You are on page 1of 127

The Project Gutenberg EBook of Haapakoskelaiset, by Jac.

Ahrenberg

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Haapakoskelaiset
Romaani It�-Suomesta

Author: Jac. Ahrenberg

Translator: Aatto S.

Release Date: May 15, 2006 [EBook #18393]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAPAKOSKELAISET ***

Produced by Tapio Riikonen

HAAPAKOSKELAISET

Romaani It�-Suomesta

Kirj.

JAC. AHRENBERG

Suomensi Aatto S.

K. E. Holm, Helsinki, 1893.

I.

Haapakosken vanhalla kartanolla Kymin pit�j�ss� oli tiluksia


kummallakin puolen t�t� historiallista jokea. Em�tila, alkuaan
v�h�p�t�inen tilus, oli siit� Viipurin puolella. Ostolla, vaihdolla ja
perinn�ll� oli sit� laajennettu joka taholle. Sen paraana arvona eiv�t
kuitenkaan olleet pellot eik� niityt, vaan muhkeat mets�t, jotka ik��n
kuin jostakin kohtalon oikusta olivat saaneet olla aivan rauhassa sek�
kirveelt� ett� tulelta. Viel� tuottavampi oli lohenpyynti, jota monen
miespolven aika oli harjoitettu kauneissa koskissa, jotka kuohuivat
joen povessa lep��vien saarien ymp�ritse.

Itse p��rakennus oli joen vasemmalla rannalla korkealla harjulla, joka


haarautuu Savonsel�st�, siit� hiekkaisesta harjujonosta, joka muutamia
peninkulmia ylemp�n� tultuaan Salpaussel�n poikki kulkee pitkin joen
vartta ja etel�mp�n� Haminan luona v�hitellen alenee siksi
yksitoikkoiseksi hietatasangoksi, joka ymp�r�itsee t�t� vanhaa
rajalinnaa.

Haapakosken kartanolla oli kuten kaikillakin rajakartanoilla ollut


kirjavat vaiheet. Sen ensimm�isest� omistajasta, ritari Yngve
Niilonpojasta, oli kansan kesken tarinoita ja lauluja. Ne kertoivat
salaper�isest� rikoksesta, joka jotenkuten liittyi siihen yleiseen
uskoon, ett� ritarilla oli kultainen taikatorvi. Se torvi kaiullaan
houkutteli seudun nuoret neitoset ritarin linnaan. Kerran oli torvi
taas kaikunut ja houkutellut turmioon ritarin oman tytt�ren.
Rangaistukseksi siit� oli ukon tuli ly�nyt linnaan ja polttanut sen
poroksi. T�m�n muinaisen linnan paikalla kasvoi nyt mit� tavallisesti
kasvaa sellaisissa paikoissa, joissa ihmisi� on asunut ja oleskellut.
Ohdakkeita, koiruohoa, nokkosia ja takiaisia seisoi miehen korkuisena
mets�n� linnan sijalla. Torven sai perillinen pelastetuksi tulesta ja
ripusti sovitusuhriksi alttarin viereen pit�j�n pieneen, harmaakiviseen
kirkkoon. Siin� se riippui monen miespolven ajan, kunnes ven�l�iset
ison vihan aikana ry�stiv�t herran huonetta ja veiv�t saaliinansa my�s
t�m�n ritaritorven.

Kuin er�s Helsingin professori monta vuotta sitte toimitti


tutkimuskaivamisia muinaislinnan paikalla, sai tarina viel� enemm�n
vauhtia ja luotettavuutta kansassa, semminkin kuin professori lienee
l�yt�nyt suippop�isi� taikakivi� ja pienen hopeaisen kuvan tuosta
onnettomuuden torvesta. Sittemmin ei ole kuultu tiluksesta muuta kuin
ett� sit� joka hallitsijan vaihdoksessa laajennettiin. Kuin Keith ja
Lacy iskiv�t miekkansa Elisabet Petrovnan aikana Suomen maahan, tuli
kartano halaistuksi kahtia. Sen osan, joka oli it�rannalla, antoi
voittaja l��niksi Moskovan yliopiston perustajalle kreivi Shuvaloville.
Yhden ainoan kerran lienee kreivi salaper�isen ritari d'Eonin seurassa,
jonka sukupuolesta oppineet viel� t�n�kin p�iv�n� kiistelev�t, k�ynyt
n�ill� tiluksillaan, vet�nyt koskista yl�s pari lohta, mets�stellyt
jonkun aikaa ja kadonnut sitte sielt� ainiaaksi.

Se osa tiluksista, joka oli joen l�nsipuolella, j�i entisen omistajan


St�lsk�ld Hornin haltuun.

Muistettavan merkillisin� vuosina 1788-90 oli Haapakosken omistajana


Kaarle Kustaa St�lsk�ld Horn. T�m� Horn, vaikka olikin l�heist� sukua
H�steskolle sek� J�gerhornin ja monen muun Anjalan miehen yst�v�, oli
kuitenkin innokas Kustaa III:nen ihailija, kuten monet t�m�n kuninkaan
aikaiset muotokuvat ja muut muistomerkit todistivat, joita uskollisesti
s�ilytettiin Haapakoskella. Kaarle Kustaa Horn kuoli siihen aikaan,
kuin h�nen ihanteensa, kolmannen Kustaan, kunnia oli juuri
korkeimmillaan. H�nen poikansa Erik oli mukana Suomen viimeisess�
sodassa ja sen ensimm�isess� taistelussa. Sill� juuri t��ll� h�nen
is�ins� kartanon luona jym�hti ensimm�inen tykin laukaus, t�st� kautta
marssi ensimm�inen plutoona ven�l�ist� jalkav�ke� rajan yli. Sodan
p��tytty� oli herra Erik my�skin mukana perustamassa sit� valtiomuotoa,
joka nyt on jo l�hes yhdeks�n kymment� vuotta suojannut meid�n
maatamme. 1809 vuoden valtiop�iv�in j�lkeen tuli h�n vapaaherraksi ja
sai 1812 n�hd� sen onnen, ett� rauha j�lleen paransi, mit� sota oli
paloitellut. Vapaaherra Erik St�lsk�ld Horn n�et sai takaisin sen osan
is�ins� tiluksista, joka oli Kymin it�puolella. Herra Erik muutti
j�lleen joen poikki, repi melkein kokonaan hajalleen vanhan
p��rakennuksen, josta ainoastaan muutamia huoneita on en�� j�ljell�, ja
rakensi is�ins� ikivanhan kartanon paikalle yksinkertaisen ja matalan,
vaan mukavan kivikartanon, jossa oli alakerrassa tilavia huoneita ja
p��ll� vieh�tt�v� yliskerros, kaikki muinaisaikaiseen malliin.

Hyvin kunniarikkaana ja ij�kk��n� vaipui vapaaherra kuoleman uneen ja


h�net haudattiin suvun hautakuoriin pit�j�n pieneen kirkkoon, johon ei
ket��n koko suvusta ollut haudattu aina Uudenkaupungin rauhan ajoista
asti. Vapaaherra Erikin pojan kuoltua tuskin viisikymmenvuotiaana j�i
kartano perinn�ksi pojanpojalle Aleksander St�lsk�ld Hornille,
salaneuvokselle, joka oli Suomen Keisarillisen Senaatin
varapuheenjohtajana, maamarsalkkana ja muissa maansa korkeimmissa
viroissa -- t�m�n kertomuksen aikaan jo seitsem�n kymmenen ik�inen,
el�kett� nauttiva mies, innokas maanviljelij� ja kunnan asiain
harrastaja. H�n eli nyt Haapakosken tilalla tytt�rens� Hannan kanssa;
poika Erik oli jo vuosikausia ollut upseerina palveluksessa Ven�j�ll�.

Vapaaherra Aleksander Horn oli aikaisin nainut vanhasta suomalaisesta


suvusta hiljaisen ja kainon vaimon, joka oli enemmin tunnettu
l�mp�isest� syd�mmest��n kuin selv�st� j�rjest�. H��puuhien aikaan oli
kerrottu h�nen ainoastaan vastahakoisesti ja vasta paljon ep�ilemisen
ja houkutuksen j�lkeen suostuneen t�h�n naimiseen. Aleksander Horn oli,
kuten h�n silloin lausui, tahtonut kasvattaa h�net suuren kartanon
arvon mukaiseksi hallitsijattareksi; mutta h�nen kasvatustapansa ei
lienee ollut oikein sovelias, sill� Matilda -- se oli vaimon nimi --
pysyi kainona ja arkana yh� edelleen kuolemaansa asti. Rakastaen
kotiaan ja lapsiaan vietti h�n el�m��, joka vapaaherran ulos p�in
pyrkiv�n vaikutuksen rinnalla pysyi niin v�h�isen�, ett� sit� muut
ihmiset eiv�t huomanneet ollenkaan.

Kohta vaimonsa kuoleman j�lkeen vapaaherra loistavalla tavalla toi ilmi


harvinaiset hallinnolliset ominaisuutensa. H�nen horjumaton
vanhollisuutensa ja lain kunnioituksensa eiv�t sallineet mit��n
Macchiavellin temppuja, kuin tuli puheeksi maan s��tyjen kokoon
kutsuminen. Siten yleni h�n kerrassaan yleisen suosion huimaavaan ja
horjuvaan korkeuteen ja p��si tuota pikaa niihin korkeihin virkoihin,
joissa h�n on ollut. H�nen sukulaisensa ja yst�v�ns� ihmetteliv�t
�killist� voimaa ja pontevuutta, jota h�n osoitti vaimonsa kuoltua,
sill� ensin n�ytti t�m� kuolemantapaus koskeneen h�neen eritt�in
kovasti. Itse tiesi vapaaherra paremmin kuin muut, mist� sen voiman
l�hde kuohui esiin.

H�n tarvitsi kovaa henkist� ty�t�, tukeuttaakseen kalvavat muistot,


joita h�nen aikaisin pois menneen vaimonsa kuolema h�ness� her�tti.
Kuuluisuus lohduttaa, sanotaan, mutta kell� on ollut kest�vyytt� ja
voimaa taistelemalla kiivet� johonkin kuuluisuuden monista pikku
temppeleist�, h�n kyll� paraiten tuntee, mit� se taistelu on h�nelle
maksanut. Vapaaherra Aleksander Horn ei ollut mink��n ty�n avulla
voinut koskaan unhottaa, ett� se vaimo, jota h�n oli sanonut omakseen
ja rakastanut ja kunnioittanut koko elinaikansa, ei ollut h�nen omanaan
omasta vapaasta vaalistaan eik� my�sk��n ollut onnellinen.
* * * * *

Toukokuun lopulla vapaaherra vanhus k�veli edes takaisin huoneessaan


kaikkein paraimmalla mielell�. H�n katsoi kyll� jo kymmenett� kertaa
l�mp�mittaria, ilmapuntaria ja tuuliviiri�: kaikki merkit n�yttiv�t
niin otollisilta kuin mahdollista. Ilma oli l�mmin, ilmapuntari
korkealla ja tuuliviiri osoitti etel�tuulta.

-- Huomenna kylv�mme ohran. Sen teemmekin, lempo vie. Hanna, Hanna,


tulepas t�nne, tytt�seni.

Neiti Hanna, senaattorin ainoa tyt�r, tuli salista, jossa h�n oli
istunut vertaillen englantilaista ja ruotsalaista raamattua toisiinsa.
H�n oli pitk�vartaloinen, v�h�n miesm�inen, vaan kuitenkin miellytt�v�
nainen, ij�lt��n 25 ja 30 vuoden v�lill�. Viisaat silm�t katselivat
v�h�n surumielisesti. Kulmakarvat, hienot ja kauniin kaarevat,
ulottuivat nen�n kohdalla melkein yhteen asti, joka sukuperint� oli,
kuten perhekuvat todistivat, huomattavana enimmill� suvun j�senill�.
Kaksi jotenkin selv�piirteist� poimua kulmakarvain v�lill� todisti
h�nen kokeneen el�m�n vakavuutta ja kest�neen monta ankaraa sis�llist�
taistelua.

-- Mit� tahdot, is�? sanoi h�n levollisesti miellytt�v�ll�


altto��nell��n. Katsahdettuaan is��ns� kasvoihin ja huomattuaan, kuinka
iloinen h�n oli, lis�si h�n heti: Mit� on tapahtunut, sin�h�n n�yt�t
kuin, kuin olisi ... oletko saanut kirjeen Erikilt�?

-- Olen, tytt�seni -- ja vanhus hieroi k�si��n tyytyv�isyydest�. --


T�n��n viet�mme ilop�iv��, laita lautapeli kuntoon ja totitarjotin
my�s. Set� Maunu Jaakko Velenius tulee t�nne t�n��n. Niin niin,
tytt�seni, �l� katsokaan noin ankarasti minuun, kyll� meid�n pit��
saada totia t�n� iltana.

-- No, mutta mit� Erik on kirjoittanut? sanoi neiti Hanna ja huokasi


konjakin t�hden, sill� h�n oli ankara raittiuden yst�v� ja olisi
mieleens� n�hden, jos vain olisi voinut, karkoittanut kaikki v�kijuomat
koko talosta.

-- Erik, niin, n�etk�s, en min� yksist��n Erikin kirjeen t�hden ole


iloinen. On minulla montakin ilon syyt�. Huomiseksi saamme ohran
kylvylle hyv�n ilman. T�n��n sain hyvi� uutisia Helsingist�. Sitte
viel� on puutarhuri Jaakko ollut raittiina, ihan maistamatta kolme
kuukautta sen pilleriparannuksen j�lkeen, eik� minun tarvitse erottaa
h�nt� palveluksesta, kuten uhkasin. H�n saa nyt armosta tehd� j�lleen
synti�, ehk�p� marraskuuhun asti.

-- No, olipa siin� paljo iloittavaa, sanoi neiti Hanna, tavoitellen


leikki� ja hymy�, joka ei ollenkaan kaunistanut h�nen muotoansa. Niin,
min� olen puhunut paljon ja vakavasti Jaakon kanssa, nuhdellen h�nt�
syntisest� el�m�st��n. Mutta mit� kirjoittaa Erik?

-- Tuossa on h�nen kirjeens� ja sen sis�ss� on toinen sinulle. H�n


p��see pois turkmeenien maasta ja on saanut Moskovassa pataljoonan.

-- No vihdoinkin, Erik parka, h�n lienee...

-- Vihdoinko! Kolmen kymmenen ij�ss� ja �versti! Ei: _jo_ sinun pit��


sanoa, pikku Hanna. Senaattori laski k�tens� neiti Hannan olkap�ille,
katsoi yst�v�llisesti h�nen vakaviin, tummiin silmiins� ja veti henke�
syv��n. -- Hanna, min� olen iloinen, ett� h�n, viimeinen meid�n
sukuamme, on poissa sotakent�lt�. Ylpeyteni kielsi minua kutsumasta
h�nt� kotiin kesken tulisinta sotaretke�, mutta nyt ... ja vanhuksen
silm�t kostuivat.

-- Sinulla on siis kaikissa tapauksissa ollut ik�v� h�nt�, is�?

-- Eik� olisi ollut? Ja senaattorin silm�ss� loisti jotakin, jota h�n


ei ollut halukas n�ytt�m��n muille ihmisille eik� edes neiti
Hannallekaan. -- Mutta kas tuossahan se jo onkin Maunu Jaakko.

Liikutettuna riensi neiti Hanna ulos salin ovesta juuri yht'aikaa, kuin
provasti Maunu Jaakko Velenius, senaattorin koulu-, lukio- ja
yliopistokumppani sek� vanha yst�v�, astui sis��n tampuurin ovesta.

Tulija oli voimakas, seitsem�n kymmenen ik�inen vanhus, py�re�t ja


lihavanlaiset kasvot sileiksi ajeltuina.

-- Hyv�� iltaa, hyv�� iltaa t�n� siunattuna kev�tiltana. Min� kylvin


ohran t�n��n.

-- Kas sinua, sin� olet pit�nyt kiirett�. Olisipa minun pit�nyt tehd�
samoin, mutta meid�n Johansson, niin, senh�n sin� kaikki tied�t. Vaan
terve tuloa, terve tuloa, vanha kumppani. Nyt saat kuulla uutisia -- ja
senaattori vihelsi -- oikein oiva uutisia.

-- Vai niin, onko se se suuri uutinen, jonka lupasit ilmaista minulle


t�n� kev��n�.

--- Juuri se. Ole hyv�, k�y istumaan. No, piippu, sohva tai lautapeli,
mink� valitset?

-- Sohvan.

-- Ahaa, ollaan utelias. No no, k�y sitte sohvaan, tuohon


korkeasukuisen ja tuiman herra Erik Samuel St�lsk�ld Hornin kuvan alle
ja odota, niin saat kuulla jotakin, joka koskee h�nen j�lkel�isi��n.
Senaattori meni sanomalehdill�, papereilla, siemen- ja kivin�ytteill�
kokonaan t�ytetyn p�yd�n luo, etsi esiin silm�lasinsa, asetti ne
suurelle kaunismuotoiselle nen�lleen ja otti p�yd�lt� tukun
asiakirjoja. Sitte astui h�n sohvan luo, k�vi istumaan provastin
viereen, heitti toisen polven toisen p��lle, laski paperit polvelleen,
ryk�si ja alkoi:

-- Me Aleksander II Jumalan armosta koko Ven�j�nmaan keisari ja


itsevaltias, Suomen suurruhtinas y.m. y.m.

-- J�t� nuo kaikki sikseen, sanoi provasti.

-- Jahaa -- julistamme t�ten Haapakosken r�lssitilan, Hiln�isin


verotilan, siihen kuuluvat Kiiskon, Vanhankyl�n ja Vainikan sek�
Vahvaniemen tilat j.n.e., j.n.e. -- niin, nuohan kaikki sin� tied�t
vanhastaan -- ja vapaaherra k��nsi lehden ja korotti ��nens� --
sukuperinn�ksi vapaaherrallisessa St�lsk�ld Hornin suvussa
Haapakoskella.
-- No ihmett�! Ja provasti hyp�hti yl�s hyvin kummastuneena. Milloinka
se on tuo tapahtunut ja mit� hy�ty� siit� on?

-- No mit� min� sanoin, ett� sin� olit kummastuva vai mit�!

Provasti alkoi nauraa. -- Hyv� veli, kuin ajattelen sit� ... sit�...

-- Mit� sitte?

-- Sit� aikaa, jolloin asuimme Ludviginkadun varrella, muistathan,


siin� pieness� ylioppilash�kkeliss�.

-- No ent� sitte.

-- Mist� me kiistelimme siihen aikaan; sin� olit punaisin


kansanvaltalainen, vaikka olitkin aatelismies. Oikea Jakobiini,
vallankumouksen mies. Sin� puolustit kaikkia 1848 vuoden aatteita,
muistelenpa sinun kirjoittaneen jotain runomitallakin siit� asiasta.
Min� olin jo silloin kirkon ja uskonnon puolustaja, ja nyt, nyt sin�
olet ylimys, syntym�lt�si tietysti, mutta my�skin uskoton entiselle
nuoruudellesi.

-- Ta ta ta, sanoi vapaaherra. Ent� sin� itse? Sin� olit vanhollinen,


mutta kuka on puolihullu raittiusmies, kuka on kansanvaltalainen, kuka
naisasian ja yhteiskoulun harrastaja, juuri sin�. Miss� ovat nyt sinun
nuoruuden ihanteesi? Mutta leikki sikseen. Ett� sinusta on tullut se,
mik� olet, k�sit�n min� varsin hyvin ja samoin toivon sinun k�sitt�v�n,
ett� minusta on el�m�n koulussa, tuossa korkeudessa, jossa olen
oleksinut, tullut se, mik� nyt olen: Haapakosken sukuperint�l�inen
St�lsk�ld Horn.

Provasti k�vi j�lleen istumaan.

-- No, mutta mit� nyt oikeastaan tarkoitat kaikella t�ll�? Ja mit�


sanoo tytt�resi Hanna siit�?

-- Hanna, niin h�n on toistaiseksi asian puolella syd�mmest��n ja


sielustaan. Mutta kuinka sitte, jos Erik, kuten toivon, kohta naipi ja
t�nne tulee uusi em�nt�, sit� asian puolta h�n ei liene viel� tarkoin
punninnut. No, min� olen sit� varten asettanut niin, ett� Erik siin�
tapauksessa saa hoitoonsa vanhan is�in kartanon Hiln�isin tuolla puolen
jokea. Mit� min� sill� muuten tarkoitan, sen sin� kyll� tiennet
paremmin kuin kukaan muu. Olemmehan siit� asiasta usein puhelleet. Min�
tahdon, ett� Suomen ensimm�inen s��ty, josta valtiovallan ja kansan
v�litt�j�in tietysti tulee l�hte�, voisi milloin hyv�ns� sanoa kummalle
p�in tahansa, kuin velvollisuus k�skee: kiitoksia paljon, mutta min� en
tahdo en�� kauemmin kannattaa t�t� asiaa. Itsen�inen aatelisto on
sellaiselle maalle kuin meid�n paljon t�rke�mpi kuin mik��n muu. Kuinka
t�lle maalle olisi k�ynytk��n, ell'ei Porvoon valtiop�ivill� olisi
ollut sellaisia miehi� kuin minun is� vainajani, kuin Morian,
Mannerheim ja Gyldenstolpe. Suomen aatelisto ja arkkipiispa vetiv�t
kuorman yl�s liejusta, siit� ei ole v�hint�k��n ep�ilyst�. Min�
surkuttelen tuota virkamies-aatelistoa, joka nyt uiskentelee pinnalla
Helsingiss�. Nimet sill� on kuin kaupunginl�heteill� ja
portinvartioilla Tukholmassa, mutta ei mit��n muinaismuistoja eik�
mit��n historiaa, se kuittaa vain palkkansa, tyytyy ja saa tyyty�
melkeinp� mihin hyv�ns�.
Nyt toi palvelustytt� sis��n teet� ja totilasit.

-- N�etk�s, sit� min� tahdon yleens� katsoen, mutta mit� minuun itseeni
tulee, tahdon min� viel� yhden asian, ja sit� tahdot sin�kin, Hanna,
sanoi h�n tytt�relleen, joka nyt tuli sis��n k�sit�ineen.

-- Min� tahdon saada poikani kotiin. Min� tahdon, ett� h�n oppii
tuntemaan, mit� velvollisuuksia h�nell� suomalaisena aatelismiehen� on.
H�nen ei pid� joutua kiusaukseen j��d� sinne pois, my�d� t�m�
kartanonsa, johon h�nen sukunsa on polvesta polveen pannut vaivaa ja
ty�t�, ja siirty� pois siit� maasta, jota h�nen tulee palvella.
Vahvempaa pidint� kuin kartano ei ole. Maa, se vet��. Jos sinulla on
kappale maata ij�isesti suvun omana, niin ennemmin tai my�hemmin tulee
joku sinun nimisesi sinne ja istuttaa uuden vesan samaan paikkaan,
jossa myrsky tapasi vanhan rungon. Maa vet�� kuin magneetti kaiken
el�m�n puoleensa, jopa aivan itseens�. K�sit�tk� nyt, Maunu Jaakko,
mit� tarkoitan?

-- Miksi en k�sitt�isi, vanha yst�v�. Kiitos selityksest�. Tuon kaiken


olen sanonut sinulle jo nelj� kymment� vuotta sitte.

Senaattori nauroi. -- Saattaa kyll� olla niin, se tapahtui varmaankin


siihen aikaan, jolloin sin� viel� olit vanhollinen.

-- Niin juuri silloin, my�nsi provasti pannessaan piippuun, kuin sin�


olit tasavaltalainen ja kansanvaltalainen. Mutta saattaapa olla aivan
sama, mit� sin� ja min� olemme olleet; nyt min� olen aivan yksimielinen
sinun kanssasi t�st� asiasta. Kuin ajattelen, kuinka paljon meid�n
jalointa vertamme on turhaan juossut siell� poissa, kuinka monta meid�n
suurimpia perheit�mme on sotkeutunut suureen onnen tavoittelijain
virtaan keisarikaupungissa ja hukkunut siihen py�rteesen, joka kuohuu
ja kiehuu valtaistuimen juurella, niin olen iloinen siit�, ett� sinun
Erikkisi ei ole kuuluva heid�n joukkoonsa.

-- Niin niin, rakas veli, Ruotsi on ottanut osansa, nyt ottaa Ven�j�
my�s osansa, sanoi vanhus huoaten.

-- No no, is�, virkkoi neiti Hanna, t�n��n sinulla ei ole syyt�


valittaa. Sin� olet tehnyt velvollisuutesi. Ja sit� paitsi saamme kai
Erikin kohta kotiin.

-- Tuleeko Erik kohta kotiin, sanoi provasti iloisesti ja kummastellen,


ja piippu pys�htyi suuhun menness��n keskitielle. -- No, se ilahuttaa
minua.

-- Ent� minua sitte, sanoi senaattori hitaasti, h�mmensi teet��n ja joi


sit� pikku siemauksin. Kuin johdun ajattelemaan Ven�j��, sanon kuin
saksalais-roomalainen keisari kerran Italiasta: paljo on j�lki� sinne
p�in, vaan v�h� sielt� palaavia. Ja ne miehet, jotka sielt� joskus
palaavatkin, eiv�t aina ole samanlaiset kuin sinne menness��n. Mutta
kuulkaammehan, mit� Erik kirjoittaa, tahdotko, Hanna, lukea meille
h�nen kirjeens�?

Neiti Hanna otti kirjeen k�siins�. Juuri h�nen yritt�ess��n lukemaan


tuli puutarhuri Jaakko sis��n. H�n n�ytti hyvin vilkkaalta, niin ett�
vapaaherra vanhus aivan pelj�styi ja luuli h�nen j�lleen langenneen
viinan kiusaukseen.
-- No, mit� nyt sitte? kysyi h�n.

Jaakko kumarsi oven suussa ja vastasi leve�sti hymyten: niin, min� vain
tulin ilmoittamaan, ett� se suuri englantilainen em� on saanut
porsaita.

-- Mit� sin� sanot, Jaakko, no sep� oli iloinen uutinen. Kuinka monta
porsasta?

-- Kuusitoista, ja Jaakko nauroi niin, ett� kaikki h�nen hampaansa


n�kyiv�t.

-- Kuusitoista, no lempo soikoon, katsos sit�. Jaakko, mene ja sytyt�


lyhti. Tule sin�kin, Maunu Jaakko, meid�n pit�� menn� katsomaan, se on
minun kallis, uusi em�sikani, joka tuotiin Northumberlannista. Jaakko,
vie sana my�s voudille ja vanhalle Vapulle, heid�n pit�� tulla mukaan.
Muutamia porsaita t�ytyy toimittaa pois, muuten em� sy�pi ne suuhunsa.

Koko talo l�ksi liikkeelle. Vapaaherra heitti ylleen lyhyen turkin ja


pisti jalkaansa suuret kalossit. Provasti sai vanhanaikaisen viitan,
jossa oli senkin seitsem�n kaulusta, neiti Hanna heitti olkap�illeen
saalin, ja pitk�ss� jonossa, etup��ss� nyt juuri ulos tullut vouti sek�
vanha Vappu, marssittiin alas muhkean, tiilist� rakennetun sikol�tin
luo, joka oli aivan puutarhurin asunnon vieress�. Is�karju makasi eri
osastossaan yksikseen ja nukkui kaikessa rauhassa, pit�m�tt� v�h��k��n
lukua perhehuolista.

-- N�yt�s, Vappu, tulta t�nne l�hemm�. Katsos, miten suloisia elukoita,


sanoi neiti Hanna, ja h�nen kasvonsa loistivat tyytyv�isyydest�.

Suuri englantilainen ei ollut hyvill��n lapsivuodetervehdyksest�, vaan


r�hki �k�isesti ja n�ytti huolissaan lukevan suurta laumaansa.

-- Kuinka ruusupunainen se on tuo nuori em�, sanoi provasti.

-- Niin, eik� sill� ole my�sk��n mit��n harjaa, se on sile� kuin


sipuli, lis�si Vappu.

Vapaaherra vanhus antoi heti kaikkein tarkimpia, k�yt�lliseen


kokemukseen perustuvia neuvoja, kuinka suurta englantilaista tuli
hoitaa, ett'ei se eksyisi toimittamaan betlehemil�ist� verisaunaa.

-- Kaikki te tied�ttekin, herra parooni, ihmetteli vanha Vappu


is�nt�ns� monitietoisuutta.

-- Jahaa, nyt palaamme j�lleen yl�s ja tyhjenn�mme lasin suuren


englantilaisen menestykseksi, ja kuukauden kuluttua sin�, Maunu Jaakko,
saat porsaista pari kappaletta.

Provasti kiitti, ja niin l�hdettiin taas liikkeelle kev�tillan


viile�ss�. Taivas oli id�n puolelta valoisa; kevyt, ilmainen,
sinipunerva sumu verhosi laaksoa, ruisr��kk� narskutti oraspelloilla ja
koski kohisi tuolla alhaalla.

-- Mik� ihana kev�tilta, t�m� tekee vanhoille hyv��, tuntee itsens�


kymment� vuotta nuoremmaksi, eik� totta, veli?

-- Niin, kyll� se on varma tosi, mutta nyt menemme sis��n, toti


j��htyy.

Vapaaherra ja h�nen vieraansa astuivat j�lleen vanhanaikaiseen


huoneesen, k�viv�t istumaan suureen, nahalla p��llystettyyn sohvaan,
tupruttivat piippujansa ja jatkoivat keskusteluaan siit�, johon se
�sken p��ttyi.

-- Poikasi kirje, niin, saammeko kuulla sen?

-- Tietysti. Hanna kulta, k�yp�s tuomassa t�nne Erikin kirje.

-- Kuulepas, kuinka teid�n v�linne, Erikin ja sinun, on nyt t�h�n


aikaan? H�nh�n n�ytt�� kirjoittavan sinulle, sanoi provasti.

Vapaaherra huokasi. -- Hm, enimm�kseen h�n tietysti kirjoittaa


sisarelleen. Min� saan kuulla h�nt� koskevat asiat kiertoteit�. Nyt on
h�n kuitenkin kunnioittanut minuakin kirjeell�.

Provasti huokasi vuorostaan. -- Sin� olit liian ankara h�nt� kohtaan.


H�n oli aina luonteeltaan hento, siin� h�n on �itins� kaltainen. Min�
sanoin sinulle moneen kertaan: pitele varovasti sit� poikaa. Sellaisia
uneksijoita ja haaveksijoita kuin h�n pit�� kohdella eritt�in
varovasti.

Vapaaherra katsoa tuijotti synk�sti eteens�. Se oli h�nen el�m�ns�


katkerin muisto, h�nen suurin surunsa. H�nen ainoa poikansa oli niin
kauan, kuin h�n voi muistaa, ollut kylm�, umpimielinen ja salaper�inen
h�nt� kohtaan, vaikka h�n kaikille muille oli aivan avomielinen ja
suora.

Vapaaherra vanhus oli asettanut itse��n kohtaan suuret vaatimukset,


mutta samaa h�n vaati muiltakin, jotka olivat h�nen l�hell�ns�. Sit�
paitsi h�n kaikkia muita, paitsi tyt�rt�ns� Hannaa, kohtaan menetteli
jotenkin jyrk�sti sek� julkisessa el�m�ss� ett� kodissaan. N�in ollen
eiv�t vaatimukset poikaa kohtaan suinkaan j��neet v�h�isiksi, eik� se
tapa, jota h�n k�ytti niit� toteuttaessaan, ollut lempeimpi�. H�n oli
pelj�stytt�nyt poikansa jo h�nen pienen� ollessaan, ja nuorukaisena
tunsi poika is��ns� kohtaan kunnioitusta, joka melkein vivahti pelkoon.
Paraastaan p��st�kseen vapaaksi ja riippumattomaksi n�ist� is�ns�
ankaroista vaatimuksista oli Erik pyrkinyt kadettikouluun, mutta ennen
kuin h�n sai luvan, oli monta ja kiihke�t� kiistaa tapahtunut is�n ja
pojan v�lill�. Ja niiden vaikeiden aikojen muisto se nyt teki
senaattori vanhuksen mielen raskaaksi.

-- No no, ero pehmitt�� paljon, hyv� veli. Aika parantaa kaikki haavat,
ja Erik nyt kyll� k�sitt�nee, ett� sin� kaikissa tapauksissa tarkoitit
hyv��. Mutta tuossapa jo onkin h�nen kirjeens�.

Zaritzin toukokuu 18--

Hyv� is�. Kuten n�et p�iv�yksest�, olen jo poissa Keski-Aasiasta


ja silloin, kuin t�m�n kirjeen saat, j�lleen Europassa, oltuani
nelj� vuotta taistelemassa Ural-j�rven seuduilla, Afganistanin
rajoilla ja Syr Darjan varsilla. Min� olen saanut pataljoonan
Moskovassa.

-- �verstik�! Ja provasti tempasi piipun suustaan. Mit� sin� sanot!


H�nh�n on vasta kolmen kymmenen ij�ss�, olipa sill� veitikalla onni!
Vapaaherra hymyili. -- Minun isois�ni is� komensi kolmen kymmenen
ij�ss� jo armeijanosastoa. Mutta kuulehan edelleen:

... Kun meid�n sanomalehtemme harvoin v�litt�v�t t�k�l�isist�


oloista, kerron kaikkein lyhyk�isimm�sti, mit� on tapahtunut siit�
asti, kuin sinulle viimeksi kirjoitin. Marraskuun 26 p�iv�n�
marssimme Skobelevin johdolla Dengil Tepe� vastaan er��st�
kurjanp�iv�isest�, pienest� rajalinnasta Bamista, jossa olimme
ik�vystytt�neet itsemme melkein kuoliaaksi asti niin� parina
kuukautena, jotka siell� viivyimme. Meit� oli yhteens� 4,770 miest�
ja 67 tykki�. Teketurkmeenien p��llik�ll� oli pitk� nimi: Evars
Murad Tykma, ja arvonimi Sardar; h�nen sotav�kens� oli 40,000
miehen suuruinen. Valetaisteluja toimitteli Skobelev Tepen
pohjois- ja it�puolella sill'aikaa, kuin �verstit Kurapatkin ja
Koselkov p�invastaisella puolella valloittivat Jengikalan sek�
Tepen etel�puolella olevat linnoitukset. Me viivyimme siell� kauan
aikaa, kaivoimme juoksuhautoja ja usein oli el�m�mme toivottoman
kurjaa. Joulun aatosta asti makasin min� 80 miehen kanssa toisessa
linjassa, ja minua paleli hirve�sti. Vanha Andrejev on ollut minun
luonani. Tammikuun 12 p�iv�n� k:lo 11,20 r�j�ytimme suurella
ruutisuonella -- siin� oli koko 1,180 kiloa ruutia -- Tepen
muureihin aukon ja rynt�simme heti sen j�lkeen. Sotamies Kotelnikov
Shirvanin rykmentist� oli ensimm�isen� vallilla. Upseereista olin
min�, vaikka hiukan haavoitettuna, n:o 1. Yrj�n ristin ja �verstin
arvon voitin sill� tempulla. Tepen valloitus mursi tekel�isten
vallan. Nelj�ntoista p�iv�n kuluttua olin min� jonkunlaiseen
kentt�kuumeesen sairastuneena paluumatkalla Europpaan. Saatuani
j�rjestetyksi asiani Moskovassa tulen heti k�ym��n kotimaassani
ja Haapakoskella. Lis�� kirjeess� sisko Hannalle. Pyyd�n kertomaan
terveiseni kaikille, jotka viel� muistavat minua, varsinkin
vanhalle provastille, jos h�n viel� on elossa. Hyv�sti n�kem��n
asti. Tottelevainen poikasi

_Erik_.

Provasti oikein punastui t�st� tervehdyksest�.

-- Poika parka, Erik parka, kyll� h�n on saanut viett�� oikeata koiran
el�m�� siell� kaukana niiden rosvojen parissa. Olisipa kyll� jo aika
tulla h�nen kotiin. Itsekseen h�n ajatteli: tuohan muuten oli pikemmin
vain virkakertomus ylip��llik�lle kuin kirje is�lle.

Ik��n kuin vapaaherra vanhuksella olisi ollut aavistus provastin


ajatuksista, sanoi h�n, niin niin, kyll� viel� saamme enemm�n uutisia
Hannan kirjeest�; luepas sin�kin kirjeesi, tytt�seni.

Vakavalla altto��nell��n luki Hanna:

-- Parahin sisareni. Kuinka olen palannut Moskovaan, sen saat


lukea is�n kirjeest�. Niinp� niin, min� olen siell� viikon
kuluttua ja tarvitsen sinun apuasi. Min� olen niin kauan asunut
auloissa, aavikoilla ja kasarmeissa, ett� en en�� oikein tied�,
milt� vakinainen ihmisasunto n�ytt��k��n. Jos nyt tahdot tehd�
minulle suuren palveluksen, niin tulet t�nne minun luokseni
nelj�ksitoista p�iv�ksi ja autat minua laittamaan kuntoon sen
kruununtalon, jota minulla on oikeus hallita. Sinun aistisi ja
kykysi sovitella yhteen v�rej� olisi minulle sanomattoman suureksi
hy�dyksi. Luullakseni ehtisimme saada kaikki tehdyksi nelj�ss�toista
p�iv�ss�. Jos k�y oikein hyvin, niin ehk�p� sen ajan kuluttua p��sen
l�htem��n yhdess� sinun kanssasi Suomeen. Sin� saat asua minun
luonani ja min� teen olosi t��ll� niin suloiseksi kuin mahdollista.
Meh�n emme ole tavanneet toisiamme siit� asti, kuin nelj� vuotta
sitte k�vit minun luonani Krasnoje-Selossa. Arvaathan, ett�
minulla olisi paljo kyselt�v�� sinulta. Muistatko kapteeni
Martinovia, jonka kanssa s�imme aamiaista kyl�ss� Tuuterin m�ill�?
Voitko ajatella, h�n on nyt, vaikka vanhempi minua, minun
�verstiluutnanttini. Se oli mieluinen uutinen minulle. Vastaa
s�hk�teitse sill� osoitteella, jonka n�et t�ss� alla. Kuin tulet,
olen min� vastassa. Terveisi� kaikille veljelt�si

_Erikill�_.

-- No, neiti Hanna l�htee, tietysti, sanoi provasti.

-- Niin, jos is�ll� ei ole mit��n sit� vastaan.

Vapaaherra vanhus taisteli itsekseen ankaran taistelun. P��st�� nyt


kiireimp�n� kev�tt�iden aikana uskollisin apulaisensa pois koko
nelj�ksitoista p�iv�ksi, se oli suuri uhraus h�nelle.

Provasti katseli tarkasti vanhaa yst�v��ns�. -- No, veli, mit� arvelet?


Salli minun antaa hyv� neuvo. �l� hylk�� Erikin pyynt��, ei se
kohtuuton ole. Ajattelehan, millaista el�m�� h�n on viett�nyt siell�
kaukana Kara Kumin aavikoilla.

-- Niin, vastasi vapaaherra, saathan l�hte�, tytt�seni, saathan l�hte�,


mutta koeta palata niin pian kuin mahdollista. N�eth�n, kuinka vaikea
minun on tulla toimeen ilman sinua.

Nyt tapahtui jotakin, mit� ei ollut tapahtunut moneen vuoteen: neiti


Hanna syleili is��ns�.

-- Nyt olit oikein hyv�, is�. Kas niin, tulkaa nyt ruokasaliin. Larsson
ilmoitti jo, ett� illallinen on valmis.

Vanhukset l�ksiv�t illalliselle, joka sy�tiin iloisella mielell�.


Atrian j�lkeen poltettiin viel� yksi rauhan piippu, ja sitte saattoi
vapaaherra provastia sillalle kosken alle ja viel� kappaleen matkaa
edelleenkin pappilan porttia kohti. Kuin kello l�i kymmenen, oli jo
aivan hiljaista Haapakosken kartanossa, niin hiljaista, ett� kuului,
kuinka viimeiset muuttolinnut, jotka olivat matkallaan my�h�styneet,
suhisten lensiv�t pitkin jokilaaksoa pohjoista kohti.

* * * * *

Viikon kuluttua oli neiti Hanna jo matkustanut Moskovaan. Erik Horn oli
siksi ajaksi, kuin h�nen kartanoansa korjattiin, vuokrannut Petrovan
puistosta er��n huvilan. T�m� Aldonin huvila oli pieni, mutta eritt�in
komea rakennus kaikkein arvokkaimmassa osassa puistoa. Er�s rikas
moskovalainen oli rakentanut sen kuuluisalle laulajattarelle Aldonille,
mutta nyt se oli jo ollut vuoden kaksi autiona. Laulajatar oli
karannut, kuten kerrottiin, v�h�p�t�isen saksalaisen viuluniekan
kanssa, joka oli soitellut keisarillisessa orkesterissa.

Erik Hornin ja h�nen sisarensa Hannan kesken vallitsi parempi yst�vyys


kuin sisarusten kesken tavallisesti. Heid�n �itins� oli kuollut
aikaisin; is� kun oli lakkaamatta kiinni hallitus- ja kunnallisissa
toimissa, oli h�nelle j��nyt hyvin v�h� aikaa lastensa kasvatuksen
varalle. Sen t�rke�n osan velvollisuuksistansa oli h�n j�tt�nyt er��lle
nyt jo kuolleelle naissukulaiselle. Sisarukset olivat siis kasvaneet
yksiss� ja saaneet tyyty� jo hyvin nuoresta asti ainoastaan toistensa
seuraan. Monivuotinen oleskelu is�in vanhassa kartanossa ynn�
ratsastus-, kalastus- ja mets�stysretket olivat tuottaneet heille
yhteisi� lapsuuden muistoja, joita he olivat yh� virkist�neet ahkeralla
kirjeenvaihdolla. Toistensa tapaaminen nyt niin monen vuoden j�lkeen
tuottikin heille molemmille sanomatonta iloa.

II.

Moskovassa, suuressa kaupungissa, jossa kaikkein slaavilaisten syd�n


sykkii, Moskovassa, mahtavassa kaupungissa, jossa kukistumattomat
yleiset mielipiteet kirjoittavat niit� lakeja, jotka itsevaltias sitte
l�hett�� maailmaan, Moskovassa, pyh�ss� kaupungissa, jossa sadat
kirkot ojentavat kultaisia kupujansa sinitaivasta kohti, siell� soivat
tuhannet kellot helluntain, ihastuksen, kev��n juhlaa. Paitsi t�m�
kellojen jymisev� ��ni, julisti kev��n juhlaa my�skin sotilasmusiikin
helisev� soitto, kulkein pitkin Tverin bulevaardia. Ihastuksissaan
leivot sini-ilmoissa Petrovan puiston kukkivain nurmikkojen p��ll�
lauloivat kev��n ylistyst�. Kev�tt� kohisi joen ruskea vesi,
kulkeissaan poreillen kohti Volgaa, "Ven�j�n suurta �iti� Volgaa".

Petrovan puistossa vieriv�t vaunut toistensa j�ljest� lakkaamattomassa


jonossa.

T�n��n piti kaiken, mit� Moskovassa oli komeata, rikasta ja loistavaa,


l�hte� ulos, ja Moskovassa on paljo n�ytelt�v�� sill� alalla. T�n��n
se Moskovan ylh�inen maailma toi ilmi kev��n vallan julkisen
tunnustuksensa. Kalleita vaunuja vetiv�t englantilaisissa,
ranskalaisissa ja ven�l�isiss� valjaissa p�rskyv�t hevoset, v�lkkyvin�
sek� karvaltaan ett� varuksiltaan. Kuskit, toinen paksumpi toistaan,
tunsivat, ett� t�m� oli heid�n kunniap�iv�ns�; he vallan loistivat
viinasta ja ylpeydest�. Arvokkaasti ja kauniisti kantoivat he
riikinkukon h�yhenill� koristettuja, mataloita hattujaan.

Vaunuissa istui komeita nuoria naisia, puettuina Pariisin viimeisimm�n


muodin mukaan loistavan valkoisiin tylli- ja musliinipukuihin:
komeat kuin kukan ter�t, ilmaiset ja keve�t kuin kev�tpilvet. He
liikkuivat niin sulavasti ja vapaasti suurine kukka-, pitsi- ja
nauharuusu-taakkoineen, kuin ei tuo katoava komeus olisi koskaan
tuottanut heille eik� kellek��n muulle mit��n huolia eik� p��n vaivaa.
He laskivat kesken��n leikki�, tervehtiv�t hymyillen ohi ajajia; iloa
oli ilmassa eik� sulava hymy ollut koditonna, Nuoret syd�mmet sykkiv�t
j�ntev�sti ja voimakkaasti kureliivisein�mi� vastaan; s�ihkyv�t silm�t
ja punaiset huulet puhuivat, kukin kielell��n, kev��n ilosta, nuoruuden
onnesta.

Keskell� t�t� kirjavaa, iloista joukkoa astuivat Horn ja h�nen


yst�v�ns� Martinov Aldonin huvilaa kohti, puiston koillisosaan,
noutamaan neiti Hannaa p�iv�lliselle. Sill� t�n��n, niin oli p��tetty,
oli sy�t�v� poissa kotoa jossakin kes�ravintolassa, joita t��ll� on
paljo.

Erik Horn oli t�ysverisen skandinaavialaisen tyyppi: sinisilm�inen,


valkoverinen ja kaunisvartaloinen. Leve� otsa, leve� ja voimakas leuka
sek� ruotsalaiseen tapaan sovitettu parta tekiv�t h�net kerrassaan
toisen n�k�iseksi kuin se piiri, jossa h�n nyt oleskeli. Is�ns�
n�k�isyytt� h�ness� oli hyvin v�h� tahi ei yht��n; is�n kasvojen
l�pitunkeva viisaus ja jyrkkyys puuttui kokonaan pojalta. Jonkinlainen
vienous, naisellinen h�veli�isyys, jopa v�list� p��tt�v�isyyden
puutekin olivat koko h�nen olemuksensa p��luonteena. Se oli niin
selv�sti n�kyv�n�, ett'ei edes h�nen sotilaspukunsakaan eik� sen
mukainen k�yt�ksens� voinut sit� peitt��.

-- Me tulemme liian aikaisin. Sisareni ei varmaankaan viel� ole valmis,


sanoi Horn. Mutta kuules, jatkoi h�n �kisti, kuka on tuo kaunis nuori
tytt� ratsain, tuo, jolla on sininen harso?

-- Miss�, kuka? Ja Martinov katseli ajajain, ratsastajain ja k�velij�in


lainehtivaa joukkoa. Ei, h�n ei n�hnyt ket��n, h�n ei tiennyt.

-- T��ll� on ahdasta ja alkaapa jo p�list�kin, sanoi h�n, astukaamme


jotakin sivuk�yt�v��, tuonne lammikolle p�in.

H�n k��ntyi sivuk�yt�v�lle ja Horn seurasi h�nt�. V�h�n matkan p��ss�


suuresta tiest�, jota tuo kimalteleva ihmisjoukko kulki, l�ysiv�t he
lammikon luota mukavan puutarhasohvan, jota varjostava palsamipoppeli
levitti l�mminneesen ilmaan suloista tuoksuaan. Heid�n ja lammikon
v�lill� oli ainoastaan kapea ratsutie.

-- Me tulemme tosiaankin liian aikaisin, sanoi Martinov ja katsoi


kelloaan. Jos tahdot, niin ryhdymme selittelem��n oloja ja henkil�it�
pataljoonassa. Horn mielihyv�ll� suostui ehdotukseen.

Martinov juuri paraikaa teki nuorelle p��llik�llens� selkoa


pataljoonasta ja sen upseereista, kuin sit� paikkaa kohti, jossa n�m�
kaksi herraa istuivat, k��ntyi ratsastava nainen kevytjalkaisella,
omituisen punav�risell� ratsullaan, j�ljess� puhlakka ratsupalvelija
papurikon hevon selj�ss�. Nuori nainen ratsasti eritt�in sulavasti;
hepokin n�ytti tuntevan, mik� kaunis taakka sill� oli kannettavana: se
k�veli sulavasti notkuvin askelin, taivutti kaulansa komean kaarevaksi
ja p�rskyi mielihyv�st�. Nuori neito oli hyvin kaunis, pieni p�� lep�si
vakavasti ja vieh�tt�v�sti hienolla, taipuisalla kaulalla. Pitk�
sininen harso, leviten h�ilyv�n� hatusta, ik��n kuin kietoi h�nt�
ilmamaisella verholla, josta l�mp�isen tummat silm�t loistivat
yst�v�llisesti ja luottavasti koko maailmaa kohti.

Kev�ttuuli, ripe� liike ja h�ik�isev� valo antoivat h�nen piirteilleen


v�ri� ja raikasta, kosteaa loistetta, joka viel� paremmin saattoi
h�ness� nuorekkuuden, melkeinp� lapsellisuuden n�kyviin. Yksi ainoa
suhdattomuus oli tuossa suloisessa muodossa: vienon surumielisyyden
piirre, joka v�rehti hienon, kauniin suun p��ll�.

Ratsastajaneidon l�hestyess� sit� paikkaa, jossa Horn ja h�nen


kumppaninsa istuivat, hyp�hti viimemainittu yl�s ja tervehti h�nt�,
tosin kunnioittavasti, mutta kuitenkin melkoisen tuttavallisesti.

-- Hyv�� p�iv��, Helena Nikolajevna, mik� ihana kev�tp�iv�.


-- Ahaa, Dimitri Semenovitsh, oletteko tekin ulkona k�velem�ss�. Neiti
katsoi hyvin pitk��n Hornia, joka nousi ja odotti, ett� Martinov
esittelisi h�net, mutta turhaan.

-- Kuulkaas -- ja neito pid�tti ratsuansa -- min� olen levoton,


kuinka k�y huomeisen iltaman p��sylippujen. Oletteko te saaneet ne
sijoitetuiksi? Tied�ttek�, kyll� k�y vaikeaksi saada niin monta sijaa
t�ytetyksi. Kaunis ilma houkuttelee ulos koko maailman. Kuinka monta
teill� on j�ljell�?

-- Kaksi, vastasi Martinov puoli��neen. Horn ei voinut kauemmin


vastustaa kiusausta, vaan yhtyi puheluun.

-- Korkeasukuinen neiti, sallitteko minun, vaikka olenkin muukalainen,


k�ytt�� niit� kahta lippua?

Nyt vasta n�ytti Martinov tajuavan velvollisuutensa.

-- Ah, Helena Nikolajevna, sallikaa minun esitell� teille meid�n uusi


komentajamme, minun yst�v�ni, Erik St�lsk�ld Horn vapaaherra, Helena
Nikolajevna Chamitov.

�versti riensi esiin, tervehti kauniisti neitoa ja sanoi:

-- Suurimmalla mielihyv�ll� me, sisareni ja min�, k�yt�mme ne liput.


Iltamahan on hyv�� tarkoitusta varten vai kuinka?

-- Hyv�� tarkoitusta varten, tietysti, eik� Dimitri Semenovitsh ole


sit� kertonut teille? Te tuotte my�s sisarenne, sit� parempi -- ja koko
h�nen muotonsa loisti ilosta, joka kaikki vaikutti hyvin suuresti
Horniin. -- Terve tuloa, herra �versti, terve tuloa, te tulette
istumaan samassa looshissa kuin me, min� ja t�tini, mademoiselle
Dorinne Koshelsky. Meille on oleva hyvin mieluista tehd� tuttavuutta
teid�n kanssanne.

-- Min� kiit�n, sanoi Horn kohteliaasti ja aikoi juuri lis�t� viel�


pari sanaa, kuin Helena Nikolajevnan ratsu, s�ik�ht�en polkupy�r�ll�
ajajaa, joka varomattomasti menn� suhahti aivan vieritse, hyp�hti -- ja
pois sit� mentiin t�ytt� laukkaa. Pitk� harso kohosi taakse ja n�ytti
mets�n kev�tvihreytt� vasten ainoastaan selv�v�riselt� siniviirulta.

-- Hyv�nen aika, eih�n h�nell� vain k�yne pahoin, sanoi Horn


levottomasti, varjosti k�dell��n silmi�ns� ja h�t�illen katsoi pois
lent�v�� neitoa. -- Kirotut polkupy�r�t.

-- Oh, ei vaaraa; jos oikein tunnen Helena Nikolajevnaa, niin h�n kohta
kyll� masentaa Almandinensa. Se on h�nen mielikkiratsunsa. Helena
Nikolajevnalla on suonissaan kasakin verta.

Kasakin verta! ne sanat vaikuttivat vastenmielisesti nuoreen �verstiin.

-- Miksi et tahtonut esitt�� minua h�nelle, sin� vanha kumppani?

-- Enk� tahtonut? Tietysti min� tahdoin.

-- Etk� sin� ole virkkanut niin mit��n h�nen p��sylipuistaan ja viel�


v�hemmin iltamasta.
-- En, Erik Aleksandrovitsh, sanoi Martinov, pakollisesti hymyillen.
Min� olen sinulle nyt kaksi kokonaista p�iv�� kertonut kaikkea, niin
kaikkea mahdollista, ja kuitenkin sin� vaadit minua vastuusen siit�,
mit� en ole puhunut. Onko se oikeuden mukaista?

Horn hymyili. -- Kelvottoman kaunis tytt� h�n on, se Helena


Nikolajevna. N�itk�, kuinka p�iv�npaisteiseksi h�n muuttui, kuin min�
mainitsin, ett� sisareni tulee my�s. -- Mutta kuulehan, h�nen nimens�
on Chamitov, no, sitteh�n h�n on teid�n entisen rykmentinp��llikk�nne
tyt�r.

-- Niin, h�nen is�ns� on ruhtinas Nikolai Konstantinovitsh Chamitov,


sanoi Martinov.

Miten kummallista. Hornista tuntui, kuin Martinov olisi vastahakoisesti


antanut n�it� tietoja.

-- Mutta et sin� h�nt� ruhtinattarena minulle esitellyt.

Martinov nauroi. -- No mutta, t�m�h�n on oikea tutkistelu, enk� sit� jo


sanonut? No ruhtinas ja ruhtinas -- h�n nauroi pilkallisesti -- on
niill�kin eroa, ja t�m� ... hm. Ei h�nen sukunsa ole samettikirjassa
Kremliss�. Se suku kuuluu noihin Kaukaasian tatarilaisiin
ruhtinassukuihin, jotka Katarina II:sen aikana antautuivat Ven�j�n
alammaisuuteen ja ovat sitte anastaneet itselleen ruhtinaan arvon.
Sellaisia, senh�n itse paraiten tied�t, on siell� alhaalla kuinka monta
hyv�ns�, ruhtinaita, joilla ei ole muuta kuin yksi teltta ja yksi
hevonen. Muuten oli rykmentinp��llik�n isois�n isois� haidamak, er��n
muhamettilaisen kasakkiheimon p��llikk�, joka sata vuotta sitte
rosvoillen retkeili niill� seuduin, jossa nyt Orenburg on. Sill�
vaikka, kuten tied�t, Orenburgia katsottiin jo Elisabet Petrovnan
aikana t�ydellisesti kukistetuksi, niin tuskinpa siell� silt� Ven�j�n
valta oli voimassa ennen kuin viiden kymmenen vuoden kuluttua. Niin
tosiaan, h�nest�, siit� kantais�st�, jolla muuten oli tuo v�h�n
kummallinen nimi Haidulla, tied�n kertoa hupaisen jutun, min� kuulin
sen vanhalta ruhtinaalta, meid�n entiselt� rykmentinp��llik�lt�
itselt��n. Tahdotko kuulla sen? Ja Martinov oli jo j�lleen kokonaan
tointunut �skeisest� h�mmennyksest��n.

-- T�ss� piilee jotakin, sanoi Horn itsekseen -- ensin eritt�in


vaitelias, sitte puhelias. ��neens� lausui h�n: min�k� en kuuntelisi,
kuin Dimitri Semenovitsh Martinov kertoo. Muistathan, mit� meill� oli
tapana sanoa Varsovassa: Martinov on runoilija. Min� riipun suussasi,
sanoo tatarilainen, ala!

-- Kiitos hunajasta. Otahan papyrossi, t�ss� on tulta. Martinov asettui


mukavasti sohvalle, heitti toisen polvensa toisen p��lle, tuprutteli
papyrossiansa ja alkoi: Niin, n�etk�s, t�m� Haidulla, Nikolai
Konstantinovitshin isois�n is�, oli monta vuotta k�ynyt pikku sotaa
keisarinnan joukkoja vastaan; se oli Katarina II:sen aikana. Viimein
k�vi samoin, kuin aina on k�ynyt n�ille villeille ja nyt viimeksi
Achalin tekel�isille ja Samarkandin tatarilaisille Kauffmannin
sotaretken aikana. Vaikka olivatkin urhollisia, kukistuivat he. Ollen
viekas kuten it�maalaiset ainakin ja verraton valtioviisas, teki
Haidulla vanhus samoin, kuin Samarkandin kaani nyt on tehnyt: h�n
ryhtyi rauhan hieromiseen. Kuin oli kaksi vuotta lakkaamatta l�hetelty
sanansaattajia lahjoineen ja pitkine it�maisine, sananlaskuista ja
runollisista kuvista kirjavine kirjoituksineen, johduttiin viimein itse
asiaan. Haidullan tuli saada kahden kymmenen tuhannen ruplan
vuosiel�ke, ruveta jonkinlaiseksi liittovasalliksi ja ottaa aulaansa
ven�l�ist� varustusv�ke�. Lyhyesti sanoen: vastarinta oli kukistettu.
Mutta Haidulla vanhus meni viel� pitemm�lle: er�it� melkoisia etuja
vastaan lapasi h�n k��nty� kristinuskoon.

Keisarinna l�hetti aroille hovipappinsa, is� Osipin, ja hovimaalarinsa


Lampin. Tunnethan mielev�n Lampin, h�net, joka on maalannut Katarinan
muotokuvan, sen, joka on Talvipalatsissa ja viel� t�n�kin p�iv�n�
saattaa kenen hyv�ns�, joka sen n�kee, v�h�n p��st� py�r�lle. Kuuden
kuukauden kuluttua palasi maalari ja toi Haidulla vanhuksen kuvan, joka
oli tehty sen kokoiseksi, kuin h�n todella oli. Millainen kuva! Lempo
vie jos ei viel� t�n�kin p�iv�n� pelota tuo vanha rosvo. No, ehk�p�
saat sen joskus n�hd� Nikolai Konstantinovitshin luona.

Kuin muotokuva n�ytettiin H�nen Majesteetillensa keisarinnalle,


kerrotaan h�nen sanoneen: Lampi, te olette tehnyt teht�v�nne hyv�sti,
mutta kuinka menestyy minun hovipappini ty�? Lampi vastasi kuin
kohtelias hovimies ainakin: Teid�n Majesteettinne, haidamak kyll� antaa
kastaa itsens�, mutta h�n tahtoo muutamia pieni� muutoksia uskonoppiin
tahi oikeammin siveysoppiin, ja niist� h�n pit�� itsep�isesti kiinni,
ja kunnianarvoinen is� Osip on neuvoton ... h�n pyyt�� tarkempia
ohjeita.

-- Mit� tahtoo sitte "serkkumme", ruhtinas Haidulla?

-- H�n tahtoo pit�� haareminsa.

Vieno ivanauru kirkasti keisarinnan kasvot ja syv�t sinisilm�t


s�ihkyiv�t pid�tetyst� ilosta. Sitte k��ntyi h�n puoliksi ja sanoi
paljon tarkoittavalla ��nell�: Prinssi Orlov, l�hett�k�� is� Osipille
k�sky kastaa se vanha shakaali. Ja hovilla oli huvia siit� pikku
tapauksesta koko viikon ajaksi.

Mutta kuin shakaali oli kastettu, kiukustui h�nen kansansa. Haidulla,


jonka nimen� nyt oli Aleksander, karkoitettiin pois aavikoilta
monilukuisen perheens� kanssa, h�n tuli t�nne Moskovaan ja sai t��ll�
vanhan rappeutuneen linnan, jossa se perhe asuu viel�kin. Poika Yrj�
pantiin paashikouluun ja meid�n valtiomiehemme k�yttiv�t h�nt� sitte
kruunun tavoittelijan nimellisen�, pit��kseen yll� riitoja h�nen
heimossaan tuolla entisill� aavikoilla. Suureksi suosion osoitukseksi
sai h�n jossakin tilaisuudessa ottaa vastaan is�ns�, vanhan shakaalin,
muotokuvan, joka muuten oli hylkyn�, jossakin Talvipalatsin nurkassa.

-- No, mit� h�nest� sitte tuli?

-- Pojastako?

-- Niin Haidulla Aleksanderin pojasta, Yrj�st�.

-- Kenraali h�nest� tuli. Mutta h�n ei kuitenkaan voinut koskaan p��st�


vapaaksi haaremin ajatuksista, vaan pani toimeen h�v�istysjuttuja, ja
ihan varmaan olisi koko suku joutunut rappiolle, ell'ei joku
suurruhtinas olisi ollut kummina h�nen pojallaan Konstantin
Georgevitshill�. T�t� Konstantinia holhoili milloin kukin ruhtinas, ja
h�n olikin tosiaan aika mies; viimein p��si h�n intendenttiviraston
p��llik�ksi ja kokosi aika lailla rahaa. H�nen pojastaan, meid�n
Nikolaistamme, tuli rykmentinp��llikk�, mutta h�n otti eron tahi
oikeastaan h�net erotettiin virastaan pari vuotta sitte. Muistathan
vetovoiman lain. Niinp� niin, ne kerrokset, joista h�n on alkuisin,
vet�v�t h�nt� sinne jossa h�nen kotonsa oikeastaan onkin. H�n osasi
olla hyvinkin hieno ja komea nuorempana, siisti kuin kissa, kaunis kuin
paratiisilintu, se oli kaikki opittua, vaan nyt, kuin h�n jo on vanha,
niin...

Mutta Hornia ei miellytt�nyt Dimitri Semenovitshin kertomuksen loppuun


kuuleminen. Kaunis, nuori neito oli tehnyt h�neen syv�llisen
vaikutuksen, h�n oli viel�kin n�kevin��n akaasiain vaaleaa vihreytt�
vasten h�nen lumoavan kuvansa. Ett� t�ll� hienolla, ilmaisella
olennolla olisi mit��n yhteytt� tuon ylh�isen roskav�en, tuon
tatarilaissuvun kanssa, jonka historia oli lyhyiss�, voimakkaissa
piirteiss� juuri ollut h�nen n�ht�v�n�ns�, se tuntui Hornista
vastenmieliselt�. Ett� kaikki tuo nuoruuden ja kauneuden ilmestys,
joka, vaikka se jo oli kadonnut, yh� viel� kajasti h�nen silmiss��n
valkoruusuna tahi sellaisena kuin mantelikukan ter�, tulisi vedetyksi
alas, se tuntui h�nest� vaistomaisesti tuskalliselta.

-- L�htek��mme, Dimitri Semenovitsh, sanoi h�n lyhyeen. Sin� sy�t


meid�n kanssamme Jarissa, vai kuinka?

Dimitri katsoi tutkivasti kumppaniinsa.

-- Olkoon menneeksi Jarissa. Mutta vapaaherratar, sinun sisaresi meid�n


pit�� ensin noutaa.

He l�ksiv�t astumaan polkua pitkin, tulivat suuren lammikon rantaan,


jonka p��ll� p��skyset lenteliv�t, riemuisesti viserrellen, ja
k��ntyiv�t taas suurelle tielle, jota pitkin vaunujono juhlallisen
hitaasti kulki entiseen tapaansa. Samassa he n�kiv�t Helena
Nikolajevnan punaisella ratsullaan keskell� kiehuvaa joukkoa; h�n
tervehti vieh�tt�v�sti piiskallaan, hymyili voittoisesti ja l�j�ytti
ratsuaan.

