You are on page 1of 121

The Project Gutenberg EBook of Kuninkaita maanpaossa II, by Alphonse Daudet

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Kuninkaita maanpaossa II

Author: Alphonse Daudet

Translator: Kasimir Leino

Release Date: March 10, 2008 [EBook #24796]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAITA MAANPAOSSA II ***

Produced by Tapio Riikonen

KUNINKAITA MAANPAOSSA II

Kirj.

Alphonse Daudet

Ranskasta [�Les rois en exile�] suomensi Kasimir Leino.

Kansan Romaanikirjasto 1.

Helsingiss� 1908,
Suomalainen Kustannus-Osakeyhti� Kansa.

Oulussa 1908,
Oulun Uudessa Kirjapainossa.

SIS�LLYS:

I. Suuri kaappaus
II. Er�s akatemiallinen juhlallisuus
III. Perhekohtaus
IV. Aatto-iltana
V. Y�junalla
VI. Kuolemaan tuomittu vanki
VII. Kuningas luopuu
VIII. Pieni kuningas
IX. Pime�ss� kammiossa
X. Fides, Spes
XI. Er��n rodun loppu

I.

Suuri kaappaus.

�kki� ja mahtavasti aukesi ulko-ovi ja l�pi koko asioimiston k�vi


sellainen veto, ett� siniset oviverhot (mackintosh) paisuivat, laskut
konttoristien k�siss� lepattivat ja naisten pienet hattusulat
h�il�hteliv�t. Toiset k�k�ttiv�t k�tens�, toiset kumarsivat syv��n:
J. Tom Lewis astui sis��n. Hymyillen tervehdykseksi koko seuralle ja
antaen muutamia lyhyit� k�skyj� konttoristeille, kysyi h�n taas �oliko
l�hetys h�nen kuninkaalliselle korkeudellensa Walesin prinssille jo
toimitettu�, koroittaen t�ll� kertaa ��nens� melkein riemuisaksi. Ja
niin h�visi h�n yksityiseen ty�huoneeseensa, konttoristien iskiess�
silm�� toisillensa ja ihmetelless� is�nt�ns� hyv�� tuulta. Jotakin
erityist� oli ep�ilem�tt� tekeill�. Aina rauhallinen Se�orakin huomasi
sen istuessansa ristiaitansa takana ja kysyi miellytt�v�ll� ��nell�ns�
heti Tomin sis��n tultua:

�No, mit� on tapahtunut?�

�T�rkeit� asioita�, sanoi Tom hymyillen hiljaista, leve�� naurua ja


mulkoillen silmill�ns� niinkuin h�nen tapansa oli suurissa
tilaisuuksissa.

Viitaten vaimoansa tulemaan mukaan sanoi h�n:

�Tulehan t�nne!�

Molemmat laskeusivat he sitten alas noita kapeita, vaskilevyreunaisia


portaita alakerroksessa olevaan pieneen suojaan, joka oli sangen
vieh�tt�vill� sein�papereilla ja verhoilla varustettu ja kalustettu
divaanisohvalla ynn� toaletilla; muuten oli huone melkein aina
valaistava kaasulla, sill� pienest�, paksulla ja himme�ksi tahkotulla
ruudulla lasitetusta akkunasta tuleva valo ei riitt�nyt sit�
valaisemaan. T�m� pieni suoja oli yhteydess� kellarikerroksen ja pihan
kanssa, niin ett� Tom kenenk��n huomaamatta voi t�m�n kautta tulla ja
menn�, jos h�nen piti pujahtaa tiehens� ik�vien ja tungettelevien
�karhujen� ahdistaessa taikka muuten v�ltt�� �loukkauskivi�, mill�
sanalla Parisin kansankieless� nimitet��n jonkun rauhaa ja mukavuutta
h�iritsevi� henkil�it� ja asioita. Sellaisia liikeasioita ajavassa
toimistossa kuin Tom Lewisin oli, t�ytyi t�llaista viekkautta
v�ltt�m�tt�m�sti k�ytt��, jos is�nn�n mieli v�ltt�� alituisia
ik�vyyksi� ja kinastuksia.

T�h�n maanalaiseen, salaper�iseen rauhankammioon, jonne ainoastaan


Se�oralla oli oikeus tulla, eiv�t asioimiston vanhimmatkaan apulaiset,
jotka olivat palvelleet liikkeess� viisi kuusi kuukautta, olleet
koskaan jalallansa astuneet. T�m� suoja olikin Tomin erityinen
tyyssija, h�nen sis�isin majansa, omatuntonsa ja l�mpi�ns�, mist� h�n
aina l�hti ulos kaupungille muuntuneena kuin ilven�yttelij�
pukuhuoneestansa, jota t�m� pikku kammio marmoritoalettia ja sen
sivulla riippuvia verhoja valaisevine kaasuliekkeinens� muistuttikin.
Ilveilij�ksi ulkolais-asioimiston is�nt� pian osoittausi itsekin:
tuokiossa avasi h�n pitk�n englantilaisen takkinsa ja viskasi sen pois
samoin kuin liivins�kin, jonka alta paljastui toinen moniv�rinen kuin
sirkusratsastajilla; sitten kiersi h�n kaulastansa v�hint�in kymmenen
metri� valkeaa musliiniliinaa, joka muodosti h�nen omituisesti kyh�tyn
pappismaisen kaulaliinansa, ja irroitti lopuksi vy�t�isilt�ns� useita
pitki� villak��reit�, kunnes tuosta lihavasta, pyyle�st� ja
luonnottomasti paisuneesta olennosta, jonka alinomaa n�htiin
p��kaupungin ainoassa englantilaisessa �cabissa� ajelevan katuja
pitkin, j�i j�ljelle vain pieni, hoikka ja laiha mies, niin rutilaiha
kuin mik�kin keritty rullanketr� tai pahin parisilainen renttu, niin
kurttuinen, ryttyinen ja korventunut kuin olisi h�n vasta pelastunut
palavasta p�tsist�. Siit� huolimatta n�ytti h�n sent��n t�ss�
muodossansa iloiselta, poikamaisesti iloiselta ja veitikkamaiselta,
eik� Tom Lewis itse teossa ollutkaan muu kuin entinen nostov�en
kaartilainen vuodelta 1848 Narcisse Poitou, sen puusepp� Poitoun poika,
joka silloin asui Orillonin kadulla (Bellevilless�). Kasvaen
kymmenvuotiaaksi is�ns� h�yl�penkin lastukoilla ja siit� viisi
vuotta kansakoulussa ja kadulla, joka sekin on verraton koululaitos
taivas-alla, oli Narcisse jo aikaiseen tuntenut voimakasta
vastenmielisyytt� rahvasta ja sen ammattia kohtaan; mutta samalla oli
Parisin katu- ja lokaviem�ri-el�m� kehitt�nyt h�nen mielikuvitustansa
ehk� enemm�n kuin monta kehitt�v�t matkat vieraissa maissa. Jo
poikasena teki h�n suunnitelmia kaikenlaisiksi laajasuuntaisiksi
yrityksiksi. Vanhemmaksi tultuansa huomasi h�n saman mielikuvituksen
vilkkauden est�v�n itse�ns� asettumasta pysyv�sti mihink��n paikkaan,
jonka vuoksi h�n matkusteli maailmalla harjoittaen milloin mit�kin
ammattia. Australiassa toimi h�n kullankaivajana, Amerikassa n.k.
skvatterina, Bataviassa ilven�yttelij�n� ja Brysseliss� poliisina;
kaikkialla ehti h�n velkautua ja j�tti j�lkeens� huonot raha-asiat,
jotka estiv�t h�nt� palaamasta takaisin, ja niin joutui h�n vihdoin
Lontooseen, miss� perusti oman asioimiston. T��ll� oleskeli h�n
pitemm�n aikaa ja olisi ep�ilem�tt� menestynytkin toimi-alallansa,
ell'ei h�nen v�sym�t�n mielikuvituksensa, joka ei koskaan tyytynyt
nykyisyyteen, vaan aina etsi uutta ja j�nnitt�v��, olisi saanut h�nt�
poikkeamaan vaarallisille sivupoluille. N�ille jouduttuansa vajosi h�n
v�hitellen surkeimpaan kurjuuteen ja joutui er��n� y�n�, kun h�n Hyde
Parkin puistolammikosta yritti anastamaan joutsenen, poliisin valtaan
ja -- vankilaan. Vankeusrangaistuksen k�rsitty�ns� huomasi h�n vapaan
Englannin menett�neen kaiken vieh�tyksens�, jonka vuoksi pudisti
Albionin tomun jaloistansa, suunnaten haaksirikkoisen aluksensa
takaisin l�ht�valkamoille s.o. Parisin kivitetyille kaduille. Matkalla
p�lk�hti h�nen p��h�ns� esiyty� t��ll� englantilaisena: ollen vanha
veitikka ja ilveilij� huvitti h�nt� esiyty� toisellaisena kuin h�n itse
teossa oli ja englantilaisen n�ytteleminen k�vikin h�nelle helpoksi,
sill� pitk�llisen oleskelunsa aikana Lontoossa oli h�n hyvin perehtynyt
anglosaksilaisen kansakunnan tapoihin, kieleen ja eleihin. T�m� ajatus
p�lk�hti h�nen p��h�ns� juuri silloin kun aloitti liikkeens� ja aikoi
tehd� ensim�isen �suuren kaappauksensa� v�litt�j�n� ja asioitsijana.

�Kenen saan min� ilmoittaa?� kysyi pitk� livreepukuinen


palvelija-roikale h�nelt� h�vytt�m�ll� ��nell�.

Poitou vilkaisi kuluneeseen pukuunsa ja n�ytti mielest�ns� niin


renttumaiselta, ett� h�n pelk�si tulevansa heti ulosajetuksi, ell'ei
h�n keksisi jotakin erikoista keinoa, joka vaikuttaisi niin
kunnioittavasti palvelijaan, ettei t�m� h�nen pukuansa arvostelisi.

-- Oh, sanoi h�n, ilmoittakaa sir Tom Lewis! Tuskin oli h�n saanut
t�m�n sanotuksi, kun h�n jo tunsi tuon keksityn nimen ja kansallisuuden
kohottavan vaikutuksen ja sai kaivatun tyytyv�isyyden itseens�. Sitten
huvitti h�nt� edelleen kehitt�� taitoansa n�ytell� valitsemaansa osaa
ja esitt�� englantilaisen omituisuuksia ja k�yt�st� niin uskollisesti
kuin mahdollista; ollen n�in pakotettu pit�m��n tarkkaa vaaria
k�yt�ksest�ns� ja muukalaisesta ��nt�misest� huomasi h�n samalla
voivansa hillit� intoiluansa ja liioitteluhaluansa kaikessa
esiytymisess�ns�, niin ett� h�n verkalleen ranskaa puhuessansa n�ytti
ik��nkuin etsiv�n sanoja ja lauseparsia, vaikka h�n itse teossa silloin
mietti jotakin viekasta juonta kaikessa rauhassa.

Omituista kyll� miellytti t�m� h�nen ensim�inen ja v�himm�n


harkittu keksint�ns� Se�oraa enemm�n kuin kaikki ne muut juonet,
joita h�nen kekseli��t aivonsa tulvivat; Se�ora piti muuten t�h�n
aikaan jonkunlaista �Family Hotelia� (= perhehotellia) er��ss�
kolmikerroksisessa rakennuksessa Champs Elys�en varrella, joka
punaisine akkunaverhoinensa ja kukkaisten ynn� viheri�itsevien kasvien
ymp�r�imme porrask�yt�vineen -- Antinin kadun puolelta -- teki varsin
hauskan vaikutuksen. Hyvin puetun em�nn�n rauhalliset ja kauniit
kasvot n�htiin aina er��ss� alakerran akkunassa, jonka ��ress� h�n
istui joko k�sity�ns� taikka kassakirjansa kanssa. Hotellissa taas
liikkui omituinen sekoitus kaikenlaatuisia majavieraita: klowneja,
ilveilij�it�, sirkusratsastajia, hevoskauppiaita, matkustelevia
englantilaisia, amerikalaisia ja ylip��ns� siihen ihmisluokkaan
kuuluvia hylkyj�, jotka matkustelevat pelipankista toiseen. Naiset taas
olivat enimm�kseen Mabillen tunnetussa tanssipaikassa esiytyvi�, josta
soiton s�veleet kes�-illoin kuuluivat hotelliin saakka, sekoittuen
hotellivierasten ��nekk�ihin v�ittelyihin ja pelimarkkain ynn�
kultarahain helin��n, sill� t��ll� pelattiin p�iv�llisten j�lkeen
tavallisesti korkeaa peli�.

Jos joku kunniallinen perhe joskus -- erehdytt�v�n nimikyltin johdosta


-- eksyi Se�oran luo, kului tuskin vuorokautta, ennen kuin t�m�
t�yshoidokkaiden ep�ilytt�v�t kasvot ja viel�kin ep�ilytt�v�mm�t puheet
kuultuansa suin p�in pakeni talosta pois avaamattomat kaps�kit
mukanansa. Mutta juuri t�ss� ymp�rist�ss� tuli hra Poitou eli Tom
Lewis, kuten t�m� pieni vuokralainen vinnikerroksessa itse�ns�
nyttemmin nimitti, varsin huomattavaksi henkil�ksi: t�h�n vaikutti
h�nen iloinen mielens�, luontevuutensa ja ennen kaikkea h�nen
taitavuutensa kaikenlaisissa liikeasioissa. Palvelijoita auttoi h�n
heid�n rahas��st�jens� sijoittamisessa ja n�iden kautta saavutti h�n
em�nn�nkin suosion. Toisin ei voinutkaan k�yd�, sill� olihan Tom aina
iloisen n�k�inen, esiytyi kaikissa tilaisuuksissa vilkkaana ja
rattoisana ja ruokap�yd�ss� h�n oli vallan verraton pit�m��n vieraiden
mieli� vireill� ja innostamaan heit� peliin ja juomatavarain
nauttimiseen.

Yht� kylm� ja sulkeutunut kuin Se�ora muuten oli kaikkia muita kohtaan,
yht� avosyd�misen� ja vapaana esiytyi h�n Tomia kohtaan, joka j�lkeen
puolen p�iv�n ulosmenness�ns� tai kaupungilta palatessansa aina istui
jonkun aikaa juttelemassa h�nen luonansa hotellin pieness�, peileill�
ja matoilla varustetussa konttorihuoneessa. Se�oran oli silloin tapana
kertoa h�nelle asioistansa, n�ytell� koruesineit�ns� ja kassakirjojansa
tai neuvotella h�nen kanssansa p�iv�n ruokalistasta tai suuren,
kukkivan arumin hoidosta, joka kukoisti fajanssiruukussa h�nen
vieress�ns� akkunalla.

Niille monille lemmenkirjeille ja erilaisille tarjouksille, joita


Se�oralle tehtiin, nauroivat he yhdess�: ihanalla em�nn�ll� ei ollut
mit��n syd�nt� ihailijoitansa kohtaan. Aina s�ilytti h�n saman
kylm�verisyyden, eik� kai ymm�rt�nyt mit��n intohimoa, sill�
lemmensuhteet olivat h�nelle ainoastaan taloudellisia asioita. Nuoren
tyt�n ensim�inen rakastaja on ainoa oikea, sanotaan tavallisesti; mutta
Se�oran ensim�inen rakastaja oli ollut 60-vuotias ukko, jonka is� oli
h�nelle valinnut, ja t�m� ukko oli kylment�nyt h�nen verens� ja
turmellut ainiaaksi h�nen ihanteellisen k�sityksens� rakkaudesta. Nyt
n�ki h�n rakkaudessa ainoastaan keinon ansaita rahaa, juonitella,
viekastella ja kaupita: olihan ihana olento siitetty kaupustelijan
ammatissa ja sitten rahasta myyty, niin ett� mit� muuta h�n itsek��n
siis voi tehd�?

Siit� huolimatta syntyi h�nen ja Se�oran v�lill� aikaa my�ten ensin


jonkunlainen yst�vyyden suhde, joka muistutti enon suhdetta alaik�iseen
suojattiinsa. Tomista tuli Se�oran neuvonantaja ja tuki, jona h�n
osoitti sellaista taitoa ja kekseli�isyytt�, joka her�tti luonteeltansa
enemm�n laskevassa ja j�rjest�v�ss� kuin mielikuvitukselta rikkaassa
Se�orassa mit� suurinta ihailua. El�en aina nykyisyyden todellisuudessa
ei h�n koskaan keksinyt mit��n uutta, eik� saanut koskaan mit��n uusia
aatteita, jonka vuoksi Tomin nerokkaiden aivojen alituisesti s�ken�iv�
ilotulitus suorastansa h�ik�isi h�net. T�ydellisesti h�nen vangiksensa
joutui Se�ora, kun tuo iloinen majavieras er��n� iltana -- ranskan
kielt� mit� naurettavimmalla tavalla p�iv�llisp�yd�ss� r��k�tty�ns� --
tuli h�nen luoksensa konttoriin ottamaan asuntonsa avainta ja kuiskasi
h�nen korvaansa:

�En min� ole mik��n englantilainen, sen kai te lienette huomannut?�

T�st� hetkest� alkaen oli Se�ora h�neen ihastunut eli paremminkin


hassustunut aivan samalla tavoin kuin salonkinainen ihastuu
n�yttelij��n, jonka h�n yksin luulee tuntevansa tavallisena ihmisen�,
ilman maalia ja teaatteripukua, s.o. sellaisena kuin h�n itse teossa on
eik� sellaisena kuin yleis�lle esiytyy. Rakkaus vaatii aina jotakin
etuoikeutta.

Samanlaiset lapset soveltuvat parhaiten yhdess� leikkim��n,


on tapana sanoa. Tom ja Se�ora olivat molemmat kasvaneet niin
sanoakseni Parisin katuloassa: j�lkim�inen oli tosin kantanut hameensa
yl�skierrettyn�, jota vastoin Tom oli kerrassaan kierinyt siin�. Mutta
erotus heid�n v�lill�ns� ei kuitenkaan ollut suuri, sill� heid�n
luonteensa ja taipumuksensa olivat samat. Jos Tomin kasvoissa toisinaan
-- englantilaisesta naamiosta huolimatta -- vilahti Parisin
etukaupunkilaisen rentun intohimoista v�lkett�, niin voi sama ilme
joskus �kki� n�ky� Se�orankin pipliallisesti kauneilla kasvoilla tai
ilmet� jossakin ivallisessa, ilke�ss� hymyilyss�, joka siksi hetkeksi
kerrassaan riisti h�nen huuliltansa kaiken yht�l�isyyden hurskaan
Salomon kanssa. T�m� omituinen rakkauden suhde �kaunottaren ja el�imen
v�lill� kasvoi Se�orassa samassa m��r�ss� kun h�n tutustui
rakastajansa el�m�nvaiheisiin, konnankoukkuihin ja ilveihin, joihin
m.m. kuului ajaa englantilaisissa ajopeleiss�, ja pit�� yll�ns�
useampia liivej�, menettely, jonka avulla h�n koetti paksuudellansa
vaikuttaa juhlallisesti, kun ei voinut lis�t� pituuttansa; Se�oran
rakkaus kasvoi siis sik�li kun h�n perehtyi rakastajansa suunnitelmiin
ja huimaaviin keinotteluyrityksiin, joita h�n nimitti �pieniksi tai
suuriksi kaappauksiksi�. Ja niin suuri oli tuon ihmishahmossa esiytyv�n
apinan vieh�tysvoima kaunottareemme, ett� h�n viel� kymmenen vuotta
kest�neen laillisen avioliiton j�lkeen miellytti h�nt� yht� paljo kuin
ensim�isen tutustumisen aikana; se n�kyi selv�sti nytkin, sill� nauruun
ratketen v��ntelihe h�n pienen kamarin sohvalla, huudahteli ihastuneena
ja haltioissaan: �millainen ilveilij�, millainen hupakko ilveilij� sin�
olet, Tom!�

Sill� v�lin riisui Tom ylt�ns� oheten v�hitellen luonnolliseen


muotoonsa: pieneksi, kuivaksi, laihaksi ja luisevaksi mieheksi, joka
ihonmukaisissa v�rillisiss� alushousuissansa teki h�nen edess�ns�
kaikenlaisia hassunkurisia hyppyj�, joita h�n s�esti ilveilevill�
k�denliikkeill�. Kun toinen heist� sitten v�syi ilveilem��n ja toinen
noille kujeille nauramaan, heitt�ysi Tom vaimonsa viereen sohvalle,
l�hensi apinanaamansa Se�oran enkelim�isi� kasvoja ja ilmoitti syyn
iloonsa seuraavasti:

�Niin, nyt on Spricht kukistettu koko joukkokuntansa kanssa! Kaikki on


nyt lopussa!... Sill� nyt olen min� keksinyt kaappaukseni, suurenmoisen
kaappaukseni!�

�Ihanko varmasti? Kuka h�n siis on?�

Nimi, jonka Tom nyt mainitsi, sai Se�oran hymyilem��n


ylenkatseellisesti.

�Mit�?... H�nk�?... Uhrilammasko?... Mutta eih�n h�nell� ole en��


ropoakaan... Olemmehan me kerinneet ja korventaneet niin hyvin h�net
kuin h�nen illyrialaisen jalopeuransa, ett'ei koko ruumiissa en�� ole
karvaakaan tallella.�

�El� sin� puhu pahaa Illyrian leijonasta, tytt�seni... Sen pelkk� nahka
on parin sadan miljonan arvoinen, siin� saat uskoa minua�, sanoi Tom,
jonka kasvoille nyt oli palannut entinen hidasverinen ilme.

Se�oran silm�t iskiv�t tulta. Pannen voimakkaan koron kullekin tavulle


toisti h�n sanansa:

�Kaksi sataa miljoonaa!�

Sitten teki h�n vallan kylm�verisesti selkoa �suuresta


kaappauksestansa�. Kysymys oli siit�, ett� saataisiin Kristian II
suostumaan Illyrian valtiop�iv�in ehdotukseen, jonka mukaan h�n
kahdesta sadasta miljoonasta frangista luopuisi oikeuksistansa Illyrian
kruunuun. Ja mit� t�llaiseen tarkoitukseen tarvittaisiin? Ainoastaan
h�nen allekirjoituksensa, ei muuta, ja sen olisi Kristian aikoja sitten
antanut, jos h�n olisi saanut yksin p��tt�� asiasta. Mutta luopumista
est�m�ss� oli kuningatar ja kuninkaan muu ymp�rist�. Kuitenkin t�ytyi
asiain kehitty� siihen suuntaan ennemmin tai my�hemmin. Talossa ei en��
ollut rahaa juuri ropoakaan. Velkoja oli tehty teurastajan luona, jolta
oli ostettu lihaa ja viljakauppiaan luona, jolta oli ostettu kauroja
hevosille; herrasv�en k�yhyydest� huolimatta seisoivat hevoset viel�
tallissa ja muutenkin yll�pidettiin yh� ulkonaista komeutta, vaikka
h�t� ja kurjuus jo n�kyi loiston takana. Kaikki kuningasparin
liinavaatteet olivat kovin kuluneet, huolimatta kruunulla ja
vaakunoilla varustetuista nimikirjaimista, eik� talossa ollut rahaa
ostaa uusia. Tallissa ei ollut heini� ja talon kalliimmat hopeaesineet
olivat pantissa; palvelijoita tosin pidettiin viel�, vaikka ei en��
entist� m��r��, mutta j�ljelle j��neist� eiv�t monetkaan olleet saaneet
palkkojansa moneen kuukauteen.
Kaiken t�m�n oli Tom kuullut kamaripalvelija Lebeaulta, joka niinik��n
oli jutellut h�nelle noista kahdesta miljoonasta, mitk� Laibachin
eduskunta oli tarjonnut kuninkaalle korvaukseksi Illyrian kruunusta, ja
siit� kohtauksesta, jonka t�m� uutinen oli hovissa aikaansaanut.

Saatuansa tiet�� olevansa monen miljoonan arvoinen, jos vain suostuisi


uhraamaan pari tippaa kirjoitusmustetta, oli kuningas muuttunut
mielelt�ns�: nyt h�n ei en�� nauranut eik� puhunut mit��n, vaan
ilmestyi h�nen otsallensa sen piintyneen p��h�npiston varjo, joka
huolestuneena piirteen� sittemmin n�htiin aina samassa paikassa. H�n
oli k�ynyt �rtyis�ksi kuin �re� koira ja usein kuultiin h�nen
huokailevan syv��n. Mit��n ulkonaista muutosta ei h�nen ymp�rist�ss�ns�
tapahtunut; palvelijakuntansa piti h�n entisell�ns�: sihteerin,
kamaripalvelijan, ajurin ja �pikentin�. My�skin suojiensa
kallisarvoisen ja loistavan kalustuksen s�ilytti h�n ennallansa eik�
n�ytt�nyt mitenk��n supistavan persoonallisia menojansa. Eik� tuo
lannistumattoman ylpe� kuningatar, joka ylh�isell� k�yt�ksell�ns� luuli
voivansa peitt�� maailmalta lis�ytyv�n k�yhyytens�, olisi sallinutkaan
h�nen k�rsiv�n mink��nlaisia puutteita. Jos joskus niin tapahtui, ett�
kuningas aterioitsi kotonansa, tapasi h�n t��ll� aina saman
ylellisyyden kuin ennenkin. Mutta yht� puutetta ei h�n kuitenkaan
voinut korjata: kuninkaalta alkoi puuttua rahoja klubi-iltojen, pelin
ja naisten varalle! Ja t�m� olikin se heikko kohta, jonka avulla
voitiin p��st� h�nen majesteettiansa l�hemm�s. Vietetty�ns� y�n
pelip�yd�n ��ress� ja tehty�ns� siin� velkoja, joita h�n ei voinut
suorittaa, suostuisi kuningas kyll� jonakin p�iv�n� allekirjoittamaan
luopumisehdotuksen, sill� pitk�llisempiin pelivelkoihin h�n
luultavasti ei tahtonut antautua ja viel� v�hemm�n antaa aihetta
sellaiseen h�v�istykseen, ett� Kristian II julistettaisiin klubissa
maksukyvytt�m�ksi! T�m� olisi kuitenkin jo aikoja sitten tapahtunut,
ell'ei vanha Rosen kaikessa salaisuudessa ja vastoin kuningattaren
kieltoa olisi alkanut suorittaa kuninkaan velkoja. Tarkoitus oli nyt
houkutella t�m� menett�m��n rahaa yli tavallisuuden ja pakottaa h�net
niin suuriin tuhlauksiin, etteiv�t vanhan herttuan varat riitt�isi en��
h�nen menoihinsa.

�T�m� on niin siev� 'ahv��ri'�, sanoi Tom, �ettei appiukko Leemans


saattane kielt�yty� antamasta meille tarpeellista liikep��omaa, sill�
t�ss� t�ytyy meid�n toimia yhteisin voimin. Vaikeinta on hankkia itse
v�kipy�r�, jota paitsi koneistoa ei voida saada k�ym��n: tarkoitan
naista, joka...�

�Naista! Mit� naista?� kysyi Se�ora suurin silmin ja viattoman


n�k�isen�.

�Tietysti sit�, joka viskaa silmukan kuninkaan kaulaan... T�ss�


tarvitaan vakava ja �lyk�s nainen, joka sit� paitse voi sy�d� hyvin,
menett�� rahoja ja ennen kaikkea ottaa eteens�...�

�Amy F�rat ehk�...?�

�Eeei, ei h�n t�h�n kelpaa. Ensiksikin on h�n jo ollut liian paljo


mukana ja toiseksi puuttuu h�nelt� tarpeellinen vakavuus. Kunhan h�n
vain saa sy�d� illallisia, laulaa ja elostella, niin on h�n vallan
tyytyv�inen... Eei, ei h�n ole sellainen tytt�, ett� h�n osaisi
'kirist��' pikku miljoonansa kuukaudessa mit��n ulkonaista j�lke�
n�kym�tt�. T�ss� tarvitaan sellainen, joka voi pit�� sy�tti� korkealla
ilmassa eik� menet� itse paljo mit��n ja joka myy itsens� sentimetrin
mukaan ja kalliimmasta kuin neli�metri kalleinta tonttia maksaa la
Paix-kadun varrella.

�Ah niin, alanpa k�sitt��, miten siin� olisi menetelt�v�, sanoi


Se�ora, n�ytt�en miettiv�iselt�... �Mutta kenen me siihen saisimme?�

�Siin� se juuri pulma on�, sanoi Tom, �kenen saisimme me uhrautumaan?�

Sitten katsoivat he toisiinsa hetkisen aikaa ja hymyiliv�t kumpikin. He


ymm�rsiv�t toisensa. Asia oli sovittu.

�No niin, koska sin� jo olet pannut asian vireille, niin...�

�Kuinka niin? Mit� sin� siis tied�t?...�

�Etk� sin� luule minun huomanneeni, kuinka h�n t�hystelee sinua


seisoskellessansa pulpettiaition vieress� ... aavistamatta ett� min�kin
olen l�hell�? Muuten ei h�n koetakaan salata aikeitansa ... vaan kuuluu
h�n antaneen merkit� ne klubin muistokirjaan ja kirjoittaneen nimens�
sen alle.�

Kuultuansa jutun kuninkaallisten kesken ly�dyst� vedosta, n�rk�styi


Se�ora.

�Vai niin, vai luulee h�n sen k�yv�n niin helposti ... 2,000
louisdoria!... Oletteko mokomaa ennen kuulleet?�

H�n nousi yl�s ja k�veli muutamia askelia lauhduttaaksensa harmiansa;


sitten palasi h�n miehens� luo takaisin, sanoen:

�Tom, siit� on jo yli kolme kuukautta, kun se hupelo alkoi saarrella


minua... Mutta mit� on h�n voittanut? Usko minua, ett'ei t�m�n
enemp��.�

Samalla n�ps�hytti h�n pient�, ter�v�� kyntt� hammastansa vastaan


ik��nkuin olisi h�n puraisemista matkinut.

Se�ora ei valhetellutkaan. Kuningas oli todella jo kauvan h�nt�


mets�stellyt, mutta t�h�n hetkeen saakka ei h�n ollut sen pitemm�lle
p��ssyt kuin ett� oli joskus koskettanut h�nen sormiensa p�it�,
pureskellut kyn�nvartta, jota Se�ora ajatuksissansa oli pit�nyt
suussansa, taikka oli kaunottaren hame joskus tilap�isesti koskettanut
helposti huumautuvaa majesteettia. N�in huonosti ei vieh�tt�v� ruhtinas
viel� koskaan ollut hankkeissansa onnistunut, sill� muuten oli h�n aina
naisten ihailun esineen� ja voi syyst� kerskailla lukemattomista
lemmenhymyilyist� ja lemuavista lemmenkirjeist�. H�nen kaunis, hyvin
kammattu p��ns� ja kaartuva otsansa, jolla vilkas naisen mielikuvitus
helposti n�ki kruunun sijat ohimoilla, kuningattaren taitavasti keksim�
romanttinen sankarihistoria ja ennen kaikkea se viettelev� s�tehikk�,
joka ymp�r�i sankaria lemmen ruusuisissa kahakoissa, oli tuottanut
h�nelle kauniit laakerit ylimyksellisiss� piireiss�, joissa monet
nuoret rouvat voivat kerskailla saaneensa lahjaksi pienen apinanpennun
kuninkaallisesta apinahuoneesta. Teaatterimaailmassa taas, miss�
ylip��ns� ollaan niin suosiollisia kaikelle kuninkaalliselle, oli moni
nuori tytt� jo saavuttanut onnensa ainoastaan sen tautta, ett� oli
voinut n�ytt�� albumissansa kuningas Kristian II:n valokuvan antajan
omak�tisell� nimikirjoituksella varustettuna. Ja t�llaisen
lemmensankarin, joka oli tottunut siihen, ett� ihanat silm�t ja mehev�t
huulet hymyiliv�t h�nt� kohti, ja joka oli n�hnyt niin monen syd�men
syttyv�n tuleen pienimm�st�kin silm�nluonnista, t�llaisen leijonan oli
nyt t�ytynyt menett�� kuukausittain aikaa ja vaivaa aina yht� kylm�n�
ja j�ykk�n� pysyv�� olentoa saartaessansa! Se�ora oli n�et yh�ti sama,
sama ahkera kirjanpit�j�, joka kirjoitti numeroja laskien ja selaillen
raskaan kassakirjansa lehti� suomatta ihailijallensa muuta tyydytyst�
kuin mink� h�nelle mahdollisesti tuotti h�nen hienon sivukuvansa
katseleminen tai heikot hymyilyn oireet silm�kulmissa.

Se�oran tekem� vastarinta huvitti kuningasta, jonka itserakkautta sit�


paitse imarteli tieto siit�, ett� klubin j�senten huomio t�m�n
lemmensadun aikana seurasi h�nt�, mutta v�hitellen v�istyi kaikki t�m�n
syttyv�n intohimon tielt�, joka sankarin laiskotellessa kasvoi ja
kiihtyi niin voimakkaaksi, ett'ei h�n voinut pysy� poissa p�iv��k��n,
vaan saapui Tom Lewisin asioimistoon joka iltap�iv� klo 5, jolloin
Parisin huvitteleiva maailma tavallisesti kokoutuu sopimaan yhteisist�
illanvietoista.

Nuoret miehet, jotka -- ollaksensa Se�oran l�heisyydess� --


tavallisesti t�h�n aikaan s�iv�t p�iv�llisens� Tom Lewisin
asioimistossa, vet�ytyiv�t v�hitellen pois kohteliaisuudesta kuningasta
kohtaan. Mutta Se�oraa ei t�m� heid�n menettelyns� erityisesti
huvittanut, sill� se vaikutti asioimiston jokap�iv�isiin tuloihin, jota
vastoin kuninkaan k�ynnit eiv�t tuottaneet ropoakaan; ja kun Illyrian
leijonaj�rjest�n kunniamerkeill�k��n ei en�� ollut mit��n menekki�,
osoittausi Se�ora ihailijallensa entist�ns� kylmemm�ksi. Olipa h�n jo
alkanut jotakuinkin selv�sti osoittaa, ett� kuningas h�nt� vaivasi, kun
h�n �kki� muutti t�ydellisesti k�yt�ksens�: se tapahtui sen j�lkeen
kuin h�n oli miehens� kanssa keskustellut siit�, mist� ylemp�n� jo
olemme tehneet selkoa.

�Oliko teid�n majesteettinne eilen illalla Fantaisies-teaatterissa?�


Joku oli n�hnyt teid�t siell�.

Kuullessaan n�m� suruisen katseen s�est�m�t sanat, tunsi Kristian


suloista h�mmennyst�...

�Aivan oikein, min� olin todellakin siell�.�

�Yksink�?�

�No, mutta...�

�Ah! Onnellisia ne naiset, joiden kanssa te...�

Kuitenkaan ei h�n tahtonut j�tt�� ihailijaansa niin suoranaisen,


kehoittavan vaikutuksen alaiseksi, jonka vuoksi h�n heti antoi
selitt�v�n lis�yksen siihen, kertoen aina kovin halunneensa n�hd� sen
pienen salongin ja olletikin sen _ruotsalaisen_ tanssijattaren, joka
siell� par'aikaa esiytyi; h�nen miehens� ei h�nt� koskaan vienyt
mink��nlaisiin huvituksiin...

Kristian tarjoutui saattamaan h�nt�.

�Ei, ei se k�y laatuun, sill� kaikki tuntevat teid�t.�

�Mutta voimmehan istua taka-aition h�myss�...�

Vihdoin sovittiin siit�, ett� he yhdess� menisiv�t seuraavana iltana


teaatteriin; onni suosi heit� sit� paitse siin�, ettei Tom sattunut
olemaan kotonakaan.

T�m� teaatterissak�ynti sukeusi heille mit� vieh�tt�vimm�ksi pikku


seikkailuksi. H�n, Se�ora, istui aition eturivill� eritt�in hyvin
valitussa, vaikka muuten yksinkertaisessa puvussa, katsellen
lapsellisella ilolla ulkomaista tanssijatarta, pienikasvuista,
vaaleakutrista, tumma- ja s�ihkyv�-silm�ist� ruotsalaista neitosta.
Mustassa puvussansa vaikutti h�n sokeasti rohkeiden liikkeittens�
vuoksi kuin suuri y�lepakko...

�Voi, kuinka hauskaa!� huudahti Se�ora tuon tuostakin.

Mutta liikkumattomana istui muuten el�m�nhaluinen kuningas h�nen


takanansa, konvehtirasia polvellansa; suloisempaa tunnetta ei h�n
voinut ajetellakaan kuin se oli, mink� h�n nyt tunsi, kun Se�oran
pehme�, pitseill� ymp�r�ity k�sivarsi -- t�m�n p�in k��ntyess� --
kosketti h�nen k�teens� taikka kun Se�oran raikas heng�hdys lemahti
h�nt� kohti. H�n tahtoi seurata ihanaa seuralaistansa S:t Lazaren
asemalle, josta t�m� aikoi maalle; vaunuissa valtasi h�net voimakas
tunne, jonka vallassa h�n kiersi k�tens� kaunottaren vy�t�isille ja
likisti t�t� syd�nt�ns� vastaan.

�Oi, huudahti Se�ora, nyt turmelette te koko illan iloni!�

Ensi luokan suuri odotussali oli autio ja huonosti valaistu. Molemmat


istahtivat samalle penkille ja kun Se�ora tunsi kylm�n v�ristyksi�,
kiersi kuningas laajan turkkinsa helman h�nen ymp�rillens�. Nyt ei h�n
en�� pelj�nnyt, vaan suli vallan hell�ksi ja kuiskasi suloisia sanoja
ihailijansa korvaan. Er�s rautatievirk�mies meni salin l�pi heiluttaen
lyhty� k�dess�ns� ja sitten tuli seurue n�yttelij�it�, jotka Parisin
n�ytt�m�ill� esiydytty�ns� nyt palasivat koteihinsa kaupungin
l�heist�ss�. N�iden joukossa oli er�s rakastava parikin, joka k�yskeli
rinnakkain ja pysyttelihe loitolla muista.

�Kas, kuinka onnellisia nuo ovat! kuiskasi Se�ora... Ei mit��n


siteit� ... ei mit��n velvollisuuksia ... ainoastaan syd�men vapaa
valinta... Ja turhaahan kaikki muu onkin!�

N�iss� asioissa ei h�n muuten ollutkaan aivan kokematon. Ik��nkuin


hetken tunnelman valtaamana alkoi h�n nyt kertoa omaa surullista
el�m�ntarinaansa niin vilpitt�m�ll� tavalla, ett� se teki kuninkaaseen
syv�n vaikutuksen; Se�ora puhui kaikista niist� ansoista, v�ijyksist�
ja houkutuksista, joihin nuori tytt� -- t�ytyess�ns� yksin kulkea
Parisin katuja ty�paikkaan ja takaisin kotiinsa -- voi joutua, h�n
kertoi, kuinka h�nkin, joka ei oikeastaan ollut k�yh�list�n lapsia, oli
is�ns� ahneuden vuoksi saanut tuntea tuollaisen k�yh�n tyt�n kohtalon
kovuutta ja kuinka is� jo 16-vuotiaana halpamaisesti myi h�net
ik�kululle ukkorahjukselle, jonka kanssa h�n oli el�nyt nelj� raskasta
vuotta, ollen itse teossa vain t�m�n sairaanhoitajattarena.
P��st�ksens� toistamiseen joutumasta is�ns� valtaan ja h�nen
voitonpyyntins� uhriksi oli h�n -- tuntien v�ltt�m�tt� tarvitsevansa
puolustajaa ja turvaa -- antanut k�tens� Tom Lewisille, joka jumaloi
ainoastaan rahaa. T�lle miehelle oli h�n uhrautunut ja h�nen vuoksensa
oli h�n luopunut kaikista el�m�n iloista, asuen ensin yksin�isess�
piilossa maalla ja ahertaen sitten arkip�iv�isess� ja sielunmurhaavissa
t�iss�; eik� h�nell� n�ytt�nyt olevan v�himpi�k��n toiveita saavuttaa
helpoitusta kovassa kohtalossansa. Sill� h�nen miehens�, joka
luonteeltansa oli kylm� ja laskeva, muistutti h�nt� aina entisest�
el�m�st�ns�, kun h�n vain uskalsi tehd� v�h�nkin vastarintaa tai
hiemankaan viittasi suurempaan vapauteen, vaikka entisten erehdysten
edesvastaus ei kuitenkaan kohdannut yksin h�nt�.

�T�m� entinen el�m�ni�, sanoi h�n nousten l�hte�ksens� ulos


junasillalle, �on tietysti syyn� siihenkin kauheaan h�pe��n, mink� te
kuulutte antaneen merkit� suuren klubin muistokirjaan.�

Asemakello soi junanl�hd�ksi. Hetki oli siis hyvin keksitty t�llaisen


ajatuksen oikealle vaikutukselle. Se�ora viittasi k�dell�ns�
j��hyv�stiksi ja poistui pehmein, notkein askelin, niin ett� h�nen
musta hameensa laahus keve�n� lakaisi siltapermantoa. Nolostuneena ja
t�ydellisesti masentuneena kaunottaren viimeisest� lauseesta seisoi
Kristian kotvan, paikaltansa hievahtamatta. Se�ora tiesi siis
vedosta!... Kuinka oli se mahdollista!... Kuinka h�nt� nyt harmitti oma
alhainen ja kerskaileva ylimielisyytens�!... Seuraavan y�n valvoi h�n
kotonansa, kirjoittaen Se�oralle pitk�n kirjeen, jossa h�n pyysi t�lt�
anteeksi tekoansa, h�yst�en kirjeen kotimaansa runollisesta
kuvakielest� lainatuilla korulauseilla ja verraten rakastettua
kaunotarta kuhertelevaan kyyhkyiseen ja azeroli-puun ruusunv�riseen
hedelm��n.

Mik� mainio keksint� muistuttaa kuningasta tuosta


vedonly�nnist� juuri tuolla hetkell�! Sill� jutulla piti Se�ora
h�nt� kauvan aikaa nolattuna. Sill� selitti h�n tuonoisen
kylmyytens� ja ep�yst�v�llisyytens� ja sit� k�ytti h�n my�hemmin
erinomaisella menestyksell�, kun h�n kekseli��sti alkoi kaupustella
suosionosoituksiansa. Mies, joka oli sill� tavoin h�v�issyt nuorta
naista, oli kai valmis k�rsim��n h�nelt� mit� tahansa? Tottelevaisesti
suistuikin Kristian kaikkiin h�nen oikkuihinsa ja koko maailman edess�
t�ytyi h�nen nyt esiyty� Se�oran julkisena rakastajana ja orjana. H�nen
kauneutensa lohdutti Kristiania tietysti t�ss� orjuudessa ja riitti
ehk� selitykseksi muulle maailmalle, mutta h�nen miehens� tungettelevaa
ja ik�v�� tuttavallisuutta ei sek��n voinut tehd� siedett�v�ksi. Tom
k�ytti h�nest� aina nimityst� �yst�v�ni Kristian II� ja voittehan
kuvitella mieless�nne, kuinka mies silloin oikoi pient� vartaloansa!
Kerran p�lk�hti Tomin p��h�n kutsua kuningas vieraaksi maatilallensa,
t�m� h�nen huudahduksensa voi h�net saattaa, jonka teko, josta naapuri,
tuo kuuluisa naisr��t�li Spricht �rtyi niin mustasukkaiseksi, ett� pian
sen j�lkeen kuoli. Kuninkaan t�ytyi silloin kuljeskella ymp�ri
kaikkialla, katsella rakennuksia ja puistoa, tulla mukaan retkeilylle
huvipurrella ja mukautua siihenkin, ett� h�net valokuvattiin
p��rakennuksen portailla, Se�ora toisella, Tom toisella puolen; n�m�
halusivat n�et t�ll� tavoin ikuistaa t�m�n heille niin merkillisen
kunniap�iv�n muistoa. My�hemmin illalla poltettiin ilotulitus, joka
komeasti heijastui Seinejoen pintaan; t�m�n aikana kuljeskeli Se�ora
kuninkaan k�sikynk�ss� pitkin k�yt�vi�, joiden istutuskaiteet loistivat
punertavina r�iskyvien rakettien valossa.

�Oi, kuinka min� teit� rakastaisin, ell'ette te olisi kuningas!�


huudahti Se�ora hell�n ihastuksen vallassa... Tosin oli t�m� rakkauden
tunnustus, mutta sellaisena kovin kekseli�s. Kristianin kaikkia muita
rakastajattaria oli huumannut juuri kuninkaallisen arvon loisto ja
h�nen korkea sukuper�ns�. Mutta Se�ora rakasti siis h�nt� itse�ns�:
�... ellette te olisi kuningas�, oli h�n sanonut. Ett'ei h�ness� paljo
kuninkaallista ollut, sen Kristian hyvin tiesi; kuinka mielell�ns�
uhraisikaan h�n lemmittyns� vuoksi sen v�h�isen kaistaleen
kuninkaallista purppuramanttelia, mik� mahdollisesti viel� h�ilyi h�nen
olkap�ill�ns�!
Er��n toisen kerran oli Se�ora viel�kin suorapuheisempi. Juuri oli h�n
ilmaissut huolensa ja levottomuutensa siit�, ett� Se�ora n�ytti niin
kalpealta ja itkeneelt�.

�Pelk��n, ett'emme pian saa en�� n�hd� toisiamme!� nyyhkytti t�m�.


_H�n_ -- Tom -- sanoo n�et asiainsa menestyv�n huonosti t��ll�
Ranskassa, jonka vuoksi h�n aikoo lopettaa liikkeens�, j�tt�� maan ja
siirty� ulkomaille.�

�Ja teid�nk� on h�nt� seuraaminen?�

�Ah, min� olen esteen� h�nen suunnitelmillensa. 'Voit tulla mukaan, jos
tahdot', sanoi h�n. Ja t�ytyyh�n minun seurata h�nt�, sill� mitenk�p�
min� t��ll� tulisin toimeen vallan yksin, ilman apua ja tukea?�

�Olettepas te ilke�, kun unohdatte, ett� min� olen luonanne.�

Se�ora katsoi h�nt� suoraan silmiin, sanoessansa:

�Aivan oikein, olettehan te luonani. Te rakastatte minua, te... Teille


voin min� kuulua tarvitsematta h�vet� itse�ni... Mutta ei ... seh�n on
mahdotonta.�

�Mahdotonta?� kysyi h�n autuaiden tunteiden tukahduttamalla ��nell�.

�Teid�n korkeutenne on liian ylh�inen herra Se�ora Leemans'ille!...�

T�h�n vastasi kuningas hieman itsetyytyv�isen�, jossa ilmeni


jonkunlaista lapsen miellytt�v�isyytt�:

�Mutta min�p� voin kohottaa teid�t tasalleni, min�... Min� voin tehd�
teid�t kreivitt�reksikin... Se valta minulla on j�ljell�. Ja sitten
teet�n min� teille t��ll� Parisissa pienen pes�n, jonka sisustan
t�ydellisesti uuden arvonne mukaan ja jossa me sitten voimme el��
kahden ... onnellisina, vallan kahden!...

�Oi, kuinka ihana unelma!� huokasi Se�ora katsahtaen h�neen nuoren


tytt�sen viattomilla, kyyneleisill� silmill�. Sitten lis�si h�n
vilkkaasti:

�Ei, ei ... te olette kuitenkin kuningas ... ja kun onnetar kerran taas
hymyilee teille, j�t�tte te minut ja...�

�En koskaan!�

�Mutta jos saatte kutsun palata takaisin�...

�Illyriaan?... Ei, se juttu lienee ainaiseksi lopussa... Viime vuonna


olisi siihen ollut tilaisuus, mutta sen min� laiminl�in. Toista kertaa
sit� ei tarjoudu.�

�Todellako?� huudahti Se�ora teeskentelem�tt�m�ll� ilolla. �Jospa min�


vain olisin varma siit�, ett�...�

Nyt py�ri kuninkaan huulilla pari vakuuttavaa sanaa, joita h�n tosin ei
lausunut, mutta jotka Se�ora varsin hyvin arvasi.

Kun puolisot Lewis my�hemmin olivat kahden kesken ja Se�ora tapansa


mukaan teki miehellens� selkoa keskusteluistansa kuninkaan kanssa,
selitti Tom juhlallisesti:

�Meid�n on puhuteltava ukkoa, se on selv�!�

Ukolla tarkoitti h�n vanhaa Leemansia, jonka Tom jo monta kertaa ennen
oli kaunopuheliaisuudellansa taivuttanut ottamaan osaa useihin
v�vypojan kekseli�iss� aivoissa syntyneihin keinotteluihin. Alussa oli
h�n n�iss� voittanut, sitten menett�nyt, kuten peliss�kin usein
tapahtuu, ja pari kolme kertaa tappiota saatuansa oli ukko p��tt�nyt
vast'edes pysy� Tomin keinotteluista erill�ns�. Mit��n erityist�
�reytt� h�n tosin ei kielt�ytyess�ns� osoittanut eik� my�sk��n
raivostunut; h�n oli n�et liian vanha ja tottunut liikemies
jaarittelemaan asioista, jotka eiv�t ket��n hy�dytt�neet. Mutta kun
v�vypoika tavallisella kaunopuheliaisuudellansa esitti ehdotuksiansa ja
koetti saada h�nt� osalliseksi ilmalinnoja rakentamaan, vastasi vanha
kaupustelija n�ihin hymyilyll�, joka merkitsi samaa kuin ep�ys, taikka
loi h�n luomensa maahan merkiksi siit�, ett� h�n piti Tomia
haaveksijana, jonka olisi parasta �ottaa lusikka oikeaan k�teens� ja
tyyty� todellisuudessa mahdollisiin yrityksiin.

Tom puolestansa tunsi appi-ukkonsa nykyisen haluttomuuden ryhty�


asioihin h�nen kanssansa ja senp� vuoksi j�ttikin h�n nyt Se�oran
teht�v�ksi neuvotella h�nen kanssansa. Ukko oli n�et vanhoilla
p�ivill�ns� alkanut osoittaa jonkunlaista hell�mielisyytt� ainoaa
lastansa kohtaan, jossa h�n muka oli uudistuvinansa.

Vaimonsa kuoltua oli Leemans lopettanut suuren antikviteettikauppansa


la Paix-kadulla ja supistanut liikkeens� entiseen, vanhaan myym�l��ns�
siin�, miss� h�n yh�ti asuikin. Sinne suuntasi siis Se�ora er��n�
varhaisena aamuna kulkunsa tavataksensa sit� varmemmin ukon kotona,
mik� muuten ei ollut niink��n helppo teht�v�. Sill� vaikka ukko oli
upporikas ja monen mielest� �liikkeens� lopettanut rahamies�, jatkoi
h�n yh� k�velyj�ns� Parisin ymp�rist�ss�, nuuskien milloin vanhoja
myym�ll�, milloin huutokauppoja ja vainuten aina tarkasti sen, mik� voi
tuottaa h�nelle voittoa; sit� paitse otti h�n tarkan vaarin lukuisten
pikku kauppiaiden vanhoista kauppatavaroista, tauluista, koruesineist�
ja muista omituisuuksista; n�m� liikkuivatkin usein ukon rahoilla,
tehden sen sent��n hiljaisuudessa, sill� ukko ei tahtonut saattaa
rikkauttansa maailman tietoon.

Haluten j�lleen tutustua lapsuutensa oloihin, p��tti Se�ora


menn� jalkaisin Royale-kadulta aina Eginhardin kadulle saakka ja
seurata samoja teit�, joita h�n ennen oli kulkenut palatessansa
antikviteetti-kaupasta kotiinsa. Kello ei ollut viel� kahdeksaakaan
aamulla. Ilma oli pureva, ajopelej� liikkui viel� v�h�n kaduilla ja
Bastillen torilla n�ki h�n kauniin aamuruskon heijastuksen kimaltelevan
korkean muistopatsaan huipussa seisovan enkelin siivill�. N�ilt�
seutuvilta ja l�heisilt� sivukaduilta kiiruhti nuoria ty�l�isnaisia
ty�paikkoihinsa. Jos Akselin prinssi olisi jaksanut saapua t�nne n�in
aikaiseen aamulla, olisi h�n varmaankin ollut tyytyv�inen siihen, mit�
h�n nyt sai n�hd� t��ll�. Kaksittain ja kolmekin parvessansa
kiiruhtivat tyt�t pirtein� jutellen nopein askelin niit� tehtaita ja
ty�paikkoja kohti, joita niin runsaasti tapaamme S:t Martinin, S:t
Denisin ja Vieille du Templen katujen varsilla; muutamat hienommin
puetut neitoset taas poikkesivat keskuskaupungin puistokaduille, miss�
myym�l�t aina avataan my�hemmin kuin muualla. N�m� tyt�t eiv�t tosin
nyt olleet niin iloisia kuin illalla liikkeist� palatessansa, jolloin
he nauraen ja jutellen ja p�iv�n tapahtumat mieless�ns� palaavat noihin
ahtaihin vinnikamareihinsa, jotka loistavilta puistokaduilta tulevista
ehk� tuntuvat sit� ahtaammilta ja kolkommilta. Nyt sit� vastoin loisti
noilla nuorekkailla kasvoilla, joilta uni oli tyyten h�ipynyt, y�levon
tuottama terveys; sileiksi su'ituille suortuville sidotun nauharusetin
ja hyvin harjatun, mustan hameen kanssa antoi se tytt�sille
miellytt�v�n sirouden ja j�rjestyksen leiman, joka heilt� ty�st�ns�
palatessa puuttui. Ollen muuten samalla tavoin puettuja erosivat heid�n
ulkoasunsa toisistansa vain siin�, ett� jollakulla oli valhetimanteilla
koristellut korvarenkaat, toisella korea kampa, kolmannella loistava
vy� vy�t�isten ymp�ri ja n�kyip� muutamain sadetakkien taskuista joku
helppohintainen p�iv�n sanomalehtikin pilkist�v�n. Kaikilla n�ytti
olevan kiire, kaikki riensiv�t he reippain askelin; vaikka k�ynti
noilla hieman linttaan kuluneilla, korkeakorkoisilla kengill� toisinaan
oli v�h�n ep�varmaa, astuivat he kaikki pystyss�p�in ja avoimesti
eteens� katsellen. Kaikkien ryhdiss� voi huomata saman veikeilyhalun,
saman seikkailunkaipauksen ja uteliaisuuden siit�, mit� merkillist�
alkanut p�iv� mahdollisesti voi tullessansa tuoda; sanalla sanoen
kaikessa n�kyiv�t nuoren parisilaisen ty�l�isnaisen luonteenomaiset
tunnusmerkit, sill� t�m� odottaa aina jotakin edullista muutosta
kohtalossansa.

Se�ora ei ollut mik��n hentomielinen nainen ja tavallisesti ajatteli


h�n aina vain omia asioitansa; mutta sittenkin huvitti h�nt� nyt
vaeltaessansa katsella t�t� el�m�� ymp�rill�ns�. N�hdess�ns� noiden
n�pp�rien tytt�sten astelevan ohitsensa muisti h�n taas varhaisemman
nuoruutensa ja tunsi noissa neitosissa oman itsens� sellaisena kuin h�n
oli viisitoista vuotta sitten liikkunut t�ss� ymp�rist�ss�: sama vanha
kaupunginosa, miss� katukulmien kyltit viel� ilmoittivat silloisista
ajoista tuttuja nimi� j.n.e. Tultuansa P. Paavalin kadulle, miss�
Eginhardin katu kaartuu sivulle kuin holvisola, kohtasi h�n juutalaisen
rabbin pitk�ss� kauhtanassansa tallustelevan l�heiseen synagogaan;
kuljettuansa muutamia askelia eteenp�in n�ki h�n korttelin
�rottavoudin� sauvoinensa ja lautapalasinensa, jossa ohutkarvaiset
otukset riippuivat riviss�; t�m� rottain teurastaja oli viel� vanhan
katoavan Parisin tyyppej�, joita nyttemmin tavataan ainoastaan siin�
rappeutuvassa ja vanhentuneessa rakennusryhm�ss�, miss� p��kaupungin
rottain p��pes� yh�ti on. Sen j�lkeen kohtasi h�n saman ajurin, joka
ennenkin -- h�nen l�htiess�ns� myym�l��n -- oli raskaissa saappaissansa
kiivennyt istuimellensa, k�dess� ammattiin kuuluva ruoska, jota h�n
piti pystysuorassa asennossa niin juhlallisena kuin olisi se ollut
kirkon kynttil�. Parin kolmen myym�l�n ikkunoissa, joita juuri
avattiin, n�ki h�n riippuvan vallan samanlaisia ryysyj� ja kuuli
puhuttavan aivan samaa juutalaista mongerrusta kuin silloinkin; ja kun
h�n is�ns� talon porttik�yt�v�n kautta tuttuun eteiseen tultuansa
kiipesi ne nelj� porrasta, jotka veiv�t myym�l��n, ja nyt tarttui
vanhan, haljenneen soittokellon hihnaan, tunsi h�n itsens� viisitoista
vuotta nuoremmaksi; nuo viisitoista vuotta olivat siis kuluneet
j�tt�m�tt� h�neen mit��n huomattavia j�lki�.

Nyt niinkuin ennenkin tuli vanha palvelijatar Darnet, kotoisin


miilunpolttajain ja nuohoojain kotimaasta Auvergnesta, avaamaan
h�nelle ovea, josta n�kyi h�nen kookas, paksu vartalonsa, punaiset
poskensa, noettunut leukansa, vy�t�isille vy�tetty villasaalinsa ja
valkearaiteinen p��hineens� ik��nkuin olisi viime mainittu kielinyt
omistajan surevan jotakin manalle mennytt� miilunpolttajaa. H�nen
asemansa talossa huomasi jo siit� tavasta, mill� h�n lykk�si oven auki,
ja siit� imel�st� hymyilyst�, mill� h�n tulijaa tervehti.

�Onko is� kotona?� kysyi Se�ora.


�On, rouva, verstaassa h�n on... Min� kutsun h�net.�

�Ei ole tarvis ... kyll� min� sinne tien l�yd�n.�

Se�ora meni sitten eteisen l�pi vierashuoneeseen ja sen kautta pieneen


puutarhaan, joka vaikutti noiden korkeiden rakennusten ymp�r�im�n� kuin
syv� kaivo, mink� pohjalla kasvoi muutamia puita. T�m� n.k. puutarha
oli t�ynn� kaikellaista rautaromua, koristeisia portaiden katkelmia,
ruosteisia vanhoja vitjoja y.m., mik� hyvin soveltui yhteen puksipuiden
kostean vihreyden ja kivest� tehdyn, homeisen suihkukaivon kanssa.
Puutarhan toisessa p��ss� oli vaja, johon oli s�lytetty joukko kaiken
ik�isi�, repaleisia huonekaluja, kokoon k��rittyj� mattoja ja
sein�verhoja; toisessa taas oli ty�paja eli �verstaa�, jonka akkunoissa
n�kyi himme�t lasiruudut, ett'eiv�t naapurit voineet t�hystell�,
mit� siell� milloinkin tehtiin. Ty�huone oli permannosta kattoa
my�ten t�ynn�ns� vanhoja aarteita, joiden todellisen arvon ukko yksin
tiesi: lyhtyj�, kynttil�kruunuja, haarakynttil�-jalkoja, varuksia,
suitsutus-astioita, vanhanaikaisia ja ulkomaisia pronssiteoksia y.m.s.
Perimp�n� loisti kaksi pajauunia, joiden luona h�yl�penkki ja p�yt�
hienompaa sep�nty�t� varten. T��ll� aherteli vanha veijari joko
korjaillen tai valmistellen kaikellaista uutta ja vanhaa, aherteli
ahkerana ja v�sym�tt�m�n� kuin mik�kin munkki ty�kammiossansa. Ennen
kuului t��lt� ankara h�lin� aamusta iltaan asti, sill� mestarin kanssa
ty�skenteli t��ll� silloin viisi, kuusi kis�lli�; mutta nyt seisoi h�n
t��ll� vallan yksin nakutellen ja viilaillen: ainoastaan h�nen
ty�kalujensa kalke sek� yksin�isen lampun valo juorusivat t��lt�
iltaisin maailmalle, ettei kuolema viel� ollut korjannut vanhaa
kaupustelijaa ja tehnyt loppua h�nen liikkeest�ns�.

Tytt�ren sis��n astuessa seisoi vanha Leemans, esinahka sidottuna


yllens� ja paidan hihat k��rittyin�, par'aikaa alasimen ��ress�,
valmistaen Ludvig XIII:n aikuista kynttil�jalkaa. Paljaat, karvaiset
k�sivarret paistoivat kellert�vilt� ik��nkuin olisi ne v�rj�nnyt p�ly
juuri taottavana olevasta vaskesta; ja kun ukko oven k�ydess� k��nsi
p�in punaisen harmaan, sankkatukkaisen ja -partaisen naamansa, n�kyi
noiden tuuheiden, ep�tasaisten kulmain alta tirkist�v�n pari �re��
silm��, jotka muistuttivat �rsytetyn villakoiran katsetta.

�P�iv��, pappa!� tervehti Se�ora, joka ei ollut huomaavinansakaan,


mill� nololla liikkeell� ukko koetti piiloittaa kynttil�njalkaa, jota
h�n par'aikaa �korjusteli�. H�n ei pit�nyt siit�, ett� h�nt� h�irittiin
tai ett� h�net n�in yll�tettiin ty�ss�.

�Kas, sin�k� se olet, tytt�seni!� vastasi h�n tullen luo ja nuohoten


vanhaa k�rs�naamaansa Se�oran hienoja ja kukkeita poskia vastaan. �No,
mit� nyt on tapahtunut?� jatkoi h�n lyk�ten tytt�rens� hiljaa ulos
puutarhaan.

�Kuinka olet sin� n�in varhain liikkeell�?�

�Minulla on t�rke�� puhuttavaa teid�n kanssanne, is�.�

�Vai niin, no, menn��nh�n sis��n!�

Ja sitten veti h�n Se�oran mukanansa sis��n.

�Mutta vanha Darnet ei saa olla kuuntelemassa puhettamme!�

�Vai niin, vai niin�, sanoi ukko hymyillen karvaisen naamansa sis�st�.
Huoneeseen tultua huusi h�n palvelijattarelle, joka juuri kiilloitti
venetsialaista peili�, kuivaten ja kihnuttaen sit� yht� kiilt�v�ksi
kuin h�nen kiilloitetun permannon kanssa kilpaileva otsansa oli:

�Mene ulos puutarhaan ja vartioi siell� tavaroita sen aikaa kuin olen
t��ll� sis�ll�!�

T�m�n huusi h�n sellaisella ��nell�, ett� Se�ora heti huomasi,


ettei vanhus suinkaan viel� ollut k�skyvaltaansa luovuttanut
lempi-orjattarellensa.

