Memfiisen.o. Muhammedin vävyn _Alin_. joita osasivat pitää arvossa. Samaan aikaan hyökkäsivät arabialaiset Persian valtakuntaan. mitä olisi tehtävä kirjoilla. Löytäessään kullalla kirjaeltuja nahkakukkaroita. Kun Amru löysi sieltä ennen muinoin niin suuren kirjaston jäännökset. s. Niin kukistui Persian valtakunta. jota käytettiin vahan kanssa seoitettuna itämaisissa palatseissa kynttilöinä. Sittemmin kohosi sen sijaan _Kairo_. heittivät he helmet pois kuin joutavat pikku kivet. Neljäntoista päivän piirityksellä ja 23. Omar silloin vastasi: "Jos ne kirjat ovat yhtä pitäväiset koraanin kanssa. Tuskinpa tämä kirjasto lienee kuitenkaan ollut Ptolemaiojen kokoama.

_Xeresin_ luona tapasivat he paljon suuremman gotilaisen sotajoukon (711). jotka tunnustivat ainoastaan Alin ja hänen puolisonsa Muhammedin tyttären Fatiman perilliset (fatimidit) laillisiksi kalifeiksi. villit _morilaiset_. Silloin Tarik huusi: "Hyvät veljet! Edessänne on vihollinen. Mutta kreikkalainen keisarikunta kadotti kaikki aasialaiset alusmaansa. niin minä vielä etemmäksi kulkisin sinun nimeäsi julistaen. Tarikin vuori). _Tarikin_ johdolla hyökkäsivät arabialaiset Espanjaan. Kolme päivää oli taistelu jo kestänyt ja arabialaiset alkoivat peräytyä voimakkaamman vihollisen edestä. Kuitenkin jatkettiin yhä valloitussotia. Konstantinopolia piiritettiin monta kertaa. johon hän nousi maalle. jota vielä länsigotilaiset hallitsivat. jonka vaikutuksesta heissä kasvoi vastustamaton urhollisuus ja tavat joksikin osaksi sivistyivät. jotka kuljettivat hänen ruumiinsa ulos mereen. Tarik käytti myöskin hyväkseen vihollisjoukossa tapahtunutta kavallusta. joka kalifin käteen kokosi kaiken sekä hengellisen että mallisen vallan. ja kohta se hajosikin pakenemaan. alkoi piankin näkyä heikkouden merkkejä. se pelastui ainoastaan nyt keksityn _kreikkalaistulen_ avulla. Kukistetun kuningassuvun prinssin _Pelayon_ johdolla puolustautuivat . ottivat vastaan Muhammedin opin. takananne meri. kunnes he viimein Mauretanian kautta saapuivat läntisen valtameren rantaan ja aavikon rajaan asti. Tämä taistelu antoi aihetta islamin hajoamiseen kahteen suureen lakkoon.julistutti itsensä kalifiksi. Se paikka. _shiiteihin_." Mauretanian asujamet. Siellä kannusti Akbah hevosensa veteen lausuen: "Suuri Jumala. Espanja oli tästä lähtein arabialaisten saaliina. sai hänestä nimensä _Gibraltar_ (oikeastaan _Gibl-al-Tarik_. jospa matkaani ei meri estäisi. jolla hävitettiin vihollislaivastoa. Osittain tämän hajoamisen ja osittain myöskin kerkeästi kehittyneen yksinvallan tähden. Urhollisen _Akbahin_ johdolla arabialaiset hävitellen valloittivat Afrikan koko pohjoisrannikon. Hän asettui Damaskoon ja tuli _omejadien_ suvun (661-750) kantaisäksi. mihinkä oikeastaan aiotte päästä?" Tästä muistutuksesta innostuen ryntäsivät arabialaiset uudestaan. Länsigotilaisten viimeinen kuningas hukkui Guadalkvivirin laineihin. ja _sunniteihin_. suullisten profeettaa koskevain tarinain kokoelmaa. jotka hylkäsivät Alin ja pitivät koraanin rinnalla pyhänä uskonnollisena kirjana myöskin sunnahia.

leiri oli tyhjä. jota vastoin sankarinvoimaiset ja rautapukuiset frankilaiset antelivat raskaita. ja omejadein valta lännessä. Mutta morilaiset. 350. Itse kaupunki oli rikkautensa. Omejadien vallan kukisti _Abul Abbas. se kova ottelu kesti koko seitsemän päivää. Arabialaisilla oli parempi ja sukkelampi ratsuväki sekä taitavammat jousimiehet. abbasidein_ suvun kantaisä. jonka hallitsijat asuivat Kordovassa. Sinne. kuten arabialaisia Espanjassa nimitettiin. Seitsemäntenä päivänä kaatui morilaisten päällikkö. joka kauan piileskeltyään Afrikan aavikoilla viimein saapui Espanjaan. mutta paenneet viholliset olivat jättäneet suurimman osan kokoomastansa saaliista. _Abdarrahman_. abbasidein valta idässä. islamin ja kristinuskon tunnustajain välillä (732). Mutta arabialaiset alkoivat sen sijaan harjoittaa rauhallisia toimia. Entinen sotainen henki haihtui komeuden ja ylellisyyden vaikutuksesta. Tähän aikaan oli korkein valta siellä kuninkaan hovimestarilla _Kaarle Martellilla_. maaherra Abdarrahman tunkeutui syvälle siihen maahan. niin kuin muihinkin kalifikunnan suurimpiin kaupunkeihin. Abbasidein aikana kohosi itämainen kalifikunta mahtavuutensa ja loistonsa kukkulalle. Hän kokosi sotajoukon ja läksi morilaisia vastaan. johon seuraavat kalifit (vuodesta 750 alkaen) kuuluivat. valloitti morilais-valtakunnan pääkaupungin Kordovan ja perusti (756) sinne itsenäisen valtakunnan. Kalifien mahtavuus ja loisto. tieteitä ja taiteita. jonka pääkaupungiksi tuli Bagdad (Tigriin varrella). _Tours'in_ ja _Poitiers'in_ välillä oli mahtava taistelu itämaisten ja länsimaisten kansain. musertavia iskuja sotatapparoillaan. Kaksi kalifikuntaa oli nyt siis olemassa. Yksi ainoa omejadi pääsi pakoon. . jota sittemmin sanottiin Leoniksi. menivät Pyreneain yli valloittamaan Ranskaa. jonka jälkeen he peräytyivät leiriinsä ja sieltä kuului suurta levottomuutta. josta karavaaniteitä kävi joka taholle. Seuraavana aamuna oli kaikki ihan hiljaa.kristityt kuitenkin luoteisissa vuoristoissa ja perustivat sinne Asturian kuningaskunnan. Voittaja heti kavalasti surmautti kaikki omejadi-suvun jäsenet. suuruutensa ja rakennustensa komeuden tähden itämaiden ilo.000 morilaisten ruumista sanotaan olleen taistelukentällä. Indian kauppaan katsoen sopivasti sijaitseva Bagdad tuli kohta maailman kaupan keskukseksi. Taaskin oli verinen taistelu pelastanut kristinuskon ja länsimaisen sivistyksen.

heidän lääkärinsä tosin uskoivat voivansa parantaa pahimpia tauteja koraanin lauseilla ja koettivat keksiä "elon nestettä". jotakin lumoavaa. niinkuin filosofi Aristoteleen ja maantieteen tutkijan Ptolemaion. esiytyi täällä. komeita porttiholveja. sekä kalliit mosaikki-koristukset. Tässä komeudessa oli ylellisyyttä. runsaskoristeinen. ja ne kiihdyttivät uusiin tutkimisiin. teokset käännettiin. vaan he kuitenkin ovat monessakin suhteessa tehneet tiedettänsä täydellisemmäksi ja perustaneet ensimmäiset apteekit eli rohtolat ja sairashuoneet. kohosi säännötön joukko monenmuotoisia rakennuksia. joita käytettiin maalausten sijasta. joka voisi kokonaan estää tai ainakin hyvin kauan viivyttää kuoleman tuloa.s. Monen kreikkalaisen kirjailijan. joka vaikutti omituisen viehättävästi. keveitä pylväskäytäviä ja sieviä parvekkeita.rakennettiin muhkeita _moskeoita_ (rukoushuoneita). Omituiset olivat ulkopuolella holvikaarien muodot ja sisällä runsaat arabeskit. säännötön ja rohkea. pyöreitä kumuja. Kalifeille rakenneltiin ylellisen komeita palatseja kauniine puutarhoineen ja suihkukaivoineen. joiden keskeltä suihkukaivot viskoivat ylös vettänsä. Uusi rakennustapa. Linnan pihain ympärillä. Kirjallisuus ja tieteet alkoivat myöskin kukoistaa abbasidein aikana. niin saivatpa he kuitenkin paljon aikaan silläkin alalla. Tätenpä on islamikin tehnyt hyvän osansa ihmiskunnan suuressa sivistystyössä. Raitisaatteisen Aristoteleen ja koraanin haaveiksivain lausuntojen yhteen sovittelemisen yritykset kasvattivat filosofian. joissa näkyi hoikkatekoisia torneja. Heidän kullanteon yrityksestään (alkemiasta) sai alkunsa tieteellinen _kemia_. jotka olisivat voineet houkutella pyhäinpalvelukseen. heidän taikauskoisesta halustaan lukea ihmiselämän vaiheet tähtien kulusta (n. Sisältä olivat rukoushuoneen seinät valkoisiksi maalatut ilman mitään koristuksia. joiden tornimaisista "minareteista" huutaja määrättyinä hetkinä kutsui kaikkia oikeauskoisia rukoukseen. algebra on arabialaisten keksintö ja heiltä saadut ovat myöskin meidän tavalliset numeromme. Suuretieteen alalla voittivat arabialaiset aikaisin kreikkalaiset opettajansa. joka oli hyvin rikas viisastelevista sanasukkeluuksista. Bagdadin kalifeista on _Harun-ar-Rashid_ (joka kuoli 809) tullut kuuluisimmaksi ja hänen hallitusaikaansa ylistellään arabialaisvallan . astrologiasta) kehittyi tulevaisuuden _astronomia_ eli tähtitiede. Vaikka heidän hillitsemätön kuvitusvoimansa onkin eksyttänyt luonnontutkimisen harhateille. kun näet ei suvaittu kuvia.

ja hopeakaivoksia avattiin. Abdarrahman I perusti sittemmin niin kuuluisat Kordovan koulut. ei Malek sanonut itsellään olevan aikaa tulla kalifin palatsiin. LÄNSIMAAT ENNEN RISTIRETKIÄ. rakensi komeita kouluja. jossa hän opetti muitakin poikia. Hän teki suuria sotaisia urhotöitä varsinkin kreikkalaista keisarikuntaa vastaan. Kordova tuli tähän aikaan maailmankaupungiksi. ja vilkasta kauppaa käytiin etäisiinkin maihin asti. Siihen astuttiin neljänkolmatta kultakuvilla koristetun pronssiportin kautta ja viidettä tuhatta lamppua valasi joka yö komeaa rakennusta. vaan pyysi kalifia lähettämään poikansa moskeaan. joukko kulta.kulta-ajaksi. joissa moni kristittyjen länsimaiden ylimys ja oppinut mies sai sivistyksensä. Kolmattatoista tuhatta kukoistavaa kylää oli Guadalkvivirin varsilla ja noin kahdeksankymmentä suurta kaupunkia kalifikunnan alueella. joka hänen seuraajainsa aikana sitte valmistui. itämaisen kuvitusvoiman ihmetyttävin tuote. "ruhtinasten palvella tiedettä kuin tieteen palvella ruhtinaita. ja hienossa seurustelutavassa ruvettiin morilaisia pitämään kaikkein muiden kansain esikuvina. palatseja. Hänen hovinsa oli oppineiden kokouspaikkana ja hän osasi itsekin kunnioittaa tieteiden majesteettia. Hänen ajoiltaan on myöskin syntyisin kuuluisa satukokoelma "_tuhat yksi yötä_". "Parempi on". Kaaarle Suuri ja hänen valtansa (771-814). Hän vilkastutti kauppaa ja merenkulkua. Hänen aikanansa laskettiin myöskin perustus Kordovan kauniille moskealle. Kaunotaiteilla oli silloin rikas kukoistusaika. puistoja ja vedenjohto-laitoksia. Kun hän nimitti oppineen _Malekin_ poikainsa opettajaksi. jossa oli kolmatta sataa tuhatta kartanoa." Harun tyytyi siihen vastaukseen ja lähetti poikansa moskeaan nauttimaan opetusta yhdessä alammaisten lasten kanssa. lisäsi hän. jota hän aikoi kokonaan hävittääkin. Maanviljelys edistyi suuresti. . Kordovan kalifikunnalla oli myöskin kulta-aikansa ensimmäisten kalifien hallitessa (759-961).

jotka olivat valloittaneet Ravennan ja nyt uhkasivat Roomaa. jaksoi hän paljailla käsillään katkaista hevosenkengän ja raskaalla miekallaan halaista haarniskapukuisen ratsumiehen aina vyötäisiin asti. jota vastoin itse Galliassa frankilaiset yhä vielä olivat vähemmistönä roomalaisen eli romanilaisen väestön rinnalla. joten paavin maallinen valta tuli perustetuksi. Hänen poikansa ja seuraajansa _Pipin Pieni_ kukisti merovingein kuninkuuden ja pani paavin suostumuksella kruunun omaan päähänsä.[Kuva: Kaarle Suuri. Alkupuoli Kaarlen hallitusta oli täynnä sotia ja valloituksia. Pipinin kuoltua tuli siihen arvoon monivuotisen taistelun jälkeen hänen poikansa _Kaarle Martell_. mitä äsken oli valloittanut. Lujalla tahdollaan taivutti hän jäykkää ja vallatonta kansaa mielensä mukaan ja tarkalla katseellaan. Kuollessaan jätti Pipin valtakuntansa perinnöksi molemmille pojilleen _Karlmanille_ ja _Kaarlelle_. Poitiersin taistelun voittaja. Sama Pipin alkoi sodan langobardilaisia vastaan. ja Pipin lahjoitti sen maan paavin istuimelle. Sen johdosta syntyi piankin ristiriitaisuus valtakunnan enimmäkseen germanialaisen itäosan (Austrasian) ja romanilaisen länsiosan (Neustrian) välillä. _Kaarlen sodat_. Hänen pitkäkasvuisessa vartalossaan oli käskevää arvokkaisuutta ja samalla hänen muotonsa tavallisesti oli ystävällinen ja iloinen. _Pipin Heerstalilaisen_ onnistui viimein päästä molempain valtakuntien hovimestariksi ja hän käytti sen jälkeen virkanimeä _frankilaisten herttua ja ruhtinas_ (dux et princeps francorum). Klodvigin sukuisten kuningasten vaipuessa paheihin ja rikoksiin sekä alentuessa mitättömiksi nimikuninkaiksi tuli hovimestari (_major domus_) varsinaiseksi hallitsijaksi. sillä.] Ensimmäiset merovingit olivat voitollisesti levittäneet valtaansa yli suurimman osan nykyistä Saksanmaata. Tavattoman voimakas hän oli. Näistä jäi Kaarle. veljensä kuoltua jo kolmen vuoden kuluttua. kuten kerrotaan. yksinään hallitsijaksi ja korotti frankilaisen valtakunnan mahtavuuden ja suuruuden kukkulalle. käytöllisellä järjellään ja hengellisiin urhotöihin taipumuksellaan voi hän raakana aikakautenaan saada aikaan suuria asioita. Pipin ryhtyi suojelemaan paavia ja lyhyen sodan jälkeen täytyi langobardilaisten kuninkaan antaa pois. terveellä. Jo 772 päättivät frankilaiset kansankokouksessa Wormsissa .

jotka kolme vuosisataa aikaisemmin valloittivat Englannin. mutta joka sittenkin kauan säilytti itsenäisyyttänsä. joka yleensä käsittää germanialaiset kansat ja kansakunnat. Paavin kehoituksesta ryhtyi Kaarle sotaan langobardilaista valtakuntaa vastaan. Tämä sota. Tarina kertoo Desideriuksen vavisten nousseen frankilaisten tullessa ylös torniin. Heidät oli lähettänyt . päässä käärelakit eli turbaanit vyöllä käyräsapelit ja puku maahan asti ulottuvana. Hän näkikin joukon toisensa perästä tulevan. Kolmekuukautisella piirityksellä valloitettiin (774) langobardilaisten pääkaupunki Pavia." Heidän niin puhellessaan alkoi kaukaa näkyä ikään kuin paksu pilvi ja se yhä läheni. Saksilaiset pitivät vielä pakanallisen uskontonsa ja uhrasivat sodassa saatuja vankeja Vodanille Hartz-vuorella. saapui sinne Espanjasta morilaisia. ennen kuin nämä viholliset saatiin kokonaan kukistetuksi. Desiderius kauhistuen antautui kuninkaalle. Saksilaiset olivat likeistä sukua anglosaksilaisille. sai aina vastauksen: "ei vielä". vaan kysymyksiinsä. Kaarlen pitäessä sitte valtiopäiviä Paderbornissa. se mies oli Kaarle. Mutta hänelle vastattiin: "Kun näet rautaisen viljan kasvavan tähän kedolle ja kun näyttää sinusta. ikäänkuin Po ja Ticino vierittelisivät mustia rautalaineita kaupungin muureja kohti. apotit ja papit kalleissa virkapuvuissaan ja aikoi jo laskeutua pois tornista. vaikka monesti keskeytyen. luullen nähneensä kaikki. oliko Kaarle siinä joukossa.lähteä sotaan villejä saksilaisia vastaan. joka hänet panetti luostariin. Nyt heitä johti herttuansa _Vidukind_. josta voi nähdä yli koko kentän. jonka Kaarle suuremmalla voimallaan kyllä usein voitti. Hän näki frankilaiset piispat. jonka kuningas _Desiderius_ uhkasi Roomaa ja sitä paitsi oli jostakin loukkauksesta vihamielinen itseään Kaarleakin kohtaan. jotka olivat uskaltaneet tulla heidän alueellensa. heidän asuntonsa oli Elben ja Reinin välillä kahden puolen Weser-jokea. jotka olivat usein häirinneet heitä ryöstöretkillä. mutta langobardilaisen valtakunnan hän yhdisti frankilaiseen valtaan. Silloin näkyi pitkä olento. kesti 32 vuotta. joka oli hänelle pyhitetty. ja heidänpä nimestään on Suomen kieleen tullut sana Saksa. päässä kypärä ja yllä rautapanssari. kädessään piti hän raudoitettua keihästä ja kilpi näytti olevan paljasta rautaa. monta kertaa olivat he myöskin surmanneet kristittyjä saarnaajia. viimein tuli siitä näkyviin aseellisia sotajoukkoja ja koko keto loisti välkkyvistä aseista. silloin on Kaarle meitä lähellä.

kun Vidukind nyt antoi kastaa itsensä. joka kuitenkin jonkun ajan kuluttua jälleen menetettiin. Kolmen suuren sotajoukon kanssa marssi hän heidän maahansa. seitsemän eri sotaretkeä olivat kaikki onnelliset ja viimein valloitti hän heidän lujat kehälinnansa. Kaarlen suosittu ja keskiaikaisten tarinain mitä suurin sankari. jotka olivat Vidukindin johdolla uudestaan nousseet kapinaan. _Avarilaisia_ vastaan. ja hänen onnistui vaikka vaivallakin päästä Pyreneain vuoriston ylitse. Se ankaruus vaikutti vain uuden kapinan. jonka hän rehellisesti pitikin. Sitte hän vannoi frankilaisten kuninkaalle uskollisuusvalan (785). mutta niistä. juhlalliseen jumalanpalvelukseen. _Keisarikunta_ (800). Vidukind pakeni uskollisimpain miestensä kanssa Tanskan metsiin. joita Kaarle tähän asti oli tehnyt.ja Sau-jokien välille asettui frankilaisia uutisasukkaita ja rajalle perustettiin rajakreivikunta (Itävalta). silloin kaatui tarinoissa ylistelty _Roland_.Saragossan emiiri pyytämään Kaarlelta apua kalifi Abdarrahmania vastaan. joissa he säilyttivät pitkän ajan kuluessa kokoamaansa saalista. Vidukind saapui nyt itse Kaarlen luo. mestautti yhtenä päivänä kaikki tyyni. Kaarle. Rooman caesarille!" Samassa alkoivat torvet ja pasuunat . kostossaan hirmuinen. vaikka ne olivat vapaaehtoisesti tulleet hänen eteensä. jotka olivat hänen toimestaan yhtyneet kapinan yritykseen. joka hänet otti vastaan suurilla kunnian osoituksilla sekä itse rupesi kummiksi. jotka vielä asuskelivat gepdiläisten entisellä alueella nykyisessä Unkarissa. alkoi Kaarle varsinaisen hävityssodan. Paluumatkalla kerrotaan vuoristolaisten hyökänneen Kaarlen jälkijoukon päälle. joka saatiin kukistetuksi vasta suurella verenvuodatuksella. Drau. Joulupäivänä 800 Kaarle oleskellessaan Roomassa meni apostoli Pietarin kirkkoon. Länsimaisen keisarikunnan uudistus kruunasi urhotyöt. Kaarle silloin läksi liikkeelle sotajoukon kanssa. Hänen ollessaan polvillansa rukoilemassa astui paavi Leo monen papin seurassa esiin ja laski kultakruunun frankilaiskuninkaan päähän kansan huutaessa kuuluvasti: "Voittoa ja pitkää ikää Jumalan kruunaamalle Kaarlelle. Tämä valloitus nimitettiin "Espanjan markiksi" eli rajamaaksi ja luettiin alusmaana frankilaiseen valtakuntaan. jonka jälkeen hän valloitti Ebron pohjoispuolisen maan. Hän asettui alttarin eteen. Kaarle läksi sitte saksilaisia vastaan.

" Koko hallitusaikansa matkusteli hän lakkaamatta kaikissa valtakunnan maissa järjestellen. seoittaen ääntänsä kansan riemuhuutoon. "on se. mutta sen sijaan pyrki Kaarlen ystävyyteen. joiden joukossa myöskin oli kallisarvoinen lyömäkello. ensimmäinen kuin Europassa oli nähty. jotka tulivat näkyviin pienestä tornista. Hän laittoi keisarin luo lähettiläitä viemään kaikenlaisia lahjoja. Tunnit ilmoitti se pienillä kuulilla. ja keisarinna itse näytti taipuvaiselta siihen. Kaarle otti suurella kunnioituksella vastaan lähettiläät ja laittoi vastalahjaksi kalifille frisiläisiä mantteleja ja Espanjan hevosia. Uusia yhteiskunnallisia laitoksia. ja suuri laulajajoukko alkoi veisata kruunausvirttä. sanoi hän painaessaan miekan ponteen piirretyn sinettinsä jonkun kirjoituksen alle. tuon tuostakin lähetetyt _tarkastuskreivit_ (missi dominici) matkustelivat kukin määrätyssä . sekä ratsumiesten kuvilla. Jo vanhastaan oli olemassa maan jako _kreivikuntiin_. "Tässä on minun käskyni". Länsimaisen keisarikunnan uudistus herätti Konstantinopolissa suurta huomiota. jotka kaikkialla vallitsivat. joka silloin hallitsi Itä-Rooman valtakuntaa. jotka kilisten putosivat metallilevylle. vaikka hän mieluisimmin oleskeli Aachenissa ja Ingelheimissä (Mainzin lähellä). kun sen ovet taidokkaan koneiston avulla itsestään aukesivat. jotka olivat ikään kuin kylvetyt siemenet alkaneet itää ja nousta oraalle. _Kaarlen hallitus_. Sitte paavikin laskeutui polvilleen Kaarlen eteen ja tunnusti hänet keisariksensa. tuli näiden molempain keisarikuntain väli hyvin pitkäksi aikaa kireäksi. "ja tässä". rangaisten ja auttaen. kehiteltiin Kaarlen aikana. Mahtavan tahtonsa voimalla koetti Kaarle lakkaamatta kukistaa vallattomuutta ja laittomuutta. Kuninkaalliset virkamiehet (kreivit) olivat jo ammoin tulleet kansan valitsemain päällikköjen sijaan ja johtivat nyt yleensä keräjillä asiain käsittelyä.soida. Mahtava kalifi Harun-ar-Rashid oli alkanut sodan Itä-Rooman valtakuntaa vastaan. Heidän toimiansa koetti Kaarle tarkasti valvoa. Paavin sanotaan alkaneen puuhata avioliittoa Kaarlen ja keisarinna _Irenen_ välillä. Mutta kun hänet kohta sen jälkeen sysättiin valtaistuimelta ja suljettiin luostariin. joka tekee kuuliaisuutta käskyäni kohtaan. lisäsi hän miekkaansa pudistaen. Sentähden hänellä ei ollutkaan mitään varmaa asuinpaikkaa.

varsinkin niitä. hunajaa ja vahaa. Kaarle vaati ankaraa sotapalvelusta jalkaväessä ja määräsi suuret sakot sen laiminlyömisestä. joissa kukin kävi. kuivatti soita ja puhdistutti jokia.m. Omia kuninkaallisia tiluksiansa hoiteli hän mallikelpoisella tavalla. pidettiin neuvottelut taivasalla. Rajamaihin (markkeihin) asetettiin _rajakreivejä_. Keisari sai sellaisissa kansankokouksissa varmoja tietoja eri paikkakuntain tilasta. Usein kutsui Kaarle yleisiä valtakunnan-kokouksia neuvottelemaan lakiehdotuksista. Hän huolellisimmasti tarkasti taloudenhoitajainsa tilit tuloista ja menoista sekä piti itse tarkkaa vaaria maakartanoistansa. . joiden suorittamisesta hän ei vapauttanut edes omia tiluksiaankaan. Vaikka hän usein kohtelikin ankarasti. jotka hidastelivat pappien ylläpidon maksamisessa. Onpa vielä tallella hänen oma kirjoittamansa talouden järjestys. Kreivien ja ylimysten neuvotellessa astuskeli Kaarle kokoutuneessa ihmisjoukossa. Hän paransi pappein toimeentulon määräämällä yleisten kymmenysten maksun. näyttäen osanottavaisuuttansa vanhoille ja huvittaen nuorempia. Ollen itse elävä ja hurskas kristitty harrasti Kaarle sydämmestään kristinopin levittämistä kukistetuille pakanakansoille.piirissään pitämässä jonkinlaisia tarkastuskeräjiä ja heidän tuli antaa keisarille tarkka kertomus niiden paikkakuntain tilasta. hakkuutti metsiä. miten monta munaa. ystävällisesti tervehtien tuttujansa. juustoa. Ulottui Kaarlen huolenpito myöskin rauhallisten toimien alalle. niin hän kuitenkin epäilemättä on tarkoittanut ja vaikuttanutkin hyvää. kanaa ja ankkaa myötävä y. Sitä paitsi mainitaan _pfalzkreivejä_. Jos ilma oli kaunis. mutta hän vaati myöskin papeilta hyvää esimerkkiä ja piti tarkkaa. jotka keisari itse valmisteli. miten puserrettava viiniä ja pantava olutta. usein kyllä hyvin tarpeellistakin vaaria heidän vaelluksistaan. siten hän piti yllä vanhaa germanialaista asevelvollisuutta (Heerbann). jota paitsi hänen tuli kuljettaa mukanansa ruokavaroja kolmeksi kuukaudeksi. jossa hän tarkimmasti selittelee. jotka hoitivat keisarillisia linnoja tai palatseja (Pfalzen). Sotilaalla piti oleman itsellään keihäs ja kilpi taikka jousi ja kaksitoista nuolta. miten on valmistettava voita. Hän rakennutti kyliä.

Kaarle itse oli taivuttanut hänet asettumaan Ranskaan Tours'in luostarikoulun johtajaksi. ja että jokainen unhottaisi yhteiskunnallisen asemansa. teidän aatelisuutenne ja hienot kasvonne eivät ole minun silmissäni minkään arvoiset. Kaarle kääntyi nyt ahkerain köyhäin lasten puoleen ja sanoi: "Teidän hyvä käytöksenne minua ilahuttaa. eli ette suuremmalla ahkeruudella korvaa tähänastista laiskuuttanne." kirjoitti Alkuin. Luostareihin perustettiin kouluja ja taitavia miehiä kutsuttiin ulkomailta opettajiksi. että alhaisempain lapset yleensä olivat edistyneet hyvin. Ingelheimiin ja Nijmegeniin. mutta ylhäisemmät lapset olleet huolimattomat ja laiskat." Kaunotaiteita Kaarle erittäin hartaasti kannatti ja edisti. Kirkot koristeltiin kauneilla pyhäin kuvilla. Näistä oli huomattava varsinkin oppinut _Alkuin_. italialaiset vertasivatkin heidän lauluansa petojen kiljuntaan ja heidän liritystänsä vaunujen rämisemiseen hirsisillalla. sekä ylhäisempäin että alhaisempain. Hoviinsa oli Kaarle perustanut koulun._Kaarlen toimet sivistyksen hyväksi_. Siinä koulussa opetettiin myöskin munkkeja. jossa kaikkein hänen palvelijainsa. joiden sitte vuorostaan piti tuleman opettajiksi. armollinen herra. Silloin näkyi. Kerran astui hän itse kouluhuoneesen ja tutkitutti oppilasten tietoja. arat nuket. Komea Aachenin tuomiokirkko rakennettiin myöskin Kaarle suuren aikana ja koristettiin kauneilla Roomasta tuoduilla pylväillä. käyttivät he kaikki kokouksissaan vieraita . Italiasta kutsutut rakennusmestarit rakensivat komeita palatseja Aacheniin. totta Jumalan nimessä. niin hyödytätte itseänne ja vast'edes saatte palkan minultakin." Hidasta oli myöskin frankilaisten harjoittaminen kauniisen roomalaiseen kirkkolauluun. "miten vaikeata on saada näitä karkeita käsiä kääntymään aurasta kynään. Urkuja alkoivat myöskin frankilaiset itse rakentaa. Lähimpään seurapiiriinsä kokosi keisari monta aikansa oppineinta miestä ja seurusteli ystävällisesti heidän kanssansa. "Et voi uskoa. kotoisin Englannista." Sitte hän pahoillaan lausui vasemmalla puolella seisoville lapsille: "Te. Taitavimmat oppilaat asetettiin hänen oikealle puolellensa ja taitamattomat vasemmalle. käyttäytykää edelleenkin samoin. vaikka Kaarle pontevasti kielsi kuvain ja pyhäin taikauskoista palvelemista. täytyi käyttää lapsiansa. älkää odottako minulta mitään hyvää. Roomasta hän tuotti urkuinsoittajia ja laulajia. Siinä piirissä hän kokonaan luopui hallitsija-asemastansa.

Pojat sitte joutuivat keskinäiseen sotaan. kalkki kädessä. mutta heikko hallitsija. Kaarlen poika _Ludvig Hurskas_. Usein hän sekä päivällä että yöllä harjoitteli kivitaululla kirjoitustaitoa. ja kreikkaa oppi hän ymmärtämään. Hän kokoutti frankilaiset sankarilaulut. joka nyt seurasi. pukien hänen kuvansa runouden loistoon. vaikka kyllä taimi muiden voimain vaikutuksesta muodostui hyvin toisenlaiseksi. Keisari-vanhus silloin neuvoi poikaansa pelkäämään ja rakastamaan Jumalaa. hoitamaan hänelle uskottuja kansoja kuin lapsiansa eikä ilman riittävää syytä erottamaan ketään virastansa. se nousi oraalle. ja se kirja levisi kopioimalla tavattomasti ja kaikkialla sitä luettiin ihmetellen. valmistauduttuaan kristillisesti kuolemaan. _Kaarlen kuolema_. keskelle hädän ja viileyden aikaa. Mutta ei hävinnyt sivistys. jonka mielestä suuren keisarin kuva ei haihtunut. Sentähden historia syystä kyllä lukee Kaarle Suuren niiden suurten henkien joukkoon. Kaarle Suuren elämän historian kirjoitti kohta hänen kuolemansa jälkeen hänen uskollinen ystävänsä ja neuvonantajansa _Einhard_. hyvää tarkoittava. tosin hitaasti ja ehkäistynä. varsinkin kirkolliseen. Jonkun ajan kuluttua sairastui Kaarle ankaraan kuumeesen ja koetti tapansa mukaan parantaa itseänsä paastoamalla. sinne asetettiin kultaiselle valtaistuimelle ruumis täydessä keisaripuvussaan.nimiä. pantiin kruunu juhlallisesti hänen päähänsä. Mutta ei hän myöskään laiminlyönyt sivistyksen kehittämistä isänmaalliselle pohjalle. Ranska ja Italia erosivat . miekka sivulla ja kultainen evankeliumikirja polvilla. Kaarle itse oli hyvin tutustunut roomalaiseen kirjallisuuteen. joiden voimaa kuolema ei kukista. antoi kuukausille saksalaiset nimet ja käski pappeja saarnaamaan äitinkielellä. kuin kylväjä oli ajatellut. Hän kuoli 28 päivänä tammikuuta 814. mutta tällä kertaa turhaan. teki frankilaisen kieliopin suunnitelman. jolloin Saksa. Mutta kansa. jonka siemenet Kaarle oli kylvänyt. kruunu päässä ja sen päällä palanen pyhän ristin puuta. Samana päivänä haudattiin hänet Aachenin muhkeaan kirkkoon erityiseen hautaholviin. sepitsi hänestä tarinoita ja lauluja. Tultuaan jo vanhaksi julistutti Kaarle valtiopäivällä Aachenissa poikansa Ludvigin seuraajakseen. Kun Ludvig sanoi tahtovansa noudattaa tätä kaikkea. kuoli sotaretkellä poikiansa vastaan. Kaarlen hallitus oli valoaika kahden pitkän pimeyden ja eripuraisuuden ajan välillä.

Norjalaiset purjehtivat länteen päin ulos aavalle merelle. jotka Konstantinopolissa palkattuna henkivartiastona pitivät yllä caesarein valtaistuinta. olivat tavallisesti kerrassaan hävityksen omat. jopa Pohjois-Amerikan itärannallekin asti. kun näki viikingein laivojen täysissä purjeissa kiitävän ohitse. Skandinavialaisten retket. asettuivat aikaisin Irlantiin. joihin he nousivat maalle. jotka eräänä keskiajan jaksona saivat alkunsa pohjolasta. ja kun nämä eivät enää saaneet kotona elää mielensä mukaan purjehtelivat he merellä viikingi-laivastoineen taikka siirtyivät vieraihin maihin anastamaan itselleen uusia valtakuntia. Synnynnäinen seikkailujen halu sekä toimeentulon puute köyhässä kotimaassa pakotti pohjolan pojat lähtemään vieraihin maihin joko sotapalvelukseen taikka ryöstöretkille. Suurten kansainvaellusten jatkoksi voidaan katsoa sotaretkiä. Skotlannin saarille ja Islantiin sekä etenivät sieltä Grönlantiin. Lohikäärmen kuvalla varustetuilla laivoillaan rohkeat viikingit purjehtivat suorinta tietä meren yli ja rannikot. Viimein Saksan kuningas . Tätä vaikutti myöskin mahtavain hallitsijain esiytyminen pohjolassa. Kerrotaan Kaarle Suuren. hallitusaika näissä maissa oli onneton villien naapurikansain hyökkäysten ja yhä kasvavan sisällisen hajallisuuden tähden. elämänsä loppupuolella kerran katkerasti valittaneen.toisistaan. Jo Ludvig Hurskaan ja vielä enemmän hänen poikiensa aikana saatiin kokea viikingein hävitysretkiä Keski-Europassa. Kaarle Suuren sukuisten ruhtinasten. Ruotsalaiset kuljeksivat enimmäkseen itää kohti perustellen uusia yhteiskuntia taikka yllä pitäen vanhaa järjestystä. jotka vähitellen kukistivat kokonaan pikku kuninkaat ja ylimykset. joka jo oli taisteluissa Vidukindia vastaan saanut kokea pohjolan poikien voimaa. Ruotsalaisia olivat suureksi osaksi ne _varjagit_ (väringar). _karolingein_. He havittelivat myöskin Länsi-Europan rantoja. Niinpä 800-luvun keskipalkoilla perustettiin se yhteiskunta. sill'aikaa kuin tanskalaiset vähäksi aikaa anastivat Englannin. Näitä skandinavialaisia sotilaita sanottiin _viikingeiksi_ ja heidän ammattiansa katsottiin erittäin kunnialliseksi. josta Venäjän valtakunta sai ensi alkunsa.

He olivat suuren kansainvaelluksen maininki. Sama rohkea ja haaveksiva mieli se antoi aihetta keskiajan suurimpiin ja vaikuttavimpiin urhotöihin. hävitteli sitä kauan ja kokosi paljon saalista. Onneton kansa valitteli viikingein hävittelyä. että kun Rolf miehinensä saapui frankilaisen kuninkaan eteen. laupias Herra Jumala!" rukoili onneton kansa kirkoissaan. jota hän hävittelee. mutta eipä kuningas voinut vähääkään auttaa. jopa itse Pariisiakin. missä liikkui. joka istui valtakuntansa etevimpäin miesten piirissä. kun kuuli siitä puhuttavan. Bordeauxia. jotka purjehtelivat rohkeasti jokia myöten sekä ryöstivät Orleansia. "Pohjolaisten julmalta raivolta varjele meitä. Gånge Rolf. jotka ensin hävittivät. sillä hän oli ankarasti kieltänyt kaiken ryöstelemisen kotimaassa. Rolf silloin purjehti meren yli Ranskan pohjoisrannalle. että hän itse suojelisi sitä maanmiehiltänsä. niin kaikilta ihastuksen . Kuningas Harald Kaunotukka. ell'et voi karkoittaa julmaa Rolfia. _ristiretkiin_. joka oli kauan taistellut Englannissa. Eräänä kesänä tullessaan Vikeniin ryösteli hän rannikkoa. joka silloin oleskeli siinä maakunnassa. Kerrotaan. he perustivat sinne voimakkaalla kädellä laillisen vapauden. Sentähden kuningas keräjillä julisti riistävänsä Rolfilta Norjassa kaiken lain suojeluksen. He omistivat suurella halulla kristinuskon ja tästä uskonnollisesta jalostuksesta ja pohjoismaisesta seikkailunhalusta kehittyi etenkin näiden pohjolan poikain keskuudessa sittemmin niin kuuluisa _ritarilaitos_. ett'ei mikään hevonen jaksanut kantaa häntä. jonka jälkeen Saksa sai olla rauhassa. Itse he puolestaan taas viljelivät ne seudut. Normandian herttua (912). Kaarle Yksinkertainen siihen aikaan hallitsi Ranskaa.Arnulf voitti heidät verisessä taistelussa _Löwenin_ luona (891). vaan hän astuen kulki. vihastui hyvin. joka levitti raitista ja voimakasta verta Länsi-Europan heikontuneihin kansoihin. Silloin anoi kansa: "Herra kuningas." Kaarle tarjoutuikin antamaan maata Rolfille herttuakunnaksi. ja oli niin suurikasvuinen. jotka olivat tavallansa kristittyjen viikingiretkiä. Ja eittämättä viikingit liikkuivatkin julmasti ja verisesti. Rolf oli mahtava norjalainen viikingi. siitä hänen nimensäkin Gånge Rolf. Ranskaa hävittelivät melkein joka vuosi viikingijoukot. niin ainakin anna hänelle se maa.

mutta jos hän aikoo anastaa kuninkaalta valtakunnan. "Sano herrallesi". Herttuakuntansa puolesta tuli hänen tunnustaa Ranskan kuningas lääniherraksensa. jonka oli saanut. mutta ei kukaan uskaltanut nostaa miekkaansa peljättyä Rolfia vastaan. jota sitte sanottiin _Normandiaksi_. Kuninkaan täytyi tyytyä kunnianosoitukseen. sanoivat he toinen toiselleen. Francian herttua Robert. Mutta väkivaltainen ja taipumaton luonne hänellä kuitenkin yhä edelleen säilyi. jotka oli salaa lähetetty Giselan luo ja joita epäiltiin vakoojiksi. Gisela kuoli surusta ja kauhistuksesta. aikoen sodalla kukistaa kuningasta. kuningas vihastui. mutta ollen hänkin liian ylpeä kumartumaan alas nosti hän seisten jalan suullensa. Rouen'in torilla hän mestautti kaksi kuninkaan lähettilästä. koetti siihen yritykseensä saada Rolfilta apua. jos hänellä on siihen syytä. sillä niin miehekästä sankaria ja niin kaunismuotoista olivat he harvoin ennen nähneet. "Tuollainen mies kyllä ansaitsee suuren herttuakunnan". hän vaati lisäksi myöskin Bretagnea ja sekin annettiin hänelle. vaikka hänen ympärillänsä kavaluus ja viekkaus vallitsivat. Kuningas istui valtaistuimellaan ottamassa vastaan alammaisuuden tunnustusta. Sellaisissa tapauksissa oli tapana läänin saajan laskeutua polvilleen ja suudella tulevan herransa jalkaa. siihen minä en suostu. joka sittemmin anasti itselleen Englannin. Samalla hän kuitenkin säilytti pohjoismaisen uskollisuutensa. minä en vastusta hänen sotaansa kuningasta vastaan. mutta hän vastasi: "Totisesti minä en koskaan laskeudu polvilleni kenenkään eteen enkä koskaan suutele kenenkään jalkaa. Hänen voimakkaista normannilaisistaan polveutui monikin Ranskan aatelissuku ja hän itse tuli Vilhelm Valloittajan kantaisäksi. . josta kuningas tuolinensa kaatui kaikkien suureksi huviksi. niin että siitä tuli mallivaltio koko muulle Ranskan maalle. "että hän tekee vastoin oikeutta. Ja Rolfille päätettiin antaa alue. ja hän sitä paitsi antoi tyttärensä Giselan Rolfille puolisoksi. Kohta sen jälkeen otti Rolf vastaan kasteen ja Robert-nimen. vastasi Rolf herttuan lähettiläälle. Kehoitettiin Rolfiakin tekemään samoin.hälinää kuului. Mies astui esiin." Voimakkaasti piti Rolf yleisen hajallisuuden aikana yllä lakia ja järjestystä herttuakunnassaan." Silloin sovittiin. että joku Rolfin miehistä sai tehdä tuon tempun päällikön sijasta.

mutta kuitenkin suurta tavoitteleva ja pelkäämätön. Tanskalaiset olivat kauan rosvojoukoillaan hävitelleet Englantia hirvittävän julmasti. kaatuivat taisteluissa. Alfredin kolme vanhempaa veljeä. Paimenen vaimo. istui Alfred tuvassa uunin edessä jousta ja nuolia vuoleskellen. Kerran hän sanoi pojilleen: "Tämän kirjan minä annan sille teistä. jotka toinen toisensa jälkeen tulivat kuninkaiksi. sillä ainakin anglilaiset olivat likeistä sukua Skandinavian heimoille. Silloin hän itse pääsi 22 vuoden ikäisenä kuninkaaksi. Moni hänen maanmiehistään pakeni meren yli ja toiset antautuivat tanskalaisten alammaisuuteen. Alfred osoitti jo poikana mielenjaloutta ja hyviä taipumuksia. joka ensinnä osaa sitä lukea. kuin Alfredin edelläkävijän ruumista vietiin hautaan. niin että kuninkaan täytyi erota saattojoukosta ja pienellä miesvoimalla lähteä häiritsijöitä torjumaan. Heidän Britanniaan perustamat valtakuntansa yhdisti Wessexin kuningas _Egbert_. jonka tähden hän myöskin uutteralla harjoituksella ensin oppi lukemaan. mieleltään pehmeäluontoinen. Sillä kertaa hän heidät kyllä karkoittikin." Silloin nuorimmassa veljessä Alfredissa syttyi harras halu saada kaunis kirja. tietämättä. Hänen poikansa poika oli _Alfred Suuri_. Yleinen turvattomuus vallitsi siihen aikaan maassa. tavoissa ja laeissa kuin myöskin sankaritarinoissa ja koko kansan luonteessa oli heillä nähtävänä pohjolan omituisuudet. ja Alfred joutui tappiolle. Hänen äitinsä rakasti suuresti kansansa vanhoja sankaritarinoita ja luki niitä usein pojilleen. jota hän lukiessaan käytti. ja niin hyvin kielessä. oli nidottu kauneihin kansiin ja koristettu kauniisti maalatuilla alkukirjaimilla. Alfredin itsensä täytyi paeta Somerset-kreivikunnan erämaihin ja oleskella talvikausi karjapaimenen majassa. Tanskalaiset Englannissa. Monta taistelua kesti Alfred sitte maalla ja alkoi myöskin varustaa laivastoa. mutta he tulivat kohta uudestaan. Suurivoimaisina tekivät tanskalaiset uuden rynnäkön. Vanhat tarinat miellyttivät aikaisin hänet suuriin töihin ja samalla hänen mielensä vähitellen jalostui monipuolisesta tiedosta. Silloinkin. Tavallansa oli anglilaisten ja saksilaisten vaellus Englantiin myöskin skandinavialaisretkiä. kuka vieras . Kerran.Alfred Suuri (871-901). Kirja. kertoo tarina. tunkeutuivat tanskalaiset päälle. Hän oli kaunis nuorukainen.

kreivikunnat olivat . Kohta oli valmiina valtakunnan satamissa 120 alusta. Laulaessaan hän tarkasteli kaikki heidän varuksensa ja tutki kaikki heikot paikat. mutta antoivat pois muut alueensa. vaan laskevan ne jälleen. Siitä menestyksestä sai kuninkaan väki uutta rohkeutta. Mercian ja osan Northumberlannista. joiden kanssa hän asettui saarelle kahden joen yhtymäpaikkaan. jota kävi helposti puolustaa. Saareen oli vain yksi silta. Vähitellen rakensi Alfred poltetut kaupungit uudestaan ja hankki itselleen suuren laivaston rantojen turvaksi vastaisilta rynnäköiltä.oikeastaan oli. jotka hän juuri oli pannut paistumaan. jota tanskalaiset piirittivät linnassaan. Lujia linnoja rakennettiin vähitellen. Kuninkaan omista urhotöistä tiesivät myöhäisemmät tarinat kertoa näin. milloin oli tappio tulossa. teki samaan aikaan onnellisen uloshyökkäyksen ja sai anastetuksi tanskalaisen päällikön sotalipun. koska hän oli taitava sekä laulamaan että soittamaan. Heidän päällikkönsä Guttorm otti kolmenkymmenen sotilaan kanssa vastaan kasteen ja Alfred itse seisoi todistajana. Kristinuskon vaikutuksesta lievenivät. korkeampaa ja suurempaa kuin tavallista siihen aikaan. Vaimo palattuaan ja nähtyään leivät palaneiksi tiuskasi vihoissaan: "Sinä. huvitti heitä suuresti. mutta sen paistumista katsomaan sinussa ei ole miestä. Harpunsoittajan puvussa meni hän tanskalaisten leiriin ja. Mutta Alfred. johon kudotun korpin kuvan sanottiin nostavan siipiänsä voiton edellä. Vietiinpä hänet päällikönkin telttaan. oli käskenyt häntä katsomaan leipiä." Jonkun ajan kuluttua onnistui Alfredin koota muutamia miehiänsä. jaettiin asekuntoinen väestö kahteen luokkaan. Eräs kuninkaan ylimyksistä. tanskalaisten tavat ja heidän elinvoimainen heimonsa suli vähitellen Englannin väestöön. Kohta sen jälkeen hän kokosi lähiseuduista kaikki sotakuntoiset miehet ja silloin tanskalaiset kiivaassa taistelussa voitettiin. vaikka tosin hitaasti. jotka vuorotellen kävivät sotapalveluksessa. Yhteiskunta-järjestys uudistettiin ja kehitettiin edelleen. Tehdyn välipuheen mukaan saivat he pitää Ostangelin. ajatellen enemmin kansansa tukalaa hätää kuin leivän paistamista. Ett'ei maanviljelys jäisi sodan aikana takapajulle. Englannin jako _kreivikuntiin_ (shires) järjestettiin. laiskuri. osaat kyllä syödä meidän leipäämme. toimitti tehtävänsä huonosi.

Vuorokaudesta määräsi Alfred kahdeksan tuntia ruumiin lepoa ja ylläpitoa varten.ja velvollisuudentunnon esimerkkinä. jonka koto oli pohjoisessa Norjassa Jäämeren rannalla. Itse Alfred valvoi tarkkaan lainkäyttöä. Europan pohjoiset seudut alkoivat tähän aikaan tulla tutuiksi. Edellinen puoli jaettiin sitte vielä kolmeen osaan. että jokaisen vapaan miehen lasten ihan erotuksetta piti oppiman kirjoittamaan ja lukua laskemaan. Tutkiakseen. Toinen puoli tuloista oli jaettu neljään osaan. nimeltä _Ottar_.eli _kihlakuntiin_. hän vielä kuukaudenkin kuluttua saattoi löytää sen koskematta samasta paikasta.jo vanhastaan jaetut _sata_. Kerran saapui kuninkaan luo mies. Hän kokosi saksilaiset sankarilaulut ja käänsi maan kielelle hyviä kirjoja. Hän oli kotimaassaan rikas mies. jonka hän oli perustanut valtakuntansa nuoria ylimyksiä varten. Sivistystä Alfred edisti tehokkaasti. Yhtä tarkkaan jakoi hän tulonsakin. että jos matkustaja pudotti rahakukkaronsa maantielle. miten loitolle mannermaata ulottui. perustettiin niihin myöskin kouluja. linnununtuvia ja valaskalan luuta. kolmas koululle. koska hänellä oli 600 poroa ja hän kantoi lappalaisilta veroa: turkiksia. kerrankin sanotaan hänen yhtenä vuonna rangaisseen neljääviidettä tuomaria. näyttäen ajan kulumista. Englannissa ei vielä ollut kelloja eivätkä myöskään päiväkellot olleet soveliaat tämän maan pilvisessä ilmassa. joista yksi käytettiin henkivartiaston tai sotaväen palkkaamiseen. Mitatakseen ja jakaakseen aikaansa käytti Alfred kuutta yhtä suurta vahakynttilää läpi kuultavain kalvojen suojassa. puolet maallisiin ja toiset hengellisiin tarkoituksiin. kahdeksan hallitusasioihin ja kahdeksan lukemiseen ja rukoilemiseen. Samalla kuin hävitetyt luostarit jälleen rakennettiin. Kerrottiin näet sittemmin. jotka etäisistä maista tulivat hänen luoksensa. Senpä tähden Alfredin hallitus näytti myöhempien miespolvien silmissä kultaiselta ajalta. Kuningas tahtoi. toinen Alfredin omille rakennusmestareille ja taiteilijoille ja kolmas muukalaisten vierasvaraiseen vastaanottamiseen. toinen kahdelle Alfredin perustamalle luostarille. joista yksi oli määrätty köyhille. joiden todistettiin tehneen vääriä päätöksiä. ja neljäs avuksi muille luostareille ja kirkoille. Itse oli kuningas kansalleen hyvänä järjestyksen. siten suojeltuina vedolta paloivat kynttilät kukin juuri neljä tuntia. oli hän purjehtinut itää ja pohjoista .

