You are on page 1of 368

I

Jorma Anttila

Kansallinen identiteetti ja suomalaiseksi samastuminen

II

Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 14

Kustantaja: Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos Toimitusneuvosto: Klaus Helkama, puheenjohtaja Kari Mikko Vesala Karmela Liebkind Anna-Maija Pirttilä-Backman Maaret Wager Inga Jasinskaja-Lahti, toimitussihteeri Copyright: Jorma Anttila ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos PL 54 (Unioninkatu 37) FIN-00014 Helsingin yliopisto

ISBN 978-952-10-3961-4 (nid.) ISBN 978-952-10-3962-1 (PDF) ISSN 1457-0475 Kannen kuva: Albert Edelfelt, Kansi: Mari Soini Yliopistopaino, Helsinki 2007

III

Esipuhe
Tutkimukseni taustalla on Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen vuonna 1975 aloittama Pyhtää-tutkimus. Vuonna 1993 minulle avautui mahdollisuus kerätä kansallista identiteettiä koskeva tutkimusaineisto laitoksen kolmannella Pyhtään retkellä. Kansallisuudesta oli tullut tällöin monella tapaa problemaattinen ilmiö. Se, mikä oli ollut taustalla olevaa ja itsestään selvää, olikin jotain mitä aseteltiin uuteen paikkaan. Kansallisuuden nimissä esitetty puhe nähtiin rajoitteisena juuri siellä, mistä oli totuttu kuulemaan puhetta kansallisuuden nimissä. Tähän puheeseen vetosivat taas ne, jotka olivat nähneet kansallisen rajoitteisena. Tutkimusta motivoi jonkin pinnan alla olevan olemuksen esiin hahmottaminen. Haen jonkinlaista kiteytymää tai kulmakiveä. Tiedetään, että kansallisen identiteetin kiteytynyttä olemusta ei ole. Monisanaisuuteen päätyminen on silti myös tulos, ja senkin joukossa on kuitenkin tiivistymiä. Samastuminen on kysymys, johon oli syytä tarttua empiirisesti. Tutkimusta ovat rahoittaneet Helsingin yliopisto 350 -juhlavuoden rahasto sekä Anna S. Elosen säätiö. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos on tarjonnut puitteet tutkimuksen teolle. Kiitän erityisesti työni ohjaajaa professori Klaus Helkamaa, jolta koko mahdollisuus kansallisen identiteetin problematisointiin lähti. Hän on ollut mukana pitkän matkan kaikissa vaiheissa. Myönteinen kannustus on auttanut eteenpäin ja ollut täysin olennaista työni valmistumiseksi. Kiitän kaikkia haastattelijoita. Professori Anna-Maija Pirttilä-Backman on tarjonnut aina apua Pyhtäältä lähtien, kiitokset siitä. Alkuvaiheiden yhteistyöstä kiitän VTT Esa Pohjanheimoa ja VTL Taina Lehtistä. Kiitän työni esitarkastajia professori Hannu Rätyä ja dosentti Katri Komulaista erittäin paneutuvista ja perusteellisista huomioista käsikirjoitukseeni. Kiitän VTT Pasi Saukkosta ja YTM Pekka Kaunismaata keskusteluista, joissa pyrimme yhdessä selkiyttämään kansallisen identiteetin käsitteen erilaisia merkityksiä ja käyttötapoja. Niistä on peräisin tutki-

IV
mukseni sangen perusteista lähtevä identiteetin käsittely. Pasin kanssa käymäni keskustelut ovat auttaneet suunnistamaan kansallisen identiteetin kangastuksenomaisessa käsitekentässä. Metsästä tai valtamereltä koen löytäneeni myös ulos. Kiitän VTM Jari-Ville Nymania identiteetin ja globalisaation suhteita käsittelevien tekstien taustoittamisesta. Kiitokset myös ystävälleni, VTT Jari Hakaselle huomioista käsikirjoitukseeni. Erityiskiitokset haluan esittää kaikille, joille totuudenmukaisuudella kaikkiin meihin vaikuttavissa kysymyksissä on väliä. Tutkiminen on tärkeää. Lämpimät kiitokseni myös perheelleni, puolisolleni Raijalle sekä pojilleni Johannekselle ja Eerolle, jotka antoivat maanläheistä ja hyvin merkityksellistä palautetta työni eri vaiheissa, ja ennen kaikkea jaksoivat. Helsingissä toukokuun 5. päivänä 2007 Jorma Anttila

V

SISÄLLYS
Esipuhe..................................................................................III

SISÄLLYS......................................................................III JOHDANTO .....................................................................1 1. KANSALLISEN IDENTITEETIN KÄSITE..................6
1.1 Identiteetin käsitteen eri merkitykset ...................................6 1.2 Kansa ja kansallisuus........................................................11 1.3 Kollektiivin identiteetti.....................................................12 1.3.1 Yksilöllinen ja yhteisöllinen sosiaalinen identiteetti ..13 1.3.2 Sosiaalisten representaatioiden teoria........................17 1.3.3 Kollektiivisen identiteetin merkitystasot ...................22 1.3.1 Kansallinen identiteetti kollektiivisena identiteettinä.24 1.3.2 Ulkoinen erottuminen sekä sisäinen yhtenäisyys .......26 1.3.3 Identiteetin kulttuurinen konstruktioluonne...............28 1.3.3.1 Kollektiivinen identiteetti koodeina ja tulkintana...........................................................29 1.3.4 Identiteetti ja kulttuuri ..............................................33 1.4 Erilaiset kansallisuuskuvat................................................36 1.4.1 Kansallisen identiteetin viittaustasojen erittely..........38 1.4.2 Jäsentävät ulottuvuudet ............................................48 1.4.3 Ristiriidat .................................................................51 1.4.3.1 Tradition ja modernin ristiriita..........................52 1.4.4 Kansallisuuskuvat ja niihin identifioituminen............53

VI 2. YKSILÖIDEN IDENTIFIOITUMINEN KANSAKUNTAAN ....................................................... 55
2.1 Yksilön sosiaalinen identiteetti ja identifioituminen.......... 55 2.1.1 Riippuvuus vai identifikaatio?.................................. 57 2.1.2 Identifikaatio- ja ideologialähtöisyys? ...................... 60 2.2 Sosiaalisen identiteetin traditio......................................... 63 2.2.1 Sosiaalisen identiteetin teoria................................... 63 2.2.1.1 Vertailu........................................................... 65 2.2.1.2 Ryhmien väliset suhteet ................................... 66 2.2.2 Itsekategorioinnin teoria .......................................... 68 2.2.3 Sosiaalisen identiteetin tradition arviointia ............... 71 2.2.3 Identiteettiprosessiteoria .......................................... 74 2.2.4 Yhteenveto: sosiaalisen identiteetin traditio ja kansallinen identiteetti........................................... 75 2.2.5 Sosiaalisten representaatioiden teorian liittäminen sosiaalisen identiteetin teoriaan ............................. 76 2.2.6 Kansallinen identiteetti sosiaalisena representaationa 78 2.2.7 Kansakunnan sisäisistä suhteista: ideologia .............. 79 2.4 Sosiaalisen identifioitumisen motiivit............................... 81 2.4.1 Kansallisen identifioitumisen motiiveista ................. 83 2.4.2 Kansallinen identiteetti ja kilpaileva vertailu ............ 84 2.4.3 Patriotismi ja nationalismi -kysymys ........................ 86 2.4.3.1 Kriittinen katsaus nationalismin ja patriotismin erontekoon ........................................................ 90 2.4.4 Merkityksen hakeminen motiivina ........................... 92 2.4.5 Kansallinen identiteetti ja individualismi.................. 97 2.4.6 Arvot ja kansakunnan suosiminen ............................ 98 2.4.7 Sosiaalinen funktio .................................................. 99 2.5 Erilaiset identifioitumisen muodot ja asteet..................... 101 2.5.1 Kansallisen identifioitumisen mallit ....................... 101 2.5.2 Identifioitumisen asteet ja mittaaminen .................. 108 2.5.3 Kansallinen identiteetti ja muut identiteetit............. 113 2.6 Kansallisen identiteetin vetovoimatekijät........................ 118 2.6.1 Instrumentaalinen kiinnittyminen ja individualistinen orientaatio.................................... 128

3. KERROSTUNEET SUOMALAISUUDEN REPRESENTAATIOT ................................................. 131
3.1 Suomi ennen suomalaisuutta .......................................... 131

VII
3.2 1800-luvun kansallisuusliikkeen suomalaisuusohjelma....132 3.2.1 Kalevala, kansanrunous ja romantiikka ..................134 3.2.2 Runeberg ja uusklassiset ihanteet...........................136 3.2.3 Kansallisten esikuvien kirjallinen luominen ............139 3.2.4 Fennomaanien talonpoikaisihanne ja liberaalien citykulttuuri..................................................................142 3.2.5 Karelianismi...........................................................145 3.3 Itsenäisyyden alkuvuosikymmenten suomalaisuus...........146 3.4 Kansallisten tieteiden rooli suomalaisuuskäsitysten luojana .........................................................................148 3.5 Moderni murros..............................................................153 3.5 Menneisyys ja suomalaisuus...........................................154 3.6 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisesta osuudesta.............159

4. TUTKIMUSKYSYMYKSET....................................163
4.1 Aineisto .........................................................................165 4.2 Menetelmät ....................................................................167 1) Suomalaisuuden sisältö..........................................167 2) Vastaajien henkilökohtaiset sosiaaliset identiteetit..171

5. IDENTIFIOITUMINEN SOSIAALIS-SPATIAALISIIN KOKONAISUUKSIIN ..................................................173
5.1 Erilaiset samastumisen kohteet .......................................173 5.2 Identifioitumista koskevat väitteet..................................176 5.3 Sosiaalis-spatiaalisten identifikaatioiden vertailu.............178 5.4 Identifikaatioiden keskinäiset yhteydet............................180 5.5 Sosiaalis-spatiaaliset identifikaatiot taustaryhmissä .........183 5.6 Yhteenveto.....................................................................187

6. SUOMALAISEN KANSALLISEN IDENTITEETIN SISÄLLÖT....................................................................190
6.1 Suomalaisuuden kannalta merkityksellisimpinä pidetyt sanat ..........................................................................190 6.1.1 Vertailu vuoden 1991 aineistoon.............................192 6.1.2 Vertailu kansainväliseen aineistoon ........................193 6.1.3 Suomalaisuutta kuvaavien sanojen tulkinta .............197 6.2 Sanojen ryhmittely teemakokonaisuuksiksi .....................201 6.2.1 Faktorianalyysi.......................................................202

.................... Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus ..............................................1 Suomalaisuuden sisällöt ja maahanmuuttajien hyväksyminen....2...1 Arvojen yhteys kotiseutuidentifikaatioon... 237 8................ 225 6........5............VIII 6....................... SUOMALAISUUDELLE ANNETUT SISÄLLÖT ERILAISISSA TAUSTARYHMISSÄ ............. 258 8....................2 Suomalaisuudelle annettujen sisältöjen erot .. 215 7......................................3 Suomalaisuuden sisällöt ja muuttovalmius ............... 222 3..... 227 7............2. Kansallisvaltiollinen suomalaisuus ...............3....... Teollis-tuotannolliset teemat......... 255 8. 230 8.... 267 ..5. 214 6......3 Suomalaisuuden sisällöt ja kotiseutuidentiteetti ...................... 218 7. 232 8........ 221 1...............1 Arvojen osuus ................... Inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktori......2.... 227 7....1............ 253 8.... 224 4......... 221 2.............. 249 8...4 Suomalaisuuden sisältöjen suhde eurooppalaiseksi samastumiseen ja EY:n kannattaminen......... 219 7........... 221 7..... Vähämerkityksisten seikkojen suomalaisuus..........3...............................................3 Vastaukset kysymykseen "Mitä on suomalaisuus?"................................ Kulttuurinen suomalaisuus ........... 228 7.....2 Avovastausten yhteys kotiseutuidentifikaatioon... SUOMALAISUUDEN SISÄLTÖJEN SUHDE ERILAISIIN IDENTIFIKAATIOIHIN ..................2 Suomalaisuuden sisällöt ja arvot.5....... 260 8....1 Suomalaisuusfaktoreiden erot ............. 232 8......................2 Avoimuus maahanmuuttajia kohtaan ja avovastaukset......... 258 8...... Suomalaisuus statuksena ...........2 Yksittäisten sanojen eroja taustaryhmien välillä.....5........5 Suomalaisuuden sisältöjen suhde kansainväliseen suuntautumiseen ..............1 Yksimielisyys suomalaisuudesta ...............2.....1 Avovastausten yhteydet sanoihin............................................3................. 244 8....................... 254 8............4 Yhteenveto ....................................3 Avovastausten erot taustaryhmien mukaan .1 Suomalaiseksi identifioituminen.... 264 8... 210 6.........1...............2 Suomalaiseksi identifioitumisen mallit ......1 Merkitystään enemmän suomalaiseksi identifioitumista ilmentävät sanat................ 241 8...... 224 5...........

...277 9.282 9.......................6 Nationalismi ja patriotismi -keskustelu ........................4 Yhteenveto...............301 10...........................289 10..................1................................324 LIITTEET ...........................318 10...1 Toiseus ..........................................4 Suomalaisuuden sisällöt ja kosmopoliittinen suhtautuminen...........................1 Kansallinen identiteetti.......303 10..........290 10......268 9....................................3.......................5..............................287 10......................2 Suomalaisuuden sisältöjen painotukset taustaryhmittäin....315 10..........357 .......299 10...........................3..3 Suomalaisuuden sisältöjen suhde spatiaalisiin identifikaatioihin ....... SUOMALAISEKSI IDENTIFIOITUMISEN KONTEKSTIT..311 10.........................3 Kontekstien yhteydet suomalaisuuden sisältöihin ................5 Stigmatisoinnin traditio ...........6...........2 Identiteetti meille ja muille ..................1.......2 Kontekstien yhteydet identifikaatioihin ...........4 ”Suomi-kuva” ja identiteetti muille ...........................................273 9...1 Kontekstien painottamisen erot taustaryhmittäin .... YHTEENVETO JA PÄÄTELMIÄ .....................1 Itsenäisyys?...................................1.............297 10..........................3..........................4 Kansalliset samastumiskontekstit...............................3........4 Vertaileva identiteetti ...................................343 ENGLISH ABSTRACT .......................IX 8............................2 Tutkimusmenetelmien arviointia.............314 10.......................3 Muutos sukupolvien välillä.............1 Tulosyhteenveto ......295 10...........285 10..1.........299 10...................................3.............................3....................3.....5 Poikamme maailmalla Suomi-kuvan kirkastajina ..3 Johtopäätöksiä.........................308 10..........319 KIRJALLISUUS .........292 10.........................287 10.............................................272 9.............

yöt blackiä kun Suomi putos puusta kaikki kävi kovin äkkiä Kun Suomi putos puusta Ismo Alanko (1990) .X Kun Suomi putos puusta oli kaunis kesäsunnuntai hölmistynyt ihmislapsi vaihtoi oljet parkettiin hikisiltä poskipäiltä räkä valuu minne lie Koskenkorva körttikansan nirvanaan vie Karjalainen kierosilmä katsoi näyttöpäätteeseen Litmaskunto osti pullon Beaujolais'ta murheeseen savolainen juniori acid haussiin män' pohjiks veti pontikkaa ja päälle enemmän Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä kun Suomi putos puusta maito oli milkkiä pilkkisaalis pakasteita.

enemmän tai vähemmän yhteisesti jaettuna merkitysmuodostelmana. Tosin tehtävä pelkän poikkileikkausaineiston varassa ei ole helppo verrattuna pitkittäistutkimukseen ja seurantatutkimukseen. kansallista identiteettiä ja erityisiä kansallisia identiteettejä . Tuloksia tulkitaan suomalaista kansallista identiteettiä koskevan keskustelun pohjalta. kuten Euroopan unionia tuolloin kutsuttiin. Samastuminen merkitsee sitoutuvaa suhtautumista kansalliseen identiteettiin. ja ihmisten samastumiset kansakuntaan. ja samastutaanko suomalaiseksi entistä heikommin vai kenties vahvemmin? Tutkimuksessa selvitän kansallisen identiteetin asemaa suhteessa muihin spatiaalisiin identiteetteihin. kuten paikalliseen ja eurooppalaiseen identiteettiin. Vuonna 1993 kerättiin kaikkia ihmisryhmiä edustava tutkimusaineisto Kymenlaaksossa Pyhtään kunnassa asuvalta satunnaisesti valitulta 179 vastaajalta. Säilyykö kansallinen identiteetti. Nationalismia.1 JOHDANTO Kysymys kansallisen identiteetin asemasta oli erityisen ajankohtainen 1990-luvun alussa Suomen kansalaisten miettiessä suhtautumista jäsenyyteen Euroopan yhteisössä. millainen on suomalainen kansallinen identiteetti. millaisia seikkoja luetaan osaksi kansallista identiteettiä ja mikä on kansallisen identifioitumisen asema ihmisten identifikaatioiden joukossa. Tutkimuksessani on kaksi toisiinsa liittyvää teemaa: kansallinen identiteetti yleisenä. Haen kansallisen identiteetin kehityslinjan suuntaa tarkastelemalla suomalaisen kansallisen identiteetin sisältöjä ja niiden vaihtelua erilaisissa ryhmissä ja suhteissa identifioitumisiin. Empiirisellä aineistolla haettiin vastausta kysymyksiin.

Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan myönteinen erottuminen on yhteydessä ryhmäsamastumiseen. jotka voivat viitata mihin tahansa elollisen tai . Samastumiselle esimerkiksi kansakuntaan on mielekästä hakea muitakin perusteita kuin itselle myönteiset vertailut toisiin. se on laaja kirjo yhteiskunnalliskulttuurisia merkityksiä.2 kuten suomalaisuutta on tutkittu paljon. mitä on niiden toisella puolella. Hopkins. jossa omanarvontunne perustuu toisten yläpuolelle asettumiseen. Sen sijaan olen koettanut katsoa. Kansallinen identiteetti on ryhmästereotypioita laajempi ilmiö. Koska pelkkä nationalismin ja kansallisen identiteetin purkamiseen – osoittamalla niiden konstruoitu luonne – perustuva lähtökohta voi olla kohtuuttoman nihilistinen. kuinka pitkälle kansallista identifioitumista voidaan tarkastella eronteon ja toiseuden kysymysten ulkopuolelta. Tässä tutkimuksessa pyrin kartoittamaan piirrekuvausten ulkopuolista aluetta. 1990-luvulla todettiin kansallista identiteettiä käsitellyn sosiaalipsykologiassa sangen niukasti tai epäproblemaattisesti (Billig 1995. kuinka tuo kategoria määreineen tarjoaa mahdollisuuden itsetunnon kohotukseen etevämmyyksillä suhteissa toisiin? Pitääkö löytää huonompia. Condor 1996). Sosiaalipsykologiassa on empiirisesti tutkittu sekä myönteiseksi miellettyä ’patriotismia’. samoin se. että voisi identifioitua? Tuollainen lähtökohta identifioitumisen teoreettisena selityksenä vaikuttaa ohuelta ja ongelmalliselta. En tarkastele tässä tutkimuksessa ensisijaisesti ryhmädiskriminointia enkä kielteisiä ulkoryhmästereotypioita. Tässäkin tutkimuksessa nousee lopulta keskeiseksi näkökulma: meitä ei ole ilman muita. mutta sen jälkeen sosiaalipsykologinen näkökulma kansakuntaan samastumisessa on ollut tutkimuksessa enemmän esillä. myös yleisinhimillisesti kestäviä samastumisen muotoja on syytä etsiä. jossa omanarvontunto ei merkitse toisten arvon alentamista että kielteiseksi miellettyä ’nationalismia’. Motivoiko yksilöllistä identifioitumista sosiaaliseen kategoriaan vain se. Reicher. Luonnollisesti ryhmärajat tulevat vääjäämättä vastaan. niihin erityisesti keskittymättä. Sosiaalinen identiteetti määritellään yleensä ihmisyksilöiden luonteenpiirteinä tai ominaisuuksina.

3 elottoman maailman objektiin. että usein identiteetti on otettu annettuna eikä erityisen identiteetin rakentumisen kysymyksiä ole otettu huomioon vaan on keskitytty kaikkia ryhmiä kuvaavien . Kansallisen identiteetin esityksenä voi olla maisema. Vastaukset kysymykseen ”mitä on suomalaisuus?” edellyttävät aina lisämääreitä tai kyseenalaistamisia sen lisäksi. Eri merkitystasojen osakseen saama inhimillisyys. mikä käy ilmi esimerkiksi määreistä pyhä. korvaamaton ja tärkeä. Tutkin kansallista identiteettiä suomalaisen kansallisen identiteetin kautta. kallis. Olkoot esimerkkeinä ”koivu ja tähti”. ”henki” ja merkityksellisyyden tunne ilmentää niiden painoarvoa ja voimaa kansallisen identiteetin kannalta. niin silti luonne tai mentaliteetti eivät ole ainoita identifioitumiseen liittyvä merkitystasoja. Kiusaus päätymisestä yhtenäisten sisältöjen kuvailuun ja täten vallitsevien käsitysten vakiinnuttamiseen on olemassa. On aiheesta kritisoitu sitä. Postikorttien maisemakuvat ilmentävät kansallisten subjektien vakiintunutta kohteen arvoa osoittavaa katsomistapaa. Tietenkin kaikessa on kyse merkityksen muodostamisesta: muodostetaan suhdetta ulkoiseen maailmaan aina Pohjantähteen asti. jossa ei ole jälkeäkään ihmisen kädestä. jopa utuisen kirjon kartoitus. Kansallinen identiteetin diskursseissa on painotettu sosiaalisen prosessin huomioon ottamista. arvokas. joita suomalaiset kovasti näyttävät korostavan. Mutta kuten toiset. Yksi tutkimukseni tavoite on tämän kansallisen identiteetin merkitysmaailman laajan. 196). Tämän kirjan kannessa oleva Albert Edelfeltin Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvituksesta otettu kuva suomalaisesta maisemasta sisältää ne luonto-referentin elementit. niin myös yksilön luonteenpiirteiden kuvaukset ja yksilön mielensisäisen maailman sisällöt ovat mukana kaikessa. mitä on jo vastattu. Päätymistä loputtomaan luettelointiin voi olla mahdoton välttää. Vaikka inhimillinen sfääri on aina mukana suhdeasetelmassa. eli eräänlaisen ”helpon nakin harhakin” (Knuuttila 1998. Identiteetin esityksenä koskematon luontokin on kulttuurinen ja inhimillinen. jos suomalaisuuden sisällöt olisivat kiinteitä ja pysyviä ja niihin suhtauduttaisiin identtisesti. Näin ei tietenkään ole. Tutkimusta helpottaisi.

mistä käsin tapahtunutta tulkitaan. Globalisaatioon liittyy keskeisesti kansainvälisten pääomamarkkinoiden vaikutusvallan vahvistuminen suhteessa kansallisvaltioiden raha. olla prosessin osa tai reaktio siihen. Michael Billigin (1995. yksilöllistyminen.) Tai on haluttu selvittää. että asiaa välttämättä tarvitsee erityisesti tiedostaa. Yleisenä mielletyn kansallisen identiteetin rinnalla on tutkimuksessani identifioitumisen eli samastumisen teema. Globalisaatio. (Billig 1995. Tässä prosessissa kansallinen identiteetti on mukana mukautettavana tai jonakin.ja finanssipolitiikkaan.4 abstraktien lainalaisuuksien löytämiseen. Hopkins & Condor 1996. atomisoituminen. Sana identiteetti il- . Kansallisvaltion merkitys on heikentynyt. kun sen piirissä tapahtuvan ja ihmisten tahtoa ilmentävän poliittisen päätöksenteon liikkumavara on vähentynyt. mitä erilaisten kansallisen identiteetin esitysten käyttämisistä seuraa (Reicher & Hopkins 2001). Mihin kansallista identiteettiä tarvitaan? Missä määrin kansallisuus ja kansallinen identiteetti voi vedota poliittisena resurssina? Kansallinen identiteetti luotiin. Ulkoisena pakkona otettu omavaltainen kansainvälinen talous määrittää elämän ehdot. Joka tapauksessa kansallisen identiteetin ainutlaatuisia ja konkreettisia rakentumisen ja rakentamisen prosesseja tutkittaessa tarvitaan myös historiallista tarkastelua. Yksilöllisesti ihminen voi sitoutua omaksumalla sosiaalisen rakenteen omiksi häntä itseään koskeviksi dispositioiksi ilman. modernisaatio ja yhteiskuntaelämän muuntuminen kaupallisen ja taloudellisen tehokkuuden ehdoilla on ollut viime aikoina ilmeinen kehityslinja. koska työnjaon ja vaihdannan lisäännyttyä tarvittiin paikallisuuden ylittävää lojaalisuutta teollisen yhteiskunnan tarpeisiin. Toiminta ja oleminen erilaisissa vaihtuvissa olosuhteissa on noussut kuitenkin erityiseksi reflektion kohteeksi. 62) mukaan nationalismin voidaan ajatella tuoneen yleiseen käyttöön koko identiteetin käsitteen. Reicher. Kansallisen identiteetin tutkimukseen on myös kaivattu enemmän psykologista näkökulmaa (Bloom 1990). Kansallinen identiteetti voi sekä heiketä että voimistua. Ainakin puhetapaa globaalin talouden ehtojen väistämättömyydestä käytetään systemaattisesti.

.) Mm. Identiteetti liittyy traditionaalisten ja menneisyyden. identiteettiä. (Mt. Mercer (1990) tekee huomion. pysyvän ja sulkeutuneen identiteetin olemassaolo on asetettu yhä kyseenalaisemmaksi modernia identiteettiä koskevassa keskustelussa (Hall 1992). kuten kansakuntien. Identiteetin murrosilmiöt koskevat sekä ihmisen kokemusta itsestään kaikkine samastumisineen että ihmisten muodostamien yhteisöjen. "Identiteetin kriisi" on osa keskeisten modernien yhteiskuntien rakenteiden ja prosessien rapautumista. kun se on kriisissä ja kun jonkin kiinteäksi. kun pitää kohdata uudenlaisia tilanteita sosiaalisissa verkostoissa. koherentiksi ja pysyväksi oletetun syrjäyttää epäily ja epävarmuuden tunne. Eksplisiittisen. että identiteetti nousee kysymykseksi vain. jopa menneen maailman ilmiöksi mieltämiemme. . 274. Tosin sosiaalinen rakenne itse asiassa tekee elämänkäytännöt entistä yhtäläisemmiksi.jossa ”pysyvää on vain muutos” . joissa yksilöiden kiinteät sosiaaliseen maailmaan ankkuroitumisen puitteet ovat heikentyneet.5 mentää tätä modernin yhteiskunnan reflektiota. joka on tietyllä tapaa epävakaa .edellyttää tietoisuutta itsestä erityisesti silloin. valmiiden elämänpositioiden korvautumiseen valinnaisilla oman elämän tai itsen rakentamisen ilmiöillä. kansallista identiteettiä. Sosiaalinen rakenne.

Vastaavassa asemassa oli aikaisemmin kansanluonne. 14) esittää. Kansalliselle identiteetille annetaan laajempi merkitys kuin kansanluonteelle. Kansallisen identiteetti viittaa johonkin tietoisesti historian kulussa konstruoituun. Pekka Kaunismaa (1997. 221) esittelee identiteetin käsitettä koskevaa Paul Ricoeurin (1987.6 1. Kansallinen identiteetti muodostuu kahdesta käsitteestä: ”kansallinen” (kansallisuus kantasananaan 'kansa') ja ”identiteetti”. Eriksonin teoksesta tehdyssä käännöksessä Lapsuus ja yhteiskunta (1962). 14) Suomessa käsitettä on käytetty Saukkosen (1998) havaintojen mukaan ensi kerran vasta vuonna 1967 Jörn Donnerin Uudessa maammekirjassa. KANSALLISEN IDENTITEETIN KÄSITE Kysymys kansallisesta identiteetistä juontuu kansanluonnetta koskevista pohdinnoista.1 Identiteetin käsitteen eri merkitykset Identiteetin käsitteen tausta on filosofiassa. Boerner (1986. jonka systemaattisempi käyttö ajoittuu romantiikkaan ja jota ovat käyttäneet pääasiassa historioitsijat ja kirjallisuuden tutkijat. Termi tosin ilmeni suomen kielessä aiemmin ainakin Erik H. 244- . että kansallisen identiteetin käsitteen ovat kehittäneet pääasiassa sosiaalitieteilijät. Mitä kummallakin käsitteellä tarkoitetaan? 1. kansanluonne sisältää implikoidun oletuksen jostakin luonnostaan syntyneestä pysyvästä ja muuttumattomasta. (Boerner 1986.

7 249. Saukkonen 1996. 4. omaa ryhmää tai kollektiivista kokonaisuutta) arvioidaan erilaisten symbolien. Spatiaalisessa ulottuvuudessa on vielä kaksi modernin historian yksilöstä esille tuomaa erillistä merkitystä: toisaalta subjekti on jakamaton — kokonaisuus. 6). joka on yhtenäinen itsensä kanssa ja jota ei voida edelleen jakaa. ilmiön sisäistä ykseyttä tai ilmiön jatkuvuutta ja ajallista pysyvyyttä. välittynyt eikä välitön suhde itseen. 214. Identiteetissä on kyse aktiivisesta itsensä tunnistamisesta. jonka todentamiseksi alettiin tarvita henkilöllisyyspapereita (identity card) (Saukkonen 1996. Ensimmäinen identiteetin merkitys on samuus. (Kaunismaa 1997. erottuva ja ainutlaatuinen (Williams 1976. Identiteetissä itseä (itseä. 6). identiteetin tunne (a sense of personal identity) (James 1952 (1891). jolla tarkoitetaan kahden ilmiön samankaltaisuutta. 29-34. 113-168 ) jaottelua olion identtisyyden ja henkilön tai ryhmän identiteetin välillä. Saukkonen 1996. Tällä yhtäläisyyden (samuuden. Modernin identiteetin käsitteen luojaksi mainittu William James (1891) otti ratkaisevan askeleen korostamalla ihmisen suhdetta sekä häneen itseensä että toisiin ihmisiin ("sosiaalinen itseys") (de Levita 1965. 1992). Identiteetti on tällöin refleksiivisyyttä. identtisyyden) problematiikalla on kaksi ulottuvuutta: spatiaalinen eli tilallinen (identiteetti erottumisena) ja temporaalinen eli ajallinen (identiteetti jatkuvuutena) (Laeyendecker 1974. Ihmisistä puheen ollen identiteetti tarkoittikin 1800-luvun lopulle vain henkilöllisyyttä. Hall 1992. Samuuden sijasta sosiaalitieteissä on kiinnostavampaa tarkastella identiteettiä itseytenä. ja toisaalta se on singulaarinen. 1992. 282). Olennaista ei ole henkilökohtaisen identiteetin tosiasiallinen samuus vaan tuntemukset omasta jatkuvuudesta ja yksilöllisyydestä. 6).) Näin identiteetit ovat välttämät- . myyttien. Tällöin identiteetillä tarkoitetaan merkitysmuodostelmien kautta konstruoitua aktiivista itsensä ymmärtämistä (Ricoeur 1987. kielellisten ilmausten. 6). tulkintakoodi. Identiteetti ei ole samuutta tai kaltaisuutta sellaisenaan vaan tulkintojamme itseydestämme. 222. Saukkonen 1996. 133-5. kertomusten ja kulttuuristen representaatioiden välityksellä.

Kansallisella identiteetillä tarkoitetaan useimmiten käsitteen ensimmäistä. kansakuntaa koskevina käsityksinä sekä yksilöiden identifikaatioina. 214). kansakuntaan kokonaisuutena viittaavien symbolisten merkitysten järjestelmää. Hän mainitsee käyttävänsä mieluummin termiä kansallinen identiteetti kuin kansanluonne tekemättä kuitenkaan eroa näiden välille (1950. Sosiaalipsykologiassa puhutaan yksilön sosiaalisesta identiteetistä kansakuntaryhmän jäsenenä. Saukkonen (1996) on jäsentänyt täsmennetysti identiteetin käsitettä. Tällöin on kysymys yksilöiden identifioitumisesta heidän kansalliseen yhteisöönsä (kansallisuutensa merkityksiin) ja on selvempää puhua "kansallisesta minäidentiteetistä". yleisesti jaetuksi oletettua merkitysmuodostelmaa. 244). Kansallinen identiteetti. Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa kansalliseen yhteisöön kuuluvien yksilöiden suhdetta kollektiiviseen kokonaisuuteen. 222). johon he katsovat kuuluvansa tai johon heidän katsotaan kuuluvan.. laajempaa merkitystasoa eli kollektiivista identiteettiä. Eriksonin katsotaan olevan ylipäätään identiteetin sekä identiteettikriisin käsitteiden käyttöönoton takana (Bloom 1990. yhtenä identiteetin erityistapauksena. Erikson on kansallisen identiteetin käsitteen ensimmäisiä vaikutusvaltaisia käyttäjiä (De Levita 1965. 51-74. 179). jotta identiteetti ja erityisesti kansallisen identiteetin käsite säilyttäisivät metodologisen käyttökelpoisuutensa liukuvan monimerkityksisyyden sijaan. että on aina mahdollista rakentaa identiteettiä tahdonvaraisena projektina suhteessa "olemiseen" eikä sitä ole pidettävä "olemisen" heijastumana (mt. suhteeseen itseensä. Erikson (1971) on käyttänyt käsitettä molemmilla edellä mainituilla tavoilla (mt.. 57. tässä kansallisen yhteisön. 116.8 tä kontingentissa suhteessa samuuksiin ja "olemiseen" siinä mielessä. 26). Erik H. Identiteettiä koskeva puhe hyppelee usein merkitystasoilta toisel- . Tällöin tarkastellaan yksilölliset suhteet ylittävää. kollektiivisen kokonaisuuden eli ryhmän tai sosiaalisen kategorian. kansallisesta identifioitumisesta tai kansallisesta samastumisesta. Saukkonen 1998. 113. viittaa yhtäältä kollektiiviseen identiteettiin. so.

.I. 614) on kolmivaiheinen malli identiteettitietoisuuden synnystä. "Olemassaolo" identiteetin ominaislaatuna on siten johdettavissa seuraavista kolmesta ehdosta. on ratkaisevaa käyttäytymisen kannalta (W. Se. vaikka identiteeteille on osoitettavissa eriasteisesti faktuaalisia kiinnekohtia. jotta voidaan puhua identiteetistä.9 le. tosin viitatun identiteetin kohteeseen liittyvien loputtomien faktojen määrästä valikoituneita. Kolmannessa vaiheessa nimetyn yksikön olemassaolo tunnistetaan ja tunnustetaan objektiivisesti (ja mahdollisesti subjektiivisesti) kuvatunkaltaisena. Inhimillisessä maailmassa identiteetin itseytenä samuuden sijasta näkevä Kaunismaa (1997. mitä pidetään totena.Thomas 1928). Chryssochoou 1996) verrattuna vakiintumattomampiin ja heikommin todellisiksi koettuihin kollektiivisiin identiteetteihin. Tässä mielessä "todellinen olemassaolo" ei ole epärelevantti dimensio. Saukkosen esittelemällä historioitsijalla Willem Frijhoffilla (1992. Saukkonen (1996. että identiteetillä voidaan tarkoittaa lähes mitä tahansa. Kuitenkin sen kohteen "riittävän laaja" intersubjektiivinen (objektiivinen) tunnustaminen on välttämätöntä. Vaikka identiteetti mielletäänkin merkitysvälitteiseksi ja itseydeksi. Ensimmäinen ehto on käsitys tietyn yksikön olemassaolosta. Identtisyyden teemaa ei siis voida ohittaa. On taas eri asia. Anttila (1997) on käsitellyt kansallisen identiteetin olemassaolon voimakkaasti koettua todenperäisyyden tuntua (vrt. että identiteetti on pidettävä erillään käsitteistä "todellinen" tai "oleminen". 9-10) on antanut identiteetille neljä ehtoa. Kuvitteluvaiheessa saadaan käsitys jonkin yksikön olemassaolosta sekä ominaisuuksista ja attribuuteista. 221) katsoo. jolloin näyttää siltä. kuten yhteiskuntaluokkiin. Näin on erityisesti kollektiivisten identiteettien laita. jolla on ulkoiset rajat ja sisäinen rakenne. kokonaisuudeksi. Nimeämisvaiheessa nämä attribuutit siirretään yhden nimittäjän alle. Tätä ensimmäistä ehtoa Saukkonen ei enää mainitse myöhemmässä artikkelissaan (1998). pitääkö keisarilla todella olla vaatteet. Identiteetti ei ole kohteensa välitön kuvastus. sen ehdoilla viitataan väistämättä samuutta koskevien käsitysten problematiikkaan.

esimerkiksi Suomen kansa sata vuotta sitten ja tänään. Kolmas ja neljäs identiteetin ehto. Muutos voi olla myös jatkuvuutta. Neljäs Saukkosen mainitsema ehto sekä toinen identtisyyden spatiaalisuuteen viittaava ehto on sisäinen yhtenäisyys. Ellei jatkuvuutta ole. Identiteetin muodostavat tällöin tekijät. 44) Näkemykset ovat symbolisen interaktionismin mukaisia. Hall 1999). mistä tulemme. jotka mahdollistavat sen viittaaman yksikön pitämisen samana kuin toiseen aikaan esiintyneen yksikön. ettei vain oma identiteetti rakennu suhteessa "Toisiin". myös siitä. jotka ovat oma samana olemisen ja jatkuvuuden kokemus sekä kokemus muiden tälle samuudelle ja jatkuvuudelle antamasta tunnustuksesta. liittyy identtisyyden spatiaalisuuteen eli tilallisuuteen. se on myös prosessi. vaan myös oma identiteetinmuodostus vaikuttaa noihin "Toisiin". (1971. ero ja yhtenäisyys. kyseessä ei ole muutos vaan vaihtuminen. poissulkeminen. Identiteetin jatkuvuuskriisi seuraa juurien puuttumisen lisäksi olemukselle välttämättömiksi katsottujen piirteiden katoamisesta. "konstitutioivasta ulkopuolesta" (the constitutive outside). avoin. minne olemme menossa. Pienten alkuperäiskansojen katoaminen liittyy kielen ja muiden yhteisyyden koodien katoamiseen ja vaihtumiseen valtakulttuurin koodeihin. Ernesto Laclaun (1990) termi ulkoisesta Toisesta. viittaa siihen. meillä on oltava käsitys paitsi siitä. Raja. diskriminointi. Identiteetti erottaa kohteen ympäristöstään. Giddensin (1991. 9-10) toinen identiteetin ehto on sen viittaus temporaaliseen pysyvyyteen: identiteetin on kyettävä osoittamaan kohteensa ajallinen jatkuvuus. Charles Taylorin (1989) mukaan ymmärtääksemme. ts. toiseus on paljon käsitelty identiteetin teema-alue (esim.10 Saukkosen (1996. Siis sen lisäksi. Sisäisten erojen on olta- . Tarvitaan 'Toinen' tai 'Toiset'. että identiteetti on sosiaalisesti rakentunut. Eriksonin mukaan tietoinen tunne omasta identiteetistä perustuu kahteen samanaikaiseen havaintoon. Erontekoon liittyvä keskeinen käsite on raja. 54) mukaan yksilön identiteetti on kyky ylläpitää johdonmukaista kertomusta hänestä itsestään eli hänen elämäkertansa. keitä olemme.

muodostaa oman. kielellisten. Saksassa sanat ovat aivan vastaavasti ”Nation” ja "Volk". kansakunta. usein myös kieleltään. jopa rahvaanomaisuuden ilmentymistä. on kansallisesti rajautunutta. liittyvistä merkitysmuodostelmista. Kansallisuus on kansanomaisuuden. Ei puhuta maailman. uskonnollisten ja sosiaaliluokkiin liittyvien erojen tulisi olla alisteisia kansallisen tason yhtenäisyydelle. 1. talonpoikaiston ja työväestön intresseistä ("kansan tahto"). kansallisuus). tavallisina ihmisinä tai erityisesti väestön sosiaalisesti alempina kerroksina erotukseksi eliitistä ("herroista"). Kansa kansakunnan mielessä merkitsee ihmisryhmää. Merkitysten samaan ilmaisuasuun kietoutuminen merkitsee. laitoksiltaan ja yhteisiltä vaiheiltaan. 7) edellä esittelemään nationalismista juontuvaan etnis-kulttuuris-valtiolliseen kansa-käsitteeseen. että Suomessa kansallisuus ja kansallinen identiteetti saavat sisältöään juuri kansaan. ympäristöstään eroavan kokonaisuuden. (Suomen kielen sanakirja (1980)) . rotu.2 Kansa ja kansallisuus Kansalla on suomen kielessä monia merkityksiä. Vastaavasti kansanomaisuus tai se kansa. Esimerkiksi englannissa ja ruotsissa molemmille merkityksille on (muodoltaan samanlaiset) erilliset ilmaukset "nation" ja "folk" (englannissa erityisesti vielä "people"). "Kansan" kaksinainen merkitys on Suomen kielelle erityinen piirre. mutta merkittävimmät niistä ovat yhtäältä kansa kansallisessa mielessä kansakuntana ja toisaalta kansa ns. Kansakunnassa alueellisten. Kansat voivat olla erityistapauksessa "veljet keskenään". johon viitataan puhuttaessa esim.11 va alisteisia yhtenäisyydelle. Aasian tai Euroopan kansasta vaan niiden kansoista ja kansallisuuksista. erityisesti rahvaaseen. Keskityn Saukkosen (1996. joka tavoiltaan. poliittisessa mielessä se on jonkin valtion alueella asuva väestö (heimo.

3 Kollektiivin identiteetti Kansallinen identiteetti merkitsee kollektiivisen identiteetin alueella kansalliseksi mielletyn kokonaisuuden identiteettiä erotuksena yksilöiden kokemista kansallisista identifioitumisista. 4) kansa yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpitämänä yhteisönä (kansaan samastuvat ja samastetut). jotka tuntevat kuuluvansa samaan kansalliseen yksikköön. 1. kieliyhteisöön (suomenkieliset) kuin kansallistunteen täyttämään kollektiiviin (me suomalaiset) (Saukkonen 1996. genealogiseen yhteisöön (Suomen suku). Se on kansakunnan identiteet- . Smithin määrittämästä etnis-genealogisesta kansa-käsityksestä. 2) kansa tietyn hallintoalueen symbolina (hallinnon objektina oleva väestö). arvot ja/tai ideaalit määrittävät kansan) (ks. Sen vastakohta on kansalaisterritoriaalinen (civic-territorial) kansa-käsitys. Kaikki.12 Saukkonen (1996. jossa on ratkaisevaa muodollinen kansallisen territorion sisällä asumisesta lähtevä kansalaisuus oikeuksineen ja velvollisuuksineen (Smith 1991. Saukkonen 1998). Nämä ovat 1) kansa sukuyhteisönä (genealoginen yhteisö. laaja suku). tavat. Hänen mielestään kansa on ne ihmiset. 124). elinkeinot. jotka tunnustavat Suomen isänmaakseen ja rakastavat sitä ja jotka kunnioittavat Suomen lakeja ja tekevät työtä sen hyvinvoinnin puolesta. puhutaan Anthony D. Em. 15). 3) kansa kulttuuriyhteisönä (kielen lisäksi uskonto. 9). 7-9) erittelee tämän kansallisen kansa-käsitteen neljäksi erilaiseksi sisältökokonaisuudeksi. ovat yhtä kansaa (Topelius 1983 (1890:n painos). jäsennyksen mukaan suomalaisuuskeskustelussa viitataan niin valtioon (Suomi). Yhteenkuuluvuuden tunteeseen perustuvan kansallisen kokonaisuuden voi määrittää vaikka Topeliuksen tavoin. Erityisesti kun genealogiseen kansa-käsitteeseen yhdistetään kulttuuriyhteisöllinen kansa-käsite.

Aluksi käsittelen kollektiivisen identiteetin ja sosiaalisen identiteetin suhdetta. Tällöin sosiaaliset identiteetit ovat minän (self) aspekteja. Ryhmiin kuulumista käsittelevän sosiaalisen identiteetin käsitteen eritteleminen auttaa kansallisen identiteetin problematiikan jäsentämisessä. liittyy kansalliseen identiteettiin mutta on käsitteellisesti eri asia. Kansallinen identiteetti merkitsee ensisijaisesti kollektiivista identiteettiä. 1) Henkilöperusteiset sosiaaliset identiteetit Tämä viittaa sosiaalisen identiteetin määrityksiin. mihin kohtaan sosiaalisen identiteetin prosessia viitataan. että hän kuuluu sosiaaliseen ryhmään (tai ryhmiin) yhdessä tämän jäsenyyden arvon ja emotionaalisen merkityksen kanssa (Tajfel 1978. Sosiaalinen identifioituminen ja kollektiivinen identiteetti mahtuvat näin yhteisen käsitteen alle.) Tälle sosiaalisen identiteetin käsitteellistämiselle ovat tyypillisiä kehitysteoriat.3. Painotus on identiteetin sisällössä ja psykologisten piirteiden omaksumisessa. Kansallinen identifioituminen. kuinka yleisesti kaikkien jakamaksi ajateltu merkitysmuodostelma koetaan. 63). 1. Tälle rinnasteisia voisivat olla valtion identiteetti esim. Oma erillinen kysymyksensä on. kansallinen samastuminen yksilöiden kokemuksina.13 ti. Brewer (2001) luokittelee sosiaalisen identiteetin neljään eri tasoon sen perusteella. Sosiaalipsykologisessa tarkastelussa sosiaaliset representaatiot tarjoavat näkökulman juuri kollektiivisen identiteetin tasolla tapahtuviin ilmiöihin. Identifikaatio viit- .1 Yksilöllinen ja yhteisöllinen sosiaalinen identiteetti Sosiaalinen identiteetti on se osa yksilön minäkuvaa. kansainvälispoliittisesti tarkasteltuna ja kulttuuri-identiteetti. ”Kuka minä olen X:nä?” (Brewer 2001. 117-8. joihin ovat vaikuttaneet jäsenyys tietyssä ryhmässä tai kategoriassa sekä jaetut sosialisaation kokemukset siinä. joka juontuu hänen tietoisuudestaan siitä. jotka sijoitetaan yksilöllisen minäkäsityksen sisään.

) Ulkomailla esimerkiksi kansainvälisessä työryhmässä voi olla rooli suomalaisena. (Mt. Vastaavasti yksilön ominaisuuksia liitetään koko ryhmän representaatioksi korostamaan ryhmän erottuvuutta ja sisäistä yhtenäisyyttä (Brewer 2001. 1987. Ryhmän saavutukset koetaan omina. Ryhmäidentiteetit eivät rakennu henkilöiden välisistä suhteista vaan jaetusta ryhmäjäsenyydestä tulevista yleisistä siteistä. sosiaalisen identiteetin teoria käsittelee pikemminkin prosessia. ryhmäperusteiset viittaavat minuuden havaitsemiseen kiinteänä tai vaihdettavana osana ryhmää tai sosiaalista kokonaisuutta. Toisin kuin henkilöperusteiset identiteetit rooli-identiteetit määrittävät itsen suhteessa toisiin.) 2) Relationaaliset sosiaaliset identiteetit Rooli-identiteetit eli relationaaliset identiteetit korostavat myös ihmisen erityisyyttä (engl. jossa tuollaiset ryhmä-minuus -representaatiot muodostetaan. Ne perustuvat henkilöiden välisiin suhteisiin ryhmäkonteksteissa. Siten on hyödyl- . joka juontuu tuosta identiteetistä. Ryhmäidentiteetissä minän rakentuminen ulottuu yksilön yli laajempaan sosiaaliseen yksikköön. missä määrin ryhmän tai kategorian jäsenyydet representoituvat yksilön minäkäsityksessä. millaisia merkityksiä tiettyihin ryhmäidentiteetteihin liitetään.) 4) Kollektiiviset identiteetit Vaikka ryhmäperusteiset sosiaaliset identiteetit vaikuttavat minuuden representoinnin sisältöön identifikaation ja assimilaation välityksellä. Turner ilmaisee tämän itsen kategorioinnin teoriassa itsen havainnoimisen painottumisena toisten kanssa vaihdettavissa olevaksi tyyppiesimerkiksi ainutlaatuisen henkilön sijaan (Turner ym.14 taa tietyn sosiaalisen ryhmän keskeisyyteen yksilön minuudelle ja merkitykseen. Opettaja-oppilas -suhde on tästä esimerkki. 119. 50). 3) Ryhmäperusteiset sosiaaliset identiteetit Kun henkilöperusteiset sosiaaliset identiteetit heijastavat sitä. (Mt. 118.”me”) tietynlaisena henkilönä. 118. kuin sitä..

119. joita ihmiset saavat erilaisissa primaariryhmissä ja kategorioissa. tuottaa erilaisia näkemyksiä siitä.) Nationalistiset liikkeet sekä kansallisten perinteiden luominen ja ylläpito liittyvät tähän. Taylor & Whittier 1992). Se. että piirteet. 121. Melucci 1989.. Kollektiivisen identiteetin käsite sisältää yhteisiin etuihin ja kokemuksiin perustuvan jaetun representaation ryhmästä kuten ryhmäperustainenkin. Lisäksi se viittaa aktiiviseen prosessiin. (Mt. Sama kategoria . 119. joka strukturoi useiden erilaisten identiteettien välisiä suhteita ja sitä. (Brewer 2001. millä tasolla sosiaalista identiteettiä käsitteellistetään. mitä kategorian jäsenillä on alkuaan yhteistä.ja rooliperusteiset identiteettiteoriat poikkeavat ryhmäperusteisesta sosiaalisen identiteetin teoriasta hieman siinä. Henkilöperustaiset sosiaalisen identiteetin teoretisoinnit olettavat. (Brewer 2001. mitä merkitsee omata useita sosiaalisia identiteettejä. Kollektiivinen identiteetti tarjoaa ratkaisevan yhteyden sosiaalisen identiteetin ja kollektiivisen toiminnan välille poliittisella areenalla (Gamson 1992). Henkilö. arvoina ja ideologioina. joka voi vaihtua ryhmien välisen ympäristön mukaisesti. Näin se on avainkäsite ”identiteettipolitiikan” tutkimisessa. valitseeko ja aktivoiko vaihtoehtoisia identiteettejä yksilö vai tuoko ne esiin sosiaalinen konteksti.) Kollektiivinen identiteetti liitetään sosiologisessa kirjallisuudessa sosiaalisiin liikkeisiin (Klandermans 1997. asenteet ja arvot. Ryhmäperusteisissa identiteetin teorioissa identiteetit piilevät jaetussa sosiaalisen kategorian representaatiossa kokonaisuutena. jossa muovataan kuva siitä.) Erillisiin suhteisiin ja tilanteisiin liittyvien rooli-identiteettien näkökulmasta (Stryker 2000) minuus on monitasoinen organisoitu järjestelmä. integroituvat kokonaiseen minäkäsitykseen. mitä varten ryhmä on olemassa ja miltä se haluaa näyttää muiden silmissä.15 listä erottaa edelleen sosiaalinen identiteetti identifioitumisena kollektiiviin ja kollektiivinen identiteetti normeina. mikä rooli erottuu tilanteessa. Siten kollektiivinen identiteetti edustaa kollektiivisten pyrkimysten tulosta sen yli.

yksilö ei voi helposti uudelleen määrittää tai sovittaa yhtä sosiaalista identiteettiä sopimaan muihin identiteetteihinsä. Kun eri identiteetit eivät ole ristiriidassa.122. erottuvat samanaikaisesti.) . Useiden identiteettien tapauksessa yksilöllä on ainakin neljä strategiaa. Eurooppahenkisiin suomalaisiin.) Kun useat ryhmäidentiteetit. Toinen strategia on eristää eri identiteetit alueilleen niin.16 voi siten viitata erilaisiin sisäryhmä-ulkoryhmä -erotteluihin erilaisissa konteksteissa ja olla eri tilanteissa kattavammin tai suljetummin määritelty.) Erilaiset ryhmäidentiteetit merkitsevät erilaisia lojaliteetteja ja siteitä minuuden ulkopuolisiin. Ensimmäinen on sitoutuminen yhteen hallitsevaan ryhmäidentiteettiin ja muiden identiteettien alistaminen tälle. vaan kansallinen identiteetti aktivoituu kansainvälisellä areenalla. voidaan ottaa käyttöön inklusiivinen tai konjunktiivinen strategia. joiden määrittely ja rajat pysyvät suhteellisen vakaina eri aikoina ja eri tilanteissa. Abrams (1999) sallii pysyvämmät ryhmäidentifikaatiot. Inklusiivinen strategia on additiivinen. jolloin muut identiteetit voivat vain yhtyä siihen. 122. esim.. Turner. ammatillinen taloudellisten etujen ollessa kyseessä ja etninen kulttuurin alueella. tämä additiivinen strategia on helppo. Konjunktiivisessa strategiassa identifioidutaan vain molemmat ehdot täyttäviin. Kansallinen identiteetti voi olla tällainen. Koska ryhmäidentiteetit ovat jaettuja. Haslam ja McGarty (1994) pitävät sosiaalisen kategorioinnin teorian äärimmäisversiossa erilaisia kategorisia identiteettejä toisensa poissulkevina ja täysin kontekstisidonnaisina. Mutta esim. etteivät useat niistä aktivoidu yhtä aikaa. 122-3. (Mt. (Mt. Oakes. (Brewer 2001. Esim. jotka kattavat samoja henkilöitä mutta eivät kaikkia samoja henkilöitä. afrikkalais-amerikkalainen identifioituu sekä kaikkiin amerikkalaisiin että mustiin tai limittäisten eurooppalaisuuden ja suomalaisuuden kategorioiden tapauksessa identifioidutaan sekä eurooppalaiseksi että suomalaiseksi.

jotka muodostavat ajatusten ja kommunikaation raaka-aineen. jotka voitaisiin mielivaltaisesti irrottaa mentaalisista ja sosiaalisista yhteyksistään. 1. (Moscovici 1984. Representaation käsite perustuu termiin "presentaatio" merkityksessä ”läsnä olevaksi tekeminen”. Moscovici (1984) näkee sosiaaliset representaatiot sosiaalipsykologialle ominaisina analyysiyksikköinä. Williams 1976. 123). 5-6. nämä toimivat yhdessä nykyisessä poliittisessa käytännössä: edustaakseen kansakuntaa pitää poliitikon myös kuvata kansakunta.3.) ..) Sosiaalisten representaatioiden teoria on teoria sosiaalisesta ajattelusta ja kommunikaatiosta.17 Brewer korostaa sekä jaettujen ”me”.että yksilöllisten ”minä”. Representaatiolla on kaksi merkitystä: 1) edustaa (stand for) ja puhua puolesta sekä 2) kuvata (depict). Moscovici viittaa Emile Durkheimin kollektiivisten representaatioiden sosiologiseen määrittelyyn. (Billig 1995. mihin on reagoitava ja mikä ylipäänsä määrittää todellisuutta. "Meidän" intressimme mainitsemalla samalla määritellään "meidät". Sosiaalisen representaation käsitteellä pyritään rakentamaan siltaa yksilöllisten ja sosiaalisten maailmojen välille. Yksilön ajattelu perustuu hänen yhteisölleen ominaisiin määritelmiin. joiden tarkastelu dynaamisina erottaa tutkimusotteen sosiologiasta. mikä on näkyvää. jossa ne ovat staattisia.2 Sosiaalisten representaatioiden teoria Sosiaalisten representaatioiden teoriassa tarkastellaan ihmisten yhteisiä tulkintoja maailmasta ja siten se käsittelee yhteisöllistä identiteettiä.sosiaalisten identiteettien määritelmien ja niiden dynaamisen suhteen tärkeyttä ryhmässä elämiselle ja kollektiiviselle toiminnalle (mt. Moscovicin peruslähtökohtana on. 222-5. taustalla olevia. ettei ole olemassa sisällyksettömiä mekanismeja. Keskeisiä ovat mielen sisällöt. 96. Representaatiot johdattavat ihmistä siihen. Esim. valmiiksi annettuja "sosiaalisia faktoja".

Ensiksi representaatiot määrittävät kohtaamamme esineet. Lippman (1922. 950. vertaillaan ja selitetään asioita ja tapahtumia sekä suunnataan havaintoja. (Mt. nuorisosta. Toiseksi representaatiot objektivoivat asiat osaksi sosiaalista ympäristöä. minkä kulttuurimme on jo meille määritellyt. "suomalaisuus" voidaan kokea näin. Ne edustavat kollektiivista muistia. Valmiina traditionaalisina ajattelurakenteina ilmenevät representaatiot . 181). tapahtumat ja ihmiset. 56.integroituvat jokapäiväisiin toimintatapoihin ja muovaavat sosiaalisia ympäristöjä. Moscovici kuvaa yhteistä tulkintaa. Se on käsitteellisen ja konkreettisen yhdisteenä "aistein havaittua" todellisuutta. (Mt. että kuvia. 10). tulkintoja ja tunteita. kieleen kätkeytyneitä kuvia.esimerkiksi teoriat persoonallisuudesta. 13-14. buzzing confusion of the outer world we pick out what our culture has already defined for us. In the great booming. jotka reprodusoivat maailman merkityksellisellä tavalla (Moscovici 1984.. Tämä toteamus luonnehtii sosiaalisten representaatioiden teoriaa. Mitä vähemmän representaatioiden alkuperästä ollaan tietoisia. Niiden avulla luokitetaan. taloudesta. Niillä on kaksi roolia. sitä enemmän ne vaikuttavat.) ja menneisyys on monessa mielessä todempi kuin nykyisyys (Moscovici 1984. jolloin "kuolleet osallistuvat elävien ajatuksiin ja vuoropuheluihin enemmän kuin haluammekaan" (Moscovici 1984b.) Esim. ja niissä on mukana menneisyyden ajatuksia. Tällöin huomiota on suunnattava . 17).) Kiteytynyt perinteinen representaatio on menettänyt historian koettelemana esittävän luonteensa. mielisairaista .18 Representaatiot ovat sekä käsitteitä. Ne ovat tietyllä tavalla ekvivalentteja myyteille ja uskomuksille (Moscovici 1981. ajattelun ympäristönä. 55) kirjoittaa: Ulkomaailman kasvavasta ja kohisevasta sekamelskasta poimimme sen. jotka abstrahoivat merkityksiä maailmasta ja antavat sille järjestyksen. sosiaalisia representaatioita..

Luokittelussa yksittäisiä tapauksia vertaillaan luokan prototyyppiin. (Mt.19 myös yhteiskunnallisiin oloihin.. Ne redusoidaan tavallisiin kategorioihin ja mielikuviin. (Moscovici 1984.) Ankkurointi on siten luokittelua ja nimeämistä. (Lindeman-Viitasalo 1989. 7-10. Kun jokin vieras. Annetuista ohjeista huolimatta traditionaalinen vammaisrepresentaatio määräsi kyläläisten suhtautumisen heihin. 15. 26-27. Ankkurointi siirtää ne omalle alueellemme. Nämä ovat ankkurointi ja objektivointi. (Mt.. joissa tietyn prototyypin ympärillä on enemmän tai vähemmän prototyypin mukaisia jäseniä. 29. joissa representaatiot muodostuvat. Sosiaaliset skeemat ovat vailla selviä rajoja olevia kategorioita. (Moscovici 1984. 32). 21. Ne ovat perheyhteysrakenteita.. Samalla se arvotetaan valmiiseen hierarkiaan. ilmiöiden ja henkilöiden tutuksi tekeminen eli representaation muodostaminen niistä tapahtuu kahdessa ajattelumekanismissa. se ei ole enää niin uhkaava. 29-30. Asukkaat arvioivat vammaisia perinteisen idiootteihin ja kulkureihin liittyvän standardin kautta ja sijoittivat heidät tällaisten "kelmien" (rogues) joukkoon. jotka perustuvat muistiin ja valmiisiin päätelmiin. joilla ei ole tarkkoja määrittäviä attribuutteja. Esimerkiksi De Gaulle voi olla Ranskan kansakunnan edustaja ja prototyyppi (mt.) Asioiden. jolla voimme vertailla ja tulkita niitä. että kehitysvammaisten vuosia jatkuneesta läsnäolosta ja päivittäisestä kanssakäymisestä huolimatta asukkaat näkivät kehitysvammaiset vieraina. Moscovici esittää esimerkkinä kylätutkimusta.) Esimerkiksi sinisilmäisen ja vaaleatukkaisen suomalaisen prototyyppi sopii sekä pelkästään . asia saadaan sijoitetuksi johonkin luokkaan ja nimetyksi. että on olemassa välttämättömät ja riittävät yleiset ominaisuudet käsitteen määrittämiseen.) Ankkurointi yhdistää oudot ajatukset tuttuun kontekstiin. siis ei-reaalinen.) Tuntemattoman henkilön esittäytyminen esimerkiksi oman kylän poikana tai hänen ammattinsa auttaa ankkuroimaan hänet näihin kategorioihin. jossa paljastui. Sosiaalisten käsitteiden ja skeemojen kannalta se klassinen näkemys objektien luokittelusta on väärä.

nimetystä asiasta tulee muista erillinen ja käytäntöjen kohde niiden välille. Representaatio ja se. Objektivointi on epätarkan ajatuksen tai asian ikonisen laadun löytämistä. Neuroosin ja kompleksin nimeäminen teki "hulluuden" ja "terveyden" välillä olevista psyykentiloista vakavasti otettavia ja vähemmän häiritseviä. 198). esimerkiksi edustuksellinen demokratia. Mielikuvista tulee objektivoinnissa todellisuuden eikä vain ajattelun osia.20 sinisilmäiselle että pelkästään vaaleatukkaiselle. Jahoda 1988. 34-35. muuttuu objektivoinnissa konkreettiseksi ja tunnetuksi. objektivoituvat konkreettisiksi mielikuviksi. vaikkei näillä olekaan käsitteellisesti yhteistä ominaisuutta. 198) mainitsee.) Vastaavasti abstraktit käsitteet. Abstraktio siirretään joksikin. joilla on sama käytäntö. (Moscovici 1984. Kun asia nimetään. Mielikuvat eivät enää ole erityisasemassa jossain sanojen ja todellisten objektien välillä. jotka ovat merkityksellisiä. liittyvät yhteen. Mielikuvista tulee "fyysisiä" objekteja. Pyrkimyksestä objektivointiin seuraa esimerkiksi sellaisia sosiaalisia ilmiöitä kuin kansakuntien. Psykoanalyyttiset sanat ankkuroitiin normaalin elämän piiriin. Se. Tämä on aktiivisempi prosessi kuin ankkurointi. 29. käsitteen ja kuvan (image) yhdistämistä. Se on erityisesti poliittisten ja intellektuaalisten auktoriteettien taito. Objektivointi on reprodusointia näkyvään ja kontrolloitavaan. siitä voidaan keskustella ja sitä voidaan kuvailla. mikä on abstraktia ja tuntematonta. Sana asialle muutetaan asiaksi sanalle. 41. 37-38. Jumalan vertaaminen isään tekee näkymättömästä näkyvän henkilön. että Suomen kulttuurihistoriassa ovat kiintoisia kulttuurin keinot semiotisoida suomalaisiksi eli muuttaa suomalaisiksi ulkoisia vaikutteita. kuten eduskuntataloksi ja sen tapahtumiksi (vrt. Se on käänteistä animismia: sielulle annetaan konkreettinen hahmo.) Tarasti (1990. joita Suomi kulttuuria vastaanottavana osapuolena ottaa omakseen. mitä representoidaan. rotujen ja luokkien henkilöiminen sekä . (Moscovici 1984. Nimeäminen on kulttuurin identiteettimatriisiin sijoittamista. mikä jo on olemassa fysikaalisessa maailmassa.

Ne ilmaistaan usein vastustuksena tai kannattamisena.joskin penseästi . Moscovici on pyrkinyt määrittelemään representaatioita suhteessa erilaisiin ryhmiin ja vastaamaan kritiikkiin representaatioiden liiallisesta konsensuaalisuudesta. Alaryhmät työstävät asioista omat versionsa ja jakavat ne toisten kanssa. Mielisairauden representaatiot ovat esimerkkinä: keskusteluun osallistuvat lääkärit. Litton ja Potter (1985) kritikoivat sosiaalisten representaatioiden väitettyä yhdenmukaisuutta. 40-43) ja erilaiset metaforat. puoliammattilaiset ja maallikot. 3) Poleemiset representaatiot luodaan sosiaalisissa konflikteissa ja vastakkainasetteluissa. Erilaiset sosiaalisten suhteiden muodot ovat Moscovicin mukaan tärkeämpiä kuin kysymykset yksilöllisistä tai sosiaalisista elementeistä representaatioissa. Sosiaalisten representaatioden teoria toimii enemmän tutkimuksen näkökulmana kuin järjestelmällisenä analyysivälineenä. . että on erilaisia käsityksiä ja niille tunnettuja vaihtoehtoisia näkemyksiä. 221-222) erottaa yhteisyyden mukaan kolmenlaisia representaatioita: 1) Hegemoniset representaatiot ovat implisiittisesti mukana kaikissa symbolisissa tai affektiivisissa käytännöissä. 33) kuvaa sitä.21 sankarinpalvonta (Moscovici 1984. Ne näyttävät yhdenmukaisilta ja pakottavilta. kuten Suomi-neito. Representaation rakentama ”turvallisuus” ei perustu jaettuihin käsityksiin vaan argumentaation ja erimielisyyden ennustettavuuteen. Ryhmät tietävät. Hän (1988. Representaatiot muotoutuvat uudestaan siirtyessään sosiaalisten suhteiden alueelta toiselle .yläluokalta Runebergin ylevän runollisen isänmaallisuuden mutta myös käytti sitä esimerkkinä tyhjänpäiväisestä haihattelusta: "puhuu kuin Ruuneperi". eikä koko yhteiskunta jaa niitä. Representaatio ei ole mekaanista eikä kaiken kattavaa vaan pikemminkin kilpailevien käsitystapojen jäsentäjä kuin hävittäjä. Esimerkiksi Väinö Linna (1980. kuinka tavallinen kansa vastaanotti .ja nämä siirtymät kuvaavat olennaisia piirteitä yhteiskunnasta. "jaettuun erimielisyyteen". 2) Emansipoidut representaatiot ovat tulosta alaryhmien tietojen tai ideoiden leviämisestä.

keskinäinen vahvistaminen) Toiseksi kollektiivinen identiteetti viittaa myös identiteetin subjekteihin eli niihin. Kuvio 1. symboleista ja tarinoista. jota yksilöt ja ihmisryhmät toistavat mutta myös haastavat.1. Identiteetin kohde voi olla tarkasti osoitettu ryhmä ja ihmisten joukko. ja . tai erilaisin sisällöin määritelty sosiaalinen kategoria (eurooppalaiset tai suomalaiset). Kohde eli objekti on aina merkitysvälitteisesti muotoutunut ja identiteetin kyseessä ollessa suhdekäsite. joka koostuu ominaisuuksista.1).) Se on vastaus kysymykseen "keitä me olemme?" eli symbolinen käsitys "meistä" kansallisena kokonaisuutena. jotka identifioituvat identiteetin objektiin (ME -> "me"). Kollektiivisen identiteetin prosessi ME (identifioituvat subjektit) (identifioituminen.22 1. Johonkin identifioituvat voidaan mieltää identiteetin subjekteiksi. (Kaunismaa 1997. kuten Suomen kansalaiset. kun identiteettiä koskevia ominaisuuksia annetaan ensi sijassa ryhmälle ja yhteisölle. 221. kollektiivinen identiteetti) (uudelleenrajaaminen. Sosiaaliseksi representaatioksi ymmärrettynä se on jaettu tulkinta maailmasta. Tällöin kollektiivinen identiteetti viittaa ensisijaisesti identiteetin kohteeseen merkitysmuodostelmana (me -> ”ME”/ ”toiset”) (kuvio 1. Identiteetin kohteeseen liittyy kysymys identiteetin rajoista ja sisällöstä. Tällöin kansallinen identiteetti tarkoittaa merkitysmuodostelmien kautta välittynyttä käsitystä kansallisesta muodostelmasta.3.3 Kollektiivisen identiteetin merkitystasot Kollektiivinen identiteetti on kyseessä silloin. suhde) "ME" (Identifikaation kohde.

Kollektiivisen identiteetin näkökulma on välttämätön erityisesti suurten kokonaisuuksien identiteettien tarkastelussa. Kokonaisuudella. sitä ei ole olemassa vain leijuvana ideana ilman tätä identiteettiä kannattelevia reaalisia sosiaalis-psykologisia prosesseja. Identiteetin objektin ja siihen identifioituvien subjektien oletetaan viittaavan yhteen ja samaan ihmisten joukkoon. täytyy myös tulla identifioiduksi. Esimerkiksi kansakuntaan automaattisesti kuuluvaksi katsottu ei välttämättä samastu kansakuntaansa tai siihen identifioitujaa ei pidetä kansakunnan jäsenenä. Kollektiivinen identiteetti määrittää edelleen identifioituvan joukon koostumusta ja tapoja identifioitua kohteeseen. Kollektiivinen identiteetti tarvitsee kantajikseen tunnustajansa. joita kollektiiviseen identiteettiin samastumisella tyydytetään. vaikka yksittäinen jäsen ei ominaisuuksiin tai identiteetin perimmäiseen autenttisuuteen mitenkään uskoisikaan. jolle haetaan tunnustusta. esimerkiksi suomalaisuudella. Identiteetti ilmennetään kollektiivisena tai yksilöllisenä toimintana.23 heidän identifioitumiseensa. ammatilliset. keiden katsotaan kuuluvan identiteetin viittaamaan kokonaisuuteen. elämäntapaan ja sosiaaliseen asemaan liittyvät identiteetit ovat kollektiivisia mutta rajoiltaan häilyväisempiä. Samoin identifioituvilla on psyykkisiä tarpeita. vaikka näin ei välttämättä olekaan. Selvimmät kollektiivisen sekä kulttuuri-identiteetin tapaukset ovat etniset. poliittis-aatteelliset. että vaikka kollektiivinen identiteetti on kulttuurikäsitteenä ikään kuin irrallaan yksittäisistä identifioitujista. On selvää. on tietyt yleiset ominaisuudet.) uskonnolliset ja kansalliset identiteetit. Annetut ulkoiset määritelmät siitä. Myös paikalliset. ja yksilöiden identifikaatiot eivät aina vastaa toisiaan. Tällaisia identiteettejä kutsutaan usein myös kulttuurisiksi (cultural) identiteeteiksi tai rajatummin kulttuuri-identiteeteiksi. identiteetin tunteisiinsa ja käsityksiinsä identiteetin kohteesta. Oleellista on se. jolloin kokonaisuuden identiteetti on sangen riippumatonta yksittäisten jäsentensä suhtautumisista kokonaisuuteen. eikä niiden . (rodulliset. Pelkkä identifioituminen ei riitä. mitä toisten oletetaan uskovan.

Sukupuoleen ja ikäryhmiin liittyvät identiteetit ovat selkeitä kollektiivisen identiteetin muodostuksen kohteita hyvin vaihtelevine ja monikeskisine institutionalisoitumisen muotoineen.1 Kansallinen identiteetti kollektiivisena identiteettinä Kansallinen identiteetti on kollektiivisen identiteetin erityistapaus.) kansallisessa kontekstissa (2.3. Kansallinen identiteetti on . Pienryhmissä kuitenkin ryhmän jäsenet voivat neuvotella välittömämmin suoraan keskenään yhteisestä identiteetistään. vaikka vakiintuneet kollektiiviset kulttuuriset käytännöt ohjaavat "spontaanienkin" ryhmäprosessien käynnistymistä.) (numerointi oma). Käsite avaisi sosiaalipsykologiaan uusia näkökulmia. Pelkän suoran. Siihen liittyvät inkluusion (3. siitä. joka muodostuu tietyllä yhteiskunnan tasolla (2. historiassa ja identiteettiä tuottavissa sosiaalisissa liikkeissä.kollektiivisen tunteen mobilisoinnin prosesseja (5. Kollektiivisen identiteetin käsitettä on käytetty sosiaalipsykologiassa vähän. kasvokkaisen vuorovaikutuksen mukaisten pienryhmien identiteettejä ajatellen etenkään lyhytaikaisten ja satunnaisten ryhmien käsittelyssä sitä ei suoranaisesti tarvita. 259-60) määrittää kansallisen identiteetin erityiseksi kollektiiviseksi identiteetiksi (1. Kun tarkastelun kohteena ovat kollektiiviset identiteetit. eräänlainen sisäisen (4.). a) ja ekskluusion (b) prosessit. keitä he ovat. a) ja ulkoisen määrittelyn (b) dialektiikka. mikä vaatii asianmukaisia metodisia otteita. Suurten kokonaisuuksien kollektiiviset identiteetit elävät sen sijaan enemmän "omaa elämäänsä". ensisijainen näkökulma on kulttuurissa. . vaikkakaan varsinaista tarvetta tietoiseen tai eksplisiittiseen ryhmämäärittelyyn ei välttämättä ole.erona nationalismiin .). Schlesinger (1987. 1.24 takana ole vastaavia tietoisen kulttuurisen ylläpitämisen instituutioita kuin kansallisella identiteetillä on.

Kollektiivisen yhteisön koon kasvaessa ja sosiaalisen organisoitumisen mutkistuessa (eriytyessä. Eronteko toisiin.) kollektiivinen identiteetti. symboleita. jos on olemassa toisten toisenlaisia ominaisuuksia. luonteeltaan opettavaa. b). voiko inkluusiossa olla jotain ekskluusion ylittävää.25 Kansallinen identiteetti on siis (1. voi tapahtua suhteessa tarkoin määriteltyyn ja tunnistettuun ulkoryhmään tai hyvin yleisellä tasolla. asema ja ominaisuudet sosiaalisessa merkitysmaailmassa. Kollektiivinen kokonaisuus määrittää itseään kollektiivin sisäisesti kollektiivin jäsenten keskinäisessä vuorovaikutuksessa (4 a). ominaisuuksia. vasten abstraktimpaa ihmisjoukkojen ympäristöä. jonkinlainen autonominen ”identiteetti itselle” -aspekti. yhteisön tai sosiaalisen kategorian suhdetta itseensä. Miten diskriminoinnin ja poissulkemisen kysymys voidaan ylittää? "Meidän" ominaisuuksien määrittely (4. tältä osin muokkaamaton mielten maailmansa sekä opetettujen opettajilleen antama vahvistus oppimisestaan on viestintää ylöspäin. a) sisäinen määrittely) tapahtuu suhteessa toisten ulkopuolelta tuleviin määrityksiin (4. Opetettavien lähtötaso eli heidän oma. (Achard 1993. Yksinkertaisimmillaan kollektiivinen identiteetti on vastaus kysymykseen "Keitä me olemme?" Kollektiivisen identiteetin merkityksillä jäsennetään todellisuutta osoittamalla kollektiivisen kokonaisuuden rajat. Kaunismaa 1997). hierarkisoituessa sekä avautuessa ulospäin) kollektiivisen identiteetin sisältöjä (rajoja. a) inkluusio). Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on. Puhe suomalaisuudesta on tällaista. jolla tarkoitetaan pelkkien yksittäisten kollektiivin jäsenten suhtautumistavat ylittävää. Se on yksisuuntaista. jossa vastaanottajien odotetaan keskinäisesti vahvistavan heille annettuja merkitysmuodostelmia. tarinoita) välitetään yhä enemmän identiteettiä määrittävistä keskuksista periferioihin suuntautuvalla viestinnällä. kollektiivisen kokonaisuuden eli ryhmän. Poissulkeminen määrittää luonnollisesti ryhmään hyväksymisen kriteerejä (3. ekskluusio (3. b). ylhäältä alaspäin tapahtuvaa vuorovaikutusta. kollektiivista itseyttä. Identiteetistään valistettavien elämänpiireistä vali- . Omat ominaisuudet ovat olemassa vain.

mitkä ovat sen rajat. millaisia ovat identiteetin sisällölliset ominaisuudet ja hyväksytäänkö ylipäätään erilaisten näkemysten esille tuominen. mitä se on. Poissulkeminen ja toiseuden nostaminen identiteetin välttämättömäksi ominaisuudeksi ovatkin hallinneet keskustelua identiteeteistä.3. Näihin kuuluu peruslaatuinen kysymys siitä. Kollektiiviseen identiteettiin määritelmällisesti kuuluva jakaminen eli yhteisyys perustuu näihin ilmiöihin.2 Ulkoinen erottuminen sekä sisäinen yhtenäisyys Identiteettiin liittyy keskeisesti tietoiseksi tuleminen omasta erillisyydestä. Käsitykset omasta kansakunnasta ovat usein ymmärrettävissä parhaiten vertailussa toisiin kansakuntiin. On erilaisia kantoja siitä. Toisaalta identi- . mitkä ovat sen sisältämät ominaisuudet ja millaisin rajoin. Ennakointi ”Mitähän meistä ajatellaan?” voi olla keskeisessä asemassa. Kollektiiviseen identiteettiin vaikuttaa myös se. Kollektiivisen kokonaisuuden merkityssisältöjä vahvistetaan toistuvassa toiminnassa ja keskinäisissä keskusteluissa sisältöviittauksin tai jonkinlaisin julkisin tunnustuksin ja rituaalein. b) ulkoinen määrittely). 1. mitä kokonaisuuden ulkopuoliset.26 koidaan aineksia. millaisia kollektiivista kokonaisuutta koskevia merkityksiä kokonaisuuden edustajat haluavat välittää itsestään tietyille merkittävinä pidetyille ulkoryhmille ja mitä merkityksellisten toisten oletetaan omasta ryhmästä ajattelevan ((4. naapurikansoja oman identiteetin erottumisen taustaksi. jotka ovat valistettaville tarpeeksi uskottavia heidän samastumisekseen tähän välitettyyn kollektiiviseen identiteettiin. Identiteetin sisäiseen määrittelyyn kuuluvat myös kiistat identiteetin sisällöistä. onko viitattu identiteetti ylipäätään olemassa. esim. Ulkoisessa erottumisessa symboloidaan esim. Osa sisäisen ja ulkoisen määrittelyn dialektiikkaa on. "Euroopan identiteetti": onko sitä. etenkin merkityksellisinä pidetyt ulkopuoliset ilmaisevat tai näiden ajatellaan voivan ilmaista kollektiivisesta kokonaisuudesta.

osaavat suunnistaa kulttuurissaan. Kansallinen identiteetti on siten nationalismin ilmiöihin liittyvä kollektiivinen identiteetti. joita ryhmä pitää yllä jäsentensä vaihtumisesta huolimatta (de Levita 1965. muistojen. 227. sen sosiaaliselle koostumukselle ja ympäristösuhteille joitakin keskeisiä ominaisuuksia. Identiteetin ehtoina olevien olemassaolon. Tähän perustuu identiteetin sisäänsulkeva voima. Muisti on valikoiva. mitä tapahtuu. Erotuksena poissulkemisesta sisäänsulkemiseen liittyen voidaan puhua myös identiteetistä itsellemme (Anttila 1996). rajojen ja sisäisen yhtenäisyyden käsitteellisten perusulottuvuuksien lisäksi kansallisella identiteetillä on vielä temporaalinen ulottuvuus. Kollektiivinen identiteetti viittaa siten kollektiiviseen muistiin.) Sisäänsulkevuuteen liittyy sisäinen yhtenäisyys. Kansallista ryhmää koskevilla merkityksenannoilla tähdätään viime kädessä siihen. Saukkonen 1996. 8). että yksittäiset kollektiivin jäsenet sitoutuvat emotionaalisesti kollektiivisen identiteetin sisältämiin merkityskokonaisuuksiin jollakin yhtäläisellä tavalla (5. Kollektiivisen identiteetin tapauksessa tämä merkitsee niitä identiteetin sisältämiä merkitysviittauksia. (Kaunismaa 1997. tulkinnan ja uudelleentulkinnan avulla. kollektiivisen tunteen mobilisoinnin prosessit). ja sivistyneis- . muistojuhlien. 52.27 teetti määrittää ryhmän jäsenille. joilla pyritään itseymmärrykseen tekemättä suoraan vertailuja tai eroja muihin. tietyllä yhteiskunnallisella tasolla ilmenevät poliittiset tarpeet). Sorokin 1947. 380-389. Merkityksellistämistä seuraavat kollektiivisen identiteetin vallitsevat koodaustavat jäsentävät yksittäisiä tilanteita ja tekevät ymmärrettäväksi oman aseman niissä. ts. Kollektiivinen identiteetti ovat ne piirteet. joiden avulla kollektiivisen yhteisön tai ryhmän jäsenet voivat jäsentää merkitysympäristönsä ja ottavat siihen suhteen. jolla luodaan ihmisten ja heidän yhteisöjensä sidoksia kansalliseen kokonaisuuteen (2. jonka turvin ryhmä tunnistaa itsensä yhteisen menneisyyden. Tällöin ovat kyseessä ne kollektiivisen identiteetin aspektit. Ne kertovat. samanlaisuus ja yhteinen koodisto mutta ehkä myös komplementaarisuutta ja "jaettua erimielisyyttä".

(Kaunismaa 1997. Schlesinger 1987. että kollektiivisen identiteetin ytimen muodostavat symboliset koodit. 196. (LaPierre 1984. Jos identiteetti miellettäisiin välittömäksi samuudeksi merkitysvälitteisen itseyden sijaan. Kollektiiviset identiteetit ovat konstruoituja. eivät siis johda suoraan identiteettiin.3. 221). suomalainen kollektiivinen identiteetti olisi yhtä kuin suomalaisten keskinäiset samanlaisuudet tai jokin välittömästi olemassa oleva. (Mt. 223. niin sekä kollektiivinen että yksilöllinen identiteetti muodostuvat vasta itseyden tulkinnan yhteydessä (mt. sillä identiteetti ei voi olla loputonta kohteen ominaisuuksien luettelointia. Symbolinen koodi on merkityksenannon antama tulkinta-avain. esteettisten. mitä kaikkea ne ovatkaan. 203-4. Kollektiivista identiteettiä muodostetaan symbolien. 234.) . Identiteetin symbolisaatiossa valikoidaan joitakin ryhmäkuvaan sopivia ominaisuuksia ja jätetään toisia huomiotta. kielellisten ilmausten. ideaaleja. olemuksellinen "suomalaisuus". kertomuksellisten ja metaforisten esitysten varaan (Bhabha 1990). Olemiseen liittyvät faktat. kertomusten ja kulttuuristen representaatioiden välityksellä. Itseyden perustaksi voidaan valita monenlaisia samankaltaisuuksia.kuten konstruktionistisesti sanotaan . muovaa tai .tuottaa todellisuutta.. Monesti kollektiiviset identiteetit rakentuvat taiteellisten. (Kaunismaa 1997. Kollektiivinen identiteetti ei ole keskinäistä ja ajallisesti jatkuvaa samuutta tai kaltaisuutta sellaisenaan vaan tulkintoja itsestä.3 Identiteetin kulttuurinen konstruktioluonne Kaunismaa (1997) esittää Giesenin (1991) pohjalta. 222. erontekoja ja muita merkitysmuodostelmia (symboleja. Suhteessa niihin yhteisössä ei välttämättä vallitse vahvaa aktuaalista samanlaisuutta.) 1.) Identiteetti tiivistää. esikuvia). 221) Koska identiteetti ei ole välitön kuvastus. myyttien. joiden avulla ryhmiä ja yhteisöjä voidaan tunnistaa.28 töllä on oleellinen rooli historian valikoivassa tulkinnassa.

vaikkakin empiirisesti koodin todentaminen on vaikeaa irrallaan tilannekohtaisista tulkinnoista. Koodeina se on yleinen merkityskonstruktio. .) Näkemys korostaa identiteetin sopimuksenvaraisen luonteen ymmärtämisen tulleen yhä oleellisemmaksi moderneissa yhteiskunnissa. Tämä tarkoittaa tilannekohtaisten aktuaalisten merkityksenantojen ja identifioivien tulkintojen näkökulmaa erotuksena kollektiivisten identiteettien suhteellisen pysyvistä jäsennysmalleista (Giesen 1991. 237. 236). Schlesinger 1987. 68.1 Kollektiivinen identiteetti koodeina ja tulkintana Kollektiivinen identiteetti voidaan nähdä symbolisina koodeina ja toisaalta tulkintoina.3. 62. Identiteettiä ei pidä käsittää esineeksi vaan pikemminkin suhteiden ja representaatioiden järjestelmäksi. (mt. Kollektiivisia identiteettejä voidaan lähestyä myös tulkinnastaan ja käyttökontekstistaan. Tulkinta tapahtuu aina historiallisissa tilannekohtaisissa rajoissa. kollektiivisella identiteetillä täytyy olla vastavuoroinen hyväksyntä. ja kysymys on ideologinen ja hegemonisen määrittelyaseman sävyttämä.3. Identiteettiprosessissa on kyseessä merkityksenanto. 1..29 Meluccin (1982) mukaan luokkapohjaisen teollisuuskapitalismin mallin heiketessä identiteetistä on tullut tärkeä erilaisten ryhmien muodostumista ja toimintaa kuvaaville teorioille. 156-165. ref. Esim. Koska identiteetit luodaan sosiaalisten suhteiden järjestelmässä. Schlesinger 1987. Kollektiivisen identiteetin koodit voi nähdä sääntöjen opettamiseksi identiteetin oikeasta tulkinnasta. mikä on Suomen lippu ikään kuin sellaisenaan ja puhtaasti? Oikeita tulkintaohjeita ollaan kuitenkin antamassa hanakasti. Koodi on eräänlainen ohje myöhemmälle tulkitsemiselle.) Identiteetin kohteeseen liitetään merkityksiä. (Mt. 156-165). ref. (Giesen 1991.

Kansallinen identiteetti symbolisina koodeina jakautuu siten yhtäältä kaikkia kansallisia identiteettejä koskeviin piirteisiin. Ensimmäinen symbolisten koodien malli voidaan jakaa yhtäältä näkökulmaan. Tämä tiivistyy kansallisvaltiojärjestelmässä. ja toisaalta tiettyä kansallista identiteettiä . myyttiset kertomukset.koskeviin erityisiin merkityksiin.1.) Historiallisesti spesifien koodien mallin avulla voidaan taas erottaa esimerkiksi suomalaisen kansallisen identiteetin muista erottuvat erityispiirteet. että tietyt merkitykset jaetaan eli että ne . lippunsa ja kansallishymninsä ja tietyt muodoiltaan samankaltaiset instituutionsa.30 1. Kollektiivinen identiteetti koostuu tällöin kulttuurisista representaatiomalleista eikä niinkään ihmisten tulkinnallisista mielteistä. 11) mainitsemia yleisiä piirteitä kuten yhteiset historialliset muistot. Kollektiivisen identiteetin yleisten koodien mallin kautta tarkasteltuina erilliset kansalliset identiteetit ovat eri kansakuntien erityispiirteet ylittävän yleisen nationalistisen prosessin tulosta. (Kaunismaa 1997.vaikkapa suomalaista . sekä toisaalta näkökulmaan. kaikkiin kategorioinnin piiriin kuuluvien tapausten piirteitä.1 Koodinäkökulma Em.3. jossa tarkastellaan jonkin kollektiivisen identiteetin erityistapauksen merkitysmallien kokonaisuutta. 224. kuten asevoimat. kulttuuriset koodit ja tulkinnat ovat edelleen jaettavissa.3. kansakunnan symbolit ja traditiot. suomalainen elämätapa (makkara). Smithin (1991. Yleisten koodien mallissa voidaan todeta sellaisia Anthony D. Se. suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteet tai historialliset tapahtumat (Suomen talvisota). jossa tarkastellaan jonkin kollektiivisen identiteetin yleisiä. Kollektiiviseen identiteettiin symbolisina koodeina (yleisinä tai spesifeinä) suhtaudutaan sosiaalisena faktana. Esimerkkejä voivat olla suomalaisten luonteelle tunnusomaiset piirteet. jossa kaikilla valtioilla odotetaan olevan rajallinen maa-alueensa. jolloin on kyse historiallisesti spesifien koodien mallista. jolloin on kyse kansallisen identiteetin yleisten koodien mallista.

Jokin tilanne tai ihmisen käyttäytyminen saatetaan tulkita suomalaisuuden tai suomalaisen mentaliteetin nojalla. Kulttuuriset mallit ovat suhteellisen riippumattomia tulkinnoista sekä tulkitsijoista. Kokonaisidentiteetin mallissa on kyse jonkin identifioitavan ryhmän tulkitusta kokonaisuudesta. joka koostuu erilaisista kansakunnan jäsenten yksilöllisistä ominaisuuksista sekä kansallisen kulttuurin ja kansakunnan yhteiskunta- . ja ne ovat ikään kuin irronneet alkuperäisistä tulkintakonteksteistaan. (Mt. 1993). 227-228.3. 176-204. Kansallinen identiteetti voidaan käsittää tulkituksi kokonaisuudeksi.) Identiteettien sisällön lisäksi identifikaatio voi siten näyttäytyä annettuna. mielletään yksilön itseidentiteettiä. oikeuttaa koodinäkökulman identiteettiin. Kollektiiviseen identiteettiin liittyy samanlaisia tulkittuja kokonaiskuvia ryhmästä. vaikka kulttuuritradition jäsenet soveltaisivatkin niitä harvoin. jotka tunnetaan kulttuurissa hyvin. Vahvat ja traditionaaliset identiteetit eivät kuitenkaan ole jäsenten näkökulmasta valinnaisia. Kun kokonaisidentiteetin mallia hyödynnetään yksilön osalta.1.31 on omaksuttu laajasti ja että ne tiedetään vastavuoroisesti jaetuiksi. 225. (Kaunismaa 1997. kontekstuaalisen tulkinnan mallissa taas yksittäisistä tai kontekstuaalisesta näkökulmasta tehdyistä tulkinnoista siitä.. Sosiaalipsykologiassa puhutaan minäkäsityksestä. Sosiaalisten identiteettien osalta on kyse Brewerin (2001) luokituksen henkilöperusteisesta sosiaalisesta identiteetistä. Ne ovat kommunikaation ja tulkitsemisen malleja (annettuja tulkinta-avaimia mutta eivät tehtyjä tulkintoja). jossa ovat mukana ryhmiin kuulumisen sosiaaliset identiteetit ja oma muista erottuva persoonallinen identiteetti.3.) Identiteetin sisällöt ovat kielellisen ja symbolisen mielikuvituksen rajoissa konstruoitavissa ja siten valinnaisia. miten yksittäisessä tilannetulkinnassa käytetään kansallista identiteettiä. 1.2 Tulkinnallinen lähestymistapa Koodinäkökulman tavoin myös tulkinnallinen lähestymistapa jaetaan kahteen osaan (Giesen 1991.

. Koskaan ei tunneta suurinta osaa kansakunnasta.) Identiteettiä ei tarkastella subjektin itsestään muodostamana kokonaiskuvana vaan ad hoc -tyyppisesti esitettyinä kontekstisidonnaisina väitteinä itseydestä. Näin voidaan objektivoida esim. joihin kansakunnat eivät kuuluisi. (Anderson 1983. puhe kansallisesta identiteetistä: se on kontekstuaalisten väitteiden muodostelma. Jokaisella on kuitenkin mielikuva siihen kuuluvien yhteydestä. Itse asiassa kaikki kasvokkaista yhteisöä laajemmat yhteisöt ovat kuviteltuja. ottaa kantaa. 225-226.) Tällaisia voivat olla väitteet "Suomi on korkean teknologian maa". Jokinen. 38-39. Juhila & Suoninen 1993. Se on kuviteltu yhteisönä. jonka mukaan olisi olemassa ikään kuin todellisia yhteisöjä. Kaunismaa 1997. 225.32 rakenteellisista ominaisuuksista. joissa Suomi tekee jotain. 15-16) ohittamaton sitaatti kansakunnan "kuvitellusta luonteesta" sopii hyvin esimerkiksi kokonaisidentiteetin näkökulmasta tehdystä kollektiivisen kokonaisuuden tulkinnasta.kuviteltu sekä rajoittuneena että suvereenina. Siinä ei oleteta.) Suomi kokonaistoimijana eli tilanteet. (Kaunismaa 1997. Merkitysmalleja käytetään tietyssä (puhe)kontekstissa. voittaa tai häviää.) Toinen kollektiivisen identiteetin tulkintasuorituksesta lähtevä malli on kontekstuaalisen tulkinnan malli. (Peräkylä 1990. (Kaunismaa 1997. ovat tällaisia. Benedict Andersonin (1983. 6. 23-25. Kansakunta tulkitaan näiden ominaisuuksien yhteydessä kokonaisuudeksi eli tulkitaan kokonaisuuden olemassa oleminen hyvin erilaisista tulkintatasoista ja viittauksista riippumatta. koska riippumatta tosiasiallisesta epätasa-arvosta ja riistosta. Kansakuntaa pidetään aina syvänä horisontaalisena toveruutena. joka liittyy kansallista itseyttä ja kollektiivista yhteisyyttä muovaaviin tekijöihin. "Kansakunta on kuviteltu yhteisö . "suomalaisten pitäisi oppia eurooppalaisia tapoja". se voi vallita kaikkien mielissä. että kansakunnan ominaisuuksista yhdistelmä muodostaa yhden kokonaisuuden." Kokonaisuus on siis kuviteltava yli välittömien sosiaalisten kontaktien. "koen itseni suomalaiseksi luonnossa". 225. Anderson ei liitä kuvittelua keinotekoisuuteen ja epätoteen toisin kuin Gellner (1983).

on se tiivistettävä jo toiseenkin. Shotter 1993. sauna ja Sibelius ei liene tyhjentävä luettelo. kontekstuaaliset väitteet ovat liitettävissä toisiinsa ja osaksi jotain suurempaa kansallisen identiteetin diskurssia. kokonaistulkinta. konkreettisimmillaan. Vastauksista kysymykseen "mitä on suomalaisuus?" tulee loputtomien tyhjentymättömien deskriptioiden luettelo. että (kollektiivinen) "identiteetti on löydettävissä sosiaalisen elämän ruumiillistuneista tavoista. yksilöt ylittävinä ajattelumuotoina. Käytännössä tutkimuksen kannalta kansallisen identiteetin olemuksellisuuden etsiminen jostakin kokonaisidentiteetin symbolisesta tiivistymästä johtaa loputtomien kontekstuaalisten tulkintojen esittämiseen. Billig (1995. Kansallinen identiteetti on tapa puhua kansakunnasta. 1987) mukaan kuitenkin useimmat identiteettiä tutkivat mittarit käsittelevät yksilöllisiä eroja valmiiksi annetuilla ulottuvuuksilla ja ovat siksi sopimattomia arkiajattelun tutkimiseen. 1. kansallinen identiteetti onkin vain joukko kontekstisidonnaisia. Kun on tiivistänyt ”kansallisen olemuksen” yhteen asiaan. joita ovat myös kieli ja ajattelu". Kansallisen identiteetin voi koettaa tiivistää vaikka kansalliseen lippuun. joka siis ohjaa sekä toimimista että todellisuuden tulkitsemista. on mahdollista. 8) tukee tätä näkemystä väittäessään. tiivistävän tulkintavoimansa. toisistaan mahdollisesti hyvinkin irrallisia väitteitä. Diskurssin yksityiskohtainen tutkiminen on kriittisten sosiaalipsykologien vaatimus (esim. 8). Billig (1995. Kulttuuri kaikessa laajuudessaan . Billig 1995.3. Niin kauan kuin irralliset. kansallisen identiteetin olemuksellinen kokeminen. mitä lippu kullekin merkitsee eri tilanteissa. mutta se.4 Identiteetti ja kulttuuri Kulttuuri on yksilöt yhdistävä kokonaisuus. 9) käsitteleekin nationalismia ja kansallista identiteettiä yleisinä. joka menettää olemuksellistavan.33 Loppujen lopuksi. johtaa hyvinkin erilaisiin käsityksiin sen "olemuksesta". Sisu. Moscovicin (1983.

) Identiteetin käsitteen merkittävin ero kulttuurin käsitteeseen voisi olla siinä. 74).subjektin käsitys subjektin sijainnista kartalla. Saman kohteen sisältäviä karttoja on hyvin monenlaisia niin mittakaavaltaan. 72. että identiteetti viittaa refleksiivisyyteen. joka on koodi tilan jäsentämiseksi. Kehyksessä toiminen sekä vahvistaa että muuttaa olevaa identiteettiä. 47-48) määrittelee kulttuurin Birminghamin koulukunnan mukaisesti "kollektiiviseksi subjektiviteetiksi". ja kartat myös muuttuvat koko ajan. Identiteettihän liittyy olemisen sijasta suhteeseen tuohon olemiseen. mutta merkitysvälitteisyytensä vuoksi kaikki kollektiiviset identiteetit ovat myös kulttuurisia identiteettejä..yksilöllisen tai kollektiivisen .) . Kollektiivisen identiteetin lisäksi voidaan puhua myös kulttuurisista identiteeteistä. Schlesinger 1987. Identiteetti on siten tietoisuutta itsestä tai omasta kulttuurista jonakin toisista kulttuureista poikkeavana ja omasta paikasta siinä. Tämä tarkoittaa jonkin yhteisön tai yhteiskuntaluokan omaksumaa elämäntapaa sekä maailman hahmottamisen ja mielekkääksi kokemisen tapaa. pyrkimyksenä suunnistaa kohti jotain kohdetta tietyin välietapein ja reitin tarkistuksin. Anthony D. rajaukseltaan kuin esittäviltä teemoiltaan. Esimerkiksi Alasuutari (1994. Tällöin identiteetti on ikään kuin toimivan .34 kattaa identiteetin ja erityisesti kollektiivisen identiteetin ilmiöt. (Eriksonin identiteettikäsite ei sisällä refleksiivisen tietoisuuden olettamista. Jo kartan valitseminen liittyy identiteettiprosessiin. Samoin identiteettikin lavenee helposti kaikkeen mahdolliseen inhimilliseen viittaavaksi käsitteeksi ja menettää siten teoreettista ilmaisuvoimaansa. Kulttuurilla selitetään nykyisessä kulttuurintutkimuksessa kaikkea mahdollista inhimillistä. Kulttuurisen tulkintakehyksen (tai koodin) valinta on identiteetin ohjaamaa. 92) mukaan kulttuuri on "yhteisön kommunikoinnin ja käyttäytymisen tunnusomainen tapa" ja kieli edustaa selvimmin ryhmän kollektiivista persoonaa. Kulttuuria merkityksineen voidaan verrata karttaan. Samoin esim. Kulttuurin käsite pitää kyetä erottamaan identiteetistä. (mt. Smithin (1973. (Mutta tässäkään ei ole eroa Alasuutarin (1994) esille tuomaan kulttuurin määritelmään hahmottamisen ja toiminnan tapana. omista pyrkimyksistä tietoiseksi tulemiseen.

.. ". "Suomalaiset eivät vastoin yleistä käsitystä ole ." olisi mielekkäitä. suhde itseen. 151-153).. Identiteetistä voidaan puhua tosissaan kaikkien tapojen ja merkitysten jälkeen. että toimintarakenteet ja yhteiskunnalliset instituutiot sekä kollektiivinen identiteetti tukevat toisiaan. Se. Yhteiskunta on rakentunut siten. Tämä on jo määritelmällisesti ilmeistä identiteetin merkitysvälitteisyyden takia: kommunikaatio tapahtuu merkein. 228).35 Kollektiivinen identiteetti on myös usein toiminnallinen osa ryhmän sosiaalista järjestelmää.". hallintoa. että kansakunta on kommunikatiivinen yhteisö. Jos väitteille ei ole kaikupohjaa. että edelleen pitkälti kansallisesti rajautuva joukkotiedotus ja kansalliset instituutiot noita väitteitä esittävät ja niitä edelleen eletään tosiksi. ei kollektiivisesta identiteetistä voida puhua.". "Suomalaisten pitäisi . Olkoon tästä esimerkkinä pienen hal- . alueellinen identiteetti). niin kuin se kansallisen identiteetin hajotessa yhä enemmän olisikin (tosin hyvin katkonainen). "Suomi on .. eivät sellaiset puheenvuorot kuten "Me suomalaiset olemme . MacKenzie (1978. Tästä kollektiivisen identiteetin erittelystä kansallista identiteettiä silmällä pitäen käy selväksi... kulttuurielämää tai kansantaloutta (Kaunismaa 1997. Jos kansakunta olisikin vain kommunikaatioverkosto. Kollektiivisen identiteetin osakokonaisuudet erikseen tai yhdessä merkitsevät suhtautumistapaa viittaamaansa kulttuuriseen kokonaisuuteen. Kansakunnan tapauksessa identiteettirakenteet vastaavat usein muita kansakuntaan liittyviä sosiaalisia rakenteita.. 239-240) (vrt. ei etuun ja naapuruuteen perustuva yhteisö. kun tarkastelussa on mukana mentaalinen tulkintaprosessi. jaetaan ja muunnetaan kommunikatiivisesti. Esimerkiksi kansakunta on hänestä vain kommunikaatioon osallistuvien verkosto. Identiteetin merkitysmallit ovat tällöin käyttökelpoisia monissa sosiaalisissa tilanteissa (Giesen 1991. Identiteettiä välitetään joukkomittaisella kommunikaatiolla: se vahvistetaan. Schlesinger 239) kuitenkin kyseenalaistaa kollektiivisen (poliittisen) identiteetin.. kuten valtiota. todistaa kollektiivisen identiteetin olemassaolosta. Tällöin kansakunnan raja ei määrity tarkasti (Schlesinger 1987.

Kansallinen identiteetti näyttäytyy kollektiivisen identiteetin näkökulmasta erilaisina kansakuntaan liitettyinä merkitysmuodostelmina. Kansallisen identiteetin representoinnissa taiteella ja kirjallisuudella on tietenkin ollut tärkeä rooli. mikä onkaan kansakunnan "olemuksellinen ydin".työ. joka identiteetin objektiin liitetään kulttuurisen perinteen rakentamisen.kalevalaisuus luonnon alkuvoima .talvisota Mannerheim . Kysymys liittyy kokonaisidentiteetin ja identiteetin kontekstuaalisen tulkintamalleihin.Suomi-kuva .4 Erilaiset kansallisuuskuvat Kansallisen identiteetin käsitteellinen hahmottomuus ja jäsentymättömyys vaikeuttavat teeman käsittelyä. 14-15) mainitsee. mutta on myös lukuisia vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä.voi kulkea esimerkiksi seuraavanlaisessa assosiaatioketjussa: sisu .talonpoikaisuus .(itsenäisyys tai elintaso).metsä metsäteollisuus . että ”kansallisen identiteetin ydin on kirjallisuuden ja taiteen maailmassa”. Esimerkiksi Boerner (1986. kuten työ- . 1. uusintamisen ja muokkaamisen myötä. Suomalaisuus – se mitä suomalaisuus ”todella on” .3.kilpailukyky .kännykkä .Snellman .kyky päämäärättömään oleiluun . Hall 1992) on päädytty tulokseen. että tällaista identiteetin olemuksellista ydintä ei ole ylipäätään olemassa. tietyt yksilöiden ominaisuudet.3 jaettuja sisältöjä voidaan analyyttisesti kutsua yhtä hyvin identiteettirepresentaatioiksi tai identiteetin viittauksiksi. Kriittisessä tarkastelussa (esim. Kansallisen identiteetin osalta merkityksiä voivat olla esim.järvi. yhteisen historian viitteet tai kansallisen yhteiskunnan ilmiöt. Identiteetin viittaus eli yksittäinen sisältö on siis merkitys.raha .kansankulttuuri .36 linnollisen laitoksen ulkopuolella katteettomalta kuulostava viittaus "me Etelä-Suomen lääniläiset". Identiteetin koodeiksi (ja tulkinnoiksi) luvussa 1. Kaikki mainitut viittaukset on saatettu mainita jonkinlaisina suomalaisuuden olemuksellisuuden tiivistyminä.

metsä ja sauna symboloivat yhdenlaista.) Kansallinen identiteetti ei ole siis suinkaan vain yksilöihin liitettyjä stereotyyppisiä ominaisuuksia. Identiteettiprosessissa lukuisat koodit tai representaatiot ovat jäsentyneet tulkinnoissa vaihteleviksi ja enemmän tai vähemmän vakiintuneiksi kokonaisuuksiksi. saati pelkkiä ns. mielikuvia. maisemia. suruja ja voittoja ja tappioita. vaikka molemmat ilmiöt ovat liitettävissä kansalliseen identiteettiin. Suhde jälkimmäiseen kokonaisuuteen koetaan joksikin muuksi kuin ensimmäiseen. jossa viittaustasot muodostuvat spesifeimmistä viittauskohteista. keskinäisesti vahvistettua tai neuvoteltua jaettua tajuntaa. pikkuviha. Identiteetin sisällöt jäsentyvät erilaisten elämänkäytäntöjen. on sopimuksenvarainen. Kansallisen identiteetin käsitteen juurethan ovat osittain eri kansojen kansanluonnetta käsittelevässä kirjallisuudessa. "Tiedetään" tai tuntuu tiedettävän. Hall 1992. niihin liittyvien tarinoiden ja puhetapojen kautta. Kertomukset yhdistävät erilaisia asioita oleellisesti kansalliseen merkitysmaailmaan. Kansallisen identiteetin sisältöjen moninaisuus vaatii sisältöjen jäsentämistä ja tiivistyksiä. Ne kaikki antavat merkityksen kansakunnalle. Presidentti ja sotilasparaati ilmentävät toisenlaiseen merkityskokonaisuuteen liittyviä asioita. Eri tavoin jäsentyneet sisällöt voivat olla periaatteessa mitä tahansa niin inhimilliseen elämään. jotka siten edustavat yhteisiä kokemuksia. Taksonomia tai merkitysten verkosto. kansanluonteeseen liitettyjä psyykkisiä luonteenpiirteitä. kirjallisuudessa. käsikirjoituksia. Albert Edelfelt ja teollistuminen. . Kansalliselle identiteetille voidaan osoittaa erilaisia viittaustasoja ja kokonaisuuksia. sen luonnonympäristöön kuin abstrakteihin ideoihin liittyviä asioita. (Schwartz 1986. Jäsentyminen on osa yhteisesti vastaanotettua. toisiinsa elämänkäytänteiden kautta liittyviksi miellettyjen asioiden kansallista identiteettiä ilmentävää kokonaisuutta. että järvi. kansallisia symboleja ja rituaaleja.37 teliäisyys. Niissä tarjotaan joukko tarinoita. 293. 155. historiallisia tapahtumia. Kansallisissa historioissa. mediassa ja populaarikulttuurissa esitetään kertomus kansakunnasta.

