Ahrenberg
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Haapakoskelaiset
Romaani It�-Suomesta
Translator: Aatto S.
Language: Finnish
HAAPAKOSKELAISET
Romaani It�-Suomesta
Kirj.
JAC. AHRENBERG
Suomensi Aatto S.
I.
* * * * *
Toukokuun lopulla vapaaherra vanhus k�veli edes takaisin huoneessaan
kaikkein paraimmalla mielell�. H�n katsoi kyll� jo kymmenett� kertaa
l�mp�mittaria, ilmapuntaria ja tuuliviiri�: kaikki merkit n�yttiv�t
niin otollisilta kuin mahdollista. Ilma oli l�mmin, ilmapuntari
korkealla ja tuuliviiri osoitti etel�tuulta.
Neiti Hanna, senaattorin ainoa tyt�r, tuli salista, jossa h�n oli
istunut vertaillen englantilaista ja ruotsalaista raamattua toisiinsa.
H�n oli pitk�vartaloinen, v�h�n miesm�inen, vaan kuitenkin miellytt�v�
nainen, ij�lt��n 25 ja 30 vuoden v�lill�. Viisaat silm�t katselivat
v�h�n surumielisesti. Kulmakarvat, hienot ja kauniin kaarevat,
ulottuivat nen�n kohdalla melkein yhteen asti, joka sukuperint� oli,
kuten perhekuvat todistivat, huomattavana enimmill� suvun j�senill�.
Kaksi jotenkin selv�piirteist� poimua kulmakarvain v�lill� todisti
h�nen kokeneen el�m�n vakavuutta ja kest�neen monta ankaraa sis�llist�
taistelua.
Liikutettuna riensi neiti Hanna ulos salin ovesta juuri yht'aikaa, kuin
provasti Maunu Jaakko Velenius, senaattorin koulu-, lukio- ja
yliopistokumppani sek� vanha yst�v�, astui sis��n tampuurin ovesta.
-- Kas sinua, sin� olet pit�nyt kiirett�. Olisipa minun pit�nyt tehd�
samoin, mutta meid�n Johansson, niin, senh�n sin� kaikki tied�t. Vaan
terve tuloa, terve tuloa, vanha kumppani. Nyt saat kuulla uutisia -- ja
senaattori vihelsi -- oikein oiva uutisia.
--- Juuri se. Ole hyv�, k�y istumaan. No, piippu, sohva tai lautapeli,
mink� valitset?
-- Sohvan.
-- Mit� sitte?
-- No ent� sitte.
-- N�etk�s, sit� min� tahdon yleens� katsoen, mutta mit� minuun itseeni
tulee, tahdon min� viel� yhden asian, ja sit� tahdot sin�kin, Hanna,
sanoi h�n tytt�relleen, joka nyt tuli sis��n k�sit�ineen.
-- Min� tahdon saada poikani kotiin. Min� tahdon, ett� h�n oppii
tuntemaan, mit� velvollisuuksia h�nell� suomalaisena aatelismiehen� on.
H�nen ei pid� joutua kiusaukseen j��d� sinne pois, my�d� t�m�
kartanonsa, johon h�nen sukunsa on polvesta polveen pannut vaivaa ja
ty�t�, ja siirty� pois siit� maasta, jota h�nen tulee palvella.
Vahvempaa pidint� kuin kartano ei ole. Maa, se vet��. Jos sinulla on
kappale maata ij�isesti suvun omana, niin ennemmin tai my�hemmin tulee
joku sinun nimisesi sinne ja istuttaa uuden vesan samaan paikkaan,
jossa myrsky tapasi vanhan rungon. Maa vet�� kuin magneetti kaiken
el�m�n puoleensa, jopa aivan itseens�. K�sit�tk� nyt, Maunu Jaakko,
mit� tarkoitan?
-- Niin niin, rakas veli, Ruotsi on ottanut osansa, nyt ottaa Ven�j�
my�s osansa, sanoi vanhus huoaten.
Jaakko kumarsi oven suussa ja vastasi leve�sti hymyten: niin, min� vain
tulin ilmoittamaan, ett� se suuri englantilainen em� on saanut
porsaita.
-- Mit� sin� sanot, Jaakko, no sep� oli iloinen uutinen. Kuinka monta
porsasta?
-- No no, ero pehmitt�� paljon, hyv� veli. Aika parantaa kaikki haavat,
ja Erik nyt kyll� k�sitt�nee, ett� sin� kaikissa tapauksissa tarkoitit
hyv��. Mutta tuossapa jo onkin h�nen kirjeens�.
_Erik_.
-- Poika parka, Erik parka, kyll� h�n on saanut viett�� oikeata koiran
el�m�� siell� kaukana niiden rosvojen parissa. Olisipa kyll� jo aika
tulla h�nen kotiin. Itsekseen h�n ajatteli: tuohan muuten oli pikemmin
vain virkakertomus ylip��llik�lle kuin kirje is�lle.
_Erikill�_.
-- Nyt olit oikein hyv�, is�. Kas niin, tulkaa nyt ruokasaliin. Larsson
ilmoitti jo, ett� illallinen on valmis.
* * * * *
Viikon kuluttua oli neiti Hanna jo matkustanut Moskovaan. Erik Horn oli
siksi ajaksi, kuin h�nen kartanoansa korjattiin, vuokrannut Petrovan
puistosta er��n huvilan. T�m� Aldonin huvila oli pieni, mutta eritt�in
komea rakennus kaikkein arvokkaimmassa osassa puistoa. Er�s rikas
moskovalainen oli rakentanut sen kuuluisalle laulajattarelle Aldonille,
mutta nyt se oli jo ollut vuoden kaksi autiona. Laulajatar oli
karannut, kuten kerrottiin, v�h�p�t�isen saksalaisen viuluniekan
kanssa, joka oli soitellut keisarillisessa orkesterissa.
-- Oh, ei vaaraa; jos oikein tunnen Helena Nikolajevnaa, niin h�n kohta
kyll� masentaa Almandinensa. Se on h�nen mielikkiratsunsa. Helena
Nikolajevnalla on suonissaan kasakin verta.
-- Pojastako?
-- Ehk� minuutin, vastasi Hanna; vaunut ovat valmiit, min� tulen heti.
Kohta sen j�lkeen istui koko seurue landoo-vaunuissa, ajaen
h�lkk�juoksua Jaria kohti.
-- No, sisko Hanna, sanoi Horn, kuin p�iv�llisen tilaus oli tehty, min�
olen sitonut sinun aikasi huomiseksi. Huomennahan se juhla on, Dimitri
Semenovitsh?
-- Niin, ja mik� Helena! keskeytti Horn. H�n istuu ratsun selj�ss� kuin
perho h�ilyv�ll� korrella, kaunis siniperhonen. H�nell� oli kaksi
lippua omaan looshiinsa, ja min� otin ne; olisitpa n�hnyt, kuinka
iloiseksi h�n tuli, kuin min� lupasin tuoda sisareni kanssani.
-- Mit�? Rautalankanaiseksi!
-- Ei, mutta min� en voi j�tt�� niin kauaksi vanhaa is��mme yksin��n,
ja sit� paitsi ... niin, min� luulen terveytenikin t��ll� huononneen.
Minun t�ytyy l�hte�.
III.
-- Terve tuloa, neiti, terve tuloa, �versti, olipa oikein hyvin tehty,
neiti, ett� otitte osaa t�h�n hyv�ntekev�isyysjuhlaan. Sallikaa minun
esitell�: t�tini, mademoiselle Dorinne Koshelsky eli Darja Mihailovna,
jos puhutte ven�j��, herra Petrov luutnantti, kreivi Novosiltzov ja
herra Shubin kornetti, juhlan toimikunnan j�seni�.
Nelj� viisi upseeria astui nyt siihen looshiin, jossa ruhtinatar istui,
heid�n joukossaan Petrov, joka muuten oli hyvin kiihtyneell� ja
hermostuneella mielell�. H�n asettui Helenan taakse ja n�ytti koettavan
niell� h�nt� silmill��n. Martinov seisoi alhaalla parvekkeen laidan
vieress�; silloin t�ll�in vaihtoi h�n muutamia sanoja Erikin ja
h�nen sisarensa kanssa. Nyt antoi h�n merkin, alettiin soittaa
kummallista marssia ainoastaan kime�ll� pikkolo-huilulla ja rummulla.
Per�lt� avattiin portit ja tuolle erotetulle soikealle alalle
ratsasti noin kuusi kymment� upseeria yhdess� ryhm�ss�, silmi��n
v�r�ytt�m�tt�, j�ykkin�, suorina, levollisina ja niin hiljaisina, ett�
tuskin kuului edes suitsien kilahdusta. Koko ajan pysyiv�t he
nelikulmaj�rjestyksess�, jonka kuvion tarkka mittaustieteellinen muoto
tuskin muuttui k��nteiss�k��n. Hevoset astuivat juhlallisen tasaisessa,
melkeinp� surullisessa tahdissa, jotenkin samoin kuin sankarit suurissa
murhen�ytelmiss�. Kavionsa nostivat ne korkealle ja painoivat ne ik��n
kuin tajutun varmasti j�lleen maahan. Sen kaiken tarkoitus oli osoittaa
ja se todella osoittikin, mik� vakava syy nyt oli t�nne koonnut
Moskovan vanhan aateliston ja rikkaat porvarit. Kaksi kertaa ratsasti
joukko ymp�ri radan, ja sit� tervehdittiin suunnattomalla riemulla.
-- No, menettek�?
-- Eih�n toki, neiti, kyll� te itse osaatte paremmin p��tt�� kuin min�,
mit� teid�n on teht�v� t�ss� asiassa.
Almandinen v�ri oli niin ihmeellisen punainen, ett� hepo syyst� kyll�
oli saanut nimens� it�maisesta almandine-kivest�. Muuten oli hepo
parasta englantilaista rotua, rinta eritt�in leve�, kaula hieno ja
suora, silm�t suuret, lempe�t ja jotenkin ulkona olevat. Se katsoi
liikuttavan rakkaasti haltijattareensa. Neiti Horn suuteli sen turpaa,
hienoa ja pehmoista kuin lapsen iho, ja ruhtinatar taputteli sen
laihoja, j�nteisi� lanteita.
-- No, Archer, sanoi h�n �k�isesti, peit� heti hevonen; mit� uusia
tapoja tuo on...
