You are on page 1of 66

The Project Gutenberg EBook of Set� Tuomon tupa, by Harriet Beecher Stowe

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Set� Tuomon tupa

Author: Harriet Beecher Stowe

Editor: A. H. Fogowitz

Translator: Aatto S.

Release Date: July 30, 2005 [EBook #16392]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SET� TUOMON TUPA ***

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed


Proofreaders Europe.

SET� TUOMON TUPA.

Beecher Stowen
alkuteoksesta nuorisolle sovittanut
A. H. Fogowitz.

Suomensi Aatto S.

Ensimm�isen kerran julkaissut


Werner S�derstr�m 1893.

Ensimm�inen luku.

Orjan kahleet.
Kentuckyn valtion it�osassa oli t�m�n vuosisadan alulla hyv�sti hoidettu
ja jotenkin laaja maatila. Sen is�nn�ll� Shelbyll� oli suuri joukko
orjia, joista osa hoiti taloutta, vaan enin osa teki maaty�t�.

Herra Shelby oli lempe�, hyv�� ajatteleva mies; ainoastaan harvoin


k�ytt�ytyi h�n k�skij�n tavalla alammaisiansa kohtaan. Yksi suuri vika
h�nell� kuitenkin oli. Vaikka h�n oli suuren talouden is�nt�, osasi h�n
hyvin huonosti pit�� sit� j�rjestyksess�; sitenp� h�n olikin joutunut
hyvin ahtaalle. Mit� enemm�n h�n mietiskeli keinoja, p��st�ksens�
suuresta velkakuormastansa, sit� enemm�n se kasvoi hetki hetkelt�.

Jos herra Shelby olisi uskonut asiain tilan puolisollensa, joka oli
hyvin viisas ja nerokas vaimo, niin varmaan olisi joku neuvo yhdess�
keksitty, mutta v��r�n ylpeyden ja h�pe�n tunto aina pid�tti h�nt�.
Sitenp� rouva Shelby ei v�hint�k��n aavistanut h�vi�n partaalla oloa,
vaan huoletta koetti kaikin puolin hyv�sti hoidella ja kasvattaa rakasta
poikaansa.

Se poika, Edvard, oli monin puolin ihan is�ns� vastakohta. H�n osoitti
luonteen lujuutta ja jyrkkyytt�, joka n�ytti ihan ihmeelliselt� h�nen
ik�isell�ns� pojalla, koskapa h�n ei viel� ollut t�ytt�nyt
nelj�tt�toistakaan vuottansa.

Lempeys ja s��liv�isyys, jolla herra Shelby kohteli orjiansa, ja vapaus,


jota h�n heille soi, olivat h�net saattaneet johonkin m��r��n naapurien
ep�suosioon. Ei oltu hyvill��n, ett� herra Shelby kohteli mustia
alammaisiaan paremmin kuin muut. Mutta Shelby ei pit�nyt siit� lukua
eik� ottanut korviinsa ankaria moitteita, joita ehtimiseen tuli h�nen
kuuluviinsa, vaan k�ytti entist� s��liv�ist� hyv�ntahtoisuutta.

Shelbyn palvelijain joukosta oli huomattava varsinkin yksi orja, oikea


rehellisyyden ja vilpitt�myyden esikuva. Tuomo eli set� Tuomo, joksi
h�nt� sanottiin, oli is�nt�ns� oikea k�si. Koska h�n oli jo kauan ollut
t�ll� tilalla, niin herra Shelby luotti h�nen uskollisuuteensa niin
rajattomasti, ett� v�h��k��n arvelematta k�ytti h�nt� kaikkein
vaikeimmissakin toimissa. Tuomo sai tarkastaa varallisuuden tilaa,
nostaa rahoja, toimittaa tavarain ostoa ja my�nti�, joihin kaikkiin
tarvittiin ymm�rryst� ja samalla tarkinta oikeudentuntoa. Olipa herra
Shelby kerran l�hett�nyt h�net Cincinnatiinkin, naapurivaltion Ohion
p��kaupunkiin, selvittelem��n er�st� t�rke�� asiaa ja nostamaan h�nelle
viisisataa dollaria. Sellaista ei olisi kukaan orjain is�nt� koko
Kentyckyss� uskaltanut tehd�, sill� Ohiosta oli hyvin helppo p��st�
Kanadaan, ja siell� oli orja vapaa ja vainoomiselta turvassa. Mutta
Tuomo ei v�h��k��n ajatellut mit��n karkaamista eik� h�nelle uskotun
summan anastamista. Tarkimmasti suoritti h�n teht�v�ns� ja palasi
kiireimmiten herransa luo. Herra Shelby oli jo kauan mietiskellytkin
vapauttaa h�net kokonaan palkinnoksi h�nen uskollisesta palveluksestaan,
vaan h�nen silloinen ahdinkotilansa pid�tti h�nt� sit� tekem�st�.

Ollen eritt�in kohtuullinen nautinnoissaan ja oppivainen oli Tuomo


v�hitellen omistanut koko kristinopin. Melkein s��nn�llisesti k�vi h�n
kuulemassa l�hiseudulla asuvan papin saarnoja ja oli rukouksella ja
kaikkein synnillisten mielen v�reiden tukeuttamisella p��ssyt siihen
sis�llisen rauhan tilaan, joka apostolin sanain mukaan k�y ylitse kaiken
ymm�rryksen ja my�skin karkasee luonteen kaikkia huolia ja k�rsimyksi�
vastaan, jotka t��ll� alhaalla jokaista ahdistavat, toista enemm�n,
toista v�hemm�n.

Tuomo oli nainut mies ja kolmen lapsen is�. H�nen vaimonsa, yht� hurskas
kuin miehens�kin, oli samoin orja kuten h�n ja saman is�nn�n oma. Set�
Tuomo ja t�ti Kloe asuivat lapsineen pieness�, vaan sis�lt� hyvin
puhtaassa tuvassa. Iltasilla, kuin p�iv�ty� oli p��ttynyt, harjoitteli
Tuomo kirjoitusta ja nuori Edvard Shelby uskollisesti autteli h�nt�.
My�hemmin oli pieni hartaushetki, jolloin muitakin orjia oli l�sn�, ja
lopuksi sellaisina hetkin� aina toivotettiin siunausta Shelbyn
perheelle.

Sama arvo kuin Tuomolla miesten kesken oli Elisabetilla naisorjain


kesken. H�n oli kaunis kuin enkeli, jotenkin vaalea-ihoinen;
kahdeksannesta vuodestaan asti oli h�n ollut herra Shelbyn omana. Shelby
oli h�net silloin ostanut New-Orleansista ja lahjoittanut puolisollensa,
joka ottikin tyt�n oikein �itilliseen hoitoonsa, opetti h�nelle kaikkia
naist�it� ja neuvoi h�nt� hyveihin ja hurskauteen. Aikaa my�ten oli t�m�
hyv� oppilas tullut rouva Shelbylle ihan v�ltt�m�tt�m�ksi. Elisabet oli
nyt viidenkolmatta vuoden ij�ss� ja oli jo lahjoittanut syd�mmens� ja
k�tens� er��lle nuorelle miehelle, joka ty�skenteli l�heisess� herra
Wilsonin tehtaassa. T�ll� Yrj�ll� oli monta hyv�� ominaisuutta ja
varsinkin taipumusta teknillisiin toimiin niin suuressa m��r�ss�, ett�
moni vapaakin mies h�nt� ihmetteli.

On usein tapana, ett� is�nn�t vouraavat orjiansa toisille is�nnille tai


tehdasten omistajille, varsinkin jos vouraaja siit� saa huomattavaa
voittoa. Palkka ei siin� tapauksessa tule orjalle, vaan h�nen
is�nn�llens�. Niinp� Yrj�k��n ei ollut herra Wilsonin oma, vaan
maanviljelij� Legreen, joka asui Louisianassa ja oli eritt�in itsek�s ja
omaavoittoa pyyt�v�inen ja kohteli orjiansa s��lim�tt�m�n ankarasti.
Matkalla Kentuckyss� oli Legree tavannut herra Wilsonin ja, kuin t�m�
juuri siihen aikaan etsi ty�miest�, joka v�h�n ymm�rt�isi koneita, oli
heill� heti syntynyt kaupat. Wilson maksoi melkoisen summan ja Yrj� oli
luovutettu h�nelle m��r�tyksi ajaksi.

Yrj� vietti herra Wilsonin purje- ja s�kkikangas-tehtaassa yleens�


onnellista el�m��. Usein p��si h�n asioille Shelbyn kartanoon, jossa h�n
ensinn� tutustui Elisabetiin. Kohta n�m� yhdenluontoiset sielut l�ysiv�t
toisensa ja joutuivat avioliittoon ja suloinen pikku poika Harry liitti
n�m� syd�mmet viel� lujemmin toisiinsa. Vaan eip� t�m� onni saanut kauan
kest��; yht' �kki� se loppui! Yrj� kutsuttiin takaisin Louisianaan.

Ja se tapahtui n�in. Koska Yrj�ll� oli luonnostaan ter�v� j�rki, oli h�n
hyvin lyhyess� ajassa k�sitt�nyt tehtaan koko koneiston, olipa h�nen
my�skin onnistunut tehd� muutamia hyvi� parannuksia ja keksi� uusi hyvin
edullinen hampun-puhdistuskone. Tuskin ehti se maine saapua Yrj�n
is�nn�n, herra Legreen, kuuluville, kuin h�n jo l�ksi Louisianasta omin
silmin n�kem��n, oliko siin� per��.

Herra Wilson tietysti otti h�net hyvin kohteliaasti vastaan, toivotti


h�nelle onnea niin arvokkaasta orjasta ja vei h�net sitte tehtaasen
katsomaan laitoksia ja uutta konetta. Yrj� selitteli kaikkea ja h�nen
huomautuksistaan n�kyi niin paljo sivistyst� ja henkist� kyky�, ett�
Legree h�pe�kseen tunsi olevansa paljon alempana orjaansa.

Siin�p� oli enempi kuin ahdassyd�mminen maanviljelij� jaksoi k�rsi�. Se


loukkasi h�nen turhamaisuuttansa niin kovin, ett� h�n ei voinut antaa
sit� anteeksi. Yrj�n piti joutua pois t��lt� takaisin Louisianaan,
raskaimpain ja halvimpain t�iden tekoon. Jos h�n oli t�h�n asti saanut
olla vapaammassa asemassa, niin piti h�nen t�st' edes kaksinkertaisesti
tunteman orjanasemansa.

Suuresti h�mm�styi herra Wilson, kuin herra Legree vaati Yrj�n


ty�palkkaa ja sanoi kohta l�htev�ns� h�nen kanssansa palaamaan kotiinsa.

"Mit� te nyt, herra!" virkkoi Wilson ihan ihmetyksiss��n. "Eik� meill�


ole sopimus --?"

"Niin, on meill� sopimus taikka oikeammin oli. Vaan min� olen nyt
ajatellut asiaa toisin. Yrj� l�htee minun kanssani."

"Ent� sopimuksemme?"

"Se oli m��r�ajaksi ja se aika on kulunut", vastasi Legree


kylm�kiskoisesti.

"Tosin kyll�", my�nsi Wilson. "Vaan mielell�ni min� lis��n palkkaa, jos
se, josta sovimme, on teist� liian v�h�. Yrj�ll� on hyv� ty�kyky ja min�
--"

"Mit� siit�", keskeytti toinen. "Min� tarvitsen h�nt� maaty�h�n."

"Mutta n�etteh�n, ett� Yrj�ll� on ihan erityinen taipumus koneihin.


Ajatelkaahan vain h�nen keksint��ns�."

"Niin, ne koneet! Neh�n ne juuri ovatkin. Ty�n s��st�� muka! Meid�n


orja-omaisuutemme arvon halventamista, sanon min�! Kyll� min� h�nest�
keksinn�t karkoitan! Tuollaisen mustan koiran ei tarvitse ollenkaan
huolia sellaisista asioista!"

Yrj�, jonka ihon v�ri yht� v�h�n oli ihan musta kuin Elisabetinkaan,
huumautui ��nett�m�ksi tuosta tuomiosta. H�nen rinnassansa vain kuohui,
ja vaikea h�nen oli pid�tt�� tunteitansa ilmi puhkeamasta. Herra Wilson
n�kyi huomaavan sen sis�llisen taistelun ja nyk�ytti paljon
merkitsev�sti p��t��n Yrj�lle, ik��n kuin sanoen, ett� h�n kyll� aikoi
koettaa parastansa. Legreelt� se ei j��nyt huomaamatta ja h�n sen t�hden
vain sit� jyrkemmin p��tti pit�� kiinni uhristansa. Kuin yst�v�llinen
tehtaanis�nt� luuli ensi kiukun jo lauhtuneen ja koetti taivuttaa tuota
syd�mmet�nt�, niin Legree tuskin viitsi kuullakaan ja lausui vain
kylm�kiskoisen neuvon, ett� Wilsonin ei pit�nyt huolia asioista, jotka
eiv�t h�neen koskeneet. Siten oli Yrj�lt� kerrassaan kadonnut kaikki
toivo p��st� tuskauttavasta tilastaan.

Toinen luku.

Pakosalla.

Jo samana p�iv�n� l�ksi Legree Louisianiin ja h�nen kanssansa Yrj�,


jonka siten t�ytyi l�hte� mieleiselt� ty�paikaltansa, p��sem�tt�
sanomaan edes j��hyv�si� omille rakkaillensakaan.

Kukapa ei k�sit� Elisabetin tuskaa, kuin h�n kuuli, mit� oli tapahtunut!
H�n ei alussa tahtonut ottaa vastaan mit��n lohdutusta eik� tahtonut
sit� edes kuullakaan. Mutta synnynn�inen lempeys voitti pian
uhkamielisyyden ja katkeruuden ja surumielinen uneksiminen valtasi
h�net. S��lien n�kiv�t h�nen kumppaninsa h�nen joutuvan sis�llisen
kalvavan surun uhriksi.

Viisi kuukautta oli kulunut, viisi pitk�� kuukautta, joita muiston tuska
katkeroitti. Oli ilta ja h�m�r�n varjo levisi seudun yli. Elisabet
seisoi pihalla Shelbyn asuinkartanon edess� ja katseli hitaasti pois
vierivi� vaunuja, jotka veiv�t h�nen em�nt��ns� naapuriin vieraisille.
H�n oli taas hyvin suruissaan. Juuri, kuin h�n oli syvimpiin
muisteluihin vaipuneena, her�si h�n �kisti siit�, ett� k�si hiljaa
laskeutui h�nen olkap��llens�. H�n katsahti taaksensa ja huudahti yht'
aikaa h�mm�styksest� ja ihastuksesta.

Se oli Yrj�, juuri se, jota h�nen ajatuksensa olivat tarkoittaneet.

"Sin�k� Yrj�! Onko mahdollista! Miten sin� minua s�ikytit, ja kuitenkin


miten onnellinen olen nyt taas!"

H�n lep�si Yrj�n syliss�. Viimein h�n tointui ja vei h�net syrj�ss�
olevaan huoneesensa, istahti h�nen eteens� ja katsoi h�nt� tutkivasti
silmiin.

"Oletko se sin� todellakin! Mutta kerropas nyt, mik� sinut toi niin
�kkiarvaamatta t�nne; mit� on tapahtunut? Katsohan poikaasi," sanoi h�n,
osoittaen Harry�, joka uteliaasti tuli esiin, "h�n on surrut kuten
min�kin, ja nyt h�n ilosta ei saa puhutuksi mit��n. Katsohan, Yrj�, eik�
se ole kaunis poika?"

Yrj� k��ntyi pois p�in. Liikutuksesta kyyneltyiv�t h�nen silm�ns�. "O


rakkaani!" sanoi h�n ahdistuksissaan, "jospa en olisi koskaan n�hnyt
teit�!"

"Mit� nyt, Yrj�!" huudahti Elisabet h�mm�styen. "Tuo muoto, mit� sill�
tarkoitat? O puhu, Yrj�, mink� t�hden olet t��ll�?"

Yrj� tarttui h�nen k�siins� ja painoi suudelman h�nen otsalleen.

"Vaimo parka," sanoi h�n, "minun t�ytyy taaskin pelj�stytt�� sinua.


Tied� sitte, min� olen t��ll� herra Legreen tiet�m�tt�."

"Mit�," parahti vaimo, "oletko sin� --"

"Niinp� niin, min� olen pakosalla! Vainoojat ajavat minua takaa kuin
verikoirat; ja t�t� ajoa on kest�nyt jo kahdeksan p�iv��, mutta viel�
eiv�t he toki ole oikeilla j�ljill�."

"Hyv� Jumala," vaikeroi Elisabet, "min� olen peloissani sinun


hengest�si, Yrj�!"

"Minun hengest�nik�? Siit� min� en pid� lukua, se p�in vastoin on


minulle raskas taakka. Ainoastaan sinun ja lapsemme muisteleminen
pid�tt�� minua el�m��ni lopettamasta!"

Elisabetille olivat kaikki n�m� sanat kuin puukonpistoksia ja h�n puhui


lempe�sti:
"Min� tied�n, Yrj�, mit� sin� olet k�rsinyt silloin, kuin herrasi niin
�kisti kutsui sinut pois tehtaasta, ja tied�n my�skin, miten kurja ja
tuskallinen el�m�si varmaan on ollut niin julman miehen orjana. Mutta
ajattelehan toki: h�n on kuitenkin sinun is�nt�si."

"Minunko is�nt�ni? Kuka on h�net tehnyt minun is�nn�kseni, kuka on


h�nelle antanut is�nnyysoikeuden minun ylitseni? Eik� minulla ole
ajatuksia ja tunteita niin kuin h�nell�kin ja eik� minun vereni juokse
suonissa yht� el�v�n� kuin h�nenkin verens�? Enk� min� ole yht� hyvin
ihminen kuin h�nkin ja enk� min� ole oppinut itsest�ni kaikkea sit�,
kuin h�n muiden avulla on saanut p��h�ns�? Mit� oikeutta h�nell� siis
voi olla pit�� minua juhtana oikkujensa mukaan? Niit� t�it�, kuin h�n
minulle antoi, tekee mik� hevonen tai h�rk� hyv�ns� ihan yht� hyvin! H�n
on r��k�nnyt ja kiusannut minua kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja mit�
vankemmin ja v�sym�tt�m�mmin min� tein ty�t�, sit� enemm�n h�n tahtoi
teett�� minulla. Min� viimein en sit� en�� kauemmin k�rsinyt vaan
karkasin. Ja vaikka se tyranni on niin usein ihan syytt� sanonut, ett�
minussa muka asuu perkele, niin nyt h�n ehk� saattaa olla oikeassa! H�n
se on minuun sullonut sen, ja se perkele ehk� kohta n�ytt�ytyy
sellaisella tavalla, joka ei suinkaan ole miellytt�v� h�nt�!"

"Yrj�, Yrj�, sin� ihan pelj�styt�t minua! Noin min� en ole koskaan
kuullut sinun puhuvan!"

"Min� olen liian paljon k�rsinyt", sanoi Yrj�. "Mit� kaikkea min�
saattaisinkaan siit� kertoa, Elisabet! Esimerkiksi, tuskin on nelj��
viikkoa, kuin nuori Legree, pahankurinen poika, kiusasi hevostani. Min�
olin juuri panemassa kivi� k�rryihin ja sen t�hden siivosti pyysin h�nt�
olemaan h�iritsem�tt� minun ty�t�ni. Mutta h�n vain �rsytti hevostani
viel� enemm�n. Min� pyysin uudestaan h�nt� olemaan siivolla, mutta h�n
silloin alkoi suomia ruoskalla minua itse�ni. Min� otin h�nt� kiinni
k�sist� ja poika alkoi hurjasti potkia ja parkua niin kovasti, ett� is�
heti saapui luo kuin lent�m�ll�. Raivoissaan ty�nt�si h�n minut pois,
sidotti minut puuhun, leikkasi mets�st� vitsoja, antoi ne pojalle ja
k�ski minua piiskaamaan niin kauan, kuin jaksoi. Ja niin tapahtuikin.
Toisen kerran tuli tuho pikku Bellolleni. Se uskollinen koira oli minun
ainoa lohdutukseni. Y�ll� makasi se minun vieress�ni ja p�iv�ll� oli
aina minun sivullani, ja se katseli minua viisailla silmill��n, kuin
olisi se ihan selv��n tiennyt, mit� minulta puuttui. Kerran min� heitin
sille muutamia luita, jotka olivat ulkona ky�kin oven edess�.
Ahdistajani tuli heti ja alkoi pauhata ja kirota ja huutaa, ett� h�n
toki ei ollut sellainen narri, ett� ryhtyisi omalla kustannuksellaan
el�tt�m��n neekerin koiraa. Ja h�n k�ski minua sitomaan kiinni Bello
parkaa ja heitt�m��n lammikkoon."

"Sit� sin� et arvatenkaan tehnyt, Yrj�?"

"En min�, vaan h�n sen teki! Minulta oli syd�n pakahtua s��list�, kuin
katselin, miten h�n viskasi koiran veteen ja sitte heitteli sit� niin
kauan kivill�, ett� se hukkui. Ja min� itse sain viel� maistaa ruoskaa,
koska olin puolustanut kumppaniani. Olkoonpa tuo miten hyv�ns�. Mutta
sen py�velin pit�� kokeman, ett� min� en pitk��n aikaan kesy
ruoskakurista!"

Nuoren miehen silmiss� leimahti niin salaper�inen tuli, ett� Elisabet


ehdottomasti vapisi.

"�l� j�tt�ydy pahuuden valtaan, Yrj�! Luota Jumalaan ja tee rehellisesti


teht�v�si, niin kyll� h�n sinua auttaa."

"Sin� ajattelet sangen kristillisesti, Elisabet," vastasi pakolainen,


katkerasti hymyillen; "min� en voi. Mink� t�hden k�rsii Jumala sellaista
ilkeytt�?"

"�l� pilkkaa Jumalaa! Meid�n t�ytyy luottaa h�neen ja ottaa kaikki


k�rsimykset vastaan tyytyv�isesti. Se on Jumalan ijankaikkinen tahto, ja
h�n yksin tiet��, mik� on meille hy�dyksi."

"Ah, min� tahtoisin, ett� minulla olisi sinun luottamuksesi! Mutta min�
en voi hillit� tunteitani! Ajattelehan vain, Elisabet, ehk�p� on meid�n
lapsellemmekin samanlainen kohtalo tulossa, ehk� --"

"Voi, ole vaiti, Yrj�, ei se voi olla mahdollista, onhan meill� perin
hyv� is�nt�."

"Se minun kyll� t�ytyy my�nt��, mutta kukapa tiet�� edelt� p�in, mit�
vast' edes tulee. Poika saatetaan my�d� eik� kukaan viel� tied�, mihin
tai kelle. Mit� hy�ty� siit� on meille, ett� Harry on niin siev� ja
vilpas poika. H�nen etevyytens� on vain suurempi vaara h�nelle, sill� se
enent�� h�nen arvoansa."

Kallion painoisina alkoivat n�m� sanat rasittaa Elisabetin mielt� ja


her�ttiv�t h�ness� synkki� aavistuksia. H�n oli jonkun aikaa huomannut
vilkasta, salaper�ist� seurustelua herra Shelbyn ja seudun pahamaineisen
orjainkauppiaan kesken, eik� se kauppias ollenkaan miellytt�nyt
Elisabetia. Kauppiaan yst�v�llisyys Harry� kohtaan oli aina n�ytt�nyt
h�nest� ep�ilytt�v�lt�. Mutta joka kerran oli h�n tukeuttanut pelkonsa
ja salasi sen nytkin miehelt��n, ollakseen kiihottamatta h�nt� viel�
enemm�n. Yrj� yritti l�htem��n.

"Ja nyt, Elisabet, rakas vaimoni, t�ytyy minun j�tt�� sinut", sanoi h�n
suruisesti. "Min� en ole t��ll� hetke�k��n turvassa."

"Menetk� sin� pois?" vaikeroi Elisabet "Mit�h�n t�st� tulee! K�tkeydy


t�nne, Yrj�, min� pid�n kaikesta huolen, ei sinua t��lt� l�ydet�."

"Luuletko? Jo nyt erehdyt! T��ll�h�n minun ensinn� arvataan olevan eik�


j�tet� t��lt� tutkimatta mit��n sopukkaa. Ei toden totta t�m� paikka ole
mik��n hyv� k�tk�. Ja sinut min� vet�isin kanssani turmioon, sill�
karanneen orjan k�tkij�� kohtaa lain ankara kovuus!"

"Herran t�hden, mihin sin� sitte l�hdet?"

"Se olkoon minun huolenani, Elisabet. Min� en ole ihan odottamatta


saapunut t�nne, vaan olen tavannut ihmisi�, joiden apuun saatan luottaa.
Ehk�p� minun onnistuu ehe�n� ja terveen� p��st� Kanadaan. Se maa on
toivojeni t�hti, ainoa, kuin minulle on j��nyt j�ljelle. Sinulla on
hyv�luontoinen is�nt�, Elisabet, ja h�n varmaankin suostuu my�m��n sinut
minulle. Niin, min� tahdon todella ostaa sinut ja lapsemme, Jumala minua
auttakoon!"

"Luottakaamme h�neen!" todisti nuori vaimo. "Vaan ent� jos --"

"Jos min� joudun kiinni, aioit sanoa. No, silloin he eiv�t ainakaan
el�v�n� saa minua viedyksi etel��n. Mutta niin pitk�ll� ei toki viel�
olla. Rukoile minun puolestani, Elisabet, ett� kaikki hyvin k�visi;
ehk�p� hyv� Jumala sinun rukoustasi kuulee."

Hyvin liikutettuna otti Yrj� vaimoansa k�dest� ja katsoi h�nt� hell�sti


silmiin. He seisoivat hetkisen vaiti, Elisabet itke� nyyhkien, Yrj� yh�
viel� koettaen pysy� lujana. Mutta kohtapa h�nell�kin tunteet
purkautuivat kuumaksi kyynelvirraksi. Viel� yksi syleilys.

"Jumala sinua suojelkoon, Yrj�! -- Voi hyvin, Elisabet!"

Ovi sulkeutui miehen per�st� ja h�n katosi y�n pime��n. Kauan katseli
Elisabet h�nen j�lkeens�.

N�kik�h�n h�n koskaan h�nt� j�lleen?

Kolmas luku.

Uusia kauhuja.

�idin silm� n�kee yleens� hyvin tarkkaan ja pettyy ainoastaan harvoin.


Elisabet huolehti pojastaan syyst� kyll�. Vilkas, kaunis ja
hyv�lahjainen poika oli vet�nyt puoleensa orjainkauppiaan Haleyn
huomion, ja se v�linpit�m�t�n, ainoastaan omaa voittoa etsiv� mies
p��tti heti saada h�net itselleen ostetuksi.

Ja siihen h�nell� valitettavasti oli keinoja useampiakin.

Jo edell� olemme maininneet, ett� herra Shelby oli rahanpulassa eik�


en�� tiennyt, miten selvit�k��n veloistansa. Ja juuri tuolla Haleylla
oli enimm�t saamiset, sill� h�n oli kaikin tavoin koettanut hankkia
haltuunsa herra Shelbyn velkakirjoja. Tiesih�n h�n, mik� rikkaus t�ll�
maanomistajalla oli orjissaan ja mink� runsaan voiton ne tuottaisivat
h�nelle (Haleylle) heti, kuin ne "kauppatavarana" joutuisivat h�nen
k�siins�.

Ensinn� k�vi Haley velkamiest� tervehtim�ss�, selitteli h�nelle, kuinka


paljo h�n oli velkaa Haleylle ja miten v�ltt�m�t�nt� oli alkaa nyt
viimeinkin maksaa sit� takaisin. Kuitenkin h�n samalla oli olevinaan
jalomielinen ja ilmoitti olevansa valmis rahan sijasta ottamaan
joitakuita orjia. Sill� ehdotuksellaan sai h�n toistaiseksi aikaan
ainakin sen verran, ett� herra Shelbyll� alkoi horjua h�nen entinen luja
p��t�ksens� olla antamatta yht��n ainoata orjaansa suorastaan
orjainkauppiaalle.