Is� ja tyt�r olivat nyt kahden kesken pieness�, porvarillisessa


salissa, jonka valkoisilla, irtonaisilla p��llyksill� varustetut
huonekalut ja pienet, villaiset matot tuolien edess� uuden aikaisen
kuosinsa ja siisteytens� vuoksi muodostivat t�ydellisen vastakohdan
romuttuneille, j�rjest�m�tt�mille aarteille vajassa ja ty�pajassa.
Hienot kokit pit�v�t ainoastaan yksinkertaisista ruokalajeista ja
samoin oli tuo vanhojen taide-esineiden ja omituisuuksien �lyk�s
tuntija, ukko Leemans, karttanut s�lytt�m�st� huoneisiinsa mit��n
vanhanaikaista, menettely, joka selv�sti osoitti h�nen vain myyv�n
niit� muille eik� itse v�h��k��n v�litt�v�n kaikista noista
kauppatavaroista, joita h�n vaihtoi ja valmisteli huolehtimatta siit�,
tuliko joku harvinaisuus sellaisen tuntijan haltuun, joka �lysi
k�sitell� sit� sen historiallisen arvon mukaisesti.

Ainoa, mik� t��ll� muistutti h�nen ammattiansa, oli Watteletin maalaama


muotokuva, joka esitti ukkoa kaikellaisten romutavarain keskell�.
Eritt�in n�k�inen se oli: ainoastaan tukka oli ukolla entist�
harmaampi. Muuten oli h�n yh� viel�kin sama, mink� muotokuva osoitti
h�nen silloinkin olleen: laiha ja k�yryselk�inen ukko, koiramainen
tyyppi, punainen parta ja tukka, joka riippui pitk�n�, takkuisena ja
niin tuuheana, ettei kasvoista n�kynyt paljo muuta kuin alituisesta
ihotulehduksesta tulipunaiseksi k�ynyt, suuri nen�, joka teki h�net
juopon n�k�iseksi, vaikka h�n olikin vallan raitis mies.

Muotokuvaa lukuunottamatta oli salissa er�s toinen huomattava esine,


nim. uunin reunalla lep��v�, avonainen messukirja. Sit� sai Leemans
kiitt�� monesta onnistuneesta kaupasta; sama messukirja eroitti h�net
vanhasta Schwalbachista, muori Esausta ja muista l�heisist�, jotka
olivat alkaneet juutalaisten korttelista, Ghettosta, sill� ukko Leemans
oli kristitty, jopa katolinenkin, vaikka h�n oli nainut juutalaisen
tyt�n. Ylh�isten ostajain parissa liikkuessansa oli h�nell�
kristinuskostansa tosi hy�ty. Kreivit�r Malletin rukoushuoneessa ja
vanhimman nti Sismodos'in kappelissa kuunteli h�n usein messua eik�
laiminly�nyt koskaan ilmesty� lauvantaisin p. Tuomas Aqvinolaisen tai
p. Klotildan kirkkoihin, joissa h�nen parhaat ostajansa k�viv�t;
varakkaammista juutalaisista oli taas h�nen vaimovainajansa pit�nyt
huolta. H�nen tapansa esiyty� hurskaan lailla oli v�hitellen k�ynyt
h�ness� jonkunlaiseksi tarpeeksi, jonka vuoksi h�n nyt vanhemmilla
p�ivill�ns� harvoin laiminl�i �ravita itse�ns� messullakin, kuten
h�nen oli tapansa sanoa; sit� paitse oli h�n ollut huomaavinansa, ett�
kauppa k�vi paremmin niin� p�ivin�, jolloin h�n oli ollut messussa.

�No, mist� on kysymys?� kysyi h�n katsellen viekkaasti tyt�rt�ns�.

�Suuresta kauppa-asiasta, pappa!�

Samassa veti h�n salkustansa esiin kimpun vekseleit� ja


maksu-osoituksia, jotka kaikki Kristian II oli kirjoittanut.
�Kysymys on n�iden myymisest�! Ostatko n�m�?�

N�hty�ns� k�sialan, virnisti ukko naamaansa rypist�en sen niin


sykkyr��n, ett� koko kasvot n�yttiv�t h�vi�v�n parran ja tukan
peittoon. Nyt muistutti h�n piikkisikaa, joka kohottaa harjaksensa
puolustukseksensa.

�Illyrialaisia arvopapereja!... Ei kiitoksia, nuo laput min� tunnen...


Miehesi lienee tullut p�hk�hulluksi, joka l�hett�� sinut t�nne
sellaisissa asioissa... Vai ovat asiat nyt todellakin sellaisiksi
kehittyneet!�

T�h�n vastaukseen oli Se�ora valmistunut eik� siit� h�iriytynyt


rauhassansa.

�Kuulehan nyt, is�, sanoi h�n alkaen seikkaper�isesti selitt��


millaiset olosuhteet nyt olivat; h�n antoi tarkan selonteon koko
�suuresta kaappaustuumasta�, todistaen sanansa sill� numerolla
_Quernaro-lehte�_, jossa esitys Illyrian eduskunnan istunnosta l�ytyi,
ja muutamilla Lebeaun kirjoittamilla kirjeill�, jotka sis�lsiv�t
tietoja kuninkaan toimista ja suunnitelmista... Lorun loppu oli nyt se,
ett� kuningas oli korviansa my�ten rakastunut er��seen naiseen, jolle
h�n tahtoi panna kuntoon komean asunnon (Messinan avenuen varrella)
kalustuksinensa, tallinensa ja vaunuvajoinensa; sen vuoksi ei h�n
varmaankaan ep�r�isi kirjoittaa maksuosoituksia kuinka korkeille
summille ja kuinka suurta korkoa vastaan tahansa...

V�hitellen k�vi ukko Leemans tarkkaavaksi. Vihdoin alkoi h�n itse


kysell� l�hemmin hankkeesta, jonka viekkaasti keksittyj�
yksityisseikkoja h�n nyt kaikin puolin pohti.

�Ja milloin arvopaperit lankeisivat?�

�Kolmen kuukauden kuluttua...�

�Asia olisi siis suoritettu kolmen kuukauden kuluttua.�

�Niin kyll� ... kolmen kuukauden kuluttua.�

Se�ora teki samassa k�siliikkeen ik��nkuin olisi h�n sitaissut jotakin


solmulle ja puristi huulensa varsin p��tt�viksi.

�Ja mit� korkoa vastaan?�

�Mit� vain haluat... Mit� suuremmiksi sitoumukset saamme, sit�


varmemmin p��semme p��m��r��mme. H�n on saatettava siihen, ettei h�nen
auta muu kuin allekirjoittaa luopumus kruunustansa.�

�Ja kun h�n on suostunut sen tekem��n, niin...?�

�Niin pit�� tuo nainen huolen lopusta... H�nell� on silloin rakastaja,


jolla on kaksi miljoonaa kulutettavana.�

�Mutta jos nainen keksii pit�� kaikki itsellens�! T�ytyy olla saakelin
varma naisesta, jota k�ytet��n...�

�H�nest� me olemmekin varmat.�


�Kuka h�n siis on?�

�Et sin� h�nt� tunne�, sanoi Se�ora varmasti, korjaten arvopaperit


takaisin salkkuun.

�Ei, j�tt�k��mme asia sittenkin siksens�, sanoi ukko vilkkaasti;


mietitty�ns� hetkisen lis�si h�n: �Se on paljo rahaa ... sangen paljo
rahaa... Ainakin t�ytyy minun puhua Picheryn kanssa asiasta.�

�Ei, kavahda itsesi siit�, is�... T�h�n juttuun ei pid� muita ihmisi�
en�� sekoittaa. Meit� on jo ennest�ns�kin liian monta. Tom, Lebeau ja
sin� ... ja jos ai'ot kertoa siit� useammille, niin...�

�Ainoastaan Picherylle, tytt�seni... Voinethan ymm�rt��, ett'en min�


yksin�ni voi niit� hankkia... Ei, se on liian paljo rahaa ... aivan
liian paljo minun varoilleni...�

�Ja vast'edes saa h�n maksaa viel� enemm�n�, vastasi Se�ora


kylm�verisesti.

Nyt syntyi hetkisen vaiti-olo, jonka kuluessa ukko mietti itseksens�


salaten ajatuksensa tuuhean tukkansa alle, jonka h�il�ytti
kasvoillensa.

�No niin�, ��nn�hti h�n vihdoin, �min� suostun, mutta yhdell� ehdolla:
tuo asunto Messinan avenuen varrella tulee tietysti erikoisesti
kalustettavaksi ... ja siihen tarvittavat kompeet hankin min�.�

T�h�n saakka oli koronkiskurilla ollut puhevuoro, mutta nyt n�ytti


kaupustelija karvansa.

Se�ora ratkesi nauramaan.

�Voi sinua vanha lumppukauppias, voi sinua vanhain r��syjen


kaupustelija!�

T�m�n sanoi h�n ��nell�, joka hyvin soveltui t�h�n ymp�rist��n, mutta
huonosti h�nen omaan pukuunsa ja ryhtiins�.

�No, olkoon menneeksi, is�... Sin� saat hankkia kaikki nuo 'kompeet',
mutta ei mit��n �itivainajan vanhoja r��syj�, ett�s sen tied�t.�

N�ill� tarkoitti h�n niit� kuluneita ja tavallisissa oloissa vallan


mahdottomia esineit�, jotka ukko oli koonnut yhteen antaen niille
hurskaan nimityksen: �vaimovainajani kokoelma.� Ukko k�ytti n�et
hy�dyksens� ihmisten tunteellisuutta saadaksensa myydyksi kaiken tuon
rojutavaraston, jota h�n nimitti rakkaan vainajan j�lkeenj�tt�miksi
�muistoesineiksi� ja kun joku tahtoi ostaa jotakin n�ist� �h�nelle
kallisarvoisista� esineist�, otti h�n siit� hyv�n maksun.

�Ymm�rr�tk�, is� ukko, ei mit��n kitsastelua, ei mit��n lumppuja... Tuo


nainen tiet�� n�et erotuksen oikean ja j�ljennetyn tavaran v�lill�!�

�H�h! Vai on h�n sit� laatua�, murisi vanha villakoira kuonokarvojensa


takaa.

�On, h�n ymm�rt�� ne asiat yht� hyvin kuin sin� ja min�, tied�tk�s!�

�Hm, mutta...�
Ja nyt l�hensi villakoira ruman kuononsa liki Se�oran ihania kasvoja;
vaikka is�n ja tytt�ren ulkomuodot niin v�h�n muistuttivat toisiansa
kuin vanha, rytistynyt pergamenttilehti voi muistuttaa raitista ruusua,
oli molempain kasvoihin nyt kuitenkin kirjoitettu: �t�ss�
kaupustellaan.�

�Mutta�, jatkoi ukko, �koska min� nyt jo olen suostunut asiaan, pit��
minun mielest�ni saada tiet��, kuka h�n on? Kuka tuo nainen siis on?�

�Se on...�

Se�ora keskeytti itsens� sitoaksensa kiinni leve�n hattunsa nauhat


peilin edess�, joka kuvasti h�nen kauniit kasvonsa ja tyytyv�isen,
melkeinp� ylh�isen hymyilyns�; sitten lopetti h�n lauseensa sanoen
erityisell� ��nenpainolla:

�Se on Spalaton kreivit�r!�

II.

Er�s akatemiallinen juhlallisuus.

Se klassillinen palatsi, joka lep�� kupoolinsa painon alla Pont des


Arts-sillan p��ss� ja Parisin oppineiden kaupunginosan l�ht�kohdalla,
n�ytti t�n� aamuna harvinaisen eloisalta ja olipa kuin aikoisi se
siirty� paikoiltansa aina vierusrantakadun laidalle saakka. R�iskyv�st�
kes�kuun sateesta huolimatta, joka toisinaan ihan virtasi alas
taivaalta, liikkui taaja, siistipukuinen, hansikkaita k�ytt�v�
ihmisjoukko suuren oven portailla ja siit� kiemurtelevana jonona pitkin
muuri-aitaa aina Seinejoelle avautuvan holvin aukolle saakka;
k�rsiv�llisesti odotti se t�ss� hyvin tiet�en, ett� kukin heist�
p��sisi vuorossansa sis��n niiden pienten, eri v�risten kutsukorttien
avulla, jotka keskell� ry�ppysadetta v�l�hteliv�t heid�n hyppysiss�ns�.
Samanlainen j�rjestynyt ja s��nn�llinen jono vaunuja ulottui my�skin
l�heisen Rahapajan sivua kulkevaa rantakatua pitkin, jono Parisin
upeimpia kaksivaljakkoja, joiden kuskit ja lakeijat olivat puetut joko
siroihin nykyaikaisiin tai vanhanaikuisiin, komeihin livreepukuihin,
vaikka ne tilap�isesti peittyiv�tkin jokap�iv�isten, kansanvaltaisten
sateenvarjojen ja sadetakkien alle. Toiset toistansa ylh�isemm�t
koti- ja ulkomaiset vaakunat, viel�p� kuninkaallisillakin
valiolauseilla ymp�r�idyt, loistivat vaunujen sivuilta muodostaen
jonkunlaisen, mahtavan suuren vaakunakirjan, jonka kuvasto komeana
levisi pitkin Seinen rantoja. Ja kun joku p�iv�ns�de synkki� kasvoja
kirkastavan hymyilyn lailla silloin t�ll�in valahti alas pilvien
lomasta, kimaltelivat kostuneet vaakunat, valjaat, vartijasotilaiden
kyp�r�t, kupoolin yll� oleva lyhty ja viel�p� suuren portin edess�
lep��v�t, aina tomuisen harmaat pronssiset leijonatkin n�yttiv�t nyt
kauniin, mustan kiiltov�rins�.

Pitkien v�liaikojen kuluttua on tuolla vanhalla akatemiatalolla


t�llaiset juhlap�iv�ns�, jolloin se jonkun vastaanoton johdosta
iltap�ivin �kki� her�� ja virkistyy eloon. Mutta t�n� p�iv�n� ei ollut
kysymys mist��n vastaanotosta. Siihen oli vuodenaika jo aivan liian
my�h�inen: akatemiaan vastaanotettavat, joilla on siell� oikkunsa yht�
hyvin kuin n�yttelij�ill�kin, eiv�t ikin� tyytyisi esiytym��n sen
j�lkeen kuin suuret kilpa-ajot jo ovat olleet ja menneet, taiden�yttely
suljettu ja matkakirstut s�lytetyt kes�matkoja varten. Nyt oli kysymys
ainoastaan akatemian palkinnon jaosta, v�hemm�n huomattu tapaus, joka
ei tavallisesti houkuttele liikkeelle muita kuin seppel�it�vien
l�heiset perheet. T�m�n erikoisen ihmistulvan ja ylh�isen v�kijoukon
oli akatemian oville tuonut se uutinen, ett� palkittujen teosten
joukossa oli my�skin ruhtinas de Rosenin kirjoittama _Kuvaus Ragusan
piirityksest�_, jonka vuoksi monarkkinen ryhm�kunta oli k�ytt�nyt
tilaisuuden toimeenpannaksensa -- kaupungin j�rjestysvallan suojaamana
-- mielenosoituksen nykyist� hallitusta vastaan. Tavattoman suotuisan
sallimuksen kautta taikka jonkun vehkeilyn johdosta, jommoiset kaikessa
salaisuudessa menestyv�t virallisissa ja akatemiallisissa piireiss�,
oli akatemian elinkautinen sihteeri sairastunut, jonka vuoksi jalo
Fitz-Royn herttua oli ottanut lukeaksensa julki palkintolautakunnan
lausunnon; ollen valkoisen verens� viimeiseen tippaan asti legitimisti
�alleviivaisi� h�n tietysti ne kiihkeimm�t kohdat ruhtinas Herbertin
kaunista historiallista puolueteosta, joissa puolueen koko
hallitusmielisyys ja kiihkoisuus ilmeni. N�in tulisi t�st�
tilaisuudesta ivallinen mielenosoitus, jollaisia akatemiassa
uskallettiin panna toimeen keisarikunnankin aikana. Kaikki k�visi
nykyisen suopeuden lipun alla, sill� olihan suopeus tasavallan s�vyisi�
tytt�ri�.

Kun akatemian vanha kello l�i kaksitoista, syntyi yleis�ss� liikett�.


Portit avataan. Verkallensa vet�ytyy ihmisjoukko parhaimmassa
j�rjestyksess� Mazarinen torin ja samannimisen kadun puoleisille
sis��nk�yt�ville p�in samalla kun vaakunoilla koristetut vaunut
k��ntyv�t kaaressa palatsin pihaan j�tt�en parhaille istumasijoille
oikeutetut herrasv�kens� portaiden edustalle, miss� kansliap��llikk�,
kunniamitaleilla koristetun palvelijakunnan keskell�, h��r�� hopealla
huolitellussa virkapuvussansa ja muuten niin hyv�ntuulisena kuin
linnanvouti tarinassa �la Belle au Bois-Dormant� hy�rii prinsessan
s�ngyn ymp�rill� t�m�n her�tess� satavuotisesta unestansa. Vaununovet
ly�d��n auki, pitk�takkiset lakeijat hypp��v�t alas istuimiltansa
kuskin vieress�, herrasv�et astuvat vaunuista, tervehtiv�t ja
kumartavat juhlallisesti ja hymyilev�t toisillensa ja kuiskailevat
kesken�ns� kuin vanhat tuttavat ainakin h�vit�ksens� sitten silkin
kahistessa joko siihen matotettuun porrask�yt�v��n, joka vie
erityisesti varatuille lehtereille, taikka siihen pitk��n k�yt�v��n,
joiden vuosisataista, kulunutta kivityst� my�ten p��st��n palatsin
sis�osiin.

Yleis�lle aiottu osa salia t�yttyy kuulijoilla. Tasaisesti kohoavat


istumapenkit mustenevat yksitellen aina kattokaariin saakka, miss�
seisovien kuulijain sivukuvat esiytyv�t tummina kupoolin lasi-akkunoita
vastaan. Ei ainoatakaan sijaa tyhj�n�. P�� p��n vieress� istuu
t��ll� kuulijoita omituisen koleassa museo- ja kirkkovalaistuksessa,
jossa Ranskan suurkauden miehet, Descartes, Bossuet, Massillon y.m.
nerot ovat edustettuina marmorisina pystykuvina ikuisiksi ajoiksi
samaan asentoon kangistuneine, miettiv�isine, liikkumattomine
kasvojen-piirteinens�. Salin suuren, nyt kuulijoilla t�ytetyn
puoliympyr�n edess� oli sent��n muutamia tyhji� penkkej� ja ylinn�
viheri�ll� veralla verhottu p�yt� puhujaa varten, kuten jo sille
asetettu vesilasi ilmaisi. N�ille sijoille asettuvat akatemian j�senet,
he kai koht'ik��n tulevat sis��n noista korkeista kaksoisovista, joiden
yl�puolella luemme suurilla, hautapatsaista tutuilla, kultakirjaimilla
kyh�tyt sanat: _kirjallisuus, tiede ja taide_.
Mutta kaikki n�ytt�� niin vanhalta, j�yk�lt� ja k�yh�lt� muodostaen
t�ydellisen vastakohdan niille kev�isille puvuille, joilla lehterit ja
permanto olivat verhotut kuin kukkaisk�ynn�ksell�. V�rilt�ns� hillityt,
sametin hienot, aniharvoin kirkkaat, vaaleat puvut, (kuosiltansa
ruumiinmuotoiset niinkuin ajan tapa vaati ja hohtavilla ter�shelmill�
kirjaellut), keve�t, ilmavat hiuslaitokset, joita koristi joko pitsit,
kukkaiset tai pienet samettirusettien eli keltaisten t�hk�p�iden
sis�st� pilkist�v�t pienet lintuset; suuret viuhkat, jotka olivat
alinomaa liikkeess� levitt�en ymp�rillens� hienojen hajuvesien lemua --
kaikki t�m� n�ytti saavan salia kaunistavan vanhan kotkankin
r�pytt�m��n silmi�ns� mielihyv�st�. Mutta vaikka edustetaankin vanhaa
Ranskaa, niin eih�n liene tarvis tuoda mukanansa n�in raskasta ilmaa ja
pukeutua variksen pelj�ttien lailla!

Kaikki, mit� Parisissa oli kuosikasta, ylh�issyntyist� ja s��dyllisesti


ajattelevaa, oli saapunut t�nne, hymyili toisillensa ja tunsi toisensa
pienist� salaper�isist� viittauksista; t��ll� n�htiin hienojen klubien
j�senet, S:t Germainen etukaupungin ylimyst� ja se seurapiiri,
joka ei koskaan sekaudu suuren yleis�n el�m��n eik� n�y teaatterein
ensi illoissa, vaan esiytyy m��r�ttyin� p�ivin� Operassa tai
musiikkikonservatorion konserteissa muodostaen muuten erityisen,
suljetun maailman, joka el�� paksujen akuttimien takana, erill�ns�
katumetelist�, jopa p�iv�n valostakin ja josta julkisuudessa ei n�y
muuta kuin kuolemanilmoitukset, satunnaisten avioriitojen selvitykset
taikka uutinen jostakin omituisesta seikkailusta, jossa joku
�kumiylimyst�n� perhej�senist� on ollut mukana.

T�m�n valikoiman ohella n�htiin my�skin muutamia illyrialaisia


ylimysperheit�, jotka olivat paenneet is�nmaastansa maanpakolaisen
kuninkaansa mukana, kaikki kauniita nais- ja miestyyppej�, vaikka t�h�n
hienoimpaan parisilaisymp�rist��n n�hden hieman liian s�rm�kk�it� ja
outoja. Selv�sti eristyviss� ryhmiss� n�htiin sit� paitse tunnettuja
kirjallisia piiri�, jotka tavallisesti valmistavat akatemiallisia
vaaleja ja ennakolta vaikuttavat niin paljo ��nestykseen, ett� n�iden
tuttavuus ja suosio usein painaa enemm�n vaa'alla kuin jonkun ehdokkaan
omat ansiot. Ylimyst�n keskuudessa n�htiin viel� muutamia
keisarikaudenkin suuruuksia, nousukkaita, jotka aikoinansa olivat
ivailleet vanhaa �ukkojen puoluetta�, mutta nyt lukivat itsens� siihen.

Lopuksi oli t�m�n valioyleis�n keskuuteen viel� pujahtanut muutamia


�riuduttavia� kaunottaria, jotka ylh�is�n poissaollessa koreilevat
teaattereissa loistavissa puvuissansa, vaikka n�m� monarkkisellekin
leirille tutut naiset nyt esiytyiv�t niin vaatimattomina, ja vihdoin
pari kolme koko Parisille tuttua, yleisesti suosittua n�yttelij�t�rt�,
joita p��kaupungin kaikki naiset mielell�ns� j�ljitteliv�t
puvuissansa. T�t� varsinaista yleis�� lukuunottamatta n�htiin
joukko sanomalehtimiehi� ja ulkomaisten lehtien edustajia, jotka
kirjesalkkuinensa, kirjoitusneuvoinensa y.m. n�yttiv�t pukunsakin
puolesta varustautuneen kuin jotakin matkaa varten keski-Afrikaan.

Alimmalla pienell� penkill�, puhujalavan luona, istui palkitun sankarin


puoliso, ruhtinatar Colette de Rosen vieh�tt�v�n aistikkaassa,
intialaisesta kashmirkankaasta ja moareesilkist� tehdyss� viheri�isess�
puvussansa; siron hiuslaitoksen ymp�r�imin� loistivat h�nen kauniit
kasvonsa voitonriemuisina. Ruhtinattaren vieress� taas istui
paksu ja karkeapintainen ukko Sauvadon ylpeillen siit�, ett� sai
olla veljentytt�rens� seurana t�ss� tilaisuudessa, johon h�n
tiet�m�tt�myydess�ns� oli pukeutunut kuin ylh�ist� perheiltamaa varten
kunnioittaaksensa sit� enemm�n juhlallisuutta. T�m� pukuerehdys teki
h�net levottomaksi: valkoinen kaulaliina kiusoitti h�nt� kuin mik�kin
kaularauta; alinomaa t�hysteli h�n kaikkia sis��ntulijoita keksi�ksens�
edes jonkun samalla tavoin puvussa erehtyneen poloisen. Mutta t�t�
toveria onnettomuudessa ei l�ytynyt.

Pian syntyi tuon loistavasti puetun ja hilpe�n valiojoukon vilin�ss�


��nek�s h�lin�, joka toisinaan heikkeni, mutta sent��n kuului
selv�sti ja vieri mainettivirtauksena toisesta p��st� salia toiseen.
Pieninkin naurahdus levi�� ja vaikuttaa toisiin, pieninkin liike ja
suosionosoituksiin varustautuva, ojennettu k�sipari huomataan, kaikki
ovat j�nnitt�v�n odotuksen vallassa, uteliaisuus on yht� pingoitettu
kuin jossakin merkillisess� ensi-illassa, miss� n�ytelm�n menestys jo
ennakolta on taattu; ja kun kuuluisuudet tuon tuostakin saapuvat
paikoillensa, k��ntyy kaikkien ��nek�s huomio heihin p�in, vaikka
v�kijoukon utelias tai ihaileva solina sent��n laimenee n�iden menness�
ohitse.

Mutta luokaapa silm�nne tuonne Sullyn kuvan yl�puolelle, niin n�ette


kaksi naista, joista toinen taluttaa pient� poikaista ja jotka yhdess�
ottavat haltuunsa aition etumaiset sijat. Toinen heist� on Illyrian,
toinen Palermon kuningatar. Puettuina samallaisiin tummanpunaisesta
t�pl�isest� silkkikankaasta tehtyihin pukuihin, joiden rinnustat ovat
kirjaellut koruompeluksilla, ja diadeemihattuihin, joiden pitk�t,
lep��v�t sulat hivelev�t toisen vaaleita ja toisen ruskeita suortuvia,
vaikuttavat n�m� kuninkaalliset orpanukset toistensa vieh�tt�vin�
vastakohtina, ollen kaikessa muussa, paitse ylv��n vartalon
notkeudessa, vallan erilaisia, jaloja tyyppej�. Fr�d�rique on k�ynyt
kalpeaksi ja vanhenevaisuutta todistava piirre tekee h�nen hymyilyns�
surullisemmaksi; maanpakolaisuuden levottomuutta ja k�rsimyksi�
osoittavat my�skin h�nen tumman orpanansa kasvot. Naisten v�liss� istuu
pikku Zaran kreivi ravistellen vaaleita suortuviansa; h�nen kasvonsa,
katseensa ja p��tt�v�inen suunsa todistavat p�iv� p�iv�lt� varmistuvaa
itseluottamusta. H�n on jo tosikuninkaan taimi, jonka kehitys on
alkanut menesty�.

Vanha herttua de Rosen istuu saman aition taustalla er��n


henkil�n kanssa; Kristian II se ei ole, sill� t�m� on j��nyt pois
v�ltt��ksens� varmasti odotettavaa mielenosoitusta, vaan paksu- ja
tuuheatukkainen, pitk� mies, yleis�lle tuntematon suuruus, jota t�m�n
juhlallisuuden aikana ei mainita, vaikka juuri h�nen nimens� pit�isi
olla kaikkien huulilla. Oikeastaan on n�et koko juhlallisuus h�nen
kunniaksensa toimeenpantu, h�n juuri on sepitt�nyt sen suuremmoisen
kuningasvallan rekviemiun, jota nyt k�yd��n esitt�m��n Ranskan
viimeisten ylimysten ja p��kaupunkiin asettuneiden, valtakunnistansa
karkoitettujen maanpakolaisten kuningashuoneiden l�sn�ollessa.
Korkeat maanpakolaiset ovat n�et kaikki saapuneet juhlimaan
�velje�ns� ja sukulaistansa� Kristian II:sta tuottaen asianomaisille
juhlamarsalkoille melkoista p��nvaivaa istuinj�rjestyksen suhteen.
Sortuneen suuruuden arvon-mukaisia vaatimuksia on n�et aina vaikea
t�ytt�� ja maanpakolaisuuden kiusallisissa olosuhteissa voi heid�n
ep�ilyksens� kehitty� suorastaan �rtyneeksi haavaksi.

Descartesin lehterill� -- n�it� nimitet��n n�et kunkin lehterin


yl�puolella seisovan pystykuvan mukaan -- istuu Westfalin kuningas,
jonka ulkon��n ylev�� ylh�isyytt� lis�� ter�v�t, mutta sokeat silm�t.
Silloin t�ll�in hymyilee h�n yht��nne ja kumartaa toisaanne p�in.
Alinomaa n�ytt�� h�n huolehtivan siit�, ettei h�nen sokeuttansa
huomattaisi, teht�v�, jossa h�nt� alttiudella auttaa tytt�rens�, tuo
pitk� ja hoikka nainen, jonka p�� n�ytt�� taipuvan alas rikkaiden
kultakiharain painosta. Kun kuningas pit�� ainoastaan tummista
kiharoista, on h�n yh�ti salannut t�lt� tukkansa todellisen v�rin. �Jos
sin� olisit vaaleatukkainen, en ehk� voisi pit�� sinusta niin paljoa�,
oli h�nen tapansa sanoa suki'essansa prinsessan suortuvia. T�m� pari,
is� ja tyt�r, k�rsi maanpakolaisuutensa arvokkaasti ja ylh�isell�
levollisuudella kuin olisi kysymys ollut jostakin k�velyst�
kuninkaallisissa puistoissa. Aina kun kuningatar Fr�d�riquen tapasi
hervottomuuden hetki, muisteli h�n t�t� sokeaa kuningasparkaa jaloine
oppainensa, jonka esimerkki antoi h�nelle uutta voimaa ja virkistyst�.

Mutta siirt�k��mme silm�mme toista lehteri� kohti. Loistavassa


silkkiturbanissa istuu siell� Galitsian lihava kuningatar, joka
paksuine poskinensa ja punaisine ihov�rinens� muistuttaa karkeakuorista
appelsini�. Puuskuttaen ja puhallellen l�yhyttelee h�n kasvojansa
viuhkalla jutellessansa nauraen valkoharsoisen naisen kanssa, jonka
nuorissa suloisissa kasvoissa jo n�kyy surun j�lki� silmien ymp�rill�,
kalpeilla huulilla ja noilla kyynelten uurtamilla poskijuovilla. T�m�
rakastettava nainen, Palman herttuatar, ei n�yt� juuri syntyneen niit�
t�ristyksi� ja kauhuja varten, joihin h�nen seikkailuhalukas puolisonsa
on h�net el�m�n polulla saattanut. L�sn� on h�nkin, tuo suuri hirvi�,
joka tuon tuostakin aivan tuttavallisesti pist�� kiilt�v�n mustan
partansa esille molempain naisten v�list�; muuten ovat h�nen kasvonsa
kauniit ja vasken karvaisiksi ahavoituneet viimeisen sotaisen yrityksen
j�lkeen, joka maksoi h�nelle niin paljo ja sent��n ep�onnistui niinkuin
edellisetkin retket. Mutta jonkun aikaa sai h�n n�ytell� kuningasta,
pit�� hovia, juhlia, naisia, laulattaa _Te deumia_ ja n�hd� kukkaisia
siroteltavan tiellens�. H�n n�ytteli osansa, allekirjoitti p��t�ksi�,
tanssi, puhui kirjoitusmusteella ja ruudilla, vuodatti verta ja kylvi
vihaa. Ja kun h�n menetti taistelun, j�tti h�n uskollisen puolisonsa ja
pakeni takaisin Ranskaan kootakseen voimia ja miljoonia uusiin
yrityksiin; muuten esiytyyh�n jonkunlaisessa matkailijan ja
seikkailijan puvussa: tiukasti ruumiin mukaisessa, kiilt�vill� napeilla
ja ny�reill� koristellussa pitk�ss� takissa, joka tekee h�net
mustalaisen n�k�iseksi. Kokonainen liuta solisevaa nuorisoa istuu
samassa aitiossa jutellen ��nekk��sti ja vapaasti kuin nuoriso Pomareen
kuningattaren hovissa tuota kovaa ja kuherrukselta kuulustavaa,
kansallista kielt�ns�, sinutellen toisiansa ja k�ytt�en kesken�ns�
tuttavallisia puhetapoja, jotka her�tt�v�t pahennusta salissa.

Omituista kyll�, oli Bossuetin pieni aitio j��nyt tyhj�ksi, vaikka


yleis�� oli kokoutunut niin paljo, ett� amfiteatterissa n�htiin
syntyper�isi� ruhtinaitakin. Kaikki ihmetteliv�t itseksens�, ket�
suuruutta tai tilap�isesti Parisissa oleskelevaa hallitsijaa varten
t�m� mahtoi olla varattu, koska h�n my�h�styy niin paljo, ett� istunto
n�ht�v�sti saa alkaa ilman h�nt�. Vanha akatemian kello ly� jo 1.
Silloin kuuluu lyhyt komento: aseisiin! Ja aseiden tahdikkaan kalskeen
kest�ess� avautuu korkea kaksois-ovi: saapuu �runous, tiede ja taide.�

Kaikki n�m� kuolemattomat n�ytt�v�t, ihme kyll�, varsin reippailta ja


eloisilta, niin ett� luulisi periaatteellisen tahdonvoiman heit�
sellaisina s�ilytt�v�n; muuten tekee jokainen pian sen huomion, ett�
vanhimmat heist� koettavat esiyty� hilpe�n nuorekkaina, jota vastoin
nuoremmat n�ht�v�sti tahtovat mieluummin vaikuttaa totisuudellansa ja
juhlallisuudellansa, kun heilt� toistaiseksi puuttuu kunnioitusta
her�tt�v�t harmaat hapset. Kokonaisuudessaan ei tuo oppinut seura juuri
suuremmoista vaikutusta tehnyt: nykyajan kuosi, sile�ksi kammatut
hiukset ja vartalonmukainen musta juhlatakki eiv�t juuri vaikutakaan
kehenk��n. Ep�ilem�tt� n�ytt�isi Boileaun ja Racinen aikuinen tekotukka
toisellaiselta ja vaikuttaisi enemm�n kunnioitusta her�tt�v�sti,
arvokkaasti ja kohottavasti -- kattokupua kohti! Ainoa, mik� tekee
hauskemman vaikutuksen salissa, on pari kolme palmunlehvill�
koristettua juhlatakkia, joiden n�emme vet�ytyv�n akatemian j�senille
varattujen penkkien ylimm�isille istuimille ja sen p�yd�n luo, miss�
puhujia varten aiottu sokurivesilasi on. Pian astuu er�s n�iden
joukosta esille ilmoittaen: �istunto alkaa�. Mutta h�nen sanojansa ei
kukaan usko eik� niit� usko h�n itsek��n. H�n tiet�� n�et varsin hyvin
ett� Montyonin hyve-palkintojen jakaminen, josta er�s palmulehv�isist�
herroista nyt k�y tekem��n seikkaper�ist�, kaunopuheliasta selkoa on
varsinaisen istunnon ulkopuolella.

Puhe on tietysti akatemiallinen mestariteos, t�ydellisesti


akatemialliseen tyyliin laadittu ja tarpeenmukaisesta lauseparsilla
�hieman� ja �niin sanoakseni� hienonnettu osoittaen, ett� puhuja n�ill�
aina palaa samaan ajatukseensa niinkuin tekev�t hurskaat naiset, jotka
ripill� jonkun pikkusynnin unhotettuansa palaavat takaisin rippi-is�n
luo tunnustaaksensa senkin; sit� paitse oli puhe koristeltu
kaikenlaisilla arabeskeilla ja kiertelyill�, joilla puhuja kai tahtoi
peitt�� ajatustensa k�yhyytt�, joten esitys siis oli t�ydellisesti
siihen tyyliin, joka vanhastansa on akatemiallista ja jota jokainen
sitoutuu k�ytt�m��n samalla kun h�n vihreill� palmunlehvill� koristetun
juhlatakin p��llens� pukee. Akatemian kokousten tavallinen yleis� olisi
ep�ilem�tt� ihastunut komeaan puheeseen ja osoittanut suosiotansa sek�
jalkoja t�mist�m�ll� ett� �hirnumalla� taiteellisille lause-k��nteille,
joiden lopputuloksen jo alussa voi arvata.

Mutta t�m�np�iv�inen kiireinen ja k�rsim�t�n yleis� ei ollut saapunut


t�nne tuollaista esityst� kuulemaan. Voitte siis kuvitella mieless�nne,
kuinka ylev�n v�linpit�m�tt�m�sti ja halveksivasti tuo ylimyksellinen
valioyleis� kuunteli yksinkertaisten ja k�mpel�iden ihmisten
vaatimattomia hyveit� ja uhrautuvia lemmentodistuksia ylistett�v�n
moisella vanhanaikaisella laverruksella, joka muistutti niiden
syrj�isten maaseutusoppien kielt�, miss� kilpakirjoitusten
kirjoittajatkin asuivat. Jalosyntyinen, korkeasukuinen ylimyst�
ihmetteli, ett� yhteiskunnassa todellakin on noin paljo -- kunnon
ihmisi�. Puhuja luettelee edelleen toisen kansanomaisen nimen toisensa
j�lkeen... Yh�, yh�k� tuota jatkuu?... Ihmiset siis yh�ti vain k�rsiv�t
ja uhrautuvat ... kuin sankarit!... Klubiherrain mielest� k�y t�m� jo
�murhaavaksi�. Ruhtinatar Colette de Rosen hengitt�� pienen
hajuvesipullonsa lemua... Kaikki nuo vanhat ja luetellut raukat
haiskahtavat h�nest� �sy�p�l�isilt�. Kaikkien kasvoilta tihkuu
sellainen ahdistuksen hiki, ett� akatemian koleat kivisein�t uhkaavat
kaatua. Puhuja alkaa ymm�rt�� k�yv�ns� ik�v�ksi. H�nen t�ytyy siis
pit�� suurempaa kiirett�.

Poloinen Marie Chaloye, kotoisin Ambegeue-les-Combesista, joka


viisikymment� pitk�� vuotta olet hoitanut halvattua t�ti�si,
ruokkinut h�nt�, niist�nyt h�nen nen�ns�, pukenut h�net ja riisunut
vaatteet h�nen ylt�ns� ja sit� paitse s��st�nyt varoja h�nen
kymmenelle serkullensa! Ja sin� kunnianarvoisa apotti Bourillon, S:t
Maximin-le-Hautin pastori, joka vuosikausia olet kantanut lohtua
vuoristoseudun voita ja juustoa valmistavalle v�est�lle! ette te
aavista, ett� Ranskan akatemia, joka nyt on palkinnut puuhanne, saisi
k�rsi� h�pe�� ja pilkkaa teid�n t�htenne ja ett� nimenne luettaisiin
julki kuulijakunnan tyytym�tt�m�n solinan kest�ess�, joka ei ole muuta
kuin harmistuneiden pilkantekoa vaivoistanne! Puheen loppu muodostuu
rajuksi, huonosti j�rjestetyksi pakoretkeksi ja niinkuin pakeneva
nopeammin joutuaksensa viskaa ojaan laukkunsa ja aseensa, j�tt��
akatemiallinen kaunopuhujamme pois harkitut kuvauksensa jalosta
urhoudesta ja enkelim�isest� uhrautuvaisuudesta ollen varma siit�, ett�
kertomus kokonaisuudessaan voitaisiin lukea seuraavan p�iv�n lehdiss�,
jolloin yleis� paremmin ehtisi huomata kaikki h�nen kauniit
lausepartensa.

Vihdoinkin p��see h�n luettelonsa loppuun. Muutamat huusivat: hyv�!


toiset huoahtivat ��neen: ah! Kaikki tunsivat itsens� keventyneiksi.
Poloinen puhuja istuutuu, pyyhkii h�nkin kasvojansa vastaanottaessaan
parin nuoremman kumppalin kiitokset puheesta, jonka tyylin
akatemiallisiin salaisuuksiin he viel� olivat v�hemm�n perehtyneit�.

Seuraa viiden minuutin loma-aika. Kaikki oikovat itse�ns�, rykiv�t ja


tointuvat j�lleen. �kki� syntyi sitten syv� hiljaisuus. Toinen
palmunlehv�isiin juhlatakkeihin puetuista herroista on noussut
seisoallensa.

Kaikki tuntevat h�net jalo- ja korkeasukuiseksi Fitz-Roy'n herttuaksi.


Jokainen ehtii hyvin tarkastaa h�nt� tuossa, kun h�n jonkun aikaa
j�rjest�� paperejansa viheri�ll� veralla peitetyll�, pienell� p�yd�ll�.
Ollen laiha, k�yryselk�inen ja olkap�ilt� kutistunut mies n�ytt�� h�n
roikkuvine k�sivarsinensa ja ter�vine kyyn�rp�inens� jo 70-vuotiaalta
vanhukselta, vaikka tuskin on viitt�kymment� t�ytt�nyt. Riutuneen ja
n��ntyneen vartalon p��ss� n�emme kalpeat, rumapiirteiset kasvot
ohkaisine poskipartoinensa ja harventuvine hiuksinensa. H�n muistuttaa
Montefeltroa (Lucretia Borgiassa), joka paavi Aleksanteri VI:n myrkky�
juotuansa vet�ytyy n�ytt�m�n taustalle surkeana ja masentuneena kuin
kana, jolta siivet on lyhennetty ja joka v�risee vallan nolostuneena
huomatessaan olevansa viel� elossa. Jalo Fitz-Royn herttua ei ole
juonut myrkky� eik� muuta sellaista, mutta h�n polveutuu kauhean
vanhasta suvusta, joka ei ainoassakaan sukupolvessa ole nuorentanut
itse�ns� vierailla lisill� ja joka nyt viimeisess� edustajassansa on
rappeutunut niin, ett'ei se voi en�� jatkua s��ty� alemmankaan
avioliiton kautta. Muutenkin vihert�v�n kalpea ja jalo Fitz Roy'n
herttua n�ytt�� h�nnystakkinsa viheri�in palmunlehvien heijastuksessa
viel�kin viheri�mm�lt�, jonkunmoiselta sairaalta apinalta, joka ukko
Sauvadonin mielest� tekee vallan jumalallisen vaikutuksen. �Erinomaisen
kaunis nimi tuo�, sanoo Sauvadon naapurillensa. Naisten mielest�
vaikuttaa h�n �hienosti.� Fitz-Roy, mik� kaunis nimi!

Nime�ns� ja monien esi-isiens� pitk�� luetteloa, jossa ei puutu


yksinkertaisiakaan raukkoja, saa h�n enemm�n kiitt�� j�senyydest�ns�
akatemiassa kuin omia historioitsija-ansioitansa; n�it� edustavat n�et
vain muutamat laihat kyh�ykset, joiden ensim�isell� osalla korkeintaan
voi katsoa olevan mink��nlaista arvoa. Mutta t�m� ensi osa onkin toisen
kirjoittama ja jos jalo Fitz-Roy sattumalta loisi silm�ns� sit�
lehteri� kohti, miss� Illyrian kuningatar Fr�d�rique istuu, ja huomaisi
sen tulisilm�isen, suuren p��n, josta h�nen teoksensa on l�htenyt, ei
h�n ehk� j�rjestelisi paperejansa niin ylenkatseellisen n�k�isen� eik�
aloittaisi esityst�ns� niin ylv��ll� ja ylimyksellisell� katseella kuin
h�n nyt sen tekee. Aluksi mainitsee h�n vain sivumennen useita v�hemmin
huomattuja palkittuja teoksia typistellen mielens� mukaan tekij�in ja
teosten nimi� osoittaaksensa ettei h�n niille suurempaa merkityst�
anna. Noin huvin vuoksi vain!... Tulee sitten Roblotin palkinnon vuoro,
joka annetaan parhaimmasta historiallisesta teoksesta, mit� viiden
vuoden kuluessa on julkaistu. �Kuten tied�tte, on akatemia p��tt�nyt
antaa sen ruhtinas Herbert de Rosenille ... h�nen erinomaisesta
kuvauksestansa: 'Kertomus Ragusan piirityksest�'�... Voimakkailla
suosionosotuksilla vastaanottaa sali jo n�m� ensim�iset sanat, jotka
puhuja lausuu kuuluvalla ��nell� ja kylv�j�n k�denliikkeell�.
Varrottuansa kunnes t�m� innostuksen myrsky on tauonnut, jatkaa jalo
Fitz-Roy k�ytt�en paremman vaikutuksen vuoksi jotakuinkin lapsellista
mutta varmaa temppua. Hiljaisella ja levollisella ��nell� sanoo h�n
�hyv�t herrat�... Sitten pit�� h�n lyhyen loman katsellen yleis��n
p�in, joka k�rsim�tt�m�n� ja j�nnittyneen� n�ytt�� olevan t�ydellisesti
h�nen k�siss�ns�. Jalon puhujan kasvoilla on sellainen ilme kuin
tahtoisi h�n sanoa: �Kas niin, jos min� nyt en jatkaisikaan, niin
j�isitte te noloiksi vai kuinka?�... Sen sijaan nolostui h�n itse
huomatessaan, ett'ei kukaan viitsinyt kuulla h�nt�, kun h�n j�lleen
jatkoi puhettansa...

T�h�n saakka tyhj�n� olleen lehterin ovi oli n�et avautunut ja sis��n
astunut nainen, joka istuutui varsin rauhallisena paikoillensa vet�en
kuitenkin useiden huomion puoleensa. H�nen tumma pukunsa oli n�ht�v�sti
parhaimman naisr��t�lin valmistama, riikinkukon silmi� j�ljettelevill�
koruompeluksilla kirjaeltu ja ruumiinmukainen; p��ss� on
h�nell� kultaisella pitsill� p��rm�tty hattu, jonka alta t�m�n
Ahasveruksestansa varman Esterin vaalean rusoittavat, soikeat kasvot
eduksensa vaikuttivat. Ihmiset kuiskaavat h�nen nimens�: kaikkihan
tuntevat h�net, sill� kolme kuukautta on jo �koko Parisi� puhunut h�nen
lemmensuhteistansa ja loistostansa. H�nen huoneustonsa Messinan avenuen
varrella muistuttaa loistavan kalustuksensa vuoksi keisarikauden
maineaikoja. Sanomalehdet ovat rient�neet antamaan yksityistietoja
t�st� ylh�isest� �h�v�istyksest�, ruokasalin maalauksista, jopa tallin
korkeudestakin ja tienneet kertoa, ett� kunniastansa kuuluisaa
Menelausta arempi aviomies oli pujahtanut ulkomaille peitt��ksens�
mieliharminsa niinkuin �suuren aikakauden� (= Ludvig XIV:n
hallituskauden) aviomiesten tapa oli. Mutta valloittajan nime� eiv�t
sanomalehdet ole julkaisseet. Teatterissa istuu tuo nainen aina yksin
ensi-rivin etuaitiossa, mutta varjossa h�nen takanansa h��m�itt�v�t
kavaljeerin hienot, mustat viikset. Kilpa-ajoissa ja Boulognen mets�ss�
ajelee h�n niinik��n yksin, suuri kukkaiskimppu toisella tyhj�ll�
istuinpaikalla ja vaunujen ovessa omituinen, salaper�inen vaakuna,
jonka ymp�rill� luemme vastamaalatun, tuhman vaalilauseen: _oikeuteni,
kuninkaani_ (mon droit, mon roy), jonka rakastaja on valinnut
h�nelle tehdess�ns� h�nest� kreivitt�ren. T�ll� kertaa oli lemmitty
t�ydellisesti tunnustettu. Moisena juhlap�iv�n� oli h�n saanut
paikkansa majesteeteille varatuilla kunniasijoilla Watteletin, kuningas
Kristianin asemiehen, ja Akselin prinssin seurassa, joka aina oli
valmis esiytym��n, kun vain oli kysymys jostakin kuninkaalliselle
arvolle k�yv�st� hassutuksesta; t�t� Kristianin menettely� pidettiin
rakastajattaren julkisena tunnustamisena ja oli h�n siis nyt ik��nkuin
leimattu Illyrian vaakunalla. Mit��n mieliharmia ei h�n kuitenkaan
t�m�n valioyleis�n keskuudessa her�tt�nyt. Kuninkailla on oikeus
kaikenlaisiin oikkuihin ja huvituksiin, jotka -- samoin kuin heid�n
persoonansakin -- ovat kaiken moitteen yl�puolella, olletikin
sellaisessa seurassa kuin t�m� oli, miss� viel� olivat s�ilyneet
muistot Ludvig XIV:n ja Ludvig XV:n rakastajattarista, jotka ajelivat
kuningattaren vaunuissa ja suurilla juhlamets�styksill� esiytyiv�t
h�nen sijaisenansa. Tosin voi joku nen�k�s ihminen, kuten Colette de
Rosen, olla kainosti loukkautuvinansa ja harmitellen ihmetell�, ett�
akatemia oli sallinut �tuollaisten naikkosten� tulla t�nne, mutta
ep�ilem�tt� oli kaikilla n�ill� harmistuneilla kaunottarilla kotonansa
joku Kristianin lahjoittama pieni ja siev�, mutta keuhkotautinen
apinanpentu hyv�ilt�v�n�. Useimpiin teki kuninkaallinen lemmitty
eritt�in edullisen vaikutuksen. Klubilaiset huudahtivat: �sangen siro
nainen!� Sanomalehtimiehet taas sanoivat: �lemmitty, josta voi
ylpeill�!� [Parisilaiset k�yttiv�t t�h�n aikaan lauseparsia: tr�s chic
ja tr�s cr�ne!...] Kaikkialla n�ki rakastajatar suosiollisia kasvoja;
itse �kuolemattomatkin� t�hysteliv�t mielihyv�ll� tuota ihanaa naista,
jossa ei n�kynyt merkki�k��n yleisen huomion vaikutuksesta,
lukuunottamatta sit� v�h�ist� ylv�st� ilmett� katseessa, mik� on niin
tavallista kaikissa naisissa, joita lorgneteilla ja kiikareilla
tarkastellaan.

Pian suuntautuu yleis�n uteliaisuus toiselle taholle, nim. Illyrian


kuningatarta kohti: miten mahtoi rakastajatar h�neen vaikuttaa? Ei
pienint�k��n v�r�hdyst� kasvoissa; eik� liikahda edes hattusulkakaan.
Fr�d�rique, joka ei ottanut osaa tavallisiin huvituksiin, ei tuntenut
kilpailijatartansa ulkon��lt�k��n: h�n ei ollut t�t� koskaan n�hnyt
eik� nytk��n katsellut h�nt� sen kummemmin kuin puvuistakin huvitettu
nainen toisen pukua tarkastelee. �Kuka h�n on?� kysyi Fr�d�rique
sent��n Palermon kuningattarelta, vaan sai lyhyen ja nopean vastauksen:
�en tied�. Viereisess� lehteriaitiossa kuuli h�n samassa monta kertaa
uusittavan nimen: �Spalato ... Spalaton kreivit�r se on!�

T�m� nimi oli jo kuukausia ahdistellut h�nt� kuin paha uni. H�n tiesi,
ett� Kristianin uutta rakastajatarta niin nimitettiin ja oli kuullut
puolisonsa k�ytt�neen ainoaa kuninkaallista oikeuttansa antaaksensa
lemmityllens� nimen, joka oli Illyrian mainehikkaimpia. Kaikista
puolisonsa rikoksista oli t�m� vaikuttanut pahimmin kuningattareen,
jonka mielest� mitta nyt oli kukkuransa saanut. Mik� h�pe� kohottaa
moinen naikkonen ruhtinaallisten joukkoon ... ja tehd� se ihan h�nen ja
Zaran kreivin n�hden! Viel� pahemmin kuin t�m� teko vaikutti h�neen
vaistomaisesti tuon naisen ylv�s ja vakava kauneus. Korskea katse, jalo
ja puhdas otsa ja hieno suu, kaikki n�ytti uhittelevan h�nt�...
Tuhannet ajatukset her�siv�t h�ness�. Yht��ll� ankara ahdistus ja
jokap�iv�iset n�yryytykset!... Vasta eilen oli vaunusepp� ilmestynyt
h�nen akkunansa alle vaatien rahaa... Rosen oli maksanut h�nelle ...
siihen oli kuningattaren t�ytynyt suostua. Toisaalla taas tuo
nainen ... ja h�nen loistava el�m�ns�!... Mist� mahtoi Kristian saada
rahaa h�nen yl�spidoksensa?... Siit� p�iv�st� alkaen, jolloin h�n keksi
puolisonsa vaihtaneen kruunuunsa jalokivet tekokiviin, katsoi
kuningatar h�nen voivan tehd� mit� tahansa. Sis�inen ��ni kuiskasi
h�nelle, ett� tuo Spalaton kreivit�r koituu ikih�pe�ksi h�nelle,
kuninkaalle ja koko huoneelle. �kkipikaisessa mieless�ns� tunsi h�n
samassa tuokiossa halun nousta ja menn� tiehens� Zaran kanssa
p��st�ksens� mit� pikimmin h�p�isev�st� naapuruudesta ja alentavasta
kilpailusta. Mutta samassa muisti h�n olevansa kuninkaan puoliso ja
kuninkaan tyt�r, muisti, ett� h�nen pojastansakin piti kerran kuningas
tuleman. Sen vuoksi ei h�n tahtonut suoda vihollisillensa tilaisuutta
riemuita h�nen onnettomuutensa kustannuksella. Se arvontunne, joka
h�nest� oli naisellisuutta korkeampi ja joka kurjuudenkin p�ivin� oli
ollut h�nen el�m�ns� ojennusnuorana, auttoi h�nt� nytkin ottamaan
vaarin arvostansa niinkuin h�n kotonansakin aina huolellisesti koetti
peitt�� l�henev�� k�yhyytt�. Kuningatarten kohtalo voi olla julma,
vaikka sit� niin monet kadehtivat. V�kipakolla t�ytyi h�nen pid�tt��
kyyneleit�ns�, jotka mieliv�t kohoamaan silmiin. Tarttuen kiikariinsa
katseli h�n. kostuvien lasien l�pi kullatuilla kirjaimilla kyh�ttyj�
sanoja: _runous, tiede, taide_; ihan n�yttiv�t kirjaimet -- puhujan
p��n yll� -- suurenevan ja vaihtelevan v�ri�ns�.

Jalo Fitz-Roy jatkaa puhettansa. Vanginpuvun yksitoikkoisen harmaata


v�ri� muistuttavassa tyyliss� ylistelee h�n kaunopuheliasta ja
voimakkaasti kirjoitettua historiallista teosta ja nuorta ruhtinas
Herbert Rosenia, joka muka �osaa k�ytt�� kyn�� yht� taitavasti kuin
miekkaa,� ja erityisesti h�nen �ritarillista hallitsijaansa Kristian
II:ta, jossa miellytt�v�isyys, sielun aateli, voima ja vieh�tt�v�n
reipas mieli esiytyi niin kauniissa sopusoinnussa kuin se ainoastaan
valtaistuimella tehd� voi.� (Suosionosoituksia ja hyv�ksymishuutoja).
Kiitollinen ja altis kuulijakunta, mietti kai Fitz-Roy, koska se
seurasi h�nt� noin vilkkaasti ja huomasi heikoimmatkin viittaukset...
Joskus ymm�rsi h�n virkist�� �villaista� korupuhettansa jollakin
tosivaikuttavalla otteella siit� kuvauksesta, johon kuningatar oli
antanut ainekset mainiten aina kuninkaan nimen, miss� kunnia urhoudesta
olisi h�nelle langennut. Vanhurskas Jumala, n�in palkitsi siis Kristian
h�nen uhrautumisensa! Yleis� tervehtii suosionosoituksilla huolettoman
ja ylv��n uljuuden innostavia lauseita, ja yksinkertaisella
luonnollisuudella suoritettuja sankaritekoja, jotka tekij� on esitt�nyt
sellaisella kuvarikkaalla kielell�, ett� se suorastaan muistuttaa
muinaisaikojen eepillisi� kuvauksia; ja kun yleis� osoittautuu niin
innostuneeksi n�ist� otteista, ymm�rt�� viisas Fitz-Roy j�tt�� pois
omat korulauseensa lukeaksensa julki muutamia kauneimpia lis�-kohtia
itse teoksesta.

Olipa kuin olisi voimakas siipien suhina tuonut uutta eloa t�h�n
ummehtuneeseen klassilliseen saliin, jonka sein�t n�yttiv�t laajenevan
ja jonka kupukatto n�ytti kohoavan raittiin ulkoilman tuulahduksesta.
Kaikki hengitt�v�t helpommin eiv�tk� l�yhyttimetk��n en�� niin
tahdikkaasti ilmaise yleist� v�linpit�m�tt�myytt�. Koko sali on noussut
seisoallensa ja kaikki kurkottavat p��ns� kuningatar Fr�d�riquen
lehteri-aitiota kohti; yleis� tervehtii uusilla suosionosoituksilla
kunnialla voitettua monarkkiaa Kristian II:n, viimeisen kuninkaan ja
ritarin, puolisossa ja pojassa. Pikku Zaran kreivi, joka on innostunut
h�lin�st� ja hyv�huudoista niinkuin lapset aina tekev�t, taputtaa
naivina k�si�ns�, noita pieni�, hansikoituja k�si�ns�, joilla h�n
silloin t�ll�in siirtelee kasvoille valahtaneita vaaleita suortuviansa;
yleisen innostuksen vaikutuksesta nojautuu kuningatar hieman taap�in
tuntien h�nkin hetkisen aikaa todellista iloa. H�nen on siis
kuitenkin onnistunut ymp�r�id� jonkunlaisella kunnias�tehik�ll� tuon
nimikuninkaan p��, jonka takana h�n itse piileksii, ja antaa uutta
loistoa samalle Illyrian kruunulle, jota h�nen poikansa on kerran
kantava, loistolla, jota mik��n petos ei voi silt� riist��. Mit�
merkitsi h�nelle t�ll� hetkell� maanpakolaisuus, puolison uskottomuus
ja jokap�iv�inen ahdinko! H�n eli hetkisen siin� h�ik�isev�ss� valossa,
jossa varjot h�vi�v�t... �kki� muisti h�n sen, jota h�nen oli
kiitt�minen t�st� ilosta; mielest�ns� oli h�nen jollakin tavoin
osoitettava kiitollisuutensa t�t� kohtaan. M�raut istui juuri h�nen
takanansa, p�� sein�� vastaan ja katse yl�sp�in luotuna, kuunnellen
otteita teoksestansa ja unhottaen, ett� se oli h�nen kirjoittamansa ja
ett� kunnia siit� oli h�nelle tuleva; viel� v�hemm�n tunsi h�n mit��n
kaipausta tai katkeruutta sen johdosta, tuskinpa h�n edes hetke�k��n
ajatteli, ett� h�nen laillinen omaisuutensa oli h�nelt� ry�stetty.

Samoin kuin keskiajan munkkeja huvitti uhrata el�m�ns� uhkeiden


kirkkojen rakentamiseksi, jotka eiv�t suinkaan s�ilytt�neet
rakentajiensa nimi� j�lkimaailmalle, samoin iloitsi t�m� ty�nlapsi
n�hdess�ns� nimett�m�n� tekem�ns� ty�n kohoavan ylv��n� ilmoille
t�yteen p�iv�n valoon. Juuri t�m� uhrautuva ilme, joka kierteli miehen
henkevill� huulilla todistaen heid�n molempien henkist�
heimolaisuuttansa, sai kuningattaren ojentamaan h�nelle k�tens� ja
lempe�sti kuiskaamaan: kiitos, kiitos! Herttua de Rosen, joka istui
l�hinn�, luuli yst�vyyden osoituksen tarkoittavan h�nen poikaansa, ja
tarttui ojennettuun k�teen painaen harjasviiksens� kuningattaren
hansikasta vastaan. Heid�n molempain, jotka olivat uhrautuneet t�m�n
juhlallisuuden vuoksi, t�ytyi siis tyyty� siihen, ett� vaihtoivat
kesken�ns� silm�yksi�, joissa sielut salaper�isell� tavallansa solmivat
ij�isi� keskin�isi� siteit�.

Vihdoinkin p��ttyi juhlallisuus ja kokous hajausi. Voimakkaiden


suosionosoitusten palkitsemana vet�ytyy jalo Fitz-Roy palmunlehdill�
koristetussa juhlatakissansa pois ja h�nt� seuraavat toiset
nerotoverit j�tt�en tyhjiksi akatemialliset istuimensa. Ja sitten alkaa
yleis� tunkeutua ulos kaikista ovista meluten kuin p��ttyneen
teatteriesityksen j�lkeen, mutta t�m� r�hin� on huomisp�iv�n� �koko
Parisin� yleisen� mielipiteen�. Ehk� oli joku l�sn�olleista niin
vilkkaasti el�ytynyt ammoin menneiden aikojen tapoihin, ett� h�n
kuvitteli kantotuolin odottavan h�nt� k�yt�v�n suulla; mutta siit�
unelmasta her�tti h�net ep�ilem�tt� ankara sade ynn� ohiajavien
raitio- ja omnibusvaunujen kolina. Ainoastaan ylh�iset, jotka heti
tuntevat omat valjakkonsa, voivat jatkaa suloista unelmaansa
monarkkisen hallituksen ajoilta. Sill� v�lin kuin ovenvartija huutaa
kuninkaalliset vaunut yksitellen esille, seisoskelee suuren
pylv�sholveikon alla mit� ylh�isin seura keskustellen saamistansa
vaikutuksista sen aikaa, kunnes majesteetit ovat ehtineet poistua.

�Voi, mik� onnistunut kokous, mik� menestys!... Onpa ihmeellist�, jos


tasavalta viel� t�m�nkin j�lkeen voi nousta!�

Ruhtinatar Rosenin ymp�rille on kokoutunut suuri piiri onnittelemaan


h�nt�:

�Kai te nyt olette onnellinen, ruhtinatar?�

�Oi, kyll� ... vastaa kaunis ruhtinatar veike�sti tervehtien oikealle


ja vasemmalle kuin hyvin harjoitettu sirkusvarsa. H�nen vieress�ns�
kumartelee ukko Sauvadon yh�ti kiusautuneena valkoisen kaulahuivinsa
vuoksi ja koettaen hatullansa peitt�� yliviinurin tapaista, juhlallisen
leve�� paidanrintaansa. T�m� pikku ik�vyys ei kuitenkaan est� h�nt�
iloitsemasta siit� kunniasta, mik� t�n��n oli kohdannut h�nen
huonettansa. Tosin tiet�� h�n paremmin kuin kukaan syyn t�h�n
erinomaiseen menestykseen, tiet��, ettei ruhtinas Herbert itse ole
kirjoittanut rivi�k��n palkitusta teoksesta; mutta varmaa on, ett'ei
h�n t�ll� hetkell� ajatellut sit� puolta asiasta enemp�� kuin h�nen
veljentytt�rens�k��n. N�enn�isyys riitti n�et ruhtinattarelle, joka
huomasi suuren joukon onnittelevia �kumip�it� hy�riv�n puolisonsa
ymp�rill� ja jonka nyt t�ytyi kaikin voimin hillit� itse�ns�, ettei
heitt�ytyisi t�m�n syliin kaikkien n�hden, niin t�ydellisesti oli h�n
vakuutettu siit�, ett� Herbert oli kirjoittanut kuvauksen Ragusan
piirityksest� eik� siis ollut mik��n tuhmajussi. Voitte my�skin
k�sitt�� kuinka mieliss�ns� s�vyis� Herbert itse oli kaikkien
onnittelujen ja yst�v�llisten silm�ysten johdosta!...

