You are on page 1of 88

The Project Gutenberg EBook of Kapteenin tyt�r, by Aleksander Pushkin

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Kapteenin tyt�r

Author: Aleksander Pushkin

Translator: Samuli Suomalainen

Release Date: March 17, 2008 [EBook #24863]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENIN TYT�R ***

Produced by Tapio Riikonen

KAPTEENIN TYT�R

Kirj.

Aleksander Pushkin

Ven�j�nkielest� suomentanut Samuli S.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1876.

SIS�LLYS:

I. Kaartin kersantti
II. Opas
III. Linna
IV. Kaksintaistelu
V. Rakkaus
VI. Pugatshevin kapina
VII. Rynn�kk�
VIII. Kuokkavieras
IX. Ero
X. Piiritys
XI. Rauhaton kyl�
XII. Orpo
XIII. Vangitseminen
XIV.

ENSIMM�INEN LUKU.

Kaartin kersantti.

Kapteeniksi kaartin p��sis heti h�n.


-- Ei niin! Mut ensin armeijassa palvelkohon.
Niin juuri, niin! Ja siell� kovaa kokekohon --
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
Mut mik� h�nen is�ns on?

Knjashnin.

Is�ni, Andrei Petrovitsh Grinev, oli nuoruudessaan palvellut sotav�ess�


kreivi Minnichin aikana ja otti eron p��-majorina vuonna 17--. Siit�
pit�in asui h�n kyl�ss��n Simbirskin kupernissa, jossa nai er��n k�yh�n
aatelisneidon Avdotja Vasiljevna J:n. Meit� oli yhdeks�n lasta. Kaikki
veljeni ja sisareni kuolivat pienin�. Min� olin kirjoitettu kersantiksi
Semenovskin kaartiin, ja siit� tuli meid�n kiitt�� majoria samassa
kaartissa, ruhtinas B:ta, likeist� sukulaistamme. Minua luettiin
virkavapauden saaneiden joukkoon kotikasvatukseni loppuun asti.

Viisi-vuotisena annettiin min� ratsaspalvelijan Saveljitshin huostaan,


joka nuhteettoman k�yt�ksens� vuoksi oli koroitettu hoitajakseni. H�nen
johdollansa min� edistyin niin, ett� kahdentoista vuoden i�ss� osasin
lukea ja kirjoittaa ven�tt� ja aivan j�rkev�sti kykenin arvostelemaan
j�niskoirain ominaisuuksia. T�h�n aikaan palkkasi is� minulle
Franskalaisen monsieur Beaupr�'n, joka tilattiin taloon Moskovasta
samalla kertaa kuin viinit ja ruoka�ljy. Franskalaisen tulo harmitti
kovasti ukko Saveljitshia.

-- "Hyv� Jumala!" mutisi h�n itsekseen; "onhan luullakseni lapsi pesty


ja kammattu ja kyll�inen. Mit�s varten rahoja turhaan viskataan ja
palkataan munsy�ri�, niinkuin ei omaa v�ke� olisi ylt� kyll�?"

Beaupr� oli is�nmaassaan ollut peruukintekij�n�, sitten Preussissa


sotamiehen�, mutta muutti sielt� viimein Ven�j�lle, ruvetakseen
utshitel'iksi (opettajaksi), itsek��n ymm�rt�m�tt�, mit� tuo sana
oikeastaan merkitsee. H�n oli hyv�ntahtoinen, mutta sanomattoman suuri
hulivili. H�nen suurin heikkoutensa oli herkkyys kauniisen sukupuoleen;
usein h�n hellyyksist�ns� sai kolauksia, joita sitten voivotteli
vuorokausin. Sen lis�ksi h�n, kuten itse sanoi, ei vihannut pulloa,
toisin sanoen h�n naukkasi ja naukkasi liiaksikin. Mutta kun viini�
meill� ei tarjottu kuin p�iv�llisell�, jolloin opettaja usein j�tettiin
ilmankin, niin tottui herra Beaupr� varsin pian paloviinaan, ja rupesi
vihdoin pit�m��n sit� paljoa parempana kotimaansa viinej�, sanoen sit�
vatsalle hy�dyllisemm�ksi. Meist� tuli pian hyv�t yst�v�t, ja vaikka
h�nen, niinkuin kontrahtiin oli kirjoitettu, tuli opettaa minulle
_franskankielt� ja saksankielt� ja kaikkia tieteit�_, niin piti h�n
kumminkin sopivampana oppia minulta v�h�n s�hert�m��n ven�tt�, jonka
j�lkeen sitten kukin meist� teki omia askareitaan. Me sovimme
kesken�mme erinomaisen hyvin. Toista opettajaa en olisi tahtonutkaan.
Mutta pian meid�t kohtalo eroitti. -- T�mm�inen oli tapaus.

Lihava ja rokon-arpinen pesutytt� Palashka ja toissilm�inen karjapiika


Akulika suostuivat kuin suostuivatkin er��n� p�iv�n� menem��n �itini
luokse, heitt�ytyiv�t polvilleen ja tunnustivat rikoksen, johon heid�t,
kokemattomat, oli saattanut munsy�ri. �itini kanteli asiasta heti
is�lle. H�nell� taas oli laki lyhyt ja selv�. Heti paikalla k�ski h�n
kutsua tuon kanaljan Franskalaisen luokseen, mutta, tuli sana, ett� h�n
paraikaan antaa minulle tuntia. Is� heti minun kamariini. Siell� oli
Beaupr� makaamassa viattomuuden unta. Min� puolestani olin t�ydess�
ty�ss�. Minulle oli n�et Moskovasta tilattu maantieteellinen kartta. Se
rippui sein�ll� ilman aikojaan ja tuo suuri, paksu paperi oli jo kauan
kiusannut minua. Viimein p��tin kuin p��tinkin tehd� siit� paperileijan
ja ryhdyin nyt ty�h�n, k�ytt�en hy�dykseni Beaupr�'n unta. Olin juuri
kiinnitt�m�ss� niinist� pyrst�� Hyv�n toivon niemeen, kun is� tuli
kamariin. N�hty��n minun ponnistelujani maantiedon oppimisessa, nyk�si
h�n minua korvasta ja, juostuaan sitten Beaupr�'n ��reen, her�tti h�net
jotenkin varomattomasti ja alkoi nuhdesaarnan. H�mm�stynyt Beaupr�
yritti nousta yl�s, mutta ei jaksanut: h�n oli kovin juovuksissa. Is�
tarttui silloin opettajan nutun kaulukseen ja sys�si h�net porstuaan.
Samana p�iv�n� jo sai Franskalainen virkaeron, ja tuostakos ilo ja
riemu Saveljitshille. Siihen p��ttyi minun kasvatukseni.

Elelin sitten vaan mamman lellipoikana, ajellen kyyhkysi� ja ollen


polttosilla renkipoikain kanssa. Niin tultiin kuudentoista vuoden
ik��n, mutta silloinpa asiat muuttuivat.

Kerran syksyll� oli �iti vieraskamarissa keitt�m�ss� hunajamehua; min�,


kielt�ni maiskutellen, katselin kuohun kihajamista. Is� istui akkunan
��ress� ja luki "Hovi-kalenteria", jonka h�n sai joka vuosi. T�m� kirja
teki h�neen aina suuren vaikutuksen: erinomaisella tarkkuudella h�n
aina luki sit�, ja tuo luku se saattoi h�nen sappensa kiehumaan ja
kuohumaan. �iti, hyvin tiet�en ukon tavat, koetti aina sys�t� tuon
kirjan jonnekin piiloon, ja usein sattuikin, ettei is� saanut
kalenteriansa n�hd� moneen kuukauteen. Mutta kun h�n sen sitten taas
sattumalta l�ysi, -- niin istui h�n tuntikausia sen ��ress�. Niinp� h�n
nytkin luki "Hovi-kalenteria", tuon tuostakin kohotellen olkap�it��n ja
toistellen yh�: "kenraali-luutnantti!... Minun komppaniassani h�n oli
viel� kersanttina. Ja Ven�j�n molempain t�hdist�jen ritari!... Ja joku
aika sitten..." -- Vihdoin heitti is� kalenterinsa sohvalle ja vaipui
syviin mietteisin, jotka eiv�t ennustaneet hyv��.

�kki� h�n k��ntyi �itiin puoleen: "Avdotja Vasiljevna, kuinka vanha


Petrusha[1] nyt on?"

-- "Nyt alkoi seitsem�stoista vuosi", vastasi �iti. "Petrusha syntyi


samana vuona kuin t�ti Nastasja Gerasimnovna k�vi koukkuun, ja kuin
viel�..."

-- "Hyv� se", keskeytti is�; "aika on h�nen menn� palvelukseen.


Tarpeeksi on jo poikaa hellitelty vaimov�en puolella. Kyll� saavat
loppua nuo kyyhkyslakkaan kiipeilemiset".

�iti, kuullessaan erosta puhuttavan, s�ps�hti, niin ett� pudotti


lusikan kastrulliin, ja rupesi itkem��n. Min� sit� vastoin ihastuin
sanomattomasti. Ajatus palveluksesta tuotti heti mieleen ajatuksia
vapaudesta, Pietarin el�m�n huvituksista. Jo kuvailin itse�ni kaartin
upseeriksi, joka minun mielest�ni oli inhimillisen onnen korkein
kukkula.

Is�n ei ollut tapana muuttaa p��t�ksi�ns� eik� vitkailla niiden


toimeenpanemisessa. M��r�ttiin niin muodoin l�ht�ni p�iv�. Edellisen�
p�iv�n� sanoi is� tahtovansa kirjoittaa tulevalle p��llik�lleni ja
k�ski tuoda paperin ja kyn�n.

-- "�l� unohda, Andrei Petrovitsh", sanoi �iti, "panna minultakin


terveisi� ruhtinas B:lle; min� toivon, kirjoita niin, ett� h�n on oleva
suosiollinen Petrushalle".

-- "Mit� joutavia!" vastasi is�, rypist�en kulmakarvojaan. "Mit� varten


min� ruhtinas B:lle kirjoittaisin?"

-- "Sanoithan kirjoittavasi Petrushan p��llik�lle".

-- "Ent� sitten?"

-- "Petrushan p��llikk�h�n on juuri ruhtinas B. Petrushahan on


kirjoitettu Semenovskin kaartiin".

-- "Kirjoitettu. Vaikka olisi kirjoitettu minne hyv�ns�! Petrushaa


vaan en Pietariin laske. Mit� h�n siell� oppisi? Rahaa tuhlaamaan ja
tyhj�� toimittamaan! Ei mar, palvelkoon vaan armejassa, kokekoon
kovaa, haistakoon ruudin savua; h�nest� tahdon sotamiest�, vaan en
kaartilais-hulivili�! Miss� pojan passi? Annas t�nne!"

�iti haki passini rasiasta, jossa sit� s�ilytettiin yhdess� sen paidan
kanssa, joka oli ollut p��ll�ni minua ristitt�ess�, ja antoi sen
vapisevin k�sin is�lle. Is� luki sen tarkasti, pani sitten p�yd�lle
eteens� ja rupesi kirjoittamaan kirjett�.

Minua vaivasi uteliaisuus. Minne minut pannaan menem��n, kosk'eiv�t


l�het� Pietariin? Silm�ni seurasivat lakkaamatta is�n kyn��, joka
liikkui jotenkin vitkallisesti.

Vihdoin h�n lopetti, pani kirjeen ja passin samaan kuoreen, lukitsi sen
sinetill� ja sitten, ottaen silm�lasit pois, kutsui minut luokseen.

-- "Tuoss' on kirje Andrei Karlovitsh R:lle", sanoi h�n, "vanhalle


toverilleni ja yst�v�lleni. Sin� l�hdet t�st� Orenburgiin, palvelemaan
h�nen v�ess�ns�".

Niin nyt haihtuivat kaikki minun loistavat toiveeni! Hauskan el�m�n


sijaan Pietarissa, odotti minua ik�v� tuolla syrj�isess� seudussa.
Palvelusta olin viel� hetki sitten ajatellut suurella riemulla; nyt
tuntui se surkealle onnettomuudelle. Mutta asiata ei k�ynyt
muuttaminen! Seuraavana aamuna seisoi jo kuomireki portaiden edess�:
siihen pantiin kaps�kki, laukku, jossa oli tee-serviisi, sek� k��r�t
t�ynn� vehn�si� ja piirakaisia, viimeisin� merkkein� kotoisista
makeanleiv�n-p�ivist�.

Vanhemmat siunasivat minua. Is� lausui: "Hyv�sti, Pietari. Palvele


uskollisesti sit�, kelle valan teet; ole kuuliainen p��llik�llesi; �l�
himoitse heid�n lempe�ns�; �l� tunkeile palvelukseen, �l� v�lt�k��n
palvelusta; ja muista aina sananlaskua: s��st� vaatetta uudesta pit�in,
s�ilyt� kunniata nuoresta pit�in". �iti itkien pyysi, ett� kaikin
mokomin suojelisin terveytt�ni; Saveljitshin syd�mmelle pantiin,
ett� h�n pit�isi tarkkaa huolta lapsesta. P��lleni pantiin
j�niksen-nahkainen pikku-turkki ja sen yli viel� ketunnahkainen
matkaturkki. Min� nousin kuomiin Saveljitshin kanssa ja l�ksin
liikkeelle, itkien katkerasti.

Samana y�n� tulimme Simbirskiin, jossa meid�n oli viipyminen koko


vuorokausi, kaikenlaisten tarpeiden ostamista varten, jotka olivat
Saveljitshin huolena. Me otimme asuntoa ravintolaan. Saveljitsh l�ksi
jo aamulla varhain ostoksille. Min� katselin ensin kauan aikaa
akkunasta likaiselle poikki kadulle, mutta ik�vystyin viimein ja
rupesin kulkemaan huoneesta huoneesen. Biljardi-saliin tultuani, n�in
siell� pitk�n herrasmiehen, noin viidennelj�tt� vuoden i�ss�,
yl�huulessa pitk�t viikset, y�nuttu yll�, biljardikeppi k�dess� ja
piippu suussa. H�n pelasi mark��rin kanssa, joka voitettuansa sai
ryypyn viinaa, mutta menetetty�ns� oli velvollinen nelin ry�min
konttaamaan biljardip�yd�n alla. Min� rupesin katsomaan heid�n
peli�ns�. Mit� enemmin aikaa kului, sit� tihe�mmiksi k�viv�t nuo
konttaus-pasierailemiset p�yd�n alla, kunnes mark��ri j�ikin sinne.
Herra lausui muutamia mahtipontisia sanoja, hautauspuheen tapaan, ja
kysyi, enk� min� tahtoisi pelata h�nen kanssaan. Min� en sanonut
osaavani. Tuopa n�kyi h�nt� kummastuttavan.

H�n katsahti minuun melkein s��liv�isesti. Me puutuimme kumminkin


puheisin kesken�mme. H�n sanoi olevansa Ivan Ivanovitsh Surin,
ratsumestari er��ss� husaarirykmentiss� ja tulleensa Simbirskiin
rekryytin-ottoon ja asuvansa t�ss� ravintolassa. Surin kutsui minua
p�iv�lliselle kanssaan, aterioimaan, "mit� Jumala on antanut,
sotamiehen tapaan". Min� suostuin kernaasti. K�vimme p�yt��n. Surin joi
paljon ja kehoitti minuakin, sanoen, ett� t�ytyy tottua palvelukseen.
H�n kertoi minulle kaikenlaisia juttuja armeija-oloista ja niille
nauroin kuollakseni. P�yd�st� nousimme aivan hyvin� tuttavina. Silloin
tarjoutui h�n opettamaan minua biljardia pelaamaan. "T�m�", sanoi h�n,
"on v�ltt�m�t�nt� meik�l�isille. Kun esim. ollaan marssilla ja
pys�yt��n jonnekin, -- mill� saa ajan kulumaan? Ei muuta kuin mene
ravintolaan biljardia pelaamaan: mutta sit�p� varten pit�� osata sit�!"
Min� olin tuosta t�ydellisesti vakuutettu ja rupesin hyvin ahkerasti
opettelemaan. Surin rohkaisi minua tuon tuostakin, ihmetteli minun
nopeata edistymisest�ni ja muutaman l�ksyn per�st� ehdotteli, ett�
ruvettaisin pelaamaan rahan p��lle, ei muuta kuin puolen kopekan vaan,
tietysti ei voittamisen tarkoituksessa, mutta siksi vaan, ettei
pelattaisi turhan p�iten, mik� h�nen mielest�ns� oli kaikista
kelvottomin tapa. Min� suostuin siihenkin, ja silloin k�ski Surin tuoda
punssia ja sai minutkin maistamaan, toistaen yh� vaan, ett�
palvelukseen pit�� tottua, ja mik�s palvelus se muka ilman punssia on?
Min� tottelin. Peli�mme kesti yh�. Mit� useammin min� maistelin, sit�
rohkeammaksi k�vin. Pallot lenteliv�t alinomaa laidan yli; min�
kiivastuin, toruen mark��ri�, joka luki taivas tiesi kuinka hullusti,
v�h� v�li� lis�sin panosta, -- sanalla sanoen, menettelin kuin
konsanaankin poika, joka on p��ssyt omiin valtoihinsa. Aikaa sill�
v�lin oli kulunut paljon. Surin katsahti kelloonsa, laski kepin
k�dest�ns� ja ilmoitti, ett� olin menett�nyt h�nelle sata ruplaa.
Tuosta min� v�h�n h�mm�styin. Rahani olivat Saveljitshin huostassa.
Min� rupesin pyytelem��n anteeksi. "�l�, veikkonen, tuosta huoli",
keskeytti Surin; "saatanhan min� odottaakin".

Surinin kanssa sitten vietin koko illan ja kamariini l�htiess�ni tuskin


jaksoin k�yd�. Surin saattoi minut sinne.

Saveljitsh parkasi, n�hty��n selv�n selv�t merkit minun innostani


palvelukseen.

-- "Mutta mit�s t�m� nyt merkitsee?" voivotteli ukko. "Miss� sin� nyt
tuon n�k�iseksi olet tullut? Herra Jumala, eih�n tuommoista ole ennen
kuultu eik� n�hty!"

-- "Suu kiinni, �ij�!" vastasin min� �nkytt�en; "sin� olet kai


humalassa; mene maata ... ja saata minutkin".

Aamulla her�tty�ni tunsin kovan p��nkivun; h�m�r� muisto oli minulla


eilis-p�iv�n tapauksista. Muisteluni keskeytti Saveljitsh, joka tuli
sis��n, tuoden teet�. "Pietari Andreitsh", virkkoi h�n, p��t��n
heilutellen, "varhainpa, varhainpa olet alkanut huimaa el�m��. Ja kehen
sin� tuletkaan? Ei is� juo, ei vaarikaan juonut; �idist� puhumattakaan:
h�n ei ole iki pitkin� p�ivin� suuhunsakaan pannut muuta kuin kaljaa.
Ja kuka t�h�n kaikkeen on syyn�? Kukas muu kuin tuo kirottu munsy�ri.
Aina v�h� v�li� hypp�si h�n Antipjevnan luokse: '_matame s� vu prii_,
viinaa!' T�ss� se nyt on se _s� vu prii_! kyll�p� pani viisautta ja
ymm�rryst� lapsen p��h�n, se hirtehinen! Ja mit� varten palkattiin
mokomaa murjaania! Niinkuin ei meid�n herralla omaa v�ke� olisi ylt�
kyllin!"

Minua h�vetti. Min� k��nnyin h�neen selin ja sanoin: "Mene tiehes,


Saveljitsh: min� en huoli teest�". Mutta kun Saveljitsh kerran oli
yltynyt saarnamaan, niin ei ollut helppo saada h�nt� vaikenemaan.
"Katsos nyt, Pietari Andreitsh, semmoista tuo juominen on. Ja p��t�kin
kivist��, ruokahaluakaan ei ole. Juomarista ei ole mihink��n... Juopas
v�h�n kurkkuvett� hunajan kanssa, mutta kaikista parasta kumminkin
lienee pieni kohmelo-ryyppy. Tahdotkos?"

Samassa tuli sis��n poika, tuoden minulle kirjelapun I. I. Surinilta.


Min� avasin sen ja luin:

"Armas Pietari Andrejevitsh, ole hyv� ja l�het� minulle pojan


kanssa sata ruplaa, jotka menetit minulle eilen. Olen suuressa
rahantarpeessa.

Aina altis sinua palvelemaan.


Ivan Surin".

Ei muuta neuvoksi. Min� tekeydyin aivan kylm�kiskoiseksi ja, k��ntyen


Saveljitshin puoleen, k�skin h�nen antaa pojalle sata ruplaa.

-- "Kuinka! Mit� varten?" kys�si Saveljitsh h�mm�styen.

-- "Min� olen ne h�nelle velkaa", vastasin min� niin tyyneen� kuin


mahdollista.

-- "Velkaako!" huudahti Saveljitsh, h�mm�styen yh� enemmin: "mutta


milloinka sin�, hyv� ihminen, enn�tit joutua h�nelle velkaan? Ei, kyll�
t�ss� nyt on jotakin kummallista. Sano mit� suvaitset, mutta rahoja
min� en anna".

Min� ajattelin, ett� jos en min� t�ll� ratkaisevalla hetkell� saa


voittoa itsep�isest� ukosta, niin minun vast'edes on kovin vaikea
p��st� h�nen holhousvallastansa. Senvuoksi, luoden h�neen ylpe�n
silm�yksen, lausuin:

-- "Min� t�ss� herra olen, sin� olet palvelija. Rahat ovat minun. Min�
menetin ne h�nelle siit� syyst�, ett� niin suvaitsin tehd�. Ja kyll� se
on parasta, ettes ollenkaan viisastele, vaan teet mit� k�sket��n".

Saveljitsh k�vi niin kokonaan ymm�lle tuosta, ett� l�i k�tens� yhteen
ja j�i seisomaan kuin suolapatsas.

-- "Mit�s siin� seisot?" kiljasin �k�isen�.

Saveljitsh itkem��n.

-- "Voi herttainen, Pietari Andreitsh", nyyhkytti h�n vapisevalla


��nell�: "�l� saata minua hautaan pelk�st� syd�mmen surusta. Lapsi
kulta; tottele minua, vanhaa ukkoa: kirjoita sin� tuolle ry�v�rille,
ett� sin� vaan laskit leikki�; sano, ettei meill� semmoisia rahoja ole
olemassakaan. Sata ruplaa! No kaikki pyh�t! Sano sin�, ett� vanhemmat
kiven kovaan ovat kielt�neet sinua pelaamasta, muuta kuin kenties
nappi-peli�".

-- "�l� valehtele", keskeytin h�net; "laita t�nne rahat tai otan sua
niskap��st�!"

Saveljitsh loi minuun silm�yksen t�ynn� katkeraa surua ja meni rahoja


noutamaan. Minun oli s��li ukko parkaa, mutta minun teki mieli
kerrankin oiaista siipeni ja n�ytt�� h�nelle, ett'en en�� ole lapsi!
Rahat l�hetettiin Surinille. Saveljitsh kiiruhti heti paikalla
saattamaan minut pois t�st� kovan onnen paikasta. H�n tuli
ilmoittamaan, ett� hevoset ovat valjaissa. Min� l�ksin Simbirskist�,
rinnassani rauhaton omatunto ja ��ret�n katumus. En sanonut edes
j��hyv�isi�k��n opettajalleni; toivoinhan p�invastoin, ett'en en��
milloinkaan kohtaisi h�nt�.

TOINEN LUKU.

Opas.

Ei ole seudut synnin-seudut,


Ei ole tienot tuttujani.
Mik� tieni t�nne k��nsi
Kuka kehno ratsu saatti? --
Saatti t�nne nuoren miehen,
Saatti uljahan urohon
Nuoren huiman hurja mieli,
Viinan voimakin v�kev�.

Vanha laulu.

Matkamietteeni eiv�t olleet oikein hauskoja. Menett�m�ni sata ruplaa


olivat siihen aikaan suuri raha. Minun t�ytyi tunnustaa itselleni
k�ytt�ineeni tuhmasti Simbirskin ravintolassa ja tunsin itseni
syyp��ksi Saveljitshin edess�. Kaikki tuo oli niin tuskallista. Ukko
istui nureissaan kuskilaudalla, selin minuun; h�n ei puhunut sanaakaan,
ryk�sih�n vaan v�liin. Minun teki mieleni sopia h�nen kanssaan, mutta
en tiennyt mist� alkaa.

Viimein virkoin:

-- "�l�h�n nyt, Saveljitsh, ole pahoillasi! Sovitaan pois! N�enh�n


itsekin, ett� olen syyp��. Kyll� min� vast'edes olen viisaampi ja
tottelen sinua. �l� nyt ole en�� suutuksissa; sovitaan pois!"

-- "Voi, hyv� Pietari Andreitsh!" vastasi h�n syv��n huo'aten.


"Itseheni min� suuttunut olen, min� se kaikkeen syyp�� olenkin. Kuinka
saatoinkaan j�tt�� sinut yksiksesi ravintolaan! Mutta tulihan n�et
niinkuin synniksi mieleeni k�yd� tervehtim�ss� vanhaa tuttavaa,
lukkarin muoria. Sinne menin ja sinne j�inkin. Hyv�inen aika! Mitenk�s
min� poloinen nyt kotiin menen, ja mit� sanoo pappa ja mamma, kun
saavat tiet��, ett� lapsi nyt jo juo ja pelaa?"

Lohduttaakseni Saveljitsh parkaa min� lupasin, ett'en t�st� puolin


k�ytt�isi kopekkaakaan ilman h�nen suostumustansa. H�n tyyntyi
v�hitellen; aina v�liin kumminkin p��t��n heilutellen h�n supisi: "sata
ruplaa! Onkos t�m� laitaa!"

Yh� l�hemm�s tultiin m��r�paikkaani. Ymp�rill�ni aava aromaa, jossa


siell� t��ll� n�kyi m�en-t�rmi� ja solia. Kaikki oli lumen vallassa.
Aurinko oli mailleen menem�ss�. Kuomi kulki kapealla tiell� tai
oikeammin talonpoikais-reen tekemi� j�lki� my�ten. �kki� rupesi
kyytimies katselemaan sivulle ja virkkoi viimein:

-- "Kuules, hyv� herra; eik�h�n k��nnyt� takaisin?"

-- "Miksi niin?"

-- "Ilmaan ei ole luottamista: rupeaa tuulemaan; katsos kuinka se


lenn�ttelee lunta".

-- "Ent� sitten?"

-- "N�eth�n tuota!"

Ja kyytimies osoitti ruoskanvarrella it�� kohti.

-- "Eih�n siell� n�y muuta kuin lunta vaan ja selv� taivas".

-- "Ent�s tuo tuolla ... tuo pilvi".

Nyt vasta huomasin aivan taivaan reunassa pienen valkoisen pilven, jota
siihen saakka olin luullut kaukaiseksi m�ent�rm�ksi. Kyytimies sanoi
sen tiet�v�n lumipyry�.

Olin kuullut kerrottavan sik�l�isist� pyryist� ja tiesin, ett�


kokonaisia kuormastoja oli j��nyt lumen alle. Saveljitsh puolusti
kyytimiehen ehdotusta, ett� k��ntyisimme takaisin. Mutta kun tuuli
n�ytti minusta heikolle, niin toivoin p��sev�mme hyviss� ajoin
seuraavaan kestikievariin. K�skin senvuoksi ajaa eteenp�in.

Hevoset l�ksiv�t juoksemaan kiirusti, mutta yh� katsahteli kyytimies


it��n. Tuuli yltyi sill� v�lin yltymist��n. Taanoinen valkoinen hattara
kasvoi pilveksi, se kohosi raskaana yh� ylemm�s, v�hitellen peitt�en
koko taivaan. Lunta rupesi satamaan; lumihiukaleet olivat alusta
pieni�, mutta pian muuttuivat ne tavattoman suuriksi. Tuuli rupesi
ulvomaan; alkoi pyry. Tuokion kuluttua oli tumma taivas sulanut yhteen
lumisen meren kanssa. Kaikki katosi n�kyvist�.

-- "Kas niin", huudahti kyytimies, "nyt on pyry ja aika pyry onkin!..."

Min� kurkistin ulos kuomista: kaikki oli synkk��; en n�hnyt muuta kuin
ry�ppyilev�� lunta. Tuuli ulvoi niin vimmatulla ��nell�, ett� n�ytti
henkiselt� olennolta. Pian olimme aivan lumessa. Hevoset kulkivat jalka
jalasta ja pian seisattuivat.

-- "Mit�s nyt seisotaan?" kysyin k�rsim�t�nn� kyytimiehelt�.

-- "Eip� t�ss� kulustakaan parane", vastasi h�n, nousten maahan; "kukas


t�ss� en�� tiet�� miss� ollaankaan; tiet� ei ole eik� sit� n�kisik��n".

Min� rupesin h�nt� torumaan, mutta Saveljitsh k�vi h�nen puolellensa.


"Pitip�s vaan olla tottelematon", jupisi h�n �k�isen�; "olisi koreasti
k��nnytty takaisin kestikievariin; olisit juonut teet�, maannut
makeasti aamuun asti; myrsky olisi tauonnut, sitten olisi taas sopinut
l�hte�. Ja mik� kiire meill� sitten on? H�ihink� t�ss� h�t�, vai
minne?" Saveljitsh oli oikeassa. Mutta mik�p�s en�� auttoi! Lunta satoi
laaduttomasti. Nietos kasvoi kasvamistaan reen ymp�rille. Hevoset
seisoivat, p��t kumarruksissa, tuon tuostakin m�r�hdellen. Kyytimies
kulki ymp�ri, neuvotonna korjaillen valjaita, Saveljitsh m�risi
�k�isen�; min� katsoin joka haaralle, toivoen n�kev�ni edes jonkun
merkin ihmisasunnosta tai tiest�, mutta mahdoton oli eroittaa muuta,
kuin lumen hurjaa kieppumista... �kki� huomasin jotakin mustaa.

-- "Katsos?" huusin kyytimiehelle, "mik�s musta tuolta n�kyy!"

Kyytimies tirkist�m��n.

-- "Jumala sen tiet��, hyv� herra, mit� se on", vastasi h�n, nousten
rekeen, "ei se ole kuorma eik� puukaan, mutta liikkuu se vaan. Ihminen
kai lienee, joshan ei ole susi".

Min� k�skin ajaa tuota outoa esinett� kohti, joka samassa rupesi
l�hestym��n meit�kin. Parin minuutin kuluttua olimme kohdanneet
ihmisen.

-- "Kuules, hyv� yst�v�", huusi h�nelle kyytimies, "tiet�isitk� sin�


tiet� t�ss�?"

-- "T�ss� se on; tiell� min� juuri seison", vastasi outo; "mutta


mit�p�s siit� on hy�ty�?"

-- "Kuuleppas", virkoin min�; "tunnetko t�m�n seudun? Otatko


saattaaksesi minua y�kortteeriin?"

-- "Kyll�h�n min� seudun tunnen", vastasi matkamies, "on sit�, Jumalan


kiitos, niin monta kertaa kuljettu ja ajettu ristiin ja rastiin. Mutta
mik�s kulku se t�mm�isell� ilmalla: eksyy yks kaks! Paras on j��d�
t�nne ja odottaa, kenties myrsky tyyntyy ja taivas selkenee: kyll�
sitten t�hdet tien osoittavat".
H�nen tyyneytens� rohkaisi minua. Olin jo p��tt�nyt j��d� Jumalan
nimess� y�ksi keskelle er�maata, kun matkamies �kki� hypp�si
kuskilaudalle ja sanoi kyytimiehelle:

-- "No, Jumalan kiitos, ei ole talo kaukana; k��nn� oikeaan ja anna


menn�".

-- "Mit�p�s sit� oikeaankaan menn��n!" arveli kyytimies tyytym�t�nn�.


"Miss� sin� tien n�et? Vai anna menn� vaan vieras hevonen muka, oma
ruoska".

Kyytimiehell� oli mielest�ni oikeus.

-- "Tosiaankin", virkoin v�liin, "mist� sin� arvelet, ettei talo ole


kaukana?"

-- "Kas tuolta k�vi tuuli nyt", vastasi vieras, "ja sielt� hajahti
savulle, kai talokin l�hell� on".

H�nen �lykk�isyytens� ja hieno aistinsa ihmetyttiv�t minua. Min� k�skin


k��nt�� sinne p�in. Ty�l��sti p��siv�t hevoset kulkemaan syv�ss�
lumessa. Verkalleen liikkui reki; milloin nousten nietoksen harjalle,
milloin kuoppaan vajoten; milloin kallistuen laidalle, milloin
toiselle. Oli kuin laivan keijuileminen myrskyisell� merell�.
Saveljitsh'ilta p��si aina huokaus, kun kupeemme l�iv�t vastakkain.
Min� laskin suojusnahan alas, kietouduin turkkiin ja torkahdin, myrskyn
laulaessa minulle univirtt� ja hiljaisen kulun minua tuuditellessa.

N�inp� tuossa unen, jota en koskaan ole voinut unohtaa ja jossa viel�
nytkin n�en jotain ennustavaista, kun vertaan sit� el�m�ni kummallisiin
kohtauksiin. Lukija suopi minulle tuon anteeksi, sill� h�n tiet��
kaiketi kokemuksestansakin, kuinka ihminen jo luonnostaankin on
taipuvainen taikauskoon, vaikka h�nell� olisi kuinkakin suuri inho
kaikkia ennakkoluuloja kohtaan.

Min� olin siin� tunteiden ja sielun tilassa, jossa tosi-olo, antaen


per�� mielenkuvailulle, sulaa niiden kanssa ep�selv�ksi unenhoureeksi.
Me olimme viel� kulkevinamme lumista aromaata, jossa myrsky yh�
raivosi... �kki� n�in portin, josta sitten ajoimme kotini p��pihalle.
Ensimm�isen� iski mieleeni ajatus: kunhan vaan is� ei panisi
pahaksensa, ett� n�in �kki� tulen takaisin kotia; kunhan vaan ei
pit�isi sit� tottelemattomuutena. Rauhatonna hypp�sin kuomista ja n�in
�itini seisovan kovin murheellisena kuistilla. "Hiljaa", sanoo h�n
minulle, "is�si makaa kuolinvuoteella ja tahtoo sanoa sinulle
j��hyv�iset". S�ik�ht�en kuljin �itini per�ss� makuukammioon. Huone oli
heikosti valaistu; vuoteen ��ress� seisoi murehtivia ihmisi�. Min�
l�henen hiljaa vuodetta; �iti vet�� uutimet syrj��n ja puhuu: "Andrei
Petrovitsh! Petrusha on tullut: h�n palasi, saatuaan tiet�� sinun
olevan sairaan; siunaa h�nt�!" Min� laskin polvilleni ja loin silm�ni
sairaasen. Mit� n�en min�?... Is�ni sijassa makaa vuoteella
mustapartainen talonpoika, iloisesti katsellen minua. Min�
h�mmentyneen� k��nnyn �itini puoleen, kysyen: "Mit�s t�m� on? Eih�n tuo
ole is�ni. Mit� min� tuon miehen siunauksella teen?"... "Sama se,
Petrusha", vastasi �iti, "t�m� on sinun is�n-sijaisesi; suutele h�nen
k�tt�ns�, ja anna h�nen siunata sinua..." Min� en suostunut. Silloin
kavahti mies vuoteelta, sieppasi vy�lt�ns� kirveen ja rupesi sill�
viuhtomaan joka haaralle. Min� yritin juosta pakoon, mutta en voinut
... huone tuli t�yteen ihmisten ruumiita; min� kompastuin niihin ja
jalkani luiskahteli veril�t�k�iss�... Tuo hirve� mies huuteli minua
lempe�sti, sanoen: "�l� pelk��, tule vaan, niin siunaan sinua..." Kauhu
ja h�mm�stys valtasivat minut... Samassa her�sinkin; hevoset seisoivat;
Saveljitsh piti minua k�dest�, puhuen:

-- "Nousepas pois; nyt on tultu..."

-- "Minne on tultu?" kys�sin, hieroen silmi�ni.

-- "Kestikievariin. Jumala ohjasi meit�, ajoimme suoraan aitaan kiinni.


Nouse pois, hyv� herra, ja k�y l�mmittelem��n".

Min� astuin ulos kuomista. Myrsky pauhasi viel�, mutta hiljemmin


entist�. Oli niin pime�, ett� tuskin k�tt�ns� eroitti. Is�nt� tuli
portille meit� vastaan, kantaen lyhty� liepeens� alla ja saattoi minut
ahtaasen, mutta siistiin tupaan, jossa paloi p�revalkea. Sein�ll�
riippui luotipyssy ja korkea kasakanlakki.

Is�nt�, syntyj��n Jaikilainen kasakka, oli noin kuusikymment� vuotta


vanha, mutta viel� terve ja reipas ukko. Saveljitsh toi per�ss�ni
tee-neuvot, pyysi tulta, keitt��ksens� teet�, joka ei milloinkaan ollut
tuntunut minusta niin tarpeelliselta. Is�nt� meni toimittamaan.

-- "Miss�s opas on?" kysyin Saveljitsh'ilta.

-- "T��ll'on, hyv� herra", vastasi ��ni ylh��lt�.

Min� katsahdin makuulavalle (komppeliin) ja n�in mustan parran ja kaksi


kiiluvaa silm��.

-- "Tuliko vilu?"

-- "Eip� viel�, kun ei ele muuta p��ll� kuin ohut nuttu. Oli turkkikin,
mutta h�pe� sanoa, kipe� k�rsi� -- oppiin panin eilen illalla
kapakkaan: pakkanen ei n�ytt�nyt juuri kovalle".