Viittauskokonaisuudet voidaan jäsentää erilaisiin viittaustasoihin (tai ulottuvuuksiin). Alla on 17 sellaista viittauskokonaisuutta. B kulttuurin taso.1 Kansallisen identiteetin viittaustasojen erittely Kansallisen identiteetin moninaisia symbolisia viittauskohteita on mahdollista jäsentää seuraaviksi vakiintuneiksi viittauskokonaisuuksiksi. joihin kollektiivinen kansallinen identiteetti on mahdollista mielekkäästi jakaa. Järven alamerkityksiä voivat olla kalastaminen ja hukkuminen. D spatiaalisuus ja E systeeminen taso (sisältää valtion sekä yhteiskunnan). edellä mainitun ensimmäisen kokonaisuuden voidaan tulkita kuuluvan (kansallisen identiteetin osina) ”luontoyhteyden suomalaisuuteen” ja jälkimmäisen valtiolliseen suomalaisuuteen. Viittaukset alaviittauksineen ovat myös erilaisissa vaihtelevissa.38 Kansallista identiteettiä ilmentävät merkitykset tiivistyvät tiettyjen toisiinsa tiheästi viittaavien merkitysten kokonaisuuksiksi. Merkitysten toisiinsa liittyminen. Tauluna tai valokuvana esitettynä järvimaisema voi taas liittyä kansallisen identiteetin korkeakulttuurisen representoinnin muodostamaan ”kulttuurisuomalaisuuden” merkityskokonaisuuteen.4. Esim. Järvi voi olla myös kansallisen maiseman osaviittaus. pitävät yllä melko vakiintuneita kokonaisuuksia. C ajallisen jatkuvuuden taso. Nämä viittauskokonaisuudet jäsennän tässä viiteen viittaustasoon: A ihmisen taso. . 1. merkitysyhteyksien keskinäiset viittaustihentymät ("klusterit") erilaajuisiksi kokonaisuuksiksi ja niiden hierarkiat vaihtelevat eri ihmisten ja erilaisten tilanteiden viitoittamien näkökulmien mukaisesti. hierarkkisissa suhteissa toisiinsa. diskurssit. vaikkakin erilaiset kielen käytännöt. Mitään etukäteisiä ja "oikeita" luokituskategorioita ei ole olemassa.

jota passi ilmentää. Näitä voivat olla asuinalue. syntyperäisen ja kulttuurisen ulkomuodon (pukeutuminen. A Ihmisen viittaustaso 1) Kansallisen identiteetin ensisijainen viittauskohde on luonnollisesti niiden ihmisten joukko. mentaliteetin. ulkoisten piirteiden määrittely. esim. . kieli. muodostamiseksi on olemassa hyvin erilaisia kategorioinnin perusteita ja niiden painotuksia. keiden katsotaan kuuluvan kansakuntaan. kansakunnan.näkökulmasta vallitsevia diskursseja noudattaen. joiden katsotaan muodostavan kansakunnan. polveutuminen ja sukujuuret. Määrätystä ihmisjoukosta muodostuvan kansallisen kokonaisuuden. jota käsitellään myöhemmin. Lähtökohta voi olla pelkkä valtion kansalaisuus. mentaliteetti.) 2) Yksilölliset ominaisuudet. Tällä käsitetasolla ei voida puhua identiteetistä kuin ulkoisen tarkastelun näkökulmasta. Tässä kansallisen identiteetin määrittelyn keskeisenä kysymyksenä on se. Tällaisia ovat suomalaisen ihmisen stereotypiat "synnynnäisten" tai kulttuurin välittämien luonteenpiirteiden. Lähtökohtana on siis annettu joukko ihmisiä. joita kansakunnan kategoriaan kuulumisen perusteella liitetään yksilöihin. kulttuuri. että on olemassa joukko ihmisiä (väestö). Myös kansalaisuus yhteiskunnassa eli toimiminen yhteiskunnan vuorovaikutusverkostoissa voisi olla määritelmällinen tekijä. Voidaan ajatella. Erityisesti aikajatkuvuus on mukana muissakin tasoissa. (Nämä seikat luokittuvat systeemisyyden kokonaisuuteen.39 Jäsennys ei noudata kattavaa systemaattista sääntöä vaan sisältää päällekkäisyyksiä. jotka sitten nimetään kokonaisuudeksi (suomalaiset). Tavoitteena on muodostaa kansallisen identiteetin monimuotoisuuteen sopivia ja sitä jäsentäviä merkitysten tiivistymiä niin ulkoisesta etickuin sisäisestä emic. Suomen suuriruhtinaskunnan alueen asukkaat. väestö. Annetun joukon perusteella lähdetään määrittämään kategoriaa ja antamaan sille tunnusomaisia merkityksiä. erilaisine toisistaan poikkeavine ominaisuuksineen.

. Kansakuntien hahmotuksen alkuna ovat olleet erilaiset kansanluonnetta käsittelevät määritykset. Tämä kokonaisuus on limittäinen edellisen kanssa. Tätä voi kuvata esim. että etninen identiteetti liittyy luonnostaan kieleen.40 koristautuminen) ja sosiaalisten vuorovaikutustapojen suhteen. Tämä ilmenee myös siinä. muihin nähden erityisiä sekä ideaalisia piirteitä. käsite "suomalainen elämäntapa". Tämä näkyy prototyyppisinä esitettävinä kansallisina hahmoina (knallipäinen englantilainen. Langen ja Westinin (1985) mukaan väitetään yleisesti. Kansakunnalle ja siihen kuuluville ominaisiksi katsottujen suhtautumistapojen erilaisiin kansakunnan ulkopuolisiin tai ulkopuolisina pidettyihin ulkoryhmiin voidaan myös katsoa kuuluvan tänne. B Kulttuurin viittaustaso 4) Kieli Keskinäisesti ymmärrettävä kieli on välttämätön jaetun yhteisyyden tunteen välittäjä. Kansallisesti ominaisiksi määritellyt ihmisten luonteenpiirteet ovat määrittäneet ehkä keskeisimmin kansakuntaa. Hopkins. joka nivoo persoonallisen identiteetin kollektiiviseen etniseen identiteettiin. (Reicher. On olemassa arkipäiväisten elämänkäytäntöjen tavanomaisia. Condor 1996. tämä määrittää luonnollisesti sille ominaisiksi katsottuja vuorovaikutuksen muotoja: millaisia ovat kansallisen ryhmän jäsenten väliset ominaisiksi katsotut suhteet ja millaiset keskinäisten käytäntöjen symbolisaatiot otetaan kansakunnalle leimaa-antaviksi merkityksiksi.) 3) Yksittäisten kategorian jäsenten väliset suhteet. tyypillisiä. nahkahousuinen saksalainen). Toiseksi kansakunnan jäsenille ominaiset yksilölliset ominaisuudet lienee yleisimmin viitattu taso. että sosiaalipsykologisissa tarkasteluissa kansallinen identiteetti on implisiittisesti samastunut kansallisten stereotypioiden käsittelyksi. Jos kansakuntaan kuuluvia pidetään sosiaalisesti vilkkaina tai estyneinä. baskeripäinen ranskalainen. jolla kansallisuuksia vertaillaan.

muodostuvat jäsentensä identifioitumisen kohteina oleviksi sosiaalisiksi kategorioiksi. joiden ei aina edes väitetä olevan yleisiä. Kansallisten identiteettien .ja populaarikulttuurin kansallisuutta määrittävät piirteet Tätä kapeasti määritettyä kulttuurin määritelmää voidaan kutsua myös institutionaaliseksi. Toiseksi näissä on kyse normeista.41 Etnisten ja siten myös kansallisten identiteettien ulkoisten rajojen muodostuksessa sisäisen keskinäisen ymmärrettävyyden mahdollistava kieli on oleellinen identiteettien muodostaja.sisältönä on jonkinlainen isänmaallisuuden ihanne. ominaisina pidetyistä yksilöllissosiaalisista piirteistä ideaalit eroavat ensiksi siinä. jotka ovat suurempia kuin välittömän kanssakäymisen muodoin itseään ylläpitävät ryhmät. Merkitsevistä.kansallisia merkityskokonaisuuksia. 6) Korkea. musiikki ja kirjallisuus välittävät monenlaisia . 5) Kulttuuri arvoina ja moraalina Tämä on sitä. Identiteetti tietoisena itseytenä välittyy ennen kaikkea kielellisesti. psykologisiksi ryhmiksi. mikä on tärkeää ja miten se saavutetaan.ainakin näkyvimpien . Kansallisen identiteetin representoiminen toimii tällöin eräänlaise- . Ihmisten muodostamat aggregaatit.siis moniin eri viittauskokonaisuuksiin liittyviä . Sisäisen ymmärrettävyyden lisäksi kieli on usein myös selvä ulkopuolisen ymmärrettävyyden piiristä sulkeva eronteon muoto. samastuminen kansakuntaan ja lojaalisuus sitä kohtaan. Tarkemmin kyse on useimmin lojaalisuudesta niitä kohtaan. että on kyse esimerkillisiksi asetetuista piirteistä. esittäväksi kulttuuriksi. Kuvataide. jotka näitä ihanteita artikuloivat. Kieli on itsessään identiteetin yksi viittauskokonaisuus. mutta ne ovat jo identiteettiä tuottavina käytäntöinä yksi kansallisen identiteetin viittauskokonaisuus. Näitä tavoitteita tai arvoja ovat kansallisesti merkitseviksi esitetyt ideaalit. Yhtenäisen kirjakielen sekä yhteiseen kieleen perustuvan opetuksen ja joukkotiedotuksen aikaansaaminen on identiteetin rakentamisen perustehtävä. systemaattisen kollektiivisen identiteetin rakentamistyön tuloksena.

) Alun perin eurooppalaisten standardien mukaisella korkeakulttuurilla on ollut erityinen sija kansakuntien rakentamisessa. kirjallisuuden ja musiikin tyylisuunnat ja teemavalinnat. 134). kuten kuvataiteen. Kansalliselle identiteetille katsotaan ominaisiksi tietyt taiteellisesti välitetyt esittämistavat. yliopistot ja romaanit. että kansallisen identiteetin kulttuurinen sisältö ei ole joitakin pysyviä kansankulttuurin muotoja. Siinä on paljon ei-kansallisesti määrittyvää muodon yhtenevyyttä yleiseen länsimaiseen kulttuuriin. Suomirock ja Suomi-pop. humppa ja 70-80 -lukujen ns.42 na toisen kertaluokan kansallisen identiteetin representaationa. Tätä edustavat teatterit. matalassa tai populaarikulttuurissa voidaan nähdä samanlainen representoinnin kansallisen spesifiyden kysymys kuin korkeakulttuurissa. Esimerkkejä toisista kulttuureista tuotujen kulttuurimuotojen kansallisesta spesifioitumisesta ovat tango. (Grew 1986. museot. oopperat. Kansallisteatterin. (Alasuutari & Ruuska 1999. Grew (1986) muistuttaa. Jari Heinonen (1997) näkee populaarissa tai pikemminkin populaarista nousevassa kulttuurissa selvän virallista nationalismia haastavan kansallisen identiteetin sisällön. kansallisoopperan tai muiden korkeakulttuuristen instituutioiden tehtävänä on kansallisen omaleimaisuuden ja kollektiivisen itseymmärryksen lujittamisen lisäksi osoittaa kansakunnan kyvykkyyttä universaaleimmissa representoinnin muodoissa. Institutionaalinen kulttuuri voi olla luonteeltaan enemmän tai vähemmän kansallisesti spesifiä tai kansallisesti epäspesifiä eli muodoltaan yhtäläistä yli kansallisten rajojen (yleisten koodien malli).että kansankulttuurissa. . Kansankulttuuri on tärkeä kansallisen identiteetin aines. 38-41. Kansallisella kulttuurilla on vaikuttaakseen oltava perusta sekä korkea. Ns. Porvarillisella korkeakulttuurilla on myös tärkeä sijansa.

kiulut ja puukot (Korhonen 1993). Viittauskokonaisuuteen kuuluu myös ns. 27. niin että se "puhtaana" ei ole saanut ulkoisia. ulkomuseot. mutta sen sijainti korkean ja populaarin suhteen on kahtalainen. Kansankulttuurinen suomalaisuus materiaalisine ilmenemi- . 8) Perinteinen kansankulttuuri. Teemakokonaisuus on kansatieteen ja kansanperinteen keräyksen alaa. esineiden ja elämäntapojen välityksellä. Kansankulttuurin merkityksiä ilmennetään lähinnä perinteisten elinympäristöjen. mutta kanonisoiduksi perinteeksi otettuna se suhtautuu kohteeseensa välittyneemmin etäännytetysti ja ylevöitetysti. ei itsetietoinen identiteettiään reflektoiva subjekti. Kansankulttuurinen suomalaisuus sisältää myös kuvan alkuperäiseksi koetusta suomalaisesta peruspiirteineen.43 C Ajallisen jatkuvuuden ulottuvuus 7) Myytit Tästä merkitysten viittauskokonaisuudesta haetaan kansallisen identiteetin perimmäistä oikeutusta ja emotionaalista syvyyttä ja siten identifikaatioiden pysyvyyttä. Kansanrunous ja mytologinen aines ovat selviä viittauskohteita. Toisaalta viittauskohteena on kansanomaisuus. Tämä kansallisen identiteetin viittauskokonaisuus liittyy myös edellä käsiteltyyn institutionaaliseen kulttuuriin. "vieraita" vaikutteita. mikä merkitsee identiteetin näkemistä sisäsyntyisenä. Kansankulttuurisessa suomalaisuudessa on usein mukana oletus aitoudesta ja pysyvyydestä. Kokonaisuuteen liittyvät kertomukset suomalaisten juurista. jonka koodeina toimivat kansallispuvut. kulttuurin syvärakenne maailmankuvineen. 21. aikakäsityksineen ja suhtautumistapoineen luontoon. Suomessa viitataan lähinnä talonpoikais-maaseutumaisen elämänmuodon symboliikkaan. Suomalaisen identiteetin itäisyys sijoitetaan yleisesti näiden merkitysten yhteyteen (Virtanen 1988. Tämä hahmo on pikemminkin identiteettiprosessin kohde. genealogisesta ja kulttuurisesta jatkuvuudesta esihistoriallisista ajoista nykyisyyteen.).

Se nivoo eritasoisia merkityksiä alleen mutta on sellaisenaan kansallinen käytäntö. Kansallinen historia nivoo erilaiset osatekijät aina kokonaisuuteensa. Historia on samanlainen toisen kertaluokan representatiivinen käytäntö kuin taide ja muu institutionaalinen kulttuuri. on vahvistanut käytännön. Muotoutuville kansakunnille rakennettiin historiankirjoituksella kokonaistarina. Identiteetin osalta on kysymys toivosta. historiallinen hetki) on sellaisenaan kansallista merkitysmaailmaa kuorruttava viittauskokonaisuus. ja kertomuksen vastaanottajalle välitetty suhtautumistapa liittää jo kerran tapahtuneen osaksi yhteiseksi koettua kansallista tarinaa. Siksi se on systeemisesti painottunut ja korostaa valtiollisia instituutioita. että tarinaa on eletty todeksi "yhteisen historian viitoittamaa kohtaloa kohti". Kansallisuuden olemassaolo todistetaan visuaalisesti kansallisiksi määritellyillä perinne-esineillä. Kansallinen historia paaluttaa menneisyyden usein kollektiivista yhteisyyttä rakentaneet käänteet yhteiseksi kokemusperinnöksi. Historiallisuus (vrt. Se voi tiivistyä myös myyttiseksi kansallisideaksi tai kansalliseksi tehtäväksi.44 neen on vahvasti objektivoitua. uskosta jatkuvuuteen joko pysyvyyden tai vaiheittaisen muuttumisen . tarkemmin suuntautuminen tulevaan. 10) Tulevaisuus: odotus ryhmän jatkuvuudesta ja säilymisestä Ajalliseen jatkuvuuteen sisältyy implisiittisesti myös tulevaisuus. Kansakunnan historia on siis ajallisesti jatkuvan ja tiettyjä yhtenäisiä ominaisuuksia sisältävän sekä ulkoisesti muista kansakunnista erottuvan kokonaisuuden kertomus. ja traditioiden ajallinen side menneeseen antaa sille syvyyden merkityslatauksen. Nationalistinen kansakuntien historian näkökulma on ollut vallitseva. Kertomus on toki myös ristiriitainen: se jakautuu osakertomuksiin ja vastakkaisesti tulkitseviin tarinoihin. Se. ’Sotiemme’ koettelemukset ja saavutukset ovat tätä tyypillisimmillään. 9) Kansakunnan historia Historiankirjoitus liittyy vahvasti kansakuntien rakentamiseen.

Sen eliöt ja ekotyypit. pinnanmuodostus ja ilmasto määrittävät elämänmuotoa. Luonto on olemassa tajunnasta riippumatta.45 kautta. Luonto villeimmilläänkin on kulttuurista. . "Suo. Se on etäinen pelkiksi inhimillisiksi attribuuteiksi (dispositioiksi) ymmärretylle identiteetille. Jos "vesi" tarkoittaa vettä ja "ilma" ilmaa. Toisaalta sana luonto on hyvin lähellä luonnetta ("hänen hurja luontonsa"). perimmiltään mielivaltaisesti määrittyviä satunnaisuuksia. inhimillisesti luotujen kategorioiden ja arvostusten sävyttämää. Kollektiivisen identiteetin olemassaolosta ja elinvoimaisuudesta vakuuttavat seikat kuuluvat tähän merkitysmaailmaan. Kansallisessa identiteetissä luonto on hyvin oleellinen taso. vesi ei ole ilmaa. Identiteetin ollessa kyseessä luonto on vähintään yhteisölle ominaisen katsomisen tapojen välittämää. Kansallisen identiteettien kohdalla on kyse kollektiivisesti jaetusta tavasta nähdä ympäristö. Luonto on käsitteellisenä viittauskohteena tehokas merkitysten kiinnekohta ja metaforien perusta. joka on kokonaishahmoltaan utuinen. D Spatiaalinen taso 11) Luonto ja suhde siihen Kansallinen kokonaisuus määritetään sille ominaisesta luonnonympäristöstä. Luonnonympäristön kansalliset erityispiirteet eivät ole (luonnollisesti) mitään konstruktivistisesti. kuokka ja Jussi" -asetelman tavoitteellisen toiminnan merkitysketjussa luonnonympäristön välttämätön yhteys vakiintuneisiin inhimillisiin käytäntöihin ja siten identiteettiin ilmenee selvästi.

(Nationalismi päätyy äärimmilleen poliittisuuden kieltäväksi poliittiseksi käytännöksi.) Erityisesti valtiollisen vallan instituutiot ovat kollektiivisen kansallisen identiteetin ilmauksia tässä poliittis-valtiollisessa kokonaisuudessa. Kysymys valtion rajoista liittyy jo enemmän seuraavaan systeemiseen merkitystason poliittisvaltiolliseen merkityskokonaisuuteen. Poliittiset ja valtiolliset tarpeet ovat kansallista identiteettiä rakentavien ja muovaavien käytäntöjen takana.46 12) Territoriaalisuus. asevoimien erilaiset tunnukset. Kenraalit. E Systeeminen taso 13) Poliittis-valtiollinen merkityskokonaisuus Niin valtiota luovien kuin ylläpitävienkin nationalististen käytäntöjen tavoitteena on legitiimi valta suvereenissa kansallisvaltiossa. "Korpisoturi siellä jossakin" lienee monien muiden merkityskokonaisuuksien sisältöjä herättävä suomalaiskansallinen symbolisaatio. jossa korkein hyve on "kansallinen yksituumaisuus". lainsäädäntö ja oikeuslaitos. käytyihin sotiin liittyvät kertomukset ja kuvat konkretisoivat identiteettiä tältä osin. . Poliittis-valtiolliset intressit halutaan selittää muilla "perimmäisemmillä" viitteillä. rajattu alue Nationalististen liikkeiden tavoitteena on suvereenin vallan saaminen tietyllä omaksi katsotulla maa-alueella. Lait. muistomerkit. Valtiollisen identiteetin selkeitä symboleja ovat lippu ja erityisesti vaakuna. valtiolliset julkiset rakennukset. kansalaisia koskevien päätösten taso. mikä merkitsee poliittisuuden kumoamista ja olemassa olevien ristiriitaisten intressien alistamista kansalliselle määritellylle edulle. Sotilaalliset merkitysyhteydet ovat tärkeitä. valtion päämies. kansalaisoikeudet ja velvollisuudet ovat muodollisia valtiollisia merkitysyhteyksiä. Valtiollinen kansalaisuus passeineen on identifikaation mahdollistava suhde valtiosta yksilöihin.

talouden rakenne ja taloudelliset suhteet. esim. Siihen liittyvät myös kansakunnan jäsenille ominaisiksi katsotut kansalaisuuden muodot ja tietyt politiikan käytännöt. Toimijaksi nimetään tällöin valtio. "länsimaista sivistystä" ja nyttemmin erityisesti Länsi. Tähän kansallisen identiteetin merkityskokonaisuuteen kuuluvat yhteiskunnalliset muodostumat: koululaitos. valtion kansainvälis-poliittinen asema. Yhteinen julkisuus ja sen . tuominnut. palkittu jne. jolla lujitetaan ajatusta yhteisistä eduista. "Suomi on päättänyt. voittanut. 14) Suomalainen yhteiskunta ja sen erityispiirteet Kansalaisuus yhteiskunnassa on se toimintojen ja suhteiden kokonaisuus. 15) Taloudelliset toiminnot määrittävät keskeisesti kansalaisten suhteita. Kieli ja kulttuuri voivat ilmentää itäisiä yhteyksiä. sopinut. sisäinen turvallisuus jne.Eurooppaa. Kansantalous on kokoava käsite. että identiteetti on yhteinen. "Suomi". Eurooppaa. saanut. Suomi osana pohjoismaita. Huolimatta kommunikaation lisääntyvästä ylikansallisuudesta suomalaiset muodostavat kansallisesti rajallisen yleisön. 16) Kommunikatiivinen yhteisö Kollektiivinen identiteetti muodostuu julkisuuden kautta. ominaiset tuotteet ja niiden laatu samoin kuin taloudellisen toiminnan tuottama materiaalinen elintaso kuuluvat tähän. Kansallisvaltion alueella tapahtuva tuotantotoiminta. Tätä lähellä on myös kansakunnan identiteetti muiden kansakuntien joukossa. jonka toimintoja varten tarvittiin kansallista identiteettiä ja kansallinen kulttuuri nationalismin teoreetikkojen mukaan (Gellner 1983). Kansallisen identiteetin tuottaminen vaatii julkista levittämistä ja jonkinlaisia julkisesti tapahtuvia vahvistamisia siitä. esim. hyvinvointi.47 Valtiollisen identiteetin erityinen muodostelma on poliittinen identiteetti kansainvälisessä yhteisössä." Suomen kansainvälinen asema sekä jäsenyydet ja liittoutumiset valtioiden välisissä järjestöissä ilmentävät kansainvälis-poliittista identiteettiä.

vaikkakin media.48 mukainen simultaaninen kokemus oli ehkä vahvimmillaan television tehtyä läpimurtonsa ihmisten katsoessa vielä samaa yhtä kanavaa. Viittauskohteet .) 17) Saavutukset kansainvälisissä vertailuissa: elintaso. Sosiaalisen identiteetin prosessit selittävät puhtaimmin näitä vertailullisia viittauksia. Jos sisältö on ylikansallista. vaan kapitalistisen kulttuurituotannon kansainvälistävät tendenssit lahjovat sitä. Gellner (1983 127) väittää. median rajoja merkitsevä luonne ei ole lopullinen.4). 246. mutta ulkoa annetuilla yhtäläisillä vertailuilla on taipumus tuottaa oma viittauskohteensa. taide. kaikkialle ulottuvalla tavalla. Kyse on enemmän kollektiivista identiteettiä muovaavasta käytännöstä kuin identiteetin viittauskohteesta. urheilu. Ensiksi: kansallisen identiteetin. viittauskohteiden perusulottuvuutena voidaan pitää niiden läheisyyttä inhimilliseen kokemukseen.2 Jäsentävät ulottuvuudet Edellä kuvattujen viittauskohteita kokoavien viittauskokonaisuuksien määrän ja käsitteellisen risteävyyden johdosta on syytä koettaa jäsentää viittaukset muutamalle kokoavalle ulottuvuudelle. lehdistö ja erityisesti valtakunnalliset sähköiset viestimet ovat "välineinä myös viestejä" ja siten myös kansallisen identiteetin viitteitä. 1. mutta toisaalta tämä on omien kansallisesti epäspesifien piirteiden leimaama taso (enemmän luvussa 10. (Schlesinger 1987. Tähän kokonaisuuteen voivat liittyä myös mitkä tahansa edellä mainitut tasot. 245. kuuluisiksi tulleet suomalaiset Tämä merkityskokonaisuus ei ole yhteismitallisesti määrittynyt edellisten kanssa.4. teollisuuden tuotteet. ns. erityisenä esimerkkinä suomalaisuuden. elämismaailmaan. Se on kansainvälisen kilpailun ehtojen määräämä. ettei kansallisen median sisällöllä ole sellaisenaan mitään merkitystä vaan vain sillä. että yhtäläisiä viestejä välitetään keskitetyllä.

asema maailmassa. Suomalaisuuteen voidaan viitata läheltä katsoen ihmisten luonteenpiirteinä ja tapoina sekä hieman etäämmältä yleisempinä arvoina ja kauimpaa yhteiskunnallisina käytäntöinä ja instituutioina sekä instituutioiden toimintana suhteessa ulkoiseen maailmaan (Suomi kokonaistoimijana). Traditiot ovat side menneestä nykypäivään. standardoitua ja rationaalista. Olisiko sama.49 sijoittuvat (spatiaalisesti) läheltä etäälle siirtyen esim. ei vain tässä ajassa. seuraavien viittausten järjestyksen mukaisesti: yksilö . 42). Menneisyys ei ole siis pelkkää traditiota. yleispätevien muotojen etenemistä perinteisen ja partikulaarisen (kansankulttuuri) kustannuksella. Paikallisen ja kansallisen välillä on oltava välittävä kerros (Grew 1986. vähemmän syvänä koettu epäerityisyys koko modernin ajanjakson piirre? Kaikkina aikoina.yhteisö . vaikka suhteemme siihen on traditioiden määrittelemä. Moderni erityisyys on kuitenkin väistämättä olemassa yh- . joka sidotaan paikallisiin yhteisöihin? Paikallisista ilmauksista tulee kansallisen identiteetin ilmauksia. Samoin myös nykyajassa syntyy uusia traditioita. että myös menneisyydessä on ollut omat nykyaikaiset määrityksensä (Knuuttila 1994). Tämä liittyy kysymykseen siitä. Modernisuus on kuitenkin luonteeltaan ei-erityistä. Kansallinen identiteetti saa erityistä latausta siteestä menneisyyteen ja sen sukupolviin. BKT:hen ja pitkiin siltoihin" kuinka syntyy suuri yhteisö. Modernisuus on taas luonteeltaan universaalien. Ne ovat luonteeltaan partikulaarisia. puvuista ja murteista jalkapallo-otteluihin.yhteiskunnalliset rakenteet . On huomattava. Toinen perusulottuvuus on edellisessä jäsennyksessä omana viittaustasonaan pidetty ajallinen syvyys: Tällöin omassa ajassa eläviä viittauskohteita sijoitellaan traditionaalisuutensa ja modernisuutensa mukaan.kulttuuri . Pienen mittakaavan viittauskohteilla täytyy olla kytkentä suuren mittakaavan viittauksiin. Kysymys on siis mittakaavan valinnasta. Jo kadonnut muinaisuus on myös kytkettävissä osaksi identiteetin viittamaa perinnettä. kuinka kansakunnasta tulee yhteisö? "Ruuista. on hetkellisiä ei-erityisiä identiteetin määrityksiä. oopperataloihin.

Bloomin mukaan (1990.kuten ”kapakkapatriootteja. (vrt. mutta tämä erityisyys on toisenlaista kuin traditionaalinen. joissa ihmiset kommunikoivat keskenään identiteetistään. 62) kansakunnan symboliset edustukset voivat olla muodollisia yksilöitä. kyse "herrojen" ja kansan suomalaisuuksista. Tämä arvoa ilmentävä ulottuvuus on samansuuntainen kuin ulottuvuus yksilöistä rakenteisiin. Matala ja läheinen ilmentävät yhdessä arkisuutta. mutta kansanomaisuus sisältää myös siihen kelpaamatonta rahvaanomaisuutta. jalkajousia ja balladeja”. Runebergin ja Topeliuksen idealisoimissa muodoissa.kuten kuninkaallisia. jossa alhaisenakin pidetty kohde voi muuttua korkeakulttuurisen välittyneen ilmaisun kautta ylevöitetyksi. Ne voivat olla myös epämuodollisia yksilöitä. . Selvimmin asetelma on huomattavissa taiteessa. etujen tuottamisen järjestelmiä ja perustuslakeja. instituutiota ja ideoita . instituutioita ja ajatuksia . kansanomaisuudesta viralliseen nationalismiin. Kansallinen identiteetti voi olla olemuksellis-transsendentaalinen. ja toisaalta kansa muovaa itse omaa identiteettiään tai irtautuu annetuista määrityksistä (vrt. Tällaiseen symboliin identifioituminen voidaan vahvistaa muodollisissa tai epämuodollisissa sosiaalisissa rituaaleissa. Kansanomainen on mukana virallisessa kansallisessa identiteetissä esim.50 teiskunnan fragmentoitumisessa ja sen yhä eriytyneemmissä osissa. On siis esim. Kansakunnalla on näkymätön. jolloin viitataan olemukseltaan ei-ajallisiin ja ei-spatiaalisiin tekijöihin. Väinö Linna (1980)). Korkea ja suurimittakaavainen ilmentävät yhdessä juhlavuutta ja kokonaisuutta "edustavasti" edustamaan pyrkivää virallista arvokkuutta. Matala merkitsee "välittömyyttä" vastakohtana korkeaan liittyvälle suuremmalle välittyneisyydelle. Symbolit täytyy liittää selvästi valtioon. Kansallinen eliitti esiintyy laajamittaisten valtiollisten tunnusten välittämänä ja juhlistamana.. tai se voi olla yleisemmän sosiaalisen ryhmän representoimia monimutkaisempia käyttäytymisarvoja. Valtioon liitetty symboli voi olla huomattava yksilö. Kolmanneksi viittauskohteet voidaan nähdä sosiaalisesti määrittävän arvotuksen mukaisesti matalan ja korkean asteikolla."kansalaisuskonto" (Bellah 1967)).

keitä 'me' olemme. otetaan yhteisenä realiteettina. Schlesingerin mukaan. Kulttuuri on kuitenkin myös kilpakenttä. Schlesingerin (1987. (Reicher ym. joilla ylläpidetään sitä. 21. 95.3 Ristiriidat Kansallisen identiteetin määrittämisestä käydään kiistaa. 1. virolainen jne. mitä on olla brittiläinen. Tällöin "kansallista kulttuuria" ei kyseenalaisteta eikä etsitä strategioita ja mekanismeja.) Se. mikä on “me”. 244) mukaan näkemys ei ota huomioon ilmaantuvia differentaation lähteitä teollisten kulttuurien sisällä eikä erilaisten kollektiivisten identiteettien luomista. 243-244. jolla käydään suuntataisteluja. 1996. ja sen roolia tiettyjen ryhmien hallinnan varmistajana yhteiskunnassa. Kansallinen kulttuuri kylläkin muodostaa kiertämättömän viitekohdan asettamalla kansallisen identiteetin versioiden rajat.) Kollektiivinen kansallinen identiteetti on kulttuurinen ilmiö. Konstruoidaan taiteen. uskonnon. (Schlesinger 1987. Kulttuuri voidaan nähdä välttämättömästi jaettuna välittäjänä. John Shotter (1993. (Billig 1995. 200) kuvaa nationalismin "argumentaation traditiona". Ne voivat olla viralliselle kansalliselle kulttuurille vastakkaisia.) Gellner (1983) pitää kansallisten joukkotiedotusvälineiden ohella koulutusjärjestelmää automaattisena identiteetin uusintajana. jolloin kulttuuria ei pidetä kilpakenttänä.51 jopa pyhän kaltainen olemus. On aina kilpailevia versioita siitä. yhteisiin symboleihin (lippu) kieleen ja luontoon liittetään romantisoiva käsitys. Myös käsitystä yhtenäisestä joukkotiedotuksen muodostamasta kommunikatiivisesta yhteisöstä voidaan .4. symbolien ja vertauskuvallisten tarinoiden välityksellä muodostettuja käsityksiä ja myyttejä. ranskalainen. Puhutaan kansanluonteesta ja kansallisiin kulttuuriesineisiin. Argumentoidaan. 250) kollektiivinen representaatio yhtenäisyydestä pitää kyseenalaistaa. Tästä on olemassa kilpailevia ja siten poliittisia näkemyksiä. (1987.

71. 261. Identiteetin romanttisen ja valistuksellispositivistisen käsitysten välillä on tällainen modernin valistusajattelun sisäinen ristiriita (Grew 1986). Identiteetin rakentumisessa on otettava kuitenkin huomioon varhaiset historialliset ja rakenteelliset kontekstit (kuten varhaiset identifikaatiomallit ja kulttuuriset rakenteet). joiden rajoissa kamppailua käsitteistä. (Schlesinger 1987. Kansallinen identiteetti kehitellään pitkäaikaisessa prosessissa.) 1. sosiaalisten erojen ja valtasuhteiden sisäisen rakenteen perusteella. Kansallinen kulttuuri on luokittelevien järjestelmien varasto. joissa kansalliset kulttuurit ensin perustetaan.3.) Kansallisen identiteetin piti ratkaista suhteensa valistuksen ja tuotannon tehokkuuden vaatimuksiin. symboleista ja attribuuteista käydään (esim. Kansallinen mielikuvituksen sidonnaisuus tiettyihin teemoihin on eri asia kuin sen homogeenisuus. Kansalliset kulttuurit eivät ole pelkkiä varastoja jaetuille symboleille. 16). Sillä voidaan erotella "me" ja "he" myös kansakunnan sisällä. kuten edellä viitattiin. Nykyisyyden tarpeista luodaan jatkuvasti uudelleen valikoivia traditioita ja sosiaalista muistia.4. Kansallisen kollektiviteetin nykyhetken ja sen menneisyyden suhde on tärkeä. joissa ylläpito-ongelmat ovat erityisiä.52 epäillä. Smith 1991. On eroteltava historialliset vaiheet. Kansalliset ominaispiirteet eivät ole siten annettuja. joiden avulla menneen ja nykyisyyden välistä identiteetin ketjua työstetään. Knuuttila (1994) on problematisoinut asiaa monipuolisesti historian mahdollisten mutta toteutumattomien kehityskulkujen kannalta. Saukkonen 1996. Pikemminkin niihin suhtaudutaan kilpakenttinä. ja vaiheet.1 Tradition ja modernin ristiriita Käsitykset kansallisen identiteetin sisällöistä ovat. joilla kansallinen kulttuuri määritellään. (Schlesinger 1987. Siksi on kiinnitettävä huomiota niiden kulttuuristen instituutioiden ja käytäntöjen rooliin. 260-1. konstruoituja ja historiallisesti muovautuneita. Kulttuurin tuottajat konstruoivat aktiivisesti kansallista identiteettiä. . joihin koko väestö suhtautuu identtisesti.

53 1. 3) Identiteetin symbolinen ulottuvuus on tärkeä. Identiteetistä tulee muodollista refleksiivisyyttä. Jaetun identiteetin erilaisuudet voisivat selittyä seuraavasti. että viittauskohteiden erilainen painottaminen tuottaa erilaisia alaryhmiä ("puolueita"). Kansallisen identiteetin monitasoisen ja viittauskohteiltaan runsaan luonteen takia tietyt teemat korostuvat tietyissä ryhmissä tai tiettyjen ihmisten joukossa toisten kustannuksella. 88. 2) Identiteetti on kollektiivisen toiminnan aspekti. 72. Identifioituun ryhmään kuuluvien käsitykset kollektiivisen identiteetin sisällöstä vaihtelevat. Melucci (1982. toiminnan tunteen tuottamisen tunnistamista ympäristön ja biologisen rakenteen asettamissa rajoissa (Melucci 1982. Schlesinger 1987. puhdas symbolinen kyky. että toimijan identiteetin ylläpitäminen on enemmän jatkuvaa uudelleenjäsentämisen prosessia kuin sitä. ref. Kollektiivista kansallista identiteettiähän on levitetty keskustasta periferiaan. ref Schlesinger 1987. 237) painottaa.4 Kansallisuuskuvat ja niihin identifioituminen Yksilöiden omaksumien kansallisten identifioitumisten sisällöissä eli yksityiskohtaisemmin kansallisen identiteetin viittauskohteissa on sekä useimpien muiden kansakunnan jäsenten kanssa yhteisesti jaettuja että vain osan erityisesti jakamia piirteitä.4. tunteen kuulumisesta johonkin ja ajallisesta jatkuvuudesta. Identiteetti liitetään toimintaan. Yksimielisyys viittauskohteista vaihtelee siis käytettäessä erilaisia perusteita. 237-8) . Abstraktisti ajateltuna viittauskohteiden yleisyys vaihtelee sen mukaan. vaikka kollektiivisen identiteetin luonteeseen kuuluu määritelmänomaisesti sen yhtäläisesti jaettu luonne. että identiteetti olisi annettu. Tai päinvastaisesti voidaan ajatella. kuinka erilaiset piirteet yksilöt tai eri tavoin jakautuneet suomalaisten alaryhmät ovat omaksuneet. 1) Toimiminen vaatii kykyä itsereflektioon. Kansallisen identiteetin viittauskohteiden jakamisen yleisyys siis vaihtelee. Identiteetti voidaan nähdä refleksiivisenä kykynä tuottaa tietoisuutta toiminnasta (sen symbolista representoimista) yli minkään tiettyjen sisältöjen.

puolue. sen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä. (Mt. luonnonympäristöön tai elämän lähipiiriin kuuluvia seikkoja käsityksessään kansallisen identiteetin merkitysmaailmasta. Samastuva voi painottaa valtiollisia. Identifikaation voimakkuus identiteetin kohteeksi tulkittua kansallista kokonaisuutta kohtaan vaihtelee. . että erilaisissa ryhmissä identiteetti ja tässä siten myös kansallinen identiteetti muovataan eri tavoin. ihmisen luonteenpiirteisiin.. Niin vaihtelee myös se. organisaatio). Se ei perustu enää normatiivisesti säädettyihin yhdistyksiin (valtio. kulttuurisia. millaisia viittauskohteita ja -tasoja identifioija näkee identifikaation kohteessa keskeisesti merkitsevinä. toimijat muokkaavat omaa versiotaan kansallisesta identiteetistä. johon se projisoidaan. johon yksilöt identifioituvat.54 Peruslähestymistapa identiteettiin korostaa tässä aktiivisuutta ja merkitysten konstruointia riippumatta tasosta. yhteiskunnallisia. Yksilöt ja ryhmät osallistuvat toiminnallaan identiteetin muovaamiseen. Identiteetti on pikemminkin tulos päätöksistä ja projekteista kuin ehdollistamisista ja siteistä. että eri tavoin suuntautuneet tai toimintansa historian eri lailla kokeneet painottavat kansalliseen kontekstiin kytkettäviä merkityksiä eri tavoin. Meluccin (1982) mukaan identiteetti ei näyttäydy enää luonnostaan annettuna eikä tradition yksinkertaisena sisältönä. 89) Edellä mainittu tarkoittaa sitä. Jos toiminnalle on annettavissa myös kansallinen konteksti sen projisointitasoksi. millaisia merkityksiä yksilöt toiminnalleen antavat.

joiden kohteena on yksilö objektina. kollektiivista identiteettiä.55 2. 7) mukaan minäkäsitys on yksilön sellaisten ajatusten ja tunteiden kokonaisuus. 3). Tässä luvussa käsitellään kansallisen identiteetin ilmiökenttää yksittäisten kansakunnan jäsenten identifikaatioiden kannalta. 2.1 Yksilön sosiaalinen identiteetti ja identifioituminen Sanan identiteetti käyttö on monimerkityksistä myös yksilöihin viitatessa. YKSILÖIDEN IDENTIFIOITUMINEN KANSAKUNTAAN Edellisessä kokonaisuudessa käsiteltiin jaettua.tällä tarkoitetaan ilmeisesti vain sosiaalipsykologiaa - . Rosenbergin (1986. Brewerin (2001) käsittein henkilöperusteinen sosiaalinen identiteetti. Breakwellin (1992) mukaan identiteettiä ja minäkäsitystä (self concept) on totuttu pitämään erillisinä käsitteinä. Kyseessä ovat siis nyt yksilöiden identiteetit ja kansallinen identiteetti yksilöiden identiteettien osana. samankaltaisesti koettujen identifikaatioiden määritelmällistä kohdetta. Deauxin mukaan käsitteiden vakiintuneessa käytössä . Minäkäsitys muodostuu tällaisessa muotoilussa subjektiminän ja objektiminän refleksiivisen dialektiikan tuloksena (Breakwell 1992.

Erottelussa on kysymys siitä. 16) käyttää maalitaulukuviota. professorina. milloin eri identiteetit toimivat. Sosiaaliset identiteetit ovat minän kategorioimista kattavampiin sosiaalisiin yksiköihin. Deaux 1992. kuinka ne konstruoidaan tai representoidaan (Deaux 1992. Ihmisellä on yleinen minäkäsitys itsestään. 10. eikä siitä. Käsitteet ovat sisällöllisesti limittäisiä. ja persoonallisen identiteetin sisällöt ovat aina sosiaalisesti määriteltyjä. Jako seuraa minäkäsityksen mallittamisesta tiettynä hetkenä.56 minä viittaa melko abstraktiin yleiseen käsitteeseen.). jotka depersonalisoivat minäkäsityksen. 5. Tässä identiteetin käsitteellistämisessä tulee jälleen vastaan identiteetin käsitteen kirjava käyttö. Minäkäsityksen ohella voidaan käyttää yhtä hyvin käsitettä minäidentiteetti (self-identity).) Tässä sosiaalisen ja persoonallisen identiteetin eron käsitteellistämisessä viitataan abstrahoinnin tasoon yksilöiden ja muiden havaitsemisessa (Turner 1987). Brewer (1991. Sosiaaliseen identiteettiin kuuluu aina yksilöllisiä tekijöitä. 4). mutta erityinen identiteetti esim. että kysymys on siitä. Yhtä hyvin voidaan sanoa. hän tarkoittaa sillä nimenomaan ihmisen kokonaiskuvaa hänestä itsestään. Minäidentiteetti on mahdollisimman kokonaisvaltainen vastaus kysymykseen "Kuka minä olen?". Minäkäsitys jaetaan persoonalliseen ja sosiaaliseen identiteettiin. Ref. Kun esimerkiksi sosiologi Zygmunt Bauman (1992) väittää identiteettien hajoavan postmodernin tilan myötä.) Itsen arviointi on minäkäsityksen arvoulottuvuus. Turneria mukaillen hän muotoilee. joka on täsmällisemmin sijoitettavissa monimuotoiseen identiteettikeskusteluun. . jotka erottavat yksilön muista annetussa kontekstissa”. kun taas identiteetti liittyy tiettyyn itsemäärityksen aspektiin." (Brewer 1991. jossa persoonallinen identiteetti on keskellä ja sosiaaliset ryhmäidentiteetit ympyröivät sitä suurentuen. mitä tarkoitusta varten kulloistakin identiteetin muotoa käytetään. ei suinkaan yksilöiden erillisiä osaidentifikaatioita ja rooleja. 16. (Deaux 1992. ei identiteetin näkemisestä prosessina (Breakwell 1992. että "persoonallinen identiteetti on yksilöllistetty minä niitä piirteitä.

vaan he tarjoavat tarkempaa tietoa henkilön kyvyistä. Lau 1989. 220. jotka antavat positiivisia palkintoja. että yksilöt ovat kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Deaux 1992. Toinen tapa on määritellä ryhmä kategoriaksi. on ajattelutapaan kuuluva identifioitumisen lisääjä. (Lau 1989. 10. Tällöin ryhmän jäsenten samanlaisuus toimii vetovoimatekijänä. jotka tekevät heistä toisistaan riippuvia tiettyyn määrään asti" (Cartwright ja Zander 1968. jolloin vertailtavaan viiteryhmään kuuluvia on paljon. ja identifikaatio on vain sivutuote tästä. Ryhmä määritellään tällöin "joukoksi yksilöitä."They provide information for people and they provide outcomes for people. joilla on suhteita toisiinsa. että kaksi tai useampi "jakaa yhteisen määritelmän itsestään tai havaitsee olevansa saman sosiaalisen kategorian jäseniä" (Turner 1982. Ainoa vaatimus on. riittää saamaan ihmiset toimimaan eri tavoin sisä. Lau 1989. joskaan riippuvuuden ja hyödyn näkökulmaa ei tule kokonaan sivuuttaa. että itse on ryhmän jäsen ja toiset eivät. vaikka yksilöt eivät ole vuorovaikutuksessa toisten ryhmän jäsenten kanssa.57 2. 220) Tavalliset demografiset ryhmät ja kansakunta ovat esimerkkejä tästä. Cartwright ja Zander 1968. Keskeinen identifikaatiotekijä on affekti ryhmää kohtaan. 15).") (Festinger 1954. 46). Mukana on myös ajatus.1.) Turner (1987) kutsuu tätä sosiaalisen riippuvuuden malliksi.1 Riippuvuus vai identifikaatio? Perinteinen amerikkalainen sosiaalisen riippuvuuden paradigma (esim. Ihmiset valitsevat viiteryhmiä. 220.) pitää koheesiota ryhmän muodostumisen riippumattomana muuttujana. Siksi ryhmät voivat vaikuttaa yksilöihin. Tämä "sosiaalisen identifikaation malli" on tutkimuksen lähtökohta. 46.ja ulkoryhmän jäseniä kohtaan. (Viiteryhmä tarjoaa ihmisille informaatiota ja tiettyjä seurauksia. että samanlaisista toisista ei pelkästään pidetä enemmän. Ei tarvita kasvokkaista vuorovaikutusta tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Samaan kategoriaan kuuluvien fyysinen läheisyys. Samanlainen ryhmä valitaan vertailutarkoituksiin (Festinger 1954). Pelkkä havainto siitä. "tuotoksia". . Tällaisen ryhmän jäsenyydessä on oleellista.

kun lähtökohtana on jokin yleensä valmiina otettu sosiaalinen identiteetti. että hän kuuluu sosiaaliseen ryhmään. Ne ovat minäkuvien sosiaalis-kategorisia piirteitä erotuksena yksilöllistävistä piirteistä (Turner 1982. Sosiaalinen kokonaisuus tai kategoria on osaltaan sosiaalisten suhteiden . joka juontuu yksilön tiedosta. rakenteen ja sisällön rikkauden mukaan (Turner 1981). Sosiaalisen identiteetin teoreetikot kehittivät tutkimusohjelmia. 59). jotka vaihtelevat vakiintumisasteen. Sosiaalisesta identiteetistä tehdään ryhmäkäyttäytymisen sosio-kognitiivinen perusta. mekanismi. Ts. Rajaus yksilöihin on perusteltu. kollektiiviseen kokonaisuuteen) määräytyy sosiaalisesti. ix). eikä vain minuuden aspekti. sosiaaliseen kategoriaan. sosiaalinen identiteetti on edelleenkin yksilöidentiteetti. jotka määrittelivät minän sosiaalisen kontekstin ja ryhmien välisten suhteiden mukaan (Abrams ja Hogg 1990). joka tulee ryhmäjäsenyydestä (Turner et al 1987. ks. Sosiaalisen identiteetin teorian minäkäsitys (self concept) on kokoelma minäkuvia (self image). 255) antoi ryhmälle etusijan määrittäessään sosiaalisen identiteetin siksi osaksi minäkäsitystä. On myös hyvä kysyä. Yksilön suhde sosiaaliseen kokonaisuuteen (ryhmään. Tajfel (1981. joka mahdollistaa sen.58 Eurooppalaiset sosiaalipsykologit ovat tuoneet esille minän kollektiivista perustaa. Abrams 1992. Israel ja Tajfel (1972) kritikoivat aikansa sosiaalipsykologian reduktionismia ja vaativat kontekstin huomioon ottamista. Kuitenkin Tajfelkin käsittelee sosiaalista identiteettiä pelkästään yksilön minäkuvan osana sekä sisällöltään valmiiksi annettuna eikä liiemmin käsittele sen sosiaalisesti rakentunutta ja jaettua luonnetta. 59). Ryhmäkäyttäytymisen yhtenäisyyden ja koordinaation luo jaetun minäkäsityksen olemassaolo erottuvan kategorian (kontekstissa merkityksellisemmin ryhmän) jäsenenä eivätkä yksilöiden väliset suhteet ryhmien sisällä tai eksplisiittinen sosiaalinen paine (Abrams 1992. mutta kollektiivisen identiteetin problematiikka ja kollektiivisen identiteetin rakentamisen ja keskinäisen vahvistamisen kysymykset sivuutetaan. onko kaikkien ryhmäläisten sosiaalinen identiteetti sama.

Jotkin merkitykset saavat Deauxin (1992. ja suurin osa identifioituvista hyväksyy ne. rajauksina ja uudelleen määrityksinä tapahtuvien valintojen tulosta. Toiseksi sosiaalinen identiteetti merkitsee identifioitujan omaa erityistä suhtautumista kollektiivisen identiteetin kohteeseen. Muodostetut käsitykset (mukaan lukien identiteetit) määrittävät vastaavasti sosiaalisen kokonaisuuden sisäistä vuorovaikutusta ja kokonaisuuden suhteita toisiin ryhmiin. Ryhmästä muodostetut merkitykset syntyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.kategorian kulttuurisista stereotyypeistä. millaisia merkityssisältöjä hän katsoo kollektiivisen kokonaisuuden periaatteessa yhtäläiseen sosiaaliseen representaatioon yleisesti liitettävän. Kolmanneksi hän voi lisäksi mieltää oman käsityksensä tiedostetusti ainutlaatuiseksi tai jopa tehdä poikkeavan käsityksensä yleisesti tiettäväksi. Yksilön minäkäsityksen eli minäidentiteetin osana oleva sosiaalinen identiteetti muodostuu siis ensiksi yksilön omaksumasta käsityksestä kohteena olevasta kollektiivisesta identiteetistä. Yksilön sosiaalisesta identiteetistä on osa sosiaalisen rakenteen antamia ja osa yksilöllisten painotuksina. Sosiaalisen kategorian merkitykset ovat siis myös erityisiä ja henkilökohtaisia. identifioitumisen vahvuutta. Erityisesti sosiaalista identiteettiä koskevissa teorioissa kiinnitetään huomiota yksilön sosiaaliselle kategorialle antamaan arvoon. Jotkut osat määritellään taas paikallisemmin. Tällä voi olla oma painotuksensa identiteetin sisällöistä ja ryhmän rajoista. Tämä tarkoittaa yksilön sitoutumisen astetta. lojaali- . Yksilön identifioituminen sosiaaliseen kokonaisuuteen toteuttaa sekä sosiaalisen kokonaisuuden asettamia yleisiä että yksilön erityisiä odotuksia. jossa eivät vaikuta ainoastaan ryhmän jäsenet yksilösubjekteina. erityisesti tietyt jäsenet. Vaikka kollektiivinen identiteetti on periaatteessa kaikille yhtäläinen. keiden katsotaan kuuluvan kohteena olevaan joukkoon. vaan myös sen ulkopuoliset tahot. sosiaaliset identiteetit vaihtelevat. Tämä tarkoittaa yksilön käsitystä siitä.59 kokonaisuus. 20) mukaan alkunsa kategoriaa koskevista konsensuaalisista yhteiskunnallisista uskomuksista . sekä käsityksiä siitä.

2 Identifikaatio.60 suutta tai ylipäätään myönteistä arvonantoa sosiaaliselle kategorialle. myös 3. 49) väittää. Arvonanto voi vaihdella kohteena olevan kollektiivisen kokonaisuuden erilaisten sisältöjen. jossa vastaaja antaa kaksikymmentä määritystä itsestään. Ns. Ihmisillä ei voi olla patrioottisia tunteita kansakunnastaan.5). mikä on kansakunta ja mitä itse asiassa patriotismi on.ja ideologialähtöisyys? Jo tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa toisenlaisesta näkemyksestä sosiaaliseen identifioitumiseen. jonka perusteella olen tehnyt oman tutkimukseni erilaisten kategorioiden painoarvoja vertailevan identifioitumiskyselykokonaisuuden.1. Kansakuntaan identifioidutaan erilaisten sisältöjen kautta. 60). mikä on otettava huomioon kansakuntaan samastumista käsiteltäessä (ks. Identifioitumiseen liittyvät myös identifioitujan samanlaisuus (hänen itsensä kokema tai toisten osoittama) ryhmän prototyyppisiin ominaisuuksiin nähden ja yksilön kokema tunnustetuksi jäseneksi ja hyväksytyksi tuleminen (ks. Identiteetti ei ole ainoastaan puhumisen tapa vaan myös elämisen tapa (Billig 1995. Jotkut tutkimusmenetelmät sallivat subjektiivisen tärkeyden osoittamisen. se on lyhyt kuvaus tavoista. joilla puhutaan itsestä ja yhteisöstä (Bhavnani ja Phoenix 1994. kahdenkymmenen väittämän testi. Survey-tutkimuksissa demografisten kategorioiden jäsenyyden saatetaan ajatella määrittävän suoraan identiteetin. (Billig 1995. on taas täysin subjektiivinen. 40) (Kokonais-)identiteetti ei ole asia tai esine. tuntevat samoin ja kutsuvat itseään samalla nimellä. Elämisen tapa pohjautuu johonkin lausuttuun tai lausumattomaan määritysjärjestelmään. että ihmiset näyttävät samalta. luku 3. Ikää ja sukupuolta tarkastellaan helposti tällaisina valmiina määrittäjinä. 2. Shotter ja Gergen 1989). viittauskohteiden mukaan.2. että on väärin nähdä identiteetin merkitsevän vain sitä. ellei heillä ole käsitystä siitä. Moscovicin termein heillä pitää . kuten Laun (1989) käyttämä menetelmä.4). Stuart Hall (1991.

Clifford Geertz (1973) viittaa tähän käsitteellä primordialismi. Bloom (1990. 53.61 olla sosiaalisia representaatioita kansakunnasta. puolustaakseen ja edistääkseen yhteistä identiteettiään. (Bloom 1990. (Billig 1995. hänen itsensä tulee ratkaista. 61. että vallalla olleita etnis-genealogisia kansakuntakuvia on pidetty luonnollisina lähtökohtina ja etnis-kansallisia identifikaatiota ihmisten sisäsyntyisenä taipumuksena. 52) lähestyy yleisestä käytännöstä poiketen kansallista identiteettiä psykologisesta lähtökohdasta kulttuurisen ja yhteiskunnallisen lähtökohdan sijaan. Büchi 1993. 60) pitää hyötyyn ja uhkan käsittelyyn liittyviä psykologisia kokemuksia oleellisina tekijöinä kansalliseen identiteettiin samastumisessa. ideoita tai rituaaleja). mutta kukaan ei tätä hänelle ilmaise. Kansallinen identiteetti kuvaa tilannetta. Nämä edustavat asenteita ja käyttäytymistapoja.en masse . Ellerin ja Coughlanin (1993) mukaan primordialistisiin siteisiin .V.) Kansallisella identiteetillä on erityinen sosiaalinen luonne identiteettien joukossa.niin että se voi toimia psykologisena ryhmänä. joiden omaksuminen kohottaa identiteettiä ja psykologista turvallisuutta. J. mikä on kansakunnan tahto. Snellman on kirjoittanut: "Yksilön pitää toimia niin kuin kansakunta olisi toiminut." (lain. 26. kun näitä kansallisen identiteetin symboleja uhataan tai voidaan kohottaa.) Identifioitumisen kohde valtio on koettava. Tietyissä oloissa he toimivat massaliikkeenä. 158) Tämän luonne on nähty pitkään niin vahvana. Ihmisten on "joukolla" . Se voi tapahtua valtion symbolien kautta (yksilöitä.) Nationalismissa ja kansallisessa identiteetissä on implisiittisenä kokonainen maailmaa koskeva ajatustapa. Bloom (1990. ja kokemuksen on herätettävä identifikaatio.käytävä läpi kansakuntaan identifioitumisen yleinen psykologinen prosessi. Pelkkä ulkoinen identifioiminen ei riitä. (Bloom 1990. Jaetun identifikaation kautta yksilöt kytkeytyvät samaan psykologiseen ilmiöön ja toimivat yhdessä ylläpitääkseen. jossa ihmisjoukko on tehnyt saman identifikaation kansallisiin symboleihin kansalliset symbolit .

korostaa kollektiivisen identiteetin tarkastelutapaa. Kansakuntien uusintamisessa on monia psykologisia toimia. joita ei pidä analysoida Billigin mielestä vain yksilöllisten toimijoiden motiiveina... (Mt. Nationalismin pitäminen vain identiteettinä tai siteenä ei selitä sitä paljoakaan (Billig 1995. Merkittävistä nykyteoreetikoista esim. miten nämä siteet toimivat ja kuinka niitä pidetään yllä. Nationalismin historialliset erityisyydet unohdetaan. Billigin ongelma on. Psykologinen näkökulma kansallisen identiteetin ilmiöihin on ollut esillä kohtuuttoman vähän. joka on olemassa irrallaan erilaisista elämänmuodoista (mt.) Kansallinen tietoisuus ei ole pelkkä identiteetti (po. että hän vie kansallisen identiteettiä pois psykologian tarkastelutasolta. jos kansallista identiteettiä pidetään funktionaalisesti ekvivalenttina muiden identiteettityyppien kanssa. ikään kuin identiteetti olisi psykologinen tila.) Kansakuntaisuus täytyy kuvitella. uskoa. 65). (Mt. Aiheellinen varauma psykologisen tarkastelun suuntaan on. kommunikoida. Psykologinen näkemys on siten yksipuolinen. yhteiskunnallisena ajatusrakennelmana. että kansallista identifioitumista ei siis tule rajata vain jäseniksi katsottujen yh- . ts. se on myös olemisen tapa kansakuntien maailmassa. Identifioituminen kollektiivisen kansallisen identiteetin merkityksiin on aihepiirinä jäänyt kansallisten identiteettien historian ja niiden kulttuurisen analyysin varjoon. Nationalismi on Billigin mukaan enemmän kuin identiteetin tunne: se on enemmän kuin tulkintaa tai teoria maailmasta. Michael Billig (1995) vetää rajaa psykologiasta lähtevään näkökulmaan ja korostaa nationalismin ja kansallisen identiteetin kulttuurisyhteiskunnallista perustaa.62 viitanneet eivät ole kuitenkaan pystyneet erittelemään.. Benedict Anderson (1983) painottaa "veljeyden tunnetta" nationalismin oleellisena piirteenä pikemminkin kuin pitää sitä vain ideologiana. identifikaatio). 65. 7). 17. Ideologinen analyysi painottaa yksilöiden motiivien sosiohistoriallisia prosesseja. Sosio-historiallisen ja yksilöpsykologisen näkemyksen olisi kohdattava. muistaa jne. Identiteetti on vakiintunut käytäntö.

tai on omaksumatta. Se. miten kansallista identiteettiä voidaan ymmärtää Henri Tajfelin perustaman sosiaalisen identiteetin teoriaperinteen pohjalta.2 Sosiaalisen identiteetin traditio Luvussa tarkastellaan sitä. Se on psykologinen tila. että hän kuuluu sosiaaliseen ryhmään (tai ryhmiin) yhdessä tämän jäsenyyden arvon ja emotionaalisen merkityksen kanssa (Tajfel 1978.1 Sosiaalisen identiteetin teoria Sosiaalisen identiteetin teorian kohteena on "ryhmä yksilössä" . joka on hyvin erilainen kuin pelkkä määräytyminen johonkin sosiaaliseen kategoriaan.63 teisten piirreattribuuttien kuvailun teemoihin. 2. jäsenyyden arviointi sekä siihen liittyvä tunne (Hinkle & Brown 1990. jonka erilaisia seikkoja ja ilmiöitä identifioituja omaksuu osaksi itseään ja minäkuvansa kehyksiksi. 17.) Sosiaalisessa identiteetissä erotetaan kolme aspektia: tietoisuus jäsenyydestä. (Hogg ja Abrams 1988. sauna ja sisu” tiivistää yhdellä tavalla identifioitumisen kohteena olevaa kollektiivista kokonaisuutta. 62). mihin tai vähintään minkä välityksellä identifioidutaan. Ei ole aina kuitenkaan selvää.2.ei niinkään yksilö ryhmässä. on kokonainen arvottava ja ympäröivää maailmaa jäsentävä ajatusjärjestelmä. Yleisesti sosiaalinen identiteetti ei ole vain yksinkertaisesti tietoa ryhmän attribuuteista. Tajfel 1974. 2). Teorian psykologiset juuret ovat kognitiivisessa psykologiassa.) Määritelmän mukaan sosiaalinen identiteetti on se osa yksilön minäkuvaa. (Hogg & Abrams 1988. 69). Lyhyesti sosiaalinen identiteetti määritellään minäkäsitykseksi ryhmäjäsenenä (Abrams ja Hogg 1990. joka juontuu hänen tietoisuudestaan siitä. 63. Kliseinen sisältökokoelma ”Sibelius. Identiteetin kohde ei ole myöskään annettu ja pysyvä. Sillä on merkittäviä seurauksia itsen arviointiin. . 2.

Ärsykkeiden kategoriointi sisältää psykologisen kategorioiden erojen korostamisen tai kärjistämisen (accentuation) ja ryhmän sisällä olevien objektien erojen vaimentamisen. joiden uskotaan korreloivan kategorioinnin kanssa.1). Tai sitten voidaan tarkastella kunkin yksilön erityistä sosiaalista identiteettiä suomalaisena osana hänen muita ryhmäjäsenyyksiään sekä persoonallista identiteettiään. Tällöin viimeistään on otettava huomioon se. tuottavan hänelle kuulumisen.ja 70-luvuilla (esim. ryhmän näkökulmasta. ryhmän jäsenyyden tuottamaa yleistettyä yksilöiden minäkäsityksien aspektia vai yksilöiden erityisiä minäkäsityksiä monien erilaisten ryhmien jäseninä (myös tietyn saman ryhmän jäsenenä. Brewerin (2001) ryhmäperusteinen sosiaalinen identiteetti luvussa 1. Eroja korostetaan vain niillä ulottuvuuksilla. Tällöin käsitellään yleisellä tasolla sosiaaliseen kokonaisuuteen luettujen yksilöiden lähtökohtaisesti yhtäläisiä ja toissijaisesti erityisinä nähtyjä suhteita johonkin ryhmäidentiteetiksi tai sosiaaliseksi representaatioksi miellettyyn merkitysmuodostelmaan. jaetuksi mielletyn identiteetin kohteesta.3. että yksilö tietää jakavansa kategorian jäsenyyden muiden kanssa.64 käsitelläänkö. Sosiaalisen identiteetin keskeinen prosessi on kategoriointi. esim. että yksilöillä on omia erityisiä näkemyksiään identiteetin kohteesta tai vähintään eri tavoin painottuneita käsityksiä yhteisen. jolloin yksilöittäin tarkastellen sosiaalisen identiteetin sisältöä ei voi pitää valmiiksi annettuna). Billig ja Tajfel 1973) todettiin pelkästään sen seikan. (Abrams ja Hogg 1990.) Ns. 2-3. minimiryhmäkokeissa 60. miten yleistetysti käsitetty yhteisöllinen ”me”-identiteetti "suomalainen" sosiaalinen identiteetti saa siihen identifioituvat käyttäytymään "suomalaisesti" (vrt. sosiaalinen identiteetti harrastusryhmän jäsenenä tai suomalaisena. saatetaan puhua siitä. Ts. osallisuuden ja ylpeyden tunteita jopa ilman. että hänellä on läheisiä henkilökoh- . Yleisemmin sosiaalisella identiteetillä tarkoitetaan nimenomaan tietyn ryhmän jäsenyyksiä ja niiden samankaltaisena nähtyä merkitystä tuohon ryhmään kuuluville yksilöille.

tarkemmin sen representaatiota. Positiivinen sosiaalinen identiteetti haetaan ryhmäjäsenyydestä ja realisoidaan osallistumalla vertailuihin. Vertailut ovat valikoivia niin aiheiltaan kuin ryhmiltään.1 edellä. joiden perusteella vertaillaan. 3). 20). Sosiaalisen identiteetin erottuessa toimitaan ryhmäjäseninä. Tajfelin teoria käsittelee ennen kaikkea ryhmien välisiä suhteita ja yksilön mahdollisuutta edistää hänen sosiaalista identiteettiään yksilöllisillä tai kollektiivisilla ratkaisuilla. (Vrt. (Abrams ja Hogg 1990.) 2. Tästä seuraa teorian mukaan oman kategorian suosimista. ettei tarvita välttämättä interpersoonallista attraktiota (Billig ja Tajfel 1973). ryhmä representoituu minäkäsityksessä. Minimiryhmätutkimukset osoittivat. samoin kuin niiltä ulottuvuuksiltaan. Minäkäsityksen sosiaalisen puolen erottuessa yksilö on tietoinen niistä piirteistä. Tajfel (1981) pitää tarvetta myönteiseen minäkuvaan sosiaalisen identifioitumisen keskeisenä motiivina. jotka erottavat relevantin oman kategorian muista kategorioista. Attraktio ryhmää.1. ja samastumisesta ryhmään seuraa samastuminen yksilöihin (Hogg ja McGarty 1990. vaikkei tiedettäisi sen muita jäseniä eikä jäsenyydestä saataisi palkintoja. (Tajfel 1980.1 Vertailu Ryhmäjäsenyys on siis merkityksellistä minäkäsityksen myönteisyyden ja kielteisyyden kannalta. luku 2.2.65 taisia suhteita ryhmän muihin jäseniin tai että hän saa henkilökohtaista materiaalista hyötyä jäsenyydestä (Abrams ja Hogg 1990. Positiivinen lopputulos on myönteisen erottumisen saavuttaminen. 122. luominen ja säilyttäminen.) Teorian mukaan sisäryhmän pitämisestä erilaisena ja ulkoryhmää parempana tietyillä ulottuvuuksilla seuraa myönteinen erottuminen.1. jolloin yksilön sosiaalinen identiteetti vahvistuu. Kun sosiaalinen identiteetti erottuu.) Muutokset kategorioinnissa tai identiteetin sisällössä on . kohtaan on sellaisenaan riittävä ryhmänmuodostukselle. 4.

Oman itsetunnon kohottaminen sosiaalisen identifioitumisen motiivina sekä universaali oletus sisäryhmän suosimisesta ovat teorian vahvoja oletuksia. että sosiaalisen identiteetin teoria on liioitellut itsetunnon merkitystä. joilla on yleinen sosiaalinen arvo tai joilla on partikulaarinen erityinen arvo sisäryhmälle. Kun kategorisaatiossa haetaan erottavia ominaisuuksia. Sosiaaliseen identiteettiin liittyy muitakin lähtökohtia kuin vertailu. myönteinen erottuminen ja niistä lähtevä taipumus diskriminaatioon. sosiaalisessa vertailussa korostetaan taas valikoiden tiettyjä ryhmien välisiä eroja.1. 2.2 Ryhmien väliset suhteet Sosiaalisen identiteetin teoria on erityisesti teoria ryhmien välisistä suhteista.66 ymmärrettävä myönteiseen sosiaaliseen identiteettiin pyrkimisen motiivin kautta. Alla esitetyillä uskomusrakenteilla voidaan selittää tai tulkita myös kansallisen identiteetin asemaa ihmisten mielessä. mielipiteiden ja kokemusten arvioinnin. Vahvemmat ryhmät pyrkivät säilyttämään status quon. Abrams (1992) ja Deaux (1992.) Festingerin (1954) mukaan yksilöillä on taipumus vertailla itseään relevanteilla ulottuvuuksilla muihin. että ryhmät ovat statussuhteissa keskenään ja kilpailevat keskenään resursseista. 3. Erilaisena pitäminen on todennäköisesti suurempaa ulottuvuuksilla. jotka on kuitenkin pystytty kumoamaan monissa asetelmissa (Hinkle ja Brown 1990). Sosiaalinen vertailu mahdollistaa omien kykyjen. ja yksilön sosiaalinen identiteetti paranee. Sisäryhmän erilaisena ja parempana pitämisestä seuraa myönteinen erottuminen. 26) ovat sitä mieltä.) Arviointiulottuvuudet valikoidaan puolueellisesti. Teorian mukaan heikomman ryhmän jäsenyys aiheuttaa . Yksilöiden myönteisen itsearvioinnin halu on sosiaalisten ryhmien differentaation motivaatioperusta. jotka ovat samanlaisia tai hieman parempia kuin he itse. oikeuksista ja vallasta. 40. (Abrams ja Hogg 1990. Mm.2. (Räty 1987. Teoria korostaa.

67 negatiivisen sosiaalisen identiteetin. (Abrams ja Hogg 1990. Tällöin on kaksi perusvaihtoehtoa: a) Jos ei voida löytää kognitiivista vaihtoehtoa status quolle. jos teorian ryhmien välistä vertailua koskevat oletukset otetaan lähtökohdiksi. alemmassa asemassa oleva ryhmä voi ryhtyä sosiaaliseen kilpailuun hallitsevan kanssa ja haastaa sen paremmuuden tai oikeudet ulottuvuuksilla. voidaan käyttää sosiaalisen luovuuden strategiaa: . b) Kun kognitiivinen vaihtoehto on ajateltavissa. Kansallinen identiteetti on useimmille sangen läpäisemätön. 3. joilla on suuremmat mahdollisuudet sosiaaliseen liikkuvuuteen kansallisuuksi- .kokonaan uuden vertailuryhmän ottaminen. Tällöin epäedullisten ominaisuuksien kansallinen identiteetti yksilöllisinä sosiaalisina identiteetteinä on tulkittavissa sosiaalisen luovuuden strategioita vasten. jos vahvemman arvot tai ideologia hyväksytään. Tällöin yksilöt hakeutuvat myönteisesti arvioituihin ryhmiin (keiden mielestä myönteisiin on kysymys. annettu ryhmäkuuluvuus.vallitsevien vertailu-ulottuvuuksien uudelleenmäärittäminen tai . II Sosiaalisen muutoksen uskomusrakenne: rajat ovat läpäisemättömiä. ts. se on sosialisaatiosssa annettu eikä kansakuntaan kuulumista ja vaihtamista voida useimpien kohdalla ottaa harkittavaksi. ja yksilö voi ylittää ne omilla ansioillaan tai yrittämisellään. Puutteet voidaan nähdä hyveinä.uusien vertailu-ulottuvuuksien löytäminen tai . Erityisesti sosiaalisen luovuuden strategia on kiinnostava. I Sosiaalisen liikkuvuuden uskomusrakenne: Ryhmän rajat ovat läpäiseviä.) Tajfel (1974) näkee ryhmien välisissä oleellisesti vertailua ja kilpailua sisältävissä suhteissa kaksi perustavaa uskomusrakennetta. varsinkin. jota ei yleensä käsitellä). Vastaavasti niillä. jotka määrittävät ryhmän.

68 en välillä esim. 2.2. Turnerin (1985. emotionaalinen kiintymys ja empatia. ryhmäkoheesio ja etnosentrismi. 31).) Turner et al. Tällä tavoin se rakentuu Tajfelin aikaisemmalle työlle kärjistymis. 10-11. Tämä kategoria sisältää itsen. Turnerin itsen kategorioinnin teoria (Turner ym. 99-100) mukaan itsensä havaitsemisen depersonalisointi on perusprosessi ryhmäilmiöiden takana (sosiaalinen stereotypiointi.eli aksentuaatioefektistä. joka siis tarkoittaa kategorian sisäisten erojen vähättelyä ja kategorian erojen korostamista suhteessa ulkoryhmiin. . yhteistoiminta ja altruismi.2 Itsekategorioinnin teoria Itsekategorioinnin tai minän kategorioinnin (itsen kategorioinnin) teoria (self categorization theory) "on kiinnostunut psykologisen ryhmänmuodostuksen edellytyksistä. toimii sosiaalisena identifikaationa ja tuottaa ryhmäkäyttäytymistä. voi olla erilainen käsitys identiteetin kohteesta ja sitovuudesta. kollektiivinen toiminta. Kun Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoria on keskittynyt ryhmien välisiin suhteisiin ja sosiaaliseen muutokseen. 78. luonteesta ja seurauksista: kuinka jokin yksilöiden kokoelma alkaa määrittää ja tuntea itsensä sosiaalisena ryhmänä ja kuinka jaettu ryhmän jäsenyys vaikuttaa kokoelmaan kuuluvien käyttäytymiseen?" (Turner 1985.) Itsekategorioinnin teoria keskittyy yksilöiden sosiaaliseen itsensä kategorioimisen prosessiin. (Hogg ja McGarty 1990. (1987. kielitaitonsa ja kontaktiensa ansiosta. Itsekategoriointi johtaa stereotyyppiseen itsensä havaitsemiseen ja depersonalisaatioon sekä sisäryhmän normien mukaiseen käyttäytymiseen ja niiden ilmaisemiseen. 101-2) kuvaavat itsekategorioinnin sosiaalisen kategorian muodostamisena ja sisäistämisenä. 1987) keskittyy yksilöiden itsensä kategorioimisen kognitiivisiin prosesseihin. jonka uskotaan olevan psykologisen ryhmänmuodostumisen (sosiaalinen identifikaatio) ja ryhmänormatiivisen (stereotyyppisen / prototyyppisen) itsensä havainnoimisen ja käyttäytymisen takana (Hogg ja Abrams 1990.

Itsen havainnoinnin depersonalisoituminen on itsensä havaitsemista jonkin sosiaalisen kategorian vaihdettavissa olevana edustajana eikä ainutlaatuisesti eroavana yksilönä (Turner 1985. Teoria sivuaa kahta kollektiivisen ja sosiaalisen identiteetin peruskysymystä: ensiksikin. 50. miten toisesta ryhmästä erottaudutaan. Niitä voivat olla asenteet. Kategoria määräytyy sen suhteen. joiden ajatellaan liittyvän relevanttiin ryhmien väliseen kategoriointiin. Yksilö kokee olevansa tietyissä ryhmäjäsenyyttä korostavissa konteksteissa toiseen vastaavanlaiseen ryhmänsä jäseneen nähden vaihdettavissa. saa ihmiset toimimaan eri tavoin sisä. että kaksi tai useampi jakaa yhteisen määritelmän itsestään tai havaitsee olevansa saman sosiaalisen kategorian jäseniä (Turner 1982. 220. 31). Turner et al. ja toiseksi.) Ryhmän kuviteltu luonne siis riittää tekemään siitä vaikuttavan.69 jaetut normit.) Näkemys ei poikkea Tajfelin teoriasta muuten. kuin että korostetaan myös välitöntä vuorovaikutusta laajempia kategorioita.). Kategorian määräytymisen kysymystä ei kuitenkaan juuri käsitellä yli valmiiksi otettujen ryhmäominaisuuksien. milloin ne vaikuttavat. vaikka yksilöt eivät olisikaan vuorovaikutuksessa toisten ryhmän jäsenten kanssa. 100. emootiot.ja ulkoryhmän jäseniä kohtaan. Ainoa vaatimus on. keskinäiset vaikutusprosessit jne. Ei tarvita kasvottaista vuorovaikutusta tiettyä tarkoitusta varten. Stereotypiointi tapahtuu kaikkien ulottuvuuksien mukaan. Siksi ryhmät voivat vaikuttaa yksilöihin. (Lau 1989. Esim. Vertailukonteksti määrää ryhmäominaisuudet valmiiksi annettujen ominaisuuksien joukosta. 1987. uskomukset ja arvot. . hän edustaa kansakuntaansa siten kuin "kenen muun tahansa hänen asemassaan kuuluu tehdä". "ryhmän". käyttäytymisnormit. että on ryhmän jäsen ja toiset eivät ole. kuinka kategoriat määräytyvät. 21.. tunnereaktiot. (Mt. Hogg ja Abrams 1990. puhetavat ja kieli jne. Itsekategorioinnin teoria määrittelee identiteetin kohteen. laajasti ja eksplikoidusti kategoriaksi. Pelkkä havainto siitä. Hoggin ja Abramsin (1988) mukaan yksilö kategorioi itsensä ryhmän ominaisuuksia määrittävän representaation tai ryhmäprototyypin mukaan. 15).

) Sosiaalisen kategorian erottuvuuden katsotaan määräytyvän myös suhteellisen uutuutensa. jotka ensiksi ovat helpoimmin saatavilla "kognitiivisessa aparaatissamme" vallitsevien intentioiden ja menneiden kokemusten perusteella ja jotka toiseksi sopivat parhaiten ärsykekentän relevantteihin yhtäläisyyksiin ja eroihin eli aktuaaliset ärsykkeen piirteet ja kategorian määritykset sopivat yhteen. . esimerkiksi pitääkö yksilö itseään kansakuntansa vai paikkakuntansa edustajana.70 Toista kysymystä eli sitä. Kategorioinnin motiivit (merkityksen ja mielen hakeminen) ovat näin kullekin kontekstille ominaisia. (Hogg ja McGarty 1990. Minäkäsitys on ennen kaikkea kontekstuaalinen. Metakontrastin periaatteen mukaan erottuva kategoria samanaikaisesti minimoi kategorian sisäiset erot ja maksimoi kategorioioden väliset erot sosiaalisessa viitekehyksessä. itse mukaan luettuna. sosiaalisen identiteetin perusmotiivina. Kategorian kognitiivinen saatavuus ja sopivuus (Oakes 1987.) Tilanne määrää. Kognitiivinen järjestelmä koettaa maksimoida merkityksen tietyssä kontekstissa. koska ensimmäinen peruskysymys kategorioiden muodostumisesta tai muodostamisesta sivuutetaan. itsetuntoon yms. Oakes ja Turner 1990) ohjaavat ryhmäkäyttäytymistä. mikä identifikaatio korostuu. 14. teoria selittää pitkälti tilanteen ominaislaadulla . Sen. Kontekstista riippuvaa sosiaalista maailmaa. 22) Tällainen näkemys kontekstin todellisuudesta on hyvin essentiaalinen ja on kritikoitavissa konstruktionistisesta näkökulmasta. (Hogg ja Abrams 1990. 31. miten tilanne määrää jonkin tietyn identifikaation. Toisin kuin Tajfelin teoria Turnerin itsensä kategorioinnin teoria ei sisällä viittausta itsearviointiin. tilastollisen esiintymistiheytensä ja havainnollisen huomattavuutensa perusteella. ollaan taipuvaisia representoimaan kategorioilla. käsitellään teoriassa enemmän.vieläpä kun kategoria nähdään kognitiivisesti jo annettuna. Eroja pidetään riippumattomina sosiaalis-kulttuurista eronteoista tai vähintäänkin erot otetaan kiistattomina. milloin tietty sosiaalinen identiteetti vaikuttaa eli kategoria korostuu (on ”salient”). (Hogg ja McGarty 1990.

mitä sen seurauksena tapahtuu.71 Oakes ja Turner (1986) ovat tuoneet esille joitakin merkittäviä rajoituksia kategorian erottuvuushypoteesille. että "maailma on organisoitunut kansallisten rajojen mukaan". 2. 12. (Deaux 1992. Kategorian soveltaminen johtuu paljon enemmän kategorian sosiaalisesta merkityksestä ja relevanssista. Eli jos näemme ihmiset kansallisuuden mukaan.) Myös Reicherin. mikä on sangen ironista alkuperäisiin eksplisiittisiin lähtökohtiin nähden.3 Sosiaalisen identiteetin tradition arviointia Kaikista antireduktionistisista kontekstista lähtemisen vaatimuksista huolimatta (vrt.) Kategorioinnin avainasema Turnerin teoriassa siirtää vieläpä huomiota kognitiivisten mallien yksilöllisiin puoliin. "Ryhmyyttä" uhrataan abstraktille minälle. ja sitä. se johtuu siitä. Siis kategoriat otetaan epäproblemaattisesti valmiiksi annettuina. koska Turnerin (1987) itsekategorioinnin teoria antaa suuremman prioriteetin minälle kuin ryhmäsuhteita painottanut Tajfel. Hopkinsin ja Condorin (1996) mukaan teorioissa tarkastellaan seikkoja vasta. Tällöin kielle- . kun on funktionaalista kategorioida.) Sosiaalinen relevanssi vie kyllä tarkastelua hieman syvemmälle kuin esim. objektiivisena ja valmiina otettu "havainnollinen huomattavuus". (Deaux 1992.2. Tämä pätee niin kategorioiden valintaan kuin niiden määrityksiin. Heidän mukaansa vallitsee mekaaninen realismi. (Tällainen muotoilu ei tosin varsinaisesti selitä mitään muuta. Minimiryhmätutkimus vei huomiota pois ryhmäjäsenyyden erityisistä piirteistä. kuin että jo tapahtuneen oli syytä tapahtua sen itsensä takia. Mielenkiinto siirtyi ryhmäjäsenyyden seurauksiin eikä ryhmäjäsenyyden luonteen alkuperään. Israel ja Tajfel 1972) sosiaalisen identiteetin teorioiden ryhmät ovat käytännössä melko abstrakteja. kun ryhmä on jo annettu. 12. Kategoriointia tapahtuu vain. jonka mukaisesti psykologiset kategoriat heijastavat henkilöiden aktuaalista kategorioihin jakautumista melkein automaattisen prosessoinnin tuloksena.

ja niiden rajat vain siirtyvät. kun tietty sosiaalinen identiteetti erottuu. että maailma on välittömästi ja automaattisesti ilmeinen ihmisille. 75) mukaan teoria ei jätä tilaa yksilökohtaiselle variaatiolle silloin. 1994. Turner ym. Mekaaninen realismi.) Eli ryhmää ja sen rajoja määrittävät ulottuvuudet pysyvät aina samoina. Sosiaalinen kategoriointi ei ole välttämättä ryhmäkäyttäytymisen syy. Identiteetin erottuvuus on välttämätön mutta ei riittävä ryhmän jäsenen käyttäytymistä selittävä prosessi.) Myöskään Abramsin (1992. Ryhmät ja sosiaaliset identiteetit tarvitsevat teoreettista huomiota todellisina ja dynaamisina kokonaisuuksina (tätä perään- . Abramsin (1992. jonka mukaan ryhmän määritysten oletetaan olevan yhdenmukaisia ja konsensuaalisesti hyväksyttyjä. 1987. Oakes ym. Kognitioiden ja käyttäytymisen katsotaan seuraavan välittömästi tietyn minäkuvan erotuttua (Turner ym. 1987). että ne ulottuvuudet. 1996. 1992. (Reicher ym. painotetaan kuitenkin sitä. Uusia vertailu-ulottuvuuksia ei luoda. Vaikka stereotypiat eivät ole kiinteitä vaan muuttuvat vertailuyhteyksissä. Noissa ihmisten suhteista toisiin kansakunnan jäseniin ja sen huomattaviin edustajiin on haluttu tehdä mahdollisimman merkityksellisiä. säilyvät vakioina ja että ryhmäjäsenet lähestyvät samaa ryhmäprototyyppiä. on siis ongelmallista identiteettien sisältöjä määriteltäessä. (Haslam ym. koska nationalismin mukainen tietoisuus ei seuraa suoraan sosiaalisesta todellisuudesta vaan tämä todellisuus on aktiivisten toimijoiden aikaansaannos sosiaalisten suhteiden muuttamiseksi tietyissä historiallisissa oloissa. Siksi samassa kontekstissa ihmisten pitäisi nähdä maailma samoin (tosin nähdään olevan yksilöiden välisiä eroja kategorioiden saatavuuksissa).72 tään ihmisen toiminnan vaikutus. Nationalismin ja kansallisuuden osalta tämä on erityisen ongelmallista. joilla määritelmät vaihtelevat. 61) mukaan teorioissa oletetaan implisiittisesti ryhmien välisen käyttäytymisen olevan selittävissä individualistisesti. Näin on vaarana jättää huomiotta muita tärkeitä prosesseja. Tajfelin näkemyksillä on tässä suhteessa enemmän tulkintavoimaa. Erityisesti itsen kategorioinnin teoriassa oletetaan.

) Tästä hän ottaa esimerkiksi Tajfelin (1981. Sosiaalipsykologinen .73 kuulutetaan muutoinkin paljon). 61). Ihminen voidaan nähdä kategorioiden erottuvuuden kautta myös pelkkänä sosiaalisen kentän havainnoinnin rajoittamana kognitiivisena automaattina. 256) esittää toisaalla myös yleispätevän motiivin kaikkien ryhmäidentifikaatioden takana: "Ihmiset pyrkivät pääsemään ryhmän jäseneksi tai pysymään ryhmän jäsenenä. voidaan taas selittää persoonallisen identiteetin erottuvuudella.. Billigin mukaan sosiaalipsykologiset teoriat latistavat kuvaa identiteetistä.” Billig korostaa voimakkaasti identiteettien (kollektiivisten) konstruoitua tekstuaalista ja sosiaalis-yhteiskunnallista luonnetta. Hinkle ja Brown 1990). 65.1. vaihtoehtoisilla itsensä arvioinnin tavoilla ja sosiaalisten uskomusten rakenteilla (ks. 229) toteamuksen kansallisesta identiteetistä: kansakunnat ovat olemassa vain. kun joukko ihmisiä tuntee olevansa kansakunta. (Abrams 1992. "erottuvuus ei ollut tarpeeksi vahva".. ettei ennustettuja kategorioinnin vaikutuksia saatukaan. Malli on näin kuvaileva ja potentiaalisesti tautologinen (Abrams 1992. Sosiaalisen identiteetin teoriaa käytettäessä se. Kansalliseen identiteettiin välttämättä liittyvä psykologinen puoli jää hänellä silloin vähäiselle huomiolle. Sosiaalisen identiteetin teoria olettaa psykologisten piirteiden olevan oleellisia ryhmäkäyttäytymisessä. Ideologian tai identifikaation painottumista käsiteltiin luvussa 2.) Itsekategorioinnin teoria selittää käyttäytymistä kategorian erottuvuudella. Jos selitys ei pädekään eikä kategoriointia tapahdu. kategorioiden ja ärsykkeiden yhteensopimattomuuteen tai sopimattomien kategorioinnin tasojen erottuvuuteen (mt. Tajfel (1981. (Mt. Michael Billig (1995) on kritikoinut teoksessaan Banal nationalism sosiaalipsykologisia identiteettiteorioita liiasta psykologisoinnista ja metodologisesta individualismista. 63). Ilman Tajfelin toteamaa psykologista aspektia eli identifioitumista ei kansallisuuksia rakentavia tekstejä ja diskursseja voi reaalisesti liittää kansallisen identiteetin ilmiöihin.2. 61. jos tällä ryhmällä on antaa jokin positiivinen kontribuutio yksilön sosiaaliselle identiteetille. Selityksissä voidaan viitata toisiin kriteeriattribuutteihin.

joka ei ole psykologisesti imperialistinen eikä nihilistinen. joka muovaa identiteettejä. 82) toteavat. mikä voi samaan aikaan selittää noita kilpailevia konstruktioita. 35). kun ryhmässä selvitetään ryhmän nykyistä identiteettiä menneisyyden johdonmukaisilla konstruoinneilla. Breakwellin näkökulma tuo esiin aikaperspektiivin. 33) Identiteetti nähdään sekä rakenteena että prosessina (mt. joita ryhmän jäsenet liittävät ryhmään. että tarvitaan mallia subjektin sosiaalisesta luonteesta .3 Identiteettiprosessiteoria Breakwell (1986) ei käytä paljoakaan Tajfelin teoriaa tutkiessaan uhattuja identiteettejä identiteettiprosessiteoriansa kautta. Esitellyt teoriat ovatkin jääneet sivuun identiteettejä koskevassa laajassa nykykeskustelussa hakiessaan tunnustusta lähinnä yleispäteviä psyykkisen toiminnan lainalaisuuksia etsivän psykologian ja sen metodologian suunnasta.. joka ottaa huomioon annettujen identiteettien erityisen ja aina muuttuvan luonteen.74 identiteetin tarkastelu on kuitenkin lähtenyt ikään kuin siitä. jotka ovat enemmän kuin pelkkä jäsentensä identiteettien summa. Ryhmäidentiteetti viittaa identiteetin sisältöön ja prosesseihin. joka on avoin arkipäivän todellisuudessa muotoutuvan identiteetin roolille. sellaista.. Hopkins ja Condor (1996. (Mt.) . 36. on tärkeämpi kuin identiteetin sisällöt. sellaista. mikä myös selittää identiteettiasioiden herättämät suuret intohimot. mikä ei välttämättä heijasta heidän yksilöllisiä identiteettejään tai ei heijasta niitä samassa määrin. (Lyons 1996.2. 2. 34.) Breakwell lähtee samasta kuin aiemmissa luvuissa on esitetty: ryhmillä on kollektiiviset identiteettinsä. (Lyons 1996. Reicher. Prosessi. Breakwell muistuttaa ajallisesta ulottuvuudesta. että se ei halua käsitellä omalle pätevyysalueelle kuulumattomiksi katsottuja kysymyksiä.sellaista. mihin identiteettien muodostumisen problematiikan varsinkin laajojen sosiaalisten kategorioiden osalta katsotaan ilmeisesti kuuluvan. Jatkuvuus ohjaa muistoja.

rituaaleissa. erottuvuus ja pystyvyys.) Breakwellin näkemykset auttavat selittämään identiteetin muuttumista. Muistamisen roolia ryhmäidentiteettien rakentamisessa voidaan tutkia niissä konteksteissa. 38. jatkuvuuden ja kohesivisuuden periaate hallitsevat. Ryhmäidentiteettiprosessissa on lisäksi mukana vielä koheesion periaate. ja siksi painotetaan menneisyyttä ja identiteetin suojaamista. koulutusohjelmissa ja mediassa. Kun toiset uhkaavat ryhmän identiteettiä jättämällä tunnustamatta sen olemassaolon. (Lyons 1996. sosiaalisessa toiminnassa.75 Identiteettiprosesseja ohjaa neljä pääperiaatetta. Mainitut periaatteet ovat historiallisesti spesifimpejä ryhmäidentiteeteille kuin yksilöidentiteeteille. Ryhmän tasolla assimilaatioakkomodaatio ja evaluaatio ovat todennäköisesti neuvotteluprosesseja. On pystyttävä myös selittämään. kuten perheen jokapäiväisissä keskusteluissa ja vertaisryhmissä. joissa sosiaalista muistia rakennetaan. (Lyons 1996. Taustamotiiviksi esitetään pyrkimys myönteiseen erottumiseen. Kun on tarve saada ryhmä toimimaan. Niitä käydään ryhmän jäsenten keskuudessa. miksi tietyt ryhmät käyttävät tiettyä diskurssia menneisyyttään rakentaakseen jonkin toisen muotoilun sijaan.2. yleisinä juhlapäivinä. instituutioissa.4 Yhteenveto: sosiaalisen identiteetin traditio ja kansallinen identiteetti Sosiaalisen identiteetin teoriasta voidaan nostaa esille kategorioinnin käsite ja siihen liitetty erojen korostaminen suhteessa ulkoryhmiin ja sisäisten erojen vaimentaminen. Identifikaatiosta katsotaan seuraavan myös . mediassa ja niin edelleen. jotka määrittävät sen. korostuu pystyvyysperiaate. jatkuvuus. 2. mitkä lopputulokset ovat haluttavia identiteetin lopputuloksia: itsetunto. muistoseremonioissa. silloin erottuvuusperiaate korostuu. 35. Lisäksi muistot ilmenevät kansallisissa symboleissa ja artefakteissa.) Kun ryhmän identiteettiä uhataan haastamalla ryhmän arvoja ja sille ominaisia asioita.

. joka tarjoaa mahdollisuuden hyvinkin erilaisiin täsmällisempiin teoreettisiin ratkaisuihin. joilla on "yleinen sosiaalinen arvo" tai erityinen arvo sisäryhmälle. Sosiaalisten representaatioiden näkökulma on kytkettävissä sosiaalisen identiteetin teoriaan. Vastaus lähtisi ehkä siitä. 197). Se taas liittyy etnosentrismiin. Sosiaalisen liikkuvuuden uskomusrakenteen vallitessa identifioitumisen tapa on toisenlainen kuin sosiaalisen muutoksen uskomusrakenteessa.5 Sosiaalisten representaatioiden teorian liittäminen sosiaalisen identiteetin teoriaan Sosiaalisissa representaatioissa ei alun alkaenkaan ole ollut kysymys mistään valmiista teoriasta (Räty ja Snellman 1990. missä konteksteissa identiteetti on rakentunut tai mitä konteksteja varten identiteetti on rakennettu. näkökulma ja tarkastelutapa. Ryhmien välisissä suhteissa vaikuttavat uskomusrakenteet ovat kiinnostavia kansallisen identiteetin kannalta. Sosiaalisten representaatioiden teoria on pikemminkin yleinen teoreettinen ajattelutapa. Kyse on merkityksen ja mielen hakemisesta yksilöiden tavoitteet ja tilanteen yhdistämällä. jossa taas erilaiset sosiaalisen luovuuden strategiat ovat mahdollisia. jossa yksilöiden ja ryhmien välistä dynamiikkaa selitetään yksilöllisillä tarpeilla ja motivaatioilla (Breakwell 1993. Selityksenä konteksti on triviaali mutta konkreettisena kysymyksenä oleellinen. Välitön vuorovaikutus voidaan sivuuttaa. Pyritään myönteiseen arvioon itsestä erottumalla ulottuvuuksilla. 181). 2. Itsen kategorioinnissa ovat keskiössä identifikaatio kognitiivisena prosessina kategorian sisäistämiseksi ja itsen havainnoinnin depersonalisoituminen.76 sisäryhmän suosimista. Teoria korostaa minäkäsityksen kontekstuaalisuutta.2. Ryhmän muodostuminen ja psykologinen erottuvuus jäävät vaille vastausta. Vertailu on keskeistä. Tästä seuraa puolueellisuus vertailuissa.

) Sosiaalisen identiteetin tarkastelulle ominaisten ryhmävertailujen representaatioina näkemisen lisäksi sosiaalisilla representaatioilla voidaan etenkin pitää yllä ryhmän jäsenten yhteistä tietoisuutta. Niiden ei siis tarvitse liittyä ryhmien välisiin suhteisiin vaan ryhmän sisäisiin tarpeisiin. Teorian ongelma on. joka tekee niistä tuttuja. minkä ryhmän jäsenet tietävät toistenkin tietävän. 182. jotka helpottavat kollektiivin jäsenten välistä kommunikointia niiden jaetun konsensuaalisen muodon vuoksi. Kollektiiviset identiteetit ovat sosiaalisia representaatioita kollektiivisesta kokonaisuudesta. Moscovici rinnastaa sosiaaliset representaatiot . Ne tarjoavat merkityksen yksilön uusille kokemuksille asettamalla ne kontekstuaaliseen kehykseen. miksi tietty representaatio saa sellaisen muodon kuin sillä on. Breakwellin mukaan myös sosiaalisten representaatioiden teoria hyötyy. Moscovici ja Hewstone (1983) väittävät. (Breakwell 1993. koska se on keskittynyt liian kapeasti ryhmien väliseen konfliktiin ja differentaatioon. (Mt. Sosiaalinen representaatio on kollektiivinen mielikuva. Yhdellä tasolla sosiaaliset representaatiot ovat kognitiivisia rakenteita. jota ryhmät käyttävät synnyttääkseen kohesiivisuutta ja toiminnassa suhteessa toisiin ryhmiin. 186) Identiteetti esitetään tällöin lähinnä itselle. Sosiaalinen representaatio voi määrittää näin ryhmäidentiteetin rajoja.77 Sosiaalisen identiteetin teoria (tai perinne) hyötyy teorioiden integroinnista. Representaation jakamisesta voi tulla ryhmäjäsenyyden tunnus. että sosiaaliset representaatiot antavat panoksensa ryhmän identiteetin muodostumiselle siten. Sosiaalisten representaatioiden teoria antaa laajemman mallin identiteettiprosesseille suuntautumalla todellisuuden sosiaaliseen konstruktioon. Sosiaalisen identiteetin teoria auttaa selittävänä mallina. Toisella tasolla sosiaaliset representaatiot ovat julkista retoriikkaa. koska heillä on yhteinen "maailmankuva". Sosiaalinen representaatio on myös merkki ryhmästä ja antaa tietoisuuden yhdessä jaetusta maailmankuvasta. Sosiaaliset representaatiot auttavat "tarpeissa ymmärtää". että pelkästään jakamalla sosiaalisen representaation ryhmän jäsenet kokevat yhteisen identiteetin. ettei se pysty selittämään..

myös erilaisia vähemmän kansallisia. että kansakuntaa on totuttu pitämään sosiaalitieteissä lähtökohtaisesti jaettujen käsitysten muodostamana yhteisönä. Toiseksi se keskittyy yksilön kategorisointeihin. Kansakunnan kollektiivinen muisti. 236) mukaan useissa tutkimuksissa oletetaan implisiittisesti. 2. miten yleisesti. Mutta on aina kysyttävä. mikä on suomalaista. (1982). että kansallisvaltio on relevantti sosiaalinen kokonaisuus jaettujen sosiaalisten stereotypioiden tutkimiseen. jotka perustelevat sosiaalisten representaatioiden näkökulmaa. Sosiaalisen identiteetin teoriaan liittyy puutteita. siitä. ja siten se on mielletty kaikenlaisia. Kansakunta on kommunikatiivinen yhteisö. käsitykset tärkeistä historian vaiheista ja identiteettisymbolit ovat sosiaalisia representaatioita.6 Kansallinen identiteetti sosiaalisena representaationa Kollektiivisen suomalaisen identiteetin voidaan katsoa perustuvan yleiseen ja yhteisesti jaettuun representaatioon suomalaisuudesta. Sosiaalisen identiteetin teorian kriittinen kohta on sen universalistisessa luonteessa ja siinä. Condorin (1990. Vallitsevat representaatiot määrittävät ryhmälle ominaiset ja tärkeät identiteettiulottuvuudet ja määrittävät ryhmän rajoja eli määräävät kategoriointia ja ryhmän autostereotypioita.2. Hänen huomionsa kertoo tietysti paljon kansallisen identiteetin asemasta. Sosiaalisen . joiden sisällä stereotypiat jaetaan. että se ei ota huomioon sosiaalisten kategorioiden erityispiirteitä ja niiden muodostumista. On myös selvitettävä rajat. että ne ovat jaettuja.78 kategorian prototyyppeihin. asioita koskevien yhteisten tulkintojen kautta vähintäänkin taustalla olevaksi luonnolliseksi identiteetin kohteeksi. Se luonnehtii kaikkea. Hogg ja Abrams (1988. 75) katsovat sosiaalisen identiteetin perspektiivistä stereotypioiden oleellisen piirteen olevan. tärkeitä arvoja. arkiteorioita suomalaisuuden syistä.

(Billig 1995. vaan ´meidän´ identifikaation kohteellamme on identiteetti. itse asiassa hyvin erityinen identiteetti (Billig 1995. Jollei tuo itsemääritys olisi olemassa latenttina.2. 2. joka asuu isänmaassa (motherland/ fatherland) (Johnson 1987. 54) esittävät. Emme kategorioi vain itseämme.7 Kansakunnan sisäisistä suhteista: ideologia Sosiaaliset representaatiot ovat verrannollisia tiettyihin teoreettisiin tulkintakehyksiin. . Kansallinen identiteetti on erilainen kuin ammatillinen. Habermasin mukaan eri yhteiskuntamuodoissa on ollut erilaisia "identiteettiä turvaavia tulkintajärjestelmiä" (primitiivisissä yhteisöissä myytit. jonka osana yksilö on kansalaisena. traditionaalisissa yhteiskunnissa uskonnot ja kapitalismissa ideologiat).79 identiteetin psykologit eivät kysy. joka pitää itseään australialaisena. (Billig 1995. Identiteetti esitetään suvun ja sukupuolen metaforin: kansakunta on perhe. mitä kansakunta on.3 esitettyyn kollektiivisen identiteetin yleisten koodien malliin.3. 67. Bergerin (1973. Andersonin (1983. että yksilö. siitä tuskin tulisi erottuva relevanteissa oloissa. (1987. Itsensä kansallisuuden kautta näkeminen ei ole vain itsensä kuvittelemista yhteisön osaksi vaan myös sen yhteisön määrittelemistä. 16) mukaan ryhmiä voidaan erotella kuvittelunsa tyylin mukaan. Turner ym. Maailmasta on erilaisia ´teorioita' ja representaatiota. Täytyy kuulumisen lisäksi tietää. 68.) Tämä liittyy luvussa 1. Oleellista voikin olla se. Yuval-Davies 1993). kuinka kategoria kategorioidaan.) Erilaisia ryhmiä kuvitellaan eri tavoin. 71). Oman kansakunnan identiteetti täytyy identifioida yleisen kansakuntaisuuden joukosta. mitä erityisesti merkitsee ilmoittaa kuuluvansa ryhmään kansakunta. Billigin mukaan identiteetin näkeminen psykologisesti motivoituna on kapeaa. voi olla ajattelematta kansallisuuttaan moneen päivään. 63) elämismaailma (life-world) on myös sosiaalisesti syntynyt ja kollektiivisella suostumuksella ylläpidetty.

(Breakwell.50). jota ei voi olla missään muualla.. mahdollisuutena propagoida niitä median välityksellä.80 jotka ovat välittäneet ihmisten ja todellisuuden välisiä suhteita (Bloom 1990. 102) esimerkissä pääministeri John Major mainitsee kansallisuutensa muuttumattomina olemuksina (unamendable essentials) ”esikaupungit ja krikettikentät ja koirista pitävät. Billigin (1995. Tässä kansallisessa kuvassa ei ole mukana moottoriteitä. joiden perusteella voidaan olettaa. 47 . 236). jossa osa pyrkii edustamaan kokonaisuutta. joka on huolellisesti rakennettu hyödyttämään sitä ja legitimoimaan ja ikuistamaan status quo. koska näin se lujittaa asemaansa ja liittää ideologian sosiaalisiin identiteetteihin. 83) toteavat. Ne vastaavat yleistettyä toista ja ideologiaa. Se siis määrää vallitsevan arvojärjestelmän ja ideologian. Kansallinen tyyppihahmo on aina mies (Englishman) (Hall 1991b). Hallitsevalla ryhmällä on materiaalinen valta levittää omaa versiotaan yhteiskunnan luonteesta. Erityinen representoi olemusta. Tämä . Sosiaaliset (konsensuaaliset) stereotyypit muistuttavat hallitsevaa ideologiaa tai gramscilaista käsitystä hegemoniasta. sen ryhmistä ja niiden suhteista. Tuttuja erityisyyksiä käytetään representoimaan meikäläisyyden tunnetta. (Mt. representoiminen on toistoa. Hogg ja Abrams (1988. ja koska ne ovat tuttuja. että kerrostuneessa yhteiskunnassa hallitseva ryhmä koettaa määrätä oman ideologiansa muille. mutta ei jalkapallostadioneita eikä sisäkaupunkia ja työttömiä. Kun kotimaa esitetään retorisesti. Hallitseva ideologia voidaan sisäistää ja sen ulkoisesti määrättyihin kategorioihin voidaan identifioitua. minkä ryhmän luomat representaatiot hyväksytään esim.) Stereotypiat edellyttävät toistoa. kaivoskuiluja eikä moskeijoita. lämpimän oluen” jne. Ovelasti osittainen ja valikoivasti idealisoitu kuva edustaa kokonaisuutta. 27-8) Valtaerot vaikuttavat siihen. että laajalle levinneet sosiaaliset stereotypiat juontuvat ylemmän statuksen ryhmistä ja palvelevat niiden etuja (Condor 1990. silloin se kirjaimellisesti tehdään uudelleen läsnä olevaksi (re-presentoidaan). 88) puhuu "hegemonian syntaksista". 1993) Billig (1995. Subjektiiviset uskomusrakenteet heijastavat yleensä hallitsevaa ideologiaa.