Jalo Fitz-Roy oli juuri juhlallisesti selitt�nyt h�nelle: �Teid�n


tarvitsee vain lausua toivomuksenne julki, niin kuulutte te meid�n
piiriimme, ruhtinas!�

Mutta viel� enempi ilahdutti h�nt� Coletten osoittama, odottamaton


yst�v�llisyys, jopa hell� ja antautuva alttius, mill� t�m� nyt nojautui
h�nen k�sivarteensa, sill� t�llaista ei h�n muistanut kokeneensa sen
j�lkeen, kun h�n h��p�iv�n�ns� urkujen soidessa saattoi nuoren
morsiamensa kuorin eteen St Thomas d'Aquinon kirkossa.

Yleis� v�istyy tielt� paljastaen kunnioittavasti p��ns�. Alas


laskeutuvat lehterilt� kaikki nuo sortuneet majesteetit, jotka ovat
nousseet yl�s muutamiksi tunneiksi vaipuaksensa j�lleen mit�tt�myyteen.
Kokonainen sarja kuninkaiden varjoja kulkee nyt ohitse: sokea vanhus
tytt�rens� taluttamana, Galitsian kuningatar kauniin veljenpoikansa
kanssa y.m. menee sivuitse kankeiden hameiden kahistessa kuin
kannettaisiin ohi jotakin peruvialaista madonnaa; viimeksi tulee
kuningatar Fr�d�rique poikansa ja orpanansa kanssa. Vaunut ajetaan
portaiden eteen; ihanana, loistavana ja pystyp�isen� nousee h�n
vaunuihin ihmisjoukon ihailevan solinan saattamana ja istuutuu
vasemmalle puolen; �takaportin kuningatar� oli Akselin prinssin ja
Watteletin kanssa pujahtanut tiehens� jo ennen juhlallisuuden loppua
eik� siis mitenk��n l�ht�� h�irinnyt. Mit��n sanottavaa ei heill� en��
ole eik� mit��n n�ht�v��. Pitk�t palvelijaroikaleet kiiruhtavat esille
sateenvarjoinensa. Kokonaisen tunnin kest�ess� kuuluu ainoastaan
hevoisten kavioiden t�min��, vaunujen kolinaa, vaunuovien kalketta,
sadevirtojen litin�� ja vanhan akatemiatalon kivimuuria kieriv�� kaiun
kertaamia nimihuutoja ajureille.

Varmaankin vilkastuivat sin� iltana veike�t kuvat Boucherin hieman


vanhentuneissa sein�maalauksissa, joilla Herbertin kamari Rosenin
palatsissa oli koristeltu, kun �kki� kuulivat suloisen ��nen visert�v�n
oven takana: �min� t��ll� olen ... oma Colettesi.� H�ilyv��n, pitsiseen
y�pukuun puettuna tuli Colette sanomaan �hyv�� y�t� urhollensa,
ritarillensa ja nerollensa.

Samaan aikaan illalla k�veli Elys�e M�raut yksin�ns� puutarhassa


Herbillonin kadun varrella noiden jo hieman vihert�vien puiden alla,
joiden l�vitse sinersi kaistale kirkasta kes�illan ruskon valaisemaa
taivasta: tummat varjot heittyiv�t polveileville, vaaleammille
k�yt�ville, mutta valkeana ja kuolleena haamoitti itse palatsi
kaikkine alaslaskettuine s�leakuttiminensa. Ainoastansa yl�kerrassa
sijaitsevasta kuninkaan kammiosta loisti en�� lampun valo. Kaikki oli
hiljaista; kuului ainoastaan hienoa solinaa suihkul�hteen vesis�ili�st�
ja yksin�isen satakielen ajoittaista liverryst�. Ilma lemusi sateen
virvoittamien ruusujen, sitrooni- ja magnoolikukkain tuoksua. T�ss�
lemujen ja satakielen liverryksen huumauksessa ei suinkaan laimennut se
kuume, joka Vincennesin juhlan j�lkeen jo pari kuukautta oli vaivannut
Elyseet� kuumentaen h�nen otsaansa ja k�si�ns�; p�invastoin kuohui se
kuin myrsky�v� meri ajaen hy�kyaallot aina syd�meen asti.

�Voi sinuas, vanha hupsu, ... vanha hupsu!� sanoi joku samassa vallan
l�hell� h�nt�. Varsin totta ja sattuvaa, sill� niin olen itsekin jo
tuntikauden ajatellut, my�nsi Elys�e ajatuksissansa.

�Hupsu ja kurja riivi�!... Tuleen sin� joutaisit kasvioinesi,


miesparka!�

�Tek� se olette, hra hovineuvos?�

�Elk�� kutsuko minua hovineuvokseksi... Se min� en en�� ole... Ei


mit��n, ei mit��n... Ei kunniaa, ei j�rke�... Voi, _porco di_...!�

Nyyhkytt�en kiihke�sti kuten italialainen ainakin ravisteli Boscovitsh


p��t�ns�, jolle lehmusten kukkien v�list� lankesi omituinen valaistus.
Mies poloinen oli jo jonkun aikaa ollut vallan suunniltansa. Milloin
esiytyi h�n sangen iloisena ja puheliaana ik�vystytt�en kaikki ihmiset
l�rp�tyksill� kuulusta kasviostansa Laibachissa, jonka h�n piakkoin
toivoi saavansa takaisin; milloin vaikeni h�n vallan �kki�, keskell�
puhetulvaansa, katseli karsaasti naapuriansa eik� sen koommin virkkanut
luotuista sanaa. Elys�e luuli miehen tulleen p�hk�hulluksi n�hdess�ns�
t�m�n nyt lapsellisin huudahduksin l�hestyv�n h�nt�, olletikin kun t�m�
sen lis�ksi tarttui h�nen k�sivarteensa ja huusi keskell� hiljaista
y�t� kuin olisi h�n apua huutanut:

�M�raut, se on mahdotonta... Meid�n t�ytyy est�� se.�

�Mit� olisi meid�n estett�v�, hra hovineuvos?� kysyi Elys�e koettaen


irroittautua h�nest�.

Kiihke�sti huohottaen kuiskasi Boscovitsh:

�Luopumuskirjelm� on valmiina... Itseni on minun t�ytynyt se


kirjoittaa... Majesteetti allekirjoittaa kai sen juuri t�ll�
hetkell�... _Ma che, ma che_... H�n on kuningas ... ja sit� paitse
lupasi h�n toimittaa takaisin kasvioni... Kauniit, harvinaiset
kasvini!...�

Mies joutui n�ht�v�sti j�lleen hupatuksiinsa, ajatteli M�raut; kauhean


iskun huumaamana ei h�n en�� kuunnellut Boscovitshin loruja, vaan lensi
h�nen ajatuksensa heti kuningattareen. T�m� oli siis h�nen alttiutensa
ja kielt�ymyksens� palkka! N�in loppui siis t�m� uhrautumuksen p�iv�!

Kuinka joutavalta tuntui kaikki kunnia sellaisen otsalla, joka ei


v�litt�nyt kruunusta, olkoonpa se millainen hyv�ns�! �kki�
pimentyneess� puutarhassa n�ki h�n nyt ainoastaan lampunvalon kuninkaan
suojasta, miss� siis rikos oli tekeill�. Mit� oli h�nen teht�v�! Kuka
voisi sen est��?... Ainoastaan kuningatar... Mutta voiko h�n nyt p��st�
kuningattaren puheille?...

Unenhorroksissa nuokkuva kamarirouva de Silvis, kuningatar ja kaikki


luulivat tulen p��sseen irti, kun Elys�e t�h�n aikaan ilmestyi taloon
pyyt�en saada puhutella h�nen majesteettiansa kuningatarta.
Makuuhuoneista kuului naisten pelj�stynytt�, sekavaa puhetta, joka
muistutti liian �kki� her�tetyn kyyhkyslakan surinaa. Pitk�ss�
aamupuvussa, jonka alta k�sivarsien ja kaulan ihmetelt�v�n kauniit
muodot n�kyiv�t, tuli Fr�d�rique vihdoin saliin, miss� Elys�e h�nt�
vartosi.

�Mit� nyt?� kysyi h�n hiljaa ja nopeasti iskien samalla silm�� merkiksi
siit�, ett� h�n oli valmistautunut tulevan iskun varalle.

Jo ensim�iset sanat kuultuansa sy�ks�hti h�n esille.

�Ei, ei, se ei saa tapahtua, niinkauan kuin min� olen elossa!�

Voimakas liikutus saattoi kiilt�v�n runsaan tukan ep�j�rjestykseen;


luontevan ylv��ll� k�denliikkeell�, josta v�lj�n y�puvun hiha valahti
alas kyyn�rp��h�n asti, kiinnitti h�n j�lleen tukkansa antaen samalla
puoli��neen k�skyn vierushuoneeseen:

�Her�tt�k�� heti paikalla h�nen majesteettinsa, jos h�n jo on k�ynyt


levolle!�

Sanaakaan sen koommin virkkaamatta meni h�n yl�kertaan kuninkaan luo.

III.
Perhekohtaus.

Suviy�n koko viehkeys tulvasi suuresta avonaisesta akkunasta saliin,


jonka yksi ainoa palava kandelaberi valaisi salaper�isen h�m�r�ll�
valolla, kuutamon kalpeat leve�t valojuovat hohtivat seinill�,
kimaltelivat er��n trapezin kiilloitetulla sauvalla, sein�m�ll�
riippuvan guzla-soittimen kaarevalla rokalla ja k�yh�sti varustetun
kirjakaapin lasiovissa, jonka takaa ammoittavia tyhji� paikkoja
Boscovitsh oli koettanut t�ytell� ummehtuneilta ja lahoilta haisevilla,
kuivatuilla kasvikokoelmillansa. Tomuttuneiden paperien p��ll� seisoi
p�yd�ll� hopeinen, tummunut ristiinnaulitun kuva. Vaikka Kristian II
ei juuri paljoa kirjoittanutkaan, muisti h�n sent��n katolisen
kasvatuksensa ja piti mielell��n ymp�rill�ns� uskonnollisia esineit�;
naistenkin kanssa hummatessansa ja torvien juhlatoitotuksia
kuullessansa h�n usein hypisteli p�ihtyneen vapisevin sormin korallista
rukousnauhaansa, joka h�nell� aina oli yll�ns�. Ristiinnaulitun kuvan
vieress� oli paksu pergamenttilehti, jolla n�kyi suurta, vapisevin
k�sin kirjoitettua k�sialaa. Siin� se oli kuninkaan luopumuskirja,
valmiina ja puhtaaksikirjoitettuna. Puuttui ainoastaan allekirjoitus,
joka tarmokkaalla tuulella ollessa oli tehty muutamalla kyn�nvedolla;
mutta heikko Kristian II istui viel� empien ja hievahtamatta,
kyyn�rp��t p�yt�� vastaan nojautuneena, parin vahakynttil�n ��ress�,
jotka h�n oli sytytt�nyt painaaksensa kuninkaallisen sinettins�
paperiin.

Levotonna, vakoilevana, notkeana ja ketter�n� kuin perhonen tai tumma


tornip��skynen vartoi h�nt� Lebeau, tuo uskollinen kamaripalvelija;
sanoja k�ytt�m�tt� osasi h�n yllytt�� herraansa siihen ratkaisevaan
tekoon, jota liittoutuneet jo kuukausia olivat odottaneet milloin
suurin toivein, milloin levottomin syd�min ja ep�varmoina. Huolimatta
l�hell� seisovan kamaripalvelijan tarmokkaan tahdonvoiman henkisest�
vaikutuksesta istui Kristian yh�ti kyn� k�dess� eik� allekirjoittanut
luopumuskirjaa. Nojatuoliin vajoutuneena katseli h�n haaveksien
p�yd�ll� olevaa pergamenttia. Tosin ei h�n v�litt�nyt paljoa kruunusta,
jota h�n ei ollut tavoitellut eik� rakastanut, sill� jo varhaisesta
lapsuudesta oli se h�nest� n�ytt�nyt liian raskaalta; my�hemmin oli h�n
taas saanut kyll�ksi kokea sen tuottavaa masentavaa edesvastausta ja
kovuutta. Helppoa oli ollut luopua siit� ajaksi, laskea se johonkin
salin nurkkaan ja unhottaa se ulkona huvittelemalla; mutta lopullinen
p��t�s ja ratkaisun teko pelotti h�nt�. Kuitenkaan ei muita
mahdollisuuksia ollut nyt v�ltt�m�tt� tarpeellisten varojen
hankkimiseksi, sill� h�n oli jo kirjoittanut vekselej� kolmelle
miljoonalle eik� tuo riivattu koronkiskuri ja lainanantaja,
taulukauppias Pichery en�� suostunut niit� uudistamaan. H�n olisi ehk�
mies ottamaan takavarikkoon koko St Mand�n hovitalouden? Ja kuinka
silloin k�visi kuningattaren ja pienokaisen? Kohtaus kohtaukselta
ajatteli h�n t�m�n kurjuuden kehityst� n�hden jo mielikuvituksessansa,
mik� hirve� melu h�nen �alhaisuuksistansa� syntyisi. Ehk� oli sittenkin
paras tehd� kerralla loppu t�st� kaikesta v�litt�m�tt� kenenk��n
moitteista ja vihoittelusta? Sit� paitse oli h�nell� er�s syy
allekirjoittaa luopumuskirja ja se olikin ratkaisevaa laatua.

H�n oli antanut Se�oralle, Spalaton kreivitt�relle, sanansa ja


lupauksensa, jonka nojalla t�m� oli sallinut miehens� matkustaa yksin
Lontooseen, k�ytt�nyt asuntoa Messinen kadun varrella ja vastaanottanut
sen arvon ja nimen, josta h�nen suhteensa kuninkaaseen k�vi julki
maailmalle; odottaen hetke�, jolloin Kristian II toisi h�nelle
allekirjoittamansa luopumuskirjan, oli h�n sit� paitse toistaiseksi
ev�nnyt rakastajaltansa kaikki l�hemm�t oikeudet. T�h�n osasi h�n
keksi� todellisesti rakastuneen naisen tekosyit�; kuningas voisi n�et
muuten ehk� palata takaisin Illyriaan ja hylj�t� h�net valtaistuimen ja
valtikan vuoksi: eik� h�n suinkaan ensim�inen olisi, jonka moiset
kauheat, valtiolliset syyt saattoivat vapisemaan ja itkem��n. Kuinka
voivat Akselin prinssi tai muut suuren klubin �kumip��t� aavistaakaan,
ett� kuningas, joka lemmittyns� luota saapui klubille v�syneen� ja
punertavin silmin, oli saanut viett�� iltahetkens� sohvalla kylm�n
Se�oran vierell�; vavisten ja j�nnitettyn� kuin jousi kiemurteli h�n
matona tuon naikkosen lannistumattoman tahdon edess�, joka alinomaa
luotansa lyk�ten ja taas puoleensa vet�en osasi tehd� mit� luontevinta
vastarintaa j�tt�en h�nen hyv�ilt�v�ksens� vain pari j��kylm�� k�t�st�
ja vastaten h�nen huultensa kiihkoisiin kysymyksiin huudahduksilla:
�oi, jospa sin� et olisi kuningas! Silloin olisin min� sinun ...
kokonansa sinun!!!�

Kuningas parka sai k�rsi� kylmyyden ja teeskennellyn, muka hillityn


intohimon vaihtelua. Niinp� oli h�nen tapansa omituisen hitaasti vet��
hansikkaat k�sist�ns� ja samalla tuijottaa rakastajaan vallan kylm�sti,
kunnes h�n �kki� ojensi t�lle k�tens�, jolle kuningas silloin painoi
kuumat huulensa...�

�Vai niin, rakas Lebeau, Pichery on siis vallan taipumaton?�

�Niin on, teid�n majesteettinne... Ellei vekselej� lunasteta, j�tt��


h�n ne oikeuden ulos haettavaksi.�

Kannatti todellakin vaarinottaa, mill� kaihoisan �hkyv�ll� ��nell�


Lebeau lausui sanan �oikeuden� tehd�ksens� uhkaavan vaaran kaikkine
seurauksinensa sit� hirvitt�v�mm�ksi: leimapapereja, ulosmittaus,
kuningashuoneen t�ydellinen h�v�istys ja talosta karkoitus siit�
seuraisi. Mutta t�st� kaikesta ei Kristian n�ytt�nyt v�litt�v�n. H�n
mietti, kuinka h�n keskell� y�t� hiipisi ulos levottomana ja v�risten,
kuinka h�n hiljaa ja nopeasti kiiruhtaisi yl�s noita salaper�isi�
verhoitettuja portaita ja sitten pujahtaisi huoneeseen, miss� v�h�inen
y�lamppu paloi keve�n varjostimensa takana.

�Kas niin, nyt se on tehty ... min� en ole en�� kuningas... Nyt olet
sin� minun, minun kokonaan, eik� totta?�

Ja h�n oli n�kevin�ns�, ett� kaunoinen lemmitty veti hansikkaat


k�sist�ns�.

�No niin,� sanoi h�n havahtuen unelmastansa ja -- allekirjoitti


pergamentin.

Samassa aukesi ovi ja kuningatar astui sis��n.

H�n oli niin odottamaton vieras Kristianin luona olletikin t�h�n


aikaan ja sit� paitse olivat puolisot el�neet niin kauvan erill��n
toisistansa, ettei h�p�isev�n tekonsa t�ytt�nyt kuningas eik� h�nt�
vartioiva Lebeau edes k��ntyneet oveen p�in, vaikka kuulivatkin jonkun
tulevan. Molemmat luulivat Boscovitshin palaavan puutarhasta.
��nett�m�n� ja keve�n� kuin varjo l�hestyi h�n rikollisia ja oli jo
vallan p�yd�n luona, kun Lebeau huomasi h�net. Laskemalla sormen
huulillensa k�ski kuningatar h�nt� vaikenemaan ja hiipi l�hemm�s. H�n
tahtoi yll�tt�� kuninkaan suoranaisesta pahanteosta ja ilmeisest�
petoksesta p��st�ksens� kaikista joutavista verukkeista ja keksityist�
tekosyist�. Mutta Lebeau ei totellut h�nen k�skev�� katsettansa, vaan
p��sti h�lytyshuudon � la d'Assas: �Kuningatar, teid�n majesteettinne!�
T�st� kovin suuttuneena l�i dalmatialainen tottuneen ratsastajan
voimakkaalla k�dell� palvelijaa korvalle ja odotti ylv��n� siksi,
kunnes lurjus oli h�vinnyt, ennenkuin puhutteli h�mm�stynytt�
majesteettia.

�Mit� on tapahtunut, rakas Fr�d�rique?� kysyi t�m�, �ja mik� tuottaa


minulle kunnian?�

Nojautuen p�yd�ll� olevan pergamentin ylitse, jota h�n koetti


piiloittaa puolisoltansa, hymyili h�n mit� luontevimmassa asennossa,
jossa h�nen vaaleanpunaisilla koruompeluksilla kirjaeltu, silkkinen
y�nuttunsa n�ytti sangen sirolta. Hiukan kalpeat olivat tosin h�nen
huulensa, mutta ��ni oli levollinen, puhe luontevaa, k�yt�s kohteliaan
miellytt�v� niinkuin aina, milloin h�n vaimoansa puhutteli; t�t� tapaa
k�ytti h�n puolustuskilpen�ns� nytkin. Muutamalla sanalla ja liikkeell�
sai kuningatar sent��n h�net luopumaan t�st�.

�Ei mit��n korupuheita ... eik� teeskentely�!... Min� tied�n, mit� sin�
siin� olet kirjoittanut!... El� koetakaan valhetella minulle!!!�

Astuen askeleen l�hemm�s oikaisihe h�n suoraksi ja korskeaksi sanoen:

�Kuules, Kristian�... T�m� tavattoman tuttavallinen nimitys kuulusti


h�nen suussansa totisen juhlalliselta. �Kuules�, jatkoi h�n, �sin� olet
tuottanut minulle paljo k�rsimyksi� sen j�lkeen, kun suostuin
vaimoksesi. Yhden ainoan kerran olen min� niist� puhunut sinulle ...
sen ainoan kerran, jonka kai muistanet... Huomattuani sitten, ett'et
sin� minua en�� rakastanut, annoin asiain vapaasti kehitty�. Mutta
uskottomuutesi, hullutuksesi ja kaikki min� tied�n... Niin, totisesti
olet sin� mielet�n niinkuin oli is�si, joka tuhlasi el�m�ns� tuon Lolan
kanssa, ja niinkuin oli isois�si Juhana, joka kuoli h�pe�llisen
raivokohtauksen vallassa k�ytt�en vahtosuisena ja intohimonsa
riivaamana sanoja, jotka saattoivat laupeudensisaret ja hoitajattaret
kalpenemaan... Sama kiihke� veri, sama tulisen kuilun polte se sinuakin
kalvaa.

�Y�llisten hy�kk�ysten aikana Ragusassa saimme etsi� sinua


n�yttelij�t�r Foedorin luota ... kuten muistanet... H�n oli luopunut
teatterista seurataksensa sinua, sen min� tiesin... Kuitenkaan en
ole sinua moittinut siit�... Nimen kunnia pysyi t�h�n saakka
tahraamattomana... Silloinkin kun kuningasta kaivattiin Ragusan
valleilla pidin min� huolen siit�, ett'ei h�nen paikkansa tyhj�ksi
j��nyt... Mutta Parisissa ... Parisissa pit�isi sinun toki...� T�h�n
asti oli h�n puhunut kylm�sti ja hitaasti, jopa s��lien kuin toruva
�iti, tapa, joka hyvin sopikin kuninkaan asentoon, sill� nyrpe�n� ja
silm�t maahan luotuina istui h�n kuin pahanteosta nuhdeltava lapsi.
Mutta sana Parisi sai h�net suunniltansa. Parisi, tuo ep�uskoinen ivan
ja kirouksen pes�, jonka verisi� katukivi� niin monta kertaa oli
k�ytetty katusulkujen tekoon kapinain aikana! Mik� mielett�myys
suistuneilta hallitsijaraukoilta paeta t�h�n Sodomaan! Juuri t�m�
Sodoma ja sen ruudinsekainen saastutettu ilma tekee lopun vanhoista
ylimyssuvuista; t�m� sama Sodoma oli riist�nyt h�nelt�, kuninkaalta sen
sukuylpeyden ja kunnioituksen vaakunakilpe�ns� kohtaan, jonka h�nen
mielett�mimm�tkin esi-is�ns� toki olivat s�ilytt�neet. Heti heid�n
t�nne tultuaan, jopa heti maanpakolaisuuden ensim�isen� y�n� oli
Fr�d�rique alkanut aavistaa, mik� n�yryytys h�nen kohtaloksensa t��ll�
koituisi, sill� toisten salaa itkiess� oli Kristian vain nauranut... Ja
nyt sy�ksyi kuningattaren suusta sellainen ruoskiva sanatulva, ett�
korkean elostelijan kasvoihin v�kisinkin kohosi h�pe�n puna, juovaten
h�nen poskensa kuin piiskan ly�nnit, sill� yksitellen sai h�n nyt
kuulla lueteltavan ne erehdykset, joiden kautta h�n oli liukunut
huvituksista syvimp��n siveett�myyteen!

�Sin� olet pett�nyt minua ihan silmieni edess� ... omassa kodissani ...
niin, aviorikokseen olet sin� tehnyt itsesi syyp��ksi melkeinp� minun
kupeellani ja p�yt�ni ��ress�. Ja kun kyll�styit tuohon maalattuun
nukkeen t��ll�, niin heitt�ysit sin� katuojien lokaan ja piehtaroit
siin� h�pe�m�tt� pakottaen meid�t katselemaan siveett�myydest�
veltostuneita kasvojasi ja kuulemaan �isiss� hummauksissa k�heytynytt�
��nt�si. Muistatko, millaisena minun t�ytyi n�hd� sinut sin� p�iv�n�,
jolloin sin� toistamiseen menetit valtaistuimesi: juopuneena sin�
horjuit ja �nkytit... Oi, taivaan pyh� �iti, mit� kaikkea sin� oletkaan
tehnyt!... Mill� kaikella rikkonut!... Rahaa olet sin� keinotellut
kuninkaallisella leimasimellasi, myynyt kunnianmerkkej� ja
arvonimi�!...�

Alentaen ��nens� ik��nkuin olisi h�n pelj�nnyt y�n hiljaisuudessa


jonkun kuuntelevan heit�, jatkoi kuningatar:

�Ja sit� paitsi olet sin� varastanut, niin, sin� olet varastanut!...
Sill� sin� juuri olet irroittanut oikeat jalokivet kruunustamme... Min�
pidin huolen siit�, ett� vanha palvelijamme Grock joutui siit�
ep�luulonalaiseksi, ja ajoin h�net pois talosta. Kun teko kerran oli
tehty, t�ytyi jonkun v�ltt�m�tt� kantaa syyn varjo, ettei todellista
rikollista ep�ilt�isi... Ainoa ja alituinen ajatukseni on ollut pit��
kuningasta loukkaamattomana ja sinun vuoksesi olen min� alistunut
kaikkeen, viel�p� sellaiseenkin, mik� maailman silmiss� voi tahrata
minunkin kunniaani. Sotahuudokseni, joka koettelemuksen hetkin� on
minua innostanut ja voimistanut, asetin min�: kaikki kruunun vuoksi! Ja
sittenkin tahdot sin� myyd� tuon kruunun, joka on tuottanut minulle
niin paljon ahdistusta ja kyyneli�! Rahasta tahdot sin� vaihtaa sen
pois tuon juutalaisnartun vuoksi, jonka sin� t�n��n kehtasit asettaa
istumaan ihan vastap��t�ni!�

Mykk�n� oli Kristian t�h�n saakka kuunnellut puolisoansa istuen


masentuneena ja allap�in paikallansa. Mutta lemmityn solvaus rohkaisi
�kki� h�nen mielens�. Kasvot punajuovaisina ja eteens� tuijottaen sanoi
h�n kohteliaasti, mutta p��tt�v�sti:

�Kas niin, riitt�� jo! Te erehdytte: nainen, josta puhutte, ei ole


mitenk��n osallinen p��t�kseeni. T�m�n teen min� teid�n, itseni ja
meid�n kaikkien yhteisen rauhan vuoksi... Vai ettek� te jo ole saanut
kyll�ksenne t�st� h�d�n ja puutteen alaisesta el�m�st�? Vai ettek�
luule minun tiet�v�n mit� t��ll� tapahtuu ja k�rsiv�n n�hdess�ni
kauppiaiden ja velkojain alinomaa ahdistavan teit�? Ajoin juuri pihaan,
kun tuo tuommoinen mies melusi akkunanne alla ... ja kuulin kaikki.
Ell'ei Rosen olisi rient�nyt apuun, olisi h�n joutunut vaunujeni alle.
Te seisoitte sill� v�lin akuttimienne takana odottaen, ett� h�n menisi
tiehens�... Sopiiko se kuningattarelle? Me olemme jo velkaa koko
maailmalle. Kaikki valittavat vuoksemme. Puolet palvelijoistanne eiv�t
ole saaneet palkkojansa... Eik� Zaran opettaja ole saanut �yri�k��n
kuuteen kuukauteen. Rva de Silvis saanee palkkansa k�ytt�m�ll� teid�n
vanhoja vaatteitanne. Toisinaan kuuluvat sihteerini ja sinettivartijani
lainaavan kamaripalvelijaltani rahoja nuuskaostojansa varten... Kuten
huomaatte, tunnen min� asiain tilan... Itse olen niin velkainen kuin
ihminen olla voi... Pian saatte n�hd� kruunuanne kaupattavan jossakin
porttiholvissa muun vanhan hopearomun kanssa...�
Ollen taipuvainen ivailuun ja klubiymp�rist�ss�ns� tottunut puhumaan
huolettomasti unhotti h�n pian �skeisen s�vyis�n puhetapansa ja lausui
h�vytt�m�ll� nen�-��nell�ns� pisteli�it� sukkeluuksia, jotka osaksi
olivat Se�oran keksimi�; t�m� naikkonen ei n�et s��st�nyt pilkkasanoja,
kun oli kysymys kuninkaan viimeisten sovinnaisten n�k�kantojen
h�vitt�misest�.

�Te syyt�tte minua, rakkaani, joutavista korupuheista, vaikka itse


juuri sellaisia k�yt�tte. Mit� merkitsee muka tuo Illyrian kruunu,
josta te alinomaa minua muistutatte? Ell'ei se kuulu todelliselle
kuninkaalle, ei se merkitse ollenkaan mit��n, vaan on hy�dyt�n ja
haitallinen kapine; jonka paon hetkell� voi pist�� hattukoteloon taikka
asettaa lasikuvun alle katseltavaksi, niinkuin n�yttelij�t tekev�t
laakeriseppeleillens� ja vanhat ry�kkin�t keinotekoisille kukkasille.
Ennen kaikkea on teid�n ymm�rrett�v�, ett� kuningas on kuningas
ainoastaan valtaistuimella, jolloin valta kuuluu h�nelle. Sortuneena ei
h�n ole mit��n, korkeintaan joku kenk�riepu... Turhaan koetamme me
s�ilytt�� sovinnaisia tapoja, k�ytt�� kuninkaallista kruunua vaunujen
ovessa ja kalvostimien napeissa, turhaan j�ykist�mme itsemme
vanhanaikaisilla, juhlallisilla menoilla... Se on kaikki joutavaa
kerskailua: ymp�rist�mme, yst�v�mme ja palvelijamme tukevat meit� t�ss�
asiassa ainoastaan kohteliaisuudesta. T��ll� kotona olen min� Kristian
II Rosenille ja ehk� muutamille muille uskollisille. Mutta ulos
menty�ni olen min� yksi suuresta joukosta. Herra Kristian n:o 2... Ei
edes sukunimeni ... ristim�nimi vain: Kristian! Ik��nkuin kysymys olisi
jostakin kelvottomasta n�yttelij�st� tai kapakkaviinurista!...�

Heng�styen nopeasta puheestansa vaikeni h�n. N�in paljoa h�n ei


muistanut puhuneensa viel� koskaan yhteen menoon -- ei ainakaan
seisoaltansa. Y�n hiljaisuudessa kuului y�kehr��j�linnun ter�v�t ��net
ja muutamia satakielen h�t�isi� liverryksi�. Huoneessa lenteli juuri
y�perho polttaen siipens� palavan kynttil�n liekiss�. Kuului ainoastaan
t�m�n korventuneen poloisen r�p�k�imist� ja kuningattaren hillitty�
nyyhkytyst�; suuttumusta ja mielenpurkauksia olisi t�m� kyll� osannut
vastustaa, mutta pilkkaajan edess� oli h�n vallan avuton, sill� iva oli
kerrassaan vieras h�nen suoralle luonteellensa: h�n oli kuin sotilas,
joka ei pelk�� rehellisi� iskuja, mutta kiusautuu neuvottomaksi
pikkupistoista. Kristian huomasi h�nen tilansa ja luuli jo
kukistaneensa h�net; varmuuden vuoksi lis�si h�n viel� pari piirrett�
ivakuvaukseensa �kuninkaista maanpaossa�, kuinka surkuteltavia
olivatkaan kaikki nuo valheruhtinaat, kuninkuuden �statistit�, jotka
k�viv�t puettuina p��osia esitt�v�in n�yttelij�in puvuissa lausuen
juhlallisia lorujansa tyhjille istuimille ja saamatta penni�k��n
vaivoistansa! Eik�h�n olisi parempi vaieta, yhty� muihin ihmisiin ja
el�� huomiota her�tt�m�tt� heid�n kanssansa? Varakkaille tuo el�m� ehk�
sent��n viel� soveltui. Sellaiset voivat kannattaa ruhtinaallista
suuruutta ja loistoa. Mutta toiset poloiset ... sellaiset kuin esim.
orpanamme Palermon kuningatar, joka seurueensa kanssa asui niin perin
ahtaassa talossa, ett� italialainen ruo'an haju l�yhk�si vastaan
porrask�yt�viss�!... �Aina haisee niiss� sipulilta, hyi!...
S��st�v�isyys on tosin hyv�, mutta mit� on moinen el�m�? Eik� se
kuitenkaan viel� ole pahin onnettomuus. N�inp� tuonoin er��n
puhdasrotuisen Bourbonin prinssin juoksevan raitiovaunujen per�ss�! 'Ei
ole sijaa!' Prinssi ei hellitt�nyt. 'Johan min� sanoin sinulle,
ukkoparka, ett'ei ole sijaa', huusi kondukt��ri. Silloin suuttui
prinssi huomauttaen, ett� h�nt� oli puhuteltava arvonimell� 'teid�n
korkeutenne'. Ik�v� kyll� ei sit� ainakaan puvusta voinut p��tt��.
Teatterikuninkaita, rakkaani!... Tuon luopumuskirjan olen min�
allekirjoittanut p��st�kseni naurettavasta h�t�tilasta, rauhalliseen,
arvokkaampaan ja varmaan toimeentuloon�.

Lopuksi lis�si h�n pari lausetta, joissa viekasteleva slaavilainen ja


jesuiitta paljastui:

�Sit� paitsi on allekirjoitus ainoastaan muodollinen asia, tulee sinun


muistaa. Me saamme omaisuutemme takaisin ... mutta k�si�ni en min�
tuolla katso sitoneeni... Kuka tiet��? Ehk�p� me juuri noilla
miljoonilla voitamme takaisin valtiokaakin?�

Kuningatar oikaisihe �kki� suoraksi ja katseli h�nt� hetkisen


ter�v�sti, niin ett� Kristian l�i silm�ns� pois; sitten sanoi h�n
olkap�it�ns� kohauttaen:

�El� tee itse�si huonommaksi kuin jo olet... Tied�th�n varsin hyvin,


ett� kun luopumuskirja kerran on allekirjoitettu, niin on kaikki
menetetty. Mutta kuninkaaksi olet sin� liian heikko ja sen vuoksi
haluat sin� p��st� siit�, juuri silloin kun sinun olisi taisteltava
t�t� ajan suuntaa vastaan, joka ei tahdo tiet�� mist��n jumalallisesta
eik� ihmisellisest� k�skyvallasta, vaan ahdistaa Jumalan s��t�m��
esivaltaa niin ankarasti, ett� maa jalkojemme alla vapisee. Tikari,
pommit, kuulat ja kaikki kelpaavat aseiksi ... petoksiin ja murhiin...
Kaikki saamme me vavista johonkin julkiseen juhlaan menness�mme, niin
hyvin huonoimmat kuin parhaat meist�, jos vain joku joukosta erkanee.
Jokaista anojaa saamme me ep�ill� murhamieheksi ... kuka meist� on
palatsistansa l�htiess� varma siit�, ett� h�n el�v�n� takaisin palajaa?
Ja sellaisena aikana vet�ydyt sin� pois taistelukent�lt�!...�

�Oi, jospa kysymys olisikin vain taistelemisesta�, huudahti Kristian II


vilkkaasti. �Mutta t�ss� t�ytyy kamppailla ivantekij�it�, h�t�� ja
el�m�n kurjuutta vastaan, johon p�iv� p�iv�lt� tuntee vajoavansa yh�
syvemm�lle...�

Toivon v�l�hdys vilahti kuningattaren silm�ss�.

�Todellako? Olisitko sin� todellakin valmis taistelemaan miekka


k�dess�?... No, kuulehan�.

Ja nyt kertoi h�n yhteen menoon, kuinka h�n ja Elys�e M�raut jo kolme
kuukautta olivat ty�skennelleet aseellista retke� varten, kirjoittaneet
kirjeit�, levitt�neet puheita kansalle ja l�hett�neet s�hk�sanomia,
joita is� Alph�e oli jaellut Illyrian v�est�lle kierrelless�ns�
maakyliss� ja vuoristossa. T�ll� kertaa eiv�t he olleet v�litt�neet
aatelistosta, vaan k��ntyneet alempien kerroksien, Ragusan
aasin-ajurein ja kantajien, Brenon ja Brazzan vihannesviljelij�in ja
saaristolaisten puoleen, jotka aluksillansa purjehtivat kaupunkiin.
Sanalla sanoen, nyt olivat he koettaneet nostattaa itse rahvasta,
joka on valmis kuolemaan kuninkaansa edest�, jos t�m� vain asettuu
joukon etunen��n... Komppaniat ovat jo muodostumassa, salasana on
jo annettu ... ja kansa odottaa vain sodan merkki�. Puhuessansa
innostui kuningatar yh� enemm�n ja myrskyn� sy�ksiv�t h�nen sanansa
Kristianin heikkoutta vastaan; mutta mieliharmiksensa n�ki h�n t�m�n
ravistelevan p��t�ns� puheen lopussa: h�n ei n�ytt�nyt pelkurilta, vaan
v�linpit�m�tt�m�lt�. Ehk�p� oli syy siin�, ett� t�m� kaikki oli tehty
h�nen tiet�m�tt�ns�. Kristianin mielest� oli retki mahdoton. Sis�maahan
ei voitu tunkea, ell'ei saaristo ollut vallassa, sanoi h�n; toiveita
hankkeen onnistumisesta ei juuri voinut olla, mutta sensijaan tulisi
ihana maa k�rsim��n; kaikki j�isi kuin j�isikin vain Palman herttuan
seikkailuhankkeen j�ljittelyksi ja hy�dytt�m�ksi verenvuodatukseksi.

�Ei, rakas yst�v�tt�reni, intoileva rippi-is�nne ja ylti�p�inen


gascognelaisenne ovat saattaneet teid�t harhaan. Min�kin saan
Illyriasta viestej�, jotka lienev�t luotettavampia kuin teid�n
tietonne. Itse teossa on kuningasvallan aika jo ohi Dalmatiassa
niinkuin muuallakin... Kansa on siell�kin jo kyll�stynyt siihen!...
Ihmiset eiv�t siit� en�� v�lit�!...�

�Tied�np� varsin hyvin, kuka siit� ei en�� v�lit�, vastasi kuningatar.

Sitten poistui h�n vallan nopeasti j�tt�en Kristianin h�mm�stelem��n


sit�, ett� kohtaus niin �kki� p��ttyi. Pistetty�ns� Iuopumuskirjan
taskuunsa aikoi h�n juuri vet�yty� makuusuojaansa, kun Fr�d�rique
samassa palasi takaisin nuoren prinssin kanssa.

T�m�n oli �iti her�tt�nyt syvimm�st� unesta, nostanut vuoteelta ja


sanaakaan virkkamatta pukenut kiireimmiten, mink� vuoksi se kummasteli
suurin silmin �itins� menettely�, vaikka ei mit��n kysynyt. Poikasen
pieness� unisessa p��ss� her�si h�m�ri� muistoja samanlaisista
tapauksista niin� aikoina, jolloin h�net �kki� her�tettiin pakoretkelle
l�hdett�ess�, n�ki silm�ns� avatessa kalpeita kasvoja ymp�rill�ns�
ja kuuli heng�styneit� pelonhuutoja. Silloin oli h�n tottunut
k�rsiv�llisesti mukautumaan �itins� johdettavaksi, kun t�m� vain
puhutteli h�nt� totisesti ja k�skev�sti, olletikin kun h�n samassa
tunsi �idin hell�n syleilyn suojaavan itse�ns�. T�m�n tarvitsi siis
vain sanoa: �tule!� niin seurasi Zara h�nt� luottavaisena, kummastellen
ainoastaan, ett� kaikki nyt oli niin rauhallista useihin muihin
tulipalojen ja nuotioiden punertamiin �ihin n�hden, jolloin kuului
kanuunain jyskett� ja pyssyjen pauketta.

Tuossa n�ki h�n kuninkaan seisovan edess�ns�, mutta ei tuntenut h�nt�


samaksi hyv�ntahtoiseksi is�ksi, joka joskus tarinoi h�nen kanssansa,
kun h�n jo oli ehtinyt s�nkyyns�, tai hymyili h�nelle kehoittavasti
kouluhuoneen l�pi menness�ns�. Is� n�ytti nyt p�invastoin v�syneelt� ja
ankaralta ja olipa kuin olisi ilme h�nen kasvoissansa yh� synkistynyt
�idin astuessa sis��n poikasen kanssa. Mit��n virkkamatta vei
Fr�d�rique poikasen ihan Kristianin eteen, heitt�ysi itse polvillensa,
asetti pojan eteens�, risti t�m�n k�t�set ja sulki ne omiinsa sanoen:
�Kuningas ei v�lit� rukouksistani... Ehk� h�n kuulee sinun rukouksesi,
Zara... Kas niin, kertaa nyt sanani: Is�ni�...

Aralla ��nell� toisti poika: �Is�ni�...

�Is�ni ja kuninkaani!� jatkoi �iti: �min� rukoilen sinua, ett'et


riist�isi pojaltasi sit� kruunua, jota h�n on luotu kantamaan. Muista,
ett'ei se kuulu yksist�ns� sinulle, vaan on se saman korkeimman
Jumalan suoma, joka kuusisataa vuotta sitten antoi sen Illyrian
kuningassuvulle. Is�ni, Jumala tahtoo tehd� minusta kuninkaan... Kruunu
on minun perint�ni ja omaisuuteni, jota sinulla ei ole oikeus riist��
minulta�.

Pikku prinssi tavaili j�ljess� n�m� �itins� lausumat sanat kuiskaavalla


��nell� katsellen rukoilevasti is��ns�, joka olkap�it�ns� kohauttaen
k��nsi p��ns� pois mutisten hampaittensa v�list� perin suuttuneena,
vaikka maltillisesti:

�Mik� hullun sopimaton menettely! ... kuinka voi ihminen h�per�itt��


lapsen tuolla tavoin?�
Sitten h�n nousi ja aikoi poistua. Mutta samassa ponnahti kuningatar
seisoallensa, huomasi �skeisen pergamentin h�vinneen kirjoitusp�yd�lt�
ja k�sitti, ett� kuningas oli allekirjoittanut tuon h�pe�llisen
kirjelm�n ja ottanut sen mukaansa.

Ihan kiljahtaen huudahti h�n:

�Kristian!�

T�m� ei pys�htynyt.

Silloin astui h�n askeleen eteenp�in, tehden liikkeen kuin aikoisi h�n
kohottaa hameensa liepeit� kiiruhtaaksensa poistuvan j�lkeen, vaan
hillitsi itsens� samassa sanoen:

�No, olkoon menneksi!�

Nyt pys�htyi kuningas. Suorana seisoi kuningatar avonaisen akkunan


luona, jalka kapean kiviparvekkeen permannolla ja pit�en poikasta
k�sivarrellensa kohotettuna kuin uhkaisi h�n tehd� t�st� lopun; toisen
k�tens� h�n kohotti uhmaavasti sit� kurjaa kohtaan, joka t�m�n
kohtauksen syy ja alku oli. �inen kuutamo valaisi ulkoa tuota
ihmetelt�v�� ryhm��.

�Narrikuningas sin� olet, joutava operettikuningas, mutta tragillisen


kuningattaren sin� minusta saat!... Ellet sin� heti polta
allekirjoittamaasi kirjelm�� ja vanno pyh�n ristin nimess� luopuvasi
ij�ksi noista hankkeista, niin on sukusi h�vinnyt ja lopetettu:
puolisoasi ja lastasi saat etsi� tuolta alhaalta!�

H�nen sanansa ja kuutamoista avaruutta vastaan n�kyv� kaunis ryhtins�


ilmaisivat sellaista ep�toivoista p��tt�v�isyytt�, ett� Kristian
kauhistuneena hy�kk�si est�m��n h�nt�:

�Fr�d�rique!� huusi h�n.

Kuullessansa is�n huudon ja tuntiessansa �idin k�sivarren vapisevan


luuli poika, joka jo oli akkunan ulkopuolella, ett� loppunsa oli tullut
ja kuolema l�hell�. Mutta ��net�nn� ja valittamatta seurasi h�n
�iti�ns�. H�n kietoi vain pienet k�sivartensa tiukemmin �itins� kaulan
ymp�ri, heitti kuoloon tuomitun pitk�kutrisen p��ns� taap�in ja sulki
silm�ns�, ettei hypp�ys kauhistaisi.

Kristian ei en�� vastustellut. Sellaista alistumista ja rohkeutta ei


liene ennen n�hty pieness� kuninkaan pojassa, joka kutsumuksestansa jo
ymm�rsi yhden teht�v�n: kuolla kunnialla! Is�n syd�n heltyi. Viskaten
p�yd�lle rutistuneen kirjelm�n, jota jo hetkisen oli hypistellyt
k�siss�ns�, h�n vajosi nyyhkien tuoliin. Yh�ti ep�ilev� kuningatar
silm�si nopeasti luopumuskirjan sis�llyksen alusta loppuun, l�hensi sen
kynttil�n liekki� ja antoi sen palaa hyppysiins� saakka v�litt�m�tt�
siit�, ett� musta tuhka varisi p�yd�lle.

Sitten h�visi h�n ��net�nn� pois poikansa kanssa, joka jo oli


torkahtanut �skeiseen, kuoloa uhmaavaan sankarilliseen asentoonsa.
IV.

Aatto-iltana.

Yst�v�in p�iv�llinen taidekauppiaan luona oli jo lopussa. Yksin


ollessansa taittaa vanha Leemans jonkun leip�kyrs�n istuessansa
keitti�n p�yd�n ��ress� vastap��t� vanhaa Darustia, joka ei edes kata
p�yt�� eik� anna ruokaliinaa. Mutta kun sattuu olemaan vieraita kuten
t�n� iltana, huolekas auvergnelais-eukko sadatellen riisuu valkeat
p��llykset huonekaluilta, laskee siev�sti kokoon pienet jalkamatot ja
kattaa p�yd�n herran muotokuvan eteen salonkiin, joka nyt muutamien
tuntien aikana esiintyy siistin� ja hauskana kuin maalaispappilan sali,
tuoksahdellen v�kev�lle, sipulin h�yst�m�lle ruualle. Eik� ole v�hemm�n
h�ystetty� se keskustelukaan, joka t��ll� silloin k�y alhaisten
koronkiskurein puhetapaan.

Sen j�lkeen kuin �suuri kaappaus� t��ll� p��tettiin, kokoutuvat


veijarit silloin t�ll�in t�nne p�iv�llispakinoille. Moiset keskin�iset
liikeyritykset vaativat, ett� yhdyt��n usein tekem��n suunnitteluja.
Parempaa yhtym�paikkaa taas ei ole kuin tuo pienen Eginhardin kadun
varrella keskell� ikivanhaa Parisia. T��ll� voi ainakin huoletta puhua
��neen, keskustella ja neuvotella.

Nyt alettiin muuten jo olla l�hell� p��m��r��. Muutamien p�ivien tai


ehk�p� jo muutamien tuntien kuluttua on luopumuskirja allekirjoitettu
ja t�h�n saakka niin kalliiksi k�ynyt hanke alkaa tuottaa korkoja.
Varma kaappaus vilkastuttaa p�yt�vieraiden katseet ja puheet,
p�yt�liina n�ytt�� puhtaammalta ja viini maistuu paremmalta. Seura
pit�� n�ht�v�sti hyv�t kestit ukko Leemansin is�nn�idess� ja Picheryn,
h�nen eroamattoman yst�v�ns� ja toverinsa, istuessa kunniasijalla
p�yd�n p��ss�. Veli Pichery on aimo puup�� vahattuine viiksinens� ja
kankeine kaulaliinoinensa; sotilaallisen ja samalla viekastelevan
ulkon�k�ns� vuoksi n�ytt�� h�n rappiolle joutuneelta upseerityypilt�.

Ammatiltansa h�n on tauluja kaupusteleva koronkiskuri, aikamme


taiteellisen kokoilu-innon luomalta uudelta ja hieman mutkalliselta
kauppa-alalta. Kun nuori mies hyv�st� perheest� sattuu joutumaan
rahattomaksi, h�n menee taulukauppias Picheryn luo, jolla on komea
myym�l� Lafitten kadun varrella.

�Sattuuko teill� olemaan joku oivallinen mestariteos Corotilta?...


Muista min� en v�lit�.

�Ah, Corot, niin!� huudahtaa Pichery sulkien ihastuneena toisen


kuolleista kalansilmist�ns� muuttaaksensa samassa �kki� ��nens�. �On,
minulla on juuri se, jota te tarkoitatte!�

N�in sanoen h�n lykk�� esille suurilla telineill� olevan Corotin


mestariteoksen: aamumaiseman, jossa v�ikkyy hopeinen usva ja karkeloi
parvi terhenett�ri� halavien alla.

Lorgnetin l�pi on nuori keikari ihailevinaan maisemaa:

�Siev�! erinomaisen siev�!... Ja hinta?�

�Viisikymment� tuhatta frangia�, sanoo Pichery arvelematta.

Yht� v�h�n empii ostaja.


�Kolmen kuukauden maksuaika vai...?�

�Niin, kolmen kuukauden ... mutta sitoumusta vastaan�.

Keikari kirjoittaa velkasitoumuksen, k�skee tuoda taulun kotiinsa tai


lemmittyns� luo ja nauttii saadessansa sin� p�iv�n� kertoa klubilla ja
bulevardeilla ostaneensa juuri �helkatin siev�n Corotin�. Seuraavana
p�iv�n� h�n l�hett�� taulun huutokauppaan, miss� ukko Leemans --
Picheryn pyynn�st� -- huutaa sen takaisin kymmenest� tai kahdestatoista
tuhannesta frangista s.o. taulun todellisesta arvosta. Pichery kiskoo
siis hirmuiset korot, mutta tarvitseeko h�nen v�litt�� siit�, ostaako
joku taideyst�v� todella h�nen taulunsa tai ei. Corotinsa h�n on myynyt
sangen korkeasta hinnasta �nahkoineen karvoineen�, kuten noiden kunnon
keinottelijain on tapana sanoa; siihen on h�n mielest�ns� t�ysin
oikeutettu, sill� taide-esineen arvo on kovin mielivaltainen. Sit�
paitsi h�n pit�� huolen siit�, ettei myy ep�kelpoa tavaraa, sill� ukko
Leemans tarkastaa kaikki ja opettaa h�nelle tarpeelliset taidesanat,
joilla t�m� tukkavoiteilla suittu lurjus sitten h�mm�stytt��
ostajiansa: toivorikasta bulevardinuorisoa ja kaupank�ynnille t�rkeit�
kokottinaikkosia Operaa ymp�r�iv�st� kaupunginosasta.

Patriarkka Leemansin vieress� istuvat Se�ora ja h�nen aviopuolisonsa


lasien ��ress� ja tuolit likitysten kuin rakastuneilla ainakin.
�Suureen kaappaukseen� ryhdytty� tapaavat he harvoin toisensa. J. Tom
Lewis, joka julkisesti oikeastaan on Lontoossa, el��kin kaikessa
hiljaisuudessa maatilallansa Courbevoiessa kuluttaen aikaansa
kalastelemalla, kun ei ole petkutettavia poloisia, taikka tekem�ll�
naapurillensa Sprichtille kaikellaista kiusaa.

Sulkeutuneempana kuin itse Espanjan kuningatar viett�� Se�ora taas


hienoja �puoli-maailman� p�ivi�, vartoen kuninkaallista rakastajaansa
juhlallisena ja kankeana. Usein k�y el�m� t�llaisille lemmityille
niin ik�v�ksi, ett� he etsiv�t jonkun samallaisen naistoverin
k�velyretki�ns� varten, joilla n�m� laiskurit koettavat tehd�
siedett�v�mm�ksi toimettomuuttansa. Mutta Spalaton kreivit�r ei l�yd�
sopivaa yst�v�t�rt� koko kaupungista. Ep�ilytt�vien naikkosten kanssa
h�n ei tahdo seurustella; siihen on h�n n�et aivan liian ylh�inen.
Kunnialliset naiset taas eiv�t tahdo seurustella h�nen kanssansa eik�
Kristian II salli h�nen antautua niiden p�iv�perhosten liehakoitavaksi,
jotka tavallisesti esiytyv�t vain miesseuroissa, salongeissa, klubeissa
y.m. Sen t�hden istuu h�n aina yksin kattomaalauksilla koristelluissa
budoareissansa, joiden suuret, kasvik�ynn�ksill� ja kapuilevilla
lemmink�isill� eli amorineilla ymp�r�idyt kuvastimet eiv�t paljo
koskaan kuvasta muuta kuin h�nen v�linpit�m�tt�m�t piirteens�.

Selv�sti huomaa, kuinka kyll�stynyt h�n on kaikkeen siihen hellyyteen,


mill� kuningas h�nt� kohtelee tuhlaten tunteitansa kuin suitsutusta,
joka lemuten palaa kultaisessa maljassa, mutta sittenkin tuottaa
p��nkivistyst�. Mielell�ns� vaihtaisi h�n tuossa tuokiossa n�m�
ruhtinattaren ik�v�t p�iv�t entiseen el�m��ns� Royale-kadun varrella
sijaitsevassa maakerroksessa, miss� h�nell� oli oma pajazzonsa
huvittamaan h�nt� karkeloilla ja muilla tempuilla. Nyttemmin sai h�n
ani harvoin tavata yst�v��ns�, ja tuskin on h�n saanut sen verran
aikaa, ett� olisi kirjoittanut t�lle asiain nykyisest� tilasta.

Senp� vuoksi h�n on onnellinen t�n� iltana; painautuen Tomin rintaa


vastaan koettaa h�n saattaa t�t� hyv�lle ja pirte�lle tuulelle:
�Kas niin Tom, nyt sinun pit�� olla hauska ja naurattaa minua�, sanoo
h�n.

Mutta Tom ei voi olla oikein hauskalla p��ll�, vaikka kuinka haluaisi,
sill� h�nt� kiusaa er�s ajatus, joka alati johtuu h�nen mieleens�;
mutta sit� h�n ei kehtaa lausua julki. H�n on mustasukkainen. Sen h�n
uskoo, ett'ei mit��n luvatonta viel� ole tapahtunut kuninkaan ja
Se�oran v�lill�, sill� Se�ora ymm�rt�� teht�v�ns� liian hyvin,
antautuaksensa ennen kuin h�n on varma asiastansa. Mutta ratkaiseva
hetki l�hestyy. Niin pian kuin kuningas on allekirjoittanut
luopumuskirjan, vaatii h�n oikeutensa. Siksi on yst�v�mme Tom
huolestunut ja ahdistuksissansa, sieluntila, joka on verrattain
harvinainen niin etuluuloista ja kaikista lapsellisuuksista vapaassa
miehess� kuin h�n on. H�n tuntee hieman v�ristyksi�, jotka kylmin�
karmivat selk�piit�, katsellessansa entist�ns� ihanampaa vaimoansa,
jonka suloa nyt kohottaa kaunis puku ja ennen kaikkea kreivitt�ren
arvonimi. Tomin mielest� se vallan hienontaa h�nen piirteens� ja luo
loistetta h�nen katseessansa; ja n�ytt��p� melkein kuin tukkakin noiden
kallisarvoisten koristeiden alla olisi entist�ns� tuuheampi.

J. Tom Lewis ei n�ht�v�sti ole n�ytelt�v�n osansa tasalla: h�nell� ei


olekaan sit� selk�rankaa, mit� t�llainen keinottelu vaatii. H�n ottaisi
jo mielell��n vaimonsa takaisin eik� v�litt�isi koko �kaappauksesta�.
Mutta h�n ei kehtaa tehd� sit�, sill� h�n pelk�� joutuvansa
naurettavaksi, ja sit� paitsi oli hanke jo niellyt suuria summia.
Miespoloinen taistelee ja kamppailee siis sis�llist� taistelua,
osoittaen ep�r�imist�, johon Spalaton kreivit�r ei ikin� olisi luullut
Tomin tunteiden riitt�v�n. Kaikissa tapauksissa koettaa Tom
n�ytt�� iloiselta, huitoo k�sill�ns� ja juttelee syd�nsurustansa
huolimatta vilkastuttaen koko seuran kertomuksillansa asioimiston
sis�ishistoriasta, joista ukko Leemans ja itse j��kylm� Picherykin
innostuvat selostamaan parhaimpia kujeitansa ja �kaappauksiansa�.

Hitto vie, istutaanhan t�ss� toverusten, hyvien yst�v�in ja veljien


kanssa suljettujen seinien sis�ll�, niin ett�...! Kaikki ammatin
salaisuudet paljastetaan, sen konnankoukut ja ansat, suurten
kaupustelijain keskin�iset salaliitot, joiden takia he maailman
silmiss� tahtoivat k�yd� kilpailijoista, n�iden keinottelut ja
salak�hm�isyydet, kaikki salaper�iset yhdistykset, jotka luovat
kokonaisen muurin rasvaisia lurjuksia ja likatakkisia rahjuksia
est�m�ll� kiihoittamaan jonkun harvinaisuuden tavoittelijaa, joka n�in
saadaan innostumaan, tekem��n tuhmuuksia ja maksamaan suuria summia.
Kunnon yst�vykset suorastansa kilpailivat kesken�ns� siit�, kenell�
heill� oli h�vytt�min peijausjuttu kerrottavana; keskustelu muodostui
siis todelliseksi kilvoitukseksi siit�, kuka heist� oli suurin konna ja
roisto.

�Jokos min� kerroin teille, kuinka min� sain Moran herttuan narratuksi
ostamaan sen egyptil�isen lyhdyn?� kysyi ukko Leemans s�rp�isten
kahvikupistansa. Sitten h�n jutteli kuin joku vanha sankari urot�ist��n
-- ehk� jo sadannen kerran -- tarinan tuosta lyhdyst�, jonka er�s
it�maalainen pohatta satunnaiseen rahapulaan jouduttuansa myi h�nelle
parista tuhannesta frangista ja h�n viel� samana p�iv�n� konseljin
presidentille nelj�st�kymmenest� tuhannesta...! T�m�n lis�ksi h�n sai
kiitollisia k�denpuristuksia kummaltakin taholta, myyj�lt� viisisataa
ja herttualta viisituhatta!... Mutta kauppa semmoisenaan ei ollut
mit��n, vaan sit� hienommin keksittyj� ne kujeet ja koukut, joilla
rikasta ja turhamielist� ostajaa kiihoitettiin. �Vallan oikein,
teid�n ylh�isyytenne, se on mainio esine, mutta se on kallis, aivan
liian kallis... Sellaiseen hulluuteen en min� kehoittaisi teid�n
ylh�isyytt�nne ... vaan otaksunpa varmasti, ett� esim. veljekset
S:smondo... Katsokaas, kuinka hiivatin kaunista ty�t� sen puite on
koristuksinensa ... ja hiotut k��dyt...�

Ja ukko Leemans, jota toiset p�yt�� hytkytt�vill� naurunpuuskauksilla


innostavat jatkamaan, ottaa esille pienen, kuluneen muistikirjan, jota
selailemalla h�n virkist�� muistiansa jollakin p�iv�m��r�ll�,
osoitteella tai summalla. Siin� ovat kaikki tunnetut muinaisesineiden
kokoilijat luokitetut aivan kuin de Fay'n naima-asioimiston kirjoissa
ovat kaikki rikkaat perij�tt�ret, kukin omituisuuksinensa ja
oikkuinensa, vaaleaveriset toisella, tummat toisella puolen. Tuossa
olivat merkittyin� kokoilijat, joiden mielest� ainoastaan kalliit
esineet olivat kelvollisia ja joiden kanssa t�ytyi menetell� v�h�n
t�yke�mmin; toiset taas ep�ilev�t, taipa yksinkertaiset, joille voi
tyrkytt�� jonkun joutavan romun sanoen: �sallikaa minun neuvoa teit�,
herra ... elk�� antako muille t�t� esinett�!� Semmoisenaan oli tuo
pieni muistokirja kokonaisen omaisuuden arvoinen.

�Kuules, Tom!� sanoi Se�ora aviomiehellens�, haluten ett� t�m�kin


esitt�isi n�ytteen petkutustaidostansa, �kerropas meille tuo juttu
niilt� ajoilta, jolloin sin� Parisiin saavuit, tarkoitan sit�
ensim�ist� kaupantekoasi Soufflotin kadun varrella�.

Tomia ei tarvinnut kahdesti pyyt��: ottaen kulauksen konjakkia


kurkkunsa selvikkeeksi h�n kertoi kuinka kymmenen vuotta sitten palasi
t�nne Lontoosta tyhjin k�sin, ei viitt� frangiakaan taskussansa.
Sattumalta kuuli h�n aseman luona olevassa kaupassa er��lt� vanhalta
tutulta, ett� asioitsijoilla oli par'aikaa teht�v�n� hankkia aviomies
pelihuoneen is�nn�n hra Beaujarsin tytt�relle, joka toisi armaallensa
kahdentoista miljoonan my�t�j�iset, mutta silloin vaatisi tosihienon
puolison. V�litt�j� saisi erinomaisen hyv�n palkkion, ja siksi oli
joukko vainukoiria nyt liikkeell�. T�t� juttua ei Tomille tarvinnut
uusia. H�n riensi heti lainakirjastoon ja silm�ili l�pi kaikki Ranskan
aateliskalenterit, Almanach de Gothan, Buttinin osoitekalenterin y.m.,
l�yt�en vihdoin sangen vanhan perheen, joka oli sukulaisuussuhteissa
maan loistavimpiin sukuihin ja asui Soufflotin kadun varrella. Ett�
n�in ylh�inen perhe asui niin huonon kadun varrella, se oli Tomin
mielest� selv� merkki, siit�, ett� se oli joutunut k�yhyyteen tai
k�rsinyt tilap�isen tappion. �Miss� kerroksessa asuu markiisi de N...?�
kysyi Tom paikalle tultuansa, uhraten viimeisen hopearahansa
saadaksensa portinvartijan puheliaammalle tuulelle. �Aivan oikein,
sangen ylimyksellinen herra... Leskimies ... poika p��see kohta
sota-akatemiasta ... ja 18-vuotias tyt�r on saanut erinomaisen
kasvatuksen. Vuokraa maksaa hra markiisi 2,000 frangia, siihen luettuna
kaasu- ja vesijohtomenot...�, lis�� portinvartija, jonka mielest�
t�m�kin on lis�tt�v� vuokralaisen ansioluetteloon. �Kaikki niinkuin
toivoinkin�, mietti J. Tom Lewis nousten rohkeasti portaita yl�s,
vaikka tunsikin hieman syd�mens� tykytt�v�n n�hdess�ns� siistin
etehisen, pystykuvia ja nojatuoleja ovien edess� ja kaiken muun
nykyaikaisen mukavuuden, jonka rinnalla h�nen kulunut takkinsa,
hajanaiset kenk�ns� ja arkaluontoinen asiansa vaikutti r�ike�n�
vastakohtana.

�Puolitiess� ollessani�, jatkoi h�n, �mietin jo palata takaisin, mutta


rohkaisin sent��n itseni ajatellen, ett� 'olethan sin� sukkelap�inen
mies, Tom, aina uljas ja nokkela ansaitsemaan rahaa!... Rohkea rokan
sy�!'... Ja niin harppailin yl�s, kunnes olin perill�. Palvelija
saattoi minut suureen salonkiin, jonka kaluston tutkaisin muutamassa
silm�nr�p�yksess�. Pari vanhaa, kallisarvoisempaa esinett�, menneen
loiston j�tteit�, ja er�s muotokuva Largilli�relt�. N�iden rinnalla
esiytyi k�yhyys sit� selvemmin: sohva oli kurja, nojatuolit vailla
jousiansa eik� tulta marmoripes�ss�. Samassa astui markiisi sis��n,
komea kunnon ukko, hieno mies, joka n��lt�ns� muistutti Simsonia 'Neiti
de la Leigli�ress�'.

�'Teill�h�n on poika, herra markiisi?'

