This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Editor: A. H. Fogowitz
Translator: Aatto S.
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SET� TUOMON TUPA ***
Beecher Stowen
alkuteoksesta nuorisolle sovittanut
A. H. Fogowitz.
Suomensi Aatto S.
Ensimm�inen luku.
Orjan kahleet.
Kentuckyn valtion it�osassa oli t�m�n vuosisadan alulla hyv�sti hoidettu
ja jotenkin laaja maatila. Sen is�nn�ll� Shelbyll� oli suuri joukko
orjia, joista osa hoiti taloutta, vaan enin osa teki maaty�t�.
Jos herra Shelby olisi uskonut asiain tilan puolisollensa, joka oli
hyvin viisas ja nerokas vaimo, niin varmaan olisi joku neuvo yhdess�
keksitty, mutta v��r�n ylpeyden ja h�pe�n tunto aina pid�tti h�nt�.
Sitenp� rouva Shelby ei v�hint�k��n aavistanut h�vi�n partaalla oloa,
vaan huoletta koetti kaikin puolin hyv�sti hoidella ja kasvattaa rakasta
poikaansa.
Se poika, Edvard, oli monin puolin ihan is�ns� vastakohta. H�n osoitti
luonteen lujuutta ja jyrkkyytt�, joka n�ytti ihan ihmeelliselt� h�nen
ik�isell�ns� pojalla, koskapa h�n ei viel� ollut t�ytt�nyt
nelj�tt�toistakaan vuottansa.
Ja se tapahtui n�in. Koska Yrj�ll� oli luonnostaan ter�v� j�rki, oli h�n
hyvin lyhyess� ajassa k�sitt�nyt tehtaan koko koneiston, olipa h�nen
my�skin onnistunut tehd� muutamia hyvi� parannuksia ja keksi� uusi hyvin
edullinen hampun-puhdistuskone. Tuskin ehti se maine saapua Yrj�n
is�nn�n, herra Legreen, kuuluville, kuin h�n jo l�ksi Louisianasta omin
silmin n�kem��n, oliko siin� per��.
"Niin, on meill� sopimus taikka oikeammin oli. Vaan min� olen nyt
ajatellut asiaa toisin. Yrj� l�htee minun kanssani."
"Ent� sopimuksemme?"
"Tosin kyll�", my�nsi Wilson. "Vaan mielell�ni min� lis��n palkkaa, jos
se, josta sovimme, on teist� liian v�h�. Yrj�ll� on hyv� ty�kyky ja min�
--"
Yrj�, jonka ihon v�ri yht� v�h�n oli ihan musta kuin Elisabetinkaan,
huumautui ��nett�m�ksi tuosta tuomiosta. H�nen rinnassansa vain kuohui,
ja vaikea h�nen oli pid�tt�� tunteitansa ilmi puhkeamasta. Herra Wilson
n�kyi huomaavan sen sis�llisen taistelun ja nyk�ytti paljon
merkitsev�sti p��t��n Yrj�lle, ik��n kuin sanoen, ett� h�n kyll� aikoi
koettaa parastansa. Legreelt� se ei j��nyt huomaamatta ja h�n sen t�hden
vain sit� jyrkemmin p��tti pit�� kiinni uhristansa. Kuin yst�v�llinen
tehtaanis�nt� luuli ensi kiukun jo lauhtuneen ja koetti taivuttaa tuota
syd�mmet�nt�, niin Legree tuskin viitsi kuullakaan ja lausui vain
kylm�kiskoisen neuvon, ett� Wilsonin ei pit�nyt huolia asioista, jotka
eiv�t h�neen koskeneet. Siten oli Yrj�lt� kerrassaan kadonnut kaikki
toivo p��st� tuskauttavasta tilastaan.
Toinen luku.
Pakosalla.
Kukapa ei k�sit� Elisabetin tuskaa, kuin h�n kuuli, mit� oli tapahtunut!
H�n ei alussa tahtonut ottaa vastaan mit��n lohdutusta eik� tahtonut
sit� edes kuullakaan. Mutta synnynn�inen lempeys voitti pian
uhkamielisyyden ja katkeruuden ja surumielinen uneksiminen valtasi
h�net. S��lien n�kiv�t h�nen kumppaninsa h�nen joutuvan sis�llisen
kalvavan surun uhriksi.
Viisi kuukautta oli kulunut, viisi pitk�� kuukautta, joita muiston tuska
katkeroitti. Oli ilta ja h�m�r�n varjo levisi seudun yli. Elisabet
seisoi pihalla Shelbyn asuinkartanon edess� ja katseli hitaasti pois
vierivi� vaunuja, jotka veiv�t h�nen em�nt��ns� naapuriin vieraisille.
H�n oli taas hyvin suruissaan. Juuri, kuin h�n oli syvimpiin
muisteluihin vaipuneena, her�si h�n �kisti siit�, ett� k�si hiljaa
laskeutui h�nen olkap��llens�. H�n katsahti taaksensa ja huudahti yht'
aikaa h�mm�styksest� ja ihastuksesta.
H�n lep�si Yrj�n syliss�. Viimein h�n tointui ja vei h�net syrj�ss�
olevaan huoneesensa, istahti h�nen eteens� ja katsoi h�nt� tutkivasti
silmiin.
"Oletko se sin� todellakin! Mutta kerropas nyt, mik� sinut toi niin
�kkiarvaamatta t�nne; mit� on tapahtunut? Katsohan poikaasi," sanoi h�n,
osoittaen Harry�, joka uteliaasti tuli esiin, "h�n on surrut kuten
min�kin, ja nyt h�n ilosta ei saa puhutuksi mit��n. Katsohan, Yrj�, eik�
se ole kaunis poika?"
"Mit� nyt, Yrj�!" huudahti Elisabet h�mm�styen. "Tuo muoto, mit� sill�
tarkoitat? O puhu, Yrj�, mink� t�hden olet t��ll�?"
"Niinp� niin, min� olen pakosalla! Vainoojat ajavat minua takaa kuin
verikoirat; ja t�t� ajoa on kest�nyt jo kahdeksan p�iv��, mutta viel�
eiv�t he toki ole oikeilla j�ljill�."
"Min� tied�n, Yrj�, mit� sin� olet k�rsinyt silloin, kuin herrasi niin
�kisti kutsui sinut pois tehtaasta, ja tied�n my�skin, miten kurja ja
tuskallinen el�m�si varmaan on ollut niin julman miehen orjana. Mutta
ajattelehan toki: h�n on kuitenkin sinun is�nt�si."
"Minunko is�nt�ni? Kuka on h�net tehnyt minun is�nn�kseni, kuka on
h�nelle antanut is�nnyysoikeuden minun ylitseni? Eik� minulla ole
ajatuksia ja tunteita niin kuin h�nell�kin ja eik� minun vereni juokse
suonissa yht� el�v�n� kuin h�nenkin verens�? Enk� min� ole yht� hyvin
ihminen kuin h�nkin ja enk� min� ole oppinut itsest�ni kaikkea sit�,
kuin h�n muiden avulla on saanut p��h�ns�? Mit� oikeutta h�nell� siis
voi olla pit�� minua juhtana oikkujensa mukaan? Niit� t�it�, kuin h�n
minulle antoi, tekee mik� hevonen tai h�rk� hyv�ns� ihan yht� hyvin! H�n
on r��k�nnyt ja kiusannut minua kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja mit�
vankemmin ja v�sym�tt�m�mmin min� tein ty�t�, sit� enemm�n h�n tahtoi
teett�� minulla. Min� viimein en sit� en�� kauemmin k�rsinyt vaan
karkasin. Ja vaikka se tyranni on niin usein ihan syytt� sanonut, ett�
minussa muka asuu perkele, niin nyt h�n ehk� saattaa olla oikeassa! H�n
se on minuun sullonut sen, ja se perkele ehk� kohta n�ytt�ytyy
sellaisella tavalla, joka ei suinkaan ole miellytt�v� h�nt�!"