Silm�nr�p�yksen ajan n�ki Horn sinist� harsoa ja tunsi outoa ahdistusta


ja s��li� neitoa kohtaan, joka sit� kantoi. H�n ajatteli itsekseen:
niin rakastettava ja hieno, ja kuitenkin sellainen kuorma raakoja,
likaisia muistoja ainiaaksi kytkettyn� h�nen sukunsa nimeen. Melkein
vihamielin sanoi h�n:

-- No, Dimitri Semenovitsh, mutta tytt�, tytt� itse, mit� sinulla on


h�nest� sanomista?

Martinovilta ei j��nyt huomaamatta Hornin puheessa piilev� pieni


piikki. Iloisesti vastasi h�n:

-- Erik Aleksandrovitsh, tahdotko tiet��, mit� minulla on sanomista


h�nest�? No, saathan itse n�hd� Helena Nikolajevnan huomenna. Sen
verran min� vain sanon, ett� h�nell� on selv� p�� ja ett� h�n tiet�� ja
osaa enemm�n kuin h�nen ik�isens� tyt�t tavallisesti.

Horn ty�nsi sivulle vaaleat viiksens� ja hymyili hiljaa itsekseen. Nyt


he jo olivat Aldonin huvilan luona, Neiti Hanna seisoi odotellen
kuistilla, valmiina l�htem��n.

-- Olemmeko antaneet teid�n armonne odottaa? huusi Martinov ranskaksi


orapihlaja-aidan ylitse, joka oli huvilan ja suuren tien v�lill�.

-- Ehk� minuutin, vastasi Hanna; vaunut ovat valmiit, min� tulen heti.
Kohta sen j�lkeen istui koko seurue landoo-vaunuissa, ajaen
h�lkk�juoksua Jaria kohti.

Jar on Moskovassa er�s ulkoravintola, joka on ainoastaan hyvin


edullisen asemansa ja muinaismuistojensa t�hden voinut pysy�
sellaisessa arvossa, ett� siin� kauneina vuodenaikoina k�y niit�kin,
jotka muuten ovat hyvin tarkkoja paikan valinnassa. Se on aivan
Petrovan puiston portin ulkopuolella viertotien varrella, joka vie
sielt� avaran Hodinin tasangon halki.

Jarissa on Pushkin viritellyt kanneltansa ja laulanut laulunsa


Antshar-puusta. Siell� h�n, innostuneena mustalaistytt�jen lauluista
ja sampanjasta on sepinnyt sen juomalaulun, joka kultakirjaimin
piirrettyn�, marmoritauluihin viel� t�n�kin p�iv�n� koristaa er�st�
t�m�n ulkoravintolan pikku huonetta. Talvisaikaan alkaa el�m� t��ll�
vasta puoliy�st� ja p��ttyy useimmiten vasta silloin, kuin harmaa
talviaamu jo koittaa ��rett�m�lle tasangolle. Kev��ll� muuttaa Jar
tuon nurinpuolisen luonteensa ja on sitte pys�hdyspaikkana iloisille
sek� mies- ett� naisurheilijoille ja perheille. Jarissa on pieni,
syreeni- ja akaasia-aidoilla ymp�r�ity, avonainen katos, ja siihen
asettuivat meid�n yst�v�mme. Puhelu k�vi Ranskan kielell�, jota
Martinov ei kuitenkaan osannut t�ydellisesti.

-- No, sisko Hanna, sanoi Horn, kuin p�iv�llisen tilaus oli tehty, min�
olen sitonut sinun aikasi huomiseksi. Huomennahan se juhla on, Dimitri
Semenovitsh?

-- Mik� juhla? kysyi Hanna. Minulla ei ole muassa muita kuin


matkapukuja.

-- Tied�tteh�n ehk�, hyv� neiti, ett� suuri tulipalo on raivonnut


er��ss� kyl�ss� muutamien peninkulmien p��ss� Moskovasta, jossa
pataljoona oli viime kes�n�. On toimitettu ker�yksi� vahinkoa
k�rsineiden hyv�ksi, ja muutamat rykmentin upseerit ynn� joukko
ylimysnaisia on pannut toimeen kilparatsastuksen kilpa-ajoradalla
tuolla Hodinin kent�ll�. Siit� tulee vain harrastajain n�yt�nt�, v�h�
ruusu- ja tanssiratsastusta ja ainoastaan yksi esteratsastus, ei muuta
kuin pieni paraadi. Ehk� teit�, hyv� vapaaherratar, huvittaa sen
n�keminen, arvelen min�. Lippuja my�v�t v�hitellen Helena Nikolajevna,
min� ja pataljoonan upseerit.

-- Niin, ja mik� Helena! keskeytti Horn. H�n istuu ratsun selj�ss� kuin
perho h�ilyv�ll� korrella, kaunis siniperhonen. H�nell� oli kaksi
lippua omaan looshiinsa, ja min� otin ne; olisitpa n�hnyt, kuinka
iloiseksi h�n tuli, kuin min� lupasin tuoda sisareni kanssani.

-- Vai niin, sanoi Hanna, heikosti hymyillen, mik� suku se on?

Ennen kuin Martinov ehti vastata, selitti Horn:

-- Hyv� suku. Is� oli t��ll� rykmentinp��llikk�n�, ja Helena


Nikolajevnalla on kanssansa t�ti, er�s Koshelsky.

-- Min� pyyd�n teit�, vapaaherratar, olemaan pelj�stym�tt�, kuin n�ette


t�din: h�n on ep�ilem�tt� hyvin kunnianarvoinen nainen, mutta meill�
pataljoonassa oli tapana sanoa h�nt� rautalankanaiseksi.

-- Mit�? Rautalankanaiseksi!

-- Niin, n�ettek�s, h�ness� on kaikki k�tkettyn� l�pip��sem�tt�m�n


salaper�isyyden verhoon. H�n on hyvin yhdistetty rautalangoista ja
puuterista, jota paitsi h�ness� on v�h� punaista ja mustaa sek� v�h�
kutakin, niin, ymm�rr�tteh�n, ja sitte h�n pukeutuu niin...

-- Mutta hyv�nen aika, sanoi Hanna, te kuvaatte h�nt� semmoiseksi, ett�


min� tuskin luulen voivani tulla.

-- Oh, sanoi Horn v�h�n k�rsim�tt�m�sti, tied�th�n, ett� Martinov on


runoilija, h�n k�ytt�� voimakasta v�rityst�. Tietysti sin� voit tulla
mukaan -- ja h�nen tavallinen varovaisuutensa ja p��tt�m�tt�myytens�
olivat kerrassaan kuin pois puhalletut.

Martinov hymyili niin, ett� sit� saattoi selitt�� kuinka hyv�ns�. --


Ep�ilem�tt� voitte tulla mukaan, sanoi h�n viimein, huomattuaan Hornin
tyytym�tt�myyden.

-- Niin, ja nyt saat kerralla n�hd� Moskovan koko kauniin maailman,


juuri ennen l�ht��si. Niin tosiaan, sisareni tahtoo l�hte� jo
ylihuomenna iltajunalla.

-- Nytk� jo? Niink� v�h�n Moskova teit� sitte miellytt��?

-- Ei, mutta min� en voi j�tt�� niin kauaksi vanhaa is��mme yksin��n,
ja sit� paitsi ... niin, min� luulen terveytenikin t��ll� huononneen.
Minun t�ytyy l�hte�.

-- Niin, minulle se kyll� on ik�v�, sanoi Horn, mutta kiitos hyv�st�


avusta, ja maljasi nyt. Ennen syksy� olen min�kin kotona. Tied�tk�s
mit�? Luulenpa, ett� menen huomenna tervehtim��n Nikolai
Konstantinovitshia, entist� rykmentinp��llikk��. Upseerit kai
seurustelevat siell� vai kuinka?

-- Kas vain, Erik Aleksandrovitsh, sanoi Martinov nauraen, Helena on


valloittanut Pariksensa. Sin�h�n olet aivan hurmautunut. Se muuten
sopii erinomaisesti; kaikki pataljoonan upseerit ovat huomenna
toimessa. Erik Aleksandrovitsh siten saa olla ruhtinattaren
palvelijana.

P�iv�llinen sy�tiin ilomielin. Tuntia my�hemmin istuivat sisarukset


Aldonin huvilan kuistilla, puhellen Suomesta, kodista, is�st�, joka oli
toimittanut vanhan kartanon sukuperinn�ksi, sek� sen muutoksen
seurauksista heille sisaruksille. Samalla katselivat he k�velij�it�,
jotka viel� kauan senkin j�lkeen, kuin aurinko jo oli laskeutunut,
astuskelivat puiden tuuheain latvojen alla, nauttien kev�ty�n
lienteytt�, puiston suloista viileytt� ja sulavaa musiikkia, joka
Mauritanian konserttisalista tulvi yli seudun ja sekautui kukkivien
kastanjain ja narsissein tuoksuun.

III.
Kilpa-ajoradalla Hodinin kent�ll� oli suuri tungos ja vilin�. Vaunut
toistensa j�lkeen vieriv�t aitauksen eteen, joka ymp�r�itsi tallia,
satuloimakentt�� ja katsojain parvekkeita. Kuskit ja palvelijat
loistivat kaikkein kauneimmassa muhkeudessaan, vaunut v�lkkyiv�t ja
silat kimaltelivat auringon paisteessa. Poliisit, joita joukottain
seisoi aitauksen portilla, tervehtiv�t toista ylh�ist� henkil��
toisensa j�lkeen ja osoittivat heid�n vaunuillensa kullekin ennen
m��r�tyn paikkansa.

�versti Horn ja h�nen sisarensa tulivat hyviss� ajoin. He n�yttiv�t


lippunsa, ja heti sy�ksyi erinomaisesti vahattu, k�herretty ja
kammattu, nuori luutnantti Hornin pataljoonasta esiin heid�n luoksensa,
esitti itsens� Aleksei Sidorovitsh Petroviksi ja sanoi saaneensa Helena
Nikolajevnalta -- niin h�n h�nt� vain nimitti -- k�skyn osoittaa heille
paikkansa. Heid�t vietiin itse johtokunnan varalle pid�tettyyn
penkkiriviin, aivan parvekkeen laidan eteen. Niinp� heill� siis oli
erinomainen paikka katsella loistavaa n�ytelm��.

Ylh��ll� parvekkeilla istui edustajia kaikista johtavista perheist�,


kuten E. de Laveley niit� nimitt��, noista perheist�, jotka eiv�t
hallitse, mutta kuitenkin johtavat koko kansaa. Siell� istui
kukoistavin joukko sen nimellisi� kuin Rostoptshin, Uvarov,
Sheremetjev, Dolgoruki, Novosiltzov, joiden kantajia on vuosikymmen
toisensa per�st� l�pi vuosisatojen mainittu milloin Herostratonin,
milloin Solonin vertaisina, aina kaikkein ensimm�isin� miehin�. Parvet
olivat muuten t�ynn� aivan tungokseen asti. Kaunisten, moniv�risten
pukujen merest� kohosi purpuranpunaisia ja valkoisia p�iv�nvarjoja kuin
isot kuuman ilmanalan kukat, ja ne vapisivat ja huojuivat omistajainsa
k�siss� tunteiden tuulahduksista, viel� arvaamattomammista kuin se
tuuli, joka h�ilyttelee maan pinnalla kasvavia kukkasia. Koko parvet
aaltoilivat v�reist� ja kukista, nauhoista ja pitseist�; siell� s�ihkyi
kauneita silmi�, mustia silmi�, sinisi� silmi�. Tervehdittiin
tuttaviaan huiskuttaen p�iv�nvarjoilla ja nen�liinoilla. Lyhyt iloinen
huudahdus ilmaisi silloin t�ll�in, miss� hermoja �rsytt�v�ss�
j�nnityksess� oltiin. Ja sen loistavan taulun p��ll� ylh��ll� taivaan
kaareva kumu tyynen�, l�mp�isen sinisen�, koristettuna isoilla
pilvill�, suurilla, p��llekk�in kasautuneilla tasangon pilvill�, jotka
p��lt� p�in ovat valkoiset kuin lumipeitteiset alpit ja j��virrat,
alhaalta kaukaa l�mp�isen sinipunervat ja tuhkaharmaat. L�hinn� parvien
reunaa oli suuri soikea ala kentt�� aidattu tangoilla, lipuilla ja
nuorilla; siin� oli kuten sirkuksessa osa n�yt�nn�ist� tapahtuva. Nyt
siin� kuitenkin oli paraastaan vain Hornin pataljoonan upseereja, jotka
�verstins� asettuessaan paikallensa tervehtiv�t h�nt� tarkalla
sotilasryhdill�.

Kaikki se kuitenkin j�i neiti Hannalta alussa huomaamatta, sill� h�n


n�ki ainoastaan yhden ja kauhistui: er��n naisen, joka istui samalla
penkill� kuin h�n ja h�nen veljens�. P��ss� oli t�ll� naisella suuri,
vanhanaikainen, mutta kallis hattu, leve�reunainen, jollaisia muoti
Englannissa vaati Yrj�jen ajalla. Koristuksina oli siin� sinipunervia
ja keltaisia h�yheni�. Korvissa riippui sill� naisella pitk�t
korvarenkaat ja kaulassa v�lkkyi arvokas, kalleilla kivill� somistettu
koriste. Tukka oli aseteltu monelle poimulle kuten Josefina
Beauharnaisin aikana. Kaikki tuo olisi viel� mennyt mukiin, mutta
muuten oli vaikea sanoa, mik� t�ss� naisessa oli irtonaista, mik�
kiinte�t�. Samoin oli mahdoton arvata h�nen ik��ns� ja h�nen
yhteiskunnallista asemaansa. Kaikki oli peitetty l�pin�kym�tt�m��n
salaper�isyyden verhoon, kuten Martinov oli sanonut.

-- Kuulehan, Erik, tuo se varmaankin on rautalankanainen. H�n on


tosiaan hyvin monella tavoin kokoon pantu. Neiti Hanna ei ehtinyt
puhella enemp��, sill� nyt juuri tuli komeasti loistava, nuori nainen
kauniissa ratsupuvussa, seurassansa nuori Petrov ja kaksi muuta
innokasta upseeria.

-- Terve tuloa, neiti, terve tuloa, �versti, olipa oikein hyvin tehty,
neiti, ett� otitte osaa t�h�n hyv�ntekev�isyysjuhlaan. Sallikaa minun
esitell�: t�tini, mademoiselle Dorinne Koshelsky eli Darja Mihailovna,
jos puhutte ven�j��, herra Petrov luutnantti, kreivi Novosiltzov ja
herra Shubin kornetti, juhlan toimikunnan j�seni�.

Mademoiselle Dorinne hymyili kaikkein rakastettavinta hymy��n ja h�nen


tummat silm�ns� v�lkehtiv�t kauneilta, voittavilta.

H�n toivotti molempia sisaruksia tervetulleiksi. Ennen kuin h�n


kuitenkaan ehti ryhty� keskusteluun neiti Hannan kanssa, tuli Martinov,
ratsusaappaat jalassa, piiska k�dess� ja punainen nauharuusu
olkap��ll�, kiireesti heid�n luoksensa. H�n tervehti kaikkia siin�
osastossa istujia, samassa sanellen:

-- Ruhtinatar, hyv�t herrat, kenraalikuvern��ri ruhtinas Dolgoruki


tulee. Me saamme alkaa heti -- menk�� paikoillenne, hyv�t herrat,
menk�� paikoillenne.

Luutnantti ja kornetit katosivat.

-- Herra kreivi, s��st�k�� Almandinea, huusi Helena Nikolajevna


j�ljest�.

Martinov sanoi hymyillen hiljaa:

-- Erik Aleksandrovitsh, istu paikallasi; nuori Petrov kiusaa Helena


Nikolajevnaa suurella, siet�m�tt�m�ll�, kiihkoisella rakkaudellaan.

Helena Nikolajevna oli niit� onnellisia, joille luonto on tuhlaamalla


antanut kaikkein kauneimpia lahjojaan. H�n oli kaunis ja nuori ja h�nen
syd�mmens� l�mp� johtui h�nen hyvyydest��n. Kaikki, mit� h�n sanoi ja
teki, johtui vilpitt�m�sti ainoastaan siit�, ett� h�n tahtoi olla
hyv� sen sanan paraassa merkityksess�. H�n oli luonnollinen ja
yksinkertainen sek� vapaa teeskentelemisest�, kuten hyv�sukuiset
ven�l�iset naiset tavallisesti, ja sit� paitsi oli h�nell� miellytt�v�
��ni, joka teki h�nen sanansa, kaikkein v�h�p�t�isimm�tkin, puoleensa
vet�viksi.

Yst�v�llisesti, vaan vapaasti otti h�n neiti Hannaa k�dest�, puristi


sit� ja sanoi:

-- Min� olen hyvin kiitollinen, neitiseni, ett� tulitte t�h�n juhlaan.


Jospa vain kaikki k�visi hyv�sti. Minun Almandineni on nyt ensi kertaa
muassa.

-- Te n�ytte rakastavan Almandineanne?

-- Tietysti, syd�nt�ni kiist�v�t Almandine ja musiikkini. N�ettek�s,


sanoi h�n hymyillen, minulla on kasakin verta suonissani -- musiikkia
ja hevosia, piaano ja Almandine. Muhkea hepo, ehk� liian
heikkohermoinen. Pikku Novosiltzov ratsastaa sill� t�n��n. Mutta onko
teill� t�ss� hyv� istua, n�ettek� hyv�sti, t�ss� on minun kiikarini.
Helenan yst�v�lliset sanat ja kohtelias huolenpito liikkuttivat Hornia
syv�sti ja voittivat h�nen sisarensa kerrassaan, niin ett� h�n hetkeksi
unhotti levottomuuden, jota tunsi m:lle Dorinnen t�hden.

-- Viivyttek� te, hyv� vapaaherratar, kauankin Moskovassa? kysyi


Helena.

-- Paha kyll� t�ytyy minun matkustaa huomeisiltana tahi viimeist��n


ylihuomenna, vanha is�ni...

-- Niin, jatkoi �versti selityst�, sisareni on tehnyt pitk�n matkan, ja


kun min� itsekin olen t��ll� viel� muukalainen, niin ett� minulla ei
ole ainoatakaan tuttua perhett�, niin t�ytyy sisareni matkustaa pois,
n�kem�tt� moskovalaista kotia.

-- Sallikaa, vapaaherratar, sanoi nyt m:lle Dorinne vanhanaikaisella


monisanaisuudella, minun kysy� teilt� ... mutta eik�h�n kysymykseni ole
liian rohkea? Tahdotteko huomenna sy�d� p�iv�llist� meid�n luonamme
veljenne, Martinovin, Petrovin ja ehk� my�s Novosiltzovin kanssa? Niin,
tied�n kyll�, ett� se on vastoin seuras��nt�j�, mutta saahan
matkustavaisia kohtaan olla v�h�n vapaampi. Muuten me aioimmekin kohta
t�m�n n�yt�nn�n j�lkeen toimittaa teille meid�n k�yntikorttimme.

-- Te olette liian yst�v�llinen, mademoiselle, min� ... min� en tosiaan


tied� -- ehk� min� l�hden jo huomeisiltana matkalle.

Mieluisimmin olisi Hanna eitt�nyt kerrassaan; koko h�nen maalainen,


yksinkertainen ja suora arvostelutapansa saattoi h�net pelk��m��n tuota
vanhaa, koristeltua nukkea. Mutta h�nen ajatellessaan sopivaa syyt�
kiiruhti veli vakuuttamaan:

-- Kiitollisesti me otamme vastaan teid�n kutsunne, sit�kin


mieluisemmin, kuin min� aioin jo huomenna k�yd� tervehtim�ss�
ruhtinasta. Mink� ajan te m��r��tte?

-- Kello viisi, ehti mademoiselle kuiskata, kuin yleis�ss� yht'�kki�


syntyi liike ja veti kaikkein huomion suurelle portille p�in.

Kenraalikuvern��ri oli tullut ajutanttineen. H�n astui radalle, sai


ottaa vastaan tervehdyksi� joka taholta, ja t�m� ylh�inen pikku ukko,
er�iss� suhteissa m:lle Dorinnen kaksoiskuva, asettui paikallensa
parvekkeen kunnialooshiin.

Nelj� viisi upseeria astui nyt siihen looshiin, jossa ruhtinatar istui,
heid�n joukossaan Petrov, joka muuten oli hyvin kiihtyneell� ja
hermostuneella mielell�. H�n asettui Helenan taakse ja n�ytti koettavan
niell� h�nt� silmill��n. Martinov seisoi alhaalla parvekkeen laidan
vieress�; silloin t�ll�in vaihtoi h�n muutamia sanoja Erikin ja
h�nen sisarensa kanssa. Nyt antoi h�n merkin, alettiin soittaa
kummallista marssia ainoastaan kime�ll� pikkolo-huilulla ja rummulla.
Per�lt� avattiin portit ja tuolle erotetulle soikealle alalle
ratsasti noin kuusi kymment� upseeria yhdess� ryhm�ss�, silmi��n
v�r�ytt�m�tt�, j�ykkin�, suorina, levollisina ja niin hiljaisina, ett�
tuskin kuului edes suitsien kilahdusta. Koko ajan pysyiv�t he
nelikulmaj�rjestyksess�, jonka kuvion tarkka mittaustieteellinen muoto
tuskin muuttui k��nteiss�k��n. Hevoset astuivat juhlallisen tasaisessa,
melkeinp� surullisessa tahdissa, jotenkin samoin kuin sankarit suurissa
murhen�ytelmiss�. Kavionsa nostivat ne korkealle ja painoivat ne ik��n
kuin tajutun varmasti j�lleen maahan. Sen kaiken tarkoitus oli osoittaa
ja se todella osoittikin, mik� vakava syy nyt oli t�nne koonnut
Moskovan vanhan aateliston ja rikkaat porvarit. Kaksi kertaa ratsasti
joukko ymp�ri radan, ja sit� tervehdittiin suunnattomalla riemulla.

-- N�ettek� Almandinen, sanoi ruhtinatar Helena neiti Hannalle, minun


hevoseni, sen rubiinipunaisen? Vaikka se on niin arka, ett� kaikkein
v�h�isinkin asia voi tehd� sen levottomaksi, niin ett� sen lihakset
v�risev�t, ymm�rsi se kuitenkin t�m�n n�yt�nn�n luonteen; pikku
Novosiltzov oli aivan mainio.

Nyt tuli ruhtinattaren luo sanantuoja: kenraalikuvern��ri, suuri


kauniin sukupuolen ihailija, tahtoi aivan omin k�sin antaa jollekulle
huvien toimeenpanijattarista, mieluisimmin kaikkein kauneimmalle, sen
rahasumman, jonka h�n oli koonnut palovahinkoa k�rsineiden hyv�ksi.

Mademoiselle Dorinnen seurassa l�ksi Helena h�nen ylh�isyytens� luo.


�versti Horn l�ksi my�skin ulos tervehtim��n rykmenttins�
ylip��llikk��, kreivi St�lpersi�, joka oli juuri tullut.

Neiti Hanna j�i yksin. H�nen paraikaa istuessaan ja miettiess��n,


olikohan m:lle Dorinne sellaisia ihmisi�, joiden luona sopii k�yd�
vieraisilla, kuului takaa p�in syv� kurkku��ni:

-- Kauniilla ruhtinattarella on t�n��n kanssansa my�skin naisseuraa.

Johon toinen k�he� ��ni vastasi:

-- On luultavasti englantilainen, kuulin h�nen puhuvan.

Neiti Hanna punettui hiukan tuosta huomautuksesta ja mietti yh�


kiihke�mmin, mit�h�n ihmisi� ne olivat nuo naiset, joiden seuraan h�n
oli joutunut. H�n oli hyvin huolissaan siit�, ett� h�nen veljens� oli
luvannut menn� heille p�iv�lliselle. Kummallista tosiaankin: upseereja
paljokin h�nen ymp�rill�ns�, mutta ei ainoatakaan naista. Samassa h�n
sattui huomaamaan kapteeni Martinovin.

-- Kapteeni, sanoi h�n, m:lle Dorinne on kutsunut minua ja velje�ni


huomenna p�iv�lliselle.

-- No, menettek�?

-- Antakaa te minulle neuvoa, herra kapteeni.

-- Eih�n toki, neiti, kyll� te itse osaatte paremmin p��tt�� kuin min�,
mit� teid�n on teht�v� t�ss� asiassa.

Nyt palasi ruhtinatar j�lleen t�tins� kanssa.

-- Ah, mik� ihana vanhus, se prinssi.

-- Katsokaas, viisi sataa ruplaa minun k�yhilleni... Tahdotteko n�hd�


minun Almandineani? Jos tahdotte, niin l�htek�� minun kanssani talliin.
Nyt tuleva n�yt�nn�n osa ei juuri huvita, se on vain ristiratsastusta
nelj�ll� hevosella. Tied�tteh�n, ett� t�llaisissa ratsastuksen yst�v�in
n�yt�nn�iss� ei saa olla liian vaativainen.

Mielell��n neiti Hanna tahtoi, sill� h�n rakasti el�imi� aina


lapsuudestaan asti. M:lle Dorinne j�i �verstin kanssa paikan vartiaksi,
kuin toiset molemmat naiset l�ksiv�t nuoren kornetti Shubinin kanssa
talliin. Siin� suunnattoman pitk�ss� puurakennuksessa seisoi
tallimiehi� luutineen, ruokkijoita ja ratsupalvelijoita eri ryhmiss�.
L�hinn� ovea seisoi harjoittaja herra Archer, lyhytkasvuinen
englantilainen, ei muuta kuin kimppu paljaita lihaksia ja j�nteit�, ja
puheli kiihke�sti Petrovin kanssa omituisella sekamelskalla, joka oli
yhteen sotkettu Englannin ja Ven�j�n kielist� sek� k�tten huitomisesta,
kirouksista ja hevosten hoitoon kuuluvista oppisanoista. Kuin Petrov
n�ki Helena Nikolajevnan, h�nen katseensa vuorotellen kirkastui ja
synkistyi; milt� poika paran mieless� tuntui, ei ollut mik��n
salaisuus.

-- Ah, ruhtinatar, sanoi h�n v�h�n suhisevalla, pehme�ll� ��nell�,


min� olen lohduton, totisesti perin lohduton. Voi mik� pulma! Jos
minun -- h�n oli sanomaisillaan hevosen nimen, mutta pid�ttihe --
kultaraudikkoni t�n��n voittaa teid�n heponne, niin te varmaankaan ette
koskaan anna minulle anteeksi. Toiselta puolen, jos min� en ensinn�
ehdi perille, niin te ehk� sanotte, ett� min� tahallani annoin teid�n
hevosenne voittaa. Ja nuori, kaunis luutnantti n�ytti niin onnettomalta
siit� hirve�st� velvollisuuksien ristiriidasta, ett� neiti Hanna
hymyili ja Helena Nikolajevna my�s hymyillen sanoi yst�v�llisell�
��nell��n:

-- �lk�� siit� olko ollenkaan huolissanne, Aleksei Sidorovitsh,


kaikkihan riippuu aivan hasaardista (sattumasta), -- siten viitaten
Petrovin kultaraudikkoon, jonka nimi oli Hasard. Korkeamman
ratsastusurheilun s��nt�ihin n�et kuuluu, ett� keskustellessa
kilpaveljen kanssa ei saa mainita sen hevosen nime�, joka on
kilpailemassa osallisena.

-- Menk��mme sis��n. Hyv�sti n�kem��n asti, Aleksei Sidorovitsh.

Petrov kumarsi ja naiset astuivat talliin.

-- T��ll�, ruhtinatar, t��ll� on teid�n hevosenne, sanoi herra Archer


ja viittasi er��sen pilttuusen p�in.

Almandine oli peitetty suurella sinisell�, vaakunakoristeisella


loimella ja korvissa oli sill� liinatupet, Neiti Hornista oli hepo
hyvin kummallisen n�k�inen siin� puvussaan ja h�n nauroi.

-- Ota pois peite, k�ski ruhtinatar.

-- En, teid�n ruhtinaallinen armonne, vastusti Archer, joka kaikkein


hevosmiesten tapaan oli hyvin taikauskoinen, se tuottaa onnettomuutta.
Luutnantti Petrov on l�hell� eik� vastustajan pid� n�hd� hevosta ennen
kuin satuloimapaikalla.

-- Kyll� min� tied�n teid�n kilpa-ajolakinne ja tapanne sek�


taikuutenne, jonka muuten olette juurruttaneet my�skin Petrov parkaan;
h�n ei uskalla edes mainita hevosten nimi�k��n t�n� p�iv�n�, torui
ruhtinatar, astui hevosensa luo, ja tempasi itse pois peitteen.

Archer pahastui, kirosi englantilaistapaansa ja puri hammasta, niin


ett� j�nteiset leuat paisuivat.

Almandinen v�ri oli niin ihmeellisen punainen, ett� hepo syyst� kyll�
oli saanut nimens� it�maisesta almandine-kivest�. Muuten oli hepo
parasta englantilaista rotua, rinta eritt�in leve�, kaula hieno ja
suora, silm�t suuret, lempe�t ja jotenkin ulkona olevat. Se katsoi
liikuttavan rakkaasti haltijattareensa. Neiti Horn suuteli sen turpaa,
hienoa ja pehmoista kuin lapsen iho, ja ruhtinatar taputteli sen
laihoja, j�nteisi� lanteita.

Samassa tuli pikku Novosiltzov sinne.

-- No, Archer, sanoi h�n �k�isesti, peit� heti hevonen; mit� uusia
tapoja tuo on...

-- Niin teid�n armonne, mutta ruhtinatar...

-- Minun syyni se on, min� tahdoin n�ytt�� Almandinen vieraallemme.

-- Pyyd�n anteeksi, min� en n�hnyt teit�, hyv�t naiset; sallitteko,


ruhtinatar, minun tarjota Almandinelle pullon sampanjaa?

-- Niin, se olisi sopivaa, sanoi harjoittaja. Hepo on eritt�in arka


t�n��n. Se tiet��, ett� nyt on kilpailu edess�, se on ajatellut sit�
koko p�iv�n.

-- Kuinka te, herra Archer, sen tied�tte? kysyi neiti Horn kauniilla,
s��nn�llisell� Englannin kielell�.

-- Kuinka min� sit� en tiet�isi? N�enh�n min� sen hevosta, sanoi Archer
kummastuen ja kiukustuen; totta min� sen verran ymm�rr�n hevosia.

Tallirenki toi pullon sampanjaa. Almandine, kuultuaan korkin


paukahduksen, hirnahti heti iloisesti ja nosti p��ns�. Mies pisti
pullon kaulan suuhun siihen paikkaan, jossa kuolaimet tavallisesti
ovat, ja Almandine imi halukkaasti makean juoman, rengin seisoessa
vieress� p��t��n raapien ja kuivia, paksuja huuliaan nuoleskellen sek�
kummallisia ajatuksiaan selvitellen.

Ohjelman toinen numero oli n�ytetty, tuli aika palata parvelle.


Ruhtinatar ja neiti Horn meniv�t, seurassaan Novosiltzov, pitk�n
piltturivin ohitse satuloimakent�lle. Siell� jo Archer oli
sekamelskallaan antamassa Petroville lukemattomia hyvi� neuvoja
suurella innolla, joka johtui Petrovin nuoruudesta ja tunnetusta
anteliaisuudesta.

-- Katsokaas, kultaraudikko on ven�l�inen hepo -- h�n ei koskaan


sanonut hevosia el�imiksi -- ja sen luonne on ven�l�inen. Sill� on
rohkeutta ja intoa, mutta se aina h�tik�itsee. Goddam, kohdelkaa sit�
sen t�hden tyynesti. Se on kiihke� ja kunnianhimoinen, teid�n pit�� sen
t�hden koettaa heti alussa p��st� edelle, jos mahdollista, siit� se saa
rohkeutta ja itseluottamusta; n�etk�s, se on ven�l�inen luonteeltaan,
silt� puuttuu sitkeytt�. Se punainen, ruhtinattaren, on aivan toista
laatua, arka tietysti, mutta ei koskaan joudu toivottomaksi, vaikkapa
olisi toisena ja kolmantenakin j�rjestyksess�, nelj�n viiden kymmenen
sylen p��ss� merkkipaikasta -- ei, se ei joudu toivottomaksi, se on
englantilainen ja sill� on rohkeus, joka kest�� kaikissa oloissa.
-- Tehk�� tilaa, tehk�� tilaa! huutaa joku tallirenki alhaalla oven
luona.

Samassa kello soi ensimm�isen kerran. L�pi koko tallin kulki kuin
s�hk�isku, kaikki hevoset h�rkistiv�t korviaan, liikahtelivat
levottomasti ja raapivat olkia; muutamat hirnuivat vilkkaasti.
Ratsupalvelijat juoksivat pilttuihin, hevoset vietiin ulos
satuloitaviksi ja loimet riisuttiin. Archer juoksenteli ymp�ri yrme�n�
ja �re�n�, koetteli satulav�it� ja solkia ja lakkaamatta toisteli joka
ratsastajalle: Pysyk�� vain levollisena, �lk�� h�tyytt�k� hepoa.
Korkeamman ratsastusurheilun lait m��r�siv�t, ett'ei kukaan saanut
n�hd� vastustajansa hepoa eik� kysell� sen vikoja tai ansioita; vasta
satuloimakent�ll� oli, jos muuten tahdottiin noudattaa hyv�� tapaa,
oikeus katsastaa vastustajiansa. Sen t�hden urheilijain uteliaisuus
kokoutui kaikki tyyni t�h�n paikkaan. T�nne kokouduttiin, saadakseen
ehk� minuutin verran katsella kilpailuun l�htevi�. Siell� n�kiv�t neiti
Hanna ja ruhtinatar kultaraudikko Hasardin, joka oli muhkea hepo Donin
aroilta: kullalta kiilt�v�, musta selk�, musta harja, musta h�nt�,
ryhti kuin aron kuninkaalla. T�st� hevosta oli Petroville tarjottu koko
omaisuus, mutta turhaan.

Soitettiin toinen kerta, ja nyt seurasivat tapahtumat toisiaan


nopeasti. Minuutti toisensa per�st� pidettiin yleis�� yh� kiihtyv�ss�
j�nnityksess�. Ratsastajat valkoisissa ratsupuvuissaan hyp�htiv�t
satuloihin. Kolmas soitto helisi hermoja �rsytt�v�sti -- ja leimausten
tavoin suhahtivat Almandine, Hasard, Ahmed Burja, Sokol, Duc ja muita
ulos kent�lle, yhteens� seitsem�n hevosta. Kaksi kertaa palautettiin
ratsastajat l�ht�paikkaan ennen kuin heid�n voitiin tunnustaa seisoneen
yhdess� riviss�. Mutta sitte l�hdettiin tuulen vauhdilla. Kaikki
kiikarit k��ntyiv�t nyt yksinomaan sit� paikkaa kohti, jossa
esteratsastus oli tapahtuva. Yksin neiti Hornkin unhotti ajatuksensa,
ja ep�ilyksens�, voisiko h�n menn� p�iv�llisille vai eik�. Keskustelu
vaikeni joka taholla aivan itsest��n. Silloin t�ll�in k�vi ik��n kuin
v�ristys l�pi koko ihmispaljouden, kuin hevoset l�hestyiv�t jotakin
estett�, kuin ratsastajat niist� p��siv�t onnellisesti tahi kuin, kuten
my�skin tapahtui, joku ratsastaja heilahti alas.

-- Hasard on edell�, ei, nyt on Almandine, ei, nyt taas on Hasard. Ah,
katsokaas, hyv�nen aika, Shubin sy�ksyi maahan. Voi, kyll� ne ovat
hirveit� nuo esteratsastukset. Ajatelkaahan, jos h�n on loukkautunut
kuoliaaksi. Ei, h�n nousee yl�s, h�n potkasee hevostansa, se on
kelvotonta, h�n on poissa luvusta. Viel� yksi este, viimeinen. Oh,
kultaraudikko Hasard! Hasard! Voi, mit� nyt on tapahtunut? Kuka sill�
ratsasti? Petrov.

Pitk�n matkan p��st� ei voitu p�lylt� ja osaksi my�s ratsastusesteelt�


n�hd�, mit� oli tapahtunut, mutta jotakin oli tapahtunut, koska ihmiset
sy�ksyiv�t sinne p�in, jossa kultaraudikko oli viimeksi n�kynyt. Eteen
p�in sy�ksyiv�t toiset ratsastajat lent�v�� vauhtia. Jalavametsik�n
takaa k��ntyiv�t he jo niin paljon l�ht�paikkaa kohti, ett� hevoset
n�kyiv�t edest� p�in. Viisas Almandine pysyi koko ajan piirin sis�rajan
vieress�. Puoli p��t��n edell� siit� n�kyi valkoinen Balaklava ja yht�
paljo siit� edell� Sokol, joka nyt oli kaikista voitolla. Balaklava ja
Duc n�ht�v�sti tahtoivat tunkeutua radan sis�rajalle, mutta Almandine
teki ne aikeet tyhjiksi. P�ly tuprusi, maa jymysi, jo kuului hevosten
huohotus, ainoasti viisi kymment� sylt� en�� ja Duc ... mutta ik��n
kuin Almandine olisi saanut siivet, lensi se nyt, kuin jo kaikki oli
aivan p��ttym�isill��n, semmoisella huimaavalla vauhdilla, ett� se
p��si ensimm�isen� perille ja sai tervehdykseksi suunnattoman riemun
huudon, k�tten paukutuksen sek� p�iv�nvarjojen ja nen�liinain
huiskutuksen. Neiti Hannan syd�n oli haljeta j�nnityksest�. Ett�
tuollainen asia, kumpiko kahdesta aivan vieraasta hevosesta juoksi
nopeammin, voisi niin kokonaan innostuttaa, jopa varsin vallata
mielenkin, sit� h�n ei olisi koskaan ennen uskonut. Nyt k�sitti h�n
varsin hyvin, ett�, koska h�ness� ensimm�inen hevoskilpailu voi
her�tt�� t�llaisen kiihtymyksen, h�n my�skin olisi tahtonut olla
katsomassa h�rk�taisteluja, jopa Caesarien verisi� n�ytelmi�kin. Horn
oli koko ajan tarkastellut Helenaa, tuskin itsek��n tiet�en, mist�
syyst�, mutta se nuori neito oli tehnyt h�neen syv�llisen vaikutuksen
aivan ensi n�kem�st� asti. Helena oli istunut hiljaa, ainoastaan kaksi
punaista pilkkua poskissa sek� v�list� kiihke�n lyhyt hengitys
osoittivat, miss� j�nnityksess� h�n oli. Almandine oli voittanut --
mutta Helena ei silt� ilosta hurmautunut, kultaraudikko oli poissa,
Petrovia ei n�kynyt.

-- Petrov, Aleksei Sidorovitsh on poissa, sanoi h�n hiljaa Hornille,


ja, ��ni vapisi hiukan, vaikka h�n n�ht�v�sti koetti hillit� itse��n.
Se ��nen v�rin� kiusasi Hornia, h�nen tajuamattansa syit�. Oliko tuo
Petrov niin l�heinen yst�v� Helenalle?

-- Tuossa on Martinov, kysyk��mme h�nelt�, sanoi Horn. H�n viittasi


�verstiluutnantille, ja t�m� tuli kalpeana, mutta kuitenkin tyynen�
parven laidalle.

-- Onnettomuus on tapahtunut, sanoi h�n hiljaa, Hasard, kultaraudikko


ei ole en�� elossa, mutta yleis�n ei pid� saada siit� tietoa.

-- Ent� Petrov? Ja Helena katsoi liikuttavan levottomasti ja suruisesti


Martinoviin.

-- Aivan terve, h�n on tallissa, sanoi Martinov kovaan, niin ett� moni
sen kuuli.

-- Ah Jumalan kiitos! ja liikutuksensa innossa pusersi h�n Hornin


k�tt�. L�htek��mme katsomaan poika parkaa.

He riensiv�t kaikki kolme talliin. Herra Archer seisoi ovessa,


riidellen ja kiroillen: sanoinhan min�, ett� se tuottaa onnettomuutta,
sanoinhan min� sen teille, armollinen ruhtinatar.

Sis�ll� kultaraudikon pilttuussa seisoi Petrov suuressa olkikasassa


niin suruissaan, harmissaan ja �keiss��n, ett� sit� on mahdoton kuvata.
Ennen kuin kukaan ehti h�nelt� mit��n kysy�, puhkesi h�n itse puhumaan
niin kiivaasti kuin h�yryn sy�ksy liian t�ydest� pannusta. H�nen
silm�ns� olivat t�ynn� kyyneleit�, mutta ne eiv�t silt� juosseet alas,
ja h�nen huulensa vapisivat.

-- Ruhtinatar, se on kehnoa, sopimatonta, se on kauhea v��ryys!

-- Mik� sitte?

-- Ett� radan johtokunta ei pid� parempaa huolta teht�vist��n. Ah


ruhtinatar, ah Helena Nikolajevna, kultaraudikko kuoli, se kuoli aivan
minun silm�ini edess�. Se hypp�si juuri viimeisest� esteest�,
tied�tteh�n, siit� pirulaisesta, ja loistava se hyppy olikin,
loistavampi kuin koskaan ennen, ja juuri kuin se laskee jalkansa
maahan, joka j�nne ja joka lihas j�nnityksiss�, on siin� alla kivi,
mukulakivi, py�re�, ei t�m�n suurempi, siihen, juuri siihen polkee se,
sen kaunis kavio murskautuu kuin lasi ja hepo putoaa maahan, toiset
sy�ksyv�t ohitse kuin linnut myrskyn edell�. V�lsk�ri, sairassotilaat
juoksivat metsik�st� esiin paareineen, min� olin pystyss� ennen, kuin
he ehtiv�t luo, mutta kultaraudikko n�ytti kaviotonta, verist� jalan
tynk��. Sen silm�t, sen silm�t, niit� min� en koskaan unhota. Samassa
kumartuu el�inl��k�ri alas ja silm�nr�p�yksess� n�kee h�n, ett�
kultaraudikosta ei en�� tule kalua. Paukaus, v�h� valkoista savua, h�n
on ampunut luodin l�pi sen p��n. Voi, viimeinen, mit� n�in, oli
sammuvat silm�t, veripunainen kieli ja valkoista vaahtoa hiekalla. Ja
ylivoimaisen surunsa painosta heitt�ytyi poika parka tenhottomasti
oljille. Antakaa minun olla, antakaa minun olla, muuta h�n ei saanut
sanotuksi.

-- Tulkaa, sanoi Horn jyrk�sti, j�tt�k��mme h�net rauhaan, h�nen


surunsa on pyh�. Herra Archer, olkaa hyv� ja toimittakaa luutnantille
lasi konjakkia ja vett�.

Hanna Horn oli kuin puolipy�rryksiss�, niin kiihoittunut, ett� h�n


tahtoi v�ltt�m�tt� l�hte� kotiin.

-- No, sano sitte ensin j��hyv�set meid�n uusille... Erik tavoitteli


yst�villemme-sanaa. Mutta Helena Nikolajevna ja h�nen t�tins� olivat jo
poistuneet.

-- Ei, min� en nyt tahdo n�hd� ket��n, t�m� on vallan kauheata. Minun
ei olisi koskaan pit�nyt olla n�kem�ss� sellaista el�inr��kk�yst�.
Saata minut vaunujen luo, min� l�hden heti kotiin.

-- Totta minun sitte pit�nee tulla mukaan, mutta ole nyt j�rkev�.

-- Ei, j�� sin� vain t�nne, min� en voi oikein hyvin, ukkosilma
rasittaa minua. Erik tunsi sisarensa; milloin h�n tahtoi jotakin,
tahtoi oikein todella, oli paras my�nty�. Horn saattoi h�net vaunuihin,
k�ski kuskin viem��n neidin kotiin ja palasi sitte kilpa-ajoihin.

Kultaraudikon kohtalo liikutti kaikkia, jotka jollain tavoin kuuluivat


urheiluharrastuksiin. Mutta suurin osa suuresta katsojajoukosta ei
tiennyt, mit� oli tapahtunut, ja kuin nyt parvien edustalla suuri
sirkuskentt� j�lleen merkittiin, tuli ilo yleiseksi, sill� nyt oli
kahdeksan naista ja kahdeksan herraa, kaikki ylh�iseen seurapiiriin
kuuluvia, esitt�v� ruusu- ja tanssiratsastusta, jonka j�lkeen oli
tuleva viel� muutamia numeroita ja viimeksi taas paraadiratsastus.

Ilma alkoi jo kuitenkin tuntua rasittavalta, loistavat valkopilvet


olivat muuttaneet v�ri�ns� ja rupesivat n�ytt�m��n harmaan
sinipunervilta ja synkilt�. Moni pelk�si kev�tukkosta, joka ei koskaan
unhota Moskovaa, ja varovasti l�ksi ajoissa matkoihinsa.

�versti Horn aikoi juuri l�hte� sanomaan j��hyv�set m:lle Dorinnelle,


kuin h�nen esimiehens� kreivi St�lpers taputti h�nt� olkap��h�n.

-- �versti, sanoi h�n, min� saan pyyt�� teit�, vaikka teill� onkin
lomaa, yhdeksi illaksi astumaan palvelukseen ja rupeemaan komentajaksi.

�versti Horn hymyili ja teki leikillisesti kunniaa.


-- Herra rykmentinp��llikk�, teill� on valta k�ske�.

-- Saapukaa minun luokseni p�iv�lliselle t�n��n Eremitaashiin puolen


tunnin kuluttua. Te tulette Helena Nikolajevnan kumppaniksi.

Horn katsoi Helenaan, joka hymyili h�nelle yst�v�llisesti.

-- Suurimmalla mielihyv�ll�, vastasi h�n hurmautuneena Helenan hymyst�.

-- Ent� m:lle Dorinne?

-- H�n seuraa Martinovia.

* * * * *

Kreivi St�lpersin p�iv�lliset juhlatoimikunnalle olivat j�rjestetyt


Ludvig XVI:nen malliin runsaasti koristetussa Eremitaashin
valkosalissa. P�ydill� olivat ne oikeat S�vren posliinit, jotka ennen
muinoin olivat olleet Marie Antoinetten omina ja jotka nyt ovat sen
kuuluisan paikan suurimpana kaunistuksena ja maineena. Noin kolmelle
kymmenelle hengelle katettu p�yt� oli laiteltu korkeimman herkkutaidon
kaikkein parasten s��nt�jen mukaan. Ruokalista, koristettu
urheilumerkeill�, oli niin j�rjestetty, ett� maun fysiologian sepitsij�
Brillat Savarinkaan ei olisi sit� osannut paremmin tehd�. Mustapukuiset
tatarilaiset moitteettomissa frakeissaan, pallopy�re�t p��t paljaiksi
ajeltuina, olivat ainoa luonnottomuus t�ss� kauniissa salissa, jota
varsin hyvin saattoi ajatella t�nne siirretyksi jostakin linnasta
Loiren tai Seinen varsilta. Mutta n�m� paimentolaisten j�lkel�iset,
n�m� tshelovekit nelikulmaisine kasvoineen ja riippuvine olkap�ineen
sek� silm�nr�p�yksellist�, orjamaista alammaisuutta osoittavine
muotoineen totisesti enemm�n muistuttivat it�maiden eunukkeja kuin
ranskalaista palmikkop�ist� Figaroa.

Gavottia soitettaessa astuivat kreivin vieraat sis��n. Se seikka, ett�


niin miehet kuin naisetkin olivat ratsastuspuvussa, saattoi t�m�n pikku
juhlan n�ytt�m��n tilap�iselt�, vieh�tt�v�lt� ja hauskalta kuin jokin
maalaisjuhla.

Kuin Erik Horn k�vi istumaan Helena Nikolajevnan viereen, katseli t�m�
ymp�ri huonetta. -- Min� en n�e teid�n sisartanne, sanoi h�n.

-- Sisareni pyysi minua tuomaan h�nen terveisens�; h�n tuli niin


liikutetuksi siell� tapahtuneesta onnettomuudesta, ett� h�n ei voinut
mitenk��n tyynty�, vaan l�ksi heti kotiin. H�n pyysi tervehtim��n.

-- Ah, kuinka ik�v�� minulle. Min� olin niin varmasti toivonut saavani
tehd� tuttavuutta h�nen kanssansa, h�n n�ytti niin miellytt�v�lt�.
Mutta huomenna h�n ei saa j��d� tulematta, min� luotan siihen.

-- Helena Nikolajevna, minun sisareni on vakava ja mielipiteilt��n


ankara nainen. H�n on nuoruudestaan asti ollut niin sanoakseni hurskas.
H�n ei k�y teaattereissa, tanssiaisissa eik� muissa sellaisissa
huvituksissa. Ett� h�n nyt joutui kilpa-ajoihin, oli h�nelle
�kkiarvaamaton tapaus kuten minullekin. Min� voin kyll�, kun tunnen
h�nen mielipiteens�, k�sitt��, kuinka liikutetuksi h�n oli tuleva
kaikista niist� tunteista, joita kilpailut v�ltt�m�tt� her�tt�v�t h�nen
luonteisissansa henkil�iss�.
-- Kuinka onnellisia sellaiset ihmiset ovatkaan meihin verraten! sanoi
Helena Nikolajevna vienolla ja vakavalla ��nell� ja samassa katsoi
Horniin hyv�ilev�ll� silm�yksell�.

Horn tunsi, ett� ne kahleet, jotka �kisti sitovat kaksi el�v�� olentoa
yhteen, olivat jo kietoneet h�net.

-- Luuletteko, sanoi h�n, oikeastaan sanoakseen vain jotakin ja


saadakseen h�net lausumaan jotakin, puhumaan. Eik� se ollutkaan vaikea,
Helena oli avomielinen ja yksinkertainen. Horn johtui ajattelemaan
puhjennutta ruusua, joka avaa hein�kuun auringonpaisteelle ja l�mm�lle
tuoksuvan kupunsa ja sitte j�lleen sulkee sen y�n karkaisevalle
viileydelle.

Niin, Helena uskoi sen, h�n uskoi, ett� onnea voi l�yty� sielt�, josta
h�n ei ollut koskaan osannut sit� etsi�, kodista. H�nen �itins� oli
kuollut kauan sitte, h�net oli kasvatettu luostarikoulussa, ja h�nen
is�ns� oli ollut sairas niin kauan, kuin h�n muisti, h�nell� ei ollut
mit��n kotia.

-- Helena Nikolajevna, te olette yht� j�rkev� kuin hyv�kin ja yht� hyv�


kuin kaunis.

-- Oh, herra �versti, sanoi Helena Nikolajevna hymyillen, te olette


juuri tullut kukkaiskielen, runouden ja hehkuvain sanojen kotimaasta,
it�mailta. Tied�ttek�, mink� t�hden it�maalainen k�ytt�� niin loistavia
puheenparsia naisesta ja laulaa h�nest� niin ylevill� sanoilla? H�n
n�kee naista niin harvoin, ett� h�nen mielikuvituksensa tekee naisen
joksikin taivaiseksi olennoksi. Te olette n�hneet nelj��n vuoteen
ainoastaan turbaaneja ja pitki� viittoja ja te liioittelette, te...

-- Helena Nikolajevna, nuo ajatukset kuulin min� muutamia p�ivi� sitte,


tosin v�hemmin loistavassa muodossa; onko h�n...

-- Ah niin, ne olivat Martinovin ajatuksia, min� tunnustan


koristautuneeni vierailla h�yhenill�, vastasi Helena nauraen.

Horn katsahti yli p�yd�n ja tapasi Martinovin synk�sti katselemassa


h�nt� ja h�nen p�yt�kumppaniaan; mutta Martinovin muoto muuttui �kisti,
h�n iloisesti ja kovalla ��nell� sanoi ruotsiksi: minun malja, sinun
malja, malja kaikkein kaunokaisten -- joka lause, kauan jo unhotettu
kotimaassansa, on merkillisen laajalle levinnyt muuhun Europpaan. Sit�
kuulee usein lausuttavan vieraissa maissa, ja S�vren museossa on se
sinisill� isoilla kirjaimilla kaunistamassa er��n korumaljan pohjaa.

P�iv�lliset olivat hyvin iloiset monine puheineen ja maljoineen. Kuin


kreivi viimein esitti maljan kaikille, jotka olivat olleet osallisina
toimissa hyv�n tarkoituksen eteen, siirryttiin p�yd�st� pikku huoneihin
juomaan kahvia ja soittelemaan.

Pianiino ty�nnettiin esiin ja toinen toisensa per�st� kantoi kortensa


yhteisen ilon hyv�ksi. Tuli Helena Nikolajevnankin vuoro. Hiljaa ja
pehme�sti kaikui h�nen ��nens� kuin violonsellin helin�, h�nen
laulaessaan kotimaansa kansanlauluja:

Nopsaan tuuli kulkee kukkaisaroo,


Nopsempaan mun mielein rient��
Sinne, kussa s� majailet.
H�nen ��nens� vapisi, ja tajuamattansa katsoi h�n hyvin hell�sti ja
rakkaasti Horniin.

Ei mill��n sanoin voida kuvata, mit� nyt liikkui nuoren neidon


syd�mmess�. Ei kukaan tied�, sanoo er�s ven�l�inen runoilija, ei kukaan
ole n�hnyt eik� koskaan ole n�kev�, kuinka siemen, her�tettyn� eloon ja
kukoistukseen, taimii, kasvaa ja kypsyy maan povessa. Jotakin
salaper�ist�, jotakin, jota Helena ei ollut koskaan tuntenut, ei
koskaan kokenut, her�si eloon h�nen sielussaan. Hehkuva puna poltti
h�nen poskiansa, kuin h�nen kiihke� laulunsa p��ttyi.

Horn oli hyvin liikutettu laulusta. H�n samoin kuin niin moni muu ei
rakastanut musiikissa taitoa eik� taidetta, vaan sit� aivan sin�ns�.
H�nt� miellytti antautua noiden h�ilyvien, suloisten, aaltoilevain
tunteiden valtaan, joita s�velten moninaisuus, niiden yhteensointu ja
sopusointu her�tt�v�t meid�n sielussamme; h�nest� ei ollut taidokkain
laulu kaunein, vaan se, joka raikkaana ja syv�n� v�litt�m�sti kuohui
syd�mmest�. Viel� kauan sen j�lkeen, kuin laulu ja k�tten paukutukset
jo olivat vaienneet, istui h�n paikallaan sen voiman lumoamana.

Yht'�kki� nousi h�n ja l�ksi etsim��n Helena Nikolajevnaa. H�n seisoi


avonaisen ikkunan edess�, joka oli pienen puutarhan puolella ja katseli
pime��n y�h�n. Martinov seisoi h�nen vieress��n ja puhui kiihke�sti,
mutta Helena ei n�ytt�nyt kuulevan h�nen sanojansa. H�nen katseensa oli
kohti kaukaisuutta, ei sit� kaukaisuutta, joka oli aivan h�nen
edess��n, vaan toista n�kym�t�nt� kaukaisuutta, joka oli huomattava
ainoastaan h�nen sielunsa silmille.

Horn astui hiljaa l�hemm�. Ulkona suhisivat nuoret lehdet, ja lehmusten


latvain v�litse loisti Kassiopeian kultapunainen t�hdist�. �kisti
k��ntyi Helena, ik��n kuin olisi tuntenut Hornin polttavan katseen.
H�nen kasvoilleen levisi lempe� hymy. Martinov nousi �kisti.

-- Kiitoksia ja hyv�� y�t�, hyv� neiti, sanoi Horn �kisti; huomeiseen


asti!

-- Hyv�� y�t�, vastasi Helena, huomeiseen asti!

Ja he erosivat. N�ytti silt�, kuin olisivat he molemmat pelj�nneet,


ett� sanat voisivat h�irit� niit� ajatuksia ja tunteita, joita heid�n
mieless��n liikkui. Horn meni kotiinsa. Sin� y�n� h�n n�ki unta, ett�
oli l�yt�nyt sen vanhan hopeatorven, jonka helin� oli kuusi sataa
vuotta sitte hurmannut h�nen kotiseutunsa nuoria tytt�j�.

IV.

Neiti Hanna saapui kotiinsa, Aldonin huvilaan, perin liikutettuna; sit�


paitsi tunsi h�n tyytym�tt�myytt� siit�, ett� Erik oli j�tt�nyt h�net
yksin. Raskas ukkosilma, siet�m�t�n kuumuus, Moskovan ��ret�n
k�rp�spaljous ja huvilan huoneiden tukeuttavuus, kaikki yhdess�
saattoivat h�net melkein raivoon. H�n ei voinut oleksia sis�ll� eik�
menn� kuistillekaan, jonne aurinko paraillaan paistoi polttavan
paahteisesti. Puolin��nnyksiss� kuumuudesta, liikutettuna kultaraudikon
onnettomuudesta ja tyytym�tt�m�n� itseens� siit�, ett� oli ollut l�sn�
noissa mielest��n julmissa kilpa-ajoissa, purskahti h�n hermostuneesen
itkuun. Ollakseen poissa palvelijain n�kyvist� pakeni h�n rappusia
my�ten yl�kertaan, jossa tiesi olevan viile�n palkongin.

Siell� ylh��ll� oli suuri, matala huone, jossa ilma oli perin kuiva ja
kuuma. Koko huone muuten oli t�ynn� talous- ja huonekaluja naisen
huoneesta, joka ennen muinoin oli ollut runsaasti koristettu kullalla,
sinisell� ja valkoisella. Sekaisin oli siell� pesukaappi
marmorilevyineen, pehme� leposohva, peilip�yt� rikkin�isine peileineen,
kokoon k��rittyj� silkkidamastisia ikkunanverhoja y.m. Kaikkialla oli
paksulti tomua, joka Hannan kiivaasti avatessa palkongin ovea vedosta
ry�ppysi yl�s tukeuttavaksi pilveksi. Helpotuksesta huoahtaen pakeni
Hanna ulos palkongille. Se oli pohjoisen puolella, ja sielt� h�n l�ysi
ik�v�ity� suojaa kuumuutta vastaan.

Puiden latvojen v�litse oli valtaavan kaunis n�k�ala puistoon ja


auringonpaisteiselle Hodinin lakeudelle. Tasankoa ulottui niin
pitk�lle, kuin silm� kantoi, ainoastaan polveilevan lehtipuujonon
keskeytt�m�n�, jonka keskitse Moskva-joki juoksi. Ukkospilvim�hk�leiden
v�litse valoi aurinko valoansa suurille aloille t�t� lakeutta, jota
vastoin toiset paikat olivat varjossa. Kuin Hanna n�ki t�m�n rikkaan,
vihre�n maiseman, valtasi h�net ankara koti-ik�v�. H�n k�vi istumaan
heikolle tuolille, jonka joku k�ym�vieras lienee sinne unhottanut, veti
syv��n henke� ja antautui kokonaan kyyneltens�, koti-ik�v�ns� ja
ajatustensa valtaan. T�t� se nyt maailma sanoo el�miseksi, mietti h�n
puritaanisissa ja my�s melkoisen farisealaisissa ajatuksissaan -- t�t�
j�nnityst�, t�t� hermojen �rsytyst� etsii se akrobaattein uhkarohkeista
tempuista, kilpa-ajojen ja h�rk�taistelujen vaaroista, samoin kuin sit�
ennen muinoin etsittiin kerettil�isrovioiden kamaluuksista ja viel�
muinaisempina aikoina niist� hirvitt�vist� n�yt�nn�ist�, joissa ihmiset
ja el�imet taistelivat hengen edest� kansan ja Caesarin huviksi. Heid�n
unteloisessa ja muuten tylsyneess� olemuksessaan kuivaisivatkin aivot
ja kuihtuisivat, havaintokyky tylsyisi ja el�m� muuttuisi pitk�ksi,
uuvuttavaksi horrostilaksi, ell'ei joskus her�tett�isi hermoja n�ill�
hirveill�, teenn�isill� keinoilla. Ei, h�n tahtoi p��st� pois t��lt�,
pois kotiseudun vilpoisiin, suhiseviin metsiin, pois ty�teli��sen
el�m��n, pois kohisevain koskien luo, jossa ilma aina on raikasta,
t�h�n maahan, jossa ty� kyll� rasitti ihmist� kuin painava ies, mutta
jossa terveet, raittiit ajatukset pitiv�t sielua yll� ja antoivat
ruumiille sen voiman, jota se ty�h�n tarvitsi. Pois ... heti, huomenna
-- ja kuitenkin, mit� oli Erik sanova? Ei, se ei k�ynyt p�ins�, ja
huoaten nojasi neiti Hanna taa p�in tuolilla. Heikko tuoli, joka oli
t��ll� seisonut ehk� vuosikausia, uhkasi menn� rikki; h�n nousi yl�s ja
meni noutamaan toista tuolia siit� huoneesta, jonka l�pi h�n �sken oli
tullut, sill� t��ll� ylh��ll� tahtoi h�n olla koko illan ja odottaa
Erikki�. Ensimm�isell� tuolilla, jonka h�n tapasi, oli pahasti
p�lystynyt taulu sinipunervassa silkkikehyksess�, joka oli ennen
muinoin ollut runsaasti koristettu silkkinukalla ja hopeakukilla; nyt
oli kehys likainen ja kulunut. H�n vei tuolin tauluineen ulos
palkongille, puhalsi taulusta pois tomun ja huomasi sen suureksi
muotokuvaksi nuoresta miehest�, joka oli kuvattu jonkin Hannalle
tuntemattoman loistorykmentin juhlaunivormuun. Piirteet olivat
miellytt�v�t, nuorekkaat aina lapsellisuuteen asti; j�ntev� vartalo,
kasvojen hienot, suorat piirteet osoittivat gallialaista tai
romaanilaista alkuper��, samoin kuin my�skin taulun pohja, jona oli
kypressimets�inen vuorimaisema. H�n k��nsi taulua; takapuolella oli
kirjoitus: Alle Signora Lucia Aldoni Pignatelli. Lucia Aldoni, huvilan
omistaja, laulajatar -- ja neiti Hanna alkoi tutkia muistiansa.

Er�s Pignatelli oli, kuten sanomalehdet tiesiv�t kertoa, ennen Aldonin


nimisen� t�ytt�nyt koko maailman hurjailujensa ja r�me�n ��nens�
maineella. H�n oli jonkinlainen ruttoa kuljettava kultak�rp�nen, joka
sukelteli haiseviin syvyyksiin ja viihtyi kaikenlaisissa j�tteiss�.
Suku muuten oli Italian ylh�ist� aatelia ja aina Medicein ajoista oli
se muun muassa tuttu my�s siit�kin, ett� sen joka polvessa esiytyi
v�hint��n yksi hurjasteleva luonne. Hanna katseli tarkemmin taulua.
Siin� oli kirjoitus: eterna ricordo delle felicissimi notti alle Isola
bella, Luigi conte di Barbaro [ij�inen muisto onnellisimmasta y�st�
Isola bellan saarella. Luigi, Barbaron kreivi], ja sen alla seuraavat
Alfred de Mussetin s�keet:

Qu'elle est superbe en son desordre,


Quand elle tombe, les seins nus,
Qu'on la voit beaut� se tordre
Dans un baiser de rage, et mordre
En criant des mots inconnus.

[Kuinka h�n on komea hurjastelussaan, kuin h�n kaatuu, rinnat paljaina,


k��ntyy raivoisaan suuteluun ja huutaen kiristelee suustaan outoja
sanoja.]

Viimeksi vuosiluku 1863.

Siisp� h�n oli ensimm�inen. Ja sen j�lkeen on t�m� Aldoni kulkenut


k�dest� k�teen, laulanut kaikissa Europan varieteissa, laahannut
ruhtinaallista kruunuansa katuojain loassa kaiken maailman irstaisuuden
markkinoilla, kunnes nyt viimeksi oli paennut, karannut er��n
saksalaisen soittajan kanssa t�st� huvilasta, jonka joku h�nen
rakastajansa oli laitellut ja kaunistellut h�nelle.