�Heti ensi sanoistani h�n n�rk�styi ja nousi merkiksi, ett�... Min�


turvausin numeroihin ... kaksitoista miljoonaa!... Silloin h�n
rauhoittui, istuutui j�lleen, ja niin jatkoimme keskustelua. Jo alussa
my�nsi h�n ett'ei h�nen omaisuutensa vastannut h�nen nime�ns�: olihan
h�nell� vain korkeintaan parikymment� tuhatta frangia vuodessa... Itse
teossa ei h�nell� ollut mit��n sit� vastaan, ett� h�nen vanha
sukukilpens� taas 'kullattaisiin'. Pojallensa h�n oli arvellut antaa
vain sata tuhatta frangia, jos t�m� naimisiin menisi. 'Eih�n toki, hra
markiisi, nimenne riitt��...' Sovimme sitten minulle tulevasta
palkkiosta ... jonka j�lkeen tein viittauksen siihen suuntaan p�in,
ett� minulla oli kiire vastaanottotunnilleni, vaikka en tiennyt, miss�
edes saisin y�sijani. Ovelle tultuani kutsui ukko minut takaisin ja
sanoi teeskentelem�tt�m�n avomielisesti: 'Viel� sananen! Te n�yt�tte
nokkelalta miehelt�... Ettek�h�n ottaisi hankkiaksenne sopivaa puolisoa
tytt�rellenikin. My�t�j�isi� h�nell� ei ole. Totta puhuen, tulin �sken
ehk� liioitelleeksi vuosituloni. Todellisuudessa ei minulla ole
puoltakaan siit�. Mutta v�vypojalleni voin hankkia roomalaisen kreivin
arvonimen... Ja jos h�n on sotilas, voin sotaministerin sukulaisena
taata h�nelle nopean virkaylennyksen'.

�Tehty�ni pari muistoonpanoa sanoin h�nelle: 'Luottakaa vain minuun,


hra markiisi!' ja k��nnyin pois l�hte�kseni, kun samassa tunsin k�den
olkap��ll�ni. K��nnyin p�in ja n�in Simsonin katselevan minua sangen
koomillisesti naurahtaen:

�'Mutta voimmehan puhua viel� minustakin!' nauroi h�n.

�'Kuinka, hra markiisi?'

�'Kautta kunniani, enh�n min� viel� niin perin vanha ole ... ja jos
sopiva tilaisuus sattuisi, niin...' Lopuksi sain tiet��, ett� miesparka
oli ihan vajonnut velkoihin omistamatta frangiakaan. 'Jos te siis,
rakas hra Tom, sattumalta tied�tte taatusti �veri��n naisen ...
kauppiaanlesken taikka -tytt�ren ... sama se ... niin l�hett�k�� h�net
rahamassinensa luokseni... Min� teen h�nest� rva markiisittaren!'

�Kadulle tultuani selvisi minulle koko k�yntini opetus: olin n�hnyt


mit� Pariisissa voi tehd� ... ja silloin syntyi minussa suunnitelma
Lewisin asioimistoksi.�

Tom Lewisin kertomus oli todellinen taideteos, olletikin sellaisena


kuin h�n sen esitti. Milloin nousi h�n yl�s, milloin taas istuutui;
vanhaa ylimyst� h�n matki eritt�in arvokkaasti, vaikka puhetavassa
silloin t�ll�in vilahti rappiolle joutuneen julkeutta. Muuten esitti
h�n sangen hauskasti ukon tapaa asettaa nen�liina polven p��lle
ennenkun t�m� heitti jalkansa toisen ylitse; yht� hauska oli my�skin
h�nen kuvauksensa siit�, miten ukko alinomaa uusi vakuutuksensa
�todellisesta varallisuudestansa�. Kertomus vaikutti kuin kohtaus
�Rameaun veljenpojasta� yhdeks�nnell�toista vuosisadalla, ilman
puuteria, hienoutta ja viuluja: hieman raa'asti ja villisti, olletikin
kun Tom samalla matki englantilaisten ��nt�mistapoja, murahdellen kuin
mik�kin bulldog-koira; n�ill� sukkeluuksilla koetti n�et tuo entinen
parisilainen katupoika korvata sen, mit� h�nelt� leikinlaskijana
puuttui ranskalaisten pirte�st� luontevuudesta. Kuulijat nauroivat:
Tomin kertomus huvitti heit� suuresti ja usein keskeyttiv�t he sen
kaikellaisilla mieteper�isill�, h�vytt�mill� lis�yksill�.

�N�ettek�s, lapsukaiseni�, sanoi ukko Leemans, �jos me kaupustelijat


vet�isimme yht� k�ytt�, olisimme me pian maailman herroja... Nykyaikana
kaupustellaan kaikkea. Kaikki k��ntyisiv�t meid�n puoleemme, kaikki
k�visi k�ttemme l�pi, ja ainahan siin� silloin meillekin jotakin j�isi,
hehehee. Ohhoh, kun muistelen millaisia kauppoja min�kin t�ss�
Eginhardin kadun varrella jo olen tehnyt, mit� pajassa sulatellut,
korjaillut, vaihtanut ja myynyt!... Yksi esine minulta t�h�n saakka
sent��n on puuttunut: kuninkaallista kruunua en ole sattunut ennen
saamaan, mutta nyt saanen sellaisenkin�.

Lasi k�dess� nousi ukko yl�s ja huudahti ahmarin katsein:

�Ammattimme malja, lapset!�

Darnet-eukko seisoi toisessa p��ss� huonetta mustassa auvergnelaisessa


myssyss�ns�: h�n n�ytti kuuntelevan ja vakoilevan kaikkea, oppiaksensa
jotakin keskustelusta h�nkin, sill� eukko aikoi kuin aikoikin heti
�herran� kuoltua avata samanlaisen liikkeen.

�kki� kuului ovikello soivan r�misten kuin vanha k�h�inen ja k�he�


kurkku. Kaikki s�ps�htiv�t. Kuka mahtanee n�in my�h��n...?

�Se on Lebeau�, sanoi ukko Leemans. �H�n se vain on...�

��nekk�ill� huudoilla tervehti p�yt�seura kamaripalvelijaa kuin ainakin


harvinaista vierasta. Lebeau n�ytti kalpealta, v�syneelt� ja kovin
huonotuuliselta.

�Istuhan, vanha veijari�, kehotti Leemans tehden h�nelle tilan itsens�


ja tytt�rens� v�lille.

�Kas, saakeli!� huudahti Lebeau katsellen p�yt�seuran hohtavia kasvoja,


juomap�yt�� ja kemujen t�hteit�... �T��ll� pidet��n hauskaa, kuten
n�ytt��...�

T�m� synk�ll� ��nell� tehty huomautus sai toiset hieman levottomiksi...


�Niinp� tietysti, t��ll� on v�h�n huviteltu ja hauskuteltu, ent�
sitten? Mink� vuoksi olisimme aina ik�v�ll� p��ll�?...�

Lebeau n�ytti h�mm�styneelt�.

�Mit�! Ettek� te siis tied�, ett�...? Milloin tapasitte te viimeksi


kuninkaan, rva kreivit�r?�

�Viimeksi? T�n� aamuna ... eilen ... ja joka p�iv�.

�Eik� h�n siis ole virkkanut teille mit��n siit� kauheasta


tilityksest�, joka vasta on tapahtunut...�

Muutamin sanoin h�n sitten teki selkoa siit� miten luopumuskirja oli
joutunut tulen omaksi. Ja samoin saanee koko �kaappausta� pit��
menetettyn� pelin�.
�Voi, mik� hylki�!... H�n on siis pett�nyt minut!�

Tom k�vi levottomaksi. H�n katsoi vaimoansa suoraan silmiin: olisiko


t�m� todellakin ollut niin typer�, ett�...? Mutta Spalaton kreivit�r ei
ollut nyt sill� tuulella, ett� olisi sallinut h�nen syventy�
mink��nlaisiin asiaa valaiseviin yksityistutkimuksiin. Toistaiseksi
halusi h�n vain purkaa raivostuneen vihansa Kristiania kohtaan, joka
viikkokauden jo oli keksinyt kaikellaisia valheita selitykseksi siihen,
ettei h�n viel� ollut allekirjoittanut luopumuskirjaa. Voi, sit�
valhettelijaa! Mutta miksi ei Lebeau jo ennen ollut kertonut h�nelle
tuosta tapahtumasta?

�Miksi? On sekin kysymys?� sanoi kamaripalvelija ilke�sti hymyillen.


�Minun ei, hitto vie, ole ollut helppo toimittaa siit� tietoa teille.
Kymmenen vuorokautta olen ollut matkoilla... En ole saanut aikaa edes
niin paljo, ett� olisin kirjoittanut teille, niin tarkoin on minua
vartioinut er�s kirottu munkki, jolla on jahtikoiran vainu ja joka
tarvittaessa osaa k�ytt�� veist� kuin pahin ry�v�ri... H�n vahti
kaikkia liikkeit�ni eik� sallinut minun poistua luotansa hetkeksik��n,
sill� h�n ei muka osannut hyv�sti ranskaa tullaksensa yksin toimeen.
Selv�� on, ett� olen joutunut ep�luulon alaiseksi; sit� paitsi on
poissaollessani pantu toimeen kaunis juttu...

�Mik� juttu?� kysyiv�t kaikki katseillansa.

�Luulen, ett� on kysymys jostakin sotaretkest� Dalmatiaan. Sen on tuo


helvetin gascognelainen keksinyt... Oi, sanoinhan min� jo heti, ett� se
riivi� olisi samassa tuokiossa ollut toimitettava hiiteen!�

Huolimatta kaikista varokeinoista oli kamaripalvelija sent��n saanut


vihi� salaisista hankkeista ja t�rkeist� valmistuksista, sill� alinomaa
l�hetettiin kirjeit� ja pidettiin neuvotteluja kaikessa hiljaisuudessa.
Kerran oli ruhtinatar Rosen varomattomuudessansa unhottanut p�yd�lle
pienen albumin. Lebeau oli selaillut sit� ja n�ki mallipiirustuksia
univormuiksi ja puvuiksi Illyrian vapaehtoisille, Valtaistuimen
rakunoille, Sinipuseroille, Vanhurskauden kyrassiereille y.m. Er��n
toisen kerran sattui h�n kuulemaan saman ruhtinattaren keskustelevan
vakavasti rva de Silvisin kanssa kokardien muodosta ja koosta. T�st�
kaikesta ja tilap�isesti kuulemistansa puheista oli Lebeau tehnyt sen
johtop��t�ksen, ett� suuri retki oli hankkeissa; ep�ilem�tt� oli h�nen
pakollinen matkansa yhteydess� saman retken kanssa. H�net oli
l�hetetty etsim��n Navarran vuoristosta er�st� pient�, tummaverist�,
kyttyr�selk�ist� miest�: t�m� lienee joku kenraali, joka kuningasta
l�hinn� johtaisi armeijaa.

�Mit�? Aikooko kuningas siis mukaan?� huudahti Leemans heitt�en


halveksivan silm�yksen tytt�reens�.

Yhteinen solina seurasi t�t� kysymyst�.

�Ent�s meid�n rahamme?�

�Ja velkakirjat?�

�T�m� on jo julkeaa!�

�Selv�� varkautta!�
Nykyaikana on politiikka samassa asemassa kuin er�s oikeus Aisopon
tarinoissa, joka sekotettiin kaikkeen. Senp� vuoksi katsoi Pichery, tuo
ankara bonapartelainen, joka iltakauden oli istunut j�ykk�n� ja korkean
kaulaliinansa kangistamana, t�ytyv�ns� hy�k�t� tasavallan kimppuun.

�Hm, se on jo rauhan h�iritsemist� naapurivaltakunnassa. Se on jo


liikaa... Keisarikautena se ei olisi k�ynyt laatuun�.

�Eip� totisesti�, sanoi Tom Lewiskin arvokkaasti; �mutta varmaa on,


ett� jos presidentin palatsissa tiedett�isiin t�st�, niin ei sit�
sallittaisi... Sinne olisi tieto toimitettava ... ja ryhdytt�v�
toimenpiteisiin, jotta...�

�Olen min�kin jo samaa ajatellut�, vastasi Lebeau, �mutta paha kyll� en


tied� mit��n varmaa koko hankkeesta. Minun sanastani ei siell�
v�litett�isi. Sit� paitsi ovat he varuillansa ja pit�neet huolen
kaikista mahdollisista varokeinoista, joiden avulla toivovat
v�ltt�v�ns� ep�luulon. T�n��n esim. on Rosenin palatsissa suuri juhla
kuningattaren syntym�p�iv�n johdosta. Hallitusmiehi� k�y vaikeaksi
saada uskomaan, ett� nuo, jotka huvittelevat itse�ns� tanssijaisilla ja
kemuilla, miettisiv�t valtiollisia salahankkeita ja valmistelisivat
taisteluja!... Ja kuitenkin merkitsee tuo juhlallisuus jotakin
erityist�...�

Nyt vasta huomasivat toiset, ett� Lebeau oli juhlapuvussa, valkoinen


kaulaliina yll� ja hienot keng�t jalassa. H�nen teht�v�ns� oli valvoa
tarjoilua ja sen vuoksi t�ytyi h�nen takaisin Ludvigin saarelle.
Kreivit�r, joka oli istunut hetkisen aikaa ��net�nn�, sanoi �kki�:

�Kulkaas, Lebeau!... Jos kuningas matkustaa, niin kaiketi te saatte


siit� tiedon, vai mit�?... T�ytyyh�n teid�n saada tieto siit� ainakin
silloin kun s�lyt�tte matkalaukun, ell'ei ennen?... Jos te vain tuntia
ennen l�ht�� toimitatte minulle tiedon matkasta, niin vastaan min�
siit�, ett'ei l�hd�st� tule mit��n�.

T�m�n h�n sanoi rauhallisesti ja hitaasti; mutta sangen varmasti. Sill�


aikaa kun Tom Lewis mietti, mill� ihmeen mahdilla Se�ora voi est��
kuninkaan l�hd�n, ja toiset asialliset noloina laskivat, mink� tappion
he saisivat asiain nurin p�in k��ntyess�, kiiruhti mestari Lebeau
hienoissa kengiss�ns� takaisin pitkin noita kapeita, pimeit�,
vanhanaikaisia katuja, -- rakennukset taitekattoisia ja portit
vaakunakilvill� koristettuja -- sivuuttaen kaupunginosan, jossa Ranskan
aatelisia viel� viime vuosisadalla asui, mutta jossa rakennukset
nyttemmin olivat muutetut tehtaiksi ja ty�pajoiksi. P�iv�n aikana
kuuluu t��ll� alinomaa ty�rattaiden kolina ja vilisee k�yh�� kansaa,
mutta y�n tullen saa kaupunginosa j�lleen omituisen muinaisaikaisen
leimansa.

Juhlavalaistus n�kyi jo loitolle kuin mik�kin tulipalon loimo, ja


kauvas kuului juhlahumukin Seinejoen molemmille rantamille.

Saaren kaukaisin, soikea niemi n�ytti t�ss� valaistuksessa ankkuroidun


j�ttilaivan py�ristyv�lt� keulalta. L�hemm�s tullessa erotti jokainen
nuo korkeat akkunat, jotka ik��nkuin leimusivat tulessa kirjavine
akkunaverhoinensa; puutarhan tuuheiden puiden latvojen v�list� hohti
taidolla ripustettuja v�rilamppuja, ja rantakadulla, joka t�h�n aikaan
vuorokaudesta muuten lep�� kuin syv�ss� unessa, vilkkui lukemattomia
vaunulyhtyj�, muodostaen sarjan pysyvi� tuikkivia valopisteit� y�n
tummaa taustaa vastaan.
Ruhtinas Herbertin h��p�iv�n j�lkeen ei Rosenin palatsissa mit��n
t�llaista juhlaa oltu vietetty ja silloistakin suurenmoisempi ja
upeampi oli t�m�n-iltainen juhlallisuus. Kaikki ovet ja akkunat olivat
avoinna, niin ett� sis�ll� olijat voivat n�hd� t�htitaivaan tenhoisan
loiston.

Alakerroksessa oli pitk� sarja kirkon korkuisia maalauksilla ja


vanhoilla kultauksilla koristeltuja salonkeja, joissa hollantilaiset ja
venetialaiset kattokruunut ja it�maisista temppeleist� anastetut lamput
levittiv�t valoansa omituiselle kalustolle: tapetit ja verhot hohtivat
kullalta, vihre�lt� ja punaiselta, p�ydill� raskaita hopea-lippaita,
seinill� norsunluuveistoksia puitteissa, vanhoja tummuneita kuvastimia,
pyhien esineiden s�ili�it�, ry�stettyj� lippuja, taideaarteita
Montenegrosta ja Hertsegowinasta, j�rjestettyj� sellaisella
parisilaisen kaunoaistilla etteiv�t ne n�ytt�neet m�tetyilt�,
raakalaismaisilta kasoilta. Orkesteri oli saanut sijansa vanhalla
kirkon lehterill�, jolta lippuja riippui alas; n�iden alla olivat
kuninkaan ja kuningattaren nojatuolit; heid�n edess�ns� v�ikkyi nyt
hoviseura ohitse nykyaikaisen valssin tahdissa sellaisten
kallisarvoisten muinaisesineiden hohteessa, joista ukko Leemans olisi
joutunut haltioihinsa. Silkkihameita laahuksinensa, k�herrettyj�
kutreja, loistavia katseita, tasaisesti keinuva valssi, joka n�ytti
kukoistavan nuorison el�v�lt� vastalauseelta kaikkea vanhaa ja
ruostunutta vastaan, naisia, vaaleita, hoikkia, tummasilm�isi�,
kalpeaihoisia kaunottaria! T�st� karkeloivien py�rteisest� piirist� ja
keveiden pukujen kirjavasta vilin�st�, jossa helmat h�ilyiv�t niin
hiljaa ja mielytt�v�sti soiton tahdin mukaan, kuin salaper�inen
s�est�v� kuiske, erosi silloin t�ll�in joku pari vet�ytyen ensin noiden
korkeiden lasiovien ulkopuolelle, joiden yll� kuningattaren
nimikirjaimet tulisina hohtivat, ja h�ipyi sitten karkelossa v�ikkyen
puutarhan k�yt�v�in peittoon. V�hitellen k�vi heid�n karkelonsa
ep�varmaksi, kun soiton tahtia oli vaikea erottaa, ja vihdoin he
muuttivat tanssinsa tahdikkaaksi k�velyksi pitkin tuoksuvia ruusu- ja
magnoliakujanteita.

Lukuunottamatta omituisen harvinaista kalustoa ja koristelua sek�


vaaleaverisi�, n�ht�v�sti slavilaisia naistyyppej� ei pintapuolinen
katsoja olisi voinut huomata mit��n, mik� erityisesti olisi eronnut
niist� S:t Germainen etukaupungissa asuvan ja t��ll�kin runsaasti
edustetun ylimyst�n iloisista juhlista, joita he toimeenpanevat
Yliopistokadun varrella sijaitsevissa puutarhoissansa, joissa tanssijat
niin helposti voivat siirty� parkettilattialta ruohonurmikolle
karkeloansa jatkamaan. Tuollaisissa kes�tanssijaisissa, jotka pidet��n
ulkona vapaassa ilmassa, on seurael�m� tavallista rattoisampi ja
hurjempi eik� sovinnaisuus est� ket��n k�ytt�m�st� v�rilt�ns�
iloisempiakin liivej� ja housuja, kunhan h�nnystakki on musta.

Toisessa kerroksessa sijaitsevaan kamariinsa kuuli vanha herttua, joka


jo viikon p�iv�t oli voihkinut luuvalon ahdistamana, tanssijaissoiton
s�veleet. Koettaen peitteell�ns� tukahduttaa kipujansa ja
soturikirouksiansa, sadatteli h�n julmaa tautia, joka ivallisesti kyll�
pakotti h�net vuoteen omaksi t�llaisena p�iv�n� ja, mik� pahempi, esti
h�nt� liittym�st� huomenna matkalle l�htevien nuorten urhojen seuraan.
Kun tunnussana jo oli l�hteville annettu ja hy�kk�yksen l�ht�kohdat
m��r�tty, olivat hankkeen johtajat keksineet n�m� tanssijaiset
varokeinoksi Ranskan poliisivallan mahdollisia ep�ilyksi� vastaan.
Herttuaa, joka ei voinut l�hte� mukaan, lohdutti tieto siit�, ett�
h�nen poikansa Herbert oli mukana samoin kuin muuten herttuan rahatkin,
sill� majesteetit olivat armossa suvainneet h�nen kustantaa t�m�n
sotaretken. Sen vuoksi oli h�nell� s�nkyns� laidalla p��esikunnan
karttoja, sotaretken suunnitelmia ynn� kiv��rien, saappaiden,
huopapeitteiden ja muonan hankkijain laskuja, joita h�n juuri tutki,
samalla kun h�nen suupielens� hirmuisesti tempoilivat todistaen
selv�sti, ett� sankarillisen kuningasmielinen vanhus ankarasti taisteli
synnynn�ist� kitsasteluhaluansa vastaan. Joskus puuttui joku numero tai
selitys, jonka vuoksi h�n kutsutti Herbertin luoksensa saadaksensa
samalla keskustella h�nen kanssansa jonkun aikaa, ennenkun t�m�
huomenna j�tt�isi is�ns�. Ensi kerran he nyt eroaisivat toisistansa
eik� h�n ehk� koskaan saisi en�� tavata ainoaa poikaansa, jota h�n
rajattomasti rakasti voimatta juhlallisella, v�h�puheisella
kohtelullansa t�ysin peitt�� tunteitansa. Mutta ruhtinasta oli
vaikea pid�tt�� t��ll�, sill� h�n ei tahtonut laiminly�d�
is�nn�nvelvollisuuksiansa eik� menett�� sekuntiakaan siit� lyhyest�
ajasta, mik� h�nell� viel� oli rakasta Coletteansa varten.

Puolisonsa vierell� seisoen vastaanotti t�m� etumaisessa salissa


kutsuvieraita ollen entist�ns� kauniimman ja siromman n�k�inen tuossa
vartalonmukaisessa tunikassansa, jonka kallisarvoiset, vanhat pitsit
olivat ratkotut jostakin kreikkalaiskatolisen piispan messukaavusta.
Salaper�isen totinen oli h�n t�n� iltana ja rauhallinen levonilme
n�htiin, omituista kyll�, h�nen kasvoillansa: muuten n�yttiv�t h�nen
silm�ns� tavallista tummemmilta, tumman siint�vilt� niinkuin tukkaan
pistetty, timanttineulan puoleksi peitt�m� pikku kokardikin.

Toimeton ei Colette ollut suinkaan kolmen viimeisen kuukauden kuluessa


ollut. H�n oli kirjoittanut puhtaaksi kaikellaisia julistuksia ja
kaikessa salassa itse vienyt ne Mustain veljesten luostariin, h�n oli
piirustanut univormujen ja sotalippujen malleja suorittaen ty�ns�
sangen nerokkaasti keksittyjen varokeinojen suojassa johtaakseen
poliisit harhaan -- h�n luuli n�et poliisien aina olevan
kintereill�ns�; -- sanalla sanoen h�n koetti kaikessa t�ytt��
velvollisuutensa sellaisena kuningasmielisen� ylimysrouvana, joista h�n
koulutytt�n� ollessansa oli lukenut romaneissa.

Er��ss� suhteessa ei h�n kuitenkaan voinut toteuttaa ihannettansa


Vend�e-sotien ajoilta: h�n ei saanut seurata Herbertia sotaretkelle!
Nyt h�n n�et alinomaa mietti ainoastaan Herbertiansa; kuninkaan oli h�n
jo aikoja sitten unhottanut samoin kuin sen apinapoloisen, jonka h�n
niin armotta oli viskannut akkunastansa rantakatuun. Mieliaatettansa
pukeutua miesten vaatteisiin ja vet�� saappaat pieniin, sieviin
jalkoihinsa ei h�n kahdesta t�rke�st� syyst� voinut toteuttaa: toinen
oli h�nen teht�v�ns� kuningattaren seuranaisena, toinen taas vallan
yksityist� laatua, kuten h�n eilen oli herttaisesti kuiskannut
puolisonsa korvaan. Ell'eiv�t merkit pett�ne, voi t�m� tuonnoisesta
akatemiallisesta juhlasta alkaen laskea ajan, jolloin Rosenin suku
lis�ytyisi pienokaisella, eik� niin rakasta toivetta tietystik��n
voinut saattaa sotaisten vaarojen alaiseksi, olletikin kun retkill� voi
tapahtua tosiottelujakin. Samasta syyst� h�n ei my�sk��n ottanut osaa
valssin py�rteeseen komeassa tanssijaissalissa. Coletteparalla oli siis
paljo peitett�v��, ja vaikka huulet vaikenivatkin, niin eiv�t silm�t
kuitenkaan voineet peitt�� ihastuttavaa ilmett�ns�; my�skin se kaihoisa
tapa, mill� h�n nojausi Herbertin k�sivarteen, ilmaisi selv�sti h�nen
halunsa kertoa muillekin salaisuutensa.

�kki� taukosi orkesteri ja keskeytyi karkelo; kaikki odottivat


j�nnityksell� kuningas Kristianin ja kuningattaren tuloa. Tuossa he
saapuvat astuen l�pi salonkien, joissa kaikissa kuningatar n�ki
nimikirjaimensa loistavan milloin kukkaisten, milloin kaasunliekkien,
milloin hohtokivien muodostamana. Kaikki muistutti heit� kaukaisesta
is�nmaasta ja sen kunniasta. Vihdoin he pys�htyiv�t puutarhaan viev�lle
ovelle. Ylev�mmin ja loistavammin ei kuningaskunta liene koskaan
esiytynyt, ja moinen ruhtinaspari ansaitsi todellakin tulla
kaiverretuksi kansakunnan rahoihin ja saada sijansa kuningassarjassa!
Olletikin kuningatar oli ihmetelt�v�n ihana upeassa puvussansa, joka
kymmenell� vuodella nuorensi h�nt�. Kaulassa h�nell� oli vain
merenvahainen koriste, josta riippui risti. Kaulakoriste oli paavin
siunaama lahja, jolla oli oma historiansa, kuten muutamat hiljaa
kertoivat toisillensa. Kuningatar oli kantanut sit� koko ajan Ragusan
piirityksen kest�ess�; pari kertaa se jo oli joutunut hukkaan, mutta
kuin ihmeen kautta oli se hy�kk�ysten ja taistelujen keskell� aina
l�ytynyt. Kuningattareen teki t�m� taikauskoisen vaikutuksen, jonka
alaisena h�n vannoi pyh�n ja kuninkaallisen lupauksen; mutta varmaan ei
h�n aavistanut, kuinka mainiosti nuo kullankiilt�v�t helmet vaikuttivat
rehev�� vaaleaa tukkaa vastaan, jonka suortuvat kilpailivat helmirivin
kultaisen hohteen kanssa.

Korkeat puolisot j�iv�t joksikin aikaa puutarhan oven luo ihailemaan


juhlaa ja puutarhan tarumaista valaistusta. Silloin alkoi er��n
rototendronpensaan takaa �kki� kuulua viuluns�veli�, muutamia vetoja
vain, mutta omituisen nopeita ja syd�nt� vihlovia. Kaikkien
slaavilaisten syd�n syk�hti: olivathan nuo guzlan, tuon tummain
pensaiden v�list� pilkist�v�n tutun, pitk�kaulaisen mandolinin ��ni�!
Kuului aluksi vain kumiseva alkusoitto, et�inen s�vell�ikky, joka
l�henee, kohoaa, paisuu ja laajenee. Niinkuin raskas ukkospilvi, joka
toisinaan salamoi, sy�ks�hti soittimesta myrskyisi�, hekkumallisia,
sankarillisia lauluns�veli�, jotka milloin kuulustivat karkelosoitolta,
milloin virrelt�: t�m� soitto, joka Illyriassa kaikui niinhyvin
iloisissa kemuissa kuin hurmeisissa taisteluissa, oli tuo tunnettu
Radoitzan s�vel.

T�h�n lauluun yhtyy muinaistaru, joka selitt�� sen kaksinaisen


luonteen. Jouduttuansa turkkilaisten vangiksi tekeytyy heitukka
Radoitza kuolleeksi. Saadaksensa selville, onko h�n todellakin kuollut,
sytytt�v�t turkkilaiset tulen h�nen rintansa p��lle; heitukka ei
hievahda sittenk��n. Sitten p��st�v�t he miehen povelle auringon
l�mm�st� virkistyneen k��rmeen ja iskev�t h�nen kyntens� l�pi
kaksikymment� naulaa. Sittenkin pysyy heitukka j�ykk�n� kuin
marmoripatsas. Silloin noudetaan paikalle Ha�kouna, Zaran kaunein ja
komein tytt�, joka Illyrian kansanlaulua laulaen alkaa karkeloida.
Kuullessansa neitosen kaulakoristeiden karkelossa helkk�v�n ja h�nen
vy�ns� hepenien kahisevan alkaa Radoitza hymyill�, avaa silm�ns� ja
olisi siin� paikassa ollut hukassa, ell'ei tanssijatar neuvokkaasti
olisi py�r�ht�nyt h�nen luoksensa ja viskannut saalinsa h�nen
kasvojensa ylitse, joissa elonmerkit selv�sti jo n�kyiv�t. Niin
pelastui heitukka Radoitza, jonka mukaan Illyrian kansanlaulua on
nimitetty.

T�t� kaikille Illyrian miehille ja naisille yht� rakasta laulua


kuunnellessa, joka t��ll� ik�v�ss� maanpaossa vaikutti sit�
voimakkaammin, kalpenivat kaikkien posket. Guzlan s�veleet, joita
orkesteri hillitysti s�esti salissa ja jotka muuten muistuttavat
aaltojen kuohua ja vetten yli kuuluvaa myrskylinnun laulua, olivat kuin
oman is�nmaan kyyneleinen ja hell�muistoinen ��ni, jossa ilmeni
sanomatonta kaipausta ja kaihoisaa toivoa. Guzlan mahdottoman suurilla
ja raskailla jousilla ei soitella tavallisia kieli�, vaan tiukasti
pingoitettuja j�nteit� ja v�r�j�vi� suonia. Nuoret, uljaat, ylv��t ja
heitukan n�k�iset miehet tunsivat kaikki omassa povessansa hurjan
Radoitzan rakkauden, jonka naisen rakkaus niin hyvin palkitsee; ja
Dalmatian kookkaat ja kauniit naiset tuntevat puolestansa hell�n lemmen
tunteita urhojansa kohtaan. Ja kun vanhemmat miehet muistelevat
kaukaista is�nmaataansa ja �idit katselevat poikiansa, alkaa heit�
kaikkia itkett�� ja elleiv�t kuningas ja kuningatar olisi l�sn�
yhtyisiv�t he kaikki t�ytt� kurkkua siihen kime��n h�t�huutoon, jolla
guzlansoittajat s�est�v�t soittimensa viimeist�, taivaalle kimpoavaa
loppus�velt�.

Pian alkaa karkelo uudelleen ja ihan tavattoman ja h�mm�stytt�v�n


vilkas seurapiiriss�, jossa muuten huvitellaan noin sovinnaisuuden
vuoksi. Selv�� oli, ettei t�m� ollut mik��n tavallinen juhla, vaan ett�
sill� oli oma sala-tarkoituksensa, kuten Lebeau sanoi? Jotakin
intohimoista ja kiihkoista oli jo siin� tavassa, mill� herrat hurjassa
karkelossa kiersiv�t k�tens� naisten vy�t�isten ymp�ri, samoin nuorten
tulisissa katseissa, jopa itse tanssimusikissa, joka toisinaan soi kuin
s�est�isi sit� urhojen kannusten ja rautaisten jalustimien kalske.
Tanssijaisten lopussa tapahtuu tosin toisinaan, ett� huvituksen
viimeiset hetket aamun sarastaessa n�ytt�v�t yht� kiihke�n vilkkailta
ja hermostuneelta juopumukselta kuin t�m� juhla oli. Mutta n�m�
tanssijaiset olivat vasta alkaneet ja kuitenkin kihelm�itsi t��ll�
kuumana jokainen hansikoittu k�si ja kaikkien syd�met sykkiv�t
vilkkaasti rintakukkaisten ja jalokivikorujen alla: ja kun joku
pariskunta v�ikkyi ohitse soiton ja lemmen kiihoittamana, seurattiin
sit� kotvanen hymyilevin ja my�t�tuntoisin katsein. Tiet�v�th�n jo
kaikki n�m� Illyrian pulskeat ja jalot ylimykset, jotka kuninkaansa
mukana ovat maanpakolaisina saapuneet t�nne, ett� l�sn�olevan Ranskan
aateliston, joka aina oli ollut valmis vuodattamaan verens� hyv�n asian
vuoksi, ett� sen jo p�iv�n koittaessa piti l�hte� vaaralliselle
sotaretkelle. Jos onnetar sattuisikin suosimaan hanketta, niin kuka
tiet��, kuinka monta n�ist� sotaan l�htevist� takaisin palaisi? Kuka
tiet��, kuinka moni heist� jo viikon kuluttua lep�isi tappotantereella,
jonkun vuoren jyrk�nteell�, miss� t�m�n hurmaavan masurkan s�veleet
viel� soivat, heid�n korvissansa yhtyen kuohuvan veren kohinaan? Juuri
tuo l�henev� vaara se vilkastuttaa tanssijaisia, sill� taistelun
aattoillan rauhallista huvitusta seuraava levottomuus se kiihoittaa
hurjaa iloa, kostuttaa silm�t ja tekee katseet rohkeiksi ja suloisen
kaihoaviksi. Mit� neitonen voikaan kielt�� surmaansa kohti l�htev�lt�?
Ja kuinka jouduttavasti vaikuttaakaan syd�men hellempien tunteiden
tunnustukseen t�m� juhlasalissa v�ikkyv� kuolon ajatus? Julman
kuolonenkelin siipien suhina, joka melkein kuuluu jouhisoittimien
s�velten alta, n�ytt�� tekev�n syleilytkin kiihke�mmiksi. Oi, kuinka
moinen lyhyt lemmenilo muistuttaa p�iv�perhosten karkeloita auringon
h�ipyv�n s�teen paisteessa! Monet tapaavat t�ss� toisensa ensim�isen
kerran eiv�tk� ehk� en�� koskaan tapaa toisiansa; mutta varmaa on, ett�
monet syd�met t�n� iltana parittain yhtyv�t. Tosin koettavat muutamat
korskeimmat kaunottaret hymyill� liikutuksesta huolimatta; mutta mik�
hellyys onkaan kaiken ilkamoivan leikkisyyden alla? Ja kaikki hy�riv�t
nyt karkelossa kumartunein p�in ja liehuvin suortuvin, kaikki parit
n�ytt�v�t luulevan olevansa kahden kesken, niin hurmaa heid�t tuo
tenhoisa v�ikkyminen Brahmsin valssin tai Chopinin masurkan s�velten
mukaan.

Innostus oli vallannut my�skin M�rautin, jossa tuo guzlan milloin


hurjan voimakas, milloin suloisen hell� soitto oli her�tt�nyt eloon
kaikissa etel�maisissa luonteissa piilev�n seikkailuhalun ja rajattoman
kaihon p��st� outoihin maihin, valoon ja vapauteen; h�ness�kin hehkui
halu sotaan ja sankaritekoihin, joita naiset aina ovat ihailleet.
Vaikka h�n ei ottanutkaan osaa tanssiin eik� ollut mik��n sotilas,
joutui h�nkin n�iden sotaisten tanssijaisien hurmaukseen; h�nt�
sanomattomasti suretti ja h�vetti ett� h�nen itsens� t�ytyi j��d� t�nne
vanhusten ja lasten kanssa, kun kaikki nuo nuoret l�htiv�t vuodattamaan
vertaan taistelukent�lle ja antautuivat kunniakkaihin vaaroihinkin, ja
h�nt� suretti, ett� t�m� h�nen suunnittelemansa ristiretki siis
toteutuisi ilman h�nt�. Aate h�pesi toiminnan edess�. Ehk� lis�si
sekin h�nen k�rsimyksi�ns� ja slavilaisten s�velten her�tt�m��
kuoleman-kaihoansa, ett� kuningatar Fr�d�rique niin loistavin silmin ja
ylh�isen� nojausi Kristianin k�sivarteen. N�kyi selv�sti, kuinka
onnellinen h�n oli n�hdess�ns�, ett� Kristian j�lleen oli sek� kuningas
ett� sotilas... Ha�kouna, Ha�kouna, voitko sin� aseiden kalskeessa
unhottaa ja antaa anteeksi kaikki, niinhyvin velvollisuuden
laiminly�nnin kuin valheet? Onhan sinusta yksil�n rohkeus kalleinta
kaikesta maan p��ll� ja sankarillehan sin� j��hyv�stiksi liehutat
kuumain kyynelten kostuttamaa nen�liinaasi, joka tuoksuu poskip�ittesi
hienoja hajuvesi�!...

�kki� huomasi Ha�kouna surullisiin mietelmiin vajonneen miehen leveine


ajattelijaotsinensa, jolle runsaat, muotilain vaatimuksia itsep�isesti
vastustavat suortuvat olivat valahtaneet.

Hymyillen viittasi h�n t�t� luoksensa. H�n n�ytti melkein aavistavan


syyn miesparan surumielisyyteen.

�Mik� kaunis juhla, hra M�raut!� sanoi h�n ja lis�si ��nens� alentaen:

�T�st�kin on minun kiitt�minen teit�... Mutta teit� onkin meid�n


kiitt�minen niin paljosta, ettemme kohta tied�, kuinka sen tekisimme�.

Ja olihan M�raut todellakin vahvan uskonsa avulla liehtonut tuleen


sammuvat hiilet, viritt�nyt masentuneissa toivon kipin�n ja valmistanut
sit� kansankapinaa, johon nyt aiottiin turvautua. T�t� ei kuningatar
unhottanut. Eik� t�ss� loistavassa seurassa ollut ainoatakaan ihmist�,
jonka kanssa h�n olisi keskustellut niin kunnioittavan armollisesti,
hyv�ntahtoisesti ja kiitollisena kuin h�n nyt kaikkien n�hden ja
keskell� kuninkaallisten ymp�rille kertynytt� arvokasta seurapiiri�
puhutteli M�rautia. Kuningaskin l�hestyi h�nt� ja sanoi tarjotessansa
Fr�d�riquelle k�sivartensa:

�Markiisi de Hezeta on t��ll�... Oletteko n�hnyt h�nt�?�

�Min� en h�nt� tunne, teid�n majesteettinne.�

�H�n v�itti kuitenkin olevansa vanha tuttu kanssanne... Kas, tuossa h�n
on�.

Vanhan kenraali Rosenin sairauden vuoksi oli markiisi de Hezeta valittu


sotaretken johtajaksi. Palman herttuan viimeisen yrityksen aikana oli
h�n osoittanut h�mm�stytt�vi� p��llik�n lahjoja; ja jos h�nen neuvoansa
olisi seurattu, ei tuo verinen kahakka olisikaan p��ttynyt niin
onnettomasti. Huomatessansa, ett� kaikki h�nen ponnistuksensa olivat
turhia ja ett� vallantavoittelija itse antoi paon merkin, piiloutui h�n
ik�vystyneen� ihmisvihaajana baskilaisen vuoriston peittoon ja eli
siell� hiljaisuudessa, erill�ns� kaikista salaliitoista, joutavista
toiveista ja tuhmista sotahankkeista. H�nen ainoa toivonsa oli saada
kuolla huomaamattomana miehen� isiens� maassa. Mutta pater Alph�en
innokas kuningasmielisyys ja Kristian II:n uljuuden maine houkuttelivat
h�net j�lleen uhkarohkeihin sotayrityksiin. Vanhan aatelisen sukunsa,
romanttisen maanpakolais-el�m�ns�, vainotun asemansa ja h�mm�stytt�v�n
rohkeiden sankaritekojensa vuoksi oli markiisi Jos� Maria de Hezeta
tarumaisella tavalla vet�nyt kaikkien huomion puoleensa ja joutunut
illan sankariksi.

�Hyv�� p�iv��, Ely�, sanoi h�n tullen k�si ojennettuna Elys�en luo ja
k�ytt�en h�nen lapsi-nime�ns� Reynhaan ajoilta. �Kas niin, min� se
olen ... vanha opettajasi Papel�.

Kunnia- ja ritarimerkeill� koristettu musta takki ja valkea kaulaliina


eiv�t paljo muuttaneet h�nen ulkon�k��ns� eiv�tk� edes ne kaksikymment�
vuottakaan, jotka h�n oli saanut lis�ksi mahdottoman suuren
k��pi�p��ns� ylle; kasvot vain olivat vallan ahavoittuneet ja ruudin
savustamat, niin ettei tuota vanhastansa tuttua, suurta otsasuonta
juuri huomannutkaan. H�nen kuningasmielisyytens� n�ytti kutistuneen
otsasuonen kanssa; baskilaisen hatun mukana, jonka h�n sotaretkelt�
palattuansa oli viskannut jokeen, n�ytti h�n heitt�neen luotansa
my�skin joukon entisi� mielipiteit�ns� ja lapsuutensa harhaluuloja.

Elys�e s�ps�hti omituisesti kuullessansa vanhan opettajansa ��nen,


t�m�n saman miehen, joka oli tehnyt h�net siksi, mik� h�n oli:

�Niin, pikku Elyni�...

Pikku Ely oli pari jalkaa h�nt� pitempi ja sit� paitsi jo jotenkin
harmaatukkainen.

�Niin, ne ajat ovat olleet, Ely, tosikuninkaita ei ole en��n.


Kuningasvallan periaate el�� ehk� viel�, mutta sopivia miehi� ei l�ydy
en��. Ainoakaan noista satulastansa heitetyist� ratsumiehist� ei en��
voi nousta siihen eik� ehk� tahdokaan. Voi, mit� olenkaan saanut n�hd�
ja kokea viime sotaretkell�ni!�

Veri kohosi samassa h�nen poskillensa ja levisi kuin pilvi yli


kasvojen, silm�t suurenivat ja tuijottivat eteens� kuin olisi mies
n�hnyt vain h�pe�n ja kavalluksen n�kyj�.

�Mutta kaikki kuninkaat eiv�t ole samanlaisia�, v�itti M�raut, �ja


olenpa vakuutettu, ett� kuningas Kristian...�

�Sinun kuninkaasi ei ole muita parempi... Lapsi ja elostelija h�n on...


Mit��n tahdonvoiman oiretta tai merkki�k��n ei h�nen huvitusten
veltostamassa katseessansa ole!... Katsohan h�nt� tarkempaan!...�

Samassa viittasi h�n kuninkaaseen p�in, joka juuri tanssi heid�n


ohitsensa kaihoisin silmin, hikoilevin silmin, pieni py�re� p��
kumartuneena naisen paljaan kaulan ylitse ja suu auki ik��nkuin olisi
h�n tahtonut ahmia sis��ns� nuoren naisruumiin koko tuoksun. Pari
v�ikkyi heid�n ohitsensa kummankaan heist� huomaamatta t�hystelij�it�,
vaikka heid�n huohottava hengityksens� ihan kosketti Elys�et�. Monet
vet�ytyiv�t lehterille katsellaksensa kuinka Kristian IV, valtakuntansa
paras valssintanssija, v�ikkyi kauniisti karkelossa. Hezeta ja M�raut
taas per�ysiv�t er��n akkunan luo, joka oli Anjoun rantakadulle p�in.
Siin� juttelivat he kotvan aikaa, osaksi tanssijaisten humussa, osaksi
viile�n y�n sumussa ja rauhoittavassa hiljaisuudessa.

�Kuninkailla ei en��n ole mit��n uskoa eik� tahtoa. Miksik�s me sitten


heid�n hyv�ksens� itsep�isesti ponnistelisimme?� sanoi espanjalainen
synk�n n�k�isen�.
�Teilt� puuttuu siis usko asiaan... Ja kuitenkin l�hdette te mukaan?�

�Niin teen�.

�Toivotonna?�

�Ei aivan ... yksi ainoa toivo minulla on...�

�Ja se on?�

�Ett� joku hyv� ihminen halkaisee kalloni siell�... Tukea sill� ei en��
ala olla.�

�Ent�s kuningas?�

�Mit� tuollaisesta!... H�nen suhteensa olen min� melkein varma siit�,


ett�...�

Tarkoittiko mies, ettei Kristian viel� ollut p��ssyt satulaan vaiko


ett� h�n -- Palman herttuan tavalla -- kyll� tiet�isi pelastautua ehein
nahoin taistelusta? Lausettansa ei markiisi p��tt�nyt.

Tanssijaiset jatkuivat vilkkaasti, mutta Elys�e katseli niit� nyt


toisin silmin: h�n n�ki ne nyt vanhan opettajansa toivottomien
silm�lasien l�pi ja omien pettyneiden toiveittensa valossa. Koko
sielustansa h�n nyt surkutteli kaikkia noita reippaita nuorukaisia,
jotka iloisin mielin olivat valmiit l�htem��n retkelle miehen johdolla,
joka ei en�� uskonut teht�v��ns�. Ja tuo rattoisa juhlatungos ja
h�ik�isev� valo muuttui h�nen mielikuvituksessansa taistelutantereen
p�lypilveksi ja tappiota aina seuraavaksi hurjaksi ep�j�rjestykseksi,
jonka j�lkeen j�ljelle j��neet saavat etsi� tantereelta kaatuneita
sankareja.

P��st�ksens� t�st� onnettomasta n�yst� nojausi h�n hetkeksi


akkunanaitaa vastaan katsellen ulos autiolle rantakadulle, jolle
palatsin sein�t heittiv�t pitki�, kauas Seinejoelle ulottuvia,
nelikulmaisia varjoja. Siin� kuunteli h�n virran kolinaa, sill� t�ss�
saaren kohdalla todellakin oli voimakkaan virranjuoksun kohina. Sen
kuohut siltapylv�it� vastaan sekoittuivat valittaviin viuluns�veliin ja
guzlan vihloviin vaikerruksiin l�ik�hdellen lyhyin�, tyrskyvin�
laineina kuin nyyhkytykset ahdistuneesta rinnasta: milloin levein�
aaltoina kohisten, milloin kuohahtaen kuin hurme suuresta, ammottavasta
haavasta.

V.

Y�junalla.

�T�n� iltana klo 11 tapahtuu l�ht� Lyonin asemalta. Minne, sit� en


viel� tied�. Luultavasti Cetteen, Nizzaan tai Marseilleen�.

N�m� lyijykyn�ll� kiireess� kirjoitetut rivit sai Spalaton kreivit�r


juuri kun h�n kylvyn j�lkeen terveytt� ja hyvinvointia uhoten
virkistyneen� k�yskeli maakuusuojansa ja pukuhuoneensa v�li� kastellen
kukkasia ja hoidellen kasvien taimia, teht�v�, jota varten h�n oli
vet�nyt yllens� vaaleat, melkein kyyn�rp�ihin asti ulottuvat
ruotsalaiset hansikkaat. Kirjelippu ei n�ytt�nyt vaikuttavan h�ness�
mit��n suurempaa liikutusta. H�n pys�htyi er��n sadeakuttimilla
suljetun akkunan ��reen, mietti hetkisen ja teki sitten p��tt�v�n
k�denliikkeen, jonka olisi voinut k�sitt�� n�in: �No, olkoon menneeksi!
Ken tahtoo p��st� p��m��r��ns�, saa luvan...�

�kki� soitti h�n kamarineitoansa, jonka tuli olla avullisena h�nen


valmistautuessaan vastaanottamaan pian saapuvaa kuningasta.

�Mink� puvun rouva suvaitsee?...�

Kreivit�r katsahti peiliin ja vastasi sitten:

�Min� en pukeudu uudestaan... T�m� n�ytt�� k�yv�n laatuun...�

Eik� h�nelle mik��n paremmin soveltunutkaan kuin tuo vaalea,


vartalonmukainen villahame, joka pehmeiss� poimuissa laskeusi maahan,
ja sen yli heitetty saali, jonka p��t olivat sidotut seljan taa kuin
pienill� tyt�ill�. Tumma tukka oli kierretty yl�s p��laelle, niin ett�
niska oli paljas olkap�ihin asti, miss� ihon pehme� ja l�mp�inen v�ri
alkoi hieman tummua.

H�n ymm�rsi kyll� itse, ettei mik��n puku voinut miellytt�� kuningasta
enemm�n kuin t�m� keve�, yksinkertainen ja lapsellisen miellytt�v�
aamupuku. Ruokasaliin ... aamiaiselle ... ei h�n t�ss� puvussa
kuitenkaan katsonut voivansa menn�. H�nen el�m�ns� t��ll� Messinan
kadun varrella oli n�et saanut jotenkin juhlallisen muodon: t��ll�
eiv�t soveltuneet samat vapaat el�m�ntavat kuin maalla Courbevoiessa.
H�n s�i aamiaista huoneessansa ja vet�ytyi sitten pukuhuoneeseensa,
jonka verannalta oli n�k�ala kadulle. T�ss� istui h�n v�ijyen kaikessa
hiljaisuudessa kuningasta tulevaksi; nytkin heittiv�t akuttimet
vaaleanpunertavan varjon h�nen ylitsens� niinkuin ennen �perhehotellin�
akkunakomerossa.

Ennen klo 2:ta ei Kristianin ollut koskaan tapana saapua. Mutta kello
l�i jo kaksi eik� h�nt� n�kynyt. Se�oran, joka muuten oli maailman
rauhallisin ihminen, valtasi tavaton levottomuus ja mielenkuohu, joka
yh� kasvoi, aivankuin tekee vesi, joka alussa kiehuu heikosti v�reillen
ja sitten v�hitellen kuumeellisesti py�rien, kuohuen ja poristen. T�ll�
tunnilla ei Messinan kadulla n�kynyt kuin jotkut ainoat ajopelit ...
koko katu loisti leve�n� ja autiona p�iv�n paistetta tasakattoisine,
komeine rakennuksinensa ja kullattuine rautaporttinensa ja siistine
lyhtypylv�inens�... Montceauxin puiston edustalla. Joka kerta kun
kadulta kuului vaunujen kolinaa, veti Se�ora akkunaverhon sivulle
paremmin n�hd�ksens�, mutta aina pettyi h�n toivossansa ja entist�
enemm�n harmitti h�nt� tuo komea, h�ik�isev� elottomuus ulkona, joka
rauhallisessa hiljaisuudessansa oli t�ydellinen vastakohta h�nen
kuohuvalle povellensa.

Mit� oli siis tapahtunut? Aikoiko Kristian siis todellakin matkustaa


h�nt� tapaamatta?

Mieless�ns� etsi h�n syit� ja mahdollisuuksia, mutta ep�varmassa


odotuksessa h�ilyv�lle on kaikki h�ilyv�ist�, niin hyvin ajatukset,
joita ei ehdi loppuun ajatella, kuin puhe, joka k�y ep�varmaksi
�nkytykseksi eik� tahdo p��st� huulten yli. Sellaisessa kiusallisessa
ja rauhattomassa mielentilassa oli Spalaton kreivit�r nyt, ett� h�nen
sormensakin liikkuivat vaistomaisesti ja suonenvedontapaisesti. Tuon
tuostakin kohotti h�n punaista akkunaverhoa. Haleat tuuloset
h�ilyttiv�t puitten lehtevi�, nuorteita oksia ja raitis henk�ys
voimakkaista vesiruiskuista, joilla katua kostutettiin, lehahti
kasvoihin saakka. Sik�li kuin tavallinen ajeluaika Boulognen mets�ss�
l�hestyi, vilkastui el�m� ja yh� useampia vaunuja vieri ohitse est�en
kadunkastelijoita toimessansa.

Nyt alkoi kreivit�r toden teolla pelj�t� ett� kuningas aikoi matkustaa
h�nelle j��hyv�sti� sanomatta. H�n kirjoitti kaksi kirjett�, osoittaen
toisen Axelin prinssille, toisen klubille; sitten pukeusi h�n (sill�
eih�n h�n voinut k�yd� koko p�iv�� puettuna pikkutyt�n lailla) ja alkoi
k�vell� s�nkykamarin ja pukuhuoneen v�li� kunnes h�nen levottomat
k�velyns� ulottuivat ymp�ri koko talon.

Mik��n tavallinen pikku �kokotti-h�kki� se ei ollutkaan, vaikka ei


my�sk��n noita raskaita, kivisi� j�ttil�israkennuksia, joita
raharuhtinaat teett�v�t niin paljon l�ntisen Parisin uusiin
kaupunginosiin. Spalaton kreivitt�ren talo oli taiteellisesti tehty
rakennus ja sisustettu tavalla, joka hyvin soveltui t�h�n
kaupunginosaan, jossa l�ytyv�t Murillon, Velasquezin, van Dyckin y.m.
nimiset kadut; kattolistasta portinkolkuttimeen asti oli se
taiteellisesti omituinen ja erosi t�ss� suhteessa kaikista
naapuritaloista. Sen oli er�s kreivi Plotnicki rakennuttanut
lemmitty�ns� varten, joka rumuudestansa huolimatta joka aamu sai
suojelijaltansa tuhannen frangin setelin; y�p�yd�lt�ns� h�n sen joka
aamu l�ysi kokoon taitettuna. Kun rikas puolalainen kreivi sitten
kuoli testamenttia tekem�tt�, tarjottiin talo huonekaluinensa ja
taide-esineinens� kaupaksi kahdesta miljoonasta. Kaikkien n�iden
kalleuksien onnelliseksi omistajaksi joutui Se�ora.

Puusta veisteltyj� raskaita portaita my�ten, jotka olisivat kest�neet


vaunuillakin ajaa ja jotka Spalaton kreivitt�ren vakavalle kauneudelle
muodostivat hollantilaisen taulun tumman taustan, voi h�n laskeutua
alakerran kolmeen saliin. Ensim�inen n�ist� oli saksilainen pikkusali
Ludvig XV:n tyyliin ja sis�lsi vieh�tt�v�n kokoelman maljakkoja,
pystykuvia ja kauniita emaljiteoksia, kaikki 18:n vuosisadan hienoa,
siroa ja siev�� ty�t�, joka n�ytti syntyneen lemmittyjen ohuiden
sormien luomana ja saaneen eloa heid�n veitikkamaisesta hymyst�ns�;
toisessa salongissa taas oli lasin alla tulipunaisella pohjalla
lep��vi� norsunluuveistoksia kuvaten milloin kiinalaisia henkil�ryhmi�,
milloin jalokivist� sommiteltuja hedelm�puita, milloin kaloja
nefriitti-silminens�, milloin keskiaikaisia pyhimyksi� ja Vapahtajan
kuvia k�rsivine kasvoinensa ja verisine naarmuinensa. Kolmas sali, joka
oli valaistu kuin atelieri ja verhottu karduanitapeteilla, vartosi
viel� ukko Leemansin lupaamaa kalustoa.

Ihana kreivit�r iloitsi muuten aina katsellessansa kaikkia n�it�


harvinaisuuksia, olletikin kun ne oli saatu verrattain huokeasta
hinnasta, mutta t�n��n k�yskeli h�n saleissansa levotonna edes takaisin
v�litt�m�tt� v�hint�k��n taide-esineist�; h�nen ajatuksensa liiteliv�t
kaukana ja vatvoivat harmillisia kysymyksi� ja pulmia. Mit� t�m� kaikki
merkitsik��n?... Livahtiko kuningas tuolla tavoin tiehens�?... Ja h�n
poloinen, joka oli luullut saaneensa miehen niin varmaan koukkuun!...

Kamarineito palasi takaisin. Ei mit��n tietoja kuninkaasta!...


Kummassakaan paikassa ei h�nt� oltu n�hty.

�Niin, niin, seh�n on juuri Kristianin tapaista�, arveli Se�ora.


�Tuntiessansa itsens� heikoksi, piileksi h�n aina jossakin. H�n muka
ennen pakeni kuin tappiolla taisteli!� Ja vaikka h�n muuten ei juuri
koskaan kiivastunut, raivostui h�n nyt niin, ett� olisi ollut valmis
rikkomaan kaikki esineet ymp�rill�ns�. Sit� tekem��n h�n kuitenkin oli
liian j�rkev�, sill� olivathan ne kallisarvoista kauppatavaraa;
jokaisessa n�ytti h�nest� riippuvan hintalippu: h�n ei hennonut!

Viskautuen nojatuoliin h�n vaipui mietteihins� ja h�m�r�ss� h�ipyiv�t


h�nen silmist�ns� v�hitellen kaikki nuo �skett�in hankitut kalleudet,
h�ipyiv�t ja h�lveniv�t h�nen unelmansa kanssa tulla rikkaaksi,
mahdottoman rikkaaksi. Vihdoin havahtui h�n ajatuksistansa siit�, ett�
ovi �kki� avausi:

�P�iv�llinen on valmis!� kuului palvelija huutavan.

H�nen t�ytyi siis k�yd� yksin aterialle upeassa ruokasalissansa, jossa


kunkin akkunan v�liss� n�htiin suuri, juhlallinen, j�ykk� ja kalvennut
Frans Haisin maalaama muotokuva k�herrettyine kauluksinensa; yhteens�
olivat nuo kahdeksan muotokuvaa maksaneet v�hint�in kahdeksansataa
tuhatta frangia. Juhlallisempi kuin ainoakaan Frans Haisin muotokuvista
oli kuitenkin hovimestari valkoisine kaulaliinoinensa tuossa kun h�n
tarjoilup�yd�n ��ress� leikkasi paistia y.m. ruokalajeja, joita
kreivitt�relle kantoivat h�nen molemmat yht� juhlalliset ja ��nett�m�t
palvelijahoikaleet keltaisissa livreapuvuissansa. Kun kreivit�r muisti
kuinka r�ike�ss� ristiriidassa t�m� komeus oli h�nt� uhkaavan vaaran
kanssa, oli h�nen syd�mens� haljeta harmista. H�nest� tuntui kuin
olisivat palvelijatkin aavistaneet h�nen ajatuksensa, sill� niin kovin
j�ykiksi he ryhdilt�ns� kangistuivat p�iv�llisten kest�ess�: kumpikaan
heist� ei j�sent�k��n j�rk�hdytt�nyt, vaan seisoivat molemmat niin
totisina h�nen sivuillansa kuin mitk�kin valokuvaajat kuvattavan
uhrinsa asennon m��r�tty�ns�.

Hylj�tty rakastajatar tyyntyy sent��n pian entisellens�... �T�ll�


tavoin ei saa antaa kohdella itse�ns�... Toivoa ei saa menett��...�
Kuninkaasta semmoisenansa h�n ei paljoa v�litt�nyt, mutta t�ss�h�n oli
kysymys �suuresta kaappauksesta�, h�nen omasta arvostansa ja
merkityksest�ns� toisten kaappari-kumppanien silmiss�... H�n mietti
asiaa ja pian oli h�nen suunnitelmansa valmis.

Kiiruhtaen huoneeseensa kirjoitti h�n ensin muutamia rivi� Tomille.


Sill� v�lin kuin palvelusv�ki alakerrassa s�i p�iv�llist� jutellen
kreivitt�rest� ja arvaillen kaikenlaisia syit� h�nen yksin�isyyteens�
ja mielenliikutukseensa, s�lytti h�n omin eik� t�llaisiin toimiin
suinkaan tottumattomin k�sin pienen matkalaukun, joka ennen niin usein
oli seurannut h�nt� Parisin ja Courbevoien v�li�. Sen tehty�ns� heitti
h�n villavaipan olkainsa yli, sill� ilta oli viile�, ja pujahti n�in
sonnustettuna l�himm�lle ajuriasemalle kantaen itse matkalaukkunsa ja
hiipien hiljaa ja huomaamatta kuin jokin paikkansa menett�nyt
taloudenhoitajatar.

My�skin kuningas Kristianilla oli ollut levoton p�iv�. My�h��n oli h�n
palannut tanssijaisista ja my�h��n her�nnyt unestansa, p�� t�ynn�
kotimaan s�velten kaikuja. Sitten t�ytyi ryhty� matkavalmistuksiin:
koettaa aseita ja kenraalin univormua, jota h�n ei ollut k�ytt�nyt
Ragusan piirityksen j�lkeen, j.n.e. N�iss� puuhissa kului aamup�iv� klo
11:n. Kaiken aikaa kieppui Lebeau h�nen kintereill�ns� vakoillen ja
v�ijyen, vaikka pelokkaana ja arkana, ettei h�nen ansamaisten
kysymystens� tarkoitusta huomattaisi. T�sm�llens� klo 11 kokoutui pieni
hoviseura salonkiin kuulemaan hiljaista messua, jonka pater Alph�e luki
keskell� huonetta sijaitsevan uunin edess�, jota, tilap�isesti
kirjoliinalla katettuna, k�ytettiin alttarina. Rosenin perhe ei ollut
l�sn�, sill� vanha herttua makasi vuoteen omana ja ruhtinatar Colette
taas oli saattamassa asemalle puolisoansa, jonka oli t�n��n m��r�
l�hte� matkalle useiden muiden nuorten miesten kanssa. Seuraavalla
junalla oli Hezetan tarkoitus matkustaa ja toisten mukaan aikovien
vasta sit� seuraavalla. Eri osastoissa oli pienen urhojoukon siis m��r�
suoriutua matkalle, ett'ei her�tett�isi mit��n huomiota.

Messu muistutti kaikkia menneist�, levottomista ja vaivalloisista


ajoista. Munkin haaveilevat kasvot, sotilasmainen ��nens�vy ja liikkeet
vaikuttivat ett� suitsutussavukin tuoksahti ruudilta ja koko toimitus
tuntui jonkunlaiselta kentt�hartaushetkelt� ennen taistelun alkua.

Yht� levottoman mielialan vallitessa kuin messu oli kuunneltu sy�tiin


sen j�lkeen aamiainen, jolloin kuningas kyll� koetti esiyty� niin
rakastettavana kuin suinkin, ett'ei j�tt�isi ep�miellytt�v�� muistoa
j�lkeens�; olletikin tahtoi h�n kuningatarta kohtaan osoittaa erityist�
kunnioittavaa huomiota ja hellyytt�, joka asianomaista ei kuitenkaan
paljo l�mmitt�nyt. Poikanen, pikku Zaran kreivi, katseli vanhempiansa
ep�illen ja pelokkaana. Tuo kauhea kohtaus muutamia p�ivi� sitten oli
j�tt�nyt h�neen vaikutuksen, jota h�n ei pystynyt selvitt�m��n lapsen
ymm�rryksell�ns�, mutta joka t�ytti h�nen mielikuvituksensa
surullisilla kuvilla ja rasitti h�nen hermostoansa. Markiisitar de
Silvis huokaili jo ennakolta syv��n l�hd�n hetke� miettiess�ns�.
M�rautin taas oli vaikea hillit� kuohuvia tunteitansa nyt, kun h�nen
unelmansa juuri olivat toteutumaisillansa. Vastavallankumousta Illyrian
kansan puolelta oli h�n n�et kauvan toivonut, yhteist� kapinaa, joka
oikealle is�nn�lle avaisi ovet kuninkaalliseen linnaan. Nyt h�n ei
ollenkaan ep�illyt retken onnistumista. Toisin ajatteli sen sijaan
Kristian II, mutta murheellinen ei h�n suinkaan ollut, ell'emme ota
lukuun v�h�ist� ik�v�� tunnetta, joka melkein aina syntyy ihmisiss�,
kun t�ytyy j�tt�� paikkakunta, johon jo on ehtinyt tottua. P�invastoin
tunsi h�n mielens� keve�mm�ksi ajatellessansa, ett� h�n, langenneiden
kunniavelkojen rasittama mies, p��sisi nykyisest� kierosta asemastansa.
Sill� jos onnetar suosi yrityst�, voi h�n siviilimenojen nimess�
helposti suorittaa velkansa; jos hanke taas ep�onnistuisi, suistuisi
kaikki edes yhtaikaa tai saisi h�n taistelussa surmansa. Ajatus, ett�
luoti otsaan vapauttaisi h�net sek� raha- ett� rakkaushuolista,
vaikutti h�neen tavallansa lohduttavasti. Kuninkaan rauhallinen ja
huoleton katsanto ei hullummalta n�ytt�nytk��n kuningattaren
haaveilevan ilmeen ja Elys�en innostuksesta palavain kasvojen rinnalla
tuossa kun he aterian j�lkeen kolmen k�yskeliv�t puutarhassa.