"Yrj�, Yrj�, sin� ihan pelj�styt�t minua! Noin min� en ole koskaan
kuullut sinun puhuvan!"
"Min� olen liian paljon k�rsinyt", sanoi Yrj�. "Mit� kaikkea min�
saattaisinkaan siit� kertoa, Elisabet! Esimerkiksi, tuskin on nelj��
viikkoa, kuin nuori Legree, pahankurinen poika, kiusasi hevostani. Min�
olin juuri panemassa kivi� k�rryihin ja sen t�hden siivosti pyysin h�nt�
olemaan h�iritsem�tt� minun ty�t�ni. Mutta h�n vain �rsytti hevostani
viel� enemm�n. Min� pyysin uudestaan h�nt� olemaan siivolla, mutta h�n
silloin alkoi suomia ruoskalla minua itse�ni. Min� otin h�nt� kiinni
k�sist� ja poika alkoi hurjasti potkia ja parkua niin kovasti, ett� is�
heti saapui luo kuin lent�m�ll�. Raivoissaan ty�nt�si h�n minut pois,
sidotti minut puuhun, leikkasi mets�st� vitsoja, antoi ne pojalle ja
k�ski minua piiskaamaan niin kauan, kuin jaksoi. Ja niin tapahtuikin.
Toisen kerran tuli tuho pikku Bellolleni. Se uskollinen koira oli minun
ainoa lohdutukseni. Y�ll� makasi se minun vieress�ni ja p�iv�ll� oli
aina minun sivullani, ja se katseli minua viisailla silmill��n, kuin
olisi se ihan selv��n tiennyt, mit� minulta puuttui. Kerran min� heitin
sille muutamia luita, jotka olivat ulkona ky�kin oven edess�.
Ahdistajani tuli heti ja alkoi pauhata ja kirota ja huutaa, ett� h�n
toki ei ollut sellainen narri, ett� ryhtyisi omalla kustannuksellaan
el�tt�m��n neekerin koiraa. Ja h�n k�ski minua sitomaan kiinni Bello
parkaa ja heitt�m��n lammikkoon."
"En min�, vaan h�n sen teki! Minulta oli syd�n pakahtua s��list�, kuin
katselin, miten h�n viskasi koiran veteen ja sitte heitteli sit� niin
kauan kivill�, ett� se hukkui. Ja min� itse sain viel� maistaa ruoskaa,
koska olin puolustanut kumppaniani. Olkoonpa tuo miten hyv�ns�. Mutta
sen py�velin pit�� kokeman, ett� min� en pitk��n aikaan kesy
ruoskakurista!"
"Ah, min� tahtoisin, ett� minulla olisi sinun luottamuksesi! Mutta min�
en voi hillit� tunteitani! Ajattelehan vain, Elisabet, ehk�p� on meid�n
lapsellemmekin samanlainen kohtalo tulossa, ehk� --"
"Voi, ole vaiti, Yrj�, ei se voi olla mahdollista, onhan meill� perin
hyv� is�nt�."
"Se minun kyll� t�ytyy my�nt��, mutta kukapa tiet�� edelt� p�in, mit�
vast' edes tulee. Poika saatetaan my�d� eik� kukaan viel� tied�, mihin
tai kelle. Mit� hy�ty� siit� on meille, ett� Harry on niin siev� ja
vilpas poika. H�nen etevyytens� on vain suurempi vaara h�nelle, sill� se
enent�� h�nen arvoansa."
"Ja nyt, Elisabet, rakas vaimoni, t�ytyy minun j�tt�� sinut", sanoi h�n
suruisesti. "Min� en ole t��ll� hetke�k��n turvassa."
"Jos min� joudun kiinni, aioit sanoa. No, silloin he eiv�t ainakaan
el�v�n� saa minua viedyksi etel��n. Mutta niin pitk�ll� ei toki viel�
olla. Rukoile minun puolestani, Elisabet, ett� kaikki hyvin k�visi;
ehk�p� hyv� Jumala sinun rukoustasi kuulee."
Ovi sulkeutui miehen per�st� ja h�n katosi y�n pime��n. Kauan katseli
Elisabet h�nen j�lkeens�.
Kolmas luku.
Uusia kauhuja.
Tuomolla tuli ainoastaan osa velasta kuitatuksi. Nyt tuli pikku Harryn
vuoro. Onnettomuudeksi poikanen juuri silloin juoksi sis�lle ja alkoi
siell� tavallisia lapsen leikkej�ns�. Orjainkauppias katseli h�nt�
tarkkaan joka puolelta ja yh� enemm�n mieltyi h�neen. H�n tahtoi nyt
saada pojan haltuunsa mist� hinnasta hyv�ns�.
Haley oli sielujen kauppias oikein todella; jo ammoin oli tuo
ihmisvihollinen ammatti kuolettanut h�ness� kaikki jalommat tunteet. Sen
t�hden oli my�skin turha vaiva herra Shelbyn kuvata h�nelle, mit�
sanomatonta tuskaa �idille tuottaisi ero lapsestansa, ja vedota
vaimoonsa, joka oli mieltynyt pikku Harryyn niin, ett� piti h�nt�
melkein kuin omana lapsenaan ja joka sen my�misest� hyvin loukkautuisi.
Se ei ollenkaan vaikuttanut Haleyhin. H�n uhkasi kokonaan luopua kaupan
hieromisesta ja antaa velkakirjat oikeuden haltuun. Niinp� herra Shelby
viimein taipui antamaan t�m�n toisenkin uhrin. Kauppakirja
allekirjoitettiin, ja Tuomo ja Harry olivat orjainkauppiaan omina.
Seuraavana p�iv�n� sanoi h�n tulevansa ottamaan "tavaroitansa".
Rouva Shelby tarjosi heti kaikkia koristeitansa, jos vain kauppa siten
saataisiin puretuksi, mutta puolisonsa h�nelle selitti, ett�
orjainkauppias ei siihen mitenk��n suostuisi.
"Min� olen siit� yht� pahoillani kuin sin�kin," virkkoi herra Shelby,
"ja totisesti, jos minulla olisi ollut mit��n muuta keinoa, niin t�t� ei
olisi tapahtunut. Mutta sano itse, mit� minun olisi pit�nyt tehd�. Min�
olin kokonaan Haleyn k�siss�. H�n uhkasi lain voimalla pakottaa meid�t
my�m��n kaikki orjamme, jos en my�nyt h�nelle Tuomoa ja Harry�."
"Ja sin� tietysti m�it heid�t", vastasi rouva Shelby katkerasti. "Voi
orjuuden kirousta! Yksin kunnon ihmisetkin se kovettaa ja tekee
kuuroiksi, niin ett� he eiv�t tajua ijankaikkista totuutta, ett�
ihmissielu on enemm�n arvoinen kuin kaikki maan kulta! Enp� olisi
uskonut, ett� minun itseni t�ytyy n�hd�, miten �idin sylist� h�nen oma
lapsensa riistet��n!"