Mutta aina tuli vain uusia joukkoja. välistä myöskin viekkautta ja julmuutta. Kuningas Sven. joka palattuansa kertoili vieläkin tallella olevassa kirjasessa Itämeren rannoilla asuvista kansoista. Mutta sitte alkoi taas heikkouden aika. kuin tavattiin hänen alueellaan. Kerran purjehtivat Tanskan kuningas Sven Kaksiparta ja Norjan kuningas Olavi Tryggvenpoika 94 laivalla ylös Thames-jokeen. Silloin osti Ethelred häpeällisen rauhan. Siitä vain seurasi. joista hän nyt antoi osan kuninkaalle. ne kun olivat vihollisten maanmiehiä. Normannilaiset tekivät uudestaan rajuja hyökkäyksiä. Suurimmaksi kasvoi kurjuus kelvottoman _Ethelred II:sen_ hallitessa. ja samoin täytyi hänen kohta sen jälkeen tehdä uudestaan. Palattuaan . Hän on niitä harvoja yleishistoriallisia henkilöitä. mutta ei voinut karkoittaa muukalaisia. kunnes saapui joelle. hän oli matkallaan koonnut mursunhampaita. joka laski mereen. nousi jo seuraavana vuonna maalle hävittelemään Englannin rannikkoa ja hänen onnistui monen hävitysretken jälkeen päästä maan tunnustetuksi kuninkaaksi. marrask. voittaen tanskalaiset ja päästen koko Englannin herroiksi.kohti. kavalsivat englantilaista sotaväkeä useinkin sen omat päälliköt. murhautti yhtenä päivänä (13 p. Ethelred pakeni Normandiaan. Sven Kaksiparran poika Knut osoitti jo alun pitäin toimikykyä ja hallitusvoimaa. jotka inhimillisesti puhuen ovat puhdasmaineisina säilyneet jälkimaailman muistissa. että murhattujen maanmiehiä tuli useampia ja julmempia kuin ennen kostamaan. Kolmantenakymmenentenä hallitusvuotenaan kuoli kuningas Alfred (901). josta hän kyllä palasi jonkun ajan kuluttua. ja Ostangeliin ja Northumberlantiin asettunut tanskalaisväestö auttoi useimmiten maanmiehiänsä. 1002) kaikki tanskalaiset. Ethelred silloin teki vielä turmiollisemman päätöksen. joita helposti saavutettu saalis sinne houkutteli. Alfredin kuoltua hallitsivat hänen voimakas poikansa ja samoin voimakkaat poikansa pojat. Erittäin ihastuneena Ottarin puheihin julkasi Alfred hänen matkakertomuksensa ja lähetti itse Itämereen purjehtimaan merenkulkijan _Wulfstanin_. ja kun tanskalaiset hyökkäsivät maahan. jonka sisar oli surmattu yleisessä verisaunassa. Knut Suuri (1017-35). kaikki hajosi silloin häiriön tilaan.

mutta eteläiset ynnä Lontoon kaupungin Edmund. Laivain sivut olivat täynnä kauneita maalauksia sekä loistavia kulta. Itse hän nai Ethelredin lesken. Englannissa hallitsi Knut voimakkaasti ja oikeuden mukaan. Ruotsin Olavi Sylikuningas. urhollimen ja ylevä ruhtinas.ja hopeakoristuksia. että näytti.isänsä kuoltua (1014) Tanskaan ja saatuaan siellä veljensä kanssahallitsijana osan hallituksesta varusti hän suuren ja komean laivaston ja purjehti sillä Englantiin. ja häntä seurasi poikansa _Edmund Rautakylki_. sanotaan kertomuksessa. ikäänkuin ne olisivat puhallelleet tulta sieramistansa. Laivoissa oli sekä purjeet että airot. Veljensä ja kanssahallitsijansa kuoltua oli hän yksinään päässyt myöskin Tanskan kuninkaaksi. näytti matkan päästä katsoen koko taivas olevan ilmitulessa. hän kohteli englantilaisia ja tanskalaisia yhtäläisesti ja koetti kaikin tavoin lievittää heidän keskinäistä vihaansa. Jonkun ajan kuluttua yhtyivät molemmat kuninkaat neuvottelemaan ja sopivat jakamaan valtakunnan siten. jotka alussa koettivat niitä hävitellä kuten ennenkin. Valtakunnan sisällä piti hän yllä rauhaa. Ollen viisas lainsäätäjä ja ankara lainkäyttäjä saavutti Knut myöskin hyvin ansaittua kunnioitusta. valasivat mastoihin ja purjeihin ripustettuja kilpiä ja muita aseita. Knutin sukulainen. Kohta sen jälkeen Edmundin surmasi oma väkensä ja Knut silloin anasti hänenkin alueensa ja kruunautti itsensä Englannin kuninkaaksi. . eikä Knut kuitenkaan päässyt sen pitemmälle. Viisi kertaa piiritti Knut turhaan Lontoota ja yhtenä vuonna (1016) oli viisi taistelua. Kun auringon säteet. Tällä retkellä oli myöskin miehiä molemmista toisista pohjoisvaltioista. Suurten mastojen latvoihin oli asetettu valettuja linnunkuvia tuuliviireiksi taikka myöskin monenmuotoisia lohikäärmeitä. Kerran valloitti hän kokonaisen merirosvolaivaston ja hirtätti kolmekymmentä sen päällikköä. Tähän aikaan kuoli kykenemätön kuningas Ethelred II. niin elävästi kuvattuja. että pohjoiset seudut sai Knut. Mitä pohjolan miehet olivat hävittäneet. Hän turvasi maan rannikot skandinavialaisten retkiltä. ja viimein he ystävyyden merkiksi vaihtoivat aseensa ja varuksensa. järjestystä ja oikeutta. kannatti yritystä ja norjalainen Erik Jaarli oli miehinensä mukana. Kummassakin emäpuussa oli kullasta ja hopeasta valettuja eläinten ja ihmisten kuvia. sovittaakseen vanhan kuningassuvun suosijoita.

pani siellä toimeen vakavamman. "Knut mahtavaksi" häntä aikalaisensa sanoivat. . joka silloin luovutti tanskalaiskuninkaalle Slienin ja Eiderin välisen maan eli osan nykyisestä Slesvigistä. Itse hän elämänsä ehtoolla nöyrästi kumartui mahtavamman eteen. Hippakuntain perustamisella ja kirkkojen rakennuttamisella levitti hän kristinuskoa myöskin kotivaltakuntaansa Tanskaan. Hän vaelsi Flanderin. Ne asetukset (vitherlag-oikeus) olivat tosin lähimmiten aiotut kuninkaan seurueelle (hird). Silloin kuningas ajoi heidän kanssansa vaunuilla meren rantaan juuri vähää ennen kuin vuoksi-aika alkoi. Ranskan ja Italian kautta. Roomassa hän osoitti hurskasta nöyryyttä pyhälle isälle ja teki apostoli Pietarin haudalla lupauksen noudattaa edelleenkin Jumalanpelkoa ja rakentaa majatalon tanskalaisille ja englantilaisille pyhiinvaeltajille. joka sai nauttia lakkaamatonta rauhaa. Hän osoitti papeille suurta kunnioitusta. Valloitussodan aikaisiin taistelupaikkoihin rakennutti hän luostareja ja rukoushuoneita sekä määräsi niissä pidettäväksi sielumessuja kaatuneiden tanskalaisten ja englantilaisten puolesta. Hänen sanotaan silloin voittaneen myöskin erään vendiläisheimon ja valloittaneen kuuluisan Jomsborgin. Uuden valtakuntansa valloittamisen ja järjestämisen jälkeen oleskeli Knut vuoden Tanskassa. mutta levisivät kuitenkin laveammin käytäntöön. ainakin kuninkaan välittömässä läheisyydessä. että kymmenykset heille säännöllisesti maksettiin ja korjautti kaikki ne kirkot. Englanti oli tähän aikaan ainoa Europan valtakunta. on minun. ulkomaiseen malliin järjestetyn hallituksen sekä sääsi uusia tai uudisti entisiä hyödyllisiä lakia yleisen turvallisuuden ja hyvän järjestyksen ylläpitämiseksi.rakennettiin uudestaan ja heidän ryöstelemisensä kasvattama kurjuus alkoi lievitä. Silloisen käsityksen mukaan oli Knut kaikessa käytöksessään hurskas. Hän oli siellä myöskin läsnä keisari Konrad II:sen kruunauksessa. katsoi. jotka olivat edellisten sotain aikana kärsineet vahinkoa. jolla tässä istun. Vuonna 1026 teki Knut pyhiinvaelluksen Roomaan. kaikkialla tehden ankaroita katumusharjoituksia ja anteliaasti jaellen lahjoja kirkoille. Veden noustessa lausui hän: "Maa. ja sinä. kristillinen kuningas. Kerran sanotaan hovimiesten ylistelleen hänen suuruuttansa ja vakuuttaneen kaiken olevan hänelle alammaisena.

vuoksi. Siellä he yhtyivät toisiansa puolustamaan ja muita pyhiinvaeltajia suojelemaan rosvoilta. jota sanottiin _Guiskardiksi_ (viisaaksi). menkää siis ulos maailmaan. _Robert_. niinkuin he muinoin kävivät pitkillä viikingiretkillä. mutta tulisista silmistä välkkyi etelämaalaisen sielu. Tähän aikaan tulivat Tankredin vanhemmat pojat ja valloittivat Salernon ruhtinaalle Amalfin. joka koetti valloittaa Sisiliaa arabialaisilta. Kristinusko antoi heidän seikkailunhalulleen hurskauden vivahdusta. ainoastaan yksi on suuri. Sotilaselämän tehtäviin oli hän niin tottunut. joka jo silloin oli kuuluisa kauppakaupunki. Pitkän vartalonsa ja voimakkaan. joita hehkuva kunnianhimo asetteli hänen eteensä. käskevän äänensä tähden oli hänellä jo ulkomuodossaankin jotain hallitsijan omaista. jonka käskyä maa. Päästäkseen tarkoitusten perille. hän. sekä antautuivat sitte kreikkalaisen keisarin sotapalvelukseen." Robert Guiskard. Sitä varten he ensinnä tulivat Italiaan. Silloin nousi Knut vanhus ja sanoi hovimiehilleen: "Katsokaas. joka riittäisi teille kaikille. kuten muhamettilaisia nimitettiin. Hän oli ahnas kokoomaan saalista. joita he halveksivat pelkurimaisuuden. olet minun herruuteni alainen. että hän taistelussa saattoi yht'aikaa käyttää oikealla kädellä miekkaa ja vasemmalla keihästä. ja ." Kymmenen poikaa silloin läksikin Etelä-Italiaan. Neapolin herttuan anteliaisuudesta saivat he (1026) Aversa-linnan lahjaksi. hän ei kammonnut huonojenkaan keinojen käyttämistä. oli ijältään veljeksistä kuudes. minä kiellän sinua nousemasta korkeammalle ja kastelemasta hallitsijasi jalkoja. Mutta kohta he käänsivät aseensa itse kreikkalaisia vastaan. Varsinkin sarasenilaiset. Vaalea tukka ilmasi hänen olevan sukuisin pohjolasta. Aikaisin alkoivat normannilaiset suunnata retkiänsä Italiaan. mutta myöskin antelias sitä jakaessaan. Normannilainen ylimys Tankred Hautevillelainen sanoi kerran kahdelletoista reippaalle pojalleen: "Minulta ei jää mitään perintöä. mutta viisaudeltaan ja sankarillisuudeltaan ensimmäinen. sieltä kyllä saatte tavaraa ja valtaa. tuuli ja meri tottelevat." Mutta vuoksi nousi nousemistaan ja huuhteli viimein kuninkaankin jalkoja. saivat tutustua sotaisten pyhiinvaeltajain miekkaan. alkoivat he nyt seikkailunhaluisina pyhiinvaeltajoina retkeillä kaukaisiin maihin.

perustaen siten normannilaisvaltion. josta myöhemmin kehittyi Neapolin kuningaskunta. _Rurik perustaa Venäjän valtakunnan_. Siinä taistelussa osoitti varsin Robert urhollisuutta ja suurta taitoa. Häntä seurasi puolisonsa taistellen hänen sivullaan ja poikansa edellisestä aviosta _Bohemund_. vaan silloin saapui sanoma Saksan keisarin Henrik IV:nen voitollisesta taistelusta paavi Gregorius VII:ttä vastaan ja normannilaiset läksivät auttamaan paavia. jos henkensä oli heille rakas. mutta kuoli Kefalonia-saaressa (1085) paraikaa mietiskellessään uusia laajoja valloituksia. Ryssäin valtakunta Venäjällä. ja Konstantinopoli jo vapisi heidän tulostansa. Valloitettuaan Durazzon etenivät normannilaiset Tessalonikaan. eivät he myöskään säästäneet niitä itäisiä maita. _Apulian ja Kalabrian herttuan_ nimellä ryhtyi Robert (1057) hallitsemaan uutta valtakuntaansa ja laajensi sitä pohjoiseen päin. laittoivat hänen luoksensa lähettiläitä. Kohta sen jälkeen läksi Robert uudestaan kreikkalaista valtakuntaa vastaan ja taisteli silloinkin hyvällä menestyksellä. Mutta ennemmin kuin paeta tahtoivat he kunniallisesti kuolla. Silloin saapuivat myöskin toiset veljekset Robertin johdolla. jotka nöyrästi lankesivat polvilleen hänen eteensä. ottivatpa paavin itsensäkin vangiksi. Mutta Robertin mielessä syntyi vielä rohkeampia ajatuksia. He saivat pian valloitetuksi Apulian. Mutta hurskaat voittajat lankesivat polvilleen paavin jalkain juureen ja pyysivät anteeksi syntistä voittoansa sekä sitoutuivat ottamaan Apulian ja Kalabrian lääniksi paavilta. josta sitte tekivät ryöstöretkiä joka taholle. kuultuaan pyhän isän olevan tulossa. jotka . mutta oikeastaan anastaakseen itse koko sen valtakunnan. Ylpeästi vaati paavi normannilaisia lähtemään pois Italiasta. Normannilaiset.vihasivat uskottomuuden tähden. Hänen veljensä Roger sill'aikaa valloitti arabialaisilta Sisilian. He siis toivottomuudessaan syöksyivät paavin sekalaista sotaväkeä vastaan ja saavuttivat täydellisen voiton. hän alkoi sodan kreikkalaista keisarikuntaa vastaan muka auttaakseen erästä vallantavoittelijaa. Samaan aikaan kuin skandinavialaiset viikingit kulkivat Länsi-Europan rannikoilla hävittämässä. Paavi _Leo IX_ läksi kokoon haalitun joukon kanssa anastajia vastaan.

asettui Laatokan etelärannalle ja rakensi Laatokan linnan.Itämeren toisella puolella olivat suomalaisten ja slaavilaisten hallussa. Näin nyt havaittiin. Vanhin heistä. Vapautuneet asukkaat eivät kuitenkaan osanneet itseänsä hallita. Sen tähden he vuonna 862 lähettivät Rooskansalle tämmöisen sanan: "Maamme on avara ja hedelmällinen. Kahden vuodan kuluessa kuolivat sekä Sineus että Truvor. Tämä oli Venäjän vallan alku. nimeltä _Nougorod_ eli _Holmgard_. mutta alkuansa se lienee kuulunut ainoastaan johonkuhun svealaisten osakuntaan. pyysivät lähettiläät palata frankien maan kautta ja saivat Kreikan keisarilta suosituskirjeen Ludvig Hurskaalle. heidän välillensä syttyi riitaa ja eripuraisuutta. joita näillä seuduilla ruvettiin sanomaan _varjageiksi_. Mutta vallitsevana soturisäätynä oli siinä Rurikin omat kansalaiset. ja muutamiin paikkoihin näkyy jo silloin yksityisiä joukkoja pysyväisesti asettuneen. tulkaatte meitä hallitsemaan!" Tämän kutsumuksen mukaan tuli kolme veljestä seuralaisinensa ja jakoi vallan keskenänsä. Tämä tarkemmin tutki heidän sukuperäänsä. Suomessa ja Karjalankin rannikoilla. ja viimein he päättivät hakea itsellensä hallitsijoita samoista merentakaisista varjageista eli skandinavialaisista. ja heidänpä nimensä _Roos_ eli _Rus_ tuli sitte . Niinpä nämä retkeilijät. kävivät Dyna-joen suussa sekä Virossa. mutta _Sineus_ hallitsi Valgetjärvellä ja _Truvor_ Peiposjärven seuduilla. että he olivat svealaisia Ruotsista ja että nimittivät omaa kansaansa _Roos_. mutta järjestystä puuttuu. merit Rostovissa ja muromit Okan varrella. varjagit. ja vielä meidän aikoina nimitettiin Uplannin rannikkoa erittäin _Rooslageniksi_. Vuonna 839 paikoilla oli eräs varjagilainen merikuningas laittanut lähettiläitä Konstantinopoliin saakka: mutta koska matka mannermaan halki Itämeren ja Mustanmeren välillä oli vaarallinen ja vaivaloinen. se on _Roos-kunnaksi_. Siihen kuuluivat slaavilaiset slovenit Ilmajärvellä ja krivitsit Polotskissa. Tämä nimi on nähtävästi sama kuin suomenkielinen _Ruotsi_-sana. Pian alkoivat he tunkeutua syvemmälle sydänmaihin. ja Rurik jäi yksin hallitsemaan. Hän tuli Ilmajärvelle ja rakensi Velhojoen niskaan uuden kaupungin. koska arveli niiden olevan vakoojia. Vuonna 859 oli näitä Ruotsin retkeilijöitä tullut Laatokan ja Ilmajärven tienoille ja laskenut sen paikkakunnan slaavilaiset ja suomalaiset veron alaisiksi. _Rurik_. sekä suomalaiset vessit Valgetjärvellä. mutta kolmen vuoden perästä heidät ajettiin takaisin meren yli. josta hän hallitsi läheisiä heimokuntia.

Sviatoslavilta oli jäänyt kolme poikaa Jaropolk. Hän oli sotainen varjagi niinkuin Olegikin ja oli nainut kauniin varjagilaisen tytön _Olgan_. joiden välille hän oli määrännyt valtakunnan jaettavaksi. Vaan Sviatoslavin hurjaan mieleen ei pystynyt kristinuskon lempeys. Tällä kertaa sattui keisarina olemaan urhollinen mies. Vuonna 907 hän kokosi suuren sotajoukon varjageja. Mutta pian hän riitautui Kreikan keisarin kanssa. Sviatoslavin täytyi peräytyä 971. Kaksi varjagi-päällikköä. _Johannes Teimiskes_. että hän vuonna 955 kävi Konstantinopolissa ja siellä otti kasteen. Kreikkalainen tuli hävitti hänen laivastonsa. Näin loppui tämä riehuva retkeilijä.pysymään valtakunnan nimenä. Nuo alkuperäiset "Ryssät" siis eivät olleet venäläisiä. Mutta neljän vuoden perästä syttyi sota . _Vladimir Suuri ja kristinusko_. _Askold_ ja _Dir_. Igorin jouduttua murhatuksi hoiti Olga alaikäisen poikansa _Sviatoslavin_ puolesta hallitusta viisaasti aina kuolemaansa (969) asti. Hän hävitteli Volgan varrella _bulgarien_ ja _katsarien_ maata ja pakotti nämä kansat veroa maksamaan. Vähän aikaa sen jälkeen sai Oleg surmansa. karkasivat patsinakit hänen päällensä Dnieperin keskipalkoilla ja surmasivat hänet 972. Hänen pääkallostansa teetti patsinakien ruhtinas itsellensä juomamaljan. kun äiti häntä kääntymään kehoitti. ja skandinavialaisten tunnetulla tavalla he nyt retkeilivät yhä edemmäksi. Sitte hän kääntyi _Tonavan bulgareja_ vastaan ja valloitti koko heidän maansa. Rurik kuoli 879 ja hänen nelivuotisen poikansa _Igorin_ sijassa tarttui hänen sukulaisensa _Oleg_ hallitukseen. Olga on tullut etenkin mainioksi siitä. vaikka slaavilainen kansallisuus vähitellen pääsi voitolle. joka toi aasialaiset legioninsa pohjan barbaareja vastaan. antoi hän vastauksen: "seuralaiseni minua nauraisivat!" Tämän nuoren urhon koko elämä oli yhtämittainen sotaretki kaukaisilla aloilla. Mutta keisari seurasi hänen jälkiänsä Tonavalle saakka ja pakotti hänet rauhaan. Lisäksi tulleita viikingejä apunansa teki Igor sotaretkiä sekä kaakkoon päin aina Kaspianmeren rannoille asti että uudestaan Konstantinopolia vastaan. suomalaisia ja slaaveja ja läksi Kreikan keisarin pääkaupunkia hätyyttämään. Kun Sviatoslav tästä palasi Venäjälle. Oleg ja Vladimir. vaan ruotsalaisia. Nyt Igor itse tarttui hallitukseen. Keisari pyysi rauhaa (911) ja myönsi Olegille runsaita lahjoja. valloittivat Kiovan.

sitä kaupunkia skandinavialaiset nimittivät "Isoksi kartanoksi" (_Miklagard_). ja Oleg sai loppunsa. Mutta sitte hän hallitsi viisaasti ja voimakkaasti 35 vuotta ja on erittäin tullut siitä mainioksi. viinittä emme tule toimeen. niin kuin kohta saamme nähdä. näitä pohjan sotureita nimitettiin Konstantinopolissa varangeiksi ja heidän aseensa oli kilven ohessa kaksiteräinen sotakirves oikealla olalla. Tarina juttelee. hän arveli: "viini on venäläisten ihastus. Juutalaisille hän heti vastasi. koettivat häntä puoleensa houkutella. lähetti hän ne Kreikan keisarin palvelukseen. Näin pääsi Vladimir yksin vallitsemaan. Moni ruhtinaskin Skandinaviasta tuli Konstantinopoliin rikkautta ansaitsemaan. Mutta hän kun sai kuulla. Rurikin aikana oli vielä isoin osa uuden valtakunnan asukkaista ollut suomalaista sukuperää. joilla oli tunnustajia Volgan kansojen tykönä Bulgariassa ja katsarien maassa. että nähtävästi Jumala heidät oli hyljännyt. vaan koki yhdistää valtakuntansa omat asukkaat varsinaiseksi kansakunnaksi. koska olivat pois ajetut omasta maastaan. Sitä vastoin Islamin ihanat Hourit olisivat häntä vietelleet Muhammedin uskoon. Vladimir pelkäsi samaa kohtaloa ja lähti Nougorodista pakoon. joka oli suomalaisista heimokunnista kaukana. että silloin myöskin muhamettilaiset ja juutalaiset. Tämän kuultuansa. että hän käännätti venäläiset kristinuskoon. sillä Vladimirin irstaisuus oli rajaton. että viininjuonti oli Koraanissa kielletty. kulkien laivoillansa Nevajoen kautta meren yli Ruotsiin. mutta sitte oli varjagiryssäin valta levinnyt enimmästi etelään päin slaavien alalle. pyytäen että keisari niitä ei enää päästäisi takaisin Venäjälle.veljesten välille. joiden ylpeys oli hänen alammaisillensa suureksi rasitukseksi. Sen vuoksi oli nyt Venäjän etevin väestö slaavilainen ja siitä kansasta oli Vladimir itsekin äitinsä puolelta lähtenyt." Paavista hän ei . Vladimir oli ensimmäinen Venäjän hallitsija. mutta Venäjän vallan nimi oli heidän kielessään _Gardariiki_. varjagien vanhaan emämaahan. joka ei enää asettanut valtaansa yksin muukalaisten varjagien nojaan. hän viimein päätti hävittää pakanuuden ja käännyttää kaikki alammaisensa kristinuskoon. ja pääkaupungiksi oli tullut Kiova. Siellä hän kokosi sotaisia varjageja ja palasi Nougorodiin. Saadaksensa nämä heimokunnat paremmin yhteen sulatetuki. Tästä lähtein oli Kreikan keisareilla tapana pitää skandinavialaisia sotureita henkivartioinansa. lähtipä sitte Jaropolkia vastaan ja surmautti veljensä 980. Kun Vladimir ei enää tarvinnut varjagilaisia apujoukkojansa.

nimeltä Jaroslav. Kirkonmenoissa ruvettiin käyttämään slovenilaista piplian-käännöstä ja kirjoitustapaa. Hänen seurassansa oli paljo vaimoja. jotka myös olivat valkeat ja loistavat.myöskään tahtonut mitään tietää. jota käveli komea vaimo. Ansgarius oli sukuansa frankilainen ja syntyi vuoden 801 paikoilla. vaatien keisarin sisarta Annaa puolisoksensa. Hänen äitinsä kuoli varhain. ja kristinusko levitettiin yli koko valtakunnan. joka oli täynnä lokaa ja saastaisuutta. ja isä pani hänet kouluun lukemista oppimaan. jolla lähti etelään ja valloitti kreikkalaisilta Kersonin kaupungin Krimin niemellä. ja häntä seurasi joukko kreikkalaisia pappeja. mutta poika oli taipuvainen leikkiin ja turhuuteen enemmän kuin oppimiseen ja elämän parannukseen. ja Ansgarius luuli sen olevan neitsyt Marian. kiittäen Jumalaa. Sitte rakennettiin Perunin temppelin sijaan metropoliittakirkko. veljekset Kyrillos ja Metodios. Lähellä sitä näkyi kaunis ja viheriä tie. Mutta tämän jälkeen Venäjän valta hajosi pienempiin ruhtinaskuntiin ja vajosi moneksi vuosisadaksi tylsään hermottomuuteen. Prinsessa Anna lähti puolisonsa kanssa Kiovaan. ja niiden joukossa oli . Tästä hän lähetti Konstantinopoliin sanan. ja papit kulkivat lautoilla lukemassa kasterukoukset joukkojen yli. kiiltäviin vaatteihin. että hän seisoi eräässä paikassa. ja moni ylimys eli "bojari" seurasi hänen esimerkkiään. Siihen suostuttiinkin sillä ehdolla että ruhtinas itse kääntyisi kristinuskoon. viimein sai yksinäisen vallan. joista yksi. puettuna valkeihin. Kiovaan tultuansa Vladimir heitätti epäjumala Perunin kuvan Dnieperiin ja käski kansan seuraavana päivänä kokoutua kastettavaksi. Vladimirin kuoltua 1015 syntyi eripuraisuutta hänen poikainsa välillä. Silloin jutellaan hänen kerran nähneen unta. mutta kreikkalaisen uskokunnan loistava kirkonmeno häntä suuresti miellytti. Nyt Vladimir kokosi suuren sotajoukon. tuoden muassaan pyhäin kuvia ja pyhiä jäännöksiä. olivat edellisen vuosisadan keskipaikoilla tehneet Moravian seurakunnalle. Silloin Vladimir otti kasteen Kersonissa 988. Mutta rannalla makasi Vladimir polvillansa. Silloin joki täyttyi kuuliaisista alammaisista. jonka kaksi tessalonikalaista munkkia. Pohjan apostoli. Ansgarius.

Kuningas Björn otti suosiolla Ansgariuksen vastaan ja salli hänen saarnata kristinuskoa kaupungissa. Niin päätettiin lähettää sinne muutamia hengellisiä miehiä. metsäin ja korpien poikki Mälarijärven rannalle. pitää sinun pakeneman kaikkea saastaisuutta ja sen sijaan harjoitteleman hyviä ja puhtaita tapoja. eikä se. Nähtyänsä hänet rupesi Ansgarius pyrkimään hänen tykönsä. niin Ansgariuskin siihen siirtyi. jolla niistä on ilonsa." Tämän unen jälkeen muuttui Ansgarius paljon ja työskenteli ainoastaan vähäisissä ja hyödyllisissä asioissa.Ansgariuksen äitikin. Mutta viikingit karkasivat heidän laivansa päälle. Pian hänelle tuli suuri maine puhtaan elämänsä ja jumalisuutensa tähden. Näihin aikoihin tuli lähettiläitä Upsalan kuninkaalta keisari Ludvigin tykö. että moni Ruotsissa tahtoisi kääntyä kristinuskoon ja että kuningas suosiolla ottaisi vastaan pappeja. ja ottivat pois heidän kalliit tavaransa. niin että ainoastaan joku vähäinen osa heidän kirjoistansa heille säilyi. Sepä Hergeir antoi kartanoonsa rakentaa kirkonkin. Silloin toinen pappi olisi tahtonut palata takaisin. vaan ei yksikään uskaltanut lähteä niin vaaralliselle matkalle paitsi Ansgarius ja yksi hänen kanssaveljistänsä. taida olla meidän kanssamme. Nämä. Hän otti keisarilta lahjoja kuninkaalle ja läksi matkalle Ruotsin lähettilästen kanssa. sanoen: "Poikani. vaan ei voinut päästä irti loasta. Silloin tapahtui v. Puolentoista vuoden perästä palasi Ansgarius . Keisari Ludvig Hurskas lähetti tähän toimeen Ansgariuksen." He matkustivat siis edelleen ja tulivat syksyllä 829 monen vaivan perästä järvien. ja kun tästä siihen aikaan perustettiin uusi Corbeyn luostari Westfaliin. Birkan kauppapaikkaan. Hän tuli nuorena munkiksi ja kouluttajaksi Corbien luostarissa Pikardian maalla. ensimmäisen Ruotsiin. vaikka monet vaarat häntä siellä väijyivät. joka nyt jonkun aikaa hyvällä menestyksellä vaikutti Tanskassa. niin että kansa luuli hänen voivan kätten päälle-panemisella parantaa tauteja. vaan Ansgarius sanoi: "Minä annan ruumiini ja sieluni Jumalan haltuun. jokien. sinä tulisit mielelläs äitisi tykö. sillä me vihaamme suuresti kaikkea turhuutta ja kelvottomuutta. Nyt Ansgarius käänsi monta ihmistä epäjumalien palveluksesta ja muiden joukossa Hergeirinkin. joka oli kuninkaan korkein neuvonantaja ja Birkan hallitusmies. enkä ennen palaa kuin olen saarnannut kristinoppia siinä maassa. Vaan jos tahdot tulla meidän seuraamme. pääasiansa toimitettuaan. Niin neitsyt Maria tuli hänen tykönsä. 826. että eräs tanskalainen kuningas Harald Klak otti kasteen Ingelheimissä ja pyysi saarnaajia mukaansa Tanskaan. jotka sinne tahtoisivat tulla. mainitsivat.

niin että Ansgariuksen täytyi kauan aikaa kulkea kodittomana. Nyt vähenee teidän intonne meidän palveluksessa ja te palvelette vierasta jumalaa enemmän kuin meitä. Vähäistä ennen hänen tuloansa oli siellä pidetty suuret keräjät. jos tahdotte saada takaisin suosiomme. antaneet teille rauhaa ja monta hyvää vuotta. 845 karkasivat viikingit Hampuriin ja hävittivät sen perin juurin. ja silloin kristinoppi laiminlyötiin. Mutta v. että pakanat karkasivat hänen päällensä. johon nyt hänen piispanistuimensa muutettiin. Birkan piispaksi. Teidän on siitä luopuminen. niin me otamme seuraamme teidän entisen kuninkaanne Erikin. Niin Ruotsinmaalta taas puuttui saarnaajia. levittääksensä sieltä vielä enemmän kristinoppia pohjoismaihin. Jos välttämättömästi tahdotte enemmän jumalia.Saksanmaalle. Keisari Ludvig perusti nyt Elben suuhun _Hampurin_ arkkihippakunnan. ehkä ainoastaan 30-vuotiasna. jota myös Simoniksi kutsutaan. Mutta piispa Simon tuli pian niin vihatuksi. Eräs Juutinmaan kuningas Erik oli tähän aikaan alkanut kääntyä kristinuskon puolelle. kunnes vihdoin löysi turvapaikan Bremenistä. tappoivat hänen apumiehensä ja ajoivat hänet itsensä pois valtakunnasta. Sillä välin vaikutti Ansgarius ahkerasti uudessa hippakunnassaan. että hänestä tulee teille uusi jumala. niin että Ansgarius sai luvan rakentaa kirkon Slesvigin kauppapaikkaan. perusti koulun ja kirjaston Hampuriin. Muutama mies oli astunut esille ja sanonut kohdanneensa kaikki vanhat jumalat. Heti sen jälkeen tuli . Hän vihki sitte erään Gautbert-nimisen munkin. tuli sen ensimmäiseksi arkkipiispaksi. eikä kukaan uskaltanut sinne lähteä uudestaan saarnaamaan. He olivat muka lähettäneet kuninkaalle ja kansalle tämän tervehdyksen: "Me olemme kauan rakkaudesta teitä kohtaan ja teidän palveluksenne ja uhrinne tähden. johon papiksi pantiin Ansgariuksen ystävä ja opetuslapsi _Rimbert_." Tästä kiivastuivat pakanat suuresti. lunasti vankeja ja orjia ja voitti monta sielua. Ruotsissa oli kristinusko jo hävinnyt. Hergeir pysyi kuitenkin lujana uskossansa. ja tämä oli ensimmäinen kirkko Tanskassa. kehoittaen häntä varovaisuudella kohtelemaan kansaa eikä pyytämään heidän omaisuuttansa. vaan paremmin. niinkuin Ansgariuskin omalla työllänsä hankkimaan elatuksensa ja olemaan kansalle esikuvana puhtaassa ja pyhässä elämässä. 853 paikoilla. Myöhemmin sai hän perustaa toisenkin kirkon Ribeen. ja uusi epäjumalan huone rakennettiin kuningas Erikille. Silloin päätti vihdoin Ansgarius uudelleen lähteä Birkaan v. Ansgarius.

ei hän kuitenkaan uskaltanut omin luvin antaa Ansgariuksen saarnata Birkassa. Siellä nostivat nyt pakanat keräjillä suuren pauhun ja huudon tuota uutta oppia vastaan. saattaaksensa heti auttaa köyhiä. hänen istutuksensa sekä Tanskassa että olletikin Ruotsissa joutui kovin häviölle. Sen vuoksi tapahtuikin. mutta Ansgarius ei suinkaan tahtonut paeta. Ansgariuksen luonteesta on hänen elämänsä kertoja Rimbert antanut kauniin kuvan. otti hänet suosiolla vastaan. 865 helmik. Sen aikainen kuningas. jotka häntä avuksensa huutavat. holhosi köyhiä ja orpolapsia ja lunasti vankeja. välttääksensä pakanain vainoa. mutta kun ensimmäinen jyry oli vähän hiljennyt. Hän paastosi usein ja pesi köyhäin jalkoja Vapahtajan tavalla. ja nyt tuli kristinoppi kovin laimin lyödyksi Ruotsissa. Hän sai nyt monta kääntymään. rakensi kirkon Birkaan. ja ovat he semmoisilla matkoilla saaneet kärsiä viikingien väijymisiä sekä muita vaaroja. Kuoleman jälkeen julisti hänet paavi pyhäksi. kuoli Bremenissä. kuinka voimallinen se uusi jumala on auttamaan niitä. mitä niin suurten vaarojen takaa olemme etsineet vieraistakin maista?" Nämät sanat liikuttivat kansaa. Hän oli sangen harras pohjoisten kansain kääntämisessä eikä säästänyt itseänsä eikä omaisuuttansa. .Ansgarius. Jonkun ajan perästä palasi hän Tanskaan ja Bremeniin. nousi eräs vanha mies ja puhui näin: "Kuulkaat minua kaikki sekä kuninkaat että kansa. häntä palveltiin pohjoismaiden suojeluspyhänä ja hänen luitansa säilytettiin pyhinä jäännöksinä. kun ei yksikään saarnaaja uskaltanut sinne lähteä. että rakkauden saarna niin pian olisi heihin vaikuttanut. jotka usein veden ja muissa vaaroissa ovat saaneet kokea. että kun Ansgarius v. vaan tahtoi ensinnä kuulustaa kansan mieltä yleisissä keräjissä. Ansgarius oli sen ajan tapaan sangen jumalinen mies. Täällä on monta joukossamme. antamaan ristiä ja kastaa itsensä. piti hän karvapaitaa aina lähinnä ihoansa eikä syönyt muuta kuin leipää ja vettä. niitäkin määrän jälkeen. Hänen ystävänsä neuvoivat häntä kohta palajamaan pois. Miks'emme suosiolla vastaan ottaisi täällä kotona. Hänellä oli aina rahakukkaro vyöllänsä. ja annettiin siis Ansgariukselle lupa saarnata kristinoppia Ruotsissa. Piispanistuimeltaan koetti Ansgarius yhä edistää lähetyssaarnaajain työtä pohjoismaissa. Kurittaaksensa ruumistansa. Sentähden ovatkin muutamat menneet Dorstadiin asti. vaan sanoi olevansa valmis kärsimään vaivoja ja kuolemankin Kristuksen tähden. 3 p. Mutta pakanuus oli liian syvälle juurtunut skandinavialaisten koko ajatustapaan. jonka nimi oli Olavi.

Saksilaiset keisarit.
Karolingisuvun sammuttua tuli frankilainen _Konrad I_ Saksan
hallitsijaksi. Se oli onneton aika. Unkarilaiset, suomensukuinen kansa,
oli asettunut avarilaisten entiselle alueelle ja teki nyt tuhoavia
hävitysretkiä; vendiläiset hätyyttivät valtakuntaa pohjoisesta päin, ja
valtakunnan sisällä täytyi Konradin lakkaamatta taistella itsevaltaisia
herttuoita vastaan. Hän kulutti koko hallitusaikansa taisteluissa ja
vastuksissa, mutta sai itse siitä hyvin vähän hedelmiä.
Henrik I (919-936).
Uppiniskaisista herttuoista, joita vastaan Konradin täytyi taistella,
oli varsinkin Saksin herttuan Oton poika ja seuraaja _Henrik_
hyvin kiusallinen vastustaja. Nuori Henrik oli jo osoittanut sekä
itsenäisyyttä ja vallanhimoa että myöskin urhollisuutta, reippautta ja
viisautta. Konrad kuolinvuoteellansa kutsui luokseen veljensä
Eberhardin ja kehoitti häntä valituttamaan juuri Henrikkiä valtakunnan
päämieheksi. Kuoleva kuningas siten osoitti ylevää jaloutta, kun hän
valtakunnan edun tähden unhotti oman vihollisuutensa.
Eberhardin saapuessa tapaamaan saksilaisten mahtavaa herttuaa ja
pyytämään häntä ryhtymään valtakunnan hallitukseen oli Henrik, kuten
myöhempi tarina kertoo, paraillaan metsällä linnustamassa; sentähden
on hänellä historiassa kauan ollut nimi _Henrik Linnustaja_.
Valtakunnan-kokouksessa ruhtinaat ja ylimykset valitsivat Eberhardin
neuvosta hänet kuninkaaksi ja kansa hänet myöskin siksi tunnusti.
Viisaasti ja voimakkaasti uudisti Henrik järjestyksen valtakunnassa ja
yhdisti siihen Lotringin sekä ryhtyi sitte sotaan peljättäviä
unkarilaisia vastaan. Kohtapa hän kuitenkin huomasi tarvittavan
pitempiä valmistuksia, jos tahdottiin onnellisesti ja ainiaaksi
vapauttaa valtakuntaa näistä vihollisista. Sen tähden hän teki heidän
kanssansa yhdeksäksi vuodeksi aselevon ja sitoutui sill'aikaa maksamaan
unkarilaisille vuotuista veroa.
Aselevon tuottamana rauha-aikana rakennutteli Henrik Saksiin lujia

linnoja, joiden muurit voisivat suojella piiritystaitoon tottumattomain
unkarilaisten hyökkäyksiltä. Siten tuli moni vanhempi kaupunki
linnoitetuksi ja uusiakin perustettiin. Edistääkseen asettumista
kaupunkeihin antoi Henrik, kuten sanotaan, niiden asujamille monta
etuoikeutta ja määräsi, että maaorjain, jotka asettuivat kaupunkeihin,
pitää pääsemän vapaiksi. Syystä kyllä voidaan siis Henrikkiä sanoa
_kaupunginrakentajaksi_.
Paranteli hän myöskin sotalaitosta ja koetti varsinkin kehittää
saksilaisten keskuudessa ratsupalvelusta, saattaakseen siten paremmin
sotia ratsastavia unkarilaisia vastaan.
Kun sitte yhdeksän vuoden kuluttua unkarilaisten lähettiläät saapuivat
taaskin kantamaan veroa, sanotaan Henrikin heille kullan sijasta
antaneen rupisen koiran. Uhkaillen poistuivat lähettiläät ja kertoivat
kotimaahansa palattuaan tuon häväistyksen. Kohta sotatulet kutsuivat
unkarilaisten saaliinhimoisia joukkoja kokoutumaan kostoretkelle
Pohjois-Saksaa vastaan. Palavat talot ja kylät pian levittivät tietoa
heidän hyökkäyksestänsä.
Henrik läksi saksilaistensa kanssa ratkasevaan taisteluun hirvittävää
vihollista vastaan. Syntinsä tunnustaen ja pyhää ehtoollista nauttien
valmistautui hänen kansansa kuolemaan, jos siksi tulisi, ja asettui
sitte taistelujärjestykseen; itse Henrik asettui etupäähän ja hänen
edellänsä kannettiin ylienkeli Mikaelin sotalippua. Ensin lähetettiin
Tyringin nostoväki ärsyttämään vihollista taisteluun ja teeskennellyllä
paolla houkuttelemaan, heitä päävoiman luo. Rajusti silloin ratsujoukot
syöksyivät vastakkain. Tyringiläiset viimein peräytyivät; mutta heitä
seuraavat unkarilaiset, nähdessään saksalaisen pääjoukon tiheät rivit,
tulivat levottomiksi ja läksivät lyhyen taistelun jälkeen pakoon. Koko
kahdeksan päivää ajettiin heitä takaa. Heidän leiristään saivat
voittajat runsaan saaliin ja vapauttivat paljon saksalaisia vankeja.
Henrik kumartui viimein koko sotaväkensä kanssa polvilleen kiittämään
Jumalaa voitosta.
Kolmen vuoden kuluttua kohtasi Henrikkiä halvaus. Käsittäen sen
kuoleman enteeksi tahtoi hän aikanaan toimittaa talonsa ja kutsui
sentähden Erfurtiin valtakunnan-kokouksen, jossa neuvoteltiin hänen
poikansa Oton vallanperimisestä. Kohta sen jälkeen uusi halvauksen
kohtaus lopettikin hänen elämänsä.

Otto Suuri (936-973)
Henrikin kuoltua pidettiin valtakunnan-kokous Aachenissa, jossa
herttuat ja muut ylimykset tunnustivat Oton kuninkaaksensa sekä
astuivat sitte hänen kanssansa tuomiokirkkoon, jossa papit ja kansa
olivat koossa. Mainzin arkkipiispa täydessä virkapuvussaan talutti Oton
keskelle kirkkoa ja näytti häntä kokoutuneelle kansalle sekä sitoi
hänen vyöllensä Kaarle Suuren miekan, puki hänelle ylle kuninkaan
manttelin, antoi käteen valtikan ja voiteli hänet pyhällä öljyllä.
Kölnin arkkipiispan avulla hän viimein laski kruunun Oton päähän ja
talutti kuninkaan valtaistuimelle, josta hän näkyi kansalle
majesteettiuden koko loistossa. Se oli merkillinen paikka, jossa kaikki
tämä tapahtui, sillä hautaholvissa lattian alla istui kultaisella
valtaistuimella Kaarle Suuren maalliset jäännökset.
Menestyen taisteli Otto slaavilaisia heimoja vastaan, koettaen heitä
kukistaa ja kääntää kristinuskoon. Böömi pakotettiin antautumaan
valtakunnan alammaisuuteen ja maksamaan veroa.
Italiassa eli tähän aikaan kovasydämminen ja vallanhimoinen mies,
Ivrean rajakreivi _Berengar_. Hänen sanottiin myrkyttäneen Italian
nuoren kuninkaan Lotarin sekä sitte ottaneen vangiksi hänen leskensä,
kauniin _Adelheidin_, aikoen häntä naittaa pojallensa. Adelheid
inholla torjui tuon yrityksen ja aikoi paeta Saksanmaalle, mutta hänet
saatiin uudestaan kiinni; Berengarin hävytön puoliso silloin kaatoi
hänet tukasta vetäen maahan ja astui hänen päällensä. Kaunis ruhtinatar
sitte suljettiin Garda-järven rannalle etäisen linnan torniin. Hurskas
pappi Martin, ruhtinattaren suvun ystävä, teki salaa reiän tornin
muuriin ja kaivoi maanalaisen käytävän, vapautti sitä tietä
ruhtinattaren ja vei hänet veneellä järven yli. Monenlaisten vaarojen
ja seikkailujen kautta jatkettiin pakoa. Adelheidin täytyi vainoojiansa
piileskellä ruisvainioissa ja elää kalalla, jota eräs sääliväinen
kalastaja toi. Viimein hän saapui Kanossa-linnaan, joka seisoi veden
ympäröimällä kalliolla. Linnan herra, rajakreivi Azzo, otti
ruhtinattaren suojelukseensa, vaikka siten joutuikin sotaan Berengarin
kanssa. Adelheid oli kuullut paljon puhuttavan Otosta, pyysi nyt
häneltä apua sekä tarjosi hänelle kättänsä ja Italian kruunua. Otto
läksi (951) sotajoukon kanssa Alppein ylitsi, valloitti Berengarin

pääkaupungin Pavian ja vietti siellä hyvin komeasti häitä kauniin
Adelheidin kanssa.
Unkarilaiset hyökkäsivät taaskin Saksaan ja kerskasivat kopeasti, että
heidän hevosensa muka juovat kuiviksi kaikki Saksan joet. Suuri
sotajoukko, jossa kerrotaan olleen 100,000 miestä, tunkeutui Baijeriin
ja teki rynnäkön Lech-joen varrella olevaa Augsburgia vastaan.
Kaupungin asujamia rohkasi piispa _Udalrik_, astuskellen
pappispuvussaan keskellä nuolisadetta kehoittelemassa taistelijoita ja
taivuttamassa heitä yöllä korjaamaan muureihin tulleita vammoja; naiset
astuivat juhlasaatossa pitkin kaupunkia, rukoillen Jumalalta apua.
Jopa saapui kaupunkiin sanoma, että kuningas Otto oli tulossa
saksalaisen sotaväen kanssa. Unkarilaiset luopuivat uuden rynnäkön
aikeestaan ja peräytyivät jonkun matkaa pitkin Lech-joen oikeaa rantaa,
jota vastoin saksalaiset olivat vasemmalla rannalla. Otto antoi
sotaväkensä paastota ja valmistautui seuraavaksi päiväksi veriseen
taisteluun. Se oli 10 päivä elokuuta 955. Malttamattomina uittivat
unkarilaiset taistelun kiihkossaan hevosensa Lechin yli ja kahakoivat
pitkin koko saksalaisten rintamaa. Ensin he hurjasti parkuen syöksyivät
böömiläisiä vastaan, jotka joutuivatkin tappiolle, ja sitte
shwabilaisia vastaan, jotka myöskin alkoivat sekasorrossa väistyä.
Frankilaiset silloin urhollisen herttuansa _Konradin_ johdolla
syöksyivät taisteluun, ajoivat unkarilaiset takaisin ja vapauttivat
kaikki saksalaiset vangit. Jopa marssi myöskin Otto saksilaisinensa
esiin. Kiivas oli taistelu, mutta viimein hajoitettiin unkarilaiset
ja he paeten syöksyivät Lechiin, joka kohta huuhteli joukottain
hukkuvien ruumiita. Taistelukentältä pakoon päässeet saivat surmansa
kiukustuneiden baierilaisten käden kautta. Suuresta unkarilaisjoukosta
sanotaan ainoastaan seitsemän miestä palanneen kotimaahansa, heiltäkin
nenät ja korvat pois leikattuina. Tämän hirmuisen tappion jälkeen
unkarilaiset eivät enää häirinneet Saksanmaata. Heidän puoleisellensa
rajalle perustettiin Itämarkki eli rajakreivikunta, josta alkoi ja
kehittyi myöhempi Itävalta.
Puolisonsa kuningatar Adelheidin kanssa teki Otto sitte komean retken
Italiaan. Hänen saapuessaan Roomaan se neuvoskunta, joka vieläkin sanoi
itseään senaatiksi, tuli hänelle vastaan "kultaportille". Pietarin
kirkon hopeaportin edessä teki Otto valan aina suojella Rooman kirkkoa.
Seuraavana päivänä paavi hänet voiteli _Rooman keisariksi_ (962)

ja pani hänen päähänsä kruunun suuren ihmisjoukon läsnä ollessa, joka
riemuhuudoilla tervehti häntä caesarein seuraajaksi.
Toisella Rooman matkalla vähän myöhemmin kruunautti keisari paavilla
myöskin nuoren poikansa Oton ja aikoi hänelle puolisoksi kreikkalaista
prinsessaa, Romanos II:sen tytärtä _Teofanoa_, toivoen siten
saavansa morsiuslahjaksi Apulian ja Kalabrian. Mutta silloinen keisari,
Teofanon isintimä Nikeforos, voimakas ja valtioviisas mies, ei
suostunut siihen ehdotukseen, vaan kohteli pahoin lähettiläitä. Sota,
jonka nyt Otto alkoi Ala-Italiassa, tuli kuitenkin kohta päätetyksi.
Nikeforos näet surmattiin ja hänen seuraajansa, haluten pysyä hyvässä
sovussa Saksan mahtavan keisarin kanssa, lähetti Teofanon Italiaan,
jossa hänet Roomassa juhlallisesti naitettiin prinssi Otolle. Vanha
keisari palasi sitte puolisoineen ja nuoren parikunnan kanssa
saksalaiseen linnaansa Quedlinburgiin. Hän eli ainoastaan yhden vuoden
poikansa häiden jälkeen, mutta sai sinä aikana nauttia urhotöistä
rikkaan vaikutuksensa ja vaivojensa hedelmiä. Kaarle Suuren kuolemasta
asti ei ollut kukaan hallitsija esiytynyt niin mahtavana kuin Otto I.
Otto II. Otto III. Henrik II.
Harvoin on historian lehdille voitu kirjoittaa hallitsijasukua, jonka
kaikki jäsenet olisivat olleet hyvät tai ainakin hyvää tarkoittavat
ruhtinaat. Saksilainen suku on kuitenkin sellainen. Vikoihin katsoen
ovat nämä keisarit aikakautensa lapsia, mutta heidän ansionsa ovat
kaikiksi ajoiksi sopivia esikuvia.
_Otto II_ oli luonnostaan tuntehikas sekä italialaisen äitinsä ja
kreikkalaisen puolisonsa vaikutuksen alainen; niinpä hän ei
viihtynytkään Saksanmaan erämaissa ja karkeiden soturitapain
keskellä, vaan halusi etelän kauniimpiin seutuihin ja hienostuneempaan
elämään. Kulutettuaan muutamia vuosia verisissä taisteluissa Saksan
uppiniskaisia herttuoita vastaan sekä tunkeuduttuaan sodassa Ranskaa
vastaan aina Pariisiin saakka läksi Otto siis kiireesti Italiaan, jonne
häntä sekä taipumus että kunnianhimo kutsuivat.
Uudistaen siellä Apulian ja Kalabrian vaatimukset, jotka maat muka
olivat Teofanon morsiuslahja, joutui hän sotaan kreikkalaista
keisarikuntaa vastaan. Tähän aikaan tuli joukottain sarasenilaisia

Sisiliasta Italian mannermaalle. Kreikkalainen keisari antautui
likeiseen liittoon näiden kanssa. Otto joutui nyt taisteluun noita
odottamattomia vihollisia vastaan sekä kärsi perinpohjaisen tappion
eräässä taistelussa Kalabriassa. Töin tuskin päästyään pakenemaan
taistelusta harhaili hän yksikseen meren rannalla, ollen joka hetki
vangiksi joutumisen vaarassa. Viimein hän huomasi laivan, vaan kohta
tunsi sen kreikkalaiseksi ja siis viholliseksi. Toivoen pysyvänsä
tuntemattomana ratsasti hän ulos mereen laivaa kohti ja pyysi päästä
siihen. Eräs laivamies tunsi hänet, mutta oli siksi jalomielinen,
ett'ei ilmaissut häntä. Otto taivutti kreikkalaiset purjehtimaan
erääsen rantakaupunkiin, sanoen siellä antavansa heille keisarin
aarteet. Muutamat hänen miehensä saivat sanan hänen tulostaan ja
läksivät rannalle ottamaan häntä vastaan. Laivan lähetessä rantaa
hyppäsi Otto rohkeasti mereen ja ui siihen paikkaan, jossa hänen
miehensä odottivat. Hän palasi Roomaan ja ankarasti kukisti erään
kapinan yrityksen. Mietiskellessään uusia sotia kreikkalaisia vastaan
kuoli hän 983.
Vainajan poika _Otto III_ oli silloin vasta kolmen vuoden ijässä.
Äidiltään Teofanolta ja isänsä äidiltä Adelheidilta, jotka hänen
alaikäisyytensä aikana hoitivat hallitusta, sai hän loistavan
kasvatuksen. Hovilaiset sanoivat häntä "ihmelapseksi" hänen aikaisin
kehittyneiden sielunlahjojensa ja tavattomain tietojensa tähden. Ollen
pehmeäluontoinen ja haaveksivainen ei hän sopinut raakaan
sotilaselämään, mutta rakasti opinnoita ja eli koko sielullaan
muinaisajan suurissa muistossa.
_Gerbert_, ihmelapsen opettaja, jonka Otto II kutsui hoviinsa,
seisoi kuin tiedon jättiläinen paljon korkeammalla pimeää
aikakauttansa. Espanjassa oli hän tutustunut morilaisten tieteelliseen
kirjallisuuteen ja suuri luonnonvoimain tajunta vaikutti, että
taikauskoinen ympäristönsä katsoi häntä velhoksi. Suuretieteellisiin
aineihin oli hän hyvin tutustunut ja hänen juuri sanotaan saattaneen
arabialaiset numerot käytäntöön Europassa. Muinaisklassillinen aika
muistoineen oli hänelle rakas ja muinaisista kirjailijoista olivat
hänelle hyvin tutut kaikki, kuin siihen aikaan oli saatavissa.
[Kuva: Gerbert.]
Heti hallitukseen päästyänsä läksi Otto Roomaan, jossa vanhan

tasavallan ajatus vielä kummitteli muutamain levottomassa mielessä. Hän
kruunautti siellä itsensä keisariksi, ja sen paavin kuoltua, joka hänet
kruunasi, korotti hän heti opettajansa ja ystävänsä Gerhertin hänen
seuraajakseen. Uusi paavi otti nimekseen Sylvester II ja teki keisarin
kanssa suunnitelmia suuriin uudistuksiin: hallitusistuin oli muutettava
Roomaan ja caesarein valtaistuin siellä uudistettava kaikessa
muinaisessa loistossaan. Mutta ennen kuin ne aikeet ehdittiin panna
toimeen, korjasi kuolema ensin oppineen paavin ja kohta sen jälkeen
(1002) myöskin nuoren, syvällisesti sivistyneen keisarin.
_Henrik II_, joka polveutui Otto I:sen veljestä oli viimeinen
saksilainen keisari. Hän on saanut puhtaasta elämästään ja suuresta
kunnioituksestaan kirkkoa kohtaan nimen _Pyhä_. Munkkilaitosta hän
niin suuresti ihaili, että aikoi hallituksensa lopulla itsekin ruveta
munkiksi. Hän otti polvillansa vastaan keisarinkruunun paavin käsistä.
Mutta saksalaisia herttuoita, lombardialaisia ylimyksiä ja Ala-Italian
kreikkalaisia vastaan piti hän hyvällä menestyksellä yllä keisarin
mahtivaltaa. Hänellä oli myöskin suuri vaikutusvalta piispain
asettamisessa, ja hän piti vaaria, että he täyttivät velvollisuutensa.
Hänen kuollessaan (1024) sammui saksilainen hallitussuku.