Palvelija meni heid�n ohitsensa. Kristian viittasi h�net luoksensa


sanoen:

�K�ske Samyn valjastaa...�

Kuningatar s�ps�hti:

�Mit�? Aiotteko kaupungille?�

�Aion, viisaus vaatii sen... Eiliset tanssijaiset ovat voineet antaa


aihetta kaikellaisiin huhuihin... Minun t�ytyy sen vuoksi ainakin
n�ytt�yty� klubissa ja bulevardeilla... En min� kauvan viivy ...
p�iv�llisille min� jo varmasti palaan�.

Samassa juoksi h�n portaita yl�s suuren rakennuksen yl�kertaan


ketter�n� kuin lomalle aikova koulupoika.

�Viime hetkeen asti t�ytyy minun siis pysy� ep�varmana h�nen


suhteensa�, sanoi kuningatar M�rautille, joka ei voinut rohkaista eik�
lohduttaa h�nt� sanallakaan.

Kuningas oli kaikissa tapauksissa tehnyt hyvi� p��t�ksi�. Messun aikana


oli h�n mieless�ns� vannonut, ett'ei h�n en�� koskaan tapaisi Se�oraa,
sill� h�n tunsi olevansa liian heikko j�tt�m��n lemmittyns�, jos t�m�
toden teolla tahtoi pid�tt�� h�net l�htem�st�. Parhaissa aikeissa h�n
siis kaupungille l�hti. Klubiin h�n ensin ajoi. Siell� oli jotensakin
tyhj�� ja autiota. Muutamia kaljup�it� istui totisina ja hiljaisina
whistip�yd�n ��ress� ja lukusalissa nuokkui er�it� kunnianarvoisia
unikekoja pitk�n sanomalehtip�yd�n ��ress�. Muuten oli sangen
luonnollista, ett'ei t��ll� t�n��n ollut sen vilkkaampaa: koko viime y�
oli n�et pelattu hurjasti; kun peliseura aamun sarastaessa l�hti
klubista Axelin prinssin johdolla, sattui joukko muuleja, kulkuset
kaulassa, kulkemaan ohi, jolloin prinssi pyysi muulinkuljettajan
lyps�m��n elukat ja sai koko seuran juomaan maitoa samppanjalaseista.
Elukkain kuljettajan vastustelusta huolimatta noustiin sitten muulien
selk��n ja niin ajettiin t�ytt� vauhtia la Paix katua pitkin. Klubin
esimies, hra Bonoeil jutteli tapauksen kuninkaalle. �Oli tosiaankin
hullunkurista n�hd� prinssin ratsastavan pienell� aasintammalla�, sanoi
h�n, �h�nen t�ytyi koukistaa s��rens� yl�s, ett'eiv�t ne viilt�isi
maata ... sill� monseigneurilla onkin niin pitk�t s��ret, ett� ... ja
h�nen j�rk�ht�m�t�n hidasverisyytens� sitten!... Vahinko, ettei teid�n
majesteettinne ollut n�kem�ss� t�t� hauskaa kohtausta!�

Kristianistakin oli ik�v�, ett'ei h�n ollut mukana moisessa hauskassa


ilveilyss�. Axelin prinssi oli miekkoinen, sill� set�ns� kanssa
riitoihin jouduttuansa oli h�n saanut karkoitustuomion, joka
luultavasti ainaiseksi vapautti h�net hallitushuolista, olletikin kun
set� viel� vanhoilla p�ivill�ns� mietti avioliittoa ja voi ehk�
toimittaa valtakunnalle kokonaisen liudan kruununperillisi�. Sit�
parempi prinssist�, jota huvitteleminen Parisissa miellytti paljon
enemm�n kuin kotoinen politiikka.

Venyess�ns� sohvalla, jolta tuo veltto ep�ilij�-prinssi verrattain


�sken oli noussut, tunsi Kristian v�hitellen vaipuvansa takaisin samaan
mielentilaan ja menetti samassa m��r�ss� eilisp�iv�n juhlan her�tt�m�n
sankarillisen tunnelmansa: sotaretki kadotti �skeisen vieh�tyksens�,
loistonsa ja suuruutensa. Jos h�n viipyisi t��ll� raukeisi kaikki
tyhjiin, huomasi h�n ja katsoi parhaimmaksi paeta pois t�st� velttouden
pes�st�, joka uhkasi tehd� lopun h�nen tahdonvoimastansa; �kki� nousi
h�n yl�s ja kiiruhti j�lleen vapaaseen ilmaan ja meluavaan,
toimeliaaseen ihmisjoukkoon.

Kello oli jo 3. Silloin oli h�nen tapansa klubissa tai Mignonin luona
sy�dyn aamiaisp�iv�llisen j�lkeen k�yd� Messinan kadulla Se�oraa
katsomassa. Koneellisesti suuntausivat h�nen askeleensa nytkin tuttua
tiet� tuohon kaupunginosaan, joka kes�aikaan tuntui sangen hauskalta
leveine kattoinensa, pitkine, komeine rakennusrivinens� ja vihreine
istutuksinensa, joiden omituiset varjot heittyiv�t valkeille
asfalttik�yt�ville.

Ent�s ihmiset sitten? Kauniita naisia, siroja muotoja, suloisia,


vilkkaita ja iloisia kasvoja viileiden kes�hattujen ja v�rikk�iden
auringonvalojen alla! Miss� muualla voisivat naiset k�yd�, pukeutua ja
koristaa itsens� niin kuin nuo? Miss� muualla voisi ihminen kuluttaa
aikansa hauskemmin ja iloisemmin ja miss� muualla olisi niin paljo
erilaisia huvituksia kuin Parisissa!... Ja kaiken t�m�nk� h�n nyt
j�tt�isi taittaaksensa niskansa tappotantereella!... S��li luopua niin
paljosta hyv�st� ja niin monista hauskoista nautinnoista, joita muualla
maailmassa ei olisi tarjolla!

Ollessansa t�m�n tunnelman vallassa, jolloin el�m� hymyili ja Parisi


taas tuntui vieh�tt�vimm�lt�, katseli Kristian mielell�ns� kaikkia
vastaantulevia kaunottaria; milloin vieh�ttiv�t h�nt� jonkun naisen
ihanat kasvot, milloin h�nen alushameensa pitsireunukset. Kuinka vieras
olikaan se ritarillinen kuningas, joka t�n� aamuna puolisonsa ja
poikansa kanssa polvistui alttarin juureen, sille pomada-keikarille,
joka nyt iltap�iv�ll� klo 3 k�yskeli t�ss� nen� pystyss�. Fr�d�rique
oli ollut vallan oikeassa kirotessaan koko Parisia ja sen turmiollista
vaikutusta Kristianin tapaisiin horjuviin ja kiehuviin luonteihin.

Tultuansa sille kohdalle Haussmannin puistokatua, miss� Messinan katu


alkaa, pys�htyi Kristian hetkeksi odottamaan, kunnes vaunujono oli
ehtinyt ohitse. T�ll� v�lin ehti h�n v�h�n mietti�. Kuinka oli h�n
�kki� t�nne joutunut? H�n ei voinut sit� k�sitt��. N�kyiv�th�n tuolla
Plotnickin palatsin pienet tornit himme�n p�iv�n valossa!... Mik�
houkutus!... Miksi ei h�n menisi perille asti?... Miksi ei h�n k�visi
hyv�stelem�ss� Se�oraa, joka vast'edes j�isi h�nelle vain palavan janon
ja tyydytt�m�tt�m�n kaihon muistoksi?

T�t� sis�ist� taistelua kesti vain hetken, mutta ett� se oli ankara,
n�kyi kyll� h�nen hienosta ja rihaisesta ruumiistansa, joka horjui ja
huojui kuin ruoko tuulessa. �kki� rohkaisi h�n itsens�, viskausi
l�himm�n vapaan ajurin vaunuihin ja k�ski t�m�n ajaa takaisin klubiin.
T�t� p��t�st� h�n ei olisi voinut tehd�, ellei aamumessun aikana tehty
lupaus olisi pakottanut h�nt� siihen. Nyt p��siv�t voitolle h�nen
katolilaisuutensa ja pelokas nais-uskonnollisuutensa.

Klubiin tultuansa sai h�n Se�oran kirjeen; tuoksuva paperi jo oli


ilmaisevinaan h�nelle, mik� levottomuus lemmitty� vaivasi. Pian sen
j�lkeen h�n sai toisen kirjeen Axelin prinssilt�, joka jo oli saapunut
takaisin. Se sis�lsi vain muutamia, kiiruussa kyh�ttyj�, helli� ja
rukoilevia sanoja. Tom Lewisin kauppakirjoja ei n�iden kirjeiden tyyli
muistuttanut miss��n suhteessa! Kuitenkin tunsi kuningas Kristian
itsens� viel� voimakkaaksi. H�n ymm�rsi olevansa t�hystelevien ihmisten
ymp�r�im�: t�m� tieto antoi h�nelle miehen ryhdin ja huolettomasti
pisti h�n kirjeet taskuunsa. Klubin nuoremmat j�senet saapuivat
yksitellen jutellen hauskasta aasiratsastuksesta, joka er��ss�
sanomalehdess�kin oli tarkoin kuvattuna. Sanomalehti kiersi miehest�
mieheen; jokainen nauroi samaa vatsanaurua, josta puuttui kaikki
syd�mellisyys ja v�litt�myys ja jota nauravat luonnollisen naurukykyns�
kadottaneet poloiset.

�M�ss�t��nk� t�n�kin iltana?� kyseliv�t nuoret ylimykset toisiltansa


kaataen sis��ns� -- terveysopillisen juomaj�rjestyksens� mukaisesti --
soodavett�, jota klubissa aina olikin riitt�v�sti saatavissa.

Ja sitten alkoi �m�ss�ys�. Muiden iloisen mielentilan houkuttelemana


seurasi Kristian mukana Caf� de Londres'iin, miss� oli aikomus sy�d�
p�iv�llist�, mutta ei t�ll� kertaa tavallisissa saleissa, joiden
tapetit niin monta kertaa ennen olivat tanssineet heid�n juopuneissa
silmiss��n ja joiden peileihin he olivat piirrelleet satoja
nimikirjaimia, vaan vaihteen vuoksi mentiin t�ll� kertaa
viinikellariin, tuollaiseen tynnyreill� ja pulloilla t�ytettyyn,
maanalaiseen katakombiin, jotka ulottuvat pitk�n matkan Op�ra Comiqueen
p�in. N�iss� s�ilytyshuoneissa oli kaikellaista Ranskan ryp�lesatoa eri
tahoilta maata ja p�iv�llisp�yt� katettiin tomuisten, huuruisten ja
kaasuliekkien valossa v�lkkyv�in Chateau Yquem-pullojen ja n�iden
v�lille j�rjestettyjen v�rillisten lasien keskeen. Aate sy�d�
p�iv�llist� t��ll� viinikellarissa oli Vatteletin keksim�; h�nen
mielest�ns� oli Kristian II:n l�ht�, josta ainoastaan h�n ja Axelin
prinssi tiesiv�t, siksi t�rke� tapaus, ett� sit� piti juhlittaman
jollakin erinomaisemmalla tavalla. Eritt�in onnistunut ei t�m� keksint�
kuitenkaan ollut: kellarissa oli n�et verrattain kostea ilma ja
sit�paitsi olivat miehet viel� v�syksiss� edellisen y�n m�ss�yksest�.
�Kukonpyrst�st� ei ollut mihink��n: h�n torkahti silloin t�ll�in uneen
ja her�si aina hermonytk�hdyksist�. �Rigolo� taas oli harvapuheinen ja
katseli tuon tuostakin kelloansa. Pelk�sik� h�n ehk�, ett� kuningatar
k�visi liian levottomaksi, kun h�n viipyi poissa niin kauvan?

J�lkiruokaa sy�t�ess� saatiin seuran lis�ksi muutamia naikkosia, jotka


olivat sy�neet p�iv�llisens� ylh��ll� kahvilassa. Kuultuansa, ett�
kuningas ja prinssi olivat alhaalla kellarissa, j�ttiv�t he heti
p�iv�llisp�yt�ns� ja tulivat nyt kynttil�ill� varustettujen edesk�ypien
opastamina t�nne alas haparoiden eteenp�in, helmat k�sivarrella,
nauraen ja huudahdellen pelvosta. Melkein kaikki olivat he
avorintaisissa puvuissa, josta taas oli seurauksena ett� he alkoivat
aivastella ja ryki�, k�yd� kalpeiksi ja palella istuessansa herrojen
polvilla; n�m� taas olivat kylm�n vuoksi k��nt�neet yl�s
takinkauluksensa. Er�s naisista, joka oli v�h�n muita viisaampi tai
kylmettyneempi, huomautti vihdoin ett� �t��ll�h�n voi saada
keuhkotaudin kuka tahansa�, muistutus, jonka johdosta seura p��tti
juoda kahvia ylh��ll� salongissa. T�m�n majanmuuton aikana h�visi
Kristian, jonka vaunut odottivat ulkona.

�Messinan kadulle!� sanoi h�n ajurille hiljaa hampaittensa v�list�


s�histen.

H�n n�ytti joutuneen p��h�npiston valtaan. Atrian aikana oli h�n


alinomaa n�hnyt _h�nen_ kuvansa edess�ns� ja sen j�lkeen taas, kun nuo
keve�t kaunottaret saapuivat, vaivasi h�nt� koko ajan ajatus saada
syleill� ja vihdoinkin kokonansa omata sen, jota h�n rakasti, omata
h�net eik� aina vain turhaan kerj�t�, nyyhki� ja palaa...

�Rouva ei ole kotona!�

N�in vastattiin h�nelle perill�. T�m� vaikutti h�neen kuin kylm� ry�ppy
hehkuvaan hiillokseen. Rouva ei ole kotona! Ep�j�rjestys talossa, jossa
palvelijat n�yttiv�t mielens� mukaan mellastavan, oli riitt�v� todistus
siit�. Tullessansa oli Kristian jo huomannut, ett� er��st� ovesta
h�visi joku myssyp�isen piian naama ja ett� nuolena poistuvan pikentin
kirjavat liivit vilahtivat toisaalta. H�n ei viitsinyt enemp�� kysell�,
sill� �skeinen tenhottu tunnelma h�lveni samassa ja selv�sti �kk�si h�n
nyt sen kuilun, johon h�n oli ollut sy�ksem�isill�ns�: valapatto olisi
h�n Jumalansa edess� ja maan kavaltaja Herran antamaan kruunuun n�hden.
H�n muisti rukousnauhansa ja kiitti Jumalaa moneen kertaan rukouksensa
toistaen samalla kun rukousnauhan helmet lipuivat h�nen polttavien
sormiensa l�vitse, h�nen ajaessaan jo puistokujan heitt�mien varjojen
ohitse kiiruusti takaisin St. Mand�hen p�in.

�Kuningas tulee!� huudahti Elys�e n�hdess�ns� salongin akkunasta, jossa


h�n jo kauvan oli t�hystellyt, ett� Kristianin vaunujen lyhtyvalot
nuolen nopeudella h�visiv�t palatsin pihaan. Kuningatar, joka muuten
oli niin rauhallinen ja tasainen, oikein huudahti ilosta. H�n oli jo
ep�illyt pahinta ja otaksunut Kristianin joutuneen tuon naikkosen
verkkoihin, jonka vuoksi h�n siis pett�isi yst�v�ns� ja ij�ksi
h�p�isisi itsens� ja maineensa. Koko St. Mand�n pient� hoviseuraa oli
vaivannut samanlainen kiusallinen pelko n�iden raskaiden odotuksen
hetkien kuluessa. Itse pikku Zarakin, joka -- vastoin tapaansa -- viel�
oli valveilla, oli joutunut saman levottomuuden valtaan ja ymm�rsi,
ett� talossa vallitseva hiljaisuus merkitsi jotakin erityist�.
Vaistomaisesti karttoi h�n tekem�st� naivia ja samalla joskus julmiakin
kysymyksi�ns�, joilla lapset toisinaan vallan paljastavat onnettoman
asiaintilan. ��net�nn� oli poikanen istunut koko ajan katsellen er�st�
albumia, jonka suurten lehtien taa h�n piiloitti kasvonsa; ja kun h�n
Elys�en huudosta havahtuen katsahti yl�s, n�ytti h�n itkeneelt�. Kun
h�nelt� my�hemmin kysyttiin surun syyt�, vastasi h�n joutuneensa
pahalle tuulelle pelk�st� pelosta, ett� kuningas matkustaisi pois
antamatta edes j��hyv�issuudelmaa ennen l�ht��ns�. Pieneen
hell�luonteiseen poikaseen vaikutti n�et nuorekas, iloinen ja leikkis�
is� kuin vallaton, veitikkamainen, aikainen veli, joka tosin oli
yst�v�llinen ja kiltti h�nelle, mutta joka siit� huolimatta toisinaan
kovin pahoitti �idin mielt�.

Pian kuultiin, kuinka Kristian lyhyesti ja kiireisesti antoi k�skyj�ns�


palvelijoille. Sitten riensi h�n yl�s huoneustoonsa ja palasi viiden
minuutin kuluttua takaisin alas matkapuvussa. T�h�n kuului pieni,
siev�, soljella ja sinisell� nauhalla varustettu hattu ja sellaiset
sirot s��rykset, joita matkailijat Vatteletin saaristotauluissa
k�yttiv�t. T�st� keikarimaisuudesta huolimatta n�kyi h�ness� selv�sti
kuningas niin hyvin kasvojen ylev�ss� ilmeess� kuin luontevan jalossa
ryhdiss� ja k�skev�ss� k�yt�ksess�. Kunnioittaen l�hestyi h�n
kuningatarta, jolle h�n kuiskaten esitti syyns� viipymiseen.
Mielenliikutuksesta viel� kalpeana vastasi t�m� h�nelle hiljaa:
�Ell'ette olisi ajoissa palannut, olisin min� matkustanut sijassanne ja
ottanut Zaran mukanani.�

Kuningas uskoi h�nen sanansa ja olipa tuokion aikaa jo n�kevin�ns�


h�net poika k�sivarrella keskell� kuulasadetta ja p��tt�v�isen� k�ym��n
kuolemaan lapsensa kanssa niinkuin tuona muistorikkaana, kauheana
iltana, jolloin h�n lapsineen aikoi sy�st� akkunaparvelta alas. Sen
vuoksi ei h�n mit��n vastannut, vaan painoi l�mpim�n suudelman h�nen
k�dellens� ja veti h�net nuoren innolla luoksensa kuiskaten: �anteeksi,
anteeksi!�

Kuningatar olisikin kai antanut anteeksi kaikki, mutta samassa h�n


huomasi salin ovelle ilmestyneen Lebeaun, kuninkaan katalan
silm�npalvelijan ja kurjan k�tyrin kaikissa t�m�n petoksissa ja
rikollisissa huvituksissa. H�net valtasi inhoittava ep�ilys: �ent�p�
jos Kristian valhettelee ... eik� aiokaan matkustaa?�... Ja samassa
irroittautui h�n puolisonsa syleilyst�. Kristian n�ytti aavistavan
h�nen ep�ilyksens� ja k��ntyi M�rautin puoleen pyyt�en t�t� saattamaan
h�nt� asemalle.

�Voittehan palata takaisin Samyn kanssa�, lis�si h�n.

J��hyv�stelyn t�ytyi tapahtua nopeasti, sill� l�hd�n hetki l�heni;


kuitenkin ehti kuningas sanoa yst�v�llisen sanan Boscovitshille,
markiisittarelle y.m. Nostaen Zaran polvillensa kertoi h�n t�lle
l�htev�ns� sotaan valloittaaksensa takaisin valtaistuimensa ja
valtakuntansa. Sitten kehoitti h�n pikku prinssi� olemaan tottelevainen
�idillens� eik� mitenk��n pahoittamaan t�m�n mielt�; jos h�n taas
mahdollisesti ei palaisi takaisin sotaretkelt�, pit�isi pojan muistaa,
ett� is� on kaatunut maansa ja kuninkaallisten velvollisuuksiensa
vuoksi. H�n piti siis pikku prinssille varsin hyvin kokoonpannun
j��hyv�ispuheen Ludvig XIV:n tapaan. Totisena kuunteli poika is�ns�
sanoja kummastellen samalla huomattavasti tuota tavattoman juhlallista
kielt� huulilta, jotka muuten aina hymyiliv�t h�nelle. Mutta Kristian
oli hetken mies, aina sangen vilkas, vaihteleva ja keve�luontoinen. Nyt
oli hyv�stij�t�n totisuus ja aikeessa olevan yrityksen t�rkeys
kerrassansa vallannut h�nen ajatuksensa. Ollen enemm�n liikutettu kuin
mit� h�n tahtoi n�ytt�� katsoi h�n parhaaksi �kki� keskeytt�� kaikki
hell�t kohtaukset. Ny�k�ten kaikille j��hyv�stiksi ja kumartaen syv��n
kuningattarelle riensi h�n pois.

Ell'ei M�raut kolmen vuoden aikana olisi omin silmin n�hnyt, kuinka
Kristian h�p�isev�ll� el�m�ll�ns� loukkasi perheen pyhyytt�, ei h�n
olisi voinut tuntea �suuren klubin� Rigoloa tuossa ritarillisessa ja
ylev�ss� ruhtinaassa, joka nyt -- matkalla Lyonin asemalle -- teki
h�nelle selkoa j�rkevist� ja suurenmoisista aatteistansa ja
tulevaisuuden suunnitelmistansa.

Kuningasvaltaisessa ep�uskossansa n�ki M�raut t�ss� kaitselmuksen


v�litt�m�n johdon, joka hallitsee kuningasten syd�mi�, ja esimerkin
siit�, kuinka syv�llekin langennut kuningas jumalallisen kaitselmuksen
ja syntyper�isen armon kautta aina voi kohota lankeemuksen tilasta, jos
tarvis niin vaatii. Ajatellessansa t�t� kuninkaan sis�llist�
kohoutumista alennuksestansa, joka ep�ilem�tt� ennusti pian tapahtuvaa
ulkonaistakin kohoutumista, tunsi M�raut, jumala ties mist� syyst�,
sanomatonta tuskaa, joka ei voinut olla muuta kuin loukatun ylpeyden ja
katkeran kateuden tunnetta.

Sill� aikaa kun Lebeau osti rautatiepiletit ja j�tti sis��n


matkakapineet, k�veli mielelt�ns� h�ilyv� kuningas suuressa
odotussalissa miettien �isess� yksin�isyydess��n rakastajatartansa
Se�oraa: tuonnoiset hell�t j��hyv�stit St. Lazaren asemalla johtuivat
n�et ehdottomasti h�nen mieleens�. N�it� muistoja uusiessansa n�ki h�n
er��n naisen rient�v�n ohitsensa: sama vartalo, sama rehti, mutta
samalla miellytt�v� ja keikaileva k�ynti...

Poloinen Kristian, poloinen kuningas, jonka pakosta t�ytyi pysy�


kuninkaana!

Vihdoinkin nousi h�n junaan, yleiseen rautatievaunuun, sill� erityisen


tilaus olisi her�tt�nyt liiallista huomiota. Avaten oven herrallensa
oli Lebeau m��r�nnyt vaunun. Kristian viskausi heti vaunun nurkkaan
iloiten siit�, ett� p��sisi tiehens� kaikista mahdollisista
seikkailuista. Eronhetke� oli h�n kuvitellut kovin kiusalliseksi.
Samassa kuului vihellys. Juna nytk�hti, l�hti liikkeelle ja huristi
pian yli siltojen, ohi nukkuvien esikaupunkien ja pitkien lyhtyrivien,
sy�sten vihdoin kohti aukeaa maaseutulakeutta. Nyt voi kuningas
hengitt�� helpommin, nyt tunsi h�n itsens� keve�ksi, voimakkaaksi,
varmaksi ja pelastuneeksi. H�n oli jo ruveta hyr�ilem��n mielihyv�st�,
kun h�n samassa huomasi vaunussa toisenkin matkustajan: akkunan
luona ... vastakkaisella puolella liikahti tumma varjo kyyristyen
kokoon nurkassa tekeyty�kseen n�ht�v�sti niin mit�tt�m�ksi kuin
mahdollista, ettei suinkaan her�tt�isi mit��n huomiota.

Nainen h�n kaikessa tapauksessa n�ytti olevan. Mutta oliko h�n nuori
vai vanha, ruma vai kaunis? Tottumuksesta her�si h�ness� n�m�
kysymykset ja tottumuksesta tarkasteli h�n matkatoveriansa. T�m� ei
en�� hievahtanutkaan, vaan n�ytti jo nukahtaneen.

�Seuratkaamme h�nen esimerkki�ns�!� mietti Kristian, oikaisten


j�senens� ja levitt�en matkaviltin ylitsens�. Kerran katsahti h�n viel�
akkunasta ulos n�hden tumman maiseman, puiden ja pensaiden
ep�s��nn�llisten, pehmeiden ��riviivain, ilmoituspylv�iden vilisev�n
ohitse ja pilvenhattarain liit�v�n korkealla vienossa ilmassa; sitten
tunsi h�n silm�luomensa raskaiksi ja oli juuri nukahtamaisillansa, kun
h�n �kki� tunsi silkin hienojen kutrien, pitkien silm�ripsien ja
raikkaan hengityksen hivelev�n kasvojansa. Punaiset huulet l�hestyiv�t
h�nen huuliansa kuiskaten hiljaa:

�Voi sinua, h�ijy mies, joka hennoit matkustaa pois minulle j��hyv�sti�
sanomatta�.

* * * * *

Kymmenen tuntia my�hemmin her�si Kristian II kanunain jyskeest�


h�ik�isev��n p�iv�n valoon, jota akkunan edess� humisevat, tuuheat
puut sent��n v�h�n laimensivat. H�n oli juuri n�hnyt unta, ett� h�n
hauli- ja luotisateessa johti joukkojansa niit� jyrk�nteit� yl�s, jotka
Ragusan satamasta alkaen kohoavat sik�l�iseen linnoitukseen saakka.
Mutta havahtuessansa huomasikin h�n lep��v�ns� suuressa s�ngyss�. Mit�
oli siis tapahtunut? V�hitellen selvisi sent��n h�nen muistonsa ja
ajatuksensa. H�n oli Fontainebleaussa, Fasan-nimisess� hotellissa, joka
on l�hell� mets��: vallan l�hetysten kohosivat siin� korkeiden puiden
latvat sinitaivasta kohti. Kanunain jyske taas aiheutui t�nne
majoitetun tykkiv�en ampumaharjoituksista. Ja itse todellisin
todellisuus ja ajatustensa yhdysside, kreivit�r Se�ora istui juuri
h�nen edess�ns� kiivukaapin edess�, huonekalu, joka n�kyy l�ytyv�n
kaikissa hotelleissa, mutta jota muuten ei tavata miss��n; siin� h�n
istui kirjoittaen ahkerasti ja nopeasti huonolla kyn�ll�, joka pahasti
vikisi paperia vastaan.

Kuvastimesta n�ki kuinka ihastunein ja kiitollisin silmin kuningas


h�nt� katseli, ja Se�ora ny�kk�si h�nelle l�hett�en hell�n katseen ja
heitto-muiskun kyn�n varrella; mutta p�in ei h�n k��ntynyt: jatkoi vain
kirjoitustansa kaikessa rauhassa, hieno hymy seraafimaisilla
huulillansa.

�S�hk�sanoma omaisten rauhoittamiseksi�, sanoi h�n nousten yl�s ja


soittaen palvelijaa, jolle h�n j�tti kyh�yksens�. T�m�n tehty�ns� meni
h�n rauhallisena akkunan luo ja avasi sen, jolloin p�iv�n valo tulvahti
esteitt� sis��n kuin vesivy�ry sulun avattua.

�Oi, kuinka ihanaa!� huudahti h�n ja istahti sitten s�ngyn laidalle


rakastajansa viereen. Ja nyt h�n nauroi ja ilakoi ihastuneena siit�,
ett� sai olla maalla n�in kauniina p�iv�n�, jolloin voitaisiin
k�yskell� ulkona mets�ss� j.n.e. Olihan heill� koko p�iv�
k�ytett�v�n��n: vasta seuraavalla y�junalla piti Kristianin matkustaa
eteenp�in ja samaan aikaan palaisi h�n taas Parisiin. Lebeau oli
matkustanut jo ennakolta Hezetan ja h�nen ylimyksellisten
seuralaistensa luo ilmoittamaan, ett� maihinnousu oli lykk�ytynyt
p�iv�� my�hemm�ksi. Rakastunut kuningas olisi puolestansa tosin
mieluummin j��nyt edelleen hotelliin jatkaaksensa autuaallista
hummausta viimeisiin tunteihin, jopa minuteihin saakka, mutta
rakastajattarella oli ihanteellisempi k�sitys rakkaudesta, jonka vuoksi
rakastuneet heti aamiaisen j�lkeen ottivat vuokravaunut ja l�htiv�t
ajelemaan. Nurmikenttien ja s��nn�llisesti istutettujen puuryhm�in
ohitse, jotka muistuttivat Versaillesin puistoja, saapuivat he
suuremmoista puistotiet� my�ten siihen, miss� alkoi varsinainen mets�,
kuuluisa Fontainebleaun mets� kauniine, vaihtelevine maiseminensa. Ensi
kerran ajelivat Kristian ja Se�ora nyt ulkona yhdess� ja t�ysin
siemauksin nautti kuningas nyt onnestansa, jota tosin kest�isi vain
muutamia tunteja, sill� huomisp�iv� toisi taas vain taistelua ja
kuolemaa tullessansa.

Vaunut vieriv�t nyt vihreiden py�kkiholvien alitse, jotka levittiv�t


heid�n yllens� keve�n, tuuhean ja niin tihe�n lehvist�ns�, ett� p�iv�n
s�teet tuskin miss��n jaksoivat sit� l�vist��; vuosisatojen kuluessa
oli n�et puistotie saanut versoa niin sankkalehv�iseksi. T�m�n
viheri�itsev�n katoksen suojassa, miss� rakastajattaren kasvot olivat
h�nen ainoa n�k�alansa, antautui Kristian t�ydellisesti runollisten
unelmiensa valtaan muistelematta ja miettim�tt� muuta kuin t�m�n
hyv�ilyj�; eik� h�nell� ollut haluakaan mihink��n muuhun. Slaavilaisen
luonteensa tunteellisuuden puki h�n romanttisiin huudahduksiin ja
kuvauksiin. Oi, kuinka suloista olisi el�� ik�ns� kaiken t��ll� h�nen
kanssansa, kahden kesken h�nen kanssansa tuollaisessa pieness�,
vaatimattomassa mets�nvartijantuvassa, joka ulkoap�in on katettu
oljilla ja sammalilla, mutta muuten sisustettu mit� sievimm�ksi ja
aistikkaimmaksi pes�ksi parille kuherruskyyhkyselle! Kristian kysyi
kyyhkyselt�ns�, mist� hetkest� alkaen t�m� oli h�nt� alkanut rakastaa
ja mink� vaikutuksen h�n ensi n�kem�ss� oli tehnyt. Suudellen Se�oraa
k�sille, silmille ja kaulalle k��nsi h�n t�lle kotimaansa runoja, joita
rakastettu kuunteli ollen muka ymm�rt�vin�ns� ja kuninkaan tunteihin
vastaavinansa nuokkuessansa vaunuissa t�m�n vieress� y�n vaivoista
v�syneen�: rakastajan nukkuessa oli h�n n�et valvonut ja ty�skennellyt.

Mutta rakastavaisetkaan eiv�t aina ole yksimielisi�. Kristian olisi


halunnut yh� kauvemmas mets�n peittoon ja yksin�isiin, villeihin
seutuihin, mutta Se�ora taas tahtoi pysy� niiss� tutummissa osissa
mets��, miss� ulkoravintolat ja puuveistosten myym�l�t houkuttelevat
ihmisi� luoksensa, miss� oppaat tarjoutuvat johtamaan k�vij�it�
t�r�j�ville kalliom�hk�leille ja tippuville louhille ja miss�
maalaiskansaa asuu sinne t�nne rakennetuissa t�lleiss� ynn� muissa
piilopaikoissa kurkistaen uteliaana kaikkia ohitse kolisevia vaunuja.
T�ten toivoi h�n n�et p��sev�ns� kaikista naapurinsa ik�vist�
ja yksitoikkoisista tunteenpurkauksista, joiden vaikutusta
rakastajattareen t�m� ei ymm�rt�nyt, vaan ihmetteli sit� enkelim�ist�
k�rsiv�llisyytt�, mill� Se�ora kuunteli talonpoikaisukkojen ja -akkojen
loppumatonta l�rp�tyst�.

Franchartiin tultua halusi h�n vett� tuosta vanhasta munkkikaivosta,


joka on niin syv�, ett� veden vinttaus �mp�rill� vie parikymment�
minutia. Niin ett� olihan Kristianilla t��ll� sangen hauska! Sit�
paitsi antausi Se�ora tekemisiin vanhan, kielev�n �mm�n kanssa, joka
kantoi mitalia rinnallansa kuin mik�kin vanha sotilas ja lateli heille
pitki� juttuja opastellessansa heit� ymp�rist�ss�, samoja ij�nikuisia
juttuja, joita h�n samoin sanoin oli kertonut niin monta kertaa, ett�
h�n vihdoin itsekin uskoi olleensa mukana niin hyvin t��ll� ennen
muinoin sijainneen luostarin aikoina kuin niiss� upeissa juhlissa,
joita h�nen kertomuksensa mukaan oli vietetty t��ll� kolmesataa vuotta
my�hemmin s.o. ensim�isen keisarikauden p�ivin�.

�Juuri t�ss�, armollisin herrasv�ki, oli suuren keisarin tapana istua


iltaisin koko hovinsa kanssa�, kertoi h�n viitaten kivipenkkiin p�in,
jolla ehk� kolme, korkeintaan nelj� henke� mahtui istumaan.
Juhlallisella ja ylh�isell� ��nell� jatkoi h�n sitten: ... �ja tuossa
vastap��t� istui keisarinna hovinaisinensa!�... Karukasvuinen
kivikkomaa ei muuten antanut juuri valoisaa k�sityst� kaikesta siit�
loistosta, jota �mm� sanoin kuvasi.

�No, emmek�s jo ole n�hnyt kyll�ksi, Se�ora?� kysyi kuningas vihdoin


k�rsim�tt�m�n�.

Mutta Se�ora seurasi uskollisena opasta, joka viel� tahtoi n�ytt�� sen
esplanaatin, mihin pikku Rooman kuningas ojennetuin k�t�sinens�
kannettiin korkeita vanhempiansa vastaan. T�m� juttu johdatti is�n
mieleen pikku Zaran. Keskell� t�t� kuivan karua maisemaa oli h�n �kki�
n�kevin�ns� �idin pit�v�n pikku Zaraa korkealla h�nen edess�ns� ja
poikasen katselevan h�nt� suurin, surullisin silmin ik��nkuin olisi se
kysynyt: mit� sin� teet? Mutta t�m�n ajatuksen karkoitti h�n pian
luotansa ja jatkoi matkaansa Se�oran kanssa. Milloin kuljeskelivat he
ikivanhain tammilehtojen l�pi (kuinka monet loistavat mets�stysseurat
olivatkaan olleet koolla n�iden siimeksess�!), milloin taas laskeusivat
viheri�itseviin laaksoihin tai nousivat kukkuloille ja jyrk�nteille,
joiden alla h��m�itti kivikkokuiluja, tai hiekkakaivosten �yr�ille
katselemaan n�iss� kasvavia korkeita pet�ji�, joiden suuret paljaat
juuret haarautuivat kaikkialle tuolla alhaalla, kuivassa, punertavassa
hietikossa.

Nyt saapuivat he kolkkoon, pime�hk��n puistok�yt�v��n, jota


auringons�teet eiv�t l�p�isseet ja johon sade oli sy�vytt�nyt syvi�
uria. Sen molemmin puolin kasvoi useissa riveiss� korkeita, suoria
puita, jotka muistuttivat j�ttikirkon pylv�it� ja joiden alla oli niin
hiljaista, niin aivan hiljaista, ett� helposti voi kuulla kauriin
keve�t askeleet, jopa kellert�v�n, oksasta irtautuneen lehtisen
putoamisen maahan. Eik� kuulunut korkeudessakaan mit��n elon merkki�:
ei lintua oksilla, ei ollenkaan mit��n liikett�, vaan kaikki pelkk��
pimeytt� ja autiota tyhjyytt�! Alakuloisuus valtasi jo Kristianin,
jonka rakkaus ajan kuluen alkoi sointua yh� surullisempiin
��nilajeihin. H�n kertoi tehneens� testamenttins� ennen l�ht��ns� ja
tunteneensa silloin itsens� kovin liikutetuksi: olipa kuin olisi h�n
siin� puhunut jo haudastansa. �Niin kyll�, onhan se ik�v��, sanoi
Se�ora ��nell�, joka todisti h�nen ajatustensa askaroivan muissa
kaukaisissa asioissa.

Mutta Kristian oli yleens� niin naisten hemmottelema ja Se�orasta


eritt�in niin varma, ett'ei h�n t�m�n hajamielisyytt� edes huomannut,
vaan jatkoi puhettansa �skeiseen tapaansa.

Jos niin onnettomasti tapahtuisi, ettei h�n en�� el�v�n� palaisi


takaisin, voisi Se�ora myyd� nykyisen asuntonsa, muuttaa maalle ja el��
muistoissansa. Ennakolta h�n jo lohdutteli Se�oraa mahdollisen
kuolemansa varalta osoittautuen niin syd�mmellisesti liikutetuksi ja
rehellisesti t�m�n parasta tarkoittavaksi, ett� h�n n�ht�v�sti itsekin
erehtyi tunteistansa pit�en l�heisen kuoleman aiheuttamana mielialaa,
jonka her�tti vain kaipaus armaastansa erotessa. Kaikessa tapauksessa
puhui h�n rakastetullensa sangen kauniisti �toisesta el�m�st� haudan
tuolla puolla ja teki sen hiljaisella ��nell� pit�en samalla Se�oran
k�si� omissansa. Kaulassansa kantoi h�n pyh�n Neitsyen kuvaa kotelossa,
joka h�nell� aina oli yll�ns�; sen lahjoitti h�n nyt Se�oralle. Voitte
kuvitella h�nen ilonsa!

�kki� k��ntyiv�t kuninkaan ajatukset toisaalle. Puiden v�lisest�


aukosta n�kyi rivitt�in leiritelttoja, joista siell� t��ll� kohosi
keveit� savupilvi�; satuloimattomia hevosia seisoi marhaminnoistansa
y�n ajaksi sidottuina, tykist�v�en univormuja vilahteli kaikkialla ja
vahtiosastoja meni ja tuli, niin ett� katse kaikkialla kohtasi hauskaa
sotilasel�m�� taivasalla, n�ky, joka kuninkaassa her�tti eloon
slaavilaisen rodun voimakkaat, synnynn�iset sotilas- ja
paimentolaistunteet.

Vaunut vieriv�t eteenp�in leve�� puistotiet� sivuuttaen sotilasryhm�n;


toiset olivat asettamassa telttaa kuntoon, toiset keitt�m�ss�
illallista. Veitikkamaisina katsoivat he ohi ajavia hymyillen
�siviilimiehelle�, joka oli saanut niin hienon ja kauniin neitosen
seuraksensa; kuningas taas olisi mielell�ns� laskeunut alas vaunuista
jutellaksensa heid�n kanssansa ja vaikkapa pit��ksens� heille
puheitakin. Ojentautuen suoraksi t�hysteli h�n puiden v�list�
n�hd�ksens� leirin yli niin kauvas kuin mahdollista, kun samassa kuului
trumpetin kime� ��ni, johon kaukaa heti vastattiin samalla tapaa eri
tahoilta. N�m� sotaiset ��net kuullessansa alkoi erillens� kummulle
pystytetyn p��llik�nteltan eteen sidottu arapialainen ratsuhevonen
hirnua ja temmelt��, korskua ja puistella harjaansa. Kuninkaan silm�t
loistivat nyt ilosta ja mielihyv�st�. Oi, mik� ihana el�m� h�nt�
odottikaan ja kuinka monessa kunnon ottelussa h�n muutamien p�ivien
kuluttua olisikaan mukana! Vahinko vain, ett� Lebeau oli ehtinyt
matkustaa matkakapineiden kanssa Marseilleen, muuten olisi h�n
mielell�ns� tahtonut n�hd� mink� vaikutuksen h�n kenraalin univormussa
teki rakastettuunsa! H�nen innostuksensa kasvoi kasvamistansa ja
hengess� oli h�n n�kevin�ns�, ett� kaupungin portti pirstausi h�nen
aseittensa voimasta ja tasavallan joukot pakenivat hurjassa
ep�j�rjestyksess�, jonka j�lkeen h�n kunnialla ja loistolla ratsasti
sis��n Laibachiin kulkien sen liputettuja katuja my�ten. Ja Se�ora
olisi mukana siell�kin, sen vannoi h�n kunniansa kautta. H�n l�hett�isi
noutamaan Se�oraa, joka saisi komean palatsin heti kaupungin porttien
ulkopuolella; ja siin� voisivat he tavata toisensa yht� helposti ja
vapaasti kuin Parisissakin. Se�ora ei vastannut paljo mit��n n�ihin
h�nen vakuutuksiinsa. Kristianin mielest� pysyi h�n ��net�nn� sen
vuoksi, ett� h�n tietysti mieluummin olisi halunnut pit�� h�net
itsellens�, vaikkakin h�n n�yr�sti alistui sallimuksen johdettavaksi.
T�m� itsekielt�myksen piirre todisti, ett� h�n todella oli kelvollinen
olemaan kuninkaan rakastajattarena, mietti Kristian. Kuinka viehke�n
illan viettik��n h�n sitten Se�oran kanssa Fasanin hotellin punaisessa
huoneessa, jonka vaaleat rulla-akuttimet eristiv�t rakastavaisen parin
kaikesta pikkukaupungin juoruamisesta porteilla ja tapton j�lkeen
p��ttyvill� iltak�velyill�. Ja millaisilla tunteenpurkauksilla,
syleilyill�, suudelmilla ja intohimoisilla uskollisuusvaloilla
jatkuivatkaan edellisen y�n hell�t kohtaukset! Syd�n sykki t��ll�
syd�nt� vastaan tuulen hiljaa tuutiessa l�heisi� puita ja avoimien
akkunain verhoja ja suihkul�hteen loristessa hotellin pihalla, jossa
kaikki kynttil�t olivat sammutetut eik� muuta valoa n�kynyt kuin
alakerroksessa olevan hotellikonttorin heikosti v�r�j�v� lampun valo.

Kello ly� 1 ja nyt t�ytyy eron tapahtua. Kristian oli pelj�nnyt t�t�
hetke� ja otaksunut tarvitsevansa koko voimansa pysy�ksens� lujana
kaikkia niit� rukouksia ja hyv�ilyj� vastaan, joilla Se�ora tietysti
tahtoisi pid�tt�� h�net syleilyss�ns�. Mutta siin� h�n erehtyi. Se�ora
oli l�ht�valmiina jo ennen h�nt� ja ilmoitti tulevansa saattamaan h�nt�
rautatielle, teko, joka muka todisti, ett� kuninkaan kunnia oli h�nelle
suuriarvoisempi kuin oma onni... Mies poloinen! Kuinka julmasti h�n
olisikaan pettynyt, jos h�n sattumalta olisi kuullut sen helpoituksen
huokauksen, joka v�kisell� p��si kavalan nartun rinnasta niin pian kun
h�n oli j��nyt yksin ja hetkisen seisoi junalaiturilla, kunnes sen
molemmat viheri�t lyhdyt katosivat radan mutkan taakse! Poloinen
Kristian! Kuinka h�n olisikaan kauhistunut, jos h�n olisi tiennyt, ett�
h�n nyt tyytyv�isen� ja lepoa halaten palasi hotelliin takaisin sen
tyhjiss�, huonoilla kaduilla pahasti kolisevissa omnibusvaunuissa
huoahtaen kaikkea muuta paitsi rakkautta ilmaisevalla ��nell�: �kunhan
vain Tom olisi oikein tehnyt teht�v�ns�!�

Sen voitte uskoa! Teht�v�ns� h�n juuri oli tehnyt. Sill� niin pian kuin
juna saapui Marseilleen ja Kristian pieni matkalaukku k�dess� astui
ulos, h�mm�styi h�n n�hdess�ns� hopeanauhaiseen lakkiin puetun
herrasmiehen l�hestyv�n h�nt� pyynn�ll�, ett� h�n hetkiseksi
pist�ytyisi �konttoriin�.

�Ja miksi? Kuka te olette?� kysyi kuningas ylh�isesti.

�Polisikomisario�, vastasi korealakkinen herrasmies.

Konttorissa tapasi h�n prefektin, vaaleapartaisen, vilkkaan ja pirte�n


n�k�isen entisen sanomalehtimiehen.

�Ik�v� kyll�, minun t�ytyy ilmoittaa teid�n majesteetillenne, ett�


matkanne p��ttyy t�h�n�, sanoi prefekti sangen kohteliaasti, �mutta
Ranskan hallitus ei voi sallia, ett� sen vierasvaraisuutta nauttiva
ruhtinas k�ytt�� sit� vehkeilyihin ja sotahankkeihin valtakuntaa
vastaan, jonka kanssa me olemme yst�v�llisiss� v�leiss�.

Kuningas koetti intt�� vastaan, mutta turhaan: prefekti tunsi aikeissa


olevan hankkeen pienimpiin yksityisseikkoihinsa saakka.

�Olihan aikomuksenne nousta laivaan t��ll� Marseillessa? Puoluelaisenne


taas ovat nousseet Jerseyst� tulevaan englantilaiseen laivaan
Cettess�... Maihin aioitte te k�yd� Gravosan rannikolla... Sovittu oli,
ett� saavuttaessa ammuttaisiin sotamerkiksi kaksi rakettia, toinen
maalta, toinen h�yrylaivasta... Huomaatte minun tyystin tuntevan kaikki
hankkeenne... My�skin Ragusassa ne tunnetaan ja sen vuoksi luulen
syyst� voivani vakuuttaa teille, ett� min�, pid�tt�m�ll� teid�t t��ll�,
pelastan teid�t joutumasta sen v�ijymyksen uhriksi, joka ep�ilem�tt�
odottaa teit� Gravosassa.�

Kuningas vallan kauhistui. Mahdotonta oli h�nen k�sitt��, kuka oli


kavaltanut kaikki n�m� tiedot asioista, joita muut eiv�t voineet tuntea
kuin h�n, kuningatar, Hezeta ja er�s, jota h�n ei hetkenk��n aikaa
keksinyt ep�ill� kavalluksesta.

Prefekti hymyili.

�Kas niin, teid�n majesteettinne, parasta ottaa asiat sellaisina kuin


ne nyt ovat�, sanoi h�n. �Hankkeenne on ep�onnistunut! Ehk� te
onnistutte toiste paremmin, mutta olkaa silloin varovampi... Ja nyt
uskallan min� ehdottaa, ett� teid�n majesteettinne k�y kanssani
virka-asuntooni. Muuten joutuu teid�n majesteettinne t��ll� ik�v�n
huomion esineeksi kaikkialla, sill� asia tunnetaan jo koko
kaupungissa...�

Kristian ei antanut heti vastausta, vaan heitti silm�yksen ymp�ri


pient� virkahuonetta, jonka kalustona oli vain yksi vihre� nojatuoli;
paitsi uunia n�htiin huoneessa joukko vihreit� paperik��ryj� ja suuria
rautatiekarttoja, jotka peittiv�t t�m�n tuiki proosallisen sopukan
sein�mi�, miss� h�nen uneksimansa, Radoitzan marssin ikuisten s�velien
soidessa syntynyt sankariruno siis noloimmalla tavalla p��ttyi. H�n
tunsi joutuneensa samanlaatuiseen tilaan kuin ilmapurjehtija, joka
korkealla pilvien tasalla leijailtuansa �kki� putoaa tyhj�n ja
luhistuneen pallonsa kanssa talonpoikaistalon navetan katolle.

Vihdoin p��tti h�n suostua prefektin tekem��n tarjoukseen. Siell� oli


kaikki t�ydellisesti parisilaiseen tapaan. Rouva oli mit� rakastettavin
ja sen lis�ksi erinomaisen soitannollinen; kun p�iv�llinen oli sy�ty ja
p�iv�n tavalliset keskusteluaineet pohdittu, istui h�n pianon ��reen
alkaen soitella muutamia juuri ilmestyneit� soittokappaleita. H�nell�
oli kaunis ��ni ja niin hyvin h�n lauloi, ett� Kristian pian siirtyi
h�nen viereens� alkaen keskustella h�nen kanssansa musiikista ja eri
s�vellyksist�. Nuottihyllyll� n�ki h�n vihkosen �Kaikuja Illyriasta� ja
pari operettia, nim. Saban kuningatar ja Kaunis hajuvesikauppiatar.
Rouva pyysi kuningasta n�ytt�m��n, kuinka Illyrian kansanlauluja
oikeastaan lauletaan, jonka johdosta Kristian hyr�ili h�nelle muutamia
kotimaansa s�veleit�, nim. 'Nuo kauniit sinisilm�t kuin suvitaivahat'
j.n.e. ja 'Kuulkaas nuoret tytt�set, te nauhakutriset' j.n.e. Mutta
sill� v�lin kun Kristian kalpeana, tunteellisena ja koti-ik�v�n
valtaamana seisoi pianon ��ress� vaikuttaen is�nt�v�keens�
alakuloisilla v�liajoilla ja pitk�veteisell� ��nenpainollansa,
lauloivat laineet Illyrian rannikolla toisenlaista kansallislaulua
sille reippaalle ja innostuneelle nuorukaisjoukolle, joka
el�k��n-huutojen kaikuessa t�ysin purjein ja varmana l�hestyi rantaa
tiet�m�tt� mit��n kuninkaan keskeytyneest� matkasta. Tosin olisi
Lebeaun pit�nyt ilmoittaa heille ainakin ensim�isen viipymisen syist�,
mutta sen oli tuo lurjus, joka omien syrj�hyppyjens� vuoksi my�h�styi
matkallansa, tykk�n�ns� laiminly�nyt.

VI.

Kuolemaan tuomittu vanki.

�Rakkahin Colette! Kymmenen tuntia kest�neen sotaoikeuden j�lkeen


Corson varrella olevassa teaterissa vietiin meid�t -- Hezeta ja min� --
t�nne Ragusan linnaan. Sotaoikeus tuomitsi yksimielisesti meid�t
kuolemaan.

Mielest�ni on n�in parempi kuin ennen. Ainakin tunnemme nyt varmasti


asiain tilan ja kaikki entinen salak�hm�isyys on nyt lopussa. Nyt saan
lukea rakkaat kirjeesi ja kirjoittaa sinulle. Ep�varmuus olikin jo
tukahduttaa minut. Kauheaa oli el�� t�ydellisess� tiet�m�tt�myydess�
sinusta, is�st� ja kuninkaasta, jonka luulin salakavalasti yll�tetyksi
ja murhatuksi. Onni h�nen majesteetillensa, ett� h�n p��si t�st�
ik�v�ll� pettymyksell� ja muutamain uskollisten alamaistensa
kuolemalla.

Sanomalehdist� lienette n�hneet, kuinka asiat t��ll� k�viv�t. Kun


mit��n ep��v�� k�sky� kuninkaalta ei onnettomuudeksemme meille
saapunut, l�hdimme me sopimuksen mukaan merimatkalle ja olimme jo klo 7
illalla niiden saarien suojassa, joiden luona oli sovittu yhty�. Hezeta
ja min� olimme kannella, toiset pysyiv�t alhaalla; kaikki olimme me
t�ysiss� aseissa ja puvuissa ja tekem�si kaunis pikku kokardi hatuissa.
Siin� risteilimme pari kolme tuntia n�kem�tt� muuta kuin er�it�
kalastajavenheit� ja muutamia suuria tulli-aluksia.
Pime�n tullessa tapasi meid�t sovitulle yhtymyksellemme kuninkaan
kanssa vallan ep�suotuisa sumu; varrottuamme turhaan sangen kauvan
aloimme tulla siihen p��t�kseen, ett� kuningas on luultavasti sumussa
purjehtinut ohitsemme meit� ensink��n huomaamatta. Ja kun samassa
n�imme raketin lent�v�n korkealle ilmaan juuri sill� rannalla, jolta
sovittu merkki piti annettaman, otaksuimme sen merkitsev�n, ett� meid�n
oli k�yt�v� maihin. Kuningas oli n�ht�v�sti jo siell�, ja niin
kiirehdimme me h�nt� vastaan.

Minulle, joka parhaiten tunsin seudun (olenkin niin monta kertaa ollut
siell� sorsia ampumassa), uskottiin ensim�isen venheen johto; toista
johti Hezeta ja kolmatta, jossa kaikki parisilaiset olivat, hra de
Miremont. Minun venheess�ni olivat kaikki maamiehi�ni ja voithan
ymm�rt��, kuinka syd�memme sykkiv�t ajatellessamme ett� nuo pime�ss�
h��m�itt�v�t rannat olivat is�nmaamme rannikkoa ja ett� kaukana lahden
pohjukassa vilkkuva punertava valo oli Gravosan vilkkumajakka.

Enin ihmetytti minua sent��n se, ett� rannalla oli kaikki niin
hiljaista. Ei kuulunut ollenkaan mit��n lukuunottamatta laineiden
loisketta rantaa vastaan ja m�rkien purjeiden l�iskett�. Mit��n merkki�
l�hiseutuun k�tkeytyneest� aseellisesta joukosta emme voineet huomata;
vaikka n�et sellainen koettaakin olla aivan hiljaa, kuuluu tavallisesti
toki aina yskimist�, aseiden kalahtelemista y.m.

'Kas, tuolla n�en jo meid�n miehi�mme!' kuiskasi San Giorgio minulle


hiljaa.

Mutta maihin p��sty�mme huomasimmekin, ett� 'meid�n miehemme' eli


kuninkaalliset vapaehtoiset olivatkin vain kaktuspensaita, joita
rannikolle oli istutettu pitkiin riveihin. Astuin eteenp�in. Ei n�kynyt
ainoatakaan ihmist�, mutta sen sijaan j�lki� ja muita merkkej�
hietikossa. Huomautin siit� Hezetalle.

'Ne n�ytt�v�t ep�ilt�vilt�', sanoi h�n, 'lienee parasta joutua


veneeseen takaisin'.

Onnettomuudeksi astuivat parisilaiset samassa maihin eik� heit� en��


voitu pid�tt��, sill� heti paikalla l�htiv�t he juoksentelemaan ymp�ri
rannikkoa tutkien kaikki pensaat ja vesaikot.

�kki� n�imme tulen leimahtavan ja kuulimme samassa kiv��rin pamahtavan.


'Petosta, petosta!' kaikui huuto... 'Merelle, merelle takaisin!'

Kaikki rynt�siv�t venheille ja siin� syntyi sellainen ahdinko,


tyrkkiminen ja polske kuin ahdistetussa lammaslaumassa. Kuu tuli
samassa esille ja valaisi t�m�n sekasorron. Huomasimme englantilaisten
matrusiemme jo loitonneen venheineen rannasta ja soutavan kaikin voimin
takaisin h�yryalusta kohti. Ep�j�rjestyst� ei kauvan kest�nyt, sill�
Hezeta hy�kk�si revolveri k�dess� eteenp�in komentaen ukkosena
jylisev�ll� ��nell�ns�: _avanti! avanti!_ [Eteenp�in! eteenp�in!]
Kaikki seurasimme h�nt� ... viisikymment� miest� kokonaista armeijaa
vastaan! Varmaa kuolemaa kohti siis tiesimme k�yv�mme; uljaina he
taistelivat ja kaatuivat kaikki: Pozzo, Melida, nuori de Soris, joka
viime vuonna oli niin ihastunut sinuun, Henri de Tr�bigne, joka
keskell� taistelun temmellyst� huusi minulle: 'kuules, Herbert, guzlan
soitto meilt� t�ss� puuttuu!' ... ja Jean de Veliko, joka oikealle ja
vasemmalle iskien t�ytt� kurkkua lauloi Radoitzan marssia. N�in heid�n
kaikkien vihdoin kuolleina lep��v�n selj�ll�ns� rannalla varroten, ett�
kuohut heid�t hautaisivat. Niin surkeasti k�vi tanssijaistemme
kauneille kavaljereille! Viel� onnettomampia olimme me, Hezeta ja min�,
jotka kahden pelastuimme t�st� ottelusta ja jouduimme vangeiksi. Ensin
heittiv�t he meid�t maahan, miss� sitoivat k�temme ja jalkamme, ja
sitten kuljettivat he meid�t muulein selj�ss� Ragusaan. Min� �rjyin ja
puhisin turhan nurjamielisyyden vallassa, mutta Hezeta pysyi
levollisena sanoen: 'n�in se oli sallittu ... tiesinh�n min� sen jo
ennakolta'... Aika veitikka! Kuinka olisi h�n ennakolta voinut tiet��,
ett� joutuisimme t�llaisen petoksen uhreiksi ja ett� meit� jo maihin
astuessamme tervehditt�isiin ojennetuin kiv��rein ja haulisatein?...
Kuinka olisi h�n suostunut johtamaan meit�, jos h�n t�m�n olisi
tiennyt? Kaikessa tapauksessa on selv��, ett� hanke on ep�onnistunut,
mutta voidaan uusia, kunhan ollaan varovaisempia.

Rakkaista kirjeist�si, joita alinomaa olen uudelleen lukenut, l�yd�n


selityksen siihen, miksi meit� koskeva oikeudenk�ynti venyi niin
pitk�lliseksi, miksi t��ll� linnoituksessa on juossut niin paljo
mustatakkeja (pappeja), miksi asian lopullinen ratkaisu aina lykk�ytyi
ja n�ytti h�ilyv�n edes takaisin. Nuo kurjat pitiv�t meit� vankeudessa
toivoen, ett� kuningas, joka ei sadoista miljoonista suostunut
luopumaan oikeudestansa Illyrian kruunuun, vihdoin my�ntyisi
kuullessansa, ett� kahta h�nen uskollisinta miest�ns� uhattiin
kuolemalla.

Hellyydess�si minua kohtaan n�yt�t sin� sek� harmistuneen ett�


h�mm�styneen, ett'ei is�si ole sanonut sanaakaan puolestani
kuninkaalle. Mutta pit�isih�n sinun toki ymm�rt��, ett'ei kukaan Rosen
alennu sellaiseen halpamaisuuteen! Ukko raukka! Minua rakastaa h�n
tosin rajattomasti ja kuolemani on oleva h�nelle kauhea isku, siit�
olen varma. Ole hell� h�nt� kohtaan, Colette, ja tee kaikki voitavasi
h�nen kipujensa lievent�miseksi. Ennen kuin syyt�t kuningastamme ja
kuningatartamme julmuudesta, on sinun muistettava, ett'ei meid�n sovi
tuomita menettely�, johon heid�n korkea kutsumuksensa ehk� pakottaa
heid�t. Niin hyvin heid�n velvollisuutensa kuin oikeutensa ovat niiden
lakien yl�puolella, jotka tavallisesti m��r��v�t muiden ihmisten
yhdysel�m�n. T�st� voisi M�raut puhua sinulle paljo hyv�� ja kaunista,
mink� min�kin tunnen, vaikka en voi sit� sanoihin pukea. Sill� onpa
kuin kuonokoppa aina est�isi minua tuomasta esille sit�, mik� minulla
on syd�mell�ni. Kuinka usein onkaan t�m� seikka vaivannut minua
suhteessani sinuun, joka olet minulle niin rakas. Todellisia tunteitani
en ole ikin� voinut sinulle oikein tulkita. Nytkin olen niin ujo, ett�
t��ll� kymmenien peninkulmain p��ss� sinusta ja sit� paitsi paksujen
muurien ja rautapuomien takana tunnen itseni noloksi, melkeinp�
mit�tt�m�ksi ajatellessani kauniita, vaalean sinisi� silmi�si, pient�
veitikkamaista suutasi ja nen��si, jota tapasi on nyrpistell�,
ilkamoidessasi kanssani.

Kuitenkin t�ytyy minun nyt, kun pian ij�ksi sinusta eroan, kerrankin
vakuuttaa sinulle, ett'en ikin� ole ket��n toista naista rakastanut
enk� tuntenut el�v�ni ennen kuin sinuun tutustuin. Muistatko sen
kerran, Colette, jolloin me tapasimme toisemme Tom Lewisin luona
Royalekadun varrella? Sen piti muka n�ytt�� ihan tilap�iselt�
yhtymykselt�. Sin� istuit pianon ��ress� soitellen ja laulaen kauniin
kappaleen, joka vaikutti minuun niin, ett� olin ruveta itkem��n
tiet�m�tt� syyt� liikutukseeni. Siit� hetkest� alkaen olin kahlittu,
tied�tk�s! Kuka olisi voinut aavistaa, ett� asioimiston kautta solmittu
parisilainen avioliitto samalla k�visi todelliseksi rakkauden liitoksi?
Mutta niin se ainakin minun puoleltani k�vi, enk� ole sit� ennen enk�
sen j�lkeen tavannut naista, joka olisi ollut viehke�mpi omaa
Coletteani. Voit siis olla vakuutettu siit�, ett� l�hell� ja loitolla
olet aina ajatuksissani. Muistellessani vieh�tt�v�n siroa muotoasi
tulen aina iloiselle tuulelle. Ja niin on minulle aina ennenkin k�ynyt;
tied�tk�s, ett� kun vain alan sinua muistella, alkaa minua naurattaa,
tarkoitan tuollaista samalla hell�tunteista naurua...