328) mukaan evidenssi tämän puolesta ei ole ollut kuitenkaan vahvaa. Hinklen ja Brownin (1990.103. vai onko olemassa identifioitumiseen liittyviä tekijöitä. Suuressa osassa heidän läpikäymästään tutkimuksesta korrelaatiot mainittujen muuttujien välillä olivat matalat. että sitä pitäisi olla havaittavissa usein ja spontaanisti ryhmien välisissä konteksteissa. kansallisen identiteetin. 328) mukaan tästä juontuu implikaatio. Hinkle ja Brown (1990) esittivät kaksiulotteisen taksonomian ryhmistä ja ryhmätilanteista. Individualismikollektivismi -ulottuvuus on kulttuurinen muuttuja.81 "liputus" on aina muistuttamista. uudelleen esittämistä ja siten kuvittelun rajoittamista. ja sivuutetaanko kansallisessa identiteetissä epäedulliset piirteet? Selittääkö vertailu kokonaan kansallisen identiteetin sisällöt. Toiseksi ryhmien vertailu on niin keskeistä sosiaaliselle identiteetille. 16) mukaan positiivinen sosiaalinen identiteetti perustuu paljolti suotuisiin vertailuihin. joita voidaan tehdä sisäryhmän ja relevantin ulkoryhmän välillä.4 Sosiaalisen identifioitumisen motiivit Sosiaalisen identiteetin teoria (SIT) on esittänyt myönteisen erottumisen ryhmäsamastumisen taustamotiivina. jotka saattavat auttaa erottamaan erilaisia ryhmien tyyppejä ja siten spesifioimaan tarkemmin.) 2. kun se erottuu myönteisesti toisista kansakunnista? Määräävätkö ne ominaisuudet. joka liittyy samastumisen korostumiseen Samastutaanko kansakuntaan lähinnä silloin. joilla erotutaan myönteisesti. itsetunnon nostamiseen? Tajfelin ja Turnerin (1979. että ihmisten ryhmäidentifikaation ja myönteisen ryhmien välisen differentioimisen (sisäryhmän suosimisen tai parempana pitämisen) välillä on oltava positiivinen korrelaatio. (1992. joka viittaa siihen. missä ja milloin SIT:n mukaisia prosesseja voidaan odottaa tapahtuvan. jotka eivät liity vertailun tuomaan etevyyden tunteeseen. Brownin ym. . 102. (Billig 1995.

Erityisen kiinnostavia SIT:n kannalta olisivat kollektivistiset ryhmät. 1992. Tämän pitäisi päteä kulttuurisella. joilla on kuitenkin autonominen orientaatio ryhmätavoitteidensa arvioinnin suhteen. Sosiaalisen identiteetin prosessit toimivat lähinnä kollektivistisesti orientoituvilla. (Triandis et al. 325.). Brown ym. 329. Yhtiön myyntiedustajat ovat relationaalisia mutta herkemmin kilpailullisyksilöllisiä. yhteisiin tavoitteisiin ja riippuvuuteen sisäryhmän jäsenistä. 1992. yksilöllistä tavoitteellisuutta ja riippumattomuutta ryhmistä painotetaan suhteessa ryhmän sisäiseen yhteistyöhön. joka ei tyypillisesti edellytä toisia ryhmiä. 1988. Sosiaalisen identiteetin teoriassa ei ole juuri kiinnitetty huomiota tähän autonomiseen orientaatioon. 330) Brown ym. tai ryhmän aiempiin suorituksiin. 339-341. Urheilujoukkueet ja poliittiset puolueet ovat luonteeltaan lähtökohtaisesti relationaalisia. ks. terapiaryhmät tai kiinteäsiteiset perheet ovat esimerkkejä ei-relationaalisista ryhmistä. 335.) . Relationaalisuus korostaa ryhmävertailua. alakulttuurisella ja yksilöllisellä tasolla. (1992. Harrastusryhmät.. Kirjoittajat kaipaavatkin tutkimuksia siitä. mutta ”tieteen ja oikeuden ammateissa” orientoidutaan autonomisesti (ja individualistisesti) totuuteen ja oikeuteen. (1992) tutkimuksissa identiteettiprosessien yhteys kollektivistis-relationaalisiin yhteyksiin todettiin vain yksilötasolla. Brownin ym. missä määrin ryhmää ja sen tuloksia arvioidaan suhteessa toisiin ryhmiin ja niiden tuloksiin. 331) osoittavat. Autonomisessa orientaatiossa arviot tehdään suhteessa johonkin abstraktiin standardiin. kirjoittajapiirit.82 missä määrin yksilöiden välistä kilpailua. että sosiaalista identiteettiä ylläpitävät sosiaalisen identiteetin teorian mukaiset prosessit toimivat vain relationaalisesti orientoituneiden kollektivistien keskuudessa. (Brown et al. Nämä voivat olla hyvin merkityksellisiä jäsenilleen. (Mt. millaisissa ryhmissä mainittu prosessi toimii ja millaiset ryhmät siis orientoituvat kollektivistis-relationaalisesti. Autonomisuus-relationaalisuus -ulottuvuus viittaa ryhmän ominaisuuteen.

1 Kansallisen identifioitumisen motiiveista Identiteettejä ei pidä kohdella identtisinä. mutta kansallinen identiteetti voi varmasti olla myös autonomisesti painottunut. Toisaalta. niillä on tietyt funktiot. ja toisaalta relationistisesti vertailun kautta orientoituva ryhmä. poliittinen kanta. Toiseksi identifikaation erilaisilla motivaatioilla on seurauksia ryhmien välisiin suhteisiin. samaksi ajateltuun kohteeseen identifioidutaan eri tavoin. joka asettaa kollektivistisen identifioitumisen vaatimuksen. ikään kuin ne kaikki palvelisivat "identiteettitarpeen" yhtäläistä psykologista perustaa (Bhavnani ja Phoenix 1994. stigma. ja siksi ryhmillä on niille tunnusomaiset motivaation mallit.83 2. jolloin vertailun näkökulma puuttuu. ne vastaavat henkilön tiettyihin tarpeisiin. että erilaisten ryhmien jäsenet pitävät identifikaation mahdollisia funktioita eri tavoin tärkeinä. Erilaisilla kollektiivisilla identiteeteillä ja niihin identifioitumisilla on erilaiset toisistaan poikkeavat funktiot. Sampson 1993). (1995) pyysivät vastaajia yhdistelemään erilaisia identifikaation kohteina olevia kategorioita. ammatti/työ. Aharpourin ja Brownin (2002) mukaan ihmisten noissa ryhmissä kokemat tunteet yhdistävät kunkin klusterin ryhmiä. Suhde kansakuntaan voi olla vaihtelevan kollektivistinen tai individualistinen ja vaihtelevan autonominen tai relationalistinen eri ihmisillä ja ihmisryhmillä. Nämä ryhmien erilaiset funktiot ovat vain vielä epäselviä. Toiset kansakunnat ovat kollektivistisempia tai relationalistisempia kuin toiset. Urheilukilpailu on selvästi relationistinen konteksti. onko kansakunta yhtäältä kollektiivisesti orientoituva kokonaisuus. Se. joista analyysissa muodostui klusterit (sukulais-)suhteet. Tietyn klusterin ryhmät saavat ihmiset tuntemaan tietyllä tavalla. etnisyys/uskonto. liittyy kulttuurisesti kansallisen identiteetin ominaislaatuun ja toiseksi eri ihmisten suhtautumistapaan kansakuntaan. yksilöiden identifioitumisen näkökulmasta. Deaux ym. Myös erilaiset identiteetin kontekstit vaihtelevat.4. Aharpour ja Brown (2002) saivat vahvistusta hypoteesilleen. kuten sisäryhmän suosimiseen. Opiskelijoiden identiteetissä verrattuna ay-jäsenten identiteettiin korostuivat itsetun- .

joissa autonominen ”identiteetti itselle” on oleellista eikä se. amerikanaasialaisen ja amerikkalaisen identiteetit olivat näitä kollektivistisia identiteettejä. Sampson 1993). "Mitä olemme keskenämme" voisi olla selkeä autonomisen identiteetin olemisen muoto.:n (1995. miten sijoitutaan vertailussa.84 temus ja toisten tuntemus sekä vertailu sisäryhmän jäseniin. ja on tilanteita. Kristityn. Mutta sen autonomisuudesta tai relationaalisuudesta ei ole juuri tutkimusta. jossa toinen toisensa auttaminen ja voiman saavuttaminen olivat identifikaation päätarkoitus. Deauxin ym.2 Kansallinen identiteetti ja kilpaileva vertailu Kansallisen identiteetin ja erityisesti suomalaisen identiteetin autonomisuus tai relationaalisuus on varmasti myös tapauskohtaista. Ay-jäsenet olivat kohesiivinen ryhmä. Seuraava sitaatti valottaa kansalliseen identiteettiin liittyvää autonomisuuden ja relationaalisuuden kysymystä. (1995) tutkimuksessa tuo ulottuvuus ei selittänyt erilaisten ryhmäidentifikaatioiden eroja. Toisaalta ”omintakeisuuskin” voi tulla vertailtavaksi ominaisuudeksi. He vertailevat itseään pikemminkin toisiin ryhmiin kuin sisäryhmänsä jäseniin. joita luonnehtii jonkinlainen ryhmään osallistuminen tai yleinen jäsenyys (Bhavnani ja Phoenix 1994. 2. Esim. On identifioitumisen konteksteja. joissa vertailu tuottaa päällimmäisenä koetut ominaisuudet. Kysymys on tällöin laadun erityisyydestä.4. Teppo Korhonen (1989) . poliittisille ja etnis-uskonnollisille identiteeteille. Deaux ym. Kansallinen identiteetti on siis todettu verrattain kollektivistisesti orientoiduttavaksi identiteetiksi. 284) mukaan ammatillisiin identiteetteihin liittyy individualistinen orientaatio vastakohtana kollektivistisille etnisille. Torresin ja Brownin (1996) erilaisten ryhmien identiteettien luonteiden vertailussa sekä englantilaiset että brasilialaiset psykologian opiskelijat arvioivat kansallisuutensa kollektiivisesti orientoituneeksi kuten uskonnonkin.

Sosiaalisen identiteetin teorian pohjalta he . tai suhteessa kansakunnan aiempiin suorituksiin.85 kirjoittaa 1900-luvun alun museoesineiden keräyksestä kansallisen identiteetin rakentamisen työssä. Se ei ollut kultaa eikä marmoria vaan vaskea ja puuta. Kansallisvaltiojärjestelmä ja nationalismi takaavat tämän asetelman. joka ei edellytä vertailtavia ryhmiä. mutta oma on kullekin ymmärrettävin ja sillä tavoin paras. Tekstissä käytetään sosiaalisen luovuuden strategiaa vallitsevien vertailuulottuvuuksien uudelleen määrittämiseen. jolloin arviot siitä tehdään suhteessa johonkin abstraktiin standardiin. että pitää ranskalaisia ylimpinä kaikilla elämänaloilla. Sisäiseen tai keskinäiseen ymmärrykseen liittyvät seikat ovat irti vertailusta." (Mt." Nielsen (1987. Kansallisen kielen ominaisuudet erottavat muista mutta mahdollistavat keskinäisen kommunikaation ja ymmärtämisen. "Arvon mekin ansaitsemme. Kielten paremmuus toisiinsa nähden ei ole kovin mielekäs näkökulma. Marquesin ja Oliveiran (1988. arvioivatko eriasteisesti tai -vahvuisesti kansakuntaansa identifioituvat ihmiset kansakuntansa stereotypian eri tavoin. mutta se sisältää kuitenkin vertailun ulkoryhmiin nähden. Nielsenin mukaan voi olla. Maailman yhdentyminen vuosisadan vaihteessa avasi huomaamaan. Vertailuasetelma tekee kansallisesta identiteetistä relationistisen. Mlicki ja Ellemers (1996) yrittävät arvioida sitä. että täällä on "yhtä etevää esineistöä kuin muuallakin. että he tunnustavat heikommuutensa ruokakulttuurissa ranskalaisiin nähden.. että kaikki aidot itsensä määritykset perustuvat erillisiin kulttuuriidentiteetteihin. mutta juuri siinä piili yksi sen täkäläistä identiteettiä korostava vaikutus. Brittien ja englantilaistenkansallista identifioitumista ei välttämättä heikennä se. ja sieltä hän saa syvimmät stimulaationsa.) Tässä esimerkissä ei varsinaisesti pyritä myönteiseen erottuvuuteen paremmuutena. ja ranskalaiset ovat idealisoitu viiteryhmä. Silti kansakunta voi olla autonomisesti koettu. Hän on eniten kotona Ranskassa. että ranskalainen voi pitää ranskalaista älyllistä ja taiteellista traditiota stimuloivimpana ilman. 132. 388) mainitsee. 316) mukaan Portugalin sosiaalinen identiteetti on muodostettu espanjalaisten negatiivisen kuvan pohjalta.

99. Mlickin ja Ellemersin vertailussa ei tarkasteltu sitä. Kirjoittajat esittävät kokonaisuudessaan johtopäätöksenään.. 102). (Mt. Kostermanin ja Feschbachin (1989) mukaan ”nationalismi” edustaa sisäryhmän arvioinnin haitallista .4. että kysymystä omaa kansakuntaa kohtaan osoitettujen myönteisten tunteiden suotavuudesta ja ulkomaalaisten halventamisesta ja torjumisesta tuon tunteen välttämättömänä seurauksena on käsitelty sosiaalipsykologiassa ”nationalismin” ja ”patriotismin” välisenä kysymyksenä. Klink ja Brown (2001) toteavat. Todennäköisesti tämä juontuu välttämättömyydestä suojella puolalaista perinnettä. (Mlicki ja Ellemers 1996. että on tutkittava luonnollisia ryhmiä. Säilyäkseen erillisenä kansakuntana piti olla erilainen.) Puolalaisilla opiskelijoilla on huonompi kansallinen stereotypia kansallisuudestaan kuin hollantilaisilla opiskelijoilla omastaan (mt. miten kummankin ryhmän sisällä oman maan arvioiminen olisi kuitenkin ilmeisessä yhteydessä identifioitumiseen. Puolalaisille erojen kärjistäminen on imperatiivina. ettei eritasoisten minäkategoriointien välillä ole välttämättä Turnerin (1987) postuloimaa funktionaalista antagonismia..3 Patriotismi ja nationalismi -kysymys Mummendey. Kuitenkin puolalaiset ilmensivät keskimäärin vahvempaa kansallista identifioitumista kuin hollantilaiset. kuten sosiaalisen identiteetin teoriassa postuloidaan. 111.86 odottavat.) Puolalaisten yhtäaikainen vahva kansallinen ja eurooppalainen identifikaatio osoittaa myös. joka on ollut uhanalainen viimeisten 200 vuoden aikana (Davies 1986). joilla on vähemmän myönteinen kansallinen stereotypia. että positiivista kansallista stereotypiaa ilmentäviä kansallisia ryhmiä luonnehtii myös vahvempi kansallinen identifikaatio kuin kansallisia ryhmiä. 2. Tarve positiiviseen erottuvuuteen ei ole siten universaali ilmiö. Puolalaisille erottuva kansallinen identiteetti oli tärkeämpi kuin positiivisen kansallisen identiteetin luominen.

mutta ”rakentava patriotismi” edustaa kriittistä tietoisuutta ja lojaalisuutta sisäryhmälle.87 puolta. vastuullisuuden ja ylpeyden tunteita ilmentävää affektiivista kiintymistä sisäryhmään (Bar-Tal 1993. ”sokea patriotismi”. että ryhmien välinen vertailu ei ole ainoa keino. ”Patriotismi” on kuulumisen. He esittävät kolme erityyppistä vertailun tyyppiä: ryhmien välisen. Omaksuttu vertailuorientaatio vaikuttaa sisäryhmäarvion ja ulkoryhmän halventamisen väliseen suhteeseen. Tiivistäen ”nationalismin” nähdään olevan yhteydessä ulkoryhmän halventamiseen. jolla myönteinen arvio sisäryhmästä voidaan saavuttaa. koska se edustaa kiintymyksen tunteita omaa maata kohtaan. ”Patriotismin” ja ”nationalismin” erossa ehdotetaan olevan kyse jos ei erilaisista psykologisista tiloista niin erilaisista vertailuarviointeihin liittyvistä prosesseista. että oma kansakunta on ylempiarvoinen kuin toiset ja siksi sen pitäisi olla hallitseva. koska siihen sisältyy näkemys. (Mummendey ym. Staub 1997). ajallisen ja johonkin absoluuttiseen kriteeriin tai abstraktiin standardiin liittyvän. Kun identifioituminen kansakuntaan otettiin ulkoryhmän halventamista selittäväksi tekijäksi sisäryhmän suosimisen rinnalle regressioanalyysissa . 2001. Tällöin omaa maata voidaan verrata (1) toisiin maihin. merkitsee kritiikitöntä tukea kaikelle sisäryhmän toiminnalle. 160) Mummendey ja Simon (1997) esittävät. Sisäryhmän arvostus ja ulkoryhmän halventaminen liittyvät toisiinsa nimenomaan vain kysymyksenasettelulla (pribing) luodussa ryhmien välisessä vertailevassa orientaatiossa eivätkä muissa asetelmissa. Patriotismi ymmärretään taas arvokkaana aspektina. Mummendeyn ym:n (2001) SIT:n käsitteistöön (Tajfel ja Turner 1986) sijoittamina ”nationalismi” nähdään ryhmien välisenä erotteluna (differentiation) ja ”patriotismi” osana myönteistä sisäryhmän arviota. kun taas ”patriotismin” odotetaan ilmentävän positiivista suhdetta omaan ryhmään riippumatta ulkoryhmän halventamisesta (Blank & Schmidt 1993). Nationalismi. (2) siihen. miten maa on selvinnyt menneisyydessä (tai selviää tulevaisuudessa) tai (3) johonkin sosiopoliittiseen prototyyppiin ihanteellisesta yhteiskunnasta.

1999. ”mitä meillä amerikkalaisilla on yhteistä amerikkalaisina”. suhtautumiseen erilaisiin etnisiin alaryhmiin sekä ”todellisena amerikkalaisena olemiseen” vaadittaviin tekijöihin (syntyperäisyys. Ros. 732). Mummendey ym. Oman ryhmän arvostaminen on sen sijaan aina kaikissa asetelmissa yhteydessä ryhmään identifioitumisen kanssa.88 (multiple). Brown. on . Li ja Brewer (2004) saavat samankaltaisessa tutkimusasetelmassa samankaltaisen tuloksen. (Mt. 169. Kansallisen identiteetin olemuksellisuutta korostavassa johdannossa iskujen jälkeiseksi yleiseksi päämääräksi annettiin sen ymmärtäminen. sisäryhmän suosimisen ja ulkoryhmän halventamisen yhteys heikkeni merkityksettömäksi. 166. Toinen versio esitti tehtävänä olevan ”yhteiseen tavoitteeseen pääsemisen terrorismia vastaan taisteltaessa ja sen uhrien auttamisessa” (mt. 170) katsovat osoittaneensa. 171). 2000.) Vertailuasetelma siis selitti yhteyden. & Hewstone.. Sisäryhmän suosiminen on mahdollista irrottaa ulkoryhmän halventamisesta (Mummendey ym. Ryhmien välinen vertailuperspektiivi johtaa nationalismiin liittyvään ulkoryhmiin suhtautumiseen. Li ja Brewer (2004. Vivian. 2001. Brown & Haeger. & Gomez. (2001. että suora yhteys kansallisen identifioitumisen ja ulkomaalaisten halventamisen välillä riippuu sosiaalisen vertailun perspektiivin etukäteen asettamisesta. (Mummendey ym. 2001.) Vaikka sosiaalisen identiteetin käsitteitä on käytetty aiemminkin pyrittäessä ymmärtämään asenteita muita maita kohtaan (esim. 1999). Huici. 731) vertasivat Kostermanin ja Feschbachin (1989) ”patrioottisuuden” ja ”nationalismin” mittareiden yhteyttä suvaitsevuuteen. Yhdysvaltalaisten syyskuun 11:nnen 2001 terrori-iskujen jälkeistä kansakuntaan samastumista tutkittaessa vastaajille annettiin kyselylomakkeen alussa kahdenlaiset kansallista yhtenäisyyttä käsitteellistävät johdannot. Samaan aikaan sisäryhmään identifioitumisen ja ulkoryhmän halventamisen yhteys pysyi merkitsevänä. Kielteisen poissulkevuuden välttämiseksi voitaisiin oman ryhmän arvioiminen perustaa ryhmien välisen vertailun sijasta ajalliseen itseen viittaavaan vertailuun.

Yhteinen tavoite suuntaa kansallisen identiteetin Lin ja Brewerin (2004. Nationalistinen identifikaatio merkitsee taas kansalliskiihkoista sovinistista ylimielisyyttä ja dominoimisen halua kansainvälisissä suhteissa. 727. (Mt. liittää yksityiset intressit kansalliseen hyvinvointiin ja tarjoaa motiivin olla hyvä ryhmän jäsen. Kansakunnan historian sosiaalisilla representaatioilla on myöhempää toimintaa valmiiksi ohjaava vaikutus (Liu ja Hilton 2005) . Yhteistä olemuksellisuutta ja siten rajaa toisiin nähden korostavassa kansallisen yhtenäisyyden käsitteellistämisen asetelmassa patrioottisuus oli vahvemmassa yhteydessä kulttuuriseen suvaitsemattomuuteen kuin yhteistä päämäärää korostavassa asetelmassa. mikä tarkoittaa kansalaisen vapaaehtoisia ja osallistuvia toimia. jossa patrioottisuus ei korreloinut suvaitsemattomuuden kanssa (mt. ”uusi Pearl Harbor” (Griffin 2004). Tämä merkitsee identifioitumisen liittymistä sisäryhmän muita ylempiarvoisena pitämiseen. Li ja Brewer (2004) pitävät kansallisen identifioitumisen positiivisena puolena muiden sosiaalisten identiteettien tapaan sitä.89 kristitty. Iskut ovat esimerkki koetun uhan lojaalisuutta kansakunnan johtoon ja identiteettiä vahvistavasta vaikutuksesta. jolloin ryhmän sisäinen homogeenisuus ja eron tekeminen ulospäin painottuvat.). Joka tapauksessa ennestään vahva vastaajien kansallinen identifikaatio nousi syksyllä 2001 vuonna 2000 mitatusta.. 729) mukaan vaikuttavaan sisäiseen yhteistyöhön yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. että se lujittaa sosiaalisia solidaarisuuden siteitä. Olemuksellinen kansallisen identiteetin käsitteellistäminen johtaa taas ryhmien väliseen tarkasteluun.) Syyskuun 11. suvaitsemattomuutta ja sotakiihkoa. Kansallista olemuksellisuutta hakeva patrioottisuus ei sovi yhteen kulttuurista moninaisuutta hakevan hyväksyvän suuntautumisen kanssa. Tietoisuus riippuvuudesta suuntaa huomion ryhmän sisälle (Yuki 2003). ei vertailevalle ”identiteetti toisille”-näkökulmalle. millä on yhteys ”identiteetti toisille”-näkökulmaan. näyttää tuottaneen Yhdysvalloissa juuri tämänmuotoista kansallista identifioitumista. mikä on rinnasteista ”identiteetti itselle"-. 735). jne..

että sen sijaan. sen vaikutukset käyttäytymiseen riippuvat ryhmäidentiteetin normeista ja ideologisista sisällöistä. jossa skotlantilainen identiteetti kuvataan monikulttuurisuuden ja ei-syrjivyyden mahdollistavana.4. Sen sijaan Billig (1995. 47) viittaa havaitsemiinsa ilmaisutapoihin "meidän patriotismimme” ja ”heidän nationalisminsa" ja tarkoittaa näillä sitä. SIT tarjoaa joukon käsitteitä. 184-5) katsoo. Tällöin differentiaatioille on olemassa rajaton määrä mahdollisuuksia. Kun on mahdollista puhua ryhmädifferentiaatiosta yleisenä prosessina. "Etninen" on kuumaa.3. kansalaisnationalismin. joka perustuu verisiteiden (blood loyalty) tunteisiin. Ignatieff sanoutuu irti etnisestä nationalismista sanoen: "Olen kansalaisnationalisti. ylijäämän vaihtelua. joka vähättelee ideologisuuden tärkeyttä ryhmän jäsenten toiminnan määräytymisessä. Connorin (1993) mu- . että nationalismi tunnistetaan aina helpommin toisissa kansallisuuksissa kuin omassa. Walker Connor.1 Kriittinen katsaus nationalismin ja patriotismin erontekoon Hopkins (2001. Ignatieff (1993. se korostaa ryhmän jäsenten sosiaalisesti jaettua ja sosiaalisesti välittynyttä ymmärrystä itsestä ja ryhmän suhteista toisiin. 6) erottaa Smithin käsitteiden etnisgenealoginen ja kansalais-territoriaalinen mukaisesti etnisen ja "siviili-" l. että SIT edellyttäisi suoran suhteen identifikaation ja etnosentrismin välille. Hopkins esittelee esimerkkinä Skotlannin kansallisen puolueen johtajan puheen." (9) Tällä hän tarkoittaa valistuksen universaaleihin ideaaleihin ja yleiseen kansalaisuuteen perustuvaa nationalismia. Isänmaallisuuden ja nationalismin välisestä rajanvedosta kiistellään jatkuvasti. Koska teoria viittaa yleisiin prosesseihin eikä erityisiin käyttäytymiseen liittyviin manifestointeihin erityisissä konteksteissa. että SIT:a luetaan laajasti tavalla. 376). katsoo. joihin historioitsijat. Turner (1999) selittää. antropologit ja politiikan tutkijat viittaavat. jotka vaativat sosiaalista analyysiä ja joiden tulisi johtaa juuri sosiaalisiin prosesseihin. Billigin sanoin ”yksi nykyajan johtavia nationalismin spesialisteja”.90 2. "ettei nationalismia ja patriotismia pidä sekoittaa huolimattomalla kielenkäytöllä" (1993.

374). . joka ei ole yhtä tunteisiin vetoavaa (mt. sitä paremmin niillä menee". Billigin mielestä tämä on pikemminkin valmiutta hakea eroa nationalismin ja patriotismin välille kuin sitä. Billig 1995. " kun näen Amerikan lipun liehuvan.. Hänen mukaansa Yhdysvalloissa etniset lojaalisuudet eivät ole tällaisia. Billigin (1995) mukaan tämä on esimerkki ideologisesta kansallisen identifioitumisen määritelmästä: ”patriotismi” on yhtä kuin moraalisesti hyvä kansallinen identifioituminen. se tuntuu minusta mahtavalta (great)". joihin sisältyy negatiivisia tunteita ulkoryhmiin nähden. 57.) Tutkimuksen patrioottinen faktori sisälsi väitteitä "rakastan maatani". Nationalistit vetoavat "verisiteisiin" (mt. joka tarjoaa sisäryhmälle vakautta ja jäsenilleen identiteetin tunteen. 58. vaarallinen. 56-7.. että patrioottiset tunteet omaa kansakuntaa kohtaan eivät ole yhteydessä negatiivisiin asenteisiin vieraita kansakuntia kohtaan. Connorin lailla Daniel Bar-Tal (1993) väittää.91 kaan nationalismi on irrationaalinen.. primordiaalinen voima. (mt. 48). (Kyselyn osioilla ei voinut tunnistaa kriittistä antinationalismia. että patriotismi on funktionaalisesti positiivinen voima. koska patriotismi oli otettu sivuuttamattomaksi automaattiseksi lähtökohdaksi. että näiden välillä on todella olemassa tällainen ero. (1989. Kuitenkin mittarit korreloivat keskenään. mikä viittasi niiden yleiseen hyväksyntään. (ref Billig 1995. Patriotismimittarin pisteet olivat korkeita. Staubin ja Lavinen (1999) kyselytutkimuksensa perusteella konstruoimien "sokean patriotismin" sekä myönteisemmäksi arvotetun "kritiikin mahdollistavan rakentavan patriotismin" eroissa. jossa he asuvat” (mt. Toisen nationalistisen faktorin väitteet käsittelivät Yhdysvaltoja suhteessa muihin maihin. sit. kuten "mitä enemmän Amerikalla on valtaa muihin maihin.) Samantapainen "hyvää tarkoittava" pyrkimys on nähtävissä Schatzin. Hän määrittää isänmaallisuuden ”ryhmäjäsenten kiinnittymiseksi ryhmäänsä ja maahan.) Kosterman ja Feschbach (1989) väittävät löytäneensä empiiristä evidenssiä sille. ja erottaa tuon positiivisen kiinnittymisen sovinismista ja nationalismista.. "emotionaalinen kiintyminen omaan kansaan". 268. Sen sijaan siellä on patriotismia. 387).

Erilaiset kirjallisuudesta. mutta siitä puuttuu A:ssa oleva aktiivista osallistumista vaativa proaktiivinen puoli. ei ole ainoa tai välttämättä tärkein motiivi ryhmien välisessä käyttäytymisessä eikä sosiaalisten identiteettien omaksumisessa. missä suhteessa se on edullinen tai haitallinen ja mitä .4 Merkityksen hakeminen motiivina Itsetunto. Kysymys "hyvän" suvaitsevuuden mahdollistavan "isänmaallisuuden" tai kansallisen identifikaation sekä "pahan" poissulkevan nationalismin välisestä eronteosta ansaitsee kaikista varauksista huolimatta laajemman käsitteellisen ja empiirisen tutkimuksen. Hänen tutkimansa valikoidut baskit ilmensivät kansallista identiteettiä kahden Q-faktorin välityksellä. (2003) ovat laatineet toimivan nationalismimittarin. 2. että on ehkä tärkeämpää luoda koherentti ja merkitsevä itsensä määrittely ryhmän jäsenenä. Siten kysymys "kuka minä olen" on tärkeämpi kuin kysymys "kuinka hyvä minä olen".4. 67). haetut ajateltavissa olevat baskiksi samastumisen muodot annettiin arvioitaviksi 30 väittämässä. Eli kun on ensin saatu itselle sosiaalinen kategoria.) Faktoria B kuvaa kuten edellä perustavanlaatuinen identifioituminen baskiksi. Davis (1999) saa baskien kansallisen identifioitumisen muotoja koskevassa tutkimuksessaan omista lähtökohdistaan edellisenkaltaisen tuloksen. puheista ja sanomalehtiartikkeleista jne. "Maani kritikoiminen on tapa osoittaa rakkautta sitä kohtaan". "suojelusnationalismi" (guardian nationalism). ja B:ssä vastustetaan nationalismia (mt. Lisäksi Abrams (1992) arvioi.. Alisteisiin vähemmistöihin kuuluvilla ei ole välttämättä huono itsetunto (Abrams 1992. Ensimmäistä faktoria luonnehti ns. Se perustuu uhattuun yhteisöön kuulumisen tunteeseen. etenkään omalle ryhmälle edullisiin vertailuihin perustuva itsetunto. 38).92 esim. yhteisön symboliseen suojeluun ja kansakunnan hyväksi käytävään toimintaan osallistumiseen.. 35. (Mt. voidaan ryhtyä pohtimaan.) Dekker ym. Baskien kieli ja sen aktiivinen suojelu olivat tärkeitä.

että identifikaatio on jatkuva prosessi eikä valmista identiteettiä siten ole. Identiteetin tarkastelulle on muitakin kuin kognitiivisia perusteita. miten kuvittelemme muiden näkevän meidät. että merkityksen hakeminen motivoisikin ennen muita ryhmiin liittyvää käyttäytymistä. Tästä ovat esimerkkejä varhainen sukupuoli. Hinkle ja Brown 1990). Identiteetti voi olla positiivinen ilman vertailuja (Abrams 1992. Erityisesti annettujen identiteettien tapauksessa merkityksen ja itsetuntemuksen motiivit ylittävät itsetunnon. 286. 42-43) erittelevät itsen arvioimisen ryhmäprosessien (yksilöllis-)sosiaalisena motivaationa itsetuntemukseksi ja merkityksen hakemiseksi. 287). Hogg ja Abrams (1990. Cantril (1941) selitti kaikenkattavien ideologioiden ilmaantumista sosiaalisen epävakauden aikana sillä. Sosiaalisen identiteetin emotionaalinen merkitys tarvitsee huomiota.. 67. Hall (1992) muistuttaa monien muiden ohella. 47) esittävät. jota täytetään meidän ulkopuoleltamme. Psykodynaamista näkökulmaa tarvitaan tässä kahdesta syystä: Ensiksikin identiteetin luonne kaipaa laajempaa ymmärtämistä kuin modernistinen. Psykodynaaminen näkemys identiteetistä pohjautuu Freudin löytämään tiedostamattomaan. että tarve itsensä tuntemiseen. merkitykseen ja toiminnan ohjaamiseen on yhtä tärkeä motivationaalinen tila kuin itsetuntoa pönkittävä vertailu.) . Hogg ja Abrams (1990. sen pohjalta. Identiteetti ei nouse ihmisen sisällä olevasta valmiista identiteetin täyteydestä vaan kokonaisuuden puutteesta.ja etnisen identiteetin kehitys. Näitä voidaan kutsua identiteeteiksi. rationaalisuutta korostava kognitiivinen näkökulma identiteeteistä auttaa näkemään. jolla on erilainen logiikka kuin ”järjellä” (Hall 1992. että ne tarjoavat integroituneita minän sisältäviä selittäviä viitekehyksiä. 26) toteaa. Toiseksi on koetettava hakea kaikkia mahdollisia tulkitsevia selityksiä sille. (Mt.93 voidaan tehdä. Samoin Deaux (1992. miksi jotkin symbolisina ilmenevät identifikaation objektit voivat vedota vahvasti identifioitujaan.

Lisääntynyt identiteetin tunne ilmenee hyvinvoinnin tunteena (mt. joka liittyy kokemukseen toisten tunnustamasta olemassaolosta. 683) esittää. Identifikaation kohteina olevien symbolien on oltava soveliaita käyttäytymisen ja asenteiden muotoja erityisessä ja todellisessa tilanteessa. 127). (Liebkind 1992. joita eivät häiritse epäselvyydet ja ambivalenssi. Kansallisen identiteetin yksilölle antama kulttuurinen malli on tärkeä yksilön kehityksessä kohti differentaatiota eli erillistymistä. Eriksonin (1968. 95). jotka vapauttavat minuuden häiritsevästä loputtomasta avoimesta .94 Eriksonin (1980. kuinka kansallinen identiteetti auttaa egon muotoutumista. 22) mukaan egoidentiteetti merkitsee minän pysyvyyttä muille. Caputi (1996. koska jokin asia ilmentää ihanteita.) Shwederin (1990) ajatus kulttuurin ja psyyken saumattomasta yhteydestä ja siitä. Kansalliset identiteetit pyrkivät osoittamaan kiinteitä. Ne toimivat merkityksellistäjinä. vaan tietoisuudesta riippumaton psyykentila. Tällaisenaan se on lähempänä koherenssin tunteen kaltaisia käsitteitä kuin minäkäsitystä. että kulttuuriset arvot sinänsä voivat olla hyviä samastumisobjekteja. selvästi määriteltyjä sellaisten merkitysten järjestelmiä. 133) oma ideologian käsite on lähellä sosiaalisen ja kollektiivisen identiteetin käsitteitä. Ei ole tunnetta elossa olemisesta ilman sitä (mt. Eriksonin egoidentiteetti ei ole varsinainen tiedostettu ja reflektoitu identiteetti. Ideologian ilmentämän kollektiivisen kulttuurisen merkityksenannon kautta on identifikaation kohteiksi ymmärrettävä erilaiset merkitykselliset symbolisaatiot. miksi monet yksilölliset piirteet ylittävät asiat muodostuvat identifikaation kohteiksi.) Symbolisaation pohjalta voidaan ymmärtää myös. Se merkitsee identifikaatioiden synteesiä. viittaa siihen.. 51. (Bloom 1990. kuinka yksilöt käyttävät kulttuurisia arvojaan muovatakseen minuuttaan.. 171. joka vuorostaan valvoo identiteettejä. Kansallinen identiteetti on osa yksilön laajempaa kiinnikkeiden perustamisen projektia. kuten identiteetti on ymmärretty aiemmissa luvuissa.

) Julia Kristeva sijoittaa tekstinsä "Nations without nationalism" (1993) väitteet käynnissä olleeseen postmodernistiseen polemiikkiin. (Caputi 1996. (Caputi 1996. tulla sijoitetuksi vakiintuneisiin diskursseihin. (Caputi 1996. joista otamme suuntaa. Kansalliseen identiteettiin samastuvat ovat kokeneet äidillisen läsnäolon suomaa tyydyttävää empaattista kuvastusta. 687. älyllisen rehellisyyden ja kepeyden tunteiden nimissä. Kristeva korostaa tuon häilyvyyden aiheuttamaa surua. 683-684. joka tarjoaa fragmentaation ja suhteellisuuden fundamentaalisesti ahdistamalle subjektille koheesiota ja viitepisteitä. tällöin henkilöä tai ryhmää nöyryytetään ja altistetaan depressiolle. selvyyttä ja sulkeutuvuutta. vähätellään tai halvennetaan. (Caputi 1996.95 rajattomuudesta." (Kristeva 1993.) Depression tragedia seuraa siitä. johon hän identifioitui. joka varoitti kiinteiden identiteettien vaarasta. että kuten kaikki muutkin kulttuurisen identifikaation muodot kansallisuus ansaitsee tulla vakavasti otetuksi diskurssina. Kun postmodernistit kannattavat subjektin häilyvyyden tunnetta suvaitsevaisuuden.) Kristevan mielestä kansallista ylpeyttä ei pidä liittää vain rasismiin ja muihin suvaitsemattomuuden ilmauksiin. Kristevan (1987) mukaan tämä voi koskea yksilön suhdetta ympäröivään kulttuuriin. Hän puolustaa psykologisesta näkökulmasta tarvetta rajojen pystyttämiseen. Niillä tuotetaan määritystä.) Kansallinen identiteetti olisi siis hyvä ja terve narsistisen mielikuvan muoto.) (Tästä näkökulmasta on James Glass kirjoittanut (1993) See his Shattered selves: Multiple personality in a postmodern world. 687. 687. sillä on tärkeä rooli tarjotessaan yksilölle . 52. kiinteisiin identiteetteihin ja selvään tunteeseen ystävistä ja vihollisista. Jos tällaista narsistista mielikuvaa tai egoideaalia ei tiedosteta.) Depressio seuraa kun yksilö menettää rakkauden kohteen. 690. Kuinka hatara tuon kulttuurin oikeus totuuteen onkin. Caputi 1996. Kristeva ymmärtää tarpeemme tulla pidetyksi puheen kautta yhdessä. Hän väittää. kun yksilö menettää kykynsä identifioitua ulkoistamisen kohteeseen eikä pysty olemaan enää yhteydessä hyvään narsistiseen mielikuvaan.

(Bloom 1990. Tässä identifikaatiossa on kyse psyyken tilasta. instituutiota. solidaarisuuden odotuksina sen viittaamaa kollektiivia kohtaan sekä kaikenlaisina kollektiivista kokonaisuutta kuvaavina symboleina. ts. lipun puolustaminen tai häpäiseminen. 61). Viime vuosikymmenet tarjoavat esimerkkejä siitä. Hyökkäys näitä identifikaatio-objekteja kohtaan on hyökkäys omaa persoonaa kohtaan.96 merkitysjärjestelmän.. kuinka modernimpien ja häilyvämpien sosiaalisten rakenteiden tarjoamien identifioitumismuotojen sortuessa perimmäistä psykologista turvaa haetaan identifikaatioista. Identifioitumisen objektit ovat merkityksellisiä symboleja. Motivoijana on . Erilaiset lippurituaalit. moraalisina ideaaleina. Kun kulttuurin tottumukset. ideaaleja ja niiden ilmentymiä erilaisissa rituaaleissa. että identifikaatioiden kollektiivista identiteettiä vastaava ideologia ilmennetään yleisinä ihanteina. tavat ja arvot varustetaan merkityksin. merkitysmuodostelmien. joiden omaksuminen vahvistaa yksilöllistä identiteettiä ja lisää psykologista turvallisuutta. 689. Siksi etniset ja kansalliset identiteetit isällisine tai äidillisine hahmoineen muodostavat hyvin helposti lopullisen perustan sosiaaliselle mobilisaatiolle ja etniskansallisten identiteettien edelleen rakentamiselle ja vahvistamiselle. Persoonallisuuden eheyttä ja turvallisuutta tuottavat rakenteet ovat tärkeitä tulkittaessa identifikaatioiden saamia muotoja. Identifikaatio kohdistuu merkityksiin. (Caputi 1996. Nämä edustavat asenteita ja käyttäytymistapoja. Toiseksi tässä halutaan korostaa sitä.) On tunne kotona olemisesta ja toisten tuntemana olemisesta. ne osallistuvat vakiintuneeseen "sanakirjaan". sisäistämistä osaksi omaa itseä eli omaa persoonallisuutta. näyttävät ne sivusta katsoen yksilöstä kuinka etäisiltä tai abstrakteilta tahansa. Siksi tärkeiden symbolien häpäiseminen tai kohottaminen on keskeistä. Vain tällainen identifikaatio tekee yksilölle mahdolliseksi kokea koheesiota (mt. johon täytyy identifioitua. jotka antavat eniten viitteitä primaarisista identifikaatioista ja niiden aikanaan antamasta turvasta. Se on merkityksellisten asioiden. ovat selkein esimerkki tästä. 690). jota akkulturoitunut osaa lukea. Kansallisen identifioitumisen kohteet voivat olla yksilöitä.

arvokkuuden ja tärkeyden elämykseen. 1992. että ryhmä tyydyttää henkilökohtaisia tarpeita ja intressejä.5 Kansallinen identiteetti ja individualistinen orientaatio Kansallinen identiteetti ei ole aina erityisen kollektivistinen. kun taas instrumentaalinen kiinnittyminen on identifioitumisen muoto. al. joilla työvoiman vaihtuvuus tai liikkuvuus on suurta. kun ne palvelevat yksilöllisiä tarpeita tai päämääriä. On selvää. (Brown et. että sentimentaalinen tunneperäinen identifikaatio viittaa .4. Tällaisissa oloissa yksilön ei ole mielekästä investoida psyykkisesti liikaa yksittäiseen ryhmään ja huolehtia liian syvästi ryhmän asemasta suhteessa toisiin. Merkityksen kokeminen liitettiin edellä sekä ulkoisen maailman kognitiivis-praktisista syistä lähtevään jäsentämiseen että sisäiseen merkityksellisyyden. Se tarjoaa paikan maailmassa. Individualistisemmissa ryhmissä (relationaalisissa tai autonomisissa) ihmisten identifikaatioiden arvellaan olevan kapeammin instrumentaalisia. että ryhmä edustaa yksilön minäidentiteettiä. 2. 278-9. sentimentaalisen ja instrumentaalisen. Turvallisuus on itsetuntoa psyykkisesti laajempi käsite. joka perustuu havaintoon.) Kelman (1973. 341. Identifioitumisella on yksilöä koossapitävien psyykkisten funktioiden lisäksi myös ihmisen sosiaalisen luonteen takia välttämättömiä sosiaalisia funktioita. 1997) on hahmottanut kaksi kansakuntaan kiinnittymisen motiivin alkuperää.97 siis tässä itsetunnon sijasta pyrkimys turvallisuuden tunteeseen. Jos kansallinen identiteetti mielletään instrumentaalisesti valittavaksi. Sentimentaalinen kiinnittyminen perustuu siihen. erityisesti alat. ja ne hylätään heti. Tällaisia ryhmänjäsenyyksiä pidetään yllä ehkä vain siihen asti. Tällaisia voivat olla modernin yhteiskunnan ammattiryhmät. se on tällöin suhdanteiden armoilla niin otettavissa kuin hylättävissäkin. Ylipäätään vain identiteetin tunne tekee maailmasta merkityksellisen ja koherentin paikan yksilölle. kun ne eivät enää palvele niitä. ts.

Featherin (1994. Schwartz (1992) luokitti valtaan. 469) tutkimus ulottaa Hinklen ja Brownin (1990) analyysin arvojen tasolle. Näin kollektivistiset arvot vastakohtana individualistisille selittävät osaltaan sisäryhmän suosimisen ja identifikaation välistä yhteyttä kuten ulkoryhmään vertailu ja kansalliseen olemukseen suuntautuminen edellä.6 Arvot ja kansakunnan suosiminen Arvot ovat yleisluontoisia. jotka yksilö voi panna tärkeysjärjestykseen (Schwartz 1992). hedonismiin. suoriutumiseen. Schwartz & Bilsky (1987. Hinklen ja Brownin analyysi ulottuu tiettyihin arvoihin. että sisäryhmän suosiminen on odotetusti yhteydessä australialaisten opiskelijoiden kansalliseen identifioitumiseen ja että tämä korrelatiivinen yhteys on vahvempi niiden vastaajien joukossa. Oletettavasti toiset arvotyypit selittävät osaltaan paremmin sisäryhmään identifioitumisen ja sisäryhmän suosimisen välistä yhteyttä.4. traditionaa- . jotka pitävät konformisuuteen ja turvallisuuteen liittyviä arvoja tärkeämpinä kuin hedonistisia.98 selvemmin sitoutuvan identifioitumisen ilmiöihin. monissa tilanteissa ilmeneviä tavoitteita ja toimintatapoja. joiden ajatellaan olevan yhteydessä individualismi-kollektivismi -ulottuvuuteen. Niiden oletetaan olevan myös keskeisiä minäkäsityksen aspekteja. kollektiivisia tai niiden yhdistelmäarvoja ja että kollektivististen arvojen dynamiikka on vastakkaista individualistisia etuja palveleville arvoille. 1990) esittivät. Tässä tarkastellaan kuitenkin yksilöllisen arvosuuntautumisen liittymistä kansalliseen identifioitumiseen. Toisaalta instrumentaalinen identifioituminen on relationistisessa muodossaan selvimmin selitettävissä sosiaalisen identiteetin teorialla. stimulaatioon ja itseohjautuvuuteen liittyvät arvot individualistisia intressejä palveleviksi. Hyväntahtoisuuteen. että jotkut arvot voivat palvella individualistisia. Arvot voivat olla identiteetin sisältöjä. 2. Feather (1994) osoittaa.

99
lisuuteen ja konformisuuteen liittyvät arvot palvelevat kollektivistisia intressejä. Universaalisuuden ja turvallisuuden arvot palvelevat molempia intressejä. (Feather 1994, 469.) Kyselyn sisäryhmän suosiollista arviointia kuvaavat osiot mittasivat australialaisten tuotteiden ja saavutusten arvostusta suhteessa ulkomaailmaan. ("Australialaiset eivät voi olla varmoja omasta kyvykkyydestään ennen kuin ulkomaalaiset antavat arvostusta heille.") Konformisuuden ja turvallisuuden arvot osaselittivät (moderate) yhteyttä, mutta tradition ja hyväntahtoisuuden arvot eivät osaselittäneet identifikaation ja suosinnan yhteyttä. Schwartzille (1992) turvallisuus on sekamuotoinen mutta Triandikselle (1993) kollektivistinen arvo. On huomattavaa, että konformisuus ja turvallisuus saattavat olla erityisen keskeisiä kansakuntaan samastumisen ja kansakunnan tuotteiden ja saavutusten arvioinnin yhteydessä. (Feather 1994, 474.) Identifioituminen Australiaan oli positiivisessa korrelatiivisessa yhteydessä arvotyyppeihin: valta (,16), tavoitteellisuus (,30), hedonismi (, ,28), stimulaatio (,25), itseohjautuvuus (,18) sekä konformisuus (,24) ja turvallisuus (,34). Universalismi ja traditionaalisuus eivät olleet yhteydessä. Yhteyttä traditioon ei ollut. (Feather 1994, 472.) Verrattuna tutkimukseni suomalaisiin (luku 8.2) korrelaatiot arvoihin olivat kokonaisuudessaan korkeita.

2.4.7 Sosiaalinen funktio
Samastumisen psykologisten taustatekijöiden lisäksi identiteettejä motivoivina tekijöinä on tarkasteltava selvemmin sosiaalisesta näkökulmasta. Li ja Brewer (2004) toivat jo esiin identiteetin sosiaaliselle järjestelmälle tarjoamat solidaarisuuden siteet ja yksityisten intressien yhdentämisen yleisiin. Reicherin, Hopkinsin ja Condorin (1996) mukaan identiteetti (identifioituminen) mahdollistaa tehokkuuden ja vallan saavuttamisen toisten

100
kanssa yhdistymällä ja pysyvän vaikutuksen aikaansaamisen yhteiskunnassa. Vain identiteetin omaava yksilö voi toimia yhteiskunnassa ja olla siinä aidosti osallinen, sillä identiteetti tarjoaa sekä epistemologisen perustan että sosiaalisen tuen valintojen tekemiselle. (Reicher et al. 1996, 82) He viittaavat tässä sekä ihmisten vastuullisuuteen heidän toiminnastaan että merkitykseltään vakiintuneisiin sosiaalisiin käytäntöihin. Kansakunta ei ole kuitenkaan välttämättä kovin merkityksellinen tässä. Esimerkiksi suomalaisuus-kategorian funktionaalisuus muiden kategoriointien joukossa riippuu siitä, kuinka merkityksellisen tavan hahmottaa maailmaa se antaa (vrt. Hogg ja Abrams 1990, 47). Abramsin (1992,70) mukaan, jotta voidaan ymmärtää yksilöiden sijasta ryhmien käyttäytymistä, on välttämätöntä käyttää muita käsitteitä kuin itsetunto, frustraatio ja sosiaalinen vertailu, koska nämä ovat tunteita, joita vain yksilöt voivat tuntea. Siksi olisi tärkeää turvautua sellaisiin käsitteisiin kuin valta, status, hallinta, dominointi, territorio, solidaarisuus, rakenne ja pitkäaikaisuus. Kun otetaan huomioon se, että ne luonnehtivat ryhmiä (ja yksilöitä), on valitettavaa, ettei sosiaalisen identiteetin teoria aseta niitä keskeisiksi motivoiviksi prosesseiksi vaan jättää ne ryhmien välisen käyttäytymisen aikaisemmiksi vaiheiksi tai lopputuloksiksi. Yksi syy on laboratorioiden minimiryhmäkokeet, joissa keskityttiin vain lyhytaikaisiin tilannetekijöihin. Perinteinen marxilainen tulkinta sivuuttaa nationalismin porvarillisen yhteiskunnan ylärakenteeseen kuuluvan ideologian (hegemonian) osana. Se samalla sivuuttaa helposti nationalismin hedelmällisenä yhteiskuntaa selittävänä tutkimuksen lähtökohtana. Marxilaisen ja evolutionaarinen ajattelun lähtökohdista ei pystytä vastaamaan seuraavanlaisiin kysymyksiin: Miksi olen syntynyt intiaanina? Miksi olen valmis kuolemaan isänmaani puolesta? Halu kuulua poliittiseen yhteisöön (nationalismi) ainakin helpottaa olemista tällaisten eksistentiaalisten kysymysten äärellä. (Pakkasvirta 1993, 168.) Tällöin palataan identiteetin sisältöjen kautta psyykkisiin prosesseihin.

101
Identiteetti silloin, kun se nähdään kulttuurissa kulkemisen karttana, jota voidaan muokata uudeksi, sisältää vastakkaisia sekä toisiaan täydentäviä positioita. Jos kansallisen identiteetin tuottamia poissulkemisen ongelmia ajatellaan voitavan ratkaista muutenkin kuin vain poistamalla kansallinen identiteetti, lienee tässä luvussa viitattu ”sisäänpäin katsova” identiteetti, ”identiteetti itselle” syrjivän poissulkemisen ylittämisen mahdollistava katsontatapa. Siinä ei tarvita ensisijaisesti ulkoista vertailua ja sitä kautta syntyvää olemuksellisuuden määrittämistä, mitä ”identiteetti toisille” voi merkitä. Ryhmän sisäinen komplementaaristen osien ja vastakohtaisuuksien identiteetti on dynaaminen ja suhteellisen avoin.

2.5 Erilaiset identifioitumisen muodot ja asteet
Tässä luvussa eritellään kansakuntaan identifioitumisen muotoja. Sosiaaliseen kategoriaan identifioitumiselle esitetään erilaisia vakiintuneita kansallisen identifioitumisen muotoja sekä niiden yhtymäkohtia kollektiivisen kansallisen identiteetin merkitysulottuvuuksiin, joita esiteltiin luvussa 1.4 ”Erilaiset kansallisuuskuvat”.

2.5.1 Kansallisen identifioitumisen mallit
Kansalliselle identifikaatiolle voidaan nimetä seuraavia erityisiä ja vakiintuneita kulttuurisia muotoja; ne ovat alustavia hahmotelmia erilaisista relevanteista identifioitumisen tavoista, joita on havaittavissa ainakin suomalaisessa kulttuurissa. Kukin identifioitumisen tapa liittyy luonnollisesti erilaisten vallitsevien kansallisuuskuvien ja viitteiden l. identiteettirepresentaatioiden sisäistämisiin. Edellä esitellyt identifikaation asteet (tasot) liittyvät ainakin seitsemällä eri tavalla näihin kansakuntaan identifioitumisen kulttuurisiin malleihin.

102
1. Yhtäläisyys toisten kanssa eli yksilöiden samanlaisuus annettuun kansallisen kulttuurimalliin nähden Tämä on kansallisen kulttuurin välittämän arvomaailman ja normiston omaksumista. Nämä eivät ole kuitenkaan yhtenäisiä vaan pikemminkin jaettua erimielisyyttä. Samanlaisuuteen perustuvaa identifioitumista voidaan kutsua mallin omaksumiseksi ja mallinmukaisuudeksi (samanlaisuudeksi). Se on kansallisen identifioitumisen arkipäiväinen muoto. Yksilö tunnistaa itsessään kansallisuuteensa liitettyjä ominaisuuksia ja toimii "meikäläisten" tavoin. "Olen suomalainen" kuvaa tätä identifikaation muotoa. Viite: ihmiset ja luonnestereotypia, arvot 2. Isänmaallisuus: lojaalisuus kansallisvaltiota, kansaa tai vaihtoehtoisesti kansakunnan sosiaalista järjestystä tai kansakuntaa johtavia ja edustavia henkilöitä kohtaan. Isänmaallisuus on arvolatautuneisuudessaan kiistanalainen termi. Se ymmärretään ehkä prototyyppisimmin maanpuolustustahdoksi, jolloin se liittyy vahvasti kansallisen identiteetin valtiolliseen nationalististen teemojen aspektiin. Se on myös "kansakunnan edun" asettamista oman edun edelle. Isänmaallisuus on erityisissä muodoissaan kansallisvaltion sosiaalista järjestystä tukeva ideologia ja sen legitiimisyyttä vahvistava ajatustapa. "Tätä maata kannattaa puolustaa." Suomalaisten isänmaallisuudesta ja sen yhteyttä maanpuolustustahton ovat tutkineet Nurmela (2005) sekä Huhtinen ja Sinkko (2004). Lipun sekä veteraanien kunnioitus on isänmaallista 86 ja 87 prosentin mielestä (Nurmela 2005, 95) Tässä isänmaallisuus käsitetään erityiseksi kansallisen identifioitumisen muodoksi siitä näkökulmasta, joka käsitteellä on jokapäiväisessä kielenkäytössä, ei patriotismina erotuksena nationalismista, kuten edellisessä luvussa. Isänmaallisuudella on yhtymäkohtia valtion lisäksi kaikkiin muihin kansakunnasta esitettyihin viitteisiin, kuten ihmisiin, luontoon ja kulttuuriin ja myös yhteiskunnalliseen toimintaan ja talouteen. Isänmaallisuu-

103
dessa ne esitetään kansakunnan kokonaisuudelle alisteisina kansallisen pyhityksen saaneessa ylevöitetyssä muodossa. Esimerkiksi isänmaallisuuden kulttuurinen aspekti antaa käyttövoimaa valtiollis-poliittiselle isänmaallisuudelle. Kansakunta koetaan todelliseksi ja arvokkaaksi ilmentämänsä kulttuurin kautta. Isänmaallisuudessa on kyse vahvan emotionaalisen siteen solmimisesta tiettyihin kansakuntaa edustaviin merkityksiin, ja tällä siteellä on yhtymäkohtansa esim. luontoon ja maahan sekä tiettyyn elämäntapaan ja yksilöllisiin, ihannoituihin piirteisiin, merkittävimpänä velvoittavana piirteenä itse "isänmaallisuus" ja sille annettujen dispositioiden sisäistäminen. Isänmaallisuudella on vakiintuneessa kielenkäytössä myönteinen konnotaatio, mutta siihen liittyy käytännössä myös usein oman kansakunnan nostamista muiden yläpuolelle. Nationalistinen identifioituminen on luonteeltaan ulospäin poissulkevaa, muut identiteetit alistavaa ja sisäiseen yhdenmukaisuuteen pakottavaa. Kiihkeästi isänmaallisuuteen vetoavat ovat nationalisteja. Nationalismi tarkoittaa tässä yhteydessä kansallisuusaatteiden kattotermin sijasta oman kansakunnan merkitystä ylikorostavaa asennoitumistapaa. Äärimmillään se on historiallisten viholliskansojen nimeämistä. Eksplisiittisesti nationalistiset opit, kuten fasismi tai kansallissosialismi, vetoavat organisoiduissa muodoissaan aina yksilön alisteisuuteen kansakunnalle. Yksilö saa merkityksensä ainoastaan yhteydestään kansakuntaan. Geneettisperusteisen kansakunnan ulkopuolisille ei tunnusteta erityistä ja omalle kansakunnalle yhtäläisesti oikeutettua arvoa. Tämä elementti on mukana myös vähemmän totaalisena esitetyssä kansallisessa mytologiassa. Vahvempien oikeutta ajava totalitaristinen ja autoritaarinen oppi on valinnut juuri kansakunnat (tätä laajemmassa mielessä myös 'rodun') viittausperustakseen. Natsit käyttivät käsitteitä ”Blut und Boden”, veri ja maaperä. Eli sukumetafora ja maa ovat käsitteellisiä kiinnekohtia irrationaaliselle kansakuntaan sulautumisen kokemukselle. Viite: valtio, territorio, historia

104
3. Kansallinen kulttuuri-identifikaatio: omien erityisten ilmaisutapojen ymmärtäminen, luominen ja vaaliminen Kulttuuri-identifikaatiota voidaan pitää autonomisena identifioitumisen orientaationa muiden ryhmien kanssa vertailuun suuntautuvan relationaalisen orientaation sijasta (ks. Brown et al. 1992). Kieli ja kulttuuri tarjoavat ihmisille keinon ymmärtää heidät itsensä osaksi sitä yhteisöä, jonka kulttuurisia merkityksiä he ovat sosialisaatiossaan omaksuneet. Kansakunnan poliittisen historian ja yhteiskuntahistorian tuntemus antaa aineksia oman identiteetin kansallisen juonteen ymmärtämiseen. Tämä on humanistinen kansallisen identiteetin aspekti, jolle annetaan tältä kannalta myönteinen konnotaatio vastakohdaksi poissulkevalle nationalismille. Tosin jotkut pitävät kansallista identiteettiä tässäkin mielessä syrjivänä ja poissulkevana ja siten kansallista identifioitumista aina ongelmallisena. Eksplisiittinen oman kulttuurin toisia ylempänä pitäminen on mahdollista. Viite. Korkea- ja populaarikulttuurin kansallisuutta määrittävät piirteet, kieli, historia, myytit, perinteinen kansankulttuuri 4. Kansalaisuus kansalaisyhteiskunnassa: kansakuntaan tai kansalliseen yhteiskuntaan kuuluminen yhteiskunnallisen tai kansakunnan osana pidetyssä yhteisössä toimimisen kautta Kansalaisyhteiskunta ei ole välttämättä luonteeltaan ja merkitysyhteyksiltään erityisen kansallinen, ja se voi olla monikulttuurinenkin. Kansallinen identiteetti voi korostaa monikulttuurisuutta. Tässä hahmotetussa identifioitumisen muodossa on kyseessä integroituminen, vastakohtanaan vieraantuminen tai segregoituminen yhteisöllis-yhteiskunnallisen toiminnan kautta. Erilaiset järjestöt ja joukkotiedotus toimivat usein kansallisvaltion rajaamalla alueella. Siksi suomalaisuus koetaan todellisemmaksi kuin eurooppalaisuus, joka ei tarjoa suomalaisuuteen liitettyjen tai liitettävissä olevien yhteiskunnallisten käytäntöjen veroisia kiinnekohtia.

105
Giddensin (1981, 45-46) mukaan yhteiskunnallinen identiteetti on toisiin liittymisen ulkoisin raja. Se voi mennä ulommaskin, vaikkakaan sitä ei tarvitse kokea vahvemmin kuin toisia rajoittuneempia ryhmäliittymisiä. Konsensusta ei tarvitse olettaa. Tietoisuus siitä, että kollektiivilla on tietty identiteetti, tietoisuus kuulumisesta kollektiiviin, ei ole sama kuin sen normatiivinen hyväksyntä Tietoisuus identiteetistä voi olla diskursiivista (refleksiivistä) tai käytännöllistä (jokapäiväistä, vrt. Billigin (1995) banaali nationalismi) (Schlesinger 1987, 251). Tällä viitataan yhteiskunnissa vallitseviin tosiasiallisesti erilaisiin ja ristiriitaisiin intresseihin, joiden esilletuloa nationalistinen ideologia pyrkii tukahduttamaan. Viite: yhteiskunta ja sen erityispiirteet, kommunikatiivinen yhteisö 5. Instrumentaalinen ja sopimuspohjainen kansakuntaan liittyminen Kuulumisesta kansakuntaan seuraa henkilökohtaisia etuja ja hyötyä. Instrumentaalinen jäsenyys (psykologisia, materiaalisia hyötyjä) on luonteeltaan heikommin sitoutuvaa. Tästä on kysymys silloin, kun omaan kansakuntaan suhtaudutaan sen tarjoamien hyötyjen ja mielihyvän kokemusten perusteella. Esimerkiksi vietetään kesä Suomessa, koska silloin on valoisaa ja lämmintä, tai pohditaan Suomessa asumista sen tarjoamien palvelujen, taloudellisten ja mm. sosiaaliturvaa koskevien etujen ja rasitteiden kautta. (Vrt. Kelman 1997.) Viite: utiliteetit 6. Valtion kansalaisuus ja kansalaisoikeudet Tämä on muodollista kuulumista suomalaisten kategoriaan (citizenship). Tässä ei ole kysymys suoraan identifioitumisesta vaan pelkästään yhdestä ja mahdollisesta identifioitumisen edellytyksestä, joskin vieraan maan kansalaisilta edellytetään erinäisiä kansallista osallistumista (ja siten samastumista?) ilmentäviä ominaisuuksia, esim. riittävää kielitaitoa, avioliittoa "kantasuomalaisen" kanssa, riittävän pitkää asumisaikaa valtiossa ym. vakiintunutta suomalaisuutta ilmentäviä tekijöitä,

itseymmärrys III Identifioitumisen emotionaalinen sitovuus . Edellä mainitut identifioitumisen muodot ovat vain joitain tavanomaisimpia. 7. Tätä voidaan kutsua myös synnyinmaan kokemukseksi. .itseymmärrys olen käsitellyt artikkelissa "Onko suomalaisuudessa samastumiskohteena mitään erityistä" (Anttila 1996). II Vertailevuus .106 jotta heille voidaan myöntää kansallisuus. (Vrt. Yksi tapa jäsentää kansallista identifioitumista ja saada otetta siitä on jakaa se seuraaviin tarkastelu-ulottuvuuksiin. maisema ja maa. Viite: Luonto.arkisuus.nykyaika. Eivät kulttuuriset sisällöt eikä varsinkaan fyysinen polveutuminen ole tällöin ratkaisevia. Valtion jäsenyys passin ja kansalaisoikeuksien kautta ilmenevänä kansalaisuutena rinnastuu tällöin minimiryhmään.välitön elämänpiiri. kahden hyvin erilaisen suomalaisen tapaaminen ulkomailla. Kotimaan kokemus Tässä katsontatavassa kansallinen samastuminen on kotiin ja kotiseutuun liittyvän kiintymyksen kokemista.4 I Kollektiivisesta kansallisesta identiteetistä itsen osaksi omaksuttujen viittaustasojen ulottuvuudet a) rakenteellisuus/valtiollisuus . joita esitellään myös kansallisen identiteetin erilaisten sisältöjen yhteydessä luvussa 1.) Äänestäminen ja verojen maksaminen sekä kansalaisuuden edellyttämät velvollisuudet ja takaamat oikeudet ovat kansalaisuuteen perustuvia kansakuntaan kuulumisen muotoja. Kohtaa II vertailevuus .instrumentalismi Tässä olen kiinnostunut lähinnä I kohdan kollektiivisesta kansallisesta identiteetistä omaksuttujen viittaustasojen eli identiteettirepresentaatioiden ulottuvuuksista. jossa olen esittänyt myös alustavan teoreettisen hahmotelman käsitteille 'identiteetti itselle' ja 'identiteetti toisille'. c) juhlavuus/ylevyys . b) traditio .

valtion puolustamiseen. Varsinkin ulkoa ja ylhäältä katsoen tämä identifioitumisen muoto sijoitetaan ajallisesti menneisyyteen. Sen suuntautuminen historiaan tekee siitä traditiopainotteisen. ”isänmaallisuutta” tai "samanlaisuuden tunnetta muiden kanssa" eli asettumista 'suomalaisen' kulttuurisiin malleihin ja sen mentaliteetin omaksumista tai sitten oman kulttuuri. Apo (1998) esittelee sangen vakiintunutta kansan elämänmuotojen kitkemiskäytäntöä. jota Raoul Palmgren (1948) esitti uudeksi suomalaisuuden painotukseksi teoksessaan Suuri linja. Samastuminen suomalaiseksi ja suomalaisiin ihmisiin voi tarkoittaa prototyyppisimpänä ns. "junttisuomalaisuutta" stereotypianomaisuutta. ja ne sijoittuvat arkiseen ja matalaan pikemminkin kuin ylevöitettyyn ja korkeaan. "Kulttuurisuomalaisuus". Yksilöt käyttävät kollektiivisen tason merkityksiä valikoiden ja eri tavoin painottaen sovittaakseen niitä omiin elämän rationaliteetteihinsa omissa sosiaalisissa yhteyksissään. se on ylevöitetty ja saa voimansa traditioon vetoamisesta. jonka merkitykset liittyvät ihmisten läheiseen elämänpiiriin. Usein se on ylevöitettyä vähintään reflektoivan etäännyttämisen mielessä. . ei valtiollisiin tai taloudellisiin rakenteisiin. Nykyaikaisenakin sen on nivellyttävä jotenkin traditioon. jolla suomalaisia on pyritty vieroittamaan kelvottomista ja vanhastavista tavoistaan. Esimerkiksi ”isänmaallisuus” identifioitumisen sosiaalisena muotona merkitsee suuntautumista rakenteisiin. kuten kansallisen taiteen ja muun kulttuurin omaksumista.107 Yksilöiden samastuminen kansakuntaan voi siis olla esim. Se voi olla myös ylpeyttä tai häpeää suomalaisten saavutuksista tms. Viime vuosikymmenien käsitteessä ”Suomi-kuva” korostuu toivottu moderni taloudellisten toimintojen taso.ja elinympäristön tuntemusta ja omaksumista (kulttuurisuomalaisuutta"). joka merkitsee suuntautumista elämänpiiriin. voi olla ilmiö.

ns. . 63. (Liebkind 1992. "Sosiaalinen identiteetti on se osa yksilön minäkuvaa. (Liebkind 1992." (Tajfel 1978. ”wannabe”-identiteetti). Ensimmäinen tarkoittaa jonkun (myös itsen) tunnistamisen ja luokittamisen puhtaasti kognitiivista toimintaa tai jotakin tietyn partikulaarisen identiteetin haltijana olemista. että hän kuuluu sosiaaliseen ryhmään yhdessä tämän jäsenyyden arvon ja emotionaalisen merkityksen kanssa. Urheilijoiden ja urheilujoukkueiden kannattaminen sekä esikuvien ihailu on tällaista kannattajaidentifioitumista (”faniidentiteetti”. 169) Jälkimmäinen on aktiivista identiteetin kohteen arvon kohottamista ja samanlaisuuden sijasta pikemminkin pyrkimystä samankaltaisuuteen kohteen kanssa.2 Identifioitumisen asteet ja mittaaminen Sosiaalinen identifikaatio määritellään eurooppalaisissa teorioissa sosiaalisesti merkitsevien sosiaalisten kategorioiden sisäistämiseksi osaksi yksilön minäkäsitystä (esim.) Lange (1989) tekee erottelun identifikaatioon joksikin (of) ja identifikaatioon johonkin (with) eli kannattamiseen. mitä identifikaatio merkitsee. Identifioitumisen vahvuudesta kertovat sekä kuulumisen kognitiivinen korostuminen että sille annettu arvo. 169. Tajfel 1981). On tarkennettava. Sosiaalisen identiteetin teoria tarjoaa selkeän määritelmän lähtökohdaksi. Esim.) Eli kategoriaan identifioitumiseen kuuluvat tietoisuus kuulumisesta.5. mihin on lisätty mukaan kategoriaan liitetyn stereotypian tunnustaminen ja sisäistäminen. joka juontuu hänen tietoisuudestaan. joiden voidaan ajatella liittyvän sosiaalisten kategorioiden eritasoisten sisältöjen sisäistämisiin.108 2. Langen (1987) mukaan tällainen identifikaation sisältö viittaa yksilön identifikaatioon jonkin sosiaalisen kategorian jäsenenä. kuulumiselle annettu subjektiivinen arvo sekä sen emotionaalinen merkitys. jotta sitä voidaan käsitellä myös empiirisesti. useimmin juuri jäsenyyttä jossakin kategoriassa. etnisessä identiteetissä on siten erilaisia etnisen tietoisuuden tasoja.

joka on omiaan vahvistamaan identifioitumista koko sosiaaliseen kategoriaan ja siihen liitettyihin kollektiivisen tason merkityksiin. valtion kansalaisuus on yksi tällainen identifikaation alkutekijä. "Suomalaiset ovat juroja/rehellisiä. Suomalaiset ovat ahkeria ja rehellisiä. Tämä on rinnasteista jäsenyydelle jossain satunnaisessa minimiryhmässä. Tässä on kyse identiteetin sisällöistä kuten seuraavassa emotionaalisessa merkityksessä mutta kognitiivisemmassa luokittelevassa mielessä. (Mack 1983. mutta identifikaatioprosessissa palataan aina myös aiempiin tasoihin. Tässä se on subjektin omien ominaisuuksien yhtäläisyyttä kansallisen autostereotypian kanssa. Siksi pidän heistä. "Pidän ahkerista ja rehellisistä ihmisistä. Jälkimmäiset tasot edellyttävät edellisten jonkinlaista toteutumista. johon kuuluvat "kansalliset luonteenpiirteet" ja kansallisesti ominaisina esitetyt fyysiset ominaisuudet. leimaaminen. läheisyyden tai ideaalisuuden perusteella). . sijoittaminen ja sijoittuminen luokkaan. 1) Tietoisuus kuulumisesta. kategoriointi. on sosiaaliseen ryhmään tai kategoriaan identifioitumista eriteltävä tarkemmin." 1 b) Ryhmäkoheesio saman kategorian jäseniä kohtaan (samanlaisuuden. Tähän liittyy kategoriaan liittyvien tekijöiden tunnistaminen subjektien omien ominaisuuksien tai ihanteiden tunnistamisen kanssa yhdenmukaisiksi. Käytännössä esim.) 2) Arvotus merkitsee kohteen ja siihen kuuluvien osien painoarvoa. Se on kaikesta huolimatta yksi identifikaation tekijä. Yksilön kansallinen identifioituminen eli hänen suhteensa kansakuntaan voidaan eritellä ainakin seuraaviin tasoihin tai asteisiin. Tämä on arkipäiväisin kansallisen identifioitumisen taso ja merkitsee yksilölliseltä kannalta samanlaisuutta esitettyyn stereotypiaan tai modaalipersoonallisuuteen nähden. Olen siis suomalainen." Pelkästään pitämisestä seuraava kuuluminen on SIT:n oletuksille vastakkainen koheesioon perustuva prosessi. Tämä on identifioitumista ryhmäjäsenistä pitämisen kautta.109 Kun pyritään hahmottamaan erilaisia identifikaation muotoja. keskeisyyttä ja tärkeyttä. Minäkin olen juro/rehellinen.

) Sitoutuminen on identifioitumisen tunnustamista toisille. joiden perusteella identifikaatioprosessi eroaa pelkästä ryhmään kuulumisesta. mentaliteetista ja territoriosta. Toiseksi tulevat tunteet ryhmää kohtaan ja emotionaaliset reaktiot. "Me olemme ryhmä" on oleellisin ryhmäuskomus. Siitä lähtien kun yksilöt pitävät tiettyjä ryhmäuskomuksia (Bar-Tal 1990) jaettuina ja siten kokonaisuuden määrittävinä. että joku on kategorioitu jäseneksi ryhmään. että muutkin ryhmän jäsenet ovat tietoisia ryhmäjäsenyydestään. on syntynyt psykologinen ryhmä. Se on identifikaation manifestoimista ja julkista vahvistamista. Kolmas aspekti on sitoutuminen. (Chryssochoou 1996.110 3) Emotionaalinen merkitys on ryhmän kollektiivisen identiteetin representaatioiden sisäistämistä osaksi itseä. jossa identiteetin merkityksille annetaan emotionaalista merkitystä sekä moraalista arvonantoa. Chryssochoou (1996. jolla on tietyt ryhmäuskomukset ja ominaispiirteet. joka koostuu historiasta. . Tätä voisi kutsua myös identiteettityöksi. uskonnosta. traditiosta. Tässä voisi väittää olevan kyse varsinaisesta identifioitumisesta ja sitoutumisesta. että on olemassa kansakuntaa koskevien ja sen olemassaoloa oikeuttavien ryhmäuskomusten kokonaisuus. Kyse on kohteeseen liittyvien merkitysten latautuneisuudesta ja "tiheydestä” ja merkitysten sisäistyneisyydestä osaksi persoonallisuutta. (Mt. 301-302. Chryssochoou esittelee sosiaalisten representaatioiden mukaiselle näkemykselle identiteetistä kreikkalaisten jakaman kansallinen identiteetin. on oleellista. Nämä elementit ylläpitävät ajatusta. minkä lisäksi tarvitaan ryhmän yhtenäisyyttä ja olemusta tiettyjen ominaispiirteiden suhteen kuvaavia ryhmäuskomuksia. kielestä. 306-307) Aktiivinen sitoutunut samastuminen on kategorian arvostusta ja siihen liitettyjen arvojen ja päämäärien hyväksymistä. Jäsenten vakuuttuneisuus siitä. Identiteetin arvoa ja sisältöä muokataan ja julistetaan todeksi ja kestäväksi. Kyse ei ole siis pelkästä itsen kategorioimisesta sosiaaliseen kokonaisuuteen. Ensiksi on tieto siitä. 299-300) esittää laajoihin kokonaisuuksiin samastumiselle kolme aspektia. joka antaa yksilöille mahdollisuuden tunnistaa itsensä tämän kansakunnan jäseninä..

. purkaminen ja uusintaminen tuottavat "tärkeyden". Identifikaation vahvuutta voidaan mitata suoraan identiteetin kohteen arvoa tiedustelevilla kysymyksillä ja kysymyksillä siitä. kuinka vahvasti. Se koostuu väittämistä kuten "Olen henkilö.111 Yleisesti ottaen identifikaation vahvuutta kuvaa se. toimintakykyisyys (pystyvyys). joihin identiteetti viittaa. ". Psyykkinen energia ilmenee siten vastaavasti identifikaatio-objektiin liitettyjen merkitysten sisäistämisenä. Esimerkiksi Lalli (1988) jakaa kaupunki-identifioitumisen mittarin 1) kohteen ulkoiseen esittämiseen. ". 3) oman menneisyyden jatkuvuuteen ja 4) kohteen tuttuuteen. Edellä kuvatulle identifikaation vahvuuden teoreettiselle arvioinnille täytyy olla myös yksinkertaisia operationalisoitavia määrityksiä. joka pitää tätä ryhmää tärkeänä". merkityksellisyyden. identiteetin kautta sisäistettyihin merkityksiin ja siten transformoidun energian takaisin itsensä osaksi. Lipun kohottaminen tai häpäisy kohottaa tai häpäisee lippuun merkityksiä liittänyttä ja siihen ”psyykkistä energiaansa” suunnannutta. Mittarissa on kuitenkin mukana osioita. identifioituu tähän ryhmään". Yksilöt ottavat ulkoisen maailman ominaisuuksia sisäisen minuutensa piiriin.. sekä tunnustetuksi tulemisen kokemus. eheyden kokemus. Niitä ovat turvallisuuden tunne. Identifikaatioobjekteina olevien merkitysten (tai identiteettirepresentaatioiden) sisäistämisen ajatus ilmenee selvimmin siinä. (1986) ovat laatineet Tajfelin sosiaalisen identiteetin määritelmään pohjautuvan sosiaalisen identifikaation vahvuutta kuvaavan mittarin. että sisäistettyjen merkitysten arvon kohottaminen tai loukkaaminen merkitsee näihin merkityksiin identifioituvien ihmisten vastaavia henkilökohtaisia kokemuksia. Brown ym. kuinka paljon identifioituja sijoittaa omaa ”psyykkistä energiaansa” ko. pystyvyyden ja itsetunnon kokemuksia. tulee minuuden aspekteja. joka liittyy myös jatkuvuuden kokemukseen. ”Psyykkisen energian” tyydyttävä tuottaminen.tuntee vahvoja siteitä ryhmää kohtaan".. emotionaalisesti merkitsevästi yksilö tuntee kuuluvansa kohteena olevaan joukkoon. joiden . Eli merkityksistä. 2) yleiseen identifikaatioon.

Samastan itseni hollantilaisiin /puolalaisiin. Käsitellyn vertailu-relationaalisuus aspektin kannalta identifikaatiosta olisikin käsitteellisesti tärkeää erottaa ryhmän ulkoista asemaa arvioivat mittariosiot erilleen varsinaisesta identifikaatiomittarista. Siihen liittyviä vahvistuvia asteita ovat kansallinen tunne. "Kun joku ylistää kouluani. tunnen sen henkilökohtaisena loukkauksena". Olen samanlainen kuin muut hollantilaiset / puolalaiset.) Mlicki ja Ellemers (1996. koen sen henkilökohtaisena kohteliaisuutena". Tunnen vahvoja siteitä hollantilaisiin / puolalaisiin. Identifioitumista australialaiseksi mitattiin osioilla "Kuinka paljon sinulle merkitsee olla australialainen”. ”paljonko välität australialaisuudestasi?” (How much do you care about being an Ausralian?) ja toiseksi "Kuinka ylpeä olet kuulumisestasi Australian kansakuntaan?" (Feather 1994. . Mael ja Ashforth (1992) käyttävät organisatorisen identifikaation mittarissaan sellaisia osioita kuin "Kun joku kritikoi kouluani. jonka tulisi kuvata nimenomaan identifikaation kohteen emotionaalista sisäistämistä oman minuuden osaksi. Dekker ym. He erottavat mittarissaan identifikaatiosta erilleen organisaation havaitun prestiisin. kuten "Kouluamme arvostetaan asuinyhteisössämme". 347) ovat laatineet nationalismia mittaavia asenneväittämiä. (I see myself) Olen iloinen. 471. että olen hollantilainen / puolalainen. 475) mukaan tulisi koettaa jättää relationaalinen orientaatio vähemmälle huomiolle. 114) käyttävät kansallisen identifioitumisen mittarissaan seuraavia osioita: Pidän itseäni hollantilaisena / puolalaisena.112 voidaan väittää kuvaavan vastaajan käsitystä hänen ryhmälleen ulkoisesti annetusta arvosta. "Olen henkilö. Featherin (1994. esim. joka pyytelee anteeksi kuulumistaan tähän ryhmään". jolloin sisäryhmän arvioinneissa viitattaisiin ainakin jotenkin sisäisiin standardeihin. (2003.

Sukupuoli on suhteellisen selkeä. Uskonto. ja ihmiset voivat ryhmittyä ikäryhmän tai sukupolven nojalla. kansallinen preferointi. kotipaikkaan. . Tässä luvussa käsitellyt seikat tulisi ottaa huomioon laadittaessa suomalaiseksi identifioitumisen vahvuutta kuvaavia väitteitä. poliittinen kanta tai jokin muu maailmankatsomus voivat muodostaa sosiaalisia identiteettejä. kansallinen ylemmyys ja nationalismi (”Tunnen vereni hollantilaiseksi. Vakiintuneet sosiaalisten identiteettien kategoriointitavat perustuvat kansallisen identiteetin lisäksi ainakin muihin demografisina taustamuuttujina pidettyihin seikkoihin.113 kansallinen pitäminen. kerrostumiin tai ammattialoihin. Identifioitumisen voimakkuuden arviointi lähtee vastaajien omasta sangen suorasta subjektiivisesta arvioinnista.5. ikään. kuten sukupuoleen. vaikkei mitään valmiita selkeärajaisia ryhmärajoja ole. koulutustasoon ja ammattiin. kansallinen ylpeys. Myös erilaisia identifioitumisen muotoja voidaan periaatteessa mitata erikseen.3 Kansallinen identiteetti ja muut identiteetit Kansallinen identiteetti nojautuu muihin identiteetteihin. Ikä tuo rooli-identiteettejä.”). mutta sukupuoliidentiteetin mittaamista ei ole pidetty erityisenä kysymyksenä. Harrastus. Vakiintuneiden sosiaalisten identiteettien perustan heikentyessä erilaisten oman elämän rakentamisen identiteettien katsotaan korostuneen. Kansallisen identifioitumisen erilaiset muodot ilmenevät myös erilaisten kansallisen identiteetin sisältöjen painotuksina. ja kansallinen identifikaatio on aina yksi sosiaalinen identiteetti muiden joukossa. vaan se otetaan valmiina selittävänä identiteettinä. Muut sosiaaliset identiteetit voivat tukea kansallista identiteettiä. olla riippumattomia siitä tai olla ristiriidassa sen kanssa. 2. elämäntyyli ja makukysymykset voivat olla tällaisia. aviosäätyyn. Ammattien mukaan jakaudutaan erilaisiin luokkiin.

. Heillä oli oletuksena. Se myös niveltyy alemman tason kategorioihin kansakuntiin ja alueisiin erityisellä tavalla. 1997. Se oli britannialaisten jälkeen yhdessä ruotsalaisten kanssa korkein osuus tuolloisista 15 jäsenmaasta. Suomalaisista vain 1 % samastui pelkästään europpalaiseksi. (Huici ym. Skotlannissa alueellinen identifioituminen on erottuvampaa kuin kansallinen. Huici ym. Kohteena on tapa. lähinnä Euroopan ja Euroopan unionin identiteetti. että vaikka molemmilla alueilla on vahva omaleimaisuutensa ja itsehallintopyrkimyksiä.) ”Alueiden Eurooppa” tarjoaa yhden tavan kategorioiden välisten suhteiden jäsentymiselle. EY:stä (EC) on kehittymässä korkeamman asteen ylikansallinen sosiaalinen ja poliittinen kategoria. jolla muodollisesti hierarkkisesti sisäkkäiset kategoriat kytkeytyvät toisiinsa niin. Eurobarometritutkimuksessa vuonna 2001 suomalaisista 61% samastui vain Suomeen eikä Eurooppaan. Näitä ovat kansallista suppeampi kotiseutuidentiteetti ja kansallista laajemmat identiteetit. tai niillä voi olla vakiintuneita muotoja. jossa alueellisen ja eurooppalaisen suhde lähenee (Harvie 1994). kotikylä tai -kaupunginosa ja niitä laajempi alue.114 Tämän tutkimuksen kannalta kiinnostavimpia ovat kansalliselle identiteetille rinnakkaisiksi katsotut muut maantieteelliseen tilaan kehämäisesti sidotut identiteetit. että jokin kategorioiden taso saa erityisen tarkoituksen ja painoarvon poliittisen kehityksen havainnoinnissa ja arvioinnissa. Luxemburgissa ja Italiassa valittiin muita useammin eurooppalaisuus ja pelkästään omaan maansa valineita oli 23 ja 26 %. Huici ym. 99. Tällaiset identiteetit voivat rakentua kunkin erityisen oman paikan kokemisen varaan. kuten maakunta. (1997) kartoittavat näiden eritasoisten kategorioiden merkityksellisyyttä. Kotiseutuidentiteettiin liittyvät kotikunta. Vuonna 2003 vain suomalaisina itseäänpitäviä oli 55 % (Nurmela 2005). (1997) tutkivat Espanjan andalusialaisten ja Britannian skotlantilaisten alueellisten ja kansallisten identifioitumisten ja eurooppalaisen identifioitumisen suhdetta toisiinsa.

33). Andalusialaisten alueellisen ja kansallisen identifioitumisen vahvuudet korreloivat toisiinsa (0. että pitää ottaa huomioon eri tasoilla olevien sosiaalisten kategorioiden suhteet toisiinsa. alemman tason kategoriasta voi tulla erottuva. Erityisesti kansallisen identifioitumisen ja eurooppalaiseksi identifioitumisen välillä on vahva yhteys (0. James 1990). Jos kategoriat ovat harmonisia. Andalusialaisista 80 % piti itseään yhtä paljon andalusialaisina kuin espanjalaisina. 100. ylemmän tason kategoria on yleensä alempitasoista erottuvampi ja alemman tason kategoria on sille alisteinen.) Tutkituista opiskelijoista andalusialaiset identifioituvat yhtä vahvasti sekä Andalusiaan että Espanjaan. kuten separatistisessa identifioitumisessa. ja nuo identiteetit ovat integroituneita siten. Andalusialaisten alueellisen ja kansallisen identiteetin yhteisvaihtelua selitettiin yleisen sosio-poliittisiin kategorioihin identifioitumistaipumuksen vaihtelulla.44). ja identifioituminen britiksi on heikompaa. että niillä on yhteisvaihtelua. Tämä yleinen identifioitumisen taipumus selittänee myös sen. Myös eurooppalaisuus kuului tähän harmonisten identiteettien joukkoon. joka merkitsee vertailevaa identiteettiä: alemman tason skotlantilaisuus erottuu vahvempana. Jos ylemmän tason kategoria ei ole merkityksellinen mutta alemman on. .. että odotetun brittiläisyyden ja eurooppalaisuuden negatiivinen korrelaatio puuttui ja että myös odotettu käänteinen yhteys brittiläisyyden ja skotlantilaisuuden välillä jäi vain pieneksi ja ei-merkitseväksi. (Mt.115 Vertailevan identiteetin käsite painottaa sitä. Erikseen kysyttäessä 58 % skotlantilaisista piti itseään enemmän skotlantilaisina kuin britteinä mutta andalusialaisista vain 11 % enemmän andalusialaisina kuin espanjalaisina. Skotlantilaisilla alueellinen skotlantilaiseksi identifioituminen oli sen sijaan pikemminkin käänteistä suhteessa britiksi identifioitumiseen. Korkeasti koulutetut ovat valmiimpia muuttamaan työn vuoksi (Emler ja St. Skotlantilaisilla ei ollut odotettua negatiivista yhteyttä brittiläiseksi ja eurooppalaiseksi identifioitumisen välillä. vaan korrelaatio oli nolla. Skotlantilaisilla brittiläisen ja skotlantilainen identiteetin välillä on jännite.

. sosiaalis-emotionaalista merkitystä. että skotlantilaisten eurooppalaiseksi identifioituminen ei ollut erityisen vahvaa eivätkä vahvimmin skotlantilaisiksi samastuvat katsoneet EY:n edistävän Skotlannin asemaa Britanniassa. Brittiläisten samastuminen Eurooppaan on vähäistä. (Cinnirella 1997. kuten eurooppalainen ja kansallinen identifioituminen. Tällaisesta on esimerkkinä Yhdysvaltojen kansallisen ja osavaltioiden identiteettien harmonisuus. Italialaisten eurooppalaiseksi samastuminen on merkittävästi vahvempaa kuin brittien euroidentiteetti. Eurooppalaisuus on ikään kuin laajemman tason italialaisuutta. Sitä vastoin italialaisille eurooppalaiseksi samastuminen on merkitsevästi vahvempaa kuin kansallinen samastuminen Italiaan.) Britannialaiset pitivät avovastauksissa eurooppalaista ja kansallista identiteettiä suuremmalta osin yhteensopimattomina kuin yhteensopivina.21) italialaiseksi samastumisen kanssa. Britanniassa eurooppalaisuuteen liittyvät eron ja uhan diskurssit. samanlaisuutta ja riippuvuutta toisista. Brittiläiseksi ja eurooppalaiseksi samastumisen mittarit korreloivat negatiivisesti toisiinsa (-0. 23. aivan kuten kansallinen ja paikallinen voivat olla. Sosiaalisen identiteetin abstraktiotaso ei ole annettu vaan sosiaalisina representaatioina ilmenevää käsitteellistämisten välistä kilpailua.26). jos ne on konstruoitu toisensa poissulkevilla abstraktiotasoilla. tai italialaisuus on osa eurooppalaisuutta. pikemminkin heikentävän. voivat olla olemassa yhtä aikaa. Italialaisille ne ovat eri tason abstraktioita. ja se korreloi positiivisesti (0.116 Muita selityksiä on se. Identiteettimittarissa pyrittiin mittaamaan havaittua tärkeyttä. Italialaisilla oli päinvastoin. Cinnirella (1997) tutki opiskelijoiden kansallista ja eurooppalaista identifioitumista Britanniassa ja Italiassa. Turnerin teoretisointiin (1987) viitaten itsen kategorioinnit. Kansallinen identifioituminen on sitä selvästi vahvempaa. Briteille kansallinen ja eurooppalainen identiteetti ovat ilmeisesti samalla tasolla vaihtoehtoina toisilleen.

Vaikka on olemassa yhteinen Eurooppaa koskeva representaatioiden kokonaisuus. Meksikon. Britit saattoivat nojata symbolisen kiintymisensä kansalaisidentiteettiin eli instituutioihin ja valtioon.117 Kansallisten identiteettien sisältöjen suhteen ilmeni. koti. he olivat aina enemmän eurooppalaisia ja saksilaisia" (Berghofer 1990. tämä jaettu uskomus ei ole yhtenäisyyden perusta. Eurooppalaiselle ei ole . joka ajattelee Euroopan taloudellisia etuja. Huomattavan pieni osuus italialaisista ilmaisi ylpeyttä kansakuntansa demokraattisesta järjestelmästä (7 %) verrattuna britteihin (30 %). Kolumbian. että saarinmaalaiset suosivat alueellista identiteettiä ennen saksalaista identiteettiä. Chryssochoou (1996) esittää huomioita kreikkalaisten suhteesta Eurooppaan. Suomessa alueiden identiteettejä on tutkinut Anssi Paasi (1986). ref. Paikallinen identifioituminen kulkee pääsääntöisesti kuntarajojen mukaan mutta noudattaa erilaisia ja yksilöidentiteetin mukaisia erikeskisiä vakiintumisen asteita kaupunginosa. Simon ym. naapurusto. Vaikka yksilöiden mielestä Eurooppa muodostuu taloudelliselta perustalta. (1995) havaitsivat. asuu Kreikan rajojen ulkopuolella läntisessä Euroopassa tai Pohjois-Euroopassa ja on Euroopan asukas. Näin esitti 36 % brittiläisistä ja 41 % italialaisista vastaajista. Perun ja Dominikaanisen tasavallan tuloksissa. 51. nämä elementit eivät muodosta ryhmäuskomuksia. että molemmissa maissa ilmaistiin avovastauksissa ylpeyttä kansakuntiin liittyvästä rikkaasta kulttuurisesta ja historiallisesta perinnöstä. Suomessa ei ole selvää poikkeusta Ahvenanmaata lukuun ottamatta sellaisia vahvoja alueellisia identiteettejä. Dresdenin pormestarin mukaan "Saksit eivät ole tunteneet itseään koskaan todella saksalaisiksi historiansa aikana. jotka olisivat ristiriidassa kansallisen identiteetin kanssa. Pross 1991). Salazar ja Salazar (1996) toivat esiin Latinlaiselle Amerikalle ominaisen piirteen identifioitumisesta voimakkaammin latinalaisamerikkalaisiksi kuin kansallisuuksiinsa Chilen. Kansallisen ja alueellisen alapuolella ovat paikalliset erilaajuiset kategoriat. kylä. Kreikkalaisille eurooppalainen on joku. liiton mentaliteettia.

Kansalaisten partisipaation puute Euroopan rakentamisessa estää ryhmäidentiteetin muodostumisen. mitä muissa kollektiivisissa identiteeteissä. 2. eivätkä kreikkalaiset tunne kuuluvansa heidän kategoriaansa. Eli ei ole muodostunut eurooppalaisten stereotyyppiä. joka antaa jäsenilleen valmiit roolit. että kun tähän tarpeeseen vastataan. kuten sukupuoli.4 tarkastellaan erilaisia sosiaalisen identifioitumisen taustalla olevia motivaatiotekijöitä. jossa on paljon viittauksia sotiin. mitkä ovat ne kollektiivisen kansallisen identiteetin erityispiirteet. jotka tekevät kansallisuudesta niin vetoavan. että sen hyväksi tehdään äärimmäisiä uhrauksia. että antiikin sivilisaation ansiosta heillä on oikeus paikkaan Euroopan yhteisössä. Mitä kansallisessa identiteetissä on identifioitumisen kannalta sellaista. ryhmä ei enää näyttäydy annettuna tai yksilölle ulkopuolisena seurana.6 Kansallisen identiteetin vetovoimatekijät Luvussa 2. Kansallisessa identiteetissä on vahva tunteellinen ulottuvuus. ei ole? Kysymys liittyy niin identiteettien sosiaali-historialliseen rakentumiseen kuin motiivien tarkasteluun psykologisella tasolla. josta he toivovat hyötyvänsä taloudellisesti ja kansallisesti esim. Se on kaukainen. Partisipaatio on tärkeää ryhmän muodostumiselle ja käyttäytymiselle ja myös konsensuksen muodostumiselle. 74) pitävät osanottoa perustarpeena ja ajattelevat. Yksilöillä ei ole yhteisiä pyrkimyksiä Euroopan suhteen. on tehty tarkoituksellisesti.118 annettu attribuutteja.tai ammatti-identiteetissä. että kaikki. He toivovat. Tässä etsitään systemaattista kuvaa siitä. Heidän työnsä tuo heidät lähemmäs toisiaan ja saa heidät tuntemaan. Eurooppaan ei liity vastaavaa kollektiivista muistia kuin kansalliseen. Moscovici ja Doise (1992. eivätkä he tunne itsellään olevan valtaa sen päätöksiin. suhteessa Turkkiin. mihin on ryhdytty yhdessä. Seuraavassa esitän neljä tällaista suomalaisittain .

taloudellinen. valtiollisuus Nationalismin alkuperäinen tavoite on ollut kulttuurisen ja poliittisen sfäärin liittäminen toisiinsa yhtenäiseksi kansakunnaksi kansallisvaltiossa (Gellner 1983). . myös kansallisesti rajautuneet eri alojen yhdistykset ja tiedotusvälineet) muodostavat. sosiaalinen ja perheiden elämän sääntely ja voimakkaat tunteet kansalliseen yhteisöön kuulumisesta ovat sulautuneet yhdeksi häkkiä muistuttavaksi instituutioksi. Kansallinen identiteetti on ideologisesti käyttökelpoinen vallankäytön legitimoimisen kannalta.119 painottunutta kansallisen identiteetin erityispiirrettä (Anttila 1997). Siksi yhteiskuntatieteilijät olettavat. 109) mukaan militarismi. joiden vahvuus ja erityisyys saattavat tosin olla yhä haastetumpia. äänestäminen. jopa intohimoista uhrautumista puolestaan sekä edellyttävät vihollisiksi nimettyjen surmaamista. Verojen maksaminen. Billigin (1995) mukaan päivittäistä implisiittistä nationalismia tuotetaan huomaamattomalla ”liputtamisella” myös sanomalehdistön uutisoinnin kehystyksissä kotimaahan ja ulkomaihin sekä säätiedotuksissa. Väkivallan monopolia hallussaan pitävät kansallisvaltiot ovat yksinkertaisesti ainoita tahoja. Kansallisvaltio ja kansalliset instituutiot (esim. Benedict Andersonin (1992) mukaan kansallisen yhteisön tunne on tuotettu sen tietoisuuden varassa. ylläpitävät ja uusintavat identiteettiä tehtävää varten vakiintuneine käytäntöineen. että yhteiskunta on yhtä kansallisvaltio. poliittisiin ja yhteiskunnallisiin liikkeisiin osallistuminen vaikkapa pelkästään niitä kommentoimalla ovat yhteiskunnallista käytäntöjä kansallisvaltioon osallistumiseksi. presidentti. 1) Instituutiot. viestinnän vaatima infrastruktuuri. armeija ja koululaitos. Tällä tuotetaan simultaanisuuden eli samanaikaisuuden tunnetta eri paikoissa asuville. Esim. Mannin (1994. Tämä on kansallisen identiteetin ylläpitämisen rakenteellinen motiivi. että ympäri kansakuntaa ihmiset käyvät läpi saman sanomalehden päivittäisen lukemisen rituaalin. jotka vaativat kansalaisilta laillisesti äärimmäistä.

Itsenäisyyden alkuaikoina luonnontutkijat etsivät kansatieteilijoiden rinnalla Suomen luontaista paikkaa Pohjolassa (Kalliola 1999.osa sen identiteettirepresentaatioita. postimerkkeineen. suhde maahan Kun identiteetti representoidaan maahan ja vieläpä selvärajaiseen territorioon. se saa vahvasti ontologisoidun vivahteen. Siksi etniset ryhmät tavoittelevat niin usein "maata jalkojensa alle".rahoineen. ei-limittäinen maa-alue selkeästi merkittyine rajoineen. sotilasparaateissa ja tasavallan presidentiltä odotetussa arvovallassa. 31) mukaan niin on myös modernilla. Kansallinen paikka ja maantieteellinen tila pitää kuvitella (Billig 1995. 74). Billigin (1995.tai ammatti-identiteeteissä on luonteeltaan erilaista ja häilyvämpää. Maa-alueen selvärajaisuus yhdistetään myös sellaisiin . Suomen kansallista projektia pidetään erityisen valtiokeskeisenä (esim. 35). 2) Territoriaalisuus. lippuineen. Esimerkiksi "luonnolliset rajat" ja niiden sisään jäänyt eliöstö ja maantieteellinen pinnanmuodostus tarjoavat mahdollisuuksia erojen tekemiseen. Kansallisvaltiollisten seikkojen vetovoima on sidoksissa muihin vetovoimatekijöihin. Omimmillaan kansallisvaltiolliset tekijät vetoavat voiman ja vallan symbolein esim.120 Kansallisvaltio sekä tuottaa kansallista identiteettiä että on valtiollisine symboleineen . Rajoilla ja rajojen puolustamisella voidaankin representoida yleisempää kategorian yksikäsitteisyyttä. puheen kuvitellulla kartalla rajansa. vaakunoineen ja kansallislauluineen . Kansallisen identiteetin representointi spatiaalisesti sulkeutuneella ja yhtenäisellä maa-alueella tuottaa kokemuksen yksiselitteisestä rajasta: on yhtenäinen. kuten luontoon ja perinteisiin. 11). Maaperä on kiinteydessään ja järkähtämättömyydessään harvinaisen konkreettinen representaatio verrattuna vaikka kulttuurisiin artefakteihin tai abstrakteihin kulttuurisiin muotoihin. Alapuro ja Stenius 1987. Tilan kulttuurinen merkityksellistäminen esimerkiksi sukupuoli. Moderni poliittinen kartta sisältää tarkat rajat ja yhtenäisen alueen toisin kuin keskiaikainen vastineensa.

2004b). Eli emme ole enää sidoksissa tietyssä ajankohdassa tiettyyn konkreettiseen paikkaan. Esimerkiksi kansallispuistot ja nimetyt kansallismaisemat (Palin 2004) edustavat paikallisen semiotisoimista kansalliseksi. Tämä on myyttinen kuva harmonisesta paikallisuudesta. Lehtosen (2004a. vaan se jatkuu kotimaana yli näkyvän horisontin valtion rajoihin asti. Maantieteellisestä näkökulmasta kansalliseen identiteettiin kuten territorioiden institutionalisoimisesta ks. kulttuurina. Myös välittömässä ympäristössä oleviin ihmisiin ja elämänmuotoon samastuminen on samalla kansakuntaan samastumista. Giddensille .121 ihmisten kategoriointiulottuvuuksiin kuin asuinpaikkaan. Nämä ovat useimmiten päällekkäisiä eli kansalliseen perusryhmään kuuluvat ovat useiden päällekkäisten rajojen sisällä. Kansalliseen identiteettiin liittyy modernisoitumisen aiheuttama ajan ja paikan erottaminen (Giddens 1990). Lokaalisuuden kansallisuus on tavallaan paradoksaalista: suomalaisille ominainen käytäntö mennä kesämökeille eristymään muista suomalaisista onkin liittymistä mentaaliseen kansalliseen kokonaisuuteen. Suomalaisten kategoria on tässä mielessä verrattain selvärajainen. Lehtonen (2004a. 60-63) mukaan kaupungistuneilla suomalaisilla on nostalgisoiva suhde pastoraaliseen maaseutuidylliin. Paikalliseen identifioituminen on näin osaltaan kansalliseen identifioitumista. Kansallisen identiteetin spatiaalisuuden toinen erityispiirre yhtenäisen rajatun maa-alueen lisäksi on maahan yhdistyvä paikallisuus. 64). Tätä kuvaa myös unelma "punaisesta tuvasta ja perunamaasta". kansalaisuuteen ja geneettiseen polveutumiseen. Paikallisuudella ei ole koskaan mitään yksikäsitteisiä rajoja. Läheisyyden tunteena se toimii kansallisen identiteetin käyttövoimana. Paasi (1997) sekä Kalliola (1999). vaikka tosiasiallisesti Suomi ei rajaudu tiukan maantieteellisesti kansana. Partikulaarinen maisema voi edustaa koko kansakuntaa sen yhtenä "sielunmaisemana". Laaja ja abstrakti kansakunta tehdään läsnäolevaksi. elämänmuotona tai kielialueena (Joenniemi 1993. kerrankin vailla syyllisyyttä. Agraarisen työn sijaan on leppoisaa käyskentelyä ja loikoilua. kieleen.

rajattu. "Kansallinen identiteetti ei tarjoa vain määrättyä sosiaalista sijaintia. tuttu. joissa meidät on muovattu ja joihin identiteettimme liittyy läheisesti. Modernisuus repii tilan irti paikasta vaalimalla siteitä ’poissaoleviin’. (Giddens 1990. tosin modernisoitumisen haastaman.) Kohtalon tunne merkitsee. mutta tila laajenee myös kansallisten rajojen yli. Hopkinsin ja Condorin (1996.mutta se tarjoaa myös ihmisille paikan tunteen. Kansallinen identiteetti mahdollistaa siis yksilölle jäsentyneen tilan kokemuksen paikkoja tarjoamalla. 3) Aika. Ajattomaksi tekemällä poistetaan epäily niiden relevanssista ja legitimiteetistä. 86) sanoin "kotimaa on osa naturalisoitua identiteettiä . juuret ja tunteen paikasta maailmassa.122 (1990) ’paikka' on erityinen. ja matkapuhelimella ja internetin kautta. Reicherin. Esimoderneissa yhteiskunnissa tila ja paikka olivat päällekkäisiä. joukkoa arvoja. Kansallinen identifioituminen minuuden kategorisoimisena kansakuntaan laajentaa minuuden ulottumaan paitsi horisontaalisesti koko kansakuntaan myös ajallisesti oman elämän yli menneeseen ja sen lisäksi tulevaisuuteen. 18) Tämä on kansallisen samanaikaisuuden kokemuksen edellytys. konkreettinen. mutta tila (space) voidaan ylittää suihkukonein. tunnettu. Konkretisoitu paikan kokemus liittyy myös oman sosiaalisen ympäristön ymmärtämiseen.ihmisten piirteet legitimoidaan viittaamalla maisemaan . koska läsnäolo’ hallitsi sosiaalisen elämän tilallisia rajoja.. että kansakunnan nimissä tehdyil- . jatkuvuuden tunne Kansan ja kansakunnan vaiheiden mytologisoiva esittäminen voi antaa syvyyden tunteita ihmisen omalle olemassaololle. (. faksein ja satelliitein (Hall 1992. Paikka säilyy kiinteänä. niiden spesifien sosiaalisten käytäntöjen sija. uskomuksia ja tulkintoja.. paikallisesti etäisiin toisiin kasvokkaisen vuorovaikutuksen ulkopuolella. Kansakunnan "ikiaikainen" olemassaolo on ikään kuin pystytty osoittamaan historiankirjoituksen ja folkloristiikan esittämien tarinoiden avulla. turvallisuuden ja oikeuksien alueen ja keinon orientoitua globalisoituvassa maailmassa".302).