Hanna nousi �kisti. -- Paennut t��lt�, ja kaikki, mit� h�n oli j�tt�nyt
huoneesensa, kaikki, mit� ei olisi ollut siivouden mukaista j�tt��
raivaamatta pois t��lt�, kuin h�nen veljens� vuokrasi huvilan, kaikki
se nyt oli huiskin haiskin viereisess� huoneessa. Ei, tuo oli jo
liikaa! Miksik� liikaa? sanoi h�n, itse��n pilkaten. Enk� min� ole
t�n��n istunut er��n kanssa, joka aivan n�ytti silt�, ett� h�n ei ole
ikip�ivin��n ollut yht��n parempi t�t� Aldoni-Pignatellia? Ja nyt
valtasi h�net harmin ja h�pe�n tunne sek� samalla koti-ik�v�n tunne
niin voimakkaasti, ett� h�n luuli syd�mmens� halkeavan. Ei, loppu t�st�
piti tulla, h�nen t�ytyi l�hte� kotiin. Mit� h�nell� oli tekemist�
t��ll� sellaisten henkil�iden parissa, joita h�n ei ymm�rt�nyt, vento
vierasten seurassa, juuri nyt kev��n kauneimpana aikana? Ja Erik, joka
j�tti h�net yksin, menn�kseen tuon ruhtinattaren kanssa, joka ehk� oli
samaa lajia kuin Aldonikin!

H�n astui kiireesti alas, etsi paperia ja mustetta, kirjoitti kiireesti


lipun mademoiselle Dorinnelle, kiitti h�nt� p�iv�lliskutsuista, mutta
ilmoitti, ett� h�n ei voinut tulla, koska h�n aikoi huomeisaamuna
aikaisin matkustaa vanhan is�ns� luo Suomeen. Kuin kirje oli
kirjoitettu, alkoi h�n kiireesti panna kokoon tavaroitansa. H�nen
is�ns� oli oikeassa, h�nen ei olisi pit�nyt ollenkaan tullakaan t�nne.
Sitte joi h�n teet�, k�ski her�tt�m��n hyviss� ajoin, paneutui
vuoteellensa ja itki itsens� nukuksiin.

* * * * *
Kello oli kohta yksi y�ll�, kuin �versti Horn palasi kotiinsa Aldonin
huvilaan. Palvelija makasi kuistilla patjalla, vaan her�si, kuin vaunut
vieriv�t portille, ja sy�ksyi avaamaan niiden ovea.

-- Kuinka neiti voi? kysyi Erik levottomana ja v�h�n tyytym�tt�m�n�


itseens�, ett� oli j�tt�nyt sisarensa niin kauaksi yksikseen.

-- H�nen korkeasukuisuutensa ei voi hyvin, h�n ei ole sy�nyt mit��n,


vastasi palvelija. H�n kirjoitti my�s kirjeen, se on p�yd�ll� salissa.

-- Onko h�n sairas?

-- Ei, teid�n korkeasukuisuutenne. H�n on pannut tavaransa kokoon ja


k�skenyt her�tt�m��n aikaisin. H�nen korkeasukuisuutensa aikoo
matkustaa pois huomeisaamuna kello 9:n junalla.

Nyt Erik tuli levottomaksi toden per�st�. H�n aikoi rient�� sisarensa
luo, mutta kuultuaan h�nen nukkuneen palasi h�n saliin lukemaan
kirjett�. Se oli auki; h�n luki sen ja huomasi siin� kohteliailla
sanoilla lausutuksi, ett� h�n ei voi tulla p�iv�lliselle, koska aikoi
huomeisaamuna aikaisin l�hte� kotimatkalle, h�n kun ei voinut j�tt��
is��ns� niin kauaksi yksikseen.

�versti harmistui kovin sisarensa ylellist� kainoudenylpeytt� ja


liikanaista tunnontarkkuutta, joka harmi viel� suureni, kuin h�n
muisti, miten yst�v�llisi� sanoja Helena Nikolajevna oli h�nest�
lausunut. Ja ajatukset johtivat h�net j�lleen muistelemaan Helenaa.

-- No, saammehan n�hd�, enk� min� huomenna saa muutetuksi sisko Hannan
mielt�.

H�n meni omaan huoneesensa ja riisuutui. Mutta eip� unesta tullut


mit��n pitk��n aikaan. Helena Nikolajevnan kauniit silm�t, laulu,
soitto ja osaksi my�skin tyytym�tt�myys sisareen, joka ei tahtonut
l�hte� p�iv�lliselle ruhtinaan luo, kaikki se piti h�nt� kauan
tuollaisessa unen ja valveilla olon v�lisess� horrostilassa.

-- Kuinka sinun laitasi on, Erik St�lsk�ld Horn, sanoi h�n itsekseen,
oletko sin� ehk� todella rakastunut? Sinne p�in merkit n�ytt�v�t. Mutta
kyll� h�n onkin hurmaava, se Helena, ja min� tahdon kuin satujen
prinssi ry�st�� Helenani ja rakentaa itselleni Ilionin.

Se oli viimeinen selv� ajatus; uni ja unenn��t valtasivat h�net. H�n


oli n�kevin��n Helenan piaanon ��ress� kenraalin luona. H�n lauloi,
lauloi yht� noista vienoista, kummallisista kasakkein maan lauluista.
Yht'�kki� muuttui kuva aivan toiseksi. H�n n�ki Helenan ratsastamassa
"keukburia", jota h�n oli niin usein n�hnyt aroilla Mervin luona. Nuori
tytt�, puettuna koko it�maiseen komeuteensa, ratsastaa pois, j�ljess�
h�nen ihailijansa: ken ensinn� saa h�nelt� riistetyksi hunnun tai
karitsan, jota h�n pit�� syliss��n, se tulee h�nen puolisoksensa.
Helena ratsasti Almandinella. nuori Petrov, Martinov ja viimeisen� h�n
itse kultaraudikolla sy�ksyiv�t j�ljest�. Juuri kuin h�n oli
riist�m�isill��n kauniin hunnun, kaatui kultaraudikko ja siin� se
makasi kuivassa kulossa, h�n ei n�hnyt muuta kuin veripunaisen kielen
ja suusta valuvan vaahdon. Mutta Helena oli poissa, kaukana aron
laidassa, ja ainoastaan nuori Petrov, nuorin heist� kaikista, viel�
ajoi h�nt� takaa. Horn k��ntyi vuoteessaan, mieli t�ynn� suuttumusta ja
tuskaa. Silloin juuri kuului jym�ys kuin tuhansien tykkien laukaus ja
koko huvila vapisi perustuksiaan my�ten. Horn her�si. Huone oli
valoisa, leimausten sit� juuri valaistessa silm�nr�p�yksen ajaksi.
Toukokuun ukkonen kulki Moskovan p��llitse, sade tulvi alas virtanaan
ja vilvastutti ilman. Horn pyyhk�si tuskan hien pois otsaltaan ja oli
iloinen, ett� oli her�nnyt.

-- Huomeiseksi tulee taas ihana p�iv�, sanoi h�n tyytyv�isesti, k��ntyi


kyljelleen ja nukkui hyv�sti, vaikka ukkonen ajoi esiin pattereitansa
ja laukasi jym�yksen toisensa per�st� nelj�n sadan kirkon kaupungin
p��ll�.

* * * * *

Seuraavana p�iv�n� nousi �versti Horn hyviss� ajoin. Taivas oli sininen
ja korkea, puisto v�lkkyi kasteesta, joka lehti oli kuin �sken pesty.
Kuin Horn avasi ikkunan, tulvi huoneesen h�yry�v�in lehtien raikas,
kostea tuoksu. Merkillist�, ensimm�inen ajatus, joka h�nell� t�n�
aamuna oli selvill�, oli se, ett� h�n oli t�n��n sy�v� p�iv�llist�
Helena Nikolajevnan luona. Itsekin katsoi h�n sit� naurettavaksi, ett�
jo kello kuusi aamulla ajatteli p�iv�llist�. H�n koetti v�kisinkin
karkoittaa noita unelmia ja olla vapaa, levollinen ja kylm�verinen:
mutta ei, se ei tahtonut onnistua. H�n katseli ulos puistoon. Siell�
astui sotamies, jolla oli siniset olkahiset, ja heti muisti Horn
h�ilyv�� siniharsoa, joka ymp�r�itsi pient�, lumoavaa p��t�. N�hdess��n
jotakin numeroitua hevoskonia vesik�rrien edess� muisti h�n Almandinen
kaarevaa kaulaa ja sen takana istuvaa, keijukaisen kaltaista olentoa.
Yht'�kki� johtui h�nelle mieleen sisarensa. H�nh�n oli l�htev� t�n��n
matkalle. Ei, se ei k�ynyt mitenk��n p�ins�. H�n pukeutui nopeasti ja
meni sisartansa tapaamaan. Neiti Hanna istui salissa, edess�ns�
ruotsalainen ja englantilainen raamattu.

-- Hyv�� huomenta, Erik.

-- No, et sin� varmaankaan tee totta uhkauksestasi, sanoi Erik


lepytellen. Min� luin eilen sinun kirjeesi, se kai oli tarkoituksena,
koska olit j�tt�nyt sen auki.

Neiti Hanna k��nsi h�nt� kohti niin ankarat ja vakavat kasvot, ett�
Erik heti johtui ajattelemaan is��.

-- Min� matkustan aivan varmaan, sit�kin varmemmin, kuin min� jo olen


l�hett�nyt kirjeen.

-- Rakas Hanna, nyt sin� olet toiminut liian h�t�isesti. Sin�


pelj�styit sit� kirjavaa t�ti�, mutta etk� n�hnyt, ett� muutkin...

-- Ei, Erik, tied�th�n, ett� minulla on omat periaatteeni, ett�...

-- Niin, jos n�yt�t tuota muotoa ja ved�t esiin periaatteesi, niin min�
antaudun heti paikalla.

-- Niin, ja Martinov oli samaa mielt� kuin min�kin, h�nen olisi


kuitenkin...

-- Martinov, keskeytti Erik kiihke�sti ja ep�ilev�sti. Neuvoiko h�n


sinua olemaan menem�tt� sinne, itse h�n kuitenkin k�y siell�, olen min�
huomannut.
-- Ei h�n kielt�nyt, ei, sit� h�n ei juuri tehnyt, mutta antoi minulle
sellaisen vastauksen, joka ei salli minun tehd� toisin. Muuten nyt jo
alkaa ollakin aika l�hte� asemalle. Kaikki on selvill� ja vaunut
valjaissa.

Erik k�sitti, ett� t�ss� nyt ei ollut muuta neuvoa kuin l�hte� matkaan.
Sisarukset sanoivat toisillensa hell�t j��hyv�set, ja Erik lupasi olla
noin kuukauden p��st� tai niill� paikoin kotona Suomessa.

-- Pid� sanasi, Erik, is�n t�hden. Niin, usko minua, vaikka h�n
n�ytt��kin ankaralta ja kylm�lt�, niin h�n syd�mmens� syvyydess�
kuitenkin ik�v�itsee sit� p�iv��, jolloin sin� viimeinkin tulet kotiin.
Min� kuulin usein viime talvena, kuinka h�n �ill� k�veli huoneessansa,
k�veli tuntikausia; h�nen ajatuksensa ovat lakkaamatta ajelleet sinua
j�ljest�, koko sen ajan, kuin sin� olit sotaretkell�. H�n on tullut jo
vanhaksi. H�n tahtoisi pian n�hd� sinun Haapakosken sukuperint�l�isen�
ryhtyv�n toden per�st� tilan hoitoon. No, Erik, mit� saan min� sanoa
h�nelle?

Erik katsoi synk�sti eteens�; sitte sanoi h�n �kisti:

-- Kerro h�nelle vain terveisi�, min� olen ehk� kotona ennen, kuin
kumpikaan teist� arvaa odottaakaan minua.

Matkalla asemalle n�ytti neiti Hanna eritt�in ajatuksiinsa vaipuneelta;


ihan varmaan oli h�nell� jotakin mieless�, mutta h�nen oli vaikea saada
sit� sanotuksi.

-- No, saanhan tervehti� Lilly�?

-- Lilly�. Tietysti, vaikka en tied�, mink� t�hden juuri h�nt�, vanhaa


kadettikoulun aikaista lemmitty�, sanoi h�n hymyillen. Kuinka h�n nyt
voi? Onko h�n yht� kaunis kuin ennen?

-- Ei, yht� kaunis h�n ei ole, mutta paljon parempi ja rakastavampi,


kuului vastaus.

Liput olivat ostetut, j��hyv�set jo moneen kertaan sanotut,


rautatievaunun ovi paiskattiin kiinni, kello soi.

-- Kuulehan, Erik, sanoi neiti Hanna pakollisesti ja katsoi velje�ns�


suoraan silmiin, varo sit� Helena Nikolajevnaa.

-- Mik� antaa sinulle aihetta sellaiseen varoitukseen? virkahti Erik,


rypist�en kulmakarvojaan.

Veturi vihelsi, h�yry ja savu painuivat junan p��lle, neiti Hanna oli
kadonnut. Savu- ja h�yrypilvest� kuuli h�n viel� kerran sisarensa
suloisen altto��nen:

-- Ole varoillasi, Erik. -- -- --

Horn seisoi siin� katsellen kiilt�vi� kiskoja, jotka n�yttiv�t yhtyv�n


tuolla kaukana, jossa juna huimaavaa vauhtia kiiti pohjoista kohti,
katsellen, kuinka aurinko taittoi s�teit��n kiskoviirusta, joka
mustalla, nokisella ratavallilla s�ken�itsi valossa,
-- Ah -- h�n veti helpotuksesta syv�n huokauksen.

Nyt sai h�n ajatella sit�, joka poltti h�nen aivojansa, joka ei antanut
h�nelle rauhaa.

V.

Hannan l�hdetty� palasi Erik kotiinsa. Syd�mmens� syvyydest� oli h�n


v�h�n vihastunut sisareensa. Sisko oli sekautunut asioihin, jotka eiv�t
koskeneet h�nt�. Mit� oikeutta Hannalla oli varoittaa h�nt�? Ja mit�
h�n sitte yleens� oli tehnytk��n tahi sanonut sellaista, ett� olisi
ansainnut varoituksen? Oliko sitte niin helppo n�hd� h�nen syvimm�t
salaisuutensa? Ent� sitte tuo tervehdys Lillylle!

Oh, h�n ei en�� tahtonut ajatella koko asiaa. T�n��n aikoi h�n menn�
h�nen luoksensa, Helena Nikolajevnan luo. Mutta aika kului niin
��rett�m�n hitaasti, p�iv�lliseen asti oli sit� viel� pitk�lt�. Tunsipa
sent��n Horn v�h�n olevansa h�mill��n oman itsens�kin edess�; h�n ei
olisi luullut olevansa yh� viel� niin nuori ja niin maltiton.

Monta tuntia ennen p�iv�llisen aikaa alkoi h�n pukeutua ja teki sit�
paljon huolellisemmin kuin tavallisesti, vaan kuitenkin oli h�n valmis
jo tuntia ennen, kuin olisi tarvinnut. Sitte l�ksi h�n matkalle astuen,
vaunut saivat tulla j�ljest�. H�n astui hitaasti pitkin Tverin
bulevaardia ja katseli puotien ikkunoihin hajamielisesti; yht�
hajamielisesti tervehti h�n my�skin sotamiehi� ja upseereja.

Viimein joutui odotettu aika. H�n nousi vaunuihinsa ja l�ksi


ajamaan, ensin Pushkinin muistopatsaan luo, jossa h�nen piti tavata
yst�v�ns� Martinov. T�m� ei ollut viel� tullut. Horn kulutti
aikaansa katselemalla muistopatsasta, tuota slaavilaisen neron
ilmi�n mestarillista kuvausta. S��nn�t�nt� el�m�� viett�v�n�,
heikkohermoisena, levottomana ja arkailemattomana seisoo h�n siin�
pronssista valettuna: suuren taiteilijan oivallinen muistomerkki
suuresta runoilijasta.

Horn luki kivest� moneen kertaan ylpe�n kirjoituksen:

Ven�j�n vallan maat mun maineen' kaikki t�ytt��


Ja kaikki kielet sen ne mua mainitsee
Ja kauan kansa rakkauttaan mulle n�ytt��,
Kun lauluin her�tin m� jalot tunteet sen --

jotka s�keet t�m� oman arvonsa tunteva runoilija on itse kirjoittanut.

Juuri sovitulla kellon ly�nnill� Martinov t�sm�llisen�, kuten sotilaan


sopii, ilmestyi Tverin bulevaardin kulmasta n�kyviin. Noustiin
vaunuihin ja l�hdettiin ajamaan vasemmalle pitkin vihre�� katua,
kappale matkaa kaakkoiseen kaupungin osaan, Falk-kadulle.

Kuski pys�ytti hevoset vanhanaikaisen, jotenkin rappeutuneen,


kaksinkertaisen kartanon eteen. Se oli ruhtinaan asunto. Kaksi
siipirakennusta ojensihe katua kohti, piiritt�en jonkinlaista
kunniapihaa, joka oli huonosti maalatulla, vihre�ll� rautaristikko
aidalla erotettu kadusta. Kuin vaunut rappautuneesta portista vieriv�t
siistim�tt�m��n pihaan, sy�ksyi kaksi laihaa, punaista arokoiraa
haukkuen vastaan.

Er�s mets�st�j�, puvun ompeleissa kuluneita ja mustuneita


kultapunoksia, juoksi esiin, ajoi pois koirat, laski astuimen alas ja
auttoi �verstin ja kapteenin ulos vaunuista. Pylv�ill� koristetun
esihuoneen l�pi astuivat he hyvin suureen saliin, jonka ilma haiskahti
ummehtuneelta ja jossa kaikki kosteudesta pilkulliset, vanhastaan
kullalla ja valkoisella koristetut sein�t, vaalenneet ikkunain verhot,
ep�mukavat, hoidotta j�tetyt, Napoleonin ajan malliset huonekalut,
osoittivat, ett� t�t� huonetta harvoin k�ytettiin. Toisessa lyhemm�ss�
sein�ss� oli ovi n�ht�v�sti vasta tuonnottain muurattu kiinni ja
kalkittu.

Palvelija pyysi heid�n korkeasukuisuuksiansa astumaan sis��n ja


odottamaan hetkisen: naiset eiv�t viel� olleet valmiit. Horn ja
Martinov astuivat saliin. Odotusaikaa viimemainittu k�ytti n�ytt��kseen
Hornille vanhan haidamaki Haidullan eli Aleksanderin muotokuvan. Se
tosiaan oli hirvitt�v� olento. Hajas��rin h�n seisoi siin�, se vanha
kasakki, pit�en paljastettua miekkaa toisella k�dell��n kahvasta,
toisella ter�st�. Hillitt�m�t intohimot, murhanhimo ja viekkaus
loistivat kammottavista silmist�. Se oli oikea Vanjka Kaju,
slaavilaisten Fra Diavolon alkukuva.

-- Onpa tuo oikea saatana, sanoi Horn.

-- No, enk� sit� jo sanonut sinulle, Erik Aleksandrovitsh; ja t�ss�


on poika, se hieno ja viekas konna Konstantin. N�etk�s, t�ss� on
villi-ihminen jo v�h�n kesynyt, t�ss� toisessa polvessa, mutta samat
piirteet n�kyv�t viel� h�ness�kin. T�m� on h�nen aikoinaan kidutettu
vaimonsa, er�s Bibikov. Ja t�ss� on Nikolai Konstantinovitsh
hevoskaartin kornettina. Niin, ei se ole eilisp�iv�lt� se kuva; mit��n
yht�l�isyytt� ei siin� voi huomata, mutta mit� vanhemmaksi h�n ehtii,
sit� paremmin on h�nkin esi-is�ins� n�k�inen.

Yst�vykset astuivat kuvan luota toisen luo, siin� kun ne isossa koossa
riippuivat runsaasti veistellyiss� ja ennen muinoin my�s runsaasti
kullatuissa kehyksiss�. Nyt n�ytti unhotuksen heijastus ne verhonneen.
Kulta oli kulunut pois ja pitki� tomulankoja riippui siell� t��ll�
veistosten akantusk�ynn�ksist�. Kaikki osoitti, ett� koko kokoelmalta
oli kauan puuttunut hoitelevaa k�tt�.

Kauimpana ikkunan luona oli nuoren, kauniin naisen kuva. Martinov ei


viel� ehtinyt sanoa, kuka se siin� oli kuvattuna, kuin Horn
vaistomaisesti tunsi, ett� Helena Nikolajevna oli huoneessa. H�n
k��ntyi �kisti, ja tosiaan -- siin� seisoi h�n rautalanka- ja
puuterinaisen sivulla ja toivotti herroille yst�v�llisesti terve
tuloa... Helena Nikolajevna oli huomattavan kalpea.

-- Ent� teid�n sisarenne? kysyi h�n. Niiss� sanoissa oli niin vieno
sointu, niin suruinen nuhde, ett� Hornin oli vaikea olla.

-- Sisareni pyysi tuomaan terveisi�, h�nen t�ytyi matkustaa t�n��n,


meid�n is�mme on vanha ja... Olettehan saanut h�nen kirjeens�?

-- Olen. No, �lk��mme en�� puhuko siit� sen enemp��, mink� t�ytyy
tapahtua, se tapahtuu. Te katselitte kuvia. Se siin� on minun �itini
kuva; h�n kuoli, kuin viel� olin lapsi.

-- Min� tiesin, ett� se oli teid�n �itinne kuva; min� tunsin jonkin
��nen sis�ll�ni sanovan, ett� min� seisoin �idin ja tytt�ren v�lill�,
vaikka min� -- niin, sen vakuutan teille, Helena Nikolajevna -- en
n�hnyt, ett� te olitte huoneessa.

-- Ehk� te olette spiritisti, sanoi rautalankanainen eritt�in


kiihke�sti kiintyen siihen ajatukseen; uskotteko ehk� p�yd�n tanssia ja
henkien n�kemist�?

-- En, parahin kreivit�r, niit� min� en usko, mit��n yliluonnollista


min� en ole koskaan tavannut, vaikka...

Samassa keskeytyi puhe, sill� odottamaton vieras astui sis��n. Se oli


nuori Petrov, hoikka kuin ampiainen vy�t�isist�, eritt�in muhkea aivan
uudessa univormussaan, sile�ksi ajeltu, voideltu ja vahattu, ja h�n
n�ytti silt�, kuin ei koko eilinen tapaus en�� olisi lainkaan
muistissa. H�n tuli sis��n aivan vapaasti, mutta kuin n�ki ja tunsi
esimiehens�, haihtui h�nen varmuutensa kerrassaan. H�n oli n�ht�v�sti
luullut saavansa yksin pit�� seuraa Helenalle. Pakollisesti tekeytyen
tyyneksi tervehti h�n ensin Darja Mihailovnaa ja sitte Helenaa ja
herroja.

Hornia ei miellytt�nyt Petrovin tulo. Mit� lempoa piti tuon rakastuneen


l�rp�ttelij�n nyt tulla t�nne t�n��n, ajatteli h�n, ja jotain
mustasukkaisuuden tai kateuden tapaista liikkui taas h�nen mieless��n,
h�nen oikeastaan saamatta siit� selkoa. H�mmennys oli niin ilmeinen,
ett� Darja Mihailovna p��tt�v�isesti ryhtyi asiaan ja selitti, ett�
p�iv�llinen oli valmis.

-- Herra �versti, tied�tteh�n, ett� Nikolai Konstantinovitsh ei ole


en�� pitkiin aikoihin p��ssyt huoneestaan. Sen t�hden saatte tyyty�
meid�n seuraamme.

�versti kumarsi. Astuttiin salin viereisen, kodikkaan, hyv�sti


j�rjestetyn huoneen kautta eritt�in suureen ruokasaliin. P�yt�,
palvelijat, astiat, kaikki teki saman vaikutuksen kuin salikin:
entisajoilta. Ennen muinoin olivat ne kyll� kerran olleet komeata,
rikasta ja suurenmoista, mutta nyt oli kaikki jo h�vi�ns� partaalla.
Ruokia oli kuitenkin kuten Ven�j�ll� kaikkialla runsaasti ja
hyv�nmakuisia. Horn oli saanut paikkansa molempain naisten keskeen, ja
h�nell� olisi siin� ollut varsin hyv� olla, ell'ei vasta p��t� olisi
istunut tuo h�nen luutnanttinsa, joka lakkaamatta suurilla,
rakastuneilla silmill��n katseli Helena Nikolajevnaa. Joka kerran, kuin
h�n n�ki �verstin katseen, punastui h�n kovin ja katsoa tuijotti sitte
kukkakaaliin, kalaan tai mit� milloinkin sattui olemaan h�nen
talrikillansa.

T�h�n aikaan oli spiritismi ja el�imellinen magnetismi vet�nyt


puoleensa kaikkein moskovalaisten, sek� nuorten ett� vanhojen,
koko huomion. Tosiaan t�lle valtiollisesti kypsym�tt�m�lle,
mielikuvitukseltaan vilkkaalle, l�mminsyd�mmiselle, kaikenlaisten
yliluonnollisuuksien uskoon taipuvalle, herkk�tunteiselle ja
enimm�kseen aivan joutilaalle ylh�is�piirille tuskin voikaan l�yty�
sopivampaa asiaa kuin spiritismi. Sen piiriinh�n mahtui taivas ja maa,
tiedonhalu ja uteliaisuus, kauhu ja leikki. Kaikkina aikoina on se
ollut suuressa maineessa sellaisissa piireiss�, jotka ovat
valtiollisesti tai siveellisesti olleet samalla kannalla kuin
Moskovassa. Nytkin puheltiin paraastaan vain t�st� ratkeamattomasta
asiasta. Darja Mihailovna ja nuori rakastunut luutnantti selitteliv�t
sit� lavealti, jota vastoin toiset enimm�kseen kuulivat vain valmista
tai lausuivat joskus joitakin muistutuksia.

-- Mutta, herra �versti, ettek� sitte usko mit��n ihmeellist�, mit��n,


joka on ylemp�n� teid�n aistimienne todistusta? kysyi Darja Mihailovna.
Ettek� muista Shakespearen sanoja: "Taivaan ja maan v�lill� on paljo,
mit� meid�n filosofiamme ei osaa edes uneksiakaan"?

Horn oli v�h�ll� lausua h�nelle ep�kohteliaan kysymyksen: oletteko te


lukenut Shakespearea? niin h�n kummastui, kuin rautalankanainen osoitti
tiet�v�ns� muutakin kuin pukeutumissalaisuuksia. Onneksi h�n ei
kuitenkaan tullut sanoneeksi, mit� ajatteli.

-- Tietysti, jos te sanotte esim. s�hk�� yliluonnolliseksi, silloin


kyll� my�nn�n, ett� uskon sellaisia asioita. Vaan ett� te, te voisitte
salaisilla tempuilla koota ja tehd� aineelliseksi henki�, ei, sit� min�
en usko.

-- Niin, mutta jotenkin samaa sanottiin aikoinaan my�s Benjamin


Franklinista, vastusti rautalankanainen. Koota taivaan tulia, tehd�...

-- Mutta hyv�nen aika, kuinka Martinov on h�nt� v��rin kuvannut


minulle, h�nh�n tuntee Franklininkin, ajatteli Horn ja katsoi
kummastellen Martinoviin.

-- Ettek� te, herra �versti, ole lukenut, kuinka indialaiset fakiirit


osaavat liidell� ilmassa, koetti nyt Petrov auttaa sit� mielipidett�,
ett� on olemassa salaisia tieteit�, -- ett�...

-- Ett� on l�ydetty nelj�s ja viides suunta avaruudessa, sanoi �versti


ivaten ja lis�si kiivaasti: ei, min� en sit� usko. Salaiset
luonnonvoimat vaikuttavat aina samalla tapaa. Jos silit�t kissan
selk��, niin s�ken�itsee se, aina ja muuttumatta, se on luonnon laki;
mutta jos panet psykograafin liikkeesen, niin se latelee tyhmyyksi�,
jos l�sn� on ep�ilij�it�, mutta ennustaa totta, jos kaikki l�sn� olijat
ovat uskovaisia.

Nyt purskahti Darja Mihailovna nauramaan, kuivaa, varovaista naurua,


joka ei saattanut h�iri��n ei irtotukkaa eik� muita irtonaisia sulouden
lisi�. Ihmeellisint� kaikesta oli, ajatteli Horn, ett� kaikki, mit�
Martinov oli sanonut rautalankanaisesta, oli totta pikku seikoissa,
mutta kokonaisuuteen katsoen per�t�nt�. Se nainen tiesi, osasi ja
k�sitti paljon kaikenlaista.

Viimein p��ttyiv�t p�iv�lliset ja kun oli kaunis kev�tilta, mentiin


ulos puutarhaan tupakoimaan ja juomaan kahvia.

Puutarha oli vanha ja pieni sek� melkein umpeen kasvanut: ymp�rill�


rivi vanhoja lehmuksia, jotka olivat saaneet pitk�t ajat olla
karsimatta ja kasvaa vesoja ja sammalta. Persialaisia ruusuja, joiden
lehdet tuoksuivat mansikalta, akileijoja, kurenmiekkoja ja kaikkea
muuta yksinkertaista vihre�t�, joka ei kuole talvipakkasesta eik�
hoidon puutteesta, kasvaa rehoitti kaikessa rauhassa k�yt�vill� ja
nurmikoilla. Syreenit ja seljapuut levitt�ytyiv�t ylellisess� voimassa
ja vapaudessa joka taholle. Seljat ja akaasiat tunkeutuivat l�himm�ksi
esiin. Tuhansittain mehil�isi� ja ampiaisia surisi maustimilta
tuoksuvissa pihlajain kukissa. Rappeutuneesen lehtimajaan, jonka
p��lle oli irralleen levitetty joku temppeli� kuvaava verho kuin
teaatterin irtosein�, oli kahvi aseteltu suurelle paksutekoiselle
hietakivip�yd�lle, jonka levyyn koko pataljoonan sapelit olivat
piirrelleet Helenan nime� tihe��n kuin koristeet maurilaisessa kirkon
holvissa. Martinov oli tarttunut tuon harmillisen luutnantin
k�sivarteen ja mennyt h�nen kanssansa ulos puutarhaan polttelemaan,
sill� Helena Nikolajevna ei siet�nyt tupakan savua. Darja Mihailovna
meni ruokasaliin jakelemaan joitakin ohjeita palvelijoille.

�versti ja Helena olivat siis kahden kesken. Nuori tytt� nojasi


kyyn�rp�it��n p�yt��n ja leuka oli k�sien nojassa.

-- Te olette niin vakava t�n��n, sanoi Horn hymyillen, niin ett� min�
tuskin tunnen teit�, te katselette eteenne kuin kauas t�hystelev�
spiritistein v�lityshenkil�.

-- Niin, min� olen tosiaankin kauas katsova henki, spiritisti, sanoi


h�n hitaasti ja paljon tarkoittavasti. Tied�ttek�, mit� min� olen
n�hnyt t�n��n, mit� min� olen huomannut er��st� v�lityshenkil�st�, joka
ei edes ole t��ll�k��n? Min� tarkoitan sisartanne.

-- Sisartani, niin, h�nen ajatuksensa kyll� on helppo lukea, h�nen


luonteensa on kokonaisin ja yksinkertaisin, kuin koskaan olen n�hnyt.
No, minua huvittaa kuulla, mit� te olette n�hnyt h�ness�.

-- Niin, jos tahdotte tiet��, mink� t�hden sisarenne ei t�n��n tullut


meille, niin silloinpa my�s saatte tiet��, mink� t�hden min� olen
t�n��n vakava, kuten sanotte.

�versti Horn alkoi tuntea levottomuutta. -- No, olkoon menneeksi, sanoi


h�n, antakaas kuulla, Helena Nikolajevna.

-- H�n sanoi teille eilisiltana, kuin palasitte kotiin: min� en l�hde


huomenna ruhtinaan p�iv�llisille, vaan matkustan pois huomeisaamuna;
ruhtinas Chamitovin kotona lienev�t olot hyvin kummalliset, siell� ei
k�y ket��n ylh�isi� naisia, viisainta on pysy� poissa.

-- Mutta, Helena Nikolajevna, sanoi Horn oudostuen.

-- Ei, �lk�� vastustako, �versti -- h�n katsoi suoraan h�nen silmiins�


ja punastui -- my�nt�k�� vain, kyll� kuitenkin n�en, ett� olen arvannut
oikein. H�nen silm�luomensa punastuivat ja kaksi kyynelt� tunkeutui
esiin. Teid�n sisarenne ehk� viel� lis�si: siell� k�y koko rykmentin
upseerit, mutta ei kukaan...

Perin tuskauttavasti vaikuttivat Horniin n�m� sanat, joiden totuutta


h�n ei voinut tehd� tyhj�ksi. H�n mutisi joitakuita turhia
korulauseita, mutta Helena ei n�kynyt niit� kuuntelevan.

-- Voi mink� t�hden, sanoi h�n itsekseen, sen kysymyksen olen lausunut
lukemattomia kertoja itselleni. Mink� t�hden, tuo mink� t�hden on minun
el�m�ni suuri arvoitus. Siihen en ole saanut vastausta,

-- Mutta, Helena Nikolajevna, sanoi Horn, punastuen kovin...

-- Ei, �lk�� etsik� mit��n tyhj�� puolustusta, herra �versti, mit� apua
siit� olisi. Min� kyll� itse tied�n, ett� niin on, min� n�en sen teist�
ja kaikista muista, jotka k�yv�t t��ll� meill�: Martinovista,
Petrovista, kaikista rykmentin upseereista. Ja mit� min� olen rikkonut,
mit� min� olen tehnyt t�lle ylh�is�lle? Jospa tiet�isitte, kuinka
onneton min� olen. Kuin min� kutsuin koulukumppanejani, niit�, jotka
olivat saman arvoisia, samasta yhteiskunnan luokasta kuin me, niin on
heille aina ilmestynyt esteit�: milloin ovat he sairastuneet, milloin
matkustaneet pois. Min� uskoin niin kauan kuin mahdollista noita heid�n
estelyj�ns�, mutta kun nyt my�skin teid�n sisarenne, joka kuitenkin oli
t��ll� vieras ... ja h�n k�tki silm�ns� nen�liinaansa, nyyhkytys
kohotteli h�nen olkap�it�ns� ja rintaansa. Te sen tied�tte, sanokaa,
mik� se syy on. Ei se voi olla t�din t�hden -- vaikka h�n onkin v�h�n
naurettava, niin h�nell� kuitenkin on syd�n kuin kulta. Eik� se voi
my�sk��n olla h�nen t�htens� -- ja h�n viittasi linnaan p�in.

Horn ei voinut en�� hillit� itse��n. H�n otti puoliv�kisin pienen,


kyynelist� kostean k�den, suuteli sit� ja kuiskasi l�mp�isi� ja helli�
sanoja, jotka tulivat todella h�nen syd�mmens� pohjasta. Saatuaan ne
puhutuksi ei h�n itsek��n tiennyt, mit� h�n oli sanonut ja kuinka
paljon luvannut. H�nen syd�mmens� kuohui yli ja suli kuin vaha suurten
sanojen hehkussa, noiden lempeiden ja kuitenkin niin polttavain silmien
katseessa. Helena Nikolajevna hymyili kyyneltens� v�litse, katsoi
h�neen, punastui, k��nsi katseensa alas, katsoi j�lleen yl�s, ja
onnellinen hymy levisi noille �sken niin surullisille kasvoille.
Kummastuneena, ik��n kuin uupuneen hervakkana nousi h�n yl�s. �versti
piti viel�kin h�nen k�tt�ns�; samassa alkoi kottarainen liritell�
pehmoisia ja lempeit� huilu��ni��n ylh��ll� lehmuksessa. Nyt her�si h�n
lumouksestaan, veti k�tens� pois ja juoksi nopeasti kuin kauris ulos
lehtimajasta. H�n kuuli ainoastaan, kuinka Horn h�nelle viel� nopeaan
kuiskasi: huomenna, min� tulen huomenna. Ehditty��n linnan suurille
kivirappusille k��ntyi h�n �kisti ja katsoi pitk��n ja l�mp�isesti Erik
Horniin p�in, joka vakavana ja kalpeana seisoi lehtimajassa, katsellen
h�nen j�lkeens�. Se kuva, jonka h�n nyt n�ki, painui ainiaaksi h�nen
mieleens�: kev�inen iltataivas, punainen kuin Ispahanin ruusut,
kottaraisten sointuisa laulu, lehmusten vaalea vihreys, ylh��ll�
ilmassa liitelev�t p��skyt, ja tuolla tummassa lehtimajassa Erik
St�lsk�ld Horn katsovana h�neen hymyillen, lempe�sti ja rakkaasti. H�n
olisi siin� seisonut kauankin, ell'eiv�t Petrov ja Martinov olisi
nopein askelin tulleet puutarhan per�lt� rappusia kohti. Nyt h�n ei
tahtonut kohdata heit�, ei mill��n ehdolla. Onnellisena, huumautuneena
tunteista, aavistuksista ja unelmista, joita h�n ei ollut koskaan
tuntenut, meni h�n omaan huoneesensa ja sulki huolellisesti oven, sill�
h�nen t�ytyi saada olla nyt yksin. Suloiset kyyneleet kostuttivat h�nen
poskiansa. H�n meni piaanonsa, paraimman uskottunsa luo, l�i muutamia
sointuja, ja kerran, t�m�n ainoan kerran el�m�ss��n oli h�n oikea
taiteilija. Matalassa, vanhanaikaisessa huoneessa kuohuivat s�velet
j�rjestynein� esiin ja sulivat s�velm�ksi, joka kasvoi mahtavaksi kuin
kev�tp�iv�, haaveksivaksi kuin satakielen laulu, innostuneeksi kuin
nuoruuden unelmat. Se kohotti h�nen sielunsa kaikkeen, mit� syd�n pit��
rakkaana, suurena ja pyh�n�, se yleni kohti taivasta ja kuoli
kuulumattomiin ��rett�myyden rajalla, ijankaikkisuuden partaalla. Se
onni ja se ilo, jota tunnetaan ainoastaan kerran el�m�ss��n -- eik� ole
eletty ollenkaan, jos sit� ei ole tunnettu -- vavistutti h�nen sielunsa
kieli� ja tuli kuuluviin niiss� s�veliss�, joita h�n etsi esiin
soittimestaan. Ja sen t�hden h�n oli taiteilija -- ensi kerran ja
viimeinen kerran el�m�ss��n.

Ulkona puutarhassa seisoi Erik Horn nojaten kivip�yt�� vasten ja katsoi


lehmusten varjojen tanssia linnan sein�ll�, ilta-auringon kultaloistoa
valkoisilla muureilla, katsoi silmi��n r�p�ytt�m�tt� yl�s pieneen
ikkunaan, jonka valkoiset verhot iltatuulessa paisuivat ja h�ilyiv�t
ulos ja sis��n, ik��n kuin houkutellen h�nt� sinne. H�n kuunteli
s�velm��, joka tulvi h�nen luoksensa ja kukkain tuoksun kaltaisena
levisi ja t�ytti ilman sulosoinnulla.

H�nen huomionsa oli niin kokonaan kiintynyt siihen katsomiseen ja


kuulemiseen, ett� h�n ei edes havainnut, ett� Darja Mihailovna tuli ja
nyt katseli h�nt�, hymyillen hyv�nluontoista hymy�ns�.

Vasta sitte, kuin Darja Mihailovna kilisteli hopeita p�yd�ll�, her�si


Horn ja punastui, tosiaan punastui ja tunsi siit� hiukan iloa, -- niin,
h�nh�n oli viel� nuori.

Martinov ja Petrov tulivat takaisin lehtimajaan. Kahvi juotiin ��neti.


Petrov katsoi levottomasti tuonne linnan rappusiin p�in, mutta Helenaa
ei n�kynyt, vaikka soitto jo oli tauonnut. Petrov teki l�ht��, sill�
h�nen oli viel� jouduttava t�n��n suurille illallisille, sanoi h�n,
lausui j��hyv�set, pyysi kertomaan h�nen kunnioittavimmat terveisens�
Helenalle ja l�ksi.

Nyt her�si Horn siit� painavasta huumauksesta, joka h�nt� oli


ahdistanut koko ajan, kuin tuo rakastunut keltanokka Petrov istui
siell�. Nyt h�n keksi lakkaamatta uutta puhelun ainetta, puhui
l�mp�isesti ja nerokkaasti, keksip� my�skin Helenan poissa ololle
selityksen, joka h�nen omasta mielest��n oli hyvinkin onnistunut.

Kummastuksekseen huomasi h�n nyt taas, ett� rautalankanaisella oli


k�sityst� hyvin monista asioista, joita h�n oli luullut kerrassaan
liian yleviksi h�nelle. Kaikkein rautalankojen ja irtonaisten
sulouksien takana oli tuolla naisella kuitenkin hyv� syd�n, joka loisti
hyvist� silmist� ja sykki l�mp�isiss� sanoissa. Hyv�nen aika, ajatteli
Horn, kuinka hirve�n v��rin olen min� tai oikeastaan Martinov
arvostellut h�nt�, T�m� teenn�inen ilmi� oli vanhanaikainen Rousseaun
ihailija, h�n tunnusti, ett� Etudes de la nature ja S:t Pierren La
Chaumi�re indieme olivat h�nen lempikirjojansa viel� nytkin. Luonnon
ihailussaan oli h�n j��nyt j�ljelle ajastaan. H�n oli kyll� ennen
muinoin ollut kaunis ja vieh�tt�v�, mutta sattumuksen t�hden j��nyt
yksikseen el�m�ss� ja sen vuoksi vet�ytynyt itsekseen. Niin kuin
kuolettavasti haavoitettu el�in pakenee yksin�isyyteen, niin Darjakin
sulkeutui omaan kuoreensa. Ne mielipiteet ja opetukset, jotka h�n oli
itseens� imenyt, olivat tosin nyt jo vanhanaikaisia, vaan h�nelle niin
rakkaita, ett� h�n ei tahtonut panna niit� alttiiksi uuden ajan
pilkalle. Sen t�hden h�n enimm�kseen oli vaiti, ja tarvittiin Hornin
rakastettava kekseli�isyys liikkeelle ennen, kuin h�n nyt suostui
ottamaan ne aatteet puheeksi. Mutta yht� oli h�n tahtonut s�ilytt��
niin kauan kuin suinkin mahdollista: nuoruuttansa, sit� kauneutta, joka
nelj� kymment� vuotta sitte oli saattanut nuoret syd�mmet sykkim��n
ihastuksesta ja tottuneet tilap�iset runoilijat sepitsem��n h�nest�
sonetteja ja madrigaaleja. Siit� kauneudesta h�n ei tahtonut, ei voinut
luopua. H�n ei suotta ollut nainen ja Ranskassa kasvatettu. H�n
taisteli vuosia vastaan ja vanhuutta vastaan, k�ytti alussa varovasti
kaikkia pukeutumistaidon salaisuuksia, kaikkia Indian ja Jaapanin
kauneusvesi�, liljain tuoksua ja ruusun v�ri�. Sitte t�ytyi h�nen jo
ruveta k�ytt�m��n niit� ahkerammin. Mutta vuodet tulivat s��lim�tt� ja
piirteliv�t poimuja hienoon ihoon: h�n otti urhollisesti ne vastaan ja
uhoitteli niit� viimeiseen asti. H�n itse ja h�nen l�himp�ns� tottuivat
h�nen omituisuuksiinsa, nauroivat niille eiv�tk� olleet niit�
huomaavinaan. H�nest� tuli omituinen ihminen. Ja nyt ymm�rsi Horn
Helena Nikolajevnan sanat. Mademoiselle Dorinnella oli kyll� paljo
pieni� heikkouksia, mutta my�s syd�n kuin kulta.

Illan aurinko sammui, varjot kiipesiv�t yh� ylemm�ksi linnan seinille


ja punakajastus vaaleni pois muureista, ensin keltaiseksi, sitte
vaaleankeltaiseksi ja viimein sammui se kokonaan. Pieni�, kalpeita
t�hti� syttyi taivaalle. Tuli aika l�hte�. Mutta Helena Nikolajevnaa ei
n�kynyt tulevaksi alas puutarhaan.

-- H�n on hermostunut eilisest� ratsastuksesta, selitti Darja


Mihailovna. Kultaraudikon kohtalo on kovasti koskenut h�neen.

Horn ja Martinov sanoivat j��hyv�set, pyysiv�t kertomaan heilt�


terveisi� ja nousivat vaunuihinsa.

VI.

-- Tahdotko n�hd� ukko Nikolai Konstantinovitshia? kysyi Martinov, kuin


vaunut juuri k��ntyiv�t linnan oikean siiven nurkassa.

Ei, Horn ei tahtonut.

-- Mutta ukko asuu t�ss� ja on yht� hyvin voinnissaan t�n��n kuin


huomennakin.

Hornia ei haluttanut sittek��n; mutta kun Martinov itsep�isesti pyyteli


ja sanoi ruhtinaan ehk� katsovan ep�kohteliaisuudeksi, jos ne, jotka
vierailivat h�nen linnassaan, eiv�t k�yneet tervehtim�ss� h�nt�,
vastasi Horn viimein vastahakoisesti: olkoon menneeksi, mutta k�ymme
siell� ainoastaan oikein ranskalaistapaan.

-- Paras on sinun tutustua kerrassaan koko perheesen, sanoi Martinov


omituisella ��nell�. Pys�yt�, huusi h�n kuskille, ja vaunut pys�htyiv�t
kadulle oven eteen, josta voitiin t�lt� puolen p��st� sivurakennukseen.

Herrat laskeutuivat vaunuista ja astuivat j�lleen samaan kartanoon.


Esihuoneesta vei heid�t vanha, kaljup��, ven�l�iseen pukuun puettu
palvelija suoraa p��t� suureen makuuhuoneesen, joka oli aikoinaan
ollut todella komea huone, sisustettu, kuten Ludvig XV:nen aikaan oli
ollut tavallista, sek� makuu- ett� vastaanottohuoneeksi. Lattiata v�h�n
korkeammalla lavalla pitk�n sein�n vieress� oli mahtavan suuri s�nky,
p��ll� katos ja edess� verhot vihre�st� silkist�. S�ngyn jalkop��ss�
seisoi miellytt�m�tt�min kaikista Venuksen kuvapatsaista, Venus
kallipygos, muuten kyll� oivallinen veistos moitteettoman valkoisesta
marmorista. Irstaita kuvia markiisi de Sade'n teoksesta "Juliette ou
les bonheurs du vice" oli vaskipiirroksina sein�in koristuksena. Niiden
vastap��t� ja varsin niiden vertaisena n�kyi mestarillinen vaskikuva
Amor ja Psyke-sadusta. N�iss� koristuksissa ei ollut kansansadun
runoutta, ei uusplatonilaisten filosofiaa, ei orfeolaisten tuskaista
vertauskuvallisuutta, eip� edes Juvenaliin repaleitakaan eik� Lukianon
k�mpel�� verhoa, vaan ne olivat aivan alastonta ja paljasta, inhottavaa
m�ss�yst� alusta loppuun. Kauimpana er��ss� nurkassa riippui pyh�n
kuva, edess� lamppu. Muuten haisi huone hajuvesilt�, jodoformilta ja
pyh�lt� savulta.

Horn tuskin ehti huomata, millaiseen Astarten temppeliin h�n nyt oli
joutunut, kuin per�lt� ovet aukesivat ja Nikolai Konstantinovitsh,
istuen suuressa Voltairen tuolissa, ty�nnettiin sis��n. Halvaantuneena
lantioista alas p�in oli kenraali vanhus jo kaksi vuotta istunut t�ss�
py�r�tuolissaan, yll�ns� turkkisisuksinen y�viitta paksusta Bokharan
silkist�. H�nen kasvonsa olivat pronssin v�riset, silm�in valkoiset
aivan keltaiset ja ter�t v�syneet sairaudesta ja vuosista. Kun
h�nell� ei ollut aivoissaan eik� syd�mmess��n mit��n, mill� olisi
kunniallisesti voinut t�ytt�� el�m�ns� tyhjyytt�, vilkastutti h�n
yksin�isyytt�ns� h�pe�llisill� unelmilla ja ne olivat painaneet
leimansa h�nen kasvoihinsa. Piirteet, jotka ennen muinoin olivat olleet
kauniit, olivat nyt aivan veltostuneet. Kasvot olivat sienim�iset ja
sile�t.

Martinov esitteli Hornin kenraalille.

-- Terve tuloa, herra �versti, terve tuloa, hyv�t herrat, sanoi Nikolai
Konstantinovitsh kummallisella ��nell�, jota h�nen n�ytti olevan vaikea
hillit�, sill� v�list� yleni se huilu��neksi, v�list� taas k�risi aivan
alhaalla; v�list� sit� tuskin kuului ja seuraavana silm�nr�p�yksen� se
aivan aiheettomasti kirkui niin korkealla kuin suinkin mahdollista.

H�n katsoi Hornin hoikkaa, voimakasta olentoa.

-- Ah mik� ylev� ryhti, hyv� �versti, mik� moitteeton vartalo, olen


ihastuksissani teid�n n�kemisest�, aivan ihastuksissani, te markiisi
Varosyd�n ja h�n levitti molemmat k�tens�.

Horn tervehti h�nt� ja huomasi nyt, ett� vanhuksella kaikessa


ramuudessaan oli samat hirvitt�v�t julmuuden piirteet, vaikka
melkoisesti haihtuneena ja lievenneen�, kuin h�n �sken oli huomannut
tuolla salissa kantais�n kasvoissa.

Nikolai Konstantinovitsh piti kevytt� ja vapaata, irstasta keskustelua,


puhuttiinpa mist� aineesta hyv�ns�. Aina palasi h�n siihen, joka n�ytti
t�ytt�v�n kaikki h�nen aivojensa solut, siihen ainoaan, jonka h�nen
muistonsa ja mielikuvituksensa olivat s�ilytt�neet kirjavasta ja
myrskyisest� entisyydest�. H�n puhui mieluisimmin ranskaa, laususkeli
puheenparsia ja juttuja Crebillonin, de Saden ja muiden pornografian
klassikoiden teoksista, n�ytteli kuvilla kaunistettua korupainosta
ritari de Faublasin muistelmista ja oli aivan peittelem�tt� iloissaan
siit�, ett� Horn h�mm�styi ja kummastui t�m�n kirjaston aarteita, joka
is�nn�n mielest� ei ollut v�h��k��n kaksimielinen. H�nen nauraessaan
nousi h�nen yl�huulensa ik��n kuin jonkin salaisen koneen voimasta
yl�s, niin ett� h�nen lahot hampaansa paljastuivat.

-- Mutta Jean -- se oli kammaripalvelijan nimi -- Jean, huusi ruhtinas,


Jean, tarjoa Constantia viini� ja sikareja, vai oletko sin�, kellarien
nuuskija, juonut kaikki...

Jean hymyili peittelem�tt�, katsoi petollisilla silmill��n vieraihin,


nyk�ytti olkap�it��n ja osoitti herransa tuolin takana otsaansa, ja
miettiv�sti heilutti p��t��n. Hornista alkoi tuntua hyvin
vastenmieliselt� t��ll� olo. H�n katsoi Martinoviin, mutta h�nt� ei
t�m� n�ytt�nyt v�h��k��n haittaavan.
-- Me olemme olleet p�iv�llisell� Darja Mihailovnan luona, sanoi h�n
aivan levollisesti.

-- Vai niin, m:lle Dorinnen luona -- ah, h�n oli ihastuttava aikomaan,
millaiset silm�t ja millainen ... siin� keskeytyi puhe rykimiseen. No
no, h�n on kirottu noita-akka nyt. Onneksi ei minun toki ole tarvinnut
n�hd� h�nt� en�� kahteen vuoteen.

Horn veti henke� syv��n. H�n ei voinut t�t� en�� kest��, h�n tahtoi
l�hte�; mutta ihmeekseen n�ki h�n Martinovin istuvan kuin kiinni
naulittuna.

-- Kahteen vuoteen, kuinka niin, Nikolai Konstantinovitsh?

-- Enk� min� sit� ole kertonut teille, Dimitri Semenovitsh, lempo vie,
olenkin. Ettek� muista, kuinka m:lle Dorinne muurautti kiinni salin
oven, niin ett� min� nyt olen aivan erotettuna muusta talosta?

-- Tosiaanko, ja mink� t�hden? kysyi Martinov viattomasti.

-- Kyll� min� olen sen maininnut teille joskus. Kuin h�n, tytt�, tuli
kotiin, ty�nnettiin minut tuolissani saliin ... ja taas keskeytyi puhe
rykimiseen.

Horn n�ki, kuinka Jean katsahti tutkivasti, v�ijyv�sti Martinoviin, ja


h�nkin katsahti yst�v��ns�. Martinov oli v�h�n kalpeampi kuin
tavallisesti, mutta muuten istui aivan levollisena. -- Mit� ihmett�
t�m� merkitsee? ajatteli Horn. Mit� varten kiihottaa tuota vanhaa
konnaa.

-- Kuin h�n, Helena Nikolajevna, palasi Smolnasta...

Ei, t�m�k� nimi juuri t�n� p�iv�n� t�ss� huoneessa! Horn astui suoraan
vanhuksen eteen, kumarsi lyhyeen, melkein ep�kohteliaasti ja sanoi:

-- Hyv�sti, kenraali, minulla on toimia t�n� iltana. Ja h�n l�ksi,


ottamatta vanhusta k�dest�.

Martinov nousi my�skin ja kumarsi.

-- Vai niin, �versti l�htee jo; niinp� t�ytyy minunkin l�hte�.

Kenraali katsahti kummastuen.

-- �lk�� unhottako, sanoi h�n; kyll�p� teill� on hirve�n kiire, ettek�


viel� voi istua v�h�� hetke�?

Mutta Horn oli jo ulkona. Juuri kuin h�n hyp�hti kiireesti vaunuihin,
n�ki h�n illan h�m�r�ss� nuoren naisolennon, joka pujahti taloon.

Martinov tuskin ehti vaunuihin, kuin Horn �re�ll� ��nell� pikemmin


huusi kuin sanoi: aja!

Lyhdit sytytettiin kaduilla ja bulevaardeilla. Valoa tulvi puotien


ikkunoista; taivaalla tuikki lukemattomia t�hti�, ja puolikuu,
kainouden vertauskuva, seisoi taivaanrannan ja keskitaivaan
puoliv�liss�. Hornin ajatuksissa riehui t�ydellinen kapinan kuohu.
Miksi oli Martinov vienyt h�net tuon vanhan irstailijan luo? Miksi h�n
ei ollut huomaavinaan, ett� Horn tahtoi keskeytt�� puhelua ja joutua
pois sielt�, miksi pakotti h�n vanhuksen lausumaan Helenan nimen?

H�nen suuttumuksensa kasvoi kasvamistaan, sill� Martinov n�ytti istuvan


siin� aivan huoletonna. H�n l�rp�tteli ja nauroi ja sovitteli
vanhukselle kaikkia mahdollisia ja mahdottomia nimi�. Viimein Horn ei
en�� voinut hillit� suuttumustansa, vaan sanoi lyhyeen ja ter�v�sti:

-- Martinov, min� olen pit�nyt sinua yst�v�n� ja olen kohdellut sinua


kuin yst�v�� ainakin, no niin, mit� t�m� kaikki merkitsee? Miksi sin�
tahdoit, ett� minun piti tuon kurjan ukon suusta kuulla se nimi, jota
min� pidin niin suuressa arvossa?

Martinov yritti k��nt�m��n leikiksi koko asiaa, mutta Horn kiivastui.

-- Vastatkaa minulle, �verstiluutnantti, ja lopettakaa leikinlaskunne;


ettek� huomaa, ett� se nyt on sopimatonta?

-- Erik Aleksandrovitsh, sanoi Martinov, tukehtuvalla ��nell�, nyt


olemme puistossa; jos tahdotte saada suoran vastauksen kysymykseenne,
niin nouskaamme pois vaunuista ja k�velk��mme hetkinen. Min� sanon
teille kaikki, teen tunnustukseni ja ilmaisen suruni.

Vaunut pys�ytettiin ja yst�vykset astuivat puistoon mihin sattui,


molemmat aivan vaiti koko ajan. Saavuttuaan lammikon luo, joka nyt
heijasti taivaan t�htijoukkoa ja kuun kirkasta sirppi�, k�vi Horn
istumaan ja sanoi:

-- Ehk� sinua nyt miellytt�� alkaa.

Juuri Martinovin alkaessa tunnustustansa viritti satakieli


rantaraidoissa kauniin lempilaulunsa. Martinov huokasi.

-- Sin� kysyt: miksi? No niin, min� vastaan sinulle. Sen t�hden, ett�
min� olen onneton, ett� min� olen jo kaksi vuotta toivottomasti
rakastanut Helena Nikolajevnaa, rakastanut sill� tavoin, kuin
rakastetaan p��sty� minun ik��ni, jolloin ei ole aikaa en�� p�iv��k��n
kadottaa turhaan, enk� kuitenkaan voi voittaa, tunnen voimattomuuteni
kaiken sen nuoruuden rinnalla, joka ymp�r�itsee h�nt�.

-- Rakastatko sin� Helena Nikolajevnaa! sanoi Horn liikutettuna. Ja


senk� t�hden ... min� en ymm�rr� sinua Dimitri Semenovitsh.

-- Voi, pit�isih�n olla varsin helppo ymm�rt�� t�llaista asiaa. Sano


sit� mustasukkaisuudeksi, niin kyll� ymm�rr�t. Seitsem�n vuotta olen
min� vieraillut siin� talossa. Kuin Helena palasi kotiinsa kaksi vuotta
sitte, olen siit� asti k�ynyt siell� hyvin uutteraan. Min� olen
lakkaamatta n�hnyt t�t� olentoa, joka samalla kertaa on rakastettava
lapsi ja t�ysin varttunut vaimo, ja min� olen rakastanut h�nt�, sen
kyll� voit k�sitt��. Onnettomuudeksi min� en kuitenkaan ole ainoa.
Jok'ainoa nuori v�nrikki ja luutnantti, kaikki koko rykmentist� ovat
mielistelleet h�nt�. N�ith�n itse t�n��n Petrovin. Min� olen
luulevaisesti vartioinut aarrettani. Jos kukaan heist� l�mpeni tahi
tuli, kuten minusta n�ytti, vaaralliseksi minulle, silloin min� tein
h�nelle samoin kuin nyt sinulle. Min� n�ytin heille t�m�n kuvan nurean
puolen.
-- Kyll� min� nyt sinua ymm�rr�n, sanoi Erik Horn, ja sininen suoni
h�nen otsassaan paisui. Sin�, kun et itse voinut saada h�nt�, olet
karkoittanut pois jokaisen, joka ehk� olisi voinut vet�� h�net pois
tuosta siet�m�tt�m�st� ja kierosta asemasta, jossa se lapsi parka on
el�nyt. Jokaisen kunniallisen ja vakavan miehen, joka olisi tahtonut
k�sill��n kantaa h�nt� el�m�n l�pi, olet sin� karkoittanut, saadaksesi
joskus, kuin h�n oli j��v� yksikseen, hylj�tyksi, kuin h�nell� ei ollut
oleva en�� mit��n muuta kuin syv� onnettomuutensa eik� mit��n
valitsemisen varaa, tarjota itsesi pelastajaksi. Mihin h�n ei tahtonut
l�hte� vapaasta tahdosta, sinne tahdoit sin� taluttaa h�nt� v�hitellen.
Onko sellainen menettely ylev�, onko se kunniallinen, onko se...

-- �l� puhu en��, Erik Aleksandrovitsh muista: sodassa ja rakkaudessa


ovat kaikki keinot luvalliset.

Mutta Hornin veri oli kuohuksissa, harmi teki h�nen sanansa kiihkeiksi.

-- Ja min�, sinun vanha yst�v�si, tulen juutalaiskaupungeista, kurjista


tatarein auloista, min� moneen vuoteen nyt ensi kertaa n�en nuoren,
kauniin ja rakastettavan olennon, mit� sin� silloin teet? Ved�t alas
lokaan kaikki, mit� kaunista ja puhdasta min� olen n�hnyt. Min� liikun
kuin janoinen ihminen aavikolla, etsien l�hdett�, sin� viet minut
sellaisen luo, vaan ensin annat koirasi sotkea ja liata veden! Kymmenen
vuotta olemme me pit�neet yht�, Dimitri Semenovitsh, nyt eroavat meid�n
tiemme t�ss�, juuri t�ss�, j�� hyv�sti.

-- Mutta Erik Aleksandrovitsh, olehan toki j�rkev�, emmeh�n me ole


vihamiehi�, emme muuta kuin kilpakosijoita.

Mutta Horn oli jo poissa, Martinov istui kauan synkiss� unelmissa.


El�m� on raskasta ja karkeaa ty�t�. Pitik� h�nen nyt t�n� p�iv�n�
kadottaa kaikki, Helena ja vanha yst�v�ns�!

-- Huh, min� vihaan nuoruutta! mit� enemm�n meid�n loistomme h�lvenee,


sit� enemm�n lis�ytyy sen kukoistus. Mit� min� korsi korrelta
vaivalloisesti kokoon, ottaa se kerrassaan. Sille ei mik��n ole
mahdotonta, ei mik��n niin korkealla, ett'ei se sinne ylettyisi, kaikki
on sille hymyilev�� ja loistavaa, ja min�, min� astun kohti pimeytt�
jyrkk�in m�kien ja ahdasten solain poikki. H�n rakastaa h�nt�, esteet,
joita min� olen laittanut tielle, ainoastaan kiihottavat h�nt� ja
saattavat h�net pikemmin tekem��n ratkaisevan p��t�ksen. Kukapa olisi
luullut h�nt�, t�t� tyynt� suomalaista, niin tulenaraksi, niin
vilkkaaksi mielikuvitukseltaan!

Ja Martinov vaipui taas synkkiin, raskaihin ajatuksiin. Tunti toisensa


j�lkeen kului. Vasta sitte, kuin t�hdet alkoivat kalveta, l�ksi h�n
k�velem��n ja meni kotiinsa.

* * * * *

Hornin mieless� riehuivat kaikkein ristiriitaisimmat tunteet, kuin h�n


erosi vanhasta kumppanistansa. H�n ei tahtonut menn� kotiinsa, vaan
ensin koota ajatuksensa ja rauhoittua vilpoisen ja raikkaan kev�ty�n
hiljaisuudessa. H�n meni syrj�iseen puiston paikkaan ja k�veli siell�
edes takaisin vanhojen jalavain alla, jotka muhkeassa riviss�
varjostivat yksin�ist� k�velytiet�.

Erik Horn oli perinyt �itins� vienon syd�mmen, mutta ainoastaan hyvin
v�h�n is�ns� suurista luonnonlahjoista, h�nen pontevuudestaan,
voimastaan ja mielenmaltistaan. Erikin kasvatus oli ollut hyvin ankara
sek� ruumiillisesti ett� henkisesti. Is� oli tahtonut painaa h�neen
jotakin siit�, joka oli h�nen oman etev�n henkens� omituisena
tuntomerkkin�. H�n oli hyvin usein esitt�nyt pojallensa, kuinka t�rke�t
h�nen velvollisuutensa maatansa ja sukuansa kohtaan olivat, mik�
merkitys niill� oli ja miten suuri edesvastaus niiden laiminly�misest�.
T�m� vastuunalaisuuden tunne oli viimein pojassa kasvanut niin
suunnattomaksi, ett� h�nen henkens� sen taakan rasittamana kuihtui
kehityksess��n. Erik Horn oli tullut sellaiseksi, ett� h�nell� ei ollut
p��tt�v�isyytt� juuri nimeksik��n. H�nen nuori pontevuutensa ja
rohkeutensa oli tukeutettu ennen, kuin ne olivat saaneet koettaa
voimiansa. Ylioppilaaksi p��sty��n pelj�styi h�n rajatonta vapautta,
joka h�nelle nyt yht'�kki� oli tarjona. Niinp� h�n meni siihen
laitokseen, jossa h�n varman johdon turvissa tunsi itsens� vapaaksi
omasta vastuunalaisuudesta: kadettikouluun.

