You are on page 1of 255

The Project Gutenberg EBook of Skandinaviasta, by Various

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Skandinaviasta
Novelli-kirja

Author: Various

Translator: Aatto Suppanen

Release Date: December 18, 2007 [EBook #23890]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SKANDINAVIASTA ***

Produced by Tapio Riikonen

SKANDINAVIASTA

Novelli-kirja

Suomenteli Aatto S. [Aatto Suppanen]

Porvoossa 1885.
Werner S�derstr�m, kustantaja.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,


Helsingiss� 1885.

SIS�LLYS:

Bj�rnstjerne Bj�rnson.

Is�
Kotkanpes�
Uskollisuus

Jonas Lie.
Nordfjordin hevonen

A. L. Kielland.

Rakkaus ja viattomuus

L. Dilling.

Kes�ksi maalle
Kildenbauerin leski
Puhdas lippu
Kumpikin puolellansa v�liaitaa

Holger Drachmann.

Kirkon laiva

J. P. Jakobsen.

Mogens

Henrik Pontoppidan

Rakkausjuttu
Kalastuskyl�

A. Strindberg.

Paavo ja Petter
Herra Pentin vaimo

C. J. L. Almqvist.

Grimstahamin uutistalo

Rouva A. Ch. Edgren.

L��k�rin vaimo

Matilda Roos.

Katsaus pohjemmalle
Hulluinhuone
Burstr�mil�isten juttu

LUKIJALLE.

Kielt�m�tt� esimerkki paljon vaikuttaa, olkoonpa se hyv� tai paha ja


tulkoonpa se ihmisen huomioon mill� tavalla hyv�ns�. Esimerkki, s.o.
kaikki ulkoap�in tulevat vaikutukset, ne ne oikeastaan ovat tehneet ja
tekev�t jokaisen ihmisen siksi, kuin h�n on. Sill� vaikkapa lienee
omaakin taipumusta jonnekin p�in, niin esimerkki se sit�kin vahvistaa
tai heikontaa; ja mit� useammin joku, varsinkin paha, esimerkki tulee
huomioon sit� jokap�iv�isemm�ksi, tavallisemmaksi se k�y, s.o. imeytyy
huomaajaan itseens�kin, sulaa h�nen olemukseensa, tulee tottumukseksi.

Niinp� novellitkin ovat lukijalle tuommoisia ulkoap�in tulevia


vaikutuksia, viel�p� hyvin voimakkaita. Jos novellinkirjoittaja panee
kertomukseensa mink�laatuisia huonoja esimerkkej� hyv�ns�, on h�n
pahantekij�, sill� h�n yhdess� samanlaisten virkaveljiens� kanssa tekee
lukijalle sen huonouden tottumukseksi, tylsytt�� h�ness� senvastaista
hyv��. Kirjailijan edesvastaus on siis hyvin suuri.

T�lt� kannalta olen n�it� novelleja valitessani arvostellut ja


suomennellessani v�hin karsinut. Karsimista minulle �lk��n viaksi
luettako, koska sill� olen hyv�� tarkoittanut. Kirjallishistorialliseksi
kokoelmaksi t�m� Novelli-kirja ei muutenkaan sovellu vaillinaisuutensa
t�hden, eik� my�sk��n t�h�n otettujen eri kirjailijain
luonteenkuvaukseksi, sill� sit� en ole lainkaan tarkoittanut, vaan
yksinomaan viatonta, ehk�p� samalla hiukan hy�dytt�v��kin lukemista.

Suomentaja.

BJ�RNSTJERNE BJ�RNSON.

Is�. -- Kotkanpes�. -- Uskollisuus.

IS�.

Se mies, josta t�ss� kerrotaan, oli seurakuntansa mahtavin


isotilallinen: Tord Harjula. H�n seisoi er��n� p�iv�n� pappilan
virkahuoneessa suorana ja vakavana.

"Minulle syntyi poika", sanoi h�n, "ja tahtoisin saada sen kastetuksi."

"Mik� pannaan nimeksi?"

"Finni, is�ni mukaan."

"Ja kummit?"

Ne lueteltiin, ja olivat ne seudun etevimpi� miehi� ja vaimoja is�n


suvusta.

"Onko mit��n muuta?" kysyi pastori yl�s katsahtaen.

Harjula seisoi hetkisen vaiti; "min� tahtoisin mielell�ni saada h�net


kastetuksi yksiksens�", sanoi h�n.

"Eli siis jonakin arkip�iv�n�?"

"Tulevana lauantaina kello kaksitoista."


"Onko viel� mit��n muuta?" kysyi pastori.

"Ei ole mit��n muuta." Harjula py�ritteli lakkiansa, ik��nkuin aikoisi


jo l�hte�. Pastori nousi yl�s.

"Viel� kuitenkin yksi asia", sanoi h�n mennen Tordin luo, ottaen h�nt�
kiinni k�dest� ja katsoen silmiin, "suokoon Jumala, ett� lapsi tulee
sinulle siunaukseksi!"

Kuusitoista vuotta kului. Harjula seisoi taaskin pappilan kammarissa.

"Sin� pysyt hyvin voimissasi, Tord", sanoi pastori, kun ei huomannut


h�ness� mit��n muutosta.

"Eip� minulla olekaan mit��n huolia", vastasi Tord.

Pastori ei siihen sanonut mit��n, mutta kysyi hetkisen kuluttua: "No,


mit�s sinulla t�n��n on asiana?"

"Min� nyt tulin puhumaan pojastani, joka huomenna p��see ensi kerran
Herran ehtoolliselle."

"H�n on reipas poika."

"Min� en huolinut maksaa teille, herra pastori, ennenkuin kuulen,


mihink� sijaan h�n tulee kirkossa."

"H�n tulee ensim�iseksi."

"Niin olen kuullut, ja t�ss� on kymmenen taaleria pastorille."

"Onko mit��n muuta asiaa?" kysyi pastori, Tordiin katsahtaen.

"Ei ole muuta."

Harjula l�ksi.

Kului taaskin kahdeksan vuotta. Silloin kuului er��n� p�iv�n� kopinaa


pastorin virkahuoneen porstuasta, sill� monta miest� tuli ja Harjula
ensim�isen�.

Pastori katsahti yl�s ja tunsi Tordin. "Tuletpa sin� t�n��n oikein


miehiss�", sanoi h�n.

"Panisin poikani kuulutuksiin; h�n ottaisi vaimokseen Gudmundin


tytt�ren Kaarinin, joka on t�ss�."

"Onhan h�n seudun rikkain tytt�."

"Niinh�n ne sanovat", vastasi Harjula, ty�nt�en toisella k�dell��n


tukkaansa pois otsalta.

Pastori istui hetkisen ik��nkuin ajatuksissansa; h�n ei sanonut mit��n,


kirjoitti vain nimet kirjoihinsa ja miehet kirjoittivat alle.

Harjula pani kolme taaleria p�yd�lle.


"Yksih�n minulle vain tulee", sanoi pastori.

"Tied�n kyll�; mutta h�n on ainoa poikani, tahdon mielell�ni h�nen


t�htens� maksaa runsaammin."

Pastori otti rahat vastaan. "Johan nyt olet kolmatta kertaa poikasi
puolesta t��ll�, Tord."

"Mutta nytp� olenkin saanut h�net mieheksi", sanoi Harjula, pani kiinni
kukkaronsa, heitti j��hyv�iset ja l�ksi, miehet hitaasti j�ljest�.

Nelj�ntoista p�iv�n per�st� soutivat is� ja poika tyynell� s��ll�


lahden yli morsiamen kotiin puhumaan h�ist�.

"Teljo niin py�rii allani", sanoi poika ja nousi samassa sit�


korjaamaan. Silloin lauta, jolla h�n seisoi, luiskahti alta, poika
levitti k�tens�, kiljahti ja suistui veteen.

"Tartu airoon!" huusi is�, nousi ja ojensi airon.

Mutta poika, ojennettuaan pari kertaa k�si�ns�, j�ykistyi.

"Odota v�h�n!" huusi is� ja souti h�nen luoksensa.

Vaan poika k��ntyi selj�lleen, katsoi is��ns� hyvin pitk��n ja upposi.

Harjula ei ottanut sit� oikein uskoaksensa, h�n piti venhett�


paikoillaan ja katsoa tuijotti siihen kohtaan, josta poika oli vaipunut
vedenpinnan alle, ik��nkuin pojan olisi ehdottomasti t�ytynyt viel�
kohota. Mutta pinnalle nousi vain ilmarakkoja, sitte viel� muutamia ja
vihdoin yksi suuri, ja se s�rkyi. Kirkkaana kuin peili oli j�lleen
vesi.

Kolme p�iv�� ja y�t� n�htiin is�n soutelevan samassa paikassa,


nukahtamatta ja muruakaan maistamatta. H�n etsi poikaansa. Kolmannen
p�iv�n aamuna h�n h�net vihdoin l�ysi ja kantoi m�kien ylitse kotiinsa.

Noin vuosikausi lienee siit� p�iv�st� kulunut. Silloin kuuli pastori


my�h��n er��n� syysiltana jonkun liikkuvan porstuan oven takana ja
varovaisesti etsiv�n lukkoa. H�n avasi oven ja sis��n astui pitk�, vaan
kyyryinen, laiha ja harmaap�inen mies. Kauan katsoi pastori, ennenkuin
tunsi h�net. Se oli Tord Harjula.

"Tuletko n�in my�h��n?" sanoi pastori ja seisoi hiljaa h�nen edess�ns�.

"My�h��nh�n tulen", vastasi Tord ja istuutui.

Pastorikin istuutui, ik��nkuin odotellen puheen alkua; kauan olivat he


molemmat vaiti. Viimein sanoi Tord:

"Minulla on v�h� mukanani, mit� antaisin k�yhille; se pit�isi teht�m�n


pysyv�iseksi rahastoksi ja poikani nimelle se olisi pantava."

H�n nousi yl�s, pani rahaa p�yd�lle ja istuutui j�lleen.

Pastori luki rahat.

"Onpa niit� paljo", sanoi h�n.


"Puolet taloni hinnasta; eilen m�in sen."

Pastori istui vaiti pitk�n ajan; vihdoin kysyi h�n, mutta lempe�sti:

"Mit�k� nyt sitte aiot, Tord?"

"Jotakin parempaa."

Viel� he istuivat kotvasen, Tord katsellen lattiaa, pastori Tordia.


Sitte sanoi pastori hiljaa ja hitaasti:

"Nyt, luulen m�, on poikasi vihdoin tullut sinulle siunaukseksi."

"Niin, nyt min�kin niin arvelen", sanoi Tord, katsahtaen yl�s. Kaksi
kyynelt� vieri raskaina karpaloina alas h�nen poskiansa pitkin.

KOTKANPES�.

Autintaloiksi sanottiin er�st� pient� yksin�ist� kyl��, jonka ymp�rill�


joka taholla oli korkeat tunturit. Syv�ll� laakson pohjassa oli maa
viljelty ja hedelm�llinen ja l�pi juoksi leve� joki, tuntureilta
tullen. Se laski j�rveen, joka oli v�h�n matkan p��ss� ja n�kyi kyl��n
hyvin pitk�n� kaistaleena.

Pitkin Antinj�rve� oli se mies soutaen tullut, joka ensinn� oli


ruvennut laaksoa muokkaamaan. H�nen nimens� oli Antti, ja h�nen
j�lkel�isi�ns� ne olivat t�m�n kyl�n asujamet.

Jotkut sanoivat h�nen t�nne paenneen er��n murhan t�hden, ja sent�hden


muka oli h�nen sukunsa niin mustaverinen; toiset taas sanoivat
mustaverisyyden syyksi tuntureja, jotka asujamilta peittiv�t auringon
jo kello viisi iltap�iv�ll� keskikes�ll�kin.

T�m�n kyl�n yll� riippui kotkanpes�. Se oli kallion raossa ylh��ll�


tunturin kyljess�. Kaikki voivat n�hd�, miten naaraskotka aina lensi
pes��ns�, mutta ei kukaan voinut p��st� sinne. Uros lenteli kyl�n
p��ll� ja sieppasi v�list� karitsan tai kilin, jopa kerran pienen
lapsenkin, vieden kaikki yl�s pes��n; sen t�hden oli seudussa el�m�
hyvin rauhaton, niin kauan kun kotkat saivat rauhassa pesi� tuolla
ylh��ll�.

Tarina kertoi ennen muinoin olleen kaksi veljest�, jotka olivat


kiivenneet sinne yl�s ja repineet pes�n rikki; mutta nyky��n ei kukaan
kyennyt sinne p��sem��n.

Aina kun kaksi sattui yhteen Antin kyl�ss�, puhelivat he kotkanpes�st�


ja katsoivat sinne yl�s. He tiesiv�t, milloin kotkat olivat tulleet
t�n� vuonna, mist� ne olivat mit�kin siepanneet kynsiins� ja kuka
viimeksi oli koettanut yl�s kiivet�. Nuorukaiset harjoittelivat ihan
lapsesta asti kallioille ja puihin kapuamista, voittelua ja muuta
voimainponnistusta, kerran p��st�kseen yl�s repim��n pes��, niinkuin ne
muinaiset veljekset.
Siihen aikaan, josta t�ss� kerrotaan, oli Antinkyl�n paras poika Leif,
vaikk'ei h�n ollut kyl�n omasta suvusta. H�nell� oli k�h�r� tukka ja
pienet silm�t; kaikenlaisissa leikeiss� oli h�n sukkela eik� ujostellut
naistenkaan seurassa. H�n aikaisin uhkaeli kerran viel� nousevansa
kotkanpes�lle; mutta vanhat ihmiset arvelivat, ett'ei h�nen sit�
tarvitsisi niin julki kuuluttaa.

Se vain yh� yllytti h�nt�, niin ett� h�n l�ksi koettamaan, ennenkuin
viel� oli ehtinyt parhaasen ik��nk��n. Oli kirkas p�iv� sunnuntaina
iltapuolella alkukes�ll�. Silloin arvattiin kotkanpoikasien juuri
olevan munasta p��ssein�. V�ke� oli kokoutunut suuret joukot tunturin
juurelle katsomaan; vanhat varoittivat, nuoret kehoittivat. Mutta Leif
totteli vain omaa haluansa, odotteli, kunnes em� l�ksi pes�st�ns�, ja
hyp�hti sitte kiinni puunoksaan monta jalkaa korkealle maasta. Se puu
kasvoi kallion raossa, jota my�ten Leif alkoi pyrki� yl�sp�in.

Pikku kivi� vieriskeli h�nen jalkainsa alla, soraa Ja multaa vieri


alas, muuten oli aivan hiljaista; joki vain taempana kohisi
virtapaikoissa, vaikka sekin ��ni kuului hiljaa ja lakkaamattomuutensa
t�hden pysyi huomaamatta.

Tunturi k�vi kohta jyrkemm�ksi; kauan riippui Leif ainoastaan toisen


k�tens� varassa, etsien tukea jalalleen, mutta ei voinut l�yt��. Moni,
varsinkin naisista, k��ntyi poisp�in, sanoen, ett'ei h�n tuota olisi
tehnyt, jos h�nell� viel� olisi vanhemmat elossa. Kuitenkin l�ysi h�n
viel� tukea, etsi uutta milloin k�dell�, milloin jalalla, v�list� aina
luiskahtaen ja lipuen alasp�in, mutta yh� my�skin saaden j�lleen
jostakin s�rm�st� kiinni. Alhaalla seisovaiset voivat kuulla toistensa
hengityksen.

Silloin nousi pitk�kasvuinen, nuori tytt� kivelt�, jossa oli yksin


istunut. H�nen sanottiin jo lapsena lupautuneen Leifille, vaikka Leif
ei ollutkaan omasta suvusta. H�n ojensi k�tens� yl�sp�in ja huusi:
"Leif, Leif, miksi n�in teet?" Kaikki k��ntyiv�t tytt��n p�in; is�
seisoi vieress� ja katsoi h�neen ankarasti, mutta tytt� ei h�nt�
huomannut. "Tule alas, Leif!" huusi h�n, "min� pid�n sinusta eik�
sinulla siell� ylh��ll� ole mit��n haettavaa!"

Leifin n�htiin miettiv�n v�h�n aikaa, pari silm�nr�p�yst� vain, mutta


sitte h�n l�ksi yh� ylemm�ksi. H�n oli vakava sek� k�delt� ett�
jalalta, sent�hden k�vikin kauan kaikki hyvin. Mutta kohta h�n sent��n
alkoi v�sy�, sill� h�n n�kyi yh� useammin lep��v�n. Pienoinen kivi
l�ksi ik��nkuin enteen� vierim��n, ja kaikki, jotka alhaalla seisoivat,
seurasivat sit� silmill�ns� alas asti. Muutamat eiv�t jaksaneet kest��
tuota n�ky�, vaan l�ksiv�t pois. Tytt� yksin seisoi viel� kivell�
k�si�ns� v��nnellen ja yl�s katsoen.

Leif tarttui taaskin k�dell��n ylemm�ksi kiven s�rm��n, mutta se petti,


tytt� n�ki sen selv��n; Leif tapasi toisella k�dell��n, sekin petti.

"Leif!" parkasi tytt�, niin ett� vuori soi vastaan ja kaikki muutkin
yhtyiv�t huutoon. "H�n putoaa!" huusivat he ja ojensivat k�tens� yl�s,
sek� miehet ett� naiset. Leif lipui, vieritti kanssaan kivi�, hiekkaa
ja multaa; h�n lipui lakkaamatta ja yh� sukkelammin. Kaikki k��ntyiv�t
pois, ja sitte kuulivat he takanansa rapisevaa ja rytisev�� ��nt� sek�
vihdoin raskaan putoamisen, niinkuin kappaleen m�rk�� maata.

Kun he j�lleen rohkenivat katsoa sinne p�in, makasi Leif siin�


musertuneena, tuntemattomana. Tytt� makasi tunnotonna kivell�; is�
kantoi h�net pois.

Nuoriso, joka oli enimmin kiihottanut Leifi� kiipe�miseen, ei nyt


rohjennut ryhty� edes auttamaankaan h�nen pois korjaamistansa; muutamat
eiv�t siet�neet katsoakaan h�nt�. Vanhojen t�ytyi siis k�yd� k�siksi.
Vanhin mies tarttui Leifiin kiinni ja sanoi:

"Hullusti t�m� k�vi; mutta", lis�si h�n yl�sp�in katsoen, "onpa


kuitenkin hyv�, ett� on jotakin niin korkealla, ett'eiv�t kaikki p��se
siihen k�siksi."

USKOLLISUUS.

Kaukana tasangolla kotiseudussani asui aviopari, jolla oli kuusi


poikaa. He tekiv�t uskollisesti ty�t� hyvin suurella, vaan
rappeutuneella tilalla, kunnes kirves tapaturmassa lopetti is�nn�n
el�m�n. Vaimo j�i yksin hoitamaan hankalaa maanviljelyst� ja kuutta
lastansa. H�n ei kuitenkaan menett�nyt rohkeuttansa, vaan talutti kaksi
vanhinta poikaa is�ns� ruumisarkun luo ja otti heilt� siin� lupauksen,
ett� pit�isiv�t huolta pienist� veljist�ns� ja auttaisivat �iti�ns�,
mik�li Jumala heille soi voimia. Pojat tekiv�t lupauksen ja pitiv�tkin
sen, kunnes nuorin heist� k�vi rippikoulunsa. Silloin katsoivat he
t�ytt�neens�, mit� luvanneet olivat. Vanhin nai varakkaan talollisen
lesken ja h�nt� nuorempi kohta sen j�lkeen lesken sisaren, joka my�skin
oli varakkaanlainen.

Nelj�n j�ljellej��neen veljeksen tuli nyt hallita kaikkea, vaikka t�h�n


asti olivat olleet itse k�skett�vin�. Heill� ei tuntunut olevan
kylliksi rohkeutta hallitukseen. He olivat lapsuudestaan asti aina
olleet yksiss�, joko kaksittain taikka kaikki nelj�, ja nyt he viel�
enemmin olivat, kun n�et tarvitsivat toistensa neuvoa ja apua. Ei
kukaan lausunut mit��n ajatusta, ennenkuin tarkkaan tiesi toisienkin
siihen yhtyv�n, taikka oikeastaan ei kukaan tuntenut omaa mielipidett�,
ennenkuin oli lukenut sen toisten kasvoista.

Varsinaisetta sopimuksetta syntyi heid�n mieless��n yhteinen, salainen


p��t�s, ett'ei heid�n pit�nyt eroaman �itins� el�ess�. Mutta �iti itse
tahtoi j�rjestell� toisin ja sai pojat taipumaan tuumaan. Talolle oli
muokattu paljo uusia viljelyksi�, niin ett� tarvittiin enempi
ty�ntekij�it�. Sent�hden ehdotti �iti, ett� molemmat vanhemmat saisivat
irtaimesta osansa ja jakaisivat talon, niin ett� kaksi poikaa j�isi
kummallekin puolelle. Vanhan huonerivin viereen oli uusi teht�v�;
toinen pari muuttaisi siihen, toinen j�isi h�nen luoksensa. Mutta
niist� pojista, jotka erosivat eri leip��n, piti toisen naida, sill�
pitih�n heill� olla tuvan ja karjan katsoja; ja �iti mainitsi, kenenk�
tyt�n h�n tahtoi mini�ksens�.

Kaikki olivat taipuvaiset. Nyt oli vain selvitett�v�, kenenk� tuli


muuttaa, kenen j��d�, ja kenen muuttavista piti naida. Vanhin poika
sanoi kyll� muuttavansa, vaan ei mill��n ehdolla naivansa, ja samoin
kaikki toisetkin vastustelivat naimistuumaa kiven kovaan.

Vihdoin sopivat he niin �itins� kanssa, ett� tytt� itse asian


ratkaiskoon. Ja ylh��ll� tunturilla karjatalossa kysyi �iti er��n�
iltana h�nelt�, eik� h�n tahtoisi tulla mini�ksi Dalskogiin, eik�
tyt�ll� ollut mit��n sit� vastaan.

"No, mink� pojan sitte tahdot, sill� saatpa itse valita?"

Mutta sit� ei tytt� ollut ajatellut. Nyt h�nen kuitenkin oli


ajatteleminen, koska asia h�nen valintaansa j�i.

"Saattaisihan se olla vanhinkin", arveli tytt�.

Vaan vanhinta tytt� ei voinut saada, kun se poika ei tahtonut naida.

Tytt� mainitsi sitte nuorimman; mutta se taas oli �itist� v�h�n


hullunkurista, koska h�n "juuri nuorin oli".

"No, sitte nuorimman edellinen."

"Miks'ei vanhimman j�lkeinen?"

"Niin, miksik� ei vanhimman j�lkeinen", vastasi tytt�, sill� h�nt�h�n


h�n juuri koko ajan oli arvellut ja sent�hden j�tt�nyt h�net
mainitsematta. Mutta �iti aavisti, ett� koska vanhin ei suostunut
naimaan, niin tottahan vanhimman j�lkeinen ja tytt� pitiv�t
toisistansa.

Vanhimman j�lkeinen poika siis nai tyt�n ja vanhin veli muutti h�nen
luoksensa. Miten talo jaettiin, ei kukaan taloon kuulumaton saanut
tiet��; sill� he tekiv�t ty�t� yhdess� kuin ennenkin ja kokosivat vain
milloin toiseen, milloin toiseen latoon.

Jonkun ajan kuluttua alkoi �iti tulla heikoksi. H�n tarvitsi lepoa eli
toisin sanoen apua. Pojat p��ttiv�t palkata tyt�n, joka muutenkin oli
heill� ty�ss�.

Nuorimman piti kysym�n tyt�lt� lehti� riipiess�, sill� h�n h�net


paraiten tunsi.

Mutta poikapa lienee jo kauan itseksens� rakastanut tytt��, sill� kun


h�nen piti kysym�n h�nt� piiaksi, sattuivat h�nen sanansa niin
omituisesti, ett� tytt� luuli pojan kosivan ja vastasi heti
my�ntyv�sti.

Poika pelj�styi, meni heti veljiens� luo ja kertoi, miten hullusti nyt
oli k�ynyt. Kaikki nelj� tulivat vakaviksi, ei kukaan tohtinut sanoa
ensi sanaa.

Mutta nuorimman edellinen n�ki nuorimman kasvoista, ett� h�n todellakin


rakasti tytt��, ja siit� juuri h�n puolestaan oli pelj�stynyt. H�n n�et
samalla aavisti oman kohtalonsa, joka oli vanhaksi pojaksi j��minen;
sill� jos nuorin nai, niin ei h�n voinut naida.

Se oli v�h�n kovaa, sill� h�nell�kin oli mieless� joku, josta h�n
paljon piti; mutta eih�n sit� nyt k�ynyt muuttaa.

H�n siis ensinn� lausui, ett� varmintahan tuo tyt�lle oli p��st� taloon
vaimoksi.
Heti olivat toiset veljet samaa mielt� ja meniv�t kotiin puhumaan
�itille. Mutta �iti olikin tullut hyvin kipe�ksi, niin ett� heid�n oli
odottaminen, kunnes �iti paranisi; vaan h�n ei parannutkaan.

Sent�hden he uudestaan neuvottelivat. Nuorin silloin sai aikaan


p��t�ksen, ett� niin kauan kun �iti oli tilan omana, ei pit�nyt mit��n
muutosta tapahtuman. Siihen tyydyttiin.

Kuusitoista vuotta makasi �iti. Kuusitoista vuotta hoiteli h�nt� tuleva


mini� ��neti ja k�rsiv�llisesti. Kuutenatoista vuotena yhtyiv�t pojat
joka ilta h�nen vuoteensa vieress� pit�m��n rukouksia ja pyhin� my�skin
molemmat vanhimmat veljet.

�iti noina hiljaisina hetkin� monesti pyysi heit� muistamaan sit�, joka
lakkaamatta oli hoidellut h�nt�. Pojat k�sittiv�t h�nen tarkoituksensa
ja lupasivat, mit� h�n pyysi. H�n siunasi koko tuon pitk�n ajan
tautiansa, koska se antoi h�nen nauttia �itin iloa ihan viimeiseen
hetkeen asti; h�n kiitti lapsiansa joka kerran, ja viimein se tapahtui
viimeisen kerran.

Kun �iti kuoli, kokoutuivat kaikki kuusi poikaa kantamaan h�nt�


hautaan. Paikkakunnassa oli tapana, ett� naisiakin tuli haudalle, ja
t�ll� kertaa seurasi koko pit�j�, miehet ja naiset, jotka vain
liikkeelle kykeniv�t, yksin lapsetkin. Ensin astui lukkari laulaen,
sitte kuusi poikaa kantaen arkkua ja heid�n j�ljest�ns� koko
saattojoukko, kaikki laulaen, niin ett� se veisuu kuului nelj�nneksen
p��h�n.

Kun ruumis oli haudattu ja pojat olivat luoneet haudan t�yteen, l�ksi
koko ihmisjoukko kirkkoon, sill� siell� oli nuorin poika samalla
vihitt�v�. He olivat sen tahtoneet tapahtumaan n�in, koskahan ne
molemmat, hautaus ja h��t, oikeastaan riippuvatkin toisistansa, jos
syvemm�lle katsotaan. Kirkossa puhui pappi, minun is�vainaani,
uskollisuudesta, puhui niin liikuttavasti, ett� min�, sattumalta
oltuani kirkossa ja sielt� ulos p��sty�ni, olin n�kevin�ni tunturienkin
olevan liikutettuina ja Jumalan koko suuren luonnon.

JONAS LIE.

NORDFJORDIN HEVONEN.

Johdatus.

Nordfjordin vehre�t, vuoriset karjamaat ja tunturilaitumet ovat n.s.


Nordfjordin hevosrodun kotiseudut. Aina erinomaisen hyv�ksi tunnettuna
kulkee "fjordinhevonen" hevoskauppiaan kautta markkinoilta markkinoille
sek� rannikoilla etel�ss� ja pohjassa ett� my�skin sis�maassa kauas
Ruotsiin asti. Viime vuosina, kun ulkomaalaisetkin ovat huomanneet,
miten hyvi� nuo pienet, vilkkaat hevoset ovat ja miten notkeat niiden
jalat kuin ter�sjouset, on niit� my�ty sek� keisari Napoleonille ett�
englantilaisille. Onpa sit� my�skin koetettu seoittaa Arabian
vuorihevosen kanssa, jonka kaltaiseksi sit� sanotaan monessa suhteessa.
Kuten muutkin kuuluisat Norjan mahtiolennot on se vihdoin murtanut
kotiseutunsa ahtaat rajat ja saavuttanut laveammalti koko Europassa
mainetta. Ja sen se on hankkinut maanteill�, josta se itsekin on
l�ydetty kuin helmi liasta.

Tuntureihin tottuneita fjordinhevoset ovat ja niin norjia, ett'eiv�t


koskaan lipe�; jalat alla kuin rumpukapulat voivat ne juosta t�ytt�
ravia k�rrin edess� peninkulmia, yl�- ja alam�et milloinkaan
heng�stym�tt�. N�m� hevoset ne ovat saaneet englantilaiset
harjoittelemaan kilpa-ajoa k�rreill� Norjassa, jota sporttia he nyt
koettavat kotiuttaa omassakin maassansa; heid�n omat pitk�jalkaiset
t�ysirotuiset hevosensa eiv�t kelpaisikaan alam�iss� kilpailemaan. N�m�
hevoset ne my�skin ovat saaneet kest�� suurimman osan raskaasta
kyyditsemisest� laajojen it�isten alojen kulkuteill�. Huokeat, helposti
ruokitut ja n�yr�t kun ovat sek� niin kest�v�iset, ett'ei parempaa voi
toivoakaan, ovat ne ihan kuin luodut kyytik�rrien eteen.

Mutta jos se vanha sananparsi on tosi, ett� ihmisen tulee tuomiop�iv�n�


seisoa kaikkien niiden elukkain edess�, joille h�n on tehnyt pahaa ja
joiden silloin sanotaan puhuvan ja syytt�v�n, niin todella moni
kestikievarin is�nt� ja h�nen hevostensa ajaja saa pitk�n
syntiluettelon fjordinhevoselta, jonka n�yryytt� ja ripeytt� on niin
s��lim�tt� ja lakkaamatta v��rin k�ytetty.

Ja niinh�n tapahtuu osaksi viel� t�n�kin p�iv�n�, vaikka Norjan kansa


muuten on niin hyv� kotiel�imilleen; niin tapahtuu yleens� maanteill�,
jospa siell� t��ll� jo onkin se ep�kohta hiukan korjautunut. Tuskin on
hevoseni palannut kuuden tai seitsem�n nelj�nneksen pituisesta
kyydist�, joka tie sen siis on t�ytynyt juosta edestakaisin, niin k�y
vain uudestaan aisoihin, sill� matkustavainen maltittomana odottelee
hevosta ja uhraa kirjoittaa valituksenp�iv�kirjaan. Melkein kaikki
hevoset ovat kyydiss�; paraimpia ja kalleimpia kun t�ytyy s��st��
huonolla kelill�, niin t�ytyy fjordilaisen l�hte� uudestaan, vaikka
onkin viel� ihan m�rk�. Ilta on my�h�inen ja kylm�, taikka on
matkustaja suurella vaivalla vain p��ssyt kestikievarista toiseen
piiskaamalla melkein liikkumatonta hevosta toisensa per�st�, ja nyt
huomaa h�n ilokseen saaneensa oikein erinomaisen juoksijan ja sent�hden
k�ytt�� hyv�kseen tilaisuutta, p��st�ksens� niin pian kuin mahdollista
nuo seitsem�n nelj�nnest�. Laiha pikku hiirakko ei osaa puhua
puolestansa, h�nen jalo rotunsa ei sied� piiskaa, levottomasti
hyp�hdellen joka kerran, kun piiska vain vilahtaakin h�nen pelk��v��n
silm��ns� tai vingahtaa ilmassa, juoksee hevosparka matkan ehk� viel�
nopeammin kuin aamukyydiss� samana p�iv�n�. Kelin aikaan kun joku
puolihumalainen markkinoille menij� tai sielt� tulija istuu reess� tai
joku rautatielle pyrkij�, joka on v�h�n my�h�stynyt, ja semmoisiahan
niit� sattuu joka p�iv�, niin silloin pidet��n noita seitsem��
nelj�nnest� vain kilparatana, jolla ripe�� pikku elukkaa on oikein
koeteltava. Jos se kaatuu, niin harvoin se nyt en�� niin vanhana, kuin
se nyt on, maksaa enemp�� kuin kymmenen tai kaksitoista taaleria, jos
muuten arvataankaan matkustajaa syyp��ksi hevosen kaatumiseen.

Kerran sitte hevonen pakahtuu ja alkaa v�hitellen kompastella, vaan


kest�� viel� muutamia vuosia, kunnes se vihdoin syksyll� ammutaan,
koska liian moni matkustaja alkaa valittaa sen kaatavan k�rrit, ell'ei
ohjia pidet� oikein kireell�. Aikaa kuitenkin viel� viivytet��n kerta
toisensa per�st�; syysloassa t�ytyy sen viel� l�hte� liikkeelle
auttamaan v�h�n muita hevosia. Huonojen, nuoriteltujen kyytik�rryjen
edess� kaalaa se piiskan soidessa vettyneell�, melkein pohjattomalla
savikkotiell�, katoaa v�list� kokonaan sep�laudan takaa n�kym�tt�miin,
niin ett� ohjakset riippuvat niin kuin ongensiimat, ja siit� se viel�
autetaan yl�s. Vihdoin sitte koittaa aamu, jolloin pyssy pamahtaa,
pikku hiirakon onnellisin p�iv� siit� asti, kun h�n irrallisena varsana
juoksenteli Nordfjordin hevoshaassa ja lapset sit� pihoissa hyv�iliv�t.

Toivottavasti on Jumala luonut yl�snousemuksen t�llekin pienelle ja


n�yr�lle elukalle, joka on vain saanut k�rsi�, jota vain on r��k�tty
vuosikaudet, kunnes kuolema sit� vihdoin armahti; toivottavasti on
toisessakin maailmassa tuoreita, vehreit� laitumia ja paljon kauniimpia
tunturilaitumia kuin sen kotona Nordfjordissa.

I.

Nordfjordissa on tunturi Bjerkenaaven ja sen rinteell� melkein kuin


kuvataulu sein�ll� talo Str�mshagen pikku huoneineen. Joki juoksee
hyvin virtaisena v�h�n alempana ja kuohuu kapeassa koskessa, jonka yli
on asetettu muutamia hirsi� porraspuiksi hevoselle ja miehelle.

Toisella puolella v�h�n viistoon joen poikki katsoen ihan sen rannalla
on talo Evjen, nimens� saanut siit�, ett� joki t�ss� lev�ht�� pieness�
lahdelmassa, jonka rannalla kasvaa kaunis koivikko.

Kappaleen matkan p��ss� koskisillasta oli hevoshaan takana suuri


vesakko, sovelias peltomaaksi. Siit� oli jo monta vuotta kest�nyt
kiivasta ker�j�imist� molempien talojen v�lill�. Jon Evjen oli
kaksikymment� vuotta pit�nyt tuohon vesakkomets��n viev�� tiet�
suljettuna kolmella seip��ll�, jotka n�yttiv�t hyvin viattomilta ja
ohuilta: mutta oikeus katsoi niiden merkinneen aitaa, ja asia loppui
niin, ett� Str�mshagen tuomittiin siit� maasta osattomaksi.

Sen ker�j�imisen t�hden k�yhtyi Str�mshagenin is�nt�. H�nen kuoltuaan,


j�i leskelle vain velkainen talo ja poika Gjermund, joka silloin
oli kahdenkolmatta vuoden vanha. H�n oli lyhyehk� ja harteva,
mustatukkainen poika, tihe�t kulmakarvat tummain silmien yll�, muoto
v�h�n leve�hk�, vaan viisaan ja vilkkaan n�k�inen. H�nen virhepuolensa
oli jommoinenkin kiivaus ja halu k�ytt�� oman k�den oikeutta siin�kin,
miss� hyv� sana viel� olisi kaikki sovittanut. Ylpeytt� h�ness� oli
enempikin, kuin ihmisille tahtoi n�ytt��; jos milloin syttyi riita,
lausui h�n useimmiten, ett� sit� tai sit� tuskin olisikaan uskallettu
tehd� kellek��n isotilalliselle.

Evjenin asujamet olivat varakasta v�ke�. Vanhin tyt�r Sigrid oli


valkoverinen, pitk�vartaloinen ja erinomaisen kaunis. Sit� paitsi h�n
my�skin oli ripe� kaikissa taloustoimissa, luonteeltaan hiljainen ja
ryhdilt��n arvoisa; kaikki, mit� h�n puhui, kuului hyvin viisaalta ja
�lykk��lt�, h�nell�p� kotona sent�hden olikin melkein kaikki valta.
Kaikki sanoivat h�nen n�ytt�v�n oikealta isotilallisen tytt�relt�, ja
paljopa niit� olikin, jotka tarjoilivat h�nelle tiloja ja taloja, mutta
kaikille kosijoillensa h�n t�h�n asti oli antanut rukkaset. Vanhemmat
tyytym�tt�min� arvelivat h�nen joko tahtovan pysy� ik�ns� tytt�n� tai
olevan sulhasen valinnassa tyhmemm�n kuin muissa asioissa. Mutta
Sigridin he kuitenkin antoivat t�ss�kin vallita. Er��n� sunnuntaina,
kun seudun kolme rikkainta poikaa osoitti h�nelle kirkolla tavatonta
ylpeytt� -- he olivat kaikki saaneet rukkaset -- ei vanha Jon Evjen
saattanut olla sanomatta, ett'ei h�n muuta ymm�rt�nyt kuin ett� Sigrid
hylk�si kerrassaan kaikki, niin ett'ei kohta ollut j�ljell� muita kuin
Gjermund Str�mshagen, joka aina riiteli kaikkien kanssa ja tuskin en��
voi pysy� talonsa is�nt�n�. Niist� sanoista punastui Sigrid ja meni
pois tuvasta, ja kun h�n sittemmin j�lleen palasi, n�kyi silmist�
selv��n, ett� h�n oli itkenyt. Jon kyll� �lysi tytt�rens� itkeneen tuon
torunnan t�hden, mutta ei kuitenkaan peruuttanut sanojansa.

Sigrid oli kasvaessaan ollut usein yhdess� Gjermundin kanssa; he olivat


yhdess� leikkineet alhaalla joen rannalla ja ylh��ll� koskisillalla;
mutta heid�n vanhempansa eiv�t niin tutut olleet, koska he eiv�t olleet
sukua eiv�tk� talot samalla puolen jokea. Evjen ja Str�mshagen eiv�t
olleetkaan niin likell� toisiansa, kuin ensi silm�yksell� olisi
luullut; sill� varsinainen ylikulku-paikka oli melkoista alempana,
jossa Evjenin puolelta tuleva tie meni joen poikki ja edelleen vuonoa
kohti. Str�mshagenista oli ainoastaan polku tai ratsutie sinne alas.

Mutta lapset, kuten jo sanottiin, leikkiv�t usein yhdess�. Kun Sigrid,


kolmea vuotta nuorempi heist�, saapui joen rannalle koivikkoon, oli
Gjermund tavallisesti toisella rannalla onkimassa. Kallion
kielekkeelt�, joka oli puristanut joen kapeammaksi, saattoi h�n vapansa
varassa helposti hyp�t� Sigridin luo alemmalle rannalle. Kun sitte
kylliksens� oli rakennellut sulkuja ja taloja Sigridille, palasi h�n
kotiin koskisillan kautta. Sinne saattoi tytt�nen Gjermundia, mutta yli
sillan oli h�nt� kielletty menem�st�. Se oli vaarallista, oli h�nen
is�ns� sanonut, eik� h�nell� ollutkaan siell� toisella puolella mit��n
tekemist�.

Jutun aljettua kuitenkin kaikki muuttui toisin, vaan Sigrid ja Gjermund


pysyiv�t viel� t�ysikasvuisinakin hyvin� yst�vin�. Bjerkenaaven oli
niin paljon korkeammalla, ett� Gjermund sielt� kes�ll� saattoi n�hd�
alas Evjeniin; h�n itse silloin n�ytti vaan pienoiselta pilkulta
tunturin laelta, mutta Sigrid h�net sent��n aina huomasi. Gjermund k�vi
usein mets�st�m�ss�, ja monesti sattui h�nen palatessaan sit� tiet�,
ett� he tapasivat toisensa mets�ss�, ja silloin he paljon puhelivat
kesken�ns�. Kirkolla heid�n sit� vastoin oli ik��nkuin v�h�n vaikea
katsoa toisiaan silmiin, vaikka he useimmiten seisoivat hyvin
likekk�in.

Str�mshagenissa oli hiirakko hevonen, josta Gjermund suuresti ylpeili.


Se oli hyvin kaunisvartaloinen, leve�rintainen, hienojalkainen ja
siev�p�inen, jossa suuret silm�t py�riv�t ja pienet, vilkkaat korvat
eliv�t. Muukalainen olisi sit� kyll� saattanut moittia notkoselj�ksi,
mutta sit� ei n�ill� seuduin min��n vikana pidetty, kun tiedettiin
semmoisten hevosten useimmiten olevan paraita ja tuon ominaisuuden
tulevan vain siit�, ett� elukat ovat kasvaneet tuntureilla. Hiirakko
oli kasvanut Str�mshagenissa pienest� varsasta asti, ja nyt oli se
kahdeksvuotias.

Aina se oli yht� uutta, kun hiirakko palasi ylh��lt� laitumilta ja


hirnui talon ver�j�ll�; se poikkesi vain katsomaan, mitenk� kotona
jaksettiin, ja saamaan ehk� v�h�n suoloja tai muuta mieliruokaa.
Mielell��n se silloin, koira haukkuen ymp�rill�ns�, juoksi tallin
ovelle ja pisti p��ns� tuohon tuttuun pime��n huoneesen, mutta k��ntyi
�kisti takaisin ja heilautti p��t�ns�, niin ett� tumma harja poistui
silmilt�, ja k�veli ymp�ri pihan, nuuhkien joka paikan, kunnes vihdoin
seisattui tuvan ovelle. Siin� se rauhassa odotteli, mit� tapahtuva oli,
ja jos odotus joskus sattui kest�m��n liian kauan, katosi hiirakon p��
ja ruumis v�hitellen pieneen porstuaan, niin ett� ulos n�kyiv�t vaan
takajalat ja heiluva h�nt� ja tuvassa olijain t�ytyi ensin ajaa
hiirakko pois, ennenkuin voivat saada oven auki.

Olipa muu karja mimmoinen hyv�ns� -- ja kev�tpuolella se monesti


saattoi olla hyvinkin huonossa tilassa, kun t��ll� niinkuin muuallakin
karjamaiden seuduilla ollaan halukkaammat pit�m��n liian paljon
elukoita kuin liian v�h�n -- niin aina oli hiirakko lihava ja hyv�ss�
karvassa. Kaikki tiesiv�t, vaikk'eiv�t siit� koskaan kovasti puhuneet,
ett� tallinhaltija oli ottanut hiirakon erityiseksi suosikikseen.
Senp�t�hden hiirakkokin aina, milloin irrallisena juoksi kartanolle,
suorastaan meni ensinn� pilkist�m��n talliin, ja harjassa sill� oli
taikapalmikko, joka juuri tuota haltijan nimikkoa merkitsee. Sit� ei
kukaan saa purkaa, sill� silloin tulee hevonen yht� laihaksi, kuin se
ennen oli lihava ja kaunis.

Hiirakko oli my�skin osannut hankkia itselleen yst�vi� Evjeniss�.


Siihen aikaan, kun se viel� oli vain pieni varsa ja k�yskenteli
jyrk�ss� hevoshaassa Str�mshagenin puolella, oli Sigrid ruvennut
viskelem��n sille leiv�npaloja joen yli. Joka kerran kun hiirakko vain
n�ki h�net, alkoi kuulua iloista hirnuntaa, ja hiirakko juoksi
alam�keen, p�� suorana odottamassa, mit� tuleva oli, ja pudottaen
suustansa viimeisen tuoreen hein�tukun kulki se Sigridin mukaan pitkin
rantaa toisella puolella.

Er��n� p�iv�n� oli se varovaisesti koetellen astunut koskisillan yli


ja tullut Evjenin pihaan, jossa Sigrid sisarinensa sille antoivat
leip�� ja suolaa suuret joukot. Vaikka Str�mshagenin v�ki koettivat
tuota vierailua est��, oli kestitys hiirakosta kuitenkin niin
houkuttelevainen, ett� se aidoista ja sulkupuista huolimatta kohta
pist�ytyi sinne uudelleen. Muutaman kes�p�iv�n iltapuolella, kun
hiirakko seisoi Evjenin pihalla, oli nuorin lapsi ry�minyt kaivolle,
jossa ei ollut kantta eik� aitaa ymp�rill�. Jo oli lapsella k�det
kaivon aukossa. Silloin hiirakko astui luo ja nosti vaatteista lapsen
pois hyv�n matkan p��h�n. Sen tapauksen j�lkeen oli hiirakolla talossa
jonkinlainen oleskeluoikeus. Jon Evjen ei muuten pit�nyt h�nen
k�ynnist�ns�, vaan ei nyt en�� koskaan ajanut h�nt� poiskaan, ennenkin
itse l�ksi, ja niin tapahtuikin heti, kun vain jotakin oli annettu
suuhun. Hiirakko astui aina niin siivosti hiekkak�yt�v�� my�ten,
koskaan polkematta nurmikolle tai muutenkaan niihin koskematta.

Kun Gjermund ratsasti kirkolle tai h�ihin tai alas ker�jiin, sujui
matka hiljaa, vaan tasaisesti; Gjermund kyll� tiesi ihmisten katselevan
h�nt� ja sanovan h�nen ylpeilev�n hevosestaan. H�n ei my�sk��n ollut
n�kevin��n, ett� niin paljo v�ke� seisoi aina sen paikan ymp�rill�,
johon h�n sitoi hiirakkonsa. Jonkun kerran h�n kuitenkin oli n�ytt�nyt,
mihin hepo kelpasi; h�n oli ajanut maakauppiaasta vuonon rannalta yl�s
kotiinsa v�hemm�ss� ajassa, tunnittain lukien, kuin peninkulmia oli
matkaa; ja kapteeni lainasi sen aina sotav�en katselmukseen, joka
pidettiin alhaalla tasangolla.

II.

Siit� asti, kun Evjeniss� oli ruvennut k�ym��n kosijoita, oli Gjermund
alkanut ajaa kovemmin ja tullut yh� levottomammaksi. Pidoissa oli h�n
suurisuisempi, kuin nuoren miehen oikein olisi soveltunut; h�n joi ja
pelasi ylpeydess��n mieluimmin niiden kanssa, joilla oli varaa menett��
paljon enempi kuin h�nell�. Gjermund oli v�kev� ja kyllin rohkea, ett�
voi pit�� kaukana itsest��n taistelupukarit, joita aina on paikassansa
kussakin. Enimm�kseen h�n aina joutui sek� sanasotaan ett�
k�sikahakkaan seudun rikkaimpien poikien kanssa, varsinkin niiden,
joilla h�n arvasi saattavan olla asiaa Evjeniin. Siten joutui h�n
pahaan maineesen, eik� kukaan h�nest� juuri pit�nyt, v�himm�n kaikista
Jon Evjen.

Kerran s�rkyi lahonnut koskisilta. Vanhastaan oli talojen v�lill�


sopimus, ett� se oli yhteisesti yll�pidett�v�. Mutta kun Gjermund meni
Evjeniin puhumaan asiasta, vastasi Jon v�linpit�m�tt�m�sti, ett'ei h�n
tarvinnut siltaa eik� my�sk��n tiennyt, mit� Gjermund sill� teki. Jos
tiet� tarvittiin talojen v�lill�, niin olihan suuri maantie; koskisilta
oli tehty ennen aikaan, jolloin maantiet� viel� ei ollut.

Jon vastasi n�in sent�hden, ett� h�n �skett�in oli saanut kuulla
ihmisten sanovan, ett� on melkein vaarallista kulkea Evjeniin Gjermund
Str�smhagenin t�hden ja ett� Sigrid kyll� h�nest� pit��, kun hylk��
kaikki muut kosijat. Jon oli my�skin kuullut Gjermundin k�yv�n mets�ll�
Evjenin mailla, ja oli sent�hden suutuksissaan sek� Gjermundiin ett�
tytt�reens�.

Sigrid seisoi ulkona kaivon luona jotakin ty�skennellen, kun Gjermund


tuli. H�n tervehti, mutta ei mennyt mukana tupaan. Kun Gjermund palasi,
oli Sigrid alempana m�en rinteess� yksin�ns�; Gjermund katsahti
vakavasti h�neen.

"Nyt ei hiirakko en�� p��se kosken yli, Sigrid;" sanoi h�n. "Is�si ei
huoli muusta kuin maantiest�."

"Seh�n se kaikissa tapauksissa sitte lieneekin lyhin, Gjermund!"


vastasi h�n hiljaa.

"Paljopa niit� on, jotka nyt p�ivill� sit� kulkevat," sanoi Gjermund
katkerasti, "eik� minulla ole niinkuin heill� isotaloja peritt�v�n�."

"Min� odotan, senh�n sin� kyll� tied�t", sanoi tytt� viel� hiljemmin ja
maahan katsoen.

"Jumala sinua siunatkoon niist� sanoista, Sigrid; kyll� ne v�list�


ovatkin hyvin tarpeen." Niin sanoen k��ntyi Gjermund ja meni pois.

Molemmat he olivat kalpeat, ja keskustelun eli yhtymyksen, jolta se


heist� tuntui, t�ytyi pihassa olijoiden t�hden tapahtua vain
sivumennen; mutta Gjermund otti muistoksi kukkivan kukkarohein�n, joka
Sigridill� oli k�dess�.

Gjermund oli aina ollut katkeramielinen, kun ihmiset sanoivat, ett�


h�nen, kun ei sen rikkaampi ollut, pit�isi my�d� hevosensa, josta voisi
ehk� saada nelj�kymment� taaleria. Nyt h�n ei en�� huolinut, mit�
kenkin puhui, vaan oli kaikkein ihmeeksi yst�v�llinen ja taipuisa
kaikissa asioissa. H�n aikoikin my�d� hiirakkonsa jollekin hyv�lle
is�nn�lle, joka sit� hyvin hoitaisi. Ehk�p� sitte voisi sen joskus
jollakin keinolla saada takaisin. Sill� nyt h�n p��tti l�hte�
kuljeksimaan hevoskauppiaana.

T�m�n seudun talonpoikien ja tunturien tuolla puolella asuvain v�lill�


oli aina ollut riitaa ja vihaa tunturilaitumista ja metsist�. He
tappelivat, miss� vain markkinoilla tapasivat toisensa, ja ylh��ll�
tuntureilla tapahtui paljo, joka ei soveltunut virastojen kuuluville
tulla. Oli siis se aivan erinomainen n�ky, kun rikas �sten Storset
sielt� ratsasti Evjeniin; h�nen asiansa kyll� kaikki ymm�rsiv�t ja
saivat my�skin tiet�� h�nen saaneen rukkaset. Siit� iloitsivat kaikki,
mutta kaukaa �stenist� kuului h�nen uhanneen kostaa Gjermund
Str�mshagenille, jonka h�n tiesi syyksi onnettomuuteensa, silloin kun
h�n sit� kaikkein v�himmin oli siet�v�. H�nell� oli rahaa lainassa
monella taholla, mutta n�ill� seuduin h�nell� tiett�v�sti ei ollut
saamista kelt��n �yri�k��n, niin ett� naurettiin vain h�nen
uhkauksilleen ja ihmeteltiin, mitenk� sen koston piti tapahtuman; sill�
voimiltansa h�n toki ei uskaltanut Gjermundiin k�siksi k�yd�.

Ennen juhannusta piti nimismies veror�stien t�hden huutokauppoja


kirkolla. Tiedettiin yleens�, ett'ei niill� totta tarkoitettu, koska
nimismies aina odotti veroa, kunnes kukin velallinen jaksoi maksaa,
mutta j�rjestyksen t�hden h�nen kuitenkin t�ytyi niin toimia, ja
nimismies se itse saikin kaikki huudot, kun muut eiv�t mit��n
tarjonneet. T�n� vuonna kuitenkin tuli joukko v�ke� ratsastaen pihaan,
kun huutokauppa juuri oli alkava; �sten Storset ynn� muutamia muita. He
tervehtiv�t, istuutuivat ja kuuntelivat tarjouksia. Kun tuli hiirakon
vuoro, joka oli my�tav� viime vuoden veroista, tarjosi �sten
kaksitoista taaleria. Nimismies katsoi vakavasti sinne p�in ja selitti,
ett'ei niin ollut seudun tapa ja ett� tarjous muutenkin oli h�vytt�m�n
alhainen.

"Huonopa se esivallan sijainen on, joka ei lakia tunne", vastasi �sten


pilkallisesti, otti taskustaan lompakon ja n�ytti paperiraha-tukkua;
"min� luulin vasaran t��ll� niinkuin muuallakin paukahtavan
korkeimmalle lailliselle huudolle."

Nimismies punastui, mutta huutokaupan t�ytyi h�nen antaa menn�


laillista menoansa.

Kun Gjermund kuuli, ett� hiirakko oli noin my�tyn� verosta ja ett� sit�
nimismiehen renki oli tuleva noutamaan, harmistui h�n ensin kovin ja
mietti kostaa, mutta tuli sitte niin murheelliseksi, ett� istui
tuntikausia paikaltaan liikahtamatta.

Samana p�iv�n�, kun hiirakko oli pois viet�v�, meni h�n �kisti sit�
taputtelemaan. H�n seisoi ajatuksiinsa vaipuneena pitk�t ajat,
kyyn�sp��t hevosen selj�ll�, eik� ollenkaan huomannut, miten �itins�
monta kertaa tuli tuvan ovelle ja katseli huolestuneen n�k�isen�
poikaansa, eik� h�n my�sk��n n�hnyt, miten �iti pyh�puvussa meni alas
Evjeniin p�in.

Siell� h�n tervehti tuvassa olijoita sanoen, ett� jos pikku Sigrid
viel� tahtoi n�hd� hiirakkoa, ennenkuin se pois vietiin, niin piti
h�nen nyt heti tulla, koska se kyll� ennen illallisen aikaa oli
tapahtuva, ja nyt p�iv� jo oli puolisissa. Jotakin omituista oli t�ss�
kalpeassa, mustamyssyisess� naisessa, niin ett� Sigridin vanhemmista
h�nen kehoituksensa tuntui ihan luonnolliselta; olihan h�n aina ollut
yst�v�llinen ja hyv� lapsille.

V�h�n ajan per�st�, joll'aikaa vanhukselle tarjottiin kahvia


vehn�leiv�n kanssa, l�ksi Sigrid h�nen mukaansa paljain p�in, vaan
pyh�puvussa, paitahihasillaan, jotka kirkkomatkoilla kuitenkin
peitet��n mustalla mekolla. Varjot jo olivat pitk�t ja iltap�iv�n
aurinko paistoi punertavana Bjerkenaavenin harjalta, v�lkkyen takaisin
Str�mshagenin ikkunoista, kun astujat k�veliv�t yl�m�keen joen vartta,
toinen pieni ja kumarruksissa suuren, mustan p��hineens� alla, toinen
hoikka ja notkea, kullankarvaiset hiuspalmikot riippuvina. Mutta
kumarruksissa oli h�nenkin p��ns� ajatusten painosta, joita nyt
mieless� py�ri.

Heid�n ehditty�ns� yl�s pihaan tuli kolmaskin henkil�, nimismiehen


renki. Gjermund oli pannut hevoselle paraat suitset p��h�n ja seisoi jo
ratsustimet k�dess� valmiina antamaan ne miehelle. Mutta n�hty��n
Sigridin h�n s�ps�hti ja kalpeni h�nt� tervehtiess��n. �iti k�ski
miehen heti tupaan saamaan jotakin virvoitusta; h�n ajatteli semmoisen
kyll� olevan tarpeen, kun h�nell� niin huono asia oli toimitettavana,
ja olihan p�iv� muutenkin jo pitk�lle kulunut.

Niin j�iv�t molemmat nuoret yksin hevosen luo. Sigrid asetti sen p��n
olallensa ja taputteli sen kaulaa; otti sitte taskustaan suolaa ja
leip��, mutta hiirakko ei sy�nyt, vaikka kyll� oli v�h�n hirnunut
Sigridin tullessa; se kaiketi nyt ymm�rsi jotakin pahaa olevan tulossa.
Gjermund seisoi ��neti, kyyn�rvarsin nojaten hevosen selk��n. Vihdoin
sanoi h�n hiljaa:

"N�ytt��p� silt�, kuin t�n��n l�ksisi talosta hiirakko ja viel�


muitakin lis�ksi, Sigrid!"

Silloin ojensi Sigrid h�nelle hevosen selj�n yli k�tens� ja katsoi


itkien h�nt� silmiin, niinkuin h�neen sittekin luottaen. Molemmat he
olivat jotenkin yht� pitk�t, vaan Sigridin tukka oli vaalea ja kasvot
punakat, mutta Gjermundin tukka musta ja kasvot kalpeat.

"Min� koetan parastani, Sigrid;" sanoi Gjermund, ik��nkuin jatkaen


h�nen ajatuksiansa, "mutta v�h� sit� nyt on mill� alkaa."

"Sinun pit�� ruveta kauppiaaksi, Gjermund, ja olla varovainen ja


viisas; niinh�n on moni muukin kunnon mies n�ill� seuduin alkanut ennen
sinua."

"Mitenk� tiesit minun sit� ajatelleenkaan?"

"Min� sen arvasin ja �itisi sen minulle my�skin sanoi."

Kun renki samassa tuli tuvasta, p��stiv�t he toistensa k�det ja Sigrid


kuiskasi viel�:

"Jumala kyll� auttaa, Gjermund, ja min� odotan."

Renki otti ohjat Gjermundin k�dest�, joka viel� viimeisen kerran


keve�sti taputteli hevostansa j��hyv�isiksi, ja vei vitkastelevan
hiirakon pois. Kaikki kolme, jotka j�iv�t pihalle, astuivat sitte alas
ver�j�lle ja erosivat.

Seuraavana aamuna ajoi Gjermund edell�ns� lehm�� ja hiehoa tiet� my�ten


alas vuonolle p�in. Ne h�n m�i maakauppiaalle, t�ytti laukkunsa
rihkamoilla ja l�ksi kuljeskelemaan kauppiaana.

III.
Kului noin seitsem�n vuotta. Muutamana aamuna istui er��n it�isen tien
varrella kestikievarissa herrasmies, joka my�h��n edellisen� iltana oli
tullut t�ytt� ravia ajaen �sken p��ttyneilt� markkinoilta ja ollut
t�ss� y�t�. Oli juuri kelirikon aika kev��ll�, niin ett� kyytihevosilla
oli pahat p�iv�t. Ikkuna oli auki p�iv�npaisteessa, ja mies, joka sen
edess� istui, oli puettu kuin s��dyst�ns� v�h�n kerskaileva kauppias,
hopeanapit mekossa; h�n n�ytti ajatuksiinsa vaipuneelta. H�nen edess��n
p�yd�ll� oli olutta, leip��, juustoa ja voita sek� maljassa maitoa,
jota h�n tuontuostakin ryypp�si, jota vastoin olutpullo oli viel� ihan
koskematta. Silloin t�ll�in pani h�n k�tens� posken alle ja katsoi ulos
ikkunasta.

T�m� mietteihins� vaipunut mies oli Gjermund. Jotakin ryhdik�st� n�kyi


nyt h�nen kasvoistansa, ja kauan olisi niit� saanut tutkia, ennenkuin
h�net olisi tuntenut siksi hyv�ntahtoiseksi, vaikka v�h�n pikaiseksi ja
kiivaaksi nuorukaiseksi, joka ennen muinoin k�veli Str�mshagenissa vain
kultastansa muistellen.

Kaksi ensim�ist� vuotta oli k�ynyt huonosti, varsinkin sent�hden, ett�


h�n uskoi liian hyv�� ihmisist�, jotka h�nt� petteliv�t. Mutta sitte
luotti h�n vain itseens� eik� uskonut ket��n, niin ett� kaikki rupesi
k�ym��n hyv�sti, hyvinkin hyv�sti. Rihkamoista ja kellonvaihdoista oli
h�n kohonnut hevoskaupan alalle ja harjoitti sit� viimein suuressa
m��r�ss�. Nyt markkinoilla oli h�n my�nyt, mit� oli j�ljell� koko viime
vuoden hevoskarjasta, ja ostellut muutamaa mets�palstaa.

Jo ammoin oli h�n l�hett�nyt niin paljon rahaa kotiin, ett� �iti oli
p��ssyt kaikista veloista. Mutta sitte arveli h�n, ett'eip� olisi
hulluinta, jos viel� odottaisi, kunnes saisi ostetuksi ne kaksi
niitty�, jotka olivat Bjerkenaavella ihan h�nen talonsa vieress�. Ja
kun oli p��ssyt niin varakkaaksi, ett'ei se osto en�� ollut mahdoton,
johtui h�nelle mieleen, ett� mit�k�h�n Jon Evjen sanoisi, jos h�n
teett�isi uudet huoneet Str�mshageniin alusta loppuun asti. Se h�nen
ajatuksensa v�hitellen kasvoi niin, ett� talon viimein piti tulla
semmoiseksi kuin nimismiehen kaksinkertainen kartano kirkolla. H�nell�
oli jo paitsi velatonta Str�mhagenia kaksitoista sataa taaleria koossa;
mutta nyt h�n mietti viel� odotella, kunnes jaksaisi ostaa naapuritalon
Bjerkestrandenin, jolla oli tunturilla omat laitumet ja karjatalot ja
joka muutenkin oli toista vertaa suurempi kuin Str�mshagen. Sen toivoi
h�n onnistuvan kahden vuoden kuluttua, jos vain hyvin onnistui tuo
mets�nkauppa, johon h�n nyt aikoi panna rahansa.

Kun kerran maiden ja rahan himo oli h�ness� p��ssyt valtaan, ajatteli
h�n aina vain, mit� Jon Evjen oli sanova, eik�, mit� h�nen tytt�rens�
ajatteli. Kaksi, kolme ensim�ist� vuotta, kun kaikki onnistui huonosti,
oli Sigrid yksin h�nen ajatuksissansa kaikkein puuhien osamiehen�.
Mutta sittemmin oli Gjermund n�hnyt ja kokenut niin paljon, ett�
kaikesta oli h�nelle vain j��nyt halu n�hd�, mitenk� Jon Evjen, tuo
ker�j�jutun voittaja, oli kerran kumartava ver�j�ll�, kun h�n joskus
kotiin ehti ja, luonnollisesti, l�ksi pyyt�m��n tyt�rt� vaimoksensa.

H�n nyt hyvin punnitsi mieless�ns�, oliko h�nen l�hteminen maantiet�


my�ten mets�� ostamaan vai jatkaminen kauppaansa, niinkuin t�h�nkin
asti. Mets�nkauppaa sanoivat muutamat hyvin vaaralliseksi.

Siin� h�n istui poski k�den varassa ja kuvitteli mieless��n jo


Bjerkestrandenin ja Str�mshagenin olevan yhten� talona, kun vaalea
hevosenturpa nuuhkien nousi ikkunanlaudalle ja sys�si h�nen
kyynysp��t�ns�. Gjermund ty�nsi yst�v�llisen elukan hyv�nluontoisesti
syrj��n, mutta kun turpa hiljaa hirnahdellen tuli takaisin, antoi h�n
sille puoleksi ajatuksissaan palasen leip��. Se oli pieni, sanomattoman
laiha, hiirakko hevonen, harja lyhyeksi leikattuna, ja niin likainen
koko elukka, kuin olisi se loassa vieriskellyt ja sitte sin�ns�
kuivanut; selj�ss� ja olkap�iss� oli suuret haavat, l�nkien ja
selk�vy�n ly�tt�m�t. P�� riippui alhaalla niin kauan, kun leip�� suussa
oli, vaan sitte taas kohosi turpa ikkunaan. Sen silmist� juoksi vett�,
niinkuin v�list� sanotaan tapahtuvan, kun hevonen my�d��n, ja muutenkin
se niin hyvill�ns� hieroi turpaansa ja levottomasti heilutteli lyhyeksi
leikattua h�nt��ns� sek� tunkeutui yh� likemm�ksi sein��.

Gjermund, tiet�m�tt�ns� miten, -- ehk�p� sent�hden, ett� h�n


arvattavasti oli niin omituisella tuulella -- johtui ajattelemaan
hiirakkoa sin� p�iv�n�, kun se vietiin pois Str�mhagenista.
Bjerkenaaven harmaine, turvekattoisine huoneineen ja joki alempana,
punainen Evjenin talo toisella puolella, kaikki oli h�n n�kevin��n ihan
selv�sti, kuin olisivat ne todellisina olleet h�nen edess�ns�.
Kotimaillakin alkoi jo varmaankin lehti puhjeta puihin, ja �iti istui
neulomus k�dess�, ja v�ki puuhaili talon ymp�rill� kukin omassa
toimessansa; alhaalla Evjenin pihalla istui vanha Jon ja kalpea, hoikka
tytt� k�veli mit��n sanomatta, vaan silloin t�ll�in pist�ysi
pyh�hihasillaan Str�mhagenin em�nt�� tervehtim��n ja viiv�hti aina
hetkisen pihalla niinkuin sin�kin p�iv�n�, jona hiirakko meni rengin
kanssa ja Gjermund itse kohta j�ljest�. Eip� Gjermund ollutkaan pitk��n
aikaan muistanut hiirakkoa; h�nell� oli ollut niin monta hevosta sen
j�lkeen ja h�n itse n�hnyt monta ja jotain.

H�nen siin� niin istuessaan ajatuksissansa p�iv�npaisteessa ikkunan


luona ja antaessaan hevoselle leip�palan toisensa per�st�, muuttui
h�nest� kaikki kummallisen todelliseksi. H�n oli tuntevinaan hevosen
p��n, sen pienet korvat ja kirkkaat silm�t, se kun tuontuostakin ojensi
turpansa ikkunaan ja v�h�n hirnahteli; ja vieress� h�n oli selv�sti
n�kevin��n solakan, valkoverisen tyt�n, joka itkien ojensi h�nelle
selj�n ylitse k�tens� ja pyysi h�nt� vain koettamaan onnea, luvaten
itse puolestansa kyll� odottaa.

Mutta sitte taas h�n luki h�nen silmist�ns� jotakin muuta ja h�nen teki
mieli vastustaa sit� n�ky� kukkaronsa rahallisilla perusteilla; mutta
tyt�n kasvot kuitenkin ylev�sti sanoivat, mik�li h�n niiden n�k��
muisti, ett� h�n oli odottanut sulhoaan juuri h�nen itsens� eik� h�nen
kukkkaronsa t�hden. Gjermund n�ytti yh� tuskallisemmalta, ja viimein
h�n todellakin lienee n�hnyt jotakin el�v��, joka h�nen unelmansa
vahvisti; sill� h�n, ��neens� huudahtaen: "hiirakkohan se on!" hyp�hti
seisoalleen ja riensi ovesta ulos hevosen luo.

Gjermund seisoi ensin hetkisen hiljaa ja katseli hevosta, nosti sitte


hiljaa l�nki� ja muita hevoskaluja, joiden alla n�kyi olevan haavoja,
tutki jalat ja suitsilla revityn suun eik� v�synyt astumasta sen ymp�ri
ja sit� joka puolelta tarkastelemasta.

"Niin, hiirakko se on, ja miten ne ovat sinua kohdelleet!" sanoi h�n


tuontuostakin.

Mutta taempana piili toinen ajatus, joka ei heti sanoiksi pukeutunut.


H�n inholla ty�nt�si selj�st� pois hevoskalut, jotka olivat
nuoranp�ist� ja nahkanpalasista huonosti kokoon solmiellut, ja talutti
hyvin liikutettuna hevosen rappujen eteen, jossa kestikievari Antti
Brunsbergen seisoi hyvin ihmeiss��n siit�, mit� n�ki. Mutta astuessaan
muuttui Gjermund taas hevoskauppiaaksi ja kysyi:

"Otatteko kahdeksan taaleria t�st� hevoskonista, Brunsbergen. Ei se


en�� n�y kauankaan kelpaavan kyytihevoseksi, vaan minulla siit� aina
voi olla kotona hy�ty� kynn�n aikaan."

"Ja kuitenkin ajoit sill� viime y�n� t�ytt� kyyti� markkinoilta


tullessasi, Gjermund, jos poika totta puhui."

Se pahastutti Gjermundia. H�n muisti olleensa markkina-iloissaan ja


ajaneensa y�ll� hirve�n kovaan sek� k�ytt�neens� piiskaakin koko
lujasti, kun k�rrit tahtoivat uppoella. H�n siis vain sanoi:

"No, mit� tahdot siit�?"

Brunsbergen alkoi nyt laveasti ylistell� kaikkia hevosen hyvi�


ominaisuuksia. H�n oli ostanut sen er��n prokuraattorin huutokaupasta,
joka aina oli pit�nyt vain hyvi� hevosia, ja vasta se nyt oli ollut
kolme vuotta kyytihevosena eik� viel� kaikkiaan vanhempi kuin
yksitoista vuotta. Ij�n Gjermund itse paraiten tiesi; hiirakko oli
ainakin viidentoista vuoden vanha. Mutta h�n ei virkkanut hevosesta
mit��n halventavaa. Kun Brunsbergen vihdoin sanoi ei my�v�ns� hevosta
kahtakymment� taaleria v�hemm�st�, luki Gjermund h�nen ihmeekseen heti
rahat penkille, tinkim�tt� yht��n.

Ja sitte Gjermund hiirakkoa pesi ja puhdisteli monta tuntia, kunnes


vihdoin l�ksi ajamaan, hiirakko tyhjill�ns� per�st� juosten.

Mutta Brunsbergen kertoeli sitte monessakin iloisessa seurassa, miten


h�n kerran oli pett�nyt hevoskaupassa itse Gjermund Str�mshageninkin ja
ollut niin perin viekas. "Paha vaan", sanoi h�n kerran, ik��nkuin
todellakin olisi ollut pahoittelemisen syyt�, "ett'ei se vanha
kyytikoni viel� ollut edes pakahtunutkaan."

IV.

Jon Evjen oli muutamia vuosia jo mietiskellyt Str�mshagenia enemm�n,


kuin tunnustaa tahtoikaan. H�n k�vi v�list� tervehtim�ss� leske�, ja
kirkolla h�n ja h�nen vaimonsa useinkin puhelivat lesken kanssa.
Sigridin vanhemmat tiesiv�t tytt�rens� odottelevan Gjermundia; eik�
heill� nyt viime vuosina en�� ollutkaan mit��n sanomista naimista
vastaan; sill� olipa jo kotiseuduillekin levinnyt maine, ett�
Gjermundista oli tullut varakas mies. He vain ihmetteliv�t, miksi h�n
ei tullut kotiin. Nuoremman tytt�rens� he jo olivat ammoin naittaneet.

Mutta viime aikoina oli talojen v�li taas k�ynyt huonommaksi; lesken
pari viimeist� tervehdyksill�-oloa oli j��nyt Evjenil�isten puolelta
r�stiksi. Ja siihen oli syyn� Sigrid, vaikka h�n itse k�vi useinkin
yl�talossa, niinkuin ennen. H�n oli nyt kuudennellakolmatta vuodella,
kalpeampi ja pitemm�n n�k�inen kuin ennen, mutta yht� kaunis kuitenkin.
Viime aikoina oli vain h�nen hiljaiseen ryhtiins� tullut enempi
mahtavuutta, niin ett� h�n se johti ja hallitsi talon asiat. "H�np�h�n
sen sitte saakin", sanoi vanha Jon. Kun h�nelle er��n� p�iv�n� johtui
mieleen, ett� h�n oli silloin tehnyt Gjermundille v��rin, kun ei ollut
suostunut puoleltansa koskisillan tekoon, ja sitte kuuden vuoden
kuluttua tahtoi korjata tylyytens� ved�tt�m�ll� kaikki kahdeksan
hirtt�, jotka siltaan tarvittiin niin Sigrid sanoi, ett'eip� sit�
taittu tarvitakaan, Jon katsahti silloin tytt�reens� hyvin pitk��n,
vaan j�tti kuitenkin ty�n sikseen.

Er��n� iltana huomattiin tavatonta liikett� Str�mshagenissa, niin ett�


siell� arvattiin jotakin tapahtuneen. Jon puheli siit� vaimonsa kanssa,
mutta Sigridille he eiv�t mit��n virkkaneet; eik� h�n itse n�ytt�nyt
viel� mit��n huomanneen.

Seuraavana aamuna oli Sigrid yksin joen rannassa sarkatukkua


kastelemassa. Aurinko valasi koko voimallaan Bjerkenaavenia; muutamien
p�ivien kuluttua oli l�hteminen yl�s karjataloille. Sigridin siin�
paraillaan puuhatessa kuului toiselta puolelta koivikkom�elt�
hirnuntaa, ja esiin astui hiirakko ihan el�v�n�. Se ojensi p��t��n
niinkuin ennen muinoin ja seisoi paikallansa. Sigrid katsoi h�nt� hyv�n
aikaa ja silm�t heruivat v�hitellen t�yteen kyyneli�.

"Min� jo luulin", virkkoi h�n viimein, "h�nen unhottaneen sinutkin,


hiirakko!" Vaan heti h�n kuitenkin lis�si ��nell�, josta v�risten
kaikui koko h�nen loukattu ylpeytens�: "Mutta eip� sinulla ole hyv�
ollut, sen n�en, v�h� sinusta on huolta pidetty koko t�n� aikana!"

Niin sanoen h�n �kisti k��ntyi ja meni pois. Saran h�n j�tti siihen
rannalle, sill� h�n tunsi syd�mmess��n, ett'ei Gjermundkaan nyt kaukana
ollut. Tyt�n harmaihin silmiin, jotka muuten olivat niin kauniit ja
lempe�t, ilmestyi tuo ankaruus, jota Gjermund pelk�si. Pihaan p��sty��n
meni Sigrid t�illens�, niinkuin ei mit��n olisi tapahtunut.

Gjermund oli tullut kotiin edellisen� iltana; mutta h�nt� oli viel�
enemmin ruvennut pelottamaan Sigridin tapaaminen, kun �itins� kertoi
h�nelle, mitenk� asiat olivat joen toisella puolella. Aamusilla oli h�n
istunut koivikon takana ja n�hnyt, miten Sigrid tunsi hiirakon.
Kuultuaan Sigridin sanat ja n�hty��n h�nen poisl�htev�n ei h�n
uskaltanutkaan huutaa h�nelle, niinkuin ensin oli aikonut. H�nest�
tuntui ihan, kuin jo olisi menett�nyt Sigridin.

Muuten oli h�n aina oma sanansaattajansa, mutta nyt h�n, astuessaan
pahoillaan kotiinsa, mietiskeli, ett'eik�h�n ollut parasta laittaa
ensin �itins� alas puhelemaan tyt�n kanssa; ja �itin piti nousta
hiirakolle selk��n. Eih�n tuo tie niin pitk� ollut, ett� sit� varten
olisi ratsua tarvinnut, mutta Gjermund ajatteli Sigridin ehk� siten
paremmin tajuavan tarkoituksen.

Niin p��tettiinkin, vaikka �iti kyll� alussa vastusteli sanoen


Gjermundin kyll� itsens�kin kelpaavan puhemieheksens�. Rahoista ja
muista semmoisista �itin ei pit�nyt mit��n puhuman, vaan ainoastaan
sanoman Gjermundin kovasti katuvan niin pitk�llist� poissaoloansa,
ett'ei nyt rohjennut tulla tervehtim��n Sigridi�. Kun �iti ratsasti
m�ke� my�ten alas hiirakolla, joka nyt, kuukauden hyv�ll� hoidolla
oltuaan, n�ytti aivan toiselta kuin kyytik�rrien edest� lunastettaissa,
j�i poika kotitupaan sykkivin syd�mmin odottelemaan. Se ratsastus oli
aivan toisenlainen kuin ylv�stelymatka, jota h�n niin usein oli
mieless��n kuvitellut, miten muka Jon Evjen oli seisova portilla ja
n�yr�sti kumartava h�nen tullessaan Sigridi� kosimaan.

Kun Str�mshagenin leski saapui niin n�yr�sti ajaen Evjeniin, arvattiin


siell� heti jotakin olevan tulossa. Vanha Jon meni sis��n ja puki mekon
yllens�. Pihalle leski seisattui ja k�ytt�ytyi ihan toisin, kuin tuon
rikkaan ylv�stelij�n �itilt� oli odotettu. Tupaan astuttuaan h�n niiasi
syv��n eik� tahtonut ruveta istumaankaan, vaan kaikin tavoin koki tehd�
itse��n ja mit� h�nell� oli niin v�h�iseksi ja arvottomaksi kuin
suinkin. Semmoinen h�n ei ollut koskaan k�yhyytens� aikana ollut. Kun
sitte mainittiin pojan tuloa, vastasi h�n huoaten sen ilon hyvin
v�h�isen olevan, jos h�nen aina piti istuskeleman kotona niin
raskasmielisen� kuin nyt. Jon vaimoinensa niit� sanoja hyvin
kummastelivat, mutta Sigrid katsahti tutkivaisesti leskeen ja punastui.
Vihdoin vanhus sai sanotuksi oikean asiansa, ett� h�n olikin nyt tullut
v�h�n puhelemaan Sigridin kanssa.

Ja he molemmat l�ksiv�t toiseen tupaan. Sigridin astuessa pois tuvasta


olivat h�nen kasvonsa jotenkin kalpeat, muoto kylm� ja ylpe�. Jon
pudisti p��t�ns�, katsoessaan h�nen j�lkeens� ja ajatteli taaskin
tulevan tavalliset rukkaset. Vaan kun he v�h�n ajan per�st� palasivat,
oli tytt� punakka ja silm�t vesiss� mutta helposti nyt voi huomata,
ett'ei se ollut surun itkua, ja k�det vapisivat, kuin olisi h�n ollut
aivan kiihkoissansa, ja itse h�n v�ltt�m�tt�m�sti tahtoi auttaa
Gjermundin �itin hevosen selk��n.

Kun �iti ehti kotiin, sai Gjermund kuulla, mit� jo oli aavistanutkin,
ett� todellakin oli ollut rukkaset jotenkin l�hell�, mutta nyt olivat
asiat sen verran alulla, ett� Gjermund kyll� saattoi itse l�hte� niit�
jatkamaan. �iti sanoi nuo viimeiset sanat ��nell� ja tavalla, joka
saattoi Gjermundin hyvin ilostumaan, eik� h�n sitte antanut �itillens�
rauhaa, ennenkuin h�n kertoi kaikki tarkoilleen.

Sigrid oli ensin sanonut hyvin kylm�sti, uskovansa Gjermundin enemmin


rakastavan rahojansa kuin h�nt�, sill� eih�n h�n muuten olisi niin
kauan pysynyt poissa antamatta mit��n tietoa; sent�hden oli h�nen
mielest��n parasta olla niinkuin ennenkin ja j�tt�� kaikki enemm�t
puhelemiset, koska ne vain olivat ik�v�t kummallekin. Niin sanoessaan
oli h�n tarttunut ovenhakaan, pois l�hte�ksens� ja lopettaaksensa
puhelun. Eik� h�n sittek��n tullut l�hemm�ksi, kun �iti pyyhkien
silmi�ns� sanoi, ett� ik�v�p� loppu sitte olikin tuleva kaikille heid�n
nuoruutensa k�rsimyksille. Siihen Sigrid vain vastasi, ett� t�ss�
maailmassa kyll� saattaa taistella ja k�rsi� niin monenlaista hyv��
varten ja ett� h�n itse tosin aina oli tarkoittanut vain yht�, vaan
Gjermund saanut mieleens� muutakin. Sitte oli vanhus selitt�nyt
Gjermundin lopettavan kauppansa ja rupeavan talonpojaksi, jos vain
Sigrid tahtoi tulla taloon em�nn�ksi, vaan muuten tuskin hiirakko
jaksaisi kantaa kotiin h�nen terveisi�ns�. Vasta silloin oli Sigrid
�kisti painanut p��ns� h�nen syliins� ja kiert�nyt k�sivartensa h�nelle
kaulaan ja itkenyt niin, ett'ei siit� ollut loppua tullakaan, mutta
onnelliselta h�n kuitenkin oli n�ytt�nyt, kun vihdoin avasi silm�ns�.

Samana iltana jo Gjermund k�vi �itinens� Evjeniss� pyyt�m�ss�


vanhemmilta Sigridi�. Molemmat nuoret istuivat tuvan penkill�
puolih�m�r�ss� eiv�tk� raaskineet p��st�� irti toistensa k�si�. Mutta
Sigridin kuitenkin t�ytyi viimein l�hte� eropuuron keittoon. Sinnep�
Gjermundkin meni, ja kun puuro tuotiin p�yd�lle, oli se pohjaan
palanutta, joka kumma nyt ensi kerran tapahtui Sigridille. Vanha Jon
arveli sen tulleen vain siit�, ett� siell� keitti�ss� kaiketi oli liian
kuuma. Pari kertaa jo leski yritti l�htem��n, ennenkuin sen viimein
my�h��n illalla sai aikaan.

Muutaman p�iv�n kuluttua, kun juuri valmistauduttiin l�htem��n yl�s


karjataloille, tulivat h��t puheiksi. Nyt Gjermund koetti kiiruhtaa,
mutta Sigrid puolestaan vaati aikaa.

Er��n� sunnuntai-aamuna syksyll� puettiin Sigrid morsiameksi. Kruunu


h�nell� oli p��ss� ja morsiushevonen odotteli rappujen edess�. Se oli
entinen vanha hiirakko, ja t�ysiss� voimissaan se nyt olikin, sek�
keve� jalalta.

Tavattoman paljo oli sin� p�iv�n� ihmisi� kokoutunut kirkkoon; kaikki


tahtoivat n�hd� kaunista, muhkeaa morsiusparia. Kun Sigridill� oli
kruunu p��ss�, olivat he molemmat yhdenkorkuiset, mutta leveist�
hartioista huomasi kuitenkin Gjermundin jo ensi katsahduksella
mieheksi.

H��t olivat ihan semmoiset, kuin kaikki olivat arvanneet niiden


olevankin, kun kerran Sigrid Evjen oli morsiamena. Tavan mukaan kulki
lahjusmalja ymp�ri tuvan. Vanha Jon silloin pani siihen Evjenin
lahjoituskirjan; molemmilla nuoremmilla tyt�ill� oli perint�talot
toivossa ja Evjen oli muutenkin tuleva Sigridille esikoisuusoikeuden
mukaan. Vanhukset j�ttiv�t maanviljelyksen nuoremmille ja tahtoivat
edesp�in el�� rauhassa toisessa tuvassa, joka sit� varten juuri olikin
tehty.

Nyt kun molemmat talot olivat Gjermundilla, sanoi Jon leikill� nuorten
olutmaljaa juodessaan, ett� h�nen velvollisuutensa se nyt oli tehd� tuo
koskisiltakin.

"Koskisilta oli sill� tehty, kun he kaksi panivat k�tens� yhteen,"


vastasi Gjermundin �iti, "mutta kauanpa Gjermund ja hiirakko saivat
haeskella hirsi� ymp�ri maailmaa."

"Niin kyll�, ja v�h�ll�p� se oli kest�� melkein liian kauan." Niin


arveli ainakin Jon.

A. L. KJELLAND.

RAKKAUS JA VIATTOMUUS.

"Laittakaa vain niin, ett� joudutte yhteen!" sanoi rouva Olsen.

"Niin, en min�k��n ymm�rr�, miksi ette toimita h�it�nne nyt syksyksi",


lausui vanhempi neiti Ludvigsen, joka ihaili todellista rakkautta.

"Niin teid�n pit��!" virkkoi neiti Loviisa, varmaan tiet�en p��sev�ns�


morsiusneitsyeksi.

"Mutta S�ren sanoo, ett'ei h�nell� ole varaa", vastasi kaikkiin n�ihin
kehoituksiin morsian v�h�n surumielisesti.
"Eik� varaa!" ihmetteli neiti Ludvigsen. "Kuinka voikaan nuori tytt�
p��st�� suustansa tuommoista sanaa! Jos jo nyt annat nuoren rakkautesi
ymp�rille kasvaa noiden k�yt�llisten arvelemisten rikkaruohoa, mit�
sitte j�� j�ljelle ihanteellisesta loistosta, jota vain rakkaus voi
levitt�� el�m��n? Ett� mies saattaa ottaa lukuun semmoisetkin puolet ja
kohdat, sen voi jotenkuten k�sitt��; mutta sivistynyt naissielu ihan
rakkauden kukoistuksessa! Ei, ei, Maria, �l� nyt Herran t�hden anna
noiden halpamaisten raha-asiain himment�� onneasi!"

"�l� mitenk��n!" kehoitti neiti Loviisakin.

"Ja toisekseen", neuvoi rouva Olsen, "eih�n sinun sulhasesi olekaan


niin ihan ilman tuloja. Minun mieheni ja min� alotimme paljoa
v�hemm�ll�. Kyll� tied�n, mit� tahdot sanoa, ett� muka silloin ajat
olivat toiset. Tottahan min� sen tied�n, ja ihmettelen vain, ett� sit�
jaksatte yh� muistuttaa meille. Ettek� sitte usko, ett� juuri meill�
vanhoilla, jotka olemme el�neet tuon k��nneajan yli, on paras k�sitys
kaikesta, mit� silloin tarvittiin ja mit� nyt? Kun siis min�, kokenut
em�nt�, sanon, ett� sinun sulhasesi palkka, jonka h�n saa minun
miehelt�ni, ja mit� h�n muuten voi ansaita sivutuloja, riitt�� kylliksi
talouden perustukseen, niin voittehan kyll� k�sitt��, ett� min� siin�
otan lukuun my�skin olojen muutoksen."

Rouva Olsen oli ihan innostunut, vaikk'ei kukaan aikonutkaan


vastustella h�nt�. Mutta h�nt� oli aina t�m�nlaatuisissa keskusteluissa
suututtanut varsinkin nuorten rouvain ihmettely, miten naurettavan
huokeata kaikki oli ollut kolmekymment� vuotta sitte. Seh�n ik��nkuin
v�hensi h�nen esikuvallisen em�nnyytens� arvoa.

Keskustelu vaikutti suuresti morsiameen, sill� h�n luotti hyvin lujasti


viisaasen ja kokeneesen rouva Olseniin. Ja rouva oli aina siit� asti,
kun Maria joutui kihloihin tuomarin apulaiselle, pit�nyt h�nest�
erinomaista huolta. Rouva Olsen oli toimiva vaimo, ja kun kaikki h�nen
omat lapsensa jo olivat t�ysikasvuiset ja naimisissa kukin tahollansa,
tarvitsi h�nen toimihalunsa jotakin vaikutusalaa, ja siksi soveltuivat
eritt�in hyvin nuoret kihlatut ja heid�n asiansa.

Marian �iti sit� vastoin oli hyvin hiljainen. H�nen miehens�, jolla oli
ollut jokin pieni virka, oli kuollut niin aikaisin, ett� el�ke j�i
hyvin pieneksi. H�n oli syntyisin ylh�isest� perheest�, jossa oli
oppinut vain soittamaan pianota. Sit�kin taitoansa harjoittamasta oli
h�n jo ammoin lakannut, ja v�hitellen oli h�n tullut hyvin
uskonnolliseksi ja haaveilevaksi.

"Kuulkaapas, hyv� S�ren! Ettek� te aio pit�� h�it�nne?" kysyi tuomari


Olsen hyv�ntahtoisella ja lempe�ll� tavallaan.

"Kyll�," vastasi S�ren hitaasti, "kun vain saan varoja."

"Varoja!" toisti tuomari, "ettep�, totta ollen, niin ihan varaton


olekaan. Tied�nh�n min�, ett� olette s��st�neet --"

"Mit�tt�m�n v�h�n", virkkoi S�ren.

"No jaa, vaikkapa v�h�nkin, mutta seh�n osoittaa teill� olevan


taipumusta s��st�m��n, ja se taipumus on rahan arvoinen. Kun on niin
hyv�t paperit kuin teill� ja semmoisia tuttavia p��kaupungissa, niin
voittehan milloin hyv�ns� ruveta hakemaan pienempi� virkoja ja kun
kerran on virkamies-uralla, niin menee -- senh�n tied�tte -- ihan
itsest��n eteenp�in."

S�ren purasi kyn��ns� ja n�ytti kahden vaiheella horjuvalta.

"Olettakaamme nyt", sanoi tuomari, "ett� jo entisen s��st�v�isyytenne


tuloksilla voitte perustaa kodin suuritta veloitta, niin onhan teill�
sitte palkkanne, puhumattakaan sivutuloista, joita tietysti aina voi
sattua. Ja olisipa ihme, ell'ei teid�n kelpoisenne mies saisi jotakin
sivuty�t� joutohetkiksi n�in eteenp�in pyrkiv�ss� kaupungissa, kuin
meid�n on."

S�ren ajatteli koko aamup�iv�n tuomarin sanoja; yh� selvemmin h�n


huomasi liioittelevansa taloudellista pulaa, jonka oli t�h�n asti
olettanut naimisesta seuraavan; olihan todellakin totta, ett� h�nelle
j�i konttorit�ilt� hyv� joukko aikaa sivuansion varalle.

H�nen oli j��minen p�iv�lliselle tuomarin luo, jossa morsiankin oli.


Yleens� tapasivat he toisiansa yht� usein tuomarin talossa kuin Marian
kotona. Sill� rouva M�ller, Marian �iti, oli v�hitellen hankkinut
erinomaisen taidon k��nt�� kaikki keskustelut uskonnollisiksi, eik� se
tietysti ajan pitk��n kovinkaan vieh�tt�nyt nuoria.

P�iv�llisp�yd�ss� puhuttiin pienest�, siev�st� asunnosta, jonka rouva


Olsen oli l�yt�nyt; "oikea linnunpes� �skennaineille", kuten rouva
sanoi. S�ren sivumennen tiedusti, mink� verran se vuosittain maksoi, ja
todellakin oli hyyry h�nest� eritt�in huokea asunnon sievyyteen
verraten, mik�li rouva sit� kuvaili.

Kun rouva Olsen niin mielell��n tahtoi jouduttaa t�m�n avioliiton


toteutumista, tuli se ensinn�kin -- kuten jo viitattiin -- siit�, ett�
h�n tarvitsi jotakin toimimista, ja toisekseen eli h�ness� ep�selv�
halu n�hd� tapahtuvan jotakin, mit� hyv�ns� -- n�hd� jokin
sielutieteellinen ilmi�, joka ei olekaan tavatonta pontevissa
luonteissa, kun joutuvat pieniin, yksitoikkoisiin oloihin.

Tuomari ty�skenteli samaan suuntaan ensinn�kin rouvansa k�skyst�, ja


toisekseen toivoi h�n S�renin, jouduttuaan naimisiin Marian kanssa,
joka oli ollut melkein lapsen sijassa tuomarin talossa, kytkeytyv�n
viel� kiinte�mmin konttoriin, eik� tuomari tiennyt parempaa apulaista
mist��n saavansa.

P�iv�llisen j�lkeen k�veliv�t nuoret puutarhassa. He puhelivat


kummallisella, ik��nkuin heng�styneen tavalla, kunnes S�ren vihdoin
keve�ll� ��nell� kys�si:

"Jos pit�isimme h��mme t�n� syksyn�, mit�s siit� sanoisit?"

Maria ei muistanut kummastua; h�n oli itse samaa ajatellut. Sent�hden


h�n maahan katsellen vastasi:

"Niin, jos vain luulet meill� varaa olevan, niin ei minulla ole mit��n
sit� vastaan."

"Laskekaamme v�h�n lukua", sanoi S�ren, vet�en morsiamensa mukanaan


huvihuoneesen.

Puolen tunnin kuluttua palasivat he sielt� k�sitysten p�iv�paisteesen,


ja heist� itsest��nkin loisti jonkinlainen p�iv�paiste, kuten ainakin
rohkean p��t�ksen per�st�, joka on tehty tarkalla punnitsemisella ja
miettimisell�.

Joku ehk� arvelee, ett'ei pid� ehdottomasti luottaa mihink��n


luvunlaskun tulokseen yksist��n sent�hden, ett� kaksi rakastavaista on
saanut kokoon samat numerot, varsinkaan silloin jos tuo lasku on
koskenut toisaalla suurimman onnen ja toisaalla viel� pitk�n odotuksen
valitsemiseen.

S�reni� olikin noita numeroita poimiessa v�hin ep�ilytt�nyt. H�n muisti


ylioppilas-aikanansa hyvin innokkaasti puhuneensa velvollisuuksista
j�lkeentulevia kohtaan ja filosofiallisilla perusteilla n�ytt�neens�
rakkauden aina olevan itsekk��n sek� asettaneensa ratkaistavaksi
naurettavan kysymyksen, onko kell��n ihan kielt�m�t�nt� ja ehdotonta
oikeutta hankkia lapsia maailmaan.