Samassa tuli is�nt� sis��n, tuoden kiehuvan samovaarin


(vedenkiehuttimen). Min� kutsuin opastani juomaan teet�; h�n laskeusi
lavalta. H�nen ulkomuotonsa veti puoleensa huomioni. H�n oli noin
nelj�nkymmenen i�ss�, kasvultaan keskikokoinen, laiha, mutta harteva.
Musta parta vivahti jo v�h�n harmaasen: suuret silm�t olivat tavattoman
vilkkaat. H�nen kasvonsa n�yttiv�t varsin miellytt�vilt�, mutta samalla
asui niiss� jotain veitikkamaista. Tukka oli puolipy�ri�n muotoinen.
Hartioilla oli h�nell� rikkin�inen nuttu ja jalassa tatarilaiset
roimahousut. Min� tarjosin h�nelle kupillisen teet�; h�n maistoi ja
veti huulensa kurttuun.

-- "Hyv� herra", virkkoi h�n, "olkaa hyv� ja k�skek�� antaa minulle


ryyppy viinaa; tee ei ole meid�n, kasakkain, juomaa".

Min� tein kernaasti h�nen tahtonsa.

Is�nt� otti kaapista viinapullon ja lasin, meni h�nen luokseen ja,


n�hty��n h�nen kasvonsa, virkkoi:

--- "Ahaa! Oletpa taas n�ill� mailla! Mist� nyt matka?"

Opas iski h�nelle silm�� ja vastasi sananparrella:


-- "Lensin pellolle, noukin hamppua; heitti mua muori kivell�, mutt'ei
osannutkaan. Ent�s teill�?"

-- "Mit�p�s meill�?" vastasi is�nt�, jatkaen salaper�ist� puhetta,


"iltakirkkoon soitettiin, mutta papin muori kielsi: pappi kyl��n meni,
piru k�vi kirkolle".

-- "Ole vaiti �ij�", vastasi oppaani, "kyll� sade sieni� kasvattaa, ja


kun sieni� on, kyll� konttikin saadaan; mutta nyt (ja taas h�n iski
silm��) pist� kirves sel�n taakse: mets�ss� vartija kulkee. Maljanne,
hyv� herra!"

Sen sanottuaan otti h�n lasin, risti silm�ns� ja juoda kulautti lasin
yht� haavaa, kumarsi sitten minulle ja palasi lavallensa.

Silloin en voinut viel� ymm�rt�� tuota rosvojen puhetta, mutta


sittemmin vasta arvasin sen tarkoittaneen Jaikin (Uralin) sotav�en
asiata, kansan, joka siihen aikaan juuri oli saatu rauhoitetuksi 1772
vuoden kapinan j�lkeen. Saveljitsh kuunteli n�ht�v�sti suurella
tyytym�tt�myydell�.

Ep�luuloisia katseita loi h�n vuoroin is�nt��n, vuoroin oppaasen.


Kestikievari oli syrj�ss� keskell� aroa, kaukana muista asutuista
paikoista ja n�ytti hyvin rosvojen pes�lle. Mutta mit�s tehd�! Matkan
jatkamista ei ollut ajatteleminenkaan. Saveljitsh oli rauhaton, ja tuo
minua suuresti huvitti. Sill� v�lin k�vin lavitsalle levolle.
Saveljitsh p��tti k�mpi� uunin p��lle. Is�nt� k�vi lattialle. Pian
kuului koko tupa kuorsaavan; min�kin nukuin sike�sti.

Her�tty�ni seuraavana aamuna jotenkin my�h��n, huomasin myrskyn jo


tyyntyneen. Aurinko paistoi. Huikaisevana kimalteli lumi ��rett�m�ll�
arolla. Hevoset olivat valjaissa. Min� kysyin is�nn�lt� paljonko olimme
velkaa, ja h�n otti meilt� niin kohtuullisen hinnan, ettei edes
Saveljitshkaan ruvennut h�nen kanssaan tinkim��n. Eiliset ep�luulotkin
haihtuivat kokonaan h�nen mielest��n. Min� kutsuin oppaan, kiitin h�nt�
avusta ja k�skin Saveljitshin antaa h�nelle viisikymment� kopekkaa
juomarahaa. Saveljitsh rypistelem��n kulmakarvojansa. -- "Viisikymment�
kopekkaa, niink�?" virkkoi h�n, "ja mist� hyv�st�? Siit�k�, ett� sin�
juuri suvaitsit kyydit� h�net kestikievariin? Ei mill��n muotoa: ei
meill� t�ss� ole liikoja viisi�kymmeni� kopekoita. Paljoksipa k�visi
ruveta joka miehelle antamaan juomarahoja; sill� tavalla pian itsekin
panisimme hampaat naulaan".

Min� en ruvennut v�ittelem��n Saveljitshin kanssa. Itseh�n olin


luvannut, ett� h�n olisi t�ysi herra rahoille. Harmitti minua
kumminkin, etten saattanut osoittaa kiitollisuuttani miehelle, joka oli
auttanut minut, josko ei juuri h�d�st�, niin ainakin hyvin tukalasta
tilasta.

-- "Hyv�", virkoin kylm�kiskoisesti, "kun et tahdo antaa rahaa, niin


annapas h�nelle joku p��llysvaate matkalaukustasi: h�n on liian ohuessa
puvussa. Anna h�nelle j�niksen-nahkainen turkki".

-- "No mutta hyv� Pietari Andreitsh!" vastasi Saveljitsh. "Mit�s h�n


sinun turkillasi tekee? kapakkaan tuo koira sen vie, ensimm�iseen
kapakkaan".
-- "�l� sin�, �ij� parka, siit� huoli", virkkoi kuljeksija; "ei se ole
sinun asiasi, kapakkaanko sen vien vai olen viem�tt�. Herra suvaitsee
suoda minulle turkkinsa omilta hartioiltaan; semmoinen n�etk�s on
Herran tahto; mutta sin� kun kerran olet lakeija, niin ole lakeijana
vaiti ja tottele koreasti".

-- "Eth�n sin� Jumalatakaan pelk��, sen rosvo", tiuskasi h�nelle


Saveljitsh �k�isesti. "N�et, ettei lapsi viel� oikein ymm�rr�, ja olet
paikalla valmis kett�m��n h�nelt� vaikka kaikki. Mit� sin� teet herran
turkilla? Eih�n se mahdukaan tuommoisille hiton hartioille".

-- "�l� nyt viisastele", sanoin min� ukolle; "tuo vaan turkki t�nne
pian!"

-- "Laupias Herra!" huokasi Saveljitsh. "J�niksen-nahkainen, melkein


uuden uutukainen! Ja kelle sitte? Juoppo-ratille, juoppo-lallille!"

Turkki tuli kumminkin. Opas heti rupesi sit� p��lleen koettamaan. Tuo
turkki oli tosiaankin h�nelle ahdas. Ponnisteltuaan ja pinnistelty��n
ja ratkottuaan muutamia saumoja h�n kumminkin sai sen yllens�.
Saveljitsh oli v�h�ll� itke�, kuultuaan rihmain riksahtelevan.
Kuljeksija oli eritt�in mieliss��n lahjastani. H�n saattoi minua
rekeen asti ja sanoi, syv��n kumartaen: "Kiitoksia, hyv� herra!
Palkitkoon Jumala teille hyv�n ty�nne! En milloinkaan unohda
hyv�ntahtoisuuttanne". H�n meni yht��nne, min� l�ksin toisaanne, ja
pian olin unohtanut eilisp�iv�n pyryt ja oppaat ja j�niksen-nahkaiset
turkit.

Tultuani Orenburgiin, menin suoraan kenraalin luokse. H�n oli iso mies,
v�h�n jo vanhuudesta kyyristynyt. -- Pitk�t hiuksensa olivat aivan
valkoiset. Vanha, v�rist�ns� luopunut virkapuku muistutti Anna
keisarinnan aikuista sotilasta; puhuessaan mursi h�n saksaan. Min�
annoin h�nelle is�ni kirjeen. Kuultuaan is�ni nimen, h�n katsahti
minuun.

-- "Voi sent��n", sanoi h�n. "Kuinka suur aika on, kun Andrei
Petrovitsh oli niin vanha kuin sie, ja nyt sie olet h�nen poika! Ah, se
aika, se aika!" H�n avasi kirjeen ja rupesi lukemaan puoli-��neen,
tehden muistutuksiansa:

-- "Hyv� herra Ivan Karlovitsh, toivoakseni teid�n ylh�isyytenne". Mit�


tseremonioita! Fi! kuin ei h�n h�pe�! Se on tietty, distsiplin on
ensimm�inen asia, mutta niin ei passaa kirjoittaa vanhal kameraadil ...
'teid�n ylh�isyytenne ei unohda' ... hm ... "ja ... koska ...
sotamarskin Minnichin ... ja my�s ... Karolina ... 'Aha, Bruder!
Muistaa viel� vanhat koirankurit! ... Nyt asiaan... 'L�het�n luoksenne
minun hulivilini' .. hm ... 'Pit�k�� h�nt� pih ... pihdiss�'... Mit� se
on? Mahtaa olla semmoinen sananpars. Pit�� pihdiss�, mit� se on?" kysyi
h�n, k��ntyen minuun.

-- "Se on", vastasin min�, ottaen p��lleni kaikista viattomimman


muodon. "Se on, olla lempe�, ei pit�� varsin lujalla, antaa noin
enemm�n vapautta".

-- "So-o, so-o, ymm�rr�n ... pit�k�� poikaa lujana ... ai, mutta pit��
pihdis on siis jotain muuta ... 'T�m�n mukaan ... h�nen passinsa'...
Miss� on passi? Aha ... 'L�hett�� ilmoitus Semenovskin rykmenttiin'...
Hyv�, hyv�, tehd��n kaikki... 'Salli vihdoin ilman muita metkuja sulkea
sinut syliini, vanhana toverina ja yst�v�n�'... No viimeinkin suoraa
puhetta... No niin, hyv� yst�v�", sanoi h�n, luettuaan kirjeen loppuun,
"kaikki teemme: sin� muutetaan kuin upseeri ---- rykmenttiin ja, ettei
aika turhaan juokse pois, saat jo huomenna reisata Belogorin linnaan,
jossa on p��llikk�n� kapteeni Mironov, hyv� mies, kunnon mies. Siell�
sin� opit oikeaa palvelusta ja distsiplin. Orenburgis ei mit��n tehd�;
nuori mies ilman ty�t�, ei ole hyv�. Mutta t�n��n pyyd�n p�iv�lliselle
minun luo".

T�m�p� nyt pulma taas! arvelin itsekseni; mit� siit� nyt oli hy�ty�,
ett� jo melkein �idin kohdusta saakka olin kaartin kersantti! Ent�s nyt
minne poikaa sys�ttin? ---- rykmenttiin, yksin�iseen linnaan Kirgisien
aromaiden rajalle!... P�iv�llisell� olin Andrei Karlovitshin luona;
kolmantena vieraana oli vanha adjutantti. P�yd�ss� vallitsi saksalainen
tarkkuus, ja luulenpa kuin luulenkin, ett� pelko liian vieraan
n�kemisest� t�ss� yksinkertaisessa p�yd�ss� oli syyn� minun pikaiseen
l�ht��ni linnaan. Seuraavana p�iv�n� sanoin j��hyv�iset kenraalille ja
l�ksin m��r�paikkaani.

KOLMAS LUKU.

Linna.

Jos k�y viholliset nuo


Kemuloihin meid�n luo
Tervehdimme piirasilla:
Kiv��reill�, kartessilla.

Sotamiesten laulu.

Vanhan-aikuista v�ke� nuo.

Lellipoika.

Belogorin linna on nelj�nkymmenen virstan p��ss� Orenburgista. Tie


sinne kulkee Jaik-virran jyrkk�� �yr�st� my�ten. Virta ei ollut viel�
j��ss�: sen lyijyiset aallot vy�ryiliv�t raskaasti yksitoikkoisten
lumisten rantainsa v�litse. Niiden takana kirgisil�iset aromaat. Min�
vaivuin ajatuksiin, suurimmaksi osaksi surullisiin. Linna-el�m� ei
ennustanut minulle mit��n hauskuutta. Min� koettelin kuvailla mieleeni
kapteeni Mironovia, tulevaa p��llikk��ni, ja ajattelin h�nen olevan
ankaran, �k�isen ukon, joka ei tied� muusta kuin virasta ja
virkatoimista ja joka pienimm�st�kin syyst� on valmis panemaan minut
arestiin vedelle ja leiv�lle. Ilta rupesi h�m�rt�m��n. Me ajoimme
jotenkin kiireesti.

-- "Viel�k� on pitk�lt� linnaan?" kysyin kyytimiehelt�:

-- "Ei ole kuin v�h�n matkaa", vastasi h�n; "tuolta se jo n�kyykin".

Min� katselin joka haaralle, luullen saavani n�hd� mahtavat muurit,


tornit ja vallit, mutt'en n�hnyt muuta kuin v�h�isen kyl�n, joka oli
ymp�r�ity hirsilaipiolla. Toisella puolen oli muutamia hein�pieleksi�,
puoleksi lumessa; toisella vanhuuttansa v��ristynyt mylly, jonka siivet
roikkuivat velttoina alas.

-- "Miss�s se linna on?" kysyin ihmetellen.

-- "T�ss� se on", vastasi kyytimies, osoittaen kyl��, johon samassa


juuri ajoimme. Portilla n�in vanhan malmisen tykin; kadut olivat
ahtaita ja v��ri�; tuvat matalia ja enimm�st� p��st� olkikattoisia.
Min� k�skin ajaa linnanp��llik�n taloon, ja pian pys�hdyimme puisen
talon edustalle, joka oli rakennettu l�helle kirkkoa, korkealle
paikalle. Pihalla en n�hnyt ket��n. Menin porstuaan ja avasin oven
eteiseen. Muuan sotavanhus istui p�yd�ll� ja paikkaili sinisell�
tilkulla viheri�n univormun kyyn�sp��t�. Min� k�skin h�nen ilmoittaa
minut. "Astu sis��n hyv� herra", vastasi h�n; "kyll� meill� ollaan
kotona". Min� astuin siistiin, vanhan-aikuisesti sisustettuun
huoneesen. Nurkassa seisoi astia-kaappi; sein�ll� riippui lasiraamissa
upseerin valtuuskirja; sen molemmilla puolin oli kuvia Kistrinan
ja Otshakovin valloituksesta, morsiamen valitsemisesta, kissan
hautaamisesta y.m. Akkunan luona istui vanha vaimo-ihminen, r�ijy
p��ll� ja huivi p��ss�. H�n keri rihmaa vyyhdist�, jota piteli
toissilm�inen ukko upseerin univormussa.

-- "Mit� suvaitsette, hyv� herra?" kys�si vaimo-ihminen, jatkaen


ty�t��n.

Min� vastasin aikovani palvelukseen ja tulleeni ilmoittaumaan herra


kapteenille, ja aioin juuri viimeisill� sanoilla k��nty� kierosilm�isen
ukon puoleen, mutta em�nt� keskeytti ulkoa-oppimani puheen.

-- "Ivan Kusmitsh'i� ei ole nyt kotona", sanoi h�n, "h�n meni kyl��n,
is� Gerasim'in luokse; mutta sama se, nuori herra, min� olen h�nen
em�nt�ns�. Tervetultua! Istukaa, olkaa hyv�".

H�n kutsui palvelustyt�n ja l�hetti h�net hakemaan alaupseeria.

Ukko upseerin puvussa katseli minua uteliaasti ainoalla silm�ll��n.

-- "Uskallan kysy�", sanoi h�n, "miss� rykmentiss� olette palvelleet?"

Min� tyydytin h�nen uteliaisuutensa.

-- "Uskallan kysy�", jatkoi h�n, "miksi olette kaartista siirtyneet


linnueesen?"

Min� vastasin sen tapahtuneen p��llyst�n tahdosta,

"Niin, niin", jatkoi v�sym�t�n kyselij�, "kai jonkinlaisista


tepposista, jotka eiv�t sovi kaartin upseerille, vai kuinka?"

-- "Mit� sin� nyt joutavia haastelet?" sanoi h�nelle kapteenin rouva,


"n�eth�n, ett� nuori mies on matkasta v�synyt; v�h�t h�n sinun
kysymyksist�si ... pid�p�s k�si�si v�h�n leveemm�ll�... Niin, hyv�
herra", jatkoi h�n, k��ntyen minuun, "�l� sin� sure, jos l�hettiv�tkin
sinut t�nne korpeen. Et ole sin� ensimm�inen, et viimeinenk��n, jolle
tuommoista on tapahtunut. Aika kaikki parantaa. Meill� on t��ll�
Aleksei Ivanovitsh Shvabrin ollut jo viidett� vuotta: miesmurhasta
sys�ttiin h�n t�nne. Jumala ties, miten tuo lie k�ynyt, h�n n�etk�s
l�ksi kaupungin ulkopuolelle er��n v�nrikin kanssa: miekat otettiin
mukaan, ja niill�k�s he nyt toisiansa pistelem��n, kunnes Aleksei
Ivanovitsh pistikin v�nrikin kuolijaksi ja viel� kahden vieraan-miehen
n�hden. Mit�s tehd�? Vahinko ei tule kello kaulassa".

Samassa tuli sis��n alaupseeri, nuori ja pulska kasakka.

-- "Maksimitsh!" sanoi h�nelle kapteenin rouva. "Toimitapas herra


upseerille kortteeri, mutta toimita siev� ja hyv�".

"Kyll�, Vasilisa Jegorovna", vastasi alaupseeri. "Paras kai olisi


Paleshaevin luokse?"

-- "Ei mar", vastasi kapteenin rouva; "Paleshaevilla on muutoinkin


ahdasta; h�n on sit� paitsi minulle kummi ja muistaa, ett� me olemme
h�nen esimiehens�. Toimita vaan herra upseeri ... mik�s teid�n
nimenne?"

-- "Pietari Andreitsh".

-- "Toimita vaan Pietari Andreitsh Simo Kusovin luokse. H�n, sen


mokoma, p��sti hevosensa minun kaalimaahani. Kuinka on muutoin,
Maksimitsh; kaikki hyvin?"

-- "Kaikki, Jumalan kiitos, hyvin; se vaan, ett� kapraali Prohorov


tappeli saunassa Ustinja Pegulinan kanssa kiulullisesta kuumaa vett�!"

-- "Ivan Ignatjitsh!" sanoi rouva kierosilm�iselle ukolle. "Otapas


selv� Prohorovin ja Ustinjan riidasta, kumpi heist� oikeassa, kumpi
v��r�ss�, ja rankaise sitten molempia. Mene nyt Jumalan nimeen,
Maksimitsh. Pietari Andreitsh, Maksimitsh saattaa teid�t
kortteeriinne".

Min� l�ksin. Alaupseeri saattoi minut tupaan, joka oli korkealla virran
rannalla, aivan linnan vieress�. Toisessa puolessa tupaa asui Simo
Kusov perheen, toinen puoli annettiin minulle. T�m� oli jotenkin siisti
kamari, jaettu v�lilaipiolla kahteen osaan. Saveljitsh rupesi siin�
puuhailemaan; min� katsoin ulos akkunasta. Edess�ni levittelihe
murheellinen aromaa. Sivulla seisoi muutamia tupia; kadulla k�veli
joitakuita kanoja. �mm� seisoi kaukalon ��ress� kynnyksell� ja huuteli
sikoja, jotka vastasivat kutsumukseen yst�v�llisell� r�hkin�ll�. Ja
t�nnek�s minua nyt on sys�tty nuoruuteni aikaa viett�m��n! ajattelin.
Minun tuli ik�v�; min� l�ksin pois akkunan luota ja panin maata ilman
illallista, huolimatta Saveljitshin kehoituksista, joka huokaili
huokailemistaan: "Herra Jumala! Ei maista ei einett�k��n! Mit� sanoo
nyt meid�n rouva, kun lapsi tulee kipe�ksi?"

Seuraavana aamuna olin juuri ruvennut pukeumaan, kun ovi aukeni ja


huoneesen astui nuori upseeri, ko'oltaan lyhyenl�nt�; h�nen ruskeat
kasvonsa eiv�t olleet kauniit, mutta tavattoman vilkkaat.

-- "Suokaa anteeksi", sanoi h�n minulle franskan kielell�; "suokaa


anteeksi, ett� n�in suoraan tulen tutustumaan kanssanne. Eilen sain
kuulla teid�n tulostanne; teki niin mieleni j�lleen n�hd� ihmist�,
etten malttanut odottaa. Kyll� te sen ymm�rr�tte, oltuanne t��ll�
jonkun aikaa".

Min� arvasin h�nen olevan upseerin, joka kaksintaistelun t�hden oli


l�hetetty kaartista t�nne. Me tutustuimme heti. Shvabrin oli jotenkin
�lyk�s mies. H�nen puheensa oli n�pp�r�� ja huvittavaa. Suurella
hilpeydell� kuvasi h�n minulle kapteenin perheen, h�nen seuransa ja
koko seudun, minne kohtalo oli minut viskannut. Min� nauroin syd�mmeni
pohjasta. V�h�n ajan per�st� tuli sis��n sotavanhus, jonka eilen olin
tavannut paikkaamasta univormua komendantin eteisess�, ja toi minulle
Vasilisa Jegorovnalta kutsumuksen p�iv�llisille. Shvabrin sanoi
tulevansa yhdess� minun kanssani.

L�hestyess�mme kapteenin asuntoa, n�imme pienell� avonaisella paikalla


parikymment� vanhaa sotamiest�, kolmikolkkaiset hatut p��ss� ja
palmikko niskassa. He olivat asetetut riviin. Heid�n edess��n seisoi
kapteeni itse, reipas ukko, patalakki p��ss� ja kirjava aamunuttu
p��ll�. N�hty��n meid�t, tuli h�n luoksemme, lausui minulle muutamia
yst�v�llisi� sanoja ja rupesi j�lleen komentamaan. Me yritimme pys�hty�
katsomaan opetusta, mutta h�n pyysi meit� menem��n Vasilisa Jegorovnan
luokse, luvaten itsekin tulla sinne kohta.

-- "T��ll�", sanoi h�n, "teill� ei ole mit��n n�ht�v��".

Vasilisa Jegorovna otti meid�t vastaan teeskentelem�tt�,


syd�mmellisesti, ja kohteli minua kuin olisimme aina olleet tuttavia.
Sotavanhus ja Palashka kattoivat p�yt��.

-- "Mit�s se meid�n Ivan Kusmitsh t�n��n niin on innostunut


opetukseen!" virkkoi kapteenin rouva. "Palashka! menes kutsumaan herraa
ruoalle. Ja miss�s Masha[2] on?"

Samassa tuli sis��n nuori, noin kahdeksantoista vanha tytt�, pullea- ja


punaposkinen. H�nen vaaleat hiuksensa olivat sileiksi kammatut korvain
taakse, jotka paloivat tulipunaisina. Ensi silm�ykselt� h�n ei minua
lainkaan miellytt�nyt. Min� katselin h�nt� ennakkoluulolla. Shvabrin
oli kuvannut minulle Mashan, kapteenin tytt�ren, typer�ksi ja tyhm�ksi.
H�n istui nurkkaan ja rupesi ompelemaan. Sill� v�lin tuotiin kaalia
p�yd�lle. Kun ei kapteenia viel�k��n n�kynyt, l�hetti Vasilisa
Jegorovna Palashkan uudestaan h�nt� hakemaan.

-- "Sano herralle, ett� vieraat odottavat ja kaali j��htyy; eih�n se


opetus h�nelt� mihin mene; kyll� viel� enn�tt�� huutaa ��nens�
sorroksiin".

Pian tuli kapteeni, kierosilm�isen ukon kanssa.

-- "No mutta mit�s t�m� on, ukko kultaseni?" sanoi h�nelle rouva; "ruoka
on jo aikaa sitten p�yd�ll�, mutta sinua saa kutsua ja kutsua etk�
sittenk��n tule".

-- "Niin, n�etk�s, Vasilisa Jegorovna", vastasi Ivan Kusmitsh;


"virassanihan olin: sotamiehi�ni opetin".

"Ole nyt!" arveli kapteenin rouva. "Kunhan opetat vaan sotamiehi�si,


siin� kaikki: ei heid�n palveluksestaan kumminkaan tolkkua l�hde; v�h�t
sin�kin siit� hy�dyt. Istuisit kotona ja Jumalaa rukoilisit, niin olisi
paljoa parempi. K�yk�� p�yt��n, hyv�t vieraat, olkaa niin hyv�t".

Me istuimme p�yt��n. Vasilisa Jegorovna ei ollut hetke�k��n ��neti;


h�nelt� sateli satelemistaan minulle kysymyksi�: kutka ovat vanhempani,
ovatko elossa, miss� asuvat ja ovatko varakkaita. Kuultuansa, ett�
is�ll�ni on kolmesataa talonpoikaa, arveli h�n:
-- "No sanokaas! Onpas n�et vaan maailmassa rikkaita ihmisi�! Ent�
meill�, ukkoseni? Ainoa mik� onkin, on tytt� Palashka: mutta el�mmeh�n,
Jumalan kiitos, hiljallemme. Ainoa paha vaan se: Masha on jo
naimai�ss�, mutta mimmoiset on h�nell� my�t�j�iset? Tihe� kampa ja
pieni vastan paha sek� vaski raha, jolla -- Jumal' anna syntin'
anteeksi! -- viel� saunassa p��see k�ym��n.[3] Hyv� se, jos sattuu joku
hyv� ihminen; muutoin on ky�peli edess� koreasti".

Min� katsahdin Maria Ivanovnaan; h�n oli aivan tulipunaisena, silmiss�


oli kyyneleit�. Minun k�vi s��lini h�nt�, ja senvuoksi kiiruhdin
k��nt�m��n puhetta toisaalle.

-- "Min� olen kuullut", sanoin hyvin sopimattomasti, "ett� teid�n


linnaanne uhkaavat Bashkirit".

-- "Kelt�s semmoinen uutinen on saatu?" kys�si Ivan Kusmitsh.

-- "Niin juttelivat Orenburgissa", vastasin.

-- "Joutavia!" sanoi kapteeni. "T��ll� ei ole en�� pitk��n aikaan


mit��n kuulunut. Bashkirit on peloitettu, samoin Kirgisitkin. Ei ne
t�nne uskalla tulla; mutta jos tulevat, niin annan heille taas
semmoisen l�ylyn, ett� muistavat kymmenen vuotta".

-- "Eik� teit� peloita", jatkoin, k��ntyen kapteenin rouvan puoleen,


"eik� teit� peloita olla linnassa, joka on alttiina semmoisille
vaaroille?"

-- "Tottuu, yst�v�ni, tottuu ihminen kaikkeen. Parikymment� vuotta


sitten muutettiin me rykmentist� t�nne, ja Herran t�hden kuinka min�
ensi alussa pelk�sin noita pakanoita! Kun vaan n�in heid�n
ketunnahkaiset lakkinsa ja kuulin heid�n kiljuntansa, niin, uskotkos
hyv� ihminen, syd�n se aivan j�hmettyi. Mutta nyt olen jo tottunut,
niin etten liikahda paikaltanikaan, kun tulevat sanomaan pahuksien
samoilevan l�heist�ll�".

-- "Vasilisa Jegorovna on erinomaisen urhoollinen", sanoi arvokkaasti


Shvabrin. "Sen saattaa Ivan Kusmitsh todistaa".

-- "Niin, n�etk�s", sanoi Ivan Kusmitsh; "meid�n muori ei ole arkalasta


kotoisin".

-- "Ent�s Maria Ivanovna?" kys�sin, "onko Maria Ivavovnakin yht�


rohkea?"

-- "Mashako?" vastasi �iti. "Ei maan; Masha on pelkuri. Ei h�n


viel�k��n saata kuulla pyssyn laukausta. Kun t�ss� pari vuotta sitten
Ivan Kusmitsh kerran nimip�iv�ni kunniaksi laukautti meid�n tykist�,
niin silloin h�n poloinen s�ik�hdyksest� oli v�h�ll� kuolla. Sen
koommin tuosta tykin pahuksesta ei ole ammuttukaan".

Me nousimme p�yd�st�. Kapteeni rouvineen meni maata; min� l�ksin


Shvabrinin luokse ja vietin koko illan siell�. --

NELJ�S LUKU.
Kaksintaistelu.

-- Olkoon menneeks! Ota posituuri,


Saat n�hd� kuinka l�vist�n sun kohta juuri.

Knjashnin.

Kului muutamia viikkoja, ja oloni Belogorin linnassa rupesi tuntumaan


hauskalle, jopa miellytt�v�llekin. Kapteenin talossa kohdeltiin minua
kuin sukulaista. Is�nt� ja em�nt� olivat kunnioitettavia ihmisi�. Ivan
Kusmitsh, joka oli tullut upseeriksi sotamiehest�, oli sivistym�t�n,
mutta suora ja kunnon mies. Vaimonsa hallitsi h�nt� kokonaan, ja tuosta
h�nen huolettomuutensa. Vasilisa Jegorovna piti virka-asioitakin omiin
taloustoimiin kuuluviksi ja hallitsi linnaa kuin omaa pient�
taloansakin. Maria Ivanovna jonkun ajan kuluttua ei en�� ujostellut
minua. Me tutustuimme. Min� huomasin h�nen olevan j�rkev�n, hell�n
tyt�n. Tiet�m�tt�nikin kiinnyin min� tuohon hyv��n perheesen, jopa Ivan
Ignatjitsh'iinkin, toissilm�iseen luutnanttiin, jonka Shvabrin kertoi
pit�v�n jotakin salaista yhteytt� Vasilisa Jegorovnan kanssa, vaikkei
tuossa panettelussa ollut v�h��k��n totta.

Min� tehtiin upseeriksi. Palvelus ei minua rasittanut. Jumalan


suojelemassa linnassa ei ollut katselmuksia, ei harjoituksia, ei
vahdissa oloja. Kapteeni omasta halustaan joskus opetti sotamiehi�ns�,
mutta ei voinut viel� saada sit�k��n heid�n p��h�ns�, kumpiko puoli on
oikea, kumpi vasen. Shvabrinilla oli muutamia franskalaisia kirjoja.
Min� rupesin lukemaan, ja minussa her�si halu kirjallisuuteen.
Aamusilla min� luin, harjoittelin k��nt�mist�, joskus koettelin
sepitt�� runojakin. P�iv�llisell� olin melkein aina linnanp��llik�n
luona, jossa tavallisesti viivyin iltaan saakka. Sinne tuli toisinaan
iltasella my�s pappi, is� Gerasim, vaimonsa Akulina Pamfilovnan kanssa,
joka oli parahin uutisten-posti koko paikkakunnassa. Aleksei Ivanitsh
Shvabrinia kohtasin tietysti joka p�iv�; mutta yh� ik�v�mm�lt� rupesi
minusta tuntumaan seurustelu h�nen kanssaan. H�nen alituiset
pilkkapuheensa kapteenin perheest� olivat minulle vastenmielisi�,
varsinkin h�nen pahanilkiset muistutuksensa Maria Ivanovnasta. Muuta
seuraa linnassa ei ollut, mutta muuta en toivonutkaan.

Ennustukset eiv�t k�yneet toteen. Bashkirit eiv�t tehneet kapinata.


Rauha vallitsi linnamme ymp�rill�. Mutta sovun rikkoi �kki�
eripuraisuus.

Mainitsin jo harrastaneeni kirjallisuutta. Runoni, vasta-alkajan


kokeiksi, olivat jommoisiakin, ja runoilija Aleksander Petrovitsh
Sumarokov joitakuita vuosia j�lkeenp�in kiitteli niit� paljonkin.
Kerran sain sepitt�neeksi runon, johon itse olin hyvin tyytyv�inen.
Kirjoittajat, kuten tiedet��n, joskus, saadakseen muka neuvoja, etsiv�t
suosiollista kuulijata. Niinp� min�kin, kirjoitettuani runoni
uudestaan, vein sen Shvabrinille, h�n kun koko linnassa oli ainoa, joka
kykeni arvostamaan runoteosta. Pienen esipuheen j�lkeen otin taskusta
vihkoni ja luin h�nelle seuraavan sepityksen:

Lemmen aatost' tukahduttain,


Koitan h�nt� unohtaa.
Mashaa v�ltellen m� tahdon
Vapauteni saavuttaa.
Mutta silm�t, sini silm�t
Aina ovat edess�in,
Ne ne hurmoksiin mun saavat,
Rauhan poistaa mielest�in.

Kun s� kuulet n�m� tuskat,


S��li, Masha, mua oi!
Sin� her�tit muu henkiin,
Muut ei pelastaa mua voi.

-- "Mit� arvelet t�st�?" kys�sin Shvabrinilta, odottaen kiitosta, kuin


minulle v�ltt�m�tt�m�sti tulevaa veroa. Mutta suureksi harmikseni
Shvabrin, muutoin aina kohtelias, arveli, ettei laulustani ole
mihink��n.

Samassa otti h�n k�dest�ni vihon ja rupesi armottomasti ivaamaan mit�


katkerimmalla tavalla jok'ainoata v�rssy�. Min� sieppasin vihkoni pois
h�nen k�dest��n ja sanoin, ett'en en�� el�m�p�iv�n�ni n�yt� h�nelle
runojani. Shvabrin naurahti.

-- "Saa n�hd�", sanoi h�n, "pid�tk�s sanasi. Runoilijoille on tarpeen


kuulija niin kuin Ivan Kusmitshille viinaryyppy p�iv�llisp�yd�ss�.
Mutta kuka tuo Masha on, joka on sun rauhas poistanut ja saattanut
sinut tuskaan? Eik�h�n vaan ole Maria Ivanovna?"

-- "Se ei ole sinun asias", vastasin min� n�rk�styen, "oli kuka hyv��n.
Min� en pyyd� sinun neuvojasi enk� arvelujasi".

-- "Oho! Itserakas runoilija ja kaino rakastaja!" jatkoi Shvabrin, yh�


enemmin suututtaen minua; "mutta kuulepas yst�v�llist� neuvoa: jos
tahdot onnistua, niin �l� sin� toimi runoilla".

-- "Herra! Mit� merkitsee t�m�? Selit�!"

-- "Kernaasti. Se merkitsee, ett� jos tahdot Masha Mironovnaa tavata


h�m�riss�, niin �l� kirjoita h�nelle runoja, vaan lahjoita h�nelle pari
korvarenkaita".

Vereni kuohahti.

-- "Ja miksi semmoista luulet?" kysyin, tuskin jaksaen pid�tt��


suuttumustani.

-- "Siksi vaan", vastasi h�n, pirullisesti naurahtaen, "ett�


kokemuksesta jo tunnen h�nen luontonsa ja tapansa".

-- "Sin� valehtelet, konna!" huusin min� vihan vimmassa; "sin�


valehtelet h�vytt�m�sti!"

Shvabrinin kasvot muuttuivat.

-- "T�m� ei j�� kostamatta", sanoi h�n, tarttuen k�teeni. "Min� tahdon


tyydytyst�".

-- "Milloin vaan tahdot", vastasin min�, ihastuneena.

T�ll�in olisin ollut valmis repim��n h�net.


Min� l�ksin samassa Ivan Ignatjitshin luo ja tapasin h�net neula
k�dess�: h�n n�et oli saanut k�skyn kapteenin rouvalta pujottaa sieni�
rihmalle, kuivattaviksi talven varalta.

-- "Kas niin! Pietari Andreitsh!" sanoi h�n, n�hty�ns� minut. "Mist�


matka, uskallan kysy�?"

Min� muutamilla sanoilla kerroin, ett� olin riitaunut Aleksei


Ivanitshin kanssa ja tulin nyt pyyt�m��n h�nt�, Ivan Ignatjitshia,
sekundantikseni. Ivan Ignatjitsh kuunteli minua tarkasti, tuijottaen
minuun toisella silm�ll��n.

-- "Vai niin", sanoi h�n; "te sanoitte aikovanne pist�� Aleksei


Ivanitshin kuolijaksi ja tahdotte minua siihen vieraaksi mieheksi?
Niink�, uskallan kysy�?"

-- "Niin juuri".

-- "No mutta, Pietari Andreitsh! Mit�s te nyt meinaatte! Te olette


riitaantuneet Aleksei Ivanitshin kanssa? Ent� sitten? H�n sanoi teille
pahasti, sanokaa te kahta pahemmasti; h�n antoi teit� suuta vasten,
vet�k�� te h�nt� korvalle ja toiselle ja viel� kerran ja olkaa sitten
erill�nne. Kyll� me teid�t sovitamme sitten. Mutta onkos tuo nyt
laitaa, uskallan kysy�, ett� pistet��n oma l�himm�inen kuolijaksi! Ja
jospa te vaikka pist�isittekin h�net kuolijaksi, niin se ei viel�
mit��n, min�k��n en pid� Aleksei Ivanovitshista, Jumala h�nen kanssaan.
Mutta aatelkaas, jos h�n pist�� teid�t puhki! Milt�s se sitten n�ytt��?
kukas silloin voitolle tulee, uskallan kysy�?"

Ukon j�rkev�t tuumat eiv�t saaneet minua horjumaan. Min� pysyin


p��t�ksess�ni.

-- "Kuinka tahdotte", sanoi Ivan Ignatjitsh; "tehk�� mit� haluttaa.


Mutta mit�s siihen vierasta-miest� tarvitaan? Ihmiset tappelevat, -- no
onpa tuo sitten katseltava, uskallan kysy�! Olen min�, Jumalan kiitos,
tapellut Ruotsalaisten sek� Turkkilaisten kanssa: olen jos jotakin
n�hnyt".

Min� koetin h�nelle selitt�� sekundantin velvollisuudet, mutta ukko ei


ymm�rt�nyt minua mill��n muotoa.

-- "Kuinka tahdotte", jatkoi h�n, "jos minun kerran tulee sekaantua


asiaan, niin menen Ivan Kusmitshin luokse, ilmoitan h�nelle, viran
puolesta, ett� linnassa on tekeill� hirveit� asioita, jotka sotivat
kruunun etuja vastaan, jonka vuoksi herra kapteenia pyydet��n ryhtym��n
tarpeenmukaisiin toimiin..."