Läänityslaitos ja sen leviäminen.
Keskiaikana kehittyi omituinen yhteiskunnallinen muoto, jota on
sanottu _läänityslaitokseksi_ eli vieraskielisellä nimellä
_feodaali-järjestelmäksi_.
Sen ensi aiheena olivat vanhain germanialaisten omituiset tavat
ja se kehittyi edelleen kansainvaellusten aikana varsinkin
frankilaisilla. Kun germanialainen päällikkö tuli valloitetun maan
kuninkaaksi, omisti hän suuren joukon kruunun tiluksia itselleen. Hänen
seuralaisensa anastelivat myöskin tiluksia, joita sitte sanottiin
_allodiumeiksi_ ja joihin he saivat täyden omistusoikeuden, kun
sitoutuivat tekemään sotapalvelusta. Mutta kiinnittääkseen itseensä
eteviä miehiä ja palkitakseen palvelijoitansa antoi kuningas osan
tiluksistaan _lääniksi_ (feudum) eikä lahjaksi: sellaisen läänin
saajaa sanottiin _vasalliksi_, joka nimitys johtuu kelttiläisestä
_gwas_- (palvelija-) sanasta, ja hänet velvoitettiin erityiseen

uskollisuuteen ja personalliseen palvelukseen antajaa kohtaan, jota
sanottiin _lääniherraksi_. Nämä kuninkaan vasallit tulivat kukin
paikkakunnassaan hyvin mahtaviksi sekä osaksi hankkivat itselleen
vasalleja samalla tavalla kuin kuningaskin, osaksi pakottivat vapaat
tilalliset, allodiumein isännät, alammaisuuteen taikka ottivat
vastaan heidän vapaatahtoisen antautumisensa käskynalaisuuteen.
Roomalaisessakin väestössä oli vielä jäljellä useampia itsenäisiä
maatilallisia. Alimpana yhteiskunnassa olivat orjat puolivapaita
lampuotia eli vuokramiehiä, jotka olivat kiinnitetyt maahan n.s.
maaorjiksi. Sisäisen hajallisuuden, alinomaisten sotien ja heikon
hallituksen aikana joutui pikkutilallisten vapaus ja omaisuus suureen
vaaraan. Kuninkaan olisi pitänyt vahvistaa lakia ja säilyttää rauhaa,
mutta hän ei likimainkaan jaksanut täyttää sitä velvollisuuttansa.
Niinpä tuli tavaksi, että heikommat antautuivat jonkun mahtavan miehen
turviin ja joutuivat personalliseen alammaisuuteen hänelle. Näin
kehittyi vähitellen monijaksoinen alammaisuussuhde, joka ulottui
ylimmästä lääniherrasta, kuninkaasta, vähäisimpään alavasalliin saakka.
Kun Ludvig Hurskaan kuoltua herttuanarvo uudistettiin Saksassa, tulivat
herttuat kruunun etevimmiksi lääninsaajiksi eli vasalleiksi ja heidän
onnistui vähitellen tehdä arvonsa perinnölliseksi. Toisessa asteessa
olivat kreivit, jotka Kaarle Suuri oikeastaan asetti kruunun
virkamiehiksi, mutta jotka seuraavina levottomuuden aikoina anastivat
itsenäisen vallan kukin paikkakunnallaan. Vähitellen alkoi heidänkin
arvonsa tulla perinnölliseksi, aikaisimmin Ranskassa, sitte myöskin
Saksassa. Viimein tinkivät mahtavat vasallit itselleen ylt'yleensä
samat edut. Siten tuli _perinnöllisyyden_ perusaate vähitellen
voimaan koko läänityslaitoksessa. Kuningas peri valtaistuimensa,
(vaikka tosin se vasta myöhään tunnustettiin sitovaksi ohjeeksi),
vasalli peri linnansa ja maaorja orjuutensa. Tilus siten yhdistettiin
likeisesti suvun kanssa: kuningasta ja valtakuntaa katsottiin yhteen
kuuluviksi ja ylimyssuvut alkoivat käyttää perintötilusten nimeä
sukunimenä.
Vasallin personallinen _uskollisuus_ lääniherraa kohtaan sisälsi
hänen etevimmät velvollisuutensa; siihen perustui koko läänityslaitos.
Sellaiseen uskollisuuteen piti vasalliksi rupeavan sitoutua
tunnustuksella, joka useimmiten tapahtui siten, että vasalli
ojensi kätensä lääniherralle ja teki uskollisuuslupauksen.
Läänivelvollisuuksiin sitoutuneen vasallin piti varustettuna saapuman,

Saksilaisen suvun sammuttua Henrik II:sen kuollessa korotettiin ruhtinasten vaalilla keisariksi arvokas _Konrad II_. että heitä itseään piti ainoastaan vertaistensa saaman tuomita. kuin oli sovittu. Omalla alueellaan he anastivat kaiken vallan. hän vaipui mitättömäksi nimihallitsijaksi. _Ranskassa_ tulivat suuret kruununvasallit viimeisten karolingien hallitusaikana hyvin itsevaltaisiksi. Lääniherran kutsumuksesta täytyi vasallien saapua kokouksiin ja neuvotteluihin. metsästysmaita. joita seurattiin sekä Italiassa että Saksassa. Kohta he myöskin anastivat vapauden veronmaksusta eivätkä katsoneet olevansa korkeimman esivallan valvonnan alaisina. joka ratkasi oman piirinsä oikeusriidat. ja joka vasallilla. tuli hänen myöskin olla lautamiehenä. markkinaoikeuksia. Kuninkaalla oli viimein ainoastaan Laon-kaupunki ja sen lähin ympäristö hallussaan. kulkeva perintönä isältä pojalle. Hänen läänityslakinsa. mutta voimakkaat saksilaiset keisarit kuitenkin hyvällä menestyksellä pitivät yllä valtakunnan ylipäämiehyyttä. kehittivät edelleen feodaalijärjestelmää. käydä keskenään sotaa sekä tuomita alammaisiansa ja vaatia. Pienemmissä lääneissä olivat tietysti uskollisuusvelvollisuudetkin pienemmät. ja vasallit vallattomuudellaan ja keskinäisillä sodillaan saattoivat kaikki epäjärjestykseen. kun Karolingi-suku sammui ja Kapet-suku nousi (987) valtaistuimelle. jos niitä ei täytetty. _Saksassa_ olivat Karolingi-suvun sammuttua herttuat osoittaneet suurta itsenäisyyttä. Neljän ensimmäisen Kapet-kuninkaan (987-1108) onnistui omalla viisaudellaan ja kirkon avulla jotenkin vahvistaa kuninkaan ylintä lääniherran-valtaa. niin ylhäisemmällä kuin alhaisemmallakin. jotenkin tavallista oli näet antaa lääniksi myöskin yksityisiä toimia. Nämä olivat huomattavimmat uskollisuusvelvollisuudet.milloin herransa kutsui sotaan. Parempi järjestys alkoi vaikka hyvin hitaasti kehittyä. julistettiin läänisopimus rikotuksi ja vasalli karkoitettiin väkivallallakin läänistään. Rajoittaakseen riitoja oli Ranskassa koetettu panna toimeen "Jumalan . jopa lähteitäkin ja mehiläisparvia. ja lähtemän hänen kanssansa sotaretkille määrätyksi ajaksi ja niin monen miehen kanssa. Omaisuudellansa piti hänen auttaa lääniherraansa sattuvissa tarpeissa. joka tuli uuden _frankilaisen_ keisarisuvun kantaisäksi. niin hyvin suurempi kuin pienempikin. alkoivat lyödä omaa rahaa. Niiden mukaan oli joka lääni. Lääniherran tuomioistuimessa. piti oleman oikeus vedota lääniherransa tuomiosta keisariin.

vaikka hänen kuitenkin täytyi kohta antaa ne läänit jälleen pois. Vilhelm Valloittaja. _Englannissa_ pysyi kauan voimassa germanialainen itsehallinto. Kaupunkeja näiden ritarien herruus rasitti kovin ja maaorjuuteen sidottu maalaiskansa köyhtyi sodista. ei yleensä tapahtunut mitään muutosta. Hänen voimakkaan seuraajansa _Henrik III:nen_ aikana (1039-56) kohosi keisarillinen lääniherruus vallan ja mahtavuuden kukkulalle. jonka mukaan kaikkein kahakoiden piti lakkaaman joka viikko keskiviikko-illasta maanantai-aamuun saakka ja sitä paitsi suurten juhlain ajaksi. [Kuva: Ritarilinna. Hän piti voimakkaasti yllä Jumalan rauhaa ja koetti avonaisten läänien peruuttamisella vahvistaa keisarinvaltaa. Vuorten huipuilla seisoivat itsenäisten lääniherrain linnat ja niiden juurella alustalaisten majat yhdessä paikassa. Mutta täälläkin oli mahtavia herroja (lordeja). alkoivat kehittyä eri luokaksi. joka oli kehittynyt monen etevän keisarin toimesta. Lääniaateli oli täällä kuitenkin paljon riippuvaisempi kuninkaasta kuin mannermaalla ja maaorjuus oli paljon lievempi. joilta heikompain täytyi saada turvaa. kuin normandialainen herttua _Vilhelm Valloittaja_ pääsi (1066) maan herraksi. kirkko keskellä.] Siten tuli vähitellen läänityslaitos voimaan koko Keski-Europassa. Konrad koetti saattaa tätä rauhaa voimaan myöskin Saksassa. niin että sitä noudatettiin vielä Knut Suurenkin aikana. Kun Knutin kuoltua vanha kuningassuku kohta jälleen korotettiin valtaan ja eräs sen jäsen _Edvard Tunnustaja_ nousi valtaistuimelle. _ritaristoksi_. kiskomisista ja orjantyöstä. Varsinainen läänityslaitos pantiin kuitenkin voimaan vasta sitte. Suuret ylimyssuvut.rauhaa". Kuninkaat kestivät kaikkialla kovia taisteluita järjestyksen ylläpitämiseksi ja kuuliaisuuden hankkimiseksi. Vilhelm oli Normandian herttuan Robert II:sen äpäräpoika ja pääsi hänen . Mutta hänen hemmoitellun ja ajattelemattoman poikansa _Henrik IV:nen_ aikana häiriytyi taas hyvä järjestys. joiden jäsenet sodassa palvelivat ratsain.

jossa hänellä oli puolellaan Harald Godvininpojan oma veli. Hän valmisteli suuria aikeita viisaasti kuin täysin oppinut valtiomies ja pani ne toimeen musertavalla voimalla eikä koskaan tyytynyt puoleen voittoon. ett'ei pakkovalalla ole sitovaa voimaa ja että hän. Harald riensi sinne sotaväkineen. norjalaiset urhollisesti taistellen joutuivat tappiolle ja heidän kuninkaansa kaatui. Säälin tunteita hän ei ollenkaan tajunut. 60. Kun Vilhelm muistutti hänelle lupaustansa. Verinen taistelu oli lähellä Yorkia. Alussa vuotta 1066 kuoli kuningas Edvard. Hän sai myöskin puolellensa paavin. jossa hän mielellään vaeltelikin pitkillä metsästysretkillä. ja tuhoavainen taistelu alkoi lähellä _Hastingsia_ (14 . Vilhelm tietysti otti mielellään vastaan sen tehtävän. vastasi hän. Kun Englannin mahtavin mies _Harald Godvininpoika_ jonkun ajan kuluttua joutui Ranskan rannalla haaksirikkoon ja Vilhelmin vangiksi. Ollen luonteeltaan kova kuin rauta huoli hän vähän ihmisten rakkaudesta tai vihasta ja hänen kukistumattoman tahdonvoimansa tieltä täytyi kaikkein esteiden poistua. mutta Harald Godvininpoika silloin julistutti itsensä kuninkaaksi. Toimiskeleva mies hän oli ja hyvin sopiva suuren valtakunnan perustajaksi. joka sitte julisti Haraldin pannaan ja nimitti Vilhelmin sen tuomion toimeenpanijaksi.000-miehinen sotajoukko kokoutui Vilhelmin lippujen ympärille. Vilhelm nyt rakennutti vahvan laivaston ja varusti suuren sotajoukon. aikoi kaikin voimin puolustaa valtaistuintansa.seuraajakseen. Umpimielisyydessään hän kammoksui seuraelämää ja viihtyi paraiten metsäin syvyydessä. joka miesluvultaan oli paljon heikompi. Hänellä oli kookas hallitsijanvartalo. Samaan aikaan Norjan kuningas _Harald Hårdråde_ saapui sotaretkelle Englantiin. laillisesti valittu kuningas. vihassaan oli hän hirmuinen. täytyi hänen vapaaksi päästäkseen vannoa auttavansa Vilhelmin toimia luvatun kruunun saannissa. Jo 1051 oli hän käydessään sukulaisensa kuningas Edvard Tunnustajan luona saanut häneltä lupaan Englannin perimysoikeuden. Jo parin päivän päästä laski Normandian laivasto Englannin etelärannalle. karkea käytös ja synkännäköinen muoto.

kauan pysyivät muistossa kovat rangaistukset. Keskellä kiihkeintä taistelua levisi normandialaisten kesken huhu. Uskollisuusvala otettiin sekä vasalleilta että myöskin heidän alavasalleiltaan. Normandialaisen ratsuväen ankarat rynnäköt viimein hajoittivat englantilaisten puolustuslinjan. Molemmat ryntäsivät suurella voimalla yhteen ja miehiä kaatui paljo kummaltakin puolelta. huusi Vilhelm kauas kaikuvasti ja otti kypärän päästään. ken uskalsi kaataa yhdenkään otuksen kuninkaan metsistä. "ja minä Jumalan avulla valloitan Englannin. Suuret maa-alat hävitettiin ja muutettiin metsästysmaiksi. muiden muassa myöskin Lontoon Tower-linna. sotajoukon jäännökset hajosivat pakoon. englantilaisessa jalkaväki. joka oli täynnä ruumiita. johon Harald kaatui. jonka putoamisen seurauksista hän kuoli (1087). Ankara läänityslaitos pantiin toimeen. joka sattui silmään. Viimeisinä vuosinaan joutui Vilhelm sotaan Ranskan kuninkaan _Filip I:sen_ kanssa ja hyökkäsi hänen maahansa.000 ritarinlääniin. Normandialaisessa sotajoukossa oli ratsuväki vahvin. että heidän herttuansa oli kaatunut. jotka kohtasivat jokaista. Englannin kansa rakkaudella säilytti. Siellä kuninkaan kerran ratsastaessa poltetun kaupungin suitsuavilla raunioilla kompastui ratsu ja heitti kuninkaan maahan. pystytti Vilhelm telttansa keskelle taistelukenttää. jotka suurimmaksi osaksi annettiin normandialaisille. lokak. Englanti jaettiin 700 paronikuntaan ja 60.). Tuomioistuimissa ruvettiin käyttämään Ranskan kieltä. . kruunautti Vilhelm seuraavana joulupäivänä itsensä Englannin kuninkaaksi. Keihään tapaamana.p. Siinä syttyi verinen ottelu. Kiukustuneen väestön kurissa pitämiseksi rakennettiin joukko lujia linnoja. Anglosaksilainen yhteiskuntalaitos jätettiin kuitenkin suureksi osaksi entiselleen ja siihen kuuluvia lakitapoja. kaatui kuningas Harald ja samoin hänen etevimmät ylimyksensä kaatuivat. Kun Lontoo kohta sen jälkeen avasi porttinsa." Teeskennellyllä paolla saattoi hän englantilaisten rintaman epäjärjestykseen ja kannusti sitte ratsunsa suoraan englantilaisten päälippua kohti. joita sanottiin "Edvard Tunnustajan laeiksi". Siihen paikkaan. "Kyllä minä elän". Englannin ylimysten toimeen panemat kapinat kukistettiin julman ankarasti ja joka voiton jälkeen alkoi kuningas hallita yhä kovemmin.

Toimittuaan muutamia vuosia kirkon palveluksessa oli hän siirtynyt . joihin saivat aihetta sukulaisuussuhteistansa.)] Hildebrand oli saanut kasvatuksensa eräässä Rooman luostarissa. Kohta paaviksi nimityksensä jälkeen tapasi hän _Clugnyn_ luostarissa Burgundissa munkki _Hildebrandin_. että hippa. jossa raakuus. kuin kirkko tarvitsi. joka selvästi näytti kirkon siveellisen turmeluksen. Hän matkusti itse uutterasti pitämässä pappiskokouksia ja hävittämässä juurtuneita väärinkäytöksiä. joka viimeisten karolingien aikana ja lähinnä heidän jälkeensä levisi maalliseen yhteiskuntaan. Maallisemmaksi se tuli siten. Sitä pahaa tapaa sanottiin _simoniaksi_. Näin maallinen valta pani alulle kirkon uudistuksen. varsinkin simoniaa. Paraimpia paaveja oli _Leo IX_. tietämättömyys ja taikuus pääsivät vallalle. Sitä koetettiin lakkauttaa Henrik III:nen aikana mutta yhä se kuitenkin levisi suurempaan valtaan. 8: 19). [Kuva: Luostari.Gregorius VII. ilmasta katsottuna. He sotkeutuivat myöskin moninaisiin riitoihin ja sotiin. jonka voimakas olemus ja rohkeat ajatukset mahtavasti vaikuttivat häneen. Tapojen raaistuminen. Parempi järjestys alkoi Henrit III:nen voimakkaista toimista. Kun sitte maallinen yhteiskunta jonkun verran uudistui läänityslaitoksen kehittymisestä. ulottui myöskin kirkon alalle. Leo huomasi hänet juuri sellaiseksi tulevaisuusmieheksi. (Vanhan piirustuksen mukaan. Monta kertaa peräkkäin asetti hän paavin ja joka kerran kelvollisen miehen. tuli kirkko siten vain yhä maallisemmaksi ja syvemmälle sorretuksi. että maallinen valta käytti väärin kirkollisten läänien antamisoikeuttansa. Sorretuksi tuli kirkko siten. Paavikunta ei suinkaan ollut herätyksenä eikä esikuvana vaan päin vastoin oli jo kauan ollut ruttopaisumana. Tunnottomat ja törkeissä paheissa elävät paavit antoivat toinen toisensa jälkeen inhottavaa esimerkkiä kristikunnalle. kun näet verrattiin siten asetettuja piispoja velho Simoniin (Ap T.ja apottikuntia kohta ruvettiin katsomaan lääneiksi ja piispat tavallisesti itse olivat hallitsijain vasalleja sekä itse puolestaan toisten maallikkovasallien lääniherroja.

laittomuutta ja verisiä taisteluja ja tullut vakuutetuksi. niin Leo IX:nen aikana Robert Guiskard otti Ala-Italian lääniksi pyhältä isältä. Muodoltaan ja ulkonaiselta ryhdiltään oli hän mitättömän näköinen. Luostarikammiostansa oli hän liikutetulla mielellä katsellut maallisen yhteiskunnan raakuutta. maita ja tiluksia. velvollinen suojelemaan kirkkoa ynnä sen omaisuutta.yksinäisyyteen Clugnyn luostariin. kuin kansa ja papisto vanhan tavan mukaan hänet Roomassa siksi valitsivat. valta johtuu välittömästi Jumalalta ja sitä voidaan verrata aurinkoon. ja niinkuin sielun toiminta ylläpidetään ruumiin ylläpitämisellä. että oli ottanut hengellisen virkansa vastaan maallisen miehen kädestä. Heti Henrik III:nen kuoltua ryhdyttiin tärkeään toimeen paavin istuimen riippumattomaksi tekemistä varten siten. joka sitte hänen ja kahden hänen seuraajansa aikana tuli paavillisen hallituksen johtajaksi ja jota sentähden usein sanottiin "meidän herramme paavin herraksi". että paavin vaali jätettiin vast'edes _kardinaalein_ tehtäväksi. keisarilla ja kaikilla maallisilla hallitsijoilla on ainoastaan paavin lahjoittama valta. keisari. että oikeutta kunnioitettaisiin ja rauhaa rakennettaisiin maan päällä. Niistä ajatuksista innostuneena puhui hän pontevia sanoja Leo IX:lle ja moitti häntä. Mutta kirkon päämiehen. niinkuin kunkin lainaa valonsa auringosta. samoin hyväksyttiin myöskin Vilhelm Valloittajan aikomus anastaa Englanti. Vuonna 1073 valittiin Hildebrand itse paaviksi. jona hän käytti nimeä _Gregorius VII_. niin on myöskin maallisen valtion päämies. _Celibaatti_-lailla velvoitti hän papit elämään naimattomina. siten he irtautuivat monesta maallisen elämän . eikä ennen katsonut itseään paaviksi. maallinen valtio ruumis. jos kirkko tulisi hallitsevaksi eikä olisi hallittavana. mutta hänessä asui rohkea ja mahtava henki. Ankara kuri ia haaveksiva henki. Hildebrandin puhe vaikutti niin syvällisesti. että Leo riisui pois arvonsa merkit. joita silloin olivat Rooman lähimmän ympäristön piispat ja itse kaupungin korkein papisto. vaikuttivat mahtavasti hänen luonteensa kehitykseen. jotka siellä vallitsivat. joita jo oli ruvennut käyttämään. paavin. Hän otti myöskin mukaansa Hildebrandin. Kirkon ja valtion keskinäisestä suhteesta lausui hän käsityksensä näillä sanoilla: "Kirkko on sielu. Yhä selvemmin näkyi myöskin pyrintö saattaa maallisia valtakuntia paavin istuimesta riippuviksi." Rohkeissa ja syvälle koskevissa kirkkolaeissa panikin Gregorius aatteensa voimaan.

Mutta Henrik piti kirkolliskokouksen Wormsissa ja siellä Gregorius. kutsui paavi häntä Roomaan puolustamaan itseänsä. Siellä hän sai kannatusta monelta vasalliltaan. syytettynä keksityistä rikoksista. Toisessa laissa kielsi Gregorius jyrkimmästi kaiken simonian. Paavi ryhtyi nyt rohkeaan ja paljon vaikuttavaan toimeen. miten _investituura_ eli hengellisten virkamiesten asettaminen oli tapahtuva. ken möi tai osti hengellisiä virkoja. kun näet jo ennestään naineita pappeja pakotettiin pannan uhalla heti luopumaan vaimoistansa. joka siten suljettiin . Nyt Gregorius viran menettämisen uhalla kielsi hengellisiä ottamasta investituuraa vastaan kenenkään maallikon kädestä.velvollisuudesta ja saattoivat. antaen virkaan astujalle sormuksen ja sauvan. kun heillä ei ollut huolenpitoa perheestä. ilmoittaen tahtonsa ja uhaten pannalla jokaista. Hädässään kääntyivät saksilaiset paavin puoleen. Investituura kuitenkin oli tärkein riidanaihe. Kolmannessa laissa määrättiin. Töin tuskin onnistui hänen pimeänä yönä paeta rotkojen kautta polkuteitä myöten Hessiin. Tätä lakia ei kuitenkaan voitu panna toimeen ilman kiivasta vastustusta. Gregorius oli aluksi kehoittanut Henrikkiä päästämään vapaaksi saksilaiset piispat. käyttää koko vaikutusvoimansa kirkon hyväksi. Kun hän ankarasti ja mielivaltaisesti kohteli saksilaisia. Hän julisti (1076) Pietarin seuraajana pannaan keisarin. jotka ennen olivat hänelle vastahakoiset. Se tuomio ynnä häväistyskirje lähetettiin Gregoriukselle. Viimein lähetti paavi Henrikille käskykirjeensä hengellisten asettamisesta. Saksan keisarinistuimella istui silloin _Henrik IV_. sekä antamaan takaisin heidän kirkkonsa ja tiluksensa. tekivät he viimein kapinan ja piirittivät Harzburg-linnan. määräten ankaraa kirkollista rangaistusta jokaiselle. tuomittiin menettämään virkansa. joita hän oli vanginnut. Tämä laki tietysti kiihotti maallisen vallan taisteluun. Maa hävitettiin kokonaan ja asujamilta riistettiin kaikki oikeudet. jonka ajattelemattomuus ja kopeus ennustivat turmiota. Hän marssi heidän kanssansa kapinoitsijain maahan sekä voitti perin pohjin saksilaiset ja tyringiläiset. Kun Henrik ei tuosta ollut millänsäkään. ken ei sitä totellut. joista sormuksen piti merkitsemän piispan kihlausta kirkon kanssa ja sauvan hänen paimentointansa. joka juuri silloin piti kirkolliskokousta Roomassa. jossa hän oleskeli. Tähän asti oli maallinen lääniherra tavallisesti asettanut piispat.

Oli keskitalvi ja kova pakkanen. kuin liikutti kaikkia läsnäolijoita sellaiseen sääliin. Toskanan rajakreivittären _Matildan_ hallussa. Paavi oli juuri aikonut lähteä Augsburgiin kokoutuville valtiopäiville. pienen poikansa ja muutamain uskollisten palvelijain kanssa tehdä pitkä kierros Burgundin kautta Mont Cenisin yli Italiaan. että nyt ei ollut puhetta taistelusta. "kolme kokonaista päivää linnanportin ulkopuolella eikä lakannut ennen rukoilemasta apostolista armahdusta. Henrikin tulon sanoma levisi nopeasti. Ruhtinaat ilmoittivat valitsevansa valtakunnalle toisen päämiehen. joka oli hänen uskollisen ystävänsä. Niissä jylhissä.kristikunnan yhteydestä ja julistettiin kelvottomaksi hallitsemaan vasallejansa. että meidän käytöksemme osoitti pikemmin tyrannin . Miehet kulkivat ryömimällä lakkaamattomassa kuiluihin putoamisen vaarassa. mutta hän vastasi arkamaisesti. Henrik päätti silloin itse lähteä Italiaan ja siellä nöyrtyä paavin edessä. hevosia hinattiin jalat sidottuina yhteen. niin että hänen täytyi puolisonsa. jota oli pyytänyt. "Hän seisoi". mutta enimmät niistä kuolivat. Kalliot olivat suunnattoman lumenpaljouden peitossa. Saksilaiset nousivat uudestaan kapinaan ja saivat kannatusta monelta taholta. Matildan välityksellä. ja jäi sinne odottamaan keisarin tuloa. niin että oppaat ainoastaan suurimmalla vaivalla pääsivät vuoriston harjalle. Kaikkiin tämä pannaan julistus vaikutti syvästi. tiettömissä vuoristoissa oli matka sangen vaivaloinen. tarjosivat keisarille apuansa. ollen Gregoriuksen vihollisia. Henrik saapuikin. joka usein oli kylmänyt yhtä kovaksi kuin jää. kuningatarta ja hänen palvelijoitansa laskettiin nahkoihin käärittyinä alas nuorilla. Lombardian ylimykset ja piispat. pääsi hän ulompaan linnanpihaan ja sai katumuspuvussa seisoa siellä kolme päivää paljain jaloin lumessa. Vielä vaarallisempi oli laskeutuminen. ell'ei Henrik ollut vuoden kuluessa pannasta päästettynä. kirjoitti Gregorius itse eräässä kirjeessään. vaan pakeni nyt lujaan Kanossa-linnaan. kylmä tuuli kulutti nahan pois kasvoista. apua ja lohdutusta. vaan katumuksen ja parannuksen teosta. Hänen vihollisruhtinaansa sulkivat Italian puoliset Alppein solat. Viimein päästiin kuitenkin alas tasangolle. mutta katumuspuvussa ja mieleltäänkin katuvaisena. Muutamat myöskin huusivat. että he kyynelsilmin rukoilivat hänen puolestansa ja lausuivat kummastelevansa sydämmemme tavatonta kovuutta. nauttimatta mitään ravintoa.

Hohenstaufi-suvun_ kantaisälle. jossa hän kuoli seuraavana vuonna (1085). Hänet silloin päästettiin pannasta. vaan Henrik itse läksi Italiaan ja piiritti siellä Roomaa toista vuotta." Neljäntenä päivänä pääsi nöyryytetty katumuksen tekijä paavin puheille. saiko hän enää pysyä hallituksessa vai eikö. miten lujasti hän uskoi asiansa oikeuteen. kuitenkin niillä ehdoilla. Henrik kokosi kohta ympärilleen entiset ystävänsä ja puoluelaisensa eikä luvannut paaville suojelusta. mutta hän kaatui taistelussa ja Henrik antoi hänen herttuakuntansa ystävälleen ja uskolliselle vasallilleen _Fredrikille. Hänen viimeiset sanansa. kunnes valtiopäivillä ratkaistiin. Joukko Saksan piispoja julisti Mainzin kokouksessa paavin erotetuksi virastaan. osoittavat. Tosin hän siinä erehtyi. "minä olen rakastanut oikeutta ja vihannut vääryyttä. Sill'aikaa kuin kristityt länsimaat yhä lujemmin liittyivät paavikuntaan.julmuutta kuin apostolista ankaruutta. Gregorius uudisti pannan julistuksen. että uskoi voivansa maallisella vallalla pitää yllä totuuden hengellistä valtakuntaa. RISTIRETKIEN AIKAKAUSI. Henrikin täytyi peräytyä ja Gregorius vietiin turvaan Salernoon. Hän läksi näöltään kyllä nöyränä. paavi sulkeutui San Angelo-linnaan. Fredrik Hohenstaufi jäi nyt taistelemaan kapinoitsevia saksilaisia vastaan. Viimein paavin vasalli Robert Guiskard läksi normannilaisjoukon kanssa lääniherrallensa avuksi. sentähden kuolen maanpaossa". että hänen täytyi palata Saksaan ja olla ryhtymättä valtansa käyttämiseen. mutta mieli täynnä kiukkua ja kostonhimoa. jonka tähden Gregorius ei voinut tulla Augsburgin valtiopäiville. Ruhtinaat silloin valitsivat _Rudolf_ Shwabilaisen kuninkaaksi. hajosi itämainen kaliflkunta jakelemisista ja . mutta koko hänen aikakautensa eli samassa erhetyksessä. Turkkilaiset ja byzantionilaiset.

jota _Komnenus-sukuiset_ keisarit osasivat käyttää. joka jo luuli voittaneensa hänet. heitettäköönpä se maahan miten hyvänsä. Kalifin arvokkaisuutta piti yllä lukuisa henkivartiasto. suuri osa sotajoukostakin oli vieraita palkkasotureita. Siten syntyi Vähä-Aasiassa vahva sotilasvaltio _Ikonium_ ja Syriassa toisia turkkilaisvaltoja.perinnöllisten. Ristiretkien alkaessa hallitsi valtakuntaa keisari _Aleksius_. varjakot. Sekä paeten että takaa ajaen osasi hän voittaa ja uhoitteli vihollista. kuin Robert Guiskard yhtä uhkaavana läheni lännen puolelta. mutta se pelastui vakautuneen yhteiskunta-järjestyksensä ja valtiotaidon kautta. Valtaistuinta suojeli henkivartiasto. joka aina kääntää kärkensä ylöspäin. vaikka samalla viekas ja vehkeilevä valtiomies. sanotaan hänestä. "Rohkeutensa". Mutta henkivartiaston päällikkö _emir-al-onirah_ tuli samoin kuin frankilainen "major domus" valtakunnan mahtavimmaksi mieheksi. Koko joukko enemmin tai vähemmin itsenäisiä valtioita syntyi nyt." . Kreikkalainen keisarikunta kadotti silloin enimmät alueensa Vähä-Aasiassa. valikoitu _turkkilaisten_ sotaisesta kansasta. Näin oli hän ikäänkuin jalka-ansa. niin että kalifin valta viimein vaipui ihan mitättömäksi. joiden keskuudessa kauppa ja teollisuus. Lahjoilla ja suurilla lupauksilla pidettiin slaavilaisia barbaarikansoja ystävinä taikka myöskin yllyteltiin heitä toinen toistansa vastaan. että pelkoa teeskennellen läksi pakoon. joka alkuaan oli asunut Ylä-Aasiassa. taitava ja neuvokas. Egypti oli jo sataa vuotta aikaisemmin tullut eri valtakunnaksi. Melkoisesti heikontunut Byzantionin keisarikunta oli siis häviön vaarassa. joiden hallitsijat jonkun aikaa pitivät Jerusalemiakin hallussaan. "tuotti hänelle voiton muutamissa taisteluissa ja sotajuonensa toisissa. jonka kalifit sanoivat polveutuvansa _fatimidein_ suvusta. Sisä-Aasiassa hallitsivat sotaan kykenemättömät hallitussuvut veltostuneita kansoja. joka pitkän aikaa oli melkein yksinomaan sinne siirtyneitä ruotsalaisia. Länsi-Aasiaan sitä vastoin perustettiin ikään kuin vahvaksi etumuuriksi Europpaa vastaan turkkilais-_seldshukkien_ sotilasvalta. melkein itsenäisten maaherran-virkojen perustamisesta. joka kahden voimakkaan sulttaanin _Alp-arslanin_ ja _Malek-shahin_ aikana (1063-92) vahvistui hirvittävän mahtavaksi. tieteet ja taiteet kukoistivat. Välistä saavutti hän voiton kunnian sitenkin. Malek-shahin kuoltua jakautui seldshukkilaisvalta pienemmiksi sulttaanikunniksi. ja turkkilaiset uhkasivat Konstantinopolia idästä päin samaan aikaan.

oli itse pyhiinvaeltajana nähnyt uskonveljiensä hädän. Eivätpä nämä "ristiretket" kuitenkaan saavuttaneet varsinaisia voittojansa Aasiassa. Ranskassa ja Luoteis-Saksassa. Ensimmäinen ristiretki (1096-99) _Pietari Amiensilainen_. kiihtyi siellä suuri mielipaha. Pyhiinvaeltajan kaappu yllä. . Kaduilla ja toreilla. koska silloin ilmestyskirjassa lausutun "tuhatvuotisen valtakunnan opin" väärinkäsityksestä odoteltiin maailman häviötä. Hän toi kreikkalaiselta patriarkalta suosituskirjeen Gregoriuksen seuraajalle paavi _Urbanus II:lle_. teillä ja kirkoissa kehoitti hän kansaa tarttumaan aseihin ja liikuttavilla sanoilla kuvaili pyhän maan kohtaloa. Pietari vaelteli sitte Italiassa. ja yhä vahvemmaksi kasvoi täten pyhän maan valloittamisen halu pois uskottomain hallusta. jotka suurten tapausten edellä herättävät kansain voimat urhotöihin. Hänen mielipahansa kiihtyi haaveksimiseksi. Kreikkalaiset myöskin pyysivät apua länsimaisilta uskonveljiltään. vaan Europassa.] Jo Gregorius VII oli paavinistuimelle noustessaan aikonut länsimaiden kootun voiman johtajana lähteä valloittamaan pyhää maata uskottomilta. aasilla maasta maahan ja kaupungista toiseen.[Kuva: Ristiritari. nuora vyöllä ja risti kädessä ratsasti hän. jonka houreissa hän luuli huomanneensa itseään taivaallisten näkyjen vaatineen kutsumaan länsimaita taisteluun. Kristittyjen hurskaat pyhiinvaellukset Palestinaan alkoivat levitä yleisemmiksi noin v. Ristiretket Aasiaan. joka kiitteli hänen aikomustansa ja antoi hänelle siunauksensa. ollen niitä tulisia luonteita. kalpea ja kuihtunut mies. Turkkilaiset monella tavalla loukkasivat ja ryöstivät pyhiinvaeltajia ja kun he Europpaan palattuaan sitä valittivat. Kohta hänen kuolemansa jälkeen alkoi hänen valmistelemansa taistelu levitä suurenmoiseksi ja sytyttää sotaista uskonkiihkoa. 1000 paikoilla.

1096). jossa kokousta oli siihen asti pidetty. Kaikki tahtoivat päästä mukaan tälle retkelle ja kiinnityttivät merkiksi olkapäähänsä punaisen ristin. joka täytti koko avaran tasangon kaupungin ympärillä. Että saataisiin ristiretkeläisten luku suuremmaksi. jotka ottivat ristinmerkin. jalo _Gottfrid Bouillonilainen_.m. Piacenzan kirkolliskokouksessa antoi Urbanus näiden lähettilästen esittää Konstantinopolia uhkaavan vaaran. kuvaili vielä kerran rääkkäykset. haalittu joukko. johdolla. joka rehellisyydeltään ja hurskaudeltaan sopi kaikkein esikuvaksi. kuitata kaikkein velallisten velat ja antaa anteeksi kaikille pahantekijöille. Se oli säännötön. läksi roskaväki. apotteja. keskelle lukematonta ihmisjoukkoa. jossa turkkilaiset surmasivat heidät melkein kaikki. että oli nähty kahden liekitsevän ritarin taistelevan ja sen heistä voittavan. Silloin läksi paavi kirkosta. joka ryöstellen kulki Saksan ja Unkarin kautta. ja asettui korkealle paikalle. kun se saapui Konstantinopoliin. siitä näitä sotia on sanottu ristiretkiksi. vietiin se salmen yli Vähä-Aasiaan. . joita hän itse oli nähnyt kristittyjen pyhiinvaeltajain saavan kärsiä. Huuto "se on Jumalan tahto! se on Jumalan tahto!" kaikui innostuneen ihmisjoukon suusta. joka tietysti ensinnä joutui valmiiksi. Kun maltittomuutta oli mahdoton kauemmin hillitä. sai ensinnä puheenvuoron. Kiihtynyt mielikuvitus näki merkkejä taivaalla: kerrottiin. Yhdeksän ensimmäistä istuntoa käytettiin länsimaisen kirkon asioihin. Ensinnä marssi Ala-Lotringin herttua.Keisari Aleksius laittoi myöskin paavin luo lähettiläitä pyytämään länsimaisten kansain apua turkkilaisia vastaan. kymmenennessä oli keskusteltava Jerusalemiin tehtävästä retkestä. Kerrottiinpa myöskin Kaarle Suuren nousseen haudastansa johtamaan sotajoukkoja. jolla oli ristinmerkki. Tämän esinäytelmän jälkeen läksivät ruhtinaat ja herrat hyvin varustettuine joukkoineen liikkeelle (elok. Pietari Amiensilainen. päätettiin lahjoittaa vapaus kaikille maaorjille. Ruhtinaat ja ritarit varustautuivat huolellisesti ja suuri väenjoukko oli maltiton heidän hitaisuudestansa. Sitte puhui paavi itse kehoittaen frankilaisten urhollista kansaa lähtemään pyhälle retkelle. liikkeelle Pietari Amiensilaisen y. Yleinen kirkolliskokous kuulutettiin pidettäväksi _Clermontissa_ (1095) ja sinne saapui loistava joukko piispoja. ruhtinaita ja maallisia herroja. seisoen hänen vieressään.

käytti hän suuria summia pyhän retken kelvolliseen varustukseen. läksi myöskin. Vilhelm Valloittajan vanhin poika. todistaakseen aikeidensa puhtauden.000-miehisen sotavoiman kanssa marssi hän hyvässä järjestyksessä Saksan. Kun kaikki joukot kokoutuivat Nicaean luo. mutta hänen tarkoituksensa oli kostaa kreikkalaiselle keisarille ja valloittaa itselleen uusi valtakunta. läksi johtamaan Etelä-Ranskan sotakuntoista väkeä. Vähempiarvoinen oli toinen ranskalaisjoukko. _Tarentumin_ ruhtinas _Bohemund_. paitsi Raimond. jotka he ehkä valloittivat. mutta pidätti itselleen kaikkein niiden maiden herruuden. _Toulousen Raimond_. Kunnioituksesta ja rakkaudesta Bohemundia kohtaan läksi hän retkelle. Viekkaudelta ja kavaluudelta oli hän muita päälliköitä etevämpi. ollen suunnattoman rikas. Robert Guiskardin sisarenpoika _Tankred_ johti toista Italian normannilaisjoukkoa. jo vanha mies. Sen jälkeen keisari antoi heille ruokavaroja sekä laivoja Vähä-Aasiaan ylimenoa varten. saatiin vähitellen tekemään samoin. Moni ristiretkeläinen tunsi Konstantinopolin marmoripalatseja ja kullatuita torneja katsellessaan kovaa kiusausta valloittamaan sitä komeaa kaupunkia. Kreikkalainen keisari Aleksius ja hänen väkensä hämmästyivät nähdessään kaikki nämä sotilasjoukot ja alkoivat katua. koska oli kadottanut Neapolin. jonne vähitellen muutkin saapuivat. _Normandian_ herttua _Robert_. oli kevytmielinen ja levoton ruhtinas. joka kaupunki . Unkarin ja Bulgarian kautta Konstantinopoliin. itse hän vannoi Aleksiukselle uskollisuutta. Mutta Gottfridin onnistui hillitä kaikki sellaiset ehdotukset. joka ritarillisten seikkailujen halusta läksi tuolle pitkälle retkelle. Robert Guiskardin poika. 90. Saadakseen rahoja oli hän pantannut herttuakuntansa veljelleen Englannin kuninkaalle.Voidakseen tehokkaasti ottaa osaa tähän pyhään sotaan oli hän myönyt tai pantannut maansa. jota johti Ranskan kuninkaan Filip I:sen veli _Vermandois'in_ herra _Hugo_. Hänen kanssansa oli suuri joukko urhollisia normandialaisia ja pohjoismaalaisia. että olivat koskaan kutsuneet heitä. Hän oli ristiretkein sankareista kaunein sekä rohkeudeltaan ja jalomielisyydeltään kuuluisa. ja kaikki muut.

Gottfrid Bouillonin veli. Kun Nicaea antautui kreikkalaiselle keisarille. tarjoten hänelle perintöoikeuden Edessan ruhtinasarvoon. Molemmat kuitenkin pian huomasivat. he väistyivät joka paikassa tieltä ja hävittivät ainoastaan maakunnan elatusaineet. kuin . Tankred kääntyi rannikkoa pitkin etelään. Kun huhu levisi Balduinin urhotöistä Eufratin tienoilla. olivat edessalaiset kuitenkin säilyttäneet vapautensa. marssiakseen pääarmeijan kanssa Antiokiaa vastaan. Mutta tähän aikaan tuli jo ensimmäinen eripuraisuus näkyviin. Kaupungin rikkaus ja väkiluku oli melkoinen. mitä vaaroja tämmöisestä eripuraisuudesta voisi syntyä. pääsi risti-lauma sillä tavoin Kilikian ja Armenian seuduille. ett'eivät enää koko matkalla Vähä-Aasian läpi uskaltaneet mitään varsinaista vastarintaa yrittää. Silloin turkkilaiset kärsivät niin suuren tappion. mutta tällä retkellä he riitautuivat Tarson omistamisesta ja kiihtyivät ennen pitkää niin kiivaiksi. tarkastettiin koko ristijoukko ja huomattiin siinä olevan kaksisataa tuhatta miestä jalkaväkeä ja toista sataa tuhatta hyvin varustettua ratsumiestä. Balduin ei viivyskellyt. Se oli ensimmäinen latinalainen valtakunta. ja erkanivat jälleen sovinnossa. vaan tuli Edessaan. tuli Edessan ruhtinaaksi. Edessa. ja vaikka turkkilaisia emirejä oli ylt'ympäri vallitsemassa ja viholliset tavan takaa rosvoilivat itse muurien edustalla. valloittaen talven kuluessa armenialaisen väestön avulla monta kaupunkia ylisen Eufratin varrella. marssivat ristiretkeläiset Vähä-Aasian sisämaahan päin ja voittivat Dorylaeumin luona Ikoniumin sulttaanin. lähetti Toros hänelle sanan. Tankred ja Balduin olivat lähetetyt Kilikian rannikkoa valloittamaan. Kovin rasitettuna kaikkinaisesta puutteesta sekä kesän helteestä. Sillä tavoin Toron pian kuoltua Balduin. että kristitylle armeijalle niistä ei olisi hyötyä. ja myöskin Pietari Amiensilainen sinne saapui. ja juhlallisessa kansankokouksessa vanha ruhtinas hänet nyt julisti ottopojaksensa painaen häntä paljastettua rintaansa vasten.oli Ikoniumin sulttaanin omana. että jo syntyi verinen taistelu heidän välillänsä. Täällä Eufratin toisella puolen ja Armenian vuorimaan juurella oli pieni kristillinen ruhtinaskunta. jonka hallitsijana oli armenialainen Toros eli Teodoros. Mutta Balduin otti jonkun satamäärän ritareita mukaansa ja lähti oman onnensa nojaan itää kohden. jos hän rientäisi kaupungin avuksi.

" Raimond astui papin ja kahdentoista valitun miehen kansa osoitettuun kirkkoon ja sotaväki sill'aikaa odotteli porttien edessä. Moni menetti rohkeutensa ja pakeni.näin oli itämailla perustettu. ja ryhtyi heti piiritykseen. Hämärässä hän kaikkein muiden hiljaa rukoillessa viimein löysi keihäänkärjen. mutta itse linna oli vielä valloittamatta. löydät sieltä sen keihään kärjen. kannettuna sotajoukon edellä. Tässä surkeassa tilassa teki hurskas usko ihmeitä. Seuraavana aamuna torvien rämistessä ja valkopukuisten pappien veisatessa marssi kristitty sotajoukko ulos kaupungin porteista. Piirityksen kestettyä täten jo yhdeksän kuukautta onnistui viekkaan Bohemundin taivuttaa suurten lahjain lupauksilla eräs kaupungin asujan toimittamaan hänen haltuunsa kaupungin lujin torni. joka kuitenkin saatiin kiinni ja häpeäkseen tuotiin takaisin. joutuivat taas hirvittävään näljänhätään. kun pappi itse paljain jaloin ja ainoastaan paita yllä laskeutui kuoppaan. että lasketti itsensä nuorilla alas muureilta ja pakeni. kehoittaen läsnäolijoita hartaasti rukoilemaan. joista ristiretkeläiset marssivat sisään. hopeaan ja kultaan kärittynä . Moni menetti rohkeutensa niin kokonaan. Kohta alkoi sellainen ruokavarain puute hätyyttää. Se rauta. Nyt heräsi kukistumaton innostus. ja sen rajat levisivät joka suunnalle onnellisten sotaretkien kautta: Tällä välin oli ristiretkeläisten pääjoukko saapunut (lopulla lokak. Kolmen päivän kuluttua kaupungin valloituksesta saapui suuri turkkilaisjoukko valloittamaan sitä takaisin. Ristiretkeläiset. Eräs Raimondin joukkoon kuuluva pappi astui päällikköjen eteen ja kertoi itselleen unessa pyhän Andreaan näyttäytyneen ja sanoneen: "Mene Antiokiaan veljeni Pietarin kirkkoon. puun kuorilla ja muilla inhottavilla aineilla. niiden joukossa oli myöskin Pietari Amiensilainen. nyt vuorostaan piiritettyinä. Moni myöskin kuoli nälkään taikka kaatui turkkilaisen linnaväen tiheitä hyökkäyksiä torjuessa. jos läheltä pääalttaria kaivat maata. joka silloin vielä oli suuri kaupunki ja lujasti linnoitettu. 1097) Antiokian luo. Pyhää keihäänkärkeä kannettiin silkkiin. Yöllä nousi kuusikymmentä sotilasta Bohemundin johdolla määrättyyn torniin ja he avasivat kolme kaupungin porttia. että täytyi teurastaa hevoset taikka tulla toimeen nahalla. Jo alkoi mielissä kyteä epävarmuutta ja epäilystä. joka lävisti Vapahtajamme kyljen. tuottaa kristityille vapahduksen.

jota vastoin kaupungissa oli vähintään kahta vertaa suurempi varustusväki. Kuivassa. painuen kaupunkiin päin ja pakottaen puolustajat peräytymään muureilta. täynnä heittokoneita.sotaväen edellä.) uudistettiin rynnäkkö ja silloin onnistui ristiretkeläisten murtaa ulkomuuri. Kun jo kaikki ponnistukset näyttivät turhilta. joka säteilevällä kilvellään viittaili pyhää kaupunkia kohti. jonka tällä välin Egyptin kalifi oli valloittanut turkkilaisilta. Seuraavana aamuna (15 p.ja olkisäkeillä. Kesäkuun 6:na päivänä 1099 saapuivat he Emauksen kukkulalle. Turkkilaisten suunnaton joukko voitettiin ja ristiretkeläisten aseilta säilynyt vähäinen jäännös pakeni Eufratin toiselle puolelle. Piiritystornista laskettua siltaa myöten astui Gottfrid ensimmäisten joukossa muurin harjalle. Niin taisteltiin koko päivä. Betlehemin läheisestä metsästä täytyi hakea puita piiritystarpeihin. Hyökkääjät otettiin vastaan sakealla nuoli. Kristittyjen piiritysneuvoille viskoivat sarasenilaiset palavaa pikeä ja tulikiveä.ja kivituiskulla ja muureilta levittivät heittokoneet suurta tuhoa. Tuleen sytytetyistä olkisäkeistä levisi sakea savu. Viiden viikon kuluttua sotajoukon tulosta ryhdyttiin yleiseen rynnäköön. nääntyi ihmisiä janoon ja juhtia kuoli joukottain. sitä paitsi oli se ympäröity kaksinkertaisilla muureilla. oltiin Öljymäellä näkevinään pitkän ritarin haamu. Tankred ryntäsi sisään eräästä portista ja huutaen "se on Jumalan tahto! se on Jumalan tahto!" syöksyivät ristiretkeläiset kohta kaupunkiin joka taholta. paksumpi ja korkeampi. josta ei löytynyt mitään lähteitä. . Mutta ristiretkeläisten hurskas into voitti kaikki ne esteet. Mistään esteistä säikkymättömällä rohkeudella syöksivät ristiretkeläiset esiin joka taholta. Mutta puolustus oli yhtä voimakas. Mutta ristiretkeläisjoukko oli jo huvennut 20. Murtimilta suojeltiin muureja täyteen sullotuilla heinä. aution tapaisessa seudussa. heinäk. Antiokiasta marssivat ristiretkeläiset Jerusalemia vastaan. Se ihmeellinen näky innostutti uudestaan ristiretkeläisiä. Tässä osoitti suurta uljuutta varsinkin Tankred. johon pyhä kaupunki muureineen ja torneineen näkyi taivaisessa loistossaan. joka ajoi aina yöhön saakka takaa voitettuja. sytyttäen ne siten tuleen. mutta sen sisällä oli toinen.000 mieheksi.