Kaikissa tapauksissa on nykyinen tilamme kauhea, eiv�tk� asianomaiset


suinkaan laiminly� kuvata sit� meille mahdollisimman hirvitt�v�ksi.
Meit� valmistetaan nyt kuolemaan, s.o. Hezetan ja minun pieneen,
valkeaksi rapattuun vankikoppiin on tehty alttari viimeist�
sielumessuamme varten ja asetettu ruumiskirstut s�nkyjemme eteen; sit�
paitsi on sein�lle kummankin ylitse naulittu taulu, johon on
kirjoitettu: 'kuollut! ... kuollut!' Ja kuitenkin on huone minusta
iloinen, sill� sinun muistosi katkaisee k�rjen kuolemaltakin. Ja kun
varpailleni nousten katselen ihanaa maisemaa, alo�- ja kaktuskasveilla
kaunistettua tiet� Ragusasta Gravosaan, sinitaivasta ja sinert�v��
merta, niin johtuu mieleeni h��matkamme, Monacon ja Monte Carlon
kukkulat ja kulkusten kilin� muulien kaulassa, joilla silloin
ratsastimme. Oi, kuinka min� silloin tunsin itseni onnelliseksi ja
keve�ksi syd�melt�ni! Ja kuinka ihana olitkaan sin�, pikku
matkatoverini! Olisin niin mielell�ni n�hnyt, ett� silloinen matkamme
olisi kest�nyt enemm�n aikaa!...

Huomannet siis, ett� kuvasi seuraa minua kaikkialla ja voittaa murheeni


kuolonkin kynnyksell�. My�skin kuoleman on se voittava, sill� sen
tahdon kantaa taikakaluna rinnallani, kun muutamien tuntien kuluttua
k�yn meren rannalle tehdylle teilauspaikalle voidakseni sinua
muistellen hymyill� viel� hetkell� viimeisell�, jolloin p��ni menet�n.

�l� kuolemaani sure liian paljo, rakkaani. Muista pienokaista, joka ei


viel� ole n�hnyt p�iv�n valoa, muista lastamme. S��st� itse�si lapsen
vuoksi ja sano sille, kun se alkaa ymm�rt�� jotakin, ett� kuolin p��
pystyss� niinkuin sotilaan tulee kantaen kuolinhetkell�ni kahta nime�
huulillani, nim. puolisoni eli h�nen �itins� ja kuninkaan nimi�.

Olisin halunnut antaa sinulle muiston viimeisilt� hetkilt�ni, mutta


kaikki kallisarvoisemmat esineet ovat he minulta riist�neet pois,
kelloni, vihkisormukseni ja rintaneulani. Muuta ei minulla siis ole
j�ljell� kuin pari valkeita hansikkaita, jotka otin mukaani
k�ytt��kseni niit� Ragusaan marssiessamme. Juhlallisuuden vuoksi aion
k�ytt�� niit� mestaustilaisuudessa ja vankilan pappi on suosiollisesti
luvannut l�hett�� ne sitten sinulle.

Ja nyt hyv�sti, kallehin Coletteni! �l� itke! Kehoitan sinua olemaan


itkem�tt�, vaikka en itse tahdo n�hd� mit��n kyynelilt�ni. Lohduta
is��ni. Ukko parka nuhteli minua aina siit�, ett� tulen liian
my�h��n!... Nyt en tule en�� koskaan... Hyv�sti, hyv�sti!... Olisi
viel� niin paljo kirjoitettavaa... Mutta siihen ei minulla en�� ole
aikaa... Minun t�ytyy kuolla... Hyv�sti, Colette!

_Herbert Rosen_.�

VII.

Kuningas luopuu.
�Yksi mahdollisuus teill� viel� on, sire!�

�No, sanokaa se, rakas M�raut, min� olen valmis kaikkeen!�

M�raut empi kuitenkin. Se, mit� h�nell� oli sanottavaa, oli h�nest�
liian t�rke�� soveltuaksensa k�sitelt�v�ksi t��ll� biljardisalissa,
minne kuningas oli pyyt�nyt h�nt� pelaamaan pelin aamiaisen j�lkeen.
Mutta valtaistuimelta sy�styjen hallitsijain kohtaloa usein hallitseva
julma iva tahtoi toisin. T��ll� biljardip�yd�n ��ress� jonka
viheri�ll� veralla pallot kieriv�t ontosti kalahdellen t�ydellisess�
hiljaisuudessa, mik� surun ja onnettomuuden painostamassa
kuninkaallisessa asunnossa vallitsi, ratkaistiin n�et sittenkin
Illyrian kuningassuvun kohtalo.

�No?� sanoi Kristian kysyv�ll� ��nell� kumartuen eteenp�in


tyrk�t�ksens� palloa.

�Niin, teid�n armonne...�

M�raut keskeytti lauseensa ... odotti, kunnes kuningas oli pelannut


vuoronsa ja merkitsij�n� toimiva Boscovitsh kirjoittanut sen taululle.
Sitten jatkoi h�n hieman nolona:

�... Onhan Illyrian kansa kaikkein muiden kaltainen, sire! Se seuraa


onnea ja menestyst� tietysti ... ja pelk��np�, ett� ... kun tuonoisen
hankkeen k�vi niin huonosti...�

Kuningas k��nn�hti p�in. Hieman punastuen sanoi h�n:

�Olen kehoittanut teit� sanomaan minulle totuuden, yst�v�ni... Ei siis


mit��n verukkeita eik� korupuheita.�

�Teid�n on luovuttava, sire!� sanoi M�raut �kki� lyhyesti.

Kristian katsoi h�neen h�mm�styneen�.

�Luovuttava?... Mutta mist� minun olisi luovuttava?... Luovutettavaa,


valtakuntaa minulla ei ole. Poloinen pikku Zarani!... Ei h�n siit�
paljo hy�dy. Ep�ilem�tt� h�n ilahtuisi enemm�n, jos saisi uuden
polkupy�r�n kuin saadessaan noin ep�varmat kruunun toiveet --
kaukaisessa tulevaisuudessa.�

M�raut mainitsi Galitsinan kuningattaren esimerkkin�.


Maanpakolaisuudessansa oli h�n luopunut vaatimuksistansa poikansa don
Leonzon hyv�ksi, joka ep�ilem�tt� sai kiitt�� t�t� luopumista siit�,
ett� h�n nyt istui valtaistuimella.

�Kahdeksantoista ja kaksitoista!� huudahti Kristian ter�v�ll� ��nell�.


�No, hra hovineuvos, miksi ette merkitse summia!�

Boscovitsh s�ps�hti kuin pelj�stynyt j�nis ja riensi taululle;


kuningas taas kumartui koko pituudellansa biljardin ylitse tarkaten
yksinomattain aikomaansa omituista tyrkk�yst�. Elys�e tarkasteli h�nt�
tuossa toimessa ja kuningasmielisest� uskostansa huolimatta t�ytyi
h�nen ankarasti ep�ill� tuota v�synytt� keikaria ja ly�ty� urhoa
h�ll�ss� takissansa ja koko kaulan paljastavassa kauluksessansa,
olletikin kun tuo pitk� ja laiha kaula, silm�t, suu ja sieramet viel�
kellersiv�t sen keltataudin j�lkeen, josta h�n vallan �sken oli
toipunut jaloillensa noin kuukauden p�iv�t vuoteen omana maattuansa.
Gravosan tappio, taistelussa mukana olleiden toivorikkaiden
nuorukaisten surullinen kohtalo, oikeudenk�ynti Herbertia ja Hezetaa
vastaan ja sen aiheuttamat syd�nt� s�rkev�t kohtaukset St. Mand�n
hovissa, miss� Colette k�si�ns� v��nnellen ja rukoillen armoa
puolisollensa tuskittelihe entisen rakastajansa edess�, se j�nnitys ja
ahdistus, jonka vallassa h�n vartosi oikeudenk�ynnin p��t�st� alinomaa
kuunnellen sit� kiv��ritulta, joka ik��nkuin h�nen k�skyst�ns� teki
lopun kuolemaan tuomituista; rahahuolet Picherylle myytyjen vekselein
lankeamisesta ynn� muut kovan kohtalon iskut olivat k�yneet h�nen
terveydellens� ja pakottaneet h�net sairasvuoteelle. Mutta
slavilaiselle rodulle yleens� ja h�nelle erityisesti luonteenomaista
keve�� huolettomuutta ne eiv�t h�ness� sittenk��n jaksaneet kukistaa.

Pelivuoronsa lopetettuansa liitusi h�n huolellisesti biljardikeppins�


ja kys�isi sit� tehdess�ns� M�rautilta t�h�n katsahtamatta:

�No, ja mit� sanoo kuningatar ehdotuksestanne? Olette kai puhunut siit�


h�nen kanssansa?�

�Kuningatar ajattelee samoin kuin min�kin, sire.�

�Ah!� huudahti Kristian ter�v�sti ja s�ps�ht�en.

Kuinka omituinen ja ristiriitainen onkaan ihmisluonne! Olihan tuo


sama nainen, jota h�n ei voinut rakastaa ja jonka kirkasta, avonaista
ja nuhtelevaa katsetta h�n mieluimmin karttoi, koko ajan kiusannut
h�nt� alinomaisella vetoamisellansa kuninkuuteen, kuninkaiden
velvollisuuksiin ja etuoikeuksiin, mutta nyt harmitti h�nt�, ett'ei
kuningatar en�� v�litt�nyt h�nest�, vaan oli valmis syrj�ytt�m��n h�net
heid�n lapsensa hyv�ksi. H�n tunsi itsens� loukatuksi, ell'ei juuri
rakkaudessansa, niin ainakin yst�v�tt�ren luottamuksen menett�neen�
miehen�.

�Ent� sin� Boscovitsh, mit� sin� asiasta arvelet?� kys�isi h�n sitten
k��nn�ht�en �kki� �neuvokseensa�, joka pelj�styksest� vihre�ksi
karahtaen suonenvedontapaisilla eleill� seurasi herransa vaihtelevia
kasvojen ilmeit�.

Mit��n vastaamatta teki Boscovitsh italialaisen liikkeen ojentaen


k�sivartensa, kohauttaen olkap��ns� ja vet�en kaulansa lyhemm�ksi;
t�ll� myk�ll� tavalla n�ytti h�n tahtovan sanoa: �_chi lo sa_? (ken
tiet��?)�, mutta samalla oli niin pelokkaan empiv�n n�k�inen, ett'ei
kuningas voinut olla h�nelle nauramatta.

�Kuultuamme neuvoksemme mielipiteen�, jatkoi kuningas leikkis�sti


nen��ns� ��nt�en, �olemme me -- sen lausuman my�nnytyksen mukaan --
valmiit j�tt�m��n hallituksen, milloin tahansa.�

T�m�n sanottuansa suvaitsi majesteetti jatkaa peli� innolla, joka teki


Elys�en vallan ep�toivoiseksi, sill� muuten olisi h�n tahtonut rient��
heti paikalla ilmoittamaan kuningattarelle tiedon sen ehdotuksen
menestyksest�, jota t�m� ei uskaltanut itse esitt��. Niin suuri oli
n�et Fr�d�riquen kunnioitus viel�kin t�t� varjokuningasta kohtaan ja
niin vastenmielist� h�nelle kajota kruunuun, jonka omistaja ei itse
siit� suinkaan v�litt�nyt.

Joku aika t�m�n j�lkeen tapahtui varsinainen luopumus Illyrian


kruunusta. Stoalaisella uhrautuvaisuudella olisi vanha hoviministeri
Rosen luovuttanut palatsinsa t�t� tilaisuutta varten, jonka yleisen
tavan mukaan piti tapahtua mahdollisimman juhlallisesti ja julkisesti.
Mutta t�m�n palatsin, jonka muurit �skett�in olivat kaikuneet
tuonnoisten upeiden tanssijaisten h�lin�st�, katsottiin liian paljo
muistuttavan Gravosan onnettomuuksista; t��ll� toimeenpantuna vaikutti
luovutusjuhlallisuus onnettomana enteen� nuoren kuningaskunnan
tulevaisuudelle. P��t�kseksi tuli, ett� Illyrialaiset ja tuttavat
ranskalaiset ylimysperheet kutsuttaisiin St. Mand�n hoviin
nimikirjoituksillansa vahvistamaan tuota t�rke�� luovutusasiakirjaa.

Kello kaksi alkoi vaunuja jo saapua. Portille soitettiin kerta toisensa


per�st�, ja verkallensa kulki kutsuvieraiden jono leveit� mattoja
pitkin, jotka verhosivat k�yt�v�n kivityksen portilta salongin
kynnykselle asti, miss� tulijoita vastaanottamassa seisoi herttua Rosen
j�yk�ss� kenraalin univormussansa ja rinta t�ynn� kunnianmerkkej�;
n�iden yll� kantoi h�n Illyrian suurkomentajan nauhaa, jota h�n ei
ollut k�ytt�nyt siit� asti, jolloin h�n sai tiet�� k�hert�j� Biscaratin
komeilevan samanlaisella arvonmerkill�. Sit� paitsi n�htiin kenraalin
k�sivarressa ja miekan kahvassa ihan uudet suruharsot. Muuten
huomattiin h�ness� t�rke�mp��kin uutta kuin suruharsot: h�n oli alkanut
hermostuneesti pudistella p��t�ns� ja siit� hetkest� asti, jolloin
Colette h�nen l�sn�ollessansa rukoili armoa Herbertille, omaksunut
tavan tuon tuostakin tahtomattansa sanoa: ei! Toimien vastoin is�n
syd�men ��nt� oli h�n n�et kielt�ytynyt yhtym�st� n�ihin Coletten
rukouksiin. H�nen pieni, t�risev� haukanp��ns� n�ytti horjuvan
kantaessaan rangaistuksen taakkaa moisesta luonnottomasta kiellosta,
jonka vuoksi h�n n�ytti tuomitun v�ltt�m��n kaikkia hellempi�
vaikutuksia, tunteita, jopa itse el�m��kin, jolla rakkaan pojan
onnettoman lopun j�lkeen ei en�� ollut mit��n arvoa h�nen silmiss�ns�.

Ruhtinatar Colette oli niinik��n l�sn� kantaen arvokkaisuudella ja


luontevuudella sek� surupukuansa, joka eritt�in hyvin sopi h�nen
vaaleihin suortuviinsa, ett� leskis��ty�ns�, jota muotojen
huomattavasta py�reydest� ja liikkeiden verkkaisuudesta p��tt�en
perillisen toiveet sulostuttivat. Huolimatta h�nt� kohdanneesta
ankarasta iskusta, jota h�n vilpitt�m�sti suri, oli Colette kuitenkin
yh�ti sama muotisielu ja turhamainen luonne kuin ennenkin. Pienoisen
perillisen toiveet olivat h�nelle tervetulleena syyn� kaikkeen
turhamaisuuteen ja koreiluun: alinomaa mietti h�n surunsa lohdutukseksi
syntyv�n lapsen pitseill� ja nauhoilla koristettavia liinavaatteita,
jotka piti merkitt�m�n omituisilla nimikirjaimilla ja ruhtinaallisella
kruunulla. Jos pienokainen olisi poikalapsi, saisi se nimeksens�
Venzeslaus tai Vitold; tytt�selle h�n taas antaisi nimen Vilhelmina.
Alkukirjain olisi kaikissa tapauksissa V., sill� se oli h�nest� niin
ylimyksellinen kirjain ja n�ytti niin siev�lt� valkoisella
pellavakankaalla.

Colette selitti juuri n�it� t�rkeit� kysymyksi� rva de Silvisille, kun


ovi avautui selj�llens� ja lakeija sangen juhlallisella ja korkealla
��nell� ilmoitti Tr�bignen ja Sorisin prinssit ja prinsessat, San
Giorgion herttuan, Melidan herttuattaren, kreivit Pozzo, de Miremont,
de Veliko y.m. suuria nimi�, joiden kaiku muistutti mieliin nuorten
kuolonuhrien kaatumisen Gravosan hurmeisella rannikolla. Vaikka
palvelijain loistavilla puvuilla ja salin koristuksilla oli kaikin
tavoin koetettu saada tilaisuutta iloisemmaksi, vaikutti se kuitenkin
synkk�in hautajaisten lailla, sill� kaikki vieraat saapuivat
surupuvuissa; mustissa hansikkaissa, mustissa suruharsoissa ja
mustissa, korkeakauluksisissa puvuissa, jotka j�ykistiv�t naisten
ryhti� ja liikkeit�. Useimmat surevista olivat sit� paitsi vanhuksia,
isi� ja �itej�, joista surupuku tuntunee sit� raskaammalta, koskapa se
heille oikeastansa on luonnonvastainen. Gravosan tapahtumain j�lkeen
eiv�t monet heist� olleet n�ytt�ytyneet miss��n ennenkuin t�n��n,
jolloin he uskollisuudesta kuningashuonettansa kohtaan hetkeksi
suostuivat j�tt�m��n yksin�isyytens�. Kaikki koettivat saliin
tullessansa tekeyty� mahdollisimman ryhdikk�iksi, mutta kun he olivat
asettuneet saliin seisomaan allap�in ja t�risevin olkap�in katselivat
toisiansa ja huomasivat saman murheen kaikkien katseissa, kier�htiv�t
kyyneleet kunkin silmiin. Huokaus yht��ll� ymm�rrettiin toisaalla ja
pian joutui koko seura yhteisen hermokohtauksen valtaan. Kaikkialla
koko salissa kuultiin vain nyyhkimist�, yksin�isi� valitushuudahduksia
ja hillittyj� voihkeita. Rosen yksin ei itkenyt, vaan seisoi siin�
pitk�n�, suorana ja taipumattomana toistaen tuon tuostakin: ei, ei!...

Illemmalla samana p�iv�n� kertoi h�nen kunink. korkeutensa Axelin


prinssi, joka niinik��n oli l�sn� luopumuskirjaa allekirjoittamassa,
ett� h�nen mielest�ns� tilaisuus muistutti ensi luokan hautajaisia,
joissa koko perhe on saapuvilla varroten hetke�, jolloin ruumis vied��n
hautaan. Eik� prinssi n�ytt�nyt olevan juuri hyv�ll� tuulella itsek��n
saliin astuessansa. Seurassa vallitseva hiljaisuus ja surullinen
mieliala masensi h�nen mielens� ja h�nt� oikein puistatti n�hdess��n
koolla niin paljo vanhoja �harppuja�. Mutta vihdoin huomasi h�n nuoren
ruhtinatar Rosenin. Ollen utelias tutustumaan sankarittaren kanssa
kuuluisan aamiaisen ajoilta Orsayn rantakadun varrella, riensi h�n heti
ruhtinattaren viereen istumaan. Colettea t�m� huomaavaisuus h�nen
kunink. korkeutensa puolelta huvitti sen verran, ett� h�n kuunteli
t�m�n kohteliaisuuksia surunvienosti ja alakuloisesti hymyillen; mutta
sit� h�n ei voinut aavistaa, ett� prinssin ep�selv�t sinerv�n vihre�t
silm�t t�m�n keskustelun aikana kaikessa salaisuudessa tutkistelivat,
kuinka sokurinleipojapojan puku mahtoi soveltua ruhtinattaren
vieh�tt�v�n py�reille muodoille.

Samassa kuului huuto ovelta:

�H�nen majesteettinsa kuningas tulee!� Kalpeana ja huomattavasti


huolestuneena astui Kristian II sis��n taluttaen k�dest� poikaansa.
Pikku prinssin ryhdiss� oli jotakin ylh�ist� arvokkaisuutta, joka sopi
h�nelle hyvin. Yll�ns� oli h�nell� takki ja (ensi kertaa el�m�ss�ns�)
pitk�t housut, joista h�n n�ytti olevan ylpe�; koko h�nen pikku
olentonsa n�ytti niin totiselta, ett� h�n vaikutti melkein kuin
nuorukainen. Puettuna kallisarvoiseen, malvanv�riseen ja pitseill�
runsaasti koristettuun pukuun tuli n�iden j�ljess� kuningatar kauniina
ja uljaan n�k�isen�. Avomielisen� luonteeltansa ei h�n n�ht�v�sti
voinut peitt�� katseessa lymy�v�� iloansa, joka toisten surullisille
ilmeille oli yht� vastakohtainen kuin h�nen vaalea pukunsa oli toisten
surupuvuille. Fr�d�rique tunsi itsens� niin onnelliseksi, niin
itsekk��sti onnelliseksi, ett'ei h�n edes huomannutkaan l�sn�olijain
kasvoissa luettavaa syv�� surua eik� usvaisen ja pime�n ulkoilman
kosteutta akkunanruuduilla t�llaisena kolkkona marraskuun p�iv�n�,
jolloin koleat, kosteat usvat liit�v�t matalalla kolkon taivaan alla.
My�hemminkin pysyi t�m� p�iv� h�nen muistossansa valoisana ja l�mpim�n�
p�iv�n� todistaen, ett� sis�llinen el�m�mme on meille kaikki ja ett�
ulkomaailmakin muodostuu meid�n intohimojemme ja taipumustemme mukaan.

Kristian II asettui istumaan keskell� salia sijaitsevan uunin eteen,


Zaran kreivi oikealle ja kuningatar vasemmalle puolellensa. V�h�n
matkan p��ss� siit� istui pienen kirjoitusp�yd�n ��ress� Boscovitsh
k�rp�nnahoilla p��rm�tyss� virkapuvussansa. Kun kaikki l�sn�olijat
olivat istuutuneet, ilmoitti kuningas matalalla ��nell� aikovansa
luopua kaikista kuninkaan oikeuksistansa ja tahtovansa muutamin sanoin
selitt�� uskollisille alamaisillensa ne syyt, jotka olivat kypsytt�neet
h�ness� t�m�n p��t�ksen. Sen j�lkeen nousi Boscovitsh seisoallensa
ja luki huutavalla ��nell� ja �nkytt�en julki Kristian II:n
j��hyv�ismanifestin kansallensa. Luotuansa lyhyen yleissilm�yksen
asiain tilaan h�nen hallituskautensa alussa ja viitattuansa niihin
tulevaisuuden toiveihin, joihin silloin n�ytti syyt� olevan, valitti
h�n, ett� n�m� toiveet olivat pett�neet ja ett� hallitsijan ja kansan
v�lill� oli p��ssyt syntym��n erimielisyyksi�, jotka nyttemmin olivat
kypsytt�neet h�ness� p��t�ksen vet�yty� vapaaehtoisesti syrj��n ja
samalla sulkea poikansa Illyrian kansan suosiolliseen huomioon.

T�m� lyhyt kirjelm�, joka n�ht�v�sti kokonansa oli l�htenyt M�rautin


kyn�st�, luettiin julki niin pitk�veteisesti ja ik�v�sti, ett�
kuulijoilla oli riitt�v�sti tilaisuutta, jos heit� vain halutti,
mietti� moisen luopumisen naurettavaisuutta, sill� eih�n Kristianilla
ollut mit��n valtaistuinta luovuttaa eik� mit��n valtaa antaa,
olletikin kun h�nen oikeutensa oli ev�tty ja kielletty.

Varsinainen luopumuskirjelm�, jonka kuningas itse luki julki, kuului


n�in:

�Me Kristian II, Jumalan armosta Illyrian ja Dalmatian kuningas,


Bosnian ja Herzegovinan suurherttua y.m., teemme t�ten tiett�v�ksi:
ett� Me omasta vapaasta tahdostamme ja ilman mit��n vierasta vaikutusta
olemme p��tt�neet j�tt�� ja luovuttaa rakkaalle pojallemme Charles
Aleksis Leopoldille, Goetzin ja Zaran kreiville, kaikki kuninkaallista
arvoamme seuraavat oikeudet ja etuoikeudet pid�tt�m�ll� poikaamme
n�hden ainoastaan sen vallan, joka meille yleisen lain mukaan kuuluu
h�nen is�n�ns� ja holhoojanansa.�

Kun t�m� oli julki luettu, nousivat -- herttua Rosenin viittauksesta --


l�sn�olijat vuorotellen yl�s allekirjoittaaksensa kirjelm�n. Pitemm�n
ajan kuluessa ei sitten kuulunut mit��n muuta kuin muodollisuuksien
vaatimain loma-aikain keskeytt�m�� k�ynti� ja k�velemist�,
silkkilaahusten kohinaa ja vapisevilla k�sill� ohjattujen kynien
rapinaa.

Lopuksi seurasi tavanmukainen k�delle suuteleminen. Ensim�isen� astui


Kristian II itse esille suorittaen tuon is�lle hieman arkaluontoisen
teht�v�n, nim. tunnustautumisen oman lapsensa alamaiseksi. Koskettaen
pojan ohuita sormenp�it� huulillansa teki h�n sen sangen hienolla ja
sulavalla, vaikka ei juuri alamaisella tavalla. Kuningatar taas
suoritti kunnioituksen osoituksen intohimoisella syd�mellisyydell�,
melkeinp� hartaudella. Kasvattajatar ja suojaajatar alistui n�ht�v�sti
mielell�ns� palvelijattareksi ja alamaiseksi. Kolmantena seurasi Axelin
prinssi, ja sitten muut ylimykset arvonmukaisessa j�rjestyksess�
pitk�n� jonona, joka pikku kuninkaan mielest� n�ytti loppumattomalta
tuossa kun h�n luontevan arvokkaasti ojensi k�tens�, pienen, valkoisen,
sinisuonisen lapsen k�t�sens�, joka ei n�ytt�nyt kelpaavan paljo muuhun
kuin leikkikalujen k�sittelyyn. Niin totiselta kuin t�m� hetki kaikista
l�sn�olevista ylimyksist� tuntuikin ja niin raskaasti kuin surulliset
muistot heid�n mieli�ns� muuten painostivatkin, eiv�t he kuitenkaan
olisi halunneet luopua niist� oikeuksista t�h�nkin tilaisuuteen n�hden,
jotka heille mielest�ns� kuuluivat sukujen vaakunakilpe� koristavien
monien kyp�r�in nojalla.

Se n�htiin seuraavasta. Kun M�raut n�et vihdoin yritti h�nkin l�hesty�


oppilastansa, pid�tti joku �kki� h�net sanoen: �suokaa anteeksi,
herrani!� K��ntyess�ns� puhujaan p�in kohtasi h�nen silm�ns� Tr�bignen
prinssin harmistuneen katseen; prinssi oli hirmuisen hengenahdistuksen
vaivaama vanha herra, jonka silm�t mulkoilivat niin suurina ja
pullistuneina kuin olisi hengitys pyrkinyt h�ness� kulkemaan silmien
kautta. M�raut, joka aina kunnioitti sovinnaisia tapoja, v�istyi
tietysti heti t�m�n hautaansa horjuvan ylimyksen tielt� ja odotti
sitten, kunnes kaikki muut olivat k�densuutelun suorittaneet. Saman
teht�v�n lopuksi itse t�ytetty�ns� vet�ysi h�n syrj��n juuri
kuningattaren ohitse, joka seisoi lapsensa vieress� onnellisena ja
iloisena kuin morsiamen �iti vihkimyksen j�lkeen ny�k�tess�ns�
sakaristossa kaikille onnittelijoille. H�nen ohi menness�ns� kuiskasi
kuningatar h�nelle hiljaa:

�No, nyt se on t�ytetty!�

N�it� sanoja sanoessa oli h�nen ��ness�ns� riemuitsevaa, melkeinp�


hurjaa iloa ja tavatonta helpoituksen tunnetta.

�Se on t�ytetty!� T�ll� tahtoi h�n sanoa, ett� vastedes oli


kuninkaallinen kruunu rauhoitettu kaikelta h�v�istykselt� ja kurjalta
kaupustelulta. T�st'edes voi h�n nukkua, hengitt�� ja el�� vapaana
kaikesta ahdistuksesta, joka ennusti h�nelle kaikki l�hestyv�t
onnettomuudet, niin ett� h�n sellaisten kohdatessa voi sanoa Hezetan
lailla: �sen min� tiesin jo ennakolta!� Mutta nyt olivat kaikki vaivat
ohitse: h�nen poikansa perint�� ei en�� voitu h�vitt��, vaan h�nest�kin
oli kerran tuleva kuningas! Tuleva kuningasko? Olihan h�n jo sit� ja
ilmenih�n kuninkaallinen majesteettisuus h�nen jalossa ryhdiss�ns� ja
loistihan kuninkaallinen lempeys jo h�nen yst�v�llisess� ja ylv��ss�
katseessansa.

Lapseksi h�n siit� huolimatta pian osoittausi, tuo uusi Illyrian


kuningas, Leopold V, sill� heti juhlallisuuden p��tytty� juoksi h�n
iloisena ja ihastuneena vanhan Jean de Velikon luo ilmoittamaan h�nelle
suuren uutisen: �tied�tk�s, kummiset�, ett� min� olen saanut
ponyhevosen ... pienen ja kauniin ponyhevosen, jota min� voin ohjata
aivan yksin! Ja kenraali on luvannut opettaa minua ratsastamaan ... ja
�iti auttaa minua siin�, h�nkin!�

Nyt kertyiv�t kaikki h�nen ymp�rillens� alamaisesti kumarrellen ja


ihastuneina hymyillen, jota vastoin Kristian j�i verrattain syrj��n
ollakseen kaikessa vapaudessansa. Tilap�isesti tunsikin t�m� itsens�
hieman rappeutuneeksi: omituinen tyhjyyden tunne p��laella vaivasi
h�nt�; olisiko tuo kylmyys tullut siit�, ett� kruunu oli poissa?
N�ht�v�sti huimasi h�nen p��t�ns�. Ja kuitenkin oli h�n niin kauvan
toivonut t�t� hetke�, jolloin h�n p��sisi tuosta vaivaavasta
edesvastauksesta.

Mutta mik� siis oli syyn� t�h�n ik�v��n ja alakuloiseen tunnelmaan


juuri nyt, kun h�n vast'ik��n oli kevent�nyt aluksensa painavasta
lastista ja vapaasti voi ohjata sen minne vain mieli teki?

�No, rakas Kristian, nyt olette tekin vuorollanne saanut pienen apinan
pennun�...

N�ill� lohduttavilla sanoilla l�hestyi Axelin prinssi k�rsiv�ist�


sankariamme.

�Niin, te olette onnen poika, te�, jatkoi h�n. �Jospa minuakin se onni
kohtaisi, ett� mustalla valkoisen p��lle saisin p��t�ksen, ett'en ikin�
tarvitse j�tt�� hauskaa Parisia enk� hallita niit� ihravatsoja siell�
kotimaassa...�

T�h�n tapaan jatkoi prinssi viel� jonkun aikaa, kunnes molemmat --


seuran l�htiess� syntynytt� h�lin�� hyv�ksens� k�ytt�en -- pujahtivat
tiehens� muiden huomaamatta. Ainoastaan kuningatar n�ki heid�n h�vi�v�n
ja kuuli, ett� kuninkaan fa�tonvaunut ajoivat pihalle ja vieriv�t pian
sen j�lkeen ulos kaupungille. Ennen tuntui h�nest� kuin olisivat vaunut
kuninkaan l�htiess� noille kaupunkiretkillens� samalla vierineet yli
h�nen syd�nparkansa; mutta nyt ei h�n en�� v�litt�nyt siit�, minne h�n
h�visi... Oikeaa Illyrian kuningasta nuo naikkoset eiv�t en�� voineet
ry�st�� h�nelt�. Heti Gravosan tappion j�lkeen oli Kristian h�pe�ns�
ensim�isen vaikutuksen alaisena pyh�sti vannonut, ett'ei h�n en��
koskaan tapaisi Se�oraa. Ja niin kauvan kuin h�n lep�si vuoteen omana
pelj�ten henke�ns� kuin oikea etel�maalainen ainakin, sadatteli ja
kirosi h�n rakastajatartansa muistaessansa, sill� t�m�p� juuri oli
syyp�� h�nen laiminly�ntiins�. Mutta kun h�n taas alkoi toipua ja veri
j�lleen virtasi terveemp�n� ja runsaampana h�nen suonissansa tai kun
h�n virui kaikkea taudin j�lkeist� toipumista seuraavassa, puoleksi
muistelevassa, puoleksi uinailevassa tilassa, alkoi h�nen mielens�
Se�oran suhteen muuttua. H�n menetteli kuin nainen, uskalsi h�n ensin
vaatimattomasti puolustella lemmitty�ns�. Ja pian esiytyi koko
onnettomuus h�nen mielikuvituksessansa vain tuollaisena kovan onnen
kohtalona, joita sallimus k�ytt�� tuhansittain, selitys, jolla
katolilainen niin helposti suoriutuu kaikista ik�vist� omantunnon
vaivoista. Er��n� p�iv�n� t�ytyi h�nen jo kysy� Lebeaulta, tiesik� h�n,
kuinka Spalaton kreivit�r nyky��n jaksoi. Mit��n vastaamatta j�tti
kamaripalvelija h�nelle kokonaisen pakan kirjeit�, joita oli saapunut
pitkin aikaa kuninkaan sairauden kest�ess�; siin� oli kirjeit�
kaikellaisia, helli� kirjeit�, kainoja kirjeit�, tulisia kirjeit�,
sanalla sanoen koko liuta pieni�, valkoisia lemmest� kuhertelevia
kirjekyyhkyj�. Heti leimahti Kristianin hell� syd�n liekkiin ja samassa
silm�nr�p�yksess� kirjoitti h�n vastauksen s�ngyss�ns� maaten ja
k�rsim�tt�m�n� odottaen, ett� jalkeille p��sty�ns� saisi jatkaa
Fontainebleaussa keskeytynytt� romaania.

T�ll� v�lin olivat J. Tom Lewis ja h�nen vaimonsa el�neet iloisia


p�ivi� Messinan puistokadun varrella olevassa palatsissa.
Muukalaisasioitsijalla oli sit� ennen ollut sangen ik�v�
yksin�isyydess�ns� pakollisen inkognitoel�m�ns� aikana Courbevoiessa.
H�n kaipasi siell� vilkasta liikett�ns� kaupungissa ja ennen kaikkea
Se�oraa suloiseksi seuratoveriksensa. Lemmenkade h�n sit� paitsi oli,
mies parka, ja t�ss� taudissansa oli h�n tuhma, itsep�inen ja
itsepintainen kuin kurkkuun tarttunut kalanruoto, joka alkaa tuntua
uudelleen, kun juuri on luullut siit� p��sev�ns�. Eik� ket��n el�v��
sielua, jolle valittaisi kipujansa tai sanoisi: �olkaapa hyv� ja
katsokaa, mik� minun kurkkuani vaivaa!� Tom poloinen oli todellakin
pahoin kietoutunut omiin verkkoihinsa ja sai nyt k�rsi� kyll�ksi
keksim�ns� �suuren kaappauksen� seurauksista!... Olettikin sai Se�oran
matka Fontainebleauhon h�nen p��ns� py�r�lle. T�h�n retkeen palasi h�n
lukemattomia kertoja vaimonsa kanssa keskustellessansa, mutta t�m�
pelastihe aina itsens� leikkipuheilla: �mik� sinua vaivaa, vai oletko
sin� tullut hulluksi, Tom?� oli h�nen tapansa sanoa nauraen. Eik� Tom
sill� kertaa en�� viitsinyt jatkaa kyselyj�ns�, vaan nauroi itse mukana
ja oli j��vin�ns� siihen uskoon, ett'ei kuninkaan ja h�nen vaimonsa
v�lill� ollut tapahtunut mit��n: Fontainebleaussa oli vain muka hiukan
juteltu joutavia ja v�h�n kuherreltu, siin� kaikki. Sit� paitsi oli Tom
kyllin viisas k�sitt�m��n, ett� Se�oran tunteet h�nt� kohtaan, jotka
ehk� olivat vain oikullisen naisen satunnaista mieltymyst� �variksen
paistiin�, �kkipikaa voivat haihtua, jos h�n huomaisi aviomiehens� yht�
lemmenkateeksi, alakuloiseksi ja �siet�m�tt�m�ksi� kuin muut olivat.
Mutta vaikka h�nen siis t�ytyikin esiyty� ulkonaisesti rauhallisena,
kiusautui h�n sent��n sis�llisesti yksin�isyydest�ns� ja eristetyst�
tilastansa; h�n suorastansa kaihosi Se�oraa, jopa siin� m��r�ss�, ett�
jo ryhtyi kyh�ilem��n runoja. Ken olisi uskonut, ett� kekseli��lle
liikemiehellemme ja tunnetulle �cab�-ajurille oli k�ynyt niin hullusti:
Narcissesta oli tullut runoilija! Korkealentoiseen paimenrunotyyliin
kirjoitti h�n Se�oralle runoelman, joka kovin muistutti vankien
syd�menpurkauksia rangaistuslaitosten p�ytiin ja jakkaroihin. Kaikeksi
onneksi sairastui Kristian II, muuten olisi Tom parka joutunut
sairasvuoteelle yksin�isyydess�ns�. Niin huonosti oli J. Tom Lewisin
laita.

Mutta siksip� nousikin ilo ylimmillens�, kun he toisensa taas


tapasivat, entinen ilveilij� ja h�nen kaunottarensa. Voinette
kuvitella, millaisilla ilvehypyill�, hurjilla tansseilla ja
taidetempuilla h�n koetti huvittaa kaivattuansa. Tom oli kuin iloinen
apina, joka oli p��ssyt irti talossa ja sai harpata ja kiipeill�
mielens� mukaan. Se�oralla n�ytti my�skin olevan tavattoman hauska: h�n
oikein v��ntelihe kauheiden naurukohtausten vallassa. T�t� ilomielt�
h�iritsi vain se ainoa ik�vyys, ett� �rouvan aviomies� joutui
palvelijain t�ydellisen halveksumisen esineeksi. Hovimestari selitti
suoraan, ettei h�n miss��n tapauksessa suostunut palvelemaan �rouvan
miest�, jos t�m� aikoi sy�d� samassa p�yd�ss�. Ja kun hovimestari
muuten oli erinomainen ammatissansa ja kuninkaan itsens� valitsema ja
palkkaama, t�ytyi Se�oran ottaa huomioon h�nen sanansa ja Tom sai sy�d�
rouvan pukuhuoneessa, jonne er�s palvelustyt�ist� vei h�nelle ruokaa.
Ja kun joskus tuli vieraita, esim. Axelin prinssi tai Vattelet, t�ytyi
Tomin niinik��n piiloutua rouvan pieneen toalettikamariin. Aviomiehest�
ja talon herrasta ei t�m� mahtanut tuntua oikein hauskalta, mutta Tom
k�rsi alistuvaisena t�m�n ik�v�n n�yryytyksen, sill� olihan h�nen rakas
vaimonsa sent��n taas h�nen omansa ja t�ss� kallisarvoisessa
ymp�rist�ss� loisti h�nen ihanuutensa harvinaisempana ja rakkaampana
kuin koskaan ennen. Niin, Tom oli todellakin taas onnellinen ja muuten
ainoa onnellinen �suuren kaappauksen� osamiesten joukossa, sill� toiset
yhti�miehet k�viv�t sit� levottomammiksi mit� kauvemmin heid�n t�ytyi
odottaa suoritusta ja mit� pitempi� pitennyksi� heid�n t�ytyi my�nt��
korkeille velkamiehillens�. He vainusivat jo ilmassa, ett� jotakin
ik�v�� oli tullut v�liin ja ett� tuo hyvin keksitty kaappaus p��ttyisi
huonosti. Toistaiseksi ei kuningas ollut lunastanut ainoatakaan
asettamistansa vekseleist�, vaan sen sijaan kirjoittanut useita uusia
ukko Leemansin ja h�nen yst�v�ns� Picheryn suureksi kauhistukseksi.
Tosin koetti Lebeau parhaimpansa mukaan rohkaista heit�:
�k�rsiv�llisyytt�! odottakaan vain ... kyll� se onnistuu ... ja
t�ytyyh�n sen onnistua!� sanoi h�n usein. Mutta Lebeau ei ollutkaan
uhrannut siihen rahojansa niinkuin nuo toiset, joiden taskukirjat jo
olivat t�ynn� Illyrialaisia �papereja�. Ukko Leemans poloinen oli
kadottanut tavallisen varman ryhtins� ja k�vi joka p�iv� Messinan
puistokadulla saamassa lohtua tytt�relt�ns� ja v�vypojaltansa.

�Vai niin, te uskotte siis todellakin, ett� kaikki lopussa k�y hyvin!�
oli h�nen joka kerran tapana sanoa. Ja sitten h�n taas suostui ostamaan
uuden paperin ja sitten toisen ja niin yh� useampia ja useampia
ik��nkuin olisi h�n todella uskonut, ett� ainoa keino saada takaisin
entiset rahat oli heitt�� pois yh� enemm�n rahaa.

Oli iltap�iv�. Kreivit�r valmistausi l�htem��n ajelulle Boulognen


mets��n k�yskellen edes takaisin pienen pukusuojansa ja s�nkykamarinsa
v�lill�, jonka pitk�ll� sohvalla J. Tom Lewis venyi tyytyv�isen�,
peukalot liivin kainaloaukoissa ja sikaari suussa; h�n nautti t�ysin
siemauksin siit� hauskasta n�yt�ksest�, jonka tarjoo pukeutuva nainen
vet�ess�ns� suuren peilin edess� hansikkaita k�siins� ja kokeillessansa
aikeissa olevalle ajelulle soveltuvia eleit� ja liikkeit�. Tomin
kreivit�r olikin ihastuttava n�hd� sellaisena, kun h�n nyt seisoi
t�ysvalmiina hienossa kes�puvussansa, p��ss� hattu, jonka harso oli
vedetty silmille, k�sivarsissa kallisarvoiset rannerenkaat, jotka --
samoin kuin mantiljan gagaattireunusteet Tomin korvissa -- helisiv�t
liikahtaessansa kuin ihanin soitto yhtyen sopivasti portilla odottavain
upeiden vaunujen ylimykselliseen kolinaan; vaunut korskuvine
hevosinensa ja helkk�vine m�kiv�inens� olivat kaikki kuninkaan
lahjoittamia ja vaunujen ovissa loisti Illyrian vaakuna. Tom iloitsi
sielussansa, ett� h�n n�in komeasti sai vaimonsa keralla ajella ymp�ri
Boulognen mets�� juuri t�n��n, kun syyskausi katsottiin alkavaksi;
t�n��n esiytyi n�et kes�vietoiltansa palannut hieno maailma ensi
kerran ulkoisalla n�ytt�m�ss� maanpaon virkist�mi� naamojansa ja
uusia syysmuoteja. Pukeuduttuansa itsekin niin hienoksi ja
englantilaismaiseksi kuin mahdollista toivoi Tom nyt saavansa tehd�
oikein hauskan ja tuttavallisen ajeluretken kauniin kreivitt�rens�
vierustoverina vaunuissa.

Mutta taivas ei sit� onnea h�nelle suonut. Armollinen kreivit�r oli jo


melkein l�ht�valmiina, puuttui vain viimeinen silm�ys peiliin, kun
�kki� talon portissa k�ytiin ja heti sen j�lkeen alakerran eteisess�
kiivaasti soitettiin. Kuningas tulee! Silloin oli Tom paran ilo
lopussa. Suin p�in ja silmill�ns� mulkoillen hurjemmin kuin koskaan
sy�ksyi h�n pieneen pukusuojaan. Se�ora kiirehti akkunaan ja n�ki
Kristianin samassa riemuiten astuvan taloon. H�n oikein lensi portaita
yl�s miettien itseksens�: �kuinka Se�ora mahtaakaan tulla iloiseksi,
kun...�

Kaunottaremme, joka heti aavisti t�m�n ennustavan jotakin uutta


k��nnett�, k�ytt�ysi sen mukaan.

Niin pian kuin kuningas tuli n�kyviin, huudahti h�n muka ilosta ja
vaipui sitten h�nen syliins� niin hervotonna, ett� Kristianin t�ytyi
kantaa h�net pienelle sohvalle, jonka eteen h�n itse sitten polvistui.

�Niin, min� olen j�lleen t��ll�, ... t��ll� sinun luonasi ... ja
vast'edes aina, aina!�

Se�ora katsoi h�neen silm�t suurina kuin olisi h�n hourannut


rakkaudesta ja toiveista. Ja kuningas, h�n loi silm�ns� alas ja upotti
katseensa lemmityn avosilmiin sanoessansa:

�Nyt se on tehty... Nyt en min� en�� ole mik��n Illyrian kuningas, vaan
ainoastaan ihminen, mies, joka tahtoo el�� vain sinua ij�ti
rakastaaksensa�.

�Oi, niin ihanaa ja kaunista! Mutta aivan liian ihanaa, ett� siihen
uskaltaisi luottaa!�

�Kas t�ss�, lue itse!...�

Ja Kristian ojensi h�nelle luopumuskirjan. Se�ora otti sen vastaan ja


avasi sen aivan hitaasti.

�Se on siis todellakin totta, Kristian, ett� sin� olet luopunut


kaikista vaatimuksistasi...�

�On, eik� siin� kyllin, luehan!�

Ja sill� aikaa kuin Se�ora luki kirjelm��, seisoi h�n vieress�


hypistellen viiksi�ns� ja tarkastellen rakastajatartansa tyytyv�inen
hymy huulillansa. H�nen mielest�ns� ei Se�ora n�ytt�nyt oikein
oivaltavan sen sis�llyst� kyllin nopeasti, jonka vuoksi h�n tahtoi
selitt�� sen h�nelle. Kysymys ei t�ss� ollut Laibachin eduskunnan
ehdotuksen mukaan luopua kaikista kruunun vaatimuksista sek� h�neen
ett� sukuunsa n�hden, vaan ainoastaan mik�li se koski h�nt�
itse�ns�. N�in oli h�n p��ssyt vapaaksi kuninkaan arvoa seuraavista
velvollisuuksista ja edesvastauksista h�nen poikansa menett�m�tt� silti
oikeuttansa, mink� h�n taas eduskunnan ehdotuksen mukaan olisi tehnyt.
Rahallisen korvauksen, no niin, senh�n tosin t�ten menetti, mutta mit�
siit�, voivathan he, Se�ora ja h�n, el�� onnellisina ilmankin noita
tarjottuja miljoonia.

Nyt lopetti Se�ora jo lukunsa. Suu puoleksi avoinna, niin ett� h�nen
kauniit hampaansa n�kyiv�t, ja pisteli�s hymy huulillansa kuunteli h�n
vain Kristianin sanoja ik��nkuin olisi h�nen t�ytynyt ponnistaa koko
huomiokykyns� k�sitt��ksens� oikein sanojen tarkoitusta.

Kuitenkin oli h�n varsin hyvin ymm�rt�nyt ja oivalsi kyllin selv��n,


ett� h�nen ja h�nen yhti�kumppaniensa ahnaat toiveet siis raukesivat
tyhjiin, ett� �kaappaukseen� uhratut kultal�j�t olivat ij�ksi
menetetyt, ja hengess� n�ki h�n jo is�ns�, Picheryn ja koko seuran
raivoavan; kuinka he olivatkaan voineet antautua tuollaisen raukan ja
h�nen p��tt�m�n hankkeensa petkutettaviksi? Ja sitten muisti h�n
itsens�, omat turhat vaivann�k�ns�, kuusi kuukautta kest�neen
siet�m�tt�m�n pakkotilansa, kiusallisen, luonnottoman teeskentelyns� ja
oman poloisen Tominsa, joka tuskin uskalsi hengitt�� telkimiens� takana
pukusuojassa, silloin kun kaiken surkeuden alkusyy seisoi tuossa h�nen
edess�ns� niin tyhm�n itserakkaana, innoittavan varmana itsest�ns� ja
omasta mielest�ns� tietysti vastustamattomana.

T�m� oli jo todellakin liikaa ja h�vyt�nt� ivaa!

�kki� nousi h�n yl�s ja s�v�ht�en aivan punaiseksi kasvoiltansa r�j�hti


h�n t�ytt� kurkkua nauramaan rivoa ja ilke�� naurua; koko se raakuus,
joka piili h�nen olemuksensa pohjalla, ilmeni t�ss� naurussa ja
r�ike�ss� punastumisessa.

�Pois silmist�ni, roisto!� huusi h�n sivuuttaen vallan �llistyneen


Kristianin ja h�viten kamariinsa, jonka oven h�n l�i kiinni, sulkien
sen reikeliin.

Ent� kuningas?

Kruunun ja puolisonsa oli h�n jo menett�nyt. Nyt menetti h�n my�skin


rakastajattarensa. Nolona laskeusi h�n alas portaita ja h�visi
n�kyvist�.

VIII.

Pieni kuningas.
Mik� tenhovoima onkaan sanassa kuningas! Siit� hetkest� alkaen, jolloin
M�rautin pikku oppilasta ei en��n kutsuttu Zaran kreiviksi, vaan
kuningas Leopold V:ksi, oli h�n kerrassaan muuttunut olennoltansa. Tuon
kiltin, n�yr�n ja helposti johdettavan, mutta samalla n�enn�isesti
verrattain keskinkertaisilla luonnonlahjoilla varustetun lapsen henki
n�ytti �kki� havahtuneen, kuin olisi h�n kuolon valtakunnasta her�nnyt
el�m��n; my�skin h�nen ruumiilliset voimansa lis�ytyiv�t ja
karaistuivat sis�llisen tulen pakosta. Pojan tavallinen v�symys ja
taipumus nojautua johonkin tai virua nojatuolissa, kun joku luki tai
kertoi h�nelle tarinoita, ainainen tarve kuunnella muita ja antaa
toisten ajatella puolestansa vaihtui itsetoiminnaksi, jota eiv�t en��
tyydytt�neet h�nen ik�istens� leikit. Vanhan kenraali Rosenin t�ytyi
luuvalostansa ja j�ykist� s��rist�ns� huolimatta ryhty� opettamaan
h�nelle miekkailu-, ratsastus- ja ampumataidon ensi alkeita ja oikein
oli liikuttavaa n�hd� vanhan sotilaan joka aamu klo 9 saapuvan
sinisess� takissansa opetustunnillensa. Er�s aukea paikka puutarhan
puistossa oli tehty ratsastusradaksi ja siin� h�n todellisen Franconin
eleill� ja liikkeill� t�ytti velvollisuutensa tallimestarina esiytyen
aina kunnioittavan alamaisena kuningasta kohtaan, mutta oikaisten
kuitenkin aina oppilaan erehdykset. Pikku Leopold ratsastikin jo ravia
ja laukkaa istuen ylv��n� ja totisena satulassa ja tarkaten opettajansa
pienimpi�kin muistutuksia; tavallisesti katseli kuningatar portailta
poikansa ratsastusta milloin huomauttaen, milloin neuvoen h�nt�:
�istukaa suorana, sire ... �lk�� nostako k�tt�nne!� j.n.e. Joskus voi
h�n niinkin innostua, ett� kiiruhti itse paikalle n�ytt�m��n, kuinka
h�nen oli teht�v�. Oi, kuinka onnellinen h�n sitten olikaan, kun
oppilas vihdoin oli ehtinyt niin pitk�lle, ett� �iti ja poika voivat
yhdess� rinnakkain ratsastaa ulos mets�tielle, �iti tammallansa ja
poika ponyllansa! Nyt ei h�n tuntenut �idillist� pelkoa lapsensa
vuoksi, vaan uskalsi arvelematta ratsastaa t�m�n edell�. Poika sai
tulla toimeen, miten voi ... h�n antoi ratsunsa nelist�� t�ytt� ravia
Joinvilleen saakka!

Tuonnoisen luopumistilaisuuden j�lkeen oli �itikin muuten muuttunut.


Uskoen sokeasti siihen, ett� Herra pit�� erityisen huolen
voidelluistansa, katsoi h�n kuninkaan nimen suojaavan lapsensa
vahinkoa, vaaroja ja kaikkea pahaa vastaan. H�nen �idillinen
rakkautensa oli tosin yht� syv� ja voimakas kuin ennenkin, mutta se
ilmeni toisella tavalla: hemmottelun ja hyv�ilyn aika oli ohitse. Jos
h�n nyt entist� tapaansa noudattaen pist�ysi illalla h�nen luoksensa,
ei h�n en�� mennyt sinne n�hd�ksens� �Zaran makaavan� tai p�yhi�ksens�
h�nen vuodettansa. Se teht�v� kuului nyttemmin kamaripalvelijalle,
sill� kuningatar pelk�si hemmottelevansa Zaraa, ja jos h�n edelleen
pit�isi t�t� ehk� liian pehmoisissa k�siss�ns�, voisi pojan miehinen
tarmo siit� k�rsi�. Ei, nyt pist�ysi h�n sinne vain kuullaksensa Zaran
lukevan kauniin iltarukouksensa, jonka is� Alph�e oli kokoonpannut
Raamatun johdolla ja opettanut sen nuorelle kuninkaalle.

�Sin�, Herrani ja Jumalani, olet pannut minut is�ni sijalle. Mutta min�
olen vain lapsi enk� ymm�rr�, kuinka minun on menetelt�v�
kutsumuksessani. Ja kuitenkin olet Sin�, Herra, pannut minut
hallitsemaan kansaa, jonka olet ulosvalinnut. Suo minulle siis
viisautta ja ymm�rryst�...�

Pikku prinssi luki rukouksensa korkealla, lujalla ja selv�ll� ��nell�,


jossa ilmenev� vakaumus ja usko vaikutti sit� liikuttavammin, kun se
luettiin maanpaossa, k�yh�n ty�v�enkaupunginosan p��ss� ja kaukana
siit� valtakunnasta, jonka kuningas h�n oli olevinansa. Mutta
Fr�d�riquen silmiss� oli h�n todellinen kuningas ja suudelmassa,
jonka h�n l�htiess�ns� antoi pojallensa, oli niin paljo �idillist�
ylpeytt�, alamaisuutta, kunnioitusta, melkeinp� jumaloimista, ett�
Elys�e -- t�m�n uuden puolen �idinrakkaudessa ensi kerran huomatessansa
-- ehdottomasti muisti kotiseutunsa vanhat joululaulut, joissa
pyh� Neitsyt laulaa seuraavaa kehtolaulua seimess� makaavalle
Jeesus-lapselle: �katso, min� olen sinun palvelijattaresi ja sin� olet
minun Jumalani!�

Niin kului muutamia kuukausia ja v�hitellen koko talvikausi eik�


kuningattaren seestyneell� ja valoisalla el�m�n-taivaalla n�kynyt
ainoatakaan murheen pilve�. Aavistamattansa tuli M�raut t�m�n
rauhallisen tunnelman h�iritsij�ksi. Alinomaisen yhteisel�m�n, saman
yhteisunelman, saman p��m��r�n ja alituisen mielipiteiden ja tunteiden
vaihdon kautta oli kuningattaren ja h�nen v�lill�ns� syntynyt niin
tuttavallinen yhdysel�m�, ett� se alkoi jo huolestuttaa Fr�d�riquea,
vaikka h�n ei voinut selitt�� sen syyt�. Nyt h�n ei en�� voinut kahden
oltaessa vapaasti keskustella ajatuksistansa, vaan huomasi tuon vieraan
tulokkaan valloittaneen t�rke�n sijan h�nen sielunel�m�ss�ns�,
vaikuttavan personallansa kaikkiin h�nen pyrkimyksiins� ja
p��t�ksiins�, olivatpa n�m� sitten t�rkeit� tahi v�h�p�t�isi�.
Ehk�p� h�n aavistikin Elys�en tunteet ja sen hillityn tulen, joka kyti
h�ness� ja kiihkeni p�iv� p�iv�lt� varoittavammaksi vaaraksi. Naiset
eiv�t juuri erehdy t�llaisissa tapauksissa. Fr�d�rique tunsi
kaipaavansa suojaa ja tukea, mutta mist� h�n sellaisen l�yt�isi?
Neuvottomuudessansa p��tti h�n k��nty� katolilaiselle aviopuolisolle
luonnollisimman ohjaajan ja auttajan, rippi-is�ns� puoleen.

Kuningattaren neuvonantajana omantunnon asioissa oli is� Alph�e silloin


kuin valtiolliset retkeilyt eiv�t h�nt� est�neet t�t� virkateht�v��
hoitamasta. Miehen ja h�nen merirosvomaisen ulkomuotonsa olemme jo
kuvanneet. Ollen kalastajan poika Zaran luota oli h�n kasvanut pien,
tervan ja verkkojen keskess�, kunnes h�n kauniin ��nens� vuoksi
hyv�ksyttiin kuoripojaksi er��seen mustain veljesten luostariin. H�n
kasvoi mieheksi luostarissa ja vihdoin tuli h�nest� veljeskunnan
p��miehi�. Kirkollisesta kasvatuksestansa huolimatta s�ilytti h�n
edelleen ahavoituneen hipi�ns�, jota luostarin sulkeutunut el�m�k��n ei
jaksanut v�ljent��, ja sit�paitsi jonkun verran merimiehen kiivasta ja
hurjamaista luonnetta. Tekohurskas tai nahjus ei h�n koskaan ollut,
p�in vastoin voi h�n tarvittaessa tarttua tikariinkin ja jos
valtiotaito sen vaati voi h�n �summassa� kuitata sen p�iv�n ja viel�p�
huomisp�iv�nkin rukoukset �aikaa voittaaksensa�, kuten h�nen tapansa
oli sanoa t�ydell� todella. Ollen perinpohjainen yst�vyydess�ns� ja
vihamielisyydess�ns� oli h�n pysynyt hankkimansa opettajan suurimpana
ihailijana. Kun kuningatar siis nyt ilmaisi h�nelle omantuntonsa
vaivan, ei h�n alussa ollut ymm�rt�vin�ns�, mutta kun kuningatar
tiukasti pakotti h�nt� pysym��n asiassa, harmistui h�n ja alkoi
nuhdella rippilastansa k�ytt�en niin ankaria sanoja kuin olisi h�nell�
ollut edess�ns� korkeintaan joku rikkaan ny�rinpunojan vaimo Ragusasta
eik� mik��n kuningatar.

�Pit�isi toki h�vet� esitt�m�st� moisia lapsellisuuksia ja loruja,


joilla voidaan vahingoittaa hyv�� asiaa�, sanoi h�n. �Mit� voi h�nell�
olla valittamista? Oliko M�raut koskaan osoittanut sopivaisen
kunnioituksen puutetta kuningatarta kohtaan? Ei, tied�ttek�s, t�m�
menee jo liian pitk�lle: te tahtoisitte siis tekohurskaan
miellytt�mishalun her�tt�m�in naisoikkujenne vuoksi antaa eropassin
miehelle, jonka Jumala ilmeisesti on l�hett�nyt teille kuninkuuden
kohottamiseksi?�

Kuuman kiihkonsa valtaan joutuen alkoi h�n jo k�ytt�� merimiehen


kielt�, jonka vaikutusta huulilla kiertelev� hieno pappismainen hymy
toki lievensi. �Ei pid� riidell� kelpo vihurin kest�ess�. Silloin on
vedett�v� purjeet yl�s ja annettava huhkia.�

T�llaiset erikoiskeskustelut voivat taivuttaa rehellisimm�nkin naisen.


Munkin viisastelut saivatkin Fr�d�riquen taivutetuksi ja h�nkin piti
nyt sopimattomana, ett� h�nen poikansa menett�isi niin voimakkaan tuen
kuin Elys�e oli. H�nen t�ytyi siis olla varovainen ja luja. Ja mit� h�n
oikeastaan pelk�isi? Vihdoin onnistui h�nen tulla siihen p��t�kseen,
ett� h�n oli erehtynyt Elys�en tunteiden laadusta ja h�nen
haaveksivaisesta yst�vyydest�ns�.

Itse teossa oli t�m� kuitenkin intohimoisesti rakastunut


kuningattareen. Se oli harvinaista, syv�� rakkautta, jonka h�n tosin
oli monta kertaa karkoittanut luotansa, mutta joka mutkateit� aina
palasi takaisin, kunnes se vihdoin j�i h�nen syd�meens� voittajana ja
rajattomana yksinvaltiaana. T�h�n saakka oli M�raut pit�nyt itse�ns�
mahdottomana kaikille hellemmille tunteille. Siihen aikaan, kun h�n
esiytyi kuningasmielisen� puhujana n.k. latinalaisessa kaupunginosassa,
oli tosin joskus sattunut, ett� joku ilotytt�, puheesta mit��n
ymm�rt�m�tt�, ihastui h�nen sointuvaan ��neens�, leimuaviin silmiins�
ja ihanteelliseen otsaansa: Magdalenan tenhoista ihastusta apostoliin.
Silloin oli h�n hymyillen n�ille kumartanut ja poiminut tarjoutuvan
lemmenkukan, mutta t�m�n yst�v�llisyyden ja keve�n tuttavuuden alla oli
aina etel�-ranskalaisen parantumatonta naisen halveksumista. Jos
rakkauden mieli tunkeutua h�nen syd�meens�, t�ytyi sen k�yd� h�nen
kovan p��ns� kautta. Sit� tiet� olikin syntynyt h�nen ihastuksensa
Fr�d�riquen jaloon luonteeseen ja ylpe�n ylimyksellisell� maltilla
kestettyyn vastoink�ymiseen; maanpakolaisuuden supistetun talouden ja
el�m�n, alituisten keskustelujen, yhteisten huolien ja jokap�iv�isen
yhdess�olon kautta oli se kehittynyt todelliseksi intohimoksi, joka
kuitenkin pysyi n�yr�n�, hienotuntoisena ja toivottomana palaen
loitommalla kuin k�yh�n kynttil� alttarin alimmaisella portaalla.

Hovi-el�m� jatkui edelleen n�enn�isesti vallan samanlaisena, sill�


sis�iset n�ytelm�t pysyiv�t mykkin�. N�in oli tultu syyskuun
alkup�iviin. Er��n� p�iv�n�, kun sattui olemaan kaunis p�iv�npaiste,
joka hyvin soveltui kuningattaren henkiseen tilaan, l�hti t�m�
aamiaisen j�lkeen k�velymatkalle herttuan, Elys�en ja rva de Silvisin
kanssa, joka ruhtinattaren virkaloman aikana palveli hovinaisena.
K�yden muiden etunen�ss� kuljetti kuningatar seuruetta pienen
englantilaisen puiston varjoisia, murateilla reunustettuja k�yt�vi�
k��ntyen silloin t�ll�in seuralaisiinsa lausuaksensa jonkun sanan tai
huomautuksen ja tehden sen niin suloisella varmuudella, ettei se
mitenk��n h�nen naisellista viehkeytt�ns� loukannut. T�n��n h�n oli
erityisen vilkas ja iloinen. Aamuposti oli n�et tuonut uutisia
Illyriasta, miss� Kristianin luopuminen oli tehnyt erinomaisen
vaikutuksen ja Leopold V:n nimi jo saavuttanut yleist� suosiota
maaseudulla. Elys�e M�raut riemuitsi.

�Sanoinhan min� teille, herra herttua, ett� he ihastuvat pikku


kuninkaaseensa!... Lapsi her�tt�� n�et kaikissa hellemm�t tunteet... Se
vaikuttaa samoin kuin olisimme lahjoittaneet heille uuden uskonnon
naivine tunteinensa...�

Heitt�en sitten molemmin k�sin tukkansa yl�s h�nelle omituisella


pikaisella liikkeell�, alkoi h�n �kki� mahtavan kaunopuheen, joka
kirkastaen kohotti h�net niinkuin tapahtuu arapialaiselle, joka
ryysyisen� maassa istuessansa n�ytt�� kurjalta ilmi�lt�, mutta satulaan
p��sty�ns� muuttuu tuntemattomaksi.

�Kas niin, siin� me nyt taas olemme�, kuiskasi markisitar onnettoman


n�k�isen�, jota vastoin kuningatar, paremmin kuullaksensa, istahti
puistotien reunalle riippusaarnin alle. Muut taas j�iv�t kunnioittavina
seisomaan h�nen ymp�rillens�. Mutta v�hitellen alkoi kuulijakunta
h�vit�. Rva de Silvis katosi ensim�isen� osoittaen mielialansa varsin
huomattavalla tavalla, kuten h�n aina ennenkin oli tehnyt. Herttua taas
sai sanan palata takaisin jonkun t�rke�n asian vuoksi.