-- Kuinka te, herra Archer, sen tied�tte? kysyi neiti Horn kauniilla,
s��nn�llisell� Englannin kielell�.
-- Kuinka min� sit� en tiet�isi? N�enh�n min� sen hevosta, sanoi Archer
kummastuen ja kiukustuen; totta min� sen verran ymm�rr�n hevosia.
Samassa kello soi ensimm�isen kerran. L�pi koko tallin kulki kuin
s�hk�isku, kaikki hevoset h�rkistiv�t korviaan, liikahtelivat
levottomasti ja raapivat olkia; muutamat hirnuivat vilkkaasti.
Ratsupalvelijat juoksivat pilttuihin, hevoset vietiin ulos
satuloitaviksi ja loimet riisuttiin. Archer juoksenteli ymp�ri yrme�n�
ja �re�n�, koetteli satulav�it� ja solkia ja lakkaamatta toisteli joka
ratsastajalle: Pysyk�� vain levollisena, �lk�� h�tyytt�k� hepoa.
Korkeamman ratsastusurheilun lait m��r�siv�t, ett'ei kukaan saanut
n�hd� vastustajansa hepoa eik� kysell� sen vikoja tai ansioita; vasta
satuloimakent�ll� oli, jos muuten tahdottiin noudattaa hyv�� tapaa,
oikeus katsastaa vastustajiansa. Sen t�hden urheilijain uteliaisuus
kokoutui kaikki tyyni t�h�n paikkaan. T�nne kokouduttiin, saadakseen
ehk� minuutin verran katsella kilpailuun l�htevi�. Siell� n�kiv�t neiti
Hanna ja ruhtinatar kultaraudikko Hasardin, joka oli muhkea hepo Donin
aroilta: kullalta kiilt�v�, musta selk�, musta harja, musta h�nt�,
ryhti kuin aron kuninkaalla. T�st� hevosta oli Petroville tarjottu koko
omaisuus, mutta turhaan.
-- Hasard on edell�, ei, nyt on Almandine, ei, nyt taas on Hasard. Ah,
katsokaas, hyv�nen aika, Shubin sy�ksyi maahan. Voi, kyll� ne ovat
hirveit� nuo esteratsastukset. Ajatelkaahan, jos h�n on loukkautunut
kuoliaaksi. Ei, h�n nousee yl�s, h�n potkasee hevostansa, se on
kelvotonta, h�n on poissa luvusta. Viel� yksi este, viimeinen. Oh,
kultaraudikko Hasard! Hasard! Voi, mit� nyt on tapahtunut? Kuka sill�
ratsasti? Petrov.
-- Aivan terve, h�n on tallissa, sanoi Martinov kovaan, niin ett� moni
sen kuuli.
-- Mik� sitte?
-- Ei, min� en nyt tahdo n�hd� ket��n, t�m� on vallan kauheata. Minun
ei olisi koskaan pit�nyt olla n�kem�ss� sellaista el�inr��kk�yst�.
Saata minut vaunujen luo, min� l�hden heti kotiin.
-- Totta minun sitte pit�nee tulla mukaan, mutta ole nyt j�rkev�.
-- Ei, j�� sin� vain t�nne, min� en voi oikein hyvin, ukkosilma
rasittaa minua. Erik tunsi sisarensa; milloin h�n tahtoi jotakin,
tahtoi oikein todella, oli paras my�nty�. Horn saattoi h�net vaunuihin,
k�ski kuskin viem��n neidin kotiin ja palasi sitte kilpa-ajoihin.
-- �versti, sanoi h�n, min� saan pyyt�� teit�, vaikka teill� onkin
lomaa, yhdeksi illaksi astumaan palvelukseen ja rupeemaan komentajaksi.
* * * * *
Kuin Erik Horn k�vi istumaan Helena Nikolajevnan viereen, katseli t�m�
ymp�ri huonetta. -- Min� en n�e teid�n sisartanne, sanoi h�n.
-- Ah, kuinka ik�v�� minulle. Min� olin niin varmasti toivonut saavani
tehd� tuttavuutta h�nen kanssansa, h�n n�ytti niin miellytt�v�lt�.
Mutta huomenna h�n ei saa j��d� tulematta, min� luotan siihen.
Horn tunsi, ett� ne kahleet, jotka �kisti sitovat kaksi el�v�� olentoa
yhteen, olivat jo kietoneet h�net.
Niin, Helena uskoi sen, h�n uskoi, ett� onnea voi l�yty� sielt�, josta
h�n ei ollut koskaan osannut sit� etsi�, kodista. H�nen �itins� oli
kuollut kauan sitte, h�net oli kasvatettu luostarikoulussa, ja h�nen
is�ns� oli ollut sairas niin kauan, kuin h�n muisti, h�nell� ei ollut
mit��n kotia.
Horn oli hyvin liikutettu laulusta. H�n samoin kuin niin moni muu ei
rakastanut musiikissa taitoa eik� taidetta, vaan sit� aivan sin�ns�.
H�nt� miellytti antautua noiden h�ilyvien, suloisten, aaltoilevain
tunteiden valtaan, joita s�velten moninaisuus, niiden yhteensointu ja
sopusointu her�tt�v�t meid�n sielussamme; h�nest� ei ollut taidokkain
laulu kaunein, vaan se, joka raikkaana ja syv�n� v�litt�m�sti kuohui
syd�mmest�. Viel� kauan sen j�lkeen, kuin laulu ja k�tten paukutukset
jo olivat vaienneet, istui h�n paikallaan sen voiman lumoamana.
IV.
Siell� ylh��ll� oli suuri, matala huone, jossa ilma oli perin kuiva ja
kuuma. Koko huone muuten oli t�ynn� talous- ja huonekaluja naisen
huoneesta, joka ennen muinoin oli ollut runsaasti koristettu kullalla,
sinisell� ja valkoisella. Sekaisin oli siell� pesukaappi
marmorilevyineen, pehme� leposohva, peilip�yt� rikkin�isine peileineen,
kokoon k��rittyj� silkkidamastisia ikkunanverhoja y.m. Kaikkialla oli
paksulti tomua, joka Hannan kiivaasti avatessa palkongin ovea vedosta
ry�ppysi yl�s tukeuttavaksi pilveksi. Helpotuksesta huoahtaen pakeni
Hanna ulos palkongille. Se oli pohjoisen puolella, ja sielt� h�n l�ysi
ik�v�ity� suojaa kuumuutta vastaan.
* * * * *
Kello oli kohta yksi y�ll�, kuin �versti Horn palasi kotiinsa Aldonin
huvilaan. Palvelija makasi kuistilla patjalla, vaan her�si, kuin vaunut
vieriv�t portille, ja sy�ksyi avaamaan niiden ovea.
Nyt Erik tuli levottomaksi toden per�st�. H�n aikoi rient�� sisarensa
luo, mutta kuultuaan h�nen nukkuneen palasi h�n saliin lukemaan
kirjett�. Se oli auki; h�n luki sen ja huomasi siin� kohteliailla
sanoilla lausutuksi, ett� h�n ei voi tulla p�iv�lliselle, koska aikoi
huomeisaamuna aikaisin l�hte� kotimatkalle, h�n kun ei voinut j�tt��
is��ns� niin kauaksi yksikseen.
-- No, saammehan n�hd�, enk� min� huomenna saa muutetuksi sisko Hannan
mielt�.
-- Kuinka sinun laitasi on, Erik St�lsk�ld Horn, sanoi h�n itsekseen,
oletko sin� ehk� todella rakastunut? Sinne p�in merkit n�ytt�v�t. Mutta
kyll� h�n onkin hurmaava, se Helena, ja min� tahdon kuin satujen
prinssi ry�st�� Helenani ja rakentaa itselleni Ilionin.
* * * * *
Seuraavana p�iv�n� nousi �versti Horn hyviss� ajoin. Taivas oli sininen
ja korkea, puisto v�lkkyi kasteesta, joka lehti oli kuin �sken pesty.
Kuin Horn avasi ikkunan, tulvi huoneesen h�yry�v�in lehtien raikas,
kostea tuoksu. Merkillist�, ensimm�inen ajatus, joka h�nell� t�n�
aamuna oli selvill�, oli se, ett� h�n oli t�n��n sy�v� p�iv�llist�
Helena Nikolajevnan luona. Itsekin katsoi h�n sit� naurettavaksi, ett�
jo kello kuusi aamulla ajatteli p�iv�llist�. H�n koetti v�kisinkin
karkoittaa noita unelmia ja olla vapaa, levollinen ja kylm�verinen:
mutta ei, se ei tahtonut onnistua. H�n katseli ulos puistoon. Siell�
astui sotamies, jolla oli siniset olkahiset, ja heti muisti Horn
h�ilyv�� siniharsoa, joka ymp�r�itsi pient�, lumoavaa p��t�. N�hdess��n
jotakin numeroitua hevoskonia vesik�rrien edess� muisti h�n Almandinen
kaarevaa kaulaa ja sen takana istuvaa, keijukaisen kaltaista olentoa.
Yht'�kki� johtui h�nelle mieleen sisarensa. H�nh�n oli l�htev� t�n��n
matkalle. Ei, se ei k�ynyt mitenk��n p�ins�. H�n pukeutui nopeasti ja
meni sisartansa tapaamaan. Neiti Hanna istui salissa, edess�ns�
ruotsalainen ja englantilainen raamattu.
Neiti Hanna k��nsi h�nt� kohti niin ankarat ja vakavat kasvot, ett�
Erik heti johtui ajattelemaan is��.
-- Niin, jos n�yt�t tuota muotoa ja ved�t esiin periaatteesi, niin min�
antaudun heti paikalla.
-- Ei h�n kielt�nyt, ei, sit� h�n ei juuri tehnyt, mutta antoi minulle
sellaisen vastauksen, joka ei salli minun tehd� toisin. Muuten nyt jo
alkaa ollakin aika l�hte� asemalle. Kaikki on selvill� ja vaunut
valjaissa.
Erik k�sitti, ett� t�ss� nyt ei ollut muuta neuvoa kuin l�hte� matkaan.
Sisarukset sanoivat toisillensa hell�t j��hyv�set, ja Erik lupasi olla
noin kuukauden p��st� tai niill� paikoin kotona Suomessa.