" (Reicher ym. Menneisyyden muovaamisella on rajansa. että mui- . että "meille" ominaisena pidetty on jatkossakin muiden "meistä" jakamaa eikä ainoastaan yksilön oma käsitys asiasta. Keksittyjäkään traditioita ei voida luoda tyhjän päälle. Smithin (1986) väitteissä kansallisten yhteisöjen eräänlaisesta luonnonmukaisuudesta on kuitenkin tietyllä tavalla perää. Kansallinen identiteetti voidaan ottaa yksilölliseksi orientaationormiksi muista identiteetin vetoavuustekijöistä riippumatta jo pelkästään siksi. että se on myös puhutellut. Uudetkin esitykset niveltyvät aina jotenkin vanhoihin. Se on tie kuolemattomuuteen sekulaarissa maailmassa.)) Ainakin kansakuntaisuuden traditionaalinen syvyys on ollut kansallisvaltion järjestelmällisen ideologisen työn kohteena. 84) Kansakunnille on pystytty rakentamaan uskottavan tuntuisia traditioita. Anthony D. Tarjotessaan odotusten struktuureja (Paasi 1986) ne representaatiot mahdollistavat kommunikoinnin ja keskinäisen ymmärrettävyyden. Kansallisen identiteetin traditionaalisuus antaa sekä simultaanisuuden että jatkuvuuden tunteen siitä. Tarjotun tarinan tähänastinen menestys kertoo toisaalta. koska faktuaalisella tasolla ajateltuna menneisyys on jo sulkeutunut. (Tämä ei perustele kuitenkaan juuri tietyllä tavalla rajautuneen kansakunnan välttämätöntä muotoutumista. Kansakuntaisuuden ylläpitämisessä hyväksikäytetty muinaisten etnisten kulttuurien myyttien kansakuntaiseen jatkuvuuteen perustuva esitystapa ei ole välttämättä mahdollista mille tahansa kategorisoinnin tavalle. 1996. Kansallisen identiteetin representaatioilla ja metaforilla on aina tietty jatkuvuus. Eikä sen nimi olisi Itä-Suomen lääni. Etniseltä pohjalta määrittyen olisi yksi mahdollinen institutionaalinen lopputulos vaikkapa Savo-Karjalan kansallisvaltio. Valikoiva katse ja tulkinta eivät ole siis vailla selkeitä reunaehtoja. vaikka kansanmusiikin kaltaiset traditiomuodot juontuvat lokaalisista etnisistä kulttuureista eikä niitä ole alkuaan luotu mihinkään kansallisvaltion tarpeisiin.123 lä teoilla on pysyvä merkitys ja tekojen merkitys voi kukoistaa myös kuoleman jälkeen. vaan jotakin tyyliin "Padania" (itsenäiseksi halutulle pohjoiselle Italialle 1990-luvulla keksitty nimi.

yhdistää. Käytyään tämän kaikille yhtäläisen rituaalin toistuvasti läpi lapset tietävät. kansakunta perheenä Ajatus yhteisestä alkuperästä liittyy läheisesti edelliseen kohtaan. Kansakunta esitetään ikään kuin laajennettuna perheenä tai sukuna. Samoin kuin kansallisen identiteetin representointi maahan tarjoaa traditionaalisuuden edustama ajallinen jatkuvuus pysyvyyden tunteita. Etnisgenealogisten (Smith 1991) kollektiivisen kansallisen identiteetin esityksissä käytetään sukuun ja perheeseen liittyviä metaforia (ks. Kansallisessa projektissa kansakunnan sisällä koetut yhteiset "kohtalonhetket" ovat myös merkittäviä. Siksi kansallisen identiteetin haikailu ja erilaiset kohottamispyrkimykset ajoittuvat erityisesti yhteiskunnan kriiseihin. On praktista tuntea tavat. jolloin haetaan turvallisuutta (esim. Yhdysvalloissa lapset aloittavat jokaisen koulupäivänsä uskollisuudenlupauksella maansa lipulle (pledge of allegiance). joista selvimmät ovat ”isänmaa” ja ”äidinkieli”. että on käynyt läpi jotain koskettavaa toisten kanssa. Identifioituminen jaetaan sekä pitkittäisesti ajassa että poikittaisesti tilan yli. 18). 230. Caputi 1996). Ehdotus kansallisen ja etnisen identiteetin erityisyyden ymmärtämiseksi sisältäpäin liittyy identifikaation psykologisiin perusprosesseihin. että toisetkin tietävät. Pysyvyys liittyy psykologiseen turvallisuuden tunteeseen. 230. ja tämän identifioitumisen tapa koetaan ajallisen jatkuvaksi.) On tietoisuus tai tunne toisten vastaavasta identifioitumisesta. Lange ja Westin 1985. Varmuus siitä. voi tietää sen. että se on muidenkin oppilaiden samanlainen tapa aloittaa koulupäivä koko kotimaassa ja että heidän vanhempansa ja isovanhempansa aloittivat koulunsa samoin. Tällainen tapahtuma voi olla vaikka sinänsä eikansallisen Estonian onnettomuuden tapahtumien tai kokeminen.124 denkin oletetaan niin tekevän. Stern 1995. 50. 4) Ajatus yhteisestä alkuperästä. Stern 1995. Vanhassa suomalaisessa kanonisoidussa representaatiossa kansakunta naturalisoitiin sukujen liittymiseksi yhteen heimoyhteyden väli- . 232. (Billig 1995.

uskonto. Tärkeitä symbolisaation elementtejä ovat kotiseudun tunnukset. kansallishymni. 296) muistuttaa. 45. Todellisesta tai kuvitellusta. . 230). "koti. Kansallistunnetta kohottavassa retoriikassa pystytään hyödyntämään niitä psykologisia prosesseja.sisaruusolidaarisuuden vakiintunutta maskuliinista ilmaisua käyttäen. ’Veljeyden’ konstruoinnilla on yhteys primaariin identifikaatioon. Tässä mielessä sukumetaforan hyödyntäminen on ollut hyvinkin konkreettista. geneettisestä tai kulttuurisesta yhteisestä polveutumisesta riippumatta kansakuntaisuutta on mahdollista esittää ja vastaavasti kokea syvänä ’veljeyden’ tunteena . isänmaa" ja USA:n nationalististen konservatiivien hegemonisoimat "perhearvot"). Nationalismin nerokkuus sosiaalisena keksintönä on pitää kansakuntaa yhtäläisenä perheen ja yhteisön kanssa (mt. kotimaan karttakuva ja presidentti-isien kuvat koulun seinällä. 225) mukaan kansakuntaisuutta onnistutaan nostattamaan. Vastaavasti perhe on semiotisoitu kansalliseksi instituutioksi (vrt. Vaikka kansallinen identiteetti ei ole missään nimessä ylihistoriallinen universaali välttämättömyys.125 tyksellä kansakunnaksi. kun kansakuntaan identifioitumiseen yhdistetään primaariryhmiin liittyviä tunteita ja normeja. Työväenluokan nimissä tapahtuva kansakunnat ylittävän yhteisyyden rakentamispyrkimyskin on lähtenyt kansojen veljeyden pohjalta. Hall 1992. joilla lapsi identifioituu äitiinsä sekä isäänsä ja sitä tietä perheeseensä. lippu. Puheessa suomalaisten alkuperästä tai suomalaisten ”geneettisestä pullonkaulasta” sukuyhteydellä on myös tiettyä faktuaalista pohjaa. Brennan (1990. Erityisesti koulu opettaa lapselle merkityksellisen ympäristön kehämäistä luonnetta laajentamalla perheen ja kodin käsitteen kotiseutuun ja sen taas osaksi kansakuntaa. heidän ideaaliensa sisäistämistä. Kansakuntaan identifioittamisessa käytetään hyväksi vanhempiin identifioitumisen prosesseja. Sternin (1995. niin monet muut identiteetit eivät ole yhtä hyvin pystyneet hyödyntämään vanhempiin samastumiseen perustuvia mielikuvia sisaruussolidaarisuudesta..

Kansalliset identiteetit edustavat tulosta näiden molempien puoliskojen yhteen saattamisesta. Merkityksellisyys tässä mielessä on juuri intiimiä.) Bloom (1990. että lapsuudenkotimme on "ensimmäinen universumimme. joka tarjoaa sopivan käyttäytymismuodon ja asenteen uhkatilanteessa (Bloom 1990. (Billig 1995. 51). Kotia ja kotimaata koskevassa kielessä on yhtymäkohtia. "lämmintä". mukavan kodikkaaksi rajoineen. Ranskalainen filosofi Gaston Bachelard (1969) esittää. Rathzel (1994. Tämä liittyy läheisesti aiemmin käsiteltyyn paikan ja kansallisen tilan yhteen kietoutumiseen. "Me" kansakunnan sisällä voimme kuvitella itsemme helposti jonkinlaiseksi perheeksi. Kotimaa on kotiemme paikka ja sellaisenaan meidän kotiemme koti.126 että sanan ’natio’ merkitys on ensinnä paikallinen yhteisö. Käsitteet ovat rinnasteisia Kelmanin (Kelman ja Bloom 1973. Siksi jokainen asuttu tila " kantaa kodin ajatuksen olemuksen". kun se kuvitellaan kodinomaiseksi paikaksi. se koetaan merkitykselliseksi. emotionaalista merkityksellisyyttä kognitiivisen sijaan. Uhkaa torjuvassa "oidipaalisessa" (sentimentaalisessa) identifioitumisessa objektina on kokonaisuus. 45) Kansallinen tila kantaa kaikkein huomattavimmin tätä jälkeä. 51) erittelee identifikaatiota Freudin käsittein turvahakuiseen "oidipaaliseen" ja hyötysuuntautuneeseen "anakliittiseen" muotoon. että saksan sana 'die Heimat' ilmaisee kansakunnan ensisijaisimman symbolin. 108-9. Suomalaisen kansallisen kuvaston äiti lehmihaassa ja isä peltoa raivaamassa tai hirsitaloa rakentamassa vetoaa turvallisuuden tunteeseen (Vilkuna 1953). (Billig 1995. turvalliseksi vaarallista ulkomaailmaa vasten. todellinen kosmos sanan kaikissa merkityksissä". . Jos kansallisen identiteetin symbolivaranto on moninainen ja pystyy koskettelemaan intiimejä tuntoja uskottavasti.) Määräistä artikkelia käytetään osoittavasti kotimaan yhteydessä (the homeland). 75. Ruotsalainen "kansankoti" (folkshem) kuvaa tätä. kuulumisen olosuhteet ja vasta myöhemmin kansakunta. kotipaikka (domicile). 84) ehdottaa. perhe. Sisäistetyt objektit tuottavat turvallisuuden ja läheisyyden tunteita. 278284) sentimentaaliselle ja instrumentaaliselle kansalliseen järjestelmään kiinnittymisen motiiveille. (1969.

erityisen elävänä ja todellisena sekä mahdollisimman paljon osana henkilön omaa persoonaa. että mahdollisimman moni kykeni tunnistamaan itsensä annetusta kuvauksesta. Kun ajatellaan identiteetin emotionaalista vetovoimaa. Kuitenkin yleiseen kansanluonteen esitykseen otetaan kaikesta alueellisesta ja sosiaalisesta variaatiosta riippumatta vain tietyt samanlaisuudet. Voitaisiin esikonstruktionistisesti väittää. Kansallisen identiteetin sisältämistä viittauskokonaisuuksista persoonallisuuden piirteet ja inhimilliset ominaisuudet ovat psykologisesti ja moraalisesti erityisen sitovia. kun kansakunta sisältää relevantteja persoonallisia ominaisuuksia. Jos henkilö identifioituu kansakuntaan ja liittää persoonallisuuspiirteet. jotka sitten määrittyvät kansallisiksi muista erottaviksi tyyppiominaisuuksiksi. Näiden kansakuntaa muodostavasti heijastavien ominaisuuksien tuli olla sellaisia. Kansakunnan kohtalo koetaan omaksi. että annettu ja jaettu kollektiivinen identiteetti sisältää persoonallisia dispositioita sisäistettäviksi. Clifford Geertzin (1973) primordialistisella lähestymistavalla voidaan kuvata sitovaa identiteettiä ottamatta kantaa primordialismin puolesta: . kansakunta näyttäytyy erityisen velvoittavana. moraaliset arvot tai mitä tahansa ihmisiin liittyvää kansakuntaan. Hrochin (1985) kolmivaiheisessa nationalismin kehittymisen mallissa toisena vaiheena on kansakunnan ajatusten leviäminen oppineilta kansanjoukkoihin. Yleiset käsitykset kansanluonteesta juontuivat vaikutusvaltaisten oppineiden ajatuksista. Kansaan kuuluville opetettiin tiettyjen piirteiden olevan heidän kansakunnalleen ominaisia. että ajatuksilla on perustansa "puhtaissa havainnoissa" ja ihmisten elämämuodon ja mentaliteetin tosiasiallisissa samanlaisuuksissa.127 Kansakunnan esittäminen laajennettuna perheenä mahdollistaa tiettyjen yhteisien persoonallisuuspiirteiden antamisen kansakuntaan kuuluville. on oleellista.

Moderni. Suomalaiseen yhteiskuntaan samastuminen sen tuottamien materiaalisten hyötyjen vuoksi tai myös Suomen suhteellisen rauhallisten olojen arvostaminen on instrumentaalisten perusteiden mukaan samastumista... tuotantoa korostava Suomi-kuva on esimerkki tällaisten hyötyjen symbolisoitumisesta. 230) Nationalist appeals are more effective under threat. Toisaalta se palauttaa identifioitumisen jälleen nationalististen ideologioiden torjuman etulaskelmoinnin alueelle. Edellä käsitellyt kansallisen identiteetin ilmiöiden erityispiirteet liittyvät sekä todellisuuden historialliseen konstruktioluonteeseen että oletuksiin siitä. jolla nämä kansallisuuden erityiset ideologiset piirteet sopivat identiteetin . Tapa. 51)." (Geertz 1973.1 Instrumentaalinen kiinnittyminen ja individualistinen orientaatio Turvahakuisen "kansakunnan sylin" ohella on olemassa myös hyötysuuntautunut "anakliittinen" (instrumentaalinen) identifikaation muoto. kuinka esitetty konstruktio. eikä se silloin ole luonteeltaan sen erityisempää kuin muutkaan eturyhmäidentiteetit. joka ilmenee ajan mittaan myös symbolisesti (Bloom 1990. 230-1) 2. (Mt. Sen yhdeksi symboliksi kehkeytyi 90-luvulla paljon viitattu "kännykkä" (Myllyniemi 1996). Instrumentalistinen identifioitumisen motivaatioperusta liittyy osittain kansallisvaltion instituutioihin. (Mt.6. vetoaa universaalina pidettyyn identifikaation tarpeeseen. 225) Other way to "win" over other identities is personalizing nations.128 "(W)hen influence agents for nationalism succeed. they do so by eliciting identification with the nation and linking it to emotions and norms associated with membership in primary groups. kansallisen identiteetin representaatio.

paikan ja osallisuuden tunteiden tuottamisessa. Etnisluonteiset identiteetit pystyvät taas tarjoamaan selkeimpiä ajallisen ja paikallisen merkityksellisyyden kokemuksia. uusheimot (Maffessoli 1995). mikä on paljon laajempi asia kuin kalkyylit etevämmyydestä ulkoryhmiin nähden. tilanteen vaatiessa aktualisoituva. Kielen merkitystä voisi luonnollisesti pohtia omana erityisenä kansallisen identiteetin erityispiirteenään. Vertaileva itsetunto on vain osa kansallisen identifioitumisen ilmiöistä. keskinäisen ymmärryksen mahdollistavaa traditiota. selittää sen emotionaalisen voiman. Psykologinen kansallinen identifioituminen on konstruoitu. Kansallisen identiteetin voimapotentiaalin erittely tuottaa pitkälle etnisten identiteettien kanssa yhteneviä aspekteja. Etnisluonteisen kulttuuriidentifikaation muina kohteina voivat olla uskonto. Identifikaatio on universaali välttämättömyys. Eriksonia edelleen tulkiten: yksilön kulttuuriidentiteetti on välttämättömyys hänen hyvinvoinnin tunteelleen. niin intiimejä tuntoja kosketteleva kuin minuutta laajentava ekspansiivinen psyykkinen tila. Nämä liittyvät itseymmärryksen ja symbolisaation tuottamaan merkityksellisyyden kokemiseen ja siten psykologisen turvallisuuden tunteeseen. kuten kulttuuritraditiot ja käsityksen yhteisestä alkuperästä. pelko. Kansallisen identiteetin ilmiöt tulevat ymmärrettäviksi psykologiselta kannalta (vallan ja yhteiskunnan välttämättömän analyysin lisäksi). disorientaatio. maailmankatsomus. erilaiset yhteisöt tai vaikka ns. Billigin . potentiaalinen. mutta toisaalta kielen merkitys voidaan nähdä osana kansallisen identiteetin ajallista ja historiallista syvyyttä. Ihminen on sosiaalisesti riipuvainen. ahdistus.129 psykologisiin funktioihin. Kansallisen identiteetin mahdollista vetovoimaa voidaan ymmärtää näkemällä se sisältä käsin ikään kuin primordialistisena eli luonnollisena ja välttämättömänä pidettynä etnisyytenä mutta samalla katsomalla sitä ulkopuolelta vain yhtenä historiallisena eikä ainoana välttämättömänä psykologista turvallisuutta ja hyvinvointia tuottavana identifioitumisen muotona vastakohtanaan hämmennys. huonouden tunne ja toimintakyvyttömyys. kun nähdään niiden rooli jatkuvuuden.

kollektiivisen ajallisen syvyyden ja kansakunnan intiimin symboloitumisen uskottavuus psykologisessa mielessä on pitänyt yllä käsitystä. vaikkei tällaista aitoa alkupistettä olisi koskaan varsinaisesti ollutkaan. Vaikka näiden tekijöiden aseman voidaankin. Ympäröivästä maailmasta välittynyt epävarmuus pitänee huolen siitä. että kansakuntaan halutaan identifioitua vähintään yhtä vahvasti kuin aikaisemminkin. heimo. vaikka kansallisuuden identiteettirepresentaatiot olisivat tulleet häilyvämmiksi. Sitoutumisen ja yhdenmukaistamisen mukanaan tuomat rasitteet heikentävät motiivia identifioitua. klaani tai alue . osoittaa heikkenevän. väri. postmodernia kantaa myötäillen. 135) sanoin pinta voi olla erilainen . kasti. Mainitsemieni neljän kansallisen identiteetin erityistekijän: kansallisvaltion.kieli. kollektiivisen tilan kokemisen. painavat lojaliteetit katoavat ja korvautuvat vaihtelevilla ja pinnallisilla identifikaatioilla.mutta alla oleva lähde on sama: kulttuurisen identiteetin tukeminen. Näiden tekijöiden muuntumisesta riippuu suomalaisuuden konstruoinnin uskottavuus myös jatkossa.130 (1995. suomalaisten halu identifioitua omaan kansakuntaansa ei sitä vastoin osoita heikkenemisen merkkejä (Anttila 1996b). Postmodernistisen näkemyksen mukaan todellinen kansallinen identiteetti on menneisyyden asia: identiteetit pirstoutuvat. . että Suomi on jossakin alkuperäisenä ja aitona olemassa.

kuinka suomalaista kansallista identiteettiä on muodostettu ja tuotu osaksi ihmisten kokemusmaailmaa.131 3. 1238. Turussa asuvia Ruotsin kruunuun samastuvia aatelisia virkamiehiä sekä ruotsia ja länsisuomalaista murretta puhuvia alamaisia. (Pentikäinen ja Anttonen 1985.1 Suomi ennen suomalaisuutta Suomi ja sen kulttuuri määritetään usein idän ja lännen kohtauspaikkana: rajamaana. Lännen kirkon ristiretket vuosina 1155. Suomalaisten siteet germaanisia kieliä puhuviin syntyivät myöhemmin kuin itäisiin kansoihin. KERROSTUNEET SUOMALAISUUDEN REPRESENTAATIOT Luvussa käsitellään kansallinen identiteetin rakentamista. 1700-luvulla ei ollut olemassa yhtään suomalaista siinä mielessä kuin nyt ymmärrämme suomalaisen. Matti Klinge (1982) kirjoittaa teoksessaan Kaksi Suomea. joilla oli konkreettiset suhteet sukuunsa ja kylänsä ihmisiin. 1-2. että tradition ohjaamat paikalliseen tuotantoon sidotut kyläläiset kunnioittivat puoliuskonnollisesti kuningas- . etuvartiona tai välittävänä siltana.) Heimot ja niiden mukaiset historialliset maakunnat poikkesivat suuresti toisistaan. 1293 liittivät Suomen alueen läntiseen kulttuuripiiriin. 3. Pikemminkin oli vain esim. sitä.

132 ta.) Aateliston parissa oli jo 1780-luvulla puhtaasti valtapoliittisia pyrkimyksiä irrottaa Suomi Ruotsin yhteydestä. (mt. sivistyneistö. Alueellisen tajunnan tiedostavalle kansalle alettiin vähitellen. (Pentikäinen ja Anttonen 1985. 114116. 19). Euroopan 'suuri traditio' eli uskonnon. Esimerkkinä suomalaisten lojaaliuden tärkeydestä keisari Aleksanteri I:lle on se. Näissä ruotsinkielisen valtaeliitin rooli oli tärkeä. 3-4. adaptoituivat Etelä. kulttuurin ja kaupan kieli. Tehtävänä oli luoda identiteetti ja identiteettisymboleja. Koko Suomen väestö nimettiin Suomen kansakunnaksi. kansallisuusaatteen voimalla luoda tietoisuutta kansakunnasta nimeltä Suomi. mitään tekemistä toisaalla asuvien talonpoikien kanssa. tieteen. taiteilijat. sillä ruotsi oli hallinnon. Oma identiteetti löytyi lähempää. eikä siksi henkisestikään. Yritykset löytää suomalaisille sukulaissuhteet antiikin kreikkalaisiin eivät onnistuneet.2 1800-luvun kansallisuusliikkeen suomalaisuusohjelma Suomessa syntyi 1800-luvulla systemaattinen kiinnostus kansallisiin juuriin. ts. Kansallisen tietoisuuden rakentamisessa olivat mukana lukeneisto. Kuitenkin 1800-luvun kansallisuusliikkeessä kouluttamattomien suomenkielisten talonpoikaisyhteisöjen 'pieni traditio' otettiin suomalaisen kulttuurin käyttövoimaksi.) 3.. Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 Suomi siirtyikin Venäjän alaisena suuriruhtinaskuntana kansakuntien joukkoon. Kansallisuusaatteen edistämisen tärkeiksi välineiksi tulivat kielen historian ohella kansanperinne ja .ja Länsi-Suomeen enemmän kuin muualle Suomeen. oman rahvaan piiristä. eliitti. (Kemiläinen 1984. mutta heillä ei ollut käytännöllisesti. että hänen hallitsijanvakuutuksensa oli suomeksi kirjoitettuna kaikissa asiaankuuluvissa paikoissa. valveutunut kansanosa. kirjallisuuden ja taiteen instituutiot.

(Räsänen 1989. Kansalliset piirteet muodostuivat vasta myöhemmin. (Klinge 1984. ja se väittää puolustavansa kansankulttuuria. Oman hallinnollisen järjestelmän hyväksyminen ja uuden pääkaupungin rakentaminen osoittivat. Tämä nimittäin edisti Suomen eroa ja etääntymistä Ruotsista. jotta suomalaisuus saatiin objektivoiduksi konkreettisiin elämänilmiöihin. (Klinge 1982. 14. Kansankulttuuria on käytetty identiteetin luomisen välineenä kansakunnan kohtalonvaiheissa.133 sen eri muodot.) Arwidssonin suuhun myöhemmin pantu . että Venäjän hallinnon etuna ja tarkoituksena oli oman kansallisen kulttuurin rakentaminen Suomeen. Representaatiot toimivat identiteettisymboleina. ei syntynyt. Gellnerin (1983. Niiden ankkurointi oli helpointa valmiisiin. outoja ajatuksia kansakunnasta ja kaikesta siihen liittyvästä. ihmisten omissa elämänkäytännöissä tuttuihin ajatusrakenteisiin. 124) mukaan kansallinen ideologia sisältää "väärän tietoisuuden": sen myytit vääristävät todellisuuden. 127-128. Kansakunnan rakentaminen on ollut psykologisen ryhmän perusteiden luomista suomalaisuuden sosiaalisilla representaatioilla ryhmäkategorioinnin perustaksi.) Vaikka identiteettisymbolit otettiinkin kansan omista käytännöistä. 14. esineisiin ja ihmisiin. kun Östlandnimisen valtakunnan osan muodostaneet erilliset Ruotsin maakunnat liitettiin Venäjän yhteyteen suuriruhtinaskuntana. kuinka historian eri vaiheet ovat itse asiassa olleet osia suomalaisen kansakunnan synnyssä. ilman että ne olisivat olleet erityisten historiallisten realiteettien ilmauksia. asioihin. Suomesta tuli vuonna 1809 hallinnollinen kokonaisuus. Suomi oli tehty. Esimerkiksi Wilson (1985) kuvaa Kalevalan käyttöä puhtaisiin nationalistisiin tarkoituksiin eri aikakausina.) Suomi muistutti saman aikakauden Latinalaisen Amerikan valtioita: ne keksittiin hetken poliittisia ja sotilaallisia tarpeita vastaamaan. kertomuksia siitä. Kansalliset symbolit otettiin rahvaan perinteestä. Tässä kaikessa tarvittiin mytologisointia. Suomalaisen väestön tajuntaan piti ankkuroida uusia. vaikka todellisuudessa se muovaa korkeakulttuuria. kansallinen identiteetti on ollut reifikoitunutta (Moscovici 1984).

15. 109. että kansakunta on erillinen orgaaninen yksikkö. ja siten mahdollistaa tulevaisuuden kehitys oli kerätä kansanrunoutta murroksen aikana. 117. Se oli historiallisten olosuhteiden todistus ja paljasti kansallisia luonteenpiirteitä. 3. venäläisiksi emme aio tulla. mutta suomalaisuuden partikularisoitu kategoria oli vielä sisällöltään tyhjä. ja Lönnrot keräsi maan rajojen ulkopuolelta. (Jones 1985.sen kansallinen sielu .) Saksassa Herder (1744-1803) oli opettanut.2.saa parhaan ilmauksensa kielessä ja kansanrunoudessa.) Lönnrotille ja aikalaisille kansanrunous näytti kumpuavan kansan kollektiivisesta mielikuvituksesta. Snellmanin mukaan yksi kieli pyrkii dominoimaan valtakunnassa. Jos kansakunnan kehityksen jatkuvuus oli keskeytetty. Runeberg tuli tekemään ”yläsuomalaisesta” suomalaisen ihanteen tyyppikuvan. 35). V. 17. Kansan kulttuurinen ja historiallinen muoto . josta lähti liikkeelle ideologisen suomalaisuuden kehittäminen. Tärkeä suomalaisuuden olemuksen ilmentäjä ja kehittäjä oli yliopisto. (Klinge 1982. ainekset Kalevalaeepokseensa. Partikularisoinnin tarve oli jo selvä. kansanrunous ja romantiikka Suomalaisuusohjelma rakentui aluksi hallinnon ja byrokratian varaan. (Jones 1985. jolla on oma ainutlaatuinen kulttuurinsa.) Romantiikan mukaan kansakunta ja kieli kuuluivat alun alkaen yhteen.1 Kalevala. Myös J. 1800luvulla pidettiin pienten kansojen tärkeänä päätehtävänä osallistua inhimillisen kulttuurin kehittämiseen.) . olkaamme siis suomalaisia!” kuvaa hyvin tilannetta ja tulevaa kehitystä (Klinge 1975.134 lausahdus ”Ruotsalaisia emme enää ole. silloin ainoa pelastus säilyttää kansakunta. Lausahdukseen sisältyvät ne kategoriointien tarpeet. Karjalasta. sen kansallinen sielu. jotka liittyivät suomalaiseen identiteettiin ja jotka edelleen vaikuttavat suomalaisuuden rajojen määritykseen. (Kemiläinen 1984.

Omalle kulttuurille etsittiin.) Antiikkisen representaation vaikuttavuutta kuvaa se. Suomalainen kansallisuuspolitiikka sai pyhän käsitteensä ja myyttirakenteensa kristillisestä perinteestä mutta hyvin vähän tulta kristillisyyden varhaisista vaiheista Suomessa. Luonnehdinnassa on samaa visualisoivaa objektivointia. malleja Euroopasta ja todistusvoimaista materiaalia yhteyksistä suuriin kulttuureihin oman kansan runoudesta.eli suomalaista mytologiaa ankkuroitiin ja objektivoitiin antiikin valmiisiin mielikuviin.tai ainakin illuusio siitä. 126. Vanhalla mytologialla tuli kulttuuri-identiteetin kannalta olemaan ratkaiseva merkitys ehkä juuri siksi. konvergentisti. (Klinge 1984.) Kalevala oli pääsylippu sivistyneiden kansakuntien piiriin. että vuosisadan vaihteessa runonlaulaja Miihkali Perttunen nimettiin Pohjolan Homerokseksi. 1800-luvun romantikkojen kulttuurikehityksen mallit löydettiin antiikista. 1800-luvun romantikot synnyttivät kansallisen tietoisuuden nostamalla vanhan uskonnon myytit ja symbolit erottaviksi tekijöiksi suhteessa ympäröiviin kansallisuuksiin: niiden avulla voitiin vetää rajaa toisaalta ruotsalaisiin. . esineellistetty folkloreksi eli elävästä kulttuuriyhteydestä irrotetuiksi perinnetuotteiksi. 1994. vaan historian ja kielen lisäksi sillä on korkea taso. Mercuriuksen ja Orfeuksen mukainen . (Mt.) Kalevalan synnyn katsottiin luoneen Suomelle historian. Suomalainen kulttuuri ei ole keinotekoinen. Väinämöisen kuvallisesta hahmosta tehtiin antiikin hahmojen Apollon. Samoin sivistyneistö nosti keskinkertaisen runonlaulajan Petri Shemeikan runonlaulajakultin perikuvaksi vain.. 28-30. joka ankkuroitiin kirjallisista lähteistä tunnettuun antiikkiin. että se asetti perustan. 33-37. koska hänen ulkoinen olemuksensa vastasi mielikuvaa Väinämöisestä. että se oli reifikoitu. (Knuuttila 1987.135 Vuonna 1835 julkaistun Kalevalan tärkeys oli siinä. toisaalta venäläisiin. mutta juuret etsittiin kansallisesta muinaisuudesta. Yhdentyvän Suomen puuhamiehet omivat karjalaisen heimon myyttiperinteen rakennuspuiksi luodessaan laajempaa 'heimorajat' ylittävää kansallista mytologiaa. jolle voitiin rakentaa kansallinen jatkuvuus . Suomalaisten aktiivinen halu tehdä teos tunnetuksi vierailla kielillä on ymmärrettävä kulttuurin jatkuvuuden valossa.

koska siinä tunnettiin korkein jumala.) Suuriruhtinaskunnan identiteettiä perustettiin huomattavalta osalta aiemmin perifeeriseksi nähtyyn itäsuomalaisuuteen (Klinge 1982.) Lönnrot rakenteli kuvaa suomalaisten "hyvästä pakanuudesta". jotka ovat tuttuja katolisesta Puolasta ja Pohjois-Irlannista. saamaton ja vähäpuheinen.2 Runeberg ja uusklassiset ihanteet Kalevala ja kansanrunouden keräys olivat sivistyneistön tapa osoittaa suomalaisuuden arvoa lähinnä ulkopuoliselle maailmalle. tasapainoisiksi ihmisiksi. Runebergin ja Topeliuksen tavoitteena oli lähinnä opastaa Suomessa asuvia tunnistamaan oma identiteettinsä heitä ympäröivän luonnon avulla.ja järviluonnon.. Se köyhyys ja puute. viinan ja Suomen markan tarjoamiin merkkeihin. minkä pohjalta luotiin omaa myönteistä erottuvuutta. 126. Saarijärven talonpoika on ulkoisesti jähmeä. 85). Runeberg sai aikansa ja jälkimaailman kuitenkin uskomaan. kuten Väinämöisen ja Ilmarisen. että suoma- . Hän mytologisoi usein jumaliksi katsotut hahmot. Esimerkiksi Runebergin Hirvenhiihtäjät esittää suomalaisen maiseman ja tavalliset ihmiset antiikin maalaisihanteiden tavoin. Toimen ihminen rakastaa rannikkoseutuja. johon liittyi valmius kristinuskon vastaanottamiseen. talvisodan hengen. Oma erityisyys on perustettu Kalevalan ja kansanperinteen. jossa hän elää. kirjoittaa Runeberg Saarijärvestä (mt.2. urheilun.) 3. (Vesala 1993. Tämä idyllinen kuva oli ensimmäinen ja syvällisimmin vaikuttava suomalainen isänmaallinen kuvaus. Runeberg kastoi suomalaiset harmonisiksi. metsä. mutta syvästi ajatteleva ja tunteva ihminen rakastaa sisämaata. on tehnyt hänet sulkeutuneeksi. tulkitsemalla ne historiallisiksi henkilöiksi. 14). kärsivällinen ja alistuva. saunan.136 Niinpä suomalaisesta kulttuurista puuttuukin monia sellaisia kansallisuuden ja kristinuskon kytkentöjä. Hänen luonteenlaatunsa on verkkainen. hymyileviksi ja köyhyydessäänkin tyytyväisiksi. (Anttonen 1993. (Klinge 1984.

Maisema on kulttuurin ja luonnon rajavyöhyke. (Mt. jonka sivistymistä olisi toivottava ja edistettävä. Juroudesta ja sitkeydestä. (Mt. 110). 116.. vaan Paavo oli "suurenmoisen luonnon muovaama sisäänpäin kääntynyt mietiskelevänvegetatiivinen ihminen". Ylämaan suomalaisen täytyi olla suuri. saunasta lumeen kierimisestä ja tuohivirsuista tuli positiivisia symboleja. 115. Kulttuurit osoittavat myös. millaista maisemaa ne pitävät omalta kannaltaan kaikkein . Luonnon ja kulttuurin dialektiikka on luonnon inhimillistämistä eli kesyttämistä ja siten luonnon muuttamista kulttuuriksi.) Tarasti (1990) katsoo suomalaista maisemaa semiotiikan kannalta. (Klinge 1982.. 114 -116. koska hän eli suurenmoisen luonnon keskellä. ja keisarin Helsinkiin tuomasta yliopistosta ja sen nuorisosta isänmaantunne lähti ja levisi (mt. Ajan sivilisaatiopessimistisissä kulttuurivirtauksissa nähtiin Pohjolalle kokonaisuudessaan suuri tehtävä.) Kun samastuminen Tukholman tai Pietarin ilmentämään historiaan ei käynyt enää päinsä.) Tiede tuli osaksi arkitajuntaa ajan vahvojen montesquieulaisten. oikean suomalaisuuden määreitä. jonka suuret sielunvoimat tulisivat esiin. ilmastoteorioiden välityksellä (Klinge 1982. (Mt. joka ei ollut enää periferian häviävä heimo (mt. valistus. jota kulttuuri tarkastelee omalta alueeltaan ja johon se heijastaa omat struktuurinsa ja asennoitumisensa. syntyi samastuminen suota kuokkivaan Paavoon ja hänen kieleensä ja köyhyyteensä. mitä se ylipäänsä pitää maisemana.).. Tämä ihanne-Suomen kuva hahmoteltiin Helsingistä käsin. miten kulloinenkin kulttuuri tulkitsee maiseman. 86. hallinto ja talous levisivät kuten ennenkin etelästä pohjoiseen. Vastaluodun Suomen kansakunnan sivistynyt osa.137 laiset eivät olleet villiheimo. jos häntä voitaisiin auttaa vapautumaan puutteen kahleista. joissa ihmisen olemus perustui ympäröiviin luonnonoloihin. 118). Sivistys. Maiseman sanoma on suuresti riippuvainen siitä. mutta kansallisen ideologian kehitys kulki päinvastoin. rannikon ruotsinkielinen ja toimelias maailma. Runeberg sovelsi asetelmaa vielä Suomen sisällä.. jo Porthanilla esiintyvien. 21. saattoi nyt samastua siihen kansaan.. 165).

103. 108). (Klinge 1984. Runebergin Porilaisten marssin laita on jo toisin.. jota hallitsevat muinaiset tasapainon. Sen ihanne on tyyni ajattomuus. Runon historialliset tapahtumat eivät kuitenkaan ole Suomen omia. 154) mukaan isänmaantunteemme on kiinnittynyt maisemaan jo varhain ja paljon kiinteämmin kuin yleensä maailmassa on laita. (Mt.138 suositeltavimpana. Maisema on kotiseudun. 129). mitä ilmentävät maakuntalaulujen samankaltaiset uusklassiset maisemaihanteet. Alueellinen identiteetti sisältää mielikuvan turvallisuuden tunteesta. kotoisuudesta (Räsänen. Runon historiankuvaus on klassista ja siten yleispätevää. vaan heti ensi rivillä vastaan tulee kansa. Maisemallisuudella on sekä korvattu historian puute että sysätty taustalle historian ristiriitaisuuksia ja ongelmia.) Runebergin Suomi-kuvassa on oleellista historiattomuus. 13).) Vakaa maaperä peruskallioineen on toinen maahan viittaava kulttuurinen representaatio.. 156-157. kotimaan ja isänmaan kerroksittainen konkreettinen ilmaus ja objektivoituma.) Maamme-laulu vahvistaa pohjoisen maiseman eettisine ja esteettisine arvoineen Suomen kansalliseksi identiteetiksi. M. joka painottaa luonnon estetiikkaa. 124-125). 126. Tämä näkymä isänmaasta oli keskeinen Maamme-laulussa. kohtuullisuuden ja harmonian ihanteet.. Maisema ilmentää ihmisen suhdetta hänen kotiseutuunsa ja edelleen isänmaahan. (Klinge 1982. Klingen (1982. myös Lehtonen 2004a. Maisemasta ei ole puhettakaan. 1989. Runebergin ja Lönnrotin antama uusi käänteentekevä kulttuuri-identiteetti oli täysin ei-historiallinen. Sen sanat voisi sijoittaa mihin hyvänsä kansaan (mt. millaisia ovat ideaalisen kauniit maisemat ja millaisia taas rumat ja ei-suositeltavat. mikä poikkeaa Klingen . Tässä mielessä heimoidentiteettejä on käytetty Suomessa yhdistävässä eikä muista erottavassa mielessä.) Tässä ja Heinäkuun viidennessä päivässä Runeberg luo isänmaan ideaalikuvan sisämaan maisemasta (mt. (Ks. Kuva perustuu neohumanistiseen ihmisten ja maiseman ihailuun. jota myös Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalla ilmentää (Klinge 1984. johon isänmaakäsitys nyt liittyy.

(Mt.139 mukaan muun maailman kansallisuustuntojen rakentamisesta. jos ne on voitu ankkuroida yksilöiden havaittuun kokemusmaailmaan. Teksteissä ja symboleissa pyritään siihen. jossa merkki on samanlainen kuin sen kohde. 202).. Ensiksi löydetään tai luodaan kansallisuuden ikonit eri taiteissa ja laajemminkin kansallisuutta edustavissa teksteissä. jotka takaavat asenteiden. luonteeltaan abstraktia käsitteistöä. Toisessa. Kansallisuutta ei luoda vaan vaalitaan. Vastaanottajan samastusta helpottamaan niihin saatetaan upottaa ikonisia suhteita. arvostusten jne. staattisuus ja sitä . Toiseksi näiden ikonien on luotava toisia kansallisia ikoneja. folklorismin vaiheessa. Ikonit etsitään konkreetistamaan jo valmista. Kansallinen kulttuuri synnyttää mekanismeja. Saarijärven Paavo on tällainen "ylämaan suomalaisen" ikoni (prototyyppi). jolloin kansa vasta jälkeenpäin tunnistaa niistä itsensä. 131-132. 202. Kansallisessa ikonisuudessa on kaksi semioottista kehitysvaihetta (mt.. (Klinge 1982. mimeettisen ja imitoivan käyttäytymisen malliin. Taiteilijat. Kansallisiin symboleihin on samastuttava. Tälle vaiheelle ovat ominaisia kansallisuuden kaavoittuminen.) 3. Esimerkiksi Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat oli tarkoitettu alun pitäen kansallisia ikonisia sankarihahmoja muodostavaksi. säilymisen ennallaan "sukupolvelta toiselle". Kansallisen kulttuurin perusmerkkikategoria on ikonisuus. Esimerkiksi taidemusiikissa käytetään kansanmusiikin teemoja.) Kansalliset representaatiot kykenevät vaikuttamaan vahvasti.2. tuotetaan jo valmiista ikoneista uusia kansallisia ikoneja. 201) semioottisessa tarkastelussa nimenomaan jäljittelevän. tiedemiehet ja kansakunnan merkkihenkilöt itse luovat myös kansallisuuden ikoneja. että niissä toistuisi aistein havaittava kulttuurin todellisuus.3 Kansallisten esikuvien kirjallinen luominen Kansallisen kulttuurin voima perustuu Tarastin (1990.

Ikonit eivät puhkea tyhjästä vaan tulevat esiin kansan ja kulttuurin muodostamasta erityisestä semiosfääristä. uhrautuvainen ja elinvoimainen kansa. Ollakseen tehokkaita kansallisen kulttuurin ikoniset merkit vaativat indeksaalista kytkentää eli viitettä vastaavaan semioottiseen käyttäytymiseen. pysy sen rajoissa! Tässä mielessä elämäkerrat ovat kansallisen kulttuurin pysyvä ja keskeinen tekstilaji. Yleensä kansallisiin ikoneihin liittyy implisiittinen tai eksplisiittinen indeksi: tee niin kuin merkki osoittaa.se on karaistunut ja voimakas. -.) Topelius kuvaa Maamme-kirjassaan suomalaisen semiosfäärin synnyttäviä ominaisuuksia: Suomalaisia hallitsee syvä ja totinen jumalanpelko. Ja vihdoin se on yksinäisissä metsissään. -. (Mt.140 vastaava käyttäytymiskaava. Kun se on kerran asettunut toisen tahi oman maan hallituksen alaiseksi. eikä reifikoituneenkaan maailman (Moscovici 1984.) Niiden sisällöt eivät kosketa laajasti ihmisten konsensuaalista universumia.ja elämäntapansa: se on siis äärettömän sitkeä ja itsepintainen kansa.Se on myös urhoollinen ja sotakuntoinen. 20-23) tulkinnassa tarvita niitä enää samoin kuin ennen.se on kärsivällinen.se on rauhallinen kansa. -. kun siihen olisi ollut erityistä tarvetta: se on siis hidasluontoinen ja vitkallinen kansa. voitettuna ja valloitettunakin se on aina pitänyt oman ajatus. Vaalimisen ongelmasta kertoo se.se on uuttera ja kestävä -. että SKS:n valtavat arkistot eivät enää nykyisin ole kulttuurin keskeisiä tekstejä. 204-205. -.. se ei koskaan nostanut kapinaa sitä vastaan se on siis uskollinen --. joissa on indeksaalinen viittaus vastaavaan semioottiseen käyttäytymiseen. 203-205. jäljittele. Se on usein laiminlyönyt käyttää oikeuttaan ja voimaansa silloin. Kun hegeliläinen Snellman objektivoi kansanhengen. puolustava asenne ja ulkoisten vaikutteiden torjuminen.se on siis vapautta rakastava kansa. Topeliuksen Maamme-kirja sisältää nuorison esikuvaksi tarkoitettuja kansallisia elämäkertoja. niin romantikko Topelius objektivoi kansanluonteen. kaukana sivis- . Mutta väkivallan ja sorron aikoina se ei ole suostunut jäämään sortajan ikeen alle: . matki sitä. koska semiosfääri muuntunut. (Tarasti 1990.

167-168. 206. ajatella ja laajentaa kokemuksia. henkilöiden ja tapahtumien välillä. Suomalaisia ja suomalaisuutta kuvaava kirjallisuus luo ja uusintaa kansallista kulttuuria. 26-27. Ihmiset löytävät sanoja ja mentaalisia rakenteita vaikeiden ja uusien kokemusten artikulointiin. Väino Linnan teokset ovat hyvä esimerkki nykyajassa vaikuttavasta historian "spektakelisoimisesta". Esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinat muuntaa Suomen sodan kulun irrallisiksi kohtauksiksi. Topelius pukee esittämänsä suomalaisuuden modaliteetit kertomukseen. Kirjallisuudella on suomalaisessa kulttuurissa ollut usein tärkeä tehtävä muuttaessaan kansakunnan historiaa spektaakkeliksi.) Suomalaisuus objektivoidaan kaikkien jaettavissa olevaksi konkreettiseksi todellisuudeksi. Edellä mainitun generatiivisen suomalaisuuden mallin jälkeen. Katariina Eskolan . huomata kvaliteetteja ja suhteita objektien.) Tämänkaltaiseen kuvaukseen vedotaan edelleen mitä erilaisimmissa yhteyksissä. (Lindeman-Viitasalo 1989.141 tyneen maailman keskuksista -. Hän konkretisoi abstraktin semiosfäärin käsitteen selvästi havaittavaksi ja mitattavaksi käyttäytymiseksi.) Bartlettin (1932) tarinoiden muistiskeemat auttoivat ennustamaan uusien tarinoiden käänteitä.kohonnut valistukseen . Se luo odotuksia muiden käyttäytymisestä ja samalla omasta. (Topelius 1985. Kaikki Topeliuksen kuvausta toistavat kirjoittajat ja puhujat uusintavat tehokkaasti suomalaisuuden roolipreskriptiota. (Tarasti 1990.se on siis tiedonhaluinen ja oppiarakastava kansa. joka toimii yleisenä semiosfäärin kuvauksena. Kirjallisuus. jossa ihmiselämää käsitellään omilla oikeuksillaan. jonka päähenkilönä on renki Matti. jonka rooleihin ihmiset voivat kuvitella itsensä toimijoiksi. Jussi Koskela ja vänrikki Koskela ovat suomalaisuuden ikoneja eli käytännössä itseään suomalaisuutta. sillä historia tulee helpommin tajuttavaksi juuri spektaakkelina. Romaanit ja näytelmät tekevät lukijalle mahdolliseksi oppia uusia konstruktioita. kehittää sosiaalisia representaatioita ja antaa kognitiivisia taitoja tuomalla esiin uusia tapoja nähdä. johon liitetään voimakas positiivinen tunnekategoria.

142 (1987.4 Fennomaanien talonpoikaisihanne ja liberaalien city-kulttuuri Talonpoikaisuudesta tuli 1800-luvun jälkipuolella suomalaisuuden kiinteä symboli. yhteiskunnallisille eikä vähiten taloudellisille vaikutuksille. koska hänen teoksensa sisältävät jotakin. ja siten spektaakkelin kritiikki saatetaan mieltää hyökkäykseksi itse kulttuurin arvomallia vastaan. 192. 149-151) mukaan ”Linna on nykysuomalaisten sangen yhtenäisen kirjallisen maun suosikki. Nationalismi on ideologia. Luokkarakenteeltaan Suomi oli läntinen.) Maailmankuvan muutos vuosisadan loppupuoliskolla oli yhteydessä teollistumiseen .) 3. Valtiorakenne kehittyi. Spektaakkeliksi muunnettu historia on osa kulttuurin todellisuutta ja arvomaailmaa.ja 1870-luvulla nousi ennenaavistamattomaan arvoon ja maatalous alkoi modernisoitua. Ihanteena oli bonapartistinen kansan ja kuninkaan liitto. Monikansallisen Venäjän liepeillä sen sijaan etniset yhtäläisyydet johtivat kansalliseen tietoisuuteen ennen valtion luomista. Paikallinen ja valtiol- . (Tarasti 1990. Ne tarjoavat sosiaalisia representaatioita yhteisiin tulkintoihin ja keskinäiseen kommunikointiin. mitä suomalaiset todella ymmärtävät ja jolla on heille merkitystä”. Venäjä avautui Krimin sodan jälkeen läntisille. Jo Topeliuksen Välskärin kertomusten Aaron Perttilä ja myöhemmät fennomaanien nuijasotanäkemykset huokuivat talonpoikien aatelisvastaista herravihaa. kun Suomi sai säätyvaltiopäivät ja oman rahayksikön.mutta ei niinkään Suomen teollistumiseen. (Klinge 1982. Suomi astui toden teolla rahatalouden ja kapitalismin piiriin. 167. (Klinge 1982. Instituutioiden myötä kansallinen identiteetti alkoi yhteiskunnallistua. jonka avulla väestö saatiin samastumaan valtioon Länsi-Euroopassa. kun sen puutavara 1860. Talonpoikaisuus nähtiin suomalaisuuden synonyymina.2. kulttuurisille.) Yhteydet maan eri osien välillä vilkastuivat. 146 ja 149.

Talonpoikien ja papiston suomenkielisten säätyjen ideologia. korosti talonpoikaisia vaatimattomuuden ja pidättyvyyden hyveitä kaupunkien synnillisyyttä vasten. Koulujärjestelmä toimi fundamentaalisen kansallisen tiedon yhdistäjänä ja jakajana (Klinge 1984. (Klinge 1982. fennomania. (Alapuro ja Stenius 1987. Suomen haluttiin kehittyvän itselliseksi yksikieliseksi ja -mieliseksi maatalousvaltioksi. Fennomaanien Kansanvalistusseura ja heidän hegemonisesti hallitsemansa kansakoululaitos oli vapauttava kansassa sisäsyntyisenä piilevää kansallista ja henkistä olemusta. aluksi ennen muuta talonpojista.. Siksi ruotsinja kaksikielisellä yläluokalla oli poikkeuksellisen vahvoja syitä omaksua tai hyväksyä väestön suuren enemmistön kieli ja kulttuuri ja tehdä laajoista joukoista. 18.) Kansalaisyhteiskunta piti kiinnittää valtioon. Kansanvalistusseura. työväenpuolue joukkoliikkeenä). (Klinge 1984. ”vapaasta talonpoikaisuudesta".) . Suomessa liikkeet loivat kansalaisyhteiskunnan (esimerkkejä SKS välitysorganisaationa. ikään kuin ulkoisista valtiollisista vaiheista riippumattomasta itsenäisyydestä (Klinge 1975. jotka olivat johtaneet suomalaisen nationalismin syntyyn ja voimistumiseen.) Fennomaanien ihanne. 131. 133). 177. 131. (Mt. Siksi identiteetin elementit ja ihanteet voitiin löytää riippumattomasta. 11-12. itsenäinen maata omistava talonpoika. Suomen kansan historian. oli elävä todistus muinaisuuden agraarista jatkuvuudesta. 23. Hän kehitti uuden historianperspektiivin. Yläluokan asema ei perustunut emämaasta riippuvaan maanherruuteen ja sen tarjoamiin alistusmahdollisuuksiin vaan virkamiesten asemaan lujittuvassa valtiossa. lojaaleja rakennettavalle valtiolle.) Talonpoikiin nojaavalla liikkeellä oli menestymisen edellytykset. Fennomania vastusti ulkoisia. Fennomaani Yrjö-Koskinen halusi luoda historiallisen jatkuvuuden suomenkieliselle kulttuurille. erityisesti vahvoja läntisiä vaikutteita. Siinä menneisyys selitettiin tarpeista. Suomen nationalismi on ollut sekoitus vapautusliikettä ja valtion kansalaisuskontoa.143 linen eliitti oli suomalaisperäistä toisin kuin muualla Itä-Euroopassa. 20).

65-66). (Klinge 1982.” Hän pitää kulttuuria hegeliläisittäin elollisena organismina. jossa toteutetaan yhteistä etua (Pulkkinen 1987. Liberaalien keskeiset arvot olivat ulkomaankauppa. teollisuus ja talouden uudelleenjärjestely ja kaupan vapaus. Liberaalit hyväksyivät Runebergin kuvan kansasta ja isänmaasta mutta halusivat historiallistaa sitä.) Kansallinen ja yhteiskunnallinen ajattelu yhdistyivät Snellmanilla 1840-luvulla. 205-206. (Klinge 1982. nimittäin modernia elinkeinoelämää. Snellmanista lähtevässä aluksi kansallisdemokraattisesti sosiaalisia uudistuksia vaativassa fennomaanien linjassa korostui Yrjö-Koskisen myötä oikeistohegeliläinen orgaanisen. He vaikuttivat tieteessä ja taiteessa. He korostivat Suomen instituutioiden.) Konservatiivis-patriarkaalisessa ideologiassa korostui kansan sivistyksellis-siveellinen kohottaminen po- . näin:“Kansallisuus on kansan sosiaalinen persoonallisuus.) Snellmanin kansallisuuden representaatio on partikularistinen. 128.144 Porvariston ja aateliston kaupunkilainen liberalismi tunnusti valtion vain vapaan kansalaisyhteiskunnan takaajaksi. Edellytyksenä oli kielen vaihto suomeksi. että yhteiskunnallisen elämän kaikissa äsken mainituissa kohdissaan tulee olla omaperäistä. 129-131.) Snellmanille valtio on moraalinen normiyhteisö. Hänen tavoitteenaan oli luoda kansalaisyhteiskunta byrokraattisen rinnalle. joka yhdisti Suomen Ruotsiin ja yleensä länteen. jopa uskonnon jatkuvuutta. (Klinge 1984. mikä liittyi olennaisesti näkemykseen Suomen asemasta suhteessa ulkomaailmaan. erota maailman kaikkien toisten kansojen omaperäisyydestä ansaitakseen kansallisen nimen. lakien. Kansallinen identiteetti saattoikin itse asiassa merkitä muuta kuin kieltä ja kansanrunoutta. kulttuurin. Snellman toteaa esseessään Kansallisuus ja kansallisuusaate mm.) Taideteollisuusyhdistyksen perustaminen vuonna 1875 ilmensi ideologiaa. (Tarasti 1990. Kaupunkilaiskulttuuri on jatkanut traditiota henkisesti ja materiaalisesti. mikä merkitsee sitä. (Klinge 1984. politiikassa ja taloudessa. 199. 178-179. kansallisesti yhtenäisen valtion ihannointi. jossa käytännöllisen koulutuksen korostaminen yhtyi pyrkimykseen nostaa kotimaisen teollisuuden jalostusastetta.

209.ja 1890-luvuilla kansa ja maa objektivoitiin runebergiläisin harmonian ihantein . Euroopan sivistysmaiden "kansanpsykologiset" teoriat vahvistivat käsitystä kansan vaatimattomasta olemuksesta.) . (Branch 1985. 48.Pariisissa maalattuna. Nykyäänkin valokuvissa esiintyy samanlaista maisemankuvausta. ”venäjänuskoinen” Kalevalan kansa nostettiin suomalaisuuden alkuperäksi. (Klinge 1984. kulttuurin kannalta perifeeriseltä alueelta. Sivistyneistö oli nähnyt kansan kansanvalistajien ihanteiden valossa. ref. (Turunen 1987.) Maaseutuproletariaatin todellista yhteiskunnallista asemaa sivistyneistö ei ymmärtänyt. yhtiöt. (Tarkka 1989.. Suomalaisuuden substanssi on tullut ensisijaiseksi ja vahvaksi. Karelianismi oli toiseuden romantisointia.) Vanha antropologinen näkemys jaloista villeistä on samanlainen romanttinen ajatus luonnonkansoista ihmiskunnan parhaimman ja alkuperäisimmän perinnön kantajina.5 Karelianismi Suomalaisen kuvataiteen kultakaudella 1880. esikuvaksi ja ihanteeksi. 129-132.2.145 liittisen ja yhteiskunnallisen sijaan (Liikanen 1987. (Tarasti 1990. teatterit. rakennukset. Kadut. nöyrää. (Alho 1988. joka vetosi eksoottisuudellaan sivistyneistöön. Jones 1985. 132-133). 243. Vuosisadan vaihteen karelianismi etsi ideaalimaisemaa Karjalasta. tehtaat ja sanomalehdet sekä ihmiset saivat nimensä Kalevalan hahmoista. loputtoman kestävää. 3. laivat. 18. uskollista ja omalla tavallaan syvällistä ihannekansaa. Ulkoa tuotuja sivilisaation aineksia liitetään suomalaiseen merkityskenttään. 166).) Tässä on jo käänteistä ankkurointia vuosisadan alun suomalaisuuden antiikkiin rinnastamiseen. Siinä rajojen ulkopuolinen.) Kalevalasta otettiin vaikutteita kaikkein eniten tänä aikana. Fennomaaneille ja muullekin sivistyneistölle kansa ja työväestö oli kalevalaiskarjalaista.) Kulttuurin positiivisia arvotuksia laajennetaan kattamaan näin kulttuurin ulkopuolisiakin vyöhykkeitä (mt. 157.

humalaisten työmiesten muodossa. (Klinge 1984. joka meillä samastui maalaisväestöön . Ennen oli kuvissa hyväntahtoisesti nähtyjä maalaismiehiä.vielä enemmän kuin muualla.) 3. (Tarkka 1989. Klinge kirjoittaa: “Suurlakkoon ja eduskuntauudistukseen saakka oli porvarillisissa piireissä vallinnut runebergilainen ihannekuva kansasta. 248. karjalaisesta ja kalevalaisesta kulttuurista." .) Kokonaisuudessaan 1800-luvulta suomalaisuus sai sisällökseen Kalevalan. Uusi luokka teollisuustyöväestö ei sopinut käsitykseen kansasta. 129-130.ja yläluokka oli valmis vaihtamaan runebergiläisen kansankuvan realistisempaan Kiven esittämään kuvaan.sinänsä vähäiset aseelliset yhteenotot 1905 ja 1906 nostivat esiin kokonaan toisen näkemyksen. jonka suhde luontoon oli vielä elimellinen. muistomerkit Porthanille. mutta sosialistien esiinmarssi ja . lehdistö ja rautatiet. likaisten. (Klinge 1984. talonpoikaisidyllin ja Runebergin runouden kansasta ja maasta.3 Itsenäisyyden alkuvuosikymmenten suomalaisuus Itsenäisyyttä edeltävä aika oli suurta poliittisen järjestäytymisen aikaa. Runebergille ja Aleksanteri II:lle. Suomalaisuuden objektiivisiksi merkeiksi tulivat kansallishymni. nyt kansa esitettiin räyhäävien. parlamentti ja lopulta yleinen äänioikeus. hallintoyksiköt.146 Suomalaisen kulttuurin itsetiedostamisprosessi laati objektikseen ja vetojuhdakseen kuvan kansanomaisesta. jotka puukko kädessä vaativat porvareiden omaisuutta. Suomalaisuuden yhteiskunnallisia instituutioita olivat pääkaupunki. Vanhan runebergilaisen suomalaisen kansan representaation voimaa osoittaa. rahayksikkö. että vasta suuren poliittisen ja älyllisen muutoskauden jälkeen suurlakon aikaan 1905 ja sitä seuraavina vuosina keski.) Porvarillisten piirien kansakäsitykseen vaikutti ratkaisevasti vuosien 1917-1918 valtiollinen ja poliittinen murros.

Suomen talonpoika oli tullut isännäksi ”omassa maassaan”. itsenäisen maan kansallisen identiteetin etsimisestä. tuttuihin populistisiin tunnuksiin. Uuden valtiollisen identiteetin rakentamisessa turvauduttiin myös syvällisemmin vanhoihin. joka oli luotu 1800-luvulla ja jonka oleellisiin ainesosiin kuului usko ja rakkaus hallitsijaan.147 Suomen valtiollinen itsenäistyminen oli enemmän ulkoisten suhdanteiden tuottama seuraus kuin tietoisen ohjelman tulos (Klinge 1999). "Yksi kieli. Kirkisen (1988) mukaan kansallinen tutkimus näki itäiseksi tulkitun kalevalaisen perinteen nyt vaistomaisesti läntisenä ja länsimaisena.) Kielivastakohtaisuus oli osa uuden. Uuden isänmaallisuuden piti olla aktiivinen ja aggressiivinen. Keväästä 1917 kesään 1918 kansallinen ja luokkasolidaarisuus kilpailivat keskenään monien mielessä. 222-224. Tarvittiin kaikki tieto osoittamaan suomalaisille itselleen ja muille maille. ja kulttuurimme itäiset piirteet jäivät huomiotta tai ne torjuttiin. kun taas urbanismi ja siihen liittyvä epäkansallisuuus ja ns.) Tänä aikana korostettiin eräänlaista läntistä identiteettiä uutta "idän uhkaa" kommunismia vastaan. kun vanha oli Saarijärven Paavon tapaan rakentanut hiljaisen sitkeyden ja rauhanomaisen rakentamisen teemoille. “Ryssävihan” lietsominen tähtäsi myös kansallisen identiteetin vahvistamiseen: oli kehitettävä uusi isänmaallisuus sen traditionaalisen sijaan. 1989. jatsikulttuuri nähtiin tuomittavina. Osia kulttuuriperinteestä mobilisoitiin reorientaatiolla eri tarkoitusperiin (vrt. Talonpoikaishyveet nousivat jälleen kunniaan. (Klinge 1982. Kommunismi tulkittiin venäläisyydeksi ja yhteiskunnalliset ristiriidat kansallisiksi ja rodullisiksi vastakohtaisuuksiksi. joka siirtäisi kysymyksen punaisen ja valkoisen vastakohtaisuudesta Venäjän ja Suomen vastakohtaisuudeksi. (Klinge 1982. Itään viittaava koettiin uhkaksi. ”Kulttuurin ihanteettomia” piirteitä vastaan nouseva liike tiivistyi Akateemisessa KarjalaSeurassa. Poliittisen sijalle ryhdyttiin sitten 1920luvun alussa luomaan uudenlaista kansallisen solidariteetin ideologiaa. yksi mieli" oli ajan aitosuomalainen . jopa ekspansiivinen. että Suomi kuului läntiseen Eurooppaan. Räsänen M. 16).

Erot ohjelmasta olivat lähinnä painotus. Kyseessä oli aikakausi. Ruotsinkielisiä vaadittiin suomalaistumaan. 20-luvulla oli suuri nimien suomalaistamiskampanja. 3. Vallitseva ideologia oli sivistyneistöä hegemonisoivan Akateemisen Karjalaseuran maailmankuvan mukainen.. ja raja aukesi vain railona. uusi valtiolippu. Maanpuolustukselle tuli tärkeä asema heti 20-luvulla.ja aste-eroja. Mikään kansa. Suojeluskunnat ja militarismi olivat isänmaallisuuden ilmentymiä. Kansallisuusaatteen ja kansallisvaltioaatteen loistoaikoina kuitenkin pyrittiin sekä aatteellisista että valtapoliittisista ja käytännön syistä ensin luomaan ihannekuva tai mielikuva kansasta ideaalityyppien avulla ja sitten kasvat- .) Suomalainen identiteetti jäsentyi valtiolliseksi kyseisenä aikana. jolla suomalaisten laajojen kansankerrosten isänmaakäsitykset täsmennettiin ja levitettiin. edes suomalaiset. (Mt. 53) mainitsee asevelvollisuuden ja koululaitoksen lisäksi kansallisen eristäytymisen ja eristämisen kolmantena tärkeänä tekijänä.148 tunnus. Kun vielä Runebergille ja Topeliukselle kieli ei ollut keskeinen Suomen asukkaita jakava tekijä. Nuoren itsenäisen valtion itsenäisyyden ilmentymä oli mm. AKS ajoi "isänmaanrakkauden ja ryssänvihan" järjestönä Suur-Suomea. ei koskaan ole ollut kovin homogeeninen. Vaihtoehtoista suuntausta edusti modernistinen Tulenkantajat. Aiemmat vilkkaat ja luontevat siteet Pietariin katkesivat. jolloin suomalaisuus oli argumenttina ehdoton ja kiertämätön. Urheilusaavutukset takasivat uutta identiteettiä nuorelle valtiolle. Klinge (1975. ja se voimistui 30-luvulla. 221-222.4 Kansallisten tieteiden rooli suomalaisuuskäsitysten luojana Klingen (1982) mukaan suomalainen on kuvitelma. fiktio. niin puolustuskannalle joutunut ruotsalainen eliitti joutui turvautumaan 1910-luvulla teoriaan erillisestä suomenruotsalaisten kansasta saadakseen osakseen rannikon ruotsinkielisen rahvaan solidaarisuuden.

osoittaa sen jatkuvuus ja turvata sen tulevaisuus. Kansalliset tieteet ovat palvelleet uskollisesti kansakunnan rakentamisen ja valistuksen ohjelmaa aikakausittaisten menneisyyskuvien luojina ja täydentäjinä sekä vallitsevien historian tulkintojen vahvistajina.) Tieteellisellä toiminnalla ja tutkimuksella on ollut tärkeä osa suomalaisen kansakunnan luomisessa.. taiteilijat ja tutkijat levittivät käsityksiä suomalaisista perusominaisuuksista.) Snellmanin ajatus oli. kielitieteen ja kansanrunouden tutkijoilla oli näkyvä sija 20. (Mt. (Knuuttila 1989. joiden varaan Suomi rakennetaan. kotimaisen kirjallisuuden..ja 30-luvuilla suomalais-kansallisen identiteetin rakentajina (mt. Esimerkiksi 1930-luvun kansatieteelliset retket kasvattivat valtaosan kansallisten tieteiden edustajista. runoilijat.) Kansatiede laajeni käsittä- . alkaa vähitellen käyttäytyä näiden esikuvien mukaan. 152). millaisia suomalaiset ovat. 238-239.) Historian.149 tamaan kansa vastaamaan tuota ihannekuvaa. historian. Niinpä kansallisten tieteiden: suomen kielen. joista sitten tuli positiivisia esikuvia. kansanrunoudentutkimuksen ja kansatieteen tehtävät kasvoivat tehtävästä luoda kansakunnalle oma nationalistinen kulttuuri. 1989. Suomalaisuustutkimuksen alkuaikoina 1800-luvulla muotoutui tutkimukselle yhä selvempi sanoma: suomalaisten oli oltava ylpeitä omasta kansallisesta perinnöstään ja viljeltävä omia erikoispiirteitään. 152. 1989. että yhtenäinen suomalainen kulttuuripohja juurrutetaan koulutuksen ja valistuksen avulla. sen sukukielien. jotta kansa kestäisi kansallisvaltiomuodostuksen paineet. 94. että historia. arkeologian. Kirjailijat. kieli ja kirjallisuus ovat ne tukipylväät. joiden kansalliseksi maailmaksi tuli talonpoikainen Suomi ja tutkimuksen kohteeksi talonpoikainen kansa. 8. (Laine-Sveiby 1991. Kalevalainen suuri menneisyys ja historiantutkimuksen hahmottamat visiot kunniakkaasta menneisyydestä täyttivät tehtäväänsä kansakunnan itsenäisyyden legitimoijina. 145. (Räsänen R. Ja kun tarpeeksi monta kertaa kuulee ja lukee. Vuonna 1831 perustetun SKS:n ohjelmassa todetaan.) Kansatiede eli yleisemmältä nimeltään etnologia onkin ollut Suomessa kansallisesti rajoittunutta ja epäkriittistä (Lönnqvist 1989). (Räsänen R.

Seuraavat lausunnot kuvaavat tavallisen kansan elämää tutkivan kansatieteen reifikoitunutta roolia. että ajan mittaan niillä ei enää korvata vanhaa tietoisuutta vaan vaalitaan jo vallitsevaa tajuntaa kansallisen tiedon tasoa syventäen ja menneisyyttä nykyisyyden tarpeista tulkiten. ettei mennyttä kulttuurimuotoa voi palauttaa mutta "nykypolvi voi siitä ammentaa elinvoimaa uusia tehtäviä varten". (Ensimmäiset museopäivät Helsingissä 1923. Kansatieteen ensimmäinen professori U. opettajan ja opetettavan suhdetta. T. Kettunen (1987.146). jota nykyinen sukupolvi tuskin rikkatunkiolta viitsisi kerätä talteen ”.) Valistus on aktiivinen välittäjä sivilisaatiosta kulttuuriin. 287) kuvaa kansalliset tieteet ja tieteentekijät siksi ylätasoksi. Säätiön tuli vaikuttaa siihen.. jolta on ohjattu ruohonjuuritason tehtäviä ja velvoitteita ja jaettu opetusta ja ohjeita. Oli esitettävä vanhan . Räsänen M.” Lehtori F. että kulttuuri tunnettaisiin oikealla tavalla. kansan elämänkäytännön ja valtiossa olennoituvan siveellisen mahdin oli määrä kohdata toisensa". Räsänen M. ref. 95). ja valistuksen ohjelma on täyttänyt Suomessa hegemonisen prosessin tunnusmerkit (Knuuttila 1989. B. 7.) Jo 30-luvun lopulla todettiin Talonpoikaiskulttuurisäätiötä perustettaessa. Kansalliset tieteet poikkeavat tieteestä. (Kettunen 1987. mihin Moscovici (1984) viittaa siten. Sirelius (1923. Kansallisten liikkeiden ”ideologisena määreenä oli kansan ja sivistyksen suhde. joskus myös huvia ja harrastusta kansallisen olemassaolon nimissä. Tunteminen helpottaisi kulttuuriperinnön muuntamista uusiin oloihin. 1989. Laguksen kokemukset kuvaavat taas tieteen arkea: talonpoikainen kansa sen sijaan ”saattaa pilkkanaurulla ivailla kerääjän höperyyttä. 1800-luvun kansanliikkeissä kohtasivat ”ylhäältä tuleva kasvatus ja alhaalta tapahtuva tarpeiden artikulointi”. H. 287. kun tämä keräilee sellaista vanhaa romua. 1989.ja työväenkulttuuria vasta 60-luvun yhteiskunnallisen murroksen ansiosta (mt. 20) lausui: ”Muinaistutkimuksemme ylväänä ja rohkeana päämääränä on mahdollisimman selvän kuvan luominen Suomen kansan ja koko Suomen suvun entisyydestä.150 mään talonpoikaiskulttuurin ohella myös kaupunki. 21. 39. ref.

(Räsänen. Sota-aika kriisiaikana vahvisti kansankulttuurin käyttöä. liitettiin identiteetin rakennusaineksiin. 1989. Tallgren luonnehti vuonna 1920 Kansallismuseota kansamme henkiseksi aarreaitaksi ja sen itsenäisyyden turvaksi (Korhonen T. 24-25. Museot tarjoavat käsitteellisten ja ikonisten seikkojen yhdistelmiä pohjaksi objektivoituneille sosiaalisille representaatioille. 1989. (Räsänen M. jolla on kaksi elementtiä: alhaalta johdettu sisältö ja ylhäältä tuleva muoto. 1989.) Sodan jälkeen voitiin ohjata kansan ajatukset tulevaisuuteen. etnografinen perintö. Isiltä perityt tavat.) Tähän yhteyteen sopii hyvin Moscovicin (1984.151 talonpoikaiskulttuurin parhaat ja kestävimmät ihanteet. 104). Kansanperinteestä esille nostettu talkootoiminta oli yhteiseen hiileen puhaltavan ideologian yksi muoto. Ylioppilaat aloittivat talonpoikaisesineiden keruun 1870-luvulla. Perinteentuntijat pantiin propagoimaan Suomen Suurtalkoita 1944. Museointi on kansanperinteen kansallisen käytön yksi osa.) Kotiseutuaate on keino konkretisoida isänmaallisuutta. 54) huomio ideologiasta. 1989. 18-19. Museon siteet menneisyyteen ja yhteisyyden tunne palvelevat suomalaisuuden representaatiota ja sosiaalisen identiteetin jatkuvuutta. Nykyajan kansatieteilijän Teppo Korhosen (1989. Sotiin saakka talonpoikaisuudessa oli suomalaisuuden perusta ja leivän lähde. 113) lausunto on jo itsessään oiva esimerkki kansallisten tieteiden yhä elävästä museaalisesta tehtävänasettelusta ja toisaalta suomalaisesta "arvon mekin ansait- . pois kipeästä menneisyydestä. palauttamalla mieleen emotionaalinen suhde kotiseutuun ja usko kotiseudun uudistavaan henkiseen arvomaailmaan. Isänmaan käsite ankkuroidaan jälleen kotiseutuun valtiollisen Suur-Suomi-representaation sijasta. Myöhemmän murroksen aikana syntyneet ”historiattomat lähiöt” eivät enää kelvanneet tähän tehtävään. Paikallisuus sai jälleen uutta voimaa identiteettiresurssina. joka antaa arkitajunnalle tieteellisen sädekehän.) A. sen voima ja kauneus . 154. (Räsänen."ei romanttisesti valaistuna vaan valtaviin lähdeaineistoihin pohjautuvana ja tieteen kirkastamana". R. (Räsänen. 152-153. 1989. R.M. M.

terästehtaat. avaruusasema tai kansanpalatsi. Vasta viime vuosikymmeninä agraarin museo-Suomen hegemonia murtui. mutta juuri siinä piili yksi sen täkäläistä identiteettiä korostava vaikutus. Sodankäyntiin liittyviä museoita on viljalti (mt.ja kansalliset museot esittelevät suomalaisuudeksi 1920-luvulla renessanssin kokenutta kansallispukua.). Saatiin odottaa 60-luvulle. (Smart 1985. jota ei enää ole. Kuvat heijastavat identiteettiä kehittäin yksilön minän identiteetistä kansalliseen identiteettiin. varallisuutta ja esittelyn arvoista menneisyyttä. Korhonen (1989... kauneusaistia.) Kotiseutu-. ja muita kansantuotteita.” Korhonen jatkaa.) Suomalaisten museoiden välittämä sosiaalinen kuva oli 1960-luvulle asti hyvin talonpoikaispainotteinen. 1989. Modernisuus on myös kansallisuuden myyttisten aspektien elementti. (Korhonen T. 132. alue. kulttuuria. 1920. T.) Valokuva on yksi keino luoda identiteettiä visuaalisin keinoin. 127. Vilkunan ja Mäkisen kuvateos “Isien työ” vuodelta 1943 kuvaa menneen maailman sopusointuisena elämänmuotona. yliopisto. kuten ryijyjä. (Sinisalo 1989. että täälläkin on "yhtä etevää esineistöä kuin muuallakin. Se ei ollut kultaa eikä marmoria vaan vaskea ja puuta. Ajoittain ne toimivat kuningashuoneiden korvikkeina ja katsojan sinisten ajatusten innoittajana. 132) mainitsee talonpoikaisesineistä puukon vapaan ja pystyvän talonpojan symbolina. 121-122. että on meilläkin sivistystä. jossa Suomi-neito näkyvästi esiintyi ja joka tuli perinnehengen tärkeäksi ja näkyväksi tunnukseksi myös taiteessa." (Mt. että maailman yhdentyminen avasi huomaamaan. Sillä on kyky rikkoa ajan rajat ja antaa kuvallinen käsitys menneisyydestä.) Suomessa alettiin julkaista 1910-luvulla kansallista ja etnistä heimoidentiteettiä korostavia kuvakirjoja.ja 30-luku ovat niiden kulta-aikaa. 42-43. Tietyillä instituutioilla on positiivinen lataus tässä mielessä modernisuuden konkretisaatioina: valtiosta riippuen kansallinen lentoyhtiö. jossa yhtyivät kädentaidot.152 semme" -ajattelusta: "Henkilömuseot lujittavat kansakunnan itsetuntoa todistaessaan. 20. 46. talonpojan . ennen kuin työväenkulttuuri saavutti hovikelpoisuuden museopiireissä.

ja pulavuosina tarpeellisen positiivisen työn sankarin. (Sinisalo 1989.” Todellisiksi suomalaisiksi määriteltiin ”talonpoikainen kansa” ja suuri osa kansasta suljettiin useiksi . folklorismia. itse maasta. Räsänen.ja viihdeteollisuudessa.) Viimeistään 70-luvulla etnologi alkaa nähdä ympärillään vanhan kulttuurin uudeksi naamioituneita aineksia.) 60-luvulta lähtien perinteistä kansankulttuuria on elvytetty kansanmusiikkijuhlilla ja talonpoikaisella perinneruokakulttuurilla.101) toteaa valtiollisen itsenäistymisestä: ”Symbolisesti keskeisessä kansakunnan perustamistapahtumassa ’kansallisen’ ja ’epäkansallisen’ raja piirtyi Suomen sisälle. (Knuuttila 1989. Etnisyys alkoi vähitellen siirtyä reifikoituneeseen maailmaan.153 itsenäisyys ja sitkeys. Enää se ei ole sivistyneistön eliitin liikettä vaan osa kansan kriisireaktioita tapahtuneeseen muutokseen. Sallinen -Gimpl (1989. jonka voima kumpusi sukupolvien takaisesta agraarikulttuurista.) Kuvat välittivät patriarkaalista ja ruumiillista työtä arvostavaa asennetta. outoihin modernin elämän ilmiöihin. Kansankulttuuria käytetään folkloristisesti matkailu. että kun sen välitön yhteys arkeen puheenparsineen ja elämänmuotoineen on kadonnut. ohentuvaa yhteisöllisyyttä. Teksti ja kuva loivat ankarina sota. 3. (Sinisalo 1989. Suomalaiseen identiteettiin ei ainakaan kansatieteen paradigmojen mukaan kuulunut modernisaatio vaan pikemminkin staattisuus ja jopa pako menneisyyteen.5 Moderni murros Risto Alapuro (1999. 26. 47-54. pirstoutuvia lojaliteetteja ja kulttuurin yhteiskunnallistumista. 1989. 224) kertoo karjalaisesta kulttuuri-identiteetistä. (Korhonen 1989. Valokuvien herooiset kuvakulmat alleviivaavat sanomaa. Vilkuna 1953. Urbaania elämää ja konekulttuuria ei tuntunut olevan olemassakaan. se on nyt haettava tiedon ja taiteellisen ilmaisun keinoin eli välittyneemmin.) Alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan irrotettujen kulttuurituotteiden merkityssisällöt auttoivat maalta paennutta sukupolvea ankkuroitumisessa uusiin. 54-55. M. 24-25. rekonstruktioita.

. Marginaaliset kulttuuriset identiteetit legitimoituivat (työväenkulttuuri. 107) ”Toisessa tasavallassa” (1945-1994.. Suomalaisen yhteiskunta moniäänistyi. yhtenä sen alkusyistä. Suomessa on valtiokeskeinen presidenttivaltainen traditio. 3. Esitettiin yksilön oikeuksien tunnustamista ja poikkeavuuden sallimista (Alapuro 1999. Fennomaanit halusivat nähdä sen suomalais-kansallisena kamppailuna. (Räsänen M. esim. Rakennemuutos rikkoi tiiviin yhteyden maaseudulle. Oppineet eivät ole koskaan asettuneet radikaalisti valtiovaltaa ja valtiota vastaan. Alasuutari 1996) 1950luvulla alkaneet kulttuurikonfliktit syvenivät "kulttuuriseksi vallankumoukseksi". Keskeisiksi arvoiksi nousevat hyvinvointivaltion malli. . Intellektuellit ovat ylipäätänsä valtioon sitoutuneita. 101. 1989.154 vuosikymmeniksi kansallisen projektin ulkopuolelle (Mt. ja kulttuuri alkoi kaupungistua. jossa sukupolvien elämismaailmat eriytyivät. 10) Historiankirjoituksen rakentamilla myyteillä on merkitystä identiteetin luomisessa.” (Mt.) Ylikankaan mukaan suomalainen historiankirjoitus on sitoutunut vallitsevaan valtaan.5 Menneisyys ja suomalaisuus Suhde menneisyyteen on keskeinen kansallisen itseymmärryksen muoto.107). Esimerkiksi nuijasotaa ei haluttu nähdä suomalaisessa historiankirjoituksessa talonpoikaiskapinana varsinkaan kansalaissodan jälkeen. Historioitsijat ovat luoneet kansakunnan legitimaatiotraditiota. Myyttinen historiankirjoitus on kuin sosiaaliset representaatiot: sillä haetaan syitä seurauksille. populaarikulttuuri) ja alakulttuurien kirjon kasvu jatkuivat 1970.ja 1980-luvulla. 16-17.) Vasta 1960-luvun nopean modernisoitumisen myötä käsitys kansakunnasta alkoi moninaistua: ”Se ei enää välttämättä merkinnyt samanmielisten yhteisöä ja yhtä tahtoa. eli nuijasota haluttiin nähdä vain osana tulevaa kansallista kehitystä. demokraattisuuden ideaali ja vapautuminen. (Ylikangas 1990.

mikä syrjäytyy. seurauksista syihin.. kun kansallista identiteettiä halutaan voimistaa. se. normit murtuvat.) Tästä seuraa se. 97-98. ovat menettäneet luonnollista pohjaansa.ja 30-luvuilla poliittiselle nationalistiselle tarkoituksenmukaisuudelle. että ne mahdollistavat tutkimusasetelman hahmotuksen lopusta alkuun. minkä menneisyys voisi heille opettaa ja tarjota. 92-93. (Mt.) Wilsonin (1985) mukaan Kalevalatutkimus on uhrattu erityisesti 20.155 Tulkinnat Kalevalan historiallisesta autenttisuudesta ovat vaihdelleet. 1870-luvulle Kalevalaa pidettiin historian oppikirjana koulussa. Silti sen tutkiminen on perustunut vanhan agraariyhteiskunnan malliin. (Topping 1985. 50-luvulta jälleen myyttinen tulkinta. 98. Mekanistisessa kulttuurikäsityksessä uusi aikakausi syrjäyttää vanhan. eriaikaisuuksien ja rinnakkaissuhteiden informaatio. Vaikka prosessit ovat saattaneet olla tutkimuskohteina. Tällöin näkökulma on ongelmattomasti teleologis-positivistinen. Nykyisyys on Knuuttilan (1989) mielestä vaikea asia kansankulttuurin tutkimukselle. “oman” kulttuurin perusta jatkuvasti ohenee. Knuuttilan mukaan kansankulttuurin tutkijoiden devolutionistissa kehityskonseptioissa kansallisen. arvot pirstoutuvat ja ihmiset vieraantuvat kaikesta siitä hyvästä. Se. 96. Ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen historiallinen tulkinta voimistui. joiden kautta on tulkittu elämää. jää epämääräiseksi. koska yksitasoiset kansatieteelliset kuvausmallit eivät riitä eriytyneiden prosessien tutkimiseen. ne ovat sidoksissa menneisyyden aikakausiin. Sitten teosta pidettiin myyttinä. Periodisoinneista seuraa myös nykyisyyden käsittäminen menneisyyden kaatopaikaksi. jolloin toteutumattomat kehitysstrategiat ja vastarinta jäävät huomiotta. Historiallisten periodisointien kyseenalainen etu on. että menneisyys idealisoidaan yksinkertaisiksi malleiksi mutta nykyisyyden sekavaa monimuotoisuutta ei kyetä hallitsemaan. (Knuuttila 1989. Kansankulttuuri ei taivu enää välttämättä kansallisiin kategorioihin. Historiallinen tulkinta korostuu aina. tunnetaan erinomaisesti.) Vanhat kulttuurikategoriat. mikä syrjäyttää. Tällöin menetetään jatkuvuuksien. .

) Mytologia on myyttejä. joilla kansa. 20. 1800-luvulla Suomessa ja Euroopassa kirjoitettiin kansallisia historioita. miten historia kirjoitetaan ja paalutetaan merkityksillä. 25-27) näkee kansallisuusaatteessa fenomenologista yhtenevyyttä uskontoon.) Se. joiden varaan kansallisuusaate rakentuu. Smart (1985. kuinka kaikki on tapahtunut. sävellettiin kansallishenkisiä sinfonioita ja luotiin kansallissankareita. aate tai oppi paikannetaan aikaan ja tilaan eli tapahtumat järjestetään rakenteeksi ja tulkitaan historiaksi. 209) korostaa uskonnon yhteisöllistä . Aiemmin on jo tutkittu monia suomalaisuuden merkkejä. vapaus. Kansallinen myyttikertomus ei niinkään kerro. (Smart 1985. ja hänen kuulumisensa siihen vahvistetaan performatiivisesti koulutuksella ja monenlaisilla merkin juhlistamisilla. Itsenäisyys. alueellinen koskemattomuus sekä oikeus omaan kieleen ovat vaalituimpia pyhiä arvoja. vaan tarjoaa identiteetille menneisyyden sementin ja edistää siten kansakunnan nykyistä substanssia. (Mt. Yksilö syntyy ryhmään. selvitettiin kielitiedettä. 20. Jokapäiväisessä kokemuksessa uskonto yhdentyy kansalaisuuden käsitteeseen ja antaa käsitykselle kansakunnasta moraalisen ulottuvuuden. Merkityksellistä ryhmään kuulumista vahvistetaan juhlistamalla ryhmän määrittävä merkki.) Myytit ovat merkityksillä ladattuja kertomuksia. jotka saavat usein pyhän määreen. (Smart 1985.. Kansakunnan tarve olla moderni edellyttää kuitenkin tiettyä tieteellisyyttä ja objektiivisuutta historiankirjoitukselta. (Anttonen 1993. Durkheim (1980. mutta yleisimmin juhlistettuja ovat kieli ja maa-alue. löydettiin uudelleen kansanmusiikkia. Kansallisen historiatietoisuuden luominen on mytologisointia. 17-19. perustuu peruuttamattomiin arvoihin. Nationalismi ja patriotismi pyhittävät asuinmaan uskonnonomaisesti. Esivanhempien juhlistamisella korotamme kansakunnan substanssia ja siten epäsuorasti itseämme.) Historia on kansalliseen identiteettiin liittyviä myyttejä. Juhlistaminen on performatiivinen akti. jolla menneisyyden tapahtumista valikoidaan merkitsevät asiat vähemmän merkitsevistä.156 Ninian Smart (1985) antaa ihmisen suhteelle hänen kansallisuuteensa uskontotieteellistä valoa.

Suomalaisuuden representaatiolla pyritään legitimoimaan nykyisyyttä. (vrt. menneisyydestä tehdyt eri tavoin painotetut tulkinnat. sen keskeinen referentti on kansa. 100). Omien kirjallisten hahmojensa suosiota Linna tulkitsee sillä. jonka jäseniä he ovat. 192) ilmaisee saman ns. Kansan konsensuaalisesti muodostuneiden ja reifikoituneiden käsitysten (Moscovici 1984) välillä on ollut kuitenkin selviä yhteyksiä. markkeerataan siten rajat 'meidän' ja 'heidän' välillä. jonka mukaisesti yksilöt tajuavat yhteiskunnan. Knuuttila (1998. länsimaisuudesta. (Anttonen 1993. että niillä on täydet kansalaisoikeudet.” Valikoivaa traditiota ovat kalevalaisesta Karjalasta. Rituaaleilla sekä muilla toiminnoilla ja symboleilla. Kuitenkin Väinö Linnan (1980. 18-23) mukaan "Runebergin omalaatuinen ryysyevankeliumi on ollut vieras alemmille kansanryhmille ja aiheuttanut protestitunteita koko suomalaista kansallisuusaatetta vastaan". etnografisen preesensin ovelassa periaatteessa: ”Menneisyys voidaan kuvata vain sellaisena kuin se on. Saukkonen 1999) Monikansallisissa valtioissa kuninkaista ja johtajista tehdään yhdistäviä merkkejä. Tällaisista ohjelmallisista käsityksistä on paremmin säilynyttä tietoa kuin tavallisten ihmisten arkikäsityksistä. jossa seurauksille haetaan syitä menneisyydestä. Valikoiva traditio on representaatioiden järjestelmä. rahvas. joita käytetään nykyhetken tarpeiden legitimoinnissa ja tulevan suunnan osoittamisessa. Tässä suomalaisuuden historiaa käsittelevässä luvussa on korostunut virallisten ylhäällä muovattujen ja ylhäältä välitettyjen representaatioiden asema. Myytit ja pyhäkäsitykset ovat keskeisesti etnisyyden ja ryhmäkuuluvuuden tunnusmerkkejä. joissa myytit pyhästä ja voimasta ruumiillistuvat. luonnosta. Suomalaisuuden representaatio on sinänsä kansanomainen. talonpoikaiskulttuurista.) Yhteenvetona menneisyydestä suomalaisen identiteetin esitysten voidaan sanoa tulevan valikoivasta traditiosta (Knuuttila 1989. Kansalla on siis ollut myös tavallaan omia. talvisodasta ym. että uskonto ei ole fysikaalista maailmaa koskeva selitysjärjestelmä vaan ennen kaikkea ideajärjestelmä. hallitsevista riippumattomia suomalaisuu- .157 luonnetta siinä.

1980. Ruuska (2004. Ensimmäisissä kirjallisissa lähteissä suomalaisuus määriteltiin toiseutena. etteivät laajojen kansanjoukkojen jakamat suomalaisuuden representaatiot voi tulla yhteiseksi suomalaisuudeksi kuin kirjallisuuden. elokuvan. Myös suomalaisten omien käsitysten totuutta pohdittiin. Ruuskan (2004 158) mielestä suomalaisuutta luotaavan lukeneiston katse on siirtynyt muutaman sadan vuoden aikana keskisestä Euroopasta Suomeen ja nenänvartta myötäilevä näkökulma silmien tasalle. Tämä käy ilmi herravihasta ja sotajermujen purnauksesta. 33. muiden kuin puheen kohteen tarpeista lähtien.). jossa maa ja kansa tutustutetaan toisiinsa kädestä pitäen. Niissä kaikissa representaatioiden ammattimaiset käsittelijät jättävät niihin aina välttämättä oman leimansa. Syynä oli näkökulman vaihdos. joka oli runebergilaisuuden hapattama" (Linna 1980. jossa puhuja aina muisti sijoittaa itsensä kansan ulkopuolelle puhuessa kulttuuriköyhistä ja keskenkasvuisista suomalaisista. Suomalaisuutta kulttuurisena keskenkasvuisuutena pitävää toiseuttavaa puhetapaa kritisoivat esimerkiksi Peltonen (1998) ja Apo (1998). Lukeneiston pettymys kansaan ja Eurooppaan kurkottelu Eurooppaan 1900-luvun alkupuolella ilmeni puheena. 155) erottaa suomalaisuuden tulkinnan neljä vaihetta. Pyrkimys on ollut joka tapauksessa jäljittää suomalaisuuskäsitysten rakentumista ja varoa vallitsevien käsitysten vakinaistamista. Topeliuksen Maamme kirjan eri painokset edustivat taas suomalaisuutta ylistävää perinnettä. toisten (kansallisen eliitin) antamia luonnehdintoja suomalaisuudesta alettiin nähdä valta-asetelmien tuotteiksi. lehdistön ja muun joukkotiedotuksen välittäminä.158 den representaatioita. joista viimeinen kuvannee myös tämän tutkimuksen tapaa nähdä suomalaisuuden muotoutumista. sama ilmenee nykyisin poliitikkojen ja byrokraattien halveksuntana ja presidentti-valtiomies -instituution ihailuna. .ja 1990-luvuilla suomalaisuudesta puhuminen koki jonkinlaisen uudenlaisen tulemisen. Runebergin varjossa kasvaneet alemmat kansankerrokset joka tapauksessa "elivät sellaisen sosiaalisen auktoriteetin alaisena. Oleellisinta on. jonka ansiosta ns.

Koska sosiaalisten identiteettien muodostumisen kysymysten sivuuttamista arvostellaan. juuri tuohon suomalaisen kansallisen identiteetin muotoutumisen kysymykseen kiinnitetään paljon huomiota. Sen kysymys on ”keitä me olemme?” Kysymys voi olla myös muodossa keitä te olette. Jos kulttuuri on kartta. Sosiaalipsykologiset käsitteet ovat kuvailuun ja ymmärtämiseen tähtäävän tutkimuksen kehyskäsitteitä.6 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisesta osuudesta Empiirisessä tutkimuksessa käytän jakoa kollektiiviseen identiteettiin ja sosiaaliseen identifioitumiseen. Identiteetti nähdään tarpeelliseksi jakaa kollektiiviseksi identiteetiksi ja henkilöperusteisiksi yksilön identifioitumiseksi. joissa käsitteellinen asia on saanut konkreettisen kuvallisen muodon. Sosiaali- . niin kokonaisuuden ulkoa kuin sen sisältä esitettynä. Tutkimus ei testaa mitään sosiaalipsykologista teoriaa. Kollektiivisten identiteetin sisällöt ovat sosiaalisia representaatioita. Identiteetti on tulkintakoodi oman itsen ymmärtämiseksi. Kansallisuuskäsityksessä on jako etnis-genealogiseen ja kansalaisterritoriaaliseen. Henkilöperusteisen identiteetin kysymys on ”kuka minä olen?” jonka osana ovat sosiaaliset identifikaatiot. Sosiaalisen identiteetin käsitteen alle on mahdollista mahduttaa sekä yksilölliset kokemukset eri ryhmiin kuulumisesta ja niiden toisiinsa sovittamisesta että sosiaalisen identiteetin sisältöön keskittyvä kollektiivinen identiteetti. Kansallisen identiteetin viittaukset ovat erilaisia objektivointeja. jotka rakentavat identiteettiä aktiivisessa prosessissa.159 3. identiteetti voidaan rinnastaa sijainniksi kartalla. vaan käyttää sosiaalipsykologian käsitteistöä apuna päämäärässä ymmärtää kansallisen identiteetin asemaa ihmisten mielissä. Kollektiiviseen identiteettiin liittyvät sosiaaliset liikkeet.

Kansallisen identiteetin sisällöt. Itse asiassa yhteiskunta mielletään edelleenkin olevan kansallisvaltion rajojen mukainen. Ne ovat sekä yleisiä kansallisvaltioajatteluun kuuluvia ilmaisutapoja että kullekin kansakunnalle erityisiä. kulttuuri. Tarkoituksena on löytää sisällöllisiä malleja. ajallinen jatkuvuus. Peruskysymys on muiden poliittis-spatiaalisten identi- . tila ja yhteiskunnallinen taso. Kansallista identiteettiä käytetään yhteisten tunteiden mobilisoinnissa poliittisena resurssina. ajallinen syvyys ja sosiaalinen arvottaminen. Kansallisen identiteetin muotoutuminen subjektien identifikaatioiden kohteeksi lähtee yhteiskunnallisista tarpeista luoda kansallisvaltion laajuinen yhtenäinen kulttuuri ja lojaalisuus.160 sia representaatioita muodostetaan ankkuroimalla uusia käsityksiä olemassa oleviin ajattelun rakenteisiin. joita eri kategorioihin kuuluvien henkilöiden voidaan olettaa painottavan eri tavoin. identiteettirepresentaatiot voidaan koota viittauskohteista sopimuksenvaraisten viittauskokonaisuuksien kautta viittaustasoiksi. Kansallinen identiteetti voidaan vastaavasti tulkita kokonaisuudeksi. Perustava prosessi. Kansallisella identiteetillä on vaihtelevia yhteyksiä muihin kollektiivisiin identiteetteihin ja eri ihmiset sijoittavat sen eri tavoin osaksi muita identiteettejään. että käsite kansakunta sisältää maailmaa koskevan teoreettisen mallin. luokittelu. kategoriointi. Kansallinen identiteetti on symbolisia koodeja. mihin sisältyy tiettyä olemuksellistamista tulkinnan kattamista kaikkia tilanteita koskevaksi. Vaihtoehtoisesti kansallinen identiteetti voidaan nähdä eri kontekstien kautta ilman pyrkimystä kokonaisuuden muihin osiin sovittamiseen. Representaatiot voidaan nähdä myös kolmella ulottuvuudella: välimatka inhimillisen kokemusmaailman. jonka erityistapauksia kansalliset identiteetit ovat. Kansallinen identiteetti on kollektiivinen identiteetti. on sisällyttämistä ja poissulkemista. Ominaisuuksia annetaan sisäisen ja ulkoisen määrittelyn dialektiikassa. Tässä on tehty luokitus viiteen viittaustasoon: ihmiset. Tämä liittyy Billigin (1985) huomioon.

Yhteinen tavoite ja vertailuorientaation puuttuminen ei liity ulkoryhmän vähättelyyn. . suppeamman paikallisen ja laajemman. Tajfelin myönteisistä vertailuista saatava itsetunnon kohottamisen motiivi on yksi pätevä selitysmalli. jotka auttavat ymmärtämään identifioitumista. Kansallisen identiteetin erityispiirteitä identifioitumisen kohteena on eritelty. että sosiaalinen identiteetti on ryhmäkäyttäytymisen perusta. Nationalismin ja patriotismin erilaiset identifioitumisen muodot ovat olleet esillä tutkimuksessa. jotta ei-syrjivä identifioitumisen mahdollisuus voidaan löytää. Individualismi-kollektivismi sekä autonomisuusrelationaalisuus identiteetin tarjoamina orientaatioulottuvuuksina selventävät. Sosiaalisia prosesseja on ymmärrettävä eritellymmin. todettiin sosiaalista puolta painottavan määräytymiskysymyksen jääneen vähemmälle huomiolle. Ajallinen jatkuvuuden periaate selventää yhtenä identiteettiprosessin tekijänä kansallista identiteettiä. käytännössä eurooppalaisen identiteetin suhde. Kahdesta peruskysymyksestä. On syytä tarkastella enemmän millaiset tarpeet ja motiivit ovat identifioitumisen taustalla. Sosiaalisen identiteetin teorian tradition perushavainto on. Kansallisuuksien välisen vertailuasetelman korostaminen. Ryhmä on yksilössä. ja identiteetin olemuksellinen ja siten ulosrajaavaa kehystys liittävät identifioitumisen ulkoryhmän syrjintään ja vähättelyyn.161 teettien. kuinka kategoriat määräytyvät ja milloin ne vaikuttavat. Voidaan erottaa erilaisia identifioitumisen muotoja kuten on sisältöjäkin. Identifioituminen noudattaa kognitiivisten mallien (kuten kategoriointi) mukaisia psykologisia prosesseja. Samoin tapahtuu konformismin ja turvallisuusarvojen korostajien keskuudessa. Kansakuntaan kansalliseen identiteetin kautta samastumisessa on kyse yleisten identiteettirepresentaatioiden sisäistämisestä osaksi minäkäsitystä. joka on syytä kuitenkin suhteuttaa moniin muihin kognitiivis-emotionaalisiin tarpeisiin. siis sen lähtökohta eikä vain seuraus. millaiset motiivit ovat keskeisiä.

paikan ja osallisuuden tunteet ovat merkityksellisiä annetuissa identiteeteissä. ja kansallinen identiteetti on poliittisen mobilisoinnin resurssi.162 Kansalliseen identiteettiin liittyy itsetuntemus. Persoonallisia dispositioita koskettavat sisällöt ilmentävät sitoutumista. Sitoutumista ja velvoittavuutta ilmentävien identiteetin sisältöjen omaksuminen merkitsee sitä. merkityksen hakeminen. pysyvyyden. Identiteetillä on luonnollisesti myös sosiaalinen funktio. . Syvyyden. että sosiaalinen identiteetti on sisäistetty minuuden keskeiseksi rakenteeksi. Merkitysten hakeminen on sekä kognitiivista maailmaa jäsentämistä että emotionaalista merkityksellisyyden kokemusta.

samastuvatko nuoret yhtä vahvasti suomalaisiksi kuin vanhat. Luvuissa 6 ja 7 selvitän. sukupuolen ja poliittisen kannan mukaan? Erityisen kiinnostava kysymys on. sosiaalis-spatiaalinen identiteetti paikallisen.ja ammattiryhmien. millaisiin seikkoihin suomalaisuus liitetään. tutkin identifioitumista erilaisiin vakiintuneisiin sosiaalisen identiteetin kohteisiin ja erityisesti sosiaalis-spatiaalisiin kokonaisuuksiin. Mikä on kansallisen identiteetin asema samastumiskohteena erilaisten samastumiskohteiden joukossa? Hypoteesi: Kansallinen identiteetti on vahvimman identifioitumisen kohde. koulutus. alueellisen ja eurooppalaisen identiteetin rinnalla.163 4. Millaisia eroja sosiaalis-spatiaalisiin kokonaisuuksiin samastumisessa on taustaryhmien välillä? Erityisesti miten samastuminen suomalaiseksi vaihtelee ikäpolvien. Luvussa 5. TUTKIMUSKYSYMYKSET Osalle tutkimuksen pääkysymyksistä esitetään hypoteesit. Mitkä ovat keskeiset kollektiivisen suomalaisen identiteetin sisällöt? (Mikä on kansallisen identiteettikategorian sisältö?) Vastauksia haen . Millaisessa yhteydessä kansallinen identifioituminen on muihin sosiaalis-spatiaalisiin identifikaatioihin? Hypoteesi: Kansallinen identifioituminen on yhteydessä kotiseutuun identifioitumiseen mutta ei eurooppalaiseksi identifioitumiseen. Useissa kohdin on kyse avoimista deskriptiivisistä kysymyksistä ilman asetettuja hypoteeseja.

Mitkä ovat suomalaiselle identiteetille ominaiset sisällöt kolmen muun vertailtavan kansallisuuden Yhdysvaltojen.164 sekä strukturoidulla sana-arviointitehtävällä että avoimella haastattelukysymyksellä ” Mitä kaikkea mielestänne on suomalaisuus?”.ja ammattiryhmien väliset erot ovat kiinnostavia vastauksena kysymykseen suomalaisen kansallisen identiteetin muuttumisesta. Luvussa 8 tutkin suomalaisen kansallisen identiteetin sisältöjen suhdetta erilaisiin identifikaatioihin. Mitkä arvot liittyvät kansalliseen identifioitumiseen ja sille rinnakkaisiin samastumisiin sekä kansallisen identiteetin sisältöjen painotuksiin? . Millaiset suomalaisen identiteetin sisällöt ovat yhteydessä kotiseutuun samastumiseen ja millaiset eivät. Unkarin ja Norjan kansallisiin identiteetteihin nähden? Kuinka yhtenäinen kuva suomalaisuudesta on eri taustaryhmillä? Millaisia eroja näkemyksessä kansallisesta identiteetistä on eri taustaryhmillä? Erityisesti ikäpolvien sekä koulutus. samoin suhteessa eurooppalaiseksi samastumiseen ja EU:n kannattamiseen? Millaiset kansallisen identiteetin sisällöt ovat yhteydessä avointa kansallisuuskäsitystä kuvaavaan maahanmuuttajien hyväksymiseen nähden ja millaiset sisällöt liittyvät torjuvaan suhtautumiseen? Samaa selvitän ulkomaille muuttovalmiuden ja kosmopoliittisen suhtautumistavan suhteen. Millaiset sisällöt ovat vahvimmin yhteydessä suomalaiseksi identifioitumiseen? Miten erilaiset suomalaiseksi identifioitumisen muodot ovat yhteydessä sisältöihin? Tällä selvitetään. onko kansallisen identiteetin sisältöjen painotuksilla yhteyksiä tiettyihin kansallisen identifioitumisen muotoihoihin.