Vuosia kului ennen, kuin h�n sotilaaksi p��sty��n alkoi vapautua


pakosta, jossa oli kasvanut. H�nelle itselleen kiusallinen
p��tt�v�isyyden puute oli tuloksena siit� kasvatuksesta, jonka h�n
kotoaan sai mukaansa el�m�n taistelutantereelle.

Mutta jospa h�nelle tuottikin suurta sielu ponnistusta mik� hyv�ns�


p��t�ksen teko ja varsinkin sen nopea teko, niin h�n luonnollisesti
sitte kaikkein sitkeimm�sti piti kiinni siit�, mit� h�n kerran oli
taistelemalla saanut p��tetyksi.

Niin oli nytkin k�yv�. Tunnin toisensa per�st� k�veli h�n kauniina
kev�ty�n� edes takaisin jalavain pehmoisen lehdist�n alla. H�n n�ki
t�htein v�lkkyv�n yh� kirkkaammin ja sitte taas vaalenevan. Heikko
vihre�nkeltainen viiru it�isell� taivaan rannalla ennusti jo p�iv�n
tuloa, kuin Horn viimein v�syneen� levottomuudesta ja ajatuksista sanoi
itselleen: minulla ei en�� ole mit��n valitsemisen varaa, johan min�
olen sanonut kaikki, mit� minun tarvitsee sanoa, johan lupasin tulla
huomenna -- se on: t�n��n.

H�nen p��t�ksens� oli tehty. Nyt sit� ei en�� mik��n voinut horjuttaa.
H�n meni kotiinsa, heitt�ytyi vuoteelleen perin v�syksiss��n, mutta
iloisena siit�, ett� oli voittanut itsens� ja p��ssyt p��t�kseen, ja
h�n nukkui raskaasti.

VII.

Suuressa, rappeutuneessa talossa Falk-kadun varrella, jossa Chamitovin


suku oli el�nyt jo toista vuosisataa, oli nyt aivan hiljaista ja
��net�nt�. Piha, ennen muinoin liian ahdas ja pieni kaikille niille
ajajille ja ratsastajille, jotka siihen aikaan k�viv�t t��ll�
vieraisilla, oli nyt tyhj� ja autio. Aurinko paahtoi siipirakennuksia,
hietakentt��, kultasi vanhan, raskaasen Palladio-malliin rakennetun
etusivun ja heijastui kaiken mahdollisen v�risen� tomuisista
ikkunoista, jotka n�yttiv�t tyhjilt� ja kuolleilta kuin sokean miehen
silm�t. Punaiset kettukoirat makasivat puoliunessa kumpikin puolellansa
rappusten lahonutta hietakivilattiaa, liikkumattomina, kuin olisivat
olleet muodostellut ruukkusavesta. Mets�st�j� Vanjkassa oli tapahtunut
jo kolmekin muutosta. Aikaisin aamusella oli h�n tallirenkin� hoidellut
Almandinea, joka oli ainoa hevonen suuressa, autiossa tallissa. Sitte
oli h�n puutarharenkin� k�ynyt sotaa rikkaruohoa vastaan, joka ainiaan
tunkeutui joka p�iv� esiin pihan hiekasta. Sitte lakeijana siistitty��n
osan niist� huoneista, joita Chamitovin perhe viel� k�ytti, istui h�n
nyt, yll� pitk� takki ja leveill� kultaraidoilla koristetut housut,
oven vartiana er��n runsaasti koristeltua esihuoneen kattoa kannattavan
doorilaisen pylv��n alustalla ja nukkui odotellessaan sit�, joka tuleva
oli.

Sis�ll� huoneissa vallitsi ��net�n hiljaisuus, ainoastaan ylh��ll�


autioissa huoneissa surisivat k�rp�set ja koettivat v�ist�� niin hyvin
kuin mahdollista h�ijy� kavaluutta, h�m�h�kkien verkkoja. Samoin kuin
p��sky vanhan linnan holvien alle, oli Helena Nikolajevna j�rjest�nyt
itselleen pienen pes�n t�m�n vanhan palatsin toiseen eli n.s.
mezzanin-kertaan. H�nell� oli siell� matala huone, koristettu
vanhanaikaiseen tapaan harmaav�risell� sfinksein ja soitsujen kuvilla.
Valkoisiksi maalatut ja juovikkaalla damastilla p��llystetyt huonekalut
olivat kootut sielt� t��lt� rappeutuneen linnan huoneista. Kaikki, mit�
t�ss� pieness� huoneessa nyt oli, oli n�hnyt ainakin kahden ihmispolven
el�v�n ja kuolevan n�iss� nyt niin autioissa saleissa -- kaikki paitsi
flyygelipiaano, joka oli komea teos Erardin tehtaasta Pariisista. T�t�
muinaisen ajan vanhanaikaista pohjaa vasten n�ytti Helena Nikolajevna
kuin t�m�np�iv�inen pirte� kukka kalliissa muinaisaikaisessa astiassa.

Aina kello kymmenest� asti oli h�n ollut valmiiksi pukeutuneena. H�n
makasi puolinojallaan leposohvalla, k�siss��n ranskalainen
aikakauskirja, ja kulutti odotuksen pitki� hetki�. T�n��n oli Horn
tuleva, h�nen viimeinen sanansahan oli "huomenna". Ja h�n j�tt�ytyi
suloisten unelmain, eilisten muistojen valtaan. H�n oli viel�kin
n�kevin��n kev�ttaivaan ja kuulevinaan kottaraisen liverryksen ja
Hornin hehkuvat sanat. Ah, nuo eiliset muistot ne veiv�t h�net kauas
tulevaisuuteen, kauas yl�s seitsem�nnen taivaan autuuteen. Sill� kuten
enimmiss� lapsissa, jotka kasvatetaan yksin�isyydess�, piili h�ness�kin
koko maailma mielikuvituksia ja ajatuksia, unelmia ja tunteita, joiden
olemassa olosta niill�, jotka eliv�t h�nen l�hell�ns�, ei ollut edes
aavistustakaan. Kuin h�n viimein her�si n�ist� unelmistaan, oli kello
sill� v�lin ehtinyt sek� yhteen- ett� kahteentoista, mutta ket��n
Hornia ei ollut viel� n�kynyt. Helena alkoi tuntea hermostumista. H�n
meni piaanonsa luo ja koetti l�yt�� niit� sulavia s�veleit�, jotka
eilen olivat niin mielell��n, niin aivan itsest��n tulleet esiin, mutta
h�n ei niit� en�� l�yt�nyt. Alla p�in pani h�n piaanonsa kannen kiinni
ja istui yh� tyytym�tt�m�mp�n� ja raskaammalla mielell�. H�n meni alas
Darja Mihailovnan luo, joka yht� hermostuneena kuin h�n itsekin kulki
edes takaisin huoneesta ja sinne j�lleen, niin ett� h�nell� n�ytti
olevan ��rett�m�n paljo teht�v��. Nyt oli kello kolme, Helena meni
j�lleen yl�s huoneesensa, paneutui kasvoilleen sohvalle ja itki.

H�nen jalkainsa juuressa istui vanha Marfa, joka ennen muinoin oli
ollut h�nen imett�j�ns�, sittemmin h�nen kammarineitsyens� ja
uskottunsa, ja koetti puhella h�nelle lohdutuksen sanoja, v�h�n
hajamielisi� ja ristiriitaisia, mutta hyv�� tarkoittavia.

-- Lenotshka, pikku em�nt�, �l� huoli h�nest�, �l� itke tuon


kerettil�isen t�hden. Suomalainen h�n on, ehk�p� ei sek��n, vaan
ainoastaan saksalainen. Kas niin, �l� itke, syd�nk�pyseni, kyll� h�n
tulee, kellohan on vasta kolme. Ja muuten parempi... Nyt haukkuivat
koirat, risttikkoportti r�misi ja suuri esihuoneen ovi paukahti kovasti
kiinni.

-- No, kas nyt, mit� min� sanoin, siin�h�n h�n on! Pyyhi pois
kyyneleesi, t�ss� on hajuvett� ja t�ss�...

Ja pikku em�nt� Lenotshka hyp�hti yl�s ja hymyili kyyneltens� v�litse,


ja Marfa riensi pois biljaardisaliin, joka oli h�nen asuntonansa.
Siell� h�nell� oli vuoteensa, suunnaton joukko tyynyj� ja pulstereita
lattialla biljaardin ja uunin v�lill�; muuta h�nen omaisuuttansa oli
lukemattomissa k��r�iss� ja nyyteiss� ymp�ri suurta huonetta.

Marfa laskeutui siell� polvilleen pyh�n kuvan eteen ja l�i p��ns�


lattiaan. -- Herra, rukoili h�n, nyt voi sinun palvelijasi l�hte�
rauhassa. Helena Nikolajevna on s�ilytetty ja suojeltu. Marfa Ivanovna
joutaa nyt omillensa, ja sitte t�m� jumalaton huone kukistukoon. Pyh�
neitsyt ja sin�, ihmeit� tekev� Anna, joita olen niin monesti
rukouksissani huutanut avuksi, kiitos olkoon teille! Ja vanhus sitoi
p��h�ns� parhaan silkkihuivinsa ja l�ksi viem��n Kremlin portille,
iveril�isen madonnan kuvan eteen kallista, hyv�nhajuista ja kullattua
kynttil��, jota h�n oli vuosikausia s��st�nyt sen p�iv�n varalle, jona
h�nen em�nt�ns� Helena joutuisi kihloihin.

* * * * *

Darja Mihailovna oli aika sitte p��tt�nyt h�nkin pukeutumisensa. H�n


oli, kuten runoilijat sanovat, tyhjent�nyt kaikki aamuruskon v�rit ja
etsinyt Idunan hedelmi� laatikkojensa syvimmist� komeroista.
Nuorentuneena nousi h�n yl�s. Ollen k�yt�llisempi ja v�hemmin
k�rsim�t�n kuin sisaren tyt�r odotti h�n Hornia vasta my�hemmin
p�iv�ll�. Mutta kuin kello alkoi tulla kaksi eik� Hornia n�kynyt, alkoi
h�neenkin tarttua suuren odotuksen levottomuus ja sen johdosta koko
talossa vallitseva tyytym�tt�myys. Voi, pitik� h�nen viel� kerta
petty�; no, sitte h�n ei en�� kest�isi enemp��. Kuinka h�n oli
koettanut pit�� koossa t�t� kaatumaisillaan olevaa taloa. H�n oli
n�hnyt t�m�n talon mahtavuutensa p�ivin�, jolloin h�nen sisarensa viel�
oli elossa, jolloin Moskovan aateliset ahkeraan vierailivat t��ll�,
jolloin nuo huoneet, joissa h�n nyt k�veli kuin lintukotolainen
j�ttil�isen hansikkaassa, olivat liian ahtaat vieraiden paljoudelle.
Silloin oli talo varakas ja sen maine moitteeton. Ja sitte tuo
hirmuinen aika, jolloin se oli h�vi�n partaalla, kunnes tuo Aldoni, se
kruunup�inen portto, tuli taloon. H�n se her�tti Nikolai
Konstantinovitshissa eloon isilt� perityt intohimot, jotka jo kauan
olivat olleet kahlehdittuina; h�n se houkutteli nelikymmenvuotisen
miehen viel� kerran antautumaan nuoruuden leikkeihin, koettamaan
intohimojen py�rrett� ja raivoisasti heitt�ytym��n, ik��n kuin
korvatakseen hukkaan kulunutta aikaa, sellaiseen huvitusten kuohuun,
jollaisessa ajattelematon nuoriso mellastelee, kunnes h�n viimein,
menetetty��n kultansa ja kunniansa, tuli heitetyksi pois rannalle
heikkona, runneltuna sek� ruumiiltaan ett� sielultaan. Sill�
tahrautuneine mielikuvituksineen, veltostuneine hermoineen ja
aistimineen t�ytyi h�nen sitte ajatuksissaan ja unelmissaan el�� siin�
siveellisess� loassa, jossa h�n oli oleskellut niin kauan. T�m�n
h�iri�n ja levottomuuden ja kurjuuden ajan oli Darja pysynyt kuitenkin
talossa turvaamassa suvun viimeist� kukkaa, ruhtinatar Helenaa.
Rohkeasti oli h�n taistellut kaikkia kohtalon nurjuuksia vastaan. H�n
oli s��st�nyt kaikilla tahoilla, h�n oli saanut aikaan melkein
uskomattomia asioita, pit��kseen niin kauan kuin mahdollista yll� edes
jossain m��rin suvun muinaista loistoa ja vanhoja tuttavuuksia ja siten
tehd�kseen Helenalle mahdolliseksi joutua sukunsa mukaiseen naimiseen,
ja omasta puolestaan tahtoi h�n j�tt�� t�lle sisarensa tytt�relle
pienen perinn�n. Kuin Helena vuosi sitte hylk�si Martinovin kosinnan,
oli se ollut ankara isku Darja Mihailovnalle. Olihan Martinov viisas ja
ymm�rt�v�inen mies ja saattoi siis toivoa h�nen ylenev�n korkeallekin.
Mutta tytt� ei ollut tahtonut kuulla puhuttavankaan siit�. Ja nyt tuli
t�m� Hornin kosinta niin �kisti, niin aivan odottamatta. H�n heng�hti
helpotuksesta. Niin, jos Helena vain tuli pelastetuksi, sai kyll� koko
talo luhistua kokoon, sai kaikki...

Nyt haukkuivat koirat, ristikkoportti r�misi ja esihuoneen suuri ovi


paukahti kovasti kiinni.

Kalpeana, vakavana ja t�ydess� juhlapuvussa seisoi Horn suuressa


salissa ja katsoi arasti ja vastenmielisesti yl�s vanhan haidamakin
kuvaan. H�nen korvansa suhisivat ja soivat, silm�t yrittiv�t
pimenem��n. H�n oli kuulevinaan sisarensa ��nen, joka valkoisesta
h�yrypilvest� huusi h�nelle j��hyv�siksi: "varo sit� Helena
Nikolajevnaa". Ja nyt, nyt oli h�n t��ll� pyyt�m�ss� h�nt� vaimoksensa.
H�nt� alkoi tulevaisuus pelottaa ja v�h�ll� oli h�n jo k��nty� pois,
vaan �kisti her�si h�n j�lleen tajuunsa ja malttoi mielens�. Darja
Mihailovna seisoi h�nen edess��n.

Kuin Erik muutamia vuosia sitte kysyi Samarkandin basaarissa timanttia


ostaakseen, niin jalokivien kauppias vei h�net pieneen, rappeutuneesen
komeroon, ja siin� tuo it�maalainen otti esiin likaisen k��r�n ja
p��steli siit� toisen likaisen rievun toisensa per�st�, etsien
syvimm�lt� niiden sis�st� timanttia, jonka oli sinne k�tkenyt. Horn
muisti aivan el�v�sti tuon it�maalaisen tapauksen, kuin juuri Darja
Mihailovnan paraillaan kertoessa salaisuuksiansa Helena kauniimpana
kuin koskaan astui huoneesen. Kaikki j�iv�t aivan vaiti, salissa ei
kuulunut hiiskaustakaan. Horn muisti vanhan tarinan enkelist�, joka
liiteli huoneen l�vitse. Kaikki pelko, kaikki p��tt�m�tt�myys ja
ahdistus haihtui kerrassaan. H�n tunsi huumautuvansa onnesta. Se oli
nuoruuden ja ilon huumausta.

* * * * *

Kolmen viikon kuluttua olivat he jo aviopari sill� Darja Mihailovna


pontevasti selitti niin kauan voivansa pit�� yll� taloa, mutta ei
kauempaa; sitte sai kaikki menn� kuperkeikkaa, kaikki tyyni t�ytyi
my�d�. Muuta ei h�nell� sen lis�ksi ollut sanottavaa kuin:

-- Olkaa hyv� Helenalle, h�n ei tied� t�st� kaikesta niin mit��n. Ehk�
h�n aavistaa osan, ehk�p� on my�skin kaikki j��nyt h�nelt� nuoruuden
huolettomuudessa huomaamatta. Sen h�n ainoastaan tiet��, ett� is�n
raha-asiat ovat rappiolla ja ett� min� omilla pienill� vuosituloillani
olen pit�nyt taloa yll�.

VIII.

Kuin neiti Hanna palasi kotiin, oli vapaaherra vanhuksella tuhansiakin


asioita kyselt�v�n� h�nelt�. Pojasta kyseli h�n hyvin tarkkaan ja
n�ytti olevan tyytyv�inen kaikkeen. H�nell� muuten oli omituinen tapa
kysell� kuin yli-inkvisiittorilla: v�list� n�yttiv�t kysymykset
tulevan aivan kuin sattumalta, mutta aina ne kuitenkin osuivat kohti.
Saatuaan kaikki kysellyksi kertoi h�n itse suuren englantilaisen
perheest�, kaurasta ja lohen pyynnist�, hallituksen toimista ja
kunnallislautakunnan neuvotteluista. Neiti Hanna puolestaan kertoi
kelpo Martinovista, kultaraudikon surullisesta kohtalosta sek� pastori
Raumbacherin erinomaisesta saarnasta. Jonkin verran vastenmielisesti ja
kylm�sti kertoi h�n my�skin kauniista Helenasta ja h�nen kummallisesta,
hyvin kirjavasta t�dist��n sek� kuinka h�n l�ksi Moskovasta siit�
syyst�, ett� h�nen ei tarvitsisi menn� sen t�din luo. Hyv� halu h�nell�
my�skin oli puhua Erikist� ja Helena Nikolajevnasta ja mit� h�n oli
juuri l�hteiss��n sanonut veljelleen, mutta tarkemmin punnittuaan
huomasi h�n sopivammaksi olla siit� virkkamatta mit��n.

-- Siin� teitkin aivan oikein, tytt�seni. Matkoilla usein tavataan


ihmisi�, joista ei tiedet�, ovatko ne ihmisi� ollenkaan.

Jonkun ajan kuluttua Hannan kotiin tulosta alkoi vapaaherrasta tuntua


v�h�n kummalliselta se seikka, ett� Erik ei l�hett�nyt itsest��n mit��n
tietoja.

-- Nyt on jo kulunut kohta kaksi viikkoa sinun kotiin tulostasi, sanoi


h�n tytt�relleen, eik� viel�k��n edes rivi�k��n. Lupasihan h�n tulla
kolmen viikon kuluttua. Kuulehan, Hanna -- ja vapaaherra rummutti
p�yt�� -- luuletko sin� ehk� sen Helena Nikolajevnan pid�tt�v�n h�nt�
mill��n tavoin?

Neiti Hanna s�v�hti tulipunaiseksi. H�n ei tiennyt mit��n erikoista


puhuneensa t�st� Helenasta, ja kuitenkin oli h�nen is�ns� huomannut
h�nen ajatuksensa. Jokin liika sana, jokin ��nen v�r�hdys h�nen
mainitessaan Helenaa oli saattanut vanhan ihmistuntijan k�sitt�m��n
h�nen mielipiteens�. Omatuntonsa nuhteli Hannaa ankarasta ja kenties
ajattelemattomasta tuomiosta ihmisi� kohtaan, jotka olivat osoittaneet
h�nelle ainoastaan hyv�ntahtoisuutta ja yst�vyytt�, ja sen t�hden h�n
nyt sanoi kiivaammin, kuin olisi oikeastaan tahtonutkaan: ei suinkaan,
en min� sit� usko. Syd�mmens� syvyydess� h�n kuitenkin tunsi katumusta
t�st� suoruuden puutteesta tarkkasilm�isen ja suuresti kunnioitetun
is�n edess�.

Vapaaherra olisi ehk� toden per�st� tullut levottomaksi poikansa


t�hden, ell'ei nyt olisi ollut kev�t sellainen, ett� vanhus saattoi
olla siit� oikein syd�mmest��n hyvill�ns�. Satoi melkein joka p�iv� ja
kuitenkin oli ilma l�mmin. Ruoho kasvoi mustanpuhuvana ja oraat olivat
kauniit ja voimakkaat. Jos neiti Hanna joskus valitti lakkaamatonta
sadetta, sanoi vapaaherra aivan tyytyv�isesti:

-- Ole huoletta, kaikki, mit� ennen juhannusta tulee veten� alas t�ss�
maassa, on siunaukseksi. Ja hyvill��n k�veli h�n, tutkien ilmapuntaria,
l�mp�mittaria ja sateen mittaria.

Er��n� p�iv�n� kirkastui sitte ilma aivan �kisti: nyt oli luonto
kauneimmassa kukoistuksessaan, nuoruuden pirte�n� ja hyv�� toivoa
her�tt�v�n�. Katollisessa kuistissa p��rakennuksen vieress� istui
vapaaherra vanhus auringon l�mm�ss� ja luki viimeksi tulleita
sanomalehti�, ja neiti Hanna sill'aikaa puutarhuri Jaakon avulla aivan
omin k�sin j�rjesteli kukkia, jotka t�n��n oli muutettu kasvihuoneesta
kuistille.
T�m� ty� oli vanhalle Jaakolle ankara koetus. Ett� vapaaherra sulloi
h�neen Mundtin pillereit� juomishalua vastaan, ett� neiti Hanna
lueskeli h�nelle raittiuskirjasia ja h�nen asuntoonsa ripusteli
koko joukon kuvia viinan turmeluksesta, sit� kaikkea viel� saattoi
k�rsi�; vaan ett� h�n ryhtyi j�rjestelem��n h�nen kukkiansa, se jo
koski liiaksi h�nen mieleens�. H�nen taiteellisuutensa ja h�nen
taiteilijaturhamaisuutensa -- sill� h�n mielest��n oli taiteilija ja
toki v�h�n arvokkaampi kuin tavallinen p�iv�l�inen -- loukkautui kovin
sellaisesta menettelyst�. Koko talvet oli h�n l�mmitt�nyt
kasvihuonetta, hoidellut ja puhdistellut n�it� kukkia -- ja nyt kuin
h�n kuten ennen vapaaherratar vainajan aikana yritti tuomaan n�ytteille
suuria lilja- ja ruusukokoelmia ja asetella kaikki niin, ett� joka
kukkalaji p��si t�yteen loistoonsa, nyt tuli neiti Hanna ja otti kaiken
kunnian.

Neiti Hanna liikkui l�mp�isen�, punakkana ja vilkkaana siin� kuistilla,


aivan huolimatta ja tiet�m�tt�kin Jaakon k�rsimyksist�, ��nett�m�st�
suuttumuksesta ja loukkautuneen turhamaisuuden harmista. Tunteissaan
jonkun ruusun tai hortensian entisilt�, ammoin jo menneilt� ajoilta,
jolloin h�nen �itins� viel� oli elossa, hymyili Hanna niille kuin
vanhoille tutuille. Kuin viimeiset kukat olivat paikoillaan, katsahti
Hanna koko laitokseen tarkastavasti ja k��ntyi �kisti Jaakon puoleen:

-- Ent� se suuri, punainen ruusu?

-- Luutnantinko ruusu? kysyi Jaakko. Nyt h�n oli saava tappionsa


kostetuksi.

-- Minun, minun ruusuni!

-- Sit� ei ole en��, se kuoli talvella.

-- No, tottahan siit� nousee uusia vesoja?

-- Ei, siin� ei ollut luonnollinen juuri, vastasi Jaakko mieless��n


ilkkuen.

Hanna punastui, tiet�m�tt� itsek��n, mist� syyst�, ja katsoi


kiikkutuolissa istuvaan vanhukseen. Vapaaherra oli nukkunut,
sanomalehti kasvoillansa. H�n toki onneksi ei kuullut mit��n, ajatteli
Hanna.

-- Niin, Jaakko, nyt saatat menn�, sanoi h�n lyhyeen.

Yrme�n� ja pahoilla mielin meni Jaakko matkoihinsa ja neiti Hanna k�vi


istumaan raollaan olevan oven aukkoon, j��hdytt�m��n hehkuvia
poskiansa.

Kuinka kaunis Haapakoski tosiaan oli! Hietakent�n p��llitse, jota


tuoreenvihre�t nurmikot ymp�r�iv�t, n�kyiv�t vaaleanvihreiden,
h�yry�v�in koivujen latvat, tuolla alhaalla kohisi koski ainaista
vapauslauluansa ja et��mp�n� n�kyi tumma hongikko sek� sen p��ll�
sinitaivas valkovillan kaltaisine kev�tpilvineen. Kuistilla tuoksuivat
kukoistavat ruusut ja hyasintit. Mutta se ruusu, jonka kukoistamista
h�n olisi mieluimmin katsellut ja tuoksua tuntenut, se oli kuollut
samoin kuin sekin, joka sen oli kerran h�nelle antanut. Hanna ei ollut
sit� suinkaan ensi hetken� unhottava. Siihen kukkaan olivat h�nen
el�m�ns� suloisimmat unelmat, koko h�nen nuoruutensa kiintyneet. H�n
oli monta vuotta sitte saanut sen yhdeks�nten�toista syntym�p�iv�n��n.
H�n oli sin� p�iv�n� odottanut h�nelt� paljon enemm�nkin kuin
ainoastaan ruusua, sill� kyll� h�n n�ki, millainen h�nen syd�mmens�
tila oli. Mutta turhaan h�n odotti. Kuinka usein h�n olikin luullut sen
hetken tulleen, jolloin j�� oli sulava... Mutta eip� se s�ken�iv� j��
koskaan sulanut, ei koskaan nuostunut. Miksi, voi miksi h�n ei puhunut
niit� sanoja, jotka kuitenkin polttivat h�nen huuliansa! Miksi h�n ei
lausunut ilmi sit�, joka loisti h�nen silmist��n! H�n matkusti pois,
rikkomatta salaisuuden sinetti�. H�n oli jo silloin sairas, kuten
sanottiin. H�n matkusti pois Varsovaan ja kuoli seuraavana vuonna.
Jotain salaper�ist�, jotain rumaa, jotain, josta ei tahdottu puhua,
liittyi h�nen kuolemaansa. Se oli kuihduttanut Hannan kev�tunelman. Se
oli tuottanut h�nelle paljon k�rsimyst�, monta tuskaa. Sitte oli h�nen
syd�mmens� aikaa my�ten v�hitellen tyyntynyt, aallot olivat asettuneet,
auringon paiste v�lkkyi j�lleen j�rven peilipinnalla. El�m� kului taas
tasaista kulkuaan, mutta syv� poimu silm�in p��ll� ja vakava piirre
otsassa olivat sen sieluntaistelun seurauksina. Kuten tavallista ei
ollut �idin ja tytt�ren kesken vaihdettu sanaakaan t�st� unelmasta,
vaikka he molemmat kyll� varsin hyvin tiesiv�t, mit� toisen syd�mmess�
syvimm�ll� liikkui. Unhotusta etsim��n l�hetettiin neiti Hanna
Geneveen, suureen pappiskaupunkiin, protestanttisuuden Roomaan, jossa
kaupungin ja kantonin ylimykset tutkivat jumaluusoppia ja puhelevat
uskonnon asioista yht� innokkaasti, kuin ruotsalaiset ja saksalaiset
ylimykset rykmenteiss� v�ittelev�t arvoasteista ja ylennyksest�. Siell�
oli h�nen sieluansa kohdannut toisen kerran henkinen myrskytuuli,
siell� oli h�n l�yt�nyt tien uuteen Jerusalemiin, Herran Siioniin,
siell� oli h�nest� tullut sis�l�hetyksen innokkaimpia ty�ntekij�it�.
H�nen muotonsa oli tullut viel� vakavammaksi, ja yksi lis�poimu silm�in
p��lle j�i muistoksi t�st� matkasta.

Neiti Hannan muistelmat ja unelmat keskeytyiv�t raskaista, narisevista


askelista hiekkak�yt�v�ll�. Postimies se siin� tuli, tuoden kirjeit� ja
sanomalehti�. Hanna otti ne vastaan hiljaa, her�tt�m�tt� vanhusta.
Ahaa, viimeinkin kirjeit� Erikilt�. Kiireesti avasi h�n sen, jossa oli
h�nen osoitteensa. Tuskin ehti h�n lukea kahta rivi�, kuin
kummastuksen, suuttumuksen ja vastenmielisyyden huudahdus tunkeutui
esiin.

-- No, mit� nyt? sanoi vanhus, her�ten.

-- Erik on nainut, sanoi h�n ankaralla, kaiuttomalla ��nell�.

-- Kenenk�?

-- Sen tatarilaisprinsessan Helena Nikolajevnan. Vihan, katkeruuden ja


kateuden tunne nousi, kiehui ja kuohui yli h�nen sielussaan. Auringon
paiste oli kerrassaan kadonnut j�rvelt�, aallot kuohuivat korkeina ja
raivoisina. Mit� el�m� oli niin itsep�isesti riist�nyt h�nelt�: saada
rakastaa ja olla rakastettu, sen oli tuo kaunis, v�h�arvoinen nainen
saavuttanut t�ysin m��rin. Mik� h�n oikeastaan olikaan naisiansa?
Martinov arveli, ett'ei...

Vapaaherra vanhus nousi hitaasti ja katsoi miettiv�sti tytt�reens�.

-- Anna minulle kirje, sanoi h�n jyrk�sti, ja h�nen ��nell��n oli kire�
sointu, sellainen kuin lasin kirskahtaessa rikki. H�n otti kirjeen,
meni huoneesensa ja sulki ovensa.
H�n k�vi istumaan sohvaan kantais�n St�lsk�ld Hornin muotokuvan alle.
Vastap��t� oli Bredan runsaasti v�ritt�m� kuva kolmannesta Kustaasta,
joka n�ytti punakkana ja vihastuneena katselevan suosikkinsa pojan
poikaa. Hitaasti mursi h�n kirjeens� auki ja luki:

"Rakas is�:

Sin� olet monessa viime kirjeess�si sanonut hartaan toivosi olevan


n�hd� minut pian j�lleen kotimaassani ja v�hitellen jo olevan ajan
minun oppia tuntemaan Haapakoski, ruveta Suomen palvelukseen ja
voimaini mukaan hy�dytt�� maatani.

No hyv�, niin kauan, kuin kuuluin kentt�armeijaan, en voinut t�ytt��


toivoasi; mutta nyt olen p��tt�nyt erota palveluksesta ja olen jo
j�tt�nyt eron hakemukseni. Viikkokauden kuluttua olen Suomessa. Nyt
puhun sinulle aivan suoraan. Ei se yksist��n sinun toiveesi ole,
joka tuo minut j�lleen is�nmaahan. Min� nain t�n��n tosin k�yh�n,
mutta nuoren ja lumoavan naisen, Helena Nikolajevna Chamitovin,
meid�n entisen rykmentinp��llikk�mme tytt�ren. Arvattavasti on Hanna
jo maininnut sinulle h�nen nimens�. Jos h�n ehk� lienee puhunut
Helenasta jotakin ep�edullista, niin pyyd�n min� sinua olemaan
vakuutettu, ett� min� olen hankkinut varmimpia tietoja siit�, ett�
h�nen persoonassansa ei ole mit��n moitetta. Muuten saat itse ensi
viikolla vakautua siit�, ett� sanani ovat oikeat. Silloin min�
suullisesti my�s kerron sinulle kaikki ne omituiset asianhaarat,
jotka saattoivat minut tekem��n t�m�n sinun mielest�si ehk�
liian pikaisen p��t�ksen. Toivoen, ett� en ole menett�nyt sinun
luottamustasi ja ett� tulevaisuus on n�ytt�v� minun vaalini
onnelliseksi, olen sinun kuuliainen poikasi

_Erik_."

-- Hm, sanoi vanhus, rummutti p�yt�� ja katsoi miettiv�sti eteens�.


Kirjeess� ei ole oikeastaan mit��n selityst� ollenkaan, ainoastaan
rakastuneen miehen vakuutus. Voi sit� nuoruutta, sit� nuoruutta! Mutta
mik� on tehty, se on tehty. Nyt pit�� ottaa suurin mahdollinen hy�ty
t�st� ehk� itsess��n huonosta asiasta. Ja vanhus, ainiaan j�ntev� ja
voimakas, ainiaan valmis ryhtym��n itse toimiin ja ainiaan tarkka
huomaamaan el�m�n tosipuolet, alkoi perinpohjaisesti uudestaan
tarkastaa suunnitelmaansa, jonka oli aikaa sitte tehnyt poikansa
tulevaisuuden varalle ja h�nen sijoittamisekseen Suomen palvelukseen.

Ensin h�n kuitenkin l�hetti sanan tytt�rellens�, ett� h�nen ei


tarvinnut odottaa h�nt� p�iv�lliselle. Sitte alkoi h�n astuskella edes
takaisin huoneessa.

P�iv�llishetki ja keskip�iv�n kuumuus olivat jo ohitse, kuin h�n


lakkasi astumasta; nyt oli h�nen suunnitelmansa valmis, kaikin puolin
punnittu ja kypsynyt. H�n otti esiin paperia ja kyn�n ja kirjoitti
kolme kirjett�. Kuin ne olivat valmiit, kutsui h�n tytt�rens�,
ilmoittaakseen h�nelle aikeensa.

Neiti Hanna tuli sis��n hiljaisempana ja vakavampana tavallistansa.

-- K�y istumaan, rakas lapseni, sin� et n�yt� olevan tyytyv�inen t�h�n


naimiseen. No en min� sano siit� mit��n; mutta toivokaamme kaikissa
tapauksissa, ett� se luonnistuu paremmin, kuin me molemmat nyt
ajattelemme ja luulemme.
Hanna nieli alas jotakin, joka n�ytti tunkeutuvan h�nelle yl�s
kurkkuun.

-- Kuulehan nyt, rakas lapsi, kuinka min� olen ajatellut asiaa -- ja


h�n alkoi lukea kirjeit�ns�.

Ensimm�inen kirje oli: Keisarillisen Senaatin Varapuheenjohtajalle


K. Herra ------ Se kuului:

"Minulla kun nyt on tilaisuus tehd� sinulle ja vanhalle yst�v�llemme


Gripenstedtille suuri palvelus, en voi olla vaivaamatta sinua parilla
rivill�, vaikka oletkin lomalla, Kun t�m� asia sit� paitsi on sen
laatuinen, ett� min� sen kautta p��sen kauan toivotun tarkoituksen
perille, niin siit� kyll� k�sit�t, miksi sen niin kiihke�sti lasken
sinun syd�mmellesi. Muistanethan, kuinka vaikea minun oli saada
taivutetuksi vanhaa yst�v��ni Gripenstedti� toistaiseksi pit�m��n
kuvern��rinpaikkansa, p��st�ksemme mahdottomasta V:st�, joka on
kenraalikuvern��rimme l�hin tarjokas siihen paikkaan. No niin, nyt
on minulla ehdokas, jonka pit�isi loistavasti voittaa joka taholla:
minun poikani Erik. H�n on �versti, siis sotilas ja ven�j�� puhuva,
Yrj�n ritari ja nyt my�skin nainut er��n ruhtinattaren Moskovan
suuresta maailmasta. H�nell� on kenraalikuvern��rille oivallisia
suosituksia paljon vaikuttavilta henkil�ilt�, muiden muassa
Skobelevilta ja kreivi St�lpersilt�; sin� p��set V:st� pitk�ksi
ajaksi, Gripenstedt saa muuttaa Helsinkiin hoitamaan terveytt�ns�,
ja min� saan viimeinkin kotiin Erikkini. Kun Erik on kaikin puolin
osoittanut olevansa t�ysin kykenev� mies, joka on hyv�sti tullut
toimeen paikassansa, niin toivon, ett� et sin� enk� min� saa t�st�
suosituksesta mit��n h�pe��... Toivoen sinun..." j.n.e., j.n.e.

Toinen kirje oli er��lle vapaaherran vanhalle naissukulaiselle, jolla


oli hyvin suuri vaikutusvalta ylh�isiss� piireiss�. Karsittuna alusta
ja lopusta kuului t�m� kirje n�in:

"Paras serkku. Erik on nainut venakon, er��n ruhtinatar Helena


Chamitovin, siin� kaikki, mit� min� toistaiseksi tied�n morsiamesta.
Ensi viikolla odotan kotiin nuorta paria. Ymm�rr�tteh�n, serkku,
kuinka mahdoton h�nen nyt olisi asettua Haapakoskelle; h�nen t�ytyy
etsi� itselleen paikka jostakin t��ll� kotimaassa. Jos h�n joutuu
sotakomisarjukseksi, piirintaapiukseeriksi tai joksikin sellaiseksi,
niin h�n saa hikoilla siin� paikassa koko ik�ns�, p��sem�tt� koskaan
sen ylemm�ksi. H�nen t�ytyy sen t�hden heti alusta p��st� sellaiseen
asemaan, ett� h�nen ei tarvitse tunkeilla liian alhaisissa piireiss�.
Nyt ovat asiat sill� kannalla, ett� Gripenstedt vanhus aikoo pyyt��
eroa. Min� olen kirjoittanut siit� varapuheenjohtajalle ja pyyd�n nyt
teit�, serkku, joka olette niin l�hell� h�nen perhett�ns�, panemaan
paljon vaikuttavan sananne vaakaan Erikin hyv�ksi..."

Kolmas kirje oli vanhalle Gripenstedtille. Siit� sai h�n tiet��, mist�
p�in tuuli k�vi ja kuinka vapaaherra vanhus asiaa ajatteli.

-- No, mit� arvelet suunnitelmastani, Hanna? sanoi vapaaherra ja katsoi


tytt�reens�.

Hanna vain ihmetellen katsoi is��ns�, mutta ei vastannut mit��n.


Viimein h�n kuitenkin lausui:
-- Luuletko sin� Helenan viihtyv�n sellaisessa maaseutukaupungissa kuin
J., sis�maassa, jossa ei ole mit��n seuraa, jossa tuskin on mahdollinen
puhella kenenk��n kanssa?

-- Nuorena vitsa v��nnett�v�. Nyt aluksi viihtyy h�n siell�, sittemmin,


kuin h�n --ja vanhus etsi jotakin sopivaa sanaa, jonka h�n, jos lienee
l�yt�nytkin, kuitenkin j�tti sanomatta -- samapa se, toistaiseksi h�nen
pit�� viihty�. Sit� paitsi t�ytyy h�nen, mielell��n tai
vastenmielisesti, oppia siell� jompikumpi maamme kielist�, sill� muuten
h�n ei koskaan tunne olevansa kotonaan t�ss� maassa.

-- Is�, min� tahtoisin tiet��, mit� sin� itse arvelet t�st�


avioliitosta, tahtoisin tiet�� sinun sisimm�n ajatuksesi asiasta. Ja
neiti Hannan ��ni vapisi liikutuksesta.

T�st� tytt�rens� ��nen harvinaisen vienosta v�rin�st� tuli


vapaaherrakin liikutetuksi. Heti paikalla k�sitti h�n, mit� liikkui
syvimm�ll� Hannan sielussa, tuossa tyt�n sielussa, joka oli paremmin
kuin pojan sielu h�nen oman sielunsa kaltainen. H�n k�sitti, kuinka
Hanna oli tuleva k�rsim��n siit� uudesta, joka oli tuleva, k�rsim��n
siit�, ett� oli kadottava kaikki, n�m� perhekuvat, joita h�n
kunnioitti, n�m� historialliset posliinit It�-Indian komppanian
ajoilta, suvun hopeat, kaikki, kerrassaan kaikki, ehk�p� veljens�kin.

Vapaaherra tunsi syv�� s��li� tyt�rt�ns� kohtaan, mutta h�nen tapansa


ei ollut lohdutella eik� h�n siihen edes kyennytk��n. Pitk�n ja
toimeliaan el�m�ns� aikana oli h�n oppinut toimimaan ja, jos tarve
vaati, puhumaan sattuvasti ja voimakkaasti, mutta pukea syd�mmen
hienoimpia tunteita sanoihin, puhua l�mp�isesti sielun syvyydest�, se
taito oli h�nelt� j��nyt oppimatta. Ylh��ll� selj�nteill� puhaltavat
aina koleat tuulet, ja vapaaherra Horn oli niin kauan oleskellut juuri
ylimmill� kukkuloilla.

H�n meni tytt�rens� luo.

-- Sin� kysyt, mit� min� arvelen t�st� avioliitosta. No, olkoon


sanottu, mutta ainoastaan meid�n kesken: minua se ei miellyt�. Vaan
voihan se tulla paremmaksi, kuin nyt n�ytt��, ja usko minua, se riippuu
paljon sinusta, tytt�reni.

Hanna huokasi ja punastui. H�n k�sitti is�ns� ymm�rt�neen, mit�


ajatuksia ja tunteita h�nen mieless��n liikkui. H�n suuteli is�ns�
k�tt� ja meni ty�h�ns�.

Raskain mielin l�ksi h�n t�ytt�m��n em�nn�n velvollisuuksiansa. T�m�


oli h�nest� kuin uhrijuhla. Vanha, rakas koti oli j�rjestett�v� ja
koristettava, sisustettava ja sievistett�v� -- kelle? Kaukaisesta,
vieraasta maasta tulevalle muukalaiselle naiselle, joka oli riist�v�
h�nelt� valtikan, joka oli koko ik�ns� vallitseva ja hallitseva t��ll�.
T��ll�, jossa Hanna oli viett�nyt el�m�ns� paraat p�iv�t, jossa h�n oli
hell�ll� huolella s�ilytt�nyt jokaista pikku kohtaa sellaisena, kuin se
oli ollut monen miespolven ajan, t��ll� oli tuo muukalainen ja ehk�p�
h�nen t�tins�kin ... ja Hanna purskahti itkem��n. H�n on ehk� muuttava
kaikki, tuova t�nne ven�l�iset tapansa, pyh�inkuvansa, likaiset
ven�l�iset palvelijansa, jotka eiv�t tied�, mit� puhtaus onkaan. Ja
Erikin, h�nen rakkaan veljens� Erikin on se nainen riist�v� h�nelt�,
riist�v� ainiaaksi, ja Erikin kanssa my�skin t�m�n kartanon, jota ei
en�� koskaan saanut kukaan t�m�n historiallisen suvun naisperillinen
peri�. Mieless� kuohuvina tunteet, jotka horjuivat katkeruuden ja vihan
v�lill�, mutta joihin my�skin sekautui syd�mmellist�, vilpit�nt�,
suurta surua kaikesta siit�, mit� h�nen veljens� oli vet�nyt itsens� ja
muiden omaistensa p��lle, liikkui Hanna vanhassa talossa, otti esiin
liinavaatteet, jotka koristettuina suvun vaakunalla, puhtaudesta ja
mesiruohosta tuoksuvina olivat saaneet kymmeni� vuosia olla rauhassa
paikoillaan hyv�sti tuuletetuissa, vilpoisissa s�ilypaikoissa. Ja siin�
luki h�n noiden vaatteiden vaakunakirjoituksista kuten Egyptin tutkija
muumiain k��reist� kokonaisen suvun historian. Ja kaikki n�m� t�hdet,
n�m� miekat ja kyp�r�t, joita �iti ja �idin�idin �idit olivat ommellen
kirjailleet lakanoihin ja tyynynp��llyksiin, ne puhuivat kaikki suvun
l�nsimaisista pyrinn�ist�. Kaikki n�m� muhkeat merkit oli aikoinaan
sotilaan aseilla tai valtiomiehen kyn�ll� voitettu taistelussa Moskovan
suurta valtaa vastaan. Villaisten peitteiden, pehmoisten kuin puuvilla
ja valkoisten kuin lumi, joukosta etsi h�n komean, Ruotsin vaakunalla
koristetun silkkipeitteen, jonka kuningas oli lahjoittanut h�nen
isois�ns� is�lle, kuin h�net haavoitettuna kannettiin pois verisest�
Ruotsinsalmen taistelusta. Siit� l�htein oli se kulkenut suvussa
perint�n�: morsiuspeitteen�. Raskain mielin j�rjesteli h�n h��huoneet
veljelleen ja tuolle vieraalle naiselle, jota h�n pelk�si, ja kun
kaikki, jota pelj�t��n, her�tt�� vastenmielisyytt�, tunsi h�n, vaikka
kyll� koettikin hillit� mielt�ns�, ensi kerran polttavaa, kiusaavaa
vihaa h�nt� kohtaan, joka oli tuleva, h�nt�, joka oli niin suuri muutos
vuosisataisiin muistoihin verraten ja joka oli tuova uutta verta ja
uusia aatteita t�h�n vanhaan, ylh�iseen ja ylev��n sukuun.

IX.

Vapaaherra vanhus oli tarkka talouden hoitaja, H�n tiesi, kuinka


��rett�m�n vaivalloista oli saada suomalaisesta maasta kiskotuksi
varat, mit� maalaisruhtinas, maanomistaja-ylimys tarvitsi, el��kseen
ylh�isen� herrana. H�n sen t�hden k��nsi moneen kertaan rahaa ennen,
kuin antoi sen pois k�dest�ns� mihink��n, joka ei kuulunut
maanviljelyskaluihin, meijeriastioihin tai rotuel�imiin. Kaikki
sellaiset olivat h�nell� mallikelpoisessa kunnossa, mutta kaikki muu
oli ylellisyytt�, ja sellaisessa h�n s��sti. Varsinkin oli h�n
s��st�nyt ajokaluissa; vuodet p��st�ns� oli h�n ajanut korkeissa,
monitaipeisissa ja perin vanhanaikaisissa vaunuissa. Kuin h�nen nyt oli
l�hetett�v� se Noakin arkki, joksi naapurit sit� leikill� sanoivat,
asemalle noutamaan poikaa ja h�nen vaimoansa, l�i h�n k�si��n yhteen ja
sanoi miettiv�sti: niin, kaunis tuo ei kyll� ole, mutta mink�p� sille
tekee; enh�n min� nyt mist� voi yht'�kki� ostaa uusia vaunuja. Kuski
Gabriel ja uusi, herramainen palvelija Larsson, joka syvimm�ss�
sielussaan kiihke�sti rakasti teaatteria ja murhen�ytelmi� ja oli
aikoinaan palvellut ��nett�m�n� n�yttelij�n� teaatterissa, saivat siis
l�hte� ajamaan asemalle.

Erik Horn ja h�nen nuori rouvansa olivat pys�htyneet K:n asemalle. Erik
tunsi heti Haapakosken ajoneuvot, jotka olivat kuulut yli koko
valtakunnan. H�n oli niist� v�h�n h�peiss��n Helenan edess�, jolla
juuri t�ll� alalla oli eritt�in tarkka ja harjautunut silm�. Mutta eip�
siin� mik��n auttanut, h�n vei h�net niiden luo. Nauraen nousi Helena
niihin, ja liikkeelle l�hdettiin h�lkk�juoksua.
Kuinka kaunis oli tie k��ntyess��n honkain runkojen v�litse. Kuinka
syv�lliset ja salaper�iset olivat mets�t: puiden rungothan n�yttiv�t
aivan pylv�sriveilt�, jotka kaukana h�lveniv�t valoisaa pohjaa vasten.
Kuinka taivas oli sininen ja ilma kevytt� hengitt��. Niityt komeilivat
kauneimmassa puvussaan, p��skyt lenteliv�t riemusta huudellen
valkoisten pilvien alla ja lep�siv�t toisen vuoron vierekk�in, pari
toisensa rinnalla pitkin noita loppumattomia sananlenn�tinlankoja.
Helenan syd�n paisui onnesta ja ilosta, ei pauhuisesti, ei, se sykki
niin hiljaa kuin perhon hienot siivet tuolla, jossa se kes�p�iv�n
auringonpaisteessa istui mets�ruusun lehdill�.

-- Erik, sanoi h�n hiljaa, tarttui h�nen ruskettuneesen k�teens�,


painoi sit� silmi��n ja huuliaan vasten ja katsoi ihastuneesti h�nen
silmiins�, Erik, t�m� on kaunis t�m� maa, t��ll� odottaa meit� onni.

Erik my�skin katsoi h�neen; h�nen kasvonsa eiv�t hymyilleet, ne vallan


loistivat terveydest�, onnesta ja autuudesta.

-- Helena, sanoi h�n ik��n kuin ponnistaen, ja h�nen syd�mmens� v�risi


kuin kieli h�nen lausuessaan h�nen nime�ns�. H�n oli liikutettu, hell�,
syd�mmellinen -- kaikki h�nen lapsuutensa ja nuoruutensa muistot
sy�ksyiv�t h�nelle vastaan, kuin h�n nyt Helenan sivulla matkusti t�t�
tiet�, jota ennen oli ajanut niin monesti. H�nen syd�mmens� paisui
jalojen tunteiden kuohusta, ja h�n teki mieless��n lupauksen, ett� n�m�
vainiot, joita h�nen esi-is�ns� olivat vuosisatoja viljelleet, olivat
h�nest� saavat heille seuraajan, yht� uskollisen ja uutteran ty�ss�
kuin hekin.

Nuorelle parille ei kuitenkaan j��nyt tilaisuutta enempiin


haaveksimisiin, sill� romantillinen palvelija joka silm�nr�p�ys k��ntyi
heid�n puoleensa, tehden selityksi� ja pit�en puheita, joita varsin
hyvin saattoi sanoa liialliseksi virkainnoksi.

Vaunut k��ntyiv�t lehtikujaan, jonka kahden puolen kasvoi koivuja,


haapoja ja pihlajia hoitelemattomina, Helena t�hysteli uteliaasti
"linnaa". H�n n�ki tuolla valkoiseen vivahtavan kartanon mustine
taittokattoineen ja mataloine siipirakennuksineen; sen p��llitse koetti
h�n saada vilahdusta varsinaisen kartanon torneista ja huipuista, sill�
eih�n toki satavuotinen herraskartano voinut...

Samassa pys�htyiv�t vaunut sen valkoisen rakennuksen eteen, ja Helena


tunsi k�yhyyden ja pikkumaisuuden enteit�, ja niin voimakas oli t�m�
tunne, ett� se kuului niihin, jotka ainiaaksi painuvat muistiin -- se
oli niit�, joiden mukaan sitte koko ik�ns� arvostellaan ja tuomitaan
oloja. Rappusilla seisoivat vapaaherra vanhus ja Hanna; he ottivat
nuoren parin vastaan ilman mit��n yli kuohuvaa iloa, mutta
yst�v�llisesti, ��neti, k�den puserruksella ja syleilyll�, joka kaikki
tuntui sanovan: Helena, me otamme sinut vastaan ilman ehtoja, vakaasti
aikoen rakastaa sinua ja viihty� sinun kanssasi -- jos se ei onnistu,
niin syyt� itse�si. Jonkinlainen ritarillisuus ja mini�n tavattoman
kauneuden ilmeinen ihmettely l�mmittiv�t vanhuksessa jonkin verran
tuota muuten kylm�nkoleata tervehdyst�. Mutta neiti Hannassa p��siv�t
Aldonin huvilassa vietetyn, tuskaisen y�n muistot niin suuresti
valtaan, ett� h�n ei saanut kukistetuksi vastenmielisyytt�ns�.

Ainoa, joka myrskyisesti otti vastaan nuorta herraansa, oli Rob Roy,
h�nen vanha mets�styskumppaninsa; mutta kun h�n nyt ei en�� jaksanut
iloisella hyppimisell� eik� kovalla haukunnalla ilmaista iloansa,
paneutui se maahan Erikin jalkain juureen ja ainoastaan vikisi ja
vaikeroi, joka nuoreen muukalaiseen ja taikauskoiseen naiseen vaikutti
hyvin voimakkaasti ja tuskallisesti.

Tampuurissa uudistettiin tervehdykset, ja nuoret meniv�t yl�s siihen


huoneesen, jonka neiti Hanna oli laittanut heille kuntoon. T�m� tilava
ja valoisa huone, kalustettu vastoin nykyajan kirjavaa ja moniv�rist�
aistia yksinkertaisesti, mutta siev�sti, oli puutarhan puolella.
Ikkunat olivat auki ja kullalta v�lkkyv��, vihre�t� valoa tulvi
huoneesen. L�mp�inen kes�tuuli kohotteli hiljaa valkoisia ikkunan
verhoja, ne paisuivat kuin purjeet, nousivat ja laskeutuivat ja
huiskuttivat -- niin Helenasta tuntui -- raitista, viile�t� tervetuloa.
Huone tuoksui kukista ja puhtaudesta. Kosken kuohu t�ytti sen
yksitoikkoisella, nukuttavalla kohinalla.

Tuskin sai Erik suljetuksi oven, kuin Helena tuskaisen n�k�isen�


tarttui h�nen kaulaansa.

-- Erik, Erik, minua pelottaa t��ll�. Minua ei rakasteta, min� en ole


tervetullut sinun sisarellesi Hannalle. Min� tunnen sen, min� tunnen
sen mieless�ni, ei maksa vaivaa sinun koettaakaan saada minua uskomaan
muuta.

-- Rauhoitu, rakkahani, rauhoitu, sin� vallan erehdyt. Minun sisareni


on luonnostaan kylm�. Sellainen on h�nen tapansa, ei h�n sill� tarkoita
mit��n pahaa. Muuten riippuu kaikki siit�, kuinka sin� osaat miellytt��
heit� t�n��n -- malta mielesi. Jos -- min� sanon: _jos_ on jotakin,
joka ei ole aivan oikein meid�n v�lill�mme, niin se koskee minua eik�
sinua. Is�ni ja luultavasti my�skin Hanna ovat tyytym�tt�m�t siit�,
ett� menimme naimisiin niin �kisti; mutta itseh�n tied�t, rakkahani,
itse tied�t, mik� meit� pakotti siihen.

--- Kyll�, kyll�, mutta sin�, Erik, eth�n sin� j�t� minua koskaan!

Kasvot juhlallisina, melkein ankaran n�k�isin� vastasi Erik:

-- En koskaan, Helena, sen min� vannon sinulle.

Erikin vakavuus kukisti Helenan levottomuutta sen verran, ett� h�n


tunsi itsens� tyynemm�ksi, mutta ei h�n silt� kuitenkaan ollut viel�
l�hesk��n varma. H�n kiiruhti pukeutumaan ja laittautui niin
yksinkertaiseen pukuun, kuin suinkin saattoi.

Nyt soi p�iv�lliskello. Erik ja Helena astuivat alas ruokasaliin,


viimemainitulla syd�n kovasti sykkiv�n�. P�iv�llisell� syntyi suuri
hankaluus kielest�. Ven�tt� osasivat ainoastaan Erik ja Helena; neiti
Hanna kyll� osasi sujuvasti ranskaa, mutta vapaaherra vanhus puhui
ainoastaan vaivalla sit� kielt�. T�ytyi tyyty� saksaan. Kerrotaan
keisari Kaarle V:nen sanoneen: min� puhun espanjaa Jumalani kanssa,
ranskaa naisten kanssa ja saksaa palvelijaini kanssa. Jos Espanjan
kielen sijaan sovitetaan ven�j�, niin t�m� keisarin lausunto soveltuu
viel� t�n�kin p�iv�n� ven�l�isiin ylimyksiin. Helenasta oli varsin
tuskallista puhua saksaa sellaisessa asemassa olevan henkil�n kanssa
kuin h�nen appensa; lis�ksi appi viel� puhui saksaa hyvin huonosti. Sen
t�hden keskustelu supistui kaikkein tavallisimpiin jokap�iv�isyyksiin
ja uhkasi aika-ajoin kokonaan sammuakin, kunnes vanhus rohkeasti
turvautui Ruotsin kieleen. Vapaaherra Aleksander oli iloinen ja ylpe�
pojastaan, innostui kysymyksiss��n ja melkein unhotti Helenan. Helena
oli hyvin liikutettu, mutta taisteli urhollisesti liikutustansa
vastaan. H�nest� tuntui ik��n kuin ep�kohteliaisuudelta tuo vieras
kieli h�nen l�sn� ollessaan, vaikka h�n kyll� k�sittikin olevan aivan
oikein, ett� vanhus puhui poikansa kanssa sit� kielt�, joka h�nell� oli
syd�mmen ja hienoimpain tunteiden kieli. Kaikki surumieliset luonteet
tuntevat suruisuutta, milloin joutuvat vaihtamaan olopaikkaa. Rohkeat,
sangviiniset luonteet eiv�t siit� mit��n tied�. Heit� p�in vastoin
ilahuttaa ett� heid�n el�m�ns� jokap�iv�isyys tulee keskeytetyksi.
Helena kuului ensimainittuihin. Niin kauan, kuin h�n ja Erik olivat
kahden kesken, ei h�nelle ollut johtunut edes mieleenk��n, mit� kaikkia
vaikeuksia h�nell� oli voitettava, mutta nyt, nyt se yht'aikaa selvisi
h�nelle kaikki tyyni. H�n koetti paeta Hannan turviin. Mutta Hanna,
ollen koko syd�mmest��n kiintynyt is�n ja Erikin vilkkaasen
keskusteluun, antoi ainoastaan hajamielisi� vastauksia. Niinp� Helena
j�i aivan yksikseen, enemm�n kuin toiset olisivat tahtoneetkaan.

Silloin t�ll�in lausui vapaaherra vanhus joitakuita sanoja h�nelle,


kilisti h�nen kanssansa ja esitti muutamilla sanoilla h�nen
tervehdysmaljansa; mutta sitte k��ntyi puhe j�lleen tuohon perheen
salakammioon, johon h�nell� -- tunsi h�n tuskakseen -- ei ollut
avainta. H�n oli heille taakkana, joka esti heit� vapaasti nauttimasta
toistensa j�lleen n�kemisen iloa. H�n oli t��ll� muukalainen, h�n tunsi
sen ja joutui siit� perin toivottomaksi. Siit� toivottomuudesta
kehr�ytyi jo tuhansia lankoja, jotka kietoivat h�nt� hienoina, kevyin�,
mutta katkeamattomina, kierrettyin� yhteen ahdistuksesta,
katkeruudesta, vastenmielisyydest� ja kateudesta ja kudottuina
verkoksi, joka kokonaan sulki h�nen syd�mmens� ja aivonsa. Ah, jospa jo
p�iv�lliset p��ttyisiv�t, jospa jo noustaisiin pois p�yd�st�, ajatteli
h�n itsekseen ja t�in tuskin sai niellyksi kyyneleens�.

Viimein noustiinkin atrialta. Erik puristi rohkaisevasti vaimonsa


k�tt�. Mentiin pihan puoliselle kuistille juomaan kahvia. Erik ehti
paraiksi kuiskata muutamia helli� rakkauden sanoja vaimonsa korvaan,
kuin palvelija ilmoitti vieraan ajavan lehtikujaa pitkin kohti taloa.

Uteliaasti, kuten maalla on tapana, kumartui Hanna kuistin laidan


p��lle katsomaan tielle p�in.

Yht'�kki� h�n odottamattomasta ilosta huudahti: Se on Lilly, Lilly,


minun paras yst�v�ni!

Erik oli juuri nostamassa kahvikuppia huulilleen, mutta tuon


huudahduksen tenhovoimasta pys�htyi kuppi puolitiehen ja Erikin
kasvoissa tapahtui vieno v�rin muutos, joka ei j��nyt huomaamatta
Helenalta, vaikka h�n n�yttikin olevan kiintyneen� puheluun appensa
kanssa. Vieraita nyt, ajatteli h�n, kukahan tuo Lilly saattaa olla,
joka oli niin hienoja tapoja tuntematon, ett� heti h�nen ollessaan ensi
p�iv�� uudessa kodissa riensi t�nne heit� h�iritsem��n?

Lilly ajoi yksi-istuimisissa k��ssyiss��n rappusten eteen, heitti


ohjakset takana istuvalle kuskille ja hypp�si notkeasti alas.

Lilly ja Hanna syleiliv�t ja tervehtiv�t toisiaan syd�mmellisesti.


Vieras, n�hty��n Erikin ylh��ll� rappusilla ja tultuaan esitellyksi
talon nuorelle, kauniille mini�lle, punastui kovin ja pyysi moneen
kertaan anteeksi, ett� oli h�irinnyt perhett�; mutta h�nell� ei ollut
v�hint�k��n aavistusta ei kihlauksesta, h�ist� eik� tuliaisista. H�n
sanoi heti menev�ns� j�lleen pois, kuin hepo vain ehti v�h�n lev�t�, ei
h�nen tarkoituksensa ollut ket��n h�irit�.

Siit� ei Hanna tahtonut kuulla puhuttavankaan, h�n oli niin kiihke�


pid�tt�m��n Lilly�, ett� aivan n�ytti silt�, kuin h�n olisi toivonut
h�nest� ahdistavan mielialan haihduttajaa. H�n esitteli Lillyn paraana
yst�v�n�ns� Helenalle, joka puolestaan hyvin kummastui Lillyn muodon
omituisuudesta.

H�n ei ollut kaunis, mutta miss� seurassa hyv�ns� oli h�n tuleva
huomatuksi. H�ness� oli jotakin Leonardo da Vincin naistyypeist�,
jotain tuosta umpinaisesta ja syv�st�, sis�llisest� el�m�st�, joka oli
k�tkettyn� tyynen ja kohtalaisen ulkomuodon ja k�yt�ksen peittoon,
mutta se el�m� -- silt� aivan n�ytti -- saattoi min� hetken� hyv�ns�
puhjeta esiin miellytt�v�n� nauruna, kyynelitt�m�n� suruna tai
hurmaavana kohteliaisuutena. H�n vaiti ollessaan oli niin paljon
sanovan n�k�inen, ett� syrj�inen aivan tahtomattaan tuli ajatelleeksi,
tokko h�n ollenkaan tarvitsikaan puheenlahjaa. Sile�, vaaleanruskea
tukka, hienopiirteinen suu, jonka ymp�rill� el�m� leikitsi joka
hermossa, jokaisessa pienimm�ss�kin lihaksessa, pieniss� poskien ja
leuan kuopissa, ja kirkkaat silm�t, jotka katsoivat suoraan ulos
maailmaan, ik��n kuin tahtoen ottaa mittaa kaikesta mit� n�kiv�t, ja
samalla kuitenkin tuossa kirkkaudessaankin tutkimattoman monivaihteiset
kuin meri -- kaikki se antoi h�nen muodolleen ja k�yt�kselleen
sellaisen voiman, ett� h�n kerrassaan voitti kenen hyv�ns�, jota h�n
todella tahtoi vieh�tt��.

-- Terve tuloa, �verstinna, terve tuloa, jospa viihtyisitte meid�n


maassamme, sanoi h�n miellytt�v�sti hiljennetyll� ��nell� ja hymyillen
niin paljon lupaavasti.

Ja nyt puhelu, joka niin kauan oli ollut hidas ja kylm�, alkaa toden
per�st�, Lilly on kuin s�hk�ll� t�ytetty esine: tarvitsee vain koskea
siihen, niin se s�ken�itsee, viskelee liekkej� ja levitt�� l�mp��
ymp�rillens�, Ja puhelu alkaa ranskaksi, vaihtuu saksaksi ja ruotsiksi
ja j�lleen ranskaksi, kunnes viimein p�istikkaa sy�ksyy ruotsiin, joka
kuin kohiseva virta vet�� itseens� kaikki ranskan, saksan ja ven�j�n
pienet, v�h�p�t�iset sivuojat. Ja siin� istuu Helena taas yksin, Helena
parka, ja kuuntelee tuota yksitoikkoista, vierasta kielt�, jonka ��ni�
h�n ei voi huomata kauneiksi. H�n n�kee, kuinka Erik innostuu, kuinka
k�ly Hanna kylm�sti ja viisaasti kuin vanhus sekautuu puheesen, kuinka
Lilly leimahtaa. Ja nuo silm�t, tuo hurmaava hymy her�ttiv�t h�net
miettim��n, mit�h�n on saattanut olla olemassa h�nen miehens� ja t�m�n
Lillyn v�lill�, sill� h�n n�ki heti, ett� jotakin siin� oli ollut.
Lillyn suu heti ilmaisi, kuinka liikutettu h�n nyt oli katsoessaan
Erikkiin. H�nen silm�ns� katsahtivat niin suruisesti h�neen, ett�
Helenan mieless� v�l�hti kirkas leimaus, jonka valossa h�n kerrassaan
n�ki koko entisyyden. Hyv�nen aika, h�nh�n rakastaa Erikki�, ja
Erik ... h�n on ennen muinoin rakastanut Lilly�!