"Ei, ei," vastusti rouva Shelby jyrk�sti. "Jos sin� et jaksa katsella
heikkoutesi seurauksia, niin teen min� sen sinun puolestasi. Rehellinen
kelpo Tuomo tarvitsee lohdutusta surussaan ja Elisabet, niin -- voi,
min� en tosiaankaan tied�, mit� h�nelle teen. Jumala olkoon h�nelle
armollinen!"
"St, �l� puhu niin kovaan, Harry", kielsi Elisabet. "Ei kukaan saa
kuulla hiiskaustakaan. On tullut paha mies ja h�n tahtoo vied� kanssansa
pikku Harryn ja pist�� pime��n komeroon! Mutta �iti ei sit� tahdo, vaan
pukee pian sinulle ylle ja juoksee pois, ett� se ilke� mies ei saa
varastaa sinua."
Tuota pikaa oli Harry vaatteissa. Sitte h�n viel� k��ri h�net l�mp�isen
huiviin ja y�n pimeyteen sy�ksyiv�t he.
Syrj�ss� talon takapihan laidassa oli Tuomon tupa. Sinne riensi Elisabet
ensinn�. Tuomo ei viel� nukkunut. H�n oli juuri t�n� iltana pit�nyt
tavattoman pitk�n kotihartaus-hetken, ik��n kuin ammentaakseen oikein
paljon lohdutusta murheen ajaksi, joka h�nen tiet�m�tt�ns� jo seisoi
juuri h�nenkin ovensa edess�. Ensimm�isest� hiljaisesta kolkutuksesta
hyp�hti h�n yl�s ja avasi.
"Ei, sit� min� en koskaan tee", sanoi h�n. "Herrani on t�h�n asti viel�
aina tavannut minut sielt�, jossa minun piti olemankin, ja niin h�n
nytkin tapaa. Jumala antakoon minulle voimaa olla kest�v�inen ja
k�rsiv�llinen t�ss� koetuksessa. Elisabetin kohta on ihan toinen, h�nen
kyll� tulee katsoa, mitenk� saisi lapsi parkansa..."
* * * * *
"Ei siell� ole Liisi�, mutta h�nen huoneessaan ovat kaikki huiskin
haiskin ja piirongin laatikot auki."
Nelj�n luku.
Ihmisriistan ajo.
Vaikea on kuvata tunteita, jotka liikkuivat Elisabetin mieless� silloin,
kuin h�n, poikanen k�sivarrellansa, l�ksi Tuomon tuvasta rient�m��n
kohti avaraa, tiet�m�t�nt� et�isyytt�. H�nh�n siten tuli temmatuksi pois
oloista, joihin h�n oli mieltynyt, sek� yst�v�llisten, osaaottavaisten,
hyv�ntahtoisten ihmisten parista. Tuskallisimman v�ltt�m�tt�myyden pakko
ajoi h�nt� pois, viel�p� juuri sellaiseen aikaan, jolloin h�nell� ei
ollut mit��n tietoa puolisonsa kohtalosta. Lis�n� oli viel� ankara
ruumiillinen ponnistus ja ainainen takaa-ajajain pelko. Se kaikki
yhdess� vaikutti, ett� h�n oli menehty� toivottomuuden tuskaan. Vaan h�n
silloin katsahti suloiseen poikaansa, joka maatessaan ei tiennyt mit��n
noista kauhuista, ja siten rohkeus ja horjumattomuus j�lleen p��siv�t
voitolle �idin mieless�. Nopeammin riensi h�n edelleen pitkin j��tynytt�
tiet�, joka h�nen jalkainsa alla narisi, mets�in keskitse, joista tuuli
lenn�ttelee kuivia lehti�. Monesti tuntui h�nest�, kuin vainoojain ��net
kuuluisivat takana, mutta se olikin vain h�nen oman kiihtyneen
mielikuvituksensa her�tt�m�� kaikua.
Viides luku.
* * * * *
Toimitusmiehet
Samuel Morris ja Thomas Flint."
Vaimo, jolla ilmoituksessa oli nimi Hagar, oli oikea neekeri sek�
v�rilt��n ett� kasvultaan. H�n oli ehk� kuudenkymmenen vuoden ij�ss�,
mutta n�ytti paljon vanhemmalta, kun n�et oli kovassa ty�ss�
heikontunut. H�n oli puolisokea ja leinist� v�h�n koukistunut. Juuri
h�nen vieress��n oli h�nen nuorin poikansa Albert, vilkkaan n�k�inen
poika, koko lapsiparvesta ainoa, kuin h�nelle oli j��nyt j�ljelle. Mutta
h�nest� �iti n�kyi iloitsevan ja ainoana huolena oli �idill� nyt, ett�
heid�t my�t�isiin samalle herralle. Hyv�n n�k�inen, vanha herra ostajien
joukosta oli h�nelle my�skin jo antanut hyv�� toivoa.
"No, mit� arvelette heist�?" kysyi uteliaasti er�s mies, joka oli
tarkkaan katsellut Haleyn tutkimustoimia.
"Heid�n t�ytyy, sill� enh�n min� jaksa el�� ilman sinua", vaikeroi vanha
vaimo parka.
"O hyv� herra, my�k�� toki meid�t yhdess�; johan se minulle luvattiin",
pyyteli vanhus.
"Olehan tuossa!" torjui Haley. "Jo nyt olet kylliksi �lissyt, ja minun
aikani on t�per�ll�."
"Ettek� usko," kysyi er�s nuori mies vanhemmalta, "ett� orjuus, jos
syvemm�lle katsotaan, on h�pe� is�nmaallemme? Sellaista ei pit�isi en��
tapahtua."
Se nuori mies, joka �sken puheli vanhemman kanssa ja nyt n�ki t�m�n ilo-
ja surun�ytelm�n, k��ntyi Haleyn puoleen ja sanoi vakavasti, melkein
nuhtelevasti:
T�m� nuori vaimo oli hyvin siistiss� puvussa ja neekeri kantoi h�nen
pikku arkkuansa. Pitk�n aikaa astuskeli h�n kannella, leikitellen
lapsensa kanssa, ja istahti sitte arkulleen, jonka neekeri oli laskenut
muiden matkustavaisten tavarain joukkoon.
"Ei, sit� min� en usko!" sanoi h�n kuuluvasti. "Te vain laskette rumaa
leikki�."
"En min� sittek��n voi mitenk��n uskoa, ett� herrani olisi minua niin
pett�nyt."
"No, sitte siit� ei en�� ole mit��n puhumista", sanoi Lucie, ja h�nen
�skeinen kiihkonsa muuttui yht' �kki� kylm�ksi levollisuudeksi. "Mit� on
tehty, se on tehty."
"Miss� h�n nyt piileksii?" kysyi h�n miettiv�sti itsekseen. "H�n ei ole
mitenk��n voinut karata pys�yspaikoissa maalle, sill� joka paikassa olin
min� katsomassa. Kello kymmenen, kaksitoista, kaksi oli h�n viel�
laivassa. Kello nelj� samoin. Mihin helvettiin h�n nyt on p��ssyt?"
Seitsem�s luku.
Ylh�inen herra.
"Ja h�nen is�nt�ns� ottaa siit� hy�dyn, tekee siit� rahaa ja kiitokseksi
painaa pojalle polttomerkin oikeaan k�teen!"