Pyhtääläisten paikallinen identiteetti on varmasti . Pyhtään voi katsoa edustavan melko hyvin koko Suomea. Itäisen naapurikaupungin Kotkan läheisyys ja monien työssä käynti siellä antavat maaseutukunnalle kaupunki-ulottuvuutta. että Pyhtään sisäiset erot ovat merkittävämpiä kuin pyhtääläisten erot muihin suomalaisiin. Edustavuus koko Suomeen voidaan hyvällä syyllä kyseenalaistaa joidenkin paikallisten erityispiirteiden osalta.64 -vuotias) väestö. Merkittävistä tällaisista tutkijoille ei ole kuitenkaan tietoa. koska sen väestön elinkeinorakenne ja kehitys vastasivat koko Suomessa tapahtunutta kehitystä. että siinä on edusteilla erilaisia väestöryhmiä vertailtaviksi. (ks. Tunteeko ihminen itsensä suomalaiseksi esimerkiksi metsässä tai työssään? Onko erilaisissa kansallisen samastumisen konteksteissa eroja taustaryhmittäin ja miten? Mikä on samastumiskontekstien suhde samastumisen vahvuuteen? Mikä on samastumiskohteiden yhteys identiteettirepresentaatioihin? Onko sisällöillä niitä vastaavat kontekstinsa? 4. Tutkimuksen suuri etu on siinä.) Lisäksi Pyhtäällä oli 1993 äidinkieleltään ruotsinkielisiä 12. Pyhtäältä on löydettävissä samanlaista väestöryhmien vaihtelevuutta kuin koko Suomesta. Helkama ja Pirttilä-Backman 1996.2 % kunnan 5489 asukkaasta. Pyhtää oli valittu vuonna 1975 sosiaalipsykologian laitoksen erilaisten tutkimusten kohteeksi. Lähtökohtainen oletus on. joten tutkittavien ilmiöiden eroja on mielekästä vertailla.165 Yhdeksännessä luvussa tarkastelen suomalaiseksi identifioitumisen konteksteja.1 Aineisto Tutkimuksen kohteena oli Kymenlaaksossa sijaitsevan Pyhtään kunnan työikäinen (18 . vaikka suoraan edustavuuteen ei tuloksissa pyritäkään absoluuttisessa mielessä pikemminkin riittävään vaihteluun.

että heitä olisi tavoitettu muita heikommin. Lomake oli vain suomenkielinen. Näistä haastateltiin 188:aa eli 74. Samastumisen konteksteja koskevaan osa annettiin vastattavaksi reilulle puolelle eli 104 satunnaisesti valikoituneelle perusotokseen kuuluvalle. joten lopullisen otoksen koko oli 252 henkeä. yhteensä 34 henkeä. Sen sijaan yksi rinnalla tehtyyn seurantatutkimukseen osallistunut oli vastannut myös tähän osaan. Haastattelematta kieltäytymisen tai muun syyn takia jääneet eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi haastatellusta ryhmästä iältään. paikallista ja näitä laajempien sosiaalis-spatiaalisiin kokonaisuuksien identiteettiä koskevaan kyselyyn.) ja vähemmän koulutettuja. sukupuolijakauman mukaan mutta keskimäärin muita vanhempia (49 v. . mutta iän suhteen se on vinoutunut siten.166 erityinen ja erilainen kun muiden paikkojen vastaavat. Puuttuvat tapaukset ovat myös keskimääräistä useammin ruotsinkielisiä. ja hänen vastauksensa on liitetty tähän kokonaisuuteen. Tutkimuksessa ei keskitytty kuitenkaan paikallisen identiteetin laadulliseen sisältöön. vaan ainoastaan vastaajien eroihin lähinnä omaan kotikuntaan samastumisena mitatun paikallisen samastumisen ja sitoutumisen asteissa. Vuonna 1993 tutkimuksen otokseen poimittiin tasaväliotannalla väestörekisteristä 263 18-64 -vuotiasta pyhtääläistä. sukupuoleltaan eivätkä äidinkieleltään. Vastanneiden määräksi tulee siten 179. Lisäksi käytössä oli vuonna 1993 esitutkimuksena käytetty 60 sosiaalipsykologian kurssin opiskelijan vastaukset varsinaista tutkimusta varten kehitteillä oleviin kysymyksiin sekä aiemmin kansallista identiteettiä kolmessa erilaisessa ryhmässä. Puuttuvat tapaukset ovat suhteellisen satunnaisia kaikkiin vastanneisiin nähden esim. Aineisto edustaa pyhtääläisiä hyvin sukupuolen ja äidinkielen osalta.) Syy tähän oli 18-29-vuotiaiden aliedustus otoksessa eikä se. vertailevan pro gradu -tutkielmani aineisto (Anttila 1992).6 prosenttia. että alle 30-vuotiaat ovat tutkimuksessa aliedustettuja. Perusotokseen valituista 188 henkilöstä kymmenen ei vastannut kansallista. kun taas yli 40-vuotiaista on yliedustus. (Pohjanheimo 1997./ otoksessa 43 v. Näistä 11 oli muuttanut pois tai kuollut.

ja ne edustavat lähtökohtaisesti kuutta eri teemaa: politiikkaa. kulttuuria. Haastateltaville lähetettiin kirje noin kaksi viikkoa ennen haastatteluja. Haastattelut tehtiin kahdessa viikossa touko-kesäkuun vaihteessa ja niitä. identiteetti ja moraaliajattelu. itsetunto. arvot. Sanojen on ajateltu liittyvän erilaisten kansallisten identiteettien representaatioihin.167 4. yhteiskuntaa sekä psykologiaa ja moraalia. joissa haettiin vastauksia useiden eri tutkimusten kysymyksiin. yhteensä 14 henkilöä. Haastattelut tehtiin pääsääntöisesti haastateltavien kotona. Haastattelijat sopivat puhelimitse haastatteluajat. työkiireiden takia tavoitettu. haastateltiin elo-marraskuussa. mitä yleisesti pidetään suomalaisuuden sisältöinä. joita ei esim. Haastattelujen lisäksi tutkittavat vastasivat kyselylomakkeisiin. Listaa täydennettiin viidellä suomalaisittain kiinnostavaksi arvioidulla sanalla. työhistoria ja kokemukset työstä.2 Menetelmät Aineisto kerättiin henkilökohtaisissa haastatteluissa. historiaa. Sillä haettiin vastausta siihen. Käytössä oli György Csepelin 1980luvulla kehittämä aluksi unkarilaisten ja sittemmin erilaisten kansallisten identiteettien vertailuun kehittämä 60 sanan lista (Csepeli et al. Haastattelijat olivat sosiaalipsykologian laitoksen tutkijoita ja laitoksen opiskelijoita. 1) Suomalaisuuden sisältö Selvitettäessä erilaisten elämänalueiden liittämistä suomalaisuuteen käytettiin sana-arviointitehtävää. Identiteettiä koskeva aineisto kerättiin suurimmalta osalta kyselylomakkeella. taloutta. suhteet ystäviin ja sukulaisiin. Identiteettiosuudessa tutkimuksen osallistuvat täyttivät kansallista identiteettiä ja muihin lähinnä erilaajuisiin alueisiin liittyviä identiteettejä koskevan kyselylomakkeen. Haastattelujen aihepiirit olivat sosiodemografiset taustamuuttujat. Nuo teemat ovat yksi tapa jakaa kansallisen identiteetin . 1995).

antamalla sille viisiportaisessa asteikossa arvion täysin merkityksellisestä täysin merkityksettömään. Menetelmän käytössä ”kansallinen identiteetti on etusijalla erilaisiin yhteiskunnallisten jakojen suhteen”.168 sisällöt merkitysulottuvuuksiin. Csepeli (1991) yhdistää ”kansallisen ideologian” ja ”kansallisen identiteetin” termiksi ”kansallisen ajattelutapa” (national outlook). kuinka merkityksellinen sana koulu on suomalaisuuden kannalta. menneisyys. kuinka kukin sana kuvaa suomalaisuutta. kansantalous. osuuskunta. Csepeli on mitannut menetelmällä unkarilaisten kansallisen identiteetin sisältöjä 1983 ja 1989.) Tutkimuksessani on mukana vertailu kolmen muun kansallisuuden keskuudessa menetelmällä tehtyihin aineistoihin. 1995. Tutkimukseni suomalaisen kansallisen identiteetin kuvausta on mahdollista vertailla aineistoi- . ja jopa ulkomaisten vierailijoiden pitäisi tunnistaa sen keskeiset sisällöt” (Csepeli et. eri sosiaaliryhmien keskuudessa. Arvioitavaksi tarjottuja kansallisten identiteettien sisältöjä haettiin kirjallisuudesta. Kansallinen identiteetti ”identifioidaan oikein molempien sukupuolten. historiankirjoista. Sillä on haettu vahvistusta käsitykselle länsieurooppalaisen poliittis-valtiollisiin instituutioihin nojaavan ja itäeurooppalaisen kulttuuriin ja etnisyyteen nojaavan nationalismin eroille. Sellaiset sisällöt kuten sosialismi. ammattiliitto ja teräs olivat menettäneet merkityksensä sosialistisen järjestelmän luhistumisen alla. Esimerkiksi suomalaiset arvioivat. Katson määrittämäni kollektiivisen kansallisen identiteetin tarkoittavan tätä laajempaa ”ajattelutapaa”. Csepelin menetelmää on käytetty erilaisten kansallisten identiteettien painotuserojen tutkimisessa. 168169. kulttuurituotteista. taide. koulu ja mielenlaatu. kuinka hyvin ne vastaavat vastaajan mielestä hänen käsityksiään hänen omasta kansallisuudestaan. al. Vastaajia pyydettiin arvioimaan. antropologista teksteistä. Tehtävänä on arvioida annettuja sanoja sillä perusteella. Historiaan ja myytteihin liittyviä sanoja on mukana vain vähän verrattuna niiden merkitykseen kansallisen identiteetin rakennustyössä. Lista sisältää sellaisia sanoja kuin perustuslaki.

oleellinen tieto on tämän sanan kuvaaman seikan liittyminen siihen. välinpitämättömämpi tai kielteinen suhtautuminen suomalaisuuteen. joilla on etäisempi. Voidaan perustellusti kysyä. Pyhtää-tutkimus antoi mahdollisuuden käyttää sitä kattavampaan otokseen. Samoin kuin sisältöjen arvottamisen kohdalla menetelmä ei ole tässä erityisen tarkka. vai sen. mitä hän pitää kyseisen mielenlaadun sisältönä.169 hin Yhdysvalloista. eikä se. ovat sanoihin liittyvien käsitteiden ja niihin liittyvien objektien kautta keskeisiä osia kansallisuuden representaatiosta. joita pitävät merkittävinä suomalaisuuden osina. Kun esimerkiksi arvioidaan sanan mielenlaatu merkityksellisyyttä suomalaisuuden kannalta. todennäköisesti myös pitävät tärkeinä ja arvostettavina niitä asioita. eikä sekään. Merkityksellinen sana tuo mieleen paljon visuaalisia mielikuvia eli se objektivoituu ihmisen ajattelun ympäristössä. Periaatteessa kaikille yhtäläisen suomalaisen kansallisen identiteetin kuvauksen ohella tutkimukseni paino on osaryhmiin jaettujen tutkittavien kansallisen identiteetin painotusten eroissa. mitä hän erityisesti omasta mielestään . Käytin menetelmää hieman eri muodossa pro gradu tutkielmassa suppeille otoksille. Menetelmällä voidaan vertailla ennen kaikkea erilaisten sisältöalueiden painoarvoa. Merkityksettömämpi sana jää vaille yhteyksiä representaatioon ja sitä on vaikea mieltää. ambivalentimpi. kollektiivista kansallista identiteettiä. Tavoitteena on saada kuva suomalaisen identiteetin kollektiivisen identiteetin semanttisesta kattavuudesta. millä tavoin kohteena olevaa asiaa arvotetaan. Menetelmä ei kerro. joita useimmat vastaajat pitävät merkityksellisinä. tuoko vastaaja esille käsityksensä siitä. miten hyvänä tai huonona hän kyseistä seikkaa pitää. Niiden vastaajien. Unkarista ja Norjasta. Sanat. mitä vastaaja pitää merkityksellisenä suomalaisuuden sisältönä. merkityksellisenä pitämisen ja arvottamisen suhde on epäselvä. mitä yleisesti ottaen pidetään suomalaisena. Vastaajat. jotka suhtautuvat selkeän myönteisesti suomalaisuuteen ja jotka identifioituvat vahvasti suomalaisiksi.

Vastaajien spontaani käsitys suomalaisuudesta antaa mahdollisuuden arvioida sana-arviointitehtävän validisuutta. eivätkä ne välttämättä ole yksiselitteisiä. jolloin ei voida muutenkaan pyrkiä ehdottomaan tarkkuuteen. . Toiset ovat arvoja tai ihanteita.kuinka yhtenäinen kuva suomalaisuudesta on. ”oikea vastaus” jonkin kuvitellun yleisen suomalaisuuden esityksen mukaan. Tämäntyyppiset epätarkkuudet eivät kuitenkaan hämärrä tutkimusasetelmaa kokonaisuudessaan. Sanat on käännetty englannin ja unkarin kielistä. Suullisesti annettu vastaus kirjoitettiin muistiin. Itsenäisyys voi olla sekä yksilön että valtion itsenäisyyttä. Esimerkiksi vastaaja voi arvioida sanan ”sisu” kuuluvan yleisen käsityksen mukaan suomalaisuuteen. Haetaan vastauksia siihen. Jotkin arvioitavat sisällöt ovat suhteellisen konkreettisia. Arvo voi merkitä tavaran arvoa tai henkistä arvoa. eikä niinkään sitä. kaupankäynti sekä kahden ihmisen välistä kauppaa että maan ulkomaankauppaa. Oletettavampaa tehtävän johdannosta lähtien on se. Kokonaisuudessaan suomalaisuuden sisältöjä koskevilla kohdilla selvitetään. millaisiin seikkoihin vastaajien suomalaisuuskäsitys ylipäätään liitetään. ja kontekstista irrallaan niiden merkitys voi jäädä epätarkaksi. vaikka vastaaja ei ajattelisi sen tosiasiallisesti kuuluvan. Kysymys esitettiin ennen lomakkeen täyttämistä. kuten maanviljelijä.170 pitää suomalaisena.millaisiin tekijöihin suomalaisuuden merkityssisällöt liittyvät. raha ja koulu. Rinnakkainen menetelmä oli suoraan haastattelun yhteydessä esitetty kysymys “Mitä kaikkea mielestänne on suomalaisuus?”. .millaisiksi kokonaisuuksiksi sanat ryhmittyvät (faktorianalyysi). . että vastaaja painottaa sitä. joita sanalista ei sisällä. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään ilmiöiden yleisempiä ominaisuuksia. .mikä on kansallisen identiteettikategorian sisältö ja . Vastaajat voivat mielessään representoida sanan vain jompaankumpaan. mitä hän itse katsoo suomalaisuuteen sisältyvän. velvollisuus ja vapaus. kuten itsenäisyys. mikä on ns. Spontaaneissa vastauksissa voi tulla esiin seikkoja.

joista pyydettiin valitsemaan järjestyksessä kolme tärkeintä itsen kuvaajaa (Oinonen ym. 4 muuttujaa. 3 muuttujaa. Väitteillä mitattiin suomalaisen identiteetin tärkeyttä. Seitsemällä erillisellä kysymyksellä mitattiin sitä. Identifioitumista suomalaiseksi sekä identifioitumista kotiseutuun ja Eurooppaan ja vastaajien kansainvälisyyttä koskevia arvioita mitattiin 21 väitteellä. – ryhmä tai sukupolvi. 8).65 =0. 2 muuttujaa. valmiutta muuttaa Suomesta ulkomaille. 2 muuttujaa.82 =0. Samoin kuin suomalaisuudesta kysyttäessä vastaajat kertoivat haastattelussa omin sanoin suullisesti spontaanista minäkäsityksestään pohtimalla kysymystä ”Kuka minä olen?" (vrt.85 =0.171 2) Vastaajien henkilökohtaiset sosiaaliset identiteetit Vastaajien identifioituminen erilaisiin ryhmiin selvitettiin esittämällä luettelo 24 erilaisesta kuviteltavissa olevasta ryhmästä ja sosiaalisesta kategoriasta. sukupuoli. Yleisemmistä sosiaalista kategorioista sukupuoli mies/nainen ei ollut edusteilla listassa eikä myöskään mikään ikärooli. Asteikko oli viisiportainen. ääripäinään ”täysin samaa mieltä” ja ”täysin eri mieltä”. =0. Kansainvälisessä ISSP-kyselyssä 2003 tarjottiin arvioitavaksi kymmentä ryhmäperustetta ml. eurooppalaisuuden tärkeyttä. eurooppalainen. Vastaajien tehtävänä oli arvioida seitsenportaisella asteikolla kuulumistaan näihin. (2005.89 =0. 3 muuttujaa. Väitteistä muodostettujen summamuuttujien homogeenisuutta kuvaavat Cronbachin alfa-kertoimet: Suomalaiseksi identifioituminen: Kotiseutuidentiteetti Pyhtääläiseksi identifioituminen Maakuntaidentiteetti: EY:n kannattaminen Eurooppalaiseksi identifioituminen: Valmius muuttaa ulkomaille: Avoimuus ulkomaalaisia kohtaan 8 muuttujaa. pyhtääläinen.70 . kuinka suomalainen. 10 muuttujaa.87 =0. kotiseuturakas.71 =0. asennetta Suomessa asuviin ulkomaalaisiin ja kansallisen ajattelun ylittämistä. kymenlaaksolainen. asennetta Euroopan yhteisöön. Rautio 1989).84 =0. 4 muuttujaa. isänmaallinen ja maailmankansalainen vastaaja tuntee olevansa.. samastumista kotiseutuun.

kuinka tietyt oleellisina pidetyt identifikaatiot (pyhtääläinen. miten paljon suomalaisuus merkitsee vastaajille niissä. =0. viisiportaisella asteikolla ääripäinään ”merkitsee paljon” ja ”ei merkitse mitään”.71 Summamuuttujien koostumus esitetään liitteessä 2. ts. Lomakkeessa kysytään. Vastausasteikko oli 7-1. Kansallisen identiteetin konteksteja tutkittiin esittämällä 17 erilaista tilannetta ja kysymys siitä. ammatti) sopivat yhteen suomalaisuuden kanssa. jossa 7 merkitsisi täysin toisiin liittyvää. eurooppalainen. milloin suomalaisen identiteetti erottuu. millaisissa tilanteissa suomalainen identiteetti tulee tärkeäksi. tukevatko ne suomalaisuutta vai ovatko ne ristiriidassa sen kanssa. 4 neutraalia (ei yhteyttä) ja 1 täysin vastakkaista. Näin haetaan tietoa siitä. pohjoismaalainen. ts.172 Kosmopoliittisuus: 3 muuttujaa. . kuinka vastaaja kokee suomalaisuuden suhteessa noihin muihin ryhmäjäsenyyksiinsä. Lisäksi on kerätty tietoa siitä.

Huomio on lähinnä sisäkkäisissä aluekokonaisuuksissa: Pyhtää. IDENTIFIOITUMINEN SOSIAALIS-SPATIAALISIIN KOKONAISUUKSIIN Luvussa selvitetään. jossa arvo seitsemän merkitsi.kuinka vahvasti katsot kuuluvasi seuraaviin ryhmiin ja ihmisten muodostamiin kokonaisuuksiin? Kuinka läheisiksi siis koet ne itsellesi?" (vrt. jäsenyyksiä on. että vastaaja samastuu ryhmään erittäin paljon.sitä mitä olet . mahdollista arvioida myös yleisemmällä tasolla. 5. kuinka tärkeänä erilaisiin kokonaisuuksiin kuulumista pidetään.1 Erilaiset samastumisen kohteet Vaikka ihmisten ryhmäjäsenyyksien tärkeys on tilannesidonnaista. ja arvo 1. Lau 1989. Kymenlaakso. Näihin erilaajuisiin kohteisiin identifioitumista kutsutaan tässä yhteisnimellä sosiaalis-spatiaalisiin kokonaisuuksiin identifioituminen. Suomi. Eurooppa. Osaan kokonaisuuksista viitattiin ryhmäjäsenyyttä kuvaavalla attribuutilla (eurooppalainen). Pyhtääläisten samastumiskohteista kysyttiin antamalla heille luettelo 25 erilaisesta ihmisten muodostamasta ryhmästä tai kokonaisuudesta. Vastaajille esitettiin seuraava kysymys: "Kun ajattelet itseäsi . Annetut .) Vastaukset annettiin seitsenportaisella asteikolla.173 5. että hän ei samastu lainkaan ryhmään.

) Kolmanneksi tärkein samastumiskohde on suomalaiset. Myös toinen omaan lähipiiriin viittaava kokonaisuus.174 kokonaisuudet pyrkivät edustamaan yleisimpiä sosiaalisia ryhmiä.1). Haastatellut pyhtääläiset kokivat perheen selvästi kaikkein läheisimmäksi ryhmäkseen. . (Ero seuraavaksi tulleeseen pihapiiriin on erittäin merkitsevä (t(175)=3. kategoriaan koetaan vahvaa kuuluvuutta.001). 80 % vastaajista koki kuuluvansa perheeseensä erittäin paljon (pistemäärä 7). joihin Pyhtään asukkaan voidaan ajatella kokevan kuuluvansa (taulukko 6. Vaikka "suomalaiset" eivät ole yhtä lähellä kuin suku ja ystäväpiiri. joihin 59 % tunsi kuuluvansa erittäin paljon. mainittiin läheisenä.52. ts. kaikkia suomalaisia ei voi tuntea. oma talo tai pihapiiri. p=0.

36 6.22 2.05 pohjoismaalainen 5.99 4. 25 % vastaa- .64 eurooppalainen 4. 16.34 harrastus 4.03 1. 19.62 +0.05 4.68 kaksikielinen rannikko 3.47 5.59 ihmiskunta 5.65 +2. ka:n ero poikk.32 6.75 ystäväpiiri 5.68 3. 5.34 kylä.48 -0.79 5. 24. 6.13 5. 23.47 +0.10 +0. suomenk.46 ruotsinkieliset 2. 20.99 N=158-160 Ruotsinkieliset järj.12 +0. -0. 14.79 +0. 9.61 5.22 -0.38 +0. 12.43 4.83 uskonnollinen yhteisö 2. 25.09 +0.37 4.51 5. 22.94 3.69 -1 4.69 6. 2.49 5.38 4.54 N=16-18 perhe 6.01 5.38 ammatti 5.76 +2.35 poliittinen liike 2.175 Taulukko 5.97 suku 5. 10.30 +0.89 -0. keskipoikk. 8. niiden keskimääräinen tärkeysjärjestys. 11.27 3. suomenkielisten tärkeysjärjestyksen poikkeama kaikkien järjestyksestä ja keskiarvot sekä ruotsinkielisten tärkeysjärjestyksen poikkeama ja pistemäärän ero suomenkielisten pistemääriin Tärkeysjärjestys 1.56 -0.51 kaksikieliset 3. 15.66 -0. jossa asuu 5.81 4.35 suomalaiset 6.19 suomenkieliset 5.76 -0.21 harrastusryhmä 4. 4.17 +0.04 N=174-178 -11 -15 -4 -2 +2 -10 -7 -3 -1 +6 +3 -6 +4 -5 +1 +2 -3 +17 +17 +14 -1 +1 Hajonta keskim 1. keskimääräiset pisteet.50 -1. 3.56 2.52 työpaikka 5.85 kymenlaaksolaiset 4.66 pihapiiri 6. Kaikki keskiarvo Suomenkieliset järj.12 4.94 -1.45 5.65 Muihin alueellisiin kokonaisuuksiin kuin suomalaisiin ei sitouduta yhtä selvästi. Omaan kylään katsoi kuuluvansa erittäin paljon n.05 4.08 4.48 +0.55 5.00 kotkalaiset 3.1 Pyhtääläisten samastuminen erilaisiin kokonaisuuksiin. 13.36 +1 4.03 5. 18.03 Etelä-Suomi 4.35 +2. 21. arvo 6.33 2. 7.15 pyhtääläiset 5.44 kymenlääniläiset 4.38 -0.04 loviisalaiset 2.16 5.37 +0.43 +5. 17.47 -1.18 3.

Kansalaisuus ja perheasema tulivat seuraavina. (Ks. jotka koskivat suomalaisen identiteetin tärkeyttä. Kaikkia suomalaisia edustavassa laajassa ISSP -kyselytutkimuksessa vuonna 2003 vastaajien kuvassa itsestään korostui tärkeimpänä ammatti. 79% on vähintään jokseenkin ”hyvin ylpeä" suomalaisuudestaan.1993). Liite 1) Väitteisiin annettujen vastausten valossa pyhtääläiset arvostavat hyvin paljon suomalaisuutta. valmiutta muuttaa Suomesta ulkomaille. asennetta Euroopan yhteisöön (nimitys v.s. kymenlaaksolaiset. Joka seitsemäs vastanneista pyhtääläisistä samastui näihin kotiseutukokonaisuuksiin vähän (asteikon keskimmäistä arvoa 4 vähemmän).2 Identifioitumista koskevat väitteet Vastaajilta kysyttiin heidän mielipidettään 21 väitteestä.). 8. eurooppalaisuuden tärkeyttä. joiden jäsenyys velvoittaa yhteisön normien noudattamiseen. Ruotsinkieliset samastuvat vähemmän ruotsinkielisiin kuin suomenkieliset suomenkielisiin (t(175)=2. Vastaukset annettiin viisiportaisella asteikolla yhdestä (täysin eri mieltä) viiteen (täysin samaa mieltä). Kokonaisuudet Etelä-Suomi. 2005. (Oinonen.) Äidinkieleltään ruotsinkieliset.013). Näihin luokkiin ei siis tosiasiallisesta kuulumisesta huolimatta samastuta erityisen vahvasti. Hajonta on jo suurempi näissä vastauksissa. 20 % pyhtääläisistä. joiden suhteen vastaajat ovat eniten samaa mieltä. Vuoden 2003 kaikkia suomalaisia edustavassa ISSP -kyselyssä 88 % . Poliittinen tai yhteiskunnallinen liike sekä uskonnollinen yhteisö sijoittuvat loppupäähän. eurooppalaiset.52. 5. ym. joita on 11 % vastaajista. Ne ovat enemmän abstrakteja määreitä kuin varsinaisia sosiaalisia kategorioita. pitävät itseään enemmän kaksikielisinä kuin ruotsinkielisinä (n. kymenlääniläiset ja kaksikielinen rannikko tulevat seuraavina. asennetta Suomessa asuviin ulkomaalaisiin ja kansallisen ajattelun ylittämistä. koskivat kaikki suomalaisuuden merkitystä. Neljä väitettä. p=0.176 jista ja pyhtääläisiin n. samastumista kotiseutuun.

Maataloudessa työskentelevistä taas yli puolelle (53 %) kotiseutu on kotikylä. Kotiseutujen erot ovat suurimmat eri ammattiryhmien välisessä vertailussa ( 2 = 59. ja selvä enemmistö (81 %) ei tekisi näin. Suurin osa piti kotiseutunaan joko kotikyläänsä tai koko Pyhtäätä. Sitä vastoin huomattava osa (40 %) olisi valmis työskentelemään 3-5 vuotta jossakin Euroopan maassa ja hieman pienempi osuus olisi valmis työskentelemään vastaavan ajan jossakin kehitysmaassa. df=21. Kaikki jotain muuta paikkaa kotiseutunaan pitävät (11 %) ovat asuneet jollakin muulla paikkakunnalla ja näistä melkein kaikki ovat asuneet ainakin jossakin vaiheessa lähipaikkakunnilla. Melkein sama määrä vastaajia on valmis elämään jossakin toisessa maassa kuin Suomessa. Vastaajilta kysyttiin erikseen. Sen sijaan valmiita muuttamaan pysyvästi pois Suomesta on 9 %.5. Kolmanneksessa tapauksista kotiseutu on kauempana Suomessa. että ”on onni ja etuoikeus olla suomalainen” (Haikonen & Kiljunen 2003. . Muina kotiseutuina mainittiin yli puolessa tapauksissa Kotka.) yli puolet (55 %) pitää kotiseutunaan jotain muuta paikkaa.00002). 11). mitä he pitävät kotiseutunaan. 209-210. että on suomalainen (Oinonen ym.ja toimistotyötä tekevien joukossa on eniten (77 %) koko Pyhtääseen samastuvia. p=0. Tietoperäistä työtä tekevistä (opettajat. Kymenlaakso tai jokin lähipaikkakunta. Omaan kylään samastuvia on suhteellisesti eniten (54 %) pienissä kylissä. Hallinto. Sangen monet suhtautuvat varauksellisesti ulkomaalaisten asumiseen Suomessa.177 ilmoittaa olevansa vähintään melko ylpeä siitä. Kaikki Eurooppaa ja EY:tä koskevat väitteet saivat selvästi muita väitteitä enemmän neutraaleja vastauksia. 2005. Torvi & Kiljunen 2005). EVA:n tutkimuksessa vuonna 1992 61 % ja vuonna 2004 81 % oli samaa mieltä. insinöörit ym.

pyhtääläinen jne. p<0.18. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Suurin osa vastaajista on asunut koko elämänsä Suomessa.71. Annettujen vastausten osuus kysymyksiin "Kuinka suomalainen. Kansallisen identiteetin johtavaa roolia erilaisiin aluekokonaisuuksiin sidottujen identiteettien joukossa kuvaa se.1. Pyhtääläisinä vähintäänkin paljon itseään pitäviä on 64 % ja vähän tai ei lainkaan 13 %. mikä vahvistaa osaltaan suomalaiseksi identifioitumista.178 5. t(172)=7. pyhtääläisiä. Suomalaisuuden ensisijaisuus erottuu selvästi pyhtääläisyydestä riippuvien otosten t-testillä (keskim. pisteiden ero 0. Vain 2. Kuvio 5. koet olevasi?" suomalainen pyhtääläinen kymenlaaksolainen erittäin paljon paljon melko paljon vähän ei lainkaan eurooppalainen isänmaallinen kotiseuturakas maailmankans.3 % arvioi itsensä vähän tai ei lainkaan suomalaisiksi. kymenlaaksolaisia ja eurooppalaisia he kokevat olevansa (kuvio 5. että vastaajista 91 % arvioi itsensä erittäin paljon tai paljon suomalaisiksi. kuinka suomalaisia.3 Sosiaalis-spatiaalisten identifikaatioiden vertailu Vastaajilta kysyttiin. Kun verrataan 52:n koko .0001).1).

merkitsee heikompaa kotipaikkaidentiteettiä. Kotipaikkaidentiteetin suhteellinen heikommuus ei ole siten selviö (otos tosin pienempi). Maakunnallinen identifioituminen on paikkakuntakohtaista hieman heikompaa (t(171)=3. joka on suhteellisen suurta. Isänmaallisimpia olivat 65-79-vuotiaat. Vain 10 % on vähän tai ei lainkaan isänmaallisia. asuinmaakunta.53).09 p<0.24). Suomi ja Eurooppa. (Nurmela 2005.ja kymenlaaksolaisidentiteetin vahvuudessa ei ole enää tilastollisesti merkitsevää eroa (keskiarvojen ero 0.45. Näiden kohdalla pyhtääläis. t(91)=0. Maailmankansalaisia on vain 15 %. (Kysyttiin. ”kuinka läheiseksi itselle” tunnetaan asuinkunta. p=0. 9-10).) Lisäksi vastaajia pyydettiin vielä ilmaisemaan. Vuoden 2003 kaikkia suomalaisia edustavan ISSP -tutkimuksen vastaukset ovat järjestykseltään yhdensuuntaisia Pyhtään tulosten kanssa. Vuoden 2004 edustavassa mielipidetutkimuksessa vain 7 % ei ollut kovin tai lainkaan isänmaallisia.70 p=0. missä määrin he hyväksyvät kuvaamaan itseään attribuutit kotiseuturakas ja isänmaallinen sekä kansallisuudesta riippumattomuutta osoittavan käsitteen maailmankansalainen. Pyhtäällä aina asuneiden joukossa heitä on 60 %. on erityisesti vähän koulutusta saaneiden maatalouden (71 %) ja ruumiillissuorittavan työn (59 %) ammateissa työskentelevien joukossa. Puolet (92/179) tutkimukseen osallistuneista pyhtääläisistä on asunut joskus elämässään jollakin lähipaikkakunnalla. Heitä on kuitenkin enemmän kuin vähän tai ei lainkaan suomalaisina itseään pitäviä.09. t(171)=4.179 ikänsä Pyhtäällä asuneen identifioitumista suomalaiseksi ja pyhtääläiseksi.09.0001).20 p=0.002).) . Vain kolmannes pitää itseään vähintäänkin paljon eurooppalaisena ja kolmannes vähän tai ei lainkaan eurooppalaisena. Liikkuvuus. jotka pitävät itseään vähintään yhtä paljon pyhtääläisinä kuin suomalaisina (44 %). Niitä. (Oinonen 2005. Ero eurooppalaisuuden ja kymenlaaksolaisuuden välillä on selvä (0. pyhtääläiseksi samastuminen nousee lähelle kansallista eikä ero ole merkitsevä (t(51)=1.

Suomalaiseksi itsensä esittäneet eivät identifioidu kyselymittarilla muita enemmän suomalaisiksi. keski-ikäinen. Vastaajista 31 % toi itsensä esiin johonkin yhteisöön kuuluvana. eivät samastu sen maininneita heikommin suomalaisiksi. Raution (1989) luokituksen mukaisesti 34 % toi esiin perheen jonkin perheroolin kautta (äiti. Näitä ovat suomalaiseksi identifioituminen.ja ammattiroolin. joiden kautta itsensä esitti 46 %. isä. jossa haastattelija on toinen suomalainen muualta Suomesta. Yksilönä (minä. Suomalaisuus on ilmeistä eikä vaadi eksplisiittistä mainitsemista. 30 % työ. vanha) kautta.4 Identifikaatioiden keskinäiset yhteydet Miten suomalaiseksi identifioituminen liittyy muihin identifikaatioihin? Sulkevatko identifikaatiot pois toisiaan. nimi. 5. Suomessa asuvien maahanmuuttajien hyväksyminen ja kos- . jotka eivät mainitse spontaanisti suomalaisuutta. Nämä eivät ole varsinaisia sosiaalisia kategorioita. että suomalaiseksi identifioituminen korostui lomakekyselyssä. vai tukevatko ne toisiaan? Edellä kuvattujen muuttujien antamaa tietoa tiivistettiin muodostamalla samoja asioita kuvaavista muuttujista uudet kokonaisuudet summamuuttujiksi. 11 % sukupuolen ja 7 % ikäroolin (nuori.180 Ennen identiteettejä koskevan lomakkeen täyttämistä vastaajilta kysyttiin suullisesti spontaani itsensä määritys kysymyksellä ”Kuka minä olen?”. Suomalaiseksi itsensä ilmoittaneiden suhteellinen harvalukuisuus siihen nähden. puoliso). Erilaiset menetelmät antavat erilaisia tuloksia. Suurin vastausluokka oli erilaiset piirteet ja ominaisuudet. ihminen) itsensä esitti 26 %.ja sukupuolikategorioihin. kotiseutuidentiteetti. eurooppalaiseksi samastuminen ja Euroopan yhteisön kannattaminen sekä kansainvälistä suuntautumista kuvaavat kokonaisuudet: valmius muuttaa ulkomaille. Lomakkeessa ei ollut mahdollista arvioida kuulumista ikä. Toisin sanoen ne. lienee perusteltavissa haastatteluasetelmalla. jonka alaluokan "suomalainen" tai "Suomen kansalainen" kautta itsensä esitteli 16 % vastaajista ja Pyhtään tai kylän kautta 3 %.

19. Suomalaisuus ja kotiseutuidentiteetti on selvässä käänteisessä yhteydessä valmiuteen muuttaa ulkomaille. (Ks. kuinka identifikaatiot ja suhtautumistavat liittyvät toisiinsa.59 r>0.20 .11 EY:n kannattaminen -. . -.35 .39 .41 Maahanmuuttajien hyväks.43 Eurooppalaiseksi identif.28 . id. Se.18 .22 -.11 . Taulukko 5.2 esitetään. liite 2) Muuttujat on yhdistetty käsitteellisen yhdenmukaisuuden perusteella ja epäselvissä tapauksissa faktorianalyysia apuna käyttäen. Kosmopoliittisuus määrittyy tässä lähinnä kansallisten rajojen ylittämiseksi ajattelussa.01 (**) Taulukossa 5. Suomalaiseksi identifioituminen ja kotiseutuidentiteetti suhtautuvat myös samalla tavoin muihin summamuuttujiin.51 -. kymenlaaksolaisuus ja kotiseuturakkaus yhdistettynä).25 Muuttovalmius Suomesta -. Suomalaiseksi ja kotiseutuun samastumiseen liittyy taipumus torjuvaan suhtautumiseen Suomessa asuvia ulkomaalaisia kohtaan. Kotiseutuid. p<0. p<0. EY Muuttov.05 (*) r>0. ei ole yhteydessä Euroopan yhteisön kannattamiseen tai vastustamiseen. Maahanm.11 -. kuinka vahvasti vastaaja identifioituu suomalaiseksi.181 mopoliittisuus. Vahva käänteinen . Kotiseutuun identifioituminen . Suomalaiseksi identifioituminen liittyy käänteisesti kosmopoliittisuutta kuvaavaan summamuuttujaan. kuinka suomalaiseksi tai pyhtääläiseksi vastaaja kokee itsensä.26 . Euroopp. Suomalaiseksi identifioituminen on yhteydessä vahvasti kotiseutuun identifioitumiseen (pyhtääläisyys.33 .15 .41 Kosmopoliittisuus -.34 .15.2. Identifikaatioiden keskinäiset korrelaatiokertoimet Suomal.42 -. Eurooppalaiseksi identifioituminen on riippumatonta siitä.21 . hyv.

Valmius muuttaa ulkomaille liittyy ennen kaikkea kosmopoliittisuuteen ja heikkoon kansalliseen ja paikalliseen identifioitumiseen. Kansainvälisyyttä osoittavat muuttujat korreloivat selvästi keskenään sekä käänteisesti suomalaisuuteen ja kotiseutuidentiteettiin. korreloivat EY:n kannatukseen vain 0.182 yhteys on odotettavaa. "Olisin valmis muuttamaan pysyvästi pois Suomesta" ja "Olen maailmankansalainen".23**). Ulkomaille muuttaminen ei liity eurooppalaisuuteen yhtä vahvasti kuin kosmopoliittisuus. Eurooppaan ja Kymenlaaksoon identifioituminen korreloivat merkitsevästi (0. jotka eivät viittaa yhdentyvään Eurooppaan. koska kosmopoliittisuus sisältää käsitteellisestikin suomalaisuudelle vastakkaisia osioita: "Olen pikemminkin eurooppalainen kuin suomalainen". .) Eurooppalaisuus merkitsee avoimuutta ulkomaalaisia kohtaan. Maahanmuuttajien hyväksyminen liittyy eurooppalaiseen identiteettiin ja kosmopoliittisuuteen. mutta EY:n kannattamiseen liittyy taas eurooppalaisuutta hivenen suurempi valmius ulkomaille muuttamiseen.26**. (Ne osiot. Molemmissa ilmennee jonkinlainen yleinen identifioitumistaipumus alueellisiin kokonaisuuksiin. Kuten edellä kuvatuissa muissakin yhteyksissä kotiseutuun kiintyneet ovat suomalaisiksi identifioituvien tavoin muita harvemmin kosmopoliitteja. EY:n kannattaminen ei liity aivan yhtä paljon kuin eurooppalaisuus avoimuuteen ulkomaalaisia kohtaan ja kosmopoliittisuuteen. Eurooppalaisuus liittyy selvästi EY:n kannatukseen mutta ei yksioikoisesti. Eurooppalaiseksi samastuminen on suhteellisen riippumatonta kansallisesta ja kotiseutuun identifioitumisesta. ei niinkään eurooppalaisuuteen.

Pyhtääläisyys koettiin useimmiten täysin yhteensopivaksi. Yllättävä ero on se. eurooppalaisuus taas useimmiten vain jonkin verran yhteensopivaksi. ja toiseksi.76.0 Osalta vastaajilta kysyttiin erikseen.2 14.9 14. p=0. että naiset identifioituvat miehiä vahvemmin suomalaisiksi (t(177)=4.0 16. Suomalaiseksi identifioitumisessa ei ole kovinkaan suuria eroja eri tavoin jakamalla muodostettujen ryhmien välillä. p<. täysin vastakkaista täysin yhteensopivaa.183 Taulukko 5. 5.9 48. Asteikko oli 1:stä 7:ään.9 12.9 100. summamuuttujia ja eroja niiden arvoissa voidaan vertailla myös toisiinsa. kuinka yhteensopivina suomalaisuuden kanssa he pitävät sitä.034).5 13.3 Arviot kysymykseen kuinka yhteensopivaksi suomalaisuuden kanssa koetaan olla pyhtääläinen ja eurooppalainen Arvo 1-3 4 5 6 Täysin yhteensopivaa 7 Vastakkaista Ei yhteyttä t(97)= 5. Koska summamuuttujien arvoina käytetään niihin kuuluvien osioiden keskiarvoa ja seitsenportaiset asteikot on suhteutettu 1:n ja 5:n välille. (Tälle erolle ei löydy kolmansien välittävien muuttujien anta- . Pyhtääläisyyttä pidettiin selvästi yhteensopivampana suomalaisuuden kanssa kuin eurooppalaisuutta.57.5 Sosiaalis-spatiaaliset identifikaatiot taustaryhmissä Identifikaatioiden summamuuttujien arvoja verrataan seuraavassa erilaisten taustaryhmien suhteen.0 eurooppalainen 9.1 25. että he ovat myös pyhtääläisiä.3 42.001 pyhtääläinen 2.4 100. että he ovat myös eurooppalaisia.

että suomalaisuus merkitsee myös suomenkielisten identiteettiä erotuksena "ruotsalaisesta” kieliryhmäidentiteetistä.009).ja sosioekonomisen jaottelun mukaan. Kotiseutuun identifioitumisen ja kansainvälisyyden erot jäsentyvät koulutuksen sekä siihen läheisesti liittyvien ammattiryhmä.73 p=0. Ruotsinkieliset identifioituvat suomenkielisiä vähemmän suomalaisiksi. maahanmuuttajien hyväksymisestä ja kosmopoliittisuudesta. Koulutuksen lisääntyessä ulkomaille suuntautuminen vahvistuu ja samastuminen lähiympäristöön vähenee. Tutkimukseen osallistuneet poikkeavat eniten toisistaan kotiseutuidentiteetiltään ja kansainväliseltä suuntautumiseltaan. mikä on sikäli selvää.0017). Naiset määrittävät itsensä myös miehiä vahvemmin suomalaisiksi. Kansainvälistä suuntautumista kuvaava summamuuttuja muodostuu valmiudesta muuttaa ulkomaille. Sukupuolten välillä ei ole muita merkitseviä eroja tarkasteltavissa identifikaatioissa.) Yksittäisistä osioista naiset kokevat suomalaisen kulttuurin kaikista selvimmin miehiä läheisemmäksi itselleen (p=0.184 maa selitystä aineistosta. . Alamuuttujan isänmaallisuus (kaksi osiota) kohdalla ei kieliryhmien välinen ero ollut merkitsevä. Porvarillisten puolueiden (myös RKP:n) ja sosiaalidemokraattien kannattajat identifioituvat vahvimmin suomalaisiksi ja vasemmistoliittolaiset sekä vihreät näitä vähemmän (F(6. 169)=3.

Eri taustaryhmiin kuuluvat eroavat toisistaan myös sen mukaan. 178)=7.sekä ruumiillissuorittavissa ammateissa toimivat ovat kotiseutuunsa kiintyneimpiä ja tietoperäistä työtä tekevät vähiten kiintyneitä (F(7. 28 vuotta).0. p<0. palvelu. Sosio-ekonomisen jaon perusteella yrittäjät (lähinnä maanviljelijöitä) ja eläkeläiset ovat kotiseutuhenkisimpiä. .17 *). Kansainv.185 Kuvio 5. 5 4 Kotisid.0001). 3 2 1 Perusaste Ammattik. Erityisesti Pyhtääseen identifioitumisessa erot ovat vielä suuremmat. Jatkuvaksi muuttujaksi käsitetyllä koulutuksella on vahva negatiivinen korrelaatio kotiseutuun identifioitumiseen (-0. 139)=4.0. Maa. Kotiseutuidentiteetin erot ovat suuria myös ammattiryhmien välillä.41). Otokseen kuuluvat ovat asuneet Pyhtäällä keskimäärin 64 % kuluneesta eliniästään (keskim.0006). kuinka kauan he ovat asuneet Pyhtäällä. Iän mukaiset erot tulevat esiin vain iän ja kotiseutuidentifioitumisen vahvuuden korrelaatiossa (r=0. Kotiseutuun identifioituminen pienenee selvästi koulutuksen lisääntymisen myötä (F(5. Opisto Ylioppilas Yo-opisto Korkeak. 173)=4.2 Pyhtääläisten kotiseutuidentiteetin ja kansainvälistä suuntautumista osoittavien summamuuttujien keskiarvot eri koulutusryhmissä. Molemmissa mahdollinen vaihteluväli 1:stä 5:een. ja ylemmät toimihenkilöt erottuvat selvimmin kaikista muista vähiten kotiseutuhenkisinä (F(7.ja metsätaloudessa.0004). minkä selittää iäkkäämpien alempi koulutustaso.93. p=0. p=0.

valmius muuttaa ulkomaille ja kosmopoliittisuus) keskiarvosta.43**). 1)=4. p=0. p=0.61 (Lalli 1988. ammattialan (F(7.83.0001).047) mukaisia eroja pyhtääläiseksi samastumisessa. Tämä riippuvuus ei ole aivan yhtä suuri kuin esim.2. Asumisaika ei siis selitä pois koulutuksen (F(5. . Kuitenkin kun Pyhtäällä asutun ajan vaikutus pyhtääläisyyteen vakioidaan. Ammattiryhmistä tietoperäisissä ammateissa (opettajat.ja metsätalouden ammateissa toimivista yli puolet on asunut Pyhtäällä koko elämänsä (F(7.78.1)=2.8 p<0. kuvio 3.001) ja puoluekannan (F(6. 1.0001).57. 177)=4. Pyhtäällä asuttu aika ja pyhtääläiseksi identifioituminen korreloivatkin selvästi (r=0. p<0. 308). sosio-ekonomisen ryhmän (F(7. Ammattiryhmien ja koulutuksen mukaiset erot Pyhtäällä asumisajassa ovat suuria. Yleisesti ottaen tietoperäisen työn tekijät. Ruumiillissuorittavaa työtä tekevät suuntautuvat kaikista yksittäisistä ryhmistä vähiten kansainvälisesti (ka.186 Vajaa kolmannes vastaajista on asunut Pyhtäällä koko elämänsä. ja ne vaihtelevat Pyhtääseen samastumisen erojen mukaisesti. 1)=3. nämä eroavat selvästi kosmopoliittisen suhtautumisen perusteella (F(5.(ks.). Tuan (1980) pitää tiettyyn paikkaan juurtumisen objektiivisena mittarina siellä asutun ajan pituutta. mannheimilaisten kaupunkiidentifikaation ja kaupungissa asutun ajan välinen korrelaatio 0. insinöörit) toimivat ovat asuneet Pyhtäällä elämästään keskimäärin vain vajaan kolmanneksen eikä kukaan koko elämäänsä. ylemmät toimihenkilöt.46. Vaikka eriasteisen koulutuksen saaneiden välillä ei ollut merkitseviä eroja suomalaiseksi identifioitumisessa.0001). p=0. 1)=2. Yleinen kansainvälinen suuntautuminen muodostuu kolmen kansainvälisyyttä kuvaavan summamuuttujan (maahanmuuttajien hyväksyminen.9). kun taas maa. ryhmien väliset erot Pyhtääseen samastumisessa säilyvät merkitsevinä. Tulokset ovat yhdenmukaisia Jaakkolan (1989) tutkimuksen kanssa. Pyhtäällä asutun ajan pituus voisi selittää ryhmien välisiä eroja.021). 139)=6. p<0. ylioppilaat ja akateemisesti koulutetut ovat kansainvälisimpiä (kaikissa erojen F. Erot siinä koulutuksen suhteen ovat yhtä suuret kuin kotiseutuun samastumisessa mutta vastakkaiset.

p=0. Koulutus ei ole yhtä selvä tekijä (F(5.tai kansakoulun ja ammattikoulun käyneet.036). Euroopan yhteisöön suhtautumista selittävät selvimmin puoluekanta (F(6. Eroa selittää osittain se. p<0. p=0. Se sisältää voimakkaita ja jäsentyneemmin ilmaistuja normeja ja odotuksia. Kokoomuslaiset. jossa vastaajan tuloilla on merkitystä (F(3. p=0.34. Tällä kategorialla ei ole edellisiä samastumiskohteita vastaavaa eikä erityistä jäseniä velvoittavaa ja puhuttelevaa sisältöä. mutta korkeamman koulutuksen saaneet kyseenalaistavat kansallisuuden merkitystä enemmän kuin pelkän perus.0002).066). Eurooppalaiseksi samastutaan laimeammin. 5. Ammattiryhmistä kaupallisella alalla työskentelevät ovat EY-myönteisimpiä ja maa. p=0.ja metsätaloudessa työskentelevät kielteisimpiä (F(7. Göran Therbornin (1995. joille identifioituminen . Vastaajien pyhtääläisyyden tunne vaihtelee enemmän.0001) ja sosio-ekonominen asema (F(7. ylemmät toimihenkilöt ja suurituloiset (yli 7000 mk:n nettotulot) kannattavat muita enemmän EY:tä. ja se sitoutuu enemmän arkiseen elämänkulkuun. että suurin osa vastaajista on asunut elämänsä aikana myös muilla paikkakunnilla mutta ei Suomen ulkopuolella.11.046). Alueellinen kategoria kymenlaaksolaiset on paikallista heikompi. Paikkakuntaidentiteetti on välittömämpi. Suomalaiseksi identifioituminen on yhtäläisen vahvaa. mutta sen merkitys korostuu alueellisesti liikkuvilla.22.6 Yhteenveto Kansallinen identifioituminen on suhteellisesti vahvinta erilaisten sosiaalis-spatiaalisten identifioitumisten joukossa. 249) mukaan Suomen alueella asuvat ovat yksi harvoista eurooppalaisista kansoista.38. 137)=2. 174)=4. Opiston käyneet ylioppilaat ovat EY-myönteisimpiä.72. 171)=5. 160)=2. 175)=2.187 p=0. Kansallinen identiteetti on rakennettu syvälle kulttuuriin.0006). EY:n kannattaminen on ulkomaille muuttamisen ohella ainoa tarkasteltu muuttuja.

Taustana on valtiollisten rajojen madaltuminen. Eurooppalaiseksi samastuminen ei juuri merkitse sitä. Paikallisen identiteetin merkityssisällöt ovat myös kansallisia. Tällä tavoin mitattuna koulutus on yhteydessä kansallisen identifioitumisen väljentymiseen. Vaikka kansalliselle identifioitumiselle ei voida osoittaa yhtä selkeitä ryhmäeroja. kuten maahanmuuttajien hyväksymiseen ja valmiuteen muuttaa ulkomaille. Vuonna 1993 kerätty aineisto on epäilemättä vanhentunutta. eri ryhmät eroavat kansallisuusajattelun ylittävässä kosmopoliittisuudessa. Kansallinen ja paikallinen identiteetti liittyvät selvästi toisiinsa. EU:n alue- . Alasuutari ja Ruuska (1999) tuovat esiin.188 valtioon menee ohitse pienemmän alueellisen identifioitumisen eli olemme täällä ennemmin suomalaisia kuin vaikkapa kymiläisiä (Alasuutari & Ruuska 1999. On ilmeistä. mikä ei ole itsestään selvää kaikissa kulttuureissa. Eurooppalaisuutta (sen merkityssisältöjä) ei koeta varsinaisesti vastakkaiseksi suomalaisuudelle mutta ei yhtä lailla yhteensopivaksi suomalaisuuden kanssa kuin paikallinen identiteetti koetaan. että kotiseutuun ja Suomeen samastuttaisiin vastaavasti vähemmän. Erilaisten ryhmitysten identifikaatioiden eroista nousee selkeimmäksi kokonaisuudeksi koulutuksen ja sen mukaisten ammatillisten ja sosioekonomisten luokitusten vahva yhteys kansainväliseen suuntautumiseen. sekä käänteinen yhteys paikalliseen identifioitumiseen. kuinka paljon samastutaan suomalaiseksi. 108). Suhtautuminen Euroopan yhteisöön on myös riippumatonta siitä. ja ulkomaille suuntaudutaan sitä enemmän. Eurooppalaisuuden tunne lisääntyy hieman koulutusasteen myötä. mitä heikompia "kotimaiset identiteetit" ovat. kun halutaan tarkkaa kuvaavaa tietoa. Paikalliseen identifioitumiseen liittyy jo taipumusta EYkielteisyyteen. Paikallisuus siis tukee kansallista identiteettiä. että 1990-luvulla Suomessakin esitettiin näkemyksiä alueiden noususta kansallisvaltion rinnalle poliittista vaikutusvaltaa hankkimaan pyrkivinä yksikköinä. EY:n kannatus taas vaihtelee puoluekannan ja sosio-ekonomisen aseman mukaan. että molemmat identiteetit ovat osana toistensa määrityksissä.

24) EU:n aluepolitiikka. Aluetietoisuudessa tapahtuneet muutokset kuitenkaan tuskin nostavat alueen asukkaiden sidettä Kymenlaaksoon kansallista tärkeämmäksi. 109.. 12. että valtio on vetäytynyt ylimmän koordinaattorin roolistaan ja että EU on mahdollistanut kuntien suuntautumisen suoraan ulkomaille.) Luovuttaessaan päätösvaltaansa Euroopan Unionille sen jäsenvaltiot antavat edellytykset alueellisten identiteettien ja valtablokkien muodostumiselle: suhteessa maakuntiin eivät pääkaupungit hallinnon keskuksina ole yhtä kaikkivaltiaita kuin ennen. 113) toteaa. mikä on luettavissa myös Kymenlaakson maakuntaohjelmasta. että elinkeinopoliittisten kehitysstrategioiden tarpeista lähtevä alueellisen yhteishengen luomisessa sisältö jää yleensä määrittelemättä tai määriteltynä se ei juuri poikkea toisista alueista. Kymenlaakson kautta tapahtuva transitoliikenne Venäjälle on yhtenä tekijänä epäilemättä noussut alueen metsäteollisessa ja logistisessa elinkeinopoliittisessa profiilissa. 1990-luvun ”alueiden Eurooppa” -visioiva puhe on vaimentunut. EU:n aluepolitiikka jakaa jäsenvaltiot niiden eri osien kehittyneisyyden suhteen erilaisiin tukialueisiin.189 politiikka sekä EU:n päätösvallan kasvu suhteessa valtioiden hallituksiin. Ruuska (1999b. . 238. (Mt.) Kysymys olisi näin vain yhdestä välinerationaalisten itsekeskeisten etujen ajamisen rajaamisen tasosta. kuntien itsehallinnon korostaminen ja suurläänien perustaminen on tehnyt mahdolliseksi sen. (Mt. (Alasuutari & Ruuska 1999. että Suomen eri alueet voivat ottaa uudenlaisia asemia suhteessa valtioon.. Myös yrityskulttuureissa nimetyt arvot näyttävät keskenään identtisiltä. Alasuutari ja Ruuska (1999) joutuvat kuitenkin toteamaan.

1 on lueteltu 65:stä arvioitavaksi annetusta sanasta ne.190 6. 6. joita vastaajat pitivät keskimäärin merkitykseltään kaikkein suomalaisimpina. SUOMALAISEN KANSALLISEN IDENTITEETIN SISÄLLÖT Luvussa tarkastellaan sitä. Haetaan siis vastausta kysymyksiin.1 Suomalaisuuden kannalta merkityksellisimpinä pidetyt sanat Taulukossa 6. . millaiset asiat painottuvat suomalaisessa kollektiivisessa kansallisessa identiteetissä. millaisia sisältöjä suomalaiseen kansalliseen identiteettiin katsotaan kuuluviksi. ovatko käsitykset identiteetin sisällöstä yhdenmukaiset ja millä tavoin suomalainen identiteetti poikkeaa muista kansallisista identiteeteistä.

Listan keskivaiheilla. . 12. 9 10.66 0. p<0.36 0.73 4.22 -0.48 4.70 0.30.94 0.01).11 0. 19.06 0.85 0. Keskim. df=178. Esimerkiksi vapautta pidetään koulua keskimäärin merkityksellisempänä (t=3.75 0.84 0.37 0.88 0. kun keskihajonta on noin 1.06 0.07 0.37 4.02 0.96 0.2 pisteen luokkaa. tilastollisesti merkitsevät keskiarvojen erot ovat 0. v:een 91 pisteiden ero 1. Oikeanpuoleisissa sarakkeissa on sanan merkityksellisyyden järjestyksen ja keskimääräisten pisteiden ero vuonna 1991 kerättyyn aineistoon.46 4.77 0. 6.77 4.11 0. 7 8.02 0. 14.34 4. 15.24 4. 3.24 -0.51 0.69 0.91 0. pisteet Keskihajonta Järjestysero Keskim.86 0.11 0.93 0. 11.99 0 -1 1 -1 +4 -1 -1 -1 -1 +4 +11 +3 -2 -8 -7 0.61 4.42 4. 18.27 4.37 4. 13.01.33 4.0 ja muuttujien väliset korrelaatiot ovat 0. 5.07 4.33 0.19 0.00 Itsenäisyyttä pidetään parittaisissa vertailuissa tilastollisesti merkitsevästi keskimäärin kaikkia muita sanoja paitsi kotimaata merkitsevämpänä. 2.34 4. 4.1 Sanat keskimääräisten merkityksellisyyspisteiden mukaan järjestettyinä sekä pisteiden hajonta (mukana olevat uudet sanat suluissa).20-0.52 4.191 Taulukko 6. Kaikki arvioidut sanat ovat liitteessä 3.65 4.65 0.87 0.83 0. itsenäisyys kotimaa vapaus (luonto) perustuslaki koulu työ valtio maanpuolustus terveys oikeus elämä demokratia koulutus (kieli) elintaso vastuu 4.

Liitteessä 3 on lueteltu erikseen vuoden -91 otoksesta eniten poikkeavat sanat.1.95). joten sanat arvioidaan otoksissa keskimäärin hyvin samalla lailla eikä eroja juuri ole.1 Vertailu vuoden 1991 aineistoon Käytetyllä sanojen arviointimenetelmällä kerättiin vuonna 1991 vastaukset 34 hengen muodostamalta suunnatulta otokselta. Vuoden 1991 otoksen merkityksellisimmistä sanoista elintason ja vastuun pyhtääläiset ovat arvioineet suhteellisesti vähemmän merkityksellisiksi. johon kuului Helsinkiin muuttaneita Suomen kotiseutuliittoon kuuluvien kotiseutuyhdistysten jäseniä. Vuoden 1991 aineiston kaikille sanoille annettujen pisteiden keskiarvo 3. Tulosten yhdenmukaisuus tukee annettujen arvioiden reliabilisuutta. mikä selittynee ajankohtiin liittyvillä eroilla. Liite 3). Vertailuissa ei kuitenkaan ole tarpeen ottaa huomioon keskimääräisten pisteiden erilaista tasoa. vaan vertailut voidaan tehdä suoraan pisteiden perusteella suhteuttamatta niitä ryhmäpisteiden yleiseen tasoon. Vuonna 1991 samalla menetelmällä kerätyn aineiston (Anttila 1992) arviot suomalaisuuden kannalta merkityksellisimmistä sanoista ovat miltei yhdenmukaisia pyhtääläisten arvioihin nähden. Vuoden 1991 keväällä talouslama ei ilmeisesti ollut vielä jäytänyt kuvaa suomalaisuudesta niin kuin kesällä 1993. Tärkeimmiksi sanoiksi osoittautuvat myös itsenäisyys ja kotimaa. Kaikkien verrattavissa olevien sanojen ryhmäkeskiarvoille saadaan otosten välille korkea korrelaatio (r=0.192 6.53 on hieman pienempi mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. mutta tämä ero ei ole tilastollisesti merkitsevä.63 pistettä. helsinkiläisiä Kansainvälisen kaupan opiskelijoiden yhdistyksen jäseniä ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinteen informantteja muualta Suomesta. Pyhtääläiset ovat antaneet sanoille keskimäärin 3. Kaikkiaan myös muiden sanojen osalta järjestys on hyvin yhdenmukainen näiden kahden aineiston välillä (ks. Itse asiassa yhdenkään sanan merkityksellisyys ei ole pyhtääläisillä tilastollisesti merkitsevästi pienempi kuin vuoden 1991 otok- .

tehdään vertailu Pyhtäältä kerätyn aineiston ohella myös vuonna 1993 sosiaalipsykologian perusopintoja suorittavien havaintoaineistoon (N=61). Csepeli. Pyhtääläisille merkityksellisemmät sanat liittyvät enemmän arkipäiväiseen elämänkulkuun. että vuoden 1991 otos oli hyvin valikoitunut: toisaalta korkeakouluastetta käyviä opiskelijoita ja toisaalta kotiseutuun ja kansanperinteeseen suuntautuneita ihmisiä.193 sella.1. elämä.2 ilmenee.) Opiskelijaotokseen kuuluvat korostavat pyhtääläisiä enemmän mm. Ne sanat. sankari jne. ovat välittyneempiä tai erityisesti identiteetin rakentamiseen liittyviä kansallisen kulttuurin ilmauksia: taide. Sosiaalipsykologiaa opiskelevat ovat hyvin erityinen ryhmä siinä mielessä. 6. peräänantamattomuus. oikeus. Vertailemalla voidaan löytää suomalaisen kansallisen identiteetin erityispiirteitä. esim. Vaikka erot eivät olekaan johdonmukaisesti merkitseviä. kristinusko. kaupankäynti.1995). Koska vertailuaineistot on tehty opiskelijoiden vastausten perusteella eikä suhteellisen edustavalla otoksella. Valikoidulle otokselle suomalaisuus oli jo valmiiksi temaattisempi asia. edistys. menneisyys. tuote mutta myös veri. muita kaupunkilaisempia ja pääosin naisia. Kansainvälistä vertailua varten on käytettävissä samalla sanaarviointimenetelmällä 90-luvun alkupuolella kerättyjä tuloksia Norjasta. että he ovat keskimäärin nuoria. että tiettyjen sanojen arvioinnissa on suhteellisen suuria eroja sukupolvien ja koulutuksen perusteella. huumori. sellaisia sanoja kuin ammattiliitto. Lähinnä heitä itseään vastaavasta pyhtääläisryhmästä (alle 35-vuotiaat opiskelevat tai . Yhdysvalloista ja Unkarista (vrt. keskiluokka ja etu. (Jäljempänä luvussa 7. Larsen ym.2 Vertailu kansainväliseen aineistoon Sanojen arviointimenetelmää on käytetty muillakin kansallisuuksilla. jotka ovat näille pyhtääläisiä merkityksellisempiä. Sen sijaan tärkeämmiksi tulleiden sanojen listassa kaikki erot ovat tilastollisesti merkitseviä. koulutettuja. voidaan niitä tulkita myös siihen nähden.

suomalaisilla erottuvat suhteessa kaikkiin muihin kansallisuuksiin seuraavat sanat: terveys. demokratia. osuuskunta. (-etu). koulu. työntekijä. (koulutus) Erot ovat korostuneimmat unkarilaisiin nähden: terveys. Kun näitä kolmen erityyppisen länsimaan kansallisia profiileja vertaillaan kokonaisuudessaan suomalaisten vastauksiin. itsetuntemus. koulutus. kutsumus. vapaus. että sanoille ei ole aina suoria vastineita eikä käännöksiä toisissa kielissä. . muoto. teräs. etevämmyys. Keskimääräisten pisteiden eroja testattiin t-testillä. nykyaika. Yhdysvaltalaisiin nähden korostuvat: maanviljelijä. kehitys. koulu. Sanojen merkityssisältöjen alueet ja laajuudet voivat poiketa paljonkin. kutsumus. teräs. elämä. koulutus. työ. (kirjallisuus). koulu ja työ.tai ylioppilastutkinnon suorittaneet) he eroavat myös joiltain osin. Suomalaisten keskimääräisiä sanojen pistemääriä verrattiin muiden kansallisuuksien vastaaviin keskimääräisiin pistemääriin. Suomalaiset korostavat suomalaisuudessa norjalaisiin nähden seuraavia sanoja: teräs. terveys. maanpuolustus. kansalainen. kansantulo. ammattiliitto. (menneisyys). työ. teräs. kansantulo. nykyaika. koulu. teollisuus. oikeus. arvo. maanpuolustus. tuote. Tullakseen huomioon otetuksi erojen täytyi olla merkitsevät sekä opiskelija-aineistoon että pyhtääläisiin nähden. muoto. mikä kertoo ryhmän erityisluonteesta. maaperä. Muiden kansallisuuksien edustajien pisteiden erot suomalaisten omiin pisteisiin ovat liitteessä 4. työntekijä. itsenäisyys. Sanojen kansallista merkityksellisyyttä arvioimaan pyrkivän menetelmän käyttöä kansainvälisiin vertailuihin rajoittaa se. ympäristö. (elintaso). sankari. edistys. vastuu. terveys. mielenlaatu. kotimaa. (keskiluokka). muoto. muoto. maanpuolustus. valtio.194 korkeakoulu. kohtalo. työ. koulutus. itsenäisyys.

58 -0. terveys ja koulutus ovat myös suomalaisten tärkeimpinä pitämien sanojen joukossa. edustavan suomalaisen identiteetin erityisluonnetta. Taulukko 6.66 0.35 3. Koulutus. Sanat koulu.77 3.38 3. 3. Yhdysvallat ja Unkari) sanojen kansallista merkityksellisyyttä kuvaavien pisteiden painottamattomasta keskiarvosta.50 0.02 0. Teräs (ka.52 0. jotka erottuvat eniten sosiaalipsykologian opiskelijoilla sekä pyhtääläisillä kolmen muun maan edustajien (Norja.66 Opiskelijoiden poikkeama 1. Koulutus ja itsenäisyys eivät eronneet pyhtääläisillä kuitenkaan yhdysvaltalaisten pisteistä.91 0.55 4. 3. terveys ja maanpuolustus erottuivat suomalaisilla myös tällöin muista.45 0.41 0.06 3.) ovat jo suhteellisen vähämerkityksisyyden vuoksi vaike- . käytetyn menetelmän rajoissa.85 0.46 0.66 0.46 Näiden seikkojen voidaan katsoa.195 Toinen tapa löytää suomalaisilla erottuvia sanoja on vertailla suomalaisten sanojen keskiarvoa muiden kansallisuuksien sanoille antamien pisteiden yhteiseen keskiarvoon.88 0.40.76 0. Vuoden 1991 tutkimuksessa Yhdysvaltojen ja Unkarin lisäksi vertailtavana oli Hollanti. maanpuolustus.2 Sanat.71 0.46 2.11 0.49 3.87 0. Kaikki edellä jo mainitut kolmesta muusta kansallisuudesta poikkeavat sanat ovat mukana tässä listassa.05 0.70 0.46 3. Kolmen maan keskiarvo teräs terveys muoto (ammattiliitto) työ koulutus kansantulo maanviljelijä itsenäisyys maanpuolustus työntekijä koulu ympäristö 2.37 Pyhtääläisten poikkeama 1.04.70 3. itsenäisyys ja ympäristö.11 0. Lisäksi mukana ovat kansantulo.82 3.) ja muoto (ka. työ.41 0. itsenäisyys. järjestyssija 40.40 0. 52.26 3.88 0.96 3.48 0.73 0.

joka oli keskimääräisellä 4. Luonto olisi oletettavasti erottunut näin muista kansallisuuksista. Veri on hyvin heikko suhteessa muihin kansallisuuksiin. Ero on suurin norjalaisiin nähden. Yhdysvaltalaistenkin omakuvaan sosialismi liitetään vahvemmin kuin suomalaisten.61 pisteellään suomalaisten neljänneksi merkityksellisin sana. mutta tätä selittää pitkälle se. että se on käännetty muissa maissa eri tavoin selvemmin perinnöllisyyttä ja polveutumista tarkoittavaksi (ætt (herkomst) norjaksi.20. että vallankumous poikkeaa suomalaisilla eniten kolmen muun maan keskiarvosta vähemmän merkityksellisenä. Suomalai- . "terästetty". Muodon voi tulkita liittyvän suomalaiseen muotoiluun (tätä tukee se.). ancestry englanniksi). 3. ja sen keskihajonta 0. ero 1. johon yhteisöllisyys ei kuulu. Yhteisö on heikko erityisesti tiiviisti asuviin norjalaisiin nähden. että vastaajat liittävät sen kulttuurisia seikkoja korostavaan faktoriin).66 oli kaikkien sanamuuttujien pienin. Se on siten voimaa ilmaiseva sana. Vastaavasti suomalaisilla heikompina erottuvista sanoista ei löydy mitään selvästi kaikista kolmesta kansallisuudesta erottuvia (ks. Vuoden 1991 aineistossa teräs erottui vielä vahvemmin (ka. Sanan maku heikko asema suomalaisuudessa liittynee suomalaisuuden kuvaan. Ympäristö erottui muiden kansallisuuksien keskimääräisestä arvosta. Se ei selittyne terästeollisuuden asemalla Suomessa. Tämä liittyy kuvaan suomalaisten keskinäisestä eristäytymisestä. jossa aistillisuus ei korostu. "Teräsmies"). Nämä erikoiset erot kaipaavat lisätarkastelua. Huomiona vertailusta kannattaa nostaa esille.58. Sanalla teräs on metallilaatua laajempi ja luonteeltaan vahvempi metaforinen merkitys suomen kielessä kuin muissa kielissä (esim. -> "terä" -> "terävä"). Sosialismi on suomalaisille vähämerkityksellisempi kuin yhdellekään muulle kansallisuudelle. ja siihen liittyy läheisen kieliasun kautta "terävyys" (esim. Suomalaisten listaan oli lisätty erikseen vielä luonto. Teräksen suhteellinen merkityksellisyys suomalaisille on vaikeasti selitettävissä. liite 5). Suomessa sana nähdään ilmeisesti epäkansallisena ja sille annettiin kaikkein alhaisimmat pisteet.196 ammin selitettäviä seikkoja.

) Kotimaa on keskeistä suomalaista kansallissanastoa lauluissa.2). luku 6. Ihmisissä itsenäisyys ankkuroituu sitkeyteen. 6. peräänantamattomuuteen ja jääräpäisyyteen . Sanat voidaan luokitella temaattisesti ryhmiin (ks. Itsenäisyys on selkeintä suomalaisuuden substanssia valtiollisena seikkana. Hofstede (2001) luokitti Pohjois-Euroopan kuten Suomen individualistisiksi kulttuureiksi. Sekä taide että kirjallisuus ovat keskimäärin muita heikompia vain siksi. runoissa ja juhlapuheissa. Suomalaiset pitävät valtiollis-nationalistisia teemoja merkityksellisimpinä.laajasti esitettyihin "suomalaisuuden perusilmiöihin".197 seen nationalismiin sekä myöhempään kansallisen imagon ylläpitoon on kuulunut keskeisenä erottautuminen sosialistisesta Neuvostoliitosta ja sen sosialistisesta leiristä. Kuten itsenäisyys sana kotimaa korostuu tässä aivan kuten vuoden 1991 tutkimuksessa ja sosiaalipsykologian opiskelijoiden aineistossa. yhteiskunnallisesta. on sen objektivoituma. Itsenäisyyspäivä juhlamenoineen. Myös kaikissa tutkituissa osaotoksissa itsenäisyys ja kotimaa ovat tärkeimmät (luku 7. Itsenäisyys liittyy suomalaisten käsityksiin niin suomalaisesta valtiollisesta. Kotimaa viittaa läheiseen suhteeseen . sosiaalisesta kuin henkilökohtaisestakin elämästä. Itsenäisyys on keskeinen käsite Suomen historiassa.3 Suomalaisuutta kuvaavien sanojen tulkinta Suomalaisuuden kannalta merkityksellisimpinä pidettyjä sanoja voidaan luonnehtia seuraavasti. että ne ovat erottuvasti tärkeitä unkarilaisille. Suomalaisuus näyttää tärkeimpien sanojen kannalta valtiollis-poliittiselta. ja tämä teema-alue korostuu norjalaisiin ja unkarilaisiin nähden (liite 5). Suomen historiaa tarkastellaan usein pitkänä kehitysketjuna ensin Ruotsin. Kohtalo on myös lähinnä vain unkarilaisia heikompaa.1. sitten Venäjän vallasta vapautumisena ja saavutetun itsenäisyyden myöhempänä varjelemisena.

vaikka asuttaisiinkin ulkomailla. Luonnon. Hän ei ollut mitään erityistä. talonpoikaisuus ja karelianismi ovat hyviä esimerkkejä. Kotimaahan kuulutaan henkisesti. Lehtonen (2004a.. Siinä korostuu eletty kotiseutu osana suurempaa kansallista kokonaisuutta. 56) esittää. kautta suomalaisuus on ikään kuin täysin ei-kulttuurista. Suomalainen oli maiseman objekti samastuessaan maisemaan ja maiseman subjekti maiseman tuottavana katsojana. (Mt. 57. myös Raivo 1999. Perustuslaki on demokratian tavoin myös korkeammalla kuin unkarilaisilla mutta heikompi kansallinen määre kuin norjalaisilla ja amerikkalaisilla. (Daun 1989. Suomalaisessa kansallisessa mytologiassa suhde kotimaahan maana ja luontona on ollut vahva. Samalla hän oli kuitenkin myös maiseman aktiivinen tuottaja. Vapaus on suomalaisilla korkeammalla sijalla kuin unkarilaisilla. Ruotsalaisessa kulttuurissa ilmenee samaa kiintymystä luontoon. vaan jonkinlaista luonnollista ja puhdasta ihmisyyttä – silkkaa universaalisuutta. Vapaus (3.) on samanlainen kansallinen määre kuin . johon vieläpä ”ihmiskäsi ei ole koskenut”. tuttuuteen ja ymmärrettävyyteen. Suomalaisten listaan lisätyn luonnon vahva asema (4:s) tukee tehtyä tulkintaa. kotimaa tekee näistä suhteista ymmärrettävän todellisuuden kaikille. Palin 2004. maisemasta ks. Runebergin uusklassiset maisemaihanteet. että idealistiseksi suomalaiseksi maisemaksi kohosi 1800-luvulla kukkulalta tai lintuperspektiivistä kuvattu järvimaisema. Se perustuu sukupolvien siteisiin. Poistuneissa markkakolikoissa oli kansalliseläin karhu ja kansalliskukka kielo.198 omaan kansalliseen territorioon. maan kautta.) ja vapaus nähdään kansallisesti merkityksellisiksi myös muissa maissa. Vaikka jokaisella on oma erityinen ja erilainen suhteensa kotiseutuun.) Suomalaisissa eurokolikoissa on rakennusten ja merkkihenkilöiden sijaan suomuurain ja joutsenia. Ihmisiä ei maisemassa näkynyt. Kotiseutuun tunnetaan kiintymystä ympäristön eikä niinkään ihmisten kautta. Poissaolonsa kautta suomalainen kuitenkin samastui kuvattuun luontoon.) Perustuslaki (5. 89-90. Kotimaa yhdistää isänmaan ja kotiseudun kategoriat konkreettiseksi suhteeksi omaan tuttuun elämänpiiriin.

Koulutus (valistus) vapauttaisi suomalaisissa luontaisesti piilevän kyvykkyyden. Suomalainen yhteiskunta on hyvin valtiokeskeinen jo 1800-luvun autonomiasta asti. Koulutusta arvostetaan eksplisiittisesti suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan rakenneosana. 286).) on aina ollut tärkeä kansallisiin arvoihin ja teemoihin sosiaalistaja. vertailtavista). Se sijoittuu suomalaisilla korkeammalle kuin millään muulla kansallisuudella (5. Suomalaisuusliike ei juuri korostanut kansanvaltaa sellaisenaan vaan näki kansan mieluummin valistuneina mutta kuuliaisina kansalaisina (nationalismin Janus-kasvoisuuteen liittyvät sekä kansan autonomisuuden että ylhäältä ohjatun yhtenäisyyden pyrkimykset). Valtio (8.) erottuu tässä tutkimuksessa yhdysvaltalaisista. Vapaus liittyy poliittis-isänmaalliseen.) on suomalaisilla selvästi muita paitsi yhdysvaltalaisia tärkeämpää ja korkeammalla sijalla tärkeysjärjestyksessä. Ulkomaista Suomi-kuvaa pohtinut kansainvälisen tiedottamisen neuvottelukunta (1990) valitsi koulutuksen ympäristön ja kulttuurin ohella tärkeimmäksi suo- . Koulu (6. Koulutus (14. Edelliselle vastakkaista on sanan demokratia sijoittuminen vasta kolmanneksitoista. Tämä on perua jo snellmanilaisen kansallisuusajattelun ja suomalaisuusliikkeen valtiokeskeisyydestä. johon valtiollinen itsenäisyyden korostuminen liittyy. Itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä demokratia oli kiistanalainen ihanne. Se sijoittuu melkein yhtä huonosti kuin sosialismin aikaisessa Unkarissa. suomalaista elämää vahvasti määrittävään valtiolliseen itsenäisyyteen. Koulu ja koulutus ovat olleet Suomessa keskeisiä kansallisia instituutioita kansanvalistusaatteen rinnalla. Valtio on keskeinen suomalaisessa kansallisessa ideologiassa. Snellmanin hengessä kansallisuuspyrkimykset samastettiin kansan koulutustason nostoon. joilla se oli muodossa ”state”.199 itsenäisyyskin. 1800-luvulla suomalaisuuden pohjaa rakennettaessa vedettiin yhtäläisyysmerkit suomalaisuuden ja koulutuksen ja sivistyksen välille. Suomessa tarpeet ja ongelmat on perinteisesti puettu valtioon kohdistuvien intressien muotoon ja ongelmat on jäsennetty valtiollisen yhteiskuntapolitiikan kohteiksi (Kettunen 1987.

Elämää ohjaa käytännöllinen tarkoituksenmukaisuus. Kaikessa tekemisessä. kosteassa ja harvaan asutussa maassa (vrt. Peabodyn (1985) termein practicality/empiricism. tosiasioiden ja järjestyksen arvostus. European Values Systems Studyn mukaan pohjoismaalaiset ovat työsuuntautuneita (Harding 1986. Daun 1989.) Jenkins (1968. korostuu päämääräsuuntautuneisuus eli sen pohtiminen. Tässä mielessä Suomi on yhä uudisraivaajayhteisö. Työ dominoi elämää.) on työn. Länsimaiden kehittyneiden pohjoisten alueiden protestanttinen etiikka esitetään nykyisin usein suomalaisen suoritusmentaliteetin selitykseksi. Tämä ei kehitä rikasta tunne-elämää. kuinka asiat saadaan hoidetuiksi. Suomalaisille tulee huono omatunto tietämättä oikein miksi huomattavasti useammin kuin ruotsalaisille (41/26 %) (Daun. 166. Suomalaiset ovat erityisen työsuuntautuneita (Daun 1989. Ruotsissa suomalaiset on tunnettu kovina työntekijöinä. asiallisuuden. ref. 189). Myös työntekijä erottuu merkityksellisenä suomalaisuuden kannalta. Mattlar ja Alanen 1988. Luterilaisen puritanismin katsotaan tehneen synnillisiksi liiallisen onnen osoittamisen ja nautintojen hakemisen. Työ (7. (Daun 1989. rationalismi ja työ liitetään myös suomalaisen yhteiskunnan myöhempään teknis-taloudelliseen kehitykseen. 173 . Järki. LaineSveibyn mukaan (1987. Maanpuolustuksen poikkeuksellista asemaa . Työteliäisyys. 158. 186). 20-21) selittää ruotsalaisten käytännöllistä lahjakkuutta monien vuosisatojen taistelulla vihamielisiä luonnonvoimia vastaan kylmässä. 164. myös vapaa-aikana. koulun ja koulutuksen ohella vahva suomalaisuuden erityispiirre. 278). ahkeruus ja raivaajahenkisyys ovat aina olleet keskeinen osa suomalaisten omakuvaa.) erottaa suomalaisuuden vahvasti muista tarkastelluista kansallisuuksista. ilmastoteoriat). Pohjoismaiseen elämänmenoon on aina kuulunut järjen. 49) koulutus on yhä varmimpia tapoja edetä ja pyrkiä asemiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Pohjoismainen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden arvostus on osa rehellisen työn ja asioiden järkevän hoitamisen ihannetta. jolla Suomen kuvaa voidaan kirkastaa.200 malaisuuden tekijäksi. Maanpuolustus (9.

erityisesti talvisodan myyttinen asema. ”uusi Pearl Harbor” (Griffin 2004). Suomen kansainvälinen erityispiirre on väestön kokoon suhteutettuna maailman suurin reserviarmeija. Suomalaisten keski-ikä ja monet “kansallissairaudet”. Uhkakuvat ovat oleellinen osa kansallista kertomusta ja niillä on identiteettiä rakentava luonne. Tämä on mahdollista joko yhdistämällä temaattisia kokonaisuuksia jonkinlaisen apriorisen teoreettisen näkemyksen avulla tai empiirisesti faktorianalyysin avulla. Sanan terveys (10. Kansakunnan historian sosiaalisilla representaatioilla on myöhempää toimintaa valmiiksi ohjaava vaikutus (Liu ja Hilton 2005). Puolustusasennetta omaan alueeseen on ilmennetty vahvasti. kuten sydän. Syyskuun 11:nnen iskut Yhdysvalloissa ovat myös esimerkki koetun uhan lojaalisuutta kansakunnan johtoon ja identiteettiä vahvistavasta vaikutuksesta (Li ja Brewer 2004).2 Sanojen ryhmittely teemakokonaisuuksiksi Jotta 65 sanan kokonaisuutta voidaan tutkia jäsentyneesti. . Terveys on vahva kansanvalistusteema. 21) 193 Anttosen (1996) mukaan ne luovat ja vahvistavat yhteistä identiteettiä ja yhteishenkeä. 6. (Joenniemi 1993. Tämä tekee kysymyksen terveydestä merkitykselliseksi. Voidaan olettaa.) muita kansallisuuksia selvästi korkeampi asema on yllättävä. ja puolustuksellisella eetoksella on ollut merkittävä rooli suomalaisen identiteetin määrittelyssä. että terveyskysymyksiä pohditaan enemmän kylmässä Pohjolassa kuin "huolettomissa viinimaissa".ja verisuonitaudit.201 korostaa Suomen osuus toisessa maailmansodassa. Talvisodan merkitystä arvioitiin uudelleen 90-luvun alussa Neuvostoliitossa ja Venäjällä ja siten vahvasti myös Suomessa. on sanoja ryhmiteltävä kokonaisuuksiksi. Suomen kansainvälisesti alhainen lapsikuolleisuus on varmasti yksi terveyden merkityksellistämiseen käytetty aihe. eivät esimerkiksi puhu suomalaisten erityisen terveyden puolesta.

4 tapauksessa 2 arvoa ja kahdessa 10 arvoa kaikista 65 sanamuuttujasta. Kursiivilla painetut sanamuuttujat latautuvat vahvemmin jollakin toisella faktorilla. Tyhjiä on siis yhteensä 41.2 3.1 Faktorianalyysi Faktorit voidaan ymmärtää myös yksittäisinä representaatioina suomalaisuudesta.7 3. jotta faktoreita voitiin käyttää jatkoanalyyseissa. vallankumous.35 % kaikkien 179 havainnon 65 muuttujasta. Alla on lueteltu kaikki seitsemän faktoria kärkimuuttujineen ja niiden faktorilatauksineen.03 2.1 6.0 4. .9 48.6 Faktoreita ja faktoripisteitä laskettaessa korvattiin puuttuvat arvot keskiarvoilla kaikissa 19 tapauksessa.4 2. maaperä ja peräänantamattomuus on jätetty pois alhaisten kommunaliteettiensa vuoksi.74 Osuus varianssista % 23. Faktoreista laskettiin havaintokohtaiset faktoripisteet. Tulkinnallisesti selkein oli seitsemän faktorin ratkaisu. Ainoana tavoitteena faktoreiden lukumäärän suhteen oli löytää tulkinnallisesti mahdollisimman tyydyttävä ratkaisu. Taulukko 6.202 6.2.1 Faktoreiden ominaisarvot ja osuudet kokonaisvarianssista Faktori 1 2 3 4 5 6 7 Ominaisarvo 14. Sanat sivistyneistö. Sanoille on tehty ensin faktorianalyysi varimax-rotatoituna pääkomponenttianalyysina. Näistä 13:ssa puuttui 1 arvo. mikä on 0. Tietyt ilmiöt liittyvät toisiinsa muodostaen tulkinnallisen kokonaisuuden. Mitään teknisiä kriteerejä ei siis käytetty.55 2.92 3.06 1.4 5. Tyhjät arvot on korvattu muuttujan keskiarvoilla.25 2.09 3.

12 -.14 Faktorin sanoille on ominaista. 19.62 .42 .41 . mikä ehkä kuvaa sitä.52 .45 . että ne liittyvät arkipäiväiseen ja ajankohtaiseen elämään kansallisessa yhteiskunnassa.56 . 11. ei-persoonallista. 59. kansantalous kansantulo koulu työntekijä edistys yhteisö työ kehitys kansalainen luonto kaupankäynti koulutus elintaso elämä ympäristö teollisuus nykyaika suvaitsevaisuus maanviljelijä vapaus kansalaissota menneisyys teräs . 15.48 . 61. toinen faktori alla). 2. 9.56 .67 .61 . 18. 3.45 . 17. Luonto ja ympäristö latautuvat tällä faktorilla. 14.62 . yhteenkuuluvuutta yhteiskunnallisen vaihdon ja uusinnan alueella.56 . 6. 20. 60.37 -.63 .08 -. 5. Faktori ilmentää modernia työnjakoa.37 . talous ja koulutus edustavat kattavasti sisältöjä. että ne nähdään tämän yhteiskunnallisen "uutisten todellisuuden tason" kautta. 16.54 . Yhteisö määrittyy vastaajien keskuudessa enemmän yhteiskunnalliseksi kuin ihmisten välittömän kanssakäymisen kokonaisuudeksi (vrt. 4. 13.68 . 12. Ne määrittävät ihmisten käytännöllistä. 7.49 . 8. . 10. Työ.203 F1 Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus 1.44 .

62 .204 F2 Inhimillis-moraalinen .38 Toinen faktori liittyy elämän inhimilliseen ja kokemuksellisesti läheiseen sfääriin.63 . sillä henkilöihin viittaavat työntekijä ja maanviljelijä saavat myös kohtalaisen korkeat lataukset. (Matematiikan mukana oloa voitaneen selittää sillä. 3. Faktoria voisi kutsua tarvittaessa tiivistetymmin "kansakunnan kasvoiksi".59 .38 .51 . 17. 14.54 . 11. 7.27).51 .64 . 16.58 . mielenlaatu vastuu huumori veri suvaitsevaisuus itsetuntemus henki elämä juutalainen matematiikka kasvot oikeus maku terveys kutsumus kohtalo arvo .49 .59 . Veri viittaa "verevyyteen" sekä sukukuntien polveutumiseen. 4. sillä faktorin muuttujien voidaan katsoa antavan kansakunnalle inhimilliset kasvot. että se viittaa ihmiseen. Tässä faktorissa painottuu suomalaisuus ihmisissä. 6.54 . 13. Juutalainen ja varsinkin matematiikka ovat faktorin anomalioita. 8. Juutalainen sopii faktorin tulkintaan siten. että tällä faktorilla korkeita faktoripisteitä saavat pitävät matematiikkaa oleellisena. Näin onkin.) .48 . 15. 9.54 .suomalaisuus 1. 2.23 kaikkien keskiarvon ollessa 3. 10. sillä yli 60-vuotiaiden keskiarvo matematiikalle on 4.63 . heidän ominaisuuksissaan ja arvoissaan nähtynä seikkana.48 . 5. 12.

elintaso. 7. . 2. isänmaa" -representaatioon. maanpuolustukseen. 4.35 . että ne viittaavat nationalismin keskeisiin teemoihin: valtioon. ka. Vain kristinusko on keskimäärin vähämerkityksellinen (49.42 .41 . nationalismin. 12.51 .59 . sanastoa. 11.36 . 10. ts.58 . koulutus.31 Kolmannelle faktorille latautuvat suomalaisuuden merkityksellisimpinä pidetyt sanat itsenäisyys ja kotimaa sekä valtio ja perustuslaki.62 . kansantalous. Teollisuus ja kansantalous liittyvät siis nykyisen suomalaisen nationalismin keskeiseen kuvastoon enemmän kuin vaikka taide ja kirjallisuus (lataus -0. vaikka se painottuikin enemmän ensimmäiselle faktorille yhteiskunnalliseksi käsitteeksi.02). Kaikille faktorin sanoille on ominaista. Vapaus monitahoisena sanana kuuluu myös nationalismin retoriikkaan. tärkein. työ. kasvot ja sankari. Seuraavat merkityksellisesti mutta vasta toissijaisesti faktorilla latautuvat sanat tukevat nationalistista tulkintaa ja antavat toisaalta lisävalaistusta suomalaisen nationalismin kuvasta: menneisyys. uskonto. 3. Kristinusko kuuluu myös tähän "koti. Teollisuus nähdään myös melko nationalistisesti. 5. 3. omaan kieleen sekä kansallisvaltion poliittisiin perusteisiin. itsenäisyys kotimaa kieli maanpuolustus valtio perustuslaki oikeus demokratia kansalainen teollisuus kristinusko vapaus . luonto. kuten perustuslakiin ja demokratiaan.76 .34 . Kaiken kaikkiaan tämän faktorin sanat ovat keskeisiä kansallisvaltioiden muodostamisen ja ylläpidon.205 F3 Kansallisvaltiollinen suomalaisuus 1. 9.73 .08 pistettä). 8. 6. Kansalainen on oleellinen käsite nationalismin sekä kansan autonomisuuden että ylhäältä ohjatun yhtenäisyyden pyrkimysten Janus-kasvoissa.

57. sankari etu(intressi) vaatimattomuus kohtalo keskiluokka asema raha muoto maanpuolustus elintaso etevämmyys maku vastuu suvaitsevaisuus demokratia juutalainen perustuslaki oikeus .33 -. koska se latautuu faktorin muiden sanojen kanssa. Mutta jo vaatimattomuus näyttää päinvastaiselta. 7.47 . 4. Jo sellaisenaan vaatimattomuus on yleisessä kielenkäytössä merkitykseltään sekä negatiivinen että positiivinen: se tarkoittaa joko heikkotasoisuutta tai omilla kyvyillään kerskailemattomuutta. Sana liittyy selvästi statuskysymykseen.49 . molemmat liittyvät selvästi oman ryhmän aseman korostamiseen. 5. Yhtä hyvin sitä voisi kutsua "uhosuomalaisuudeksi". 9. 60.13 -.40 . 12.39 . Sana on kuitenkin moniselitteinen eikä siksi hyvä lisäys sanalistaan.26 -.13 -. vastaajat ymmärsivät vaatimattomuuden suomalaisuuteen liitettynä ilmeisimmin positiiviseksi ominaisuudeksi. turhana vaatimattomuutena (vähemmän uhoavasta näkökulmasta suomalaisuutta tuskin syytettäisiin vaatimattomuudesta) tai siten.12 -. että suomalaisilla on muiden edullisten ominai- . 11.36 .38 .50 . Sen kommunaliteetti onkin yksi alhaisimmista (0.206 F4 Statuksellinen suomalaisuus 1. Sankari ja etu määrittävät sitä vahvimmin.49 . Tällaisesta statuksen näkökulmasta vaatimattomuus suomalaisuuden yhteydessä voidaan nähdä joko aiheettomana.45 . 8.67 . 10. 6.14 -. kutsun sitä suomalaisuudeksi statuksena.34). Koska kaikki sanat liittyvät jonkinlaiseen arvostetun aseman hakemiseen ja vertailuun.26 Neljäs faktori oli alun alkaen vaikeimmin tulkittavissa. 58. 3. 61. 2. 59.38 . 56.

Siinä on jälleen sama tulkinnallinen kaksinaisuus: onko kyse yksilöiden asemasta vai kansakunnan asemasta? Henkilökohtaiset statusambitiot liittyvät useimmiten myös kansalliseen statushakuisuuteen. Kohtalo on toinen vaikeasti faktoriin liitettävä ominaisuus.207 suuksien lisäksi vaatimattomuuden hyve ja siksi he ovat niin erinomaisia. Todella vaatimaton ei korosta omaa vaatimattomuuttaan. rautatieasemaksi). Raha ja elintaso korostavat aineellista asemaa. On kamppailtava paikasta historian käänteissä. että suomalaisuus on ihmisten kohtalo ja siksi kiertämätön asema. Etevämmyys. . Voidaan katsoa. Kansakuntaan liitettynä keskiluokkaisuus heijastaa oman kansakunnan taloudelliseen hyvinvointiin liittyviä arvoja kansakuntien statuskilpailussa. Asema voidaan nähdä statuksen synonyymina (tuskin sitä on ymmärretty esim. Maanpuolustus osana suomalaisuutta liittyy nationalistisen kuvan lisäksi ylläpitämisen arvoiseen relationaaliseen asemaan kansakuntien joukossa. vaikkei olekaan kärkimuuttuja. perustuslaki ja demokratia eivät ole yhtä välttämätön osa suomalaisuutta tätä faktoria edustaville kuin muille. Se on sekä status kansakunnan sisällä että symboli kansallisten ulkoryhmien suuntaan. useimmiten tavoiteltavana esitetty. Suvaitsevaisuuden heikon aseman voisi tulkita tosin myös kritiikiksi suvaitsevaisuuden puutteesta suomalaisuudessa. Juutalaisen ja suvaitsevaisuuden heikko asema antaa epäillä. Yhteiskunnallisten asemien kilpailussa keskiluokka on tavoiteltava asema. on saamansa latauksen kannalta välttämätön tehdylle faktorin tulkinnalle. Keskiluokka on selvää status-sanastoa. että faktoriin liittyy ksenofobisuutta. Muoto ja maku voidaan nähdä otollisina esteettisinä ominaisuuksina. Suomalaisilla voidaan myös nähdä olevan yhteinen kohtalo hyvässä tai pahassa. Oikeus (ilmeisesti sekä oikeudenmukaisuutena että oikeuslaitoksena).

jotka eivät näe korkeakulttuuria oleellisena. 2.7 %. 60. Menneisyys ja kutsumus antavat faktorille tiettyä syvyyttä. Taide.21 -. katsoen terveys arvona korostuu niillä.32 Viidennen faktorin ominaisarvo on enää 2. Terveys osana suomalaisuuskuvaa on toisaalta sekä arkinen asia (1. 58.25 ja osuus kokonaisvarianssista 3. Samoin se.35) että ihmisen tason asia (2. Faktori on tulkinnallisesti selkeä. faktorilla 0. 6. Maslowilaisittain. 4. Terveyden asetelmaan nähden vahva käänteinen yhteys faktoriin herättää huomiota. Muoto nähdään pitkälti kulttuurisena seikkana. etteivät kulttuuria korostavat näe suomalaisuu- . faktorilla 0.70 .208 Olisi mielenkiintoista tietää. kuvastaa sitä. Kulttuurisuomalaisuus-faktorilla käänteisesti latautuvat sanat ovat myös kiinnostavia.37 .56 . Faktori on epämateriaalinen. mutta sille ei lataudu annetun listan sanojen laadun vuoksi . Muoto korreloidessaan faktoriin tukee estetiikkaa ilmaisevana tulkintaa. Rahan ja elintason näkeminen kulttuuriseikoille vastakkaisina ei ole yllättävää. tarvehierarkkisesti. että elämä on lievän käänteinen faktorilla. taide kirjallisuus tiede muoto menneisyys kutsumus elintaso elämä raha terveys .kovinkaan moni sanamuuttuja. vaikkeivät ne ylläkään kärkimuuttujien latausten voimaan.34 -. 61. F5 Kulttuurisuomalaisuus 1. liittyykö suomalaisuus tätä faktoria korostavilla muulla tavoin suomalaisuutta vertailuna korostavaan tai muuten sosiaalisen identiteetin teorian mukaiseen identiteettinäkemykseen. 5.32 -.35 .48). 3. 59. esim.21 -.72 . kirjallisuus ja tiede muodostavat selvän korkeakulttuurisen suomalaisuuden kuvan. teollisena muotoiluna.

mitä yleensä on totuttu sisällyttämään kansallisen identiteetin osaksi. 7. etevämmyys. 2. 5.59 . F6 Teollis-tuotannollinen suomalaisuus 1. suomalaisuus statuksena -faktorin kanssa.43 . että alhaisen kommunaliteetin vuoksi analyysista poistettu sana sivistyneistö korreloi kaikkein vähiten (!) tähän kulttuuristen tekijöiden faktoriin.50 .35 -. Kun sana muoto liittyy kulttuurin ohella tähän teolliseen faktoriin. Etu.37 . ehkä kapeammin.209 den liittyvän niin kokonaisvaltaiseen käsitteeseen kuin elämään. . 4. keskiluokka ja muoto latautuvat kohtalaisen korkeasti molemmilla faktoreilla. Faktorin viittaama tulkinta-ala on kapeahko siihen nähden. tuote teräs etevämmyys teollisuus etu(intressi) muoto keskiluokka kristinusko .37 . Suomalaisilla muihin vertailtaviin kansallisuuksiin nähden tietyllä merkillisellä tavalla eniten korostunut teräs latautuu tälle faktorille.51 . 6. On huomattavaa. Kulttuuria suomalaisuuden osana korostavat eriyttävät suomalaisuuden alan tarkemmin.34 Kuudes faktori on yllättävän samankaltainen neljännen. tulee sen assosioituminen teolliseen muotoiluun ilmeisemmäksi. 3. 61.

35 .60 . Seitsemälle faktorille tiivistyy sangen paljon 61 sanan vaihtelusta.54 . Suomalaisuutta ja identiteettiä koskeva kyselylomake täytettiin vasta lopuksi. valtiollis-isänmaalliselle faktorille tälle viimeiselle faktorille latautuvat sanat.57 .210 F7 Suomalaisuuden kannalta yleisesti vähämerkityksisinä pidettyjen seikkojen suomalaisuus 1. 6. Faktorit selittävät vajaat puolet sanamuuttujien vaihtelusta. Ryhmitys on liitteessä 6. 7.52 . Haastateltavilla oli mahdollisuus vastata kysymykseen niin laajasti kuin he halusivat.2 kansainväliseen aineistoon mahdollistui vain tällä tavoin muodostettujen kokonaisuuksien avulla. jotka ilmentävät enemmän käytetyn menetelmän rajallisuutta suomalaisuuden sisältöjen kartoituksessa.35 Päinvastoin kuin kolmannelle. 6.1. Suurin osa vastauksista oli kuitenkin suomalaisuuden olemusta vain muutamaan sanaan . sosialismi kansalaissota osuuskunta ammattiliitto menneisyys juutalainen kristinusko .3 Vastaukset kysymykseen "Mitä on suomalaisuus?" Tutkimukseen osallistuneille esitettiin kaikille tutkimushankkeille yhteisten haastattelukysymysten joukossa suullinen kysymys "Mitä kaikkea mielestänne on suomalaisuus?". 4. 2. jotka ovat merkityksellisyyslistan loppupäässä. 5. Kaksi viimeistä faktoria ovat sisällöllisesti kapeita. Empiirisen luokittelun lisäksi sanat voidaan luokitella apriorisen teoreettisen luokitusperusteen mukaan. 3.35 . ja niitä voidaan pitää jonkinlaisina jäännösfaktoreina. Vertailu luvun 6.

Vastaajien lukumäärä ja prosenttiosuus.211 tiivistäviä. joista on muodostettu viisi pääluokkaa. Valtiollis-isänmaalliset sisällöt 1. kuuluminen Suomen kansaan. Isänmaallis-valtiolliset symbolit: lippu. Maamme-laulu. Suomalaisuuden sisällöt vastaajien omin sanoin. olla jotakin 8. Luokkien nimien jälkeen on tieto. yhteenkuuluvaisuus ja ylpeys määreinä. vastuu. talvisota. 84 (46 %) 13 (7 %) 20 (11 %) 43 (24 %) 19 (11 %) 7 (4 %) 54 (30 %) 11 (6 %) 25 (14%) 6 (3 %) . koska vastaajat ovat voineet mainita useita teemoja. järvet. Ne voidaan kuitenkin yhdistää yhdessä negatiivisten luonteenpiirteiden kanssa yhdeksi luonnestereotypioiden luokaksi. Kotimaa. Seuraavassa esitellään nämä pääluokat. Lojaalisuus suhteena suomalaisuuteen isänmaallisuus.1. koti. (ei kuitenkaan aktiivisesti omana suhteena kuten lk. Tässä esimerkiksi positiivisina pidetyt luonteenpiirteet on luokitettu positiivisiin ominaisuuksiin. tuttu ja turvallinen 7. Suomen kunnioitus. oma maa. "itsenäisyys. presidentin kuvat Suomalaisuus identiteettinä. neutraali määrittelevä taso 6. Luokkien prosenttiosuuksien summa on yli sata. "itseensä sulkeutunut. kansallinen identiteetti. Itsenäisyys: itsenäinen maa. syntynyt Suomessa. kansallistunne. puhdas luonto". Taulukko 6. isänmaallinen". esim. asua Suomessa. rehellinen. 16) 3. Isänmaa. Luokituksen voisi luonnollisesti tehdä toisinkin. voi päättää omista asioista 4. yhteiskunnallinen osallistuminen. Olla suomalainen. Vastauksissa esiintyvät teemat on luokiteltu 21 alaluokkaan. kuinka moni vastaajista ja millainen prosenttiosuus on maininnut kyseisen teeman suomalaisuuden kuvauksessaan. "kieli ja kulttuuri". uskonto: 2. Kansalaisuus. Vapaus 5.

Elämänmuodon symbolit: makkara. Positiiviset luonteenpiirteet: 39 (22 %) sisukkuus. keskiolut verkkarit. hyvinvointi. jääräpäisyys. kansakoulu. kehittyy /olosuhteiden arvo 15. Negatiiviset luonteenpiirteet: 30 (17 %) jurous. Positiiviset ominaisuudet 16 (9 %) 5 (3 %) 53 (30 %) 17 (9 %) 24 (13 %) 20 (11 %) 74 (41 %) 14. tyhmyys. teollisuus. sulkeutunut. merkityksellinen. venäläisiä. Torjuva suhde ulkomaailmaan. Hankkijan lippis. perkele. 33 (18 %) ei nälkää. Kulttuuri: kieli. hyvä asia.212 äänestäminen. juominen. Aktiivinen arvostus: tärkeä. ulkoryhmän kautta määrittäminen ei ruotsalaisia. luonnon kauneus. Poissulkevuus. ulkomaalaisten vieroksu10 (6 %) . yhteiset kokemukset. ahdistuneisuus 18. pikkusieluisuus. kulttuuri. toimiva yhteiskunta. Ruotsi-Suomi-maaottelu. vuodenajat 13. torjuu ulkomaalaiset Elämäntapa ja kulttuuri symboleineen 11. Sibelius 12. menneisyys . huono itsetunto. luonnonläheisyys. /luotettavuus. yksilönvapaus. kossu. maa. valtio 10. 17 (9 %) ei vaihdettavissa. vaatimattomuus. Kansa. takametsien mies. hyvä olla. takapajuisuus. kunnollisuus. kaikkea. etuoikeus. kateus / itsepäisyys. . säilytettävä. osaavuus. sosiaaliturva toimii. jäyhä. esi-isät. peräänantamattomuus. Luonto: järvet. junttimaisuus. työ. rehellisyys. savolaiset. syrjäänvetäytyvyys. yrittäminen. kalliisti lunastettu. kansalaisluottamus 9. juhannus. hyvä asia /itseisarvo Negatiiviset ominaisuudet 43 (24 %) 17. henkilöt. laatua. sauna. ei sotia. ahkeruus. luovuus 16. ihan hyvä. Kalevala. paras maa. kova sana. Hyvät elinolot: turvallinen. kokonaisuus: pieni kansa. mämmi. lain kunnioittaminen.

5 (3 %) ilmasto. Vastauksista ilmenee suomalaisuuden arvostaminen. hinnat. Useimmat negatiivisiksi tulkituista vastauksista olivat suomalaisen luonnestereotypian kielteisiksi tai arveluttaviksi tulkittuja ominaisuuksia. on esitetty myös . Negatiivisten luonteenpiirteiden mainitseminen ja suomalaisten torjuvan suhteen ulkomaailmaan mainitseminen esiintyvät yhdessä useammin kuin sattumalta. Yksittäisistä asioista "itsenäisyys" mainitaan selvästi useimmin. Joka neljäs vastaaja (24 %) viittaa itsenäisyyteen joko suoraan tai epäsuorasti (saa päättää omista asioista). että mainitsemalla yhden tason vastaaja on taipuvainen jättämään mainitsematta muut. vääränlainen ylemmyydentunne 19. Itsenäisyyden käsite on eksplisiittisesti mainittavissa. muodollisuus 20. Samoin kun vastaajat ovat tuoneet esille negatiivisia olosuhteita suomalaisuuden kuvailuna. 9 (5 %) suhteellistaminen. Huonot elinolosuhteet: verot. joissa on esitetty negatiivinen luonnestereotypian kuvaus. ei ole itse isänmaallinen 21. Arvotusluokitus ei ole itsestään selvä. Ei osaa sanoa 7 (4 %) Valtiollis-isänmaalliset teemat on useimmin esiintyvä kokonaisuus: melkein puolet vastaajista mainitsee jonkin niistä. Luokitusten välillä ei ole juuri positiivisia empiirisiä yhteyksiä. vahvistaa lista-arvion tuloksen. ei ole olemassakaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä. Sanaa "kotimaa" ei ole mainittu kuin viidesti. Suoranaisesti positiivisia arvioita on kaksi kertaa niin paljon kuin negatiivisia vastauksia. alkoholipolitiikka. nurkkapatriotismi. Noin puolessa tapauksista. että itsenäisyys on myös tarjotun sanalistan suomalaisuuteen eniten liittynyt sana. joten se. Pelkästään negatiivisiksi tulkittavia vastauksia antoi vain 11 vastaajaa. Kysymys esitettiin ennen kansallista identiteettiä käsittelevän lomakkeen täyttämistä. tuodaan tällöin esiin myös positiivisia ominaisuuksia. ja siihen voi tiivistää paljon suomalaisuuden olemusta. merkitys vähentynyt.213 minen. Vähämerkityksellisyys: varauksellinen suhde.