Helena sai ilmi h�nen salaisuutensa, noiden puhuvain kasvojen


salaisuuden. H�n tunsi sen �kisti, ik��n kuin olisi l�yt�nyt Aladdinin
ihmeellisen lampun, ja sen tenho valossa tunsi h�n kaikki, luki kuin
kirjasta Lillyn koko rakkaustarinan, ymm�rsip� my�s tuota inhottavaa
kielt�kin. Ja toivottomuuden kourilla kuristi mustasukkaisuus �kisti
rikki h�nen onnensa v�lkkyv�n saippuarakon. H�n tunsi olevansa
muukalainen t��ll� eik� koskaan voivansa p��st� t�m�n perheen
j�seneksi, ei olla kotonaan t�ss� maassa. Ylip��sem�tt�m�ksi muuriksi
kaikki sulkeutuvat lietens� ymp�rille, t�m�n kotilieden, jossa h�n ei
koskaan l�yd� tyhj�� paikkaa itselleen. Eik� h�nk��n, h�nen Erikkins�,
voi hankkia h�nelle sit� paikkaa. Helenan tunteet kasvoivat liian
voimakkaiksi, h�n tunsi sen; oli kuin vesi olisi �kisti muuttunut
kovaksi j��ksi. H�n nousi yl�s ja sanoi kylm�sti ja levollisesti, ett�
aikoi menn� yl�s huoneesensa.

-- Min� tulen kohta per�st�, vastasi Erik, katse ja koko kasvot


hajamielisen n�k�isin�.

Helena ei tiennyt viel� kartanon sisustusta. H�n astui ruokasaliin,


sielt� saliin ja joutui j�lleen ulos puutarhan puoliselle kuistille.
H�n ei tahtonut k��nty� takaisin kysym��n, miss� yl�kertaan viev�t
raput olivat. Miksip� h�n h�iritsi heit�, jotka monen vuoden kuluttua
nyt tapasivat toisensa, heit�, joiden joukossa h�n yksin oli vieras,
joille h�n oli taakkana ja esteen�. Suora, leve� k�yt�v� johti
kukka-istutusten keskitse halki puutarhan. Mieli katkerana ja
alakuloisena astui h�n k�yt�v�� pitkin ja kuuli �kisti mahtavan
kohinan. H�n astui edelleen. Mit� et��mm�ksi h�n joutui kartanosta,
sit� kovemmin kuului kohina. Nyt oli h�n sen seasta kuulevinaan
muutamia yksityisi� basso��ni�, jotka vieriv�t esiin kuin ukkonen. H�n
laskeutui jyrkki� rappusia, jotka olivat tehdyt karkeaksi hakatusta
graniitista, ja k��ntyess��n viimeisell� rappuslattialla vasemmalle
n�ki h�n edess��n Haapakosken kuohuen ja kohisten syleilev�n pient�
saarta, jossa kasvoi tihe� kuusikko. Ensin h�n pelj�styi; tuolla
Ven�j�n tasangoilla h�n ei ollut koskaan n�hnyt mit��n sellaista, h�n
yritti pakenemaan. Mutta omituisen tenhovoiman lumouksesta kiintyi
h�n kohinaan, v�rin vivahtelemiseen, raivoiseen taisteluun tuolla
syv�ll� h�nen allansa, niin ett� h�nell� ei ollut voimia liikahtaa
paikastaan. H�nest� aivan tuntui, kuin jokin kummallinen, kammottava,
magneetillinen voima olisi vet�nyt h�nt� alas tuonne koskeen, ja kerran
h�n jo kiivaasti tarttui k�sipuihin. Vasta sitte, kuin k�siss� tuntui
luja tuki, rauhoittui h�n ja saattoi yh� enemmin mieltyen katsella
veden hurjaa leikki�. Sinivihre�n pohjav�rin n�ki h�n joka silm�nr�p�ys
vaihtelelevan sinimustasta keltaruskeaan. Siin� kohden, jossa molemmat
joen haarat raivoisina sy�ksyiv�t vastakkain, nousi korkealle ilmaan
miljooneja vesipisaroita, joihin taivaankaari toisensa per�st� kutoi
s�det�yht�j��n, loistaen ja v�lkkyen; sen kudoksen v�rikomeutta ei ole
kukaan kuolevainen, ei Salomo kaikessa kunniassaan eik� maan kauneimmat
kukat kuvannut. Helena seisoi hetkisen ik��n kuin kivettyneen� t�m�n
luonnonvoimien hurjan taistelun edess�. H�n muisti muutamia s�keit�
Pushkinin runoelmasta Vaskisesta ratsastajasta:

Rajummin yh� myrsky riehuu


Aalloissa -- Neva paisuu, kiehuu
Ja �rjyy, pyrkii vapauteen
Ja pedon lailla �rtyneen,
�kisti kaupunkiin nyt sy�ksyy.

Ja kuin h�n sai selville runomitan, tuntui h�nest� kosken ja joen


kohina k�yv�n samassa rytmillisess� tahdissa, se tuntui laululta, joka
alinomaa kohisten toisteli samalla mitalla samoja s�keit�. Ja kun
luonto meist� n�ytt�� sellaiselta, millaisiksi sielumme kielet
kulloinkin ovat viritetyt, kaikui kosken laulu h�nest� nyt perin
surumieliselt�: s� t��ll� vieras oot, et rakkautta saa. Se oli laulun
A ja O. Ja aivan menehtyneen� surustaan, luonnon mahtavasta
hirvitt�v�st� ��nest�, joka ei ollut koskaan puhunut h�nelle niin
ankarasti, niin tylysti, niin v�kivaltaisesti, mustasukkaisuuden
tuskista, viimeisist� kovista mielenliikutuksista, vaipui h�n alas
rappusille, ja v�kivaltainen itku vavistutti koko h�nen olemustansa.

Ja t�m� kosken hurjan, karhean, raivoisan laulun tunne j�i h�nelle


pysyv�ksi, sellaiseksi, jota ei koskaan unhoteta.

Nyt kuuli h�n miehens� levottomasti ja h�t�isesti huutavan h�nen


nime�ns�. Erik tuli l�hemm�ksi ja Helenasta tuntui ik��n kuin hyv�lt�,
ett� ��nen kaiusta kuului, kuinka levoton h�n oli. Vastaisiko h�n vai
eik�? H�n taisteli itsekseen ja viimein huusi lyhyen, jyrk�n _t��ll�_,
ja heti juoksi Erik alas rappusista, sulki h�net syliins� ja suuteli
h�nen silmi��n moneen kertaan.

-- Kuinka ihmeen tavalla sin� olet joutunut t�nne alas! Kuinka min�
olin levoton! Ja miksi sin� itket, sano, rakkahani, miksi?

Mutta Helena ei saanut pitk��n aikaan puhutuksi sanaakaan. Viimein


puhkesi h�nen kaunisten huultensa takaa esiin koko tulva katkeroita
sanoja, h�ilyvi� arveluita, hurjia mielikuvituksia, kaikki rakennellut
luulevaisuuden tuskain pohjalle. Kaikki, mit� h�n t�n� puolena tuntina,
jonka oli yksin suruisten ja kiivasten ajatustensa kanssa, oli saanut
kokoon haaveksituksi, kaikki ty�nsi h�n tulvanaan Erikin turvatonta
olemusta vastaan. Ensi aluksi yritti Erik kovin loukkautumaan h�nen
sanoistansa ja suunnattomista syyt�ksist��n, ja aikoi puolustaa ja
puhdistaa itse��n h�nen edess�ns�. Mutta n�hty��n, kuinka perin onneton
Helena oli, ja tultuaan ajatelleeksi, ett� vastustus ainoastaan
kiihdytt�isi h�nt�, ryhtyi h�n h�nt� lohduttamaan. H�n k�vi istumaan
h�nen viereens� ja puhui h�nelle kuin sairaalle lapselle,
yst�v�llisesti, hell�sti. Helenan kyyneleet ja nyhkytykset pys�htyiv�t,
ja heti sen j�lkeen oli h�n kahta vertaa hellempi, tunnusti vikansa ja
n�yrtyi, niin ett� se Erikist� tuntui melkein liialta.

Seoittaakseen pois h�nen n�it� tunteitansa ja saadakseen h�net


unhottamaan, mink� vaikean hetken h�n oli nyt kokenut, sanoi h�n:

-- Katsos, kuinka kaunis koski on. Katsohan tuota ruusupunaista pilve�


taivaalla, kuin olisi se raakun kuori, katso keltaista, kirkasta
taivasta, tummaa honkamets�� ja valkoista koskea. Katso, kuinka valo
virtaa kuusien v�litse kuin sula kulta t�nne veden p��llitse, sano,
eik� tuo kaikki ole kaunista? T��ll� olen min� poikana kes�t p��st�ns�
ihaillut t�t� n�k�alaa.

Helena katsoa tirkisteli maisemaa. Viimein h�n sukeutui likemm�ksi


Erikki�.

-- Anna anteeksi, rakkahani, mutta minua t�m� pelottaa, min� en k�sit�


t�t�. Kohina panee p��ni py�r�lle, syvyys kauhistuttaa minua ja tuo
rajuus torjuu minua pois luotansa. Minua joki miellytt�� silloin, kuin
se kuten Ven�j�n joet hiljakseen juoksee kuin sininen vy� viljavain
vainioiden ja pehmoisten tammistojen keskitse, min�...

-- Tule, Helena, sanoi Erik mieless��n loukkautuneena. Meit� odotetaan


teelle.

Helena katsahti kummastuen h�neen, mutta ei sanonut mit��n. H�n ei


ollut osannut edes aavistaakaan, ett� mies rakastaisi maataan niin
suuresti, ett'ei siet�isi muita maita kiitett�v�n.

* * * * *
Ilta tuli. Suuressa salissa Haapakosken kartanossa istui perhe koolla.
Suvun j�senet olivat harvasanaisia, ajattelevia, umpimielisi�
henkil�it�, tuimain sotilasten ja hell�syd�mmisyytens� melkein
unhottaneiden lakimiesten j�lkel�isi�. Siin� ei ollut nimeksik��n sit�
kevytt�, v�lkehtiv�� valoisuutta, joka usein kuuluu vanhan hoviaatelin
ominaisuuksiin. Vanha vapaaherra katseli ulos keski-ikkunasta
mietiskellen, kuinka monta h�kki� enemm�n apilaita t�n� vuonna oli tuo
niitty tuolla antava. Hanna ja Lilly pelasivat dominoa; nuori pari, nyt
j�lleen t�ydellisess� sopusoinnussa kesken��n, istui piaanon edess�.
Silloin t�ll�in Helena l�i soittimesta ��nen, yhden ainoan ��nen, joka
paisui, t�ytti huoneen ja j�lleen kuoli pois kes�illan hiljaisuuteen.
Erik piti k�tt�ns� Helenan vy�t�isill� ja kuiskaili helli� sanoja h�nen
korvaansa. Ne sanatko ne sitte lienev�t vaikuttaneet, ett� yksin�iset
��net houkuttelivat yh� useampia soimaan ja sulamaan yhteen Helenan
sormien alla: yht'�kki� l�i h�n muutamia komeita alkusointuja, ja nyt
kuohui musiikki esiin ylevin�, mahtavina aaltoina. Ei kukaan olisi
voinut uskoa yksinkertaisen piaanon sis�ll� piilev�n sellaista
suuruuden ja komeuden maailmaa.

Helena soittaessaan unhotti, miss� oli ja keit� h�nen ymp�rill�ns�.


Sill� h�n antautui kaikkinensa s�velten lumovoiman valtaan, s�velet
kantoivat h�nt� yh� kauemmaksi sopusoinnun ja kauneuden maailmaan.
Suuret vainajat, jotka olivat s�velt�neet niit� kuolemattomia teoksia,
joita pienemm�t elossa olevat mestarit nyt k�yttiv�t hy�dykseen, j�tti
h�n rauhaan; h�n soitteli ainoastaan kotimaansa s�veli�, ainoastaan
sit� musiikkia, joka oli kasvanut suuren Ven�j�n alueilla.

Kaikki, mit� juutalainen rotu on k�rsinyt ja yh� uudestaan k�rsinyt


Ven�j�ll�, on Anton Rubinstein s�veliss��n tehnyt havaittavaksi,
antanut sille muodon ja v�rit.

Olkoot h�nen sankarinsa mink� nimisi� hyv�ns�, Asra tai Nero, olkoot ne
okeaniideja tai Russalkoja tahi jokien syvyyden keijukaisia, niin
paraiten ja totisimmin h�nen s�velens� aina kuvaavat niit� suruja,
jotka ovat vuosituhansia rasittaneet h�nen kansaansa pyh�ss� Ven�j�n
maassa. Tuskainen on se laulu, joka on puhjennut esiin ahdistetun
kansan syvimm�st� syd�mmest�, ja valitus kaikuu h�nenkin s�velist��n
kuten ennen esi-is�in lauluista, kuin he istuivat ja itkiv�t Babylonin
vesien luona.

Teeskentelem�tt�m�sti ja luonnollisesti on Glinka kuunnellut, mit�


kalastaja laulelee soutaessaan kes�iltana venett��n pitkin Dnjeperin
leve�t� pintaa, mit� paimen soittelee huilullaan, kuin kaitsee
laumaansa joen varsilla. H�n on kuullut Siperiaan tuomitun valitukset,
n�hnyt nuorison leikit ja myrskyiset tanssit, milloin poikia ja tytt�j�
pyh�iltoina yhtyy kyliss� suuremmin joukoin. Ja kaikesta siit� on h�n
vet�nyt tulokset, laskenut sille arvon, joka enemmin kuin mik��n muu
osoittaa h�nen kansansa luonteen, joka on mieltymys aatteen
ilmestykseen havaittavassa muodossa, persoonallisuuteen. Is�nmaa,
vapaus, riippumattomuus, kaikki se ei ole mit��n, vasta tsaarin
persoonassa muuttuu "ei mit��n" kaikeksi, sen t�hden t�m� kansa antaa
henkens� tsaarin edest� -- se se heist� on el�m�n vaikean taidon
p��summa.

Mahtava ja komea on Tshaikovsky, oppineempi kuin h�nen edellisens�.


H�nen musiikkinsa juuret ovat syv�ll� ven�l�isess� messussa:
kirkollisen musiikin vakava kaava, sen rytmilliset, kauniit soinnut;
kirkon marmoripylv�sten tavoin kantavat ne ihanoita, kevyesti haihtuvia
siirrossointuja, jotka korkeain holvien tavalla lep��v�t runsaasti
koristelluilla pylv�sten p�ill�. Pylv�spari toisensa per�st� tulee
esiin lakkaamattomassa jonossa ja j�lleen katoaa h�ik�isev��n valoon
tuolla kaukana, jossa ��ret�n oleskelee aavistettuna, mutta ei koskaan
n�htyn�, peitossa pilvien, pyh�n savun, joka ik��n kuin kukkaistuoksu
kes�y�n� liitelee h�nen valtaistuimensa ymp�rill�.

Kuin viimeisen s�velen kaiku oli h�lvennyt, vallitsi syv� hiljaisuus


Haapakosken vanhassa salissa. Vienoa nyyhkytyst� kuului sielt� p�in,
jossa Lilly istui sohvassa. Hanna katseli pieni� purpuraisia pilvi�,
jotka purjehtivat niin ��rett�m�n korkealla ja hitaasti katosivat
tuonne sinitaivaan syvyyteen.

Helena nousi pois piaanon edest�. H�n oli koko p�iv�n ollut
samanlaisessa asemassa kuin Inferior venetsialaisessa huvin�ytelm�ss�.
Mielihyvin tunsi h�n ainakin nyt olevansa korkealla, niin korkealla,
ett� kaikkein muiden t�ytyi katsella yl�s h�neen.

Vanha vapaaherra nousi yl�s ja ��neti puristi mini�ns� k�tt�. H�n aikoi
juuri sanoa jotakin, kuin palvelija soitti. Se kimakka soitto haihdutti
lumouksen.

Tee oli valmis. Mentiin ruokasaliin, jossa illallinen sy�tiin ��neti.


Vanha vapaaherra katseli tarkkaavasti mini��ns�. Tuntui silt�, kuin
olisi h�n, kuultuaan h�nen soittavan, saanut ik��n kuin paremman
ajatuksen h�nest� ja h�nen kyvyst��n.

My�hemmin illalla, kuin jo oli sanottu toisilleen hyv�� y�t�, kuiskasi


h�n hiljaa pojalleen:

-- Ota talteen t�m� voima. Sinun pit�� ajoissa ... ja "kasvattaa"-sana


oli v�h�ll� luiskahtaa h�nen huuliensa yli, mutta silloin n�ki h�n
lempe�n, murheisen muodon h��m�tt�v�n sumun tavoin silm�ins� edess�;
h�nen onnettoman vaimonsa kuva se sen sanan tenhovoimasta sukelsi esiin
unhotuksen, muistojen maasta. H�n j�tti lauseensa kesken eik� Erik
koskaan saanut tiet��, mit� vanhus tarkoitti. H�n puristi hell�sti
is�ns� k�tt�. Ja nyt h�n ensi kerran huomasi, is�ns� menness�
huoneesensa, kuinka paljon h�n oli vanhennut. Niska oli ohut ja laiha,
ryhdin ja k�ynnin suoruus ja vahvuus oli murtunut.

-- N�enp� tulleeni kotiin oikeaan aikaan, sanoi poika itsekseen.

Erik ja Helena istuivat ikkunan edess� huoneessansa. Y�, hiljainen,


suloinen kes�y� peitti m�ki� ja vainioita. Koski lauloi kehtolauluansa.
Tuoksuvain metsien syvyydest�, kuka tiesi, mist�, taivaastako
vaiko maasta, liiteli lienteit� tuulia esiin. Kevyt sumu nousi
koskilaaksosta, leviten pehmoiseksi verhoksi l�himmille puille ja
tehden niiden muodot miellytt�viksi ja v�rin hienoksi. Karjopihasta
kuului silloin t�ll�in kellon kalkahdus ja kaukaa et�isyydest� valvovan
koiran haukunta.

Erik Horn oli vallan hurmautunut kes�y�n ihmeellisest� valosta, jonka


nyt n�ki niin monen poissaolo-vuoden per�st�. Musiikki, kotimaan ilma,
h�nen onnellinen rakkautensa ja illan kauneus, kaikki se yhdess�
viritti h�nen sielunsa kielet omituiselle soinnulle, joka salli h�nen
korkeimmassa m��r�ss� nauttia el�m��, olemassaolon iloa.
-- Helena, katso, kuinka kaunis se on tuo vainio tuolla, kuin tuuli
liikuttelee vihreit� t�hki�.

-- Mik� vainio? Helena ei sit� n�hnyt. Tuo pieni tuolla puistossa, onko
se vainio?

Se sana her�tti h�nen mieless��n aivan toisen kuvan.

H�nen kotimaassansa aaltoili nyt nisuvainio niin laveana, kuin silm�


kantoi, ja tuuli toi omituista tuoksua, joka samalla kiihotti ja
nukutti. Et��ll� taivaan rannassa n�kyiv�t suuren kyl�n ter�v�t katot
ja kaivon vintin viistoinen selk�puu. Joka pensaasta kaikui satakielen
hell� kaiholaulu. Taivaan t�hdet loistivat kullankiilt�vin�
tummansinisell� pohjalla.

Horn k�sitti h�nen uneksivan katseensa, k�sitti, ett� Helena ei ollut


koskaan ymm�rt�v� t�m�n pienenmoisen, yksinkertaisen luonnon kauneutta,
t�m�n luonnon, jossa el�m� sykkii hiljakseen, juoksee niin hiljaa kuin
puronen lumpeen lehtien alla.

Mutta oliko h�nell� mit��n oikeutta olla siit� pahoillaan. Horn muisti,
kuinka h�n ennen nuorena luutnanttina kerran saattaessaan er�st�
naisserkkuansa, maalaajaa, Italiaan oli ihastuksissaan luonnon
kauneudesta katsellut Lago Maggioren siniaaltojen ylitse Borromeisten
saarien kauneita piirteit�. Serkku oli silloin sanonut h�nelle: Erik
tahtoisitko sin� asettua t�nne asumaan? -- Herra varjelkoon, oli h�n
vastannut, ja silloinhan kuitenkin oli puhe ij�isten kev�tten maasta.

Vaikka t�m� p�iv� oli kauneimpia kes�p�ivi�, kuin pohjolassa on


tarjona, pysyi se sittekin pime�n� kohtana Helenan el�m�ss�; se j�i
todistukseksi siit�, kuinka kiihkojemme, tunteittemme v�reet ja kuohut
muodostavat luontoa, kuinka me itse panemme luonnetta ja v�rityst�
kaikkeen, mit� on ymp�rill�mme, niin ett� omiin yksityisiin
tunnelmiimme saatamme sovittaa Zolan lausuman taiteen m��rityksen:
kappale luontoa katsottuna jonkin luonteen l�vitse.

X.

Lempikuukausi, tuo aika, jota maalatessa olisi kuvattava jollakin


valkoisella ja ruusun v�risell� kultapohjalle, musiikin alalla
esitett�v� jotenkin siihen tapaan, kuin Gounod on sit� kuvannut
Faustinsa nelj�nness� n�yt�ksess�, se aika tuli Erik Hornille aivan
toisenlaiseksi, kuin h�n oli odottanut. Maalla kauniin luonnon
keskess�, vapaana raskaasta ty�st�, hell�n�, rakastavana ja terveen�
ollen h�n oli uskaltanut toivoa t�ysin m��rin sit� onnea, joka kuului
tuohon salaper�iseen sanaan, ja kuitenkin oli sitte todella aivan
toisin.

Syit�, joiden t�hden el�m� ei h�nelle muodostunut sellaiseksi, kuin h�n


oli toivonut, oli kaksi, ja ne tosiaan olivat niin luonnolliset, ett�
h�n ne heti huomasi ja my�s k�sitti, ett� ne olisi poistettava; mutta
niiden poistamiseen h�nen kykyns� ei riitt�nyt. Nuorella parilla,
heill� kummallakaan ei ollut mit��n tekemist�, kerrassaan ei mit��n
ty�t�. Erik, luonnostaan jotenkin toimelias -- ei kyll� sill� tavoin
kuin vanhus tai sisar, mutta kuitenkin tottunut kuten sotilaat
tavallisesti ty�skentelem��n m��r�tyss� piiriss��n -- oli nyt tuomittu
t�ydelliseen joutilaisuuteen.

Vanhus oli monivuotisen yksin�isen el�m�ns� aikana maalla koonnut


suuren joukon kokemuksia ja havainnoita, joita h�n kantoi mieless��n
kuin jokin viisauden kaivo. Ja h�n katsoi velvollisuudekseen ilmoitella
Haapakosken tulevalle is�nn�lle n�m� yksin�isin� hetkin� harjoitetun
ajatusty�n k�yt�lliset tulokset ja johtop��t�kset; mutta j�tt��
ainoatakaan tilan hoidon osaa, edes pient�k��n, pojalle -- ei, niin
kauan, kuin h�nen p��ns� oli pystyss�, tahtoi h�n yksin hoitaa
Haapakoskea. Niinp� Erik pysyi ��nett�m�n� kuuntelijana, kuin is�
selitteli suunnitelmiaan, ajatuksiaan ja unelmiaan talouden sek�
yhteiskunnallisten ja valtiollisten asiain alalla, ja se ��nett�m�n
kuulijan osa tuli h�nest� ajan pitk��n aivan siet�m�tt�m�ksi.

Helena puolestaan oli kyll� tottunut jouten oloon, sill� vierailut,


ratsastusretket ja k�yh�in hyv�ksi ty�skenteleminen, johon h�nen
p�iv�ns� olivat kotona kuluneet, eiv�t oikeastaan ansaitse ty�n nime�,
mutta ei h�n silt� kuitenkaan ollut tottunut el�m��n niin aivan ilman
kaikkea mahdollisuutta kuluttaa aikaansa mill��n. Muuten h�n nyt ensi
kerran el�m�ss��n n�ki suurimmaksi kummastuksekseen, millaista orjan
ty�t� maanviljelys todella on. H�nen k�lyns�h�n oli aikaisin aamusta
ylh��ll� ja piti p�iv�t p��st�ns� vaaria koko talon ja tilan hoidosta.
Ja senaattori, salaneuvos, vapaaherra, vanha maanviljelij�-ylimys, niin
h�n -- Helena luuli ihan varmaan, ett� h�n ei nukkunut koskaan. Helena
muisti ennen muinoin tavanneensa er��n saksalaisen tilallisen, joka
esitettiin h�nelle "maatalouden hoitajana". H�nest� oli tuo arvonimi
tuntunut varsin kummalliselta ja h�n oli itsekseen ihmetellyt, mit�h�n
sellainen henkil� oikeastaan toimitteli; nyt tapasi h�n sen huvittavan
sanan takana henkil�n, ja se oli h�nen appensa. Mutta n�iden kahden
lis�ksi oli my�skin koko talolla, kuten h�nest� n�ytti, lakkaamatta
oikea kuritusty� teht�v�n�.

Jos h�n tahtoi l�hte� ratsastamaan, katsoi Hanna h�neen, kuin olisi h�n
ehdottanut jotain kirkon ry�st�mist� tai parin t�hden sieppaamista
taivaalta: nytk� ratsastamaan kiireimp�n� hein�nkorjuuaikana! sanoi
Hanna kylm�kiskoisesti ja nyk�ytti olkap�it��n. Jos h�n tahtoi saada
kalossit jalkaansa, ei koskaan ollut ket��n palvelijaa l�hitienoilla
apuun tulemaan, ja jospa romantillinen Larsson siell� olikin, niin h�n
ei sit� tehnyt mill��n ehdolla, olipa h�n niinkin viisas, ett� aina
heti katosi, milloin luuli h�nen h�nt� tarvitsevan. Toisin sanoen: h�n
oli tavannut er��n kulman siit� sitke�st� taipumattomuudesta, joka on
vaiti ja tekee, mit� itse tahtoo, suomalaisesta itsep�isyydest�.
T�ytyip� h�nen itsens� kammatakin itsens�, jopa yksin pukeutuakin.
Mit�h�n olisi Marfa Ivanovna sanonut, jos olisi t�m�n tiennyt. Ei
Helena uskaltanut edes Darja Mihailovnallekaan kertoa t�t� arkaa asiaa.
Helena itse oli alussa siit� hyvin loukkautunut, mutta kuin Erik oli
vakavasti selitt�nyt, ett�, vaikka he tarjoisivat dukaatin kultaa, ei
sittek��n l�ytyisi koko Kymin laaksosta ket��n, joka osaisi tai
ehtisik��n tehd� kaikkea, mit� h�n tahtoisi teett��, niin t�ytyi h�nen
siihen tyyty�. Eik� se yleens� niin perin vaikeata ollutkaan, sill�
Erik itse koko t�m�n ajan toimitteli enimpi� kammarineitsyen teht�vi�
kuten toinen Herkules Omfalen jalkain juuressa.

Pahempi kaikkia n�it� vastuksia oli kieli, tuo kieli, josta h�n ei
ymm�rt�nyt sanaakaan. Istua siin�, n�hd� l�himpien omaistensa
hymyilev�n ja heltyv�n kyyneliin, kuulla heid�n kiivastuvan ja j�lleen
tyyntyv�n, vakavasti neuvottelevan ja laskevan leikki�, eik� ymm�rt��
sanaakaan siit� kaikesta, se oli kiusallista. Ja kuin sukulaiset ja
talon yst�v�t tulivat tervehtim��n nuorta rouvaa, istua siin�
ainoastaan n�ytteill� kuin jokin Dalai Laama, tervehti�, nyyk�ytt��
p��t��n, hymyill�, mutta osaamatta sanoa sanaakaan, se tuli v�list�
oikeaksi rasitukseksi.

Se kaikki kasvatti levottomuutta, kyll�styst� ja v�symyst�, joista


vuorostaan iti esiin monta kiistaa, ja kun lempikuukauden ep�tasaisessa
el�m�ss� yleens�kin liikkuu kiivaita tunteen kuohuja ja tapahtuu
heikkohermoisuuden purkauksia, niin nuo kiistat tuottivat itkua,
kyyneli�, toivottomuutta ja mustasukkaisuuden kohtauksia. Ja kuitenkin
he molemmat tiesiv�t, ett'ei kukaan koko maan p��ll� ollut l�hemp�n�
eik� rakkaampi kuin he toinen toiselleen. Ah, Helena ei tahtonut sit�
tunnustaa, mutta v�list� tuntui, kuin olisivat he olleet kovasti
sidotut toisiinsa. Milloin kaikki heid�n kesken oli hyvin, ei Helena
sit� huomannut. Mutta heti, kuin he joutuivat erimielisiksi ja pyrkiv�t
eri tahoille, nuo siteet leikkasivat syv�lle lihaan ja tekiv�t pahoja
haavoja. Ja sitte kului vuosia ennen, kuin he voivat unhottaa t�m�n
ajan, levottomuuksien ja alituisen mielenj�nnityksen ajan, t�m�n
kev�tmyrskyjen rauhattoman ajan.

Mutta kuinka poistaa n�m� vastukset, kuinka kotimaassa saada jokin


toimi, johon kuuluisi oma talo ja oma koti sek� ty�t� itselle ja
Helenalle ... jos h�n ei saanut mit��n itsen�ist� toimialaa t��ll�,
niin siin� tapauksessa h�n tahtoi matkustaa j�lleen Moskovaan. Ja
milloinkahan Helena oppisi t�t� kielt�, joka nyt tuotti h�nelle niin
monta katkeraa hetke�, puhumattakaan toisesta kielest�, suomesta, jota
silloin, kuin Erik matkusti Ven�j�lle, tuskin kuultiin mainittavankaan,
mutta joka nyt tunkeusi kaikilla tahoilla esiin.

Erikki� monesti halutti neuvotella t�st� asiasta sisarensa Hannan


kanssa, mutta Hanna ei en�� ollut saman kaltainen kuin ennen. H�nen
tuonnoiset sanansa "varo sit� Helena Nikolajevnaa" kaikuivat yh� h�nen
korvissansa. Sisarukset, jotka olivat ennen olleet niin hyv�t yst�v�t,
oli nyt ik��n kuin jokin kiila kiskonut irti toisistaan, ja se kiila
oli k�ly. Syv�ll� Hannan syd�mmess� vallitsi ep�luulo t�t� uutta
tulokasta kohtaan. H�n uskoi tahi tahtoi uskoa, ett� min�
silm�nr�p�yksen� hyv�ns� saattoi tulla ilmi tuosta suvusta joitakin
h�p�isevi� seikkoja, jotakin kaksimielist�, jotakin, h�n ei tiennyt,
mit�, mutta jotakin, johon Martinov oli viitannut ja josta h�n oli
uneksinut tuona vaikeana y�n� Aldonin huvilassa. Sill� aina siit� asti
oli h�ness� kytenyt ja kasvanut ankara vastenmielisyys k�ly� kohtaan,
jonka h�n sit� paitsi huomasi kanssakilpailijaksi Haapakosken
hallitsemisesta. Kaikkein korkeimmassa m��r�ss� kuitenkin oli heit�
erottamassa uskonto. Hannasta, joka oli syd�mmest��n mieltynyt kaikkiin
protestanttisen uskonnon liiallisuuksiinkin ja eritt�in sen
suvaitsevaisuuteen uskon asioissa, olivat oikeauskoisen opin
horjumattomat, kaavalliset ja ainiaaksi m��r�tyt muodot
k�sitt�m�tt�m�t, jopa aivan vastenmielisetkin.

Jos sisarukset eiv�t olisi ensi p�ivin� karttaneet t�t� asiaa, joka
heill� kuitenkin l�himmin oli mieless�, niin he ehk� olisivat jonkin
verran tarkistaneet mielipiteit�ns� ja oiaisseet erehdyksi�ns�. Mutta
he olivat p��st�neet oikean ajan luiskahtamaan pois k�sist�, ja nyt
tarvittiin voimakas sys�ys ulkoa p�in ennen, kuin he ottivat puheeksi
arkaluontoisen ja osittain vastenmielisenkin asian.
Niin kului aika hitaasti, kunnes viimein er��n� pitk�n� sadep�iv�n� olo
tuntui nuorista siet�m�tt�m�lt�. He olivat joutuneet kiistaan, jostakin
v�h�p�t�isest� asiasta, niin mit�tt�m�st�, ett� he sitte parin tunnin
kuluttua eiv�t en�� osanneet sanoa, mist� he olivat kiistelleetk��n.
Nyt istui Helena ja tunsi itsens� hyvin onnettomaksi: Erik sit� vastoin
k�veli, tyytym�tt�m�n� itseens� ja asemaansa.

Koputettiin ovea. Astukaa sis��n, huusi Erik k�rsim�tt�m�sti. Larsson


toi kirjeen. Se oli Moskovasta ja osoitettu Erik Hornille. Darja
Mihailovna se siin� laveasti selitteli oloja ja asioita. Nyt oli tullut
se, jota Darja niin kauan oli odotellut. Kaikki kukistui kerrassaan,
rynn�kk� toisensa per�st�. Velkomisia, laskuja, papereita ��rett�m�sti
joka taholta. Nikolai Konstantinovitsh oli raivostunut ja eitt�nyt
kirjoittaa nime�ns� mihink��n asiakirjoihin. Darja Mihailovnan
notaariukset olivat neuvoneet h�nt� pyyt�m��n, ett� itsep�iselle
ruhtinaalle asetettaisiin holhoja. Siihen toimeen oli h�n puolestaan
ehdottanut Martinovia ja sit�, joka nyt oli heit� l�hinn�, v�vy� Erik
Hornia. Darja pyysi Erikki� tulemaan niin pian kuin mahdollista
Moskovaan t�m�n asian t�hden.

Mutta silloin Erik Horn suuttui. H�nell� ei ollut koko el�m�ss��n ollut
mit��n tekemist� sellaisten asiain kanssa, h�nk�, sotilas, antautuisi
asianajajain k�siin, ker�j�im��n kenties kuinka likaisia asioita ...
ei, tuhannesti ei, h�n oli nainut Helenan, mutta ei h�nen
sukulaisiansa.

Kun Helena ajatteli toisin ja kiivaasti vaati l�htem��n avuksi Darja


Mihailovnalle, p��tti Horn puhua suunsa puhtaaksi ja ilmoittaa
Helenalle, millainen h�nen kotinsa oli. Olihan h�n sen kuitenkin joskus
saava tiet��, ja nyt ehk� oli paras aika. Sen t�hden h�n ensin selitti,
kuinka h�nen oli mahdoton hoitaa mit��n asioita, pataljoonankaan
asioita, yhdess� Martinovin kanssa, kuinka Martinov, jos Horn palaisi
j�lleen palvelukseen, ep�ilem�tt� hakisi toisen paikan itselleen,
kuinka Martinov oli k�ytt�nyt tietoaan Nikolai Konstantinovitshin
el�m�st� ja raha-asioista sellaisella tavalla, jota ei h�nen
rakkautensa Helenaan, ei lemmenkateus, ei mik��n voinut puolustaa...
Edelleen puhui h�n niin peittelev�ll� tavalla kuin mahdollista Helenan
is�n entisest� el�m�st�.

Helena kuunteli yh� enemm�n h�mm�styen ja kummastuen. H�nest� tuntui,


kuin olisi �kisti sytytetty kynttil� pime�ss� huoneessa, jossa on kauan
liikuttu haparoiden. Nyt h�n yht'�kki� ymm�rsi Darja Mihailovnan
kyyneleet ja levottomuuden, vanhan Marfan aiheettoman kirouksen,
palvelijain himme�t viittailut tulevaan tutkintoon ja kostoon. Nyt h�n
ymm�rsi, mink� t�hden oli niin usein �kisti vaiettu, kuin tuli puhe
h�nen is�st�ns�. Nyt muisti h�n, kuinka oli kauan sitte ollut puhetta
jostakin ulkomaalaisesta ruhtinattaresta, joka oli tuottanut
onnettomuutta h�nen kotiinsa. -- Nyt oli h�nen edess��n kirkkaana tuo
t�h�nastinen pimeys, tuo selvi�m�t�n arvoitus, joka oli niin usein
kiihottanut h�nen uteliaisuuttansa; nyt ymm�rsi h�n kaikki. Ah,
syvimm�t k�rsimykset tulvivat meid�n p��llemme samasta l�hteest�, joka
voisi t�ytt�� meit� suurimmalla ilolla, ja niit� haavoja, jotka
rakastava k�si tekee, kirvelee pahimmin. Ja kuin Helena nyt kuuli
Erikin suusta n�m� sanat, valtasi h�net sellainen suru, ett� se n�ytti
toivottomuudelta. H�nest� tuntui, kuin mustat laineet olisivat
sy�ksyneet yhteen h�nen p��ll�ns� ja h�n hitaasti vaipuisi syvyyteen,
lakkaamatta yh� alas p�in. Alussa h�n ei edes l�yt�nyt kyyneli�k��n
surunsa lievitykseksi.
Koputettiin taas ovea. Horn oli kahden vaiheella. H�n ei ollut luullut
Helenan noin kovin h�mm�styv�n noista asioista, ja tuo koputus nyt...

-- Kuka siell�? kysyi h�n kiivaasti.

Larsson se taaskin oli, ja h�n ilmoitti vanhalla vapaaherralla olevan


hyvin t�rke�t� puhuttavaa �verstin kanssa.

-- Vai niin, olkaa hyv� ja sanokaa, ett� min� tulen heti.

-- Mutta rauhoituhan toki, Helena, sanoi h�n levottomasti, tiet�m�tt�,


mit� tehd�, menn�k� alas vaiko j��d� h�nen luoksensa,

-- Erik, sanoi h�n lempe�sti, mene alas is�si luo, minun olisi tarpeen
olla yksin ajatuksineni... Mutta Erik, lis�si h�n kiivaasti, sin� et
puhu t�st� kellek��n, kaikkein v�himmin sisarellesi, kuuletko, h�nelle
ei miss��n tapauksessa.

-- Sisarelleni! Niin, ell'ei h�n jo tied� kaikkea. Helena hyp�hti yl�s


kiivastuen: kuka, kuka sen olisi h�nelle sanonut?

-- Ehk� Martinov.

-- Voi kataluutta, voi kataluutta! Mik� h�pe�, mik� kurjuus! Ja h�n


purskahti itkuun.

T�st� hetkest� alkoi Helenakin tuntea vastenmielisyytt� k�ly� kohtaan,


oikeata naisellista vastenmielisyytt�, jota ei mik��n maailmassa, ei
mitk��n j�rjelliset perusteet, ei edes omavoittokaan saattanut kukistaa
eik� haihduttaa, jollainen sokea, kenties mist� sis�llisist�
vaikuttimista johtuva vastenmielisyys on niin monen naisen
omituisuutena. -- Helenan suuttumus laimensi h�nen surunsa.

-- Mene, sanoi h�n, mene vanhuksen luo. Min� mietin, mit� nyt on
teht�v�.

Erik tullessaan alas is�ns� luo n�ki h�nen iloisesti k�velev�n edes
takaisin suuressa huoneessa.

-- No, poikaseni, sanoi h�n hymyillen, min� olen tehnyt kuin muinainen
vierasvarainen ruhtinas. Min� en ole kysynyt vaeltajalta, mist� h�n
tulee, mihin on menossa ja kauanko aikoo viipy�. Mutta nyt olet
k�vellyt lemmen puistikossa kaksi viikkoa ja kauemminkin. Saanko nyt
kysy�, kuinka olet asetellut asiasi? Palaatko takaisin Moskovaan?

Erik katsoi paljon tarkoittavasti is��ns�, vastasi sitte jyrk�n ei;


toisin sanoen: h�nen tavallinen p��tt�m�tt�myytens� sai h�net
koettamaan, eik� tuon jyrk�n eiton takaa ehk� l�ytyisi jotakin
mahdollista keinoa, jonka avulla asia viel� voisi tulla keskustelun
alaiseksi uudelleen.

-- Hyv�. No niin, min� pid�n kiinni sanastasi, ja is� otti p�yd�lt�


�sken tulleen Helsingfors Dagbladin numeron. -- Kuulehan t�m� uutinen:
Kuvern��ri J. A. Gripenstedt, joka nyt on kaksitoista vuotta ollut
maaherran istuimella -- l��niss�, kuuluu H�nen Keis. Majesteetiltaan
anoneen sairauden t�hden eroa virastaan ja t�ytt� el�kett� niist� 36
vuodesta, jotka h�n on ollut valtion palveluksessa. Gripenstedt on sin�
aikana, jonka h�n on ollut kuvern��rin� mainitussa l��niss�, osannut
hankkia itselleen kaikilta tahoilta hyv�n maineen, eik� h�nen
seuraajansa, tulkoonpa siksi kuka hyv�ns�, ole helppo t�ytt�� t�m�n
kansaa rakastavan ja oikeudentuntoisen miehen paikkaa. -- No, mit�s
arvelet siit� uutisesta?

-- Kyll� ymm�rr�n sinut, rakas is�, vastasi Erik vakavasti. Mutta...


Nyt h�nen vanha p��tt�v�isyyden puutteensa valtasi h�net.

-- No mit�? kysyi is�.

Vastuunalaisuuden pelko tuossa t�rke�ss� virassa ja synnynn�inen


vaatimattomuus nostivat punan Erikin kasvoille. -- Ei, is�, min� en
voi.

-- Kuule nyt, Erik, min� se olen pyyt�nyt Gripenstedti� anomaan eroa ja


min� se olen kiinnitt�nyt asianomaisten huomiota sinuun. Voithan siis
arvata, mihin pulaan joutuisin, jos sin� nyt et huolisi siit� virasta.

-- Mutta ajattelehan, is� ... olenko min� kykenev� siihen? Mit� min�
tied�n kuvern��rin velvollisuuksista, mit� l��nin tarpeista?

-- Erik! Kun min� olen ehdottanut sinut, niin pit�isi sinun tiet��,
ett� min� olen t�ysin vakuutettu, ett� aina hyv�ll� tahdolla voit
hoitaa sen paikan. Ja tottahan sinulta ei tahtoa puutu.

Erik punnitsi asiaa hyv�n aikaa itsekseen, k�veli edes takaisin


huoneessa ja sytytti papyrossin. Viimein k��ntyi h�n vanhuksen puoleen,
joka oli koko ajan katsellut h�nt�, ja sanoi:

-- Jos minulla olisi mit��n toivoa siit� paikasta, niin tied�t kyll�,
ett� minun vakaa aikomukseni on astua vanhan Gripenstedtin j�lki�.
Mutta tuo kaikkihan on vain unelmia -- ja...

Vanhus iloitsi voimastansa ja kyvyst�ns�, iloitsi siit� t�ll� kertaa


enemm�n kuin koskaan ennen el�m�ss��n, sill� nyth�n olikin kysymys
h�nen pojastaan. Tuohon voiman kiihotukseen liittyi viel� jotakin, jota
saatettaisiin katsoa vanhuuden heikkoudeksi: h�nt� hyvin miellytti my�s
voimansa n�ytt�minen. Voida, vaikka jo kauan sitte palveluksesta
luopuneena, viel�kin lausua t�rkeiss� maan asioissa, ylennyksiss�,
sanansa maan v�hien aatelissukujen hyv�ksi ja toimia siin�
itsen�isesti, osata silloin t�ll�in ohjata jonkun yleisen asian kulkua,
se oli vanhukselle oikeaa juhlailoa. Ja nyt, nyt kuin h�nen oma
poikansa oli kysymyksess�, nyt oli tuo vaikuttaminen aivan v�ltt�m�t�n
ja se oli -- ihana voittoriemu.

-- No no, ei pelkki� unelmia. Pane kokoon paraadipukusi, matkusta


Helsinkiin ensi viikolla ja k�y tervehtim�ss� senaatin j�seni�,
matkusta sitte alas Liettuaan, k�y kenraalikuvern��rin luona -- noin
vain ohi mennen -- matkalla Berliiniin tai mihin hyv�ns�. Ota mukaasi
kreivi St�lpersin kirje -- Skobelevista ja likeisest� tuttavuudestasi
h�nen kanssansa et tarvitse puhua, se olisi haitaksi, mik�li juuri
�sken olen saanut tiet��. Ja min� olisin arvostellut asioita perin
huonosti, jos en voisi taata hyv�� p��t�st�.

-- Is�! ja Erik Horn katsoi ihmettelyn ja kiitollisuuden silm�yksell�


vanhukseen, t�m� kaikki on sinun ty�t�si, arvaan min�. Kiitos, is�, ja
anna anteeksi kaikki se kylmyys, jota olen muinoin osoittanut sinulle.
Jospa tiet�isit, kuinka syd�mmest�ni kiitollinen min� olen! Jospa
tiet�isit, mink� ��rett�m�n suuren palveluksen ja avun teet minulle
juuri nyt t�ll� hetkell�!

-- Ett�k� sit� en tiet�isi! Kyll� min� sen tied�n, poikaseni. Sin�


haluat p��st� pois t��lt�. El�� t��ll� Helenasi kanssa ilman mit��n
ty�t�, ilman v�h��k��n tointa, se ei k�y p�ins�. No, maltahan. Kuin
Haapakosken vanha vapaaherra menee is�ins� luo, silloin tulee sinun
aikasi. Hoitele nyt siihen asti leivisk��si kuin oikea suomalainen
aatelismies.

Vanhus l�i poikaansa olkap�ille ja katsoi h�nt� syv�lle silmiin. --


Rakas Erik, sin� olet kaikissa tapauksissa hyvin �itisi n�k�inen.

L�mmin ja hyv�, luottavainen suhde vallitsi t�st� l�htein is�n ja pojan


v�lill�. Ja vanhuksesta tuntui, kuin olisi raskas taakka, joka oli
painanut h�nt� vuosikausia, nyt kerrassaan poistunut.

Ihmissyd�n on kummallinen kappale. Nyt, kuin taakka poistui, kuin h�n


tunsi helpotuksen, sanoi h�n itsekseen: minun kasvatustapani oli
sittekin oikea. T�m�n min� kerron veli Maunu Jaakolle. Pojat ovat kuin
siemenet: vasta silloin, kuin itsen�inen voima on saavutettu, murtuu
kasvua pid�tt�v� kuori itsest��n.

* * * * *

Helena istui huoneessaan, ajatukset pauhuisina. Tuossa h�pe�llisten


uutisten tulvassa, jotka h�n oli �kisti, aivan arvaamatta saanut
kuulla, oli h�nen kuten pime�ll� myrskyisell� merell� purjehtijan perin
vaikea osata laskea oikeaan. Mit� oli h�nen nyt teht�v�, mik� oli
oikein, mit� kohti piti h�nen suunnita matkansa. Korkealla kuohuvat
hy�kyaallot, valkeana kiehuu meri, pime� on y� -- h�n on aivan
neuvoton. Vihdoin pilkuttaa valo, kirkas loiste, siit� levi�� koko
joukko valos�teit�, jotka tosin ensin monta kertaa hukkuvat y�n
pimeyteen, kunnes valo voittaa y�n ja levitt�� kirkkaat, vakavat
s�teens� h�nelle; nyt tiet�� h�n, kuinka h�nen tulee ohjata venoansa.
Kaikki nuo rumat, h�pe�lliset asiat, kaikki nuo onnettomuudet on h�n,
Erik, tiennyt ja edelt� arvannut, ja kuitenkaan h�n ei ole pelj�nnyt
h�vi�t� eik� h�pe��. H�n on urhollisempana kuin muinaisajan ritarit
taistelemalla tunkeutunut h�nen luoksensa ja pelastanut h�net tuosta
siveydellisest� ja taloudellisesta vararikosta, joka uhkasi h�nt�.
Kuinka voitollisen voimakas onkaan h�nen rakkautensa ollut! Nyt tiet��
h�n, mink� pohjalle h�nen tulee rakentaa, mihin h�n voi luottaa. Minne
Erik menee, sinne menee h�nkin; miss� Erik tahtoo olla, siell� tahtoo
my�s h�n olla. H�nen syd�mmens� sulaa kuin vaha, se on valmis tulvimaan
ylitse hellyydest� ja rakkaudesta. H�nen sielunsa on liikutettu ja
hehkuva, ja juuri silloin tulee Erik sis��n, silm�t loistavina ilosta.

-- Min� j��n Suomeen, min� en koskaan en�� l�hde maastani, sanoi h�n
melkein l��h�tt�en, niin liikutettu h�n oli.

-- Ja min�, min� seuraan sinua ainiaan, sanoi h�n, laski k�tens�


h�nelle kaulaan ja katsoi h�neen hymyilev�sti, hell�sti ja pehmoisesti.

Suru, suuttumus, viha, kaikki ovat saaneet keinot mill� ilmaista


itsens�, ilo yksin syntyi sanatonna kiihkojen sisaruspiiriss�. Se ei
voi tuoda ilmi tunteitansa, se voi ainoastaan olla vaiti ja hymyill�,
milloin sen tunteet kuohuvat ylitse. Mutta milloin se ��nett�m�n� kuin
pyhyys s�teilevin silmin katselee sinua, puhuu se kuitenkin paremmin
kuin koko tuo muu sisarusjoukko.

XI.

Nelj�n kuukauden kuluttua tapahtui Erikin nimitys kuvern��riksi monen


virkaheiton kenraalin, valtioneuvoksen ja virastonp��llik�n
kummastukseksi ja harmiksi. T�st� nimityksest� tuli kuuluisa asia,
siihen tarttuivat sanomalehdet, puhuttiin vakavasti ja ankarasti
suosituksista ja sen j�rjestelm�n huolettavista seurauksista
yhteiskunnalle. Harvoin on kuvern��ri tullut hallituskaupunkiinsa
vilpitt�m�mm�sti iloiten ja enemm�n itselt�ns� vaatien yhteiseksi
hyv�ksi kuin Erik Horn. H�n oli iloinen, sill� t�m� is�n toimi vapautti
h�net kerrassaan kaikista noista ker�j�imisist�, h�v�istyksist� ja
ik�vyyksist�, joita h�nen appensa olosuhteet olisivat tuottaneet, jos
h�nen olisi t�ytynyt matkustaa Moskovaan. Syvimm�ll� syd�mmess��n tunsi
h�n, ett� viel�kin vaikeampi asia kuin ker�j�imiset olisi h�nell� ollut
edess� tuolla Moskovassa, joka asia oli h�nt� usein vaivannut.
Siell�h�n h�n olisi n�hnyt koko tuon joukon pataljoonansa upseereja,
jotka kaikki olivat notkistaneet polviansa Helenan edess�,
puhumattakaan Martinovista. Milloin vain ajatus johtui kaikkiin noihin
kiihkeihin ihailijoihin, jotka olivat puhuneet kenties mit� kaikkea
Helenasta, niin se jo ty�nsi h�nelle veriaallon yl�s p��h�n.

Mutta nyt -- h�nen ei tarvinnut en�� koskaan n�hd� nuoren Petrovin


rakastuneita silmi�, ei koskaan pikku Novosiltzovia eik� tuota muuta
ihailijajoukkoa.

Vaikka Erik olikin hyvin iloinen, niin yht� iloinen oli my�skin Helena.
Vapaus, vapaus, riemuitsi h�n, kuin viimein istui vaunuissa Erikin
sivulla ja hevoset ripe�� juoksua veiv�t h�nt� pois Haapakoskelta ja
hermoja �rsytt�v�st� kosken kohinasta. Viimeinkin oli h�n saava oman
kodin, aivan oman kodin, jossa sai itse asetella kaikki niin, kuin
tahtoi, ilman tuota k�ly�, joka katseli alas h�neen monivuotisen
kokemuksensa ja eitt�m�tt�m�n tarpeellisuutensa korkeudesta.

Pieni kuvern��rin asuinkaupunki oli monen peninkulman p��ss�


rautatielt�. Se oli matalikkorantaisen j�rven rannalla ja jaettu
kortteleihin ja tontteihin niin s��nn�llisesti kuin shakkilauta.
Onnettomuudeksi oli se suunnittu liian suureksi. Sen torit ja kadut
olivat aivan suhteettomat asukaslukuun ja pieniin, yksinkertaisiin
puukartanoihin verraten, jotka suurten, hoitamattomien koivu-,
haapa- ja pihlajapuistojen v�lill� seisoivat pitk�n matkan p��ss�
toisistaan. Talojen v�lill� oli lauta-aidat, pitk�t, yht�l�iset ja
yksitoikkoiset, ja ne ne juuri oikeastaan antoivat kaduille niiden
oikean luonteen, nuorasuoran yksitoikkoisuuden.

Yli kaikkein n�iden lauta-aitojen ja puukartanoiden kohosi kuvern��rin


asunto, sekin ymp�rist��ns� verraten suhteettoman suuri kartano,
rakennettu raskaasen, viralliseen malliin. Sen palkongilta sopi
katsella pohjoiseen p�in kattojen, savupiippujen ja puutarhain
p��llitse honkamets��n, joka sill� puolen ahdisti kaupunkia tummalla
honkakehyksell�. Etel��n p�in sit� vastoin oli n�k�ala j�rven ja sen
saarien p��llitse jonkin verran vapaa. Kaupunki muuten oli oikea
virkamieskaupunki, ilman varoja ja liikett�. Siin� ei ollut mit��n
tehdasteollisuutta, ei mit��n kauttakulkua muihin kaupunkeihin, ei
mit��n muuta kauppaa kuin p�iv�n tarpeiden rihkamoitsemista; eik� edes
mit��n rikasta tai kukoistavaa maalaisv�est��k��n l�hiseuduilla,

Ensi ajat oli Helena ahkerassa kotinsa j�rjest�mispuuhassa. Joka viikko


tuli huonekalukuormia Pietarista. Samoin oli tullut my�skin h�nen
entinen, rakas Erard-flyygelins� ja h�nen �itins� kuva. H�nen suurin
ilonsa oli j�rjestell� kaikkia n�it� eri esineit� taiteellisesti ja
k�yt�llisesti. Siihen ty�h�ns� oli h�n niin kiintynyt, ett� h�n aluksi
ei ollenkaan huomannut, kuinka aika kului. Sill� ennen, kuin h�n siit�
selvisi, oli syksy jo aikaa sitte mennyt. Jo oli tullut talvi ja
satanut lunta. Taivas makasi kuin litte�n�, raskaana kantena maan
p��ll�. El�m� n�ytti aivan j�hmettyneen kuoliaaksi t�ss� pikku
kaupungissa. Autioilla, pitk�n pitkill� kaduilla, jotka p��ttyiv�t
j�rven j��lle tai honkamets��n, n�kyi ainoastaan silloin t�ll�in
joitakuita rohkeita k�velij�it�; kaikki muut olivat virkamiehi�, jotka
meniv�t virastoihin niin t�sm�lleen, ett� sopi asettaa kellonsa sen
mukaan, koululapsia, jotka meniv�t tunneillensa, tahi palvelijoita,
joita oli l�hetetty jollekin asialle. Sill� v�lin saattoi kulua l�hes
koko tunti niin, ett'ei ket��n n�kynyt tuolla leve�ll� kadulla eik�
autiolla kent�ll� kuvern��rin asunnon edustalla.

Helena seisoessaan v�list� salin suuren ikkunan edess�, katsellen


lumisen tyhj�n torin, lumivallien taakse puoleksi peittyneiden talojen,
lumisten kattojen ylitse tuonne tummaan honkamets��n, ei voinut olla
muistelematta synnyinkaupunkiansa Moskovaa. Ja kuin se ajatus johtui
h�nelle mieleen, t�ytyi h�nen niell� jotakin, joka tuntui tukeuttavan
kurkkua, ja kiivaasti menn� soittelemaan tai katselemaan ruotsalaista
kielioppia ja lukukirjaa, jotka oli saanut apeltansa. Sill� tavoin
koetti h�n unhottaa kuvaa, jonka mielikuvitus maalaeli h�nen eteens�,
unhottaa ajatuksiansa ja muistojansa. Mutta kuin l�ksy oli luettu, kuin
koti oli j�rjestetty yh� uudelleen jo kymmeneenkin kertaan, kuin
talvih�m�r� harmaankalpeine valoineen, joka teki yksin salin
purpurasilkkiset huonekalutkin sairaan n�k�isiksi, alkoi laskeutua
h�nen p��llens�, silloin nuo ajatukset ja unelmat vastustamattomasti
nousivat j�lleen esiin kuin muinaisuuden haamut. Jos h�n silloin meni
piaanon luo, niin her�tti soitto ainoastaan surumielisi� ajatuksia
h�nen mieless��n. Sellaisina hetkin� pelk�si h�n piaanoansakin eik�
koskenut siihen moneen p�iv��n. Silloin tuntui el�m� h�nest� aivan
sopusointuisesti kaupungin luonteen kanssa v�sytt�v�lt�, nuorasuoralta,
yksitoikkoiselta, ja h�n vaipui pitkiksi hetkiksi jonkinlaisen
joutilaan suruisuuden valtaan.

Alussa oh h�n turvautunut lukemiseen, s.o. romaaneihin. Maupassant,


Daudet ja Zola olivat aina h�nen p�yd�ll��n. Mutta huvitukset eiv�t voi
antaa el�m�n iloa, ne ovat ainoastaan sen vajavaa korvausta,
jonkinlainen koetus peitell� sis�llist� tyhjyytt� ja ilottomuutta. Ja
nuo mainitut kolme suurta kirjailijaa eiv�t totta puhuaksemme ole
kirjoittaneet teoksiansa huviksi. Tyytym�tt�myys ja nurkumielisyys ovat
itsess��n tarttuvaista laatua, ja siit� se juuri johtuu, ett� koko
perheet, jopa koko aikakaudetkin k�rsiv�t el�m�nilon puutetta. Kuinka
paljon neroa, tietoja, kaunopuheisuutta ja taiteellista aistia ovatkaan
juuri Zola, Maupassant ja Daudet k�ytt�neet, todistaakseen nykyajan
ihmiselle, ett� me el�mme kaikista mahdollisista maailmoista juuri
kaikkein pahimmassa. Helenan saattaminen toivottomien ja nurkumielesten
joukkoon ei tosiaan ollut mik��n vaikea teht�v�. Velvollisuus, joka
voisi olla kuin rakastava �iti, muuttuu surumielisille ankaraksi
valtiaaksi, k�rsimys ei heist� ole koetus, vaan raskas ja sortava
pimeys, huolet ovat py�veleit�, jotka kiduttavat heit� kuoliaaksi. Ja
kuin kerran ollaan tyytym�tt�myyden viett�v�ll� rinteell�, silloin
tarvitaan tavatonta sielun voimaa tai kovaa sys�yst� ulkoa p�in,
her�t�kseen alakuloisuuden syv�st� unesta. Ollen ik�v�ss��n itsek�s
teki Helena itsens� onnettomaksi ja olipa jo hyv�ll� alulla tekem��n
onnettomaksi my�skin miehens�. Ja jospa Helena, mit� h�nen mieheens�
tulee, ei ollut viel� ehtinyt niin pitk�lle, niin se oli Erikin eik�
suinkaan Helenan ansio.

Erik Horn oli suurimmalla innolla tarttunut maaherran


velvollisuuksiinsa. Vaihtelevat toimet, pitk�t matkat maalla,
keskustelut kaikens��tyisten ihmisten kanssa olivat her�tt�neet h�ness�
vilkasta harrastusta. Ollen nuori, toimelias ja mielell��n ty�t� tekev�
saavutti h�n kaikkein my�t�tuntoisuuden, joita h�nen l�hell��n oli. H�n
oli kauan el�nyt poissa is�nmaastansa; mit� h�nen maanmiestens�
mieless� syvimm�ll� liikkui, h�n ei tiennyt. Henkil�it� h�n tunsi perin
v�h�n. H�nen arvostelukykyns� ei ollut l�hesk��n yht� ter�v� kuin h�nen
is�ns�. Lyhyesti sanoen: h�n ei ollut mik��n johtava henki; virtauksia,
joita liikkui h�nen kansassaan, h�n ei voinut auttaa eik� my�sk��n
vastustaa. Tapausten juoksu h�nt� itse��n kuljetteli. Mutta paikallaan
oli h�n aina rehellinen, ihmisyst�v�llinen, rakastettava ja kerrassaan
hyv� mies. Kuin Erik ensin tuli vaikutuspaikkaansa, sanottiin h�nest�:
h�n ei ole itsen�inen mies, vaan on aina ollut toisten k�skett�v�n�,
h�n joutuu omain virkamiestens� k�siin ja valtaan. H�ness� ei ole
p��tt�v�isyytt� liiallisen tunteellisuuden ja liiallisen itsearvostelun
t�hden. Se kaikki oli ollut ja oli osaksi viel�kin totta, mutta h�nell�
ei ollutkaan t�h�n asti ollut yht��n asiaa k�sitelt�v�n� omalla
vastuulla, h�n oli vain totellut ja tehnyt valmista k�sketty�. Nyt sit�
vastoin, kuin h�nen tunteittensa, ajatustensa ja lausuntojensa t�ytyi
muodostua p��t�ksiksi, nyt h�nen ensinn� tuli kukistaa tuo
p��tt�v�isyyden puutteensa ja hankkia itselleen oma, voimakas tahto.
Sen t�hden h�n otti vaarin jokaisesta tilaisuudesta, mill� voi n�ytt��,
ett� tuo yleinen mielipide ei pit�nyt paikkaansa, ei ollut tosi.
Joka kerran, kuin h�n tunsi ep�r�imist�, nousi samalla my�skin
mieleen sairaalloinen levottomuus, jopa oikea pelkokin tuota omaa
p��tt�m�tt�myytt� kohtaan. Samalla, kuin h�n t�ten kasvatti itse��n,
tuli tuo h�nen vanha ominaisuutensa h�nelle tavallaan hy�dyksikin. H�n
ei iskenyt kiveen, ei rajusti sy�ksynyt suin p�in p��t�ksineen esiin,
h�n tuli varovaksi. Jos oli jokin arkaluontoinen, hyvin t�rke� asia,
otti h�n asiakirjat kotiinsa, tutki niit� tarkkaan, kirjoitti is�lleen,
pyyt�en h�nen lausuntoansa, ja kuin h�n sitte neuvottelussa ryhtyi
selittelem��n sit�, joutuivat h�nen alemmat virkamiehens� aivan
kummastuksiinsa h�nen tiedoistansa ja kokemuksestansa.

Suurimman voittonsa saavutti h�n virastossa, oltuaan noin puoli vuotta


toimessa. H�nen l�hin miehens�, l��ninkamreeri Blomster, oli vanha,
kuuro, �k�inen vanhapoika, niin perehtynyt asioihin, ett� h�n itse ja
muutkin katsoivat h�nt� erehtym�tt�m�ksi. Vaikeimmissa tapauksissa
kysyiv�t yksin p��kaupunginkin kameralistit h�nelt� neuvoa. H�n vihasi
vanhan, kuivuneen paperisielunsa koko voimalla l��ninsihteeri�, herra
von Fischerstr�mi�, joka puolestaan palkitsi h�nt� samoilla tunteilla.
Viisi kuvern��ri� oli jo koettanut sovittaa n�it� vihamiehi� kesken��n
p�iv�llisill�, maljapuheilla, arvonimill�, suosion osoituksilla,
hyvill� ja pahoilla sanoilla, mutta kaikki oli aivan kuin kivist��n
kylvetty. Jos herra von Fischerstr�m tahtoi saada jotain tietoa herra
Blomsterin osastosta, niin t�ytyi, vaikka ainoastaan ohut v�lisein�
heit� erotti, tiedustelun tapahtua virallisessa kirjeess�, ja p�in
vastoin.