Ehdotustansa tehdess��n oli Haley ajatellut paitse pikku Harry�


parastaan Tuomoa, ja vaikka h�n tiesikin, ett� Tuomo oli herransa
luotettavin tuki, niin se ei suinkaan saanut h�nt� luopumaan
aikeistansa. H�n tiesi tarkimmasti Tuomon hyv�t ominaisuudet ja
mietiskeli jo itsekseen, mink� verran tuosta kaupasta saattaisi voittaa.
Haley lyhyesti sanoen luotti herra Shelbyn luonteen heikkouteen ja
keskustelut hyvin selv��n osoittivatkin, ett� h�n ei ollut siin�
lainkaan pettynyt. Mit� imarrus ja houkuttelu eiv�t saaneet aikaan, sen
vaikutti uhkaus. Shelby kyll� muisti monestikin jo luvanneensa
uskolliselle neekerille vapauden, vaan mahdotonhan h�nen oli antautua
vararikkoon tuollaisen "hullutuksen" t�hden, kuten Haley s��liv�isesti
sit� nimitti. Siisp� sovittiin Tuomon kaupasta.

Tuomolla tuli ainoastaan osa velasta kuitatuksi. Nyt tuli pikku Harryn
vuoro. Onnettomuudeksi poikanen juuri silloin juoksi sis�lle ja alkoi
siell� tavallisia lapsen leikkej�ns�. Orjainkauppias katseli h�nt�
tarkkaan joka puolelta ja yh� enemm�n mieltyi h�neen. H�n tahtoi nyt
saada pojan haltuunsa mist� hinnasta hyv�ns�.

Haley oli sielujen kauppias oikein todella; jo ammoin oli tuo


ihmisvihollinen ammatti kuolettanut h�ness� kaikki jalommat tunteet. Sen
t�hden oli my�skin turha vaiva herra Shelbyn kuvata h�nelle, mit�
sanomatonta tuskaa �idille tuottaisi ero lapsestansa, ja vedota
vaimoonsa, joka oli mieltynyt pikku Harryyn niin, ett� piti h�nt�
melkein kuin omana lapsenaan ja joka sen my�misest� hyvin loukkautuisi.
Se ei ollenkaan vaikuttanut Haleyhin. H�n uhkasi kokonaan luopua kaupan
hieromisesta ja antaa velkakirjat oikeuden haltuun. Niinp� herra Shelby
viimein taipui antamaan t�m�n toisenkin uhrin. Kauppakirja
allekirjoitettiin, ja Tuomo ja Harry olivat orjainkauppiaan omina.
Seuraavana p�iv�n� sanoi h�n tulevansa ottamaan "tavaroitansa".

Herra Shelby nyt pelolla odotteli asiain selittely� puolisollensa, koska


h�n ei mitenk��n voinut pit�� salassa, mit� oli tapahtunut. Monen
kiertelemisen ja kaartelemisen j�lkeen avasi h�n heikkoutensa kuvan
vaimonsa silm�in eteen. Rouva Shelby kauhistui sanattomaksi.

Uskollinen Tuomo ja Elisabetin suloinen poika my�tyin�! Rouva katsoi


sit� ensin huonosti onnistuneeksi leikinlaskuksi, mutta hirmuinen totuus
selvisi h�nelle kokonaan, kuin puolisonsa v�hitellen ilmasi h�nelle
miss� pulassa h�n oli ja mink� syvyyden partaalle joutunut.

Rouva Shelby tarjosi heti kaikkia koristeitansa, jos vain kauppa siten
saataisiin puretuksi, mutta puolisonsa h�nelle selitti, ett�
orjainkauppias ei siihen mitenk��n suostuisi.

"Voi, ett� minun t�ytyy t�t� k�rsi�!" vaikeroi rouva tuskissaan.


"Min�h�n olen aina koettanut t�ytt�� kristilliset velvollisuuteni n�it�
orjaparkoja kohtaan, pit�� huolta heid�n sek� hengellisest� ett�
ruumiillisesta menestyksest��n ja nyt --! Mitenk� sin� voit omantuntosi
edess� vastata, ett� riist�t �idilt�ns� pikku Harryn ja my�t
tilap�isess� rahapulassa niin luotettavan palvelijan kuin Tuomo on?"

"Min� olen siit� yht� pahoillani kuin sin�kin," virkkoi herra Shelby,
"ja totisesti, jos minulla olisi ollut mit��n muuta keinoa, niin t�t� ei
olisi tapahtunut. Mutta sano itse, mit� minun olisi pit�nyt tehd�. Min�
olin kokonaan Haleyn k�siss�. H�n uhkasi lain voimalla pakottaa meid�t
my�m��n kaikki orjamme, jos en my�nyt h�nelle Tuomoa ja Harry�."

"Ja sin� tietysti m�it heid�t", vastasi rouva Shelby katkerasti. "Voi
orjuuden kirousta! Yksin kunnon ihmisetkin se kovettaa ja tekee
kuuroiksi, niin ett� he eiv�t tajua ijankaikkista totuutta, ett�
ihmissielu on enemm�n arvoinen kuin kaikki maan kulta! Enp� olisi
uskonut, ett� minun itseni t�ytyy n�hd�, miten �idin sylist� h�nen oma
lapsensa riistet��n!"

"Sit� sinun ei tarvitsekaan, rakas Emilie. Min� aion huomisaamuna


aikaisin l�hte� ratsastelemaan jo ennen Haleyn tuloa; saatathan sin�
l�hte� minun kanssani. Emme huoli j��d� k�rsim��n sit� tuskaa."
"Ei, ei," vastusti rouva Shelby jyrk�sti. "Jos sin� et jaksa katsella
heikkoutesi seurauksia, niin teen min� sen sinun puolestasi. Rehellinen
kelpo Tuomo tarvitsee lohdutusta surussaan ja Elisabet, niin -- voi,
min� en tosiaankaan tied�, mit� h�nelle teen. Jumala olkoon h�nelle
armollinen!"

Molemmat pelj�styiv�t juuri silloin yht' aikaa. �sken oli kuulunut


astuntaa ovea kohti ja nyt sen takana kuului raskas kaatuminen.

"Mit� se oli?" kysyi herra Shelby kuunnellen.

Rouva Shelby oli jo rient�nyt ovelle ja avasi sen, vaan astui


pelj�styksest� takaperin, sill� Elisabet makasi maassa kuin kuolleena
h�nen edess�ns�.

"Hirmuista ilmoitusta ei nyt en�� tarvita," kuiskasi rouva Shelby,


"vaimo parka n�kyy jo tiet�v�n kaikki!" Yhdess� kantoivat he
tainnottoman vaimon huoneesen, sitte herra Shelby meni pois. T�m� heikko
mies ei siet�nyt n�hd� onnettomuutta ja tuskaa.

Elisabet tointui v�hitellen. H�n muisti heti, mit� h�nelle oli


tapahtunut, ja kertoi vapisevalla ��nell� kaikki rouva Shelbylle. H�n
oli ollut tulemassa em�nt�ns� luo jollekin asialle; saavuttuaan oven taa
kuuli h�n mainittavan itse��n ja Harry�. H�n pys�htyi ja kuuli sitte
joka sanan tuosta keskustelusta.

Rouva Shelby ei paljoa puhunut. On sellainenkin sieluntila, jossa ei


mik��n lohdutus osu kohti ahdistettuun syd�mmeen. Elisabet horjuen astui
takaisin huoneesensa ja siell� joutui h�n taas tunteittensa valtaan.
Monen moni entisyyden muisto sukelsi esiin. Tuossa ikkunan edess� oli
h�n niin monesti istunut ja neuloen hyr�illyt laulua sill'aikaa, kuin
Yrj�, poikanen k�sivarsilla, k�veli huoneessa; tuolla piirongin
laatikossa olivat pikku Harryn joululahjat ja et��mp�n� sivulla makasi
vuoteellaan nukuksissa poikanen itse, k�sivarret py�revin�, ruususuu
v�h�n auki ja viattomat kasvot hymyilevin�, ymp�rill� joitakuita
hiuskiharoita.

"Lapsi parka!" sanoi h�n, kumartuen Harryns� vuoteen ylitse. "Sinut on


my�ty, tahdotaan erottaa sinut �idist�si, kuten sinut jo is�st�si
erotettiin. Mutta Jumala auttaa minua sinua pelastamaan."

H�nen j�rkevyytens� oli j�lleen palannut ja lujaa p��tt�v�isyytt� n�kyi


h�nen kasvoistansa. T�ytyi saada Harry pois, miten hyv�ns� pois! H�n
istahti p�yd�n viereen, otti kyn�n ja paperia ja kirjoitti
vitkastelematta:

"Rakas em�nt�ni! uskollinen rouva Shelby! �lk�� katsoko minua


kiitt�m�tt�m�ksi �lk��k� pit�k� minua kunnottomana, kun lastani
pelastaakseni ryhdyn luvattomiin keinoihin. Kuin te luette n�it� rivej�,
olen min� jo poistunut kodistani ja teid�n talostanne, jossa olen saanut
nauttia niin suurta onnea ja hyvyytt�. Te ette moiti minua siit�. Min�
en voi olla n�in tekem�tt�. Jumala siunatkoon teit� ja palkitkoon teille
kaiken hyvyytenne ja lempeytenne! Elisabet."

H�n k��nteli paperin kokoon ja kirjoitti osoitteen. Sitte h�n otti


Harryn tarpeellisimmat vaatteet ja sitoi ne vy�llens�. H�nen pannessaan
huivia hartioillensa ja hattua, p��h�ns� her�si pienokainen.
"Menetk� sin� pois, �iti?" kysyi h�n uteliaasti.

"St, �l� puhu niin kovaan, Harry", kielsi Elisabet. "Ei kukaan saa
kuulla hiiskaustakaan. On tullut paha mies ja h�n tahtoo vied� kanssansa
pikku Harryn ja pist�� pime��n komeroon! Mutta �iti ei sit� tahdo, vaan
pukee pian sinulle ylle ja juoksee pois, ett� se ilke� mies ei saa
varastaa sinua."

Tuota pikaa oli Harry vaatteissa. Sitte h�n viel� k��ri h�net l�mp�isen
huiviin ja y�n pimeyteen sy�ksyiv�t he.

Syrj�ss� talon takapihan laidassa oli Tuomon tupa. Sinne riensi Elisabet
ensinn�. Tuomo ei viel� nukkunut. H�n oli juuri t�n� iltana pit�nyt
tavattoman pitk�n kotihartaus-hetken, ik��n kuin ammentaakseen oikein
paljon lohdutusta murheen ajaksi, joka h�nen tiet�m�tt�ns� jo seisoi
juuri h�nenkin ovensa edess�. Ensimm�isest� hiljaisesta kolkutuksesta
hyp�hti h�n yl�s ja avasi.

Tuomo v�h�n kummasteli Elisabetin my�h�ist� tuloa ja my�skin t�ti Kloe,


noustuansa makuulta ja tultuansa tervehtim��n, lausui kummastuksensa.
Muutamat sanat riittiv�t ilmaisemaan, miten asiat olivat.

"Min� tulen sanomaan teille j��hyv�si�", sanoi Elisabet. "Minun poikani


on my�ty ja minun t�ytyy joutua pois nyt, kuin viel� on aikaa."

Tuomo ja Kloe seisoivat kuin kivettynein�.

"Ja viel� enempikin", jatkoi Elisabet. "Ja sanonpa heti suoraan.


Tuomokin on vaarassa! H�n on kuten Harry t�st� p�iv�st� alkaen
orjainkauppiaan Haleyn oma. Huomenna tulee h�n noutamaan saalistansa."

Tuomo ei puhunut mit��n, seisoi vain liikahtamatta paikallaan. Viimein,


katsahtaessaan silmiin, v�r�hti h�n ja vaipui kuin menehtynyt vanhaan
nojatuoliin. Se oli �killisen mielenliikutuksen ensimm�inen,
luonnollinen vaikutus. Kuitenkin h�n kristityn tavalla pysyi n�yr�n� ja
Jumalaan luottavaisena, ja kuin vaimonsa ja Elisabet kehoittivat h�nt�
samoin pakenemaan, vastusti h�n lujasti ja jyrk�sti sit� ehdotusta.

"Ei, sit� min� en koskaan tee", sanoi h�n. "Herrani on t�h�n asti viel�
aina tavannut minut sielt�, jossa minun piti olemankin, ja niin h�n
nytkin tapaa. Jumala antakoon minulle voimaa olla kest�v�inen ja
k�rsiv�llinen t�ss� koetuksessa. Elisabetin kohta on ihan toinen, h�nen
kyll� tulee katsoa, mitenk� saisi lapsi parkansa..."

Lausuessaan "lapsi"-sanaa vavahti h�n taas ja h�nen katseensa arasti


k��ntyi h�nen omaan nukkuvaan poikaansa. "Jumala suojelkoon teit�
kaikkia ja olkoon teille armollinen!" kuultiin h�nen supisevan.

Kaikki kehoittelemiset ja pyytelemiset olivat turhaa vaivaa, Tuomo pysyi


p��t�ksess��n. Mutta h�n antoi viel� Elisabetille monta hyv�� neuvoa
tiest�, mit� polkuja h�nen tuli kulkea, p��st�kseen jo huomisp�iv�n
kuluessa naapurivaltioon Ohioon ja sielt�, sittemmin edelleen
puolisoansa etsim��n.

Elisabet riensi pois, ett� Kloen sanomaton suru h�nelt� ei riist�isi


viimeisi�, Harryn t�hden niin v�ltt�m�tt�mi� voimia.

* * * * *
Rouva Shelby her�si vasta my�h��n seuraavana aamuna. Eilisp�iv�n
tapahtumat olivat kuin vuori painaneet h�nt�.

"Miss�h�n Elisabet viipyy?" sanoi h�n itsekseen, soitettuansa jo monta


kertaa. Neekeripoika Andy sattui nyt tulemaan juuri paraiksi.

"Andy, menep�s heti sanomaan Elisabetille, ett� min� tahdon puhella


h�nen kanssansa. -- Vaimo parka!" lausui h�n sitte itsekseen.
"Mitenk�h�n lienee h�nkin y�ns� viett�nyt!"

Andy palasi hyvin pian ja h�nen j�ljest��n herra Shelby, jonka oli
kunniantuntonsa pid�tt�nyt kotona.

"No?" kysyi rouva Shelby.

"Ei siell� ole Liisi�, mutta h�nen huoneessaan ovat kaikki huiskin
haiskin ja piirongin laatikot auki."

"Kummallista -- eih�n toki...? Olisikohan lapsineen karannut?" puhui


herra Shelby h�t�isesti. "Siit�p� voisi aika pulma synty�! Haley on jo
muutenkin kyllin ep�luuloinen, ja kuin h�n nyt kuulee Elisabetin olevan
poissa, niin h�n varmaankin ajattelee minun edist�neen h�nen pakoansa."

Rouva Shelby oli itsekseen hyvill�ns�, kuin ajatteli, ett� Elisabetin


saattaisi onnistua vied� lapsensa pois Haleyn k�sist�. Kohta sitte
tuotiin h�nelle Elisabetin kirje, joka vahvisti arvelut, ett� h�n oli
paennut.

T�m� sanoma levisi orjain kesken kuin kulovalkea. Kaikki iloitsivat


pakolaisen rohkeasta p��tt�v�isyydest� ja ainoastaan herra Shelbyn
l�sn�olo esti heit� julki riemuitsemasta. Tuomossa ei n�kynyt mit��n
muutosta. Levollisesti teki h�n tavallisia teht�vi�ns�, ja yht� v�h�n
h�n kuin Kloekaan sanoilla tai edes silm�yksill�k��n ilmasi, mit� tiesi.

Haley tuli tapansa mukaan noutamaan molempia uhrejansa. Sanoma, ett�


Elisabet oli paennut Harryn kanssa, saattoi h�net melkein raivoon. H�n
syytti herra Shelby� ja k�ytti niin loukkaavia sanoja, ett� ankara riita
alkoi miesten kesken. Rouva Shelby viimein sai heid�t sovitetuksi ja
Haley ryhtyi takaa-ajamis-toimiin. Talon em�nt� sai kuitenkin
taivutetuksi h�net viel� j��m��n aamiaiselle ja siten em�nt� sai aikaa
puhella orjain kanssa, joiden piti seurata Haleyta. H�n kielsi heit�
liian kiireesti takaa ajamasta ja varsinkin kehoitti kulkemaan uutta
tiet�, joka oli verraten hankalampi. Orjat lupasivat tehd�, mit� suinkin
voivat ja tekiv�t sit� omasta halustaankin. Er�s heist� n�et meni muka
vaalimaan Haleyn hevosta ja salaa ty�nsi sille muutamia p�hkin�it�
satulan alle. Sen piti jotakin vaikuttaa. Ja oikein, kuin Haley viimein
v�h�n p�ihtyneen� yritti nousemaan ratsullensa selk��n, hepo tunsi
p�hkin�n kulmista kovaa kipua, potki, nousi pystyyn ja teki sellaisia
hypp�yksi�, ett� ratsastaja horjahti ja ennen ensimm�isen minuutin
loppua makasi maassa vaikeroiden. Hepo heti, kuin tunsi olevansa vapaa
taakastaan, laukkasi pois pihasta ja katosi l�heiseen mets��n. Ratsun
etsiminen ja takaisin tuominen vei taas melkoisen ajan ja kuin hepo
viimein oli valmiina, oli jo p�iv�kin ohi puolesta. Nyt ei Haley
mitenk��n voinut olla j��m�tt� p�iv�lliselle, ja rouva Shelby kumosi
h�nen arvelunsa, ett� Elisabet p��see liian paljon edelle niin
taitavasti, ett� Haley, joka muutenkaan ei koskaan ollut haluton hyville
ruuille, viimein suostuikin j��m��n.
Taas kului joitakuita hetki� ja kuin Haley juomista hyvin iloisena
orjinensa l�ksi pihasta, l�i kello l�heisess� kirkontornissa kolme.

Nelj�n luku.

Ihmisriistan ajo.

Vaikea on kuvata tunteita, jotka liikkuivat Elisabetin mieless� silloin,


kuin h�n, poikanen k�sivarrellansa, l�ksi Tuomon tuvasta rient�m��n
kohti avaraa, tiet�m�t�nt� et�isyytt�. H�nh�n siten tuli temmatuksi pois
oloista, joihin h�n oli mieltynyt, sek� yst�v�llisten, osaaottavaisten,
hyv�ntahtoisten ihmisten parista. Tuskallisimman v�ltt�m�tt�myyden pakko
ajoi h�nt� pois, viel�p� juuri sellaiseen aikaan, jolloin h�nell� ei
ollut mit��n tietoa puolisonsa kohtalosta. Lis�n� oli viel� ankara
ruumiillinen ponnistus ja ainainen takaa-ajajain pelko. Se kaikki
yhdess� vaikutti, ett� h�n oli menehty� toivottomuuden tuskaan. Vaan h�n
silloin katsahti suloiseen poikaansa, joka maatessaan ei tiennyt mit��n
noista kauhuista, ja siten rohkeus ja horjumattomuus j�lleen p��siv�t
voitolle �idin mieless�. Nopeammin riensi h�n edelleen pitkin j��tynytt�
tiet�, joka h�nen jalkainsa alla narisi, mets�in keskitse, joista tuuli
lenn�ttelee kuivia lehti�. Monesti tuntui h�nest�, kuin vainoojain ��net
kuuluisivat takana, mutta se olikin vain h�nen oman kiihtyneen
mielikuvituksensa her�tt�m�� kaikua.

P�iv�n koittaessa oli kotipaikka jo kaukana j�ljell� ja Elisabet pian


saapui suurelle valtatielle, joka pitkin Ohio-jokea vei Cincinnatiin ja
muihin kaupunkeihin.

Silloin t�ytyi Elisabetin hiljent�� astuntaansa, jos tahtoi olla


her�tt�m�tt� ep�luuloa. H�n my�skin laski nyt poikasensa maahan, talutti
h�nt� k�dest� ja antoi h�nelle v�h�isist� ruokavaroista, joita h�n
varovaisuudessaan oli mukaan ottanut. Koska Elisabet oli siistiss�
puvussa ja h�nen kasvojensa v�ri, kuten sanottu, oli jotenkin
samankaltainen kuin kaukaasialaisella rodulla, niin oli hyvin luultava,
ett� h�nt� ja h�nen lastaan ei kukaan osannut aavistaa orjiksi.
Arvelematta h�n sen t�hden astui tien varrella olevaan ravintolaan ja
pyysi sy�t�v��. Sill� nelj�kolmatta tuntia oli siit� kulunut, kuin h�n
viimeksi oli sy�nyt, ja luonto vaati nyt kaksin verroin velkaansa
takaisin.

Lev�tty��n jonkun aikaa ja sammutettuaan n�lk�ns� l�ksi h�n taas


edelleen ja saapui my�h��n iltap�iv�ll� er��seen Ohion kyl��n. Ensinn�
h�n katsahti joen rantaan, olisiko mahdollista p��st� ylitse. Sill�
vasta toisella puolella saattoi h�n tuntea olevansa turvassa. Mutta joki
oli hyvin tulvillaan ja melkein t�ynn� j��lauttoja, jotka alla pauhaavan
virran painosta sysiv�t ja jyskyttiv�t toinen toistaan. Ei l�hell� eik�
kaukana n�kynyt lauttaa eik� lauttamiehi�.

Elisabet katsella tuijotti jokeen ja pelastuksen toivo n�ytti kokonaan


kadonneen. H�nh�n tiesi miten helppo Haleyn oli l�yt�� h�nen j�lkens�,
varsinkin kuin h�nell� oli vainukoiria. Tietysti h�n ratsasti; niinp�
h�nelle riitti v�h�inen osa siit� ajasta, kuin Elisabet oli tarvinnut.
T�ytyi tapahtua jotakin. Elisabet tiedusteli kaikkialta ylip��s�n
tilaisuutta, vaan turhaan. Kerran h�n kyll� kuuli jonkun aikovan vied�
muutamia tyhji� tynnyri� ylitse, mutta tiet�m�t�nt� oli siin�kin,
ryhtyik� h�n siihen t�n��n vaiko huomenna vai tokko ollenkaan j�iden
kulun vaarallisena aikana.

T�ll� v�lin kului hetki toisensa per�st�, pakolaisen keksim�tt� mit��n


pelastuskeinoa. Jo l�hestyi ilta ja Elisabet aikoi l�hte� jatkamaan
rasittavaa ja nyt melkein toivotonta pakoansa pitkin joen rantaa.
Silloin yht' �kki� kuului jotenkin et��lt� huutoa ja ruoskan l�j�yksi�.
H�n katsahti taaksensa ja sanomaton kauhu pani h�nen j�senens�
vapisemaan. Haley se siell� tulla lenn�tti t�ytt� laukkaa ratsastaen,
kolme orjaa seurassaan.

Orjainkauppias oli ensinn� antanut itse��n viekasten apulaistensa


eksytt�� l�htem��n v��r�lle tielle. Vaan eip� h�nell� nyt ollut ensi
kerta el�m�ss��n harjoittaa takaa-ajotaitoansa, ja jonkinlainen vaisto
ohjasi h�net t�ll�kin kertaa oikealle tielle. Kohta h�n oli oikeilla
j�ljill� ja silloin laski ratsut laukkaamaan niin, ett� kipin�t
kavioista s�ihkyiv�t. T�ytt� laukkaa laski h�n yl�- ja alam�et. Juuri
sin� hetken�, kuin Elisabet katsahti taaksensa ja huomasi vainoojansa,
n�ki my�skin Haley h�net. Raivoissaan pieksi h�n ratsuansa ja
saapastensa kantap�ill� niin kovin painoi sen sivuja, ett� se kuuluvasti
huohotti, vaan samalla sy�ksyi eteen p�in kuin nuoli.

"Odotahan, kyyhkyseni!" pilkkasi Haley. "Viel� v�h� k�rsiv�llisyytt�,


niin oletpa kiinni! Ja sitte saat maksaa minulle t�m�n ratsastuksen
kymmenkertaisesti."

Elisabetin ja h�nen vainoojansa v�limatka n�ht�v�sti v�heni, parissa


silm�nr�p�yksess� t�ytyi pakolaisen joutua kiinni. Haleyn riemuhuuto
kaikui jo onnettomuutta uhaten h�nelle korviin. Silloin h�n kokosi
kaiken toimikykyns� rohkeaan p��t�kseen. H�n tahtoi ennemmin antautua
luonnon voimain valtaan, ennemmin rohkeasti uhoitella hirmuista kuoleman
vaaraa kuin antaa lastansa alttiiksi tuolle ihmishirvi�lle.

Puristaen lujemmasti k�sivarrellaan Harry�, joka tuskaisesti katsoi taa


p�in, ja kuiskaamalla k�skien h�nt� pysym��n alallaan, juoksi h�n
vitkastelematta joen rantaan. Hypp�ys vain, niin h�n seisoi l�himm�ll�
j��lautalla, joka h�nen allaan halkeili, vaikka h�n ei sit� huomannut.
Toinen, kolmas, nelj�s hypp�ys, ja Elisabet oli keskell� rysk�v��
j��joukkoa, joka ik��n kuin suojellen ymp�r�itsi h�nt�. Ik��n kuin
n�kym�t�n voima ohjasi h�nen askeliansa ja k�ski luonnonvoimia
kunnioittamaan �idin syd�mmen tunteita. Elisabet itse tuskin tajusi,
mit� teki, ja yksin tuo kovasyd�mminen, tunnoton Haleykin oli hyp�nnyt
maahan ratsunsa selj�st� ja katsella �llisteli h�nen j�lkeens�,
muistamatta itse��n ja asioitaan. Iltah�m�r�ss� liihoitteli Elisabet
kuin keve� varjo pauhaavien aaltojen ylitse, ja muutamassa minuutissa
saapui toiselle pelastavalle rannalle ja siis toistaiseksi p��si
turvaan.

Viides luku.

Tuomon poisvienti ynn� muuta.


Kuin Haley n�ki saaliinsa niin odottamattomalla tavalla pois pujahtavan,
muuttui h�nen h�mm�styksens� tuota pikaa vihan vimmaksi. H�n kiroili
kauheasti ja n�ytti olevan hyvin halukas k�ym��n k�siksi orjiin, jotka
h�nt� olivat seuranneet.

H�nen kiukkunsa ei sent��n kest�nyt kauan, h�n lohdutteli mielt��n sill�


ajatuksella, ett� h�nell� kyll� oli keinoja l�yt�� Elisabet Ohiosta ja
toimittaa kiinni. Kovasta ratsastuksesta v�syneen� l�ksi h�n l�himp��n
ravintolaan lep��m��n ja itsekseen neuvottelemaan, mitk� toimenpiteet
olisivat paraat pakolaisen kiinni saamiseksi.

Haleylla n�kyi olevan onnea. Juuri oli vierashuoneesen tullut kaksi


miest�, jotka olivat yleens� tunnetut taitaviksi ja kokeneiksi orjain
ajajiksi: Sampson Loker ja Rikard Marks. Ne olivat juuri sopivat miehet
Haleylle. H�n tunsi heid�t jo ennest��n ja saattoi varmaan luottaa
heid�n apuunsa. Siisp� h�n vei heid�t syrj��n p�yd�n luo, tilasi punssia
ja esitti lasien kilistess� asiansa. Loker ja Marks olivat heti valmiit
ja neuvottelivat sinne t�nne, ja kuin Haley heille lupasi viisikymment�
dollaria kiinniotto-palkkaa, silloin he vannoivat tuovansa Elisabetin
poikineen ennen, kuin p�iv� ehti kolmasti uudistua. Siten oli se
v�lipuhe sovittuna.

* * * * *

Kuin helmikuun aurinko seuraavana aamuna sameasti katsahti Tuomon


asunnon j�isist� ikkunoista sis��n, n�ki se jo Tuomon ja h�nen vaimonsa
Kloenkin olevan liikkeell�. Kloe silitteli pestyj� vaatteita ja teki
sit� niin innokkaasti, kuin olisi ollut tulinen kiire; vaan h�n todella
tahtoi ainoastaan ty�ll� tukeuttaa sis�llist� tuskaansa ja haihduttaa
surullisia ajatuksiaan. Olihan nyt juuri tulemassa eron hetki.

Tuomo ty�skenteli ihan toista. H�n luki pyh�� raamattua ja etsi


voimakkaimpia paikkoja, valmistautuakseen kovaan kohtaloonsa, johon
h�nen nyt tuli antautua. Koetus oli kuitenkin melkein liian kova. Ilolla
h�n olisi antanut el�m�ns� t�h�nastisen herransa edest�, ja napisematta
k�rsinyt tylyint�kin kohtelua, jos h�n vain olisi saanut pysy�
omaistensa luona. Mutta nyt ei en�� k�ynyt sit� muuttaa, t�ytyi
tyhjent�� k�rsimyksen kalkki.

Niin k�y, kuin tahdot, Jumala,


Hyv' on sun tahtos ijan;
Ken pysyv� on uskossa,
H�n apusi saa pian!
Meit' pelasti sun Poikasi,
Siis tyk��s et heit�;
Kun turvaamme ja huudamme,
Et hylj��, Herra, meit�.