Min� s�ik�hdin ja rupesin pyyt�m��n, ettei Ivan Ignatjitsh puhuisi koko


asiasta mit��n kapteenille. T�in tuskin sain h�net suostumaan. H�n
lupasi viimein sanallansa, ja min� l�ksin pois.

Illan vietin tavallisuuden mukaan kapteenin talossa. Koetin olla


iloinen, niinkuin ei mit��n olisi tapahtunut, jott'en her�tt�isi
huomiota ja v�ltt��kseni ik�vi� kyselmyksi�; mutta minun t�ytyy
tunnustaa, ett� minulta puuttui se kylm�verisyys, josta tavallisesti
kerskailevat muut, ollessaan samassa tilaisuudessa kuin min� silloin.
T�n� iltana olin hyvin hell�tuntoinen ja syd�mmellinen. Maria Ivanovna
miellytti minua entist� enemmin. Min� tunsin liikutusta, ajatellessani,
ett� n�en h�nt� kenties viimeisen kerran. Shvabrin tuli my�s sinne.
Min� otin h�net sivulle ja kerroin h�nelle keskusteluni Ivan
Ignatjitshin kanssa.

-- "Mit� me sekundanteilla teemme?" sanoi h�n kuivakiskoisesti,


"tulemme toimeen ilman niit�kin".

Me p��timme taistella hein�pielesten takana, jotka olivat linnan


vieress�, ja suostuimme tulemaan sinne seuraavana aamuna kello kuusi.
Me puhelimme, n�ht�v�sti, niin yst�v�llisesti, ett� Ivan Ignatjitsh ei
malttanut olla vaiti.

-- "Kas niin", sanoi h�n tyytyv�isen�, "huono sopu on parempi hyv��


riitaa".

-- "Mit�, mit� te sanoitte, Ivan Ignatjitsh?" kysyi kapteenin rouva,


joka istui nurkassa, korttia pannen; "en oikein kuullut".

Ivan Ignatjitsh, huomattuaan minun osoittavan paheksumista ja


muistettuaan lupauksensa, k�vi h�mille eik� tiennyt mit� vastata.
Shvabrin auttoi h�nt� pulasta:

-- "Ivan Ignatjitsh", sanoi h�n, "on hyvill��n meid�n sovinnostamme".

-- "Kenenk�s kanssa sin�, veikkoseni, riitaannuit?"

-- "Riitaannuimme vaan ja kovastikin Pietari Andreitshin kanssa".

-- "Mist� asiasta?"

-- "Joutavasta; laulusta vaan, Vasilisa Jegorovna".

-- "No onpas syyt�! Laulusta!... Mitenk�s se tapahtui?..."

-- "N�in se tapahtui: Pietari Andreitsh oli tuonoin sepitt�nyt runon ja


rupesi t�n��n laulamaan sit� minulle, min� sit� vastoin aloin vet��
omaa lauluani:

Kapteenin tytt�, kapteenin tytt�!


T�t� sun on muistamista:
Y�ll� yksin kuljeskella
Varsin on vaarallista.

Siit� syntyi riita. Pietari Andreitsh oli jo v�h�ll� suuttua, mutta


arveli sitten, ett� onhan kullakin lupa laulaa, mit� haluttaa. Sen
pituinen koko juttu".

Shvabrinin h�vytt�myys oli saada minut vimmastumaan; mutta ei kukaan,


paitsi minua, ymm�rt�nyt h�nen t�rkeit� viittauksiaan, ainakaan ei
kiinnitt�nyt niihin huomiota kukaan. Lauluista k��ntyi puhe
runoilijoihin, ja linnanp��llikk� arveli, ett� kaikki runoilijat ovat
hulivili-v�ke� ja juopporatteja, ja kaikessa yst�v�llisyydess� kehoitti
minua hylk��m��n runoilemisen, se kun on vastoin palvelusta ja sit�
paitsi semmoinen asia, josta ei l�hde mit��n hyv��.

Shvabrinin l�sn�-olo oli minulle vastenmielist�. Pian sanoin


j��hyv�iset ja l�ksin kotiani. Siell� tarkastin miekkani, koetin sen
k�rke� ja k�vin maata, k�sketty�ni Saveljitshin her�tt�m��n minua kello
kuusi.

Huomenna m��r�ttyyn aikaan olin jo hein�pielesten takana odottamassa


vastustajaani. Pian tuli h�nkin.

-- "T�nne saattaa tulla ihmisi�", sanoi h�n, "kiiruhtakaamme!"

Me riisuimme nutut ja vedimme miekat tupesta. Samassa ilmaantui


hein�pieleksen takaa �kki� Ivan Ignatjitsh ja viisi kuusi invalidia.
H�n vaati meit� kapteenin luokse. Me tottelimme, vaikka harmittikin.
Sotamiehet k�viv�t ymp�rillemme, ja me l�ksimme kulkemaan Ivan
Ignatjitshin per�ss�, joka johdatti meit� kuin mit� juhlakulkuetta,
marssien ihmetelt�v�ll� arvokkaisuudella.

Me astuimme linnanp��llik�n taloon. Ivan Ignatjitsh avasi ovet ja


juhlallisesti julisti: "t��ll� ovat!" Vasilisa Jegorovna tuli
vastaamme.

-- "Hyv�t ihmiset!" huudahti h�n. "Mit�s t�m� merkitsee? Aiotteko


meid�n linnassa tehd� miesmurhia? Ivan Kusmitsh, pane heid�t heti kohta
arestiin! Pietari Andreitsh! Aleksei Ivanitsh! antakaa t�nne miekkanne,
pian, pian! Palashka, vie liiteriin n�m� miekat! Pietari Andreitsh! En
olisi luullut tuommoista sinusta; ettes h�pee! Toista se on Aleksei
Ivanitshin laita: h�n on miesmurhan ennenkin tehnyt ja siit� syyst�
kaartista pois pantu; h�n sit� paitsi ei Jumalatakaan usko; mutta sin�,
mutta sin�!"

Ivan Kusmitsh oli aivan samaa mielt� kuin h�nen vaimonsakin ja lis�ili
vaan: "Niin n�etk�s, Vasilisa Jegorovna puhuu totta: kaksintaistelut
ovat kielletyt sotalaissakin."

Sill� v�lin Palashka otti miekat ja vei ne liiteriin. Min� en saattanut


olla naurahtamatta. Shvabrin s�ilytti arvokkaisuutensa.

"Kaikella kunnioituksella teit� kohtaan", sanoi h�n kapteenin rouvalle,


"sallikaa minun huomauttaa, ett� te tarpeettomasti pauhaatte,
tuomitessanne meit�. Antakaa se Ivan Kusmitshin haltuun, se on h�nen
asiansa".

-- "Hyv�t ihmiset", huudahti rouva; "eik�s mies ja vaimo ole yksi


ruumis ja yksi sielu? Ivan Kusmitsh! Mit�s vitkailet? Pane heid�t heti
kohta eri nurkkiin vedelle ja leiv�lle, ett� hulluus kyll� karisee
p��st�; ja m��r�tk��n heille is� Gerasim kirkonrangaistuksen, jotta
rukoilisivat anteeksi Jumalalta ja tekisiv�t katumuksen ihmisten
edess�".

Ivan Kusmitsh ei tiennyt mit� tehd�. Maria Ivanovna oli tavattoman


kalpea. V�hitellen myrsky tyyntyi; kapteenin rouva rauhoittui ja
pakoitti meid�t suutelemaan toistamme. Palashka toi meille miekat
takaisin. Me l�ksimme kapteenin luota n�ht�v�sti sovitettuina. Ivan
Ignatjitsh saattoi meit�.

-- "Eik� teid�n ole h�pe�", sanoin min� �k�isesti h�nelle; "kun menitte
kantelemaan meid�n p��llemme kapteenille, vaikka lupasitte olla vaiti!"

-- "Min� vannon, etten ole sanaakaan sanonut Ivan Kusmitsh'ille",


vakuutti ukko. "Vasilisa Jegorovna sai minulta urkituksi koko asian.
H�n se ryhtyikin toimiin, kapteenin tiet�m�tt�. Muutoin kiitt�k��mme
Jumalaa, ett� kaikki p��ttyi n�in hyvin".

Sen sanottuaan meni h�n kotiansa. Shvabrin ja min� j�imme kahden


kesken.

-- "T�h�n se ei p��ty", sanoin min�.

-- "Ei suinkaan", vastasi Shvabrin; "te vastaatte minulle verell�nne


r�yhkeydest�nne; mutta luultavasti pidet��n meit� nyt silm�ll�. T�ytyy
teeskennell� muutamia p�ivi�. Hyv�sti".

Palattuani linnanp��llik�n taloon, istahdin tapani mukaan Maria


Ivanovnan viereen. Ivan Kusmitsh oli l�htenyt ulos; Vasilisa Jegorovna
oli talous-toimissa. Me puhelimme hiljaa. Maria Ivanovna torui minua
hell�sti levottomuudesta, johon h�net oli saattanut minun riitani
Shvabrinin kanssa.

-- "Olin aivan py�rty�", sanoi h�n, "kuultuani, ett� aiotte taistella


miekoilla. Kuinka kummallisia nuo miehet ovat! Yhdest� ainoasta
sanasta, jonka he viikon kuluttua varmaankin unohtaisivat, ovat he
valmiit taistelemaan ja uhraamaan ei ainoastaan el�m�ns�, vaan
omantuntonsa ja niiden onnen, jotka... Mutta min� olen vakuutettu, ett�
te ette ole riidan alkaja. Varmaankin oli Aleksei Ivanitsh syyp��".

-- "Mink�st�hden te niin luulette, Maria Ivanovna?"

-- "Niin vaan... H�n on semmoinen pilkkakirves! Min� en rakasta Aleksei


Ivanitshia. H�n inhottaa minua, mutta kumma kyll�: en soisi mill��n
muotoa, ett'en min� olisi h�nelle mieliin. Siit� olisin niin kovin
levoton".

-- "Kuinka luulette, Maria Ivanovna: oletteko h�nelle mieliin vai


ettek�?"

Maria Ivanovna punastui.

-- "Luulisin..." sanoi h�n, "kyll� se niin taitaa olla".

-- "Mist� sen p��t�tte?"

-- "H�n on kosinut minua".

-- "Kosinut? H�nk� kosinut teit�? Milloin?"

-- "Viime vuonna, pari kuukautta ennen teid�n tuloanne".

-- "Ja te kielsitte?"

-- "N�ettek�s, kyll�h�n Aleksei Ivanitsh on viisas mies ja suurta sukua


ja varakas; mutta kun ajattelen, ett� minun tulisi vihkimisen j�lkeen
suudella h�nt� kaikkien n�hden ... niin en! en t�ss� maailmassa!"

Maria Ivanovnan sanat avasivat silm�ni ja selittiv�t monta seikkaa.


Min� ymm�rsin nyt, mink�t�hden Shvabrin alinomaa oli puhunut pahaa
h�nest�. N�ht�v�sti oli h�n huomannut meid�n molemman-puolisen
my�t�tuntoisuutemme ja koetti eroittaa meit�. H�nen sanansa, joista me
olimme riitaantuneet, n�yttiv�t minusta nyt entist� ilke�mmille, ne kun
eiv�t olleet pelkk�� t�rke�t� ja sopimatonta ivaa, vaan ennakolta
mietitty� parjausta. Entist� palavammaksi k�vi haluni saada rangaista
julkeata parjaajaa, ja maltittomana odottelin vaan sopivaa tilaisuutta.

Kauan minun ei huolinut odottaa. Samana p�iv�n�, sepitelless�ni elegiaa


ja pureskellessani kyn��, loppusointua odotellen, kolkutti Shvabrin
akkunaani. Min� heitin pois kyn�n, otin miekkani ja l�ksin ulos.

-- "Mit�p�s viivyttelemisest�?" sanoi Shvabrin minulle; "nyt ei meit�


kukaan huomaa. L�htek�� joen rannalle, siell� ei meit� h�irit�".

Me l�ksimme sanaakaan puhumatta. Laskettuamme alas jyrkk�� polkua,


pys�hdyimme aivan joen rannalle ja vedimme miekat. Shvabrin oli
taitavampi minua, -- min� sit� vastoin v�kev�mpi ja rohkeampi. Monsieur
Beaupr�, joka ennen oli ollut sotamiehen�, oli antanut minulle muutamia
tunteja miekkailussa, ja nep� nyt k�ytin hy�dykseni. Shvabrin ei ollut
luullut saavansa minussa niin ankaraa vastustajaa. Pitk��n aikaan emme
saaneet tehneeksi toisillemme mit��n vahinkoa; viimein, huomattuani
Shvabrinin rupeavan v�sym��n, aloin min� kovemmin ahdistaa ja pakoitin
h�net jo melkein veteen. Samassa kuulin kovasti lausuttavan nime�ni.
Min� katsahdin taakseni ja huomasin Saveljitshin, joka juoksi luokseni
polkua my�ten... Samassa tunsin kipe�n piston rinnassani, alapuolella
oikeata olkap��t�; min� kaaduin hermotonna maahan.

VIIDES LUKU.

Rakkaus.

Oi s� tytt�, tytt� kaunoinen!


�l� nuorra mene miehel��n;
Kysy, tytt�nen, is�lt, �idilt�,
Is�lt', �idilt�, sukulaisilta;
Hanki ymm�rryst� ja taitoa,
Hanki taitoa, my�t�j�isi�.

Kansanlaulu.

Mua paremman jos saat, unohdat mun,


Mua huonomman jos saat, mua muistat.

Samoin.

Toinnuttuani en saanut hyv��n aikaan ajatuksiani kokoon enk� ymm�rt�nyt


kuinka laitani oli. Min� makasin vuoteella oudossa kamarissa ja tunsin
olevani hyvin heikko. Edess�ni seisoi Saveljitsh kynttil� k�dess�. Joku
p��steli varovasti siteit�, jotka olivat pingoitetut rinnan ja olkap��n
yli. V�hitellen tulin tuntoihini. Muistin kaksintaistelun ja arvasin
saaneeni haavan. Samassa narahti ovi.

-- "Kuinka on?" kuiskasi ��ni, joka saattoi minut vapisemaan.

-- "Aina vaan kuin ennenkin", vastasi Saveljitsh huoaten; "tunnotonna


vaan nyt jo viidett� vuorokautta".
Yritin k��nty�, mutten jaksanut.

-- "Miss� olen? ket� t��ll� on?" sain t�in tuskin kysyneeksi.

Maria Ivanovna tuli vuoteeni ��reen ja kumartui ylitseni.

-- "Kuinka jaksatte?" kysyi h�n.

-- "Kiitoksia", vastasin heikolla ��nell�. "Tek� siin�, Maria Ivanovna?


Sanokaas..."

En jaksanut muuta. Saveljitsh parkasi ilosta, joka kuvautui h�nen


kasvoillaankin.

-- "Tointuipas, tointuipas!" toisteli h�n. "Kiitos taivaan suurelle


Luojalle! Voi Pietari Andreitsh! kyll�p� s�ik�ytit s� minua! Onkos
laitaa: nyt jo viides vuorokausi!"

Maria Ivanovna keskeytti h�net.

-- "�l� puhele paljoa sairaan kanssa", sanoi h�n. "H�n on viel�


heikkona". Sen sanottuaan Maria Ivanovna l�ksi, sulkien hiljalleen oven
menness�ns�.

Ajatukseni aaltoilivat sinne t�nne, Niin muodoin olin kapteenin


huoneessa; Maria Ivanovna k�vi minua katsomassa. Min� yritin kysy�
jotakin Saveljitshilta, mutta ukko rupesi py�ritt�m��n p��t�ns� ja
tukki korvansa. Min� harmissani ummistin silm�ni ja pian nukuin.

Her�tty�ni kutsuin Saveljitshia, mutta sen sijaan n�in edess�ni Maria


Ivanovnan; h�nen enkelin-omainen ��nens� minua tervehti. En osaa
kuvailla suloista tunnetta, joka minut t�ss� silm�nr�p�yksess� valtasi.
Min� otin h�nen k�tens� ja nostin sen huulilleni, vuodattaen
liikutuksen kyyneleit�. Masha ei ottanut k�tt��n pois ... ja yht'�kki�
h�nen huulensa kajasivat poskeeni ja min� tunsin niiden palavan,
raikkaan suudelman. Suoneni kuohahtivat.

-- "Armas Maria Ivanovna", lausuin h�nelle; "tule vaimokseni, tee minut


onnelliseksi".

-- "Rauhoittukaa, herran t�hden!" sanoi h�n �kki�, irroittaen k�tens�.


"Tilanne on viel� vaarallinen: haava saattaa aueta. S��st�k�� itse�nne
edes minun t�hteni".

Sen sanottuansa meni h�n pois, j�tetty��n minut riemun hurmoksiin. Onni
her�tti minut henkiin. H�net saan omakseni! h�n rakastaa minua! T�m�
ajatus oli nyt koko maailmani.

Siit� pit�in lis��ntyiv�t voimani p�iv� p�iv�lt�. L��k�rin�ni oli


linnueen parran-ajaja, sill� muuta l��k�ri� linnassa ei ollut. Nuoruus
ja luonto jouduttivat paranemistani. Koko kapteenin perhe hoiteli
minua. Maria Ivanovna ei poistunut luotani.

Arvattavasti otin ensimm�isess� sopivassa tilaisuudessa jatkaakseni


keskeynytt� tunnustustani, ja Maria Ivanovna kuunteli puhettani
k�rsiv�llisesti loppuun asti. H�n teeskentelem�tt� tunnusti lempiv�ns�
minua ja sanoi vanhempainsa tulevan iloisiksi h�nen onnestaan.
-- "Mutta mieti tarkoin", lis�si h�n; "eiv�tk�h�n sinun vanhempasi pane
vastaan?"

Min� vaivuin ajatuksiini. �itini hellyytt� en ep�illyt; mutta,


tuntiessani is�ni luonteen ja mielipiteet, tiesin jo ennakolta, ettei
rakkauteni h�nt� suuresti liikuta ja ett� h�n on pit�v� sit� nuoren
miehen kevytmielisyyten�. Min� ilmoitin ajatukseni vilpistelem�tt�
Maria Ivanovnalle, mutta p��tin kumminkin kirjoittaa is�lleni niin
kauniilla sanoilla kuin mahdollista ja pyyt�� h�nelt� is�llist�
siunausta. Min� n�ytin kirjeeni Maria Ivanovnalle, ja h�nen mielest�ns�
se oli niin liikuttava ja niin vakuuttava, ett'ei sen vaikutusta
ensink��n ollut ep�ileminen. Kaikella nuoruuden ja rakkauden
luottamuksella antautui h�n hell�in tunteittensa valtaan.

Shvabrinin kanssa sovimme me paranemiseni ensi p�ivin�. Ivan Kusmitsh,


nuhdellen minua kaksintaistelusta, sanoi:

-- "Voi, Pietari Andreitsh! Oikeutta my�ten pit�isi minun panna sinut


arestiin, mutta oletpa jo saanut tarpeeksi rangaistusta. Mutta Aleksei
Ivanitsh se yh� istuu jyv�aitassa vartioituna, ja h�nen miekkansa on
Vasilisa Jegorovnan huostassa lukon takana. Tehk��n nyt siell�
katumusta ja parannusta".

Min� olin liian onnellinen, saattaakseni kantaa syd�mmess�ni vihaa.


Min� rupesin pyyt�m��n, ett� Shvabrin p��stett�isiin vapaaksi, ja
hyv�ntahtoinen kapteeni, vaimonsa suostumuksella, t�ytti pyynt�ni.
Shvabrin tuli luokseni ja lausui olevansa hyvin pahoillaan siit�, mit�
oli tapahtunut; h�n tunnusti olevansa yksin��n syyp�� ja pyysi minua
unohtamaan t�m�n tapauksen. Min� kun luonnostani en ole pitk�vihainen,
niin annoin h�nelle anteeksi riitamme ja haavani, jonka olin saanut
h�nelt�. H�nen parjauksensa selitin loukatun itserakkauden ja hyl�tyn
rakkauden suuttumukseksi ja jalomielisesti puolustin onnetonta
riitavelje�ni.

Pian paranin ja muutin omaan majapaikkaani. K�rsim�t�nn� odottelin


vastausta kirjeeseni, uskaltamatta toivoa ja koettaen karkoittaa
surullisia aavistuksia. Vasilisa Jegorovnalle ja h�nen miehellens� en
ollut viel� puhunut mit��n, mutta siit� olin vakuutettu, ett'ei
ilmoitukseni olisi heit� kummastuttanut. Me emme koettaneet salata
heilt� tunteitamme ja olimme jo ennakolta vakuutetut heid�n
suostumuksestansa.

Kerran aamulla tuli Saveljitsh luokseni, tuoden kirjeen. Min� sieppasin


sen vavisten k�teeni. P��llekirjoitus oli is�ni k�sialaa. T�m� jo tiesi
jotain merkillist�, sill� �iti se minulle tavallisesti kirjeit�
kirjoitti; is� vaan liitti loppuun muutamia rivej�. Pitk��n aikaan en
avannut kirjett�; lukemistani lukien juhlallista p��llekirjoitusta:
"Pojalleni Pietari Andrejevitsh Grinev'ille Orenburgin kuvernementtiin,
Belogorin linnaan". Koetin k�si-alasta arvata, mill� tuulella is� oli
ollut kirjett� kirjoittaessaan; viimeinkin p��tin avata sen, ja jo ensi
riveist� huomasin, ett� asia oli mennyt aivan p�in m�ntyyn. Kirje
kuului n�in:

"Poikani Pietari! Kirjeesi, jossa pyyd�t vanhempiesi siunausta


ja suostumusta avioliittoosi Maria Ivanovna Mironovin kanssa,
saimme t�m�n kuun 15 p:n�. Min� en anna sinulle siunaustani enk�
suostumustani, viel�p� aion tulla kimppuusi ja rangaista sinua
kujeistasi kelpo lailla, kuin poika nulikkaa konsanaankin,
huolimatta, ett�s olet upseeri, sill� sin� olet osoittanut
olevasi mahdoton kantamaan miekkaa, jonka olet saanut is�nmaan
puolustusta varten etk� suinkaan tappeluja varten samallaisten
tyhj�ntoimittajain kanssa kuin itsekin olet. Viipym�tt� olen
kirjoittava Andrei Karlovitshille ja pyyt�v�, ett� sinut
muutettaisiin Belogorin linnasta jonnekin kauemmas, jossa hulluus
haihtuisi p��st�si. �itisi, saatuaan tiet�� taistelustasi ja siit�,
ett� olet haavoitettu, k��ntyi surusta tautivuoteelle. Mit�h�n
sinustakin tulee? Rukoilen Jumalaa, ett� viel� parantaisit itsesi,
vaikk'en uskalla toivoakaan niin suurta armoa.

Is�si A. G."

T�m� kirje nostatti minussa erilaisia tunteita. Kovat sanat, joita is�
oli liiaksikin k�ytt�nyt, kipe�sti loukkasivat minua. Halveksiminen,
jolla h�n mainitsi Maria Ivanovnaa, oli mielest�ni yht� sopimatonta
kuin v��r��kin. Minua kauhisti, ajatellessani, ett� minut muutetaan
toisaalle Belogorin linnasta; mutta kaikista enemmin oli mieleni paha
�itini sairastumisesta. Min� olin vihoissani Saveljitshille, sill� olin
vakuutettu vanhempain saaneen h�nen kauttansa tietoa taistelustani.
Astuen edes takaisin ahtaassa huoneessani, pys�hdyin h�nen eteens� ja
virkoin, tuimasti katsahtaen h�neen:

-- "Eik� siin� kyll�ksi, ett� min� sinun t�htesi sain haavan ja olin
koko kuukauden haudan partaalla; tahdotko viel� �itinikin hautaan?"

Saveljitsh h�mm�styi kuin olisi ukon nuoli iskenyt h�neen.

-- "No, mutta", sanoi h�n, melkein itkien, "mit�s ihmeit� puhutkaan?


Min�k� syyn� siihen, ett�s haavan sait! Min�, totta Jumaliste, juoksin
luoksesi suojellakseni omalla rinnallani sua Aleksei Ivanitshin
miekalta, mutta vanha ja k�mpel� kun olen, niin en enn�tt�nyt. Mutta
mit�s min� sitten olen tehnyt �idillesi?"

-- "Mit�k� olet tehnyt?" vastasin. "Kuka k�ski sinun kannella p��lleni?


oletko asetettu vakojaksi ymp�rilleni?"

-- "Min�k� kantelin?" huudahti Saveljitsh itkusilmin. "Herrainen aika!


Luepas sitten, luepas mit� minulle vanha herra kirjoittaa, siin� n�et
kuinka olen kannellut".

"H�pe�isit, vanha koira, ettes ole ilmoittanut minulle mit��n


pojastani Pietari Andrejevitshist�, vaikka olen sinulle sen
ankarasti k�skenyt; minun t�ytyy muitten ihmisten kautta saada
tietoja h�nen vehkeist��n. Niink� sin� t�yt�t velvollisuutesi
ja is�nt�si k�skyn? Min� panen sinut, vanhan koiran, totuuden
salaamisesta ja huonosta hoidosta sikoja paimentamaan. Saatuasi
t�m�n kirjeen, pit�� sinun heti kohta kirjoittaa minulle, miten
h�nen terveytens� nyt on, jonka sanotaan jo olevan paremman,
kuin my�skin mihin kohtaan h�n haavotettiin ja onko haava kunnon
lailla parannettu".

N�ht�v�sti oli Saveljitsh oikeassa; min� olin loukannut h�nt�


nuhteellani ja ep�ilemisell�ni. Min� pyysin h�nelt� anteeksi, mutta
ukko ei leppynyt.

-- "Vai piti minun el�v�n t�mm�iseen p�iv��n asti", voivotteli h�n;


"vai t�mm�isen pahan saan nyt esivallaltani! Min� se vaan olen vanha
koira ja sikopaimen ja min� se my�s olen syyp�� sun haavaasi? Ei maar,
Pietari Andrejevitsh! en ole min� siihen syyp��, vaan yksin��n tuo
kirottu munsy�ri: h�n sinua opetti pitelem��n rautaisilla vartailla ja
polkemaan, niinkuin pistelemisell� ja polkemisella h�ijyst� ihmisest�
p��sisi! Pitip�s vaan palkata munsy�ri� ja kuluttaa rahoja turhan
p�iten!"

Mutta kelt�s sitten oli is�ni saanut tietoa minun k�yt�ksest�ni.


Kenraaliltako? Tuskin, sill� h�n n�ht�v�sti ei juuri suurta lukua
minusta pit�nyt. Ivan Kusmitsh puolestaan ei suinkaan olisi pit�nyt
tarpeellisena ilmoittaa is�lleni kaksintaisteluani. Min� arvelin sinne
ja t�nne. Vihdoin pys�htyiv�t ep�luuloni Shvabriniin. H�nell� yksin oli
etua kantelemisesta, joka vaikuttaisi l�ht�ni linnasta ja eroni
kapteenin perheest�. Min� menin kertomaan kaikki Maria Ivanovnalle. H�n
tuli kuistilla vastaani.

-- "Mik� teit� vaivaa?" kysyi h�n, n�hty��n minut. "Olette niin


kalpea!"

-- "Kaikki on lopussa!" vastasin min� ja annoin h�nelle is�ni kirjeen.

H�n kalpeni vuorostansa. Luettuansa kirjeen h�n antoi sen takasin ja


sanoi vapisevalla ��nell�:

-- "Kaiketi ei minun ole sallittu... Sukulaisenne eiv�t tahto minua


perheesenne. Tapahtukoon kaikessa Jumalan tahto! Jumala paremmin
tiet��, mik� meille on hy�dyllist�. Ei auta, t�ytyy tyyty� kohtaloon,
Pietari Andreitsh; olkaa edes te onnellinen..."

-- "Niin ei saa k�yd�!" huudahdin, ottaen h�nt� k�dest�; "sin� rakastat


minua; min� olen valmis kaikkeen. Tule, menk��mme vanhempiesi luokse;
he ovat hyv�ntahtoisia ihmisi� eiv�tk� kovasyd�mmisi� ja ylpeit�... He
siunaavat meit� ... me astumme vihille ... ja sitten, aikaa voittaen,
saamme, siit� olen vakuutettu, is�ni lepytetyksi; �itini tulee meid�n
puolellemme; is� kyll� antaa anteeksi..."

-- "Ei, Pietari Andreitsh", vastasi Masha; "min� en l�hde sinun


kanssasi vihille ilman vanhempiesi siunausta. Ilman heid�n siunaustaan
et ole onnellinen. N�yryytt�k��mme itsemme Jumalan tahdon alle. Jos
joskus maailmassa l�yd�t olennon, johon rakastut, niin Jumala kanssasi,
min� sitten teid�n molempain edest�..."

Masha purskahti itkuun ja meni kamariinsa; min� yritin menn� h�nen


per�ss�ns�, mutta tunsin, ett'en voisi itse�ni hillit� ja senvuoksi
l�ksin kotiani.

Min� istuin syviss� mietteiss�ni, kun �kki� Saveljitsh keskeytti minut.

-- "Kas t�ss�, hyv� herra", sanoi h�n, n�ytt�en minulle kirjoitetun


paperin. "Katso nyt, olenko oman herrani kannustaja ja koetanko kylv��
eripuraisuutta is�n ja pojan v�lille".

Min� otin paperin: se oli Saveljitshin vastaus is�ni kirjeesen. Se


kuului sanasta sanaan n�in:

"Herrani Andrei Petrovitsh, armollinen is�mme!"

"Teid�n armollisen kirjeenne olen saanut, jossa moititte minua,


orjaanne, jotta muka h�pe�isin, kun en ole esivaltani k�skyj�
t�ytt�nyt; mutta min� en olekaan vanha koira, vaan uskollinen
palvelijanne ja noudatan esivaltani k�skyj� ja olen aina
uutterasti teit� palvellut aina harmaap�iseksi asti. Pietari
Andrejevitshin haavasta en kirjoittanut mit��n siit� syyst�,
jotta en teit� turhan p�iten pel�stytt�isi ja, niinkuin kuulen,
rouva, �itimme Avdotja Vasiljevna, muutoinkin on jo pel�styksest�
tullut sairaaksi, ja h�nen terveytens� edest� min� rukoilen
Jumalaa. Mutta Pietari Andreitsh sai haavan rintaan, oikean
olkap��n alapuolelle, aivan luun alle, ja se oli kaksi tuumaa
syv�, ja h�n makasi komendantin talossa, jonne me h�net kannoimme
rannalta, ja h�nt� paransi t�k�l�inen parran-ajaja Stepan Paramonov.
Mutta nyt on Pietari Andreitsh, Jumalan kiitos, terve, eik� h�nest�
muuta osaa kirjoittaa kuin hyv��. P��llik�t, niinkuin olen kuullut,
ovat h�neen tyytyv�iset; Vasilisa Jegorovna pit�� h�nt� kuin omaa
poikaansa. Mutta ett� h�nelle semmoinen temppu sattui, niin se on
vaan niin paljon kuin ett� ihminen on aina heikko ihminen: kompastuu
hevonenkin, nelj�n jalan juostuansa. Ja sitten te viel� sanotte
l�hett�v�nne minut sikoja paimentamaan; siihenkin on teill� oikeus,
koska olette is�nt�ni. Ja lopuksi sanon kaikkein alamaisimmat
terveiset.

Teid�n uskollinen palvelijanne.


Arhip Saveljitsh".

Min� en saattanut olla pari kertaa naurahtamatta, lukiessani


hyv�ntahtoisen ukon kirjett�. Min� itse en kyennyt vastaamaan is�lle;
�idin rauhoittamiseksi oli mielest�ni Saveljitshin kirjeess� kylliksi.

Siit� saakka tilani muuttui. Maria Ivanovna ei en�� paljoa puhunut


minun kanssani ja koetteli kaikin tavoin kartella minua.
Linnanp��llik�n talo tuntui minusta nyt kylm�lt�. V�hitellen totuin
istumaan kotona yksin�ni. Vasilisa Jegorovna ensi alussa nuhteli
minua siit�, mutta huomaten itsep�isyyteni, j�tti minut rauhaan.
Ivan Kusmitshi� kohtasin ainoastaan virkatoimissa; Shvabrinin kanssa
tulin yhteen hyvin harvoin ja vastenmielisesti, sit� enemmin kuin
huomasin h�ness� salaista vihaa minua kohtaan, joka viel� enemmin
vahvisti ep�luuloani. El�m� tuntui minusta raskaalta. Min� vaivuin
synkk�mielisyyteen, jota edistiv�t yksin�isyys ja tytt�ni. Rakkauteni
tuli kiihtyi kiihtymist��n yksin�isyydess�ni ja tuli hetki hetkelt� yh�
tuskallisemmaksi. Halu lukemiseen ja kirjallisiin harrastuksiin minulta
katosi. Henkeni oli uuvuksissa. Min� pelk�sin joutuvani joko
mielipuoleksi tai hukkateille. Mutta �kki� tuli tapauksia, joilla oli
suuri vaikutus koko el�m��ni ja jotka pakoittivat sieluni voimat uuteen
vireyteen.

KUUDES LUKU.

Pugatshevin kapina.

Kuulkaa te, miehet nuoret, nyt,


Mit� kertoelemme me vanhukset.

Laulu.

Ennenkuin ryhdyn kertomaan omituisia tapauksia, jotka min� sain omin


silmin n�hd�, tulee minun sanoa muutama sana Orenburgin kuvernementin
tilasta 1773 vuoden lopulla.

T�ss� avarassa ja viljavassa kuvernementissa asui koko joukko


puolivillej� kansoja, jotka vasta v�h�n aikaa sitten olivat
tunnustaneet Ven�j�n keisarien ylivallan. Heid�n alituiset
kapinoimisensa, tottumattomuus lakeihin, ja yhteiskunnalliseen
el�m��n, kevytmielisyys ja julmuus vaativat hallituksen puolelta
alituista silm�ll� pitoa. Sopiviin paikkoihin rakennettiin linnoja ja
niihin l�hetettiin asumaan kasakoita, jotka ammoisista ajoista saakka
olivat asuneet Uralin (Jaik-virran) rannoilla. Mutta Uralin kasakat,
joiden olisi tullut voimassa pit�� rauhaa ja turvata n�it� seutuja,
rupesivat itsekin jonkun ajan kuluttua kapinoitsemaan. Vuonna 1772
nostivat he p��kaupungissaan ilmi-kapinan. Siihen oli syyn� ankaruus,
jolla kenraali-majori Traudenberg koetti saada sotajoukkoansa
kurissa-pidetyksi. Seurauksena t�st� oli, ett� Traudenberg murhattiin
julmalla tavalla ja hallitus muutettiin. Kapina saatiin viimein
tukahdutetuksi kartesseilla ja kovilla rangaistuksilla.

T�m� oli tapahtunut joku aika ennen minun tuloani Belogorin linnaan.
Kaikki oli jo tyyntynyt; silt� ainakin n�ytti. Hallitus oli liian pian
uskonut kavalain kapinoitsijain katumusta: n�m� yh� vaan toimivat
salaisuudessa, odotellen sopivaa tilaisuutta, nostaaksensa uudelleen
melua.

Palajan kertomukseeni.

Kerran illalla, lokakuun alussa v. 1773, istuin yksin�ni kotona,


kuunnellen syksyisen tuulen ulvomista ja katsellen pilvi�, jotka
kiiteliv�t kuun alatse. Tultiin kutsumaan minua linnanp��llik�n luokse.
Min� l�ksin paikalla. Siell� olivat Shvabrin, Ivan Ignatjitsh ja
kasakkain ala-upseeri. Huoneessa ei ollut Vasilisa Jegorovnaa eik�
Maria Ivanovnaakaan. Kapteeni tervehti minua huolestuneen n�k�isen�.
H�n sulki ovet, k�ski kaikkien istua, paitsi kasakkaa, joka seisoi
ovella, otti taskustaan paperin ja sanoi meille:

-- "Herrat upseerit! T�rke� uutinen! Kuulkaas mit� kirjoittaa


kenraali".

H�n pani silm�lasit silmilleen ja luki seuraavan kirjeen:

"Herra komendantille Belogorin linnassa.


Kapteeni Mironoville.
Salaista.

T�ten ilmoitan teille, ett� vartijoiltansa karannut Donin kasakka


ja lahkolainen Emeljan Pugatshev, suurella julkeudella ottaen
itselleen keisari vainajan Pietari III:n nimen, on koonnut
rosvojoukon, nostattanut v�ke� kapinaan Uralin tienoilla ja on jo
valloittanut sek� h�vitt�nyt muutamia linnoja, ry�st�en niit� ja
murhaten ihmisi�. Senvuoksi, saatuanne t�m�n, tulee teid�n, herra
kapteeni, viipym�tt� ryhty� asianmukaisiin toimiin mainitun
pahantekij�n ja petturin vastustamiseksi ja kenties t�ydelliseksi
kukistamiseksikin; jos h�n tulisi teille uskottua linnaanne
ahdistamaan".

-- "Ryhty� asianmukaisiin toimiin!" virkkoi kapteeni, ottaen pois


silm�lasit ja k��rien paperin kokoon. "Helppo, n�et, tuo on sanoa.
Pahus n�kyy olevan v�kev�; meill� taasen on kaikkiansa sata
kolmekymment� miest�, lukematta kasakoita, joihin ei juuri paljoa k�y
luottaminen, �l� ota onkeesi t�t� sin�, Maksimitsh" (Kasakka naurahti).
"Mutta mik�s auttaa, herrat? Olkaa vire�t! Asettakaa vartijat ja
y�patrullit; jos vihollinen tulee, pankaa portit kiinni. Pid�
tarkalla silm�ll� kasakoita, Maksimitsh. Tykki on tarkastettava ja
puhdistettava. Mutta ennen kaikkea, pit�k�� asia aivan salassa, ettei
linnassa kukaan saisi t�st� ennen aikoja tietoa".