Kuningatar ja M�raut j�iv�t kahden kesken. Sit� ei M�raut


huomannutkaan, vaan jatkoi puhettansa seisoen p�iv�npaisteessa, joka
l�ik�hti h�nen jaloille kasvoillensa kuin kovan kiven sile�lle
laatalle. Tuollaisena oli h�n kaunis ja t�m� sielun �lyk�s kauneus teki
Fr�d�riqueen �kki� niin vastustamattoman vaikutuksen, ettei h�nelle
j��nyt aikaa salata ihastustansa. Huomasikohan Elys�e sen h�nen
silmist�ns�? Tunsikohan h�n sen my�t�tuntoisuuden, jonka voimakkaampi
tunne l�hell�mme her�tt�� meiss�? Kaikissa tapauksissa alkoi h�n
sopertaa, vaikeni �kki� vavisten ja heitti hitaan ja rakkautta palavan
katseen eteenp�in kumartuneeseen kuningattareen ja h�nen v�r�j�v�ss�
helteess� v�lkkyville kullankellert�ville suortuvillensa... Fr�d�rique
tunsi h�nen tulisen katseensa virtaavan l�vitsens� kuumempana ja
hurmaavampana kuin auringon helle, mutta h�n ei voinut liikahtaa. Ja
kun Elys�e vavisten huomasi kielens� joutuvan kammituksi, kiiruhti h�n
�kki� pois; kuningattaresta, jonka h�nen tenhova miehek�s mahtinsa oli
vallan lumonnut, tuntui silloin kuin olisi el�m� h�net samalla
j�tt�nyt. Koko h�nen siveellinen voimansa oli kuin lamautunut ja niin
j�i h�n hervottomana ja raukeana istumaan paikoillensa. Kalpeita
varjoja heittyi mutkittelevan puistotien hietikolle. Vesi lorisi
py�re�ss� s�ili�ss� niin vilpoisana kauniin kes�illan helteess�. Koko
tuossa kukoistavassa puutarhassa kuului ainoastaan hy�nteisten surinaa
tuoksuvain ruusupensastojen yll� ja kiv��rin laukauksia pikku kuninkaan
ampumaradalta puiston per�lt� l�hell� mets��.

Keskell� t�t� hiljaisuutta toipui kuningatar vihdoin. H�n tunsi harmin


ja sis�isen kapinan tunnetta. Tuollainen silm�ys oli jo
v�kivaltaisuutta ja loukkausta!... Oliko se mahdollista?... Oliko
kaikki, vain unta?... H�n, ylpe� kuningatar Fr�d�rique. joka ennen oli
loistavissa hovijuhlissa hylj�nnyt niin monta ylh�ist� ja kuulua
ihailijaa, h�n, joka aina oli s�ilytt�nyt syd�mens� ylpeyden, oli nyt
lahjoittamaisillansa sen tuollaiselle mit�tt�m�lle kansan lapselle!
Loukatun ylpeyden kyyneleet nousivat h�nen silmiins�. H�mmentyneess�
mielentilassansa muistui h�nelle mieleen vanhan Rosenin ennustavat
sanat �maanpakolaisista mustilaisista�... Aivan oikein, ainoastaan
maanpakolaisuus pakollisine samanarvoisuuksinensa selitti t�llaisen
sopimattoman kohtelun... Mutta samassa m��r�ss� kuin h�n n�in
halveksien s�tti M�rautia, muistui h�nen mieleens� kaikki t�m�n tekem�t
palvelukset. Kuinka olisi heid�n k�ynytk��n ilman h�nt�? Kuningatar
muisti, mink� vaikutuksen mies oli tehnyt h�neen ensi yhtym�ss� ja
kuinka h�n oli virkistynyt t�m�n puheesta. Ja kun kuningas pian
antautui huvitusten valtaan, niin kuka siiloin ohjasi heid�n
kohtaloansa ja korjasi tehdyt tyhmyydet ja rikokset? Ja ennen kaikkea
h�nen v�sym�t�n, alituinen uskollisuutensa, kykyns�, intonsa ja kauniit
neronlahjansa, jotka h�n etuansa ja kunniaansa ajattelematta uhrasi
teht�v��ns�! Kaiken t�m�n tuloksena oli nyt pikku kuningas Leopold,
joka todella oli kuningas ja josta h�n ja Illyrian kansa voivat olla
ylpeit�! Vastustamattoman hellyyden ja kiitollisuuden valtaan joutuen
muisti h�n sen hetken, jolloin h�n kansanjuhlassa Vincennesiss� niin
lujasti oli nojautunut Elys�en k�sivarteen ... ja silloin h�n sulki
silm�ns� muistellen nautinnolla tuon jalon syd�men sykk�ily�, sill�
h�nest� tuntui kuin olisi se nytkin sykkinyt uskollisena h�nen
syd�nt�ns� vastaan.

Samassa kuului laukaus, joka s�ik�ytti lintuset pyr�ht�m��n lentoon, ja


kohta sen j�lkeen kova huudahdus, tuollainen kuin lapsen huudahdus,
joita �idit levottomina �in� kuulevat unissansa. Kauhistava h�t�huuto
se oli ... ihan sumenivat �idin silm�t ... ja koko puutarha h�ilyi
�kki� suurentuneena kuin h�nen oma ��ret�n surunsa. Kiireisi� askeleita
kuului k�yt�v�lt�... Opettajan jylh�, kurkkuun takertuva ��ni kuului
h�t�isen� ampumaradalta p�in. Silm�nr�p�yksess� oli Fr�d�rique siell�.

Tummanvihre�t py�kkipensastot varjostivat t�m�n osan puutarhaa ja maata


peittiv�t tihe�t k�ynn�skasvit ja vehmas kasvullisuus, joka aina
todistaa hy�te��, kosteaa maaper��. Aidan vieress� riippui pahvista
tehtyj� maalitauluja, kaikki t�ynn� pieni�, py�reit�, yht�l�isi�
luotien l�pi�...

Ja tuossa n�ki h�n lapsensa lep��v�n selj�ll�ns� liikkumattomana ja


kuolon kalpeana... Ainoastaan oikean silm�n alla n�kyi punaista ja
sulkeutuneen luomen alta oli kihonnut muutamia veripisaroita punaisiksi
kyyneliksi. Pojan luona oli Elys�e polvillansa v��nnellen kauhistuneena
k�si�ns� ja vaikertaen alinomaa: �min� se olin ... min� se olin!...�
H�n riensi vastaan... Nuori kuningas oli pyyt�nyt h�nt� koettamaan
pyssy�ns� ... ja hirmuisen sattuman kautta oli luoti kimmonnut takaisin
jostakin rautanaulasta...

Kuningatar ei ehtinyt h�nt� kuunnella. ��nt� p��st�m�tt� ja ilman


valitusta seurasi h�n �idinvaistoansa, nosti lapsensa yl�s ja kantoi
h�net helmassansa vesis�ili�lle. Viitaten sitten talosta avuksi
kiiruhtaneet ihmiset poistumaan, nojasi h�n s�ili�n kivist� reunaa
vastaan polvensa, jolla pikku kuningas henget�nn� ruumiina lep�si, ja
piti jumaloidun kalpeita kasvoja �yr�ittens� yli virtaavan veden
rajassa. Kostuneina peittiv�t vaaleat suortuvat pojan otsaa ja mieliv�t
tavoittelemaan ajettunutta silm�luonta, jonka punerruksen vesi sai pois
tunkien kihoavat veripisarat silm�ripsien v�liin.

�iti ei virkkanut mit��n eik� ajatellut mit��n. Rutistuneessa


hattistipuvussansa, joka veden kostuttamana oli luontunut h�nen kauniin
vartalonsa ymp�rille kuin harsopuku marmoriin veistetyn veden immen
muotojen ymp�rille, pysyi h�n yh�ti samassa asennossa lemmikkins� yli
kumartuneena ja pienint�kin elonmerkki� t�hyst�en. Kylm�n veden
vaikutuksesta virkosikin lapsi v�hitellen el�m��n: ensin oikaisi h�n
j�seni�ns� kuin unesta her��v�, ja alkoi sitten valittaa...

�H�n el��!� huudahti �iti hurjana ilosta.

Kun h�n samassa kohotti p��t�ns�, huomasi h�n edess�ns� M�rautin, joka
kalpeana ja murtuneena n�ytti rukoilevan armoa. Muistaen �skeiset
tunteensa tuolla puistotien vieress� yhdisti h�n ne tahtomattansa t�h�n
kauhistavaan tapaukseen, joka kai oli h�nen heikkoutensa rangaistus.
H�n oikein raivostui tuota miest� ja samalla itse�ns� kohtaan.

�Mene, mene! �l�k� koskaan en��n tule n�kyviini!� huusi h�n heitt�en
hirmuisen katseen M�rautia kohti.
T�ll� loukkaavan vihaisella sinuttelemisella tunnusti Fr�d�rique
kaikkien kuullen rakkautensa ... mutta sen teki h�n k�rsi�ksens� n�in
rangaistuksensa ja parantuaksensa samalla syd�mens� heikkoudesta.

IX.

Pime�ss� kammiossa.

�Oldenburgin suurherttuakunnassa oli kerran er�s kreivit�r nimelt�


Ponikan, jolle tontut olivat h��p�iv�n� lahjoittaneet kolme kultaista
pikku leip��...�

N�in alkoi rva de Silvis kertomuksensa pikku vangille pime�ss�


kammiossa, jonka akkunat olivat tiivisti suljetut ja akuttimet maahan
asti lasketut. Pikku kuningas lep�si siell� s�ngyss�ns�; vieress� istui
kuningatar kuin kalpea aave alinomaa j�isell� k��reell� hautoen lapsen
otsaa ja muuttaen k��reit� joka toinen minuutti, kuten h�n jo viikon
ajan oli tehnyt �in ja p�ivin. Arvoitus oli muille, kuinka h�n oli
voinut pitkitt�� hoitoa v�h��k��n nukkumatta ja melkein mit��n sy�m�tt�
istuen vain p��nalustan luona pojan k�t�set k�siss�ns�, milloin h�n ei
muuttanut k��reit� tai pit�nyt j�it� sill� kohdalla, miss� h�n tunsi
olevan enin kuumetta, jota potilaan muuten heikko valtimo todisti.

Pikku kuningas tahtoo, ett� h�nen �itins� aina istuu vieress�. Sill�
suuri, pime� huone t�yttyy h�nen mielest��n hirvitt�vill� aaveilla ja
kauheilla kummituksilla. Kun h�n ei voi kuluttaa aikaansa lukemisella
eik� leikeill�, vajoaa h�n sellaiseen voipumistilaan, joka tekee
Fr�d�riquen kovin levottomaksi.

�Tunnetko sin� kipua?� kysyy �iti alinomaa.

�En, mutta minulla on niin ik�v�, vastaa poika raukealla ��nell�. T�t�
ik�v�� karkoittaaksensa ja loistavilla kuvilla surullisen sairashuoneen
el�hytt��ksens� oli rva de Silvis j�lleen avannut juttulippaansa, joka
aina oli t�ynn� taruper�isi� saksalaisia linnoja, tornein juurella
karkeloivia tonttuja ja sinilintua odottavia prinsessoja, jotka
vartoessansa kehr�siv�t lasiv�rttin�ill�.

N�m� loppumattomat tarinat, joita poika tarkkaavaisena kuuntelee, ovat


kuningattarelle kauhistus. H�nest� tuntuu kuin teht�isiin t�ten
tyhj�ksi kaikki se kasvatusty�, jonka h�n vaivalla on rakentanut,
taikka kuin joku purkaisi kivi kivelt� jo valmista riemupylv�st�.
N�iss� ajatuksissa tuijottaa h�n eteens� pitk�t y�kaudet ja huoli
siit�, ett� poika j�lleen on joutunut naisten k�siin ja tuonnoiseksi
pikku Zara poloiseksi kiusaa h�nt� enemm�n kuin vamma pojan silm�ss�,
jonka vaarallisuutta h�n ei viel� tunne.

Kun l��k�ri lamppu k�dess� hetkiseksi karkoittaa pime�n huoneesta,


siirt�� k��rett� ja koettaa muutamalla belladonnatipalla her�tt��
tunnetta vahingoittuneeseen silm��n, rauhoittaa se �iti�, ett'ei poika
parkaise eik� tahdo k�sill�ns� suojella itse�ns�. Kukaan ei uskalla
sanoa h�nelle, ett� tuo tunteettomuus ja hermojen hervottomuus
p�invastoin on sen merkki, ett� silm� on kerrassansa menetetty. Vaikka
luoti sattuikin vain kimmonneena, jolloin se siis jo oli kadottanut
suurimman voimansa, oli se kuitenkin jaksanut rikkoa silm�n n�k�kalvon.
Oikea silm� oli siis auttamattomasti mennyt, mutta silmien elimellisen
yhteyden vuoksi oli vasenkin vaarassa, koskapa molemmat itse teossa
ovat saman elimist�n haaraumuksia. L��k�rin kaikki toimenpiteet ja
varokeinot tarkoittivat siis vasemman silm�n pelastamista. Kuinka
kauheaa, jos kuningatar tiet�isi koko onnettomuuden! Sill� nyt uskoo
h�n vilpitt�m�sti, ett� h�n valppaalla hoidolla ja alituisella huolella
voi h�vitt�� onnettoman tapahtuman kaikki seuraukset. Puhuuhan h�n jo
pojalle yhteisest� k�velyst� ulko-ilmassa!

�Leopold, kai te mielell�nne tekisitte k�velyretken kauniissa


mets�ss�?...�

Kyll�, Leopold olisi hyvin mieliss�ns� sellaisesta. H�n tahtoo, ett�


joku saattaisi h�net sinne, miss� se kansanjuhla oli ... jossa h�n oli
ollut �idin ja hra Elys�en kanssa.

�kki� keskeytti h�n itsens�:

�Mutta miss� hra Elys�e on?... Miksi ei h�n koskaan tule t�nne?�

H�nelle vastattiin, ett� hra M�raut oli l�htenyt pitk�lle matkalle.


T�h�n selitykseen h�n tyytyi. Ajatteleminen v�sytti h�nt�. Samoin
puhuminen. Pian vajosi h�n velttoon v�linpit�m�tt�myyteens� ja palasi
potilasten sumumaahan, jossa omat unet ja ymp�rill� olevat esineet
sekautuvat toisiinsa. Ovissa k�yd��n, tullaan ja menn��n, kuiskaillaan
hiljaa ja h�vit��n hiipien. Kuningatar ei tahdo kuulla mit��n eik�
v�lit� mist��n muusta kuin sairaanhoidosta. Silloin t�ll�in avaa
Kristian oven, joka ilman vaihdon vuoksi aina on v�h�n raollansa, ja
sanoo pojallensa jonkun leikkis�n sanan saadaksensa h�net nauramaan tai
puhumaan; t�m�n tekee h�n koettaen muuttaa ��nens� niin iloiseksi ja
huolettomaksi. Mutta tuo iloinen ��ni ei tahdo soveltua siihen
muistoon, jonka poika onnettomasta tapauksesta s�ilytt��: h�n pelk��
is��ns�. H�nen p��ns� oli n�et viel� t�ynn�ns� surullisia muistoja
tuosta laukauksesta, joka oli h�mment�nyt h�nen aivonsa ja viel�kin
muistui h�nen mieleens� sekavina tunteina ja kuvina. Kuningattaren
alinomainen pelonalaisuus, se iltakohtaus parvekkeella, jolloin h�n
�itins� kanssa oli sy�ksy� alas kolmannesta kerroksesta, ja muut
yksityistapaukset johtuivat h�nen mieleens� is�n puhutellessa h�nt�.
Sen vuoksi vastasi h�n vain muutaman sanan mutisten nekin hampaittensa
v�list�. Kristianin oli sitten tapana k��nty� puolisoonsa sanoen:
�teid�n pit�isi lev�ht�� hieman, Fr�d�rique, teh�n teette lopun
itsest�nne... Ja lapsenkin vuoksi pit�isi teid�n s��st�� itse�nne...�
Mutta silloin puristi pikku prinssi rukoilevasti ja kiihke�sti �itins�
k�tt� ... ja samalla myk�ll� tavalla rauhoitti t�m� lastansa: �el�
pelk��, el� pelk�� ... en min� sinua j�t�!� Sitten vaihtaa h�nkin
muutamia kylmi�, v�linpit�m�tt�mi� sanoja kuninkaan kanssa, joka pian
taas palaa omiin puuhiinsa ja ik�viin ajatuksiinsa.

Poikaa kohdannut onnettomuus oli viimeinen siin� kovanonnen kolhujen


sarjassa, joka oli ahdistanut h�nt�. Nyt oli h�n jo vallan neuvoton ja
tunsi itsens� yksin�iseksi ja hylj�tyksi... Oi, jospa Fr�d�rique
j�lleen ottaisi h�net armoihinsa!... Kaikkien heikkojen luonteiden
lailla kaihosi h�n jotakin toveria onnettomuudessansa voidaksensa
nojata p��ns� rakasta rintaa vastaan ja saadaksensa lohtua
kyyneleihins� ja tunnustuksiinsa, kunnes iloisemmalle mielelle
tultuansa alkaisi uudelleen hurjistella ja pett��. Mutta Fr�d�riquen
syd�n oli ainaiseksi suljettu ... ja nyt n�ytti h�nen oma lapsensakin
vierovan h�nt�.
N�iss� mietteiss� seisoi Kristian er��n� hiljaisena iltana ... sairaan
s�ngyn vieress� ... pime�ss� huoneessa.

Sill� v�lin tarkastaa kuningatar alinomaa kelloa laskien minutit ja


ottaen sitten maljasta j��kappaleen, jota h�n pit�� kostutettua
k��rett� vastaan lapsen otsalla; nostaen pikku potilaan p��t� suutelee
h�n t�t� otsalle n�hd�ksens� kuinka kuuma se on. Juhlallisen totisena
jatkaa rva de Silvis tarinaansa kolmesta kultaleiv�st� Illyrian ja
Dalmatian yhdistetyn valtakunnan lailliselle hallitsijalle.

Yht� huomaamatta kuin Kristian oli tullut sis��n pujahtaa h�n j�lleen
ulos. Suruisena vaeltaa h�n l�pi hiljaisen talon, jossa vanha Rosen
yll�pit�� j�rjestyst� ja hovitapoja; joka p�iv� n�hd��n h�nen
k�yskelev�n p��- ja siipirakennusten v�li�, selk� aina yht� suorassa ja
p�� yh�ti tutisten. Kasvihuone ja puutarha kukoistavat kuten ennenkin
ja auringon paisteesta virkistyneet apinat kirkuvat ja loikkivat
iloisina pieness� asunnossansa. Tallirenki jaloittelee pikku kuninkaan
ponyhevosta pihalla, joka sairaan vuoksi on oljilla peitetty, ja
allap�in j�� pony-parka seisomaan portaiden eteen katsellen
p�hkin�nruskeilla silmill�ns� siihen suuntaan, mist� pikku Leopold
tavallisesti tuli hyv�ilem��n h�nt�. Ulkonaisesti on talo edelleen yht�
siisti ja mukava, mutta kaikki n�ytt�� olevan aran odotuksen vallassa
tai v�ikkyv�n pelon ja toivon v�lill�: ty� ja askareet ovat
lakkautustilassa ja kaikkialla vallitsee samallainen hiljaisuus kuin
luonnossa j�lkeen ankaran myrskyn. Liikuttavinta on kuitenkin huomata,
ettei noita kolmea suljettua s�leakutinta, joiden takana sairas potilas
lep�� k�rsiv�isen�, koskaan avata valolle ja ilmanvaihdolle.

Tultuansa karkoitetuksi kuninkaallisesta hovista oli M�raut asettunut


asumaan aivan l�helle ja kuljeskeli usein sen ymp�rist�ss� katsellen
ep�toivoisena noita suljettuja akkunoita. Ne ovat h�nen tuskansa ja
tuomionsa. H�n palaa joka p�iv� takaisin pelj�ten n�kev�ns� ne kerran
vallan avoinna, ett� savu sammutetuista kynttil�ist� kuolinvuoteen
��ress� p��sisi ulos. T�m�n kaupunginosan asukkaat alkavat jo tuntea
h�nen ulkon�k�ns�. Leivosten myyj�t�r lakkaa kantamasta tavaroitansa
pys�htyen t�llistelem��n tuota pitk��, onnettoman n�k�ist� roikaletta,
joka alati kuljeksii n�ill� tienoilla. Keilanheitt�j�t ja piletinmyyj�t
raitiotienasemalla pit�v�t h�nt� hieman hassahtaneena. Eiv�tk� he t�ss�
aivan v��r�ss� olekaan, sill� miesparan ep�toivo on jo todellakin
mielenvikaa l�hell�. Rakkaus t�h�n k�rsimykseen ei sent��n ole syyp��.
Kuningatar oli tehnyt oikein karkoittaessansa h�net luotansa ja
kohdellut h�nt� ansion mukaan, my�nsi M�raut itse. H�n oli saanut
rangaistuksensa ja -- p��ssyt vapaaksi rakkauden intohimostansa.
Toisellaiset olivat syyt h�nen ep�toivoonsa. Saada kerran muodostaa
kuninkaanalun oman mielens� mukaan oli h�n toivonut. T�m� ihana teht�v�
oli h�nelle uskottu ... ja itse oli h�n ihanat toiveensa tuhonnut!
Pahemmin ei onneton tapaus voinut surettaa lapsiraukan �iti� eik� is��
kuin h�nt�. Eik� h�n edes saanut lohduksensa hoitaa pient� potilasta
eik� seurata h�nen tilaansa joka p�iv� ja tunti, kuten h�n olisi
halunnut. Sen sijaan oli h�nen melkein mahdotonta saada mit��n tietoa
h�nest�, sill� hovipalvelijain puoleen h�n ei voinut k��nty�, n�m� kun
kaikki katkerasti vihasivat h�nt� onnettomuuden varsinaisena alkusyyn�.
Er��lt� mets�nvartijalta, jolla toisinaan oli asiaa hoviin, sai h�n
vihdoin muutamia ky�kiss� juoruttuja uutisia, jotka tietysti olivat
liioiteltuja sivistym�tt�m�n kansan tapaan. Milloin oltiin
tiet�vin�ns�, ett� pikku kuningas oli menett�nyt kaiken n�k�ns�,
milloin oli tauti muka kohonnut h�nelle aivoihin, milloin taas
kerrottiin, ett� kuningatar ep�toivoissansa tahtoi tappaa itsens�
n�l�ll�. T�llaisten uutisten j�lkeen joutui Elys�e parka uuden tuskan
ja ahdistuksen valtaan ja kuljeskeli mets�ss�, kunnes jalat uupuivat ja
h�nen t�ytyi istahtaa lev�ht�m��n mets�n laidassa kasvavaan korkeaan
heinikkoon, jonka ohitse sunnuntaisin kulki paljo v�ke�, mutta joka
viikon aikana oli syrj�seutuja. T�ss� vahti h�n mets�nvartijaa
saadaksensa uutisia hovista.

Kerran lep�si h�n taas illan suussa samassa tuoreessa heinikossa


katsellen kuninkaallista asuntoa kohti ja auringon viimeisi� s�teit�,
jotka v�lkkyiv�t puiden oksien v�list�. Keilanheitt�j�t meniv�t jo
tiehens�, polisit alkoivat jo iltavuoronsa ja p��skyset kierteliv�t
nurmen yll� etsien hy�nteisi� auringonlaskun aikana. Hetki oli eritt�in
otollinen siihen synkk��n tunnelmaan, johon M�raut ruumiillisesti ja
henkisesti v�syneen� vaipui kuunnellen sis�isi� muistojen ��ni�
ymp�rist�n t�ydellisesti vaietessa. Koko luonnon n�in nukkuessa tuntuu
n�et ik��nkuin alkaisi meiss� paremmin kuulua sis�inen ��nemme ja sen
hiljaiset tarinat sielumme taisteluista.

�kki� pys�htyi h�nen harhaileva katseensa mustaan lierihattuun,


valkoisiin liiveihin ja s��ryspariin, jotka l�hestyiv�t ep�varmoin
askelin. Se oli hovineuvos Boscovitsh, joka nopein nais-askelin astua
teputteli h�nt� kohti kantaen varovasti jotakin nen�liinaan k��ritty�
esinett�. Pian �kk�si h�n M�rautin tien vieress�. Ensink��n
h�mm�stym�tt� riensi h�n luo ja alkoi puhutella M�rautia aivan
tuttavallisesti ja luonnollisesti ik��nkuin ei mit��n tavatonta olisi
tapahtunutkaan.

�T�n��n n�ette te oikein iloisan miehen, rakas M�raut!� sanoi h�n.

�Kuinka niin? Hyv� Jumala, olisiko todellakin mahdollista, ett�


sairas...�

Nyt k�vi kasvientutkija totisen n�k�iseksi. Sairaan tila oli, ik�v�


kyll�, entisell�ns�. H�nen t�ytyi yh�ti pysy� hiljaa pime�ss�
huoneessa. Kaikki ep�varmaa, tietysti kiusallisen ep�varmaa, jumala
paratkoon!

�Mutta...� jatkoi h�n vallan toisella ��nell�, �voittekos arvata, mit�


minulla t�ss� on?... Varovasti ... se on n�et hauras ... multaa ei saa
karistaa pois juurien ymp�rilt�!... Se on _clematitis_ ... mutta ei
mik��n tavallinen _puutarha-clematitis_ ... ei, vaan _clematitis
dalmatica_ ... erityisen merkillinen vaivaislaji, jota ei tavata juuri
muualla kuin siell� kotimaassani... Alussa en tahtonut uskoa ensink��n,
ett� ... kev��st� asti olen min� t�t� pit�nyt silm�ll� ... mutta
katsokaas sen vartta ... ja kukkasia... Se tuoksuu kuin survotut
mantelit, eik� totta?...�

Ja n�in sanoessaan avasi h�n nen�liinan kaikella mahdollisella


varovaisuudella ja paljasti heikon pehme�vartisen kasvin, jonka
maidonv�riset kukkaset muuttuivat lehtien luona niin vihert�viksi,
ett'ei niit� en�� tahtonut erottaa kukkasiksi. M�raut koetti kysell� ja
urkkia h�nelt� muita uutisia, mutta mies oli niin intohimonen ja
l�yt�ilonsa vallassa, ett'ei se aluksi ollut mahdollista. Ihan
ihmeellinen sattuma, ett� t�m� kukkanen oli voinut kasvaa t��ll� ...
yksin�isen� ... ja kuusisataa penikulmaa kotimaastansa! Kukkasilla on
oma historiansa, viel�p� romaninsakin. Ja t�m�n tuo kunnon ukko nyt
uusi itsellens� luullen kertovansa sen M�rautille.

�Mink� luonnon ihmeen ja geologisen oikun kautta on t�m� pikku


matkailija voinut it�� t��ll� Saint-Mand�ssa ... tammen juurella?
Joskus on t�llaisia tapauksia tosin huomattu. Niinp� l�ysi er�s
yst�v�ni kerran Pyreneilt� kukkasen, joka muuten kasvaa ainoastaan
Lapissa. Se riippuu ilmaston virtauksista ja satunnaisista
maakerros-muodostuksista... Mutta ihmeellisint� on t�ss� se, ett�
t�m� pikku taimi on kasvanut ihan maanpakolaisten maamiestens�
l�heisyydess�... Ja n�ettek�s, kuinka hyvin se on menestynyt!... Hiukan
on se ehk� maanpakolaisuudessansa kalvennut, mutta sen joustavat
k�ynn�svarret ovat valmiit kiertym��n...�

Clematitis-kasvi k�dess� seisoi h�n siin� onnellisena riutuvan auringon


laskiessa, kunnes �kki� puhkesi sanomaan:

�Hiisi vie, nyth�n on jo my�h�inen... T�ytyy joutua kotiin!...


Hyv�sti!�

�Min� tulen kanssanne�, sanoi M�raut.

Boscovitsh h�mm�styi. H�n oli ollut l�sn� onnettomuuden j�lkeisess�


kohtauksessa ja tiesi siis, kuinka M�raut oli menett�nyt paikkansa,
vaikka h�n ei aavistanut, ett� t�h�n oli er�s toinenkin syy
vaikuttanut. Hm, mietti Boscovitsh, ent�s kuningatar ... ja muut, mit�s
he sanoisivat, jos M�raut...?

�Hra hovineuvos, kukaan ei n�e minua... Te laskette minut sis��n


puistokadulta viev�n oven kautta... Sielt� hiivin min� kyll� kenenk��n
huomaamatta h�nen huoneeseensa...�

�Kuinka? Tahtoisitteko siis todellakin...?�

�P��st� h�nen sairashuoneeseensa, niin, ja kuulla h�nen puhuvan


hetkisen aikaa kenenk��n minua huomaamatta...�

Boscovitsh pani ��nekk��n vastalauseen, mutta l�hti kuitenkin astumaan


M�rautin kehoituksesta. T�m� taas seurasi h�nen j�ljess�ns� kaikista
vastalauseista huolimatta. Mik� liikutus valtasikaan M�rautin, kun
puistokadulta puutarhaan viev� pieni portti narahtaen aukesi, ja h�n
�kki� huomasi joutuneensa sille paikalle, miss� h�nen el�m�ns� oli
tyhj�ksi tehty!

�Odottakaa t�ss�, sanoi hovineuvos vavisten, �min� palaan ilmoittamaan


teille, milloin palvelusv�ki on k�ynyt illalliselle, ett'ei teit�
kukaan yll�t� porteissa.�

T��ll� ampumaradalla ei kukaan ollut k�ynyt tuon onnettoman tapauksen


j�lkeen, jonka j�ljet viel� olivat huomattavissa k�yt�vill� ja
poljetussa heinikossa. Tuonnoiset rikki ammutut maalitaulut olivat
viel� paikoillansa, vesi tippui surullisesti s�ili��ns� kuin ehtym�t�n
kyynell�hde ja hengess� oli M�raut kuulevinansa kuningattaren
tiuskaisevan kyynelsilmin: �mene, mene tiehesi sin�...� Nyt tuntuivat
nuo sanat h�nest� samalla haavoittavilta ja hyv�ilevilt�...

Kun Boscovitsh palasi takaisin, l�htiv�t he molemmat hiipim��n talolle


p�in. Lasigalleriassa, johon he ensin tulivat puutarhasta, olivat pikku
Leopoldin koulukirjat p�yd�ll� hyv�ss� j�rjestyksess� ... ja p�yd�n
edess� olivat oppilaan ja opettajan tuolit kuin ennenkin oppitunnin
alkaessa. Kaikki oli siis t��ll� samassa j�rjestyksess� paitsi lapsi,
joka ennen antoi iloa kouluhuoneelle juoksennellen t��ll� iloisena edes
takaisin ainakin kymmenen kertaa p�iv�ss� ja saaden muutkin usein
nauramaan ja hyr�ilem��n.
Hyvin valaistut portaat noustuansa vei Boscovitsh kumppalinsa
sairashuoneen viereiseen suojaan, joka aina pidettiin pime�n� sekin,
ett'ei potilaan silmiin k�visi ainoakaan valons�de. Pieni y�lamppu
paloi kuitenkin sein�komerossa rohdospullojen ja tippojen vieress�.

�Kuningatar ja rva de Silvis ovat h�nen luonansa. Elk�� siis Jumalan


t�hden puhuko mit��n ... ja tulkaa hetipaikalla takaisin...�

Elys�e ei kuullut en�� h�nen sanojansa ... h�n oli jo hiipinyt


kynnykselle, jolle h�n seisahtui sykkivin syd�min ja henke�ns�
pid�tt�en. Ollen pimeyteen tottumaton ei h�n voinut n�hd� mit��n ...
vaan kuuli ainoastaan ohuen lapsen��nen, joka juhlallisesti luki
iltarukouksensa... Mutta t�t� v�synytt�, surullista ja pitk�veteist�
��nt� oli h�nen melkein mahdotonta tuntea pikku kuninkaan ��neksi. Kun
rukousten sarja oli p��ttynyt amenella, kuuli h�n lapsen kysyv�n:

��iti, pit��k� minun lukea viel� kuninkaiden rukous?�

�Tietysti, poikaseni�, vastasi kuningatar kauniilla ja totisella,


vaikka muuttuneella ��nell�, sill� entinen sointu ja varmuus olivat
h�vinneet.

Poika vaikeni hetkiseksi, mutta huomautti sitten:

�Min� vain luulin ... ja arvelin, ettei sit� en�� tarvittaisi...�

�Kuinka niin?� kysyi kuningatar vilkkaasti.

�Niin�, jatkoi lapsi varhaisvanhalla ja �lykk��ll� ��nell�, �mielest�ni


olisi minulla niin paljo muuta rukoiltavaa Jumalalta...�

Samassa muutti h�n ajatustensa suuntaa ja lis�si nopeasti ik��nkuin


olisi h�n kilttin� lapsena pelj�nnyt pahoittaa �itins� mielt�:

�Mutta koska sin� niin tahdot, �iti, niin kyll� min� luen senkin...�

�Sin� Herra, minun Jumalani, olet pannut minut isieni valtaistuimelle.


Mutta min� olen vain lapsi, joka en tied�, kuinka minun on
kutsumuksessani menetelt�v�. Ja kuitenkin olet sin�, Herra, tehnyt
minut ulosvalitun kansasi hallitsijaksi...�

Huoneen per�lt� kuului samassa itkev�n nyyhkytyst�, kuningatar


s�ps�hti.

�Kuka siell�? Vai tek� siell� olette, Kristian?� kysyi h�n.

Mutta samassa suljettiin ovi.

Lopulla viikkoa selitti l��k�ri, ett'ei pikku potilasta saisi en��


kiusata t�ydellisess� pimeydess�, vaan olisi p�iv�nvaloa v�hitellen
p��stett�v� sis��n.

�Joko nyt?� huudahti Fr�d�rique... �Ja minulle sanoitte te, ett� se


kest�isi toista kuukautta...�

L��k�ri ei tahtonut ilmoittaa h�nelle, ett� silm� oli ainaiseksi


sokaistu... Mit��n parannuksen toiveita ei ollut olemassa. Turhaa oli
siis en�� kiusata lasta t�ydellisess� pimeydess�. Totuutta ei l��k�ri
kuitenkaan hennonnut sanoa, vaan pelastihe ep�m��r�isill�
mahdollisuuksilla, joilla herrat l��k�rit -- sulasta s��list� --
tavallisesti ovat rauhoittavinansa omaisia. Kuningatar taas ei
asianlaitaa ymm�rt�nyt eik� kukaan h�nen ymp�rist�st�ns� ottanut
sanoaksensa h�nelle totuutta. T�m� surullinen teht�v� uskottiin vihdoin
is� Alph�elle: kaikki vaikea kuuluu muka aina uskonnon edusmiehelle,
osasipa h�n sitten auttaa taikka ei.

Mik��n hentomielinen mies ei is� Alph�e juuri ollut, kuten tied�mme.


Jumalan sanaa k�ytti h�n kuin pakkosauvaa ja sill� aikoi h�n sivaltaa
sellaisen iskun, ett� kuningattaren ylpeys ainaiseksi masentuisi.
�itin� oli h�n k�rsinyt poikansa onnettomuuden, �itin� oli h�n tuntenut
poloisen avunhuudon, py�rtymisen ja tippuvan veren viilt�v�n haavoja
h�nen syd�mens� sisimp��n soppeen. Mutta ilmoitus, jonka is� Alph�e
otti tehd�ksens�, oli masentava h�net kuningattarena. Mik� kauhea
kohtalo, jos pikku Leopold j�isi ainiaaksi ruhjoksi ja silm�puoleksi!
H�nen, joka oli toivonut poikansa kasvavan kauniiksi voiton ja oikeuden
p�iv�� varten, t�ytyi siis nyt antaa viallinen raukka Illyrian kansan
hallitsijaksi! T�t� petosta ei h�n ikin� antaisi anteeksi l��k�rille.
Maanpakolaisuuden ja alennuksenkin aikana ovat kuninkaat siis korkean
kutsumuksensa ja ihmisten kurjan pelkuruuden uhreja!

Lievent��ksens� ylimenoa t�ydellisest� pimeydest� p�iv�nvaloon panetti


kuningatar ensiksi akkunoihin vihre�t verhot; v�hitellen annettiin
p�iv�n sitten vapaasti tulvata akkunoista, ja nyt vasta huomasivat n�m�
poloiset, kuinka he itsekukin olivat muuttuneet t�m�n vankeuden aikana.
Lapsi parka oli k�ynyt kovin kalpeaksi; oikeanpuolista silm�� peitti
k��re yh� viel�kin. Kasvoihin oli k��re painanut pieni�, ennenaikaisia
kurttuja, jotka h�nt� vanhensivat. Suurin muutos oli kuitenkin se, ett�
h�nen nyt t�ytyi alottaa viallisen poloisen surullinen el�m�!

Ruokap�yd�ss� t�ytyi h�nen opetella uudellensa viem��n ruokaa suuhun,


sill� h�n ei voinut en�� hoitaa lusikkaa ja kahvelia, vaan sattuivat
n�m� milloin otsaa, milloin korvia kohden; niin paljo vaikutti n�et
heikontunut n�k� muihin henkisiin ominaisuuksiin. T�llaisten erehdysten
sattuessa nauroi h�n sairaan lapsen naurua, mutta �idin t�ytyi k��nty�
poisp�in, jott'ei h�nen kyyneleit�ns� huomattaisi.

Niin pian kuin poikanen p��si puutarhaan, ilmestyi uusia kiusan ja


surun aiheita. Joka askeleella mieli h�n kompastumaan ja tavoitteli
tukea; usein h�n suuntasi tahtomattansa askeleensa viistoon ja joskus
h�n kompastui kumoonkin. Aina pysyi h�n arkana ja ep�varmana, per�ytyen
takaisin pienimm�nkin esteen sattuessa tielle, tarttuen toisten k�siin
tai �idin hameen liepeihin ja kiert�en tuttujen rakennusten kulmia niin
varovasti kuin olisi h�n pelj�nnyt v�ijymyst�. Kuningatar koetti kaikin
tavoin her�tt�� eloon poikansa rauenneita ruumiinvoimia, jotka saman
onnettomuuden kautta n�yttiv�t kovin lamautuneen. N�k�aistia kohdanneen
turman vaikutus oli n�ht�v�sti ulottunut muidenkin henkisten
aistimusten toimintaan.

Muuten ymm�rsi poikanen varsin hyvin sen surun, jonka h�n �idillens�
tuotti. Puhuessaan nosti h�n vaivaloisesti p��t�ns� ja n�ytti ujolla
katseellansa ik��nkuin pyyt�v�n anteeksi viallisuuttansa ja
heikkouttansa. Vaistomaisia, hermostuneita s�ik�hdyksen vaikutuksia h�n
ei voinut ensink��n hillit�. Niinp� oli h�n saada hermonytkyn
kasvoihinsa, kun h�n ensi kerran tuon onnettoman tapauksen j�lkeen
kuuli pyssynlaukauksen, vaikka t�m� kuuluikin varsin kaukaa. Ja kun
h�nen j�lleen piti nousta ponyhevosensa satulaan, alkoi koko h�nen
ruumiinsa vapista.
�Ei, ei ... en min�, sanoi h�n �iti�ns� l�heten, �ottakaa minut
vaunuihin kanssanne, minua niin pelottaa...�

�Pelottaa? Mik� sitten?�

�Minua niin kovin pelottaa...�

Ja t�t� pelkoa ei saatu haihtumaan rukouksilla eik� nuhteilla.

�Vai niin�, sanoi kuningatar harminsa hilliten, �no, valjastakaa sitten


vaunujen eteen!�

Oli kaunis sunnuntaip�iv� loppupuolella syksy�. Ilma muistutti samaa


toukokuun sunnuntaita, jona he olivat olleet kansanjuhlassa
Vincennesiss�. T�n��n teki tuo taaja joukko k�yh�� kansaa, joka t�ytti
nurmikent�t ja k�yt�v�t, kuningattareen vastenmielisen vaikutuksen.
Ty�v�en huvitukset ulkona vapaassa ilmassa olivat ik�vi� ja viel�
ik�v�mpi oli nurmikolta kansan keskest� l�yhk��v� ruoka-aineiden haju.
Huolimatta rahvaan nauruista ja juhlapuvuista n�kyi muka tuon vapaan
ilon takaa k�yhyys ja kurjuus kyllin selv��n. Poikanen, joka huomasi
�itins� olevan huonolla tuulella ja luuli olevansa syyn� siihen, koetti
olla �idillens� niin yst�v�llinen ja hyv�ilev� kuin mahdollista.

�Oletteko te suutuksissa, �iti, kun min� en tahtonut ratsastaa


ponyllani?�

Ei, ei �iti ollut suutuksissa h�nelle. Mutta kuinka aikoi h�n esiyty�
kruunaustilaisuudessa, kun h�nen alamaisensa kerran kutsuvat h�net
takaisin? T�ytyyh�n kuninkaan osata ratsastaa.

Poikanen k��nsi p��ns� niin, ett� voi n�hd� �itins� ainoalla


silm�ll�ns� ja kysyi sitten:

�Te luulette siis todellakin, ett� he huolivat minusta t�llaisena?�

H�n n�ytti todellakin vihaiselta ja vanhalta.

Fr�d�rique kummasteli, ett� h�n voi sellaista ep�ill�; muistakoon vain


Westfalenin kuningasta, joka oli aivan sokea, h�n.

�Niin, mutta mik�s kuningas h�n on?.... Karkoitettu raukka!�

Kuningatar kertoi h�nelle sitten tarinan B�hmenin sokeasta


Juhana-kuninkaasta, joka Crecyn tappelussa pyysi ritarinsa saattamaan
h�net eturiviin, jossa h�n saisi mitell� miekkoja. Ja sitten taisteli
h�n miehist�ns� kanssa niin uljaasti, ett� he seuraavana p�iv�n�
lep�siv�t kaikki hevosinensa kuolleina tantereella.

�Voi, kuinka kauheaa ja hirmuista!� huudahti Leopold.

Sitten istui h�n ��net�nn� ajatuksissansa miettien kiihoittuneessa


mielikuvituksessansa tuota tarinaa samoin kuin markiisittaren satuja.
Vaunut k��ntyiv�t nyt j�rven luota niin kapealle tielle, ett� tila k�vi
melkein ahtaaksi. Er�s k�velij� heid�n edell�ns� hyp�hti �kki� sivulle
vaunujen tielt�. Siteens� vuoksi ei poikanen h�nt� n�hnyt, mutta
kuningatar h�net heti tunsi. Totisella ja ankaralla katseella huomautti
h�n t�t� p��t�ns� ny�k�ytt�en silm�puolesta poikaparastansa, jonka
rihainen vartalo n�kyi kuningattaren v�lj�n puvun takaa: Kas, siin� oli
heid�n yhteisen ty�ns� rauniot ja kuuluisan nimen heikko varjo!

T�m� oli heid�n viimeinen yhtymyksens�. Seuraavana p�iv�n� j�tti M�raut


ainaiseksi St Mand�n seudut.

X.

Fides, Spes. [Usko ja toivo.]

Herttua Rosen astui ensim�isen� sis��n.

�T��ll� tuntuu hieman kostealta�, sanoi h�n vakavasti. �Poikani


kuoleman j�lkeen ei n�it� ovia ole avattu.�

Kostea ja haudan kolkko ilma l�yh�hti todellakin vastaan Rosenin


palatsin alakerrassa sijaitsevista upeista salongeista, joissa guzlan
s�veleet olivat kaikuneet niin juhlallisilta ja joissa kaikki viel� oli
l�ht�tanssijaisten aikuisessa kunnossa. Kuninkaan ja kuningattaren
koristetut tuolit olivat viel� paikoillansa soittolavan alla. N�iden
ymp�rill� olivat taas muut kunniavieraita varten asetetut nojatuolit
puoliympyr�ss�. Sikin sokin n�kyi permannolla nauhoja, kuivuneita
kukkasia ja harsonsiekaleita. Verhoilijat olivat n�ht�v�sti suurimmassa
kiireess� ottaneet alas oviverhot ja kasvit ja sulkeneet sen tehty�ns�
ovet juhlasaleihin, jotka n�in ollen yh�ti olivat todistuksena
tuonnoisista iloista t�ss� suruhuoneessa. Yht� laiminly�dylt� n�ytti
puutarhakin: kuivuneita oksia suurissa kasoissa, jotka olivat saaneet
olla koskematta syksyst� kev��seen saakka, ja itse maaper� vehmaan
rikkaruohon peitossa. Syv�n surun synnytt�miin luonneomituisuuksiin
kuuluu my�skin se, ett� sureva tahtoo painaa k�rsimystens� ja murheensa
autioittavan leiman ymp�rist��ns�kin. Sen vuoksi ei herttua Rosen ollut
sallinut mit��n t��ll� liikutettavan ... eik� miss��n tapauksessa
tahtonut itsek��n asua en�� loistavassa palatsissansa.

Gravosan onnettoman taistelun j�lkeen oli Colette lapsivuoteelta


noustuansa matkustanut Nizzaan pikku �W:ns� kanssa; herttua taas
lopetti jokap�iv�iset k�velyns� Anjoun rantakadun ja S:t Mand�n v�lill�
ja muutti kokonansa kuninkaansa luo, miss� h�n nyt panetti kuntoon
makuusuojan itsellens� n.k. intendenttirakennuksessa. Kaikesta n�kyi,
ett� h�n pian aikoi myyd� palatsinsa; h�n oli n�et alkanut kaupata pois
useita palatsin vanhanaikaisia kalleuksia. N�iss� aikeissa h�n nytkin
t�nne saapui parin seuralaisensa kanssa. T�ll� kertaa oli vanhojen
venezialaisten peilien vuoro, joihin rakastavaisten parien unkarilaiset
masurkat (tsardas-tanssit) loistavien kynttil�kruunujen valossa
viimeksi olivat kuvastuneet. T�n��n saivat niiden kirkkaat pinnat --
Parisin harmaan koleassa syysvalaistuksessa -- heijastaa kahta narrin
naamaa, jotka ahnain silmin ja hohtavin huulin tarkastivat niit�.
Toinen n�ist� oli ukko Leemans, toinen h�nen eroamaton yst�v�ns� ja
toverinsa hra Pichery, aina yht� kalpea ja �nuoltu� kuin ennenkin,
koukkusuortuvat ohimoillansa ja viikset vahattuina.

T�ytyi olla vanhan muinais-esinekauppiaan mielenmaltti, kauppatottumus


ja n�yttelij�taito, jos mieli voida pid�tt�� ilon ja ihastuksen
huudahdusta, kun kenraalin palvelija, yht� vanha ja suoraselk�inen kuin
is�nt�ns�kin, �kkipikaisilla tempauksilla vet�isi yl�s kalisevat
s�leakuttimet salin pohjoispuolisista akkunoista, jolloin hieno
p�iv�nvalo valahti sis��n leikkien eri vivahduksissa noilla eritt�in
siroilla puuveistoksilla, pronssivalelmilla ja norsunluisilla
taide-esineill�. Ammattimaisesti j�rjestetty ja hoidettu t�m� rikas
kokoelma ei ollut, kuten esim. Spalaton kreivitt�ren vanha aartehisto,
mutta sen sijaan paljon loistavampi, ulkolaisempi ja ennen kaikkea
paljon paremmin s�ilynyt. Eik� mit��n vioittumisia eik� naarmuja!

Vanha Rosen ei ollutkaan ry�stellyt mit� tahansa niinkuin monet


kenraalit tekev�t, jotka sy�ksev�t myrskyn� vihollisten vanhoihin
kes�palatseihin vieden mukanansa sek� sirot kellotornit ett� tavalliset
olkikatot. T�m� kokoelma oli p�invastoin oikea valikoima. Todellakin
naurettavaa oli n�hd� vanhan kaupustelijan tuon tuostakin pys�htyv�n
jonkun taide-esineen eteen, huulet ihastuksesta t�rr�ll�ns� karvaisen
naamansa keskell�, ja silloin t�ll�in suurennuslasilla tarkastelevan
jotakin: milloin h�n raaputti jotakin emaljiteosta, milloin naputti
jotakin pronssivalelmaa j.n.e., mutta koko ajan koetti h�n n�ytt�� aina
v�linpit�m�tt�m�lt�, melkeinp� halveksivalta, vaikka koko h�nen
ruumiinsa kiireest� kantap��h�n asti ilosta vapisi ja tutisi kuin olisi
s�hk�virta h�neen sattunut. My�skin hra Picheryt� oli hauska
tarkastella. Ollen vailla asianymm�rryst�, arvostelukyky� ja
kaunoaistia t�llaisissa asioissa seurasivat h�nen kasvojensa eleet
orjallisesti toverin vaihtelevia ilmeit�; kun t�m� v��nsi karvaisen
naamansa halveksivaan virnistykseen, niin teki Pichery samoin, ja kun
Leemans kumartuen muistikirjasensa ylitse, johon h�n alinomaa teki
muistoonpanojansa, hiljaa kuiskasi h�nelle: �t�m� on ainakin sadan
tuhannen frangin arvoinen�, muuttui h�nen hahmonsa samassa
silm�nr�p�yksess� t�ydelliseksi h�mm�stykseksi. T�ss� oli heill�
molemmilla ehk� hyv� tilaisuus voittaa takaisin, mit� he �suuren
kaappauksen� kautta n�ht�v�sti olivat ainiaaksi menett�neet. Kaikissa
tapauksissa oli viisainta pit�� suunsa kiinni eik� antaa tunteillensa
ylivaltaa, sill� tuo vanha ja ep�ilev� kenraali, joka pysyi yht�
suljettuna kuin koko kaupustelijakunta yhteens�, seurasi koko ajan
heid�n kintereill�ns� seisoen heid�n takanansa, kun he kiintyiv�t
tutkimaan jotakin, eik� n�ytt�nyt ollenkaan v�litt�v�n ensink��n heid�n
petosaikeistaan.

Nyt olivat he vaeltaneet kaikkien juhlasalien l�pi ja saapuivat pieneen


kamariin, johon tullessa t�ytyi nousta pari porrasta yl�s; kaikki
t��ll� oli komeasti sisustettu maurilaiseen tyyliin mataline
divanisohvinensa, mattoinensa ja vanhanaikaisine huonekaluinensa.

�Ovatko n�m� my�skin myyt�v�n�?� kysyi Leemans.

Kenraali ei hetipaikalla vastannut. T�ss� oli Coletten pieni


budoarihuone, h�nen mielisuojansa, jonne h�n aina vet�ysi, kun sattui
saamaan aikaa ollaksensa hetkisen yksin. T��ll� oli h�nen tapansa
kirjoitella kirjeit� pienen arapialaisen kirjoitusp�yd�n ��ress�.
Erityisesti empi h�n myyd� t�t� huonekalua, josta h�n tiesi Coletten
paljo pit�v�n. Siit� huolimatta teki h�n �kki� p��t�ksens�.

�Ovat ... kaikki n�m� myyd��n my�s!� vastasi h�n sitten kylm�sti.

Leemans, jonka huomio heti oli kiintynyt t�h�n koristeilla,


kultauksilla, pienoisholveilla ja gallerioilla kaunistettuun
esineeseen, alkoi heti tutkia sen sisustaa ja monia laatikkoja, joista
useat olivat toistensa p��ll� lep��vi� salalaatikkoja, jotka avautuivat
piiloitettuja vieterej� painettaessa. Laatikot olivat sis�lt�p�in
sangen siistit ja �foneratut� hienoimmilla puulajeilla, koskapa ne
tuoksuivat oranssi- ja sandelipuulta. Pist�ess�ns� k�tens� er��seen
laatikkoon tapasi Leemans siell� k��ryn paperia.

�T��ll� on jotakin�, huomautti h�n.

Kun kaupustelijat olivat n�hneet ja tutkineet kaikki, saattoi kenraalin


palvelija heid�t varmuuden vuoksi ulos saakka. Herttua taas muisti nuo
laatikkoon unhotetut paperit. H�n otti ne s�il�st� ja huomasi niiden
olevan k��ryn tuoksuvia kirjeit�, jotka kaikki olivat sidotut yhteen
rutistuneella silkkinauhalla. Tarkemmin k��ry� katsellessansa tunsi h�n
Kristianin suuren ja s��nn�tt�m�n k�sialan, jota h�n viime kuukausina
ei ollut n�hnyt muissa papereissa kuin velkakirjoissa ja
maksuosoitteissa. Varmaankin on t�m� kuninkaan kirjeenvaihto Herbertin
kanssa, ajatteli h�n. Mutta niin ei suinkaan ollut laita.

�Colette, oma syd�nk�pyseni�, luki h�n ensim�isess� kirjeess�. Herttua


rep�isi �kki� nauhan poikki ja viskasi kirjeet sohvalle. Niit� oli
luvultansa ainakin kolmekymment�. Er��ss� kirjeess� pyysi h�n
yhtymyst�, toisessa kiitti h�n sellaisesta, kolmas sis�lsi viel�kin
l�mpim�mpi� kiitoksia... Sanalla sanoen, t�ss� paljastui rikoksellinen
rakkausjuttu surullisessa tyhjyydess�ns� ja todellisuudessansa ja sit�
voi seurata alusta alkaen viimeisiin kylmiin anteeksipyynt�ihin
yhtymysten laiminly�misest� ... kaikki esitettyn� yh� lyhemmiss� ja
lyhemmiss� kirjeiss� kuin lippuset paperileijan h�nn�ss�. Melkein
kaikissa kirjeiss� puhuttiin ik�v�st� ja tunkeilevasta henkil�st�,
jolle Kristian leikill� antoi nimen �surullisen hahmon ritari� tai
lyhennettyn� vain �hahmo�. Miettiess��n ket� kuningas t�ll� mahtoi
tarkoittaa huomasi h�n er��ss� kirjeess� -- tapausten kehittyess� k�vi
kirjeenvaihdon sis�llys muuten kevytmielisemm�ksi menett�en samassa
m��r�ss� alkuper�isen alakuloisuutensa -- omituisen irvikuvan
itsest�ns�: haikaran jaloilla k�yp� pitk� vartalo, jonka yl�p��ss�
h�nen oma pieni haukanp��ns�. H�nt� se tietysti esitti; olihan siin�
h�nen kotkannen�ns� ja raukealuomiset silm�ns� ja paremmaksi vakuudeksi
seisoi piirustuksen alla kirjoitus: �Surullisen hahmon ritari
ollessansa vahtivuorolla Orsayn rantakadulla�.

Toinnuttuansa ensi h�mm�styksest�ns� ja k�sitetty�ns� h�v�istyksen


kaikessa alhaisuudessansa, huokasi kenraali surullisesti: t�llainen
teko saattoi h�net vallan ymm�lle, n�in h�nt� ei viel� ollut kukaan
nolannut eik� masentanut.

Enin ei h�nt� t�ss� jutussa harmittanut se, ett� h�nen poikaansa oli
petetty, vaan se seikka, ett� pett�j� oli Kristian, sama Kristian,
jonka vuoksi he olivat uhranneet kaikki, jonka vuoksi Herbert
nuoruutensa kukoistuksessa oli k�ynyt kuolemaan ja jonka vuoksi h�n nyt
oli menn� vararikkoa kohti ja myyd� sotaretkiens� voitonmerkit, ett'ei
kuninkaan nimikirjoitusta katsottaisi arvottomaksi. Oi, jospa h�n vain
voisi kostaa h�pe�ns�! Ent� jos h�n nyt tempaisisi sein�lt� pari
asetta, olkootpa mit� laatua tahansa!... Vaan ei! Kristian oli
_kuningas_! Kuninkaalta ei voi vaatia hyvityst�. T�m�n kalliin sanan
muistaessansa rauhoittui h�nen vihansa �kki� kuin taikavoimasta. H�n
alkoi j�rkiper�isesti harkita asiaa ja tuli vihdoin siihen p��t�kseen,
ett'ei kuningas, joka korkeaksi huviksensa oli suvainnut huomata er��n
palvelijattarensa, ollut hetik��n niin v��r�ss� kuin h�n, herttua Rosen
itse, joka oli sallinut poikansa naida porvarillisen tyt�n. T�ss� oli
h�n vain saanut ansionsa mukaisen rangaistuksensa teostansa ja
ahneudestansa...

Kauvaksi aikaa ei h�n n�ihin mietteihin vajonnutkaan. Pian pisti h�n


kirjeet lukon taa s�ilyyn ja riensi St Mand�n palatsiin virkahuoneensa
kirjoitusp�yd�n ��reen; useissa p�yd�ll� lep��viss� papereissa n�ki h�n
saman suuren, ep�s��nn�llisen k�sialan kuin noissa lemmenkirjeiss�kin.
Siit�, ett� vanha herttua nyt oli p��ssyt tuollaisen salaisuuden
perille, ei Kristian tietysti voinut aavistaa mit��n kulkiessansa ja
ajaessansa seuraavina p�ivin� pihan yli, jonka sivulla olevan
intendenttirakennuksen akkunassa h�n n�ki saman pitk�n ja kuivan ukon
uskollisena istuvan, jonka h�n oli suvainnut j�ljent�� paperille ja
nimitt��: surullisen hahmon ritariksi.

Mutta ainoastaan kuningas, ainoastaan kansaan juurtuneen n�k�kannan,


yksityisten uskollisuuden ja ulkonaisen loiston kannattama kuningas voi
tavata t�llaista uskollisuutta alamaisissansa, vaikka h�n muuten onkin
aivan arvoton ihmisen�. Kuningas Kristian antautui n�et nyt, kun pojan
henki oli taattu, j�lleen noudattamaan entisi� elintapojansa m�ss�ten
ainakin yht� paljo kuin ennenkin. Pian koetti h�n my�s uudistaa
suhdettansa Se�oraan. Huolimatta kaikesta, mit� oli tapahtunut, ja
v�litt�m�tt� siit� raa'asta ja h�p�isev�st� tavasta, mill� Se�ora
oli eronnut h�nest�, ja vaikka Kristian nyttemmin tiesi, ett�
juuri rakastajatar oli kavaltanut viranomaisille tiedon h�nen
sotaanl�hd�st�ns�, oli h�n viel�kin niin rakastunut, ett� h�n
pienimm�nkin aiheen saatuansa oli valmis heitt�ytym��n t�m�n
jalkojen juureen. Se�ora taas oli iloissansa, ett� j�lleen sai el��
yhdess� rakkaan Tominsa kanssa ja vietti onnellisia ja suloisia
kuherruskuukauden p�ivi�. Kunnianhimostansa oli h�n nyt p��ssyt
t�ydellisesti vapaaksi ja esiytyi j�lleen levollisena naisena,
ominaisuus, jonka miljoonain toiveet olivat h�nelt� joksikin aikaa
riist�neet. Nyt olisi h�n omasta puolestansa mielell�ns� myynyt
asuntonsa el��ksens� Tomin kanssa kaikessa rauhassa ja huolettomuudessa
niinkuin kauppa-asioista luopuneiden, rikastuneiden kauppiasperheiden
tapa on. Courbevoiessa olisivat he voineet el�� koroillansa ja
harmittaa Sprichtil�isi� ylellisyydell� ja loistolla. Mutta siihen ei
J. Tom Lewis suostunut. H�n halusi tehd� uusia �kaappauksia� ja vaimon
loistava ymp�rist� her�tti h�ness� ajatuksen perustaa uusi komeampi
asioimisto, jossa kaikuisi tanssijaissoitto, kukkaset tuoksuisivat ja
ihmiset esiytyisiv�t nauhoissa ja valkeissa hansikkaissa. Entisen
englantilaisen �cabinsa� vaihtaisi h�n komeihin, kreivillisell�
vaakunalla varustettuihin vaunuihin, joita univormuun puettu ajuri
ohjaisi ymp�ri Boulognen mets��; nyttemmin, kun ajuriyhti�t olivat
hankkineet itsellens� cab-kiesej�, ei h�nen ajopeleill�ns� ollut en��
entist� merkityst�. Pian sai h�n Se�oran yhtym��n aikeihinsa. Puolisot
asuivat nyttemmin yhdess� Messinan puistokadun varrella sijaitsevassa
upeassa palatsissa; usein loistivat sen salongit v�lkkyv�� valoa
komeiden juhlien aikana, joihin vieraita kutsuivat �Spalaton kreivi ja
kreivit�r�.

Alussa ei n�iss� tilaisuuksissa paljo vieraita ollut, mutta v�hitellen


alkoi n�ihin saapua naisiakin, jotka muuten olivat pysyneet niist�
poissa, ja niin tulivat n�m� seurusteluillat tutuiksi �rikkaiden
ulkolaisten� iltamina. Eih�n ulkomaalaisten entisyydest� tarvitse
v�litt��, kunhan he esiytyv�t kyllin loistavasti. My�skin bulevardein
�kumip��t� osoittivat suurta huomiota Se�oraa kohtaan: seikkailujensa
j�lkeen kuninkaan kanssa oli h�n aivan muodissa n�iden kesken. Mit�
taas hra �kreiviin� tuli, oli h�n vallan tyytyv�inen uuteen s��tyyns�
jo niiden voittoa tuottaneiden tilaustenkin vuoksi, jotka h�n jo ensi
talvena oli saanut uusilta yst�vilt�ns�.

Kuningas Kristianilta ei tietysti voitu kielt�� p��sy� n�ihin


salonkeihin, jotka viel� �sken olivat k�yneet h�nelle niin kalliiksi.
Sit� paitsi kohotti se talon mainetta, ett� sen seurapiiriin kuului
er�s kruunattukin p��. Kristian oli siis kyllin heikko menn�ksens�
kreivitt�ren iltamiin toivoen yh�ti voivansa uusia lemmensuhteensa. Sen
vuoksi ei h�n en�� tullut suuria portaita yl�s, vaan hiipi sis��n
takatiet� aina sama toivo mieless�ns�. Samasta syyst� tyytyi h�n
ainoaan mahdolliseen osaan, joka nyttemmin j�i h�nen esitett�v�ksens�,
nim. hylj�tyn, onnettoman rakastajan; yht� kalpeana kasvoiltansa kuin
valkeana rinnaltansa seisoi h�n uskollisesti n�iden iltamien aikana
jossakin komeassa akkunansyvennyksess�, jonne Tomin vakoilevat silm�t
alinomaa mieliv�t mulkoilemaan. Vihdoin ik�vystyi h�n odotukseen,
menetti toivonsa ja h�visi sielt� etsi�ksens� surujensa lievennyst�
taipuisampien naikkosten luona milloin miss�kin. Niinkuin monet
muutkin, jotka kerran ovat syd�mens� ihanteen menett�neet, etsi h�n
sit� silmitt�m�n hurjasti kaikkialta. Oppaana n�ille Parisin
eksytt�ville paheiden poluille oli h�nell� kaikkitiet�v� Lebeau, joka
useina aamuina sai vied� kuninkaan matkalaukun sangen omituisiin
paikkoihin. Lis��ntyv�ll� vauhdilla meni tuo heikko nautiskelija p�iv�
p�iv�lt� alasp�in eik� se hiljainen ja synkk� el�m�, jota St Mand�ssa
elettiin, suinkaan kyennyt t�t� menoa hillitsem��n. T��ll� ei h�nelle
n�et ollut en�� v�hint�k��n hupia, kun poissa olivat sek� M�raut ett�
ruhtinatar Colette. Leopold V:n terveys parantui hiljallensa, niin ett�
h�n pian voi alkaa oppituntinsa. Opetus oli taas uskottu rva de
Silvisille, joka siis j�lleen sai tilaisuuden istuttaa poikaseen apotti
Diguetin kuusi s��nt�� ihmistuntemuksesta ja seitsem�n imartelijain
karkoittamisesta luotansa. N�ill� surullisilla oppitunneilla, joiden
aikana potilasparan aina t�ytyi -- silm�siteens� vuoksi -- pit�� p��
kallellansa, jos mieli n�hd� opettajatartansa, oli kuningatar
tavallisesti l�sn� kuten M�rautinkin aikana: alakuloisin katsein istui
h�n tuijotellen Boscovitshin keksim��n _Clematitis Dalmaticaan_, jonka
varsi kierteli yl�s akkunalla juuri h�nen edess�ns�.