T�m�n v�rsyn luki Tuomo virsikirjastaan hartaalla mielell�. Sitenp� h�n


my�skin kykeni lohduttamaan ja rauhoittamaan vaimoansa, joka v�list�
vaikeroi ihan ��neens�. Kohta sitte tuli rouva Shelby. H�nen kalpeista
kasvoistaan n�kyi surua ja s��li�.

"Min� tulen ottamaan sinulta j��hyv�si�, Tuomo", alkoi h�n kyynelsilmin


puhua. "Rakas Tuomo, min� paha kyll� en voi tehd� sinulle muuta kuin
lohduttaa, sill� tied�th�n, ett� jokainen rahapenni sinulta otettaisiin
kuitenkin pois. Mutta t�ss� perheesi ja Jumalan edess� lupaan min� ostaa
sinut vapaaksi niin pian, kuin saan s��stetyksi kokoon sellaisen summan.
Siihen asti luota Jumalaan."

Rouva Shelby vaipui tuolille, Tuomo ja Kloe itkien suutelivat h�nen


k�tt�ns�. Juuri silloin temmattiin ovi �kisti auki ja Haley n�kyi sen
takaa. Eilisen turhan takaa-ajonsa ja makaamattomuuden t�hden viime y�n�
hyvin huonolla tuulella ollen h�n tuskin piti lukua rouva Shelbyn
l�sn�olosta ja tiuskasi �k�isesti Tuomolle:

"Joudu! Laittaudu pian valmiiksi, neekerikoira!"

N�yr�sti ja vastustamatta nousi Tuomo, nosti arkkunsa olkap��lleen ja


astui ulos h�kkik�rryjen luo, jotka orjainkauppias oli valmiiksi
toimittanut. Kloe seurasi h�nt� itkevien lasten kanssa. Tuomo otti
liikuttavat j��hyv�set rakkailtansa ja samoin kaikilta muilta orjilta ja
nousi k�rryihin. Haley yritti panemaan h�nelle raskaita jalkarautoja,
jotka my�skin olivat valmiina k�rryiss�.

Se suututti kaikkia l�sn�olijoita.

"J�tt�k�� tuo, herra Haley!" huusi my�skin rouva Shelby kiivaasti


ikkunasta. Saatatte olla huoletta, sellaisia pitimi� ei Tuomolle
tarvita."

"Lorua!" vastasi Haley pudistaen ep�ilev�sti p��t�ns�. "Samaahan te


olette vakuuttaneet siit�kin orjastanne, joka nyt on miss� lieneek��n.
En min� en�� pane enemp�� alttiiksi niiden viiden sadan dollarin
lis�ksi, jotka jo olen t��ll� menett�nyt."

H�n l�i hevosiansa ja k�rryt vieriv�t pois.

Hyvin pahoitti Tuomon mielt�, ett� h�n ei saanut sanoa j��hyv�si�


nuorelle Edvard Shelbylle, joka Tuomon l�htiess� juuri oli naapurissa.
Se nuorukainen oli t�t� uskollista neekeri� kunnioittanut kuin is�� ja
omistanut h�nen kristillisen mielens�. Kuin h�n kotiin palattuaan kuuli
Tuomon l�hd�n, nousi h�n heti ratsun selk��n ja todella, pian
saavuttikin orjak�rryt. Haleylla ei ollut mit��n sit� vastaan, ett�
Edvard v�h�n puheli j��hyv�siksi vanhan yst�v�ns� Tuomon kanssa sill'
aikaa, kuin h�n itse nautti virvoituksia.

Liikuttava oli Edvardin ja Tuomon ero. Edvard uudisti vakuutuksen, ett�


Tuomo pian ostetaan vapaaksi, ja ripusti h�nelle v�h�iseksi muistoksi
kaulaan reik�laitaisen hopeadollarin, kannettavaksi nauhassa piilossa,
ett� Haleyn himokkaat silm�t eiv�t sit� huomaisi. Sitte vieriv�t k�rryt
edelleen.

Haley ja Tuomo istuivat pitk�n aikaa vaiti vierekk�in omituisina


toistensa vastakohtina. Tuomo mietiskeli er�it� raamatunlauseita,
varsinkin sit�, jossa sanotaan: "Ei meill� ole t��ll� pysyv�ist�
kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme." Haley mietiskeli mitenk� hyv�st�
hinnasta saisi orjansa my�dyksi, jos ensin saisi h�net hyv��n
markkinapaikkaan; Tuomo oli hengess��n kohonnut yli kaikkein maallisten,
Haley riippui koko syd�mmest��n kiinni maassa; Tuomon koko olemus oli
kristillist� n�yryytt�, Haley oli ilmeinen ylpeys ja itserakkaus.

Orjainkauppias oli j�tt�nyt ohjat kumppanilleen ja otti nyt esiin


muutamia sanomalehti� lukeakseen virallisia ilmoituksia. H�nell� kun ei
ollut mit��n sivistyst� eik� juuri mink��nlaisia tietoja, oli h�nen
jotenkin vaikea tulla toimeen lukemisessa, niin ett� h�nen t�ytyi ensin
itsekseen supista puoli��neen sanat ennen, kuin niit� ymm�rsi. H�nt�
vieh�ttiv�t ainoastaan ne ilmoitukset, jotka koskivat orjia; sen t�hden
h�n luki heti ensi sivulta n�m� suurilla kirjaimilla painetut
ilmoitukset:

"*Karanneita orjia (Kentuckyss�).*

Barnesilta neekeripoika Jim -- el�v�n� tai kuolleena tuonnista 100


dollaria. Edvardsilta miesorja Dick ja naisorja Lucie -- 200 dollarin
palkinto; samoin naisorja Polly kahden lapsen kanssa -- 200 dollarin
palkinto.

Shelbylt� naisorja Elisabet yhden lapsen kanssa. (Jo ajetaan takaa.)" ja


edelleen:

"*Laillinen orjain myynti.*

Oikeuden m��r�yksest� julkisesti myyd��n huutokaupalla tiistaina 20


p�iv�n� helmikuuta Williamstownissa Kentuckyn valtiossa seuraavat
neekerit:

Hagar, 60 vuoden ik�inen.


John, 30 " "
Ben, 21 " "
Saul, 25 " "
Albert, 14 " "

My�nti tapahtuu Blutchfordin tilan perillisten pyynn�st�.

Toimitusmiehet
Samuel Morris ja Thomas Flint."

T�t� toista kuulutusta tavaili Haley jotenkin kauan.

"Siin�p� olisi jotakin minulle", puheli h�n hiljaa ja k��ntyi sitte


Tuomon puoleen, koska ei ollut muita joille olisi voinut ajatuksensa
ilmoittaa. "Kuule Tuomo," sanoi h�n, "sinua yksin ei kannata vied�
etel��n. Minun pit�� ostaa viel� muita lis�ksi. Me ajamme nyt suoraa
p��t� Williamstowniin, jossa min� saan olla orjain huutokaupassa ja
toimitan sinut siksi aikaa sik�l�iseen orjainvankilaan."

Tuomo levollisesti kuunteli tuota loukkaavaa ilmoitusta ja astui jo


samana iltana Williamstownissa vankeuteen.

Seuraavana p�iv�n� aamupuolella kokoutui paljo orjainkauppiaita ja muita


ostajia huutokauppapaikalle ja my�t�v�ksi m��r�tyt orjat tarkasteltiin
yksitellen.

Vaimo, jolla ilmoituksessa oli nimi Hagar, oli oikea neekeri sek�
v�rilt��n ett� kasvultaan. H�n oli ehk� kuudenkymmenen vuoden ij�ss�,
mutta n�ytti paljon vanhemmalta, kun n�et oli kovassa ty�ss�
heikontunut. H�n oli puolisokea ja leinist� v�h�n koukistunut. Juuri
h�nen vieress��n oli h�nen nuorin poikansa Albert, vilkkaan n�k�inen
poika, koko lapsiparvesta ainoa, kuin h�nelle oli j��nyt j�ljelle. Mutta
h�nest� �iti n�kyi iloitsevan ja ainoana huolena oli �idill� nyt, ett�
heid�t my�t�isiin samalle herralle. Hyv�n n�k�inen, vanha herra ostajien
joukosta oli h�nelle my�skin jo antanut hyv�� toivoa.
Ensimm�isten joukossa, kuin tunkeutui orjia tarkastelemaan, oli Haley.
H�n astui l�himm�n neekerin luo, tunnusteli h�nen ruumistansa ja
hampaitansa ja teetti h�nell� k�si- ja jalkaliikkeit�, sill� tavalla
n�hd�kseen h�nen lihasvoimansa. Ihan samoin teki h�n toisellekin orjalle
ja tuli sitten pojan luo, jota h�n k�ski hyppim�ll� ja juoksemalla
n�ytt�m��n j�sentens� notkeutta.

"Albert my�d��n yhdess� minun kanssani", sanoi tuskaisesti �iti


orjainkauppiaalle.

Haley ei ollut kuulevinaankaan, vaan meni huutokauppap�yd�n luo


odottelemaan my�nnin alkua.

"No, mit� arvelette heist�?" kysyi uteliaasti er�s mies, joka oli
tarkkaan katsellut Haleyn tutkimustoimia.

"Hm, min� ainakin huudan noita molempia nuorempia orjia ja tuota


poikaa," vastasi h�n.

"Vaan poika n�kyy tosiaankin olevan my�t�v�n� yhdess� �itins� kanssa."

"Mit� se minuun koskee!" �r�hti Haley. "Pojan min� ostan, vaan en


vanhaa, sill� h�n ei ansaitse edes suolaakaan, jonka saa. Min� en huoli
h�nest�, vaikka saisin h�net ilmaiseksi. Onhan h�n puolisokea ja sit�
paitsi rampa."

"Ero lapsesta saattaa �idin ep�toivoon."

"Se ei ole minun asiani."

Huutokauppa alkoi. Vanha neekerivaimo tuskin uskalsi hengitt��, veti


poikansa luokseen ja sanoi vavisten:

"Pysy lujasti minussa kiinni, Albert, heid�n t�ytyy ostaa meid�t


yhdess�."

"Voi, min� pelk��n, ett� niin ei k�y", vastasi poika arasti.

"Heid�n t�ytyy, sill� enh�n min� jaksa el�� ilman sinua", vaikeroi vanha
vaimo parka.

Miesorjat meniv�t pian kaupaksi ja huutokaupan pit�j� k��ntyi poikiin


p�in.

"No, poika, n�yt�p� sukkeluuttasi", sanoi h�n, koskettaen h�nt�


vasarallaan.

"O hyv� herra, my�k�� toki meid�t yhdess�; johan se minulle luvattiin",
pyyteli vanhus.

"Odota sin�, sinun vuorosi tulee viimeksi!" sanoi vasaramies �re�sti ja


tempasi pojan pois �itins� sivulta.

Sukkeluus ja notkeus, jota pojan �sken oli t�ytynyt n�ytt�� hyppim�ll�


ja juoksemalla, saivat aikaan vilkkaan kilpailun. Ostajat taistelivat
hyv�n aikaa pojasta, kunnes Haley, joka tarjosi enimm�n, sai h�net.

"Laupiaan Jumalan t�hden, ostakaa toki minutkin!" vaikeroi �iti. "�lk��


luulko ett� min� en en�� mihink��n kelpaa. Osaan min� keitt��, pest�
vaatteita, puhdistaa huoneita..."

"Olehan tuossa!" torjui Haley. "Jo nyt olet kylliksi �lissyt, ja minun
aikani on t�per�ll�."

Vanha Hagar tuli pian my�dyksi. Se ihmisyst�v�llinen mies, joka jo ennen


oli h�nen t�htens� puhellut huutokaupan pit�j�n kanssa, sai h�net
polkuhinnasta.

Muutamien p�iv�in kuluttua oli Haley Tuomon ja ostettujen "tavarainsa"


kanssa "La Belle-Rivi�re"-laivan kannella, joka kulki Ohio-jokea alas
p�in. H�n aikoi ostaa matkalla viel� lis�� orjia ja sitte etel�ss� sit�
varmemmin hy�ty�. H�yrylaivassa oli paljo matkustajia, jotka ryhmiss�
seisoen kannella nauttivat hyv�� matkailmaa. Laivamiehetkin olivat
iloissaan, laskivat leikki� ja nauroivat. Iloisen seuran ik�v�n�
vastakohtana olivat laivan tavararuumat. Siell� oli orjia ja
tavaralaatikoita sekaisin. Murheellinen ja raskas oli neekerien mieli.

"Minulla on vaimo," sanoi John, yksi orjista, jotka Haley oli ostanut
huutokaupasta, "eik� h�n tied� mit��n, ett� min� nyt olen my�ty."

"Miss� h�n sitte on?" kysyi Tuomo.

"H�n palvelee ravintolassa alempana t�m�n joen varrella. Jospa vain


kerrankin saisin h�nt� viel� n�hd�."

H�nen silm�ns� kyyneltyiv�t ja samoin kaikkein muidenkin. Olivathan he


kaikki samassa tilassa. Jospa jokainen ei ik�v�inytk��n vaimoa, niin oli
toisilla ik�v� is�� tai �iti� tai lasta tai velje� tai sisarta tai
kaikkia yht' aikaa.

Ylh��ll� kannella oli my�skin johduttu puhumaan orjain kaupasta.

"Ettek� usko," kysyi er�s nuori mies vanhemmalta, "ett� orjuus, jos
syvemm�lle katsotaan, on h�pe� is�nmaallemme? Sellaista ei pit�isi en��
tapahtua."

"Se on riidanalainen kohta; voidaan puhua paljo sen puolesta ja sit�


vastaan", kuului ep�m��r�inen vastaus. "Min� olen kauan ollut etel�ss�
ja olen melkein taipuvainen yhtym��n siihen mielipiteesen, ett� neekerit
ovat orjina oikeastaan paremmassa tilassa kuin vapaina."

"Saattaa olla niinkin, mutta hirmuista on, ett� niin tunnottomasti


loukataan niiden ihmisparkain tunteita."

"Ei meid�n sovi omien tunteittemme mukaan arvostella sellaisten ihmisten


tunteita", arveli vanhempi herra.

Nyt laiva pys�htyi siihen paikkaan, jossa Johnin mainitsema ravintola


oli. Enin osa matkustajista tunkeutui rappujen luo katselemaan tulevia
ja l�htevi�, kuten aina on tapana. Kohta nuori neekerivaimo riensi
laivaa kohti, tunkeutui kiireesti ihmisjoukon l�vitse ja juoksi orjain
luo, jotka oli t�ll� v�lin tuotu kannelle. Kaksi huudahtusta kuului ja
vaimo lep�si Johninsa syliss�, joka siten oli saanut toivonsa mukaan
viel� kerran n�hd� vaimoansa, mutta kuin he ehtiv�t ajattelemaan tuota
pikaa tapahtuvaa ja t�ll� kertaa ehk� ainaista eroa, alkoivat molemmat
itke�.
Se nuori mies, joka �sken puheli vanhemman kanssa ja nyt n�ki t�m�n ilo-
ja surun�ytelm�n, k��ntyi Haleyn puoleen ja sanoi vakavasti, melkein
nuhtelevasti:

"Herra, kuinka te voittekaan harjoittaa niin kirottavaa ammattia?


Katsokaapa noita ihmisparkoja! Min� olen juuri kotiin palaamassa ja
syd�mmeni kuohuu ihastuksesta, jota se toivo her�tt��, ett� pian saan
n�hd� j�lleen vaimoni ja lapseni; mutta sama laivakellon hel�ys, joka
minulle on kotimatkan jatkamisen merkkin�, on t�lle onnettomalle
avioparille elinkautisen eron merkki. Olkaa varma, teid�n t�ytyy siit�
kerran vastata Jumalan tuomioistuimen edess�!"

Orjainkauppias, jolla ei ollut sanaakaan puolustukseksensa, k��ntyi


vaiti pois ja meni laivan per�kannelle.

Kuudes luku.

Viel� yksi uhri.

Matkaa jatkettiin ja seuraavana p�iv�n� pys�htyi h�yrylaiva pienen,


viel� Kentuckyyn kuuluvan kaupungin rantaan. Siin� l�ksi muutamia
matkustajia pois laivasta, ja Haleykin meni ostamaan mink� mit�kin. Vaan
kohtapa h�n j�lleen palasi seurassansa nuori mulattivaimo ja h�nell�
lapsi k�sivarrella, jotka h�n oli juuri �sken ostanut.

T�m� nuori vaimo oli hyvin siistiss� puvussa ja neekeri kantoi h�nen
pikku arkkuansa. Pitk�n aikaa astuskeli h�n kannella, leikitellen
lapsensa kanssa, ja istahti sitte arkulleen, jonka neekeri oli laskenut
muiden matkustavaisten tavarain joukkoon.

Sittemmin tuli Haley h�nen luoksensa ja puhui h�nelle jotakin, jota


Tuomo, vaikka sattumalta istuikin aivan l�hell�, ei ymm�rt�nyt. Vaan h�n
huomasi varsin hyvin, ett� mulattivaimo siit� hyvin h�mm�styi ja
kiihtyi.

"Ei, sit� min� en usko!" sanoi h�n kuuluvasti. "Te vain laskette rumaa
leikki�."

"Viel� mit�, en min� ole sill� mielell�", vastasi orjainkauppias. "Jos


et usko minun sanojani, niin katso t�t�! Se on kauppakirja ja siin� on
t�h�nastisen herrasi oma ja oikea allekirjoitus."

H�n samalla veti esiin paperin ja tunnottomasti antoi sen vaimolle.

"No, mit�s nyt sanot?"

"En min� sittek��n voi mitenk��n uskoa, ett� herrani olisi minua niin
pett�nyt."

"Saatathan kaikilta n�ilt� herroilta tiedustaa, onko paperi oikea." --


"Olkaa hyv�," sanoi h�n er��lle ohi astuvalle matkustajalle, "lukekaa
n�m� pari rivi� t�lle uskomattomalle! H�n ei usko minua."
"Kyll� t�m� on ihan selv�", selitti matkustaja. "T�m� on my�ntikirja
herra John Fosdickilta, joka t�ss� selitt�� antaneensa mulattivaimon
Lucien lapsineen er��lle Haleylle. Kaikki on ihan laillisessa kunnossa."

Lucien kiihkoiset sanat ja liikkeet kokosivat tuota pikaa siihen koko


joukon uteliaita ja orjainkauppias selitti lyhyesti heille, mist� oli
puhe.

"Minun herrani sanoi minulle, ett� minut vied��n Louisvilleen samaan


ravintolaan, jossa mieheni on ty�ss�!" vaikeroi vaimo.

"Sen h�n on valehdellut", sanoi joukosta joku, joka my�skin oli


katsahtanut kauppakirjaan.

"No, sitte siit� ei en�� ole mit��n puhumista", sanoi Lucie, ja h�nen
�skeinen kiihkonsa muuttui yht' �kki� kylm�ksi levollisuudeksi. "Mit� on
tehty, se on tehty."

H�n ei puhunut en�� sanaakaan, k��ntyi seljin orjainkauppiaasen ja


katsoa tuijotti aaltoihin. Hiljainen tuulen henki siveli s��liv�isesti
h�nen otsaansa. H�n kumartui lapsensa puoleen ja suuteli sit�.

"Onhan se oikein siev� lapsi", virkkoi er�s matkustaja, joka jo kotvasen


oli katsellut �iti� ja lasta. "Kuinka vanha on poika?" kysyi h�n suoraan
�idilt�.

"L�hes vuoden vanha", vastasi Lucie.

Herra taputteli poikasen poskea ja tarjosi h�nelle sokuripalaa, jonka


poikanen heti sieppasikin ja pisti suuhunsa.

"Sukkela poika!" virkahti mies hyvill��n ja meni sitte laulaa hyr�illen


menojaan. Per�kannella tapasi h�n Haleyn, jonka h�n jo tiesi Lucien
omistajaksi, ja koetti kiertelem�ll� alottaa keskustelua h�nen
kanssansa. Tarjoten orjainkauppiaalle sikaria sanoi h�n:

"Te teitte hyv�n kaupan ostaessanne tuon orjavaimon, joka on tuolla


etukannella, ja arvattavasti tahdotte h�nest� jotenkin kallista hintaa."

"Tietysti", vastasi Haley puhaltaen suustaan paksun savupilven.

"Kaikissa tapauksissa viette h�net etel��n, vai mitenk�?" kysyi mies


edelleen.

Haley ainoastaan nyyk�hytti p��t�ns�.

"Jollekin maanviljelij�lle vai kuinka?"

"Niin, minua on pyydetty ostamaan jotakuta orjaa er��lle maatilalle ja


sinne min� aion toimittaakin h�net. H�n on hyv� ruuanlaittaja ja h�nen
sormensa soveltuvat my�skin varsin hyvin kokoomaan puuvillaa. Min�
toivon h�nest� saavani melkoisen summan. Tuo lapsi nulikka vain on
vastuksina."

Nytp� herra sai tiet��, mit� juuri tahtoikin.

"Niin tosiaan", my�nsi h�n nyk�ytt�en olkap�it��n, "puuvillan


viljelyksill� ei voida k�ytt�� sellaista lasta mihink��n."
"Jospa vain saisin ihmisellisesti sen my�dyksi."

"Ihmisellisesti"-sana ei tarkoittanut lasta, vaan hintaa.

"No, mit� te sitte oikeastaan tahdotte siit�?" kysyi toinen.

"Jos itse kasvatan pojan," puheli orjainkauppias, "niin voin ehk� jo


puolen vuoden p��st� saada h�nest� sata ja vuoden p��st� kaksi sataa
dollaria ja enemm�nkin. Jos min� nyt rupeisin my�m��n h�nt�, niin en
antaisi ainakaan v�hemm�st� kuin viidest�kymmenest�."

"Sep� vahinko," arveli toinen, "kolmekymment� dollaria min� h�nest�


maksaisin, vaan en yht��n p��lle."

Haley mietti tarkemmin.

"Min� ehdotan teille jotakin," sanoi h�n sitte; "pankaamme riitaraha


kahtia, niin min� tyydyn siihen. Nelj�kymment� dollaria siis."

"Nelj�kymment� dollaria", sanoi toinenkin ja luki rahat. Siten oli


kauppa tehty.

"Viel� yksi asia. Milloin l�hdette laivasta?" kysyi Haley.

"Hyvin pian, min� matkustan ainoastaan Louisvilleen asti."

"Louisvilleenk�? Sep� sopii mainiosti! Siihen asti tulee pime� ja


poikanen ehtii nukkua. Min� kyll� toimitan sitte niin, ett� te p��sette
h�nen kanssansa rauhassa l�htem��n. Ei mik��n ole minulle niin vastoin
mielt�, kuin huuto ja melu."

Oli kirkas, tyyni ilta, kuin h�yrylaiva saapui Louisvillen rantaan.


Nuori mulattivaimo oli juuri tuudittanut lapsensa suloiseen uneen ja
laski sen matkustavaisten tavarain lomaan. Itse h�n sitte kiiruhti
laivan rantalaitaan katsomaan, eik� ehk� h�nen miest�ns� n�kyisi niiden
passarineekerien joukossa, jotka laivasillalla seisoivat odotellen, eik�
kukaan tarvitsisi heid�n palvelustansa.

Silloin juuri orjainkauppias otti nukkuvan lapsen ja antoi ostajalle,


viittaamalla k�skien olemaan vaiti. Silm�nr�p�yksess� mies katosi v�en
tungokseen.

Jo soi kello ja h�yrylaiva l�ksi taas liikkeelle. Mulattivaimo palasi


entiselle paikalleen, mutta...

"Miss� on minun lapseni!" huusi h�n valittavalla ��nell�.

Haley meni h�nen luoksensa ja koetti rauhoittaa h�nt�.

"Lucie," sanoi h�n, "kuten n�et, on lapsesi poissa. Mutta, ajattelehan,


ennemmin tai my�hemmin olisi sinun kuitenkin t�ytynyt kadottaa h�net.
Etel��n sin� et olisi miss��n tapauksessa voinut vied� h�nt� kanssasi.
Min� m�in lapsen kunnon miehelle, joka paremmin kasvattaa sen, kuin sin�
olisit koskaan voinut."

Orjainkauppias oli jo ammoin saavuttanut tuon tylyn tunnottomuuden, joka


halveksivasti katselee muiden mielenliikutuksia. Sen t�hden h�nt� ei
my�sk��n ollenkaan pelottanut mulattivaimon hurja ep�toivon katse; h�n
vain ihmetteli, ett� vaimo ei ruvennut vaikeroimaan eik� parkumaan,
johon h�nen korvansa olivat aikaa sitte tottuneet.

Mit��n valitushuutoa ei tullut. Lucie oli rauenneena vaipunut maahan ja


ainoastaan ep�selv� tuskan puhallus nousi h�nen rinnastansa. �idin
syd�mmeen oli liian kovasti koskettu.

Tuomo oli n�hnyt koko tapauksen. H�nen syd�mmens� oli pakahtua


katsellessa niin julmasti kohdeltua �iti�, joka siin� makasi ihan kuin
henget�nn�. H�n koetti my�skin lohduttaa h�nt� hurskailla lauseilla ja
osoittaa sen tyk�, joka kaikki k��nt�� parhaaksi ja kuulee hylj�ttyjen
rukoukset.

Mutta h�nen vaikka hell�stikin aljetut lohdutuskokeensa olivat turha


vaiva, h�nen sanansa eiv�t l�yt�neet tiet� vaimon syd�mmeen, jota hurjat
mielikuvitukset pimensiv�t.

Pime� oli y� ja kaikkialla vallitsi syv� hiljaisuus, jota ainoastaan


laivan ratasten yksitoikkoinen loiskatus h�iritsi. Tuomoa omat ja
mulattivaimon k�rsimykset niin ahdistivat, ett� h�n ei voinut nukkua.
Arkulla maaten piti h�n tarkkaan silm�ll� kaikkia Lucie paran liikkeit�.
Viimein sent��n painuivat h�nen silm�ns� kiinni.

Kauan j�lkeen puoliy�n Tuomoa s�ikytti hiljainen liike. H�n nousi


puoleksi yl�s, hieroi silmi��n ja katsahti sinne p�in, jossa nuori vaimo
oli maannut. Sija oli tyhj�! Vaan samalla h�n n�ki pime�n haamun
hiipiv�n ohitse ja heti sen j�lkeen kuului pulskaus vedest�. H�n juoksi
laivan laidan luo, mutta liian my�h��n. Vaimo parka oli p��ssyt lepoon
kosteaan hautaan.

Haley, tultuaan seuraavana aamuna aikaisin kannelle, ensi ty�kseen


tarkasteli orjiansa. H�n kiukustui hyvin, kun mulattivaimoa ei mist��n
ruvennut l�ytym��n.

"Miss� h�n nyt piileksii?" kysyi h�n miettiv�sti itsekseen. "H�n ei ole
mitenk��n voinut karata pys�yspaikoissa maalle, sill� joka paikassa olin
min� katsomassa. Kello kymmenen, kaksitoista, kaksi oli h�n viel�
laivassa. Kello nelj� samoin. Mihin helvettiin h�n nyt on p��ssyt?"

H�n sattumalta katsahti Tuomoon, jonka paljonsanova silm�ys her�tti


h�nen huomiotansa. H�n heti vaati h�nt� sanomaan totuuden, jota h�n jo
itsekin aavisti. Tuomo ilmoitti h�nelle, mit� tiesi. Orjainkauppias ei
n�ytt�nyt h�mm�styv�n eik� kummastuvan; sellaisiinkin tapauksiin oli h�n
tottunut. Moni muu orja oli h�nen k�siss��n kuollut taikka h�nen
n�htens� surmannut itsens�. H�nest� oli silloin aina vain yksi asia
ollut kiusoittava: vahinko, joka siit� h�nelle tuli, ja varomattomuus,
joka sen oli tuottanut. Niinp� h�n nytkin k�vi �keiss��n, vaan yleens�
sent��n hyvin levollisena istumaan, otti esiin tilikirjansa ja kirjoitti
hukkuneen vaimo paran ostohinnan vahinkojen ja tappioiden joukkoon.

Seitsem�s luku.

Ylh�inen herra.
Meid�n t�ytyy nyt j�tt�� Tuomo k�rsimyksinens� ja muistella muita
henkil�it�mme.

Sumuisena p�iv�n� my�h��n iltap�iv�ll� er�s matkustaja pys�htyi


yksinkertaiseen "Sepp�l�n" ravintolaan Kentuckyss�. T�m� herra, jonka me
helposti tunnemme Yrj�n entiseksi is�nn�ksi, tehtaanomistaja Wilsoniksi,
sai t�p�t�ydess� vierashuoneessa ainoastaan t�in tuskin sijaa uunin
vieress�. Aikansa kuluksi otti h�n p�yd�lt� sanomalehden ja luki siit�
ilmoituksen, joka Jo ensi silm�yksell� veti puoleensa koko h�nen
huomionsa.