"Te olette ihan oikeassa, herra", sanoi Wilson, sill� n�m� toisen sanat
olivat ihan kuin h�nen syd�mmest��n l�hteneet. "Ken on saanut sellaisen
miehen orjakseen, kuin Yrj� on, eik� osaa h�nt� paremmin kohdella, kuin
Legr�e on tehnyt, h�n tosiaan ansaitseekin kadottaa h�net."
"Toden totta, teh�n olette herra Wilson? Suokaa anteeksi, ett� min� en
heti tuntenut teit�. Tottahan minua, viel� muistatte, min� olen Butler
Oaklandsista Shelbyn piirist�."
"Mutta, hyv� yst�v�", sanoi h�n viimein, "teid�n olisi pit�nyt jo ammoin
olla kaukana t��lt�. Kuinka kauan siit� oikeastaan on, kuin te
karkasitte herra Legr�en luota?"
"Onko teill� sitte ollut niin paljo k�rsimyksi�? Te ette niit� koskaan
kertoneet minulle."
"Vaan nyt min� kerron. Kuin olin kuudennella vuodella, silloin minut jo
my�tiin yhdess� ensimm�isen herrani koirain ja hevosten kanssa, tilaa
rasittavain velkojen suoritukseksi. Min� n�in, mitenk� �itini ja h�nen
seitsem�n lastansa huutokaupalla my�tiin, ja kuulin h�nen
vaikeroimisensa joka kerran, kuin joku lapsista annettiin toiselle
ostajalle. Minut itseni sitoi er�s ihmishirvi� kiinni hevosensa satulaan
ja ratsasti pois. N�ist� omaisistani en ole koskaan sen j�lkeen saanut
mit��n tietoa. Vuosia kului, min� kasvoin, ja jo silloin n�ytti el�m�
minusta ijankaikkisuudelta. Sill� ei minulla ollut yht��n iloista
hetke�; ei is��, ei �iti�, ei sisarta, ei velje�, ei yht��n el�v��
sielua ollut ottamassa osaa minun el�m�ni vaiheista. Ei minulla ollut
mit��n muuta kuin ruoskaa kyll�lti. Usein oli minulla niin n�lk�, ett�
olisin iloinnut, jos olisin saanut kalvaa luita, joita koirille
heitettiin. Mit� iloisuus merkitsi, min� en tiennyt. En min� ollut
koskaan ennen kuullut yht��n yst�v�llist� sanaa, kuin p��sin teid�n
tehtaasenne ty�h�n. Te, herra Wilson, olette ohjanneet minua hyv��n
p�in, te rohkasitte minua ja teitte minulle el�m�n j�lleen jonkin
arvoiseksi. Teit� ja vaimoani Elisabetia tulee minun kiitt��, ett� olen
tullut temmatuksi pois kurjuuteni y�st�. Mutta mit� tapahtui? Vaan
tied�tteh�n sen! Herrani tuli yht' �kki� ja raastoi minut pois ty�st�,
yst�vien ja kaiken luota, kuin minulle oli rakasta ja kallista. Ja mit�
varten? N�ytt��kseen minulle, kuten h�n sanoi, ett� min� olin vain
neekerikoira! Min� kysyn teilt�, sanotteko niit� lakeja, jotka
�idilt�ni, sisaruksiltani ja minulta itselt�ni ovat s�rkeneet syd�mmen,
sanotteko te niit� viel� nytkin minun is�nmaani laeiksi. Min� vasta
silloin saan is�nmaan, kuin saavutan vapauteni, ja sen is�nmaan lakeja
min� my�skin tottelen. Mutta ken siihen asti koettaa minua ottaa kiinni,
h�n varokoon, sill� min� en j�t� mit��n keinoa k�ytt�m�tt�! min�
taistelen vapauteni puolesta niin kauan, kuin kykenen hengitt�m��n!"
"Ainahan min� olenkin sanonut," puhui h�n, "ett� orjuus on oikea kirous!
Niin, niin, rohkeasti vain eteen p�in, Yrj�, mutta samalla hyvin
varovaisesti, ja ennen kaikkea ei mit��n ihmisveren vuodatusta!
Tied�ttek� te jo, ett� my�skin vaimonne Elisabet on samoin pakosalla?"
"Olen min� sen kyll� kuullut. Mutta minne p�in h�n on l�htenyt ja tokko
min� h�nt� koskaan en�� l�yd�n, sen tiet�� yksin Jumala."
"�lk�� ollenkaan estelk�, vaan ottakaa ne! Eih�n voida tiet��, mihin
tilaan ja pulaan viel� joudutte."
"Ei sek��n minua saata ilmi", sanoi Yrj�. "Mit� muuta varten herra
Butler k�ytt�� hienoja hansikkaitansa? Ennen huomisp�iv�n koittoa l�hden
j�lleen matkalle ja nelj�nkolmatta tunnin kuluessa toivon p��sev�ni
Ohioon. Tietysti min� matkustan ainoastaan p�iv�ll�, poikkean ainoastaan
paraimpiin ravintoloihin ja sy�n ylh�isimm�ss� seurassa. Sill� tavalla
luullakseni ei kukaan arvaa minua karanneeksi orjaksi. Jos kuitenkin
joutuisin kiinni, niin, herra Wilson, t�ss� on neula, vaimoni joululahja
kaulaliinani koristeeksi. Ehk� teid�n on mahdollinen toimittaa se joskus
h�nen k�siins�. Viek�� h�nelle samalla minun siunaukseni ja sanokaa
h�nelle, ett� h�nen pit�� kaikin tavoin pyrki� Kanadaan ja siell�
kasvattaa Harrymme vapaaksi mieheksi."
Kahdeksas luku.
Vapaana!
Ja h�nell� oli onnea. Sill� ennen kuin h�n ehti p��st� joen j�isen ja
jyrk�n rannan yli, riensi sattumalta l�hell� oleva mies ihmeiss��n
h�nelle vastaan ja yst�v�llisesti auttoi h�net maalle. Elisabet
luottavaisesti ilmoitti h�nelle, mik� h�net oli pakottanut t�h�n
uhkarohkeaan tekoon, ja se ihmisyst�v�llinen mies otti h�net
vierasvaraisesti vastaan.
Sen kaiken tiesi Bird ja sen t�hden katsoi syyst� kyll� yst�v�ns� kotoa
sopivimmaksi pakopaikaksi. H�n itse tahtoi vied� Elisabetin lapsineen
sinne, h�n kun ei kylliksi luottanut kuskiinsa, jota paitsi h�n tiesi
tien sinne kulkevan vaarallista suota my�ten, jossa oli vaikea l�yt��
varmaa ja luotettavaa ylip��sy-paikkaa. Ensin t�ytyi molempain vahvistaa
itse��n voimakkaalla ravinnolla, Elisabetin jalat, jotka olivat
haavoittuneet ter�vill� j��lautoilla, sidottiin huolellisesti, ja vasta
sitte Bird valjastutti hevosen, sanoen kiireellisi� asioita pikaisen
l�ht�ns� syyksi, ja ajoi �idin ja lapsen kanssa pois y�n pime��n.