N�m� k�skyt annettuaan, Ivan Kusmitsh p��sti meid�t menem��n. Min�


l�ksin yhdess� Shvabrinin kanssa, haastellen siit�, mit� olimme
kuulleet.

-- "Mit�h�n t�st� tulee; mit� arvelet?" kysyin h�nelt�.

-- "Kuka sen tiet��", vastasi h�n; "saa nyt n�hd�. Mit��n erinomaista
t�st� minun mielest�ni ei viel� ole. Jos taas..."

H�n vaikeni ja rupesi vihelt�m��n jotakin franskalaista ariaa.

Huolimatta varovaisuudestamme, levisi kumminkin tieto Pugatshevin


tulosta piankin koko linnaan. Ivan Kusmitsh, vaikka kunnioittikin
suuresti vaimoansa, ei olisi mill��n muotoa uskonut h�nelle
virallisesti saamaansa salaisuutta. Saatuansa kirjeen kenraalilta, oli
h�n varsin taitavasti l�hett�nyt Vasilisa Jegorovnan pois kotoa,
sanoen, ett� is� Gerasimille muka kuului tulleen Orenburgista
kummallisia uutisia, joita h�n pit�� syv�n� salaisuutena. Vasilisa
Jegorovnan oli kohta ruvennut tekem��n mieli pappilaan, jonne h�n, Ivan
Kusmitshin kehoituksesta, oli mukaansa ottanut Mashankin, jott'ei t�lle
tulisi ik�v� kotona yksin.

Ivan Kusmitsh, j��ty��n t�ll� lailla yksikseen kotiansa, oli heti


l�hett�nyt meit� kutsumaan ja pannut Palashkan lukon taakse liiteriin,
jott'ei t�m� p��sisi kuuntelemaan.

Vasilisa Jegorovna palasi kotia, saamatta mink��nn�k�isi� uutisia, ja


kuuli, ett� h�nen poissa ollessaan oli Ivan Kusmitshin luona pidetty
neuvottelua ja ett� Palashka oli ollut lukon takana. H�n huomasi nyt
miehens� pett�neen h�net ja l�ksi ahdistamaan h�nt� kysymyksill�. Mutta
Ivan Kusmitsh oli varustaunut rynn�k�n varalta. H�n ei v�h��k��n k�ynyt
h�mille, vaan rohkeasti vastasi uteliaalle vaimolleen.

-- "Niin n�etk�s, mammaseni, muijat t��ll� rupesivat uuneja


l�mmitt�m��n oljilla, mutta kun siit� saattaa tulla tapaturmia, niin
min� annoin kovan kiellon sit� vastaan ja k�skin �mm�in l�mmitt��
risuilla ja hakopuilla".

-- "Mit�s varten sitten Palashka pantiin lukon taakse?"

T�mm�ist� kysymyst� Ivan Kusmitsh ei ollut ajatellutkaan; h�n takertui


sanoihinsa ja sanoi jotakin, joka ei ollut sit� eik� t�t�. Vasilisa
Jegorovna huomasi miehens� kavaluuden, mutta tiet�en, ettei h�nelt� nyt
mit��n saisi urkituksi, lakkasi kyselem�st� ja rupesi puhelemaan
kurkuista, joita Akulina Pamfilovna suolaa aivan toisella tavalla.
Vasilisa Jegorovna ei saanut koko y�n� unta silm��ns�, eik� voinut
suureksi surmaksensakaan arvata, mit� kummia se semmoinen asia mahtoi
olla, jota ei h�nelle ole uskottu.
Seuraavana p�iv�n�, palaten kirkosta, n�ki h�n Ivan Ignatjitshin, joka
oli kiskomassa tykist� riepuja, kivi�, laskuja ynn� muuta soraa, jota
lapset olivat sinne ty�nnelleet.

-- "Mit�h�n nuo sotaiset varustukset tiet�v�t?" arveli kapteenin rouva.


"Eiv�tk�h�n vaan odota Kirgisien p��llekarkausta? Mutta olisikohan Ivan
Kusmitsh ruvennut salaamaan minulta semmoisia v�h�p�t�isi� asioita?"

H�n kutsui luokseen Ivan Ignatjitshin ja p��tti lujasti saada selv�n


salaisuudesta, joka jo niin kauan oli vaivannut h�nen uteliaisuuttansa.

Vasilisa Jegorovna lausui h�nelle ensin pari sanaa taloudesta, niinkuin


tuomari, joka aloittaa tutkintonsa sivuasioista heikontaakseen syytetyn
varovaisuutta. Sitten, oltuaan hetkisen vaiti, h�n huokasi syv��n ja
sanoi p��t��n heiluttaen:

-- "Herra Jumala! Vai semmoista nyt kuuluukin! Mit�h�n tuostakin


tulee?"

-- "�lk�� pel�tk�, Vasilisa Jegorovna!" vastasi Ivan Ignatjitsh;


"Jumala on armollinen; sotav�ke� meill� on tarpeeksi, ruutia ylt�
kyllin, tykin olen juuri puhdistanut. Kyll� me Pugatshevin rynn�k�n
kest�mme".

-- "Mik�s mies se Pugatshev sitten on?" kysyi kapteenin rouva.

Nyt vasta huomasi Ivan Ignatjitsh puhuneensa liikoja ja vaikeni. Mutta


nyt oli jo liian my�h�ist�. Vasilisa Jegorovna pakoitti h�net
ilmoittamaan koko asian, luvattuansa, ettei puhuisi siit� kellenk��n.

Vasilisa Jegorovna pitikin sanansa eik� virkkanutkaan asiasta


kellenk��n, paitsi papin rouvalle, ja t�llekin h�n sen ilmoitti vaan
siit� syyst�, ett� pappilan lehm� oli arolla, jossa se helposti olisi
saattanut joutua pahantekij�in k�siin.

Pian puhuttiin kaikkialla Pugatshevista. Jutut olivat erillaisia.


Kapteeni l�hetti kasakkain alaupseerin hankkimaan tarkkoja tietoja
ymp�rist�ilt� ja l�heisist� linnoista. Kasakka palasi kolmantena
p�iv�n� ja toi sen tiedon, ett� arolla noin kuudenkymmenen virstan
p��ss� linnasta oli n�kynyt suunnattoman paljon tulia ja ett� Bashkirit
olivat kertoneet hirmuisen vihollisjoukon olevan tulossa. Muutoin ei
h�n saattanut sanoa mit��n varmaa, h�n kun ei ollut uskaltanut l�hte�
kauemmas.

Linnan kasakoissa huomattiin tavatonta liikett�; kaikilla kaduilla


kokoontui heit� joukkoihin, joissa hiljaa keskusteltiin, mutta jotka
heti hajosivat, kun rakuuna tai linnue-sotamies tuli n�kyviin. Heid�n
joukkoonsa l�hetettiin vakoojia. Julai, kristin-uskoon kastettu
kalmukki, teki linnanp��llik�lle t�rke�n ilmoituksen. Kasakkain
alaupseeri oli, Julain puheen mukaan, tuonut v��ri� tietoja; palattuaan
tiedustusretkelt��n oli kavala kasakka ilmoittanut tovereilleen
k�yneens� kapinallisten luona, olleensa heid�n p��miehens�kin puheilla,
joka oli sallinut h�nen suudella k�tt�ns� ja kauan aikaa haastellut
h�nen kanssaan. Kapteeni pani alaupseerin heti kohta kiinni ja m��r�si
Julain h�nen sijaansa. T�m� tieto synnytti ilmeist� tyytym�tt�myytt�
kasakoissa. He nureksivat ��neens�, ja Ivan Ignatjitsh, p��llik�n
k�skyjen toimeenpanija, oli omin korvin kuullut heid�n sanovan:
"Maltas, kyll� viel� muistat, linna-rotta!" Kapteeni aikoi jo samana
p�iv�n� ottaa vangin tutkittavaksensa, mutta alaupseeri karkasi,
luultavasti toveriensa avulla.

Sattui uusi seikka, joka viel�kin lis�si linnanp��llik�n levottomuutta.


Oli saatu kiinni muuan Bashkiri, jolla oli ollut kapinaan yllytt�vi�
kirjoituksia. Sen johdosta p��tti h�n uudestaan kutsua kokoon
upseerinsa ja j�lleen toimittaa Vasilisa Jegorovnan pois kotoa jollakin
sopivalla tekosyyll�. Mutta kun Ivan Kusmitsh oli aivan suora ja
vilpit�n mies, niin ei h�n l�yt�nyt muuta keinoa kuin sen, jota h�n jo
kerran oli k�ytt�nyt.

-- "Niin, n�eth�n, Vasilisa Jegorovna", sanoi h�n vaimolleen, yskien;


"is� Gerasim kuuluu saaneen kaupungista..."

-- "�l� valehtele, Ivan Kusmitsh", keskeytti puoliso h�net; "sin�, n�en


m�, taas aiot kutsua kokoon sotaneuvoston, puhellaksenne siin� Emeljan
Pugatshevista; minua et pet� en��, ukkoseni".

Ivan Kusmitsh �im�styi.

-- "Vai niin", sanoi h�n; "no kun kerran asian tied�t, muija kulta,
niin saat j��d� sitten; puhutaan sitten sinun kuullesi".

-- "Sep� se, ukkoseni", vastasi vaimo; "ei sinusta kavalaksi; kutsuta


vaan upseerit t�nne".

Me kokoonnuimme uudelleen, Ivan Kusmitsh vaimonsa l�sn�ollessa luki


meille Pugatshevin julistuksen, jonka oli huononp�iv�isesti
kirjoittanut joku kasakka. Ry�v�ri ilmoitti aikomuksensa rynn�t�
linnaamme vastaan; kehoitti kasakoita ja sotamiehi� yhtym��n joukkoonsa
ja uhkasi linnanp��llikk�� rangaistuksella, jos t�m� tekisi
vastarintaa. Julistus oli kirjoitettu karkein, mutta ankarin sanoin ja
oli sit� laatua, ett� se suuresti vaikutti yksinkertaisiin ihmisiin.

-- "Katsos tuota pahusta!" huudahti kapteenin rouva. "Mimmoisia


ehdotuksia ilke�� tehd�! Vai pit�isi meid�n vaan menn� herraa vastaan
ja laskea liput h�nen jalkainsa juureen! Sen mokoma! Eik�s h�n tied�,
ett� olemme jo nelj�kymment� vuotta olleet sotapalveluksessa ja
enn�tt�neet jo sill� ajalla n�hd� jos jotakin? Onkohan tosiaankin ollut
semmoisia p��llik�it�, jotka ovat totelleet tuota rosvoa?"

-- "Eip� luulis tuota", vastasi Ivan Kusmitsh. "Mutta kuuluupa rosvo


valloittaneen jo monta linnaa".

-- "N�ht�v�sti h�nell� tosiaankin on suuri sotajoukko", arveli


Shvabrin.

-- "Siit� me kohta saamme tiedon", sanoi kapteeni, "Vasilisa Jegorovna,


annas t�nne jyv�-aitan avain. Ivan Ignatjitsh, tuopas t�nne Bashkiri ja
k�ske Julain tuota t�nne ruoskia".

-- "Maltas, Ivan Kusmitsh", virkkoi rouva, nousten yl�s. "Jahka vien


Mashan jonnekin pois kotoa, muutoin kuulee huudon ja s�ik�ht��. Eik�
minuakaan tutkinto huvita. Hyv�sti, hyv�t herrat".

Piinatutkinto oli ennen vanhaan niin juurtunut tapa oikeudenk�ynniss�,


ett� lempe� s��nt�, joka m��r�si sen poistettavaksi, pysyi viel� kauan
aikaa voimatonna. Ajateltiin, ett� syytetyn oma tunnustus on
v�ltt�m�t�n h�nen t�ydelliseen syylliseksi julistamiseen, -- per�t�n
ajatus, joka sit� paitsi sotii juridillista k�sityst� vastaan, sill�
jos syytetyn kieltoa ei pidet� todistuksena h�nen viattomuudestansa,
niin sit� v�hemmin saattaa h�nen tunnustustansa pit�� h�nen
syyllisyytens� todistuksena. Nykyj��nkin olen viel� vanhain tuomarien
kuullut valittelevan piinatutkinnon poistamista. Siihen aikaan ei
kukaan ep�illyt sen tarpeellisuutta, ei tuomari, eip� syytetytk��n.
Senp�vuoksi kapteenin k�sky ei meit� ket��n kummastuttanutkaan. Ivan
Ignatjitsh meni hakemaan Bashkiria aitasta, jonka avain oli ollut
Vasilisa Jegorovnan hallussa, ja muutaman minuutin kuluttua tuotiin
vanki eteiseen. Kapteeni k�ski h�net saattaa sis��n.

Bashkiri astui vaivalla kynnyksen yli (h�n oli raudoissa) ja otettuaan


p��st��n korkean lakkinsa, j�i seisomaan oven suuhun. Min� katsahdin
h�neen ja s�ps�hdin. En milloinkaan unohda tuota miest�. H�n n�kyi
olevan kahdeksattakymment� vuotta vanha. H�nell� ei ollut nen�� eik�
korvia; hivukset olivat ajetut pois; parran sijassa t�rr�tti muutamia
harmaita karvoja; h�n oli lyhyt kasvultaan, laiha ja kyyryss�, mutta
h�nen vinot silm�ns� vilkkuivat viel� tulisina.

-- "Aha!" sanoi kapteeni, tunnettuaan h�net noista hirveist�


tuntomerkeist� yhdeksi niit� kapinallisia, jotka oli rangaistu v. 1741.
"N�ytp� olevan vanha susi; tunnet jo meid�n sudenrautoja. Et olekaan
ensi kertaa kapinoimassa, koska leukasi on noin sile�ksi h�yl�tty.
Astupas l�hemm�ksi; puhu, ken on sinut l�hett�nyt?"

Vanha Bashkiri loi kapteeniin aivan mielett�m�n katseen ja oli vaiti.

-- "Miks'et puhu?" jatkoi Ivan Kusmitsh; "vai etk� ymm�rr� i:t�k��n


ven�tt�? Julai, kysyp�s h�nelt� teid�n kielell�, kuka h�net on
l�hett�nyt meid�n linnaamme".

Julai toisti tatarinkielell� kapteenin kysymyksen. Mutta Bashkiri


katsoi vaan yh� typer�sti kuin ennenkin eik� vastannut.

-- "Kyll� min� saan sinut puhumaan", sanoi kapteeni. "Riisukaas


miehelt� tuo kirjava narrikaapu ja mitatkaapas v�h�n h�nen selk��ns�.
Julai, kelpo lailla!"

Kaksi invalidia rupesivat riisumaan Bashkiria. Onnettoman kasvot


osoittivat levottomuutta. H�n vilkkui joka haaraalle kuin ketunpoika,
jonka lapset ovat saaneet kiinni. Mutta kun toinen invalideista pani
h�nen k�tens� kaulaansa ja nosti ukon selk��ns� ja Julai jo nosti
ruoskan -- silloin rupesi Bashkiri valittamaan heikolla rukoilevalla
��nell� ja p��t��n viskellen avasi suunsa, jossa kielen asemasta oli
vaan pieni tynk�.

Muistaissani t�m�n tapahtuneen t�ll� vuosisadalla ja tiet�ess�ni nyt


el�v�ni keisari Aleksanderin lempe�n hallituksen aikana, en saata olla
ihmettelem�tt� sivistyksen nopeita edistyksi� ja ihmis-oikeuksien
levi�mist�. Nuorukainen! Jos muistelmani sattuvat k�siisi, muista, ett�
paraimpia ja hy�dyllisimpi� muutoksia ovat ne, jotka seuraavat tapain
parannuksesta, ilman mit��n v�kin�isyytt�.

Kaikki olivat h�mm�styneet.

-- "No", sanoi kapteeni, "h�nest� emme mit��n tolkkua saa. Julai' vie
Bashkiri takaisin aittaan. Meill�, hyv�t herrat, on jotakin viel�
juttelemista".

Me rupesimme keskustelemaan tilastamme, mutta �kki� juoksee Vasilisa


Jegorovna sis��n, heng�styneen� ja kovin levotonna.

-- "Mit�s nyt on tapahtunut?" kysyi kummastellen kapteeni.

-- "Voi hyv�t ihmiset!" vastasi Vasilisa Jegorovna. "Alaj�rven linna on


valloitettu t�n'aamuna. Is� Gerasimin renki palasi sielt� vast'ik��n.
H�n n�ki, kuinka se valloitettiin. Linnanp��llikk� ja kaikki upseerit
on hirtetty. Kaikki sotamiehet on otettu vangiksi. Rosvo saattaa olla
heti kohta t��ll�kin".

T�m� odottamaton tieto h�mm�stytti minua suuresti. Alaj�rven linnan


p��llikk�, hiljainen ja siev� nuori mies, oli minun tuttavani; pari
kuukautta sitten oli h�n, matkalla Orenburgista, nuoren vaimonsa kanssa
poikennut Ivan Kusmitshin luona. Alaj�rven linna oli noin
puolenkolmatta peninkulman p��ss� meilt�. Meid�n oli joka hetki
odottaminen Pugatshevin tuloa. Maria Ivanovnan kohtalo muistui heti
mieleeni, ja min� kauhistuin.

-- "Kuulkaas, Ivan Kusmitsh", sanoin min� kapteenille. "Meid�n on


velvollisuus puolustaa linnaa viimeiseen hengenvetoon saakka, siit� ei
siis puhettakaan. Mutta t�ytyy pit�� huolta siit�, ett� naiset
p��sisiv�t turvaan. L�hett�k�� heid�t Orenburgiin, jos tie on viel�
turvallinen, tahi kaukaiseen, enemmin luotettavaan linnaan, jonne
rosvot eiv�t p��se".

Ivan Kusmitsh k��ntyi vaimoonsa ja sanoi:

-- "Niin, n�eth�n, mamma, eik�h�n tosiaankin ole parasta, ett�


l�het�mme teid�t kauemmas, kunnes olemme suorinneet kapinallisista?"

-- "Mit� joutavia!" sanoi kapteenin rouva. "Miss� se semmoinen


linna, jonne ei luodit p��se? Ja mink�t�hden Belogorin linna ei
olisi luotettava? Olemmehan, Jumalan kiitos, asuneet t�ss� jo
kolmattakymment� vuotta. Olemme n�hneet sek� Bashkirej� ett� Kirgisej�;
kenties kest�mme Pugatshevinkin rynn�k�n".

-- "No niin, mamma", vastasi Ivan Kusmitsh; "j�� sin� t�nne, jos
tahdot, koskas luotat meid�n linnaamme. Mutta kuinkas Mashan on laita?
Hyv� on, jos kest�mme, tai jos saamme apua; mutta aatteles, ett�
pahukset valloittavat linnan?"

-- "Niin no, silloin..."

Vasilisa Jegorovna vaikeni ja n�ytti hyvin levottomalta.

-- "Ei maar, Vasilisa Jegorovna", jatkoi kapteeni, huomattuaan, ett�


sanansa olivat vaikuttaneet, kenties ensi kertaa el�m�ss�. "Masha ei
saata j��d� t�nne. Me l�het�mme h�net Orenburgiin risti-�itins� luokse:
siell� on sotav�ke� sek� tykkej� ylt�kyllin, muurikin on kivest�. Paras
olisi, ett� sin�kin l�htisit h�nen kanssaan sinne; �mm� sin� tosin jo
olet, mutta saatpa n�hd�, miten sulle k�y, jos linna valloitetaan
rynn�k�ll�".

-- "Olkoon sitten niin", sanoi kapteenin rouva; "l�hetet��n vaan Masha


Orenburgiin. Mutta minua �l� unissasikaan pyyd�: en l�hde. Mit� min�
en�� vanhoilla p�ivill�ni eroaisin sinusta ja menisin hautaani muualla
hakemaan. Yhdess�-elo, yhdess�-kuolokin".

-- "Sopii sekin", sanoi kapteeni. "Mutta on aika rient��. Vene


valmistamaan Mashaa matkaan. Huomenna p�iv�n koittaessa h�n saa l�hte�;
annan h�nelle saatto-miehetkin, vaikk'ei meill� v�ke� ole liiaksi.
Mutta miss�s Masha on?"

-- "Akulina Pamfilovnan luona", vastasi rouva. "H�n rupesi voimaan


pahoin, kuultuaan Alaj�rven linnan valloituksesta; kunhan vaan ei tytt�
sairastuisi. Herra Jumala, mimmoisiin aikoihin olemmekaan el�neet!"

Vasilisa Jegorovna meni puuhailemaan tytt�ren l�hd�n varustuksia.


Keskustelua kapteenin luona viel� jatkettiin, mutta min� en siihen
en�� sekaantunut enk� mit��n kuullutkaan. Maria Ivanovna tuli
illallisp�yt��n kalpeana, silm�t itkusta punaisina. Me aterioitsimme
sanaakaan puhumatta ja nousimme p�yd�st� tavallista pikemmin;
sanottuamme j��hyv�iset koko perheelle, l�ksimme kukin kotiamme. Min�
olin tahallani unohduttanut miekkani sinne ja palasin sit� hakemaan;
min� aavistin kohtaavani Maria Ivanovnan yksin��n. H�n tulikin ovessa
vastaani ja antoi minulle miekkani.

-- "Hyv�sti, Pietari Andreitsh!" sanoi h�n kyynelet silmiss�; "minua


l�hetet��n Orenburgiin. Olkaa onnellinen; kenties sallii Jumala meid�n
viel� kohdata toisiamme; jollei, niin..." h�n purskahti itkem��n.

Min� painoin h�net rintaani vastaan.

-- "Hyv�sti, enkelini", sanoin min�; "hyv�sti armaani, toivomani!


Tapahtukoon minulle mit� tahansa; viimeinen ajatukseni olet oleva sin�,
viimeinen rukoukseni on oleva sinun edest�si".

Masha nyyhki, painaen p��ns� rinnalleni. Min� suutelin h�nt� palavasti


ja l�ksin kiirein askelin pois.

SEITSEM�S LUKU.

Rynn�kk�.

P��ni, p��ni, sin� poloinen,


P��ni palvelemaan altis ain'!
Olet palvellut, s� p��hyt jo,
Umpeen vuotta kolmenelj�tt�:
Etk� saanut ole, p��hyt oi,
Kunniata etk� mainetta,
Etk� korkea arvoa.
Et ole saanut hyv�� sanaakaan
Sait s�, p��hyt parka, ainoastaan
Kaksi korkeata pylv�st�
Sek� vaahteraisen poikkipuun,
Viel� paulan silkkinuoraisen.

Kansanlaulu.
T�n� y�n� en nukkunut, en edes riisunutkaan, Olin p��tt�nyt aamun
koittaessa menn� linnan portille, josta Maria Ivanovnan oli m��r�
l�hte�; siell� tahdoin h�nelle sanoa viimeiset j��hyv�iset. Tunsin
itsess�ni suuren muutoksen: sieluni rauhattomuus ei tuntunut minusta
niin raskaalle, kuin tuo alakuloisuus, joka minua viel� joku aika
sitten oli rasittanut. Eron katkeruuteen liittyi ep�selvi�, mutta
suloisia toiveita sek� maltiton vaarain odottaminen ja jalon
kunnianhimon tunteita. Y� kului. Olin l�htem�isill�ni ulos, kun ovi
avaantui ja korpraali tuli ilmoittamaan, ett� kasakat olivat y�ll�
l�hteneet linnasta, vieden v�kisin mukaansa Julain, ja ett� linnan
edustalla liikkuu tuntemattomia ihmisi�. Min� kauhistuin,
ajatellessani, ettei Maria Ivanovna enn�t�k��n l�hte� linnasta; min�
annoin kiireesti muutamia k�skyj� korpraalille ja riensin kapteenin
taloon.

Aamu koitti. Kiirehtiess�ni katua pitkin, kuulin �kki� mainittavan


nime�ni. Min� kysyin:

-- "Minnes te menette?" kysyi Ivan Ignatjitsh, juosten per�ss�ni. "Ivan


Kusmitsh on jo vallilla ja l�hetti minut teit� hakemaan. Pugatsh on
tullut jo".

-- "L�ksik� Maria Ivanovna", kys�sin syd�mmen ahdistuksella.

-- "Ei enn�tt�nyt", vastasi Ivan Ignatjitsh, "tie Orenburgiin on


katkaistu; linnaa piiritet��n. Kamala juttu, Pieta Andreitsh!"

Me menimme vallille, s.o. luonnolliselle ylennykselle, joka oli


vahvistettu paaluilla. Sinne oli ker�ynnyt koko linnan v�est�. Sotav�ki
seisoi aseissa. Tykki oli muutettu sinne jo eilen. Kapteeni k�veli
v�h�isen joukkonsa edess�. Vaaran l�heisyys teki vanhan sotilaan
tavattoman reippaaksi. Arolla, v�h�n matkan p��ss� linnasta, ajeli
parikymment� ratsumiest�. N�k�j��n olivat ne kasakoita, mutta heid�n
joukossaan oli Bashkirejakin, joita oli helppo tuntea heid�n
karvalakeistaan ja nuoliviinist��n. Kapteeni kulki sotav�kens� ymp�ri,
ja sanoi heille:

-- "Nyt, lapset, pankaamme kaikki voimamme altiiksi keisarinnan,


�itimme, suojelukseksi; n�ytt�k��mme maailmalle, ett� olemme kunnon
sotilaita!"

Sotamiehet ilmoittivat korkea-��nisesti suostumuksensa. Shvabrin seisoi


vieress�ni ja tarkasteli vihollista. Ratsumiehet arolla, huomattuaan
liikett� linnassa, yhtyiv�t yhteen ryhm��n ja rupesivat puhelemaan
kesken��n. Kapteeni k�ski Ivan Ignatjitshin asettaa tykin heit� kohtaan
ja itse pisti sytyttimen rei�n kohdalle. Luoti vingahti ja lensi heid�n
ylitsens�, tekem�tt� mit��n vaaraa. Ratsumiehet hajosivat ja pian
katosivat n�kyvist�. Aro oli j�lleen tyhj�.

Samassa tuli vallille Vasilisa Jegorovna ja h�nen kanssaan Masha, joka


ei ollut tahtonut j��d� yksin.

-- "Kuinka k�y?" kysyi kapteenin rouva. "Kuinka on tappelun laita?


Miss�s vihollinen on?"

-- "Ei ole vihollinen kaukana", vastasi Ivan Kusmitsh. "Jumalan avulla


k�y viel� kaikki hyvin. Hirvitt��k� sinua, Masha?"
-- "Ei, is�ni", vastasi tytt�; "kotona yksin hirvitt�� enemmin".

H�n katsahti minuun ja v�kisin myh�hti. Min� ehdottomastikin puristin


k�dell�ni miekan kahvaa, muistaen, ett� edellisen� p�iv�n� olin sen
saanut h�nen k�dest��n, ik��nkuin armaani puolustukseksi. Syd�mmeni
sykki. Kuvailin itse�ni h�nen ritarikseen. Min� halusin saada osoittaa
olevani ansiollinen h�nen luottamukseensa ja odotin maltittomana
ratkaisevaa hetke�.

Sill� v�lin rupesi noin puolen virstan p��st� linnasta olevan m�en
takaa ilmaumaan uusia ratsuparvia, ja pian oli aro t�ynn� sotajoukkoja,
keih�ill� ja joutsilla varustettuja. Heid�n keskell�ns�, valkoisen
ratsun sel�ss�, ajeli mies punainen viitta p��ll� ja paljastettu miekka
k�dess�: se oli itse Pugatshev. H�n pys�htyi; muut ker�ytyiv�t h�nen
ymp�rilleen, ja n�ht�v�sti h�nen k�skyst�ns�, erosi nelj� miest�, jotka
t�ytt� laukkaa kiitiv�t aivan linnan edustalle. Me tunsimme heiss� omat
petturimme. Yksi heist� piti p��ns� p��ll� paperiliuskaa; toisella oli
keih��n nen�ss� Julain p��, jotka h�n heitti vallin yli meid�n
luoksemme. Kalmukki paran p�� putosi kapteenin jalkain juureen.
Petturit huusivat:

-- "�lk�� ampuko; tulkaa ulos keisarin luokse! Keisari on t��ll�!"

-- "Kyll� min� teid�t keisaroin!" huusi Ivan Kusmitsh. "Pojat!


Ampukaa!"

Sotamiehemme laukasivat pyssyns�. Kasakka joka oli pit�nyt paperia,


horjahti ja kaatui hevosen sel�st�. Muut l�ksiv�t kiireesti takaisin.
Min� katsahdin Maria Ivanovnaan. Kauhistuneena Julain verisest� p��st�,
huumauneena laukauksesta, h�n n�kyi olevan aivan tunnoton. Kapteeni
k�ski korpraalin ottaa paperin kaatuneen kasakan k�dest�. Korpraali
astui kedolle ja palasi heti, taluttaen kaatuneen hevosta. H�n antoi
paperin kapteenille. T�m� luki sen itsekseen ja rep�si sitten
palasiksi. Sill� v�lin kapinalliset varustelivat itse�ns� rynn�kk��n.
Pian rupesi luoteja vinkumaan ymp�rill�mme ja muutamia nuolia lensi
maahan l�helle meit� sek� valliin.

-- "Vasilisa Jegorovna!" sanoi kapteeni. "T�ss� ei ole akkav�en paikka.


Vie pois Masha: n�eth�n ett� tytt� parka on puolikuollut".

Vasilisa Jegorovna, joka oli tullut hyvin hiljaiseksi, katsahti arolle,


jossa n�kyi suuri liike; sen j�lkeen k��ntyi h�n mieheens� ja sanoi:
"Ivan Kusmitsh! Jumala on el�m�n ja kuoleman Herra: siunaa tyt�rt�si.
Masha, astu is�si luo!"

Masha, kalpeana ja vavisten; astui Ivan Kusmitshin luo ja lankesi


polvilleen. Vanha kapteeni teki kolmasti ristinmerkin h�nen ylitsens�,
nosti h�net sitten ja, suudeltuaan tyt�rt�ns�, sanoi h�nelle
muuttuneella ��nell�:

-- "Ole onnellinen Mashani! Rukoile Jumalaa: h�n ei sinua hylk��. Jos


kohtaat kelpo miehen, niin antakoon teille Jumala siunauksensa! El�k��
niinkuin mekin Vasilisa Jegorovnan kanssa. Hyv�sti nyt Masha! --
Vasilisa Jegorovna, viep�s h�net pikemmin t��lt� pois".

Masha heitt�ytyi h�nen kaulaansa ja purskahti itkem��n.

-- "Anna suuta minunkin", sanoi itkien kapteenin rouva. "Hyv�sti nyt,


hyv� Ivan Kusmitsh! Anna anteeksi, jos olen mielt�si joskus
pahoittanut".

-- "Hyv�sti, hyv�sti, mammaseni!" puhui kapteeni, likist�en eukkoaan


syliins�. "Kas niin! Menk�� nyt vaan kotia; jos enn�t�t, niin pane
Masha sarasaniin".[4]

Kapteenin rouva tytt�rineen meniv�t. Min� katsoin Maria Ivanovnan


j�lkeen; h�n katsahti taakseen ja ny�kk�si p��ll��n. Ivan Kusmitsh
k��ntyi meid�n puoleemme, ja koko h�nen huomionsa kiinnittyi
viholliseen. Kapinalliset ajelivat p��llikk�ns� ymp�rill� ja rupesivat
�kki� astumaan aina hevosten sel�st�.

"Pysyk�� nyt lujina", sanoi kapteeni; "nyt tulee rynn�kk�..."

Samassa kajahti hirmuinen kiljunta ja huuto; viholliset tulivat


juoksujalassa linnaa kohti. Tykkimme oli ladattu kartesseilla. Kapteeni
odotti, kunnes he olivat tulleet aivan l�helle ja laukasi sitten.
Kapinalliset sy�ks�htiv�t kummallekin puolelle ja per�ytyiv�t. Heid�n
johtajansa j�i yksin��n paikalleen. H�n viittoi miekalla ja n�k�j��n
innollisesti kehoitti heit� seuraamaan. Huuto ja kiljunta, jotka
hetkiseksi olivat tau'onneet, kajahtivat uudelleen.

-- "Nyt pojat", huusi kapteeni; "portit auki, ly� rumpua. Pojat


eteenp�in, tehd��n hy�kk�ys. Seuratkaa!"

Kapteeni, Ivan Ignatjitsh ja min� olimme silm�nr�p�yksess� vallin


ulkopuolella; mutta s�ik�htynyt linnan-v�ki ei liikahtanut paikaltaan.

-- "Mit�s te seisotte?" huusi Ivan Kusmitsh. "Kuollaan kuin oikeat


sotamiehet!"

Samassa kapinalliset hy�kk�siv�t meid�n p��llemme ja sy�ksiv�t linnaan.


Rumpu vaikeni; linnav�ki heitti aseensa; minut olivat v�h�ll� tallata
jalkoihinsa, mutta min� nousin ja yhdess� kapinallisten kanssa menin
linnaan.

Kapteeni oli saanut haavan p��h�ns� ja seisoi nyt keskell� vihollisia,


jotka vaativat h�nelt� avaimia. Min� olin rient�� h�nelle avuksi, mutta
muutamat rotevat kasakat ottivat minut kiinni ja sitoivat v�ill��n,
sanellen: "�lk��p�s huoliko, te keisarin kielt�j�t!" Meit� kuljetettiin
pitkin katuja; asukkaat tulivat Pugatsheville vastaan, kantaen
leip��-suolaa.[5] Kirkonkellot soivat. �kki� kuului huuto, ett� keisari
odottaa torilla vankeja ja vastaan ottaa valaa. Kansa l�ksi torille;
meid�tkin ajettiin sinne.

Pugatshev istui nojatuolilla kapteenin talon kuistilla. H�nen yll��n


oli kaunis kasakan kauhtana, kullalla kirjattu, korkea soopelin
nahkainen ja kultatupsuilla varustettu lakki oli vedetty h�nen
s�ken�iville silmilleen. H�nen kasvonsa n�yttiv�t minusta tutuille.
H�nen ymp�rill��n seisoivat kasakkain vanhimmat. Is� Gerasim, kalpeana
ja vavisten, seisoi kuistin vieress�, pit�en k�dess��n risti� ja
ik��nkuin ��neti rukoillen h�nt� tulevain uhrien puolesta. Torille
asetettiin h�t�-pikaa hirsipuuta. Meid�n l�hestyess�mme, ajoivat
Bashkirit v�kijoukon hajalleen, ja meid�t tuotiin Pugatshevin eteen.
Kirkonkellojen ��ni vaikeni; syv� hiljaisuus vallitsi ymp�rill�.

"Kuka n�ist� on linnanp��llikk�?" kysyi Pugatshev.


Linnan entinen kasakkain alaupseeri astui joukosta esiin ja osoitti
Ivan Kusmitshia. Pugatshev katsahti vihaisesti ukkoon ja sanoi:

-- "Kuinka uskalsit sin� vastustaa minua, keisariasi?"

Kapteeni, n��ntym�isill��n veren vuodatuksesta, kokosi viimeiset


voimansa ja vastasi lujalla ��nell�:

-- "Sin� et ole keisari; olet vaan n�eth�n rosvo ja petturi!"

Pugatshev rypisti kulmakarvojansa ja viittasi valkoisella liinalla.

Muutamat kasakat tarttuivat vanhukseen ja rupesivat raastamaan h�nt�


hirsipuun luo. Poikkipuulle ilmaantui sama nen�t�n ja korvaton
Bashkiri, jota edellisen� iltana olimme tutkineet. H�n piti k�dess��n
nuoraa, ja tuokion kuluttua n�in poloisen Ivan Kusmitshin riippuvan
hirsipuussa.

Sen j�lkeen tuotiin Pugatshevin eteen Ivan Ignatjitsh.

-- "Tee vala", sanoi h�nelle Pugatshev; "tee vala keisarille Pietari


Feodorovitshille!"

-- "Sin� et ole keisari", vastasi Ivan Ignatjitsh, toistaen kapteenin


sanat. "Sin� olet rosvo ja petturi!"

Pugatshev viittasi j�lleen liinallaan ja hyv�ntahtoinen luutnantti sai


sijansa vanhan p��llikk�ns� viereen.

Tuli minun vuoroni. Min� katsoin rohkeasti Pugatsheviin, ollen valmis


antamaan saman vastauksen kuin jalot toverinikin. Silloin huomasin,
suureksi ihmeekseni, kapinallisten vanhimpain joukossa. Shvabrinin,
jonka tukka oli leikattu py�ri��n ja jonka p��ll� oli kasakan
kauhtana. H�n astui Pugatshevin luo ja kuiskasi h�nelle jotain.

-- "Hirteen!" sanoi Pugatshev, katsahtamattakaan minuun.

Paula viskattiin kaulaani. Min� rupesin rukoilemaan Jumalaa,


syd�mmest�ni katuen kaikkia syntej�ni ja rukoillen H�nt� kaikkien
puolesta, jotka olivat syd�mmelleni kalliit. Minut tuotiin hirsipuun
alle. "�l� pelk��, �l� pelk��!" puhelivat minulle hirtt�j�t, tahtoen,
kenties todenper�st�kin, rohkaista minua. �kki�p� kuuluu huuto:

-- "Pid�tt�k��, sen viet�v�t; pid�tt�k��!"

Py�velit pys�htyiv�t. Min� k��nnyn ymp�ri ja huomaan Saveljitshin


ry�miv�n Pugatshevin jalkain juuressa.