Kuitenkin oli t�m� uusi kuvern��ri maltillisuudella, arvokkaisuudella


ja todellisella yst�vyydell� saanut puolessa vuodessa aikaan sen
verran, ett� herrat Blomster ja von Fischerstr�m antoivat tarvittavia
tietoja toisilleen suullisesti. He kyll� viel�kin katsoivat toisiinsa
kuin �k�iset verikoirat, mutta se uskomaton k��nne oli kuitenkin
tapahtunut, ett� heid�t saatiin taivutetuksi puhuttelemaan toisiansa.
T�m�n rauhanteon maine levisi leimauksen nopeudella yli koko l��nin,
sit� keskusteltiin kaikissa nimismiespiireiss�, kaikkein kruununvoutien
luona ja kaikissa kunnankokouksissa. Se himmensi kokonaan Bismarckin
ansiot Berliinin kongressin suhteen ja monta muuta merkillist�
rauhanp��t�st�, mit� oli tehty Europassa kymmenen� viime vuotena. Erik
Horn oli, toisin sanoen, osoittanut olevansa oiva kyky paikallaan. H�n
tunsi, ett� oli onnistunut ja oli itse onnellinen siit�.

Niinp� h�n, ollen tyytyv�inen asemaansa ja itseens�, palatessaan


kotiinsa kansliasta ei katsonut Helenan surumielisyytt� niin raskaaksi,
laski leikki� h�nen kanssansa, luki h�nen kanssaan ruotsalaisia sanoja
ja tavallisesti sai h�net joiksikuiksi tunneiksi j�lleen sulamaan.
Mutta yhteen h�n ei h�nt� saanut taivutetuksi: tuntemaan kaupunkia ja
maata kodiksensa. Erikin suureksi suruksi n�ytti Helena katsovan
nykyist� olopaikkaa ainoastaan v�liaikaiseksi, ik��n kuin lev�hdys- tai
leiripaikaksi matkalla jonkin suuren pyrinn�n perille. Mik� se
kaivattu paikka oli, Pietariko vai Moskova, sit� h�n ei tiennyt
itsek��n; vaan ett� h�n t��ll� kuvern��rin kaupungissa oli ainoastaan
"matkustavainen", se h�nell� oli aivan selvill�. Ja Erik, josta t�m�
ty� ja sen tuottama hy�ty oli pyrint�, paljon arvokkaampi kuin
turkmeenien tappaminen, oli hyvin pahoillaan t�st� h�nen
ik�v�imisest��n johonkin uuteen, johonkin toiseen. Jopa h�n kerran
aivan suuttuikin, jota h�nelle ei ollut koskaan ennen tapahtunut
Helenaa kohtaan. Helenan t�ytyi kauan karttaa t�t� vastenmielist�
asiaa.

Erik Hornilla oli viel� toinenkin suru. H�n piankin huomasi, ett� h�nen
Helenansa ei ollut v�h��k��n suosittu kaupungissa. Se tuntui h�nest�
pahalta, mutta h�n ei voinut sille mit��n. Ainoana lohdutuksena oli
toivo, ett�, kuin tuli se onnellinen aika, jolloin Helena oli tuleva
�idiksi, h�n silloin sai jotakin aikansa kuluksi, jotakin, jonka kanssa
puuhaella, jota rakastaa ja jumaloida. Silloin oli tuo helposti
selitett�v� alakuloisuus haihtuva ja sen j�lkeen toivoi Erik h�nen
kyll� sulavan yhteiskuntaan ja saavuttavan sen suosion. Paremmin kuin
pitkist� kuvailuista n�kyv�t Helenan tunteet ja el�m� seuraavista
kirjeist�, jotka h�n eri aikoma kirjoitti Darja Mihailovnalle:

"Rakas, armas t�ti! Sin� pyyd�t minua kertomaan kaupungista ja


el�m�ni kulusta t��ll�. Se kuvaus ei tule pitk�ksi. Kaupunki ei
ole mik��n kaupunki ollenkaan, ja minun el�m�ni kuluu kuin myyr�n,
hitaasti, pime�sti, yksitoikkoisesti. Silloin t�ll�in pist�ydyn
kuin myyr� yl�s pimeist� k�yt�vist�, n�en auringon paisteen ja
taivaan sinen. Se tapahtuu silloin, kuin Erik istuu minun luonani
ja kuin sinun kirjeesi saapuvat: Erik on minun aurinkoni, sinun
kirjeesi minun sinitaivaani. Millainen muuten on el�m�, selvi��
paraiten, kuin sanon, mit� t��lt� puuttuu. Meill�, ei ole
mit��n teaatteria, ei mit��n konsertteja, ei sirkusta, ei edes
mets�stysretki�k��n, vaikka kaupunki on keskell� er�maata. Ei
mit��n seuraa, ei ylimyst��, ei sotilaita, ei ket��n, joka osaisi
meid�n kielt�mme esteett�m�sti kuin �idinkielt�ns�. Ei kerrassaan
mit��n. Arvostele itse. Alamme arvohenkil�ist�. Pormestari,
minun mieheni ainainen vastapelaaja vistip�yd�ss�, ei ole viel�
minun kuulteni koskaan puhunut sanaakaan. Sitte on t��ll� er�s
kauppaneuvos Veikkolin. H�n on alkanut uransa mets�nhakkaajana
Amerikassa, on nyt viinanpolttaja, rikas ja puhuu ainoastaan
suomea. Erikin viraston p��llik�t vihaavat toisiaan, joten heit�
ei voi kutsua yht'aikaa, toinen vanha poika, toinen nainut ja
seitsem�n lapsen is�. Vaimo puhuu ainoastaan ruotsia, on hurskas
ja 'pysyy poissa maailmasta'. Lyseon rehtori on juoppo, sanotaan;
vaimo mahdoton. Arkkitehti on oleskellut kaksi vuotta Espanjassa
ja sanotaan h�nen puhuvan sen maan kielt�; mutta varmasti tiedet��n
ainoastaan, ett� h�n rakastaa Xeres-, Madeira- ja Oporto-viinej�.
L��k�rej� meill� on kaksi, paljon matkustelleet ja paljon lukeneet
miehet, toinen kihloissa, toinen juuri tullut is�ksi. Se nainut,
mieheni yliopistokumppani, on meid�n l�himp�n� seuranamme -- saa
n�hd�, millainen on vaimo. H�n kuuluu olevan kasvatettu Genevess�.
Provasti ja h�nen vaimonsa puhuvat ainoastaan ruotsia, lapset ovat
Helsingiss� kouluissa, koko talo autio ja hiljainen. Kaupungin
ainoan (suomalaisen) sanomalehden toimittaja on kansakoulun
opettaja, joka katselee maailmaa kansakoulun opettajain kaikkein
ahtaimmalta kannalta, sanoo Erik, paitsi itse��n, jota katselee
suurennuspeilist�. H�n jo pitk�n matkan p��h�n haisee jankutukselta
ja kuihtuu v�h�arvoisuudestaan, jota katsoo sallimuksen v��ryydeksi.
Kas siin� n�ytelehti.

Mainitsen viel� jotain lis�ksi. Kello kolme tai nelj� pimenee. Kello
yhdeks�n sammutetaan kaupungin muutamat lyhdit. Kello kymmenen,
viimeist��n yksitoista nukkuu jok'ainoa sielu paitsi paikkakunnan
vakinaiset juomarit, jotka kaupungin ravintolassa viel� pari
tuntia jatkavat juominkejansa.

Min� valitin kelpo tohtorillemme, ett� minulla on ik�v� eik�


mit��n tekemist�. H�n sen t�hden laittoi niin, ett� min� tulin
el�insuojelusyhdistyksen puheenjohtajaksi. Kauan min� vastustelin,
mutta kun h�n lupasi kertoa kaikki asiat minulle ranskaksi,
suostuin viimein. Saa n�hd�, voinko siell� mit��n hy�dytt��.
Pelk��n tulevani olemaan mykk�n� kuin suojeltavani el�imet. Provasti
tahtoi minua orpolasten huoneen yhdistyksen puheenjohtajaksi. Mutta
kun en voinut tehd� ajatuksiani ymm�rrett�v�ksi heille kellek��n,
en edes lapsillekaan, en voinut ottaa vastaan tarjousta.

Rakas t�ti! Nyt pit�isi kai minun my�t�j�isteni olla jo kunnossa;


l�het� kaikin mokomin, mit� on tehtyn�, p��rmettyn� ja merkittyn�.
Min� olen aivan varma, ett� kolmas osa siit�, mit� olet minulle
varustanut, riitt�� yllin kyllin. Min� tahtoisin hyvin mielell�ni
ennen joulua toimittaa k�lylleni takaisin, mit� olen lainannut
h�nelt�. Palvelusv�est� on minulla suuri vastus. Minun on t�ytynyt
taas vaihtaa melkein koko joukko, l�hett�� pois entiset ja toimittaa
uusia Pietarista. Suuren, suuren uutisen luulen kohta voivani kertoa
sinulle. En viel� sano, mik� se on, ehk� kuitenkin jo ensi kirjeess�.
Kerro terveisi� pikku Petroville ja vanhalle Marfalle. Sinun oma
pikku

_Lenotshkasi_."

"Rakas Darja Mihailovna! Ett� nyt n�in pian taas kirjoitan sinulle,
on kyll� oikeastaan ylim��r�ist� ty�t� -- minun ei pit�isi totuttaa
sinua heti alussa pahoille tavoille -- mutta se seikka, ett� minun
nyt t�ytyy v�h�isen niukahduksen t�hden pysy� sis�ll� ja ett� Erik
on matkoilla, on t�m�n kirjerunsauden p��syyn�. -- Sin� kysyt,
millainen on Suomi. Siihen ei ole niin helppo vastata. Siin�
maantieteess�, jota luimme opistossa, mainittiin kyll� pari sanaa
Suomestakin, samoin kuin Liettuasta ja V�h�ven�j�st�. Se on v��rin,
sill� siten saadaan se k�sitys, ett� 'kaikki on yht� maata'. Jos
matkustat johonkin maahan, jossa ei kukaan osaa sinun kielt�si,
jossa, jos tahdot maksaa ruplilla, saat vastaukseksi: me laskemme
markoissa ja penneiss�, jossa sinun t�ytyy rajalla k�rsi�
tullitarkastusta, jossa lait ovat aivan toisenlaiset kuin meid�n,
jossa kirkot ovat kiinni koko viikon paitsi sunnuntaina, jossa,
jos sanot kellon olevan yksi, saat vastaukseksi: mahdotonta, rouva,
te erehdytte, sill� kello on heill� silloin vasta puoliyksi -- niin
t�ytyneep� sinun my�nt��, ett� olet ulkomailla. Sellainen on Suomi.
Sin� olet t��ll� ulkomailla. Sen kyll� huomaa tuhansistakin asioista,
jostakin ulkonaisesta j�rjestyksest�, tavattomasta puhtaudesta, joka
ei juuri ole meid�n rakkaan Moskovamme tuntomerkkin�. Tuhansista
pikku asioista, jotka eiv�t kaikki ole minulle mieluiset, sill� min�
olen oikea venakko; suomalainen naamus ei sovellu minulle.

Enimmin on minua kiusannut omituinen, k�mpel�m�inen suoruus, kun


lausutaan kiertelem�tt� ja koristelematta asioita, joita ei ole
mieluinen kuulla.

Niit�, joilla tuo kyky on, on eritt�in k�lyni; h�n ei aristele


mit��n. H�n n�kyy p��tt�neen tehd� minusta oikeauskoisen suomalaisen,
eik� minulla olekaan mit��n itse asiaa vastaan, mutta keino on
huonosti valittu. Min� olen kyll�stynyt tuohon Kustaa III:teen,
Ruotsin kuninkaasen, h�n minua jo vallan kammottaa. H�nen
muistelmiansa ja syv�oppisia, ranskalaisia, historiallisia
teoksiaan on kohta koko p�yt�ni t�ynn�. H�n se on t�m�n suvun
mallikuva. -- -- --

Minun appeni, jalo vanhus, ylpe� ja hyv�, ik��n kuin leikattu


Schardinin oivallisesta romaanista, saman vertainen mies kuin ne
ylev�t naiset, joita Turgenjev on kuvannut.

H�n on ottanut minut oppilaaksensa Ruotsin kieless�. Hirve�n ankara


opettaja, sen saat uskoa.

Ja sitte olemme lukeneet hiukan sit� kuuluisaa Runebergi�. Appeni


antoi minulle sen kirjan jonkinmoisella hartaudella. Pyh�in
nimess� �l� koskaan p��st� muiden tietoon, mit� min� olen sinulle
kirjoitellut.

Min� huomaan jotakin yht�l�isyytt� Wagnerin, s�velt�j�n, josta


min� en pid�, ja t�m�n Runebergin v�lill�, joka siit� v�h�st�
p��tt�en, mink� min� ymm�rr�n, on suurenmoinen runoilija. Kumpikin
k�ytt�� taidettaan johonkin m��r�ttyyn tarkoitukseen. Ensimainittu
alentaa taiteensa, musiikkinsa, selitt�m��n kenties mit� kaikkia
tavallisia lauseita ik�viksi saduiksi. Eik� Runebergk��n minusta
n�yt� olevan vapaa siit� virheest�. H�n riippuu kiinni is�nmaassa
ja teroittaa joka s�keist�ss� velvollisuuksia t�t� maata kohtaan.

H�nest� tulee kansanrunoilija, sellainen kuin Frug on er��lle


osalle meid�n kansastamme, juutalaiselle, vaikka verrattoman paljon
suurempi. Taiteilijaksi katsottuna on h�n tyyni ja ylev�. Toiselta
puolen en ole koskaan edes h�nen kauneimmissakaan s�keiss��n
tavannut mit��n sellaista vapaasti kuohuvaa runollisuutta kuin
n�iss� Nadsonin sanoissa:

Sanat lent�v�t nuo,


Sulavat s�kehet
Niill� leiki m� en.
-- -- -- -- --
Joka myrskyn� k�y
L�pi sy�mmeni, sen
Min� vain s�kehin
Koen l�mp�isin,
Vaikka k�yhinkin,
Selitt�� surussain.

Se on runoa runon t�hden, ei mit��n tarkoitusta varten. En tied�,


olenko saanut lausutuksi ajatukseni kyllin selv�sti. Sinun
mielest�si min� kai kirjoitan kuin oppinut, mutta n�etk�s, t�st�
me v�ittelemme joka p�iv� Erikin kanssa, sen t�hden se on minulle
niin tavallista. Tietystih�n Erik on aivan toista mielt�.

Tosiaan on hirvitt�v�n v�h� asioita, joista olemme yksimieliset.


Kuinkahan t�m� on kehittyv�k��n ajan pitk��n? Kyll� kuitenkin
kaikki k�y hyvin, jos vain Erik on luonani. Nyt t�ytyy minun
lopettaa. Hanna tulee. Kirjoita pian pikku

_Lenotshkallesi_."

"Rakas, armahin Darja! -- -- -- Erik vuokrasi t�ss� �skett�in pikku


h�yrylaivan. H�n tahtoi n�ytt�� minulle, mink� n�k�inen Suomi on.
Me laskettelimme ulos kaupungista pitkin avaroita, v�lkkyvi� j�rvi�,
joita ainiaan ��nett�m�t, tummat mets�t ymp�r�iv�t. Erik oli
ihastunut, aivan hurmautunut. Kaikki h�nen lapsuutensa havainnot,
h�nen nuoruutensa muistot kalastus- ja mets�stysretkist�, joita h�n
lakkaamatta ja aina yht� suurella ilolla kertoeli, kaikki ne
liittyiv�t n�ihin maisemiin, ��nett�miin metsiin ja penikulmain
laajuisiin j�rviin. Min� olin syd�mmest�ni pahoillani, ett'en
voinut ottaa osaa h�nen iloonsa. Mutta minussa nuo autiot
maisemataulut vaikuttivat alakuloisuutta, oikein ahdistavaa
suruisuutta. Ajattelehan, ett� l��nin p��kaupungin ulkopuolella,
niin pitk�lt�, kuin silm� kantaa, ei n�y ainoatakaan vainiota,
ei kattoa, ei niitty tilkkua niin suurta kuin meid�n puutarhamme
Moskovassa, ei edes suitsevaa savupiippuakaan. Tummia, jyrkki�
kukkuloita, kuusien peitt�mi�, tahi tasaisia, sammalpeittoisia
kallioita, joita j�rvien laineet huuhtelevat, siin� kaikki, yht�
ja samaa ainiaan, lakkaamattomassa jonossa. Ei ainoatakaan ihmist�,
ei yht��n venett�, ei muuta el�m�� kuin joitakuita valittavia
kalalokkeja ja muutamia sorsia, jotka kaulat sojossa meluisesti
lent�v�t pakoon laivan potkurin p�rskett�, joka rikkoo joka
py�r�hdyksell��n j�rven peilikirkasta pintaa. K��ntyen katsomaan
sille taholle, josta olimme tulleet, n�imme koivujen latvain
p��llitse pienen kaupungin yksitoikkoisen mustat katot.

Erik sanoo suuren saksalaisen filosoofin Jean Paulin sanoneen,


ett� luonto on ilman v�reit� ja ett� ne tulevat itsest��n
ihmisest�. Ne ovat kammarimietelmi�. Jos se saksalainen professori
tulisi t�nne, niin h�neen kuten minuunkin t�m� luonto vaikuttaisi
mahtavasti, ja h�n -- itkisi. En koskaan ole niin el�v�sti kuin
t��ll� t�n� kauniina kes�p�iv�n� tuntenut, ett� me el�mme er�maahan
haudattuina. Se tunne on minua syv�sti surettanut, sill� min�
tied�n, kuinka varmaan Erik on luottanut siihen, ett� h�nen maansa
kauneus on oikein lumoava minut, sitova minut, tekev� minut
suomalaiseksi. Rakas Erik, min� en tarvitse mit��n, en mit��n.
H�nen kanssansa min� el�isin onnellisena vaikka Siperiassa,
Kamtshatkassa. H�n on ylevyys, hyvyys kerrassaan.

Mutta tullakseni suomalaiseksi olen min� liian paljon el�nyt


Ven�j�n syd�mmess�, kuunnellut avarain tasankojen vapaita tuulia,
arojen runoutta, el�nyt kaupungissa, jonka muistot ovat yht�
ylev�t ja suuret kuin muinaisen Rooman. �l� mill��n ehdolla,
rakas t�ti, anna Erikin saada tietoa t�m�n kirjeen sis�llyksest�,
ja unhota, ett� sen on kirjoittanut sinun oma pikku

_Lenotshkasi_."

Kaupungissa oli hyvin laaja telefooniverkko. Keskusasemaa hoiti kaksi


telefoonineitoa, aatelinen ja aateliton, ensimainittu kaukaista sukua
kuvern��rin perheelle. N�m� telefoonineitoset suututtivat kovin
kaupunkilaisia vuodet p��st�ns� siten, ett� olivat toimessaan
huonokuuloiset ja v�linpit�m�tt�m�t. Mutta kun he toiselta puolen
runsaasti toimittivat kaupungille sen koko vuositarpeen juoruja,
j�tettiin enimm�kseen heid�n vikansa muistamatta. Molemmat
telefoonineidet istuivat ylh��ll� komerossaan kuin h�m�h�kkipari ja
virittiv�t lankojansa yli koko kaupungin. Jos sattui tulemaan oikein
maukas h�v�istysjuttu, joka loistavan ja lihavan lihak�rp�sen lailla
lent�� suristeli ilmassa, tahi huhu, myrkyllinen kuin keske� kuristettu
ampiainen, tahi paremman puutteessa ajattelematon sana, sis�llykset�n
kuin kidutettu, laiha lukki, tahi kihlaus, v�ririkas ja onnellinen kuin
aron perho, jos jotain sellaista tuli ja sattui telefoonineitosten
viritettyihin lankoihin, heti nuo h�m�h�kit sieppasivat sen saalikseen.
He sitoivat sen, kietoivat verkkoonsa, imiv�t sen tyhj�ksi; se oli
heid�n omaisuuttansa. Minuutin kuluttua kilisiv�t kellot talossa
toisensa per�st� siin� pikku yhteiskunnassa ja langat kantoivat ulos
maailmaan s�hk�puheen siivill� sen uudestaan korjaellun historian.
Kiitokseksi siit� makupalasta unhottivat kaupunkilaiset pitkiksi
ajoiksi kaikki suuttumukset lankojen erottamisen unhotuksesta, huutojen
kuulemattomuudesta, numeroiden k��nt�misest� v��r��n j�rjestykseen ja
kaikesta muusta sellaisesta selkkauksesta.

Uuden kuvern��rin paikkakunnalla olon alussa olivat paikkakunnan


telefoonikellot tuon tuostakin kilisseet ja langat kantaneet ulos mink�
mit�kin historioita �sken tulleista. Ensin kertoi aatelinen
telefoonineiti, ett� vapaaherratar Hornilla ei ollut omia lakanoita,
tyynynp��llisi� ja p�yt�liinoja. Kaikki oli tullut Haapakoskelta ja
kaikissa oli Hornin vaakuna; h�n itse oli n�hnyt sen. Aateliton
puolestaan tiesi kertoa, ett� vapaaherratar piti raakasilkkisi�,
oikeilla pitseill� koristettuja paitoja, sen h�n oli kuullut
pesij�lt�ns�, joka my�skin k�y kuvern��rill� pesem�ss�; sit� paitsi oli
h�n sen my�s itse n�hnyt. Raakasilkki� ja oikeita Brysselin pitsej�!
Siin�h�n oikein sopiva juttu. Silkkiset paidat vapaaherratar Hornilla
oli, mutta ei omia lakanoita. Sit� p�iviteltiin kaupungissa -- niin, se
oli vasta ep�j�rjestyst�! Kyll�h�n tiedet��n, mist� se tulee, kyll� se
on ruhtinatar sekin!
Er��n� p�iv�n� soivat kellot taas. H�n on l��k�rin pyynn�st� luvannut
ruveta el�insuojelusyhdistyksen puheenjohtajaksi. No, se nyt oli oikein
laiha-lukki uutinen. -- Mutta viikon kuluttua soitettiin taas kiivaasti
kaikissa taloissa. H�n on hylj�nnyt provastin pyynn�n, ett� rupeisi
orpolasten huoneen yhdistyksen puheenjohtajaksi. Nyt oli puheen
aihetta. El�imi� h�n kyll� tahtoo suojella ja puolustaa, mutta
ihmislapsista h�n ei pid� v�hint�k��n lukua. Onpa se syd�mmet�n
ihminen! On se ruhtinatar sekin!

Pahinta suuttumusta, aina syvimpiin kerroksiin asti, her�tti kuitenkin


se, ett� h�n erotti palvelijat, joista moni oli palvellut entisell�kin
kuvern��rill�, ja hankki uutta v�ke� Pietarista. Nyt meik�l�iset eiv�t
en�� kelpaa edes passaamaankaan sit� ylpe�t� ihmist�! Ja suuttumus oli
aivan yleinen.

Helenalle k�vi, kuten tavallisesti k�y. Sit�, josta itse ajatellaan


pahaa, ollaan taipuvainen katsomaan viholliseksi. Jos se henkil�
tarjoaa meille ruusua, niin luulemme, ett� h�n ei sit� tarjoa kukan
eik� tuoksun vuoksi, vaan piikkien t�hden.

Helenalla ei ollut aavistustakaan, kuinka suuresti t�m� pikku


yhteiskunta rakasti maatansa ja kansaansa, kuinka paljon sen asujamet
v�h�isist� varoistaan uhrasivat yhteiseksi hyv�ksi, kuinka he
lemmenkateesta rakkaudesta t�t� k�yh�� maata kohtaan k�sittiv�t
jokaisen tylyn sanan, jokaisen ylpe�n arvostelun loukkaukseksi t�t�
yht� kohtaan, joka oli rakas heille, joka teki el�m�n heille
siedett�v�ksi, jonka edest� kannatti el�� ja kuolla. Jos h�n olisi
ottanut k�teens� mink� koulukartan hyv�ns� ja tarkastellut 60:nen
leveysasteen kohdalla olevia maita, niin h�n ei olisi mist��n l�yt�nyt
sen arvoista sivistyst� kuin skandinaavialainen ja suomalainen t��ll�
ylh��ll� t�ss� pieness� maassa. Se oli it�nyt t��ll� hitaasti, kuten
kaikkikin kehitys t��ll� tapahtui meid�n pohjolassamme, se oli maksanut
miljoonain ihmisten hengen ja vuosisatain ty�n. Oliko sitte ihme, ett�
sen sivistyksen edustajilla, jotka katselivat tehty� raskasta
p�iv�ty�t� ja nyt alkavaa h�m�r�n aikaa, ei ollut sellaista kevytt�
el�m�n rohkeutta, joka heti ensi silm�yksell� vet�isi puoleensa.

Pikku porvarit eiv�t voineet k�sitt�� sit�, ett� kuvern��rin rouva,


joka eli komeudessa ja ylellisyydess�, oli nuori, kaunis ja �sken
naimisiin joutunut ja jolla oli kaikkea, mit� suinkin saattoi toivoa,
ik�v�i kotimaahansa, tunsi olevansa yksin, oli surumielinen ja katsoi
liian ahtaaksi t�t� yhteiskuntaa, jossa ei kukaan ymm�rt�nyt h�nt�,
jossa uskonto, lait ja kieli olivat h�nelle aivan uutta, osaksi
vastenmielist�kin.

He eiv�t k�sitt�neet tai eiv�t tahtoneet k�sitt��, ett� h�n oli nuori,
vaan ilman suuria henkisi� varoja, ett� h�n kuten kaikki kokemattomat
nuoret tarvitsi jotakin, joka antoi h�nelle havaintoja, her�tti h�ness�
ajatuksia, saattoi h�net tuntemaan, ett� h�n ei nukkunut pois el�m�st�,
vaan p�in vastoin eli t�ydellist� ja rikasvaihteista el�m��.

* * * * *

Uuden vuoden alussa sai Erik is�lt��n n�in kuuluvan kirjeen:

"Rakas poikani Erik! Kun nyt l�hestyy aika, jolloin sinun


rakkaalle vaimollesi on syntyv� nimemme perillinen, joka kuten
toivon, on suvun p��miehen� ryhtyv� vuorostaan ty�h�n silloin,
kuin min� ja sin� kerran l�hdemme pois, niin tahdon min�
el�m�ss� saavuttamieni kokemusten nojalla pyyt�� sinua ryhtym��n
tarpeellisiin toimiin, ett� t�m� meid�n j�lkel�isemme tulee
kastetuksi puhtaasen luterilaiseen oppiin eik� �itins� uskoon.
Kenties ajattelet minun olevan liiallisen varovainen, mutta niin
t�rke�ss� asiassa kuin se, josta nyt on puhe, ei ole mit��n
oikeutta menetell� ilman perinpohjaista punnitsemista. Kenties
ajattelet my�skin, ett� �iti on lastaan niin paljon likemp�n�,
k�rsii, tuntee huolia ja on puuhassa sen t�hden niin paljon
enemm�n, ett� ei ollenkaan olisi luonnotonta, ett� h�n saisi
kasvattaa sen siihen uskontoon, jota h�n itse tunnustaa. Mutta
minun k�sitykseni mukaan ei asia ole niin k�sitett�v�.

Sin� samoin kuin maailmakin saattanet syytt�� minua jostakin


kovuudesta tai mielen kylmyydest�, kun min� en t�ss� kuten niin
usein ennen tunnusta yksil�n, yksin�isen henkil�n vapaata
oikeutta, tahi t�ss� en tunnusta �idille oikeutta pit�� huolta
poikansa uskonnollisesta kasvatuksesta. Mutta niin on, ett�
min� en voi katsella t�t� asiaa niin -- olkoon lupa sanoa --
alhaiselta kannalta kuin yksil�n itsem��r��misoikeuden. Min�
katson sit� korkeammalta, joltakin kansalliselta kannalta.
Mit� kokonaisempi ja l�peens� yht�l�isempi jokin pieni ja
ahdistettu kansakunta on, sit� varmemmin sen elinvoima pysyy,
sit� v�hemmin voivat ulkonaiset myrskyt ja j�rkytykset repi�
rakoja sen muhkeaan rakennukseen. T�st� syyst� katson min�
v�ltt�m�tt�m�ksi, ett� johtavat ja hallitsevat henkil�t -- ja
min� toivon, ett� minun rakas poikani poika on tulevaisuudessa,
jota minun silm�ni eiv�t en�� n�e, tuleva johtavain miesten
joukkoon t�ss� yhteiskunnassa, kuten h�nen esi-is�ns�kin ovat
olleet -- omistavat sen uskonnon, ne aatteet ja ajatukset, jotka
ovat laveimmalle levinneet heid�n maassansa, aina kansan
syvimpiin riveihin asti, ja ne ajatukset ja aatteet ovat eitt�m�tt�
ne luterilaiset, jotka meill� tunnustetaan, Sinun tulee n�et
muistaa, ett� sinun poikasi ei ole tavallinen herra "von",
jollaisia on It�meren maakunnissa, Ruotsissa, Tanskassa ja muualla
kuinka monta hyv�ns�, vaan h�n on suomalainen vapaaherra, jonka on
oikeus ja velvollisuus edustaa maatansa. H�ness� on jotakin siit�,
mit� englantilainen lordi pit�� paraimpana ja kalleimpana
omaisuutenaan, ja se on oikeus istua Englannin ylihuoneessa.

Sen t�hden tulee h�nelle tulevaisuudessa hyvin t�rke�ksi asiaksi,


mit� uskontoa h�n julkisesti tunnustaa.

P�invastaisessa tapauksessa h�n sukunsa edustajana joutuu


vaikeihin velvollisuuksien ristiriitoihin, ehk� her�tt��
ep�ilyst� s��tyveljiss��n, tulee useammassakin kuin yhdess�
suhteessa olemaan vieraana maallensa ja suvullensa ja kaikissa
tapauksissa joutuu t�ydelliseen ristiriitaan sukumme
muinaismuistojen ja entisyyden kanssa.

Huomaat ehk� ja ihmettelet, ett� min� t�ss� kirjeess�ni j�t�n


aivan syrj��n asian siveysopillisen puolen eli t�m�n uskonnollisen
asian uskonnollisen osan. Sen olen tehnyt tahallani. Sill� vaikka
min�, kuten t�st� kirjeest�ni selvi��, tahtoisin samoin kuin kuka
hyv�ns� sivistynyt vanhollinen henkeen ja vereen asti puolustaa
luterilaista oppia ja niit� muotoja, joihin se on pukeutunut
meid�n maassamme, niin en min� suinkaan ole jyrkk�- eli
oikeauskoinen, tuskinpa kirkollisessa mieless� edes kelvollinenkaan
sen kirkon j�seneksi, jota kunnioitan. Mutta t�st� juuri johdun
yksil�llisyyteen, persoonallisuuteen, jonka minun mielest�ni pit��
yleisen edun t�hden olla toisessa sijassa. Uskonto on, jos
syvimm�lle katsotaan, tunnustukseton, sill� joka henkil� k�sitt��
sen omalla tavallaan; kaikille yhteist� on ainoastaan siveysoppi
ja muutamat uskonoppimme alkeet, kaikki muu sit� vastoin on
omantunnon asioita minun ja luojani v�lill�. Totuutta eiv�t sido
mitk��n tunnustukset eik� sovintokirjat, se on paljon korkeammalla
niit� ihmismietelmi�. Mutta jos n�m� ihmismietelm�t eiv�t rasita
minun omaatuntoani, eiv�t est� minua toimimasta rehellisesti ja
oikein, on paras minun asettua yleisen j�rjestyksen alaiseksi
maani ja koko yhteiskunnan pystyss� pysymisen t�hden.

Minun on katseltava asiaa yleiselt�, ehk�p� jonkin verran oloihin


sovitellulta kannalta ja j�tt�� pikku eroavaisuudet ja uskon
puolustukset omaan arvoonsa. P��asia on, ett� t�ss� asiassa ei
mit��n erimielisyytt� eik� mit��n ep�ilyst� ole ylh�isimm�n ja
alhaisimman v�lill�, sill� kieli ja uskonto ovat kuitenkin ainoat
pysyv�iset puolustuslaitokset maallemme, kuin kerran muut
ulkovarustukset raukeavat.

Min� olen ehk� liiaksikin esitt�nyt valtio-uskonnon hy�ty�, vaan


muut ovat sit� minun mielest�ni esitt�neet liian v�h�n. Huomaan
-- olkoon v�h� sijaa mietelmille asian ohella -- uudesta,
sosialismia koskettelevasta Laveleyen teoksesta, ett� my�s n�m�
onnelan haaveksijatkin uneksitussa tulevaisuusvaltiossansa
tiet�m�tt��n asettavat v�ltt�m�tt�m�ksi p��ehdoksi juuri sen
hyveen, joka on uskonopissa esitetty kristinopin ytimeksi, n.s.
altruismin; siihen hekin luottavat ja sen turviin unelmansa
rakentavat.

Min� sanon heit� haaveksijoiksi, sill� t�m� p��kohta, t�m� hyve


on niin korkea, ett� sit� ei ihmisel�m�ss� saavuteta mink��n
valtiomuodon vallitessa. Ja se juuri on uskonnon vahvuus, ett�
sen pyrint�per�t ovat niin korkealla. Me emme koskaan voi p��st�
sen vaatimusten tasalle, viel� v�hemmin niist� ohitse. Ne ovat
aina korkeammalla meit�.

Palaan nyt j�lleen siihen, josta �sken puhuin. Min� tahdoin sanoa,
ett� uskonto ja kieli painavat leimansa maan tapoihin ja ne
puolestaan lakeihin, sill� tapa on vahvempi kuin laki, on sen �iti,
on kaikkein meid�n lakikirjaimme ja asetustemme perustus. Sen
t�hden tulee meid�n katsoa, ett� maan ensimm�iset suvut pit�v�t
sen uskontoa arvossa ja kunniassa.

Toivoen sinun kyllin k�sitt�v�n minun levottomuuteni Haapakosken


tulevan sukuperint�l�isen t�hden -- varsinkin, kun se uskonto,
josta nyt voisi olla puhe, vast'edes ei j�t� mit��n tunnustuksen
valinnan vapautta -- pyyd�n sinua tarkoin punnitsemaan asiaa.
Nuorempana ollessani olisin min� -- pelk��n -- jyrk�sti m��r�nnyt
t�ss� asiassa: mutta siten olisin tehnyt v��rin. Sen t�hden pyyd�n
sinua selitt�m��n kirjeeni sis�llyksen vaimollesi ja olen varma,
ett� h�n huomattuaan asian t�rkeyden, kyll�kin k�sitt�� sinun
vanhan is�si levottomuuden t�m�n asian t�hden.

Is�si _Aleksander_."
T�m� kirje antoi Erikille paljon ajattelemista. H�n meni sen kanssa
vaimonsa luo, tulkitsi sen h�nelle ja tunsi perin kummastuvansa, ett�
Helena t�ss� h�nen mielest��n niin yksinkertaisessa asiassa teki
monenmoisia vaikeuksia. Tuli ilmi, ett� h�n, vaikka h�n todella ei
tiennyt juuri mit��n koko luterilaisesta uskonnosta, katsoi sit� --
lievimmin sanoen -- perin yksinkertaiseksi uskonnon totuuksien
k�sitykseksi. Oli ainoastaan yksi syy, joka sai h�net taipumaan Erikin
pyynt��n, se, ett� ne, jotka omistavat protestanttisen uskon, saavat
vast'edes k��nty� mihin uskoon hyv�ns�.

XII.

Kev�t oli tulossa. P�iv�t olivat pitenneet, ihanat auringonlaskut


punahehkuvain pilvien taa ynn� kultaiset liekehtimiset yl�s aina
keskitaivaalle saakka ennustivat kev�tt�. Porvareissa siin� pikku
kaupungissa, jossa Horn hallitsi, her�si huomattava levottomuus. He
olivat porvareja ensimm�isess� tai toisessa polvessa eiv�tk� olleet
koskaan oppineet el�m��n kaupungissa. Syd�mmess��n kadehtivat he
maalaista, joka vapaasti liikkui tiluksillansa, ja jokaisella heist�,
kelle vain soveltui, oli pieni maatilkkunsa tuolla kaupungin rajan
��rill�, ja siell� hekin kylviv�t ja niittiv�t. Pakko, asianhaarat
olivat kuljettaneet n�m� ihmiset s��tyyn, joka oli heille vieras.
Porvari-sana, k�ytettyn� n�ist� pikkukaupunkilaisista, ei mill��n
tavoin vastannut, mit� sill� ylpe�ll� nimell� vanhoissa
kauppakaupungeissa tarkoitetaan. Kev�tilma teki kaupungin viel�
tyhjemm�ksi ja autiommaksi, sill� nyth�n piti jokaisen rient��
varustamaan asuinpaikkaansa kes�ksi ja vapautua kaupunkiel�m�n
h�lin�st�, kuten aivan mahtavasti sanottiin.

Erik Horn oli l�htenyt pahimman kelirikon aikana t�rke�lle


virkamatkalle l��niss��n, ja oli matkan laskettu kest�v�n nelj�toista
p�iv��. Kauan oli h�n miettinyt, l�htisik� sille matkalle vai eik�,
sill� h�nen vaimonsa vointi huoletti h�nt�. Helena oli eritt�in
kiihtynyt ja levoton, milloin taipuva syvimp��n surumielisyyteen,
milloin taas liiallisen iloinen. Erikin yst�v�, tohtori Alm, oli
kuitenkin rauhoittanut h�nt� ja luvannut pit�� huolta nuoresta
rouvasta. Niinp� Horn, kun h�nen virkamatkansa t�rkeytt� ei voitu tehd�
tyhj�ksi, viimein l�ksi. H�nen l�ht�ns� j�lkeisen� p�iv�n� Helena sai
Darja Mihailovnalta kirjeen, jossa h�n ilmoitti, ett� asiat olivat sen
verran selvinneet, ett� niin irtaimen kuin kiinte�nkin my�minen
huutokaupalla voitiin toimittaa viikon kuluttua. Omat varansa oli h�n
suurimmaksi osaksi saanut pelastetuksi tuosta yleisest� h�vi�st�,
mutta kaikki muu oli v�ltt�m�tt� menev� vasarakaupalla. Nikolai
Konstantinovitshista kirjoitti h�n, ett� vanhus oli yht� taipumaton
kuin ennenkin. H�n asui vanhassa siipirakennuksessaan, mutta h�nt�
hoitamassa ei en�� ollut se katala puolalainen hovimestari, vaan
sairaanhoitaja.

Itselleen oli Darja sisustanut asunnon toiseen siipirakennukseen,


entiselle palvelijain puolelle, jossa h�n toistaiseksi asui kahdessa
pieness� huoneessa vanhan Marfan ja mets�st�j� Ivanin kanssa. Kuin
linna tuli my�dyksi, aikoi h�n tulla pikimm�lt��n k�ym��n Suomessa ja
sitte ainiaaksi muuttaa muutamien sukulaisten luo Pietariin. Muuten,
lopetti h�n kirjeens�, olen min� kauan ollut kivulloinen; n�m�
ik�vyydet kaikki ovat vaikuttaneet minuun enk� min� luule elinaikaani
en�� pitk�ksi.

Nuo loppusanat tekiv�t Helenan hyvin levottomaksi. Mielell��n olisi


h�n heti matkustanut Moskovaan; mutta sit� vastusti tohtori Alm
jyrkimm�sti. Helena taipui, mutta tuskin ehti h�n v�h�n rauhoittua,
kuin yht'�kki� saapui n�in kuuluva s�hk�sanoma: Dorothea Mihailovna
Koshelsky on pahasti sairastunut, l��k�ri ei anna mit��n toivoa.

Helena l�hetti heti noutamaan Almia ja selitti h�nelle vakaan


p��t�ksens� l�hte� jo samana p�iv�n� Moskovaan. L��k�ri huomasi h�nen
aikomuksensa peruuttamattomaksi, autteli h�nt� kyydin, ajoneuvojen ja
peitteiden hankinnassa ja pyysi h�nt� varomaan kovia mielenliikutuksia
sek� vilustumista. Erik Hornille l�hetti h�n kiireimmiten sanan ja
muuten teki Helenan avuksi, mit� voi. Kahden tunnin kuluttua oli Helena
jo matkalla ja seuraavana p�iv�n� l�ksi Pietarista pikajunalla
Moskovaan. Vaikka h�n olikin hyvin levoton tuon s�hk�sanoman johdosta
ja levottomuudessaan pelk�si tulevansa liian my�h��n tuonne vanhaan
kotiin ja vaikka h�n muistaessaan Darja Mihailovnan yli-kuohuvaa
hyvyytt� tunsi tunnossaan katkeria nuhteita, ett� h�n ja Erik olivat
niin kauan antaneet h�nen yksin kest�� kaikkia vaikeuksia ja vastuksia,
niin h�n ei kuitenkaan voinut vastustaa ilon ja vapauden tunnetta,
joka sis�llisen voiman tavoin nousi ja paisui h�nen mieless��n, kuin
h�n nyt oli tulossa is�n kotiin. Tuolla Suomessa, arveli h�n, ei
huolenpito talosta ja taloudesta sek� siit� pienest�, jota odotettiin,
antaneet h�nelle mit��n oikeata rauhaa. Ja sit� paitsi h�n oli kuin
pakkopaidassa. H�nh�n tuskin voi sanoa yksinkertaisintakaan asiaa ilman
apua. Ja kaikki ihmiset tuolla ylh��ll� koko ajatussuuntineen ja
k�sitystapoineen, olihan se kaikki h�nelle vierasta. He puhuivat
sellaisista asioista ja henkil�ist�, jotka h�nelle olivat tuntemattomat
ja v�h�arvoiset. H�nen t�ytyi pit�� ajatuksiansa kaksinkertaisessa
ty�ss� ja kaksinkertaisessa j�nnityksess�, voidakseen ollenkaan
k�sitt��, mist� oli puhe, kuulla se ruotsiksi, k��nt�� itselleen
ven�j�ksi ja sit� paitsi koettaa saada selville, mill� tavoin toinen
k�sitti asian, sitte vasta oikein ymm�rt��kseen sanojen sis�llys,
n�hd�kseen niin sanoaksemme asia uudelta kannalta.

T��ll� sit� vastoin! Joka ihminen ymm�rsi h�nt� ja h�n ymm�rsi


jokaista. H�n tunsi itsens� vapaaksi ja vapautetuksi. Nyt tulvivat
pitk�ll�, yksitoikkoisella matkalla ajatukset h�nen mieleens�, ja h�nen
aivonsa ty�skenteliv�t ilman mit��n ponnistusta. H�n ei tiennyt
itsek��n, mist� se aatteiden rikkaus nyt tuli h�nelle. H�n n�ki koko
el�m�ns� ja asemansa kirkkaammin ja selvemmin kuin koskaan ennen tai
my�hemmink��n -- ja h�n pelj�styi. Nyt vasta tajusi Helena, ett�
h�nell�, jos tahtoi el�� tuolla kaukana poissa, ei ollut mit��n, ei
kerrassaan mit��n muuta valinnan varaa kuin joko muuttua yhdeksi
heist�, heid�n kaltaiseksensa, tahi tulla todella onnettomaksi. Riisua
persoonallisuutensa, kielens�, el�m�n k�sityksens�, j�tt�� lapsensa
kokonaan ja t�ydellisesti tuon uuden maan valtaan kielen, uskonnon,
opin puolesta. Ja jos h�n sen teki, niin lapset, kuin he kerran ehtiv�t
kasvaa isoiksi, olivat tulevat vieraiksi h�nelle, tulevat samoin kuin
nuo sitke�t, j�ntev�t ihmiset ��nett�miksi, umpimielisiksi,
miellytt�m�tt�miksi, vieh�tt�m�tt�miksi, kansanvaltaisiksi siihen
m��r��n, ett�... Ja jos h�n sit� ei tahtonut, jos h�n ei tahtonut
uhrata persoonallisuuttansa eik� taipua muuttumaan heid�n
kaltaiseksensa, niin h�nt� koko el�m�ns� ajan ei kukaan ymm�rt�isi, h�n
j�isi yksikseen, voi, niin yksikseen, kuin h�n jo monesti nytkin oli
ollut. Ei edes Erikkik��n tiennyt, kuinka ��rett�m�n yksikseen h�n
v�list� oli tuntenut olevansa.

Ja kuin Darja Mihailovna kerran on poissa... Nyt k��ntyiv�t h�nen


ajatuksensa toiselle taholle: viel�k�h�n h�n oli tapaava h�net elossa?
T�m� ajatus saattoi Helenan heltym��n levottomuuden kyyneliin,
kaipauksen ja ep�tietoisuuden kyyneliin. Mit� oli h�nen teht�v�?
Kumpiko arpa h�nen oli valittava niist� kahdesta, joita kohtalo h�nelle
tarjosi maljassaan: muuttuako suomalaiseksi vai pysy�k� ven�l�isen�?
H�n tiesi, ett� h�nen nyt oli teht�v� p��t�ksens�. Ja kauheinta oli se,
ett� mit� jalompi, parempi ja sielultaan rikkaampi h�nen Erikkins� oli
eli toisin sanoen: mit� l�mp�isemmin h�n rakasti maatansa ja mit�
uutterammin h�n sen eteen ty�skenteli, sek� toiselta puolen mit�
paremmin oman maansa arvoinen tyt�r h�n oli, sit� suurempi oli
ep�sointu heid�n v�lill�ns�, sit� vaikeampi oli heit� yhdist��, sit�
suurempi uhri, joka toisen heist� t�ytyi tehd� toisen hyv�ksi. T�ss� ei
voinut olla puhettakaan siit�, ett� ment�isiin toisilleen puolitiehen
vastaan, sill� yhtym�paikkana oli ainoastaan toisen tai toisen
uhraaminen koko persoonallisuutensa. Mit� syvemmin h�n ajatteli t�t�
asiaa, sit� syvemm�ksi, n�ki h�n, kasvoi juopa, joka erotti heit�. He
kaksi, h�n ja Erik, edustivat kahta erilaista maailmank�sityst�, jotka
aikain alusta olivat kasvaneet erill��n toisistansa ja joita ei mik��n,
ei edes aviopuolisoiden keskin�inen rakkauskaan, vaikka se olisi
kaikkein hellinkin, voinut yhdist��. Niin kuin asiat nyt olivat, t�ytyi
toisen tai toisen menn� kokonaan toiselle puolelle; jos se ei voinut
tapahtua, oli kerran kaikki hajoava, kukistuva kokoon.

Koko y�n oli h�n k��nnellyt ja v��nnellyt n�it� ajatuksia, p��sem�tt�


mihink��n vakavaan p��t�kseen. Nyt nousi aurinko, koko it�inen puoli
taivasta loisti kullankeltaiselta. Kevyet, sini- ja maitovalkoiset
pilvet ylh��ll� keskitaivaalla muodostivat emaljikuvioita
kultapohjalle. Helena katsoi ulos ja n�ki rient�v�ns� h�yryn
huimaavalla vauhdilla pois aamun kultaista valoa kohti. Ja keskell�
tuota valoa seisoi siell� taivaan rannassa sadottain kirkontorneja ja
hammastettuja muureja komeina, tummansinisin�. H�n katsahti taaksensa.
Siell� vitkasteli viel� pakeneva pimeys raskaine lyijynkarvaisine
sumuineen. Ja tuolla ulkona lenteli ��nett�m�n tasangon p��llitse
joukottain kottaraisia, ja nuori ruoho yleni kev�isen pirte�n�, vaalean
vihre�n�. Nyt Helena ensi kertaa koko vuoden aikaan sai ��rett�m�ll�
tasangolla katsella yli laajain alojen. T��ll� h�nen n�k�alaansa eiv�t
supistaneet tummat havumets�t, ei kallioiset vuoret eik� paljaat
kalliot. H�n veti syv��n henke�.

-- Ilmaa, ilmaa ja valoa, sanoi h�n, ja vieno ilon punastus nousi h�nen
kasvoillensa. H�nen silm�ns� loistivat kev��n nuoresta onnesta. Ah,
jospa Erik olisi t��ll�! Mit�p� oli apua h�nen matkustamisestaan kohti
aamuruskon maata pois tuolta pakkasesta ja lumesta, kuin h�n, paras
ihmisist�, se ainoa, jota h�n oli rakastanut, joka oli ottanut h�net
myrskyn vauhdilla ja rakkauden koko hehkulla, ei ollut t��ll�. Mit�
t�st� apua, sill� yksinh�n h�n kuitenkin oli. Ja h�n purskahti taas
itkem��n.

Vatikaanin museoissa on marmorinen korkokuva nuoren tyt�n haudasta.


Siin� on kuvattuna Eros polttamassa Psyke-perhosta, s.o. sielua,
alttarin liekeiss� ja itkein katsomassa toisaanne, ollakseen n�kem�tt�
tuskaa, jota h�n tuottaa. Sellainen oli rakkaus uusplatonilaisten opin
mukaan. T�m� vertaus ei ole ajan pitk��nk��n kadottanut mit��n
katkerasta totuudestaan. Eiv�t ne siivet koskaan en�� levi� lentoon,
jotka Eros on alttarin hehkussa polttanut poroksi.
* * * * *

Vanhassa palatsissa, joka oli vuosisatoja ollut Chamitov ruhtinasten


omana, oli avattu puutarhaan viev� portti. Sit� tiet� piti ostajain
tulla kuulutettuun huutokauppaan. Pihan puolella vallitsi syv�
hiljaisuus.

Darja Mihailovna makasi kuolemaisillaan entisess� palvelusv�en


siipirakennuksessa. Ikkunain verhot olivat lasketut puolialhaalle,
pyh�n kuvan edess� paloi lamppu, levitt�en v�synytt� valoa huoneesen.
Sairas makasi hiljaa ja katsoi koko ajan tyynesti kelloon, joka oli
vastap��t� oven p��ll�. H�nen poskensa eiv�t t�n��n tarvinneet mit��n
maalia, h�nen katseensa ei mit��n ymp�r�imist� mustalla ja keltaisella,
ollakseen loistava, sill� kuume oli antanut poskille v�ri� ja silmiin
loistetta. Marfa Ivanovna makasi vuoteen jalkop��n puolessa. H�n oli
latonut esiin pyhi� esineit�, joita pyh�in kuvain kauppiaat olivat
tuoneet Solovetskist�, Valamosta ja Jerusalemista. H�n oli sytytt�nyt
kynttil�n ja levitellyt eteens� kaikki kuvat ja rukoili nyt milloin
mit�kin pyh��, ett� Jumala laupeudessaan antaisi Darja Mihailovnan el��
viel� yhden p�iv�n, yhden ainoan p�iv�n.

-- Marfa, jo nyt tulee loppu, sanoi sairas, ei ole en�� v�h��k��n �ljy�
lampussa, itse lamppukin on rikki, joka silm�nr�p�ys uhkaa syd�n
sammua. Rukoile laupiasta Jumalaa, ett� min�, kaikkein suurin
syntisist�, saisin viel� el�� puoli tuntia. Kello on yksitoista, nyt on
Helena tullut, luuletko sin� h�nen viel� ehtiv�n t�nne?

-- Me vaellamme Jumalan k�den turvissa, vastasi Marfa; �lk�� v�sytt�k�


itse�nne puhumisella, maatkaa hiljaa kuin lapsi, joka nukkuu.

Ja h�n makasi hiljaa, aivan hiljaa, s��st��kseen viimeisi�, tuikkivia


elinvoimia, ja katsoi, katsoi hievahtamatta kelloon.

-- Nyt h�n tulee, sanoi kuolemaisillaan oleva sairas. H�nen


��rimmilleen j�nnittyneet hermonsa k�sittiv�t jo pitk�n matkan p��st�
niiden vaunujen tutun jyrin�n, jotka oli l�hetetty noutamaan Helenaa.
Rautainen ristikkoportti r�misi ja kiireit� askelia kuului pihasta. Jo
kuului esihuoneesta kuumeentapaisia liikkeit� jonkun kiireesti
riisuessa p��llysvaatteitansa.

Kuoleva sairas makasi hiljaa ja odotti. Kuume oli poistunut h�nen


poskiltansa, h�n oli kalpea ja kylm�. Ovi aukesi. Helena astui hiljaa
sis��n.

-- Helena, sanoi Darja Mihailovna kirkkaalla ja selv�ll� ��nell�,


Jumala olkoon ylistetty, minun silm�ni ovat saaneet viel� kerran n�hd�
sinut. Ja v�h��n aikaan kuului ainoastaan heid�n hiljaista
nyyhkytyst�ns�, kuolemaisillaan olevan raskasta hengityst� ja kellon
tikutusta, joka mittasi ijankaikkisuutta sekunti sekunnilta.

-- Voitko, kuiskasi Helena, antaa meille anteeksi, ett� olemme


j�tt�neet sinut yksin selvittelem��n kaikkia noita vastuksia? Me olemme
siin� tehneet pahoin.

Sairas nousi hitaasti vuoteessaan, katsoi Helenaan ja hymyili lempe��,


kaunista hymy�.
-- �l� puhu anteeksi annosta, kuiskasi h�n hiljaa. Min� se pyyd�n
anteeksi. Koko el�m�ni -- niin, enemm�nkin kuin sen olen min� antanut
sinulle, sill� sin� olet minun...

-- Darja Mihailovna, keskeytti Marfa uhkaavasti ja ankarasti


kajahtavalla ��nell�.

Sairas vaipui alas. H�nen kurkkulihaksiensa hirvitt�v� pingoitus


paljasti laihan, kuivan kaulan. H�nen oli vaikea saada vedetyksi henke�
vai lieneek� h�n tahtonut kukistaa sit� sanaa, joka v�kisin pyrki
tunkeutumaan h�nen huuliensa takaa, tahtonut ottaa sen viimeisen sanan
kanssansa haudan k�tk��n. Ja h�n voitti, h�n oli vaiti. Is� Ossip,
pappi, tuli kiireesti ja antoi h�nelle viimeisen voiteluksen. Milloin
el�m� oikeastaan lakkasi, milloin kuolema tuli, sit� ei voinut kukaan
huomata.

Seh�n olikin vain uuden el�m�n kynnys, niin kuin iltarusko ainoastaan
joksikin ajaksi peittyy y�n pime��n, vaan kohta j�lleen uudistuu
aamuruskona, uuden tulevan p�iv�n alkuna.

* * * * *

-- Marfa Ivanovna, mit� tahtoi se kuoleva sanoa? Mik� se sana oli,


jonka h�n vei kanssansa hautaan? kysyi Helena. Mutta Marfa ei tiennyt
tai ei tahtonut vastata siihen kysymykseen. Se arvoitus kiusasi Helenaa
koko p�iv�n, niin ett� surukin siit� heikkeni. Se vaivasi h�nt�, sill�
h�n ei uskaltanut itse lis�t� sit� sanaa, joka oli l�himmin siihen
sopiva. Se olisi hirmuista! Marfa aivan varmaan tiet�� jotakin, miksip�
h�n muuten olisi keskeytt�nyt kuolevan puheen. Ja h�n tosiaan oli sen
keskeytt�nyt. Ei, h�nen t�ytyi saada tiet�� se, t�ytyi v�ltt�m�tt�.

Helena meni Marfan luo, mutta Marfa oli kuin muuttunut. Kyll� h�n oli
yht� r��syinen, yht� hyv�, yht� huolimaton puvussaan ja yht�
kampaamaton kuin ennenkin, jollaisena Helena h�nt� muisti enemm�n kuin
kaksi kymment� vuotta. H�n saattoi aivan kuin ennen oikealla
ven�l�isell� sukkeluudella l�rp�tell� kaikkein mit�tt�mimm�st� asiasta
tuntikausia ja yh� uudestaan palata samaan asiaan. Mutta kuin Helena
vain lausui tuon kysymyksens�, saivat h�nen piirteens� oudon
ominaisuuden, jollaisina h�n ei ollut koskaan n�hnyt noita pehmeit�,
lihavia kasvoja: ne muuttuivat lujiksi, melkeinp� ankaroiksi. Yksin
paksut huuletkin muuttuivat vain hienoiksi viiruiksi, kuin olisi h�n
puristanut suunsa kiinni, lujasti p��tt�en olla vaiti, niin vaiti kuin
kohtalon jumalatar.

Yht'�kki� johtuu Helenalle keino mieleen. Marfa ei tahdo sit� sanoa


minulle; olikohan siin� jotakin salaisuutta vai oliko se ainoastaan
sellainen tapa puhua, lausua hellyyden sanoja, joita Darja
kuolemaisillaan, juuri kuolinhetken� oli soperrellut? Olipa viel� yksi,
joka tiesi sen, joka voi sanoa sen, jos tahtoi. Se yksi oli h�n tuolla
toisessa siipirakennuksessa, h�nen is�ns�. Viisi vuotta oli kulunut
siit�, kuin Helena h�net viimeksi n�ki. Ja se viimeinen kerta kuului
h�nen el�m�ns� v�h�lukuisiin tuskallisiin muistoihin. No niin, Helena
p��tti kuitenkin menn� h�nen luoksensa, ja jos h�n viel� osasi puhua ja
muistaa, niin t�ytyi h�nen sanoa se h�nelle, ilmaista h�nelle tuo
salaisuus, joka vaivasi ja kiusasi h�nt�. H�n meni j�lleen Darja
Mihailovnan luo, joka makasi niin hiljaa, kasvoilla se rauhan leima,
joka muutamien tuntien kuluttua kuolemantaistelun j�lkeen tavallisesti
ilmestyy. Helena katseli h�nt� kauan ��neti. Nyt tuntui h�nest�, ett�
h�nen pit�isi ainiaaksi j�tt�� tiet�m�tt�myyden peittoon kaikki, mit�
oli ollut, koko entisyys, jos siin� oli jotakin, jota tarvitsisi
salata. H�nen pit�isi varoa vainajan salaisuutta, tuota kiusaavaa
salaisuutta, jonka h�n oli niin suurella vaivalla saanut viedyksi
kanssansa hautaan. Ja kuitenkin, pitih�n h�nen sent��n saada tiet��,
kuka se oli tuo Darja Mihailovna, joka oli rakastanut ja hoidellut
h�nt� koko h�nen el�m�ns� ajan.

-- Ei, anna anteeksi, anna anteeksi, mutta sinun itsesi t�hden... H�n
ei en�� kauemmin voinut hillit� mielt�ns�, h�n ei voinut tehd� toisin.

Kuin kev�ttaivas illan tullen sytytti liekitsev�t v�rins�, meni h�n


sykkivin syd�mmin pihan poikki Nikolai Konstantinovitshin puolelle. H�n
oli jo ehtinyt rappusille, kenenk��n n�kem�tt� h�nt�, mutta kuin h�n
juuri avasi ovea, menn�kseen sis��n, n�ki h�net mets�st�j� Ivan.
Silm�nr�p�yksen ajan oli Ivan kahden vaiheella, mit� tehd�, vaan sitte
juoksi h�n Marfa Ivanovan luo. Marfa vallan kauhistui.

-- Se ukko s�ikytt�� h�net kuoliaaksi. Tule, Ivan, tule heti!

Molemmat vanhat palvelijat riensiv�t sis��n. He tuskin ehtiv�t


esihuoneesen, kuin kuulivat kauhistuksen huudahduksen ja sen j�lkeen
Helenan tenhottomasti kaatuvan maahan.

Marfa ja Ivan juoksivat huoneesen. He n�kiv�t halvatun Nikolai


Konstantinovitshin, silm�t kauhusta selj�ll��n, istuvan kumarassa
py�r�tuolissaan ja �hkyen huutavan apua.

Marfa ja Ivan kantoivat py�rtyneen ulos ja edelleen pihan poikki Marfan


huoneesen. L�hetettiin heti noutamaan l��k�ri�. Helena oli saanut
tiet��, mit� tiet�� tahtoi. Ihmisen el�m� on kuin syv�, peilikirkas
lammikko. Ei ole hyv� harata sit� liian syv�lt�; on asioita, joiden
j�tt�minen ainiaaksi veden kirkkaan pinnan peittoon on paras kaikille.

Kolmen p�iv�n kuluttua syntyi Helenalle poika, liian aikaisin. L��k�ri


ja k�til� olivat yksimieliset tuomiossaan: lasta ei voitu pit��
hengiss�. Ryhdyttiin kyll� kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin,
k�ytettiin kaikkea, mit� l��ketaito t�llaisissa tapauksissa m��r��. Ei
katsottu kuluja, ei s��stetty vaivoja. Ja kuitenkin: h�m�riss� tuli
Marfa sairaan �idin luo.

-- Helena, sanoi h�n -- Helena makasi hiljaa eik� vastannut mit��n,


h�nen kuumeesta kuumat k�tens� liikkuivat levottomasti peitteell�. --
Helena, hyv�ntekij�ni, pikku Lenotshka, kuuletko minua? kuiskasi Marfa
pehmeimm�ll� hunaja��nell��n,

Helena katsoi h�neen vakavasti. -- Pienokainen tekee l�ht�� ja kuolee.


Is� Ossip on t��ll� pyh�n kasteen toimittamista varten.

-- Ei, sanoi Helena kauhistuen. Min� lupasin h�nen is�llens�, ett�


lapsi kastetaan oman maansa uskoon. Hanki luterilainen pappi.

-- Mutta, hyv� Lenotshka, mist�p� meid�n oikeauskoisessa


kaupungissamme, meid�n pyh�ss� Moskovassamme l�ytyisi luterilainen
pappi? Sill'aikaa kuolee pienokainen, �l� sulje h�nelt� paratiisin
iloa. �l� tuomitse h�nt� helvetin kauhuihin; anna kastaa h�net, ett�
h�n ei pakanana valittaisi Jumalan ja pyh�in tyk�n� �itins� julmuutta.
Mutta nyt oli Helena luja kuin kohtalon jumalatar.

-- Ei, min� en tahdo, en tahdo. Min� olen luvannut. Eik� sitte ole
ket��n, joka voisi auttaa minua, joka voisi kastaa pienokaisen? Mene
Snamenskajalle pastori Raumbacherin luo ja pyyd� h�nt� tulemaan heti.
Min� olen tehnyt valintani, min� menen syvyyden poikki h�nen luoksensa,
Erikin luo, koko syd�mmest�ni ja sielustani ainiaaksi, min� matkustan
takaisin sumujen maahan, siell� on hyvi� ja rehellisi� ihmisi�.

Marfa luuli h�nen hourailevan ja juoksi heti k�til�� noutamaan.

Esihuoneessa seisoi is� Ossip, levottomasti odotellen Marfan


palaamista. Kaikki oli valmiina kastetoimitusta varten. Pappi katsoi
tarkkaavasti tuota pient�, tuikkivaa el�m��. Ei mit��n valitusta, ei
mit��n muuta liikett� kuin hengitys, ainoastaan siit� n�kyi, ett�
el�m�n haihtuva lahja ei ollut viel� liihoitellut j�lleen pois niihin
salaper�isiin seutuihin, joista se oli tullutkin. Nyt palasi Marfa.

-- H�n hourailee, h�n hourailee -- h�n tahtoo t�nne luterilaista


pappia, mutta puhuu samalla syvyydest�. Kastakaa toki lapsi, pyyd�n
min� kaikkein pyh�in ja enkelein nimess�, kastakaa ennen, kuin perkele
ottaa h�nen kalliisti lunastetun sielunsa.