63 0. joille on löydettävissä vastine arvioitavista sanoista. Myönteisiä luonnekuvauksia tarjonneet eivät korosta sanaa peräänantamattomuus. pitävät sitä merkityksellisenä.16 0. että tietyn asian avovastauksessa maininneet korostavat sitä myös sana-arviointitehtävässä. että itsenäisyys on yleisesti merkityksellisenä pidetty suomalaisuuden sisältö. että esimerkiksi ”itsenäisyyden” maininneet eivät korosta sanaa itsenäisyys sana-arvioinnissa enempää kuin sitä mainitsemattomat. Lähtökohtaisena oletuksena on. myös ne.056 Sanoilla ei ole juuri merkitseviä yhteyksiä vastaaviin avovastauksiin.1 Avovastausten yhteydet sanoihin Sekä sanojen merkityksellisyyden arvioinnin että suoran kysymyksen "mitä kaikkea on suomalaisuus'" tarkoituksena oli tuottaa samasta asiasta eri tavoin kertovaa aineistoa. Esimerkiksi ”itsenäisyyden” ja ”vapauden” maininneet eivät korosta vastaavia sanoja merkitsevästi enemmän kuin mainitsemattomat.20 0. koska mainittujen ilmiöiden kuulumisesta kollektiiviseen suomalaiseen identiteettiin ei ole erimielisyyttä. jotka eivät satu mainitsemaan sitä spontaanisti.214 positiivisen luonnestereotypian piirteitä. Luonnestereotypian arviointi on siis yksi merkitysalue.60 0.05 0. Odotettavissa olevia painotuseroja ei ole. Annettujen avovastausten joukossa on sellaisia asioita. . Taulukko 6. kertoo siitä. Ilmausten maininneiden ja mainitsemattomien pisteiden erojen merkitsevyystasot niitä vastaavissa sanoissa itsenäisyys peräänantamattomuus vapaus luonto kieli Kulttuurisuomalaisuusfaktori ja kulttuuri 0.2.3. Se. 6.

215
Inhimillis-moraalisen suomalaisuuden ja kulttuurisuomalaisuuden faktorit muodostuvat pääasiassa sanamuuttujista, joita ei pidetä yleisesti merkityksellisinä. Kulttuurisia teemoja maininneet (17) eivät korosta kulttuurisuomalaisuutta merkitsevästi enemmän. Positiivisia luonteenpiirteitä maininneet eivät korosta inhimillis-moraalista faktoria, ja negatiivisia luonteenpiirteitä esittäneet pikemminkin painottavat sitä heikommin. Menetelmät tuottavat siis erilaisia tuloksia. Avovastausluokitusten tilastollista käyttökelpoisuutta rajoittaa vastausluokkien pieni koko. Suomalaisuuden mainitseminen ”arvokkaana ja kalliina” asiana liittyy inhimillis-moraalisen sisällön painottamiseen.

6.4 Yhteenveto
Nationalistis-valtiollinen kansallisuuskuva on sangen hallitseva suomalaisilla. Tätä ilmentää sanan itsenäisyys spontaani liittäminen suomalaisuuden ominaispiirteeksi avovastauksessa sekä liittäminen tarjottuun sanalistaan suhteellisen yksimielisesti. Itsenäisyys on nimenomaan valtiollisesti määrittynyt, koska se liittyy muihin valtiollis-isänmaallisen faktorin suomalaisuutta ilmentäviin sanoihin. Luvussa 1.4 Erilaiset kansallisuuskuvat esiteltiin kansalliseen identiteettiin potentiaalisesti liittyviä viittaustasoja. Niitä ovat 1) ihmisen taso, 2) kulttuurin taso, 3) ajallisen jatkuvuuden taso, 4) spatiaalisuus ja 5) systeeminen taso (sisältää valtion sekä yhteiskunnan). Viittaustasoille ja niiden alakokonaisuuksille löytyy vastineita faktoreista. Kulttuurinen suomalaisuus kuvaa lähinnä korkeakulttuurisuutta. Faktoreiden jäsentymistä määräävät kuitenkin enemmän käytetyn menetelmän rajaukset. Joitakin teema-alueita kuvaavia sanamuuttujia on paljon

216
edustettuina, jolloin niiden ympärille muodostuu helpommin faktori, joitakin ei. Luvun 1.4 teoreettisen sisältöluokituksen tulisi ilmetä empiriassa valmiiksi annetussa sanaluettelossa ja vapaasti annetussa avovastauksessa. Ihmisen viittaustaso (ihmisten joukko, väestö, joukkoon kuuluvien ominaisuudet ja näiden väliset suhteet) saa vastineensa inhimillismoraalisen faktorin painottamissa sanoissa. Mutta luonnestereotypia ei sanojen kautta juuri ilmene. Avovastausten melko usein esittämät luonnekuvaukset sen sijaan liittyvät valmiiksi annettuja sanoja tarkemmin kohtaan yksilölliset ominaisuudet. Kulttuurin viittaustason kokonaisuuksista kieli on mukana sanana kieli (vaikka se liittyy ennen kaikkea kansallis-valtiolliseen faktoriin). Inhimillis-moraaliset sisällöt liittyvät myös kulttuuriin arvoiksi ja moraaliksi käsitettyinä. Avovastauksista banaalien elämänmuodon symboleiden voidaan ajatella kuuluvan myös tänne. (Elämänmuodon symbolit on vaikeasti sijoitettava empiirinen luokitus, jonka voitaisiin katsoa viittaavan yksittäisten kategorian jäsenten välisiin suhteisiin. Elämänmuodon symboleiden (esineiden, asioiden) kiinnekohta identiteetteihin on niiden toiminnallisuudessa. Ne ovat kansalliseksi määritellyn toiminnan välineitä tai kohteita.) Sekä korkea- että populaarikulttuurin kansallisuutta määrittävistä piirteistä ovat sanalistassa edusteilla kulttuurisen suomalaisuuden sisällöt taide ja kirjallisuus. Avovastauksissa on oma kokonaisuutensa kulttuuri. Ajallisen jatkuvuuden viittaustaso (myytit, perinteet, historia) ei tule empiriassa juuri esille. Ainoastaan sana menneisyys viittaa tähän. Veri polveutumiseen viittaavaksi ymmärrettynä ilmentää ajallista jatkuvuutta. Luonteenpiirteiden ja arvojen olemuksellisena ja siten pysyvinä näkeminen merkitsisi ajallisen jatkuvuuden teemaa. Avovastauksissa on muutama viittaus esi-isiin, menneisyyteen ja yhteisiin kokemuksiin sekä kulttuurin alueella esim. Kalevala. Maan viittaustaso ilmenee sanoissa luonto, ympäristö ja maaperä. Avovastauksissa luonto on oma vastausluokkansa. Rajattuun alueeseen ei

217
ole suoria viittauksia, mutta maanpuolustus ja valtio liittyvät rajan teemaan. Systeemiseen tasoon on paljon empiirisiä viitteitä. Poliittisvaltiolliseen merkityskokonaisuuteen viittaavat valtiollista riippumattomuutta ilmentävät kansallis-valtiollisen faktorin sanat. Avovastauksissa valtiollis-isänmaalliset sisällöt ovat useimmin viitattu kokonaisuus. Taloudellis-yhteiskunnallisessa faktorissa mukana olevia sanoja on useita edustamassa systeemisen tason yhteiskunnallisia ja taloudellisia toimintoja. Avovastauksissa on elinolojen kuvauksia, jotka liittyvät yhteiskunnallisiin oloihin (esim. turvallisuus). Kommunikatiivinen yhteisö ei tule esiin empiriassa, ellei sanaa yhteisö oteta huomioon. Saavutukset kansainvälisissä vertailussa ilmenevät statuksellisen suomalaisuuden faktorissa. Hyvät elinolot liittyvät tähän silloin, jos niiden mainitsemisessa korostuu vertailu muiden maiden elinoloihin. Luvun 1.4 "Erilaiset kansallisuuskuvat" luokituksissa ei otettu etukäteen huomioon seuraavia avovastauksissa ilmeneviä suomalaisuudelle annettuja sisältöjä. Suhde identiteetin kohteeseen ja identifioituminen on mainittu sisältökokonaisuus sinänsä. Elämänmuodon symbolit "makkara, sauna, kossu", erityisyyttä ilmentävät sisällöt, eivät ole suoraan luokiteltavissa mihinkään valmiiseen sisältökokonaisuuteen. Olojen aktiivinen arvostus ei ole mukana etukäteisluokituksessa, kuten ei myöskään huonojen elinolojen mainitseminen. Etukäteisiin sisältöluokkiin nähden avovastauksissa korostuivat sisältöinä arvostaminen ja identifioituminen. Sanaluettelo edustaa melko kattavasti suomalaisuuden teemoja. Valtiollis-isänmaalliset teemat ovat esillä, samoin taloudelliset ja yhteiskunnalliset seikat. Edusteilla eivät ole yksilölliset ominaisuudet ja luonnestereotypiat eivätkä identifioitumisen ilmaukset.

218

7. SUOMALAISUUDELLE ANNETUT SISÄLLÖT ERILAISISSA TAUSTARYHMISSÄ
Kollektiivinen identiteetti on analyyttinen käsite, jolla on tarkoitus tehdä ero sellaisiin metodologisesti individualistisiin ajatuksiin, että kollektiivisen kokonaisuuden identiteetti olisi jonkinlainen yksilöiden heidän kollektiivista kokonaisuuttaan (yhteisö, ryhmä, sosiaalinen kategoria) koskevien käsitysten summa tai keskiarvo. Kysymys on siis kollektiiviin liittyvistä merkitysmuodostelmista, jotka ikään kuin elävät omaa elämäänsä ja vain tarvitsevat vaihtuvat tunnustajansa. Kollektiivista identiteettiä luonnehtii kunkin identiteetin kantajan käsitys siitä, että kollektiivia koskeva identiteetti on olemassa hänen ajatuksistaan riippumatta mutta on kuitenkin tarpeeksi monien muiden jakama, tunnustama ja toteuttama. On olemassa käsitys yleisesti jaetusta samanlaisesta suhteesta identiteetin kohteeseen. Identiteetin sisällöt arvellaan samalla tavoin jaetuiksi ja tunneside samankaltaiseksi (yhtäläinen suhde identifikaatioobjektin ilmenemiin). Suomalaisuuden sisältöjä vertaillaan erilaisiin yleisesti käytettyihin demografisiin taustamuuttujiin, jotta saataisiin selville yhtäältä se, kuinka yhdenmukainen käsitys suomalaisuuden sisällöistä vallitsee, ja toisaalta se, millaisista representaatioista vallitsee erimielisyys. Erojen tarkastelu on kiinnostavaa sellaisenaan ja myös siksi, että myöhemmissä sisältöjen

219
ja identifikaatioiden yhteyksien analyyseissa voidaan ottaa huomioon taustaryhmäkohtaiset erot mahdollisina selittävinä tekijöinä.

7.1 Yksimielisyys suomalaisuudesta
Käsitysten yhdenmukaisuutta selvitettäessä voidaan vertailla sanojen suhteellista merkityksellisyyttä erilaisten taustamuuttujien suhteen. Mitään kovin selvää kriteeriä sille, arvioidaanko yksittäinen sana yhtä merkitykselliseksi eri ryhmissä, ei ole. On tyydytty tarkastelemaan sitä, kuinka luvussa 6.1 esitetyt suomalaisuuden kannalta merkityksellisimmiksi arvioidut sanat arvioidaan erilaisissa ositteissa. Sanat on järjestetty niille annettujen merkityksellisyyspisteiden mukaan erilaisissa alaryhmissä, kuten sukupuoli ja ikäryhmät. Ryhmien sisäisiä hajontoja ei oteta huomioon. Liitteen 7 taulukot ilmaisevat, miten paljon mainituille yleisesti merkityksellisimmille sanoille kussakin alaryhmässä annetut merkityspisteiden mukaiset järjestyssijat poikkeavat toisistaan. Tämä tapa on melko karkea, mutta se on selkein ja yleiskatsauksellisin keino ilmaista, kuinka yhdenmukaisesti yleisesti merkityksellisimpiä sanoja pidetään merkityksellisimpinä suomalaisuuden kannalta. Mikäli sanat ovat ”suurin piirtein” satunnaisvaihtelua vastaavasti samassa järjestyksessä kärjessä kaikissa ositteissa, on tämä argumentti suomalaisuuden sosiaalisen representaation yhdenmukaisuuden puolesta. Iän, sukupuolen, koulutuksen, sosio-ekonomisen aseman ja äidinkielen perusteella tehdyissä vertailuissa ilmenee, että 15 yleisesti merkityksellisempinä pidettyä sanaa ovat pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta mukana kunkin alaryhmän merkityksellisimpinä pidettyjen sanojen joukossa. Tarkastelluista alaryhmistä opiskelijoilla (n=13) oli suurimmat poikkeamat merkityksellisimpinä pidettävissä sanoissa: perustuslaki ja valtio ovat vähemmän korostuneita, ja elintaso, kaupankäynti, ympäristö ja teollisuus korostuvat. Demokratian merkityksellisyys on heikompi

220
vähemmän koulutetuilla kuin enemmän koulutetuilla. Maanviljelijöillä sana maanviljelijä nousee merkityksellisimpien sanojen joukkoon. Yksi tapa tarkastella annettujen arvioiden yhdenmukaisuutta on tarkkailla sanoille annettujen pisteiden ryhmäkeskiarvojen korrelaatioita ryhmien välillä. Tälläkään tavoin ei tosin voida ottaa lainkaan huomioon sanojen arvioista ryhmien sisällä vallitsevia mahdollisesti suuriakin eroja. Iän mukaisesti Nuorimpien, 18-30-vuotiaiden, sanojen keskiarvojen korrelaatio yli 55 -vuotiaiden sanojen keskiarvoon on 0.89. Sukupuolen mukaisesti Korrelaatio miesten ja naisten keskimääräisten sanojen pisteiden välillä on hyvin suuri, 0,96. Koulutuksen mukaan Perus- tai ammattikoulun käyneiden korrelaatio opistoasteen tai sitä enemmän koulutusta saaneisiin on 0,94. Äidinkielen mukaan Suomen - ja ruotsinkielisten korrelaatio on 0,95. Edellä kuvatut erittelyt ovat luonnollisesti vain joitakin, joskin vakiintuneimpia tapoja jakaa aineisto osiin. Itsenäisyys on kaikissa jaotteluissa aivan kärkipäässä. Ainoastaan ruotsinkielisillä se on vasta viidentenä. Kotimaa, vapaus, koulu ja koulutus vaihtelevat näissä osituksissa vähiten suhteellisen merkityksen mukaan. Kokonaisuudessaan suomalaisuuden kannalta merkitsevimmiksi arvioiduista sanoista ei näytä vallitsevan suurta erimielisyyttä.

221

7.2 Suomalaisuudelle annettujen sisältöjen erot
Suomalaisuuden erilaisten sisältöjen eri taustaryhmissä saamia painoarvoja tarkastellaan faktoripisteiden erojen perusteella. Vertailujen perustana olevat taustaryhmät ovat sukupuoli, ikäryhmät, äidinkieli, koulutus, sosiaalinen asema, työmarkkina-asema, ammattiryhmä, puoluekanta ja tulot.

7.2.1 Suomalaisuusfaktoreiden erot
Suomalaisuuden sisältöjä voidaan vertailla yksittäisten sanojen tai niiden laajempien kokonaisuuksien kautta. Faktoripisteiden vertailulla taustaryhmien välillä saadaan tietoa valmiiden merkityskokonaisuuksien painotuksista. Faktoripisteiden keskiarvo on aina 0 ja keskihajonta 1, joten ryhmäkeskiarvoja voidaan tulkita suoraan. (Tulojen mukaisia eroja ei ollut. Työmarkkina-aseman mukainen ero inhimillis-moraalisessa faktorissa heijastuu iästä ja koulutuksesta.) 1. Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus Taloudellis-yhteiskunnallisen suomalaisuuden faktorin pisteiden keskiarvo on suurempi naisilla (ka. 0,31) kuin miehillä (ka. -0,25) (F(179,1)=14,09, p=0,0002). Taloudellis-yhteiskunnallinen faktori on lisäksi kaikista seitsemästä faktorista selvimmin naisilla erottuva. Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus korostuu eläkeläisillä (ka. 0.42), opiskelijoilla (0.37) ja alemmilla toimihenkilöillä (0,23) ja muita heikompana taas työnantajilla, yrittäjillä (maanviljelijöillä) (-0,48) ja ylemmillä toimihenkilöillä (-0,38). (F(179,8), p=0.0043). Enemmän koulutetuilla tämä on hieman muita heikompi (p=0.13, ns.). (Kun tutkittavat jaetaan kahteen ryhmään koulutuksen mukaan ja kun sukupuoli otetaan vakioituna huomioon, voidaan faktorilla havaita myös koulutuk-

kun taas kokoomuksen kannattajat korostavat sitä vähiten (-0. p=0. Koulutuksen mukaiset erot ovatkin faktorin toiseksi selvimmät erot (F(178. Faktorin pisteiden korrelaatio ikään on myös suhteellisen suuri ja erittäin merkitsevä (r=0. sitä merkityksellisempänä inhimillis-moraalista suomalaisuutta pidetään.)) Puoluekannan mukaan tämä faktori korostuu vasemmistoliiton (0. ja opiston käyneillä ylioppilailla toiseksi vähiten (-0. Inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktori Kaikkien faktoreiden taustaryhmien mukaisessa tarkastelussa kaikista suurimmat erot ovat inhimillis-moraalisessa suomalaisuudessa ikäryhmien välillä. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse. Näin iän mukaiset erot ovat siis suomalaisen identiteetin sisällöissä eivätkä ilmaistussa suomalaiseksi identifioitumisen vahvuudessa.70). p=0.49) (F((179.222 sen mukainen ero. Tällöin koulutuksen mukaiset erot .489 p=0.012) (Sukupuolen huomioonottaminen selventää koulutuksen mukaista eroa.28).80. p=0.03). ja heidän faktoripisteidensä keskiarvo on -0.4)=7. Mutta myös nämä taustamuuttujat ikä ja alhainen koulutus liittyvät toisiinsa siten.050). Koulutuksen mukaan tarkasteltuna ylioppilailla on keskimääräisesti alhaisimmat pisteet.8).1 ilmenee (F(179.0002). sillä naisten suurempi osuus koulutettujen keskuudessa korottaa koulutettujen pisteitä. Tällöin vähemmän koulutettujen korkeammat pisteet erottuvat merkitsevästi enemmän koulutetuista (F 6.0000).80. että nuoremmat ovat koulutetumpia kuin vanhemmat.345).16. kuten taulukosta 8. Ikäryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja suomalaiseksi identifioitumista mittaavalla asteikolla.73) ja sitä vähemmän myös sosiaalidemokraattien kannattajilla (0.5)=5. Faktori korostuu suomenkielisillä (p=0. Iän ja koulutuksen yhteyden erittely Sekä korkea ikä että alhainen koulutus liittyvät siis korkeisiin inhimillismoraalisen suomalaisuuden faktoripisteisiin. 2. He ovat keskimäärin 30-vuotiaita.

32 ( 41) 0.40 ( 54) Merkitsevyystaso .45 (64) 0.26 ( 46) 51-64 0.04 ( 11) 0.19 ( 27) -0.000 0.25 (115) -0.603 7.65 ( 23) -0.F-arvo asteet 1 3 12. Taulukko 7.60 ( 30) -0.354 Vapaus. .38 ( 16) 0. Kun sekä ikä (61-64-vuotiaat on yhdistetty 51-60vuotiaiden kanssa) että koulutus otetaan huomioon kaksisuuntaisessa varianssianalyysissa (sekä osittaiskorrelaatioiden tarkastelussa).38 ( 15) -0.000 . kuten ei koulutuskaan selitä iän yhteyttä.223 faktorilla voisivatkin johtua iän mukaisista eroista.54 ( 38) Ikäryhmä 31-40 41-50 -0. että ikä ei selitä koulutuksen yhteyttä faktoriin.826 18.122 Koulutuksesta tehty kuusiluokkainen ordinaaliseksi tulkittu muuttuja on muunnettu kahteen luokkaan (1 Perusaste tai ammattikoulu / 2 ylioppilas opisto ja korkea-aste). kun koulutuksen yhteys vakioidaan. ilmenee. Samoin iän yhteys faktoripisteiden eroihin on edelleen selkeä. Alhaisen koulutuksen yhteys korkeisiin inhimillismoraalisen suomalaisuuden faktoripisteisiin on siis selvä silloinkin. Vähemmän koulutetut ovat vanhempia.57 ( 14) -0. kun iän vaikutus otetaan huomioon. ja vanhempien suhteellisen suuri osuus heidän joukossaan voisi selittää heidän korkeampia faktoripisteitään.00 (179) Vaihtelun lähde Koulutus Ikäryhmä Neliösummat 10.50 ( 43) 0.1 Inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktoripisteiden keskiarvot koulutustason ja ikäryhmien mukaan Koulutus vähän paljon 18-30 -0.

8). vaikka ruotsinkieliset pitävät faktoria suomenkielisiä hieman vähemmän merkityksellisenä (n.224 Vähän koulutetut keski-ikäiset. Vasemmistoliiton kannattajien (n=7) pistekeskiarvo oli matalin (-1. Noissa ei myöskään ollut merkittäviä taustaryhmien välisiä eroja (luku 5. 41-50-vuotiaat eroavat alhaisilla pisteillään eniten vastaavasta vähemmän koulutetusta ikäryhmästään. Samoin kuin suomalaiseksi identifioitumisessa naiset korostavat tätä faktoria miehiä enemmän (p=0. Suomalaisuus statuksena Vasemmistoliiton kannattajien pisteet (-1. Ikäryhmistä paljon koulutetut.009). Enemmän koulutetut nuoret. Puoluekannan mukaiset erot ovat myös tilastollisesti merkitseviä (F(179. Otoksen RKP:tä kannattavat (n=7) taas korostavat keskimääräisesti eniten kansallisvaltiollisia aiheita (0.).01).58) tällä faktorilla ovat selvästi muita pienemmät (F(179. Opiskelijoilla on alhaisemmat pisteet (-0. p=0. 18-30-vuotiaat sekä 31-40-vuotiaat pitävät inhimillis-moraalisia seikkoja kaikkein vähiten suomalaisuuteen kuuluvina.70). Sosiaaliryhmien väliset.65). Inhimillis-moraalisella faktorilla ei ollut eroja sukupuolen ja äidinkielen mukaan. 4. 41-50-vuotiaat ja vanhimmat 51-64vuotiaat korostavat kaikkein eniten inhimillis-moraalista suomalaisuutta. Kansallisvaltion teemojen suomalaisuus liittyy vahvimmin suomalaiseksi identifioitumiseen ja siitä isänmaallisuuteen (asiasta jäljempänä luvussa 8).8).028).047).s. p=0. 3. lähinnä opiskelijoiden matalien ja eläkeläisten korkeiden pisteiden erot ilmentävät koulutuksen sekä iän mukaisia eroja.). Kansallisvaltiollinen suomalaisuus Kansallisvaltiollisten teemojen suomalaisuuden faktorilla on vähän taustaryhmien mukaisia eroja. Faktorilla ei ole muita suoria tilastollisesti merkitseviä eroja. .

4)=4.24. Nuorilla miehillä statuksellinen suomalaisuus (F4) erottuu heidän muille faktoreille saamistaan faktoripisteitä. p=0.11 -0. faktoreiden faktoripisteitä ja vieläpä niiden tapauskohtaisia eroja voidaan vertailla tietyn ryhmän sisällä. -0.51 -1. Faktori on taas heikoin yli 40vuotiailla koulutetuilla naisilla.27 0.91 0.24 0.89 1.0027). Kulttuurinen suomalaisuus (F5) sekä F7 ovat heillä alhaisia.3) ja samansuuntaiset kuin inhimillis-moraalisessa suomalaisuudessa. Sosiaaliryhmistä ylimmillä toimihenkilöillä on kulttuurisessa suomalaisuudessa korkeimmat pisteet (0.225 Statuksellinen suomalaisuus on tarkemmassa analyysissa vahvinta alle 30-vuotiailla miehillä. Nuorimmilla on tämän faktorin alimmat pisteet (ka.53) ja työntekijöillä alimmat (-0. Kulttuurinen suomalaisuus Iän mukaiset erot ovat jälleen selkeät (taulukko 7.30). Taulukko 7. se on heillä suhteellisesti korostuva.86 hajonta 1.80 0.27 -0. 5. Kaikkein korkeimmat ne ovat 41-50-vuotiailla. Koska faktoripisteiden keskiarvo on aina 0.00 0.03 -0. .85 0. (F(178. ts.2 18-30 -vuotiaiden miesten (n=17) faktoripisteiden keskiarvot Faktori F1 F2 F3 F4 F5 F6 F7 Taloudellis-yhteiskunnallinen Inhimillis-moraalinen Kansallisvaltiollinen Statuksellinen Kulttuurinen Tuotannollinen Vähämerkityksiset keskiarvo -0. vaikkakaan mitään varsinaisia tilastollisesti merkitseviä yhdysvaikutuksia ei ole.90 Statuksellisen suomalaisuuden (F4) ero muiden faktoreiden pisteisiin ttestissä on merkitsevä kaikkiin muihin faktoreihin nähden paitsi taloudellis-yhteiskunnalliseen (F1) ja teollis-tuotannolliseen (F6) faktoriin.49) ja 40-64-vuotiailla kokonaisuudessaan korkeimmat.05 0.

Kun ikä ja koulutus otetaan yhteiseen tarkasteluun. Suorissa koulutuksen mukaisissa jakaumissa koulutuksen vaikutus alikorostuu.3 ovat faktoripisteiden keskiarvot iän ja koulutuksen mukaan sekä kaksisuuntaisen varianssianalyysin tulokset. kulttuurisuomalaisuus korostuu suhteellisesti kaikkiin muihin faktoreihin nähden ylemmillä toimihenkilöillä (riippuvien otosten t-testit).226 mutta ero ei ole merkitsevä (p=0. 18-30-vuotiaiden. koska koulutetuissa on suhteellisesti useampia tätä kulttuurista faktoria keskimääräistä vähemmän merkitsevänä pitäviä nuoria. Ylimpien toimihenkilöiden korkeimmat faktoripisteet ovat kuitenkin kulttuurisuomalaisuudessa heidän muihin suhteellisen alhaisiin faktoripisteisiinsä nähden. Taulukossa 7. vähän koulutetuilla. Kulttuurinen suomalaisuus on vahvinta enemmän koulutetuilla 41-50-vuotiailla ja erityisen vähämerkityksistä nuorimpien. Koulutuksen mukaiset erot tulevat esille. sekä ikäryhmien väliset erot korostuvat että koulutuksen mukaiset erot tulevat merkitseviksi. koska vanhemmat ovat useammin faktoria vähemmän merkitsevänä pitäviä vähemmän koulutettuja. ts. koska nuoremmat ovat enemmän ja vanhemmat vähemmän koulutettuja. . Ne ilmenevät kuitenkin kaksisuuntaisessa varianssianalyysissa. kun ikä otetaan toiseksi taustamuuttujaksi. Suorat koulutuksen mukaiset erot eivät ole merkitseviä. Vastaavasti iän mukainen ero alikorostuu suorissa jakaumissa.068).

F-arvo asteet 1 3 8.s.56 (16) 0.003 . ja kokoomuksen kannattajilla on sillä alhaisimmat pisteet.000 -0. joka korostuu miehillä merkitsevästi enemmän kuin naisilla (0. .17 (15) -0.0002) tätä faktoria suhteellisesti korostavina.112 21.05 (23) -0. Vähämerkityksisten seikkojen suomalaisuus Vasemmistoliiton ja RKP:n kannattajat erottuvat (p=0.31 (46) 51-64 0.017).) 6.17 ( 64) 0. Tarkemmin katsottuna faktori on suhteellisesti vahvin koulutetuilla nuorilla miehillä. Teollis-tuotannolliset teemat Teollis-tuotannolliset teemat on ainoa faktori.16 ( 41) 41-50 0.18 (43) 0.24 (27) 0.17 (30) 0.718 31-40 -0.227 Taulukko 7.49 ( 38) Vaihtelun lähde Koulutus Ikäryhmä Neliösummat 8. 7.10 (115) 0.30 (11) 0.003 .3 Kulttuurisen suomalaisuuden faktoripisteiden keskiarvot ikäryhmän ja koulutuksen mukaan Ikäryhmä Koulutus vähän paljon 18-30 -1. mutta mitään merkitsevää interaktiota ei ole.00 (14) -0.849 2-suuntainen interaktio Ikäryhmä Koulutus 5.00 (179) Vapaus.795 7.115 (n.20 ( 54) Merkitsevyystaso .541 3 2.

työntekijä. kasvot. maku. arvo. kansantalous. kirjallisuus. ympäristö. Myös iän ja koulutuksen mukaiset erot ovat kiinnostavia. Sen nojalla. kristinusko. koulu. työ. Esimerkiksi sanan kansalainen selvällä korostumisella naisilla voidaan pitkälle tulkita myös naisten vahvempaa identifioitumista suomalaiseksi. matematiikka ja muoto). Ainoa miehillä absoluuttisesti korostuva sana on teräs (muita suhteellisesti erottuvia ovat esim. että naiset pitävät sanoja keskimäärin merkityksellisempinä kuin miehet. jolle latautuu hyvin monia erilaisia sanamuuttujia. Sukupuolen mukaisia eroja on hyvä tarkentaa varsinkin. taide.2 Yksittäisten sanojen eroja taustaryhmien välillä Joitakin edellä käsiteltyjä eroja on syytä tarkastella tarkemmin yksittäisten sanojen suhteen. Naisten korostamia sanoja miehiin nähden ovat erojen suuruusjärjestyksessä maanviljelijä.228 7. kansalaissota. kansalainen. kansantulo ja kieli.2. koska ne olivat huomattavat yhteiskunnallis-taloudellisella faktorilla. voidaan tulkita heidän hieman miehiä vahvempaa identifioitumistaan suomalaisiksi. .

(tiede.70 2.21 3.34 ** -0.17 1.34 1.07 1.22 0.10 1.33 * -0.80 Sijoitusero.97 1.13 4.77 3.53 1.55 4.00 3.09 1.taso 20 30 24 18 7 2 6 5 13 13 1 11 7 11 6 7 5 7 2 6 4 -21 -18 -9 -8 -15 -13 -15 -16 1.4 Sanojen merkityksellisyyden eroja vanhimman ja nuorimman ikäryhmän välillä (keskiarvot ja hajonnat sekä sijoitus.29 3.90 1.4) ovat paitsi suhteellisesti myös absoluuttisesti merkityksellisinä pidetyt vastuu ja henki.22 1.26 1.04 1.16 Vanhimmalle ikäryhmälle erityisen luonteenomaisia sanoja (taulukko 7.85 3.92 1.03 1.29 4.31 0.05 1.80 0.03 2.20 1.45 3.89 4.06 0.37 1.19 -0.81 ** 0.13 0.00 1.15 2.81 0.53 2.00 2.50 3.63 1.95 0.85 3.47 2.17 *** 1.02 3.24 3.04 0.19 -0.32 4.82 4.34 0.05 1.48 ** 0.19 0.67 * 0.17 -0.01 0.40 4.78 *** 0.03 0.46 0.76 1.55 3.80 4.64 1.52 2.52 4.42 0.83 0.82 ** 0.32 2.67 1.29 3.73 4.03 3.62 ** 0.48 * 0. piste-ero ja merk.45 3.62 3.01 1.28 0.04 0. Vanhimmilla korostuvat perustuslaki.48 1.05 3.71 ** 0.08 1.84 0.63 3.39 3.96 1.14 1.) kirjallisuus ja koulu ovat muihin kuin heillä erityisesti korostuvaan inhimillis-moraaliseen faktoriin kuuluvia sanoja.02 1.93 0.41 0. . Faktorin kärkimuuttujista ainoastaan arvo.37 3.75 3.89 4.69 0.20 3.91 0.03 3.18 -0.46 0.66 * 0.18 4.47 2.72 1.01 0.61 * -0.48 4.39 3.ja piste-erot) Yli 55vuotiaat veri henki vastuu matematiikka maku juutalainen kutsumus taide suvaitsevaisuus oikeus kohtalo mielenlaatu kasvot perustuslaki itsetuntemus tiede tuote kirjallisuus osuuskunta maanpuolustus koulu sankari sivistyneistö elintaso kansalainen ammattiliitto keskiluokka arvo etu(intressi) 3. huumori ja terveys eivät korostu iäkkäimmillä.08 4.93 3. taide.02 1.90 3.61 * 0.51 * 0.05 Alle 30vuotiaat 2.44 * 0.95 1.21 3.08 2.20 1.11 0.25 3.01 0.03 1.58 * 0.34 3.73 3.229 Taulukko 7.14 0.38 3.98 1.05 *** 0. elämä.10 *** 1.18 3.96 1.88 1.21 -0.

Ero varianssianalyysissa kahden ryhmän välillä on merkitsevä (p=0. Kansallisvaltiollisia teemoja (itsenäisyys. voidaanko erot tulkita sukupolvien välisiksi. 0. Korkeammin koulutetut tuovat suomalaisuuden määritteiksi luonteenpiirteitä ja erityisesti arveluttavia luonteenpiirteitä (keskim. Vanhimmat eivät taas tuo esiin arveluttavia tai negatiivisia luonteenpiirteitä (keskim.0065).05 piirrettä yli 50-vuotiailla. 51-60-vuotiaista 10 % ja alle 50vuotiaista vain 5 %). muiden keskimääräinen ikä on 44 vuotta (p=0. isänmaa) esiin tuovat ovat muita hieman vanhempia. vai onko sittenkin kyseessä vain elämänkaareen liittyvä yleinen yksilöhistoriallinen kypsyminen. 7. Nuoremmilla suhteellisesti korostuvat sanat ovat yhteiskunnallisia ja statuksellisia. Oleellinen mutta empirian perusteella vaikea kysymys on.3 Avovastausten erot taustaryhmien mukaan Kysymykseen "Mitä suomalaisuus on mielestänne?" vastatessaan vanhimmat vastaajat tuovat suomalaisuuden esille merkittävänä tai arvokkaana asiana (61-64-vuotiaista 41 %. Elämäntavan symboleja esittäneiden keskimääräinen ikä on 36 vuotta. jolloin eri polvet heijastelisivat erilaista sosialisaatiota kansakunnan representaatioihin. 0.28 alle 50-vuotiailla).025). Nuoret mainitsevat (suhteellisesti) enemmän elämäntavan symboleja. Vaikka ero ei ole suuri. tämä on päinvastaista kuin vanhimpien henkis-inhimillisen suomalaisuuden korostus. 0. Sanoista vastuu on selvimmin mahdollista tulkita ikärooleihin liittyväksi. Aikuistuminen on vastuun ottamista.76 piirrettä vastaajaa kohden) ja pelkän perusasteen käyneet hyvin harvoin (keskim. keskim. näistä henki kaikkein selvimmin. Ylemmät toimihenkilöt esittävät suhteellisesti .06 piirrettä).2.230 Muuten siis sukupolvien varhaistuessa ja vanhetessa nimenomaan ihmisen hengenelämään liittyvät seikat korostuvat suomalaisuudessa. 0. Sukupolvi-/elinkaari -vaikutuksen selvittäminen vaatisi pitkittäistutkimusta.

Negatiivisten määritysten antaminen suomalaisuudelle on ylempien toimihenkilöiden ja korkeakoulutuksen saaneiden piirre (p=0. Oma maa erottuu naisilla ja vasemmistoliittolaisilla. Nurkkakuntaisuuden maininneista satunnaista useammat ovat myös käyneet korkea-asteen.231 selvästi eniten arveluttavia luonteenpiirteitä (keskim.86).0000). Ylemmät toimihenkilöt ja koulutetut eivät mainitse kertaakaan suomalaisuutta arvokkaaksi asiaksi eivätkä tuo esille hyviä elinoloja. Suomalaisuuden merkitystä vähättelevät määrittävät kuitenkin itsensä suomalaisiksi. . Eksplisiittinen luonteenpiirteiden esittäminen suomalaisuuden ominaisuuksina eroaa inhimillis-moraalisen suomalaisuuden implisiittisyydestä. Luonteenpiirteiden esittäminen ei ole merkitsevässä yhteydessä henkis-moraalisinhimillisen suomalaisuuden faktorin korostamiseen. 0. siis vaikkeivät pidä suomalaisuutta tärkeänä. Henkismoraalisten sisältöjen painottaminen ei merkitse henkisten piirteiden kuvailua.

1 Suomalaiseksi identifioituminen Selvitetään. . Korrelatiivisella tarkastelulla selvitetään.232 8. SUOMALAISUUDEN SISÄLTÖJEN SUHDE ERILAISIIN IDENTIFIKAATIOIHIN Luvussa selvitetään sitä. millaisia sisältöjä vahvasti suomalaisiksi itsensä identifioivat korostavat suhteessa heikommin identifioituviin. liittyykö vahvaan suomalaiseksi samastumiseen erityisesti tiettyjä kollektiivisen identiteetin sisältöjä. miten erilaisten sisältöjen merkityksellisyyspisteet liittyvät erilaisiin tutkittuihin identifikaatioiden vahvuuksiin. miten eri identifikaatioiden vahvuudet liittyvät erilaisiin suomalaisuuden sisältöihin. 8. Tarkastellaan sitä.

Kolmella muulla faktorilla oli yhtä vahvat tilastollisesti merkitykselliset yhteydet suomalaiseksi samastumiseen.01 -0. teollis-tuotannollisten teemojen suomalaisuudella ja vähämerkityksisten teemojen suomalaisuudella ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä suomalaiseksi identifioitumiseen. Seuraavaksi tarkastelen sanoja. on vahvimmassa yhteydessä suomalaiseksi samastumiseen.22 0. joiden sanoja myös pidetään yleisesti merkityksellisimpinä.10 Suomalaisen identiteetin sisältöjä kuvaavista faktoreista kolmas.05 0. kansallisvaltiollinen suomalaisuus. . Sen sijaan kulttuurisuomalaisuudella.233 Taulukko 8.1 Suomalaisuusfaktorien korrelaatiokertoimet suomalaiseksi identifioitumisen vahvuuden kanssa Taloudellis-yhteiskunnallinen Inhimillis-moraalinen Kansallisvaltiollinen Statuksellinen Kulttuurinen Tuotannollinen Vähämerkityksiset 0.22 0.51 0. inhimillis-moraalinen suomalaisuus sekä statuksellinen suomalaisuus olivat merkitsevässä yhteydessä samastumiseen. Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus.22 -0. Vahvasti suomalaiseksi identifioituvat korostavat siis erittäin selvästi heikosti identifioituviin nähden kansallisvaltiollisia teemoja.

47** 0.02 2.35** 0. 60.53** 0.47 3. 2. Toisessa sarakkeessa ovat sanan keskimääräisen merkityksellisyyden suomalaisuuden kannalta mukaiset järjestyssijat.84 3.50** 0. 14. 64. 63.03 0.46 3.30** 0.42** 0. 49. 17.65 4.89 Vahvasti suomalaisiksi identifioituvat korostavat heikommin identifioituviin nähden pääsääntöisesti sellaisia sanoja. 62. 11. 9.96 3. 2.29** 0. 9. 31. 50. 62. 63. merkityspisteet 4. 10. 58.05 0.33** 0. 65.24 4. 3. joita pidetään yleisesti merkityksellisimpinä.77 4.16 3. 13. 3. 7.02 1. 56. Mukana on 15 vahvinta ja 11 heikointa yhteyttä. 1.04 0.29** 0. 15. 28. 52.30** 0. kotimaa ja valtio.29** 0. 5. 61. 59. Esimerkiksi vahvasti suomalaisiksi identifioituvat korostavat heikommin identifioituviin nähden vahvimmin suomalaisuuteen liitettyjä sanoja itsenäisyys. 41.18 4. 18. 6. 58.73 4.2 Sanojen suomalaisuusarvioiden korrelaatiot suomalaiseksi identifioitumiseen korreloitumisen voimakkuuden mukaisessa järjestyksessä.42 4.27 4. 56.29** 0. 57. sitä enemmän se korostuu vahvasti .09 0. merkityksen mukainen järjestys 1.37 4.76 4.29** 0.89 2. 45. 8. 48.04 0. 60.03 -0. 64. 15. 57. maanpuolustus kotimaa itsenäisyys valtio kieli kansalainen kasvot koulutus vapaus työ asema itsetuntemus etevämmyys raha teollisuus taide vaatimattomuus maku muoto kirjallisuus ammattiliitto osuuskunta kansalaissota juutalainen sosialismi vallankumous Korrelaatio suomalaiseksi identifioitumiseen 0.04 0.30 3.04 0. Keskim. 55. 7. 4.08 Keskim.09 0.24 2.04 -0.72 3.29** 0.17 2.234 Taulukko 8. 8.04 3.31** 0. 65.12 3. 14. 12. Mitä merkityksellisempänä sanaa yleisesti pidetään.17 2.56 2.

joita pidetään yleisesti tärkeinä suomalaisuuden kannalta. Merkityksellisemmät sanat ovat enemmän yhteydessä identifikaatioon. tunnen itseni vahvasti suomalaiseksi. Näin pääsääntöisesti sanojen merkityksellisenä pitäminen liittyi identifioitumisen vahvuuteen. Esimerkiksi vähämerkityksisinä pidettyjä sosialismia. Sanojen keskimääräisten merkityksellisyyspisteiden ja sanojen arvioinnin korrelaatiokertoimet suomalaiseksi identifioitumisen vahvuuteen ovat yhteydessä toisiinsa järjestyskorrelaatiokertoimella 0. Asioiden yhteys ilmenee selkeimmin siten.60 (r=0. sanoille. Useimpien sanojen merkityksellisenä suomalaisuuden kannalta pitäminen on yhteydessä suomalaiseksi identifioitumisen voimakkuuteen. Kaikkiaan 65 arvioidusta sanasta 49:n merkitsevyysarviointi oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä suomalaiseksi identifioitumiseen.69). joita ei pidetä yleisesti ottaen suomalaisuuden kannalta merkityksellisinä.235 identifioituvilla suhteessa heikommin identifioituviin. arvioitu suhteellisen suuri merkityksellisyys kertoo. ”Koska itsenäisyys liittyy mielestäni vahvasti suomalaisuuteen. että heikommin suomalaisiksi identifioituvat eivät pidä yleisesti suomalaisuutta ilmentävinä pidettyjä sanoja yhtä paljon merkityksellisinä kuin vahvasti samastuvat. On huomattava.” Toisaalta identifioitumisen intensiteetin näkökul- . Mekanistisesti tämä voidaan tulkita kahdella tavalla. sitä vähemmän se erottelee vastaajia identifikaation näkökulmasta. että niiden on ajateltu liittyvän erilaisiin kansallisiin ideologioihin. että suomalaisuus on tärkeää vastaajalle ja suomalaiseksi samastutaan vahvasti. Mitä vähemmän sanan kuvaamalla asialla katsotaan olevan tekemistä suomalaisuuden kanssa. Sanan yleinen merkityksellisyys on siis yhteydessä sanan merkitysarvion ja suomalaiseksi identifioitumisen väliseen korrelaatiokertoimeen. Vahvasti ja heikosti identifioituvien välillä ei ole taas eroja sellaisten sanojen arvioinnissa. Merkitsevästi käänteisessä suhteessa korreloivia sanoja ei ollut. Ensiksi. että sanat on valittu alun perin sen mukaisesti. identiteettirepresentaatiosta lähtien tarkasteltuna. vallankumousta ja makua ei pidetä enemmän identifioituvien keskuudessa merkityksellisempinä kuin vähemmän identifioituvien keskuudessa.

jota pitää kielteisenä. miten tärkeänä vastaaja pitää arvioitavaa asiaa. on yhteydessä omaan vahvaan identifioitumiseen. on oltava jaettuja ja tärkeiksi tiedettyjä ollakseen vetoavia. .236 masta. että vastaajien yleinen identifioituminen suomalaiseksi on yhteydessä "yleisesti suomalaisina pidettyjen asioiden" pitämiseen suomalaisina? Vastaajilla on toistensa kanssa yhdenmukaista tietoa siitä. Tämä viittaa suomalaisuuden keskeisten sisältöjen yhdessä vahvistettuun luonteeseen. Vahvasti identifioituva ”tietää”. hän arvioi tämän vuoksi yleisesti suomalaisina pidettyjä asioita merkityksellisiksi. merkityksellisimmät sanat eivät indikoisi identifioitumista. Siksi niihin representaatioihin identifioituminen. Seikan merkityksellisyys ja sen arvostaminen eivät kuitenkaan välttämättä ole sama asia. Traditionaalisuus takaa tietoisuuden siitä. että itsenäisyyttä kuuluu pitää erittäin merkityksellisenä suomalaisuudelle. että muutkin jakavat samat representaatiot. Jollei yksilöillä olisi tietoa siitä. Heikosti identifioituvien vastaukset hajoavat enemmän. vaan vahvasti identifioituvat korostaisivat tasaisesti kaikkia sanoja. mitä suomalaiset pitävät erityisesti suomalaisena. Heikosti identifioituva ei ehkä identifioidu vahvasti suomalaiseksi juuri jonkin merkityksellisenä pitämänsä seikan takia. identiteetin viittausten. Koettua merkityksellisyyttä ja subjektiivista arvonantoa ei voida käytetyllä menetelmällä valitettavasti erotella toisistaan. Identiteettirepresentaatioiden. ”Koska samastun suomalaiseksi. mitä yleisesti ottaen pidetään keskeisinä suomalaisuuden arvoina. jos vastaaja identifioituu suomalaiseksi ja pitää sitä siten tärkeänä ja merkityksellisenä.” Merkityksellisyysarvioon liittyy myös arvio siitä. Tämä on ongelma heikosti identifioituvien kohdalla. (Ongelma ei ole suuri. näen itsenäisyyden ilmentävän suomalaisuutta. koska useimpien vastaajien kohdalla on kyse suomalaiseksi identifioitumisen aste-eroista eikä varsinaisesta irtisanoutumisesta. Mukana täytyy olla tietoisuus identifikaatiorepresentaation jaetusta luonteesta. joita pidetään yleisesti kansakunnalle ominaisimpina.) Mihin perustuu se.

samastuivat muita merkitsevämmin suomalaisiksi (osakokonaisuuksista erottuvin on isänmaallisuus). Negatiivisia tai arveluttavia luonteenpiirteitä maininneet samastuvat keskimäärin muita heikommin suomalaisiksi mutta positiivisia maininneet pikemminkin enemmän mutta eivät merkitsevästi. Suluissa on seikan maininneiden lukumäärä.40 4.237 Taulukko 8. ja ne.9 p=0. jotka eivät näe suomalaisuudessa mitään erityistä arvoa.007 p=0.002 p=0.1 Merkitystään enemmän suomalaiseksi identifioitumista ilmentävät sanat Edellä toisiinsa yhteydessä oleviksi esitetyn sanojen indikoiman identifikaation eli vastaajien kullekin sanalle antamien merkityspisteiden ja suomalaiseksi identifioitumisen välinen korrelaatio ja sanojen keskimää- . identifioituvat selvästi muita vähemmän suomalaisiksi. jotka mainitsivat spontaanisti suomalaisuudeksi itsenäisyyden.3 Joidenkin suomalaisuuden ominaisuuksien mainitsemisen yhteys suomalaisen identiteetin vahvuuteen (kaikkien ka.0000 Avovastauksissa ne. 4. jotka toivat esiin Suomen hyvänä paikkana olla ja elää. Itsenäisyys (40) Hyvä olla (33) Vapaus (19) Arvokas asia (17) Positiiviset luonteenpiirteet (39) Isänmaa (13) Käänteinen yhteys: Negatiiviset luonteenpiirteet (30) Ei arvoa (9) 4.43 4.39 p=0.81 3. Ne.17 p=0.40 4.1.30 4. 4. 8.01 (haj. näiden suomalaiseksi identifioitumisen keskiarvo sekä keskiarvon muiden keskiarvosta poikkeavuuden merkitsevyystaso varianssianalyysissa.17). Suomalaisuuden arvokkaana asiana maininneiden suomalaiseksi samastuminen ei ole kuitenkaan merkitsevästi muita vahvempaa identifioitumista.25.36 p=0. 0.65) p=0.33 / kaikki 0.11 p=0.8 2.

Tilastollista kriteeriä oleellisempaa on se. muodostavatko sanat tulkittavia kokonaisuuksia.29** 0.05. 59.18 3. ** p<0.01 Kaikkein eniten identifioitumista yleiseen merkityksellisyyteensä nähden enemmän indikoivina sanoina nousevat esiin kasvot.24** 0. Sanat siis erottavat vahvasti ja heikosti identifioituvia. 49. että identifioitumisyhteyden mukainen järjestys on vähintään kymmenen sijaa korkeampi kuin keskimääräisten pisteiden mukainen järjestys (poikkeuksena muuten vahvasti erottuva maanpuolustus). Taulukossa 8. 33. jotka indikoivat suomalaiseksi identifioitumista vahvemmin kuin niille annetun yleisen merkityksellisyyden mukaan olisi odotettavissa.51 2.29** 0.57 3. 53.08 3. 40.83 2. Toisessa sarakkeessa on sanan keskimääräinen merkityksellisyys suomalaisuuden kannalta. 61.17 * p< 0.29** 0.08 3. 52. merk. 39. 5. Taulukko 8.22** 0. 15.4 Suomalaiseksi identifioitumiseen suhteellista merkityksellisyyttään vahvemmin liittyvät sanat identifioitumiseen korreloitumisen voimakkuuden mukaisessa järjestyksessä.12 3. Keskim.4 on lueteltu sanat. 13. 9. Kriteerinä on.72 3.37 4.27** 0. 19.54 3.23** 0.76 3. 27. 38. 31. 28. 26. 14.85 3.30 3. maanpuolustus kieli kansalainen kasvot asema itsetuntemus etevämmyys raha kristinusko sivistyneistö arvo nykyaika kohtalo kutsumus sankari veri Korrelaatio suomalaiseksi identifioitumiseen 0. 12.35** 0. 45. 7. 11. 18.21** Keskim.29** 0. 28. asema ja eteväm- .22** 0.pisteet 4. 31.31** 0.16 3. 20. 6. 51. merkityksen mukainen järjestys 1. 37.24 4.238 räisen suomalaisen merkityksellisyyden yhteys ei kuitenkaan ole täysin suoraviivainen.27** 0.24** 0.53** 0.33** 0. 54.

kristinusko. . vastuu ja oikeus puuttuvat tähän kokonaisuuteen kuuluvista. itsetuntemus. kutsumus. mutta vahvasti identifioituvilla niiden suhteellinen merkitys korostuu heikosti identifioituviin nähden. Kieli. Taulukossa 8. asema. Listan sanojen luonne on toisaalta vertailua ulkoiseen ja statusta korostavaa (maanpuolustus. sankari) ja toisaalta suomalaisuutta inhimillisesti sitovana ilmentävää (kasvot. joita pidetään suhteellisen merkityksellisinä mutta jotka silti eivät erottele silti vastaajia identifioitumisen suhteen. raha.5 ovat vastaavasti sanat. Näitä kaikkia sanoja luonnehtii latautuneisuus vastakohtana neutraaliudelle. Tosin henki. kohtalo. kansalainen ja maanpuolustus ovat sellaisia valtiollis-isänmaallisen faktorin sanoja. veri). kotimaa ja valtio. Niitä ei siis liitetä yleisesti kovinkaan vahvasti suomalaisuuteen. mielenlaatu.239 myys. sivistyneistö. etevämmyys. jotka eivät ole sijoittuneet yleisessä merkityksellisyydessään aivan kärkeen toisin kuin itsenäisyys.

36.01 Vaikka sanaa demokratia pidetään keskimääräisesti merkitsevänä suomalaisuuden kannalta (ka. 52. Toisessa sarakkeessa ovat sanan keskimääräiset merkityksellisyyspisteet suomalaisuuden kannalta.34 3. 41. koulua.26** 0. 49.17* 0. 12. 46.60 3.5 Suomalaiseksi identifioitumiseen suhteellista merkityksellisyyttään heikommin liittyvät sanat identifioitumiseen korreloitumisen voimakkuuden mukaisessa järjestyksessä. 32.18 3.60 3. 27. mutta yhteys identifioitumiseen on . ammattiliitto.33 3.57 3. Demokratian ohella muita identifioitumisen suhteen heikosti erottelevia ja siten ilmeisesti heikosti identifioituvilla suhteellisesti korostuvia sanoja ovat kirjallisuus. menneisyys.72 4. ** p<0. 21.21** 0.61 4. 53. 36. 4.12 0. 6. 5.240 Taulukko 8. 13. 42. ne eivät jaa vastaajia identifioitumisen mukaan niin vahvasti kuin voisi odottaa.21** 0.13 0. 16. 22.94 4.pisteet 4.47 3. 43. Keskim.10 0.28** 0.19* 0.44 4. 4.15* 0. 35.21** 0.82 4. Vaikka luontoa. 59.13 0.04 4. merkityksen mukainen järjestys 17.17* 0. sen kansallinen merkityksellistäminen ei indikoi edes merkitsevästi kansallista identifioitumista. merk. 51. 23. 48. 10.05.19* 0. elämää ja perustuslakia pidetään merkityksellisinä. 42. 41. 45. 54. 30. 29. 32.34 4. 60.48 4.52 3.04 Keskim. 11.20** 0. 37. Toisesta suunnasta ajatellen demokratian suomalaista merkitystä korostavien joukossa on myös vähemmän suomalaisiksi identifioituvia.04 0.37 3.22** 0.23** 0.66 3.33).24 * p< 0. 39. 38. luonto koulu elämä kaupankäynti perustuslaki edistys oikeus huumori terveys peräänant:muus työntekijä yhteisö mielenlaatu maaperä henki menneisyys demokratia kirjallisuus ammattiliitto Korrelaatio suomalaiseksi identifioitumiseen 0.

kaupankäynti. koulu). 8. Nuo sekä ensisijaisesti vanhemmilla korostuva henki ovat inhimillistä sitovuutta ilmentäviä sanoja.5 käsitellyistä seitsemästä kansallisen identifioitumisen erilaisesta muodosta voidaan käytettävissä olevilla muuttujilla suurpiirteisesti tutkia tässä vain seuraavia kolmea: 1. Kokonaisuutena siis maanpuolustus ja kasvot erottuvat sitä selvemmin suomalaisuudessa. Ne eivät jaa vastaajia kuten kasvot. kohtalo. Kokonaisuudessaan nämä sanat ilmentävät lähinnä kansalaisuuteen liittyviä seikkoja (demokratia. ammattiliitto.2 Suomalaiseksi identifioitumisen mallit Suomalaisen identiteetin sisältöjen painottumista voidaan tarkastella vielä suomalaiseksi identifioitumisen erilaisiin alamuotoihin nähden. peräänantamattomuus.1. mitä vahvemmin suomalaiseksi identifioituva vastaaja on. Sen sijaan heikompi identifioituminen merkitsee sitä. Erityisiä heikosti identifioituvien omia yhteisiä teemoja ei ole toisin kuin vahvasti identifioituvilla. maata (maaperä. Elämä. että yleisesti merkityksellisempien sanojen merkityksellisyyspisteet hajoavat enemmän. edistys. kutsumus. huumori ja terveys. eivät niinkään vanhemmilla. henki. elämä). samastuminen suomalaisiin. luonto) ja ihmistä (mielenlaatu. yhteiskunnallisia toimintoja (työntekijä. terveys. itsetuntemus. mielenlaatu sekä työntekijä (muttei yhteisö) korostuvat ensisijaisesti vähemmän koulutetuilla. joita oli myös identifioitumista herkemmin indikoivien sanojen joukossa. . oikeus. Vahvasti suomalaiseksi identifioituvilla ei ole juuri erimielisyyttä vahvimmin merkityksellisinä pidettyjen sanojen merkityksestä. joille yleisesti merkitykselliset seikat ovat yksimielisimmin merkityksellisiä. perustuslaki ja myös oikeus ja yhteisö). veri. yhtäläisyys toisten kanssa eli yksilöiden samanlaisuus annettuun kansallisen kulttuurimalliin nähden.241 silti vielä selvä. Luvussa 2. huumori.

Niiden lisäksi isänmaallisuuteen liittyvät suhteelliselta asemaltaan veri. sankari.57): "Olen isänmaallinen" ja "Isänmaallisuus on nykymaailmassa on pikemminkin kielteinen asia" (käännettynä).57). Kristinusko. Ensimmäistä identifioitumisen mallia samastuminen suomalaisiin kuvaa suomalaiseksi identifioitumisen summamuuttujan kahdesta osiosta ("Olen suomalainen" ja "Kuulun suomalaisiin") muodostettu summamuuttuja.39 ja ”kulttuuri-identifikaatiolla” 0.) Isänmaallisuudessa korostuu selvimmin maanpuolustuksen merkityksellisyys: se erottuu suhteellisesti (r=0. 3.50) isänmaallisuuden muuten alhaisista korrelaatioista ja muiden identifikaatiomallien alemmista korrelaatioista maanpuolustukseen (suomalaiseksi samastumisella 0. kohtalo. mittaava summamuuttuja muodostuu kahdesta osiosta (alfa 0. (nykyaika. Suomalaiseksi identifioitumiseen kuuluu vielä kolmen muuttujan muodostama keskeinen alakokonaisuus ”suomalaisuuden tärkeys”. kuvaa vain yksi muuttuja ("Suomalainen kulttuuri on minulle tärkeä ja läheinen"). Toista identifioitumisen mallia. Kolmatta mallia. kansaa tai vaihtoehtoisesti kansakunnan sosiaalista järjestystä tai kansaa johtavia ja edustavia henkilöitä kohtaan.) jotka ovat suhteellisesti mutta eivät absoluut- . kansallinen kulttuuri-identifikaatio: omien erityisten ilmaisutapojen ymmärtäminen. "kulttuuri-identifikaatiota" . (Tässä erottuviksi tulkitaan muihin identifioitumisen muotoihin nähden korkeammin korreloituvat tai vähintään kaksikymmentä sijaa korostuvat sanat. koska sanojen merkityksellisyys on yleisesti suhteellisen heikossa yhteydessä isänmaallisuuteen. jonka homogeenisuusaste on tosin melko alhainen (alfa 0. vastuu ja perustuslaki ovat muut isänmaallisuudelle erityisimmät sisällöt. luominen ja vaaliminen.19). joka ei ole kuitenkaan sijoitettavissa etukäteiseksi samastumisen alamuodoksi. Sanojen korostumisella saadaan lähinnä vahvistusta muuttujien validiudelle. isänmaallisuus: lojaalisuus kansallisvaltiota.242 2. isänmaallisuutta. Isänmaallisuuteen liittyy sanoja muihin suomalaiseksi identifioitumisen malleihin nähden vain suhteellisesti vahvemmin. oikeus.

menneisyys ja arvo (sekä suhteellisen aseman perusteella kieli. kristinusko. vastuu. huumori ja peräänantamattomuus). suvaitsevaisuus. työntekijä. terveys. työ. Suomalaisiin samastumisen yhteydessä korostuu kaksi teemakokonaisuutta (korostumisen kriteerit ovat yhteissummamuuttujaa sekä muita tasoja korkeampi korrelaatio sekä kymmenen sijaa korkeampi suhteellinen asema). edistys.) Teemat liittyvät selkeästi kulttuuriin ja toisaalta menneisyyteen. edistys. myös mielenlaatu. koulu. taide. (Erottuvuuden kriteerit: yhteissummamuuttujaa korkeampi korrelaatiokerroin. Maanpuolustus on suhteellisen vähän yhteydessä kulttuuri-identifikaatioon. etu. ympäristö. maaperä. . tiede. Kansallisen identifioitumisen malleja ja niiden sisällöllisiä yhteyksiä pitäisi tutkia systemaattisemmin. ihmisten. 20 sijaa korkeampi suhteellinen asema. sanojen arvioinnin yhteydet niihin ilmentävät.) Suomalaisiin samastumiseen liittyy enemmän luonnon. oikeus ja taide. arvo. sosiaalisuuden ja työn merkitys. mikä tukee sen ihmisiin liittyvää sisällöllistä tulkintaa. Kokonaisuus luonto erottuu selvimmin: luonto. Yhteiskunnallisista toiminnoista ihmisyhteisöön ja ihmisiin voidaan muodostaa jatkumo: koulutus. maanviljelijä. Jos identifikaatiomallia kuvaavia muuttujia pidetään kriteerimuuttujina. kutsumus ja kansalaissota.243 tisesti merkitsevämpiä isänmaallisuuteen kuin yleiseen suomalaisuusmuuttujaan liittyneinä. (Myös veri. kasvot. huumori. Kulttuuri-identifikaatiota kuvaavaan muuttujaan suomalaisen kulttuurin läheisyyteen liittyvät muista erottuen kirjallisuus. että sanamuuttujat ovat valideja kansallisen identiteetin sisältöjen kuvaajia. Valtiollis-isänmaalliset ja taloudelliset teemat eivät erotu erityisesti. Katsauksen perusteella identifioitumisen mallit profiloituvat odotusten mukaisesti sanoihin nähden. maanviljelijä. mielenlaatu ja juutalainen korreloivat eniten suomalaisiin kuulumiseen. yhteisö.

12 0. Suomalaiseksi samastuminen oli yhteydessä Schwartzin arvoalueista vain konformisuuteen ja harmoniaan. Tässä selvitetään ensin.01 Suomalaiseksi samastumisen vaihtelu ei ollut paljoakaan yhteydessä arvojen vaihteluun.09 0.12 -0. miten tutkitut identifikaatiot liittyvät erilaisten arvojen tärkeänä pitämiseen.22** 0.21** 0.07 -0. Muita suomalaiseksi samastumiseen liittyviä yksittäisiä arvoja ovat rehellisyys. puhtaus.14 0. Taulukko 8.244 8.00 0.25** 0. Erilaiset yksittäiset arvo-osiot (Schwartzilla 60 erilaista arvioitavaa arvo-osiota) voidaan sijoittaa näillä ulottuvuuksilla oleviksi arvotyypeiksi tai lyhemmin Schwartzin terminä arvoiksi.37** 0.27** -0. pysyvyys. Yksittäisistä arvoista vahvin yhteys oli turvallisuusarvoihin liittyvään kansalliseen turvallisuuteen (0.240. turvattu työpaikka. ** p<0.01 -0.20).14 0.09 Suomalainen 0.05 -0.12 -0.16 0.06 0.09 0.08 0. joita tavallisesti on kymmenen.19* * p< 0. vanhempien kunnioittaminen.05 0.2 Suomalaisuuden sisällöt ja arvot Arvot voidaan jakaa Schwartzin (1992) mukaan kahteen ulottuvuuteen: ensimmäiseksi itsensä korostamiseen vs.05 0. Tiettyä konformisuutta ja kansallisen turvallisuuden arvoa lukuun .04 -0.05.43**).6 Identifioitumisten korrelaatiot arvoihin Kotiseutu Traditiot Konformisuus Turvallisuus Valta Suoriutuminen Stimulaatio Hedonismi Itseohjautuvuus Universalismi Hyväntahtoisuus Harmonia 0.18* 0. terveys ja tosi ystävyys (korrelaatiot 0.13 0.16* Eurooppalainen 0. itsensä ylittäminen ja toiseksi avoimuuteen muutokselle vs. mutta tässä on lisänä vielä luokka ”harmonia”.07 0.16 0.10 0.28** 0.21** 0.01 -0.

Kotiseutuun samastumiseen eniten liittyviä yksittäisiä arvoja korrelaatioiden suuruuden mukaisessa järjestyksessä (0. julkisen kuvan säilyttäminen. yhteiskunnallinen valta. että paljon kotiseutuun samastuvat arvostavat valtaan liittyviä arvoja suhteellisen paljon muihin nähden. luovuus ja itsenäisyys. itsekuri. kunnianhimo. kansallinen turvallisuus. jotka olivat pikemminkin käänteisessä suhteessa kotiseutuun samastumisen kanssa. suoriutumisen. Arvot liittyvät eurooppalaiseksi samastumiseen jokseenkin vastakkaisesti kuin kotiseutuun samastumiseen.6). Kotiseutuun identifioitumiseen liittyvät arvot ovat ehkä yhteydessä enemmän oman aseman ylläpitoon yhteisössä kuin varsinaiseen valtaan ja hallintaan. arvovalta. konformisuuden. mukava elämä. kyvykkyys. turvattu työpaikka. menestys. Itseohjautuvuuteen kuuluvia yksittäisiä merkitsevästi korreloivia arvoja olivat uteliaisuus.245 ottamatta suomalaiseksi samastumisen vaihtelu ei jaa vastaajia arvojen suhteen.37 . . Harmoniaan liittyviä olivat tosi ystävyys ja kypsä rakkaus.19) ovat yhteiskunnallinen tunnustus. Yhteys on selvemmin ilmaistuna sitä. turvallisuuden ja traditionaalisuuden arvostamiseen (taulukko 8. Arvoalueet liittyvät säilyttämiseen ja itsensä korostamiseen vastakohtana avoimuudelle muutoksia kohtaan ja itsensä ylittämiselle (muiden huomioon ottamiselle). tottelevaisuus. Eurooppalaiseksi samastumiseen liittyivät itseohjautuvuus. oman elämän hyväksyminen ja käänteisesti henkinen elämä. hedonismi ja harmonia.0. Sen sijaan kotiseutuidentifikaatio liittyy hyvin selvästi Schwartzin arvoalueista vallan. sillä suomalaisten arvohierarkiassa valtaan liittyvät arvot ovat kymmenestä arvoalueesta kokonaisuudessaan vähiten arvostettuja. vaikkakaan yhteydet eivät ole vahvoja. perinteiden kunnioitus. Toiseksi on laskettu suomalaisuuden sisältöjä kuvaavien faktoreiden korrelaatiokertoimet arvokokonaisuuksiin. varakkuus.

15 0.09 -0.13 -0. Arvojen yhteydet taloudellis-yhteiskunnalliseen suomalaisuuteen ovat heikkoja.246 Taulukko 8.ja konformisuusarvoalueisiin. nöyryys.02 0.09 0. Yksittäisistä arvoista kansallinen turvallisuus liittyy eniten tähän faktoriin (r=0.20** 0.11 F7 0.29** 0.38** 0.31** 0.01 0.07 0.03 -0. oman elämän hyväksyminen.23** F2 0.16 0.17* -0. ** p<0.12 -0.06 -0.01 0.06 0.05 0. Siihen liittyy merkityksellisesti vain harmonia.09 F4 0.02 0.07 0. tottelevaisuus sekä pelas- .14 0.7 Suomalaisuuden sisältöjä kuvaavien faktoreiden korrelaatiot arvokokonaisuuksiin F1 Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus F2 Inhimillis-moraalinen suomalaisuus F3 Kansallisvaltiollinen suomalaisuus F4 Statuksellinen suomalaisuus F5 Kulttuurinen suomalaisuus F6 ”Tuotannollinen” suomalaisuus F7 Vähämerkityksiset teemat F1 Traditiot Konformisuus Turvallisuus Valta Suoriutuminen Stimulaatio Hedonismi Itseohjautuvuus Universalismi Hyväntahtoisuus Harmonia -0.11 -0.05 -0. Näistä esimerkkeinä ovat faktoriin eniten korreloivat arvot perinteiden kunnioitus.29** 0.27** 0.11 0.05 0.12 0.31** 0.02 0.16 0. Inhimillis-moraalinen suomalaisuus on selvässä yhteydessä pysyvyyttä korostaviin traditio.15 0. puhtaus.03 0.06 0.20** 0.32** 0.07 -0.27** -0.07 0.12 0.07 0.12 -0.11 -0.09 -0.03 -0. terveys ja maailmanrauha olivat muita faktoriin liittyviä yksittäisiä arvoja.29).05.05 0.15 -0.05 -0. turvattu työpaikka.03 -0.02 -0.07 0.18* -0.08 0. josta esimerkkeinä ovat perheen turvallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne.00 -0.11 0.22** 0.05 0.06 F5 0.06 0. rehellisyys.26** 0.04 0. Iloisuus.00 F6 0.10 -0.02 0.02 0.32** 0.00 0.13 0.07 0.02 -0. hellyys.03 * p< 0.04 0.01 Selkeimmin suomalaiseksi samastumiseen liittyvä kansallisvaltiollinen faktori ei ole yhteydessä arvoalueiden vaihteluun aivan kuten suomalaiseksi identifioituminenkaan ei juuri ollut.09 F3 -0.

arvovalta. että vanhemmat vastaajat.247 tus. rohkeus ja jännittävä elämä. Kotiseutuidentifikaatioon liittymättömät stimulaatiohakuisuus ja hedonistiset arvot korostuvat statuksellisen suomalaisuuden yhteydessä. suoriutumisen. ja statuksellisen suomalaisuuskuvaan liittyy siis itsen korostamisen lisäksi enemmän avoimuutta muutokselle. korostavat sekä faktoria että kyseisiä arvoalueita. Valtaan ja suoriutumiseen liittyvät arvot ovat. Kotiseutuidentifikaatioon liittyy siis enemmän pysyvyyden korostamista (konformisuus ja traditionaalisuus) kuin avoimuutta muutokselle. Statuksellisella suomalaisuudella on kaikkein selvimmät yhteydet arvoihin. Yhteys selittyy osin sillä. Statuksellisen suomalaisuuden faktori korreloi selvästi vallan. kuten edeltä käy ilmi. yhteydessä myös kotiseutuidentifikaatioon. julkisen kuvan säilyttäminen. stimulaatiohakuisuuden ja hedonismin arvoalueisiin sekä hieman lievemmin turvallisuushakuisuuteen ja itseohjautuvuuteen. Siihen yhteydessä olevat konformisuus ja traditionaalisuus eivät ole yhteydessä statukselliseen suomalaisuuteen. . Vahvimmin faktoriin liittyvät arvot ovat kyvykkyys.

25** 0.kaikista faktoreista eniten .21** 0.26) (ja vähiten kirjallisuutta 0. ympäristönsuojelu ja ute- .30** 0.25** 0. Kulttuurisuomalaisuus sijoittuu selvästi arvoulottuvuudella itsensä ylittämiseen vastakohtana itsen korostamiselle.19** Mainittakoon vielä. sankari (r=0. maku (r=0.8 Suomalaisuuteen statuksena liittyvät yksittäiset arvot Kyvykkyys Arvovalta Julkisen kuvan säilyttäminen Rohkeus Jännittävä elämä Uskaliaisuus Varakkuus Yhteiskunnallinen valta Yhteiskunnallinen tunnustus Kansallinen turvallisuus Menestys Mielihyvä Iloisuus Älykkyys Vaikutusvalta Mukava elämä Kunnianhimo Itsenäisyys Itsensä toteuttaminen Puhtaus * p< 0.25** 0. luonnon ja taiteen kauneus.28).20** 0.35).ja itseohjautuvuuteen.2 ) yksittäiset arvot ovat laajakatseisuus.19 ja ympäristöä -0.29** 0. etevämmyys (r=0.22** 0.22** 0.25** 0. Viides faktori kulttuurisuomalaisuus on käänteisessä yhteydessä itsen korostamiseen liittyvään valtaan. Mainitut sanamuuttujat paitsi veri ovat statuksellisen suomalaisuuden faktoriin eniten korreloivien sanojen joukossa.27) ja asema (r=0.248 Taulukko 8.29** 0. Korkeimmin korreloivat (r> 0.27** 0.21** 0. raha (r=0.26** 0.24** 0.28).05.17).26** 0.35).21** 0. Sen sijaan kulttuurisuomalaisuus on yhteydessä itsen ylittämiseen liittyvään universalismiin .01 0. veri (r=0.27** 0.30). että valtaa arvostavat korostavat yksittäisistä suomalaisuuden sisällöistä korrelaatioiden perusteella eniten sanoja etu (r=0. ** p<0.35** 0.

Henkis-inhimilliseen suomalaisuuteen liittyy pysyvyyden arvostaminen. Siksi jos kotiseutuun samastumisen erityisistä yhtymäkohdista suomalaisuuskäsitykseen halutaan tietoa. ympäristönsuojelu. palvelusten vastavuoroisuus. henkis-inhimilliselle ja ”tuotannolliselle” suomalaisuudelle. alueellista kymenlaaksolaisuutta ja yleistä "kotiseuturakkautta" mittaavat alaosiot. yhteiskunnallinen valta. uskoon pitäytyminen ja henkinen elämä. Sisällöllisesti kapea ”tuotannollinen suomalaisuus” korreloi selvästi suoriutumisen. yhteiskunnallinen valta ja kyvykkyys ja käänteisenä henkinen elämä. Yksittäisistä arvoista nousevat esiin kunnianhimo. Luvussa 5. Siksi tässä kotiseutuun samastumisen ja suomalaisen identiteetin sisältöjen painottamisen välisten yhteyksien tarkastelussa on otettava huomioon koulutuksen vaikutus mahdollisena selittävänä tekijänä. Toisaalta kotiseutuun samastuminen on yhteydessä suomalaiseksi samastumiseen. Arvot antoivat tulkinnallista selvyyttä statukselliselle. 8.3 Suomalaisuuden sisällöt ja kotiseutuidentiteetti Kotiseutuun identifioitumista mittaavaan summamuuttujaan kuuluvat pyhtääläiseksi samastumista. on näitä yhteyksiä verrattava yhteyksiin. Statuksellinen suomalaisuus liittyy selvästi itsen korostamiseen ja avoimuuteen muutokselle.5 ilmeni. joka oli yhteydessä pysyvyyden ja itsen korostamisen arvoulottuvuuksiin. turvallisuuden sekä vallan kanssa.249 liaisuus sekä käänteisesti arvovalta. Arvoalueet liittyvät heikosti suomalaiseksi samastumisen vaihteluun toisin kuin kotiseutuun samastumiseen. joita suomalaiseksi samastumisella on suomalaisessa identiteetissä näh- . jännittävä elämä ja varakkuus. että kotiseutuun identifioituminen on vahvempaa vähemmän koulutettujen joukossa. kansallinen turvallisuus. Vähämerkityksisiin ei liity yksikään faktori mutta yksittäisistä arvoista niihin liittyvät sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

21** 0.06 0.250 tyihin sisältöihin.10 -0.21** 0.9 esittää suomalaisuusfaktoreiden yhteydet kotiseutuun samastumiseen.02 0. ** p<0. . Suomalaiseksi identifioitumiseen vahvimmassa yhteydessä oleva kansallisvaltiollinen suomalaisuus on suhteellisen heikossa yhteydessä. Taulukko 8.20** 0.14 0.04 Taloudellis-yhteiskunnallinen ja statuksellinen suomalaisuus liittyvät selvimmin kotiseutuidentiteettiin. Alueellinen identif.19* -0. joita kotiseutuun samastuvat korostavat. alueelliseen identifioitumiseen ja yleiseen paikkaa määrittelemättömään kotiseuturakkauteen Kotiseutu identif.03 0. Taloudellisyhteiskunnallinen Inhimillis-moraalinen Kansallisvaltiollinen Statuksellinen Kulttuurinen Tuotannollinen Vähämerkityksiset teemat * p< 0.04 0.23** 0.10 ovat eniten kotiseutuun samastumiseen liittyvät sanat.26** 0.10 0.10 0. Taulukko 8.07 Yleinen kotiseuturakkaus 0.05 0. ts.27** 0.17* 0.09 0. Taulukossa 8.27** 0.08 -0.05. 0.15* 0.04 0.11 0.21** 0. sellaiset suomalaisuuden sisällöt.01 Pyhtää identif.32** 0.9 Suomalaisuutta kuvaavien faktoreiden korrelaatiot kotiseutuun samastumiseen kokonaisuudessaan sekä tämän alakokonaisuuksiin pyhtääläiseksi identifioitumiseen.26** 0.

2. Koska kotiseutuun samastuvat korostavat suomalaisuudessa suhteellisen tasaisesti kaikkia sanoja.31** 0. 8. Kotiseutuidentifikaation korrelaatio vastaajan kaikille sanoille antamien pisteiden summaan on 0.46. Kotiseutuun samastuminen on merkitsevässä yhteydessä suurimpaan osaan sanojen suomalaisuusarvioinneista (54 65:stä) tilastollisesti merkitsevästi. 11. 3.10 Sanat. ei sanojen korrelaatioiden erojen perus- . 6.31** 0. 9.30** * p< 0. ** p<0.30** 0.33** 0.33** 0. joiden arvioitu suomalaisuus korreloituu vahvimmin kotiseutuun samastumiseen nähden 1. 7. 10. 5.251 Taulukko 8. Kotiseutuun samastuvat näkevät suomalaisuuden erilaiset sisältöalueet suomalaisuuteen enemmän kuuluvina kuin heikommin kotiseutuun samastuvat. 4.01 Korrelaatiot sanoihin ovat suurelta osin hyvin korkeita.05.35** 0. asema kansantulo kansantalous teollisuus vapaus kutsumus raha matematiikka tiede osuuskunta veri 0. Kotiseutuun ja kansakuntaan samastumisen keskinäisen korreloinnin ohella kotiseutuun samastumisen yhteys suomalaiseen identiteettiin ilmenee selvästi näinkin nähtynä. Vahvasti identifioituminen liittyy erilaisten suomalaisuuden sisältöalueiden merkityksellisenä pitämiseen.38** 0. Toisin kuin suomalaiseksi samastumisen yhteydessä vahvimmin kotiseutuun samastumiseen liittyvät sanat eivät ole yleisesti merkityksellisimpinä pidettyjä.32** 0.33** 0.42** 0. Tässä näkyy sama kuin suomalaisen identifikaation yhteyksissä sanoihin.44. kun suomalaisuusidentifikaation korrelaatio sanojen summaan on ilmeisen lähtökohtaisen odotuksen vastaisesti vain 0.

Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuusfaktori on selvimmässä yhteydessä kotiseutuun samastumiseen. Suomi sijoituksena ja Suomi paikkana liittyy kotiseutuun samastumiseen. kansantalous. Kotiseutuun samastuminen liittyy faktoreista eniten taloudellisyhteiskunnallisiin kansallisen identiteetin sisältöihin. Koulutusryhmien sisällä kotiseutuun samastuvat eivät painota inhimillis-moraalista suomalaisuutta merkitsevästi enemmän kuin vähemmän samastuvat. Kotiseutuidentifikaatiolla on faktoreista toiseksi vahvin yhteys suomalaisuus statuksena -faktoriin (r=0.30). Kotiseutuidentifikaatio liittyy jonkin verran inhimillis-moraaliseen suomalaisuuteen (r=0. . Sisällöt ovat materialistisia ja korostavat suhteellista vertailuasemaa. Sen sisällöistä korostuvat erityisesti sanat asema ja raha. Eniten korreloivat kutsumus (r=0. Kotiseutuun samastuvat pitävät mainittuja sisältöjä muita merkityksellisempinä. Muita sekä faktoriin että kotiseutuidentifikaatioon erittäin merkitsevästi korreloivia sanoja ovat etu (intressi). Tästä hyvin suuren osan sanoista kattavasta faktorista korostuvat kuitenkin nimenomaan taloudelliset seikat. maku (r=0.. statuksellinen merkitys ”taso”. itsetuntemus (r=0. että he ovat vähemmän koulutettuja. etevämmyys. veri (r=0. Kotiseutuun paljon samastuvien inhimillis-moraalisen suomalaisuuden painotus selittyy sillä.27).21). ”sijoitus” että horisontaalinen spatiaalinen merkitys "paikka".252 teella voida tehdä vahvoja tulkintoja muiden kuin kaikkein eniten ja vähiten korreloivista sanoista.31). kutsumus.28). elintaso.29) ja henki (r=0. Asemalla on sekä vertikaalinen. Melkein kaikki faktorille ensisijaisesti latautuneet sanat korreloivat kotiseutuidentifikaatioon merkitsevästi. Vahvimmin kotiseutuun samastuvat painottavat vertailua tähdentävään statukselliseen suomalaisuuteen kuuluvaa sanaa asema.33). matematiikka (r=0. teollisuus. raha ja osuuskunta.29). Eniten korostettujen sanojen joukossa on paljon talouteen liittyviä: kansantulo. veri ja maanpuolustus.

18).6). on selitettävissä tai tulkittavissa vallan ja suoriutumisen arvostamisella.24).8). saavutusorientaation. millaisia juuri Pyhtääseen samastuvat sattuvat olemaan. Tarkemmin katsottuna näiden arvoalueiden yhteydet olivat vahvat nimenomaan Pyhtääseen ja Kymenlaaksoon samastumiseen eivätkä niinkään yleiseen kotiseuturakkauteen. (Kysymys voi olla siitä.27)ja valtioon (r=0. Valta ja suoriutuminenhan ovat vahvassa yhteydessä sekä kotiseutuidentifikaatioon että statukselliseen suomalaisuuteen.) Näistä arvoalueista erityisesti itsen korostamiseen selvimmin liittyvät valta ja suoriutumisorientaatio ovat yhteydessä myös statuksellisen suomalaisuuden faktoriin (taulukko 8. että kotiseutuun identifioituvat korostavat jonkin verran statukselliseen suomalaisuuteen liittyviä seikkoja (r=0. 8. Arvoalueet liittyvät säilyttämiseen ja itsensä korostamiseen vastakohtana avoimuudelle muutoksia kohtaan ja muiden huomioon ottamiselle. kun .8). Osittaiskorrelaatiotarkastelussa korrelaatio kotiseutuidentiteetin ja statuksellisen suomalaisuuden välillä ei ole enää merkityksellinen. eikä niinkään kotiseutuun samastumiseen välttämättä liittyvistä ominaisuuksista. turvallisuuden ja traditionaalisuuden arvostamiseen (taulukko 8. Kotiseuturakkaus ja samastuminen juuri tiettyyn paikkakuntaan ovat eri asioita. Yksittäisistä sanoista korkeimmat korrelaatiot ovat maanpuolustukseen (r=0. Kieli.253 Toisin kuin suomalaiseksi samastumiseen kansallisvaltion teemat eivät korostu merkitsevästi kotiseutuun samastumisen kanssa (taulukko 9. konformisuuden. Se. Sen sijaan kotiseutuidentifikaatio liittyy sangen selvästi Schwartzin arvoalueista vallan.3.1 Arvojen yhteys kotiseutuidentifikaatioon Suomalaiseksi samastumisen vaihtelu ei ollut paljoakaan yhteydessä eri arvojen vaihteluun. demokratia ja perustuslaki eivät korreloi ja kotimaakin vain yllättävän heikosti (r=0. Valta ja suoriutuminen ovat siis sekä kotiseutuidentifikaatiolle että statukselliselle suomalaisuudelle ominaisia arvoalueita.27).

75 p=.60 3. että kotiseutuun samastumiseen liittyy taipumus pitää kyvykkään ja menestyksellisen omakuvan ylläpitämistä muiden silmissä suhteellisesti tärkeänä elämänarvona.254 se vakioidaan valtaan liittyvien arvojen summamuuttujalla (r=0. 8. keskimääräisesti ja vähän valta-arvoja arvostavien) keskuudessa ei ole kotiseutuidentifikaation mukaisia eroja statuksellisessa suomalaisuudessa kokonaisuutena. Mainitsee Ei mainitse Kaikki 3. suhteellista asemaa muiden kansallisuuksien keskuudessa.11 Kotiseutuun samastumisen keskiarvo ja -hajonta suomalaisuuden negatiivisilla luonteenpiirteillä määrittävien keskuudessa ja muiden keskuudessa Ka.23 -> r=0. Yleensäkin sekä positiivisia että negatiivisia luonteenpiirteitä mainitsevat samastuvat heikommin kotiseutuun.0003 .3.82 0.05 3. Tämä tarkoittaa sitä.1)= 13.2 Avovastausten yhteys kotiseutuidentifikaatioon Kotiseutuun ja erityisesti Pyhtääseen samastuvat mainitsevat muita harvemmin negatiivisia luonteenpiirteitä suomalaisuudesta.72 0. Taulukko 8. Minkään valtaarvojen mukaan muodostetun ryhmän (suhteellisen paljon. samastuvat heikommin kotiseutuun.11).51 Keskihaj. sillä ne. Kotiseutuidentifikaation yhteys statukselliseen suomalaisuuteen on siis selitettävissä pitkälti sillä. että valtaa ja suoriutumista (menestyvää julkisuuskuvaa) tavoittelevat ovat kotiseutuunsa muita kiintyneempiä ja samalla korostavat suomalaisuuden vertailullista.73 N 30 149 179 F(179. 0. jotka pitävät negatiivisia luonteenpiirteitä suomalaisuuteen kuuluvina.

4 Suomalaisuuden sisältöjen suhde eurooppalaiseksi samastumiseen ja EY:n kannattaminen Eurooppalaiseksi identifioituminen on hyvin heikossa yhteydessä suomalaisuuden sisältöjen vaihteluihin. Eurooppalaisina itseään pitävät eivät suomalaisuuden kuvaltaan juuri erotu heikosti eurooppalaisiksi samastuvista.255 Tämä ero on kuitenkin selitettävissä koulutuksella. . sitä taipuvaisempi hän on määrittelemään suomalaisuuden jonakin negatiivisena luonteenpiirteenä. Faktoreittain tarkasteltuna ainoastaan kulttuurinen suomalaisuus painottuu hieman enemmän eurooppalaisina itseään pitävillä (r=0.16. Yksittäisistä sanoista eurooppalaiseksi samastuvat korostavat suomalaisuudessa ainoastaan sanaa taide erittäin merkitsevästi ja sanoja ympäristö ja sivistyneistö merkitsevästi. Koulutus on siis luonnestereotypioiden esittämisen ensisijainen selittäjä.05). p= 0. 8. Koulutusasteiden käänteinen yhteys kotiseutuidentifikaatioon säilyy erittäin merkitsevänä.05). ei kotiseutuun samastuminen.06). Mitä enemmän koulutusta vastaaja on saanut. Suhteellisen heikosti kotiseutuun samastuvat ja negatiivisia luonteenpiirteitä maininneet ovat korkeammin koulutettuja.05 0. Myös tämä yhteys selittyy kotiseutuun identifioituvien alhaisemmalla koulutuksella. Koulutuksen yhteys negatiivisten piirteiden mainitsemiseen on vahvempi kuin kotiseutuidentifikaation vastaava yhteys. p<0.19. muiden faktoripisteiden korrelaatiot ovat lähellä nollaa (-0. kun jatkuvana muuttujana pidetty koulutus otetaan toiseksi selittäväksi tekijäksi. Suomalaisuuden määrittäminen ylipäätään luonteenpiirteillä korostuu kotiseutuun vähän samastuvilla. Merkitsevästi negatiivisesti korreloivia sanoja ei ole. Regressioanalyysitarkastelussa negatiivisen stereotypian mainitsemisen selvä erittäin merkitsevä yhteys kotiseutuidentifikaatioon heikkenee ei-merkitseväksi (beta= -0.

14 0.13 0. Eurooppalaisiksi identifioituvien positiivisten luonnestereotypioiden piirteiden korostamista ei voida kokonaan selittää sillä.12 Suullisista vastauksissa kysymykseen "Mitä kaikkea suomalaisuus on mielestänne?" eurooppalaiseksi identifioituneet mainitsevat useammin suomalaisen luonnestereotypian. Taulukko 8.12 0.15* 0. 0.15.67 0. 3.13 Eurooppalaiseksi identifioituminen suomalaisuuden luonnestereotypiana esittämisen mukaan Ka.35 3.21** 0. että eurooppalaisiksi identifioituvat ovat hieman koulutetumpia ja siksi korostavat luonteenpiirteiden esittämistä.12 0.12 0. Negatiivisen luonnestereotypian esittämisessä ei ole yhtä suurta eikä tilastollisesti merkitsevää eroa.05.76 N 55 124 179 Mainitsee Ei mainitse Kaikki F(178.12 0. p<0. Positiivisten luonteenpiirteiden mainitsemisen yhteys eurooppalaisuuteen säilyy koulutusryhmien sisäl- .256 Taulukko 8.02 3.01 Tarkemmin: nimenomaan positiivisia luonteenpiirteitä maininneet identifioituvat eurooppalaisiksi enemmän kuin muut vastaajat. ** p<0.12 Eurooppalaiseksi identifioitumisen kanssa eniten korreloivat sanat taide ympäristö sivistyneistö kristinusko asema arvo menneisyys demokratia nykyaika kohtalo * p< 0.79 0.1)=7.12 Keskihaj.01 0.17* 0.

1)=7. Faktoreittain tarkasteltuna inhimillis-moraaliset sanat korostuvat hieman EU:hun kielteisesti suhtautuvilla (r=-0. samastuvat muita heikommin eurooppalaisiksi (p<0. huumori. erottuu kaikkein selvimmin muista vahvemmalla eurooppalaisuudellaan. Mainitsee Ei mainitse Kaikki 3.75 0.1993 yhteisöä) kannattavien ja vastustavien välillä ei ole myöskään kovin suuria eroja suomalaisuuskuvissa.83 0. Heikoimmin eurooppalaisiksi samastuvien kohtalaisen usein mainitsemia olivat sauna. henki ja . p<0. jotka mainitsevat suomalaisen elämäntavan symboleja.) Suomalaisen elämänmuodon symbolien korostamisella on eurooppalaisuudesta erottumisen funktio. Taulukko 8. Eurooppalaiseksi samastumiseen liittyy siis jotain myönteistä luonnestereotypiaa korostavaa. Joukon pienuuden vuoksi (10) ero ei ole kuitenkaan edellisiä eroja tilastollisesti merkitsevämpi.09 3.05). järvi ja juhannus.14 Eurooppalaiseksi identifioituminen suomalaisuuden muusta maailmasta eristäytymisenä esittämisen mukaan Ka. Vähän eurooppalaisiksi samastuvat eivät siis juuri koskaan mainitse suomalaisia umpioituneiksi. Se edellisiä pienempi joukko.257 läkin (F(170. Euroopan unionia (v. (Kansallisella ja kotiseutuun identifioitumisella sekä kansainvälistä orientaatiota kuvaavilla muuttujilla ei ole tällaista yhteyttä.77 3.02).76 N 10 169 179 F(178. koska erityisesti negatiivisten luonteenpiirteiden mainitseminen korostuu koulutuksen mukaan.01 Ne.06. 0. Merkitsevästi kielteiseen EUkantaan liittyviä inhimillis-moraalisia sanoja ovat veri. joka liittää suomalaisuuteen muusta maailmasta eristäytymisen. eurooppalaisiksi samastuvien joukossa näin tehdään.16*).12 Keskihaj. p=0.1)=5. Sen sijaan koulutus selittää eurooppalaisuuden liittymisen luonnestereotypioiden esittämiseen yleensä.54.

Koulutuksen ja erityisesti sosiaaliluokan ottaminen luokittavaksi selittäväksi tekijäksi selittää yhteyden.1 Suomalaisuuden sisällöt ja maahanmuuttajien hyväksyminen Suomessa asuviin maahanmuuttajiin suhtautumista mitattiin kahdella asenneväittämällä (ks. . liite 2). Tämä yhteys on selitettävissä eurooppalaiseksi samastumisella. Yhteydet suomalaisuuskäsityksiin ovat vielä vähäisemmät kuin eurooppalaisuudella. Veri ja maanviljelijä korostuvat EU:hun kielteisemmin suhtautuvilla vielä silloinkin. Päinvastainen ei toteudu. se ei selitä yhteyttä.5. Avovastauksista vain positiivisen luonnestereotypian mainitseminen liittyi EU:n kannattamiseen. Koska iällä ei ole merkitsevää yhteyttä EU:n kannattamiseen.258 mielenlaatu. 8. ylemmät toimihenkilöt sekä yrittäjät ja työnantajat ovat EU-myönteisiä eivätkä korosta inhimillis-moraalista suomalaisuutta. 8. Suhtautuminen Euroopan unioniin ei ole siis paljoakaan yhteydessä käsitykseen suomalaisuudesta. oma valmius muuttaa ulkomaille ja kosmopoliittisuus ovat kolme kansainvälistä suuntautumista kuvaavaa muuttujaa.5 Suomalaisuuden sisältöjen suhde kansainväliseen suuntautumiseen Avoimuus maahanmuuttajia kohtaan. Maahanmuuttajiin avoimesti suhtautuville on ominaista kulttuurisen suomalaisuuden korostaminen. Koulutetut. ts. Euroopan unionin kannattamisen huomioon ottamisen jälkeenkin positiivinen luonnestereotypioiden mainitseminen korostuu eurooppalaiseksi samastuvilla. kun koulutuksen tai sosiaaliluokan vaikutus otetaan huomioon. Yhteys kulttuurisuomalaisuuden faktoriin on selkeä.

10 Kosmopoliittisuus -0.20** -0.00 0. Yksittäisistä sanoista suvaitsevilla erottuvat merkitsevästi taide (r=0. kuten Suomessa asuviin ulkomaalaisiin hyväksyvästi suhtautumisen ja ulkomaille muuton valmiuden. hän ei pidä sitä suomalaisuuteen kuulu- .17) ja kansantuloa (-0.15 Kansainvälistä suuntautumista kuvaavien muuttujien. Käänteinen yhteys isänmaallis-valtiolliseen faktoriin ei ole taas yhtä suurta kuin kosmopoliittisuutta kuvaavalla summamuuttujalla. ** p<0.27) sekä kirjallisuus (0. elintasoa (-0.11 Avoimemmin maahanmuuttajiin suhtautuvat korostavat muita vähemmän kansallisvaltiollista ja statuksellista suomalaisuutta. Kulttuuriin liittyvät yksittäiset sanat eivät korreloi avoimuuteen maahanmuuttajia kohtaan kovin vahvasti.02 0.31). Suvaitsemattomat korostavat suvaitsevia enemmän materiaalisia seikkoja rahaa (-0.06).01 -0.05. yhteys suomalaisuutta kuvaaviin faktoreihin Avoimuus maahanmuutt.22** -0.23) suomalaisena seikkana. Sanan arvioimisessa voi olla kyse siitä.40** -0.259 Taulukko 8. Sanan suvaitsevaisuus liittäminen suomalaisuuteen on lievästi kääntäen riippuvainen (-0.15) sekä etevämmyyttä (-0.06 0. että vaikka suvaitseva vastaaja pitää suvaitsevaisuutta tärkeänä.15* -0. Statuksellinen suomalaisuus on kaikista kolmesta kansainvälisyyttä ilmentävästä summamuuttujasta eniten käänteisessä yhteydessä suvaitsevuuteen.31** -0.13 -0. Taloudellisyhteiskunnallinen Inhimillis-moraalinen Kansallisvaltiollinen Statuksellinen Kulttuurinen Tuotannollinen Vähämerkityksiset teemat * p< 0.19). kulttuuriset sanat korostuvat heillä suhteellisesti.24) liittyy suvaitsevilla suhteellisesti vähiten suomalaisuuteen.19* -0. Kansallisvaltiollisen faktorin sanoista maanpuolustus (r=-0.10 0.03 0.15* -0.12 -0.05 -0.03 -0.19).10 0. etua (-0.09 Muuttovalmius -0. mutta koska suvaitsevaisuutta painottavat vastaajat antavat sanoille kokonaisuudessaan vähemmän merkitystä.19* 0.

Näin vakioituna kulttuurisuomalaisuuden faktorin korrelaatiokertoimeen rinnastettava beta-kerroin suvaitsevuuteen on 0. Suvaitsevuuden ja kulttuurisuomalaisuuden yhteys (r=0. (Myös kulttuurisuomalaisuus suhteellistettuna kaikille sanoille annettuihin pisteisiin. Hyväksyvään suhtautumiseen maahanmuuttajiin liittyy kulttuurinen suomalaisuuskuva. ja kulttuuriset sisällöt taide ja kirjallisuus sekä kulttuurisuomalaisuuden faktori korostuvat enemmän koulutetuilla ainakin suhteellisesti muihin sisältöihin nähden. säilyttää yhteytensä suvaitsevuuteen.31) voisi olla selitettävissä sillä. vaikka varsinaista merkitsevää interaktiota ei ole. Koulutuksen vaikutus otetaan huomioon regressioanalyysissa. jolloin sillä on merkitsevä yhteys koulutukseen.) Koulutus ei siis selitä eroja.2 Avoimuus maahanmuuttajia kohtaan ja avovastaukset Tässä selvitetään maahanmuuttajien hyväksymisen yhteyksiä kysymyksen "Mitä kaikkea on mielestänne suomalaisuus?" erilaisiin vastausluok- . erityisesti ammattikoulutuksen tai opistotasoisen tutkinnon suorittaneiden keskuudessa. yhteys on heikompi.14 ja jälkimmäinen r=0.38). Tarkemmin katsottuna korkeammin koulutetuissa ryhmissä. Toisin sanoen kulttuurista suomalaisuuden kuvaa edustavaa faktoria painottavat suhtautuvat Suomessa asuviin ulkomaalaisiin keskimäärin hyväksyvämmin myös eri koulutusryhmien sisällä. Vertaileva. 8. Kulttuurisuomalaisuuden yhteys suvaitsevuuteen on selvintä vähemmän koulutettujen keskuudessa. jossa suvaitsevuutta määrittävät yhtä aikaa kulttuurisuomalaisuus ja koulutus.260 vana.01). Suvaitsevuus vahvistuu koulutusasteiden myötä. materialistisia arvoja korostava suomalaisuuden kuva on ominainen ulkomaalaisia torjuvalle asennoitumiselle. että ne molemmat ovat yhteydessä koulutukseen (edellinen r=0.5. joissa suvaitsevaisuus on vahvempaa.27 (p<0.

95 Keskihaj.97 1.46 3.0 suvaitsevammin).0006) Toisella tavalla ilmaisten 63 % negatiivisen luonnestereotypian maininneista suhtautuu hyväksyvästi maahanmuuttajiin (keskimmäistä asteikon arvoa 3.torjuvuus Kaikki Itsenäisyys Arvokas asia Ei osaa sanoa Ka. p=0.95 2. * * * .261 kiin.72 3.00 1. luonne Pos. 0. Luonnestereotypian ja erityisesti kielteisen luonnestereotypian tuominen esiin suomalaisuuden ilmenemismuotona liittyy suvaitsevaan suhtautumiseen.53 3.65 2.03 1.89 0.00 30 148 178 N (F(176. 1.44 1. Jonkin negatiivisen luonnestereotypian tai luonteenpiirteen esittäneet ovat keskimäärin selvästi muita suvaitsevampia. luonnestereotypian mainitsemattomista vain 34 %.89 0.40 2.s.83 0.89 1.93 K.16 Hyväksyvä suhtautuminen maahanmuuttajiin suomalaisuuden negatiivisena luonnearviona mainitsemisen mukaan Mainitsee Ei mainitse Ka.01 1.61 N 9 55 30 39 10 178 42 17 7 Merkitsevyys * *** *** *** n.2.83 2. 3.luonne Suom.50 0.1)=12.45 3. 3.53 2. Taulukko 8. Taulukko 8.03 0.17 Hyväksyvä suhtautuminen maahanmuuttajiin avovastauksissa esiintyvien suomalaisuutta kuvaavien vastaustyyppien mainitsemisen mukaan Vastaus Vähäarvoisuus Luonne Neg.haj.

jotka liittävät suomalaisuuden torjuvaan ulkomaailmaan suhtautumiseen. p=0. p=0.9.1)=12.9).033).021).18. Samoin itsenäisyyden maininneen verrattain suuren joukon (42) suvaitsevaisuuden keskiarvo on merkitsevästi muita alhaisempi.3. Koska koulutetut ovat sekä suvaitsevampia että mainitsevat useammin luonteenpiirteitä kuin vähemmän koulutetut. Tosin yhteys selittyy tämän iäkkäämmän joukon alhaisemmalla koulutustasolla.1)=21. ylipäätään luonnestereotypian maininneiden ja mainitsemattomien välillä (F(176. jotka eivät esitä tai osaa esittää minkäänlaista sisältöä suomalaisuudelle. Luonnekuvauksia ylipäätään antavat ovat suvaitsevaisia.262 Taulukko 8. p=0.65) olekaan kaikkein alhaisin (F(176.034). . p=0. Ero on siten tilastollisesti selvimmillään.5. merkitsevästi muita suvaitsevampia.1)=4. ilmeisesti joukon vähälukuisuuden johdosta. eivät ole.0006).6. p<. johtuuko yhteys koulutuksesta.0005) maininneiden ryhmän suuremmuuden johdosta. Vastaavasti suomalaisuuden erityisesti arvokkaana asiana esittävät ovat taipuvaisia olemaan keskimääräistä suvaitsemattomampia (F(176. ovat kaikkein suvaitsemattomimpia (ka. Avovastausten muita merkitseviä yhteyksiä on.1)=4. 1. sillä jonkin positiivisen luonnestereotypian mainitsevat ovat yhtä selvästi kuin negatiivisia piirteitä mainitsevat muita suvaitsevaisempia (F(176. vaikkei ryhmän keskiarvo (2. Ne. että suomalaisuuden merkityksen eri tavoin kyseenlaistavat ovat pienestä lukumäärästään huolimatta vastauksissaan muita suvaitsevampia (F(177. Ne muutamat.1)= 5.17 sisältää vastaavasti kaikki avovastaustyypit.4. selvitetään taulukossa 8. joissa on suvaitsevuuden mukaisia eroja.

18 Maahanmuuttajien hyväksymistä kuvaavien pisteiden keskiarvot luonteenpiirteiden mainitsemisen suomalaisuuteen kuuluvaksi ja koulutuksen mukaan Koulutus Luonteenpiirre Ei mainittu Mainittu Kaikki Perusaste 2.46 (35) 3.25 (24) 3.95 (178) Vaihtelun lähde Luonne Koulutus F-arvo 10. luonnestereotypian maininneet erottuvat suvaitsevuudessa mainitsemattomista selvimmin vähemmän koulutettujen keskuudessa aivan samoin kuin kulttuurisuomalaisuuden painotus liittyi vahvemmin suvaitsevuuteen vähemmän koulutetuissa ryhmissä.46 (55) 2.71 (49) 3.000 .001 3.253 5.760 Koulutus ei siis selitä luonteenpiirteiden mainitsemisen ja suvaitsevaisuuden yhteyttä. Refleksiivisyys merkitsee suu- .263 Taulukko 8.06 (8) 2.62 (65) Vapaus aste 4 1 3 Ammatti.72 (123) 3. Suomalaisten ihmisten luonnekuvausten esille tuominen suomalaisuuden ominaispiirteenä merkitsee jonkinlaista refleksiivisyyttä. Tässä on tosin kyse autostereotypioista.55 (57) 3. Yhteys liittyy sekä positiivisiin että negatiivisiin luonnekuvauksiin.38 (43) Merkitsevyystaso . Tulos on paradoksaalinen siinä mielessä. Avovastausten yhteyksistä suvaitsevaisuuteen on nähtävissä se.68 (14) 3. että luonteenpiirteet tai luonnestereotypian suomalaisista esille tuoneet suhtautuvat ulkomaalaisiin muita myönteisemmin.Ylioppilas/ Korkeakoulu opisto koulu 2.003 .64 (21) Kaikki 2.57 (7) 3. että stereotyyppisten mielikuvien käyttö liitetään suvaitsemattomuuteen. Vaikkei luokitusfaktoreilla olekaan merkityksellistä interaktiota.55 (19) 3.36 (14) 2.246 9.