Aika ja k�yt�llinen el�m� olivat onneksi saaneet h�net hylk��m��n nuo


tyhj�t ja vahingolliset ajattelunkoelmat. Ja sit� paitsi h�n oli liian
sive� ja liian hyvin kasvatettu, voidakseen loukata mit��n
aavistamatonta morsiantansa ottamalla lukuun tuota rumaa aatetta, ett�
heille ehk� voisi synty� monta lasta. Onhan niin kaunista, ett� nuoret
j�tt�v�t semmoiset asiat Herran ja haikaran huoleksi.

Suuri ilo syntyi tuomarin talossa ja melkein koko kaupunki joutui kun
kuumeesen, kun levisi sanoma, ett� S�ren aikoi pit�� h��ns� nyt
syksyll�. Sill� kaikki, jotka saattoivat odottaa kutsuja niihin,
iloitsivat jo kauan edelt�k�sin, ja jotka taas eiv�t voineet toivoa
niihin p��sev�ns�, olivat pahoillaan ja puhuivat pahaa sulhasesta ja
morsiamesta; vaan ne, jotka tiesiv�t olevansa odottelevien luvussa,
s.o. joista ei varmaan tiedetty, kutsuttuihinko vai kutsumattomiinko
heid�t oli luettava, ne olivat puolipy�rryksiss� levottomuudesta. Ja
kaikki mielenliikutus on suuriarvoinen hiljaisissa pikkukaupungeissa.

Rouva Olsen oli rohkea nainen, vaan kuitenkin sykki h�nen syd�mmens�
levottomasti, kun h�n oli menossa leskirouva M�llerin luo. Onkin tuo
v�h�n pulmallista pyyt�� �itilt� lupaa tytt�ren h�iden pit�miseen.
Mutta rouva olisi voinut hyvin j�tt�� kaikki ep�ilykset sikseen.

Sill� rouva M�ller kammosi kaikenlaista ponnistusta ja puuhaa yht�


paljon kuin mit� hyv�ns� synti�kin, niin ett� h�n tunsi mieless��n
oikeaa huojennusta, kun rouva Olsen lausui ehdotuksensa, joka tietysti
tapahtui hyvin hell�varaisesti, niinkuin vain h�n yksin oikein osasi.
Rouva M�llerill� ei kuitenkaan ollut tapana milloinkaan osoittaa
keve�t� tai tyytyv�ist� mielt�. H�nest� kun kaikki todella oli vain
"risti�" tavalla tai toisella, niin h�n nytkin antoi sanoistansa
huomata, ett� h�nen k�rsiv�isyytens� kyll� jaksoi kantaa mink�
koetuksen hyv�ns�.

Rouva Olsen palasi ilosta s�teilev�n� tuolta vierailultaan. H�nelt�


olisi puoli iloa mennyt hukkaan, ell'ei h�n olisi saanut pit�� h�it�,
sill� h�iden pito oli h�nen yksinomainen toimialansa. Silloin h�n j�tti
s��st�v�isyyden sikseen ja tuli tyytyv�isyydest� oikein miellytt�v�ksi,
kun n�et tunsi saavansa nyt k�ytt�� koko ty�kyky�ns�. Ja sit� paitsi
oli tuo virka tuotteliaskin; Olseneilla oli aina ollut v�h�nen varoja
s��st�ss�, vaikk'ei siit� koskaan puhuttu.

Niin siis pidettiin h��t, ja komeat ne olivatkin. Neiti Ludvigsen


oli kirjoittanut totisesta rakkaudesta loppusoinnuttoman runoelman,
joka laulettiin p�yd�ss�, ja Loviisa oli kaunein kaikista
morsiusneitsyeist�.

Nuori pari muutti rouva Olsenin l�yt�m��n linnunpes��n, alkaakseen


tuota puoleksi tajuttua juhlallisen autuuden aikaa, jota englantilaiset
sanovat "hunajakuuksi", koska se on liian suloinen, saksalaiset
"koruviikoksi", koska sen loisto niin pian katoaa, ja norjalaiset
"vehn�leiv�n p�iviksi", koska niiden j�ljest� tulee tavallisen
arkiruoan aika.

Mutta S�renin talossa kesti vehn�leiv�n p�ivi� kauan, ja kun Herra


antoi heille pienen kultakutrisen enkelin, oli heid�n onnensa niin
suuri, kuin yleens� suinkin saattaa toivoa t�ss� suruisessa maailmassa.

Tulotkin nuo riittiv�t jotakuinkin, vaikk'ei S�ren paha kyll�


saanutkaan kotia perustetuksi ihan velkautumatta; mutta aikaa my�ten
h�n kyll� toivoi niiden asiain selvi�v�n.

Niin, aikaa my�ten! Vuosi kului toisensa per�st�, ja joka vuosi


lahjoitti Herra S�renille pienen kultakutrisen enkelin. Kuuden vuoden
kuluttua heill� siis oli ummelleen viisi lasta. Pieni, toimeliaasti
eteenp�in pyrkiv� kaupunki oli entisell��n, S�renill� oli yh� sama
toimi ja tuomarin perhe ihan kuin ennenkin. Mutta S�reni� itse��n ei
kukaan en�� tuntenut samaksi mieheksi.

On huolia ja raskaita kohtalon iskuja, joiden sanotaan voivan yhdess�


y�ss� tehd� miehen tukan harmaaksi. Semmoisia ei ollut tullut S�renin
osaksi. Vaan h�nen tukkansa oli harmaantunut, selk�ns� kyyristynyt ja
koko mies vanhennut ennen aikojansa pitk�llisest�, halpamaisesta
huolesta -- elatuksenhuolista.

Elatuksenhuolilla on sama sija huolien luvussa kuin hammastaudilla


muiden tautien joukossa. Sit� kipua ei voi kukistaa julkitaistelulla;
se ei, niinkuin hermokuume tai muu "oikea" tauti, kehity nopeanlaisesti
ja sitte kuoleta tai kostuta. Niinkuin hammastauti on pitk� ja
yksitoikkoinen kuin lettimato, niin elatuksenhuoletkin kietoutuvat
uhrinsa ymp�ri harmaaksi sumuksi; ne pukeutuvat joka aamu miehen ylle
kuluneiden vaatteiden mukana, ja harvoin makaa uhri niin sike�sti, ett�
ne kokonaan olisivat unhotuksissa.

Juuri tuossa pitk�ss� taistelussa yh� likemm�ksi tunkeutuvaa k�yhyytt�


vastaan oli S�ren itse kulunut. Ja kuitenkin oli h�n ollut hyvin
tarkka.

Mutta tarkkuus on kahdenlainen: toimiva ja k�rsiv�. K�rsiv� tarkkuus


eli s��st�v�isyys mietiskelee y�t ja p�iv�t, kuinka vain saisi
�yrink��n s��stym��n; toimiva tarkkuus eli huolellisuus miettii yht�
kiihke�sti, kuinka ansaitsisi taalerinkaan edes. S��st�v�isyys on
omituista pohjoismaissa, huolellisuus suurissa yhteiskunnissa,
varsinkin Amerikassa.

S�ren koetti voimiaan s��st�v�isyyden alalla. H�n kaiket joutoaikansa


ja v�hin ty�aikanaankin mietiskeli vaan kaikenlaista s��st�� ja menojen
v�hennyst�. Mutta joko h�nell� nyt ei ollut oikeaa onnea taikka -- ja
sep� se luonnollisemmalta n�ytt��kin -- h�nen tulonsa todellakin
olivat liian pienet vaimon ja viiden lapsen el��, samapa se; h�nen
raha-asiansa rappeutuivat rappeutumistaan.
Kaikki paikat n�ytt�v�t maailmassa olevan niin t�ynn�, ja kuitenkin on
aina joitakuita ihmisi�, jotka hapuilevat joka taholla. S�ren ei ollut
semmoinen, h�n vain turhaan etsiskeli tuota sivuty�t�, joka niin
h�nelle itselleen kuin h�nen morsiamelleenkin oli kajastanut
ep�selv�n�, vaan rikkaana ansionl�hteen�. Ainahan niit� on ihmisi�,
jotka tahtovat auttaa toiverikkaita nuoria miehi�, he kun itsekin
kykenev�t auttamaan itse�ns�; vaan puutteenalaisista perheenisist� ei
juuri kukaan huoli.

S�renill� oli ollut paljo yst�vi�. Ei kyll� voi sanoa heid�n luopuneen
h�nest�, mutta h�n itse ik��nkuin h�visi heid�n n�kyvist�ns�. Jos he
sattuivat yhteen, olivat he molemmin puolin ik��nkuin v�h�n h�mill�ns�.
S�reni� nyt ei en�� miellytt�nyt se, mik� muita, ja toisia ei lainkaan
haluttanut kuulla h�nen selittelyj��n, miten ankarasti h�n ty�skenteli
ja miten kalliiksi el�m� kuitenkin tulee.

Ja jos h�net joskus kutsuttiin herrain kemuihin jonkun


nuoruuden-yst�v�n luo, k�vi h�nelle niinkuin tavallisesti muillekin,
jotka jokap�iv�isess� el�m�ss��n el�� kituuttavat hyvin niukalla; h�n
s�i ja joi liiaksi. Iloisesta, siistist� ja varovaisesta S�renist� tuli
jonkinlainen narri, joka piti ep�selvi� puheita ja jonka ymp�rille
seuran nuoret pilkkakirveet atrian j�lkeen kokoontuivat ilvehtim��n.
Mutta pahimmin vaikutti h�nen yst�viins� se, ett� h�n oli ruvennut
huolimattomaksi ja v�linpit�m�tt�m�ksi vaatteuksessaan.

S�ren n�et ennen oli ollut siin� suhteessa eritt�in tarkka;


ylioppilasaikanaan sanottiin h�nt� "siistiksi S�reniksi". Ja viel�
perheenis�n�kin oli h�n kauan osannut hyv�sti siisti� huonoja
vaatteitansa. Mutta kun ankara pakko oli h�net saanut pit�m��n kutakin
vaatekappaletta luonnottoman pitk�n ajan, oli h�nen turhamaisuutensa
v�hitellen poistunut. Ja kun mies kerran menett�� siisteyden aistin,
menett�� h�n sen ihan kokonaan. Vaimon t�ytyi ruveta muistuttamaan,
milloin aina uuden nutun hankkiminen oli ehdottoman tarpeen, ja kun
h�nen irtanaiset kauluksensa tulivat liian repaleisiksi laidoista,
leikkeli h�n ne saksilla tasaisiksi.

Itsell��n S�renill� oli niin paljo muuta ajattelemista, raukalla. Mutta


jos tuli vieraita konttoriin tai S�renin oli astuminen sis��n jostakin
ovesta, oli h�nell� ihan omituinen tapansa syl�ist� nuttunsa kauluksen
neniin ja hieraltaa niit� k�dell��n. Se oli ainoa j��nn�s ennen muinoin
"siistin S�renin" siisteydentunnosta, niinkuin el�intieteen tutkijat
saattavat l�yt�� el�imist� joidenkuiden elimien j��nn�ksi�, jotka
niiksi v�h�isiksi merkeiksi ovat kuihtuneet vain k�ytt�m�tt�myyden
t�hden.

Pahin vihollinen S�renill� kuitenkin oli omassa itsess��n. H�n oli


nuoruudessaan harjoitellut filosofiallista mietiskely�, ja nyt sattui
v�list� tuo onneton ajattelemisen halu elpym��n ja kumosi kaikki
vastav�itteet ja k��nsi h�nen p��telm�ns� ihan mullin mallin.

Ja niin h�nelle aina k�vi ajatellessaan lapsiansa.

Kun h�n katseli noita pikku olentoja, joiden hoito -- se h�nen t�ytyi
itsekseen my�nt�� -- ajan pitk��n j�i yh� enemmin takapajulle, oli
h�nen ihan mahdoton pit�� niit� en�� kultakutrisina enkelein�,
jommoisina Herra ne oli h�nelle antanut. H�nen t�ytyi tunnustaa, ett'ei
Herra semmoisia lahjoja l�hettele ihan ilman ihmisen tahdotta, ja
silloin kysyi S�ren itselt�ns�: Onko minulla ollut oikeus niit�
hankkia? H�n muisteli omaa el�m��ns�, joka oli alkanut onnellisissa
oloissa. H�n oli kasvanut mukavassa ja varakkaassa kodissa; h�nen
is�ns� -- jokin virkamies -- oli hankkinut h�nelle paraimman
kasvatuksen, mit� koko maassa oli tarjona; h�n oli varsin hyvin
varustettu el�m�n taisteluun, vaan kuinka h�n oli taistelunsa
suorittanut?

Ja mit� oli h�nell� antaa lapsillensa varuksiksi taisteluun, johon h�n


heid�t l�hetti? He saivat alottaa el�m�ns� k�yhyydess� ja puutteessa,
joka oli k�tkett�v� heid�n silmilt�ns�; he oppivat aikaisin tuntemaan,
mik� suuri erotus oli odotusten ja el�m�n vaatimusten sek� toisella
puolen ulkonaisen toimeentulon v�lill�; ja huonosta kodista he ehk�
saivat perinn�ksi raskaimman perinn�n, kuin ihmiselle koskaan voi tulla
kannettavaksi el�m�n l�pi: k�yhyyden ja vaatelijaan mielen.

S�ren koetti vakuuttaa itselleen, ett� Herra heit� kyll� auttaa. Mutta
h�n kohta h�pesi, sill� h�n tunsi tuon vain olevan aran omantuntonsa
nukuttelemista.

Ne ajatukset olivat h�nen pahin kiusauksensa, mutta totta puhuen ne


harvoin kuitenkin h�nt� vaivasivat; sill� S�ren oli tullut
tarmottomaksi ja v�linpit�m�tt�m�ksi. Niinp� ajatteli tuomarikin. "H�n
oli aikoinaan", oli h�nell� tapana sanoa, "oikein kelpo mies, tuo minun
apulaiseni. Mutta n�etteh�n, ajattelematon naiminen ja monta lasta
j.n.e. -- sanalla sanoen, h�nest� ei ole en�� juuri mihink��n."

Huonossa puvussa ja huonolla ruoalla, velkoja ja huolia silm�t korvat


t�ynn�, oli h�n v�synyt ja kuihtunut saamatta tehdyksi mit��n. El�m�
kulki tavallista kulkuaan ja vaivaloisesti rehmi S�ren mukana. H�net
n�yttiv�t kaikki muut unhottaneen paitsi Herra, joka, kuten jo
sanottiin, melkein joka vuosi lahjoitti h�nelle pienen kultakutrisen
enkelin.

Maria oli ollut miehell�ns� mukana uskollisena vaimona n�m� kuusi


vuotta ja p��ssyt my�skin samaan p��t�kseen.

Ensi vuosi avioliitosta oli kulunut hurmaavana, autuaana unena. Kun h�n
nosti pienen, kultakutrisen enkelin ihmettelevien yst�viens�
ihailtavaksi, oli h�n kaunis, t�ydellinen kuva �itinilosta, ja neiti
Ludvigsen sanoi: "Kas tuossa totinen, oikea, kelvollinen rakkaus!"

Mutta kohta tuli rouva Olsenin "linnunpes�" liian ahtaaksi; perhe


lis�ytyi, vaan tulot pysyiv�t entisell��n. P�iv�st� p�iv��n kasvoi
h�nelle uusia huolia ja velvollisuuksia. Ja Maria ryhtyi voimakkaasti
toimeen, sill� h�n oli rohkea ja ymm�rt�v�inen vaimo.

Ei ole mit��n mielt� ylent�v�� tuo talon hoito, jossa on paljo pieni�
lapsia, vaan ei varoja, mill� tyydytt�� pienimm�tk��n mukavuuden ja
miellytt�vyyden vaatimukset. Sit� paitsi h�n ei ollut juuri koskaan
oikein terve, vaan aina milloin lapsivuoteesen tulemassa tai siit�
p��sem�ss�. Aamusta iltaan puuhatessaan menetti h�n tavallisen
iloisuutensa, mieli muuttui katkeraksi, ja v�list� kysyi h�n
itselt�ns�, mitenk� oikeastaan olikaan asiat.

H�n n�ki ajatuksissaan, miten halukkaasti nuoret tyt�t menev�t


naimisiin ja miten itsetyytyv�isell� mielell� nuoret miehet heit�
kosivat. H�n muisteli omia kokemuksiaan ja tunsi v�hin, ett� h�nt� oli
petetty.

Mutta Marialla ei ollut oikeutta niin ajatella, sen h�n tunsi, sill�
h�nkin oli saanut hyv�n kasvatuksen.

Se el�m�nk�sitys, johon h�nt� aikaisin oli totutettu, oli ainoa, joka


voi s�ilytt�� h�nelle el�m�ss� ihanteellisen puolen. Ei mik��n
halpamainen, jokap�iv�inen el�m�n tarkastelu ollut koskaan pimitt�nyt
h�nen kehityst�ns�. H�n tiesi rakkauden olevan kaikista maallisista
asioista kauneimman, olevan ylemp�n� j�rke�kin ja esiytyv�n
avioliitossa. Mit� lapsiin tulee, oli h�n oppinut punastumaan, kun
niit� vain mainittiinkaan.

Maria oli aina tarkasti valinnut luettavansa. Paljon oli h�n tutkinut
vakavia kirjoja naisen velvollisuuksista; h�n tiesi naisen onnen olevan
tulla miehen rakastetuksi ja naisen tarkoituksena piti h�n vaimoksi
joutumista. H�n tunsi ihmisten pahuuden, miten he monesti toimittelevat
vastuksia kahden rakastavaisen tielle, vaan tiesi my�skin ett� totinen
rakkaus aina voittaa kaikki esteet ja p��se tarkoituksensa perille. Ja
kun muutamia ihmisi� kukistui el�m�n taistelussa, niin tiesi h�n sen
riippuvan vain siit� ett� he eiv�t pysyneet uskollisina ihanteillensa,
ja ihanteesen h�n lujasti luotti, vaikk'ei tiennyt, mit� se olikaan:

H�n tunsi runoilijat, joita sai lukea, ja rakasti niit�. Paljo oli
lempirunoja, joita h�n ymm�rsi vain puoleksi, mutta niist� h�n juuri
piti eritt�in paljon. H�n tiesi avioliiton olevan jotakin vakavaa,
hyvin vakavaa, johon tarvitaan avuksi pappiakin, ja tiesi avioliitot
p��tett�v�n taivaassa, niinkuin kihlaukset useimmiten p��tet��n
tanssisalissa. Mutta kun h�n noina nuoruutensa p�ivin� ajatteli sit�
vakavaa suhdetta, oli se h�nest� kuin taikamets�, jossa lemmen enkelit
tekev�t seppeleit� ja haikarat tuovat pieni� kultakutrisia enkeleit�,
ja pienen majan edess�, joka kuitenkin on siksi kyllin suuri, ett�
siihen mahtuu kaiken maailman onnellisuus, istuu aatteellinen aviopari
ihastuneena katsellen vaan toinen toistansa silmiin.

Eik� kell��n koskaan ollut niin huonoa aistia, ett� olisi sanonut
h�nelle: "Antakaa anteeksi, hyv� neiti! ettek� tahtoisi tulla toiselle
puolelle ja katsahtaa hetkisen asiaa, sielt�kin p�in." Ajatelkaas, jos
tuo kaikki ei olisikaan muuta kuin paperista tehtyj� koristuksia?

Nyt oli S�renin nuorella vaimolla kylliksi aikaa tutkia korukuvan


nureaa puolta.

Rouva Olsen oli alussa k�ynyt v�h� v�li� h�nt� tervehtim�ss� ja sylin
t�ydelt� jakelemassa h�nelle neuvoja ja nuhteita. Sek� S�ren ett� Maria
olivat monesti jo ihan kyll�styneet h�neen, mutta he olivat niin
suuressa kiitollisuuden velassa samaselle rouva Olsenille.

Mutta v�hitellen laimeni vanhan rouvan into. Kun nuoren parin asunto ei
aina ollut niin puhdas, niin hyvin j�rjestetty ja malliksi kelpaava,
ett� h�n olisi voinut ylpeill� sen aikaansaamis-toimestansa, niin h�n
v�hitellen h�visi sielt� kokonaan; ja jos rouva S�ren joissakin
yksityisiss� tapauksissa meni h�nelt� pyyt�m��n neuvoa, oli rouva Olsen
niin kopea, ett'ei nuoren rouvan mieli tehnyt monesti h�nt� vaivata.
Mutta jos joissakin pidoissa satuttiin puhumaan tuomarin apulaisesta ja
joku lausui s��liv�ns� vaimoparkaa, jolla oli niin monta lasta ja v�h�
varoja, silloin rouva Olsen hyvin voimakkaasti lausui: "Min� vakuutan
teille, ett� vaikka Marialla olisi monta vertaa enempikin tuhlataksensa
eik� ainoatakaan lasta, niin ei sittek��n riitt�isi, N�ettek�s, h�n
on --" ja rouva Olsen n�ytti k�sill��n, kuinka Maria muka levitteli
rahaa vain kouran t�ydelt�.

Maria ei usein k�ynyt pidoissa; vaan jos h�n joskus sinne menikin jo
kyll� kymmenestikin k��nnetyss� ja korjatussa morsiuspuvussaan, sai h�n
tavallisesti istua jossakin nurkassa tai pit�� ik�v�� keskustelua
jonkun samanlaisessa pulassa el�v�n perheen�itin kanssa kalliista
ajasta ja vaatelijaista piioista.

Nuoret naiset, joiden ymp�rille herrat kokoutuivat keskelle laattiaa


tai johonkin sivuhuoneesen, mist� vain l�ysiv�t paraat tuolit
veny�ksens�, kuiskailivat toisilleen: "Miten kurjan ik�v�� on, kun
nuoret rouvat eiv�t koskaan osaa puhua muusta kuin taloudesta ja
lapsenvaatteista."

Ensi aikoina oli Marian luona useinkin k�ynyt h�nen entisi� yst�vi�ns�.
He olivat ihastuksissaan siev��n asuntoon, ja pient� kultakutrista
enkeli� oli oikein suojeltava heid�n hyv�ilyilt�ns�. Mutta jos joku
heist� nyt sattui eksym��n h�nen luoksensa, oli kaikki ihan toisin.
Mit��n kultakutrista enkeli� puhtaissa, koruommelluissa ja
silkkinauhoilla kukitelluissa leningeiss� ei en�� ollut n�ytelt�v�n�.
Lapset, joita ei koskaan ilman valmistusta k�ynyt n�ytt�� kellek��n,
ajettiin �kkipikaa ulos, niin ett� kaikki leikkikalut j�iv�t ymp�ri
lattiaa, puoleksi pureskellut voileiv�t tuoleille ja koko huoneesen
omituinen haju, jota korkeintaan voi siet�� omilla lapsillaan.

P�iv�st� p�iv��n kului h�nen el�m�ns� lakkaamattomassa puuhassa.


Monesti, kun h�nen t�ytyi kuulla miehens� valittelevan, mitenk�
ankarasti h�n aina ty�skenteli, ajatteli h�n jonkinlaisella
uhkamielisyydell�: "Kumpaisellakohan meist� on raskaampi ty�
suoritettavana?"

Yhdess� suhteessa h�n oli onnellisempi kuin miehens�. H�nell� ei ollut


aavistustakaan filosofiasta; milloin h�n ik��nkuin varkain sai
s��stetyksi hetkisen hiljaista rauhaa, kulkivat h�nen ajatuksensa ihan
toista tiet� kuin filosoofi-raukan.

H�nell� ei ollut mit��n hopeakaluja puhdistellaksensa eik� kultakoruja


itse��n kaunistellaksensa. Mutta syd�mmen syvimm�ss� nurkassa oli
h�nell� tallella kaikki muistot ensim�isest� avioliiton vuodesta,
tuosta tarumaisesta riemuvuodesta. Ja h�n puhdisteli niit� muistojansa,
piti ne niin kiilt�vin�, ett� ne vuosi vuodelta tulivat yh�
kirkkaammiksi.

Mutta eip� silloinkaan, kun v�synyt ja mielipahasta uupunut perheen�iti


ihan salaa koristelihe tuolla ihanuudella, voinut siit� levit� loistoa
h�nen nykyiseen el�m��ns�. H�n tuskin tiesi mit��n yhteytt� olevan tuon
entisen kultakutrisen ja punaisilla silkkinauhoilla koristellun enkelin
ja nykyisen viisivuotiaan pojan v�lill�, joka pitk�ll�ns� kaiveli
hiekkaa pime�ss� pihassa. Ne silm�nr�p�ykset eksyttiv�t h�net kaikesta
yhdenjaksoisuudesta; se oli kuin unijuoman humalaa.

Kun h�nt� sitte huudettiin johonkin taloudenpuuhaan tai joku lapsista


tuotiin kadulta sis��n, suuri raamu otsassa, k�tki h�n heti aarteensa
piiloon ja tavallisella, toivottoman v�symyksen tunteella antautui
lukemattomiin velvollisuuksiinsa ja huoliinsa.
Niin oli k�ynyt t�lle avioliitolle, ja niin pyrki t�m� aviopari
eteenp�in. Molemmat he vetiv�t samaa raskasta kuormaa; mutta vetiv�tk�
he yhdess�? Surullista on, mutta totta: kun soimi on tyhj�, pureksivat
hevoset toisiansa.

Oli suuret kahvikutsut neiti Ludvigsenien luona -- pelkki� naimattomia.

"Sill� naimisissa olevat naiset ovat niin jokap�iv�isi�", sanoi


vanhempi neiti Ludvigsen.

"Ovatpa tottakin!" my�nsi Loviisa.

Iloisia kaikki olivat ja vilkkaita, kuten tavallista semmoisissa


seuroissa ja tilaisuuksissa. Keskustelu kiert�ess��n kaupunkia
pist�ytyi my�skin S�renin kotiin. Kaikki olivat siit� yksimieliset,
ett� se avioliitto oli hyvin onneton ja talo surkuteltava; muutamat
s��liv�t, toiset moittivat.

Silloin ryhtyi vanhempi neiti Ludvigsen juhlallisesti lausumaan: "Min�


teille sanon, miss� kohden avioliitossa vika on, sill� min� tunnen
asian perinpohjin. Jo ennenkuin Maria joutui naimisiin, oli h�nell�
jotakin luvunlaskun tapaista, halpaa jokap�iv�isyytt�, jota ei lainkaan
saa olla totisessa, oikeassa ja puhtaassa rakkaudessa. Se sitte on
kehittynyt ja kostanut julmasti molemmille. Tosinhan heill� ei ole
paljoa mill� el��; mutta mit�p� se vaikuttaisi kahteen, jotka todella
rakastavat toisiansa? Eih�n onni lainkaan riipu rikkaudesta. Pikemmin
rakkaus juuri k�yhimmiss� kodeissa kauneimmin osoittaa kaikkivaltaansa.
Ja kuka heit� muuten voikaan sanoa k�yhiksi? Eik� Herra ole heille
runsaasti antanut terveit� ja pulskia lapsia? Kas, se juuri on heid�n
rikkautensa! Ja jos heid�n syd�mmens� vain olisivat olleet t�ynn�
totista, oikeaa ja puhdasta rakkautta, niin -- niin --"

Neiti Ludvigsen v�h�n h�mmentyi.

"Niin mit�?" kysyi muuan rohkea nuori nainen.

"Niin", jatkoi neiti Ludvigsen arvokkaasti, "olisimme kyllin saaneet


n�hd� heid�n el�m�ns� tien k��ntyneen ihan toiselle suunnalle."

Rohkea nuori nainen seisoi h�peiss��n.

Syntyi ��nett�myys, jonka kest�ess� neiti Ludvigsenin sanat painuivat


syv�lle kaikkien syd�mmiin. He kaikki tunsivat tuon olevan totta;
kaikki levottomuus ja ep�ily, mik� muutamien mieless� kyti, katosi
kerrassaan. Kaikki vahvistuivat kauniissa ja horjumattomassa uskossaan
oikeaan, totiseen ja puhtaasen rakkauteen; sill� he n�et kaikki olivat
nuoria naisia.

L. DILLING.

Kes�ksi maalle. -- Kildenbauerin leski. -- Puhdas lippu. -- Kumpikin


puolellansa v�liaitaa.
KES�KSI MAALLE.

I.

Herman Terning on jonakin toimitusmiehen� er��ss� konttorissa, ja h�nen


vaimonsa on ylh�inen, joka asia on hyvin kiusallinen n�in� kalleina
aikoina, jos miehell� on vain kolmekymment� taaleria kuukaudessa
tuloja.

Rouva Terning on vanhan, el�kett� nauttivan upseerin tyt�r ja h�nell�


on monta ylh�ist� tuttua. Ne kaikki tietysti muuttavat kes�kuukausiksi
maalle asumaan ja kysyv�t, mihink� Terningin perhe l�htee.

"Me emme viel� ole ihan tarkoin p��tt�neet", sanoo rouva. "Mieheni ei
viel� oikein tied�, mink� paikan h�n valitsee."

Sen verran siin� onkin totta, ett'ei Terning lainkaan tied� muuta kuin
vaimoineen ja lapsineen "sy�d� leip�ns� otsansa hiess�" p��kaupungissa
kuumina kes�kuukausina, kunnes h�net vihdoin her�tet��n onnellisesta
tiet�m�tt�myydest��n.

Kun h�n muutamana p�iv�n� kes�kuussa tavallisuuden mukaan tuli kotiin


p�iv�lliselle, seisoi rouva ja jakoi keittoa synk�nn�k�isen�. Niin
juhlalliselta h�n ei ollut n�ytt�nyt siit� asti, kun viimeksi sai uuden
silkkileningin.

"Terning," sanoi h�n, "katsopas lapsiasi."

Terning katsahti molempiin poikiinsa h�mm�styen.

"Etk� n�e, miten kalpeat heid�n kasvonsa ovat?"

Se tutkiminen oli is�lle melkein mahdotonta, koska nuorempi oli


kirjannut kasvonsa mustikkahillo-lusikalla, jota h�n kuljetteli
kaikissa muissa paikoissa kasvoillansa, vaan ei suussansa, ja vanhempi
poika taasen oli pist�nyt koko yl�puolen ruumistansa piirongin
laatikkoon.

"Ne ihan kuihtuvat t�ss� tukalassa kaupungin ilmassa, ell'ei ajoissa


viel� tapahdu muutosta."

"Mit� tarkoitat?"

"Meid�n pit�� muuttaa kes�ksi maalle."

"Tahdotko ehk�, ett� minun pit�isi ostaa komea huvila?"

"Terning," sanoi rouva arvokkaasti, "ennen muinoin kerran saatoin


toivoakin p��sev�ni asumaan huviloihin. Se aika on nyt jo ollut ja
mennyt, enk� min� ole koskaan valittanut; mutta yht� min� nyt sinulta
pyyd�n: �l� loukkaa minua tuommoisilla muistutuksilla."

"Mutta, hyv� Teodora --"


"Minun tarkoitukseni oli vain," jatkoi rouva, "ett� vuokraisimme pari
yksinkertaista huonetta jostakin talonpoikais-talosta."

"Jospa vain nyt voisi l�yt�� semmoisen paikan", sanoi Terning, alkaen
jo v�h�n horjua.

"Se paikka, joka Pedersenill� oli viime kes�n�, on nyt tyhj�n�. Siin�
on kaksi huonetta ja yhteinen ky�kki talonv�en kanssa, puutarha ja
muita mukavuuksia, eik� se maksa kuin 10 taaleria kuukaudessa, ja se on
huokea, kun talo on kuitenkin niin l�hell� kaupunkia, nelj�nneksen
p��ss� rautatien-asemalta. Sin� saisit tulla joka ilta viimeisell�
junalla maalle ja aamusilla palata kaupunkiin. Sinullekin se tekisi
niin hyv��, tuo maa-ilma."

"Niin, sill�h�n lailla min� todellakin tulisin vain makaamaan maalla,


sill� p�ivill�h�n en saisi siell� olla."

"Ent� pyh�p�iv�t sitte?"

"Niin, pyhin�, niin. Siin� sin� olet oikeassa. Saatammehan arvella


asiaa."

"Ensi sunnuntaina l�hdemme katsomaan huoneita."

"Eih�n tuo katsominen vahingoita", sanoi h�n, vaan itsekseen h�n


mieless�ns� v�hensi kuukauspalkastansa 10 taaleria ja mietiskeli,
mitenk� noilla j��vill� 20:ll� h�n itse el�isi kaupungissa ja vaimo
maalla, puhumattakaan, mit� oli menev� lakkaamattomiin matkalippuihin,
rahtiin ynn� muuhun.

Rouvan kasvot olivat kuin kirkas p�iv�paiste ia h�n suuteli miest�ns�


ruoalta p��sty�.

Terning katseli suruisesti kattoon, ja kasvot venyiv�t tavallista


pitemmiksi. Ehk�p� sen vaikutti vain se, ett� h�n paraillaan kaiveli
hampaitansa.

Huoneita k�ytiin katsomassa ja ne vuokrattiinkin. Terningin perhe


valmistelihe maalle l�ht��n, niinkuin kaikki muutkin sievistyneet
ihmiset jo olivat tehneet.

II.

Pari viimeist� p�iv�� ennen muuttoa oli rouva Terningill� hirve�n kiire
j�rjestelless��n. H�n maalautti ikkunat liidulla, repi alas peilit ja
kartiinit ja asetteli kaikkia mahdollisia tavaroita mahdottomimpiin
paikkoihin, kuten n�ytti, ihan ilman mit��n muuta syyt� kuin
osoittaakseen vain Terningille, miten huonoa on asua talossa, josta
em�nt� on poissa.

Rouva Terning teki pienen pilkistyskolon ikkunan liitumaaliin ja katsoi


kadun yli.

"Konkordia on kotona, mutta eip�h�n tule t�nne. Muuten h�n kyll�


juoksee, kun vain n�kee t�nne vieraita tulevan, varsinkin miesvieraita.
Nyt h�n on varmaankin arvannut, ett� min� olen poisl�hd�ss�, ja
sent�hden se kateudessaan tietysti ei tahdo suoda minulle sit� iloa,
ett� saisin kertoa maalle muutosta h�nelle. Liisa!" sanoi h�n k��ntyen
palvelustyt�n puoleen, "menep� neiti Riegelin luo ja pyyd� h�nt�
olemaan hyv� ja tulemaan t�nne silm�nr�p�yksen ajaksi. Min� tahtoisin
niin mielell�ni tavata h�nt�."

Konkordia Riegel tietysti oli rouvan paras yst�v�. H�n oli orpo ja eli
koruompelulla ja vierailulla, ij�lt��n "v�h�n" yli kaksikymment�, mutta
hyvin suorapuheinen ik�iseksens�. H�n puhui lakkaamatta inholla
"kelvottomista miehist�, jotka aina koettavat kietoa ja petell�
tytt�raukkoja", vaikk'ei viel� kukaan kelvoton, mik�li tiedettiin,
t�h�n p�iv��n asti ollut edes yritt�nytk��n pett�� h�nt�, ja yst�v�ns�
rouva Terning lohdutellen vakuutti h�nen vastedeskin saavan siin�
suhteessa olla ihan rauhassa.

"Teitp� oikein yst�v�llisesti, kun tulit, hyv� Konkordia", sanoi rouva,


neiti Riegelin hyp�ht�ess� ovesta sis��n. "Minulla on niin tulinen
kiire. Me muutamme huomenna maalle."

"Vai maalle! Kuulehan kaikkia!"

"Mihink� sin� kes�ksi menet?"

"Min� tietysti olen kaupungissa, niinkuin sek� sin� ett� min� aina
t�h�n asti olemme olleet."

"Konkordia-raukka, min� en k�sit�, mitenk� sin� voit t��ll� tulla


toimeen. Sinun pit�� nyt hyvin usein k�yd� meill� siell� maalla ja
oikein tuulettaa kaupungin tomut itsest�si."

"Tuhat kiitosta, se oli oikein liian yst�v�llist�."

"Kas niin, nytp� luulen jo kaikki olevan j�rjestyksess�", sanoi rouva,


t�ytetty��n pari nojatuolia pikku kapineilla ja asetettuaan
ompelup�yd�n alassuin sohvap�yd�lle.

"Milloinka sin� l�hdet?"

"Huomenna kello yhdeks�n junalla."

"Min� tulen silloin viel� asemalle", sanoi neiti pois menness��n.

Seuraavana p�iv�n� kello 9 l�ksi juna puhkaen matkaan ja vei rouva


Terningin sek� lapset pois kaupungin kuumuudesta maael�m�n iloihin.

Neiti Riegel seisoi hymyillen asemasillalla ja nyykytti p��t��n niin,


ett� olisi luullut h�nen kaulanikamiensa nyrj�ht�v�n; rouva Terning
puolestaan huiskutti nen�liinaansa niin kauan, kun suinkin voi h�nt�
erottaa. Olisi melkein luullut h�nen l�htev�n k�ym��n ainakin
Austraaliassa.

Terning itse ei konttorit�ilt��n voinut tulla t�h�n juhlalliseen


erokohtaukseen.

H�n s�i sitte aikanansa kahdeksan �yrin p�iv�llisen h�yrykeitti�ss� ja


l�ksi kotiinsa lev�ht�m��n. Mutta sohva oli t�p�sen t�ynn� valokuvia ja
muuta rojua, s�ngyt olivat maalla ja tuolit muissa viroissa, eik�
miss��n ollut tyhj�� paikkaa.
Mies parka istuutui sent�hden kokoon k��rityille lattiamatoille ja
aikoi hiukan nukahtaa, vaan torkahtaessaan kieri lattialle ja l�i
p��ns� sein��n.

Harmistuneena nousi h�n yl�s ja muisti, ett'ei viel� ollut saanut


tavallista kahviansakaan.

"Hyv�nen aika toki," mutisi h�n, "miksik� en voisi suoda itselleni sen
verran iloa, ett� joisin kahvini luonnon helmassa niinkuin ennen
poikamiehen�, kun vaimonikin on maalla raitista ilmaa nauttimassa?"

Ottaen hattunsa l�ksi h�n Tivolin puistoon.

Muutaman p�yd�n luona tapasi h�n kolme vanhaa yst�v��; kaksi oli
valtion virkamiest� ja kolmas kauppamatkustaja.

Suuri ilo nousi tietysti yhtymisest�, ja monta kuppia kahvia lisinens�


toi ilo mukanaan.

Kello nelj�n aikaan nousi Terning, aikoen l�hte�.

"Joutavia!" sanoi kauppamatkustaja. "Pidet��np� nyt toki pient� iloa.


Hoi! tuokaapa nelj� pulloa seltteri� ja j��t� ja kaksi pulloa punssia!"

"Minun t�ytyy joutua konttoriin."

"Voithan l�hett�� sanan, ett'et jaksa oikein hyvin. Meid�n virastossa


ollaan tavallisesti poissa pari p�iv�� viikossa", sanoi toinen
notaarius.

V�h�n aikaa arveltuansa my�ntyi Terning, sana l�hetettiin ja punssi


juotiin iloiten ja riemuiten.

Sitte tuli Reinin viini�, sitte taas punssia, ja vihdoin tuli Terningin
is�nt� ja seisattui p�yd�n luo.

"Te ette voi oikein hyvin, herra Terning?" kysyi h�n.

"En, minulla -- minun -- p��t�ni pakottaa niin kovin", tavoitteli


Terning punastuen.

"Hyvin luonnollista", sanoi tukkukauppias, pulloihin katsahtaen. "Mutta


kun pelk��n p��tautinne palaavan useamminkin enk� min� voi pit��
kivuloista v�ke� konttorissani, niin lienee parasta meid�n erota t�m�n
kuun lopussa." Ja niin sanoen h�n meni.

Kun Terning iltasella saapui maalle vaimonsa luo, oli koko h�nen
olemuksensa yli levinnyt suruisuuden ja punssin tuoksu. Lempe�ll�
��nell� ilmoitti h�n menett�neens� paikkansa.

Ulkona satoi rankasti ja roiskui sit� sis��nkin ikkunoista, niin ett�


pieni� purosia kasvoi lattialle.

Rouvan kyyneleet sekautuivat sadeveteen, ja pienet Terningit itkiv�t,


kun mammakin itki.

Semmoinen oli Terningien ensim�inen ilta maalla.


III.

Eritt�in mukavan asunnon Terningit olivat saaneetkin. Koko talossa oli


kolme huonetta. Niist� oli Terningeill� kaksi. Makuuhuone tosin oli
melkoisen pieni ja umpinainen, mutta olihan lis�ksi tilava sali,
yksinkertaisesti, vaan siev�sti koristeltu v�rikk�ill� ruhtinaallisten
henkil�iden kuvilla ja vanhoihin teekannuihin istutetuilla
paperikukilla.

Tosinhan katto oli hyvin matalalla ja ikkunat laitetut niin, ett'ei


niit� huolinut avata eik� niist� katsella uloskaan; mutta toden totta,
eih�n maalla niin tarkkaa lukua tarvitse kaikista pit��. Kun ilma on
kaunis, niin saahan sit� olla ulkona.

Olihan talossa pieni kaunis puutarha ja siin� kasvoi kaalia ja piooneja


sek� kolme n�ivettynytt� omenapuuta, joiden v�lille oli pingoitettu
nuoria vaatteiden kuivausta varten. Sit� paitsi oli suuri piha, jossa
lapset saivat kieriskell� hiekassa sek� leikki� hanhien ja porsaiden
kanssa; ja keskell� pihaa oli l�t�kk�, josta lehm�t eiv�t huolineet
juoda, mutta erinomaisen mukava se oli pikku lasten hukuttautua. T�m�
kaikki nyt oli niin maalaista ja kaunista.

Ensi p�iv�t rouva Terning nautti nauttimallakin maael�m�n iloja; mutta


ajan pitk��n h�nest� kuitenkin alkoi tuntua liian yksitoikkoiselta tuo
yksin istuminen ompeluksinensa ja siirtyminen toiselta sein�lt�
toiselle, ett� edes v�h�nkin varjon l�yt�isi, varsinkin kun ainoina
huvituksina oli vain estell� poikia juoksemasta l�t�kk��n ja hanhia
tarttumasta heid�n s��riins�.

Palvelustytt� k�veli omin p�ins�, kuin olisi ollut siit� v�h�n


nyreiss�ns�, ett� oli lainkaan tullut t�h�n maa-ilmaan, talon em�nt�
oli ihan kuuro ja h�nen miehens� her�nneiden lahkolainen. H�n oli pari
kertaa koettanut k��nt�� rouvaakin, mutta kun huomasi saarnaavansa yht�
kuuroille korville kuin vaimonsakin, kohteli h�n sitte h�nt�
��nett�m�ll� ylenkatseella.

Rouva Terningin suurinna ilona oli siis miehens� tulo illoin


kaupungista; mutta ei sek��n ilo pysynyt ehe�n�, sill� Terningin kasvot
synkistyiv�t p�iv� p�iv�lt�.

"Oletko sin� sairas, ukkoseni?" kysyi rouva er��n� iltana.

"En, mutta toivoton."

"Luuletko sitte todellakin menett�v�si paikkasi, sen t�hden ett� vain


sen yhden ainoan kerran olit -- hm -- v�h�n -- hm."

Terning pusersi huulensa yhteen ja leikki kiivaasti kyn�veitsell��n.

"Ei se vaan paikka yksin ole," sanoi h�n, "mutta min� en yleens�
ymm�rr�, kuinka t�st� oikein selvi�mmek��n. Ei ole viel� kulunut
puoltakaan kuukautta, vaan koko kuun palkka jo on mennyt ja enempikin."

"Sinun pit�� sitte kaiketi ottaa laina."

"Ei minulle kukaan anna lainaksi �yri�k��n."


"Ent� Pietari-set� sitte?"

"H�n on meit� auttanut jo niin monta kertaa."

"Kyll� h�n viel�kin auttaa. Kuulepas, arvaapas mit�? Minulle johtui


juuri mieleen hyv� ajatus. Se miesparka on kaiketi ihan kuolemaisillaan
siell� kaupungin hirve�ss� kuumuudessa, h�n kun on niin lihava. Me
kutsumme h�net t�nne sunnuntaina yhdess� Konkordia Riegelin kanssa."

"Mit� siit� apua olisi?"

"Sekin nyt oli kysymys. Me laitamme tietysti h�nelle kaikki niin


hauskaksi kuin mahdollista, ja kun ukko sitte on oikein hyv�ll�
tuulella, niin istuudun min� h�nen viereens� ja katson h�nt� oikein
yst�v�llisesti silmiin -- n�in!"

"No, ja sitte?"

"Ja otan kiinni poskiparrasta -- n�in!"

"Eip� h�nell� olekaan poskipartaa."

"No, korvista sitte, sin� hiuksenhalkasija, ja annan h�nelle aika


suutelon -- n�in. Luuletko h�nen silloin p��sev�n v�hemm�ll� irti kuin
parikymmenisen paperilla?"

"S� pikku veitikka; kyll� pit�isikin olla syd�n kivest�, jos sinulta
voisi mit��n kielt��, kun tuolla tavalla puhelet", sanoi Terning ja
syleili hell�sti vaimoansa.

IV.

Lauantaina iltapuoleen oli rouva ahkerassa puuhassa, h�n pyyhkieli


p�ly� ja siisti kaikin tavoin huonetta, katsoen v�h�v�li� kelloa.

"Liisa, sinun pit�� menn� asemalle, ottamaan vastaan Terningi�."

Liisa istui ky�kin penkill�, yksityiseen kirjeenvaihtoonsa kiintyneen�,


ja maalaili vaan rauhassa suunnattoman suuria variksenvarpaita
ruusunpunaiselle paperille eik� ollut tiet�vin��nk��n rouvasta.

"Liisa, sinun pit�� menn� asemalle tuomaan pari ruokakoria, jotka


mieheni tuo mukanaan."

"Harvoin!"

"Mit� siin� mollikoit?"

"Min� olen pestautunut palvelemaan teill� kaupungissa enk� t��ll�


maalla makaamaan ja raatamaan ja vet�m��n suuria koreja puolen
peninkulman matkoja ja joutumaan humalaisten tai h�rkien tai muiden
petojen k�siin."

"Laittaudu nyt heti matkaan taikka min� --!"

"Jos ajatte minut asemalle, niin menenkin min� junalla."


"Ole hyv�, mene, mihink� haluat", tiuskasi rouva, k��ntyen pois.

"Hyv� oli, ett� te olitte kuulemassa. Rouva antoi minulle luvan l�hte�
pois", sanoi Liisa kuurolle talonem�nn�lle, joka hymyili tyhm�n tavalla
eik� tietysti ollut kuullut sanaakaan.

Hetkisen kuluttua palasi Liisa matkapuvussa ja hattulipas k�dess�.

"Hyv�sti sitte, rouva! Voikaa hyvin."

"Aiotko siis todellakin l�hte� pois?"

"Aion, aion kyll�, ja ihan totta se on."

"Mihink� sitte arvelet menn�?"

"Oh, kyll� minulla on pari sulhasta kaupungissa, ja useampia saan, jos


tarvitsen, niin ett� kyll� min� toimeen tulen."

Ja niin sanoen h�n yst�v�llisesti nyyk�ytti rouvalle p��t��n


j��hyv�isiksi ja l�ksi iloisesti astumaan.

Tunnin kuluttua saapui Terning kotiin, koreja vaivalla kantaen.

"Min� tuon terveisi� Liisalta", sanoi h�n. "Min� puhelin h�nen


kanssansa asemalla."

"Hyv�p� oli, ett� h�n meni matkoihinsa; h�n olisi muuten kiusannut
minut kuoliaaksi, jos olisi kauemmin viipynyt."

Terning laski korit maahan. Rouva rupesi tarkastelemaan.

"Hyv�nen aika, Terning, kun olet s�rkenyt lamppu�ljypullon tiell�, niin


ett� �ljy� on juossut paistiin ja ruskosokuriin, jota aioin panna
j�ljisteesen. Mit� nyt pit�� tehd�?"

"Paisti pest��n ja sokuri kaadetaan toiseen pussiin. Paperiinhan se


�ljy vain on k�ynyt."

"Niink� luulet?"

"Niinp� niin. Ja muuten eih�n t��lt� voi mit��n saada sijaan, niin ett�
sit� nyt t�ytyy k�ytt��."

"Sin� olet oikeassa, ukkoseni; kun ollaan maalla, niin eih�n k�y
kaikkea valikoiminen." Ja rouva tyyntyi.

Sunnuntai alkoi l�mpim�n� ja kirkkaana. Rouvan t�ytyi pysy� kotona


lapsia katsomassa ja taloa siistim�ss�, vaan Terning l�ksi ottamaan
vastaan vieraita.

Set� Pietari oli vanha poikamies, ja Terning h�nen ainoa perillisens�.


H�nell� oli sianlihan kauppa, niin ett� h�nell� arkip�ivin� oli k�det
ja vaatteet rasvassa ja h�n yleens� n�ytti "hyvin roskamaiselta", kuten
rouva Terning sanoi, vaan muuten oli siisti ja kunnon mies. Hyvin
lihava h�n my�skin oli, surumielinen ja hyvin pikainen.

Juuri kun Terning saapui aseman sillalle, tunkeutui set� Pietari ulos
vaunujen ovesta, puhkaen kuin veturi. H�nen j�ljest�ns� hypp�si neiti
Riegel ulos. H�nell� oli yll� valkoinen leninki ja takana tulipunainen
nauhasolmeke, p��ss� japanilainen hattu, lemmenkukka-seppeleell� ja
ruusunnupuilla koristeltu, ja k�dess� kitara.

"Miten hyvin teitte, kun otitte mukaanne kitaran, niin saamme v�h�n
kuulla soittoa ja laulua", sanoi nuorempi Terning.

"Vaan ette usko, miten paljon vastusta se meille tuotti tiell�", sanoi
neiti. "Ajatelkaahan vain, er�s puukauppias Drammenista luuli set��nne
ja minua kuljeksiviksi saksalaisiksi musikanteiksi ja tarjosi minulle
rahaa, jos laulaisin h�nelle v�h�sen."

"Ja sitte kysyi h�n, enk� min� ollut torvensoittaja, koska n�ytin niin
paisuneelta", sanoi set� Pietari. "Ja kun min� h�nelle vastasin
olevani silavan kauppias, sanoi h�n minun luultavasti matkustelevan,
p��st�kseni v�h�n v�hemm�lle omasta silavastani. Niin, olipa meill�
todellakin oikein hauskoja matkakumppaneja."

"Ilma kuitenkin teid�n onneksenne on ollut eritt�in kaunis", sanoi


Terning maantiell�. "On oikein suloista matkustaa n�in ihanassa
p�iv�paisteessa."

"Niin, eritt�in hupaista on istua, kahdeksan henke� sullottuna


p�rh�vaatteella p��llystettyihin ja topattuihin vaunuihin. Jos on
sattunut vilustumaan, niin voi siin� saada oikein hikoilul��kett�. Min�
en k�sit�, kuinka te, neiti, jaksatte kantaa kaikki nuo monet
hameenne."

Neiti Riegel k��nsi punastuen alas katseensa ja katkasi tien varrelta


voikukan k�teens�.

"Eik� t�m� tie aio koskaan loppuakaan?" kysyi set� Pietari, pyyhkien
lakkaamatta otsaansa ja viuhtoen nen�liinallaan pois k�rp�si�.

"Puolen tunnin p��st� me kyll� olemme perill�", sanoi Terning


puolustuksekseen.

"Puolen tunnin p��st�", �hki set� Pietari. "Jospa nyt istuisin kotonani
viile�ss� huoneessani! En min� k�sit�, miten j�rjelliset ihmiset voivat
ollenkaan l�hte� maalle."

V.

Rouva Terning seisoi pihalla, pit�en vanhempaa poikaansa kiinni


k�dest�, ottamassa vastaan vieraitansa.

"Hyv�� p�iv��, hyv�� p�iv��, set�, tervetuloa maalle! Hyv�� p�iv��,


hyv� Konkordia! Ah, et usko, miten min� olen sinua ik�v�inyt."

Ja sitte alkoivat suutelemiset ja syleilemiset.

"Nyt pit�� pikku Pietarin kauniisti tervehti� set��."

"Ei, min� en tahdo."

"Miksi et sitte tahdo tervehti� minua, poikaseni?"


"Kun mamma sanoo sinua niin roskamaiseksi."

"Eiv�th�n kaikki ihmiset voi olla niin siev�t ja siistit kuin mamma",
sanoi set� Pietari, ihan tulipunaisena kiukusta.

"Milloinka min� niin olen sanonut, kelvoton poika!" huudahti rouva ja


n�pisti h�nt� kovasti korvasta.

"Varovampi sinun pit�isi olla eik� antaa lasten kuulla semmoisia


sanoja", virkkoi neiti Riegel lempe�sti.

"Ne sanat lienee varmaankin Liisa opettanut pojalle. Jo kaiketi Terning


on teille kertonut, ett� se itsep�inen vetelys l�ksi tiehens� juuri
nyt, kun olisin enimmin tarvinnut h�nt�."

"En min� ole kauan vastuksinasi", sanoi set� Pietari. "Min� palaan heti
kaupunkiin iltap�iv�n ensi junalla."

Terning vei vieraansa sis��n.

"T�ss� n�ette, miten siev� asunto meill� on."

"Minusta teill� on paljoa sievempi asunto siell� kaupungissa."

"No, ent� maa-ilma sitte, hyv� set�?"

"Kyll� minusta t��ll� aika hyv� ilma on", sanoi set�.

"Tuskinhan t��ll� voi hengitt�� paistinhajulta ja ky�kinh�'�lt�."

"Mutta puutarha meill� on. Se sinun pit�� n�hd�, rakas Konkordia."

Rouva ja neiti l�ksiv�t k�velem��n kaalimaahan.

"Eik� t��ll� ole kaunista ja raitista?" sanoi rouva juuri, kun joku
m�rk� lapsenvaate l�i h�nt� kasvoihin.

"Kyll�, erinomaisen hauskaa", sanoi neiti ja kumartui nuoran alatse.


"Jos vaan ei noista vaatteista niin tippuisi vett�."

"Meid�n t�ytyy kuivata niit� t��ll�, sill� pihan puolelta ne porsaat


repisiv�t ja s�isiv�t."

"Tietysti, tietysti."

"Mutta nyt sinun pit�� antaa anteeksi, minun t�ytyy menn� sis��n
v�h�ksi ajaksi. Min� pelk��n, ett� vasikanpaisti palaa."

"�l� minusta ollenkaan huoli. Min� k�velen v�h�n katselemassa seutua."

Terning oli t�ll� v�lin saanut set�n asetetuksi kiikkutuoliin ulos


sein�nviereen.

He istuivat varjossa ja puhelivat. Set� poltteli piippuansa ja oli jo


sangen hyv�ll� tuulella. Mutta �kisti he molemmat hyp�htiv�t
hirmuisesta h�t�huudosta ja n�kiv�t neiti Riegelin tulevan juosten
pitkin pihaa, koko hanhijoukko per�st� ja j�ljemp�n� juoksi em�sika
monen porsaansa kanssa, olematta oikeastaan osallisena huvittelussa,
vaan iloisina katsellen n�ytelm��, kuin muutkin ihastuneet katsojat.

Neiti oli nostanut hameensa niin yl�s, ett� hanhi hyvin mukavasti
saattoi hakata h�nen pohkeitansa, ja paetessaan oli h�n juuri
pudottanut hattunsa.

Em�sika tietysti katsoi sit� oikein verrattomaksi saaliiksi, riensi


heti siihen hampain kiinni, ja muutamassa minutissa oli se japanilainen
taideteos revittyn� ja jaettuna perheelle. Em�ll� itsell��n oli suuri
kappale kupua suussa ja porsaat riemuiten juoksennellessaan mielihyvin
pureksivat ruusunnuppuja ja lemmenkukkia.

Neiti seisattui kauhistuneena ja katsahti yl�sp�in, ik��nkuin


huutaakseen taivaasta apua hatullensa.

Terning ja set� Pietari riensiv�t apuun. Pietari l�i paksulla kepill��n


hanhea p��h�n, niin ett� se tupertui maahan. Sitte poikasi h�n
kantap��ll��n kaulalle, kunnes lintu tukehtui. Koko ajan seisoi h�n ja
katseli voittoisasti ymp�rilleen kuin Apollo Pyton-k��rmett�
tallatessaan.

Eip� h�nen riemunsa kauan kest�nyt, sill� kuuro talonem�nt� juoksi


raivoissaan ulos.

"Kyll�p� t�nne nyt olemme saaneet kelpo v�ke�! Hy�k�t� tuolla lailla
k�yh�in ihmisten kotiel�inten kimppuun ja tappaa niit� pyh�n� keskell�
p�iv��, kun viel� ukkoni on Jumalan huoneessa!"

"Min� maksan linnun", sanoi set� majesteetillisesti.

"Ettek� ole tappaneet? Voitteko viel� kielt��? Enk� n�hnyt ihan omilla
silmill�ni ehk�?"

"No, min� maksan sen, sanon min�!"

"Valehtelenko min�, vai mit� h�pisette? En min� valehtele, min�, mutta


te olette valehtelija ja petturi, kun voitte seisoa tuossa ja sanoa,
ett'ette tappaneet hanheani."

"Onko tuo akka ihan hullu?"

"Ei, mutta ihan kuuro h�n on", sanoi Terning. "Antakaa h�nelle taaleri,
niin h�n ymm�rt�� paremmin."

Set� Pietari ojensi h�nelle taalerin.

"Kas, se oli viisain sana, kuin teilt� olen t�n��n kuullut", sanoi
em�nt� paljoa leppe�mmin. "Mutta liian v�h� t�ss� on. Hanhi maksaa
puolitoista taaleria ja h�yhenet sit� paitsi."

Set� antoi h�nelle viel� yhden taalerin. "Kas t�ss�, ja mene nyt jo sen
kanssa vaikka minne!"

"Niin, paljon kiitoksia, nyt min� jo olen ihan tyytyv�inen. Olisitte


sanoneet sen heti alussa, niin ei meill� olisi mit��n riitaa syntynyt."
Hymyillen ja niiaillen per�ytyi h�n pois.
"Tuosta saat, nyt voit miehellesi laittaa hanhenpaistia", sanoi set�,
antaen hanhen rouva Terningille.

"Paljon kiitoksia. Olettehan te, set�, oikein jalo mets�st�j�. Mutta


l�htek��mme nyt saamaan v�h�n p�iv�llist�."

Paisti tuli p�yd�lle. Set�n mielest� oli siin� v�h�n omituinen maku,
mutta ei h�n kumminkaan mit��n sanonut. Kun j�ljistett� maisteltiin,
oli se viel�kin katkerampaa.

"Onpa t�ss� herkussa varsin omituinen maku."

Rouva Terning punastui ja katsahti mieheens�.

"Minusta se maistuu arsenikilta", sanoi neiti ja katsoi ter�v�sti


rouvaan.

"Mahdollista kyll�", vastasi rouva. "Min� en koskaan ole sy�nyt


arsenikkia, enk� siis tunne sen makua."

"Hyv�lt� t�m� ainakaan ei maistu", sanoi set� Pietari ja pani pois


lusikan.

Terning s�i hyytel�� suunnattomat joukot eik� virkkanut sanaakaan.

P�yd�st� noustua j�iv�t neiti ja set� Pietari v�h�ksi ajaksi kahden


kesken.

"Herra Terning," sanoi h�n, "min� mielell�ni kysyisin teilt� jotakin.


Te ehk� pid�tte sit� kummallisena ja luonnottomanakin, mutta omatuntoni
pakottaa minua."

Set� katsoi h�neen kummastuneena.

"Sanokaa, eik� teill� tunnu vatsanpakotusta?"

"Vatsanpakotustako?"

"Niin juuri. Minun vatsaani pakottaa, ja minulle johtuu mieleen --


niin, ehk� se on hyvin v��rin --."

"Mit� tarkoitatte?"

"Johtui mieleen, ett� -- ett� j�ljiste oli -- oli --."

"Myrkytettyk�!" huudahti set�.

"Niin juuri. Mutta hyv�nen aika, miten kalpea te olette!"

"Niin, en min�k��n voi hyvin."

"N�ettek�s, j�ljisteh�n tuotiin valmiiksi talrikeille pantuna, ja


helpostihan voi sokurin sijasta ottaa v�h�n arsenikkia. Min� n�in
Terningin ja rouvan katsahtavan p�yd�ss� toisiinsa."

"Etteh�n toki luulle omien sukulaisteni rupeavan minua myrkytt�m��n?


Vaikka -- eip�h�n tuo ehk� liene niin ihan mahdotontakaan.
Myrkytykseth�n ovat niin uusimuotiset nyky��n."
"Te olette rikas, Terning on ainoa perillisenne ja --"

"Min� l�hden kotiin!" huusi set� ihan harmaana kasvoiltansa. "Minun


t�ytyy p��st� l��k�rin puheille!"

"Oletko kipe�, set�?" kysyi Terning, astuen juuri sis��n.

"Pit�� sinun toki ensin juoda kahvia", sanoi rouva, tullen


kahvitarjottimen kanssa.

"En huoli, kiitoksia hyvin paljon. Jo sain kylliksi --


j�lkiruoastasikin!"

"Sin� tied�t siis --."

"Niin, min� tied�n kaikki!"

"Tietysti on taas t�m� hyv� Konkordia ollut lavertelemassa


myrkyllisell� kielell��n. Seh�n se vanhojen mamselien ainoa ilo onkin,
ett� saavat toimeen eripuraisuutta ihmisten ja sukulaisten v�lill�."

"Oh, ei sinun pit�isi puhua myrkyllisist� asioista, Teodora", vastasi


neiti.

"Hyv�t lapset, mitenk� olikaan teill� syd�nt� surmata minut vanha


mies!"

"Mutta, herranen aika, set�, eih�n tuosta nyt v�h�st� lamppu�ljyn


hajusta kuole."

"Lamppu�ljy�!" huusi set� ihan tulipunaisena kiukusta. "Senk�t�hden


minun siis piti olla hikoilemassa kuin saunassa rautatiell�, sit�k�
varten astua puoli peninkulmaa p�lyss� ja kuumuudessa, riidell�
pahanilkisten akkojen kanssa ja maksaa 2 taaleria laihasta
hanhenruojasta -- kaikki vaan sit� huvia varten, ett� t��ll� saisin
lamppu�ljyss� keitetty� j�ljisteen roskaa!"

"No, hyv� set�!"

"Miss� minun hattuni on? Min� l�hden heti paikalla."

"Tuossa paikassa tulee sadetta, set�. Kyll� sinun pit�� ainakin


odottaa, kunnes se ohitse menee", sanoi Terning.

"Satakoon vaikka korvosta kaataen, sama se. Min� l�hden kotiin heti
paikalla. Miss� minun hattuni on?" sanon min�.

"Se on porsailla", sanoi pikku Pietari riemuiten.

"Porsaillako?"

"Niin, ne pitiv�t niin paljon t�ti Konkordian hatusta, sent�hden annoin


min� niille set�nkin hatun."

"Voi hattuani, oikeaa panama-hattuani! Se maksoi 8 taaleria."

��net�n kauhistus seurasi t�t� tietoa. Set� Pietari ensinn� keskeytti


vait'olon.

"Min� l�hden hatutta."

"Ota nyt ainakin t�m� p��h�si", sanoi Terning, antaen h�nelle vanhan
hattunsa. Se oli liian pieni ja kieri lakkaamatta alas niskaan.

Neiti Riegel sitoi nen�liinan p��h�ns�.

"Hyv�sti, rouva Terning. Min� lupaan, ett� kauan kyll� kuluu, ennenkuin
minun myrkyllinen kieleni toiste loukkaa teid�n korvianne."

"Kiitoksia siit�, neiti Riegel. Siin� todellakin teette hyvin


yst�v�llisesti."

"Hyv�sti, rouva Terning!"

"Hyv�sti, neiti Riegel!"

"Hyv�sti", murisi set� Pietari l�htien astumaan, neiti Riegeli�


kainalosta taluttaen.

Niinkuin Terning oli sanonut, rupesi satamaan, ennenkuin vieraat viel�


kovinkaan pitk�lle ehtiv�t, ja l�pim�rkin� p��siv�t he l�himp��n
taloon, josta hyvill� sanoilla ja runsaalla maksulla saivat hevosen ja
vanhat k�rrit kyytiin asemalle.

Sinikirjainen sateenvarjo, jonka lainasivat talosta, suojeli heit�


hyvin v�h�n sateelta.

"Oiva huvimatka t�m�!" sanoi neiti.

"Sen turhamaisen Teodoran syyt� se kaikki tyyni on. Miksik� pit��


k�yh�in ihmisten, joilla on vaan nimeksi tuloja, ruveta matkimaan
ylh�isi� ja veteleht�� maalla?"

"Ei, heid�n pit�isi odottaa, kunnes saavat peri� teid�t, niin sitteh�n
voivat ostaa oman maatilan."

"Heid�n ei pid� saamaan �yri�k��n minulta. Min� teen heid�t


perinn�tt�miksi."

"Min� olenkin jo kauan ihmetellyt, miksi ette jo ennemmin ole naineet,


herra Terning."

"Mit�? Niin -- niin, te olette oikeassa. Seh�n se olisi helpoin keino


saada heid�t syrj��n. Ettek� luule, ett� se todellakin oikein
suututtaisi Teodoraa?"

"Se nyt on tietty. Puhumattakaan siit�, miten suloista se olisi teille


itsellenne, jos olisi luonanne nainen, joka hoitelisi ja huvittelisi
teit�. Ette savistakaan, miten rauhallista ja hauskaa naineella
miehell� on."

"Ent� naidulla naisella sitte?"

"Kyll�, tietysti naisella my�skin."


"Mutta eip� ole ket��n, joka huolisi niin 'roskamaisesta' miehest�,
kuin min� olen."

"Oi, herra Terning, kuinka voitte niin puhua?" sanoi neiti ja k��nsi
punastuen katseensa alasp�in. "Tahtoisitteko -- huolisitteko te
minusta?"

"Kyll�, kiitoksia vain, tahdon niin mielell�ni."

"Onko se teill� ihan t�ytt� totta?"

"Ettek� sitte ole huomanneet yst�v�llisist� silm�yksist�ni, ett� min�


jo kauan olen rakastanut teit�?"

"En, en todellakaan ole huomannut."

"Voi niit� miehi�, miten ne kuitenkin ovat sokeat!"

Terning katseli ymp�rilleen ja n�ytti olevan jossakin pulassa.

"Mit� nyt, yst�v�iseni?" kysyi neiti.

"Min� tahtoisin niin mielell�ni syleill� sinua, mutta en saata


sateenvarjolta."

"Tule vain, niin min� pid�n sit� sen aikaa", sanoi neiti.

Pietari Terning kiersi k�tens� h�nelle kaulaan ja suudella l�j�ytti


h�nt� miehen tavalla.

"Olkaapa hiljaa k�rryiss�, muuten saattavat ne kaatua, sill� toinen


vieteri on rikkin�inen", sanoi kyytipoika.

Neiti vet�ytyi kainosti pois rakastettunsa sylist�, ja kohta he jo


p��siv�tkin asemalle, tullen ihan paraiksi ennen junan l�ht��. Ilman
muita onnettomuuksia saapuivat he sitte p��kaupunkiin.

Parin p�iv�n kuluttua saivat Terningit kauniin kihlakortin, johon oli


latinalaisilla kirjaimilla painettu:

Pietari Terning
Konkordia Riegel.

Sin� p�iv�n� ajoi rouva Terning pois uuden palvelustytt�ns� ja antoi


pikku Pietarille kahdesti vitsaa.

VI.

Terningin perhe on j�lleen kaupungissa, huonekalut entisess�


j�rjestyksess�, rouvan kultakello ja silkkileninki panttilaitoksessa.

Kaikki on talossa vanhalla paikallaan paitsi Terning, sill� h�n on


menett�nyt paikkansa; mutta syksyll� h�n ottaa set� Pietarin
sianlihakaupan, h�n kun itse aikoo luopua siit�.

Rouva Terningi� tosin v�h�n kammottaa, ett� h�nen miehens� nyt pit��
tuleman rasvakouraksi ja vaatteiltaan roskamaiseksi; mutta h�n
lohduttelee mielt�ns�, ett� ehk�p� siit� talouskin tulee v�h�n
rasvaisemmaksi kuin t�h�n asti.

Set� Pietari tuntee olevansa perin onnellinen, kun h��t ovat jo niin
l�hell�; ei h�n en�� voi el�� riidassa l�himpien sukulaistensa kanssa.
H�n on toimittanut sovinnon, ja Konkordian ja Teodoran yst�vyys on yht�
harras kuin ennen.

Neiti Riegel varustelee pukineitansa ja juoksee lakkaamatta rouva


Terningin luona kysym�ss� neuvoa, kuinka monta kyyn�r�� silkkiharsoa
menee morsiushuntuun, pit��k� h�nen ottaa paksua vai tavallista
silkkikangasta leningiksi, punaistako vai viheri�ist� kangasta h�n
valitsee salin huonekalujen p��llykseksi, ja kaikkea muuta semmoista.

"Min� sinua varmaankin v�syt�n, hyv� Teodora; mutta eih�n minulla ole
ket��n muutakaan, jolta voisin kysell�, ja tied�th�n, ett� min� olen
tuommoinen pieni, ymm�rt�m�t�n tyt�nriepu, ett'en itsest�ni tied�
mit��n."

"Sua, viatonta pikku olentoa", sanoo rouva Terning ja hymyilee, kuin


aikoisi purra h�nt�.

* * * * *

On synkk� syysilta. Terningin piika istuu ky�kiss��n savuavan lampun


��ress� ja odottelee is�nt�v�ke�ns�.

Pietari Terning ja neiti Riegel n�et viett�v�t nyt h�it�ns� Suuressa


ravintolassa.

Vaunut seisattuvat portaiden eteen, piika juoksee avaamaan, ja kohta


astuu Herman Terning rouvinensa sis��n.

Teodora p��stelee ylt��n koko joukon saaleja ja sadevaippoja ja vaipuu


nojatuoliin.

"Ah, miten v�syksiss� min� olen! Hyv� toki, ett� se kaikki nyt on
ohitse."

"Miten ihastunut set� oli vaimoonsa", sanoo Terning.

"Morsian oli paljoa enemmin ihastunut uuteen silkkileninkiins� kuin


mieheens�. Minulla oli niin hyv� halu kaataa pullo punaista viini�
h�nen p��llens�."

"Ruoka oli hyv�."

"Ent� puheet," sanoi rouva, "oivallisethan nekin olivat. Muistatko


jumaluusopin kandidaattia, miten h�n kertoi set�n l�yt�neen rakkahansa
vehre�in puiden varjosta, eik� koko likitienoilla ollut muita puita
kuin ne kolme vanhaa omenapuun rahjusta, ja niist� todellakaan ei
tullut varjoa. Rankkasateessa, vanhan sateenvarjon alla he kihloihin
joutuivat."

"Ja siin� sateessa meid�n perint�mmekin hukkui. Se huvitus meille k�vi


v�h�n kalliiksi."

"Koko minun oloni siell� maalla oli vain lakkaamattomia vastuksia,"


sanoi rouva, nousten yl�s. "Konkordia on minua hyvin kiusannut; mutta
tottapahan kerran viel� tulee kostonkin hetki. Paras toivoni on, ett�
h�n ja h�nen miehens� joutuisivat kes�ksi maalle."

KILDENBAUERIN LESKI.

Niin, Kildenbauer tietysti oli kuollut; mutta h�nen leskens� eli.

Kildenbauer oli nyt enkeli.

Niin sanoi pappi, joka piti ruumissaarnan, ja tottapa se on uskottava;


sill� ainahan pit�� uskoa, mit� pappi sanoo.

Kildenbauerin leski ei lainkaan ollut mik��n enkeli. Asianajajan rouva


sanoi h�nen olevan jokin ihan p�invastainen olento; mutta sit� ei pid�
uskoa. Sill� tied�tteh�n, miten pahaa naiset puhuvat toisistansa,
varsinkin jos viel� ovat sukua.

Kildenbauerilla oli ollut p��kaupungissa suuri siirtomaan-tavarain


kauppa ja sen lis�ksi oli h�n v�hin autellut l�him�isi�ns� pienill�
rahalainoilla, joista otti vain 50 prosenttia korkoa.

Kildenbauerin kuoltua jatkoi rouva jonkun aikaa liikett� nimell�:


Kildenbauerin leski; mutta sitte h�n �kisti m�i loppuun kaikki, mit�
h�nell� oli, ja luopui kokonaan kauppatoimista.

H�n oli niin hirve�n rikas, ett'ei h�nen en�� tarvinnut kaupustella,
sanoivat ihmiset.

Tosin kyll� toiset sanoivat Kildenbauerin viime aikoinaan menett�neen


koko omaisuutensa er��ss� hurjanrohkeassa yrityksess�, mutta se
tietysti vain oli loruja.

Kuinka Kildenbauerin leski joutui t�h�n kaupunkiin?

Niin, se on kokonainen eri historia, joka alkaa kuin tuommoinen


sanomalehti-novelli:

Oli pime� syysilta. Myrsky vinkui, sade rapisi ikkunoita vasten, ja


kaikki oli niinkuin tavallisesti romaanin ensim�isess� luvussa, milloin
rakastavaiset eiv�t saa toisiansa sen lopulla.

Pitkin autiota katua pieness� kaupungissa vaelsi pitk� olento vaippaan


k��riytyneen�. Se oli Kildenbauerin leski.

P��kaupungissa liikkui kolera-rutto, sent�hden oli Kildenbauerin leski


paennut t�nne pikkukaupunkiin, jossa h�nell� oli sisar naimisissa
asianajaja Bisbyll�.

Merkillist� kyll� muisti h�n nyt �kisti sisartansa, vaikka muuten olisi
saattanut luulla h�nen jo kokonaan unhottaneen rouva Bisbyn osoitteen.

Ainakin oli Kildenbauerin leski j�tt�nyt vastaamatta pariin kirjeesen,


jotka sisar oli kirjoittanut h�nelle parin pienen rahalainan t�hden.
Asianajaja Bisbyll� oli suuri perhe ja pienet tulot, ja mit� h�n
ansaitsi, tuhlasi vaimo taloudessa.

Rouva Bisby oli noita taloudellisia naisia, jotka saattavat miehens�


vararikkoon ainoastaan sill�, ett� asuskelevat liian paljon ky�kiss�.

Se voi monesti olla yht� tyhm�� kuin miehen k�ynti liian usein
ravintoloissa.

Niinkuin pyh� neitsyt aina ilmestyy uskoville katolilaisille vaaleassa


pilvess�, niin ilmestyi rouva Bisby aina ky�kkih�yryjen pilvess�, ja
h�nen suurin ilonsa koko t�ss� maailmassa oli tehd� j�ljisteeksi
"makeaa laatikkoa".

Muuten h�n oli hyv�syd�mminen vaimo, joka ei koskaan laskenut k�yh��


ravitsematta pois menem��n, ja Bisby-perheen kasvavilla j�senill�,
kymmenell� luvultaan, oli aina suussa jotakin pureksittavaa.

Oli, kuten jo sanottiin, pime� syysilta.

Ovikelloa soitettiin kovasti, ja kohta sen j�lkeen riensi asianajaja


h�t�illen ky�kkiin vaimonsa luo.

"Kildenbauerin leski tuli."

Rouva pyyhki toivottomana k�si��n.

"Ei meill� onnettomilla ihmisill� koskaan pid� oleman muuta kuin surua
ja vastuksia."

Keskell� lattiaa seisoi pitk�kasvuinen vaimo. Kaapun h�n jo oli


heitt�nyt ylt�ns�. Vanha, musta leninki verhosi h�nen hoikkaa
vartaloansa. Kasvot olivat kalpeat ja kulmikkaat, silm�t mustat ja
syv�lle painuneet, ja valkoinen tukka n�kyi p�rr�isen� huonohkon
pitsimyssyn alta.

"No, herranen aika, Tea, mit� varten nyt t�nne olet tullut?"

"Olipa tuokin tapa tervehti� sisartansa. Etk� ole iloinenkaan, kun n�et
minut?"

"Kyll�, tietysti, mutta t�m� oli niin odottamatonta."

"Minua alkoi v�sytt�� p��kaupungissa el�minen. Ja nyt olen p��tt�nyt


el�� lopun ik�ni rauhassa teid�n luonanne."

Rouva Bisby ihan pelj�styi.

"Meill� -- meill� on niin v�h� tilaa --."

"Oh, ei minulla ole suuria vaatimuksia. Voithan muuttaa vain s�ngyn


t�h�n saliin, niin kyll� min� t�h�n yhteen huoneesen tyydyn."

"Mutta mitenk�, jos vieraita tulee?"

"Vieraitako? Teid�n asemassanne ei toki koskaan pidett�ne sy�nti- eik�


juontikemuja? _Minulla_ kyll� on varaa k�ytt�� luonani vieraita, mutta
_min�_ en sit� koskaan tee."

"Lapset, tulkaapa nyt sis��n ja tervehtik�� kauniisti t�ti Teaa."

Asianajaja Bisbyn j�lkel�iset, kymmenen luvultaan, tottelivat


kehoitusta.

"Ovatko n�m� lapset kaikki sinun omiasi?"

Rouva Bisbyn se t�ytyi my�nt��.

"Eip� sitte olekaan kumma, ett� t��ll� on v�h�n tiukkaa el�m�.


_Minulla_ on varaa siksi, ett� voisi lapsiakin olla, mutta _minulla_
ei ole niit� koskaan ollut."

"T�ss� on vanhin tytt�reni Andrea. H�n on kelpo tytt�, joka ei ole


oppinut kieli�, ei musiikkia eik� muuta semmoista roskaa, vaan h�net on
kasvatettu tulemaan kelvolliseksi em�nn�ksi."

"Hauskaa kuulla", sanoi Kildenbauerin leski. "Pid�h�n vain k�yt�ksesi


hyv�n�, niin ett� voin olla sinuun tyytyv�inen. Minulla kyll� on
muutamia ropoja, eik� kukaan ole l�hempi perim��n niit� kuin omat
sukulaiseni."

Rouva Bisbyn muoto v�h�n kirkastui.

"Koska meille nyt on tullut niin harvinainen vieras, niin luulenpa,


ett� minun on parasta menn� tekem��n j�ljisteeksi v�h�n 'makeaa
laatikkoa'", sanoi h�n.

Niin tuli Kildenbauerin leski taloon.

T�m�p� leski ei ollut mik��n hauska talossa pidett�v�.

H�nell� oli aina sanomaton, muille kiusallinen halu tarkastella


asianajajan asiapapereita ja samalla h�n k�yttihen talossa jonkilaisena
poliisina, niin ett� kasvavat Bisbyt, kymmenen luvultaan, pakenivat
mihin vain p��siv�t ja s�iv�t voileipi�ns� pimeimmiss� nurkissa, kun
vilahdukseltakaan n�kiv�t t�tin hoikan olennon.

Andrea-raukkaa, joka oli valittu h�nen onnelliseksi perillisekseen,


piti h�n ihan orjanansa, eik� rouva Bisby saanut, niinkuin ennen,
rauhassa lukea lakia piioilleen. Kildenbauerin leski ep�ili kaikkia
ihmisi� yleens� ja sisartansa eritt�in.

Ei p�iv�� kulunut, jona h�n ei olisi onnettoman rouva Bisbyn syytt�nyt


n�pist�neen hansikat, steariinikynttil�n, lankaker�n tai muuta
semmoista, jotka aarteet Kildenbauerin leski sitte tavallisesti aina
l�ysi omista laatikoistansa tai k�tk�ist�ns�.

H�n ei koskaan k�ynyt miss��n ja harvoin h�nell� oli vieraita luonansa;


asianajajan siistin salin, jossa oli ompeluksilla koristellut matot ja
sohvatyynyt, muutti h�n yht'�kki� rojuhuoneeksi, johon kokosi vanhoja
arkkuja, koreja ynn� muuta semmoista.

Oli oikein merkillist�, ett� kaikki pikkukaupungin ihmiset tulivat


eritt�in kohteliaiksi Bisbyille siit� asti, kun Kildenbauerin leski
muutti heille asumaan.
Sek� leipuri ett� teurastaja heille nyt mielell��n antoivat
tavaroitansa tuota tuonemmaksi rahatta, ja kauppias pyysi heit� kiven
kovaan ottamaan rihkamia vain h�nelt� kirjalla, ja kaikki asianajajan
yst�v�t tarjosivat h�nelle hyvin kohteliaasti pikkulainoja
m��r�tt�m�ksi ajaksi.

Ja Andrea sitte, "rikas neiti Bisby, joka p��see Kildenbauerin lesken


perilliseksi!" Tuli ihan muotiasiaksi kaupungin nuorilla herroilla
mielistell� ja ihailla h�nt�; mit� enemm�n hyvi� ominaisuuksia herrat
h�ness� huomasivat, sit� useampia vikoja l�ysiv�t rouvat, varsinkin ne,
joilla jo oli naimakelpoisia tytt�ri�.

Jos herrat puhuivat h�nen yst�v�llisist� sinisilmist��n, sanoivat


rouvat niit� kieroiksi; jos herrat ylisteliv�t h�nen vartaloansa, oli
h�n rouvien mielest� v��r�selk�inen, ja jos herroja miellytti h�nen
suloinen, naisellinen k�yt�ksens�, moittivat kaikki naiset h�nt�
syd�mmett�m�ksi keikailijaksi.

"Rikas neiti Bisby" itse istui vain t�tins� huoneessa ja kuunteli


k�rsiv�llisesti toruja, joita Kildenbauerin lesken suusta h�nelle
sateli, eik� v�h��k��n aavistanut olevansa niin suuren ja vilkkaan
huomion esineen�.

H�n vain ahkerasti istui ty�ns� yli kumartuneena ja lohdutteli


mielt�ns� suloisilla rakkauden-unelmilla.

Jokaisellahan nuorella tyt�ll� on ihanteensa, ja niin oli Andrea


Bisbyll�kin. H�n rakasti, mutta toivottomasti.

H�nen rakkautensa esine asui toisella puolen katua ja oli asioitsija


Oskar Rurik.

Kun ei ken t�ss� maailmassa p��se miksik��n muuksi, niin rupeaa


asioitsijaksi. Sent�hden niit� asioitsijoita t�ss� maailmassa onkin
niin paljo.

Asioitsija Rurikilla oli musta k�h�r�tukka, eik� koko kaupungissa


kell��n muulla mustaa k�h�r�tukkaa ollut; ja sitte oli h�n niin
murhen�ytelm�n-omainen, eik� koko kaupungissa ollut ket��n muuta, joka
olisi niin murhen�ytelm�n-omainen ollut; sent�hden kaikki nuoret neidet
h�nt� oikein jumaloitsivat.

Sill� viime jouluna oli n�ytetty "Aksel ja Valborg" tuomarin salissa,


joka oli koristettu puhtailla lakanoilla ja vehreill� seppeleill�, niin
ett� sen muka piti olla Trondhjemin tuomiokirkko, ja silloin n�ytteli
tuomarin tyt�r Valborgina Telemarkin kansallispuvussa ja asioitsija
Rurik esitti Akselia porvarinpuvussa, valkoiset hansikat k�siss�, ja
oli niin hirve�n suloinen ja murhen�ytelm�n-omainen; ja siit� asti
kerrottiin h�nen olevan salaa kihloissa tuomarin tytt�ren kanssa.

Ihmek� siis, ett� Andrea Bisby piti rakkauttansa toivottomana. Kuinka


h�n, niin mit�t�n tytt�nen, voi yritt��k��n kilpailla tuomarin ylpe�n
ja kauniin tytt�ren kanssa.

Rurik varmaankin tuskin oli h�nt� edes huomannutkaan. H�n ei ainakaan


aavistanut, ett� pari yst�v�llist� tyt�nsilm�� tarkasteli h�nt�,
kartiinien takaa sill'aikaa, kun h�n istui huoneessansa jouten, ja kun
he toisilleen sattuivat tulemaan vastaan kadulla, ei ollenkaan Rurikkia
kummastuttanut, ett� h�nen v�linpit�m�t�n tervehdyksens� kohotti
purpurapilvet tyt�n kasvoille. Andrea tietysti on rakastunut,
lapsiparka, ajatteli h�n ehk�. Seh�n oli niin tavallista, ett�
semmoista aina sai n�hd�.

Mutta nyt n�ytti silt�, kuin olisi Kildenbauerin leski koskenut


asioitsija Rurikkiinkin taikasauvallaan.

H�nen tervehdyksens� rupesivat viime aikoina muuttumaan yh�


yst�v�llisemmiksi, kaksi kertaa h�n jo oli k�vellyt Andrean kanssa
kadulla ja ollut oikein miellytt�v�, ja viime sunnuntaina h�n l�hetti
Andrealle kauniin kukkavihkon.

Olipa sitte tulossa suuret tanssiaiset, ja hyvin voi kuvitella


mieless��n Andrean ihastuksen, kun asioitsija Rurik er��n� p�iv�n� k�vi
vieraisilla asianajajan talossa pyyt�m�ss� kunniaa saada olla neiti
Andrean huvikumppani.

My�hemmin samana p�iv�n� tuli viel� viisi nuorta herraa pyyt�m��n samaa
kunniaa, ja sill� v�lin tuli asianajaja itse kotiin iloissansa kertoen
saaneensa kolme uutta asiaa ajettavaksensa ja yhden konkurssipes�n
selvitt��ksens�.

Rouva Bisby tuli melkein hulluksi kaikesta tuosta onnesta. H�n meni
liikutettuna ky�kkiin ja laittoi j�ljisteeksi v�h�n makeaa laatikkoa,
huolimatta ollenkaan Kildenbauerin leskest�, joka hyvin ankarasti
syytteli h�nt� h�vinneen 25-�yrisen t�hden.

Niin tuli tanssiaisilta.

Miten Andrea oli kaunis uudessa valkoisessa leningiss��n, sinisilm�t


s�teilevin� viattomuudesta ja ilosta!

Ja miten ihmeen hyvi� kaikki ihmiset olivat!

Rouvat ja neidet n�yttiv�t hammasta, ihan kuin olisivat tahtoneet sy�d�


h�net el�v�lt� vanilji-hyytel�n kanssa, ja herrat melkein tappelemalla
riiteliv�t, ken heist� kulloinkin oli saava kunnian tanssia h�nen
kanssansa.

Ent� Andrea itse?

H�n tanssi ja nautti huvia, niinkuin ainoastaan nuori, kaunis tytt� voi
huvitella ensim�isiss� tansseissa.

H�n ei huomannut lainkaan ihmettely�, jolla kaikki katselivat h�nt�.


H�n n�ki vain yhdet kauniit tummat silm�t, jotka yst�v�llisesti
katsoivat h�neen, kertaakaan k��ntym�tt� tuomarin tytt�reen p�in, joka
oli ihan keltainen kiukusta keltaisessa silkkileningiss��n, joka oli
koristeltu tulipunaisilla ruusuk�ynn�s-kuvilla.

Seuraavana p�iv�n� tiesi koko kaupunki, ett� asioitsija Rurik ja neiti


Bisby olivat kihloissa, ja kuukauden kuluttua jaettiin kihlakortit.

Kildenbauerin leskell� ei ollut mit��n sit� vastaan.

"Mit� useampia lapsia vain saat toimitetuksi talosta, sit� parempi",


sanoi h�n. "Viel� sinulle niit� kylliksi j��kin. Tosinhan tulen
suuresti kaipaamaan Andreaa, mutta onneksi on jo Henriette niin suuri,
ett� h�n kykenee minua auttelemaan ja pit�m��n huolta vaatteistani."

H��t olivat hyvin oivalliset, ja kaikki vieraat antoivat kalleita


morsiuslahjoja.

Kildenbauerin leski antoi kaksi vanhaa hopealusikkaa.

"Narrimaista se on vain, tuo kallisten morsiuslahjojen toimittaminen",


sanoi h�n. "Minulla on varaa antaa kalleita lahjoja, mutta min� niit�
en anna."

Ja se oli kaikkien mielest� hyvin �lykk��sti ja ymm�rt�v�isesti tehty.

Kildenbauerin leski ei tahtonut n�ytell� rikkauttansa.

Tiesiv�th�n sit� paitsi kaikki Andrean saaneen my�t�j�isiksi 50,000


kruunua.

Sen kertoi yliopettajan rouva, ja silloin se oli varmaa; sill� h�n oli
j�senen� sek� pakanain l�hetys- ett� sunnuntain oikein k�ytt�misen
seuroissa, joissa ei koskaan puhuttu muusta kuin kanssaihmisist�ns�.

Asioitsija Rurik sit� ei my�sk��n suoraan kielt�nyt. H�n hymyili vain


ja sanoi itse paraiten tiet�v�ns�, miten paljon oli saanut; mutta
varmaankaan summa ei liene varsin pieni ollut, sill� h�nen liikkeens�
vaurastui lyhyess� ajassa hyvin kukoistavaksi.

Kaikki sek� tukku- ett� pikku-kauppiaat rupesivat yht'�kki� kilvan


pyrkim��n asioihin h�nen kanssansa, ja kohta oli Rurikin
asioimistoimisto kuuluisin koko kaupungissa, jopa ymp�rist�ll�kin.

Andrea oli rakastettava vaimo ja toimellinen em�nt�.

Kildenbauerin leski oli jo kantanut kaksi pient� asioitsija Rurikkia


kasteelle, ja ihmiset kuiskailivat oikein satumaisen suurista
kumminlahjoista.

Mutta Kildenbauerin leski alkoi jo v�hitellen tulla hyvin vanhaksi, ja


ij�n mukana kasvoi h�ness� yh� pahanilkisyyskin.

H�n juoksenteli kadun poikki edestakaisin, vaivaten molempia perheit�


parhaan kykyns� mukaan ja koettaen kylv�� eripuraisuutta ja riitaa
�itin ja tytt�ren, v�vyn ja apen v�lille.

Ei mik��n ollut h�nelle mieleen. H�nt� muka kaikin tavoin vain


r��k�ttiin ja loukattiin, pidettiin n�lj�ll� ja hyljeksittiin.

Asianajajaa h�n sanoi petturiksi, sisartansa syytteli rumimmista


rikoksista, pikku Rurikkeja n�pisteli, leikkiess��n muka, mustelmille,
ja Bisby-perheen kasvavat j�senet, kymmenen luvultansa, eliv�t kauniin
nuoruutensa ajan alinomaisessa tuskassa ja pelossa, ett'ei vain korilot
tai tohvelit sattuisi p��h�n lent�m��n.

Vihdoin tuli Kildenbauerin leski kipe�ksi, ja luonnollisesti haettiin


pappi h�nen luoksensa.
Niinkuin monet muutkin ihmiset piti my�skin Kildenbauerin leski pappia
jonakin sielunl��k�rin�, joka on haettava vasta ihan viimeisess�
tiukassa.

Elet��n koko ik� ilke�n� ja t�iss�, jotka kaikki ovat enemmin tai
v�hemmin pahoja, ja kun tunnetaan kuoleman olevan tulossa, silloin
pappi tulkoon.

Se on mieluista ja turvallista perheelle. Sielunpaimen silloin


kirjoittaa reseptin, jonka mukaan voi uskontoa nauttia sopivin
annoksin, ja siten luullaan olevansa ihan parattu kaikista synneist� ja
j�lkeenj��neet voivat huoletta ilmoittaa sanomissa sen tai sen nyt
saaneen edullisen viran paremmassa maailmassa.

Kildenbauerin leski makasi siin�, l�himm�t sukulaiset ymp�rill�ns�.


Kuivettuneella, vapisevalla k�dell� osoitti h�n ymp�ri huonetta.

"Tuolla ylimm�ss� piironginlaatikossa on raha-arkkunen ja siin� puhtaat


rahani. Min� en ole koskaan huolinut panna mit��n pankkeihin. Ei siin�
paljoa olekaan, mutta aina toki v�h�. Se jaettakoon kahteen yht�
suureen osaan sisarelleni ja Andrealle. Mutta arkku avattakoon vasta
hautajaisten seuraavana p�iv�n�."

"�l� puhukaan kuolemasta", sanoi rouva Bisby, "viel�h�n sin� saatat


el�� kauankin."

"Kyll� kaiketihan sin� muka pahoillasi olet, ett� minut aika j�tt��",
sanoi Kildenbauerin leski katkerasti "Etp� tuota ole ollut, niinkuin
sisaren tulee olla, Helena, ja paljon pahaa min� my�skin olen k�rsinyt
sek� miehelt�si ett� lapsiltasi. Ell'en olisi ollut niin k�rsiv�llinen
ja tyytyv�inen, niin en koskaan olisi n�in kauan saanut olleeksi sinun
talossasi; mutta olkoon se kaikki nyt anteeksi annettu ja unhotettu.
Vaikka kyll�h�n sinun pit�� my�nt��, ett� mit� niihin vanhoihin mustiin
hansikkaihin tulee, jotka h�visiv�t viime viikolla, niin niist� tosin
jo olivat sormenp��t rikki, vaan kyll� niit� viel� olisi sopinut
k�ytt��, ja se ei lainkaan ollut sisarellisesti tehty -- mutta �lk��mme
nyt en�� siit� puhuko."