Mustain veljesten munkit olivat kyll� viime aikoina koettaneet


vaivojansa s��st�m�tt� etsi� uutta sopivaa opettajaa, mutta nykyisen
nuorison keskuudesta ei ollut helppo l�yt�� toista Elys�e M�rautia. Se
oli ainakin is� Alph�en mielipide, vaikka h�n ei uskaltanut esitt��
kaikkia ajatuksiansa asiasta, sill� kuningatar ei sallinut puhuttavan
Elys�est� h�nen l�sn�ollessansa. Siit� huolimatta katsoi munkki kerran
olevan kyllin syyt� puhua h�nest�.

�Elys�e M�raut on kuolemaisillansa�, sanoi h�n kuningattarelle aterian


j�lkeen.

Ollessansa St Mand�ssa oli M�raut koko ajan pit�nyt entisen pienen


kamarinsa Monsieur-le-Prince kadun varrella varattuna itse�ns� varten.
Mutta siell� ei h�n poissa ollessansa ollut kertaakaan k�ynyt, jonka
vuoksi paksu tomu oli laskeutunut h�nen papereillensa ja kirjoillensa
tuossa salaper�isess� syrj�osassa muuten verrattain meluavaa hotellia.
Mutta er��n� p�iv�n� ilmestyi h�n t�nne j�lleen vanhentuneena ja
harmaana, melkeinp� valkeatukkaisena. Lihava em�nt�, joka havahtui
horroksistansa kuullessansa h�nen haparoivan kamarinsa avainta
konttorihyllylt�, ei alussa tahtonut tunteakaan vuokralaistansa ja
huudahti sitten h�mm�styneen�:

�Mutta mit� ihmett� te olette puuhannut t�ll� v�lin, hra M�raut, kun
tuollaiselta n�yt�tte? Eih�n moinen el�m� k�y laatuun, hra M�raut.�

�Niin, niin, rakas rouva, taidanpa n�ytt�� v�h�n koin sy�m�lt�, sanoi
Elys�e hymyillen ja l�hti selk� koukussa kapuamaan huonoine jalkoinen
yl�s viidenteen kerrokseen. Huoneensa n�ki h�n olevan entisell�ns� ja
sama oli n�k�alakin sameiden ruutujen l�pi: pelkki� kattoja, pihoja,
l��ketieteellisen tiedekunnan rakennus ja anatominen opisto, kaikki
synk�n n�k�isi� rakennuksia, ja oikealla Racinen kadulle p�in kaupungin
molemmat kiviset vesis�ili�t, jotka kirkkaaseen pintaansa heijastivat
valjua taivasta ja suitsuavia savupiippuja. Kaikki oli t��ll� siis
entisell�ns� paitsi h�n itse; nuorekkaan eloisuutensa, joka aina luo
valoa synkimmillekin esineille, oli h�n menett�nyt. Puhaltaen pois
p�lyn papereilta h�n istahti p�yd�n ��reen ja alkoi lukea.

Mutta eteens� ilmestyi alinomaa kuningattaren nuhteleva katse ja


tuntuipa kuin istuisi h�nen pikku oppilaansa tuossa p�yd�n takana,
h�nt� vastap��t�, odottaen milloin tunti alkaisi. Silloin tunsi h�n
itsens� yksin�iseksi ja hylj�tyksi, riensi j�lleen alas, ripusti
avaimen naulaan ja h�visi. Niinkuin ennenkin n�htiin h�nen sitten yht�
solakkana kuin tuonnoinkin kuljeskelevan n.k. latinalaisessa
kaupunginosassa, hattu takaraivolla ja kirjoja tahi viikkolehti�
kainalossa; my�skin Od�onin holvik�yt�viss� ja Voltairen rantakadulla
k�yskeli h�n pys�htyen silloin t�ll�in tutkimaan vasta ilmestynytt�
kirjallisuutta, jonka hajua h�n mielell��n hengitti sis��ns�, taikka
kumartui h�n katselemaan niit� vanhoja pahanp�iv�isi� kirjalaatikkoja,
joita aina tavataan rantakadun kivisell� rintasuojuksella. Luksemburgin
puutarhassa h�n milloin k�veli edes takaisin k�yt�vill� lukien jotakin,
milloin taas pys�htyi seisomaan ja huitomaan jonkun pystykuvan eteen
j�isen vesis�ili�n l�heisyyteen, vaikka ilma sattui olemaan kuinka
kolea tahansa.

T�ss� ty�lle ja opinnoille rauhoitetussa kaupunginosassa, joka


ik��nkuin kuului nuoruudelle, sai h�n tosin vilkkautensa ja
puhelahjansa takaisin, mutta kuulijakunta ei en�� ollut sama kuin
ennen, sill� ylioppilaspolvet vaihtuvat niin pian. Muuten on koko t�m�n
kaupunginosan asujamisto kuin ij�ti liikkeess� oleva virranvuo. Eiv�tk�
kokouspaikatkaan en�� olleet samat kuin ennen. Tuonnoiset valtiolliset
kahvilat olivat j��neet tyhjiksi ja n�iden sijaan oli perustettu useita
sveitsil�isi� oluttupia, joille parisilaiset antoivat nimen _brasserie_
ja joissa tarjoilua hoitivat nuoret tyt�t puettuina v�rikk�ihin
italialaisiin, sveitsil�isiin ja ruotsalaisiin kansallispukuihin.
Elys�en vanhat kilpailijat, sellaiset kuin Pesquidoux ja Larminat,
eiv�t en�� pit�neet kaunopuheita Voltairen ja Procopen kahviloissa,
jotka olivat vallan unhottuneet ja menett�neet merkityksens�.
Korkeintaan muisti ne joku vanhempi edesk�yp�. Jotkut silloisista
kahvilapuhujista olivat kerinneet huomatuiksi valtiomiehiksi ja
istuivat t�rkeiss� viroissa. Sen vuoksi sattui toisinaan, ett� joku
ohiajaja tunsi M�rautin, joka tuulessa h�ilyvin hiuksin k�veli katua
pitkin lukien jotakin kirjaa ja puhutteli h�nt�. T�m� voi olla joku
eduskunnan tahi senaatin j�sen. �M�raut, M�raut!� Ja sitten juteltiin.
�No mit� sin� t�t� nyky� puuhaat?� Otsa rypyss� tekee M�raut
ep�m��r�isi� viittauksia �suuresta, myttyyn menneest� hankkeesta�. Eik�
sanaakaan sen enemp��. Toisinaan yrittiv�t kumppanit pakottamaan h�nt�
luopumaan yksin�isyydest�ns� voidaksensa k�ytt�� h�nen kyky�ns�. Mutta
M�raut pysyi uskollisena monarkkisille periaatteille eik� suostunut
tasavallan k�tyriksi. Eik� h�n toivonut eik� h�n pyyt�nyt kenelt�k��n
mit��n. Olihan h�nell� viel� tallella melkein koko palkka silt� ajalta,
jonka h�n oli St Mand�ssa ollut opettajana. Tuntioppilaista ei h�n
my�sk��n v�litt�nyt, vaan eli suuren, syv�n surunsa kanssa aivan
erill�ns�. Toisinaan k�vi h�n sent��n mustain veljesten luostarissa
kuulemassa uutisia St Mand�sta ja ennen kaikkea sen vuoksi, ett� tuo
omituinen kirkko kryptoinensa ja verisine Kristus-kuvinensa miellytti
h�nt�.

T�m� salaper�inen ja samalla melkein pakanallinen esitys kristinopista


huvitti erityisesti h�nen muinaisia aikoja haaveksivaa luonnettansa.
�Filosofit asettavat Jumalan liian korkealle, niin ett'ei h�nt� n�y
ollenkaan�, oli h�n joskus sanonut. Mutta M�raut n�ki h�net iltah�myss�
keskell� kryptaan kuvattuja monia kiusattuja olentoja; ja kun h�n nyt
seisoi Ossunan Magdalenan edess�, joka ruoskii itse�ns�, muisti h�n sen
jouluillan, jolloin h�n tapasi Illyrian kuningattaren tuossa seimen
edess� suojaten poikaansa molemmin k�sin ja ��neti rukoillen.

Er��n� y�n� her�si Elys�e �kki� siit�, ett� rinnassa tuntui omituinen
polte, joka vitkaan nousevan vuon tavoin kohosi yl�sp�in, kunnes se
ilman ysk�� ja kipua lakkasi heikontaen samalla koko miehen ihan
mit�tt�m�ksi ja t�ytt�en suun punaisella vaahdolla. H�nest� tuntui niin
omituisen pelottavalta. Paha yll�tti h�net hiipim�ll� kuin
salamurhaaja, joka y�ll� vallan hiljaa avaa ovet ja hiipii sis��n.
T�st� h�n ei kuitenkaan liioin s�ik�ht�nyt, vaan kysyi seuraavana
p�iv�n� neuvoa p�yt�tovereiltansa, nuorilta l��ketieteen
opiskelijoilta. N�iden mielest� oli h�nen tilansa sangen arveluttava.

�Mik�s minua sitten vaivaa?� kysyi M�raut.

�Kaikki!�

H�n oli nyt nelj�nkymmenen vuotias, ik�, jota vanhoille


�mustalais�-ylioppilaille pidet��n vaarallisena, silloin kun heikkous
alkaa v�ijy� ja vaania meit� vaatien kallista korvausta nuoruuden
hurjasteluista ja k�rsimyksist�. Ja sit� vaarallisempi on t�m� ik�, jos
siveellinen joustavuus on h�ltynyt ja el�m�nhalu menetetty. Elys�e eli
kuitenkin entist� el�m��ns� k�vellen alinomaa ulkona, olipa ilma
tuulinen tai sateinen: yht� v�h�n v�litti h�n, jos liiaksi l�mpimist�,
kaasulla valaistuista saleista joutui ankaraan talvipakkaseen, jatkoi
vaan viel� senkin j�lkeen, kun ravintolat suljettiin, keskustelua
ulkona kadulla kuljeskellen puoliy�h�n saakka. Verensylkyj� tuiki
heikontavine seurauksinensa sattui yh� useammin.

Kun pienen yliskamarin surullinen yksin�isyys k�vi liian raskaaksi,


siirtyi h�n hotellin l�hell� olevaan _Rialto_ nimiseen olutkapakkaan,
miss� h�n joko lueskeli sanomalehti� tai istui haaveksien jossakin
nurkassa. T��ll� oli n�et iltaan saakka sangen hiljaista ja vaaleine
tammipanelauksinensa ynn� sein�maalauksinensa, jotka esittiv�t
n�k�aloja Venezian silta- ja kirkkorakennuksista, teki se sangen
hauskan vaikutuksen. Venezialaisiin kansallispukuihin puetut
tarjoilijattaret n�yttiv�t illoin virkeilt� ja pirteilt� rient�ess�ns�
p�yd�st� toiseen niin nokkelasi, ett� vy�ll� riippuvat pikkulaukut
heilahtelivat lanteita vastaan, tai laskiessansa leikki� olutlasin
��ress�, jonka kiiltopintaan heid�n helmivy�ns� ja koristeensa
v�lk�hteliv�t; nyt istuivat he joko nuokkuen nurkassa tai kumartuneina
p�ytien ylitse, joita vastaan heid�n pitsiset puhvihihansa rutistuivat;
jotkut heist� taas istuivat koruompelus syliss� uunin ��ress�, kunnes
poistuivat pit�m��n seuraa tai aterioimaan jonkun ylioppilaan kanssa.
Er�s n�ist� tarjoilijattarista oli vartaloltansa solakka ja komea
tytt�, jonka runsas kullankellert�v� tukka somasti varjosti h�nen
vakavia kasvojansa, kun h�n katsahti yl�s ty�st�ns� kuullaksensa, mit�
l�heist�ss� puhuttiin. T�t� katseli M�raut kauvan aikaa mietteihins�
vaipuneena. Mutta kun tytt� sitten yhtyi puheeseen, kuului h�nen
��nens� niin kovin jokap�iv�iselt� ja k�he�lt�, ett� haaveksijamme
kaunis tunnelma heti h�visi.

Mutta pian tunsi M�raut voimainsa heikontuvan siin� m��r�ss�, ett'ei


h�n en�� jaksanut menn� ravintolaankaan nuokkumaan lymypaikkaansa
v�lisein�m�n nurkkaan. H�nen t�ytyi j��d� vuoteen omaksi, ja siin� h�n
sitten virui kirjojensa ja sanomalehtiens� keskell� pit�en ovea
raollansa, ett� kuulisi edes jotakin liikett� ja el�m�� ymp�rill�ns�.
Puhuminen taas oli kerrassaan kielletty. Vihdoin voitti h�n
etel�maalaisen vastenmielisyytens� kirjoittamista kohtaan ja otti
esille keskener�iseksi j��neen, omituisen teoksensa monarkkisesta
valtiosta. Kuumeentapaisella innolla h�n ryhtyi kirjoittamaan
v�litt�m�tt� ysk�kohtauksista, jotka saivat h�nen k�tens� vapisemaan ja
paperiarkit lenn�htelem��n s�ngyn peitteelt� maahan. Mutta kuitenkaan
eiv�t n�m� kohtaukset h�nt� paljon huolettaneet. Ainoa pelkonsa oli
vain, ett� kuolema est�isi h�nen lopettamasta teoksensa ja pakottaisi
h�net j�tt�m��n t�m�n maailman unhoitettuna ja tuntemattomana,
niinkuin h�n ik�ns� oli el�nyt, eik� sallisi h�nen saada sanotuksi
sanottavaansa.

Sauvadon, set� Sauvadon Bereyst�, k�vi usein h�nen luonansa n�in�


aikoina. Ukosta oli ik�v�� ja suorastansa h�nen kunniallensa k�yp��,
ett� h�nen opettajansa asui tuollaisessa pes�ss�. Jo heti onnettoman
tapahtuman j�lkeen oli h�n rient�nyt M�rautin luo tarjoamaan apuansa ja
ehdottanut, ett� M�raut antaisi h�nelle j�lleen �aatteita asioista ja
esineist�, kuten ennenkin.

�Rakas set�, sanoi M�raut alakuloisesti, �minulla ei ala en�� olla


aatteita.�

Karkoittaaksensa kaiken v�linpit�m�tt�myyden yst�v�st�ns�, koetti ukko


saada h�nt� matkustamaan Nizzaan, miss� h�n saisi asua saman katon alla
kuin Colette �pikku W:s� kanssa.

�Ei se minulle sen kalliimmaksi tulisi�, sanoi ukko naivisti, �ja


teid�t se varmasti parantaisi.�

Mutta Elys�e ei n�ytt�nyt v�litt�v�n parantumisesta, kunhan vain saisi


lopetetuksi teoksensa t�ss� samassa Parisissa, miss� h�n oli sen
alkanut ja miss� jokainen voi erottaa oman mielis�veleens� muiden
mielipiteiden ja ajatusten mahtavasta kohinasta. Sitten jatkoi M�raut
kirjoitustansa, mutta ukko Sauvadon istui edelleen kaikessa rauhassa
h�nen s�nkyns� laidalla tarinoiden kauniista Colettesta ja haukkuen
vanhaa kenraali Rosenia, joka h�per� aikoo myyd� palatsinsa.

�Kysyn teilt�, M�raut, mihin h�n sellaisen rahasumman tarvitsee?...


Aikooko ukko pist�� ne l�peen vaiko l�j��n? No niin, onhan se h�nen
asiansa ... ja Colette taas on kyll� rikas ollakseen v�litt�m�tt� h�nen
rahoistansa...�

T�ss� taputti viinikauppias py�re�� vatsaansa, joka pullotti kuin


rahapussi.

Er��n toisen kerran toi h�n tullessansa k��ryn sanomalehti�, jonka h�n
viskasi Elys�en vuoteelle.

�N�ytt��p� silt� kuin alkaisivat ne havahtua siell� Illyriassa...


Eduskuntaan Laibachissa he ovat l�hett�neet kuningasmielisen
enemmist�n... Voi, jospa heill� vain olisi siell� sopiva mies!... Mutta
pikku Leopold on viel� liian nuori ja Kristian taas tahraa itsens� yh�
pahemmin ja pahemmin. Nyttemmin esiytyy h�n jo kurjissa
kapakkatanssijaisissa kamaripalvelijansa Lebeaun kanssa!...�

Elys�e kuunteli h�nen puhettansa vavisten l�pi koko ruumiinsa.


Poloinen kuningatar!

Huomaamatta puheensa vaikutusta yst�v��ns� jatkoi ukko Sauvadon:

�Muuten voivat maanpakolaisemme varsin hyvin... Kai olette lukenut,


kuinka Axelin prinssi on h�v�issyt itsens� Autinin puistokadun varrella
tapahtuneessa jutussa? Tied�tteh�n sen perhehotellin, joka
patriarkalisista tavoistansa huolimatta oli kotikurista vapautuneiden
alaik�isten tytt�jen tyyssija... Mik� h�v�istysjuttu!... Kuinka voi
perint�prinssi...! Mutta er�s seikka minua sent��n kummastuttaa. Samaan
aikaan kun tuo perhehotelli-juttu tapahtui, kirjoitti Colette minulle,
ett� sama prinssi oli Nizzassa ... ja ett� h�n oli ollut mukana
kilpapurjehduksessa huvipurrella, jonka h�nen kunink. korkeutensa oli
vuokrannut h�nt� varten... Siin� t�ytyy siis olla joku erehdys henkil�n
suhteen. Se minua suuresti ilahduttaisi, jos asia niin olisi. Sill�
n�in meid�n kesken sanoen, rakkahin hra M�raut...�

Ja sitten uskoi kunnon ukko kaikessa salaper�isyydess� yst�v�llens� sen


uutisen, ett� kruununprinssi oli osoittanut eritt�in suurta
huomaavaisuutta Colettea kohtaan... Ja kun Colette ei suinkaan ole
niit�, joita noin vain ... niin voittehan ymm�rt��, ett� ennen pitk��
voi sattua, ett�...

Tyytyv�inen hymy levisi yli ukon ty�miesnaaman, kun h�n t�h�n lis�si:

�Niin, niin, n�ettek�s... Colette Suomen kuningattarena, mit�?... Ja


min�, viinikauppias Sauvadon Bereyst�, olisin silloin Suomen kuninkaan
eno, h�h?... Mutta ehk� min� ik�vystyt�n teit�...�

�Aivan oikein, minua nukuttaa...� sanoi Elys�e, joka jo jonkun aikaa


oli lev�nnyt silm�t ummessa, huomauttaaksensa sopivalla tavalla tuota
hyv�ntahtoista l�rp�ttelij�� ett� h�n tahtoi olla rauhassa...

Kun ukko oli poistunut, kokosi Elys�e paperinsa ja puuhautui


kirjoittamaan, mutta ei jaksanut saada rivi�k��n kokoon, niin kovin
v�synyt h�n t�ll� haavaa tunsi olevansa. Kaikki nuo ik�v�t jutut
inhoittivat h�nt�? Edess�ns� s�ngyn peitteell� lep�si teos, jossa h�n
intomielin puolusti kuningasvaltaa, mutta se v�h� verta, mik� h�nell�
viel� oli suonissansa, kiehahti h�ness�, kun h�n johtui ajattelemaan,
ett� h�n, ennenaikojansa harmaaksi k�ynyt ylioppilas oli palanut,
intoillut ja tuhlannut parhaat voimansa aatteen hyv�ksi, joka ehk�...
Ja nyt ep�ili h�n ensi kerran el�m�ss�ns�... Oliko h�n siis pettynyt?
Aina h�n oli ruhtinaita puolustanut, ollut ik��nkuin noiden samojen
miesten apostolina, jotka noin tahrasivat itsens� paheilla ja
joutavalla liekkumalla ... hylj�ten oman asiansa ja...

Surullisina harhailivat h�nen katseensa alastomia seini�, joille


ilta-auringon s�teet heijastuivat vastap��t� olevasta katosta ja
sattuivat tauluun, joka aikoinansa oli riippunut h�nen is�vainajansa
s�ngyn ylitse ja jonka tomuisten kehysten sis�ss� h�n luki sanat:
_Fides, spes_.

Nyt n�ki h�n edess�ns� vanhuksen kauniit bourbonilaiset kasvot


sellaisina, miksi ne kuolinvuoteella olivat j�ykistyneet: yh�ti ilmeni
niiss� sama jalo luottamus ja usko kuin silloinkin. Ja sitten n�ki h�n
seisahtuneet kangaspuut ... ja tuulimyllyt, jotka n�yttiv�t jo
rapistuvan raunioiksi ... ja etel�n taivaan ... ja ij�ti sinisen
V�limeren... Ja kun n�k�piiri laajeni, n�ki h�n kerralla kaikki:
Reynhaan ja koko nuoruutensa ajan. Yh�ti paksunevain pilvien l�vitse
nuo kuvat h�nen sis�iseen silm��ns� kuvastuivat...

Samassa avautui ovi raollensa. H�n kuuli kuiskivia ��ni� ja hameiden


kahinaa. Ehk� tuli joku Rialto-kapakan kilteist� tarjoilijattarista
tuomaan h�nelle jotakin vilpoisaa juotavaa... H�n sulki silm�ns�
niinkuin h�n aina teki, kun h�n tahtoi karkoittaa jonkun h�iritsev�n
vieraan...

Mutta askeleet kuulustivat niin lyhyilt� ja ep�varmoilta ... v�hitellen


l�hestyess�ns� kylm�n kivilattian poikki.

�Hyv�� p�iv��, hra Elys�e�, sanoi lempe� ��ni hyvin hiljaa.

S�ngyn edess� seisoi h�nen entinen oppilaansa ujona ja avutonna


niinkuin ovat ne, jotka kuulevat tahi n�kev�t huonosti. Surullisin ja
h�mm�stynein silmin katselee poikanen hahmoltansa muuttunutta
opettajaansa, joka lep�� niin kalpeana huonolla vuoteellansa. Ovella
taas odottaa er�s hunnutettu nainen p�� pystyss� ja selk� suorana.
T�nne oli h�n siis tullut itsekin ja kiivennyt portaita yl�s viidenteen
kerrokseen v�litt�m�tt� naurusta ja melusta porrask�yt�viss�... Tuo
siveellisesti kunnioitettava nainen oli siis sivuuttanut nuo ovet,
joilla luettiin nimet: Alice ... Cl�mence j.n.e., kaikki kyllin
selv�sti ihan vastakkaisia naisia.

Kuningatar tahtoi, ett� M�raut ennen kuolemaansa saisi n�hd� pikku


Zaran. Itse h�n ei halunnut astua esille, mutta tuon pienen, ojennetun
k�den kautta l�hetti h�n anteeksiantonsa.

M�raut tarttui siihen ja painoi sen huuliansa vastaan. Luoden sitten


silm�ns� sit� ylh�ist� henkil�� kohti, jonka l�sn�olon h�n aavisti,
huudahti h�n viimeisell� hengenvedollansa ja elinvoimallansa nuo tuskin
kuulumattomat sanansa:

�El�k��n kuningas!�

XI.

Er��n rodun loppu.

Sin� aamuna oli pallonly�nti ollut sangen kiihke��. Ymp�ri laajan,


kovaksi poljetun, sirkusmaisen urheiluradan oli viritetty verkko
erottamaan katselijoista nuo kuusi pallonly�j��, jotka valkeihin
puseroihin ja erityisiin jalkineisiin puettuina kovasti huudahdellen
juoksivat ymp�ri rataa heiluttaen raskaita sauvojansa eli mailojansa.
P�iv�n valo tulvasi sis��n ylh��ll� olevista, korkeista akkunoista.

Viritetty verkko, k�he�t huudot, kieppaukset (valtit), valkoiset


puvut, j�yk�t ja suoraselk�iset lakeijat, jotka kaikki olivat
englantilaisia ja vakavin askelin k�veliv�t ymp�ri rataa, aitauksen
ulkopuolella -- kaikki t�m� vaikutti kuin mik�kin maneesi
harjoittelevine voimistelijoinensa ja klowninensa. Viimemainittujen
joukossa oli Axelin prinssi, jolle l��k�rit olivat m��r�nneet
ruumiillisia harjoituksia unitautia vastaan, ehk� suuri��nisin ja
meluavin. Edellisen� p�iv�n� oli h�n juuri saapunut takaisin Nizzasta,
miss� h�n kuukauden ajan oli mielistellyt Colettea, esiytyen nyt ensi
kerran Parisissa. Huutaen kuin rantaj�tk� heitti h�n pallonsa ja huitoi
k�sill�ns� tavalla, joka ehk� olisi saavuttanut ihailijoita jossakin
teurastuslaitoksessa. Juuri kun h�n oli t�ydess� vauhdissa, tuli er�s
palvelija ilmoittamaan h�nelle, ett� h�nt� odotti joku ulkona.

�Ssh!� oli ainoa vastaus, mink� kruununperillinen ensin antoi ...


k��ntym�tt� edes puhujaan p�ink��n.

Kun palvelija viel� koetti her�tt�� h�nen huomiotansa ja sitten


kuiskasi henkil�n nimen prinssin korvaan, rauhoittui t�m� ja n�ytti
h�mm�styv�n.

�Hyv�, hyv�, hyv� on!... Pyyd�, ett� h�n odottaa hiukan ... min� tulen
heti paikalla, kun peli on lopussa...�

Kun h�n sitten h�visi er��seen pieneen kylpyhuoneeseen, joita oli tehty
useampia ymp�ri gallerian, tapasi h�n yst�v�ns� Rigolon, joka allap�in
nuokkui sohvan nurkassa.

�Voi, rakas prinssi, millaisten kujeiden ja vehkeiden uhriksi min� olen


joutunut!� aloitti Illyrian eronnut kuningas katsahtaen yl�s kovin
surullisen n�k�isen�.

H�n keskeytti puheensa n�hdess�ns� kylvett�j�n samassa tulevan


pyyhinliinojen ja kuivaushansikkaiden kanssa. Sitten alkoi t�m� muokata
ja harjata h�nen kunink. korkeuttansa, joka hikoili ja uhosi kuin
mik�kin ajurinkoni ankaran m�en p��lle p��sty�ns�. Kun toimitus oli
suoritettu, jatkoi Kristian v�risten ja kalpein huulin:

�Kuulkaas, mit� t��ll� on tapahtunut... Ehk� olettekin jo siell�


Nizzassa kuullut jutun kohtauksesta perhehotellissa?...�

Kunink. korkeus tuijotti h�neen h�lm�ill� silmill�ns�:

�P�ll�j�k� suosammalessa, h�h?�

Kuningas ny�kk�si my�nt�en ja k��nsi kauniit silm�ns� sivulle. Hetken


vaiti oltuansa jatkoi h�n:

�Voitte kuvitella, millainen n�ytelm� se oli... Polisi saapui keskell�


y�t� ... tytt� letukka itki ja v��ntelihe... Milloin kynsi h�n
polisipalvelijoita, milloin taas tarttui minua polvista huutaen:
'prinssi, prinssi, pelastakaa minut!' Koetin saada h�nt� vaikenemaan,
mutta se oli jo liian my�h�ist�... Ilmoitin keksityn nimen, mutta
komisario hymyili sanoen: 'ei se auta ... v�keni on tuntenut teid�t ...
teh�n olette Axelin prinssi...'�

�Paljo kiitoksia!...� murisi prinssi ... kasvot pesuvatiin upotettuina,


�no, ja sitten?...�

�Niin, Jumala paratkoon, min� tunsin itseni niin noloksi ja


yll�tetyksi ... sit� paitsi oli minulla muitakin syit�, joista joskus
vasta teen selkoa... No niin, min� annoin miehen pysy� uskossansa,
olletikin kun luulin koko jutun painuvan siihen. Mutta viel� mit�! Nyt
on se j�lleen kaivettu esille ja kun asianhaarat voivat vaatia, ett� te
saatte kutsun saapua polisituomarin luo, niin aioin pyyt�� teit�...�

�Ottamaan seuraukset niskoilleni oikeuden edess�...�


�Ah, niin pitk�lle ei se sent��n menne... Mutta sanomalehdet voivat
j�lleen ottaa asian puheeksi ... ja ilmoittavat ehk� nimen ... ja kun
Illyriassa par'aikaa on syntym�ss� suurempi kuningasmielinen liike,
josta voi olla seurauksena, ett� meid�t kutsutaan takaisin, niin ...
t�llainen h�v�istysjuttu voisi turmella kaikki.�

Kuinka surkealta h�n n�yttik��n, poloinen Rigolo, vartoessansa


vastausta �orpanaltansa� Axelin prinssilt�, joka vallan ��net�nn�
peilin edess� j�rjesti kolmea hiussuortuvaansa.

Vihdoinkin avasi h�n suunsa vastaten:

�Vai niin, vai luulette te, ett� sanomalehdet...�

Sitten vaikeni h�n taas, kunnes uneliaasti ja veltosti jatkoi:

�_Chic ... tr�s chic_!... Ehk�p� se tekee hyv�� sed�lleni ... voinpa
kuvitella, kuinka h�n on raivostuva.�

Prinssi oli valmis, otti k�velykeppins�, asetti hatun kallellensa ja


sanoi:

�Nyth�n me voimme menn� sy�m��n aamiaista.�

Ja sitten l�htiv�t hyv�t yst�vykset taivaltamaan kulkien yli


Feuillants-terassin Tuilleriain puutarha-aidan luo, miss� Kristianin
vaunut odottivat. Oli kaunis, mutta kylm� talvinen p�iv�. Turkkeihin
k��riytynein� istahtivat he ajopeleihin ja tuulen nopeudella vieriv�t
vaunut Caf� de Loudres'iin, minne toverukset saapuivat virkein� ja
tyytyv�isin� kumpikin. Rigolo oli saanut lohtua surkeuteensa ja
Kukonpyrst��, joka oli havahtunut ihan valveillensa pallonheitossa,
huvitti kuvitella itsellens�, kuinka koko Parisi pian puhuisi
tuollaisesta �skandalista�. Vend�me-torin yli ajaessansa, joka t�h�n
aikaan vuorokaudessa on jotenkin autio, huomasivat he k�yt�v�ll�
nuoren, hienon naisen, joka poikasta taluttaen katseli talojen
numeroja. H�nen kunink. korkeutensa, joka korkealta istuimeltansa
(pha�ton-vaunuissa) t�hysteli kauniita naisia bulevardileijonan
innolla, keksi h�net sit� pikemmin, kun h�n oli ollut kolme kokonaista
viikkoa poissa Parisista ja sen huvituksista.

H�n s�ps�hti.

�Katsokaa tuonne, Kristian, luulisipa melkein, ett�...�

Mutta Kristian ei v�litt�nyt h�nen huomautuksestansa, sill� h�nell� oli


kyllin tekemist� hevosensa hillitsemisess�, joka t�n��n oli ihan
hurjalla p��ll�. Kun h�n sittemmin k��ntyi katsomaan kauniin
k�velij�tt�ren j�lkeen, oli t�m� jo ehtinyt poikasen kanssa h�vit�
oikeusministerist�n palatsin vieress� olevan rakennuksen
holvik�yt�v��n.

Kaunottaremme kulki nopein askelin, mutta hieman empien niinkuin tekee


nainen, joka menee ensim�iseen yhtymykseens�. Mutta vaikka h�nen tosin
vakava, mutta valittu pukunsa ja salaper�inen katsantonsa voikin antaa
hieman tukea t�llaiselle otaksumiselle, niin poistuivat varmaan kaikki
ep�ilykset lemmenseikkailuista silt�, joka kuuli mill� huolestuneella
��nell� h�n puhutteli portinvartijaa, kysyen er�st� koko tieteellisess�
maailmassa kuuluisaa nime�.
�Miss� tohtori Bouchereau asuu?�

�Toisessa kerroksessa ... vastap��t� yl�sk�yt�v��! Mutta onko rouvalla


numeroa? Muussa tapauksessa sinne ei kannata menn�.�

Nainen ei vastannut, vaan riensi yl�s portaita poikansa kanssa


ik��nkuin olisi h�n pelj�nnyt, ett� joku h�net palauttaisi takaisin.
Toiseen kerrokseen tultuansa tapasi h�n palvelijan, joka sanoi melkein
samaa kuin portinvartijakin:

�Ell'ei rouva ole ilmoittanut tuloansa jo eilen, niin on tarpeetonta


ollenkaan menn� sis��n...�

�Min� odotan�, sanoi nainen.

Palvelija ei en�� vastustellut, vaan saattoi h�net sis��n ensim�isen


etehisen kautta, miss� useita henkil�it� istui pakkilaatikoilla ja
kirstuilla, ja sitten suureen saliin toisen etehisen l�pi, joka
niinik��n oli kapineita t�ynn�. Kun palvelija sulki oven h�nen
j�lkeens�, n�ytti h�n katseellansa sanovan:

�No, koska rouva tahtoo odottaa, niin ... odottaa te saattekin!�

Sali oli suuri ja korkea niinkuin toisen kerroksen huoneet ovat


kaikissa rakennuksissa Vend�me-torin varrella. Koristettu oli se
sein�maalauksilla ja varustettu hienolla panelauksella. T�h�n komeuteen
ei oikein soveltunut granatinv�rinen huonekalusto, joka vaikutti
pikkukaupunkimaiselta ja sit�paitsi oli liian harvalukuinen tuohon
suureen salonkiin. Samanv�riset olivat my�skin akkuna- ja oviverhot;
sein�in viereisi� aukkoja taas oli t�ytetty erikuosisilla tuoleilla ja
py�reill� �puhveilla�, jotka kaikki olivat p��llystetyt korukudoksilla.
Kynttil�kruunu taas oli Ludvig XVI:n tyyliin; sen alla seisoi py�re�
sohvap�yt� ensim�isen keisarikauden kuosia. Huonekaluston t�ydensi pari
kandelabria ja n�iden v�lill� oleva kuvioilla koristeltu pendelikello.
Ei mit��n taide-esineit� eik� tauluja. Kaikki todisti siis, ett� oltiin
el�m�ntavoiltansa vaatimattoman l��k�rin luona, joka ei ollut
valmistautunut vastaanottamaan niin suurta potilasm��r�� kuin mik�
t��ll� joka p�iv� vartosi, eik� my�sk��n pyrkinyt muotil��k�riksi.

Mutta mik� paljous vartojia! T�llaista ihmistulvaa tapaa ainoastaan


Parisin l��k�rein luona, sill� n�iden luo saapuu sairaita, rikkaita ja
k�yhi�, korkea- ja alhaissyntyisi� id�st� ja l�nnest�, maaseuduilta,
ulkomailta, jopa kaikista Europan maista. Ja t�t� menoa on jo kest�nyt
kymmenen vuotta lakkaamatta ja v�hentym�tt�, kuten ammattitoverit
kaikki tiesiv�t kertoa. Tohtori Bouchereau ei ollut saavuttanut
mainettansa varmak�tisen� leikkausten suorittajana, ei erinomaisen
taitavana anatoomina eik� ihmisruumiin suurena tuntijana, vaikka
h�nell� n�m�kin avut olivat, vaan tiukalla katseellansa, joka oli
ter�v� kuin h�nen ter�ksiset koneensa ja asiain syvyyksiin tunkeva
runoilijan ja ajattelijan nerokas katse. Sellainen voi tieteess� tehd�
ihmeit�. Ja sellaiselta kysyt��n neuvoa kuin orakelilta, sill� h�neen
luotetaan sokeasti ja arvostelematta. Kun h�n sanoo: �ei se ole
mit��n�, niin saa ontuva k�yntikykyns� ja kuolemaan tuomittu sairas on
samassa terve. T�ss� syy h�nen suosioonsa, joka voi k�yd� l��k�rille
raskaaksi ja ik�v�ksi, sill� h�n ei saa aikaa hengitt�� eik� el��.
Bouchereau on suuren sairaalan ylil��k�ri. Joka aamu tekee h�n siell�
kiertok�yntins� vuoteelta vuoteelle, seurassansa tarkkaava
nuorukaisparvi, joka katsoo h�neen kuin puolijumalaan. Tarvitessansa
leikkausveist� tai sondia lainaa h�n sen joltakin l�heiselt� --
itselt�ns� h�nell� ei ter�-asetta ole koskaan mukanansa -- eik�
tavallisesti muista antaa sit� takaisin. Sairashuoneelta p��sty�ns� k�y
h�n muutamia yksityisi� potilaita katsomassa ja palaa sitten kotiinsa
niin pian kuin suinkin; mutta tuskin on h�n ehtinyt aterioida, kun
vastaanotto kotona alkaa jatkuen iltaan saakka.

Vaikka kello ei viel� ollut kahtatoistakaan, oli sali t�ynn�


alakuloisia, levottomia ihmisi�, jotka istuivat vieretysten pitkin
seini�. Keskell� huonetta olevan p�yd�n ymp�rill� istui muutamia
katsellen kuvitettuja kirjoja tai sanomalehti�. Kukin ajatteli vain
itse�ns� ja omaa tautiansa odottaen ahdistuneena tiet�j�n lausuntoa
itsest�ns�, sill� mit� h�n muista v�litti? Uuden potilaan saapuessa
viitsiv�t toiset tuskin k��nt�� p��t�ns� sinne p�in. Alakuloinen
hiljaisuus vallitsi koko t�t� sairasta, kapeakasvoista ja
kankeakatseista seuraa; silloin t�ll�in leimahti sent��n jonkun
silmiss� luonnoton tuli todistaen kivun �kki�rtymyst�. Naiset jaksoivat
toki peitt�� k�rsimyksens� hienolla kiemailulla n�ytellen mik�
katsannolta ylpe��, mik� mit�kin. Mutta miehet, jotka sairaus oli
pakottanut luopumaan ty�st� ja toiminnasta, n�yttiv�t yleens� synk�n
n�k�isilt� miettien n�ht�v�sti ainoastaan kipujansa.

Keskell� t�t� surullista kurjuutta ja itsek�st� sairalloisuutta


muodosti ylh�inen �iti lapsinensa liikuttavan ryhm�n: poikanen niin
rihaisena ruumiiltansa ja laihana kasvoiltansa, joissa ainoastaan
toinen silm� en�� eli, ja �iti liikkumattomana ja ik��nkuin
ahdistuksesta kivettyneen�. Ik�vystyen odotukseen nousi poikanen kerran
yl�s tuoliltansa etsi�ksens� kuvia p�yd�lt�, mutta silm�puolena ollen
avuton ja arka liikkui h�n niin ep�varmasti, ett� kyyn�rp��ll�ns� tuli
tyrk�nneeksi er�st� potilasta, joka samassa loi h�neen niin synk�n ja
vihaisen katseen, ett� poika raukka hetipaikalla palasi paikoilleen ja
pysyi siin� j�sent� j�rkytt�m�tt� pit�en sokeiden tavalla p��ns�
kallellansa kuin oksalla istuva lintunen.

Kaikki el�m� n�ytti todellakin seisahtuneen t��ll� kuuluisan l��k�rin


luona ja kaikki olivat kuin taikauneen uupuneita. Hiljaisuutta h�iritsi
silloin t�ll�in sent��n joku huokaus, ryk�isy, hillitty voihkaus,
hameen kahina tai ovikello, joka ilmoitti uuden potilaan tulon. Joskus
huomaa tulokas kauhistuneena, ett� huone on t�ynn� odottavia, ja
vet�ytyy heti pois sulkien oven j�ljess�ns�; etehisest� kuuluu sitten
keskustelua, jonka p��t�s n�kyy siit�, ett� avunhakija palaa takaisin
ja suostuu odottamaan. Bouchereaun luo ei n�et kukaan p��se muuten kuin
vuorollansa. Ainoastaan sairaansa kanssa saapuvalla parisilaisella tai
maaseutulaisella l��k�rill� on etuoikeus toisten rinnalla. Niin pian
kuin tilap�isesti Bouchereaun luona oleva potilas tulee ulos, p��see
t�m� heti ammattitoverin puheille. N�m� k�vij�t tunteekin tavallisesti
heid�n koteutuneesta k�yt�ksest�ns� ja reippaasta k�ynnist�ns�. He
katselevat kelloonsa ihmetellen, ettei vastaanottohuoneesta kuulu
mit��n, vaikka kello on jo yli kaksitoista. Alinomaan saapuu
eris��tyisi� ihmisi� alkaen paksusta ja lihavasta pankkiirista, jolle
palvelija jo varhain aamulla on vuoron kysynyt ja varannut kaksi tuolia
istuttavaksi, ja p��ttyen v�h�p�t�iseen konttorikirjuriin, joka
miettii, ett� �maksakoon mit� tahansa, niin Bouchereaulta min� kysyn.�

Naispukuja n�hd��n t��ll� mit� erilaisimpia; samoin hattuja alkaen


kalleimmista vierask�yntihatuista aina palvelijattarien pellavaisiin
myssyihin asti. Ja komeimman silkkihameen rinnalla voi tavata suppean,
mustan villapuvun. Mutta kaikkien n�iden eroavaisuuksien ohessa n�hd��n
my�skin yht�l�isyyksi�: molempien silm�t voivat olla itkusta punertavia
ja molempain otsat huolten rypyiss�. Sanalla sanoen: kaikille
yht�l�iset surut ja vaivat n�kyv�t kaikkien kasvoilla t��ll� suuren
parisilaisl��k�rin salissa.

Viimeksi saapuneiden joukossa oli er�s vaaleaverinen, karkeapintainen,


leve�naamainen talonpoika, joka tuki pient� ja raihnaista,
kainalosauvan varassa kulkevaa poikasta. Is� n�ytti pit�v�n liikuttavaa
huolta lapsestansa, milloin koukistaen ty�st� kyyristyneen selk�ns�
puhutellakseen poikasta, milloin taas auttaen t�t� istumaan suurilla,
karkeilla ja j�ykill� k�sill�ns�, jotka h�n koettaa tehd� niin
taipuisiksi kuin mahdollista.

�No, onko sinun nyt hyv� olla? Nojaa itsesi t�h�n, odotahan, kun min�
panen tyynyn allesi.�

N�in puhuu h�n ��nekk��sti ja mit��n v�litt�m�tt� ymp�rist�st�ns�, jota


h�n h�iritsee etsiess�ns� meluavasti pojalle tuolia ja jalkajakkaraa.
K�rsimysten ujostamana ja hienostamana lapsi taas istuu ��net�nn�
kumarruksissa pit�en kainalosauvansa polviensa v�liss�. Vihdoinkin ovat
he sijautuneet, jonka j�lkeen talonpoika nauraa v�kin�isesti, vaikka
kyyneleet v�lkkyv�t h�nen silmiss�ns�.

�Kas niin�, sanoo h�n, �nyt me olemme t��ll�!... T�m� tohtori on oikein
taiturimiehi�, saat uskoa, ja h�n sinut kyll� parantaa, ole varma
siit�.�

Ja sitten k��ntyy h�n yst�v�llisesti naureskellen vartovaan seuraan


p�in, mutta tyrmistyy kaikkien kylm�st� ja tylyst� katsannosta.
Ainoastaan tuo mustiin puettu nainen, jolla my�skin on poika mukanansa,
katselee h�nt� yst�v�llisin silmin. Ja niin ylh�iselt� ja kopealta kuin
h�n muuten n�ytt��kin, antautuu h�n puheisiin talonpojan kanssa, joka
nyt kertoo h�nelle kokonaisen tarinan.

H�nen nimens� oli Raizou ja muuten oli h�n vihannesten viljelij�


Valentonissa; ik�v� kyll� oli h�nen vaimonsa kovin kivuloinen ja lapset
n�yttiv�t tulevan �itiins� eiv�tk� is��ns�, joka taas kehui olevansa
vahva ja luja mies. Kolme vanhinta lasta oli kuollut johonkin
luustorakennusta vaivaavaan tautiin; muutamia kuukausia sitten oli t�m�
nuorinkin, joka on n�ytt�nyt varttuvan hyv�nne p�in, saanut kolotuksen
lanteihinsa niinkuin ne vanhemmatkin. Siisp� ei auttanut muu kuin panna
tyyny k�rryjen istuimelle ja tulla kaupunkiin Bouchereaun puheille.

Kaiken t�m�n kertoi mies varsin levollisesti ja yksityisseikoissansa,


kuten talonpojat aina asiansa kertovat. Ylh�inen nainen kuunteli h�nt�
osanottavaisena ja sairaat poikaset katselivat toisiansa erityisen
tarkasti. Yhteiset k�rsimykset l�hent�v�t meit� toisiimme, sill� vaikka
toiset meist� k�yv�tkin liinapuserossa ja villaisessa kaulahuivissa ja
toiset hienoissa turkiksissa, niin on molemmilla sent��n surullisia
yhdyskohtia.

Nyt k�vi yleinen v�r�ys l�pi salin, kalpeat posket hieman punastuivat
ja kaikki k��nt�v�t p��ns� korkeaa ovea kohti, jonka takaa kuuluu
askelia ja tuolien kolinaa. H�n on jo siell�. H�n on juuri saapunut.
Askeleet l�hestyv�t. Nyt aukeaa ovi �kki� ja ovelle ilmestyy
keskikokoinen, tanakka, leve�harteinen, ankaran n�k�inen ja hieman
kaljup�inen mies. Yhdell� ainoalla silm�yksell�, joka kohtaa monta
huolestunutta katsetta, tarkastaa h�n seuran huomaten heti jokaisen
tutun ja oudon. Sitten menee ensiksi tullut potilas sis��n ja ovi
sulkeutuu h�nen j�lkeens�.
�Tuota ei liene niink��n hauska haastatella�, arveli Raizou puoli��neen
katsellen kaikkia noita ihmisi�, jotka olivat vuorossa p��st� tohtorin
puheille ennen h�nt�. N�in paljon vartovia ja niin monta tuntia
odotusaikaa! T�ydet tunnit tuo pendelikello hitaasti ilmoitti.

Kunkin potilaan menty� ilmestyy tohtori aina ovelle, mutta v�liajat


tuntuvat niin pitkilt�, sill� keskustelut ovat pitk�llisi�. Mutta
jokainen poistuva potilas vie toista aina hieman l�hemm�s p��m��r��.
Odottajat virkistyv�t hieman jokaisesta oven avauksesta, mutta jo
seuraavassa silm�nr�p�yksess� on kaikki taas hiljaista.

Mustiin puettu nainen ei t�nne tultuansa ole ��nt�nyt sanaakaan eik�


nostanut harsoansa yl�s; t�m� h�nen ��nett�myytens� vaikuttaa
talonpoikaan niin mahtavasti, ettei h�n en�� uskalla puhutella h�nt�,
olletikin kun h�nest� n�ytt�� silt� kuin rukoilisi tuo nainen aivan
hiljaa. H�n vaikenee h�nkin huokaillen silloin t�ll�in. Sitten kopeloi
h�n lukuisat taskunsa ja ottaa esille pienen pullon, lasin ja paperiin
k��rityn korpun, jonka h�n nyt sangen huolellisesti paljastaa
k��ryst�ns�. H�n tarjoo pojalle �viini-korppua�. Poika viepi lasin
huulillensa, mutta hieman maisteltuansa lykk�� h�n luotansa sek�
viinilasin ett� korpun sanoen:

�En min� v�lit� eik� minulla ole n�lk�.�

Seisoessansa siin� tuon pienen poikasen edess� muisteli Raizou kolmea


vanhempaa lastansa, sill� n�m� eiv�t my�sk��n tahtoneet sy�d� mit��n.
H�n sai kyyneleet silmiins� ja tunsi sen johdosta poskip�iss�ns�
�killisi� nytk�yksi�, mutta samassa muisti h�n hevosensa ja k�rryns�.

�El� liikahdu mihink��n!� sanoi h�n pojalle, �minun t�ytyy menn� ulos
katsomaan, ovatko hevonen ja k�rryt viel� tallessa pihalla.�

T�m�n tempun uusi h�n moneen kertaan palaten joka retkelt�ns�


yst�v�llisesti ja iloisesti hymyillen; mutta sit� h�n ei huomannut,
ett� jokainen helposti n�ki, kuinka huoli selv�sti ilmeni h�nen
punertavissa silmiss�ns� ja poskip�iss�ns�, jotka olivat k�yneet
sinert�v�n punaisiksi siit�, ett� miesparka koetti karkeilla k�sill�ns�
pyyhki� ja hieroa kasvoiltansa kaikki kyynelten j�ljet.

N�in kuluivat v�hitellen pitk�t, ik�v�t tunnit. Sali k�vi yh�


h�m�r�mm�ksi ja odottajain kasvot yh� kalpeammiksi. K�rsivin ja
rukoilevin silmin katselevat he tuota ankaran n�k�ist� tohtoria joka
kerta kun t�m� ilmestyy puoliavoimelle ovelle. Vihannesten viljelij�
Valentonista miettii yh� huolestuneempana, ett'eiv�t he ehdi kotiin
t�n� iltana, ett� eukko k�y levottomaksi ja ett� poikaparalle tulee
kylm� palatessa. H�nen ahdistuksensa k�y vihdoin niin voimakkaaksi ja
liikuttavaksi n�hd�, ett� ylh�inen rouva lapsinensa, jonka vuoro nyt,
viiden tunnin kiusallisen odotuksen j�lkeen, on tullut menn� sis��n,
luovuttaa t�m�n oikeutensa kunnon Raizoulle.

�Paljo kiitoksia, rouva, paljo kiitoksia.�

Pitk�llisiin kiitollisuuden purkauksiin ei h�nell� ole aikaa, sill�


tohtori on jo avannut oven. H�n tarttuu poikaansa, nostaa t�m�n yl�s ja
antaa h�nelle kainalosauvan eik� kiireess�ns� ja h�mmennyksiss�ns�
huomaa, ett� ylh�inen rouva salaa pist�� jotakin pikku ramman k�teen
sanoen: �kas, tuossa sinulle jotakin, poikaseni!�
Voi kuinka pitk�lt� tuntuikaan �idist� t�m� viimeinen odotus, jota
h�m�rtyv� p�iv� ja surulliset aavistukset viel� ik�vystyttiv�t! Ja n�m�
aavistukset ne taas odottaessa kasvoivat ja saivat veren suonissa
j�hmettym��n. Vihdoin on ratkaiseva hetki tullut. H�n astuu poikansa
kanssa soikeaan, suurehkoon kamariin, jota yksi ainoa Vend�me-torille
antava akkuna valaisee jotenkin hyvin, vaikka iltap�iv� onkin jo
verrattain my�h�iseen kulunut.

Akkunan ��ress� oli Bouchereaun ty�p�yt�, varsin yksinkertainen


kirjoitusp�yt�, jommoisia maalaisl��k�reill�, veronkantajilla
ja -kirjureilla n�emme. Bouchereau istahti ty�p�yt�ns� ��reen, selin
valoon, joka taas sattui sis��ntulijain kasvoihin; kun nainen oli
nostanut harsoansa, n�ki tohtori edess�ns� voimakkaan, nuorekkaan ja
iholtansa h�ik�isev�n kauniin naisen, joka painoi p��ns� alasp�in
ik��nkuin p�iv�nvalo olisi tehnyt pahaa h�nelle.

�Kuinka h�nen laitansa on?� kysyi l��k�ri yst�v�llisesti ja veti


pojan is�llisesti luoksensa. Vaikka h�n ensi silm�yksell� tekikin
ankaran miehen vaikutuksen, oli h�n sent��n luonteeltansa sangen
hell�tuntoinen eik� h�nen l�mmin syd�mens� ollut ensink��n kylmennyt
nelikymmenvuotisen virantoimituksen aikana.

Ennenkuin �iti vastasi tehtyyn kysymykseen, kehoitti h�n poikaa


vet�ytym��n sivulle, jonka j�lkeen h�n miellytt�v�n vakavalla ja hieman
ulkolaisesti murtavalla ��nell� alkoi kertoa tohtorille, kuinka h�nen
poikansa vuosi sitten oli tapaturmaisesti menett�nyt toisen silm�ns�.
Viime aikoina oli toisessakin silm�ss� huomattu arveluttavia enteit�:
tilap�isi� sokeuden ilmi�it� ja koko n�k�aistin heikkenemist�.
V�ltt��ksens� t�ydellist� sokeutta oli arveltu, ett� toinen jo
sokaistunut silm� olisi otettava pois.

�Voiko se tapahtua? Kest�v�tk� lapsen voimat tuollaista leikkausta?�

Bouchereau kuunteli h�nt� tarkkaavasti kumartuneena nojatuolinsa


selk�myst�n ylitse ja koko ajan seuraten pienill�, vilkkailla
silmill�ns� puhujan kopeita huulia, jotka n�ht�v�sti eiv�t ikin� olleet
tehneet tuttavuutta keinotekoisten v�rien kanssa, niin luonnontuoreilta
ja punaisilta ne n�yttiv�t.

�Sellaisia leikkauksia, johon teit� on kehoitettu, rouva, tehd��n joka


p�iv� eiv�tk� ne vaarallisia ole, ell'ei erityisi� asianhaaroja satu...
Niiden 20:n vuoden kuluessa, jotka min� olen toiminut l��k�rin�
Lariboisi�ron sairaalassa, on t�llainen leikkaus tuottanut potilaalle
kuoleman yhdess� ainoassa tapauksessa. Mutta se olikin vanha ukko,
juovuttavain juomain heikontama lumpunker��j�, joka terveellisen ruuan
puutteessa oli laihtunut luurangoksi. Poikanne ei tosin n�yt� vankalta,
mutta terve ja vankka �iti h�nell� on, jolta h�n ep�ilem�tt� on perinyt
terveen ja raittiin veren... Muuten voimme ottaa selkoa asiasta...�

H�n viittasi pojan luoksensa, asetti h�net eteens� polviensa v�liin ja


alkoi yst�v�llisesti jutella h�nen kanssansa huvittaaksensa lasta sill�
v�lin kuin h�n tutki t�t�.

�Mik� sinun nimesi on, poikaseni?�

�Leopold.�

�Ja sukunimesi?�
Poikanen katsahti kysyv�sti �itiins� eik� vastannut mit��n.

�No niin, Leopold, riisu nyt takki ja liivit ylt�si, ett� min� voin
tutkia ja kuunnella sinua oikein tarkkaan!�

Poika alkoi hitaasti ja k�mpel�sti riisuutua. Vapisevin k�sin auttoi


�iti h�nt� ja vihdoin sai h�n kiltin l��k�rinkin avuksensa eik� h�n
suinkaan ollut k�mpel�in heist� kolmesta. Siin� oli sitten
paljastettuna tuo hoikka ja rihainen vartalo, jonka olkap��t olivat
vet�ytyneet sis��np�in painunutta rintaa vastaan kuin siipisatoisen
linnunpojan siivet ja jonka iho oli niin valkoinen, ett� rinnalla
riippuva rukousnauha ja kultakotelot vaikuttivat kuin koristeet
kipsisen martyyrin kuvan kaulassa. Ik��nkuin h�peisi h�n hoidokkiansa
painoi �iti p��ns� alas sill� v�lin kun l��k�ri tutki poikasta
koputellen kaikkialle ja tehden silloin t�ll�in kysymyksi� �idille.

�Is� on jo ij�kk��mpi mies vai kuinka?�

�Ei suinkaan, h�n on tuskin 35-vuotias.�

�Sairastelee usein vai --?�

�Ei, ei juuri koskaan.�

�Kas niin, poikaseni, pue nyt j�lleen p��llesi.�

Bouchereau oikaisihe istumaan mukavasti suureen nojatuoliinsa ja n�ytti


miettiv�n.

Sill� v�lin pukee poika j�lleen yllens� sinisen takkinsa ja pienen


turkkinsa, jonka j�lkeen itsest�ns� vet�ytyy �skeiseen paikkaansa
kamarin nurkassa. Vuoden kuluessa on h�n niin tottunut sairauttansa
koskeviin salaper�isiin kuiskauksiin, ett'ei h�n en�� ole utelias eik�
v�lit� mist��n. Mutta katsokaas, mill� innolla ja ahdistuksella �iti
sen sijaan luo katseensa l��k�riin!

�No, kuinka h�nen laitansa on?�

Pannen painon joka sanalle vastaa Bouchereau aivan hiljaa:

�Hyv� rouva, poikanne n�k� on todellakin vaarassa. Mutta jos h�n minun
poikani olisi, en min� kuitenkaan suostuisi leikkaukseen. Vaikka min�
tilap�isesti en voikaan saada tyydytt�v�� selkoa h�nen heikkoutensa
syist�, niin t�ytyy minun huomauttaa niist� h�iri�ist� elimist�ss�,
siit� huonosta verest� ja samalla veren puutteesta...�

�Mutta h�nen suonissansa on kuninkaallista verta!� huudahti Fr�d�rique


kiihke�sti nousten harmistuneena tuoliltansa. Samassa muisti h�n pienen
esikoisensa sellaisena kuin t�m� lep�si ruumiskirstussansa: vallan
kalpeana ruusuisella vuoteellansa.

Bouchereau nousi my�skin istualtansa, sill� nyt tunsi h�n �kki�


Illyrian kuningattaren, jota h�n tosin ei ollut n�hnyt koskaan (eik�
t�m� juuri esiydyk��n miss��n), mutta jonka muotokuvan h�n oli n�hnyt
kaikkialla.

�Anteeksi, teid�n korkeutenne, jos min� vain olisin tiennyt...�

�Anteeksi teid�n ei tarvitse pyyt��, sanoi Fr�d�rique, joka jo oli


ehtinyt tyynty�. �Sill� teilt� olen min� saanut kuulla totuuden, jota
kuninkaallisille ei tahdota juuri sanoa ... eip� edes maanpaossakaan.
Voi, hyv� hra Bouchereau, kuinka onneton onkaan kuningatarten kohtalo!
Ajatelkaas, ett� minua on kaikin tavoin koetettu saada suostumaan t�h�n
silm�leikkaukseen, vaikka he siis tiesiv�t sen k�yv�n poika raukalle
hengenvaaralliseksi. Mutta mit� merkitsee lapsen henki valtiosyit�
vastaan?... Parin viikon kuluttua viimeist��n saapuu luoksemme
l�hetyst� Illyrian eduskunnasta... He tahtovat nyt siell� kuninkaan
itsellens�. Sellaisena kuin h�n nyt on voisi h�net ehk� viel� esitt��
l�hetyst�lle... Mutta kuka v�litt�� sokeasta kuninkaaksi? Sen vuoksi
t�ytyi minun suostua t�h�n tuumaan, vaikka se onkin vaarallinen
yritys... Valittava oli: kruunu vai kuolema!... Ja minut ovat he
tahtoneet tehd� kanssarikolliseksi n�in inhoittavan kauheassa
asiassa!... Pikku Zara poloiseni!... Ei, mit� siit�, istuuko h�n
koskaan hallitusistuimella tai ei ... kunhan h�n j�� el�m��n. Oi, jospa
h�n sent��n el�m�lle s��styisi!...�

Kello l�i viisi. Ilta joutuu. Alkavan p�iv�llistunnin ja yleisen paluun


vuoksi ajelulta Boulognen mets�ss� on Rivoli-kadulla liike tavallista
suurempi, niin ett� kaikkien t�ytyy ahdingon vuoksi Tuileriespuiston
kohdalla ajaa k�yden. Puistoaita heitt�� k�rjekk��t varjonsa mailleen
menev�n auringon paisteessa ik��nkuin aikoisi se sulkea tien ohi
kiiruhtavilta viskaamalla eteen pitk�t peitsens�. Voimakas punerrus
valaisee viel� l�ntisen taivaan rannan riemukaaren yll�, jota vastoin
vastakkainen osa taivasta on puolisurun eli violetin v�rinen, kunnes se
n�k�piirin ��rilt� lientyy yh� tummemmaksi ja tummemmaksi.

Nyt juuri vieriv�t kuningattaren raskaat, Illyrian vaakunalla


varustetut vaunut ohitse. Castiglionen kadulla tunsi kuningatar heti
H�tel des Pyramidesin parven ja muisti ne toivorikkaat unelmat, jotka
h�nell� ensim�isen� p�iv�n� t��ll� Parisissa viel� oli, muisti nuo
mielikuvituksen virvatulet, jotka kohosivat taivaalle torvisoiton
s�velten kanssa ... juuri h�nen akkunansa alta ... tuolta
Tuileriespuiston hy�teiden puiden lomasta.

Kuinka monet toiveet olivatkaan sen j�lkeen rauenneet ja kuinka monta


ankaraa ottelua olikaan h�n sittemmin taistellut! Ja nyt, nyt oli
kaikki ohitse. Kuninkaallinen suku sammuu sukupuuttoon... H�n tuntee
kuolonkylmyyden olkap�ill�ns� vaunujen vieriess� it�� ja pimeytt�
kohti, joka yh� sankempana kohtaa h�nt�. Eik� h�n edes huomaa sit�
hell�n ujoa ja rukoilevaa katsetta joka h�m�riss� etsii h�nen
silmi�ns�.

�Voitko sin� pit�� minusta sittenkin viel�, �iti, vaikka min� en en��
kelpaisikaan kuninkaaksi?�

�Oi, oma rakas lapseni!� Kiihke�sti puristi h�n pient�, ojennettua


k�t�st�. Nyt oli uhri t�ytetty.

T�m�n hellyyden osoitus lohdutti ja vahvisti h�nt�. T�st� l�htien


tahtoi h�n olla ainoastaan �iti. Ja kun auringon viimeiset s�teet
kultasivat raunioituneen kuninkaallisen linnan, joka menneisyydest�
muistuttaen t�ll� hetkell� kohosi h�nen edess�ns� liekkien tuhoamassa
suuruudessansa, katseli h�n noita kivikasoja vallan v�linpit�m�tt�m�sti
ja ilman muistoa aivan kuin olisivat ne olleet muinaisen Assyrian tai
Egyptin raunioita tai ylip��ns� joku muistomerkki ammoisilta ajoilta,
tosin suuremmoinen muistomerkki, mutta nyt jo aivan vanhentunut ja
kuollut.
End of Project Gutenberg's Kuninkaita maanpaossa II, by Alphonse Daudet

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAITA MAANPAOSSA II ***

***** This file should be named 24796-8.txt or 24796-8.zip *****


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/4/7/9/24796/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions


will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE


PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free


distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm


electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm


electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be


used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"


or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived


from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted


with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm


License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this


electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,


performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing


access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any


money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm


electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable


effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right


of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a


defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied


warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of


electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the


assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive


Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit


501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:


Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg


Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide


spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating


charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we


have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make


any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic


works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm


concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,


including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.