-- Pid� sanasi, Erik, is�n t�hden. Niin, usko minua, vaikka h�n
n�ytt��kin ankaralta ja kylm�lt�, niin h�n syd�mmens� syvyydess�
kuitenkin ik�v�itsee sit� p�iv��, jolloin sin� viimeinkin tulet kotiin.
Min� kuulin usein viime talvena, kuinka h�n �ill� k�veli huoneessansa,
k�veli tuntikausia; h�nen ajatuksensa ovat lakkaamatta ajelleet sinua
j�ljest�, koko sen ajan, kuin sin� olit sotaretkell�. H�n on tullut jo
vanhaksi. H�n tahtoisi pian n�hd� sinun Haapakosken sukuperint�l�isen�
ryhtyv�n toden per�st� tilan hoitoon. No, Erik, mit� saan min� sanoa
h�nelle?
-- Kerro h�nelle vain terveisi�, min� olen ehk� kotona ennen, kuin
kumpikaan teist� arvaa odottaakaan minua.
Veturi vihelsi, h�yry ja savu painuivat junan p��lle, neiti Hanna oli
kadonnut. Savu- ja h�yrypilvest� kuuli h�n viel� kerran sisarensa
suloisen altto��nen:
Nyt sai h�n ajatella sit�, joka poltti h�nen aivojansa, joka ei antanut
h�nelle rauhaa.
V.
Oh, h�n ei en�� tahtonut ajatella koko asiaa. T�n��n aikoi h�n menn�
h�nen luoksensa, Helena Nikolajevnan luo. Mutta aika kului niin
��rett�m�n hitaasti, p�iv�lliseen asti oli sit� viel� pitk�lt�. Tunsipa
sent��n Horn v�h�n olevansa h�mill��n oman itsens�kin edess�; h�n ei
olisi luullut olevansa yh� viel� niin nuori ja niin maltiton.
Monta tuntia ennen p�iv�llisen aikaa alkoi h�n pukeutua ja teki sit�
paljon huolellisemmin kuin tavallisesti, vaan kuitenkin oli h�n valmis
jo tuntia ennen, kuin olisi tarvinnut. Sitte l�ksi h�n matkalle astuen,
vaunut saivat tulla j�ljest�. H�n astui hitaasti pitkin Tverin
bulevaardia ja katseli puotien ikkunoihin hajamielisesti; yht�
hajamielisesti tervehti h�n my�skin sotamiehi� ja upseereja.
Yst�vykset astuivat kuvan luota toisen luo, siin� kun ne isossa koossa
riippuivat runsaasti veistellyiss� ja ennen muinoin my�s runsaasti
kullatuissa kehyksiss�. Nyt n�ytti unhotuksen heijastus ne verhonneen.
Kulta oli kulunut pois ja pitki� tomulankoja riippui siell� t��ll�
veistosten akantusk�ynn�ksist�. Kaikki osoitti, ett� koko kokoelmalta
oli kauan puuttunut hoitelevaa k�tt�.
-- Ent� teid�n sisarenne? kysyi h�n. Niiss� sanoissa oli niin vieno
sointu, niin suruinen nuhde, ett� Hornin oli vaikea olla.
-- Olen. No, �lk��mme en�� puhuko siit� sen enemp��, mink� t�ytyy
tapahtua, se tapahtuu. Te katselitte kuvia. Se siin� on minun �itini
kuva; h�n kuoli, kuin viel� olin lapsi.
-- Min� tiesin, ett� se oli teid�n �itinne kuva; min� tunsin jonkin
��nen sis�ll�ni sanovan, ett� min� seisoin �idin ja tytt�ren v�lill�,
vaikka min� -- niin, sen vakuutan teille, Helena Nikolajevna -- en
n�hnyt, ett� te olitte huoneessa.
-- Te olette niin vakava t�n��n, sanoi Horn hymyillen, niin ett� min�
tuskin tunnen teit�, te katselette eteenne kuin kauas t�hystelev�
spiritistein v�lityshenkil�.
-- Voi mink� t�hden, sanoi h�n itsekseen, sen kysymyksen olen lausunut
lukemattomia kertoja itselleni. Mink� t�hden, tuo mink� t�hden on minun
el�m�ni suuri arvoitus. Siihen en ole saanut vastausta,
-- Ei, �lk�� etsik� mit��n tyhj�� puolustusta, herra �versti, mit� apua
siit� olisi. Min� kyll� itse tied�n, ett� niin on, min� n�en sen teist�
ja kaikista muista, jotka k�yv�t t��ll� meill�: Martinovista,
Petrovista, kaikista rykmentin upseereista. Ja mit� min� olen rikkonut,
mit� min� olen tehnyt t�lle ylh�is�lle? Jospa tiet�isitte, kuinka
onneton min� olen. Kuin min� kutsuin koulukumppanejani, niit�, jotka
olivat saman arvoisia, samasta yhteiskunnan luokasta kuin me, niin on
heille aina ilmestynyt esteit�: milloin ovat he sairastuneet, milloin
matkustaneet pois. Min� uskoin niin kauan kuin mahdollista noita heid�n
estelyj�ns�, mutta kun nyt my�skin teid�n sisarenne, joka kuitenkin oli
t��ll� vieras ... ja h�n k�tki silm�ns� nen�liinaansa, nyyhkytys
kohotteli h�nen olkap�it�ns� ja rintaansa. Te sen tied�tte, sanokaa,
mik� se syy on. Ei se voi olla t�din t�hden -- vaikka h�n onkin v�h�n
naurettava, niin h�nell� kuitenkin on syd�n kuin kulta. Eik� se voi
my�sk��n olla h�nen t�htens� -- ja h�n viittasi linnaan p�in.
VI.
Horn tuskin ehti huomata, millaiseen Astarten temppeliin h�n nyt oli
joutunut, kuin per�lt� ovet aukesivat ja Nikolai Konstantinovitsh,
istuen suuressa Voltairen tuolissa, ty�nnettiin sis��n. Halvaantuneena
lantioista alas p�in oli kenraali vanhus jo kaksi vuotta istunut t�ss�
py�r�tuolissaan, yll�ns� turkkisisuksinen y�viitta paksusta Bokharan
silkist�. H�nen kasvonsa olivat pronssin v�riset, silm�in valkoiset
aivan keltaiset ja ter�t v�syneet sairaudesta ja vuosista. Kun
h�nell� ei ollut aivoissaan eik� syd�mmess��n mit��n, mill� olisi
kunniallisesti voinut t�ytt�� el�m�ns� tyhjyytt�, vilkastutti h�n
yksin�isyytt�ns� h�pe�llisill� unelmilla ja ne olivat painaneet
leimansa h�nen kasvoihinsa. Piirteet, jotka ennen muinoin olivat olleet
kauniit, olivat nyt aivan veltostuneet. Kasvot olivat sienim�iset ja
sile�t.
-- Terve tuloa, herra �versti, terve tuloa, hyv�t herrat, sanoi Nikolai
Konstantinovitsh kummallisella ��nell�, jota h�nen n�ytti olevan vaikea
hillit�, sill� v�list� yleni se huilu��neksi, v�list� taas k�risi aivan
alhaalla; v�list� sit� tuskin kuului ja seuraavana silm�nr�p�yksen� se
aivan aiheettomasti kirkui niin korkealla kuin suinkin mahdollista.
-- Vai niin, m:lle Dorinnen luona -- ah, h�n oli ihastuttava aikomaan,
millaiset silm�t ja millainen ... siin� keskeytyi puhe rykimiseen. No
no, h�n on kirottu noita-akka nyt. Onneksi ei minun toki ole tarvinnut
n�hd� h�nt� en�� kahteen vuoteen.
Horn veti henke� syv��n. H�n ei voinut t�t� en�� kest��, h�n tahtoi
l�hte�; mutta ihmeekseen n�ki h�n Martinovin istuvan kuin kiinni
naulittuna.
-- Enk� min� sit� ole kertonut teille, Dimitri Semenovitsh, lempo vie,
olenkin. Ettek� muista, kuinka m:lle Dorinne muurautti kiinni salin
oven, niin ett� min� nyt olen aivan erotettuna muusta talosta?
-- Kyll� min� olen sen maininnut teille joskus. Kuin h�n, tytt�, tuli
kotiin, ty�nnettiin minut tuolissani saliin ... ja taas keskeytyi puhe
rykimiseen.
Ei, t�m�k� nimi juuri t�n� p�iv�n� t�ss� huoneessa! Horn astui suoraan
vanhuksen eteen, kumarsi lyhyeen, melkein ep�kohteliaasti ja sanoi:
Mutta Horn oli jo ulkona. Juuri kuin h�n hyp�hti kiireesti vaunuihin,
n�ki h�n illan h�m�r�ss� nuoren naisolennon, joka pujahti taloon.
-- Sin� kysyt: miksi? No niin, min� vastaan sinulle. Sen t�hden, ett�
min� olen onneton, ett� min� olen jo kaksi vuotta toivottomasti
rakastanut Helena Nikolajevnaa, rakastanut sill� tavoin, kuin
rakastetaan p��sty� minun ik��ni, jolloin ei ole aikaa en�� p�iv��k��n
kadottaa turhaan, enk� kuitenkaan voi voittaa, tunnen voimattomuuteni
kaiken sen nuoruuden rinnalla, joka ymp�r�itsee h�nt�.
-- Kyll� min� nyt sinua ymm�rr�n, sanoi Erik Horn, ja sininen suoni
h�nen otsassaan paisui. Sin�, kun et itse voinut saada h�nt�, olet
karkoittanut pois jokaisen, joka ehk� olisi voinut vet�� h�net pois
tuosta siet�m�tt�m�st� ja kierosta asemasta, jossa se lapsi parka on
el�nyt. Jokaisen kunniallisen ja vakavan miehen, joka olisi tahtonut
k�sill��n kantaa h�nt� el�m�n l�pi, olet sin� karkoittanut, saadaksesi
joskus, kuin h�n oli j��v� yksikseen, hylj�tyksi, kuin h�nell� ei ollut
oleva en�� mit��n muuta kuin syv� onnettomuutensa eik� mit��n
valitsemisen varaa, tarjota itsesi pelastajaksi. Mihin h�n ei tahtonut
l�hte� vapaasta tahdosta, sinne tahdoit sin� taluttaa h�nt� v�hitellen.