Rouva Bisby ei katsonut maksavan vaivaa ruveta puolustelemaan itse�ns�


syyt�st� vastaan.

"Kulta- ja hopeakaluni jaettakoon tasan sinun ja Rurikin lapsille,


mutta annettakoon heille vasta sitte, kun tulevat t�ysikasvuisiksi,
muuten ne turmelevat ne. Ne el�v�t turmelevat kaikki, mit� vain
k�siins� saavat."

H�n oli v�h�n aikaa vaiti ja huoahti syv��n.

"Mit� hautajaisiin tulee, niin pit�� niiden olla hyv�t, vaan


yksinkertaiset. Minulla on varaa toimittaa komeatkin hautajaiset, mutta
min� en huoli semmoisesta narripelist�. Saattojoukolle voit tarjota
viini� ja torttua -- 1:50:n portviini kelpaa kyllin -- ja l�himm�t
sukulaiset saatat kutsua p�iv�llisellekin. Mutta ei mit��n
ylellisyytt�! Kalaa ja paistia; enemp�� ei tarvitse."

"Eik� mielest�si pit�isi laittaa v�h�n makeaa laatikkoa j�ljisteeksi?"


sanoi rouva Bisby nyyhkien.
"Kyll�, hyvin minusta n�hden. Yhden asian viel� sanon sinulle, Helena.
Min� tahdon maata arkussani hyv�sti, alle pane pari uusia paraita
palttinalakanoitani. Min� kyll� tied�n, se olisi hyvin sinun
tapaistasi, ett� panisit minulle vanhat lakanat ja itse pit�isit uudet,
sill� seh�n aina on ollut suurin vikasi, ett� olet ollut niin hirve�n
itsek�s."

H�nen ��nens� heikkoni heikkonemistaan.

"Ja itsekk�isyys -- se -- on -- suuri -- suuri pahe."

H�nen p��ns� vaipui tyynylle, ja Kildenbauerin leske� ei en�� ollut


el�vien luvussa.

Hautajaiset olivat erinomaisen kauniit ja juhlalliset, kuusista oli


tehty kunniaportti, ja kukilla koristellun arkun edess� astuivat
kasvavat Bisbyt, kymmenen luvultaan, uusissa mustissa vaatteissa,
seppeleit� k�sivarsilla, ja heist� oli niin hauskaa olla hautajaisissa.

Sek� tuomari ett� kaikki kaupungin ylh�is� olivat mukana saatossa;


muuan virastaan erotettu tullimies, jossa piili ep�ilem�t�n
runoilijakyky, oli kirjoittanut kauniin ruumisvirren, joka oli painettu
mustalaitaiselle paperille, ja kun pappi lopetti puheensa, astui
porvarikoulun yliopettaja esiin lausumaan vainajalle j��hyv�iset
kaupungin porvareilta.

"Tosin h�n ei varsin monta vuotta el�nyt keskell�mme, mutta kuitenkin


siksi kauan, ett� me kaikki olemme oppineet kunnioittamaan h�nt�
vaatimattomasta ja kerskailemattomasta toimeliaisuudestaan, ja paljon
hyv�� h�n on hiljaisuudessa tehnyt", lopetti h�n, lempe�sti ja
nuhtelevaisesti katsahtaen asioitsija Rurikkiin, joka seisoi hartaana,
alla p�in ja koneentapaisesti lukien hattunsa sisusta.

Seuraavana p�iv�n� avattiin raha-arkkunen. Siin� oli 400 kruunua hopeaa


ja vanhoja, arvottomia papereja.

"400 kruunua vain!" huudahti rouva Bisby. "Siin� siis palkinto


kaikesta, mit� meill� h�nest� n�in� vuosina on ollut vastusta ja
kiusaa! Ilman meit� olisi h�n n�hnyt n�lk��, ja kuitenkin kohteli h�n
meit�, kuin me oli olisimme h�nen armoleip��ns� sy�neet."

"Onneksi olemme nyt niin jaloillamme, ett'emme perint�� tarvitsekaan",


sanoi asianajaja. "Vaikka hyv�h�n tuo sittekin olisi ollut."

Andrea meni sivuhuoneesen ja Rurik j�ljest�. Siell� kiersi Andrea


itkien h�nelle k�tens� kaulaan.

"Anna anteeksi, Oskar, �l� suutu minuun, enh�n min� sille mit� voi!"

"Mit� minun pit�isi antaa anteeksi?"

"Ett'et saanutkaan perint�� Kildenbauerin leskelt�. Ah, Oskar, kyll�h�n


tied�n, ett'et koskaan olisi huolinut minusta, mit�tt�m�st� pikku
tyt�st�, jos perint�� ei olisi ollut toivossa."

Rurik otti h�nt� yst�v�llisesti k�dest�.

"My�nn�n kyll�, ett� se toivo se alussa v�h�n vaikutti, mutta kohtapa


opin sinua rakastamaan oman itsesi t�hden, ja olen nyt iloinen, ett�
vast'edes saat n�hd�, ett'ei minun rakkauteni perustu mihink��n
rahallisiin toivoihin."

"Mutta petyith�n kuitenkin t�tin perinn�ss�."

"En pettynyt. H�nt�h�n minun on kiitt�minen, ett� nyt olen varakas


mies, johon kaikki rajattomasti luottavat, ja ennen kaikkea olenhan
saanut kunnollisen ja uskollisen pikku vaimon, ja se olikin paras
perint�, mit� Kildenbauerin leskelt� olisin voinut saada. Yliopettaja
oli oikeassa. Vainaja teki paljon hyv�� salassa."

Niin, lohduttakaamme sill� mielt�mme, ett� joka ihminen tekee edes


jotakin hyv�� t�ss� maailmassa, vaikka olkoonkin muuten paha niinkuin
Kildenbauerin leski.

PUHDAS LIPPU.

Tied�tteh�n varmaankin, mink� n�k�inen Norjan lippu on?

Siin� on punainen pohja, sininen ja valkoinen risti, ja yhdess�


nurkassa unionin-merkki, jossa on Ruotsin v�rit, keltainen ja sininen.

Mutta se lippu ei ole puhdas lippu, sanovat muutamat. Me emme tahdo


mit��n tuommoista merkki�, ett� muka olemme yht� Ruotsin kanssa, sill�
me olemme itsen�iset, me norjalaiset, hirve�n itsen�iset. Unioni-merkki
on saatava pois lipusta, sitte se vasta on puhdas.

N�m� nyt olivat vain pari valasevaa huomautusta, ja ne saattavat olla


hy�dylliset, vaikka yleens� kaikki tuommoiset muistutukset ovat hyvin
ik�v�t, kuten moni muukin hy�dyllinen t�ss� maailmassa.

Nyt alkaa itse kertomus, ja se on lyhyt ja yksinkertainen.

Er��st� esikaupungista ei rakennusinnon ylh�ishenki monine rikkaine


seuralaisineen viel� ollut saanut ty�nnetyksi kaikkia alhaismuotoisia
huoneita pois tielt�ns�. Kaksi kartanoa oli siell� vierekk�in. Toinen
oli suuri ja komea, siin� oli kiviportaat, kipsikoristukset ja
rautapalkongit; toinen vanha ja rappeutunut, ikkunat vinossa ja puiset
k�sipuut m�d�nneet.

Hupaiset talot ne muuten molemmat olivat, eik� rikkaan n�k�inen talo


silt� ollenkaan ollut ylpe�, vaikka siin� ikkunat olivat peililasista
ja tornit katolla, joka huoneessa merkitsee samaa kuin korulasit
silmill� ja korkea hattu p��ss� ihmisell�, ja kuten tietty, on moni
semmoinen mies hyvinkin ylpe�.

K�yh� talo nojautui tutunomaisesti rikasta taloa vasten, ja aurinko


pist�ytyi esiin paksun pilven takaa, hymyili yst�v�llisesti, ik��nkuin
olisi sanonut:

Niin, se on oikein, olkaa vain hyv�t toisianne kohtaan, ei mit��n


s��tyerotusta! El�k��n vapaus ja tasa-arvoisuus, sill� t�n��nh�n on
vapauden p�iv�!
Ja niin olikin, sill� nyt oli toukokuun 17 p�iv� ja toinen
p��si�isp�iv�.

Suuressa talossa oli hyvin iloista.

Toisessa kerrassa asui nuori mies, joka �sken oli tullut


t�ys'ik�iseksi, ja nyt ryhtyi todenteolla tuhlaamaan varoja, jotka
h�nen is�ns� oli s��st�nyt. Sent�hden h�n nyt aluksi piti remuavat
sampanjakemut.

Alakerrassa asui kapteeni, jonka tyt�r harrasti soittoa ja laulua --


kaikkihan tyt�t nyky��n ovatkin musiikin harrastajia -- ja h�n lauloi
kurkun t�ydelt� kohti taivasta, kuten aina muulloinkin, milloin
toisessa kerrassa oli vieraita.

Kolmannen kerran leskirouvalla oli tuttuja teenjuonnissa, ja siell�


kulki keskustelu kymmenen hevosen voimalla yleisen ilon kest�ess�.

Viereisess� talossa oli kaikki kuin kuollutta.

Kaikki olivat l�hteneet katsomaan lippuretke� ja juhlakulkua, niin


panttikauppiaan leski ja ranskalaiset silitystyt�t, jotka talossa
olivat ylh�is�n�, kuin my�skin nuohojakis�lli ja hevosrautatien
puhdistaja perheinens�.

Piha, tavallisesti ihan t�ynn� kuivavia vaatteita ja r�hisevi� lapsia,


oli nyt tyhj�. Lapset, kaikki puhtaiksi pestyin� ja p�iv�n kunniaksi
lakritsia suussa, olivat k�velem�ss� vanhempainsa kanssa, ja kaikilla
lapsilla liput k�dess�.

K�yh�n talon k�yhimm�ss� huoneessa istui vaimo. H�n oli kerran ehk�
ollut kauniskin. Kukapa sen niin tarkoin voi tiet��. Sill� kun suru ja
puute vain ly�v�t kasvoihin kylm�ll� k�dell��n, lakastuvat poskien
ruusut ja silm�n loisto sammuu ainiaaksi.

Vaimo istui kumarruksissa pienen s�ngyn luona, joka oli nostettu


ikkunan eteen auringon paisteesen. Siin� lep�si alusillansa kukoistava
lapsen p��; mutta silm�ss� paloi kuumeen tuli ja poskien ruusut olivat
niit�, joilla kuolema koristelee uhrejansa, ennenkuin l�htee heit�
kuljettamaan pime�� tiet�.

Riemuitsevain lasten ��ni� kuului ulkoa. Joukko pikkupoikia, liput


k�dess�, kulki ohitse iloisesti hurraten.

"Mamma!"

"Mit�, lapseni?"

"Nosta minut ikkunalle; min� tahtoisin katsella ulos."

�iti nosti h�net.

"Mamma, mint�hden ovat kaikki pojat niin iloiset?"

"Sent�hden ett� nyt on toukokuun 17 p�iv�, Norjan vapaudenp�iv�. T�n�


p�iv�n� kulkevat aina kaikki siivot pikkupojat, liput k�dess�, pitkiss�
riveiss� pitkin katuja."
"Enk� min� sitte ole siivo poika?"

"Olet kyll�."

"Min� tahdon my�skin saada lipun ja l�hte� joukkoon."

"Niin p��setkin, kunhan tulet terveeksi."

"Milloinkas min� tulen terveeksi?"

"Milloin Jumala tahtoo"

�iti k��ri peitteen pojan ymp�rille, otti h�net k�sivarrelleen ja


istuutui avonaisen ikkunan eteen.

T�ys'ik�isen nuorukaisen vieraat olivat menneet ulos palkongille,


jokaisella sampanjalasi k�dess�. Keskell� seisoi is�nt� viskellen
leivoksia ja appelsiineja pojille, jotka niist� kesken��n riiteliv�t.
Is�nn�ll� oli k�dess� suuri lapsenlippu.

H�n oli pitk�vartaloinen nuori mies, puettu ihan viimeisimm�n muodin


mukaan, kasvot kauniit ja kalpeat, ja silmien ymp�rill� tuo v�symyksen
merkki, jota nykyajan nuoret herrat pit�v�t suurimpana loistona.

"Hurraa p�iv�n kunniaksi, pojat!" Yleinen riemu.

Sairas lapsi kumartui ulos ikkunasta.

"Mamma, min� tahtoisin my�skin lipun, niin antaisi tuo siisti herra
minullekin leivoksia ja appelsiineja."

"Minulla ei ole lippua."

"Pyyd� sitte Jumalalta."

"Ei Jumala meille aina anna, mit� me pyyd�mme."

"Jumala on paha!" sanoi lapsi itkien.

"Vaiti, pikku Kalle, niin et saa sanoa."

"Min� tahdon lipun, min� tahdon lipun", riiteli Kalle itsep�isesti ja


itkien.

�iti laski h�net hiljaa vuoteelle. Poika peitti kasvonsa tyynyjen


v�liin, h�nen pikku ruumiinsa oikein vapisi mielenliikutuksesta, h�n
yh� itki kiivaasti ja vaati lakkaamatta lippua.

Lapsijoukko oli mennyt edelleen; mutta avonaisesta ikkunasta kaikui


naapuritalosta sampanjalasien kilin��, naurua ja mieltymyshuutoja;
kapteenin musiikillinen tyt�r liritteli kuin kanarialintu.

"Anna lippu, anna lippu!"

"Ole nyt kiltti, lapseni, ja makaa aivan hiljaa, niin min� menen ulos
katsomaan, eik� hyv� Jumala l�het� meille pienoista lippua."
"�l� viivy kauan, mamma!"

�iti silitti tukkaansa peilin edess� ja j�rjesteli hiukan huonoa


pukuansa. H�n n�et oli nainen, eik� oikea nainen kadota koskaan
kaunoaistiansa. Sitte l�ksi h�n.

Lapsi makasi hiljaa, silm�t viel� kosteina kyynelist�.

Sampanjassa on aina jotakin juhlallista, ja sen el�hytt�v�� voimaa on


paljon ylistelty sek� suorasanaisesti ett� runoissa, ja syyst� kyll�.
Sill� ei mik��n ole ihanampaa kuin sampanjajuhla, kun komeasti
valaistussa salissa p�yt� on kokoon vajota hopeain ja kristallien,
kukkain ja hedelmien painosta ja kun kauniit, juhlapukuiset naiset
kohottavat tuota kuohuvaa juomaa ruusuhuulillensa. Mutta nuoren miehen
talossa, vaikka se kuinka komea olisi, ei sampanjajuhla aina
semmoiselta n�yt�. Sikarin savua pilvitt�in, kalpeita, unisia tai
viinist� hyvin hehkuvia kasvoja, rikotuita lasia, appelsiinin kuoria ja
juustonmuruja p�yd�ll�, tupakantuhkaa huonekalujen sametilla ja
sammuneita tulitikkuja kaikkialla lattiamatoilla -- semmoiselta n�ytti
t�ys'ik�isen is�nn�n juhlahuone.

H�n itse seisoi peilip�yd�ll�, pieni lippu k�dess�; vieraat joivat


h�nen maljaansa, ken tiet��, kuinka monetta kertaa.

Koputusta kuului ovelta. Leski seisoi avonaisessa ovessa vavisten ja


h�mill�ns�. Muuan herroista juoksi heti h�nen luoksensa.

"Kas tytt�; annas kun syleilen sinua, enkeliseni!"

Leski per�ytyi askeleen.

"Oh, antakaa anteeksi, min� luulin teit� nuoreksi ja kauniiksi."

"Niin, ammoin sitte," sanoi h�n hymyillen v�syneesti.

"Mit� te tahdotte?"

"Min� -- min� tahtoisin -- min� -- antakaa tuo lippu minulle!" sanoi


h�n, rohkaisten mielens� ja mennen is�nn�n luo, joka yh� seisoi
p�yd�ll�.

"Oletteko hullu?"

"Minulla on lapsi, pikku poika; h�n on kuolemaisillaan ja tahtoo saada


toukokuun 17 p�iv�n lipun. Ei h�nell� en�� ole pitk�lt� aikaa j�ljell�,
min� tahtoisin niin mielell�ni ilahuttaa h�nt� v�h�n viime hetkill�ns�.
H�nell� raukalla on ollutkin niin v�h� iloa t�ss� elossa!"

Is�nt� oli laskeutunut maahan peilip�yd�lt�, lippu yh� viel� k�dess�.

Muut vieraat olivat panneet lasinsa p�yd�lle ja asettuneet piiriin


is�nn�n ja lesken ymp�rille.

"Antakaa se minulle. Olettehan te ylioppilas, eik� totta? Poikakin on


ylioppilaan lapsi, h�nen is�ns� oli ylioppilas niinkuin tekin.

"Vai niin!"
"Min� olin h�nen vihitty vaimonsa," sanoi leski, v�h�nen ylevyyden
loistoa v�syneiss� silmiss�. "H�n kuoli vuoden kuluttua h�ist�mme.
H�nkin oli nuori, kaunis ja rikas herra, mutta h�n joi liian paljon
sampanjaa ja h�nell� oli liian paljo yst�vi�, ja kun jouduimme
naimisiin, oli h�nen terveytens� jo turmiolla. Mutta kulutanhan t�ss�
hukkaan aikaa. Antakaa minulle lippu, hyv� herra ylioppilas,
pienokainen odottaa."

"Min� itse tuon sen. Miss� te asutte?"

"T�ss� vieress�. Toinen ovi, kun tulette portaita my�ten."

"Hyv�."

"Etteh�n ole pahastuneet minuun."

"En suinkaan. Min� tulen paikalla."

"Kiitoksia paljon." Ja leski l�ksi.

Is�nt� pyysi hiljaisuutta.

"Fredrik aikoo puhua!" huusivat vieraat ja vaikenivat.

"Hyv�t yst�v�t -- niin, sill� olettehan yst�vi�ni, ainakin niin kauan,


kun voin tarjota teille sampanjaa?"

"Rupeatko katkeramieliseksi?"

"Hyv�t yst�v�t siis, kuinka olemme k�ytt�neet t�m�n p�iv�n? Olemme


tuhlanneet rahaa. Kuinka k�yt�mme lopun p�iv�st�?"

"Tuhlaamme rahaa!"

"No, emmek� voisi juoda v�h�n v�hemmin viini� t�n� iltana ja huviksemme
ja vaihteeksi olla hyv�ntekev�iset; onhan sekin nyt ihan uusimuotista.
T�ss� on hattu, ken antaa roposen k�yh�lle leskelle?"

"Hyv�, hyv�!"

"T�ss� on viisi kruunua."

"Min� annan kymmenen."

"Minulla on vain kaksi."

"Annahan otan teaatterilippuun ja olutpulloon, niin saa h�n kaikki,


mit� j��."

"Min� annan viisi kruunua, mutta pane minun edest�ni huomeiseen asti,
Fredrik."

"Enk�h�n pane kerrassaan kymmenen; etp�h�n sin� koskaan maksa sit�


kuitenkaan takaisin."

Ja is�nt� pani paperirahan hattuun.

"Nyt l�hden. Juokaa minun sampanjaani niin paljon, kuin haluttaa. Ehk�
t�m� onkin viimeinen kerta," mutisi h�n itsekseen ja otti v�h�n
j�lkiruokaa tuomisiksi.

Sairas lapsi makasi, silm�t oveen k��nnettyn�. Iloinen hymyily valasi


h�nen kasvonsa, kun Fredrik astui sis��n, lippu k�dess�.

"Oletko sin� Jumala?"

"En, poikaseni, min� olen vain ihminen ja hyvin huono ihminen. Mutta
katsos, hyv� Jumala l�hetti minut t�nne ja sanoi: tuossa viereisess�
talossa on pieni sairas poika. H�nelle sinun pit�� antaa t�m� lippu
minulta ja sanoa, ett� jos h�n on hyvin kiltti, niin saa h�n kerran
tulla minun luokseni taivaasen."

"Onko siell� hauskaa taivaassa?"

"Hyvin hauskaa. Siell� kaikki pienet enkelipoikaset astuskelevat koko


p�iv�n juhlasaatossa, punaiset silkkiliput kultakeppien p�iss�, ja
sy�v�t manteleja ja rusinoita, eiv�t juo muuta kuin samp..."

H�n vaikeni �kisti h�mill�ns�, mutta jatkoi heti rohkeasti:

"Ja juovat vain seltterivett� vaapukanmehun kanssa."

Sen miedompaa juomaa h�n ei tuntenut.

"Onko se hyv��?"

"En min� siit� pid�, mutta maku on monenlainen, ja enkelit siihen ovat
hyvin ihastuneet."

H�n istuutui s�ngyn laidalle.

"Nyt panemme lipun pystyyn tuohon p��npohjiin ja rupeamme leikkim��n,


niin ett� tulee oikein hauskaa; mutta emme voi, ennenkuin mamma ottaa
minun hattuni. Mit� siin� on, sen saatte korjata talteenne," sanoi h�n
hiljemmin.

"Ovatko n�m� rahat kaikki minulle aiotut?"

"Ovat."

"Mutta t�ss� lienee jokin erehdys; onhan t�ss� joukossa sadan kruunun
paperikin."

"Ei, kyll� se ihan oikein on. Parilla yst�v�ll�ni ei ollut pient�


rahaa, ja muuan pani sitte heid�n puolestansa. Se on kaikki lahjaksi
herroilta, jotka olivat siell� ylh��ll�. Minulta se ei ole."

"Jumala teit� siunatkoon! Te olette hyv� ihminen."

Lahjan tuoja oli liiaksi kiintynyt leikkiins� pienoisen kanssa,


voidakseen kuulla lesken sanoja.

"T�ss� on suuri appelsiini, min� panen sen t�h�n peitteelle ja luen


kolmeen asti, ja kumpi sen ensin ehtii saada kiinni, saa sen pit��kin.
Yks', kaks', kolme -- sin� sait sen!"
Pienoinen oikein riemuitsi.

"T�ss� on manteleja. Sin� sait enimm�t, mutta min� sain suuren, ja


siin� on kaksi syd�nt�. Nyt leikimme filippini�. Kumpi meist� huomenna,
kun tapaamme toisemme, ensiksi sanoo: hyv�� huomenta, filippiini!
h�n saa uuden hopeakruunun, jossa on reik� laidassa, pit��kseen
kaulassa punaisessa silkkinauhassa, ja se on sama kuin metalji
yhteiskunnallisista ansioista. No niin, sin� et sit� viel� ymm�rr�,
mutta samapa se."

Pojan silm�t katsoivat niin tarkkaan h�neen.

"Mutta t�ss� se paras kaikista on, ja sen saat sin� ihan yksin."

"T�m� on sokurikakun latva. Nainen tuossa ylinn�, jolla on punainen


hame, on vapaudenjumalatar, sanoi leipuri. H�n on hyvin makea, sill� se
on tehty paljaasta sokurista. P��n saat huoletta puraista, se ei
vahingoita; mutta punaista hametta et saa sy�d�, siin� on arsenikkia,
joka on hyvin vaarallista. Monta ihmist� on jo tullut myrkytetyksi, kun
ovat koskeneet vapaudenjumalattaren punaiseen hameesen."

Lapsi kuunteli ihastuksissaan h�nen puhettansa, vaikk'ei ymm�rt�nyt


puoliakaan sanoja.

"Mamma, mamma, n�in hauskasti en koskaan ole leikkinyt!"

"Mutta nyt olet v�syksiss�, nyt pit�� sinun lev�t� v�h�n!" sanoi �iti,
pannen lipunvarren h�nen k�teens�, niin ett� lippu peitti h�nen
rintansa.

"Mamma!"

"Mit� nyt, lapseni?"

"Min� pyyd�n Jumalalta anteeksi, ett� sanoin h�nt� pahaksi. H�n on


hyvin hyv�, kun l�hetti t�nne niin hyv�n herran."

H�n makasi v�h�n aikaa, silm�t ummessa; sitte avasi h�n ne viel�
kerran, hymyili yst�v�llisesti ja sulki ne j�lleen.

Kalpeilta huulilta l�ksi vienoinen puhallus, niinkuin kynttil��


sammuttaessa, ja kuolema oli ainiaaksi sammuttanut h�nen el�m�ns�
valon.

�iti istui kalpeana ja ��neti s�ngyn vieress�. Raskain suru on useinkin


kyynelit�n.

Fredrik nousi, l�hte�ksens�.

"J��k�� hyv�sti, huomenna tapaamme toisemme."

"Kiitoksia kaikesta!" Muuta ei leski saanut sanotuksi.

Fredrikin asunnossa oli ilo korkeimmillaan.

"Tuossahan is�nt� jo tulee, el�k��n h�n!"

"Mutta n�yt�th�n ihan silt�, kuin tulisit hautajaisista."


"Niinh�n tulenkin," sanoi h�n istuutuen ��neti.

Hetkisen kuluttua nousi h�n ja otti lasin.

"Is�nt� tahtoo puhua!"

"Hyv�t yst�v�t. Syy, jonka t�hden teid�t olen kutsunut t�nne, ei ole
ainoastaan p�iv�n yleinen merkitys, vaan my�skin sen merkitys minun
omassa el�m�ss�ni. Aamup�iv�ll� min� kosin nuorta tytt�� ja sain
my�ntyv�n vastauksen. Nimen kyll� saatte per�st�p�in kuulla. H�nen
maljansa! Sen juomme sampanjassa."

H�n pani lasin niin kovasti pois, ett� se s�rkyi.

"Ja t�m� oli viimeinen lasi sampanjaa, jonka join, ennenkuin saan
tutkintoni suoritetuksi yliopistossa. Huomenesta alkaen rupean tekem��n
ty�t� enk� tuhlaamaan terveytt�ni ja omaisuuttani hurjalla el�m�ll�. En
tahdo, ett� vaimon, jonka t�n��n kihlasin, kerran tarvitsisi sanoa kuin
leski �sken: h�n joi liian paljon sampanjaa ja h�nell� oli liian paljo
yst�vi�."

"Oletpa tullut surumieliseksi naapuritalossa."

"En surumieliseksi, vaan vakavaksi. Ensi kerran el�m�ss�ni seisoin nyt


kuoleman kanssa vastakkain."

"Pienoinen siis on kuollut?"

"H�n kuoli, enk� koskaan olisi uskonut kuolemaa niin kauniiksi.


Poikanen erosi hymy huulilla ja vapauden p�iv�n aurinko levitti
s�teens� seppeleeksi h�nen p��ns� ymp�rille, ja Norjan lippu oli h�nen
peitteen�ns�".

"Oikeinhan sin� rupeat runoilemaan!"

"Oliko lipussa unioni-merkki?" sanoi muuan puolihumalainen veitikka,


koettaen olla oikein sukkela.

"Sit� en katsonut; mutta sen tied�n, ett� lippu, joka verhosi viattoman
lapsen ruumista, kun sielu liiteli ijankaikkista valoa kohti, se lippu
oli puhdas."

KUMPIKIN PUOLELLANSA V�LIAITAA.

I.

Kuuma on p��kaupungissa, hirve�n kuuma. Huoneet oikein hikoilevat ja


katukivill� voisi paistinkin kypseksi saada. Ihmiset k�velev�t
keltaisten pummulisten p�iv�nvarjojensa suojassa ja j�tt�v�t viimeiset
pikku rahansa virvoittavaan vesipuotiin.

Semmoisen kuumuuden aikana pakenevat p��kaupungista kaikki, jotka vain


suinkin irti p��sev�t, niin tukkukauppias, joka virvoittelekse jossakin
suositussa kylpypaikassa tai omassa mukavassa huvilassaan, kuin
notaariuskin, joka perheineen asettuu johonkin helteiseen huoneesen
aivan kaupungin portin ulkopuolelle, voidakseen el�� iloisessa
tiedossa, ett� hekin ovat maalla.

Merenrannoilla kylpypaikoissa on t�h�n aikaan paljo vieraita, seh�n nyt


tietty on. Kell� ei ole varaa oleskella suurissa, kalleissa
kylpylaitoksissa, he menev�t pieniin lastaus- ja kalastuspaikkoihin,
joissa saa v�hemm�st�kin rahasta kylliksens� nauttia puhdasta ilmaa ja
harjoittaa virkist�v�� uintia.

Semmoinen pikku paikka on Laurkullen, Mossin ja Fredriksstadin v�lill�.


Kes�ll� on siell� vakinaisista asujamista melkein ainoastaan vaimot
ja lapset j�ljell�, kun n�et kaikki miehet ovat merill�, paitsi
laivuri-vanhuksia ja muutamia kalastajia. Mutta sen sijaan on
siell� viime vuosina ollut koko joukko kylpyvieraita, kaikkialla
laivuri-matamien pieniss�, sieviss� huoneissa.

Matami Bomb on laivurin vaimo. Mies on meri� kynt�m�ss�, ja matamilla


kotona on huolina nelj�n lapsen ja kahden lehm�n hoito, joista
viimeinmainitut selv�sti n�kyv�t saavan enimm�n hellyyden osaksensa.
No, eip� sent��n lapsiakaan laiminly�d�, mutta hyvin ankarasti niit�
kasvatetaan. Matamilla n�et on tapana rangaista kaikkia, jos yksikin
heist� tekee pahojansa, ja kun hyvin usein niin k�y, ett� joku heist�
kaikkia opetuksia ei muistaa jaksa, niin nuoret Bombit hyvin usein
kuria saavat.

Talossa on my�skin laivurin veljentyt�r Julia Bomb, nuori orpotytt�


yhdeks�nnell�toista vuodella, jonka toimena on ainiaan kannella
matamin nuorinta, vuoden vanhaa silm�ter�� ja muuten pit�� kunnossa
lasten vaatteet. Matami Bomb on suuri, vahvavartaloinen nainen,
kirjavakasvoinen ja punatukkainen. Yll� h�nell� aina on punainen
y�r�ijy, hihat yl�s k��rittyin�, lyhyt musta hame ja jalassa rumiksi
levinneet keng�t. Julia on kaunis tytt�, jonka suurista silmist�
pilkist�� aina veitikkamaisuutta vaikka h�nen asemansa muuten onkin
hyvin tukala.

Matami Bombin l�hin naapuri ja pahin vihamies on laivurivanhus Olsen,


joka asuu ihan viereisess� talossa. Molempien talojen ja puutarhain
erottajana on v�liaita, ja se ehk� est��kin riitaisuuden kehittym�st�
k�sikahakaksi, vaikka se muuten kyll� kiivaana pysyy. Milloin se
ilmautuu halveksivana ��nett�myyten�, milloin �k�isen� sanasotana ja
milloin pienin� yst�v�nt�in� molemmin puolin, niinkuin esimerkiksi ett�
matami aina kaataa astiain pesuvedet juoksemaan Olsenin portille, ja
Olsenin suurimpana huvituksena on pyydell� el�vi� rottia ja laskea ne
v�liaidan raoista matamin pihan puolelle.

Olsen ei en�� merille mene, mutta muuten on h�n viel� vahva, ketter�
ukko, joka enimm�n aikansa kuluttelee kalastamisella. Kalanpyyd�ill�
k�ydess��n pauhaa h�n aina kaloille ja kotona aina vaimollensa, vaikka
h�n kyll� pit�� sek� kaloista ett� vaimostansa.

Kaikki Olsenin lapset ovat naimisissa eri tahoilla. Ainoastaan nuorin


poika Juhana on t�t� nyky� kotona. H�n on perimies ja taittoi viime
matkalla jalkansa, niin ett� h�nen piti j��d� kotiin kokoomaan voimia
seuraavaksi kev��ksi. Silloin saa h�n itse laivan kuljettaaksensa.
Kaunisvartaloinen mies h�n on, nelj�nnell�kolmatta vuodella,
k�h�r�tukkainen, valkoverinen ja yst�v�llisen n�k�inen kasvoiltaan.
Montagu- ja Kapulet-sukujen historia uudistuu. Julia on Juhana
Olsenista l�yt�nyt Romeonsa, ja perhevihasta huolimatta kasvaa rakkaus
heid�n nuorissa syd�mmiss��n rehev�mmin kuin matami Bombin
sokuriherneet.

II.

Paljo on vieraita Laurkullenissa. Sek� Olsen ett� matami Bomb ovat


saaneet huoneensa hyyr�tyksi kylpyvieraille. Olsenin talossa asuu nuori
l��k�ri, l��ketieteen kandidaatti Ravn, ja neidet Konstanse ja Alvilda
Knegt, kaksi sisarusta, joista vanhempi Konstanse toimittaa �itillisen
yst�v�n virkaa ja nuorempi, Alvilda, koettaa olla "suloinen" ja
"vallaton". H�n on pieni, nyker�nen�inen tytt�, jolla on p��ss� paksu
tukku vaaleankellert�v�� tukkaa, k�herrettyn� niin, ett� n�ytt��
villakoiran karvalta. Molemmat ovat opettajattarina jossakin
tytt�koulussa ja eritt�in valmiit menem��n naimisiin. Konstanse on
kuitenkin tehnyt viisaan p��t�ksen laittaa niin, ett� sisar ensin tulee
toimitetuksi avios��tyyn, niin kauan kun viel� on jommoinenkin paikka
saatavissa h�nelle. Itse h�n jo on niin lakastusij�ll�, ett� kaikissa
tapauksissa on antautuminen polkuhinnasta.

Luonnollisesti sisarukset katselevat kandidaatti Ravnia oikeaksi


l�yt�tavaraksi ja m��r��v�t h�net jo neiti Alvildan onnelliseksi
puolisoksi.

Matami Bombin luona asuu rouva Velker, nuori leski v�h�n


kolmannellakymmenell�, tytt�rens� Fannin kanssa. H�nen miehens� oli
asianajaja ja kuoli pari vuotta sitte, eletty��n muutamia vuosia
onnellisessa avioliitossa.

N�ytt�� melkein silt�, kuin olisi sattumus toimittanut naapuruksille


v��r�t hyyryl�iset; sill� matami Bomb ei voi k�rsi� rouva Velkeri�,
vaan sen sijaan matamin ja neiti Knegtien v�lille on kasvanut melkein
liikuttavan syd�mmellinen yst�vyys, jota vastoin Olsen hyvin usein k�y
sanasotaa neiti Knegtien kanssa.

Er��n� iltana istuivat neidet Knegt asuntonsa rapuilla matamin tullessa


navetasta, maitokiulu k�dess�.

"Ah, tek� se olette, hyv� rouva Bomb, ja aina ahkerana ja toimeliaana",


sanoi neiti Konstanse; molemmilta puolilta l�hestyttiin v�liaitaa
puhellaksensa hetkinen.

"Niinp� niin, t�ytyyh�n sit�."

"Mutta se nuori nainen, joka teill� on talossanne, eik� h�n voisi


kyllin kyll� hoitaa lehmi�?"

"Juliako!" sanoi matami halveksivasti. "Kyll�p� siit�kin riitt��, jos


h�n saisi edes lapsetkaan katsotuksi. En min� koskaan uskoisi lehmi�ni
sen hutikon k�siin."

"H�n n�ytt�� hyvin vastenmieliselt�", sanoi neiti Alvilda.

"Jospa tiet�isitte, miten paljon huolta se tytt� on tuottanut minulle


kevytmielisyydell��n!"
"Voi teit� onnetonta, rouva!"

"Eih�n h�n toki liene siveet�n?" kysyi Alvilda.

"Vaiti, lapsi, semmoista sin� et saa kysell�", torui Konstanse.

"Voitteko uskoakaan! er��n� iltana, kun luulin h�nen jo olevan


nukkumassa, tapaankin h�net seisomasta puutarhassa", sanoi matami.

"Seisoiko h�n todellakin alhaalla puutarhassa?" kysyi Konstanse


harmistuneena.

"Kyll�, ja mik� viel� pahempi, h�n seisoi tyhj�n sillitynnyrin p��ll�,


joka oli asetettu v�liaitaa vasten pystyyn, ja toisella puolella oli
Juhana Olsen noussut portaille."

"Jos min� t�st'edes en�� h�nt� tervehdin, hyv� rouva, niin teen sen
vain kunnioituksesta teit� kohtaan."

"Ja tied�ttek�, mit� he tekiv�t?" jatkoi matami.

Konstanse pudisti p��t�ns�.

"He seisoivat ja suutelivat toisiansa. Mit�s siit� sanotte?"

"Alvilda, hyv� lapsi, mene pois etemm�ksi", sanoi Konstanse lempe�sti.


"T�mm�iset jutut eiv�t sovi nuorelle viattomalle olennolle, niinkuin
sin� olet."

"Voi sinua, Konstanse, miten hirve�n ankara sin� aina olet."

"Tuolla tulee armollinen rouva", sanoi matami, kun rouva Velker samassa
astui Fannin kanssa pihaan.

"Minua h�vett�isi sek� Jumalan ett� ihmisten edess� pit�� sinist�


nauharuusua rinnassani, jos mieheni oli vasta kaksi vuotta sitte
kuollut, niinkuin rouva Velkerin", sanoi Alvilda.

Matami Bombin huomio k��ntyi nyt pikku Antoniin.

"No, onhan se tuo pikku porsas taas vesitynnyri� sotkemassa!" -- pari


korvapuustia -- "ja siin� sin�, Amalia, istut ihan rauhassa ja katsoa
t�ll�t�t vain!" -- enempi korvapuusteja -- "Adolfiina, miss� sin�
olet?"

Lapsi, jota huudettiin, tuli ulos.

"Min� olen istunut sis�ll� ja lukenut katkismusta."

"Kyll� min� sinulle opetan katkismuksen, sin� pentu!" kuului


tukkap�llyn ja korvapuustien s�estykseksi, "miksi et katso pienempi�
sisaruksiasi?"

"Mutta, hyv� matami Bomb, eih�n teid�n siit� pid� ly�d� lapsianne, ett�
he lukevat l�ksyj�ns�", sanoi rouva Velker.

"Olkaa hyv�, rouva, pyyd�n min�, ja j�tt�k�� lasteni kasvatus ihan


omaksi huolekseni", sanoi matami. "Min� en annakaan niiden tottua
sy�m��n muiden puutarhoista marjanraakaleita enk� kaivelemaan koloja
muiden hyviin, kiillotettuihin sohvap�ytiin."

"Minun tiet��kseni ei minun tytt�reni ole sy�nyt teid�n raakaleitanne


eik� turmellut sohvap�yti�nne; mutta jos kuitenkin niin on tapahtunut,
niin kyll� min� vahinkonne korvaan", sanoi rouva Velker ja astui
sis��n.

Neidet Knegt siirtyiv�t my�skin pois, ja matami l�ksi omille


askareillensa.

Iltasilla istui rouva Velker lukien. Pikku Fanni oli jo nukkunut.


Ovelta kuului koputusta ja Julia astui sis��n sukkasillaan.

"Antakaa anteeksi, rouva Velker, ett� tulen n�in my�h��n; mutta minulla
olisi niin t�rke�t� puhuttavaa teille."

"Mit�h�n sitte, Julia?"

"En oikein tied�, tohdinko sit� sanoakaan."

"No hyv�nen, olenko min� sitte niin pelottava?"

"Ette, vaan p�invastoin, ja sent�hden min� kaikkein ensiksi pyyd�n


teit� olemaan niin hyv�, ett'ette kohtele minua niin hyv�sti, milloin
t�ti n�kee."

"Siin�k� kaikki on?"

"Ei, viel� min� pyyt�isin teilt� suurta apua."

"Saadaan n�hd�, sanohan se ensin."

"Se on pitk� juttu."

"No, k�y sitte t�h�n istumaan ja kerro se kaikkinensa. T�tisi on


kaiketi jo nukkumassa, niin ett'ei meit� kukaan h�iritse."

"Tunnettehan perimies Olsenin?" kysyi Julia v�h�n punastuen.

"Tunnen toki; mit� h�nest�?"

"N�ettek�s, h�n istui puutarhassansa, ja min� istuin ommellen


huvihuoneessamme, ja niin jouduimme, en tied� miten, puhelemaan
kesken�mme, ja niin tapasimme, en tied� miten, toisiamme melkein joka
p�iv� -- ja niin -- niin rupesimme pit�m��n paljon toisistamme --."

"Etk� tied� miten?"

"En, se tapahtui niin salaa, ja er��n� iltana sitte -- sitte --."

"Mit� sitte?"

"Kysyi h�n minulta, enk� rupeaisi h�nen morsiameksensa, ja niin me


lupasimme, kumpikin omalla puolellansa v�liaitaa, olla toisillemme
ainiaan uskolliset.
"T�m�h�n on ihan kuin Pyramuksen ja Tisben historia."

"Sit� min� en tunne. Asuvatko he Kristianiassa?"

"Ei, he asuivat Babylonissa. Mutta kerrohan edelleen."

"Katsokaas, h�n tahtoi viimein saada kihlasuutelon; mutta aidan raot


olivat liian pienet."

"Ihan kuin Pyramuksella ja Tisbell�kin."

"H�n nousi sent�hden portaille ja min� tyhj�n tynnyrin p��lle; mutta


kun me juuri syleilimme ja suutelimme toisiamme aidan yli, tuli t�ti."

"Ja jutun loppu?"

"Niin, loppu oli se, ett� t�ti on siit� asti pit�nyt minua sis�ll� ja
vartioinut kuin vankia. Jo on nelj�tt� viikkoa kulunut siit�, kun tulin
kihloihin, enk� ole saanut sanaakaan puhutuksi sulhaseni kanssa."

"Mutta en min� oikein tajua, mitenk� voisin auttaa teit�."

"Kyll� se helppo on", sanoi Julia, ottaen taskustaan kokoon k��nnetyn


paperin, "min� olen t�h�n kirjoittanut muutamia yst�v�llisi� sanoja, ja
nyt pyyt�isin teit� -- �lk�� vain pahastuko -- pyyt�isin teit� olemaan
hyv� ja viem��n h�nelle kirjeen. Voittehan te helposti keksi� asiaa,
k�yd�ksenne Olseneja tervehtim�ss�."

"Vai niin, pit��k� minun ruveta teid�n lempikirjeidenne kuljettajaksi,


s�, pikku veitikka? No, kyll� koetan parastani. Mutta eih�n kirje ole
suljettukaan."

"Ei, minulla ei ollut yht��n kuorta."

"Niit� kyll� minulta saat."

"Ettek�h�n olisi hyv� ja kirjoittaisi p��llekirjoitustakin. Min�


tuhraan niin huonosti."

"Kyll� min� sen teen", sanoi rouva Velker, pani kirjeen kuoreen ja
kirjoitti Julian sanojen mukaan: Herra Perimies Juhana Olsenille
Laurkulleniin. "Osoitehan muuten onkin tarpeeton, kun kirjett� ei
postiin panna."

Julia nousi, l�hte�ksens� pois.

"Kiitoksia paljo hyvyydest�nne, rouva. Olkaa nyt hyv� ja muistakaa


moittia minua t�tille oikein, niin ett'ei h�n rupea ep�ilem��n.
Sanokaa, ett'en min� pid� huonetta puhtaana ja ett� olen tullut
itsep�iseksi ja nen�kk��ksi viime aikoina. Sill�, kyll�h�n todella
olenkin. Hyv�� y�t�!"

"Hyv�� y�t�!" vastasi rouva Velker, ottaen lamppunsa ja mennen


makuuhuoneesen.

"Hirmuinen se on tuo rakkaus", mutisi h�n. "Se osaa tehd� pikkuisen


maalaistyt�n vilpistelij�ksi, kuin olisi h�n vanha hovineitsyt."
Rouva Velker nukkui ja uneksi suudelleensa tohtori Ravnia aidanraosta
ja sent�hden matami Bomb nyt h�nt� piti vankina karjotassa, jossa
h�nell� ei ollut kovinkaan hauska el�m�, ruokana vain nauriita ja �sken
siivil�ity� maitoa.

III.

Seuraavana p�iv�n� olivat Olsenin salissa koossa sek� is�nt�v�ki ett�


vieraat kahvip�yd�n ymp�rill�, kun rouva Velker astui sis��n, taluttaen
Fannia k�dest�.

"�lk�� ollenkaan h�iriytyk�", sanoi h�n.

"Hyvinp� todellakin teitte, kun tulitte tervehtim��n naapurejanne",


sanoi Olsen. "Olettehan asuneet t�ss� vieress� jo kolme viikkoa. Olkaa
hyv�, k�yk�� sohvaan istumaan."

"Kiitoksia, min� k�yn t�nne poikanne luo."

"Min� istun tohtorin luona", sanoi pikku Fanni ja kiipesi h�nen


polvellensa.

"He ovat varmaankin vanhat tutut", sanoi Olsen.

"Ovat", vastasi rouva Velker; "kun Fanni kolme kuukautta sitte oli
sairaana, oli herra Ravn l��k�rin�mme, ja suureksi osaksi on minun
kiitt�minen h�nt� siit�, ett� Fanni viel� on elossa."

"Te arvaatte minun v�h�isen apuni liian suureksi, hyv� rouva", sanoi
tohtori.

"Kas niin, muija, vanha nuhjus, �l� nyt istu siin� kuin pilvist�
pudonnut, vaan kaada rouvalle kahvia."

"Johan min� juuri kaadan", vastasi vaimo. "�lk�� vain pelj�styk�",


jatkoi h�n k��ntyen rouva Velkeriin p�in. "Ei h�n sent��n niin paha
ole, kuin sanoista kuuluu."

"Mitenk� viihdytte t��ll� kotona?" kysyi rouva perimiehelt� istuessaan


ja miettiess��n, mitenk� saisi paraiten kirjeens� annetuksi.

"Ik�v�nlaista t��ll� v�h�n on."

"Mutta sent�hden koetetaan huvitukseksi keksi� pieni� rakkausseikkoja,


hi hi hi", nauroi Alvilda.

"Vaiti s�, paha, vallaton lapsi", nuhteli Konstanse. "Ihanhan sin� saat
perimiehen punastumaan."

Rouva Velker tunsi my�skin veren nousevan kasvoihinsa.

"Ai, miten punainen te olette, rouva Velker!" sanoi Konstanse.


"Kivist��k� teilt� p��t�."

"T��ll� on niin kuuma", sanoi h�n ja meni ikkunan luo, joka oli auki.

Alvilda ja Konstanse katsahtivat toisiaan silmiin. Tohtori pureskeli


kiivaasti viiksi�ns�.

"Onko tuo priki vai kuunari, herra perimies, tuo laiva, joka n�kyy
tuolta kaukaa?" kysyi rouva Velker, pist�en p��ns� ulos ikkunasta.

Juhana nousi ja meni rouvan luo: "Priki se on."

"Minulla on teille kirje Julialta", kuiskasi rouva.

Juhana s�ps�hti ja h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t ilosta.

"Asettukaa minun taakseni, niin koetan pist�� sen k�teenne", kuiskasi


rouva ja lis�si kovaan: "Ah, miten nopeasti tuo pikku alus kulkee!"

"Voisinpa vaikka vannoa, ett� tuolla rouvalla on salaisuuksia


puhuttavana perimiehelle", kuiskasi Alvilda, kuitenkin niin kovasti,
ett� Ravn sen saattoi kuulla.

"�l� katsele heit�, lapsi", supisi Konstanse. "On oikein hirve�t�


n�hd�, miten rouva h�nt� mielistelee."

Tohtori hypitteli levottomasti pikku Fannia polvellansa.

Samassa koetti rouva Velker pist�� kirjett� Juhanalle, mutta Juhana


liikautti niin taitamattomasti k�tt�ns�, ett� kirje putosi lattialle.

"Teilt� putosi kirje, rouva Velker", sanoi Konstanse.

"Minun se ei ole", sanoi rouva Velker, koettaen olla ihan


v�linpit�m�tt�m�n n�k�inen.

"Ei, se -- se -- on minun", �nkytti Juhana, ottaen sen ja pist�en


kiireesti taskuunsa.

Rouva Velker palasi j�lleen istumaan p�yd�n luo.

"Joko nyt j��hdyitte?" sanoi Konstanse, ivallisesti hymyillen.

Perimies oli kuin tulisilla hiilill�.

"Kyll� minun pit�nee menn� alas katsomaan, onko vene kunnollisesti


sidottu kiinni", sanoi h�n kumartaen ja l�ksi.

Keskustelua viel� jatkettiin hetkinen, mutta se alkoi hyvin laimeta.

Tohtori, joka yleens� oli hyvin puhelias ja leikillinen, oli nyt ��neti
ja puuhaili enimm�kseen vain pikku Fannin kanssa.

Rouva Velker nousi, l�hte�ksens� pois. Kaikki seurasivat h�nt�.

Porstuan lattialla oli auki revitty kirjeenkuori. Alvilda, astuen


viimeisen�, kumartui sukkelasti ja otti sen, kenenk��n huomaamatta.

Tohtori ja neidet meniv�t alas puutarhaan. Huvihuoneessa otti Alvilda


kuoren taskustansa.

"Kas vain, miten ylh�isi� tuttavia nuorella Olsenilla on. T�m�n kuoren
l�ysin porstuasta. Tuoksuavaa, vaaleanharmaata paperia ja nimikirjaimet
M. V... Seh�n voi varsin hyvin merkit� 'Maria Velker' ja katsokaahan
t�t�, tohtori, miten kaunista naisen k�sialaa!"

Tohtori kalpeni. H�n tunsi vallan hyvin sek� kuoren ett� k�sialan.
Fannin sairauden aikana oli h�n monta kertaa saanut kirjelippuja h�nen
�itilt�ns�.

"Tunnetteko ehk� k�sialan?"

"Antakaa anteeksi, hyv� neiti, mutta minusta on v�h�n sopimatonta noin


tirkistell� toisten ihmisten kirjeihin", sanoi Ravn, nousi kiivaasti ja
l�ksi pois puutarhasta.

Konstanse katsoi h�nen j�lkeens�.

"Eip�h�n aavistukseni minua siis pett�nytk��n", sanoi h�n, "tohtori


todellakin rakastaa rouva Velkeri�. Sill� h�nelt� se tuo perimiehelle
tullut kirje oli, sen nyt tied�n varmaan. Voi kuitenkin, miten ihmiset
voivat olla kevytmielisi�! Ett� vanha leski voi tuolla lailla antautua
rakkausseikkailuihin poikanulikan kanssa, sit� min� en voi k�sitt��, ja
miss� he ovatkaan toisiinsa tutustuneet, on minulle ihan
aavistamatonta."

"Min� todellakin l�hden tervehtim��n rouva Snaddermeijeri�", sanoi


Alvilda. "Varmaankin huvittaa sek� h�nt� ett� tytt�ri� tuo rouva
Velkerin rakkausjuttu."

"Ja min� l�hden neiti Bulmen luo. H�nelle tulee t�n� iltana vieraita
teelle. Kylpyvieraiden ainakin pit�� saaman tiet��, mink�laatuinen
nainen h�n on, tuo itserakas olento."

"Ensin pit�� meid�n l�hte� sis��n v�h�n pukeutumaan."

Hetkisen kuluttua astuskelivat sisarukset kumpikin suunnallensa paraan


kykyns� mukaan panettelemaan leski raukkaa; monta hurskasta silm�yst�
k��ntyi sin� ilman Laurkullenista taivasta kohti, kaikki olivat
kauhistuksissaan rouva Velkerin kevytmielisest� k�yt�ksest�.

IV.

Seuraavana aamuna poikkesi rouva Velker uimaan menness��n asuintalonsa


navetan ovelle, koska matami Bomb juuri siell� n�kyi puuhailevan, ja
sanoi:

"Minun t�ytyy todellakin pyyt�� teit�, matami, k�skem��n neiti Juliaa


puhdistamaan huoneet paremmin."

"Niin, onhan h�n oikein huolimaton, vai kuinka?"

"Hirve�n. h�tikk�."

"Siin� nyt n�ette, ett� niin on, kuin aina olen sanonutkin."

"Alussa min� kyll� pidin h�nest� paljon, mutta olen pettynyt oikein
pahasti. Ja miten nen�kk��ksi h�n on tullut!"

"Herranen aika, sit� teid�n ei todellakaan tarvitse sanoa, niin hyvin


min� sen jo itse tied�n", sanoi matami ihastuen.

"Mutta olkaa huoletta, kyll� min� rupean nyt paremmin katsomaan h�nen
puuhiansa."

"Siin� teettekin ihan oikein, rouva Velker."

Sanottuaan toisillensa j��hyv�iset, alkoi matami lyps�� edelleen.

"Onpa h�n kuitenkin oikein hupainen ja ymm�rt�v�inen rouva, kun vain


v�h�n tutustuu h�neen ensin", mietiskeli matami.

Tuskin ehti rouva Velker tielle portista, kun jo Alvilda riensi mink�
kerkesi matamin luo.

"Niin, te ehk� jo tied�tte sen suuren uutisen?"

"Mink� uutisen sitte?"

"Ett� rouva Velker ja perimies Olsen ovat salaa kihloissa."

"Lorua se on, sanon min�."

"Se on ihan totinen tosi."

Ja kirjehistoria ilmestyi nyt Alvildan suupainosta monin verroin


kaunistettuna.

"Nyt min� k�sit�n, mink� t�hden rouva on niin ruvennut yht'�kki�


vihaamaan Juliaa. H�n luonnollisesti on luulevainen -- ha ha ha!"

"Luonnollisesti. Hi hi hi!"

"Ent� vanha laivuri! H�n tietysti hyvin ihastuu, kun saa niin ylh�isen
mini�n! Ho ho ho!" nauraa r�h�tti matami ja sys�si yst�vyydess��n
Alvildaa niin kovasti, ett� h�n v�h�ll� oli kaatua nurin niskoin.

Kylvyn j�lkeen k�veli rouva Velker mets��n p�in tytt�rens� kanssa.


Juhana tuli juosten h�nen j�ljest�ns�.

"Saan kiitt�� tuhannesti yst�vyydest�nne," sanoi h�n. "Ette usko, miten


tulin iloiseksi, kun sain jotakin tietoa tytt�-raukalta. T�tins�
vartioitsee h�nt� kuin lohik��rme."

"Ettek� voisi l�hett�� h�nelle pari rivi� vastaukseksi?"

"Kyll�, t�ss� on h�nelle kirje, mutta me n�ette olemme molemmat hyvin


huonot kirjoittajat, ja jospa vain saisitte laitetuksi niin, ett� me
p��sisimme puhelemaan, niin tekisitte meid�t molemmat onnellisiksi."

"Sep� ei ole niink��n helppoa."

"Iltapuolella l�hdemme, is� ja min�, tuonne saareen. Ettek� te ja pikku


Fanni ja Julia voisi tulla mukaan?"

"Kyll� koetan parastani."

"Tuhannet kiitokset. Hyv�sti, rouva Velker!"


Samassa tuli tohtori k�velymatkaltaan. H�n tervehti kylm�sti ja aikoi
menn� ohitse.

"Mihink� niin kiire, herra tohtori?"

"Kotiin."

"Ettek� edes pys�hdy tai sano meille yst�v�llist� sanaa?"

"Min� pelk�sin h�iritsev�ni, kun n�in, ett'ette olleet yksin."

"Min� puhuin vain pari sanaa perimies Olsenin kanssa. H�n on hyvin
kelpo mies."

"Hyvin kelpo mies."

"Tekeek� meress� uinti yh� viel� teille hyv��?" kysyi rouva.

"Kyll�, kiitoksia kysym�st�. Min� l�hden parin p�iv�n per�st�."

"Joko nyt?"

"Jo, sill� siit� taudista, jonka t�hden t�nne tulia, olen nyt ihan
parantunut," sanoi h�n omituisella ��nenpainolla, kumarsi syv��n ja
l�ksi pois.

"Miten kylm� h�n oli ja kummallinen!" ajatteli rouva, "Min� lienen


varmaankin loukannut h�nt�."

Etemp�n� tapasi h�n muutamia naisia, jotka my�skin olivat


kylpyvieraita. He tervehtiv�t kylm�sti ja ylpe�sti.

"Miten kaikki ihmiset ovat t�n��n kylmi� ja ep�kohteliaita! Vaan se


luultavasti tulee vain siit�, ett� min� itse olen niin eritt�in hyv�ll�
mielell�. Onhan tuo tunne niin suloinen, kun tiet�� voivansa edist��
toisten onnea, vaikka melkein h�pe�nkin itse�ni, kun niin kavalasti
pet�n matami Bombia."

Kun Juhana palasi kotiinsa, istui is� sohvassa hyvin juhlallisen


n�k�isen�. Matami Olsen istui itkien.

"Mit� t��ll� on merrassa?"

"Ei mit��n muuta," sanoi laivuri, "kuin ett� j�rjellinen ihminen voi
menett�� j�rkens�, kun on tuommoinen kelvoton narri poikana ja
tuommoinen nuhjus vaimona, joka menee ja kihlaa k�yh�n ja ylh�isen
lesken. Niin, ujella vain, �iti. Kyll� sinulla on syyt�kin. Eih�n koko
Laurkullenissa ole muusta puhettakaan."

"Mutta, hyv� Is�, Olsen, enh�n min� ole kihlannut rouva Velkeri�,"
nyyhkytti matami.

"En min�k��n," sanoi Juhana, istuutuen kiikkutuoliin.

"Etk�?"

"E-en," sanoi Juhana, kiikkuen kovasti edestakaisin ja yl�s katsomatta,


"minulla -- minulla on morsian jo ennest��n. En min� useampia
tarvitse."

"Ja kuka se sitte on, jos saan kysy�?"

"Julia Bomb."

"Matami Bombin sukulainen," huudahti �iti. "Min� en ik�n�ni anna siihen


suostumustani."

"Ja kenenk� luulet sit� pyyt�v�nk��n?" sanoi is� Olsen. "Julia on siev�
ja kelpo tytt� ja liian hyv� olemaan siin� talossa tuon vanhan noidan
luona. Mutta mitenk� sen kirjejutun laita on?"

Juhana kertoi rouva Velkerin avun ja nyt aiotun veneretken.

"Oikein kelpo nainen tuo rouva Velker, oikein hyv� ja kelpo nainen!
Saatpahan n�hd�, ett� h�n pett�� matamin, niin ett� sujahtaa vain, ja
toimittaa tyt�n sinulle ihan suoraan syliisi, poika. Ha ha ha!"

Alhaalla puutarhassa istuivat l��k�ri ja molemmat neidet.

"Te olette niin synkk�mielinen, tohtori," sanoi Alvilda. "Nyt min�


n�yt�n teille jotakin hauskaa."

Samalla juoksi h�n matami Bombin puutarhaan.

"Saanko luvan?" huusi h�n menness��n l��v�n ohitse.

"Olkaa niin hyv�."

Alvilda n�ytti tyhj�� tynnyri�, joka viel� oli siin�, niinkuin se


Julialta oli j��nyt.

"T�h�n tynnyriin se historia liittyy. Se on tarina Pyramuksesta ja


Tisbest� uutena painoksena."

"Ja te olette varmaankin toimittaneet sen julaistuksi. Onko se


hauskakin?"

"Hyvin hauska! Kuulkaahan vain: ennen muinoin, se oli muutamia p�ivi�


sitte, asui t��ll� nuori nainen ja tuolla puolella nuori merimies. Ja
he rakastivat toisiansa ja yhtyiv�t v�liaidan luona joka ilta. Mutta
kun heist� vihdoin alkoi tuntua liian v�sytt�v�lt� tuo pelkk� toistensa
katseleminen, johtui Laurkullenin Tisben mieleen oivallinen ajatus,
kiivet� t�m�n tynnyrin p��lle -- n�in --."

"Alvilda, vallaton, mit� nyt teet?"

"Ja Pyramus otti portaat, joille h�n nousi omalla puolellansa aitaa,"
jatkoi Alvilda yh� seisoen tynnyrin p��ll� ja kumartuen aidan yli.
"Niin onnistui heid�n syleill� ja suudella toisiansa. Portaat muuten
n�kyv�t viel� olevan tuossa, jos teit�, herra Ravn, haluttaa koettaa."

"Kiitoksia, ei haluta," sanoi tohtori kylm�kiskoisesti. "Ent� historian


loppu? Saavatko rakastuneet toisensa?"

"Toivokaamme toki. Viimeinen nidos kertomusta ei viel� ole ilmestynyt."


"Mutta mit� sanovat vanhemmat?"

"Tyt�n vanhemmat ovat, mik�li tiedet��n, kuolleet."

"Ehk�p� h�n onkin leski?" sanoi Konstanse kavalasti.

"Siit� ei historia mit��n kerro."

Tohtori istui kaivellen kepill�ns� hiekkaa ja yl�s katsomatta.


"H�vyt�nt�," supisi h�n.

"No Alvilda, �l� nyt en�� seiso tuossa tynnyrin p��ll�, vaan mene
ennemmin tuomaan se, mit� olet ommellut tohtorille."

Alvilda riensi hyppien sis��n.

"Eik� h�n ole siev� tytt�?"

"On."

"Aina iloinen ja reipas, ja syd�n on h�nell� puhdas kuin kulta.


Onnellinen se mies, joka h�net vaimokseen saa!"

Tohtori piirusteli vain kepill��n kuvia hiekkaan.

Alvilda palasi, virkattu rahakukkaro k�dess�.

"Taasko lahja tohtorille?" kysyi is� Olsen, tullen vastaan porstuassa.

"Helmill� koristettuja kukkaroita ja p�nn�npyyhkeit�, piipunnauhoja ja


matkalaukkuja. Te k�yt�tte hyvin kauneita sy�ttej� kalastaessanne,
neiti."

"Mit� tarkoitatte?"

"Vaan min� pelk��n, ett� tohtori on tuommoinen kivikala, joka kyll� sy�
pois sy�tit, mutta ei itse koskaan tartu kiinni."

Alvilda pahastui ja meni tiehens�.

Kun h�n kainosti tarjosi kukkaroa Ravnille, sanoi Ravn:

"Te hukutatte minut hyvyydell�nne, neiti."

"Se on vain pieni muisti."

"Mutta johan te niit� olette antaneet minulle useampiakin."

"Nyt kun kohta eroamme, tahtoisin mielell�ni, ett� te silloin t�ll�in


muistelisitte minua yst�vyydell�."

"En min� teit� koskaan unhota."

Konstanse nousi ja meni sis��n.

"Ah, niinh�n te miehet aina sanotte. Ja kuitenkin tied�n varmaan, ett�


kun kerran p��sette matkaan, niin ette en�� muistakaan pikku Alvildaa",
sanoi neiti, istuutuen tohtorin viereen, silm�t t�ynn� kyyneli�; sill�
h�n todellakin rakasti tohtoria ja ero tuntui h�nest� katkeralta,

"Te olette suuri lapsi ja sin� pysytte", sanoi Ravn, kumartuen h�nen
ylitsens� ja ottaen h�nt� yst�v�llisesti kiinni k�dest�.

"Herranen aika, tohtori, p��st�k�� minut. Jos joku sattuisi n�kem��n


meid�t!"

"Mit�p� vaaraa siin� sitte olisi?"

"Ei mit��n, kyll� te oikeassa olette; mutta -- mutta -- minun -- minun


t�ytyy nyt menn� sis��n," sanoi neiti h�mill�ns� ja irroitti hiljaa
k�tens�, luullen tohtorin viel� pid�tt�v�n h�nt� menem�st�.

Mutta niin ei tapahtunut. Alvilda riensi sis��n hehkuva puna kasvoilla.

"Tytt� parka, h�n kyll� n�kyy pit�v�n minusta," ajatteli tohtori.


"Ehk�p� h�n ansaitseekin minun rakkauttani enemmin kuin rouva Velker,
enk� kuitenkaan saa h�nt� pois mielest�ni. Niin ylev�, niin kaunis ja
niin hienotunteinen, ja kuitenkin saattaa rakastua tuommoiseen poikaan,
jolla ei ole muuta kuin punakat posket ja k�h�r� tukka! Ell'en itse
olisi n�hnyt, miten h�n k�ytt�ytyi perimiest� kohtaan, niin en koskaan
olisi sit� uskonut. Tuo tynnyrijuttu kuitenkin pahin oli!"

Ja tohtori nousi yl�s ja meni kammariinsa, pieks�en astuessaan


joukottain matami Olsenin kukkia poikki kepill�ns�.

V.

Pikku Adolfiina oli s�rkenyt teekupin ja kaikki lapset saaneet sen


johdosta vitsaa, niin ett� nyt kilpaa itke� ulvoivat.

Matami Bomb juuri vahvisti sen ankaran ty�n per�st� voimiansa


kahvikupilla, kun rouva Velker astui ky�kkiin.

"Minun todellakin t�ytyy tulla pyyt�m��n teid�n apuanne, matami. Julia


tulee jo ihan siet�m�tt�m�ksi."

"No, mit� se nyt taas?"

"Min� nyt iltap�iv�ll� aioin menn� laivuri Olsenin ja h�nen poikansa


kanssa kalastelemaan, ja olisin ottanut Julian mukaani sek� kantamaan
ev�skoria ja katsomaan v�h�n Fannia ett� senkin t�hden, kun luulin sen
v�h�n huvittavan sit� kiitt�m�t�nt�."

"No, ja mit� h�n niskoittelee?"

"Voisitteko uskoakaan, h�n sanoo itsell��n olevan muutakin tekemist�,


min� muka voin itse kantaa korini, eik� h�n tahdo tulla noiden
kelvottomien Olsenien joukkoon. Min� luulin h�nen pit�v�n nuoresta
Olsenista, mutta heid�n v�lilleen lienee nyt jotakin sotkosta
sattunut."

"Niin, eih�n se niin mahdotonta ole, se, ha ha ha!" nauroi matami.

"Uuh -- huu -- huu --" ulvoivat lapset.


"Sanotaan, ett'ei nuori Olsen en�� huolisi Juliasta. Olisipa kuitenkin
hauska n�hd�, miten he kohtelisivat toisiansa."

"Kyll�, te olette hyv�, te rouva Velker," sanoi matami ja


yst�vyydess��n sys�si rouvaa kylkeen. "Kyll� Julian t�ytyy mukaan
l�hte�, vaikka minun pit�isi niskasta pit�in ty�nt�� h�net sillalle ja
veneesen. Ha ha ha!"

"Uuh -- huu -- huu!"

"Vaiti, pennut, muuten pieks�n teit� niin, ett� totta tukkeatte suunne.
-- Julia!"

"Mit�?"

"Tule t�nne, s� kelvoton tytt�. Eik� siin� jo ole kyllin, ett� sy�t
minun leip��ni, tekem�tt� �yrink��n edest� hy�ty�. Vai viel� nyt rupeat
ajamaan pois kylpyvieraitanikin kelvottomalla k�yt�ksell�si?"

"Min�k�?"

"Niin, sin� juuri!"

"Ei se maksa vaivaa, ett� ollenkaan rupeatte puolustautumaan," sanoi


rouva.

"Miksi et tahdo l�hte� rouva Velkerin kanssa venematkalle?"

"Min� -- min� luulin, ett� -- ett� --" tavoitteli Julia, purren


huultansa, ett'ei nauruun purskahtaisi.

"Mit� sin� luulit?"

"Ett� minun pit�isi pest� lasten vaatteita."

"Kyll� min� sinut pesen, min�, ell'et pian pukeudu ja joudu matkaan
kinastelematta!"

Julia riensi pois ky�kist�.

"Ha ha ha, kyll� te saatte oikein iloita, rouva Velker, kun n�ette,
miten kylm�sti merimies h�nt� kohtelee. Luonnollisesti h�n juuri
sent�hden ei tahtonut l�hte� mukaan, kun ei huolisi k�rsi� tuota
n�yryytyst�. Ho ho ho!"

"Uuh -- huu -- huu --" valittivat pikku Bombit.

"Olkaas nyt kiltit, lapset, niin saatte kukin sokuripalan," sanoi �iti
iloisimmalla ��nell��n.

"H�nen ilonsa minua melkein pelottaa," ajatteli rouva Velker pois


menness��n. "Joko h�nell� on jotakin pahaa mieless� taikka on h�n
juovuksissa. Se nainen n�ytt�� kykenev�n tekem��n mit� tahansa."

Meri oli kirkas ja tyyni. Juhana sousi ja is� piti per��. Rouva ja
Fanni istuivat veneen kokassa ja Julia sulhonsa edess�.
Paljon he eiv�t puhelleet, mutta joka kerta, kun heid�n silm�yksens�
kohtasivat toisensa, loistivat my�skin kasvot ilosta, ja punaiset he
olivat kuin ruusut.

Noustiin maalle pienelle saarelle ja asetuttiin suuren puun alle. Julia


keitti kahvia. Pikku Fanni ja Juhana olivat autellessaan perin
onnelliset; kilvan juoksentelivat he kuivia risuja ja oksia etsim�ss�.
Olsen ja rouva Velker katselivat valmista.

Sy�ty� ja juotua l�ksiv�t nuoret yhdess� astumaan pitkin rantaa ja


k�viv�t sitte istumaan pienelle kalliolle, josta voivat katsella pitkin
meren selk��.

Rouva otti esiin ompeluksensa ja istui paikallansa puun alla; laivuri


Olsen oikasihe hyvill� mielin nurmikolle h�nen l�hellens� ja poltti
piippuansa aika tavalla. Pikku Fanni juoksenteli rannalle, kokoillen
raakun kuoria ja kirjavia kivi�.

"Kaunis pari, lemmon kaunis pari! Eik� ole, rouva Velker?"

"On. Ja miten onnelliset he ovat!"

"Olipa se teill� hyv� aate, ett� saatoitte heid�t yhteen."

"En min� olisi uskonut matamin niin v�h�ll� suostuvan, mutta min�
sanoin, ett'ei Julia tahtonut l�hte� mukaan, ja se tietysti pakotti
h�net ihan k�skem��n tytt�-parkaa t�nne."

"Ihan h�nen tapaistansa, sen noidan; jos h�n olisi luullut tuottavansa
iloa Julialle, ei h�n koskaan olisi laskenut h�nt�."

"Ei, h�n mainitsi, ett� merimiehen kylmyys h�nt� oikein n�yryytt�isi."

"Ha ha ha, h�n on tietysti my�skin kuullut tuon tyhm�n jutun teid�n ja
Juhanan kihlauksesta."

"Minunko ja teid�n poikanne?"

"Niin. Eih�n nyt muusta puhutakaan."

"No mutta, enh�n min� ole koskaan --." Rouva keskeytti �kisti lauseensa
ja nousi pelj�styneen�.

"Fanni!" huusi h�n. "�l� juoksentele siell� kalliolla, voit pudota


mereen! Tule t�nne, lapseni!"

Tytt�nen k��nsi p��t�ns�. H�nen jalkansa luiskahti; h�n kaatui


takaperin ja vesi peitti h�net silm�nr�p�yksess�.

"Auttakaa, auttakaa!" huusi �iti h�diss�ns� ja juoksi rantaan.

Juhana hyp�hti yl�s, riisui nopeasti nuttunsa, sy�ksyi veteen ja toi


hetkisen kuluttua Fannin rantaan; mutta tytt� oli jo kylm� ja tunnoton.

"Mene heti veneell� tohtoria tuomaan, niin me sill'aikaa koetamme saada


lasta henkiin," k�ski laivuri, ja Juhana sousi pois.

Fanni riisuttiin ja k��rittiin rouvan saaliin ja Olsenin nuttuun.


Kotvasen kun oli puuhaeltu h�nen kanssansa, alkoi h�ness� n�ky� el�m�n
merkkej�. Juhana oli �kisti muuttanut kotonaan kuivat vaatteet yllens�
ja palasi jo tohtorin kanssa sek� suuri joukko peitteit� veneess�.
Heid�n tullessansa tuli lapsi tuntoihinsa.

"Olenko min� nyt taas sairas, hyv� tohtori?" kysyi h�n, kun Ravn
kumartui h�nen ylitsens� ja antoi h�nelle v�h�n l�mmint� viini�.

"Nyt sinun pit�� vain maata v�h�sen, niin olet jo huomenna terve,"
sanoi Ravn, hiljaa ja lempe�sti ty�nt�en m�rj�n tukan pois otsalta ja
istuutuen h�nen viereens�.

Lapsi ummisti silm�ns� ja nukkui. �iti istui ��neti h�nen p��ns�


pohjissa. Juhana ja Julia olivat j�lleen menneet kalliolle, ja Olsen
makasi muutamien pensaiden alla nukkuen tai ollen nukkuvinaan, ett'ei
h�iritsisi nuoria.

Tohtori istui ajatuksissansa, nyht�en silloin t�ll�in jonkun


hein�nkorren. Rouva Velker keskeytti ensin vait'olon.

"Nyt istumme taaskin lapseni vuoteen vieress�," sanoi h�n. "Tuntuu


ihan, kuin olisitte te l�hetetty minulle suojelevaksi enkeliksi. En
tied�, miten sitte tulenkaan toimeen, kun te l�hdette pois. Min� olen
aina niin rauhallinen, kun te vain olette l�hell�."

"Minulta on se lohdutuksena, ett� on toinen suojeleva enkeli l�hell�,"


sanoi Ravn, repien ruohoa levottomasti.

"Toinenko, mik� toinen?"

"Ja h�n kyll� ensi viittauksestanne hypp�� v�liaidan yli, sill�


vaikk'ei h�nell� olekaan siipi�, niin on h�nell� ainakin portaat,"
jatkoi Ravn katkerasti.

"En min� k�sit� tarkoitustanne."

"Ettek�? Vai ette!"

"Yht� v�h�n kuin teid�n k�yt�st�nne yleens�k��n. Ennen olitte


yst�v�llinen ja syd�mmellinen. Nyt kohtelette minua kylm�ll� ja
pilkallisella ylenkatseella. Mit� min� sitte olen tehnyt?"

"Mit�k� olette tehnyt?" vastasi Ravn kiivaasti. "Te olette kukistaneet


onneni ja hajoittaneet kauneimmat tulevaisuus-unelmani."

"Min�k�?"

"Juuri te. Min� olen rakastanut teit�, niinkuin en koskaan ennen ket��n
naista. Min� n�in teid�t kotonanne, lapsenne sairasvuoteen vieress�. Te
n�ytitte minusta niin puhtaalta, niin hell�lt� ja hyv�lt�, ett�
itsekseni ajattelin: t�m� vaimo voi tehd� sinut onnelliseksi. Kun te
l�ksitte t�nne, tulin min�kin pyyt�m��n teit� vaimokseni, ja nyt
olenkin tullut vain n�kem��n --"

Ravn keskeytti �kisti puheensa ja nousi kiivaasti.

"Kuinka, mit� n�kem��n?"


"Viel�k� minun pit�� jatkaa?"

"Enh�n viel� ole saanut kuulla syyt�st�nne."

"No niin, n�kem��n, miten te heitt�ydytte parrattoman pojan syliin ja


teette tyhmyyksi�, joita tuskin pahatapainen koulutytt�k��n voisi
tehd�."

"Ravn," sanoi rouva nousten seisomaan. "Te sanoitte rakastavanne minua.


Min� uskon sananne ja k�rsin teilt� puhetapaa, jota en koskaan k�rsisi
kelt��n muulta, enk� my�sk��n alentuisi kellek��n muulle vastaamaan.
Mutta arvaanhan min�, ett� tekin olette kuulleet tuon tyhj�n jutun,
ett� min� muka ja perimies Olsen olemme kihloissa. Olsen mainitsi sen
minulle juur'ik��n; mutta se unhottui pelj�styksess�ni."

"Ei minun olekaan tarvinnut mit��n kuulla, n�inh�n ihan omilla


silmill�ni --"

"Ett�k� min� annoin h�nelle kirjeen?"

"Niin juuri."

"Kuljettavatkohan sitte rakastavaiset itse kirjeit�ns�? Romaaneissa on


aina semmoisena postiljoonina jokin kammarineitsyt tai muu.
Katsokaahan," lis�si h�n hymyillen, "ei se n�y kovinkaan uskollinen
olevan, tuo minun rakastajani."

Tohtori k��nsi p��ns� osoitetulle suunnalle.

Juhana ja Julia istuivat viel� vierekk�in. Juhana oli kiert�nyt


k�sivartensa Julian ymp�ri ja Julian k�si leikitteli Juhanan k�h�r�ss�
tukassa.

Tohtori oli kuin pilvist� pudonnut.

"Mit� t�m� kaikki merkitsee?"

"Ett� nuo nuoret ovat kauan rakastaneet toisiansa ja min� olin


tuommoisena postiljoonina."

"Ent� se juttu Pyramuksesta ja Tisbest�, joka seisoi tynnyrill�?"

"Sanottiinko minun siin�kin olleen."

"Ei ihan suoraan, mutta ett� se oli nainen teid�n talosta."

"Ja te heti arvasitte siksi minut. Kiitoksia siit�, ett� ajattelitte


niin hyv�� minusta."

"Antakaa anteeksi, min� olen hirve�sti tehnyt v��rin teit� kohtaan,"


sanoi Ravn, ottaen rouvaa kiinni k�dest�. "Te olette nyt my�skin
kuulleet tunnustukseni eik� minulla ole muuta sanottavaa kuin kysy�,
tahdotteko tulla vaimokseni."

"Ravn," vastasi rouva lempe�sti, "min� olen jo kauan luullut, ett'en


ollut teist� arvoton, enk� h�pe� tunnustaa, ett� minun tunteeni ovat
samanlaiset, ja jos luulette vanhan, k�yh�n lesken voivan tehd� teid�t
onnelliseksi, niin on vakavin pyrint�ni oleva, tulla teille hyv�ksi
vaimoksi."

"Mamma, mamma," huusi pikku Fanni her�ten. "Miss� on tohtori."

"T�ss� min� olen, Fanni."

"�lk�� l�htek� pois mamman ja minun luotani, hyv� tohtori."

"Ei, lapseni," sanoi rouva, suudellen Fannia otsalle. "Nyt h�n aina
pysyy meid�n luonamme."

P�iv� laski ja levitti viimeiset s�teens� kahden ilosta s�teilev�n


parin yli, jotka soutivat kotiin Laurkulleniin.

Sin� iltana ei Olsen pauhannut millek��n, ei vaimolleenkaan. Matami


sanoi h�nell� olleen pari kyynelt�kin silmiss�, kun h�n j��hyv�isiksi
puristi Julian k�tt�, mutta itse h�n arveli sen olleen vain merivett�.

VI.

Matami Bomb seisoi ky�kiss�, kun ovelta kuului koputusta.

"Astukaa sis��n!"

Ja sis��n astui laivuri Olsen pyh�puvussa. Matami seisoi kuin


kivettyneen� ja n�ytti niin kummastuneelta, kuin olisi edess�ns�
seisonut itse enkeli Gabriel tai keisari. H�n veti alas r�ijyns� hihat,
joka aina merkitsi jotakin t�rke�� olevan tulossa. Sitte avasi h�n oven
viereiseen huoneesen.

Olsen astui matamin kaikkein pyhimp��n, joka oli koristettu laivuri


Bombin, h�nen laivansa, vaimonsa ja lastensa kuvilla. H�n istuutui
tuolille ja katseli h�mill�ns� ymp�rilleen, ja viimein kiintyiv�t h�nen
silm�ns� matamin sohvaan, joka vaksivaate-p��llyksineen ja paksuine
toppauksineen kyll� olikin komea katsella, mutta arvattavasti ei
istuttavaksi aiottu. Pari kuolevaista, jotka olivat rohjenneet sen
mukavuutta koettaa, olivat liian my�h��n saaneet p�yd�n alla katua
uskaliaisuuttansa.

"Teill�h�n on erinomaisen siev� asunto, matami Bomb," sanoi Olsen,


saadakseen edes jotakin sanotuksi.

"Te olette ensi kertaa t��ll�," sanoi matami.

"Meh�n emme ole olleet varsin hyvi� yst�vi�."

"Emme oikein."

"Mutta oikeastaan on tyhm�� naapurien el�� riidassa."

"En min� ole kuljettanut el�vi� rottia muiden ihmisten pihoihin."

"Ette, mutta te olette kaataneet pesuvesi�nne juoksemaan toisten


ihmisten portille. Mutta j�tt�k��mme ne nyt sikseen. Min� tulinkin
tekem��n sovintoa."

"Se minullekin hyvin mieleen olisi."


"N�ettek�s, minun poikani pit�� Juliasta."

"H�n kyll� pit�� monestakin, h�n. Onpa mainittu h�nen pit�v�n my�skin
rouva Velkerist�."

"Se on vain joutavaa, neiti Knegtien keksim�� lorua, rouva kun


kuljetteli kirjeit� rakastuneiden v�lill�. Rouvahan se my�skin niin
laittoi, ett� he tapasivat toisensa eilen."

"Minua on siis kavalasti petetty ja narrinansa pidetty! Minua on


hirve�sti peijattu. Min� en koskaan suostu t�h�n tuumaan enk�
naimiseen."

"Siin� teette tyhm�sti, matami Bomb, sill� jos ette suostu, menev�t he
naimisiin ilman teid�n suostumustanne."

"Min� ajan sen kelvottoman tyt�n pois talostani."

"Niin, ajaa teid�n juuri pit��kin h�net, sill� sitte min� otan h�net
talooni."

Matami kallisti p��ns� k�siins� ja alkoi ulvoa kuin marraskuun myrsky.

"Kyll�p� minulla on hyv�t naapurit! Hy�k�t� noin turvattoman


vaimo-paran kimppuun, jonka ainoa turva on maalla Lontoossa ja kuinka
kauan siell� viipyneek��n!"

"�lk�� nyt vain j�tt�ytyk� noin kiukkunne valtaan, matami, vaan


koettakaa olla v�h�n v�hemmin paha kuin tavallisesti. Min� teid�n
sijassanne suostuisin mielell�ni, ja sitte voisimme jonakin iltana
v�h�n iloita minun luonani, pit�� pienet kihlajaiskemut. Muuten nuoret
pit�v�t kihlajaisensa ja h��ns� ilman teit� ja teilt� kysym�tt�, ja
silloin sanottaisiin vain teit� samaksi noidaksi, kuin aina olette
olleetkin, joka ei osaa el�� sovinnossa sukulaistensa eik� naapuriensa
kanssa."

Matami yh� makasi, p�� ja k�det p�yd�ll�, ja itki kiukusta.

"Toivoakseni pid�tte koossa j�rkenne, j��k�� hyv�sti!"

Laivuri l�ksi ja matami j�i liikahtamatta paikalleen.

Tohtori Ravn k�veli tiet� my�ten, rouva Velkerin k�si kainalossansa, ja


toisella k�dell��n taluttaen pikku Fannia.

Alvilda seisoi ikkunan luona, joka oli auki, ja kaatoi pari


kukkaruukkua kiireess��n, kun n�ki heist� vilahduksen ja sy�ks�hti
tarkemmin katsomaan.

Portilla he erosivat k�tellen, ja tohtori astui sis��n.

"Olitteko k�velem�ss�?" kysyi neiti.

"Olin, min� k�velin v�h�n aikaa morsiameni kanssa", sanoi Ravn. "Rouva
Velker ja min� olemme kihloissa eilisest� asti."

"Vai niin, te -- olette -- ki-kihloissa. Toivotan onnea!"


Alvilda oli hyvin kalpea ja nieleksi itkua sek� l�ksi hyvin �kisti
kammariinsa.

Kahdeksan p�iv�n kuluttua oli tulinen kiire Olsenin talossa. H�nen


kylpyvieraansa aikoivat l�hte� seuraavana p�iv�n�, ja siit� syyst� oli
nyt tekeill� suuret kemut, joissa my�skin Julian ja Juhanan kihlaus oli
julaistava.

Matami Bomb oli n�et huomannut viisaimmaksi suostua tuumaan. Oli


my�skin sovittu, ett� Julia oli saava viett�� seuraavan talven tohtori
Ravnin kotona.

H�n ja rouva Velker aikoivat kohta viett�� h��ns�, jota vastoin Juhanan
ja Julian piti odottaman kev��sen asti, kunnes perimies p��sisi
laivuriksi.

Kemut olivat loistavat, vieraat oikein loistivat ilosta ja huvista ja


matami Bomb oli loistavin kaikista.

H�nen muotonsa oli punaisempi ja kirjavampi kuin tavallisesti, tukka


sile�mpi ja h�nen pulleaa vartaloansa verhosi suurikirjainen
silkkileninki, josta v�lkkyi kaikkia taivaankaaren v�rej�. Se kumminkin
oli ommeltu jo ennen muinoin, jolloin matami arvattavasti oli ollut
paljoa solakampi; sent�hden moni nainen pelk�si joko matamin saavan
halvauksen taikka h�nen vartalonsa puristavan halki tuon ohuen verhon
ja paisuvan luonnolliseen kokoonsa. Onneksi ei toki kumpikaan pelko
toteutunut.

Julia oli siev� onnessansa ja uudessa sinisess� hameessansa, ja kun


rouva Velker kuljeksi vierasten seassa, solakka vartalo vaaleanharmaan,
r�yhyisen silkkileningin peitossa, n�ytti h�n kuningattarelta
alamaistensa keskell�.

Alvilda oli koko illan hirve�n vallaton ja siev� ja niin levottoman


iloinen, ett� se oikein h�iritsi muiden iloa.

Ilta kului hyvin hauskasti, vieraat vihdoin poistuivat ja neidit Knegt


siirtyiv�t huoneihinsa.

Alvilda laitteli kaps�kki� kuntoon. Konstanse selaili tilikirjaa.

"Helmi� piipunnauhaan, villalankaa henkseleihin, silkki� kukkaroon --


tarpeettomia menoja," mutisi h�n.

"Min� suostun Pedersenin tarjoukseen," sanoi Alvilda. "Kaunis h�n ei


ole, eik� kansakoulun-opettaja muutenkaan ole niin ik�v�it�v�,
mutta --"

"Mies on kuitenkin aina mies," jatkoi sisar. "Ota vain h�net, lapsi,
niin p��set siit� huolesta, ett'et tulisi naimisiin. Montahan huolta
t�ss� maailmassa on, mutta se se on pahin kaikista."

Molemmat sulhaset olivat t�ll� v�lin saattaneet morsiamensa heid�n


ovellensa asti. Kuu paistoi suurena ja kauniina ja v�liaita teki pitk�n
varjon matami Bombin pihalle.

Juhana suuteli j��hyv�isiksi morsiantansa.


"Nyt ei minun en�� tarvitse kiivet� v�liaidan p��lle sinua
suudellakseni," sanoi h�n.

"Ei," sanoi Ravn, "pikku rakkauden-jumala se veitikka, on repinyt aidan


rikki. H�n kyll� auttaa rakastavia, kun oikein h�t� tulee, vaikka h�n
alussa laitteleekin monia mutkia."

"Ja oikein se siin� tekeekin," sanoi rouva Velker. "Rakkaus aina


vahvistuu vastuksista, ja kaksi lemmen taimea menestyy aina paraiten,
jos ne istutetaan kumpikin omalle puolellensa v�liaitaa."

HOLGER DRACHMANN.

KIRKON LAIVA.

I.

Tuvassa istui kolme miest�, vanha Ole Bertelsen ja h�nen kaksi


poikaansa Kaarle ja Kristian, hiljaa puhellen. V�h�v�li� katsahtivat he
S�reniin, kolmanteen veljekseen, joka suurilla sormillaan sovitteli
hyvin pieni� esineit� paikoilleen pikku laivaan.

He ylpeiliv�t tuosta laivasta, ylpeiliv�t niin, ett� puhekin k�vi vain


kuiskaamalla. Mutta jos kuka hyv�ns� olisi heilt� mit��n kysynyt siit�,
olisivat he ihan varmaan vastanneet niin v�linpit�m�tt�m�sti, kuin
laiva olisi ollut aivan mit�tt�min asia, kuin ajatella saattaa.

S�ren istui, puujalkansa suorakulmaisesti ulos ojennettuna toisesta


jalasta. Asento oli jotenkin mukavan n�k�inen mutta toisinhan se ei
voinut olla. Sill'aikaa kun h�nen "varamastonsa" itsep�isesti ojentui
sivulle ja laiha, partainen ja tuskien uurtelema muotonsa varovaisesti
kumartui raakapuiden ja muiden kapulain v�liin, poimiskelivat suuret,
k�hmyiset k�det keve�sti kuin nukenompelijatyt�n sormet laivan kannelta
ja nuorista pois ruuhkia; suurien, levollisten silm�in pohjalla eli
syd�mmellinen ilo, jota ne eiv�t kuitenkaan huolineet ilmaista
ainoallakaan r�p�ytyksell�.

"Kohtahan se nyt kaiketi jo on kunnossa?" kysyi vanhus Ole Bertelsen


varovasti ja kunnioittavasti.

S�ren ei, syyst� kyll�, saanut vastatuksi. H�nell� n�et oli suussa
kahden nuoran p��t ja sormien v�liss� pienen pieni kolmikulmainen
v�kipy�r�; joulukuun illan h�m�r�ss� haparoi h�n silmukoita, joiden
l�pi nuoran piti juosta.

H�n p��sti nuorat hampaistaan ja vastasi toiseen kysymykseen, joka jo


oli lausuttu viisi minuuttia ennemmin.
"En ole l�yt�nyt muuta kuin yhden kolon pohjasta. Sit�p� t�ytyy sanoa
hyv�ksi purjehdukseksi, kun matka oli jo kest�nyt kaksikymment�
vuotta."

"Hyvin suoritettu matka se on ollut," virkkoi Kaarle.

"Niin S�ren," huomautti Kristian, "mutta silloin kaadoitkin siihen


korttelin pullon �ljy� ja t�rp�tti� pohjaan."

"Ja nyt pannaan toinen pullollinen lis�ksi," sanoi S�ren, "ja kun laiva
taas kahdenkymmenen vuoden kuluttua vedet��n teloille ja me silloin
ehk� itse olemme madonsy�m�t ja muut ihmiset saavat sen k�siins�, niin
he toki n�hk��t, ett� me olemme tehneet kunnon ty�t�."

"Oh," sanoi vanha Ole, "me kyll� silloin viel� hyvin saatamme el��.
Meid�n sukumme on pitk�ik�ist� v�ke�."

Ole oli nyt kahdeksannella- ja pojat viidennell�kymmenell�.

II.

He olivat kaksikymment� vuotta sitte p��tt�neet tuon laivan teon


yhdess� muiden sen kyl�kunnan asujanten kanssa. Kaikillahan muillakin
rantalaisilla oli laivat riippumassa kirkoissansa; miksi piti sitte
Vangon olla muita huonompi?

Juuri siihen aikaan oli S�ren palannut kotiin pitk�lt� merimatkalta,


puujalka vain sen "liha- ja luujalan" sijassa, joka h�nell� oli ollut
l�htiess�ns�. Tuskat olivat olleet hirve�t kaukana vieraan maan
sairashuoneessa ja vakava merimies oli jo lakannut toivomasta.
Lahkolaisuus kukoisti siihen aikaan sairashuoneissa vuoteiden
ymp�rill�, erilaiset k��nt�j�t riiteliv�t sairaista, ja S�ren joutui
er��n ahneen miehen uhriksi, jolla oli lyhyt tukka ja yhteen puserretut
huulet.

Tulta, tulikive�, pihkaa ja kaikkea muuta palavaa ainetta oli satamalla


satanut heikon vaivaisen korville, ja S�ren oli palannut kotiin sek�
toisjalkaisena ett� mielelt��n ilottomana.

H�n, ollen jo ihan nuoruudestansa asti hyvin puhdas tavoiltaan,


kuljeksi nyt nuristen lakkaamatta valittaen maailman syntisyytt�.
Jalantynk�n pakotuksiin ja koviin tuskiin, ett� h�nen nyt paraassa
ij�ss��n t�ytyi j��d� muille ristiksi, liittyiv�t sairashuoneessa
her�tetyt oman tunnon ep�ilyt ja arvelut. H�n tietysti oli syntinen ja
sent�hden h�n innolla ryhtyi ty�h�n, kun tilaisuus tarjoutui maksaa
"laivan" teolla edes osan suuresta syntivelastansa sinne, jossa kaikki
mit�tt�m�tkin asiat kirjoitetaan kirjaan.

Muut kokosivat rahaa raaka-aineiksi, vaan S�ren otti suurimman


uhrauksen niskoillensa: puolivuotisen ahkeran ja v�sym�tt�m�n ty�n,
joka meni tuon fregatti-rungon sisustamiseen ja laittamiseen
t�ydelliseksi. Fregatti ristittiin "Merimiehen muistoksi", ja oli se
ainakin seitsem�n jalkaa pitk� per�st� kokkapuun nen��n mitaten.

Kun se valmistui, kannettiin se hyvin juhlallisesti kirkkoon ja


ripustettiin kumuun. Vanha pastori vihki sen puheella, jolla ainakin
oli pituutta kylliksi. S�ren niisti lakkaamatta nen��ns� pummulisella
liinallaan, jossa oli kuvattuna Sevastopolin kukistus.