"Minulta allekirjoittaneelta", kuului se, "on mulatti Yrj� karannut. H�n


on kuusi jalkaa pitk�, tukka on ruskea ja kiharainen, ihon v�ri vaalea.
Ollen hyvin opetettu ja osaava puhua kauniisti sek� kykenev� ottamaan
vastaan sivistyst� h�n luultavasti koettaa olla olevinaan
t�ysivalkoinen. Tuntomerkkin� on h�nell� selj�ss� ja hartioilla syvi�
arpia ruoskasta, ja h�nen oikeassa k�dess��n on poltetun L-kirjaimen
merkki. Joka h�net minulle el�v�n� j�lleen tuo, saa minulta palkinnoksi
viisi sataa dollaria, puolet siit� maksan min� sille, joka minulle tuo
riitt�v�n todistuksen, ett� h�net on surmattu. James Legr�e
Louisianasta."

Wilson luki t�m�n kuulutuksen kahdesti ja kolmestikin, sill� muistihan


h�n varsin hyvin nuoren miehen, jota t�ss� julkisella kuulutuksella
vainottiin. Muhkearuuminen mies, joka piti jalkojaan uunin reunuksella,
oli Wilsonin olkap��n ylitse lukenut saman ilmoituksen sana sanalta.

"Tunnetteko te sen nuoren miehen, josta tuossa puhutaan?" kysyi h�n


uteliaasti.

"Tottahan", vastasi Wilson ik��n kuin kerskaten. "H�n ty�skenteli kauan


aikaa minun tehtaassani ja oli taitavin kaikista minun ty�miehist�ni.
H�nell� on kekseli�s p�� ja..."

"Ja h�nen is�nt�ns� ottaa siit� hy�dyn, tekee siit� rahaa ja kiitokseksi
painaa pojalle polttomerkin oikeaan k�teen!"

"Te olette ihan oikeassa, herra", sanoi Wilson, sill� n�m� toisen sanat
olivat ihan kuin h�nen syd�mmest��n l�hteneet. "Ken on saanut sellaisen
miehen orjakseen, kuin Yrj� on, eik� osaa h�nt� paremmin kohdella, kuin
Legr�e on tehnyt, h�n tosiaan ansaitseekin kadottaa h�net."

Keskustelun keskeytti keveiden vaunujen pys�htyminen oven eteen. Niiss�


sieviss� koreissa vaunuissa istui komeapukuinen herra, neekerikuski
palvelijana. Kaikki vierashuoneessa olijat riensiv�t heti ikkunain luo
tai ovelle tyydytt�m��n uteliaisuuttansa. Tulija astui juuri alas
vaunuista.

H�n oli nuori, hoikkavartaloinen mies, kasvot el�v�t ja tukka loistavan


musta, v�h�n k�her�. Jalomuotoisesta nen�st� ja ruumiin arvokkaasta
ryhdist� saattoi h�nt� luulla espanjalaiseksi kreoliksi. Keve�sti ja
ylh�isesti astui h�n vierashuoneesen, tervehti l�sn�olijoita reippaasti
ja huolettomasti, puheli pitk�n ajan is�nn�n kanssa ja tilasi h�nelt�
y�sijan. Vieraskirjaan kirjoitti h�n: Henry Butler, Oaklandsista,
Shelbyn piirist�.

Sy�ty��n v�h�n illallista otti h�nkin k�teens� sanomalehden ja luki


edell� mainitun kuulutuksen. Sen johdosta sanoi h�n ik��n kuin ohimennen
mustalle palvelijalleen, joka seisoi vieress�:

"T�ss� kuulutetaan pitk�vartaloista mulattiorjaa, jolla on ruskea tukka,


hyvin vaalea iho ja poltettu merkki oikeassa k�dess� -- Jim, eik�h�n se
voisi olla se nuori mies, jonka n�imme viimeisen edellisess� kyl�ss�?"

"Hyvin mahdollista, herra Butler, ainoastaan polttomerkki� en muista",


vastasi Jim.

"Sit� tosin en min�k��n katsonut", puhui ylh�inen herra haukotellen ja


heitti lehden j�lleen pois. Sitte h�n meni is�nn�n luo ja pyysi
laittamaan huonetta kuntoon, niin pian kuin mahdollista, koska h�nell�
viel� ennen maata menoa oli paljo kirjoittamista siell�.

Tehtaanomistaja Wilson hyvin oudosteli herra Butlerin ulkomuotoa. H�n


tarkasteli h�nt� joka puolelta ja muisteli eik� kuitenkaan muistanut,
milloin tai miss� h�n oli h�net n�hnyt. Joka kerran, kuin Butler puhui,
h�n ihan s�ps�hti ja yritti puhuttelemaan h�nt�, mutta aina pid�tti
h�nt� vieraan eritt�in kylm� katse. Viimein n�ytti herra Butler itse
ajattelevan toisin ja tullen Wilsonin luo sanoi ik��n kuin kummastellen.

"Toden totta, teh�n olette herra Wilson? Suokaa anteeksi, ett� min� en
heti tuntenut teit�. Tottahan minua, viel� muistatte, min� olen Butler
Oaklandsista Shelbyn piirist�."

"Kyll� tosiaankin", �nkytti Wilson. H�n oli kyll� asioissa er��n


Butlerin kanssa, mutta se Butler oli sivistym�t�n ja raaka mies.
"Kummallista", ajatteli h�n sitte itsekseen.

Juuri silloin tuli palvelija ilmoittamaan, ett� huone oli kunnossa.

"Pid� huolta arkusta, Jim!" k�ski vieras ja k��ntyi sitte yst�v�llisesti


Wilsonin puoleen. "Hyvinp� sattuikin, ett� tapasin teid�t t��ll�," sanoi
h�n, "sill� min� olen jo kauan aikonut puhella kanssanne er��st�
kauppa-asiasta. Ettek� olisi niin yst�v�llinen, ett� tulisitte minun
huoneeseni, siell� saisimme ihan rauhassa puhella kaikki asiamme."

Herra Butler astui edelt� ja Wilson seurasi. Molemmat saapuivat suureen,


tilavaan huoneesen, jonka Butler, palvelijan poistuttua, huolellisesti
pani lukkoon. Wilson ei tiennyt, mitenk� h�n yht' �kki� tunsi olevansa
vieraan syleilyksess�.

Siit� p��sty��n h�n astui pari askelta takaperin ja silloin h�nen


silm�ns� yht' �kki� aukesivat.

"Yrj�!" huudahti h�n, "tek� se olette?"

"Niin, min� se olen", sanoi nuori mies hymyillen.

"No ihmett�, t�t� minulle ei olisi unissakaan johtunut mieleen! Mutta


mitenk� teill� on t�m� puku ja t�m� muoto?"

Yrj� hymyili. "Hyvin yksinkertainen asia se on. Saksanp�hkin�n kuorten


mehulla v�rj�sin ihoni kellert�v�n v�rin ruskeaksi kuten Etel�-Amerikan
kreoleilla, ja ruskean tukkani v�rj�sin mustaksi. Se, kuten n�ette,
soveltuu minulle oivallisesti, eik� kukaan arvaa n�in ylh�ist�
muukalaista Yrj�-orjaksi."
"Kuitenkin te pelaatte hyvin vaarallista peli�, rakas Yrj�", arveli
Wilson miettiv�sti.

"Niin t�ytyy tapahtua", sanoi Yrj� uljaasti. "Joko -- tahi!"

Wilson astui pitk�n aikaa huoneessa edes takaisin. H�n oli


hyv�nluontoinen mies, mutta v�h�n ahdasmielinen. Niinp� h�n esimerkiksi
nytk��n ei oikein saanut soveltumaan yhteen kahta asiaa; h�n kyll�
toiselta puolen mielell��n tahtoi auttaa Yrj�� p��sem��n onnellisesti
pakoon, vaan toiselta puolen h�n oli rauhaton siit�, eik� h�n siten
tehnyt vastoin maan lakeja ja olevien olojen j�rjestyst�.

"Katsokaas, Yrj�," sanoi h�n kauan mietitty��n, "minua ei oikeastaan


ihmetyt� ollenkaan, ett� olette karannut lailliselta herraltanne; p�in
vastoin on se minusta hyvin ymm�rrett�v�; mutta on se kuitenkin
omituinen kohta, sill�..."

"No, mitenk� niin?"

"Laki nyt tekee erotuksen mustan ja valkoisen v�lill�, ja neekereihin te


sent��n kuulutte, vaikka ihonne v�ri onkin vaalea", arveli Wilson,
p��sem�tt� oikeaan ajateltuun johtop��t�kseens�, kun n�et Yrj�n
oudosteleva katse saattoi h�net h�milleen.

"Te tarkoitatte, ett� neekeri t�ss� maassa on asetettu alempiarvoiseksi


kuin valkoverinen..."

"Ja ett� te karkaamisellanne teette vastoin is�nmaanne lakeja."

"Is�nmaaniko?" kysyi Yrj� kummastellen. "Minulla ei ole mit��n is�nmaata


eik� mit��n kotia, ei ainakaan viel� t�ll� hetkell�."

"�lk�� toki puhuko niin vastoin raamattua, Yrj�! Joka ihmisell� on


is�nmaa, vaikkapa vain nimelt�. Mutta, ottamatta sit� lukuun,
muistattehan, ett� Herran enkeli k�ski Hagaria palamaan em�nt�ns� luo ja
ett� apostoli Paavali l�hetti Onesimuksen takaisin herransa tyk�."

"Te vetoatte raamattuun; neuvotteko siis minua luopumaan edelleen


pakenemasta?"

"En suinkaan, min� en tahdo sill� mit��n sanoa", kierteli Wilson,


eksytty��n ristiriidasta toiseen. "Min� vain ajattelin, ett� meid�n
ihmisten pit�� tyyty� jumalallisen sallimuksen m��r�yksiin."

Yrj� seisoi siin�, katkera hymy huulilla.

"Teid�n on helppo puhua, herra Wilson, mutta tahtoisinpa tiet��, mit� te


sanoisitte, jos indiaanit yht' �kki� y�ll� tulisivat, veisiv�t teid�t
pois vaimonne ja lastenne luota ja pakottaisivat teit� elinkautenne
viljelem��n maissia heille? Katsoisittekohan silloin olevanne
velvollinen tyytym��n siihen vai ettek� pikemmin katsoisi ensimm�ist�
hevosta, joka sattuisi k�siinne, luojan l�hett�m�ksi? Ja nyt, katsokaapa
minua. Min� olen aivan t�ydellinen ihminen kuten tekin, rakastan
vaimoani ja lastamme kuten te ja katson pakoa ainoaksi paremman
tulevaisuuden mahdollisuudeksi. Muuten olen min� my�skin varustautunut
pahimpainkin tapausten varalle" -- h�n avasi nuttunsa ja n�ytti kahta
pistoolia ja pitk�� mets�yspuukkoa, jotka olivat vy�ss� -- "min� olen
valmis ottamaan vastaan vainoojiani eiv�tk� he vie minua etel��n."

T�h�n loppuivat Wilsonin neuvot ja vastustelut, h�n vaipui tuolille ja


oli hyv�n aikaa vaiti.

"Mutta, hyv� yst�v�", sanoi h�n viimein, "teid�n olisi pit�nyt jo ammoin
olla kaukana t��lt�. Kuinka kauan siit� oikeastaan on, kuin te
karkasitte herra Legr�en luota?"

"Kolme kokonaista viikkoa. Mutta min� ihan tahallani viivyn t��ll�


Kentuckyss�. Minun luullaan olevan paljon etemp�n�, kuin todella olen,
ja se on minulle suureksi eduksi. Sill' aikaa, kuin Legr�en vainukoirat
minua etsiv�t kaikkialta Ohiosta, saatan min� ihan h�iri�tt� viipy�
t��ll�. Mutta minulla ei nyt en�� ole malttia. O, ainoastaan se voi
k�sitt��, miten min� ik�v�itsen vapautta, joka on kuten min�
aikaisimmasta nuoruudestaan asti saanut n��nty� orjuuden kahleissa!"

"Onko teill� sitte ollut niin paljo k�rsimyksi�? Te ette niit� koskaan
kertoneet minulle."

"Vaan nyt min� kerron. Kuin olin kuudennella vuodella, silloin minut jo
my�tiin yhdess� ensimm�isen herrani koirain ja hevosten kanssa, tilaa
rasittavain velkojen suoritukseksi. Min� n�in, mitenk� �itini ja h�nen
seitsem�n lastansa huutokaupalla my�tiin, ja kuulin h�nen
vaikeroimisensa joka kerran, kuin joku lapsista annettiin toiselle
ostajalle. Minut itseni sitoi er�s ihmishirvi� kiinni hevosensa satulaan
ja ratsasti pois. N�ist� omaisistani en ole koskaan sen j�lkeen saanut
mit��n tietoa. Vuosia kului, min� kasvoin, ja jo silloin n�ytti el�m�
minusta ijankaikkisuudelta. Sill� ei minulla ollut yht��n iloista
hetke�; ei is��, ei �iti�, ei sisarta, ei velje�, ei yht��n el�v��
sielua ollut ottamassa osaa minun el�m�ni vaiheista. Ei minulla ollut
mit��n muuta kuin ruoskaa kyll�lti. Usein oli minulla niin n�lk�, ett�
olisin iloinnut, jos olisin saanut kalvaa luita, joita koirille
heitettiin. Mit� iloisuus merkitsi, min� en tiennyt. En min� ollut
koskaan ennen kuullut yht��n yst�v�llist� sanaa, kuin p��sin teid�n
tehtaasenne ty�h�n. Te, herra Wilson, olette ohjanneet minua hyv��n
p�in, te rohkasitte minua ja teitte minulle el�m�n j�lleen jonkin
arvoiseksi. Teit� ja vaimoani Elisabetia tulee minun kiitt��, ett� olen
tullut temmatuksi pois kurjuuteni y�st�. Mutta mit� tapahtui? Vaan
tied�tteh�n sen! Herrani tuli yht' �kki� ja raastoi minut pois ty�st�,
yst�vien ja kaiken luota, kuin minulle oli rakasta ja kallista. Ja mit�
varten? N�ytt��kseen minulle, kuten h�n sanoi, ett� min� olin vain
neekerikoira! Min� kysyn teilt�, sanotteko niit� lakeja, jotka
�idilt�ni, sisaruksiltani ja minulta itselt�ni ovat s�rkeneet syd�mmen,
sanotteko te niit� viel� nytkin minun is�nmaani laeiksi. Min� vasta
silloin saan is�nmaan, kuin saavutan vapauteni, ja sen is�nmaan lakeja
min� my�skin tottelen. Mutta ken siihen asti koettaa minua ottaa kiinni,
h�n varokoon, sill� min� en j�t� mit��n keinoa k�ytt�m�tt�! min�
taistelen vapauteni puolesta niin kauan, kuin kykenen hengitt�m��n!"

N�m� syvimm�n tunteellisuuden innolla lausutut sanat vaikuttivat


mahtavasti hyv�ntahtoisen miehen mieleen. H�n pyyhk�si ensin pois
kyyneleen, joka oli �kkiarvaamatta herahtanut h�nelle silm��n, ja
hyp�hti sitte tavattoman vilkkaasti yl�s.

"Ainahan min� olenkin sanonut," puhui h�n, "ett� orjuus on oikea kirous!
Niin, niin, rohkeasti vain eteen p�in, Yrj�, mutta samalla hyvin
varovaisesti, ja ennen kaikkea ei mit��n ihmisveren vuodatusta!
Tied�ttek� te jo, ett� my�skin vaimonne Elisabet on samoin pakosalla?"

"Olen min� sen kyll� kuullut. Mutta minne p�in h�n on l�htenyt ja tokko
min� h�nt� koskaan en�� l�yd�n, sen tiet�� yksin Jumala."

"Toivokaamme kuitenkin", lausui tehtaanomistaja, etsien jotakin


taskuistaan. "T�ss� Yrj�, tehk�� minulle mieliksi ja ottakaa t�m�!"
lis�si h�n sitte, tarjoten setelitukkua.

"Jumala varjelkoon minua k�ytt�m�st� hyv�kseni teid�n jalomielist�


tarjoustanne", vastusti Yrj� liikutettuna. "Minulla on, mit� tarvitsen,
ja toivon sill� tulevani toimeen, kunnes, jos Jumala suo, p��sen
Kanadaan."

"�lk�� ollenkaan estelk�, vaan ottakaa ne! Eih�n voida tiet��, mihin
tilaan ja pulaan viel� joudutte."

"No, tapahtukoon sitte tahtonne, mutta ainoastaan sill� ehdolla, ett�


saan maksaa ne teille takaisin heti, kuin jaksan."

"Maksakaa, jos v�ltt�m�tt� tahdotte. Mutta nyt, kuka se nuori neekeri


on, jonka olette ottaneet kuskiksenne."

"H�n on perin uskollinen poika. Jo toista vuotta sitte paettuansa


Kanadaan sai h�n kuulla, ett� h�nen herransa kiukuissaan onnistuneesta
paosta kosti h�nen �idilleen ja h�nt� ruoski veriin asti. Sen t�hden on
h�n palannut koko t�m�n pitk�n matkan ja koettaa nyt saada �iti�ns�kin
pois viedyksi. Ensin h�n kuitenkin saattaa minua Ohioon yst�vien luo,
jotka h�nt�kin ovat auttaneet."

"Kaikki vaarallista, hyvin vaarallista", arveli Wilson, p��t�ns�


pudistellen. "Vaikka asia onkin hyvin taitavasti mietitty, niin se
sent��n on hyvin uskalias, ja suuri vaara siin� on. Johan sekin on
uhkarohkeata, ett� n�in ihan suoraa p��t� ajatte l�himp��n ravintolaan."

"N�ytt��k� se teist� niin uskaliaalta?" herra Wilson. "Juuri sen t�hden,


ett� t�m� ravintola on niin l�hell�, minun kaikkein v�himmin arvataan
olevan t��ll�. Sit� paitsi olen min� nykyisess� puvussani niin
tuntematon, ett� yksin tekin ensinn� kokonaan petyitte."

"Ent� polttomerkki k�dess�nne?"

"Ei sek��n minua saata ilmi", sanoi Yrj�. "Mit� muuta varten herra
Butler k�ytt�� hienoja hansikkaitansa? Ennen huomisp�iv�n koittoa l�hden
j�lleen matkalle ja nelj�nkolmatta tunnin kuluessa toivon p��sev�ni
Ohioon. Tietysti min� matkustan ainoastaan p�iv�ll�, poikkean ainoastaan
paraimpiin ravintoloihin ja sy�n ylh�isimm�ss� seurassa. Sill� tavalla
luullakseni ei kukaan arvaa minua karanneeksi orjaksi. Jos kuitenkin
joutuisin kiinni, niin, herra Wilson, t�ss� on neula, vaimoni joululahja
kaulaliinani koristeeksi. Ehk� teid�n on mahdollinen toimittaa se joskus
h�nen k�siins�. Viek�� h�nelle samalla minun siunaukseni ja sanokaa
h�nelle, ett� h�nen pit�� kaikin tavoin pyrki� Kanadaan ja siell�
kasvattaa Harrymme vapaaksi mieheksi."

"Jos suinkin mahdollista on, niin pyynt�nne tulee t�ytetyksi.


Toivokaamme nyt molemmat kaikki k�yv�n hyvin. Jumalan haltuun, rakas
Yrj�, ja hyv�sti nyt toistaiseksi!"
Syd�mmellisesti pudistettuaan toistensa k�tt� erosivat he.

Kahdeksas luku.

Vapaana!

Meilt� j�i Elisabet siihen, kuin h�nen onnistui uskaliaisuudellaan ja


uhraavaisuudellaan p��st� Ohio-joen toiselle rannalle.

Ja h�nell� oli onnea. Sill� ennen kuin h�n ehti p��st� joen j�isen ja
jyrk�n rannan yli, riensi sattumalta l�hell� oleva mies ihmeiss��n
h�nelle vastaan ja yst�v�llisesti auttoi h�net maalle. Elisabet
luottavaisesti ilmoitti h�nelle, mik� h�net oli pakottanut t�h�n
uhkarohkeaan tekoon, ja se ihmisyst�v�llinen mies otti h�net
vierasvaraisesti vastaan.

T�m� uusi suojelija, herra Bird, oli �skett�in kuoleman kautta


kadottanut lapsensa ja osoitti suurta s��li� pikku Harry� kohtaan, joka
oli melkein saman ik�inen. H�n osasi my�skin varsin hyvin k�sitt��
tunteet, jotka liikkuivat Elisabetin syd�mmess�, ja p��tti auttaa h�nt�
edelleen pakenemaan. H�n ei voinut kehoittaa Elisabetia kauan viipym��n
luonansa, sill� takaa ajajat, jotka varsin hyvin tunsivat n�m� seudut,
saattoivat t��ll� varsin helposti p��st� oikeille j�ljille. H�n sen
t�hden p��tti vied� jo samana y�n� Elisabetin er��n yst�v�n luo, joka
melkein yksikseen asui mets�ss� ja syd�mmest��n vihasi orjainkauppaa.
T�m� kunnon mies Van Tromp oli siirtynyt pois etel�st� yksinomaan siit�
syyst�, ett� h�n ei ollut kauemmin voinut katsella tunnotonta kohtelua.
Ollen vakuutettu orjuuden v��ryydest� olisi h�n ennemmin antanut
henkens�, kuin j�tt�nyt h�nen suojelukseensa tuodun pakolaisen
vainoojainsa k�siin.

Sen kaiken tiesi Bird ja sen t�hden katsoi syyst� kyll� yst�v�ns� kotoa
sopivimmaksi pakopaikaksi. H�n itse tahtoi vied� Elisabetin lapsineen
sinne, h�n kun ei kylliksi luottanut kuskiinsa, jota paitsi h�n tiesi
tien sinne kulkevan vaarallista suota my�ten, jossa oli vaikea l�yt��
varmaa ja luotettavaa ylip��sy-paikkaa. Ensin t�ytyi molempain vahvistaa
itse��n voimakkaalla ravinnolla, Elisabetin jalat, jotka olivat
haavoittuneet ter�vill� j��lautoilla, sidottiin huolellisesti, ja vasta
sitte Bird valjastutti hevosen, sanoen kiireellisi� asioita pikaisen
l�ht�ns� syyksi, ja ajoi �idin ja lapsen kanssa pois y�n pime��n.

Vastaanotto Van Trompin perheess� oli ihan toivon mukaan. Elisabetia,


jolle Bird oli viel� antanut kymmenen dollarin setelin, kohdeltiin hyvin
yst�v�llisesti, ja monta p�iv�� lev�ten virkistyi h�n v�hitellen viime
ajan tuskasta ja ponnistuksista.

T�ll� v�lin olivat Haleyn palkkaamat orjain ajajat Sampson Loker ja


Rikard Marks innokkaasti vakoilleet koko seudun, ja viimein oli heid�n
onnistunut l�yt��kin Elisabetin j�ljet. He saivat varman selon h�nen
lyhyest� olostaan Birdin talossa ja seurasivat sielt� pakolaisen matkaa
askel askeleelta. Lokerin vainukoirat olivat hyv�n� apuna.

Van Tromp sai kohta vihi� orjain ajajain menestyksest� ja mietiskeli


itsekseen, mitenk� h�n heid�n puuhansa saisi paraiten tyhj�ksi tehdyksi.
Vaikka h�n oikeastaan ei pelj�nnytk��n heit� eik� heid�n apulaisiansa,
niin h�n kuitenkin oli huolissaan, ett� Elisabet joutuisi liiaksi
ahdistukseen ja siten tapahtuisi haittaa h�nen pakenemiselleen. Kohtapa
Van Tromp keksikin keinon. Elisabetin piti lapsineen l�hte� taas
matkalle ja t�ll� kertaa er��n kveekariperheen luo, jossa h�n saattoi
pysy� viel� paremmin salassa ja helposti my�skin saada sopivaa
tilaisuutta matkustaa edelleen. Niin tehtiinkin.

Elisabet saapui onnellisesti kveekariperheen luo. Pian h�n tutustui


n�ihin uusiin yst�viin ja iloiset tulevaisuus-toiveet t�yttiv�t h�nen
syd�mmens�.

Kveekarit, vaikka heiss� onkin monta omituisuutta, jotka pilkanhaluinen


maailma on kaivellut esiin, ovat hyvi� ihmisi� ja heid�n el�m�ns� ja
k�yt�ksens� perusaatteena on rakkaus l�himm�isi� kohtaan. Harvinaisen
k�rsiv�llisesti siet�v�t he kanssaihmistens� heikkouksia, ja heid�n
inhonsa kaikkia raakuuden tekoja ja kaikkea v��ryytt� kohtaan on
vilpit�n. Niinp� kveekarit olivatkin ensimm�iset tarjoomassa karanneille
Pohjois-Amerikan orjille turvaa ja suurimmalla ihmisyst�vyydell�
pit�m�ss� huolta heid�n p��semisest�ns� vapauteen. Siten he tarkasti
tutustuivat orjain ajelijain temppuihin ja toiselta puolen my�skin
keksiv�t keinoja tehd� niit� tyhjiksi. Sitenp� karannut orja, joka uskoi
asiansa n�iden rauhaa rakastavain ihmisten huomaan, ainoastaan
aniharvoin joutui vainoojiensa k�siin.

Tietysti sellainen mies kuin Yrj� tiesi kaikki ne asianhaarat. Ne


yst�v�t, joita h�n oli puhellessaan Wilsonin kanssa maininnut ja jotka
my�skin olivat auttaneet pakoon h�nen kuskinsa neekeripoika Jimin,
olivat juuri sellaisia kveekareja. Kuin siis Yrj� sai sopivan
tilaisuuden paeta Ohioon, tiesi h�n ihan tarkkaan mihin ensinn� k��nty�.
Ja kun kveekareilla on oma eri siirtokuntansa ja heill� siten on
kesken��n paljo yhteytt�, niin Yrj�, saavuttuaan Ohioon, tuota pikaa sai
tiedon Elisabetin olopaikasta.

Kuin Elisabetia oli h�nen t�h�nastisten mielenahdistuksiensa mukaisesti


valmistettu kest�m��n suurta iloa, saatettiin Yrj� er��n� iltana h�nen
suojelijansa asuntoon, ja siell� molemmat puolisot rauhassa riemuitsivat
onnellisesta j�lleenn�kemisest�.

Mutta eiv�t pakolaisemme viel�k��n olleet ihan turvassa. Nyt oli ensinn�
saatava heid�t Sanduskyyn, joka oli Ohion p��satama Erie-j�rven rannalla
ja josta heid�n sitte oli h�yrylaivalla p��st�v� Kanadaan. Ja nopeasti
t�ytyi toimia, sill� takaa-ajajat eiv�t suinkaan vitkastelleet, kuten
er�s kveekari Pinehas oli saanut tiet��. H�nen oli n�et �skett�in
t�ytynyt olla y�t� er��ss� ravintolassa ja silloin h�n oli kuullut
kahden orjainajajan keskustelun, heid�n sit� huomaamattansa. N�m� orjain
ajajat olivat juuri Loker ja Marks, ja Pinehas maaten viereisess�,
ainoastaan vaateverhoilla siit� erotetussa huoneessa kuuli selv��n koko
heid�n kiinniotto-suunnitelmansa.

N�m� molemmat ajomiehet tiesiv�t Yrj�n karkaamisen ja h�nen


kiinniottamisestaan luvatun palkinnon ja tahtoivat sen t�hden samalla
saada k�siins� h�net kuin Elisabetinkin. He sopivat kesken��n siten ett�
p��ttiv�t huomenna menn� kveekari Hallidayn asuntoon, joka silloin
pakolaisia suojeli, ja oikeuden nimess� vaatia kaikkein heid�n
poisantamistansa. Yrj�n aikoivat he sitte vied� takaisin h�nen
herrallensa ja pikku Harryn antaa Haleyn asiamiehelle Kentuckyss� sek�
nostaa molemmista paikoista luvatut palkinnot. Mutta Elisabetin he
aikoivat pit�� itse ja omaksi hyv�kseen my�d� h�net etel��n. He
toivoivat jotenkin varmasti saavansa t�st� kuusi, jopa kahdeksankin
sataa dollaria.

Pinehas heti riensi ilmoittamaan sit� pakolaisille ja ryhtyi Hallidayn


kanssa kiireimmiten toimiin heid�n saattamistansa varten edelleen.
P�iv�n kuluessa oli viel� tullut kaksi muutakin orjaa: Jim vanhan
�itins� kanssa, ja heid�n piti samalla p��st� Sanduskyyn. Jo ennen
puolta y�t� istuivat kaikki isoissa vaunuissa t�ytt� laukkaa ajamassa.