. Mutta hän nöyrästi hylkäsi tarjotun arvon. vaan läksi kohta palvelijainsa seurassa temppeliin rukoilemaan.Samana hetkenä. sanoen: "En minä koskaan kanna kultakruunua siellä. Siellä ryhdyttiin toimittamaan verisaunaa. monta lävistettiin. joka tuli valloittaman takaisin Jerusalemia. otti "Jerusalemin kuningas"-nimen. Gottfridin veli ja seuraaja Balduin. Jo seuraavassa kuussa voitti hän suuren sarasenilaisjoukon. tunkeutuivat hänen tunnustajansa vihan kiihkosta vimmoissaan onnettomaan kaupunkiin.p. Siinä surmattiin noin 10. Moni ryömi paljain polvin Kristuksen haudalle sekä suuteli sitä itkien. Jerusalemin kuninkaalla. Hirmuisimmin murhaeltiin Omarin moskean ympärillä. kuin evankeliumin kertomuksen mukaan Kristus kärsi sovituskuoleman (kello 3 i. joka oli ylennyt entisen Salomonin temppelin sijaan. joka siihen asti oli hallinnut Edessan piiriä. josta historioitsija kauhistuu. Uuden valtakunnan valtiomuoto järjestettiin läänityslaitoksen mukaisesti." Hän tyytyi vain "pyhän haudan puolustajan" nimitykseen. Kaikki äänet tulivat Gottfrid Bouillonilaiselle.eikä naispuolisia säästetty. Kolmantena päivänä kaikki ristiretkeläiset yhdessä vaelsivat pyhälle haudalle. Toinen ristiretki (1147-49). He riisuivat aseensa. Ei minkään ikäisiä. Ja sen arvonimen hän kyllä ansaitsikin.). Muutamain päiväin kuluttua kokoutuivat päälliköt valitsemaan kuningasta. mutta hänen jalo ja moitteeton olemuksensa pysyi aina länsimaisten ritarien esikuvana.000 ihmistä. puhdistivat itsensä verestä ja astuivat paljain jaloin valkoisissa vaatteissa pyhän haudan kirkkoon sekä toimittivat siellä polvillaan rukouksensa. jota varten ristiretkeläiset olivat taistelleet. jossa Vapahtajani kantoi orjantappurakruunua. oli monta vasallia. ei mies. Niinpä oli nyt ainakin kerrakseen päästy tarkoituksen perille. korkeimmalla lääniherralla. niistä oli huomattavimmat Tripoliin ja Edessan kreivit ja Antiokian ruhtinas (Bohemund). Hän kuoli jo seuraavana vuonna. joiden veri juoksi lämpöisinä punavirtoina alas marmorirappuja myöten. Gottfrid ei sekautunut julmuuksien tekoon. toisia paistettiin elävältä ja muutamain täytyi pudottautua alas korkeista torneista.

kehoittaen kaikkia sotaan pyhän haudan puolesta. Tällä kerralla hurskas _Clairvaux-luostarin_ apotti _Bernhard_ saattoi sanan voimalla yrityksen toimeen. kun jo läsnä olijat joka taholta huusivat "risti! risti!" Bernhardilla oli niitä kanssansa. ja vannon meneväni. Polvilleen laskeutuen pyhän miehen eteen otti kuningas häneltä vastaan paavin lähettämän ristin. Sitte siirtyi Bernhard ulos kedolle suuren ihmispaljouden luo. miehuullista rohkeutta ja ruumiin voimia. ja tuskin ehti hän alkaa puheensa. Rauhoittaakseen levotonta omaatuntoansa tahtoi hän sovittaa syntiään uuden ristiretken tekemisellä.300 ihmistä. Bernhard meni myöskin Saksan puolelle ja saarnasi ristiretkeä pitkin Rein-joen vartta. jolloin myöskin kirkko joutui liekkien uhriksi ja 1. kuolivat surkeasti. olen myöskin tehnyt sinulle. jotka olivat sinne paenneet. mutta ei läheskään kylliksi. mutta mitä olet sinä puolestasi tehnyt minulle?" Hyvin liikutettuna keskeytti Konrad sanoen: "Kyllä tiedän. kuin olen voinut tehdä. kuningatar ja läsnä olevat ylimykset seurasivat hänen esimerkkiään. jonka jälkeen huuto "se on Jumalan tahto!" kaikui niinkuin ensimmäisenkin ristiretken edellä. kaikkea hyvää. julistettiin uusi ristiretki tehtäväksi sen jälleen valloittamista varten. mitenkä Jesus Kristus oli viimeisenä päivänä ristiänsä kantaen sanova kaikkein maan kansakuntain edessä keisarille: "O ihminen. Matkustellen maaseudulla innostutti hän kansaa kaikkialla. Tuota tekoansa kuningas sitte katui katkerasti. Sitte hän esitti.000 ranskalaista. joutui turkkilaisten käsiin. Jerusalemin kuningaskunnan etuvarustus. joka ei ollut sopinut kaupunkiin. Keisari kauan oli kahden vaiheella.Kun Edessa. . mitä olen velvollinen Jesukselle Kristukselle. Bernhard piti siellä innokkaan puheen. Yhdessä kuninkaan kanssa nousi hän tilapäisesti tehdylle puhelavalle. Eräänä päivänä Bernhard toimittaessaan Speierissä messua keisarin ja monen saksalaisruhtinaan läsnä ollessa keskeytti äkisti pyhän toimituksen puheella. leviteltyään ne leikkuutti hän omat vaatteensa ristinmerkeiksi. rikkautta. Ranskan kuningas _Ludvig VII_ ja Saksan keisari _Konrad III_ olivat osamiehinä. viisautta. Eräällä sotaretkellä vasalliansa Champagnen kreiviä vastaan oli Ludvig sytyttänyt tuleen Vitry-kaupungin. ja sitä hänen aikomustaan vahvisti pyhä Bernhard. Kohta kokoutui Ludvigin lippujen ympärille 100. Valtakunnan hengelliset ja maalliset ylimykset ("parlamentti") kutsuttiin kokoon. Minulta sinä sait vallan loiston.

Mutta kaikkia kristittyjen urhollisuuden näytteitä vastaan puolustautui kaupunki itsepäisesti ja viimein syttyi myöskin kristityssä sotajoukossa eripuraisuutta. menetettyänsä sotajoukostansa kolme neljäsosaa. sitte Ludvig ranskalaisten kanssa. saapuivat etelärannalle Attaliaan ja siellä kuningas nousi pienen seurueen kanssa laivaan. että he vapaaehtoisesti antautuivat turkkilaisten vankeuteen. Muiden ristiretkeläisten tuli jatkaa matkaansa maitse. leipä kalkin sekaista ja kaupungit sulkivat porttinsa. Ne. Ludvig saapui vähäisen seurueen kanssa Antiokiaan. toinen kahta kuukautta myöhemmin kuin toinen. ottaen opiksi sotakumppaniensa onnettomuuden. Kreikkalainen keisari pelkäsi ristiretkeläisiä ja sen tähden näköjänsä kohteli heitä ystävällisesti. Ranskalaiset olivat Nicaean luona kohdanneet voitetun saksalaisjoukon jäännökset. jotka pääsivät hengissä taistelusta. kuin yksityinen pyhiinvaeltaja. Eräänä aamuna olivat kreikkalaiset oppaat poissa ja saksalaiset neuvottomina autiossa. että Konrad johti sotaväkensä takaisin Nicaeaan ja palasi itse Konstantinopoliin. Sieltä matkusti hän Jerusalemiin. mutta salaa teki niin paljon vahinkoa kuin mahdollista. mutta vaarallisempaa tietä Vähä-Aasian sisämaiden kautta. Samaan aikaan saapui myöskin Konrad Palestinaan melkein yksinään. Konrad päätti lähteä kreikkalaisten opasten johdolla lyhempää. kavalsivat uskonveljiänsä turkkilaisten käsiin taikka kohtelivat heitä niin pahoin. vedettömässä seudussa. hyökkäsivät turkkilaiset heidän päällensä ja he kärsivät suuren tappion. pitämättä lupauksiaan. mutta kreikkalaiset. Kuningas Ludvig. Molemmat he nyt yhdessä ryhtyivät Jerusalemin kuninkaan Balduinin kanssa piirittämään _Damaskoa_. Saksalaiset kärsivät suurenlaisen tappion. lähteet olivat usein myrkytetyt. Ristiretkeläisten tila oli nyt niin tukala.minne hänen tahtonsa kutsuu minua. valitsi toisen tien ja läksi marssimaan pitkin meren rannikkoa. joka heikonsi kaikkia . jossa vielä lisäksi alkoi joka taholla näkyä lukemattomia turkkilaisia ratsumiehiä. Mutta kun ranskalaiset saapuivat Laodicaean toiselle puolelle Kadmos-vuoristoon. pettivät heitä. Nämä molemmat sotajoukot marssivat. Saksan kautta Tonava-jokea pitkin ja saapuivat hyvässä järjestyksessä Konstantinopoliin. ensin Konrad saksalaisten." Innostus levisi yhtä yleiseksi Saksassa kuin ennen Ranskassa ja Konradille kokoutunut sotavoima ei ollut pienempi kuin Ludvigin. kaikkialla näkyi kreikkalaisten petollisuutta. vaan hän ei päässyt pitkälle.

joka kukisti Gottfrid Bouillonilaisen perustaman valtakunnan. joka yleni Egyptin hallitsijaksi. Aselevon aikana. koska hän oli onnellisen voiton ennustuksillaan saattanut niin paljon ihmisiä perikatoon.yrityksiä. mutta saattoi kuitenkin olla myöskin ankara ja verenhimoinen. Kolmas ristiretki (1189-92). Mutta Ludvig viipyi vielä lähes vuoden pyhässä maassa. Toisen ristiretken huono loppu tuotti pyhälle Bernhardille monta katkeraa nuhdetta. joka kuninkaan poissa ollessa hoiti Ranskan hallitusta. hänen kun ei mielensä tehnyt lähteä paluumatkalle. kertoopa joku historioitsija hänen erään aselevon aikana pyrkineen ja tulleen otetuksi heidän yhteyteensä. mutta koraanin luvusta heräsi hänen sielussaan yliaistillisen maailman ajatus. Molemmat hallitsijat siten saapuivat onnellisesti omiin valtakuntiinsa. Hän oli valtioviisas ja kykeni tekemään suuria suunnitelmia. silloin hän luopui kaikista huveista ja noudatti sitte elämässään tarkkaa siveyttä. rukoili ja paastosi ahkerasti sekä luki koraania yksinpä istuessaan ratsun seljässäkin sotilaisjoukkojen keskellä. milloin hänen uskonsa sitä vaati. jalomielisyydestä ja ylevyydestä näytti hän monta kaunista esimerkkiä. Sen tähden luovuttiin piirityksestä ja molemmat länsimaiset hallitsijat palasivat Jerusalemiin. saamatta täällä mitään aikaan. Nuoruudessaan oli hän viettänyt varsin vallatonta elämää. joiden ylevä ja uskonnon jalostuttama henki mahtavasti vaikutti häneen. Tällainen se mies oli. Sanansa pitämisestä. joka jalostuttaen vaikuttaa maalliseen elämään. Islami saavutti joksikin ajaksi voimaa ja sisällistä vahvuutta suuren sulttaani _Saladdinin_ kautta. sekä hengellinen voima. mutta heidän suuret sotajoukkonsa olivat ihan tyhjiin hävinneet. Taisteluissa hän oppi tuntemaan kristityt ritarit. Ristiretkein into Aasiaan päin myöskin melkoisesti jäähtyi. Vasta sitte taipui hän palaamaan. Hurskaassa uskon kiihkoisuudessa kilpaili hän ristiretkeläisten kanssa. jonka Saladdin ja Jerusalemin kuningas olivat . Sekä hänen muodossaan että koko esiytymisessään oli jotakin haaveksivaista. kuin yhä uusia hartaita kehoituksia saapui arvokkaalta apotti _Sugerilta_. jonka tulee vallita alhaisempia viettejä.

vaan päin vastoin uhkasi myöskin samoin kohdella muhamettilaisia pyhiinvaeltajia. päättivät lähteä retkelle. tästä kuninkaasta tuli nyt Saladdinille kyllin kykenevä vastustaja. hänet vasta ruumiina vedettiin maalle (1190). Kuningas voitettiin ja otettiin ynnä ritarin kanssa vangiksi. Saksan keisari _Fredrik I_. jo harmaantunut. Genua ja Pisa sitoutuivat runsaasta maksusta viemään sotajoukon meren ylitse. mutta iski kovasti sapelillaan rikoksellista ritaria. hyökkäsi eräs kristitty ritari egyptiläisen karavaanin päälle ja ryösti sen eikä sitte antanut vaadittua hyvitystä. Välttääkseen vaarallista ja vaivaloista matkaa maitse päättivät he purjehtia meritse. Kun heidät molemmat vietiin Saladdinin eteen. Paavi kehoitti uudelle ristiretkelle ja erityinen vero. mutta vielä voimakas sankari. mutta huimapäisellä urhollisuudellaan ja ritarillisilla urhotöillään herätti aikalaisissaan ihmettelyä. Ranskan kuningas _Filip August_ ja Englannin kuningas _Rikard Leijonanmieli_. Englantilaiset läksivät vesille Marseillesta. Filip Augustilla. ranskalaiset Genuasta . Ihan toisenlainen oli Englannin kuningas Rikard Leijonanmieli. ja länsimaisten kristittyjen täytyi hänen nähtensä lähteä pois kaupungista. Keisari Fredrik marssi 70. oli enempi valtiomiehen viisautta kuin ristiretkeläisen intoa. Silloin alkoi Saladdin sodan. voitti Ikoniumin sulttaanin ja meni Taurus-vuoriston ensimmäisten solain lävitse. Italialaiset kaupungit Venetia. Keisari Fredrik. antoi hän itse janoiselle kuninkaalle jäällä vilvastettua juotavaa. joka kokonaan laiminlöi valtakuntansa hallituksen.sopineet. niin että. Mutta hän kuoli Salef-jokeen: maltittomana sotaväkensä hitaisesta ylimenosta siltaa myöten kannusti hän hevosensa virtavaan veteen. Itse Jerusalemin täytyi lyhyen piirityksen jälkeen antautua (1187).000-miehisen joukon kanssa vanhaa tietä kreikkalaisen valtakunnan ja Vähä-Aasian kautta. kuin kristityt olivat tehneet. Sulttaani ei toimittanut mitään sellaista verisaunaa. jonka pyörteet hänet saivat valtoihinsa. "Saladdinin kymmenykset". Tällä välin varustautuivat molemmat toiset kuninkaat kaikin voimin. kruunasi tällä retkellä urhotöistä rikkaan elintoimensa. joka silloin oli 23 vuoden ijässä. mutta hän otatti pois ristin Omarin moskean huipusta. kuten muutamat kertovat. Jerusalemin autautumisen sanoma vaikutti Europassa suurinta hämmästystä. Kolme Europan mahtavinta ruhtinasta. määrättiin koottavaksi pyhän maan takaisin valloitusta varten.

Rikard. pahoillaan Rikardin ylpeydestä ja kopeudesta. Lakkaamattomien pikkukahakkain kautta eteni hän niille kukkuloille saakka. hän ei ansaitse sitä nähdäkään. ja tämä urhollisuuden kilpailu tuotti voiton. joka kuitenkin on melkein todistamaton. Mutta suurten ristiretkien aika oli nyt lopussa. niin että hän saksalaisineen palasi kotiinsa. joille Jerusalemin tornit ja muurit näkyivät etäältä näköpiirin rajalta. Kun ne rahat viipyivät niiden hankinnan vaikeuden tähden. niin että he lakkaamatta kinastellen viipyivät koko talven Sisiliassa. ei vieläkään ollut mitään sopua heidän keskensä.(1190). joka oli saksalaisen sotajoukon jäännöksen kanssa ottanut osaa piiritykseen. Rikard pahasti loukannut. että hän sillä välin aikoi koota voimia uudelle ristiretkelle. . Niihin kiihdyttävä innostus oli sammunut vastoinkäymisistä. Loistavan urhollisesti Rikard sitte taisteli Saladdinia vastaan. surmautti nurjamielinen Rikard siihen paikkaan 2." Saladdinin kanssa teki hän jonkun ajan kuluttua aselevon kolmeksi vuodeksi eikä salannut. mutta hän taisteli leijonan rohkeudella. sanoen: "ken ei voi valloittaa pyhää kaupunkia. Viimein sovittiin. peitti kasvonsa käsillään.000 dukaattia. tuntien itsensä liian heikoksi saamaan mitään aikaan. Europan kansat alkoivat kääntää huomiotansa muihin hyödyllisempiin tehtäviin. Heti heidän yhdyttyään Messinassa alkoi eripuraisuus molempain kuningasten kesken. oli erään kertomuksen mukaan. että englantilaiset saivat rynnätä eri ja ranskalaiset eri päivänä vuorotellen. Itävallan herttuaa Leopoldia. Yhdessä taistelussa hän voitti. mutta voiton jälkeen Burgundin herttua hänestä luopui äkisti ja läksi väkinensä kotiin. mutta jätti kuitenkin Burgundin herttuan johdolla 10. Kun he sitte seuraavana vuonna pääsivät Välimeren itärannassa maalle ja alkoivat piirittää Akre-kaupunkia.000 sarasenilaista vankia. joka on tehnyt hänet kuuluisaksi sarasenilaisten tarinoissa. Kaupunki antautui ja Saladdinin tuli maksaa vangitun varustusväen lunnaiksi 200. purjehti pois. Rikardilla oli sitte ainoastaan vähäinen joukko johdettavanansa. Kohta sen jälkeen myöskin Filip August.000 miestä Rikardin avuksi.

syntyisin mahtavasta Hvidesuvusta sekä yhtä etevä arkkipiispana kuin myöskin sotilaana ja valtiomiehenä. Ristiretket Pohjolassa. _Valdemar I:sen_ aikana alkoi Tanska kehittyä suureksi ja mahtavaksi. oli eittämättä ristiretkein aikakauden jaloimpia henkilöitä. jota ne ovat tehneet. ovat ne myöskin levittäneet kristinuskon siunausta ja laajentaneet inhimillisen sielunsivistyksen toimialaa. sai myöskin Europassa aikaan ne veriset sotaretket. Pakanalliset vendiläiset siihen aikaan usein häiritsivät Tanskaa merirosvoiluillaan. hävittää vieraan uskon tunnustajain valtakuntia. suomalaiset.Virolaisia vastaan taistelivat Tanskan kuninkaat ja vendiläisiä vastaan sekä Tanskan että Saksan ruhtinaat. Sen vaurastuksen tehokkaimpia edistäjiä oli arkkipiispa Absalon. jossa sekä kuningas että piispa Absalon olivat johtajina. jopa myöskin kurittaa sellaisia kristittyjä. Pohjois-Europassa asui vielä tähän aikaan kolme pakanallista kansakuntaa. Mutta Absalon piti linnastaan. joka itki taistelukentällä kaatuneita. _Kuningas Valdemarin ja piispa Absalonin retki Rygeniin_. joilla tarkoitettiin väkisin kääntää pakanakansoja kristinuskoon. joka pakotti ristisotilaita vapauttamaan pyhää maata. pannen siten alulle kristinuskon levittämisen heidän maahansa. -. Vuonna 1168 purjehti Rygeniä vastaan laivasto. mutta sen pahan ohella. joka oli lähellä sittemmin Köpenhaminan kaupungiksi kasvanutta kalastuspaikkaa Havnia. Heti maalle noustuaan ryhtyivät tanskalaiset piirittämään ja ankarasti ahdistamaan pääkaupunkia . virolaiset ja vendiläiset. väärälle tielle osunut uskonnollinen harrastus. piti tarkkaa vaaria näistä vihollisista ja ahdisteli heitä tuon tuostakin heidän omassa maassaan. Suomalaisia vastaan teki Ruotsin kuningas Erik Pyhä paavin kehoituksesta (1157) ristiretken. jotka eivät nöyrästi taipuneet roomalaisen pyhän isän alammaisuuteen. Tämä hurskas kuningas.Ristiretket Europassa. Tosin nämä sodat saivat alkunsa surkuteltavasta mielten eksytyksestä. että he olivat joutuneet hukkaan taivaan valtakunnalta ja oikealta uskolta. Hurskas.

mutta pitelivät niitä hyvin varovasti. jolla hänen luultiin öiseen aikaan ratsastavan ulos taisteluihin. Kerran vuodessa vietettiin jumalan juhlaa. silloin asetettiin myöskin suuri hunajakakku jumalan eteen ravinnoksi. Kuninkaan käskystä tekivät tanskalaiset samaan aikaan rynnäkön. ennusti siitä huonoa vuotta. vaikka asujamet joukottain riensivät sammuttamaan. panivat toimeen kristillisen jumalanpalveluksen sekä antautuivat Tanskan alammaisuuteen. joista sisempi oli kaikkein pyhin. Miehet tarttuivat kirveihinsä. jos juoma päivän kuluttua astiasta vajeni. Kuningas lupasi antaa heille armon. niskat yhteen sovitettuna. Illan tullessa kokoutuivat ruoanlaittajat puujumalan ympärille ja hakkasivat sen pikku paloiksi sekä keittivät niillä puilla illallisen. koska vielä pelkäsivät jumalan kostoa. joka silloin kaatui seinää vasten: sitte hakattiin seinään reikä. Heidän onnistui sytyttää kaupunginportin torni tuleen ja palo levisi. jota kansa saattaisi katsoa jumalan lähettämäksi rangaistukseksi. ett'ei mitään vahinkoa tapahtuisi. jos he antoivat pois epäjumalansa _Svantevitin_ kaikkine aarteinensa. Keskellä kaupunkia aukealla paikalla seisoi Svantevitin puinen temppeli. jolloin suuri puujumala kovalla kolinalla putosi maahan. maalatuilla puukuvilla ja sisältä jaettu kahdeksi saliksi. ja kädessä suuri pikari.Arkonaa. toiset nauroivat. vaan pakottivat siihen pahantekijöitä ja muukalaisia. miten huonoa jumalaa he niin kauan olivat palvelleet. Kuninkaan miehet astuivat nyt temppeliin kukistamaan epäjumalaa. riensivät sotamiehet ja päälliköt kummastellen sitä katselemaan. että he viimein antautuivat. vaan muuten hyvää. Kun kuva siten hinattiin tanskalaisten leiriin. Asujamet silloin joutuivat niin ahtaalle. Svantevitin temppeli revittiin ja sen paikalle rakennettiin piiritystarpeiksi hakatuista puista kristillinen kirkko. ulkopuolelta oli rakennus koristettu monilla kummallisen muotoisilla. Muutamat itkivät ja valittivat. valettu jostakin sekametallista. kun näkivät. Asujamia käskettiin nuorilla vetämään kuvaa ulos kaupungista. Svantevitin varalla elätettiin valkoista hevosta. Hakattiin jalat poikki kuvalta. suuri ihmisjoukko seisoi ulkona odotellen Svantevitin kyllä näyttävän voimaansa väkivallan tekijöille. . Siinä seisoi Svantevitin suunnattoman suuri puukuva. pappi täytti pikarin viinillä ja. mutta sitä he eivät uskaltaneet. sillä oli neljä päätä.

kun näet seuraava Tanskan kuningas _Valdemar Atterdag_ luovutti heille Vironmaan. _Volmarin taistelu_. mutta kun ne väsymyksestä painuivat alas. kuin taistelua kesti. kertoo tarina. Valdemar I:sen nuorempi poika _Valdemar II Seier_ (Voittokuningas) teki monta onnellista sotaretkeä pakanoita vastaan. joka eli vähän jälkeen tämän ajan ja kirjoitti isänmaansa vanhemman historian. Kuningas silloin peljästyi ja katsoi olevan parasta palata. silloin voiton kallistuneen vihollisten puolelle. Valdemar perusti Tallinnan ja Narvan kaupungit sekä Tarton piispanistuimen. häntä seurasi Lundin arkkipiispa Andreas Sunenpoika ja hänen veljensä Århusin piispa Pietari Sunenpoika. keskellä valkoinen risti. jossa villit virolaiset asuivat. Koko taistelun ajan seisoi piispa Andreas niinkuin muinoin Mooses vuorella. kuin kädet pysyivät ylhäällä.s. jonka tähden ympärillä seisovat piispat ja papit kannattivat hänen käsiänsä niin kauan. Sittemmin levittivät _kalparitarit_ Liivinmaasta päin valtaansa näihin seutuihin ja pääsivät yksin valtaan niissä maissa. ja kerrotaan tanskalaisten olleen niin kauan voitolla. Eräänä hetkenä. 1. on myöskin kuvaillut tämän tapauksen.Tanskalainen historioitsija _Saxo_. kädet ojennettuina taivasta kohti. jolloin onni oli tanskalaisille vastainen. Mahtava ja nerokas paavi _Innocentius III_ koetti kaikin voimin virkistää länsimaisten kansain melkoisesti jäähtynyttä innostusta . joka jo ammoin oli ollut Tanskan valtakunnan lippuna. mutta piispa Pietari kehoitti häntä pysymään rohkeana ja lupasi Jumalan puolesta voittoa. Taistelu oli lähellä nykyistä Tallinnaa (Rääveliä). joihin tanskalaisten ristiretket ulottuivat. silloin. menettivät he lippunsa. Vuonna 1219 purjehti hän hyvin varustetulla. _dannebrogi_. Kristinuskon kanssa tuli joksikin ajaksi myös tanskalaisten herruus. Laivaston saapuessa perille näkyi lukematon aseellinen pakanajoukko seisovan rannalla valmiina torjumaan vihollisten hyökkäystä.200 aluksen suuruisella laivastolla Liivinmaahan. Neljäs ristiretki (1203-1204). tuli taivaasta alas punainen lippu. Virolaiset voitettiin perin pohjin ja siitä lähtein alkoi kristinusko levitä niihin seutuihin. Se oli n.

he päättivät siis valloittaa kaupungin itsellensä.000 hopeanaulaa sekä puolet kaikesta. Kaupungissa käydessään sytyttivät flanderilaiset sotamiehet tuleen moskean (eli synagoogan). karkoittivat vallananastajan ja korottivat valtaistuimelle Aleksiuksen isän. Ristiretkeläiset saapuivat nyt Konstantinopoliin. Ristiretkeläiset tietysti eivät sitte enää voineet toivoakaan vaatimuksiensa täyttämistä. Kaksipäiväisen ankaran rynnäkön jälkeen marssivat voittajat . Kun se oli tehty. Toinen huomattava henkilö retkellä oli Champagnen marski _Geoffroi de Villehardouin_. 94-vuotinen _Dandolo_. jota vielä tulokasten väkivaltaisuudetkin kiihdyttelivät. otti uuden matkustelevan saarnaajan kehoituksesta ristinmerkin. Kaupungin päämies. rupeamaan osallisiksi tähän yritykseen. joka oli antautunut Unkarin kuninkaalle. leikit levisivät myöskin läheisiin rakennuksiin ja tulipalo raivosi kokonaisen viikon kaupungin tiheimmissä osissa. läksi itse mukaan. Siitä alkaneen mielten kuohun aikana anasti Aleksiuksen hovimestari. joka on historiassa nimitetty "neljänneksi ristiretkeksi". ja pyysi ristiretkeläisiä auttamaan häntä jälleen valtaan. saatiin lupaamalla heille 85.ristiretkiin. jonka setä oli sysännyt veljensä valtaistuimelta. Suuri joukko ranskalaisia parooneja. äkkiarvaamatta korkeimman vallan. Etevimmiksi osanottajiksi tulivat Montferratin rajakreivi _Bonifacius_ Pohjois-Italiasta ja Flanderin kreivi _Balduin_. mitä ehkä saataisiin valloitetuksi. Kun ristiretkeläiset eivät heti voineet suorittaa luvattua summaa. jotka olivat kokoutuneet Champagneen turnajaisiin. Paitsi pyhän maan valloitusta tarkoitti hän vielä enemmin kreikkalaisen kirkon saattamista Rooman alammaisuuteen. eräs Dukas-suvun jäsen. voidakseen pitää ristiretkeläisille antamiansa lupauksia. yhdistämään kreikkalaisen kirkon roomalaiseen ja antamaan apua ristiretkelle. joiden kauppa ja rikkaus olivat suunattomasti kasvaneet tänä aikakautena. täytyi ryhtyä suuriin kiskomisiin ja sitä paitsi pakottaa maanmiehiänsä tuohon yhteyteen vihatun Rooman kirkon kanssa. Venetialaiset. Mutta kun nuoren keisarin. saapui kreikkalainen prinssi _Aleksius_. joka on kirjoittanut vilkkaan ja miellyttävän kertomuksen tästä sotaretkestä.000 hopeanaulaa. kasvoi siitä heti yleinen tyytymättömyys. joka otti poikansa kanssahallitsijakseen. Hän sitoutui avun korvaukseksi maksamaan 200. myönnettiin heille maksuajan pitennystä. mutta täytyi heidän siitä hyvästä valloittaa tasavallalle Zara-kaupunki.

Mutta venetialaiset pitivät valloituksensa. Uusi kreikkalainen keisari. muinaisajan kalliit jäännökset. joutuivat ahneuden saaliiksi. ja sen valtakunnan mahtavuuden kukisti yksi ristiretkien viimeisiä mahtavia voimainponnistuksia. Flanderin kreivi Balduin korotettiin valloitetun valtakunnan keisariksi. "Niin suurta saalista ei ole saatu mistään kaupungista aina siitä asti. valloitti Konstantinopolin (1261) ja uudisti vanhan valtakunnan. Akaian ruhtinaskunta y. Innocentius III oli jyrkästi paheksinut ryöstelyä. siihen aikaan maailman etevimpien kirjakokoelmain hävitys tuotti koko ihmiskunnalle korvaamattoman vahingon. ei kuitenkaan elänyt kauan. monta kauhistavaa väkivaltaisuutta tehtiin ja kalleita aarteita joutui ryöstäjäin käsiin. joksi sitä sanottiin.Konstantinopoliin. joka oli asettunut Nicaeaan. Espanjan morilainen valtakunta tuli perustetuksi arabialaisen kansanvaelluksen viimeisen urhotyön kautta. kultaiset kuvapatsaat ja komeat hopea-astiat paloiteltiin metalliarvonsa tähden. jotka heidän käsissään tulivat tärkeiksi kauppapaikoiksi. . vaan hyväksyi kuitenkin uuden valtakunnan. ja kreikkalainen kirkko. paljon tuhoavampi kuin edellinen. Venetialaiset omistivat Adrianmeren rannikon. oltuaan niin kauan Rooman kirkon kilpaveljenä. sanoo tämän sotaretken historioitsija.m. ja omaksi lääniherran-piirikseen sai hän Konstantinopolin lähimpine ympäristöineen. Atenan herttuakunta. käyttäen "pyhän istuimen ritari"-nimitystä. muut retkeläisten johtajat ottivat vasalleina kukin jonkun alueen haltuunsa: siten syntyi Tessalonikan kuningaskunta. suuren osan Peloponnesosta ja Arkipelagin saaret. nyt tuli sen alammaiseksi. Sofian kirkosta revittiin "kaikkein pyhimmän" kallis esirippu kultarimpsujen tähden. uusi palo raivosi. kalleista metalleista tehty alttari rikottiin ja jaettiin pikkupaloiksi valloittajain kesken. Alhambra. tunnusti itsensä paavin vasalliksi. joten siis ainoastaan he saivat neljännestä ristiretkestä pysyväistä etua. ja suurten. Tämä "latinalainen keisarikunta". varsinkin kuin sen keisari. kuin maailma luotiin". Ristiretki Espanjassa. Korvaamattoman arvokkaat taideteokset.

jonka omana Espanjan morilainen valtakunta oli siihen aikaan. Erään kastilialaisten kärsimän tappion jälkeen kuulututti paavi Innocentius III yleisen ristiretken morilaisia vastaan. Ristiretkein hengen innostuttamana kutsui hän islamin tunnustajat pyhään sotaan kristittyjä vastaan. _Navarra_ ja _Aragonia_. .000 sotilasta. Viimein yhdistettiin siihen vanha Leonin valtakunta. syntyi Kaarle Suuren valloitusten pohjalle. Seitsemällätoista voitolla valloitti Henrik morilaisilta osoitetun alueen. oli kiivas muhamettilainen.Pohjois-Espanjan kristittyjen voima oli tänä väliaikana melkoisesti kasvanut. Alinomaisissa sodissa morilaisia vastaan kehittyi asujamissa suvaitsematon uskonkiihko ja uljas. Ristiretkein aikakauden alussa perustettiin vielä lisäksi yksi kristitty valtakunta. jossa Espanjan morilaiset uskonkiihkosta yhtyivät heihin. Toiveissaan pettyneinä monikin enemmin saaliinhimoinen kuin uskonkiihkoinen ristiretkeläinen palasi jälleen Pyreneain yli. Nykyisen Marokon keisari _Muhammed_. Sen ensimmäinen perustaja.000 ranskalaista. palavina taistelun innosta ja elävinä islamin muinaisen mahtavuuden uudistustoivosta. 600. enimmäkseen morilaisten aarteiden himon houkutuksesta. _Burgundin_ kreivi _Henrik_. He ensi aluksi ryöstelivät Toledon rikkaita juutalaisia ja tahtoivat sitte. mutta Kastilian kuningas uskollisesti valvoi tehdyn sopimuksen pitämistä. rynnäköllä anastaa ja ryöstää Kalatrava-kaupungin. saksalaista ja italialaista ristiretkeläistä saapui silloin Espanjaan. _Portukali_. Noin 80. Asturiasta oli kreivikunta _Kastilia_ irtautunut ja tullut eri kuningaskunnaksi. Hänen poikansa korotettiin omain sotilastensa toimesta kuninkaaksi. marssi nyt uhkaavasti Kastiliaan päin. tehdystä välipuheesta huolimatta. Suunnaton joukko sotilaita kokoutui hänen lippujensa ympärille ja läksi hänen johdollaan Afrikasta Andalusiaan. ja hän vahvisti sitä arvoaan kunnialla voittaen (1139) viisi yhdistynyttä morilaiskuningasta. nai Kastilian kuninkaan tyttären ja sai (1094) myötäjäisiksi apeltaan lääniksi kaikki Minhon ja Mondegon väliset maat. vallanhimoinen sankarivoima. jotka jo oli valloitettu tai vast'edes vielä valloitettiin. kuningaskunnat Kastilia ja Leon tulivat siitä lähtein Espanjan mahtavimmiksi kristityiksi valtioiksi. Kaksi muuta valtakuntaa.

mutta eräs paimen silloin heille ilmoitti tietävänsä salaisen vuoritien ja lupasi näyttää sen. Sotajoukko seurasi paimenen opastusta. heinäk. Satatuhatta kelvollista ratsumiestä. oli heidän paraimpana voimanansa. Nämä sotajoukot yhteensäkin olivat paljon heikommat sarasenilaisia. koraani toisessa ja käyrä sapeli toisessa kädessä. myöskin papit ja piispat.Kastilian. puettuina keveihin haarniskoihin ja istuen ripeäin ratsujen seljässä. 1212) asettui sotaväki taistelujärjestykseen. synnintunnustuksilla ja pyhän ehtoollisen nauttimisella valmistautuivat he kahtena seuraavana päivänä taisteluun. vaivaloisia polkuja myöten kallioiden ja virtain ylitse kiipesivät kristityt ylös vuorten huipuille saakka. Kolmantena päivänä (16 p. Kuninkaat tuon huomattuaan hämmästyivät ja tulivat neuvottomiksi. heitä johtivat Narbonnen arkkipiispa ja eräs parooni Poitousta. mutta jäljelle jääneitä. Morilaiset ilman mitään järjestettyä rintamaa täyttivät suunnattomilla joukoillaan suuren kentän. kiihdytti tulinen innostus. joita oli suuri joukko mukana leirissä. Ranskalaiset ristiretkeläiset marssivat etujoukkona muun sotaväen edellä. ilmestyen yht'äkkiä kummastuneiden morilaisten nähtäväksi. ristijoukon etevintä sotalippua. Kukkulan ympärille oli hän pingoituttanut vahvoja rautavitjoja ja . Portukalista tuli myöskin paljo jaloja sotilaita. jota vastoin jalkaväki oli huonoissa aseissa ja hyvin vähän taisteluun kykenevä. jonka edellä kannettiin paavin lähettämää suurta ristiä. Aragonian ja Navarran kuninkaat yhdistivät viipymättä urholliset joukkonsa. mutta läksivät kuitenkin rohkeasti heitä vastaan. jotka olivat enimmäkseen ranskalaisia. Tolosan luona Sierra Morenan eteläpuolella joutuivat viholliset vastakkain. ja toivonut siten joko saavansa pakotetuksi heidät peräytymään taikka myöskin hävitetyksi heidän sotaväkensä vuorten yli mennessä. Rukouksilla. Kastilian sotilaat seisoivat kuningas Alfonsin johdolla keskustassa ja kuninkaan sivulla oli Toledon arkkipiispa. Muhammed oli valittujen ritarien kanssa sijoittunut eräälle kukkulalle ja näyttäytyi sieltä kansallensa. joiden kautta kristityt aikoivat marssia vuoriston yli. Ulkomaisista ristiretkeläisistä oli kyllä monta palannut kotimaihinsa. Muhammed oli anastanut solakkeet. Navarran kuningas väkinensä oli oikealla siivellä ja Aragonian sotilaat oman kuninkaansa johdolla vasemmalla puolella.

" vastasi hän. kun hänen sotilaansa eivät häntä enää nähneet." Ristilippua kantava munkki silloin syöksyi vihollisten keskelle. veisasivat voitonvirren (Te Deum) heti siinä taistelukentällä. Kaupunkiin kyllä toimitettiin uusiksi asujamiksi kristityitä. suuri osa komeista rakennuksista hävitettiin ja Abdarrahmanin muhkea moskea muutettiin tuomiokirkoksi. Samaan aikaan olivat Aragonian ja Navarran kuninkaat voittaneet kumpikin siivellänsä. Yhteisin voimin ryntäsivät sitte kaikki kolme joukkoa kukkulaa kohti. mutta eipä se enää koskaan vaurastunut entiseen loistoonsa. Keskellä hurjaa taistelua seisoi Kastilian kuningas ja nähdessään kristittyjen jo alkavan horjua lausui Toledon arkkipiispalle: "Piispa. muhkea Kordova. Viimein pääsi Navarran kuningas morilaisen ratsuväen läpi. Vihollisen suuren suuria laumoja vastaan taistelivat kristityt kauan toivottomasti. joilla morilaisen hallitsijan asema oli ympäröity.neljälle sivulle asettanut urhollisimmat ratsuväkensä osastot. Morilaiset. Muhammed peräytyi pois taistelusta. Kahden pylväskäytävillä ympäröidyn pihan ympärillä on vaihteleva joukko . jotka olivat kuninkaan kanssa taistelussa. suljettuina etelärannikolle. Sen tapauksen muistoksi piti Navarran kuningaskunta sitte kolmea vitjain palasta vaakunassaan. josta heidän muinaisen mahtavuutensa ilta-aurinko vielä jonkun aikaa loisti. viimeisten morilaiskuningasten hallituspalatsi. Lähelle Granadaa kasvoi komea _Alhambra_. Asujanten täytyi silloin poistua tästä kaupungista. Kohta joutui heidän pääkaupunkinsakin. Kuningastansa ja pyhää ristiä pelastamaan syöksyivät kastilialaiset vastustamattomalla voimalla ja pääsivät vihollisjoukkojen lävitse. tunkeutui aitaukselle asti ja katkoi vahvoilla iskuilla vitjat. "tässä me taistelemme ja voitamme. Tolosan tappio kukisti ainiaaksi morilaisten vallan Espanjasta. tekivät kauniin _Granadan_ uudeksi pääkaupungiksensa. joka oli niin kauan ollut morilaisten mahtavuuden ja kaunotaiteiden pääpaikkana. tässä me kuolemme!" "Ei. kilvoitellen keskenänsä uljaan urhollisuuden osoittamisessa. Toledon arkkipiispa ja muut papit. herra kuningas. arkkipiispa ja kuningas seurasivat häntä. joka vielä raunioinakin kertoo entistä loistoansa. Noin satatuhatta morilaista sanotaan tässä taistelussa kaatuneen kristittyjen käden kautta. läksivät hekin pakoon. kristittyjen käsiin (1236).

korkeilta parvekkeilta kaikui suloisin soitto ja hoviväki istuen kauneilla matoilla kuunteli tuossa alhaalla. Helposti todella olisi kristikunta saattanut joutua rasittavan pappisvallan sorrettavaksi. ja joka puolelta ympäröity kukkapenkeillä ja pomeransipuu-kujilla. Keisari Lotar Saksilainen oli paavin kuuliainen palvelija. suuren suuri alabasterimalja. Saleissa levittivät kirkkaat suihkukaivot viileyttä. jonka päämaana oli Shwabi. . että ainoastaan hän yksin saisi antaa hengellisiä virkoja. Keskellä toista pihaa. tunkeutuivat kristityt yhä suuremmaksi karttuvalla voimalla uhkaavasti aina lähemmä Granadan muureja. kunnes keisarin viimein täytyi _Wormsin konkordaatilla_ eli välipuheella (1122) taipua pääasioissa. ell'eivät maalliset hallitsijat olisi pontevasti vastustaneet hengellisten vaatimuksia. josta vettä suihkusi suurempaan ja siitä sitte alas laajaan säiliöön. niin syvä. Sisällä välkkyi seinäin mosaikkiverhot ja kattojen tippukiven mukaan muodostetut holvit vaihtelevan monivärisinä.palatsirakennuksia. alkoi mahtava taistelu paavin vallan ja keisarin vallan välillä. [Kuva: Leijonapiha Alhambrassa. he kun muka olivat caesarein perillisiä ja sentähden tahtoivat esiytyä kristikunnan ylimpinä lääniherroina. Varsinkin johtivat vastustusta Saksan keisarit. Palatsin parvekkeilta oli ihanin näköala vuorten lumihuipulle päin. että siinä sopi uida. Hohenstaufit. kahdentoista valkoisen marmorileijonan kannattamana. kalleita savustimia paloi tuoksua levittäen ylhäällä holveissa.] Mutta sill'aikaa kuin morilaiskuninkaat pitivät juhliansa Alhambran saleissa ja heidän kansansa uutteruus muutti ympäristön pelkäksi yrttitarhaksi. Kauan vastusti _Henrik V_ paavin vaatimusta. oli vesisäiliö. mutta kun hänen kuoltuansa _hohenstaufi-suku_. nousi valtaistuimelle. torneja ja huvihuoneita. johon myöskin joka leijonan kuonosta suihkusi kirkas vesisade. Toisen niin sanotun _leijonapihan_ keskellä oli kaunis taideteos. joka ylt'yleensä oli kivitetty valkoisella marmorilla. Sen keskellä seisoi toinen pienempi.

suuri rikkaus ja investituurariidan aikana saavutettu itsehallitus oli opettanut ne pitämään vapautta suuressa arvossa. vaikka vähän ankarat ja tylyt: tukka vaalea ja parta punertava. hän vertasi siihen myöhäisempää Roomaa. . Saksanmaassa oli hänellä voimakkaana vastustajana _Henrik Ylpeä_. Hänellä oli sekä Baijeri että Saksi. ja sitä tehdäkseen tyhjästä sananparresta eläväksi todellisuudeksi taisteli hän urhotöistä rikkaan elämänsä ajan. Hän oli kuninkaallisen näköinen mies: suurivartaloinen ja ruumiin rakennukseltaan voimakas. Fredrik I Barbarossa (1152-90). Hänen käsityksensä mukaan oli Rooman keisariudella vielä jäljellä muinainen täysvaltaisuus. innostuttavan kaunopuheisesti kuvaili hän kansanjoukoille vanhaa Roomaa. Tämän keisarin kuoltua valitsivat ruhtinaat valtakunnan päämieheksi hänen veljensä pojan. Rohkea henki alkoi kehittyä Pohjois-Italian kaupungeissa. Roomassa sitä vastoin oli vanhan tasavallan puolittain hälvennyt muisto nyt. kun näet hänen veljensä Welf taisteli hänen nuoren poikansa _Henrikin_ puolesta. jossa paavi kietoi omattunnot kahleihin ja lain voima oli lakastunut. sillä vilkas kauppa. otsa korkea. joka kävi toisella ristiretkellä. mitenkä se laillisen vapauden ja tasavaltaisten hyveiden voimasta mahtavana kukisti maailman. joka kuului mahtavaan _Welf-sukuun_. mikäli oli mahdollista. niinkuin ennen Ottojen aikana. jonka tähden italialaiset sanoivat häntä _Barbarossaksi_ (punaparraksi). Tästä syttynyttä sotaa jatkettiin vielä Henrikin kuoltuakin.Ensimmäinen hohenstaufi-sukuinen keisari oli Konrad III. Munkki _Arnold Brescialainen_ haaveksi tuota hämärää muinaisajan kuvaa. mutta Konrad riisti häneltä molemmat. joka voi saattaa mielet kuohuksiin. Hallitsijan sielu hänellä oli myöskin. kasvot majesteetilliset. lempeydellään voi hän saavuttaa suosiota ja ankaruudessaan hän oli hirmuinen. Pitämään yllä Rooman keisarikuntaa marssi Fredrik kohta hallitukseen astuttuansa "Rooman tasavaltaa" vastaan. silmät terävät. jonka kautta paavi karkoitettiin Roomasta ja vanha tasavalta jälleen uudistettiin. suuri voima. jota sittemmin sanottiin _Leijonaksi_ ja jolle Konradin täytyi viimein antaa Saksi. Siitä kiihtyi kapina.

Sieltä hän marssi edelleen Roomaa vastaan. ylimysten ja konsulein astua paljain jaloin ja miekka niskaan sidottuna tunnustamaan kuuliaisuuttansa ja rukoilemaan armoa. vaan pelastamaan teitä sisällisistä ja ulkonaisista riidoista. joka oli kauan ollut unhotettuna länsimaissa. "En minä ole tullut". jotka tasavallan puolesta lupasivat hänelle keisarin arvon. Paavi saapui Fredrikin leiriin ja vaati kopeasti Saksan hallitsijaa pitämään jalustinta pyhän isän laskeutuessa ratsunsa seljästä. Fredrik kuitenkin pakotti kaupungin antautumaan keisarin yksinvallan alaisuuteen: keisarin valtaistuimen eteen täytyi kaupungin pappien. joka äsken oli Ruotsissa pitänyt Linköpingin kokouksen ja Norjaan asettanut arkkipiispan." Peljästyneinä veivät lähettiläät tämän äreän vastauksen kaupunkiinsa. Mutta tylyllä vastauksella keisari ilmasi heille. Ruhtinasten neuvosta Fredrik tuohon taipuikin. jos hän suostui maksamaan viisituhatta naulaa hopeata ja vannoi suojelevansa kaupungin uutta hallitusmuotoa. joka aamun koitteessa sytytettiin. Rooman keisari koetti kaikin tavoin panna uudestaan voimaan Rooman lakia. "ottamaan mitään vastaan teiltä. mutta lausui: "Enpä suinkaan voi olla muuta kuin kömpelö tässä. jonka yliopisto Fredrikiltä sai tärkeimmät oikeutensa ja jonka lakimiehet kohtakin vaikuttivat hyvin suuresti koko yhteiskunnalliseen kehitykseen. Paavin istuimelle oli juuri noussut _Hadrianus IV:nen_ nimellä kardinaali Nikolaus Albanolainen." Fredrikin lähestyessä Roomaa laittoivat roomalaiset hänen luoksensa lähettiläitä. Hänelle Fredrik antoi kiinni otattamansa Arnold Brescialaisen. Lombardian kaupungeista oli varsinkin Milano kuuluisa kopeudestaan ja uhkamielisestä vapaudentunnostaan. sillä tallirenkinä en ole koskaan ollut. Tämä onneton haaveksija sidottiin jo samana yönä polttoroviolle. Seuraavana aamuna Fredrik paavin seurassa juhlallisesti marssi kaupunkiin sekä otti sotajoukkonsa läsnä ollessa vastaan keisarin kruunun. että vanhat ajat olivat jo ammoin menneet. Amalfista oli 20 vuotta ennen Fredrikin kruunausta löydetty Justinianuksen lakikokoelman kopio. Sitte pidettiin loistavat valtiopäivät Ronkalin . Rooman lakia aljettiin nyt selittää ja lukea Bolognassa.Ensin näytti Fredrik valtaansa Pohjois-Italian kaupungeille sekä otti Paviassa vastaan Lombardian kruunun. sanoi hän.

kedolla lähellä Piacenzaa. He astuivat ääneti keisarin ohitse. Häntä seurasi keisariuden jäykkä vihollinen _Aleksander III_. Ensin keisari ryhtyi ahdistamaan Krema-kaupunkia. Bolognan lainoppineet ja kaupunkein valtuusmiehet olivat sinne kutsutut. astuivat saksalaisten leiriin antamaan voittajalle kaupunkia asujamineen ja tavaroineen. mutta jättivät hänelle silmät. että jo niin nuorina saivat uhrata elämänsä isänmaan vapauden eteen. että osaisi johtaa toiset takaisin kotiin. Kaupungin konsulit ja 20 etevintä ylimystä. Nähdessään lapsensa porvarit ensin valittivat ääneensä. Tämä piiritys kesti koko kaksi vuotta ja näytti hirvittävillä esimerkeillä. nuora kaulassa ja tuhkaa pään päällä. Siellä säädettiin keisarillisen itsevaltiuden perusteet. kaikilla paljaat miekat kaulasta riippumassa. joka kesti seitsemän kuukautta ankaraa piiritystä. Uusi paavi heti julisti pannaan keisarin ja kaikki hänen kannattajansa sekä rohkasi Milanoa sitkeään vastarintaan. Krema viimein valloitettiin. joka istui korkealla . Kiukkuisesti taisteltiin molemmin puolin: saksalaiset heittivät palloa surmattujen kaupunkilaisten irti hakatuilla päillä ja kaupunkilaiset repivät vangittuja saksalaisia paloiksi muureilla. Sen uhkamielisen kaupungin luo johti nyt Fredrik suuren sotajoukon ja vannoen eitti panevansa ennen keisarinkruunua päähänsä. Piiritystorniin. Kreman piirityksen aikana kuoli Hadrianus IV. siten pelottaakseen piiritettyjä vahingoittamasta tornia. jota kuljetettiin yhä lähemmäksi kaupunkia. jotka olivat joutuneet hänen valtaansa. kuin kaupunki oli hajoitettu maan tasalle. asujamet saivat vapaasti lähteä pois. Viideltä ylhäiseltä vangilta. sidotti keisari koko joukon kremalaisten lapsia. (1162). vaan sitte ylistivät lapsia onnellisiksi. kaupungeilta riistettiin oikeus nimittää hallitusmiehensä ja keisarille määrättiin vero maksettavaksi. Kun paavi Hadrianus IV heti antautui tyytymättömäin kaupunkien puolelle. Näljänhädän pakosta täytyi Milanon porvarien viimein antautua. Seuraavana päivänä tulivat vielä kaupungin asujamet kaikki paljain jaloin. sekä käänsivät enempää vitkastelematta heittokoneensa tornia kohti. jotka piiritettyjen ensimmäisessä uloshyökkäyksessä saatiin kiinni puhkasivat saksalaiset pois silmät ja kuudennelta leikkasivat nenän. mutta kaupunki ryöstettiin ja hävitettiin perin pohjin. miten viha villistyttää. Parin päivän kuluttua tulivat taas konsulit ja heidän kanssansa 300 jalointa ritaria kantaen kaupungin porttien avaimia ja sotalippuja. saivat he siitä rohkeutta julkiseen vastarintaan.

vahvasti varustellen uutta sotaretkeä Italiaan.valtaistuimella. vapautti vangin ja otti hänet puolisoksensa sekä yhdisti valtakuntaansa koko vapaakreivikunnan. mutta minä teen teidät kykenemättömiksi harjoittamaan uusia rikoksia. _Böömin_ herttua. joka oli hohenstaufien vanhimpia pääpaikkoja Shwabissa). vastasi keisari. jossa hän vietti kuusi vuotta. Mutta Fredrik marssi suuren sotavoiman kanssa suoraa päätä Roomaan ja valloitti kaupungin rynnäköllä. niin sanotut _guelfit_ (hohenstaufien saksalaisten vastustajain _Welfien_ mukaan). Aleksanderin täytyi paeta ja keisari toi Roomaan uuden nimittämänsä paavin. mutta keisari saapui sinne pelastavana ritarina. joka kruunasi keisarinnan. joka riisti pois paraimman osan sotaväestä. Kun hän näiden vuosien kuluttua jälleen saapui Italiaan. joka oli hajonnut eri osiin. "lain mukaan kaikki kuolemaan vikapäät. joka piti veljensä tytärtä kaunista Beatrix-prinsessaa vankina pimeässä torninkomerossa. Kansa lankesi polvilleen ja konsulit sen nimessä rukoilivat armoa kaupungille. ainoastaan kirkot säästettiin. _Tanskan_ kuningas Valdemar Suuri kävi piispa Absalonin seurassa keisarin luona ja tunnusti hänet silloin vendiläisten maidensa suojelusherraksi. Muinaista _Burgundin_ kuningaskuntaa. hänen uskollinen vasallinsa. nousivat kaikkialla vapauden ystävät. Vieraat hallitsijat tunnustivat korkeimmaksi lääniherrakseen suurivaltaisen keisarin. Keisarin kannattajia vastaan. Kiitosjuhlassa. pani Fredrik jälleen kruunun päähänsä. käytiin sotaa kohta jälleen rakennetun Milanon ympärillä kauan ilman ratkasevaa . Paavi Aleksander III auttoi tätä liikettä kaikin voimin. otti häneltä vastaan kuninkaan arvon. ja laskivat kaupungin päälipun hänen jalkainsa juureen. revittyjen rakennusten soraläjät vielä auralla tasoitettiin ja asujamet jaettiin neljään eri paikkaan. joka sitte pidettiin Paviassa. "Te olette". koetti Fredrik liittää Saksaan. Niin sanotussa "Burgundin vapaakreivikunnassa" (Franche-Comtéssa) oli ilmestynyt eräs vallan anastaja. te saatte pitää henkenne." Milano sitte hävitettiin perin pohjin. Lombardian kaupungit ärtyneinä saksalaisten virkamiesten kovuudesta alkoivat taas liittäytyä yhteen. joita sanottiin _ghibellineiksi (Waiblingenin_ mukaan. Mutta epäterveellisen ilman vaikutuksesta syntyi kulkutauti. Valepuvussa ja ainoastaan vähäisen seurueen saattamana täytyi Fredrikin palata Alppein ylitse Saksanmaahan.