Onko sellainen menettely ylev�, onko se kunniallinen, onko se...
Mutta Hornin veri oli kuohuksissa, harmi teki h�nen sanansa kiihkeiksi.
Erik Horn oli perinyt �itins� vienon syd�mmen, mutta ainoastaan hyvin
v�h�n is�ns� suurista luonnonlahjoista, h�nen pontevuudestaan,
voimastaan ja mielenmaltistaan. Erikin kasvatus oli ollut hyvin ankara
sek� ruumiillisesti ett� henkisesti. Is� oli tahtonut painaa h�neen
jotakin siit�, joka oli h�nen oman etev�n henkens� omituisena
tuntomerkkin�. H�n oli hyvin usein esitt�nyt pojallensa, kuinka t�rke�t
h�nen velvollisuutensa maatansa ja sukuansa kohtaan olivat, mik�
merkitys niill� oli ja miten suuri edesvastaus niiden laiminly�misest�.
T�m� vastuunalaisuuden tunne oli viimein pojassa kasvanut niin
suunnattomaksi, ett� h�nen henkens� sen taakan rasittamana kuihtui
kehityksess��n. Erik Horn oli tullut sellaiseksi, ett� h�nell� ei ollut
p��tt�v�isyytt� juuri nimeksik��n. H�nen nuori pontevuutensa ja
rohkeutensa oli tukeutettu ennen, kuin ne olivat saaneet koettaa
voimiansa. Ylioppilaaksi p��sty��n pelj�styi h�n rajatonta vapautta,
joka h�nelle nyt yht'�kki� oli tarjona. Niinp� h�n meni siihen
laitokseen, jossa h�n varman johdon turvissa tunsi itsens� vapaaksi
omasta vastuunalaisuudesta: kadettikouluun.
Niin oli nytkin k�yv�. Tunnin toisensa per�st� k�veli h�n kauniina
kev�ty�n� edes takaisin jalavain pehmoisen lehdist�n alla. H�n n�ki
t�htein v�lkkyv�n yh� kirkkaammin ja sitte taas vaalenevan. Heikko
vihre�nkeltainen viiru it�isell� taivaan rannalla ennusti jo p�iv�n
tuloa, kuin Horn viimein v�syneen� levottomuudesta ja ajatuksista sanoi
itselleen: minulla ei en�� ole mit��n valitsemisen varaa, johan min�
olen sanonut kaikki, mit� minun tarvitsee sanoa, johan lupasin tulla
huomenna -- se on: t�n��n.
H�nen p��t�ksens� oli tehty. Nyt sit� ei en�� mik��n voinut horjuttaa.
H�n meni kotiinsa, heitt�ytyi vuoteelleen perin v�syksiss��n, mutta
iloisena siit�, ett� oli voittanut itsens� ja p��ssyt p��t�kseen, ja
h�n nukkui raskaasti.
VII.
Aina kello kymmenest� asti oli h�n ollut valmiiksi pukeutuneena. H�n
makasi puolinojallaan leposohvalla, k�siss��n ranskalainen
aikakauskirja, ja kulutti odotuksen pitki� hetki�. T�n��n oli Horn
tuleva, h�nen viimeinen sanansahan oli "huomenna". Ja h�n j�tt�ytyi
suloisten unelmain, eilisten muistojen valtaan. H�n oli viel�kin
n�kevin��n kev�ttaivaan ja kuulevinaan kottaraisen liverryksen ja
Hornin hehkuvat sanat. Ah, nuo eiliset muistot ne veiv�t h�net kauas
tulevaisuuteen, kauas yl�s seitsem�nnen taivaan autuuteen. Sill� kuten
enimmiss� lapsissa, jotka kasvatetaan yksin�isyydess�, piili h�ness�kin
koko maailma mielikuvituksia ja ajatuksia, unelmia ja tunteita, joiden
olemassa olosta niill�, jotka eliv�t h�nen l�hell�ns�, ei ollut edes
aavistustakaan. Kuin h�n viimein her�si n�ist� unelmistaan, oli kello
sill� v�lin ehtinyt sek� yhteen- ett� kahteentoista, mutta ket��n
Hornia ei ollut viel� n�kynyt. Helena alkoi tuntea hermostumista. H�n
meni piaanonsa luo ja koetti l�yt�� niit� sulavia s�veleit�, jotka
eilen olivat niin mielell��n, niin aivan itsest��n tulleet esiin, mutta
h�n ei niit� en�� l�yt�nyt. Alla p�in pani h�n piaanonsa kannen kiinni
ja istui yh� tyytym�tt�m�mp�n� ja raskaammalla mielell�. H�n meni alas
Darja Mihailovnan luo, joka yht� hermostuneena kuin h�n itsekin kulki
edes takaisin huoneesta ja sinne j�lleen, niin ett� h�nell� n�ytti
olevan ��rett�m�n paljo teht�v��. Nyt oli kello kolme, Helena meni
j�lleen yl�s huoneesensa, paneutui kasvoilleen sohvalle ja itki.
H�nen jalkainsa juuressa istui vanha Marfa, joka ennen muinoin oli
ollut h�nen imett�j�ns�, sittemmin h�nen kammarineitsyens� ja
uskottunsa, ja koetti puhella h�nelle lohdutuksen sanoja, v�h�n
hajamielisi� ja ristiriitaisia, mutta hyv�� tarkoittavia.
-- No, kas nyt, mit� min� sanoin, siin�h�n h�n on! Pyyhi pois
kyyneleesi, t�ss� on hajuvett� ja t�ss�...
* * * * *
* * * * *
-- Olkaa hyv� Helenalle, h�n ei tied� t�st� kaikesta niin mit��n. Ehk�
h�n aavistaa osan, ehk�p� on my�skin kaikki j��nyt h�nelt� nuoruuden
huolettomuudessa huomaamatta. Sen h�n ainoastaan tiet��, ett� is�n
raha-asiat ovat rappiolla ja ett� min� omilla pienill� vuosituloillani
olen pit�nyt taloa yll�.
VIII.
-- Ole huoletta, kaikki, mit� ennen juhannusta tulee veten� alas t�ss�
maassa, on siunaukseksi. Ja hyvill��n k�veli h�n, tutkien ilmapuntaria,
l�mp�mittaria ja sateen mittaria.
Er��n� p�iv�n� kirkastui sitte ilma aivan �kisti: nyt oli luonto
kauneimmassa kukoistuksessaan, nuoruuden pirte�n� ja hyv�� toivoa
her�tt�v�n�. Katollisessa kuistissa p��rakennuksen vieress� istui
vapaaherra vanhus auringon l�mm�ss� ja luki viimeksi tulleita
sanomalehti�, ja neiti Hanna sill'aikaa puutarhuri Jaakon avulla aivan
omin k�sin j�rjesteli kukkia, jotka t�n��n oli muutettu kasvihuoneesta
kuistille.
T�m� ty� oli vanhalle Jaakolle ankara koetus. Ett� vapaaherra sulloi
h�neen Mundtin pillereit� juomishalua vastaan, ett� neiti Hanna
lueskeli h�nelle raittiuskirjasia ja h�nen asuntoonsa ripusteli
koko joukon kuvia viinan turmeluksesta, sit� kaikkea viel� saattoi
k�rsi�; vaan ett� h�n ryhtyi j�rjestelem��n h�nen kukkiansa, se jo
koski liiaksi h�nen mieleens�. H�nen taiteellisuutensa ja h�nen
taiteilijaturhamaisuutensa -- sill� h�n mielest��n oli taiteilija ja
toki v�h�n arvokkaampi kuin tavallinen p�iv�l�inen -- loukkautui kovin
sellaisesta menettelyst�. Koko talvet oli h�n l�mmitt�nyt
kasvihuonetta, hoidellut ja puhdistellut n�it� kukkia -- ja nyt kuin
h�n kuten ennen vapaaherratar vainajan aikana yritti tuomaan n�ytteille
suuria lilja- ja ruusukokoelmia ja asetella kaikki niin, ett� joka
kukkalaji p��si t�yteen loistoonsa, nyt tuli neiti Hanna ja otti kaiken
kunnian.
-- Kenenk�?
"Rakas is�:
_Erik_."
Kolmas kirje oli vanhalle Gripenstedtille. Siit� sai h�n tiet��, mist�
p�in tuuli k�vi ja kuinka vapaaherra vanhus asiaa ajatteli.
IX.
Erik Horn ja h�nen nuori rouvansa olivat pys�htyneet K:n asemalle. Erik
tunsi heti Haapakosken ajoneuvot, jotka olivat kuulut yli koko
valtakunnan. H�n oli niist� v�h�n h�peiss��n Helenan edess�, jolla
juuri t�ll� alalla oli eritt�in tarkka ja harjautunut silm�. Mutta eip�
siin� mik��n auttanut, h�n vei h�net niiden luo. Nauraen nousi Helena
niihin, ja liikkeelle l�hdettiin h�lkk�juoksua.
Kuinka kaunis oli tie k��ntyess��n honkain runkojen v�litse. Kuinka
syv�lliset ja salaper�iset olivat mets�t: puiden rungothan n�yttiv�t
aivan pylv�sriveilt�, jotka kaukana h�lveniv�t valoisaa pohjaa vasten.
Kuinka taivas oli sininen ja ilma kevytt� hengitt��. Niityt komeilivat
kauneimmassa puvussaan, p��skyt lenteliv�t riemusta huudellen
valkoisten pilvien alla ja lep�siv�t toisen vuoron vierekk�in, pari
toisensa rinnalla pitkin noita loppumattomia sananlenn�tinlankoja.
Helenan syd�n paisui onnesta ja ilosta, ei pauhuisesti, ei, se sykki
niin hiljaa kuin perhon hienot siivet tuolla, jossa se kes�p�iv�n
auringonpaisteessa istui mets�ruusun lehdill�.
Ainoa, joka myrskyisesti otti vastaan nuorta herraansa, oli Rob Roy,
h�nen vanha mets�styskumppaninsa; mutta kun h�n nyt ei en�� jaksanut
iloisella hyppimisell� eik� kovalla haukunnalla ilmaista iloansa,
paneutui se maahan Erikin jalkain juureen ja ainoastaan vikisi ja
vaikeroi, joka nuoreen muukalaiseen ja taikauskoiseen naiseen vaikutti
hyvin voimakkaasti ja tuskallisesti.