Mutta eiv�t pakolaisemme viel�k��n olleet ihan turvassa. Nyt oli ensinn�
saatava heid�t Sanduskyyn, joka oli Ohion p��satama Erie-j�rven rannalla
ja josta heid�n sitte oli h�yrylaivalla p��st�v� Kanadaan. Ja nopeasti
t�ytyi toimia, sill� takaa-ajajat eiv�t suinkaan vitkastelleet, kuten
er�s kveekari Pinehas oli saanut tiet��. H�nen oli n�et �skett�in
t�ytynyt olla y�t� er��ss� ravintolassa ja silloin h�n oli kuullut
kahden orjainajajan keskustelun, heid�n sit� huomaamattansa. N�m� orjain
ajajat olivat juuri Loker ja Marks, ja Pinehas maaten viereisess�,
ainoastaan vaateverhoilla siit� erotetussa huoneessa kuuli selv��n koko
heid�n kiinniotto-suunnitelmansa.
Kohtapa orjain ajajat l�ysiv�t koirainsa avulla n�m� uudet j�ljet. Aamu
alkoi jo valjeta, kuin he seurakumppaneineen saapuivat vuoren juurelle.
Nyt he suureksi harmikseen huomasivat, ett� saalis, jonka he jo niin
varmaan luulivat saavansa, nyt oli ihan pujahtamaisillaan pois k�sist�.
"Etk� sin� k�sit�," vastasi Loker, "ett� yht� hyvin kaikki p��semme
yl�s, kuin ne karkulaiset ovat p��sseet."
"Narri," pilkkasi Loker, "miten arka sin� olet nahastasi! Luuletko sin�,
ett� noilla neekereill� muka olisi kylliksi rohkeutta tehd� toden
per�st� vastarintaa?"
"Mutta paha tapaus se sent��n olisi", lausui nyt my�skin toinen oikeuden
palvelija. "Tied�np� min� sellaisten mustain miesten v�list� tehneen
hyvinkin hirmuista tuhoa, enk� min� k�sit�, mit� varten min� niin
uhkarohkeasti panisin henke�ni alttiiksi."
"Yrj� min� olen, oikein arvattu, ja er�s Herra Legr�e sanoi minua ennen
orjaksensa. Mutta nyt min� olen vapaa mies ja seison Jumalan vapaalla
maalla."
"O hoh!" ivasi Marks inhottavimmalla tavalla. "Ylpeile vain nyt oikein
vapaudestasi; saammepahan n�hd�, kuka t�ss� vapaa on! Meill� on
vangitsemisk�sky ja t�ss� on kaksi oikeudenpalvelijaa. Siis antautukaa
hyv�ll�."
"Ja min� sanon teille, �lk�� astuko en�� askeltakaan, jos henkenne on
teille rakas!" huusi Yrj� uhkaavasti. "Meill� on aseita puolustaa
itse�mme."
"Ei niin kiirett�, herra; ettek� sitte n�e, ett� tuo mies ylh��ll� aikoo
tehd� uhkauksestaan totta? -- No, nuori mies," huusi h�n sitte yl�s
Yrj�lle, "mit� sellaisesta puheesta? N�eth�n, min� ja t�m� kumppanini
olemme oikeuden palvelijoita. Meill� on puolellamme laki ja voima.
Vastustus tekee vain tilasi pahemmaksi."
"Kuolleena tai el�v�n�," mutisi h�n itsekseen, "ne viisi sataa dollaria
pit�� meid�n kuitenkin saada!"
"Narri, mik� olettekin! Enk� jo teille sanonut, ett� vaimoa tuskin voi
v�riin katsoen, erottaa valkoihoisesta ja ett� miehell� on vaalea
mulatin v�ri ja muuten on h�nell� polttomerkki oikeassa k�dess�."
Viimeinkin vapaina!
Yhdeks�n luku.
Lyhyt onni.
Matkustajiin oli tullut lis�ksi er�s mies, Clare. H�n oli paluumatkalla
kotiinsa kuusivuotisen tytt�rens� Evangelinen ja serkkunsa Ofelian
kanssa. T�m� Ofelia oli taipunut l�htem��n h�nen kanssansa etel��n h�nen
taloutensa hoitajaksi, koska h�nen rouvansa oli hyvin kivulloinen.
Augustin Clare oli viel� hyvin nuori, vaan siit� huolimatta h�nell� oli
kaunis ja tuottelias tila Vermontissa sek� runsaasti kaikenlaisia
tietoja ja kokemusta. H�n oli kiinnitt�nyt koko syd�mmens� tytt�reens�.
Evangeline eli Eva, kuten h�nt� tavallisesti lyhemmin nimitettiin, oli
eritt�in suloinen lapsi, joka niin hyvin ulkomuodollaan kuin my�skin
vilkkaudellaan saavutti kaikkien suosion. H�nell� oli tekemist� kaikkein
kanssa, kuin laivassa oli, kuitenkin niin viattomalla tavalla, ett� h�n
ei tullut kiusaksi, vaan kaikkialla sai aikaan hyv�ntahtoista naurua,
mihin vain h�nen vaalea kiharap��ns� ja h�nen lempe�t sinisilm�ns�
ilmestyiv�t. H�n oli aina iloinen ja vilkas ja ainoastaan silloin h�nen
yst�v�llinen muotonsa synkistyi, kuin h�n astui Haleyn kahlehdittujen
orjain ohitse. Silloin h�n pys�htyi v�h�n matkan p��h�n seisomaan ja
katseli heit� hyvin s��liv�isesti taikka astui my�skin l�hemm�ksi ja
koetti hennoilla k�sill��n orjain k�si- ja jalkarautojen painoa. H�nen
suurin ilonsa oli annella p�hkin�it� tai muita hedelmi� ja
sokurileivoksia orjaparoille, ja kuin h�n n�ki, miten he iloitsivat
niist� niin yst�v�llisesti annetuista lahjoista, silloin leimusi h�nen
silmiss��n kuin taivainen valo.
Kauemmin viipyi ennen, kuin h�n tutustui Tuomon kanssa. H�n ihmetteli
mustaa miest�, joka usein tuntikausia istui kirjansa ��ress� ja sitte
uneksivasti katseli kaukaista et�isyytt�. Mit�h�n h�n etsik��n sielt�?
"Mik� teid�n nimenne on, pikku neiti?" oli Tuomo kerran kysynyt.
"Min� olen Tuomo eli set� Tuomo, kuten pikku lapset Kentuckyss�
sanoivat."
"No, min� olen my�skin lapsi ja tahdon samoin sanoa sinua set� Tuomoksi,
sill� min� tulen varsin hyvin toimeen sinun kanssasi. Mihin sin� sitte
matkustat, set� Tuomo?"
"Etk� sin� sit� tied�? Is� tiet�� aina, mihin h�n menee."
"Sittep� sinun pit�� olla minun is�ni oma", virkkoi lapsi vilkkaasti.
"Is� on rikas ja kyll� sin� miellyt h�neen. Min� heti pyyd�n h�nt�
ostamaan sinua." -- Ja pois h�n juoksi.
Clare puheli Haleyn kanssa. Pian asiasta sovittiin, Haley sai vaatimansa
kolmetuhatta dollaria ja kirjoitti kauppakirjan alle.
"Katsos t�t� koristetta, Eva!" sanoi �iti, "sen min� annan sinulle, kuin
kasvat suuremmaksi ja l�hdet ulos maailmaan. Minulla se oli
ensimm�isiss� tanssiaisissa, joissa olin mukana, ja se her�tti suurta
huomiota."
Eva otti koristeen, katseli sit� tarkkaan joka puolelta ja kysyi sitte
uteliaasti: "Mink� arvoiset n�m� jalokivet ovat �iti?"