Tietoisuus omasta kansallisesta identiteetistä voi siten merkitä suurempaa suvaitsevaisuutta. Vastaavasti valtaan ja turvallisuushakui- .2.25** Kulttuurisuomalaisuus 0. jotka eivät tietoisesti reflektoi kansallista identiteettiä mitenkään.16* 0.264 rempaa tietoisuutta omista ja oman ryhmän ominaisuuksista.03 -0. 1.15* 0.1 Arvojen osuus Taulukosta 8.20** 0. 8.19 Arvojen merkitseviä korrelaatioita maahanmuuttajien suvaitsemiseen ja kulttuurisuomalaisuuteen Avoimuus maahan-. Vaikka tuon "henkis-inhimillisen" suomalaisuuskuvan painottaminen liittyy käsitteellisesti myös luonnekuvauksiin. että eri arvoalueista universalismi ja itseohjautuvuus liittyvät myönteisesti maahanmuuttajiin avoimesti suhtautumiseen. ovat torjuvimpia kansalliseen ryhmään kuulumattomia kohtaan.04 -0.18* -0. laajakatseisuus ja uteliaisuus.93. ne. se on ilmeisesti luonnekuvausten esille tuomiseen nähden luonteeltaan implisiittisempää ja vähemmän refleksiivistä.00 -0.19 näkyy. mitä suomalaisuus on. ovat kaikkein torjuvimpia (ka. Taulukko 8. Ne. Avoin oman kansakuntaisuuden arvostus vastakohtana sen kyseenlaistamiselle liittyy torjuvuuteen.21** 0. jotka eivät osaa antaa mitään vastausta siihen. Ts.27** Yksittäisistä arvoista avoimuuteen korreloivat eniten henkinen elämä.05.24** 0.01 0. ** p<0.29** 0. Inhimillismoraalisen suomalaisuusfaktorin korostaminen ei ollut positiivisessa yhteydessä suvaitsevuuteen.5.). muuttajia kohtaan Universalismi Itseohjautuvuus Hyväntahtoisuus Harmonia Stimulaatio Turvallisuus Valta * p< 0.16* 0.21** -0.

mukava elämä ja yhteiskunnallinen tunnustus). Vaikka tarkastellut arvot liittyvät sekä suvaitsevuuteen että kulttuurisuomalaisuuteen. Voidaan .265 suuteen liittyvät arvot ovat suvaitsevuuteen käänteisessä yhteydessä (kansallinen turvallisuus. Ts. suvaitsevuuden ja kulttuurisuomalaisuuden yhteys ei selity arvoja kolmantena muuttujana käyttäen ottamalla niitä regressioanalyysissä toiseksi riippumattomaksi muuttujaksi. että kulttuurisen kansallisuuskuvan omaksuminen heijastuu "humanismista" riippumattakin konkreettisena avoimuutena maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia kohtaan. Kulttuurista suomalaisuutta painottavat eivät myöskään arvosta valtaan liittyviä arvoja. Tai vaikutuksen suunta on myös päinvastainen. ja stimulaatio liittyy taas käänteisesti kulttuurisuomalaisuuteen. Nuo samat arvokokonaisuudet liittyvät myös kulttuuriseen suomalaisuuskuvaan. kulttuurisuomalaisuudella ja maahanmuuttajien suvaitsemisella on arvoistakin riippumaton yhteys toisiinsa. Toisin sanoen valtaan liittyvien arvojen kannattaminen ilmenee sekä statuksellisen suomalaisuuden korostamisena että suvaitsemattomuutena. Statuksellisen suomalaisuuden yhteys suvaitsemattomaan suhtautumistapaan on sen sijaan selitettävissä vallan arvostamisella. Tämän voi tulkita niin. että luonnon ja taiteen kauneus sekä ympäristönsuojelu tulevat kulttuurisuomalaisuuden yhteydessä ennen uteliaisuutta ja henkistä elämää. ja toiseksi siihen liittyy itseohjautuvuus. jolloin avoimuus maahanmuuttajia kohtaan suuntaa itsessään "humanististen arvojen" lisäksi ihmistä kulttuurin arvostamiseen ja tässä kulttuurisesti painottuneeseen kansallisuuskuvaan. Kulttuurisen suomalaisuuden yhteydessä suvaitsevuuteen on siis jotain sellaista. Poikkeuksena suvaitsevuuden yhteyksiin kulttuurisuomalaisuus ei ole käänteisessä yhteydessä turvallisuuteen liittyviin arvoihin. Eniten korreloivat yksittäiset arvotkin ovat melkein samat kuin suvaitsevaisuuden kohdalla. mikä ei selity vain suvaitsevaisuuteen liittyvien arvojen tärkeänä pitämisellä. erityispiirteenä se. Kulttuuriseen suomalaisuuteen liittyvät selvimmin universalistiset arvot.

23).266 sanoa.2 todettiin. Vaikka itseohjautuvuus on tyypillisin koulutukseen liittyvä arvo ja se erottuu koulutetuilla muista arvoista. sillä kun kaksi vahvinta mahdollista selitystekijää koulutus ja itseohjautuvuuden arvoalue otetaan molemmat huomioon kovariaatteina. ei voida selittää arvomuuttujilla.176)=12. Luonnestereotypian mainitseminen on erittäin vahvassa yhteydessä itseohjautuvuuteen (F(1.173)=6. Aiemmassa luvussa 7.003) ja erittäin merkitsevä vastaajien kaikkiin arvoihin suhteutettuun itseohjautuvuuden summamuuttujaan (F(1. Kansallis-isänmaallisten teemojen korostus merkitsee siis sinänsä lievää taipumusta ulkomaalaisten torjuntaan siinä kuin suomalaiseksi identifioituminenkin. Sen yksittäisistä sanoista maanpuolustuksen korostaminen liittyy merkitsevästi vain konformismin (r=0. p<0.001). että valtiollisten teemojen suomalaisuudesta vallitsee ilmeisesti niin suuri konsensus. että suvaitsemattomat korostavat statuksellista suomalaisuutta valtaa korostavien arvojensa tähden.006. itsekunnioitukseen ja luovuuteen. p=0. itseoh- . Yhteys on tällöin merkitsevä absoluuttiseen F(1. Tällöin faktorin yhteyksiä muihin muuttujiin. koulutuksen huomioon ottaminen ei selitä kokonaan yhteyttä. Kansallis-valtiollinen faktori korostuu suvaitsemattomilla.17) ja turvallisuuden arvoalueisiin (r=0. Avovastauksista luonteenpiirteiden mainitsemisen yhteys suvaitsevaisuuteen on erityisen vahva. yhteys on edelleenkin merkitsevä (F(1. kuten suvaitsevuuteen. Luonnestereotypioiden mainitsemisella on siis selkeä yhteys niin absoluuttiseen kuin suhteelliseenkin itseohjautuvuuden arvostamiseen. p=0.43. Yhteys painottuu positiivisten luonteenpiirteiden mainitsemiseen. että sen vaihtelu on vähäistä taustaryhmien lisäksi erilaisten arvojen suhteen.176)=9. (Kun luonteenpiirteiden mainitsemisen ja suvaitsevan suhtautumisen yhteyttä koetetaan selittää potentiaalisesti selityskykyisimmällä muuttujalla.20. p=0.012). Kansallisvaltiollisella faktorilla ei ole merkityksellistä korrelaatiota yhdenkään arvoalueen kanssa. vaan luonteenpiirteiden mainitseminen liittyy itseohjautuvuuden arvostukseen koulutus vakioitunakin (kovariaattina).001) ja tämän arvon arvo-osioista eniten uteliaisuuteen.177)=15.52.

Kun koulutus vakioidaan niin regressioanalyysissa kuin varianssianalyysissakin. Muuttovalmiuden yhteydet avovastausten luokkiin ovat suurin piirtein samanlaiset kuin avoimuudella maahanmuuttajia kohtaan. ja se on selitettävissä koulutuksella. (Luonteenpiirteiden mainitsemisen ja faktoreiden välinen keskinäinen yhteys ei ole erityisen vahva. yhteys säilyy edelleen selvänä (F(1. Ulkomaille suuntautuneet pitävät sanoja yleisesti suhteellisesti vähämerkityksisempinä.) Avoimeen suhtautumiseen maahanmuuttajia kohtaan liittyvät selkeimmin kulttuurisuomalaisuus eli kulttuuriset identiteettirepresentaatiot ja käänteisesti aineellista hyvinvointia korostava statuksellinen suomalaisuus sekä suomalaisuuden näkeminen ihmisten luonteenpiirteinä. yhteys ei ole enää merkityksellinen. Muuttovalmiudessa ei ole eritelty asenteellista valmiutta eikä reaalisia toimimisen mahdollisuuksia. Negatiivisten luonteenpiirteiden mainitsemisen yhteys on vähän selvempi kuin . että muuttohalukkaat ovat koulutetumpia (ja nuorempia).) 8.001).176)=12.3 Suomalaisuuden sisällöt ja muuttovalmius ulkomaille Vastaajien Suomesta tilapäisesti ulkomaille muuttamisen valmius ei erottele suomalaisuusmuuttujia yhtä selvästi kuin heidän kantansa ulkomaalaisten Suomeen muuttamiseen.267 jautuvuuden suhteellisella asemalla arvojen joukossa.22). Yksittäisistä sanoista valmiuteen asua ulkomailla ei liity yhtään tilastollisesti merkitsevää myönteistä yhteyttä sanoihin. sen sanoista selvimpinä esimerkkeinä itsetuntemus (r=-0.21 p=0.5. Inhimillismoraalinen suomalaisuus oli käänteisintä. Yhteys selittyy sillä. Faktoreista inhimillis-moraalinen suomalaisuus liittyy vähäiseen muuttovalmiuteen.24)ja huumori (0.

. joka on suomalais-kansallisen ajattelutavan suhteellistamista. ** p<0.4 Suomalaisuuden sisällöt ja kosmopoliittinen suhtautuminen Koska kosmopoliittinen suhtautuminen.5. kansallisvaltiollisen suomalaisuuden vähemmän merkityksellisenä pitämiseen. kuten suomalaiseksi identifioitumisen perusteella voidaan odottaa.02 0.174)=3.10 0.268 positiivisten.40** -0. Muuttovalmiuteen liittyvällä itseohjautuvuuden korostamisella voidaan selittää yhteys luonteenpiirteiden mainitsemiseen.058). (F(1.15* -0.06 0.05. Taulukko 8. kosmopoliittinen suhtautumisen yhteyksiä on syytä tarkastella lähinnä suhteessa suomalaiseksi identifioitumiseen.64. Luonteenpiirteitä esittävät eivät ole enää merkitsevästi muuttovalmiimpia koulutusryhmien sisällä.01 -0.20 Kosmopoliittisen suhtautumisen yhteys suomalaisuutta kuvaaviin faktoreihin Taloudellisyhteiskunnallinen Inhimillis-moraalinen Kansallisvaltiollinen Statuksellinen Kulttuurinen Tuotannollinen Vähämerkityksiset * p< 0. Ulkomaille muuttovalmiit ovat arvojen suhteen itseohjautuvia ja stimulaatiohakuisia turvallisuushakuisuuden ja konformismin kustannuksella.11 Kosmopoliittisesti suuntautuvat eivät korosta mitään yksittäistä sanaa merkitsevästi enemmän kuin ei-kosmopoliittiset. Faktoreittain tarkasteltuna kosmopoliittisuus liittyy selvimmin. on selkeästi käänteistä suomalaiseksi identifioitumiselle.12 -0. 8. p=0.

Esim. Negatiivisia luonteenpiirteitä korostavien kosmopoliittisuus (p=0. Avovastauksista ne. eivätkä suomalaisuuden arvon avovastauksissa suhteellistavat ole merkitsevästi kosmopoliittisempia. Tämä on muihin kansainvälisyysorientaatiomuuttujiin nähden erityinen piirre.40).269 Yksittäisten sanamuuttujien korrelaatiokertoimet kosmopoliittisuuden kanssa ovat käänteisiä vastaaviin sanojen korrelaatiokertoimiin suomalaiseksi identifioitumisen kanssa. Kosmopoliittisuuden ja suomalaiseksi identifioitumisen 65 sanan korrelaatiokertoimien välinen korrelaatio on -0.001) on yhtenevää muuttovalmiuden kanssa. maanpuolustuksen korrelaatio kosmopoliittisuuteen on matalin (-0.53). mutta positiivisia luonteenpiirteitä kosmopoliittiset eivät korosta. mikä kuvaa sangen suoraviivaista käänteistä yhteyttä sanojen arviointien suhteesta identifikaatioon ja sen suhteellistamiseen. Vastoin odotuksia itsenäisyys ja suomalaisuuden arvostus eivät liity muuttujaan merkitsevästi.84. jotka liittävät suomalaisuuteen eristymiseen muusta maailmasta. kun se oli vastaavasti korkein suomalaiseksi identifioitumiseen (0. ovat kaikkein kosmopoliittisimpia. .

86 (179) Negatiivisten luonteenpiirteiden tai torjuvuuden mainitsemisen sekä kosmopoliittisuuden yhteys ei selity täysin koulutuksella.59 (49) F-arvo 5.088 2. jotka pitävät suomalaisuutta piirteiltään ennen kaikkea sulkeutuneena.21 Kosmopoliittisuutta kuvaavien pisteiden keskiarvot negatiivisten luonteenpiirteiden sekä torjuvuuden suomalaisuuteen kuuluvina mainitsemisen ja koulutuksen mukaan Koulutus Negat.720 5. kateellisena ja huonoitsetuntoisena tms. vaikkakaan yhdysvaikutus ei ole merkitsevä. Suomalaiseksi samastumisessa ei ollut vastaavia koulutuksen mukaisia eroja (mutta negatiivisten luonteenpiirteiden mainitseminen liittyi heikompaan identifioitumiseen).17 (10) 2.70 (11) 2.58 (41) 1.Ylioppilas/ koulu opisto 1.65 (8) 1.44 (21) 1. luonteenpiirre Ei mainittu Mainittu Kaikki Vaihtelun lähde Negat.10 (43) Merkitsevyystaso . ovat kosmopoliittisimpia ja ottavat näin suhteellisesti eniten etäisyyttä suomalaisuuteen. negatiivisten luonteenpiirteiden mainitseminen liittyy kosmopoliittisuuteen vain jo muutenkin kosmopoliittisempien koulutettujen keskuudessa.75 (146) 2.91 (34) 2. Vähän koulutettujen keskuudessa ei ole eroa.099 Korkeakoulu 2.70 (66) Vapausaste 1 3 3 Ammatti..60 (5) 1. Kokonaisuudessaan ne vähintään opistoasteisen koulutuksen saaneet. ts.luonne Koulutus 2-suuntainen interaktio Perusaste 1.018 .002 .270 Taulukko 8.85 (9) 2.32 (33) 1. Enemmän .71 (61) 1. päinvastoin kuin suvaitsevuuden kohdalla oli. mutta yhteys vallitsee lähinnä koulutetuimmissa ryhmissä.126 1.

mutta negatiivisen autostereotypian esille tuominen liittyy heikomman suomalaiseksi samastumisen lisäksi etäisyydenottoon suomalaisesta identiteetistä ja kotiseudusta. Molempiin liittyy avoimuus maahanmuuttajia kohtaan. että heillä on yleisempi taipumus arvioida suomalaisuutta negatiivisen autostereotypian kautta. .271 koulutettujen taipumus ottaa kosmopoliittisesti etäisyyttä kansalliseen identiteettiin voidaan selittää paljolti sillä. Positiivinen luonnestereotypia liittyy eurooppalaiseksi samastumiseen sekä vähintään muiden kanssa yhtä vahvaan suomalaiseksi samastumiseen. Negatiivisten luonnearvioiden esittäminen liittyy hieman erilaista suuntautumista verrattuna positiiviseen.

89 1.94 haj. SUOMALAISEKSI IDENTIFIOITUMISEN KONTEKSTIT Osalta vastaajista (N=104) kysyttiin. 0.87 3. 12.23 1. 9.19 1.27 1.52 3.42 1.43 1. itsenäisyyspäivänä urheilukilpailuissa kalastamassa marjastamassa ulkom:n kanssa mökillä työn tuotteet lasten kanssa kotim. kirjallisuus kaupassa työnantaja työtoverit maanpuolustus lomamatkalla ystävien kanssa kaupungissa 4. mökillä ja ulkomaalaisten kanssa olemista. 15.71 3.61 3.99 0.23 1. 10. 7.36 3. 6.272 9. 11.07 1.41 4.61 3.46 3. 14. seuraavia tilanteita: urheilukilpailuissa.23 1. esim. 16.13 1.39 1. 13.29 N 100 104 102 103 96 103 96 99 100 103 96 96 84 103 97 100 .85 3.68 3.39 3.1 Kontekstien keskimäärin arvioitu suomalaisuus asteikolla 1-5 ja arvioiden keskihajonta ja vastanneiden lkm. 5.86 3. 4.04 2. missä konteksteissa vastaajat kokevat itsensä suomalaisiksi ja mihin he kontekstualisoivat suomalaisen identiteetin.15 1. 2. lomamatkalla. 8.22 1. Tilanteiden arviointi kuvaa siten sitä. Keskiarvo 1. kuinka oleellisina he pitävät suomalaisuuden kannalta 19 erilaista kontekstia. Taulukko 9. 3.25 1.89 3.53 3.

että he käyvät miehiä enemmän kaupassa.01). Yllättävintä on. oli toinen odotuksen mukaisesti vahva konteksti. Iän mukaisesti vanhemmat korostanevat ihmisiin liittyvien kontekstien suomalaisuutta. Kolmantena tulevat luonnossa olemisen teemat kalastus ja marjastus. 9. Kontrastiivinen ulkomaalaisten kanssa oleminen on myös selvästi suomalaisuuden kannalta relevantti yhteys. Tämä voi liittyä siihen. että suomalaisuutta ei liitetty erityisen vahvasti maanpuolustuksellisiin konteksteihin. Arkiseen taloudelliseen toimintaan liittyvät työn ja kaupassakäynnin yhteydet ovat keskivaiheilla. itsenäisyyspäivä arvioitiin suomalaisuuteen eniten liittyväksi kontekstiksi.273 Kuten itsenäisyys on eniten suomalaiseksi arvioitu sana. kuten he korostivat inhimillis-moraalista suomalaisuutta. joissa on suomalaisia mukana. Ystävien kanssa sekä kaupungissa oleminen ovat yhteyksiä. . joita ei ensi kädessä liitetä kansallisuuteen. joihin voidaan liittää myös kesämökillä oleminen. Ainoa merkitsevä sukupuolen mukainen ero on. Urheilukilpailut. Lasten kanssa olemiseen liitetään enemmän kansallista merkitystä kuin ystävien kanssa tai lomamatkalla olemiseen. että naiset pitävät kaupassa käyntiä suomalaisempana kontekstina kuin miehet (p<0. Kaupassa käydessä aktivoituvat sen kaltaiset skeemat kuin ”osta kotimaista”.1 Kontekstien painottamisen erot taustaryhmittäin Annettujen kontekstien suomalaisina pitämisessä on odotettavissa joitakin taustaryhmien mukaisia eroja.

43.42** 0. Taulukosta 9. Ystävä-kontekstin korrelaatio ikään on itse asiassa korkeampi kuin inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktorin korrelaatio ikään. Ystävien kanssa olemisen keskimääräiset pisteet kasvavat tasaisesti ikäryhmittäin. myös ystävät-kontekstin suhteellinen asema muiden kontekstien joukossa kohoaa iän myötä. ** p<0.05 -0.18 0. Tiiviyden vuoksi käytetään iän korrelaatioita kontekstien arviointeihin.68 ja alhaisimmin arvioidun lomamatka-kontekstin 3. että kaikkein selkein ero on ystävien kanssa olemisen pitämisessä suomalaisena asiana. kirjallisuus itsenäisyyspäivänä marjastamassa lomamatkalla mökillä kalastamassa urheilukilpailuissa ulkom:n kanssa * p< 0.01 0.2 ilmenee.11 -0.10 -0.39).10 0.20 0.16 0.26** 0.22* Iän mukaiset erot ovat kiinnostavimpia. 2. Mitä vanhemmista vastaajista on kysymys. ja yli 50-vuotiailla keskiarvo on jo 3.2 Kontekstien suomalaisuus arvioinnin ja iän välinen korrelaatio ystävien kanssa kaupassa työnantaja työtoverit työn tuotteet kaupungissa maanpuolustus lasten kanssa kotim.09 -0.21* 0.05. Vaikka vanhemmat ikäryhmät pitävät konteksteja kokonaisuudessaan hieman merkityksellisempinä kuin nuoret.00 -0. sitä taipuvaisempia he ovat pitämään ystävien kanssa olemista merkityksellisenä suomalaisuuden kannalta.274 Taulukko 9.02 -0.10 0. Kun ystävät-konteksti suhteutetaan vähentämällä ystävä- .12 0. Alle 30-vuotiaiden keskuudessa ystävien kanssa oleminen on selvästi vähämerkityksellisin konteksti ja sen keskimääräiset pisteet ovat alhaisimmat kaikista ikäryhmien kontekstiarvioista (ka.

Kaikkien muiden kontekstien merkitysten keskiarvoon suhteutettuna ulkomaalaisten kanssa olemisen yhteys ikään on vielä selvempi (r=-0. ystävien kanssa olemisen ja toisten. p>0. ulkomaalaisten kanssa olemisen suomalaiseksi kokeminen muo- .94 0.58 Haj. mitä nuoremmasta vastaajasta on kyse (r=-0.46). 1.68 3. 3.5 1 18-30 (23) 31-40 (23) 41-50 (24) Foreigners Friends 51-64 (25) Ikäryhmä Suomalaisuus .42 *** * Ulkomaalaisten kanssa oleminen on sitä merkityksellisempi. Näin siis omien vertaisten.Ulkomaalaisten kanssa 18-30 (n=23) Ka.01.34). p<0.5 2 1.5 3 2. ulkoryhmään kuuluvien.39 4.Ystävien kanssa . Kuvio 9.28 1.275 kontekstin merkityksellisyydestä vastaajan kaikille muille konteksteille antamien pisteiden keskiarvo. 2. iän vahva lineaarinen yhteys säilyy ja on itse asiassa vielä suurempi kuin absoluuttisiin pisteisiin (r=0.05).5 4 3. 0.67 51-64 (n=25) Ka.1.22. Ystävien kanssa olemisen ja ulkomaalaisten kanssa olemisen kontekstien merkityksellisyys suomalaisuuden kannalta eri ikäryhmissä 5 4.22 Haj.

työtoverit hiukan heikommin (r=-0.31). että siinä ei ole myöskään koulutuksen mukaisia absoluuttisia eroja. Mökillä oleminen ja kotimaisen kirjallisuuden lukeminen ovat samalla tasolla kuin muilla.45. Regressioanalyysissa iän yhteys ystävät-kontekstiin koulutus vakioituna ottamalla se toiseksi selittäväksi muuttujaksi on edelleen korkea (beta=0. Muiden kontekstien . Kaupungissa olemisen liittävät suomalaisuuteen enemmän perusasteen ja ammattikoulun käyneet (r=-0.37.39). p>0. Suhteellisen aseman perusteella ulkomaalaisten kanssa oleminen on koulutetuilla korkeammassa asemassa (r=0.19) kuin suhteuttamaton (-0. Vähemmän koulutetut pitävät konteksteja yleisesti suomalaisempina. Erityisesti työelämän yhteydet korostuvat vähemmän koulutetuilla ja työnantaja sekä työn tuotteet koetaan suomalaisina (r=-0.01). Sen ja vastaajan kaikkien kontekstien keskimääräisten pisteiden erotus kasvaa koulutusasteen myötä (r=0.178)=2. Enemmän koulutetut eivät varsinaisesti korosta vahvemmin mitään yhteyttä kuten eivät sanojen suomalaisuuden arvioinnissakaan. p=0.28). eikä kirjallisuus korostu suhteellisesti merkitsevästi. Sen sijaan muihin konteksteihin suhteutettu ystävät -konteksti ei liity yhtä selvästi eikä merkitsevästi alhaiseen koulutukseen (r=-0.21). mutta yksittäisistä ryhmistä vain korkea-asteisen koulutuksen saaneet erottuvat siinä muita vähemmän suomalaisuutta kokevina (F(5.276 dostavat sukupolvien suomalaisuuskäsityksiä erottavat vastakkaiset peruskontekstit. Kontekstien arvioinneissa oli joitakin selviä koulutuksen mukaisia eroja. Itsenäisyyspäivään taustaryhmissä liittyvää yhdenmukaisuutta kuvaa se.32). Toisiinsa käänteisesti liittyvien iän ja koulutuksen yhteyksiä eriteltäessä ikä selittää alempiasteisesti koulutettujen ystävät-kontekstin korostamisen. Toisaalta urheilukilpailujen korostuminen vähemmän koulutetuilla vahvistuu (beta=-0. Urheilukilpailut on myös vähemmän koulutetuilla korostuva konteksti.11).30).27). Koulutus otetaan tässä tiiviyden vuoksi jatkuvana muuttujana ja sille lasketaan korrelaatiot eri kontekstien suomalaiseksi kokemisen kanssa.

4) ja opiskelijat (2. Ulkomaalaisten konteksti korostuu koulutetummilla siis ikä huomioonotettunakin. niin kontekstitkin arvioidaan merkityksellisinä suomalaisuuden kannalta.0002). p=0. se korostuu toistensa vaikutukset eriteltyinäkin koulutetuilla (beta=0. 4.07. On odotettavaa kuten suomalaisuutta kuvaavien sanojenkin kohdalla. 178)=5. ja ylemmät toimihenkilöt (2. Kun ulkomaalaisten kanssa olemista tarkastellaan suhteellisen aseman perusteella. Koulutuksen mukaiset erot ilmenevät myös ammattiryhmien ja sosiaaliluokkien välisissä vertailuissa.2 Kontekstien yhteydet identifikaatioihin Suomalaiseksi identifioituminen on arvattavasti vahvasti yhteydessä kaikkiin konteksteihin. Kaupungissa olon kohdalla on samantyyppinen mutta lievempi ero. Ystävät -kontekstia korostavat sosiaaliryhmistä maanviljelijät (ka.277 yhteyksissä ikään ja koulutukseen ei tapahdu merkittäviä muutoksia. millä tavoin kontekstien arvioitu suomalaisuus on yhteydessä identifioitumisiin. 9.0) pitävät sitä vähiten merkityksellisenä (F(6.31). .7).22) ja nuoremmilla (beta=-0. sitä enemmän tämän kontekstin merkityksellisyysarvio korreloi suomalaiseksi identifioitumisen kanssa. Työtoverit ja työn tuotteet korostuvat myös maanviljelijöillä. Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti. Työkontekstit kokonaisuudessaan ovat kansallisesti merkityksellisimpiä maanviljelijöille ja vähiten merkityksellisiä sekä ylemmille että alemmille toimihenkilöryhmille ja ammattiryhmistä kaupallisissa ja hallintotehtävissä oleville. että mitä enemmän yleisesti suomalais-merkityksellisenä jotain kontekstia pidetään. Jos suomalaisuus nähdään merkityksellisenä.0) ja työntekijät sekä ikää heijastava eläkeläisten ryhmä (3.

3 Erilaisten kontekstien arvioidun suomalaisuuden yhteydet suomalaiseksi identifioitumiseen.01 Paljon suomalaisiksi identifioituvat pitävät kaikkia konteksteja enemmän suomalaisuutta ilmentävinä vähemmän identifioituviin nähden.29** 0.05. 13. Yleisesti vähemmän merkitykselliseksi arvioidun kontekstin suomalaisena pitäminen ei liity yhtä ilmeisesti . 7.38** 0. itsenäisyyspäivänä lasten kanssa urheilukilpailuissa kalastamassa marjastamassa ystävien kanssa työtoverit maanpuolustus mökillä kaupassa ulkom:n kanssa työnantaja työn tuotteet kotim. 8.43** 0.69** 0.50** 0. eikä 0-korrelaatioita ole. 5.30** 0. kirjallisuus kaupungissa lomamatkalla 0. 3.52** 0. Yleisesti vahvimmin suomalaisena pidetty itsenäisyyspäivänä-konteksti indikoi siis odotetun vahvasti suomalaiseksi samastumista.47** 0. 16. 15. 2.35** 0.49** 0. 12. kunkin kontekstin yleinen keskimääräinen merkityksellisyys on yhteydessä kontekstin merkityksellisyysarvioinnin korrelaatioon suomalaiseksi identifioitumisen kanssa.35** 0. ** p<0. 9.40** 0. että vastaaja on taipuvainen samastumaan suomalaiseksi. 10. korrelaatiot sekä korrelaation voimakkuuden mukaisen järjestyksen poikkeama kontekstien suomalaisuusarvioiden keskiarvojen mukaisesta järjestyksestä 1.34** 0.45** 0. 6. 4. 14.41** 0. Yleisesti merkitykselliseksi koetun kontekstin arvioiminen vahvasti suomalaiseksi merkitsee sitä. Kontekstien korrelaatiot identifioitumiseen ovat itse asiassa vahvemmat kuin sanojen. Vahvasti suomalaiseksi samastuvat korostavat kaikkein selvimmin itsenäisyyspäivää merkityksellisenä suomalaisuuden kontekstina heikommin samastuviin nähden. 11. Kuten sanojenkin kohdalla.29** 0 +6 -1 -1 -1 +9 +5 +5 -3 0 -6 -1 -5 -5 +1 -2 * p< 0.278 Taulukko 9.

vastaavat identifioitumista ilmentävät sanat). jotka liittyvät tässä mielessä keskimääräisen järjestyksen perusteella suomalaiseksi identifioitumiseen joko odotettua enemmän (+) tai odotettua vähemmän (-). toisin kuin sanoilla. Kontekstit. oli selvä positiivinen yhteys identifioitumiseen. ovat lasten kanssa oleminen. Suomalaiseksi identifioitumisen vaihtelu ilmenee kaikenlaisissa konteksteissa. . Kaikilla konteksteilla. Jos poikkeama on enemmän kuin viisi sijaa. Yleisesti vähämerkityksisissä konteksteissa ero on pienempi. mikä merkitsee sitä. koska se ei kolmanneksi vähiten merkityksellisenä voi enää sijoittua heikommin kuin viimeiseksi. Päinvastoin katsottuna vahvasti suomalaiseksi identifioituva näkee yleisesti suomalaisina pidetyt kontekstit selvästi merkityksellisempinä kuin vähemmän identifioituvat. Yleistä merkityksellisyyttään heikommin identifioitumista indikoivat kontekstit ovat taas etäisempiä ja välittyneempiä (vrt. on konteksti merkitty tummennetusti. että identifikaatiossa on kontekstista riippumattomuutta. Joukkoon voisi lukea myös lomamatkalla olemisen. Epäkansallisina koettuja konteksteja ei ollut ainakaan arvioitavina. työtoverit ja maanpuolustus. Suomalaisuuden merkitysalueen sijoittaminen ihmisiin on tulkittavissa "lämpimäksi". Yleistä merkitystään vähemmän suomalaiseksi samastumista indikoivat ulkomaalaisten kanssa oleminen. Taulukkoon 9. jotka erottavat vahvasti ja heikosti suomalaiseksi identifioituvia toisistaan vahvemmin kuin niiden yleisen merkityksen mukaan olisi odotettavissa.3 on merkitty karkealla kriteerillä erikseen sellaiset kontekstit. Tilastollisista testauksista riippumatta herkemmin identifioitumista indikoivat yhteydet ovat tulkittavissa samansuuntaisesti. ystävien kanssa oleminen.279 vahvaan samastumiseen mutta on silti selvässä positiivisessa yhteydessä samastumiseen. työn tuotteet ja kotimaisen kirjallisuuden lukeminen. Yhteydet liittyvät ihmisten kanssa olemiseen. Kriteerinä ovat pelkät keskimääräisten merkityspisteiden ja korrelaatioiden mukaisten järjestysten erot.

14. liittyvät kaikkein vahvimmin kotiseutuun samastumiseen. 13. 4.27** 0. 2.24* 0.35** 0.25* 0.01 Kotiseutuun identifioitumisen vahvasta yhteydestä suomalaiseksi identifioitumiseen kertoo se.14 0. Valtiollis-isänmaalliset itsenäisyyspäivän ja maanpuolustuksen kontekstit eivät kuitenkaan korostu erityisen vahvasti kotiseutuun samastuvilla. 15.34** 0.21* 0. 16. että kotiseutuun vahvasti samastuvat korostavat melkein kaikkien kontekstien suomalaisuutta merkitsevästi enemmän kuin vähän kotiseutuun samastuvat. 7. 8.12 0.52** 0. kirjallisuus mökillä maanpuolustus 0. Koska kotiseutuun samastuvat kokevat suomalaisuuden erityisesti lähellä sijaitsevissa konteksteissa. Kotiseutuun identifioituneille ominaisimmat suomalaisuuden yhteydet liittyvät kaikki ihmisiin ja välittömään vuorovaikutukseen. lasten kanssa ystävien kanssa marjastamassa työtoverit työnantaja kaupassa kalastamassa työn tuotteet urheilukilpailuissa lomamatkalla kaupungissa itsenäisyyspäivänä ulkom:n kanssa kotim.10 * p< 0. 6. Läheisten ihmisten yhteydessä koetulla suomalaisuudella on siis vahva yhteys .280 Taulukko 9.30** 0. 3. ystävien ja työtovereiden kanssa oleminen. Edellä suomalaiseksi identifioitumista odotettua herkemmin indikoivat kontekstit. 10. voidaan kotiseutuidentiteettiä pitää kansallisen identiteetin konkretisoituneena välittömänä muotona.26** 0. 9. 11.4 Erilaisten kontekstien arvioidun suomalaisuuden yhteydet kotiseutuun identifioitumiseen 1.44** 0. 12.31** 0. 5.16 0.41** 0. lasten.05. ** p<0.

5 Erilaisten kontekstien arvioidun suomalaisuuden yhteydet kansainväliseen suuntautumiseen 1. 3. kosmopoliittisuus). ** p<0. 14. Kirjallisuus korostuu suhteellisessa mielessä eniten eri tavoin kansainvälisesti suuntautuvilla. 13.27** -0.03 -0.28** -0. kotim. Eli läheisten ihmisten kanssa olemisessa erityisen paljon suomalaisuutta näkevät samastuvat paljon sekä kotiseutuun että suomalaisiksi. jota ei voitaisi selittää sosiaaliryhmien vakioinnilla. Eurooppalaiseksi samastumiseen liittyy merkitsevästi ainoastaan kotimaisen kirjallisuuden lukemisen pitäminen suomalaisena (r=0. 15.15 -0. p<0. 6. 10. Myös ulkomaalaisten kanssa oleminen . 9.31** -0. Taulukko 9.01 Mikään kansainvälisen suuntautumisen. yhteyksistä ei liity positiivisesti konteksteihin. 12.05. 2. muuttovalmius Suomesta.34** -0. Euroopan unionin kannattamiseen ei liity mitään sellaista kontekstia.281 sekä suomalaiseksi että kotiseutuun identifioitumiseen (ja jopa niin.27** -0.17 -0.22* -0.12 -0.36** -0. 5. 4.23. jossa yhdistyvät kolme kansainvälisen orientaation summamuuttujaa (suvaitsevuus. 16.24* -0. Eurooppalaisuus ja EU:n kannattaminen ovat siis kontekstien kannalta neutraaleja. 7. 11.05)). 8. että kansallisen ja kotiseutuidentifikaation toisiinsa liittyminen on selitettävissä näillä konteksteilla).32** -0.39** * p< 0.31** -0. kirjallisuus ulkom:n kanssa marjastamassa mökillä työn tuotteet urheilukilpailuissa kaupassa lomamatkalla kalastamassa työnantaja työtoverit maanpuolustus kaupungissa lasten kanssa ystävien kanssa itsenäisyyspäivänä -0.27** -0.

Kansainvälisyyden osamuuttujien erityispiirteitä keskenään tarkasteltaessa avoimuus maahanmuuttajia kohtaan ei liity kontekstien suhteelliseen väheksymiseen niin paljon kuin muuttovalmius Suomesta ja kosmopoliittisuus. Esillä ei ollut faktorille ominaisia konteksteja. 9.32) ja lasten (r=-0. vaikkapa uutisten seuraamista. Taloudellis-yhteiskunnallisille sisällöille on ominaisinta lomamatkojen. Lasten ja ystävien kanssa oleminen ovat selvästi käänteisessä yhteydessä kansainvälisyyteen. .44) on kosmopoliittisuuden ja itsenäisyyspäivän välillä.30) kanssa. Jälkimmäiset selittyvät alemmalla koulutuksella. työnantajan ja marjastamisen suomalaisuuden korostaminen. Taulukossa 9. Kaikkein vahvin käänteinen yhteys (r=-0. Kansainvälisesti suuntautuneet eivät väheksy urheilukilpailujen ilmentämää suomalaisuutta yhtä lailla kuin suomalaiseksi identifioituvat sitä korostavat. Erot ovat muuten pieniä.3 Kontekstien yhteydet suomalaisuuden sisältöihin Suomalaisuuden sisältöjä kuvaavat sanat ja kontekstit ovat erilaisia suomalaisen identiteetin ilmenemismuotoja. Itsenäisyyspäivä ja urheilukilpailut ja lomamatkat eivät ole yhtä lailla vastakkaisia kuin muilla kansainvälisyysmuuttujilla. Suvaitsevat kokevat suhteellisesti vähiten suomalaisuutta ystävien (r=-0.282 sekä mökillä ja marjastamassa oleminen korostuvat suhteellisen pienine käänteisine korrelaatioineen.6 ovat tärkeimpien sanoista muodostettujen faktoreiden ja kontekstien väliset yhteydet.

11 Inhimillis-moraaliseen suomalaisuuteen liittyy ystävien ja työtovereiden korostaminen.16 -0.35** lasten kanssa 0.23* 0.26* työtoverit 0.14 ulkom:n kanssa 0.16 -0.27** 0.03 0.21* kaupungissa 0.11 0. Sen sijaan lasten kanssa oleminen ei liity tähän faktoriin merkitsevästi.21* kalastamassa 0.28).00 0. inhimillis-moraalisen suomalaisuuden kuvaan.25) muttei enää muiden työkontekstien.23* 0.38** lomamatkalla 0.Kansallisyhteiskun.32** 0.10 0.Inhimillis.07 0.kirjallisuus 0.15 -0.11 0.19 ystävien kanssa 0.17 p< 0.50** kotim. kun sekä ikä että koulutus otetaan selittäviksi tekijöiksi (beta=0. Ulkomaalaisten kanssa oleminen ja kirjallisuuden lukeminen liittyvät vähiten.03 -0.moraalinen valtiollinen nallinen kaupassa 0.18 0.14 0.22* työnantaja 0.23* 0. Kontekstiin eniten yhteydessä olevat merkitsevät yhteydet tummennettu.02 0.02 0.04 0.05.17 -0.22* 0.26** 0. samoin työtovereiden yhteys (beta=0.04 0.06 0.00 -0.13 -0.33** -0. kansallisval- .19 0.23* 0.6 Kontekstien korrelaatiot tärkeimpiin suomalaisuuden sisältöjä kuvaaviin faktoripisteisiin.01 Statuk. Muihin sisältöihin nähden korostuvat muut työyhteydet työntuotteet ja työnantaja sekä kaupungissa oleminen.40** 0.11 -0.08 0. Taloudellis.34** itsenäisyyspäivänä 0.01 -0.10 0.15 -0.08 -0.11 -0.25* 0.18 0.03 -0.06 0.08 0.16 0.11 0.23* urheilukilpailuissa 0. Kuten kansallisvaltiollisen suomalaisuuden ja suomalaiseksi identifioitumisen vahvan yhteyden perusteella voidaan odottaa. Ystävät -kontekstin selvä yhteys inhimillis-moraalisiin suomalaisuuden sisältöihin säilyy senkin jälkeen. ** p<0.19 työntuotteet 0.283 Taulukko 9.04 0.14 -0.23* 0.21* 0.18 0.04 0.21* 0.12 0.19 maanpuolustus 0.16 0. jopa lievästi kääntäen.03 0.Kulttuusellinen rinen 0.16 0.28** mökillä 0.25* -0.24* -0.00 0.09 0.23* marjastamassa 0.07 0.19 -0.16 0.

Kulttuurisuomalaisuutta painottavilla korostuu odotetusti kotimaisen kirjallisuuden lukeminen. Urheilukilpailut tulee seuraavaksi. Merkitsevä käänteinen yhteys on tosin ei-merkitsevä iän ja koulutuksen mukaisissa ryhmissä. Vanhoilla korostuva ystävät ja nuorilla korostuva ulkomaalaiset muodostavat kiinnostavat vastakkaiset kontekstit. Ystäviensä kanssa suomalaiseksi itsensä kokevat painottavat melkein kaikkia sanoja enemmän kuin ne. Kansallisvaltiollinen suomalaisuus liittyy yleisesti merkityksellisinä pidettyihin sekä samalla vahvasti suomalaiseksi identifioitumiseen liittyviin konteksteihin. Kansallisvaltiolliseen suomalaisuuteen liittyy ennen kaikkea itsenäisyyspäivä (r=0. Statukselliselle suomalaisuudelle ei löydy selviä vastineita konteksteista.50). Maanpuolustus on yllättävän heikossa yhteydessä (0. Korostuneimmat sanat ovat veri. Ystävien kanssa olemisen suomalaiseksi arvioimisen ja inhimillis-henkisen suomalaisuuden välillä oli toiseksi vahvin yksittäinen yhteys (0.19). mitä iän ja koulutuksen huomioon ottaminen ei kokonaan selitä. Negatiivisia luonteenpiirteitä maininneet taas eivät juuri pidä ystävät -kontekstia suomalaisuuden kannalta relevanttina. Inhimillis-moraaliselle. Edes odotettu vertailullinen urheilukilpailut ei korostu merkitsevästi. . Avovastauksista "itsenäisyyden" ja "suomalaisuuden arvokkaana" pitämisen maininneet korostavat ystävät -kontekstia. kansallisvaltiolliselle ja kulttuuriselle suomalaisuudelle löytyi niitä vastaavia konteksteja.284 tiollisen suomalaisuuden yhteydet konteksteihin ovat vahvat. Kalastamisen yhteys statukselliseen faktoriin selittyy faktorin korostumisella nuorilla miehillä. raha. suomalaisuuden kriittisesti ihmisten luonteenpiirteinä näkevät eivät sijoita suomalaisuutta läheisiin ihmisiin. Ts. Tuotannollisen suomalaisuuden kapeamerkityksinen faktori korreloi työtovereiden ja työnantajan sekä kaupungissa olemisen kanssa. jotka eivät näin koe.40). Kulttuurisen suomalaisuuden korostajat pitävät urheilukilpailuja suomalaisuuden kontekstina muita vähemmän.

mitä nuoremmista vastaajista on kyse. kotimaa. kuten henki. . Koulutusryhmien välillä on samanlaisia eroja siten. Ikäryhmien välillä oli selvimmät taustaryhmittäiset erot. sillä on henki ja sen suonissa virtaa veri. kasvot. mitä suomalaisuus on. Kontekstien suomalaisuuden arvioinnit ilmensivät myös vastaajien suomalaiseksi samastumisen vahvuutta. maku itsetuntemus ja veri . kun se nähdään hyvin konkreettisesti ihmisissä olevana asiana. Iän myötä muuten heikosti kansallisena yhteytenä koettu ystävien kanssa oleminen tulee merkitsevämmäksi. ettei iän huomioon ottaminen selitä niitä. ovat käänteisimpiä yhteyksiä. 9. "Lämpimät" sisällölliset aiheet. Ulkomaalaisten kanssa oleminen sekä kirjallisuuden lukeminen ja työkontekstit taas ilmensivät yleistä merkityksellisyyttään heikommin suomalaiseksi identifioitumista. terveys. ovat luonteeltaan muodollisia. Seikat. kieli. Tälle vastakkaisesti kontrastiivinen ulkomaalaisten kanssa oleminen koetaan sitä suomalaisemmaksi. kansallisen identiteetin erottuvimpia muodollisia piirteitä: valtio. Suomalaisuuden kokeminen toisissa suomalaisissa ihmisissä indikoi siis herkemmin vahvaa samastumista. Itsenäisyyspäivä koettiin tarjotuista konteksteista eniten suomalaisuutta ilmentäväksi. Korostetut sisällöt kertovat. itsenäisyys. Yleisesti suomalaisuuden kannalta merkityksellisempinä pidetyt kontekstit olivat selvimmin yhteydessä suomalaiseksi identifioitumiseen.4 Yhteenveto Sanojen arvioinnin yhteydessä esiin tullut suomalaisuuteen liittyvä vahva kansallis-valtiollinen painotus näkyi myös kontekstien yhteydessä. jotka korostuvat ulkomaalaisten yhteydessä. kansalainen. menneisyys. ystävien ja työtoverien kanssa) liittyvät yleistä merkityksellisyyttään enemmän suomalaiseksi identifioitumisen vaihteluun. että silloin suomalaisuudella on kasvot.285 henki. mielenlaatu. Tällöin voisi sanoa. sankari. Muiden suomalaisten kanssa olemisen kontekstit (lasten. asema.

Kotiseutuun samastumisen yhteydessä korostuvat läheisten ihmisten kontekstit. Suomalaisuuden sisältöä kuvaavien faktoreiden ja yksittäisten kontekstien yhteydet olivat selvimmät itsenäisyyspäivän suomalaisuuden arvioinnin ja kansallisvaltiollisen faktorin välillä.286 Arvioitavilla konteksteilla on pääsääntöisesti merkitsevät positiiviset yhteydet kotiseutuun samastumiseen. mikä vahvistaa kotiseutuun samastumisen yhteyttä kansalliseen identifioitumiseen. Vastaavasti kontekstit ovat neutraaleja eurooppalaiseksi samastumiseen ja käänteisessä yhteydessä kansainvälisen suuntautumisen kanssa. . Maahanmuuttajille avoimet pitävät ystävien ja lasten kanssa olemista suhteellisesti vähiten suomalaisina konteksteina. Inhimillis-moraaliseen faktoriin liittyi ystävien sekä työtovereiden kanssa olemisen suomalaisuus.

Koulutetummat ovat kuitenkin kosmopoliittisempia ja muutenkin ulkomaille suuntautuneempia kuin vähemmän koulutetut. nuorempien . iän. YHTEENVETO JA PÄÄTELMIÄ Tutkimuksessa haettiin vastausta.287 10. Taustaryhmien mukaisella tarkastelulla haettiin tietoa identiteetin ja identifioitumisen muutoksesta. Silti kaiken kaikkiaan samastuminen suomalaiseksi on vahvaa kaikissa tutkituissa ryhmissä. Iän mukaista eroa ei ollut. Tämän tutkimuksen mukaan suomalaiseksi identifioitumisen suhteen ei ole juuri eroja erilaisten ryhmien välillä. 10. joka on käsitteellisesti ja empiirisesti käänteistä suomalaiseksi identifioitumiselle. enemmän koulutetut kuitenkin suhteellistavat suomalaisuuttaan enemmän. esim. koulutuksen tai sosiaalisen aseman suhteen.1 Tulosyhteenveto Tutkimuksen empiirinen osa osoittaa. että suomalainen identiteetti on vahva samastumiskohde muiden identifikaatioiden joukossa. Naiset samastuvat hieman miehiä vahvemmin suomalaisiksi. Kosmopoliittisuus. ja ainoa iän mukainen ero. merkitsee kansallisen identiteetin suhteellistamista. Vaikka suoria eroja suomalaiseksi identifioitumisen vahvuudessa ei ole. Ruotsinkieliset ja vasemmistoliiton kannattajat samastuvat muita vähemmän. millainen on suomalaisen kansallisen identiteetin sisältö ja miten suomalaiseksi samastutaan muiden sille rinnakkaisten identtieettien joukossa.

288
suurempi muuttovalmius ulkomaille, selittyy sekin koulutuksella. Sisällöistä riippumattomassa samastumisessa ei ole siten eroja ikä- eikä sukupolvien välillä. Vähemmän koulutetut samastuvat vahvemmin kotiseutuun. Vähän koulutetut samastuvat iästä ja Pyhtäällä asumisajasta riippumatta kotipaikkakuntaansa enemmän kuin paljon koulutetut ja ovat vastaavasti koulutettuja vähemmän kansainvälisesti orientoituneita. Kotiseutuidentiteetti ja kansainvälisyyttä osoittavat muuttujat vaihtelevat keskenään päinvastaisesti koulutuksen ja sosiaaliryhmän mukaan. Iän vakioimisen jälkeen eurooppalaiseksi samastuminen vaihtelee koulutuksen mukaan. Eurooppalaiseksi samastuminen on nimittäin heikompaa nuoremmilla eri koulutusryhmissä. Koulutetummat kokevat olevansa kaikissa ikäluokissa eurooppalaisempia kuin vähemmän koulutetut. Koulutus liittyy nuoreen ikään, ja toisiaan kumoavat yhteydet tulevat eriteltyinä esiin. Tutkimuksessa selvitettiin myös kansallisen identifioitumisen yhteyttä muihin sosiaalis-spatiaalisiin identiteetteihin. Suomalaiseksi identifioituminen on yhteydessä kotiseutuidentiteettiin. Suomalaisuutta pidetään myös erikseen kysyttäessä yhteensopivana pyhtääläisyyden kanssa mutta vähemmän yhteensopivana eurooppalaisuuden kanssa. Kotiseutuun samastumiseen liittyy myös arvioitavien sisältöjen merkityksellisenä pitäminen suomalaisuuden kannalta, ts. kotiseutuun samastuvat kokevat useimmat seikat keskimääräistä vahvemmin suomalaisiksi. Samoin kotiseutuun samastumiseen liittyi useimpien arvioitavien kontekstien pitäminen suomalaisina. Kotiseutuidentiteetti siten täydentää tai tukee tutkittujen suomalaisten kansallista samastumista. Kansallista identifioitumista heikompana sen voi tulkita alisteiseksi kansalliselle identiteetille, ainakin Pyhtään tapauksessa. Jos paikallinen olisi yleisesti kansallista vahvempi samastumiskohde, kansallinen identiteetti olisi oikeastaan kooste paikallisuuksista. Tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi, että kotiseutuun samastuminen ei ole vaihtoehto kansalliselle vaan osa kansallista identiteettiä.

289
Suomalaiseksi samastumisen vaihtelu on riippumatonta eurooppalaisuudesta ja EU:n kannattamisesta. Eurooppalaisuus ei ole siten osa kansallista identifioitumista, mutta ei sille vastakkainenkaan. Suomalaiseksi samastuminen on yhteydessä jonkin verran torjuvaan suhtautumiseen maahanmuuttajia kohtaan. Valmius muuttaa ulkomaille ja kosmopoliittisuus ovat käänteisessä yhteydessä suomalaiseksi identifioitumiseen. Kosmopoliittisuuden käänteinen yhteys suomalaiseksi samastumiseen on luonnollisesti vahva, koska kosmopoliittisuus on tässä nimenomaan kansallisen identiteetin merkityksen kyseenalaistamista.

10.1.1 Kansallinen identiteetti
Suomalaisuudelle annettuja sisältöjä tutkittiin 65 sanan arviointitehtävällä. Valtiollisia teemoja ja itsenäisyyttä pidettiin vahvimpina suomalaisuuden sisältöinä. Valtioon suoraan liittyvät sanat perustuslaki, valtio ja maanpuolustus sekä valtioon isänmaa-teeman kautta viittaavat kansalliset teemat, kuten itsenäisyys, kotimaa ja vapaus, ovat arvioitaviksi annetuista 65 sanasta kaikkein merkityksellisimmin suomalaisuuteen liitettyjen 10 sanan joukossa; muut ovat luonto, koulu, työ ja terveys. Valtioon eri tavoin liittyvät sanat ovat myös kansallisvaltiollisten teemojen suomalaisuuden faktorin kärkimuuttujien joukossa. Nuo seikat sekä koulutus, teräs ja muoto, korostuvat myös vertailussa kolmen muun maan vastaaviin aineistoihin. Suomalaisuuden tärkeimmistä sisällöistä ollaan sangen yksimielisiä, joskin yhtenäisyyden aste on täysin suhteellista ja kontekstisidonnaista, jolloin tarvittaisiin esimerkiksi vertailua sisältöjen yksimielisyyteen muiden kansakuntien keskuudessa. Vastaavaa laajasti erilaisia ihmisryhmiä edustavaa aineistoa ei ole käytössä muista maista. Merkityksellisimmiksi arvioidut kansallisen identiteetin sisällöt ovat yhteneviä aiempaan tutkimukseen nähden (Anttila 1992). Suulliset avovastaukset haastattelukysymykseen ”Mitä suomalaisuus on?” tarjoavat hieman toisenlaisen näkymän suomalaisuuteen. Itsenäi-

290
syys liittyy myös avovastausten perusteella vahvimmin suomalaisuuteen. Avovastausten kautta saatiin eksplisiittisiä näkemyksiä, jotka saattoivat tuoda esiin strukturoituja vastausvaihtoehtoja ohittavia teema-alueita. Strukturoitu sisältöjen arviointi taas saattoi heijastaa piilevämpiä implisiittisiä sisältöjä. ”Itsenäisyyden” spontaanisti maininneiden arviot sanan itsenäisyys merkityksellisyydestä suomalaisuuden kannalta eivät olleet merkitsevästi vahvempia kuin muiden vastaajien. Tämä vain vahvistaa sitä, että itsenäisyyttä pidetään yleisesti merkityksellisenä suomalaisen kansallisen identiteetin määrityksenä. Sen siis arvioivat korkealle myös ne, jotka eivät tuo sitä eksplisiittisesti esiin. Itse identifioituminen on kollektiivisen identiteetin yksi eksplisiittinen sisältö (esim. ”isänmaanrakkaus”, ”olla suomalainen”, ”kuulua johonkin”). Esiintuotuja omintakeisen elämänmuodon symboleja (tyyliin ”sauna”, ”makkara” jne.) ei strukturoidulla kyselyllä voitu juuri arvioida kansainväliseen vertailuun tehdyllä sanastolla. Ihmisten ominaisuuksiin viittaamisessa menetelmät tuottavat erilaisia tuloksia. Luonteenpiirteiden eksplisiittinen mainitseminen merkitsee pikemminkin alhaista arviota strukturoidussa kyselyssä ilmenevälle inhimillis-moraaliselle suomalaisuudelle (esim. henki, mielenlaatu) Jos kyse olisi saman asian mittaamisesta, inhimillis-moraalisen suomalaisuuden pitäisi korostua luonteenpiirteen maininneilla. Luonteenpiirteiden kuvailu ja inhimillis-moraalisen suomalaisuuden painottaminen ovat siten eri asioita. Suomalaisuuden aktiivinen arvostaminen korostuu inhimillis-moraalisia sisältöjä esittävillä.

10.1.2 Suomalaisuuden sisältöjen painotukset taustaryhmittäin
Kansallisen identiteetin sisältöjen erilaisista painotuksista saadaan viitteitä suomalaisuuden muutoksesta. Inhimillis-moraaliset identiteetin sisällöt

291
ovat selvästi tärkeämpiä iältään vanhemmille. Vanhimmat taas mainitsevat eksplisiittisesti keski-ikäisiin ja nuoriin nähden harvoin luonteenkuvauksia. Vähemmän koulutetut korostavat myös inhimillis-moraalisia seikkoja riippumatta iän vakioimisesta, kun taas enemmän koulutetut tuovat esiin spontaanisti luonteenkuvauksia suomalaisuuden ominaisuuksina. Erityisesti negatiivisten luonteenpiirteiden mainitseminen oli selvässä yhteydessä koulutusasteeseen. Implisiittinen inhimillis-moraalisten teemojen liittäminen suomalaisuuteen on siis näin katsottuna vastakkaista suomalaisuuden näkemiselle eksplisiittisenä luonteenpiirteiden kuvauksena. Tiettyjen yhteiskunnallisten sanojen suhteellinen merkityksellisyys vaihtelee iän mukaan: se korostuu suhteellisesti tärkeämpänä nuorimmilla ja suhteellisesti vähemmän tärkeänä vanhoilla. Sanat kuvaavat jokapäiväistä yhteiskunnallista toimintaa vertailun näkökulmasta, esimerkkinä elintaso, keskiluokka ja etu. Nuorilla selkeimmin erottuva sana oli sankari. Taloudellis-yhteiskunnalliset suomalaisuuden sisällöt, erityisesti esimerkiksi maanviljelijä, kansalainen, kansantalous, työntekijä ja työ, ovat selvästi merkityksellisempiä naisille. Naiset korostavat myös miehiä enemmän valtiollisia teemoja. Taloudellis-yhteiskunnalliset sisällöt korostuvat myös tutkimuksen vähemmän koulutetuilla. Voisiko naisille monissa perinteisissä kansallisen identiteetin esityksissä annettu kulttuurin ja identiteetin sukupolvittaisen välittämisen ja ylläpitämisen tehtävä selittää hieman vahvemman kansallisen samastumisen lisäksi suurempaa merkityksenantoa sisällöille (ks. esim. Komulainen 2002)? Naisille kansallisuudella on joka tapauksessa enemmän taloudellis-yhteiskunnallista merkitystä, minkä voi nähdä hyvinvointivaltio-näkökulmasta. Yllättävälle tulokselle ei löydy selitystä tutkimusaineiston lähemmässä tarkastelussa. Vertailuun orientoitunut statuksellinen suomalaisuus korostuu suhteellisesti nuorilla miehillä. Kulttuurinen suomalaisuus on heikointa nuorilla miehillä ja vahvinta 41-50 -vuotiailla naisilla. Toiseksi se koros-

292
tuu koulutetuilla, kun tarkastelu vakioidaan ikäluokkien sisälle. Teollistuotannollinen suomalaisuus korostuu suhteellisesti miehillä. Suullisissa avovastauksissa suomalaisuuden aktiivinen arvostaminen korostuu vanhimmilla ikäpolvilla ja vähän koulutetuilla. Vastaavaa eksplisiittistä kansallisuuden arvostamista ei juuri esiinny nuorilla. Se, onko kyse erilaisista sukupolvista erilaisine kulttuurisine kokemuksineen vai elämänkaareen liittyvä seikka, jää avoimeksi. Vanhimmat vastaajat ovat syntyneet vuonna 1928. Heidän sukupolvikokemuksensa on epäilemättä enemmän kansallismielisyyden leimaama kuin nuorimpien 1975 syntyneiden. Kansallisvaltiollisia teemoja, kuten itsenäisyyttä, esiin tuovat ovat myös keskimäärin muita vanhempia. Sen sijaan omintakeisen elämänmuodon symboleja mainitsevat ovat muita nuorempia. Korkeammin koulutetut tuovat esiin luonteenpiirteitä ja erityisesti negatiivisia luonnestereotypioita. Koulutetummille, erityisesti korkeakoulun käyneille sekä ylemmille toimihenkilöille ovat ominaisia suomalaisuuden kriittiset arviot, joita vähemmän koulutetut eivät juuri tuo esiin. Suomalaisesta kansakunnan rakentamisesta on todettu, että sivistyneistö on luonut kuvan kansasta, jonka se ei ole katsonut koskevan itseään (ks. s. 311).

10.1.3 Suomalaisuuden sisältöjen suhde spatiaalisiin identifikaatioihin
Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten sanoille annetut suomalaisuusarvioinnit ovat yhteydessä suomalaiseksi samastumiseen ja muihin identifikaatioihin. Yleisesti eniten suomalaisina pidetyt sisällöt korostuvat niillä vastaajilla, jotka samastuvat suomalaiseksi. Mitä suurempi sanan yleinen kansallinen merkitys sitä suurempi oli sanan merkitysarvion korrelaatio samastumiseen; ts. suomalaisuutta eniten ilmentävinä pidettyjen sisältöjen suomalaiseksi arvioinnit indikoivat selvimmin suomalaiseksi identifioitumista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi itsenäisyyden, jota enemmistö piti hyvin merkityksellisenä, vain jossain

293
määrin tai vielä tuota vähemmän merkityksellisenä pitäminen ilmentää heikompaa suomalaiseksi samastumista. Yleisesti vähämerkityksisten sisältöjen painotukset eivät siten enää eroa enemmän ja vähemmän identifioituvien välillä. Sisällöt, jotka ilmentävät kansallista samastumista niiden yleistä merkityksellisyyttä enemmän, voidaan sanoa olevan polarisoivia. Ts. ne ilmentävät kansallista samastumista niiden yleistä merkityksellisyyttä enemmän. Tällaisia oli kaikkein vahvimmin samastumisen kanssa korreloiva maanpuolustus ja melko vähämerkityksisenä pidetty etevämmyys, joka kuitenkin korreloi merkitykseensä nähden suhteellisen vahvasti samastumiseen. "Viileät" sisällöt (esim. demokratia, perustuslaki) erottelevat taas vastaajia identifioitumisen mukaan heikommin kuin noiden sisältöjen yleisen merkityksellisyyden mukaan olisi odotettavaa. ”Polarisoivat” sisällöt korostavat vertailua ulkoiseen ja statusta ja toisaalta suomalaisuutta moraalisesti sitovana ilmentäviä seikkoja. Vähemmän samastumisen mukaan erottelevat ”viileät” sisällöt ilmentävät lähinnä kansalaisuuteen liittyviä seikkoja (demokratia, perustuslaki), yhteiskunnallisia toimintoja. Näiden sisältöjen voidaan sanoa heijastavan kansalaisterritoriaalista kansakuntaisuutta vastakohtana etnis-genealogiselle, jollaisiksi useita polarisoivia sisältöjä voi luonnehtia. Kaikkien merkityksellisimpinä pitämät kansallisvaltiolliset teemat ovat edellä esitetyn yhteyden mukaisesti selvimmin yhteydessä suomalaiseksi identifioitumiseen ja sen alakomponenteista isänmaallisuuteen. Isänmaallisuus erottui selvimmin maanpuolustukseen liittyvänä identifioitumisen muotona. Inhimillis-moraalisiin seikkoihin liittyvä suomalaisuus on erityisesti yhteydessä alakomponenttiin suomalaisiin kuuluminen, paikalliseen Pyhtää-identiteettiin ja haluun pysyä Suomessa, myös silloin, kun ikä otetaan huomioon, sekä EU:n vastustamiseen. Kulttuurisiin seikkoihin liittyvä suomalaisuus ei liity alakomponenttiin suomalaisuuden tärkeänä pitäminen mutta liittyy suomalaisen kulttuurin läheisyyteen ja avoimuuteen maahanmuuttajia kohtaan. Suomalaisuuteen statuksena liittyvät alueellinen maakuntaidentiteetti ja suomalaisuuden tärkeys

294
ja taipumus maahanmuuttajien torjumiseen. Sama liittyy erityisen selvästi myös valta- ja suoritusarvoihin. Kotiseutuun samastumisen yhteys suomalaisuuden sisältöihin oli yhdensuuntaista kansallisen samastumisen yhteyksien kanssa. Ne, jotka samastuvat voimakkaasti kotiseutuun, pitävät selvästi suurinta osaa sisällöistä kansallisesti merkityksellisempänä kuin muut. Kotiseutuun samastuminen merkitsi siten useimpien arvioitavien sisältöjen näkemistä suomalaisuutta ilmentävinä. Taloudellis-yhteiskunnalliset määritykset erottuvat suhteellisesti vahvimmin kotiseutuun kiintyneillä. Valta, suoriutuminen, konformisuus, turvallisuus ja traditiot ovat kotiseutuun samastumiseen liittyviä arvoja. Eurooppalaiseksi identifioitumisen suhteen sanojen painotukset ovat neutraaleja. Kansainvälisen suuntautumisen suhteen sanojen painotus on käänteistä siihen nähden, miten ne liittyvät kansalliseen samastumiseen, ts. sisältöjä arvioidaan vähemmän kansallisiksi. Suomalaisuuden sisältöä kuvaavissa suullisissa avovastauksissa ”itsenäisyyden” mainitsemiseen liittyy vahva suomalaiseksi samastuminen. Kotiseutuun samastuvat eivät mainitse luonteenpiirteitä, mikä tosin selittyy alemmalla koulutuksella. Myönteisen luonteenpiirteen maininneet samastuvat vahvemmin eurooppalaisiksi koulutus huomioon otettunakin. Erityisen huomionarvoinen tulos on, että maahanmuuttajiin hyväksyvästi suhtautuvat tuovat esiin sekä positiivisia että negatiivisia luonteenpiirteitä, mitä yhteyttä koulutus ei selitä pois. Samoin on huomionarvoista, että maahanmuuttajiin avoimesti suhtautuvat korostavat kulttuurista suomalaisuutta ja pitävät statuksellista suomalaisuutta vähemmän merkityksellisenä myös koulutus vakioituna. Vähemmän koulutettujen keskuudessa kulttuurisuomalaisuuden painotuksella oli selvä yhteys avoimuuteen. Ne, jotka eivät osanneet antaa mitään spontaania kuvausta kysymykseen, mitä suomalaisuus on, olivat selvästi muita torjuvampia. Refleksiivinen itseymmärrys merkitsee siten avoimuutta toisia kansallisuuksia kohtaan. Kansakuntaisuuden suhteellistava kosmopoliittisuuteen liittyy negatiivisten luonteenpiirteiden esilletuomiseen myös koulutus huomioituna. Koulutetummat ovat sekä kosmopoliittisempia että tuovat esiin negatiivisia

Ystävien kanssa oleminen oli suomalaisuuden kannalta sitä merkityksellisempää. Kansallinen samastuminen ei siten jaa vastaajia arvojen mukaan. Eniten koulutetut kielteisen luonnestereotypian maininneet erottuvat selvästi kosmopoliittisimpina. 1987) mukaan sosiaalinen kategoria erottuu sille ominaisessa kontekstissa. mutta henkis-inhimilliseen suomalaisuuteen liittyvät traditionaalisuus ja konformisuus. Statukselliseen suomalaisuuteen liittyvät selkeästi valta ja suoriutuminen. Identifioituminen on siten kontekstisidonnaista. Vastaajien tehtävänä oli arvioida erilaisten tilanteiden liittymistä suomalaiseksi samastumiseen. kuten ei merkityksellisinä pidettyjä sisältöjä edustava kansallisvaltiollinen suomalaisuuskaan ole. että suomalaiseksi samastuminen ei tiettyä konformisuutta ja kansallisen turvallisuuden arvoa lukuun ottamatta ole juuri yhteydessä arvoihin.1. Arvoihin liittyy huomio. Kulttuuriseen suomalaisuuteen liittyvät universalismin korostaminen ja valta-arvojen torjuminen. Ulkomaalaisten kanssa oleminen taas korostuu nuoremmilla. Tilanteiden suomalaisuusarvioita verrattiin eri taustaryhmissä.295 luonnestereotypioita. Arvojen tasolla tarkastellen universalistiset arvot suoraan ja valtaarvot kääntäen liittyvät sekä kulttuuriseen suomalaisuuteen että avoimuuteen ulkomailta muuttavia kohtaan. Suomalaiseksi samastumiselle on omat kontekstinsa. Selvimmät erot olivat iän mukaisia ystävien ja toisaalta ulkomaalaisten kanssa olemisen suhteen. 10. Itsenäisyyspäivän pitäminen eniten suomalaisuutta ilmentävänä kontekstina vahvistaa käsitystä. että suomalaisuuden representaatio on valtiollinen. Kansallisvaltiollisella suomalaisuudella ei ollut mitään merkitseviä yhteyksiä (Onko se siis ”arvovapaata”?). mitä vanhempi vastaaja on. Ulkomaalaisten . Suomalaisen identiteetin joillakin sisällöillä on kuitenkin yhteyksiä arvojen painottamiseen.4 Kansalliset samastumiskontekstit Itsekategorioinnin teorian (Turner ym.

Samalla tavoin kuin identiteetin sisältöä kuvaavien sanojen kohdalla kontekstien suomalaisuusarviot olivat yhteydessä suomalaiseksi identifioitumiseen sitä enemmän. Suomalaisuuden kokemiseen sana-arvioiden inhimillis-moraalisina seikkoina liittyy odotetusti ystävien ja työtovereiden kanssa olemisen kokeminen suomalaisina konteksteina. Suomalaisuuden kokeminen toisissa suomalaisissa ihmisissä indikoi siis herkemmin vahvaa samastumista. Ulkomaalaisten kanssa olemisen kokeminen kansallisuuden esiin nostavaksi kontekstiksi liittyy vähiten inhimillis-moraaliseen suomalaisuusku- . Ystävien. Vähemmän koulutetut korostivat ystävien kanssa olemista. Kotiseutuun samastuvat näkevät lähiympäristönsä vahvasti suomalaisena.296 kanssa olemisen suhteellinen asema säilyi enemmän koulutetuilla korostuvana myös ikä huomioon otettuna. mitä merkityksellisemmästä kontekstista yleisesti oli kyse. Ulkomaalaisten kanssa oleminen. Sen sijaan kansainvälisesti suuntautumiseen liittyy eri kontekstien vähemmän suomalaisena pitäminen. kirjallisuuden lukeminen sekä työkontekstit taas ilmensivät yleistä merkityksellisyyttään heikommin suomalaiseksi identifioitumista. Kuten sanojen arvioinnin kohdalla kotiseutuun samastuminen oli vahvassa yhteydessä kontekstien suomalaiseksi arvioimiseen. lasten ja työtoverien kanssa oleminen sekä maanpuolustuksen suomalaiseksi arvioiminen olivat niiden yleistä merkityksellisyyttä vahvemmassa yhteydessä suomalaiseksi identifioitumiseen. joskaan suhteutettuna se ei korostu tilastollisesti merkitsevästi. Kansallisen identiteetin konteksteilla ja sisällöillä on tietyt keskinäiset vastaavuutensa. myös ikä vakioituna. Tai tarkemmin ilmaistuna inhimillis-moraalisia sisältöjä vähän painottavat eivät pidä noiden lähellä olevien ihmisten kanssa olemista kansallisena kontekstina. Erityisesti välittömien kotiseudulla olevien kontekstien ja läheisten ihmisten pitäminen suomalaisina liittyy vahvaan kotiseutuidentiteettiin. Tiivistäen kotiseutu on suomalaiseksi identifioitumisen merkitsevä konteksti. Itsenäisyyspäivän suomalaisuusarvio oli hyvin vahvassa yhteydessä suomalaiseksi samastumiseen.

eikä niinkään se.297 vaan. mitä hän omasta mielestään pitää suomalaisena. Toisaalta monilla vastaajilla. 10. Esimerkiksi sanan ”sisu” voidaan arvioida yleisesti kuuluvan suomalaisuuteen. Menetelmä ei ole sisältöjen arvottamiskysymyksessä erityisen tarkka. oikea vastaus jonkin kuvitellun yleisen suomalaisuuden esityksen mukaan. Kansallisesta identiteetistä yleensä tai suomalaisesta erityisesti irtisanoutumaan pyrkivien kohdalla sanojen merkitysarvionti on ongelmallista. Valmiiksi annetut sisällöt rajaavat potentiaalisesti tärkeitä sisältöjä pois. tuoko vastaaja esille käsityksensä siitä. vai sen. että vastaaja painottaa sitä. mutta toisaal- . ei liene eroja omassa ja yleisessä käsityksessä. mikä on ns. Menetelmää jatkossa käytettäessä erottelu vastaajan omiin näkemyksiin ja siihen. mitä tämä katsoo yleisesti ajateltavan. olisi kiinnostava. Voidaan perustellusti kysyä. Vastaajan korkeasti merkityksellisenä pitämä sisältö voisi olla syy etäisyydenotolle kansallisuudesta. Menetelmällä arvioidaan kuitenkin yleisiä teema-alueita eikä joitakin vain jollekin kansallisuudelle erityisiä symboleja tai piirteitä. eräänlaisilla varauksettomasti identifioituvilla. Vastausten poikkeavuudet kertoisivat tiedostetuista eroista suhteessa kollektiiviseen identiteettiin. mitä yleisesti ottaen pidetään suomalaisena. mitä hän itse katsoo suomalaisuuteen sisältyvän. Inhimillis-moraalinen suomalaisuuskuva merkitsee siis suomalaisuuden jonkinasteista kokemista läheisissä ihmisissä. ja vastaajan omat painotukset ilmentäisivät hänen omaa suhdettaan sisältöihin. Tavoitteena oli saada kuva kollektiivisena identiteettinä tarkastellun suomalaisen kansallisen identiteetin semanttisesta kattavuudesta. On kuitenkin oletettavampaa tehtävän johdannosta lähtien. Näkemys yleisestä käsityksestä kuvaisi selkeämmin kollektiivista identiteettiä.2 Tutkimusmenetelmien arviointia Suomalaisen identiteetin sisältöjä kartoitettiin 65 sanan arviointitehtävällä. vaikka vastaaja ei katsoisi sen kuuluvan.

Suomalaiseksi samastumisen kokonaismittarin pitäisi . Koska vastauksissa painotetaan sanoja merkityksellisinä. ts. Nyt ensimmäiset assosiaatiotkin toivat selviä eroja suomalaisuuden aktiivisen arvostamiseen ja suomalaisuuden tarkasteluun luonnestereotypioina. Susagin lopullisessa listassa oli 106 symbolia. historian ja kulttuuriesineiden teemoja. ettei mikään oleellinen teema puutu. olisi vielä lomakkeen sanojen arvioinnin jälkeen erikseen kysyttävä mikä (tai mitkä) sanoista ilmentää kaikkein eniten kansallista identiteettiä. Näistä tärkeimmiksi arvioitiin rehellisyys.298 ta vastauksissa ilmennetään arvonantoa sisältöä kohtaan. Kvalitatiivisen luokittelun jälkeen tuloksia analysoitiin kvantitatiivisesti. Maanpuolustus sotimiseen liittyvänä instituutiona voisi ilmentää joillekin kansakuntaajatteluun vahvasti liittyvää syytä olla samastumatta kansallisesti. sauna ja koti. Vastaajille omiin muotoiluihin vapauden antava haastattelukysymys "Mitä kaikkea on mielestäsi suomalaisuus?” rajoittui lyhyisiin vastauksiin. Identiteetin sisältöjä voidaan tarkastella myös lähtemällä omista partikulaareista piirteistä. vähiten tärkeimmiksi känni. jotta varmistuttiin. instituutioiden. Sana-arviontitehtävän etu on piilevien vaikeammin lausuttujen sisältöjen esille saaaminen.ja kateus (Susag 1999. 87). ihmisten. Chris Susag (1999. Heikosti samastuvat pitivät sitä siis vähemmän merkityksellisenä. jakaumat ovat hyvin vinoja. Koskenkorva. jotka kuvaavat suomalaisia luonnon. Amerikansuomalaisen kulttuurin tutkimisen ja amerikansuomalaisten haastattelujen tuloksena lisättiin listaan uusia symboleja. Tutkimuksessa sen arviointi oli kuitenkin selvimmin samastumiseen yhteydessä. Identifioitumisen erilaiset muodot tulisi eritellä identifioitumismittarissa jo valmiiksi. 63) on koonnut amerikansuomalaisten identiteetin tutkimuksensa suomalaisuuden symbolit -asteikon valitsemalla ensin 150 seikkaa. Näiden juonteiden peruslaatuisempi tarkastelu olisi paikallaan. ja jotka testattiin joensuulaisilla opiskelijoilla. Luonnollisesti vähänkin pidemmät vastaukset jatkokysymyksiin olisivat tuottaneet runsassisältöisempää aineistoa. Listaa esiteltiin joukolle asianosaisia.

Nyt mittari oli vino vahvempaan suuntaan. Tarkoitus oli hakea vastaajien painotuksia esim. Kyselylomakkeen kansakuntaan kuulumisen kriteerejä koskeva kohta jätettiin pois analyyseista.1 Itsenäisyys? Valtiollinen itsenäisyyden teema painottui. että sen äärimäisen vahvat muodot tulisivat esille.3.3 Johtopäätöksiä 10. Kansallinen identiteetti on vahvin tilaan liittyvistä identiteeteistä. Vuonna 2003 kerätty laaja ISSP-aineisto (Oinonen ym. Lehtosen (2004b. kuten esim. (2003) nationalistista samastumista mittaavilla väitteilla. Ovatko tulokset ajanmukaisia? Monet asioiden yhteydet eivät varmastikaan ole juuri muuttuneet. Luonnon erityismerkitys on suomalaisuuden esityksissä kiertämätön. Jo Suomen liittyminen Euroopan Unioniin on varmasti vaikuttanut .” Suomalaisuudelle annettujen sisältöjen on syytä olettaa muuttuneen suomalaisen yhteiskunnan ja sen kulttuurisen ilmapiirin muutosten myötä. Suomeen muuttanut saksalainen. Dekkerin ym. 2005) antoi samanlaiset painotuserot erilaisille sosiaalis-spatiaalisille identiteeteille kuin tämäkin tutkimus. jonka avulla periaatteessa rajaton ja ääretöntila ositetaan. Identifikaatiomittareiden teoreettisia perusteita eli mittarin teoreettista validisuutta olisi syytä tarkastella lähemmin.299 kyetä mittaamaan kansallista samastumista myös niin. 10. vietnamilainen tms.). 197) sanoin: ”Kansakunta on keskeinen tilallinen muodostelma. Aineiston ollessa niin kaukaa kuin vuodelta 1993 on syytä arvioida sen myöhempää ajanmukaisuutta. etnis-genealogiseen ja kansalais-territoriaaliseen kansakuntaan hyväksymisen kriteereihin. Kansakuntaan kuulumisen kriteerejä on tutkittava muilla tavoin kuin pelkkien esimerkkitapausten arvioimisen nojalla (Ruotsiin muuttanut suomalainen.

2005. 209-210. (Ruuska 1999b. Tätä seikkaa ei tutkimuksessani ilmennyt. 20. Valtiokansakuntaisuuden voidaan todeta menettäneen entisen asemansa. jotka erottuivat myös suhteessa pohjoismaihin ja EU-maihin. Vuonna 1992 suomalaisten identiteetin peruspilareita olivat Suomen luonto. tieteellis-tekniset saavutukset. jossa länteen suuntautuvan taloudellisen integraation asioita nimetään ei-poliittisiksi. 74).(Haikonen ja Kiljunen 2003. (Oinonen ym.ja sivistystaso. 17. Itsenäisyys ei ole enää sama asia.) Itsenäisyys oli perusteltava uudelleen EU:n myötä. 89. vaikka se edelleen liitettäisiin vahvimmin suomalaisuuteen. Valtiokansakuntaisuus ja kulttuurikansakuntaisuus elävät rinnan Suomessa. itsenäisyyskamppailu ja kulttuurin erityispiirteet (17 arvioitavaksi annetusta seikasta). EU-jäsenyysprosessi vaikutti 1990-luvulla keskeisiin itsenäisyyden ja puolueettomuuden käsityksiin. 130.) Vuonna 2003 ISSPtutkimuksessa eniten kansallista ylpeyttä herättäviksi tekijöiksi arvioitiin 10 annetusta seikasta Suomen historia.) Suomen valtiollinen identiteetti on osa kansallista identiteettiä. sosiaaliturvajärjestelmä. kansan olemassaolo. mutta ”kansallisen kulttuurin omaleimaisuus” ja varsinkaan sen vaalimisen vaatimus ei ollut suoraan arvioitavissa. omat edut ja elinehdot. Tie tasoittui uuden käytännöllisyys-puheen kautta. Puolueettomuus identiteetin osana 80-luvulla oli nimilappu ja työväline.) EVA:n tutkimuksessa vielä 1992 jälkipäässä ollut tieteellis-tekninen kehittyneisyys oli siten kohottanut aidosti merkitystään. ”Suomen identiteetti on vakaa” 1985 Helsingin Sanomien mukaan (Ruuska 1999a. ellei se ilmennyt itsenäisyytenä. itsemääräämisoikeus. jonka takaa löytyivät muut olennaiset identiteetin osat: itsenäisyys. Uusi EUidentiteetti ei olisi ollut mahdollista tuon Suomi-konstruktion vuoksi.300 käsityksiin suomalaisuudesta. Vahvistuviksi toivotuiksi tekijöiksi kärkipäähän nousivat tieteellinen ja teknologinen kehittyneisyys ja suomalaisten koulutus. (Ruuska 1999a. Vuonna . kulttuurin erityisinä symboleina tai myös torjuvana suhtautumisena ulkomaailmaan. Itsenäisyys ja luonto korostuvat myös tutkimuksessani. EVA:n kartoitusten mukaan suomalaiset eivät ehkä enää jäsennä identiteettiään ensisijaisesti suhteessa itään ja länteen.

jossa korostuuryhmän sisäiset määritykset. (Ruuska 1999a. 10. Itsenäisyys piti perustaa uudelleen itsenäisyyden sijaan kansalliseen kulttuuriin ja selityksiin sen elinvoimaisuudesta ja pysyvyydestä. Kansakunnan vauraudesta tulee keskeiseksi kansakunnan määrittelyssä eikä se ole enää alisteinen puolueettomuudelle. 97. että hän kuuluu johonkin ryhmään.) Lehtonen (2004b. Sosiaalipsykologisten identiteettiteorioiden. Tiilikainen 1994. jossa korostuu identiteetiprosessin esittäminen ulkoryhmin päin muille ja identiteetti. kognitiivisena ytimenä on kategoriointi. Valtion valtaa meni. sosiaalisen identiteetin teorian (Tajfel 1978) ja itsekategorioinnin teorian (Turner ym. Sosiaalisen identiteetin teoria korostaa. Suomessa oli aikaisemmin selitetty identiteetti valtiosta lähtien. Tämä on esimerkki kansallisesta identifioitumisesta yksinkertaisimmillaan ja vailla sen syvällisempiä kytkentöjä suomalaisuuden muihin . seuraa oman ryhmän suosimista ulkoryhmien kustannuksella.2 Identiteetti meille ja muille Tutkimukseni keskeinen uusi näkemys on jako identiteettiin.) Vanhan identiteetin keskiön uudessa tilanteessa korvaa suomalaisuus ja äidinkieli. meille. 105-106. 1987). Kansallinen identiteetti muodostuisi siten kansainvälisissä urheilukilpailujen tyyppisissä kilpailuasetelmissa. jotka synnyttävät ja vahvistavat kategoriointia meihin ja muihin.) ”Talouden realiteettien” erottaminen ”politiikasta” oli 80-luvulla kulttuuris-poliittinen innovaatio. (Ruuska 1999a. Kulttuurikansakunnan ideaa tuotiin esiin aikalaispuheenvuoroissa (Joenniemi 1993. 104105. 199) tunnistaa suomalaisen kulttuurin edelleen sisältävän kohtalaisen vahvan yhdenmukaisuuden paineen karisteltavana piirteenä. (Mt. Osmo Pekonen 1995 ja 1995b). kuinka pelkästä yksilön tietoisuudesta.. Tämä sisältää kuitenkin realiteeteille vieraan oletuksen yhtenäiskulttuurista.3.301 1992 presidentti Koivisto totesikin ”itsenäisyytemme suurimman uhan olevan velkaantuminen ulkomaille”.

Identiteetti nähdään ryhmän tai kokonaisuuden sisältä käsin esim. jotka helpottavat kollektiivin jäsenten välistä kommunikointia jaetun konsensuaalisen muotonsa vuoksi. Sosiaaliset representaatiot ovat yhteisön jakamia kognitiivisia rakenteita. Identiteetti voi olla oleellisesti myös itseymmärrystä. Breakwell 1993). mutta siihen liittyvien vaiheiden ymmärtäminen auttaa osaltaan nykyisenkin suomalaisen elämänmenon tulkintaa. Suomalaisen mentaliteetin kuvaukset eivät aina mairittele suomalaisia. Erottelu on arvottava ja tarkoitushakuinen siinä kuin pyrkimys erottaa nationalistisesta samastumisesta patriotismi. joka tekee niistä tuttuja. Ne tarjoavat yksilön uusille kokemuksille merkityksen asettamalla kokemukset kontekstuaaliseen kehykseen. jolloin identiteetin sisältöjä pyritään tulkitsemaan parhain päin. Tällöin keskiössä on partikulaarisuus eli oma erityisyys ja ainutlaatuisuus ja identiteetin määrityksissä painottuu omaehtoisuus. Näin kansallisella identiteetillä on itseyttä ja kulttuurista itseymmärrystä korostava identiteetti itsellemme -aspekti. Kaikkea itseymmärrykseksi tulkittavaa käytetään toki myös vertailuun ulkoryhmiin nähden. jota yhteisö käyttää tiedostaakseen omaa toimintaansa ja päämääriään. tietoa siitä. mitä me olemme olleet. Oman historian. silti ne ovat osa kollektiivista itseyttämme. sosiaalisena representaationa (Moscovici 1984. mutta skeptiselle dekonstruktiiviselle katseelle on edes tarjottava kohde. kielen ja käytäntöjen tunteminen sekä mentaliteetin erittely on identiteettiä itsellemme. Tällöin vertailuaspektia oleellisempaa on kyky tulkita toimintaa yhteisessä kulttuuriympäristössä. jonka perusteella pystymme toimimaan yhdessä. . mitä olemme ja mitä olemme tulevaisuudessa. Hyveellisyyspyrkimysten pettävyyksiä on syytä osoittaa. samoin erilaisten vertailujen tuloksia voidaan käyttää sen tiedon osana. Identiteetin kategoriointiin ja vertailuun perustuvaa puolta voidaan kutsua identiteetiksi muille. Kansalaissotaa ei käytetä talvisodan tavoin suomalaisten etevyyden osoittamiseen.302 arvoihin ja velvoitteisiin.

Korkea koulutustaso ja kansainvälinen suuntautuminen vailla selkeää suoraa yhteyttä mihinkään faktoriin (selvä käänteinen yhteys inhimillis-moraaliseen ja lievä käänteinen taloudellis-yhteiskunnallisiin sisältöihin) on hieman laajempi ilmiökokonaisuus.3 Muutos sukupolvien välillä Taulukossa 10. Korkea ikä. Kaikkiin näihin ilmiöihin liittyy sangen yhtäläisen vahva suomalaiseksi samastuminen.303 10. Kaikki osaryhmät samastuvat vahvasti mutta sisällölisesti eri tavoin painottuneisiin suomalaisuuksiin. kulttuurinen suomalaisuus ja avoimuus maahanmuuttajia kohtaan sekä luonteenpiirteiden eksplikoiminen autostereotypiana ovat toinen selkeä ilmiökokonaisuus. Korkea koulutustaso. inhimillis-moraalisen suomalaisuusrepresentaation painotus ja ystäväkontekstin korostaminen ovat tutkimuksessa selvästi erottuva ilmiökokonaisuus.3.1 esitetään tuloksista erottuvat ilmiökokonaisuudet. . Ilmiökokonaisuudella on selvä yhteys suomalaisuuden spontaaniin esittämiseen autostereotypiana.

elämänmuodon symbolit . partikulaarisuutta. suhteellistaminen .304 Taulukko 10. turvallisuus Identiteetti meille itsellemme -aspekti on heikkenemässä suomalaisessa identiteetissä ja identiteetti muille -aspektin merkitys korostumassa.koulutetut .kotiseutuun suuntautuminen . ”klisee”.etäisyydenotto suomalaisuuteen.vähemmän koulutetut Inhimillis-moraalinen merkityksellisyys .konformisuus.suvaitsevuus .1 Erottuvat ilmiökokonaisuudet .subjektiivisesti sitova .avoimuus muutokselle . Vanhemman sukupolven korostamat mielenlaatu ja itsetuntemus. alle 30-vuotiaat. Niissä korostuvat suomalaisuuden vanhamuotoinen ja sisäänpäin käääntynyt identiteetti itselle -ulottuvuus ja sen mukainen sisäänpäin kääntynyt kulttuurinen itseymmärrys.torjuvuus .iäkkäät .kevyt. vastuu ja veri kansallisuuteen liitettyinä korostavat omaa erityisyyttä. korosti vastauksissaan suomalaisuuteen liittyvinä sanoina yhteiskunnallis-taloudellisia käsitteitä: elinta- .suomalaisuuden kunnioitus .suomalaisuus toisessa suomalaisessa .ei iäkkäät Autostereotypia .negatiivisena autostereotypiana indikoi heikompaa identifioitumista . Nuorin sukupolvi. henki.suomalaisuus kontrastisessa kontekstissa .(vahvaa identifioitumista indikoivien) suomalaisuuden sisältöjen painottaminen .kansainvälinen suuntautuminen .

Vanhemmille siis muiden suomalaisten kanssa oleminen on sellaisenaan suomalaista. ammattiliitto. pysyvyyden. joissa korostuu vertailu. Nämä viittaavat sellaisiin suomalaisuuden sisältöihin. sivistyneistö demokratia ja kaupankäynti. Sellaiset identifioitumisen motiivien yhteydessä esilletuodut seikat kuin ”syvyyden. Väite identiteetin kohteena olevi- . keskiluokka. Persoonallisia dispositioita koskettavat sisällöt ilmentävät vahvempaa sitoutumista kuin persoonan ulkopuolelle sijoittuvat sisällöt. Vanhempien painottamat sisällöt ovat erilaisia arvon ja emotionaalisen merkityksen kannalta. etu(intressi). ovat suomalaisuuden kannalta relevantimpia konteksteja kuin nuorille. kansalainen. paikan ja osallisuuden” tunteet ja ”turvallisuuden ja läheisyyden” tunteet liittyvät emotionaaliseen merkitykseen ja Kelmanin (1997) sentimentaaliseen identifioitumiseen. kuten ”kalliiksi asiaksi” mainitseminen oli yhteydessä vanhempien painottamiin sisältöihin. eli sanat viittaavat suhteellisen universaaleihin piirteisiin. jotta oma kansallinen identiteetti erottuu. kuten lasten kanssa oleminen.305 so. nuoremmat tarvitsevat enemmän ulkomaalaisten antamaa kontrastia. Nämä ovat tyypillisiä ulkoisia kategorisoitumistilanteita. Vanhempien sitoutumista ja velvoittavuutta ilmentävien identiteetin sisältöjen omaksuminen merkitsee sitä. Vanhemmille sukupolville taas oleminen ystävien kanssa ja muut lähipiirin ihmissuhteisiin viittaavat yhteydet. työtoverit. 63). että sosiaalinen identiteetti on sisäistetty keskeiseksi minuuteen. Suomalaisuus määrittyy tällöin siksi. Vanhempien ikäpolvien ja nuorten välillä on siis selvä ero inhimillismoraalisten seikkojen painottamisessa suomalaisuuden osana. jotka ovat luonteeltaan suhteellisen abstrakteja ja sisällöllisesti verrannollisia minkä tahansa kansallisuuden vastaaviin sisältöihin. mitä olemme suhteessa muihin. Sosiaalinen identiteetti on tietoisuutta ryhmäjäsenyydestä ja sille annettua arvoa ja emotionaalista merkitystä (Tajfel 1978. työnantaja sekä työn tuotteet. Aktiivinen arvostus. lomamatkalla ja urheilukilpailuissa. Nuoret kokevat itsensä vanhempiin sukupolviin verrattuina suomalaisemmiksi ollessaan ulkomaalaisten kanssa.

tukee tätä tulkintaa. lähinnä taloudellisesti painottuvia. Nuorten käsitys on kansalais-territoriaalisempi yhteiskunnallisia. toimintoja korostavasti. Oletuksena on.306 en sisältöjen erilaisista psyykkisistä sitovuuksista ansaitsisi tarkempaa teoreettista erittelyä. Tämä voidaan ymmärtää niin. Koulutuksen yhteys. Sukupolvikokemukset Vanhempien ja nuorempien suomalaisuuden representaatiot edustavat erilaista teoreettista näkemystä ihmisen kansallisuudesta. Kysymys siitä. kognitiivisten kykyjen kehittyneisyyttä. Jukka Relander (2004) kuvaa toisen maailmansodan aiheuttamaa kokonaisvaltaista suunnanmuutosta. Vanhemmille sukupolville suomalainen kansallinen identiteetti on luonteeltaan enemmän essentialistinen. joilla yksinkertaistavat stereotypiat ylitetään niin tiedolla kuin ajattelun joustavuudella. ja hyväosaisuudella. jonka ”määrä” tai aste liittyy inhimillis-moraalisen suomalaisuuden vähenemiseen. Vuodesta 1928 sotavuosiin asti syntyneiden sukupolvikokemukset ovat epäilemättä toisenlaisen kansallismielisyyden leimaamia kuin suurista ikäluokista vuoteen 1975 syntyneiden. 316-319) käyvät läpi koulutuksen käänteistä yhteyttä etniseen poissulkemiseen selittäviä syitä kuten laajempaa sosiaalistumista valistusarvoihin. että ero liittyy enemmän sukupolvien väliseen kuin ihmisten elämänkaaressa tapahtuvaan muutokseen. Iäkkäämmillä oli jo nuorina olemuksellisempi kansallisuuskäsitys. jossa erityisesti Snellmaniin nojaava . ansaitsisi erittelynsä. koska he kasvoivat toisenlaisessa todellisuudessa kuin myöhemmät sukupolvet. Coenders ja Scheepers (2003. mikä on tuo demografinen taustamuuttuja ”koulutus”. joka vaikuttaa jotenkin syynä seurauksiinsa tai sitten ilmentää sen saamista edeltäviä seikkoja. jossa huono-osaisia etnisiä vähemmistöjä ei kohdata kilpailijoina. että vanhemmat painottavat sisäsyntyistä (etnis-genealogista) suomalaisuuskäsitystä ja nuorempien kulttuurirelativistisempi näkemys on heikentänyt tuota käsitystapaa.

Ihmisen olemuksen ymmärtämisessä tapahtui samanlainen muutos. joista se empiirisesti tarkastellen koostuikin: eri sukupuolista... Suurten ihanteiden tilalle astuivat arjen pienet työt. mutta samalla ihmiskuva myös oheni ja pinnallistui. joka on yhä integroituneempi ylikansalliseen järjestelmään eikä toimi entiseen tapaan kansalliselta pohjalta ja jonka merkitykset eivät ole erityisen partikulaarisia vaan pikemmin yleisiä. 145. 140. että puhuttiin isänmaan ja kansakunnan sijaan yhä enemmän yhteiskunnasta. (Relander 2004. hallinnolliseen ja sosiaalitekniseen työstöön. muodollista ja yleistä. Sosiologia. Ihmistä käsitelevä puhe modernisoitui.” (Mt. maallisempi ja kiihkottomampi.) Todellisuutta hahmottavilla ja siten ideologisoivilla tieteillä on omat aikansa. kulttuuriperinteiden ja yhteiskunnallisten hierarkioiden orgaaniseksi kokonaisuudeksi sorvaama yhteisöllinen yksikkö (mt. Historia oli ensimmäisen tasavallan hovitiede. Kansakunta oli miehisen ideansa näköinen. 139). kun taas yhteiskunta alkoi näyttää yhtä enemmän niiltä.ja sosiaaliryhmistä. Hengen. uskon ja tahdon määrittämästä ihmisestä tuli tässä murroksessa rationaalisempi..307 henkeä korostava kansallinen idealismi kadotti pohjaansa. Moderni tieteeseen nojaava ajattelu vahvistuu epäilemättä myös koulutuksen saamisen myötä. 142. Jos kansakunta objektivoidaan systeemiselle tasolle. Pekka Kuusi ja Erik Allardt nousivat esiin. Kansallisen idealismin ja modernin rationalismin välinen jännite tiivistyi valtion ja ihmisen alueilla kysymykseksi siitä. sukulaissiteiden sivistysihanteiden. mikä on yhteiskunnan todellinen olemus ja miten sitä tulisi kuvailla. enemmistöistä ja vähemmistöistä (mt. Ulkoisen poliittisen suunnanmuutoksen vaikutus ei rajoittunut siihen. kielen. Sotien jälkeen identiteetin rakennuksesta siirryttiin yhteiskunnalliseen. 1980-luvulta lähtien perustasta asti kuuluu mutkattomasti ekonomismin diskurssi.) Snellmanilainen kansakunta oli hengen isänmaa. Verenperinnön ja sen osoittaman kohtalon sijasta valtiota ja yhteiskuntaa alettiin tarkastella järkevinä ja rationaalisina kokonaisuuksina. yksilöiden identifioituminen tällaisiin objektivointeihin ei ole niin sitova kuin ”sisäsyntyiseen . 140). ikä. ”Yhteiskunnallisessa puheessa suunta vei historiallisesta ja erityisestä kohti universaalia.

308 olemukseen”. etu(intressi). Sen asema poliittis-spatiaalisena identiteettinä erottuu paikallisen. keskiluokka. kansalainen. että se ei voi olla myös emotionaalisesti merkityksellinen. Ryhmässä olemisen seuraukset. ovat tällaisen identifioitumisen muoto. Kun identifioitumisen kohteella on inhimillis-moraalisia sisältöjä. Kuitenkaan kansallisen identifioitumisen perusta ei liene tulevaisuudessa entisenlaisella kiinteällä pohjalla. 10.3.4 Vertaileva identiteetti Nuoret identifioituvat vertailullisemmalta ja kategorisemmalta pohjalta. alueellisen ja eurooppalaisen identiteetin joukossa. Identiteetin sisällön välineellisyys ei tarkoita välttämättä. Ihmiskuntaidentiteetti ansaitsisi jatkossa erityistarkastelua. sivistyneistö demokratia ja kaupankäynti). ammattiliitto. esim. identifioituminen suomalaiseksi on yhä vahvaa. Perusteina ovat yhteiskunnallisten ja vertailuun perustuvien tuotosten korostus ja suomalaiseksi identifioituminen ulkomaalaisten joukossa. Mutta vaikka kansallinen identiteetti menettää erityispiirteitä. sen hyödyllisyys. 1997) esittämää sentimentaalista identifioitumista. identifioituminen on Kelmanin (esim. mitä kuvaa ainakin jossain määrin identiteetti muille -aspekti eikä niinkään identiteetti meille -aspekti. Nuorilla korostuvissa yhteiskunnallisissa sisältöissä ilmenee myös vertailtavuutta (elintaso. Tässä ovat keskeisiä merkityksellisyyden. Vallitseva yhteiskunnallinen kehitys ei tietenkään ole ainoa mahdollinen ja luonnollinen. Sisällöt ovat epäilemättä tulkittavissa välineellisiksikin. Statuksellisen suomalaisuuden faktorin kärkimuuttuja sankari oli nuorilla eniten korostuva sisältö. Sankari on kuitenkin selvä ei-välineellinen myönteistä erottuvuutta kuvaava sisäl- . Eräänlaista rationaalista valintaa edustava instrumentaalinen identifioituminen liittyy taas ryhmän ominaisuuksien arvioimiseen. turvallisuuden ja läheisyyden tunteet. jossa ”ryhmä edustaa yksilön minäidentiteettiä”. elintason kokeminen.

mitä identiteetin prosessin vaihetta painotetaan. Muille. Meille ja muille -muodot liittyvät siihen. erityislaatua.identiteetissä paino on yleisemmissä kaikille ryhmille yhtäläisissä vertailu-ulottuvuuksissa. Katsotaan. Vertailullisten sisältöjen yhteyttä identifioitumisen vahvuuteen voisi tutkia jatkossa tarkemmin. Tässäkin tutkimuksessa negatiiviseksi luonnehditavan autostereotypian esittäminen merkitsi heikompaa samastumista. koska sisäinen määrittely ja ulkoinen esittäminen ovat aina välttämättä mukana. Identiteetti meille ja muille -muodot liittyvät partikulaarisuuden ja universaalisuuden erittelyyn. Jos kyse olisi monokulttuurista. ja siten lähtökohta korostaa partikulaarisuutta. Meille-identiteetti keskittyy niihin seikkoihin. Li ja Brewer 2004). Yleistä merkitystään enemmän kansalliseen samastumiseen liittyvien polarisoivien sanojen joukossa on vertailullisia ja relationaalisia sisältöjä mutta viileiden sisältöjen joukossa relationaalisia ei ole. joita ryhmän sisällä esiintyy. Smith ym. mikä liittyy sosiaalisen identiteetin teorian mukaisiin tutkimustuloksiin (Mummendey ym. mitä aineksia omasta keskuudesta löydetään yhteisiksi määreiksi. vertailu-ulottuvuuksia voitaisiin pitää eräänlaisina valmiiksi annettuina standardeina. Puhdasta muotoa ei voi olla. Identiteetti meille vastaa Hinklen ja Brownin (1990) autonomista identifioitumisen orientaatiota ja identiteetti muille relationaalista orientaatiota.309 tö kansallisessa yhteydessä Identifioitumisen motiiveja ajatellen nuorten korostamat sisällöt liittyvät relationaaliseen orientaatioon. Yleisesti tärkeinä pidettyjen identiteetin sisältöjen painotus liittyi samastumiseen. 2001.:n (2005) useita kansallisuuksia koskevassa tutkimuksessa oman kansakunnan stereotypian myönteisyyden arvio on yhteydessä samastumiseen. . Vertailuun liittyvät sisällöt liittyivät suurempaan ulkoryhmädiskrimointitiin. että nuorempien identifioitumista motivoi enemmän myönteinen erottuvuus ulkoryhmiin. Tätä vasten on tulkittavissa.

yhteisiin tavoitteisiin ja riippuvuuteen sisäryhmän jäsenistä (Triandis et al. koulutustaso. talouden kilpailukyky ja tuotannolliselle toiminnalle asetetut edellytykset ja kiihokkeet. voidaan olettaa individualistisen orientaation vahvistuneen kollektiivisen orientaation kustannuksella myös kansallisen identiteetin kohdalla. Brown ym. Kettusen (1987. 1990-luvun ja 2000lukujen vaihteessa suomalaista identiteettiä määritti ajatus maailmalla paljon ostettujen uudenlaisten kommunikaatiovälineiden matkapuhelinten tuotannosta. ks. Tällöin kaikkien kansallisten yhteiskuntien elämää säätelevät hyvin yhtäläiset ehdot. Ulkomaille töihin muuttamisen valmiudet ja mahdollisuudet. 325. 329 ). Kun korostetaan yksilöiden välistä kilpailua. jonka dynamiikkaa ohjaa sijoitetulle pääomalle odotettavissa olevan tuoton maksimointi. joista uudelleenjärjestelyjen jälkeen voi huomata pudonneensa. antavat mahdollisuuden oman kansallisuuden merkityksen suhteellistamiselle. Erilaiset ”teamit”. jossa suomalaisilla oli yritysjohdon. Perinteisten yhteisöllisyyksien heiketessä kansallisen identiteetin asema voi korostua. tuotekehittelyn ja tuotemerkin suomalaisen alkuperän osalta sekä osin tuotantotoiminnan mutta sitä vähemmän omistuksen osalta merkityksellisenä pidetty asema. jotka ilmenivät nuoremmilla koulutetuilla vastaajilla.310 Globalisoitunutta maailmaa voi monin perustein pitää monokulttuuristuvana. Tälle on nimityskin ”Nokialand”. 287) mukaan kansallisvaltio on muuttunut lähinnä kansainvälisen kilpailukyvyn asettamien taloudellisten pakkojen välitysinstanssiksi. Vallitseva globalisaatio on erityisesti taloudellisen toiminnan yhdentymistä. valikoivalle suhtautumiselle siihen ja tarvittaessa siitä irtisanoutumiselle. 1992. Tuotannon lopputuotteet ovat luonnollisesti tällaisen kansallisen identiteetin merkityssisältöjä. Kansallisten kokonaisuuksien ulkoa tulevia identiteetin ulottuvuuksia ovat sellaiset kuin BKT ja sen kasvulukemat. 1988. yksilöllistä tavoitteellisuutta ja riippumattomuutta ryhmistä suhteessa ryhmän sisäisen yhteistyön. työvoiman edullisuus. eivät paikanne yhteisöllisyyden tarpeita. . lainsäädäntö ja verotus. Kansallisen identiteetin voi myös valita. 335.

että suomalaisuudesta puhuja rajaa itsensä paitsi kohteensa ulkopuolelle niin myös sen yläpuolelle. . Vaikka pääoma tulee luonteeltaan ylikansalliseksi. Matti Peltonen (1988) on huomannut. jossa sivistyneistö on määrittänyt kansakuntaa ilman että on itse samastunut rahvaan kautta määritettyyn kansallisuuskuvaan. koulutetaan ja korjataan yhä uudelleen. Peltosen (1998. Euroopan Unioniin liittymisen yhteydessä käydyssä kansalaiskeskustelussa kielteinen suomalaisuuspuhe oli vahvasti esillä.) Jokainen valistusdiskurssiin osallistuva saattaa edes hetkellisesti tuntea itsensä muita paremmaksi. 1990-luvulla suosituin pelkistys on ollut ”metsäläisyys”. 10. se tarvitsee kansallisvaltiota. johon liittyi myös kosmopolitistisena suhtautumisena ilmenevä etäisyyden ottaminen suomalaisuuteen. loputtomiin. Tässä näkemyksellisesti arkitiedosta koottuun aineistoon nojaten määrittelijät pyrkivät tavoittamaan suomalaisuuden ytimen. jos ei muuhun niin viitekehykseksi "meille".5 Stigmatisoinnin traditio Negatiivisten määritysten antaminen suomalaisuudelle oli ylempien toimihenkilöiden ja korkeakoulutuksen saaneiden piirre. josta voidaan selittävästi johtaa monta suomalaisille ominaista toimintataipumusta. (Apo 1998. Suomalaiset ovat metsäläisiä ja maalaisia eli sivistymättömiä ja kehittymättömiä niin sanottuihin vanhoihin kulttuurikansoihin nähden. jossa metsäläisiksi. Satu Apo (1998) kuvaa suomalaisten stigmatisoinnin traditioksi kutsumaansa valistusdiskurssia. Tämä tutkimukseni tulos voisi olla tulkittavissa Suomen historiassa muodostunutta asetelmaa vasten. 22) mukaan kuvat itsestä ovat harvoin yhtä murskaavan vähätteleviä kuin suomalaisten omakuva. maalaisiksi ja muutoin vai puutteellisiksi määriteltyjä suomalaisia kasvatetaan. 83-85.3.311 Nykyaikainen suomalaisuuden ideologinen perustelu on selittää epäpoliittisina esitetyt taloudelliset ratkaisut "meidän kilpailukyvyllämme". siis heidän ulko.ja yläpuolella olevaksi.