--- Kyll�, kyll�, mutta sin�, Erik, eth�n sin� j�t� minua koskaan!
H�n ei ollut kaunis, mutta miss� seurassa hyv�ns� oli h�n tuleva
huomatuksi. H�ness� oli jotakin Leonardo da Vincin naistyypeist�,
jotain tuosta umpinaisesta ja syv�st�, sis�llisest� el�m�st�, joka oli
k�tkettyn� tyynen ja kohtalaisen ulkomuodon ja k�yt�ksen peittoon,
mutta se el�m� -- silt� aivan n�ytti -- saattoi min� hetken� hyv�ns�
puhjeta esiin miellytt�v�n� nauruna, kyynelitt�m�n� suruna tai
hurmaavana kohteliaisuutena. H�n vaiti ollessaan oli niin paljon
sanovan n�k�inen, ett� syrj�inen aivan tahtomattaan tuli ajatelleeksi,
tokko h�n ollenkaan tarvitsikaan puheenlahjaa. Sile�, vaaleanruskea
tukka, hienopiirteinen suu, jonka ymp�rill� el�m� leikitsi joka
hermossa, jokaisessa pienimm�ss�kin lihaksessa, pieniss� poskien ja
leuan kuopissa, ja kirkkaat silm�t, jotka katsoivat suoraan ulos
maailmaan, ik��n kuin tahtoen ottaa mittaa kaikesta mit� n�kiv�t, ja
samalla kuitenkin tuossa kirkkaudessaankin tutkimattoman monivaihteiset
kuin meri -- kaikki se antoi h�nen muodolleen ja k�yt�kselleen
sellaisen voiman, ett� h�n kerrassaan voitti kenen hyv�ns�, jota h�n
todella tahtoi vieh�tt��.
Ja nyt puhelu, joka niin kauan oli ollut hidas ja kylm�, alkaa toden
per�st�, Lilly on kuin s�hk�ll� t�ytetty esine: tarvitsee vain koskea
siihen, niin se s�ken�itsee, viskelee liekkej� ja levitt�� l�mp��
ymp�rillens�, Ja puhelu alkaa ranskaksi, vaihtuu saksaksi ja ruotsiksi
ja j�lleen ranskaksi, kunnes viimein p�istikkaa sy�ksyy ruotsiin, joka
kuin kohiseva virta vet�� itseens� kaikki ranskan, saksan ja ven�j�n
pienet, v�h�p�t�iset sivuojat. Ja siin� istuu Helena taas yksin, Helena
parka, ja kuuntelee tuota yksitoikkoista, vierasta kielt�, jonka ��ni�
h�n ei voi huomata kauneiksi. H�n n�kee, kuinka Erik innostuu, kuinka
k�ly Hanna kylm�sti ja viisaasti kuin vanhus sekautuu puheesen, kuinka
Lilly leimahtaa. Ja nuo silm�t, tuo hurmaava hymy her�ttiv�t h�net
miettim��n, mit�h�n on saattanut olla olemassa h�nen miehens� ja t�m�n
Lillyn v�lill�, sill� h�n n�ki heti, ett� jotakin siin� oli ollut.
Lillyn suu heti ilmaisi, kuinka liikutettu h�n nyt oli katsoessaan
Erikkiin. H�nen silm�ns� katsahtivat niin suruisesti h�neen, ett�
Helenan mieless� v�l�hti kirkas leimaus, jonka valossa h�n kerrassaan
n�ki koko entisyyden. Hyv�nen aika, h�nh�n rakastaa Erikki�, ja
Erik ... h�n on ennen muinoin rakastanut Lilly�!
-- Kuinka ihmeen tavalla sin� olet joutunut t�nne alas! Kuinka min�
olin levoton! Ja miksi sin� itket, sano, rakkahani, miksi?
* * * * *
Olkoot h�nen sankarinsa mink� nimisi� hyv�ns�, Asra tai Nero, olkoot ne
okeaniideja tai Russalkoja tahi jokien syvyyden keijukaisia, niin
paraiten ja totisimmin h�nen s�velens� aina kuvaavat niit� suruja,
jotka ovat vuosituhansia rasittaneet h�nen kansaansa pyh�ss� Ven�j�n
maassa. Tuskainen on se laulu, joka on puhjennut esiin ahdistetun
kansan syvimm�st� syd�mmest�, ja valitus kaikuu h�nenkin s�velist��n
kuten ennen esi-is�in lauluista, kuin he istuivat ja itkiv�t Babylonin
vesien luona.
Helena nousi pois piaanon edest�. H�n oli koko p�iv�n ollut
samanlaisessa asemassa kuin Inferior venetsialaisessa huvin�ytelm�ss�.
Mielihyvin tunsi h�n ainakin nyt olevansa korkealla, niin korkealla,
ett� kaikkein muiden t�ytyi katsella yl�s h�neen.
Vanha vapaaherra nousi yl�s ja ��neti puristi mini�ns� k�tt�. H�n aikoi
juuri sanoa jotakin, kuin palvelija soitti. Se kimakka soitto haihdutti
lumouksen.
-- Mik� vainio? Helena ei sit� n�hnyt. Tuo pieni tuolla puistossa, onko
se vainio?
Mutta oliko h�nell� mit��n oikeutta olla siit� pahoillaan. Horn muisti,
kuinka h�n ennen nuorena luutnanttina kerran saattaessaan er�st�
naisserkkuansa, maalaajaa, Italiaan oli ihastuksissaan luonnon
kauneudesta katsellut Lago Maggioren siniaaltojen ylitse Borromeisten
saarien kauneita piirteit�. Serkku oli silloin sanonut h�nelle: Erik
tahtoisitko sin� asettua t�nne asumaan? -- Herra varjelkoon, oli h�n
vastannut, ja silloinhan kuitenkin oli puhe ij�isten kev�tten maasta.
X.
Jos h�n tahtoi l�hte� ratsastamaan, katsoi Hanna h�neen, kuin olisi h�n
ehdottanut jotain kirkon ry�st�mist� tai parin t�hden sieppaamista
taivaalta: nytk� ratsastamaan kiireimp�n� hein�nkorjuuaikana! sanoi
Hanna kylm�kiskoisesti ja nyk�ytti olkap�it��n. Jos h�n tahtoi saada
kalossit jalkaansa, ei koskaan ollut ket��n palvelijaa l�hitienoilla
apuun tulemaan, ja jospa romantillinen Larsson siell� olikin, niin h�n
ei sit� tehnyt mill��n ehdolla, olipa h�n niinkin viisas, ett� aina
heti katosi, milloin luuli h�nen h�nt� tarvitsevan. Toisin sanoen: h�n
oli tavannut er��n kulman siit� sitke�st� taipumattomuudesta, joka on
vaiti ja tekee, mit� itse tahtoo, suomalaisesta itsep�isyydest�.
T�ytyip� h�nen itsens� kammatakin itsens�, jopa yksin pukeutuakin.
Mit�h�n olisi Marfa Ivanovna sanonut, jos olisi t�m�n tiennyt. Ei
Helena uskaltanut edes Darja Mihailovnallekaan kertoa t�t� arkaa asiaa.
Helena itse oli alussa siit� hyvin loukkautunut, mutta kuin Erik oli
vakavasti selitt�nyt, ett�, vaikka he tarjoisivat dukaatin kultaa, ei
sittek��n l�ytyisi koko Kymin laaksosta ket��n, joka osaisi tai
ehtisik��n tehd� kaikkea, mit� h�n tahtoisi teett��, niin t�ytyi h�nen
siihen tyyty�. Eik� se yleens� niin perin vaikeata ollutkaan, sill�
Erik itse koko t�m�n ajan toimitteli enimpi� kammarineitsyen teht�vi�
kuten toinen Herkules Omfalen jalkain juuressa.
Pahempi kaikkia n�it� vastuksia oli kieli, tuo kieli, josta h�n ei
ymm�rt�nyt sanaakaan. Istua siin�, n�hd� l�himpien omaistensa
hymyilev�n ja heltyv�n kyyneliin, kuulla heid�n kiivastuvan ja j�lleen
tyyntyv�n, vakavasti neuvottelevan ja laskevan leikki�, eik� ymm�rt��
sanaakaan siit� kaikesta, se oli kiusallista. Ja kuin sukulaiset ja
talon yst�v�t tulivat tervehtim��n nuorta rouvaa, istua siin�
ainoastaan n�ytteill� kuin jokin Dalai Laama, tervehti�, nyyk�ytt��
p��t��n, hymyill�, mutta osaamatta sanoa sanaakaan, se tuli v�list�
oikeaksi rasitukseksi.
Jos sisarukset eiv�t olisi ensi p�ivin� karttaneet t�t� asiaa, joka
heill� kuitenkin l�himmin oli mieless�, niin he ehk� olisivat jonkin
verran tarkistaneet mielipiteit�ns� ja oiaisseet erehdyksi�ns�. Mutta
he olivat p��st�neet oikean ajan luiskahtamaan pois k�sist�, ja nyt
tarvittiin voimakas sys�ys ulkoa p�in ennen, kuin he ottivat puheeksi
arkaluontoisen ja osittain vastenmielisenkin asian.
Niin kului aika hitaasti, kunnes viimein er��n� pitk�n� sadep�iv�n� olo
tuntui nuorista siet�m�tt�m�lt�. He olivat joutuneet kiistaan, jostakin
v�h�p�t�isest� asiasta, niin mit�tt�m�st�, ett� he sitte parin tunnin
kuluttua eiv�t en�� osanneet sanoa, mist� he olivat kiistelleetk��n.
Nyt istui Helena ja tunsi itsens� hyvin onnettomaksi: Erik sit� vastoin
k�veli, tyytym�tt�m�n� itseens� ja asemaansa.
Mutta silloin Erik Horn suuttui. H�nell� ei ollut koko el�m�ss��n ollut
mit��n tekemist� sellaisten asiain kanssa, h�nk�, sotilas, antautuisi
asianajajain k�siin, ker�j�im��n kenties kuinka likaisia asioita ...
ei, tuhannesti ei, h�n oli nainut Helenan, mutta ei h�nen
sukulaisiansa.
Koputettiin taas ovea. Horn oli kahden vaiheella. H�n ei ollut luullut
Helenan noin kovin h�mm�styv�n noista asioista, ja tuo koputus nyt...