Silloin kohtasi Fredrikkiä kova isku. Saksalaisten päälippu silloin anastettiin ja keisari itse syöksyi kuoliaaksi kaatuvan ratsunsa seljästä maahan. mutta hänet velvoitettiin poistumaan Saksanmaasta kolmeksi vuodeksi. mutta Henrik pysyi taipumatta. Taivuttaakseen häntä jäämään heittäytyi keisarivanhus alas hänen jalkainsa juureen ja syleili hänen polviansa. _valtakunnan-kiroukseen_. Silloin lähestyi keisarinna Beatrix arvokkaasti puolisoansa ja sanoi: "Nouskaa ylös." Keisari nousi. ja kulkutaudit tälläkin kertaa harventelivat saksalaisten rivejä. Viimein täytyi hänen myöskin tehdä lombardialaisten kanssa rauha. jonka ajan hän oleskeli appensa Englannin kuninkaan Henrik II:sen luona. jolloin hän menetti molemmat herttuakuntansa Saksin ja Baierin. Venetiassa. Hän tosin sai nyt armon. joka enemmän kaupungeille kuin hänelle tuotti kunniaa. jotka sanoivat itseään "kuoleman joukoksi" ja olivat sitoutuneet voittamaan tai kuolemaan. Fredrik saavuttuaan sinne heittäytyi maahan paavin eteen ja suuteli hänen jalkojansa. Voitetun keisarin täytyi nöyrtyä paavin edessä. Veriseksi tuli se taistelu. syöksyi esiin 900 Milanon jaloa porvaria. joka seisoi _Legnanon_ luona (1176).voittoa. odotteli häntä Aleksander paavillisessa puvussaan Markuksen kirkon ovella. Palattuansa sai hän takaisin perintötiluksensa Braunshweigin ja Lyneburgin. Kun herttua ei saapunut kolmille valtiopäiville. rakas herra. Taistelun alkaessa lankesivat Milanon miehet polvilleen ja rukoilivat vihollisen nähden Jumalalta apua. Niin saavuttivat lombardialaiset täydellisen voiton. mutta Henrik heitti kylmät jäähyväset ja palasi väkinensä Saksiin. jossa he yhtyivät. Saksanmaahan palattuaan Fredrik heti vaati Henrik Leijonaa edesvastaukseen vasallivalan rikkomisesta. Fredrik päätti kuitenkin vaikka heikommalla voimalla rynnätä kaupunkien sotaväen kimppuun. Tehtyään turhaa vastarintaa saapui Henrik viimein valtiopäiville Erfurtiin sekä lankesi hyvin nöyryytettynä keisarin jalkain juureen. Kun voitto alkoi kallistua keisarin puolelle. ylösnoustuaan sai hän kiitosvirsien kaikuessa siunauksen ja hänet päästettiin pannasta. . Jumala teitä auttaa ja sitte saatatte muistaa tämän päivän ja tämän kopeuden. mutta ne olivat vain vähäinen jäännös hänen entisistä alueistansa. hänen mahtavin vasallinsa Henrik Leijona eitti enää kauemmin olla osallisena tässä sodassa. julistettiin hänet. jotka melkein peräkkäin kuulutettiin kokoon. kuten sanottiin.

että hän syvällä Küffhäuservuoren alla Tyringissä istuu silmät ummessa suuren kivipöydän vieressä. Milanossa vietti hän (1186) loistavan komeasti poikansa Henrikin häitä Sisilian ja Neapolin perijän _Konstantian_ kanssa. tekivät hienon. Hohenstaufein sukumerkit. Fredrik II (1214-1250). Lombardian kaupungit ottivat häntä vastaan suurilla kunnianosoituksilla. Hänen mielensä. Viimeiset vuotensa aikoi keisarivanhus käyttää pyhän maan takaisin valloitukseen. mutta nepä viimein saattoivat koko suvun häviöön. Mutta tässä neitsyellisessä sielussa saattoi vaaran hetkinä ilmestyä rohkeaa toimintavoimaa ja miehekästä päättäväisyyttä. Mutta kun kotka saapuu ja aika tulee. silloin Fredrik Punaparta nousee vielä kerran kantamaan Saksan miekkaa. Fredrik Barbarossan poika _Henrik VI_. Niin kauan kuin ei mikään kotka karkoita korppeja raakkumasta vuoren huipun ympäriltä. Italiassa kasvoi Fredrik miellyttäväksi. näytti hyviä luonnonlahjoja. Hänet haudattiin Tyroon. joista voitiin tuntea Fredrik Barbarossan jälkeläinen. kolmannella ristiretkellä ja kuoli voiton tiellä kaukana valtakunnastansa. jaloksi nuorukaiseksi. elävän muodon sekä koko solakan ja nuorekkaan vartalon hyvin rakastettavan näköiseksi. Saksassa Henrik VI:nen veli _Filip Shwabilainen_ levottoman hallituksen jälkeen surmattiin ja hänen kilpaveljensä ja seuraajansa . jotka sivistyneen italialaisen kasvatuksen kautta monipuolisesti kehittyivät. valloitettuaan Neapolin ja Sisilian sekä julmuksillansa tehtyään hohenstaufien vallan siellä hyvin vihatuksi. joka isänsä kuoltua paavi Innocentius III:nen holhouksen alaisena saikin sen haltuunsa. niin kauan vanhus nukkuu salaisessa kammiossaan. ollen luonnostaan kykenevä ottamaan vastaan kaikkea kaunista ja suurta. sillä eipä hän silloin enää ajatellut entisiä taistelujansa. kuten jo kerrottiin. vaan ilman sotaväkeä. Siten Fredrik hankki suvullensa uuden vallan vaatimuksia.Vielä kerran kävi Fredrik Italiassa (1184). Ollen pehmeäluontoinen ja mieltynyt nautintorikkaasen elämään osoitti hän hienoa arkatuntoisuutta ja lempeää jalomielisyyttä. Mutta Saksan kansassa elää tarina. vanhaan vapaakaupunkiin. vaalea tukka ja siniset silmät. jätti sen valtakunnan perinnöksi hennolle pojalleen _Fredrikille_. Hän oli.

toimi hän myöskin tehokkaasti valtakuntansa vaurastuttamiseksi. joka käytöllisesti sovitteli roomalaista oikeutta ja monessa kohdassa vastusti paavillista kirkkolakia. Innocentius III kehoitti ruhtinaita valitsemaan keisariksi Fredrikkiä. kun hän ensin lupasi erottaa Neapolin ja Saksan kruunut toisistaan ja vast'edes antaa molemmat valtakunnat erinänsä pojilleen. joka tarttui häneen itseensäkin. julisti silloin heti keisarin pannaan. Mutta nyt . Kruunauksessansa Aachenissa sitoutui Fredrik myöskin vast'edes tekemään ristiretken pyhään maahan. mutta sellaiseen suuntaan. yleni hänen käskystään muhkeita palatseja. Fredrik silloin sovitteli sotajoukon laivoihin. papiston mielipahaksi otti hän seuraansa arabialaisia oppineita ja suojeli kirkon vainoamia sarasenilaisia. jopa itsekin näytti itämaiden elämään ja tapoihin mieltyneeltä. joita hän täysin määrin nautti. ajatteli hän kaikkein vähimmin ristiretkeä. Oppineella kanslerillansa _Pietari de Vineis'illä_ toimitutti hän uuden lakikirjan. Järjestettyään Saksan asiat palasi Fredrik rakkaasen perintövaltakuntaansa Neapoliin. Palermon ja Messinan kaupunkeihin. vapaamielinen henkensä ei pitänyt lukua aikakauden etuluuloista. joka ei ollut kirkon oma. rakkausseikkailujen ja iloisten juhlien näyttämöksi. Neapolin. jotka tulivat ritarillisen seuraelämän. mutta kohta hänen täytyi palata. Neapoliin perustettiin yliopisto. Henrik Leijonan poika. Vilkastuttaakseen kauppaa teki hän ystävällisiä sopimuksia Syrian ja Egyptin muhamettilaisruhtinasten kanssa. tuli hän siinäkin uuden ajan tienraivaajaksi. luullen tautia vain tyhjäksi verukkeeksi. Osoittaakseen tarkoittaneensa totta läksi Fredrik heti parattuansa jälleen vesille. joissa hän paraastaan oleskeli. _Gregorius IX_ uhkasi Fredrikkiä pannalla._Otto IV_. julistettiin pannaan ja hyljättiin. Viimeinhän se lupaus kuitenkin oli pantava toimeen. Huvitusten ohella. Siten kehittäessään perintömaitansa kukoistaviksi ja yhä enemmän suurentaessaan juopaa. Paavi. koska laivastolla alkoi raivota kulkutauti. joka levitti ympärilleen vapaata tieteellistä valoa. jos hän vielä kauemmin viipyi. jonka tähden sen lupauksen täyttäminen viivästyi. Hänen itsenäinen. joka aukesi hänen ja paavin välille. Kun hän alkoi kutsua kaupunkien edusmiehiä valtiopäivillensä. Ollen itse taitava runoilija korotti hän omilla lauluillaan Italian murteen kirjakieleksi ja kaikista maista kokoutui runoilijoita tervetulleina vieraina hänen hoviinsa.

jota Fredrik oli osoittanut tehdessään sopimusta sulttaanin kanssa. jossa hän jonkun ajan kuluttua kuoli. joka valtakunnan-hoitajana johti hallitusta. Milanolaiset menettivät siinä taistelussa pyhän sotamerkkinsä niin sanotun _caroccion_. Pohjois-Italian kaupungeissa. joilla oli pyhän toimensa merkiksi ommeltuna pukuunsa Pietarin avain. kammoksuttiin kristityissä länsimaissa. Sopimuksen mukaan piti myöskin muhamettilaisten saaman käydä omilla pyhillä paikoillansa. joissa guelfien ja ghibellinein taistelu oli kauan raivonnut. Hän oli kauan ollut ystävällisessä yhteydessä Palestinan yliherran Egyptin sulttaanin _Malek el Kamelin_ kanssa.pahastui paavi yhtä suuresti lupauksen täyttämisestä kuin ennen sen laiminlyömisestä ja kielsi kaikkia kristittyjä sotilaita auttamasta pannaan julistettua keisaria. vaunut. Suvaitsevaisuutta. Saksanmaassa oli houkuteltu kapinaan hänen oma poikansa Henrik. Keisarin poissa ollessa oli paavi saarnauttanut ristiretkeä häntä vastaan. Betlehemin ja Nazaretin sekä Tyron ja Sidonin. jossa taivaan kappaleiden kulkua esitettiin taidokkaan koneiston avulla. joka kerran oli lahjoittanut hänelle kalliin tähtitieteellisen teltan. oli keisarin puolue tähän aikaan tappiolla. joissa seisoi raudasta tehty puu ja päällä suuri risti ja sen etupuolelle kuvattuna kaupungin suojeluspyhä Ambrosius. Mutta Fredrik heti palattuansa karkoitti avainsotamiehet. marssi Kirkkovaltaan ja pakotti paavin rauhantekoon. Keisari niissä vaunuissa vedätti elefantilla Milanon vangitun konsulin Roomaan. Nyt Fredrik marssi Jerusalemiin (1229). Kohta sen jälkeen Fredrik melkoisella voitolla (1237) tukeutti Lombardian kaupunkien kapinan. mutta vehkeet uudistuivat ja puheltiinpa pojan tahtoneen myrkyttääkin isäänsä. Ei kukaan pappi tahtonut kruunata pannaan julistettua keisaria. jonka johdosta keisari maksamalla rahasumman pääsi pannasta. Mutta Fredrik suoritti tehtävänsä paremmin kuin kukaan oli osannut odottaakaan. tunkeutuivat Neapoliin. . siellä kun näet katsottiin uskottomain hävittämistä tulella ja miekalla kaikkein jumallisimmaksi teoksi. joka nyt lisäksi vielä julistettiin kelpaamattomaksi taistelemaan kirkon pyhän asian puolesta. Paavin sotilaat. Silloin Henrik vangittiin ja suljettiin erääsen Apulian linnaan. Nyt Fredrik lähemmin tutustui hänen kanssansa ja taivutti hänet sovinnossa luovuttamaan Jerusalemin. mutta hän itse otti etuluulottoman uhkamielisesti kruunun pääaltarilta ja pani sen päähänsä. Fredrikin saavuttua sotajoukon kanssa Saksaan anoi velvollisuutensa unhottanut poika armoa ja saikin.

Mutta kun heidän suurkaaninsa silloin kuoli. Kun tämä tuomio ilmoitettiin Fredrikille." Mitä Fredrik pelkäsi. Uusi paavi siirtyi heti pois Lyoniin. ja pani yhden niistä päähänsä. ja kutsui sinne yleisen kirkolliskokouksen. tuotti hän arkun. ja niitä suinkaan ei paavi eikä kirkolliskokous minulta ota veristämättä käsiänsä. eihän kukaan paavi voi olla ghibellini. Hirvittävä oli heidän toimitapansa.Tähän aikaan olivat villit _mongolilaiset_. Kun he nyt uhkasivat myöskin Saksanmaata. ja samalla lausuttiin hirvittävin sanoin pannaan-julistus sangen monessa . Hän ei ollut suinkaan yksin neuvoin keisarin kanssa koettanut puolustaa kristikuntaa. joka otti nimekseen _Innocentius IV_. sanoen: "Vielähän minä kannan kruunujani. peräytyivät he pois Saksan rajoilta itään päin. Venäjällä he saavuttivat monta voittoa ja muuttivat yhdessä kuukaudessa neljätoista kukoistavaa kaupunkia raunioiksi. Siinä kokouksessa syytettiin keisaria kaikista mahdollisista rikoksista ja paheista. julistanut keisarin pannaan. Hän oli auttanut Lombardian kaupunkien uutta kapinaa. Gregorius IX kuoli samaan aikaan kuin mongolilaiset hyökkäsivät Silesiaan. Kohta Gregoriuksen kuoleman jälkeen valittiin paaviksi eräs keisarin entinen ystävä. häviteltyään suuren osan Aasiaa. Kuultuaan vaalin päätöksen lausui Fredrik: "Pelkäänpä menettäneeni kardinaalein joukosta yhden ystävän ja saavani uudesta paavista vihollisen. jossa hänen kruununsa olivat. tunkeutuneet myöskin Europpaan. vieläpä kuuluttanut yleisen ristiretken juuri häntä eikä mongolilaisia vastaan. että ylikuninkaallensa lähettivät yhdeksän säkillistä kaatuneiden vihollisten korvia. Rynnäkön tapaan hyökäten levittivät he julmaa hävitystä Puolaan ja Unkariin sekä tunkeutuivat Silesiaan. Paavin käskystä levisi munkkeja kaikkiin maan ääriin saarnaamaan ristiretkeä keisaria vastaan. vaan anastaa itselleen täydellistä herruutta Italiassa." Nyt alkanut taistelu tulikin veriseksi. Kokous juhlallisesti tuomitsi hänet helvettiin. päästi hänen vasallinsa uskollisuusvalastaan ja julisti hänet kruununsa menettäneeksi. jossa saavuttivat (1241) niin suuren voiton. ja sitä varten toiminut yhä kiihkeämmin keisaria vastaan. kävikin toteen runsaimmassa määrässä. jossa tunsi olevansa paremmassa turvassa. lähetti Fredrik Europan ruhtinaille kehoituksen tulemaan yhteiselle retkelle noita hirvittäviä raakalaisia vastaan. joka suurella komeudella avattiin (1245). pitäen Europassa ainoastaan Venäjän ikeensä alla.

sekasortoista Saksaa. Vaikka Fredrik välistä saavuttikin voittoja. Samaan aikaan kuin hänen ystävänsä Pietari de Vineis häntä kavalsi. Sisällisten tuskien kuihduttamana kuoli hän (1250) nuorimman poikansa Manfredin käsiin.kirkossa. lukemattomat rosvojoukot hävittelivät Saksanmaata. Kirkko ei voinut taivuttaa jaloa hohenstaufia. sankarillisen taistelun jälkeen vaipuikin Konrad murtunein voimin hautaan (1254). Tämän hurjan sodan aikana hajosi kaikki yhteiskunnallinen järjestys. ritarillinen Manfred. ottivat Bolognan asujamet vangiksi hänen rakkaimman poikansa Enzion. ei hän kuitenkaan saanut synkkinä hetkinä torjutuksi pelkoa. kitui hänen hellätuntoinen sielunsa kuitenkin kaiken tuon kurjuuden näöstä. mutta asia tuli ilmi ja hän surmasi itsensä vankeudessa. Vaikka Fredrik seisoikin niin paljon ylempänä aikansa käsityskantaa. mutta ei edes siitäkään hinnasta annettu hänelle poikaansa takaisin. joka nimeksi hallitsi kuohuvaa. Hänen poikaansa Konrad IV:ttä vastaan. jalomielinen. Surevan isän kerrotaan tarjonneen lunnaiksi niin pitkiä kultavitjoja. Nelivuotisen. jota hänen voimansa ei riittänyt poistamaan. Saksan keisarin kruunu luvattiin milloin kellekin ja Italiaa raateli sisällinen sota. Mutta kun paavi Urbanus IV lahjoitti Neapolin kruunun voimakkaalle. Keisarin omassa seurapiirissä väijyskeli kavallus. Poikansa _Konradin_ taistellessa Saksassa kapinoitsijoita vastaan taisteli hän itse poikainsa _Enzion_ ja Manfredin kanssa Italiassa. mutta ankaralle ja tunnottomalle _Kaarle Anjoulaiselle_. Keskellä tätä myrskyä seisoi Fredrik kauan pystyssä vasalleinsa ja ystäväinsä uskollisuuden turvissa. saarnautti Innocentius kerjäläismunkeilla ristiretkeä. * * * * * Fredrik II:sen kuoleman jälkeen seurasi koko suvun häviö. että hän pannatuomion kautta oli joutuva ijankaikkiseen kadotukseen. puolustautui jonkun aikaa saksalaisten ja sarasenilaisten avulla onnellisesti Etelä-Italiassa. Fredrikin toinen poika. mutta sai kyllä sotketuksi yhteiskunnallisen järjestyksen ja nostetuksi vihan ja eripuraisuuden voimat pitkiksi ajoiksi raivoamaan. ja Italiassa pani puolueviha toimeen kauhistavia julmuuksia. Yksin Pietari de Vineiskin yritti myrkyttämään herraansa. Ranskan . jota ennen Palermon arkkipiispa hänet kuitenkin päästi pannasta ja antoi hänelle pyhän ehtoollisen. että ne täyttäisivät koko kaupungin ympäri.

kuninkaan Ludvig Pyhän veljelle. hyvälahjainen nuorukainen. nähdessään kaikki jo olevan hukassa. kuusitoistavuotinen. Henrik II ja Tuomas Becket. Hän oli viimeinen Hohenstaufi. He ottivat kruununsa vastaan siltä paavikunnalta. syöksyi Manfred. . ett'ei sekään enää koskaan vaurastunut entiseen mahtavuuteensa. Mutta eivät he kuitenkaan ole turhaan vaikuttaneet: he iskivät paavikuntaan sellaisia haavoja. kääntyi onni. ja myöhään se vasta siitä jälleen voimistui. He laiminlöivät varsinaista valtakuntaansa Saksanmaata. he nostivat kirkon vallan-väärinkäytöksiä vastaan elinvoimaisen kansanhengen. joiden tutkimukset edistivät keskiajan pimeiden henkien pakoon karkoittamista. ja he auttoivat yliopistoja. Tosin molemmat suuret keisarit Fredrik I ja Fredrik II olivat oman toimitapansa vikojen ja ristiriitaisuuksien tähden lähimpänä aiheena sukunsa perikatoon. Englanti ensimmäisten Plantagenet-sukuisten kuningasten aikana. jonka vastustamisen he kuitenkin asettivat tärkeimmäksi tehtäväkseen. se jäi heikommaksi kuin koskaan. Kohta sen jälkeen otettiin hänet vangiksi ja julkisesti mestattiin Palermon torilla (1268). vaikka olivat koettaneet tehdä keisariutta maailmaa hallitsevaksi. perustaakseen Italiaan suurta maailmanvaltaa. Englannin kuninkaan Henrik II:sen taistelu mahtavaa arkkipiispaa Tuomas Becketiä vastaan on merkillisimpiä keskiajan historian tapauksia. Beneventin taistelussa (1266). vaikka hänellä voitto jo melkein oli kädessänsä. nuori Konrad. vaikka se siltä näytti. joka _ei_ enää _voinut_ herätä eloon. Viimeisen hohenstaufin kukistus ei ollut paavikunnan voitto. jota italialaiset sanoivat _Conradinoksi_. joka italialaisten kavalluksen tähden alkoi päättyä Kaarlen eduksi. Sitenpä heiltä. he saattoivat esiin Rooman lain vielä kerran perustamaan yhteiskunnallista järjestystä Europpaan. Konrad IV:nen poika. Mutta Tagliacozzon taistelussa hän oman ajattelemattomuutensa tähden joutui äkkiarvaamattoman rynnäkön jalkoihin. vihollisen tiheimpään ryhmään ja kuoli siellä sankarikuoleman. läksi kunnianhimon unelmissa pienen saksalaisen ritarijoukon kanssa Italiaan valloittamaan takaisin isäinsä valtakuntaa.

Siitä syttyi sisällinen sota. Kansassa hän saavutti pyhyyden mainetta kiduttamalla ruumistansa. mutta Tuomas Becket sitä vastusti kirkon etuoikeuksien nojalla. Hän oli väsymättömän toimelias ja koetti koko hallitusaikansa uutterasti uudistaa säännöllistä yhteiskunta-laitosta. Tämän sopimuksen mukaan tulikin Henrik Englannin kuninkaaksi (1154). vaan peruutti kohta suostumuksensa ja pakeni Ranskaan. Eräs kirkonpalvelija vietteli jonkun aatelismiehen tyttären ja murhasi sitte isän karttaakseen hänen kostoansa. joukko rosvolinnoja hajoitettiin.. Hän oli jo sisällisten sotain aikana osoittanut sekä sotilaana että valtiomiehenä suurta etevyyttä. _Tuomas Becket_ oli alhaisesta asemasta ylennyt kuninkaan kansleriksi ja silloin hän kaikessa puolusti kuningasta. . Mutta täten ulkonaisesti osoittaessaan nöyryyttä esiytyi hän samalla taipumattoman ylpeänä pappisvallan puolustajana. jonka mukaan Stefan sai hallita kuolemaansa asti. aatelin väkivaltaisuus hillittiin ja lainkäyttöä valvottiin tarkasti. vaati itselleen valtaistuinta. joka oli naimisissa Anjoun kreivillä _Gottfrid Plantagenetillä_. eli vedellä ja leivällä. kaikki maallisen vallan eduksi. hän käytti likaista säkkikangaspaitaa. Tuomas oli pakosta hyväksynyt ne päätökset. muuttui hän kokonansa mieleltään ja tuli maallisen vallan veriviholliseksi. jonka paavi Aleksander III sitte vahvisti. Siellä ratkaistiinkin hengellinen ja maallinen tuomiovalta. pannaan-julistuksen. Mutta koettaessaan rajoittaa korkeamman papiston itsevaltaisuutta sotkeutui Henrik vaaralliseen taisteluun kirkkoa vastaan. jotka olivat tehneet taikka tottelivat Klarendonin sääntöjä. Sieltä hän kuulutti kaikkia niitä vastaan. Saadakseen tätä ja muita siihen kuuluvia asioita ratkaistuksi kutsui kuningas yleiseen kokoukseen Klarendoniin sekä aatelismiehiä että pappeja.m. Viimein tehtiin sopimus. Vilhelmin nuorimman pojan Henrikin tytär _Matilda_. mutta häntä piti Gottfridin pojan _Henrikin_ seuraaman. pappien asettaminen ja heidän vasallisuhteensa y. ruoski usein itseänsä ja joka päivä polvillansa pesi kolmentoista kerjäläisen jalat. Henrik vaati murhamiestä maallisen tuomioistuimen eteen.Vilhelm Valloittajan tyttären pojan _Stefanin_ hallitus oli rauhaton. Mutta kun hän sitte kuninkaan esityksestä pääsi Kanterburyn arkkipiispaksi ja Englannin kirkon primakseksi eli pääksi.

johtuivat suurimmaksi osaksi ne myönnytykset ja nöyryytykset. Siellä kuunteli hän katumussaarnaa. oli myöskin ollut osallisena kapinassa. Mutta mielten kuohu pysyi entisellään. Niistä vaikeuksista. "Eikö sitte minun miehissäni ole ketään. Paitsi Englantia oli . Kaksi hänen poikaansa kuoli tämän taistelun kestäessä. joihin hänen täytyi taipua kirkkoa kohtaan. josta isänsä aina oli luullut hyvää. jonka mukaan Tuomas palasi Englantiin ja otti haltuunsa hippakuntansa. jolloin kuningas sitoutui kumoamaan Klarendonin säännöt. tekemään ristiretken ja maksamaan suuren rahasumman. Neljä kuninkaan seuruelilaisritaria kiihtyi noista sanoista ajattelemattomaan tekoon. joutui hän surun valtaan ja vaipui kuihduttavaan kuumeesen. Hallitsijan tapaisella komeudella marssi hän Kentin kautta. Paavin kanssa tehtiin kuitenkin sovinto. Kääntääkseen kansan huomiota pois näistä tapauksista teki Henrik sotaretken Irlantiin ja saattoi suuren osan saaresta Englannin kruunun alaisuuteen. Henrikin viimeisiä vuosia häiritsivät hänen omain poikainsa toimittamat kapinat. Kuultuaan. jotka olivat suostuneet kuninkaan toimiin. Katumuspuvussa ja paljain jaloin vaelsi hän tuomiokirkkoon ja laskeutui heti alakirkkoon. että neljäs poika Johan.Sopimus tehtiin viimein. monta muuta piispaa. joihin hän siten joutui. joka oli hänen poissa ollessaan kruunannut kuninkaan vanhimman pojan. julistettiin pannaan. Henrik vihastui kovin. kun kuuli nämä toimet. Tuomas Becketiä ylisteltiin pyhimykseksi ja tuhansittain vaelsi ihmisiä hänen haudallensa. joka päätti hänen päivänsä (1189) Henrik II oli aikansa mahtavimpia ruhtinaita. joka voisi vapauttaa minut tuosta vehkeilevästä papista!" huudahti hän harmissansa. Se murha herätti kansassa suurinta kauhua. johon arkkipiispan ruumis oli haudattuna ja jossa hänen muita pyhiä jäännöksiänsä vielä säilytettiin. Yorkin arkkipiispan. He ratsastivat Kanterburyyn sekä surmasivat tuomiokirkon pääalttarin edessä Tuomas Becketin (1170) hänen juuri aikoessaan alottaa iltakirkkoa. jossa kerrottiin suuria ihmeitä tapahtuvan. vieläpä vahvistuikin. erotti hän joksikin ajaksi virkaansa toimittamasta. ruoskitti itseään papeilla ja munkeilla ja vietti yönsä kovalla lattialla maanalaisessa kirkossa. Sovittaakseen Englannin papistoa ja kansaa taipui Henrik tekemään nöyryyttäviä katumusharjoituksia Tuomas Becketin haudalla Kanterburyssa. Kolmaskin poika Rikard oli kauan vihamielinen isäänsä kohtaan.

Rikard Leijonanmielen paluu ristiretkeltänsä. että englantilaiset eivät pitkään aikaan tienneet. Kotimatkalla sai Rikard kokea pahoja vastuksia. Hänen urhotöistään ja Saladdinin kanssa tekemästään aselevosta on jo edellä puhuttu. Viimein levisi maine kuninkaan olevan vankina. Normandian ja Bretagnen oli hän perinyt äitinsä. Rahasummasta antoi Leopold Rikardin sitte keisari Henrikille. hänen ystävänsä ranskalainen laulaja _Blondel_ etsimään vankia ja saapui matkallaan myöskin Trifelsin likitienoolle. Herttua Leopold vangitsi hänet ja sulki kahlehdittuna linnaan. Niin vähäinen oli siihen aikaan liike kansojen kesken. ja naidessaan Ludvig VII:nen erotetun puolison kuningatar _Eleonoran_ sai hän Guiennen ja Gascognen. missä linnassa häntä pidettiin. Mainen. Kauan ajelivat häntä myrskyt merellä milloin minnekin. Anjoun ja Tourainen isänsä jälkeen. ratsasti. ja . jossa linnassa Rikardia pidettiin. kuten vanha tarina kertoo. sillä oikeastaan juuri Eleonora kiihotteli Henrikin poikia noihin rikoksellisiin kapinoihin. Pyhiinvaeltajan puvussa saapui hän Wieniin ja tuli siellä ilmi palvelijansa varomattomuuden tähden. Mutta avioliitto tämän malttamattoman ja juonikkaan naisen kanssa tuli Henrikin onnettomuudeksi. Siellä hän kuuli linnan tornissa säilytettävän ylhäistä vankia. Viimein hän joutui haaksirikkoon Dalmatian rannalla. Näin saatiin tietää Rikardin olopaikka ja se tieto levisi kohta hänen valtakuntaansakin. jota ei kukaan saanut käydä katsomassa. Englannissa oli tällä välin Rikardin veli Johan jatkanut hallitusta. Kun vielä ei tiedetty. Hän pysähtyi keskelle laulua ja ilokseen kuuli vangin tornissa jatkavan sitä tutulla äänellä. niin että hänen täytyi jatkaa matkaansa maitse ja kartella suuria vaaroja. joka hänet kuljetutti syrjäiseen linnaan ja heitätti vankilakomeroon. kun näet hänen tiensä kävi vihamielisen keisari Henrik VI:nen valtioiden kautta.hänen hallussaan myöskin suurin osaa Ranskan aluetta. jota hän tiesi kuninkaan rakastavan. Blondel istahti linnan muurin ulkopuolelle ja alkoi laulaa erästä laulua. mitä oli tullut heidän kuninkaastansa. Täyttääkseen isänsä lupausta oli Rikard melkoisen sotajoukon kanssa osallisena kolmannella ristiretkellä.

Saatuaan siihen vaatimukseensa eittävän vastauksen alkoi hän piirittää vastahakoisen vasallin linnaa. jota hän katsoi kilpaveljekseen kruunun tavoittelemisessa. Koska Johan ei tunnustanut paavin nimittämää Kanterburyn arkkipiispaa." Johan Maaton. Anjou. nyt kohtasi kosto sinua. Muuan jousimies tapasi muurilta häntä nuolellaan. Mutta Rikard. julmuutta ja irstaisuutta. Hallitusaikanaan hän vieläkin osoitti halpamaista luonnetta.000. jota paitsi hän oli tehnyt väkivaltaa sikäläiselle tuomiokapitulille. Englannin kansa kokosi mielellään tämän suuren summan (5. pelkurimaisuutta. kun ei saatu toimittaa mitään . Maine ja Touraine joutuivat jälleen Ranskan kruunun omiksi.000 hopeanaulaa.000 Suomen markkaa) ja Rikard palasi Englantiin sekä ryhtyi hallitukseen. mitä suinkin voi. ja hänen kerrotaan omalla kädellään surmanneen hänet vankeudessa. Bretagnen säädyt silloin kääntyivät Ranskan kuninkaan Filip Augustin puoleen ja pyysivät häneltä apua. haluten koota varoja tulevaa ristiretkeä varten. vaati koko aarretta. ja silloin siellä pysähtyi melkein koko yhteiskunnallinen elämä kulussaan.hän teki. koko maa sitä vastoin julistettiin "interdiktiin". Hän otatti kiinni vanhemman veljensä Gottfridin pojan _Arturin_. Jousimies otettiin kiinni ja Rikardin kerrotaan kysyneen. Kohta sen jälkeen Rikard kuitenkin joutui kuoleman uhriksi. estääkseen kuninkaan paluuta. tuomittiin hänet menettämään ranskalaiset lääninsä. Johan oli tuttu rikokselliseksi pojaksi ja häijyksi veljeksi jo ennen nousemistansa Englannin valtaistuimelle (1199). Rikardin irtipäästämisestä vaati Saksan keisari 100. Magna charta. Eräs hänen vasallinsa oli löytänyt aarteen ja lähetti siitä osan kuninkaalle. Haava ei oikeastaan ollut vaarallinen. mutta huolimattoman hoidon tähden tuotti kuninkaalle kuoleman (1199). joka oli ranskalaisten aluettensa puolesta hänen vasallinsa. Kun Johan ei saapunut. tuomitutti Innocentius III Englannin interdiktiin [yksityisen henkilön kiroamista sanottiin "pannaksi". Bretagnen herttuan. miksi hän teki tuon työnsä. joista nyt Normandia. ja jousimiehen vastanneen siihen: "Sinun hurja sodanhimosi on tuottanut koko minun suvulleni kuoleman. Filip August kutsui tuomioistuimensa eteen Johania.

jota siitä lähtein on katsottu Englannin laillisen yhteiskuntalaitoksen pohjaksi.n. Ainoastaan hätäpakosta oli Johan hyväksynyt suuren vapauskirjan. Silloin Johan peljästyi ja alentui ylelliseen nöyryytykseen. Kun Johan ei suostunut siihen. ketään vapaata miestä ei pitänyt otettaman kiinni. Asetettiin 25-jäseninen valiokunta valvomaan näiden määräysten toimeenpanoa. vaativat nyt Johania vahvistamaan ja tarkemmin määräilemään heidän oikeuksiansa. joka julistettiin "sekä kurjaksi ja häpeälliseksi että myöskin sopimattomaksi ja rikokselliseksi". johon myöskin Lontoon kaupunki yhtyi. jotka kovassa ahdingossaan kääntyivät kuningas Filip Augustin puoleen ja tarjosivat hänen pojalleen Ludvigille Englannin kruunua. sentähden hän myöskin kohta koetti päästä lupaustansa täyttämästä. että paavi Innocentius III jätti hyväksymättä vapauskirjan. jota sanottiin _parooneiksi_. Johan alkoi sodan parooneja vastaan. Suuret vasallit. Ritarilaitos. kun Johan kääntyi kuumetautiin. saadakseen paavilta anteeksi. Ludvig jo nousi sotajoukon kanssa maalle Englantiin. etupäässä paavin asettama arkkipiispa. Kuningas siinä sitoutui olemaan määräämättä mitään ylimääräisiä maksuja ja veroja ilman valtakunnan yleisen neuvoskokouksen suostumusta (joka sittemmin kehittyi niin sanotuksi _parlamentiksi_). Hän sai aikaan. . sai hän paavin vasallina sen takaisin ja teki polvillaan uskollisuusvalan. Paavi nyt peruutti Filip Augustille antamansa kehoituksen ja suojeli Johania. päästi Johanin vasallit uskollisuuden valastaan ja käski Ranskan kuningasta valloittamaan Englantia. oli lupa käyttää häntä vastaan asevoimaa. Jos kuningas rikkoi niitä. Annettuaan julkisesti kruununsa paavin lähettilään käsiin. j. Hän näet antoi koko valtakuntansa paaville ja julisti itsensä hänen verolliseksi vasallikseen.e. joka päätti hänen päivänsä (1216). vangittaman eikä ajettaman maanpakoon eikä myöskään häneltä riistettämän maatansa ilman hänen vertaistensa lausumaa laillista tuomiota.kirkollisia tehtäviä]. Asevoimalla pakotettiin kuningas (1215) antamaan "suuri vapauskirja" (_magna charta_). Filip August varustautuikin panemaan toimeen paavin käskyä. tekivät he keskenään liiton.

Ristiretkistä sai ritaristo uutta kehitystä. Pohjoismaiset sotilaat,
jotka kylvelivät uutisasuntojansa Europpaan ja joiden jälkeläiset
marssivat ristiretkeläisten ensi riveissä, huokuivat siihen voimaan
rohkeaa, ylevälle pyrkivää henkeä, joka ilmestyi uhraavaisuutena,
ylevämielisyytenä ja korkeampain voimain kunnioituksena. Kun
ritari pyhitti miekkansa kristinuskon asialle, jalostui hän
vähitellen itsekin kristillisyyden hengen vaikutuksesta: pyhän uskon
kunnioitus ja heikkojen ja turvattomain suojeleminen alkoivat tulla
velvollisuuksiksi, joista ritari etsi kunniatansa ja joita hän
kunnianansa piti. Ristiretkillä omisti hän myöskin muhamettilaiselta
ritaristolta hienoutta ja kohteliaita tapoja. Urhotyöt, joita ritari
teki pyhässä maassa ja joita tarina ja runous asetteli ihmeelliseen
valoon, antoivat omituisen loiston hänen nimellensä ja suvulle, joka
sen peri.
Ritariksi pääsemiseen tarvittiin ensinnäkin aatelinen suku.
Seitsenvuotiaana astui aatelispoika _paashina_ jonkun arvokkaan
ritarin palvelukseen, jossa hän sai harjautua asepalvelukseen ja
ratsastukseen; paashi seurasi herraansa metsästysretkillä ja matkoilla,
palveli häntä pöydässä ja sai sellaisissa tiloissa tottua kuriin ja
kuuliaisuuteen sekä nähdä ritarillista esimerkkiä. Neljäntenätoista
ikävuotenaan julistettiin hänet "vakaaksi" siten, että hänet
juhlallisesti vyötettiin miekkavyöllä; silloin hän pääsi herransa
_aseenkantajaksi_. Siinä toimessaan oli hän herransa kanssa sekä
taisteluissa että ritarillisissa seuroissa ja sai runsaasti tilaisuutta
osoittaa kuntoansa. Hänen piti valvoa herransa tallia ja asevarustusta,
taluttaa esiin hänen sotaratsunsa ja kaikissa taisteluissa ratsastaa
hänen takanansa. Mitään kirjaopetusta hän oikeastaan ei saanut; moni
ritari ei osannut kirjoittaa edes nimeänsäkään. Mutta personallinen
esimerkki kasvatti hänessä ritarikunnian ja ritarivelvollisuuksien
tuntoa.
_Ritarisääty_. Täytettyään 21 vuotta voi aatelinen saada ritarin
arvon, kuitenkin vasta sitte kuin oli tehnyt jonkun uljaan urhotyön.
Ritarisäätyyn ottaminen tapahtui usein suurilla juhlallisuuksilla.
Aseenkantaja vietiin ensin kylpyyn, joka oli puhdistuksen vertauskuva,
ja siitä noustessaan sai hän uuden puvun. Sitte piti hänen
paastota ja yksi yö valvoa kirkossa. Tehtyään päivän valjetessa
synnintunnustuksensa sekä saatuaan papilta varoituksia ja siunauksen,
lausui hän ritarilupauksensa ja otti polvillaan vastaan ritarilyönnin,

jonka kautta hän pääsi uuteen arvoonsa. Vanhempi ritari näet löi häntä
niskaan miekkansa lappeella sanoen: "Jumalan ja pyhäin nimessä lyön
minä sinut ritariksi; ole urhollinen, peloton ja uskollinen." Sitte
tuotiin uuden ritarin kypärä, jonka hän pani päähänsä, ja talutettiin
esiin ratsu, jonka selkään hän hyppäsi. Usein myöskin urhollinen
aseenkantaja lyötiin jonkun urhotyön jälkeen ritariksi heti
taistelukentällä.
Ritari käytti arvonsa merkkeinä vitjoja ja kultaisia kannuksia.
Muhkealta hän näytti, kun hän, yllänsä raskas, runsaasti koristeltu
rautapuku, päässä kypärä, kädessä keihäs ja sivulla pitkä miekka,
ratsasti samoin rautapukuisella hevollaan. Kilvessä oli suvun
vaakunamerkki ja välistä myöskin liivitakissa tai lipussa.
Ken teki itsensä vikapääksi johonkin törkeään, kunniattomaan rikokseen,
erotettiin häpeällä pois ritarisäädystä. Hänet vietiin julkiseen
teloituspaikkaan, jossa hänen aseensa katkottiin ja palat heitettiin
hänen jalkainsa juureen. Kannukset päästettiin irti, häntä leikattiin
hänen ratsultaan ja vaakuna hangattiin pois hänen kilvestään, jota
sitte vielä laahattiin liassa hänen nähtensä.
_Turnajaiset ja kohteliaisuus_. Juhlatiloissa pantiin toimeen
juhlallisia aseleikkejä eli _turnajaisia_. Läheltä ja kaukaa
kokoutui silloin ritareja ja ylhäisiä naisia, kaikki mitä komeimmassa
puvussa. Osanottajat ilmoittautuivat valituille taistelutuomareille
eikä ketään päästetty osalliseksi, joka oli vikapää mihinkään
kunniattomaan tekoon. Turnauspaikka oli hiekoitettu ja aitauksella
ympäröity, jonka takana miehiset katsojat seisoivat; naiset istuivat
ylemmillä parvekkeilla. Sotamusiikin soidessa ratsastivat kiireestä
kantapäähän rautapukuiset ritarit esiin välkkyvissä varuksissaan;
kuuluttajat huusivat tanterelle erityiset taistelijaparit. Silloin
ratsastettiin joukko joukkoa vastaan (tornei) taikka kaksi ritaria
keihäät ojossa vastakkain (dust). Ken voimakkaalla sysäyksellä heitti
vastustajansa pois satulasta taikka musersi keihäänsä hänen
rintahaarniskaansa vastaan, häntä katsottiin voittajaksi. Kun täten oli
katkaistu keihäitä, kuten sanottiin, jatkettiin usein taistelua
miekoilla, koettaen hakata pois toinen toisensa kypärän koristeita sekä
taitavasti ratsua käännellen torjua vastustajan iskuja ja samalla itse
tehdä niitä tuntuvasti. Ritareille, jotka osoittivat suurinta urhoutta,
annettiin voiton palkinnoita. Rumpujen ja torvien rämistessä huudettiin

kuuluvasti jokaisen eri voittajan nimi; hän otti sitte naisten kädestä
vastaan palkinnon: kultavitjat, miekan, sormuksen tai jotakin muuta
sellaista. Juhlapäivällisillä, joita sitte pidettiin, oli hänellä
kunniasija ja atrian jälkeen hän alotti tanssin. Naisen kunnioitus
antoi alun ritarein erinomaiselle kohteliaisuudelle naisia kohtaan
(_galanterialle_), joka välistä meni naurettavuuteen asti.
Jokaisella hyvällä ritarilla oli oma naisensa (_domina, daami_),
jonka mainetta hän puolusti ketä hyvänsä vastaan ja jonka hansikasta
hän kantoi kypärässänsä: hän käytti naisensa värejä ja aina hänen piti
olla valmis katkomaan keihäitä hänen kunniaksensa. Ritari katsoi
kunnianasiakseen tehtäväin suorittamisen, joita naisensa hänelle
määräsi, olivatpa ne kuinka vaikeita hyvänsä. Niinpä vaati eräs nainen
ritariansa hankkimaan hänelle kolmenkymmenen naisen muotokuvat, joiden
ritarit hänen ensin piti olla voittanut. Ritari silloin läksi
matkustelemaan linnasta linnaan, turnajaisista toisiin ja ennen vuoden
loppua hän naisellensa antoi vaaditut muotokuvat.
[Kuva: Ritari 1500-luvulla turnauspuvussa.]
_Hengelliset ritaristot_. Hurskaan mielialan syntymistä
ritaristossa edistivät suuresti hengelliset ritarikunnat, joiden
vaikutus lähimmiten liittyi ristiretkiin. Tärkeimmät niistä olivat
_johanniitit, temppeliherrat_ ja _saksanritaristo_.
Johanniittein ritarikunta perustettiin ennen ristiretkiä (1048), kun
amalfilaiset kauppiaat perustivat Jerusalemiin oman kansakuntansa
pyhiinvaeltajia varten majatalon. He valitsivat suojeluspyhäksensä
Johannes kastajan ja ottivat nimensä hänestä. Ensimmäisen ristiretken
ajasta asti laajensi tämä kunta toimintansa myöskin sotaisiin
tehtäviin. Paavi otti tämän ritariston erittäin suojellaksensa ja
vahvisti sen jäsenille erityiset ohjesäännöt (1120), Niiden mukaan piti
ritaristossa oleman kolme osastoa: palvelevat, saarnaavat ja
taistelevat veljet. Kunnan johtajaa sanottiin _suurmestariksi_.
Johanniitit käyttivät erityistä ritaripukua, mustaa manttelia, jossa
oli valkoinen risti. He olivat velvolliset ehdottomasti tottelemaan
suurmestariansa. He eivät saaneet koskaan naida ja heidän piti
noudattaa ankarinta siveellisyyttä. Kun pyhä maa menetettiin,
asettuivat he Rodos-saarelle ja vallitsivat siellä kauan.
Temppeliritaristo syntyi 1118, kun muutamat ranskalaiset ritarit

yhtyivät puolustamaan pyhiinvaeltajoita ja sotimaan uskottomia vastaan.
Sitä paitsi he tekivät samat ritarilupaukset kuin johanniititkin. Eräs
Jerusalemin kuningas antoi heille osan palatsistansa, joka oli
Salomonin temppelin vieressä; siitä he saivat nimensä. Heidän
ritaripukunsa oli valkoinen mantteli ja siinä punainen risti, ja
sodassa käyttivät he lippua, jonka toinen puoli oli musta, toinen
valkoinen. Tämä ritaristo saavutti hurskasten lahjoista suuret
rikkaudet ja paljon maa-aloja, joita oli kaikissa maissa, varsinkin
Ranskassa. Rikkauden karttuessa levisi ritaristoon siveellinen turmelus
ja paljo paheita. Ne ne olivat kaksinkertaisena syynä temppeliherrain
perikatoon; sillä Ranskan kuningas Filip Kaunis, haluten sen ritariston
rikkauksia ja ollen tyytymätön sen valtiosta riippumattomaan asemaan,
panetti sen jäseniä vastaan toimeen osaksi oikeita, osaksi myöskin
vääriä ja luonnottomia syytöksiä paheellisesta elämästä. Viimein koko
temppeliritaristo hajoitettiin ja sen viimeinen suurmestari kuoli
polttoroviolla (1314).
Saksanritaristo perustettiin kolmannella ristiretkellä ja alkuaan
tarkoitti se ainoastaan saksalaisten pyhiinvaeltajain suojelemista.
Näillä ritareilla oli virkapukuna mustaristinen valkoinen mantteli.
Pyhän maan menetettyä siirtyivät he Venetiaan, josta heitä puolalaiset
kutsuivat avukseen pakanallisia preussilaisia vastaan. Pitkällisen ja
urhollisen taistelun jälkeen valloittivat he preussilaisten maan ja
pakottivat asujamet ottamaan vastaan kristinuskon. He rupesivat
yhteyteen toisen kunnan, Kristuksen ritariston, sittemmin niin
sanottujen _kalparitarien_ kanssa, jotka levisivät Liivin- ja
Kuurinmaahan sekä viimein ostivat Tanskan kuninkaalta Vironmaan.
_Ritarilaitoksen rappeutuminen_. Itse ristiretket,
jotka olivat niin suuresti korottaneet ritaristoa, tulivat
yhdessä suhteessa sen rappeutumisen syyksi. Sillä kun moni herra
varustautuessaan ristiretkelle möi tiluksensa ja maksusta antoi
vapauden alamaiskaupungeille, jäi sangen monta sukua kykenemättömäksi
kyllin arvokkaasti esiytymään. Ristiretkien lakattua lakkasi myöskin
jalo ja vakava tehtävä, johon ritarit olivat voimansa pyhittäneet; he
alkoivat tuhlata urhollisuuttaan mitättömiin riitoihin ja haeskella
joutavia seikkailuja. Taistelut, joita he kävivät kukistaakseen tai
ryöstääkseen vapaita kaupunkeja, antoivat kovan iskun sekä heidän
arvolleen että mahtavuudelleen. He kun olivat tottuneet aina vetoamaan
miekkaan, halveksimaan tuomioistuimia ja ratkasemaan keskinäiset

riitansa väkivaltaisen nyrkkioikeuden mukaan, joutuivat he alinomaa
ristiriitaan yhteiskunnallisen järjestyksen kanssa, joka kauan kyllä
pysyi heikkona, vaan viimein voimistui heitä mahtavammaksi.
Pahaan maineesen joutui varsinkin saksanritaristo sinä laittomuuden
aikana, joka alkoi Fredrik II:sen kuolemasta. Aina vuoteen 1273 ei näet
Saksassa ollut yleisesti tunnustettua keisaria, jonka tähden tätä
ajanjaksoa onkin sanottu _suureksi interregnumiksi_ eli
hallitsijattomuudeksi. Sinä aikana harjoittelivat ritarit useasti vain
ryöstöä ja hävittelyä. Vuorten kukkuloille ja kallioiden huipuille
rakentelivat rosvoritarit uhkeat linnansa, joista sitte miehinensä
tekivät tiheitä retkiä ryöstelemään talonpoikia ja matkustavia
kauppiaita. Jokien varsille, etenkin Reinin, ilmestyi tiheäkseen
linnoja, joiden herroille ohi purjehtijain täytyi maksaa tullia.
Nyrkkioikeus harjoitti vehkeilyänsä ja teki veristä väkivaltaa. Niinpä
ritaristo tähän aikaan oli Saksan maan vitsauksena.
Ranskassa säilyi ritariston parempi henki yleensä paraiten. Mutta
unhottuipa sielläkin taistelussa vapaita kaupunkeja vastaan usein
ritarin kunnia ja velvollisuus. Täälläkin kehittyi kerskaileva
komeus ja narrimainen turhamaisuus niin, että turnajaisia ja
kohteliaisuutta katsottiin jalon ritarin tärkeimmäksi tehtäväksi. Näitä
turnaussankareja ne Englannin kaupunkien jousimiehet sittemmin niin
tuntuvasti löylyttivät.

Vapaat kaupungit.
Italian vapaat kaupungit.
Kaupungit olivat suurimmaksi osaksi joutuneet lääniherrojen valtaan,
jotka niitä rasittivat kovilla kiskomisilla ja ankaralla sorrolla;
mutta Etelä-Europassa ne monin paikoin säilyttivät vapaat
hallitusmuotonsa, jotka muistuttivat roomalaishallituksen aikaisia
oloja. Niinpä mainitaan 900-luvulla konsuleja, jotka joka vuosi
valittiin; niin eri ammattien jäsenillä oli niinkuin ennen Rooman
aikana yhdistyksiä, jotka monessakin asiassa käyttivät itsenäistä
valtaa.