312 Apon mukaan suomalaisten eliittien edustajat ovat kiinnittänet päähuomionsa niihin piirteisiin. 164-5. länsimaisesta porvarillisesta kulttuurista. että pohjana ovat ns. 1-50) esittää. matkan päästä katsovaan positioon puhuja tuottaa itsensä ”älymystön” edustajana ja kuvauksensa ja arviointinsa kohteen ”kansana”. Ranskan tapauksessa aiemmin pelkästään aatelisille ja hoville kuuluvista piirteistä tuli ranskalaisten kansallisia luonteenpiirteitä. 212-214).) Pasi Saukkonen (1998b.) Reflektiivisessä puhetavassa tietoisesti rakennetaan ja käytetään jotain kansakunnan konstruktiota perustelemaan asioiden tilaa tai ehdotettua toimintalinjaa vastakohtana ei-tietoiselle rutiininomaiselle puhetavalle. Älymystöpuhe on itsereflektiivistä puhetta valtiosta ja kansakunnasta. Topeliuksen alueelliset erilaisuudet esiintuovasta kansakuvauksesta Maamme-kirjassa ei voi . hämmästyttävän sitkeähenkisiin aina 1990-luvulle asti eläneisiin käsityksiin suomalaisten etnokulttuurisesta identiteetistä. Suomen tapauksessa näyttää. Eroavuuksien kielteinen tulkinta kansan kannalta sekä haluttomuus nähdä niitä vastaavuuksia ja homologioita. 157. 217) esittää kuinka vaikenemalla säätyläistöstä ja kaupunkilaiselämästä Topelius sulkee kokonaisten yhteiskuntakerrostumien lisäksi itsensä kuvaamansa kansan ulkopuolelle (Rantanen 1997. Kyseessä on ikuinen sosiaalinen jännite: ’ylempien’ halu erottautua ’alemmista’.) Elias (1978. joissa kansanihmiset ja heidän elämänmuotonsa ovat eronneet eliittien omasta emokulttuurista. 160. ovat johtaneet ylikriittisiin. millainen Suomi on. (Alasuutari 1998. 120. (Apo 1998. joita ’kansanomaisilla’ ja ’moderneilla’ ajattelun ja toiminnan malleilla oli.) Alasuutarin (1998) esittelemän älymystödiskurssin kautta älymystö on kenen tahansa otettavissa oleva erityinen puhujan asema. (Alasuutari 1998. ”tavalliselle kansalle” annetut määreet. kuinka saksalaisesta keskiluokan intelligentsiasta tuli kansallisen identiteetin ja stereotypian luoja.ja yläpuolelta. Asettumalla tietynlaiseen Suomea ja suomalaisia ulko. Miten Suomen asioita pitäisi hoitaa. millaisia suomalaiset ovat ja miten suomalaista kulttuuria ja suomalaisia pitäisi muuttaa? (Alasuutari 1998. 1999. 44.

) Suomalaisessa puheavaruudessa suomalaisuudesta puhuminen on merkinnyt asettumista siihen puhujan asemaan. Jokainen lukija on kuvaan nähden erilainen ja yksilöllinen.313 löytää Topeliuksen edustamaa hahmoa: uusikaarlepyyläistä piirilääkärin poikaa. julistetaan itse asiassa oma vieraaksi ja vieras omaksi. Alapuro 1998. 167. 343) mukaan on tyypillistä että puhujat. Toisaalta sivistyneisyyden ja hienostuneisuuden vastakohtana nähty perisuomalaisuus on toiminut pitkän ajan jatkuneen kansansivistysperinteen oikeutuksena. (Mt. Topeliuksen alankomaalainen vastine Robert Fruin sen sijaan mahtuu oman kansakuntansa esitykseen yhtenä osana kuuluvan kaupunkien ”porvarillisen porvariston” kautta. Esimerkiksi otetussa Helsingin Sanomien artikkelissa 1997 kuvataan taajamien maan asukkaiden samanlaista elämää Keravalta Kaaville samanlaisissa ulkoilupuvuissa.) Myös Saukkosen (1997. Alasuutarin (1998) mukaan negatiivinen suomalaisten itsestään piirtämä kuvaus on muistuma siitä väestönosasta. 243-244) onkin huomauttanut. tarkemmin sanoen yläpuolelle. Jos kansallisuuskäsitys nojautuu vain häviävään tai keinotekoiseen “kansanomaisuuteen”.) . joka on muovannut vahvasti maata ja kulttuuria. 166). (Mt. Kuvasta saa turhaan hakea myös torppareita... mutta joka ei ole saanut samanlaista suomalaisuuden määritystä. 176. työläisiä ja köyhälistöä. lukeneiston jäsenet asettavat itsensä suomalaisuuteen sisällyttämiensä piirteiden ulkopuolelle. Sivistyneistö määritteli kansan ulkopuolelta puutteiden ja vajeiden kautta. (Saukkonen 1996b. joka aloitti älymystöpuheen ja koko kansakuntaprojektin. että suonperkaajien Suomen ohella on kuitenkin aina ollut olemassa teollisuuden ja kaupan Suomi. 165. sanomalehtimiestä. kirjailijaa ja professoria. Klinge (1982. josta kansallisromantiikan aikainen suomalainen intelligentsia alun perin suomalaisuutta määritteli (mt.. Hollantilaisten intellektuellien kohdalla ei esiinny samanlaista kielteisyyttä kulttuurin kansaomaisia edustajia kohtaan eikä samanlaista heistä erottautumista kuin suomalaisuudesta puhumiseen.

jotka suosivat identiteetti meille -näkökulmaa. maanpuolustus. Luvussa 2. johon ei sisälly tarvetta ulkoryhmän syrjimiseen tai huonompana pitämiseen. Esiteltyjä tutkimuksia voidaan tulkita siten. mikä epäilemättä heijastaa myös kulttuurista harrastuneisuutta.3) on nimetty patriotismiksi kansallisen identifioitumisen muoto.3. kansallinen samastuminen liittyi ulkoryhmää syrjivään suhtautumistapaan. Muusta maailmasta irrotettua itseensä käpertymistä sen ei tarvitse merkitä. Tämä tutkimus toi esiin. Kansallisuus kulttuurin kautta reflektoituna merkitsee omaan erityisyyteen paneutumista mutta ilmeisimmin universaalin ajattelun hengessä.6 Nationalismi ja patriotismi -keskustelu Sosiaalipsykologisten tiedejulkaisujen tarkasteluissa (luku 2. Sosiaalisen identiteetin teoriassa paremmuuden vertailuasetelmissa katsotaan tuotta- .314 10. että riippumatta avoimuuteen maahanmuuttajia kohtaan liittyvästä koulutustasosta oman kansallisen stereotypian esille tuominen liittyi avoimuuteen. Niissä korostuvat vertailu ja esittäminen ulospäin. Tietoisuuden itsestä ja omanarvontunnon katsotaan pikemminkin mahdollistavan kuin estävän avoimen ja hyväksyvän suhtautumisen muihin kansallisuuksiin. Niitä taas määriteltiin sisältyvän nationalistiseen kansallisen samastumisen. mutta se voi sisältyä siihen. Torjuvaan suhtautumiseen liittyi statuksellinen suomalaisuuskuva ja yksittäisiä sisältöjä raha. elintaso. Tämä näkökulma ei suoraan painota identiteetti muille -näkökulmaa. Kulttuurinen suomalaisuus. joissa oli keskeistä vertailu tai nimenomaan erottuminen toisista määrittämällä oma ryhmä suhteessa toisiin. Samoin ensi silmäyksellä kaavamaista ajattelua heijastavina näyttäytyvien autostereotypioiden esittäminen merkitsee jonkinlaista tietoisuutta omasta ryhmästä ja omasta suhteesta siihen. etevämmyys.4 esitettiin identifioitumisen taustamotiiveja.4. liittyi samoin avoimuuteen. etu ja kansantulo. Asetelmissa. että kansallinen identifioituminen ei ollut vahvassa yhteydessä ulkomaalaisia torjuvaan suhtautumiseen asetelmissa. ja on omien erityispiirteiden laajempiin kokonaisuuksiin liittämistä.

Identiteetit rakennetaan eron sisällä. (Hall 1999. lippalakki) oli nuorilla hieman yleisempää.6. voimme ymmärtää itseämme vain suhteessa tähän toiseen. 305. siihen. että kansallinen ja kulttuurinen identiteettimme määrittyisivät aidosti sisältä päin. määritellään väistämättä myös suomalaisuutta”. Identiteetin markkeeraaminen elämäntavan symboleilla (kuten sauna. Autonomisissa asetelmissa ominaiset merkityksen hakemisen ja itsetuntemuksen motiivit tuodaan rinnalle. järvi. 10. kokonaisidentiteetin tulkintojen rinnalle. mikä siltä nimenomaisesti puuttuu ja mitä on kutsuttu ”konstitutiiviseksi ulkopuoleksi”. (Hall 1992b. 328). makkara. kirjoittaa Outi Lepola (2000.3.1 Toiseus Toiseuden teema on ollut keskeinen kulttuuris-sosiologista identiteetin tarkastelussa.315 van identifioituville myönteistä itsetuntoa. ”Kun puhutaan maahanmuutosta ja ulkomaalaisista. Identiteetin merkitystä ” ei voi konstruoida muuten kuin suhteessa Toiseen. Lehtonen 2004c. mitä me emme ole jotta pysyisimme siitä varmemmin loitolla. Se. Stuart Hall korostaa ”toisen” perustavaa merkitystä ”meidän” identiteetillemme: ”vaikka toiseuden muodostaminen on yritys asettaa paikalleen se. Lehtonen 2004c. Muiden kuvitteleminen on tärkeä meitä koskevan kuvittelemisen osatekijä. 257. mitä se ei ole. uskonnon ja isänmaan” kaltaisten vahvojen ja läpitunkevien merkityksellistämisten. Tuonkaltaiset tilannekohtaiset fragmentit nousevat ehkä aiemman sukupolven omaksumien ”kodin.) ”Toiset” ovat osallisia ”ensimmäisten” identiteetin tuottamisessa. jonka mukaan ulkomaalaisuus määrittyy suomalaisuuden puuttumiseksi tai vastakohdaksi.) Toisen ei tarvitsisi kuitenkaan olla identiteettimme . keitä me kulttuurisesti olemme. Siksi ei ole uskottavaa. ei sen ulkopuolella. suhteessa siihen. Mikko Lehtonen (2004c) kokoaa toiseutta ja suomalaisuutta koskevia näkemyksiä. Jonkinlainen vertailullisuus on edellä mainitun mukaisesti korostumassa nuoremmilla polvilla. 255. määrittyy aina identiteettiyhteisön ja sille toisen välisestä suhteesta. 251-252.

asuinpaikka ja ammatti. Inklusiivisen perustavan toisen eroa ei absolutisoida vaan ero nähdään relationaaliseksi. että suomalaisuus on muodostunut toisilta lainaamalla ja mukauttamalla. 258). missä määritellään aiempaa kattavammin.) Kuinka tämä on yhteensovitettavissa autonomista orientaatiota painottavaan ”identiteetti meille” näkemykseen. eksklusiivinen toinen. Toinen kutsutaan minuutemme ja meisyytemme sisään. Jokaisen Suomessa asuvan on saatava tasa-arvoisesti osallistua tuohon keskusteluun. Lehtonen muistuttaa. joka ei voi osallistua itseään koskevaan määrittelyyn vaan on kohteellisesti määritelty. Fewster (2006) osoittaa kalevalaisen patalakin ranskalais-alankomaalaisen alkuperän. (Lehtonen 2004c. Se ei ole vastakkainen vaan erilainen. (Lehtonen 2004c. sukupuoli. jota esittelen jokseenkin suosiollisessa valossa siinä kuin Lehtonen inklusiivista toiseutta? Mitään sisältä päin määrittyvää identiteettiä ”meille” ilman vähintään implisiittistä rajanvetoa toisiin ei voi olla. 260.ja ulkopuolella olevista toimijoista.) Meadin ja Cooleyn symbolisen interaktionismin mukaan ihmiset saavat tietää.) Ketään ei pidä sulkea pois siitä piiristä. 258. Kulttuurisesti suomalaisesti liikkuvat useiden sosiaalisten todellisuuksien ja ymmärryksen muotojen muodostamassa kentässä. Aina hybridinen suomalaisuus on periaatteessa yhä avoimempaa ja sen rajat huokoisempia – myös vieraan tulla. 269. Onko identiteetti itselle/meille vain retorinen temppu? . keitä he ovat. (Mt.316 pois suljettu elementti. Perustava toinen voi olla paitsi itsestä erillinen niin myös itseemme väistämättä kuuluva elementti. Tämän mutkikkaan suhdeverkon eri osat ovat eri tavoin riippuvaisia toisista maan rajojen sisä. Moderni Suomi on pitkälle erikoistunut ja sisäisesti erilaistunut maa.. 259.. ei abstrakti stereotyyppi.) Inklusiivinen toinen voi olla lihaa ja verta. jota kansallisuuden ohella jäsentavat muiden muassa sukupolvi. mitä suomalaisuus on. (Mt. Toiseksi kukaan ei kuulu vain yhden identifikaation piiriin. ottamalla toisen roolin (Hogg ym 1995.

Omaa kansallisuutta ei vertailtu toisiin kansallisuuksiin vaan siihen. Identiteetti fokusoidaan itsereflektiivisesti itsetuntemukseen. Tämä merkitsee identifioitumisen liittymistä sisäryhmän muita ylempiarvoisena pitämiseen. jolloin ryhmän sisäinen homogeenisuus ja eron tekeminen ulospäin painottuvat. Olemuksellinen kansallisen identiteetin käsitteellistäminen johtaa taas ryhmien väliseen tarkasteluun. Tietoisuus riippuvuudesta suuntaa huomion ryhmän sisälle (Yuki 2003). Aivan samoin Mummendeyn ym. Tämän näen rinnasteiseksi ”identiteetti itselle". millä on yhteys ”identiteetti toisille” -näkökulmaan.ei vertailevalle ”identiteetti toisille”-näkökulmalle.. Ruuska (2004. Kytkös ulkoryhmien torjuntaan vallitsi silloin. 155) näkee 90-luvun suomalaisuuskeskustelun sisältäneen näkökulman vaihdoksen. jossa suomalaisia toiseuttava katse kyseenalaistettiin.ja torjuntataipumuksen kytköksen heikkenemiseen. (2001) tarkastelussa ajattelun suuntaaminen kansakunnan sisäänpäin katsomiseen johti identifikaation ja toisten halventamis. mitä on oltu aiemmin. jossa kukin voi tulla sellaisena kuin on kantamaan kortensa yhteiseen kekoon omista erilaisista lähtökohdistaan. Kansallisen eliitin ja siihen liittyvän puhetavan ominaisuudeksi havaittiin tapa nähdä suomalaiset toisina. Suomalaisuutta kulttuurisena keskenkasvuisuutena pitävää toiseuttavaa puhetapaa . Mitä muuta tämä on kuin inklusiivista toiseuden kohtaamista? Lin ja Brewerin (2004. kun ajattelu suunnattiin vertailuun toisiin kansallisuuksiin nähden.317 Li ja Brewer (2004) vertasivat omalla tavallaan rajaa vetävän (mitkä piirteet meillä ovat yhteisiä?) ja yhteen kutsuvan (mitä voimme tehdä yhdessä?) identifikaatiokehystyksen eroja. Kansallinen identifioituminen oli vahvemmassa yhteydessä kulttuuriseen suvaitsemattomuuteen yhteistä olemuksellisuutta ja siten rajaa toisiin nähden korostavassa kansallisen yhtenäisyyden käsitteellistämisen asetelmassa kuin yhteistä päämäärää korostavassa asetelmassa. 729) mukaan yhteinen tavoite suuntaa kansallisen identiteetin vaikuttavaan sisäiseen yhteistyöhön yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Eliitin luonnehdintoja suomalaisuudesta alettiin nähdä valta-asetelmien tuotteiksi.

318
kritisoivat esimerkiksi Peltonen (1998) ja Apo (1998). Ruuskan (2004 158) mukaan suomalaisuutta luotaavan lukeneiston katse on siirtynyt muutaman sadan vuoden aikana keskisestä Euroopasta Suomeen ja nenänvartta myötäilevä näkökulma silmien tasalle. Oleelliseksi osoittautuukin, että ne, joita identiteetti koskee, voivat olla sitä määrittämässä, eikä se tule jostain ulkoa ja ylhäältä. Muille identiteetissä on tällöin kyse toiseutetuksi tulemisesta ulkoa annettuihin ehtoihin mukautumisesta. Inklusiiviset ja ekslusiiviset toiset on muistettava kuitenkin pitää mielessä. Lehtonen (2004c, 270) muistuttaa, että itseriittoisuuden julistamisen sijaan on tutkittava niitä muotoja, joilla olemme riippuvaisia toisista – poliittisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja moraalisesti. Suomea koskevan refleksion on syytä jatkua. Toiseuden kohtaamisessa ei ole tärkeä kysyä vain ”Keitä te olette”, vaan vähintään yhtä tärkeää on kysyä ”Keitä me olemme”.

10. 4 ”Suomi-kuva” ja identiteetti muille
Olen käsitellyt kansallisen identiteetin erityisyyden teemaa artikkelissa ”Onko suomalaisuudessa samastumiskohteena mitään erityistä” (Anttila 1996). Kansalliset kulttuurit sisältävät kuitenkin omien erityispiirteidensä lisäksi myös universaaleja piirteitä. Erityisyydetkin esitetään yleisten koodien mallin mukaan samantyyppisten muotojen sisällä, kuten maiden kansallisliput ovat erityisiä ilmauksia kansallislipun käytännöstä. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että suomalaisuuden kannalta on yhä tärkeämpää edustajiemme menestyminen maailmalla, jotta voimme samastua heihin. Sen sijaan suomalaisuus erityisyytenä ja itseymmärryksenä voi olla jäämässä taka-alalle. Kulttuurinsisäisenä kategoriana perinne on tapa, jolla perinteen subjekti (yksilö tai yhteisö) kääntyy itse itseensä, luoden omaa subjektiuttaan, identiteettiään ja historiaansa (Tarkka 1994). Traditiot ovat luonteeltaan erityisiä, partikulaarisia. Ne ovat paikallisia tai kansallisia eri-

319
tyispiirteitä, työtapoja, yhteiselämän muotoja, perinneruokia ja juhlia. Suhdetta menneeseen sävyttävät aina erityisyys ja ainutlaatuisuus. Vaikka menneisyyden tulkintoja voidaankin muuttaa, tunne tapahtuneiden tosiasioiden peruuttamattomuudesta on identiteetin sideainetta, jota vain itse aika nakertaa. Keillään muilla ei ole samanlaista menneisyyttä. Modernisuus on taas luonteeltaan universaalien, yleispätevien muotojen etenemistä perinteisen ja partikulaarisen kansankulttuurin muotojen kustannuksella. Modernin perusluonne on luonteeltaan ei-erityistä, standardoitua ja välinerationaalisen järjen sävyttämää. Moderni yhteiskunta toki eriytyy ja fragmentoituu. Moderni erityisyys on kuitenkin toisenlaista kuin traditionaalinen. Kulttuuriidentiteettien osalta tämän katsotaan merkitsevän sitä, että esimerkiksi kansallisen identiteetin ainekset valitaan omien makumieltymysten mukaan. Eri kansallisuudet ja jopa alakulttuurit tai toisten kulttuurien yksittäiset elämänalueet saattavat toimia kuvitteellisina yhteisöinä, joista haetaan uusia kollektiivisia identiteettejä. Täten yksilö voi samastua kulttuuri-identiteetiltään "esim. newyorkilaiseen työpajaan, pohjoismaiseen arvomaailmaan, suomalaiseen perheeseen ja ystäväpiiriin, kesäiltaan Saimaalla, metropolien katuvilinään, italialaiseen ravintolaan, ranskalaiseen kahvilaan ja Englannin alahuoneeseen", kuten Ilkka Heiskanen (1992, 19-20; Saukkonen 1993, 9) on ilmaissut.

10.5 Poikamme maailmalla Suomi-kuvan kirkastajina
Nationalismin alkuaikoina, sen kulttuurisessa vaiheessa (ks. Hroch 1985) 1800-luvun alkupuolella, kansallista identiteettiä rakennettiin erityisten etnisten ominaisuuksien varaan, vaikkakin kansakunnan rakentamisen muodot olivat samankaltaisia Euroopan eri maissa. Kansallisuusaate ja kansallisromantiikkahan olivat kansainvälisiä virtauksia. Poliittisen nationalismin myötä ja kansallisvaltioiden vakiinnuttua kansallisen identi-

320
teetin sisällöt ja varsinkin muodot ovat tulleet yhtäläisemmiksi ja toisiinsa nähden verrannollisemmiksi. Kansallisten identiteettien silmiinpistävimpiä yhtäläisiä muotoja ovat liput, hallitsijat, samankaltaiset poliittiset instituutiot, monumentit, valtiollisen vallan rituaalit, tietyt korkeakulttuurin tuotteet ja tahto menestyä esimerkiksi urheilussa yhtäläisesti annettujen kriteerien perusteella. 1900-luvun loppupuolella kansallisen identiteetin esitystavat yhdenmukaistuivat edelleen. Kansalliset lentoyhtiöt ja niiden julkaisut, jotka pyrkivät olemaan maansa käyntikortteja, ovat hyviä esimerkkejä pyrkimyksistä välittää maasta toisille maille melko yhdenmukaista korkean teknologian, osaamisen ja vaurauden mielikuvaa. Näinkin valmiiksi annetussa vertailuyhteydessä omaa erityisyyttä kuvastamaan jää enää kansallisten tunnusvärien käyttö. Kun kansallisia identiteettejä alettiin rakentaa, kansanperinteen ja kielen tutkimuksen osaksi jäi tehdä hyve siitä välttämättömyydestä, jonka lokaaalisin perustein eriytynyt kansanomaisten kulttuurien kirjo muodosti. Oma erityisyys ei ole kuitenkaan koskaan ollut pelkkää omien juurien ja ilmaisumuotojen itseymmärrystä. Vaikka Kalevala kuvaa hyvin erityistä kulttuurimuotoa, sen tultua kansallisen identiteetin osaksi sen arvo korostuu myös muihin kansalliseepoksiin verrannollisena "meidän" kansalliseepoksenamme, jolla haetaan tunnustusta maailman muun kansanrunouden joukossa. Tällöin korostuu jälleen vertaileva identiteetti muille -aspekti. Immanuel Wallerstein (1984, 166-167) on ilmaissut tämän universaalin ja partikulaarisen väistämättömän yhteen kietoutumisen näin: "Modernin maailman nationalismit ovat ristiriitaisia ilmaisuja halusta assimiloitua universaaliin ja samanaikaisesta halusta pitää kiinni partikulaarisesta ja erojen uudelleenluomisesta. Itse asiassa tämä on universalismia partikularismin kautta ja partikularisoimista universaalin kautta." Pitkänmatkanjuoksuun, hiihtoon ja keihäänheittoon on ehtinyt niveltyä sisällöltään erityisiä suomalaiskansallisia kulttuurisia merkityksiä.

321
Muuten urheilukilpailujen yhteydessä syntyneet kansallistunteet edustavat tyypillisimmillään vertailevaa identiteettiä muille. Kansallisen itsetutkiskelun ja erityispiirteiden sijaan kansallisia määrityksiä etsitään yhä keskeisemmin maailmalla kuuluista suomalaisista. Elokuvaohjaajat, Aki Kaurismäki, formulakuljettajat, kapellimestarit, rockyhtyeiden saama suosio ulkomailla jne. ilmaisevat yleisempää toivetta huomatuksi tulemisesta merkitsevinä pidettyjen muiden silmissä. Tällaisissa "suomalaisten kansainvälisen menestyksen" kertomuksissa on oleellista – oli kyse oopperasta tai urheilusta - että niissä vain menestytään ja tullaan huomatuksi eli erotutaan. Toisaalta onko sellaisen partikulaarisen musiikkiyhtyeen kuten Värttinän tietyssä kansainvälisessä kuuluisuudessa mitään erityistä? Onhan Värttinän esittämä musiikki monille meistä yhtä eksoottista kuin muukin maailmanmusiikki. Lordin laulukilpailuvoitto toi ennen kaikkea huomiota. Sisällölliseksi itsen määritykseksi identiteettinä muille -aspektin kautta tuli suomalaisten ”rohkeus olla omintakeisia”. Epäerityisille kansallisen identiteetin aineksille on ominaista, että niiden ehdot ovat muiden määrittämiä ja minkä tahansa muun kansallisuuden käytettävissä. Tällaisten alkuaan kansallisesti neutraalien ja useille kansallisuuksille sopivien vertailu-ulottuvuuksien lisääntyvä käyttö muokkaa kansallisia erityispiirteitä ulkoisemmiksi ja sisällöltään sattumanvaraisemmiksi. Se merkitsee toiseutetuksi tulemista. Vaihdettavien ja yleisten epäerityisten ulottuvuuksien käyttö identiteettien rakentamisessa yleistyy elämänmuotojen muutenkin yhdenmukaistuessa. Yhdenmukaisista ulottuvuuksista tärkeimmät liittyvät kilpailuun taloudellisen kasvun, elintason ja kulutustapojen aloilla. Kansallisen identiteetin avainkäsite on tällöin kilpailukyky, jota toteutetaan talouden lisäksi urheilun, kulttuurin ja elämäntyylien aloilla. Epäerityiset piirteet tunkeutuvat perinteiseen kansalliseen kulttuuriin ja luontoon. Tämä ilmenee selvästi kilpailussa kansainvälisistä matkailutuloista. Kansakunnat kilpailevat matkailijoiden mielenkiinnosta omilla kansallisilla erityispiirteillään. Yleensä ne kansallisuudet menestyvät

322
parhaiten, joilla on tarjottavanaan matkailijoiden elämykseksi omintakeisinta ja aidointa kulttuuria, edellyttäen kuitenkin, ettei se ole aivan outoa ja vierasta, jotta siihen pystytään ankkuroitumaan. Vaikka sisällöt ovatkin erilaisia, ne on valjastettu yhtäläisten käytäntöjen kohteiksi, jolloin alkuperäinen kulttuurinen erityisyys muuttuu esineellistetyksi folklorismiksi vailla yhteyttä arkisen todellisuuden elämänkäytäntöihin. Ihmisen elinpiirin suomalaisuuden ja laajemman järjestelmätason, systeemisen suomalaisuuden, välinen jännite tulee selvästi esiin Suomikuvaan liittyvässä kampanjoinnissa. Jo 20-luvulta lähtien ulkoministeriö on teettänyt elokuvia Suomen ulkomaisten diplomaattiedustustojen ja laajemman kansainvälisen yleisön käyttöön. Elokuvien tarkoituksena on ollut vakiinnuttaa Suomen kansainvälistä asemaa. Kaikissa filmeissä on pantu erityinen paino vakuutteluille suomalaisen yhteiskunnan ja teollisuuden nykyaikaisuudesta. Luonnon ja kansanomaisten ihmisten eksoottisuus ja "alkuperäisyys" ovat mukana toisena elementtinä, lähinnä virikkeenä potentiaalisille turisteille ja näyttönä sisäisen alkuvoiman lähteistä. "Aidon ja mutkattoman rahvaanomaisuuden" esittelyn on kuitenkin ajoittain koettu pilaavan ponnisteluja modernin "Suomi-kuvan kirkastamiseksi". 1960-luvun alussa suomalaisista lännen suurlähetystöistä valiteltiin yhden perinteistä maalaista elämänmuotoa kuvaavan filmin pilanneen kaikki tähänastiset ponnistelut Suomen nykyaikaisuuden osoittamiseksi (lähde: Peter von Baghin dokumenttielokuvasarja Oi kallis Suomenmaa 1900-luvun suomalaisuuden historiasta). Suomi-kuva -näkökulma ei ole menettänyt painoarvoaan myöhemmälläkään vuosikymmenellä. Matkailun edistämiskeskus jakoi 90-luvun alussa Kaurismäen veljeksille viralliset risut, koska heidän elokuviensa katsottiin välittävän huonoa ja väärää Suomi-kuvaa. Markku Soikkelin (1993, 20) sanat ovat yksi yhteenveto: "Suomalaisuus ei ole olemassa meitä itseämme varten, vaan suomalaisuus on maailmalla menestyvän metsäläisen identiteettiä, se, mitä oletamme muiden meissä näkevän." Näkemys on luonnollisesti ylitettävissä. Klaus Mäkelä (1987, 12) pelkistää suomalaisuuden ymmärrettävyyteen: "Suomalaisuus

323
on niissä itseilmaisun säännöissä ja sisällöissä, joiden varassa suomalaiset ymmärtävät toisiaan." Keskinäinen ymmärrettävyys on tärkeämpää kuin se, että ollaan yhtä mieltä. Mitä on suomalainen kohteliaisuus tai suomalainen suru ovat oleellisempia kysymyksiä kuin, ovatko suomalaiset kohteliaampia tai surullisempia kuin muut.

324

KIRJALLISUUS
Abrams, Dominic (1992) Processes of social identification, teoksessa Glynis M. Breakwell (ed.) Social psychology of identity and self concept. London: Surrey University Press, 57-99. Abrams, Dominic (1999) Social Identity and social cognition and the self: The flexibility and stability of self-categorization, teoksessa Dominic Abrams & Michael Hogg (toim.) Social Identity and Social Cognition, edited by Oxford: Basil Blackwell. Abrams, D. ja Hogg , M. (1990) An introduction to the social identity approach. In D. Abrams and M. Hogg (eds.) Social Identity Theory. Constructive and Critical Advances. Herefordshire: Harvester Wheatsheaf. Achard Pierre (1993) Discourse and social praxis in the construction of nation and state. Discourse & Society 4:1, s. 75-98. Aharpour, S. & Brown, R. J. (2002). Functions of group identification: An exploratory analysis. International Review of Social Psychology, 15, 157186. Alapuro, Risto (1998) Sivistyneistön ambivalentti suomalaisuus. Teoksessa: Alasuutari P & Ruuska, P (toim) Elävänä Euroopassa. Muuttuva suomalainen identiteetti. Tampere: Vastapaino, 177-191. Alapuro, Risto (1999) Kertomus suomalaisista idän ja lännen välissä. Teoksessa Markku Löytönen & Laura Kolbe (toim.) Suomi. Maa, kansa, kulttuurit. Helsinki: SKS, 98-112. Alapuro, Risto ja Stenius, Henrik (1987) Kansanliikkeet loivat kansakunnan. Teoksessa Alapuro Risto, Liikanen Ilkka, Smeds Kerstin, Stenius Henrik (toim.): Kansa liikkeessä. Vaasa: Kirjayhtymä. Alasuutari, Pertti (1994) Laadullinen tutkimus. 3. painos. Tampere: Vastapaino. Alasuutari, Pertti (1996) Toinen tasavalta. Suomi 1946 - 1994. Jyväskylä: Vastapaino. Alasuutari Pertti (1998) Älymystö ja Kansakunta. Teoksessa: Alasuutari P & Ruuska, P (toim) Elävänä Euroopassa. Muuttuva suomalainen identiteetti. Tampere: Vastapaino, s 153-174.

) Pyhtääläiset: sosiaalipsykologinen seurantatutkimus 1975-1993. Satu (1998) Suomalaisuuden stigmatisaation traditio. Alasuutari. Helsingin yliopisto. Olli (1988) Kulttuuristen erityispiirteiden syntyminen. Bartlett. Jorma (1997) Kansallisen identifioitumisen motiiviperustaa etsimässä. Teppo (toim.Korhonen. Bar-Tal. Pysy Suomessa Pyhänä . Ruuska (toim. Jorma (1993) Käsitykset suomalaisuudesta — traditionaalisuus ja modernisuus. London: Cambridge University Press. 83-128. Helsinki: Suomen antropologinen seura. A study of experimental and social psychology. 3. Anttonen. Anttila. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen tutkimuksia 1/1996. Pertti & Ruuska. Psykologia 2. (1932) Remembering. Lindeman-Viitasalo 1989. 84-92. Kalevalaseuran vuosikirja. processes and behaviour. Teoksessa: Alho Olli.Onko Suomi uskonto? Antropologinen näkökulma kansalliseen kulttuuriin. 33-67 Apo. valtiotieteellisen tiedekunnan pro gradu-työ. URL: http://cc. London: Verso. G. Tampere: Vastapaino. Raunio Aino ja Virtanen Matti: Ihminen ja kulttuuri.Veikko (1993). Teoksessa Teppo Korhonen (toim. Benedict (1983) Imagined Communities: Reflections on the origin and growth of nationalism.325 Alasuutari. Ref.html Anttonen. (1969) The poetics of space. Jorma (1996) Onko suomalaisuudessa samastumiskohteena mitään erityistä? Teoksessa Pekka Laaksonen ja Sirkka-Liisa Mettomäki (toim.) Elävänä Euroopassa. Jorma (1996b) Mihin pyhtääläiset samastuvat? Teoksessa Klaus Helkama ja Anna-Maija Pirttilä-Backman (toim. Patriotism as fundamental beliefs of group members. Vientikoulutussäätiön julkaisu nro 72: Helsinki. New York: Springer Verlag. Anderson. D. (1993).): Mitä on suomalaisuus.joensuu. Muuttuva suomalainen identiteetti. 201-210. Anttila. Petri (1999) Post-patria? Globalisaation kulttuuri Suomessa. Helsinki: Suomen Antropologinen Seura. 108-134.) Olkaamme siis suomalaisia. Bar-Tal. . Anttila. 45-62. Elektroloristi 2. Tampere: Vastapaino.) Mitä on suomalaisuus. Pieksämäki: SKS. Anttila. F.fi/~loristi/2_96/ant296. (1990) Group beliefs: a conception for analysing group structure. Pertti (1996) Myyttiset uhkakuvat ja puolustuseetos Suomen ja suomalaisuuden konstituoinnissa. D. Politics and the Individual. Boston: Beacon Press. Anttila. Jorma (1992) Suomalaisuuden sosiaaliset representaatiot. & P. P. (Myös 1992) Revised edition. Alho. 1617. Bachelard. .

blood and identity. teoksessa Glynis M. 127148). Blank. 115-125. Zygmunt (1992) Soil. & Tajfel. Baden-Baden: Nomos. P. 675-701. ed. Kellner. Breakwell. (2001) The many faces of social identity: implications for political psychology. Homi K. Bhapha. 44-70. London: Surrey University Press.an interdisciplinary dialogue. ." Daedalus 96. Ref. & Schmidt. Brewer.Shifting Racisms. Hamburg-Bergedorf: Körber-Stiftung. (1990) The National Longing for Form. p. Branch M. Bellah. Pross. London: Routledge. Hansfried (1973) The homeless mind. William (1990) Personal identity. Oxford: Clarendon.) Nation and narration. Mummendey & B. T. national identity and international relations. Bloom. Feminism & Psychology 4. “Nation and Narration”: Post-Structuralism and the Culture of National Identity. 3. 1-8. (1990) Intervention. The Sociological Review 4. Canter (toim. 18. Berghofer. G. Ref. Harry (1991) On german identity.49 in Bergedorfer Gesprächskreis zu Fragen der freien industriellen Gesellschaft: Wie geht es weiter mit den Deutschen? Protokoll 90-1990. Berger Brigitte. R. (toim. London: Routledge. Teoksessa Kalevala 18351985: The National Epic of Finland. Identität und Verschiedenheit (S. G. Bern: Huber.-K.326 Bauman. Billig. (1993) Integrating paradigms. (1985) Kalevala: From Myth to Symbol. Jones 1985. Cambridge: Cambridge University Press Boerner. European Journal of Social Psychology. Peter (1986) Concepts of national identity . 27-52. Social categorization and similarity in intergroup behaviour. Breakwell (ed. Political Psychology 22 (1). (ed. Empirical approaches to social representations. Bhavnani. Michael (1995) Banal nationalism. Simon (Eds. Breakwell & D. H. S. An introduction.) Nation and Narration. Helsinki: Helsinki University Library.). Konstruktiver Patriotismus im vereinigten Deutschland? Ergebnisse einer representativen Studie (Constructive patriotism in the united Germany? Results of a representative study). In A. Brennan. Glynis M. Billig. teoksessa Homi Bhabha. M. 341-356. culture and society 13. K. (1992) Introduction. London: SAGE.) (1990. (1967) Civil Religion in America. Marilyn B. methodological implications. Media.). 5-18. Books from Finland. (1973). (1997). New York: Vintage Books. Teoksessa G. Breakwell. N. & Phoenix (1994) Shifting Identities . T. (1986) Coping with threatened identities. 1-21 Berger Peter. Breakwell. London: Methuen.) Social psychology of identity and self concept. W.

R. A. (1986) Explaining intergroup differentiation in an industrial organization.G. New York: Wiley Clark. 373-389. (1999). In Changing European Identities. Personality and Social Psychology Bulletin 17. and Taylor L. Political psychology 17 (2).. Brown. 29. Connor. P. J. Büchi. European Journal of Social Psychology.. Marilyn. 327-342. 19-31. Brown. 152-163.. 273-286. Zlatka & Ommudsen Reidar . Oxford: Butterworth-Heinemann. culture and society 13. British Journal of Social Psychology. Krumov..A. 29. G. Journal of Occupational Psychology 59. 36. (1992) Recognizing group diversity: Individualist-collectivst and autonomous-relational social orientations and their implications for intergroup processes.. Groberg. (2003) The effect of education on nationalism and ethnic exclusionism. Marco. 475-82. Hertfordshire. Abrams and M. 325-339. Ethnic and Racial Studies 16 (3).J. Walker (1993) Beyond reason. Csepeli. M. P. Glynis M. Wade G.. Russinova. R. Ludmila.. Caputi. London. G. (1968) Group dynamics. Condor. an international comparison. Susan (1990) Social stereotypes and social identity. Brown. M. Cartwright D. Social identity theory: Constructive and critical advances. Ely. (1996) How Group Membership is Formed: Self Categorization or Group Beliefs? The Construction of a European Identity in France and Greece. P. British Journal of Social Psychology. Tiede ja Edistys 3. J. ja Zander A.A. The psychology of social movements. R. Nadia. Hinkle. 31. B. & Scheepers. Condor. Rolf (1993) Nationalismiteoriasta: Anderson. 741-764. Vivian. 31-42. Political Psychology. Xenia. L. Breakwell and Evanthia Lyons. Hadley (1941). pp. 683-694. Gellner ja sivullinen Elias. & Haeger. Changing attitudes through inter-group contact: The effects of group membership salience. (1991) Competing patterns of national identity in Post-Communist Hungary. Coenders. In D. Harvester Wheatsheaf. 313-343. S. Tavistock. Chryssochoou. Kashlekeva. Cantril. Mary (1996) National identity in contemporary theory. Larsen Knud S. Media. David. Maras. (1997). J. eds. ‘Compared to what?’: Comparison choice in an international context. Csepeli. & Hewstone. Krum. Fox-Cardamone. The nature of the ethnonational bond. R. Andrejeva. Towards a European identity? Interactions between the national and European social identities manifested by university students in Britain and Italy. (1999). European Journal of Social Psychology. Brown. S.. Cinnirella. & Williams. Matthews.327 Brewer. György. 24 (2). (1991) The Social Self: on being the same and different at a same time. Hogg (Eds)..

(2003) Nationalism and Its Explanations. Deaux. Selonteko kokouspäivistä ja esitelmät. kulttuuri.328 (1995): Ideology and identity: a national outlook. Davis. Political Psychology 24 (2). K. 25-47. Erik H. E. Erik H. Daun. Parameters of social identity. Oxford: Oxford University Press. Seppo Heikinheimo. Heart of Europe. Erik H. New York: W. Kay (1992) Personalizing identity and socializing self. Erikson. James. S. Eskola. (1971) Ungdomens identitetskriser. 61-70. Journal of Peace Research 32 (2).A.1967 Nya boken om vårt land. 3. . Mattlar Carl-Erik ja Alanen. Simrishamn: Raben & Sjögren.. Staying at school after sixteen: Social and psychological correlates. (1986). Donner. Malová. Reed. Norton. (1968) Identity: youth and crisis. Ethnic and Racial Studies 16 (2). 9-34.. & Hoogendoorn. 280-291. 21.) Social psychology of identity. (1950/1962) Lapsuus ja yhteiskunta. London: Surrey University Press. Emler. Stockholm: Natur och kultur. Kulturskillnader och kulturmöten. (toim. & Ethier. Norbert (1978) The History of Manners The Civilizing Process: Volume 1. N. (1980) Uskontoelämän alkeismuodot. (1980) Identity and the life cycle. Erikson. Breakwell (ed. (1993) The poverty of primordialism: the demystification of ethnic attachments. Political psychology 20 (1). 1989. Jyväskylä: Gummerus. Teoksessa Hoikkala T. 183-202. A Short History of Poland. Jack David & Coughlan. (1990). & St. Helsinki: Gaudeamus. Eller.. D. Blandsverige. Feather. 467-476. 68. M.. teoksessa Glynis M. 165-179. Helsinki. Ensimmäiset museopäivät Helsingissä v. Durkheim. 33. Elias.). Otava: Helsinki. Åke. Kieli. Suom. British Journal of Social Psychology. kertomus. national identification and favoritism towards the ingroup. Davies. Stockholm: Carlsson. Alkup. Thomas C. Norton. H. Dekker. A. Jörn (1969) Uusi Maammekirja. A. Alkuperäinen (1950) Childhood and society. NT (1994) Values. Journal of Personality and Social Psychology. New York: Pantheon Books. (1999) Revisiting group attachment: ethnic and national identity.W. Deaux. Erkki (1989) Finsk och svensk personlighet. Åke (1989) Svensk mentalitet. New York: W. Helsinki: Tammi. 1923. Daun. Katariina (1987) Nykysuomalaisten suuret kertomukset. Reid. (1995). British Journal of Education and Work . ref.W. N.). K. 345-376. Räsänen M. Mizrahi. New York: Norton & Company. Erikson. Teoksessa Åke Daun ja Billy Ehn (toim. K. Erikson. Erik H.

Risto Suikkanen. Hall.) Modernity and its futures. Willem (1992) Identiteit en identiteitsbesef. (1994) The rise of regional Europe. Northampton MA: Olive Branch Press. C. E. (1991) Modernity and self-identity. Padstow: Polity Press. BMGN CVII:4. Tampere: Vastapaino. Baden-Baden: Nomos. Giddens. Pentti (2003) Mitä mieltä. Cambridge: Polity Press. (1954) A theory of social comparison processes. A. (1992) Talking politics. Eine evolutionstheoretische Perspektive auf die Postmoderne. Helsinki: Taloustieto. Phillips. Ithaca: Cornell University Press. Geertz. (1991): Die Entdinglichung des Sozialen. Festinger. suomalainen? EVAn asennetutkimuksien kertomaa vuosilta 1984-2003. W. Human Relations 7. Ref. James (1993) See his Shattered selves: Multiple personality in a postmodern world. Houndmills: Macmillan. 614-634. Suom. Disturbing Questions about the Bush Administration and 9/11. Power. Oxford: Basil Blackwell. B. David Held ja Tony McGrew (eds. Gellner. Studia Fennica Historica 11. Stuart (1992) The question of cultural identity. Teoksessa Stuart Hall: Kulttuurin ja politiikan murroksia. Haikonen. Raymond (1986) The construction of national identity. Hall. teoksessa Peter Boerner (toim.). 125. diversity and change.) Questions of Cultural Identity. Frankfurt: Suhrkamp. Hall Stuart (1999) Kuka tarvitsee identiteetin käsitettä? Teoksessa Stuart Hall: Identiteetti. Gamson. Giddens. (1983) Nations and Nationalism. D. Vol. Glass. Anthony (1981) A Contemporary Critique of Historical Materialism. Cambridge: Cambridge University Press. Tampere: Vastapaino. Concepts of national identity . Toimittanut Mikko Lehtonen & Juha Herkman. Stuart (1992b) Rasismi ideologisena diskurssina. . Giesen. London: Routledge. New York: Basic Books. Sage Publications: 1-17. Jyrki & Kiljunen. Griffin.. Alkup. Who needs identity? Teoksessa Hall. Harvie. (1986) Contrasting values in western Europe. Giddens. A. 1. Mikko Lehtonen. London : Macmillan. (2004) The New Pearl Harbor. Stuart and Paul du Gay (toim. L.an interdisciplinary dialogue. (1990) The consequences of modernity. Suom.329 Fewster. A. Cambridge: Polity Press. Fogarty. London. David R. Nationalism and the Construction of Early Finnish History. Unity. teoksessa Stuart Hall. 273-325. Harding. Derek (2006) Visions of Past Glory. Grew. Daun 1989. M.. Helsinki: Finnish Literature Society. 117-140. Property and the State. S. 31-43. Clifford (1973) The interpretation of cultures. Frijhoff.

self-esteem and social identity. institutions and organizations across nations. B. Cambridge University Press. Hogg (Eds). & Abrams. 58. In Abrams. Hinkle. & Hayes. Heiskanen. Rupert (1990) Intergroup comparisons and social identity: some links and lacunae.. M. Esitelmä Images of Europe symposiumissa Kreetalla 13. (1990) Self-categorization and social identity. European Journal of Social Psychology. Herefordshire: Harvester Wheatsheaf.1992. Maanpuolustuskorkeakoulu 2004. Thousand Oaks. Huici. London: Routledge. & Abrams. 3-20. J. A tale of two theories: A critical comparison of identity theory with social identity theory. Terry. C. Ros. Miroslav (1985) Social preconditions of national revival in Europe. artikkelikokoelmat 12. A. J. Julkaisusarja 2. Steve & Brown. S. N. Abrams and M. Heinonen. British Journal of Social Psychology 40.4.) Pyhtääläiset: sosiaalipsykologinen seurantatutkimus 1975-1993. Michael (eds. Helsinki: TA-Tieto. M. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen tutkimuksia 1/1996. & McGarty. D. Hogg. Hofstede. Teoksessa D.330 Haslam. G.D (1990) Social motivation. M. Abrams and M. J. C. (1992).. Constructive and critical advances.).. A. Carmen. Hopkins. Hogg. Vastarinta ja luopuminen suomalaisessa kansanomaisessa kulttuurissa. McGarty. A comparative analysis of the social composition of patriotic groups among the smaller European nations. 255-269. teoksessa Klaus Helkama ja Anna-Maija PirttiläBackman (toim. (1995). Constructive and Critical Advances. & White. Turner. D.. Nick (2001) National identity: Pride and prejudice. Hogg (eds. Emler. Harvester Wheatsheaf. (1988). Context dependent variation in social stereotyping 1: The effects of intergroup relations as mediated by social change and frame of reference.): Social Identity Theory. Social identity theory. CA: SAGE. Cano I.. Aki-Mauri & Sinkko.. Hopkins. M. Ilkka (1992) The formation and transmission of identities in intellectual and everyday life. Hertfordshire. Risto (2004) Maanpuolustustahto tutkimuskohteena-– kylmästä sodasta informaatiosotaan. Social Psychology Quarterly. Jari (1997) Katseita suomalaisuuteen. Herefordshire. Helkama. N.A. M.. behaviours. Social identity theory: Constructive and critical advances.. (2001) Culture’s consequencies Comparing values. K.-17. C.. Johtamisen laitos. Klaus ja Pirttilä-Backman Anna-Maija (1996) Muuttuva Pyhtää – muuttuva Suomi. Dominiq & Hogg. Hogg. Carmona. K. Oakes. 22. (1997) Comparative identity and evaluation of socio-cultural change: Perceptions .. M. P. Hogg. Harvester Wheatsheaf. Social identification: A social psychology of intergroup relations and group processes. In D.. Hroch. Huhtinen. 183-186. M.

Bar-Tal & E.) Patriotism in the lives of individuals and nations.) Handbook of political psychology. kansa. Tutkimustiedote 53. 8. O. Los Angeles: UCLA Folklore and Mythology Publications. Suomen kaksoisluonne. Jaakkola. London: Chatto & Windus. Joenniemi. Sosiologia 3. Teoksessa M. Jahoda.): The World of Kalevala. 34-54. Joenniemi. R. Kemiläinen. H. Alapuro & K. Herderin vai Hegelin maa? Teoksessa P. Kalliola. 195-209. (1985) Folk poetry. 105-120. and national identity: Socialpsychological dimensions. (1987) In the name of the fatherland: an analysis of kin term usage in patriotic speech and literature: International Political Science Review. 18.331 of the European Community as function of the salience of regional identitites. Teoksessa Markku Löytönen & Laura Kolbe (toim. O. J. Herbert C. Pekonen (toim. Maa. Suomen kasvot. Aira (1984) Initiation of Finnish people into nationalist thinking. . Israel. 220-230. 165-174. Tajfel. (1968) Sweden and the price of progress. (1997) Nationalism.) Suomi. teoksessa Knutson (ed. Magdalena (1989) Suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin ja ulkomaalaispolitiikkaan. Vol. patriotism. San Francisco: Jossey-Bass Publishers. Keitä me olemme ja mihin matkalla. Eero (1993) Diskurssianalyysin aakkoset. New York: Covard McCann. G. Tampereen yliopisto. & Bloom Alfred H. M. Helsinki: SKS. Kaunismaa. Chicago: William Benton. Helsinki: Työvoimaministeriö. (1973) Assumptive frameworks in international politics.) Suomesta EuroSuomeen. European Journal of Social Psychology 27. finnish identity. Tampere: Vastapaino. (1972) The Context of Social Psychology:A critical assessment. Jenkins. Jones (ed. Jokinen. and Lönnrot's Kalevala. Studia Historica 16. 97-113. Chicago: Nelson-Hall. 63-92. Pertti (1993). Staub (eds. Rauhan ja konfliktintutkimuslaitos. Herbert C. Kelman. European Journal of Social Psychology. Risto (1999) Luonnon kasvot. R. kulttuurit. London: Academic Press. In D. Gustav (1988) Critical notes and reflections on ‘social representations’. Kirsi & Suoninen. James 1952 (1891) The Principles of Psychology. 165-189. 1973. Michael (1993) Blood and Belonging: Journeys into the New Nationalism. Jones. Johnson. Ignatieff. Kelman. Pekka (1997) Keitä me olemme? Kollektiivisen identiteetin käsitteellisistä lähtökohdista. Arja & Juhila. D.

Helsinki: Otava. Teppo (1989) Museoitu Suomi. B. Teoksessa Risto Alapuro. Vaasa: Kirjayhtymä. Knuuttila. Klinge. by L. Kosterman. Tampere: Vastapaino. 121-133. Teoksessa Tuula Gordon . Paris : Éditions Gallimard. Seppo (1998) Paikan synty suomalaisena ilmiönä. Knuuttila. 133-154. Seppo (1987) Pohjolan sokea Homeros . Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Räsänen (toim. Klinge. Ilkka Liikanen. Rauma: SKS. S. Suomen antropologinen seura. Korhonen. Katri Komulainen & Kirsti Lempiäinen (toim. Ruuska (toim. Caputi (1996).Etnisyys ja identiteetti. (transl. Caputi (1996). Ref. & Feshbach.332 Kettunen. Porvoo: WSOY.) Suomi. Tutkielma kansallisista aiheista. Nyky-Suomi. J. Teoksessa teoksessa P. Knuuttila. R. Helsinki. Helsinki: SKS. Kansa kuvastimessa .Etnisyys ja identiteetti. Ref. Caputi (1996).). Komulainen.) Kansa kuvastimessa . Helsinki. Klinge. Matti (1982) Kaksi Suomea. 10. Matti (1984) Let us be Finns! Studia Historica 16 . SKS.) Suomineitonen hei! Kansallisuuden sukupuoli. 257-274. Teppo (1993) Suomalaisuuden aineellisista symboleista.): Elävänä Euroopassa. vuoden 1917 Suomi. .kulttuuriset representaatiot. 26-40.Roudiez).. sivistyksen metaforat ja runonlaulajakuvaukset. Henrik Stenius (toim. J (1993) Nations without nationalism. Matti (1999) Suomi-myytti. Kirkinen. New York : Columbia University Press. Musiikin suunta 4. 191-214. Tampere: Vastapaino. Alasuutari ja P. (1989). Klandermans. kansa. Ref. Pauli (1987) Vuoden 1906 Suomi. Teoksessa Teppo Korhonen (toim. Helsinki: SKS. Korhonen. (1997) The social psychology of protests. Klinge. kulttuurit. Teoksessa Markku Löytönen & Laura Kolbe (toim. s. Katri (2002) Kansallisen ajan ja sukupuolen esitykset oppikoulun juhlissa.S. Kristeva. Knuuttila Seppo (1989) Paluu nykyisyyteen. Heikki (1988) Pohjois-Karjalan kalevalalaisten perinteiden juuret.). 88-97. Mitä on suomalaisuus. Seppo (1994) Tyhmän kansan teoria – Näkökulmia menneestä tulevaan. Matti (1975) Bernadotten ja Leninin välissä. Maa. Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Räsänen (toim. Toward a measure of patriotic and nationalistic attitudes. Helsinki: SKS. Oxford: Blackwell. Kristeva. Political Psychology.) Kansa liikkeessä. (1987) Soleil noir: Dépression et mélancolie. Kerstin Smeds.

objet paradoxical: d’ou nous vient-il? Reserches sociologiques 15(2/3). Marco (1988) Urban identity.pdf Laclau E. Löytty ja P. Kymenlaakson liitto. Environmental social psychology. Lange. 220-231.12. A. (1984) L’ídentite collective. Dept. Teoksessa Glynis M. Teoksessa M. (1989) Individual and contextual influences on group identification. Mikko (2004b) Suomi rajamaana. Lau. Mikko (2004c) Vieraus ja viisaus. and Centre for Research in International Migration and Ethnity. and American Identity After 9/11.333 Kymenlaakson maakuntaohjelma 2007-2010. (1985) The Generative Mode of Explanation in Social Psychological Theories of Race and Ethnic Relations. Ruuska (toim. Vol 52. Monikulttuurisuus. Lehtonen. Teoksessa M. Vastapaino: Tampere 2004. No 3. Vastapaino: Tampere 2004. kansalaisuus ja suomalaisuus 1990-luvun maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa. 247-270 Lepola.): Suomi toisin sanoen. of Education. Boom. Helsinki: SKS.): Suomi toisin sanoen. Levita. O. L. Laine-Sveiby. Research group on ethnic relations. Lehtonen. London: Verso. Kati (1987) Kansallinen kulttuuri strategiana. Marilynn B (2004) Nationalism. Report no. Helsinki: WSOY. Suomi ja Ruotsi eroja ja yhtäläisyyksiä. Liebkind.). Laeyendecker. Karmela (1992) Ethnic identity . http://www. Teoksessa M. 6. de (1965) The concept of identity. Maakuntavaltuusto 4. Breakwell (ed. (1990) New reflections on the revolution of our time.Challenging the boundaries of social psychology. (1974) Identitet in discussie. 173-201. C. 155-164. social cognition and cross-cultural psychology. Ref Schlesinger (1987).fi/intermin/images. Canter et al. Laine-Sveiby. Paris and The Hague: Mouton & Co.intermin. Lehtonen. 727-739. Ruuska (toim. Löytty ja P. Lehtonen. Li. Elinkeinoelämän valtuuskunta. O. ja Westin. Saukkonen 1999. 303-311. Ruuska (toim.nsf/files/9ed9f9255dce5b45c22572 6c0045b0eb/$file/kymenlaakso. London: Surrey University Press. David J. 55-75.) Social psychology of identity and self concept.): Suomi toisin sanoen. Mikko (2004a) Suomalaisuus luontona. Outi (2000) Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi.2006. Social Psychology Quarterly. Meppel. Lalli. . Lehtonen. Helsinki. La Pierre J. Political Psychology (5) 25. (toim. Teoksessa D. Qiong & Brewer. Vastapaino: Tampere 2004.W. Ref. Löytty ja P. 147-185. Kati (1991) Suomalaisuus strategiana. University of Stockholm. O. Richard R. Lehtonen.

Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Räsänen (toim. F. Movimenti. Teoksessa J. Helsinki: SKS. Marques. Glynis M. Helsinki: Gaudeamus. A. MacKenzie. Social movements and identity needs in contemporary society.334 Lindeman-Viitasalo. H. attitudes and perception of other nationalities. European journal of social psychology 26. London: Lawrence and Wishart. Michael (1994) Euroopan yhteisö ja maailman kansallisvaltiot. Lippman. Naomi (1996) Being different or being better? National stereotypes and identification of Polish and Dutch students. Porvoo: WSOY. Rutherford (toim. Breakwell and Evanthia Lyons. Sekä Viisitoista vuotta myöhemmin. eds. Canter et al. Mercer. Pavel P. J. . Social movements. Alumni and their alma mater: A partial test of the reformulated model of organizational identification. Ref. I. Michel (1995) Maailman mieli.. J. Psychohistory Review II. Hilton. Mann. London: Hutchinson Radius. Lyons. Helsingin yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksia n:o 9. B. J. European Journal of Social Psychology 15. 312-319. Leonel Garcia ja Oliveira. Melucci A. 47-69. Bo (1989) Minne och glömska. & Ellemers. Teoksessa Yrjö Varpio ym. Tiede ja edistys 2. (1985) Social representations in the ordinary explanation of a 'riot'. 317-388. Linna. Teoksessa D. (1992). Melucci A. Kluwer. W.etnisyys ja identiteetti.) Environmental social psychology. &. In Changing European Identities. Suom. identità. Mlicki. British Journal of Social Psychology. Kansa kuvastimessa .) Identity. 106-126. (1982) L’invenzione del presente. Evanthia (1996) Coping with social change: Processes of social memory in the reconstruction of identities. & Potter. Journal of Organizational Behavior. Oxford: ButterworthHeinemann. Marjaana (1989) Social expertise and extremity in evaluation. Maffessoli. Kobena (1990) Wellcome to the jungle. 13. Väinö (1980) Runeberg ja suomalainen kansallismentaliteetti (alkup 1964). 537-556. (1978) Political identity. E.toisen tasavallan kirjailija. 103-123. (1983) Nationalism and the self. Mack.). D. Lönnqvist. & Ashforth. 44 (4).) Väinö Linna . (1989) Nomads of the present. Bologna: il Mulino.M. José Manuel Palma (1988) National identities and levels of categorization: Self-stereotypes. New York: Macmillan. J. (toim. 97-114. 15-34. (toim.J. Mael. Liu. Tapani Hietaniemi. Litton. bisogni individuali. Manchester: Manchester University Press. (2005) How the past weighs on the present: Social representations of history and their role in identity politics. Walter (1922) Public Opinion. Schlesinger (1987).

Human Studies 10.) Social Cognition. Teoksessa Farr. 40.J. R. Nurmela. A. Klink A.): Attribution Theory. S. Oxford. Social Research. S. Turner et al. (1988) Notes towards a description of Social Representations. S. S. Sosiologia 1. UK and Cambridge. Teoksessa Hewstone. J. 1-14. Forgas (ed. Klaus (1987) Puheen tulkintasäännöt ja sosiologinen kulttuurintutkimus. S. Kai (1987) Cultural identity and self-definition. Rediscovering the social group: A self-categorization theory. & Simon. ja Brown. Rauni (1996) Kännykät ja tunteet. 18.A.) Arvot ja velvollisuudet isänmaan puolustuksessa. (1994) Stereotyping and Social Reality. 175–193). Helsingin Sanomat 20. Moscovici. Nielsen. (1997). Social and Functional Extensions. S. W. Moscovici. Sakari (2005) Isänmaallisuus ja maanpuolustus suomalaisten mielissä.) Cognitive analysis of social behaviour.M. (2001) Nationalism and patriotism: National identification and out-group rejection. Oakes. MA: Blackwell . R. (1992) Dimensions et consensus. (ed. Maanpuolustuskorkeakoulu.. The Hague: Martinus Nijhoff. Moscovici. In J. (1982) The coming era of representations. (1984b) The myth of the lonely paradigm: a rejoinder.P. Oxford: Basil Blackwell. Teoksessa: Sinkko Risto (toim. Mummendey. Julkaisusarja 2.. Moscovici. (1987) The salience of social categories.335 Moscovici. Simon (Eds. ja Moscovici. 383390. London: Academic Press.C. British Journal of Social Psychology (2001). (1981) On social representations. B. Mummendey. Oakes. (1983) Social Representations and Social Explanations: From the ‘Naive’ to the ‘Amateur’ Scientist.). & Hewstone. Mummendey & B. In J.J. S. Myllyniemi. In A. P. Paris: Presses Universitaires de France. 159-172. P. 88-110.C. Nationale Identifikation und die Abwertung von Fremdgruppen (National identification and devaluation of groups of foreigners). & Turner. M. Miles (ed. Mäkelä. 939-967. A. 51. Moscovici. Moscovici. S. 211-250. Oxford/New York: Basil Blackwell.. (1984) The phenomenon of social representations. European Journal of Social Psychology. In J. Artikkelikokoelmat n:o 14..7. Cambridge: Cambridge University Press & Editions de la Maison des Sciences de l'Homme.-P. Bern: Huber. Identität und Verschiedenheit (S.): Social Representations. Haslam. & Doise. S. Codol and Leyens (eds.

Teoksessa P. Matti (1998) Omakuvamme murroskohdat. & Turner. kylä. 1.) Koti. Saarikangas. Stroebe and M. Vaasa: Kirjayhtymä. Minna (toim. Suomen kulttuurihistoria IV. kaupunki. Osmo (1995b) Hegel vai Herder – Keskustelua Suomen instituutista. Helsinki: Tammi. P. Raoul (1948) Suuri linja: Arwidsonista vallankumouksellisiin sosialisteihin. 31-32. Kirsi ja Sarantola-Weiss.. Peltonen. Oinonen. . Hewstone (eds. Osmo (1995) Ranskan taide. J. P. Maisema ja kieli suomalaisuuskäsitysten perusaineksina.C. Teoksessa Risto Alapuro. 1. Tieteessä tapahtuu 8.J. 111 135. Jussi (1993) Nationalismi. 41-50. Eriikka & Raimo Blom & Harri Melin (2005). Teoksessa Mäenpää. Paasi. Pekonen. Juha ja Anttonen. Cambridge: Cambridge University Press.) Kansa liikkeessä. Pasi. Teoksessa Juha Pentikäinen & Veikko Anttonen (toim. Henrik Stenius (toim. & Turner. Onni on olla suomalainen? Kansallinen identiteetti ja kansalaisuus. 325-344 Oakes. Jyväskylä: Art house. Anssi (1990) Kuoleman monet kasvot. 164-171. pp. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 8. Pentikäinen. (1986) Distinctiveness and the salience of social category memberships: is there an automatic perceptual bias towards novelty? European journal of social psychology 16 (4). Veikko (1985) Finland as a culture area. (1990) Is limited information processing the cause of social stereotyping? In W. Palin. 19-40. Alasuutari ja P. Paasi. Tampere: Vastapaino. Anssi (1986) Neljä maakuntaa: maantieteellinen tutkimus aluetietoisuuden kehittymisestä.C. Chichester.Kaksi perinnettä poliittisen julkisuuden muotoutuessa. Peabody.): Cultural Minorities in Finland. GeoJournal 43.) European Review of Social Psychology. kontinentalismi ja latinalainen Amerikka. Tampere: Vastapaino. Tiede ja Edistys 3.336 Oakes.): Elävänä Euroopassa. Helsinki: Hanki ja Jää. J. Pulkkinen. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Helsinki: Kansankulttuuri. Pakkasvirta. Tuija (1987) Kansalaisyhteiskunta ja valtio . Ruuska (toim.J. Peltonen.Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja. Palmgren. Kerstin Smeds. (1985) National characterictics. Vol. Pekonen. Ilkka Liikanen. J. Kirjoituksia sosiaalihistoriasta. England: Wiley. Peräkylä. . 32. Matti (1988) Viinapäästä kolerakauhuun. Anssi (1997) Geographical perspectives on Finnish national identity.Tutta (2004) Kansallismaisema. Helsinki: Publications of the Finnish National Comission for Unesco No.

Pertti ja Ruuska. Löytty ja P. kylä. Helsinki: SKS. & Gomez. Huici. Relander. 98-112. (2000). Reicher. Paul (1992) Oneself as another. Chicago: Chicago University Press. Teoksessa Alasuutari. Suomi . Räsänen.) Kansa kuvastimessa Etnisyys ja identiteetti. Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. Teoksessa Pertti Suhonen (toim. Ros. Rantanen. M. Amterdam: Rodopi. Pertti (1989) “Keitä me olemme?“ Suomalaisten identiteetin muutoksista. Stephen. Jukka (2004) Jäähyväiset Snellmanille. Räty.). Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 10. Chicago: Chicago University Press. Pertti ja Ruuska. 71-107. Ruuska (2004) Missä suomalaisuutta tulkitaan? Teoksessa M. Helsinki: SKS. Tutkimus mielisairauteen asennoitumisesta. Vastapaino: Tampere 2004. Fla: Krieger. C. Reicher. Riitta (1989) Kotiseutuaate ja kotiseutuliike suomalais-kansallisessa prosessissa. London: Sage. Tampere: Vastapaino. Kirsi ja Sarantola-Weiss. 81-95. Ricoeur. 81-98. (1999) Maisema ja mielikuvat.) Koti. Maa. Saarikangas. (1986) Conceiving the Self. Malbar. kulttuurit. Matti (1989) Kansankulttuuri kansakunnan identiteetin rakennuspuuna. Hannu (1987) Uhka vai uhri. (2001) Self and Nation.) Kansa kuvastimessa . Barfoot (ed.). Ruuska. Ruuska (toim. Nicolas & Condor Susan (1996) The lost nation of psychology. Social identity processes: Trends in theory and research. & Hopkins. Helsinki: SKS. 149-172. Teoksessa Mäenpää. . M. (1994) Harmonious ’Heimat’ and disturbing ’Ausländer’. S. O.. kansa.Etnisyys ja identiteetti.) Beyond Pug's tour: national and ethnic stereotyping in theory and literary practice. Lehtonen. London: Sage. Comparative identity. Päivi (1997) Suolatut säkeet.) Suomi. Paul (1987) Time and Narrative III. category salience and intergroup relations. Feminism and Psychology 4. Teoksessa Alasuutari.) Post-patria? Globalisaation kulttuuri Suomessa.) Post-patria? Globalisaation kulttuuri Suomessa.337 Raivo. Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Räsänen (toim. Rathzel H. Petri (toim. Petri (toim. Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Räsänen (toim. Brown (Eds. In D. Teoksessa Markku Löytönen & Laura Kolbe (toim. Helsinki: SKS. Suomen kulttuurihistoria IV. kaupunki. 108-131. Helsinki: Tammi. Rosenberg.muutosten yhteiskunta. Juva: WSOY. Hopkins. Minna (toim. Räsänen. Ruuska. Rautio. Tampere: Vastapaino. Petri J. A. Petri (1999a) Muuttuva käsitys kansakunnasta. Petri (1999b) Kohti alueiden Suomea. Ricoeur.): Suomi toisin sanoen. In C. Pasi. N. Capozza & R.

E. Salazar. (1999). Saukkonen. Donald & S. & Salazar (1995) Permanence and modification in national identities. Political Psychology 20. 1. Journal of Personality and Social Psychology 53. Schatz. & Lavine. R. SKS Helsinki. Politiikka 3. Toward a psychological structure of human values.338 Räty. Journal of Personality and Social Psychology 58. On the varieties of national attachment: Blind versus constructive patriotism. Philip (1987) On national identity: some conceptions and misconceptions critizised. 878-91. 1-14. 219-64. Hall (toim.H. Zanna (Ed. Hannu ja Snellman. Sallinen-Gimpl. Saukkonen (1998b) Porvari ja talonpoika. Teoksessa Keränen. (1990). B. (1986) Conservatism. S. Pieksämäki: SKS. . & Bilsky W.Etnisyys ja identiteetti. 2. Schwartz S. 1987. Toward a theory of the universal content and structure of values: extensions and cross-cultural replications. L. 3-10. 550-562. E. J.) Politics and Ideology: Milton Keynes: Open University Press. & Bilsky W. T. 196-202.) Kansa kuvastimessa . H.): Älymystön jäljillä. Saukkonen. (1992) Universals in the content and structure of values: Theoretical advances and empirical tests in 20 cultures. 361. H. M. Pasi (1999) Suomi. (1989) Karjalainen kulttuuri-identiteetti. Leila (1990) Eurooppalaista keskustelua sosiaalisten representaatioiden teoriasta. teoksessa J. Politiikka 35:1. Schwartz.E. Jyväskylä: SoPhi. Teoksessa Pertti Karkama & Hanne Koivisto (toim. Kosmopolis 26(4). Saukkonen. Helsinki: SKS. Pasi (1993) Nationalismi ja intellektuellit. Social Science Information 26. (1993) Celebrating the Other. Staub.H..): Kansallisvaltion kielioppi. Pasi (1996) Identiteetti ja kansallinen identiteetti. 151174. Saukkonen. Schwartz. 5-19. Hemel Hempstead: Havester/Hempstead. Pasi (1998) Kansallisvaltion identiteettipolitiikka. In M.). Alankomaat ja kansallisvaltion identiteettipolitiikka. Kansanluonteen “kansa” Zachris Topeliuksella ja Robert Fruinilla. Sampson. S. Psykologia 3. Schwartz. Schlesinger. 212225. Pasi (1996b) Monokulttuurinen saari vai monikulttuurinen risteys? Kulttuurintutkimus 13. International Journal of Psychology 31. Marja (toim. Nationalism and Imperialism. Pasi (1997) Intellektuaalinen rooli ja kansallinen identiteetti. Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Räsänen (toim.P. Saukkonen. Saukkonen.

J. 87-120. Markku (1993) Kansallinen mytologia vallan välineenä. Ensimmäiset museopäivät Helsingissä.. Smart.W. Sinisalo. In Stryker. Cultural Psychology. (1991) National identity. Simon B. London: Penguin Books. (eds. Staub. Zobel M. . Identity. pp 1-65).).A.) Religion and Politics in the Modern World. Herdt (Eds. E.. Nelson-Hall series in psychology (pp.what is it? Teoksessa J. Anthony D. (2002). John (1993) The cultural politics of everyday life.Etnisyys ja identiteetti. In D. (2005) Positive autostereotyping and self-construal as predictors of national identification. and Personality.Shweder. Shotter. U.ja tutkimustyölle. Essays on comparative human development.339 Advances in experimental social psychology (Vol 25. Milton Keynes: Open University Press. Anthony D.T. Hannu (1989) Valokuvattu kansa. Identity competition: Key to differential social movement participation?. J. Stryker. R. a Special Issue of Current Sociology 21(3) The Hague: Mouton. Chicago: Nelson-Hall. Sorokin. Shweder. R. S. Maczynski. Merkl ja Ninian Smart (eds.B. Smith. Society. New York: Harper and Brothers. & Stumpf. (1996) On being more than just a part of the whole: regional identity and social distinctiveness. A Trend Report and Annotated Bibliography. (1990) Cultural Psychology . 15-20. International Review of Social Psychology. and White. T. Shotter. S. 217-235.. Helsinki: SKS. Sage. G. Stern. s. Blind versus constructive patriotism: Moving from embeddedness in the group to critical loyalty and action. Soikkeli. K. Paul C. Kulttuuritutkimus 10 (3). (1986) The ethnic origins of nations. (1973) Nationalism. 325-340. 213-228). S.W. Bar-Tal & E. Patriotism: in the lives of individuals and nations.) Kansa kuvastimessa . Smith. M. (1995) Why do people sacrfice for their nations? Political psychology 16 (2). Owens. Worcester: Basil Blackwell. Culture. Helkama. Teoksessa Peter H.A. Ninian. European journal of social psychology 25. Smith. P. & Gergen. Ks. Giannini. London.) (1989) Texts of Identity. Sirelius. Smith. Self. (1947).Stigler. Kulla C. K.. Cambridge University Press. Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Räsänen (toim. 18 (1-2). (1923) Suuntaviivoja kansatieteelliselle kehitys. New York: New York University Press. London: Academic Press. Myth and Nationalism. Pitirim. (1985) Religion. (1997). Staub (Eds. Their Structure and Dynamics. J.). R. Anthony D.

Thomas. Laaksonen (toim. Z. Frontiers in Social Movement Theory.I. (1978) Differentation between social groups: studies in the social psychology of intergroup relations. Tajfel. Göran (1995) European modernity and beyond: The Trajectory of European Societies 1945-2000. (1985) Maamme kirja. Lotte (1994) Rahvaanomaisen tieteet ja korkiaoppisen kielen kotimaa.). Worchel & W. (1928) The Child in America. Worchel (eds. H. Social Science Information 13 (2). Topelius. & Turner. 65-93. Tajfel. Mueller (toim. V.G. 52-58. University of Joensuu. Helsinki: SKS. Taylor. 104-129. Therborn. Teija (1994) Voiko EU-Suomi olla itsenäinen? Ulkopolitiikka 3. N. London. Behavior Problems and Programs. Knuuttila ja P. (1981) Human groups and social categories. 7-24. Publications in Social Sciences No 37. 1876.. Alkup. p. Tajfel. Minneapolis: University of Minnesota Press.) Runon ja rajan tiellä. No. 1992. G.I & Thomas. vuoden.1890 painos. Teoksessa A. Chicago: Nelson-Hall. (1974) Social identity and intergroup behaviour.) The Social Psychology of Intergroup Relations. Chicago: Nelson-Hall. J.340 and Social Movements. Cambridge: Cambridge University Press. Chris (1999) Finnish American Ethnicity as Measured by Collective Self Esteem. Morris & C. Taylor. s. 3. CT: Yale Univ. s. H. J. Tarasti. (1992) Collective identity in social movement communities: Lesbian feminist mobilization. London: George Allen & Unwin. E. In S. W. & Whittier. Academic Press. Eero (1990) Johdatusta semiotiikkaan: esseitä taiteen ja kulttuurin merkkijärjestelmistä. New York Knupf. Austin (Eds. (1979) An integrative theory of intergroup conflict. Juva: WSOY. Tarkka. D. Helsinki: Gaudeamus. H. Press. Tajfel. H. C. Tiilikainen. The social identity theory of intergroup behavior. Kansanpainos. M. Charles (1989) Sources of the self. Alkup. Psychology of intergroup relations.).. Jeeves (ed) Survey of Psychology. . 33-47. 3236. (1986). Tajfel. Austin and S. Tarkka. Tajfel H.. Cambridge. C. In W. London: SAGE. Susag. Topelius (1983) Boken om vårt land. Porvoo: WSOY. Teoksessa S. & Turner. Cambridge University Press. (1980) Experimental studies of intergroup behaviour In. Lotte (1989) Karjalan kuvaus kansallisena retoriikkana. 2140. Tiede ja edistys 1. H. New Haven.

Oxford: Blackwell. Washington: Folklife Center News. (1999). C. JAI Press.J. J.) Mitä on suomalaisuus. H. Some current issues in research on social identity and selfcategorization theories.S. Malpass (eds. Turunen. J.C. Tuan. J. J. Helsinki: Taloustieto. In W. Immanuel (1984) The politics of the world economy.A. Oxford: Blackwell. 454-463. Turner. Teoksessa H.. J. 20. (1982) Towards cognitive redefinition of the social group. Individualism and collectivism: Cross-cultural perspectives on self-in-group relationships. Triandis. Ellemers. Kari Mikko (1993. J. (1987) Rediscovering the social group: A self categorization theory. Villareal.J. Tajfel (ed) Social identity and intergroup relations. Journal of Personality & Social Psychology. A. Bontempo. . Vaasa: Kirjayhtymä. Evan kansallinen arvo. Montreal. 1996. & et al. teoksessa Korhonen.. Yi-Fu (1980) Rootedness vs. April-June 1985. Lawler (ed. M. Kerstin Smeds. Teppo (toim. R. 323-338. C. Turner. sense of place. Cambridge. M. vol 2. A. Social identity context.C. 3-8. Turner. Pentti (2005) Onnellisuuden vaikea yhtälö. teoksessa J.. & Wetherell.R. Landscape 24. Spears. Hogg. Wallerstein.ja asennetutkimus 2005. S.J. Cambridge University Press.Onko Suomi uskonto´. Oxford: Basil Blackwell. Kommentti Veikko Anttosen artikkeliin `Pysy Suomessa Pyhänä .341 Topping.. Asai.. R. Teoksessa Risto Alapuro. Torres. C. In N. In: XXVI International Congress of Psychology. Turner. Ilkka Liikanen. Brown. C.) Intergroup Behaviour. Turner... Ilkka (1987) Ammattiyhdistysutopia . M. P.) Kansa liikkeessä.R.) Etninen uskonnollisuus suomalaisuuden kuvassa. M. content. 54. & McGarty. Self and collective: Cognition and social context. Oakes. & B. Henrik Stenius (toim. (1981) The experimental social psycholgy of intergroup behavior. Reicher. Personality and Social Psychology Bulletin. Triandis. Oakes. Number 2. Greenwich. Brett (1985) The Kalevala and Finnish Identity.. Cambridge and Paris: Cambridge University Press and Editions de la Maison des Sciences de l'Homme. Vol VIII...) Psychology and culture. Kai & Kiljunen. 68-85. teoksessa E. Lonner & R.).. C.. Turner. Boston: Allyn & Bacon. commitment. Haslam. (1988)..J.) Advances in group processes: Theory and research. CT. Turner ja H. H.Vuosisadan vaihteen liberalistista yhteiskuntapolitiikkaa. (1985) Social categorization and the self-concept: a social-cognitive theory of group behaviour. R. (1994). Torvi. C. Vesala. P.D. J. Doosje (Eds. Helsinki: Suomen Antropologinen Seura. J. (1996) Exploring Group Diversity: Identifying the Relevant Dimensions. Giles (toim. S. (1993) Culture and social behavior.

N. R. Aino Raunio ja Matti Virtanen: Ihminen ja kulttuuri. (1993) Gender and nation. Matti (1988) Mitä suomalaisuus on? Teoksessa: Olli Alho. 621632. M. Wilson. (1976) Keywords. Williams. Porvoo: WSOY Yuki. Helsinki: Vientikoulutussäätiön julkaisu nro 72. Kustaa (1953) Isien työ: veden ja maan vilja. Helsinki: Työväen Sivistysliitto. 2 laajennettu p. Social Psychology Quarterly. William A. 166-183. Heikki (1990) Mennyt meissä. (1985) Kalevala ja kansallisuusaate. Intergroup comparison versus intragroup relationships: A crosscultural examination of social identity theory in North American and East Asian cultural contexts. 66.342 Vilkuna. Suomalaisen kansanvallan historiallinen analyysi. . Virtanen. Yuval-Davies. Ylikangas. 16. arkityön kauneutta Helsinki: Otava. (2003). London: Fontana. Ethnic and Racial Studies.

2 46.6 5. Suomalaisten pitäisi säilyttää kansallinen identiteettinsä kaikin keinoin.7 39.8 13.6 28.1 34.0 58.0 34. Suomeen tarvitaan lisää ulkomaalaisia rikastamaan kulttuuriamme.9 3. Voisin elää yhtä hyvin jossakin toisessa maassa kuin Suomessa. Olisin valmis työskentelemään 3-5 vuotta jossain Euroopan muussa maassa. Kotiseutuni ei merkitse minulle mitään.8 24.ei osaa sanoa . muukalaisten tulisi muuttaa maastamme pois. kotiseutua. Olisin valmis muuttamaan pysyvästi pois Suomesta.8 15.3 14.3 16.6 24.4 42.6 42.0 28.1 12.6 .7 70.6 67.1 23.7 51.5 23.9 15.7 10.9 23.7 24.6 Väite Suomalaisuus on minulle tärkeä asia. Ei osaa Eri sanoa % mieltä % 7.5 31.9 10.eri mieltä).1 55.7 41.4 26.4 31.8 58.0 72.343 Liite 1 Vastaajien mielipiteiden jakautuminen suomalaisuutta.3 19.0 29. Naapurikuntien asukkailla on monta syytä kadehtia pyhtääläisiä.3 25. Euroopan yhteisö EY on kokonaisuudessaan myönteinen asia. eurooppalaisuutta ja kansainvälisyyttä koskeviin väitteisiin (N=179) Vastaukset on tiivistetty kolmeksi vastausluokaksi (samaa mieltä .4 29. Eurooppa samastumiskohteena ei merkitse minulle mitään. että olen suomalainen Suomalainen kulttuuri on minulle tärkeä ja läheinen.8 29. Isänmaallisuus on nykymaailmassa pikemminkin vahingollista.0 11.2 25. En tunne olevani kotona missään muualla kuin Suomessa. Pyhtää on kuin osa itseäni.4 45.4 31.4 8.9 80.5 83.4 5. Olisin valmis työskentelemään 3-5 vuotta josssakin kehitysmaassa.3 44.7 18.1 41. Suomi kuuluu suomalaisille.9 29. Suomen ei pitäisi liittyä EY:hyn.6 81. Tunnen olevani pikemminkin eurooppalainen kuin suomalainen.6 5. Yhteisen eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen olisi nykypäivä nä tärkeää.3 5.1 12. Samaa mieltä % 87. Olen hyvin ylpeä siitä.1 78.0 33.

87 Pyhtääläiseksi identifioituminen VS452 Kuuluminen pyhtääläisiin V484 Pyhtää on kuin osa itseäni V499 Olen paljon/vähän pyhtääläinen =0. että olen suomalainen V498 Olen paljon/vähän suomalainen V483 (-)Isänmaallisuus on nykymaailmassa pikemminkin vahingollista V485 Suomalaisten pitäisi säilyttää kansallinen identiteettinsä kaikin keinoin V493 Suomalainen kulttuuri on minulle hyvin läheinen V503 Olen isänmaallinen =0. joista ne muodostuvat ja summamuuttujan reliabiliteettiä kuvaava Cronbachin alfa. Suomalaiseksi identifioituminen VS460 Kuuluminen suomalaisiin (”suomalaiset”) V477 Suomalaisuus on minulle hyvin tärkeä asia V495 Olen hyvin ylpeä siitä. Vaikeammin ryhmitettävien muuttujien sijoittamisen apuna on käytetty faktorianalyysiä.84 Kotiseutuidentiteetti VS451 Kuuluminen kotikylään VS452 Kuuluminen pyhtääläisiin VS454 Kuuluminen kymenlaaksolaisiin VS455 Kuuluminen kymenlääniläiset V479 (-) Kotiseutuni ei merkitse minulle mitään V482 Naapurikuntien asukkailla on monta syytä kadehtia pyhtääläisiä V484 Pyhtää on kuin osa itseäni V499 Olen paljon/vähän pyhtääläinen V500 Olen paljon/vähän kymenlaaksolainen V502 Olen paljon/vähän kotiseuturakas =0. VS-muuttujilla 1-7 suhteutettu 1-5 välille) ja ne muuttujat.344 Liite 2 Muuttujien yhdistäminen summamuuttujiksi Osasta identiteetin viiteryhmiä kuvaavista muuttujista ja asenneväittämistä muodostettiin summamuuttujia. Summamuuttujat on muodostettu ensisijaisesti käsitteellisesti samaa asiaa kuvaavista muuttujista.85 Maakuntaidentiteetti VS454 Kuuluminen kymenlaaksolaisiin VS455 Kuuluminen kymenlääniläisiin V500 Olen paljon/vähän kymenlaaksolainen . Taulukossa on lueteltu summamuuttujat (asteikko 1-5.

muukalaisten tulisi muuttaa maastamme pois V494 Suomeen tarvitaan lisää ulkomaalaisia rikastamaan kulttuuriamme =0.82 Avoimuus ulkomaalaisia kohtaan V489 (-) Suomi kuuluu suomalaisille .71 Muuttuja 'En ole kotonani missään muualla kuin Suomessa' liitettiin käänteisenä muuttovalmiutta osoittavaan summamuuttujaan koska se korreloi vahvemmin siihen kuin suomalaisuutta osoittavaan summamuuttujaan. saadaan viiden faktorin ratkaisussa edellä esitetyt kokonaisuudet.71 Eurooppalaiseksi identifioituminen VS465 Kuuluminen eurooppalaisiin V487 Yhteisen eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen on tärkeää V490 (-) Eurooppa samastumiskohteena ei merkitse minulle mitään V501 Olen paljon/vähän eurooppalainen =0.89 EY:n kannattaminen V481 (-) Suomen ei pitäisi liittyä EY:hyn V497 Euroopan yhteisö EY on kokonaisuudessaan myönteinen asia =0. 'Olen pikemminkin eurooppalainen kuin suomalainen' ei korreloi vahvasti eurooppalaisuuden eikä käänteisesti suomalaisuuden kanssa. Kun kaikille eurooppalaisuutta ja ulkomaailmaan suuntautumista kuvaaville muuttujille tehdään faktorianalyysi. Ainoat poikkeukset .70 Kosmopoliittisuus V480 Tunnen olevani pikemminkin eurooppalainen kuin suomalainen V496 Olisin valmis muuttamaan pysyvästi pois Suomesta V504 Olen maailmankansalainen =0. Tämä muuttuja osoittautuu liittyvän muuttujien 'Olen maailmankansalainen' ja 'Voisin muuttaa pysyvästi pois Suomesta' kanssa faktoriksi kosmopoliittisuus.345 =0.65 Valmius muuttaa ulkomaille V478 Voisin elää yhtä hyvin jossakin toisessa maassa kuin Suomessa V488 (-) En tunne olevani kotona missään kuin Suomessa V491 Olisin valmis työskentelemään 3-5 vuotta jossakin Euroopan maassa V492 Olisin valmis työskentelemään 3-5 vuotta jossakin kehitysmaassa =0.

Alueellinen identiteetti koostuu Kymenlaaksoon ja Kymen lääniin kohdistuvasta kuulumisentunteesta. .85:stä 0. Kotiseutuidentiteettiä kuvaavasta kokonaisuudesta on erotettu pyhtääläisyyttä kuvaava kolmen osion kokonaisuus. reliabiliteetti olisi laskenut 0. Siksi tämä muuttuja jätettiin pois.346 faktorianalyysin tuottamasta ratkaisusta ovat eurooppalaista identiteettiä kuvaamaan siirretyt muuttujat V487 ja V490.80:aan. jotka faktoriratkaisussa sijoittuvat EY:n kannatusta kuvaavaan faktoriin. Jos pyhtääläisyyteen olisi liitetty osioksi muuttuja 'Naapurikuntien asukkailla on monta syytä kadehtia pyhtääläisiä'.

38. pisteiden ero 0.252 -0. 40.48 4.09 1.355 0.52 4.46 4.181 0. pisteiden keskihajonta sekä järjestyksen poikkeama vuoden 1991 tutkimuksen järjestyksestä ja keskimääräisten pisteiden ero Keskim.51 3.72 3. 39. 41.70 0.347 Liite 3 Sanat keskimääräisen merkityksellisyyden suomalaisuuden kannalta mukaisessa järjestyksessä.05 1.85 0. 36. 25.028 0.93 0.215 0.73 4.017 0.261 .57 3. 43. 9.37 4.76 3.15 1.90 0. 31.028 0.30 3. 16. 15.62 3.54 3.77 0. 23.361 0.511 0.60 3.122 -0.92 3.60 3.080 0.96 0.34 4. 3.99 0.03 1.89 0.256 0.74 3.333 0.89 3.124 -0.04 3.468 0.77 4.015 0.97 0.34 4.127 -0. 6. 42.105 0.236 -0.84 0. 22.064 0. 11. 2. 10. itsenäisyys kotimaa vapaus perustuslaki koulu työ valtio maanpuolustus terveys oikeus elämä demokratia koulutus työntekijä teollisuus kansalainen ympäristö elintaso vastuu kaupankäynti kansantulo kehitys kansantalous edistys raha tuote huumori itsetuntemus maaperä maanviljelijä tiede yhteisö henki mielenlaatu arvo sivistyneistö nykyaika kirjallisuus menneisyys teräs suvaitsevaisuus etevämmyys etu (intressi) 4.00 1.18 4.29 Keski hajonta 0.029 0.370 0. 12. 4.106 0.40 3.27 4.16 4.83 0.19 1.04 1.003 0.66 3.233 0.86 1.47 3. 18.160 0.89 0. 20.266 -0.33 4. 29. 33.280 0.271 -0.93 0. 37.04 1.97 0.368 -0. 7.35 3. 26.172 -0. 21.72 3. 17. 35. 24.65 0.08 1. 28.058 0.87 0. 8.99 Järjestysero v:een 91 0 0 1 -1 4 -1 -2 -1 -1 4 11 3 -2 2 2 2 -4 -8 -7 12 2 -3 4 14 0 10 10 -7 -2 3 -11 7 -6 -4 6 -1 8 -9 -15 -9 7 1 7 Keskim.66 3. 30.13 0.94 0.068 0.238 0.69 0.07 4.94 0. 34.133 0.42 4.82 3.04 0.28 1.234 0.86 0.297 -0.84 0.37 4.91 3.14 0.75 0.020 0. sanojen keskimääräiset pisteet. 32.93 1.17 4.98 1.44 3.95 0.65 4.88 0. 27.99 1.218 0.187 0. 13.06 4.108 0. 5.545 0.02 0.12 4. pisteet 1. 14. 19.57 3.

ja piste-ero Keskim.04 0. 51.24 3. a e d b c matematiikka ammattiliitto kasvot veri asema kristinusko sankari keskiluokka muoto taide kutsumus maku kohtalo osuuskunta juutalainen sosialismi vallankumous luonto kansalaissota vaatimattomuus kieli perään3. 53.94 1.04 Järjestysero v:een 91 -13 -15 -15 -8 -11 -7 -3 -9 -7 -9 Keskim.72 3.08 3.034 -0.23 -0. jotka ovat vähemmän merkityksellisiä pyhtääläisillä kuin vuoden 1991 otoksella.18 3.62 3.091 0. 52.224 -0.21 1.123 Keskiarvo(60 sanaa) = 3.37 -0. 56.10 1.100 -0.152 0.25 1.372 -0.13 -0.25 1.96 2.19 0.19 1.85 2.27 3.17 1.534 91/93 Pearson-korrelaatio= 0.06 2.05 1. 55.02 2.635 Ka.15 1.84 2.09 1.933 Taulukko Sanat.25 -0.33 1. 58.246 -0.096 -0.269 0.17 3.08 3.096 0.02 1.30 -0.19 0.92 1. 54. 49.korr. 45.12 3.26 0.12 .13 -0.85 3.99 3 7 3 9 -2 -15 -8 -7 1 -13 -3 0 -2 0 0 0 0 0.021 0.014 -0. 59.06 3. 46. 48.91 0.19 1.17 4.05 1. 60.36 -0.550 -0.26 1.44 3. 47.92 1.04 1.08 3.04 2. 50.56 2.08 3.15 -0. pisteet taide kristinusko menneisyys sankari tiede keskiluokka kutsumus teräs itsetuntemus kirjallisuus 2.27 1.36 1. pisteiden ero -0.21 1.12 1.14 1.23 -0.357 -0.83 2.47 Keski hajonta 1.96 3.05 1. pisteiden keskiarvo ja -hajonta sekä järjestys.= 0.40 3.61 2. 91 3.152 0.89 3.99 1.89 4.348 44.07 0. 57.66 1.945 järj.232 0.24 3.

4.19 -0.23 0.51 -0.61 -0. teräs.45 -0.75 1. sosiaalipsykologianopiskelijaotos 1993) Norja Pyhtää Sp. 22.40 0.12 -0. 35. 26. valtio demokratia terveys elämä elintaso etu (intressi) sivistyneistö arvo mielenlaatu kehitys muoto vallankumous maaperä vastuu etevämmyys itsenäisyys sosialismi yhteisö edistys kotimaa itsetuntemus maanpuolustus sankari huumori oikeus teollisuus kirjallisuus koulu maku nykyaika kaupankäynti kristinusko ympäristö keskiluokka kutsumus matematiikka menneisyys työ työntekijä taide kansantalous kansantulo 1.45 1.22 -0.21 -0.11 -0.23 0.58 0.45 0.14 -0.05 0.30 0.01 0.56 -0.14 -1.70 0. 32.63 0.02 0.65 -0.05 0.17 0.16 0.01 0. 39.22 0.15 0. 18.81 0.47 0.38 0.31 0.08 0.04 0.82 0.36 0. 28.69 0.44 -0.11 0.02 -0. 11.02 0.59 -0.33 0.26 -1.14 0.24 -0.14 -0.11 0.23 1.52 0.05 -0.30 -0. 33.22 0.09 -0. 24. 16.94 -1.40 0.51 -0.33 0.01 1.49 0.99 0.12 0.23 -0.32 0.60 -1.48 0. 6. 1.39 -1. 40. 42. 27.70 0.25 0.16 0.16 0. 7.47 -0. 5.22 0.46 0.32 0.42 0.09 -0.72 0. 10.21 -0.01 -0.54 -0.14 -0. 0.08 -0.05 -0.39 -0.48 0.06 -0.12 Unkari Pyhtää Sp.25 0.01 0.53 0.53 -0.12 0.13 0.34 0. 29.00 -0. 44. 21.53 0.58 -0.14 -0.16 0.20 -0.op.27 0.36 0.11 -0.45 1.30 0.79 0.33 -0. 45.35 1.38 0. perustuslaki kasvot tuote.11 -0.49 0.38 0.52 -0.17 -0.04 0.16 -0.18 -0.01 1. 25. 19.21 0.20 1.48 0. 37.53 1.58 -0.07 -0.00 -0.40 0. 14.27 0.37 -0.44 0.28 0.55 -0.07 1.41 1.13 -1.44 0. 0.51 -0.01 2.08 0.25 -0.52 -0.82 0. 8.59 0.85 -0.71 -0.40 -0.55 -0. 46.56 -0.28 -0.04 -0.04 2.08 -2.15 -0.05 0.03 -0.97 0.03 0.60 0.86 -1.73 1.29 -0. 23.24 -0.22 1.09 -0.75 -0.33 0.11 -0.29 0.68 0.76 0. 30.74 0.26 0.02 0. 13.40 0.22 -0.09 0.26 0. 15.16 -1.60 0. 38.09 0.82 0.16 -0.64 -0.09 0.33 -0. 9.18 -0.41 0.81 -1.20 0.op.23 0.48 -0.60 -1. 17. 3.06 -0.49 0.37 -2.04 0.66 0.71 -0. 34.34 . 31.53 -0.64 -0.16 1.47 0.40 0.62 -0.08 0.20 0. 43.36 0.76 -0.03 -0.69 1.14 -0.48 0.57 -0.74 0.29 -0.26 0. 36.53 USA Pyhtää Sp.11 0.16 1.19 -0.58 -0.32 0.39 0.44 -0.09 -0.23 -0.14 0.88 -0. 20.14 0.55 -0.58 0.25 -0.49 -0.46 -0.12 0.85 -0.10 -0.04 0.15 -0.42 1.41 0.21 0.47 0.59 0.20 0.36 0.96 -0.08 0.25 1.13 0.36 -0.55 -1. 41.18 0. 2.05 0.03 0.26 0.op.15 1.31 0.58 1.04 0.349 Liite 4 Suomalaisten otosten sanojen pistekeskiarvojen erot muihin kansallisuuksiin (sp.47 0.22 -0.09 0.27 0.04 0.26 -0. 12.52 0.07 0.35 0.92 0.33 -0.15 0.

34 0. 56.61 -0.02 0.02 -0. 50.29 -1.24 1.63 0.46 -0.24 -0.88 -0.63 -0.51 0.25 -0.11 0. asema maanviljelijä koulutus raha kansalainen kohtalo vapaus ammattiliitto henki osuuskunta suvaitsevaisuus veri juutalainen -0. 48.93 0.25 -0.50 -1.56 0. 54.02 0.69 -1.58 0.51 0.06 0.49 0.28 -0.09 -1.32 -0.21 -0.98 -0. 51.38 1. 59.93 -0.40 -0.53 .82 0. 55.19 0.38 -0.24 0.16 0.15 1.68 -0.350 47.44 -1.48 -0.55 0.33 0.49 0.11 -0.20 -0.11 0.08 -0.15 -0.39 0. 58.73 -0.44 -0.07 -0.27 1.78 0.48 -0.01 0.49 -0. 57.29 0.45 0. 49.18 -1.70 -0.79 -0.06 0.17 -0.86 -0.47 -0.36 0.36 0. 53.66 -0.37 -0.08 0. 52.00 -0.94 0.03 -0.16 -1.39 -0.

36 2.808 2.369 2.943 3.520 3.92 -0.43 4.537 2.033 3.83 3.47 -0.83 3.81 4.88 3. opisk.27 pyhtääläisten poikkeama -1.102 2.610 3.49 3.69 -0.91 3.80 3.89 3.47 3.20 -0.86 3.533 3. Sp.36 3. Kolmen maan keskiarvo vallankumous veri juutalainen yhteisö maku henki suvaitsevaisuus sosialismi taide kohtalo kirjallisuus 3.46 -0.580 3.050 3.55 -0.351 Liite 5 Suomalaisilla heikompina suhteessa vertailtaviin kansallisuuksiin erottuvat sanat.40 Norja 4.73 2.89 2.40 3.483 3.10 3.73 -0.893 2. Yhteiskunnal.552 3.-nat.690 3.45 -0.895 Isänmaallis-valtiollisiksi luokitetut sanat: maanpuolustus valtio perustuslaki vapaus kotimaa itsenäisyys .65 -0.15 3.780 3.56 3.62 2.350 3.24 -0. "Sosial.26 3.016 3.429 3.60 Pyhtääl.09 -0.56 -0.08 3.433 4. Isänm.94 3.79 3.34 -0.Pyht.57 3.43 3. Talous Luonto Kulttuuri Historia Vertailu Ihminen-mor.34 -0.25 3.84 -0.643 3.26 2.07 opiskelijoiden poikkeama -1.20 -0.20 0.82 3.65 3.32 3.30 -1.35 -0.43 3.09 3.18 4.42 -0.83 3.320 Unkari 4." 4.705 4.598 3.80 2.924 3.993 USA 4.

352 Liite 6 Sanojen ryhmittely a priori . henki 7 6 7 9 8 10 14/15 14 . Isänmaallis-valtiolliset: maanpuolustus valtio perustuslaki vapaus kotimaa itsenäisyys (demokratia) ei ole kv. kotimaisissa ja ulkomaisissa otoksissa. teräs työ Yhteiskunta: koulu edistys kehitys kansalainen koulutus nykyaika ammattiliitto tiede keskiluokka etu KV:(työntekijä) yhteisö Ihmiseen liittyvät: kasvot terveys elämä arvo mielenlaatu vastuu itsetuntemus huumori oikeus maku kutsumus kohtalo po.->hist.luokkiin ja luokkiin kuuluvien sanojen lukumäärä. TALOUS: kansantalous kansantulo kaupankäynti elintaso teollisuus raha tuote + kv.

56 .57 3.73 4 3 3 2 5 4 4 4 3 3 11 3 VALTIO TALOUS (YHTK+TAL YHTKUNTA IHMINEN KULTTUURI .94 3.67 .52 .55) .81 3.62 .57 3. veri Kulttuuri kirjallisuus taide (tiede) sivistyneistö Luonto maaperä ympäristö (luonto) "Sosialismi" Vallankumous Sosialismi Ammattiliitto Osuuskunta (kansalaissota) Historia kohtalo Sankari Kristinusko Menneisyys Vertailu Muoto Etevämmyys Asema Luokittelemattomat Matematiikka Maanviljelijä Juutalainen Kieli (kulttuuri) Peräänantamattomuus Vaatimattomuus Valtiollis-nationalistiset teemat ovat vahvimpia pyhtääläisillä Variable Mean Std Dev 4.40 .353 suvaitsevaisuus ? on kv.87 3.

28 0.48 ** 0. 6. 11.34 0. 5. 10. 38 1. 4. 14. 0 -2 1 1 0 -2 1 1 -1 -2 2 -2 2 -1 -2 55. vastuu +8 35-50-v.28 * 0.354 Liite 7 Sanojen merkityksellisyyden suomalaisuuden kannalta mukaisten järjestyssijojen erot alaryhmissä suhteessa sanojen sijoitukseen koko otoksessa Yhtenevyys iän mukaan Alle 30-vuotiaiden. 7.16 0.15 0. ympäristö +6 Yhtenevyys sukupuolen mukaan Naiset 80 1. 4.10 13.27 * 0. 11. 6. 13.27 0. 15.08 0.13 0. 12. 12.33 0.08 0. 9. 2. 2.03 0. 10.03 0. 5.10 0. 8./ -30 piste-ero 0. 3. elintaso +12 15.06 -0. itsenäisyys kotimaa vapaus luonto perustuslaki koulu työ valtio maanpuolustus terveys oikeus elämä demokratia 0 0 -1 1 -3 0 2 1 -6 -6 2 -4 1 Miehet 98 0 0 0 0 0 -2 -2 -2 3 3 -2 1 1 Naisten ja miesten piste-ero 0. 9. 8.15 0. 67 0 0 -1 -3 2 1 1 -5 -2 1 3 2 -2 0 -2 12. 7.12 0. kansalainen +3 yli 55-v. 13. 3.62 ** 0.17 0. itsenäisyys kotimaa vapaus luonto perustuslaki koulu työ valtio maanpuolustus terveys oikeus elämä demokratia koulutus kieli -1 1 2 -1 -7 3 0 4 -7 6 -10 3 6 2 6 12.28 0.36 ** (*) 0.18 -0. yli 55-vuotiaiden sekä 35-50 -vuotiaiden keskimäärin eniten suomalaisina pitämät sanat Alle 30-v.04 0.33 ** 0.06 0.19 .

9.08 0. itsenäisyys kotimaa vapaus luonto perustuslaki koulu työ valtio maanpuolustus terveys oikeus elämä demokratia koulutus kieli 0 0 0 0 -3 1 -1 1 -3 1 0 2 -4 0 0 13.06 0. 4. 4.00 0.A:n ja B:n aste piste-ero 21 0 -2 1 -2 1 -1 -1 -1 -1 -3 -4 -2 9 3 0 0.30 * 0. Opiskelijat 14 13 0 -3 1 -9 2 -1 -2 -1 4 5 -3 3 -7 -2 -2 -3 0 -1 3 -12 -2 -7 -11 -2 -1 -6 8 0 -1 -2 12.01 0. 5.11 0.20 0. 8.27 * 0. 2. 6.11 Sosioekonomisen aseman mukaisia eroja YTH 21 1.36 * 0.355 14. 14. 7. kaupankäynti +14 9.13 0.30 * 0.26 * 0.ympäristö +7 14. 13. kansalainen +8 0 0 0. 11. itsenäisyys kotimaa vapaus luonto perustuslaki koulu työ valtio maanpuolustus terveys oikeus elämä demokratia koulutus kieli 0 -4 -1 -3 3 1 3 0 -5 -6 -3 -1 9 4 5 Työntekijät 59 -1 1 0 0 0 -4 -1 2 0 3 0 3 -6 -1 3 Maanvilj. ympäristö +10 12. kansalainen +4 12. 15. 9. maan5. 15. 12. 8. 11. teollisuus +5 . 2.33 * Yhtenevyys koulutuksen mukaan A Perusaste tai ammattikoulu 114 1. työntekijä +3 B Opisto tai enemmän 63 0 0 -2 1 1 -2 -2 -2 2 -5 -2 -2 7 3 3 Korkea. 12.30 * 0. 13. 6. 7. 14. elintaso +15 viljelijä +21 8.26 * 0. 3. 3. koulutus 15.30 * -0. 10. kieli 3 2 10. 10. 5.

40 -0.29 0.18 0.08 0. 9. 5. 6. 12. 15. itsenäisyys kotimaa vapaus luonto perustuslaki koulu työ valtio maanpuolustus terveys oikeus elämä demokratia koulutus kieli 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 -1 1 0 0 0 Ruotsink. 10. 159 1.07 0.95 Suomenk. 8.25 0.20 -0.29 0. 7.23 0. elintaso +5 .34 0. 11. 13.06 0. 19 -4 -2 2 -3 3 -3 -5 -4 0 4 2 0 10 0 -6 Piste-ero 0.15 0.46 15. 4.37 0.30 0.356 Äidinkielen mukaiset erot Korrelaatio on 0. 14. 3. 2.

Pro-immigrant attitude was related to an emphasis on cultural Finnishness and a de-emphasis on comparative and status-oriented Finnishness. Despite the lack of differences in the strength of nominal Finnish identification. The contents of national identity were examined using a quantitative word-assessment method. identify with a nation according to their beliefs of what national identity consists of. With regard to Finnish identification. consists of inclusion and exclusion. Categorization. Those who held positive attitudes to immigrants associated Finnishness with both positive and negative traits. Among the respondents with lower level of education. Different forms of identification could be distinguished along with different contents. those with more education to a greater extent relativized their Finnishness. The characteristics are being assigned through a dialectical process of internal and external definition. such as local or European identity. and related to different forms of identification. The present study examined the Finnish national identity in relation to other spatial identities. Data were drawn from a sample of 179 respondents who represented the adult population of the Pyhtää municipality on the southeastern coast of the Gulf of Finland in the year 1993. the limits and components of this identity. the basic process in the construction of national identity. Various forms of nationalism and patriotism were present in the data. more or less shared meaning structure. Those who share it. few differences between age. educational or SES groups were found. Discrimination and derogation of outgroups were associated with identification that emphasized inter-nation comparison and framed identity in an essentialistic and thus exclusionary way.357 ENGLISH ABSTRACT National identity is a general. and on the position of national identification among all human identifications. the emphasis on cultural Finnishness . The focus was on the representation of the Finnish national identity.

The younger respondents felt relatively more Finnish in the company of foreigners than did the older generations. Those who did not produce any spontaneous response to a request to define Finnishness were more likely to be anti-immigrant. reflexive self-understanding implies openness towards other nationalities. The aspect of identity which is based on categorization and comparison could be called identity for others. Older respondents regarded the moral-anthropomorphic aspects of identity as more important. .358 clearly predicted pro-immigrant attitudes. Changes in the representation of Finnishness are suggested by differential weights given by respondents to different aspects of the national identity. to whom being with friends and in other close relationships stood out as contexts of national identification. which emphasises self and cultural selfunderstanding. Thus. A modern marketing oriented “image-of-Finland” identity represents identity for others. The other aspect of the national identity is identity for ourselves.