Pappi katsoi neuvottomasti.

-- Mik� on h�nen is�ns� nimi?

Marfa koetti muistutella, mutta ei muistanut.

-- H�nen nimens� on Kaarle kuten kaikkein saksalaisten, sanoi pappi


hiljaa, me kastamme h�net Kaarleksi.

-- Ei, malttakaahan, nyt min� muistan, Jegor h�nen nimens� on ja t�n��n


on pyh�n Jegorin p�iv�.

Niinp� Haapakosken tuleva sukuperint�l�inen tuli kastetuksi


oikeauskoiseen oppiin, siihen uskoon, josta ei ole mit��n palaamisen
mahdollisuutta, ja sai Jegor-nimen.

Kasteen peso tuli pienokaiselle uuden syntymisen pesoksi: ensi kerran


el�m�ss��n avasi se silm�ns�, ensi kerran sykki h�ness� el�m�
n�ht�v�sti. Niin, h�n oikein vikisikin. Ja vaikka se vikin� oli kuin
pikku linnun piipitys, tulivat lapsen pienet, poimuiset kasvot aivan
sinisiksi ponnistuksesta.

Mutta tuolla sis�ll� makasi Helena t�ydess� kuumeessa. H�n haaveksi


syvyydest�, jonka yli h�n tahtoi p��st�, siell� sill� toisella puolen
seisoi Erik odotellen; mutta h�nen �itins�, Darja Mihailovna, ja
kastamaton pienokainen, jonka piti saada is�ns� nimi, eiv�t p��st�neet
h�nt�. H�n valitti ja heittelehti vuoteellaan, kunnes l��k�ri tuli ja
yksi pistos Pravatzin ruiskulla antoi lepoa h�nen kiusatulle sielulleen
ja vaivatulle ruumiilleen.

* * * * *

Tuolla linnan isossa salissa jatkui koko t�m�n ajan huutokauppa hyv��
vauhtia. Nikolai Konstantinovitshin koottuja aarteita ei voitu kaikkia
julkisesti tarjota t��ll�, mutta ne meniv�t muuten kaupaksi hyv�st�
hinnasta. Hillitt�m�sti nauraa r�histen ja muuta iloa pit�en osa
h�nen entisen rykmenttins� upseereista kiisteli ja kilpaili noista
taide-esineist�, jotka olivat myrkytt�neet omistajansa koko el�m�n.
Vanhan haidamakin kuva joutui Pestin museoon, tuonne tekij�ns�
synnyinkaupunkiin. Nuori Petrov seisoi siin� synkk�n� ja koko h�nen
l�mmint� syd�nt�ns� inhotti n�hd� n�it� huoneita, n�it� h�nelle pyhi�
paikkoja h�v�ist�v�n t�ll� tavoin. H�n meni ulos puutarhaan. Kev��n
esikoinen, h�ik�isev�n valkoinen lumikko, kohotti puhdasta kupuaan
m�rj�st�, likaisesta maasta. H�n taittoi sen muistoksi nuoruutensa
rakkauden ja onnen unelmasta ja l�ksi raskain askelin ja murheisin
mielin pois viimeisen kerran t�st� saastutetusta kodista.

* * * * *

Samana p�iv�n� iltasella saapui Erik Horn Moskovaan. H�n oli, saatuaan
Almin kirjeen, heti l�htenyt matkalle ja matkustanut y�t� p�iv�� ja
kuitenkin joutui perille liian my�h��n.

XIII.

Viikkoja, jopa l�hes kaksi kuukauttakin oli kulunut ennen, kuin Helena
ja �sken syntynyt sen verran tointuivat, ett� Erik voi ajatella
vaimonsa viemist� j�lleen kotiin. H�n oli ollut hell� sairaanhoitaja.
Ensi aikoma h�n ei poistunut sairaan luota y�ll� eik� p�iv�ll�, sill�
h�n oli huomannut, ett� Helenalla oli rauhaa ja lepoa ainoastaan
silloin, kuin h�n oli huoneessa.

Nyt h�n viimeinkin voi jo paremmin. Asianajaja Levysohnin avulla oli


kaikki saatu j�rjestetyksi. Darja Mihailovna oli, sovitettuaan
myrskyisen nuoruutensa siit� l�htein moitteettomalla el�m�ll�,
k�rsimyksill� ja puutteella, katumuksella ja rakkaudella, viimein
saanut leposijan suurten jalavain varjossa Moskovan hautausmaassa.
Nikolai Konstantinovitsh oli joutunut samaan tilaan kuin h�nen kuuluisa
irstaisuuden opettajansa, markiisi de Sade. Niin kuin t�m�
pahamaineinen kirjailija Napoleon I:sen k�skyst� suljettiin naisen
vaatteihin puettuna La Salp�tri�reen, samoin Horn sijoitti t�m�n
melkein jo aivan tyls�mielisen ruhtinaan hulluinhuoneesen. Ja sen
j�lkeen h�n oli valmis l�htem��n kotimatkalle. H�n oli melkein
kuumeessa koti-ik�v�st�, ik�v�st� ty�h�ns� ja vastuunalaiseen
virkaansa. H�n tahtoi p��st� pois t��lt� tukeuttavasta kuumuudesta,
Moskovan p�lyst�, tuonne tuhatj�rvisen maan vilpoisiin metsiin.

Vaivalloisesti ja lyhyiss� p�iv�yksiss� tehtiin matkaa pohjoista kohti.


Pietarissa k�viv�t he tervehtim�ss� muutamia Helenan serkkuja ja seti�
�idin puolelta, jotka olivat vakaantunutta v�ke�, etevill� sijoilla
hoviel�m�ss�, ja jotka tuossa lakkaamattomassa juhlatanssissa
keskusvalon ymp�rill� eiv�t olleet kulkeneet ympyr�ss�, vaan yh�
ylenev�ss� kierrepiiriss�, sill� joka vuosi, kuin kului, p��siv�t he
yh� l�hemm�ksi alkul�hdett�, voimaa ja kunniaa. N�iden sukulaisten
luona lep�siv�t Erik ja Helena pari viikkoa, ja sitte viimein oli
er��n� kauniina kes�kuun iltana p��sty matkan perille, kotiin.

N�ytti silt�, ett� Suomen raikas, m�nnyntuoksuinen ilma vaikutti kuin


el�m�n neste Helenaan ja pikku Erikkiin, kuten lasta kaikki nimittiv�t
paitsi Marfa Ivanovna. N�hdess��n j�lleen kauniin kotinsa, suuren,
muhkean salinsa, pienen, vieh�tt�v�n erityishuoneensa kaikkine
monilukuisine pikku kapineineen ja koristuksineen n�ytti Helena ensin
eritt�in tyytyv�iselt�. Ensi viikon vahvistuivat �iti ja lapsi
melkoisesti, mutta siihen se voimistuminen sitte pys�htyi, mit�
Helenaan tuli; h�n pysyi viikkokausia aivan ennellaan parantumatta,
jospa my�s heikkonemattakin. L��k�ri m��r�eli kaikkea mahdollista, mit�
tiede sellaisissa tapauksissa neuvoi, mutta turhaan.

-- Sinun tulee olla k�rsiv�llinen, sanoi tohtori Alm Erikille; sinun


vaimollasi on ollut vaarallinen k��nnekohta sek� henkisesti ett�
ruumiillisesti. Sellaisen lapsivuodekuumeen j�lkeen kuin h�nen ei
yleens� niink��n pian toinnuta. Sit� paitsi -- suoraan puhuen, yst�v�in
kesken -- eik� siell� ole tapahtunut mit��n erikoista, mit��n
sellaista, joka on masentanut ja h�irinnyt h�nen mielt�ns�?

Ei, Erik ei tiennyt mit��n sellaista. Helena ei ollut tosiaankaan


kertonut sit� h�nelle. Naisellisesta kainoudesta ja my�s ylpeydest� ei
h�n tahtonut miehelleen ilmaista sit� salaisuutta, jonka ainiaan
hell�sti rakastava Darja Mihailovna oli tahtonut vied� kanssansa
hautaan.

Mutta se juuri vaivasi Helenaa aika-ajoin hyvinkin ankarasti, ett� h�n


k�tki salaisuutta miehelt�ns�. H�n tunsi, ett� heid�n v�lins� ei ollut
en�� sama kuin ennen, ei yht� syd�mmellisen avomielinen kuin ennen. Ja
taas h�n alkoi sek� ruumiillisesta heikkoudesta ett� sis�llisest�
levottomuudesta vaipua siihen surumielisyyteen, jonka Erik oli toivonut
haihtuvan h�nen tultuaan �idiksi. Tuntikausia saattoi h�n maata
sohvallaan mietiskellen niit� myrskyj�, jotka ennen muinoin olivat
riehuneet h�nen kodissaan, ja kuinka he siell� kotona olivat kantaneet
kaikkia noita kohtalon heille valmistamia iskuja.

-- Voi Darja, Darja, miksi lausuit nuo sanat, jotka kiihdyttiv�t minun
uteliaisuuttani, miksi en saanut muistella sinua puhtaana ja hyv�n�,
sellaisena, kuin sinua n�in el�m�ss�! Miksi heitit ulos tuon hirmuisen
salaisuutesi, joka nyt on raateleva minua ij�isesti! Ja h�n purskahti
itkuun. Kuultuaan Erikin askeleet kuivasi h�n kyyneleens� ja otti
k�teens� kirjan, sill� h�n tiesi, ett� Erik ei ollut hyvill��n h�nen
makaamisestaan joutilaana ja uneksien. Helena ei tahtonut vaivata h�nt�
suruillaan, ja sen t�hden h�n oli lukevinaan. Ja kuitenkin oli h�n
t�nne tullessaan kaikkein vakavimmasti p��tt�nyt koettaa mukautua
siihen asemaan ja niihin oloihin, jotka h�nelle t�ss� maassa kuuluivat.
Turhaan; kaikki oli aivan ennell��n. H�nell� ei ollut mit��n muuta
teht�v�� kuin k�yd� aina katsomassa lastansa; mutta siell� oli h�nell�
voimakas kilpailija, joka oli lujasti p��tt�nyt olla antamatta lasta
pois luotansa kellek��n. Marfa Ivanovna oli koko sielustaan antautunut
pienokaisen hoitoon. Katsoipa h�n monesta syyst� itse�ns� ik��n kuin
sen oikeaksi �idiksi. H�n oli pelastanut lapsen sielun, kuin kaikki
muut yhdess� koettivat sit� hukuttaa; h�n oli hoidellut sit� aivan sen
syntymisest� asti. Ja merkillisint� viel� oli, ett�, vaikka h�n, kuten
l��k�ri sanoi, oli perin ep�terveellinen henkil�, lapsi kuitenkin eli,
viihtyi ja kasvoi h�nen hoidossaan. Kaikki nyyttins� ja k��r�ns� oli
h�n tuonut kanssansa Moskovasta, eik� h�nt� voitu koskaan totuttaa
k�tkem��n niit� mihink��n. Ne olivat kuten ennenkin ladotat pitkin
seini� ymp�ri huonetta -- samassa huoneessa jossa h�n ja lapsi
makasivat ja jossa h�n kuivaeli lapsen vaatteita ja keitti sen ruokaa.
Alussa oli Erik joka p�iv� k�ynyt lapsen kammarissa, pannut toimeen
suuren siisteysmetelin, tuulettanut huonetta ja uhannut erottaa Marfa
Ivanovnan kokonaan palveluksesta; mutta kuin Marfa kaikkein pyh�in
nimess� vakuutti, ett� lapsi oli kuoleva, jos siell� ryhdyttiin
tuulettamaan ja pesem��n, ja kuin Helena oli taipuvainen puolustamaan
Marfaa, p��ttyi asia niin, ett� itsep�inen vaimo vanhus sai pit��
paikkansa ja omat tapansa. Viimein Erik ei en�� ollenkaan mennyt koko
huoneesen, p��st�kseen riidoista ja kiusasta. Eik� Marfa taistellut
yksist��n talon is�nt�� vastaan, vaan piti puolensa my�skin kaikille
muille palvelijoille. H�n halveksi heit� syd�mmest�ns�: heh�n olivat
vain tshuhooneja, alempaa rotua, uskottomia ja taitamattomia; eiv�th�n
he osanneet edes ven�tt�k��n. Ja Helena puolestaan, kuin huomasi
pienokaisen voivan varsin hyvin, vaan tulevan levottomaksi, jos h�n
itse rupesi sit� hoitelemaan, viimein h�nkin ainoastaan k�vi sit�
katsomassa. Mutta se ei ollut mit��n ty�t�. Niinp� h�n tuota pikaa taas
oli aivan kuin viime talvenakin joutilas, alakuloinen, v�synyt ja avun
tarpeessa. Paljon houkuttelun j�lkeen oli sisko Hanna luvannut tulla
k�lylleen avuksi, mutta ainoastaan muutamiksi viikoiksi.

Viimein, kun ei mik��n auttanut, kun kes� kului eik� parantumisesta


tullut sen enemp��, ehdotti l��k�ri kaikkein viimeisint� keinoa:
Helenan t�ytyi muuttaa etel��n, ja kun h�nelle siell� tulisi ik�v�
lasta, piti se vied� mukaan. Mutta mihin matkustaa? Siit� neuvoteltiin
toden per�st�, Hanna ehdotti Rivieraa, Helena mainitsi Jaltaa Krimin
niemell�, jossa h�nen sukulaisillansa Koshelskyill� oli kaunis huvila,
nyt tyhj�n�. Mutta Hanna kiivastui ja lausui melkein liian jyrk�sti,
ett� sellainen tuntematon kylpypaikka kuin Jalta ei ansaitse
ajatellakaan. Helena pahastui ja kertoi, mit� suuria ansioita juuri
sill� paikalla oli, sill� siell�h�n Mariakin ymm�rsi kielt� ja siell�
oltiin kuin kotona ja kuitenkin etel�ss�.

-- No, mutta eih�n Marfa tarvitse kylpyj� eik� etel�n ilmaa, vaan sin�,
vastasi Hanna k�rsim�tt�m�st�. Erik rypisti kulmiaan. Helena kalpeni
kiukustuksesta; niin, nyt h�n tahtoi matkustaa juuri Jaltaan, sanoi h�n
p��tt�v�sti. Ja siten se oli p��tetty.

Kuin Hanna ja Erik sattuivat kahden kesken, sanoi Hanna:

-- Suo anteeksi, mutta minusta sin� n�yt�t liian heikolta, rakas


veljeni Erik. Kaikki, mit� olet t�n� aikana voittanut, menee nyt
hukkaan. Ja kuinka k�y kielen? Se v�h�inen, kuin h�n on oppinut
ruotsia, unhottuu kokonaan. Ei tosiaankaan haittaisi, ett� vaimosi
saisi n�hd� L�nsi-Europpaa.

-- Niin, siskoseni, mutta mit� sitte sinun mielest�si minun pit�isi


tehd�? Kuin h�n haluaa Jaltaan, niin...

-- Ent� sitte tuo likainen Marfa, eik� jo olisi aika...

-- Marfa ja Marfa -- lapsi viihtyy ja kasvaa h�nen hoidossaan. Min�


olen koettanut erottaa heit�, mutta poika kuihtuu. Kuin h�n kasvaa niin
isoksi, ett� voimme tulla toimeen ilman Marfaa, otamme sellaisen
hoitajan, joka saa opettaa h�nelle, mit� tarvitsee.

-- Niin, mutta minusta on anteeksi antamatonta, ett�...

-- Kuulehan nyt, sanoi Erik k�rsim�tt�m�sti ja ��ni vapisevana -- h�n


oli kauan ollut pahoillaan sisaren tylyydest� k�ly�ns� kohtaan -- minun
mielest�ni ei tuo asia kuulu kellek��n muille kuin meille. Ja h�n meni
huoneesensa ja l�i ovensa lujasti kiinni. Helena tukeutti huokauksen ja
pyyhk�si silm�st��n kyyneleen: Oliko t�m� h�nen veljens�, jota h�n
rakasti ik��n kuin �idin rakkaudella, omaa voittoa pyyt�m�tt�,
hell�sti, enemm�n kuin ket��n muuta. T�st� veljest� erotti h�nt� tuo
k�ly, jota h�n ei ollut koskaan voinut k�rsi� ja joka oli kerran
riist�v� h�nelt� kaikki. Ja h�nen syd�mmess��n nousi vihan tunne,
voimaton viha tuota muukalaista naista kohtaan.

Ja Helena, lapsi ja Marfa matkustivat pois etel��n. Hanna oli jo ennen


matkustanut kotiinsa Haapakoskelle. Erik oli aivan yksin suuressa
kartanossa. V�ltt�m�tt�myyteen tyytyv�sti huoaten ryhtyi h�n innolla
t�ihins�. Ty�n tuli nyt lohduttaa h�nt� h�nen pitkin talvea yksin
k�velless��n suurissa huoneissa ja odotellessaan uutta vuotta, jolloin
h�n oli l�htev� Helsinkiin valtiop�iville, ja sitte kev�tt�, jolloin
h�nen vaimonsa ja pieni Erik parka olivat palaavat.

Viikko kului toisensa j�lkeen, h�n teki virkamatkoja ja piti


tarkastuksia, tutustui kansan oloihin ja alkoi taas viihty� ty�ss��n.
Silloin yht'�kki� tuli odottamaton sanoma Haapakoskelta.

* * * * *

Kuin Haapakosken vanha vapaaherra oli saanut tiet��, ett� h�nen


poikansa poika oli kastettu oikeauskoiseen oppiin ja saanut nimen
Jegor, joutui h�n aivan haltioihinsa ja nosti suuren melun sen kohdan
korjaamisen aikeissa. Ainoastaan vaivoin saatiin h�net uskomaan, ett�
hyvin surettavat perheolot ne vain olivat sen saaneet aikaan ja ett�
Helena, vaikka kyll� sielustaan ja mielest��n hartaasti rakastava omaa
uskoaan, oli tehnyt, mit� suinkin voinut, pit��kseen kerran antamaansa
lupausta.

Vapaaherra vanhus oli aikoinaan ollut edellisen keisari vainajan


suosiossa. Nyt h�n poikansa nimess� kirjoitti anomuskirjan h�nen
seuraajalleen, matkusti Pietariin, taivutti j�ykk�� niskaansa, k�vi
ministerien puheilla ja virastoissa, pyysi p��s�� keisarin puheille ja
p��sikin, mutta ei saanut varmaa vastausta, sill� nyt olivat ajat jo
toiset. Viimein h�n suureksi harmikseen sai vastaukseksi armollisen
"emme voi" ja samalla pyh�lt� synoodilta kirjoituksen eli oikeammin
lavean ja syv�oppisen selityksen, jossa lopulla sanottiin, ett� h�nen
lapsensa lapsi lep�si turvallisena oikeauskoisen kirkon pyh�ss� ja
lempe�ss� syliss� ja ett� h�nen tulisi kiitt�� taivasta, joka oli niin
ihmeellisesti ohjannut �skensyntyneen kohtaloita, ett� h�n vastoin
kaikkia ihmispuuhia oli joutunut oikeaan is�n syliin.

T�m� kirje saapui vapaaherralle, joka viime aikoina oli hyvin


vanhennut, juuri h�nen maatessaan sairaana vilustumisesta,
levottomuudesta ja pahasta mielest� tuon h�nen k�sityksens� mukaan
suuren onnettomuuden t�hden, joka oli kohdannut sukua. Sanoma, jonka
kirje toi, oli h�nelle aivan odottamaton. H�n oli luullut saavansa olla
varma my�nt�v�st� vastauksesta. Sent�hden se koski h�neen niin kovin,
ett� h�nen sairautensa siit� paheni. Parin viikon kuluttua tuntien
vointinsa v�h�n paremmaksi ryhtyi h�n heti uuteen taisteluun
pojanpojan puolesta. Nyt h�n haki virastoilta sit� muutosta
sukuperint�-asiakirjoihin, ett�, jos suvussa oli useampia poikia, tila
j�isi vanhimmalle ainoastaan siin� tapauksessa, ett� h�n tunnusti maan
yleist� valtiouskontoa; jos ei, niin oli tiluksen saava vanhimman
j�lkeinen poika.

Kaikissa n�iss� huolissa paheni tauti, jota h�n sairasti, yh� enemm�n.
T�m� oli surun ja kiusan aika vanhalla tilalla. Hanna koko sen ajan
vakavalla k�dell� johti kaikkea, unhottamatta silt� kuitenkaan is��ns�.
H�n ehti niin uskomattoman paljon ja osoitti niin suurta
kykenev�isyytt� ja p��tt�v�isyytt�, ett� vanhus viimein oli aivan
huoleton j�tt�ess��n tiluksen koko hoidon h�nen k�siins�. Vapaaherran
alustalaisetkin, joita h�n oli kohdellut ankarasti, mutta
oikeudentuntoisesti osoittivat nyt h�nt� kohtaan liikuttavaa rakkautta.
Mit� pitemm�lle kului syyskuu, sit� enemm�n totutti vanhus mielens�
siihen ajatukseen, ett� nyt kohta tuli erota t��lt� ainiaaksi.

Syksy oli tullut. Kes�n komeus makasi alhaalla loassa ja m�t�ni kuuran
alla. Taivas oli h�m�r� ja maa muuttui mustaksi.

Suruisesti katseli vanhus ajelehtivia pilvi� ja pakenevia muuttolintuja


ja sanoi kohtaloonsa tyytyv�isesti:

-- Min� olen kiitollinen siit�, ett� saan kuolla syksyll�. Kev��ll�,


jolloin Haapakoski on rikas ja vihre�, jolloin kaikki kehoittaa el�m��n
ja ty�h�n, olisi minun ollut raskas j�tt�� t�m� kaunis maa. --
Ainoastaan yksi asia piti h�nt� levottomana. H�n tahtoi tiet��,
millainen vastaus oli tuleva h�nen viimeiseen anomukseensa. Viimein
saapui er��n� p�iv�n� kirje Helsingist� h�nen asiamiehelt��n; h�nen
pyynt�ns� oli hyv�ksytty. Nyt oli vanhus levollinen, mutta kuin h�n
p��si lepoon, n�ytti j�ntevyys ja toimeliaisuus, jotka olivat pit�neet
yll� h�nen el�m�ns� liekki�, nyt h�ltyneen. H�nen voimansa v�heniv�t
nopeaan. Hanna pelj�styi ja l�hetti kutsumaan h�nen nuoruutensa yst�v��
provasti Veleniusta ja l��k�ri�.

Kuin provasti h�m�riss� tuli vanhuksen luo, istui h�n suuressa


nojatuolissaan puolinukuksissa. Syysaurinko levitti kalpeata,
surumielist� valoa h�nen hyvin laihtuneille, jaloille kasvoilleen.
Provasti tuli kovin liikutetuksi, niin v�syneilt� ja veltoilta
n�yttiv�t nuo ennen niin vilkkaat ja j�ntev�t kasvojen piirteet.

Vanhus her�si ja katsahti yl�s.

-- Sin�k� se olet, Jaakko Maunu. Hyv� yst�v�, minulle on loppu tulossa.


K�y istumaan t�nne minun luokseni.

Provasti meni ja tarttui h�nen kylm��n, laihtuneesen k�teens�.

-- Tiet��k� Erik, kuinka sinun vointisi nyt on?

-- Ei, se on tullut niin aavistamattoman �kisti. Ei h�n ehdi t�nne


ennen, kuin kaikki on lopussa.

-- Rakas, vanha yst�v� Aleksander, luuletko, ett� Herra jo...

-- Kyll� min� sen tied�n. Se on kuolema. Ja h�n katsoi miettiv�isesti


yl�s, ik��n kuin odottaen jotakuta. H�nen katseensa oli lempe� ja
valoisa. -- Me olemme nyt kahden kesken, sanoi h�n, ota vastaan minun
tunnustukseni.

Provasti k�vi istumaan sairaan luo. Vapaaherra vanhus, odottamatta


h�nen kysymyksi�ns�, alkoi ik��nkuin itsekseen miettien puhua:

-- Kuin min� istuin senaatissa, esitettiin -- niin, se tapahtui 1862 --


valtiop�iv�in uudestaan elvytt�misen asia. Sit� vastaan puhui er�s
senaatin j�sen, tied�t kyll�, kuka. Min� kiivastuin ja puhuttelin h�nt�
julkisesti sopimattomalla, halvalla haukkumanimell�.

-- Vanha sukulaisesi, vastasi provasti, antaa sen kyll� anteeksi; seh�n


tapahtui kiivaudessa ja maltittomuudessa...

Vapaaherran silm�t leimahtivat.

-- Antaako vanha sukulaiseni sen anteeksi vai eik�, siit� min� en


huoli. H�n on mateleva raukka. Vaan min� en sit� itse anna anteeksi
itselleni, se oli minun arvolleni sopimatonta. Viel� yksi asia: Kuin
kirjoitin sukuperint�kirjan, aioin lis�t�, ett� sukuperint�l�isen pit��
v�ltt�m�tt� olla nainut suomalaisen aatelisneiden. Sen kohdan min�
kuitenkin pyyhin. Sen ainoan kerran el�m�ss�ni olen kantanut uhria ajan
vapaamielisille, romantillisille aatteille. Min� kadun sit� syv�sti.
Nyt en olisi siin� tilassa, jossa olen, jos olisin totellut ensi
mielijohdettani.

-- Hyv� yst�v�, j�t� se asia Jumalan haltuun, ei mit��n asiakirjaa ole


niin kirjoitettu, ett� kaikki kohtalon puhallukset siin� olisi lukuun
otettuna. Eik� sinulla, jatkoi h�n puhettaan lempe�ll� ��nell�, ole
mit��n sanottavaa vaimostasi ja...

Vanhus oli vaipunut kokoon, h�nen rintansa l��h�tti raskaasti kuin ison
taakan alla. H�n otti vapisevalla k�dell� p�yd�lt� kellastuneen, usein
taitellun paperin, nosti sen huulilleen ja suuteli sit� kahdesti. --
Anna anteeksi, kuiskasi h�n hiljaa, anna anteeksi.

Ovi aukesi hiljaa. Hanna toi lampun, pani sen p�yd�lle ja asetti sen
p��lle ruusuisen verhon, ett� valo ei vaivaisi sairasta, sek� meni
sitte is�ns� luo.

-- Nyt tulee l��k�ri kohta, sanoi h�n, kuinka voit nyt, is�...

Ei vastausta. Provasti kumartui h�nen puoleensa.

-- Hyv� Jumala, h�n on kuollut!

Aleksander Horn istui kuolleena, kangistuvassa k�dess� se kellastunut


paperi rypistyneen�. Varovasti ottivat tyt�r ja yst�v� sen pois ja
lukivat, mieli liikutettuna ja silm�t kyyneleisin�, kirjeen, hehkuvan
rakkauskirjeen, jonka vainaja oli kerran, viidett� kymment� vuotta
sitte, kirjoittanut sille, joka sitte tuli h�nen vaimokseen.

Hanna vaipui nyyhkytt�en vainajan jalkain juureen ja surusta melkein


mielet�nn� huudahti: -- Is�, is�, �l� j�t� minua yksin! Provasti
silitteli ja taittoi kokoon kirjeen.

-- T�m�n me panemme h�nen arkkuunsa, se seuratkoon h�nt� kuolemaankin.

* * * * *

Seuraavana p�iv�n� saapui nuori sukuperint�l�inen. H�n oli luullut


tapaavansa is�ns� viel� hengiss�. Suuri ja vilpit�n sen t�hden oli
h�nen surunsa, kuin sai kuulla odottamattoman uutisen h�nen
kuolemastansa. Mutta eiv�t ainoastaan nuori vapaaherra ja alustalaiset
syv�sti surreet vapaaherra Aleksander Hornin kuolemaa. Koko maassa
her�tti h�nen pois menonsa jonkinlaista ahdistusta. Vaikka h�net
tunnettiin kovaksi ja vallanhimoiseksi, oikeaksi vanhollisuuden
ilmi�ksi, niin h�n toiselta puolen oli luja voima tueksi, kulmakivi,
jonka tiedettiin seisovan vakavasti paikallaan. H�nen kuuluisa nimens�
ja arvonsa tekiv�t jokaisen asian, jota h�n kannatti, t�rke�ksi, ja
yleens� katsoen ei h�n ollut koskaan kannattanut mit��n, joka ei
perustunut lain henkeen ja kirjaimeen. Synkkin� aikoina, jotka nyt
koittivat, oli kokeneen valtiomiehen kadottaminen aivan korvaamaton
vahinko.

Erik Horn tunsi, ett� nyt oli tuleva selvitt�misen hetki h�nen ja
sisaren v�lill�. He olivat kahden kesken kotona. Helena oli poissa, ei
ket��n heit� h�iritsem�ss�, ei ket��n ajatuksia johtamassa muuanne; h�n
ei voinut nyt kuten niin usein ennen leikill� karttaa eik� torjua, mit�
Hanna sanoi, sill� kuoleman vakavuus verhosi koko taloa. H�n valitsi
viisaimman keinon: mit� ei mitenk��n k�ynyt est�� eik� karttaa, sen h�n
itse haki esiin.

Oli vanhuksen kuoleman j�lkeinen p�iv�. Syysmyrskyt olivat asettuneet


levolle, viel� kerran tahtoi aurinko n�ytt�� voimaansa. Sen kultavalo
verhosi veripunaisia vaahteran ja haavan lehti� sek� koivujen
vaaleankeltaista lehdist��. Ilma oli l�mmin ja tyyni. Kiertolinnut
olivat tulleet ja hypiskeliv�t ahkerasti etsien puiden oksilla. Kes�n
komeuden heijastus, lempe� ja surumielinen, v�lkkyi luonnossa. Suuressa
vieh�tt�v�ss� vierashuoneessa istuivat sisarukset vanhojen kirjeiden ja
asiapaperien ��ress�. Kuoleva p�iv� levitti viel� viiv�ht�v�� valoa
huoneesen.

-- Hanna, sanoi Erik yst�v�llisesti, sin� et ole ollut yst�v�llinen


minulle aina naimisestani asti, olkaamme nyt yst�vi�...

Hannan mieless� her�si kaikki, mit� h�n oli hautonut l�hes kolme
vuotta. Oli kuin olisi kauan suljettuna ollut l�hde ruvennut tulvimaan,
ja Erik kummastuksekseen ja ihmeekseen tunsi h�nen puheestaan, mik�
etev� henki h�n oli. H�ness� oli sama metallin sointu kuin is�ss�kin.
Kuin yksin�inen, t�hystelev� ja ylpe� lintu liiteli h�n tuolla
korkealla ylh��ll�, n�ki sielt� korkeudesta laajat alat, ja kuin h�n
sitte nuolen nopeudella sy�ksyi alas, l�ysi h�n etsim�tt� sopivan
sanan, oikean ajatuksen. H�n n�ytti niin selv�sti, kuinka n�enn�isesti
v�h�p�t�inenkin asia meid�n valtiollisessa el�m�ss�mme kuului yhteen
suurten ja t�rkeiden asiain kanssa. H�n esitti jokaisen h�nen tekonsa
vastuullisuutta ja h�nen velvollisuuttaan katsoa, ett� se, joka oli
periv� is�in tilan, tuli syd�mmelt��n ja ajatuksiltaan suomalaiseksi
mieheksi.

-- Sin� olet kauan ja usein ollut poissa, sin� olet n�hnyt meid�n
is�mme el�m�n pikku puolia, et suuressa kokonaisuudessaan, sin� et ole
n�hnyt h�nen lakkaamatonta ty�t��n kaiken sen koossa pit�miseksi ja
s�ilytt�miseksi, mit� on peritty l�pi vuosisatojen. Niit�, jotka
tahtovat repi� ja rakentaa uudestaan, on yllin kyll� sek� maassa ett�
sen ulkopuolella. Sinun asiasi on jatkaa siit�, johon is�si ty�
p��ttyi. Paha kyll� sin� ryhdyt ty�h�si puolella syd�mmell�. Sin�
horjut ja olet ep�tietoinen jo nyt.

-- Hanna, sanoi h�n, �l� en�� puhu sanaakaan, ja h�nen muotonsa


synkistyi. Olosuhteet ovat vaihtuneet. Sin� katselet asiaa yleens�.
Sinun syd�mmesi ei ole mukana taistelussa, sin� puhut l�mp�isesti ja
ylev�sti t�st� asiasta, sill� sin� olet vapaa. -- Nyt h�n yht'�kki�
tunsi, mik� syv� juopa heit� erotti, sisarta ja velje�, toisistaan. --
Minun on toista, minun syd�mmeni on my�s osallisena taistelussa.

H�n vaipui kokoon, kyyn�sp��t painuivat polvien varaan ja p�� syv�lle


olkap�iden v�liin. H�nen silm�ns� himmeniv�t, h�n katseli miettiv�sti
eteens� ja n�ki merten ja arojen takaa nuoren, ruusuisen muodon
s�ihkyvine, l�mp�isine katseineen, n�ki pienen hienon lapsenp��n
vaaleain kultakiharoiden keskell�, ja h�nen syd�mmens� oli niin hell�
ja l�mp�inen. -- Hanna, sanoi h�n, Hanna...

Oli niin hiljaista huoneessa kuin �sken ruumiin viel� ollessa siell�.
Hanna oli poissa. Erik istui yksin siin� suuressa huoneessa. Sein�lt�
katseli er�s h�nen esi-isist��n, suuri sotap��llikk�, alas h�nen
puoleensa. H�nen petolinnun-muotonsa tuimine katseineen ja ankaroine
silmineen -- kaikkein niiden hienostuneiden tyyppien alkukuva, joita
sitte on suvussa esiytynyt -- n�ytti Erikist� katselevan
halveksivaisesti, jopa perin ylenkatseellisesti alas j�lkel�iseens�.

Erik nousi ja l�ksi etsim��n Hannaa. H�n oli mennyt ulos.

T�m� oli viimeinen kerta el�m�ss�, kuin sisarukset puhelivat siit�,


joka heill� oli l�himmin mieless�. Sittemmin ei en�� koskaan tullut
vaihdetaksi siit� asiasta sanaakaan, He olivat erossa ainiaaksi.

* * * * *

Viikkokauden kuluttua sai Erik vaimoltaan kirjeen, l�mm�st� ja


hellyydest� hehkuvan kirjeen, jossa h�n liikuttavalla tavalla esitti
surunsa siit�, ett� ei voinut olla h�nen luonansa nyt, kuin h�nt� oli
kohdannut onnettomuus.

XIV.

Erikille ja Helenalle uudistuivat Krimin matkat ja kaikki niihin


kuuluvat asianhaarat kolme vuotta per�kk�in. Krimin niemelt�
matkusti Helena nyt, kuin vanha vapaaherra jo oli kuollut, suoraan
Haapakoskelle. Siell� h�n oleskeli pohjolan kauniin ja lyhyen kes�n.
Sinne veti h�n my�skin Pietarista sukulaisensa Koshelskyt sek� muut
yst�v�ns� ja seuralaisensa. Siell� viihdyttiin hyv�sti siin� kauniissa
paikassa. Aikaa kulutettiin loppumattomilla keskusteluilla t�rkeimmist�
pukeutumis-, arvo- ja ylennysasioista, ja v�liin aina tehtiin
kalastus-, mets�stys- ja huvimatkoja milloin minkinlaisilla vaunuilla.
Vanhan vapaaherran aikana oli talli ollut v�himmin hoideltu osa
Haapakoskella, mutta nyt uuden sukuperint�l�isen aikana oli se
paraimmin hoidettu ja huolellisimmin varustettu kaikesta koko tilalla.

Kuin Erik saapui tavalliselle kaksikuukautiselle lomalleen


Haapakoskelle, oli seurael�m� siell� jo parhaassa kukoistuksessaan.
Is�nt� itse kuitenkin otti hyvin v�h�n osaa tai ei ollenkaan noihin
kaikenlaisiin matkoihin ja huvituksiin, h�nell� oli nyt kylliksi
tekemist� maanviljelyspuuhissa, h�n k�veli ahkeraan tiluksilla ja
ihmeekseen huomasi, ett� h�nell� oli suuri taipumus tulemaan oikein
innostuneeksi maanviljelij�ksi. Siihen aikaan, kuin Erikin perhe oli
Haapakoskella, tuli my�s sisar Hanna sinne Hiln�isist�, mutta
ainoastaan lyhyille vierailuk�ynneille. H�nen ja k�lyn v�li oli
sellainen kuin tavallisesti sivistyneiden henkil�iden kesken, jotka
eiv�t voi siet�� toisiaan: kylm� ja teeskentelev�. Kohteliaisuutta
k�ytti kumpikin hyv�ll� menestyksell� kilpen��n, se oli kuin kovaksi
kiillotettu ja runsaasti kaunisteltu irtosein�: kumpikaan ei
silm�nr�p�ykseksik��n joutunut ep�tietoiseksi, mit� tuon kukitellun
pinnan alla piili. Kartettiin huolellisesti kaikkea, joka saattaisi
loukata, ja erottiin aina hyv�� mielt� tuntien siit�, ett� p��stiin
toinen toisestaan.

Syksyn tultua muutti Horn perheineen l��nins� hallintokaupunkiin.


Helena koetti joka kerran sulautua siihen el�m��n, mutta turhaan. Kuin
tuli talvi ja poika sairastui kurkkutautiin tuontuostakin, kuin el�m�
pikku kaupungissa alkoi j�hmetty� ja vet�yty� kotien k�tk��n, silloin
Helenan henki nousi kapinaan. H�nen oli mahdoton pysy� t��ll�, mahdoton
itsens� ja pojan t�hden. H�n tuli raskas- ja surumieliseksi ja
puolisairaaksi. Ja Erik suostui mihin hyv�ns� ennen kuin tahtoi n�hd�
lapsen sairaana ja Helenan surumielisen�, sill� h�n rakasti vaimoaan
yht� hell�sti kuin ennenkin, ja poika hiipi yh� enemm�n h�nen
syd�mmeens�. Niinp� siit� tuli taas matka etel��n tuonne Krimin
niemelle.

Helena St�lsk�ld-Horn oli nyt jo nelj�nnen kerran matkustanut Krimiin.

H�n kirjoitti ahkeraan ja hyv�sti. H�nen kirjeens� olivat nyt jo jonkun


aikaa olleet kummalliset vai lieneek� ainoastaan Erik itse niit�
huomannut sellaisiksi. Niiss� esiytyi lakkaamatta er�s nimi, joka ei
Erikki� miellytt�nyt, er�s Eugen Aleksandrovitsh Tsherebatshov, jokin
henkil�, joka harjoitti hypnotismi�, spiritismi� ja symbolismi� sek�
oli sit� paitsi taiteilija. Jos, ajatteli Erik Horn, tuo Tsherebatshov
puuhaeli yht� paljon Helenan kanssa kuin Helenan kirjeet h�nen
kanssansa, niin... Ja Erik Horn, muuten niin tyyni mies, tunsi
veress��n outoa kuohua ja levottomuutta, ja se kuohu yh� kiihtyi kuten
vesi tulelle asetettuna. Ensin n�kyy ainoastaan joku ilmarakkula
nousevan yl�s, sitte niit� nousee v�hitellen yh� useampia, kunnes vesi
kiehuu, porisee ja kuohuu yli. Alussa Horn halveksivasti torjui
levottomuutensa ja nuo arvolle sopimattomat ajatukset. Mutta mit�
useampia kirjeit� h�n sai, mit� kauemmin h�n hautoi levottomuuttansa,
sit� siet�m�tt�m�mm�ksi tuli h�nelle olo. Ent� jos Hanna saisi tiet��
t�m�n, jos h�n saisi vett� myllyyns�. Viisas mies, sanoi h�n itsekseen,
ei laiminly� mit��n, vaan pit�� varansa.

Huhtikuu oli puoliv�liss�. Talvi oli Suomessa ollut hirmuinen. Niukasti


oli viel� kev��n enteit�. Erik p��tti matkustaa Krimiin katsomaan
etel�n kev�tt� ja h�mm�stytt�m��n vaimoansa. H�n otti virkavapautta
kolmeksi viikoksi ja matkusti Pietariin.

Siell� odotti h�nt� suuri uutinen. H�nen kelvollisuutensa ja


kielitaitonsa olivat her�tt�neet huomiota, ja h�nelle tarjottiin nyt
apulaisen paikkaa maan ylimm�n virkamiehen luona. Sit� paitsi,
sanottiin, oli er�s hyvin ylh�inen henkil� puhunut h�nen puolestaan,
sis�asiain ministerin "oikea k�si" oli kysynyt, eik� valtioneuvos Erik
Hornia voitaisi k�ytt�� Pietarissa kotimaansa palvelukseen.

Erik Horn oli kahden vaiheella, h�nell� oli niin monta puuhaa
meneill��n tuolla omassa l��niss�, h�n ep�ili. Ep�ily� ei tosin oltu
t�ss� tapauksessa ollenkaan odotettu, mutta h�nelle kuitenkin
my�nnettiin nelj�toista p�iv�� ajatusaikaa. Erik l�ksi matkalle.
Juna kiit�� kolisten, puistellen pitkin tasankoa, j�rvien, niittyjen
ja soiden poikki ja laulaa yksitoikkoista, kumeaa s�velt�ns�,
tuudittaen v�syneit� matkustajia unenhorroksiin, jossa tilassa varsin
hyvin voidaan kuulla ikkunain ja sikarikuppien r�min� sek�
Westinghouse-jarrujen paukahtelemiset k��nnepaikoissa kuin pistoolin
laukaukset vedess�.

Yht'�kki� vavahtaa Erik Horn ja her��. Sis�asiain ministerin "oikea


k�si", h�nen paras apulaisensa, mutta sen miehen nimih�n juuri on
Tsherebatshov, v�l�hti leimauksen nopeudella Hornin ajatuksissa.

-- H�n se on, se spiritisti, josta minun vaimoni on kirjoitellut. Ja se


mies tahtoo, ett� me muuttaisimme Pietariin. -- Erikin syd�n oli
pys�hty� sykkim�st�, niin h�n vihastui tuosta ajatuksesta. -- Kuinka
onnellinen sattuma, ett� p��tin l�hte� t�lle matkalle. Ja kuitenkin
Helena, h�nen Helenansa, jo se ajatuskin on minulle arvoton, sanoo h�n,
sit� vastustaen. Mutta mitk��n vastalauseet eiv�t t�ss� auta. Siit�
koitui h�nelle hirmuinen y�. Vasta aamun tullen asettui h�nen
levottomuutensa ja h�n nukkui pariksi tunniksi. Viimein tuli p�iv�
harmaana ja v�ritt�m�n�. Horn katsahti ulos, silm�t viel� unisina.
��ret�nt� aroa peitti huhtikuun lumi suurina, kosteina h�ytyvin�. Maa
oli likom�rk� ja likainen. Horn tunsi ahdistusta y�n levottomuuden ja
tuskain j�lkeen.

Viel� yksi y�, viel� yksi p�iv�, pieni� juutalaiskaupunkeja, suuria


likaisia kyli�, honkamets��, joka ei koskaan n�ytt�nyt loppuvan, j��
lakkaamatta j�ljelle. Kiit�v� vauhti, yksitoikkoinen, tasainen t�rin�
vaivuttaa v�hitellen Hornin tyls�m�iseen v�linpit�m�tt�myyteen.

Toisena p�iv�n� nousee juna yl�s arolle. Nyt her�� pohjoistuuli ja


ryhtyy huvikseen kilpailemaan h�yryhevon kanssa: mahtava kilparatsastus
pitkin laajan Ven�j�n ��rett�mi� tasangoita. Vinkuen kulkee pohjatuuli
junan sivulla, kooten matkallaan suuret valkoiset kinokset m�kien
pohjoisrinteille ja notkojen syvyyksiin. Pari kertaa se riemuiten ja
�rjyen kiit�� h�yryhevon ohitse, ajaen veturin savun samalle taholle,
kuin juna kulkee. Sitte se taas j�� j�ljelle ja h�ijyyksiss��n ly�
vaunujen ikkunoihin ja tunkee kaikkialle raakaa, kosteaa kylmyytt�ns�.
Junan kulkeissa Perekopin kannasta ajaa pohjatuuli edell��n haisevia
sumuja "kuolleesta" ja "m�d�nneest� merest�", joita h�yryj�
matkustajain on vaikea hengitt��. Mutta ei mik��n auta, h�yryhepo
voittaa taistelussa, ja on jo p��ssyt edelle. Heng�styneen� ja
l��h�tt�en pitk�st� kilpailusta ja ponnistaen kaikki viimeiset voimansa
vet�� se junan yl�s Jaila vuorten it�isi� rinteit�, pys�htyy yl�s
harjulle omituisen, tatarilaismalliin raketun aseman luo hetkiseksi
lev�ht�m��n, sammuttaa janonsa kristallikirkkaalla vedell�, jota
kuohuvista vuoripuroista johdetaan suoraan sen pannuun. T�h�n pys�htyy
pohjoistuuli voitettuna. H�yryhepo on voittanut ja kulkee nyt
hiljakseen ja lakkaamatta vihellellen vihreit� rinteit� alas kev��n
valtakuntaan, jossa taivas on korkea ja kirkkaansininen, jossa ilma
tuoksuu magnolioista, ruusuista ja sitruunamelissoista, jossa
viinik�ynn�s rakentelee jalavasta jalavaan komeita k�ynn�ksi�, jossa
yksin harmaa vuorikin kuninkaallisesti pukee vakaan otsansa
valkopunaisilla ruusuilla, sinipunervalla cyklamilla ja tummalla,
loistavalla muurivihre�ll�, jossa kauimpana, tuolla penikulmain p��ss�,
Tshatyrdagin lumiverhoinen huippu peittyy h�ik�isev�n valkoisiin
kev�tpilviin. Ja Erik Horn ihmetellen riisui talvipalttonsa. T�m�
�killinen, ihmeellisen nopea vaihdos talvesta kes�ksi antoi h�nell�
vieh�tt�v��, kev�ist� toivoa ja hajoitti h�nen synk�t ajatuksensa.
-- Tyhmyyksi�, sanoi h�n itsekseen, kuin mieleen johtuivat ne synk�t
ajatukset, jotka olivat h�nt� vaivanneet matkalla. Tyhmyyksi�! Ja
kuitenkin oli siin� kuin jokin piikki h�nen syd�nt�ns� kalvamassa. Ei
h�n ollut koskaan ennen tuntenut tuota ahdistavaa vaivaa. No, kohtahan
h�n oli tapaava Helenan, ja silloin oli asia selvi�v�. Helenaa
ajatellessa sykki h�nen syd�mmens� samalla kertaa l�mm�st� ja ilosta ja
toiselta puolen kuitenkin levottomuudesta ja katkeruudesta.

H�nen matkansa kulki edelleen Sevastopolin kautta ja h�n n�ki suojaa


suomattoman Mustan meren s�teilev�n kirkkaana, sinisen� kuin safiiri,
kev��n pikku aaltojen poimuttelemana. J�ljelle j�iv�t englantilainen,
ranskalainen ja italialainen hautausmaa niille henkil�ille
pystytettyine muistomerkkeineen, jotka olivat kaatuneet t��ll�
Malakovin, Inkermanin ja Alman taisteluissa 1853-56 vuoden sodassa;
samoin kauniit, viinitarhoilla reunustetut tiet yli vuorten solain ja
siev�t tunnelit -- jota tiet� on vaikea uskoa kulkevaksi er��ss� pyh�n
Ven�j�n osassa -- kunnes h�n illan tullen n�ki Jaltan komeiden,
valkoisten huvilain kohoavan loistavan ja runsaan vihreyden keskelt�.

Huomasi h�n muustakin nyt jo olevansa perill�. Pikku asemain luona oli
kaikkialla kalpeita, kivulloisia lapsia, verett�mi� nuoria naisia,
vanhoja halvautuneita ukkoja, hysteria- ja keltatautisia, mutta
varsinkin keuhkotaudin kalpeita, punottavia uhreja. Kaikki ne
liikkuivat varovasti ja hitaasti auringon paisteessa ja etsiv�t t��lt�
luonnon ainiaan elvytt�v�st� povesta terveyden kadonnutta aarretta.
T�m� vastakohtaisuus, n�m� kuoleman varmat uhrit kev��n nuoressa
valtakunnassa her�ttiv�t taas Hornissa synkki� ajatuksia, jotka h�n oli
matkansa viime osalla saanut kukistetuksi.

Koshelskyn huvila, jossa Helena asui, oli korkealla, Taurian vuorten


jyrk�ll� rinnepengerm�ll�. Se lep�si klassillisella pohjalla. Kuin sit�
ruvettiin rakentamaan, olivat paikan omistajat l�yt�neet ensin vanhan
roomalaisen, kyyhkyslakan muotoisen huoneen ja syvemm�lt� kreikkalaisen
huvilan pohjamuurit. Sit� paitsi l�ytyi maan seasta sen ajan rahoja ja
koristuksia, jolloin kolme kymment� tyrannia hallitsi Ateenassa.
Sittemmin olivat makedonialaiset, pergamenel�iset, roomalaiset,
byzantionilaiset, venetialaiset, genualaiset, tatarilaiset ja nyt
viimeksi ven�l�iset omistaneet t�m�n kauniin maan.

Koshelskyn huvilan suurelta, karyateilla koristellulta ja niiden


kannattamalta kuistilta oli ihana n�k�ala pomeranssi- ja laakeripuiden
tummanloistavain lehtien ja Jaltan viereisen pienen laakson ylitse
sille Mustan meren osalle, jota sanotaan vierasvaraiseksi, koska sill�
on t��ll�, ainoastaan t��ll� jotenkuten kelpaava satama. Huvila oli
yksinkertaisesti sisustettu, paitsi suurta salia, joka oli komea.
Siihen suureen saliin kokoutui kaksi kertaa p�iv�ss� monilukuinen
seurapiiri, jonka Helenan kauneus, rakastettavuus ja lahjakkaisuus sek�
huvilan oivallinen keskiasema olivat sinne vet�neet. Helenan seura oli
tietysti kiteytynyt siihen muotoon, jonka h�nen yhteiskunnallinen
asemansa ja nimens� m��r�siv�t.

Siell� se seurapiiri rajattomasti keskusteli sit� ainetta, joka nyt


veti puoleensa sen huomion kokonaan. Turgenjev sanoo jossakussa
oivallisessa kertomuksessaan, ett� er��n h�nen novellinsa henkil�iden
kesken kehittyi sellainen loppumaton y�keskustelu, jollaisia pidet��n
ainoastaan Ven�j�ll�, vaan joista ei muissa maissa tiedet� niin mit��n.
T��ll� Helenan salissa pidettiin ilta toisensa per�st� juuri noita
keskusteluja, joita Turgenjev tarkoittaa.

Siell� oli ihmisi�, jotka tosin kaikki olivat yht� korkeassa


yhteiskunnallisessa asemassa, mutta muuten niin erilaiset kuin
mahdollista. Pieni ranskalainen mademoiselle Neuville suurine korpin
silmineen, jotka vetiv�t puoleensa miehi� kuten k��rmeen silm�t
rastaita: �lyk�s, sukkela, oikea ranskalaisnainen sellaisena, kuin
Moli�re on h�nt� m��ritellyt, ilman mit��n ominaista luonnetta, kokoon
pantu turhamaisuudesta ja mielikuvituksesta. Kreivi Arseniev,
v�h�ven�l�inen tilap��runoilija, joka ilman spiritismi�kin eli
yl�ilmoissa. Suuri joukko sairaita ja heikkohermoisia henkil�it�
Pietarin ylh�isest� maailmasta, jotka olivat paenneet Nevakaupungin
talvea ja levotonta p��kaupungin el�m�� t�nne Krimin kev��sen. Kaikkein
n�iden joukossa oli jonkinlaisena m��r��v�n� ja johtavana henkil�n�
Eugen Aleksandrovitsh Tsherebatshov.

T�ll� seuralla, Helenakin siihen luettuna, ei ollut paljoa tekemist�,


mutta aina se kuitenkin oli puuhassa. Ei mit��n asiaa ilmestynyt
Europan taivaalle, joka ei olisi vieh�tt�nyt heit�, eik� suinkaan
v�himmin Helenaa. Kiihkolla, joka johtui joutilaisuudesta ja
liekitsev�n vilkkaasta mielikuvituksesta, tarttui h�n lyhyesti sanoen
kaikkeen. H�n luki dekadenttein ja symbolistein runoja ja kirjoituksia
ja tutki Rose Croixin kalenteria. Jokap�iv�isen� lukemisena olivat
h�nell� sit� paitsi Sinnetin romaanit kaksinaisel�m�st� kuoleman
j�lkeen. Leo Tolstoin kristillisyhteiskunnalliselle pohjalle
rakennellut mietelm�t omisti h�n innolla, jopa vallan kiihke�stikin,
mutta ainoastaan mietelmin�, ei tosi el�m��n sovitettavina totuuksina.

Eugen Tsherebatshov se kuitenkin kummallisine aatteineen antoi enimm�n


tekemist� Helenan mielikuvitukselle ja ajatuksille, tuo mies, joka oli
olevinaan filosoofi. T��ll� itsevaltiuden povessa, jossa ei ole tilaa
stundistin yksinkertaiselle opille, piti t�m� profeetta esitelmi�
jostakin, jota h�n sanoi uskontojen evolutsioni-teoriiaksi, ja h�n
koetti yhdistell� toisiinsa uusmuotista spiritismi� ja Tolstoin
mietelmi� puhtaasta el�m�st� ja sielun kurituksesta, todistellen, ett�
ainoastaan lihan kuolettaminen antoi yksil�lle kyky� p��st� likelle
henkimaailmaa, k�sitt�� ja n�hd� yli-ilmaiset olennot t�ydess�
loistossaan.

H�n t�ytti Helenan ajatukset kaikkein haaveellisimmilla asioilla,


sellaisilla, joita me vasta aavistaen valmistelemme, vaan jotka vasta
kolmas polvi meid�n j�lkeemme ehk� saa lopullisesti ratkaistuksi.

T�m� oli Helenan mielest� t�ydellist� el�m��, kun sai olla keskell�
suuria asioita, vapaana jokap�iv�isen el�m�n pikkumaisuudesta ja
poroporvarisuudesta. T�nne n�ihin keskusteluihin, n�iden haaveksimisten
selvittelemiseen h�n ik�v�itsi Suomen saloilta ja sen ��nett�m�st�,
yksitoikkoisesta el�m�st�.

Ja t�h�n kaikkeen h�nt� pakotti jokin tyytym�tt�myys itseens� -- sill�


keskell� kaikkia noita puuhia tunsi h�n syv�sti kaipaavansa Erikki�ns�,
hell�sti rakastettua, ja samalla my�s, ett� h�n ehk� teki v��rin h�nt�
kohtaan -- sek� sairaalloinen heikkohermoisuus ja mielen kukistumaton
levottomuus. Mutta kuin Tsherebatshov, filosoofiprofeetta, selitteli,
ett� kaikki vanhat muodot, joihin meid�n sivistyksemme on pukeutunut,
olivat liian ahtaat, liian aineelliset, ett� ne rajat, joita se
asetteli uskon ja uskottomuuden, tiedon ja tiet�m�tt�myyden v�lille,
olivat turhantarkkojen filosoofein ty�t�, jonka t�hden uuden ajan tuli
niit� melkoisesti siirt�� v�ljemm�lle, niin Helena itsepetoksessa,
joka ei ole outokaan, ei tahtonut etsi� tyytym�tt�myytens� ja
levottomuutensa syyt� siit�, josta se olisi ollut l�himp�n� l�yt��,
vaan ajan suuresta tyytym�tt�myydest�, pessimismist�. H�n tahtoi uskoa,
ett� h�nen kaihoiset tunteensa olivat hengen ik�v�imist� pois tuon
tuskauttavan kaavallisuuden tuolle puolen, n�kem��n sit�, joka nyt on
salattuna, aisteillamme havaitsemattomana. Niinp� Helena ei huomannut
sit�, joka oli l�hinn� esill�, mit� h�nen tulisi ennen kaikkea tehd�,
vaan h�n tavoitteli sit�, jota tarkoin katsoen ei kukaan ollut viel�
saavuttanut.

Koshelskyn huvilan suuressa salissa vallitsi puolih�m�r�; ainoastaan


osa lampuista oli sytytetty, sill� kaikki spiritistiset temput
tapahtuvat kuten tietty puolipime�ss�. Sali oli j�rjestetty esitelm�n
pitoa varten, tuoleja puolipiiriss� p�yd�n ymp�rill�, jolla oli kaksi
kynttil�� ja lasi sokurivett�. Suuret kirjavat venetsialaislyhdit
levittiv�t himme�� v�rillist� valoa vieraille, jotka ihanan illan
houkutuksesta viel� istuivat ulkona huvilan pengerm�ll�. Osa heist�
katseli ulos merelle, joka pitkin�, kuohuvina maininkeina vieri rantaa
vasten ja heiasti y�n tummaa sinitaivasta lukemattomine kultat�htineen.
Toiset nojasivat hiljaa keskustellen suoja-aitaa vasten ja katselivat
alas puistoon, jossa tulik�rp�si� lenteli akaasiain hienopiirteisten
lehtien v�lill�. Oli aivan hiljaista, ainoastaan aaltojen kuohu t�ytti
ilmaa sopusointuisella kohinalla. Y�tuuli, kantaen siivill��n ruusujen
tuoksua, l�yh�hteli liente�sti ja s��nn�llisesti kuin maan hengitys.

Oli jo melkein pime�, kuin Erik Horn saapui Jaltaan. H�n j�tti
tavaransa asemalle, otti vuokra-ajurin ja ajoi sill� l�helle Koshelskyn
huvilaa. Sykkivin syd�mmin astui h�n siit� yl�s vaimonsa kotia kohti.

Siin� astuessaan tapasi h�n monta herraa ja naista, jotka n�kyiv�t


olevan menossa huvilaan kuten h�nkin. Ylh��ll� kuistilla istui jo pari
kymment� henkil��, mutta ei em�nt�� siell� ollut. Juuri Hornin astuessa
kuistille riensi nuori mies ulos salista.

-- Aletaan, hyv�t herrat ja naiset, kuiskasi h�n kiihke�sti, mutta


olkaa hiljaa!

Koko seurue nousi kiireesti, vaan hiljaa. Ovessa tungeksittiin,


jokainen koetti p��st� ensinn� sis�lle, saadakseen hyv�n paikan. Horn
seurasi toisten mukana ja joutui yht'�kki� tuohon puolih�m�r��n saliin,
er��n ratsumestarin ja er��n meriluutnantin keskeen. Kaikki se oli
tapahtunut arvaamattoman �kisti; Hornilla ei ollut aikaa mietti� kuinka
h�n paraiten h�mm�stytt�isi vaimoansa. Mutta h�nen ei ollut mielens�
oikein hyv�. Herra tiesi, mit� h�n oli saava n�hd� ja kokea t�ss�
n�iden vierasten ihmisten joukossa. Ei h�nelle kuitenkaan j��nyt aikaa
punnita tunteitaan, sill� heti h�nen suureksi ihastuksekseen astui
h�nen vaimonsa sis��n varpaisillaan liihoitellen ja k�vi istumaan
er��lle tuolille siin� riviss�, joka oli l�hinn� p�yt��. Hornin
mieless� v�l�yksen tavoin kulki ajatus, ett� nousisi ja menisi vaimonsa
luo, mutta ei ... olkoon menneeksi min� tahdon ensin n�hd�, mit� t��ll�
tapahtuu, sanoi h�n itsekseen. Heti sen j�lkeen tuli salin
p�invastaiselta puolelta koukkuselk�inen mies v�syneesti ja
laahustavasti astuen ja meni p�yd�n luo. Horn n�ki h�nt� ainoastaan
ep�selv�sti; vasta sitte, kuin h�n istuutui paikallensa, jossa oli
paremmin valossa, oli Horn havaitsevinaan, ett� h�n oli pikemmin nuori
kuin keski-ik�inen mies, kalpea ja suuret pussit silm�in alla, pitk�,
suora tukka, yleens� ei suinkaan miellytt�v�n n�k�inen. H�n se oli
Eugen Aleksandrovitsh Tsherebatshov.

Kuin h�n matalalla ja ik��n kuin hiljennetyll� ��nell� alkoi


esitelm�ns�, vilkastuivat h�nen silm�ns� ja n�yttiv�t juuri kuin
syttyv�n, kasvavan ja suurenevan. Mist� puhui h�n? Horn kuunteli
tarkkaavasti hetkisen, mutta ei ymm�rt�nyt niin mit��n.

H�nelle johtui mieleen, kuinka h�n ennen muinoin kerran jostakin


virkatoimesta saapui upseerien kokoushuoneesen, kuin bourgogni ja
sampanja jo olivat siell� kyllin kierrelleet. Ilo oli ylimmill��n.
Naurettiin hillitt�m�sti sellaisillekin asioille, jotka eiv�t h�nest�
olleet lainkaan huvittavia. H�n ei silloin voinut mitenk��n saada
kiinni siit� iloisesta mielialasta, joka koko muussa seurueessa
vallitsi. H�nest� oli tuo nauru tyhj��, tyhm�� ja joutavaa, leikinlasku
h�vyt�nt�. Nyt h�n oli p�invastaisessa, mutta muuten samallaisessa
tilaisuudessa. H�n kuuli tuota k�sitt�m�t�nt� puhetta, n�ki noita
innostuneita katseita, kuuli ihastuneita oh ja ah, n�ki naisten
poskilla punehtumisen leimoja, n�ki kuinka meriupseerit silmill��n
ahmivat esitelm�n pit�j��. Ja h�n sanoi itsekseen: joko min� olen hullu
tahi l�rp�ttelee tuo herra tyhmyyksi�. Mieluisimmin olisi Horn noussut
yl�s ja mennyt matkoihinsa, mutta se olisi her�tt�nyt ik�v�� huomiota.
Sen t�hden h�n istui k�rsiv�llisesti ja odotteli, muuttuen mieless��n
yh� tyytym�tt�m�mm�ksi. Kuinka tarpeettomaksi h�n tunsi itsens� t�ss�
seurassa! Ja h�n surumielisesti katseli Helenaansa. H�n ei n�e minua,
ei ajattele minua!

Huolimatta pikku riidoista, pikku erimielisyyksist� ja kuukausia


kest�neest� erosta -- tahi ehk�p� juuri sen t�hden -- oli heid�n
rakkautensa pysynyt yht� hell�n� ja uskollisena. H�n tiesi, ett�,
vaikka Helena kotona oli kuinka kiireess� puuhassa hyv�ns�, h�n
kuitenkin aina tunsi l�mm�n, mieltymyksen virtausta, milloin kuuli
h�nen tasaisen sotilask�yntins� viereisess� huoneessa, sill� silloin
h�n my�s tiesi Erikkins� nyt olevan joutilaana ja nyt tulevan h�nen
luoksensa. Ja h�n puolestaan, olipa kuinka hyv�ns� mieltynyt ja
kiintynyt l��nin tai tilan asioihin, tunsi ik��n kuin itselt�ns�
puuttuvan jotakin, jos Helena oli kotona eik� istunut tuossa h�nen
kirjoitusp�yt�ns� takana lukemisineen tai k�sit�ineen.

Mutta nyt -- mit� oli h�nell� t��ll� tekemist�? Helenan koko sielu
oli tuolla tuon miehen, tuon nimiprofeetan luona. H�n k�rsi,
mustasukkaisuuttako vaiko jotain muuta sielullista pahoinvointia, sit�
h�n ei voinut itselleen selvitt��, sielussa vain tuntui tuskaa. Oh,
ajatteli h�n taas itsekseen, naurettavaahan on minun huolia sellaisista
lapsellisuuksista, ja kuitenkin ... h�n tunsi sis�ll�ns� kylm�n
v�ristyksi�, juuri kuin kev�thallan asettuessa hedelm�puiden hienoille
ja hennoille kukille.