Orjain ajajat joko olivat itse aavistaneet ajettaviensa paenneen taikka


heid�n yst�v�ns� olivat heille tuoneet siit� tiedon, sill�
aavistamattoman nopeasti saapuivat he Hallidayn taloon ja tuota pikaa
saivat my�skin selville, miten asiat olivat. He hypp�siv�t heti
ratsujensa selk��n, jotka olivat heill� aina valmiina, ja l�ksiv�t ajaa
lenn�tt�m��n pakolaisten j�ljest�, kuin koirat heti etsiv�t heille
oikean tien. Kaksi oikeuden palvelijaa ja muutamia juomakumppaneja oli
heill� seurassa.

Orjain ajajain onnistui todellakin saavuttaa vaunut, mutta kuin he


pys�yttiv�t hevoset ja tempasivat ovet auki, olivatkin vaunut tyhj�t.
Pinehas n�et oli takaa-ajon varalta jo edelt� p�in etsinyt luotettavan
turvapaikan. Se oli ryhm� korkeita, jyrkki� kallioita, joiden huipulle
yksi ainoa niin kapea polku vei, ett� kahta ihmist� ei siin� sopinut
rinnan astumaan. Muilta tahoilta ei siihen paikkaan mist��n p��ssyt.
Pinehas astui edelt�, pikku Harry k�sivarrella, n�ytt�en tiet�; h�nen
j�ljest��n astui Jim, kantaen selj�ss��n vanhaa �iti�ns�, ja viimeksi
tulivat Elisabet ja Yrj�.

Kohtapa orjain ajajat l�ysiv�t koirainsa avulla n�m� uudet j�ljet. Aamu
alkoi jo valjeta, kuin he seurakumppaneineen saapuivat vuoren juurelle.
Nyt he suureksi harmikseen huomasivat, ett� saalis, jonka he jo niin
varmaan luulivat saavansa, nyt oli ihan pujahtamaisillaan pois k�sist�.

"T�m�p� n�ytt�� pahalta", virkkoi er�s joukosta. "Pelk��np�, Samp


(Sampson), ett� t�st� saamme vain pitk�n nen�n."

"Etk� sin� k�sit�," vastasi Loker, "ett� yht� hyvin kaikki p��semme
yl�s, kuin ne karkulaiset ovat p��sseet."

"Vaan jospa he aikovat pit�� puoliansa. Saattavathan he ihan mielin


m��rin ampua meit�!" arveli Marks aristellen.

"Narri," pilkkasi Loker, "miten arka sin� olet nahastasi! Luuletko sin�,
ett� noilla neekereill� muka olisi kylliksi rohkeutta tehd� toden
per�st� vastarintaa?"

"Mutta paha tapaus se sent��n olisi", lausui nyt my�skin toinen oikeuden
palvelija. "Tied�np� min� sellaisten mustain miesten v�list� tehneen
hyvinkin hirmuista tuhoa, enk� min� k�sit�, mit� varten min� niin
uhkarohkeasti panisin henke�ni alttiiksi."

"Vahinko, ett� ihonne on valkoinen", ivaili Loker. "Min� astun eteen


p�in, ja ken ei tahdo olla kurjin raukka maan p��ll�, h�n seuraa minua."

Silloin juuri ilmestyi ylh��lle vuoren reunalle Yrj� ja kysyi


levollisella ��nell�.
"Hyv�t herrat, keit� te olette ja mit� te tahdotte meilt�?"

"Mit�k� me tahdomme!" sanoi Loker naurahtaen. "No, sinua itse�si, kuten


toivomme, ja koko seuruetta, joka on siell� ylh��ll�. Etk� sin� muka ole
Yrj�, herra Legr�en orja Louisianasta?"

"Yrj� min� olen, oikein arvattu, ja er�s Herra Legr�e sanoi minua ennen
orjaksensa. Mutta nyt min� olen vapaa mies ja seison Jumalan vapaalla
maalla."

"O hoh!" ivasi Marks inhottavimmalla tavalla. "Ylpeile vain nyt oikein
vapaudestasi; saammepahan n�hd�, kuka t�ss� vapaa on! Meill� on
vangitsemisk�sky ja t�ss� on kaksi oikeudenpalvelijaa. Siis antautukaa
hyv�ll�."

"Ja min� sanon teille, �lk�� astuko en�� askeltakaan, jos henkenne on
teille rakas!" huusi Yrj� uhkaavasti. "Meill� on aseita puolustaa
itse�mme."

"Kyll� me sinut noudamme sielt� alas!" sanoi Loker hammasta purren ja


alkoi l�hte� astumaan yl�s p�in, vaan toinen oikeuden palvelija otti
h�nt� kiinni k�sivarresta.

"Ei niin kiirett�, herra; ettek� sitte n�e, ett� tuo mies ylh��ll� aikoo
tehd� uhkauksestaan totta? -- No, nuori mies," huusi h�n sitte yl�s
Yrj�lle, "mit� sellaisesta puheesta? N�eth�n, min� ja t�m� kumppanini
olemme oikeuden palvelijoita. Meill� on puolellamme laki ja voima.
Vastustus tekee vain tilasi pahemmaksi."

"Min� kyll� tied�n, ett� teill� on puolellanne laki ja voima", vastasi


Yrj� katkerasti. "Mutta mit� te aiotte? Te tahdotte my�d� vaimoni
New-Orleansiin, sulkea poikani orjainkauppiaan talliin sek� vied� Jimin
vanhan �idin takaisin h�nen tyrannilleen. Minut itseni ja Jimin aiotte
vied� meid�n muka herroillemme takaisin, ett� meit� ruoskittaisiin ja
r��k�tt�isiin! Malttia hyv�t herrat, viel� emme ole teid�n k�siss�nne
emmek�..."

Silloin v�l�hti ilmassa ruudin leimaus ja samassa kuului pamaus. Marks


oli, pikaista luonnettansa totellen, huomaamatta vet�nyt esiin
pistoolinsa ja ampunut Yrj�� kohti.

"Kuolleena tai el�v�n�," mutisi h�n itsekseen, "ne viisi sataa dollaria
pit�� meid�n kuitenkin saada!"

"Herran t�hden!" huudahti ylh��ll� Elisabet, "Yrj�, oletko haavoitettu?"

"Ei h�t��, h�n ei osunut kohti."

Alhaalla seisojat n�yttiv�t neuvottomilta, mit� nyt tehd�. Sampson


Loker, rohkein heist� kaikista, ei en�� jaksanut kauemmin hillit�
mielt�ns�. Viel� kerran sanoen, ett� h�n ei pid� lukua orjaroistoista,
l�ksi h�n kipuamaan polkua yl�s.

"Pys�htyk�� heti taikka taivas olkoon teille armollinen!" uhkasi Yrj�,


ojentaen kaksi ampuma-asetta yht' aikaa.

Loker ei pys�htynyt. Hurjasti h�n juoksi tien kapeimman paikan ohitse ja


ilmestyi seuraavalle kallion kielekkeelle. Ylh��ll� pamahti ja...
"Kirottu!" kuului Lokerin voihkaus.

Orjain ajaja oli polulta pudonnut syv��n kallion rakoon.

"Jumala meit� suojelkoon, neh�n ovat oikeita paholaisia!" huusi Marks.


"Enk� min� jo sanonut", murisi my�skin oikeuden palvelija, ja kaikki
palasivat kiireimmiten alas tielle. Ihan heng�styksiss��n saapuivat he
hevostensa luo, Marks hyp�hti selk��n ja ratsasti t�ytt� laukkaa pois.
Toiset n�yttiv�t alussa my�skin yht� halukkailta tekem��n samoin, vaan
s��li heiss� sent��n p��si voitolle ja he l�ksiv�t etsim��n Lokeria.
Vaivoin p��siv�t he tiheiden pensaiden l�vitse ja louhikon ylitse h�nen
luoksensa, miss� h�n makasi tunnottomana veriss��n. Kuollut h�n ei
ollut, putousta lienev�t pensaat melkoisesti pid�tt�neet.

He koettivat ensin pys�ytt�� siteill� veren juoksua ja kantoivat h�net


sitte hevosten luo. He aikoivat vied� h�net l�himp��n ravintolaan, vaan,
kun heid�n yrityksens� nostaa h�nt� hevosen selk��n eiv�t oikein
onnistuneet, j�ttiv�t he h�net oman onnensa nojaan ja ratsastivat pois,
saadakseen pelastetuksi vain oman henkens�. Pakolaisten kiinni ottaminen
ei en�� johtunut kellek��n mieleen.

Tuskin he ehtiv�t ensimm�isen tienpolvekkeen taakse, niin Yrj� ja


Pinehas laskeutuivat polkua alas ottamaan selkoa haavoittuneen tilasta.

"Oletko se sin�, Marks?" kysyi Loker heikolla ��nell�.

"Marksko. En suinkaan, h�n ei en�� sinua muista", vastasi Pinehas


kveekarien tapaan, jotka kaikkia sinuttelevat. "Jos tahdot saada apua,
niin t�ytyy sinun etsi� muita yst�vi�. Mutta ole huoletta, kyll� sinua
nyt autetaan."

H�n sitoi viel� paremmin luodin haavan, joka oli lonkassa, ja nosti
sitte Yrj�n kanssa haavoitetun vaunuihin. Loker j�tettiin ensi kyl�ss�
kveekariperheen hoitoon ja siell� tapahtui t�ydellinen muutos koko h�nen
olemuksessaan. Vierasvarainen vastaanotto ja yst�v�llinen kohtelu
liikuttivat h�nt�. Kova kuori, joka oli aikaa my�ten kasvanut h�nen
syd�mmens� ymp�rille, suli, uusia ajatuksia ja tunteita her�si h�ness�.

Niinp� Sampson Loker ei en�� suinkaan ajatellut Yrj�n eik� h�nen


seuralaistensa viemist� takaisin orjuuteen, vaan koetti p�in vastoin
neuvoillansa auttaa heit�. H�n esimerkiksi neuvoi k�ytt�m��n hyvin
valikoitua valepukua Sanduskyss�, koska varmaan arvasi, ett� Marks, joka
t�m�n viivykin t�hden p��si edelle, oli pit�v� tarkkaan silm�ll� kaikkia
Kanadaan l�htevi� matkustajia.

Kaikki tapahtui h�nen ohjeittensa mukaan. Ensin l�ksiv�t Jim ja h�nen


vanha �itins� satamakaupunkiin, sitte Yrj�, Elisabet ja Harry. Kaikki
heid�t otettiin ilolla vastaan Smithin perheess�, jolle Pinehas ja
Halliday olivat jo edelt� p�in l�hett�neet tarkan tiedon. Siell� he
pukeutuivat valepukuun ja siell� t�ytyi my�skin Elisabetin tuuhean tukan
joutua saksien uhriksi.

Kuin l�hd�n hetki jo l�hestyi, riensiv�t he laivarantaan. Elisabet


nuorena herrana talutti rouva Smithi� kohteliaasti puhellen laivaan.
Harry pikku tytt�n� teki my�skin hyvin, mik� h�nelle oli opetettu, ja
Jim �itineen astuivat palvelijoina j�ljest�. Yrj�, ollen muka rouva
Smithin matkakumppani, puuhaeli tavarain kanssa, ja h�nen huolenaan oli
my�skin matkalippujen ostaminen.

"Olen min� kyll� tarkastellut jokaista laivaan tullutta matkustajaa ja


olen vakuutettu, ett� matkustavaisten joukossa ei ole ket��n, johon
teid�n tuntomerkkinne soveltuisivat."

N�m� sanat kuuli Yrj� takaansa seisoessaan lippujen my�j�n edess� ja


maksaessaan matkarahaa. ��ni, joka siihen vastasi, kuului raa'alta ja se
oli juuri Marksin.

"Narri, mik� olettekin! Enk� jo teille sanonut, ett� vaimoa tuskin voi
v�riin katsoen, erottaa valkoihoisesta ja ett� miehell� on vaalea
mulatin v�ri ja muuten on h�nell� polttomerkki oikeassa k�dess�."

Yrj�n k�si, joka juuri otti lippuja ja pikku-rahaa takaisin, vavahti


v�h�sen. Mutta h�n malttoi mielens�, k��ntyi v�linpit�m�tt�m�sti ja
katseli levollisesti l�hinn� seisojia sek� astui hitaasti pois. H�nen
takaansa kuului viel� kiukkuinen kirous.

L�hd�n merkki annettiin tuota pikaa, ja kuin h�yrylaiva oli jo


liikkeell� ja ylip��sem�t�n vesijuopa erotti l�htij�t j�ljelle j��neist�
sek� Marks rannalla katosi ihmisjoukkoon, silloin nuori mies heng�hti
helpommin. H�nen syd�mmelt��n vier�hti pois raskas taakka. Seuraavana
aamuna seisoivat Yrj� ja Elisabet k�si k�dess� laivan etukannella ja
katselivat riemuissaan Kanadan ik�v�ity� rantaa, joka oli aivan heid�n
edess��n. H�yrylaiva laski pient� Amherstberg-kaupunkia kohti, johon se
nelj�nnestunnin kuluttua saapuikin. Pelastuneet astuivat maalle ja
riemun huudahtus kohosi heid�n rinnastansa.

Viimeinkin vapaina!

Yhdeks�n luku.

Lyhyt onni.

�lk��mme unhottako vanhoja tuttujamme.

Samana p�iv�n�, kuin Haley huomasi mulattivaimon poissa olon, saapui


h�yrylaiva La Belle-Rivi�re Mississippi-joelle ja k��ntyi nyt etel��n
p�in New-Orleansia kohti.

Tuomo oli laivalla hyvin suosittu. Ty�h�n ja toimeliaisuuteen tottuneena


oli h�n aina valmis auttamaan laivamiehi� heid�n t�iss��n, varsinkin
lastin purkamisessa ja otossa eri pys�yspaikoissa. Milloin ei ollut
mit��n tekemist�, istahti h�n syrj�iseen paikkaan puuvillapakkojen
v�liin ja luki raamattuansa.

Matkustajiin oli tullut lis�ksi er�s mies, Clare. H�n oli paluumatkalla
kotiinsa kuusivuotisen tytt�rens� Evangelinen ja serkkunsa Ofelian
kanssa. T�m� Ofelia oli taipunut l�htem��n h�nen kanssansa etel��n h�nen
taloutensa hoitajaksi, koska h�nen rouvansa oli hyvin kivulloinen.

Augustin Clare oli viel� hyvin nuori, vaan siit� huolimatta h�nell� oli
kaunis ja tuottelias tila Vermontissa sek� runsaasti kaikenlaisia
tietoja ja kokemusta. H�n oli kiinnitt�nyt koko syd�mmens� tytt�reens�.
Evangeline eli Eva, kuten h�nt� tavallisesti lyhemmin nimitettiin, oli
eritt�in suloinen lapsi, joka niin hyvin ulkomuodollaan kuin my�skin
vilkkaudellaan saavutti kaikkien suosion. H�nell� oli tekemist� kaikkein
kanssa, kuin laivassa oli, kuitenkin niin viattomalla tavalla, ett� h�n
ei tullut kiusaksi, vaan kaikkialla sai aikaan hyv�ntahtoista naurua,
mihin vain h�nen vaalea kiharap��ns� ja h�nen lempe�t sinisilm�ns�
ilmestyiv�t. H�n oli aina iloinen ja vilkas ja ainoastaan silloin h�nen
yst�v�llinen muotonsa synkistyi, kuin h�n astui Haleyn kahlehdittujen
orjain ohitse. Silloin h�n pys�htyi v�h�n matkan p��h�n seisomaan ja
katseli heit� hyvin s��liv�isesti taikka astui my�skin l�hemm�ksi ja
koetti hennoilla k�sill��n orjain k�si- ja jalkarautojen painoa. H�nen
suurin ilonsa oli annella p�hkin�it� tai muita hedelmi� ja
sokurileivoksia orjaparoille, ja kuin h�n n�ki, miten he iloitsivat
niist� niin yst�v�llisesti annetuista lahjoista, silloin leimusi h�nen
silmiss��n kuin taivainen valo.

Kauemmin viipyi ennen, kuin h�n tutustui Tuomon kanssa. H�n ihmetteli
mustaa miest�, joka usein tuntikausia istui kirjansa ��ress� ja sitte
uneksivasti katseli kaukaista et�isyytt�. Mit�h�n h�n etsik��n sielt�?

Mutta kohta tytt�nen huomasi h�nen lempe�n ja hurskaan mielens� ja


silloin alkoi h�nenkin kanssansa tuttavasti seurustella. H�n toi
Tuomolle leivoksia ja muita makeisia ja Tuomo teki h�nelle p�hkin�n
kuorista, kirsikan syd�mmist� ja seljapuun ytimest� sievi� leikkikaluja.
Jopa he v�list� puhelivatkin kesken��n.

"Mik� teid�n nimenne on, pikku neiti?" oli Tuomo kerran kysynyt.

"Nimeni on Evangeline Clare", vastasi h�n selv�sti. "Mutta Evaksi minua


tavallisesti sanotaan. Ja mik� sinun nimesi on?"

"Min� olen Tuomo eli set� Tuomo, kuten pikku lapset Kentuckyss�
sanoivat."

"No, min� olen my�skin lapsi ja tahdon samoin sanoa sinua set� Tuomoksi,
sill� min� tulen varsin hyvin toimeen sinun kanssasi. Mihin sin� sitte
matkustat, set� Tuomo?"

"Mihink� matkustan? Sit� min� tosiaankaan en tied�, neiti Eva."

Eva n�ytti hyvin kummastuvan.

"Etk� sin� sit� tied�? Is� tiet�� aina, mihin h�n menee."

"Se ei ole minun vallassani; muutenhan kyll� tiet�isin, mihin menen.


Min� olen tuon miehen oma" -- h�n osoitti Haleyta -- "ja minut my�d��n."

"My�d��nk�?" kysyi Eva pelj�styen. "Mutta kuinka voidaan sinut my�d�?"

"Oh se on paha kysymys," sanoi Tuomo murheissaan. "Ettek� sitte n�e,


hyv� neiti, ett� min� olen mustaihoinen? Min� olen vain orja parka, ja
kuin minut nyt my�d��n, niin ei se ole ensi kerta eik� suinkaan
viimeinenk��n."

"Sittep� sinun pit�� olla minun is�ni oma", virkkoi lapsi vilkkaasti.
"Is� on rikas ja kyll� sin� miellyt h�neen. Min� heti pyyd�n h�nt�
ostamaan sinua." -- Ja pois h�n juoksi.
Haley huomasi tytt�sen mieltymyksen Tuomoon ja samalla my�skin oman
etunsa. H�n tiesi herra Claren hyvin rikkaaksi mieheksi. Tuomon arvo oli
ainakin kaksi tuhatta dollaria, ehk�p� Clare tytt�rens� mieliksi maksoi
kolmekin tuhatta.

H�yrylaiva oli juuri pys�htynyt er��sen paikkaan ottamaan puita. Tuomo


oli ty�ss� ja Eva vilkkaan tapansa mukaan juoksenteli ymp�ri laivaa.
Kuin h�yrylaiva taas oli valmiina l�htem��n liikkeelle, seisoi Eva
sattumalta laidan vierell� l�ht�� katselemassa. Ei kukaan pit�nyt
h�nest� vaaria. Silloin kuului lapsen huuto! Clare ehti paraiksi
huomata, mitenk� tytt�nen horjahti ja putosi p�� edelt� veteen. H�n
yritti heti hypp��m��n j�ljest� mutta ymp�rill� seisojat pid�ttiv�t
h�nt�. Toiselta taholta oli jo ennemmin tullut apu. Tuomo oli jo
vedess�, nopeasti ja taitavasti ui h�n Evan luo ja sai helposti
estetyksi h�net hukkumasta. Satakin k�tt� oli laivan rapuilla
ojennettuina ottamaan tytt�st� vastaan. H�mm�stynyt is� kantoi Evansa
alas hyttiin, jossa heti toimitettiin h�nelle kylliksi apua. Ja jo
seuraavana aamuna juoksenteli h�n taas iloissaan laivan kannella.

Tuomo n�yryydess��n ei katsonut tekoansa mink��n arvoiseksi, vaan p�in


vastoin ainoastaan kenen hyv�ns� ihmisen velvollisuudeksi. Eip� t�t�
Evan pelastusta Tuomon kautta olisi tarvittukaan, kyll� Clare olisi
muutenkin ottanut h�net suosioonsa, tytt�ren selv�sti lausuttu toivo
olisi yksin��nkin riitt�nyt h�nelle. Vaan nyt, kuin h�n tunsi olevansa
h�nelle suurimmassa kiitollisuuden velassa, oli h�nest� Tuomon ostaminen
yht� luonnollinen asia kuin suuren velan maksaminen.

Clare puheli Haleyn kanssa. Pian asiasta sovittiin, Haley sai vaatimansa
kolmetuhatta dollaria ja kirjoitti kauppakirjan alle.

Kelpo Tuomolle tulivat liikutuksen ja ilon kyyneleet silmiin, kuin


h�nelle ilmoitettiin, kenen uuden herran h�n oli saanut, ja syd�mmens�
pohjasta lausui h�n: "Jumala olkoon kiitetty ja ylistetty!"

New-Orleansiin saavuttua l�ksiv�t kaikki matkustajat, hyv�sti� j�tellen,


pois laivasta. Sielujen kaupitsija Haley k��nsi entiselle orjalleen
ainiaaksi selk�ns�.

Tuomo p��sty��n Claren taloon, vietti siell� onnellista el�m��.


Ainoastaan Kentuckyyn j��neiden omaisten muisto h�nt� piti v�h�n
levottomana. H�n olisi niin mielell��n antanut heille tietoa kohtalonsa
onnellisesta k��nteest�, mutta nyt, kuin h�nell� ei ollut nuoren Shelbyn
tehokasta apua, oli kirjoitus h�nelle liian vaikea. Eva kerran huomasi
h�nen pulansa -- ja koetti autella h�nen kirjoitusyrityksi��n, mik�li
itse kykeni.

Herra Clare huomasi tytt�rens� uuden puuhan, mutta ei siit� suinkaan


pahastunut. P�in vastoin h�n otti selon, mist� oli puhe, ja omin k�sin
korjaeltuansa kirjeen l�hetti sen menem��n.

Tietysti t�m� iloinen sanoma her�tti suurta riemua Tuomon perheess�.


T�ti Kloe vuodatti ilon kyyneli� kuin h�nen miehens� omak�tist� kirjett�
h�nelle luettiin. Nuori Edvard Shelby otti heti huolekseen vastauksen
kirjoittamisen ja ilmoitti Tuomolle vakuuttavilla sanoilla, ett� h�nen
ostonsa ja Kentuckyyn palaamisensa hetki ei en�� ollut kaukana.

Se toivo j�i kuitenkin toistaiseksi toteutumatta. Rouva Shelby ei niin


pian saanut s��stetyksi niin suurta summaa eik� toiselta puolen
Clarekaan niin ilman mit��n tahtonut en�� erota Tuomosta, vaikka Tuomon
vapaaksi p��st�minen h�nelle oikeastaan olikin omantunnon asia.

Viikkoja, kuukausia kului. Tuomo oli uusissa oloissaan varsin


onnellinen, h�n sai nauttia kaikkea h�nen asemassaan mahdollista
vapautta ja suosiota. Oikeana ilona oli h�nelle pikku Eva, joka yh�
enemmin kiintyi h�neen. T�m� tuntehikas lapsi mieltyi suuresti
hengellisiin lauluihin, joita Tuomo oman mielens� ylennykseksi lauleli,
ja Eva aikaa my�ten oppi ne ihan ulkoa, jopa k�sitti niiden
sis�llyksenkin.

Rouva Clarella oli ihan toinen ajatus vapaudesta ja orjuudesta kuin


h�nen puolisollansa. H�nell� oli jonkin verta s��ty-ylpeytt� ja sen
t�hden h�n ei ollenkaan mielihyv�ll� katsellut lapsensa tuttavaa
seurustelua Tuomon kanssa. Ollen kivulloisuutensa t�hden aina kiukkuinen
oli h�n jo monta kertaa nuhdellut Evaa siit� oleskelemisesta Tuomon
seurassa, vaan onnistumatta erottaa h�nt� uskollisesta
neuvonantajastaan. Joka tilaisuudessa n�kyi, miten syv�lle Tuomon
hurskaat opetukset olivat juurtuneet h�nen mieleens�.

Rouva Clare er��n� p�iv�n� oli juuri j�rjestelem�ss� koruarkkustansa,


kuin h�nen puolisonsa, taluttaen Evaa, astui sis��n.

"Katsos t�t� koristetta, Eva!" sanoi �iti, "sen min� annan sinulle, kuin
kasvat suuremmaksi ja l�hdet ulos maailmaan. Minulla se oli
ensimm�isiss� tanssiaisissa, joissa olin mukana, ja se her�tti suurta
huomiota."

Eva otti koristeen, katseli sit� tarkkaan joka puolelta ja kysyi sitte
uteliaasti: "Mink� arvoiset n�m� jalokivet ovat �iti?"

"Kyll� ne ovat hyvin arvokkaat. Isois�si tilasi ne Ranskasta ja niiss�


on melkoinen omaisuus. Mutta mit� aikoisit sin� tehd�?"

"Min� m�isin t�m�n ja rahalla ostaisin jonkun paikan vapaista


valtioista, veisin sinne kaikki orjamme ja opettaisin heit� lukemaan ja
kirjoittamaan."

T�m� vastaus tuli varmasti ja ihan vitkastelematta. Herra Clare hymyili


tyytyv�isesti, mutta �iti katsahti �re�sti Evaan.

"Ihan tuo lapsi minulta viel� turmellaan", sanoi h�n nuhtelevasti. "Etk�
sin� my�skin ehk� opetuttaisi orjille pianon soittoa ja
samettimaalausta? Kyll� min� tied�n, mist� kaikki nuo ajatukset tulevat.
Sanopas, miss� sin� olet ollut koko p�iv�n."

"Min� olin Tuomon luona ja kuulin h�nen laulavan."

"Mit�, kuulitko h�nen laulavan? kysyi rouva Clare, kuin ei olisi


ymm�rt�nyt lapsen vastausta.

"Kyll� h�n lauloi. H�n laulaa niin kauniisti lauluja uudesta


Jerusalemista ja loistavista enkeleist�. Ja v�list� h�n lukee minulle
raamattua ja selitt�� tekstipaikkoja."

Rouva Clare l�i yhteen k�tens�, niin h�n h�mm�styi.


"No, no," sanoi is� rauhoittaen, "ei sinun tarvitse tuosta noin
kiivastua. Ei Eva Tuomolta tosiaankaan opi muuta kuin hyv��."

Rouva Clare nyk�ytti tyytym�tt�m�sti olkap�it�ns� ja l�ksi pois, kuin


silloin juuri ilmoitettiin vieraita tulleen.

Claren talossa k�vi tuon tuostakin er�s sukulainen, kesk'ik�inen mies,


jolla oli synkk�, vastenmielisyytt� her�tt�v� muoto. Tuomo pelj�styi,
kuin ensi kerran n�ki h�net, sill� tuo muoto ja nuo synk�t, arasti
katselevat silm�t olivat h�nelle hyvinkin tutut. Herra Legr�e -- h�n se
juuri oli -- oli sukua rouva Clarelle, ja h�n suureksi mielipahakseen
huomasi, miten yst�v�llisesti orjia kohdeltiin t�m�n nuoren
tilanomistajan tyk�n�. Vaikka h�nen ei onnistunutkaan vaikuttaa mit��n
siin� kohdassa, niin h�nell� kuitenkin oli kylliksi tilaisuutta
vaikuttaa muuten vahingollisesti. Legr�e oli kiihkoinen pelaaja ja
juomari, ja herra Clare oli heikkoluonteinen mies, vaikka h�nell� muuten
olikin hyvi� ominaisuuksia. Tuota pikaa h�n kokonaan eksyi samaan
s��nn�tt�m��n el�m��n, kuin tuo toinen tunnoton tilanomistaja vietti.

Ei Tuomokaan ollut huomaamatta j��nyt Legr�elt�, joka pian sai selville,


miten suuri vaikutusvalta t�ll� orjalla oli Evaan. Siit� h�n jo edelt�
p�in alkoi vihata uskollista Tuomoa.