-- "Is� armas!" puheli ukko parka; "mit�p�s hy�ty� sulla herrasv�en


lapsen surmaamisesta? P��st� h�net; h�nest� maksetaan lunnaat; saathan
muille esimerkiksi ja peloitukseksi hirt�tt�� minut, vanhan ukon!"

Pugatshev antoi merkin; minut p��stettiin heti irti.

-- "Sinulle antaa is� armon!" puhuttiin minulle.

En saata sanoa, ett� min� olisin ihastunut vapautumisesta; mutta enp�


saata sanoa, ett� siit� oli paha mielenik��n. Tunteeni olivat liian
h�m�r�t. Minut tuotiin uudestaan petturin luo ja asetettiin polvilleni.
Pugatshev ojensi minulle suonikkaan k�tens�.

-- "Suutele k�tt�! Suutele k�tt�!" kehoiteltiin minua. Mutta min�


olisin kernaammin kuollut mink� kovan kuoleman tahansa, kuin alentanut
itse�ni niin inhoittavasti.

-- "Hyv� Pietari Andreitsh!" kuiskutteli minulle Saveljitsh takaap�in,


lykkien minua. "�l� ole itsep�inen! Pianhan tuo on tehty. Sylk�ise ja
suutele k�tt� tuolta pahuks ... (hyi!) muiskauta nyt vaan!"

Min� en liikahtanut paikaltani. Pugatshev otti k�tens� pois ja sanoi


naurahtaen:

-- "Herra n�kyy olevan puolipy�ryksiss� ilosta. Nostakaa h�net!"

Minut nostettiin ja p��stettiin vapaaksi. J�in katselemaan hirve�n


n�ytelm�n jatkoa.

Asukkaat rupesivat tekem��n valaa. He astuivat vuorotellen esiin,


suudellen risti� ja kumartaen Pugatsheville. Siin� seisoivat my�s
linnan sotamiehet. Komppanian r��t�li leikkaeli tylsill� saksillaan
heilt� palmikkoja pois. He astuivat sitten suutelemaan Pugatshevin
k�tt�, joka julisti heille anteeksi-annon ja otti heid�t omaan
joukkoonsa. T�t� kesti noin kolme tuntia. Pugatshev nousi viimein
nojatuolista ja astui kuistilta alas vanhimpainsa seurassa. H�nen
eteens� talutettiin valkoinen hevonen, koristettu kalliilla p�itsill�.
Kaksi kasakkaa nosti h�net satulaan. H�n ilmoitti is� Gerasimille
tahtovansa sy�d� p�iv�llist� h�nen luonaan. Samassa kuului naisen
huutoja. Muutamat rosvot raastivat kuistille Vasilisa Jegorovnan, joka
oli hajolla hapsin ja melkein alastonna. Yksi rosvoista oli jo
enn�tt�nyt pukeutua h�nen r�ijyyns�. Toiset kiskoivat ulos patjoja,
arkkuja, astioita, vaatteita ynn� muuta.

-- "Armahtakaa", huusi eukko parka. "Armahtakaa! Viek�� minua Ivan


Kusmitshin luo!" �kki� katsahti h�n hirsipuuhun ja huomasi siell�
miehens�.

-- "Konnat!" kiljasi h�n vimmoissaan. "Mit� olette tehneet h�nelle? Oi


armas ukkoseni, kunnon sotamies! Eiv�t kajonneet sinuun Preussin
pajonetit eik� Turkkilaisten luodit; et kaatunut sotatanterelle, vaan
karannut pahantekij� sinut on surmannut!"

-- "Saakaa vanha noita vaikenemaan!" k�ski Pugatshev.

Nuori kasakka l�i h�nt� miekalla p��h�n; h�n kaatui kuolijana kuistin
portaille. Pugatshev l�ksi eteenp�in; v�kijoukko h�nen per��ns�.

KAHDEKSAS LUKU.

Kuokkavieras.

Kuokkavieras on parempi Tatarilaista.


Ven�l�inen sananlasku.

Tori tyhjeni. Min� vaan seisoin samalla paikalla, kykenem�tt�


j�rjest�m��n niin kauheiden liikutusten t�risytt�mi� ajatuksiani.

Maria Ivanovnan kohtalo minua kaikista enemmin huoletti. Miss� h�n on?
kuinka h�nen on k�ynyt? Enn�ttik� h�n p��st� piiloon? Onko h�nen
piilopaikkansa turvallinen?... Levottomana astuin kapteenin taloon.
Kaikkialla oli siell� tyhj��; tuolit, p�yd�t, arkut kaikki pirstoina,
astiat palasina; kaikki oli huiskin haiskin. Min� juoksin portaita
yl�s, ja ensi kerta astuin Maria Ivanovnan kamariin. Min� n�in h�nen
vuoteensa, jonka rosvot olivat hajoittaneet, kaappi oli rikottu ja
rosvottu; lamppunen paloi viel� nurkassa tyhj�n kuvakaapin edess�.
V�lisein�ll� oli pieni peilikin s�ilynyt. Miss� oli t�m�n hiljaisen
immen-asunnon em�nt�. Kauhea ajatus iski mieleeni: mit�h�n jos h�n on
rosvojen k�siss�... Syd�mmeni s�ps�hti... Min� purskahdin katkeraan
itkuun ja lausuin kovasti armaani nimen... Samassa kuului kahinaa, ja
kaapin takaa tuli esille Palashka, kalpeana ja vavisten.

-- "Voi Pietari Andreitsh!" sanoi h�n; ly�den k�tens� yhteen. "Onpas


t�m� kauhun p�iv�!"

-- "Miss� Maria Ivanovna?" kys�sin k�rsim�tt�m�sti. "Miss� Maria


Ivanovna?"

-- "Kyll� h�n on elossa", vastasi Palashka; "h�n on piilossa Akulina


Pamfilovnan luona".

-- "Pappilassako!" huudahdin kauhistuen. "Taivas! Siell�h�n on


Pugatshevkin".

Min� sy�ksin ulos huoneesta ja juoksin huimasti pappilaan, n�kem�tt�,


tuntematta tiell� mit��n. Pappilasta kuului huutoja, naurua, lauluja...
Pugatshev piti kemuja tovereineen. Palashkakin juoksi sinne per�ss�ni.
Min� l�hetin h�net kutsumaan salaa Akulina Pamfilovnaa puheilleni.
Hetken kuluttua papin rouva tuli ulos kuistille, tyhj� viinapullo
k�dess�.

-- "Herran t�hden! miss� on Maria Ivanovna?" kys�sin min�


sanomattomalla levottomuudella.

-- "Meill� h�n on, kyyhkyl�inen; v�lisein�n takana vuoteellani makaa",


vastasi papin rouva. "Voi, Pietari Andreitsh, kyll� oli vaara l�hell�,
mutta kaikki k�vi sent��n, Jumalan kiitos, hyvin. Pahus oli juuri
istunut p�iv�llisp�yt��n, kun Masha her�si ja rupesi valittamaan! Min�
olin pudota s�ik�hdyksest�. H�n kuuli sen ja kysyi: '�mm�! kuka t��ll�
voivottelee?' Min� rosvolle kumarsin: 'veljeni-tyt�r, hyv� herra,
sanoin min�; h�n se siell� sairaana on maannut jo toista viikkoa'. --
'Onko h�n nuori?' -- 'Nuori on, herraseni'. -- 'N�yt�s, �mm�, mulle
tytt��!' -- Tuntui kuin olisi puukolla pistetty syd�mmeeni. 'Kyll�
herra; mutta tytt�p� on kovin heikko eik� jaksa tulla luoksesi'. 'Mit�
se tekee; min� menen itse'. -- Ja niin meni pahus v�lisein�n taa,
aatteles nyt! Meni ja veti uutimet sivulle, katsahti sitten tulisilla
silmill��n, mutta sitten, Jumalan olkoon kiitos, meni taas pois. Mutta
min�, tied�tk�s, valmistin jo itse�ni piinaan ja kuolemaan. Onneksi
Masha ei tuntenut h�nt�. Laupias suuri Jumala! onpas vaan tullut
kauheita aikoja! Poloinen Ivan Kusmitsh! kukapa olisi tuota voinut
luulla!... Ent�s Vasilisa Jegorovna? Ja Ivan Ignatjitsh sitten? Mist�s
syyst� h�net hirttiv�t?... Mill�s tavalla te sitten p��sitte vapaaksi?
Mutta aika poika on vaan tuo Shvabrin, Aleksei Ivanitsh! Niin vaan
leikkuuttikin hiuksensa ja m�ss�� tuolla nyt par'aikaa muitten kanssa.
Aika poika! Ja kun mainitsin min� veljeni tytt�rest�, niin katsahti h�n
minuun, kuin olisi puukolla pist�nyt; mutta ei sent��n ilmoittanut
asiaa, ja siit� h�nt� kiit�n".

Samassa kuului p�ihtyneitten vieraiden huutoa ja is� Gerasimin ��ni.


Vieraat vaativat viinaa, is�nt� kutsui em�nt��ns�. Akulina
Pamfilovnalle tuli kiire.

-- "Menk�� nyt kotianne, Pietari Audreitsh", sanoi h�n: "nyt t�ytyy


minun pit�� huolta m�ss��vist� rosvoista. Menk��, muutoin saavat n�hd�
teid�t. Jumala varjelkoon! Hyv�sti, Pietari Andreitsh, k�yk��n nyt
kuinka k�yneek��n; eih�n Jumala meit� hylk��".

H�n meni. V�h�n levollisempana l�ksin asuntooni. Torin poikki


kulkiessani, n�in muutamia Bashkireja tunkeilemasta hirsipuun luona; he
raastivat saappaita hirtettyjen jaloista. T�in tuskin sain hillityksi
vimmastukseni, huomattuani kuinka hy�dyt�nt� minun sekaantumiseni
olisi. Linnassa juoksenteli rosvoja, ry�stelem�ss� upseerien asuntoja;
kaikkialla kuului juopuneiden pahantekij�in huutoja. Min� tulin
kotiani. Saveljitsh oli kynnyksell�.

-- "Jumalan kiitos, ett�s tulet", huudahti h�n, minut n�hty��n. "Luulin


jo pahusten taaskin ottaneen sinut kiinni. Voi hyv� Pietari Andreitsh!
Meilt� ovat hitot vieneet kaikki: vaatteet Ja kalut ja kapineet ja
kaikki. Mutta kiitos Luojan, ett� edes sinut hengiss� p��stiv�t. Mutta
tunsitkos rosvojen p��llikk��?"

-- "En tuntenut; kuka h�n on sitten?"

-- "Etk� tuntenut? Etk� muistakaan juoppolallia, joka viekotteli


sinulta turkin kestikievarissa? Tuon j�niksen-nahkaisen, aivan uuden
uutukaisen; saman, jonka tuo konna viel� ratkoi, p��lleen saadaksensa!"

Min� h�mm�styin. Tosiaankin oli Pugatshevin ja entisen oppaani v�lill�


paljon yht�l�isyytt�. Nyt huomasin Pugatshevin ja oppaan samaksi
mieheksi ja ymm�rsin my�s syyn, mink� t�hden minua oli armahdettu. En
saattanut olla ihmettelem�tt� omituista sattumusta: kuljeksijalle
lahjoitettu turkki pelastaa minut hirrest�, ja kestikievareita my�ten
kuljeksiva juoppo piiritt�� linnoja ja uhkaa keisarikuntaa.

-- "Etk� tahtoisi sy�d� jotakin?" kysyi tavoistaan luopumaton


Saveljitsh, "kotona ei ole mit��n, mutta pist�ynp� ulos, ehk� sattuis
jotain saamaan".

J��ty�ni yksin, vaivuin ajatuksiin. Mit� tuli minun tehd�? J��d�


linnaan, joka oli vihollisen hallussa, tai seurata h�nen joukkoansa oli
sopimatonta upseerille. Velvollisuuteni vaati minua menem��n sinne,
miss� minusta viel� olisi hy�ty� is�nmaalle nykyisin� pulmallisina
aikoina... Rakkaus sit� vastoin kehoitti minua j��m��n Maria Ivanovnan
luokse, puolustaakseni ja suojellakseni h�nt�. Vaikka nykyisiss�
oloissa olikin pikainen muutos silminn�ht�v�sti odotettavana, en
kumminkaan saattanut olla vapisematta, ajatellessani kuinka vaarallista
h�nen tilansa oli.
Mietteeni keskeytti er�s kasakka, joka tuli ilmoittamaan, ett� "suuri
keisari vaatii minua luoksensa".

-- "Miss� h�n on?" kysyin, valmiina tottelemaan.

-- "Linnanp��llik�n talossa", vastasi kasakka. "P�iv�llisen j�lkeen


meni h�n saunaan ja nyt on pannut levolle. Voi, hyv� herra, kaikesta
huomaa, ett� h�n on kokea persona: p�iv�llisp�yd�ss� suvaitsi h�n sy�d�
kaksi paistettua porsasta, ja kylpee niin kuumassa l�ylyss�, ettei itse
Taras Kurotshkinkaan kest�nyt, vaan antoi vastan Fomka Bikbaeville ja
t�in tuskin sai sitten itsens� kylm�ll� vedell� virvoitetuksi... T�ytyy
sanoa, ett� kaikki h�nen manierinsa ovat niin noopelia... Saunassa
kuului n�ytt�neen keisarillisia merkkej� rinnastaan: toisella puolella
oli kaksip�inen kotka, toisella h�nen personansa".

Min� en pit�nyt tarpeellisena ruveta v�ittelem��n n�ist� asioista


kasakan kanssa, vaan l�ksin h�nen kerallaan kapteenin taloon, tiell�
koettaen ennakolta kuvailla mieless�ni kohtaustani Pugatshevin kanssa
ja arvata miten se p��ttyisi. Min� tietysti en saattanut olla aivan
levollisella mielell�.

Tullessani kapteenin talolle oli jo h�m�r�. Hirsipuu uhreinensa


haamoitti kaukaa hirve�n� aaveena. Kapteenin rouvan ruumis oli yh�
viel� kuistin vieress�; ovella oli kaksi kasakkaa vartioimassa. Kasakka
joka oli minut tuonut, meni minua ilmoittamaan ja, palattuaan heti
kohta, saattoi minut samaan huoneesen, jossa edellisen� iltana olin
sanonut niin hell�t j��hyv�iset Maria Ivanovnalle.

Omituinen n�ky oli edess�ni. P�yd�n ymp�rill�, joka oli katettu


p�yt�liinalla ja t�ynn� pulloja ja laseja, istui Pugatshev ja
kymmenkunta kasakkain vanhimpia, p��ss� lakit ja yll� kirjavat paidat,
kiihtynein� viinasta, kasvot punaisina ja s�ikkyvin silmin. Heid�n
joukossaan ei ollut Shvabrinia eik� meid�n kasakkain alaupseeriakaan,
noita uusia pettureita.

-- "Ahaa, herra upseeri!" sanoi Pugatshev, n�hty��n minut. "Terve


tultuanne! Painakaa puuta!"

P�yt�kumppanit v�istiv�t. Min� istahdin sanaakaan sanomatta tuolin


reunalle. Naapurini, nuori kasakka, kaunis ja solakka mies, kaasi
minulle lasin paloviinaa, johon en kajonnutkaan. Uteliaana rupesin
katselemaan seuraa. Pugatshev istui kunniasijalla, kyyn�sp��t p�yd�ll�
ja nojaten leve��n nyrkkiin mustapartaista leukaansa. H�nen kasvonsa
piirteet, s��nn�lliset ja jotenkin miellytt�v�t, eiv�t osoittaneet
mit��n julmuutta. H�n k��ntyi usein er��n noin viisikymment� vuotta
vanhan miehen puoleen, sanoen h�nt� milloin kreiviksi, milloin
Timofejitshiksi, toisinaan vaariksikin. Kaikki kohtelivat toisiansa
kuin toverit, osoittamatta mit��n erinomaista kunnioitusta
p��llik�llens�. Puhuttiin t�n'-aamuisesta rynn�k�st�, kapinan
levenemisest� ja tulevista toimista. Jokainen kerskaili, sanoi
mielipiteens� ja vastusti ujostelematta Pugatshevia. T�ss�
kummallisessa sotaneuvostossa p��tettiin menn� Orenburgia vastaan, --
rohkea hanke, joka sittemmin oli v�h�ll� onnistuakin! Huomenna oli
m��r� l�hte� liikkeelle,

-- "Nyt pojat", sanoi Pugatshev; "pistet��n lauluksi; lauletaan minun


lempilauluni! Tihumakov! ala sin�!"
Naapurini aloitti hienolla ��nell� surumielisen viisun, jota muut
kuorissa s�estiv�t:

Sinisalo, sinisalo, �l� humaja,


�l� miettim�st� est� nuorta miest� nyt.
Aamun koittaessa tutkintohon mull' on tie,
Roman tuomarin, niin itse keisarimme luo.
-- Sitten keisari k�y multa kyselem��n:
Sano, sano, sin� maalta tullut poikanen,
Kenen kera k�vit varkahissa, rosvoilit;
Kuinka paljon sulla kumppaneita ollut on?
-- Sulle virkan, suuri keisari ja toivoni,
Sanon todet valehettomat ja vakaiset,
Oli tovereita mulla nelj� kaikkiaan:
Tover' ensimm�inen -- sep� oli synkk� y�,
Toinen toverini -- puukko oli v�lkkyv�,
Mutta kolmas -- oli vainen kelpo ratsuni,
Viel� nelj�skin ja se oli j�ykk� joutseni.
Oli airueitakin: ne nuolet nopeat.
-- Silloin lausuu suuri keisari ja toivoni:
Terve, terve, sin� maalta tullut poikanen!
Hyvin varkahissa k�vit, hyvin vastailit.
Siit� palkinnoksi, poikaseni, meilt� saat:
Kedoll' avaralla asunnon s� korean,
Joss' on pystypuuta kaks' ja yksi poikkipuu.

Mahdoton on kuvailla mimmoisen vaikutuksen minuun teki tuo kansanlaulu


hirsipuusta, juuri hirsipuun ansainneitten laulamana. Heid�n totiset
muotonsa, raikkaat ��nens�, surumielinen lausunto sanoille, muutoinkin
jo huomiota vet�ville, -- kaikki tuo synnytti minussa jonkinlaista
runollista kauhistusta.

Vieraat joivat viel� lasillisen viinaa, nousivat sitten p�yd�st� ja


sanoivat Pugatsheville j��hyv�iset. Min� yritin seurata heid�n
esimerkki��n, mutta Pugatshev sanoi minulle: "Istu, minulla olisi
puhumista sinun kanssasi". Me j�imme kahden kesken.

Tuokion olimme kumpikin ��neti. Pugatshev katsoi minuun tarkasti,


joskus sirrist�en vasenta silm��ns� sanomattoman viekkaasti ja
pilkallisesti. Viimein h�n rupesi nauramaan niin teeskentelem�tt�m�n
iloisesti, ett� min�, katsoen h�neen, rupesin my�skin nauramaan,
tiet�m�tt� itsek��n miksi.

-- "No, herra upseeri!" sanoi h�n minulle. "Taisitpa s�ik�hty�, kun


meid�n pojat panivat paulan kaulaasi? Musteni kai maailma silmiss�si,
vai mit�?... Ja olisitpa kuin olisitkin saanut riippua maan ja taivaan
v�lill�, jollei palvelijasi olisi tullut v�liin. Min� tunsin heti kohta
vanhan ukko-rahjuksen. Olisitkohan osannut aavistaakaan, ett� mies,
joka opasti sinut kestikievariin, oli itse suuri keisari". (H�n otti
p��llens� salaper�isen, mahtavan katsannon). "Sin� olet syyp��
edess�ni", jatkoi h�n, "mutta min� armahdin sinua hyv�n tekosi t�hden,
siit�, ett�s osoitit minulle palveluksen silloin kuin minun t�ytyi
piill� vihollisiani. Saatpa viel� n�hd� kummempiakin! Saatpa viel�
enemmin tuta armoani, jahka vaan saan oman valtakunnan. Lupaatko
palvella minua uskollisesti?"

Rosvon kysymys ja julkeus olivat mielest�ni niin hassumaisia, etten


saattanut olla naurahtamatta.
-- "Mik� sinua naurattaa?" kys�si h�n, rypist�en kulmakarvojaan. "Vai
etk� usko, ett� olen suuri keisari? Vastaa suoraan!"

Min� k�vin h�mille. Mahdotonta minun oli sanoa rosvoa keisariksi: se


olisi ollut kelvotonta pelkuriutta. Sanoa h�nt� suoraan petturiksi,
olisi ollut sy�st� itseni surman suuhun, ja se, mihin olin ollut valmis
hirsipuun juurella koko kansan l�sn�ollessa, ensimm�isess� vihan
vimmassa, n�ytti minusta nyt hy�dytt�m�lt� kerskaamiselta. Min�
ep�ilin. Synkk�n� odotteli Pugatshev vastaustani. Vihdoin (ja viel�
nytkin mielihyv�ll� muistelen tuota hetke�) velvollisuuden tunto voitti
inhimillisen heikkouden. Min� vastasin Pugatsheville:

-- "Kuules, sanonpa sulle suoran totuuden. P��t� itse, saatanko


tunnustaa sinut keisariksi? Olethan j�rkev� mies, huomaisithan kyll�
minun vilpistelev�n".

-- "Mik�s min� olen mielest�si?"

-- "Jumala sen tiet��: mutta kuka lienetk��n, niin vaarallista leikki�


sin� vaan leikit".

Pugatshev katsahti minuun �kki�.

-- "Vai et usko", sanoi h�n, "vai et usko minua keisariksi Pietari


Feodorovitshiksi? Olkoon niinkin! Mutta muistathan sananpartta:
rohkea rokan sy�! Nousihan ennen vanhaan Grishka Otrepjev'kin
hallitus-istuimelle? Ajattele minusta mit� tahdot, �l� vaan luovu
minusta. Mit�p� sin� muusta! Palvele minua uskossa ja totuudessa, niin
koroitan sinut sotamarskiksi sek� ruhtinaaksi. Mit� arvelet?"

-- "Ei", vastasin min� lujasti. "Min� olen synnylt�ni aatelismies, olen


tehnyt valan keisarinnalle: sinua en saata palvella. Jos tosiaankin
suot minulle hyv��, niin p��st� minut Orenburgiin".

Pugatshev rupesi ajattelemaan.

-- "Ja jos p��st�n", virkkoi h�n sitten, "lupaatko edes, ettes sodi
minua vastaan?"

-- "Kuinka min� saattaisin luvata semmoista?" vastasin min�. "Tied�th�n


itsekin, ett� minun asiani on totella; jos k�sket��n menem��n sinua
vastaan, niin menen, ei auta. Olethan itsekin p��llikk� ja vaadit
alamaisiltasi kuuliaisuutta. Milt� tuo n�ytt�isi, jos luopuisin
palveluksestani, kuu palvelustani kumminkin tarvitaan? Henkeni on sinun
vallassasi; jos p��st�t minut, niin kiitos; jos otat p��ni, niin Jumala
sinua tuomitkoon: min� puolestani olen sinulle puhunut totta".

Suoruuteni h�mm�stytti Pugatshevia.

-- "Olkoon menneeksi", sanoi h�n, ly�den minua olalle. "Kelt� hirmu,


silt� armo. Mene sitten minne mielit ja tee mit� tahdot. Tule huomenna
luokseni j��hyv�isille; mutta nyt saat menn� maata; nukuttaa jo
minuakin".

Min� l�ksin ulos. Y� oli hiljainen ja kylm�. Kuu kumotti ja t�hdet


v�lkkyiv�t, valaisten toria ja hirsipuuta. Linnassa oli kaikki hiljaa
ja pime�t�. Kapakassa paloi valkea, ja siell� kajahteli my�h�isten
m�ss��j�in melu. Min� katsahdin pappilaan. Luukut ja portit olivat
kiinni. Kaikki siell� n�ytti lep��v�n.

Tullessani kotia tapasin Saveljitshin rauhatonna viipymisest�ni. Tieto


vapaudestani saattoi h�net ihastukseen.

-- "No Jumalan kiitos", sanoi h�n, silmi�ns� ristien. "Aamun koittaessa


j�t�mme linnan ja l�hdemme minne silm� vie. Olenpa valmistanut sinulle
jotakin; sy�p�s nyt, herraseni, ja makaa makeasti huomis-aamuun asti,
kuni Jumalan kainalossa".

Min� seurasin h�nen neuvoansa ja, sy�ty�ni suurella ruokahalulla,


nukuin paljaalla lattialla, v�syneen� ruumiillisesti sek�
hengellisesti.

YHDEKS�S LUKU.

Ero.

Suloist' oli kohtaella


Sua oma armahain:
Nyt kun eron hetki ly�pi,
S�rkee suru rintoain.

Heraskov.

Rummun ��ni her�tti minut varhain seuraavana aamuna. Min� menin


torille. Pugatshevin joukkoja tunkeili l�hell� hirsipuuta, jossa viel�
eiliset uhrit olivat riippuamassa. Kasakat olivat hevosten sel�ss�,
sotamiehet kiv��reiss�. Liput liehuivat. Muutamia tykkej�, joiden
joukossa tunsin meid�nkin tykkimme, oli asetettu siirtolaveteille.
Kaikki linnan asukkaatkin olivat kokouneet t�nne, odotellen
Pugatshevia. Kapteenin-asunnon portaiden edess� piti kasakka suitsista
kaunista valkoista hevosta, kirgisil�ist� rotua. Min� hain silmill�ni
kapteenin rouvan ruumista. Se oli viety sivummalle ja katettu
niinimatolla. Viimein astui Pugatshev porstuasta. V�ki otti lakit
p��st� pois. H�n pys�htyi kuistille ja tervehti kaikkia. Yksi
vanhimmista toi h�nen eteens� pussillisen vaskirahoja, joita Pugatshev
sitten rupesi kahmaloittain viskelem��n kansan sekaan. V�ki huutaen
riensi niit� poimimaan, ja tulipa siin� kolauksia niin saaduiksi
kuin annetuiksikin. Pugatshevin ymp�rille kokoontuivat h�nen
p��liittolaisensa; niiden joukossa n�in Shvabrininkin. Meid�n katseemme
kohtasivat toisiansa; minun katseessani oli h�nell� luettavana inhoa,
h�n k��ntyi minusta pois, luotuaan minuun silm�yksen t�ynn� tulisinta
vihaa ja teeskelty� ivaa. Pugatshev, n�hty��n minut v�en joukossa,
nyyk�ytti minulle p��t��n ja kutsui minut luoksensa.

-- "Kuules", sanoi h�n, "mene heti kohta Orenburgiin ja ilmoita minun


nimess�ni kuvern��rille ja kaikille kenraaleille, ett� odottaisivat
minua sinne viikon p��st�. Kehoita heit� ottamaan minua vastaan
lapsellisella rakkaudella ja kuuliaisuudella; muutoin uhkaa heit� kova
rangaistus. Onnea matkallesi, herra upseeri!"

K��ntyen sitten kansan puoleen ja osoittaen Shvabrinia, h�n lausui:


-- "T�ss� on teille, lapset, uusi p��llikk�. Totelkaa h�nt� kaikissa,
h�n puolestaan vastaa teist� ja linnasta".

Min� kauhistuin: Shvabrin on tehty linnanp��llik�ksi; Maria Ivanovna


j�� h�nen valtaansa! Taivas, mitenk� h�nen k�y! -- Pugatshev astui
kuistilta alas. Hevonen talutettiin h�nen luoksensa. H�n hypp�si
nopeasti satulaan, odottamatta kasakoita, jotka yrittiv�t nostaa h�nt�.

Samassa huomasin, ett� v�en joukosta astuu esiin Saveljitsh, menee


Pugatshevin luokse ja antaa h�nelle paperin. Min� en saattanut
ymm�rt��, mit� tuo olisi, -- "Mit�s t�m� on?" kysyi Pugatshev
mahtavasti. -- "Suvaitsepas lukea, kyll� se siin� seisoo", vastasi
Saveljitsh.

Pugatshev otti paperin ja katseli sit� kauan aikaa hyvin painavan


n�k�isen�.

-- "Sin� kirjoitat niin kummallisesti", sanoi h�n viimein. "Meid�n


kirkkaat silm�mme eiv�t saa t�st� mit��n selv��. Miss� ylimm�inen
sihteerini?"

Nuori sukkela mies korpraalin univormussa riensi Pugatshevin luo.

-- "Lue ��neen", sanoi valekeisari, antaen h�nelle paperin.

Min� olin kovin utelias saamaan tietoa siit�, mit� ukolla oli
kirjoittamista Pugatsheville. Ylimm�inen sihteeri rupesi ��neens�
lukemaan tavaten:

-- "Kaksi aamunuttua, toinen pumpulinen, toinen kirjava silkkinen, -- 6


ruplaa".

-- "Mit�s t�m� merkitsee?" kys�si Pugatshev, rypist�en kulmakarvojaan.

-- "Suvaitsepa luettaa edemm�s", vastasi Saveljitsh tyyneesti.

Ylimm�inen sihteeri jatkoi:

-- "Univormu hienosta viheri�st� verasta -- 7 ruplaa".

-- "Valkoiset verkahousut -- 5 ruplaa".

-- "Kaksitoista paitaa Hollannin palttinasta manshettien kanssa -- 10


ruplaa".

-- "Tee-serviisi -- 2 ruplaa 50 kopekkaa..."

-- "Mit� loruja?" keskeytti Pugatshev. "Mit� nuo tee-serviisit ja


housut manshettien kanssa minua liikuttavat?"

Saveljitsh ryk�si ja rupesi selittelem��n.

-- "Se on n�eth�n, luettelo herran tavaroista, jotka nuo rosvot ovat


varastaneet..."

-- "Mitk� rosvot?" kys�si Pugatshev suuttuneena.


-- "Ai, suo anteeksi", vastasi Saveljitsh. "Rosvoja ne eiv�t
olleetkaan, vaan sinun v�ke�si. Ne ne meilt� ovat vieneet kaikki tyyni.
�l� suutu: kompastuu hevonenkin nelj�n jalan juostessa. Suvaitse kuulla
loppuun asti".

-- "Lue loppuun", k�ski Pugatshev.

Sihteeri jatkoi:

-- "Kattuunainen peite, toinen peite villainen ja pumpulilla topattu --


4 ruplaa."

-- "Ketunnahkainen turkki, p��llys sinert�v�st� ratinista, -- 40


ruplaa."

-- "Ja sitten viel� j�niksen-nahkainen turkki, joka lahjoitettiin


kestikievarissa sinun armollesi, -- 15 ruplaa."

-- "Mit� hittoja!" kiljasi Pugatshev ja h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t


tulta.

Min� s�ik�hdin Saveljitsh paran t�hden. H�n yritti ruveta tarkempiin


selityksiin, mutta Pugatshev keskeytti h�net.

-- "Kuinka sin� rohkenet tulla eteemme mokomilla turhilla asioilla!"


kiljasi h�n, siepaten paperin sihteerin k�sist� ja heitt�en sen
Saveljitshin silmille. "Tuhma ukko! Tavarat on otettu: suuri vika!
Sinun pit�isi, sen vanha kanto, iki-p�iv�si rukoilla minun ja
v�keni edest� Jumalaa siit�, ett'ei sinua herroinesi ole vedetty
samaan hirsipuuhun, miss� muutkin uppiniskaiset roikkuvat...
J�niksen-nahkainen turkki! Tied�tk�s, ett� min� nyljet�n sinut el�v�lt�
turkikseksi?"

-- "Kuinka suvaitset vaan", vastasi Saveljitsh, "mutta min� olen


palvelija, min�, ja minun tulee vastata is�nt�ni tavaroista".

Pugatshev oli n�ht�v�sti jalomielisell� tuulella. H�n k��ntyi ja l�ksi


pois sanaakaan en�� sanomatta. Shvabrin ja vanhimmat seurasivat h�nt�.
Joukko astui ulos linnasta j�rjestyksess�. V�ki meni saattamaan
Pugatshevia.

Min� j�in torille kahden kesken Saveljitshin kanssa. Ukko piteli viel�
k�siss��n luetteloansa, katsellen sit� syvimm�ll� surumielisyydell�.

N�hty��n kuinka hyviss� kirjoissa min� olin Pugatsheville, oli h�n


p��tt�nyt k�ytt�� t�t� seikkaa hy�dykseen; mutta ukon �lyk�s tuuma ei
onnistunut. Min� yritin ruveta torumaan h�nt� liiallisesta
uutteruudesta, mutta purskahdin nauramaan.

-- "Naura vaan, herra", sanoi Saveljitsh, "naura vaan, mutta kun taas
pit�� ruveta uutta taloutta kuntoon panemaan, niin saas n�hd�,
naurattaakohan silloin".

Min� riensin pappilaan, tavatakseni Maria Ivanovnaa. Papin rouva tuli


vastaani, tuoden surullisia sanomia. Y�ll� oli Maria Ivanovna
sairastunut kovaan kuumeesen. H�n makasi tautivuoteella ja houraili.
Papin rouva saattoi minut h�nen huoneesensa. Min� astuin hiljaa h�nen
vuoteensa viereen ja h�mm�styin, n�hty�ni kuinka h�nen kasvonsa olivat
muuttuneet. Sairas ei tuntenut minua. Kauan seisoin h�nen edess�ns�; en
kuullut is� Gerasimia enk� h�nen hyv�ntahtoista vaimoansakaan, jotka
lienev�t koettaneet lohdutella minua. Synkki� ajatuksia aaltoeli
mieless�ni. K�yh�n turvattoman orvon tila, keskell� raakoja
kapinallisia, oma voimattomuuteni, -- ne minua peloittivat. Shvabrin,
Shvabrin se enemmin harmitti minua. Saatuaan vallan Pugatshevilta,
p��sty��n p��llik�ksi linnaan, jossa oli t�m� tytt� parka, h�nen
vihansa viaton esine, h�n saattoi tehd� mit� hyv�ns�. Mit� minun oli
tekeminen? Miten saatoin auttaa h�nt�? Miten saisin h�net pelastetuksi
pahan miehen k�sist�? Yksi keino oli j�ljell�: min� p��tin heti l�hte�
Orenburgiin, jouduttaakseni Belogorin linnan vapauttamista ja,
mahdollisuutta my�ten, itsekin olla siin� osallinen. Min� sanoin
j��hyv�iset papille ja Akulina Pamfilovnalle, hartaasti pyyt�en heit�
pit�m��n huolta h�nest�, jota jo pidin vaimonani. Min� otin tytt� paran
k�den ja suutelin sit�, kastellen sit� kyynelill�ni.

-- "Hyv�sti", sanoi minulle papin rouva, saattaen minua; "hyv�sti,


Pietari Andreitsh. Kenties tapaamme toisiamme parempina aikoina. �lk��
unohtako meit�, kirjoittakaa meille useammin. Maria Ivanovna paralla ei
nyt en�� ole mit��n muuta lohdutusta eik� muuta suojelijaa kuin te".

Tultuani torille pys�hdyin hetkiseksi, katsahdin hirsipuuhun, kumarsin


sille ja l�ksin linnasta Orenburgin tiet� my�ten, luopumattoman
Saveljitshin seurassa.

Min� kuljin ajatuksissani, kun �kki� kuulin takanani kovan t�min�n.


Katsahdin taakseni ja n�in kasakan ajavan linnasta, pit�en
bashkirilaista hevosta suitsista ja viittoen minulle. Min� pys�hdyin ja
tunsin h�ness� kohta entisen kasakkaimme ala-upseerin. Tultuaan
kohdalleni, hypp�si h�n alas hevosensa sel�st� ja annettuaan toisen
hevosen suitset minun k�teeni, sanoi:

-- "Herra upseeri! Meid�n is�mme lahjoittaa teille hevosen ja oman


turkkinsa", (satulaan oli sidottu lammasnahkainen turkki). "Ja sitten
viel�", lis�si h�n, �nkytt�en, "lahjoittaa h�n teille ... puoli ruplaa
rahoja ... mutta min� pudotin ne tielle ... suokaa anteeksi".

Saveljitsh katsahti h�neen karsaasti ja jupisi:

-- "Pudotit tielle! Mik�s sitten povessasi kilisee? H�vyt�n!"

-- "Jaa niin povessaniko?" vastasi kasakka, v�h��k��n h�mm�stym�tt�.


"Mit�s nyt, ukko kulta, ajatteletkaan? Marhaminta siell� vaan on eik�
rahat".

-- "Hyv� se", sanoin min�, lopettaen toran. "Kiit� puolestani sit�,


joka sinut l�hetti; koeta nyt l�yt�� kadottamasi rahat tielt� ja ota ne
vaivoistasi".

-- "Suuri kiitos, paljo kiitoksia!" vastasi kasakka, k��nt�en


hevosensa. "Ik�ni rukoilen Jumalaa puolestanne".

H�n l�ksi ajamaan takaisin linnaan, pidellen toisella k�dell� poveansa,


ja oli hetken kuluttua kadonnut n�kyvist�. Min� panin turkin p��lleni,
nousin hevosen selk��n, asettaen Saveljitshin taakseni.

-- "N�es nyt", puhui ukko, "enp�s turhan p�iten antanutkaan


anomuskirjaa rosvolle: omatunto lie ruvennut kalvamaan. Bashkirilainen
tamman r�m� ja lammasnahkainen turkki tosin eiv�t maksa puoltakaan
sit�, mit� konnat meilt� veiv�t ja mit� sin� itse h�nelle annoit, mutta
lis�n�h�n rikka rokassa".

KYMMENES LUKU.

Piiritys.

H�n laaksot vuoret oli valtoihinsa saanut.


Vuorelta kaupunkia katsomast' ei laannut.
H�n ukkos' pilvet k�ski laittaa kiirehin
Ja y�ll� vied� nuolineen luo kaupungin.

Heraskov.