Italian kaupungit, jotka olivat jo ennen ristiretkiä melkoisesti
vaurastuneet, tulivat niiden kautta yhä mahtavammiksi, varsinkin
merikaupungit, joiden laivurit kalliista maksusta kuljettivat
pyhiinvaeltajia ja ristiretkeläisiä pyhään maahan sekä palatessaan
toivat pohjapainona sieltä vettä ja maata, joita sitte kotimaassaan
möivät hyvästä hinnasta. Kun ristiretkien ensi kiihko lakastui, alkoi
kauppa itämaiden kanssa pian kehittyä hyvin vilkkaaksi. Sen johdosta
tuotiin silkinviljelys jo 12:lla vuosisadalla Sisiliaan. Vielä
aikaisemmin tuotiin sinne sokuriruoko, jonka kuningas Roger oli oppinut
tuntemaan retkellänsä pyhään maahan. Moni meidän hedelmäpuistamme ja
puutarhakasveistamme tuotiin myöskin tähän aikaan itämaista.
Pohjoisitalialaiset kauppiaat, niin sanotut _lombardit_,
harjoittivat kaikkialla sekä länsi- että itämaissa tuotteliasta
vaihtoliikettä ja ensimmäiset pankkilaitokset olivat heidän
perustamansa. Varallisuuden karttuessa kasvoi myöskin itseluottamus ja
vanhat vapausmuistot alkoivat viehättää mieliä. Edellä jo on kerrottu,
miten Milano taisteli mahtavia hohenstaufeja vastaan ja miten
tasavallan henki ikäänkuin utuisena varjona tuon tuostakin nousi esiin
vanhassa Roomassa. Venetia, Genua, Pisa, Florens ja Amalfi tulivat
kaikki vauraiksi tasavalloiksi ja muutamat niistä kohosivat loistavan
mahtaviksikin.
_Venetiassa_ oli ennen köyhyyden ja vähäpätöisyyden aikana ollut
kansanhallitus, vaan mikäli varallisuus ja ylellisyys kasvoi, alkoivat
yksinomaan hallita ylhäiset kauppiassuvut, jotka kehittyivät mahtavaksi
aateliksi. Niin sanotun "suuren neuvoskunnan" asettaminen (1172) on
ensimmäisiä askelia sillä uralla; mutta vasta noin 1300 hävisi
viimeinenkin jäännös kansan itsehallinnosta. Suuren neuvoskunnan
jäsenet, joiden nimet olivat kirjoitetut "kultakirjaan", julistivat
silloin valtansa perinnölliseksi ja jälkeläisensä oikeutetuiksi
istumaan ja käyttämään äänivaltaa, heti kun täyttivät 25 vuotta.
Ylimmän päämiehen, _dogen_, valta jäi tyhjäksi varjoksi. Hän sai
asua muhkeassa palatsissa, pitää komeaa pukua ja ottaa vastaan vieraita
lähettiläitä; vaan muuten hän oli, kuten sanottiin, "kaupungissa vanki
ja sen ulkopuolella yksityinen henkilö". Sittemmin asetettiin kuuluisa
_kymmenmies-neuvosto_, jonka joka vuosi uudestaan valittavilla
jäsenillä oli rajaton valta dogen ja kaikkein valtion virkamiesten yli,
sekä kolmejäseninen tuomioistuin, joka syvimmässä salaisuudessa tutki
ja rankasi pienimpiäkin vehkeilemisyrityksiä voimassa olevaa hallitusta

vastaan. Kirjeillä, joita heitettiin Markuksen torille pystytetyin
marmorileijonain kitoihin, voi epäiltyä henkilöä kuka hyvänsä ilmi
tulematta syyttää, ja saattaa hiljaisuudessa ja nopeasti tuomituksi.
Syytetty vietiin ihan salaisesti "huokausten siltaa" myöten kamaloihin
"lyijykammareihin", jotka olivat ihan katon alla ja joiden lyijykatto
auringon kuumentamana levitti sietämätöntä kuumuutta, taikka
maanalaisiin komeroihin, joissa vangin täytyi maata rautaristikoilla
ihan vesiropakoiden päällä. Valtiollisia pahantekijöitä salaa
hukutettiin kanaviin taikka toimitettiin heidät muulla tavalla pois
tieltä niin, ett'ei kukaan tiennyt eikä edes uskaltanut hiiskuakaan
siitä.
Tämän hallituksen aikana kehittyi Venetia verrattomaksi merivallaksi ja
anasti itselleen suuret alueet maata. Jo edellä on kerrottu, mitkä edut
ja maa-alat tämä tasavalta sai neljännen ristiretken kautta. Se anasti
pian koko Istrian ja Dalmatian rannikon sekä myöhemmin Kypros-saaren.
Se koetti myöskin saada haltuunsa ja viimein saikin yksinomaisesti
Aleksandrian kaupan, joka tähän aikaan oli Välimeren tärkein
kauppakaupunki ja Indian kaupan pääpaikka.
Kansaa pidettiin tyytyväisenä runsaalla tarpeiden tuonnilla ja
iloisilla juhlilla; neuvoskunnan viisaus yksin ajatteli ja hallitsi
yhteiskuntaa. Kerran vuodessa pidettiin suuri juhla, jolloin tasavalta
ikäänkuin vietti häitänsä meren kanssa. Doge silloin virkapuvussaan
laski runsaasti koristellulla laivalla ulommaksi kaupungista ja heitti
meren syvyyteen kalliin sormuksen. Toisen kerran vietettiin iloinen
"karnevaali", jolloin asujamet, kaikilla naamukset silmillä, iloisesti
remuten kuljeksivat kaduilla ja toreilla. Sellainen se elämä oli.
Kaupunki, rakennettu saarillensa ikäänkuin keskelle merta, sen
suurenmoiset palatsit, kanavat veneinensä ja kirjava elämä olivat
todella perin lumoavan näköiset.
_Genua_, Venetian kilpaveli, seisoi merenlahden kaltevalla
rannalla, toinen palatsirivi toistaan korkeammalla. Tämäkin kaupunki sai
haltuunsa melkoiset maa-alueet. Paitsi itse kaupungin läheistä
rannikkoa anastivat genualaiset myöskin Korsikka-saaren arabialaisilta.
Sittemmin he auttoivat Palaiologos-sukuisia kreikkalaiskeisareja
kukistamaan "latinalaista keisarikuntaa" ja valloittamaan
Konstantinopolia takaisin (1261). Korvaukseksi siitä avustaan saivat he
esikaupungin Galatan ja Kios-saaren. Sitä paitsi oli heidän hallussaan

Krimin niemellä Kaffa (Teodosia) ja siitä käsin onnistui heidän anastaa
Mustanmeren koko kauppa ja karkoittaa sieltä venetialaiset. Mutta sen
sijaan kuin Venetiassa vallitsi luja, horjumaton yhteiskuntajärjestys,
oli Genuassa päinvastainen näytelmä nähtävänä. Lakkaamattomat
hallituksen ja kansan, guelfein ja ghibellinein sisälliset riidat
runtelivat onnetonta kaupunkia. Vallankumouksessa vuonna 1339, jolloin
_doge_ asetettiin johtamaan hallitusta, hävisi ylimysten valta ja
kansanvalta alkoi, kunnes kaupunki yhä karttuvassa sisällisessä
eripuraisuudessa vuodatti verivirtoina kuiviin koko itsenäisyytensä.
_Florensissa_ raivosivat aina vuoteen 1266 asti guelfein ja
ghibellinein keskinäiset puolueriidat. Mutta sinä vuonna voitti
guelfein puolue ja tehtiin hallitusmuoto, joka joksikin ajaksi turvasi
kaupungin rauhan. Päin vastoin Venetian jähmettynyttä paikoillaan
pysymistä ja Genuan myrskyisiä vallankumouksia, näkyi Florensissa yhä
edistyvää kehitystä täydellisempään kansanvaltaan. Jotenkin samaan
aikaan kuin ylhäiset suvut Venetiassa anastivat hallitusvallan,
suljettiin Florensissa aateli pois kaikista viroista, jonka tähden tuli
tavaksi palkita ansiokkaita aatelismiehiä siten, että heidät
ylennettiin porvarissäätyyn, ja rangaista levottomia porvareja
aateloimisella. Täällä niinkuin muinaisessa Atenassa kansavalta
kasvatti päivän valoon inhimillisyyden kauneimmat kukat; kuvaamataide,
runous ja tutkimus tuottivat Florensissa kuihtumattoman kukoistavia
tuloksia.
Saksalaiset valtakunnan-kaupungit.
Saksan kaupunkien ensimmäistä heikkoa alkua auttoivat frankilaiset
keisarit, arvaten niistä tulevan varsin soveliaan vastapainon liian
mahtaville vasalleille. Täälläkin ristiretkien aikana kauppa ja
elinkeinot ripeästi kehittyivät. Vähitellen anastivat kaupungit
melkein täydellisen itsehallituksen. Tavallisesti muutamat
hallitsevat suvut, jonkinlainen aatelisto, jota usein sanottiin
patriseiksi, otti haltuunsa hallitustoimet. Mutta ammattiseurat ja
käsityöläisten yhdistykset samalla kuitenkin olivat elinvoimaisena
kansanvaltana. Etevimmät näistä kaupungeista olivat Etelä-Saksassa
_Nürnberg, Augsburg, Speier, Ulm, Mainz_ ja _Frankfurt_
sekä Pohjois-Saksassa _Hamburg, Lübeck, Bremen, Köln_ ja
_Magdeburg_. Laittomuuden aikana, joka vallitsi Fredrik II:sen

joka ammattikunnalla oli oma lippunsa. Säännöllistä kivitystä ja valaistusta ei ollut ajatteleminenkaan. sekä sitte seuraavana suuren hallitsijattomuuden (interregnumin) aikana. ammattikuntain mestarit olivat silloin itseoikeutettuina johtajina. milloin uhkaava hyökkäys tai joku kauppiasretkikunta oli lähestymässä. Porvarein talot. joista muutamat olivat ainoastaan toisesta päästä auki. jonka tornista vartia katseli yli koko lähiseudun ja kellolla kutsui tarpeen tullen porvarit kokoon. jonka ympärille käsityöläisten tuli kokoutua. ilmoittaakseen. Kirkot.hallitusajan lopulla. Alussa kuului siihen ainoastaan Lübeck. yhtyivät Saksan kaupungit liitoiksi. Niitä oli Reinin liitto ja Shwabin liitto Etelä-Saksassa sekä hansaliitto pohjoispuolella. joista vartiat tähystelivät pitkin teitä. joiden jäseneksi päästiin vasta asianmukaisesti tehtyjen näytteiden suorittamisella. joita oli monta. usein kaksinkertaisilla muureilla. niin että kadun kummallakin puolella seisovat kartanot näyttivät pyrkivän kaatumaan vastakkain ja asujamet voivat kapeilta kaduilta nähdä ainoastaan kaitaisen viirun taivaasta ja saada hiukan hämärää valoa. niin että tähän yhdistykseen viimein kuului lähes 100 kaupunkia sekä Saksanmaassa että sen ulkopuolella. Linnoituksen sisällä kiemurteli ahtaat. jolloin ei ollut mitään turvaa kopeita rosvoritareja vastaan. seisoivat rakennustaiteen suurina mestariteoksina ja kohottivat rohkeasti torninhuippunsa pilviä kohti sekä avasivat porttinsa hurskaalle yleisölle. kun he aseinensa riensivät ulos työhuoneistaan. Ylemmät asuinkerrat ulottuivat alempia etemmäksi. muuttui joka porvari sotamieheksi. Joka ammattikunta kokoutui juhlallisissa tilaisuuksissa ammattiseuroiksi. Näistä liitoista tuli varsinkin "hansa" mahtavaksi ja laajaksi. Jos kaupunkia vastaan hyökättiin. Vapaat kaupungit olivat ympäröidyt vahvoilla. joilla oli omat kokouspaikkansa ja erityiset suojeluspyhänsä. Porvaristo oli eri käsitöiden mukaan jaettu ammattikuntiin. usein tehdyt hirsiristikon päälle. mutkikkaat kadut. mutta toisesta suljetut. . Muita rakennuksia korkeammalle nousi kunnioitusta herättävässä komeudessa neuvoshuone. niistä yleni korkeita torneja. Rostock ja Wismar. seisoivat korkea ja huippuinen pääty katua kohti. samalla myöskin ollen kallisten tavarain ja arvokasten kirjoitusten luotettavana säilöpaikkana. jotka jo 1200-luvun keskipalkoilta asti olivat olleet liitossa: mutta vähitellen tuli yhä uusia lisäksi.

heitä miellyttävään rakennustaiteesen. Pariisin "Notre Dame"-kirkko sekä Reimsin. muistot löyhyttelivät siihen raikasta ilmaa. Levisipä tämä rakennustapa myöskin Espanjaan. Kaupungeissa kohosi kunnioitusta herättäviä rakennustaiteen muistomerkkejä. niin sanottu _gotilainen_ rakennustapa. joissa kivirakennuksia katettiin pyöreillä holveilla. ovat sen ihanoina muistomerkkeinä. kaikki rakennetut 1100. Etäisessä Ruotsissakin rakennettiin gotilaiseen malliin 1250 perustettu Upsalan tuomiokirkko. mutta Sisiliassa he tutustuivat arabialaisten rohkeaan. jossa oli niin monenlaisia. Saksassa ovat Trierin "Neitsyt Marian kirkko". jossa Kanterburyn tuomiokirkko ja Lontoon Westminster-kirkko ovat gotilaiset.] Korkeana ja rohkeana kohoaa ristinmuotoiselta pohjalta gotilainen . ja Englantiin. muiden muassa _huippukaarinenkin_. Pohjois-Ranskassa esiytyi ensinnä gotilainen rakennustapa täydessä majesteettiudessaan. Rakennustaiteen. jossa Burgosin ja Barcelonan tuomiokirkot. Kölnin tuomiokirkko (aljettu 1248) ja Strassburgin Münster-kirkko huomattavimmat. _Rakennus. luostarien himmeissä lukusaleissa ja yliopisto-rakennusten hiljaisessa hämärässä liikkuivat keskiajan korkeammat henkiset voimat. virtaili elinvoimia esiin ja sekautui Keski-Europassa yhteen.ja 1200 luvuilla. [Kuva: Gotilainen (Kölnin) tuomiokirkko. runouden ja tieteellisen tutkimuksen aloilla tuotti ristiretkein ajan sivistys teoksiansa. asettui eteläisempiin maihin. joissa pääsi vallalle omituinen. Kaupunkien muurein sisällä. Heti alkoivat normannilaiset kiviholveissa jäljitellä pohjoismaisten puurakennusten ylöspyrkiviä huippumuotoja. Kahdelta päinvastaiselta taholta. Hellaan ja Rooman.Keskiajan taide ja tiede. Amiensin ja Rouenin tuomiokirkot. kirkkoja. joiden yllä kirkko piti pyhittävää. joilla omassa kotimaassaan oli teräväkattoisia ja korkea-"tapulisia" puurakennuksia. kuvaamataiteiden.ja kuvaamataiteet_. pohjolan lumenpeittoisilta vuorilta ja Arabian hehkuvan kuumilta aavikoilta. Virkistetyt muinaisklassillisen maailman. Pohjoismaalaisia. ritarilinnain huippukattojen alla. vaan välistä myöskin musertavaa kättänsä. omituisia holveja.

Sillä siellä kehittyi 11:nen vuosisadan kuluessa ylevä. Samaan malliin rakensivat porvarit myöskin neuvoshuoneensa. leikeltiin puusta taidokkaita kuvia taikka tehtiin kalleita. Pohjoismainen sankaritarina. komea pääovi. ikäänkuin ne uskon-iloisella rohkeudella kantaisivat maallista taakkaansa. pois on haihtunut muinaisklassillisen taideteoksen muhkea arvokkaisuus ja sen ylevä levollisuus. seikkailuista ja ihmeistä loistava _urhorunous_. ilmaisessa rakennuksessa kivi näyttää ikäänkuin henkiseksi muuttuneelta. joiden keveässä. hurskasta uskoa ja sydämmellistä rakkautta. joka täytti ristiretkein aikakauden. jonka päällä välistä on suuri pyöreä ikkuna. mutta sen sijaan näkyy hehkuvaa innostusta. Pyhän historian kuvia. joka eli etäisessä Islannissa ja anglosakseilla. niin sanottu _ruusu_. Kaikkein ylitse kohoavat lävistellyt torninhuiput. Maria lapsensa kanssa. maalattiin kirkon ikkunain lasiruutuja. joita kannattavat pitkät ja hoikat pylväsryhmät.tuomiokirkko ylemmäksi kaikkia kaupungin maallisia rakennuksia. hiljaisen uskonelämän vertauskuva. Kahden tornin välillä. Huippukaaristen ikkunain maalatuista ruuduista kirkasväristen pyhäin kuvien lävitse virtaa omituinen salaperäinen valaistus. ylösnousemus ja viimeinen tuomio. joiden suurenmoisista gotilaisista neuvoshuoneista vielä nytkin moni seisoo jäljellä. näytti jättäneen jotakin muistoa myöskin Normandiaan siirtyneille. ristiinnaulittu Vapahtaja. joiden komeutta he katsoivat kaupungin loiston ja arvon todistukseksi. Vähän myöhemmin rakennettiin samaan malliin Venetiassa dogen muhkea palatsi. Uusi kristillinen käsitys kohtaa meitä tässä. Sisällä kohoaa mahtavia huippukaarisia holveja. Normandiasta levisi se Pohjois-Ranskaan sekä otti lisäksi ja sulatti oman henkensä mukaisesti muinaistarinoita monelta taholta. jotka ojentavat ristipäiset huippunsa ylös pilviin. kuvilla koristettuja pyhäin kalujen arkkuja ja alttarikaappeja. Tähän suuntaan veisteltiin kiviä. päättyen ylhäällä lehtiin ja kukkiin. Siten syntyi . sellaisia kuin syntiin-lankeemus. Pyhiä ja heidän tekojansa kuvasivat myöskin taiteilijat. käytettiin sekä koristuksina että opetuksena. Varsinkin niitä rakennettiin _Flanderin_ kaupungeissa. aukenee useimmiten _portaali_. _Runous_. joka vaikuttaa mielessä pyhää hartautta. Kirkollinen taide ilmasi myöskin kuvapatsaissa ja maalauksissa sitä henkeä.

Suuret runoilijat . jossa he antoivat ensi herätyksen _italialaiselle_ runoudelle. tuli tarinakuvaksi. ja Kaarle Suuri. joka kohta tuli kaunotaiteiden ja runouden pääkaupungiksi. kaikkialla oli hän tervetullut vieras. liikkuessaan täällä keskiajan pohjalla. Niinpä kehittyi tässä maassa rikas taide-elämä. niinkuin ritaristollekin. ja Englannissa _minstreleiksi_. Hovista hoviin vaelsi trubaduuri. Tämä runous oli huomattava taidokkaasta loppusoinnustaan ja kielen suloisesta sulavuudesta. Provencelaisia laulajia otettiin mielellään vastaan Fredrik II:sen hovissa. Arabialainen runous kukoisti ihanasti Espanjan morilaisilla. Ruhtinaat. se turmeltui teeskentelemiseksi ja kadotti sisällisen siveellisen voimansa. samoin kuin hänen urhollinen soturinsa Rolandkin. vapaakaupungit ja rikkaat perheet kilvan suosivat taidetta ja palkitsivat sen harjoittajia. mutta siitä useinkin puuttui sisällyksen syvyyttä ja vakavuutta. kauniissa luonnossa ja vilkkaan. Mutta trubaduuri-laululle kävi. Tämä runous viehätti ritarillista mieltä Espanjan kristityissä kuningashoveissa ja levisi niistä Etelä-Ranskaan. Näiltä molemmilta tahoilta kokoilivat aineitansa vaeltelevat laulajat. Etelä-Ranskassa _trubaduureiksi_.m. haaveksivan väestön keskellä sepittiin huvin ja kaihon lauluja.keskiaikaisen käsityskannan mukaiseksi muodostunut Aleksanderin tarina. joiden teoksia halukkaasti etsittiin ja innolla ihmeteltiin. ollen itsekin usein ritari ja sotilas. jolla ne alkuaan esiytyivät. oppi samalla tuntemaan vanhan Rooman suuret mestarit. Saksassa _minnesingereiksi_. Akvitanian. jossa ylhäisten naisten "rakkausoikeus" (cour d'amour) lausui tuomionsa. Pidettiin runollisia kilpailuja. kreivit kokosivat ympärilleen laulajia ja runoilijoita ja provencelaiset ritarit pitivät kunnianaan itsekin sepitä lauluja rakkauden ja ritarillisuuden ylistykseksi. Siellä lauhkean taivaan alla. Runoilija. Brittiläinen kuningas Artur ja hänen "kaksitoista pyöreän pöydän ritariansa" olivat myöskin rakas muisto. joita Pohjois-Ranskassa sanottiin _trouvèreiksi_. Mutta ihanampia kukkia kuin missään muualla kasvatti se Florensissa. Näitä runouden tuotteita ruvettiin aikaa myöten sanomaan romaaneiksi romaanisen Ranskan kielen mukaan. Provencen y. häntä ylisteltiin ja palkittiin runsaasti. jossa ikävöivä lempirunous loi sulavia säveleitä. Noin vuodesta 1100 alkaen kukoisti täällä kauniisti niin sanottu provencelainen runous.

Kiirastuli-vuoren huipulla saa hän oppaaksen _Beatricen_. jolla oli suuri tahdonvoima ja monipuoliset tiedot. Runoilija Vergiliuksen johdolla kävelee hän helvetissä. joka voi katsella asioita laajan näkökannan mukaan ja itselleen kehittää vakavan vakuutuksen. kuin hänen onnistui saada päivän valoon joku vanhain mestarien teos. ja näkee siellä parannuskeinot. Hän valitsi Rooman. Hänen aikalaisensa palkitsivatkin häntä hyväksymisellä. rakastettava runoilija ja kasvoi Ranskan alueella. Tämä runoelma otettiin heti ihastuksella vastaan ja sen kauneus miellyttää kaikkia aikoja. niin sanotut _sonettinsa_ rakkaan Lauransa ylistykseksi. Pääsiäispäivänä 1341 toimitettiin juhlallinen kruunaus. jossa paavikin siihen aikaan oleskeli. kiirastuli ja taivas.ja kiintotähtien kautta ylös taivasten valoisiin avaruuksiin. joka oli ghibellini. jonka ovella seisoo nuorempi Kato. vaikka kuuluikin Italiaan.Dante ja Petrarca ovat teoksillaan levittäneet tälle kaupungille kuolematonta kunniaa. 1374) oli lempeä. nähden sen piinapaikoissa rangaistukset. jotka Jumala on kirkon kautta säilyttänyt. Sieltä hän tulee kiirastuleen. tyranniutta ja paheita. _Dante_ (k. Yht'aikaa kutsuttiin häntä sekä Pariisiin että Roomaan kruunauttamaan itseänsä runoilijaksi. oli mukana sen kunniakkaissa taisteluissa ja hänet valittiin jäseneksi korkeimpaan hallitukseen. ympärillä enkelien ja pyhäin joukko. joissa hän näkee niiden kirkastuneet henget. Nuorukaisena otti hän innokkaasti osaa synnyinkaupunkinsa yhteiskunnalliseen elämään. palauttaakseen intohimojen eksyttämiä jälleen oikealle tielle. Neapolin kuninkaan Robertin lahjoittamassa . Hänen ollessaan kahdeksan vuoden ijässä karkoitettiin näet hänen isänsä yht'aikaa Danten kanssa Florensista ja hän silloin asettui Avignoniin. jotka ovat täällä maan päällä vaikuttaneet ihmiskunnan hyväksi. Hän sai turvaa Veronassa ja sepitsi siellä ihanan runoelmansa _Divina Commedian_. _Petrarca_ (k. Tähän aikaan hän kehittyi mieheksi. jotka seuraavat laittomuutta. Guelfi-puolueen päästyä voitolle karkoitettiin Florensin alueelta Dante. Ylimpänä valtaistuimella istuu Jumala itse kolm'yhteisessä majesteettiudessaan. jossa on kolme osaa: helvetti. Hän haaveksien ihaili muinaisklassillisen ajan muistoja ja riemuitsi innostuksesta joka kerran. jumalallisen rakkauden ja ilmoituksen ja vaeltaa sitte hänen sivullaan kierto. Viehättävässä Vaucluse-laaksossa vietti hän paraimmat hetkensä ja sepitsi siellä suloiset laulunsa. 1321) oli luonnoltaan tulinen ja runsaslahjainen mies.

ne olivat niin sanoaksemme värjättyä lasia. Hämärässä lukusalissa esitteli professori ainettansa ylevyyttä tavoittelevalla. Pariisiin. pysyi suljettuna. jossa hän jonkun ajan kuluttua esiytyi. mutta kohta voitti oppilas mestarinsa julkisessa väittelyssä. vaikeatajuisella latinankielellä.purpurapuvussa ja Rooman ylhäisimpäin nuorukaisten saattamana astui runoilija torvein kaikuessa ylös Kapitoliumille sekä otti polvillansa vastaan laakeriseppeleen päähänsä senaattorin kädestä. joilla muka oli salaperäistä. joissa vastustajat mittelivät opin-aseitansa. Kuuluisin oli eittämättä Pariisin yliopisto. Skolastikkojen kieli oli hämärä ja esitystapa karkea. jota on sanottu _skolastiikiksi_. varsinkin Pariisiin ja Bolognaan. kokoutui hänen ympärillensä suuri oppilasjoukko. kuin silloin oli. Arabian kielestä oli käännetty Aristoteleen teokset ja lukiessa käytettiin apuna arabialaisia selityksiä. Keskiaika kunnioitti yleensä oppia suuresti ja katsoi sen harjoittajia miehiksi. niin koetti skolastiikki sovittaa häntä katolisen kirkon oppiin. taikka myöskin pidettiin säännön mukaisia väittelyjä. Siellä kehittyi se viisasteleva tieteellisyys. jonka läpi suuren kreikkalaisen ajattelijan puhdas valo taittuneena ja puolihämäränä levisi keskiajan oppisaleihin. Hän sai tietonsa eräältä etevimmältä skolastikolta. mutta tässä raakamaisessa muodossa liikkui usein mahtava henki. jonka korkeat. joissa se vähäinen oppi. . Yliopisto-rakennus oli tavallisesti aivan kirkon vieressä. joka oli tämän yliopiston alkajia. vaikka olivatkin osaksi jo ennen olemassa. paksut muurit sulkivat siltä valon. Niinkuin arabialaiset oppineet koettivat sulattaa Aristotelesta yhteen koraanin kanssa. joka kohta tuli hänen lemmityksensä. kuitenkin oikeastaan alkoivat toimintansa ristiretkien aikakaudella. teologian (jumaluusopin) ja filosofian (viisaustieteen) tutkimuksen pääpaikka. ihmeiden tekoon pystyvää voimaa. Suuria oppilasjoukkoja tuli kaikista maista etevimpiin oppipaikkoihin. ikäänkuin henkisiä turnajaisia. joista vanhimmat. _Yliopistot_. Kauan olivat luostarit niinä pyhinä paikkoina. Mutta vähitellen kehittyi erityisiä laitoksia opin hankkimista varten. Eräs ylhäinen pappi otti hänet opettajaksi kauneudestaan ja nerostaan kuuluisalle veljensä tyttärelle _Heloïselle_. Itse tiede oleskelikin suurelle ihmisjoukolle käsittämättömässä hämärässä. niin sanotut yliopistot. Kaikkein aikain etevimpiä ajattelijoita on _Pietari Abailard_.

Kun siellä alettiin lukea roomalaista oikeutta ja Fredrik Barbarossa laajensi yliopiston oikeudet.000 ylioppilasta. Juutalaiset perustivat kuuluisan lääketieteisen yliopiston _Montpellieriin_ ja Fredrik II:sen perustama _Neapolin_ yliopisto tuli luonnontieteiden etevimmäksi pääpaikaksi. Denisiin ja alkoi pitää siellä luentoja suurelle kuulijajoukolle. KESKIAJAN LOPPU. mutta hänen elämänsä iltaa häiritsivät taas uudet taistelut. Habsburg-suvun nouseminen valtaistuimelle. Pyhä Bernhard tuli vaaralliseksi vastustajaksi hänelle ja hänen opetuksilleen. Vanhassa _Oxfordin_ yliopistossa tutkittiin sekä jumaluusoppia että roomalaista oikeutta. Kun hän sieltä vapaaksi päästettynä palasi St. että siellä jo 1200-luvulla oli 10. Jonkun ajan kuluttua pääsi hän kuitenkin Bretagneen luostarin apotiksi. ja varmaan sen yliopisto onkin vaikuttanut vielä enemmän Europan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Mutta rohkeain ja vapaamielisten tutkimustensa tähden joutui hän papiston vihoihin. täytyi hänen paeta munkkien vainoja Troyesin läheisiin metsiin. täytyi hänen heittää äsken ilmestynyt teologian oppikirjansa tuleen ja hänet tuomittiin luostariin suljettavaksi. Bolognasta levinneet lainoppineet ovat tehokkaimmin edistäneet läänityslaitoksen hajoamista ja vahvan ruhtinuuden perustamista. Hän kuoli 1142. lisäytyi oppilasten luku niin runsaasti. ja siellä oli 1300-luvun alulla koko 30. . Pariisin kanssa kilpaili yliopistollaan _Bologna_. sinnekin seurasi häntä oppilasjoukko kuulemaan hänen luentojansa.Heloïsen sukulaisten pahoin rääkkäämänä pakeni Abailard St. Denisiin.000 ylioppilasta. pappiskokouksessa. Uudessa kokouksessa julistettiin hänet taas vikapääksi harhaoppeihin ja paavi vahvisti tuomion. Silloin onnistui Clugny-luostarin kunnianarvoisen apotin sovittaa riitaveljet ja Abailard sai viettää viimeiset vuotensa rauhassa. joka pidettiin paavin lähettilään läsnä ollen.

"Suuri hallitsijattomuus" oli Saksanmaalle kurjuuden aika. "minua tai ketään minun palvelijaani tahallaan nousemasta ratsun selkään. ritarit tottuivat rosvoelämään ja lait kadottivat kaiken voimansa. olette tehneet minulle!" Sama arkkipiispa nyt sai aikaan Rudolfin valitsemisen keisariksi. kaalaakseen yli. mutta en . Habsburgin linnanherrana Sweitsissä vielä ollessaan kerrotaan Rudolfin kerran metsästysretkellään kohdanneen papin. Paavin kehoituksesta kokoutuivat viimein ruhtinaat Frankfurtiin uudella vaalilla uudistamaan keisariutta. jolloin ruhtinaat raatelivat valtakuntaa keskinäisillä sodilla. että saisin runsaasti palkita tämän palveluksen. sanoen: "Paljon minä näen niiden jälkiä. jota paitsi hän oli ylistelty urhollisuudestaan ja hurskaudestaan." Pappi siten sai hevosen lahjaksi ja pääsi sittemmin Mainzin arkkipiispalle kappalaiseksi sekä puhui siellä hänelle kreivi Rudolfin kristillisestä hurskaudesta. Hän ei myöskään kruunauttanut itseään Roomassa keisariksi. vietyään sakramentin sairaalle ja palattuaan matkalta toi hevosen takaisin kreivi Rudolfille. Tällä ruhtinaalla oli Sweitsissä suurenlaiset maa-alueet. jonka kautta koko maailma on lunastettu. pitänee toki käydä valtikasta.Rudolf Habsburgilainen (1273-91). mutta sen huomattuaan Rudolf heti laskeutui ratsunsa seljästä ja käski sananpalvelijan nousemaan satulaan. joka kantoi kädessään pyhää sakramenttia. Huolellisesti karttoi hän kaikkea sekautumista Italian asioihin ja kaikkia sotaretkiä sinne. jonka te. joka on kantanut Vapahtajani ruumista." Kohta sen jälkeen luopui Rudolf enimmistä oikeuksista Italian maihin ja tunnusti siellä paavin maallisen vallan. Kruunauksen jälkeen Aachenissa. Mainzin arkkipiispan onnistui silloin toimittaa enimmät äänet Habsburgin kreiville Rudolfille. Pappi. "Jumala varjelkoon". sanoi Rudolf. Erotessaan lausui arkkipiispa: "Suokoon Jumala minun elää niin kauan. Hurskaalla ja maltillisella mielellä otti Rudolf silloin alttarilta ristin. sanoen: "Tämän ristin. herra kreivi. Puron varrella riisui pappi kenkänsä. saattoi Rudolf häntä Alppein ylitse. jolloin ruhtinaat olivat kirkossa alttarin ympärillä ottamassa vastaan läänejänsä. jotka ovat sinne menneet. huomattiinkin valtakunnan valtikan hävinneen. Kun tämä arkkipiispa yleisen turvattomuuden aikana matkusti Roomaan saamaan paavilta virkansa arvomerkkejä.

harmaa sotilaspuku. Eräänä päivänä. "kerjäläiskuninkaasi luo.yhtään sieltä tulleiden jälkiä. Kun joku kysyi häneltä. Jos et mene tiehesi. jotka hän oli kohtuuttomasti anastanut. Lyhyessä ajassa hänet Rudolf kuitenkin pakotti sovinnontekoon. Vaatetuksessaan ja elintavassaan oli Rudolf yksinkertainen." sanoi hän. Leipurin vaimo. eikö hän aikonut ottaa yllensä keisarillista pukua. "Mene tiehesi. jonka uunista näki tulen välkkyvän. Kärntti ja Krain ja hän otti vastaan Böömin ja Määrin Saksan valtakunnan lääninä. kun hän piti hovileiriä Mainzin edustalla." Ruhtinaita kohtaan Rudolf sitä vastoin piti voimakkaasti yllä keisarin valtaa. tuli hän tavallisessa harmaassa puvussaan kaupunkiin. kerran hän Erfurtissa mestautti yht'aikaa yhdeksänkolmatta aatelista rosvoa. Rudolf istui valtaistuimellaan. Hänen peruutetut alueensa tulivat Habsburg-suvun perintömaiksi ja _Itävallan_ monarkkian aluksi. astui hän leivintupaan. Kolme kertaa kehoitti Rudolf häntä tulemaan tekemään vasallin valaa ja antamaan pois niitä valtakunnan maita. kaadan . Voimakkaasti koetti Rudolf uudistaa maanrauhaa ja yleistä järjestystä. mutta Ottokar ei tullut. vastasi hän: "En ota: Böömin kuningas on usein nauranut minun harmaata pukuani. käski häntä tylysti pois. Ylpeä Böömin kuningas _Ottokar_ oli toivonut itse tulevansa keisariksi valituksi eikä nyt tunnustanut onnellisempaa kilpaveljeänsä. Koska aamu oli kylmä ja hänen käsiänsä paleli. Loistavan seurueen etupäässä kulki Ottokar kullasta ja jalokivistä loistavassa kuninkaanpuvussaan saksalaisten ritarien muhkeain rivien ohitse polvillansa tekemään vasallinvalaa. Kunnianosoitus lääniherralle tehtiin julkisesti Rudolfin leirissä. jolloin Ottokarin täytyi luovuttaa Itävalta. joka hevosillaan ja sotamiehillään imee koko maan köyhäksi. Yksistään Tyringissä hävitti hän seitsemättäkymmentä rosvolinnaa ja hirtätti ritarit. vaan tänään se nauraa häntä. luonteeltaan leikillinen ja lempeä." Kohta tämän nöyryyttävän kohtauksen jälkeen uudisti Ottokar taistelun. yllänsä yksinkertainen. jotka olivat ryöstelleet matkustajia. Steiermark. Kiellettyään kolmilla valtiopäivillä peräkkäin riidat ja rosvoilemiset matkusteli hän itse kaikkialla valtakunnassaan sovittaen hyvällä tai kukistaen asevoimalla kaikkia riitoja ja ankarasti rangaisten väkivallan tekijöitä. luullen häntä tavalliseksi sotamieheksi. mutta kärsi pahan tappion ja kaatui itse sotakentällä.

jotka eivät olleet koskaan kantaneet maaorjuuden kahleita. sellaisena voutina oli myöskin Habsburgin kreivi Rudolf. Tyytymättömänä poistui hän Frankfurtista. Urin ja Unterwaldenin miehet ovat aikain tukaluuden tähden yksimielisesti uudistaneet muinaisen liittonsa ja vannoneet kykynsä . että hänen loppunsa jo oli lähellä. Vielä kauan jälkeen päin sanottiin sanansa pettäjästä: "Siinä miehessä ei ollut Rudolfin rehellisyyttä. mitä oli sanonut. virkkoi hän: "No hyvä. ja keisariksi päästyään hän käytti vielä voimakkaammin sitä suojelusvaltaansa. jossa oli pitänyt kokousta. ja jos vaimo yritti jättämään pois jotakuta liian mehevää haukkumasanaa. levittäen julkisen kirjoituksen.sangon vettä päällesi. käski hovipalvelijan viemään ne leipurin vaimolle ja sanomaan terveisiä vanhalta sotamieheltä. saatuaan kuulla. Vierwaldstädter-järven ympärillä oli maakunnat Schwüz. Uri ja Unterwalden. muutti vaatteet ja lämmittelihe. Kun hänelle eräänä päivänä ennustettiin. joka alkoi näin: "Kaikille tehdään tiettäväksi. hylkäsivät ehdotuksen. peljäten Albrektin ankaraa luonnetta ja Habsburg-suvun karttuvaa valtaa. Väristen palasi Rudolf leiriin. Vaimo. Rudolfin kuoltua liittyivät näiden maiden asujamet yhteen. vapautta rakastava heimo. rehellisiä maamiehiä. kiiruhdetaan sitte Speieriin!" Tuskin saavuttuansa tähän Saksan keisarien hautakaupunkiin kuoli hän 73 vuoden vanhana (1291). Rudolf kuitenkin käski hänen nousta ylös ja kaikkein läsnäolevain herrojen kuullen kertoa. peljästyi ja juoksi heti leiriin sekä heittäytyi maahan keisarin jalkain juureen." Rudolf kuitenkin seisoi lämpiävän uunin edessä. Päivällistä syödessään hän sitte otti pullon viiniä ja vadin parasta ruokaa." Sweitsin valaliiton perustus. ja niillä jo vanhastaan oli yhteinen suojelusvouti (Schirmvogt). vaimo häntä ensin haukkui ja. ja läksi silloin jo sairaana Strassburgiin. hän viimein todellakin kaatoi vettä sangon täyden hänen päällensä. kenenkä hän oli kastellut. koetti hän taivuttaa saksalaisia ruhtinaita valitsemaan hänen poikaansa _Albrektia_ keisariksi. että Schwüzin. muistutti keisari sen hänelle kaikkien herrain suureksi huviksi. Sweitsissä asui korkeain vuorten ja suurten metsäin keskellä urhollinen. Kun Rudolfin elämä lähestyi loppuansa. Mutta he. kun Rudolf levollisesti tuota kuunteli. joka vielä istui pöydässä.

että jokaisen ohi astujan piti sille vallan tunnuskuvalle paljastaa päänsä. sieppasi hän äkisti aseensa. sanoen heitä talonpoikais-aateliksi. asetti hänen poikansa seisomaan lehmusta vasten ja pani pojan pään päälle omenan. Mutta koska Tellillä viellä oli toinen nuoli kätkössä. Tell ohjasikin venettä vakavalla kädellä pitkin kallioista rantaa. käskien isän ampumaan nuolellansa sen pois. varsinkin ylhäissukuisia vapaatalollisia kohtaan. Uri ja Unterwalden ottivat vastaan hänen nimittämänsä voudin." Rudolfin pojan Albrektin ei onnistunut kukistaa samoin vapaata valtakunnan kaupunkia Berniä. joka tekee vääryyttä yhdelle tai useammalle heistä. joka oli kaunistettu . mutta jyrkän Axen-vuoren vieressä. Sieltä hän kiiruhti sisämaahan päin ja piilottui pensastoon. Wilhelm Tellin ja valaliiton syntymisen tarina. Jos olisi ensimmäinen nuoli sattunut lapseeni. Hän astui ohitse tervehtimättä hattua. Vouti otatti kiinni Tellin. _Valanteko Rütlissä_. Vouti Gessler panetti Altdorfin luo Urissa tangon päähän arkkiherttuallisen hatun ja käski. Niinpä kerrotaan Gesslerin kerran ratsastaneen _Werner Stauffacherin_ uuden talon ohitse. jossa kallion kieleke pistää ulos veteen. haavoittamatta poikaansa. Venemiehet joutuivat neuvottomiksi ja luulivat.mukaan sekä tavaralla että miesvoimalla omalla kustannuksellaan auttaa toinen toistansa jokaista vastaan." Silloin vihastui vouti. Ja Tellillä oli rohkeutta ja taitoa ampua omena. Mutta heidän purjehtiessaan järvellä ja ehtiessään Rütlin ohitse alkoi ankara myrsky lähetä. Vouti päästätti hänet kahleistaan ja käski hänen asettua perää pitämään. sanonpa sinulle totuuden. hyppäsi kalliolle ja samalla sysäsi veneen ulos pauhaaviin laineihin. mutta Schwüz. että ainoastaan Wilhelm Tell saattoi voimakkailla käsivarsillaan pelastaa heidät. sulkeakseen hänet siellä torniin. Kun vouti viimein nousi maalle ja astui Küssnachtiin vievää solaketietä. ampui Tell piilostaan häntä nuolella läpi sydämmen. Saksalaiset voudit osoittivat raakaa kopeutta. ja sivulla riippui hänellä jousi ja nuoliviini. panetti Tellin kahleihin ja läksi viemään häntä veneellä Vierwaldstädter-jarven yli linnaansa Küssnachtiin. olisin toisella osunut sinuun. taluttaen kädestä pikku poikaansa. Sitä tietä astui kuuluisa jousimies Wilhelm Tell. kysyi vouti: "Mitähän tarkoitat tuolla toisella nuolella?" Tell vastasi rehellisesti: "No.

sorrettua kansaa ja sen ikivanhaa vapautta. että sweitsiläiset saisivat ainiaaksi turvaa tästä ystävyydestä. ja pakeni sitte vuoristoon ja kätkeytyi siellä maamiehen _Walter Fürstin_ luo. Rütlin niityllä Vierwaldstädter-järven rannalla yhtyivät sitte monta kertaa Walter Fürst Urista. että talonpoikaisilla on noin kauniit asunnot?" _Arnold Melchthalilta_ ottivat vouti Landenbergin palvelijat kaksi härkää auran edestä. Zug ja Bern olivat yhtyneet aatelisherroja vastaan taistelevain shwabilaiskaupunkien liittoon. Äkkiarvaamatta anastettiin voutien linnat. Uudenvuoden päivä 1308 määrättiin valan toimeenpanemiseksi. voutien puoluelaisineen palvelijoineen ja sotamiehineen ei pitänyt menettämän pisaraakaan verta: mutta esi-isiltä perittyä vapautta he päättivät puolustaa ja jättää sen kokonaisena perinnöksi jälkeläisilleen. Habsburgin kreiveiltä he eivät tahtoneet ottaa rahtuakaan." Arnoldin poika kuritti silloin palvelijaa niin. sanoen: "Voivathan talonpojat itsekin vetää auraansa." Näiden sopimusten jälkeen nostivat mainitut kolme miestä kätensä taivasta kohti ja vannoivat "sen Jumalan kautta. Tässä ystävyydessä he tahtoivat elää ja kuolla.maalatuilla mietelauseilla ja monilla muilla koristuksilla. ja sanoen: "Kuinka voidaankaan kärsiä. Mutta vanhalta Arnoldilta vouti vihassaan puhkaisutti molemmat silmät. Eräänä yönä marraskuussa 1307 saapuivat nämä kolme ynnä kymmenen valittua miestä kokoon. Glarus. syttyi siitä sota. Itävallan herttua Leopold. Kaikki he kättä antaen toinen toiselleen vannoivat "olla näissä asioissa tekemättä mitään omin päin ja luopumatta toinen toisestaan. mutta ei missään vuodatettu verta." toimia. niinkuin olivat luvanneet. Alpeilta toisille levisi paimenkansan kapina. jolla oli suuret alueet . joka on sekä kuningasten että talonpoikain herra. että häneltä murtui poikki kaksi sormea. vaikka kolme metsäkanttonia periaatteensa mukaan pysyivät sekautumatta vieraihin asioihin. Sempachin taistelu (1386). Zürich. ja kunkin tuli kotilaaksossaan yhteisen neuvottelun jälkeen niin puolustaa viatonta. Koska myöhemmin lisäksi tulleet kantonit Luzern. nuori Melchthal Schwüzistä ja Werner Stauffacher Unterwaldenista. ja kohta oli koko maa vapaana. ei missään ryöstetty Habsburg-suvun omaisuutta.

Tuosta ritarit pilkkasivat talonpoikain pelkoa. Jo levisi ritarijoukko puolikuun muotoiseksi. Pitäkää huoli . niin että he seisoivat ikään kuin läpi pääsemättömänä muurina. Herttua Leopoldin ylpeästi esiin marssivassa sotaväessä oli 4. teki _Arnold Winkelried_ ylevän päätöksen. mutta hän vastasi: "Jumala varjelkoon minua jättämästä teitä kuolemaan ja elämään yksinänne. urhollinen ja monesta sankarityöstä jo kuuluisa mies.000 hyvin panssaroitua komeaa ritaria. Mutta kohtapa he huomasivat erhetyksensä. josta keihäät sojottivat eteenpäin ojennettuina pitkissä riveissä. marssi rankasemaan sweitsiläisiä ja hävittämään heidän liittoansa. Valaliittolaiset. Muutamat pyysivät herttua Leopoldia pysymään etempänä taistelusta.Sweitsissä. Koska seutu oli sopimaton hevosille. jotka olivat niin varmat voitostaan. Pelottakseen heitä lähetettiin heidän kokoukseensa koko 20 lähettilästä. toivoen saavansa raivatuksi itselleen tien heidän keihäsriviensä lävitse. heillä oli aseina sotatapparat ja leveät miekat. Eräs ylhäinen herra puheli korskeasti tuon kapinoitsevan talonpoikaisen roskaväen keittämisestä ja paistamisesta. Herttua Leopold. kuten kerrotaan. mutta useimmilla ei mitään haarniskaa. Hän heitti aseensa kauas pois ja huusi kaikuvalla äänellä: "Rakkaat. lyhyillä iskuaseillaan he eivät ulottuneet edes ritarien varustuksiinkaan asti. Kiilan-muotoisessa taistelujärjestyksessä riensivät talonpojat keveissä mekoissaan rohkeasti alas kentälle vaskipukuisia ritareja vastaan.300 miestä. Mutta kauan he turhaan kuluttivat rohkeuttansa. ja moni kaatui lävistyen sojottaviin keihäihin. uskolliset veljet! Minä avaan teille tien. että olivat ottaneet nuorat mukaansa vankien sitomista varten. Silloin. kaunis. jotka saapuen toinen toisensa jälkeen kukin lukivat melkoisen joukon sodanjulistuksia sekä hengellisten että maallisten herrain puolelta. kärjillään yhä ahtaammalle sulkien ja täydellisellä häviöllä uhaten neuvotonta talonpoikaisjoukkoa. asettuivat metsäisille kukkuloille Sempachin luo. luvultaan 1. sillä he luulivat heidät polvillaan rukoilevan armoa. halusi innokkaasti ratkasevaa taistelua. käski hän ritarinsa laskeutumaan maahan ja lähenemään yhteen." Ennen taistelun alkua laskeutuivat valaliittolaiset polvilleen ja rukoilivat Jumalalta voimaa nyt alkavaan ankaraan taisteluun.

että Jumala oli sinä päivänä kostanut aatelisherrain kopeuden ja ylpeyden. riensi herttua Leopold taistelijain tungokseen itse korjaamaan sitä. moni tukehtui ahdingossa oman panssarinsa painosta. Englannin kuningas Edvard III vaati itselleen Ranskan kruunua ja sentähden ahdisti sodalla Filip VI:tta Valoisilaista.vaimostani ja lapsistani!" Sitte hän astui esiin. kun näkivät tappion tulevan. Siispä ei ollut muuta neuvoa kuin myödä henkensä niin kalliista kuin mahdollista. mutta sitä tehokkaammin käytetyillä iskuaseillaan tekivät he hirvittävää tuhoa ritareille. Kun Itävallan lippu kaatui. Kaikkialla sanottiin. ja se loistaa ihanana esikuvana jokaiselle kansalle. joka rakastaa isänmaatansa ja vapauttansa. sillä palvelijat olivat niillä paenneet taistelukentältä. "Minä olen Itävallan herttua!" huusi hän. Tästä lähtein oli sweitsiläisten vapaus turvattu ja heidän urhollisuutensa ylistelty kaikissa maissa. ja painoi ne rohkeasti omaan rintaansa. kuin ulottui. Ranskassa oli läänityslaitos vielä voimassa ja ritaristoa suuresti . josta he pääsivät vihollista ahdistamaan. Elossa vielä olevat ritarit alkoivat huudella hevosiansa. Satavuotinen sota. joka oli noussut Ranskan valtaistuimelle. Tästä syystä alkanutta sotaa jatkettiin silloin tällöin vähän levähtäen toista sataa vuotta (1339-1453).000 miestä jalkaväkeä. siten kaatui 656 ritaria. Hänen ruumiinsa ylitse tunkeutuivat valaliittolaiset vastustamattomasti eteenpäin. Moni kaatui talonpoikain nuijain ja miekkain iskuista. Arnold Winkelried sai jalosta urhotyöstään kauneimman palkinnon. sillä hänen kuoltuaan kiitolliset maanmiehet kunnioittivat hänen muistoansa. kokosi voimakkailla käsivarsillaan niin monta vihollisten keihästä. kun jo voittajain tapparat kohosivat iskemään häntä. moni myöskin väsymyksestä vaipui maahan. Kaatuessaan käänsi hän nuo keihäätkin maata kohti ja avasi maanmiehillensä tien. mutta raskaissa aseissaan hitaasti tunkeutuessaan eteenpäin hän ahdingossa kompastui. mutta eräs Schwüzin asujan antoi hänelle siitä huolimatta kuoliniskun. suurimmaksi osaksi kreivejä. Mutta turha vaiva. sekä 2. joita raskaat varuksensa estivät puolustautumasta. Lyhyillä.

vaan Ranskan kuningas toi hänelle vastaan sotavoiman. ratsasti ranskalainen päällikkö heidän luoksensa. kainoudestaan ja monesta etevästä sielunominaisuudesta kuuluisa nuorukainen. Musta prinssi. Kun genualaiset jousimiehet. syytti heitä pelkuriudesta ja käski alkamaan taistelua. anoivat vähäistä lepoa ennen rynnäkköön ryhtymistä. kreivi Arundel toista ja hän itse kolmatta.000.] Juuri ennen taistelun alkua sattui ankara rankkasade. Ranskalaiset olivat väsyksissä nopeasta marssista. Englantilaisilla jousimiehillä oli sen sijaan jouset olleet sateen aikana koteloissa. mutta vaativat kuitenkin kiihkeästi taistelun alkamista. Edvard oli myöskin liitossa Flanderin kaupunkien kanssa ja sai niiltä arvokasta apua. Edvardilla oli ainoastaan 30. joita seisoi heidän riveissänsä. Sitä vastoin Englannin sotajoukon päävoimana oli jalkaväki ja varsinkin olivat englantilaiset jousimiehet kuuluisat. Mustan. jossa sanotaan olleen 72.kannatettiin ja kunnioitettiin.000 miestä. joista prinssi Edvard johti yhtä. Kun taivas jälleen selkeni. ritarillisuudestaan. Genualaisten jousenjänteet siitä niin höltyivät. että . Englannissa piti hallitus yhä enemmin tukenansa kaupunkeja. mutta kaikki läänityslaitoksen epäjärjestykset näkyivät myöskin ja ritarillisuus oli jo alkanut turmeltua. Edvard otti kanssansa sotaan viisitoista-vuotisen poikansa joka myöskin oli nimeltään Edvard. Ranskan sotajoukossa oli ratsuväki päävoimana ja ritaristo erittäin lukuisasti edustettuna. joiden edusmiehet kuninkaalle antoivat tuon tuostakin raha-apua. loistavan pronssivaruksensa tähden sanottiin häntä yleisesti "mustaksi prinssiksi". [Kuva: Sotamies ja jousimiehiä. ammuskelivat he nuoliansa niin tiheään ja hyvin tähdäten. että heidän nuolensa vaikuttivat hyvin vähän taikkapa ei ollenkaan. _Crecyn_ luona Picardiassa oli muistettava taistelu (1346). Mutta katsoen taistelun välttämättömäksi. valitsi Edvard levollisesti edullisen aseman sijoittuen pienelle kukkulalle ja jakoi väkensä kolmeen linjaan.