"Ihan tuo lapsi minulta viel� turmellaan", sanoi h�n nuhtelevasti. "Etk�
sin� my�skin ehk� opetuttaisi orjille pianon soittoa ja
samettimaalausta? Kyll� min� tied�n, mist� kaikki nuo ajatukset tulevat.
Sanopas, miss� sin� olet ollut koko p�iv�n."
"No, no," sanoi is� rauhoittaen, "ei sinun tarvitse tuosta noin
kiivastua. Ei Eva Tuomolta tosiaankaan opi muuta kuin hyv��."
"Mik�h�n tuolla lapsella taaskin on?" sanoi herra Clare er��n� iltana
serkulleen. H�n ajattelee ja haaveksii aina niin itsekseen, kuin olisi
jotakin joka tekee h�nt� levottomaksi."
"No, olkoon niin," sanoi h�n, "min� t�yt�n tahtosi, Tuomo p��see
vapaaksi. Mene nyt levolle ja malta mielt�si huomiseen asti."
Huomiseen asti! Herra Clare ei en�� n�hnyt sit� huomenta. Samana iltana
tuli Legr�e h�nt� noutamaan, kuten viime aikoina oli hyvin usein
tapahtunut, ja yhdess� l�ksiv�t he ravintolaan. Siell� joutuivat
muutamat vieraat riitaan, joka kiihtyi verisiksi tuhot�iksi. Clare oli
muutamien muiden kanssa koettanut erottaa riitelij�it� ja tullut
haavoitetuksi. Se haava oli kuolettava, Clare makasi koko y�n tunnotonna
ja ennen aamun koittoa kuoli h�n.
Kymmenes luku.
Hiljainen k�rsiminen.
Tuomo joutui sen miehen omaksi, jota h�n, muistaen Yrj�n julmaa
kohtelua, oli kaikista enimmin pelj�nnyt: James Legreen.
Tuomo oli herra Clarelta saanut lahjaksi paljon vaatteita; ne nyt heti
Legree omisti. H�nen t�ytyi my�skin riisua siisti nuttunsa ja hyv�t
saappaansa, joita h�n t�h�n asti oli k�ytt�nyt, ja niiden sijaan ottaa
pilalle kulunut mekko ja paksut puukeng�t. Kaikki hartauskirjat otettiin
pois Legreen haltuun taikka heti poltettiin.
Pian Tuomo tutustui kaikkiin t�ihin t�ll� tilalla. H�n oli s��nn�llinen
kaikessa, mit� hyv�ns� teki, ja luuli sill� sek� uutteralla
toimeliaisuudella saavansa torjutuksi onnettomuudet ainakin osaksi.
Legree, pit�en h�nt� salaa silm�ll�, heti huomasi h�net paraimmaksi
ty�mieheksi, mutta samalla my�skin varsin hyvin n�ki, mitenk� Tuomossa
joka kerran, kuin is�nt� jotakin orjaa ankarasti puhutteli taikkapa
kurittikin, her�si syv� s��lin tunne.
Orjain joukossa oli my�skin vaimo, nimelt� Cassy, joka n�ht�v�sti oli
paremmassa puvussa ja yleens� n�ytti nauttivan erityist� suosiota.
H�n oli ehk� viidenkymmenen vuoden i�ss�, iholtaan verraten vaalea sek�
vartaloltaan yh� viel� muhkea; h�nell� oli paljonsanova katse, jossa
n�kyi enempi ylpeytt� kuin orjallista n�yryytt�. Legreehen oli Cassyll�
vaikutusvalta, joka kummastutti kaikkia, jotka t�m�n herran tunsivat.
Vaikka h�n olikin raaka orjiansa kohtaan, niin h�n ei juuri koskaan
pahoin kohdellut Cassy�, vaan p�in vastoin ihan julkisesti antoi h�nen
ottaa itselleen mink� mit�kin etuoikeuksia. Jos h�n joskus k�vikin
orjain t�iss�, niin se tapahtui paremmin omaksi huviksi kuin
ulkonaisesta pakosta.
Cassy oli sin�kin aamuna puuvillan korjuussa, kuin Tuomo ensi kerran sai
k�rsi� kuritusta Legreen tilalla.
"Te ette ole viisas," sanoi Cassy h�nelle, "muuten teille ei johtuisi
mieleenk��n auttaa toisia. Olkaahan vain kuukauden p�iv�t t��ll�, niin
olette tyytyv�inen, jos edes oma nahkannekaan s�ilyy ehe�n�."
Vanhus vapisi, sill� h�n tiesi, mit� nyt tuli. Legree heti k��ntyi
Tuomon puoleen sanoen:
"Kuules, Tuomo, tied�th�n, ett� min� en ole aikonut sinua tavalliseen
ty�h�n, vaan orjain p��llysmieheksi. Sinun pit�� heti ryhty� virkaasi ja
ruoskia t�t� akkaa."
"O, hyv� herra, �lk�� minua pakottako siihen!" pyyteli Tuomo. "Min� en
sit� mitenk��n voi."
Kaikki l�sn� olevat orjat pelj�styiv�t t�st� puheesta, joka heist� oli
��rett�m�n uskalias. Legreekin tavoitteli pitk��n aikaa sanoja, jotka
kylliksi ilmaisisivat h�nen kiukkuansa.
"Mit�," tiuskasi h�n viimein, "uskallatko sin�, musta koira, sanoa sit�
v��r�ksi, jota min� k�sken! Uskallatko vastustella!"
Legreen vimma kiihtyi nyt ylimmilleen. H�n ei en�� kiljunut, vaan vapisi
sis�llisest� kiihtymyksest�. Tyynnytty��n sen verran, ett� kykeni
puhumaan, k�ski h�n molempia py�velej�ns� Samboa ja Kvimboa viem��n pois
Tuomoa ja ruoskimaan h�nt� niin kauan, ett� h�nelle riitt�isi siit�
viikkokausiksi. Pilkallisesti nauraen ryhtyiv�t k�tyrit ty�h�ns�.
Silloin aukesi ovi ja siit� astui sis��n vaimo, palava kynttil� k�dess�.
Sitte Cassy veti ovesta sis��n hein�s�kin, joka oli v�h�n kostutettu, ja
k�ski Tuomoa siirtym��n sille.
"O hyv� Jumala!" huokasi Tuomo, "kuinka se olisi mahdollista? Miten min�
voin taipua?"
H�n vaikeni itsest��n, ik��n kuin olisi liian paljon puhunut ja katseli
pitk�n aikaa tutkivasti Tuomoa. Sitte jatkoi h�n:
"Min� aioin vain sanoa, ett� vastustuksesta ei ole mit��n apua, ett�
t��ll� ei jumalallinen eik� inhimillinen laki voi teit� v�hint�k��n
auttaa. Ja ansaitsevatko muka teid�n kanssaorjanne, ett� k�rsitte heid�n
t�htens�? Uskokaa minua, he eiv�t ansaitse. P�in vastoin he ensi
tilaisuudessa olisivat valmiit k��ntym��n julmuudessaan teit� vastaan."
"Ihan samaa olen jo monestikin kuullut ja aina on loppu ollut ihan p�in
vastoin. Katsokaa minua! Nyt saatatte huomata minut voimakkaaksi ja
etuoikeuksia nauttivaksi, mutta eip� ennen ollut niin. T��ll� min�kin
olen oppinut kuuliaisuutta."