L�hestyess�mme Orenburgia n�imme joukon vankeja, joilta tukka oli


ajettu pois ja joiden kasvot olivat typistetyt py�velin pihdeill�. He
tekiv�t ty�t� varustusten luona, linnan invalidien vartioimina.
Muutamat kuljettivat k�sirattailla ulos soraa vallihaudasta, toiset
kaivoivat; vallilla kantoivat muuraajat tiili� ja korjailivat kaupungin
muuria. Portilla pys�yttiv�t meit� vartijat, vaatien meilt� passejamme.
Kersantti, kuultuansa tulleeni Belogorin linnasta, saattoi minut
suoraan kenraalin asuntoon.

Min� tapasin h�net puutarhassa. H�n tarkasteli syksytuulten paljastamia


omenapuita ja vanhan puutarhurin avulla kietoi niit� l�mpimiin
olkiin. H�nen kasvonsa osoittivat levollisuutta, terveytt� ja
hyv�ntahtoisuutta. H�n tuli iloiseksi, n�hty��n minut, ja rupesi
tiedustelemaan kauheita tapauksia, joissa min� olin ollut l�sn�. Min�
kerroin h�nelle kaikki. Ukko kuunteli minua tarkasti, karsien puista
kuivia oksia.

-- "Mironov parka!" sanoi h�n, kun olin lopettanut surulliset uutiseni.


"S��li minun on h�nt�: h�n oli hyv� upseeri; madame Mironov oli my�skin
hyv� rouva, ja osasi suolata sieni� niin vallan mainiosti! Ent�s Masha,
kapteenin tyt�r!"

Min� vastasin h�nen j��neen linnaan papin rouvan hoitoon.

-- "Ai, ai, ai!" arveli kenraali. "Se on paha, oikein paha. Rosvojen
disciplini ei ole luotettava. Mitenk�h�n k�y siell� tytt� paran?"

Min� virkoin, ett� Belogorin linnaan on lyhyt matka ja ett� herra


kenraali arvattavasti viipym�tt� l�hett�� sinne sotav�ke� pelastamaan
poloisia asukkaita. Kenraali py�ritteli p��t��n ep�ilev�isen n�k�isen�.

-- "Saa n�hd�, saa n�hd�", sanoi h�n. "Kyll� on aikaa meill� viel�
siit� haastella. Tulepas t�n��n meille juomaan teet�: t�n��n pidet��n
luonani sotaneuvottelu. Sin� saatat antaa meille varmoja tietoja
Pugatshev roistosta ja h�nen sotav�est��n. Nyt saat menn� lep��m��n".

Min� menin minulle toimitettuun asuntoon, jossa Saveljitsh jo oli


puuhailemassa, ja maltittomana odottelin m��r�tty� aikaa. Lukijan on
helppo arvata, etten suinkaan saattanut j��d� pois neuvottelusta, joka
niin l�heisesti koski kohtaloani. M��r�ttyn� hetken� olin kenraalin
luona.

Siell� tapasin er��n kaupungin-virkamiehen, muistaakseni tullin


hoitajan, lihavan punaposkisen ukon, kiilt�v�ss� kauhtanassa. H�n
rupesi minulta kyselem��n Ivan Kusmitshista, sanoen h�nt�
kummikseen,[6] ja usein keskeytti puhettani t�ydent�vill� kysymyksill�
ja opettavaisilla muistutuksilla, jotka osoittivat, ett� h�n, vaikk'ei
ollutkaan taitava sota-asioissa, kumminkin oli �lyk�s ja huomaavainen
mies. Sill� v�lin tulivat muutkin kutsutut. Sittenkuin kaikki olivat
istuneet ja saaneet kupillisen teet�, ilmoitti kenraali selv�sti ja
tarkasti, mik� asia h�nell� oli.

-- "Nyt, hyv�t herrat", jatkoi h�n, "t�ytyy p��tt��, mihin asemaan


meid�n on asettuminen kapinallisten suhteen: ahdistavaanko vai
puolustavaanko. Kumpaisellakin on omat etunsa ja hankaluutensa.
Ahdistaen on meill� enemmin toivoa saada vihollinen piammiten
kukistetuksi; puolustava asema sen sijaan on varmempi ja turvallisempi.
Ruvetkaamme ��nest�m��n laillisessa j�rjestyksess�, se on: alkaen
virka-arvoltansa nuorimmasta. Herra v�nrikki!" sanoi h�n, k��ntyen
minuun; "suvaitkaa lausua mielipiteenne".

Min� nousin ja, kuvattuani lyhyesti Pugatshevin ja h�nen joukkonsa,


lausuin vakuutuksella, ett� valekeisarin olisi mahdoton kest��
s��nn�llist� ahdistusta.

Minun mielipiteeni her�tti virka-miehiss� ilmeist� tyytym�tt�myytt�.


Heid�n mielest��n se oli nuoren miehen huimap�isyytt� ja julkeutta.
Nousi nurinaa ja kuulin selv��n, kuinka joku puoli-��neen lausui:
"poikanulikka". Kenraali k��ntyi minuun ja sanoi myh�ht�en:

-- "Herra v�nrikki! Sotaneuvotteluissa tavallisesti ensiksi


puolustetaan ahdistus-asemaa: se on laillinen j�rjestys. Jatkakaamme
��nestyst�. Herra kollegin-neuvos! Mit� te sanotte?"

Ukko kiilt�v�ss� kauttanassa joi kiireesti loppuun lasinsa, johon oli


ollut sekoitettu jommoinenkin m��r� rommia, ja vastasi kenraalille:

-- "Min� arvelen, teid�n ylh�isyytenne, ett'ei meid�n pit�isi ottaa


ahdistavaa asemaa eik� puolustavaakaan".

-- "Mitenk�s sitten, herra kollegin-neuvos?" kysyi kummastuen kenraali.


"Sota-taktiikeissa ei ole muita keinoja: joko ahdistetaan tai
puolustetaan..."

-- "Teid�n ylh�isyytenne, toimikaa lahjomalla".

-- "Hi-hi-hi! Tuumanne on kyll� �lyk�s. Lahjominen on taktiikissa


sallittu, ja me koetamme k�ytt�� hy�dyksi teid�n neuvoanne.
Saattaa luvata rosvon p��st� noin 70 ruplaa, kenties satakin ...
sekreeti-summasta".

-- "Ja silloin", keskeytti tullinhoitaja, "tahdon olla kirgisil�inen


p�ssi enk� kollegin-neuvos, jos nuo ry�v�rit eiv�t tuo p��llikk��ns�,
k�det ja jalat nuorissa".

-- "Siit� sopii viel� tuumailla ja keskustella", vastasi kenraali.


"Mutta t�ytyy, kaikissa tapauksissa ryhty� sotatoimiinkin. Hyv�t
herrat, lausukaa ajatuksenne laillisessa j�rjestyksess�!"

Kaikki mielipiteet olivat ihan ristiriitaisia minun ajatukseni kanssa.


Kaikki virkamiehet puhuivat kuinka sotajoukko oli ep�luotettava, kuinka
pit�isi olla varovainen ynn� muuta sellaista. Kaikki olivat
yksimielisi� siin�, ett� viisaampaahan on pysy� tykkien suojassa
kivisen muurin takana kuin hakea aseitten onnea avonaisella kent�ll�.
Kenraali, kuultuaan kaikkien lausunnot, puhalsi tuhan pois piipustaan
ja sanoi:

-- "Hyv�t herrat! Minun t�ytyy sanoa, ett� min� puolestani yhdyn kaikin
puolin herra v�nrikin mielipiteesen: sill� se ajatus perustakse
kaikkiin taktiikin s��nt�ihin, ja taktiiki se melkein aina pit��
ahdistus-asemaa parempana kuin puolustus-asemaa".

H�n pys�htyi ja rupesi panemaan piippuunsa. Itserakkauteni riemuitsi.


Ylpe�sti katsahdin virkamiehiin, jotka kuiskuttelivat kesken��n,
n�ht�v�sti tyytym�tt�min� ja rauhattomina.

-- "Mutta, hyv�t herrat", jatkoi h�n, huoaten ja puhaltaen samassa


sakean savupilven, "min� en uskalla yksin�ni ottaa p��lleni niin suurta
edesvastausta, koska asia koskee H�nen Keisarillisen Majesteetinsa,
Armollisen Keisarinnani minulle uskottujen maakuntain turvallisuutta.
Min� niin muodoin suostun enemmist�n mielipiteesen, jonka mukaan on
p��tetty, ett� kaikista viisainta ja turvallisinta on odottaa kaupungin
sis�ss� piirityst� ja torjua vihollisen rynn�kk�� tykist�ll� ja
uloshy�kk�yksill�".

Virkamiehet vuorostansa katsahtivat minuun pilkallisesti. Neuvosto


hajosi. Min� en saattanut olla surkuttelematta kunnioitettavaa
sotilasta, joka, vastoin omaa vakuutustansa, p��tti seurata
tiet�m�tt�m�in ja kokemattomain mielipiteit�.

Muutamia p�ivi� t�m�n merkillisen neuvottelun j�lkeen saimme tiet��,


ett� Pugatshev, lupauksensa mukaan, l�heni Orenburgia. Min� n�in
kapinallisten sotajoukon kaupungin muurilta. Minun mielest�ni oli se
kasvanut kymmenkertaiseksi sitten viime rynn�k�n, jonka min� olin
n�hnyt. Heill� oli my�s tykist�, jonka Pugatshev oli ottanut pienist�
valloittamistansa linnoista. Muistaen neuvoston p��t�st�, saatoin
ennustaa pitk�llist� piirityst�, ja olin v�h�ll� itke� harmista.

En rupea kuvailemaan Orenburgin piirityst�, joka on historian teht�v�


eik� perheellisten muistelmain. Sanon vaan lyhyesti, ett� t�m�
piiritys, paikkakunnan p��llyst�n varomattomuudesta, oli turmiollinen
kaupungin v�est�lle, joka sai k�rsi� n�lk�� ja kaikenlaista kurjuutta.
Helppo on arvata, ett� el�m� Orenburgissa oli mit� tukalinta. Kaikki
alakuloisina odottelivat ratkaisevaa hetke�; kaikki valittivat
kalleutta, joka olikin kauhea. Asukkaat tottuivat tykin luoteihin,
joita putoeli heid�n pihoilleen; eiv�tp� en�� Pugatshevin rynn�k�tk��n
kiihoittaneet yleis�n uteliaisuutta. Min� olin n��nty� ik�v�st�. Aika
kului. Kirjeit� Belogorin linnasta en saanut. Kaikki tiet olivat
suljetut. Eroni Maria Ivanovnasta rupesi tuntumaan kovin tuskalliselta.
Ep�tietoisuus h�nen kohtalostansa vaivasi minua. Ainoana huvituksenani
olivat partioretket. Minulla oli Pugatshevin lahjoittama hevonen, joka
sai osan v�h�isest� ruoastani ja jonka sel�ss� joka p�iv� l�ksin
kedolle vaihtamaan laukauksia Pugatshevin partiolaisten kanssa. N�iss�
ampuilemisissa tavallisesti p��siv�t voitolle rosvot, jotka olivat
hyvin sy�tetyit�, hyvin juotetuita ja hyvill� hevosilla varustettuja.
Kaupungin heikko ratsuv�ki ei voinut heit� kukistaa. Joskus l�ksi ulos
my�skin meid�n n�ljistynyt jalkav�kemme; mutta lumen paljous esti sit�
menestyksell� toimimasta hajallaan olevia partiolaisia vastaan. Turhaan
pauhasi tykist� kaupungin valleilta; kedolla se taas vaipui lumeen,
josta n��ntyneitten hevosten oli vaikea saada sit� liikkeelle.
Semmoista oli meid�n sodank�yntimme. Ja t�t� sanoivat Orenburgin
virkamiehet varovaisuudeksi ja viisaudeksi!

Kerran, kun minun oli onnistunut hajoittaa ja ajaa pakosalle jotenkin


suuri joukko, tapasin kasakan, joka oli j��nyt tovereistansa j�ljelle;
olin jo ly�d� h�nt� turkkilaisella sapelillani, kun h�n �kki� otti
lakin pois p��st��n ja huudahti:

-- "Hyv�� p�iv��, Pietari Andreitsh! Mit� kuuluu?"

Min� katsahdin h�neen ja tunsin h�ness� entisen kasakkaimme


ala-upseerin. Min� ihastuin suuresti.

-- "Hyv�� p�iv��, Maksimitsh", vastasin min�. "Milloinka


Belogorista?"

-- "Vasta eilen l�ksin sielt�, Pietari Andreitsh. Minulla on teille


kirje".

-- "Miss� se on?" huusin s�ps�ht�en.

-- "T��ll� se on", vastasi Maksimitsh, pist�en k�tens� poveen. "Lupasin


Palashkalle toimittaa sen teille tavalla tai toisella".

H�n antoi minulle kokoon k��rityn paperin, kannusti samalla hevostansa


ja ajoi pois. Vavisten avasin kirjeen ja luin seuraavat rivit:

"Jumala n�ki hyv�ksi ottaa minulta yht'aikaa is�n ja �idin:


maailmassa ei ole minulla sukulaisia eik� yst�vi�. K��nnyn
senvuoksi teid�n puoleenne, tiet�en teid�n aina harrastaneen
parastani ja olevan valmis auttamaan jokaista. Suokoon Jumala,
ett� t�m� kirje jollakin tavoin tulisi k�siinne! Maksimitsh on
luvannut sen toimittaa teille. Palashkalle oli Maksimitsh my�s
kertonut, n�kev�ns� teit� usein uloshy�kk�yksill� ja ett� te
ette ollenkaan s��st� itse�nne ettek� muistele niit�, jotka
kyyneli� vuodattaen rukoilevat edest�nne Jumalaa. Kauan aikaa
olin tautivuoteella, mutta kun olin parantunut, niin Aleksei
Ivanitsh, joka on t��ll� p��llikk�n� is� vainajani sijassa,
pakoitti is� Gerasimin antamaan minut h�nen huostaansa, uhaten
Pugatshevin rangaistuksella. Min� asun meid�n talossamme
vartioituna. Aleksei Ivanitsh vaatii minua vaimoksensa. H�n sanoo
pelastaneensa henkeni, salattuaan Akulina Pamfilovnan petoksen,
t�m� kun oli sanonut heille, ett� min� olen h�nen veljens� tyt�r.
Mutta min� mieluummin kuolen kuin menen semmoiselle miehelle kuin
Aleksei Ivanitsh on. H�n kohtelee minua hyvin kovasti ja uhkaa,
jos en muuta p��t�st�ni ja suostu tulemaan h�nen vaimoksensa, vied�
minut leiriin Pugatshevin luo, ja silloin, sanoo h�n, k�y teille
niinkuin Lisaveta Harlovallekin. Min� pyysin Aleksei Ivanitshilta
ajatus-aikaa. H�n lupasi odottaa viel� kolme p�iv��, mutta jos en
min� kolmen p�iv�n per�st� ole h�nen vaimonsa, niin ei minun ole
mit��n armoa odottaminen. Hyv� Pietari Andreitsh! Te olette ainoa
yst�v�ni; auttakaa minua! Pyyt�k�� kenraalia ja kaikkia p��llik�it�,
ett� l�hett�v�t t�nne pian puolustusv�ke� ja tulkaa itsekin, jos
mahdollista.

Teille aina n�yr� orpo parka

Maria Mironov".

Luettuani t�m�n kirjeen olin v�h�ll� tulla hulluksi. Min� l�ksin


kaupunkiin, armottomasti kannustaen hevostani. Tiell� koettelin keksi�
jos jotakin keinoa, pelastaakseni tytt� parkaa, mutta en voinut keksi�
mit��n. Tultuani kaupunkiin, menin heti kohta kenraalin luo ja sy�ksyin
h�nen kamariinsa.

Kenraali k�veli edes takaisin huoneessaan, poltellen merenvahaista


piippuaan. N�hty��n minut, h�n pys�htyi. Ulkon�k�ni kaiketi h�mm�stytti
h�nt�; h�n kysyi osaa-ottavasti, mik� oli syyn� minun �killiseen
ilmaumiseeni.

-- "Teid�n ylh�isyytenne", sanoin h�nelle; "min� tulen teid�n luoksenne


kuin oman is�ni; Jumalan t�hden �lk�� hyl�tk� pyynt��ni: asia koskee
koko el�m�ni onnea".

-- "Mit� nyt?" kysyi ukko h�mm�styen. "Mit� minun pit�� tehd�? Puhu!"

-- "Teid�n ylh�isyytenne, antakaa minulle komppania sotamiehi� ja


viisikymment� kasakkaa ja p��st�k�� minut puhdistamaan Belogorin
linnaa".

Kenraali katsoi minuun tarkasti, luullen kai minun tulleen hulluksi (ja
tuskinpa h�n niin aivan v��r�ss� olikaan).

-- "Mitenk�? Puhdistaako Belogorin linnaa?" sanoi h�n viimein.

-- "Min� takaan, ett� se onnistuu", vastasin min� kiihke�n�. "Sallikaa


vaan minun menn�".

-- "Ei maar, nuori mies", sanoi h�n, p��t��n py�ritellen. "Kun on n�in
pitk� distanssi, niin vihollinen saattaa helposti katkaista teid�n
kommunikationinne strategillisen p��punktin kanssa ja voittaa teid�t
kokonaan. Katkaista kommunikationi..."

Min� s�ik�hdin, huomattuani h�nen kiintyneen sotaselityksiin, ja


kiirehdin keskeytt�m��n h�net.

-- "Kapteeni Mironovin tytt�relt�", sanoin, "olen vast'ik��n saanut


kirjeen; h�n pyyt�� apua. Shvabrin pakoittaa h�nt� tulemaan
vaimoksensa".

-- "Tosiaankin! Oh, tuo Shvabrin on oikein suuri Schelm (lurjus), ja


jos h�n puuttuu k�siini, niin k�sken tuomita h�net 24:ss� tunnissa, ja
me ammumme h�net linnan rinta-varustuksella! Mutta siksi malttia,
malttia!..."

-- "Malttia!" huusin raivoissani. "H�n sill� v�lin nai Maria


Ivanovnan!..."

-- "Hoo!" vastasi kenraali. "Se ei ole vaarallista: parempi on h�nen


toistaiseksi olla Shvabrinin vaimona, Shvabrin saattaa suojella h�nt�;
sitten kuin Shvabrin on ammuttu, niin Jumala antaa h�nelle toisia
sulhasia. Kauniiden leskien ei tarvitse kauan odottaa tytt�in�, se on
min� tarkoitan, ett� nuori leski saa miehen pikemmin kuin tytt�".

-- "Ennen menen kuolemaan", kiljasin vimmastuneena, "ennen kuolen kuin


annan h�net Shvabrinille!"

-- "Ta-ta-ta!" sanoi ukko. "Nyt min� ymm�rr�n: sin�, n�en m�, olet
rakastunut Maria Ivanovnaan. No, se on aivan toinen asia. Mies parka!
Mutta min� en kumminkaan saata antaa sinulle komppaniaa ja 50 kasakkaa.
T�m� ekspeditioni olisi varomattomuutta; min� en voi ottaa siit�
edesvastausta p��lleni".

Min� olin muserrettu; min� jouduin ep�toivoon. �kki� iski ajatus


mieleeni; mik� se oli, sen saa lukija tiet�� seuraavasta luvusta, kuten
vanhat romaanin kirjoittajat sanovat.

YHDESTOISTA LUKU.

Rauhaton kyl�.

Oli siihen aikaan jalopeura kyll�inen.


-- "S� mit� tulet luolahani, poikanen?"
H�n kysyi lempe�sti.

A. Sumarokov.

Kenraalin luota l�ksin kiireesti kortteeriini. Saveljitsh tervehti


minua tavallisella murinallaan.

-- "On sinulla vaan halua menn� juopuneitten rosvojen kimppuun! Onkos


tuo nyt herrasmiehelle sopivaa? Sattuu paha hetki -- olet mennyt mies.
Enk� min� puhuisikaan, jos tappelisit Turkkilaisten tai Ruotsalaisten
kanssa; mutta n�ist� ei viitsis puhuakaan".

Min� keskeytin h�net, kysyen, kuinka paljon minulla oli rahaa.

-- "Kyll' on tarpeeksi", vastasi h�n tyytyv�isen�. "Kyll�h�n ne


pahukset nuuskivat joka paikan, mutta sain min� sent��n s�il��n". Ja
ukko otti taskustaan pitk�n kudotun kukkaron t�ynn� hopearahoja.

-- "No, Saveljitsh", sanoin min�; "anna minulle puolet, toisen puolen


saat itsellesi. Min� l�hden Belogorin linnaan".

-- "Voi armas Pietari Andreitsh!" puhui ukko vapisevalla ��nell�. "�l�


kiusaa Jumalaa. Mik� pakko sinulla on l�hte� matkaan t�mm�isen� aikana,
jolloin ei rosvoilta p��se ei niin mihink��n? S��li sin� edes
vanhempiasi, jos et itsest�si huolikaan. Ja mit� sin� l�hdet? Mit�
hakemaan? Odota pikkuruisen: tulee sotav�ke�, rosvot otetaan kiinni,
silloin saat menn� Jumalan nimeen vaikka minne".

P��t�kseni oli j�rk�ht�m�t�n.

-- "Ei auta en�� keskustelut", vastasin ukolle. "Minun t�ytyy l�hte�;


min� en saata olla l�htem�tt�. �l� sure, Saveljitsh; Jumala on
armollinen, kenties tapaamme viel� toisiamme! �l� nyt ole itara. Osta,
mit� tarvitset, vaikka kolminkertaisesta hinnasta. N�m� rahat annan
sinulle lahjaksi. Jos ei minua kolmen p�iv�n per�st�..."

-- "Mit� nyt haasteletkaan", keskeytti Saveljitsh. "Ett�k� min�


laskisin sinut yksin�si! �l� unissakaan semmoista pyyd�. Jos olet
kerran p��tt�nyt l�hte�, niin min� menen my�s, vaikka jalkapatikassa,
mutta kas sinua vaan en j�t�. Mit� min� t��ll� muurin takana yksin�ni
tekisin? Olenko min� ihan hullu? En mar, ja sano mit� sanot, mutta
sinusta min� en luovu".

Saveljitshin kanssa ei ollut v�ittelemist�; min� sallin h�nen


varustautua matkaan. Puolen tunnin kuluttua nousin hevoseni selk��n;
Saveljitsh oli ilmaiseksi saanut er��lt� kaupunkilaiselta laihan,
ontuvan hevosen, jota is�nt�ns� ei en�� jaksanut el�tt��. Niin tulimme
kaupungin portille; vahdit p��stiv�t meid�t menem��n, me l�ksimme
Orenburgista.

Rupesi h�m�rt�m��n. Tieni kulki Berdin kyl�n ohitse, jossa


Pugatshevilla oli asuntonsa. Suora tie oli tukossa; mutta arolla n�kyi
kaikkialla tuoreita kavion j�lki�. Min� ajoin kovaa ravia. Saveljitsh
tuskin jaksoi pysy� per�ss�ni ja alinomaa huuteli minulle:

-- "�l� aja niin kovin! Herran t�hden �l� aja niin kovin! Eih�n t�m�
kirottu koni pysy tuon pitk�koipisen pahuksen per�ss�. Ja minnes sit�
on kiiru? Olisipa pitoihin matka, niin sitten olisi toinen juttu, mutta
suoraa tiet�h�n t�m� on surman suuhun... Pietari Andreitsh! Kultainen
Pietari Andreitsh ... auta hyv� Jumala! hukkaanhan joutuu lapsi tuolla
tavalla!"

Pian rupesi v�lkkym��n valkeita Berdin kyl�st�. Me saavuimme


kaivoksille, kyl�n ainoille varustuksille. Saveljitsh pysyttelihe
per�ss�, taukoomatta vaikeroiden. Min� luulin p��sev�ni onnellisesti
kyl�n ohitse, mutta �kki� huomasin edess�ni viisi talonpoikaa, nuijat
k�dess�. N�m� olivat Pugatshevin kortteerin etuvartijoita. Meilt�
kysyttiin keit� olimme. Tunnussanaa tuntematta aioin ��neti ajaa heid�n
ohitsensa, mutta he piirittiv�t minut heti kohta ja yksi heist� tarttui
hevoseni suitsiin. Min� tempasin miekkani ja l�in h�nt� p��h�n; lakki
pelasti h�nen henkens�, h�n horjahti kumminkin ja p��sti suitset
k�sist��n. Muut pel�styiv�t ja juoksivat pakoon; t�t� hetke� k�ytin
hy�dykseni ja ajaa karautin eteenp�in.

L�henev�n y�n pimeydess� olisinkin saanut vaarat v�ltetyiksi, mutta


�kki� katsahdin taakseni ja huomasin, ett'ei Saveljitshia ollutkaan
per�ss�. Ukko parka ei ollut p��ssyt ontuvalla hevosellaan pakoon. Mit�
oli tekeminen? Odoteltuani hetkisen, k��nnyin h�nt� pelastamaan.

Kaivosta l�hestyess�ni kuulin kaukaa melua, huutoja ja Saveljitshin


��nen. Min� joudutin hevoseni juoksua ja tapasin uudestaan �sk�iset
vartijat. Saveljitsh oli heid�n keskell�ns�. Kiljaisten he sy�ksiv�t
kimppuuni ja samassa vetiv�t minut hevosen sel�st� maahan. Yksi heist�,
n�ht�v�sti johtaja, ilmoitti viev�ns� meid�t heti kohta keisarin luokse
ja lis�si:

-- "H�nell� sitten on valta m��r�t�: hirtet��nk� teid�t koht'sill��n,


vai odotetaanko Jumalan p�iv��".

Min� en vastustanut, Saveljitsh noudatti esimerkki�ni, ja niinp�


l�ksiv�t vartijat juhlallisesti kuljettamaan meit�.

Kaivoksen yli p��sty�mme tulimme kyl��n. Kaikissa tuvissa paloi valkea.


Huutoa ja melua kuului kaikkialta. Kadulla oli paljo kansaa; mutta
pime�ss� ei meit� kukaan huomannut eik� tuntenut minussa
Orenburgilaista upseeria. Meid�t vietiin tien risteyksiss� olevaan
taloon. Portilla oli muutamia viinatynnyreit� ja kaksi tykki�.

-- "T�ss' on hovi", sanoi yksi talonpojista; "heti kohta ilmoitetaan


teid�t". H�n meni tupaan. Min� katsahdin Saveljitshiin: ukko luki
rukouksia, silmi�ns� ristien. Pitk�n ajan per�st� tuli talonpoika
takaisin ja sanoi:

-- "Tule, keisari k�ski tuota upseerin sis��n".

Min� astuin tupaan eli hoviin, joksi sit� talonpojat nimittiv�t.


P�yd�ll� paloi kaksi talikynttil��; sein�t oli koristettu
kultapaperilla; muutoin oli kaikki niinkuin talonpoikaisessa tuvassa
on tavallista: lavitsat, p�yt�, katosta nuorassa riippuva pesukannu,
naulassa pyyhin, nurkassa hiilikoukku, leve�ll� uunin arinalla
savi-astioita. Pugatshev istui jumalan-kuvain alla, k�si mahtavasti
puuskassa. H�nen yll��n oli punainen kauhtana ja korkea lakki p��ss�.

H�nen l�hell��n seisoi muutamia h�nen p��tovereistaan, teeskennellen


matelevaa n�yryytt�. Tieto Orenburgilaisen upseerin tulosta oli
n�ht�v�sti her�tt�nyt kapinoitsijoissa suuren uteliaisuuden; he olivat
p��tt�neet vastaan ottaa minut hyvin mahtavasti.

-- "Aha, herra upseeri!" sanoi Pugatshev vilkkaasti. "Mit� kuuluu? Mik�


on asiasi?"

Min� sanoin olevani omilla asioillani ja ett� h�nen v�kens� oli


pys�ytt�nyt minut.

-- "Mill� asioilla?" kysyi h�n.

Min� en tiennyt mit� vastata. Pugatshev, luullen, etten min� tahdo


ilmoittaa asiaani muitten kuullen, k��ntyi seuralaisiinsa ja k�ski
heid�n astua ulos. Kaikki tottelivat, paitsi kahta, jotka eiv�t
liikahtaneet paikaltaan.

-- "Puhu rohkeasti n�iden kuullen", sanoi Pugatshev; "heilt� en salaa


mit��n".

Min� vilkasin valakeisarin suosikkeihin. Toisella heist�, joka oli


kivulloinen, kyyristynyt ja harmaapartainen ukko, ei ollut mit��n
merkillist� ulkomuodossaan, paitsi sinist� nauhaa, joka oli kiinnitetty
yli rinnan harmaalle takille. H�nen toveriansa sit� vastaan en unohda
milloinkaan. H�n oli iso, tukeva ja harteva mies, noin 45 vuoden i�ss�.
Sakea punertava parta, harmaat v�lkkyv�t silm�t, nen� ilman sieraimia
ja punaiset t�pl�t otsassa ja poskilla antoivat sanomattoman oudon
lauseen h�nen rokon-arpisille, leveille kasvoillensa. H�nen yll��n oli
punainen paita, kirgisil�inen pitk�-nuttu ja jalassa kasakan
roimahousut, Ensimm�inen (niinkuin sittemmin sain tiet��) oli karannut
korpraali Beloborodov; toinen oli Afanasii Sokolov (liikanimelt�ns�
Hlopusha) rangaistu pahantekij�, jo kolmasti karannut Siperian
kaivoksista. Huolimatta tunteista, jotka yksinomaisesti valtasivat
minua, veti t�m� seura, johon n�in �kki� olin tullut, suurissa m��rin
huomiotani puoleensa. Pian saattoi minut taas entiselleni Pugatshevin
kysymys:

-- "Puhu: mille asialle l�ksit Orenburgista?"

Omituinen ajatus iski mieleeni: minusta n�ytti, ett� Sallimus, joka


toistamiseen oli saattanut minut Pugatshevin luokse, antoi minulle
tilaisuutta aikomukseni toimeenpanemiseen. Min� p��tin k�ytt�� sit�
hy�dykseni ja, enn�tt�m�tt� oikein punnitakaan p��t�st�ni, vastasin
Pugatsheville:

-- "Olin matkalla Belogorin linnaan, pelastamaan orpoa, jolle tehd��n


pahaa siell�".

Pugatshevin silm�t iskiv�t tulta.

-- "Kuka minun v�est�ni uskaltaa tehd� orvolle pahaa?" kiljasi h�n.


"Olkoon h�n herra tai narri, h�n tuomitaan. Sano, kuka se on?"

-- "Shvabrin se on", vastasin min�. "H�n pit�� vankeudessa tytt��,


jonka sin� n�it pappilassa sairaana, ja tahtoo v�kisinkin naida h�net".

-- "Kyll� min� Shvabrinin opetan!" sanoi Pugatshev vihaisesti. "H�n saa


katua omank�den-oikeuttansa ja pahaa k�yt�st�ns� ihmisi� kohtaan! Min�
hirt�t�n h�net".

-- "Salli minun sanoa sananen", virkkoi Hlopusha k�he�ll� ��nell�.


"Sin� kiirehdit panemaan Shvabrinia linnan p��llik�ksi ja nyt kiirehdit
h�nt� hirt�tt�m��n. Sin� olet jo loukannut kasakoita, panemalla
aatelismiehen heid�n p��llik�kseen; �l� nyt peloita aatelisia,
rangaisten heit� ensimm�isest� syyt�ksest�".

-- "Ei maksa mokomia s��li� eik� armahtaa", sanoi sininauhainen ukko.


"Shvabrinia kyll� sopii rangaista, mutta eip� haittaisi tutkistella
herra upseeriakin kelpo lailla: mill� asialla h�n oikeastaan on. Jos
h�n ei tunnusta sinua keisariksi, niin mit�p�s h�n oikeuttakaan sinulta
hakisi; jos taasen tunnustaa, niin miksik�s h�n t�h�n p�iv��n saakka on
ollut Orenburgissa vihollistesi kanssa? Etk�h�n k�skisi vied� h�nt�
kansliahnoneesen ja viritt�� siell� valkea; niin vaan minusta n�ytt��,
ett� h�n on Orenburgin p��llikk�jen l�hett�m�".

Vanhan hirtehisen logiiki n�ytti minusta hyvin vakuuttavalle. Pintaani


karmi, ajatellessani kenen k�siss� min� olin. Pugatshev huomasi
h�mm�stykseni.

-- "No, herra upseeri?" sanoi h�n minulle silm�� iskien. "Sotamarskini


taitaa vaan puhua totta. Mit� arvelet?"

Pugatshevin leikillisyys rohkaisi minua uudelleen. Tyyneesti vastasin,


ett� olen h�nen vallassaan ja ett� h�n saa tehd� minun kanssani mit�
tahtoo.

-- "Hyv�", sanoi Pugatshev. "Virkas nyt, millaisessa tilassa teid�n


kaupunkinne on".

-- "Jumalan kiitos", vastasin; "kaikki hyvin."

-- "Vai hyvin?" toisti Pugatshev. "Ja kansa kuolee n�lk��n!"


H�n puhui totta, mutta min�, valani mukaan rupesin vakuuttaman, ett�
tuo on per�t�nt� huhua ja ett� Orenburgissa on kyll�lt� muonaa.

-- "Kas niin", puuttui sininauhainen puheesen; "n�eth�n itsekin, ett�


h�n pett�� sinua. Kaikki karkulaiset todistavat yksimielisesti, ett�
Orenburgissa on h�t� ja n�lk�, ett� sy�d��n kaatuneita el�imi�,
kiitt�en, ett� edes semmoistakaan saavat; ja kumminkin vakuuttaa herra
upseeri, ett� muonaa on kyll�lt�. Jos hirt�t�t Shvabrinin, niin hirt�t�
t�m�kin herra samaan puuhun, jott'ei toisen olisi paha mieli".

Pahuksen sanat saivat n�ht�v�sti Pugatshevin horjumaan. Onneksi rupesi


Hlopusha vastustamaan kumppaniansa.

-- "�l�h�n nyt, Naumitsh!" sanoi h�n ukolle. "Aina sin� vaan


kuristaisit ja leikkaisit. Mik�h�n sankari sin� oikeastaan olet?
Itsess�sik��n ei en�� henke� pitk�lle piisaa. Itsekin haudan partaalla
k�yt ja toisia vaan ty�ntelet surman suuhun. V�h�k�s on verta
omalla-tunnollasi?"

-- "Mik�s pyhimys sin� sitten olet?" vastasi Beloborodov. "Mist� se


s��li sinuun on tullut?"

-- "No niin", vastasi Hlopusha; "syntinen ihminen min�kin olen ja" (h�n
puristi luista nyrkki�ns� ja, vet�en hihansa yl�s, paljasti karvaisen
k�tens�) "on t�m�kin k�si vuodattanut paljon kristitty� verta. Mutta
min� surmasin vihollisia, enk� vieraita; avonaisella tiell� ja synk�ss�
mets�ss�, enk� kotona, istuen uunin nurkassa; lingolla ja kirveell�,
vaan en �mm�n juoruilla".

Ukko k��ntyi pois ja jupisi: "repale-nen�!..."

-- "Mit� h�piset siell�, vanha rujo?" huusi Hlopusha. "Kyll� min� annan
sinulle repale-neni�; �l� huoli, tulee sinunkin aikasi; jahka Jumala
suo, saat sin�kin haistaa pihtej�. Mutta varo sill� v�lin, etten
nyht�isi tuota parran pahaistasi".

-- "Herrat kenraalit!" julisti Pugatshev mahtavasti; "�lk�� riidelk�!


V�h�t siit�, vaikka kaikkikin Orenburgin koirat nytkisiv�t saman
poikkipuun alla; mutta paha jos omatkin koirat rupeavat hampaitaan
toisillensa irvist�m��n. Sopikaa pois!"

Hlopusha ja Beloborodov eiv�t sanoneet sanaakaan, vaan vihaisesti


katselivat toisiansa. Min� huomasin v�ltt�m�tt�m�ksi k��nt�� toisaalle
puheen, joka olisi saattanut p��tty� minulle varsin ep�edullisella
tavalla. Senp� vuoksi k��ntyen Pugatsheviin, sanoin h�nelle iloisesti:

-- "Niin! Olin v�h�ll� unohtaa kiitt�� sinua hevosesta ja turkista.


Ilman sinun apuasi en olisi p��ssytk��n kaupunkiin, vaan olisin
paleltunut tielle".

Vehkeeni onnistui. Pugatshev k�vi iloiseksi.

-- "Maksettuna velka kauniin", sanoi h�n, iskien silm��. "Kerropas nyt,


mit� se tytt� sinuun koskee, jota Shvabrin kohtelee pahasti? Kunhan
vaan ei olisi tuommoinen syd�n k�pynen, vai mit�?"

-- "H�n on morsiameni", vastasin, n�hty�ni tuulen k��ntyneen ja


pit�m�tt� tarpeellisena salata totuutta.

-- "Morsiamesi, niink�?" huudahti Pugatshev. "Miks'etk�s ole ennen


sanonut sit�? Hei, me naitamme teid�t ja juomme h�iss�nne!" K��ntyen
sitten Beloborodoviin, h�n jatkoi: "Kuules, sotamarski! Me ollaan herra
upseerin kanssa vanhoja yst�vi�, k�yd��np�s illalliselle; aamu iltaa
viisahampi. Huomenna saamme sitten n�hd�, mit� on teht�v�".

Mielell�ni olisin kielt�ynyt t�st� tarjotusta kunniasta, mutta se ei


k�ynyt laatuun. Kaksi nuorta kasakkatarta, talon is�nn�n tytt�ri�,
kattoivat p�yd�n valkoisella liinalla; toivat sitten leip��, kalalient�
ja muutamia viina- ja olutpulloja, ja niin olin toistamiseen samassa
p�yd�ss� Pugatshevin ja h�nen hirveiden kumppaniensa kanssa.