Kumppanien poikettua juhlallisuuden j�lkeen olutmyym�l��n l�ksi S�ren


puujalkansa ja keppins� avulla k�yd� nilkuttamaan kotiin p�in,
taistellen koko sen puolen peninkulman matkan syd�mmess�ns� vanhaa
vihollista vastaan, s.o. ajatuksia, jotka toisiaan milloin puolustivat,
milloin syyttiv�t. Olihan h�n ehk� liian usein katsellut kaunista
laivaansa, pelj�ten sen ehk� rupeavan py�rim��n vitjoissa ymp�ri. Ja
sen turhamaisen pelkonsa t�hden ei h�n ollut niin tarkkaan kuunnellut
papin sanoja, kuin Sanan julistajaa kuunneltava olisi, vaikkapa h�nen
puheensa tarkoittikin vain tuommoista laivaa.

Sitte levisi ruma huhu vanhasta pastorista, eiv�tk� S�renin ajatukset


siit� lainkaan valistuneet. Huono esimerkki se on, jos jokin virkamies
hukkaa h�nen haltuunsa uskottuja varoja; mutta viel� pahempi on, jos
pappi on pahennukseksi seurakunnallensa.

Sill� tosinhan on suurin osa seurakuntalaisia paatuneita, mutta aina


kuitenkin on tunteellisiakin sieluja, niinkuin S�renin, jotka k�rsiv�t
siit�, ett'ei heill� ole kyky� inhimillisist� himoista johtaa ainiaan
pysyv�� siveysohjetta.

S�renin muoto synkistyi p�iv� p�iv�lt�, sill� eih�n h�n voinut toisten
veljien tavalla haudata verkkojen mukana kysymyksen onkeansa j�rven
pohjaan eik� sitte vet�� niit� j�lleen yl�s v�lkkyvin� kaloina.

Muutamat sattumalta lausutut is�n sanat h�net vihdoin saivat j�lleen


ty�h�n ryhtym��n.

"Niin kauan," sanoi n�et is� kerran, "kun on viel� yksi kelvollinen
jalka ja kaksi nyrkki� k�sivarsien p�iss�, niin ei tuolla lailla
kuljeksita haavehtien eik� olla muille vaivaksi."

S�reni� v�h�n h�vetti ja h�n ryhtyi toimeen. Alkuun oli h�n p��ssyt
"kirkon laivan" teolla. H�n teki uuden laivan, joka joutui n�yttelyyn,
ja siell� sen itse amiraali osti mallivarastoon. Toisia valmistui
v�hitellen; muutamat joutuivat kirkkoihin, toiset leikkikalu-puoteihin.
Muutamat purjehtivat mielenylennyksen, toiset huvin ja ilon vesi�. Ja
S�renin ajatukset purjehtivat mukana, eiv�tk� en�� olleet kotona
kalvamassa h�nen voimiansa.

Ne laivat n�yttiv�t h�nelle maailman kaikenlaiset, ristiriitaiset


muodot, joiden kaikkien takaa alkoi h�nelle kajastaa suuri, yhteinen,
inhimillinen laki, el�m�n ja siveyden laki. Her�nneest� miehest�
muuttui S�ren ajattelijaksi, ja kun sen havaitsemisesta syntynyt ensi
suru ja ahdistus oli ohitse, oli h�n vaihtoon tyytyv�inen.

III.

Niin kuluivat nuo kaksikymment� vuotta. Veljet olivat kumpikin


l�yt�neet itselleen vaimon. S�ren oli tehnyt itselleen uuden jalan
vanhan englantilaisen sijaan, joka oli maksanut seitsem�n puntaa. H�n
harjoitteli ajattelua ja teki laivoja, sai v�hin kokoon rahaakin ja
auttoi velji�ns�. H�n melkein oli kaikista arvokkain mies sill�
kulmalla, ja se on hyv� kiitos miehest�, joka ei harjoitellut
kalastusta.
Vanhan pastorin ajoista oli pikku kirkossa, jonka piiriin t�m� kyl�
kuului, ollut koko joukko pappeja. Pit�j� n�et oli papeille vain
tuommoinen v�liaikainen odotuspaikka, kunnes paremman sattui saamaan.

Nykyinen nuori pastori oli lapsi sek� uskoltaan ett� t�ilt��n. H�n,
oppineen miehen kivuloinen poika, oli kouluajaltaan s�ilytt�nyt
rakkauden, joka h�nell� aina pysyi kumppanina. H�n n�et rakasti merta
ja aikomus olikin ollut laskea h�net merelle. Huono terveys kuitenkin
teki sen mahdottomaksi, ja niin tuli h�nest� pappi.

H�n oli rehellinen ihannemaailman lapsi, hajamielinen, kaino ja


n��lt��nkin kuin tytt�. Hengellisess� virassaan h�nell� ei ollut mit��n
ristiriitaisuuksia; tosi el�m�� h�n ei tuntenut eik� tahtonut oppiakaan
tuntemaan; jos el�m� semmoisenaan, kuin se inhimillisess� maailmassa
esiytyy, olisi tullut h�nelle silm�in eteen, olisi h�n v�istynyt
syrj��n sen tielt� ja paennut lukuhuoneensa turviin. Siell� oli h�nell�
kirjahyllyll� seisomassa pienoinen leikkilaiva, joka jo kouluaikana oli
ollut h�nell� hyv�n� kumppanina. Lis�ksi oli h�nell� my�skin vaimo ja
hiljainen, pieni poika.

Pellolla pappilan takana oli turvesuon haudassa kirkasta vett�. Siell�


pastori vietti monta hetke� pikku poikansa ja pikku laivansa kanssa;
vaikea on arvata, kumpikohan enemmin iloitsi laivan purjehduksesta,
is�k� vai poika; sattuipa v�list� niinkin, ett� is� otti pojan mukaansa
vain sent�hden, ett'ei h�nt� tavattaisi yksin niin lapsellisessa
puuhassa.

Joka p�iv� h�n astuskeli puolen peninkulman matkan alas kalastajain


kyl��n. H�n seisoi pitk�t ajat uneksien meren rannalla ja katsella
tuijottaen kalastajia ynn� heid�n venheit�ns�.

Kerran h�n oli jo ihan ottamaisillaan omaa laivaansa kainaloonsa,


n�hd�kseen sen purjehtivan "oikeassa" vedess�. Viimeisess�
silm�nr�p�yksess� h�n kuitenkin malttoi mielens�, mutta sitte sit�
syd�mmess��n katui. Tieteellisesti tunsi h�n perinpohjin koko
laivaliikkeen ynn� laivanteko- ja -varustustaidon. H�n oli tutkinut
paljon semmoisia teoksia ja h�nell� oli ollut vanha merimies-set�, joka
huviksensa oli istuttanut h�nen muistiinsa kaikki siihen kuuluvat
oppisanat. Mutta jos h�n yritti puhumaan kalastajien kanssa, joutui h�n
aina h�milleen ja hajamieliseksi. H�n oli t�h�n asti paennut el�m��;
nyt pakeni el�m� h�nt�.

Eip� monta kalastajaa n�kynyt pyhin� pikku kirkossa. Vangossa kyll� ei


ollut ihan puute jumalanpelosta, mutta v�hitellen oli tullut tavaksi
menn� sinne vain kaikkein juhlallisimmissa ja ihan v�ltt�m�tt�miss�
tiloissa. Ja nekin jotkut kalastajat, jotka siell� alussa k�viv�t,
lakkasivat v�hitellen. He eiv�t ymm�rt�neet pappiansa. Muuten heill� ei
ollut mit��n moitetta pappia vastaan; p�in vastoin levisi kohta huhu,
ett� h�n v�hill�kin varoillaan hyvin mielell��n autteli tarvitsevaisia
ja ett� h�nt� varsinkin oli hyvin helppo pett�� kaikenlaisilla
loruilla. Huonotapaiset kalastajat h�nt� todella ahkeraan tuolla lailla
verottivatkin, mutta kirkkoon he eiv�t tulleet.

Pappi ei sit� jaksanut k�sitt��. H�n valmisteli saarnansa suurimmalla


huolella ja tarkkuudella; h�n oli oppineen miehen ainoa lapsi ja
tarkkuuteen tottunut. V�list� olivat varsinkin alussa h�nen silm�ns�,
turhaan haeskeltuaan kalastajia maasta, kohonneet yl�s laivaan, joka
riippui vitjoissaan katosta h�nen edess�ns�. Ja h�n oli sit� katsellut
lapsen ilolla, mutta samalla tullut hajamieliseksi keskell� saarnaansa,
niin ett� h�nen t�ytyi ponnistaa kaikki voimansa, ett'ei kadottaisi
hienosti ja taitavasti punottua selityksen lankaa. Laiva oli liian
kaunis.

Mutta viime aikoina oli h�n huomannut laivan raakojen, nuorien ynn�
muiden pikku kohtien v�h�n olevan rappiolla. H�n mainitsi sen
koulumestarille ja suntiolle sek� muille kirkonkyl�l�isille. He eiv�t
osanneet antaa h�nelle mit��n neuvoa, tuskinpa tiesiv�t koko laivaa
olevankaan, vaikka se seitsem�n jalan pituisena riippui siin� kaikkien
n�ht�v�n�, p�lyiset miehet nuorissa, lippu per�ss� ja toinen suurempi
maston latvassa.

IV.

Sitte syksyll� saapui pastorin luo l�hetyst� Vangosta.

S�ren, puheenjohtaja, k�mpi keppineen ja puujalkoineen ovesta pastorin


lukuhuoneesen. Veli Kaarle ja er�s toinen kalastaja tulivat j�ljest�.

Pastori oli hyvin h�mill�ns� ja punastui sek� kysyi tavoitellen syyt�


vierasten tuloon, ja kun pastori oli h�mill��n, h�mmentyi S�renkin. H�n
�nkytti ja tavoitteli ja Kaarle tahtoi ryhty� puhumaan, mutta se aie
estettiin.

Vihdoin saatiin selville, ett� joulun edellisen� sunnuntaina nyt tuli


t�yteen kaksikymment� vuotta siit�, kun laiva ripustettiin yl�s
kirkkoon, ja nyt tahtoivat kalastajat mielell��n ottaa sen alas ja
n�in� kahtena viime kuukautena tutkia ja tarkastaa kaikkea, mit� siin�
oli, ja sitte se taas joulun edellisen� sunnuntaina ripustettaisiin
yl�s. Ja nyt pyydettiin pastoria sitte jumalanpalveluksen p��tytty�
pit�m��n pieni puhe ja siunaamaan uudistettu laiva.

"N�ettek�s, herra pastori", lopetti puheenjohtaja selityksens�,


"alustenhan laita on ihan sama kuin ihmistenkin; ne nuoriltaan
l�yhtyv�t, raaoiltaan k�yristyv�t ja tulevat p�lyisiksi joka nurkasta,
kun ovat olleet toimessa vuosikausia, mit�p� sitte kaksikymment�
vuotta. Ihmisen puhdistusta sis�lt� ja ulkoa, sit� taitoa me kalastajat
emme osaa; mutta toisin on laivan laita, johon me kaikki yhteisesti
olemme koonneet tarpeet ja jonka min� S�ren Olsen, ilman kaikkea
kehumista puhuen, itse olen tehnyt ja kuntoon laittanut."

Nuori pastori punastui uudestaan, katsahti S�reniin ja sanoi:

"Min� -- min� olen todellakin itsekin huomannut laivan tarvitsevan


korjausta. Vasemmalta puolelta on eturaa'an nokka katkennut ja ...
niin, paljo muutakin on rikki."

S�ren katsahti kummastuen hoikkaan pastoriin ja k��ntyi sitte


kumppaneihinsa p�in, ik��nkuin sanoen: "kuulitteko, h�n ymm�rt��
laiva-asioitakin!"

Ja todellakin kaikuivat pastorin sanat yht� kummallisilta n�iden kunnon


ihmisten korvissa, kuin olisivat kalastajat �kisti ruvenneet puhumaan
h�nelle hebreankielt�. S�ren kuitenkin malttoi mielens� ja sanoi: "no
siis, herra pastori, jos sallitte..."
Pastori nyyk�ytti p��t�ns�. "Tehk�� te vain osanne, min� kyll� osani
suoritan."

Ja sitte kolmesti ojennettiin suuri, karkea k�si, ja pastorin pikku


k�si katosi niihin kolmesti, ja kaikki kalastajat sanoivat: "me
kiit�mme paljon, herra pastori."

L�hetyst� l�ksi. Mutta ovessa viel� k��ntyi S�ren, osoitti pastorin


leikkilaivaa ja sanoi:

"Antakaa anteeksi uskaliaisuuteni, mutta tuon min� t�ss� heti huomasin.


Luulenpa, ett� sekin olisi vedett�v� teloille, ja ell'ei teill�, herra
pastori, ole mit��n sit� vastaan, niin min� mielell�ni tekisin sen
jouluviikolla!"

"Tahtoisitteko todellakin?" kysyi pastori iloisesti, "te olette oikein


hyv� ihminen."

"Oh en", vastasi S�ren tyynesti. "Minussa on vasta kolme nelj�tt�osaa


oikeasta ihmisest�. Ja yksi vain on ollut oikein hyv�."

"Se oli kristillisesti puhuttu", sanoi pastori.

"Se oli inhimillisesti puhuttu", virkkoi S�ren, mutta ihan hiljaa.

V.

Oli joulun edellinen sunnuntai. P�iv� valkesi vasta noin kello yhdeks�n
seudussa aamupuolella. Mutta himme�ss� h�m�r�ss� katseli S�ren k�siens�
ty�t�. Siin� seisoi fregattilaiva suurella jakkarallansa ja alle
saattoi pist�� kantokanget. Purjeet olivat kunnossa, kannella loisti
kaksitoista malmikanuunaa, pikku miehet sinisiss� paidoissaan
kiipeiliv�t nuorissa ja oikein siev� kapteeni, kultareunus hatussa,
seisoi per�kannella; per�ss� h�ilyi lippu ja suuren maston nen�ss�
toinen, valkoinen, josta selv�sti n�kyiv�t sanat: "Merimiehen muisto."

Ulkona seisoi koko seudun nuoriso, tirkist�en ikkunoista sis��n, niin


ett� nen�t olivat littein� ruutuja vasten, mutta eiv�t kuitenkaan
n�hneet mit��n.

Kello yksitoista kantoivat miehet laivan varovasti, kuin olisi se


lasista ollut, ulos tuvasta sek� edelleen tiet� my�ten kirkolle p�in.
Koko kyl�kunta oli liikkeell�. Edell� astui torvensoittaja, kaksi
huilunpuhaltajaa ja k�siharmonikka. Viimeisin� kulkivat vaimot ja
tyt�t, mutta nuoret juoksivat hyv�n matkaa edelt� hurraten ja
k��ntyiv�t v�list� taakseen katselemaan komeata laivaa.

Varsinainen jumalanpalvelus oli lopussa, mutta ihmiset yh� pysyiv�t


paikoillansa, tulipa viel� lis��kin. Saarnatuolin ymp�rist� oli
koristettu kuusilla ja muulla vehre�ll�, mit� talvella tapaa. Oikea
jouluhenki vallitsi kirkossa.

Ja kalastajat astuivat tahdissa laivaa kantaen keskelle kirkkoa. Vitjat


vedettiin katosta alas; S�ren ja h�nen is�ns� kiinnittiv�t ne keskelle
kantta koukkuun, joka oli lujasti kiinni kierretty.

"Oikeastaan olisikin t�ss� pit�nyt olla rautakanki", kuiskasi S�ren


vanhukselle.

"Onko vitjoissa pid�tint�?" kysyi Ole.

"Ei, en luule", vastasi S�ren, "mutta jos se rupeaakin py�rim��n."

"Tottapahan joskus asettuu", sanoi Ole.

Jo riippui laiva katossa, ja jokainen voi huomata pohjavarukset,


kullatun per�kuvan ja kanuunat, jotka ojensivat suitansa ulos
luukuista. Se kaikki ei kelt�k��n j��nyt n�kem�tt�.

Pastori seisoi saarnatuolissa hyvin kalpeana. H�n oli puolen y�t�kin


kuluttanut puheensa valmistukseen, mutta nyt h�nest� siin� seisoessaan
tuntui niin vieraalta kaikki se, mit� h�n oli oppineen tarkkuudella
y�ll� kokoon suunninnut. Tuossa riippui kaunis laiva; h�n tuskin
uskalsi katsoa siihen, ett'ei n�kisi liiaksi. Ja tuossa katsoa
tuijottivat h�neen kaikki nuo ihan uudet muodot, kaikki kalastajat
vaimoineen ja lapsineen. Kirkko ei ollut koskaan ennen ollut niin
t�ynn�; pastori joutui ihan h�millens�, kun ajatteli, ett� h�nen nyt
oli puhuminen n�ille ihmisille, jotka eiv�t ennen olleet k�yneet t�ss�
huoneessa ja ehk� eiv�t my�sk��n aikoneet toiste tulla.

Kuusien tuoksu levisi h�nelle vastaan; se oli joulutuoksua ja siit�h�n


pappi aina kotiutuu.

H�n pani k�tens� ristiin, katsahti alas ja sitte yl�s sek� alkoi.

H�n puhui armosta, joka tulee ylh��lt�, kirkon armokeinoista, meid�n


omasta syntisyydest�mme, varmasta esivallasta, kuninkaasta, joka
ohjaa valtion kulkua, ja suurimmasta kuninkaasta, joka pit�� per��
maailma-laivassa. Ja kun h�n nyt tahtoi t�st� per�npidosta johtua
tavallisen laivan ohjaamiseen, eksyi h�n ajatellusta suunnasta ja alkoi
uudestaan puhua armosta.

Syntyi v�h�sen levottomuutta kirkon penkiss�. Pastori katsahti alas ja


sitte yl�s laivaan: se hiljakseen py�ri, seisattui ja alkoi py�ri�
toisaalle. Pastori vaikeni ja k�ytti nen�liinaansa.

Niin sai h�n kiinni toisen langan.

H�n selitti, mit� rakennustaiteessa tarkoitettiin kirkkolaivalla. Ja


siit� olivat oppineet erimieliset. Luultavasti oli v��rin k�sitetty
kreikkalainen sana _naos_ ja luultu sit� samaksi kuin _naus_. Ja
pastori rupesi tulemaan hyvin laajapuheiseksi. Silloin taas laiva alkoi
py�ri�.

Pastori joutui ihan h�millens� ja levottomuus kirkon penkiss� kasvoi


kasvamistaan.

H�n katsoa tirkisti laivaa, joka taaskin oli pys�htynyt, ja luki maston
lipusta sanat: "Merimiehen muisto."

�kisti silloin kirkastui h�nen muotonsa, h�nelle oli ilmestynyt oikea


joulun valo.

Kas tuossa istuivat kaikki nuo ihmiset, kysyv�isesti katsellen h�neen.


Heh�n eiv�t lainkaan olleet t�nne tulleet kuulemaan kirkon
armokeinoista tai omasta syntisyydest�ns� tai kreikkalaisista sanoista
ja puheenparsista. He olivat k�yhi� ihmisraukkoja, jotka saivat kokea
kovaa sek� maalla ett� merell�. Niin vanhat kuin nuoretkin olivat kuin
suuria lapsia. He olivat tuoneet lapsellisen lahjansa ja heid�n
mielens� riippui kiinni tuossa laivassa, sill� kuvasihan se heid�n omaa
el�m��ns�, omia purjehduksiansa sotalaivoissa ja kalastusveneiss�
milloin minnekin, myrskyss� ja tyynell� s��ll�, tuulisina �in� ja
kirkkaina p�ivin�.

Heh�n olivat tuoneet syd�mmest� annetun lahjan kirkolle. Kuinkapa


kirkko olisi muuten voinut lausua heille kiitoksensa kuin puhumalla
heille kirkon paraat sanat, neuvomalla heit� pysym��n keskin�isess�
rakkaudessa ja veljellisess� sovussa el�m�n kovan taistelun ja Luojan
tutkimattomain lakien mukaan.

Semmoisia sanoja muodostui itsest�ns� papin huulille. Koko tuo oppinut


selitys, koko tuo ulkoa opittu puhe unhottui kerrassaan. Ensi kertaa
h�n nyt puhui suoraan, ilman valmistelua, k�yttip� my�skin omituisia
kalastajan sanoja ja lopetti melkein n�in: "Kun suuri kapteeni huutaa:
joka mies kannelle." Ja siihen lausui Amen.

Kun pastori katsahti alas maahan, kiilsi melkein joka silm�ss� kyynel,
ja ylh��ll� riippui laiva paikoillansa muhkeana, niinkuin ei koskaan
olisi tarvittukaan py�rimisen estimi�.

S�ren odotteli ulkona pastoria.

"Kiitoksia, herra pastori, kiitoksia!" sanoi filosofi.

"Oletteko tyytyv�inen?" kysyi pastori ihan hiljaa.

"Kyll� -- siit� asti, kun viimein saitte my�t�tuulen. Alussa oli v�h�n
niin ja n�in; mutta niinh�n se meille muillekin useimmiten k�y alussa.
Nyt me teit� t��ll� jo ymm�rr�mme!"

Joulup�iv�n� oli taaskin koko kalastajain kyl� kirkossa. Tosinhan he


sanoivat tulleensa vain katsomaan laivaa, vaan ... niin vaan...
Kalastajat ne nyt kerran ovat semmoista v�ke�.

* * * * *

Toisena joulup�iv�n� noudatti S�ren pastorin leikkilaivan


korjattavaksi.

J. P. JAKOBSEN.

MOGENS.

I.
Kes� oli ja keskip�iv�. Aidan nurkassa seisoi vanha tammi, jonka rungon
saattoi sanoa ihan v��nteleiv�n toivottomuudesta, kun ei ollut
v�h��k��n sopusointuisuutta sen �sken juuri puhjenneiden, kellert�vien
lehtien ja mustain, paksujen, polvikasten oksain v�lill�. Tammen takana
oli hyvin rehev� p�hkin�pensasto, niin tuuhea, ett'ei n�kynyt runkoja
eik� oksia. Pensastoa korkeammalle kohosi kaksi hoikkaa, iloista
vaahteraa ja niiden takana mets�, vehre�, tasaisesti kalteva rinne,
josta lintuja lenteli ulos ilmaan ja taas siihen takaisin, kuin
keijukaiset vehre�st� j�ttil�iskummusta.

Kaiken sen n�ki, jos astui aidan viert� polkua my�ten. Jos sit� vastoin
makasi tammen varjossa, seljin puunrunkoon nojaten, ja katseli
toisaalle, niinkuin siin� nyt juuri joku katseli, niin n�ki ensinn�kin
omat jalkansa, sitte pienoisen tilkun lyhytt�, voimakasta ruohoa ja
taempana suuren kiherm�n tummia nokkosia, orjantappura-pensaston ynn�
joukon valkoisia kierrekellokkeja, porraspuut aidan yli, palasen
ruispeltoa, etemp�n� kukkulalla oikeusneuvoksen tuuliviirin ja taivaan.

Oli rasittavan kuuma. Ilma v�risi l�mm�st� ja oli ihan tyyni. Lehdet
riippuivat kuin nukkuen puissa. Ei mit��n muuta liikett� kuulunut kuin
lepp�kerttujen rapina nokkosissa ja kuivain lehtien edelleen
k�pertyminen heinikossa, ik��nkuin p�iv�ns�teet olisivat niit�
kuluttaneet yh� pienemmiksi.

Ja nuorukainen sitte siin� tammen alla; h�n makasi ja avuttomasti


katsellen taivasta kohti. V�h�n yritti hyr�ilem��n, vaan lakkasi kohta;
samoin k�vi vihellyksellekin. H�n k��ntyi hiukan toiselle kyljelleen ja
kiinnitti huomionsa vanhaan myyr�npolkuun, joka oli kuivanut ihan
vaaleanharmaaksi. �kisti tipahti pieni, py�re�, tumma pilkku harmaalle
mullalle, sitte toinen ja kolmaskin ja paljo muita, niin ett� koko
multam�t�s muuttui tummanharmaaksi. Ilma oli kuin pitki� tummia
viiruja, lehdet kumartelivat ja h�ilyiv�t, ja tuolta tulla pauhasi
suhinata, joka kulki etel��n p�in. Satoi oikein rankasti.

Kaikki v�lkkyi, ripisi ja rapisi. Lehdet, oksat, rungot, kaikesta


kiilsi vesi. Jokainen pikku pisara, pudoten maahan, ruoholle,
aidanportaalle tai mihin tahansa, s�rkyi ja roiskui pois tuhansina
helmin�. Pisaraisia riippui siell� t��ll�, kasvaen suuriksi pisaroiksi,
kunnes tipahtivat alas, yhtyiv�t toisiin pisaroihin, kasvoivat pikku
koskiksi, jotka h�visiv�t pieniin koloihin tai suurempiin aukkoihin ja
tulivat j�lleen n�kyviin monesta pikku aukosta, veiv�t mukanaan tomua,
tikkuja ja lehdenpalasia, saattoivat ne karille, auttoivat j�lleen
irti, py�rittiv�t ymp�ri hyv�� vauhtia ja veiv�t j�lleen karille.
Lehdet, jotka eiv�t silmikosta p��sty��n olleet toisiinsa koskeneet,
liittyiv�t nyt kosteudesta yhteen; sammal, joka kuivuudesta oli
huvennut ihan mit�tt�m�ksi, paisui ja pehmeni, p�rhistyi, tuli vehre�ki
ja mehev�ksi, ja j�k�l�, joka oli melkein nuuskaksi muuttunut, levitti
kauneita poimujansa, kankeita kuin kultakangas ja kiilt�vi� kuin
silkki. Kierrekellokit antoivat valkeat kellonsa t�ytty� reunaa my�ten,
kilistiv�t niit� sitte vastakkain ja kaatoivat veden nokkosten
korville. Paksut! mustat mets�etanat matoivat tyytyv�isin� esiin ja
katsahtivat kiitollisesti taivasta kohti.

Ja mies tammen alla. H�n seisoi paljainp�in sateessa, antaen


vesipisarain putoella suorastaan tukkaan ja kulmakarvoihin, silmille,
nen�lle ja huulille, n�ps�ytteli sormillansa, nosti silloin t�ll�in
v�h�n jalkaansa, kuin oli aikonut ruveta tanssimaan, pudisti v�list�
p��t�ns�, kun liiaksi kokoutui vett� tukkaan, ja lauloi t�ytt� kurkkua,
kuitenkin itse ihan huomaamatta mit� lauloi, niin h�n oli vaipunut
sateen ihailemiseen.

Siin� h�n seisoi ja lauloi, mutta etemp�� p�hkin�pensastosta pilkisti


n�kyviin pieni tyt�np��. Pitk� nurkka punaisesta silkkihuivista oli
k��riytynyt oksaan, joka ulottui v�h�n pitemm�lle muuta pensastoa, ja
v�h�v�li� ojentui pienoinen k�si vet�m��n huivin nurkkaa, saamatta
aikaan muuta kuin vahvan sateen varisemaan oksasta ja sen kumppaneista.
Muu huivi oli kiinte�ll� tyt�n p��n ymp�rill�, peitt�en puolen otsaa,
varjoten silm�t, tehden �kkijyrk�n mutkan, kadoten lehtien v�liin ja
ilmestyen j�lleen monina poimuina n�kyviin kaulan alla.

Pieni tyt�nmuoto n�ytti hyvin kummastuneelta, mutta oli samalla valmis


nauramaan; nauru jo pilkisteli silmist�.

Yht'�kki� h�n, joka seisoi ja lauloi sateessa, astui pari askelta


syrj��n, n�ki punaisen tyt�np��n, suuret, tummat silm�t, pienen,
h�mm�styksest� auenneen suun; heti h�nen asentonsa tuli neuvottomaksi,
h�n katsahti pukuansa, ja samassa kuului v�h�inen huudahdus, oksa,
johon huivi oli kietoutunut, heilahti kovasti, punainen huivi katosi
silm�nr�p�yksess�, tyt�np��kin katosi, ja ratinaa kuului yh� etemp��
p�hkin�pensastosta.

Puun alla olija juoksemaan. Sade-ilman iloisuus valtasi, h�n ei tiennyt


miksi, h�nen mielens�, ja h�n juoksi sen pienen tyt�np��n j�ljest�.
H�nelle ei johtunut mieleenk��n, ett� h�n oli juoksemassa kokonaisen
ihmisen, vaan sen pienen p��n j�ljest�. H�n juoksi, niin ett� ritisi ja
ratisi joka puolella, ja kaikki se rapina ja itse juokseminenkin
saattoi h�net leikin intoon, niin ett� h�n ik��nkuin "piilosilla"
hoilaeli: "uu, uu!" Mutta kukaan ei vastannut. Omasta huudostansa h�n
ik��nkuin v�h�n h�mm�styi, mutta juoksi kuitenkin edelleen. Jopa sitte
her�si muuan ajatus, yksi vain, ja h�n supisi juostessansa: "mit�h�n
sanon h�nelle? mit�h�n sanon h�nelle? mit�h�n sanon h�nelle?" H�n
riensi suurta pensasta kohti; tuohon h�n ihan meni piiloon, siin�h�n
h�nen huivinsa vilahti. "Mit�h�n sanon h�nelle?" supisi h�n yh�
juostessaan. Jo oli h�n pensaan luona, kiersi nopeasti ymp�ri, Juoksi
edelleen, samaa supisten, p��si leve�lle polulle, Juoksi hetkisen sit�
my�ten, seisattui �kisti ja purskahti nauramaan, astui hiljaa edelleen
v�h�n matkaa, nauroi koko suun t�ydelt� ja kulki sill� lailla koko tien
pitkin aitausta.

II.

Oli kaunis p�iv� syyskes�ll�, lehti karisi puista paraillaan, meren


rantaan viev� tie oli t�ynn� jalavan ja vaahteran lehti�, keltaisia
kuin sitruuna, siell� t��ll� seassa tummempia. Oli niin suloista, niin
puhdasta astua tuolla tiikerintaljalla ja katsella, miten lehti
toisensa per�st� tipahti alas lis�ksi; koivu n�ytti viel�kin
hienommalta ja keve�mm�lt�, kun oli niin v�h� painoa oksilla, ja
pihlaja oli oikein komea raskaine, punaisine marjaterttuineen, ja
taivas oli niin sininen, niin puhdas, ja mets� ik��nkuin oli
melkoisesti laajennut, kun voi n�hd� syv�lle puiden v�liin. Ja sekin
viel� lis�ksi, ett� tuo kaikki oli kohta loppuva, mets�t, kent�t,
taivaat, raitis ilma, kaikki tyyni kohta v�istyv� lamppujen,
lattiamattojen ja hyasinttien tielt�.
Sent�hden oikeusneuvos olikin tytt�rinens� l�htenyt Kap Trafalgarista,
maatalostansa, merelle p�in, ensin astuen maantielle ja sitte ajaen
pit�j�nvoudin pihaan, josta ei pitk�lt� en�� ollut rantaan.

Oikeusneuvos oli luonnon ihailija, luonto oli jotakin erinomaista,


olemuksen kaunein koristus. H�n suojeli luontoa ja puolusti sit�
kaikkea taiteellisuutta vastaan. Puutarhat eiv�t h�nest� olleet muuta
kuin turmeltua luontoa, mutta oikein taiteellisesti j�rjestetyt
puutarhat tyhmyytt�, sill� Luoja oli luonnon tehnyt luonnolliseksi,
ihan luonnolliseksi eik� miksik��n muuksi. Luonto oli koristelematon,
turmeltumaton; mutta syntiinlankeemus oli tuonut ihmiskunnan niskoille
sievistelyn; ja nyt oli sievistely tullut el�m�nehdoksi, mutta parempi
olisi, jos ei siksi olisi kaikki muuttunut. Oikeusneuvos olisi hyvin
mielell��n tyytynyt k�velem��n lammasnahkaturkissa ja pyytelem��n
ruoaksensa j�niksi� ja vikloja, pikkulintuja ja mets�kanoja, peuroja ja
mets�sikoja. Luonto ja luonnollisuus nyt kerran h�nest� olivat oikea
onnellisuus.

Oikeusneuvos ja h�nen tytt�rens� astuivat rantaan. Se oli jo kauan


v�lkkynyt oksien v�lilt�, mutta nyt, kun he k��ntyiv�t nurkan ymp�ri,
jossa suuri saksanhaapa kasvoi, levisi meri �kki� kokonaan heid�n
silm�ins� eteen. Siin� se oli lev�ll��n, suuret alat peilikirkkaina ja
v�lill� pitk�t kaistaleet v�h�n v�rehtivin�, kirkkaita v�it� ja tummia
v�it�, ja p�iv�npaiste lep�si tasaisena kirkkaissa, vaan v�risi
tummissa v�iss�. Meri veti katseen pinnallensa, pitkin reunojansa,
hiukan kaarevia piirteit� ja jyrkk�polvisia viivoja my�ten, vei sen
ulommaksi vehre�n niemen ymp�ri, p��sti sitte katseen ja katosi suureen
lahteen, mutta otti ajatuksen pauloihinsa.

Purjehtia! Oliko t��ll� sitte veneit� vuokrata?

Ei, niit� ei ollut, sanoi pienoinen pojanviileke, kotoisin valkoisesta


talosta; h�n huviksensa viskeli kivill� voileipi� rannasta. Eik� t��ll�
sitte ollenkaan ollut veneit�? Oli, oli kyll�; tuossahan oli myll�rin
vene, mutta sit� ei voinut saada, myll�ri sit� ei antanut; myll�rin
Niilo oli v�h�ll� saada selk��ns� kun sen viimeksi lainasi, niin ett'ei
sit� maksanut ajatellakaan. Mutta herralla, joka asui ylh��ll� Nikolai
Mets�nvahdin luona, oli erinomainen vene, musta ylt'ymp�ri ja punainen
pohjasta, ja sit� h�n kyll� lainasi kelle hyv�ns�.

Oikeusneuvos l�ksi tytt�rinens� Nikolai Mets�nvahdin talolle p�in.


V�h�n matkan p��ss� oli Nikolain pieni tytt�, ja h�nen he pyysiv�t
juoksemaan yl�s ja kysym��n, saisivatko he tavata herraa. Ja tytt�
juoksikin, juoksi k�sin ja jaloin, kunnes p��si ovelle; siin� nosti h�n
jalkansa korkealle kynnykselle, sitoi kiinni sukkanauhansa ja hyp�hti
sis��n. Heti h�n palasikin, j�tt�en kaksi ovea auki j�lkeens�, ja huusi
jo, ennenkuin kynnyksellek��n ehti, ett� herra kohta tulee; istuutui
sitte oven viereen sein�� vasten ja kurkisteli toisen k�tens� alitse
vieraita.

Herra tuli n�kyviin, ja oli pitk�kasvuinen, vahvaruumiinen mies,


n�k�j�ns� v�h�n kolmannellakymmenell�.

Oikeusneuvoksen tyt�r pelj�styi, kun tunsi h�net siksi, joka oli


laulanut sateessa. Mutta h�n n�ytti niin kummalliselta ja
hajamieliselt�; selv�sti huomasi h�nen tulleen juuri kirjain ��rest�,
sen n�ki h�nen silmist��n, tukastaan ja k�sist��n, jotka eiv�t lainkaan
tienneet, miss� olivat.
Oikeusneuvoksen tyt�r niiasi vallattomasti h�nelle, huudahti "s�i s�i"
ja nauroi.

"S�i s�i?" kysyi oikeusneuvos.

Mutta siin�h�n nyt oli se pieni tyt�np��. Nuorukainen punastui ihan


tukanrajaan asti ja koetti sanoa jotakin; mutta oikeusneuvos silloin
juuri kysyi venett�. Sen kyll� voi saada. Mutta kukahan tulisi
soutamaan? Nuorukainen juuri, arveli neiti, huolimatta is�n estelyist�,
ett� muka vaivaisivat herraa, sill�, tiesi neitonen, herrakin muka
v�list� vaivasi muita ihmisi�.

Niin l�ksiv�t he rantaan ja selittiv�t menness��n tuon sateen aikaisen


kohtauksen oikeusneuvokselle. Jopa he olivat veneess�kin ja hyv�n palan
p��ss� rannasta, ennenkuin neiti oikein p��si paikoilleen ja ehti
ruveta puhelemaan.

"No", sanoi h�n, "oliko se hyvinkin syv�llinen kirja, jota lukemassa


olitte, kun tulin ja houkuttelin teid�t purjehtimaan."

"Soutamaan, tarkoitatte kai. Syv�llinenk�! Ei, ne olivat pelkki�


satuja."

"Kenen kirjoittamia?"

"Ei kenenk��n; semmoisia kirjoja ei kukaan sepitse, kuin Ritari Pietari


hopea-avaimineen ja Kaunis Magelone, Vigoleis ja kultapy�r�, Mets�st�j�
Bryde tai muut."

"En min� niit� nimi� ennen ole kuullut."

"Oh -- siirtyk�� v�h�n enemmin t�lle puolelle, muuten ei vene pysy


tasallaan. -- Ettek�? No, seh�n onkin luonnollista, ne eiv�t ole mit��n
oikeita kirjoja, vaan semmoisia, joita ostetaan viisuinmyoj�lt�
markkinoilla."

"Kummallista; luetteko te aina semmoisia kirjoja?"

"Ainako? Min� en lue monta kirjaa vuodessa, ja enimmin pid�n min�


niist�, joissa puhutaan indiaaneista."

"Ent� runoista? Oelenschl�gerin, Schillerin ja muiden?"

"Kyll�, tunnenhan min� niit�kin; olihan niit� meill� ennen kotona koko
kaapin t�ysi ja �itini seuranainen, neiti Holm, luki niist� kovaan
aamiaisen j�lkeen ja illoin; mutta enp� juuri voi sanoa niist�
pit�neeni, min� kun en voi k�rsi� runoutta."

"Ettek� k�rsi� runoutta! -- Te sanoitte: oli; eik� sitte teid�n �itinne


ole en�� elossa?"

"Ei, eik� is�nik��n."

T�m� sanottiin v�h�n kiukkuisella, jyrk�ll� ��nell�; Keskustelu


pys�htyi hetkiseksi, niin ett� selv�sti kuuluivat monet ��net, joita
veneen liike synnytti.
Neiti keskeytti viimein vaitiolon.

"Pid�ttek� te tauluista?" kysyi h�n.

"Alttaritauluistako? Oh, enp� tied�."

"Niin tai muista tauluista, esimerkiksi maisemain kuvista?"

"Maalataanko niit�kin? Jahaa, todellakin, tied�nh�n min� sen."

"Te varmaankin pilkkaatte minua?"

"Min�k�? Niin, jompikumpihan se meist� lienee, joka pilkkailee."

"Mutta ettek� te sitte ole ylioppilas?"

"Ylioppilasko! Kuinka min� siksi olisin tullut? En, en min� ole


mik��n."

"Kyll�, jokinhan teid�n t�ytyy olla. Tottahan teill� on jotakin


tekemist�"

"Miksik� niin?"

"Niin siksi -- ett� kaikilla ihmisill� on jotakin."

"Onko teill� jotakin tekemist�?"

"Onhan sit�! Mutta etteh�n te olekaan nainen."

"En toki, Luojalle kiitos!"

"Kiitoksia kohteliaisuudesta!"

Nuorukainen lakkasi soutamasta, nosti airot yl�s, katsoi neitoa silmiin


ja sanoi:

"Mit� sill� tarkoitatte? Ei, ei teid�n pid� pahastuman minuun. Min�


sanon teille jotakin, min� olen hyvin omituinen. Te ette voi sit�
k�sitt��k��n. Te nyt luulette minun sent�hden olevan hienon miehen,
ett� minulla on hienot vaatteet. Is�ni oli hieno mies ja minulle on
kerrottu h�nen osanneen ��rett�m�n paljon, ja tottapa h�n osasikin,
koska oli maaherra. Min� en osaa mit��n, sill� �itini ja min� teimme
aina toisillemme mieliksi, enk� min� huolinut oppia, mit� kouluissa
opitaan, enk� huoli nytk��n. Ah, teid�n olisi pit�nyt n�hd� �itini; h�n
oli niin pienen pieni rouva, ett� min� jo kolmentoista vanhana jaksoin
kantaa h�net alas puutarhaan. H�n oli niin keve�; viime vuosina istui
h�n usein minun k�sivarrellani, kun k�velin ymp�ri koko puiston ja
puutarhan. Ihan olen n�kevin�ni h�net tuossa mustissa vaatteissaan ja
paljoissa keveiss� pitseiss��n..."

H�n tarttui j�lleen airoihin ja alkoi soutaa kovasti. Kun oikeusneuvos


n�ki veden kuohuvan niin korkealle veneen per�ss�, tuli h�n v�h�n
levottomaksi ja arveli, ett� oli ehk� parasta soutaa maalle p�in; ja
vene k��ntyi.

"Sanokaas", kysyi neiti, kun soutu j�lleen v�h�n hiljeni, "k�yttek�


usein kaupungissa?"
"En siell� ole koskaan k�ynyt."

"Ettek� koskaan! Ja t��lt� ei ole sinne kuin kolme peninkulmaa."

"En min� aina t��ll� oleskele. �itini kuoleman j�lkeen olen min� asunut
milloin miss�kin; mutta ensi talvena menen kaupunkiin luvunlaskun
oppiin."

"Matematiikinko?"

"En, vaan oppiakseni lukemaan laivan lasteja", sanoi h�n nauraen.


"Niin, sit� te ette ymm�rr�; niin, mutta min� sanon teille, ett� kun
vain tulen t�ysik�iseksi, niin ostan veneen ja purjehtelen Norjan
puolella, ja silloin t�ytyy minun osata laskea lukua tullin ja muiden
selkkausten t�hden."

"Miellytt��k� se teit� todellakin?"

"Ah, merell� on hauskaa, purjehtiminen on niin raitista el�m��, ett� --


t�ss� on laituri."

H�n laski laiturin viereen. Oikeusneuvos ja h�nen tytt�rens� nousivat


maalle, pyydetty�ns� h�nt� k�ym��n heit� tervehtim�ss� Kap
Trafalgarissa. Sitte astuivat he pit�j�nvoudin taloon, vaan h�n sousi
ulos j�rvelle. Ylh��ll� saksanhaavankin luona he viel� kuulivat airojen
loisketta.

III.

"Kuulepas, Kamilla!" sanoi oikeusneuvos, palattuaan sulkemasta


ulko-ovea, "sanopas", sanoi h�n sammuttaessaan avaimen lehdell�
k�silamppunsa, "oliko sen Karlsenin salissa kukkivan ruusun nimi
Pompadour vai Maintenon?

"Ei, Cendrillon se oli", vastasi tyt�r.

"Niin oikein, seh�n se oli nimi. No, nytp� saamme jo laittautua


levolle. Hyv�� y�t�, tytt�seni, nuku hyvin!"

Kamilla meni huoneesensa ja veti yl�s kartiinin, nojasi otsansa kylm��


ruutua vasten ja hyr�ili er�st� laulua. Auringon laskiessa oli alkanut
v�h�n tuulla ja yksin�isi�, valkoisia pilvenhattaroita purjehteli kuun
valossa Kamillaa kohti. H�n seisoi kauan niit� katsellen, seurasi niit�
silmill��n kaukaa asti ja hyr�ili sit� kovemmin, mit� l�hemm�ksi ne
ehtiv�t, vaikeni muutamaksi silm�nr�p�ykseksi, kun ne peittyiv�t katon
p��lle, etsi sitte uusia ja seurasi taas niiden kulkua. Hiljaa
huoahtaen laski h�n vihdoin kartiinin alas, astui peilip�yd�n luo,
nojasi kyyn�sp��ns� p�yt��n ja p��ns� ristiin kiertyneit� k�si� vasten
ja katseli peilist� kuvaansa, kumminkaan sit� oikein huomaamatta.

H�n ajatteli pitk�� nuorta miest�, joka k�veli, pieni, kivuloinen,


mustapukuinen nainen k�sivarsillansa, ja ajatteli saman miehen
ankarassa myrskyss� ohjaavan pient� alustansa kallioiden ja luotojen
v�litse. H�n oli kuulevinaan taaskin kokonaisen keskustelun.

Neiti punastui: Eugen Karlsen olisi luullut sinun ihan tahallasi


kokevan saada h�nt� pauloihisi. Ja v�h�n itserakkaasti jatkoi h�n
aatettansa: Eip� kukaan olisi sateessa juossut mets�n l�pi Klaran
j�ljest�, eik� Klara olisi k�skenyt vierasta miest�, niin ihan k�skenyt
purjehtimaan kanssansa. "Neitonen ja nainen ihan sormenneniin asti", on
Eugen Karlsen sanonut Klarasta; se oli pieni pisto sinulle, pikku
Kamilla.

H�n riisuutui tahallansa hyvin hitaasti, hiipi s�nkyyn, otti pienen


komeann�k�isen kirjan hyllylt� s�ngyn vierest�, avasi ensim�isen sivun
ja luki v�syneell� ja katkeralla mielell� pienen runoelman, pudotti
kirjan lattiaan ja purskahti itkuun. Otti sitte kirjan rohkeasti yl�s,
asetti sen takaisin hyllylle ja sammutti tulen; makasi niin hetkisen ja
katseli toivottoman silmill� kuun valasemaa kartiinia ja vihdoin
nukkui.

Muutamien p�ivien kuluttua l�ksi "sade-ilman mies" Kap Trafalgariin


p�in. Tiell� tapasi h�n talonpojan, joka ajoi ruiskuormaa, ja p��si
kumppaniksi lyhteiden p��lle.

H�n asettui selj�llens� oljille ja katseli pilvet�nt� taivasta.


Ensim�isen puolen peninkulmaa makasi h�n, antaen ajatustensa liidell�,
miten itse tahtoivat, vaan ne olivatkin hyvin samanlaatuiset. Useimmat
liittyiv�t kysymykseen, kuinka kukaan ihmislapsi saattoi olla niin
ihmeen kaunis, ja h�n ihmetteli, kuinka niin moneksi p�iv�ksi voi
riitt�� niin mieluista ajattelua tuosta yksien kasvonpiirteiden ja
v�rivivahdusten muistelemisesta, p��n ja pienten k�sien liikkeist� ja
��nen vaihtelevasta soinnusta.

Mutta silloin osoitti talonpoika piiskallansa nelj�nneksen p��ss�


maantiest� n�kyv�� liuskakivi-kattoa, sanoen sit� oikeusneuvoksen
asunnoksi, ja kunnon Mogens vavahti olkien p��lle istualleen, katsoa
tuijotti levottomasti kattoa ja alkoi tuntea omituista tuskan
ahdistusta. Turhaan koetteli h�n kuvitella mieless��n, ett'ei siell�
ole ket��n kotona, mutta vasten tahtoakin kasvoi mieless� ajatus, ett�
siell� olikin suuret pidot, eik� h�n p��ssyt siit� selville, vaikka
koetti laskea lukua, kuinka montahan lehm�� tuossa kartanossa oli
laitumella ja kuinka monta hiekkakasaa h�n n�ki maantien varrella.

Vihdoin pys�ytti talonpoika hevosensa er��ss� polvekkeessa, josta kapea


tie l�ksi kartanoon, ja Mogens lipui alas kuorman p��lt� ja alkoi
puhdistella vaatteitaan oljista; kuorma l�ksi hiljaa kahisten edelleen.

Askel askeleelta l�hestyi Mogens puutarhanporttia ja n�ki punaisen


huivin katoavan palkongin ikkunan taa; pieni, valkoinen ompelukori j�i
palkongin reunalle ja kiikkutuolin selk� heilui ik��nkuin viittoen
tulijalle. Mogens astui puutarhaan yh� vain t�hystellen palkonkia,
kuuli oikeusneuvoksen sanovan "hyv�� p�iv��!" k��nsi p��ns� ��nt� kohti
ja huomasi h�nen seisovan ja nyykytt�v�n p��t��n, syli t�ynn� tyhji�
kukkaruukkuja.

He puhelivat joitakuita sanoja mink� mist�kin, ja oikeusneuvos johtui


selittelem��n, kuinka tavallaan saattoi sanoa, ett� luokkaj�rjestys on
ympp�yksell� poistettu puiden maailmasta, mutta ympp�ys muuten h�nelle
oli hyvin vastenmielinen.

Kamilla, ommeltu sininen huivi olkap�ill��n, tuli hitaasti astuen


heid�n luoksensa. H�n oli k��rinyt k�tens� huiviin, niin ett� h�n
tervehti vain v�h�isell� p��nkumarruksella ja v�linpit�m�tt�m�ll�
"tervetuloa"-sanalla.

Oikeusneuvos meni pois ruukkuinensa. Kamilla seisoi, katsellen


taaksensa palkongille p�in; Mogens katsoi h�nt�.

Seurasi kysymyksi� ja vastauksia. Kuinka oli herra voinut viime


n�kem�st� asti? Hyvin, sill� h�nelt� ei ollut puuttunut mit��n. Oliko
h�n soudellut paljon? Kyll�, kuten tavallisesti, ehk'ei juuri niin
paljoa.

Neiti k��nsi kasvonsa h�neen p�in, katsoi h�nt� kylm�sti silmiin,


kallisti v�h�n p��t�ns� ja kysyi, silm�t puoliummessa ja vieno hymy
huulilla, kaunis Mageloneko se oli pit�nyt h�nt� vankinansa. Mogens ei
tajunnut neidin tarkoitusta, mutta vastasi kuitenkin niin ehk� olleen.

Niin seisoivat he v�h�n aikaa, virkkamatta sanaakaan. Kamilla vihdoin


astui pari askelta syrjemm�ksi, jossa oli penkki ja puutarha-tuoli,
istuutui penkille ja pyysi herraakin istuutumaan, osoittaen tuolia,
sill� tottahan h�n oli v�syksiss� pitk�st� astunnasta.

Mogens k�vi istumaan tuolille.

Neiti alkoi puhella valtioasioista, kysell� h�nen mielipiteit�ns�,


mutta kotvasen puheltuansa yksin vaikeni h�n �kisti, kummastuneena,
ett� Mogens, joka alussa oli v�h�n h�mmentynyt tuosta kaikesta, alkoi
jo n�ytt�� niin perin tyytyv�iselt�. Eik�h�n h�n vain tuossa istunut ja
nauranut h�nelle, arveli Kamilla itsekseen ja punastui.

"Huvittavatko teit� hyvin valtiolliset asiat?" kysyi h�n levottomasti.

"Ei hiukkaakaan."

"Miksi sitte annatte minun istua t�ss� ja puhella niist� n�in kauan?"

"Ah, te puhutte niin kauniisti kaikesta, ett� on aivan sama, mist�


puhutte."

"Se ei todellakaan ollut hyvin sanottu."

"Oli, kyll� se oli", vakuutti Mogens innokkaasti, kun oli huomaavinaan


neiden n�ytt�v�n hyvin pahastuneelta.

Kamilla purskahti nauruun, hyp�hti yl�s ja juoksi vastaan is�llens�,


pisti k�tens� h�nelle kainaloon ja vei h�net Mogensin luo, joka oli
ihan h�mm�stynyt.

Kun p�iv�llinen oli sy�ty ja kahvi juotu ylh��ll� palkongilla, ehdotti


oikeusneuvos, ett� l�hdett�isiin k�velem��n. Kaikki kolme astuivat he
kapeaa tiet� my�ten ja maantien yli sek� edelleen polkua my�ten, jonka
molemmilla puolin oli rukiins�nke�, sitte porraspuitse aituukseen.
Siell� seisoi tammi kaikkine muine kumppaleineen, olipa viel�
kierrekellokkejakin orjantappura-pensastossa. Kamilla pyysi Mogensia
poimimaan niit�. H�n ne raastoi kaikki tyyni ja toi kohta aivan
kourallisen.

"Kiitoksia, en min� niin monta tahdo", sanoi h�n, ottaen muutamia ja


pudottaen muut maahan.
"Olisipa minun sitte pit�nyt j�tt�� ne kasvamaan", sanoi Mogens
vakavasti.

Kamilla kumartui niit� poimimaan j�lleen. H�n odotteli Mogensin tulevan


auttamaan ja katsahti h�neen kummastuneena. Mutta Mogens seisoi ihan
levollisena katselen Kamillan ty�t�; kun h�n kerran muka oli alkanut
poimia, niin sai h�n jatkaakin ty�t��n, ja poimituksi ne kaikki
tulivat. Vaan Kamilla ei sitte pitk��n aikaan virkkanutkaan mit��n
Mogensille, tuskinpa edes katsoikaan h�neen p�in.

Mutta arvattavasti he kuitenkin leppyiv�t, sill� kun paluumatkalla


tultiin tammen kohdalle, meni Kamilla sen alle ja katseli yl�s
puunlatvaan, astuskeli puolelta toiselle, levitteli k�si��n ja lauloi;
ja Mogensin t�ytyi menn� p�hkin�pensastoon katsomaan, milt� h�n oli
n�ytt�nyt. �kisti juoksi Kamilla sitte h�neen p�in, mutta Mogens ei
muistanutkaan teht�v��ns�, ei juosta eik� huutaa. Kamilla selitti
nauraen, ett� h�n oli hyvin tyytym�t�n itseens�, eik� luullut, ett�
h�nell� olisi ollut rohkeutta pysy� paikoillaan, jos "n�in hirmuinen
ihminen -- h�n osoitti itse��n -- olisi juossut minua vastaan." Mogens
sit� vastoin sanoi olevansa itseens� hyvin tyytyv�inen.

Kun Mogens p�iv�n laskun edell� l�ksi kotiinsa p�in, saattoivat


oikeusneuvos ja Kamilla h�net tielle. Ja kotiin palatessa sanoi Kamilla
is�llens�, ett� heid�n pit�isi hyvin usein kutsua tuota erakko raukkaa
heille sin� kuukautena, joka viel� saatettiin oleskella maalla, sill�
eih�n h�nell� ollut ket��n muita tuttuja. Oikeusneuvos my�ntyi: ja
hymyili itseksens�, ett� h�nt� tytt�rens� luuli niin herkk�uskoiseksi;
mutta Kamilla astuskeli perin lempe�n ja vakavan n�k�isen�, ett'ei muka
ollenkaan ep�ilt�isi h�nen niin sanoneen vain puhtaasta s��list�.

Todellakin tuli niin kaunis syyskes�, ett� oikeusneuvos viel� voi


oleskella kokonaisen kuukauden Kap Trafalgarissa, ja s��li toi Mogensin
kahtena ensi viikkona kahdesti ja kolmantena viikkona melkein joka
p�iv� oikeusneuvoksen maakartanoon.

Oli kauniin s��n viimeiset p�iv�t. Aikaisin aamusilla oli satanut ja


ollut pilvist� kappaleen p�iv��kin, mutta nyt oli aurinko hajoittanut
vesiverhon ja paistoi niin l�mpim�sti ja suloisesti, ett� m�rj�t
puutarhan k�yt�v�t, nurmikot ja puidenoksat oikein h�yrysiv�t.
Oikeusneuvos leikkeli astereja. Mogens ja Kamilla poimivat muutamassa
tarhan nurkassa my�h�isi� talviomenia.

Mogens seisoi p�yd�ll�, k�sivarrellansa suuri kori, ja Kamilla


tuolilla, pit�en kiinni suuren, valkoisen esiliinansa nurkista.

"No, mitenk� k�y!" sanoi h�n maltittomasti Mogensille, joka oli


keskeytt�nyt ihan keskell� satua kertomuksensa, kurkottaaksensa er�st�
ylh��ll� riippuvaa omenaa.

"Niin," jatkoi h�n, "sitte alkoi talonpoika juosta kolme kertaa oman
itsens� ymp�ri ja laulaa: 'Babyloniin, Babyloniin, rautarengas l�pi
p��ni'. Niin lensiv�t h�n ja lehm�vasikka, mummon�iti ja musta kukko;
he lensiv�t puutarhain yli, jotka olivat niin suuret kuin meri, ja
vuorien yli ihan maan ��riin. Siell� istui velho sy�m�ss�, juuri
lopettaen atriaansa, kun he tulivat.

"'Sinun pit�isi olla v�h�n Jumalaa-pelk��v�inen, ukko hyv�nen;' sanoi


talonpoika, 'muuten voisi tapahtua, ett� menett�isitkin taivaan.'
"Velho tahtoi mielell��n olla Jumalaa-pelk��v�inen.

"'Sitte pit�� sinun kiitt�� ruokasi edest�,' sanoi talonpoika... Ei, en


min� en�� huoli kertoa", sanoi Mogens maltittomasti.

"Voittehan sitte olla kertomatta," sanoi Kamilla ja katsahti yl�s


kummastuneena.

"Min� voin yht� hyvin heti suoraankin sanoa," virkkoi Mogens. "Min�
kysyn teilt� jotakin, mutta te ette saa nauraa minulle."

"Sanokaas! -- Ei, min� itse sanon jotakin; t�ss� on p�yt� ja tuossa on


aita, jos ette rupea morsiamekseni, niin hypp��n min� tieheni korini
kanssa enk� palaa en��. Yksi!"

Kamilla kurkisti salaa yl�s ja n�ki hymyn katoavan h�nen kasvoiltansa.

"Kaksi!"

Mogens oli ihan kalpea mielenliikutuksesta.

"Sinun!" kuiskasi Kamilla, p��sti irti esiliinansa nurkat, niin ett�


omenat py�riskeliv�t joka haaralle, ja juoksi pois.

"Kolme!" sanoi h�n, kun Mogens sai h�net kiinni, mutta Mogens h�nt�
kuitenkin suuteli.

Oikeusneuvosta h�irittiin asterikukkain poiminnassa; mutta maaherran


poika oli niin verraton seoitus luontoa ja sivistyst�, ett'ei
oikeusneuvos ruvennut mit��n selkkauksia laittelemaan.

HENRIK PONTOPPIDAN.

RAKKAUSJUTTU.

I.

Aivan puolip�iv�n polttavassa paahteessa, ilman v�hint�k��n varjoa tai


pilvenhattaraa niin pitk�lle, kuin silm� kantoi, lensi suurien,
tasaisten, valmistuneiden peltojen yli suuri lintu verkkaan liikutellen
leveit� siipi��n.

P��sty��n kyl�n kohdalle pys�htyi se, lepuutti siipi�ns� ja katsoi


alas; mutta vain hetkisen. Sitte se j�lleen kohosi yl�sp�in,
omituisesti liikuttaen ruumistaan, ik��nkuin halveksivasti olisi
olkap�it� ny�issyt, ja liihoitteli levollisesti edelleen kirkkaan
taivaan alla, ruskeiden soiden yli it��np�in suuria kukkuloita kohti,
jotka sinertiv�t tuolla kaukana.
Kyl�ss� se ei ollut huomannut mit��n n�ht�v��; ei pienint�k��n
liikett�, jonka t�hden olisi ansainnut pys�hty�. Kaikki oli hiljaista,
kuin kuollutta; sill� kaikki nukkui.

Aivan aterian j�lkeen makasivat taloissa ja pihoissa ja hikoilivat


maatessaan miehet, vaimot ja lapset vuoteilla tuvissa tai oljilla
ladoissa. Ja pienen, rakennuksilla ihan umpeen ymp�r�idyn lammikon
rannoilta kohosi tasainen, yksitoikkoinen kuorsaus, sekautuen talleissa
lep�ilevien elukkain ��niin.

Viileiss� paikoissa makasi siipikarja, h�yheni��n p�yristellen; kissa


venyi kivipaadella, ja ilmakin makasi raskaana, liikahtamatta kaiken
muun p��ll�.

Yksin mets�kin uinahti, lehte�k��n v�r�ytt�m�tt�; ja raikast�hk�iset


korret valmistuneilla pelloilla olivat v�synein� kallistuneet toinen
toistansa vastaan, ik��nkuin lev�t�ksens� nekin. Ainoastaan aurinko
istui korkealla taivaanrannalla kirkassilm�isen� ja nauraen maailmaa,
jossa nukutaan ja uneksitaan.

Nukkunut oli my�skin pastori Rude suureen nojatuoliinsa pohjoisen


puolella, silm�lasit otsalla ja p�� v�h�n sivulle kallistuneena.
Lempe�, rauhallinen hymy leikitteli h�nen suunsa ymp�rill�, suuri
sanomalehti oli vaipunut polvelle; avonaisesta ikkunasta lenteli
edestakaisin surisevat, iloiset k�rp�set, arkailematta istahtaen h�nen
paljaalle p��laellensa ja kutittaen h�nt� nen�n alta.

Mutta alhaalla suuressa, varjoisessa puutarhassa, kauniin, tuoksuvan


lehmukeen alla, istui h�nen nuori, kaunis tytt�rens�, miettiv�n
n�k�isesti lukien kirjaa.

Silloin t�ll�in, kun lehdet vienosti suhahtivat h�nen p��ns�


p��ll�, katsahti h�n yl�s ja ajatteli. -- H�n oli valkoverinen ja
hieno-ihoinen, musta, pehmoinen tikka sidottuna nauhalla
kaksinkertaiseen solmeen.

Mutta h�nen ajatellessaan kohosi vieno puna h�nen poskillensa, silm�t


kostuivat v�h�n ja suun seuduilta loisti uneksiva hymy, kehittyen
lujaksi uskoksi v�h�n surumielisiss� kasvoissa.

Sitte kumarsi h�n j�lleen hitaasti p��ns� k�tt� vasten ja luki edelleen
-- rakkausrunoelmia.

�kisti aukesi kyl�ss�, hyvin varovasti sis�st�p�in avattuna, tallinoven


yl�puoli lammikkoa kohti. Kummallisen suuri p�� pist�ytyi n�kyviin,
irvist�en valkoisia hampaitaan aurinkoon p�in, ja katseli varovasti
joka taholle. Liian lyhyt, py�re� k�si ojentui ulos ja p��sti oven
alapuoliskon s�pist�; ja nyt n�kyi pieni, naurettava henkil�, joka,
jalassa valkoiset sukat ja puukeng�t kainalossa, l�ksi hiipim��n pitkin
sein��, kunnes p��si tielle, johon kivitys loppui. Siell� pisti h�n
varovasti puukeng�t jalkaansa ja katseli taas ymp�rilleen.

Ei h�n ollut edes k�rp�ist�k��n h�irinnyt. Silloin nauroi h�n taas,


katsoi tyytyv�isesti itseens�, n�p�ytti pois jotakin toiselta
nutunliepeelt� ja l�ksi varovasti astumaan tiet� my�ten.

Mutta juuri p��sty��n, mit��n pahaa aavistamatta, pappilan portin


kohdalle, pelj�styi h�n �kisti ��nekk��st� naisen naurusta, joka kuului
kyl�st� p�in.

Pari lintua l�himmiss� puissa s�ps�hti ja lensi hiljaa pois. Mutta


aivan kuin semmoiseen tottunut veti pikku mies p��ns� olkap�iden v�liin
ja astui, mink� kerkisi, tiet� my�ten lyhyill�, v��rill� s��rill��n,
takaansa kuunnellen iloisinta naurua ja varisten raakkumista, jotka
l�ksiv�t puista tienvarrelta lentoon.

Pari palvelustytt�� oli jo noussut, ja he juuri pesiv�t silmi�ns�


avonaisen ikkunan takana v�h�n syrjemm�ss� muutaman talon pihapuolella.
Kolmas, ihan paitasillaan ia tukka puoleksi hajallaan kasvoilla,
kurkisti ky�kinoven raosta melkein menehtym�isill��n naurusta, kunnes
pikku mies viimein ehti vallihaudalle, jossa tie teki polvekkeen.

Mutta pappilan puutarhassa oli nuori neiti her�nnyt unelmistaan, h�n


kumartui taap�in penkill�ns� ja katsoen portin yli n�ki viimeisen
vilahduksen pikku Martti Petterinpojasta, joka astua tallusteli, p��ss�
py�re� hattu ja yll� pitk� nuttu.

Vaikka tuo olikin v�h�inen asia, tuli nuori neiti kuitenkin �kisti
levottomaksi. Hymy katosi, h�n pani pois kirjan ja veti sinisen
saalinsa paremmin ymp�rilleen, niinkuin olisi pilvi �kisti pimitt�nyt
p�iv�n paistamasta.

Ihan kyl�n vieress� oli mets�. Se oli suuri ja vanha ja ulottui


laajalle yli soiden ja m�kien.

Kyl�n puolisen portin takana oli aidanpanijan tupa, pieni ja siev�,


ymp�rill� pieniss� ru'oissa tuoksuvaa mets�hein��.

Hiljaista oli siell�kin, mutta h�m�r�n hiljaista, verraten kirkkaasen


p�iv��n ulkona.

Tuvassa oli viile� ja melkein pime�, vaikka siin� oli ikkunoita


kahdessa sein�ss�. Mutta ne olivat pienet ja korkealla katon rajassa;
ja mets� viel� varjosti niit�kin. Sit� paitsi virtasi raskas, kostea
mets�n tuoksu tupaan parista veto-ikkunasta, leviten sinert�v�ksi
sumuksi yli kaiken, mit� siell� oli.

Mutta vaikka tupa olikin k�yh�, niin oli siin� kuitenkin kaikki
puhdasta ja kirkasta, tomutonta ja liatonta, ett� oikein kiilsi aina
pienist� silitetyist� ikkunanverhoista ja vuoteenuutimista keltaisiin
seiniin, savilattiaan ja lyhyen-lyller�iseen em�nt��n asti, joka oli
kyyrysill��n lieden edess�, pit�en tulta risuissa vesikattilan alla.
H�nen harmaa tukkansa oli siloisen kiilt�v�n� kuin ter�s myssyn alla,
jonka reunus loisti puoli h�m�r�ss�, ja hiljaista jyrkkyytt� n�kyi
h�nen liikkeiss��n, kun h�n katkoi oksia ja pisteli tuleen.

Mies makasi vuoteella, k�det p��n alla; h�nen tohvelinsa seisoivat


s�ngyn edess� odotellen. Ja er��n ikkunan luona istui nuori, keltatukka
tytt�, ommellen ajatuksiinsa vaipuneena.

Mutta ei kukaan heist� puhunut.

Silloin t�ll�in liikahti lehti ulkona; huone tuli v�h�n valoisemmaksi


ja hiljainen, tasainen humina kulki mets�n l�pi.
Silloin nosti nuori tytt�kin suuret, lapselliset silm�ns� ja katsoi
r�p�ytt�m�tt� hetkisen ilmaa, kunnes humina katosi kaukaisuuteen. H�n
oli valkoverinen, p�ivettym�t�n; sile�, vaaleankeltainen tukka nauhalla
sidottu, v�h�n punertava edest�p�in ja korvallisilta paljosta
kampaamisesta vedell�.

H�nen olennossansa oli jotakin �itin siloisesta, pehme�st� muodosta. Ja


kuitenkin oli h�ness� jotakin v�h�n vierasta hienoutta ja hentoutta,
joka ik��nkuin ei kuulunut t�h�n tupaan.

Mutta se soveltui hyvin siihen syrj�iseen nurkkaan, jossa h�n istui


ik��nkuin itseksens�; ja se suli arkaan katseesen, kun h�n v�list�
�itin ry�istess� katsahti h�neen ja heti j�lleen ty�h�ns�.

Olipa koko siin� nurkassakin jotain vieraan maailman omaista, se kun


oli t�ynn� pieni� koristuskapineita ja kukkakehyksiin sovitettuja
kuvia, joita oli leikelty mik� mist�kin. Ja sein�ll� h�nen takanaan
oli pienell� hyllyll� kauniisti sidottuja kirjoja: Ingemannin
sankariromaaneja, raamattu ja monta nidosta rakkausrunoelmia.

�kisti alkoivat varikset pauhata tiell�, lent�� r�pytteliv�t r�histen


tuvan yli ja kulkivat kirkuen mets��n p�in. Kahlekoira yritti haukkuen
l�hte� ja vanha, lahonut mets�portti narisi saranoissaan.

Nuori tytt� oli �kisti katsahtanut yl�s; ja kun koira heti vaikeni,
kohotti mieskin vuoteelta p��t�ns� ja katsoi kysyv�isesti huoneesen,
sill� joku tuttuhan sielt� siis oli tulossa,

Mutta tytt�ren silm�t k��ntyiv�t �itiin, joka liikahtamatta pysyi


lietens� edess� ja juuri nyt sai niin kummallisen kiireen puhaltaa
tulta, kuin ei mit��n olisi tapahtunutkaan. Ensin ei tytt� sit�
ymm�rt�nyt, mutta kun askeleet l�hestyiv�t, niin ett� saattoi kuulla
niiden tahdin, v�l�hti �killinen, arki tuska h�nen kasvoissansa, h�nen
silm�ns� pimeniv�t ja h�n kokosi ompelukapineet syliins�, ik��nkuin
paetakseen.

Samassa kuuluivat askeleet jo porstuasta, puukeng�t asetettiin syrj��n,


s�ppi avattiin varovasti ja sis��n astui pieni, v��r�s��ri mies, py�re�
hattu p��ss� ja yll� pitk� nuttu.

"Hyv�� p�iv�� taloon!" sanoi h�n, ottaen hatun p��st�ns�.

Nyt vasta nousi vaimo, astui poikki lattian ja ojensi lyhyen k�tens�
tulijalle, sanoen voimakkaasti: "Hyv�� p�iv�� ja terve tuloa, Martti
Petterinpoika!" H�n piti p��ns� pystyss� ja puristi melkoisesti tulijan
k�tt�, mutta ei edes katsahtanutkaan toisiin tuvassa olijoihin.

Mies oli jo p��ssyt s�ngyn laidalle, jossa h�n istui vanhana ja


v�syneen�, harmaa, harva tukka hikisen� otsalla ja katsoi tulijaa,
ik��nkuin ei uskoen omia silmi��n tai ei saaden selville vanhoja
ajatuksiansa.

Viimein sai h�n tohvelit jalkaansa, pyyhk�si otsaansa toisella


nahkahihallaan, tuli vieraan luo ja antoi k�tt�. Mutta h�n ei jaksanut
sit� liikutukselta ojentaa; h�nen pienet, v�ritt�m�t silm�ns�
katselivat levottomasti milloin vierasta, milloin nurkassa istuvaa
tyt�rt�, joka pysyi liikkumatonna kumarruksissa eteenp�in ja kasvot
peitossa.
"Tottahan n�et Martin, Reetta!" sanoi �iti lempe�sti; ja Reetta nousi
ja ojensi k�tens�; mutta h�n ei katsonut yl�s, vaan istuutui j�lleen
raskaasti, niinkuin olisi h�nt� py�rrytt�nyt.

Oli hetkinen raskasta ��nett�myytt�. Martti Petterinpoika, ollen


semmoiseen tottunut, veti leve�n suunsa hymyntapaiseen irvistykseen,
mutta ei kuitenkaan saanut sanaakaan suustansa; ja kun h�n samassa
katsahti is��n, k��nsi is� �kisti silm�ns� lattiaan.

Mutta �iti ei ollut tiet�vin��n mist��n, sitoi esiliinan ryhdikk��sti


py�re�n vartalonsa ymp�ri ja sanoi luonnottoman kovasti, alkaen
toimeliaasti k�vell� edestakaisin huoneessa:

"Ole hyv�, Martti, ja k�y istumaan!" Mutta ��ness� oli omituista


v�rin�� ja kiilt�v� hiki kihosi h�nen otsallensa. "Ole hyv�, k�y
istumaan!" sanoi h�n toistamiseen.

Martti oli seisonut keskell� lattiaa ja py�ritellyt hattua k�dess��n;


nyt h�n ripusti sen varovasti oven luo naulaan ja istuutui pitk�lle
penkille toiselle ikkunasein�lle seljin siihen p�in, niin ett� voi
n�hd� lattian yli Reetan, joka istui tuvan toisella puolella.
Is�-vanhus huomasi vaipuneensa ajatuksiin, her�si, katsahti yl�s ja
siirtyi p�yd�n p��h�n istumaan penkille. �iti sit� vastoin astuskeli ja
puuhaili, pit�en huolta kattilasta, joka oli ruvennut kiehumaan, ja
pannen kahvipannun tulelle.

V�kev�, hapahko h�yry levisi tupaan. Mutta ei kukaan tahtonut oikein


saada auki suutansa, niin ett� pitk� hetki kului raskaassa
��nett�myydess�.

�iti pyhk�si k�tens� selk�m�ll� otsaansa ja keksi sanoa, ett� oli


l�mmin; Martti vastasi, ett� l�mminh�n tuo oli, ja is� toisteli samat
sanat, mutta h�nen silm�ns� alinomaa ik��nkuin salaa pyrkiv�t katsomaan
tytt�ren nurkkaan.

Sitte sanoi �iti, ett� eih�n siell� kyl�ss� liene mit��n uutta
kuulunut; ja v�h�n ajan kuluttua sai Martti kiskaistuksi katseensa pois
Reetasta ja vastanneeksi, ett� eih�n siell� kuulunut.

Mutta sitte k��ntyi �iti �kisti lieden luona, korotti ��nens� ja kysyi
elonkorjuuta; ja siihen Martti heti arvelematta vastasi, ett� jos t�t�
ilmaa kest�� nelj�toista p�iv��, niin kyll� saadaan elo korjatuksi
ainakin keve�mmilt� mailta.

Siihen vastattiin, ett� jos tuli sadetta, niin voi ehk� k�yd� pahoin
rukiille; tuskinhan se jaksoi pysy� pystyss�, kun oli niin t�ytel�inen.
Mutta nyt kertoi Martti lukeneensa jostakin sanomalehdest�, ett�
tuommoinen pieni sade ennen leikkuuta oli juuri omansa vahvistamaan
jyv��, ja siin� oli h�nen mielest�ns� jotakin ajattelemista.

Puheltiin siit� sitte hetkinen sinne t�nne.

Vihdoin sanoi em�nt�, ett� kun Herra oli antanut hyv�n sadon, niin
kyll� h�n my�skin piti huolen, ett� se saatiin hyv�n� korjuusen; ja
siit� kehittyi puhelu v�hitellen niin vilkkaaksi molemmin puolin, ett�
is�-vanhuskin antoi heikon ��nens� kuulla.
H�nelle n�et johtui mieleen joku vuosi lapsuutensa ajasta, jolloin ruis
ei kasvanut pitemm�ksi, kuin ett� hyv�sti t�ytti puukenkien yli, sanoi
h�n, ja monilla tarpeettomilla sanoilla kertoi h�n �itist��n, joka
seisoi itkien ovessa n�hdess��n piikojen haravoivan sit� rehuna kokoon,
panematta edes kuhilaillekaan. Martti oli kuullut saman asian ennenkin,
ja kun he nyt johtuivat juttelemaan, kuinka paljon maailma kuitenkin
oli edistynyt viimeisin� viiten�kymmenen� vuotena, k��ntyi keskustelu
lannoitukseen; silloin siirtyi em�nt� takaisin lieden luo sevitt�m��n
kahvia, vaan miehet siirtyiv�t likemm�ksi toistansa ja tulivat ihan
innokkaiksi.

Reetta oli t�ll� v�lin toisten huomaamatta hiipinyt ky�kkiin; ja kun


�iti v�h�n ajan per�st� tuli sinne ottamaan kuppeja, hyp�hti h�n
turvelaatikon p��lle, jolla oli istunut ja itkenyt.

Mutta sivulle katsomatta k��ri �iti levollisesti ahtaat hihansa yl�s


valkoisille, py�reille k�sivarsilleen, k��nsi auki pesup�yd�n kannen ja
kaatoi vett� vatiin, joka siell� oli.

"�iti!" rukoili taaskin tytt�, "No, �iti! Min� en tahdon, kuuletko,


min� en tahdo."

Sein�ll� oli talrikkeja riviss�. �iti katsoi sinne, otti nelj�, pani
vatiin ja tempasi pyyherievun koukusta ikkunan vierest�.

"Hyv� �iti! Et sin� saa tehd� sit�, sill� min� en tahdo, en, vaikka
mik� olisi, kuuletko? �iti, no, �iti! Min� -- min� puhun sen papille!
Min� -- min� hukuttaudun," nyhkytti h�n toivottomuudessaan ja peitti
k�sill��n kasvonsa.

Kammarissa olijat kuuluivat nyt puhelevan jo ihan kovasti. Mutta �iti


kuivasi k�tens�, k�vi istumaan ky�kkituolille, veti hell�sti Reetan
luoksensa, sulki h�net pieneen syliins� ja kumartui h�nen ylitsens�.

"Nyt min� sanon sinulle jotakin, Reetta. Ihanhan sin� olet mielet�n.
Puhuthan sin� aivan kuin hullu, lapsi kulta. Mit� sanotkaan?
Hukkumaanko menet?"

Ja h�n otti pois k�det kasvoilta; mutta Reetta piilotti ne �itins�


syliin ja tarttui h�d�ss��n lujasti h�neen kiinni.

"Sanopas minulle yksi asia, Reetta. Olenko min� milloinkaan tehnyt


sinulle mit��n pahaa, olenko? No hyv�. Luuletko sitte, ett� min�,
�itisi, tekisin sinulle mit��n onnettomuutta? Ent� Martti sitte? Nyt
min� sanon sinulle jotakin, Reetta. Martti on rehellinen, kunnon mies,
joka tekee ty�ns� ja pit��, mit� h�nell� on, niin ett� is�si ja �itisi
saavat olla varmat, ett'ei h�n tee sinulle mit��n kepposia, niin ett�
viimein joudut sinne, jossa ei naurata..."

"Niin, mutta hyv� �iti," nyyhki Reetta lapsellisesti ja katsoi nyt yl�s
kauneilla, itkuisilla silmill��n. "Min�h�n en pid� h�nest� ollenkaan;
min� ... min�h�n en rakasta h�nt�."

"Loruja, Reetta! Etk� rakasta? Hullutuksia vain, mit� ovat ajaneet


p��h�si tuolla pappilassa; ei ne meille sovellu. Martti on mies, joka
ei juo eik� pelaa, vaan tulee hyv�ksi vaimolleen ja lapsilleen, ja
siin� on jotakin, johon voi luottaa. Kuivaa nyt silm�si, Reetta, ja
kiit� Herraa. Martti Petterinpoika kyll� voi tehd� semmoisen k�yh�n
tyt�n kuin sinut onnelliseksi, usko sin� vain �iti�si!"

Kammarista kuului is�n kimakka ��ni �nkytt�v�n, niinkuin aina, milloin


h�n oli hyvin liikutettu, ja samalla l�i h�n hiljaa rystyill��n
p�yt��n.

"Niin, sin� olet oikeassa siin�, mit� sanot, Martti!" sanoi h�n:
"T�m�h�n se lannoitus ja tuota -- niin ennen maailmassa -- niin vain;
siihen ne menisi sinulta sek� sillit ett� leiv�t -- silloin saisivat
talonpojat hapuilla �yrej�ns�, tokko niit� l�yt�isiv�tk��n. Niin, niin,
totta sen me tiet�nemme, me vanhat, jotka olemme sen itse kokeneet."

II.

Jo samana iltana tiedettiin yli koko kyl�n, ett� Martti Petterinpoika


oli kihloissa aidanpanijan Reetaa kanssa.

Olihan ehk� siell� t��ll� muutamia nuoria poikia, jotka nauraa


kuhertelivat salaa; mutta yleens� arveltiin, ett� he varsin hyvin
sopivatkin yhteen. Marttihan oli ostanut r��t�lin asunnon, niin ett�
vaimo h�nen piti saada taloon.

Sit� paitsi tiedettiin Martin pitk�n� palvelusaikanaan s��st�neen


melkoisen verran, niin ett� h�nell� oli sek� liina- ett� muita
vaatteita runsaasti arkussaan, ja olihan siis Reetta, k�yh� tytt�, kun
kaikki otettiin lukuun, tehnyt ainoastaan, mik� oli h�nelle
edullisinta.

Pappilaan saapui sanoma, kun iloinen joukko herroja ja naisia oli juuri
asettunut juhlallisen teep�yd�n ymp�rille, joka oli laitettu puutarhaan
kahden suuren kastanjan alle. Mutta siell� se teki heti syv�n ja
tuskallisen vaikutuksen.

Pastori Rude pani pois veitsen ja kahvelin; h�n tunsi silm�nr�p�yksen


ajan oikeaa pahoinvointia; ja ensi katkeruuden houkutuksesta tuli h�n
lausuneeksi sanoja, joita ei muuten kuulunut h�nen suustansa.

Olihan mets�n pikku Reetalla ollut kuin toinen koti t��ll� pappilassa.
Ja aina siit� asti, kun h�n seitsenvuotiaana tytt�sen� juoksenteli
s�nkipelloilla hanhien kanssa, oli lempe�, yst�v�llinen pappi ottanut
huomioonsa t�m�n tavattoman kauniin lapsen, h�nen terveet uljaat
kasvonsa, suuret, siniset silm�ns� ja keltaisen tukkansa; ja kun h�n
noina surun p�ivin� yksin�isill� k�velyill��n peltoja my�ten n�ki h�nen
seisovan auringon paisteessa paljain jaloin s�ngik�ss�, k�det
hanhenpiiskoineen selj�n takana, t�ytyi h�nen ehdottomasti menn�
silittelem��n tyt�n pehme�� leukaa.

Reetta ei silloin vastannut mit��n, pyhk�si vain pienen, paksun,


ruskean k�tens� selk�m�ll� mustaa pystynen��ns�, k��nsi nauraen p��ns�
toisaalle ja katsoi ilmaan.

Mutta kerran otti Rude h�nt� k�dest� ja vei h�net kotiin oman pienen
�ititt�m�n Ellen-Lisbettins� luo, joka istui nukkiensa keskell�. Ja
siit� p�ivin kasvoivat he molemmat yhdess�, leikeiss� ja suruissa yht�
eroamattomina ja yh� syd�mmellisemm�ss� ja rehellisemm�ss�
yst�vyydess�, joka ei ollut koskaan rikkautunut.
Ja kun nyt pastori Rude vanhoilla p�ivill�ns� suuresta nojatuolista
pohjoisen puolella n�ki molempain yst�vyksien uskollisina, k�det
toistensa vy�t�isill�, rient�v�n mets��n tai istuvan penkill�
puutarhassa samaa kirjaa tutkien, niin nyyk�ytti h�n v�list� itsekseen
p��t�ns�, iloiten t�st� kauniista lapsesta, joka h�nen oli suotu
korottaa hengen kuolemasta rikkaasen, jaloon tunne-el�m��n tajuamaan
sek� el�m�n suuria voimia ett� hiljaisia viheri�ivi� teit�, "joissa
palmut it�v�t".

Ja kaikki ne toiveet ja unelmat olivat nyt niinkuin yhdell� iskulla


tylysti h�vitetyt, toivottomasti sorretut tuota peruuttamatonta
itsep�isyytt� vastaan, jonka h�n tunsi sadoista tapauksista jo ennen.
H�n tiesi sen: t�ss� oli kaikki vetoaminen turhaan; muuta ei voinut
tehd� kuin rukoilla Jumalaa, ett� h�n kerran sulattaisi nuo kylm�t
kivisyd�mmet n�kem��n rikkaita armolahjoja, jotka ovat meille annetut
ihmisel�m�n jalostuttamiseksi ja kaunistamiseksi.

Kun ensi suuttumus oli ohitse, otti pastori Rude kuitenkin j�lleen
veitsen ja kahvelin, ja mik�li ateria edistyi, puhui h�n tyynemmin.

Mutta muihinkin ennen niin iloisen seuran j�seniin oli katkera


surumielisyys levinnyt; sill� kaikkihan tunsivat Reetan ja kaikissa oli
kasvanut yst�vyytt� h�nt� kohtaan.

Kaksi vanhanpuolista naista seudun herrastaloista puhui tuosta


hirve�st� teosta arvokkaalla, pid�tetyll� suuttumuksella; ja toinen,
jolla oli v�h�n taipumusta tieteellisyyteen, katsoi t�t� ja muita
samanlaisia tapauksia viimeisiksi el�imellisiksi j��nn�ksiksi vanhasta
orjuuden hengest�, joka muissa suhteissa onneksi oli jo melkein perin
h�vitetty.

Yksin v�h�n vanhettunut meijerinvuokraajakin yhtyi muiden mukaan


surumielisesti valittamaan talonpoikain kurjan alhaista kantaa niiss�
asioissa.

Mutta nuori innokas kansan-ylikoulun opettaja naapuripit�j�st�, tukka


vaaleanpunaisena kukonhelttuna otsalla ja kaksi pient� untuvat�yht��
leuan nen�ss�, tarttui heti t�h�n korkeamman tunne-el�m�n asiaan ja
selitteli pieness� esitelm�ss� toivonsa, ett� kansallinen her�tys oli
t�ll�kin alalla jalostuttavasti vaikuttava Tanskan talonpoikaan.

Siit� nyt puhuttiin teet� tarjotessa v�hitellen yh� ��nekk��mmin; ja


kun teekannu oli kiert�nyt ymp�ri, vilkastuivat mielet jotakuinkin
entiselleen.

Mutta Ellen-Lisbetin nuorissa, kalpeissa kasvoissa oli todellista,


syv�� liikutusta, joka yh� enemmin riisti h�nelt� voimia. Koko h�nen
ruumiinsa vapisi; kyynel toisensa per�st� vier�hti alas poskea pitkin,
vaikka h�n kyll� koetti taistella vastaan.

Viimein h�n ei en�� jaksanut suruansa kantaa, vaan painui tuolin


selk�nojaa vastaan ja alkoi nyyhki�.

Se ei ollut surua. H�n oli liikutettu, loukattu kainoimman sielunsa


syvimp��n pohjukkaan asti; eik� siit� ollut v�h��k��n apua, ett� is� ja
molemmat vanhemmat naiset koettivat lohduttaa h�nt�. H�n itki vain sit�
kovemmin, suonenvedon-tapaista, hurjaa itkua, joka ik��nkuin repi h�nen
ruumistansa ja tuntui kaikista kummalliselta, kamalalta.
Is� nousi ja puhui h�nelle ankarasti; mutta ei siit�k��n mit��n apua
ollut; n�ytti aivan kuin olisi kauan pid�tetty kiihko �kisti p��ssyt
purkautumaan.

Silloin alkoi pappi ymm�rt��, ett� siin� t�ytyi olla jotakin tavatonta;
sill� luonnollista se ei ollut. Ja kun h�n neuvottomuudessaan kumartui
tytt�rens� ylitse, johtui h�nelle my�skin �kisti mieleen, kuinka
kummallisen hajamielinen tyt�r oli ollut viime aikoina, miten sairaalta
ja k�rsiv�iselt� h�n oli n�ytt�nyt, is�n voimatta sit� selitt��
itsellens�.

Mutta p�yd�n toisella puolella istui ��net�n mies, katse l�mmin ja


leuassa kellert�v�, tuuhea k�h�r�parta. Salaa olivat h�nen silm�ns�
koko ajan katselleet nuorta tytt��, ja nyt kun h�nen voimansa
raukenivat, ei h�n jaksanut kauemmin salata liikutustansa.

Pappi katsahti h�neen p�yd�n ylitse, ja samassa syntyi kummallinen,


juhlallinen hiljaisuus p�yd�ss�. Sit� kesti pitk� hetki, ei
kukaan saanut mit��n puhutuksi. Mutta ei edes v�h�n vanhahkon
meijerinvuokraajankaan silm� ollut ilman hienoa sumua.

Pappi antoi ��neti p�yd�st� nousemisen merkin ja vieraat hajosivat


nopeasti kaksittain puutarhan eri kulmille. Mutta pastori, tultuaan
saliin, avasi sylins� tytt�relle, joka punastuen heitt�ytyi h�nen
rintaansa vastaan, ja samalla ojensi pappi k�tens� nuorelle miehelle,
joka nopeasti l�hestyi.

"Jumala siunatkoon teit�!" sanoi h�n liikutetulla ��nell� ja sulki


heid�t molemmat syliins�.

Ainoastaan nuori, naapuripit�j�n kansan-ylikoulun opettaja seisoi viel�


kuin pilvist� pudonnut atriapaikalla, voimatta k�sitt��, mit� olikaan
tapahtunut.

* * * * *

Mutta aidanpanijan pime�ss� tuvassa istui Reetta raukeana ja v�syneen�


penkill�, pit�en tyhj�� p��t� k�siss�ns�. Hiukkanen punertavaa illan
valoa tuli kuin varkain mets�n puiden v�litse tupaan, ja lehdiss� tuvan
p��ll� kuului raitista huminaa.

Ovi aukesi ja is� hiipi sis��n. N�hty��n tytt�rens� olevan yksin


istuutui h�n h�nen viereens� ikkunan luo ja alkoi ik��nkuin
ajatuksissaan silitell� k�dell��n h�nen tukkaansa, katsoen itse ulos
ikkunan ruudusta.

Reetta tarttui k�teen ja itku kuohui taas, kun h�n painoi is�ns� k�tt�
poskeansa vasten.

Mutta kuullen �itin tulevan ky�kkiin p��sti h�n; ja is� riensi pois
nurkkakaapin luo, jossa h�nell� muka oli puuhaamista lankal�j�n kanssa.

III.

Martti Petterinpoika oli ostanut r��t�lin asunnon kyl�n laidassa.


Se oli pieni, siev� talo, vieress� pieni, aidattu kaalimaa, pumppukaivo
ja ankkalammikko. Mutta r��t�li oli ollut vanha juoppo ja antanut
kaikki rappeutua, niin ett� tuskin ehti elonaika ohitse, kun Martin jo
t�ytyi tarttua muurarinlusikkaan ja maalarinsutiin.

Paljo siin� oli tekemist�. Ja Martti tahtoi saada kaikki siistiksi ja


hyv��n kuntoon. Muurit oli kalkittava, ikkunat korjattava ja maalattava
siniseksi, hiirensy�m� katto pantava ihan uudestaan hyvist� oljista,
puhumattakaan uusista harjahirsist�.

Sis�ll� pieniss�, mataloissa huoneissa oli kaikki niin rappeutunutta,


ett� olisi saattanut joutua toivottomaksi. Kaikkea t�t� puuhaili Martti
uutterasti kuntoon lyhyin�, pimein� p�ivin�, niinkuin nyt oli; eik�
koskaan oltu n�hty h�nen hikist� t�yskuun-muotoansa niin loistavana
ilosta ja tyytyv�isyydest� kuin t�n� aikana, h�n kun aivan tarmon takaa
ty�skenteli.

Tosin ei voi kielt��, ett� Martti Petterinpoika oli jo k�ynyt


muuallakin kysym�ss� kuin juuri aidanpanijan tytt��, vaikka v�hemm�ll�
menestyksell�. Mutta nyt h�n nauttikin syd�mmellist� iloa, tiet�ess��n,
ett� monikin kyl�n nuori ja kaunis mies salaa kadehti h�nelt� Reettaa;
ja iloissaan ja hyvill��n siit� lupasi h�n itsekseen olla s��st�m�tt�
mit��n, kun vain kaikki tulisi niin hyv�ksi, ett'ei Reetan tarvinnut
katua vaaliansa.

Ja niin suuri oli h�nen ilonsa ja onnensa, sit� my�ten kun h�nen
tupansa valmistui uuteen loistoon, ett'ei h�n lainkaan huomannut
ep�edullista mielialaa, jota siell� t��ll� kyl�ss� alkoi kasvaa h�nt�
vastaan, eik� sen alkul�hde ollut mik��n v�hempi paikka kuin itse
pappila.

Huhuttiin pastori Ruden ottaneen suuttuen vastaan sanoman t�st�


aiotusta liitosta ja h�nen nuoren tytt�rens� kiivaimmilla sanoilla
moittineen Reetan �iti�, jopa kyynelsilmin pyyt�neen is��ns� ryhtym��n
toimiin niin raakaa v�kivaltaa vastaan, kuin oli k�ytetty h�nen
yst�v��ns� kohtaan.

Mutta siit� ei liene tullut mit��n; ainakin ne jutut ihan huomaamatta


kulkivat iloisen Martti Petterinpojan ylitse, h�nell� kun ei aamusta
iltaan ollut aikaa mihink��n muuhun kuin maalailemiseen, siistimiseen
ja laittamiseen kaikkea niin siev�ksi pikku Reetallensa, ett� h�n olisi
hymyilev� sin� juhlallisena hetken�, kun tuli h�nen tupaansa, sielt� ei
en�� koskaan pois l�hte�ksens�. Yksin y�ll�matkustajatkin olivat ohi
kulkiessaan n�hneet h�nen kynttil�n valossa puuhailevan kauan ohi
puolen y�n.

Mutta pappilan nuorelle tytt�relle oli tapahtunut jotakin, joka


varmaankin oli vaikuttanut tuon ep�edullisen mielialan levi�miseen
ymp�ri kyl��.

Neiti Ellen-Lisbet oli joutunut kihloihin. Ja nyt n�kiv�t h�pe�st�


punastuen monet nuoret tyt�t ja vaimot, ett� totinen, ylent�v� rakkaus,
josta niin paljo puhuttiin ja laulettiin -- ett� heill� ei sit� ollut
koskaan tuntunut sill� tavalla.

Mutta neiti Ellen-Lisbet olikin ihan kuin kokonaan muuttunut. H�n oli
saanut terveyden punaa kasvoihin, riemuitsevaa loistoa suuriin,
hehkuviin silmiin, jopa ��neenkin hurmaavaa, hyv�ilev�� kaikua, niin
ett� moni sit� kaukaakin kuullen seisattui tarkemmin kuulemaan.