Eva alkoi v�hitellen olla peloissaan Tuomon tulevaisuudesta. H�n oli


huomannut, ett� Legr�e, vaikka vihasikin Tuomoa, kuitenkin samalla
t�hysteli h�nt�, ja olipa Eva kerran my�skin kuullut, miten h�n oli
ostellut Tuomoa h�nen is�lt�ns�. Luultavasti oli Legr�e kuullut Tuomon
uutteruuden ja toivoi h�nest� hy�ty�. Eva heti teki p��t�ksens�. H�n
neuvotteli Ofelian kanssa, jota h�n katsoi toiseksi �idikseen, ja he
sopivat yhdess� toimimaan niin, ett� is� p��st�isi Tuomon vapaaksi.

"Mik�h�n tuolla lapsella taaskin on?" sanoi herra Clare er��n� iltana
serkulleen. H�n ajattelee ja haaveksii aina niin itsekseen, kuin olisi
jotakin joka tekee h�nt� levottomaksi."

"Silt� se n�ytt�� ihan selv��n," my�nsi Ofelia viekkaasti.

"No, Evaseni, mik� sinulla on?" kysyi Clare.

"Min� olen huolissani orjaimme t�hden," vastasi lapsi. "Min� tahtoisin,


ett� he olisivat vapaat, varsinkin Tuomo, joka aina on niin hyv� ja
yst�v�llinen minulle. Hyv�, rakas is�, p��st� h�net vapaaksi! Min� olen
sen jo luvannut h�nelle ja se teki h�net niin onnelliseksi." Eva halaili
is��ns� ja suuteli h�nt� hell�sti.

Clare ei voinut olla t�ytt�m�tt� mit��n lapsensa toivetta. H�n v�h�n


ajatteli ja my�ntyi.

"No, olkoon niin," sanoi h�n, "min� t�yt�n tahtosi, Tuomo p��see
vapaaksi. Mene nyt levolle ja malta mielt�si huomiseen asti."

Huomiseen asti! Herra Clare ei en�� n�hnyt sit� huomenta. Samana iltana
tuli Legr�e h�nt� noutamaan, kuten viime aikoina oli hyvin usein
tapahtunut, ja yhdess� l�ksiv�t he ravintolaan. Siell� joutuivat
muutamat vieraat riitaan, joka kiihtyi verisiksi tuhot�iksi. Clare oli
muutamien muiden kanssa koettanut erottaa riitelij�it� ja tullut
haavoitetuksi. Se haava oli kuolettava, Clare makasi koko y�n tunnotonna
ja ennen aamun koittoa kuoli h�n.
Tuomon vapauttaminen n�ytti nyt unhottuvan. Ensinn� olivat kaikki niin
murheissaan, ett� kukaan ei ehtinyt muistelemaan orja parkoja, ja kuin
Eva viimein melkoisen ajan kuluttua muistutti sit� asiaa �idillens�,
kohtasi h�n jyrkk�� vastarintaa.

Rouva Clare ei ollut koskaan ollut n�iss� asioissa yksimielinen miehens�


kanssa eik� nytk��n tahtonut kuulla puhuttavankaan Tuomon
vapauttamisesta. H�n p�in vastoin kutsui oikeudenpalvelijan ja valtuutti
h�net hoitamaan kaikkia viljelyksi� sek� my�m��n talossa olevia orjia.

Eva l�hetettiin enonsa tyk� Vermontiin, ett� h�n toiselta puolen


unhottaisi is�ns� kuoleman ja toiselta puolen saisi olla n�kem�tt�
Tuomon poisvienti�.

Siihen p��ttyi Tuomon lyhyt onni ja kovain k�rsimysten pilvi� kokoutui


h�nen el�m�ns� taivaalle. Ofelian sanoista ei pidetty lukua; h�n
kirjoitti rouva Shelbylle, ett� nyt oli aika ostaa Tuomo vapaaksi, mutta
vastausta ei en�� voitu odottaa. Kaikki Claren orjat, paitsi kaksi
naispalvelijaa, jotka rouva piti itse��n varten, vietiin New-Orleansiin
ja suljettiin vankilaan ensi huutokauppaan asti.

Kymmenes luku.

Hiljainen k�rsiminen.

Tuomo joutui sen miehen omaksi, jota h�n, muistaen Yrj�n julmaa
kohtelua, oli kaikista enimmin pelj�nnyt: James Legreen.

Pahat huhut, joita t�st� miehest� oli kaikkialle levinnyt, riittiv�t jo


sin�ns� saattamaan kaikki pelk��m��n h�nt�. H�n oli syntyisin Uudesta
Englannista ja oli hurskaan �idin jumalaton poika. Huolellisesti
kylvetty hyvyyden siemen oli langennut hedelm�tt�m��n maahan. Jo ihan
nuorena oli Legree mieltynyt kaikenlaisiin seikkailuihin ja sittemmin
Espanjan siirtomaan taistelun aikana harjoittanut merirosvoiluakin; mit�
ihmiset sanovat syd�mmeksi ja tunnoksi, oli sin� aikana h�nelt� kokonaan
haihtunut. �itins� h�n oli perin unhottanut, ja kuin h�nelle kerran
tuotiin sanoma h�nen kuolemastaan ynn� kutrinen h�nen hiuksiansa, oli
h�n pilkannut t�m�n �idin muistoa, joka h�nt� niin pahuuteen
eksyneen�kin oli aina hell�sti rakastanut, ja heitt�nyt hiukset tuleen.

Entisen merirosvoilunsa aikana oli Legree saanut kokoon melkoisesti


rahoja, joten h�n saattoi ostaa maatilan Lousianasta, l�helt� Red
Riveri� eli punajokea. H�n oli koko seudun, varsinkin orjiensa kauhu.
Siell� t�ytyi hellitt�m�tt� tehd� ty�t� varhain aamusta my�h��n illalla,
pyh�t kuten arkip�iv�tkin, ja jos j�i kuinka v�h� hyv�ns� tekem�tt�
m��r�tyst� p�iv�ty�st�, pid�tettiin kokonaan jo muutenkin niukka ruoka
ja usein viel� lis�ksi ruoskittiin veriin asti. Jokaista viattomintakin,
vastaan sanomiseen vivahtavaa huomautusta rangaistiin ankarimmasti.
Niinp� esimerkiksi orja usein sidottiin kiinni puuhun ja ylt' ymp�ri
sytytettiin tulia, niin ett� h�n k�rsi hirmuisimpia tuskia joista h�net
vapautettiin vasta suurimman h�d�n hetken�. Tahallisesta orjain
tappamisesta laissa m��r�tty� rangaistusta Legree ei pelj�nnyt, koska
h�n varsin hyvin tiesi, ett� oikeus voi tuomita ainoastaan silloin, kuin
oli riitt�v�t todistukset, eik� niit� ollut t�h�n asti viel� koskaan
saatu.

Legree oli ostanut Tuomon paraastaan h�nen muhkean muotonsa ja


vartalonsa t�hden, h�n kun n�ytti h�nest� varsin hyvin sopivan orjain
p��llysmieheksi. Tosin h�nell� oli niit� jo kaksikin, mutta h�n ei
voinut oikein luottaa heihin heid�n silm�npalvelevaisuutensa t�hden,
vaikka he muuten kyll� matelivat maassa h�nen edess�ns� ja muita orjia
pahimmasti r��kk�siv�t. Kvimbo ja Sambo eiv�t en�� miellytt�neet h�nt�.
Tosin h�n oli oppinut jo Claren talossa kylliksi tuntemaan Tuomon
hurskasta luonnetta ja juuri sen t�hden alussa tuntenut jonkinlaista
kammoa h�nt� kohtaan. H�n ei tahtonut tiet�� mit��n Jumalasta eik�
uskonnosta siit� asti, kuin h�n niin sanoaksemme oli antanut itsens�
perkeleelle. Mutta h�n toivoi saavansa Tuomon k��nnetyksi omaan
uskoonsa.

Tuomo oli herra Clarelta saanut lahjaksi paljon vaatteita; ne nyt heti
Legree omisti. H�nen t�ytyi my�skin riisua siisti nuttunsa ja hyv�t
saappaansa, joita h�n t�h�n asti oli k�ytt�nyt, ja niiden sijaan ottaa
pilalle kulunut mekko ja paksut puukeng�t. Kaikki hartauskirjat otettiin
pois Legreen haltuun taikka heti poltettiin.

Pian Tuomo tutustui kaikkiin t�ihin t�ll� tilalla. H�n oli s��nn�llinen
kaikessa, mit� hyv�ns� teki, ja luuli sill� sek� uutteralla
toimeliaisuudella saavansa torjutuksi onnettomuudet ainakin osaksi.
Legree, pit�en h�nt� salaa silm�ll�, heti huomasi h�net paraimmaksi
ty�mieheksi, mutta samalla my�skin varsin hyvin n�ki, mitenk� Tuomossa
joka kerran, kuin is�nt� jotakin orjaa ankarasti puhutteli taikkapa
kurittikin, her�si syv� s��lin tunne.

Sen t�ytyi ennen kaikkea muuttua. Tunteellista orjain p��llysmiest� h�n


ei tarvinnut eik� voinut k�ytt��, ja kuin h�n puolestaan oli vakuutettu,
ett� luotettavampaa per��nkatsojaa ei voinut mist��n saada niiksi
ajoiksi, jolloin h�n itse oli poissa viljelyksilt�ns�, niin h�n ryhtyi
kaikilla mahdollisilla keinoilla tylsytt�m��n Tuomon mielt�.

Orjain joukossa oli my�skin vaimo, nimelt� Cassy, joka n�ht�v�sti oli
paremmassa puvussa ja yleens� n�ytti nauttivan erityist� suosiota.

H�n oli ehk� viidenkymmenen vuoden i�ss�, iholtaan verraten vaalea sek�
vartaloltaan yh� viel� muhkea; h�nell� oli paljonsanova katse, jossa
n�kyi enempi ylpeytt� kuin orjallista n�yryytt�. Legreehen oli Cassyll�
vaikutusvalta, joka kummastutti kaikkia, jotka t�m�n herran tunsivat.
Vaikka h�n olikin raaka orjiansa kohtaan, niin h�n ei juuri koskaan
pahoin kohdellut Cassy�, vaan p�in vastoin ihan julkisesti antoi h�nen
ottaa itselleen mink� mit�kin etuoikeuksia. Jos h�n joskus k�vikin
orjain t�iss�, niin se tapahtui paremmin omaksi huviksi kuin
ulkonaisesta pakosta.

Cassy oli sin�kin aamuna puuvillan korjuussa, kuin Tuomo ensi kerran sai
k�rsi� kuritusta Legreen tilalla.

Se tapahtui n�in. Puuvillan noukkiminen tapahtui p��llysmiesten Kvimbon


ja Sambon l�sn� ollessa m��r�ttyjen s��nt�jen mukaan. Puuvillakorit
olivat hyvin suuret ja jokaisen niist� t�ytyi iltaan asti olla
t�ytettyn�, viel�p� sen painoiseksi sullottunakin, kuin oli m��r�tty.
Legree itse oli aina punnitessa l�sn�, ja kenen korista puuttui kuinka
v�h� hyv�ns�, h�nt� s��lim�tt� ruoskittiin.
Sen Tuomo tiesi varsin hyvin ja kuultuaan er��n vanhan sairaan
neekerivaimon j��v�n j�lelle ty�ss�ns� auttoi h�nt� voimainsa mukaan.

Vanhus hyvin kummastui siit� yst�vyyden ty�st�, jollaista ei kukaan koko


maailmassa ollut h�nelle viel� osoittanut, ja alussa vastustelikin,
sanoen Tuomon voivan saada siit� ik�vyyksi�. Vaan Tuomo vakuutti
saavansa sittekin oman p�iv�ty�ns� t�yteen. Se h�nelle tosin ei olisi
onnistunut, jos Cassy, n�hty��n t�m�n tapauksen, ei olisi auttanut
h�nt�.

"Te ette ole viisas," sanoi Cassy h�nelle, "muuten teille ei johtuisi
mieleenk��n auttaa toisia. Olkaahan vain kuukauden p�iv�t t��ll�, niin
olette tyytyv�inen, jos edes oma nahkannekaan s�ilyy ehe�n�."

Mutta siihen asia ei p��ttynyt. P��llysmies Sambo oli n�hnyt my�skin


koko tapauksen ja juoksi luo sek� l�i Tuomoa ruoskalla kasvoihin. Vanhaa
neekerivaimoa h�n vain potkasi. Se onneton, jo ennest��nkin ihan
voimaton, kaatui nyt maahan py�rryksiin. Mutta Sambolla oli omat
keinonsa. H�n otti levollisesti suuren neulan ja pisti sen vaimolle
nuppua my�ten lihaan. Vanhus parahti tuskasta ja nousi yl�s.

"N�etk�s, vanha noita, se auttaa paremmin kuin salmiakki!" ivasi Sambo


ja k��ntyi sitte heti Cassyyn p�in rankasemaan h�nt�kin. Mutta Cassy
astui s�ihkyvin silmin h�nelle vastaan.

"Konna, uskallapahan koskea minuun!" uhkasi h�n. "Viel� minulla on


kylliksi valtaa revitt�� sinut tai hakkauttaa palasiksi! Yhdell� sanalla
min� sen aikaan saan."

P��llysmies-orja vaikeni ja per�ytyi pois.

Tietysti t�m� tapaus ei j��nyt ilmoittamatta Legreelle. H�n jo itsekseen


iloitsi siit�, koska h�nell� nyt muka oli tilaisuus saattaa Tuomo
toiselle mielelle. Kuin ty�ajan lopussa koreja punnittiin, h�n tosin
harmikseen huomasi vanhan neekerivaimon korin t�yspainoiseksi, mutta h�n
ei siit� h�mm�stynyt, vaan sanoi, ett' ei se voinut olla totta.

Vanhus vapisi, sill� h�n tiesi, mit� nyt tuli. Legree heti k��ntyi
Tuomon puoleen sanoen:

"Kuules, Tuomo, tied�th�n, ett� min� en ole aikonut sinua tavalliseen


ty�h�n, vaan orjain p��llysmieheksi. Sinun pit�� heti ryhty� virkaasi ja
ruoskia t�t� akkaa."

"O, hyv� herra, �lk�� minua pakottako siihen!" pyyteli Tuomo. "Min� en
sit� mitenk��n voi."

"Etk� tottele?" sanoi Legree, ja suoni h�nen otsassaan huomattavasti


paisui. "No, maltahan, kyll� min� opetan sinut tottelemaan niin, ett�
totta tosiaan muistat."

H�n sieppasi l�himm�lt� orjalta ruoskan k�dest� ja sivalsi Tuomoa poikki


kasvojen niin, ett� veri alkoi tipahdella. "Tuosta saat osasi!" sanoi
Legree ly�dess��n. "Etk� viel�k��n voi tehd� sit�, h�?"

"Herra, min� en sit� voi", vastasi Tuomo, pyyhkien verta kasvoistaan.


"Ilolla min� teen ty�t� y�t p�iv�t niin kauan, kuin kipin�k��n el�m�� on
minussa. Vaan se, jota te vaaditte minulta, on v��ryytt�; min� en
koskaan voi tehd� sit�."

Kaikki l�sn� olevat orjat pelj�styiv�t t�st� puheesta, joka heist� oli
��rett�m�n uskalias. Legreekin tavoitteli pitk��n aikaa sanoja, jotka
kylliksi ilmaisisivat h�nen kiukkuansa.

"Mit�," tiuskasi h�n viimein, "uskallatko sin�, musta koira, sanoa sit�
v��r�ksi, jota min� k�sken! Uskallatko vastustella!"

"Herra," puhui Tuomo lempe�ll�, k�rsiv�isell� ��nell�, "ajatelkaahan


toki: kuinka min� voisin pakottaa itseni ruoskimaan t�t� vaimoparkaa,
joka jo ilmankin on enemmin kuollut kuin el�v�? Jos tahdotte tappaa
minut, hyv� herra, niin tehk�� se, mutta kanssa-orjaani min� en koskaan
rupea kiduttamaan."

Legreen vimma kiihtyi nyt ylimmilleen. H�n ei en�� kiljunut, vaan vapisi
sis�llisest� kiihtymyksest�. Tyynnytty��n sen verran, ett� kykeni
puhumaan, k�ski h�n molempia py�velej�ns� Samboa ja Kvimboa viem��n pois
Tuomoa ja ruoskimaan h�nt� niin kauan, ett� h�nelle riitt�isi siit�
viikkokausiksi. Pilkallisesti nauraen ryhtyiv�t k�tyrit ty�h�ns�.

Oli jo my�h��n y�ll�. Tuomo v��ntelehti voihkaen ja verta vuotaen


kovalla tilallaan. H�nen tuskansa olivat hirmuiset ja niit� viel�
enensiv�t lukuisain moskitos-s��skien pistelemiset ja polttava jano.
Koko maailma n�ytti hylj�nneen Tuomon eik� h�n itse kyennyt edes
askeltakaan liikkumaan, vaikka ihan h�nen vieress��n olisi ollut
kirkkainta juomavett�.

"O laupias Jumala, katso armollisesti minun viheli�isen puoleeni ja auta


minua voittamaan t�m�kin rasitus!" rukoili h�n, milloin v�risten
vilusta, milloin tuntien kuumeen poltetta.

Silloin aukesi ovi ja siit� astui sis��n vaimo, palava kynttil� k�dess�.

"Kuka hyv�ns� lienet," vaikeroi Tuomo heikolla, tuskin kuuluvalla


��nell�, "anna minulle vett� Jumalan laupeuden t�hden, sill� min� vallan
menehdyn janoon."

Cassy -- h�n se oli -- laski pois lyhtyns�, kaatoi tuomastansa pullosta


vett� lasiin ja antoi sairaalle.

"T�ss� on, juokaa!" sanoi h�n, nostaen Tuomon p��t� ja kannattaen sit�.
"Se vahvistaa teit�. Tiesinh�n min�, ett� n�in oli k�yv�. Eik� olekaan
minulla ensi kerta nousta n�in y�ll� virvoittamaan teid�n tilassanne
olevia onnettomia."

"Jumala teit� palkitkoon!" vastasi Tuomo, juotuaan h�t�isesti kolme


lasia.

Sitte Cassy veti ovesta sis��n hein�s�kin, joka oli v�h�n kostutettu, ja
k�ski Tuomoa siirtym��n sille.

Kauanpa kesti sairaan neekerin ponnistella, ennen kuin jaksoi totella


yst�v�llist� neuvoa. Vaan kuin h�n viimein oli makaamassa s�kill�, tunsi
h�n haavojensa polttavan tuskan melkoisesti lievenev�n. Cassy viel�
asetti puuvillatukun h�nelle p��n alle ja istahti sitte sairaan viereen
maahan.
"Mies parka!" puhui h�n, katsellen Tuomoa s��liv�sti. "Siin� makaatte
nyt tuskissanne ja k�rsitte hirveint� kipua. Ja mit� varten oikeastaan?
kysyn min�. Te teitte kuin kunnon mies, mutta luuletteko sill� ket��n
hy�dytt�neenne? Pikemmin te vain pahensitte omaa tilaanne ja toistenkin.
Te olette perkeleen kynsiss� ja, koska h�n on v�kev�mpi, t�ytyy teid�n
taipua."

"O hyv� Jumala!" huokasi Tuomo, "kuinka se olisi mahdollista? Miten min�
voin taipua?"

"Mitenk�? No, taipumistahan t�m�kin tilanne on. Min� huomaan, ett� te


ette ollenkaan tied�, mit� t��ll� tapahtuu, mutta min� tied�n. Min� olen
viett�nyt kaksikymment� vuotta t��ll�, kaksikymment� vuotta t�m�n miehen
vallassa! Te olette t��ll� yksin�isell� maatilalla, kaukana kaikista
muista ja autioiden soiden keskell�. T��ll� on ainoastaan orjia. Kukapa
siis voi p�tev�sti todistaa, jos teid�t el�v�n� poltetaan, nyljet��n,
hakataan kappaleiksi, koirilla revitet��n taikkapa vain ruoskitaan
kuoliaaksi? Oh, te ette osaa ajatellakaan, mit� kaikkea tekem��n se mies
kykenee. Jos min� kertoisin kaikki, mit� olen t��ll� itse n�hnyt ja
muilta kuullut, niin teilt� hiukset nousisivat pystyyn ja hampaat
kalisisivat kauhusta! Min�..."

H�n vaikeni itsest��n, ik��n kuin olisi liian paljon puhunut ja katseli
pitk�n aikaa tutkivasti Tuomoa. Sitte jatkoi h�n:

"Min� aioin vain sanoa, ett� vastustuksesta ei ole mit��n apua, ett�
t��ll� ei jumalallinen eik� inhimillinen laki voi teit� v�hint�k��n
auttaa. Ja ansaitsevatko muka teid�n kanssaorjanne, ett� k�rsitte heid�n
t�htens�? Uskokaa minua, he eiv�t ansaitse. P�in vastoin he ensi
tilaisuudessa olisivat valmiit k��ntym��n julmuudessaan teit� vastaan."

"Orja parat!" puhui Tuomo s��liv�sti. "Kuka on heid�t sitte niin


julmiksi tehnyt? Ja jos he nyt ovatkin sellaisia, pit��k� minun sitte
tulla saman kaltaiseksi? Ei, ei, min� kiit�n syd�mmeni pohjasta teit�
neuvostanne ja �skeisest� avustanne, mutta min� en voi tehd� itse�ni
toiseksi, kuin olen. Min� olen kadottanut kaikki, vaimon, lapset, kodon
ja hyv�n is�nn�n -- mit�p� olisikaan minulla en�� j�ljell�, jos en en��
voisi luottaa taivaasenkaan?"

"Mit� sitte teette," vastusti Cassy, "kuin se hirvi� huomenna uudestaan


uhkaa ja r��kk�� teit�? Min� tunnen h�net ja minua kauhistaa jo
ajatellakin, mill� kaikilla keinoilla h�n koettaa saada teid�n mielt�nne
muuttumaan. Ja viimein teid�n kuitenkin t�ytyy taipua."

"Jumala armahtaa minun sieluani ja minua varjelee heikkoudesta", sanoi


Tuomo luottavaisesti.

"Ihan samaa olen jo monestikin kuullut ja aina on loppu ollut ihan p�in
vastoin. Katsokaa minua! Nyt saatatte huomata minut voimakkaaksi ja
etuoikeuksia nauttivaksi, mutta eip� ennen ollut niin. T��ll� min�kin
olen oppinut kuuliaisuutta."

Tuomo koetti nousta v�h�n, ja tuskissaankin katsoi h�n uteliaasti


Cassyyn.

"Min� olen orjana syntynyt," alkoi vaimo, v�h�n mietitty��n, kertoa,


"vaan kasvoin onnellisesti. Hell�t vanhemmat koettivat tyydytt�� kaikkia
minun toiveitani eik� minulla silloin ollut aavistustakaan kurjuudesta.
Is� ja �iti kuolivat, min� jouduin naimisiin Henrylleni, joka oli paras
ja rakastettavin mies. Is�nt�mme kohteli meit� enemmin vertaisinansa
kuin orjina, seitsem�n vuotta kesti sit� onnea. Silloin Henry kuoli
keltaruttoon."

H�n hengitti raskaasti ja n�ytti vaipuvan muistoihinsa. V�h�n ajan


p��st� kertoi h�n edelleen:

"Minulla oli kaksi suloisen siev�� lasta. Vanhempi oli poika Henry,
is�ns� kaima ja kuva. H�nell� oli is�ns� silm�t, is�n korkea otsa ja
ihmeen kaunis kiharap��. Toinen lapsi, pikku Elisabet, oli tuleva ihan
minun n�k�isekseni. N�m� Henrylt� minulle j��nyt perint� olivat minulla
ainoana lohdutuksena. T�ll� v�lin oli my�skin is�nt� kuollut ja tila
joutunut er��lle Stuartille, joka oli vainajan l�hin sukulainen.
Minutkin kirjoitettiin orjain luetteloon. Siihen saakka ei ollut mit��n
valittamista sill� herra Stuart oli hyv�ntahtoinen mies. Mutta h�nell�
oli suuri keinotteluhalu, ja kohta mekin saimme kuulla, ett� h�n aikoi
my�d� sen tilansa. Ja niin tosiaan tapahtuikin, tila my�tiin ja orjat
my�tiin huutokaupalla New-Orleansin torilla. Minut lapsineni oli jo
ennen Legree ostanut minun tiet�m�tt�ni, h�n ilmoitti sen minulle
kylm�kiskoisesti ja n�ytti papereja, jotka sen todistivat. Min� en
ensinn� tahtonut l�hte�, sill� tiesin kyll�, mik� hirvi�n maine t�ll�
ostajalla oli. Mutta h�n s��lim�tt� uhkasi antaa pois molemmat lapseni,
ett� min� en ik�n�ni en�� saisi niit� n�hd�. Mit�p� minun silloin auttoi
muuta kuin taipua. Voi, millainen el�m� sitte alkoi! Tuhannesti olisin
mieluisemmin tahtonut kuolla kuin niiden kahleiden painoa kest��. Min�
vihasin, min� inhosin t�t� miest�. Ja kuitenkin pelk�sin tehd� h�nt�
tyytym�tt�m�ksi. Lapsi parkoja h�n kohteli raa'asti ja syd�mmett�m�sti.
Varsinkin Henryss� huomasi h�n aina moittimista ja lakkaamatta h�nt�
haukkui, eik� poika sit� aina k�rsinyt. Henry oli perinyt is�ns�
kopeanlaisen mielen eik� h�nt� ollut koskaan voitu kurittamalla hillit�.
Min� tuskissani koettelin pit�� heit� niin et��ll� toisistaan kuin
mahdollista, min� rukoilin Henry� olemaan k�rsiv�llinen ja taipuvainen,
vaan en voinut est�� hirmuista tapausta tulemasta. Kuin er��n� aamuna
her�sin olivat molemmat lapseni poissa -- ne oli my�ty!"

"�iti parka!"

"Min� melkein mielett�m�n� sy�ksyin sen hirvi�n luo, min� raivosin ja


riehuin ja kirosin h�nt� helvettiin saakka, vaan se ei v�h��k��n
koskenut h�neen; h�n vain rauhallisesti sytytti sikarinsa, viel�p�
julkesi n�ytt�� minulle lapsista saadun summan, niiden veren hinnan.
Monen viikon p��st� l�hetettiin minut asialle ja min� silloin jouduin
l�helle orjain vankilaa. Sen oven edess� tunkeili ihmisi� ja min� kuulin
lapsen ��nen. Min� juoksin sinne ja tunsin Henryni. H�n silloin
kiskasihe irti muutamilta miehilt�, jotka koettivat pit�� h�nt� kiinni,
juoksi minun luokseni ja tarttui minuun h�t�isesti kiinni. Miehet
tulivat hirve�sti kiroillen j�ljest� ja er�s heist�, jonka muotoa en
koskaan unhota, �r�hti vastaukseksi minun kysymykseeni, ett� poika oli
siit� asti, kuin h�net oli ostettu ollut lakkaamatta uppiniskainen,
jonka t�hden h�n nyt oli vankeudessa saamassa opetusta, jota h�n viel�
kauan oli muistava. Min� pyysin ja rukoilin hartaimmasti, mutta he eiv�t
olleet kuulevinaankaan, vaan kiskoivat pois lapsiparan, joka yh� viel�
riippui minussa kiinni, raastoivat h�net niin rajusti pois, ett� minun
hameestani kappaleita repeili mukaan. Et��lt�kin viel� kuulin Henryn
itkev�n ja vaikeroivan. Min� riensin tai oikeammin juoksin kuin takaa
ajettu mets�nel�in kotiin ja lapseni toivoton itku lakkaamatta kaikui
korvissani. Ihan heng�styksiss�ni sy�ksyin Legreen huoneesen, kerroin
h�nelle, mit� olin n�hnyt ja kuullut, ja rukoilin h�nen apuansa. H�n
vain nauroi ja pilkaten selitti pojan nyt vasta p��sev�n hyville
p�iville. Silloin menetin malttini, jota oli vaikea pit�� jo siihenkin
asti; min� sieppasin p�yd�lt� ter�v�n mets�styspuukon ja sy�ksyin tuon
hirvi�n p��lle. Mit� sitte tapahtui, en tied�, sill� min� py�rryin ja
olin p�iv�kausia tunnottomana. Min� en luullut en�� paranev�ni enk� sit�
toivonutkaan. Mutta niin kuitenkin tapahtui, kuume katosi ja min�
virkosin j�lleen. Nyt oli minun aikani tullut. Sattumus oli minulle
otollinen, min� sain katsahtaa tuon miehen entisyyteen, joka oli t�ynn�
kauhua ja rikosta, ja siit� l�htein min� pidin h�nt� kiinni
omatekoisista kahleistaan. Tuo syd�mmet�n julmuri muuttui matelevaksi
imartelijaksi ja koetti t�ytt�� jokaista toivettani, paitsi vapauden
saantia. H�n osti minulle poikani, rakkaan Henryni, takaisin ja siit�
t�ytyi minun luvata olla vaiti h�nen rikoksistaan kuolemaani asti. Poika
parka ei saanut kauan olla minun luonani, ankara kuume tempasi h�net
pois."