M�ss��mist�, jota minun vastoin tahtoanikin t�ytyi olla katsomassa,


kesti my�h�iseen y�h�n. Viimeinkin rupesi p�ihtymys saamaan valtaa.
Pugatshev nukkui istualleen, h�nen kumppaninsa nousivat ja viittasivat
minulle j�tt�m��n h�net. Min� l�ksin ulos heid�n kanssaan. Hlopushan
k�skyst� vei vartija minut kansliahuoneesen, jossa tapasin Saveljitshin
ja jonne meid�t j�tettiin lukon taakse. Ukko oli niin h�mm�stynyt
kaikesta siit�, mit� oli tapahtunut, ettei kysynyt minulta mit��n. H�n
pani maata pime�ss� ja kauan aikaa viel� huokaili ja voivotteli;
viimein rupesi h�n kuorsaamaan. Min� vaivuin ajatuksiini, jotka eiv�t
sallineet minun silm��nik��n ummistaa koko y�ss�.

Aamulla tultiin minua kutsumaan Pugatshevin luo. Min� l�ksin. H�nen


portillansa seisoi kuomi, jonka eteen oli valjastettu kolme
tatarilaista hevosta. Kansa tunkieli kadulla. Porstuvassa tuli
Pugatshev vastaani; h�n oli matkapuvussa, turkit yll� ja kirgisil�inen
lakki p��ss�. Eiliset kumppalit olivat h�nen ymp�rill��n, n�yrin� ja
matelevina, -- vastakohta asianlaidalle eilen illalla. Pugatshev
tervehti minua iloisesti ja k�ski istua viereens� kuomiin.

Me istuimme.

-- "Belogorin linnaan!" sanoi Pugatshev leve�-harteiselle


Tatarilaiselle, joka seisoen ohjasi hevosia.

Syd�mmeni syk�hti. Hevoset l�ksiv�t liikkeelle, aisakello soi, kuomi


kiiti nopeasti.

-- "Seis! Seis!" kuului ��ni, minulle hyvinkin tuttu, ja min� n�in


Saveljitshin juoksevan vastaamme. Pugatshev k�ski pys�ytt�� hevoset.

-- "Armas Pietari Andreitsh!" huusi ukko, "�l� j�t� minua vanhoilla


p�ivill�ni yksikseni keskelle n�it� rosv..."

-- "Kas vanhaa vaaria!" sanoi Pugatshev! "Yhtehen yhdyttiin taas! Istu


nyt kuskilaudalle".

-- "Kiitos, hyv� herra, kiitos ja kunnia, is� armas!" puheli


Saveljitsh, k�yden istumaan. "Suokoon sinulle Jumala onnea ja pitk��
ik�� siit�, ett�s olit niin hyv� minulle, vanhalle �ij�lle! Ik�ni
rukoilen nyt Jumalaa puolestasi, enk� en�� puhu j�niksen-nahkaisesta
turkista sanaakaan".

Nuo alituiset muistutukset j�niksen-nahkaisesta turkista olisivat


saattaneet viimeinkin suututtaa Pugatshevin aika lailla. Onneksi h�n ei
kuullut ukon sopimatonta viittausta tahi ei viitsinyt vastata siihen.
Hevoset l�ksiv�t juoksemaan; kansa kaduilla seisahteli ja kumarsi
syv��n. Pugatshev nyyk�ytteli p��t��n kummallekin puolelle. Tuokion
kuluttua olimme j�tt�neet kyl�n ja kiidimme nyt sile�t� tiet� my�ten.

Helppo on arvata, mimmoiset tunteet minut t�ll� hetkell� valtasivat.


Muutaman hetken per�st� olin n�kev� sen, jonka jo luulin kadottaneeni.
Min� kuvailin mieless�ni yhtymisemme hetke� ... ajattelin my�s sit�
miest�, jonka k�siss� minun kohtaloni oli ja jonka kanssa olin tullut
salaiseen yhteyteen kummallisten sattumusten kautta. Min� muistin,
kuinka huimap�inen, julma ja verenhimoinen oli h�n, joka nyt tahtoi
pelastaa armaani! Pugatshev ei tiennyt h�nen olevan kapteeni Mironovin
tytt�ren; Shvabrin vihoissaan saattaa ilmoittaa h�nelle kaikki;
saattaapa Pugatshev muullakin tavoin saada asiasta selon ... kuinka
silloin Maria Ivanovnan k�y? Pintaani karmi ja hiukset nousivat
p��ss�ni pystyyn...

Pugatshev keskeytti �kki� miettimiseni, kysyen minulta:

-- "Mit�s aattelet, herra upseeri?"

-- "Onpa t�ss� ajattelemista kyll�", vastasin. "Min� olen upseeri ja


vapasukuinen; eilen viel� taistelin sinua vastaan, ja t�n��n istun
kanssasi samassa reess�, ja koko el�m�ni onni riippuu sinusta".

-- "Peloittaako sua?" kysyi Pugatshev.

Min� vastasin, ett� kun kerran ennenkin olin saanut armon, niin toivon
nytkin samaa, viel�p� h�nen apuansakin.

-- "Ja oikeassa oletkin, Jumal'auta!" sanoi h�n. "N�ith�n kuinka meid�n


miehet karsaasti katsoivat sinuun; vanha ukko v�itti viel� t�n�
aamunakin, ett� sin� olet vakoja ja ett� ensin pit�isi sinua tutkia ja
sitten hirtt�� sinut; mutta min� en suostunut", lis�si Pugatshev
matalammalla ��nell�, jott'eiv�t Saveljitsh ja kuski kuulisi, "min� en
suostunut, muistaen sinulta saamaani viinaryyppy� ja j�niksen-nahkaista
turkkia. N�eth�n, etten min� ole niin verenhimoinen, kuin teik�l�iset
minusta puhuvat".

Min� muistin Belogorin linnan valloitusta, mutta en pit�nyt


tarpeellisena vastustaa h�nt�; min� en sanonut mit��n.

-- "Mit� minusta Orenburgissa arvellaan?" kys�si h�n hetken per�st�.

-- "Arvelevat vaan sinua kovaksi mieheksi, jota on vaikea voittaa".

Valekeisarin kasvot ilmoittivat tyytyv�ist� itserakkautta.

-- "Niin!" sanoi h�n iloisesti. "Kyll� min� osaan sotaa k�yd�. Onko
teille Orenburgiin tullut tietoja Jusejevin tappelusta? Nelj�kymment�
kenraalia on kaatunut, nelj� armeijaa on otettu vangiksi. Mit�s
arvelet: kest�isik�h�n Preussin kuningas minua vastaan?"

Rosvon kerskaaminen huvitti minua.

-- "Mit�s itse arvelet", sanoin h�nelle, "luuletko voivasi vet��


vertoja Fredrikille?"
-- "Feodor Feodorovitshilleko? Mik�s siin� olisi? Voitanhan min� teid�n
kenraalejakin ja n�m�th�n ovat h�nt�kin voittaneet. T�h�n saakka on
aseillani ollut onnea. Annas vaan, kun l�hden t�st� itse Moskovatakin
vastaan".

-- "Aiotko tosiaankin Moskovata vastaan?"

Pugatshev k�vi totiseksi ja sanoi puoli-��neen:

-- "Jumala tien. Ahdas on tieni: valtaa v�h�n. Meid�n pojat rupeavat


viisastelemaan. Varkaita he ovat. Minun on pit�minen silm�t auki,
ensimm�isen onnettomuuden kohdatessa he pelastavat kaulansa minun
p��ll�ni".

-- "Sep� se!" sanoin min�. "Eik�h�n olisi paras, jos itse jo ajoissa
luopuisit heist� ja turvautuisit keisarinnan armoon?"

-- "Ei!" vastasi h�n; "my�h�ist� on jo katua. Armoa min� en en�� saa.


Jatkan niinkuin olen alkanutkin, ken tiet��? Ehk� onnistunkin?
Hallitsihan Grishka Otrepjevkin Moskovassa?"

-- "Niin, mutta tied�tk�s, mik� h�nen loppunsa oli? H�n heitettiin


akkunasta, pistettiin kuolijaksi ja poltettiin; h�nen tuhkansa pantiin
tykkiin ja ammuttiin".

-- "Kuulepas!" sanoi Pugatshev oudolla innostuksella. "Juttelenpa


sinulle tarinan, jonka lapsena kuulin vanhalta Kalmukkilaiselta
eukolta. Kerran kysyi kotka korpilta: sanos, korppi, mist� se tulee,
ett� sin� el�t kolmesataa vuotta, mutta min� ainoastaan kolmekymment�
kolme? -- Siit� se tulee, vastasi korppi, ett� sin� juot tuoretta
verta, min� raadoista el�n. -- Kotka tuosta miettim��n ja p��tti kuin
p��ttikin ruveta h�nkin sy�m��n raatoja. Lensiv�t he sitten yhten�,
kotka ja korppi. Huomasivat maassa hevosen raadon ja laskeutuivat sen
��reen. Korppi heti nokkimaan ja kiittelem��n. Kotka nokkasi kerran,
nokkasi toisen, mutta viittasi sitten siivell��n ja sanoi: ei ole
raadosta kotkan sy�t�v�ksi; paras on kerrankin juoda kyll�kseen
tuoretta verta; k�vi sitten kuinka k�vik��n! -- Milt� sinusta n�ytt��
kalmukkilainen satu?"

-- "Huvittavahan se on", vastasin. "Mutta el�� murhalla ja rosvouksella


on mielest�ni juuri raadon sy�mist�".

Pugatshev katsahti minuun kummastellen, sanaakaan sanomatta. Me olimme


vaiti, kumpainenkin ajatuksiinsa vaipuneena. Tatarilainen rupesi
laulamaan surumielist� laulua; Saveljitsh, torkkuen, heilui
kuskilaudalla. Reki luisti tasaisella talvitiell�... Pian n�kyi
Jaik-virran jyrk�ll� �yr��ll� pienen kyl�n valli ja kirkon torni;
nelj�nneksen kuluttua ajoimme Belogorin linnaan.

KAHDESTOISTA LUKU.

Orpo.

Kuinpa meid�n omenapuulla


Ei ole latvaa eik� haaroja,
Niinp� meid�n hovin neidolla
Ei ole is�� eik� �iti�,
Ei, joka varustaisi impyen
Ei, joka siunajaisi impyen.

H��laulu.

Reki pys�htyi linnanp��llik�n asunnon eteen. Kansa tunsi Pugatshevin


aisakellon; ja suurissa parvissa juoksi per�ss�mme. Shvabrin tuli
kuistille vastaan. H�n oli kasakan puvussa ja oli kasvattanut itselleen
parran. Petturi auttoi Pugatshevia reest� ja iljett�v�ll� tavalla
lausui h�nelle ilonsa ja uskollisuutensa. N�hty��n minut h�n k�vi
h�mille, mutta tointui pian j�lleen ja ojensi minulle k�den.

-- "Vai olet sin�kin meid�n?" sanoi h�n. "Sep� hauskaa!"

Min� k��nnyin h�nest� pois enk� vastannut mit��n.

Syd�nt�ni s�rki, astuissamme vanhaan tuttuun huoneesen, jossa


sein�ll� viel� riippui kapteeni vainajan upseerin-kirja, ik��nkuin
hautakirjoituksena menneist� ajoista. Pugatshev istui samaan sohvaan,
jossa Ivan Kusmitshilla oli ollut tapana nukkua, puolisonsa
kotiripitysten tuudittamana. Shvabrin itse tarjosi h�nelle viinaa.
Pugatshev joi ryypyn ja sanoi h�nelle, viitaten minuun:

-- "Tarjoa herra upseerille my�s".

Shvabrin tuli luokseni tarjotin k�dess�, mutta min� k��nnyin h�nest�


toistamiseen. H�n n�ytti olevan h�mill��n. H�nen ter�v� silm�ns� oli
heti kohta huomannut, ett� Pugatshev oli h�neen tyytym�t�n. Shvabrin
pelk�si h�nt� ja katseli minuun ep�ilevin silmin. Pugatshev tiedusteli
linnan tilaa, vihollisia koskevia huhuja ynn� muuta sellaista ja kysyi
sitten �kki�:

-- "Sanopas, mit� tytt�� sin� t��ll� vartioituna pid�t? N�yt�p�s h�net


minulle!"

Shvabrin muuttui kalman vaaleaksi.

-- "Teid�n majesteetinne", sanoi h�n vapisevalla ��nell�, "h�n ei ole


vartioituna... H�n on sairas... H�n makaa ylh��ll�".

-- "Menn��n sinne", sanoi Pugatshev, nousten istualtaan.

Shvabrinin oli mahdoton kielt��; h�n saattoi Pugatshevin yl�s Maria


Ivanovnan kamariin. Min� kuljin heid�n per�ss�ns�.

Rappusilla pys�htyi Shvabrin.

-- "Teid�n Majesteetinne", sanoi h�n. "Teill� on valta vaatia minulta


mit� hyv�ns�; mutta �lk�� salliko vieraan astua vaimoni makuukammioon".

Min� s�ps�hdin.

-- "Olet siis nainut!" huusin Shvabrinille, valmiina repim��n h�net.

-- "Hiljaa!" keskeytti minut Pugatshev. "Se on minun asiani. Ja sin�",


jatkoi h�n, k��ntyen Shvabriniin, "�l� mutkistele �l�k� viisastele:
olkoon h�n vaimosi tai kuka hyv�ns�; min� vaan vien sinne kenet tahdon.
Herra upseeri, seuraa minua!"

Kammion ovella pys�htyi Shvabrin ja �nkytti:

-- "Teid�n majesteetinne, min� huomautan teille ennakolta, ett� h�n on


kuumetaudissa ja on houraillut kolmatta vuorokautta lakkaamatta".

-- "Avaa ovi!" k�ski Pugatshev.

Shvabrin rupesi etsim��n taskustaan ja sanoi unohtaneensa avaimen.


Pugatshev potkasi ovea jalallaan; lukko hypp�si sijoiltaan, ovi aukeni
ja me astuimme sis��n.

Min� katsahdin ja -- kauhistuin. Lattialla, repaleisissa


talonpoikaisvaatteissa istui Maria Ivanovna, kalpeana, laihana, hiukset
hajallaan. H�nen edess��n oli vesiastia ja sen p��ll� palanen leip��.
N�hty��n minut h�n s�ps�hti ja parkasi. Mit� silloin tein -- en muista.

Pugatshev katsahti Shvabriniin ja sanoi, katkerasti naurahtaen:

-- "Kelpo sairashuonehan sinulla onkin!" Sitten astui h�n Maria


Ivanovnan luokse ja virkkoi: "Sanos, tytt�reni, mist� syyst� miehesi
sinua rankaisee? Mit� pahaa olet tehnyt?"

-- "Miehenik�!" kertoi Maria Ivanovna. "H�n ei ole mieheni; enk� min�


koskaan tule h�nen vaimoksensa! Olen p��tt�nyt ennen kuolla, ja min�
kuolenkin, jos ei minua pelasteta".

Pugatshev iski Shvabriniin ankaran katseen.

-- "Uskalsitko pett�� minua!" kiljasi h�n. "Tied�tk�s, kelvoton, mit�


olet ansainnut?"

Shvabrin lankesi polvilleen... Silloin yl�nkatse tukautti minussa


kaikki vihan tunteet. Inholla katselin vapasukuista miest� ry�mim�ss�
karkulaisen kasakan jaloissa. Pugatshev leppyi.

-- "Annan anteeksi t�ll� kertaa", sanoi h�n Shvabrinille, "mutta


muista, ett� jos v�h�nkin pahaa viel� teet, niin otetaan t�m�kin
lukuun". K��ntyen sitten Maria Ivanovnan puoleen sanoi h�n lempe�sti:

-- "Tule ulos, sorja neiti; min� lahjoitan sinulle vapauden. Min� olen
keisari".

Maria Ivanovna katsahti h�neen ja arvasi n�kev�ns� edess��n is�ns�


murhaajan. H�n k�tki kasvot k�siins� ja kaatui py�rtyneen� lattialle.
Min� riensin h�nen luokseen, mutta samassa tuli rohkeasti sis��n vanha
tuttavani Palashka ja rupesi h��r�ilem��n em�nt�ns� ymp�rill�. Pugatshev
l�ksi ulos ja me astuimme kolmen kesken ulos vierashuoneesen.

-- "Kas niin, herra upseeri!" sanoi Pugatshev nauraen. "Saatiinpas


kaunis impi pelastetuksi! Emmek�h�n l�het� pappia hakemaan?
Pannaanpas h�n vihkim��n lankonsa tyt�rt�, vai mit�? kyll� min� rupean
is�n-sijaiseksi, Shvabrin teltapojaksi; ja sitten juomme h�it�!"

Mit� olin pel�nnyt, se tapahtui nyt. Shvabrin, kuultuaan Pugatshevin


ehdotuksen, vimmastui.

-- "Teid�n Majesteetinne!" huusi h�n raivoissaan. "Min� teid�t petin,


min� teille valehtelin; mutta pett��p� Grinevkin teit�. T�m� tytt� ei
ole t�k�l�isen papin langon tyt�r: h�n on Ivan Mironovin tyt�r, saman
miehen, joka hirtettiin linnan valloittamisen j�lkeen".

Pugatshev kiinnitti minuun s�ihkyv�t silm�ns�.

-- "Mit�s t�m� merkitsee?" kysyi h�n kummastellen.

-- "Shvabrin on puhunut totta", vastasin lujasti.

-- "Sit�p� et ole minulle sanonutkaan", virkkoi Pugatshev, ja h�nen


kasvonsa synkistyiv�t.

-- "Mutta p��t��n itse", sanoin h�nelle, "olisinko saattanut v�kesi


kuullen ilmoittaa, ett� Mironovin tyt�r oli elossa. He olisivat h�net
repineet. H�nt� ei olisi voinut mik��n pelastaa".

-- "Niinp� niinkin", arveli Pugatshev ja naurahti. "Eiv�tp� juopuneet


tosiaankaan olisi s��st�neet tytt� parkaa. Hyvinp� tekikin papin muori,
ett� petti heid�t".

-- "Kuulepas", sanoin h�nelle, n�hty�ni h�nen olevan hyv�ll� tuulella,


"en tied� miksik� sinua nimitt�isin, mutta enp� tuota tahdo
tiet��k��n... Mutta Jumala n�kee, ett� hengell�ni tahtoisin maksaa
sinulle kaiken sen, mit� olet minulle tehnyt. �l� vaan vaadi sit�, mik�
sotii knnniatani ja omaa-tuntoani vastaan. Sin� olet hyv�ntekij�ni.
P��t� aloitettu ty�: p��st� minut l�htem��n orpo paran kanssa minne
meille Jumala tien osoittaa. Ja, ohjatkoon sitten sinua kohtalosi minne
hyv�ns�, k�yk��n sinulle kuinka k�yneek��n, me rukoilemme joka p�iv�
Jumalaa sinun syntisen sielusi pelastuksesta..."

Pugatshevin j�ykk� syd�n n�kyi liikahtaneen.

-- "Olkoon niin!" sanoi h�n. "Kelt� hirmu, silt� armo: se


mielilauseeni. Ota kaunosesi ja vie h�net minne mielit, ja antakoon
Jumala teille sopua ja rakkautta!"

H�n k�ski sitten Shvabrinin antaa minulle p��s�kirjan kaikkiin


linnoihin ja kaikkien tullien l�vitse h�nen valloittamallansa alalla.
Shvabrin, t�ydellisesti muserrettuna, seisoi kuin huumaunut. Pugatshev
l�ksi tarkastamaan linnaa. Shvabrin meni h�nt� saattamaan; mutta min�
j�in, sanoen rupeavani varustaumaan matkaan.

Min� juoksin yl�s. Ovi Maria Ivanovnan kammioon oli lukossa. Min�
kolkutin.

-- "Kuka siell�?" kysyi Palashka.

Min� sanoin nimeni.

Silloin kuulin Maria Ivanovnan suloisen ��nen:

-- "Odottakaa, Pietari Andreitsh. Olen pukeumassa. Menk�� Akulina


Pamfilovnan luokse: min�kin tulen heti kohta sinne".
Min� tottelin ja menin pappilaan. Is� Gerasim ja h�nen vaimonsa tulivat
minua vastaan. Saveljitsh oli jo ilmoittanut heille tuloni.

-- "Tervetultuanne, Pietari Andreitsh!" puhui papin rouva. "Sallihan


n�et Jumala meid�n viel� tulla yhteen, Kuinka olette voineet? Mek�s
t��ll� teit� joka p�iv� muistelimme! Ent�s Maria Ivanovna sitten!
Kuinka paljon h�n on saanut k�rsi� teid�n poissa-ollessanne! Voi
poloista!... Mutta sanokaas, hyv� yst�v�, kuinkas te niin hyviin
kirjoihin olette p��sseet Pugatsheville! Ihme, ettei h�n teit�kin ole
hirtt�nyt? Hyv� toki; kiitos rosvolle edes siit�!"

-- "�l� nyt, muija kulta", keskeytti is� Gerasim. "Ei paljolla


puhumisella ihminen autuaaksi tule. Hyv� Pietari Andreitsh! Olkaa niin
hyv� ja astukaa sis��n! Kauan, kauan jo emme ole n�hneet toisiamme".

Papin rouva rupesi nyt minua kestitsem��n paraalla, mit� oli, alinomaa
vaan haastaen. H�n kertoi mill� lailla Shvabrin oli heid�t pakoittanut
antamaan Maria Ivanovnan h�nen huostaansa; kuinka Maria Ivanovna oli
itkenyt eik� ollut tahtonut erota heist�; kuinka Maria Ivanovnalla ja
h�nell� aina kumminkin oli ollut tietoja toisistansa Palashkan kautta
(joka on rohkea tytt� ja saattaa kasakkain alaupseerinkin tanssimaan
pillins� mukaan); kuinka h�n oli kehoittanut Maria Ivanovnan
kirjoittamaan minulle kirjeen ja niin edesp�in. Min� puolestani kerroin
heille oman historiani. Kerrottuani kuinka Pugatshev oli saanut tiet��
heid�n petoksestaan, rupesivat sek� pappi ett� papin rouva
siunailemaan.

-- "Auttakaa taivaan pyh�t!" huokasi Akulina Pamfilovna. "P��st�,


laupias Jumala, t�st�kin p�lk�h�st�! Onpas tuo Aleksei Ivanitsh vaan
aika konna!"

Samassa aukeni ovi ja Maria Ivanovna astui sis��n, kaunis hymy


kalpeilla kasvoillaan. H�n oli pannut pois talonpoikais-vaatteet ja oli
j�lleen pukeunut entiseen tapaan, yksinkertaisesti ja siev�sti.

Min� tartuin h�nen k�teens� enk� voinut pitk��n aikaan sanaakaan


puhua. Me olimme kumpikin ��neti, sill� syd�memme olivat niin t�ynn�.
Is�nt�-v�ki huomasi l�sn�-olonsa olevan t�ss� liikaa ja l�ksi pois. Me
j�imme kahden kesken. Kaikki oli unohdettu. Me puhuimme kauan, mutta
emme sittenk��n voineet tarpeeksemme puhua.

Maria Ivanovna kertoi minulle kaikki, mit� oli tapahtunut linnan


valloituksesta saakka, kuvasi minulle koko kauhean tilansa, kaikki
koetukset, joilla kunnoton Shvabrin oli h�nt� rasittanut. Muistui my�s
mieleemme entiset onnelliset ajat... Me itkimme kumpainenkin... Vihdoin
rupesin selitt�m��n h�nelle ehdotuksiani. Mahdoton oli j��d� linnaan,
joka oli Pugatshevin hallussa ja jonka p��llikk�n� oli Shvabrin.
Orenburgia ei ollut ajatteleminenkaan, se k�rsi kaikkia piiritetyn
kaupungin onnettomuuksia. Min� ehdotin, ett� h�n menisi minun
vanhempaini luokse. H�n ep�ili ensin: is�ni ep�suosio, jonka h�n kyll�
tiesi, peloitti h�nt�. Min� rauhoitin h�net. Min� tiesin is�ni pit�v�n
kunnianvelvollisuutenansa vastaan-ottaa is�nmaan edest� kuolleen
sotilaan tyt�rt�.

-- "Armas Maria!" sanoin viimein. "Min� pid�n sinua jo vaimonani.


Kummallinen sallimus on meid�t yhdist�nyt ainaiseksi: ei mik��n
maailmassa voi meit� eroittaa".
H�n kuunteli minua vilpitt�m�sti, ilman teeskennelty� kainoutta, ilman
keksittyj� verukepuheita. H�n tunsi kohtalonsa olevan yhdistetyn minun
kohtalooni. H�n vakuutti kumminkin tulevansa vaimokseni ainoastaan
siin� tapauksessa, ett� vanhempani suostuvat. Min� en vastustanut. Me
annoimme suuta toistemme, palavasti, vilpitt�m�sti, ja niin oli
v�lill�mme kaikki varmaksi p��tetty.

Tunnin kuluttua toi alaupseeri minulle p��s�kirjan, johon Pugatshev oli


piirt�nyt harakanjalkansa, ja ilmoitti Pugatshevin kutsuneen minua
luoksensa. Sinne tullessani oli h�n valmis matkaan. En saata kuvailla,
mit� tunsin, erotessani t�st� kauheasta miehest�, ilki�st�,
pahantekij�st� kaikille, paitsi minulle ainoalle. Miksip� en puhuisi
totta? T�ll� hetkell� tunsin erinomaista my�t�tuntoisuutta h�nt�
kohtaan. Minun teki mieleni temmaista h�net pahantekij�in joukosta,
joita h�n johdatti, ja pelastaa h�nen p��ns� niin kauan kuin viel� aika
oli. Shvabrin ja ymp�rill�mme tunkeileva kansa estiv�t minua sanomasta
kaikkea sit�, mist� syd�mmeni oli t�ynn�.

Me erosimme yst�v�llisesti. Pugatshev, n�hty��n v�en joukossa Akulina


Pamfilovnan, h�risti h�nelle sormellaan ja iski silm��; sitten istui
h�n kuomiin ja k�ski ajaa Berdin kyl��n. Hevoset olivat jo liikkeell�,
kun h�n viel� kerran kurottihe kuomista ja huusi minulle:

-- "Hyv�sti, herra upseeri! Kenties kohtaamme viel� toisiamme joskus!"

Me kohtasimme tosin ... mutta kuinka toista oli silloin!

Pugatshev l�ksi. Kauan katsoin arolle, jossa h�nen kolmivaljakkonsa


kiiti. Kansa hajosi. Shvabrin katosi. Min� palasin pappilaan. Kaikki
oli valmiina l�ht�mme varalta; min� en tahtonut en�� viipy�. Kaikki
tavaramme oli pantu kapteenin vanhaan matkarekeen. Kyytimiehet panivat
kiiruimmiten hevoset valjaisin. Maria Ivanovna meni sanomaan
j��hyv�iset vanhempainsa haudoille, jotka olivat kirkon takana. Min�
tahdoin saattaa h�nt�, mutta h�n pyysi saada menn� yksin��n. Tuokion
kuluttua tuli h�n takaisin, vuodattaen hiljaisia kyyneli�.

Rekemme oli valmiina. Is� Gerasim ja h�nen vaimonsa tulivat kuistille


meit� saattamaan. Kuomiin istui meit� kolme: Maria Ivanovna Palashkan
kanssa ja min�; Saveljitsh k�mpi kuskilaudalle.

-- "Hyv�sti, Maria Ivanovna, oma kyyhkyseni! Hyv�sti, Pietari


Andreitsh!" puheli papin rouva. "Onnea matkalle! Antakoon teille Jumala
siunausta!"

Me l�ksimme. Linnanp��llik�n talon akkunassa seisoi Shvabrin. Synkk�


viha asui h�nen kasvoillansa. Min� en tahtonut riemuita voitostani
kukistetun viholliseni n�hden, vaan k��nsin silm�ni toisaalle.
Vihdoinkin ajoimme ulos linnan portista ja j�timme iki-p�iviksi
Belogorin linnan.

KOLMASTOISTA LUKU.

Vangitseminen.
Nyt virkan' puolest' -- anteeks' suokaatten! --
Mun t�ytyy teid�t vied� vankeutehen.
-- Niin, menn��n vaan! Mut' ensin toki haluaisin
Ma, ett� asiasta selityksen saisin.

Knjashnin.

N�in nyt olin yhdess� tuon armaan tyt�n kanssa, jonka t�hden viel�
aamulla olin ollut niin kovassa tuskassa, -- min� en oikein ottanut
tuota uskoakseni ja luulin tuon kaiken olevan unta. Maria Ivanovna
katsoi miettiv�sti milloin minuun, milloin tielle eik� n�ht�v�sti viel�
ollut enn�tt�nyt oikein tointua. Olimme vaiti. Tunteemme olivat liiaksi
rasittuneet. Huomaamattammekin tulimme parin tunnin kuluttua l�heiseen
linnaan, joka sekin oli Pugatshevin vallassa. Siell� muutimme hevosia.
Katsoen kiiruusen, jolla hevosia valjastettiin sek� linnanp��llik�ksi
asetetun partasuisen kasakan kohteliaisuuteen, huomasin, ett� meid�n
ensimm�inen kyytimiehemme oli liiaksikin enn�tt�nyt piest� kielt��n ja
ett� minua pidettiin keisarin suosikkina.

L�ksimme eteenp�in. Oli jo h�m�r�, kun saavuimme l�helle er�st� soreata


pikku kaupunkia, josta, partasuisen linnanp��llik�n puheen mukaan, oli
suuri sotavoima tulossa Pugatshevin avuksi. Vahtimiehet pys�yttiv�t
meid�t. Kysymykseen: "Kuka siell�?" vastasi meid�n kyytimiehemme
ylpe�sti:

-- "Keisarin kummi em�nt�ns� kanssa".

Samassa piiritti meid�t joukko husaareja, s�ttien ja toruen


sanomattomasti.

-- "Tule ulos, sin� peiakkaan kummi!" sanoi er�s vanha kersantti. "�l�s
huoli, kyll� sinut pian kummitetaan, niin sinut kuin em�nt�sikin".

Min� nousin reest� ja vaadin, ett� minut viet�isiin heid�n p��llikk�ns�


luokse. N�hty��n upseerin, lakkasivat sotamiehet s�ttim�st�. Kersantti
vei minua majorinsa luokse. Saveljitsh ei luopunut luotani, puhellen
itsekseen:

-- "Siin�p� se keisarin kummina-olo nyt on! Ojasta allikkoon... Laupias


Jumala! Mitenh�n vaan t�m�k��n p��ttynee?"

Reki kulki per�ss�mme.

Viiden minuutin kuluttua tulimme kirkkaasti valaistun talon eteen.


Kersantti j�tti minut vahtisotamiehen luokse ja meni ilmoittamaan
minua. H�n palasi heti kohta ja ilmoitti, ettei herra majorilla ole
aikaa ottaa minua vastaan, vaan ett� h�n m��r�si minut viet�v�ksi
vankihuoneesen ja em�nn�n k�ski tuoda luokseen.

-- "Mit� se on?" huusin vimmastuen. "Onko majori mielet�n?"

-- "En suinkaan tied�, herra v�nrikki", vastasi kersantti. "Herra


majori sanoi vaan, ett� herra v�nrikki olisi viet�v� tyrm��n ja ett�
herra v�nrikin rouva olisi tuotava herra majorin eteen, herra
v�nrikki".

Min� sy�ksin kuistille. Vartijat eiv�t pid�tt�neet minua, ja min�


juoksin huoneesen, jossa istui viisi kuusi husaariupseeria ly�m�ss�
kortteja. Majori piti pankkia. Kuinka kovin h�mm�styink��n, kun,
katsahdettuani h�neen, tunsin h�ness� Ivan Ivanovitsh Surinin, joka
ennen vanhaan oli voittanut minulta sata ruplaa Simbirskin
ravintolassa.

-- "Onko mahdollista?" huudahdin. "Ivan Ivanits!! Sin�k�?"

-- "No ihme ja kumma, Pietari Andreitsh! Sep� hauskaa! Mist� matka?


Terve, veikkonen! Etk� suvaitsisi pist�� korttia sin�kin?"

-- "Ei, kiitoksia! K�skep� paremmin toimittaa minulle asuntoa".

-- "Mimmoista asuntoa? J�� minun luokseni".

-- "Ei sovi; min� en ole yksin".

-- "Tuo kumppalisikin t�nne!"

-- "Minulla on mukanani ... vaimo-ihminen".

-- "Hei vaan! Mist� sen olet siepannut? Hi-hi!" Ja Surin vihelsi niin
merkitsev�sti, ett� kaikki purskahtivat nauramaan, ja min� k�vin aivan
h�milleni.

-- "No", jatkoi Surin, "olkoon niin! Saat asunnonkin. Vahinko


sent��n... Olisimme toki pit�neet t��ll� yhdess� lysti� kuin
ennenkin... Hohoi, poika! Miks'ei t�nne tuoda tuota Pugatshevin kummia?
vai niskoitteleeko muori? Sano, ettei h�nen huoli pel�t�, herra muka on
varsin siev�, ei tee mit��n pahaa".

-- "Mit�s ajatteletkaan?" sanoin Surinille. "Mik� Pugatshevin kummi se


on? Se on kapteeni Mironov-vainajan tyt�r, jonka olen pelastanut
Pugatshevin rosvoilta ja jota nyt saatan is�ni luokse maalle, jonne
h�net j�t�nkin".

-- "Kuinka! Sinuako sitten minulle �sk�n ilmoitettiin? Mit� hulluja


t�m� merkitsee?"

-- "Per�st� kerron kaikki. Mutta rauhoita nyt taivaan nimess�


tytt�parka, jonka sinun husaarisi ovat peloittaneet pahan-p�iv�isesti".

Surin ryhtyi heti kohta toimiin. H�n tuli itse ulos pyyt�m��n Maria
Ivanovnalta anteeksi vastentahtoista erehdyst�ns� ja k�ski kersantin
toimittaa h�nelle parhaan kortteerin koko kaupungissa. Min� j�in y�ksi
Surinin luokse.

P�iv�llisen j�lkeen j��ty�mme kahden kesken kerroin Surinille


tapaukseni. H�n kuunteli hyvin tarkasti. Lopetettuani kertomukseni,
py�ritti h�n p��t��n ja sanoi:

-- "Kaikki tuo on hyv�, mutta yksi juttu on paha: mik� piru sinua
naimaan vie? Min� olen rehellinen upseeri enk� tahdo sinua pett��; usko
minua, naiminen on sulaa hulluutta. Aatteles nyt mik� tuska vet��
vaimoa aina per�ss��n ja kuulla lapsi-kakarain huutoa? Hylk�� pois
hupsu aikomus! Tottele minua: luovu sin� ajoissa kapteenin tytt�rest�!
Tie Simbirskiin on turvallinen, vast'-ik��n olen sen puhdistanut
rosvoista. L�het� h�net huomenna yksin�ns� vanhempiesi luokse ja j��
itse minun joukkooni. -- Orenburgiin sinun ei sovi palata. Jos j�lleen
joudut kapinallisten k�siin, niin tokkopa heist� en�� niin helpolla
p��set. Sill� lailla haihtuu nuo lempi-houreet itsest��nkin ja kaikki
tulee j�lleen hyv�ksi".

Vaikk'en ollutkaan kaikin puolin samaa mielt� h�nen kanssaan, tunsin


kumminkin, ett� velvollisuuteni vaati minua olemaan keisarinnan v�ess�.
Min� p��tin seurata Surinin neuvoa: l�hett�� Maria Ivanovna maalle ja
j��d� Surinin joukkoon.

Saveljitsh tuli auttamaan minua riisumassa. Min� k�skin h�nen olla


huomenna valmiin l�htem��n kotia Maria Ivanovnan kanssa. H�n pani heti
vastaan:

-- "�l� semmoista ajattele, nuori herra. Ett�k� min� sinut j�tt�isin?


Kukas sinusta sitten huolta pit��? Mit�s vanhemmat sitten sanovat?"

Tuntien h�nen itsep�isyytens�, p��tin taivuttaa h�net lempeydell� ja


syd�mmellisyydell�.

-- "Yst�v�ni, Arhip Saveljitsh!" puhelin h�nelle. "�l� nyt kiell�


minulta apuasi; palvelijaa min� en tarvitse, mutta min� en saa
hetkeksik��n rauhaa, jos Maria Ivanovna l�htee ilman sinua. H�nt�
palvellen, palvelet minuakin, sill� min� olen p��tt�nyt naida h�net,
niin kohta kuin asianhaarat sallivat".

Nyt l�i Saveljitsh k�tens� yhteen ja n�ytti sanomattomasti


h�mm�styneelt�.

-- "Naida!" huudahti h�n. "Lapsi naimaan menisi, niink�? Mutta mit�s


sanoo pappa ja mamma?"

-- "Kyll� he suostuvat, suostuvat aivan varmaan", vastasin min�, "kun


vaan oppivat tuntemaan Maria Ivanovnan. Luotanpa sinuunkin. Is� ja �iti
uskovat sinua; ajathan meid�n asiaamme, ajathan?"

Ukko oli liikutettu.

-- "Voi herttainen Pietari Andreitsh!" sanoi h�n. "Kovin nuorena sin�


naida aiot, mutta onhan Maria Ivanovna niin armas ja hyv�, ett�
syntih�n olisi ilman ollakin. Olkoon menneeksi! Saatan kuin saatankin
h�net, taivaan enkelin, ja uskollisesti kerron ja edespid�n, ett'ei
semmoiselle morsiamelle my�t�j�isi� huoli ollenkaan".