Kaikkein n�iden ajatusten risteilless� n�kee h�n itse��n kohti


t�hystelevin� Tsherebatshovin suuret, syv�t silm�t. H�n tahtoo niit�
v�ist��, mutta se ei onnistu. Esittelij� pit�� h�nt� kuin
hypnotisoituna, kuin sidottuna noilla ihmeellisill�, j�ykill� ja
kuitenkin haaveksivilla silmill��n. Esitelm�� oli kest�nyt noin puoli
tuntia; silloin herra Tsherebatshov valmistautui lopettamaan, se
voitiin huomata puheen luonteesta. H�n valitsi hienoimpia lyyrillisi�
kuvia, kielen kauneimpia juhlasanoja ja puhui kuvitellulla kielell�
merkillisest� ilmi�st�, jonka olivat huomanneet okkultismin etevimm�t
lipunkantajat, jonka totuuden olivat vahvistaneet kuuluisat
italialaiset sielutieteentutkijat Lombroso ja Montegazza, olivatpa itse
Richet ja er�s uskoton arvostelija Charcotin oppisuunnasta olleet
katsomassa sit� koetta. Mutta se koe tuntui asiaan perehtym�tt�m�st�
Erikist� niin hullunkurisen suurelta, ett� h�nen t�ytyi kesken
ristiriitaisten tunteittensa kuohua hymyill�, aivan hymyill� ep�ilyksen
hymy�.

Se hymy teki esittelij��n selv�n vaikutuksen, H�n tuli levottomaksi,


alkoi takerrella, ja etsi� sanoja. H�nen varmuutensa oli kerrassaan
kadonnut, tasaisesti juokseva esitelm� rupesi hajoilemaan. H�nen
sairaalloinen mielens� ja hermostunut luonteensa vainusivat
vastustajaa, hylk��mist�, ehk�p� pilkkaakin. Sit� paitsi olivat nuo
kasvot vieraat, aivan tuntemattomat. Kuinka h�n oli joutunut t�nne
suljettuun seurapiiriin? Nyt oli esittelij� vuorostaan Erikin katseen
vankina.

Kuulijat huomasivat jotakin erinomaista tapahtuneen. Kuin lapset, jotka


ovat juuri �sken kuulleet kummitusjuttuja kerrottavan, tunsivat he
vaistomaisesti levottomuutta ja pelkoa. Ruvettiin katselemaan joka
taholle, kunnes viimein kaikkien silm�t k��ntyiv�t sinne p�in, jonne
huomattiin herra Tsherebatshovinkin silmi��n r�p�ytt�m�tt� tuijottavan.
Helena my�s katsahti sinne ja kalpeni; oliko siin� yliluonnollinen
ilmestys vai...

Mutta kuin Erik hymyili h�nelle hell�sti, turvallisesti, silloin, vasta


silloin -- sill� eih�n kukaan ollut viel� koskaan n�hnyt henkien
hymyilev�n -- huudahti h�n ilosta, ja se huudahdus oli j�hmetytt��
montakin pelk��v�ist� vierasta ja pani monen heikkohermoisen kuulijan
syd�mmen rajusti sykkim��n.

Esitelm� loppui �kisti. Helena juoksi miehens� luo, vieraat nousivat


yl�s ep�tietoisina, kummastuneina, levottomina -- kunnes Helena
punastuen ja hymyillen k��ntyi heid�n puoleensa ja, omituisen
h�mmennyksen johdosta l�yt�m�tt� oikeaa sanaa, lausui kerran el�m�ss��n
tyhmyyden: eih�n se ole mit��n, se on minun puolisoni, minun mieheni
kuvern��ri. Minun h�ijy mieheni, joka on tullut niin �kkiarvaamatta,
niin aivan ilmoittamatta, ett� v�h�ll� s�ikytt�� minut ja minun
vieraani halvatuiksi.

Ah, nyt voitiin jo hengitt�� helpommin. Lamput sytytettiin yht'�kki�,


ja keskelt� syvint�, j�nnitt�vint� mystisismi� ja spiritismi�,
tuolta aivan henkien maailmasta oltiin v�kivaltaisesti siirretyt
tavallisimpaan, jokap�iv�isimp��n todellisuuteen: siin� oli mies, joka
�kkiarvaamatta h�mm�stytti vaimoansa. Ja jonkinlainen h�pe�n ja harmin
tunne valtasi Helenan vieraat. Osa heist� heti k�ytti hyv�kseen
h�iri�t� ja katosi ilman mit��n.

Erik Horn pyysi hymyillen anteeksi, ett� oli n�in tullut h�irinneeksi
kokousta. Helena oli jo kokonaan rauhoittunut ja tarjotutti teet� sek�
kreikkalaisia ja turkkilaisia konvehteja, yleinen neuvottomuus alkoi
v�hitellen haihtua ja tuo juuri v�h�� ennen vallinnut mystillinen
mieliala hukkui auttamattomasti leikinlaskuun ja nauruun. Ja
koko kylpyajan kesti tuttujen piiriss� huvia tuosta Helenan
ajattelemattomasta: eih�n se ole mit��n, se on minun puolisoni. Vieraat
k�sittiv�t velvollisuutensa ja viipyiv�t ainoastaan niin kauan, kuin
s��dyllisyys ja kohteliaisuus v�ltt�m�tt� vaativat. Puolen tunnin
kuluttua olivat puolisot jo kahden kesken.
XV.

Ja nyt on hiljaista Koshelskyn huvilassa. Erik Horn tarttuu vaimonsa


k�teen, silittelee ja suutelee sit� ja menee h�nen kanssansa siihen
huoneesen, jossa heid�n poikasensa nukkuu pieness� vuoteessaan. Ja
Marfa, puolisiivoton ja puolialaston kuten aina, nousee kiireesti yl�s.

-- Ah, herra, herra, sanoo h�n h�mm�styen ja yritt�� suutelemaan h�nen


k�tt�ns�, terve tuloa, teid�n armonne. Ylpe�sti n�ytt�� h�n pikku
Erikki�, joka makaa niin hiljaa, kaunis hymy suun ymp�rill�, joka on
piirteilt��n kuin Amorin jousi. Lapsuus her�tt�� eloon uinailevan
my�t�tuntoisuuden, viritt�� raikkaita, onnellisia tunteita terveiss�
luonteissa.

Ja suuri Erik on iloinen ja unhottaa kaikki. H�n pusertaa vaimonsa


k�tt� ja suutelee lapsen pieni�, ruusuisia poskia.

-- Tied�tk�s mit�, on vahinko, ett� h�n ei ole kenenk��n n�k�inen minun


suvustani, sanoo Erik.

-- Niin, vastaa Helena, kietoen k�tens� Erikille kaulaan, min� olen


oikein suruissani, ett� h�n ei ole minun kauniin, muhkean Erikkini
n�k�inen. Ja kuin Helena nyt k��nt�� silm�ns� kohti h�nen silmi�ns�,
katsoen pitk��n ja suloisesti, jollainen katse v�lkkyv�ss�
kirkkaudessaan valaisi kaikki, mit� h�nen ymp�rill�ns� oli, silloin ei
Erik en�� voinut ep�ill�, ei olla ep�tietoinen. H�nen kiusallinen
levottomuutensa haihtui kerrassaan, h�n n�ki, h�n tunsi: Helena rakasti
h�nt�, ainoastaan h�nt�.

Ja onnellisina, iloisina meniv�t he huoneihinsa.

-- Ah, viimeinkin kahden kesken, sanoo Helena, aivan kahden. Noiden


meit� ymp�r�iv�in muurien ulkopuolella on pimeys, kev�tkylm�, makaava
maa ja t�htitaivas. T��ll� sis�ll� on valoisa, l�mmin ja suloinen. Min�
istun sinun luonasi, nojaan p��t�ni sinun olkap��t�si vasten, ja t�ss�
hiljaisuudessa sitte hyv�ilev��, suloista hymy�, lempeit� katseita,
jotka tunkeutuvat syd�mmen salaisimpiin syvyyksiin, kauneutta ja
miehuullista voimaa, runsaammin kaikkea t�t�, kuin sanoin, kuin
ihmis��nin voidaan lausua ja tulkita. Min� kuuntelen sinun
valtimoittesi sykint��, sinun hymysi syntyy minun kasvoillani ennen
kuin se valaisee sinun muotosi. Sinun ajatuksesi ovat minunkin
ajatukseni, kuin saman linnun kaksi siipe� kantavat ne yl�s taivaalle,
mit� me parasta ja kauneinta tunnemme.

Ja Helenalla on niin paljo kerrottavaa ja kysytt�v��, ilta kuluu ja y�


tulee, mutta yh� viel� riitt�� h�nell� puhelemista ja kyselemist�.

-- Mutta sanos minulle, kuinka sinulle johtui mieleen se oivallinen, se


onnellinen aate, ett� l�ksit t�nne minun luokseni? Kuinka sait aikaa?
Sin� h�ijy, olethan t�h�n asti aina jyrk�sti ja itsep�isesti sanonut,
ett'et tule.

Erik moneen kertaan pyyhki k�dell��n Helenan kaunista, irtaallaan


olevaa tukkaa pois h�nen otsaltansa ja katsoi h�neen hell�sti, vaan
samalla v�h�n h�mill��n, ja sanoi hitaasti:
-- Kuulehan, Helena, oletko tullut tarkanneeksi kirjeit�si, mik� nimi
niiss� esiytyy useimmin?

-- Erik Horn, sanoi h�n v�h��k��n arvelematta.

-- Ei, ei suinkaan. Joka sivulla tapaat toisen nimen ehtimiseen.


Sinulla ei ole muita ajatuksiakaan kuin ne, jotka koskevat h�nt�. No,
muistuttelehan mieleesi, se on ... ja h�n hymyili ja kumarsi kasvonsa
alas h�nen puoleensa, niin ett� tunsi h�nen l�mp�isen huo'untansa.
Tsherebatshov, sanoi h�n �kisti ja nosti yl�s p��ns�, voidakseen katsoa
h�nt� oikein silmiin.

-- Tsherebatshov, sanoi Helena tyynesti, muodon tai v�rin v�h��k��n


muuttumatta. Tosiaan, se saattanee olla mahdollista. No ent� sitte?

-- Ent�k� sitte. Ymm�rr�th�n, ett� min� mielell�ni tahdoin n�hd�


miehen, joka niin kokonaan t�ytti sinun sielusi ja ajatuksesi.

-- Ah, siisp� mustasukkaisuutta -- ja tyytyv�isyyden hymy levisi h�nen


nyt punastuville kasvoilleen. Ja luuletko sin�, ett� min� olisin... Ei,
mutta Erik...

Ja tosiaan Helenan olikin helppo olla uskollinen. Vallita, ihastuttaa,


tuntea henkens� voima, sit� h�n kyll� himoitsi. Sit� voimaansa h�n voi
n�ytt�� ainoastaan yhdess� piiriss�, naisen piiriss�. Tulistuttaa,
innostuttaa, taivuttaa syd�mmi� kuin vahaa, saattaa toisen ��ni
hiljenem��n �nkytt�v�ksi kuiskaukseksi, ylenem��n hehkuvaksi
innostukseksi, n�hd� punan lentelev�n edes takaisin, nousevan ja
laskevan kuumeisilla kasvoilla, tuntea, kuinka katseet hehkuvat ja
j�lleen sammuvat, kaikkea tuota h�nen tahtonsa oikkujen mukaan, se
riitti h�nelle, se oli h�nest� el�m��. Itse h�n sit� vastoin pysyi
luop��sem�tt�m�n�, umpimielisen�, innostumattomana, ja tyytyi
ainoastaan siihen, ett� tunsi rajattoman valtansa. Ja sit�kin valtaansa
k�ytti h�n perin harvoin, h�n ei ik�v�inyt kiemailemisen �rsytyst�,
naisten kateutta eik� miesten kunnioitusta, vaan tahtoi ainoastaan
tiet��, ett� ne kaikki olisivat olleet h�nelle tarjona, jos h�n niit�
olisi halunnut.

-- Ah Erik, sanoi h�n ja kiersi kauniit, t�ytel�iset k�sivartensa


h�nelle kaulaan, sin� et tunne minua.

Erik hymyili.

-- Enk� sinua tunne? No niin, kuin nyt l�ksin kotoani ja saavuin


Pietariin, tarjottiin minulle siell� paikkaa. Min� kysyin, kuka on
puhunut minun puolestani. Ja mit� sain vastaukseksi? Tsherebatshov.
Saatatpa uskoa, ett� tunteeni eiv�t olleet kovinkaan iloiset
matkustaessani...

Nyt syttyi nuoren, kauniin vaimon mieli tuleen ja liekkeihin.

-- Paikka Pietarissa, sinulle on tarjottu paikka Pietarissa etk� puhu


koko asiasta ennen kuin nyt! Ah, Eugen Aleksandrovitsh on kuitenkin
ollut oikein hyv�. H�nen kauttansa se on, sen profeetan, joksi sin�
h�nt� sanot. H�nen veljens� on sis�asiain ministerin erityisess�
suosiossa, he ovat muuten sukuakin kesken��n ja sit� paitsi hyv�t
yst�v�t aina siit� saakka, kuin he yhdess� k�viv�t oikeuslyseota
Pietarissa; Eugen Aleksandrovitsh on kirjoittanut veljelleen.
Huomisp�iv�n� pit�� meid�n kiitt�� h�nt�. Oi, Erik, Erik, sin� tuot
kanssasi onnea.

-- Oletko sin� sitte pyyt�nyt h�nt� hankkimaan minulle paikkaa


Pietarissa?

-- Erik, Erik, kuinka voit sellaista luullakaan minusta. En min�


koskaan sinun tiet�m�tt�si tahdo koskea sinun asioihisi. Ei, mutta kuin
oli puhe Suomesta, sanoin min� ainoastaan sen, mik� oli totta. Min� en
viihdy siell�, minun ja pojan terveys eiv�t sied� sen maan ankaraa ja
kosteata ilmaa. Min� en ole koskaan pyyt�nyt...

-- Kyll� ymm�rr�n, sin� et ole sit� pyyt�nyt, min� en ole tiennyt...


H�n ei jatkanut lausettaan, mutta itsekseen ajatteli h�n: seh�n on
asian luonnon mukaista, siksi se kuitenkin viimein k��ntyy, kuin sisar
Hanna ennusti...

H�nen kasvonsa synkistyiv�t, hymy kuoli pois.

-- Mutta Erik, sanoo Helena levottomasti ja kummastuen, tottahan et ole


antanut eitt�v�� vastausta.

-- Min� en sit� ole viel� antanut, mutta aion antaa.

-- Ja j��d� Suomeen ainiaaksi... H�nen silmiss��n n�kyi niin suurta


levottomuutta ja tuskaa, ett� Erikki� syd�mmens� syvyyteen asti
suretti, ett� t�m� maa, joka oli h�nen, jossa h�n oli onnellinen, jossa
h�n tahtoi el�� ja kuolla, tosiaan tuotti Helenalle sellaista tuskaa.

Ja Helena pani henkens� ja sielunsa alttiiksi siihen taisteluun joka


nyt oli alkava. Eiv�t h�nen silm�ns� olleet koskaan viel� katselleet
niin kauniisti ja hell�sti Erikkiin, ei koskaan viel� h�nen ��nens�
sointunut niin sulavasti, kuin musiikki suloisimmassa adaagiossa, eik�
h�n koskaan ollut ennen ollut niin varma siit�, mihin h�n pyrki, mit�
tahtoi. Sellainen varmuus antaa voimaa, ja Helena oli voimakas.
Sellaiseen taisteluun ei Erikill� riitt�nyt voimia. Laimeat olivat
h�nen vastauksensa ja laimeat h�nen syyns� Helenan selvien ja varmain
vaatimusten rinnalla. Erik tahtoi saada poikansa kasvatetuksi Suomessa,
h�n tiesi sen olleen h�nen is� vainajansa tahdon samoin, kuin se oli
h�nen omansakin. Suomessa h�nell� oli sukuperint�ns�, siell� oli h�n
jotakin, oli St�lsk�ld Horn. H�n rakasti pikku kaupunkiansa ja
l��ni�ns�, josta h�n voi kuten ennen muinoin Pietari Brahe sanoa: min�
olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyv�inen. H�n oli puuhannut
rautatien saantia l��niins� ja asia oli juuri nyt ratkaistava, h�nell�
oli suuret aikeet isojaon pit�misest�, joka oli tuleva sanomattomaksi
voitoksi kansalle, ja viimeksi h�n my�skin syd�mmest��n harrasti
kansakoulun asiaa, ja kaikki ne yhteens�...

Innostuksen ja viisauden ainaisessa taistelussa viimemainittu joutuu


tappiolle, jos taistelu on lyhyt, vaan p�in vastoin, jos taistelu
kehittyy pitk�ksi, sill� aika tylsytt�� innostusta, mutta p�in vastoin
teroittaa viisautta. T�ss� oli taistelu lyhyt. Erik oli voitettu, h�nen
syyns� heikkonivat heikkonemistaan ja hukkuivat Helenan hartaihin
rukouksiin ja hehkuviin suuteloihin. Kauan ennen, kuin aurinko tuolla
kaukana taivaan rannassa leimuten nousi suojaa suomattoman meren
sylist�, oli Erik Horn antanut vastaukseksi vaimonsa rukouksiin sitovan
lupauksen.
Her�tess��n seuraavana aamuna Horn tunsi tyytym�tt�myytt� siit�, ett�
oli pett�nyt itsens�. H�nen siin� itsekseen pilkatessaan itse�ns�
my�ntyv�isyydest��n ja heikkoudestaan aukesivat �kisti verhot, ja aamun
kirkkauden ymp�r�im�n� seisoi Helena ikkunan luona, onnellisena kuin
voitollinen kauneuden jumalatar, pirte�n�, ruusuisena ja jo
pukeutuneena, kauniissa aamupuvussa, jonka leve�t laskokset ja
pitsikoristeiset hihat n�yttiv�t h�nen vieh�tt�v�t liikkeens� ja
k�yntins� kaikessa arvokkaisuudessaan ja kauneudessaan.

-- Nouse yl�s, unikeko, kello on jo kymmenett�, sanoi h�n


miellytt�v�sti hymyten. Nouse yl�s ja tule kuistille, niin saat n�hd�
kilpaveljesi. H�n istuu auringon paahteessa kalliota vasten tuolla
noin. Tee odottaa ja aamiainen on valmis. Pikku Erik aivan kuolee
n�lk��n. T��ll� etel�ss� ollaan hyvin aikaisia. Saamme tuoreita rapuja
ja oikean j�ttil�iskampelan, joka viel� tunti sitte potkiskeli
s�ili�ss�. Nyt se on aseteltuna �ljymarjavuoteelle sitruunapeitteen
alle ja haudattu valkoiseen viinikastekkeesen, joka viini on kasvanut
Tshatyrdagin rinteill�. Sit� paitsi Trapezuntin kirsikoita ja
Bakshiserain mansikoita sek� kaiken muun p��lle Voronzovin paraita
viinej�. No, houkutteleeko sinua... Ja Erik nousi heti, pukeutui ja
meni ulos.

Aamiainen oli laitettu hyvin suurelle p�yd�lle kuistille. Helena oli


hyv�ll� aistilla j�rjest�nyt n�in tilap�iten pienet ylellisyyskemut.
P�yd�n alap��ss� oli mustetolppo ja muut kirjoitustarpeet. Erik Horn
heti k�sitti tarkoituksen. T�n��n oli se s�hk�sanoma l�hetett�v�, joka
teki h�nen muuttonsa Pietariin varmaksi. H�n oli tunteitten
huumauksessa, hellyyden kuohussa unhottanut, mit� ajatuksia h�nen
mieless��n liikkui matkalla, tuominnut tahtonsa kuolemaan ja j�tt�nyt
vakuutuksensa oman onnensa nojaan. H�nest� tuntui, kuin olisi jo kerran
ennen, ehk�p� toisessa maailmassa, t�m�n edellisess� el�m�ss�, kokenut
saman tapauksen, samat tunteet, samat rukoukset, samat huokaukset,
kyyneleet, rakkauden onnen ja ilon ja her�nnyt siit�, mieless�
yht�l�iset tyytym�tt�myyden tunteet ja itsesyyt�s ja suussa samaa sapen
makua. H�n tunsi, ett� h�nen el�m�ns� halaistiin kahtia. H�n aavisti,
ett� jokin ratkaiseva, traagillinen kohta h�nen el�m�ss��n oli tulossa.
Vaikuttaakseen ja toimiakseen t�ysin m��rin tarvitaan tahdon voimaa.
Nyt ne h�ness� erotettiin, vet�m��n kukin omalle tahollensa. H�n tahtoi
yht�, mutta teki toista; syntyi juopa tahdon ja toimen v�lille. Erik
tunsi uupumista, huumausta. Ensimm�isen tahdon kirkkaat v�rit olivat
haihtuneet ajatusten kalpeassa kajastuksessa. H�n tunsi itsens�
haluttomaksi ty�h�n, voimattomaksi, p��tt�v�isyytt� puuttuvaksi.
Tehd�kseen kiusan lyhyeksi, t�ytt��kseen antamansa lupauksen ryhtyy h�n
heti toimeen ja kirjoittaa s�hk�sanoman, virkkaamatta mit��n koko
asiasta.

-- Papinka, papushka, kuulee h�n hienon, livertelev�n ��nen. Pikku Erik


se siin� riemuiten juoksee h�nen luoksensa, ja Helena onnellisena ja
hurmaavana, v�rilt��n pirte�n�, el�v�n� ja hienona, liikkeilt��n
pehmoisena, hyv�ilev�n� kuin satujen lumoava meren neito, pit�� h�nt�
kainaloista. Poikanen vied��n riemusaatossa paikalleen suuren
kukkakimpun eteen, joka seoittaa tuoksunsa toiseen, joka levi��
mehukkaammasta, mutta silt� yht� vieh�tt�v�st� kampelasta, mansikoista,
juustosta, ja Voronzovin paraasta krimil�isest� Xeresviinist�.

-- Kas t�ss�, sanoi Helena ja antoi Erikille k�teen teaatterikiikarin,


katso tuonne tien poikki, tuota, joka seisoo suuren, harmaan kallion
luona auringon paahteessa ja kuitenkin v�risee vilusta.

-- Miss�? Kuka?

-- H�n tuolla punaisten ruusujen keskell�.

Erik katsoi sinne. Joku sairas, nen�n pieliss� ja otsassa kalman v�ri,
seisoi siell� v�risten auringon paahteessa. Tuon ruusukehyksen ja
kuohuvan el�m�n keskell� n�ytti h�nen laihtunut muotonsa viel�kin
kuihtuneemmalta.

-- Se raukka on kohta maksava velkansa luonto�idille. Keuhkotauti, eik�


niin?

-- Niin, juuri niin. Nyt tervehtii h�n sinua. H�n on niin hyv�.

-- Kuka se on?

-- Sinun kilpaveljesi, profeetta Tsherebatshov, sanoi Helena ja katsoi


hymyillen mieheens�. Mies parka! No, onko mielest�si mit��n syyt� olla
mustasukkainen. Mutta kas t�ss�, ota viel� t�m� pala, min� olen sen
itse paistanut �ljyss� ja valkoisessa viiniss�, �ljymarjat ovat
tuoreita.

Horn laski pois kiikarinsa. Tuo muukalainen tuolla, tuo k�si, heikko
kuin lapsen, kostea ja kylm� ja kohta joutuva m�t�nem��n haudan
mullassa, oli antanut h�nen el�m�llens� uuden k��nteen, huomaamatta
ohjannut h�net tielle, jota h�n ei tahtonut kulkea, vaan ponnisteli
vastaan, mutta jolle h�nen rakkautensa, h�nen heikkoutensa ja Helenan
luja tahto h�net kuitenkin veiv�t.

Helena aavisti, mit� tunteita Erikin mieless� liikkui.

-- Me l�hdemme, jos tahdot, huomenna sinun kanssasi, sanoi h�n


hell�sti.

-- Ent� sinun spiritistisi? kysyi Erik, koettaen k��nt�� asian


leikiksi.

Helena katsoa tirkisteli h�neen veitikkamaisesti. T�ss� h�nell� oli


Erikkins�, kuusi jalkaa kolme tuumaa pitk� ja rinta niin leve�, ett�
Pietarin sotilasr��t�li Nordenstr�m vallan h�mm�styi, kuin sen ensi
kertaa n�ki. Ja Helenan spiritismi oli kuin pois puhallettu.

-- Ah, sanoi h�n niin verrattoman leikillisesti, laski k�tens� h�nen


kaulalleen ja painoi poskensa vasten h�nen poskeaan, olethan minulla
sin�. Ja sin� tyytym�t�n, h�ijy olento, katso ymp�rillesi: miss� olet
n�hnyt sellaista paratiisia kuin "t�m� pikku osa Ven�j��"?

XVI.

Aamiaiselta p��sty� p��tettiin l�hte� meren rantaan. Erik Horn l�ksi


edelt� pikku Erikin ja Marfan kanssa. Helena lupasi tulla heti, kuin
ehti vain pukeutua. Yhtym�paikaksi m��r�ttiin venesilta suuren
k�velytien varrella. Erik astui, taluttaen poikaansa k�dest�, alas
pengerm�lt� toiselle heisipuu- ja rantaputki-pensaikkojen v�litse,
joissa oli pikku kukkia ryhmitt�in. H�n l�hestyi kalpeaa miest�, joka
v�risten istui auringon paahteessa, kyyristyneen� ruusujen keskeen,
h�nen, joka, kuoleman merkki otsallansa, haaveksien katseli yl�s
Koshelskyn huvilan kuistille, jossa el�m� liikkui kauneimmassa
muodossaan, nuorena ja kauniina �itin�.

Erik oli jo aivan l�hell� herra Tsherebatshovia, kuin pienokainen


�kisti tempasihe irti h�nen k�dest��n ja juoksi sairaan luo. Erik oli
aikonut menn� h�nen ohitsensa, mutta nyt h�net �kisti valtasi
kummallinen vienouden ja s��lin tunne, seassa my�s jotakin siit�
etev�mmyydest�, jota kaikin puolin terve aina syd�mmens� syvyydess�
tuntee sairasta kohtaan. Niinp� h�n meni Tsherebatshovin luo, esitti
itsens� ja pyysi anteeksi, ett� oli edellisen� iltana tahtomattansa
h�irinnyt h�nt� h�nen esittelyss��n.

Tsherebatshov tervehti kohteliaasti Erikki� ja h�nen poikaansa.


Keuhkotautisen raskas katse leimahti, kaksi tarkkarajaista, punaista
leimaa kohosi h�nen poskilleen ja koneen tapaisesti, ik��n kuin
uneksien, ojensi h�n k�tens� tervehdykseen. N�ytti silt�, kuin h�n
olisi tarvinnut aikaa soittaakseen kokoon kaukana harhailevia
ajatuksiaan, sill� vasta sitte, kuin ensin oli hyv�n hetken puhutellut
Hornia aivan jokap�iv�isill� korusanoilla, k��ntyi h�n h�nen puoleensa,
kasvot jonkun verran el�vin�.

Erikist� tuntui, kuin olisi Tsherebatshov �kisti sanonut itselleen:

-- Vai niin, sin� olet siis Helena Nikolajevnan mies; no, tuleepa
hauska n�hd�, mit� sinussa oikeastaan on. Mutta t�m�kin silm�nr�p�yksen
ajaksi leimahtava tarkkaavaisuus kuoli �kisti kuin kirjava perhonen,
joka lent�� palavaan liekkiin, polttaa siipens� ja putoaa maahan kuin
kiemurteleva mato.

Lopettaakseen keskustelua kysyi Erik tiet� rantak�yt�v�lle.

-- Min� olen menossa sinne, vastasi Tsherebatshov; jos sallitte, saatan


min� teit�.

Ja kaikki astuivat vitkalleen rinnett� alas k�yt�v�lle paitsi pikku


Erik, joka juoksi parin sylen p��ss� herrain edell�, koko ajan Marfan
vartioimana ja puhelullaan huvittamana.

-- Te olette etev� taiteilija, on minun vaimoni sanonut, alkoi Erik.

-- Niin, vastasi toinen hymyillen, min� olin aikoinani sek� etev� ett�
taiteilija; nyt on kaikki ohitse siit� asti, kuin lakkasin uskomasta
taiteesen ja itseeni.

-- Min� en k�sit�, ettek� usko itsell�nne olevan kyky� taiteesen vai


ettek� usko taidetta itse��n?

-- En kumpaistakaan. N�ettek�, sairaat puhuvat mielell��n itsest�ns�.


He ovat itsekk�it� paljon suuremmassa m��r�ss� kuin muut, ja juuri sen
t�hden on tervetten niin vaikea siet�� heit�. Niin, niin se tosiaan on,
min� olen sen itse kokenut. No niin, koska te kysytte, niin min�
vastaan. Min� en yleens� usko mit��n. Min� olen niit� miehi�, joita
arvatenkin olette usein tavanneet Ven�j�ll�, niit� arvostelevia,
ep�ilevi� ja sen t�hden suuriin tekoihin kykenem�tt�mi� -- lyhyesti
sanoen nihilistej�. Niin, k�sitt�k�� sanani oikein, en niit� halpoja,
t�rkeit� pahantekij�it�, joissa petomaisuus ja siihen taipumus
kehittyv�t samassa m��r�ss�, kuin heit� pett�� usko el�m��n, sen
tarkoituksenmukaisuuteen, jopa sen v�ltt�m�tt�myyteenkin. Ei, min� olen
ep�ilij�, pessimisti kuin kaikki maailman hienoimmat ja jaloimmat
henget aina siit� ajattelijakuninkaasta, joka huomasi kaiken olevan
katoavaisuutta ja turhuutta, hamaan Schopenhaueriin asti. Yhteen asiaan
uskoin min� kauimmin: taiteesen. Mutta ehk� teit� v�sytt�� kuulla minun
ajatusteni leikki�? N�ettek�s, min� olen jo poissa t�st� el�m�st�,
t�st� maailmasta. Ei minulla ole t��ll� mit��n tekemist�. K�teni eiv�t
en�� tottele minua, maalilautanen painaa minua, voimat pett�v�t.
Ainoastaan yksi maailma on minulla viel�, jossa liikun yht� vapaasti
kuin ennenkin. Niin, ehk�p� hermojeni herkk�tuntoisuuden ja ajatusteni
ainaisen harjoituksen t�hden vapaamminkin ja helpomminkin kuin terve
ihminen. Se on ajatusten maailma.

-- Min� pyyd�n, jatkakaa, minun vaimoni on kirjoittanut teist�, min�


olisin kiitollinen, jos saisin kuulla...

-- Ei, min� se kiit�n ja min� se olen kiitollinen. Ainoastaan silloin,


kuin saan selitell� ajatuksiani, tunnen viel� el�v�ni t�ss� kauniissa,
mutta hirvitt�v�ss� maailmassa -- muuten istun untelona kuin paleltunut
varpunen. Ajatus tulee selv�ksi vasta silloin, kuin se puetaan
sanoihin. Sana se on ajatuksen selvitys, sen muoto, vaikkapa paha kyll�
my�s sen rajoitus, sill� ajatus er�iss� tapauksissa menee sen rajan
ulkopuolelle, jossa sanat loppuvat.

N�ettek�s, minun mielest�ni on taide ainoa totinen, ainoa pysyv�inen


maailmassa, ainoa, jonka per��n kannattaa pyrki� t��ll� alhaalla,
ainoa, josta ei voi olla mit��n eri mieli�. Uskonlauseittemme kyll�
pit�isi olla kaikkein varminta, kuin meill� on, mutta joka
kolmantenasadantena vuonna muodostellaan ne uusiksi, kuin sit� ennen on
kidutettu, vainottu ja poltettu toisiaan. Meid�n autuudentoivollamme,
kuten papit sanovat, on kevyt ankkuri. Uskon lauselma, jonka me
tunnustamme ja hyv�ksymme, hylj�t��n ja tuomitaan Roomassa, Genevess�,
Erfurtissa, ja p�in vastoin, ja viel� t�n�kin p�iv�n� on vastaus
l�ytym�tt� Pilatuksen kysymykseen: mik� on totuus, eik� suinkaan sen
t�hden, ett� siihen ei olisi koskaan kukaan vastannut, vaan sen t�hden,
ett� vastauksia on niin kovin monta. Taide on vahvempi kuin roomalainen
oikeus, lujempi kuin 89:n perusteet. Mit� on j�ljell� Kreikanmaan,
Rooman, Arabialaisten tavoista, laeista, yhteiskuntalaitoksesta ja
vallasta? Ei muuta kuin Sofokleen murhen�ytelm�t, Venus Milolainen,
Virgiliuksen runot, Tuhat ja yksi y�t� -- yksin satukin el�� kauemmin
kuin todellisuus. Renaissansin taisteluista, voitoista, uskosta, opista
ja v�itelmist� on j�ljell� Dante, Rafael, Leonardo da Vinci. Ja kuin
nykyaikainen Europpa hajoaa liitoksistaan ja kukistuu, j�� sen haudalle
muistopatsaiksi Hamlet, la Mancan ritari, Rousseaun Emile, Mozart ja
Faust. Yhteiskuntalaitos, uskonto, lait, jopa siveysoppikin
vaihtelevat, ainoastaan taide on pysyv�inen, kukistumaton, kuolematon,
ainoastaan sit� kannattaa tavoitella. Kaikki muu on utukuvia,
mielikuvituksen luomuksia, jotka haihtuvat kuin aamusumu auringon
paistaessa niihin. Kaikesta muusta, mineralogiasta, botaniikasta,
fysiikasta, voi olla eri mieli� ja kaikki se on muuttuvaista, ja jos
siin� on jotakin totta, on se olemassa ainoastaan sit� varten, ett�
muodostaisi niit� nesteit� ja sit� mehua, joiden ��rimm�inen tarkoitus
on kasvin ravitseminen, sen kasvin, joka kannattaa el�m�n ja
sivistyksen kukkaa: taidetta.
Ainoastaan taide on pysyv�inen ja verraten kuolematon. Niin, paha
kyll�, ainoastaan verraten kuolematon, sill� se on lakkaamattomassa
riidassa kaikkivaltiaan, julman luonnon kanssa. Luonto on meid�n
kiukkuinen vihollisemme, riidatta ja taistelutta ei se anna meille
mit��n, ei Feidiaan kuvapatsaita, ei Mozartin musiikkia, ei
Shakespearen draamoja. Lyhyen, heng�styksiin asti h�t�isen, taistelevan
el�m�mme ajaksi riist�mme n�m� aarteet, n�m� hengen lahjat itsellemme,
ja voi meit�, jos hetkeksik��n j�t�mme ne suojelematta ruosteelta ja
koilta, kosteudelta ja kuumuudelta. Luonnon tutkijat sanovat, ett�, jos
meid�n maatamme eiv�t pilvet verhoaisi, yksi y� riitt�isi sen l�mm�n
haihtua pois niin tyyten, ett� t�m� ihana kiertot�htemme muuttuisi
j��m�hk�leeksi. Ja min� sanon, ett�, vaikka tuhannet s�ilytt�v�t ja
suojelevat, mit� muutamat ovat luoneet ja meille antaneet, ne aarteet
kuitenkin murenevat p�iv� p�iv�lt�. Unhotuksen verho on kerran peitt�v�
niit�, tuli kuluttaa ne, kosteus hajoittaa ne. Miksi siis uskoa noiden
haurasten esineiden pysyv�isyytt�, jotka ijankaikkisuuden reunalla
muodostuvat tomusta ja joutuvat sellaisten p�iv�kauden el�v�in
korentojen suojeltavaksi kuin me. Hirmuinen luonto heitt��
lemmett�m�sti meid�t ulos maailmaan samoin, kuin syd�n viskaa
valtimoihimme pisaran verta, pit�m�tt� v�h��k��n lukua siit�, antaako
t�m� pisara voimaa aivojemme soluille aiheeksi hyv��n vaiko pahaan
tekoon. Ja viel�kin julmempaa: ainoastaan meille on annettu kyky� luoda
taideteoksia, joita me kaikin tavoin puolustamme luonnon kaikkivaltaa
vastaan, vaan jotka se kuitenkin aikain lopussa v�kisin ottaa meilt�.
Katsokaas, n�m� kiusaavat ajatukset ovat musertaneet minun taiteeni
jo kauan ennen, kuin ne n�kym�tt�m�t voimat, jotka nyt tekev�t
h�vitysty�t�ns� minun sis�ll�ni, ovat p��sseet tarkoituksensa perille.
Ja kun kaikki ajattelu johtaa meit� siihen, ett� el�m� on taistelua
harhakuvista, taistelua suuresta "ei mit��n", niin min� kuten tuhannet
muut, jotka eiv�t ole tahtoneet vaipua epikurolaisten t�rke��n oppiin
-- kuten tied�tte, ep�ilij�t helposti siirtyv�t Epikuron ihailijoiksi
-- olen siirtynyt spiritismin alalle. Se muuten on huono sana, ei
ollenkaan vastaava ajatusta, jota se edustaa.

-- Tied�ttek�, Eugen Aleksandrovitsh, onpa t�m� kummallista, sanoi Erik


hymyillen: min� olen n�hnyt arot, olen kuullut puhuttavan ven�j��
ymp�rill�ni, olen ratsastanut kilpaa pohjatuulen kanssa; mutta niin
el�v�sti kuin nyt teit� kuullessani en ole koskaan tuntenut olevani
Ven�j�ll�; t�ss� minulle mieluisessa maassa, jossa olen el�nyt ja
taistellut niin monta vuotta. Joku suuri ajattelija on teist� kerran
sanonut, ett� te juoksette nuoran p��h�n asti. Te ette pelk��
johtop��t�ksien liiallisuuksia. Ei hyv�ss� eik� pahassa kukaan p��se
nyky��n niin pitk�lle kuin te. Mutta te tavoittelette mielikuvituksen
haaveita, jotka ovat saavuttamattomia. Katsokaa itse omia johtajianne
ja mink� eteen he ty�skentelev�t. Er��t heist�, slavofiilit, tahtovat
painaa yht�l�isyyden leimaa 115 miljoonaan ihmiseen teid�n maassanne.
Se on hy�dyt�nt�, tarpeetonta ja mahdotonta, sill� yhteys ei ole mik��n
yksimuotoisuus, yhteys on ihmisten syd�mmess�, ja sit� ei saavuteta
v�kivallalla, vaan sovittelemalla... Osa taistelee h�vitt�misopin
puolesta, rakentaakseen nykyisten olojen raunioille kenties mink�
tuulentupaisen valtiomuodon. Osa tahtoo tarttua miekkaan slaavilaisten
veljein hyv�ksi; uskokaa, se on kaksiter�inen miekka, joka haavoittaa
omaa herraansa. Sen sivaltaminen on l�mmin, suuri ja jalo ajatus, mutta
se on nurinp�inen, hy�dyt�n, se tulee kalliiksi. Se k��nt�� vain
huomion pois siit�, joka on l�hinn�, mit� t�ytyy tehd� kotona,
kotimaassa, pois tuosta ik�v�st�, jokap�iv�isest�, vaivalloisesta,
josta ei kukaan puhu, joka tapahtuu hiljaisuudessa ja kenenk��n
huomaamatta. Eugen Aleksandrovitsh, te olette kauas katsova mies ja
n�ette suuria, et�isi� katsottavia, mutta lankeette edess�nne olevaan,
pieneen myyr�n multal�j��n. Ja myyr�n multakasa on k�yh� mushikka
kyl�ss��n, jossa h�n tehd� raastaa ty�t� jokap�iv�iseksi leiv�kseen.
Siin� on se velvollisuus, joka on l�hinn�, siin� on ty�, joka...

Erik Horn ja Eugen Aleksandrovitsh katselivat ��neti tuolla ulkona


vierivi�, suuria, vihreit� laineita, kuinka ne likemp�n� muuttuivat
v�lkkyv�n sinisiksi ja l�hinn� rantaa kimaltelevana ainejoukkona kuin
sula emalji ja kulta juoksivat v�ri��n vaihdellen ja vavisten rannan
kiville. Kivien luona leikitteli pikku Erik raakun kuorilla ja
hiekalla, vapaana kaikista maailman huolista. Ylh��ll� ilmassa oli
sitte jotakin, joka veti sen koko huomion puoleensa. �kisti juoksi
poikanen is�ns� luo.

-- Papinka, papushka, kas kas -- ja pienell�, paksulla sormellaan


osoitti se kohti taivasta. Erik ja sairas katsahtivat yl�s. Korkealla
ilmassa n�kyi joukko muuttolintuja, jotka kiilan muotoisessa
j�rjestyksess� lensiv�t kohti pohjoista.

-- Ne ovat kurkia, jotka taas matkustavat yl�s Suomeen, kaukaiseen


pohjolaan, sanoi Eugen Aleksandrovitsh.

Horn katsahti viel� lintuihin. -- Sinne Suomeen min� en en�� koskaan


p��se, ajatteli h�n surumielin itsekseen. H�n tunsi katselleensa
korkeita, kaukaisia pyrint�j� kuten tuo kauas katsojakin, vaan
j�tt�neens� hy�dyllisen ty�n, joka on v�ltt�m�t�nt�, j�tt�neens� sen
maan, jossa h�nen lapsensa pit�isi kasvaa.

-- No, rakas Erik, kuului Helenan ��ni, onko ihme, ett� olen saanut
tarhaan etsi� sinua t��lt� alhaalta, sin�h�n olet aivan yl�ilmoissa,
olet vallan muuttanut yl�s pilvilinnoihin. Hyv�� huomenta, Eugen
Aleksandrovitsh. Ja sin�, �idin pikku Erik, mit� sin� sielt� ylh��lt�
t�hystelet?

Kaikki her�siv�t unelmistaan. Eugen Aleksandrovitsh tervehti


kohteliaasti ja kunnioittavasti. Helena k�vi istumaan Erikkins�
viereen.

-- Me katselemme, kuinka kurjet muuttavat kotiin Suomeen, sanoi Erik,


��ness� hiukkanen mollisointua, josta Helena saattoi arvata h�nen
ajatuksensa.

-- Ja siit� sin� jo saat koti-ik�v�n, vaikka vasta eilen tulit vaimosi


ja lapsesi luo. Eugen Aleksandrovitsh, jatkoi h�n, tied�ttek�, ett�
min� olen ��rett�m�n mustasukkainen jotakuta kohtaan, joka niin
kokonaan vet�� puoleensa minun mieheni ajatukset ja tunteet, ett� ei
en�� voi sanoa h�nen kuuluvankaan minulle. H�nen enin aikansa ja paras
aikansa kuluu sen jonkun tyk�n�. Me saamme ainoastaan j�ljelle j��v�t
murut, joita se joku ei tahdo eik� tarvitse.

-- Ja kuitenkin, sanoi Erik katkerasti, j�t�n min� kaikki, seuratakseni


sinua.

Eugen Aleksandrovitsh, herkk�tuntoisempi kuin paras sismograafi, joka


ennustaa tulevia maanj�ristyksi�, oli istunut ��neti koko t�m�n ajan.
Nyt h�n nousi ja sanoi j��hyv�set, puristaen Erikin k�tt�. Puolisot
j�iv�t kahden kesken. Keskell� h�ik�isev�n kirkasta, l�mp�ist� auringon
paistetta oli synkk� varjo hiipinyt heid�n p��llens�, heid�n v�liins�.

LOPPULUKU.

Ja vuodet vieriv�t hiljaa ja huomaamatta kuin pehmoisilla siivill�.


Erik Horn pysyi paikallaan Pietarissa korkeimman suomalaisen
virkamiehen apulaisena. Vapaaherra Hornilla ei ollut paljoa tekemist�,
p�iv�ns� kulutti h�n vierailuilla ja illat loppumattomalla
vistipelill�. H�n oli ainiaan yht� hyv�, yht� hyv�� tarkoittava ja
yht� oikeudentuntoinen. Milloin h�n joskus oli osallisena meid�n
maatamme koskevissa neuvotteluissa, n�kyi h�ness� kyll� harrasta
suomalais-is�nmaallista henke�, mutta h�nen suuri kohteliasuutensa ja
hyvyytens� voittivat h�nen lujuutensa. H�nen tahtonsa ter�s, joka ei
ollut koskaan ollut parasta lajia, oli nyt jo pehmennyt. Vuosi vuodelta
tuli h�nen yh� vaikeammaksi sanoa "ei". J�ntevyys, kauan koettelematta
ollut, huomattiin veltostuneeksi, jos sit� milloin tarvittiin. Maanpako
alkoi n�ytt�� turmelevaa vaikutustaan. Hienot juuret, jotka olivat
viel� sitoneet h�nt� kotiinsa, katkeilivat toinen toisensa j�lkeen.
H�nest� ei tullut sit�, joka h�nest� olisi voinut tulla, jos h�n olisi
pysynyt siin� aukossa, jossa h�nt� tarvittiin. H�n tunsi itsekin tuon,
ja usein h�nen ajatuksensa retkeiliv�t entiseen onnelliseen ja
toimeliaasen aikaan tuolla pieness� l��nin p��kaupungissa ja k�yh�ss�
l��niss�, johon h�n oli uhrannut el�m�ns� paraan ty�n. Jos on totta,
mit� er�s suomalainen kirjailija sanoo, ett� el�m� on itsens� tekeminen
tarpeelliseksi ja ett� onni on tieto siit�, ett� on tarpeellinen, niin
Erik Horn olisi ne molemmat saavuttanut tuolla, ainoastaan tuolla
ik�v�ss�, yksitoikkoisessa l��nin hallituskaupungissa, joka h�nell� eli
l�mp�isess� ja rakkaassa muistossa. Ja hallitsevain henkil�iden kesken
leikillisesti sanottiin, ett�, jos nuo X-kaupungin porvarit esittiv�t
jonkun anomuksen, silloin salaneuvos Horn elpyi, saadakseen tahtonsa
hyv�ksytyksi.

Helenan rakkaus Erikkiin oli yht� l�mmin ja voimakas kuin aina, h�n
osasi siihen sovittaa suloutta ja hienoutta, joiden ei k�y sanoa olevan
joka naisella synnynn�isin�, mutta sille rakkaudelle ei kasvanut mit��n
siipi�, jotka olisivat kantaneet sen korkealle yl�s oman min�n
piirist�. Se rakkaus sis�lsi h�nen miehens�, h�nen poikansa ja h�net
itsens�, mutta siihen se rajoittuikin. T�m�n kesken�isyyden syyt
mainittakoon lyhyesti.

Koko 40-luvun Ven�j� on hegelil�inen, kaikki sen johtavat taiteilijat


ja henget ovat hegelianismin ilmauksia, paitsi Dostojevski -- ja onko
h�n johtava henki, siit� kiistell��n viel� t�n�kin p�iv�n�. Hegelin
filosofialla on Ven�j�ll� kaksi p�invastaista suuntaa: slavofilismi ja
l�nsimaisen sivistyksen yst�vyys. Helena Nikolajevna oli kasvatuksensa,
Ven�j�n tasankoluonnon suuren ja hartaan ihailunsa sek� Marfan laulujen
ja satujen johdosta vihamielinen viimemainittua pyrint�� kohtaan.
Ensimainittuun h�n ei my�sk��n yhtynyt, rakkaudesta mieheens� ja
arkatuntoisuudesta h�nen asemaansa kohtaan. Sen t�hden h�n syv�lle
koskevissa asioissa -- ja sellaisia sattui ehtimiseen h�nen tiellens�
-- joutui olemaan aivan mykk�n�. Mutta vaikka h�n ei sanoin mit��n
lausunutkaan, niin asianhaarain voimasta, joiden luomisessa h�n itse
oli osallisena, ja samanmielisyyden voimasta koko h�nen el�m�ns� oli
samanlainen kuin tien viitan: se ei sano mit��n, mutta osoittaa
lakkaamatta samalle taholle. Seisominen paikoillaan henkisell� alalla
on mahdollinen ainoastaan lyhyen hetken, lev�hdyksen�, voimain
kokoomisena uuteen edistykseen; miss� sit� lepoa luonnottomasti
pitennet��n, seuraa siit� henkinen taantuminen. Niin k�vi Helenalle.
Altruismin ylev�st� opista, joka on syvimm�lle k�tkettyn�
hegelianismissa, vaipui h�n itsekk�isyyteen, joka niin usein tulee
ylimp�in kymmentuhansien kiroukseksi. H�n oli vaipunut siihen
hedelm�tt�m��n halvaustilaan, jonka tuntomerkkin� on: varakkaat ovat
onnelliset.

Vapaaherratar Helena Horn oli kehittynyt hyvin maailmanviisaaksi


naiseksi, h�n oli hankkinut itselleen suuren seurapiirin ja oli
eritt�in suosittu korkeimmissa piireiss�. H�nell� oli tuota tyynt�,
tahtomattansa tunkeilevaa suloutta, joka on hyvien ja rakastettavien
itsek�sten omituisuutena, sit� suloutta, jossa vilkkaus on l�mm�n
sijassa, lukuoppi ja kokemus el�m�n runouden ja tunteen sijassa,
kaupunkilainen k�yt�s hyv�ntahtoisuuden ja hyvyyden sijassa, jossa
kaikki, jonka pit�isi tulla sis�lt� p�in, l�mmitt�� sielua ja valaista
koko olemusta, tulee ulkoa p�in, on opittua, muualta saatua,
taitomaista. Mutta n�m� itsekk��t eiv�t sied� vastaan sanomista, he
ovat itsevaltiaita eiv�tk� k�rsi itsen�isyytt�. T�m� itsekk�isyys se
saattoi h�net aivan aristelematta vet�m��n miehens� pois silt�
toimialalta, johon h�n kerran oli niin syd�mmest��n mieltynyt, jossa
h�n oli tuntenut itsens� onnelliseksi ja ollut hy�dyllinen muille. T�m�
itsekk�isyys se teki, ett� h�n, ollen vapaa kaikista velvollisuuksista
sit� maata kohtaan, johon h�nen miehens� oli kuulunut, hetke�k��n
arvelematta pyrki kotiseutuunsa, jossa kaikki kiihotti h�nen omia
elinvoimiaan, mutta jossa h�nen miehens� elinvoimat kuihtuivat ja
heikkonivat.

Poikaansa jumaloitsi h�n ja oli valmis h�nen t�htens� tekem��n ja


kuluttamaan mit� hyv�ns�, jopa k�rsim��n omastakin puolestaan
suurimpiakin uhrauksia.

Nuoren Erikin kyll�stym�t�n nautinnonhimo ja hillit�n juokseminen huvin


pesiss� olivat alkaneet tehd� Helenaa levottomaksi.

Ensi vuodet asui nuori Erik vanhempainsa luona, mutta mit� enemm�n h�n
varttui, sit� v�hempi j�i h�nelle siihen aikaa. Milloin h�nen, kuten
sanoi, t�ytyi olla leiriss� tai kasarmissa, milloin menn� jonkun
yst�v�n, ruhtinas Sasdanadchen tai kreivi Korkunovin, luo, jotka kaikki
olivat yst�vi� paashikoulun ajoista asti. Erik Erikovitsh oli juuri,
paraillaan huimaavan juhlimisen ij�ss�. El�m�n ilopikari oli h�nelle
tarjona t�yten� ja kuohuvana, ja h�n imi ahneesti itseens� sen
juovuttavaa myrkky�, ilon soiton pauhatessa heng�styksiin asti h�nen
ymp�rill��n. H�nen is�ns� ajatteli usein huolissaan t�t� kohtuutonta
el�m�n iloa ja muisti �idinis�n kohtaloa.

Kerran oli salaneuvos n�hnyt poikansa er��ss� hotellissa mit�tt�m�n


asian t�hden suuttuvan vallan luonnottomasti tatarilaiseen passariin.
Is� tunsi tuosta suurta vastenmielisyytt� ja sanoi ankarasti ja
vakavasti pojalleen: sinun asemassasi olevan miehen on sopimaton
k�ytt�yty� tuolla tavalla! -- Erik Erikovitsh katsoi ihmetellen is��ns�
ja ajatteli itsekseen: mik�h�n ihme nyt on ukolle tullut!

Is� oli kiivastunut siit�, ett� h�n oli poikansa suuttumuksesta


v��ristyneiss� kasvoissa huomaavinaan saman ilmi�n kuin vanhalla
haidamakilla, tatarilaisruhtinaalla, �idin kantais�ll�.
Surumieliss��n ja peloissaan pojan tulevaisuudesta kertoi h�n
vaimollensa t�m�n huomion ja samalla muistutti hienolla tavalla
�indinis�n kohtalosta.

Helena kovin pelj�styi, ja nyt p��tettiin toimittaa Erik pois


Pietarista, sen kiusauksista ja iloista. Sattuikin niin hyvin, ett�
Suomen kenraalikuvern��ri juuri silloin tahtoi vaihtaa ajutanttia, ja
Erik Horn tarvitsi ainoastaan toivoa sit� paikkaa pojalleen, niin sai
olla varma sen saannista. Levollisessa, hiljaisessa Helsingiss�
toivottiin sukulaisten seurassa pojan vakautuvan, joka toivo ei
n�ytt�nyt joutuvankaan h�pe��n. H�n n�ytti Suomessa johtuneen
mielenmalttiin ja t�ytti paikkansa moitteettomasti.

* * * * *

Haapakoskella oli tyhj�� ja autiota. Alakerran suuret, vieh�tt�v�t


huoneet pidettiin kyll� vuodet p��st�ns� l�mmitettyin�, mutta
viikkokausiin ei siell� k�ynyt ket��n suvun j�sent�. Neiti Hanna asui
l�heisess� Hiln�isiss�, enimmiten yksin��n; silloin t�ll�in oleksi
Lilly h�nen luonansa pari viikkoa. Hanna oli vanhennut ruumiiltaan ja
mielelt��n. H�n oli muuttunut katkeraksi; el�m� olikin katkerasti
pett�nyt h�nt�. H�nen rakkautensa lempe� nuoruuden tarina oli loppunut
aikaisin. Sitte oli h�nen ylpe� unelmansa veljest� rauennut kokonaan.
Vanhan herraskartanon mahtavuuden aika oli, k�sitti h�n, p��ttynyt
ainiaaksi. Mit� is� oli tahtonut saada aikaan, se oli Erikin hyvyyden
ja heikkouden t�hden mennyt kerrassaan toisin p�in, ja nuori junkkeri
-- Jegor -- oli ehk� kerran laittava niin, ett� vanhuksen lahja oli
tuleva kiroukseksi is�nmaalle. Viimein oli my�skin unelma is�nmaasta,
sellaisesta, jonka hyv�ksi is� oli ty�skennellyt, alkanut haihtua. Ja
se kaikki oli vuosien kuluessa koonnut katkeruutta Hannan mieleen, niin
kuin myrkky kokoutuu kyyk��rmeen hampaan juureen.

K�ly�ns� h�n ei tahtonut koskaan tavata. K�lyst�h�n ne kaikki h�nen


k�rsimyksens� johtuivat, h�n se oli kuluttanut t�m�n kerran niin
mahtavan historiallisen suvun juuret. Se vaipuu nyt auttamattomasti ja
oli ensi polven aikana h�vi�v� laajan Ven�j�n alueille. Siell�, sen
suurten sukujen joukossa oli St�lsk�ld Horn suku, jolla ei ollut siell�
mit��n valtiollisia oikeuksia eik� muinaismuistoja, j��v� ainoastaan
uudeksi tulokkaaksi. Yksin sen nimen sointukin, joka t�ll� puolen
Rajajokea oli niin kuulu, oli siell� todistava sen vierasta, vihollista
alkuper��. Se siell� oli sotkeutuva saksalaiseen tusina-aateliin, jota
yhteisell� Kaarle Kaarlovitshin nimell� katsellaan vastenmielisesti
koko Ven�j�ll�. Helena oli sotkenut maahan muhkean, nelisatavuotisen
sukuhistorian. Hanna ei sit� antanut koskaan h�nelle anteeksi, ja jos
Helena Horn tuli Haapakoskelle, milloin neiti Hanna oli siell�, niin
Hanna heti pakeni Hiln�isiins�. Yht� asiaa suri h�n suuresti: veljen
kylmyytt� h�nt� kohtaan. Eik� h�n kuitenkaan koettanut mill��n tavoin
l�hesty� h�nt�. H�n kantoi kirvelev��, ik�v�iv�� syd�nt�ns� ja toivoi,
ett� veli sanoisi tuon v�h�isen sanan, joka j�lleen aukaisisi heille
portin lapsuutensa yhteisiin muistoihin, heid�n monivuotiseen
yst�vyyteens�. -- Erik puolestaan kantoi kipe�t� omaatuntoa siit�,
ett� h�nen t�htens� is�n aikeet sukuperint�puuhassa niin huonosti
toteutuivat. Ollen arka nuhteille ei h�n uskaltanut l�hesty�
sisartansa, vaikka h�nt�, mit� vanhemmaksi h�n tuli, ik�v�ns� sit�
kovemmin veti vanhan, rakkaan sisaren puoleen. Jos he olisivat asuneet
l�hemp�n� toisiaan, jos he olisivat tavanneet toisiansa useammin, niin
varmaankin olisivat heid�n syd�mmens� kaikesta ylpeydest� ja
katkeruudesta ja kaikista toivojen pettymisist� huolimatta puhuneet
kuuluvammin ja saaneet aikaan sovinnon heid�n keskens�, mutta nyt he
kulkivat yht�suuntaisia ratoja l�pi el�m�n, kuihtuen hellyyden
ik�v�st�, k�lyn, matkan ja pettyneiden mielikuvien erottamina. Ja niin
olivat he kulkevat edelleenkin, kunnes heid�n el�m�ns� haihtui.

* * * * *

Valtiop�iv�t olivat olleet nelj� kuukautta koolla Helsingiss�.


Kaikenlaisten svekomaanein ja fennomaanein, vapaamielisten ja niiden
kesken, jotka ennen kaikkea rakastivat entisi� oloja, oli taisteltu
monta myrskyist� kahakkaa, ja hallituksen esityksi� oli hylj�tty
kosolta. Kapteeni Erik St�lsk�ld Horn oli ottanut sijan
ritarihuoneessa, suvun p��n� oli h�n istunut suvun kunniakkaalla
istuimella -- tutustuakseen, kuten h�n sanoi, Suomen oloihin ja
edisty�kseen Ruotsin kieless�. Erikill� oli uskalias p�� ja vilkas
luonne. Huonosti h�n ymm�rsi ruotsia, mutta kuitenkin kylliksi sen
verran, ett� voi p�iv�llisp�yd�ss� kenraalikuvern��rin luona laskea
leikki� korkeasukuisten herrain kiihkeist� puheista. Nyt olivat
valtiop�iv�t loppuneet. Maamarsalkka oli pit�nyt puheensa. Vanhimman
kreivin asia oli nyt esitt�� marsalkalle s��dyn puolesta kiitokset ja
ottaa vastaan maamarsalkan sauva. Mutta maan vanhin kreivi oli
sairaana, toinen oli Pariisissa, jossa h�nt� pitiv�t l�mp�isemm�t
harrastukset kuin maan asiat; kolmannella ja nelj�nnell� oli esteit�.
Vapaaherra Erik St�lsk�ld Horn, ensimm�inen vapaaherroista, nousi.
Vapisematta, kalpenematta piti h�n kummastuttavan varmasti huonolla
Ruotsin kielell� seuraavan puheen:

Yleisen, yksimielisen tyytyv�isyyden tunteilla Suomen Ritaristo


ja Aateli otti vastaan tiedon, ett� teid�t, herra paroni, oli
nimitetty maamarsalkaksi. Oltiin varmat, ett� istuntoja tultiin
johtamaan jo tunnetulla ja tunnustetulla taidolla; toivottiin,
ett� se tyyni arvokkaisuus ja hyv� k�yt�s, joiden kautta te
olitte saavuttaneet kaikkein suosion, nytkin olivat kaunistavat
maamarsalkan henkil��. N�m� valtiop�iv�t puheista rikkaine ja
tuloksista k�yhine yhteisistuntoineen ja muine my�h��n y�h�n
jatkettuine istuntoineen, n�m� valtiop�iv�t, joilla er�s puolue
t�ss� s��dyss� on saattanut Ritariston ja Aatelin alttiiksi
kaikkea muuta kuin miellytt�ville arvosteluille, ovat teille
olleet sen laatuiset, ett� varmaan helpotuksen tunteilla j�t�tte
k�sist�nne maamarsalkan sauvan. Mutta toiselta puolen on n�iden
valtiop�iv�in suotu saattaa puoluekiihkon kuohujen l�pi onnelliseen
p��t�kseen monta asiaa, joihin edelliset s��tykokoukset ovat
turhaan tuhlanneet ty�t�. Kun minun tulee n�ill� valtiop�ivill�
Ritariston ja Aatelin l�sn�olevista ensimm�isen� lausua teille,
herra parooni, viimeinen sana, niin en luule voivani tehd� sit�
paremmin kuin esitt�m�ll� voimakkaan kolminkertaisen el�k��n
meid�n jalolle maamarsalkallemme.

Ensimm�isen s��dyn koossa olevat j�senet katsoivat kummastellen,


muuttuen tyytym�tt�miksi ja suuttuen tuota nuorukaista, joka oli tullut
ensimm�isille valtiop�ivilleen, tutustuakseen Suomen oloihin ja
edisty�kseen Ruotsin kieless�, ja nyt t�ss� ryhtyi h�pe�m�tt�m�ll�
tavalla lausumaan tuomionsa maan kreiveist�, vapaaherroista ja
aatelismiehist�. Jos nyt olisi ollut entiset kiivasluontoiset ajat,
niin olisi haarniskat r�misseet, kannukset kilisseet ja miekat
liekehtineet, eik� jalon vapaaherran henki olisi ollut paljonkaan
arvoinen. S��dyn j�senet heti sen j�lkeen kokoutuivat ja
ritarihuone-j�rjestys muutettiin siit� p�iv�st�. T�st� l�htein ei
arvoltaan ensimm�isen tullut lausua s��dyn kiitosta, vaan sen, jonka
s��ty siihen valitsi.

Nyt oli Erik St�lsk�ld Horn, Haapakosken sukuperint�l�inen, valmis


ottamaan vastaan vapaaherrallisen kruunun perint�n�ns� ja kaikella
sill� oikeudella, jonka h�nen ylh�inen syntyns�, h�nen kasvatuksensa
paashikoulussa, h�nen osaava k�yt�ksens�, neuvokkaisuutensa ja
valtakunnan kielen taitonsa h�nelle antoivat, valmis ottamaan
ohjatakseen kansansa t�rkeimpi� ja kalleimpia asioita. Sek� yst�v�t
ett� viholliset ennustavat h�nelle eri syist� nopeaa ylenemist�;
muutamista asioista ovat he yksimieliset: h�nt� ei ole pid�tt�v�
mitk��n entisyyden muistot, ei kansallinen soaistus eik� tarpeeton
aristeleminen, ja h�nell� on ainiaan horjumattomana tukena oleva
sivullaan muhkea, selv�ajatuksinen ja vaikutusvoimainen �itins�.

End of the Project Gutenberg EBook of Haapakoskelaiset, by Jac. Ahrenberg

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAPAKOSKELAISET ***

***** This file should be named 18393-8.txt or 18393-8.zip *****


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/8/3/9/18393/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions


will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE


PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free


distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm


electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm


electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be


used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"


or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived


from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted


with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm


License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this


electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,


performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing


access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any


money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm


electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable


effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right


of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a


defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied


warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of


electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the


assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive


Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit


501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.


Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:


Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg


Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide


spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating


charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we


have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make


any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic


works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm


concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed


editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,


including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.