-- Erik, sanoi h�n lempe�sti, mene alas is�si luo, minun olisi tarpeen
olla yksin ajatuksineni... Mutta Erik, lis�si h�n kiivaasti, sin� et
puhu t�st� kellek��n, kaikkein v�himmin sisarellesi, kuuletko, h�nelle
ei miss��n tapauksessa.
-- Ehk� Martinov.
-- Mene, sanoi h�n, mene vanhuksen luo. Min� mietin, mit� nyt on
teht�v�.
Erik tullessaan alas is�ns� luo n�ki h�nen iloisesti k�velev�n edes
takaisin suuressa huoneessa.
-- No, poikaseni, sanoi h�n hymyillen, min� olen tehnyt kuin muinainen
vierasvarainen ruhtinas. Min� en ole kysynyt vaeltajalta, mist� h�n
tulee, mihin on menossa ja kauanko aikoo viipy�. Mutta nyt olet
k�vellyt lemmen puistikossa kaksi viikkoa ja kauemminkin. Saanko nyt
kysy�, kuinka olet asetellut asiasi? Palaatko takaisin Moskovaan?
-- Mutta ajattelehan, is� ... olenko min� kykenev� siihen? Mit� min�
tied�n kuvern��rin velvollisuuksista, mit� l��nin tarpeista?
-- Erik! Kun min� olen ehdottanut sinut, niin pit�isi sinun tiet��,
ett� min� olen t�ysin vakuutettu, ett� aina hyv�ll� tahdolla voit
hoitaa sen paikan. Ja tottahan sinulta ei tahtoa puutu.
-- Jos minulla olisi mit��n toivoa siit� paikasta, niin tied�t kyll�,
ett� minun vakaa aikomukseni on astua vanhan Gripenstedtin j�lki�.
Mutta tuo kaikkihan on vain unelmia -- ja...
* * * * *
-- Min� j��n Suomeen, min� en koskaan en�� l�hde maastani, sanoi h�n
melkein l��h�tt�en, niin liikutettu h�n oli.
XI.
Vaikka Erik olikin hyvin iloinen, niin yht� iloinen oli my�skin Helena.
Vapaus, vapaus, riemuitsi h�n, kuin viimein istui vaunuissa Erikin
sivulla ja hevoset ripe�� juoksua veiv�t h�nt� pois Haapakoskelta ja
hermoja �rsytt�v�st� kosken kohinasta. Viimeinkin oli h�n saava oman
kodin, aivan oman kodin, jossa sai itse asetella kaikki niin, kuin
tahtoi, ilman tuota k�ly�, joka katseli alas h�neen monivuotisen
kokemuksensa ja eitt�m�tt�m�n tarpeellisuutensa korkeudesta.
Erik Hornilla oli viel� toinenkin suru. H�n piankin huomasi, ett� h�nen
Helenansa ei ollut v�h��k��n suosittu kaupungissa. Se tuntui h�nest�
pahalta, mutta h�n ei voinut sille mit��n. Ainoana lohdutuksena oli
toivo, ett�, kuin tuli se onnellinen aika, jolloin Helena oli tuleva
�idiksi, h�n silloin sai jotakin aikansa kuluksi, jotakin, jonka kanssa
puuhaella, jota rakastaa ja jumaloida. Silloin oli tuo helposti
selitett�v� alakuloisuus haihtuva ja sen j�lkeen toivoi Erik h�nen
kyll� sulavan yhteiskuntaan ja saavuttavan sen suosion. Paremmin kuin
pitkist� kuvailuista n�kyv�t Helenan tunteet ja el�m� seuraavista
kirjeist�, jotka h�n eri aikoma kirjoitti Darja Mihailovnalle:
Mainitsen viel� jotain lis�ksi. Kello kolme tai nelj� pimenee. Kello
yhdeks�n sammutetaan kaupungin muutamat lyhdit. Kello kymmenen,
viimeist��n yksitoista nukkuu jok'ainoa sielu paitsi paikkakunnan
vakinaiset juomarit, jotka kaupungin ravintolassa viel� pari
tuntia jatkavat juominkejansa.
_Lenotshkasi_."
"Rakas Darja Mihailovna! Ett� nyt n�in pian taas kirjoitan sinulle,
on kyll� oikeastaan ylim��r�ist� ty�t� -- minun ei pit�isi totuttaa
sinua heti alussa pahoille tavoille -- mutta se seikka, ett� minun
nyt t�ytyy v�h�isen niukahduksen t�hden pysy� sis�ll� ja ett� Erik
on matkoilla, on t�m�n kirjerunsauden p��syyn�. -- Sin� kysyt,
millainen on Suomi. Siihen ei ole niin helppo vastata. Siin�
maantieteess�, jota luimme opistossa, mainittiin kyll� pari sanaa
Suomestakin, samoin kuin Liettuasta ja V�h�ven�j�st�. Se on v��rin,
sill� siten saadaan se k�sitys, ett� 'kaikki on yht� maata'. Jos
matkustat johonkin maahan, jossa ei kukaan osaa sinun kielt�si,
jossa, jos tahdot maksaa ruplilla, saat vastaukseksi: me laskemme
markoissa ja penneiss�, jossa sinun t�ytyy rajalla k�rsi�
tullitarkastusta, jossa lait ovat aivan toisenlaiset kuin meid�n,
jossa kirkot ovat kiinni koko viikon paitsi sunnuntaina, jossa,
jos sanot kellon olevan yksi, saat vastaukseksi: mahdotonta, rouva,
te erehdytte, sill� kello on heill� silloin vasta puoliyksi -- niin
t�ytyneep� sinun my�nt��, ett� olet ulkomailla. Sellainen on Suomi.
Sin� olet t��ll� ulkomailla. Sen kyll� huomaa tuhansistakin asioista,
jostakin ulkonaisesta j�rjestyksest�, tavattomasta puhtaudesta, joka
ei juuri ole meid�n rakkaan Moskovamme tuntomerkkin�. Tuhansista
pikku asioista, jotka eiv�t kaikki ole minulle mieluiset, sill� min�
olen oikea venakko; suomalainen naamus ei sovellu minulle.
Enimmin on minua kiusannut omituinen, k�mpel�m�inen suoruus, kun
lausutaan kiertelem�tt� ja koristelematta asioita, joita ei ole
mieluinen kuulla.
_Lenotshkallesi_."
_Lenotshkasi_."
He eiv�t k�sitt�neet tai eiv�t tahtoneet k�sitt��, ett� h�n oli nuori,
vaan ilman suuria henkisi� varoja, ett� h�n kuten kaikki kokemattomat
nuoret tarvitsi jotakin, joka antoi h�nelle havaintoja, her�tti h�ness�
ajatuksia, saattoi h�net tuntemaan, ett� h�n ei nukkunut pois el�m�st�,
vaan p�in vastoin eli t�ydellist� ja rikasvaihteista el�m��.
* * * * *
Palaan nyt j�lleen siihen, josta �sken puhuin. Min� tahdoin sanoa,
ett� uskonto ja kieli painavat leimansa maan tapoihin ja ne
puolestaan lakeihin, sill� tapa on vahvempi kuin laki, on sen �iti,
on kaikkein meid�n lakikirjaimme ja asetustemme perustus. Sen
t�hden tulee meid�n katsoa, ett� maan ensimm�iset suvut pit�v�t
sen uskontoa arvossa ja kunniassa.
Is�si _Aleksander_."
T�m� kirje antoi Erikille paljon ajattelemista. H�n meni sen kanssa
vaimonsa luo, tulkitsi sen h�nelle ja tunsi perin kummastuvansa, ett�
Helena t�ss� h�nen mielest��n niin yksinkertaisessa asiassa teki
monenmoisia vaikeuksia. Tuli ilmi, ett� h�n, vaikka h�n todella ei
tiennyt juuri mit��n koko luterilaisesta uskonnosta, katsoi sit� --
lievimmin sanoen -- perin yksinkertaiseksi uskonnon totuuksien
k�sitykseksi. Oli ainoastaan yksi syy, joka sai h�net taipumaan Erikin
pyynt��n, se, ett� ne, jotka omistavat protestanttisen uskon, saavat
vast'edes k��nty� mihin uskoon hyv�ns�.
XII.
-- Ilmaa, ilmaa ja valoa, sanoi h�n, ja vieno ilon punastus nousi h�nen
kasvoillensa. H�nen silm�ns� loistivat kev��n nuoresta onnesta. Ah,
jospa Erik olisi t��ll�! Mit�p� oli apua h�nen matkustamisestaan kohti
aamuruskon maata pois tuolta pakkasesta ja lumesta, kuin h�n, paras
ihmisist�, se ainoa, jota h�n oli rakastanut, joka oli ottanut h�net
myrskyn vauhdilla ja rakkauden koko hehkulla, ei ollut t��ll�. Mit�
t�st� apua, sill� yksinh�n h�n kuitenkin oli. Ja h�n purskahti taas
itkem��n.
* * * * *
-- Marfa, jo nyt tulee loppu, sanoi sairas, ei ole en�� v�h��k��n �ljy�
lampussa, itse lamppukin on rikki, joka silm�nr�p�ys uhkaa syd�n
sammua. Rukoile laupiasta Jumalaa, ett� min�, kaikkein suurin
syntisist�, saisin viel� el�� puoli tuntia. Kello on yksitoista, nyt on
Helena tullut, luuletko sin� h�nen viel� ehtiv�n t�nne?
Seh�n olikin vain uuden el�m�n kynnys, niin kuin iltarusko ainoastaan
joksikin ajaksi peittyy y�n pime��n, vaan kohta j�lleen uudistuu
aamuruskona, uuden tulevan p�iv�n alkuna.
* * * * *
-- Ei, anna anteeksi, anna anteeksi, mutta sinun itsesi t�hden... H�n
ei en�� kauemmin voinut hillit� mielt�ns�, h�n ei voinut tehd� toisin.
-- Ei, min� en tahdo, en tahdo. Min� olen luvannut. Eik� sitte ole
ket��n, joka voisi auttaa minua, joka voisi kastaa pienokaisen? Mene
Snamenskajalle pastori Raumbacherin luo ja pyyd� h�nt� tulemaan heti.