Joka p�iv� iltapuolella kolmen ja nelj�n v�lill�, kauan, kauan ennen


kuin postia saattoi odottaakaan, n�htiin h�nen k�rsim�tt�m�sti
k�velev�n edestakaisin puutarhan portilla, joka hetki t�hystellen
pitkin tiet� levottomana, maltittomana, valmiina juoksemaan heti ensi
vilahduksen n�kyess� p�lyisest� nutusta tien polvekkeessa. Ja
y�ll�kuljeksijat saattoivat pappilan ohi astuessaan n�hd� kauan sivu
puoleny�n tulta jonkun vinnihuoneen kartiinien takaa sek� varjon
ihmisest�, joka istui ja kirjoitti.

Mutta lauantaisin, kun is� nukkui p�iv�llisuntansa tai kirjoitti


saarnaansa, liihoitteli Ellen-Lisbet ulos puutarhanportista ja hiipi
polkua my�ten kyl�n ymp�ri it��n p�in suorinta tiet� m�kien yli, yh�
nopeammin jyrkki�kin yl�m�ki�, katsoa tirkistellen eteenp�in, kunnes
h�n �kisti er��n m�en p��ll� alkoi huiskuttaa nen�liinaansa ja
p�iv�nvarjoansa pient�, harmaata pistett� kohti, joka liikkui suon
toisella puolella, ja h�n huiskutti, kasvot hehkuvan punaisina ja syd�n
n�ht�v�sti tykytt�v�n�.

Mutta se pieni harmaa piste l�hestyi nopeasti, kasvaen pitk�ksi,


harmaaksi mieheksi, joka avoimin sylin kiiruhti h�nt� kohti. Varjoisen
puun alla sulkeutui syli neitisen ymp�rille; alkoi suutelut,
sis�llyksett�m�t sanat, vastauksettomat kysymykset, syleilyt ja
punastumiset loppumattomiin.

Nuorukainen otti neitoa kiinni k�sist�, silitteli h�nen tukkaansa ja


katsoi h�nt� suuriin, hehkuviin silmiin. Neitinen otti h�nen hattunsa,
pyyhki h�nelt� hien otsasta ja hiipi l�hemm�ksi h�nt�. Sitte nauroivat
he taas ja suutelivat, eiv�tk� tienneet muusta kun onnestansa.

Vihdoin tointuen l�ksiv�t he kotiin suuria, viljelem�tt�mi� ketoja


my�ten, neitinen nuorukaiseen nojautuneena, nuorukainen kumartuneena
h�nen ylitsens�, k�si kierrettyn� ymp�ri vy�t�isist�, lumoavassa
yksin�isyydess�, poissa kaikesta maailman pauhusta, t��ll�, jossa
ainoastaan aurinko ja linnut riemuiten julistivat heid�n rakkautensa
onnea koko maailmalle.

Mutta kun he viimeiselt� m�en rinteelt� n�kiv�t v�h�n matkan p��ss�


pienen m�kin ankkalammikkoineen ja pumppukaivoineen ja pienen ruman
miehen, joka siell� hikoili suurella maalarinsudilla sivelless��n
rumaa, likaisenkeltaista muuria, silloin synkkeniv�t �kisti
Ellen-Lisbetin kauniit kasvot, ja oman suuren onnensa tunnossa nojautui
h�n nuorukaista vasten ja k�tki nyyhkien p��ns� kellert�v�n
k�h�r�parran alle:

"Reetta, Reetta-raukka!"

No niin, totta kyll�; Reetalle oli kyll� kihlaus k��ntynyt suruksi.

V�linpit�m�tt�m�n� ja raskasmielisen�, ilman kipin��k��n toivoa


istui h�n kotona pime�ss� tuvassa ja ompeli koneentapaisesti suuria
lakana- ja liinavaate-pakkoja ja raskaita pulsterinp��llyksi�, joita
�iti toi h�nelle k�siin.

Joka ilta tuli Martti ja istuutui h�nen viereens�, ��neti ja


onnellisena seuraten silmill��n jokaista neulanpistosta, ja nauraen
h�nelle, milloin h�n sattui pist�m��n sormeensa.
Suurista varustuksistaan ja osteluistaan uuteen kotiinsa ei h�n koskaan
puhunut. Se oli h�nen suuri, kallis salaisuutensa, joka oli vasta sitte
tuleva ilmi Reetan h�mm�stykseksi, kun h�n kerran muutti uuteen
kotiinsa. Sen sijaan kuvaili h�n morsiamelleen, miten hauskaksi oli
heid�n pikku tupansa muuttuva -- olkoonpa sitte kuinka kurja ja huono
tahansa, lis�si h�n aina viekkaan n�k�isesti -- sitte kun Reetta oikein
tuli h�nen omaksensa; miten he pitkin� talvi-iltoina olivat lukevat
papin kirjoista, ennenkuin k�viv�t levolle ja kuinka he kyll� tulivat
toimeen s��st�v�isyydell� ja rehellisell� el�m�ll�.

Aluksi heid�n tietysti piti hankkia porsas, se oli selv��. Mutta sit�
paitsi oli h�n ajatellut hankkia parikymment� kanaa, sill� neh�n olivat
edulliset niiden pit��, jotka, niinkuin h�n, puhdistivat hyv�sti
viljansa my�t�v�ksi; ja saattoihan Reetta vied� munat kaupunkiin h�nen
ollessaan kotona ty�ss�. Mutta varsinkin kuvaili h�n hyvin laveasti,
mit� voi tehd� kaalimaasta ja siit� peltotilkusta, joka kuului taloon,
kun ne oikein muokattiin ja puhdistettiin juolaheinist�, joiden vanha
r��t�li, se porsas, oli antanut versoa maassa.

Reetta kuuli tuskin sanaakaan kaikesta, mit� h�n kertoi. Ja h�n oli
niin tottunut jo Marttiin, siten kun p��si helpolla kaikesta, ett� kun
h�n viimein er��n� p�iv�n� tuli ja kiersi k�sivartensa h�nelle kaulaan,
kertoakseen, ett� nyt oli jo puhuttu kuuliaisista ja h�ist� papille,
niin Reetta ainoastaan hitaasti irtautui ja vastasi raukeasti:

"Joko nyt?"

Mutta h��t oli asetettu joksikin p�iv�ksi ennen joulua, ja ne oli


vietett�v� juhlallisesti monien vierasten kanssa.

Vierasten kutsuminen oli �itin tahto. Ja mit� enemmin tyytym�tt�myys ja


lorut levisiv�t kyl�ss�, sit� suurempia valmistuksia teki h�n salaa.
Reetta hyv�ksyi kaikki vastaan sanomatta, ja is� oli viime aikoina niin
heikonnut ja tullut niin kummalliseksi, ett'ei h�nelt� edes mit��n
kysyttyk��n.

Kolme p�iv�� ennen joulua kirkkaassa p�iv�paisteessa kulki pilvett�m�n


pakkastaivaan alla aidanpanijan juhlallinen h��v�ki kolmissa k�rryiss�
mets�st� aukealle.

Varikset, morsiamen ensim�iset lapsuuden kumppanit, kohosivat puista


tienvarrelta lentoon ja tervehtiv�t heit� kuin ennustuslinnut
raakkumisellaan, mik�li he ajoivat tiet� my�ten.

Ensim�isiss� k�rryiss� istui morsiuspari, Reetta tyynen� ja ihan


t�ydess� tajussansa, mutta sik�li v�h�n kalpeampana, kuin l�hestyttiin
kirkkoa.

P��ss� oli h�nell� valkoinen harso, joka aaltoili takana tuulessa, ja


tuore myrttiseppele, jonka Ellen-Lisbet oli vanhan lupauksen mukaan
salaa l�hett�nyt, monta kyynelt� vuodattaen. K�det olivat h�nell�
kovasti puristettuna kauniin virsikirjan ymp�ri, jonka �iti oli antanut
aamusilla ynn� suutelon kanssa.

H�nen vieress�ns� komeili Martti, p��ss� suunnattoman korkea


silinterihattu. K�rryjen k��ntyess� kyl��n vilahti h�nen silm��ns�
aukean takaa pumpunvarsi ja keltainen talo; salaper�inen hymyily levisi
h�nen kasvoilleen, kun h�n katsahti sinne p�in. Mutta Reetta ei n�hnyt
h�nt�; silmi��n r�p�ytt�m�tt� ja luonnottoman virke�sti katsoa tuijotti
h�n eteenp�in h�yry�v�in hevosten yli.

Kyl�ss� oli ihmisi� ovissa ja ikkunoissa h��v�en ohi ajaessa.


Toisissa k�rryiss� her�tti kaikkien huomiota �iti, joka istui yksin
taka-istuimella, kankeana ja koruissaan, sivullensa katsomatta ja niin
ryhdikk��n�, ett� kaikki ter�v�t katseet kimmahtivat h�nest� takaisin.
Myssy kiilsi uhkaavaisesti p�iv�npaisteessa ja kirjavat niskanauhat
h�ilyiv�t takana, ik��nkuin pilkallisesti v�h�n napsahdellen tuulessa.

Kirkkoportin molemmilla puolilla odotteli joukko naisia ja lapsia kauas


haudoille asti. V�h�n matkan p��ss� kyl��n p�in seisoivat rengit,
pitk�t piiput suussa; is�nn�t itse tallin ovissa kyynysp�ill��n nojaten
oven alapuoliskoon.

Kun k�rryt pys�htyiv�t, oli ihmisjoukko vaiti, ja kaikki tunkeutuivat


katsomaan. Joku hyv�ntahtoinen kyl�n renki laukasi pyssyn v�h�n
ulompana, mutta ylt'ymp�ri vallitsevassa, raskaassa hiljaisuudessa
tuntui se enemmin pilkalta kuin tervehdykselt�. Muutamat rengit
alkoivatkin nauraa, ja h��vieraat laskeutuivat ��neti alas k�rryist�
sek� l�ksiv�t toimittamaan vaatteitansa, katsahtamatta kehenk��n.

Mutta kun he nostivat morsiamen pois ensim�isist� k�rryist�, niin ett�


kaikki n�kiv�t h�nen kasvonsa, kuului suuttumuksen nurinaa
ihmisjoukosta. Nuoret tyt�t seisoivat kalpeina, kyynelsilmin
mielipahasta, ja joku ruotimummo huusi kiviaidalta muutamia pahoja
sanoja "aidanpanijan Elsasta", niin ett� ihmisten t�ytyi k��nty�
hillitsem��n h�nt�.

Kyl�n l�pi ajaessa oli Reetalla ollut t�in tuskin tuntoa huomata,
ett'ei yhdess�k��n talossa n�kynyt h��lippuja, ja se oli surettanut
h�nt�. Mutta kun h�n nyt kuuli �itins� nime� mainittavan t�ss�
ihmisjoukossa, tunsi h�n �kisti virsikirjan polttavan k�dess�ns�, ja
h�n tarttui Martin k�sivarteen ja katsahti nopeasti yl�s, kasvot
punottavina.

Samassa alkoi kello soida tornissa; h��joukko j�rjestyi, ja pieni


valkoinen lukkari avasi kirkon oven.

Kirkkoon oli jo sivuovesta kokoutunut suuri joukko sek� miesten ett�


naisten puolelle, ja kaikki nousivat seisomaan h��v�en astuessa
k�yt�v�� pitkin alttarin luo, jossa pastori Rude otti heid�t vastaan.
Siell� jakautui sekin pikku lukkarin osoituksen mukaan miehiin ja
naisiin; mutta Martti, kerran saatuaan kiinni Reetan k�dest�, ei
tahtonutkaan p��st�� sit�, vaan k�vi istumaan h�nen viereens�.

Kirkossa vallitsi n�ht�v�sti suuri mielenj�nnitys. Huhu n�et oli


kertonut, ett� pastori Rude, joka juuri oli valittu toisen pit�j�n
papiksi ja jonka piti n�in� p�ivin� muuttaman, oli t�ss� viimeisess�
kirkollisessa toimituksessa, kuin h�n luultavasti t�ss� sijassa en��
toimitti, puhuva entiselle seurakunnalleen jonkun vakavan sanan, joka
h�nell� oli kauan ollut mieless�. Ja kun h�n nyt virren p��tytty�
k��ntyi alttarista kirkkoon p�in, katsoi h�nkin niin ankarasti
h��joukkoa ja niisti nen��ns� niin tavattoman monta kertaa ja niin
kovasti, ett� kaikki alempana kirkossa ehdottomasti katsoivat toinen
toistansa silmiin ja ymm�rsiv�t huhun puhuneen totta.
Reetta, tuntien kaikkien silm�in tarkastelevan h�nt�, antoi k�tens�
pysy� Martin k�dess�, ja istui itse, vaikka sis�llisesti taistellen,
niin suorana, kuin saattoi. Ja kun sittekin melkein h�nen itsens�
tiet�m�tt� kyynel toisensa per�st� vieri alas h�nen polvellensa, niin
eiv�t sit� vaikuttaneet papin sanat, jotka jyristen kuin ukkonen
sinkoilivat h�nen p��ns� yli, vaan se, ett� h�n tiesi jossakin
syrj�penkiss� Ellen-Lisbetin istuvan ja itkev�n h�nen kanssansa.

Martti oli ylen onnellinen, hymyili hiljaa ja salaper�isesti itsekseen.


Ei h�nk��n kuullut sanaakaan papin pitk�st� puheesta; h�n oli kaukana
sielt�, kotona pieniss�, vieh�tt�viss� huoneissa, jossa nyt kaikki oli
valmisna ottamaan vastaan nuorta morsianta.

Ajatuksissaan luetteli h�n kaikki monet uudet huonekalut, jotka oli


niin salaa sinne hankkinut, ja mietiskeli, mink� h�mm�stytt�v�n
vaikutuksen kukin niist� oli tekev� Reettaan, kun h�n t�n� iltana
viimein sai ne n�hd�: vehre� p�yt�, vaatekaappi ja varsinkin
silmivadin-jalat, joita h�n tiesi Reetan aina halunneen.

H�n katseli mieless��n tarkasti kaikki paikat, mutta ei voinut huomata


sielt� puuttuvan mit��n, mit� onnellisessa kodissa pit�� olla. Ky�kkiin
oli h�n toimittanut vett�kin korvoon, niin ett'ei Reetan heti tarvinnut
n�hd� vaivaa pumpussa; ja uunin viereen sein�� vasten oli h�n latonut
siev�n pinon kuivia pilkkeit�, niin ett� Reetalla oli heti niist� tehd�
tulta aamusilla.

Mutta paitsi t�t� kaikkea oli h�n my�skin koristanut kaikki, sek� tuvan
ett� kammarin, hienoksi hakatuilla kuusenhavuilla, jotka oli k�ynyt
mets�st�. Koko eilinen ilta oli mennyt siihen koristelemiseen
juhlallisimmalla tavalla, ja siihen ty�h�n oli h�n niin mieltynyt,
ett'ei tahtonut tulla unta silmiin koko y�ss�; mutta kun h�n her�si
aamusilla jo kello kolmen aikaan, k�vi h�n heti paitasillaan kynttil�
k�dess� ylt'ymp�ri katsomassa, oliko kaikki viel� samassa
j�rjestyksess�.

Ja nyt istui h�n t�ss� papin jyrisev�n ukkosen alla, nauttien


ajatuksissaan, miten Reetta oli ihastuva, kun iltasilla astui kynnyksen
yli, ja Martti itse sytytti kynttil�n. Pastori Rude puhui rakkaudesta,
el�m�n kauneimmasta kukasta, paraimmasta armolahjasta, kuin meille on
annettu, josta kaikki hyvyys ja jalous johtuu ja joka, jos tarkoin
katsotaan, on ainoana el�m�n kannattajana.

Sen johdatuksen j�lkeen siirtyi h�n luonnollisesti ja levollisesti


avioliittoon, jonka perustus rakkaus on.

Mutta kun ajatteli t�t� liittoa, ei h�n voinut olla vakavasti


surkuttelematta kurjaa, melkeinp� voisi sanoa, raakuutta, jota paha
kyll� niin usein, eik� suinkaan harvimmin maalla, t�ytyy n�hd�, kun
nuoret miehet ja naiset h�pe�m�tt� antavat itsens� yhdist�� pyh��n
avioliittoon, edes tiet�m�tt�k��n, mit� totinen ja syv� rakkaus
merkitsee. H�n ei tahtonut salata, ett� h�nen syd�mmens� oli pakahtua
joka kerta, kun h�nen virkansa pakotti h�net tekem��n t�m�n pyh�n
toimen semmoiselle morsiusparille. Sill� se oli surullisin todistus
hengellisest�, melkeinp� voi sanoa, raakuudesta, josta jokaisen
tunnokkaan ihmisen t�ytyy inholla pois k��nty�.

H�n l�mpeni yh� enemmin ja lopetti innoissansa puheen.


Se oli h�nen mielest�ns� sielun kauneimman ja jaloimman tunteen
loukkaaminen, rikos hyvett� vastaan ja syvemm�lle katsoen siveett�myys,
joka on kauhistus Herran ja h�nen seurakuntansa edess�. Sent�hden
tahtoi h�n t�ss�, niinkuin kaikissa muissakin tilaisuuksissa, hartaasti
pyyt�� jokaista eritt�in ensin vakavasti tutkimaan syd�nt�ns�. Ja viel�
kolme kertaa niistetty��n nen��ns� hyvin kovasti rukoili h�n koko
syd�mmest�ns� Herraa varjelemaan seurakuntaa, jonka h�n nyt oli
j�tt�v�, ja korottamaan heid�n sielunsa vanhasta orjuuden ikeest� yl�s
valoon ja el�m��n, viheri�iville teille, "jossa palmut it�v�t."

Lopettaessaan oli h�n ihan hiess� ja kalpeana liikutuksesta. Vaan


toimituksen j�lkeen astui Martti suoravaisesti pastorin luo ja kiitti
h�nt� kauneista sanoista.

Mutta muu kirkkov�ki istui ihan hiljaa, mieli ahdistettuna. Ja kun


h��v�ki kulki pois k�yt�v�� pitkin, kiintyiv�t katseet pelottomasti
Elsaan. H�n astui kahta vertaa suurempana ja ryhdikk��mp�n� tytt�rens�
j�ljess� silmi��nk��n r�p�ytt�m�tt�.

IV.

Iltap�iv�ll� n�htiin monta juhlapukuista vierasta menev�n kyl�st�


h��taloon. Ja illempana oli jo melkein t�ysi aidanpanijan ahdas tupa,
josta s�nky ja suuri tammikaappi oli pois nostettu tilan t�hden; sein�t
olivat koristetut kuusik�ynn�ksill� ja pienill� Tanskan lipuilla.

Pitkin toista ikkunasein�� oli katettuna pitk� juhlap�yt�, jolla paloi


kolme steariini-kynttil��, ja muuten oli siin� runsaasti hyv��
rasvaista ruokaa: kinkkua, syltty�; savustettua lampaanlihaa ja
l�mmint�, paistettua silli�, joka tuoksullansa t�ytti koko huoneen.
Aidanpanija itse seisoi p�yd�n toisessa p��ss� ja kehoitti vieraita
istumaan, mutta Elsa puuhaili ky�kiss�, kannellen sielt� kahvia
vieraille, joita lakkaamatta tuli, niin ett� tuskin en�� sopi tuvassa
liikkumaan.

Ja kuitenkin oli monta pysynyt kotona kutsutuistakin. Varsinkin olivat


talollisten perheet j��neet tulematta, niin ett� t��ll� oli enimm�kseen
loisia ja m�kitupalaisia vaimoineen ja lapsineen, jotka eiv�t tahtoneet
p��st�� k�sist��n hyv�n aterian tilaisuutta. My�hemmin iltasilla
tulivat my�skin rengit ja kyl�n iloisimmat tyt�t, joilla oli tanssin
halua. Mutta silloin t�ytyi avata ovet ja ikkunat, saadakseen kylliksi
ilmaa.

Ja kun sitte kaikki olivat sy�neet, vietiin p�yt�, tuolit ja kaikki


tarpeettomat huonekalut ulos; kaksi soittajaa asetettiin tynnyrin
p��lle Reetan nurkkaan; vanhat siirtyiv�t vinnille lyhdyn valossa
pakinoimaan; sill� nyt piti ilon oikein alkaman ja morsian
tanssitettaman pois tytt�jen joukosta. Mutta ensin raivasi Elsa tiet�
joukon l�pi, h�yry�v� punssimalja p��n p��ll�; ja sill'aikaa kun
soittajat soinnuttivat viulujansa nurkassa, huusi joku punakka renki
kaikuvasti: "El�k��n morsiuspari!" johon vastattiin pauhuisella
hurraa-huudolla; se ik��nkuin tunkeutui ulos ahtaista ikkunoista ja
kaikui kauas hiljaiseen, t�htikirkkaasen talviy�h�n.

Kyl�ss� olivat jo kaikki menneet levolle; tuletkin oli jo sammutettu.


Hienoinen kuulakka auer verhosi seutua. Suolta ja h�rm�iselt� kedolta
kajasti v�h�n valoa. Mets�, joka verkalleen kohosi m�en rinnett�
my�ten, oli kuin verhottuna hopeaharsolla, joka siell� t��ll� levein�
v�in� loisti kuutamassa kuin juokseva vesi. Taivas oli pilvet�n, mutta
t�hdet suuret ja raukeat, melkein kun puoli sammuneet kyl�n kohdalla,
jossa usma sakeni valkoisesta h�yryst�, jota kylm��n y�h�n levittiv�t
lautakasat karjottain luona.

Pappilassa istui puoliavoimen ikkunan takana Ellen-Lisbet k��riytyneen�


paksuun vaippaan ja kuunnellen kaukaista pauhua mets�n kulmalta.

V�syneen� itkusta ja toivottomuudesta ei h�n voinut k�sitt��, ett� se


todellakin oli tapahtunut. Ja joka kerta, kun n�ky kirkosta ja Reetan
hirmuinen, kuolonkaltainen tyyneys el�v�sti kuvautui h�nen eteens�,
t�ytyi h�nen, p�� k�siin vaipuneena, tukeuttaa ulos pyrkivi�
nyyhkytyksi�, ett'eiv�t ne her�tt�isi is�� alhaalla.

My�hemp��n y�ll� paisui ulkona kuuluva h�lin� ja ilo, mik�li kuu


purjehti edelleen mets�n p��llitse, jonka pelj�styneet el�imet ja
linnut peitt�ytyiv�t parempiin tiheikk�ihin.

Ainoastaan vanha, utelias kettu, tuntien paistin hajun, hiiviskeli


edestakaisin pitkin kivimuuria ja seisattui v�list� katsomaan punaista,
p�lynsekaista loistoa, joka levisi mets�n runkojen v�liin, sek�
varjoja, jotka lakkaamatta liikkuivat edestakaisin.

Tuvassa oli p�ly� ja kuumuutta; hiki oikein valui alas pitkin seini�.
Puoli palaneet kynttil�t h�ilyiv�t vedossa, niin ett� v�list� oli
melkein pime�. Lakkaamatta tanssittiin, vaikka lattialla tuskin oli
tilaa liikahtaakaan. Tyt�t nauroivat ja rengit tunkeilivat,
p��st�ksens� esiin, ja ikkunoilla istuivat ukot, tultuaan alas
vinnilt�, poltellen piippua ja nauraen. Mutta ky�kiss� istuivat vaimot
kahvipannun ymp�rill�. Reetta kyyristyi tuvan nurkkaan, jossa pysyi
kenenk��n huomaamatta. Siihen asti oli h�n uhoitellen ja kaikki
voimansa ponnistaen pysynyt niin suorana, kuin taisi; mutta nyt, kun
ilo oli ehtinyt niin pitk�lle, ett'ei h�nt� en�� kaivattu, raukesi h�n
ihan voimattomaksi.

H�n koetteli tointua ja ajatteli Ellen-Lisbeti�, mutta kaikki oli


sekaisin h�nen ajatuksissaan. H�n tunsi olevansa ihan kuin vieras ja
oli niin v�syksiss� viimeisist� unettomista �ist�, ett� tuskin jaksoi
pit�� p��t�ns� pystyss�.

Martti istuutui h�nen luoksensa ja otti h�nt� ainakin kaksikymmenennen


kerran k�dest�. H�n oli nyt viimeksi liikkunut h�nen l�hell�ns� niin
kummallisen ��neti ja ahdistettuna, ja rupesi nyt niin pehme�sti
silittelem��n h�nen k�tt�ns�.

Reetta ei vet�nyt sit� pois; mutta Martti oli huomaavinaan sen


vapisevan, ja pitk�n ajan istuivat he sill� lailla ��neti melun
kasvaessa heid�n ymp�rill�ns�.

Vihdoin kumartui Martti h�nen ylitsens� ja kysyi hiljaa, eik� jo


l�hdett�isi kotiin.

Ensin ei Reetta vastannut. Mutta kun Martti toisti kysymyksens�, nousi


h�n ja l�ksi mukaan.

Takaovessa heitti h�n lyhyet j��hyv�iset �itille, joka suuteli h�nt�


otsalle. Mutta kuullessaan is�n tulevan ky�kkiin riensi h�n nopeasti
pois ulos mets��n ja tiet� my�ten, niin ett� Martin oli vaikea pysy�
sivulla, Reetan vaatenyytit kainalossa, niinkuin h�nell� oli.

Kuu oli juuri laskeutunut mets�n taa.

Taivas oli siit� ik��nkuin kohonnut, kirkkaat kultat�hdet paistoivat


tummansiniselt� pohjalta; oli pureva pakkanen. Mustalta suolta, joka
oli maiden varjossa, paistoi j�� suoralaitaisista turvehaudoista, kuin
hikinen hopea ja suuret kedot s�teiliv�t molemmin puolin tiet�, jota he
kahden kesken rinnakkain ��neti astuivat.

Martti oli ik��nkuin v�h�n h�mill�ns�. Nyt kun toivottu hetki jo oli
niin l�hell�, tuntui h�nest� ihan kummalliselta, ett� nuori, kaunis
tytt� oli seuraava h�nt� kotiin h�nen huoneihinsa, eik� koskaan en��
sielt� l�htev�. H�n joutui �kisti aivan neuvottomaksi eik� uskaltanut
katsoakaan h�neen; ja kun v�h�n matkan p��st� rupesi n�kym��n keltainen
savupiippu ynn� pumpuntanko, alkoi h�nen syd�mmens� tykki� kovasti.

Mutta p��sty��n viimein h�nen kanssansa pieneen, pime��n porstuaan ja


suljettuaan oven, tarttui h�n h�nen molempiin k�siins� ja sanoi
syd�mmens� pohjasta:

"Kiitos nyt ja terve tuloa, Reetta!"

Reetta tunsi melkein p��t�ns� huumaavan, kun kuuli oven sulkeutuvan,


niin ett� h�nen t�ytyi nojautua sein�� vasten. Mutta Martin sanat
kaikuivat niin syd�mmellisilt� ja rehellisilt�, ja h�nen
k�denpuserruksensa oli niin suoravainen ja uskollinen, ett� h�nen
syd�nt�ns� vihlasi, eik� h�n kuitenkaan voinut vastata. Vasta sitte,
kun h�n p��sti k�det, kuului hiljainen v�risev�: "Kiitos!" mutta
silloin oli Martti jo huoneessa etsim�ss� rikkitikkuja.

Sis�st� tuli vastaan suloista l�mmint� liedess� iloisesti r�iskyv�st�


tulesta, jota naapurin vaimo oli hoidellut Martin k�skyn mukaan, ett�
kaikki olisi valmisna. Kartiinit olivat lasketut alas ikkunain eteen;
p�yd�ll� oli tuoreita kukkia vesiastiassa. Kaikki oli oikealla
paikallaan, kiilt�v�� ja uutta, ik��nkuin lausuen terve tuloa! Ja
siell� tuoksusi niin puhtaalta ja miellytt�v�lt�.

Martti k��ntyi ymp�ri, n�ytt�en tulta joka taholle, ett� Reetta olisi
saanut oikein katsella. H�n itse oli kokonaan ihastunut vaikutukseen,
jonka se teki, ja katseli autuaassa huumauksessa ylt'ymp�ri, niinkuin
olisi ollut m�kist�ns� erotettuna hyvinkin pitk�n ajan. Piironki,
tuolit, sinert�v� peili penkin p��ll�, vanha kello nurkassa, -- h�n
juoksi toisen luota toisen luo, n�ytt�en Reetalle kaikkea.

Reetta pysyi oven luona; h�n tunsi kaikki k�yv�n ymp�ri silmiss��n,
mutta suuressa ilossaan veti Martti h�net kanssansa makuuhuoneesenkin
ja nosti kynttil�n yl�s ilmaan, katsellen voitollisena ylt'ymp�ri.

Siell� oli suuri s�nky t�ynn� vaatteita ja tyynyj� l�hes kattoon asti.
Ihan uusi vaatekaappi ja silmivadin-jalat tinavatinensa, joita Reetta
aina oli halunnut. �sken kalkitussa ky�kiss� loistivat vaskiastiat
kirkkaina seinill�, vesi�mp�ri pienell� uudella puupallilla ja kauha sen
p��ll� naulassa, luuta, rautahella ja pieni, kaunis pino kuivia
pilkkeit�, kaikki oli valmiina odottamassa vain h�nt�. Suola-astia,
pyyhinriepu ja pitk� rivi valkoisia talrikkeja pesup�yd�n kohdalla
kiilsiv�t hyllyll�ns� niin yst�v�llisesti, kuin olisivat sanoneet:
tule, ota minut!

"No?" hymyili Martti ihastuksissaan ja katsoi Reettaan.

Mutta samassa k��ntyi Reetta �kisti pois h�nest�, k�tki kasvonsa,


vaipui istumaan tuolille ja alkoi itke� katkerasti.

Martti katsoi kauan h�neen ja laski hitaasti kynttil�n p�yd�lle. H�n


sit� ei ollenkaan ymm�rt�nyt, mutta h�nen kasvonsa muuttuivat kokonaan.

"Etk�, etk� sin� pid� n�ist�, Reetta?" kysyi h�n viimein hitaasti ja
ep�varmasti.

Reetta ei vastannut, nyykytti vain viel� kovemmin ja k�tki kasvonsa.


Mutta kun Martti nyt ihan onnettomana kumartui h�nen ylitsens�,
katsahti h�n �kisti kyynelsilmin yl�s, kiersi k�sivartensa h�nelle
kaulaan ja sanoi h�nelle kiivaasti ja tuskaisesti, teeskentelem�tt�:

"Tulethan sin� hyv�ksi minulle, Martti? Min� kyll� tulen hyv�ksi


sinulle, sen min� lupaan; sill� tahdothan sin�kin olla hyv� minulle,
vai miten? Tahdothan?"

"Kyll�, tarvitseeko sit� kysy�k��n, Reetta...! Mutta...?"

"Niin, niin, niin, min� kyll� tied�n, ett'en ole semmoinen kuin minun
pit�isi olla: mutta kyll�h�n muutun... Ah, hyv� Jumala! Jospa vain
tahtoisit odottaa ja olla hyv� minulle, ja kyll�h�n sin� tahdot,
tahdothan?" toisteli h�n tuskaisesti ja hiipi l�hemm�ksi sulhoaan.

Martti ei viel�k��n ymm�rt�nyt; mutta h�nell� oli itsell��nkin silm�t


melkein kyyneliss�. H�n oli kiert�nyt k�tens� kauniin vapisevan Reetan
ymp�ri, joka nojasi h�neen, ja tuntenut h�nen syd�mmens� sykkiv�n
kovasti.

"Mutta Reetta, pikku Reetta!" sanoi h�n, saamatta muuta puhutuksi.

V�h�n ajan kuluttua n�ki Ellen-Lisbet ikkunastansa, jossa h�n oli


istunut katsomassa, tulen sammuvan nuoren pariskunnan kodista. H�n
nousi, sulki ikkunan ja astui horjuen vuoteellensa, painoi p��ns�
tyynyyn ja makasi sill� lailla kauan, k�det puserrettuna kasvoja
vasten.

Seuraavana aamuna l�ksi h�n is�ns� uuteen pit�j��n, josta ei en��


koskaan palannut.

V.

Kului viisi vuotta.

Tapahtui sitte er��n� kes�p�iv�n�, ett� komeasti puettu nainen kaikkien


ihmeeksi k�veli kyl�ss� ja katseli niin ihmetytt�v�n tutusti kaikkea:
kirkkoa, pappilaa, puutarhaa ja sen suuria kastanjoita.

Varsinkin viipyi h�n kauan ulkona mets�n puolella jyrk�nlaisella


polulla, joka vei m�kien yli suon ymp�ri; siell� n�kyi h�n
ajatuksissaan k�velev�n edestakaisin, kunnes viimein k�vi istumaan
varjoisen puun alle ja p�� k�teen nojattuna ik��nkuin kuunteli lintujen
laulua, joka riemuisesti soi kaikkialla.

Vihdoin huomattiin, ett� nainen varmaankin oli entisen pastori Ruden


tyt�r, joka, kuten tiedettiin, oli pari vuotta sitte joutunut
naimisiin. Olipa kuulunut huhuja suurista, komeista n�ist�kin, joista
ne molemmat vanhanpuoleiset herrasneidet olivat palanneet aivan
innostuneina ja liikutettuina.

Ja niin olikin. Seutua katseleva nainen oli Ellen-Lisbet, nyt rouva


Lunding.

H�n oli muuttunut n�in� kahtena vuotena, tullut lihavammaksi, mutta


my�skin kalpeammaksi. H�nen astuntansa oli raskas; loistavain silmien
hehku oli sammunut ja kirkas hymy, joka ennen loisti kuin vahva usko jo
silloinkin v�h�n aroista kasvoista, sit� ei en�� ollut.

Mutta yht� kaunis h�n kuitenkin oli. Leuka oli py�re�mpi ja samalla
voimakkaamman n�k�inen, katse syvempi, ja kun h�n silloin t�ll�in
pys�htyi varjoon hengitt�m��n siimeksess� huumaavaa kes�ilmaa, saattoi
veri �kisti sy�ks�ht�� niin polttavan l�mp�isen� kasvoihin ja h�nen
olentonsa paisua niin t�ytel�iseksi, kuin olisi se tahtonut rev�ist�
rikki keve�n, vaalean kes�puvun.

K�yty��n katsomassa kaikki tutut paikat palasi h�n kyl��n. Sill� h�n
tahtoi k�yd� tervehtim�ss� Reettaakin.

Talon l�ysi h�n helposti; entisell� paikallaan se viel� oli


pumppuinensa ja ankkalammikkoineen, ja ihan entisell�ns� oli se pysynyt
kaikki n�m� vuodet, yksin keltainen v�rikin, joka h�ik�si
p�iv�paisteessa. Aidatussa puutarhassa oli kaalia ja perunoita
s��nn�llisiss� riveiss�, ja pieness� niityss� lammikon takana kaaleli
kirjava lehm� polviaan my�ten niin punertavassa ja tuoksuavassa
apilasheinikossa, kuin suinkin saattoi toivoa kasvavan kolme kertaa
k��nnetyst� maasta.

Kun Ellen-Lisbet v�h�n matkan p��st� n�ki talon, alkoi h�nen syd�mmens�
sykki� kovasti, niin ett� h�nen t�ytyi hetkiseksi seisahtua, k�si
otsalla.

Mitenk�h�n olikaan k�ynyt h�nelle?

Ensi aikoina eron j�lkeen olivat Reetta ja Ellen-Lisbet kirjoitelleet


toisillensa. Mutta he eiv�t en�� saattaneet puhua suutansa ihan
puhtaaksi; se mit� nyt oli tullut heid�n v�lillens�, ik��nkuin pid�tti
sanomasta kaikkea, niin ett� he tuntuivat toinen toisestansa vierailta.
Kirjeet tulivat yh� lyhemmiksi ja h�m�r�mmiksi ja viimein lakkasi koko
kirjevaihto. Sitte ei ollut rouva Lunding kuullut mit��n h�nest�,
vaikka kyll� oli usein muistellut onnellisia, uneksivia lapsuuden
vuosia ja kyynelsilmin kysynyt, miten olikaan k�ynyt h�nen entiselle
pikku yst�v�llens�.

Mutta saapuessaan l�helle taloa h�mm�styi h�n, kun kuuli sis�lt� naurua
ja iloisia lasten ��ni� ja kun h�n v�h�n arveltuaan avasi oven, tuli
sielt� vastaan suloinen kahvin tuoksu, ja h�n n�ki hauskan perheen
p�yd�n ymp�rill�, jonka paksulle liinalle p�iv� paistoi.

He eiv�t olleet kuulleet h�nen kolkutustansa.


Martti istui leve�n� ja perin tyytyv�isen� p�yd�n p��ss�, vahva
lapsi-palleroinen kummallakin polvella. Iso�iti istui v�h�n keskemp�n�
lattiaa, laulaa rallatellen pienokaiselle, jonka risti�iset juuri
t�n��n olivat. Ja ikkunan luona puuhaili iso-is� kumarassa, mutta hymy
huulilla, pannen tupakkaa piippuun.

Oli juuri p��sty sy�m�st�. P�yd�ll� oli viel� aterian t�hteet: munia,
keitetty� silli�, paistettua pikku kalaa ja kivivadissa perunoita,
viel� l�mpimin�, sek� kannussa olutta.

Ikkunoilla oli kirjavia kukkia ruukuissa; niiden v�lill� istui musta


kissa k�p�l��ns� nuollen. Kaikki n�ytti niin puhtaalta ja
miellytt�v�lt�. Makuukammarin ovi oli auki, niin ett� suuri s�nky
n�kyi, vaatteita ja tyynyj� t�ynn� melkein kattoon asti. Sinert�v�
peili riippui vanhalla paikallaan penkin p��ll� ja kello raksutteli
nurkassansa.

Mutta miten Reetta oli tullut muhkeaksi! Harteva ja vahva kuin �itins�,
leuka lihava ja p�� pystyss�, silm�t loistavat ja nauru hele�, niin
ett� kaikui vinnille asti joka kerran, kun Martti p�yd�n p��ss� koetti
laulaa lapsille. Reetta n�et seisoi lieden luona selvitt�m�ss� kahvia.

H�nen keltatukkansa oli ehk� tullut edest�p�in viel� punertavammaksi


paljosta kampaamisesta vedell�, mutta samalla oli se my�skin tullut
paksummaksi ja muuten muhkeammaksi; paksut suortuvat riippuivat
hikisell� otsalla. Kirjavakukkainen villahuivi, joka h�nell� oli
p��ss�, oli luistanut alas niskaan.

Rouva Lunding sai seisoa hetkisen kenenk��n huomaamatta; mutta kun


h�net vihdoin huomattiin, tuli ihan hiljaista tuvassa.

Reetta sek� kummastui ett� ihastui h�nen tulostansa ja tervehti h�nt�


syd�mmellisesti; muutkin nousivat, tervehtiv�t ja kysyiv�t kuulumisia.
H�nen t�ytyi k�yd� istumaan ja nauttia, mit� oli tarjottavana.

Rouva Lunding istuutui ja joi kupin kahvia, jonka Reetta h�nelle


kaatoi. Mutta h�n oli ihan huumauksissa, ja h�nen t�ytyi v�kisin
tointua sen verran, ett� voi vastata, mit� h�nelt� kyseltiin, ja itse
kysell�, mit� oikeastaan jo tiesikin.

Reettakin tunsi v�hitellen jotakin h�mmennyst� ja istuutui ��neti


penkille Martin viereen. Oli selv��, ett'ei en�� oikein tahtonut sujua
puhuminen; oli liian monta vuotta v�lill�. Marttipa siis kohta j�i
yksin kyselem��n ja vastailemaan, sill� Elsa, iso-�iti, jolla muuten ei
ollut kankea kieli, kuten iso-is� sanoi, ei ollut kokonaan unhottanut
noita juttuja viisi vuotta sitte, ja sent�hden h�n pysyi v�h�n
erill�ns�.

Sitte, kun miehet ja lapset l�ksiv�t katsomaan porsasta ja iso-�iti


meni ky�kkiin, siirtyi rouva Lunding istumaan Reetan sivulle.

Mutta silloinkin puhuivat he vain hiljaa ja kului pitk�lt� aikaa


jokaisen kysymyksen ja vastauksen v�lill�. Rouva katsoi harvoin yl�s;
h�n istui ja piirusteli p�iv�nvarjollaan lattiaa.

"Ja oletko nyt oikein onnellinen, Reetta?"

"Olen", sanoi Reetta suoraan ja hymyili.


"Mutta ent� miehesi?"

"Marttiko?"

"Niin, min� tarkoitan, rakastatko sin� h�nt� nyt?"

Nyt oli Reetan vuoro kumartua eteenp�in ja katsoa lattiaan. Mutta kun
h�n huomasi, ett� toisen silm�t tarkastelivat h�nt�, vastasi h�n hiljaa
ja syv�ll� ��nell�:

"Luulenpa, ett� me pidimme liian suurta melua siit� ennen aikaan, siit�
rakkaudesta ja siit�, se on, siit�, mit� luimme, min� tarkoitan."

H�n punastui ja vaikeni. Rouva Lunding alkoi taas piirustella lattiaa


ja katsoa alasp�in.

Mutta nyt kysyi Reetta:

"Ja sin�, oletko sin� naimisissa?"

Rouva nyyk�ytti my�ntyv�sti.

"Ja sin�h�n olet kaiketi hirve�n onnellinen?"

Kun ei siihen tullut vastausta, alkoi Reetta ymm�rt�� eik� en��


kysynyt.

Mutta rouva Lunding tunsi k�den olkap��ll�ns�. Se oli �iti, joka oli
tullut ky�kist� ja kuullut kaikki.

"N�ettek�s, hyv� rouva", sanoi h�n hitaasti ja v�h�n voitollisesti


hymyillen. "Olittehan te kerran suutuksissanne minuun, kyll� min� sen
tied�n, mutta silloin olitte niin nuori, ettek� tunteneet mit��n. Mutta
olettehan nyt jo n�hneet v�h�n maailmaa ja my�skin osaltanne kokeneet,
arvaan min�: vaan me vanhan-aikaiset talonpoikaisihmiset, meill� on
kaikki niin toisella tavalla; kun toinen on mies, toinen tytt�, ja kun
he muuten ovat hyv�nluontoiset ja kunnon ihmiset molemmat ja tahtovat
olla hyv�t toisillensa, niin siin� on kaikki, mit� tarvitaan; ja sitte
tulee yhteiset ty�t ja toimet; uskokaa te, hyv� rouva, se on jotakin
toista kuin se loru, jota te sanotte rakkaudeksi!"

KALASTUSKYL�.

Oli pieni, k�yh� kalastuskyl�, kymmeninen pient�, tervattua


puuh�kkeli�, suuren, avaan meren rannalla.

Pitk�n� ja kapeana, p��ty p��dyss� kiinni, koukerteli se kuin pieni


k��rme suuren, paljaan hiekkaharjun takana, jonka p��llitse meri
turhaan koetteli viskell� kuohuansa.

Hiljaisina, valoisina kes�p�ivin�, milloin aurinko sulatti tervaa


seinist� ja paahtoi hiekan, niin ett� se poltteli jalan alla, saattoi
pikku kyl� kuitenkin ik��nkuin levitt�yty� yksin�isyydess��n, kohota
hiekkaharjulle asti verkoillansa ja vapeillansa, l�hetell�
puolialastomia, r�hisevi� lapsijoukkoja rannalle saakka, ja voimakkaat,
p�ivettyneet naiset istuivat kyyrysill��n hiekkaan tehdyn rovion
ymp�rill�, keitt�en pike�. -- Mutta pimein� �in� rajujen talvimyrskyjen
aikana, jolloin taivas laski alas harmaansiniset, lentelev�t pilvens�
l�helle autiota hiekkapintaa, jolloin suuret, valkoiset merilokit
tuskaisesti kokoutuivat yhteen joukkoon m�yry�v�lle rannalle, jolloin
rannan hiekkas�rk�t savusivat kuin tuiskuava lumi, silloin vet�ytyi
pikku kyl� viel� pienemm�ksi harjunsa taa, ikkunanluukut ja ovet
suljettiin, eik� edes savukaan tahtonut osata yl�s mustaan kattoon
tehdyist� lakeisistaan, vaan j�i painamaan kattoja, alhaalla
tuskaisesti ladellen. P�iv�n toisensa per�st� makasi kalastajain kyl�
kuin kuolleena, suljettuna omaan itseens�; hiekkaa ja suuria
vaahtopalloja lenteli lakkaamatta sen yli.

Mutta silloin saattoi �kisti pimein�, sumuisina �in� hiljaisuutta


keskeytt�� nariseva ovi, joka varovasti avattiin.

Mies kiipesi hiekkaharjulle, laskeutui vatsallensa ja kuunteli merelle


p�in, joka jyrisi hiekkasein�� vasten.

Toinen mies tuli hiipien naapuritalosta ja laskeutui hauen viereens�.


Hiljainen keskustelu alkoi, usein keskeytetty pitkill� vait'oloilla.
Vihdoin hyp�hti ensin tullut seisalleen ja juoksi alas kolmannelle
talolle, koputti luukkua, joka heti avattiin.

Ja ik��nkuin sovitusta merkist� narisivat nyt toinen toisensa per�st�


kaikki kyl�n kuivat ovet. Pieni�, hartevia, kasvoiltaan parrakkaita
miehi� alkoi n�ky� sumussa. Paksuja, ruskeita mekkoja ja nuttuja
liikkui edestakaisin puhumatta kesken��n; korkeintaan kuiskaten jonkun
sanan siell� t��ll� kokoilivat he nuoria, portaita ja puoshakoja,
kunnes viimein kaikki kokoutuivat pienen sarvilyhdyn ymp�rille ja
nopeasti, ��nett�m�sti kulkivat it��n p�in meren hiekkas�rkkien
kohdalle.

Puolialaston nainen, paksu kampaamaton tukka olkap�ill� riippuvana,


oli tullut muutamalle ovelle ja katsonut heid�n j�lkeens�. Mutta kun
heit� ei en�� n�kynyt, vet�ytyi h�n takaisin pitk��n, ��nekk��sti
haukotellen. Eik� taaskaan kuulunut muuta kuin meren kumea, lakkaamaton
pauhu.

Mutta id�ss� p�in hiekkaharjulla leimusi v�h�n ajan per�st� liekki


mustaa taivasta kohden: pikisoitsu, joka hitaasti liikkui kuin
aalloilla yl�s alas ja samalla poistui nopeasti.

Milloin toisella, milloin toisella puolen harjua juoksi se edestakaisin


pitkin rantaa.

V�list� katosi se kokonaan ja oli poissa hetkisen, kunnes �kisti


ilmestyi kaukana id�ss� pienen� hiljaisena t�hten�, joka taas alkoi
l�hesty�. Taikka leimahti se ihan kyl�n luona kuin pieni rovio,
l�hte�kseen heti taas it��n p�in.

Ja niin jatkaa se lentelemist�ns� lakkaamatta yksitoikkoisesti, vuoron


sinne, toisen t�nne, v�sym�tt�, kunnes �kisti y�t� my�ten kuuluu kumeaa
r�iskett� ja huutoa merelt�. Silloin sammuu soitsu eik� n�y mit��n.

Mutta kuohujen takana n�ytt�� myrsky kasvaneen hurjimpaan raivoonsa. Se


vinkuu ja ly� siivill�ns� kuin suuri lintu hengen h�d�ss�. Nuorat
katkeilevat, laivan kannella juoksennellaan, vahva komento��ni hukkuu
monesta suusta kuuluvaan, sekavaan huutoon, seinien halkeilemiseen ja
r�iskeesen sek� yksin�isen naisen kovaan, kimakkaan tuskan
parahdukseen.

Hetkisen kuluttua vaikenee kaikki, kuin olisivat meri ja myrsky


nielleet ��net, ainoastaan r�iske kaikuu viel� vahvemmin kuin kumeat
tykinlaukaukset.

Mutta v�hitellen kohoavat huudot uudelleen, huudot kokoutuvat yh�


vahvempina, yh� lujempina, kunnes ne viimein yht'aikaa purkautuvat
hurjana parahtamisena, joka tuntuu leikkelev�n maita ja meri�, naisen
��ni ylinn� kaikista vaikeroivasti, avuttomasti, lakkaamatta, miesten
koetellessa k�sin hampain pysy� kiinni haaksirikkoisessa laivassa, joka
kuuluu vatkautuvan edestakaisin kuohuissa.

Hiekkaharjun juuressa meren puolella istuvat pienet, hartevat miehet


piiriss� lyhdyn ymp�rill�, joka levitt�� punaista valoa hiekalle ja
parrakkaille kasvoille. Levollisesti odotellen istuvat he kyyrysill��n,
k�det polvien ymp�rill�, pit�en silm�ns� raollaan. Ei kukaan heist�
puhu. Muutamat ovat vet�neet p��hineens� yl�s korvilleen ja istuvat
puolinukuksissa. Toiset ly�v�t silloin t�ll�in kohmettuneilla k�sill��n
ymp�ri vartalonsa tai puhelevat sormiinsa.

Mutta kun k�he�t h�t�huudot ja miesten yksitoikkoiset, pitk�t


ulvahdukset tuolla merell� kaikuvat liian hurjasti ja vihlovasti vett�
my�ten, k��ntyy joku vanhus, istuen ��rimm�isen� riviss�, v�h�n
poisp�in muista ja supisee jotakin helminauhallensa, jonka on ottanut
mekkonsa taskusta.

Silloin tuntuu �kisti meri vavisten nousevan koko voimaansa. Yksi ainoa
ruhtova ��ni kuuluu merelt�, l�hemp�� maata. Sitte on kaikki hiljaa; ei
yht��n huutoa. Mutta yht'�kki� tulee hiekkas�rkkien ja rantakuohun
v�lill� kiehuva vesi t�p�t�yteen s�rkynytt� laivatavaraa: hirsi�,
laudanpalasia, purjeita, arkkuja, nuoria ja koko joukko suuria
tynnyrej�, joka kaikki hieroutuu vastakkain kuin kiehuvassa kattilassa.
Joku osa ajautuu rannalle, toinen huuhtoutuu takaisin aallon mukaan tai
musertuu paikoilleen. Suuri mastonpalanen k�ysinens� viskautuu
hiekkaharjun juurelle asti, ja lyhyt, iloinen huuto p��see miehelt�,
joka on pysytellyt siin� kiinni. H�n on pelastunut.

Mutta veitsi sy�st��n heti h�nelle sivuun, niin ett� h�n kaatuu
takaperin. Miehet ymp�r�iv�t h�net ja lyhdyll� valaistaan h�nen
kasvojansa, juuri kun ne painuvat takaisin hiekkaa vasten, viimeisen
kerran v�syneesti, kummastuneesti katsahtaen.

"Viini�", mutisee lyhtymies, k��nt�en haaksirikkoisen mustasta tukasta


ja tummasta ihosta katseensa muihin p�in, jotka nyyk�ytt�v�t
my�ntyv�sti p��t�ns�.

Pari heist� kumartuu alas kopeloimaan haaksirikkoisen vaatteita ja


tarkastelemaan sormuksia, jotka s�teilev�t h�nen sormissaan ja
korvissaan. Mutta nuori kalastaja pist�� varmuuden vuoksi h�neen viel�
pitk�ll� veitsell� syv�n, ammottavan haavan kylkeen, ennenkuin he
j�tt�v�t h�net ja palaavat rannalle.

Siell� jo pari muuta on t�ydess� puuhassa puosha'oilla ja


nuoransilmukoilla pelastamassa tavaroita kuohusta. Viinitynnyrej�,
hirsi� ja lankunpalasia vedet��n maalle, mik�li laineet niit�
huuhtelevat l�hemm�ksi. Ihmisruumiit vedet��n my�skin ja ry�stet��n
paljaaksi; arkut ja laatikot murretaan auki ja tutkitaan. Ja mik�li
aamu h�m�rtyy ulkona kylm�nharmaassa sumussa meren p��ll�, t�yttyy
ranta s�rkyneist� puutavaroista, vaskikattiloista, nahkavuoteista,
suurista ammeista ja alastomista ruumeista, jotka kootaan riviin
hiekkarannalle.

T�ll� v�lin tuovat naiset kyl�st� l�mmint� olutta suurissa


puuhaarikoissa, jotka kiert�v�t miehill� k�dest� k�teen. V�risten
aamukylm�ss�, ahne kiilto unisissa silmiss�, seisovat naiset joukossa
harjun reunalla, katsellen l�jiin koottuja hyvyyksi�:

Loistavia, kirjavia silkkikankaita, jotka paisuvat yl�s arkuista;


t�ysi� hedelm�laatikoita; hajuvett� valkoisissa saviastioissa;
koristuksia, helmi�, hienoja, tahkottuja laseja, jotka s�teilev�t
himme�ss� kullankarvaisessa ensi koitossa. P�ivemm�ll�, kun ei en��
mit��n ole korjattavaa ja kun ruumiit on huolellisesti haudattu harjun
juureen sek� kaksi miest� l�hetetty etel��n p�in viem��n piispan osaa,
vieritet��n tynnyrit soittaen ja remuten tupiin, suuret puuhaarikat
pannaan p�ydille, miehet ja koristautuneet naiset istuutuvat penkeille,
luukut ja ovet suljetaan ja p�iv�t p��ksytysten makaa pieni kalastajain
kyl� hurjassa, tajuttomassa pauhussa, laulaen ja meluten valoisat
p�iv�t ja pime�t y�t, hiekan ja valkoisten vaahtopallojen lennelless�
kattojen yli.

* * * * *

Mutta kaikki t�m� tapahtui monta, monta vuotta sitte, unhottunut oli
kaiketi jo t�m� mit�t�n tarinakin, ainakin puoleksi, t�ss� suuressa,
k�yh�ss� er�maassa, jossa meri ja hiekka vuosi vuodelta olivat
tasoitelleet, silitelleet ja haudanneet kaikki muistot kylm��n,
kuolleesen syliins�.

Rehevin�, hiljaisina kes�-iltoina, jolloin aurinko hitaasti vaipui


suuriin, veripunaisiin pilviin ja kuumenneesen mereen, silloin saattoi
joskus tapahtua, ett� tunnollinen perheenis�, ollen huvimatkalla t�ss�
luonnonihanassa seudussa, pys�htyi, n�kyalaan ihastuneena, rannan
hiekkaan puoleksi hautautuneen laivanhylyn luo ja kuunteleville
lapsilleen kertoili noiden aikain verisi� tapauksia ja y�llisi�
kauhuja.

Mutta samalla h�n ei koskaan unohtanut muistuttamatta, miten pitk�lle


ihmiskunta sen j�lkeen oli ehtinyt; mitenk� sivistys t�ll�kin alalla
oli tehnyt syv�llist�, ihmisyst�v�llist� ty�t�ns�.

Ja sit� tunnollisesti kertoessaan osoitti h�n ylpe�sti pelastusveneen


lujasti muurattua huonetta, joka n�kyi hiekkas�rkkien takaa. Taikka
n�ytti h�n it��n p�in kapeaa, matalaa nieme�, joka ulottui kauas mereen
ja jossa korkea, kapea majakka kohosi taivasta kohti maan viimeisen�,
mahtavana virstapatsaana.

Hiekkas�rk�tkin ylt'ymp�ri oli aikojen kuluessa vedetty sivistyksen


huolelliseen johtoon ja taiten istuteltu t�yteen pitkiss�, suorissa
riveiss�, kaisloja ja ruokoja suojaksi lentohietaa vastaan. Ja
molempien n�iden korkeain, el�vien aitojen v�lill�, jotka kumpikin
rannallansa l�hestyiv�t toinen toistansa niemen k�rkeen p�in, oli nyt
laajat, tummat kanervikkokankaat ja pienet, rauhalliset suot, jotka
h�yrysiv�t hiljaisina kes��in�.

Pieni kalastajain kyl� oli t�ll� v�lin jotakuinkin s�ilytt�nyt


omituisen k��rmeenmuotonsa. Mutta se oli kasvanut paljon, paljon
suuremmaksi, pieneksi kalastajakauppalaksi, jossa oli kirkko ja
pappila, kauppiaita ja kestikievari ja monta pient� taloa, joiden
tiilikatot loistivat kahta punaisemmilta liituvalkeata hiekkapohjaa
vasten.

Ja hiljaisina, valoisina kes�p�ivin�, jolloin aurinko sulatti tervaa


vanhoista puumajoista, joita viel� siell� t��ll� oli j�ljell�, ja
paahtoi hiekan niin, ett� se poltti jalan alla, silloin saattoi pikku
kauppala yksin�isyydess�ns� niinkuin ennen muinoin oikein levitt��
hiekkas�rkille mustat verkkovapeensa ja kalankuivaus-telineens�,
r�hisev�t, paljasjalkaiset lapsilaumansa ja naishenkil�ns�, jotka
lyhytvartaloisina ja leve�hartioisina istuivat kyyrysill��n hiekassa,
perunoita kuoriskellen.

Etemp�n� rannalla istui maalareja rinteell�, ik��nkuin toinen toisensa


niskassa, suurten, keltaisten p�iv�nvarjojen alla kuin sammakot
k�rp�sienien. Nuori kirjailijan-pilkkakirves, p��ss� panama-hattu ja
sangattomat lasit nen�ll�, tirkisteli kaikkea ylt'ymp�ri, muistikirja
k�dess�. Ja kaikkialla kauppalassa n�kyi joukottain vieraita
matkustajia, jotka ahkerasti tarkastelivat t�t� merkillist�
kalastuskyl�� ja sen miellytt�vi� luonnonasukkaita, jotka niin
yksikseen eliv�t t��ll� niin suurenmoisessa seudussa. Joukko
herrasv�ke�, miehi� ja naisia, seisoi rannalla maalle vedettyjen
veneiden v�lill�, katsellen hyvin uteliaasti kahta kalastajaa, jotka
seisoivat hiekassa verkkojansa selvitellen.

Joku vieras, p��ss� takaraivalla korkea, harmaa hattu, p�lynuttu


k�sivarrella ja kiikari vatsalla, tuli ulos kestikievaritalon portaille
ja hengitti tunnollisesti "hyvin miellytt�v��" meriveden ilmaa. Ja
et��ll� id�npuolisilla hiekkas�rkill�, ihan auringon polttavassa
paahteessa, tallusteli kokonainen perhe ulos valkoiselle h�ik�sev�lle
niemelle, jossa joukko kalastajia veti nuottaa muutamalle maalarille.
Puolenp�iv�n rinnassa tuli kuumuus yh� rasittavammaksi. Kohta asettui
merelle ja kauppalan p��lle raskaan l�mm�n v�lkkyv� ume, joka ik��nkuin
kukisti kaikki maahan.

Ei pienint�k��n tuulenhenke� tuntunut. Mihin hyv�ns� katsoi, ilmaan tai


hiekkaan, kaikkialta pisti silmiin kuin hienoilla neuloilla. Ja
miellytt�v� ranta-ilma tuli yh� vastenmielisemm�ksi, tukehuttavammaksi
meren, auringon ja puolim�d�nneen kalanhaisun seokseksi.

Harmaahattuinen mies ja rannalla ollut herrasjoukko olivat jo ammoin


palanneet aamiaiselle kestikievaritaloon. Raskas, veltostuttava
horrostila laskeutui yh� tihe�mm�ksi vaipaksi koko kauppalan yli.

Kaikkialla talojen luona makasivat ankat, porsaat ja lapset kuorsaten,


kasvot hehkuvan kuumalla hiekalla. Raskaina ja unisina, paljain jaloin,
leningit auki, astuskelivat naiset ovissa, ainoastaan silloin t�ll�in
vihaisesti katsahtaen jonkun pienen huoneen pieneen oveen, jossa viel�
joku huvi-matkustelija, itikkaharso hatun ymp�rill�, seisoi leikki�
laskien kalastajatytt�jen kanssa.

Mutta sep� se kohta olikin en�� ainoa r�hin� koko kauppalassa.


Yksin iloiset, paljasjalkaiset pikku tyt�tkin, jotka, hameet yl�s
nostettuina juoksentelivat ja pulikoivat rannassa, istuutuivat
v�synein� maalle vedettyjen veneiden varjoon ja miettiv�sti katselivat
pieni�, piipittelevi� rantatiiroja, jotka uiskentelivat vedenpinnalla
ja sukeltelivat kaloja tavoitellen.

Ylh��ll� hiekkaharjun rinteell� istuivat kalastajat. Muutamat olivat jo


p��st�neet verkonlangat putoamaan k�sist�ns� ja kumartaneet p��ns�
uneen. Toiset viel� piteliv�t urhollisesti vastaan ja katsahtivat
silloin t�ll�in v�syneesti merelle, suurelle, aavalle, sinert�v�lle
merelle, joka siin� levisi niin kirkkaana, niin toivottoman autiona,
ett� olisi luullut sit� kuolleeksi, ell'ei olisi kuulunut sen unista,
raukeata huountaa rantaa vasten.

Ulompana merell� luoteen puolella kulki yksin�inen, suuri h�yrylaiva,


j�tt�en paksua mustaa savua suoraksi viivaksi j�ljellens�.

Se oli "Two brothers" eli Veljekset, englantilainen rahtilaiva, jonka


piti p��st� niemen it�p�itse etel��n p�in Kattegattiin ja edelleen
johonkin It�meren satamaan.

Laivalla oli hiljaista. Oli juuri mitattu syvyytt� ja tunnettiin


olevansa varmat rannasta.

Ylt'ymp�ri etukojussa, jossa oli enin varjoa, makasivat merimiehet,


sekalainen joukko irlantilaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia, yll�
punaruutuiset villapaidat, selki-selj�ll��n, nen�t kohti taivasta,
suuren raskaan laivan tyynesti kulkea jonottaessa kirkasta vedenpintaa
ja j�tt�ess� j�lkeens� kaksi pitk��, kapeaa karetta, jotka levisiv�t
kuin lumireki laivan kokasta.

Kapteenilla itsell��n oli vahtivuoro.

H�n istui pieness�, siev�ss� kojussa komentosillalla, josta saattoi


mukavasti huomata kulun suunnan.

H�n oli pieni, paksu englantilainen, pelkk�� pihvipaistia ja portteria,


aivan kaulaton, muoto leve� ja punakka, suuri, punainen parta yl�s
poskille asti kasvavana. Mutta pieni, paksu, melkein muodoton k�si oli
kuin luotu kaatamaan yhdell� iskulla maahan niskoittelevia merimiehi�
ja puristumaan nyrkiksi suurisuisten jungmannien silmien edess�.

Katse h�nen tuijottavissa silmiss��n oli muuttumattoman levollinen.


Eik� pienint�k��n v�r�yst� n�kynyt h�nen kasvoissaan, kun h�n siin�
istui aamiaisen j�lkeen mukavasti taap�in nojautuneena ja polttaa
tuprutti makeaa shag-tupakkaa lyhyest� puupiipusta, silloin t�ll�in
v�linpit�m�tt�m�sti katsellen ikkunasta valkoista, p�iv�npaisteista
rantaa, joka siin� j�i j�ljelle.

Mutta h�n ei ollut yksin.

H�nen edess��n, puoleksi h�nen polvellansakin ja kasvot h�neen p�in,


istui pieni, hento olento, leikitellen valkoisilla, sukkelilla
sormillaan h�nen paksussa parrassansa.

Suuri kes�hattu riippui takana selj�ss� mustasta samettinauhasta.


Punainen, auki levitetty p�iv�nvarjo oli lattialla h�nen allansa, varsi
yl�sp�in ja pari hansikkaita sis�ss�.

Pieni, ahdas leninki oli kuin valettu nuoren, notkean ruumiin ymp�ri ja
p��ttyi ylh��ll� melkein liian suureen poimukaulukseen hoikan, hienon,
sinisuonisen kaulan ymp�rille.

V�list� katsahti h�n yl�s ja hymyili, kun sattui tempasemaan henkeens�


v�kev�� savua, jota kapteeni arkailematta tuprutti h�neen p�in. Melkein
liian suuret, tummansiniset silm�t ja melkein liian pitk�t kaarevat
ripset tekiv�t h�net melkein lapsellisen n�k�iseksi. Taikka h�n my�skin
ik��nkuin varkain n�pisti kapteenin punaisesta, karvaisesta korvasta
tai kutitti h�nt� hiljaa kyljest�.

Mutta pienimm�st�kin maltittomasta nyk�yksest� tai suuttuneesta


�r�hdyksest� lakkasi h�n heti, kiersi molemmat nuoret k�sivartensa
kapteenille kaulaan ja hiipi h�nen rintaansa vasten, hyv�ilyj�
kuiskaellen.

Se oli "little Mary", pikku Maria.

Niin sanoi h�n itse��n ainakin itse t��ll� sis�ll� kaikessa


tuttavuudessa. Sill� kapteeni Charles, jos h�n muuten h�nt�
puhuttelikaan, sanoi h�nt� vain Maryksi.

Mutta viime kuukausien vienot kes�tuulet, runsaat rahdit ja onnelliset


matkat olivat pehmitt�neet kapteenin mielen. Ja ensi kerran el�m�ss��n
tunsi h�n mieless��n alinomaista pelkoa, ett� oli tekem�ss� jonkin
suuren ja hirve�n tyhmyyden.

Ja tuossa makasi nyt Mary ihan hiljaa, k�det kierrettyn� h�nen


kaulaansa, suuret silm�t uneksien katselevina l�heist� p�iv�npaisteista
rantaa.

H�nen k�h�r�inen p��ns� lep�si kapteenin rinnalla, kohoten ja


laskeutuen hitaasti h�nen raskaan hengityksens� mukaan.

Mutta kun kapteeni Charlesin raskas k�si nyt laskeutui h�nen tukallensa
ja alkoi sit� hiljaa silitell�, sulki h�n silm�ns� eik�
liikahtanutkaan.

"Little Mary", supisi kapteeni hiljaa. Se tapahtui nyt ensi kerran.

Mutta heid�n siin� niin istuessaan kuului �kisti kannelta outoa melua,
kone pys�htyi k�ym�st� ja toinen perimies tuli heng�styksiss��n juosten
rappuja yl�s ja �nkytti Englannin kielt� murtaen:

"Herra kapteeni ... me ... me olemme kiinni!"

Kapteeni Charlesin raskas ruumis oli jo yht'�kki� ty�nt�nyt p��lt�ns�


Maryn ja kiroten juossut ulos ovesta kurkistamaan laidan yli.

Niin ihan oikein! Laiva oli kiinni, kirkkaasta, lasivehre�st� vedest�


kiilsiv�t piikivet ja raakunkuoret uurteiselta pohjalta, johon he ihan
hiljaa ja varovasti olivat ajaneet kiinni.

Kapteeni Charles seisoi kauan veteen katsoen, h�nen muotonsa oli tullut
veripunaiseksi. Mutta katsottuaan alas pitkin laivansivuja ja
huomattuaan, ett'ei sille ollut tullut mit��n vahinkoa, k��ntyi h�n
�kisti poisp�in, helpotuksesta nauraa hohottaen, johon Mary paraan
taitonsa mukaan yhtyi, vaikka h�n viel� oli ihan kalpea s�ik�hdyksest�
ja silm�t t�ynn� kyyneli�.

"Puolella voimalla! -- takaperin! -- puolella voimalla!" komensi


kapteeni Charles levollisesti alas konehuoneesen ja samalla iloisesti
lausui: "all right", kaikki hyvin, kannelle p�in, jossa merimiehet joka
haaralta kokoutuen kurkistelivat laidan yli.

Mutta kun nyt kone j�lleen rupesi k�ym��n, astui h�n kiivaasti pari
kertaa edestakaisin komentosillalla ja polttaa tuprutti miehen lailla
piippua, ik��nkuin oikein tointuakseen pelj�styksest�. H�n tunsi viel�
syd�mmens� sykkiv�n kovasti ja kasvojansa polttavan.

Mutta laiva ei liikahtanut.

"Koko voimalla -- takaperin -- koko voimalla!"

Mutta se ei liikahtanut.

Ja vaikka kone kuinka ponnisti ja puhki ja savu mustana ja sakeana


tuprusi piipusta, niin pysyi laiva kuitenkin horjumattoman lujasti
kiinni, kumisten vain omista ponnistuksistaan hel�htelev�ll� raudan
��nell�.

Kauppalassa oli kuitenkin �kisti huomattu, mit� oli tapahtunut, ja


nopeasti her�tetty ihmiset puolip�iv�-unestaan.

Yksitellen astua tallustelivat jo kalastajat hietikkoa pitkin, vatsa


hyppiv�n� naurusta. Yh� useampia tuli joukottain per�st�, ja jo pitk�n
matkan per�st� voi n�hd� leve�� naurua heid�n p�ivettyneiss�
kasvoissansa.

L�himm�t hiekkas�rk�t kyl�n ymp�rill� karttuivat yht'�kki� t�yteen


naisia ja lapsia, jotka k�sill��n varjostaen silmi�ns� katsoa
tirkisteliv�t pohjoiseen p�in. Muutamia juoksi alas, toisia p�in
vastoin yl�s harjulle.

Joka taholta, aina niemelt� saakka n�kyi ihmisi� kiireesti rient�v�n


kankaan yli, huutaen ja osoitellen toinen toisellensa jo hyv�n matkan
p��st�. Yksin vieraat matkustajatkin, sek� naiset ett� miehet, olivat
yht'�kki� j�tt�neet kestikievarin aamiaisp�yd�n, rient��kseen
onnettomuus-paikalle, harmaahattuinen kaikkein edell�, ruokaliina
kiireess� pistettyn� puoleksi takataskuun, kunnes koko v�kijoukon
huomio k��ntyi pelastuksen-v�litt�j��n, joka ihan levollisena tuli
vaunuilla ajaen.

Kaikki olivat nyt yht'�kki� p��sseet jaloillensa. Pienimmist�


puut�lleist�, kauppiasten suurista taloista, joka majasta l�hdettiin
ulos hiljaisessa, levottomassa mielenliikutuksessa, joka yh� enemmin
valtasi kaikki. Kokouduttiin porstuan oville kysellen ja selitellen.
Kauppias seisoo ovellansa hieroen kuin viluissaan k�si�ns�, niinkuin
jolla on huono ruoansulatus; yksin nuori, kalpea pappikin n�kyi kovassa
mielenj�nnityksess� astuskelevan yl�s hiekkaharjulle pappilan taa ja
katsahtavan pohjoiseen p�in.

Mutta kun viimein ulompaa tullut sanoma peruuttamattomasti vahvisti,


ett� laiva oli kiinni, ihan avuttomasti kiinni, silloin purkautui
mielenj�nnitys yksi��niseksi, vapahtavaksi nauruksi ovelta ovelle yli
koko kauppalan.

Kauppias hyp�hti keve�sti kuin h�yhen yl�s kierretuolistaan, ty�nsi


rasvaisen, liputtoman lakin taap�in niskaan ja k�ski jo edelt�p�in
hinata suuren viina-ankkurin yl�s kellarista. Iloisia kasvoja
juoksenteli kaduilla k�yden tervehtim�ss� naapureja ja tuttavia; nuori,
kalpea pappi astui hiljaa kammariinsa ja avasi almukirjansa; ja muuan
vaimo, joka ei ollut nelj��ntoista p�iv��n n�hnyt sianlihaa
p�yd�ll�ns�, alkoi h�mm�styksiss��n kurittaa ainoata lastansa, niin
ett� se piti melkein v�kisin pelastaa h�nelt� k�sist�.

Yksin vanhat ja vaivaisetkin, jotka tuskin jaksoivat astua, hiipiv�t


yl�s hiekkaharjuille n�kem��n suurta savuavaa hirvi�t�, joka siell�
ulompana puhkaen ja kolisten koetti p��st� irti.

Onnettomuus-paikalla oli merenranta t�p�t�ynn� ihmisjoukkoja. Ja ulkona


laivan luona, joka oli kiinni kolmannella karilla hyv�n matkan p��ss�
maasta, uiskenteli meluava joukko suuria ja pieni� veneit�, laitoja
my�ten t�ynn� nuoria ja vanhoja kalastajia, jotka nauroivat ja huusivat
joka kerran kapteenille, kun h�n vain n�ytt�ytyi komentosillalla.

Perimiehens� kautta oli n�et kapteeni kielt�nyt ket��n tulemasta


laivaan ja oikealla englantilaisen itsep�isyydell� hylj�nnyt kaikki
avuntarjoukset.

Sit� vastoin oli kaikki laivamiehet kutsuttu kannelle ja suuri vene


laskettu alas, kaksi ankkuria viety kauas taap�in ja niiden vahvat
vitjat kierretty vintturin ymp�ri ja koneen k�sketty panemaan
liikkeelle kaiken voimansa, sill� irti heid�n piti p��st�.

Itse k�veli kapteeni v�h�n kalpeana, v�h�n v�r�hdellen kuin kuumeesta,


mutta muuten tyynen� edestakaisin komentosillalla kojuunsa ja j�lleen
ulos, viskoen k�skyj� lyhyesti ja jyrk�sti pitkin laivan kantta, mutta
edes katsahtamattakaan veneihin. Mary seurasi h�nt� suurilla,
kyyneleisill� silmill��n sohvaltansa kojusta; h�n oli kerran koettanut
l�hesty� h�nt�, mutta kapteeni oli tylysti ty�nt�nyt h�net pois,
virkkamatta sanaakaan.

Mutta vaikka kone olisi kuinka puhkanut ja ponnistanut voimiansa


viimeiseen piirtoon asti, yht� v�h� siit� oli apua; laiva oli lujasti
kiinni, se ei siirtynyt tuumaakaan, vaan vaipui hitaasti yh� syvemm�lle
hiekkaan ja vapisi kuin sis�llisest� mielipahasta hel�hdellen raudan
��nell�.

Jokaisesta uudesta, turhasta yrityksest� kaikui naurunpuuska alhaalta


veneist�, johon ik��nkuin kaiku kuului vastaan rannalta.

T�ll� v�lin tuli yh� useampia veneit� lis�ksi. Aina niemelt� ja


pienest� kyl�st� etemp�� etel�st� p�in tuli niit� hiljakseen pitkin
rantaa, niin ett� viimein kasvoi pieni, tihe��n sullottu laivasto pikku
aluksia, jotka hankasivat ja sys�siv�t toinen toistansa ja tunkeutuivat
toistensa v�liin kuin iloisessa kansanjuhlassa.

Ja mik�li jokaisesta laivan turhasta ponnistuksesta varmuus kasvoi,


ett� se pysyi lujasti kiinni, ja mik�li samalla malttamattomuus kasvoi,
sik�li pauhattiin yh� kovemmin joka kerran, kun yksik��n p�� n�kyi
laivan laidalta.
Nyth�n siit� kohta piti jotakin tuleman! Mutta saattaisivathan yht�
hyvin antautua hetipaikalla! Sill� t�m�h�n jo alkoi tuntua v�h�n
yksitoikkoiselta, varsinkin niist�, jotka olivat j�tt�neet
k�rsiv�llisyys-pussinsa kotiin eukkojen ja lasten luo!

Varsinkin, tietysti koeteltiin arvaella, mit� siin� saattoi olla


lastina. Muutamat veneet nuuskivat lakkaamatta laivan ymp�rill�, eik�
kukaan en�� ep�illyt, ett� lasti oli semmoinen, joka voi korottaa
pelastuspalkan hyvinkin suureksi. Muutamat sanoivat pummulia
luotettavammaksi tavaraksi. Toiset olivat kyllin vaatimattomat ja
tyytyiv�t rautaan ja hiilin. Mutta kun joku nuuskijoista oli
tuntevinaan kahvin hajua, saavutti se heti melkein yksimielisen
suostumuksen. Ja kun samassa punapaitainen merimies, katsellen asiaa
naurettavalta puolelta, pisti p��t�ns� jostakin aukosta ja alkoi
irvistell� veneille, huusivat he heti h�nelle kuin yhdest� suusta, eik�
jo kohta kahvi ruvennut valmistumaan, ja k�skiv�t h�nt� sanomaan
matamille, ett'ei h�nen pit�nyt s��st�m�n papuja, vaan keitt�m�n oikein
v�kev��, koska he nyt olivat t�ss� jo olleet kaksi tuntia ja alkoivat
kyll�sty� odottelemiseen.

Mutta kapteenin silloin n�ytt�ytyess� komentosillalla ja laivan


alkaessa taas v�h�isell� toivon vilahduksella ponnistella voimiansa,
l�hettiv�t he kuitenkin uuden naurumyrskyn vierim��n pitkin meren
pintaa. Kaiku vastasi rannalta, ja yksin aurinkokin alemma vaipuessaan
paistoi niin valoisasti tuon n�ytt�m�n yli, kuin olisi se tahtonut
seoittaa tyynen, leve�n hymyns� yleiseen iloon.

Pelastuksen-v�litt�j� seisoi laivan takapuolella suurenlaisessa,


kuusiairoisessa veneess�, pysyen v�h�n etemp�n� muista.

H�n oli pitk�kasvuinen, vahvaruumiinen, parraton ja suurik�sinen mies


ja koetti tyynell�, vakavalla silm�yksell� mahtavasti katsella tuota
kaikkea.

Mutta h�nen suunsa ymp�rill� v�r�hteli heikkohermoisia nyk�yksi�, joita


oli mahdoton hillit�. Ja kun h�n kuuli "kahvi"-sanaa mainittavan
jossakin nuuskivassa veneess�, v�r�hti koko h�nen suuri ruumiinsa, jota
paitsi h�nen t�ytyi koko voimallaan tukeuttaa hymy�.

Tullinhoitaja, lihava herra, kultasankaiset lasit silmill� ja


kultareunuksinen lakki p��ss�, l�hestyi toisessa veneess� ja tervehti.

"Mit� sanotte tuosta, herra v�litt�j�?" sanoi h�n, nauraen pehme�ss�,


tulipunaisessa parrassaan, joka oikein liekitsi p�iv�paisteessa.

"Mit�?"

"Minusta tuo on oikea j�r�jukka, vai mit�?"

Pelastuksen-v�litt�j� nyk�ytti olkap�it��n, jota voi selitt��, miten


ken tahtoi. Mutta tullinhoitaja nauroi taaskin ja sanoi:

"Siin� on varmaankin kahvia, vai mit�?"

"Oh, kenp� sen tiet��", vastasi toinen levollisesti, melkein papillisen


arvokkaasti ja yh� katsoen suoraan eteens�. "Varmaankin on siin� vain
rautaa tai ehk� hiili�. Englantilainenhan se on."
"Englantilainen, niin, hi hi! Oikea englantilainen kyll�! Sitke� ja
kest�v� kuin englantilainen pihvipaisti, vai mit�? H�n tahtoo kaiketi
itse p��st� pois, hi hi! Oletteko kuulleet moista, herra v�litt�j�?"

"Ehk�p� h�n p��seekin", virkkoi v�litt�j�, kun toinen viimeinkin


lakkasi nauramasta. Mutta jo paljas ajatuskin sinnep�in sai v�r�hdykset
suun ymp�rill� n�kym��n selvemmin.

"Antakaa anteeksi, hyv�t herrat! Onko totta, mit� minulle kerrottiin,


ett� on s�hk�teitse kutsuttu pelastush�yry�?"

"Mit�?" virkahti tullinhoitaja ja k��ntyi nopeasti ��nt� kohti.

Se oli harmaahattuinen herra; h�n oli hyyr�nnyt veneen ja soutajiksi


nelj� vanhaa kunnon kalastajaa. H�n seisoi, kiikari kainalossa, ja
n�ytti olevan aika puuhassa.

"Min� tahtoisin mielell�ni tiet��", kertoi h�n laveammin, "onko totta,


mit� minulle on toiselta taholta kerrottu, ett� on s�hk�sanomalla
kutsuttu pelastush�yry� ja ett� sit� odotellaan, niinkuin varmasti
kerrotaan?"

"Niin, kyll� se on t��ll� hetkisen per�st�", vastasi


pelastuksen-v�litt�j� ja k��nsi nyt ensi kerran p��t�ns� katsomaan
koillista kohti.

Siell� n�kyi my�skin kohta pieni h�yry, joka, k��ntyen niemen ymp�ri
etel�st� p�in, heti saapui alas heid�n luoksensa.

Pelastuksen-v�litt�j� viittasi samassa miehilleen ja t�intuskin p��sten


tihe�n venejoukon l�pi laski laivan viereen, tervehti kohteliaasti ja
kysyi puhtaalla Englannin kielell�, tarvittiinko apua. Kapteeni Charles
oli tullut ulos komentosillalle, n�hnyt pikku h�yryn pys�htyv�n ja
levollisesti asettuvan ankkuriin parin k�ydenmatkan p��h�n heist�.
H�nen muotonsa oli ihan kuin muuttunut; se oli tuhkanharmaa ja
ik��nkuin kokoonpusertunut. H�nen k�tens� vapisivat eik� h�n ollenkaan
katsonut alas.

Mutta kun pelastuksen-v�litt�j� kolmannen kerran lausui kysymyksens�,


kuului laivasta lyhyt �re� "ei", jolloin h�n taaskin tervehti
kohteliaasti ja per�ytyi pois nurisevien veneiden v�litse.

Mutta tuskin ehti h�n entiselle paikalleen, kun merenpinta v�r�hti


aivan hiljaa.

Ei ollut pilvenhattaraakaan taivaalla eik� sanottavasti tuultakaan,


niin ett� tuosta ei sen enemp�� huolittu.

V�hitellen alkoivat kuitenkin veneet sysi� ja raapia toinen toistansa


vastaan. Kylm�, kostea tuulenhenk�ys tuli l�nnest� maata kohti, ja
kaukana merell� kohosi lukemattomia valkoisia pilkkuja, jotka nopeasti
l�hestyiv�t, vieriskellen syvyyksi� pitkin.

Aurinkokin muuttui �kisti niin kummallisen raukeaksi ja paistoi viimein


kuin sumun l�pi. Tainvaanrannalle kohosi pitki�, keveit� harsopilvi�,
hienon hienoja vain, jotka nopeasti tulivat l�nnest� ja h�visiv�t
it��n, niin nopeasti, ett� silm� tuskin ehti niit� huomata, kun ne jo
haihtuivat sinitaivaaksi. Mutta l�ntiselt� taivaanrannalta kohosi nyt
hitaasti tummansininen verho, joka teki meren ihan harmaaksi, ilman
paksuksi ja puolipime�ksi ja rannalla liiteliv�t pikku tiirat
edestakaisin, kimakasti piipitellen ja tunkeutuen likemm�ksi rantaa
yhteen joukkoon.

Kohtapa jo rupesi meri lainehtimaan niin kovin, ett� veneiden t�ytyi


soutaa maalle. Yksin voimin saatiin ne vedetyiksi yl�s kuivalle asti,
jonka j�lkeen ��neti asetuttiin niiden v�lille, miss� oli paras suoja.

Sill� nyt tuntui, ett� kohta piti jotakin laivasta tuleman tavalla tai
toisella. Jo aljettiin melkein pelj�t�, ett� se mies ehk� oli kyllin
itsep�inen ja aikoi j�tt�� laivan s�rkym��n palasiksi, ennenkuin
antautua.

Ainakin n�ytti jotenkin arveluttavalta. Laiva oli keskell� kuohua,


pitk� sivu merelle p�in, joka jo pauhasi kovasti sen kylke� vasten.
Silloin t�ll�in oli jo joku kuohu viskautunut kannelle asti ja laiva
oli monta kertaa ruskahdellut rungossaan.

�kisti alkoi kuulua niin tavattoman kiireist� h�lin�� laivan kannelta.


Miehet juoksentelivat edestakaisin lyhyiden komentosanain mukaan,
ramistelivat ketjuja ja huusivat vastauksia myrskyss�.

N�ht�v�sti he aikoivat tehd� viel� viimeisen yrityksen. Ja sin� hetken�


oli niin hiljaista rannalla, ett� olisi voinut kuulla l�mmitt�j�in
lapionliikken alhaalla konehuoneessa, propellin alkaessa kierty�
takaperin.

Vintturi liikahti, ankkuriketjut juoksivat ja laiva notkui kaikista


liitoksistaan liiallisissa ponnistuksissa. Kone ty�skenteli raskaasti
ja puhki kumean ep�toivon ��nell�; savu tuprusi l�j�p�iss� lenn�tt�en
kanssansa joukoittain suuria kipunoita tummansinist� taivasta kohti. Se
n�ytti oikein kamalalta.

Jotkut rannalla olevista naisista alkoivat vaikeroida; muutamat miehet


nousivat seisomaan. Ja t�ll� v�lin laskeutui aurinko veripunaisena
suuriin pilvikukkuloihin, jotka noustessaan �kisti alkoivat hehkua ja
levittiv�t kullan hohtoansa pitkin levotonta merenpintaa.

Vihdoin pys�htyi kone. Ja viel� pitk�n, ��rett�m�n pitk�lt� tuntuvan


odotuksen j�lkeen, joll'aikaa yh� useampia miehi� oli noussut
seisomaan, n�kyi vihdoin yh� sakenevassa pime�ss� h�t�lippu hitaasti
nousevan. Yht'aikaa kuului k�he�, hiljainen ja pitk� vihellys
h�yrypillist�.

"Nyt se itkee", sanoivat muutamat.

Mutta ei siin� ollut aikaa sukkeluuksia ladella. Kahdeks'airoinen vene


l�ksi nopeasti soutamaan pelastuksenv�litt�j�n ja tuomarin apulaista,
joiden tuli asianmukaisesti j�rjest�� ja lain sinetill� vahvistaa
pelastusehdot.

Tuuli oli kasvanut yh� kovemmaksi; mutta suuri vene sukelsi kuitenkin
verrattain keve�sti ja nopeasti viel� raskaasti vierivien aaltojen yli.
Kohta he p��siv�t laivan suojaan.

Kapteeni ei ollut kannella. Perimies otti heid�t vastaan ja pyysi heit�


menem��n alas kajuuttaan. Siell� oli v�h� sanakiistaa, jonka j�lkeen he
taas soutivat pois, mutta ei maalle, vaan pelastush�yryn luo. Hetkisen
kuluttua palasivat he sielt� pelastusyhti�n asiamiehen kanssa. H�n oli
pieni, laiha, ��net�n, kylm�kasvoinen herra, suu ohut, huulet
yhteenpuserretut, leuka parraton, yll� musta nuttu hyv�sti kiinni,
p��ss� musta hattu ja hansikas vasemmassa k�dess�, jossa h�n piti
hattua.

Perimies otti heid�t taaskin vastaan ja vei alas kajuuttaan.

Siell� oli lamppu palamassa suuren nelikulmaisen mahonkip�yd�n p��ll�,


joka melkein t�ytti koko huoneen. Katto ja sein�t olivat synk�ss�,
vehre�nkaltaisessa pime�ss�, suuren l�kkivarjostimen takana, jonka
valkoiseksi maalattu sis�puoli kokosi kaiken valon kirkkaalle,
kiillotetulle p�yd�lle.

Siin� oli kasoittain karttatorvia ja merimiehen-koneita, ty�nnettyn�


toiselle puolelle muutamien lasien ja tyhjien pullojen v�liin. Toinen
puoli p�yt�� oli tyhj�; ja siell�, kajuutan sisimm�ss� nurkassa istui
kapteni Charles. H�n ihan varmaan oli juovuksissa, niinkuin koko
huonekin haisi rommilta tai konjakilta.

Suuri, punainen parta lampun valossa, kyyn�sp��t p�yd�ll� ja k�det


molemmin puolin p��t�, istui h�n ja katsoa tuijotti j�yk�sti eteens�.
Mary oli jossakin l�hell�, vaikka n�kym�tt�; ainoastaan silloin t�ll�in
kuuluivat h�nen toivottomat nyyhkytyksens�.

Ihan kapteenin selj�n takana l�i meri lakkaamatta laivan kylke�,


raskaasti, uhkaavasti, niin ett� pieness� ahtaassa huoneessa kumahteli
niin kamalalta, ett� nuori tuomari, viel� tottumaton toimeensa, ihan
kalpeana katsoi sinnep�in, kuin odotellen meren min� hetken� hyv�ns�
vieriv�n heid�n ylitsens�.

Ylh��lt� kannelta kuului lakkaamatonta, raskasta astuntaa, laivav�ki


kun n�et joka mies kokoutui ihan heid�n p��ns� p��lle. ��net kuuluivat
vain ep�selv�sti ja sekaisin niinkuin syv�, k�sitt�m�t�n murina, joka
my�skin melkein kokonaan taukosi, kun kajuutan portaiden ovi sulkeutui
tulijain j�lkeen.

Kapteeni Charles ei noussut eik� pyyt�nyt tulijoita istumaan, vaan


kysyi ihan lyhyesti, mit� apu maksoi.

Asiamies pyysi n�hd�kseen laivan paperit. Kapteeni Charles otti ne


p�yd�nlaatikosta ja ty�nt�si pitkin p�yt�� asiamiehelle, joka ne heti
avasi.

"Vai niin, pummulia", sanoi h�n.

Kapteeni nyyk�ytti p��t��n.

Mutta pelastuksen-v�litt�j�n vahva ruumis taaskin ik��nkuin v�h�n


v�r�hti ja samalla h�nen t�ytyi tukeuttaa hymy� p��sem�st� huulillensa.

"Nelj�tuhatta puntaa", sanoi asiamies ja ty�nsi paperit takaisin.

Kapteeni Charles katsahti �kisti yl�s. H�n aivan kuin kerrassaan


selvisi humalastaan eik� ollut uskoa korviansa.
Vaan kun asiamies levollisesti ja jyrk�sti toisti sanansa, tempasi h�n
p��tt�v�isesti pois paperit, pisti ne ilman mit��n laatikkoon ja
viskautui entiseen asentoonsa, sanoen lyhyesti ja jyrk�sti h�nkin:
"ei".

Oli hetkinen ��nett�myytt�. Pelastuksen-v�litt�j�, jonka asia ja virka


oli kaikissa tapauksissa olla kapteenin puolella ja kannattaa h�nen
etuansa, tahtoi v�litykseen ryhty�. Mutta silloin uudisti kapteeni niin
lyhyesti ja jyrk�sti kieltonsa, ett� asiamies otti hattunsa p�yd�lt�,
kumarsi ylpe�sti ja l�ksi astumaan kajuutasta yl�s portaita my�ten.

Nuori tuomari seurasi nopeasti j�ljest�, ja kohta sen j�lkeen kuului


heid�n veneens� l�htev�n pois laivan tyynipuolelta.

Vaan puolen tunnin kuluttua, joll'aikaa laivan tila k�vi yh� pahemmaksi
ja merimiesten nurina kasvoi liian kova��niseksi, l�hetettiin kuitenkin
taas vene noutamaan auttajia, ja he saapuivatkin heti.

Kapteeni Charles istui viel� samalla paikallaan, ainoastaan viel� v�h�n


syvemm�ll� varjossa. Pelastuksen-v�litt�j�, joka olikin j��nyt laivaan
viime kerralla, seisoi h�nen ylitsens� kumartuneena lohduttelevassa
asennossa, k�dell��n taputtamassa h�nt� olkap��h�n, kun he astuivat
sis��n.

"No hyv�", sanoi h�n, k��ntyen heid�n puoleensa, "kapteeni Charles


suostuu. Nelj� tuhatta puntaa siis."

"Kuusi tuhatta", sanoi asiamies levollisesti, huomauttaen lyhyesti


myrskyn kiihtymist�.

Kapteeni Charles aikoi hyp�ht�� yl�s. Ter�v�sti katsoi h�n


asiamieheen ja h�nest� pelastuksen-v�litt�j��n. Mutta t�ll� kertaa ei
pelastuksen-v�litt�j�, onnetonta kyll�, en�� jaksanut niell� nauruansa,
vaan kun kapteeni Charles sattui n�kem��n sen, hillitsi h�n �kisti
ilonsa. Kapteenin muoto muuttui kuin puoli kivettyneeksi, ja h�n vaipui
hitaasti takaisin varjoon, nyyk�ytt�en p��t��n, niinkuin olisi sanonut:
kyll� min� nyt ymm�rr�n.

Pelastuksen-v�litt�j� rohkasi mielens� ja astui taas kapteenin luo,


sill� h�n tiesi, ett� pelastusyhti� periaatteen vuoksi ei puolentanut
ropoakaan kerran lausutusta summasta. Sent�hden h�n koetti
surkuttelevilla liikkeill� selitt�� kapteenille, ett� eih�n t�ss� mik�
muu auttanut kuin suostua ehtoihin, koska laivan tila k�vi yh�
tukalammaksi. Eih�n mitenk��n saattanut j�tt�� laivaa semmoiseen
asemaan aamuun asti, koska se sit� ennen pieks�ytyisi ihan hajalle.
Senp�t�hden oli nyt pelastettava, mit� pelastaa voi, ja sovittava heti
pelastush�yryn kanssa. Kapteni Charles ei viel�k��n vastannut
sanaakaan. Varjosta t�hysteliv�t h�nen silm�ns� arasti milloin ket�kin
vieraista. Suu ja koko ruumis vapisi h�nen vet�ytyess��n yh� syvemm�lle
nurkkaan, jossa meri jyristen jyskytti h�nt� selk��n.