Cassy vaikeni melkein kuin v�syneen�. Tuomo oli h�nen kertomuksensa


kuullessaan melkein unhottanut omat tuskansa ja ik��n kuin itse ollut
kaikkea kokemassa kertojan kanssa. Legree h�nt� ihan kauhistutti.

"Kyll�p� olette tekin k�rsinyt paljon, liian paljon!" sanoi h�n


s��liv�sti.

"Kiduttajanne eiv�t pid� min��n meid�n k�rsimyksi�mme. Min� olen


astuskellut pitkin katuja, ep�toivo syd�mmess�, ja olen toivonut, ett�
talot kukistuisivat p��lleni taikka kivet altani sy�ksyisiv�t syvyyteen.
Sellaiset olivat tunteeni ja sellaisena min� kerran astun tuomiop�iv�n�
Jumalan eteen todistamaan niit� vastaan, jotka ovat turmelleet minulta
ja lapsiltani ruumiin ja ehk� sielunkin."

Tuomo katsoi Cassy� hyvin tarkkaavasti.

"Sanoittehan ett� teill� oli viel� toinenkin lapsi. Ettek� ole saaneet
mit��n tietoa, mihin Elisabet on joutunut?" kysyi h�n.

Cassy pudisti p��t��n.

"Varmaan tied�n vain sen verran, ett� h�net on my�ty jollekin Shelbylle.
Senkin sain kuulla vasta per�st� p�in Legreelt�. Min� olen usein
vaatinut h�nt� tiedustelemaan, ja viimein h�n toikin minulle sanoman,
ett� Elisabet on kuollut herra Shelbyn tilalla."

"Legree on teit� pett�nyt", sanoi Tuomo niin jyrk�sti, ett� Cassy heti
aavisti siit� jotain erityist�. "Niinp� tiet�k��, teid�n Elisabetinne
el�� ja min� itse olen n�hnyt h�net kasvoista kasvoihin."

"El��k� Elisabet!" riemuitsi Cassy hyvin innoissaan. "O puhukaa,


puhukaa! Sanokaa, mist� min� h�net l�yd�n."

"Sit� min�, paha kyll�, en tied� teille sanoa", vastasi Tuomo


murheissaan. "H�n karkasi ja Jumala vain tiet��, miss� h�n nyky��n
oleskelee."

H�n kertoi sitte, mik�li tuskiltaan jaksoi, heikosti ja katkonaisesti


Elisabetin vaiheet. Kuin h�n puhui Yrj�st� ja ilmoitti h�nen juuri
olleen joku aika sitte Legreen tilalla, tunsi Cassy v�h�n sis�llist�
mielihyv��. H�n varsin hyvin muisti h�net, oli aina osoittanut h�nelle
hyv�ntahtoisuutta, jopa viimein auttanut h�nt� pakoonkin.

Kuin Tuomo p��tti kertomuksensa, nousi Cassy ja sanoi tavattoman


lempe�ll� ��nell�, joka tuntui omituiselta h�nen �skeisen kiihkonsa
j�ljest�:

"Tuomo, te ette tied�k��n, miten suuressa kiitollisuuden velassa min�


olen teille t�st� ilosanomasta. Kun nyt tied�n, ett� lapseni, edes yksi
lapseni viel� el��, on omakin el�m�ni j�lleen tullut jonkin arvoiseksi.
Min� en nyt j�t� mit��n keinoa k�ytt�m�tt�, saadakseni n�hd� j�lleen
tyt�rt�ni, en," -- nyt taas leimahti ilmi h�nen kiihkonsa -- "vaikka
minun pit�isikin k�yd� tuon hirvi�n ruumiin ylitse! -- Voinko viel�
auttaa teit�, mies parka?" kysyi h�n sitte.

Tuomo ei vastannut kysymykseen. H�nt� oli Cassyn viime huomautus


kauhistuttanut.

"Jopa te lausuitte kovia sanoja ettek� suinkaan tarkoittaneet niill�


totta", sanoi h�n. "Tehk��t niille hyv��, jotka teit� vainoovat,
neuvotaan sanassa. Jospa toki menisitte h�nen tyk�ns�, joka janooville
antaa el�v�� vett�."

"H�nenk� tyk�ns�? Nuorena tytt�n� min� usein kyll� n�in h�nen kuvansa
alttarin yll�. Mutta h�nt� ei ole t��ll�, t��ll� asuu vain synti! Vaan
ei," jatkoi h�n heti hiljemmin ja hartaasti kuiskaten, "ei, min� tahdon
nyt taas uskoa h�neen, nyt, kuin tied�n, ett� h�n ei ole k��nt�nyt
kasvojansa kokonaan pois minusta."

Tuomo alkoi puhua, vaan Cassy esti.

"�lk�� en�� puhuko mit��n, mies parka, te olette jo kylliksi v�sytt�neet


itse�nne ja teid�n pit�isi nyt koettaa nukkua."

H�n pehmitteli uudestaan sairaan vuoteen, asetti vesipullon h�nen


l�hellens� ja poistui yht� hiljaa, kuin oli tullutkin.

* * * * *

Ihan samaan aikaan, kuin Cassy oli y�ll� Tuomo paran luona, tapahtui
Legreen huoneessakin jotain, vaikka paljon meluisemmin.

Legree oli Tuomon h�pe�llisen ruoskimisen j�lkeen hyvin kiukkuinen.


H�nt� suututti, ett� oli kiivastuksissaan tehnyt kelvollisimman
neekerins� ty�h�n kykenem�tt�m�ksi, viel�p� juuri kiireimp�n� puuvillan
korjuun aikana. Hankkiakseen parempaa mielt� meni h�n huoneesensa,
teetti v�kev��, p�ihdytt�v�� punssia ja alkoi sit� hyvill��n
ryypiskell�.

Tuskin ehti kymment� minuuttia kulua, niin Sambo astui sis��n sen
n�k�isen�, ett� h�nell� oli jotain t�rke�� ilmoitettavana. Paperiin,
joka l�hell� oli k�dess�, kiintyi heti herran huomio.

"Mit� sin� siin� tuot, tyhmyri?" tiuskasi h�n.

"Se on tenhokalu!" vastasi Sambo arasti.

"Narri, mit� nyt hulluttelet?"


"Min� luulen, ett� se on noitain lahja, joka tekee, ett� meid�n
ruoskimisemme ei tehoa Tuomoon. Se oli h�nell� mustassa nauhassa
kaulassa."

Kuten kaikki Jumalan pilkkaajat, niin my�skin Legree oli eritt�in


taikauskoinen. Sen t�hden h�nen kasvoissaan n�kyi levottomuutta, kuin
h�n otti paperin ja avasi. Siin� oli hopeadollari ynn� hiuskihara.
Kiharan oli Tuomo saanut Evangeline Clarelta, dollari oli Edvard Shelbyn
antama muistiraha.

Legree pudotti heti rahan, mutta hiuskihara kiertyi kuin jostakin


salaisesta vedosta h�nen sormeensa.

Siit�p� alkoi hirmuinen mellakka. Silm�t vimmasta ja kauhusta s�ihkyvin�


juoksenteli Legree kuin mielipuoli huoneessa.

"Peto!" tiuskasi h�n neekerille, kuin h�nen viimeinkin onnistui saada


kihara sormestaan irroitetuksi ja tuleen heitetyksi. "Mit� sin�
tuollaisia perkeleen ansoja kuljettelet! Uskallapahan viel� kerran tuoda
sellaisia minulle! T�st� saat nyt tyhmyydest�si!"

Sambo sai potkauksen ja oli iloinen, ett� sill� p��si sielt�.

Herra Legreen kiihkon syy kyll� selvi�� sinulle, hyv� lukija, jos
muistat er��n jo edell� mainitun asian, H�n oli pilkaten heitt�nyt
tuleen �iti vainajansa kiharan, joka oli tuotu h�nelle samassa kuin
sanoma �idin kuolemastakin. Evangelinen kihara muistutti h�nelle tuon
synnillisen teon vilkkaasti mieleen ja, kuin se h�nelle nyt, sattumalta
kiertyi sormen ymp�ri, kuten �idinkin kihara oli kiertynyt, luuli h�n
t�t� tapausta �itins� l�hett�m�ksi muistutukseksi ja kauhistui
sanomattomasti.

Huumatakseen oman tunnon vaivojansa tyhjensi Legree punssilasin toisensa


per�st�. H�n oli kuulevinaan ��nen huutavan: "Sin� heitit �itisi kiharan
tuleen, sen t�hden �itisi kirous heitt�� sinut helvetin tuleen!" Mit�
enemm�n h�n joi, sit� el�v�mmiksi tulivat h�nen mielikuvituksensa
kauhukuvat, ja kuoleman hiljaisuus, joka vallitsi h�nen ymp�rill��n,
vahvisti viel� enemm�n tuota kauhistuksen tunnetta.

Viimein h�n hyp�hti yl�s. H�n ei en�� jaksanut k�rsi� omaa


mielikuvitustansa, h�nen t�ytyi saada seuraa, se yksin voi her�tt��
h�net uneksimisestaan. H�n puhalsi mets�stystorveensa ja se molemmille
orjainp��llysmiehille hyvin tuttu ��ni juoksutti heti Kvimbon ja Sambon
h�nen luoksensa. Melua, huumaavaa soittoa is�nt� tahtoi. Legree toimitti
neekereille runsaasti viinaa ja, kuin he v�h�n ehtiv�t p�ihty�, t�ytyi
heid�n v�list� laulaa, v�list� hyppi� ja v�list� olla nyrkkisill� eli
yleens� pauhata niin paljon kuin mahdollista herransa huviksi ja
paremmalle mielelle saattamiseksi.

Sekin melu loppui viimein, molemmat orjat olivat poistuneet ja Legree


oli melusta ja pauhusta huumautuneena ja ihan p�ihtyneen� nukkunut. Vaan
pahat tuskastuttavat unet alkoivat nyt ahdistella. Valkoisella harsolla
verhottu olento tuli h�nen tyk�ns� ja koski h�neen j��kylm�ll�
k�dell��n. Hiuskihara n�kyi uudestaan, mutta t�ll� kertaa hyvin suurena
ja h�nen kaulaansa kiertyv�n�. Yh� lujemmalle ja kire�mm�lle kiertyi se,
niin ett� h�n tuskin en�� voi hengitt��. Lukemattomain ��nien kammottava
kuiskailu kuului h�nen korviinsa ja se kuiskailu ja ne ��net johtivat
h�nelle mieleen asioita, joista h�nen verens� oli j�hmetty�. Sitte h�n
taas makasi hirvitt�v�n syvyyden partaalla; hurjasti huutaen ja parkuen
pysyttelihe h�n kiinni ja h�nen takanaan seisoi Cassy, uhaten sys�t�
h�nt� alas �yr��lt�. Ja Cassyn viereen ilmestyi �kisti toinen olento,
j�ttil�isen kokoinen, silm�t kuopallaan ja nyrkki uhkaavana. Kauhuissaan
k��ntyi Legree pois p�in, vaan samassa jo tunsi putoavansa, ja synkk�in
haamujen helvetillinen nauru kaikui joka taholta. Aamuaurinko valoi
loistavaa, yst�v�llist� kultaansa ikkunoista sis��n, kuin Legree viimein
her�si. Vaan h�nen syd�mmess��n ja mieless��n oli kolkkoa ja kamalaa,
sill� siell� asuivat viel� kaikki unien kauhut. H�n heng�hti
helpotuksesta, kuin n�ki Cassyn tulevan.

"Olipa se helvetillinen y�, Cassy!" sanoi h�n l��h�tt�en. "En min�


tahtoisi sit� en�� toista kertaa kokea."

Ja h�n kertoi eilisillan tapaukset ja y�n kauhut. Cassy k�ytti


tilaisuutta hyv�kseen ja taivutti Legreen j�tt�m��n aiotut julmuutensa
Tuomoa kohtaan toistaiseksi. Ei Cassy koettanutkaan her�tt�� tuossa
hirvi�ss� s��lin tunteita, siksi h�n oli liian viisas, vaan h�n tiesi
paljon tehokkaamman keinon. H�n tiesi Legreen ly�neen vetoa naapuriensa
kanssa ja luvanneen t�n� vuonna olla puuvilloinensa ensimm�isen�
New-Orleansin torilla. Ja koska pohjoisamerikkalaiset kuten
englantilaisetkin ovat kiihkoisia vetojen ihailijoita, niin t�ss�
tietysti ei ollut mik��n pieni summa vedossa. Sen t�hden Cassy huomautti
herrallensa, miten helposti h�n saattaisi menett�� vetonsa, jos h�n
riist�isi ty�st� niin kelvollisen ty�miehen kuin Tuomo, ja miten
riemullisesti toiset vedonly�j�t siit� nauraisivat. Legree, jonka
luonteessa turhamaisuus ja voitonhimo hyvin suuresti vallitsivat, otti
Cassyn sanat huomioonsa, p��tti toistaiseksi olla v�hemmin ankara Tuomoa
kohtaan ja arveli itsekseen saattavansa kyll� korjuuajan j�lkeen
runsaasti korvata, mit� siihen asti tuli laiminly�dyksi.

Tuomo oli sen j�lkeen, kuin Cassy oli niin suuresti lievitt�nyt h�nen
tuskiansa, suloisesti nukkunut ja vieh�tt�v�t unet, joita h�n n�ki,
olivat jyrkk�n� vastakohtana Legreen kauheille unille. Is�nn�n raaka
��ni her�tti h�net viimein kammottavaan ilmi el�m��n.

"Laiskuri!" �rj�si h�nelle valtias, "kuinka kauan sin� aiot nukkua? Etk�
tied�, ett� villan poiminnalla on kiire ja ett� ty�t� on yllin kyll�?"

Pari potkausta ja muut r��kk�ykset saattoivat Tuomon nousemaan, vaikka


h�n viel�kin oli niin sairas, ett� tuskin jaksoi liikkua. Ei Tuomo viel�
oikein ehtinyt yl�sk��n, kuin Legree heitti h�net takaisin maahan ja
vaati h�nt� pyyt�m��n anteeksi eilist� tottelemattomuuttansa ja
kunnioituksen puutettansa.

Tuomo ei liikahtanut.

"Polvillesi! sanon min� viel� kerran!" kiljasi Legree ja sivalsi


ratsupiiskallansa orjaa.

"Herra, mit� pyyt�isin teilt� anteeksi, kun en tied�, mit� olen


rikkonut?" sanoi Tuomo lempe�sti. "Kun en tehnyt, mik� minusta oli
v��rin, siit� ette toki voi syytt�� minua. Julmaan tekoon min� en
koskaan ryhdy, tulkoon sitte mit� hyv�ns�."

"Nyt et varmaankaan ajattele, mit� kaikkea viel� voi tulla", pilkkasi


Legree. "Vai luuletko ehk�, ett� min� katson noita paria piiskan
sivallusta kyllin riitt�v�ksi? Narri mik� olet! Min� toimitan sinulle
rangaistuksen, jonka rinnalla kaikki t�h�nastiset ovat olleet vain
lasten leikki�! Mit�p� sin� esimerkiksi sanoisit, jos sinut sidottaisiin
puuhun ja ylt' ymp�ri sytytett�isiin sievi� rovioita H�, eik� siin�
olisi huvia nauraa ihan kuollaksensa?"

"Herra Legree," sanoi Tuomo, "te kykenette tekem��n, mit� hyv�ns�, sen
min� kyll� tied�n. Mutta enemp�� kuin ruumiin te ette voi tappaa -- ja
sitte seuraa ijankaikkisuus."

T�m� yksi sana levitti taivaista valoa orja paran sieluun ja sama sana
t�ytti is�nn�n mielen sanomattomalla ahdistuksella.

"Kuin te minut ostitte, herra Legree, niin te toivoitte saavanne


uskollisen ja rehellisen palvelijan. Se min� olen teille ollutkin ja
tahdon aina olla. Aikani ja voimani, kaikki min� annan teille, vaan en
sieluani, se on Jumalani oma ja h�nen vallassansa. Jos tahdotte kiduttaa
minut kuoliaaksi, niin tehk�� se, sill�..."

"Todellako?" �r�hti Legree vihan vimmassa. "Viel�k� sin� kiusaat minua


ja saatat kiusaukseen? Perkele sinua auttanee tuskissasi."

"Ei mik��n perkele, vaan Jumala kaikkivaltias", vastasi Tuomo.

"Kelvoton koira, ett� min�..."

Tuomo sai korvapuustin nyrkill�, joka h�net kaatoi maahan.

Samalla tunsi Legree olkap��ll�ns� kylm�n k�den. H�n k��ntyi: Cassy


seisoi siin�.

"Tahdotteko sitte todellakin joutua naapurienne pilkattavaksi ja


naurettavaksi?" kysyi h�n. "Muistakaa vetoanne! J�tt�k�� siis Tuomo
toistaiseksi rauhaan, min� tahdon saada h�net niin pian kuin mahdollista
j�lleen ty�h�n kykenev�ksi."

"No," murisi Legree, "koska h�n ei minulta jouda pois ty�st�, niin
olkoon nyt toistaiseksi. Mutta vain toistaiseksi!" sanoi h�n uudestaan
Tuomolle. "Min� pid�t�n itselleni oikeuden maksaa sopivaan aikaan
sinulle takaisin jokaisen sanasi ja kirjoittaa ne mustaan nahkaasi."

H�n poistui.

"Sinunkin aikasi tulee kyll� pian", murisi Cassykin itsekseen,


katsoessaan herransa menoa. "K�rsiv�llisyytt� vain! -- No, Tuomo parka,
kuinka nyt voitte?"

"Herran enkeli on minut pelastanut leijonan kidasta", vastasi neekeri.

"Pelastanutko? No, niin kyll� t�ll� kertaa. Mutta eih�n se ole


ainiaaksi. Te olette vet�neet p��llenne koko h�nen kiukkunsa eik� h�n
suinkaan ennen suo itselleen v�hint�k��n lepoa, kuin saa kostonsa
t�ydellisesti tyydytetyksi. Min� kyll� tunnen sen miehen."

Yhdestoista luku.
Rauhan tie.

Cassy oli oikeassa. Tuomon t�ytyi jo ennen, kuin h�nen haavansa kokonaan
paranivat, olla j�lleen kovassa ja rasittavassa ty�ss�, ja herransa
h�nt� viel� joka p�iv� h�ijyimm�sti vaivasi ja kiusasi. Tuomo oli
toivonut saavansa nopean vaikka tuskallisenkin kuoleman eik� ollut niin
valmistautunut kest�m��n t�t� pitk�llist� kidutusta. T�m� lakkaamaton
kiirehtiminen ja ty�ll� n��nnytt�minen oli h�nelle ankarin koetus.
Kaikki oli h�nen silmiss��n kuin y�h�n vajonnut, ep�ilys ja pelko
yrittiv�t hiipim��n h�nen syd�mmeens�, h�n oli sellaisessa tilassa, ett�
h�nest� alkoi tuntua, kuin Jumalakin olisi h�net hylj�nnyt.

Lohdutusta janoten istui h�n er��n� iltana yksin�isen majansa edess�.


Raamatun paraimmat ydinlauseet, jotka olivat h�nt� yh� viel�
vahvistaneet ja pit�neet yll�, n�yttiv�t kadottaneen voimansa h�nt�
kohtaan, ja huoaten laski h�n pois pyh�n kirjan. Pilkkanauru sai h�net
vavahtamaan, Legree seisoi h�nen edess�ns�.

"No, sin� katuvainen sankari," pilkkasi h�n orjaansa, "mitenk� ovat nyt
asiat? Joko nyt k��nnymme ja rupeemme j�rkeviksi? Ha ha haa, kyll�h�n
min� tiesin, ett� niin piti k�ym�n!"

Tuomo oli vaiti. Tuo julma pilkka raateli h�nen syd�nt�ns� kuin
kaksiter�inen miekka.

"Hullu mik� olit!" jatkoi Legree. "Min� tosiaan tarkoitin sinun


parastasi, kuin sinut ostin. Sin� olisit voinut pit�� hyvi� p�ivi�,
parempia kuin Sambo ja Kvimbo. Sen sijaan, ett� nyt aamusta iltaan teet
raskasta ty�t�, olisit saanut mielin m��rin herrastella joutilaana ja
silloin t�ll�in olisit my�skin saanut punssilasin vahvistukseksesi.
Mutta kuulehan, viel� on aikaa. Luovu typer�st� uskostasi, joka ei ole
t�h�n asti tuottanut sinulle muuta kuin tuskaa ja pahaa mielt�. Tule
j�rkeesi, niin min� unhotan t�h�nastisen uppiniskaisuutesi."

Se oli kova koetus Tuomolle. H�ness� taistelivat hurjimmat,


ristiriitaisimmat tunteet, kehoittaen toiset luopumaan, toiset
kest�v�isen� pysym��n. Mutta h�nen parempi puolensa voitti, h�n pysyi
lujana.

"Ei, herra," sanoi h�n, "�lk�� minua en�� kauemmin kiusatko! Niin kuin
min� olen uskossani el�nyt, niin min� tahdon uskossani kuollakin."

"Mutta etk� n�e, ett� Jumalasi ei huoli sinusta. Sin� saat h�neen n�hden
joutua vaikka pelk�st� hurskaudesta helvettiin. Etk� siis luule, ett�
tekisit paremmin, jos luottaisit minuun?"

"En", vastasi Tuomo vakaasti.

"No, saammepahan n�hd�!" sanoi Legree paljon merkitsev�sti ja k��ntyi


pois.

T�m� voitto kiusauksesta n�kyi Tuomoa j�lleen virkist�v�n. Suloista


virvoitusta tulvi h�nen syd�mmeens�, usko oli uudestaan juurtunut ja
taivaallinen rauha p��si vallitsemaan h�ness�. Lupaus: "ole uskollinen
kuolemaan asti, niin min� sinulle el�m�n kruunun annan", her�tti taas
rohkeutta h�ness�.
Legreelt� ei j��nyt huomaamatta t�m� �killinen muutos, h�n puheli siit�
orja-p��llysmiestens�kin kanssa. Sambo arveli Tuomon ajattelevan
salaista paon yrityst�, ja Legree, ollen ihan samaa mielt�, tunsi jo
melkein mielihyv�� siit� ajatuksesta. Pakolaisen j�lleen kiinni saaminen
n�ytti h�nest� ihan varmalta.

"Siit� asti, kuin se neekerikoira minulta niin kavalasti p��si karkuun,"


sanoi h�n, tarkoittaen Yrj��, "min� kyll� pid�n auki molemmat silm�ni,
ja onneton se, joka sitte j�lleen minun k�siini joutuu."

T�ll� v�lin oli Cassy tuon keskustelunsa j�lkeen, joka h�nell� oli
Tuomon kanssa, p��tt�nyt karata ja lakkaamatta mietiskellyt turvallista
ja varmaa keinoa. Yrj�n karkaamistapaa ei nyt en�� sopinut k�ytt��, kun
Legree varsin hyvin tiesi sen. Soille ei my�sk��n k�ynyt k�tkeyty�,
ainakaan l�hitienoille, sill� sielt� oli koirain helppo l�yt��. Viimein
h�nelle yht' �kki� joutui mieleen uusi ajatus. Niin sen piti k�yd� ja
silloin se oli onnistuva.

Legreen kartano oli vanha, luja rakennus, enemmin keskiaikaisen linnan


n�k�inen kuin t�m�n seudun tavallisten keveiden rakennusten. Se oli aina
niilt� ajoilta, jolloin ranskalaisia ensinn� asettui Louisianaan. Legree
oli ostanut sen yhdess� koko tilan kanssa er��n ranskalaisen
perillisilt� ja kannattanut enimm�t vanhanaikaiset huonekalut yl�s
vinnille. Se ulottui yli koko rakennuksen, oli hyvin monisopukkainen ja
sai valoa ainoastaan parista pienest� kattoikkunasta. Yleens� koko vinni
oli v�h�n kammottava ja kokonaan joutunut huonoon maineesen siit� asti,
kuin er�s orjavaimo oli, joutuneena Legreen ep�suosioon, suljettu sinne
ja sielt� sitte h�vinnyt. Ei koskaan saatu tiet��, miten h�n oli
kuollut, mutta aavistettiin, ett� h�nen ruumiinsa oli salaa tuotu alas
ja haudattu maahan. Samalla oli levinnyt huhu, ett� vainaja ei saanut
mit��n rauhaa haudassaan, vaan kuljeskeli vinnill�, kauheasti valittaen
k�rsimi�ns� kidutuksia.

Raakaluontoisenakin oli Legree pelkuri. H�nen omatuntonsa sit� paitsi


sanoi h�nelle, ett� h�n oli sanomattomilla r��kk�yksill� kiduttanut
viattoman orja paran kuoliaaksi, ja siten h�n turhaan koetti haihduttaa
t�t� syyt�st�. Kuin kummittelemisen huhu ensinn� tuli h�nen kuuluviinsa,
kauhistui h�n sanomattomasti. H�n uhkasi jokaista, ken siit� en��
v�h�nk��n hiiskuisi, ankarimmalla rangaistuksella ja pysyi itse niin
kaukana kuin mahdollista siit� hirvitt�v�st� paikasta. Orjapalvelijatkin
varoivat vinnille vievi� rappuja niin, ett� eiv�t menneet edes niiden
l�hellek��n.

Siihen perusti Cassy koko karkaamissuunnitelmansa. H�nen makuuhuoneensa


oli juuri vinnin alla ja sekin edisti h�nen aiettaan. Legree hyvin
kummastui, kuin palatessaan kerran huviratsastukselta huomasi Cassyn
paraillaan kantavan tavaroitansa alempaan kerrokseen. Is�nt�ns�
kysymykseen, mit� se merkitsi, vastasi Cassy ihan lyhyesti, ett� h�n
tahtoi viimeinkin saada kerran maata rauhassa.

"Kuka riivattu sitte h�iritsee sinun y�rauhaasi?"

"Jos sit� tosiaan tahdotte tiet��, niin kyll� se on hyvin helppo sanoa",
vastasi Cassy.

"No puhu sitte ja pian!"


Cassy katsahti paljon tarkoittavasti.

"Min� en saa maatuksi silt� alinomaiselta �hkymiselt�, kuin ylh��lt�


kuuluu. Minusta tuntuu ihan, kuin joku vinnill� k�velisi hitaasti ymp�ri
ja joka askeleella tuskaisesti valittaisi. Kumeita ly�ntej� kuuluu
my�skin v�list� ja sitte kauhistavaa surinaa ja sit� kest�� puoliy�st�
melkein aamuun asti."

Legreen kasvoista n�kyi pelj�styst� ja h�mm�styst�. Mutta h�n hillitsi


mielens� ja sanoi kaikkia tuota vain tyhj�ksi mielikuvitukseksi. Melua
h�n selitti rottain juoksentelemiseksi ja kummallisia ��ni� tuulen
henk�yksiksi. Itsekseen h�n kyll� ajatteli toista, ja jos h�n ennen
olikin ep�illyt kummitusjuttuja, niin nyt ne h�ness� muuttuivat
horjumattomaksi varmuudeksi.

Se oli Cassylle jo puolinainen voitto. Mutta h�n ei viel� tyytynyt


siihen, vaan jokaisessa mahdollisessa tilaisuudessa koetti yh� vahvistaa
Legreen kummituspelkoa. Iltasilla h�n kertoi h�nelle kauhistavia
historioita, jotka nostivat tukan pystyyn, ja keskiy�n l�hestyess� h�n
aina osoitti itsekin kauhistusta, vaikka mieless��n samalla salaa
riemuitsi. H�nen ei ollutkaan vaikea saada aikaan tuollaista kolinaa,
h�n vain huomaamatta hiivi vinnille, asetteli siell� p��llekk�in tuoleja
tai muita kaluja, sitoi niihin nuoran ja toisen p��n pisti lattiaan
tehdyst� rei�st� entiseen makuukammariinsa sek� nyk�si sit� sopivaan
aikaan. H�n oli my�skin yhteen kattoikkunaan sovittanut pullonkaulan
siten, ett� tuuli siit� puhalteli omituisia s�veli�.

Nyt vasta Cassy teki tarpeelliset aikeensa valmistukset. H�n kantoi


y�ll� kaikkein maatessa leip��, lihaa ja muita ruokatarpeita sek�
kynttil�it� vinnille ja valmistautui kaikin puolin oleskelemaan siell�
kauan aikaa. Sitte h�n toimitti niin, ett� p��si Legreen kanssa kerran
l�hikaupunkiin, joka oli Red-River-joen varrella. Matkalla h�n otti
tarkkaan huomioon kaikki merkit, joista toiste tuntea tien, sek� laski,
miten paljon aikaa jalkamies tarvitsisi sit� astuakseen.