Min� olen tehnyt valintani, min� menen syvyyden poikki h�nen luoksensa,
Erikin luo, koko syd�mmest�ni ja sielustani ainiaaksi, min� matkustan
takaisin sumujen maahan, siell� on hyvi� ja rehellisi� ihmisi�.
* * * * *
Tuolla linnan isossa salissa jatkui koko t�m�n ajan huutokauppa hyv��
vauhtia. Nikolai Konstantinovitshin koottuja aarteita ei voitu kaikkia
julkisesti tarjota t��ll�, mutta ne meniv�t muuten kaupaksi hyv�st�
hinnasta. Hillitt�m�sti nauraa r�histen ja muuta iloa pit�en osa
h�nen entisen rykmenttins� upseereista kiisteli ja kilpaili noista
taide-esineist�, jotka olivat myrkytt�neet omistajansa koko el�m�n.
Vanhan haidamakin kuva joutui Pestin museoon, tuonne tekij�ns�
synnyinkaupunkiin. Nuori Petrov seisoi siin� synkk�n� ja koko h�nen
l�mmint� syd�nt�ns� inhotti n�hd� n�it� huoneita, n�it� h�nelle pyhi�
paikkoja h�v�ist�v�n t�ll� tavoin. H�n meni ulos puutarhaan. Kev��n
esikoinen, h�ik�isev�n valkoinen lumikko, kohotti puhdasta kupuaan
m�rj�st�, likaisesta maasta. H�n taittoi sen muistoksi nuoruutensa
rakkauden ja onnen unelmasta ja l�ksi raskain askelin ja murheisin
mielin pois viimeisen kerran t�st� saastutetusta kodista.
* * * * *
Samana p�iv�n� iltasella saapui Erik Horn Moskovaan. H�n oli, saatuaan
Almin kirjeen, heti l�htenyt matkalle ja matkustanut y�t� p�iv�� ja
kuitenkin joutui perille liian my�h��n.
XIII.
Viikkoja, jopa l�hes kaksi kuukauttakin oli kulunut ennen, kuin Helena
ja �sken syntynyt sen verran tointuivat, ett� Erik voi ajatella
vaimonsa viemist� j�lleen kotiin. H�n oli ollut hell� sairaanhoitaja.
Ensi aikoma h�n ei poistunut sairaan luota y�ll� eik� p�iv�ll�, sill�
h�n oli huomannut, ett� Helenalla oli rauhaa ja lepoa ainoastaan
silloin, kuin h�n oli huoneessa.
-- Voi Darja, Darja, miksi lausuit nuo sanat, jotka kiihdyttiv�t minun
uteliaisuuttani, miksi en saanut muistella sinua puhtaana ja hyv�n�,
sellaisena, kuin sinua n�in el�m�ss�! Miksi heitit ulos tuon hirmuisen
salaisuutesi, joka nyt on raateleva minua ij�isesti! Ja h�n purskahti
itkuun. Kuultuaan Erikin askeleet kuivasi h�n kyyneleens� ja otti
k�teens� kirjan, sill� h�n tiesi, ett� Erik ei ollut hyvill��n h�nen
makaamisestaan joutilaana ja uneksien. Helena ei tahtonut vaivata h�nt�
suruillaan, ja sen t�hden h�n oli lukevinaan. Ja kuitenkin oli h�n
t�nne tullessaan kaikkein vakavimmasti p��tt�nyt koettaa mukautua
siihen asemaan ja niihin oloihin, jotka h�nelle t�ss� maassa kuuluivat.
Turhaan; kaikki oli aivan ennell��n. H�nell� ei ollut mit��n muuta
teht�v�� kuin k�yd� aina katsomassa lastansa; mutta siell� oli h�nell�
voimakas kilpailija, joka oli lujasti p��tt�nyt olla antamatta lasta
pois luotansa kellek��n. Marfa Ivanovna oli koko sielustaan antautunut
pienokaisen hoitoon. Katsoipa h�n monesta syyst� itse�ns� ik��n kuin
sen oikeaksi �idiksi. H�n oli pelastanut lapsen sielun, kuin kaikki
muut yhdess� koettivat sit� hukuttaa; h�n oli hoidellut sit� aivan sen
syntymisest� asti. Ja merkillisint� viel� oli, ett�, vaikka h�n, kuten
l��k�ri sanoi, oli perin ep�terveellinen henkil�, lapsi kuitenkin eli,
viihtyi ja kasvoi h�nen hoidossaan. Kaikki nyyttins� ja k��r�ns� oli
h�n tuonut kanssansa Moskovasta, eik� h�nt� voitu koskaan totuttaa
k�tkem��n niit� mihink��n. Ne olivat kuten ennenkin ladotat pitkin
seini� ymp�ri huonetta -- samassa huoneessa jossa h�n ja lapsi
makasivat ja jossa h�n kuivaeli lapsen vaatteita ja keitti sen ruokaa.
Alussa oli Erik joka p�iv� k�ynyt lapsen kammarissa, pannut toimeen
suuren siisteysmetelin, tuulettanut huonetta ja uhannut erottaa Marfa
Ivanovnan kokonaan palveluksesta; mutta kuin Marfa kaikkein pyh�in
nimess� vakuutti, ett� lapsi oli kuoleva, jos siell� ryhdyttiin
tuulettamaan ja pesem��n, ja kuin Helena oli taipuvainen puolustamaan
Marfaa, p��ttyi asia niin, ett� itsep�inen vaimo vanhus sai pit��
paikkansa ja omat tapansa. Viimein Erik ei en�� ollenkaan mennyt koko
huoneesen, p��st�kseen riidoista ja kiusasta. Eik� Marfa taistellut
yksist��n talon is�nt�� vastaan, vaan piti puolensa my�skin kaikille
muille palvelijoille. H�n halveksi heit� syd�mmest�ns�: heh�n olivat
vain tshuhooneja, alempaa rotua, uskottomia ja taitamattomia; eiv�th�n
he osanneet edes ven�tt�k��n. Ja Helena puolestaan, kuin huomasi
pienokaisen voivan varsin hyvin, vaan tulevan levottomaksi, jos h�n
itse rupesi sit� hoitelemaan, viimein h�nkin ainoastaan k�vi sit�
katsomassa. Mutta se ei ollut mit��n ty�t�. Niinp� h�n tuota pikaa taas
oli aivan kuin viime talvenakin joutilas, alakuloinen, v�synyt ja avun
tarpeessa. Paljon houkuttelun j�lkeen oli sisko Hanna luvannut tulla
k�lylleen avuksi, mutta ainoastaan muutamiksi viikoiksi.
-- No, mutta eih�n Marfa tarvitse kylpyj� eik� etel�n ilmaa, vaan sin�,
vastasi Hanna k�rsim�tt�m�st�. Erik rypisti kulmiaan. Helena kalpeni
kiukustuksesta; niin, nyt h�n tahtoi matkustaa juuri Jaltaan, sanoi h�n
p��tt�v�sti. Ja siten se oli p��tetty.
* * * * *
Kaikissa n�iss� huolissa paheni tauti, jota h�n sairasti, yh� enemm�n.
T�m� oli surun ja kiusan aika vanhalla tilalla. Hanna koko sen ajan
vakavalla k�dell� johti kaikkea, unhottamatta silt� kuitenkaan is��ns�.
H�n ehti niin uskomattoman paljon ja osoitti niin suurta
kykenev�isyytt� ja p��tt�v�isyytt�, ett� vanhus viimein oli aivan
huoleton j�tt�ess��n tiluksen koko hoidon h�nen k�siins�. Vapaaherran
alustalaisetkin, joita h�n oli kohdellut ankarasti, mutta
oikeudentuntoisesti osoittivat nyt h�nt� kohtaan liikuttavaa rakkautta.
Mit� pitemm�lle kului syyskuu, sit� enemm�n totutti vanhus mielens�
siihen ajatukseen, ett� nyt kohta tuli erota t��lt� ainiaaksi.
Syksy oli tullut. Kes�n komeus makasi alhaalla loassa ja m�t�ni kuuran
alla. Taivas oli h�m�r� ja maa muuttui mustaksi.
Vanhus oli vaipunut kokoon, h�nen rintansa l��h�tti raskaasti kuin ison
taakan alla. H�n otti vapisevalla k�dell� p�yd�lt� kellastuneen, usein
taitellun paperin, nosti sen huulilleen ja suuteli sit� kahdesti. --
Anna anteeksi, kuiskasi h�n hiljaa, anna anteeksi.
Ovi aukesi hiljaa. Hanna toi lampun, pani sen p�yd�lle ja asetti sen
p��lle ruusuisen verhon, ett� valo ei vaivaisi sairasta, sek� meni
sitte is�ns� luo.
-- Nyt tulee l��k�ri kohta, sanoi h�n, kuinka voit nyt, is�...
* * * * *
Erik Horn tunsi, ett� nyt oli tuleva selvitt�misen hetki h�nen ja
sisaren v�lill�. He olivat kahden kesken kotona. Helena oli poissa, ei
ket��n heit� h�iritsem�ss�, ei ket��n ajatuksia johtamassa muuanne; h�n
ei voinut nyt kuten niin usein ennen leikill� karttaa eik� torjua, mit�
Hanna sanoi, sill� kuoleman vakavuus verhosi koko taloa. H�n valitsi
viisaimman keinon: mit� ei mitenk��n k�ynyt est�� eik� karttaa, sen h�n
itse haki esiin.
Hannan mieless� her�si kaikki, mit� h�n oli hautonut l�hes kolme
vuotta. Oli kuin olisi kauan suljettuna ollut l�hde ruvennut tulvimaan,
ja Erik kummastuksekseen ja ihmeekseen tunsi h�nen puheestaan, mik�
etev� henki h�n oli. H�ness� oli sama metallin sointu kuin is�ss�kin.
Kuin yksin�inen, t�hystelev� ja ylpe� lintu liiteli h�n tuolla
korkealla ylh��ll�, n�ki sielt� korkeudesta laajat alat, ja kuin h�n
sitte nuolen nopeudella sy�ksyi alas, l�ysi h�n etsim�tt� sopivan
sanan, oikean ajatuksen. H�n n�ytti niin selv�sti, kuinka n�enn�isesti
v�h�p�t�inenkin asia meid�n valtiollisessa el�m�ss�mme kuului yhteen
suurten ja t�rkeiden asiain kanssa. H�n esitti jokaisen h�nen tekonsa
vastuullisuutta ja h�nen velvollisuuttaan katsoa, ett� se, joka oli
periv� is�in tilan, tuli syd�mmelt��n ja ajatuksiltaan suomalaiseksi
mieheksi.