"Ei, ei, ei", mutisi h�n viimein puoli py�rryksiss� ja ik��nkuin


her�ten saapasten jyhmeest�, joka taaskin l�hestyi kannella. "Ei, ei,
ei."

Asiamies, joka t�h�n asti oli seisonut kylm�n� ja levollisena, toinen


k�si selj�n takana, toinen v�stin povessa, jossa h�nell� olivat
painetut v�likirjat, h�nkin nyt l�hestyi. H�n nyt vain tahtoi
pelastuksen-v�litt�j�n huomautuksiin omasta puolestaan lis�t�, ett�
ell'ei asia ollut p��tetty puolen tunnin kuluessa, t�ytyi
pelastush�yryn l�hte� pois, se kun ei uskaltanut j��d� y�ksi t�h�n n�in
rannalle. Viel� yksi epuu oli h�nen varman k�sityksens� mukaan sama
kuin sek� laivan ett� lastin t�ydellinen h�vi�.

Sitte tahtoi h�n pyyt�� kapteenin p��tt�m��n asian nyt, sill�


nelj�nnestunnin kuluttua h�n, asiamies, ehk� ei en�� tyytyisik��n
samaan summaan.

"Ei, ei, ei", mutisi kapteeni Charles yh� nurkastaan, pudistellen


melkein kuin mielipuoli p��t�ns�.

�kisti h�n kuitenkin hyp�hti yl�s, l�i nyrkkins� p�yt��n ja alkoi


sekavasti loruta katkonaisia sanoja, joita ei kukaan voinut k�sitt��.

Mutta kun asiamies silloin otti hattunsa ja aikoi keskeytt��


keskustelut, viskautui h�n j�lleen p�yd�n viereen, kasvot k�siin
peitettyin�, nyyhkien mielett�m�ss� ja voimattomassa raivossaan.

"Kuusi tuhatta puntaa", toisti asiamies hiljaa v�h�n ajan per�st�,


k�dell��n jo kiert�en oven lukkoa.

"Viisi tuhatta!" huudahti kapteeni, ly�den taas nyrkkins� p�yt��n ja


yl�s katsahtaen.

"Kuusi tuhatta."

"Ei, ei, ei!" huudahti h�n hurjasti, "seh�n on puoli koko laivan ja
lastin hinnasta. Viisi tuhatta! Viisi tuhatta!"

"Kuusi tuhatta -- viisi minuuttia."

"Hyv�t herrat, saanko min�..." yritti pelastuksen-v�litt�j�; mutta


kapteeni, kuultuaan h�nen ��nens�, esti kaikki h�nen v�lityksens�,
pyyt�en mustetta.

Asiamies ty�nsi v�likirjan h�nen eteens� ja h�n kirjoitti alle. Nuori


tuomari tuli esiin, teki monenlaisia temppuja lakalla ja sinetill�,
osoitti joitakuita paikkoja, jotka kapteni Charles n�ki kuin sumusta,
vaan joihin h�nen kuitenkin piti kirjoittaman nimens�. Ja h�n
kirjoitti.

Mutta kun se kaikki oli laillisessa j�rjestyksess�, k��ntyi h�n


puoleksi pelastuksen-v�litt�j��n p�in ja kysyi hiljaa, mit� h�n oli
h�nelle velkaa "avusta".

"Puoli prosenttia pelastusmaksusta, herra kapteeni", vastasi h�n


kohtelijaasti kumartaen.

Kapteeni kirjoitti senkin.

Kahden tunnin kuluttua kulkea jonotti "Two brothers" niemen


pohjoisp�itse. Perimiehen vuoro oli pit�� vahtia. Kapteeni Charles oli
sulkeutunut omaan hyttiins�.

* * * * *
Mutta pikku kauppalassa loisti t�n� pime�n�, myrskyisen� iltana tulta
jok'ainoasta suuresta ja pienest� talosta, joissa jo oli aljettu pit��
kemuja puolella pelastussummalla kalastajain laillisella osalla.

Kauppiasten puodeissa ja puotikammareissa oli kosolta r�hisev�� v�ke�,


eik� suinkaan v�himmin kestikievaritalossa, jossa matkustavaiset,
ihastuksissaan harvinaisesta onnestansa, olivat tilanneet suuren
punssimaljan.

Kaikki huoneet, jopa porstuatkin olivat t�p� t�ynn� nuoria ja vanhoja


kalastajia, niin ett'ei kunnolla p��ssyt l�pi kulkemaan; ja kaikkien
hattujen p��ll� liiteli suuressa, matalassa, puolipime�ss� huoneessa
savuh�yry, niin sakea, ett� tuskin n�ki kahden askelen p��h�n.

Kuitenkin olivat naisetkin uskaltaneet tulla sinne herrainsa seurassa,


he istuivat yhdess� joukossa jonkun oven luona ja heill� oli "hirve�n"
hauskaa. Harmaahattuinen herra, is�nt�n� t�ss� tilaisuudessa, seisoi
p�yd�n p��ss�, kaataen juotavaa suuriin olutlaseihin, jota vastoin
nuori kirjailija oli, niinkuin h�nelle sopikin, asettunut ihan keskelle
v�kijoukkoa.

Olipa siin� melu, niin ett'ei saanut selv�� mist��n. Kaikki puhuivat,
kaikki nauroivat; ja ulkona porstuassa alkoivat muutamat maltittomat
"vet��" jotakin laulua.

Mutta kun hetkiseksi syntyi v�h�n hiljaisuutta, k��ntyi suuri


punapartainen keski-ik�inen kalastaja, joka oli koko ajan pauhannut
kaikista kovimmin, naisiin ja muihin vieraihin matkustajiin p�in,
sanoen:

"Kuulkaas hyv� herrasv�ki -- ettek� tahdo kuulla pient� laivurijuttua?"

"Kyll�, kyll�, kertokaahan!" huusi nuori kirjailija perin onnellisena


ja hypp�si yl�s penkille, lyijykyn� valmiiksi suussa.

"Kyll�, kyll�, kyll�!" huusivat nuoret naisetkin ihastuksissaan ja


taputtivat k�si�ns�.

"Kertokaahan!" virkkoivat my�skin kaikki herrat yhteen ��neen. Mutta


harmaahattuinen herra nousi tuolille ja huusi kaikista kovimmin:

"Se on oikein, hyv�t yst�v�t! Mutta kertokaa vain joku oikein


kelvollinen vanha juttu, niin ei pid� puuttuman kielenkostuketta, hyv�t
yst�v�t!"

A. STRINDBERG.

Paavo ja Petter. -- Herra Pentin vaimo.

PAAVO JA PETTER.
I.

On kylm�n kolkko jouluy�, hiljainen kuin hauta, p��kaupungissa, kaikki


el�m� on kuin kuoliaaksi kylmettynyt, niin ett� tuulikin pysyy ihan
hievahtamatta, t�hdet vain v�lkkyv�t ja v�risev�t kuin pienet kynttil�t
ainoina el�m�n merkkein�. Yksin�inen y�vartija melkein juoksee kadulla,
ett'eiv�t jalat p��sisi paleltumaan; vanhain puutalojen nurkat
paukkavat, kun hirretkin kutistuvat kuivasta pakkasesta.

Ylh��ll� kauppias Paavo H�rningin asunnossa Drakatornin syrj�kadun


varrella on em�nt� jo noussut yl�s, mutta ei uskalla viel� tehd�
tulta kynttil��n eik� takkaan, sill� ei ole viel� soitettu. H�n
kuitenkin odottaa joka hetki kuulevansa pienen aamukellon ��nt�
kaupunginkirkosta, sill� h�n ik��nkuin tuntee ajan olevan nelj�n
seudussa ja koko perhe aikoo aamukirkkoon Spongaan, ja sit� ennenh�n
toki pit�� saada jotakin l�mmint� suuhunsa. H�n etsii haparoiden
pyh�vaatteensa, jotka iltasilla on asettanut tuolille, ja pukeutuu niin
hyvin kuin voi pime�ss�. Odotus kun kuitenkin rupee tuntumaan liian
pitk�lt� ja pimeys vaivaloiselta, sytytt�� h�n salalyhdin, luottaen
vartijan pit�v�n kunniassa joulurauhaa eik� tyhj�st� melua nostavan.
Niin puuhailee h�n ja kuljeksii mataloissa, pieniss� huoneissa.

Is�nt� nukkuu viel� puolella silm�ll� ja pikku Sven on kaukana unien


valtakunnassa, vaikka h�nell� p��n alusena onkin vain puuhevonen, ja
pit�� k�dess��n kimmoista pallia, Karen, joka k�vi rippikoulunsa viime
syksyn�, makaa verhon takana. H�n on ripustanut uuden samettimekkonsa
ja b��min-kristalliset helmens� s�ngyntolppaan. Joulupuu, oksissa
punaisia omenia ja Espanjan p�hkin�it�, tekee pitki� varjokuvia
kaikkialle, niin ett� puolih�m�r�ss� huone n�ytt�� oikein
kammottavalta.

Mutta em�nt� menee ky�kkiin ja her�tt�� Liisan penkilt�, ja h�n


hyp�ht�� yl�s kuin tuulisp�� ja sytytt�� kynttil�n rautaisessa
jalassaan, sill� h�n ei pelk��, kun on n�et hyv� tuttu y�vartija
Trullin kanssa, ja ky�kki sit� paitsi onkin pihan puolella.

Samassa jo em�nt� my�skin koputtaa luudanvarrella lakeen puotilas


Ollille, joka makaa ylh��ll� vinnikammarissa, ja Olli vastaa
saappaallaan, joka kolmesti jym�ht�� lattiaan hyv�n sanan sijasta.

Sitte menee em�nt� j�lleen makuuhuoneesen ja ompelee hakasen kiinni


is�n kovaksi t�rk�ttyyn ja siistiksi silitettyyn, poimukauluksiseen
pyh�paitaan; ottaa niin suuresta tammikaapista pikku Svenin punaiset
sukat ja tarkastelee niit� tulta vasten, parannellen sielt� t��lt�
jonkun katkeamaisillaan olevan silm�n. Jopa h�n her�tt�� Karenin, joka
pist�� pienet, �sken pestyt jalkansa olkitohveleihin, ja alkaa pukeutua
verhon takana, sill� asunto on t�ss� hyvin pieni. Silloin her�� Svenkin
ja h�nell� on punainen leima poskessa puuhevosesta. H�n alkaa heti
viskell� palloansa; se lent�� verhon taa ja tulee paikalla takaisin,
mutta sattuukin is�lle nen��n, niin ett� h�n her�� ja karkealla ��nell�
toivottaa hyv�� Jumalan rauhaa ja iloista joulua suuresta s�ngyst�ns�,
joka on kuin pieni eri huone.

Pikku veli aikoo juosta verhon taa katsomaan siskon joululahjoja, mutta
silloin huudahtaa sisko ja sanoo, ett� se ei k�y p�ins�, kun h�n juuri
pesee silmi��n.
Nyt soi jo kirkon kello, aamukirkkoon kutsuen, ja kaikki toivottavat
toisillensa Jumalan rauhaa. �iti sytytt�� haarakynttil�t suuressa
kammarissa, ja Sven tulee ulos ja istuutuu paitasillaan joulukuusen
alle, tahtoen uskotella itselleen ja muille olevansa mets�ss�, ja
yht'�kki� purasee h�n er��n omenan takapuolta, ett'ei n�et n�kyisi,
mutta omena py�rii rihmassaan ja �iti sattuu paraiksi tulemaan sis��n,
uhaten antaa koivurieskaa, ell'ei h�n heti mene pukeutumaan.

Liisa sytytt�� tulen lieteen, niin ett� liekki jyrisee savutorvissa, ja


panee maitopadan tulelle; em�nt� levitt�� liinan suurelle ruokap�yd�lle
asuinkammariin ja asettelee siihen maljoja, mutta is�nn�n paikalle
panee h�n kirkkaaksi puhdistetun hopeakannun; sitte koristelee h�n voin
pytyss�ns� ja leikkaa joululeip�� ja kinkkua, sill� onhan jotakin
sy�t�v�, ennenkuin l�hdet��n.

Olli on ollut jo hyv�n aikaa liikkeell� ja k�ynyt tallissa, saanut


rengin hereille ja sukinut rautiot; reki vedet��n ulos ja v�llyt
tomutetaan. Kohta on ajopelit jo kadulla ja Olli sytytt�� soihdut,
jotka valasevat huoneiden sein�t kuin tulipalo. J�ns l�j�ytt��
piiskalla, ilmoittaen hevosten olevan valjaissa ja rautioiden korskuvan
ja kuopivan kavioillaan, maltittomuutta osoitellen.

Sis�ll� huoneissa juoksennellaan p��llysvaatteita etsien; turkit ja


p��hineet, lappalaispieksut ja k�sineet saadaan tuota pikaa ylle, ja
Karen, joka ensinn� ehtii valmiiksi, saa menn� alas viem��n Ollille ja
J�nsille l�mmint� olutta. Kun is�nt� on t�ysiss� tamineissa, ottaa h�n
lasin l�mmint� Ranskan viini� ja l�htee. Em�nt� lukkoaa ovet ja tulee
j�ljest� Svenin ja Liisan kanssa, ja kaikki ovat ulkona kadulla.

Mahtava on reki, tilava kuin vene, kolmi-istuiminen. Esimm�isin�


istuvat is�nt� ja em�nt� ja pikku Sven, keskell� Karen ja Olli, takana
Liisa ja J�ns. Is�nt� asettuu viimeksi paikalleen, sill� ensin pit��
h�nen katsoa, ovatko hevoset ter�v�ss� keng�ss� ja p�itset ja valjaat
hyv�ss� kunnossa; sitte nousee h�n ja istahtaa, niin ett� reenkori
paukkaa. H�n tarttuu ohjaksiin ja kysyy viel� kerran, eik� mit��n ole
unohtunut, l�j�ytt�� piiskalla, katsahtaa yl�s vanhan puutalonsa
ikkunoihin ja antaa menn�. Ensin k�y matka Suurelle torille, jossa on
m��r� kokoutua: kaikki Tukholman porvarit, hyv�t yst�v�t, joilla vain
hevosta on. Ja siell� ne jo istuvatkin re'iss�ns�, lihavat oluenpanijat
ja laihat leipurit, ja koko tori on valoisana heid�n savuavista
soihduistansa. Hei vaan! Kulkuset hel�ht�v�t ja koko jono l�htee
liikkeelle m�ke� pitkin ja ulos kaupungin pohjoisesta portista.

"Mietiskelenp� t�ss�, mitenh�n veli Petter meid�t t�n� vuonna ottaa


vastaan!" sanoo is�nt� Paavo vaimollensa, kun on ehditty p��st�
s��nn�lliseen kulkuun.

"Kuinka niin sitte?" virkkaa em�nt� v�h�n levottomasti.

"Niinp�h�n vain, tietysti ei h�nell� ole syyt�, mutta luulenpa


ahdistaneeni h�nt� v�h�n liiaksi suolankaupassa viime kev��n�, ja siit�
asti h�n ei liene oikein hyvill��n, mik�li olen kuullut."

"No, vaikkapa tuo nyt niin olisikin, niin ei h�n toki sit� nytk��n
osoittane; ettep� te juuri varsin usein tapaa toisianne, ja vaikk'ette
olekaan oikeita velji�, niin niiksih�n te kuitenkin toisianne luette."
"Mutta Matti on hirve�n pitk�vihainen, ja jos jotakin selkkauksia
sattuu, niin tuskin Matin ja Karenin liitosta silloin mit��n tulee.
Saammepahan n�hd�!"

Pikku Sven laskeutuu reen pohjaan oljille ja pit�� ohjasten peri�,


luullen muka ajavansa. Puotilas Olli koettaa saada Karenia puhelemaan,
mutta h�nen ajatuksensa ovat toisaalla, niin ett'ei h�n vastaa mit��n.
Mutta Liisa antaa naapurinsa pist�� h�nen k�tens� suureen rukkaseensa
ja auttaa v�list� h�nt� soihdun pidossa, kun J�nsin nyrkki� rupee
palelemaan.

Matka sujuu pitkin Brunkebergin harjua ja alas j�rvelle, sen yli ja


edelleen Upsalan tiet�. Kohta alkavatkin puiden v�litse talviaamun
pime�ss� vilkkua tulet Solnan kirkosta. Siell� eroaa kauppias Paavo
muista porvareista, jotka pys�htyv�t sinne, sill� h�nen on l�hteminen
Vesteroosin tielle Spongaan p�in.

Kohta saa pikku Sven paljon ihmettelemist�, kun molemmin puolin tiet�
on niin monta suurta joulukuusta, jotka silloin t�ll�in v�l�ht�v�t
soihdun tulesta punaisiksi, mutta pian j�lleen peittyv�t pime�n syliin.
Sven on n�kevin��n tonttujen seisovan puiden takana kurkistelemassa
ja heiluttavan punaisia lakkejansa, mutta is� sanoo siell� olevan
vain punaista tulen valoa lentelem�ss�, sill� h�n on valistunut
kaupunkilainen eik� en�� usko tonttuja olevankaan. Svenist� n�ytt��
suuret joulupuut juoksevan reen rinnalla ja t�hdet tanssivan niiden
latvoilla, ja ne tanssivat t�n��n siit� ilosta, ett� Jesus-lapsi on
syntynyt, ja sen Sven kyll� k�sitt��.

Jo jymisee rautioin kavioiden alla, kun ajetaan sillan yli, mets�


harvenee, tasanko levi��, pikku m�ki� on siell� t��ll� koivikkoineen,
v�lk�ht��p� jostakin tuvan ikkunasta tulikin ja tuolla kiit�� soihtu
eteenp�in. Kaukana tasangon reunan l�hell� loistaa koint�hti suurena ja
kauniina, ja puotilas Olli kertoo Karenille juuri sen t�hden
johdattaneen paimenet Betlehemiin; mutta sen tiet�� Karen ennest��n,
sill� kaupungissa tiedet��n kaikki, vaan Olli onkin maalta.

Tie tekee viel� viimeisen polven ja lehdett�m�in lehmuksien pitk�in


varpujen v�litse n�kyy kirkko koko loistossaan. Kirkkom�ell� on
viskattu soihdut suureksi rovioksi, jonka ��ress� renkipojat
l�mmitteleiv�t, viety��n hevoset kirkolla oleviin talleihin.
Paavo-is�nt� l�j�ytt�� piiskalla ja ajaa karauttaa komeassa kaaressa
rovion ymp�ri ja antaa rautioiden tepastella ihmettelevien talonpoikain
edess�.

Kirkon portilla tavataan Petter ja h�nen vaimonsa sek� pitk� poikansa;


syleill��n toisiansa, toivotetaan hyv�� joulua ja kysell��n kuulumia.
Kun on puheltu niit� n�it�, soivat kellot jo toisen kerran ja kaikki
l�htev�t kirkkoon. Siell� on kylm� istua kuin j�rvess�, mutta eih�n se
tunnu, sill� hyv�ss� seurassa ei palele, ja muuten l�mmitteleid��n
saarnalla ja veisuulla; lapsilla on paljo katselemista monista
kynttil�ist�.

Ja kun aamukirkko vihdoin loppuu ja kaikki tulevat ulos kirkkom�elle,


ovat t�hdet jo sammuneet, mutta id�st� on taivas punaisenkellerv� kuin
kypsi kes�inen omena, ja nyt l�hdet��n ajaa karittelemaan veli Petterin
kotiin.

Kivenheiton p��ss� kirkosta on verotalollisen Petter Matsonin suuri


tupa leivin- ja vierashuoneineen ja makuuhuone ylh��ll� vinnill�.
Portin pieless� on puimaton otralyhde, johon varpuset jo ovat
asettuneet pit�m��n joulua. Oven pieliss� on kaksi kuusta, h�rm�st�
v�lkkyvin�. Petter asettuu ovelle ja toivottaa kasvatusvelje��n ja
k�ly��n ynn� muuta heid�n v�ke��n tervetulleiksi; astutaan tupaan ja
ruvetaan turkkeja p��stelem��n. Em�nt� on jo tullut edelt� kotiin ja
seisoo lieden luona olutta l�mmitt�m�ss�; Matti poika auttelee Karenia
riisuutumispuuhissa ja Sven vierittelekse jouluoljilla, joita on
lattialla kyyn�r�n paksulta.

Kauppias Paavo ja h�nen vaimonsa talutetaan yl�s p�yd�n sivupenkeille


istumaan sinisten ja punaisten verhojen alle, jotka kuvaavat Kristuksen
ratsastusta Jerusalemiin ja kolmea it�maan tiet�j��, mutta Petter itse
istuutuu p�yd�n p��h�n.

Pitk� p�yt� on muhkean n�k�inen, sill� siin� ei ole k�mmenenk��n alaa


tyhj�n�, vaan joka paikka on t�ynn� vateja ja maljoja. Se onkin
laitettu koko jouluksi; kaikki ruoka, mit� on talossa, on pantu esille.
Kokonainen sianp�� irvistelee punaiseksi maalatulta puuvadilta
sylttyjen, kielien, paistien ja muiden herkkujen keskelt�. Siin� on
suolakalaa ja kuivaa kalaa, voipyttyj� ja nisuleipi�, kakkuja ja
makeisia; hyv�nhajuisissa katajaisissa tuopeissa vaahtoista
jouluolutta.

Aamurusko valasee j��tyneit�, viheri�isi� pikku ikkunoita; ulkona


n�ytt�� niist� katsoessa olevan kaunis kes�, mutta sis�ll� levitt��
suuri pystyvalkea suloista l�mmint�.

Is�nt� ottaa linkkuveitsens�, leikkaa palasia joululeivist� ja levitt��


peukalollaan suuren voileiv�n, kehoittaen vieraitansa tekem��n samoin.

L�mpim�n oluen juotua alkaa harvapuheinen is� Petter keskustelun, sill�


Paavo on ollut v�h�n neuvoton, mist� oikeastaan piti aljettaman.

"Hyv� kelik� oli tulla kaupungista vai miten?"

"Mainion hyv�," vastaa Paavo. "Rautiot ovat my�skin aika vekarat


juoksemaan."

Mutta Petter ei suosi kaupungin rautioita eik� siis olekaan koskaan


n�kevin��n, kun Paavo komeasti ajaa niill� pihaan.

"Hyvink� k�vi ohran kauppa jouluksi?" jatkoi Petter.

"Huonosti maksetaan, sill� noille lemmon liivil�isille tuli hyv� vuosi


syksyll�."

"Ja sit� sin� heille et soisi! �l� moiti vuodentuloa, veli; et viel�
tied�, miten sinulle k�y."

Mit� enemmin vuohta haukutaan, sit� paremmin se menestyy.

"Mutta tottahan minunkin pit�� el��!"

"Kynn�, kuoki ja kylv�, niin saat niitt��!"

"Joko taas olemme siin� kiinni?"


"Niin, siin� me aina olemme! Pappi lukee kirkossa ja rukoilee Jumalalta
hyv�� vuotta, mutta kaupunkilainen nurisee, kun Jumala sen antaa! Hyi
semmoisia ihmisi� jotka hy�tyv�t toisten h�d�st�!"

Paavo olisi vastannut, mutta silloin rupesivat molemmat k�lykset


v�litt�m��n ja pyyt�m��n taivaan t�hden joulurauhaa.

Vastustajat olivat vaiti, mutta katselivat vihaisesti toisiinsa.

Matti ja Karen joivat samasta tuopista samalta laidalta ja molemmat


em�nn�t katsoivat hymyillen silm�kk�in.

"Annas t�nne suolamalja!" sanoi Petter ojentaen k�tens�. Matti ojensi


astiaa is�llens�, mutta kaatoi vahingossa p�yd�lle.

"Pitele tarkoin Jumalan lahjaa," torui Petter, "suola on hirmuisen


kallista."

Paavo tunsi piston, mutta oli vaiti. Em�nn�t keksiv�t uutta puheen
aihetta ja myrsky oli poistettu.

Sy�ty� l�ksiv�t Paavo ja Petter ulos saamaan raitista ilmaa ja


katselemaan peltoja ja karjaa. Ensin meniv�t he karjotalle.

"Mit� annat minulle t�st�?" kysyi Petter, vet�en sonnia h�nn�st�, niin
ett� se per�ytyi.

"Jos sen muutat harjaksi ja tuot kev��ll� kaupunkiin, niin saammepahan


sitte n�hd�."

"Eip� minun h�rk�ni kaupunkiin tule."

"Per�st� kuuluu," sanoi Paavo.

"Mit� kuuluu?" kysyi Petter, kallistaen p��t�ns�. "Kyll� min� teid�n


kujeenne tied�n, mutta vaikka sika saa k�rs�ns� aidanrakoon, ei silti
niin paikalla saparo ole toisella puolella."

"Per�st� kuuluu, per�st� kuuluu!"

Petter ei huolinut kysell� enemp��. He meniv�t tallin luo.

"Mit�s t�st� minulle annat?" kysyi Petter, nostaen mustan oriin


takajalkaa. "Kymmenen korttelia s��n kohdalta."

"Minun oikeanpuolinen rautioni on yksitoista ja vasempi kymmenen ja


puoli," sanoi Paavo.

Sit� Petter ei kuullut, vaan avasi oriin suun, n�ytt��kseen sen


kauneita hampaita.

"Oikeapa lammas tuo hevonen," sanoi Paavo. "Jos noin tekisit rautiolle,
et koskaan en�� kuulisi k�en ��nt�.

"Vertaisilleenhan kukin puhuu, sanoi myll�ri, kun sikaa puhutteli."

Keskustelu ei oikein ruvennut sujumaan. Katsottiin lampaita ja


porsaita, mutta Paavon sanat kuuluivat niin konstikkailta taikka
tulivat rautiot kirkon tallista ja h�iritsiv�t sopua. Vihdoin p��stiin
j�lleen ulkoilmaan ja l�hdettiin pelloille. Lumi esti antamasta mit��n
lausuntoa laihosta, mutta Petter n�ytti, miss� syyskylv� oli, mihin
kev��ll� aiottiin kylv�� ja mik� oli j��v� kesannoksi. Sitte oli
tunnusteltava puupinoa, miten kuiva se oli, ja olkin�rtett�, ett'ei se
ollut v�h��k��n m�d�nnyt, mettisi�, eik� niit� kylm�nyt pes�ss��n, ja
hanhia, eik� niill� ehk� ollut liian l�mmin asunnossaan.

Sill'aikaa ehtikin p�iv� puoleen ja kohta soitettiin


puolip�iv�-kirkkoon. Mentiin sinne uudestaan ja palattiin kotiin
sy�m��n. Ja ruokailtiin kolmekin tuntia ja pidettiin sitte h�m�r��.
Is�nn�t makasivat kumpikin penkill�ns� puoli unessa; em�nn�t, puhellen
kankaista ja leipomisesta, istuivat takan edess�, jossa juuri sen
verran hiilet hehkuivat, ett� huone pysyi h�m�r�n�, tulematta
kuitenkaan ihan pime�ksi. Matti ja Karen olivat istuutuneet arkille ja
kuiskailivat omia asioitaan. Puotilas Olli oli l�yt�nyt Liisan ja J�ns
talon piian; he istuivat lattialla arvoituksia ladellen, ja Sven
vaivasi miehen lailla p��t��n niiden selvittelemisell�.

Mutta takan hehku k�vi yh� himme�mm�ksi, keskustelut unisemmiksi.


Is�nn�t kuorsasivat kuin paarmat puutuopissa; em�nn�t torkkuivat, Matti
ja Karen siirtyiv�t likemm�ksi toisiansa; rengit ja piiat my�skin
vaikenivat, ja kohta oli koko talo p�iv�llisunen helmoissa.

Em�nt� her�si ensin ja silloin oli jo ihan pime�. H�n otti puhumalla
tulen liedest� ja sytytti kynttil�t. Is�nn�tkin her�siv�t v�hitellen,
ja kohta oli koko v�ki liikkeell�. Pojat, tyt�t ja em�nn�t istuutuivat
jouluoljille takan eteen p�hkin�it� sy�m��n ja satuja kertomaan. Is�nt�
Paavo toi esiin purakon Espanjan viini�, josta h�nen ja Petterin piti
saaman kielen voidetta keskustelun aikana. Pikarit t�ytettiin ja
juotiin ja Petter arveli viini� v�h�n liian imel�ksi h�nen laisellensa
miehelle.

Silloin Paavo ryhtyi rohkeasti pakisemaan ja selvittelem��n


sotkeutuneita keskustelun lankoja.

"No, veli Petter, eik�h�n nyt puhuttaisi v�h�n nuoristakin; jos tahdot,
niin sanopa vain."

"Saapihan puhua," sanoi Petter, "mutta min� olen aina arvellut, ett�
kun oikea Abraham tulee, niin tanssii Saara. No niin! Mit� annat sin�
pojasta?"

"Yht� paljon kuin sin� tyt�st�."

Petter raapi korvallistansa.

"Riippuu siit�, mimmoinen vuosi nyt tulee. Varustuksiin menee rahaa, ja


jos tulee huono vuosi, ei tule mit��n rahaa, eik� tuota tied�, mitenk�
k�y; lumi tuli syksyll� viljoille, kun maa oli viel� m�rk�."

"Ihan, ihan kuin minullakin," sanoi Paavo. "Annetaan sen asian sitte
olla syksyyn, ja kun me vanhat vain jaksamme panna yht� paljon
kumpikin, niin silloin olkoon menneeksi."

"Hyv�, hyv�! Ja nyt se asia j��k��n; poika ja tytt� saavat odottaa,


kunnes pelto t�hk�lle joutuu."
He istuivat juomaan, mutta nuoret olivat ty�nt�neet oljet l�j��n ja
asettuivat rinkileikkiin.

Paavo ja Petter istuivat hetkisen hiljaa katsellen leikki�. Vihdoin sai


Paavo rohkeutta viinist� ja hyvin h�nen alkoi mieli tehd� vilkkaampaa
sananvaihtoa; kyll�p� h�n tiesikin, mist� silloin oli aljettava.

"No, Petter, sin�," alkoi h�n, "tuletko sin� t�n� talvena ollenkaan
kaupunkiin?"

Petter irvisti kuin �k�inen koira, katsoa muljautti Paavoon, puhuiko


h�n totta vai mit�, ja sanoi:

"E-en, sit� min� toki en tee!"

"Yht�k� vihainen yh� viel�kin kaupungille kuin ennen, kymmenen vuotta


sitte? H�! Etk� sied� n�hd� sit� seitsem�n vanhan aidankaan l�pi?"

"Min� en huoli siit� lahjaksikaan, vaikka sen viskaisit minulle! Min�


en sit� ollenkaan tarvitse, mutta se ei el�isi minutta."

"Niin, sanopas muuta!"

"Enk� sanoisi! Lihaa ja heini� on minulla itsell�ni; olutta ja leip��


on my�skin, puita ja hirsi�, talo ja vaatetta. Mit� min� sitte sinulla
tekisin? Min� teen taloni, kynn�n peltoni, hakkaan halkoni; eukkoni
kehr�� langat, kutoo nutut, leipoo leiv�t ja panee oluet. Mit� teet
sin�? Otat veroa minun viljastani, mets�st�ni ja aitastani. Asetut
kivelle, joka on yht� paljas kuin t�m� k�mmeneni; et kynn� etk� kylv�,
mutta niit�t kuitenkin ja kokoot aittoihin. Sy�t minun leip��ni, juot
minun oluttani, poltat minun puitani ja kehr��t minun villojani. Istut
kuin laiska munkki ja otat kymmenyksi�; vaan mit� annat minulle
sijaan?"

"Kuulehan, maltahan!" �nkytti Paavo. "Etk� saa minulta suolaa?"

"Vai suolaa! Et sin� suolaa tee, ja ell'et olisi tunkeutunut ja


anastanut sen kauppaa, ett'emme tarvitsisi sinun v�lityst�si, niin et
saisi meit� nylke�k��n! Ja sokurisiko? Min� en tarvitse sinun
sokuriasi; minulla on mettisi�!

"Etk� saa minulta rautaa?"

"Vai rautaa! Mist�p� sin� sit� murtaisit? Katuojistako? H�!"

"Saathan minulta viini�."

"Miss� sit� kasvatat! Katoilla ehk�? H�!"

"Ent� hopeaa ja kultaa, minultahan niit� saat?"

"Mit� min� niill� tekisin, jos sinulla edes olisikaan niit�? Voinko
tehd� veitsen, auran, lapion, karhin tai loukun kullasta tai hopeasta?
Loruja! En min� huoli kuulla semmoista! Kaikkea joutavaa sin� vain
puuhaat, ja ell'ei olisi niin monta hullua, jotka ostavat sinun
rihkamiasi, niin kuolisitpa n�lk��n. Ajattelepas, jos kaikki
talonpojan moukat, joiksi te meit� sanotte, �kisti tulisivat j�lleen
j�rkeviksi, ett'eiv�t vaihtaisi viljaansa sinun rihkamiisi; mit�p�
silloin s�isit? H�!"

"S�isink�? Eip� sit� elet�k��n vain sy�d�kseen."

"Ei, mutta sy�m�tt� ei el�. Joka sy� toisen leip��, sill� on my�skin
varaa pit�� kilparatoja ja joutavia huvihuoneita, jossa oppii niin
paljon hyv�� muka; sill� on varaa painattaa kirjoja, joista saa tiet��,
ett� kaikki, mit� laiska tekee, on hyvin, ett� varastaminen on
kunniallista, kun vain ottaa keih��n k�teens� ja panee vaaterievun
seip��n nen��n ja menee toisten maahan ja sanoo: nyt on sota!"

"Aina sin� vain jauhat tuota vanhaa kilparataa! Itseh�n me siit�


maksamme kuninkaalle, niin tottahan sen saamme rauhassa pit��kin!"

"Vai itse maksatte! Kyll� tied�n, miten siin� k�vi. Kun se tehtiin,
piti kaupungin se maksaa; mutta te nuuruitte ja sanoitte aikoja
huonoiksi, kun talonpoika ei ostanut teid�n romujanne. Ja mit� sitte
teitte? Kyll� osasitte korottaa meilt� suolan hinnan! Kyll� sen muistan
ja mieless� pid�n, ja saat sen kuulla suusta suuhun. Niin sai
talonpoika maksaa teid�n kilparatanne ja muut huvittelunne, joita
teill� pit�� olla kaikenlaisia, kun olette asettuneet yhteen kuin
mettiset pes��n, ettek� saa n�hd� kuuta ettek� aurinkoa."

Viini alkoi jo vaikuttaa, ja Petter oli n�kevin��n silm�ins� edess� nuo


vihatut rautiot, kaupunkilaisturhuuden ilmeiset esikuvat.

"Ja vaikk'ei sinulla ole yht��n enemp�� heini�, kuin minun


leuallanikaan niit� kasvaa, on sinulla kuitenkin varaa el�tt�� kaksi
rautiota, sinulla; ja mit� sy�v�t ne? Sokuria ja suoloja ehk�? H�!
Taikka rusinoita ja manteleja? Ja mit� tekev�t sinun rautiosi?
Vet�v�tk� auraa vai hirsi�? tai muuta kuormaa? Ei, siihen ne eiv�t
kelpaa! Kyll� min� tied�n, mit� ne vet�v�t, mutta en sano, mutta kyll�
tied�n, ett'eiv�t kadut ole pitemm�t minun naurismaatani! Niin, heill�
on kyll� varaa, noilla laiskoilla! Minulla on, tontti ollen, halu hyv�
ruveta laiskaksi! Kuules eukko, eik� sinunkin mielesi tee ruveta
laiskaksi, niin saamme punaiset rautiot, joiden p��lle puetaan
harsokangasta ja valjaihin pannaan hopeanapit. Eukko, ruvetaanko
laiskoiksi, niin saamme ajaa sinisess� reess� piikain ja renkien kanssa
ja pist�� keng�t majavannahka-pussiin ja maata p�iv�llisunemme
samettimyssyt p��ss� ja juoda Espanjan viini� sokurin kanssa! Hei,
eukko, tule pois, ruvetaan laiskoiksi!"

Paavo vihastui.

"Luulenpa Espanjan viinin kyll�kin maistuvan, vaikk'et sit� itse ole


kasvattanut etk� tehnyt," sanoi h�n.

Petter tunsi kuulleensa jotakin rumaa, mutta ajatus oli h�nell� niin
sekaisin, ett'ei kohta �lynnyt, mit� se oli.

"Viinik�, sanoit! Kuulepas, min� luulen, ett� rupeat kopeilemaan.


Muista, ett� ken pit�� suunsa kiinni, sen selk� s�ilyy; Jos toinen
niist�� nen��ns� silkkiliinaan, toinen m�elle vain, niin voivat he
kuitenkin sy�d� samasta maljasta. Ja vaikka pidet��nkin r�yhykaulusta
ja muita koruja, niin siet��p� kuitenkin olla suulta kohtelias! On
parempaakin n�hty ja tanssia voi pienemm�nkin kepin kuin korennon
mukaan! -- Mit� sin� viinist� lorusit? Olenko min� sinun suutasi
tarkastellut? Etk� luule minulla olevan juomaa itsell�ni? Luulenpa,
ett� lempo vei viinisi! Tulepas ulos, niin saat koetella!"

Petter viskasi lasistaan viime tilkan kauas ja nousi yl�s, menn�kseen


ulos. Em�nn�t pid�ttiv�t Paavon paikoillaan, pyyt�en, ett'ei h�nen nyt
mill��n ehdolla pit�nyt menem�n ulos. Petter kyll� oli kohta leppyv�
eik� joulurauhaa sopinut h�irit�. H�n oli kateellinen eik� olisi
siet�nyt kenenk��n muun olevan miss��n arvossa. Paavo tahtoi heti
l�hte� kotiin kaupunkiin, mutta leppyi v�hitellen ja rupesi leikkiin
sill'aikaa, kun Petter oli ulkona j��hdytteleim�ss�.

Kohta kuului koputusta ikkunaan ja v�h�n ajan p��st� oveen, ja kun se


avattiin, tuli sis��n Petter lammasnahkapuvussa ja hyppeli joulupukkina
ymp�ri tuvan, niin ett� oljet lenteliv�t ja tuvassa olijat nousivat
pakoon penkeille ja p�ydille; ilo oli ylimmill��n. Sy�tiin ja juotiin
rauhassa ja ilossa, kunnes y� tuli ja ruvettiin levolle.

Joulupyhien kuluttua l�ksi Paavo v�kinens� kotiin ja silloin olivat


Matti ja Karen kihloissa. H��t oli pidett�v� seuraavana syksyn�, jos
Petterille tuli hyv� vuosi ja Paavolla kauppa menestyi. Niin alkoi uusi
vuosi, tuoden nuorille uutta toivoa ja vanhoille uusia puuhia.

II.

Ensi lumen tultua marraskuussa valjasti Petter mustan oriinsa reen


eteen ja otti Matin mukaansa kaupunkiin sopimaan h�ist�. Vuosi oli
tullut parempi, kuin oli osattu toivoakaan, niin ett� Petter voi antaa
my�t�j�isiksi melkoisen summan. Keli oli hyv� maantiell� ja Petter
hyv�ll� tuulella, vaikka kyll� v�h�n levoton, kun nyt oli matka tuonne
kaupunkiin, jossa h�n ei ollut k�ynyt kymmeneen vuoteen, ja
silloiseltakin matkaltaan muisti h�n viel� koko joukon onnettomuuksia.
Sent�hden ei Mattiakaan ollut koskaan laskettu sinne, niin ett� h�n nyt
oli ensi kertaa matkalla n�kem��n niin paljoja ihmeit�, joita
kaupungissa k�yneet talonpojat olivat h�nelle kuvailleet paraan
taitonsa mukaan, ett� kaikki oli h�nest� ollut kuin satua.

Ripe�sti sujui matka, sill� orit oli hyv�nlainen juoksija; kohta


kuultiin Pohjoissillan jymisev�n hevon kavioin alla. Matti ihan
huumautui kaikesta, mit� n�ki. Semmoisia taloja, suuria kuin vuoret, ja
niin tihe�ss�!

"Ajatelkaahan vain," sanoi h�n, "miten hyvi� naapuruksia he ovat, ja me


maalla tuskin voimme pysy� rauhassa nelj�nneksenk��n p��ss�. Ja noin
paljo kirkkoja; miten jumalisia he ovat! Ja raastupa keskell� kyl��;
sielt�h�n saa oikeutta hakea koko p�iv�n!"

Mutta Petter irvisti vain eik� vastannut mit��n.

Saavuttiin tulliportille, joka kohteliaasti avattiin ja suljettiin,


niin ett'ei tarvinnut nousta pois reest�. Matista se oli hyvin kaunis
tapa; h�n n�et tiesi kokemuksesta, miten kiusallista monien porttien
avaaminen oli; mutta Petter l�j�ytti orittansa piiskalla, ett� se l�ksi
rivakasti juoksemaan, sill� pitih�n kyl��n toki tulla ihmisiksi.

Vaan silloin syntyi takana huuto ja vastaan tulla lenn�tti kaksi


sotamiest�, aseet ojossa, ja kolmas tarttui hevosen suupieleen ja
pys�ytti reen.
"Aiotko paeta, perhanan talonpoika-moukka!" tiuskasi portinvartia,
ehditty�ns� reen luo.

"Paetako?" kysyi Petter n�yr�sti, muistaen �kisti muinaiset


onnettomuutensa.

"Suu kiinni ja tule vain t�nne!" Ja orit talutettiin porttituvalle,


jossa matkamiehet saivat odotella puolisen tuntia, ennenkuin reki oli
kaikin puolin tarkastettu ja heid�n nimens� muistiin kirjoitettu.
Vihdoin p��stettiin heid�t menem��n, mutta kovasti heid�n ei pit�nyt
ajaman.

Kun he p��siv�t Sep�nkadulle, alkoivat jalakset kivi� hangata, sill�


lumi oli poissa. Orit veti kaikin voimin, mutta jalka jalalta vain
matka kulki, eiv�tk� ajajat voineet ymm�rt��, mitenk� reki oli niin
raskas. Petter l�i hepoa, mutta se veti vain ihan suorana ja hokit
iskiv�t tulta kivist�.

Matti istui katsellen korkeita talorivej� ja ihmetellen kaikkia


merkillisi� esineit�, mit� riippui talojen seinill�. Miss� oli
hevosenkenki� ja vaununpy�ri�, miss� kaikenlaisia soittimia, miss�
vaatteita, harniskoita ja pyssyj�, leipuri oli ripustanut ulos
rinkelin, nikkari p�yd�n, teurastaja lampaan! Heill� oli varmaankin
niin ahdasta sis�ll�, sanoi h�n is�lleen; mutta silloin tuli takaap�in
lumipallo ja nakkasi h�nelt� lakin pois p��st�.

Petter ja Matti katsahtivat taap�in ja n�kiv�t koko takapuolen reke� ja


ja jalakset t�ynn� poikia.

"Laittautukaapa pois siit�!" sanoi Petter.

Pojat n�yttiv�t vain kielt��n. Silloin nosti h�n piiskansa ja l�i


sivalsi poikajoukkoon, mutta niin taitamattomasti, ett� siiman latva
sattui silm��n er��lle leipurinpojalle, jolla oli astia leip�si�
k�sivarrella. Poika pudotti kannettavansa ja alkoi hirve�sti huutaa.
Samassa tulvasi siihen v�ke� ja joku suuttunut sepp� nousi rekeen ja
l�i Petteri� vasten naamaa, niin ett� silmiss� auringot vilkkuivat.

"Vai ly�t sin� poikaa, talonpojan t�llikk�!" tiuskasi h�n.

Matti aikoi ruveta v�litt�j�ksi ja antaa takaisin sep�lle koron kanssa,


mutta ihmiset pitiv�t sep�n puolta. Tappelu kiihtyi ja Matti ja Petter
olivat jo saaneet aika l�ylyn, kun vihdoin kaupungin vartijoita saapui
h�lin��n. Pauhu lakkasi, molempain rauhanh�iritsij�in nimet
kirjoitettiin muistiin ja k�skettiin heid�n saapumaan raastupaan.

"Onpa t��ll� pahempi kuin vihollisen maassa", sanoi Petter, "kun t��ll�
ei saa puolustautuakaan."

"Mit� sinulla sitte t��ll� oli tekemist�, h�rj�najaja", sanoi sepp�.

"Min� vain ajan sinulle leip��, ett'et kuole n�lk��n", vastasi Petter.

"Kuulkaahan tuota lemmon moukkaa!" sanoi sepp�. "Ei niill� ole h�py�
niin yht��n, noilla lannanluojilla, kun tulevat ihmisten ilmoille!
Mutta kyll� heid�n pit�� viel� tiet�m�n!"

Orit p��stettiin liikkeelle; koko takapuoli reke� t�ynn� poikia, jotka


olivat siihen istahtaneet toinen toiseensa kiinni kuin varikset raadon
p��lle, t�ytyi hevon ponnistella yl�m�keen.

"Oikeinpa on ihme ja kumma", sanoi Matti, "ett� pojannassakoiden pit��


saamaan ajaa ilmaiseksi."

"Niin, se on kaupunginlaki se, n�etk�s", mutisi Petter.

"Mutta maanlaki ei anna semmoista oikeutta."

"Maanlailla ei t��ll� ole mit��n sanomista."

Niin saapuivat he suurelle torille. Petter pys�ytti ja nousi pois


reest�. Pojat murisivat, kun eiv�t saaneet ajaa etemm�ksi, mutta Petter
pyysi n�yrimm�sti armoa. H�n etsi jotakin, mihin voisi sitoa kiinni
hevosensa siksi aikaa, kun meni kyselem��n velje�ns� Paavoa, jonka
asuntoa h�n ei muistanut. Viimein n�ki h�n keskell� toria patsaan,
johon oli ly�tyn� paljo renkaita, ja se oli h�nest� hyvin mukava.
Siihen sitoi Petter oriinsa katsojain pilkatessa ja lasketellessa
sukkeluuksia, joita h�n ei ymm�rt�nyt.

Sen tehty��n k��ntyi h�n v�himmin irvistelevien puoleen ja kysyi


kauppias Paavoa. Mutta kauppias Paavoja oli ainakin puoli sataa ja yht�
monta kauppias Petteri�, niin ett� oli mahdoton selkoa saada.

Petterill� ja Matilla alkoi jo olla n�lk�, jonkat�hden he l�ksiv�t


kapakkaa etsim��n; ainahan tuon nyt ehti tiedustella Paavon asunnon,
h�n kun oli niin suuri kauppias.

K�velless��n ja harhaillessaan joutuivat he Rautatorille. Siell� oli


hevosmarkkinat ja paljo katsottavaa.

"Katsoppas vain!" huudahti Matti. "Totta tosiaan, rautiot ovat tuolla!"

Petterin silm�t suurenivat. Ne olivat todellakin veli Paavon rautiot,


jotka h�nt� olivat aina niin pahasti harmittaneet. Synnillinen halu
saada ne her�si h�ness� ja hintaa kysyttiin. Kyll� se oli runsaaksi
pantu, mutta mitenk� olikaan h�nen syd�mmens� iloitseva, jos sai niill�
ajaa veljens� portille ja sitte huutaa ajajalle: riisu rautiot! vie
rautiot talliin! anna kauroja rautioille! Ja miten suuriksi oli
talonpoikien silm�t repe�v�t, kun h�n kotiin palasi niill� ajaen ja
musta orit irrallisena j�ljess�.

H�n l�i k�tt� ja tuli iloiseksi. Lupasi noutaa ne p�ivemm�ll�. Kauppa


vahvistettiin ruoalla ja oluella Rautatorin kapakassa ja
hevoskauppiaalta saatiin kuulla kasvatusveljenkin asunto: seitsem�s
poikkikatu vasemmalla puolella Saksanm�est� lukien.

Petter ja Matti alkoivat lukea pitkin L�ntist� Pitk��katua, mutta eiv�t


p��sseet puolitiehenk��n seitsem��, kun heid�n t�ytyi seisattua
kurkistelemaan puotien ikkunoista kaikkia outoja esineit�, mit� oli
n�ht�v�n�. Muutenkin oli kadulla kovin ahdasta ja vaikeata p��st� l�pi,
niin ett� he poksahtelivat vastaan sek� astujille ett� ajajille ja
saivat sys�yksi� milloin selk��n, milloin rintaan. Niin oli heid�n ihan
mahdoton pit�� mieless� katujen lukua, vaan oli k��ntyminen takaisin
Rautatorille ja alkaminen uudestaan.

Muutamia kertoja sill� lailla astuttuaan alkoivat he tuntea v�symyst�


ja janoa, jonkat�hden meniv�t kapakkaan. Mutta ulos tullessaan eiv�t he
en�� oikein tienneet, mik� oli oikea puoli, mik� vasen; sit� paitsi oli
jo p�iv�kin h�m�rtynyt.

Silloin johtui Petterille mieleen oma oriinsa, joka ei koko p�iv��n


ollut saanut ruokaa eik� juomaa; paljon kysellen p��siv�t he Suurelle
torille. Mutta oriin ja reen sijassa, jotka olivat kadonneet, odotteli
siin� kaksi kaupunginpalvelijaa, jotka, kirjoitettuaan muistiin heid�n
nimens�, ottivat heid�t kiinni kauluksesta ja kuljettivat y�ksi
s�ili��n vankilaan.

Petter aikoi puolustaa vapauttansa tuota, kuten h�n sanoi, v�kivaltaa


vastaan, mutta h�net kaadettiin maahan ja k�det k�ytettiin selj�n taa.
Sitte pyysi h�n selityst�, mutta se luvattiin antaa h�nelle seuraavana
p�iv�n� ja niin ett� tuntui.

Molemmat vangit vietiin pitk��n, holvikattoiseen huoneesen raastuvan


alle, joka jo oli t�ynn� kaiken-ik�isi� ja -laatuisia ihmisi�.
Pienoinen lyhti levitti niukkaa valoa vangituille, jotka istuivat tai
makasivat penkeill� sein'vieriss�. Eiv�t he viel� koskaan ennen olleet
n�hneet senn�k�isi� ihmisi� eik� siin� tilassa. Heid�n vaatteensa
olivat repaleina, kasvot kuihtuneet ja liikkeet hurjat. Mutta vaikka he
olivatkin niin kurjat ja n�yryytetyt, yksi puoli heiss� kuitenkin
kaikissa oli yhteinen, yl�nkatse ja suuttumus viimeksi tulleita
kohtaan. Haukkumisia alkoi kuulua ja kaikki renkuttivat turmeltuneella
kielell� kaikenmoista pilkkaa, kuin talonpoika vain suunsakin avasi.

"Ottakaa tuoli ja k�yk�� istumaan, talonpojat!" huusi er�s


puolijuopunut kantaja tulijoille.

Kun Matti, mit��n pahaa aavistamatta, yst�v�llisesti kiitti ja alkoi


katsella tarjottua kalua, jota ei lainkaan ollut, purskahtivat kaikki
vankilan asukkaat nauraa hohottamaan.

Kantaja, joka melkoisten ruumiinvoimainsa ja liukkaan kielens� t�hden


oli itsens� valinnut puheenjohtajaksi, alkoi tuomarin tapaisella
��nell� tutkia �sken tulleita.

"No, mit� te, talonpojat, olette tehneet, kun olette saaneet kunnian
p��st� t�h�n korkeasukuiseen seuraan?"

"Me emme ole tehneet niin mit��n", vastasi Matti, huolimatta is�ns�
viittauksista, jotka kehoittivat olemaan vaiti.

"Ihan niinkuin mekin", sanoi kantaja. "Mutta me emme teek��n mit��n,


niin se on meid�n oikeutemme, vaan te, talonpojat, te olette luodut
tekem��n ty�t�! Mutta te ette tee ty�t�! V�h�n raavitte vain maanpintaa
kev�tpuolla, viskaatte siihen muutamia kourallisia ohraa ja sitte vain
katsotte, miten se kasvaa. Onko se ty�ntekoa? Ja sitte tulee kes�: te
tanssimalla toimitatte hein�t latoon ja juotte huvin lis�ksi! Ja sitte
tulee syksy: silloin te painaudutte s�nkyyn ja nukutte koko talven. Ja
se muka on ty�ntekoa! Jospa istuisitte Elfsborgilla kive� hakkaamassa,
niin tiet�isitte, milt� ty� tuntuu!"

"Jos mielesi kateellinen on, niin rupea talonpojaksi", virkkoi Petter.

"Min�k� talonpojaksi? Oh, hyi; ennen sitte rupeaisin py�veliksi tai


y�vartijaksi! Kateelliseksiko sin� sanoit? Olenko min� kade? Voiko sit�
kukaan sanoa? -- Tied�ttek�, mink�t�hden min� t��ll� nyt istun? Saatte
kuulla, niin sitte voitte sanoa, olenko kade vai en!"

"No, sanopa sitte!" vastasi Petter. "Sanohan toki!"

"Sanonko sen sinulle, talonpoika! Hih, sinua ohras�kkinesi! Sinun syysi


se on, sanon min�, ett� min� istun t��ll�! Tunnetko kauppias Paavo
H�rningin, sin�? Et, vai et; mist�p� h�net tuntisit. No, h�nell� oli
ohrankauppa. Ja kun h�n viime kev��n� uskoi er�st� talonpojan-lurjusta,
joka sanoi tulevan huonon viljavuoden, jopa kadonkin, niin osti h�n
kaikki, mit� vain sai, niin ett� aitat olivat t�ynn�. Mutta sitte tuli
talonpoika ja valehteli tulleenkin hyv�n vuoden, ja viljan hinta
huononi, niin ett� Paavo joutui pulaan, sai my�d� rautiot ja laittaa
pois palvelijat. Niin j�in min� paikatta ja toimiskelin, mit� voin, ja
istun nyt t�ss�. Kas kaikki se on noiden talonpojanlurjusten kujeita!"

Matin silm�t olivat melkoisesti suurenneet ja Petter pahastui.

"Ik�v�� minusta kuulla, mit� sanoit", virkkoi Petter, "mutta ei se


minun vikani ole, jos Jumala vuoden antaa."

"�l� l�rp�t�k��n! En min� sit� kuulla tahdo kuuden kuivan puusein�n


sis�ll�! Eik� se ole sinun vikasi, ett'et ole tyytyv�inen, vaan
viljelet niin tuhottomasti viljaa, ett� kauppias joutuu pulaan? Sinun
pit�� tyyty� siihen, mit� sinulla on, niin saavat muutkin el��. Minua
todellakin haluttaa antaa sinulle selk��n v�h�n, kun oikein asiaa
ajattelen. Enk� anna h�nelle v�h�n selk��n? H�! Mit� sanotte?"

Seuran ajatukset olivat v�h�n ristiriitaiset. Suutarins�lli vastusti


ehdotusta, kun oli huomannut leiv�n huojistuvan, milloin talonpojille
tuli paljo viljaa. Rihkamakauppiaan saksalaisella puotilaalla ei ollut
mit��n vihaa hyvi� vuosia vastaan, sill� silloin talonpojat niin
halukkaasti ostelivat h�nen romuansa. Soittaja, jolla oli apina
olkap��ll�, ei puolestaan vastustellut talonpojalle selk�saunan
antamista, koska heill� ei koskaan ollut antaa �yri�k��n, mutta hyvi�
vuosia vastaan h�nell� ei ollut muistuttamista, sill� silloin oli
vilkasta markkinoilla. Teurastaja mielell��n suostui pieks�m��n
talonpoikaa, sill� kun he saivat paljon eloa, pitiv�t he h�rk�ns� kovin
kalliina. Puunkauppias ei tahtonut ly�d� ket��n ihmist�, mutta kun
talonpoika sai viljaa, tuli h�n niin ylpe�ksi, ett'ei huolinut hakata
puita; toista oli katovuosina: silloin sai sy�d� lihaa joka p�iv�,
eiv�tk� puut maksaneet juuri mit��n. Suutarikin muutti entisen
lausuntonsa puunkauppiaan sanain johdosta, sill� h�nkin oli huomannut
nahkan huojistuvan, kun talonpojan t�ytyi teurastaa karjaansa.
Rihkamakauppias peruutti sanansa, sill� kaupunkilaiset, h�nen
varsinaiset ostajansa, ostivat yht� hyvin hyvin� kuin huonoinakin
vuosina, sill� he aina korvasivat vahinkonsa toisella tavalla.

Kantaja ei saanut mit��n selv�� niin monista ristiriitaisista


ajatuksista, mutta omasta puolestaan h�n arveli, ett� talonpojan piti
kuitenkin saaman turkkiinsa perusaatteen t�hden, eik� selk�sauna ollut
koskaan tehnyt pahaa. Mutta kun h�n hoiperrellen l�hestyi Petteri�
panemaan tuomiota toimeen, l�i h�net heti maahan Matti, joka oli v�liin
astunut. Kantaja olikin oikeastaan halunnut laskea raskaan p��ns�
lepoon ja k�ytti nyt tilaisuutta hyv�kseen, j��den makaamaan. Kell��n
muulla kun ei ollut halua k�yd� samaa kokemaan, syntyi kohta
t�ydellinen hiljaisuus huoneessa.
Petter ja Matti riisuivat turkkinsa ja laittoivat tilan niin hyvin,
kuin voivat, ja asettuivat levolle.

"Ihanhan t��ll� on kuin vihollisen seassa", sanoi Petter, kun rauhaan


p��siv�t, "ja kuitenkin pit�isi n�m� olla maanmiehi�. Mutta tottapahan
huomenna tapahtuu oikeus."

Matti ei en�� ollenkaan luottanut kaupunginlakiin eik� sen oikeuteen,


vaan oli hyvin pahoillansa. H�n rukoili tapansa mukaan iltarukouksensa
kovalla ��nell�, rukoili is�n ja �itin ja morsiamen puolesta, pyysi
Jumalaa heit� suojelemaan tulelta, tulipalolta ja kaikilta vaaroilta,
rukoili hyv�� vuotta ja hyv�� esivaltaa ja viimeksi Jumalan suojelusta
kaikille ihmisille, sek� hyville ett� pahoille.

Se outo tapaus sai taaskin hereille riitaisia mietteit� n�iss�


kuulijoissa, jotka jo ammoin olivat hylj�nneet moiset joutavuudet.
Teurastaja sanoi ulkokultaisuudeksi tuota vihollisten edest�
rukoilemista, sill� vihollistahan vastaan oli jokaisen velvollisuus
puolustautua. Suutarin mielest� oli hyv�n vuoden rukous sama kuin
kanssaihmistens� perikadon toivominen, ja h�n valasi ajatustansa
�skeisell� kauppiaan onnettomuudella. Soittaja arveli, ett'ei sovi
rukoilla esivallan edest�, sill� seh�n se rakenteli vankiloita, jotka
olivat vain kalliit, vaikka ihan tarpeettomat; h�n ei ollenkaan voinut
k�sitt��, mit� vankiloilla tehtiin, kun vapaus on kuitenkin ihmisen
riist�m�t�n oikeus ja suurin hyv�. H�nell� ja h�nen apinallaan ei ollut
koskaan ollut mit��n asuntoa, ja he menestyiv�t vallan hyvin, kun vain
saivat olla vapaina. Puunkauppias ei katsonut olevan soveliasta pyyt��
Jumalaa sekautumaan palonsammutuslaitokseen, koska vartijoille kerran
maksettiin niin runsas palkka; luulikin muuten talonpoikien lorunneen
tuosta vain sent�hden, ett� h�n oli puunkauppias ja oli hyvill��n, jos
aina oli tuli liedess�; piti sit� paitsi esivaltaa ihan tarpeettomana,
sill� ell'eiv�t ihmiset pit�neet huolta omista asioistaan ja itsest��n,
niin saivathan j�tt�� pit�m�tt�; esivalta vain sekautui toisten toimiin
ja tekoihin.

Petter ja Matti kun olivat v�syksiss� p�iv�n vaivoista ja huolista,


nukkuivat he pian kesken moista keskustelua, ja kohta koko seurakin.
V�h�n ajan per�st� kuului vain nukkuvien huokauksia ja henk�yksi�.
Mutta apinaa ei nukuttanut; se hyp�hti k�velylle, etsi kaikki taskut,
mihin suinkin p��si, l�yt��kseen edes jonkun leip�palan, vaan turha
vaiva; sitte se kopeloi oljet ja tukisti er�st� nukkujaa, joka siit�
unissaan huusi ja nukkui j�lleen; kiipesi yl�s ja sammutti lyhdin;
alkoi pelj�t� pime�ss� ja etsi soittimen, josta rupesi ��ni�
v��ntelem��n, vaan sai is�nn�lt�ns� korvapuustin; silloin n�ytti
h�ness� uusi ajatus her��v�n; h�n etsi juopuneen kantajan; puri irti
kaikki napit h�nen nutustansa, viskeli ne ilmaan, niin ett� putoilivat
nukkujain p��lle. Kun rapina ja siit� hetkiseksi syntynyt levottomuus
asettui, alkoi apina repi� kantajan nuttua kapeiksi viilekkeiksi ja
keri ne ker�lle. Sen hyvin valmiiksi saatuaan laskeutui h�n polvilleen
ja pani k�tens� ristiin, niinkuin oli n�hnyt talonpojan tekev�n, asetti
sitte ker�n p��ns� alle ja vihdoinkin nukkui.

Petterin ja Matin her�tess� seuraavana aamuna oli vartija jo valmis


viem��n heit� yl�s oikeussaliin. Matti luotti lujasti oikeuteen, mutta
Petter sit� kovasti ep�ili. Tuomarilla, jonka eteen saavuttiin, oli
hyvin kiire, niin ett� h�n vain luki tuomion Spongan Petterille, jota
syytettiin 1:ksi ett� h�n oli koettanut paeta kaupunginportilla
tarkastuksesta, 2:ksi ett� h�n oli ly�nyt poikaa ja 3:ksi ett� h�n oli
sitonut hevosensa Suurella torilla kaakkipuuhun; josta kaikesta oli
sakkoa. Petter pyysi saada selitt�� asiaansa; tuomari k�ski h�nen
olemaan vaiti, sill� ei omassa asiassa saanut puhua. Petter kysyi, kuka
sitte puhua sai, vaan h�net vain talutettiin ulos, jossa h�nen oli
suoritettava sakkonsa.

"T�m' on kaupunginlakia, n�etk�s!" sanoi h�n Matille, kun oli kunnialla


p��sty ulos ja heille hevonen annettu rekineen. "Mutta nyt menn��nkin
kotiin. Rautioita noutamaan saatamme l�hett�� toiste; veli Paavo saa
odottaa ja sin� my�skin, rakas Matti. Pianhan vuosi kuluu, kun ollaan
nuori!"

Matti pyysi saada k�yd� edes Karenia tervehtim�ss�, mutta Petter oli
taipumaton; ja kotiin l�hdettiin. P��sty� ulos kaupungin portista,
katsahti Petter taaksensa ja puristi nyrkki�.

"�h�, sin�", sanoi h�n, "jos min� en�� astun t�nne jalkaani, niin lempo
minut perik��n. Jos teill� on minulle asiaa, niin tulkaa meille."

V�h�n matkan p��ss� Solnan tiell� tuli Petter �kisti hyvin uteliaaksi,
istui ja kurkisteli hevosensa p��n sivutse eteenp�in.

"No totta tosiaan, luulenpa n�kev�ni n�kyj� keskell� p�iv��! Kuulepas,


Matti, n�etk� sin� mit��n punaista tuolla edell�p�in?"'

Matti my�skin n�ki punaista, ja kun is� v�h�n n�ytteli ruoskaa oriille,
saatiin pian kiinni hevoskauppias, joka turhaan oli odotellut
ostajaansa.

Nyt tehtiin kauppa ja ylpe�n� kuin itse kauppias Paavo valjasti Petter
rautionsa reen eteen ja sitoi oman oriinsa j�ljest� juoksemaan. Sitte
ajettiin aika huimasti kotiin, ja kun pihaan saavuttiin, seisoi em�nt�
porstuan ovella ja luuli langon kaupungista tulevan, mutta kun kuuli,
mitenk� oikein oli, pahastui h�n ja arveli:

"Enk� m� jo sulle sanonut, ett� kun vain p��set kaupunkiin, rupeat


kohta ylv�stelem��n."

Mutta Petter oli niin iloinen, kun oli j�lleen kotona ett'ei kuunnellut
em�nn�n muistutuksia ollenkaan; rautiot tekiv�t h�net viel�
iloisemmaksi ja ajatus, ett� Paavo nyt oli saanut v�h�n nen�llens�,
saattoi h�net oikein hyv�lle tuulelle, niin ett� h�n, rautioita talliin
taluttaesssaan itseksens� pititteli: sen h�n sai, kun porsasta potkasi:

Vaan Matti ei iloinen ollut, sill� vuosi on pitk� aika, ja h�n tiesi,
ett� kun asiat kerran rupeaa sotkeutumaan, niin sotkeutuu ihan
kokonaan.

III.

Sin� jouluna ei Paavo tullut Spongaan vaikka Petter oli luvannut noutaa
h�net rautioilla; h�nell� oli niin paljo puuhaa, h�nell�.

Tuli sitte kev�t ja vilja kasvoi kauniina pelloilla. Vaan syksymm�ll�


rupesi korjuun aikana satamaan ja satoi y�t p�iv�t, niin ett� jyv�t
alkoivat it�� t�hkiss�, olki m�t�ni ja tuli t�ydellinen kato.
Petterin t�ytyi l�hett�� rautiot kaupunkiin ja my�d�. Mutta v�h�p�
siit�kin apua oli, sill� kun h�nell� ei ollut olkia, t�ytyi h�nen my�d�
muutamia raavaitakin. Renkip� toikin h�rj�t takaisin kaupungista, sill�
niiden hinta siell� oli niin huono, koska kaikki, joille kato oli
tullut, olivat l�hett�neet h�rk�ns� kaupaksi. Silloin Petter alkoi
k�yd� levottomaksi, sill� h�n odotteli Paavoa maalle Mikonp�iv�ksi. H�n
sent�hden ajatti h�rj�t Dannemoraan, jossa tiesi niist� saatavan
paremman hinnan.

Tuli Mikonp�iv� eli 29 p�iv� syyskuuta. Em�nt� seisoi lieden luona


makkaroita keitt�m�ss�. Matti oli vierashuoneessa pukeutumassa
pyh�vaatteihin. Petter juoksenteli levottomasti milloin ulos milloin
takaisin sis��n ja milloin maantielle katsomaan, eik� jo renki kohta
tuo rahoja, sill� t�n��n oli Paavo tuleva ja silloin summan oleman
p�yd�ll�. H�n oli n�hnyt joitakuita vastoink�ymisen merkkej� viime
vuonna, niin ett� h�n h�m�r�sti aavisti t�m�n p�iv�n ei tulevan
iloiseksi.

Oli kirkas syysaamu, mutta pohjatuuli puhalteli, ett� toisella puolella


tuntui l�mmint�, toisella kylm��, samaa tuntui Petterin ruumiissakin.
H�n ihan varmaan tunsi mieless��n rengin saaneen h�rj�t my�dyksi, mutta
levoton h�n kuitenkin oli h�nen viipymisest�ns�. H�n toivoi Paavon
tulevan, ett� vihdoinkin saisi asia loppuun, mutta samalla pelk�si
h�nen tuloansa. Sent�hden h�n k�veli edestakaisin tiell�: tirkisteli
pohjasta p�in renki�, tirkisteli etel�st� Paavoa; milloin pohjatuuli
puhui selk��n, milloin rintaan.

Viimein kuulee h�n, miten vaunut kaukana etel�n puolella jymisev�t


sillalla ja sitte on v�h�n aikaa hiljaa. Petter seisoi ihan
hievahtamatta, katsoa tuijottaen kaupunkiin p�in; pani k�den silmiens�
p��lle varjoksi ja t�hysteli. Se, mit� h�n pelk�si, tuli. Sen t�ytyi
nyt selvit�. Kaksi punaista hevosenp��t� kohosi n�kyviin ja niiden
takaa rupesi kohta n�kym��n liikkuva huoneenkatto. Paavo se siin� ajoi
molemmilla rautioilla ja vaunuilla. H�nell�k� oli vaunut! Ne h�n oli
ansainnut toisten katovuonna; n�lj�nh�t� oli h�nelle toimittanut
takaisin entiset rautiot.

Petter olisi mielell��n mennyt tupaan piiloon uunin taa, mutta Paavo ja
h�nen v�kens� olivat jo huomanneet h�net ja huiskuttivat h�nelle
k�sineit�ns�. Petter nosti lakkia ja oli irvist�vin��n auringolle.
Matti juoksi ulos ja avasi vaununovet. Em�nt� seisoi tapansa mukaan
porstuan ovella ja alkoi niiailla, kun n�ki vaunut.

P��stiin siit� tupaan, jossa em�nt� jo oli varustanut sy�t�v�� ja


juotavaa vieraille. Paavo puheli kelist� ja viimeisest� sodasta ja
Petter selitteli kirkonkymmenyksi�, mutta em�nn�ll� oli hoidettavana
makkarakattilansa ja lampaansa ja Matilla Kareninsa, niin ett'ei tullut
puhetta ollenkaan kadosta, rautioista tai mist��n, joka olisi voinut
rauhaa h�irit�.

Sy�ty� meniv�t miehet ulos; mutta Petterill� ei lainkaan ollut halua


n�ytell� karjottaa eik� vilja-aittoja; Paavo ei my�sk��n huolinut puhua
rautioista. Vihdoin tuli puheiksi tuokin toinen asia, jota Petter
enimmin pelk�si. Paavo sanoi:

"No, Petter, oletko nyt valmis panemaan puolestasi? Lapset ik�vystyv�t


ja aika vain kuluu."
Petter katsahti pohjaan p�in, ik��nkuin olisi vastausta sielt� etsinyt.

"Tottahan nyt olet meill� p�iv�llisell�", sanoi h�n, "ehdimmep�h�n


siit� sitte puhua."

"Ehk� et nyt voikaan panna lautaan?" sanoi Paavo. "Se olisi vahinko,
sill� nyt on tarjouksia useampiakin!"

"Min�k� en panna p�yt��n? Ohoh! Minun rahani ei niin pian ruostu kuin
muiden, ja vaikk'en katovuosista rikastu, niin enp� toki k�yhdyk��n.
Toinen toistansa auttaa."

"Ehk� sitte, veli, olet hyv� ja panet n�k�s�lle summan, sill� minun
pit�� joutua p�iv�lliselle kotiin."

Petter tuli v�h�n levottomaksi.

"P�iv�llisen j�lkeen", vastasi h�n tyynesti. "Kun on n�in kauan


odotettu, niin voipihan toki v�h�n nyt viel�kin odotella, eik� minun
luullakseni sinulla mit��n hengenh�t�� ole."

Samassa kuului hevosen kopinaa pohjasta p�in. Petter s�ps�hti ja


tarkasteli. Siell� ratsasti renki ilman h�rki�; siisp� rahat olivat
k�siss�. H�n kohta tuli p�yhke�mm�ksi ja sanoi;

"Mutta jos niin on, ett' olet pulassa, niin saathan tuota samalla
apuakin!"

Renki saapui likemm�ksi, mutta ei ollut yksin. H�nen vieress�ns�


ratsasti aseellinen mies, pit�en k�dess��n nuoran p��t�, jonka toinen
p�� oli solmittu rengin k�sien ymp�ri.

Hevoset juoksivat esiin tien liassa ja seisattuivat.

Petter mykistyi.

"Kuulkaapas te siell�!" huusi asemies. "Verotalollinen Petter on


l�hett�nyt renkins� luvattomille markkinoille. Mit�s siihen vastaat?"

"Miss� minun h�rk�ni ovat?" kysyi Petter.

"Menetetyt!" vastasi asemies. "Toisesta kerrasta sakkoa 400 markkaa,


kolmannesta kuolema."

"Kuka sen lain s��si?"

"Kuningas tietysti."

"Ennen me itse s��simme lakimme! Milloinka luovuimme siit� oikeudesta?"

"Kun neuvoskunta ja herrat luopuivat."

"Heit� ei koskaan ole k�sketty antamaan kuninkaalle lupaa varastaa


meid�n h�rki�mme."

"Punnitse herran t�hden sanojasi, Petter!" varoitti Paavo.

"Vaiti, sin�!" sanoi Petter. "Sin� ja sinun kaltaisesi juuri istutte


kaupungissa kirjoittamassa lakeja omaksi eduksenne. N�in se tapahtuu!
Kuningas tarvitsee rahaa kilparatoihin ja kunniaportteihin; silloin
ottaa h�n kauppiaan kukkarosta, ja kauppias ottaa takaisin
talonpojalta. Kuka minua est�� my�m�st� tavaraani, miss� tahdon?"

"Laki!" vastasi asemies. "Mutta �l� siin� seiso ja pauhaa, talonpoika,


vaan p��st� irti renkisi ja toimita hevosilleni ruokaa!"

Petter kiukustui. H�n juoksi tupaan kuin mielet�n, otti uuninkoukun ja


huuhtasi sill� p�yd�lt� lattiaan vadit ja pytyt, s�rki ikkunat, ajoi
ulos kaikki, rikkoi penkit ja p�yd�t; milloin h�n hypp�si uunille,
milloin orsille, ja pauhasi koko ajan, niin ett� vaahto alkoi suusta
valua; h�n pureksi lasinpalasia, mursi rikki tinatalrikit ja potki
voipyttyj� ja tuoppeja ymp�ri lattiaa. Sitte asettui h�n oveen
seisomaan ja huusi:

"Pois te, sen rosvot! Ennen maailmassa oli laki oikeutena, vaan nyt on
v��ryys lakina? Varkaat kirjoittavat lakia rehellisille ihmisille ja
nyt varastetaan lain nojalla! Sin�, sen rihkamoitsija, joka et tee niin
mit��n, vaan sy�t minun leip��ni, tied�tk� sin�, ett� siis olet minun
leiv�ss�ni? Minulla olisi oikeus antaa sinulle selk��n, sill� kotikurin
alle sin� kuulut! Sin�, varkaiden k�tyri, kuninkaan virkamies, mit�
sin� teet leip�si edest�? Kirjoitat muistiin, niin! Min� teen ty�t� ja
sin� kirjoitat muistiin. Sit� te teette kaikki! Kaikki te kirjoitatte
ja peijaatte! Jos ajan tiell� tai k�yn istumaan, sidon kiinni hevoseni,
puolustan omaani, ly�n jotakin lurjusta, kaikki te kirjoitatte
muistiin, ja kaikesta min� saan maksaa. Hyv� Jumala ja kaikki pyh�t
suojelkoon j�rkeni! Ja ota nyt rautiosi ja akkav�kesi ja mene matkaasi,
Paavo! Ja jos tulet minun maalleni, niin muista, mist� ja millaisena
minut l�yd�t! Osta sin� itsellesi v�vy kaupungista, jos saat tyt�n
ty�nnetyksi jollekin hyv�lle yst�v�llesi! Jos olette saaneet minut
k�nt�lleni, niin en min� t�h�n j�� m�t�nem��n, niinkuin akka sanoi
kaaduttuansa kirkkomaalle. Ja siihen min� sanon amen ja Jumalalle
olkoon kiitos kaikesta hyv�st� ja pahasta!"

Mutta Paavo ja h�nen joukkonsa olivat jo laittautuneet talliin ja


valjastaneet hevosensa. Portista ajaessa sanoi Paavo:

"Petter raukka, kun tuli hulluksi!"

Paavo ja Petter eiv�t koskaan en�� tavanneet toisiansa. Matti ei


koskaan saanut Karenia, eik� sit� kukaan voinut auttaa, koska se kerran
niin oli asetettu; muuttaa muuksi sit� ei kukaan ihminen voinut ja
muuttamatta se taitaa olla viel�kin.

HERRA PENTIN VAIMO.

"Rakkausko? Himoa vain tietysti!" vastasi nuori kreivi vanhalle


opettajallensa ja ohjaajallensa, kun molemmat istuivat alhaalla
laivankojussa ja keskustelulla kuluttivat aikaa odotellessaan
Elfsnabbenin luona tuulta, p��st�ksens� l�htem��n Pragin yliopistoon.

"Ei, nuori herra!" sanoi maisteri Frans Olavinpoika, "Kyll� se on


jotakin muuta ja korkeampaa, sill� sit� ei viel� t�h�n asti ole ylev�
jumaluusoppi eik� syv�llinen viisaustiede osannut sanoa. Meid�n liian
viisas aikamme uskoo liian v�h�n, mutta se tulee vain siit�, ett� ennen
uskottiin liian paljon. Min� olin mukana t�m�n aikakauden alussa ja
revin yhdess� muiden kanssa vanhoja, kunnianarvoisia rakennuksia,
vanhoja, rappeutuneita kopeuden ja omanvoiton-pyynn�n temppelej�,
lehti� pyhist� kirjoista ja kuvia kirkon seinist�; olin mukana
sulkemassa luostareja ja karkoittamassa vanhaa uskontoa. Mutta, herra,
on asioita, jotka repim�tt�kin t�ytyy j�tt��. -- Nyt olisi minun siis
puhuminen Amorista eli rakkaudesta, tulesta, joka palaa koskaan
sammumatta, jos se on oikealla pohjalla, mutta sammuu hyvinkin pian,
jos v��r�lle pohjalle sattuu, voipa vihaksikin muuttua, jos oikein
hullusti k�y."

"Milloinka se sitte oikealla pohjalla on? Usein ei sit� ainakaan


n�ht�ne!" virkkoi kreivi, asettuen mukavammin istumaan.

"Usein tai harvoin, samapa se; mutta rakkaus on kuin taivaan salama
tullessaan, k�y yli kaiken tahtomme ja j�rkemme, mutta eri lailla se
eri ihmisiss� on, ja sen mukaan se el�� tai kuolee. Sill� ihmisill� on
t�ss� synnynn�st��n asti eri luonteita niinkuin linnuillakin ja muilla
el�imill�. Muutamat ovat kuin metsot ja teyrit, jotka pit�v�t koko
parven kultasia kuin turkkilainen. Miksik� niin on, sit� emme tied�,
vaan niin se on, ja se on heid�n luontonsa. Toiset linnut valitsevat
puolison joka vuodeksi ja sitte vaihtavat. Mutta muutamat ovat hyv�t
kuin kyyhkyset ja el�v�t koko ik�ns� yhdess�, ja kun toinen heist�
kuolee, ei toinenkaan tahtoisi el��."

"Oletko sin� sitte milloinkaan n�hnyt kyyhkysi� ihmislasten joukossa?"


kysyi kreivi ep�ilev�isesti.

"Olen min� n�hnyt paljonkin ja kyyhkysi� my�skin, herra."

"Jotkako eiv�t koskaan tapelleet?"

"Kyll�, kyll� ne hyvinkin tappelivat, kun pes� k�vi ahtaaksi eik� ruoka
oikein tahtonut riitt��, mutta yht� hyv�t yst�v�t he silt� olivat, ja
se se juuri on rakkaus. Onhan yksi vesilintu, meriteyri, joista
puolisot aina liikkuvat kahden kesken; jos niist� ampuu toisen, ei
toinen pakoon l�hde, vaan tulee ammutun luo, h�nkin ammuttavaksi, ja
sent�hden sanotaan meriteyri� tyhmimm�ksi kaikista linnuista."

"Se on vain leikin aikana, se, s� vanha narri!"

"Ei, nuori herra, vaan koko vuodet p��st�ns�. Kev��ll�h�n niiden leikin
aika on, mutta talvellakin, jolloin ovat yksikseen, pojat kun jo ovat
l�hteneet omille teilleen, silloinkin ne aina pysyv�t yhdess�, sy�v�t
yhdess�, pyyt�v�t ruokaansa yhdess� ja nukkuvat yhdess�. Se ei ole
leikki� se, vaan rakkautta, ja kun sit� suloista tunnetta voi olla
j�rjett�mill� el�imill�, miksik� sit� ei olisi ihmisell�?"

"Kyll�h�n olen kuullut, ett� sit� on ihmisell�kin, mutta se haihtunee


h�iden j�lkeen."

"Himo haihtuu, mutta silloin vasta rakkaus alkaa."

"Yst�vyytt� se vain on, jos sit� on ollenkaan."

"Ihan niin, armollinen herra, mutta eri sukupuolisten ihmisten yst�vyys


on juuri rakkaus. Mutta siin� asiassa on hyvin monta puolta. Jos
tahdotte, niin kerron tapauksen, jonka itse n�in ja josta voitte oppia
paljon. Se tapahtui minun nuoruudessani, nelj�kymment� vuotta sitte,
mutta muistan kuitenkin jokaisen pikku seikankin, kuin kaikki olisi
ollut eilen. Saanko kertoa sen?"

"Kerro vain, maisteri! Aika on niin pitk� t�ss� vastatuulta maatessa.


Mutta hanki ensin tulta ja viini�, sill� arvattavasti ei sinun
historiasi yksin voi pit�� minua valveilla.

"Mahdollisesti, herra, ei teit�; minua se on pit�nyt valveilla liiankin


monta y�t�", vastasi Frans ja l�ksi hankkimaan, mit� oli pyydetty.

Kun maisteri palasi ja kumpikin sai paikoilleen asettuneeksi, alkoi


maisteri:

"T�mm�inen on historia herra Pentin vaimosta:

"H�n oli syntynyt aatelisista vanhemmista t�m�n vuosisadan alulla.


Kasvatus oli ankara, ja vanhempien kuoltua pani holhoja h�net
luostariin. Siell� h�n osoitti kiihkoista uskonnollista intoa, ruoski
itse��n perjantaina ja paastosi jokaisena v�h�nkin huomattavana pyh�n�.
Sittemmin tuli h�nen tilansa yh� huonommaksi ja h�n v�list� koetti
n�lj�ll� kuolettaa itse��n, koska h�nen mielest��n kristityn
velvollisuus oli kuolettaa lihansa ja el�� Jumalan luona Kristuksessa.

"Niin sattui kaksi tapausta, jotka tulivat k��nnekohdiksi h�nen


el�m�ss�ns�.

"H�nen holhojansa karkasi maasta h�vitetty��n h�nen omaisuutensa.


Silloin luostarin johtokunta muutti k�yt�ksens� h�nt� kohtaan, sill�
luostari oli vain maallinen laitos, joka ei ollenkaan huolinut avata
porttejansa murheellisille ja kurjille. Sen huomattuaan alkoi tytt�nen
ep�ill�. Ep�ilys oli silloisen ajan tauti ja kovasti se tytt��n
tarttuikin. H�nen kumppaninsa eiv�t uskoneet mit��n ja hyvinp� niukka
se oli h�nen esimiestens�kin usko.

"Er��n� p�iv�n� l�hetettiin h�net luostarista jonkun sairaan luo.


Tiell�, kauniilla yksin�isell� mets�tiell� tuli h�nelle vastaan ritari,
nuori, voimakas ja kaunis. Tytt� seisattui ja katsoi h�nt� kuin jotakin
ilmestyst�; sep� olikin ensim�inen mies, jonka nyt n�ki viiteen
vuoteen, siit� asti kun tyt�st� neidoksi oli vaurastunut. Ritari
pys�ytti hevosensa, tervehti ja ratsasti edelleen.

"T�st� p�iv�st� asti h�nt� luostari alkoi inhottaa ja el�m� vieh�tt��.


Kaunis el�m� viekoitteli h�nt� pois Kristuksesta, niinkuin siihen
aikaan yleinen usko oli, ja h�n joutui ahdistukseen ja vietti enimm�n
aikansa kuritushuoneessa.

"Muutamana p�iv�n� h�nelle talonvartija salaa toi kirjeen ritarilta.


Ritari asui toisella puolen j�rve�, niin ett� neitonen voi n�hd� h�nen
komean kartanonsa oman rangaistushuoneensa ikkunasta. Kirjeenvaihto
jatkui.

"Heikkoja huhuja alkoi liikkua, ett� suuri muutos oli tapahtumaisillaan


kirkon hallituksessa ja ett� luostaritkin suljettaisiin ja
luostarilaiset p��stett�isiin lupauksistaan.
"Silloin her�si toivo tyt�n mieless� ja h�n samalla sai tiedon, ett�
valasta p��st�minen oli mahdollinen. Mutta silloinpa h�n ei my�sk��n
en�� voinut luottaa valan pyhyyteen, niin ett� kaikki siteet kerrassaan
katkesivat. H�n uskoi nyt vain omien mielitekojensa ijankaikkista
oikeutta eik� mit��n yhteiskunnan tai kirkon lakeja.

"Vihdoin petti h�net kavala luostarisisar; kirjeenvaihto tuli ilmi ja


tytt� tuomittiin ankaraan ruumiinrangaistukseen. Mutta toisin oli
sallimus m��r�nnyt. Juuri sin� p�iv�n�, jolloin rangaistus oli
k�rsitt�v�, saapui kuninkaalta ja s��dyilt� k�sky, ett� luostari oli
suljettava. K�skyn tuoja ei ollut kukaan muu kuin ritari, h�nen
ritarinsa. Ja h�n avasi tyt�lle luostarin portit, tarjoten kaikille sen
asujamille vapauden, vaan h�nelle oman itsens�.

"T�h�n loppuu ensim�inen taival h�nen el�m�ns� tiell�."

"Ensim�inenk�?" kysyi kreivi, maistellen pikarista. "Eik� tarina lopu


siihen? Saivathan he toisensa."

"Ei, herra, tarinat siihen kyll� loppuvat, mutta todellisuudessa se


siit� vasta alkaa. Ja min� muistan h�iden j�lkeisen p�iv�n; min�h�n
heid�t vihinkin ja olin sitte heid�n kotipappinsa. Aamiaisp�yt� oli
valmisna ja he tulivat morsiuskammarista niin loistavina, kuin olisi
koko maailma tanssinut vain heid�n t�htens� ja aurinko loistanut
taivaalta yksist��n heille. Ritarin mieli oli t�ynn� rohkeaa
elinvoimaa, niin ett� h�n luuli jaksavansa kantaa vaikka koko maailman
hartioillaan, ja kaikki h�nen ajatuksensa ja toimensa tarkoittivat vain
el�m�n tekemist� heille niin hyv�ksi ja suloiseksi kuin mahdollista.
Rouva oli my�skin niin onnellinen, ett'ei tahtonut sy�d� eik� juoda,
vaan unhottaa ihan, ett� syntist� maailmaa oli olemassakaan.

"No niin! Rouvalla oli omat mietteens�, s�ilyneet vanhasta ajasta,


jolloin taivas oli kaikki, vaan maa ei mit��n; herra puolestaan oli
uuden ajan lapsi, joka tiesi, ett� on el�minen maan p��ll�, ett� sitte
vasta kuoltua taivaasen p��sisi."

"Ja siit�k� syntyi selkkauksia?" virkkoi kreivi.

"Niin selkkauksia juuri, kuten sanotte. Muistan varsin hyvin, mitenk�


herra aamiaisp�yd�ss� s�i, niinkuin n�lk�inen mies sy�pi, ja rouva
istui vain h�nt� katsellen mutta kun rouva puheli linnunlaulusta,
puheli herra vasikanpaistista! Ja sitte herra sattui n�kem��n, mitenk�
rouva oli edellisen� iltana heitt�nyt vaatteitansa ruokahuoneesen
tuoleille ja muistutti h�nt�, ett� piti noudattaa j�rjestyst� talossa."

"Se tietysti vei p�in m�ntyyn, vai miten?"

"Eip�: se niin vaarallista ollut. Mutta pilvi nousi rouvan auringon


eteen; h�n tunsi juopia avautuvan heid�n v�lillens�. Mutta h�n ei ollut
niit� n�kevin��n, vaan ummisti silm�ns�, niinkuin vuoristoissa
kiipeilij�, p��st�kseen n�kem�st� rotkoja. Nousipa sitte toinen pilvi.
Herralla oli raskaita, salaisia ajatuksia, sill� h�nen elonsa oli
kuhilaissa ja toimeentulo riippui niiden talteen saamisesta. H�n tahtoi
l�hte� rouvansa luota pellolle, mutta rouva pyysi h�nt� olemaan kotona
eik� nyt t�n�p�iv�n� puhumaan mullasta."

"Mullastako? Miten tyhm�!"


"No, no! H�n oli niin kasvatettu, luostari se oli h�net opettanut
halveksimaan Jumalan luotua luontoa. Herra j�i kotiin ja ehdotti, ett�
l�hdett�isiin mets�st�m��n, ja rouva suostui ilolla ehdotukseen."

"Teurastamaan! Se olisi ollut sopivampi sana!"

"Niin, aika oli semmoinen, herra; kullakin ajalla on ollut omat


ajatuksensa. Mutta nousipa viel� uusi pilvi, sill� se p�iv� ei ollut
mik��n onnen p�iv� nuorelle ritarille. Kuninkaan vouti tuli vieraiksi
ja pyysi saada puhua kahden kesken herran kanssa. Ritari suostui ja sai
kuulla, ett� h�n uuden lain mukaan menett�� ritarisuutensa ja
aatelisuutensa, ell'ei suorita ratsupalvelusta, joka on jo viisi vuotta
r�stin�. Ritari ei silloin juuri voinut maksaa, mutta vouti lupasi
hankkia h�nelle vuodeksi rahalainan, josta talo oli kiinnitett�v�. Niin
oli se asia selvill�. Mutta sitte joutui puheiksi, pitik� h�nen tuosta
asiasta virkkaman mit��n vaimollensa. H�n kutsui minut neuvonantajaksi.
Minua s��litti nuori rouva, ett� h�net noin heti piti her�tett�m�n
onnen ja autuuden unelmistansa, ja min� varomattomuudessani neuvoin,
ett� oli parasta j�tt�� h�nelle ilmoittamatta talon tila vuoden loppuun
asti."

"Ja siin� teitkin oikein. Mit� naisten tarvitsee sekautua


raha-asioihin. Siit� olisi vain tullut itkua ja valitusta, niin ett'ei
miesparka olisi saanut yht��n rauhaa."

"Ei, herra, siin� min� tein ihan v��rin, sill� oikeassa avioliitossa
pit�� miehen ja vaimon t�ydellisesti luottaman toisiinsa ja oleman
kaikin puolin yksi.

"Ja mit� nyt seurasi. Niin, he t�n� vuonna vierastuivat toisistansa.


Rouva eli ruusutarhassaan ja herra pellolla. Herralla oli asioita,
joita h�nen t�ytyi salata vaimoltansa, ja h�n teki ty�t� kuin hevonen,
voimatta ottaa vaimoaan neuvonantajaksi. Kumpikin eliv�t he omaa
el�m��ns� itsekseen. Kun he sattuivat yhteen, t�ytyi herran
teeskennell� olevansa iloinen; niin muuttui koko heid�n el�m�ns�
valheeksi. Vihdoin herra v�syi ja tuli umpimieliseksi; samoin
rouvakin."

"Ja silloinko oli rakkaus lopussa?"

"Ei, herra, se olisi voinut loppua, mutta oikea rakkaus kest��


pahempiakin koetuksia. He yh� rakastivat toisiansa, niinkuin oli
uusissa pulmissa n�kyv�.

"Heille syntyi lapsi. Ja silloin alkoi uusi taival rouvan el�m�n


tiell�. Herran l�sn�olon kaipaus v�heni, sill� menih�n h�nen koko
aikansa lapsen hoitelemiseen, ja mies tunsi itsens� vapaammaksi, kun ei
h�nen hellyytens� osoituksia niin lakkaamatta tarvittu. Rouva antautui
heti koko voimallaan uusiin toimiinsa, joita h�nelle tuli; h�n valvoi
y�t ja p�iv�t, eik� hetkeksik��n tahtonut p��st�� lasta k�sist�ns�.
Todellisuus ja el�m� pikku oloineen n�yttiv�t ensin hurmaavan h�nen
tyhj�� sieluansa, jopa h�n alkoi tuntea huviakin puhelemisesta miehens�
kanssa pelloista ja kynt�misist�.

"Mutta eih�n sit� kauan voinut kest��. Kasvatus on takanamme kuin


rikkaruohon siemen, joka voi olla maan povessa k�tk�ss� vuoden tai
kaksi, mutta odottelee vain soveliasta aikaa, noustakseen j�lleen
n�kyviin; eik� vanhoja puita hevill� ruveta uudestaan istuttamaan.
Rouva katsahti kerran peiliin ja huomasi tulleensa kalpeaksi, laihaksi
ja rumaksi, huomasi kukoistusaikansa loppuneen. Silloin h�ness� her�si
naisellisuus, se puoli t�st� salaper�isest� olennosta, joka juuri on
nainen; ja sen mukana kehittyi halu olla kaunis, miellytt��, tuntea
hallitsevansa kauneudellaan. Nyt h�n ei en�� niin innolla eik�
yksinomaan puuhaillut lapsen hoidossa kuin ennen, vaan huolellisemmin
hoiteli omaa itse�ns�.