"Minulla oli kaksi suloisen siev�� lasta. Vanhempi oli poika Henry,
is�ns� kaima ja kuva. H�nell� oli is�ns� silm�t, is�n korkea otsa ja
ihmeen kaunis kiharap��. Toinen lapsi, pikku Elisabet, oli tuleva ihan
minun n�k�isekseni. N�m� Henrylt� minulle j��nyt perint� olivat minulla
ainoana lohdutuksena. T�ll� v�lin oli my�skin is�nt� kuollut ja tila
joutunut er��lle Stuartille, joka oli vainajan l�hin sukulainen.
Minutkin kirjoitettiin orjain luetteloon. Siihen saakka ei ollut mit��n
valittamista sill� herra Stuart oli hyv�ntahtoinen mies. Mutta h�nell�
oli suuri keinotteluhalu, ja kohta mekin saimme kuulla, ett� h�n aikoi
my�d� sen tilansa. Ja niin tosiaan tapahtuikin, tila my�tiin ja orjat
my�tiin huutokaupalla New-Orleansin torilla. Minut lapsineni oli jo
ennen Legree ostanut minun tiet�m�tt�ni, h�n ilmoitti sen minulle
kylm�kiskoisesti ja n�ytti papereja, jotka sen todistivat. Min� en
ensinn� tahtonut l�hte�, sill� tiesin kyll�, mik� hirvi�n maine t�ll�
ostajalla oli. Mutta h�n s��lim�tt� uhkasi antaa pois molemmat lapseni,
ett� min� en ik�n�ni en�� saisi niit� n�hd�. Mit�p� minun silloin auttoi
muuta kuin taipua. Voi, millainen el�m� sitte alkoi! Tuhannesti olisin
mieluisemmin tahtonut kuolla kuin niiden kahleiden painoa kest��. Min�
vihasin, min� inhosin t�t� miest�. Ja kuitenkin pelk�sin tehd� h�nt�
tyytym�tt�m�ksi. Lapsi parkoja h�n kohteli raa'asti ja syd�mmett�m�sti.
Varsinkin Henryss� huomasi h�n aina moittimista ja lakkaamatta h�nt�
haukkui, eik� poika sit� aina k�rsinyt. Henry oli perinyt is�ns�
kopeanlaisen mielen eik� h�nt� ollut koskaan voitu kurittamalla hillit�.
Min� tuskissani koettelin pit�� heit� niin et��ll� toisistaan kuin
mahdollista, min� rukoilin Henry� olemaan k�rsiv�llinen ja taipuvainen,
vaan en voinut est�� hirmuista tapausta tulemasta. Kuin er��n� aamuna
her�sin olivat molemmat lapseni poissa -- ne oli my�ty!"
"�iti parka!"
"Sanoittehan ett� teill� oli viel� toinenkin lapsi. Ettek� ole saaneet
mit��n tietoa, mihin Elisabet on joutunut?" kysyi h�n.
"Varmaan tied�n vain sen verran, ett� h�net on my�ty jollekin Shelbylle.
Senkin sain kuulla vasta per�st� p�in Legreelt�. Min� olen usein
vaatinut h�nt� tiedustelemaan, ja viimein h�n toikin minulle sanoman,
ett� Elisabet on kuollut herra Shelbyn tilalla."
"Legree on teit� pett�nyt", sanoi Tuomo niin jyrk�sti, ett� Cassy heti
aavisti siit� jotain erityist�. "Niinp� tiet�k��, teid�n Elisabetinne
el�� ja min� itse olen n�hnyt h�net kasvoista kasvoihin."
"H�nenk� tyk�ns�? Nuorena tytt�n� min� usein kyll� n�in h�nen kuvansa
alttarin yll�. Mutta h�nt� ei ole t��ll�, t��ll� asuu vain synti! Vaan
ei," jatkoi h�n heti hiljemmin ja hartaasti kuiskaten, "ei, min� tahdon
nyt taas uskoa h�neen, nyt, kuin tied�n, ett� h�n ei ole k��nt�nyt
kasvojansa kokonaan pois minusta."
* * * * *
Ihan samaan aikaan, kuin Cassy oli y�ll� Tuomo paran luona, tapahtui
Legreen huoneessakin jotain, vaikka paljon meluisemmin.
Tuskin ehti kymment� minuuttia kulua, niin Sambo astui sis��n sen
n�k�isen�, ett� h�nell� oli jotain t�rke�� ilmoitettavana. Paperiin,
joka l�hell� oli k�dess�, kiintyi heti herran huomio.
Herra Legreen kiihkon syy kyll� selvi�� sinulle, hyv� lukija, jos
muistat er��n jo edell� mainitun asian, H�n oli pilkaten heitt�nyt
tuleen �iti vainajansa kiharan, joka oli tuotu h�nelle samassa kuin
sanoma �idin kuolemastakin. Evangelinen kihara muistutti h�nelle tuon
synnillisen teon vilkkaasti mieleen ja, kuin se h�nelle nyt, sattumalta
kiertyi sormen ymp�ri, kuten �idinkin kihara oli kiertynyt, luuli h�n
t�t� tapausta �itins� l�hett�m�ksi muistutukseksi ja kauhistui
sanomattomasti.
Tuomo oli sen j�lkeen, kuin Cassy oli niin suuresti lievitt�nyt h�nen
tuskiansa, suloisesti nukkunut ja vieh�tt�v�t unet, joita h�n n�ki,
olivat jyrkk�n� vastakohtana Legreen kauheille unille. Is�nn�n raaka
��ni her�tti h�net viimein kammottavaan ilmi el�m��n.
"Laiskuri!" �rj�si h�nelle valtias, "kuinka kauan sin� aiot nukkua? Etk�
tied�, ett� villan poiminnalla on kiire ja ett� ty�t� on yllin kyll�?"
Tuomo ei liikahtanut.
"Polvillesi! sanon min� viel� kerran!" kiljasi Legree ja sivalsi
ratsupiiskallansa orjaa.
"Herra Legree," sanoi Tuomo, "te kykenette tekem��n, mit� hyv�ns�, sen
min� kyll� tied�n. Mutta enemp�� kuin ruumiin te ette voi tappaa -- ja
sitte seuraa ijankaikkisuus."
T�m� yksi sana levitti taivaista valoa orja paran sieluun ja sama sana
t�ytti is�nn�n mielen sanomattomalla ahdistuksella.
"No," murisi Legree, "koska h�n ei minulta jouda pois ty�st�, niin
olkoon nyt toistaiseksi. Mutta vain toistaiseksi!" sanoi h�n uudestaan
Tuomolle. "Min� pid�t�n itselleni oikeuden maksaa sopivaan aikaan
sinulle takaisin jokaisen sanasi ja kirjoittaa ne mustaan nahkaasi."
H�n poistui.
Yhdestoista luku.
Rauhan tie.
Cassy oli oikeassa. Tuomon t�ytyi jo ennen, kuin h�nen haavansa kokonaan
paranivat, olla j�lleen kovassa ja rasittavassa ty�ss�, ja herransa
h�nt� viel� joka p�iv� h�ijyimm�sti vaivasi ja kiusasi. Tuomo oli
toivonut saavansa nopean vaikka tuskallisenkin kuoleman eik� ollut niin
valmistautunut kest�m��n t�t� pitk�llist� kidutusta. T�m� lakkaamaton
kiirehtiminen ja ty�ll� n��nnytt�minen oli h�nelle ankarin koetus.