-- Sin� olet kauan ja usein ollut poissa, sin� olet n�hnyt meid�n
is�mme el�m�n pikku puolia, et suuressa kokonaisuudessaan, sin� et ole
n�hnyt h�nen lakkaamatonta ty�t��n kaiken sen koossa pit�miseksi ja
s�ilytt�miseksi, mit� on peritty l�pi vuosisatojen. Niit�, jotka
tahtovat repi� ja rakentaa uudestaan, on yllin kyll� sek� maassa ett�
sen ulkopuolella. Sinun asiasi on jatkaa siit�, johon is�si ty�
p��ttyi. Paha kyll� sin� ryhdyt ty�h�si puolella syd�mmell�. Sin�
horjut ja olet ep�tietoinen jo nyt.
Oli niin hiljaista huoneessa kuin �sken ruumiin viel� ollessa siell�.
Hanna oli poissa. Erik istui yksin siin� suuressa huoneessa. Sein�lt�
katseli er�s h�nen esi-isist��n, suuri sotap��llikk�, alas h�nen
puoleensa. H�nen petolinnun-muotonsa tuimine katseineen ja ankaroine
silmineen -- kaikkein niiden hienostuneiden tyyppien alkukuva, joita
sitte on suvussa esiytynyt -- n�ytti Erikist� katselevan
halveksivaisesti, jopa perin ylenkatseellisesti alas j�lkel�iseens�.
* * * * *
XIV.
Erik Horn oli kahden vaiheella, h�nell� oli niin monta puuhaa
meneill��n tuolla omassa l��niss�, h�n ep�ili. Ep�ily� ei tosin oltu
t�ss� tapauksessa ollenkaan odotettu, mutta h�nelle kuitenkin
my�nnettiin nelj�toista p�iv�� ajatusaikaa. Erik l�ksi matkalle.
Huomasi h�n muustakin nyt jo olevansa perill�. Pikku asemain luona oli
kaikkialla kalpeita, kivulloisia lapsia, verett�mi� nuoria naisia,
vanhoja halvautuneita ukkoja, hysteria- ja keltatautisia, mutta
varsinkin keuhkotaudin kalpeita, punottavia uhreja. Kaikki ne
liikkuivat varovasti ja hitaasti auringon paisteessa ja etsiv�t t��lt�
luonnon ainiaan elvytt�v�st� povesta terveyden kadonnutta aarretta.
T�m� vastakohtaisuus, n�m� kuoleman varmat uhrit kev��n nuoressa
valtakunnassa her�ttiv�t taas Hornissa synkki� ajatuksia, jotka h�n oli
matkansa viime osalla saanut kukistetuksi.
T�m� oli Helenan mielest� t�ydellist� el�m��, kun sai olla keskell�
suuria asioita, vapaana jokap�iv�isen el�m�n pikkumaisuudesta ja
poroporvarisuudesta. T�nne n�ihin keskusteluihin, n�iden haaveksimisten
selvittelemiseen h�n ik�v�itsi Suomen saloilta ja sen ��nett�m�st�,
yksitoikkoisesta el�m�st�.
Oli jo melkein pime�, kuin Erik Horn saapui Jaltaan. H�n j�tti
tavaransa asemalle, otti vuokra-ajurin ja ajoi sill� l�helle Koshelskyn
huvilaa. Sykkivin syd�mmin astui h�n siit� yl�s vaimonsa kotia kohti.
Mutta nyt -- mit� oli h�nell� t��ll� tekemist�? Helenan koko sielu
oli tuolla tuon miehen, tuon nimiprofeetan luona. H�n k�rsi,
mustasukkaisuuttako vaiko jotain muuta sielullista pahoinvointia, sit�
h�n ei voinut itselleen selvitt��, sielussa vain tuntui tuskaa. Oh,
ajatteli h�n taas itsekseen, naurettavaahan on minun huolia sellaisista
lapsellisuuksista, ja kuitenkin ... h�n tunsi sis�ll�ns� kylm�n
v�ristyksi�, juuri kuin kev�thallan asettuessa hedelm�puiden hienoille
ja hennoille kukille.
Kaikkein n�iden ajatusten risteilless� n�kee h�n itse��n kohti
t�hystelevin� Tsherebatshovin suuret, syv�t silm�t. H�n tahtoo niit�
v�ist��, mutta se ei onnistu. Esittelij� pit�� h�nt� kuin
hypnotisoituna, kuin sidottuna noilla ihmeellisill�, j�ykill� ja
kuitenkin haaveksivilla silmill��n. Esitelm�� oli kest�nyt noin puoli
tuntia; silloin herra Tsherebatshov valmistautui lopettamaan, se
voitiin huomata puheen luonteesta. H�n valitsi hienoimpia lyyrillisi�
kuvia, kielen kauneimpia juhlasanoja ja puhui kuvitellulla kielell�
merkillisest� ilmi�st�, jonka olivat huomanneet okkultismin etevimm�t
lipunkantajat, jonka totuuden olivat vahvistaneet kuuluisat
italialaiset sielutieteentutkijat Lombroso ja Montegazza, olivatpa itse
Richet ja er�s uskoton arvostelija Charcotin oppisuunnasta olleet
katsomassa sit� koetta. Mutta se koe tuntui asiaan perehtym�tt�m�st�
Erikist� niin hullunkurisen suurelta, ett� h�nen t�ytyi kesken
ristiriitaisten tunteittensa kuohua hymyill�, aivan hymyill� ep�ilyksen
hymy�.
Erik Horn pyysi hymyillen anteeksi, ett� oli n�in tullut h�irinneeksi
kokousta. Helena oli jo kokonaan rauhoittunut ja tarjotutti teet� sek�
kreikkalaisia ja turkkilaisia konvehteja, yleinen neuvottomuus alkoi
v�hitellen haihtua ja tuo juuri v�h�� ennen vallinnut mystillinen
mieliala hukkui auttamattomasti leikinlaskuun ja nauruun. Ja
koko kylpyajan kesti tuttujen piiriss� huvia tuosta Helenan
ajattelemattomasta: eih�n se ole mit��n, se on minun puolisoni. Vieraat
k�sittiv�t velvollisuutensa ja viipyiv�t ainoastaan niin kauan, kuin
s��dyllisyys ja kohteliaisuus v�ltt�m�tt� vaativat. Puolen tunnin
kuluttua olivat puolisot jo kahden kesken.
XV.
Erik hymyili.
-- Miss�? Kuka?
Erik katsoi sinne. Joku sairas, nen�n pieliss� ja otsassa kalman v�ri,
seisoi siell� v�risten auringon paahteessa. Tuon ruusukehyksen ja
kuohuvan el�m�n keskell� n�ytti h�nen laihtunut muotonsa viel�kin
kuihtuneemmalta.
-- Niin, juuri niin. Nyt tervehtii h�n sinua. H�n on niin hyv�.
-- Kuka se on?
Horn laski pois kiikarinsa. Tuo muukalainen tuolla, tuo k�si, heikko
kuin lapsen, kostea ja kylm� ja kohta joutuva m�t�nem��n haudan
mullassa, oli antanut h�nen el�m�llens� uuden k��nteen, huomaamatta
ohjannut h�net tielle, jota h�n ei tahtonut kulkea, vaan ponnisteli
vastaan, mutta jolle h�nen rakkautensa, h�nen heikkoutensa ja Helenan
luja tahto h�net kuitenkin veiv�t.
-- Vai niin, sin� olet siis Helena Nikolajevnan mies; no, tuleepa
hauska n�hd�, mit� sinussa oikeastaan on. Mutta t�m�kin silm�nr�p�yksen
ajaksi leimahtava tarkkaavaisuus kuoli �kisti kuin kirjava perhonen,
joka lent�� palavaan liekkiin, polttaa siipens� ja putoaa maahan kuin
kiemurteleva mato.
-- Niin, vastasi toinen hymyillen, min� olin aikoinani sek� etev� ett�
taiteilija; nyt on kaikki ohitse siit� asti, kuin lakkasin uskomasta
taiteesen ja itseeni.
-- No, rakas Erik, kuului Helenan ��ni, onko ihme, ett� olen saanut
tarhaan etsi� sinua t��lt� alhaalta, sin�h�n olet aivan yl�ilmoissa,
olet vallan muuttanut yl�s pilvilinnoihin. Hyv�� huomenta, Eugen
Aleksandrovitsh. Ja sin�, �idin pikku Erik, mit� sin� sielt� ylh��lt�
t�hystelet?
LOPPULUKU.
Helenan rakkaus Erikkiin oli yht� l�mmin ja voimakas kuin aina, h�n
osasi siihen sovittaa suloutta ja hienoutta, joiden ei k�y sanoa olevan
joka naisella synnynn�isin�, mutta sille rakkaudelle ei kasvanut mit��n
siipi�, jotka olisivat kantaneet sen korkealle yl�s oman min�n
piirist�. Se rakkaus sis�lsi h�nen miehens�, h�nen poikansa ja h�net
itsens�, mutta siihen se rajoittuikin. T�m�n kesken�isyyden syyt
mainittakoon lyhyesti.
Ensi vuodet asui nuori Erik vanhempainsa luona, mutta mit� enemm�n h�n
varttui, sit� v�hempi j�i h�nelle siihen aikaa. Milloin h�nen, kuten
sanoi, t�ytyi olla leiriss� tai kasarmissa, milloin menn� jonkun
yst�v�n, ruhtinas Sasdanadchen tai kreivi Korkunovin, luo, jotka kaikki
olivat yst�vi� paashikoulun ajoista asti. Erik Erikovitsh oli juuri,
paraillaan huimaavan juhlimisen ij�ss�. El�m�n ilopikari oli h�nelle
tarjona t�yten� ja kuohuvana, ja h�n imi ahneesti itseens� sen
juovuttavaa myrkky�, ilon soiton pauhatessa heng�styksiin asti h�nen
ymp�rill��n. H�nen is�ns� ajatteli usein huolissaan t�t� kohtuutonta
el�m�n iloa ja muisti �idinis�n kohtaloa.
* * * * *
* * * * *
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.F.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org