"Mies sen muutoksen ilolla huomasi; sill� kummalista todellakin, kun


h�n n�ki vaimonsa innon lapsen ja talouden hoidossa, tuli h�n ensin
iloiseksi, mutta kun sitte n�ki syd�mmens� ruhtinattaren
huolimattomassa puvussa, kalpeana ja kurjana, silloin karvasteli h�nen
syd�nt�ns� ja h�n ik�v�i vieh�tt�v��, keve�t� olentoa, joka istui
ikkunan luona kaihoten ja odotellen miehens� tuloa ja jonka jalkain
juuressa h�n niin mielell��n istui. Niin kummallinen se ihmissyd�n on
ja niin paljo vanhaa hapatusta oli t�m�nkin herran syd�mmess� vanhasta
ritariajasta, jolloin nainen ei ollut muuta kuin ulkonaisen ihailun
esine ja kumppani.

"Mutta nyt tuli muutakin. Herra oli v�h�n v�synyt ja eksynyt


omituisiin, v�h�n v�linpit�m�tt�miin tapoihin vaimonsa sairauden
aikana. H�n k�vi huoneissa hattu p��ss�, s�i jollakin p�yd�n kulmalla
eik� aina pit�nyt niin tarkkaa huolta puvustansa. Vaan kun rouva alkoi
palata entiseen el�m��n, ei herra muistanutkaan seurata mukana,
muuttaa tapojansa. Vaimo, ollen mielelt��n sairas, luuli noita
ep�kohteliaisuuksia rakkauden puutteeksi, ja onnettomuus satutti juuri
niin, ett� rouva sai k�siins� n�enn�isi� todistuksia miehens�
ik�vystymisest� h�neen.

"Se oli todellakin onnettomuuden p�iv�! Vuosi l�hestyi loppuansa ja


silloin oli suuri velka suoritettava. Laiho kasvoi kauniina, mutta
vaikkapa siit� saisikin niin paljon, kuin syyt� oli toivoa, ei j��nn�s
kuitenkaan olisi riitt�nyt kaikkiin tarpeihin. Ritarin t�ytyi keksi�
toisia keinoja, ja h�n keksikin. H�n hakkuutti parasta nikkarin
tarvepuuta talon ymp�rilt�, mutta vahingossa liian l�helt� kartanoa,
niin ett� muiden puiden mukana kaatui my�skin kaunis lehmus, joka
eritt�in oli ilahuttanut rouvaa mutta herra ei tiennyt sit� rouvan
erityiseksi lehmukseksi eik� h�n siis sit� my�sk��n tahallaan
hakkuuttanut.

"Rouva oli ollut kipe�n� pari viikkoa. P��sty��n jalkeelle ja tultuaan


saliin huomasi h�n heti lehmuksen olevan poissa ja luuli sen
tapahtuneen vain mielipahaksi h�nelle. Samalla h�n my�skin huomasi
ruusupensaansa kuivaneen, Sill� ei kell��n ollut suuressa elonkorjuun
kiireess� aikaa niit� muistaa. H�n sen kuitenkin ymm�rsi uudeksi
vihamielisyydeksi h�nt� kohtaan ja l�hetti heti kaikki talon rengit
vett� noutamaan.

"Nyt sattui viel� uusi tapaus, joka joudutti onnettomuuden puhkeamista.


Vouti oli tullut kartanoon odottelemaan laihon korjuuta. H�n sattumalta
tuli rouvaa tervehtim��n kun rouva oli tehnyt nuo kaksi keksint��. He
tuntevat toisensa lapsuuden yst�viksi, ja tutunomaiset keskustelut
vieh�tt�v�t ja huvittavat rouvaa. H�n alkoi vertailla miest�ns�
voutiin, eik� sen vertailun p��t�s olenkaan ollut herran eduksi. Sill�
rouva unhotti ett� h�nenkin miehens� olisi tuommoisella vierailun
hetkell� ollut yht� kohtelias ja ett� vouti saattoi jokap�iv�isiss�
oloissa olla yht� ep�kohtelias.
"Kaikki oli siis valmiina vastaiselle purkaukselle, kun herra palasi
kotiin. Vouti oli mennyt pois, j�tt�en rouvan yksikseen ajatuksinensa.
Kun herra astuu sis��n, on h�n iloinen ensinn�kin siit�, ett� n�kee
vaimonsa jo olevan liikkeell�, ja toisekseen my�skin pitk�llisest�
poudasta, joka lupaili hyv�� ilmaa elonkorjuulle; sill� nyt olivat
h�nen peltonsa kaikki niitetyt, ett� oli j�lell� vain vet�minen
latoihin. Vaimoa, h�nell� kun py�ri p��ss� raskaita ajatuksia, tuo
miehens� ilo loukkasi, ja nyt paukahteli kummaltakin puolelta. Rouva
kysyi lehmusta; herra vastasi hakkuuttaneensa sen, kun tarvitsi
nikkarinpuuta; rouva kysyi, miksi h�n oli hakkuuttanut juuri sen
lehmuksen, joka oli varjostanut h�nen huonettansa; herra ei sanonut
hakkuuttaneensa eritt�in sit�, vaan yhdess� kaikkien muiden kanssa.
Sitte tuli ruusujuttu. Herra ei sanonut koskaan sitoutuneensa pit�m��n
huolta niiden kastelemisesta. Silloin rouva, voimatta vastata mit��n
entiseen juttuun, huomasi miehell��n olevan p��llyssaappaat jalassa ja
huomautti heti siit�. Mies tunnusti rikoksensa ja koetti sit� parantaa
siin� paikallansa, mutta silloin suuttui vaimo moisesta
halveksimisesta. Kovia sanoja lausuttiin ja vaimo syytti miest�ns�
kylmyydest� ja rakkauden puutteesta. Ritari vastasi melkein n�in:

"'Min� en rakasta sinua en��, sanot sin�, sent�hden ett� min� teen
ty�t� sinun hyv�ksesi enk� istu lavertelemassa sinun koruompeluksesi
luona; min� en rakasta sinua, koska minulla on n�lk�, milloin en
pitk��n aikaan ole saanut ruokaa; min� en sinua rakasta, koska en muuta
saappaita, vaikka vain silm�nr�p�ykseksi pist�ydyn huoneihin; min� en
sinua rakasta, sanot sin�! Jospa tiet�isit, miten suuresti min� todella
sinua rakastan!' Vaimo vastasi melkein n�in:

"'Ennenkuin jouduimme naimisiin, rakastit minua, vaikka lavertelitkin


koruompelukseni luona, vaikk'et tullutkaan huoneihin p��llyssaappaissa
ja vaikk'et osoittanutkaan halveksimista. Mit� on sitte tapahtunut, kun
k�yt�ksesi on muuttunut?'

"Mies virkkoi: 'me olemme naimisissa!' Rouva luuli miehen tarkoittavan,


ett� h�n naimisessa oli saanut omistusoikeuden vaimonsa yli ja ett� h�n
tahtoi osoittaa sit� jyrk�ll� k�yt�ksell��n. Mutta se miehen varmuus
johtui vain siit�, ett� h�n lujasti luotti rouvansa lupaukseen rakastaa
my�t�- ja vastoink�ymisess�, luotti h�nen ei huolivan huomioonsa ottaa,
jos h�n voittaakseen aikaa hylk�si koko joukon turhia muodollisia
temppuja. H�n oli v�h�ll� sanoa h�nelle kaikki, ett� h�n juuri vaaraa
karkoittaaksensa ty�skentelee pellolla, tallaa sen multaa ja kuljettaa
sen tomua huoneihin; mutta h�n kuitenkin oli vaiti, sill� h�n ei
luullut vaimonsa nyt niin heikkona jaksavan kest�� iskuja. Ja p�iv�n
tai kahden per�st�h�n kaikki oli jo ohitse ja talo pelastettu.
Sent�hden h�n vain pyysi anteeksi; ja he antoivat anteeksi molemmat ja
puhuivat j�lleen helli� sanoja.

"Mutta silloin tuli isku! Ty�vouti tuli juoksujalassa ilmoittamaan


rajuilman nousevan. Rouva ihastui, kun ruusut saavat vett�, mutta herra
ei ihastunut.

"Ritari tunsi Herran kurittavan k�den painon ja kertoi vaimollensa


kaikki, mutta pyysi samalla h�nen viel� toivomaan, kyll� kaikki hyvin
k�y. K�ski sitte heti valjastaa kaikki hevoset ja juhdat vet�m��n eloa
korjuusen.

"'Niill� ollaan vett� noutamassa,' vastataan.


"'Kuka ne on sinne l�hett�nyt?'

"'Min� ne l�hetin', vastasi vaimo. 'Min� tahdoin! saada vett�


kukilleni, joiden annoit kuivaa minun sairaana ollessani.'

"'Etk� h�pe� tunnustaa?' kysyi ritari ja sai samanlaatuisen


vastauksenkin:

"'Sin� kehut k�yt�st�si, kun valehtelit koko pitk�n vuoden! Minun ei


tarvitse h�vet� puhuessani totta, kun en mit��n ole rikkonut, vaan
ollut ainoastaan niin onneton, ett� olen joutunut pahan sattuman
uhriksi!'

"Silloin menetti herra malttinsa, meni k�si ojona vaimonsa luo ja l�i
h�nt�."

"Siin� h�n tekikin lemmon oikein", sanoi kreivi.

"Hyi, hyi! herra, ly�d� heikkoa vaimoa!"

"Miksik� ei vaimoa, kun lapsiakin ly�d��n?"

"Sent�hden ett� nainen on heikompi, herra."

"Viel� yksi syy! Vahvempiin ei p��se k�siksi, ja heikompia ly�d� ei


saisi; ket� sitte saa ly�d�?"

"Ei ket��n, hyv� yst�v�! Hyi, hyi, mimmoisia perusaatteita te lausutte,


vaikka teist� on tuleva ylh�inen sotilas!"

"No niin! Kuinka sodassa k�ypi? Vahvempi ly� ja heikompaa ly�d��n. Eik�
se ole johdonmukaista?"

"Vaikkapa olkoonkin johdonmukaista, niin ei se siveellist� ole. Mutta


tahdotteko kuulla jatkon?"

"Tottapa se nyt jo onkin lopussa, rakkaus ainakin!"

"Ei, ei, herra, ei se viel� l�hesk��n lopussa ole, eik� rakkaus niin
v�h�ll� karkaa. No niin! Rouva uskoi lujasti, ihan kuin tekin,
rakkauden olevan lopussa ja pyysi sattumalta v�liin tullutta voutia
h�nen nimess��n pyyt�m��n kuninkaalta avioeroa."

"Ja j�ttik� h�n lapsensa?"

"Ei, sen h�n tahtoi ottaa mukaansa. H�nen ylpeytens� oli loukkautunut
juuriaan my�ten, ja h�n tunsi musertuvansa kauniin unelmarakennuksen
alla, joka kukistui h�nen p��llens�."

"Ent� mies sitte?"

"H�n oli ihan kukistunut! H�nen unelmansa rakkauden onnesta oli


haihtunut, ja muutenkin oli h�n h�vinnyt mies, sill� sade oli laissut
pois ja turmellut kaiken h�nen viljansa. Ja kun h�n n�ki sen, jota
h�nen sielunsa oli rakastanut, olevan syyp��n� h�nen onnettomuuteensa,
tunsi h�n syd�mmess��n vihaa h�nt� vastaan. Mutta h�n rakasti
kuitenkin, kun viha asettui."
"Kuitenkin?"

"Niin, herra, sill� rakkaus ei kysy, miksi. Se vain tiet��: niin se on!
Kovat ajat heille nyt tulivat. Ritari oli h�vinnyt mies, ja j�tti
talonsa oman onnensa nojaan, harhaili itse hevosellaan milloin
miss�kin. Vaan rouva Margrit, h�n her�si uuteen el�m��n, voimaan ja
toimeliaisuuteen ja ryhtyi talon hallitukseen; h�t� teki v�kev�ksi
pienen, heikon olennon, joka ei ollut koskaan tehnyt ty�t�; h�n ompeli
vaatteet itselleen ja lapselleen; h�n maksoi maksut ja katsoi ty�v�en
per��n; eik� se katsominen helpoin ty� ollutkaan, sill� he olivat
tottuneet pit�m��n pient�, hemmoiteltua rouvaa vain vieraana; mutta h�n
tarttui ohjiin voimakkaalla k�dell�. Ja kun rahat eiv�t riitt�neet,
panttasi h�n kaikki kalliskiviset koristuksensa ja maksoi niill�
rahoilla ty�v�en palkkoja ja velkoja.

"Kun ritari vihdoin malttoi mielens� ja pelj�ten palasi katsomaan


taloansa, jonka uskoi jo olevan auttamattomasti rappiolla, huomasikin
h�n kaikki olevan kunnossa ja j�rjestyksess� ja vaimonsa juuri
pelastaneen kaikki. Silloin h�n katui ja h�pesi ja meni vaimonsa luo
pyyt�m��n anteeksi, ett'ei ennen ollut osannut pit�� h�nt� oikeassa
arvossa. Rouva antoi anteeksi, selitt�en, ett'ei h�n ennen
ansainnutkaan suurempaa arvoa, kun h�nell� ei ollut niit�
ominaisuuksia, jotka sittemmin oli saavuttanut. He sopivat, mutta rouva
sanoi rakkautensa kuolleen eik� aikonut en�� olla h�nen vaimonsa.

"Keskustelun keskeytti vouti, joka t�ll� v�lin oli asunut talossa ja


auttanut rouva Margrittia neuvoilla. Herra tunsi j��neens� syrj��n
toisen rinnalla, joka oli sijaan tullut; luulevaisuus raivosi h�nen
mieless�ns� ja h�n kielsi vaimoaan ottamasta vierasta herraa vastaan
huoneissansa. Vaimo sanoi k�yv�ns� sitte voudin huoneissa. Herra
silloin rupesi puhumaan oikeuksistaan vaimonsa yli, koska h�n lain
mukaan viel� oli ritarin vaimona. Mutta vaimo oli samana p�iv�n� saanut
erokirjan ja ilmoitti olevansa vapaa ja voivansa toimia, miten vain
tahtoi.

"Ritari, n�hty�ns� kaikki olevan lopussa, tunsi hurjuutensa ja rukoili


polvillaan vaimoansa j��m��n. Vaan kun rouva n�ki ylpe�n ritarin
matelevan maassa kuin orja, haihtui h�nen mielest�ns� viimeinenkin
kunnioitus herraa kohtaan, ja kun h�n sitte muisti, mitenk� h�n kerran,
heikkona ja kurjana, oli turvannut ritariin ja uskonut h�net siksi,
joka oli h�nt� kantava k�siss�ns� kaikkien ohdakkeiden ja kivien
ylitse, silloin tahtoi h�n paeta tuota n�ky�; ja kun rouva ei en��
voinut tuntea ritaria samaksi, kuin h�n ennen oli h�nest� ollut, her�si
v�linpit�m�tt�myyden tunne ja h�n l�ksi pois."

"No, siin� nyt n�et", virkkoi kreivi, josta kertomus alkoi tuntua
pitk�piim�iselt�, "loppuipahan se rakkaus kuitenkin."

"Ei, ei, herra, se vain n�ytti silt�, mutta niin ei ollut. Mutta t�h�n
minun pit�� liitt�� muuan tunnustus. Min� n�in tuon kaikki, sill� min�
olin h�nen yst�v�ns� ja jumaloitsin h�nt� syd�mmeni syvyydest�. Miten
hullumainen min� olin, tunnustan my�skin. Me vanhat, jotka kasvoimme
ritariajan lopulla, me olimme oppineet pit�m��n naista tuommoisena
ylh�isen� olentona, joka oli muita ihmisi� korkeammalla; me
kunnioitimme vain ulkopintaa, kauneutta, hy�dyt�nt�, ja meid�n
nais-k�sityksemme oli ennen kaikkea aina jotakin silm�n huvia. Min�kin,
ajatelkaahan vain, min�kin, joka etsin totuutta, olin kuitenkin niin
piitynyt noihin vanhoihin k�sitteihin, ett� rouva minun mielest�ni tuli
v�hempiarvoiseksi juuri silloin, kun h�n ty�n ja vaivan kautta jaloin
oli.

"Niin, samana p�iv�n�, kuin erokirja tuli, keskustelimme me, ja min�


muistan sen niin hyvin, kuin olisi se kirjoitettuna k�dess�ni. N�in
min� sanoin:

"'Jospa tiet�isitte, miten jumalattoman korkealla te kerran olitte


minun mieless�ni! Ja min� n�in enkelin pudottavan valkoiset siipens� ja
keijukaisen kultakenk�ns�, n�in miten sinilintu muutti pes�nsijaa. Min�
n�in teid�t tuona ensi aamuna h�iden j�lkeen, kun ajelitte mets�ss�
valkoisella ratsullanne; se kantoi teit� niin keve�sti m�rj�n ruohokon
yli, piti teit� korkealla suon mudasta, niin ett'ei pilkkuakaan tahraa
tullut hopeakirkkaalle puvullenne. Hetkisen ajattelin seisoessani siin�
puun takana: jospa h�n putoaa! Ja ajatus k�vi toteen. Min� n�in teid�t
mudassa, musta vesi roiskui p��llenne, kultatukkanne oli kuin
p�iv�paiste suon valkokukkien p��ll�. Te vaivuitte vaipumistanne,
kunnes en�� n�kyi vain pikku k�tenne. Silloin kuulin mets�haukan
vihelt�v�n ylh��ll� ilmassa ja kohoavan pilviin; se nousi siivill�ns�,
kunnes peittyi pilvien taa!'

"Mutta rouva vastasi, ja niin oikein, niin oikein!

"'Te sanoitte kerran, ammoin sitte, ett� Jumala meille on antanut


todellisuuden tomuineen ja likoineen ja meid�n sit� ei sopinut moittia,
vaan ottaa se semmoisenaan, kuin se on annettu. No niin! Nyt te
kaunistelluin sanoin lausutte minun vaipuneen sent�hden, ett� min�
juuri olen sopimaisillani t�m�n el�m�n kanssa. Min� olen vaihtanut
rikkaan puvun k�yh��n, koska olenkin k�yh�. Min� menetin nuoruuteni,
kun tottelin luonnon lakia ja tulin �itiksi. Minun k�teni ovat
turmeltuneet neulasta, silm�ni surusta ja el�m�n taakka painaa minut
maahan, mutta sieluni nousee, nousee kuin haukka taivasta, vapautta
kohti, vaikka maallinen ruumiini painukoonkin mutaan haisevien kukkien
sekaan.'

"Silloin kysyin min�, luuliko h�n voivansa pit�� sielua ylh��ll�, jos
ruumis vaipui. Siihen h�n vastasi: ei! Sill� h�n eli niinkuin min�kin
v��r�ss� uskossa, ett� jotakin h�nest� oli vaipumassa. Mutta ei ruumis
ty�st� vaipunut, se p�invastoin karaistui ja vahvistui ja tuli siis
paremmaksi, nousi eik� vaipunut. Vaan niin narrimaiset me molemmat
olimme, ett� tuota vaipumista uskoimme, kun meille niin oli
nuoruudessamme opetettu; sent�hden me pidimme valkoisia k�si�, jotka
kuitenkin sairaat olivat, kauniimpina kuin ty�st� kovettuneita ja
ruskettuneita. Niin hullut oltiin minun nuoruudessani, herra, ja
viel�p� ollaan nytkin siell� t��ll�.

"Mutta hulluudessani min� kehoitin rikokseen. 'P��st�k�� haukka irti,


nousemaan!' sanoin min�.

"'Min� kyll� olen sit� arvellut', vastasi h�n, k�sitt�en minun


ajatukseni; 'mutta vitjat ovat liian vahvat.'

"'Minulla en niiden avain', sanoin min�. Rouva pyysi minulta avainta ja


sai myrkkypullon.

"Nyt palaan kertomukseen, ja siihenh�n j�imme, kun rouva l�ksi miehens�


luota, menn�ksens� voudin luo yl�kertaan.
"P��sty��n yl�s sai h�n odottaa, sill� voudilla oli vieraita. Siell�
h�n heti joutui kouluun, sill� muutamat h�nen vanhahkot, naidut
yst�v�ns� eiv�t tahtoneet tervehti� h�nt�, koska h�n oli purkanut
avioliittonsa; ja kumminkin oli er�s noista yst�vist� miehellens�
uskoton, vaan piti itse��n liian hyv�n� tervehtim��n rouva Margrittia.
Mit� t�st� on sanottava? Silloin pidettiin avioliiton purkamista
suurimpana rikoksena.

"Rouva Margrit oli, kuten sanottu, tullut pyyt�m��n voudilta neuvoa,


niinkuin tavallisesti koko tuona pulan aikana. Rakastiko sitte rouva
voutia? Tuskin, mutta syd�n ei koskaan ole niin hetas pett�m��n itse��n
kuin semmoisissa tapauksissa. Margritkin luuli rakastavansa toista, kun
uskoi toisen kadottaneensa; yksin olemaan ei h�n ollut kasvatettu.

"Mutta vouti, h�n oli ihan toisenlainen mies, oikea viettelij�.


Kumminkaan h�n ei ruvennut viettelem��n ritarin vaimoa, kun n�et luuli
siin� p��sev�ns� v�hemm�ll�kin tarkoituksensa perille. Sit� paitsi h�n
uskoi itse��n semmoiseksi sankariksi, jonka lumousvoimaa kukaan nainen
ei voisi vastustaa. Siisp� h�n odotteli.

"Nyt joutuvat he puheluun, ja rouva alussa ei aavista mit��n, h�n kun


n�et luottaa voudin yst�vyyteen ja rehellisyyteen. Rouva puhui el�m�n
vakavimmista asioista, vaan vouti rakkaudestansa, jota rouva ei ottanut
korviinsakaan. H�n oli vapaa, mutta tunsi kuitenkin olevansa sidottu;
muistojen voima piti h�nt� vankinaan, ehk�p� my�skin vanha rakkaus.
Vouti koetti kaikkia rukouskeinoja, mutta rouva h�nt� alkoi halveksia.
Siit� loukkaantui niin h�nen turhamaisuutensa, ett� h�n yritti
k�ytt�m��n v�kivaltaa. Min� tulin sattumalta sis��n ja sain antaa
voudille p��tt�v�n iskun ilmoittamalla rouvalle voudin olevankin
kihloissa. H�nen siis t�ytyi poistua.

"Mutta rouva oli jo, viimeisen toivon ja unelman kukistuttua, k�ytt�nyt


ij�isyyden portin avainta. Min� kun tiesin myrkyn tarvitsevan koko
tunnin vaikuttaaksensa, k�ytin tilaisuutta puhuakseni h�nelle, niinkuin
kuolevalle puhutaan. Mutta n�ettek�s, t�m�n el�m�n rakkaus on suuri, ja
semmoisina hetkin� on ihmissielu kuin yl�salaisin k��nnetty tynnyri;
kaikki mit� on pohjalla, nousee pinnalle. Min� sain h�net niin
pitk�lle, ett� h�n halusi jatkaa el�m�� luostarissa, voidakseen alkaa
uudestaan mietiskely�. Sainpa h�net vihdoin taipumaan luostarin
sijasta kotivankeuteen, sill� hartaudenharjoitustahan ne ovat
velvollisuuksienkin t�ytt�miset.

"H�n taisteli ylpeytt�ns� vastaan ja katui my�ntymyst�ns�, h�n raivosi


el�m�� vastaan, joka oli pett�nyt h�nt�, ja ihmisi� vastaan, jotka
olivat valehdelleet ja sanoneet el�m�� huvitarhaksi. Siin� min�
tunnustinkin h�nen olevan oikeassa, sill� avioliiton onnettomuus on
juuri se, ett� uskotellaan puolisoille siin� olevan t�ydellisen
onnellisuuden, jota t�ss� el�m�ss� todella ei olekaan.

"Rouva raivosi, mutta sattumus tuli minulle avuksi. Lapsi alkoi


alhaalla kammarissa parkua. Silloin rouva kauhistui syd�mmess��n ja
tahtoi el��, opettaakseen lapsellensa, ett'ei el�m� ole semmoinen, kuin
sanotaan, eik� h�n tahtonut j�tt�� sit� k�rsim��n samaa, kuin h�n itse
oli k�rsinyt. Miehest�ns� h�n ei mit��n puhunut, tokkopa h�nt�
ajattelikaan. Min� kun annoin h�nelle myrkyn, tiesin my�skin
vastamyrkyn; mutta min� tahdoin pit�� h�nt� viel� pelossa ja annoin
h�nelle v�hemm�n toivoa, kuin itsell�ni oli.
"Kun min� v�h�n ajan kuluttua palasin, oli h�n miehens� syliss�. Ritari
oli l�yt�nyt h�net rapuilta, johon h�n oli kaatunut horroksiin. Kaikki
oli annettu anteeksi ja unhotettu molemmin puolin. Se on sinusta ehk�
kummallista. Mutta etk� ole antanut anteeksi �itillesi, vaikka h�n on
kurittanut sinua, ja eik� �itisi sinua rakasta, vaikka olet valehdellut
h�nelle, tuottanut h�nelle surua ja pahaa mielt�? Viimeiset tapahtumat
olivat k��nt�neet h�nen sielunsa yl�salaisin, niin ett� vanha rakkaus
oli ylimp�n�, kirkkaana kuin helmi, joka on etsitty meren pohjamudasta,
miss� se oli ollut k�tkettyn� ruman likoel�v�n sisuksissa! Mutta rouva
yh� vain taisteli ylpeytt�ns� vastaan eik� sanonut huolivansa rakastaa
miest�ns�, vaikka kuitenkin h�nt� rakasti.

"Min� en koskaan unhota ritarin vastausta, joka selitti koko tuon


arvoituksen. H�n sanoi:

"'Sin� et tahtonut rakastaa minua, Margrit, sill� ylpeytesi kielsi,


mutta sin� rakastat kuitenkin. Sin� rakastat kuitenkin, vaikka min�
l�in sinua, vaikka olin h�pe�llisen raukkamainen, kun onnettomuus tuli.
Min� tahdoin vihata sinua, kun l�ksit pois luotani; min� tahdoin
surmata sinut, kun olit uhrata lapsesi, mutta kuitenkin rakastan sinua.
Etk� sittek��n usko, ett� rakkaudella on enempi voimaa kuin meid�n
pahalla tahdollamme?'

"Niin h�n sanoi, ja min� nyt sanon kuin satujen kirjoittaja: t�m�
kertomus n�ytt��, ett� rakkaus on v�kev� voima, joka k�y yli j�rjen ja
jota vastaan meid�n tahtomme ei mit��n voi. Rakkaus k�rsii kaikki ja
kest�� kaikki, ja uskosta, toivosta ja rakkaudesta on rakkaus suurin,
hyv� herra."

"No, mutta kuinka sitte k�vi?"

"Sitte en min� en�� ollut n�kem�ss�."

"Arvattavasti he yh� sittekin riiteliv�t."

"Tied�n kyll� heid�n v�list� riitelev�n, sill� kun on jossakin asiassa


eri mieli, niin riitahan siit� tulee. Mutta min� tied�n my�skin, ett'ei
kumpikaan tahdo olla toisensa herra, vaan he kulkevat tiet�ns�, vaatien
el�m�lt� v�hemm�n, ja sent�hden ovat niin onnelliset, kuin mahdollista
on t�ss� el�m�ss�, jos sen ottaa vastaan semmoisenaan, kuin se on.
Vanha aika monine vaatimuksineen ei sit� tahtonut, mutta uusi aika on
sen meille opettava. Ja niin se juttu loppui."

C. J. L. ALMQVIST.

GRIMSTAHAMIN UUTISTALO.

I.
Runsan s�teritilan suuressa mets�ss� Edin pit�j�ss� oli kaksi torppaa,
yksi kummallakin puolella suuresta tiest�, joka mets�n l�pi vei
s�terikartanoon. Eiv�t ne kumminkaan olleet ihan tien varrella, vaan
v�h�n matkan p��ss� siit� kumpikin. Toisen nimi oli Kivel�, toisen
Nikkarila. Molemmat olivat siihen aikaan, josta t�ss� kertomuksessa
puhutaan, hyvin pienet ja v�h�iset torpanpaikat.

Kivel�st� tehtiin kartanoon vain kaksi p�iv�� viikossa; siin�


kylvettiinkin ainoastaan noin kaksi tynnyri� vuodessa. Olihan sill�
tosin pieni niittykin S�tran karjamaiden puolella, jotka siell� p�in
olivat kartanon tilusten rajana; mutta heini� siit� karttui tuskin sen
vertaa, ett� hevosen lis�ksi niill� kaksi lehm�� eli. Torppari itse oli
reipas mies, vaikk'ei en�� nuori. Voimiltaan h�n kuitenkin viel� oli
varma, niin ett� helposti jaksoi tehd� p�iv�ns� ja muuna aikana omat
ty�ns�. Sit� paitsi ansaitsi h�n v�h�n lis�� kes�aikoina puunhakkuulla,
mutta paraana tulol�hteen� oli sorvaaminen, jota h�n harjoitteli
talvella. Vaimo oli siivo. Poikia heill� ei ollut, vaan sen sijaan
kaksi tyt�rt�, joista Katri oli yhdeks�ntoista ja Reetta nelj�ntoista
vuoden vanha.

Nikkarila, tien toisella puolella, oli huonommassa tunnossa, melkein


joka taholta j��nyt m�nty- ja kuusimets�n sis��n. Se oli niin huono
paikka, ett'ei sit� nyt torpparin kuoltua en�� pidettyk��n varsinaisena
torppana, josta olisi pit�nyt p�ivi� suorittaa. Hyv�ntahtoinen herra
oli j�tt�nyt sen jonkinlaiseksi el�kkeeksi leskelle, jolla ei ollut
muuta veron suoritusta kuin el�tt�� ankkoja ja hanhia herrasv�elle,
niit� kuin ei huolittu pit�� kartanossa kaakotuksensa t�hden, vaan
ainoastaan herkkuna p�yd�ll�.

Nikkarilan leski oli hyvin merkillinen mummo. H�n oli jo kuudenkuudetta


vuoden ik�inen, nimelt� Liisa; kaikki sanoivat h�nt� Luuta-Liisaksi,
h�n kun vuodet p��st�ns� teki p�ly- ja varpaluutia, vieden niit� kerran
viikossa, joka lauantai, koko hevoskuorman Tukholmaan, jossa niit�
my�ksenteli Hein�torilla. H�nell� oli my�skin aina mukana pieni�,
luudiksi sitomattomia kuusenoksia, notkeita, vaaleanvehreit�, nuoria,
jommoisia Tukholman palvelustyt�t lauantaina ostelivat talon tarpeiksi,
hakatakseen niist� tuoretta havua porstuan ja ky�kin, jopa salinkin
lattialle. Eih�n n�et mik��n ole miellytt�v�mp�� eik� suloisempaa kuin
tuoreita havuja sylkilaatikoissa; ne levitt�v�t omituista sulohajua
huoneihin ja keskell� kaupunkiakin johdattavat mieleen terveellisen
mets�n tuoksun. Luuta-Liisan kuormasta sit� hyv�� tavaraa levisi
moneenkin suureen ja ylh�iseen Tukholman taloon. Ja paljonpa mummo
my�skin ansaitsi kaupallansa. Iloisena ja yst�v�llisen� tavattiin h�net
joka lauantai Hein�torilla. Kaikki sen seudun piiat etsiv�t h�nen
kuormaansa, niin ett� se tyhjeni ennemmin kuin mik��n muu kuorma. Sill�
vaikka mummo alussa saattoi pyyt�� kuusikin �yri�, niin tyytyi h�n
kotvasen tingitty��n yhteen, ja jos jokin pitk�, kaunis tytt� maksoi
h�nelle viisi sek� lausui muutamia kohteliaita sanoja pajuisten
siteiden hyvyydest�, mummo kun n�et paraiten kaikista osasi sitoa
luutansa lujiksi, niin Liisa mielell��n antoi kimpun kauneita havuoksia
kaupanp��llisiksi ky�kin lattialle hakattavaksi; ja kun piian siit� ei
tarvinnut mit��n maksaa, saattoi h�n sen rovon panna muihin pikku
s��st�ihins�, niin ett� niit� piankin karttui pienen kahvinelj�nneksen
hinta. Mutta samapa se. Miksi Luuta-Liisa enemmin suosi
kaunisvartaloisia, vaaleatukkaisia ja kauneita piikoja kuin muita,
saattaa n�ytt�� v�h�n kummalliselta oikulta vanhassa mummossa, mutta
kohta saamme n�hd� syyn.
II.

Kelpo mummohan Liisa oli my�skin istuessaan k�rrins� luona ja


my�skennelless��n Hein�torilla, vaan viel� paljoa miellytt�v�mpi h�n
kuitenkin oli kotonaan Nikkarilassa. H�nell� oli paljo tekemist�, sill�
yksin h�n oli. Mies oli jo ammoin kuollut eik� h�nell� muita lapsia
ollut kuin poika Juhana, joka nyt kahdenkolmatta vuotiaana palveli
renkin� vanhan Jenninkin talossa Skonlassa. Mutta kyll� Liisa tuli
yksinkin toimeen, kun kaikki torpan pellot olivat j��neet ahoksi, eik�
niist� siis mit��n vaivaa ollut. Lehm�� h�n piti ja hevostakin, jolla
kuljetti luutakuormiaan Tukholmaan. Vaan kun hevosella ei muina viikon
p�ivin� ollut kotona mit��n ty�t�, lainasi h�n sen silloin t�ll�in
muille, joten se itse sai ansaita osan ruoastansa.

Liisan koko toimena oli viikot p��st�ns� ensinn�kin tehd� p�ly- ja


varpaluutia, toisekseen el�tt�� ankkoja ja vuohia, jotka toki itse
etsiv�tkin enimm�n ruokansa lammikosta torpantuvan pohjoispuolelta, kun
mummo vain silloin t�ll�in viskeli heille v�h�n jyvi� herkuiksi, sek�
kolmanneksi ruokkia hevonen ja lehm�. Hevosen hoito tuo nyt ei
oikeastaan kuulu naisen t�ihin, mutta kun ei miest� ole talossa, niin
k�ypih�n se kyll� p�ins�; onpa montakin esimerkki� olemassa, ett�
mummot ovat hoidelleet hevosensa, viel�p� sangen hyv�stikin.

Nikkarilan Luuta-Liisa ei kuitenkaan ihan avuton ollut, se


huomattakoon, sill� Kivel�n torppahan oli aivan l�hell�. Sen torppari
oli siin� el�nyt monta vuotta, niinkuin Liisa ja h�nen miehens�
Nikkarilassa. Vaikka he eiv�t olleet sukua toisilleen, oli kuitenkin
niin likeinen yst�vyys kasvanut molempien talojen v�lille, ett'ei
koskaan toisessa paikassa mit��n tarvittu, jolla ei toisesta olisi
autettu. Miehet olivat olleet hyv�t yst�vykset ja auttaneet aina
toisiaan hyvill� neuvoilla, varsinkin miten oli parasta kylv�� apilasta
rukiin sekaan, joka tapa siihen aikaan vasta uutisena kulki suusta
suuhun. Liisan mies joutui sitte tarpeettomasta v�kevien nauttimisesta
rappiolle, niin ett� kuoli liian aikaisin. Mutta Kivel�n ukko
vaimoinensa sen j�lkeen viel� enemmin tukivat leske�. Heid�n lapsensa
kasvoivat yhdess�; ja kun Liisan Juhana kolme vuotta sitte meni
palvelukseen, tuntui katkeraa kaipausta Kivel�ss�kin. Ei Juhanan
palveluspaikka kuitenkaan ollut niin perin kaukana, ett'ei h�n silloin
t�ll�in olisi l�hett�nyt terveisi� kotiinsa; vaikka tosin kului v�list�
pitk�kin aika, h�nest� mit��n kuulumatta.

Useimmin kaikista k�vi Liisa-mummon luona Kivel�n Katri. Kun nuorempi


sisar Reetta varsin hyvin jaksoi Kivel�ss� toimittaa kotiaskareet
Katrin poissa ollessa, meni h�n Nikkarilaan niin usein, kuin vain
soveltui. Katri rakasti Liisaa; h�nelt�h�n h�n oli oppinut lukemaan,
jota h�nen oma �itins� Kivel�ss� ei osannut. Monesti oli Katri ihan
pienest� lapsesta asti istunut pikku jakkarallansa Nikkarilan
tuvassa Liisan jalkain juuressa, tavaellen sek� virsikirjasta ett�
katkismuksesta. Numeroilla ei Liisa-mummo osannut lukua laskea, mutta
sen sijaan eritt�in nopeasti p��ss��n lukea yhteen ja v�hent��, joita
laskutapoja h�n monen monta vuotta oli saanut harjoitella Tukholman
Hein�torilla. Se tuli nyt pienen Katrinkin suurimmaksi iloksi. Ensin
luki h�n sormillansa mummon neuvon mukaan, mutta pianpa h�n jo p��ss��n
selvitteli niin vaikeita laskuja ja niin sukkelasti, ett� Liisa itsekin
kummasteli. Luuta-mummo ei itse osannut kirjoittaa, mutta h�nen
miehens� oli ennen el�ess��n piirustellut jotenkin hyvi� kirjaimia, ja
ennen kuolemaansa ehti h�n opettaa pojalleen Juhanalle sen taidon.
Pojalla olikin taipumusta ja halua kirjoitukseen, olipa h�n siit� v�h�n
ylpe�kin �iti�ns� kohtaan, joka ei osannut kirjoittaa. Pikku Katri oli
aina suurimmalla ilolla ja ihmettelyll� katsellut vieress� seisten
Juhanan harjoittelua penkill�. Kun he sitte meniv�t yhdess� ulos
leikkim��n tai poimimaan puoloja, oli Juhana Katrista kahta vertaa
rakkaampi, koska Katri tiesi Juhanan osaavan semmoista, jota ei kukaan
muu ymm�rt�nyt, ei edes Liisa-mummokaan.

Tietysti oli t�mm�isess� torpassa vain ani harvoin aikaa lukemiseen,


kirjoittamiseen ja luvunlaskemiseen, sill� muita t�it� oli jo paljon
kiireempi�. Suurimmalla ilolla Katri vain viel� nytkin k�vi
Nikkarilassa, vaikka Juhana oli poissa. Muita ei tuvassa en�� ollut
tavattavana kuin Luuta-mummo yksin, mutta ei voisi uskoa, miten
suuresti Katri rakasti juuri h�nt�. Kyll�p� Liisakin puolestaan rakasti
Katria kuin omaa lastaan. Katri oli kaunisvartaloinen, vaaleatukkainen,
sinisilm�inen ja sorea. Kaikki h�nen n�k�isens� tyt�t olivat mummon
suosituita, niinkuin jo olemme n�hneet Tukholman piioista; heille h�n
antoi paljon runsaammin tavaraansa kuin muille. Katri puolestaan oli
my�skin Liisalle enemmin apuna kuin kukaan muu. Lauantaina, kun Liisa
oli kaupungissa, hoiti Katri aina h�nen lehm��ns�, ankkoja ja hanhia.
Suurimpana huvina oli Katrilla menn� mets��n ja karsia kauneinta havua,
kuin suinkin l�ysi, ja kantaa kotiin, niin ett� mummon, kotiin
tultuansa, tarvitsi vain tehd� luutia, johon ty�h�n h�n ryhtyi joka
maanantaiaamuna. Sunnuntaina k�viv�t kaikki, sek� Luuta-Liisa ett�
Kivel�n asukkaat, kirkossa; mutta iltap�iv�ll� astui Liisa
juhlallisesti Kivel��n, ja silloin olikin paras riemun aika, sill�
mummo kertoi kaikki uutiset, mit� oli lauantaina kuullut Hein�torilla
ja mit� tiesi likiseutujen herrastaloista. Kivel�n ukko, Katrin is�,
noista keskusteluista enimmin iloitsi. H�n kohotti tuontuostakin
leukaansa, joka viime aikoina oli ruvennut lihomaan, ja katseli Liisan
kertoessa loistavin silmin ymp�ri tupaa. Sill� h�n oli vanhin mies
niill� seuduin ja tunsi tarkoin kaikki herrasv�et ja talolliset hyvin
laajalti. H�n itse oli hyvin viisas mies ja pudisti usein p��t�ns�
mummon kertomuksille sek� pisti panoksen nuuskaa nen��ns�, milloin
jotakin pahaa kuuli. Kahvia ei siihen aikaan k�ytetty torpassa.

III.

Nyt p��semme k�siksi varsinaiseen kertomukseemme, joka alkoi


muutamana lauantaina maaliskuun alulla mummon ollessa tavallisella
kaupunginmatkallansa. Katri oli mennyt Nikkarilaan. Toimitettuaan
siell� kaikki kotiaskareet l�ksi h�n tapansa mukaan kirves k�dess�
mets��n havuja karsimaan. Menness��n h�n lauleskeli, niinkuin h�nell�
oli tapana yksin k�ydess��n. V�h�n suruiselta kaikui laulu t�n��n, h�n
iski tuontuostakin ik��nkuin leikill� eteenp�in tyhj��n ilmaan
kirveell�, jota muuten kantoi oikealla k�sivarrellaan. "N�in hakkaan
m�, n�in hakkaan m�, n�in hakkaan tyhj�� vain", hyr�ili h�n itsekseen
samalla s�velell�, kuin laulanutkin oli. "Vaikk' kuinka hakkaan, vaikk'
kuinka hakkaan, ei mit��n kokoon saa ... tyhj�� vain!" jatkoi h�n yh�
suruisemmin. "Vaikk' kunne k�yn, tai minne p�in, ei mit��n kokoon saa
... tyhj�� vain!" "Ja miss� karsin, vaikk' kuinka karsin, ei mit��n
kokoon saa ... tyhj�� vain!" Niin jatkoi h�n omatekoista lauluansa, ja
loppuna oli aina tyhj�� vain.

Lumi oli jo mets�st� poissa monesta paikasta, mutta tuuheimpien puiden


alla oli viel� korkeat kinokset. Katri oli paljain p�in niinkuin
tavallisesti kotonakin; mutta vaikka h�n olikin vaaleatukkainen,
n�yttiv�t h�nen kiharansa kuitenkin t�n��n tummemmilta kuin ennen;
ehk�p� ne sent�hden, ett� valkoinen lumi oli nyt pohjana, n�yttiv�t
sit� vasten melkein ruskeilta. Samoin olivat silm�tkin ennen olleet
vaalean- vaan nyt tummansiniset, hiukan vehre��n vivahtavat, niinkuin
peilikirkas j��.

H�nen t�ytyi nyt menn� etemm�ksi tuvasta kuin tavallisesti, sill� h�n
ei huolinut muista kuin ihan notkeimmista, hienoimmista ja kauneimmista
oksista; ja kaikki semmoiset oli h�n jo ennen karsinut loppuun torpan
l�helt�. H�n kokosi suuria ja pieni� oksia pitk�n ajan suuriin l�jiin,
jotka h�n sitte aikoi kantaa kotiin. Saapuipa h�n siin� er��n pitk�n ja
hoikan kuusen luo, mutta siiloin vaipui kirves alas. H�n rupesi
katselemaan ymp�rilleen, ja surumielisyys levisi h�nen kasvoillensa kun
h�n istuutui kivelle, jonka ymp�rill� oli runsaasti puolanvarsia. H�n
tunsi paikan entisist� ajoista, h�n kun monta vuotta sitte oli k�vellyt
siell� Juhanan kanssa ja puoloja poimiskellut. Lehti� katsellessa
vaipui Katrin otsa alas k�den nojaan. Hetkisen kuluttua lausui h�n
hiljaa: "nyt ei t�ss� ole mit��n puoloja, ei kukkia eik� raakaleita."
Sitte alkoi h�n hiljaa hyr�ell� entisell� s�velell�: "Ja mit� poimin,
ja kuinka poimin, ei mit��n kokoon saa ... tyhj�� vain!"

Vihdoin nousi h�n �kisti yl�s, meni puun luo, kohotti p��t�ns�,
hengitt��kseen raitista ilmaa ja huojentaakseen rintaansa; h�n nosti
kirveen ja iski kovasti, Mutta kirves luiskahti oksan sivuitse ja ter�
k�vi kohti kiveen. Nostettuaan sen yl�s huomasi h�n ter�ss� syv�n
kolon. "Oh, hyv� Is�, Luuta-mummon kirves kun turmeltui!" sanoi h�n.
H�n heitti sen maahan ja nojautui itse, p�� kumarruksissa, puuta
vasten. Rinnassa kauan tuntunutta tuskaa ei h�n en�� jaksanut pid�tt��,
vaan alkoi kovasti ja ��neen itke� mets�ss�. Tuntuu niin hyv�lt�, kun
saa kenenk��n n�kem�tt� itke� pois salaisen kaihonsa.

Hetkisen kuluttua tunsi h�n mielens� keventyneen; h�n pyyhk�si


k�dell��n otsaansa ja otti kirveen maasta, tarkasteli sit� s�teilevin
silmin ja suuteli sen ter��. Kuka sen voi tiet��, mik� h�net nyt niin
�kisti iloiseksi teki. H�nen silm�ns� sattuivat kirveen varteen ja
h�nelle johtui mieleen, kuka sen oli tehnyt �itillens�. Reippaasti
alkoi h�n nyt hakkaella ja karsia, niin ett� havut sinkoilivat
ylt'ymp�ri, ja nauraa, ehk�p� enimmin vain omalle itsellens�. Niin se
�kisti mieli muuttuu.

Ty�skennelless��n kuuli Katri �kkiarvaamatta takaansa vihellyst�. Se ei


tullut torpan puolelta, vaan kaukaa sielt� p�in, jossa mets�� oli
pisimm�lt�. H�n katsahti �kisti yl�s ja syd�mmens� syk�hti ilosta;
kirves pys�htyi ty�st��n ja Katri kuunteli. H�n huomasi ��nen yh�
l�henev�n; se kuului selv��n tulevan polulta, joka mets�n l�pi kulki.
"Kukahan sielt� tulee?" kys�si h�n itselt�ns� ja sys�si oikealla
k�dell��n tukan otsalta parempaan j�rjestykseen.

"Se on varmaankin ... se on ihan varmaan Juhana; h�n vihelt�� omaa


lauluansa", virkkoi Katri tuskin kuuluvasti, k��nsi j�lleen selk�ns�
sinne p�in, josta ��ni kuului ja alkoi reippaasti karsia oksia eik�
ollut tiet�vin��n koko tulijasta.

Pitk�, hoikka renki astui todellakin kohta n�kyviin; h�n tuli yh�
l�hemm�ksi puiden v�litse ja n�ytti ihan varmaan olevan matkalla
Nikkarilaan.

Juhana kuuli kirveen ��nt� ja katsahti sinne p�in. Nopeasti ja


kursailematta poikkesi h�n tielt�, saapui Katrin hakkuupaikalle ja
hiipi h�nen taaksensa.

"Katri!" sanoi h�n kauniilla, hiljaisella ��nell�, ett'ei tytt�


pelj�styisi; sill� mist�p� Juhana arvasi, ett� Katri oli kuullut h�nen
tulonsa.

Katri k��ntyi tulijaan p�in, ollen muka h�mm�styvin��n. Tietysti h�n


kuitenkin kohteliaasti tervehti.

"Onko �iti kotona?" kysyi Juhana.

"Tied�th�n, ett'ei h�n ole kotona lauantaina."

"No, samapa se, hyv� n�inkin. Et usko, miten vaikea on p��st�


liikkeelle, kun on renkin�; ja sen viran min� heit�nkin ihan kohta.
Ihan tinkim�ll� vain sain luvan pist�yty� nyt lauantaina kotona, kun
minulla oli t�nne t�rke�� asiaa. Olen astunut kolme kokonaista tuntia,
ja sen arvaat..."

H�n sieppasi hatun k�teens� ja pudisti hiukan p��t��n, niin ett�


hikinen tukka h�ilyi suortuvina ja ilma p��si otsaa vilvastuttamaan.
Katri seisoi, katsoen lempe�sti h�nen otsaansa, johon tukanrajan alle
oli j��nyt leve� juova, hyvin valkoinen muuhun p�ivettyneesen muotoon
verraten.

"Kuules nyt, Katri!" virkkoi h�n nopeasti ja katsahti h�nen


havul�jiins�; "onko Grimstaham asumattomana?"

"Grimstahamko? no kaikkia! Kukapa Grimstahamissa asuisi, ei siell� ole


edes kissaakaan."

"Sep� oikein hyv�; sit� min� juuri toivoinkin."

"Mutta herranen aika, Juhana, mit� on tapahtunut? Ei sinulle ole k�ynyt


hyvin palveluspaikassasi. N�yt�th�n sin� niin hurjalta ja rajulta, ett�
minua rupeaa pelottamaan." Ei Katri kuitenkaan n�ytt�nyt yht��n
pelk��v�lt�, vaan heilutteli iloisesti kirvest�ns�.

"Skonlassako, Jenningenink� luona? Kyll� kai."

Juhana alkoi nauraa, vaikka kyll�, kuten Katri sanoi, v�list� aina
n�ytti kiihkoista tulta leimuavan h�nen silmiss�ns�.

"L�hdet��n kotiin Nikkarilaan, Katri, niin kerron sinulle jotakin",


sanoi h�n. "Kaikki kyll� on hyvin, saat n�hd�." Samassa astui h�n
havul�j�lle ja otti sylins� t�yden, auttaakseen niiden kotiin kannossa.
Katri otti my�skin sylins� t�yden; ja niin astuivat he j�ljekk�in ja
vaiti, sill� Katri oli tullut hyvin uteliaaksi.

IV.

He auttoivat toisiansa, kunnes vihdoin kaikki oli kotiin kannettuna ja


he astuivat tupaan. Katri otti kauhalla vett� kiulusta pankon luota,
sill� ty� oli ruvennut janottamaan. Juhana pyysi sitte kauhan, sill�
olipa h�nkin astuessaan tullut janoiseksi.
Ojentaessaan kauhaa Juhanalle ei Katri malttanut olla salaa
katsahtamatta h�neen ja kummastellen kysym�tt�: "Mit� sin�
Grimstahamista tahdot?"

Juhana joi ja otti viel� uudenkin mitan. Sitte sanoi h�n: "Kas, min�
olen mieltynyt Grimstahamiin ja siell� min� tahdon asua; sill� en
en�� huolikaan renkin� raataa."

"Vai niin! Grimstahamissako asua, joka on ihan rappiolla? Eih�n siin�


ole huonetta, ei peltoa eik� niitty�."

"Samapa se, niin juuri hyv� onkin, Katri! Tulehan t�h�n istumaan, niin
kerron, mitenk� oikein onkaan. Eip� renginpaikkani Skonlassa ole
niink��n huono, Jenningenin v�ke� on hyv� palvella, tavallansa. Mutta
enp� sittenk��n huoli kauemmin vieraille raataa. Siell� teen ja teen
ty�t�, otsa hiess�, maanantaista tiistaihin, tiistaista keskiviikkoon
ja koko viikon. Ei todellakaan. Hyv� on kyll� olla renkin�, ei mit��n
huolia. Ruokaa on ja palkka, ja jos on nainut, saa muonan ja palkan,
kuusi tynnyri� viljaa, mitallisen maltaita ja 40 riksi� rahaa sek�
villoja. Ja jos vaimo kykenee, saa h�n ansaita v�hin lis�ksi, plootun
p�iv�ss�. Se kyll� on kaikki varsin hyvin, mutta en siit� sittek��n
huoli. On niit� niit�kin, jotka tahtovat palvella, ja kiitos heille
siit�; ja ne herrastalojen rengit ovatkin aika siisti� miehi�; puhtaat
ja ehe�t vaatteet heill� on, niinkuin minullakin t�ss�; heill� on rahaa
taskussa ja tupakkaa suussa. Torppari sit� vastoin on usein repaleissa,
mutta h�n on kuitenkin itsen�inen mies. Sin� kaiketi, Katri, arvelet,
ett� min� nyt puhun tyhm�sti, vai mit�?"

P�invastoin katsoi Katri Juhanaan s�teilevin silmin, sill� h�n ajatteli


h�nen todellakin aikovan asettua Grimstahamiin. H�n ei vastannut
mit��n, mutta katsoi vain Juhanaan niin haaveksivasti, kuin olisi
katsellut pitk��n ja onnelliseen tulevaisuuteen.

"Jospa nyt �iti olisi kotona!" sanoi Juhana.

"Kyll� h�n tulee y�ksi."

"Silloin minun jo pit�� olla kotona Skonlassa; olisin kuitenkin


tahtonut h�nelt� saada hyvi� neuvoja. Onko Kivel�n is�nt� kotona?"

"Is�nik�? ei, h�n on t�n��n kartanon ty�ss�."

"Niinp� tonttu viek��n kaikki, jotka ovat poissa, kun min� heit� tahdon
tavata. Mutta ... no jaa, samapa se, hyv� on n�inkin. Kuules Katri!
sinun pit�� ruveta neuvonantajaksi; se parasta on. Sinun juuri pit��
sanoa, teenk� siin� hullusti vai viisaasti, ett� tahdon sinut..."

"Mit� nyt..."

"Vaimokseni. Niin, toden totta, �l� nyt vain sano minua suureksi
narriksi! Mutta totta se ihan on: min� rupean kev��ll� itsen�iseksi
mieheksi. Eih�n se oikea muuttoaika ole ennenkuin syksyll�, yhteinen
muuttoaika tietysti. Mutta talo on otettava vastaan maaliskuun
puoliv�liss�. Ja min� tahdon saada Grimstahamin, siihen min� olen
mieltynyt; ja onpa minulla siin� omat arveluni, usko se. Sent�hden
pyysinkin Skonlan pehtorilta p��st� vapaaksi nyt maaliskuussa, vaikk'ei
t�m� olekaan rengille oikea eroaika. Pehtori on hyvin kelpo mies, niin
ett� h�n lupasi antaa minulle erokirjan. Sill� itsen�iseksi mieheksip�
min� rupean."

"Nytk� kev��ll� jo, Juhana?"

"Niin, min� rupean torppariksi, niin totta tosiaan. Ja sin� tulet


torpparin vaimoksi, Katri! Ja sitte ne saavat �llistell� kirkossa ja
Kivel�ss� kun tanssitaan."

"Mutta et usko, miten rappeutuneelta Grimstaham nyt n�ytt��, Juhana! Se


on ihan mets�n vallassa."

"Se hyv�, siihen min� juuri luotinkin. Kuulehan, Katri!" sanoi h�n,
ottaen Katria kiinni k�dest� ja vet�en h�nt� v�h�n l�hemm�ksi.
"Muistathan, mit� Luutamummo meille aina sanoi, sek� silloin, kun viel�
pienet olimme, ett� sitte suuremmiksi kasvettuamme? H�n opetti meille
monta rukousta, ja niit� sin� kyll� harjoitat joka aamu ja ilta, sen
tied�n; enk� min�k��n ole niit� unhottanut Skonlassa, sen voit uskoa.
�itih�n opetti, ett� leip�� kyll� kasvaa vaikka hiekassa ja
somerossakin sille, joka Jumalaa rakastaa, sille, joka rukoilee ja
tekee ty�t�. Ja min� sen uskon."

"Mutta", sanoi Katri, "is� sanoo, ett� ihmisen pit�� k�ytt�� j�rke�ns�.
Sit� h�n on usein sanonut ja se kuuluu olevan painettuna kirjassa.
Grimstahamista ei ole miksik��n torpaksi."

"J�rke�ns�k�? Tottapa aionkin k�ytt�� j�rke�ni Grimstahamissa, ell'ei


pahus minua tyhm�ksi tee. Aion k�ytt�� j�rke�ni ja k�si�ni my�skin.
Kuulehan nyt, miten olen aikonut. Grimstahamin torppa on nyt joutunut
rappiolle ja niin j��nyt metsittym��n, ett'ei huonompaa ole koko t�ss�
Runsan seudussa. Niinp� onkin minulla toivoa saada se viideksitoista
tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi ihan verottomaksi, ett'en tee
p�iv��k��n kartanoon. Min� menen Runsan herran luo, joka on aina ollut
kelpo mies. Ja h�n on huomaava siit� tulevan h�nelle itselleenkin etua,
kun min� torpan valmiiksi muokkaan. Jos h�n antaa vapaavuosia, niin on
sek� minulla ett� sinulla aikaa ty�skennell� kotona; me muokkaamme
Grimstahamin kunnon taloksi. Sill� minulla on hyv� halu muokata maata
ahosta, ja sen taidon olen kyll� oppinut n�in� vuosina Skonlassa. Jos
ottaisin vanhan torpan t�ysine peltoineen ja niittyineen, t�ytyisih�n
minun olla poissa puoli aikaa, kolme p�iv�� viikossa tai enemm�nkin,
kartanossa vuokraa tekem�ss�, enk� koskaan joutaisi oikein omille
t�illeni muulloin kuin aamulla ja illalla sek� �ill� ik��nkuin varkain;
olipa ilma millainen hyv�ns�, kaikki pit�isi vain silloin saada
tehdyksi. Siihen kauppaan ruvetkoon muut, joilla on halua. Min�
puolestani rupean ennemmin tuommoiseen autioon torppaan. Suuret torpat
soveltuvat vanhoille, joilla ei en�� ole suurta ty�intoa, tai muille
... no jaa, jonkunhan niiss�kin pit�� asua ja k�yd� kartanossa,
tietysti. Mutta minusta tulee uutistalolainen. Sen min� teen. Siihen on
minulla rohkeutta ja sinullakin, Katri. Jonkunhan t��ll� pit��
mets��kin muokata ja juurittaa, luulisin m�."

Katri oli t�ll� v�lin pannut k�tens� ristiin; ja vaikka h�n kyll�
n�ytti kuulevan kaikki, mit� Juhana sanoi, ja oikein halullakin h�nen
puhettansa kuuntelevan, niin samalla h�n kuitenkin n�ytti hiljaiseen
rukoukseen vaipuneelta, joka oikein kohosi syd�mmen pohjasta. Sen
lopetettuansa avasi h�n k�tens�, mutta kiersi ne sen sijaan �kisti ja
Juhanan aavistamatta h�nelle kaulaan.

"T�m�n en luullut koskaan tapahtuvan; sen, josta puhut, en luullut


koskaan tapahtuvan, Juhana. Ja sanonpa nyt sinulle per�st�p�in, ett�
monta, monta kertaa olen itsekseni itkenyt juuri sent�hden."

"Mutta nyt hymyilet, ja kiitos siit�. Jumala antakoon sinun hymyill�


kuolinp�iv��si asti, niinkuin uskon k�yv�nkin!"

Kun he n�in olivat sopineet ja suunninneet kaikki, l�ksi Juhana


Nikkarilasta, sill� h�nen piti viel� samana iltana ehti� takaisin
Skonlaan, niinkuin oli luvannut pehtorille. Is�nt�v�ki oli aina pit�nyt
Juhanasta, h�n kun oli hyvin s��nn�llinen, raitis, reipas ja ahkera;
sent�hden oli h�nelle sielt� luvattu pieni laina t�rkeimpiin
tarpeihinsa, jos vain oli edelleenkin yht� kelpo mies aikansa loppuun
asti. Ja Juhana tahtoi hyv�n p��st�kirjan saada. Sent�hden h�n nyt
l�ksi Katrin luota, kun matkan p��asia, kosiminen, oli selvill�. Mutta
kohta h�n kuitenkin lupasi tulevansa uudestaan.

V.

Liisa ja Kivel�n v�ki, kuultuaan Juhanan aikeista, iloitsivat suuresti,


ja Luutamummo tahtoi, ett� h�nen poikansa pit�isi ottaman haltuunsa
ennemmin Nikkarila kuin Grimstaham. Mutta siihen Juhana ei suostunut.
H�n e: sallinut, ett� �itin olisi tarvinnut joutua loiseksi oman
poikansa luo, eik� my�sk��n, ett� Katrille olisi tullut anoppi uuteen
kotiin, josta aina on vaikeuksia.

"Parasta on, ett� �iti vallitsee yksin ankkojansa ja hanhiansa", sanoi


h�n; "meille tulisi ahdasta h�nen tuvassansa. H�n menestyy paraiten,
kun saa pit�� oma hevosensa, tehd� luutia ja kuljettaa niit�
kaupunkiin, niinkuin t�h�nkin asti. Kyll�h�n mielell�ni ottaisin �itin
luoksenikin ja kuuntelisin h�nen neuvojansa; mutta ennemmin kuitenkin
olemme ensin Katrin kanssa kahden kesken; me puuhaamme, hallitsemme ja
raadamme itseksemme, ja se kyll� k�y hyvin."

Kertomuksemme nyt edistyy pitk�n askeleen. Mainittakoon vain, ett�


Juhana sai Runsan herralta Grimstahamin viideksitoista vuodeksi
verottomaksi torpaksi, mutta sill'aikaa tuli h�nen se viljell� niin
suureksi, ett� se jaksoi tehd� kolme p�iv�� viikossa, tai
suuremmaksikin, jos ymp�rill� oli maata niin paljo. Sovittiin ja
suunnittiin, mink� verran mets�� h�n sai kaataa, ja luvattiin h�nelle
my�skin ne puut omiksi tarpeiksensa, my�d� tai k�ytt�� itse, miten vain
tahtoi.

Grimstaham oli pienoinen paikka Skarven-j�rven rannalla, joka on osa


suuresta M�laren-j�rvest�. Siin� oli jo ennest��n pari vanhaa, huonoa
huonetta, joissa ennen muinoin oli asunut muuan r��t�li, mutta
sittemmin ei kukaan. Mets�rinne oli j�rveen p�in viett�v�. V�h� oli
siell� my�skin kuokan, jopa aurankin merkkej�, kun oli koetettu tehd�
maata kasvavaksi. Mutta kaikki oli Juhanan tullessa niin autiona, kuin
ei koskaan olisi mit��n tehty. Jos torpasta todellakin tuli torppa,
saattoi sit� syyst� kyll� sanoa uutistaloksi.

Kun kuuliaiset ja h��t olivat ohitse, muutti Juhana vaimoineen


huhtikuun alussa Grimstahamiin. H�n tahtoi p��st� sinne aikaisin, ett�
kes� tulisi pitemm�ksi, ja h�n ehtisi saada jo jotakin muokatuksi
syksyyn asti.

Sinne muuttaessaan sai Katri Kivel�st� mukaansa em�sian kolmen


kuukauden vanhain porsasten kanssa. Suurempia my�t�j�isi� ei is�
jaksanut toimittaa. Skonlasta saamallansa lainalla hankki Juhana
lehm�n, joka kyll� ei ollut �sken poikinut, vaan ei viel� ehtynytk��n,
antoi maitoa kumminkin kannun p�iv�ss�. Samoin saatiin Runsasta
lainaksi nelj� tynnyri� perunoita talvihintaan, ja se oli suuri etu,
kun perunat muuten ovat kalliit huhtikuussa.

Liisalta nuorikot enimm�n saivat. H�n antoi talon aluksi padan ja monta
pannua, korvon, kaksi �mp�ri� ja valjaat. Mielell��n olisi h�n antanut
Katrille my�skin hopealusikan, ainoansa, jonka h�n h��p�iv�n��n oli
saanut lahjaksi Runsan herrasv�elt�. Mutta Juhana sit� kivenkovaan
vastusti. "Saakoon Katri lusikan �itin kuoltua", sanoi h�n, "vaan ei
h�nen el�ess��n. Eih�n �iti itse ole koskaan raskinut sy�d� sill�,
niinp� emme mek��n sill� sy�. Minulla on kuusi ihan uutta puulusikkaa,
jotka ostin Skonlasta Jerker-ukolta, ja niist� kyll� riitt��."
Luutamummo selitti, ett� koska h�n sill� ei ollut sy�nyt t�h�n asti
eik� aikonut sit� vast'edesk��n k�ytt�� ennen kuolemaansa, niin h�n
sit� kaikista v�himmin tarvitsi. "Min�", sanoi h�n, "olen sit�
k�ytt�nyt vain koristuksena ylimp�n� kaapissani, niin ett� olen n�hnyt
sen, kun oven olen avannut, ja paraastaan vain pelottaakseni Suotalon
Saaraa, sit� hullua, joka minua aina sanoo supik�yh�ksi. Mutta Saara on
jo ammoin kuollut, niin ettenh�n lusikkaa tarvitse en�� h�nt�k��n
varten. Sent�hden syd�mmest�ni toivon, ett� Katri ottaa lusikan; sill�
h�nell� ei ole viel� kaappia tuvassaan, mutta hopeaa h�nell� pit�� olla
kammarinsein�n koristukseksi. Se lohduttakoon h�nen silm�ns�, jos
rohkeus jolloinkin pett�� ja h�n ajattelee olevansa hyvin k�yh�."
Juhana vastasi: "K�yh�k�, vai k�yh�? Kuka hullu sanoo Katria k�yh�ksi?
Eih�n h�n ole k�yhempi kuin min�k��n, ja silloin ei ole h�t��. Muuten
n�yt�tte te, �iti, nyt tekev�n Katrille, niinkuin Suotalon Saara ennen
teki teille kun haukkui teit� supik�yh�ksi, ja te siit� suutuitte
h�neen. Eih�n meid�n nyt sovi pit�� itse�mme k�yhin�, kun juuri
rupeamme kotia perustamaan. Ei totta ollen! Pois kaikki hopeat, kunnes
itse saamme semmoista ansaituksi." Juhana lausui t�m�n jotenkin
jyrk�ll� ��nell�; mutta heti h�n pehmeni, kun n�ki �itins� olevan
itkuun pakahtumallaan poikansa kovista sanoista. H�n otti �itins�
syliins� ja suuteli pois kyyneleet mummon silmist�. "�lk��h�n nyt
itkek�, �iti", sanoi h�n, "sill� sen arvoinen ei lusikka ole, vaikka
painaakin viisi luotia ja maksaa kymmenen riksi�."

Morsiuslahjoista ei sit� sovi j�tt�� mainitsematta, jonka Katrin sisar


Reetta toi Grimstahamiin samana p�iv�n�, kuin nuorikot muuttivat sinne;
se oli harmaa kissa. Katri sen kyll� tunsi, sill� Reetta oli sen
kasvattanut pienest� pit�in, eik� se viel�k��n ollut t�ysikasvuinen.
P��st�ess��n sen lattialle niiasi Reetta nuorelle em�nn�lle ja toivotti
samassa hyv�� kotionnea, sanoen: "sen kotikissa tuopi, hyv� sisko."

Tarpeellisinta oli Juhanalle uutistaloa tehd�kseen hyv�t ty�aseet.


Renkin� oli h�n s��st�nyt, mink� suinkin voi, niin ett� h�nell�, kolmen
vuoden kuluttua talosta erotessaan, oli uudet vaatteet ja viel�
kolmekymment� riksi� rahaa. Maaty�- ja ajokaluja h�n ei heti tarvinnut,
niinkuin h�n ei my�sk��n voinut ajatella hevosen hankkimista ensi
vuonna. Mutta kaksi vahvaa juurikassaraa h�n osti sek� kaksi hyv��
kirvest�, yhden leve�n lappakirveen, pari lapiota ja k�sik�rrit. H�n
sai ne kaikki huokeasta, kun ei ostanut uusia kaupungista, vaan
k�ytettyj�, vaikka viel� kulumattomia, yst�vilt�ns� ja tutuilta
talonpojilta, jotka tunsivat Juhanan kunnon mieheksi ja sent�hden
antoivat h�nelle hyvi� kaluja helposta hinnasta.
VI.

Ensin t�ytyi Juhanan ja Katrin hankkia tietoon ruoka koko siksi ajaksi,
kunnes maasta ehti ruveta saamaan. Aluksi oli heill� perunat, jotka oli
saatu lainaksi kartanosta, ja lehm� antoi maitoa. Mutta lehm� tarvitsi
my�skin rehua; ja vaikka kyll� saattoi toivoa jonkin verran ruohoa
kohta kasvavan, niin oli nyt maa viel� niin kylm�, ett'ei monta kortta
ollut noussut. Aikainen kev�t nyt n�ytti tulevan; joilla peltoja oli,
olivat jo alkaneet niit� kynnell�. Mutta karjamaista ei viel� hy�tynyt
nyt huhtikuussa. Rehun ostoa ei t�h�n aikaan vuodesta k�ynyt
ajatteleminenkaan, se kun oli suunnattoman kallista, eik� Juhanalla
olisi siihen ollut rahaakaan. Siit� h�nelle siis koitui ensim�inen
suuri huoli samana p�iv�n�, kuin Grimstahamiin tultiin.

Katri oli lyps�nyt lehm�n ja nuorikot s�iv�t iloisina ensim�ist�


illallistaan uudessa kodissa. He olivat vartaasta taittaneet ensim�isen
leiv�n niist� kahdestakymmenest�, jotka Katrin �iti oli l�hett�nyt
heille ruoan aluksi. Istuissaan ja sy�dess��n kuulivat he lehm�n
pitk��n ammuvan pilttuussaan vanhassa l��v�r�h�ss�, joka viel�
kuitenkin pysyi pystyss�.

Kun Juhana kuuli tuon ��nen ja tunsi sen n�lj�n merkiksi, syk�hti h�nen
syd�mmens� �kisti; sill� monissa muissa puuhissaan oli h�n, paha kyll�,
ihan unhottanut lehm�n ruoan. H�n kulki ajatuksissaan l�pi kaikki
paikat l�hitienoilla, mutta ei miss��n tiett�v�sti ollut rehua lainata.
Niin torpparit kuin talollisetkin voivat t�h�n aikaan ainoastaan
vaivoin tulla toimeen elukkainsa kanssa. H�n katsahti ikkunasta
olkikattoa, joka puoleksi alas sortuneena h�ilyi pienen l��v�n
r�yst�ill�; mutta ne oljet n�yttiv�t niin mustilta, vanhoilta ja
m�d�nneilt�, ett'ei h�n niit� tahtonut tarjota lehm�lle eik� se olisi
niit� sy�nytk��n. Kun lehm� uudestaan hyr�hteli, nousi h�n
puoliseisoalleen ja sanoi katkeralla ��nell�:

"Ei kuulu hyv�lt� tuo ��ni; lehm� on astunut t�n��n pitk�n matkan, aina
Skonlasta asti, eik� ole mit� antaa sille. Me t�ss� vain juomme h�nen
maitoansa, mutta lehm� parka, Katri, kuolee ennen ylihuomenta."

"Istuhan rauhassa ja lopeta atriasi!" sanoi Katri^ Pannen k�tens� h�nen


k�sivarrelleen ja pid�tt�en h�nt� paikallaan. "Anna lehm�n ammua;
kunhan sy�mme ensin, kyll� h�net sitte rauhoitan."

Juhana istuutui j�lleen ja katsoi kummastuen vaimoonsa. Mutta Katri ei


ollut tiet�vin��n, n�ytti vain hyvin iloiselta ja tyytyv�iselt�,
silloin t�ll�in katsahtaen Juhanaan tummansinisill� silmill��n, joista
l�mpimint� ja kauneinta loistoa s�teili. "Tied�tk� sin� sitte, kell�
on rehua?" kysyi Juhana.

"Sy�h�n vain rauhassa!" toisti Katri kehoituksensa, ja ��ni kuului


melkein k�skev�lt�. Juhana totteli ja s�i.

Noustuaan yl�s ja luettuaan lyhyen kiitoksen, kumpikin itsekseen,


l�ksiv�t he ulos, Katri juoksi l��v�lle p�in. "Luulitko minun
unhottaneen lehm�ni?" virkkoi h�n iloisesti, n�ytt�en Juhanalle er�st�
nurkkaa, jota h�n ei ollut tarkastellut. Siell� oli lautojen alla koko
kasa kaikenlaista. Ei se lehm�nrehu tosin ollut laadultaan lihavinta,
mutta kelpasi kyll� kev�tkorvalla. Siin� oli riivittyj� lehti�,
akanoita, ruumenia ja olkia sek� v�h� heini�kin, eik� tuoretta
havuakaan puuttunut. "T�m�n min� kyll� ymm�rr�n", jatkoi Katri, "eik�
sinun t�st� tarvitse huolehtia. Lehm�, sika ja porsaat ovat minun
hoidettavani, senh�n tied�t. Heti panen padan tulelle ja keit�n vett�;
sitte kaadan sen korvoon ja panen t�st� sekaan ja v�h�n suolaa p��lle.
Siit� saa Jeppa kunnon illallisen; ei sen viel� t�n��n tarvitse n�lk��
n�hd� eik� moneen p�iv��n, kunnes ehtii ruoho nousta mets��n."

"Mutta mist� ihmeelt� olet saanut kaiken tuon?"

"Sit� olen kokoellut mink� mist�kin, aina siit� asti kun sain tiet��,
ett� meid�n piti muuttaman Grimstahamiin. Paljon sit� ehtii koota
kuukaudessa. Minulla on hyvi� yst�vi� kaikissa Runsan torpissa, ja he
antoivat minun kokoilla tyhjilt� ylisilt�ns�. Niin sain kourallisen
sielt�, toisen t��lt�. Kaikki kannoin sitte t�nne, mutta sinun ei
pit�nyt tiet�m�n mit��n."

Juhanan ja Katrin ilo oli suurempi, kuin voi arvatakaan, ja Jeppakin


n�ytti hyvin tyytyv�iselt�, kun sai eteens� hauteen. Katrin
puuhaillessa ja j�rjestelless� tuvassa sek� elukkain luona, meni Juhana
vihellellen mets��n, mietti kaikkia ja merkitsi, mist� h�n
huomeisaamuna oli alkava ty�ns�. Ensin oli tarpeen saada kuntoon
pienoinen perunamaa, jonka saattaisi heti panna kasvamaan, niin ett� se
jo syksyll� antaisi sadon; sill� peltoa kev�tkylv�� varten nyt ei
ehtinyt laittaa. Juhana toivoi lainatuilla perunoilla tultavan toimeen
yli kes�n, joll'aikaa saisi tehdyksi paloa rukiiksi kylvett�v�ksi
syksyll� sek� juuritetuksi jonkun tilkun seuraavan kev��n kylv��
varten. Mutta talvi sek� seuraava kev�t ja kes� eli niin kauan, kun
vilja oli kasvamassa, piti heid�n el�m�n niill� perunoilla, jotka nyt
kohta kylvett�v� maa antaisi ensi syksyn�. Saadakseen koko tuoksi
pitk�ksi ajaksi leip�� ja v�h�n s�rvint�, aikoi Juhana silloin t�ll�in
k�yd� jossakin kartanossa, varsinkin kiireimp�n� aikana, jolloin
kaikkialla tarvittiin ty�v�ke�. Sit� keinoa h�n kuitenkin p��tti
k�ytt�� niin v�h�n kuin mahdollista, koska h�n mieluisimmin raatoi
kaiken aikansa Grimstahamissa. "Ensi vuonna en taida selvit� k�ym�tt�
p�iv�palkkalaisena", sanoi h�n, "mutta ei se tapahdu muuta kuin
h�t�tilassa, enk� Katria ollenkaan laske ty�h�n herrastalojen
palvelijain joukkoon. Min� kyll� paraiten tunnen, mimmoisia veitikoita
ne ovat tavoiltaan. Suurin hy�ty meill� ajan pitk��n on, kun y�t p�iv�t
teemme ty�t� uutistalossamme; se on ihan varma. Ja ell'ei siit�
kymmenen vuoden kuluessa tule oikea paratiisi, niin sanokoot minua
sitte Matiksi."

H�n palasi kotiin iloisena ja tulevaisuuteen lujasti luottaen.

Ovella seisoi Katri laskeutuvaa aurinkoa katsellen, joka viel� valasi


j�rven kirkasta pintaa. H�n oli jo kaikki ty�t saanut tehdyksi. Lehm�
oli vaiti; l��tist� vain silloin t�ll�in kuului hiljaista, tyytyv�ist�
r�hkimist�, mutta sekin vaikeni, kun l��tin asujamet nukkuivat
y�uneensa.

Juhana astui huonoon tupaseensa, jonka ovessa ei ollut lukkoa, mutta


sen sijaan monta rakoa ja halkeamaa; ei h�n kuitenkaan voinut moneen
vuoteen viel� ajatellakaan saavansa tupaa korjatuksi. "Samapa se, hyv�
n�inkin on!" sanoi h�n itseksens�, n�hdess��n Katrinsa seisovan
lattialla ottamassa h�nt� vastaan, pitk� tukka hajalleen kammattuna
valkoisille olkap�ille. Junana otti h�nt� kiinni k�sist�, jotka olivat
melkein yht� ruskeat kuin h�nen omansakin, muuten vain pienemm�t; ja
h�nen k�sivartensakin aina kyyn�sp�ihin asti olivat yht� ruskeat kuin
k�det. Mutta muuten oli h�n valkoinen kuin kev�inen lilja, kuten
sanotaan. Juhanasta n�ytti tupa niin hauskalta kuin puutarha, jossa
kirsikkapuut paraillaan kukoistavat.

"T�m� nyt oli ensim�inen p�iv� kotonamme", sanoi Katri, "ja nyt alkaa
ensi y�mme oman katon alla. Niinp� luemmekin psalmin, josta min� paljon
pid�n, ennen levolle menoa, ett'emme nukkuisi, ennenkuin Jumalan
enkelit tulevat vartioiksemme."

Kun tuvassa jo oli h�m�r� eik� tuli en�� palanut liedess�, meni h�n
ovelle, joka oli j�rvelle p�in. Aurinko oli viel� puoleksi n�kyviss�
mets�n reunan yl�puolella j�rven toisella puolen. Sen s�teet valasivat
Katrin kirjaa, niin ett� h�n viel� n�ki. H�n luki kovalla ��nell� ja
puhtaasti eik� liian nopeasti. Juhana istui vieress� penkill�; kun
ensim�inen v�rssy oli luettu, pani h�nkin k�tens� ristiin. Kuuliko h�n
enemm�n vai n�ki, h�n vain istui h�mm�styneen ja autuaan n�k�isen� kuin
hyv� lapsi Jumalan valtakunnan portilla. Sik�li kuin aurinko vaipui ja
s�teet vaalenivat, alkoi Katrin ��ni kuulua yh� syd�mmellisemm�lt� ja
suloisemmalta, niin ett� vihdoin kyynel vier�hti Juhanan silm�st� h�nen
kirjallensa.

Silloin katsahti Katri yl�s. "Tied�tk�, Juhana, mik� psalmi t�m� on?
Sin� et muista, mutta se on ensim�inen, jonka luutamummo minun
opetti lukemaan suoraan sis�lt�, ja min� luin sen sinulle er��n�
sunnuntai-aamuna; min� olin yhdeks�n ja sin� kahdentoista vanha.
Silloin oli sunnuntai-aamu, ja nyt on maanantai-ilta. Nyt saamme menn�
levolle, mutta huomenna alkaa meid�n elinty�mme."

VII.

Aikaisin tiistai-aamuna olivat he ylh��ll� ja ulkona ty�t� alkamassa.


Tuvan l�hell� oli pieni, aukea paikka m�en rinteess�, joka vietti
j�rveen p�in; sen saattoi v�himm�ll� vaivalla tehd� pelloksi.
Hiekkamaata se oli, vaan lannoitettuna voi se antaa hyvi� perunoita ja
lanttuja, ell'ei vain kes� tullut liian kuivaksi. Mutta ihan rinteesen
ei peltoa sopinut tehd�, sill� jos olisi tullut sadekes�, olisi vesi
voinut huuhtoa pois kaikki tyyni, varsinkin mullan ja lannan, eik� sora
sitte en�� olisi mit��n kasvanut. Sent�hden valitsi Juhana kaistaleen
ylimp�� m�en p��lt�, jossa se ei viel� ollut kovin viett�v�. Siin� oli
my�skin hiekka pehmeint� ja multaa rahtunen seassa. Niinp� he
p��ttiv�t, ett� Katrin piti alkaa sen kaivamista ja kuokkimista, se kun
oli helpompaa ty�t�; Juhana itse meni mets��n hakkaamaan kaskea ja
juuritusmaata. Kun perunamaa oli kaivettu, sai Katri tulla j�ljest�
mets��n Juhanaa auttamaan, joka k�vikin hyvin, kun Katri oli ennest��n
tottunut kirvest� k�ytt�m��n. Niin he saivat olla yhdess� ja
ty�skenteliv�t silloin suurimmalla ilolla ja menestyksell�.

T�h�n aikaan k�vi Kivel�n ukko, Katrin is�, heid�n luonansa niin usein,
kuin ehti; sill� he olivat h�nelle hyvin rakkaat. Ukko oli hyvin viisas
mies, sill� h�n oli paljon kokenut, niin ett� voi antaa Juhanalle hyvi�
neuvoja, ja v�list� auttoi h�n ty�ss�kin. Kolmen kesken he yhdess�
neuvottelivat ja suunnitsivat maan muokkaamisen n�in:

Ylemp�n� mets�ss� oli muuan kohta vesist� ja soista; siin� kasvoi


lepikkoa, joka merkitsee hyv�� maata. Se paikka oli ojitettava, turpeet
kuivattavat ja poltettavat l�jiss�; syksyll� sitte voi kylv�� ruista
palaneesen multaan. Hyvin hoidettu suomaa kasvaa, jos Herra suotuisaa
s��t� antaa, paljon viljaa. Sittemmin voi sen j�tt�� kasvamaan hein��,
niin ett� siit� oli toivo saada hyv� niitty, jota Grimstahamilla muuten
olikin v�h�.

Kuivasta mets�st� valitsivat he paikan, jossa kasvoi kaunis kuusikko


sek� siell� t��ll� katajia, joka yhteens� on hyv�n maan merkki. Se oli
paras raivata juurimalla. Kaiken puun pois toimitettua oli se
kynnett�v� talveksi; seuraavana kev��n� saattoi siihen kylv�� ohran,
josta voi toivoa hyv�� satoa syksyll�. Sitte oli maa uudestaan
muokattava syyskylv�� varten. Mutta heti uutispeltoon ei ukko neuvonut
ruista panemaan.

Kolmannesta kohdasta p��ttiv�t he hakata mets�� kaskeksi. Sit� ei


tarvinnut ensi vuonna juuria eik� puistakaan puhdistaa; ne vaan
aseteltiin kuivamaan ja sittemmin poltettiin. Palopuiden korjattua ja
maan pinnan rikki muokattua voi siihen syksyll� kylv�� rukiin.

Semmoinen se suunnitus oli, mutta paljo ty�t� tarvittiin sen


toimeenpanemiseksi. Kaiken piti tapahtuman v�hitellen ja pieni ala vain
kerrassaan otettaman viljelt�v�ksi. Suoty�h�n ei Juhana saattanut
ryhty� ensi vuosina. H�n kaatoi ensin vaan pienen kasken ja siirtyi
sitte toiseen paikkaan pellon tekoon seuraavaksi kev��ksi.

VIII.

Ensim�iset viisi vuotta raatoivat Juhana ja Katri ankarasti, mutta


sitte alkoi kaikki tulla parempaan j�rjestykseen. Kun peltomaa ensi
vuonna oli kynnett�v�, lainasivat he hevosta luutamummolta ja
Kivel�st�, ja viel� ne auttoivat toisenakin vuonna, vaan kolmantena
Juhana jo hankki oman. Kahdeksan vuoden kuluttua oli kaikki viljelys jo
t�ydellisess� j�rjestyksess�.

Ensim�isen� kes�n� oli ty� raskain ja pahin, sill� ei mik��n renki niin
raada, kuin torpparin t�ytyy raataa, varsinkin uutistaloa tekev�n;
monesti sai Juhana tuntea, ett'ei h�n nyt en�� ollut Skonlassa. Samoin
Katrikin. Paljokohan ennen oli voimia tarvittu Kivel�st� Nikkarilaan
astumiseen, tai heinien haravoimiseen kes�ll� omien vanhempien silm�in
edess�, tai elon sitelemiseen, kun is� edell� niitti, tai puun
kantamiseen tai Liisan auttamiseen Nikkarilassa? Kaikki se oli vaan
leikin tekoa Grimstahamin ty�n rinnalla. Kuitenkin koetti Katri olla
yht� ripe� kuin Juhanakin ja luotti tuleviin parempiin aikoihin yht�
lujasti kuin Jumalaan.

Unhottaa ei suinkaan sovi, ett� luutamummo tietysti k�vi Grimstahamissa


niin usein, kuin suinkin ehti; ja monestipa h�n my�skin toi jotakin
"hyv��" mukanansa kaupungista. Tied�mmeh�n jo, mitenk� h�nt� kaikki
ostajat suosivat Hein�torilla. H�nen hyv� puhelahjansa ja iloisuutensa
raivasivat h�nelle tien moneen ky�kkiin, puotiin ja herrastaloon,
joihin h�n aina poikkesi, kun kuorma sai my�dyksi lauantaina.
Monivuotisesta tuttavuudesta oli h�n tullut kaikkialla suosituksi
mummoksi, jolle lapset taputtelivat k�si�ns�, kun h�n vaan ehti
n�kyviin. Em�nn�itsij�t, rouvat ja ylh�isetkin neidet puhelivat
mielell��n siistin ja hyv�ntahtoisen Liisan kanssa, jolla n�in meid�n
kesken sanoen, v�list� oli luutiensa ohella my�skin munia kaupan. Noin
k�ydess��n ky�kist� ky�kkiin kertoi h�n v�list�, miten suuri poika
h�nell� oli, ja h�n nyt oli nainut, ja miten kelpo mini�n h�n oli
�itillens� hankkinut. Se luutamummon kertomus ei suinkaan ollut
v�h��k��n liikuttavainen; mutta saattoihan kunnon mummolle muutenkin
antaa jonkin pienen lahjan, varsinkin kun h�n ei koskaan pyyt�nyt
mit��n. H�n vaan kertoi, miten h�nelle jostakin talosta, jossa �sken
juuri oli k�ynyt, oli annettu siev� lahja, ja samalla h�n sen iloissaan
ja muiden iloksi otti n�ht�v�ksi. Ja sen lahjan oli h�n saanut ihan
niinik��n, ken sen tiesi, mist� syyst�; mutta kaikki herrasv�et olivat
niin sanomattoman hyv�t. Niin hurskaasta selityksest� seurasi aina,
ett'ei miss��n tahdottu olla huonommat kuin muuallakaan. Mummo sai
pikku tavaraa milloin mist�kin, v�list� esiliinan tai kaulavaatteen,
joita ei kotona en�� olisi k�ytetty, v�list� muutamia sillej� tai
kinkunj��nn�ksen, pari kourallista suolaa tai kappaleen juustoa, ja
v�list� -- silloin nousivat h�nelle kyyneleet silmiin, kun ajatteli,
mik� ilo oli nouseva Grimstahamissa -- pari maukasta vehn�kakkua ynn�
sokuria ja kahvia, jonka hyv�t ominaisuudet h�n oli viime aikoina
oppinut tuntemaan.

Kaikkia lahjojahan ei tarvitse luetellakaan; tietysti ne kaikki,


vaikk'eiv�t v�h��k��n tuntuneet taloissa, joista ne annettiin, olivat
hyvin tervetulleet Grimstahamissa. Nuorelle ja reippaalle torpanv�elle,
jolla ei koko tuona pitk�n� aikana oikeastaan ollut muuta ruoanturvaa
kuin perunat, heille ne pikku lahjat tulivat kuin taivaasta. Juhana ei
koskaan voinut tajuta olevansa k�yh�; sent�hden h�n voi rohkaista
Katriakin, niin ett� h�nkin nauroi vaan, vaikka n�lk� ja v�symys kuinka
olisivat vaivanneet. Ja Katri puolestaan keksi aina jotakin, joka
virvoitti mielt�, jos vatsa j�ikin nurisemaan. H�nell� kun ei ollut
peili�, ei h�n my�sk��n voinut n�hd�, miten paljon h�n ensi kes�n�
laihtui ja miten posket syksyn tullen n�yttiv�t melkein kalpeilta.
Juhana ei sit� kertonut h�nelle, tuskinpa sit� huomasikaan, h�n kun
katsoi Katria vaan silmiin, ja ne n�yttiv�t loistavan sit� kirkkaammin
ja tulevan sit� suuremmiksi, mik�li muoto kapeni.

Mutta toisena, kolmantena ja varsinkin nelj�nten� vuonna oli Katri ihan


toisenlainen. Kasvot py�ristyiv�t j�lleen; iloa ja ruokaa oli talossa
runsaammalta. Ankaraa ty�t� kyll� yh� viel� kesti, mutta se ei en��
tuntunut niin raskaalta.

Juhana oli omasta kekseli�isyydest��n ja appensa neuvosta l�yt�nyt


monta sivu-ansiota tuona pahimpana aikana, jolloin torppa ei viel�
mit��n antanut. H�n harjautui k�sit�ihin, nikkaroi ja v�rv�si ja osasi
vihdoin tehd�, mit� vaan tahtoi. Talvella kun ei k�ynyt ulkona
ty�skenteleminen, teki h�n k�sit�it� tuvassa. Ensi talvena h�n nikkaroi
itselleen enemm�n huonekaluja ja ty�aseita, joll'aikaa h�n ei niin
paljon ehtinyt ty�skennell� muille rahasta. Mutta seuraavina vuosina
k�vikin jo paremmin. Katri kehr�si villoja tuvan nurkassa sill'aikaa
kun Juhana nikkaroi toisessa. Harvoin he noin ty�ss� ollessaan
puhelivat, mutta Juhana ei koskaan voinut unhottaa viheltelemist�ns�;
ja milloin h�n vaikeni, alkoi Katri laulaa hyr�ell� rukkinsa luona,
eik� lakannut, ennenkuin Juhanan vihellys taas alkoi kuulua, niin ett�
jompaakumpaa musiikkia aina oli talossa. Mutta milloin Juhana meni
ulkot�ille, silloin Katri lauloi koko ��nell� jonkun laulusen
itseksens�, ja h�nell� olikin kaunis ��ni, vaikka Juhana siit� tuskin
tiesi.

Viiden vuoden kuluttua t�ytti Nikkarilan Liisa ensim�isen-seitsem�tt�


vuotensa. Siin� ij�ss� jo alkaa ruumis olla rasittunut, jos kaiken
aikansa on ahkerassa ty�ss� ollut. Kun Katri ensin lakkasi k�ym�st�
Nikkarilassa, ei mummo kellek��n kertonut kaipaustansa; mutta h�nen
voimansa nyt v�heniv�t kahta nopeammin. H�n puhui yht� iloisesti ja
sukkelaan kuin ennenkin ja n�ytti olevan ihan entisell��n, varsinkin
Hein�torilla ja Grimstahamissa k�ydess��n, mutta kotoa Nikkarilasta oli
ilo poistunut. Kyll�h�n Katrin sisar Reetta mummoa autteli, varsinkin
aina lauantaina kuin ennen Katri; mutta sittekin tuntui ihan toiselta.
Reetta oli siivo tytt�, mutta luutamummo tiesi, ett'ei h�n k�vellyt
ajatuksissansa, niinkuin Katri ennen oli h�nen poikaansa ajatellut. Se
nyt ei ollut Reetan syy, koska mummolla toista poikaa ei ollut, mutta
mummo vaan ei voinut h�nest� pit�� yht� paljoa kuin ennen Katrista.

Katrin oltua jo pari vuotta Grimstahamissa selitti mummo kerran ei en��


jaksavansa k�yd� Tukholmassa useammin kuin joka toinen lauantai. Se oli
vaikuttaa koko kapinan Hein�torilla, kun ei kukaan ymm�rt�v�inen piika
tahtonut muiden luutia kuin Liisan. Eik� se tyytym�tt�myys v�hennyt,
ennenkuin Liisa pyysi Kivel�n v�ke� l�hett�m��n Reettansa luutakuorman
kanssa Tukholmaan joka lauantai, milloin h�n itse ei mennyt; mutta
h�nen piti ilmoittaman, ett� luudat olivat vanhan Liisan tekoa. Se
onnistui odottamattoman hyvin ja antoi aihetta suuriin tapauksiin;
mutta niill� on oma historiansa. Sill� Reetta her�tti huomiota ja
kohosi niin korkealle, ett'ei kukaan sit� ollut aavistanut. Vaan se ei
kuulu t�h�n kertomukseen.

Viidenten� vuonna Juhanan ja Katrin asettumisen j�lkeen lakkasi mummo


kokonaan Tukholmassa k�ym�st�. H�n l�ksi er��n� p�iv�n� Grimstahamiin,
joka nyt jo oli muhkea torppa. Katseltuaan kylliksens� uusia pikku
peltoja, niitty�, hevosta, karjaa, lampaita, sikoja, kanoja,
kalanpyyt�j�, uutta venett� ja hyv��n kuntoon laitettuja ulkohuoneita,
meni mummo Katrin luo ja pyysi p��st� lep��m��n, koska h�nen jalkansa
eiv�t en�� oikein kannattaneet, sanoi h�n, ja p��kin tuntui niin
raskaalta. H�nt� oli viimeisen� puolena vuotena usein py�rrytt�nyt.
Katrilla oli pieni sivukammari, varsinaisen tuvan jatkoksi tehty;
sinne, hiljaisimpaan ja kauneimpaan nurkkaan teki h�n anopillensa
vuoteen. Siihen mummo j�i makaamaan eik� sen koommin en�� noussut.

Nikkarila oli siis laitettava toiseen kuntoon, ja niin tapahtuikin.


Mutta se kuuluu Reetan historiaan.