Suoritettuaan t�ten kaikki valmistukset odotti Cassy nyt vain oikeaa


hetke� ryhty�kseen ty�h�ns�.

Oli my�h��n illalla ja kaikki jo makasivat, kuin Tuomo n�ki majansa


edess� naisolennon varovasti liikkuvan kuun valossa. H�n meni ulos ja
tunsi heti Cassyn.

"Tulkaa kanssani, Tuomo," sanoi Cassy, "minulla on t�rke� puhumista


teille."

"Mit� sitte?" kysyi Tuomo. "Puhukaa vain t�ss� ihan pelk��m�tt�."

"Ettek� tahdo p��st� vapaaksi, Tuomo?"

"Min� p��sen vapaaksi silloin, kuin se on Jumalalle otollinen."

"Mutta jospa nyt p��sisitte pian. Tulkaa kanssani!" kuiskaili Cassy


h�t�isen kiireesti. "Mit�p� teille on hy�ty� odottamisesta? Eik� se
hirvi� ole jo kyllin kauan kiduttanut teit�? Tahdotteko odottaa, kunnes
viel� pahempaa tulee? Te ette tied�, mit� kaikkea h�n voi tehd�. Tuolla
pihan takana on paikka, jossa n�ette puolikuolleen puun ja sen ymp�rill�
joka puolella tuhkaa; kysyk��p� vain, mit� siin� on tehty, niin n�ette,
uskaltaako h�n sanoa sit� teille. Min� pid�n lupaukseni ja olen vaiti,
mutta vapaaksi min� tahdon p��st� miten hyv�ns�! Ettek� siis tahdo
yritt�� minun kanssani, is� Tuomo?"

Tuomo pudisti p��t�ns�.

"Oli kyll� kerran sellainenkin aika, jolloin olisin saattanut olla


taipuvainen karkaamaan, mutta silloin voitin kiusauksen ja voitan sen
nytkin. Min� olen k�sitt�nyt, ett� herrani on asettanut minut t�nne
ty�skentelem��n ja ett� min� ehk� viel� voin vaikuttaa jonkun olennon
autuudeksi. Ei, ei Cassy, min� pysyn t��ll� ja kannan risti�ni
k�rsiv�llisesti."

"No, odottakaa sitte Jumalan nimess� kohtaloanne", sanoi Cassy


murheissaan. "Minun mieleni tekee pois n�kem��n j�lleen rakasta
lastani."

"Ent�p� jos l�ht�nne huomataan?"

"Silloin tapahtuu juuri niin, kuin min� oikeastaan tahdonkin. N�in se


k�y: Min� hiivin ulos takaportista ja rienn�n asuinrakennusten ohitse,
Sambo ja Kvimbo n�kev�t minut ja h�lyytt�v�t koko kartanon liikkeelle.
Vaan min� sill' aikaa ehdin p��st� suolle lepikkoihin, eiv�tk� he voi
l�hte� sielt� etsim��n, p��st�m�tt� ensin irti koiria. Min� sill' aikaa
teen pienen kierroksen, tulen leve�lle purolle jossa kasvaa ruohoa ja
vesakkoa, ja kaalan sit� pitkin, kunnes p��sen takaisin takaportille,
jonka ohitse puro juoksee. Siten koirat joutuvat v��rille j�ljille,
jotka p��ttyv�t veteen, eiv�tk� ne voi siell� seurata niit�. Kartanossa
silloin ei ole ainoatakaan ihmist� ja min� sen t�hden p��sen huomaamatta
hiipim��n vinnille, jonne min� olen er��sen arkkuun laittanut itselleni
mukavan vuoteen. Siell� minun kyll� t�ytyy odotella pitk� aika, sill�
Legree tietysti kaikin tavoin koettaa saada minut j�lleen kynsiins�.
Mutta tilatkoonpa h�n kuinka paljon hyv�ns� orjain ajajia, turhaan ne
minua saavat haeskella. Sitte aikaa my�ten, kuin minun luullaan jo
ammoin p��sseen kyllin et��lle, min� kyll� saan tilaisuutta rauhassa
paeta. Ja nyt, voikaa hyvin, Tuomo parka ja Jumala teit� suojelkoon!"
sanoi h�n hyvin s��liv�sti.

Cassy livahti hiljaa ulos takaportista, juoksi, kuten �sken juuri


kertoi, pitkin asuinrakennusten rivi� ja kiiruhti suolle tiheikk�ihin.
H�n oli juuri sinne piiloon p��sem�ss�, kuin h�nen takanaan kajahti
��ni, k�skien h�nt� pys�htym��n. Se ei ollut Sambon eik� Kvimbonkaan,
vaan Legree itse se hirveimm�sti kiroillen juoksi j�ljest�. Cassy tuota
pikaa h�visi n�kyvist� suolle ja is�nt� silloin katsoi parhaaksi palata
noutamaan apua.

"Kuolema ja kirous!" kiukutteli h�n itsekseen. "Se oli Cassy, kyll� min�
n�in h�net ihan selv��n! Jospa h�n nyt p��see pakoon, ja...! Vaan ei,
kyll� min� h�net ihan varmaan saan satimeen. -- Halloo! Sambo! Kvimbo!
Ulos joka mies!" huusi h�n kovalla ��nell�; p��sty��n pihaan. "Cassy on
soilla, ja ken h�net tuo minulle takaisin, saa viisi dollaria ja viel�
ryypyn viinaa lis�ksi."

Koirat p��stettiin irti ja kaikki alkoivat jouduttautua k�sky�


tottelemaan. Tuota pikaa oli pikisoitsuja joka miehell� ja samoin
tuliaseita.

"Pit��k� minun ampua h�nt�?" kysyi Sambo viiv�ht�en.


"Ainoastaan siin� tapauksessa, ett� muuten ei voida saada h�nt� kiinni.
Mutta pian nyt! Tiikeri! Vimma! etsik��!"

Orjat l�ksiv�t. Kohta sitte ei koko kartanossa eik� pihalla n�kynyt


ainoatakaan el�v�� sielua. Cassy jo seisoi takaportilla odottelemassa
ja, kuin melu vaikeni, hiipi yl�s piiloonsa. Siell� oli tosiaan kaikki
j�rjestetty tarkoituksen mukaisimmasti, mik�li niiss� oloissa vain
soveltui. Er��ss� nurkassa vinnin per�ll� seisoi p�yt�, vieress� kaksi
tuolia, ja l�hell� niit� oli mainittu arkku, avosivu kohti kattoa:
Cassyn makuusija. Er��sen katon kannattimeen oli kynttil� kiinnitetty
siten, ett� siit� ei n�kynyt v�hint�k��n valoa kattoikkunoihin eik�
muuanne vinnillek��n kuin juuri siihen nurkkaan.

Muutamia tuntia turhaan haeskeltuaan palasi Legree apulaisinensa kotiin.


H�n oli puolittain vihan vimmassa ja puolittain huolissaan, ett� Cassy
ehk� ilmaissee h�nen salaisuutensa; mutta pian h�n rauhoittui niist�
huolistaan.

"Cassy on vaiti", sanoi h�n itsekseen. "Onhan minulla h�nen lupauksensa,


eik� Cassy ole niit�, jotka sanansa sy�v�t."

Jo samana y�n� ratsasti Legree pyyt�m��n muutamilta naapureilta apua


huomisp�iv�ksi uuteen suurempaan ajoon. Silloin kaikin tavoin koetettiin
saada karkulaista j�lleen kiinni, suot etsittiin tarkkaan, j�tt�m�tt�
mit��n sopukkaa nuuskimatta. Kaikki turhaan.

Legreen kiukku oli suurimmillaan t�st� jo toisen ajon


onnistumattomuudesta. H�n kiroili ja pauhasi lakkaamatta kotonaan, ja
ken n�in� hetkin� sattui h�nen k�siins�, tiesi varmaan saavansa ruoskaa
ja potkauksia. H�nen vimmansa k��ntyi viimein Tuomo parkaa kohtaan.
T�ytyih�n Legreen saada osoittaa kiukkuansa jollekulle ja siihen oli
Tuomo kaikista sopivin sek� siit� syyst�, ett� h�n ei ollut antautunut
is�nt�ns� k�tyriksi julmuuksien harjoittamisessa, ett� varsinkin siit�
syyst�, ett� h�n niin horjumatta piti kiinni uskostaan ja siten oli
is�nn�lleen ainaisena salaisena moitteena. Legree oli muuten vakuutettu,
ett� Tuomo tiesi Cassyn olinpaikan, ja p��tti pakottaa h�net
tunnustamaan, jos ei hyv�ll�, niin ankarimmilla kidutuksilla. H�n siis
k�ski sen p�iv�n iltana, jolloin oli toistamiseen oltu turhalla
ajoretkell�, molempia orjain p��llysmiehi� tuomaan Tuomoa.

"Min� tied�n varmaan," sanoi h�n heille, "ett� se musta konna on kutonut
kokoon koko t�m�n jutun. Mutta h�nen t�ytyy tunnustaa taikka on h�nen
viime hetkens� tullut."

Sambo ja Kvimbo tottelivat hyvin mielell��n, ja vaikka he eiv�t muuten


siet�neetk��n toisiansa, niin he kuitenkin vihasivat yksimielisesti
Tuomoa, koska tiesiv�t, ett� h�n alkuaan oli m��r�tty orjain
p��llysmieheksi heid�n sijaansa.

"Min� vihaan h�nt�", puhui Legree itsekseen, k�tyrien poistuttua. "H�nen


hurskastelemisensa inhottaa minua! Eik� jo rupea n�ytt�m��n silt�, kuin
min� olisin viheli�inen syntinen h�nen rinnallansa? Ja mik� est�� sitte
minua j��hdytt�m�st� vihaani h�ness�? Eik� h�n ole minun omani ja eik�
minulla ole oikeutta kohdella h�nt� ihan mieleni mukaan? Kuka voisi
minua est�� siit�!"

Ja ihan vimmoissaan puristi h�n k�tens� nyrkiksi ja pudisti sit�, ik��n


kuin olisi edess� ollut joku riist�m�ss� h�nelt� sit� oikeutta ja
valtaa.

Kuin Tuomo tuotiin is�nt�ns� eteen, oli h�nell� ep�varma aavistus siit�,
mit� oli tuleva. H�nest� tuntui, kuin astuisi h�n viime askeliansa.
Mutta h�n ei vavissut, sill� h�n oli valmis kuolemaan ja h�nen
syd�mmens� ik�v�itsi rauhaa. Ainoan toivonsa, kuin h�nell� oli ollut
maallisista asioista, toivonsa n�hd� viel� kerran perhett�ns�, oli h�n
jo aikaa sitte j�tt�nyt, koska h�n jo edelt� p�in n�ki sen
mahdottomaksi. Niinp� h�nt� ei en�� mik��n sitonut t�h�n maalliseen
oloon, h�n voi levollisesti astua kiduttajansa eteen.

"Min� olen viimeinkin p��ssyt mieless�ni selville, Tuomo," puhui Legree


kylm�sti, "ja min� sanon sinulle nyt, ett� sinun t�ytyy kuolla."

"Herra, minun henkeni on annettu teid�n k�siinne", vastasi neekeri


levollisesti.

"No hyv�, min� olen vakavasti ja totisesti p��tt�nyt tappaa sinut",


ilmoitti Legree ��nell�, joka osoitti, ett� h�nen sanojansa ei k�ynyt
v�hint�k��n ep�ill�. "Mutta min� tahdon olla armollinen ja antaa sinulle
viel� yhden pelastuskeinon: puhu, mit� sin� tied�t Cassyst�."

Tuomo painoi alas p��ns� ja oli vaiti. Tuliko h�nen ilmaista Cassyn
salaisuus ja j�tt�� h�net varmaan rangaistukseen, ehk�p� kuolemaankin?
Toisaalta h�n kysyi itselt��n, eik� h�n ehk� ollut velvollinen tekem��n
tili� herrallensa. L�himm�israkkauden tunne p��si voitolle.

"No saanko min� vastauksen?" kysyi Legree raa'asti.

"Herra, min� en tied� mit��n", sanoi Tuomo.

"Mit�!" tiuskasi Legree ukkosen kaltaisella ��nell�. "Merkitseek� se,


ett� sin� et tahdo mit��n sanoa? Kunnoton koira, jos et heti puhu, niin
min� irroitan v�kisin kielesi."

Tuomo katsahti rukoilevasti.

"Min� en voi enk� saata puhua mit��n, vaikkapa se maksakoonkin henkeni",


puhui Tuomo p��tt�v�sti.

"Ahah, tunnustatko siis kuitenkin tiet�v�si asian?" kysyi Legree


kavalasti.

Tuomo vitkasteli.

"No, olkoon sitte, min� tied�n", sanoi h�n. "Min� en tahdo l�hte�
t��lt�, valhe huulillani."

"Ja pysytk� siis nytkin itsep�isyydess�si etk� sano minulle, mihin Cassy
on paennut?"

"Se olisi vastoin uskoani ja omaatuntoani."

"Kuulepas, Tuomo," sanoi Legree, astuen ihan h�nen eteens�. "Sin� ehk�
luulet minun nytkin vain leikittelev�n, koska t�h�n asti olet aina
p��ssyt viel� hengiss�. Vaan min� vannon sinulle kaikkein perkeleiden
nimess�, ett� minun p��t�kseni on luja ja ett� sin� et t�st� huoneesta
en�� p��se, joll'et tunnusta."
Pelj�stym�tt� vastasi Tuomo nytkin lempe�sti:

"Rakas herra, olkaa armollinen �lk��k� vet�k� p��llenne en�� t�t� suurta
synti�."

"Joko ryhdyt rukoilemaan?" pilkkasi is�nt�.

"Jos te olisitte sairas taikka h�d�ss� ja min� voisin teit� pelastaa,


niin ilolla min� antaisin syd�nvereni teid�n edest�nne niin, kuin
Vapahtaja on uhrannut verens� minun edest�ni. Mutta �lk�� kostako
siunausta kirouksella. Sill� vaikkapa teettekin minulle kaikkein
pahinta, minun tuskani ovat pian ohitse, vaan teid�n tuskanne silloin
vasta alkavat eiv�tk� koskaan lopu."

Tulinuolina tunkeutuivat n�m� sanat tuon hirvi�n paatuneesen ja


ruostuneesen syd�mmeen. H�n tunsi itse��n ik��n kuin vuoren painavan.
Ensin h�n koetti puhua, mutta ei sanaakaan saanut suustansa, kunnes
viimein pakotti esiin r�m�kk�� naurua. Se kuului niin kauhistavalta,
ett� molemmat orjain p��llysmiehetkin ehdottomasti pelj�styiv�t. Tuomon
kohtalo oli ratkaistu.

J�tt�k��mme, hyv� lukija, kertomatta, mit� nyt seurasi. Se oli


��rett�m�n raaka teko, ruoskiminen kuolemaan asti. Tuomon sanat ja
verraton k�rsiv�llisyys niiss� viimeisiss� kidutuksissa koskivat yksin
noiden raakain k�tyrienkin syd�mmeen ja muuttivat heid�n vihansa
katumukseksi ja s��liksi. He kantoivat h�net majaansa, pesiv�t h�nen
haavansa ja, koska viel� huomasivat h�ness� elon merkkej�, kaatoivat
v�h�n viinaa h�nen huulillensa.

"Voi, Tuomo," vaikeroi Kvimbo vilpitt�m�sti, "miten h�pe�llisesti ja


julmasti me olemme sinua kohdelleet!"

"Onko sinun mahdollinen -- voitko antaa meille anteeksi?" rukoili Sambo.

"Teit� parkoja!" kuiskasi Tuomo. "Mielell�ni antaisin henkeni montakin


kertaa, jos vain sill� voisin pelastaa teid�n sielunne. O Herra, anna
heillekin voimaa ja lujuutta, ett� he tulisivat osallisiksi sinun
ijankaikkisesta armostasi."

N�m� sanat lausuttuaan Tuomo parka menetti tajuntansa ja vaipui hyv��


tekev��n tunnottomuuteen, joka ei en�� sallinut h�nen tuntea hirveit�
ruumiillisia tuskiaan.

Seuraavana aamuna pys�htyiv�t pihaan keve�t ja komeat vaunut. Nuori mies


hyp�hti siit� yl�s ja kysyi talon is�nt��. Se oli Edvard Shelby.

Ofelian kirje rouva Shelbylle oli onnettomuudeksi vasta kahden kuukauden


kuluttua saapunut perille. V�h�n ennen, oli herra Shelby kuollut ja
siit� syntynyt h�iri� oli taas viivytt�nyt asiaa. Vasta sitte, kuin
rouva Shelbyn onnistui taidollaan ja viisaalla s��st�v�isyydell��n saada
asiat paremmalle kannalle, saatettiin taas toden per�st� muistella
Tuomon ostamista vapaaksi. Nyt, kuin riitt�v� summa voitiin helposti
saada kokoon, l�hti Edvard heti New-Orleansiin hankkimaan Claren pes�n
selvitt�jilt� tietoa Tuomosta. Pian h�n saikin tiet�� Tuomon viimeisen
ostajan ja sep� kylliksi selitt��, mit� varten h�n tuli tapaamaan herra
Legreet�.
"Teid�n orjienne joukossa on neekeri, nimelt� Tuomo", sanoi Edvard
p��sty��n Legreen puheille. "H�n oli ennen is�ni omana ja min� tahtoisin
nyt mielell�ni ostaa h�net takaisin."

"Olin min� niin tyhm�, ett� uhrasin siit� miehest� melkoisen summan. Nyt
min� olen sit� jo kauan katunut. Eip� ole helppo l�yt�� itsep�isemp��,
h�vytt�m�mp�� ja kavalampaa ihmist�. Koettaa viekoitella neekerej�ni
karkaamaan eik� anna mit��n ilmi, kuin min� rupean h�nt� tutkimaan.
Mutta opetinpa min�kin h�nt� kunnon lailla ja nyt se veitikka lienee
kuolemaisillaan."

Nuorukainen h�mm�styksiss��n per�ytyi ja suuttumus punastutti h�nen


kasvojaan.

"Miss� on Tuomo?" kysyi h�n lyhyesti.

Neekeripoika, joka sattumalta seisoi l�hell�, osoitti er�st� majaa.


Legree olisi mielell��n salannut vieraalta julmuutensa yksityiskohtia ja
sen t�hden potkasi poikaa. Edvard ei en�� antanut itse�ns� eksytt��,
vaan astui osoitettuun majaan. Tuomon tila h�nt� vallan pelj�stytti.

"Voiko t�m� olla mahdollista!" sanoi h�n ja katkerimman surun kyyneleet


juoksivat pitkin poskia. "Set� Tuomo, yst�v� parka, kuuletteko te?"

Edvardin ��ni sattui kuolevaisen korviin ja h�n n�ytti v�hitellen


tulevan tajuunsa. H�n liikutti hitaasti p��t�ns�, avaamatta silmi��n, ja
hymyili sitte.

"Set� Tuomo, sanokaa edes yksi sana minulle. Tunnetteko minua? Min� olen
teid�n pikku Edvardinne, jota olette niin usein polvillanne
kiikutelleet."

"Mit� Edvardko?" kuului heikko ��ni. "Kyll� min� tunnen."

Tuomo avasi silm�ns�. H�nen katseensa oli alussa sekava, ja ik��n kuin
pelj�ten kiintyi se Edvardin muotoon. Mutta nyt h�n n�kyi tuntevan
h�net, ilo v�l�hti h�nen kasvoillaan ja h�n pani hartaasti k�tens�
ristiin.

"Ylistetty ja kiitetty olkoon Herra! Niinp� saan n�hd� viel� kerran


teid�tkin, rakas Edvard. Siit� min� kiit�n syd�mmest�ni teit�."

"Tuomo, ette te saa kuolla", vaikeroi nuorukainen. "Min�h�n tulin teit�


lunastamaan vankeudestanne."

"Min� olen jo lunastettu, rakas Edvard, ja toivon nyt p��sev�ni


ijankaikkiseen rauhan valtakuntaan, jossa ei ole mit��n valkoisen ja
mustan erotusta. Siell� on viel� paljon parempi kuin Kentuckyss�. Ah,
rakas Edvard," sanoi h�n �kisti ja h�nen katseensa muuttui suruiseksi,
"�lk�� sanoko mit��n Kloelleni, miss� tilassa minut tapasitte, vaan
sanokaa h�nelle ainoastaan, ett� min� olen mennyt taivaan kunniaan,
jossa kerran saamme n�hd� toisemme j�lleen. Ja viek�� kaikille
syd�mmelliset j��hyv�iset minulta."

Juuri silloin ilmestyi Legree majan ovelle, vaan heti j�lleen riensi
pois.

"Kurja hirvi�!" huusi Edvard j�ljest�. "Sinun t�ytyy tehd� tili t�m�n
el�m�n sammuttamisesta."

"Ei niin, Edvard!" huokasi Tuomo. "H�n on eritt�in surkuteltava ja h�n


s��litt�� minua. Jos h�n k��ntyisi ja tekisi parannuksen, niin
luullakseni h�n viel� saisi armon, mutta..."

Puheen ponnistus oli uskolliselta orjalta vienyt viimeiset voimat. H�n


painui alas vuoteelle ja kohta sitte alkoi oikea kuolemantaistelu. Viel�
kerran leimahti el�m�n valo hetkiseksi, mutta sammui sitte ainiaaksi.
Hyvin liikutettuna seisoi Edvard vainajan vuoteen vieress�. Ajatellen,
ett� Legree kiukuissaan saattaisi ehk� viel� raadella ruumistakin,
ryhtyi h�n hieromaan kauppaa. H�n meni Legreen luo ja pyysi sopivasta
maksusta Tuomon kuollutta ruumista, voidakseen haudata sen sopivalla
tavalla.

"Kuolleita neekerej� min� en my�," sanoi Legree kiihke�sti. "Vaan jos


todella ja v�ltt�m�tt� tahdotte ottaa ruumiin, niin tehk�� se;
v�hempih�n on minulla siit� tekemist�."

Edvard sitte neekerin avulla kantoi vaunuihinsa ruumiin, k�ski neekerin


ottaa mukaan kuokan ja lapion ja k��ntyi uhkaavasti Legreen puoleen.

"Teid�n t�ytyy vastata minulle hirmuty�st�, jonka t�ss� olette tehnyt",


sanoi h�n. "Viattomasti vuodatettu veri ei ole j��v� kostamatta. Heti
ensi kaupungissa min� annan t�m�n murha-asian oikeuden haltuun."

"Miten mielenne tekee", vastasi Legree pilkallisesti. "Te vain kohtaatte


paljon vaikeuksia. Min� sanon, ett� tuo neekeri on kuollut
luonnollisella tavalla, ja tahtoisinpa n�hd� sen, joka kelpaisi tulemaan
todistajaksi minua vastaan."

Edvardin t�ytyi itsekseen my�nt�� Legreen olevan oikeassa. Nyky��n ei


k�ynyt ryhty� mihink��n toimiin ja tuo hirvi� sai toistaiseksi olla
joutumatta oikeuden k�siin. Edvard halveksivasti k��ntyi seljin h�neen
ja ajoi pois. Et��ll� Legreen alueen ulkopuolella oli siev� m�ki ja sen
p��ll� pitk�in puiden varjossa vihre� kunnas. Sinne hautasi Edvard
vainajan, siell� lep�� set� Tuomo parka rauhassa.

Kahdestoista luku.

Siit� hetkest� alkaen, kuin Legree oli kiukuissaan surmannut viattoman


neekerin, oli h�n itsekin perin rappiolla. Mit� moninaisimmat ajatukset
ja tunteet riehuivat h�nen sis�ll�ns� eiv�tk� suoneet en�� h�nelle
v�hint�k��n rauhaa. P�iv�ll� h�nelle milloin mikin tapaus muistutti
Tuomoa ja y�ll� h�nt� ahdistivat pahat unet. Kummitus my�skin raivosi
vinnill� pahemmin kuin koskaan ennen ja salainen kammo, jota n�kyi
orjain kasvoista, yh� vain enensi h�nen kauhuansa.

Eip� ihme, ett� Legree, huumatakseen synkki� ajatuksiansa, ryhtyi


kaikenlaisiin viihdytyksiin, varsinkin viinan juontiin. Kuukauden
kuluessa turmeltuivat kokonaan h�nen hermonsa ja aistimensa. Ankara
kuume k��nsi h�net vuoteen omaksi ja kolmen p�iv�n kuluttua h�n jo oli
lakannut el�m�st�. H�n ei kuollut autuaallisesti kuten Tuomo, vaan
hirmuisissa houreissa.
T�ll� v�lin oli Cassy ilman v�hint�k��n vaaraa p��ssyt pakenemaan. H�nen
onnistui p��st� Natcheziin ja sielt� h�yrylaivaan, joka oli matkalla
my�t�virtaan alas Ohioon. Sattumalta oli matkustajain joukossa my�skin
nuori Shelby, joka juuri oli paluumatkalla Kentuckyyn. Kuin Cassy oli
hyvin saman n�k�inen kuin Elisabet, se ei voinut j��d� Shelbylt�
huomaamatta, ja v�h�inen tietustelukysymys sai heid�t tuota pikaa
vilkkaasen keskusteluun. Edvard kertoi Cassylle, mit� tiesi Elisabetin
el�m�st�. H�n oli ennen l�ht��ns� Louisianaan saanut Wilsonilta kuulla
paon onnistuneen sek� Yrj�n ja Elisabetin p��sseen yhteen. He olivat,
kuten heilt� saapunut kirje ilmoitti, muuttaneet Kanadasta Montrealin,
jossa Yrj� oli p��ssyt ty�h�n konetehtaasen.

N�iden tietojen mukaan Cassyn ei ollut vaikea hankkia tarkempaa


selvityst�, ja viikkokauden kuluttua h�n jo sai sulkea syliins�
Elisabetin.

Yrj� ei kauan viihtynyt Montrealissa, h�n halusi kehitt�� ja t�ydennell�


tietojansa. Oleskeltuaan nelj� vuotta Pariisissa, joll' aikaa h�n hankki
sangen monipuolisia tietoja, siirtyi h�n omaisinensa Liberian vapaasen
neekerivaltioon. Siell� vasta h�nen kotonsa oli, jossa h�n tahtoi el��
ja kuolla.

Ent� muut tuttumme?

Muistathan, hyv� lukija, viel� Haleyn ja Rikard Marksin? Sellaisille


ihmisille ei ole muuta kuin yksi kohtalo. Heille ei ole k��ntyminen en��
mahdollinen, he joutuvat joko maallisen tai ijankaikkisen koston k�siin
Haleyn tappoi er�s neekeri, kuin h�n kyllin varakkaana juuri aikoi
luopua ammatistansa; Marks kuoli luonnollisella tavalla. Evangeline
Clare, suloinen tytt�, jolle Tuomo parka oli kiitollisuuden velassa
lyhyest� onnen ajasta, kehitteli kunnon enonsa talossa yh� runsaammin
hyvi� lahjojansa. Sittemmin h�n sai mieleisens� miehen ja yhdess� h�nen
kanssaan koetti koko ik�ns� lievitt�� ja parantaa orjain tilaa, milloin
ja miss� vain taisi, ja h�nen onnistui my�skin saada viel� �itins�kin
muuttamaan mielt�ns� ihmisyst�v�llisemm�ksi. T�ti Kloe suri suuresti
Tuomon surullista kuolemaa ja ainoastaan em�nt�ns� hell�t lohdutukset
saivat h�net v�hitellen j�lleen tyyntym��n. H�n koko ik�ns� uskollisesti
s�ilytti miehens� muistoa. Ent� Edvard sitte? H�n oli, kuten jo oli
nuoruudessaankin ollut, lujaluonteinen mies sek� kaikkein k�rsiv�isten
tuki ja turva. Sitenp� h�n lienee my�skin tullut onnelliseksi.

End of Project Gutenberg's Set� Tuomon tupa, by Harriet Beecher Stowe

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SET� TUOMON TUPA ***

***** This file should be named 16392-8.txt or 16392-8.zip *****


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/6/3/9/16392/

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed


Proofreaders Europe.
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE


PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free


distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm


electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm


electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be


used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"


or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived


from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted


with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm


License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this


electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,


performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing


access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any


money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm


electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable


effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right


of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a


defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied


warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of


electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the


assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive


Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit


501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.


Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:


Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg


Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide


spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating


charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we


have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make


any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic


works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm


concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed


editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,


including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

*** END: FULL LICENSE ***