Min� kiitin Saveljitshia ja panin maata samaan huoneesen Surinin


kanssa. Innostuneena kuin olin, puhelin h�nelle paljonkin. Surin
keskusteli alussa vilkkaasti minun kanssani, mutta v�hitellen k�vi
h�nen puheensa yh� harvemmaksi ja sekavammaksi; viimein vastasi h�n
er��sen kysymykseni korsnauksella. Min� vaikenin ja noudatin kohta
h�nen esimerkki�ns�.

Huomenna varhain menin Maria Ivanovnan luokse. Min� ilmoitin h�nelle


aikomukseni. H�n hyv�ksyi ne kohta, pit�en niit� oikeina. Surinin
joukon oli l�hteminen kaupungista samana p�iv�n�. Ei k�ynyt
viivytteleminen. Min� sanoin samassa j��hyv�iset Maria Ivanovnalle,
j�tetty�ni h�net Saveljitshin huostaan ja annettuani h�nelle kirjeen
viet�v�ksi vanhemmilleni. Maria Ivanovna purskahti itkem��n.

-- "Hyv�sti, Pietari Andreitsh", sanoi h�n hiljaisella ��nell�. "Jumala


yksin tiet��, saammeko n�hd� toisiamme en�� vai emmek�; mutta sinua en
unohda milloinkaan; hautaan asti olet sin� pysyv� syd�mmess�ni".

Min� en voinut vastata mit��n. Ihmisi� tuli ymp�rilleni. Min� en


tahtonut heid�n n�hden antautua tunteitteni valtaan. Maria Ivanovna
l�ksi viimein. Min� palasin Surinin luokse, surullisena, ��net�nn�. H�n
tahtoi minua huvittaa, minun teki mieleni saattaa ajatukseni toisaalle:
me vietimme p�iv�n meluisasti ja l�ksimme illan suussa liikkeelle.

T�m� tapahtui helmikuun lopulla. Talvi, joka oli tehnyt sotatoimille


vastuksia, oli loppumassa, ja meid�n kenraalimme varustelivat toimimaan
yhteisesti. Pugatshev se aina viel� piiritti Orenburgia. Sill� v�lin
ker�ytyi l�hitienoille yh� enemmin sotajoukkoja, l�hestyen kaikilta
haaroin rosvojen pes��. Kapinaliset kyl�t antautuivat heti, n�hdess��n
sotav�ke�mme; rosvojoukot pakenivat meit� kaikkialla, ja kaikki ennusti
pikaista ja onnellista loppua.

Pian sen j�lkeen ruhtinas Golitsin l�i Pugatshevin Tatishtshevan linnan


luona, hajoitti h�nen joukkonsa, vapautti Orenburgin, antaen siten
kapinalle n�ht�v�sti viimeisen, ratkaisevan iskun. Surin oli siihen
aikaan m��r�tty kapinallisia Bashkirilais-joukkoja vastaan, jotka
hajosivat, ennenkuin saimme heit� n�hd�k��n. Kev�t pakoitti meid�t
pys�htym��n er��sen tatarilaiseen kyl��n. Joet k�viv�t tulville ja tiet
tulivat mahdottomiksi kulkea. Toimettomuudessamme oli meill�
lohdutuksena se ajatus, ett� piakkoin oli loppuva t�m� ik�v�
v�h�p�t�inen sota rosvoja ja villej� vastaan.

Pugatshev kumminkin oli p��ssyt pakenemaan. H�n ilmestyi Siperian


kaivannoille, kokosi uusia joukkoja ja l�ksi j�lleen liikkeelle. Pian
levisiv�t tiedot h�nen voitoistaan. Pian tuli tieto Kasanin
valloituksesta ja Pugatshevin retkest� Moskovaa vastaan ja s�ik�ytti
p��llikk�mme, jotka olivat huolettomasti torkkuneet, luullen
halveksittua kapinoitsijaa kokonaan jo muserretuksi. Surin sai k�skyn
k�yd� Volgan yli.

En rupea kertomaan sotaretkest�mme ja sodan lakkaamisesta.


Mainittakoonhan vaan, ett� kurjuus oli korkeimmillaan. Vallattomuus
vallitsi kaikkialla; tilan-omistajat piiliv�t metsiss�. Rosvojoukkoja
vilisi kaikkialla; eri joukkojen p��llik�t rankaisivat ja armahtivat
omavaltaisesti; koko avara seutu, jossa raivosi suuria tulipaloja, oli
kauheassa tilassa... Varjele hyv� Jumala n�kem�st� ven�l�ist� kapinaa,
mielet�nt�, armotonta!

Pugatshev pakeni. Ivan Ivanovitsh Michelson ajoi h�nt� takaa. Pian


saimme kuulla h�nen t�ydellisest� h�vi�st��n. Viimeinkin tuli Surinile
tieto, ett� Pugatshev oli saatu kiinni, ja samalla my�skin k�sky
pys�hty�.

Sota oli p��ttynyt.

Viimeinkin olin siis p��sev� vanhempaini luokse! Ajatus, ett� saan


painaa heit� rintaani vastaan, n�hd� Maria Ivanovnan, josta en ollut
saanut mit��n tietoa, innosti ja riemastutti minua. Min� tanssin ilosta
kuin lapsi. Surin nauroi ja olkap�it��n nostellen puheli:

-- "Ei sinulle kunnian kukko laula; hukkaan, hukkaan joudut naituasi!"

Kummallinen tunto kumminkin h�iritsi iloani: ajatus ilki�st�, joka oli


tahrattu niin monen viattoman verell�, ajatus h�nt� uhkaavasta
rangaistuksesta teki minut vastoin tahtoanikin levottomaksi:

-- "Emeljan! Emeljan!" ajattelin itsekseni, "miks'et sy�ssyt painettiin


tai heitt�ynyt kartessi-tuiskuun? Parempaa et olisi saattanut keksi�".

Mit� taisin min�? Muisto h�nest� oli eroittamattomasti yhdistetty


muistoon armosta, jonka h�n oli minulle osoittanut yhten� el�m�ns�
kauheimpia hetki�, ja morsiameni pelastuksesta kunnottoman Shvabrinin
k�sist�.

Surin antoi minulle virkavapauden. Muutaman p�iv�n per�st� olin j�lleen


tuleva omaisteni luokse, olin n�kev� Maria Ivanovnan... �kki�p� uusi
odottamaton isku kohtasi minut.

L�ht�p�iv�n�, kun jo olin varustelemassa itse�ni matkaan, astui


luokseni Surin, per�ti huolestuneen n�k�isen� ja paperi k�dess�. Tunsin
piston syd�mmess�ni. Min� s�ik�hdin, tiet�m�tt�ni mit�. H�n l�hetti
palvelijani ulos, sanoen tahtovansa puhua minun kanssani.

-- "Mit� nyt?" kysyin levottomana.

-- "Ik�v� juttu", vastasi h�n, antaen minulle paperin. "Luepas tuo; sen
sain vast'ik��n".

Min� rupesin lukemaan: se oli salainen k�sky kaikille alap��llik�ille,


ottaa minut kiinni, miss� vaan olisin, ja heti kohta l�hett�� minut
vartioituna Kasaniin, tutkintokomiteaan, joka oli asetettu tutkimaan
Pugatshevin asiata.

Paperi oli v�h�ll� pudota k�dest�ni.

-- "Ei auta!" sanoi Surin. "Minun t�ytyy totella k�sky�. Luultavasti on


huhu tuttavuudestasi Pugatshevin kanssa tavalla tai toisella tullut
hallituksen korviin. Min� toivon, ett'ei asiasta tule mit��n sen
pahempaa, vaan, ett�s saat itsesi puolustetuksi komitean edess�. �l�
sure, vaan l�hde matkaan!"

Omatuntoni oli puhdas; oikeutta en pel�nnyt; mutta minua peloitti,


ajatellessani, ett� suloisen kohtaamisen hetki t�ytyy siirt��
tuonnemmaksi, kenties useammaksi kuukaudeksikin. Rattaat olivat
valmiina. Surin sanoi minulle yst�v�llisesti j��hyv�iset. Min� pantiin
rattaille, jonne my�s k�vi kaksi husaaria, miekat paljaina. Niin
l�hdettiin kulkemaan valta-maantiet�.

Min� olin vakuutettu, ett� syyn� kaikkeen oli omavaltainen l�ht�ni


Orenburgista. Sit� syyt�st� vastaan oli minun helppo puolustaa itse�ni:
partioretket eiv�t olleet milloinkaan kielletyit�, viel�p� niihin
kehoitettiinkin kaikin tavoin. Minua saatettiin syytt�� liiallisesta
rohkeudesta, vaan ei tottelemattomuudesta. Yst�v�llinen seurusteluni
Pugatshevin kanssa saattoi tulla todistetuksi monen vieraanmiehen
kautta ja oli varmaankin n�ytt�v� hyvin ep�luulon-alaiselta. Koko tien
ajattelin min� tulevaa tutkintoa, mietin tarkoin vastauksiani ja p��tin
ilmoittaa Oikeudelle koko asian, pit�en senlaista puolustustapaa
kaikkein yksinkertaisimpana ja samalla luotettavimpanakin.

Saavuin tuosta Kasaniin, h�vitettyyn ja poltettuun. Katujen varsilla


oli talojen sijassa kek�lekasoja; katottomina, akkunattomina seisoivat
k�rvettyneet sein�t. Semmoiset j�ljet oli Pugatshev j�tt�nyt!

Minut vietiin linnaan, joka oli s�ilynyt ehe�n�. Husaarit antoivat


minut vahti-upseerin haltuun. H�n kutsutti sep�n. Jalkoihini pantiin
raudat. Sitten vietiin minut vankihuoneesen ja j�tettiin yksikseni
ahtaasen, pime��n kamariin, jossa ei ollut kuin pelk�t sein�t ja pieni
akkuna, varustettu rautaristikolla.

Semmoinen alku ei tiet�nyt mit��n hyv��. En kumminkaan menett�nyt


rohkeuttani ja toivoani. Min� hain lohdutusta kaikkein murheellisten
lohduttajalta ja, maistettuani puhtaasta, mutta sorretusta syd�mmest�
l�hteneen rukouksen suloisuutta, nukuin rauhassa, huolimatta siit�,
mit� tuleva oli.

Seuraavana aamuna her�tti minut vanginvartija, ilmoittaen, ett� minua


vaaditaan Oikeuden eteen. Kaksi sotamiest� veiv�t minut pihan poikki
linnanp��llik�n taloon, j�iv�t itse eteiseen ja laskivat minut yksin�ni
sis��n.

Min� astuin jotenkin avaraan saliin. P�yd�n takana, joka oli t�ynn�
papereita, istui kaksi henke�: vanhanpuoleinen kenraali, hyvin kylm�n
ja ankaran n�k�inen, ja nuori kaartin kapteeni, noin kahdeksankolmatta
vuoden i�ss�, varsin miellytt�v� ulkon��lt��n ja liukas k�yt�ksiss��n.
Ikkunan luona, eri p�yd�n takana, istui sihteeri, kyn� korvan takana,
kumartuneena paperin yli ja valmiina kirjoittamaan vastauksiani.

Tutkinto alkoi; kysyttiin nime�ni ja arvoani. Kenraali tiedusti, olinko


Andrei Petrovitsh Grinevin poika. Vastattuani my�nt�m�ll�, sanoi h�n:

-- "S��li, ett� niin kunnioitettavalla is�ll� on niin kunnoton poika!"

Min� vastasin levollisesti, ett�, syytett�k��n minua mist� hyv�ns�,


min� toivon tekev�ni syyt�kset tyhjiksi vilpitt�m�ll� selityksell�.
Minun vakuutukseni ei ollut h�nelle mieleen.

-- "N�pp�r� n�yt olevan", sanoi h�n, kulmakarvojaan rypist�en; "mutta


kyll� on n�hty n�pp�r�mpi�kin".

Kapteeni kysyi minulta silloin, miten ja milloin min� tulin Pugatshevin


palvelukseen ja mill� toimilla h�n minua oli k�ytt�nyt.

Paheksumisella vastasin, ett� min�, vapasukuisena ja upseerina, en ole


milloinkaan saattanut ruveta Pugatshevin palvelukseen ja ottaa h�nelt�
vastaan toimia.

-- "Mist� se sitten tulee,", jatkoi tutkija, "ett� vapasukuinen ja


upseeri yksin��n on saanut petturilta armon, silloin kuin kaikki h�nen
toverinsa on julmasti surmattu? Mist� se tulee, ett� tuo samainen
vapasukuinen ja upseeri kaikessa yst�vyydess� istuu pidoissa
kapinallisten kanssa, ottaa heid�n p��mielelt��n lahjoja, turkin,
hevosen ja puoliruplaa rahaa? Mitenk� t�mm�inen kummallinen yst�vyys on
saattanut synty� ja mihin se perustakse, jollei kavallukseen tahi
ainakin kelvottomaan ja rikokselliseen pelkuriuteen?"

Kapteenin sanat loukkasivat minua kipe�sti. Suurella innolla alotin


puolustukseni. Min� kerroin kuinka ensin olin tullut Pugatshevin kanssa
tuttavaksi lumimyrskyss�, kuinka h�n, valloitettuaan Belogorin linnan,
oli tuntenut minut ja armahtanut minua. Min� sanoin, ett'en tosiaankaan
katsonut h�pe�ksi ottaa h�nelt� vastaan turkkia ja hevosta, mutta ett�
olin puolustanut Belogorin linnaa petturia vastaan viimeiseen
mahdollisuuteen asti. Lopuksi vetosin kenraaliini, joka saattaisi
todistaa uutteruuteni Orenburgin turmiollisen piirityksen aikana.

Vanha kenraali otti p�yd�lt� avonaisen kirjan ja luki ��neens�:

"Teid�n ylh�isyytenne kysymykseen v�nrikki Grinevist�, jota syytet��n


osallisuudesta nykyiseen kapinaan ja yhteydest� rosvon kanssa ja niin
muodoin luvattomista ja valapattoisista toimista; saan kunnian
ilmoittaa: mainittu v�nrikki Grinev oli palveluksessa Orenburgissa
lokakuun alusta kulunutta vuotta 1773 t�m�n vuoden helmikuun 24 p�iv��n
asti, jolloin h�n l�ksi pois kaupungista eik� ole sen koommin t�nne
palannut. Karkurien puheen mukaan on h�n ollut Pugatshevin luona
Berdiss� ja k�ynyt yhdess� h�nen kanssaan Belogorin linnassa, jossa h�n
ennen oli ollut sotapalveluksessa; mit� taas h�nen k�yt�kseens� tulee,
niin saatan..."

H�n keskeytti lukemisensa ja sanoi minulle tuimasti:

-- "Mit�s sanot t�h�n?"

Min� tahdoin jatkaa kuten olin alkanutkin ja selitt�� minun ja Maria


Ivanovnan v�liset suhteet yht� vilpitt�m�sti kuin muutkin asianhaarat,
mutta �kki� tuntui tuo minusta vastenmieliselt�. Min� ajattelin, ett�
komitea, jos mainitsen Maria Ivanovnan nimen, vaatii h�netkin eteens�,
sekoittaa h�nen nimens� pahansuopain kelvottomiin syyt�ksiin ja saattaa
h�net heid�n eteens� -- tuo ajatus oli niin kauhea, ett� min� k�vin
h�mille ja sekaannuin.

Tuomarini, jotka olivat n�ht�v�sti ruvenneet kuulemaan vastauksiani


jollakin hyv�nsuopaisuudella, saivat taaskin ep�luuloja, n�hty��n
h�mill�-oloni. Kaartin upseeri vaati, ett� p��syytt�j� kutsuttaisiin
esille. Kenraali k�ski kutsua "eilisen ilki�n". Min� k��nnyin nopeasti
ovea kohti, odotellen syytt�j��ni. Tuokion kuluttua kuului kahleitten
kalsketta, ovi antautui, ja sis��n astui -- Shvabrin. Min� h�mm�styin,
n�hdess�ni kuinka h�n oli muuttunut. H�n oli kauhean laiha ja kalpea.
H�nen hivuksensa, v�h�n aikaa viel� sitten pikimustat, olivat kokonaan
harmaissa; pitk� partansa oli takkuinen. H�n toisti syyt�ksens�
heikolla, mutta rohkealla ��nell�. H�nen ilmoituksensa mukaan oli
Pugatshev l�hett�nyt minut vakojana Orenburgiin; min� muka l�ksin
sielt� joka p�iv� partioretkille, antaakseni viholliselle kirjeit�
kaikesta, mit� kaupungissa tapahtui; viimein yhdyin julkisesti
Pugatsheviin, kuljin h�nen kanssaan linnasta linnaan, koettaen
kumminkin kaikin tavoin sortaa petturi-kumppaleitani, saadakseni heid�n
virkojansa ja k�ytt��kseni hy�dykseni Pugatshevin antamia lahjoja. Min�
kuuntelin ��neti Shvabrinin puhetta ja olin tyytyv�inen yhteen: Maria
Ivanovnan nime� konna ei maininnut, lieneek� sitten h�nen
itserakkauttansa polttanut ajatus h�nest�, joka oli h�net inholla
hyl�nnyt tai oliko h�nen syd�mmess��n kipin�k��n samaa tunnetta, mik�
saattoi minutkin olemaan vaiti. Oli kuinka hyv�ns�, -- Belogorin
linnanp��llik�n tyt�rt� ei mainittu komitean istunnossa. P��t�kseni
vahvistui entist� lujemmaksi, ja kun tuomarit kysyiv�t, mill� voisin
kumota Shvabrinin syyt�kset, vastasin, ett� min� pysyn siin�, mit� jo
olen sanonut, ja etten voi sanoa mit��n muuta puolustuksekseni.
Kenraali k�ski saattaa meid�t ulos. Me l�ksimme yhdess�. Min� katsahdin
levollisesti Shvabriniin, sanaakaan h�nelle sanomatta. H�n veti suunsa
ilke��n iva-nauruun ja, k�dell��n kannattaen kahleitaan, meni
ohitseni. Minut vietiin tyrm��n j�lleen, eik� minua sen koommin en��
viety tutkittavaksi.

Min� en n�hnyt omin silmin kaikkea sit�, josta minun viel� on


kertominen, mutta olen niin usein kuullut kerrottavan siit�, ett�
pienimm�tkin seikat ovat kiintyneet muistooni; tuntuu ik��nkuin itse
olisin niiss� n�kym�tt�m�sti ollut l�sn�.

Vanhempani olivat vastaanottaneet Maria Ivanovnan syd�mmellisell�


hyv�ntahtoisuudella, niinkuin vanhan-aikuisilla ihmisill� oli tapana.
He pitiv�t sit� Jumalan hyvyyten�, ett� saivat turviinsa ja suojaansa
ottaa orpoparan. Pian mielistyiv�t he h�neen, sill� ken Maria Ivanovnan
tunsi, h�nen oli mahdoton olla rakastamatta h�nt�. Minun rakkauteni ei
en�� ollut is�n mielest� pelkk�� hulluutta; �idill�ni puolestaan ei
muuta toivoa ollutkaan kuin ett� h�nen Petrushansa naisi tuon armaan
kapteenin-tytt�ren.

Tieto minun kiinnipanostani s�ik�ytti koko perheen. Maria Ivanovna oli


kertonut heille kummallisen tuttavuuteni Pugatshevin kanssa niin
yksinkertaisesti, ett� he olivat nauraneet syd�mmen pohjasta koko
asialle. Is� ei ottanut uskoaksensa, ett� min� olisin ollut osallinen
h�pe�lliseen kapinaan, jonka tarkoituksena oli hallituksen kukistaminen
ja aatelis-s��dyn h�vitt�minen. H�n tutki ankarasti Saveljitshia. Ukko
ei salannut, ett� nuori herra muka oli ollut vieraissa Pugatshevin
luona, mutta vakuutti ja vannoi, ett'ei h�n ollut kavalluksesta
kuullutkaan. Vanhukset rauhottuivat ja odottelivat vaan
k�rsim�tt�myydell� ilahduttavia tietoja. Maria Ivanovna oli kovin
rauhaton, mutta h�n ei puhunut mit��n, sill� h�n oli luonnostaan
eritt�in hiljainen ja varovainen.

Kului muutama viikko... �kki� sai is� kirjeen Pietarista


sukulaiseltamme ruhtinas X:lt�. Ruhtinas kirjotti minusta. Tavallisten
alkusanain j�lkeen h�n ilmoittaa, ett� ep�luulot minun osallisuudestani
kapinaan on n�hty, valitettavasti liian todenper�isiksi, niin ett� kova
rangaistus olisi minua kohdannut, jollei keisarinna, katsoen is�n
ansioihin ja vanhuuteen, olisi armahtanut rikoksellista poikaa ja
p��st�nyt h�nt� h�pe�llisest� kuolemanrangaistuksesta, tuomiten h�net
h�nen elin-ajakseen siirtolaiseksi Siperian kaukaisempiin osiin.

T�m� odottamaton isku oli v�h�ll� tappaa is�ni. H�n menetti entisen
lujuutensa: h�nen surunsa (ennen niin ��net�n), ilmoittihe katkerissa
valituksissa.

-- "Kuinka!" toisti h�n vihoissansa. "Poikani on niin muodoin ollut


osallinen Pugatshevin hankkeissa! Taivaan Jumala, mit� minun viel� piti
n�kem�ni! Keisarinna p��st�� h�net kuolemanrangaistuksesta. Mit�p�
helpoitusta minulle siit�! Rangaistus ei minua peloita: esi-is�ni kuoli
mestauslavalla, puolustaen sit�, mit� piti omatuntonsa pyhyyten�; is�ni
k�rsi yhdess� Volinskin ja Krushtshevin kanssa. Mutta t�ss�p�
vapasukuinen rupeaa valapattoiseksi, yhtyy rosvoihin, murhamiehiin,
karkureihin... H�pe� suvullemme!..."

�iti, pel�styneen� h�nen ep�toivostansa, ei uskaltanut itke� h�nen


l�sn�ollessaan, vaan koetti rohkaista h�nt�, puhuen huhujen
ep�varmuudesta, ihmisten puheitten horjuvaisuudesta. Mutta is�ni ei
saanut lohdutusta.

Maria Ivanovna k�rsi kaikista enimmin. Ollen vakuutettu, ett� min�


olisin voinut puolustaa itseni puhtaaksi, jos vaan olisin tahtonut, h�n
arvasi asianlaadun ja piti itse�ns� syyn� onnettomuuteen. H�n salasi
kaikilta kyyneleens� ja tuskansa, sill� v�lin aina vaan ajatellen
keinoja minun pelastuksekseni.

Kerran illalla istui is� sohvalla, selaillen "Hovi-kalenteria"; mutta


h�nen ajatuksensa olivat kaukana, eik� tuon kirjan lukeminen tehnyt
h�neen tavallista vaikutustansa. H�n vihelteli vanhan-aikuista marssia.
�iti kutoi ��nnet�nn� villar�ijy�, pudottaen sillon t�ll�in kyynelen
ty�llens�. �kki�p� Maria Ivanovna, joka my�skin istui siin� neulomassa,
ilmoitti, ett� h�nen t�ytyy v�ltt�m�tt�m�sti l�hte� Pietariin, ja
pyysi, ett� h�net varustettaisiin matkalle. �iti tuli tuosta hyvin
pahoille mielin.

-- "Mit� sin� Pietarissa teet?" sanoi h�n. "Tahdotko, Maria Ivanovna,


sin�kin j�tt�� meid�t?"

Maria Ivanovna vastasi, ett� koko h�nen kohtalonsa riippuu t�st�


matkasta, ett� h�n, uskollisuutensa t�hden k�rsineen miehen tytt�ren�,
menee hakemaan suojelusta ja apua ylh�isilt�.

Is� painoi p��ns� alas: jok'ainoa sana, mik� v�h�nkin muistutti h�nen
poikansa luullusta rikoksesta, oli h�nen raskas kuulla ja tuntui
h�nest� pistopuheelta.

-- "Mene vaan, lapseni", sanoi h�n huoaten. "Me emme tahdo olla tiell�
onnellesi. Suokoon vaan Jumala, ett� tuleva sulhasesi olisi kunnon mies
eik� kelvoton kavaltaja." H�n nousi ja meni huoneesta pois.

Maria Ivanovna, j��ty��n kahden kesken �idin kanssa, ilmoitti h�nelle


osaksi aikomuksensa. �iti syleili h�nt� kyyneli� vuodattaen ja rukoili
Jumalalta menestyst� h�nen aikomuksilleen. Maria Ivanovna varustettiin
matkaan ja muutaman p�iv�n per�st� h�n l�ksi uskollisen Palashkan ja
uskollisen Saveljitshin kanssa, joka, v�kisin erotettuna minusta,
lohdutteli itse��n edes sill� ajatuksella, ett� h�n palvelee
morsiantani.

Maria Ivanovna tuli onnellisesti Sofiaan ja, kuultuaan hovin olevan


siihen aikaan Tsarskoje Selossa, p��tti j��d� sinne. Aseman
p��llysmiehen talossa sai h�n asunnokseen laipiolla eroitetun osan
pient� huonetta. Puhelias p��llysmiehen vaimo ilmoitti olevansa hovin
uuninl�mmitt�j�n tyt�r ja pyhitti h�net kaikkiin hoviel�m�n
salaisuuksiin. H�n kertoi mihin aikaan keisarinna tavallisesti her�si,
joi kahvia, oli k�velem�ss�; mitk� ylimykset milloinkin olivat h�nen
luonansa; mit� keisarinna eilen oli suvainnut puhua p�iv�llisp�yd�ss�;
keit� oli vastaan-ottanut eilen illalla. Sanalla sanoen Anna Vlasjevnan
kertomus maksoi muutamia sivuja historiallisia muistelmia ja olisi
ollut kallis muinais-muisto j�lkeisille. Maria Ivanovna kuunteli
tarkasti. He meniv�t puutarhaan. Anna Vlasjevna kertoi jokaisen
lehtokujan ja sillan historian. K�velty�ns� tarpeekseen he palasivat
asemalle; varsin tyytyv�isin� toisiinsa.

Seuraavana aamuna nousi Maria Ivanovna varhain, puki p��llens� ja meni


hiljaa puutarhaan. Aamu oli kaunis, aurinko kultasi lehmusten latvoja,
jotka syksyn viile� henki oli lakastuttanut. Puiston j�rvi oli
rasvatyyneen�. Joutsenet olivat her�nneet ja juhlallisesti
uiskentelivat ulos rannan siivekk�ist� pensaista. Maria Ivanovna kulki
kauniin kedon syrj��n, jonne vast'ik��n oli pystytetty muistopatsas
kreivin Pietari Aleksandrovitsh Rumantsovin �sk�isten voittojen
muistoksi. �kki� tuli pieni valkoinen koira, englantilaista rotua,
haukkuen h�nt� vastaan. Maria Ivanovna s�ik�hti ja samassa kuului
miellytt�v� naisen ��ni:

-- "�lk�� pel�tk�, ei se pure".

Maria Ivanovna n�ki vaimo-ihmisen istumassa penkill� vastap��t�


muistopatsasta ja istui penkin toiseen p��h�n. Rouva katseli h�nt�
tarkasti. Maria Ivanovna, heitetty��n h�neen muutaman silm�yksen,
enn�tti tarkastaa h�net. Rouva oli puettu valkoiseen aamupukuun,
y�-myssyyn ja r�ijyyn. H�n oli n�ht�v�sti noin nelj�nkymmenen i�ss�.
H�nen lihavat, punottavat kasvonsa osoittivat ylevyytt� ja
levollisuutta; siniset silm�t ja hento hymy olivat sanomattoman
vieh�tt�vi�. Rouva katkaisi ��nett�myyden.

-- "Varmaankaan ette ole t��lt�".

-- "En ole; vasta eilen tulin maalta".

-- "Tulitteko sukulaistenne kanssa?"

-- "En; min� tulin yksin".

-- "Yksin! Mutta olettehan viel� niin nuori".

-- "Minulla ei ole is�� eik� �iti�".

-- "Olette sitten kaiketi jollakin asialla t��ll�?"

-- "Aivan niin. Tulin antamaan pyynt�kirjaa keisarinnalle".

-- "Te olette orpo; luultavasti on teille tehty v��ryytt�, loukattu


teit�".

-- "Ei suinkaan; tulin pyyt�m��n armoa, en oikeutta".

-- "Sallikaa kysy�ni, kuka te olette?"

-- "Kapteeni Mironovin tyt�r"

-- "Kapteeni Mironovin! H�nenk�, joka oli p��llikk�n� jossakin


Orenburgin kuvernementin linnoista?"

-- "Niin juuri".

Rouva n�kyi olevan liikutettu.

-- "Suokaa anteeksi", sanoi h�n viel� lempe�mm�ll� ��nell�, "suokaa


anteeksi, jos sekaannuin asioihinne, mutta min� oleskelen hovissa;
selitt�k�� minulle mit� te aiotte pyyt��, kenties saatan auttaa teit�".

Maria Ivanovna nousi ja kiitti kunnioituksella. Kaikki tuossa


tuntemattomassa rouvassa veti puoleensa h�nen syd�nt��n ja her�tti
luottamusta h�neen. Maria Ivanovna otti taskustaan paperin ja antoi sen
rouvalle, joka rupesi lukemaan sit� itseksens�.

Ensi alussa luki h�n tarkasti ja lempe�n-n�k�isen�, mutta �kki� h�nen


kasvonsa muuttuivat. Maria Ivanovna, joka oli tarkastanut kaikkia h�nen
liikkeit��n, s�ik�hti, n�hty��n niin ankaran lauseen niiss� kasvoissa,
jotka hetki sitten viel� olivat niin olleet suloiset ja levolliset.

-- "Te pyyd�tte Grinevin puolesta?" sanoi rouva kylm�n�. "Keisarinna


ei saata antaa h�nelle anteeksi. H�n liittyi petturiin ei
ymm�rt�m�tt�myydest� ja kevytmielisyydest�, vaan siveet�nn�,
turmiollisena hulttiona".

-- "Ah, rouva! Se ei ole totta!" huusi Maria Ivanovna.

-- "Kuinka?" vastasi rouva, ja h�nen kasvonsa lensiv�t tulipunaisiksi.

-- "Se ei ole totta, ihan varmaan ei ole totta! Min� tied�n kaikki ja
kerron teille koko asian. H�n on minun ainoan t�hteni k�rsinyt kaikki.
Syyn�, ettei h�n puolustanut itse��n puhtaaksi Oikeuden edess�, oli
vaan se, ettei h�n tahtonut sekoittaa minua siihen".

Maria Ivanovna kertoi sitten innolla kaikki, mink� lukija jo tiet��.

Rouva kuunteli h�nt� tarkasti.

"Miss� te asutte?" kysyi h�n sitten ja, kuultuaan h�nen asuvan Anna
Vlasjevnan luona, lis�si myh�ht�en: "Vai niin! Kyll� tied�n. J��k��
hyv�sti, �lk�� puhuko kellenk��n kohtauksestamme. Toivoakseni ei teid�n
tarvitse kauan odottaa vastausta kirjeellenne".

Rouva nousi ja meni katettuun lehtokujaan; Maria Ivanovna palasi Anna


Vlasjevnan luokse, t�ynn� iloista toivoa.

Em�nt� torui h�nt� siit�, ett� oli ollut ulkona niin varhain
syys-aamuna; se, h�nen mielest�ns�, ei ollut terveellist� nuorelle
tyt�lle. H�n toi veden-kiehuttimen, ja teet� juotaessa oli juuri alkanut
iankaikkiset kertomuksensa hovista, kun �kki� hovivaunut pys�htyiv�t
talon eteen ja kamarilakeija tuli sis��n, ilmoittaen, ett� keisarinna
suvaitsee kutsua luoksensa neiti Mironovia.

Anna Vlasjevnalle h�t� k�teen.

"Herra siunatkoon!" huudahti h�n. "Keisarinnako teit� hoviin k�skee!


Mutta mill�s ihmeen lailla h�n on saanut tiedon teist�? Ja mitenk�s te,
lapsi parka, astutte keisarinnan eteen? Etteh�n luullakseni osaa
astuakaan hovin tapaan. Eik�h�n vaan ole parasta, jos l�hden saattamaan
teit�: saatanhan edes jossakin kohden niinkuin varoittaa teit�. Ja
kuinkas te saatatte menn� sinne matkapuvussa? Enk�h�n l�het� pyyt�m��n
k�til�lt� h�nen keltaista robroniansa?"

Kamarilakeija ilmoitti keisarinnan tahtovan, ett� Maria Ivanovna tulisi


yksin��n ja siin� puvussa, miss� h�n on. Mit�s tehd�! Maria Ivanovna
nousi vaunuihin ja l�ksi hoviin, Anna Vlasjevnan neuvojen ja siunausten
seuraamina.

Maria Ivanovna aavisti meid�n kohtalomme ratkaisemista; kovasti tykytti


h�nen syd�mmens�. Muutaman minuutin kuluttua vaunut pys�htyiv�t hovin
eteen. Vaunuista astuttuaan kulki Maria Ivanovna yl�s portaita. Ovet
avattiin h�nelle selko sel�lleen. H�n kulki useampain kauniiden
huoneiden kautta: kamarilakeija osoitti h�nelle tiet�. Viimeinkin
pys�htyi lakeija er��n oven eteen ja, sanottuaan menev�ns� h�nt�
ilmoittamaan, j�tti h�net yksikseen.

Ajatus, ett� h�n nyt astuu itse keisarinnan eteen, peloitti Maria
Ivanovnaa niin, ett� h�n tuskin jaksoi pysy� jaloillaan. Hetken
kuluttua ovet avattiin ja h�n astui keisarinnan toaletti-huoneesen.

Keisarinna istui toaletin edess�. Muutamia hovi-naisia oli h�nen


ymp�rill��n, ja n�m� kohteliaasti tekiv�t Maria Ivanovnalle tiet�.
Keisarinna k��ntyi h�neen lempe�n�, ja Maria Ivanovna tunsi h�ness�
saman rouvan, jolle niin suoraan oli puhunut asiansa muutama minuuti
sitten. Keisarinna kutsui h�net luokseen ja sanoi hymyillen:

-- "Olen, iloinen, ett� olen saattanut pit�� sanani ja t�ytt��


pyynt�nne. Asianne on p��tetty. Min� olen vakuutettu sulhasenne
viattomuudesta. T�ss� kirje; olkaa hyv� ja antakaa se itse tulevalle
apellenne".

Maria Ivanovna otti kirjeen vapisevaan k�teens� ja, purskahtaen


itkem��n, lankesi keisarinnan jalkain juureen. Keisarinna nosti h�net,
suuteli h�nt� ja rupesi puhelemaan h�nen kanssaan.

-- "Min� tied�n, ett� te ette ole rikkaat", sanoi h�n, "mutta min�
olen velassa kapteeni Mironovin tytt�relle. �lk�� murehtiko
tulevaisuudestanne. Min� otan huolekseni teid�n toimeentulonne".

Osotettuaan lempeytt�ns� orpo raukkaa kohtaan, keisarinna p��sti h�net


menem��n. Maria Ivanovna ajoi takaisin samoissa vaunuissa kuin oli
tullutkin. Anna Vlasjevnalta, joka k�rsim�t�nn� oli odotellut h�nen
palaamistansa, rupesi satelemaan kysymyksi�, joihin Maria Ivanovna
vastasi joten-kuten. Anna Vlasjevna ei ollut oikein tyytyv�inen
tuommoiseen hajamielisyyteen, mutta selitti sen maalaisen kainoudeksi
ja antoi jalomielisesti anteeksi. Samana p�iv�n� l�ksi Maria Ivanovna
paluumatkalle, huolimatta poiketa Pietaria ihailemaan.

* * * * *

T�h�n p��ttyv�t Pietari Andrejevitsh Grinevin muistelmat. Perheellisten


kertomusten mukaan tiedet��n kumminkin ett� h�n oli p��stetty
vankeudesta 1774 vuoden lopulla korkeasta k�skyst�. H�n oli ollut l�sn�
Pugatshevin mestauksessa. Pugatshev oli tuntenut h�net v�en joukosta ja
ny�k�nnyt h�nelle p��t��n, joka sitten minuutin per�st� henget�nn� ja
verisen� n�ytettiin kansalle. Pian sen j�lkeen Pietari Andrejevitsh nai
Maria Ivanovnan. Heid�n j�lkeisens� el�v�t onnellisina Simbirskin
kuvernementiss�. Kolmenkymmenen virstan p��st� X:sta on herraskartano,
jossa viel� n�ytet��n sein�ll� lasin alla Katarina II:n omak�tist�
kirjett�. Se on kirjoitettu Pietari Andrejevitshin is�lle ja julistaa
viattomaksi h�nen poikansa sek� kiittelee kapteeni Mironovin tytt�ren
ymm�rryst� ja hell�� syd�nt�.

VIITESELITYKSET:

[1] Sievennyssana sanasta Pietari.

[2] Masha on sievennysmuoto Maria nimest�. Suom. muist.


[3] Ven�l�inen sananparsi.

[4] Ven�l�inen kansallispuku. Suom. muist.

[5] Ven�l�inen tervehdystapa.

[6] Kummiksi sanovat Ven�l�iset ei ainoastaan risti-is��ns�, vaan


lastensakin risti-is��. Vanhemmat ja lasten risti-vanhemmat ovat
kummeja kesken��n. Suom. muist.

End of the Project Gutenberg EBook of Kapteenin tyt�r, by Aleksander Pushkin

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENIN TYT�R ***

***** This file should be named 24863-8.txt or 24863-8.zip *****


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/4/8/6/24863/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions


will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE


PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free


distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm


electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm


electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be


used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"


or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived


from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted


with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm


License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this


electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,


performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing


access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any


money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm


electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable


effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right


of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a


defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied


warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of


electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the


assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive


Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit


501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.


Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:


Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg


Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide


spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating


charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we


have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make


any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic


works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm


concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed


editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,


including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.