Kuultuaan kuningas Johanin olevan tulossa suuren sotavoiman kanssa peräytyi hän vaikka myöhään. saavutettiin niin täydellinen voitto.000 miestä. Edvard piiritti sitte Calais-kaupungin. hyökkäsi musta prinssi hävitellen Ranskan alueelle. virkkoi kuningas: "Sano prinssille. Kuningas oli alussa todellakin aikonut surmata heidät. saa hän myöskin tämän päivän kunnian. Kuningas Filip kuoli kohta sen jälkeen (1350). mutta suuri ranskalainen ratsuväki läksi liikkeelle piirittämään häntä. vaati sen . kesti sitte kauan kiihkeätä taistelua. joiden kuulat ja jymähdykset kauhua levittäen muka vaikuttivat tehokkaasti. mutta hänen seuraajansa _Johan Hyvän_ aikana alkoi sota uudestaan vielä kiivaammin.000. hän kokosi hajautuneet joukkonsa ja pääsi viimein voitolle. Kun kreivi Arundel silloin läksi Edvardille avuksi. hänet tavattiin ja pysäytettiin lähelle _Poitiersia_. Mutta kuningas Johan. Englantilaisia oli ainoastaan 10. vaan oli kuitenkin suuressa vaarassa.200 ritaria ja 30. jos Jumala suo. Eräs porvari tarjoutui vapaaehtoisesti menemään kuolemaan ja viisi muuta seurasi hänen esimerkkiänsä. jonkatähden pikaa lähetettiin pyytämään kuninkaalta apua. joka vanhastaan oli Englannin omana. ollen varma voitosta. Käyttääkseen hyväksensä tätä etua marssitti musta prinssi osastoansa eteenpäin. jossa suuri taistelu tapahtui (1356). Kun nyt kuninkaankin väki marssi taisteluun. mutta puolisonsa rukouksista taipui jättämään heidät henkiin. Englantilaisten pääsyä voitolle ehkä edisti tähän aikaan oudon ampuma-aseen käyttäminen. kerrotaan näet flanderilaisilla olleen kuusi kanuunaa. Vihoissaan kuningas käski kuutta kaupungin etevintä porvaria saapumaan nuora kaulassa englantilaisten leiriin tuomaan kaupungin avaimia ja antautumaan alttiiksi voittajan kostolle. jonka täytyi sitkeän vastarinnan jälkeen viimein antautua.000 sotamiestä." Tämä vastaus kiihotti prinssiä uusiin ponnistuksiin. Guiennestä. Edvard oli koko ajan katsellut taistelua läheisestä tuulimyllystä ja kysyi kylmäkiskoisesti: "Onko poikani pudonnut ratsunsa seljästä. Nuori prinssi osoitti loistavinta urhollisuutta. ranskalaisia sitä vastoin 50. haavoittunut tai kaatunut?" Kun sanantuoja eitti. että hän nyt ei saa mitään apua minulta. Hän ansaitkoon tänään kannuksensa. Tässä tukalassa tilassa tarjoutui prinssi Edvard antamaan valloituksensa takaisin ja tekemään aselevon 7 vuodeksi. Kohta kaupungin valloituksen jälkeen tekivät molemmat kuninkaat aselevon.genualaiset kauhistuen piankin joutuivat epäjärjestykseen. että ranskalaisten puolella kaatui 1.

Atrian aikana. että niiden nuolet tunkeutuivat paksuimmankin ritarivaruksen läpi. Englantilaiset olivat saaneet loistavan voiton. luovuttamaan Calaisin ja Loire-joen etelänpuoliset maakunnat sekä vapauttamaan Edvardin ranskalaiset alueet läänivelvollisuudesta. viisaan ja uutteran ruhtinaan _Kaarle V:nen_ noustua Ranskan valtaistuimelle alkoi siis sota uudestaan ja sitä . Mutta kun Ranskan kuninkaan ei onnistunut saada kokoon lunnaiksi tarvittavaa summaa eivätkä valtakunnan säädyt hyväksyneet hänen tekemiänsä luovutuksia.lisäksi prinssiä itseään ja sataa hänen jalointa ritariansa antautumaan vangiksi. silloin vasta hän antoi itsensä viedä vankina prinssi Edvardin eteen. Marssiessa Englannin pääkaupunkiin ratsasti vangittu kuningas komeasti koristetulla sotaorhilla. Heti alussa joutuivat ranskalaiset epäjärjestykseen ja kääntyivät vähitellen hurjasti pakenemaan joka taholle. syleili kuninkaallista vankiansa ja talutti hänet juhlalliselle atrialle. joka häntä varten laitettiin. Vangittua Johan-kuningasta kohdeltiin englantilaisten leirissä suurella kunnioituksella. lensi joka taholta vastaan nuolituisku eikä ainoakaan nuoli osunut hukkaan. nousi tämä valtaistuimeltaan. Kun nyt ranskalaiset tiheissä joukoissa marssivat mäkiä kohti. että he paraiten voivat käyttää aseitansa. Johanin seuraajan. Kuolleiden ja haavoitettujen keskellä piti kuningas Johan puoltansa niin kauan kuin suinkin jaksoi. jota vastoin prinssi kaikessa yksinkertaisuudessa seurasi vähäpätöisen ratsun seljässä. Viinimäkien välille ja kunnasten rinteille asetteli hän jousimiehensä niin. Kun Johan sitte vietiin Westminister halliin kuningas Edvardin eteen. heillä oli kolmekyynäräiset rautajouset niin vahvat. Ennemmin kuin suostua niin häpeällisiin ehtoihin päätti nuori sankari nyt ryhtyä toivottomaan taisteluun. seisoi prinssi Edvard kunnioittavasti hänen istuimensa takana. mitä kunnioitusta vasalli on velvollinen osoittamaan lääniherrallensa. palasi hän vapaaehtoisesti vankeuteen. vastasi hän kyllä tietävänsä. Vihollisten ympäröimänä nähtiin hänen heiluttelevan sotatapparaansa ja kauan hän torjui englantilaisten kehoituksia. jossa Edvard luopui Ranskan kruunun vaatimuksistaan ja Johan sitoutui maksamaan suuren summan vapautensa lunnaiksi. Kun Johan kehoitti häntä istuutumaan. että antautuisi vangiksi. jossa hän kohta sen jälkeen kuoli (1364). Sitte tehtiin rauha. kunnes hän viimein väsyneenä vaipui hevosen seljästä.

jossa kohta kuolikin (1376).käytiin enimmäkseen Etelä-Ranskassa." Vanki vietiin Bordeauxiin. Seuraavana vuonna kuningas Edvard-vanhus seurasi poikaansa hautaan. saamatta ratkasevaa voittoa: hän näki mahdottomaksi pitää omassa väessään yllä kuria ja palasi sairaana ja sotaan kyllästyneenä viimein Englantiin. vastasi Bertrand. "Oh. "No niin." "Olkoonpa niinkin. "lakkaamatta kuuluu Bordeauxin rottain nakerrus. "Ikävätä on." Prinssi antoi hänen itsensä määrätä lunnassumman. Bertrand?" kysyi hän. jossa Edvard ja Bertrand auttoivat kumpikin puolellaan kahta veljestä. englantilaisten päämajaan." virkkoi Edvard. Orleansin neitsyt. jota ette uskalla päästää irti: se on Bertrand du Guesclin. Aikaa myöten siirtyi sota Espanjaan." Edvard silloin heti tuotti eteensä vangin. Ranska oli 1400-luvun alulla kuoleman vaarassa. niin minä päästän teidät vapaaksi lunnaitta. sillä hän on urhollisin vihollisistani. "mutta muistakaa vain. Hän antautui silloin mustalle prinssille. "vannokaa. että minä olen köyhä ritari. rakkaammat minulle olisivat kotimaani satakielet. jotka taistelivat Kastilian kruunusta." sanoi Bertrand. taisteli vielä jonkun aikaa Guiennessä. Eräässä taistelussa Bertrand voitettiin ja piiritettiin. "Prinssi." vastasi Bertrand." "Mistä aiotte saadakaan niin suuren summan?" kysyi prinssi kummastellen." jatkoi prinssi. teillä on vankilassanne ritari. Eräänä päivänä lausui joku Edvardille. jolla ei ole muuta kuin mitä aseillani hankin. että te ette taistele meitä vastaan ettekä Henrik Trastamaran puolesta. päästyänsä Kastilian valtaistuimelle. Ranskalaisia johti urhollinen ritari _Bertrand du Guesclin_. "tottahan lienen sadan tuhannen kultarahan arvoinen. "No. joka kauan voitollisesti vastusti mustaa prinssiä. jos Ranskan kuningas sitä ei maksa. sanoen: "Hänelle minä antaudun. "niin maksaa sen ainakin prinssi Henrik." Bertrand pääsi vapaaksi ja hänen todellakin onnistui kohta tehdä espanjalainen liittolaisensa kuninkaaksi." vastasi tämä." vastasi Bertrand." "Hyvä. "Kuinka voitte. Englantilaiset olivat uudestaan voitollisesti alkaneet sodan ja levisivät nyt yli koko . "mutta muuten ette ainakaan pääse lunnaitta. Musta prinssi." "Mitäpä minulla sitte olisi hyötyä vapaudestani? Sittehän minä vasta olisinkin oikein vanki". saamatta mitään apua Englannista.

ja puoluelaisensa jo sanoivat häntä _Kaarle VII:ksi_. Hän oli hyväluontoinen ja ystävällinen. hän kääntyi kuninkaan puoleen.Pohjois-Ranskan sekä katsoivat jo maata varmaksi voittosaaliikseen. joka kertoi asian Vaucouleursin päällikölle. muuttui asema äkisti eräästä tapauksesta. mitä innokas usko ja harras isänmaanrakkaus saavat aikaan. ritariensa joukkoon. ja kaikki inhimillinen apu näytti loppuneen. Loiren eteläpuolella. Hänen hento poikansa Henrik VI peri Englannin valtaistuimen. Kaunis ja hurskas hän oli. mutta samalla urhotöihin kykenemätön ja epäröivä ruhtinas. Ranskassa raivosi sisällinen sota. että Jumala oli hänet lähettänyt hänelle avuksi lakkauttamaan Orleansin piiritystä ja viemään häntä Reimsiin kruunattavaksi. mutta päätti jonkun ajan kuluttua kuitenkin lähettää hänestä kertomuksen kuningas Kaarlelle. syntynyt Domrémyn kylässä Meuse-joen varrella köyhistä vanhemmista. niiden joukossa Burgundin mahtava herttua. Miehen puvussa ja kahden ritarin saattamana ratsasti Johanna 11 päivää seutuja. Ensin hän ilmoitti ajatuksensa sedälleen. Täll'aikaa oleskeli Kaarle VI:nen poika. Tämä oli tyly ja kopea ritari ja neuvoi ensin setää antamaan tytölle muutamia kunnon korvapuusteja ja lähettämään hänet takaisin kotiin. mutta neitsyt ei erehtynyt. ja jo aikaisin liikkuivat hänen ajatuksensa yliluonnollisessa maailmassa. Tutkiakseen häntä kätkeytyi kuningas. . sanoen. _Johanna d'Arc_ oli alhainen talonpoikaistyttö. sillä Jumalan tahto muka oli. jotka kehoittivat häntä pelastamaan Orleansia ja viemään kuningasta Reimsiin kruunattavaksi. kuten vanha aikakirja kertoo. että englantilaisten piti palaaman maahansa. ja saapui onnellisesti hovileiriin. mutta hän kuoli itse ennemmin (1422). Ranskan kruunun oikea perillinen. Hän oli välistä innostuksen tilassa ja luuli silloin kuulevansa enkelien ja pyhäin taivaisia ääniä. Naituaan Kaarlen tyttären julistutti Englannin kuningas Henrik V itselleen Pariisissa säädyillä Ranskan kruunun. joka oli Chinonissa Loiren etelärannalla. yhtyivät julkisesti vihollisiin. Hän sai nyt käskyn viedä hänet hoviin. joka todistaa. muutamat etevimmät vasallit. heikkomielinen _Kaarle VI_. jonka hän oli kuitenkin saava vasta appensa kuoltua. varsinkin hänen setänsä Bedfordin herttua. Valtaistuimella istui kykenemätön. taitavat sotapäälliköt ja valtiomiehet. joissa viholliset retkeilivät. Etelä-Ranskan avainta. pitivät yllä Englannin valtaa Ranskassa. Kun nyt englantilaiset varustautuivat valloittamaan Orleansia. huvitellen kortin lyönnillä valtakunnan hajotessa.

000 miehen avulla viedä ruokavaroja ankarasti ahdistettuun Orleansiin. rukouksia pidettiin joka päivä ja joukko pappeja asetettiin eri lippunsa ympärillä aina seuraamaan pienoista sotaväkeä. että he tulisivat kelvollisiksi saamaan Jumalalta apua. jotka olivat englantilaisessa linnoituksessa toisella rannalla. . pelaaminen ja ryösteleminen kiellettiin ankarimmasti. Hän meni rintavarustukseen. Sitte valmistautuivat ranskalaiset menemään Loire-joen yli. Ennen rynnäkön alkua tahtoi neitsyt kuitenkin kehoittaa englantilaisia karttamaan taistelua. Kohta hän saapui Orleansin edustalle. jonka kaupungin asujamet olivat tehneet Loire-joen sillalle. Neitsyt ratsasti lippu kädessä jalkaväkensä etupäässä ihan vallin juurelle asti. Niinpä päätettiin. Kaupungin asujamet tekivät eräästä portista hyökkäyksen ja sill'aikaa neitsyt päinvastaiselta puolelta vei ruokavarat onnellisesti kaupunkiin. Johanna teetti myöskin valkoisen. joka sitä siitä lähtein aina kantoi. johon oli kuvattu Vapahtaja ja viereen tehty kirjoitus _Jesus Maria_. Se puhdistettiin ja teroitettiin sekä pistettynä kauniisen. Vakuutettuaan heille. liljoilla ylt'yleensä kaunistetun sotalipun. Itse neitsyt ratsasti etupäässä harmaalla ratsulla täysissä varuksissa. Kolmetuntisen kiihkeän taistelun jälkeen linna valloitettiin. kiroileminen. miekka sivullansa ja valkoinen lippu kädessään. Johanna pyysi nimitetystä kappelista miekkaa. Todellakin löytyi sieltä sellainen miekka. Vallattomain sotamiesten kesken pani hän toimeen siveellisen kurin. palasi neitsyt kaupunkiin. jonka terään oli piirretty viisi ristiä. Jo edeltä saapunut maine virkisti piiritettyjen toivoa ja kauhistutti englantilaisia. että hänen tuli 7. Joukkonsa kanssa riensi hän nopein askelin ja liehuvin lipuin viholliselle vastaan. mutta hän antoi lyhyitä ja sattuvia vastauksia. Mutta englantilaiset vastasivat ainoastaan haukkuen ja häväisten.Poitiersissa munkit ja oppineet miehet häntä tutkivat kaikenlaisilla kysymyksillä. että heidän kohta täytyi poistua. ja kehoitti sotamiehiä antautumaan. jotka kummastuttivat kaikkia. vaikka ihan ruosteessa. Muutamain päiväin kuluttaa hyökättiin erästä vihollislinnaa vastaan. liljoilla koristettuun tuppeen annettiin Johannalle. Ranskalaiset riemuitsivat tästä menestyksestä ja lukivat sen kokonaan neitsyen esiytymisen ansioksi. hyökätäkseen englantilaisten leiriin. Kaikkein piti tunnustaman syntinsä ja luottaman Jumalan laupeuteen. Hänet otettiin siellä vastaan suurilla ilon osoituksilla.

joka yhdisti kaksi heidän linnoitustansa. ja linnoitettujen kaupunkien ohitse. ja paljo heitä hukkui Loire-jokeen. Neitsyt kutsui kaupungin pappeja ulos taivasalle kiittämään ja veisaamaan. että olette Ranskan kuningas. jolloin myöskin kanuunat otettiin mukaan. Yht'äkkiä murtui myöskin silta. Kun kuningas saapui väkinensä kaupunkiin. Tie kävi sellaista seutua. Englantilaisia ahdistettiin ankarasti kahdelta puolelta. Viimein hän heittäytyi hänen jalkainsa juureen. Täst'edes sanottiin häntä yleisesti "Orleansin neitsyeksi".Toisena aamuna tehtiin kaupungista yleinen rynnäkkö. mihin neitsyt vain ilmestyi lippuinensa. Kaksi heidän etevintä päällikköänsä joutui ranskalaisten käsiin. Mutta taisteluissa englantilaiset kauhuissaan peräytyivät joka paikasta. Hän jättäytyi hetkiseksi hyökkääjäin jäljelle. rukoiltuaan Jumalaa veti hän nuolen pois omin käsin. lankesi Johanna polvilleen hänen eteensä." . Neitsyt läksi sitte Toursiin. teidät on kruunattu Reimsissä ja te olette näyttäneet. vaan tulkaa nyt kuninkaallisiin kruunajaisiinne Reimsiin. sidotti pikimmiten haavansa ja riensi jälleen johtamaan sotilaita." Viimein Kaarle taipui ja läksi pienen joukon kanssa liikkeelle neitsyen neuvon mukaan. Heti alussa eräs nuoli haavoitti Johannaa olkapäähän. Neitsyt lippuinensa seisoi koko toimitusajan hänen sivullaan. syleili hänen polviansa ja sanoi kyynelsilmin: "Nyt on Jumalan tahto täytetty. jossa kuningas oleskeli ja otti hänet vastaan suurella kunnialla. kruunasi arkkipiispa hänet siellä juhlallisesti ja voiteli pyhällä öljyllä. Englantilaiset silloin peräytyivät sieltä liehuvin lipuin hyvässä järjestyksessä. Kaupungin asujamet repivät pikaa englantilaisten linnoitukset ja kuljettivat sitte neitsyttä kirkosta kirkkoon kiittäen Jumalaa voitosta. Kun Kaarle neuvottomana viipyi. sanoo kertomus. syleili hänen jalkojansa ja sanoi: "Jalo ruhtinas! Älkää kauemmin neuvotelko. jotka olivat heidän hallussaan. kuin olisi ollut raput sinne ylös". Voimakkaasti ryntäsivät ranskalaiset ja valloittivat englantilaisten lujimman tornin. "nousivat niin helposti. "johon he". Johanna kehoitti häntä nopeasti kruunauttamaan itseänsä. Niin saapui sotajoukko onnellisesti Reimsiin. jossa englantilais-joukkoja retkeili. jotka nyt taas ryntäsivät virkistynein voimin ja uudella rohkeudella. ja moni heidän kaupunkinsa avasi porttinsa. jonka asujamet itse karkoittivat englantilaisen varustusväen ja kantoivat kaupungin avaimet kuninkaalle vastaan.

että hänet aiottiin jättää verivihollisillensa heittäytyi hän toivottomuudessaan alas korkeasta tornista. jossa hänet heti suljettiin niin ahtaasen rautahäkkiin." Silloin käskettiin hänen piirtämään nimensä kirjoituksen alle. Siitä hänet taas juhlallisesti tuomittiin kuolemaan. Mutta hän epäröi ja hänen seurueessansa vallitsi kylmäkiskoisuus neitsyttä kohtaan. hänen täytyi peräytyä Compiègne-kaupunkiin. pyörtyi hän. julistettiin uusi tuomio. Mutta kuultuaan. jossa häntä säilytettiin. hänen kiihkein vihamiehensä. Pariisin yliopisto pyysi häntä mestattavaksi. Raskaissa kahleissa ja täydessä sotapuvussaan tuotiin hänet tuomariensa eteen. Kun se tapahtui. Silloin horjui tyttö raukan rohkeus. kaulassa. johon häntä varten rovio oli tehty. Kuninkaan siten viipyessä kului kallista aikaa hukkaan. mutta rynnäkkö Pariisia vastaan ei onnistunut. Hänet tuomittiin elävänä poltettavaksi ja vietiin teloituspaikalle. Neitsyt vietiin nyt Roueniin. joka oli vastoin Mooseksen lakia. käsissä ja jaloissa raskaat kahleet. Eräänä hirmuisena yönä repeytyivät hänen vaatteensa kelvottomiksi taistelussa sisään tunkeutuvaa konnaa vastaan ja hän pukeutui sotapukuunsa. joka oli tahallaan jätetty hänen vankeuteensa. joka hänet möi 16. Sieltä ulos hyökätessä joutui hän Burgundin herttuan vasallin vangiksi. koska muka oli uskosta luopunut. että hänen aina täytyi pysyä seisomassa. että hänet oli suljettu pois kirkon yhteydestä. Mutta Johannaa ei vietykään luostariin. vaan pistettiin synkkään linnan vankikomeroon.Neitsyt koetti nyt taivuttaa kuningasta lähtemään Pariisiin. koska muka oli vikapää noituuteen. Kun tuomio luettiin ja lausuttiin sanat. hän vastasi levollisesti ja järkevästi heidän kietoviin kysymyksiinsä ja kiukkuisiin puheihinsa. jossa hän tunnusti kaikki näkynsä perkeleen petokseksi ja sitoutui olemaan käyttämättä miehenpukua. Viimein sai neitsyt lähteä. määrättiin johtamaan keräjänkäyntiä häntä vastaan. hän loukkautui niin pahasti. . joka lievensi hänen rangaistuksensa elinkautiseksi luostari-vankeudeksi vedellä ja leivällä. ja Beauvaisin piispa. että hänet tunnottomana kannettiin takaisin linnaan ja kohta sitte annettiin englantilaisten haltuun. Vankeudessaan oli neitsyt siihen asti pysynyt levollisena ja hyvin häntä oli kohdeltukin. jossa häntä miesvartiansa raa'asti rääkkäsivät.000 francista englantilaisille. Tullessaan jälleen tuntoihinsa lausui hän heikolla äänellä: "Minä tahdon kaikessa mukautua kirkon tahtoon.

kuolivat saman vuosikymmenen kuluessa. jotka olivat puhuneet hänelle. pitääkö minua kohdeltaman näin hirmuisesti ja julmasti? Minä vetoan Jumalaan. Yhdekstoista-vuotinen neitsyt. Suuren sodan päätös. ja anon oikeutta kaikesta pahasta. kuin minulle nyt tehdään. ei kuollut. Munkeille. Paavia kehoitettiin jonkun ajan kuluttua uudestaan tutkimaan hänen keräjäasiaansa ja paavi julistutti hänet "viattomaksi. Pyöveli sitoi hänet kivipatsaasen. joka Ruotsissa murhattiin Engelbrektinsaarella. oli englantilaisille . vakuutti hän äänien. Moneen kertaan kuultiin hänen lausuvan Jesuksen nimeä. mutta kyllä laimeasti. nuhteettomaksi ja oikeauskoiseksi". jonka johdosta hän tuli itsenäiseksi herttuakunnassaan ja sai valtansa rajoja suuresti lavennetuksi (1435) Tämä tapaus. Hänen tuhkansa heitettiin Seine-jokeen ja hänen muistonsa tuomittiin häviämään. niin saivat pian havaita erehdyksensä. samoin kuin urhollisen Bedford herttuan kuolema samana vuonna." Pitkään. Burgundin herttua. Molemmat olivat taistelleet synnyinmaansa itsenäisyyden puolesta ja molempien muisto on jälkimaailmalle säilynyt puhtaimmassa loistossa. Englantilaisten julmuus nostatti sen ohessa heitä vastaan vielä elävämpää kansallisvihaa ja herätti heidän ranskalaisissa liittolaisissaan kylmäkiskoisuutta. joka kohosi rovion keskeltä. jonka Johanna oli kansassa herättänyt. ja miessankari. Mutta se ei hävinnyt.Saatuaan kuulla. Hänen kuolintaistelunsa kesti kauan. Sotaa pitkitettiin. jotka seisoivat hänen sivullansa lohduttamassa. tulleen Jumalalta eikä niiden jättäneen häntä vankeudessakaan. Jos englantilaiset luulivat Orleansin neitsyen murhalla kukistaneensa Ranskan nousevaa onnea. heittäytyi hän maahan itkien ja valittaen: "Voi. joka kuoli liekeissä Rouenin torilla. että hänet oli vietävä muutaman tunnin kuluttua roviolle. Se isänmaallinen into. johon rovio oli tehty. luopui liitosta ja teki Ranskan kuninkaan kanssa sovinnon. kunnes hän viimein kovissa tuskissa kuoli (1431). korkeimpaan tuomariin. vaan kiihtyi hänen kuolemastaan vielä suuremmaksi ja vaikutti sovintoa entisten puolueiden välillä. kunnes vihdoin englantilaisten paras ystävä. sillä häntä kiduttaakseen oli rovio tehty paljon korkeammaksi tavallista. Nähdessään liekit valitti neitsyt ääneen. jalkaliepeiseen paitaan puettuna vietiin hänet torille tuomiokirkon eteen.

joka tulikin toimeen neljä vuotta myöhemmin. jotka nytkin rauhan tultua niin kuin ennen kuljeksivat ympäri maan. joka opetti heille. Täten menivät . jonka hän herätti. yhteinen isänmaa. joka oli osoittanut itsensä niin saamattomaksi vihollisiansa vastaan. jossa englantilaisten voittoja aina ennen oli juhlallisesti vietetty. joka myöskin otettiin. Pian ei ollut Englannilla muuta jäljellä kuin Calais ja sota loppui ilman varsinaista rauhan tekoa. Muutaman vuoden perästä se taas rikottiin. mutta onni oli auttamattomasti kallistunut ranskalaisten puolelle. vaan myöskin valtakunnan lavenemisessa ja valtiontilan kaikinpuolisessa parantumisessa. Päästäksensä noista vaivaloisista "komppanioista". joiden päälliköt hän itse valitsi ja jotka olivat kuninkaalle yksistään kuuliaisuuteen velvoitetut. Kaarle VII. että heillä oli yhteinen nimi. jotka enemmän kuin vuosisadan ajan olivat häirinneet sen rauhaa.ja heidän asiallensa kova kohtaus. Näiden hirmuisten onnettomuuksien kesken heräsi ens kerran porvariston. Senpä tähden heidän asemansa Ranskassa tuli päivä päivältä heikommaksi. sai kuitenkin sisäoloissa toimeen muutamia aivan tärkeitä muutoksia. Ranska oli siis nyt vapautettuna näistä vihollisista. huhtik. Itse pääkaupunki Pariisi. Koko Normandia valloitettiin ja ranskalaiset kääntyivät sitte Guienneen. Mutta siellä jo syntynyt äkäinen riita valtiomiesten välillä teki kaiken avunlähettämisen mahdottomaksi. jos kotoa olisi apua lähetetty. asetti hän _vakaita seisovia sotajoukkoja (compagnies d'ordonnance_). Kuitenkaan eivät heidän asiansa vielä olleet millään muodoin niin epätoivon alaisina. Tämä yhteinen mieli ei ilmantunut ainoastaan Orleansin neitsyessä ja siinä innossa. Mutta kaiken tämän pahan ohessa oli sodasta ollut muutamia hyviäkin seurauksia. Mutta sodan seuraukset olivat kauan aikaa vielä näkyvissä: laveat maakunnat ilman asukkaita. Myötänsä oli sota myöskin tuonut sammumattoman kansallis-vihan molempain kansain välillä. autioina ja pensastuneina. halasi jo sovintoa laillisen kuninkaansa kanssa ja avasi hänelle porttinsa 13 p. yhteinen kunnia. että niitä ei olisi voitu parantaa. hallitusasiat ihan häiriössä. niin että Kaarle kuninkaan liput kohta liehuivat myöskin Garonnen ja Pyreneain välillä. kaupungit ja kylät ryöstettyinä ja hävitettyinä. 1436. Vuonna 1440 aljettiin hieroa välirauhaa. talonpoikien ja aateliston mielissä yhteinen kansallistunto.

Ludvig XI. oli hän jo perintöruhtinaana vehkeillyt isäänsä vastaan ja isä oli hänet joksikin ajaksi karkoittanut Dauphinésen. joka tätäkin paitsi jo oli halpenemassa. jonka reunoista riippui pieniä pyhäinkuvia.keskiaikaiset olot Ranskassa kokonaan kumoon. jonka jo Ludvig Pyhä oli perustanut. että poika tahtoi häntä myrkyttää. tuo salaisten mestausten toimeen panija. joka ei pitänyt lukua lupauksista eikä valoista. joka siihen aikaan oli Ranskan perintöruhtinasten herttuakuntana. joita tähän aikaan usein tapahtui. ja että vetoaminen Roomaan sekä ranskalaisen papiston veronmaksu pyhälle istuimelle oli rajoitettava. jonka seurassa hän paraiten viihtyi. Näin oli Kaarle VII saanut monta tärkeätä parannusta toimeen. kun hän v. Kuninkaaksi päästyänsä (1461) Ludvig heti erotti kaikki isänsä neuvonantajat ja kokosi ympärilleen henkilöitä melkein yksinomaan alhaisemmasta kansasta. kunnianhimoinen ja tunnoton. joka sääsi. Aina Ludvig puuhaili kavaloita aikeita ja vehkeitä ja osoitti uskottomuutta. sai tästä tuntuvan kolauksen. Raaka aistillisuus ja törkeä taikuus olivat hänessä . Myöskin oikeudelliset asiat alkoivat Kaarle VII:nen hallitusaikana järjestyä. että kirkolliskokousten päätökset olivat paavin käskyä etevämmät. Yliteloittaja _Tristan_. Hän käytti karkeakankaista mekkoa ja vanhaa leveää hattua. vahvisti Kaarle VII Bourgesin kirkolliskokouksessa (1438) niin sanotulla _pragmatisella sanktsionilla_. oli hänen uskollisin ystävänsä. Ranskan kuningas. Ritarisuus. 1461 kuoli. Kaarle VII:nen seuraaja _Ludvig Xl_ korotti vaikka huonoilla keinoilla Ranskan kuningaskunnan mitättömyydestä suureen mahtavuuteen. Ollen viekas. ja kuninkaille tuli seisovista armeijoista altis ja mahtava välikappale. Ranskalaisen kirkkokunnan omituisen vapauden. jolla saattoivat äkkiä kukistaa kaikki kapinat aateliston ja kaupunkien puolelta. Hänen puvustaan ja elintavastaan näkyi tämä hänen taipumuksensa. mutta viimeiset vuotensa Kaarle aina epäili poikaansa ja pelkäsi. Tosin he sittemmin sopivat. että tuomiokapituleilla oli oikeus valita piispojansa. ja eri paikkakuntien oikeustapoja ruvettiin kokoilemaan yhteiseen lakiteokseen (_grand coutumier_).

Vasta sen jälkeen pääsi Ludvig kovilla ehdoilla vapaaksi. jos ne onnistuivat. Ludvig teki suuria varustuksia ja alkoi sitte herttuaa vastaan sodan.yhtyneinä. He sentähden yhtyivät häntä vastaan liittoon. eikä lupaamatta hänelle lahjoja. joita aikoi tehdä. Liga-liiton etevimpiä osamiehiä oli Burgundin herttua _Kaarle Rohkea_. Hän huolellisesti noudatti kaikkia uskonnollisia menoja. Mutta kohta heidän lähdettyään kutsui Ludvig kokoon säädyt ja julistutti heillä useimmat lupaukset laittomiksi. Mutta liittolaiset eivät olleet pitäneet huolta suuren sotaväkensä muonasta. Ludvigin täytyi sitte seurata herttuaa Lüttichiin omin silmin näkemään. He johtivat suuren sotajoukon Isle de Franceen ja alkoivat kuninkaan väkeä vastaan taistelun. Heti herttua vihastui kuninkaasen ja pistätti hänet synkkään vankitorniin. . mutta samalla hän yllytti alankomaalaisen Lüttich. miten ankarasti herttua hävitti onnetonta kaupunkia. eikä jättänyt koskaan edeltä päin rukoilematta neitsyt Marialta anteeksi rikoksia. Mutta kerran molempain ruhtinasten juuri istuessa pöydässä. jonka tähden heitä kohta puute ja näljänhätä alkoivat ahdistaa. antoi runsaasti lahjoja kirkoille ja luostareille. tuotiin ilmoitus. sanoen sitä "yhteisen hyvän ligaksi".(Liège-) kaupungin kapinaan herttuaa vastaan. Monen riidan ratkasemista varten ehdotti Ludvig Kaarlelle ystävällistä yhtymistä ja yhtymispaikaksi määrättiin Peronne-kaupunki herttuakunnan alueella. Ludvig sitä vastoin pysyi hyvin varustetussa pääkaupungissaan eikä huolinut tarjota nälkäisille vihollisille uuden taistelun tilaisuutta. ylpeä ja komeutta rakastava ruhtinas. jonka loistavaa hovia ihmeteltiin koko Europassa ja jonka kunnianhimoiset aikeet tarkoittivat itsenäisen kuningaskunnan perustamista niistä monista maista. että Lüttichissä oli alkanut kapina ja että Ranskan lähettiläs varsinkin oli sitä kiihotellut. Ludvig saapui Peronneen pienen seurueen kanssa ja Kaarle otti muhkeimmasti hänet vastaan. Hän oli ritarillinen. jotka hänellä oli. osoitti pyhille kaikkea mahdollista kunniaa. jonka hallussa myöskin olivat rikkaat Alankomaat. Sentähden liittolaiset alkoivat hieroa sovintoa ja saivat kuninkaalta suuria lupauksia. Jo hallituksensa alussa näytti hän aikovansa rajoittaa tai lakkauttaa suurten kruunun vasallien itsenäisyyttä. mutta tapansa mukaan hän piankin selvittäytyi ehtoja täyttämästä. jossa voitto kuitenkin jäi ratkasematta. joten he tulivat rauhaan taipuviksi.

kaikki ne armotta ammuttiin. Mutta Ludvigin onnistui huomautuksillaan niin muuttaa keisarin mieli. Hänen tarkoituksensa oli saada keisaria korottamaan Burgundin herttuakuntaa kuningaskunnaksi. mutta ennen kuin tutkinto saatiin päätökseen. Ludvig jonkun ajan kuluttua laillisesti tutkitutti murha-asiaa. joka oli ympäröity kolminkertaisilla valleilla ja haudoilla ja johon oli vain yksi portti. Saksan keisarin kanssa neuvotteli hän Trierissä ja esiytyi siellä paljon komeammin kun itse keisari. Turkkilaisten hyökkäys Europpaan. jossa hän nimenomaan sanoi häntä veljenmurhaajaksi. että ken ei kykene teeskentelemään. mutta ryhtyi samalla myöskin muihin laajoihin yrityksiin. Ludvig taas heti omisti Burgundin Ranskan kruunulle. Luostareille ja kirkoille lähetettiin suuria lahjoja. . Pojalleen lausui hän kuolinvuoteellansa. Jonkun ajan kuluttua onnistui hänen omistaa myöskin Provence. Kaarle sitte ryhtyi sotaan Ludvigin liittolaisia sweitsiläisiä sekä Lotringin herttuaa vastaan. eivätpä edes hänen omat lapsensakaan käydä linnassa. Herttua sai nyt pyynnöstä aselevon ja sen aikana onnistui hänen tehdä liitto kuninkaan veljen Guiennen herttuan kanssa. Tämä sota tuli hänelle onnettomaksi. Hän sulkeutui _Plessis_-linnaansa (Toursin luo). Guiennen nyt Ludvig heti omisti kruunulle. Kuninkaan luvatta ei uskaltanut kukaan.jota kuninkaalliset päälliköt kävivät hyvällä menestyksellä. Viime ikävuosina kiusasi Ludvigia kalvaava levottomuus ja kuolemanpelko. kuka hyvänsä nähtiin niillä seuduin aikaisin aamusilla tai myöhään illalla. Herttua Kaarle Rohkea jatkoi kuitenkin taistelua Ludvigia vastaan. sekin turvattu laskettavalla ristikkoseinällä ja nostosillalla. että siellä pidettäisiin esirukouksia hänen henkensä puolesta. Yhä kasvavain sielunvaivojen kiusaamana kuoli hän 1483. että hän läksi Trieristä täyttämättä herttuan toivoa. hänestä ei ole hallitsijaksi. löydettiin benediktiläismunkki äkisti kuolleena vankilastansa ja myös yksi hänen rikoskumppaninsa oli salaperäisellä tavalla hävinnyt. viimein joutui hän perin pohjin tappiolle Nancyn luona ja kaatui itsekin (1477). joka kuitenkin kohta äkisti kuoli erään benediktiläismunkin myrkyttämänä. Kaikki katsoivat Ludvigia murhan toimeenpanijaksi ja Kaarle levitti julistuksen.

Valloitetuista kristityistä maista otettiin väkisin poikalapsia." Ratsuväki (_spahis_) koottiin heimojen jaloimmista miehistä. "Heidän nimensä olkoon _Jeni sheri_" ("uudet sotilaat". jota turkkilaiset. Kun turkkilaisvalta nyt oli kukistettu ja mongolilaisten valta Timurin kohta tapahtuneen kuoleman jälkeen hajosi. joka heidät vihki sotilaiksi.Muutamat turkkilaislaumat. Ristiretket eivät voineet perustaa mitään pysyväistä länsimaista valtaa Aasiaan. mutta he sen laiminlöivät. mutta suuressa taistelussa Nikopolin luona joutui hän niin tappiolle. Kaikkein naapurikansojen kauhuksi järjestettiin hirvittävä vakinainen sotaväki. Kohta he ulottivat valloitusretkensä Europpaan ja muuttivat silloin hallituksensa Adrianopoliin (1361) sekä levittivät sieltä käsin valtaansa aina Balkaniin saakka. Se alkoi seldshukkilaisten taistelulla kreikkalaista keisarikuntaa vastaan. että töin tuskin itse pääsi pakoon. joka vielä nykyäänkin on turkin sulttaanien hautauspaikka. jotka olivat siirtyneet pois mongolilaisten jaloista. jotka sitte kasvatettuina Muhammedin uskoon elivät kasarmeissa. joka sai yhtä odottamattoman kuin mahtavankin avun länsimaisista ristiretkeilijöistä. kun hänen täytyi lähteä mongolilaisen maailmanvalloittajan _Timurin_ suuria sotalaumoja vastaan. jota valloitustensa nopeuden tähden sanottiin _leimaukseksi_. valloittivat turkkilaiset Bulgarian. jyrkästi erotettuna muusta väestöstä. jotka vapaatahtoisesti kirjoituttivat siihen itsensä ja olivat sitte vapautetut kaikesta veronmaksusta. perustivat _Osmanin_ johdolla (noin 1300) valtakunnan Vähä-Aasian pohjoisosaan ja valitsivat pääkaupungikseen _Brussan_. Verisessä taistelussa Ankyran luona voitettiin hänet ja otettiin vangiksi (1402). eivätkä saaneet koskaan naida. Unkarin kuningas Sigismund koetti pysäyttää heidän etenemistänsä. Bajasid oli jo marssimassa Konstantinopolia vastaan. Bajasidin poika sai ihan esteettä uudistaa turkkilaisvallan entiselleen ja hänen poikansa poika lisäksi vielä valloitti Konstantinopolin. nämä jo kauan islamin miekan kantajina olleet. mutta vuodattivat uutta uskon innostusta islamiin ja saivat siten aikaan turkkilaisten hyökkäyksen . "heidän kasvonsa loistakoot taistelun päivänä ja uskottomat paetkoot heidän miekkaansa. Urhollisen _Bajasidin_ johdolla. lausui pyhä mies. Servian ja Bosnian. siitä nimitys _janitshaarit_). kävivät kristittyjä kansoja vastaan. Vanha oli jo taistelu. olisi kristityillä ollut sopivin tilaisuus kukistaa islamin kasvavaa voimaa.

mutta siten hän vain vaikutti kiukkua kreikkalaisessa papistossa ja kansassa. valatti suunnattoman suuria kanuunoita.Europpaan. Sulttaani _Muhammed II Valloittaja_ oli kauan kristittyjen länsimaiden kauhuna. Talvi kului sotivissa valtakunnissa aivan eri tavalla. kiirastulen laadusta ja Taborilla ilmautuneesta valosta. ainoa. Konstantinus itse. koetti. Muhammed varustautui suureen työhönsä kuumeen tapaisella toimeliaisuudella. Konstantinopolissa sen sijaan vallitsi laimea välinpitämättömyys. Lahkoutuen uskonriidoista kiistelivät he keskenään happanemattomasta ehtoollisleivästä. joka ajatteli uhkaavaa vaaraa. hän teki kaupungin asemakarttoja. joista huomattavin "Muhammedin kanuuna" voi ampua 600 naulan painoisia kuulia: sitä kuljettamaan tarvittiin 60 härkää ja 450 ihmistä. sill'aikaa kuin vihollinen varustautui tuhoavaan rynnäkköön . niin että paavin lähettiläs otettiin kylmäkiskoisesti vastaan ja latinalaiset papit kivitettiin. kaupungin asujamet tahtoivat ennemmin antautua turkkilaisten valtaan kuin suostua yhtymään Rooman kirkkoon. Hänellä oli mustan kelmeä iho. Sulttaani heti sytytytti kylän tuleen ja ilmoitti keisarille. Ollen toimelias ja kunnianhimoinen ikävöi hän sotia ja suuria yrityksiä. Sentähden hän koetti yhtä tarkkaan karttaa kaikkia sodan aiheita. Nyt oli Konstantinopolin kaupunki sekä kaitainen maakaistale sen ympärillä hänen koko valtakuntansa ja siinä hän hallitsi turmeltunutta kansaa. Kreikkalaisen keisarin arvo oli silloin Konstantinus XI:llä. intohimoinen muoto ja läpitunkeva katse. Konstantinopolin valloitus (1453). Perustamalla linnoituksia Konstantinopolin lähelle ilmasi hän heti alusta kyllin selvästi aikeensa. taivuttaa paavia toimittamaan avun lähetystä länsimaista. joka jalomielinen isänmaallinen mies olisi kyllä ansainnut elää parempana aikana. Eräänä päivänä turkkilaiset sotamiehet ajoivat pienessä kreikkalaiskylässä hevosensa kristittyjen viljavainioihin ja kristityt ryhtyivät heitä torjumaan. mutta varsinkin hän koetti hankkia hirvittävää tykistöä. kuin Muhammed niitä etsi. rakensi laivoja ja varusti sotaväkeä. että hän katsoi tuota hänen väellensä tehtyä väkivaltaa sodan julistukseksi. lupaamalla yhdistää Kreikan kirkon Rooman kirkkoon. Muhammed kuitenkin jätti piirityksen seuraavaksi kevääksi.

joita keisari ja urhollinen Giustiniani rohkasivat. jotka huudoillaan . raivatakseen sitte itselleen tietä toisen haudan ylitse. Haudat täytettiin riisikimpuilla sekä haavoitettujen ja kuolleiden ruumeilla. Kahdelta puolen sitä suojeli meri. jonka rantaa pitkin kaksinkertaiset suojelusmuurit ulottuivat. Tosin oli kaupunki sekä luonnostaan että teennäisesti lujasti linnoitettu. jo varustauduttiin tunkeutumaan sisään aukosta. jota kuitenkin oli monta sataatuhatta ihmistä. Turkkilainen laivasto. puolikuun muotoon. suuri Muhamedin kanuuna. korjata vahingoittuneet muurinpaikat ja jälleen puhdistaa hauta. tuoden täytensä sotatarpeita.kaupungin muureja vastaan. mutta pimeän tulo pakotti turkkilaiset keskeyttämään rynnäkkönsä. räjähti viimein kappaleiksi. Yöllä onnistui kristittyjen sotamiesten. joita oli yhdeksättä kymmentä. Mutta kaupungin veltostunut väestö. Kohta sen jälkeen tuli näkyviin viisi laivaa. jäi sen tehtäväksi ainoastaan tarvevarojen tuonnin estäminen meritietä. Koska turkkilainen laivasto oli liian heikko tunkeutumaan hyvin suljettuun satamaan. jolla voitiin ampua ainoastaan seitsemän kertaa päivässä. ryhtyivät rohkeasti taisteluun. maan puolella pidättivät vihollista syvät ja leveät haudat ja kaksinkertaiset vallit sekä suuri kolminkertainen muuri torneinensa. ollen paremmin varustetut ja ohjatut. Sitä paitsi oli genualainen ylimys _Giustiniani_ tänne tuonut 2. Molemmat rannat olivat täynnä katsojia. Mutta kristityt laivat. Muhammed sen sijaan ryntäsi maan puolelta.000 osmanilaisen kanssa ja samaan aikaan kokoutui hänen käskystänsä 350-aluksinen laivasto Konstantinopolin lahteen. asetti ainoastaan 5. Osa muurista kaatui. ollen niiden rinnalla monta vertaa voimakkaampi. Niinpä kaikki näytti menestyvän. jotka purjehtivat suoraa päätä kaupunkia kohti. sytyttää puutorni tuleen. jonka kärjet ulottuivat kumpaiseenkin rantaan. Suurta puista piiritystornia siirrettiin pyörillä eteen päin ja eräs kaupungin torni vahingoittui melkoisesti. Peljättävä tykistö seurasi kristityn päällikön johdolla sotaväkeä. Kevään tultua läksi Muhammed Adrianopolista 250. jolloin joukko lähellä seisojia pahasti vahingoittui.000 miestä. Niinpä ensimmäinen rynnäkkö kunnialla torjuttiin. asettui taistelujärjestykseen. neljä genualaista ja yksi keisarin.000 sotilasta. Neljästätoista patterista alkoi tuiskuta tuhoavaa tulta kaupunkia kohti.

otti Sofian kirkossa vastaan pyhän ehtoollisen ja sanoi jäähyväset lähimmäisilleen. Sille. Hän lupasi paratiisin niille. sekä eloon jääville kaiken raha-. ollen toinen toisensa tiellä. Hän tasoitutti Bosporon ja sataman yläpuolen välimaan ja peitätti sen rasvatuilla palkeilla ja laudoilla. Pelkureille sitä vastoin uhattiin hirmuisinta rangaistusta. jotka kaatuivat pyhässä taistelussa. eivät voineet pitää puolikuutansa koossa. Samaan aikaan Muhammed maan puolella varustautui uuteen ratkasevaan rynnäkköön. Päivän koitteessa alkoi pattereista hirvittävä tulituisku kaupungin jo ennestäänkin suureksi osaksi rikkiammuttuja muureja vastaan. Mutta Muhammed marssitti alinomaa esiin uusia joukkoja. Sulttaani rankasi laivastonsa onnetonta päällikköä.ja ihmissaaliin. Mutta tämä kristittyjen menestys olikin viimeinen. Muhammedin täten kiihdytellessä väkeänsä olivat kaupungin asujamet tuskan ja epätoivon vallassa. Konstantinus valmistautui kuolemaan. Kristityt torjuivat rynnäkköä alussa miehuullisesti ja vihollisen tiheihin joukkoihin vaikuttivat heidän tuliaseensa tuhoavasti. kunnes tie tasoittui hänen ydinjoukoillensa. joista alkoi tuiskuta tulta ja nuolia. Kristittyjen laivat pääsivät kuitenkin viimein turkkilaislinjan läpi ja laskivat kansan riemuiten tervehtiessä sulkuvitjain ylitse Konstantinopolin satamaan. omaisuus. . antaen hänelle kultaisella kepillään sata iskua selkään. Mutta turkkilaisten monet laivat. rukouksia luettiin ja Marian kuvia kannettiin juhlallisessa saatossa ympäri kaupunkia. itselleen hän pidätti ainoastaan kaupungin kartanot. joiden ruumeista haudat täyttyivät. Yön kuluessa kuljetettiin pyörillä seitsemänkymmentä alusta täysissä purjeissa ja runsaine varustusväkineen sisäsatamaan. Äärettömästi piiritetyt hämmästyivät. Yöllä alkoivat turkkilaisten tulet leimuta ja hurjaa sotahuutoa kuului joka taholta. joka ensinnä tunkeutui kaupunkiin.koettivat rohkaista kukin omaa puoluettansa. Turhaan Muhammed kiihkossaan malttamattomasti kannusti ratsunsa veteen ikäänkuin tahtoen ihan itse palauttaa peräytyvää laivastoansa vihollista vastaan. Muhammed teki näiden molempain vastoinkäymistensä jälkeen uuden omituisen ja arvaamattoman suunnitelman. ja turkkilaiset laivat tunkeutuivat syvälle satamaan. kun seuraavana aamuna näkivät heikkojen satamamuuriensa edessä nämä viholliset sotalaivat. määrättiin palkinnoksi rikkain maaherran paikka.

Niin kaatui viimeinen Caesar nimensä arvoisella tavalla hajoavan valtansa raunioiden alle. Erään turkkilaisen onnistui nousta heikosti puolustettuun torniin. Sofian kirkkoon oli suuri ihmisjoukko kokoutunut. että murhaenkeli oli muka keskellä kaupunkia tuhoava ryntäävän vihollisen. Keisarillinen linna. nimitettiin kristittyjen patriarkaksi. visiirein ja pashojen ympäröimänä kaupunkiin ja katseli. Samaan aikaan mursi vihollislaivasto kaupungin satamaportin. ollen salaliitossa turkkilaisten kanssa. joka oli petellyt asujamia murhaenkelin tarinalla.janitshaareille. Sofiankirkon korkeimmasta huipusta murrettiin pois risti ja puolikuu asetettiin sijaan. tätä enkeliä kirkkoon sulloutuneet paraillaan odottelivat. alkoi hurja sekasorto. muinaisajan arvokasta aaretta. hänen jälkeensä seurasi muita. Huutaen "Konstantinopoli on meidän" tunkeutuivat turkkilaiset vastustamattomasti kaupunkiin kahdelta taholta. silloin autio ja paljaaksi riistetty. ja asujamia vietiin joukottain orjuuteen. Viime hetkeen asti koetti keisari keskellä suurinta vaaraa kiihottaa ja rohkaista sotilaitansa. hänen ruumiinsa löytyi sitte suuren ruumiskasan alta. Kanuunain jyrinä vahveni joka taholla ja sotilaat tunkeutuivat kaatuneiden ruumisten yli kaupungin sisämuurille asti. Kaupungin onneton väestö pakeni alttarien turviin tai pylvästen ympärille. Nämä olivat tähän asti levänneet. vaan marssivat nyt hallitsijansa viittauksesta esiin. jotka taikuus oli pyhittänyt. eräs pappi. Kaupunki oli kaikkine aarteineen alttiina voittajain saaliin. Kolmantena päivänä valloituksen jälkeen saapui Muhammed. Konstantinus. pyhäin kuvia ja ristinmerkkejä sotkettiin jalkoihin. työntäen kohta kreikkalaiset pois koko muurilta. monta taideteosta ja kirjastoa. . Mutta pappi. määrättiin sulttaanin vastaiseksi asunnoksi. Mutta kun Giustiniani haavoittui ja siirtyi pois paikaltansa. kaikki irtain tavara ryöstettiin. hävitettiin ainiaaksi. nähden kaikki olevan hukassa. rautanuija kädessä.ja hävityshimolle. silmät hurjasta ilosta mulkoilevina. kun ryntäävät turkkilaiset sinne tunkeutuivat ja raastoivat heidät ulos orjuuteen. oli houkutellut kaupunkilaisia toimettomuuteen uskottelemalla. jota hänen sotilaansa olivat tehneet. riisui keisarillisen purpuransa ja syöksyi vihollisten tiheimpään joukkoon. hävitystä.

kun sitä ammuttiin putkista. niin sanottuja bombardeja eli mörssärejä. ja tekivät tuhoa sekä miehille että hevosille". Vanhimmat tuliaseet olivat siis kanuunat. jota he sytyttivät. Alussa luultiin niiden vaikuttavan sitä tuhoavammin. Lunttapyssy siirtyi sittemmin pois piilukkopyssyn tieltä. Europassa aljettiin aikaisin käyttää ruutia tai muuta sen kaltaista seoitusta kiviä särkiessä sekä tulituslaitoksissa. "paukkuivat niin kovasti. jotka sitä käyttivät samalla tavalla. jota Muhammed II käytti Konstantinopolia piirittäessään. joka siitä seurasi. samalla säikyttäen niiden kovalla paukauksella. joka löi tulta . Mongolilaiset käyttivät omalla tavallaan tätä keksintöä hurjilla sotaretkillä: monta voittoansa kerrotaan heidän saavuttaneen salaperäisen tulen avulla. 1300) selitteli myöskin luonnonhistoriallisessa teoksessaan tätä uutta keksintöä. Europan yhteiskuntain uutta muodostusta ja uuden ajan alkua valmistelivat suuressa määrässä sekä kotimaiset että muualta tuodut keksinnöt keskiajan viimeisinä vuosisatoina. eikä se. Elsassissa lähellä Ranskan rajaa tutki munkki _Barthold Schwartz_ (noin 1350) omilla koetuksilla ruudin vaikutusta. Ensi aiheen näihin pyssyihin antoi Nürnbergissä (1517) keksitty kiväärinlukko. jolla voitiin lingota kiviä. Sellaisia kanuunan alkuja mainitaan Italiassa jo 1326.Keksinnöt. Lopulla 1330-lukua mainitaan sekä ruutia että kanuunoita Ranskassa. jotka ensimmältä tuskin olivat muuta kuin pikku kanuunoita. Sentähden tehtiinkin suunnattoman suuria mörssärejä. Etelä-Europassa ruvettiin aikaisin tekemään suuria metallitorvia. Salpietarin. Arabialaisilta levisi keksintö Espanjan morilaisille. jossa oli piikiven palanen kierrettynä kiinni hanaan ja sen edessä pyörivä teräsratas. rikin ja hiilen seoittaminen tulenaraksi aineeksi. oli jo kauan tuttu Kiinassa. _Ruuti_. Oppinut englantilainen munkki _Roger Bacon_ (noin v. ollut ainoa laatuansa. kuin Jumala itse olisi jymähdellyt. Arabialaiset käyttivät ruutia aikaisin sodassa. Noin 1380 aljettiin ensin käyttää kömpelötekoisia kiväärejä. jossa ruutia enimmäkseen käytettiin tulitustarpeiksi. "jotka". Crecyn taistelussa käyttivät englantilaiset bombardeja. mitä suuremmat ne olivat. joista ruudin avulla ammuttiin suuria kiviä. lennätellen sen avulla suuria kiviä. ja suurella pamauksella. Hänen kauttansa tuli keksintö tutuksi myöskin Saksassa. sanoo aikakirja. luntalla sytytettäviä niinkuin suuremmatkin.