Kaikki oli h�nen silmiss��n kuin y�h�n vajonnut, ep�ilys ja pelko
yrittiv�t hiipim��n h�nen syd�mmeens�, h�n oli sellaisessa tilassa, ett�
h�nest� alkoi tuntua, kuin Jumalakin olisi h�net hylj�nnyt.
"No, sin� katuvainen sankari," pilkkasi h�n orjaansa, "mitenk� ovat nyt
asiat? Joko nyt k��nnymme ja rupeemme j�rkeviksi? Ha ha haa, kyll�h�n
min� tiesin, ett� niin piti k�ym�n!"
Tuomo oli vaiti. Tuo julma pilkka raateli h�nen syd�nt�ns� kuin
kaksiter�inen miekka.
"Ei, herra," sanoi h�n, "�lk�� minua en�� kauemmin kiusatko! Niin kuin
min� olen uskossani el�nyt, niin min� tahdon uskossani kuollakin."
"Mutta etk� n�e, ett� Jumalasi ei huoli sinusta. Sin� saat h�neen n�hden
joutua vaikka pelk�st� hurskaudesta helvettiin. Etk� siis luule, ett�
tekisit paremmin, jos luottaisit minuun?"
T�ll� v�lin oli Cassy tuon keskustelunsa j�lkeen, joka h�nell� oli
Tuomon kanssa, p��tt�nyt karata ja lakkaamatta mietiskellyt turvallista
ja varmaa keinoa. Yrj�n karkaamistapaa ei nyt en�� sopinut k�ytt��, kun
Legree varsin hyvin tiesi sen. Soille ei my�sk��n k�ynyt k�tkeyty�,
ainakaan l�hitienoille, sill� sielt� oli koirain helppo l�yt��. Viimein
h�nelle yht' �kki� joutui mieleen uusi ajatus. Niin sen piti k�yd� ja
silloin se oli onnistuva.
"Jos sit� tosiaan tahdotte tiet��, niin kyll� se on hyvin helppo sanoa",
vastasi Cassy.
"Kuolema ja kirous!" kiukutteli h�n itsekseen. "Se oli Cassy, kyll� min�
n�in h�net ihan selv��n! Jospa h�n nyt p��see pakoon, ja...! Vaan ei,
kyll� min� h�net ihan varmaan saan satimeen. -- Halloo! Sambo! Kvimbo!
Ulos joka mies!" huusi h�n kovalla ��nell�; p��sty��n pihaan. "Cassy on
soilla, ja ken h�net tuo minulle takaisin, saa viisi dollaria ja viel�
ryypyn viinaa lis�ksi."
Koirat p��stettiin irti ja kaikki alkoivat jouduttautua k�sky�
tottelemaan. Tuota pikaa oli pikisoitsuja joka miehell� ja samoin
tuliaseita.
"Min� tied�n varmaan," sanoi h�n heille, "ett� se musta konna on kutonut
kokoon koko t�m�n jutun. Mutta h�nen t�ytyy tunnustaa taikka on h�nen
viime hetkens� tullut."
Kuin Tuomo tuotiin is�nt�ns� eteen, oli h�nell� ep�varma aavistus siit�,
mit� oli tuleva. H�nest� tuntui, kuin astuisi h�n viime askeliansa.
Mutta h�n ei vavissut, sill� h�n oli valmis kuolemaan ja h�nen
syd�mmens� ik�v�itsi rauhaa. Ainoan toivonsa, kuin h�nell� oli ollut
maallisista asioista, toivonsa n�hd� viel� kerran perhett�ns�, oli h�n
jo aikaa sitte j�tt�nyt, koska h�n jo edelt� p�in n�ki sen
mahdottomaksi. Niinp� h�nt� ei en�� mik��n sitonut t�h�n maalliseen
oloon, h�n voi levollisesti astua kiduttajansa eteen.
Tuomo painoi alas p��ns� ja oli vaiti. Tuliko h�nen ilmaista Cassyn
salaisuus ja j�tt�� h�net varmaan rangaistukseen, ehk�p� kuolemaankin?
Toisaalta h�n kysyi itselt��n, eik� h�n ehk� ollut velvollinen tekem��n
tili� herrallensa. L�himm�israkkauden tunne p��si voitolle.
Tuomo vitkasteli.
"No, olkoon sitte, min� tied�n", sanoi h�n. "Min� en tahdo l�hte�
t��lt�, valhe huulillani."
"Ja pysytk� siis nytkin itsep�isyydess�si etk� sano minulle, mihin Cassy
on paennut?"
"Kuulepas, Tuomo," sanoi Legree, astuen ihan h�nen eteens�. "Sin� ehk�
luulet minun nytkin vain leikittelev�n, koska t�h�n asti olet aina
p��ssyt viel� hengiss�. Vaan min� vannon sinulle kaikkein perkeleiden
nimess�, ett� minun p��t�kseni on luja ja ett� sin� et t�st� huoneesta
en�� p��se, joll'et tunnusta."
"Rakas herra, olkaa armollinen �lk��k� vet�k� p��llenne en�� t�t� suurta
synti�."
"Olin min� niin tyhm�, ett� uhrasin siit� miehest� melkoisen summan. Nyt
min� olen sit� jo kauan katunut. Eip� ole helppo l�yt�� itsep�isemp��,
h�vytt�m�mp�� ja kavalampaa ihmist�. Koettaa viekoitella neekerej�ni
karkaamaan eik� anna mit��n ilmi, kuin min� rupean h�nt� tutkimaan.
Mutta opetinpa min�kin h�nt� kunnon lailla ja nyt se veitikka lienee
kuolemaisillaan."
"Set� Tuomo, sanokaa edes yksi sana minulle. Tunnetteko minua? Min� olen
teid�n pikku Edvardinne, jota olette niin usein polvillanne
kiikutelleet."
Tuomo avasi silm�ns�. H�nen katseensa oli alussa sekava, ja ik��n kuin
pelj�ten kiintyi se Edvardin muotoon. Mutta nyt h�n n�kyi tuntevan
h�net, ilo v�l�hti h�nen kasvoillaan ja h�n pani hartaasti k�tens�
ristiin.
Juuri silloin ilmestyi Legree majan ovelle, vaan heti j�lleen riensi
pois.
"Kurja hirvi�!" huusi Edvard j�ljest�. "Sinun t�ytyy tehd� tili t�m�n
el�m�n sammuttamisesta."
Kahdestoista luku.
T�ll� v�lin oli Cassy ilman v�hint�k��n vaaraa p��ssyt pakenemaan. H�nen
onnistui p��st� Natcheziin ja sielt� h�yrylaivaan, joka oli matkalla
my�t�virtaan alas Ohioon. Sattumalta oli matkustajain joukossa my�skin
nuori Shelby, joka juuri oli paluumatkalla Kentuckyyn. Kuin Cassy oli
hyvin saman n�k�inen kuin Elisabet, se ei voinut j��d� Shelbylt�
huomaamatta, ja v�h�inen tietustelukysymys sai heid�t tuota pikaa
vilkkaasen keskusteluun. Edvard kertoi Cassylle, mit� tiesi Elisabetin
el�m�st�. H�n oli ennen l�ht��ns� Louisianaan saanut Wilsonilta kuulla
paon onnistuneen sek� Yrj�n ja Elisabetin p��sseen yhteen. He olivat,
kuten heilt� saapunut kirje ilmoitti, muuttaneet Kanadasta Montrealin,
jossa Yrj� oli p��ssyt ty�h�n konetehtaasen.
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SET� TUOMON TUPA ***
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.net