Ruudilla kukistivat europpalaiset vieraat maanosat: kompassi näytti heille sinne tien. Ja sitte vielä muistettakoon. mainitsee magneettineulaa ja sen ominaisuutta kääntyä aina pohjoista kohti. kuten sanotaan. vaipui vähäarvoiseksi. Ranskalaiset parantelivat tätä keksintöä ja tekivät varsinaisen piilukon. joka kauan oleskeli kiinalaisten ja mongolilaisten keskuudessa (1271-1295). Ratsuväki. Niin vaillinaisiin ampuma aseihin saatiin kauan tyytyä. joka kirjoitteli 1100-luvun lopulla. ennen ihan vastustamaton voima. ennen vain halveksittu lauma porvareja ja maaorja-talonpoikia. Ei mikään muinaisista aseista kelvannut kilpailemaan kauaksi ampuvain pyssyjen kanssa. kun se asetetaan pystyssä seisovan neulan päähän. johon levyyn eri ilmansuunnat olivat kuvatut. joita ylhäisen ratsumiehen keihäs saattoi esteettömästi tuhota. kuin ennen olivat. Kerrotaan kuuluisan venetialaisen matkustajan _Marco Polon_. kuin porvarin luoti jaksoi kaataa rautapukuisen ritarin. Tämäkin keksintö oli jo kauan tuttuna Kiinassa. jonka pääosana oli ritaristo. sikäli parani myöskin maaorja-talonpoikain asema. tuotti voimaa järjestävälle ruhtinuudelle ja vast'edes hankki Europan kansoille yliherruuden vieraissa maanosissa. että niitä täytyi tukea johonkin alustaan lauaistessa. Todella sodat eivät olekaan tulleet verisemmiksi ruudin keksimisen jälkeen. mutta kun taistelijat ovat vierautuneet tuosta toistensa raatelemisesta läheltä käsin ja sodan uhrit saattavat kuolla edes hiukan helpommalla tavalla. Tuliaseiden kautta muuttui koko sotataito toisenlaiseksi. ei mikään kilpi eikä haarniska voinut niiltä suojella. Kaupungitkin voivat katsoa vapautensa. Lapsellista on pahoitella ruudin keksinnön turmiollisia vaikutuksia. höllitteli maaorjuuden kahleita. Tämä keksintö tehtiin täydelliseksi asettamalla magneettineulan kärki pyöreän levyn keskipisteesen. Ensimmäiset kiväärit ampuivat hyvin hitaasti ja olivat niin raskaat. että ruudin keksintö se turvasi kaupunkien vapautta. tuli nyt uuden keksinnön avulla vahvimmaksi voimaksi. ikäänkuin ihmiset eivät muutenkin voisi tuhota toisiansa.piikivestä. jalkaväki. Ensimmäisen sellaisen kompassin teki. kauppansa ja omaisuutensa turvatuksi siitä asti. 1300-luvun alulla Amalfissa _Flavio Gioja_. on siitä mielialan viileydelle ja julmuudelle ollut vähempi virikettä. _Kompassi_. . tuoneen sellaisen magneettineulan kanssansa Europpaan. Mikäli ritaristo heikkoni ja jalkaväen merkitys kasvoi. Jo eräs kirjailija.

Ehkäpä hän jo Strassburgissa pani keksintönsä alulle. Marco Polon matkakertomuksessa mainitaan kiinalaisten painaneen leimasimilla kuvia ja kirjainmerkkejä paperille. Senpä tähden jaksoivatkin ainoastaan rikkaat hankkia itselleen kirjoja. että ne aarteet säilyisivät varkailta. ehkäpä aivan itsenäisesti._Kirjanpainotaito_. koreasti kiemurtelevia alkukirjaimia ja kuvain paljoutta. Yhdestä raamatusta maksettiin aina 3. jonka hän piti salassa. myöskin pieniä kirjasia. Sekä luostareissa että niiden ulkopuolella harjoitettiin tätä kopioimista eri ammattina. pidettynä koossa kehyksellä ja ruuveilla. hyvin taitava kaunokirjuri. joutui hän pikkuporvarein tekemässä kapinassa ajetuksi maanpakoon. Tieteiden leviämistä vaikeutti erittäin suuresti ja kauan se. jossa oli työtä tuhansille ihmisille. Ollen syntynyt Mainzissa arvokkaasta ylimyssuvusta. Kolmanneksi yhtiöön otettiin _Schöffer_. Painettiinpa puutauluilla. Palattuaan Mainziin rupesi Gutenberg yhtiöön rikkaan porvarin _Fustin_ kanssa. Sen ajan jälkeen keksittiin.000:kin markkaa. että kirjoja voitiin monistella ainoastaan kopioimalla. että monikin munkki uhrasi koko ikänsä yhden ainoan teoksen kopioimiseen yhteen kertaan. joka antoi tarvittavat varat. jossa oli "useampia kappaleita". puunpiirtämistaito. Monessa kirjastossa kiinnitettiin suurimmat käsikirjoitukset rautavitjoilla lattiaan. 1500-luvun alulla saatiin Liviuksen käsikirjoituksesta 120 dukaattia. Sen avulla tehtiin pelikortteja sekä painettiin paperille pyhäin kuvia ja maalauksia. veivät sellaiset kirjat niin paljon aikaa. Aikaisin aljettiin myöskin leimasimilla painaa koreita alkukirjaimia ynnä kirjainkirjoitusta kuvain ympärille. ainakin hän itsenäisesti teki kokeitansa. Valettiin irtanaisia kirjasimia sopivasta . Irtanaisten kirjasimien ja kirjanpainimen keksintö oli vielä tekemättä. Kun pidettiin erittäin tärkeänä kaunista käsialaa. joihin kuhunkin oli leikkaamalla tehty kaikki yhden sivun kirjaimet. Hän läksi silloin Strassburgiin ja kehitteli luultavasti puutteen pakosta taipumustansa konetöihin. Anjoun kreivitär maksoi 11:llä vuosisadalla postillasta 200 lammasta. sittemmin Fustin vävy. Niinpä tulivatkin sellaiset käsikirjoitukset erittäin kalleiksi. varsinkin koulukirjoja. mutta myöskin harjoitti samalla muutakin taitoa. Siihen salataitoonsa käytti hän paininta. Tämän keksinnön kunnian on saanut _Johan Gutenberg_. Hän tahkosi jalokiviä ja teki peilejä.

alussa enimmäkseen lyijystä. ja sen isäntäin täytyi pitkäksi ajaksi lakata liikkeestään. Tästä Mainzin kirjapainosta ilmestyi 1455 ensimmäinen latinalaisen raamatun painos. sieltä Leif Eriksson miehinensä nousi Amerikan manterelle. Löytömatkat. jotka oli pantu kiinni liikkeesen. mutta se kielto täytyi kohta lakkauttaa. joka kykenemättä maksamaan summaa jäi köyhyyteen. johon on painovuosi merkitty. jotka ensinnä rohkenivat poistua rannoilta ja heikoilla aluksillaan lasketella kohti kaukaisuutta. jossa he . Kopioitsijakirjurit jäivät nyt joutaviksi ja valittelivat moista taitoa. olivat epäilemättä myöskin ensimmäiset uudemman Europan kansat. että alkoivat juuri ennen painoksen valmistumista häntä vastaan velkomisjutun. Tämä onnettomuus tuotti myöskin hyviä seurauksia. Ensimmäinen tähän asti tunnettu painettu kirjatuote. Hänen yhtiökumppaninsa sysäsivät hänet syrjään siten. sillä tähän asti salassa pidetty taito levisi nyt työmiesten hajautumisen kautta useampiin kaupunkeihin. että he tiedon helpommasti levitessä ehkä menettivät osan arvostansa eivätkä sitte enää olleet niin itseoikeutetut saamaan kunniapaikkoja ja arvoja. Arkkipiispan tuomioistuin lausui tuomionsa Gutenbergin vahingoksi. sekä korkoa niille. Oppineet pelkäsivät.metalliseoksesta. joka keksintöjen kautta vaikutti uuden ajan koiton. ja aljettiin käyttää kirjoitusmusteen sijasta painomustetta. Mutta Mainzin kirjapainon palon jälkeen ilmestyi merkillisen nopeasti kirjapainoja moneen paikkaan sekä Saksanmaalle että sen ulkopuolelle. Rohkea. houkutteli myöskin keskiajan lopulla länsimaiden merimiehiä ulos aavalle merelle etsimään uusia maanosia. joka heidät saattoi kerjäläisiksi ja jota nuo tavalliset käsityöläiset saattoivat tehdä. Kun arkkipiispa Adolf Nassaulainen poltti ja hävitti Mainzia 1462. ilmestyi 1457 ja oli Psalttari. jotka astuivat uuden maailman rannalle. Gutenbergin työkumppaneista oli Ptister jo ennen asettunut Bambergiin. Norjalaiset uskaliaat purjehtijat. Gutenberg itse ei saanut mitään palkintoa vaivoistaan. paloi myöskin kirjapaino. Monessa paikassa siis kiellettiin uusi taito turmiollisena. vaatien häneltä takaisin rahoja. Kauan eivät yhtiökumppanit Fust ja Schöffer saaneet nauttia pettuutensa voittoa. Islannista he etenivät Grönlantiin. voimakas sielunelämä.

Mutta nämä löydöt jäivät mitään vaikuttamatta. koettaen tähteintutkijain ja maantieteilijäin seurassa parannella kompassia ja muita koneita merenkulun helpottamiseksi. ehk'eivät tosin kokonaan unhottuneetkaan. Tähän asti tunnettiin Afrikan länsirannasta ainoastaan se osa. Henrikillä oli laajat tiedot. Siitä niemestä katsottiin alkavan kuuman vyöhykkeen eikä uskallettu purjehtia siitä etelään päin. saapuivat onnellisesti Kap Bojadorin kohdalle. _Henrik Merenkulkija_. tiesivätpä he myöskin kertoa "hyvästä viinimaasta". jotka eräs genualainen oli löytänyt jo noin 1340. Silloin hän tapasi kaksi urhollista ritaria. Hän oleskeli enimmäkseen Sagresissa Europan lounaisimman niemen St. Merimiehet. joka oli Marokkon eteläisen niemen _Kap Nunin_ pohjoispuolella.löysivät Labradorin ja Kanadan sekä nimittivät ne Hellulanniksi ja Marklanniksi. taikka lähetteli hän laivoja tutkimaan Afrikan rannikkoa niin etäälle kuin mahdollista. vaikka ei vielä ole saatu selville. Niinpä he jo 14:nen vuosisadan loppupuolella kävivät Afrikan rannoilla ja toivat sieltä melkoiset varastot elefantinluuta. Palattuansa sanotaan hänen nimittäneen viidennen poikansa prinssi _Henrikin_ viimeisten valloitustensa maaherraksi. Vincentin rannalla. Muuten tunnettiin Kanariansaaret. jotka . Paavi. mutta palasivat sieltä kauhuissaan tyhjin toimin. rohkea mieli ja palava halu merillä liikkumaan. Portukalilaisten matkat. Portukalin kuningas Johan I oli (1415) noussut maalle Afrikkaan ja muun muassa valloittanut morilaisilta Ceuta-kaupungin. ovatko he ollenkaan taikka missä määrin ovat vaikuttaneet Pyreneanniemen asujanten meriretkiin. koska luultiin ilmaa siellä hehkuvaksi ja vettä kiehuvaksi. Portukalin ja Kastilian merimiesten kanssa olivat he liikeyhteydessä. oli silloin lahjoittanut ne saaret Kastilian kuninkaalle. jotka Henrik syksyllä 1415 lähetti Kap Nuniin. Yhä uusiin ponnistuksiin kiihdytti häntä toivo kerran löytää meritie Indiaan. joka oli etempänä etelässä. Normandian Dieppe-kaupungin asujamet harjoittivat pohjoisten heimolaistensa tavalla jo aikaisen meriliikettä etäisimmilläkin vesillä. ollen Jumalan sijainen maan päällä ja siis luullen voivansa vallita löydettyjä maita ja saaria.

Silloin nähtiin ensi kerran neekerejä. saavuttiin erääsen niemeen. viheriöitsevistä puistaan sai _Viheriäniemen_ nimen. että Afrikka ei levinnyt etelämpänä. jotka silloin olivat aivan tyhjät ihmisistä. elefantinluuta. kylvätti viljaa ja istututti viinipuita sekä vietti monta kotieläintä. Nyt löydettiin paikka toisensa perästä. Rohkea purjehtija _Bartolomeo Diaz_ saapui viimein (1487) Afrikan eteläniemeen. Ennen kuolemaansa (1463) sai Henrik ilokseen nähdä laivojensa palaavan äskettäin löydetystä _Guineasta_ ja tuovan täytensä kultahietaa. Koko saari oli yhtenä ainoana tiheänä metsänä. Henrik perustutti sinne asuntoja. koska hän oli saanut siellä kestää ankaraa myrskyä mutta kuningas. Pitempien merimatkain halu oli nyt herännyt ja seikkailijoita riensi joka taholta Portukaliin lähtemään näille retkille. Ankara myrsky heitti nämä alukset kauas merelle erääsen saareen. Henrik perusti sinnekin uutisasuntoja sekä kuljetutti Kyprosta viinipuita ja Sisiliasta sokuriruokoja. purjehdettiin sinne ja löydettiin (1419) _Madeira_. pippuria ja muita kalliita tavaroita. sinnekin perustettiin asuntoja. joka istui kotona Lissabonissa ja toivoi Indian tien nyt löytyneen. Sitte etsittiin (1432) etäiset _Azzorit_. ja toiseen. vaikka tosin hyvin lämmin. Henrik Merenkulkijan kuoltua jäähtyi joksikin ajaksi uusien löytömatkojen into. joka portukalilaisten tultua sattumalta syttyi tuleen. käski nimittämään niemen _Hyvän toivon niemeksi_. jota hän aikoi nimittää _myrskyiseksi_. vaan päin vastoin kapeni. . sen sanotaan sitte palaneen koko seitsemän vuotta. kylvettiin viljaa ja istutettiin viinipuita. Tästä saaresta näkyi kirkkaalla ilmalla ikäänkuin pilvenmöhkäle etäällä näköpiirin reunalla. jotka siellä hyvin menestyivät. niinkuin oli tähän asti luultu.kunniasanallaan vakuuttivat ei palaavansa ennen kuin löysivät jonkun uuden paikan. katsottiin voivansa vapaasti vangita heitä ja pakottaa heitä lunnaiksi maksamaan kultahietaa. joka lehtevistä. ja koska he olivat pakanoita. Mutta kuningas Johan II astuttuaan hallitukseen (1481) ryhtyi jatkamaan Henrikin aikeita ja varusteli uusia meriretkiä. Vuonna 1434 purjehdittiin viimein Kap Bojadorin ohitse ja huomattiin meri aivan purjehduskelpoiseksi eikä ilmakaan ollut sietämättömän kuuma. jota sittemmin on sanottu Porto Santoksi (pyhäksi satamaksi). joka nimitettiin valkoisesta hiedastaan _Valkoniemeksi_. jossa jo sitä ennen italialaiset olivat käyneet. _Vasko de Gama_. Kohta huomattiin.

mutta hänen seuraajansa _Emanuel Suuri_ varusti kolme laivaa ja lähetti rohkean _Vasko de Gaman_ vaaralliselle retkelle. hänp' älköön täällä Kunnian temppelihin tulkokaan.-Kotoiset vuoret vähittäin jo haipuu Toisensa jälkeen toinen himmeten: Ei Tajoa näy. Cintran vuori vaipuu Hämyhyn tuonne taivaan ranteellen. senhän tiedänkin. virkoin oitis tähän. lemmekkäällä Puheellaan valtas minut kokonaan: "Mit' ylevää ja suurta maan on päällä. Vaikk' kaikki peittyy synkkään pilveen aivan. rukoukseen taipuu. Josp' elo sen. suren juuri. Nyt nähdessämme meren vain ja taivaan. Kun ei mun uhrin' ole kyllin suuri. Toivomme nousee Herran puolehen. Runoilija antaa hänen itsensä kertoa matkansa alusta näin: Kuningas armokatsein.-. Mut arvokkaasen sinut valitsin. ennenkuin se hänen toivonsa toteutui." -. ken jaloon toimeen tarttuu. taistoon kiirehdin Sun tähtes. niin tok' arvo karttuu. kuninkaani. Mielemme nöyrtyy. mieluisesti".-. "Mä kuumaan. jotka Henrikille Jalolle vaan ol' ensiks' tunnetut. Jonn' ennen meit' ei kenkään saapunut. Ohitse saarten. kylmään. Vasko on Camoensin laulujen kautta tullut maansa kansansankariksi. Mä toimeen rohkeaan ja tärkeähän. Aloille tultiin tuntemattomille. .-. Se vaivoin taistelulla voitetaan: Ken pelkää vaaroja. Mun tähteni siis vaivoistas sä vähän Lukua pidät.Kuningas kuoli." "Oi. Kuluukin siinä.

joissa outo kansa Ol' jakaantunut moniin heimoihin. Gama kuitenkin pontevasti voitti vaarat. Ja jota vilvas Gambia virta juottaa Sit' ennen. Jok' ei myös ollut tuttu vanhastaan. Ne maat jäi vasemmalle puolellemme.Entisten morilaisten seutuville. miehet kun monestikin uhkasivat heittää uhkarohkean johtajansa mereen. Mutta eivätpä ainoastaan ennen tuntemattoman tien vaivat ja vaarat yksin tehneet Vasko de Gaman retkeä vaikeaksi. jalo. kun luulivat hänen turvallisuudestaan tulleen huolimattomaksi. Toukokuin 19 päivä 1498 tuli . Sofalan. Indiaan. Se viiva on jo meidän takanamme. jonka johdolla hän 20 päivän jälkeen ja kestettyään ankaran myrskyn saapui kauan etsittyyn maahan. mutta koettivat sitte saattaa häntä perikatoon. tienneet emme. Mandingan maan. mi rikkaudestansa Ja hohtometalleist' on kuuluisin. Afrikan länsipuolta mentihin Ohitse maiden. kuin se Atlanttihin vuotaa. jonne pohjanpalo Ei kuuna kulloin pääse paistamaan. Jotk' Antheus ol' alleen laskenut. Siten hän viimein saapui Kap-maahan ja purjehti sieltä edelleen pitkin hottentottein maan rannikkoa. Siten hän saapui Melindaan. Mutta täällä tuotti asujamiston uskottomuus löytöpurjehtijoille usein vaaroja ja vastuksia. Kaupungin kuningas antoi hänelle luotsin. Me näimme Kongon vallan. Mi kahteen puoliskohon jakaa maamme. Mozambiquen ja Mombazin asujamet näyttivät alussa ottavan Gaman ystävällisesti vastaan. Mitä pohjoisemmaksi hän saapui. Siell' juoksee Zaires-virta kirkas. hänen täytyi myöskin taistella laivaväen epätoivoa ja tyytymättömyyttä vastaan. Ja matkue se kulki kulkuansa. johon valo On kristin-opin saatu koittamaan. jossa hänet paremmin otettiin vastaan. Nyt oltiin siellä. sitä selvemmin näkyi suurempaa varallisuutta ja Indian liikkeen merkkejä. Jos mait' on oikealla. hän panetti uppiniskaiset merimiehet kahleihin ja ohjasi itse laivaansa.

merkilliseksi löytömatkain historiassa. Kun harras toivons' niin ol' läheinen. Ett' uusi toivo kirkkahammin loisti. maaten pehmoisissa Moskovalaisten sopulturkiksissa. onhan vaivan. Ei tukemalla tapaa ontevata. Jo aamun loiste vuoret kultaileepi. Mi tuottaa arvoa ja kunniata.-. Kun hirmumyrsky uhkas raivossaan Hävittää kaikki.-Niin. Hän kiitti Herraa. Hän kumartui ja kätens' yhteen liitti. Hän rukoili ja heltyi mielensäki. . Ei loikoellen. jon näetten. Vaan siitäki. mainehen. vaaran jälkeen näki Nyt edessään sen etsimänsä maan. eikä siitä vaan Kun monen vaivan.-. voitto ikuinen. Hartaasti Luojaa rukoili ja kiitti. ahdistuksen rata Keskellä tuskain. Jos muuta ette halaa. Se ihmismielet myöskin rauhoittaa. Lähellä Ganges-virtaa valtavaa.-. Esukupuuta entis-aikojen. kun viime hetkilläki. kilvoittelujen. koht' on vaivan Pää saavutettu. On etsimänne maa tuoll' eessä laivan." Vaan Gama riemust' oli hämill' aivan. Mies silloin mastohäkist' ilmaiseepi: "On varmaan tuolla edessämme maa!" Ja luotsi huudahtaa myös riemuisana: "Kalikut näkyy siellä kauimpana. Hänpä hädän poisti. -. Ja myrskyn jälkeen meri hiljeneepi. Se sama India. Ja pysyväisen nimen.

Porto Santossa oli hän myöskin nähnyt aaltojen maalle ajamia puukaluja. He olettivat Indian rannan ei olevan niin kaukana länteen päin purjehtijalle ja myöskin selittelivät. Sellaist' ei onnea suo sielullen. Varmaan ei tiedetä. tietämätöntä mistä syystä. mutta luultavasti tämä oli sama mies. Sellaista nautintoa saata matkaan. mutta luultavasti hän sai siihen aikaan tehdä muutamia matkoja Välimerellä. Amerikan löytö. Jo muinainen ajattelija Aristoteles oli osoittanut maan olevan pallon muotoisen ja oppineille tämä totuus oli kyllin tuttu. vaikka siitä ei mitään varmaa tiedetä. joilla oli aivan omituinen muoto. joka tehtiin Espanjan satamasta. Hänen lähin miehensä oli kastilialainen _Alonzo Pinzon_. Hänen luullaan silloin käyneen Brasiliassa ja Amazon-joen suussa. _Kristofer Kolumbus_ syntyi Genuassa porvarillisista vanhemmista. Kuin on se jalo mielihyvän tunto. Siellä hän oleskeli neljätoista vuotta. kerrottiinpa Azoreissa nähdyn kaksi ruumistakin. josta hän löysi suuren joen suun. Min tuottaa uljas toiminta ja kunto. Mutta kova merivirta ajoi hänet kauas pois tuntemattomaan maahan. Ei seurustelut. kuin esiytyi niin tärkeänä osamiehenä sitte seuraavalla löytömatkalla. tulevan lännestä päin veneessä saaren rantaan. Noin 20 vuoden ijässä huomataan hänen lähtevän Portukaliin. joka sittemmin jonkin palvelusvirheen tähden erotettiin Cousinin laivastosta ja silloin palasi Espanjaan. ajanviettehet. Ei matkustukset turhanpäiväiset. Ei huvitukset edes hauskimmatkaan. että kolmen . laajenteli melkoisesti tietojansa ja nai Porto Santon ensimmäisen vasallin jälkeläisen sekä sai siinä saaressa oleskellessaan tutkia sen vanhan purjehtijan tekemiä karttoja ja laivakirjoja. Lapsuudessaan ei hänellä ollut juuri mainittavaa opetuksen saannin tilaisuutta. Häntä pidettiin ensin kotona isänsä ammatissa. jotka oli tehty ilman rauta-asetta: tuntemattomain puiden runkoja olivat aallot myöskin ajaneet läheisten saarien rannoissa maalle. Rohkea normandialainen purjehtija _Jean Cousin_ purjehti 1488 Dieppestä Afrikan länsirannalle.Ei pidot yltäiset ja korskeatkaan.

Silloin Kolumbus siirtyi Espaujaan. arveli monikin viisaudessaan. Indian amiraalin arvon ja kaikkien maiden varakuninkaan arvon. että asuttua maata olisi päinvastaisella maanpuolikkaalla. Ilojuhlia vietettäessä Granadan valloituksen johdosta kääntyi hän uudella toivolla kuningatar Isabellan puoleen ja antoi uuden anomuksen. jotka olivat tehneet monta merimatkaa ja joilla oli palveluksessaan paljo merimiehiä. he myöskin tarjoutuivat itse panemaan kahdeksannen osan kustannuksista. Hän oli tinkinyt itselleen aatelisarvon. Kauan kesti ennenkuin Kolumbus edes pääsi Ferdinandin puheillekaan. Elokuun 3 päivänä 1492 vähän ennen auringon nousua läksivät nämä kolme laivaa merelle pienen Palos-kaupungin luota Andalusian rannasta. Siellä hallitsi Aragonian kuningas _Ferdinand_ yhdessä puolisonsa Kastilian kuningattaren _Isabellan_ kanssa. Viimein ilmoittautui kolme Pinzon-veljestä. Nyt varustettiin kolme pientä laivaa. jäljestä lähetetty ratsumies tapasi Kolumbuksen ja sai hänet palaamaan. että hän oli määrätty sen maan löytäjäksi. joka innolla ryhtyi yritykseen. toista johti Alonzo . joista kaksi tuskin oli muuta kuin purjeveneet. jotka hän ehkä löysi. Kolumbus itse johti suurinta alusta "Santa Mariaa". Hän aikoi silloin heti lähteä puhutteleman Ranskan kuningasta. Kuinkahan osaisivat. koska reippaimmatkin merimiehet pelkäsivät niin uhkarohkeaa yritystä. Avutta ja neuvottomana tapasi Kolumbus nyt kokeneen merimiehen Alonzo Pinzonin. molemmilla oli siihen aikaan tekemistä sodassaan Granadan valtakuntaa vastaan. Kolumbus itsekseen mietiskeli. Tällä kertaa otettiin hänet suosiollisemmin vastaan. Kuningas ensin asetti oppineita miehiä tutkimaan genualaisen aietta. mutta hovi ei hyväksynyt hänen asettamiansa ehtoja. Mutta väkeä oli vaikeampi saada matkalle. He tekivät monta väitöstä sitä oletusta vastaan.tunnetun maanosan vastapainona pitäisi olla suuri maa toisellakin maanpuolikkaalla. sekä kymmenennen osan niiden maiden kruununtuloista. ihmiset astua päälaellaan niinkuin kärpäset katossa? Kolumbuksen aietta siis hyvin huonosti kannatettiin. _Ensimmäinen matka_. Hän ilmoitti ajatuksensa ensin Portukalin kuninkaalle Johan II:lle. Mutta kuningatar muutti mielensä. joka niistä kysyi asiantuntijain mieltä ja sitte jätti ne ilman huomiotta.

Noin kello kaksi kuului Alonzon laivasta. että he eivät halunneet purjehtia etemmäksi. [Kuva: Kristofer Kolumbuksen laiva. kuin häntä itseään elähytti. jopa Kolumbus itsekin silloin luuli maan olevan lähellä.Pinzon ja kolmatta. Kanariansaarissa käytiin korjaamassa yhtä alusta. Nähtiin tuntemattomia lintuja. Lähes kuukauden viivyttyään siellä purjehtivat Kolumbus ja hänen kumppaninsa aukealle merelle suoraan länttä kohti. mihin tuollaista vauhtia viimein jouduttiin. Eräänä iltana Alonzo Pinzon viittasi lounatta kohti ja huusi sieltä näkyvän maata. kanuunan laukaus. jonka peräsin oli rikkautunut. sukulaiset ja ystävät. kun ei kukaan heistä tiennyt. ei miltään taholta näkynyt mitään muuta kuin sinitaivas ja aava meri. se oli merkkinä. kuin silloin tiedettiin. uiskenteli lännestä päin vastaan. He alkoivat jo puhua. Suunnan käännöksestä jouduttiin Golf-virtaan ja laivat juoksivat sitte aika vauhtia eteen päin. Jo seuraavana päivänä oli kaikki maa kadonnut näkyvistä. edessä oli kaikki hämärää ja salaperäistä. Yhä etemmäksi taakse jäi kaikki. jossa oli punaisia marjoja. isänmaa. kuin ihmissydämmelle on rakasta. Moni karaistunut merimies itki ja muutamat valittivat ääneensä. Maalintuja laskeutui mastoihin levähtämään ja puunoksa. maa näkyy!" . Purjehdittiin purjehtimistaankin sinne päin. Kolumbus koetti kaikin tavoin lievittää huolia ja väestössä herättää samaa suurta toivoa.)] Mutta kohta rupesi näkymään ihan selviä maan läheisyyden merkkejä. mutta ei mitään maata ruvennut näkymään. Suotuisia merkkejä ilmestyi ja hävisi. Kun toivo moneen kertaan pettyi. mutta ne eivät ennustaneet maata. (Vanhan piirustuksen mukaan. koskapa merilinnut saattavat lennellä kauempanakin. hänen veljensä Vincent Pinzon. kaikkein pienintä. jonka syvyyden päällä heikot alukset uiskentelivat. alkoivat merimiehet joutua epätoivoon. että maa oli saatu näkyviin. kun vielä voivat toivoa pääsevänsä takaisin kotimaahan. Ihastuksella huusivat kaikki: "Maa. että heidät oli houkuteltu retkelle. Kerran oli koko merenpinta ruohon peitossa. Kello kymmenen eräänä iltana huomasi Kolumbus pienoisen valon tuikkavan etäällä lännessä päin. moni merimies. joka ei suinkaan voinut onnistua. Merimiehet vapisivat tuskaisesta levottomuudesta. ja että he tahtoivat kääntyä. joka tavallisesti purjehti vähän matkan päässä toisten edellä.

mistä saarelaiset olivat saaneet kultakoristuksensa. Kauniita laaksoja pilkutti kukkulain väliltä täynnänsä rikkainta kasvullisuutta. Hän nimitti saaren San Salvadoriksi (vapahtajaksi). luukärkiset heittokeihäät. jotka kaikki olivat loistaviin varuksiinsa pukeutuneet. jättäen majansa tyhjiksi. joka kaikki otettiin ihastuksella vastaan. jonka Kolumbus nimitti Hispaniolaksi.Lokakuun 12 päivänä aamun valjetessa levitti palmumetsäinen saari känniin vihreytensä purjehtelijain eteen. suuteli maata ja otti sen Kastilian kruunun omaksi. kaunis luonto ja rikas kasvullisuus oli hänestä niin Espanjan näköistä. tyhjiä pulloja ja muuta sellaista rihkamaa. Asujamet. koska sen vuorinen maa. Moneen kertaan koetettiin heitä houkutella sieltä alas. kulkusia. tulivat vieraille vastaan. suurikasvusia vieraita ja ihmettelivät outoja laivoja. Amiraali pukeutui silloin tulipunaiseen virkapukuunsa ja sousi maalle Pinzon-veljesten ja monen muun seurassa. He olivat alastomat. Espanjalaiset seurasivat viittausta ja saapuivat suuren hedelmällisen saaren Haitin luo. jota mukaan lähteneet indiaanit sanoivat _Kubaksi_. Espanjalaisten kysyessä. Tiheitä metsiä näkyi etempää ja niiden takaa kohosi korkeita vuoria. Espanjalaiset lahjoittivat heille lasihelmiä. viattomia ihmisiä. kuparin karvaiset ja parrattomat. huusivat he _Haiti_ ja osoittivat itää. Kohta näkyi suuri saari. Asujamet pakenivat arasti vuorille. Ensimmäisen ilon ilmausten vaiettua veisasi koko väestö kiitosvirren. jota nyt sanotaan Bahama-saariksi. Astuttuaan maalle heittäytyi Kolumbus alas. Rannalle kokoutui saaren asujamia kummastelemaan outoa näytelmää. vaan sai sittemmin kuulla asujanten nimittävän sitä _Guanahaniksi_: se kuului siihen saaristoon. Siellä näkyvä luonnon rikkaus ja kauneus kummastutti kaikkia. Viivyttyään pari päivää purjehti Kolumbus siis sille taholle. mutta . jonka äyräillä kasvoi komeita palmuja. osoittivat he etelää kohti. Auringon noustessa asettui laiva ankkuriin ja suuri vene laitettiin valmiiksi. joita heillä oli nenässään. Aseina oli heillä nuolet ja puiset. Mereen laski siinä joki. niinpä maanasujamet ja muukalaiset kohta tulivat hyviksi ystäviksi. ollen täälläkin alastomat ja hyvänluontoiset. rautaa he eivät tunteneet. jotka lapsellisella uteliaisuudella lähestyivät parrakkaita. Kun heille näytettiin kultalevyjä. Muuten he olivat hyväntahtoisia.

Asujanten huomattiin olevan jakautuneina useampaan heimoon. Kolumbus lupasi heidän suojakseen rakentaa pienen linnan ja jättää siihen osan espanjalaisiansa. Alussa kävi matka onnellisesti. Myrsky kuitenkin asettui ja laivat saapuivat Azoreihin pieneen Santa Maria-saareen. ihmissyöjä kansa usein raastoi tämän saaren asujamia syödäksensä. kuin sai riittäviä selityksiä. Viimein onnistui muutamain merimiesten saada kiinni kaunis. Mahdoton oli kuitenkin edes yrittääkään sen aikeen toimeen panoa. Mutta helmikuussa nousi hirvittävä myrsky ja uhkasi kokonaan murskaksi särkeä heikot alukset. Hän aikoi käydä mongolilaisten kaanin puheilla. omin neuvoin etsiäkseen kultamaata ja sitte ehkä palatakseen Espanjaan. ja siihen saada vastausta. jolle hänellä oli kuningas Ferdinandilta kirje vietävänä. Uusi myrsky heitti Kolumbuksen Portukalin rannalle. jonka tähden hän myöskin nimitti asujamet indiaaneiksi. jonka he veivät kanssansa laivaan sekä lähettivät helmillä ja muilla koruilla kaunistettuna takaisin. joita kutakin ruhtinas eli _kazik_ hallitsi. Siitä alkoi tuttavampi lähestyminen. Portukalin kuvernööri otatti jonkun väärinkäsityksen tähden löytöpurjehtijat kiinni. että läheisten saarien vihamielinen. kirjoitti päällekirjoituksen Kastilian hallitukselle ja merkitsi. hänen piti saaman palkinnokseen tuhat dukaattia. Kolmantena päivänä tapasi hän Pinzonin ja katsoi viisaimmaksi jättää hänet rankasematta. sulki sen sinetillä. joka vierasvaraisuuden varjoon kätki .turhaan. mutta päästi heidät jälleen vapaaksi. että ken sen toimitti eheänä perille. Öljyttyyn kankaasen käärittynä pantiin kirjoitus tynnyriin ja heitettiin mereen. jalokiviä ja maustimia ja purjehtia Atlantinmeren yli riemuissansa takaisin Espanjaan. Saarelaiset myöskin selittivät espanjalaisille. Siellä kävi hänen luonansa Bartolomeo Diaz ja kutsui häntä kuningas Johanin luo. Alonzo Pinzon oli jo Kuban luota eronnut laivoinensa. Suuri alus Santa Maria tarttui jouluyönä koralliriutalle ja joutui auttamattomasti häviöön. vaan Kolumbus koetti Europalle säilyttää tämän tärkeän löydön sanomaa. Nyt täytyi Kolumbuksen lähteä paluumatkalle. alaston nainen. sitte lastata laivoihinsa kultaa. Laivaväki jättäytyi toivottomuuden valtaan. Kolumbus itse luuli näiden nyt löydettyjen saarien olevan lähellä Aasian itärantaa ja kuuluvan Indian alueesen. Hän kirjoitti pergamentille kertomuksen matkastaan.

Heitä seurasi Kolumbus itse loistavapukuisten ratsumiesten saattamana. kaikki loistavissa puvuissa. tulivat kuningas ja kuningatar syvästi liikutetuiksi. Maaliskuun 15 päivänä palasi Kolumbus Palos-satamaan. Riemuitseva ihmisjoukko oli kokoutunut rannalle. he laskeutuivat polvilleen kiittämään Jumalaa ja suuri ihmisjoukko teki syvässä. sanoo eräs sen tapauksen kertoja. ja estääkseen riitoja syttymästä Portukalin kanssa levitti hän kuuluisan julistuspullan. riemuitsevan ihmisjoukon keskitse kulki hän kaupunkiin. Keskellä toria istuivat korkealla valtaistuimella kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella kuninkaallisessa puvussaan. Kellot soivat ja kanuunat paukkuivat. Kolumbus vahvistettiin sijaiskuninkaan ja amiraalin arvoihin.kateutensa. topattuja uuden maailman eläimiä ja lintuja. kun näet muuten ei kukaan saanut istua kuninkaan läsnä ollessa. Uteliaan. Näytti siltä. Hänen matkansa Espanjassa oli riemusaaton kaltainen. Kun Kolumbus kertoi matkastaan. maalattuna maansa tavan mukaan ja koristettuna kaularenkailla ja kultasormuksilla. Paavi lahjoitti ne maat Espanjalle. Hänen lähestyessään Barcelonaa tuli hovimiehiä ja ylhäisiä herroja vastaan. kun Amerikan löytäjä väkinensä astui maalle. Edellä astui kuusi Amerikasta tuotua indiaania. heidän jäljessänsä astui miehiä kantaen eläviä papukaijoja. Suuret ihmisjoukot tulvailivat joka taholta näkemään merkillistä miestä. outoja kasveja sekä kultakappaleita ja kultahietaa. joka silloin oli Barcelonassa. juhlallisessa ihastuksessaan samoin. hänen sukunsa korotettiin aatelissäätyyn ja uusi suuri laivasto varustettiin. kuin kaikki olisivat olleet osalliset autuasten ilosta taivaassa. hänen uudestaan purjehtiaksensa ottamaan löydettyjä maita haltuunsa. Ensin hän meni kirkkoon ja kiitti Jumalaa matkan onnellisesta päättymisestä sekä ilmoitutti sitte tulonsa kuninkaalle ja kuningattarelle. Kolumbuksen lähestyessä valtaistuinta nousivat kuningas ja kuningatar seisoalleen ja sallivat hänen istuutua tuolille. ympärillä hovin ylhäisimmät herrat ja naiset. jossa hän jakoi maapallon kahtia linjalla. se oli harvinainen suosio tässä hovissa. joka tuotiin häntä varten. Armollisella kirjeellä kutsuttiin häntä heti käymään hovissa. Kaikki sen linjan lännenpuoliset maat oli kuuluva Espanjalle. . joka ajateltiin vedetyksi pohjoisnavasta etelänapaan jonkun matkan päässä lännen puolitse Azoreista.

nimitti hän _Dominikaksi_ (Sunnuntaisaareksi). Saaren kaikki kazikit kokosivat voimansa metsäläisjoukoksi. Espanjalaiset olivat raa'alla väkivallalla ja irstaalla elämällä ärsyttäneet indiaaneja ja sitä paitsi olivat he myöskin varomattomasti hätyyttäneet erästä päällikköä. joka sadantuhannen miehen suuruisena aikoi sotia maan anastajia vastaan. Guadeloupessa_ ja _Portoricossa_. jolle hän (eräänä sunnuntaipäivänä) ensinnä nousi maalle. Hän otti mukaan Andalusian hevosia. Indiaanit saivat siten aikaisin huomata. kaikenlaisia aseita. joissa ihmissyöjät asuivat. mutta koetti. Hän kävi myöskin _Marie Galantessa. viljaa ja suuren joukon muita ruokavaroja. joka kuningattaren kunniaksi nimitettiin _Isabellaksi_. lampaita ja sarvikarjaa. Hän purjehti Kuban ympäri ja löysi _Jamaikan_. he surmailivat yksinäisiä espanjalaisia ja olivat vakaasti päättäneet hävittää tai karkoittaa heidät kaikki. jotka espanjalaiset olivat tuoneet mukanaan. osaksi joutuneet pakoretkellä perikatoon. terävät rauta-aseet ja haarniskapukuiset ratsumiehet tekivät suurta tuhoa. Hänen poissa ollessaan oli sopimattomalla kohtelulla ärsytetty saarelaisia raivoon asti. Kolumbus perusti linnan paikalle kaupungin._Kolumbuksen seuraavat matkat_. 200 jalkamiehen ja 20 ratsumiehen kanssa läksi Kolumbus heitä vastaan. jossa oli 17 varustettua laivaa sekä 1. mutta käännyttyään ankaraan tautiin täytyi hänen palata Hispaniolaan. Kolumbus määräsi heidän maksettavakseen veron. ja joukko verikoiria. Purjehtien vähän etelämmäksi löysi hän Karaibin saaret. ja läksi sitte uudelle matkalle. Häntä itseänsä alkoivat espanjalaiset kohdella pahasti.500 vapaaehtoista. Sen niistä. lempeällä kohtelulla lievittää heidän sortoansa. Ampuma-aseiden jymähdykset heti kauhistuttivat indiaaneja. että heillä ei ollut mitään turvaa valkoisten miesten väkivaltaa ja ilkeyttä vastaan. Hän oli sentähden valloittanut ja hävittänyt heidän linnansa ja he itse olivat osaksi kuolleet sitä puolustaessaan. työkaluja kaivostyötä varten. hän kun koetti taivuttaa heitä työhön ja pidättää . repivät hirvittävästi alastomia saarelaisia. Saavuttuaan Hispaniolaan hän kauhukseen ei nähnyt linnaa eikä siirtokuntaa. Syyskuun 25 päivänä 1493 läksi Kolumbus _toiselle_ matkalleen laivastolla. joka oli synnyltään karaibilainen ja siis luonteeltaan rohkeampi ja vähemmin hyvänlaatuinen kuin muut saarelaiset. suureksi osaksi hyvin arvokkaita miehiä. mikäli hänestä riippui.

Kolumbus. joka siinä näytteli komeita. Isabella. _Cabral_ omisti Brasilian Portukalin kuninkaalle ja Vasko de Gama palasi _oikeasta_ Indiasta. . jotka tähän asti oli tavattu. miten oli kohdeltu amiraalia. tarjoutui viemään espanjalaisia siihen maahan paljon lyhempää tietä. Tällä kertaa hän purjehti vieläkin etelämmäksi ja löysi _Trinidad_-saaren. joita tuli rantaan. Kuningas silloin. Bovadilla heti panetti Kolumbuksen veljinensä kahleihin ikäänkuin jo syyllisiksi tuomitut pahantekijät ja lähetti heidät siinä tilassa Espanjaan. kuultuaan. Tämän johdosta lähetti Ferdinand ritari Bovadillan Hispaniolaan tutkimaan Kolumbuksen käytöstä. Oma sairautensa ja levottomuus uuden siirtopaikan tähden pakottivat Kolumbuksen palamaan Hispaniolaan. vaan toinen mies. mutta hänen sijaansa ei määrätty Kolumbusta.häpeällisistä konnuuksista. Mutta Kolumbus sitte säilytti kahleensa surullisena muistona ja piti ne aina riippumassa työhuoneessansa. Hän matkusti Espanjaan puolustamaan itseänsä vihamiesten panetuksilta. jotka päästettiin vankiloista viljelemään ja asumaan uutta siirtopaikkaa. Täll'aikaa löydettiin uusia maita toinen toisensa perästä. Venetialainen _Gabot_ oli jo ennen englantilaisilla laivoilla purjehtien löytänyt Pohjois-Amerikan manteren. Kuningas kyllä otti hänet silloinkin hyvästi vastaan. he olivat kookkaat ja kaunismuotoiset. Bovadilla kyllä erotettiin maaherranvirasta. pitivät kirjavaa kangaskappaletta päässänsä ja olivat sekä ymmärtäväisemmät että rohkeammat muita indiaaneja. oli kultalevyjä kaulassa ja helmikoristuksia käsivarsissa. Kuudella laivalla läksi Kolumbus (1498) _kolmannelle_ matkalleen. Mutta löytömatkojen into oli jäähtynyt. tosin töin tuskin. pahastui ja lähetti heti käskyn päästää vangit vapaaksi ja kohdella heitä kunnioituksella. Asujamilla. Hän purjehti kappaleen matkaa pitkin rantaa. Kolumbuksen täytyi miehittää laivansa pahantekijöillä. taipui asettamaan amiraalin jälleen arvoihinsa ja antamaan hänelle neljä pientä laivaa. kuin Vasko de Gama oli purjehtinut. Siellä oli tällä välin eräs pahansuopa espanjalainen kiihottanut osan väestöstä kapinaan "genualaisia seikkailijoita" vastaan ja lähetti Kolumbuksen tultua valituksia hänestä Espanjaan. luonnonkauneita maisemia. Siihen näkyi Orinoko-joen suu ja sen ympäristö Etelä-Amerikan rantaa. luullen löytämänsä manteren olevan lähellä Indiaa. hän saavutti jälleen hallitsijansa luottamuksen ja uusi laivasto luvattiin varustaa hänelle.

löytämättä mistään läpipääsyä. jos he toivottomuudessa joskus edes yrittivätkään pakenemaan. lähetettiin jäljestä verikoiria. vähimmästäkin uppiniskaisuudesta pistivät herransa miekoillaan heidät kuolijaaksi taikka ammuttiin heidät. tuli onnettomaksi ja vaivaloiseksi. Kestettyään ankaran myrskyn löysi Kolumbus kelvottomille aluksilleen satamapaikan Jamaikasta. Yksi hänen laivansa oli viallinen ja hän sentähden purjehti Hispaniolaan vaihtamaan sitä parempaan. minä en huoli sinun taivaastasi!" . Niitä heikkoja ihmisiä pakotettiin ruoskalla yöt päivät tekemään työtä kaivoksissa. heidän kazikinsa ja johtajansa saivat usein kituen kuolla liekeissä. josta hän palasi Espanjaan. Hän kuoli Valladolidissa (1506). josta he töin tuskin saivat pienen laivan: sillä vietiin Kolumbus Hispaniolaan. Sitte purjehdittiin pitkin nykyisen Keski-Amerikan itärantaa aina Panaman kannakselle asti. Hirmuista on lukeakin." "Paraimmatkin heistä". "mutta ainoastaan hyviä ja rehellisiä. Kuningatar Isabella. heitä jaettiin kuin karjaa uusille maanomistajille ja kohdeltiin kuin karjaa." vastattiin. ja Ferdinand osoitti hänelle ainoastaan kylmää kohteliaisuutta. joka alkoi 1502. Kaksi miestä haaksirikkoisesta väestöstä sousi sieltä koverretuilla puunrungoilla Hispaniolaan. joita hän kerran oli kantanut. miten verisen julmasti espanjalaiset hävittivät löydettyjen saarien asujamia. Hautaan määräsi hän pantavaksi kahleet. Kubassa Havanna-kaupungissa. kun munkki astui hänen luoksensa ja lupasi hänelle paratiisin autuutta. joka aina oli ollut hänen tukenansa. Eräs kazik seisoi kiinni sidottuna rovion paaluun. mutta uusi maaherra ei häntä päästänyt koko saarelle. Tämä kohtelu teki indiaanit vastahakoisiksi kristinuskolle.Kolumbuksen _neljäs_ matka. jotka ahnaasti raatelivat heidän alastomia ruumiitansa. "On. joukottain heitä muutenkin murhattiin taikka hirtettiin. "ovat konnia. kuten luullaan. jos hän ennen rovion sytyttämistä lupasi kääntyä kristinuskoon. Nyt ovat hänen jäännöksensä. virkkoi kazik. vieläpä pahemminkin. "Onko siellä paratiisissa myöskin espanjalaisia?" kysyi hän. oli nyt kuollut. Viimein päästiin myrskyjen käsistä Jamaikaan turvaan.

so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties.End of the Project Gutenberg EBook of Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www. especially commercial redistribution. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works.gutenberg. by Otto Sjögren *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHA JA KESKI-AIKA *** ***** This file should be named 27653-8. reports. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE . Project Gutenberg is a registered trademark.org/2/7/6/5/27653/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Redistribution is subject to the trademark license. complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. If you do not charge anything for copies of this eBook. Special rules. set forth in the General Terms of Use part of this license. apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. performances and research. and may not be used if you charge for the eBooks.txt or 27653-8. unless you receive specific permission.

If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States. Section 1. 1. you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. you indicate that you have read. "Project Gutenberg" is a registered trademark.C below. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement.E. by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg").PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement. 1. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. understand. agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1. you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license).B.A.E below. owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works.8. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF). we do not claim a right to prevent you from . See paragraph 1. See paragraph 1. you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.C.

2. performed. 1.E. or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed. If you are outside the United States. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work.E. or other immediate access to.copying. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1. displayed. copying. copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. 1. the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. performing. viewed. the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears.org 1. Of course. displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder). distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. with active links to. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. distributing. You may copy it. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.D. displaying. performing. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the .1. The following sentence.E. check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading.gutenberg.

3. at no additional cost.E. display.4. 1. a means of exporting a copy. 1.8. viewing.E.E.7. distribute or redistribute this electronic work. performing. if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www. However. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.6.E.1.work.8 or 1. provide a copy. you must. 1. perform.E. displaying.9.E. 1.org).E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.E. without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E. or a means of obtaining a copy upon request. of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form.9. 1.E.1 through 1. including any word processing or hypertext form. or any part of this electronic work.gutenberg.E. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder. you must comply either with the requirements of paragraphs 1.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided . your use and distribution must comply with both paragraphs 1. Do not charge a fee for access to.E. 1.8 or 1.E. Do not copy.5.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work. fee or expense to the user. You may convert to and distribute this work in any binary.E. compressed. nonproprietary or proprietary form. marked up.

if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart. a full refund of any money paid for a work or a replacement copy. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works.F. . 1.You provide.You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement.You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License.E. 1. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4. but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. . Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes.that . "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. in accordance with paragraph 1.9. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.F. .3." . Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.

AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL. 1. including legal fees. a defective or damaged disk or other medium. but not limited to. the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.1. Project Gutenberg-tm electronic works.Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.3. and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund.F. THE TRADEMARK OWNER.F. or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify. disclaim all liability to you for damages.2. LIMITED WARRANTY. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION. you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. the person or entity . a copyright or other intellectual property infringement. transcription errors.F.1. incomplete. costs and expenses." such as. DISCLAIMER OF DAMAGES . BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE. STRICT LIABILITY. may contain "Defects. 1. INDIRECT. transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection.3. PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it. and the medium on which they may be stored. you must return the medium with your written explanation. DIRECT. If you received the work on a physical medium. Despite these efforts.F. inaccurate or corrupt data. do copyright research on. a computer virus. CONSEQUENTIAL. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND . If you received the work electronically.

It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete.F. the trademark owner. (b) alteration. and any volunteers associated with the production.F. Section 2.providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1. 1.You agree to indemnify and hold the Foundation. old. EXPRESS OR IMPLIED. 1. that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work. middle-aged and new computers. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement. If the second copy is also defective. any agent or employee of the Foundation.F. and (c) any Defect you cause. including legal fees.5.6. costs and expenses. INDEMNITY . Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. harmless from all liability. anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement. 1. promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.3. INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. modification. or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work. you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.F. Volunteers and financial support to provide volunteers with the .4.

but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. email business@pglaf. Its business office is located at 809 North 1500 West. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf. Salt Lake City.pglaf. AK. Section 3.. Gregory B.org For additional contact information: Dr. Fairbanks.org. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come.assistance they need.org.org/fundraising. the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide . In 2001. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. UT 84116.S. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf. federal laws and your state's laws. 99712. (801) 596-1887.org Section 4. see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www. S.

. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. online payments and credit card donations. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort. For thirty years.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements. International donations are gratefully accepted. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. laws alone swamp our small staff. please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S.000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment.S. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks. To donate. Many small donations ($1 to $5. much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. . unless a copyright notice is included. and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions. how to help produce our new eBooks.S. Thus. including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.gutenberg. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www. all of which are confirmed as Public Domain in the U.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm.

Sign up to vote on this title
UsefulNot useful