Grimstahamissa eli Juhanan �iti viel� viisi vuotta, vaikka ei jalkeelle


p��ssyt. Sill'aikaa rupesi Juhana yh� laajemmin viljelem��n ja
rakentelemaan. Asuintupaan ei viel� koskettu, h�n vaan paranteli
kaikkea muuta. Riihi ja lato olivat olleet ensim�isin� rakennust�in�.
"Omaa tupaani en viel� uusi", sanoi h�n; "se j��k��n viimeiseksi
ty�ksi. Ensin kauniit pellot, sitte kaunis asunto ja viho viimeiseksi
kauniit vaatteet." Se h�nen sananpartensa oli.

IX.

Kerrottava on t�ss� muuan tapaus, joka sattui Juhanalle er��n� syksyn�


kun Herra antoi sadetta enemm�n, kuin ihmiset olisivat kohtuulliseksi
arvanneet. Paitsi sadetta oli s�� muutenkin kolkko ja kylm�, niin
ett'ei tupa tullut suloiseksi eik� l�mpim�ksi, vaikka Katri olisi
kuinka puita polttanut; ovet ja ikkunat n�et olivat liian hatarat.
Kammari, jossa anoppi nukkui, n�ytti v�h�n paremmin tuulta pit�v�n;
mutta mummohan sek� ik�ns� ett� tautinsa t�hden tarvitsikin enemm�n
l�mmint�.

"Kuules, Juhana!" sanoi Katri er��n� iltana puoleksi leikill�, mutta


puoleksi my�skin pahoillansa, "oletpa sin� v�h�n huolimaton mies, kun
hankit vaan m�rk�� puuta. Mitenk� min� saan puhutuksi tulta t�mm�isiin
hakoihin? Ovathan puut niin m�rj�t, ett'ei tuli rupea leimuamaan, vaan
savu tunkeutuu minulle kurkkuun. Itkenh�n ihan ja tulen sokeaksi ennen
aikaani. Ja mummo parka, h�n kylm�� vuoteesensa. Menep�s hankkimaan
kuivaa puuta!"

Juhana l�ksi ulos v�h�n tyytym�tt�m�n�. H�n oli itse tehnyt ty�t�
sateessa koko p�iv�n ja oli ihan l�pim�rk�. Ja h�n oli nyt luullut
saavansa l�mmitell� leimuavan valkean ��ress� ja kuivaella vaatteitaan.
Sit� paitsi oli h�n toivonut Katrin hymyilyst� ja iloisista
silm�yksist� palkintoa p�iv�ns� puuhista. Vaan nyt t�ytyi h�nen
semmoisenaan l�hte� taas ulos; hyvin nurjamielisen� meni h�n mets��n
etsim��n jotakin keloa.

Kiivaasti iski h�n kirveell� moneen puuhun, l�yt��kseen jonkun


pihkaisen ja tervaisen kuusen tai m�nnyn, sill� kotona ei ollut
ainoatakaan semmoista pilkottavaksi. Niinkuin ilo ja taitava huvitus
tekee miehen viisaaksi ja varovaiseksi, niin tulee h�n my�skin hyvin
taitamattomaksi suuttumuksesta eik� huoli olla varovainenkaan. Niinp�
sattui nyt, ett� Juhana sivalti huolimattomasti; puutkin olivat
sateesta liukkaat; kirves luiskahti ja ter� k�vi suorastaan ly�j�llens�
s��reen. Syv�st� haavasta purskahti veri kauas; ainoastaan t�in tuskin
jaksoi Juhana hiipim�ll� p��st� kotiin.

Kun h�n avasi oven, tuli katkera savu vastaan, ja niin pime�� siell�
oli, ett'ei h�n n�hnyt ket��n, kuuli vaan Katrin puhaltelevan ja
itseksens� riitelev�n lieden luona sek� viskovan puita sinne t�nne.

"Katri!" sanoi Juhana alakuloisella ��nell�.

"No, joko vihdoinkin toit kuivia pilkkeit�?"

"Katri, vie minut penkille, ett� p��sen istumaan, min� en jaksa astua
askeltakaan."

"T�ss�h�n sit� nyt on aikaa ruveta istumaan ja odottelemaan. Minun


pit�� ensin saada tuli tehdyksi ennenkuin p��set nukkumaan. Minunko
t�ss� pit�isi seisoa ja puhua tulta koko y� yksin? Eiv�t perunat viel�
ole kiehuneet, eik� t�ss� mit��n ruokaa saa valmiiksi t�mm�isill�
vesilioilla."

"Katri, hae pian kammarin kaapista talikynttil�mme, ei sit� nyt auta


s��st��. Ota pian tuli, niin n�et, ett'ei nyt maksa vaivaa riidell�
minulle, sill� s��ress� on syv� kirveenhaava."

Sen kuultuaan hyp�hti Katri sukkelasti yl�s, riensi kammariin, otti


kaapista kynttil�n, jota ani harvoin torpassa poltettiin, sai siihen
heti tulen ja meni Juhanan luo. Kynttil�n siirt�en vasempaan k�teens�
talutti h�n miehens� s�ngyn luo ja sanoi:

"Istuhan! Herranen aika, mink� n�k�inen sin� olet! K�yh�n pitk�llesi,


ett� saan riisua jalkasi ja n�hd� haavan. Herra, hyv� Is�! mitenk� nyt
noin olet ly�nyt, Juhana!" Ja keve�ll� k�dell� pyyhki h�n h�nelt�
sateesta m�rj�n tukan pois otsalta sek� kallisti h�nen p��ns� pehme�lle
aluselle.

Juhana oli kalpea ja py�rtym�isill��n; mutta p��t��n kallistaessaan


avasi h�n viel� silm�luomensa, katsoakseen Katriinsa. Silloin kirkastui
�kisti h�nen muotonsa, sill� h�n n�ki Katrin hell�ll� huolella
kumartuvan miehens� puoleen, ja h�nen silm�ns� loistivat suloisesti
niinkuin heid�n ensim�isen� p�iv�n��n; Juhanan rinta paisui syv�st� ja
raittiista ilosta.

"Joutava naarmu se vaan on", sanoi h�n, "vaikka vertahan tuo juoksee
paljonlaisesti; katsotaanhan, kas niin, joutavia vaan."

Sis�llinen ilo h�nt� niin vahvisti, ett� h�n voi istuutua


s�ngynlaidalle ja ottaa kynttil�n k�teens�. Katri meni noutamaan vett�,
riisui sitte haavan paljaaksi, pesi sen puhtaaksi verest�, pani p��lle
pellavavaatteesta kiireesti purjettua nukkaa ja k��ri liinalla kovasti
jalan, ett'ei veri en�� vuotaisi.

"T�st� on j�nt�rekin ihan poikki", sanoi h�n peloissaan, kun sormellaan


tunnusteli. "Eik� tuo verik��n asetu ... voi, Juhana!"

Silloin kuului katkonaisia ��ni� ja outoa rykimist� kammarista, jossa


Liisa-mummo makasi. Vaivaloisesti sai h�n vihdoin huudetuksi: "Lapset!
etteh�n te ymm�rr� seisattaa verta; tulkaa t�nne minun luokseni!"

"Mummo huutaa!" sanoi Katri; "niin, h�nh�n se osaa haavan sukkelasti


tukkia." Mutta Katrin alkava hymy kuoli j�lleen, kun kysyi: "Jaksatko
viel� liikkua sen verran, ett� p��st��n mummon luo?". Ja samalla katsoi
h�n hyvin huolestuneena mieheens�.

"Oih!" p��si Juhanalta huudahdus, kun nousi seisomaan vasemmalle, viel�


kelpaavalle jalallensa. Sitte otti h�n toisella k�dell��n kiinni Katrin
kaulasta ja alkoi h�nen varassansa hyppi� yhdell� jalalla kammariin
p�in, jossa �itins� makasi.

Mummo nousi istualleen s�ngyss� niin hyvin, kuin taisi, katsoi haavaa,
pudisti p��t�ns� ja sanoi, Katriin katsahtaen: "T�m� on paha vamma,
saat n�hd�. Verenjuoksun kyll� saan tuketuksi taulalla ja ruudilla,
mutta kyll� Juhana kauan makaa, ennenkuin tuo umpeen kasvaa. Mene heti
hankkimaan viinaa ja etikkaa, joilla sitte peset, ja saippuaa pane
veteen. Ja sitte sinun pit�� kaupungista hankkia voidetta ... niin ...
sep� se pahinta oli; mutta kyll� se nimi kohta mieleeni johtuu. Joudu
vaan, Katri!"

Enemp�� t�ss� olisi turha kertoa kuin ett� Juhana istuutui mummon
s�ngyn laidalle, jossa Liisa taidollansa sulki verenjuoksun ja
sittemmin sitoi haavan; Katri sill'aikaa tuvassa pukeutui nopeasti,
sill� h�n valmistihe heti l�htem��n kartanoon tai pappilaan l��kkeit�
saamaan.

Sanottuaan j��hyv�iset l�ksi h�n astumaan pimeit� polkuja illan


my�h�ll�. Ajatellen, minnek� nyt oikeastaan menisi, sanoi h�n itsekseen
vihdoin: "Ei, en kuitenkaan mene kartanoon, vaan pappilaan, vaikka
sinne onkin pitempi matka." Grimstahamista S�tran kautta Edin pappilaan
oli ainakin puoli peninkulmaa. Mutta pappilan rouva olikin jaloin,
ymm�rt�v�isin ja avuliain ihminen koko seudulla. Katri muisteli ilolla
h�nt� astuessaan, ja h�n varmaan tiesi saavansa apua ja yst�v�llist�
kohtelua, vaikka tulikin n�in my�h��n.

Ja niin h�n saikin. Katri palasi y�ll� kotiin l��kkeiden kanssa. Paitsi
etikkaa ja viinaa, jolla voi pest� jalkaa ja est�� paisumasta, sai h�n
my�skin Riian palsamia haavaan pantavaksi. Vuoteen omaksi Juhana
kuitenkin joutui, ja seuraavana p�iv�n� n�ytti haava hyvin pahalta, kun
siit� alkoi tulla mustaa verensotkua. Sent�hden p��tti Katri heti ensi
tilassa l�hte� kaupunkiin kysym��n neuvoa l��k�rilt�. Tilaisuutta h�n
sai siten, ett� meni sisarensa Reetan sijasta viem��n luutia ja Reetta
meni siksi p�iv�ksi Gristahamiin hoitamaan mummoa ja sairasta.

Kaupungissa neuvottiin Katria panemaan basilikavoidetta liinarievulle


ja sitte haavan p��lle, ett� se puhdistuisi. Sittemmin tuli h�nen vet��
haava umpeen sidelaastari-viilekkeill�, ja koko jalka oli pidett�v�
liikkumattomana sitomalla puulistojen v�liin; niin oli haava pikemmin
paraneva, vaikka j�nt�rekin olisi mennyt poikki. Hyv� on, ajatteli
Katri, niiasi l��k�rille ja n�ytti niin kelpo vaimolta, ett'ei l��k�ri
huolinut h�nelt� maksuakaan ottaa. Iltasilla palasi h�n kaupungista,
huolestaan osaksi p��sseen�, ja tunnusteli tuontuostakin hameensa
taskua, olivatkohan saadut l��kkeet tallella. Mutta vaikka Katri kyll�
toivoi Juhanan piankin Jumalan avulla paranevan, niin johtui h�nelle
kuitenkin mieleen, ett� mitenk�h�n ne syysty�t sai tehdyksi h�nen
maatessansa. Sill� mit��n ei kannattanut laiminly�d�. "Minun t�ytyy
palkata renki muutamiksi p�iviksi", sanoi h�n itseksens�. "Mutta siit�
ei Juhanan pid� saaman tiet�� sanaakaan, ett'ei h�n innoissaan sy�kse
yl�s itse kynt�m��n ja hakkaamaan, ennenkuin jalka on ihan terve; niin
tulisi h�n vaan yh� pahemmaksi ja me joutuisimme ihan pulaan."

Sitte ajoi h�n taas hiljaa luutak�rriss�ns� mietiskellen, mitenk� h�n


saisi rengin pidetyksi ja palkatuksi. "Kalliiksi se tulee!" sanoi h�n,
katsoen hyvin pahoillaan ja suruisena sivullensa mets��np�in ja ly�den
samalla ohjaksilla hevosta, ett� pikemmin kotiin enn�tt�isi.

"Niin se kyll� k�y!" virkkoi h�n v�h�n ajan per�st� puoli��neen.


"Tosinhan aioin uudesta kankaastani laittaa Juhanalle ja itselleni
hyv�t pyh�vaatteet, sill� onhan siisteys kunniaksi kirkossa. Min� my�n
sen. Parempi on saada torppa hyvin hoidetuksi syksyll�, niin saatamme
sitte toivoa hyv�� satoa kev�tkylv�st�. Min� palkkaan Suotalon pitk�n
Antin. H�n on vahva ja ripe� ty�mies eik� valitse ruokia. Hei, Polle!"
kehoitti h�n hevostansa, iloiten p��t�ksest��n ja katsoen tyytyv�isesti
paria harmaata pilvenhattaraa, jotka olivat hajoamaisillaan taivaan
laelta. "Hei, Polle! sukkelaan nyt, niin saat leip�� kotiin tultua!"

Kaikki k�vi ihan toivon mukaan. Juhana makasi vuoteessa kyllin kauan,
niin ett� jalka parani ihan terveeksi. Suotalon Antti raatoi sill'aikaa
ripe�sti Grimstahamissa, niin ett� kaikki tuli tehdyksi oikeaan
aikaansa. H�n oli vanha tuttu, sill� h�n oli kasvanut yhdess� Juhanan
ja Katrin kanssa, Suotalo kun n�et oli l�hell� sek� Nikkarilaa ett�
Kivel��. H�n helposti sopi Katrin kanssa palkasta, joka h�nen piti
saada puinnin aikaan. Rahan sijasta oli heid�n kummankin mielest�
mukavinta, ett� Antti itse otti kankaan, niin ei Katrin tarvinnut menn�
sit� ensin muille my�skentelem��n.

Muutapa t�st� v�litapauksesta ei en�� olekaan huomattava kuin ett� sin�


p�iv�n�, jolloin Antti oli tehnyt viimeisen ty�ns� ja Katri toi h�nelle
kankaan palkaksensa, niin Antti virkkoi: "Kiitos, kunnon em�nt�!
Tied�tteh�n te molemmat, ett� min� olen teid�n vanha leikkitoverinne ja
sent�hden saatan kyll� j�tt�� muutaman viikon ty�n ilmaiseksikin, sill�
enh�n viel� ole supik�yh�. Pit�k�� vaan kangas itse! Min� tahdon teit�
n�hd� kirkossa siistin� uusissa vaatteissanne."

Katri katsoi h�nt� silmiin pitk��n ja tarkempaan kuin tavallisesti.


"Antti!" sanoi h�n, "t�t� hyv�� sin� et ole ilmaiseksi tekev�. Min�
kyll� tied�n sisar Reetan ja sinun v�lisi, ja puhun sinun puolestasi
h�nelle. Sill� nyt min� tunnen sinut, Antti; ja usko pois, kyll� te
hyvin tulette toimeen Nikkarilassa. Kyll� Reettakin sinusta pit��,
vaikka h�n v�list� on juro; min� kyll� laitan niin, ett� v�linne tulee
hyv�ksi."

Antti ty�nsi hyvin tyytyv�isen n�k�isen� pitk�n, tumman tukkansa korvan


taakse. Mutta mit� siit� seurasi, ei kuulu t�h�n kertomukseemme.

X.

Kymmenen vuotta oli nyt Grimstaham ollut asuttuna ja kaksi lasta


leikitteli tuvassa ilahuttaen Liisa-mummoa, joka ei p��ssyt
s�ngyst�ns�. Mummolla s�ilyi puhelahja ihan viimeisiin hetkiin asti, ja
n��nkin salli Is� pysy� v�ltt�v�n�. Sent�hden oli mummon suurin ilo
opettaa sieville lapsensalapsille tavauksen ja sis�luvun alkeita.
Molemmat ne olivat pojat, toinen kuuden, toinen viiden vuoden vanha.

Kun Katrilla ja Juhanalla oli hyvin v�h�n aikaa oleskella sis�ll�,


olivat lapsenlapset mummolla melkein ainoana seurana; heid�n piti
kertoa h�nelle kaikki, mit� is� ja �iti ulkona tekiv�t. Sill� mummo
tahtoi v�ltt�m�tt� tiet�� kaikki, mit� Grimstahamissa tapahtui. Ja jos
pellolla tai niityll� tehtiin jotakin, jota mummo viisaudessaan
s�ngyss�ns� ei hyv�ksynyt, niin h�n poikien kautta l�hetti oman
ajatuksensa Juhanalle ja Katrille tiedoksi.

"Mit� is� t�n��n tekee, Janne?" kysyi h�n vanhemmalta pojalta er��n�
iltapuolena kes�kuussa.

"H�n maalaa uutta l��v�� punaiseksi."

"Tokkohan h�n sen oikein osaa!" supisi mummo itsekseen, laskien p��ns�
vasemmalle korvalle alas aluselle. "Varmaankaan ei h�n ole muistanut
panna vihtrilli� sekaan. Menes kysym��n is�lt�si, onko h�n pannut
vihtrilli� maaliin; mutta tule paikalla takaisin!" Sill'aikaa sai Kalle
tavata s�ngyn vieress�.

Janne meni ihan suoraan uuden, muhkean l��v�n luo ja vei mummon sanan
is�llens�. Juhana hymyili ja otti taskustansa kakkusen, jonka oli
tuonut viimein Tukholmassa k�ydess�ns�. "Mene mummon luo, Janne, kiit�
h�nt� muistutuksesta ja anna h�nelle t�m�!"

Miten mummo ihastui Jannen tuomisista! Pehme�t sokurileiv�t ja kakut


olivat parasta herkkua, kuin luutamummo ik�n�ns� oli tavannut. "Voi
sit� Juhanaa, miten h�n muistaa minua joka kerran, kun k�y
kaupungissa!" sanoi mummo itsekseen, imi kakkua ja unhotti koko
vihtrillin. Kuitenkin johtui h�nelle maalaus mieleen, kun Jannen
tuomiset loppuivat, ja h�n kysyi: "Tied�tk�, miksik� is�si maalaa
kaikki huoneet yli ymp�ri ja portit ja aidat? Mutta t�m� h�kkeli, jossa
asumme, on huonoin kaikista, eik� h�n t�t� maalaa."

Janne seisoi, n�pel�iden peitett�. "Kyll�, mummo," sanoi h�n hetkisen


per�st�, "sen kyll� tied�n. Is� aikoo purkaa t�m�n tuvan ennen
maalaamista."

"Vai niin, aikooko h�n rakentaa uudet asuinhuoneet? Niihin min� en


koskaan tule, Janne. T�m� vanha tupa ja min�, me h�vi�mme yht'aikaa."
Poika ei k�sitt�nyt mummon ajatusta. Mutta totta oli, ett� kun nyt
kaikki muu oli uutta, kaunista ja puhdasta, niin itse asuinrakennus
n�ytti kovin kurjalta niiden rinnalla. "Siihen min� vasta ihan viimeksi
k�yn k�siksi; saas n�hd� ehdink� viel� t�n�k��n vuonna", sanoi Juhana.

Joka sunnuntai istui Katri aamusta iltaan anopin luona. Juhana oli
siell� vaan iltap�iv�ll�, sill� aamup�iv�ll� h�n k�vi kirkossa. Kun
tuttavat kyseliv�t, miss� h�nen kelpo vaimonsa oli, vastasi h�n: "Katri
pit�� jumalanpalvelusta kotona mummon kanssa."

Ei se kuitenkaan muuta ollut kuin mummon hell�� hoitamista. Tosin Katri


my�skin luki Liisalle niit� virsi� tai evankeliumeja, joista h�n
enimmin piti; mutta mummon kuulo oli t�n� vuonna alkanut huonota, niin
ett'ei h�n en�� sill� tavalla voinut nauttia Jumalan sanaa. Silm�t vain
yh� pysyiv�t yht� kirkkaina ja selvin�, ja niill� h�n katseli Katria,
joka oli h�nest� kaunein n�k� kaikista, ja poikia, jotka Katrin j�lkeen
olivat kauneimmat katsottavat.

Iltapuolella sunnuntaina tuli seuraan aina lis�ksi Juhana ja


palvelustytt�, joka t�n� vuonna oli hankittu avuksi. Kun mummo n�ki
niin paljon ihmisi� koossa kuin kuusi henke�, sattui v�list�, ett'ei
h�n oikein muistanutkaan p�iv�� sunnuntaiksi, vaan oli olevinaan
Hein�torilla. Muisti ja j�rki heikkonivat v�hitellen. Kerran meni se
niin pitk�lle, ett� h�n ojensi k�tens� peitteen p��lle, luuli sit�
kuivaneeksi luudaksi ja tarjosi Katrille, sanoen: "Kuusihan minun siit�
pit�isi pyyt��, mutta n�kyy olevan kuivanut, niin menk��n vaikka
kolmesta." Katri pelj�styi noista sanoista; ne kuuluivat niin
kamaloilta, ett� h�n aavisti jotakin. Mutta Juhana tarttui siihen
kolmesta �yrist� tarjottuun k�teen ja suuteli sit�; se olikin
ensim�inen ja viimeinen kerta h�nell� suudella naisen k�tt�, jota
kansan mies ei koskaan tee.

Juhana oli nyt jo ehtinyt niin pitk�lle, ett� oli mets��n kaatanut
uuden asuinkartanon hirret. H�n suunnitsi mieless��n, miten se oli
teht�v� ja sisustettava. Suuren tuvan h�n aikoi tehd�, eri ky�kin ja
kaksi kammaria, korkean vinnin ja vinnikammarin, jos kannatti.
Sein�papereja ei h�n viel� ottanut lukuun, mutta ulkoa piti kaikki
maalattaman keltaiseksi. Viime vuosina h�n oli saanut erinomaisen halun
maalata ja punata kaikki. Ulkohuoneiden tervaaminen ja punaaminen kyll�
oli tarpeenkin, sill� se esti m�t�nemist�, mutta kaikista Juhanan
t�ist� alkoi yh� selvemmin n�ky� kauniisen ja siistiin taipumusta. Ja
Katrinkin t�hden h�n niin teki, sill� Katri mielell��n tahtoi kaikki
siev�ksi ja siistiksi, niin huoneet kuin ty�aseetkin. Sent�hden oli
Juhana v�h�ll� ryhty� sein�paperienkin puuhaan.

Veistelless��n hirsi� nelikulmaisiksi pihalla, mietiskeli Juhana


huviksensa, miten h�n vast'edes nikkaroi uudet p�yd�t, penkit, kaapit
ja viimeiseksi siev�n s�ngyn. Tuolit ja penkit olivat jo h�nen
mielikuvituksessaan vehreiksi maalattuina, kaappi ja p�yd�t sinisiksi.
Maalia ja sutia osasi h�n k�ytt�� itsekin, "mutta", virkkoi h�n,
"vaikkapa toisinkin Tukholmasta oikean kis�llin maalaamaan nuo kaikki
minulle, niin eih�n tuo koko maailmaa maksaisi tuokaan. Ehk�p� itse
vain tuhraisin koko maalaamisen; enk� ryhdyk��n koko ty�h�n itse, enk�
saata viimeist� ty�t�ni turmiolle."

Luutamummo, joka selv�n� ollessaan yh� viel�kin tahtoi tietoa talon


t�ist� ja puuhista, kuuli er��n� lauantai-iltana Jannelta, ett� Juhana
jo oli vet�nyt uuden asunnon hirret pihalle ja ryhtynyt niit�
veistelem��nkin.

"Vai niin," sanoi mummo hetkisen kuluttua, huoahtaen, mutta keve�sti,


"vai ollaan jo niin pitk�ll�! nyt revit��n vanha tupa, sit� ei mik��n
est�. Niin, niin. Tapahtukoon Herran tahto, niinkuin David sanoo. Uudet
luudat nyt rupeavat lakasemaan ja kaikki kuivat luudat viskataan
uuniin."

Katri seisoi s�ngyn vieress�, itkien, sill� ne sanat tuntuivat h�nest�


katkerilta. Muuan kyynel putosi mummon kasvoille. H�n ei en�� n�hnyt,
mutta s�ps�hti v�h�n ja sanoi:

"Ah, varmaankin olet sin�, Katri, t�ss� luonani! Jospa viel� kerran
ennen kuolemaani saisin tuntea tuoretta mets�n hajua. Tuo minulle v�h�n
nuoria kuusen oksia!"

Katri toi niit� h�nelle. Juhana ja lapset tulivat sis��n. Havujen


tuoksusta vilkastui mummo, viel� viimeisen kerran. H�n nousi
puoli-istualleen s�ngyss�, tarttui molemmin k�sin havuihin ja hengitti
hyvill�ns�. Silm�t aukesivat, kirkkaasti ja nopeasti leimahtaen.

"Hyv� is�," sanoi h�n, "armahda minua, joka olen suuri havunoksa, ja
anna minun tulla uudeksi taimeksi sinun valtakunnassasi!"

Sitte vaipui h�n alas vuoteelle ja kuoli. Mutta lapsenlapset sanoivat:


"Kas, miten kirkkaat mummon kasvot ovat!"

ROUVA A. CH. EDGREN.

L��K�RIN VAIMO.

I.

Kaikista arvokkain mies pieness� Lounais-Ruotsin kaupungissa


K--stadissa oli ep�ilem�tt� l��k�ri Nordenberg. Tuskin oli siell�
yht�k��n perhett�, jolle h�n ei olisi ollut tukena ja lohdutuksena
h�d�n ja surun hetkin�. Sit� paitsi sai kaupunki kiitt�� juuri h�nt�
jonkinmoisesta maineesta. Matkustavaisia k�vi vuodet p��st�ns� kaikista
Ruotsin ��rist� pyyt�m�ss� h�nelt� neuvoa ja lohdutusta; niin suuri oli
h�nen maineensa, ett� v�list� tuli h�nen luoksensa sairaita yksin
p��kaupungistakin.

Ulkomuodoltaan oli Nordenberg jotenkin mit�tt�m�n n�k�inen mies,


lyhyehk�, vanttera ja vahvaruumiinen; h�n oli ihan kuin vahva
talonpoika, niinkuin h�n syntyper�lt��n ja koko ruumiilliselta
kehitykselt��n todella olikin. Syv� ryppy kulmien v�lill�, joka todisti
h�nell� olevan tottumusta pit�m��n koossa ajatuksensa, ja ter�v� katse
tekiv�t h�nen muuten hyvin tavalliset kasvonsa �lykk��n n�k�isiksi.
Huulet olivat paksut, samalla kertaa osoittaen hyv�nluontoisuutta ja
aistillisuutta. Koko luonteen merkkein� l��k�rill� olivat kasvojen
ala- ja yl�osan erilaiset v�r�hdykset. Luja tahto, vallanhimo ja �ly
olivat niiss� n�kyviss� hyv�nluontoisuuden ja nautinnonhimon
kumppaneina.

H�nen k�yt�ksens� ei lainkaan ollut miellytt�v�; ollen alkuansa k�yh�


talollisenpoika, joka oli arvoon kohonnut vain oman kykyns� avulla, ei
h�n ollut jaksanut kantaa menestyst�ns�. H�n tuli kopeaksi ja v�h�n
kerskailevaksi, Piti kunnianansa kaiken seurael�m�llisen vieh�tt�vyyden
hyljeksimist� ja puhui Smoolannin murretta kuin oikea talonpoika.

H�nen toimitapansa ei my�sk��n ollut ilman omituisuuksia. H�nen


muotonsa sairasvuoteen luona oli tavallisesti onnettomuutta ennustava
ja h�nen vastauksensa ep�selv�t ja salaper�iset kuin sfinksin. V�h�inen
p��npudistus ja tyytym�t�n k�denliike olivat ainoat merkit, joista
levottomat omaiset saivat arvata sairaan tilan olevan melkein
toivottoman. Sit� suurempi oli sitte heid�n kiitollisuutensa ja
kunnioituksensa l��k�ri� kohtaan, kun h�n v�sym�tt�myydell��n ja
suurella taidollaan sai sairaan pelastetuksi; ja se ihme tapahtuikin
jotenkin usein.

L��k�rin talo oli torin varrella, pieni tosin, vaan komein koko
kaupungissa; rakennustavaltaan erosi se jyrk�sti kaikista muista
kaupungin taloista. Se oli uudenaikainen, palkongeilla ja monilla
nurkilla koristettu huvila, takana ruusupuita kasvava pengerm�.

Talon sisustuskin oli eritt�in komea, ehk�p� v�h�n ylpe�hk�kin, mutta


kaikkea kuitenkin jalostutti todellinen kauno-aisti, jota l��k�rill�
tuskin olisi luullut olevan. Ja muuten voikin huomata kaikkea
j�rjestelem�ss� olleen kauneuteen tottuneen naisk�den.

Vieraat, joita muualta saapui kaupunkiin, saivat tuntikausia


odotellessaan l��k�rin saleissa hyvin miellytt�v�n tunteen t�st�
kodista. Kaunis valkotukkainen pikku poika juoksi v�list� t�ytt�
vauhtia huoneiden l�pi. Sairaat koettivat v�list� pid�tt�� h�nt� ja
tekeyty� yst�viksi, ja jos heid�n joskus onnistui niin paljon hillit�
h�nen rajuuttansa, ett� h�n pysyi viisi minuuttia paikoillaan, saivat
he h�nen suustansa kuulla koko joukon viattomimpia ja suoranaisimpia
kysymyksi� ja vastauksia.

Tosin h�n oli, kuin muutkin hemmoitellut lapset, liian itsep�inen,


mutta samalla niin iloinen, terve ja vilkas, ett'ei h�neen mitenk��n
voinut pahastua.

Ja jos vieraat sairaat joskus saivat vilaukselta n�hd� l��k�rin vaimoa,


niin se vain suurensi heid�n mieltymyst�ns� t�h�n kotiin. H�n oli
siev�, hento, nuorekas nainen, liikkeiss��n kevyt, nopea ja v�h�n arka,
silm�t syv�t ja loistavat. Vaikka h�nt� ei koskaan n�hty yhdess�
l��k�rin kanssa, niin mielell��n heid�t kuitenkin ajatuksissaan kuvaili
toistensa rinnalla oleviksi; he n�yttiv�t niin hyvin t�ydent�v�n
toisiansa, l��k�ri ankaralla, miehekk��ll� voimallaan ja vaimo hienolla
naisellisuudellaan.

Mutta jos matkustavaiset viipyiv�t niin kauan kaupungissa, ett� ehtiv�t


saada joitakuita tuttuja, ja heilt� sitte tietysti tiedustelivat
l��k�rin perheoloja, niin kohta heid�n ihanat unelmansa haihtuivat. Jos
he puhuivat l��k�rin perhe-onnesta, joka n�ytti niin suloiselta, saivat
he vastaukseksi hymyilyn tai huokauksen, ja kun he tuommoisesta alusta
tietysti tulivat hyvin uteliaiksi, saivat he kohta kuulla enemm�nkin.

Niin, l��k�rin avioliitto oli todellakin ensi vuosina ollut hyvin


onnellinen. H�n oli suunnattomasti rakastanut vaimoansa, ja vaimokin
oli hyvin miellytt�v�, kun h�n �sken naituna nuorena rouvana tuli
kaupunkiin. Tosin h�n ei koskaan ollut niin lempe� eik� hell�, kuin
h�nen ulkomuodostaan p��tt�en olisi luullut; ei, p�invastoin oli h�n
hyvin oikullinen ja itsep�inen, piti omat ajatuksensa kaikista asioista
ja vaikka oli niin nuori, saattoi ryhty� v�ittelem��n vanhain ihmisten
kanssa ja puolustamaan omia, monesti hullunkurisia aatteitansa, kuin
olisi henki ollut vaarassa. Mutta miellytt�v� h�n oli sittekin, sit� ei
k�ynyt kielt�minen; h�ness� oli jotakin niin vilkasta ja alkuper�ist�,
ett'ei kukaan voinut hyljeksi� h�nen seuraansa.

Mutta h�n ali aina hyvin heikko ja arka terveydelt��n, ja pojan


syntymisen j�lkeen h�n ei en�� koskaan oikein voimistunut. H�n alkoi
tulla juonikkaaksi ja heikkohermoiseksi, purskahti itkuun ihan ilman
syytt� eik� osannut puhuakaan muusta kuin sairaudestansa. L��k�rin
tarvitsee enemmin kuin muiden ihmisten olla rauhassa taudeilta omassa
kodissansa; kun h�n p�iv�t p��st�ns� kuulee vain niist� puhuttavan,
tahtoo h�n mielell��n kotonansa v�h�n viihdytt�� ajatuksiansa iloisilla
ja vieh�tt�vill� asioilla. Sent�hden ei kukaan saatakaan ihmetell�,
ett� h�n vihdoin kyll�styi ainaisiin valituksiin kotonakin. H�n alkoi
illoin k�yd� klubeissa, jopa kaikissa pidoissakin, joista h�n ennen
onnellisena aikanaan ei lainkaan huolinut; h�nt� ei en�� koskaan n�hty
yhdess� vaimonsa kanssa ja hyvin harvoin tavattiin h�net kotoaan.

Jos vieras tuommoisten tietojen per�st� muistutti, ett� olipa toki


ankarata ja katkerata vaimolle j��d� noin yksiksens� vain sairauden
t�hden, vaikka juuri oma mies oli l��k�ri, jonka toki olisi enemmin
kuin muiden k�rsiminen sairaan oikkuja, niin sattui v�list� se
huomautus viem��n uuden, hyvin arkatuntoisen asian perille, joka
saatettiin ilmoittaa vain kahden kesken ja ankaran vait'olon lupauksen
turvin. Semmoisen salamyhk�isen keskustelun j�lkeen l�ksi vieras
matkaansa syv�sti surkutellen kovasti koeteltua l��k�ri-raukkaa ja yht�
syv�sti halveksien pient�, miellytt�v�� syv�silm�ist� rouvaa.

II.

L��k�ri Nordenbergin yliopiston-aikainen kumppani, joka oli lasten


l��k�rin� er��ss� suuressa kaupungissa, tuli muutamana p�iv�n�
K--stadiin. H�nelt� oli kuolema �skett�in riist�nyt vaimon ja ainoan
lapsen, niin ett� h�n nyt aikoi muuttaa pois entisest� toimipaikastaan,
jossa h�nen lyhyt avioliittonsa oli niin �kisti p��ttynyt, ja asettua
K--stadiin, joka oli viime aikoina niin melkoisesti kasvanut, ett�
kaksikin l��k�ri� siell� kyll� oli tarpeen. Varsinkin valitsi h�n
K--stadin sent�hden, ett� tavattoman tuhoinen lasten tauti oli siell�
jo monta kuukautta raivonnut melkein ruton tavalla. Taitava l��k�ri ei
tosin ollut saanut pelastetuksi omaa lastansa, mutta toisten lasten
pelastuksen otti h�n nyt p��teht�v�kseen.

Nordenberg ei ollut kovinkaan iloissaan toisen l��k�rin aikomuksesta


asettua h�nen kaupunkiinsa. H�n tosin ei tahtonut my�nt�� pelk��v�ns�
mit��n kilpailua, mutta se vain oli h�nell� selvill�, ett� tuo toinen
oli ennen ja nytkin h�nelle hyvin vastenmielinen kumppani.
H�nen kuitenkin t�ytyi n��n vuoksi pit�� yll� yst�vyytt� ja h�n siis
kutsui entisen kumppaninsa p�iv�lliselle muutamien muiden herrojen
kanssa.

L��k�ri Selmer oli niin �skett�in tullut kaupunkiini ett'ei h�n viel�
ollut kuullut puhuttavan Nordenbergin surullisista perheoloista. Kun
lakkaamatta viel� py�ri h�nen ajatuksissansa oman, �sken sortuneen
kotionnen muisto, l�hestyi h�n syd�mmellisell� yst�vyydell� kumppaninsa
nuorta vaimoa ja kuusivuotista poikaa, jonka ik�inen h�nen oma
poikansakin oli ollut.

H�n joutui p�yd�ss� istumaan em�nn�n viereen ja rupesi heti vilkkaasen


keskusteluun h�nen kanssansa. H�n puhui rouvalle omasta pojastaan, joka
�sken viel� oli ollut yht� punaposkinen ja vallaton kuin rouvan Rutger,
ja kertoi, miten kuume oli tullut ja katkaissut muutaman viikon
kuluessa el�m�nlangat niilt� kahdelta, jotka olivat h�nelle olleet niin
rakkaat. Rouva kuunteli l�mpim�ll� osanotolla ja alkoi kertoa kohtia
Rutgerin el�m�st�, mit� tauteja h�ness� oli ollut ja muuta semmoista.
V�hitellen muuttui keskustelu iloisemmaksi; he molemmat kertoivat
hupaisia muistoja lapsistansa, niiden viattomia sanoja sek� merkkej�
aikaisesta kehittymisest� ja lupaavista luonnonlahjoista, joita kaikki
vanhemmat ovat huomaavinaan lastensa ensim�isin� kehitysvuosina.

T�m�n hupaisen keskustelun aikana Selmer kuitenkin huomasi


miellytt�v�ss� vieruskumppanissaan yht� ja toista, joka h�nest� ei
n�ytt�nyt hyv�lt�. H�n huomasi rouvan koko olemuksessa joitakin
heikkohermoisuuden ja �rtyisyyden merkkej�. Eik� h�nelt� n�kem�tt�
j��nyt my�sk��n k�rsimys, joka kajasti silmist�, ja velttous hienoissa
piirteiss� suun ymp�rill�.

Monenlaista ja hyv�� viini� juotiin p�yd�ss�, mutta rouva kiivaasti


kielsi, kun Selmer tarjoutui kaatamaan h�nellekin. H�n joi vain vett�
ja s�i eritt�in v�h�n.

Talon ainoa poika istui is�n vieress�, joka vain laski leikki�, kun h�n
niin ahneesti nielasi viinin, jota is� h�nelle antoi. �iti tarkasti
pojan liikkeit� hyvin levottomasti, ja kun is� sittemmin t�ytti h�nen
lasinsa ja nauraen sanoi ei olevan haitaksi, jos poika sai oppia
siet�m��n edes jotakin, niin �iti �kisti nousi ja nopeasti kumartuen
p�yd�n yli sieppasi lasin pojan k�dest� ja kaatoi sen tyhj��n
olutlasiin, joka samassa vietiin pois. Poika alkoi itke� ja hoitaja sai
vied� h�net pois p�yd�st�. Vieraat olivat h�mill�ns� ja Nordenberg itse
purskahti raa'asti nauraa hohottamaan.

"Te n�yt�tte olevan ehdottoman raittiuden harrastaja", sanoi Selmer


em�nn�lle, mutta kummastui samassa niiden n�enn�isesti niin viattomain
sanain vaikutuksesta.

Tuskallinen puna nousi nuoren rouvan kasvoille ja otsalle asti, silmiin


herui kyyneli� ja huulet vapisivat, kuin olisi h�n ponnistellut
kuuluviin jotakin vastausta, mutta ei saanut lausutuksi sanaakaan.
Vieraat herrat niistiv�t nen��ns� tai rykiv�t tai murensivat kiivaasti
leip�� sormissaan. Kohta sitte noustiin p�yd�st�, ja kun kahvia
tarjottiin salissa, oli rouva jo poissa n�kyvist�.

Hirmuinen ep�luulo vaivasi vierasta l��k�ri�; h�n kuunteli


hajamielisesti toisten puhetta ja l�ksi vihdoin takaisin ruokahuoneesen
etsim��n muka pikku Rutgeria.
Mutta todella h�n tahtoi tavata rouvan ja se onnistuikin.

Viel� ei ollut ruvettu siistim��n p�yt��. Talrikit semmoisinaan,


puolilleen juodut lasit, tyhj�t pullot ja ryvettynyt p�yt�liina eiv�t
juuri olleet mik��n vieh�tt�v� n�ky. P�yd�n alimmassa p��ss� seisoi
rouva hehkuvin kasvoin ja juuri tyhjensi �kisti suuhunsa lasillisen
v�kev�� viini�, karahvi toisessa k�dess�, kuin olisi h�nell� ollut
aikomus heti t�ytt�� lasinsa uudestaan.

N�hty��n vieraan kiljahti h�n ja pudotti karahvin maahan, niin ett�


tummanpunainen viini juoksi h�nen vaaleansiniselle villaleningilleen.

Selmer seisattui p�yd�n yl�p��h�n, tuntien katkeraa tuskaa


havainnostaan, josta h�n luuli saavansa selityksen rouvan �skeiseen
k�yt�kseen.

Rouva sai vaivoin mielens� asettumaan. "Te pelj�stytitte minua niin",


sanoi h�n teeskennellysti. "Minua niin rupesi vilustamaan p�iv�llisen
j�lkeen ... varmaankin join liiaksi vett� ... ja sent�hden arvelin
olevan parasta ... mutta kas, vahinko kaunista leninki�ni!"

H�n kokosi hameensa poimuja, est��kseen viini� ihan ymp�ri levenem�st�,


ja aikoi menn� pois.

Selmer pys�ytti h�net. H�n oli hetkisen ollut kahden vaiheella ja


muuttanut levottomasti milloin toista, milloin toista jalkaa eteenp�in;
nyt h�n nopeasti astui rouvan luo ja pani yst�v�llisesti k�tens� h�nen
kouristetulle k�delleen, joka piti koossa leninki�.

"Antakaa anteeksi", sanoi h�n, "mutta ... tied�tteh�n, ett� on


ainoastaan yksi keino sille, ken ... ken kerran ... ken sairastaa
semmoista tautia kuin te. Ett� ehdottomasti j�t�tte kaiken v�kevien
juomien nauttimisen."

H�nen katseestaan loisti niin paljo hyvyytt�, ett� rouva oli v�h�ll�
menett�� koko mielenmalttinsa ja purskahtaa itkuun. Mutta oman
yll�pidon aisti h�nt� viel� vahvisti ja h�n vastasi tyytym�tt�m�n
tavalla:

"Siin� en luule teid�n olevan oikeassa. Minua on p�invastoin k�sketty


el�m��n hyv�sti juuri tautini t�hden."

Selmer ei heti l�yt�nyt sopivaa vastausta, vaikka rouva n�ytti sit�


odottavan. Rouva v�h�n kumarsi p��t��n ja l�ksi.

Kun Selmer palasi herrojen seuraan, oli siell� jo tuotuna esille


konjakkia ja lik��rej�. Is�nt� otti juuri lasinsa ja kilisti toisten
kanssa.

"Nyt juodaan pohjaan", sanoi h�n, "niin ett� sitte saan kaataa uutta.
Niin, min� sanon kuin ukko Petterson, joka kuoli viinahulluuteen: Mit�
olisi el�m� ilman konjakkia!"

Ja sille sukkeluudelleen nauroi l��k�ri, niin ett� kohona hyppi, ja


muut yhtyiv�t iloon.

Selmer otti hattunsa ja aikoi sanoa j��hyv�iset; sikarin ja v�kev�in


h�yryt, joita huone oli ihan t�ynn�, vaikuttivat h�ness� nyt todellista
pahoinvointia. Is�nt� ei h�nt� kuitenkaan laskenut muulla ehdolla kuin
ett� h�nen piti vain v�h�n aikaa k�velem�n ja palaamaan sitte
illalliselle. Se Selmerin t�ytyi luvata.

H�n astui hautausmaalle ja viipyi siell� kauan k�vellen ja lueskellen


kirjoituksia kaikista patsaista. Varsinkin viiv�hti h�n v�h�n aikaa
jokaisen pienen lapsen haudalla, joita olikin paljo �sken luotuja,
selvin� todistuksina kulkutaudin tuhot�ist�.

Se, mit� h�n �sken oli n�hnyt, oli kovin liikuttanut h�nt�. Nyt h�n
kiitti Jumalaa, ett� h�nen oma poikansa makasi maan rauhallisessa
povessa eik� ollut joutumassa el�m�n rajattomiin vaaroihin.

H�n palasi Nordenbergin taloon vasta sitte, kun siell� jo oli


illallinen sy�ty. Is�nt� n�ytti olevan hiukan �rtynyt ja pyyteli
anteeksi, ett'ei h�nen vaimonsa en�� voinut tulla n�kyviin. H�n ei
voinut oikein hyvin.

Mutta tuskin ehtiv�t herrat siirty� saliin, kun makuuhuoneen ovi aukesi
ja nuori rouva seisoi kynnyksell�. Heti ensi katsauksella huomasi
Selmer, mit� rouva oli toiminut p�iv�llisen j�lkeen eli siit� asti, kun
Selmer h�net viimeksi n�ki. Vehre��n vivahtavat silm�t, joiden hempe�
loisto h�nest� ennen oli n�ytt�nyt niin vieh�tt�v�lt�, olivat nyt
vaalakat ja himme�t, kasvot hyvin kalpeat, ja hienot, s��nn�lliset
kauneuden piirteet niin veltot, ett� Selmeri� oikein kauhistutti.

Nordenberg meni nopeasti h�nelle vastaan, otti h�nt� kovasti kiinni


k�dest� ja sanoi ter�v�sti ja k�he�sti kuiskaten: "Mene pois heti!"
Muihin p�in k��ntyen lis�si h�n kovaan: "Toivoakseni annatte anteeksi,
hyv�t herrat, mutta vaimoni on todellakin niin heikko, ett'en min� voi
sallia h�nen liiaksi ponnistaa voimiansa. Mene nyt jo ja k�y paikalla
maata, Helena!" H�n yh� viel� piti kiinni rouvan kalvosimesta ja koetti
nyt muille n�kym�tt�m�ll�, vaan kuitenkin kovalla sys�yksell� ty�nt��
rouvaa pois huoneesta.

Mutta silloin leimahtivat �kisti vehre�t silm�t ja kalpeat kasvot


muuttuivat v�rikk�iksi.

"Ei!" sanoi h�n. "Min� en mene. Sin� et saa uskotella vieraalle


l��k�rille, ett� min� juopunut olen. Min� en mene, vaan n�yt�n h�nelle,
ett'ei ole totta -- ei totta se, mit� h�n minusta luulee."

H�n oli temmaissut k�tens� irti miehens� rautakourasta, hienonen k�si


oli kalvosimesta ihan punainen kouristuksesta, rouva n�ytti sit�
Selmerille ja sanoi: "Katsokaahan! N�in minua kohdellaan! Mutta
juovuksissa min� en ole!"

H�n astui eteenp�in pari horjuvaa askelta, jotka surkeasti todistivat


ihan p�invastaista, vaipui sitte polvilleen, ojensi rukoilevasti
k�tens� Selmeri� kohti ja vaikeroi: "Oi, pelastakaa minut! pelastakaa
minut, te! Olettehan tekin l��k�ri! -- L��k�rit voivat auttaa toista
... vaikk'eiv�t omia vaimojansa. Min� olen niin hirve�n onneton. En
min� muun t�hden juo ... vaan minun t�ytyy ... t�ytyy! Jokin paha voima
minua pakottaa! Minusta tuntuu, kuin voisin ennemmin surmata itseni
kuin lakata juomasta. Oi, eik� ole mit��n apua ja pelastusta?"

Selmeriin t�m� koski kovasti. H�n meni rouvan luo, otti h�nt� kiinni
k�dest�, koetti h�nt� nostaa yl�s ja sanoi: "Kyll�, min� uskon varmaan,
ett� teid�t saadaan pelastumaan. Siit� puhelemme jonakin muuna
p�iv�n�."

H�n talutti rouvan ovelle ja rouva seurasikin h�nt� mielell��n. Ovea


avatessaan rouvalle sanoi Selmer: "Min� tulen huomenna. Otatteko minut
silloin vastaan?"

Rouva katsahti Selmeriin kiitollisesti, purskahti sitte itkem��n,


peitti kasvonsa k�sill��n ja melkein juosten poistui.

"T�m� n�ytt�� olevan t�ydellisesti kehittynytt� dipsomaniaa", sanoi


Selmer kahden kesken Nordenbergille. "Mit� l��kkeit� tai keinoja k�yt�t
h�nt� parantaaksesi?"

Nordenberg loukkaantui Selmerin kysymyksest�, sen muoto kun olikin


hiukan mestarimainen. H�n vastasi tylysti: "Siit� asiasta min�
mielell�ni puhun niin v�h�n kuin mahdollista suinkin."

Selmer v�h�n ep�ili, ennenkuin uudestaan kysyi.

"Sin� et varmaankaan tahtoisi j�tt�� vaimoasi minun hoidettavakseni?


L��k�rien ei yleens� pid� hoidella l�himpi� omaisiansa -- ei ainakaan
t�mm�isiss� tapauksissa -- minulla sit� paitsi oli �skett�in
hoidettavana samanlainen sairas."

"Kiitoksia!" vastasi Nordenberg ylpe�sti. "Jos min� joskus katson


tarvitsevani apuasi, niin kyll� silloin tulen kysym��n neuvoa sinulta.
Siihen asti on parasta, ett� me niin v�h�n kuin mahdollista sekaudumme
toistemme toimiin."

III.

Vierasten poistuttua meni Nordenberg makuuhuoneesen. Siell� oli


jotenkin h�m�r�; yksi ainoa kynttil�, sekin melkein loppuun palanut,
levitti niukkaa valoa. Vuoteen uutimet olivat syrj�lle vedetyt ja
Helena heitt�ytynyt tilalle poikittain ja siihen nukkunut. H�n oli
avannut leninkins� auki vy�t�isilt�, tukka hajallansa peitteell�, ja
tummanpunaiset viinipilkut: hehkuivat kuin veri leningin vaaleaa v�ri�
vasten.

Todellisen vastenmielisyyden tunne p��si l��k�riss� valtaan. H�n astui


kiireesti y�p�yd�n luo, otti siit� muutamia kirjoja sek� kellonsa
alustan, tempasi auki oven ja aikoi ainiaaksi poistua t�st� huoneesta
eik� koskaan en�� sinne astua jalkaansa.

Mutta Helena her�si h�nen kovista liikkeist�ns�, ja l��k�ri seisattui


purkamaan kaikkea suuttumustansa h�nelle.

"Min� k�vin juuri ottamassa t��lt� kapineeni", sanoi h�n. "Nyt muutan
min� alakertaan enk� en�� astu jalkaanikaan t�nne yl�s sinun luoksesi,
ja samoin t�ytyy my�skin pyyt��, ett'et sin� t�st'edes h�p�se minun
taloani n�ytt�ytym�ll� ihmisille alhaalla minun huoneissani."

Rouva oli noussut pitk�lt�ns�, mutta j��nyt istumaan vuoteen laidalle,


p�� k�siin vaipuneena. Nyt h�n katsahti mieheens�, mutta niin
v�syneesti ja himme�sti, kuin ei h�n lainkaan olisi ymm�rt�nyt h�nen
sanojansa. P�� vaipui j�lleen, niinkuin omasta painostansa k�sien
varaan, ja syv�, tuskallinen huokaus kohosi rinnasta.

Se v�synyt v�linpit�m�tt�myys l��k�ri� viel� enemmin suututti.

"T�st� hetkest� alkaen on meid�n yst�vyytemme lopussa, ymm�rr�tk�


sen!"' sanoi h�n. "Ja mit� lapseesi koskee, en min� en�� j�t� h�nt�
turmeltumaan sinun esimerkist�si."

Rouva nosti �kisti p��t�ns� ja h�nen silm�ns� v�l�htiv�t.

"Min�k�h�n se olen koettanut totuttaa h�nt� v�keviin juomiin?" sanoi


h�n. "Min�k� olen tehnyt paheen nautinnoksi, min�k� juon p�ihdyksiin
asti iloisessa seurassa ja kehoitan kaikkia muita seuraamaan
esimerkki�ni? Ei, min� en juo nautinnon t�hden, min� p�invastoin inhoan
t�t� pahetta niin hirve�sti -- niin kauheasti. Ja vaikka kuitenkin olen
sen paheen orjana, niin sin� juuri olet siihen syyp��. Etk� sin� juuri
m��r�nnyt, ett� minun aina piti ottaman v�kevi�, kunnes p��ss� tuntui,
silloin kuin aloin tulla heikoksi ja kivuloiseksi? Etk� sin� juuri
k�skenyt minun alinomaa lis��m��n annoksiasi, kunnes er��n� p�iv�n�
n�it menneesi liian pitk�lle ja sent�hden �kisti kielsit minua
maistamasta tippaakaan. Ja minunko vikani se oli, ett� silloin
palaaminen jo oli liian my�h�ist�? Ah, miten onnellisesti oletkin
l��k�rin� toiminut ja miten paljon mainetta hankkinut, se kaikki ei
kuitenkaan korvaa ��ret�nt� kurjuutta, johon oman vaimosi olet
saattanut."

L��k�ri ei l�yt�nyt sanaakaan vastaukseksi; rouvan moitteet


tunkeutuivat liian syv�lle h�nen tuntoonsa.

Ja rouva jatkoi -- h�n ik��nkuin tunsi nyt olevan viimeisen kerran,


niinkuin se ensim�inenkin oli, jolloin h�nen oli suotu puhua suunsa
puhtaaksi -- h�n tunsi olevansa kuin kuolemaan tuomittu, joka kyll�
tiet�� rangaistuksesta olevan ihan mahdoton p��st�, mutta joka sit�
ennen koettaa niin t�ydellisesti kuin suinkin sys�t� niskoiltaan
edesvastauksen omista t�ist�ns� -- h�n jatkoi:

"Ja kun saatoit vaimosi niin hirve��n onnettomuuteen, rupesitko edes


itse inhoamaan tuon hirve�n juoman nauttimista? Ei, et suinkaan;
p�invastoin yh� vain jatkoit suurimmalla raakuudella remuisia atrioita.
Ja ett'et ole vaipunut yht� syv�lle kuin min�, niin siit� saat kiitt��
vain vahvempaa ruumistasi ja etuluuloja, jotka sen, mik� naisella on
inhottavaa, anteeksi antamatonta, tunnustavat miehell� luvalliseksi
huvitukseksi!"

Nyt sai l��k�ri kielens� valloilleen. "Sin� seoitat asiat, jotka eiv�t
ollenkaan kuulu yhteen", sanoi h�n. "Juoda lasi iloisessa seurassa on
luvallista kelle hyv�ns�, ja se on tietysti ihan toista kuin --"

"Miss� sitte on raja?" keskeytti rouva. "Miten monesti olenkaan n�hnyt


sinun tulevan juuri t�h�n huoneesen my�h��n y�ll�, kun klubissa olit
siihen asti istunut! Miten inhottivat minua ne konjakin h�yryt, joita
sinusta levisi! Niin juuri siin�, jossa nyt seisot, sin� tavallisesti
haparoit tulitikkuja, kaadoit vesikarahvin ja heitt�ydyit sitte
vaatteissasi tilalle -- aamusilla her�tty�si olit �re� ja voit pahoin
-- mutta sitte saatoit iloisessa seurassa kertoa kaikki tyyni ja laskea
siit� leikki�. Eik� yksik��n niist� herroista, joiden kanssa sin�
seurustelet, katsonut tuota v�h��k��n h�pe�lliseksi; p�invastoin te
huvittelitte toisianne samanlaisilla historioilla."

"Eih�n nyt ole puhe minusta", keskeytti l��k�ri, alkaen jo vihastua.


"Min� voin onneksi itse vastata teoistani. Mutta sen min� nyt sanon
sinulle, ett'en en�� huoli pit�� poikaa kotona. Minusta on suuri,
hyvinkin suuri uhraus erota ainoasta lapsestani --"

"Ent� minusta sitte!" virkkoi rouva k�det ristiss�.

"-- mutta seh�n on vain ihan kohtuullinen rangaistus minulle siit�


kevytmielisyydest�, ett� otin vaimokseni juomarin tytt�ren, jolla on
tuo myrkky veress�ns� ja jolta se nyt ehk� on j��nyt perinn�ksi
pojallensa."

Helena keskeytti kiljahduksella. "�l� sano niin! �l� sano sit�


perinn�lliseksi! Herran t�hden, �l� sano!"

H�nen ��nest�ns� kaikui niin suuri ep�toivo, ett� l��k�ri� alkoi v�h�n
arveluttaa. H�n ei voinut katsoa vaimoansa silmiin eik� ��nik��n ollut
selv�, kun h�n vastasi:

"Toivokaamme, ett� -- ett'ei se ole niin vaarallista. Min� olen


p��tt�nyt vied� h�net Y:n pappilaan. Siell� h�n saa totisen
kristillisen kasvatuksen --"

"Totisen kristillisen kasvatuksenko!" keskeytti rouva katkeralla


pilkalla. "Mit� sin� tarkoitat kristillisell� kasvatuksella?
Semmoistako kuin h�nelle t�h�n asti olet opettanut, koettaessasi h�nt�
totuttaa raakaan leikkiisi ja konjakkiisi? Ah, minua kasvatettiin
kristillisesti, kun olin viel� lapsi, mutta sin�h�n olet kaikin tavoin
koettanut riist�� minulta lapsen-uskoani ja antaa minulle sen sijaan
raainta materialismia. Jos sin� edes olisit antanut minun pit��
uskontoni, niin en nyt ehk� olisikaan niin ihan avuton ja toivoton
suuressa h�d�ss�ni!"

H�nen ��nens� painui, kunnes se vihdoin kaikui vain k�he�lt�


valitukselta. H�n vaipui polvilleen vuoteen viereen ja itke� nyyhki
niin hillitt�m�sti ja onnettomasti, kuin ainoastaan se voi itke�, joka
hermoston turmelemisella on menett�nyt kaiken vallan oman itsens� yli.

L��k�ri oli ollut lauhtumaisillaan vaimonsa syv�n surun edess�, mutta


h�nen tunteidensa ilmi puhkeamisen liiallinen kiivaus vaikutti h�neen
aina vastenmielisesti. H�n k��ntyi pois ja l�ksi huoneesta.

IV.

Seuraavana aamuna ajoi l��k�rin kuomivaunut rappusien eteen.


Lapsenpiika toi alas pikku Rutgerin, joka riemuiten hyppeli ilosta,
ett� p��si l�htem��n pois papan kanssa. Heti tuli l��k�rikin ulos.
Mutta h�nell� ei nyt ollut halua yhty� pojan laverruksiin. Lyhyesti ja
�re�sti laittoi h�n pois er��n sairaan luoksi kutsujan, joka tuli
vastaan rappusilla, hyp�hti vaunuihin, vet�si oven kiinni ja sanoi
ajurille:

"Y:n pappilaan! Aja kovasti!"

Yl�kerrassa istui ikkunan luona l��k�rin nuori vaimo katsellen pois


vieriv�in vaunujen j�lkeen pienest� raosta alas lasketun kartiinin ja
ikkunan pielen v�list�.

Rakkain, kuin h�nelle maailmassa oli, oma lapsensa oli h�nelt� otettu
pois, eik� h�nen pit�nyt h�nt� en�� n�kem�n. Ja h�n oli antanut sen
tapahtua v�h��k��n vastustamatta, sill� h�n tunsi, ett'ei h�nell� ollut
oikeutta pit�� luonaan omaa lastaan.

Tunti kului toisensa per�st�, ja rouva yh� istui liikkumatonna


paikallaan ikkunan vieress�. Koko h�nen olentonsa oli kuin rampautunut,
niin ett� h�nest� tuntui, kuin ei h�n koskaan en�� voisi nousta
tuoliltansa, jolle h�n oli vaipunut silloin, kun Rutger vietiin pois
h�nen luotansa -- ei koskaan en�� palata liikkuvaan, toimeliaasen
el�m��n -- ei koskaan en�� p��st� p�iv�n valoon. Yksin�isyys ja pimeys
t�st'edes paraiten soveltuisivat h�nelle -- tuon ��rett�m�n
n�yryytyksen j�lkeen, jonka h�n oli k�rsinyt edellisen� iltana, niin
ett'ei h�n en�� koskaan uskaltanut katsoa ket��n ihmist� silmiin. Sill�
t�h�n asti ei h�n viel� koskaan ollut itse��n niin alentanut kuin
eilen. H�n oli el�nyt kiihtyneess�, luonnottomassa tilassa jo kauan y�t
p�iv�t, mutta ei se koskaan viel� ollut niin pitk�lle mennyt, ett� h�n
niin kokonaan olisi menett�nyt kaiken malttinsa. Vasta nyt k�sitti h�n
sen totuuden hirve�ss� selvyydess��n; h�n oli joutunut yhden semmoisen
paheen orjaksi, jotka enimmin halventavat ihmisen ja koko ihmiskunnan.

Ja mimmoisia kuvia tuo ajatus johdatti h�nen mieleens�!


Seitsentoista-vuotiaana jo oli h�n seisonut hirmuisimman sairasvuoteen
vieress�. H�nen is�ns�, nuori, rakastettava, hyv�lahjainen mies, oli
kukistunut tuon hirmuisen paheen voimasta, jonka h�n nyt tiesi
saaneensa perinn�ksi h�nelt�. Sen sairasvuoteen kauheat muistot
muuttuivat h�nen mielikuvituksissaan el�viksi. Ja kun miehens� nyt oli
hylj�nnyt h�net, oli h�n auttamattomasti niiden pimeyden voimien
kahleissa, jotka olivat turmelleet is�n el�m�n. Ja -- pahinta kaikesta
-- h�nen lapsensa oli ehk� joutuva samaan onnettomuuteen!

H�n v��nteli k�si��n kauheassa toivottomuudessaan. H�n rukoili apua


Jumalaltakin, johon h�n ei en�� luottanut; mutta mit��n vastausta ei
kuulunut h�nen rukouksiinsa.

H�m�r� oli jo tullut, kun Helena her�si unelmistaan vaunujen


vierimisest� kivityst� my�ten. H�nen miehens� se siin� palasi kotiin,
kun oli vienyt pois lapsen. Kuinka monesti h�n ennen oli valvonutkaan
my�h��n y�h�n ikkunan luona odotellen miehens� tuloa sairasten luota.
Ensi aikoina h�iden j�lkeen oli h�n, kuultuansa vaunujen ��nen, aina
rient�nyt portaita my�ten miehellens� vastaan, kiert�nyt k�sivartensa
h�nelle kaulaan ja toivottanut h�nelle tervetuloa kotiin. Sittemmin,
kun h�n tuli kivuloiseksi ja l��k�ri, h�nen miehens�, alkoi kylmet�,
oli h�n istunut ylh��ll�; pelolla ja toivolla odotellen h�nen tulevan
yl�s tervehtim��n vaimoansa. Ja peloissaan, ett'ei h�n ehk� tulekaan,
oli h�n itseksens� p��tt�nyt olla vaivaamatta h�nt� sairautensa
kertomisella ja n�ytt�� iloiselta, ett� h�n viihtyisi h�nen luonansa.

Vaan kun l��k�ri sitte vihdoin tuli ja h�n istui miest�ns� vasten
nojautuneena ja tuntien h�nen k�sivartensa vy�t�r�ns� ymp�rill�,
silloin her�si h�ness� niin vastustamaton halu ja tarve uskoa h�nelle
huolensa, kertoa tautinsa tuntomerkit, joita h�n, niinkuin kaikki
muutkin hermotautiset niin innolla tarkasteli. Vaan siit� tuli h�n, oma
mies ja l��k�ri, kylm�ksi ja k�rsim�tt�m�ksi, l�ksi pois eik� tullut
vaimonsa luo moneen p�iv��n. Ja monina yksin�isin� hetkin�, jotka h�n
vietti istuen yksiksens� ja haaveksien omaa tilaansa, oli v�hitellen
alkanut selvit� h�nelle, ett'ei h�nen miehens� ollutkaan semmoinen,
kuin h�n oli toivonut. H�n alkoi ymm�rt��, ett� l��k�rin rakkaus h�neen
oli ollut vain itsek�s ja aistillinen; niin kauan kun h�n oli ollut
kaunis ja iloinen, oli l��k�ri kannellut h�nt� k�siss��n kuin kukkaa;
mutta heti, kun h�nen seuransa ei en�� tuottanut h�nelle huvia, hylk�si
h�n arvelematta vaimonsa, viel�p� semmoiseen aikaan, jolloin vaimo
olisi enimmin tarvinnut apua.

Ja kun h�n kerran alkoi katsella miehens� luonnetta t�ss� valossa,


rupesi h�n my�skin harmittavan ja tuskallisen tarkkaan huomaamaan
kaikkia h�nen vikojansa. H�n havaitsi, mitenk� menestys ja imartelut
h�nt� v�hitellen paaduttivat, miten turhamaisuus ja voitonhimo alkoivat
soida kovemmin, kuin hyv�n syd�mmen ��net, niin ett� h�n ennemmin l�ksi
rikkaan, kuin k�yh�n sairaan luo. Ja h�n n�ki miehens�, joka ennen
oli syv�sti surrut hoidettavan sairaansa kuolemaa, nyt hyvill�
p�iv�llisill� nauravan ja laskevan leikki� ihan �sken oltuansa
kuolinvuoteella, vaikka kuolema oli seurannut leikkauksestakin, johon
h�nen ehk� ei olisi pit�nyt ryhty�.

Muuten elettiin l��k�rin talossa aina hyvin iloisesti. H�n rakasti


hyvi� atrioita ja voimakkaita viinej�, ja panettelijat -- sill� ei
h�nk��n, vaikka olikin niin rakastettu mies, p��ssyt kaikkien
kuolevaisten kohtalosta, ett� jokaisella on omat vihamiehens� -- ne
sanoivat h�nen tehneen monta sairasta juomariksi siten, ett� liian
kevytmielisesti m��r�si heille omia mielijuomiansa, punssia
rintatautisille, konjakkia ja voimakkaita viinej� heikoille.

Olkoonpa tuo asia miten tahansa, se vain on totta, ett� h�nen oma
vaimonsa joutui kohta onnettomaksi sen parannustavan kautta.

Harmissaan ja suutuksissaan siit�, ett� huomasi oman vaimonsa niin


inhottavan paheen orjana, unhotti l��k�ri kokonaan, mink� verran h�n
itse siihen oli vikap��. Muutamien kiivasten kohtausten j�lkeen, joissa
l��k�ri oli r�yhke�sti nuhdellut rouvansa k�yt�stapaa ja rouva h�nelle
vastannut kyynelsilmin sek� liiankin kiivailla itsens� soimauksilla,
mutta heti kuitenkin j�lleen langennut, p��tti l��k�ri oman rauhansa
t�hden olla ihan v�linpit�m�t�n tuosta hirve�st� pahasta, joka kehittyi
h�nen omassa talossansa, karttoi niin paljon kuin mahdollista rouvaansa
ja oli harvoin kotona.

Semmoinen oli ollut v�li t�h�n p�iv��n asti. Ja nyt oli tapahtunut
ratkaseva k��nne. Nyt oli rouva ihan hylj�tty ja yksiksens� j�tetty,
s��lim�tt� j�tetty alttiiksi hirveimm�n taudin raatelulle, h�n,
kuuluisan l��k�rin oma vaimo.

V.

Kului muutamia onnettomia viikkoja, jona aikana sairas rouva parka sai
kest�� tuskallisimpia taisteluja.

Er��n� y�n� sitte seisattuivat jotkin vaunut l��k�rin talon eteen.


Ajuri hyp�hti maahan ja soitti kovasti y�kelloa. Unisena ja
tyytym�tt�m�n� kysyi l��k�ri palvelustyt�lt�, joka tuli sis��n, kuka
h�nt� nyt h�iritsi, mutta kun tytt� vastasi, ett� hakija oli Y:n
pappilasta, riensi h�n heti vastaanotto-huoneesen.
"Kuka on sairaana?" kysyi h�n kiivaasti.

"Pikku Rutger se on; h�n sairastui niin �kisti. Provasti luulee h�nen
k��ntyv�n liikkeell� olevaan kulkutautiin."

Parissa minutissa pukeutui l��k�ri ja vaunut vieriv�t kiireesti pois


peninkulman p��ss� olevaan pappilaan.

Helenakin oli her�tetty ja h�n tiedusti, mist� l��k�rin noutaja oli.


H�n tiesi nyt oman poikasensa olevan sairaana, ehk�p� kuoleman
kourissa, vaan ei p��sev�ns� n�kem��n h�nt�.

H�n astuskeli toivottomuudessaan edestakaisin huoneessa. Jos h�n vain


olisi uskaltanut, olisi h�n l�htenyt miehens� vaunuilla sinne. Mutta
h�nt� pid�tti l�htem�st� n�yryytt�v� ajatus, ett� h�net ehk�
ajettaisiin kuitenkin pois sielt�, ja viel� enemmin ajatus, joka
h�ness� v�hitellen oli muuttunut hullunomaiseksi totuudeksi, ett� h�nen
l�sn�olonsa olisi lapselle turmiota tartuttavainen.

H�n vietti kamalan y�n; kun aamu alkoi hiukan valjeta, loppuivat h�nen
voimansa. H�n katseli tuskallisesti ymp�rilleen, eik� l�yt�isi mit��n
keinoa, jolla voisi lievitt�� sis�llist� taisteluansa. Mit��n v�kevi�
ei en�� ollut k�sill�; palvelijat eiv�t l��k�rin kiellon t�hden
taipuneet ostamaan h�nelle mit��n semmoista; ruokakonttorin ja kellarin
avaimet h�n tiesi olevan miehens� tallessa. Mutta tuskat olivat
siet�m�tt�m�t. H�n otti p�yd�lt��n hajuvesipullon ja joi sen
pahamakuisen sis�llyksen. Tunnin kuluttua makasi h�n sike�ss� unessa ja
her�si vasta my�h��n p�iv�ll�.

H�n kuuli tavatonta liikett� talosta; ovia avattiin ja suljettiin,


nopeita askelia liikkui rappusilla yl�s ja alas. Ulkona oven edess�
seisoivat taaskin pappilan vaunut.

Helena riensi ulos k�yt�v��n, tapasi er��n palvelustyt�n ja kysyi,


oliko l��k�ri palannut.

"Jo h�n on kotona."

"Ja miten pojan on laita?"

Tytt� n�ytti neuvottomalta ja vastasi v�h�n ajan per�st�: "Varmaankin


h�n voi paremmin."

Helena seisoi hetkisen portailla. Miehens� oli kyll� kielt�nyt h�nt�


tulemasta koskaan alas h�nen luoksensa, mutta pitih�n h�nen toki saaman
jotakin tietoa lapsestansa.

Silloin kuului h�nen korviinsa heikko, hyvin heikko ��ni: "Mamma!


mamma! Min� tahdon luokseni mamman!"

��ni tuli lapsen-kammarista, tuosta huoneesta, joka nyt oli monta


viikkoa ollut tyhj�n� ja jossa h�n koko aikana ei ollut kertaakaan
k�ynyt. H�n tempasi auki oven ja oli kohta jo polvillaan lapsensa
vuoteen vieress�, suuteli h�nen k�si��n ja itki ��neens�.

Silloin astui l��k�ri huoneesen.

"Mit� t�m� on?" tiuskasi h�n. "T��ll� pit�� olla hiljaa!"


Helena pys�ytti paikalla kyyneleens�, nousi yl�s ja katsoi rukoilevasti
mieheens�. H�nen silm�ns� syvimm�ll� tuskalla pyysiv�t, ett'ei h�nt�
taaskin karkoitettaisi lapsen luota.

L��k�ri k�sitti h�nen katseensa, l�hetti pois hoitajatyt�n ja sanoi


vaimolleen ankaralla ja �re�ll� ��nell�, h�neen p�in katsomatta: "En
min� huoli kielt�� sinua hoitamasta poikaa, jos vain voit olla ihan
nauttimatta mit��n v�kevi�. Mutta paikalla, kun huomaan sinun koskevan
mihink��n semmoiseen..."

"Herran t�hden min� en huoli --!" vakuutti rouva, k�det ristiss� ja


yl�s ojennettuina.

"Hiljaa! Ei mit��n vakuutuksia!" keskeytti l��k�ri jyrk�sti. "Sin� olet


kaikin puolin hyvin sopimaton sairaan hoitajaksi. Siihen tarvitaan
ennen kaikkea tyyneytt� ja malttia ... ja t�m� kiihke�, liioitteleva
luonne...! No, sit�p� nyt ei voi korjata ... saatammehan koettaa. Kuule
nyt tarkkaan ohjeeni ja m��r�ykseni!"

H�n k�ytti mielell��n ankaroita ja voimakkaita parannustapoja. Juuri


tuolla rohkeudellaan, joka ei kammonnut lujimpiakaan keinoja, oli h�n
pelastanut monta ihmishenke�, ja vaikka h�n v�list� erehtyikin ja
keinoillansa joudutti taudin onnetonta p��t�st�, niin se kuitenkin
tapahtui verrattain hyvin harvoin. Mutta h�nen vaimonsa ihan pelj�styi,
kun kuuli h�nen ohjeensa, miten poikaa tuli hoitaa. Ryhty�kseen
semmoisiin keinoihin olisi h�nell� pit�nyt olla t�ydellinen luottamus
l��k�riin, mutta rouvallapa tuota luottamusta ei ollut, vaikka sit�
l��k�rille kaikkien muiden sairasvuoteiden luona osoitettiin. Helena
vaati jyrk�sti, ett� oli kysytt�v� toisenkin l��k�rin neuvoa. "Niin
min�kin olen arvellut", vastasi h�nen miehens�. "Sent�hden l�hetinkin
s�hk�sanoman N:lle ja pyysin h�nen heti tulemaan t�nne."

"Mutta min� en luota h�neen", sanoi Helena hyvin hiljaa.

L��k�ri k��ntyi �kisti vaimoonsa p�in.

"Vai et luota h�neen!" sanoi h�n. "Ja miksi et, jos saan kysy�?"

"Koska h�n on kuuluisa", vastasi rouva hiljaisesti.

L��k�ri katsoi h�neen, kuin olisi luullut vaimonsa ei olevan t�ydess�


j�rjess��n. Mutta Helena jatkoi samalla levollisella, hiljaisella
��nell�:

"Min� en en�� luota kuuluisuuteen. Min� en en�� usko, ett� kuuluisa


mies on mik��n suuri mies. Olen n�hnyt niin paljon huonoutta, niin
suuren ulkonaisen maineen rinnalla."

L��k�ri seisoi hetkisen hiljaa ik��nkuin miettien ja mielt�ns�


tyynnytellen, sill� viha kiehui h�ness�. H�nen, jota ei kukaan
uskaltanut vastustaa, t�ytyi kuulla tuommoisia sanoja vaimoltansa, joka
oli niin halventanut itse�ns� h�nen edess��n ja jonka h�n oli
mieless�ns� ihan tomuun asti kukistanut. H�n malttoi kuitenkin mielens�
ja l�ksi huoneesta virkkamatta sanaakaan.

V�h�n ajan per�st� pukeutui Helena ja l�ksi ulos; h�n katseli portista
ulos astuessaan levottomasti ymp�ri toria ja huomattuansa, ett'ei
ket��n tuttuja n�kynyt, k��ri h�n harson tarkasti ymp�rillens� ja astui
arasti ja nopeasti pitkin er�st� katua. H�n ei ollut koskaan ollut
liikkeell� muulloin kuin h�m�riss� tuon suuren kohtauksen j�lkeen
kotona; sill� h�n tiesi olevansa halveksittava kaikkien silmiss� ja
pelk�si n�kev�ns� sen kaikkien vastaantulijain kasvoista.

Helena saapui yksinkertaiseen taloon pienen syrj�kadun varrelle. Siell�


h�n tiesi uuden l��k�rin asuvan ja oli kuullut h�nen jo alkaneen
saavuttaa suurta luottamusta sek� parantaneen jo monta lasta tuosta
tuhoavasta taudista. Olipa h�n saanut muutamia Nordenberginkin sairaita
hoidettavakseen. Vastoin Nordenbergin tapaa oli h�n yst�v�llinen ja
leppyinen sek� varovaisesti ja hell�sti hoiteli sairaita. Eik� Helena
ollut unhottanut h�nen todellista osanottoansa, jota h�n oli osoittanut
onnettomalle vaimolle h�nen n�yryytyksens� katkerimpana hetken�.

Selmer itse tuli h�nelle vastaan ja n�ytti hyvin iloisella tavalla


h�mm�styneelt�. Rouva oli lakkaamatta ollut h�nen ajatuksissansa ja h�n
oli usein mietiskellyt, mitenk� saisi tilaisuutta puhutella h�nt� ja
tarjota h�nelle apuansa tuossa k�rsimisess�, joka kulutti h�nt�. H�n
oli pari kertaa k�ynyt Nordenbergin talossakin ja kysynyt rouvaa, vaan
palvelijat olivat vain vastanneet, ett'ei rouva voinut ottaa ket��n
vastaan.

Sent�hden Selmer nyt eritt�in mielell��n lupasi t�ytt�� Helenan pyynn�n


ja tulla katsomaan h�nen poikaansa. H�n vain pani ehdoksi, ett'ei h�nen
k�ynti�ns� pit�nyt salattaman pojan is�lt�.

Nordenberg oli Selmerin tullessa sairaitansa katsomassa. Sent�hden meni


Selmer suorastaan yl�s lapsenkammariin ja tutki sairasta. H�n ei
m��r�nnyt mit��n, vaan sanoi ensin tahtovansa neuvotella Nordenbergin
kanssa. Kauan h�n kuitenkin istui h�m�r�ss� huoneessa ja puheli
hiljaisella ��nell� Helenan kanssa, joka keskustelu n�ytti hyvin
liikuttavan rouvaa.

Kun Nordenbergin vaunut pys�htyiv�t talon eteen, heitti Selmer rouvalle


j��hyv�iset, luvaten kohta palata, ja meni alas vastaanotto-huoneesen,
jossa molemmat l��k�rit kauan neuvottelivat, vaihtaen monta hyvinkin
kiivasta sanaa. My�hemmin p�iv�ll� tuli Nordenberg yl�s lapsenkammariin
synk�n n�k�isen� ja tutki uudestaan poikaa. Tapansa mukaan ei h�n
salaper�isyydess��n ilmoittanut mit��n p��t�st�, mutta itsekseen h�n
taisteli kiivaan taistelun; ylpeys ei tahtonut antaa h�nen tunnustaa
olleensa v��r�ss�, vaan is�nrakkaus kuitenkin tahtoi pelastaa lapsen
mihin hintaan hyv�ns�. Vihdoin nuo molemmat voimat tekiv�t sovinnon, ja
sen johdosta sanoi l��k�ri hyvin loukkautuneen ��nell� vaimolleen:

"Kun olet kerran osoittanut, ett'et luota minuun, vaan omin p�in
kutsuit toisen l��k�rin, niin saat itse kantaa toimiesi seuraukset.
Min� pesen k�teni, enk� en�� mill��n lailla sekaudu taudin hoitoon."

Monta kertaa p�iv�ss� h�n kuitenkin tuli yl�s lapsenkammariin, istui


pitk�t hetket vuoteen vieress� poikaansa katsellen ja kyseli aina hyvin
tarkkaan, mit� ohjeita ja l��kkeit� toinen l��k�ri oli m��r�nnyt, mutta
ei koskaan muistuttanut mit��n. Tutuillensa, jotka kyseliv�t pojan
vointia, vastasi h�n vain, ett'ei l��k�rin koskaan pid� hoidella
omiansa, koska h�n silloin ei voi pysy� niin levollisena, kuin tarpeen
on.

Mutta kun l��k�ri n�in tuli viett�m��n niin monta hetke� sek� p�ivin
ett� �in vaimonsa seurassa, alkoi h�nen mielens� leppy� h�nt� kohtaan.

Sill� aina siit� asti, kun rouva ensi kerran keskusteli vieraan
l��k�rin kanssa, oli ihmeellinen rauha levinnyt koko h�nen
olemukseensa. Ei en�� n�kynyt merkki�k��n tuosta liiallisesta
kiivaudesta ja tunteellisuudesta, joka tavallisesti oli l��k�rist�
ollut niin vastenmielinen. Eik� my�sk��n ilmautunut noita
toivottomuuden ja liiallisen itsens� soimaamisen kohtauksia, jotka
l��k�riss� vaikuttivat halveksimista yht� suuressa m��r�ss�, kuin sitte
sijaan tullut �re� ylpeys h�nt� oli suututtanut. Nyt osoitti rouva
tyyneytt�, tasaisuutta ja tajuttua arvokkaisuutta, niin ett� l��k�ri
h�nt� alussa kummasteli; mutta kun lis�ksi viel� oli huomattavana
sanomattoman surullisia, k�rsiv�isi� v�reit� kalpeissa, v�syneiss�
kasvoissa, alkoi l��k�ri v�hitellen helty�. Rouva oli niin miellytt�v�
hiljaa liikkuessaan sairasvuoteen vieress�, ja sairashuoneen
puolih�m�r�ss� n�ytti h�n v�list� viel� yht� kauniiltakin, kuin ennen
muinoin. H�n puhui hyvin v�h�n, vastasi eritt�in harvasanaisesti
miehens� kysymyksiin, mutta katse ei en�� ollut arka, niinkuin ennen;
p�invastoin saattoi h�n katsoa miest�ns� suorastaan silmiin, ei
kuitenkaan yst�v�llisesti eik� hell�sti, niinkuin ennen. L��k�ri ei
oikein tajunnut sit� katsetta; siin� oli jotakin tutkivaista ja samalla
moittivaista.

Kummallisia tunteita liikkui l��k�riss�, h�nen siin� istuessaan ja


tarkastellessaan vaimoansa; h�n tunsi v�list� sanomatonta halua
syleill� h�nt�, viel� kerran tuntea h�nen pehme�n poskensa, kuin
sametin omaa poskeansa vasten, silitell� paksua, pehme�� tukkaa ja
suudella kalvenneita huulia, jotka ennen olivat niin rakkaasti
tarjoutuneet suudeltaviksi. Mutta rouvan k�yt�ksess� oli jotakin, joka
esti kaiken sellaisen koskettamisen. Muistaen kaikki, mit� katkeraa
heid�n v�lill��n oli tapahtunut, kovat sanat, jotka h�n itse oli
lausunut vaimollensa, ja syv�n halveksimisen, jolla h�n oli kohdellut
h�nt�, t�ytyi h�nen tuntea jotakin neuvottomuutta ja h�mmennyst�
Helenan luona ollessaan. Oman viallisuuden tunto alkoi yh� selvemmin
her�t� l��k�rin mieless�.

VI.

Onnellinen k��nne oli tapahtunut pojan taudissa; h�n alkoi nopeasti


parantua.

L��k�ri istui er��n� iltana alhaalla huoneessansa, mieli hyvin


liikutettuna. H�nell� oli polvillaan kuvataulu, jonka katsomiseen h�n
ihan oli vaipunut. Se oli tyt�n p��, maalattu vesiv�rill� puolta
pienemm�ksi, kuin luonnollinen koko. Valkoinen harsopeite oli kuin
keveimm�t lumihiuteet tummalla tukalla ja hennoilla, melkein liiankin
hennoilla olkap�ill�. Melkoisen pitk�n, siev�sti kaartuvan kaulan
p��ss� oli pienoinen p��, joka pystyn ryhtins� ja syvien, s�ihkyvien
silm�ins� t�hden n�ytti niin lumoavalta; iho oli valkoinen ja tukka
tumma, v�h�n punaiseen vivahtava. Se todellakin oli vieh�tt�v�n p��n
kuva, ja l��k�ri katsoi sit� niin kauan ja silmi��n v�r�ytt�m�tt�, ett�
niihin alkoi herua kyyneli�.

Niin, semmoisen n�k�inen h�n oli ollut, h�nen vaimonsa, silloin kun h�n
talutti h�net alttarin luo. T�m� hoikka tytt�nen, nuo hell�t, uneksivat
silm�t, hienot, hyvin kiinni puserretut huulet, pehme�in tunteiden ja
lujan tahdon vieh�tt�v� seoitus, miten se kaikki oli vallinnut h�nt�!
Miten h�n, imarruksilla turmeltu, mielivaltainen mies, oli n�yrtynyt
h�nen puhtaan, syv�n katseensa edess�, joka n�ytti tahtovan tunkeutua
ihan l�pi h�nest� ja tutkia kaikki sielun k�tk�t; miten h�nt� oli
h�vett�nyt milloinkaan n�ytt�� noille silmille mit��n ep�jaloa
taipumusta, joka oli h�ness� v�synyt nukuksiin! H�n oli tuntenut, ett�
vaikka vaimo olikin hell� ja rakastavainen, niin h�n samalla kuitenkin
oli oleva leppym�t�n tuomari, jos h�n vain osoitti h�nelle mit��n
huonoutta tai halpamaisuutta. Ja kovan sanan sanominen h�nelle, sit� ei
Nordenberg silloin voinut ajatella edes koskaan mahdolliseksikaan.

Kuva oli l�hetetty h�nelle juuri t�n� p�iv�n�; se oli ollut er��ll�
Helenan sukulaisella, joka �skett�in oli kuollut.

L��k�ri oli istunut jo toista tuntia sit� katsellen, kun h�nen


kammarinsa ovi hiljaa aukesi ja Helena ilmestyi kynnykselle.

T�n� silm�nr�p�yksen� unhotti l��k�ri kaiken katkeruuden, mit� oli


nykyisen hetken ja sen v�lill�, jolloin kuva oli el�v� todellisuus; h�n
ei huomannut, miten kurjan kuihtuneeksi tuo hieno muoto oli tullut. H�n
vain tunsi sanomatonta halua sulkea vaimonsa syliins�, ja h�n astui
k�sivarret auki Helenaa kohti.

Mutta Helena per�ytyi melkein pelj�styneen n�k�isen�, ojensi torjuen


k�tens� vastaan ja sanoi toisaanne p�in katsoen:

"Sin� kerran kielsit minua koskaan tulemasta sinun huoneihisi. Enk�


min� nytk��n olisi muuten tullut, vaan minulla on puhuttavaa sinulle
semmoista, jota ei k�ynyt sanominen ylh��ll� lapsenkammarissa."

H�n astui pari askelta eteenp�in, mutta seisattui sitte ja nojasi


k�dell��n nojatuolin selk��n.

"Nyt on Rutger kohta ihan terve", sanoi h�n. "Minun luullakseni saatat
jo ensi viikolla vied� h�net takaisin pappilaan."

"Ei minun aikomukseni olekaan l�hett�� h�nt� takaisin pappilaan",


keskeytti l��k�ri. "Rutger j�� sinun luoksesi -- meid�n luoksemme!"

H�n aikoi ottaa vaimoansa kiinni k�dest�, mutta Helena ei niit�


liikauttanut tuolinselj�lt�.

"Ei", sanoi Helena, katsoen h�nt� vakavasti silmiin. "Sanoithan sin�,


ett'en min� kelpaa lapseni kasvattajaksi -- enk� min� kelpaakaan -- en
viel�!"

"Mutta n�yt�th�n jo olevan hyv�ll� alulla voittamassa --" h�n etsi


liev�� sanaa -- "taipumustasi. Eth�n ole koko t�ll� viikolla..."

"Ja tied�tk�, miten vaikeaa se minusta on ollut!" huudahti rouva.


"Tied�tk�, mit� hirmuisia tuskia olen k�rsinyt. Ah, monesti luulin
tulevani hulluksi! Mutta niin kauan, kun pelk�sin Rutgerin hengen
olevan vaarassa, onnistui minun kest��. Levottomuuteni h�nen t�htens�
ja uhkauksesi -- ajatus, ett� sin� minut ehk� ajaisit pois h�nen
luotansa, vaikka h�n oli kuolemaisillaan ja vaikeroiden huusi minua --
se ajatus minua vahvisti ja antoi minulle yliluonnolliset voimat. Mutta
nyt ne jo ovat lopussa -- min� en jaksa en�� taistella kauemmin! T�n��n
min� jo taas join."
H�n vaikeni ja tuskallisia v�reit� liikkui h�nen kasvoillansa.

L��k�ri hyp�hti vihastuen.

"Mutta mitenk� sin� saitkaan...? Olenhan kielt�nyt...!"

"Ah", sanoi Helena �kisti ja katkerasti, "hyvin mukavaa on noin vaan


kielt��, kun ei samalla valvo; mutta sill� en min� viel� ole asetettu,
min� tarvitsen voimakkaampaa tukea. Ja sent�hden -- kun sin� tulevalla
viikolla menet viem��n Rutgeria pappilaan -- silloin min�kin l�hden
pois -- sinun ei en�� tarvitse h�vet� minun t�hteni."

"Sin�k� l�hdet pois? Minnek� sitte menisit?"

"Ulkomaille semmoisten sairasten parannuslaitokseen, kuin min� olen.


Sill� min� tied�n nyt, ett� semmoisia on. Ja tied�n my�skin, ett� min�
sairastan pahaa tautia enk� vain ole paheen orjana. Ah, miksi et ole
ollut niin armelias, ett� sin�kin olisit minulle sen sanonut? Miksi
olet ihan armotta j�tt�nyt minut alttiiksi hirmuisimmalle oman itseni
halveksimiselle? Miksi minun piti ensin vieraalta l��k�rilt� kuulla
pelastavat sanat: ei se ole yksist��n pahe, vaan tauti, jota vastaan on
apua."

L��k�ri oli hyvin liikutettu.

"Selmerk� sen sanoi sinulle?" kysyi h�n. "No niin, mahdollisesti h�n
onkin oikeassa. Semmoisia taudinkohtauksia tosin on, mutta hyvin
harvassa. Ja jos jokin pelastus on mahdollinen -- ah, lapsi parka, sin�
et aavistakaan, mitk� k�rsimykset sinun ensin t�ytyy kest��.
Tied�tk�h�n, mink�laisia ne parannuslaitokset ovat, joista sin� puhut?
Siell� joudut yhteen kaikkein syvimm�lle langenneiden ihmisten kanssa
-- sinua kohdellaan ankarasti ja sin� saat k�rsi� hirmuisimpia
n�yryytyksi�. Jos jokin pelastus on mahdollinen, niin on se vain siten,
ett� sinulta ehdottomasti poistetaan kaikki v�kev�t. Sin� itket ja
kiusaat vartioitasi ja hoitajiasi rukouksilla, koetat varastaa, mit�
haluat. Sinua tulee kohdella taipumattomalla ankaruudella, ja sit�
kaikkea saat kest�� yksin vieraassa maassa kovasyd�mmisten,
v�linpit�m�tt�m�in ihmisten luona -- tuommoisessa laitoksessa -- se on
ihan mahdotonta, sulaa hulluutta puhua mit��n semmoista! Min� en
k�sit�, mitenk� Selmer..."

"Sin� puhut n�yryytyksist�", sanoi rouva kylm�sti. "Ja luuletko mink��n


n�yryytyksen voivan tuntua suuremmalta, tuskallisemmalta kuin se, jonka
sinulta k�rsin. Ne vieraat ihmiset kohtelevat minua aina s��lill�,
sill� he tiet�v�t minun sairastavan tautia, jolle en itse mit��n voi.
Mutta sin�! oletko sin� yht��n s��linyt minua, kun annoit minun tuntea
halveksimisesi koko raskauden, kun kohtelit minua kuin suurta
pahantekij��. Sin� puhut yksin�isyydest�! Voiko mik��n yksin�isyys olla
hirve�mpi kuin se, joka on minua ymp�r�inyt t��ll� omassa kodissani,
j�tettyn� kun olen ollut palvelijainikin ylenkatseen alaiseksi."

"Min� olen menetellyt pahasti, hyvin pahasti sinua kohtaan", virkkoi


l��k�ri, vet�en v�kisin Helenan luoksensa ja suudellen h�nen k�si�ns�.
"Enk� puolustuksekseni voi sanoa mit��n muuta, kuin ett� ehk� olisin
kohdellut sinua s��liv�isemmin, jos olisin niinkuin Selmer ollut vain
sinun l��k�risi, jos sin� olisit ollut vain minun hoidettavani sairas
etk� oma vaimoni, mutta n�hd� oman vaimonsa ... no, �lk��mme en�� siit�
puhuko! Anna minun koettaa korjata, mit� olen rikkonut sinua vastaan.
Jos on mahdollista parantaa sinut, niin parannan min� yht� hyvin kuin
noissa laitoksissa; luota minuun, min� hoidan sinua ja vartioin..."

"Ei, ei, ei!" esteli Helena entisell� kiivaudella ja tempasi irti


k�tens�. "�l� estele minua l�htem�st�, min� kest�n k�rsimiseni ja
n�yryytykseni helpommin siell� kaukana, kaikista erotettuna. Ja kohta
sin� kuitenkin menett�isit k�rsimyksesi... Anna minun vain l�hte�! Min�
tunnen, ett� se on ainoa, ihan ainoa keino!"

"Ja sitte kun palaat...?" sanoi h�n hell�sti kysyen ja j�lleen ottaen
kiinni k�sist�.

"Kun tulen takaisin ja jos paranen taudistani ja kyll� min� paranen,


sill� minulla on rohkeutta k�rsi� mit� hyv�ns�, niin sitte vast'edes on
ainoana pyrint�n�ni oleva lapseni pelastaminen."

"Ainoana pyrint�n�si!" huudahti l��k�ri, vet�en Helenan syliins�. "Etk�


sitte my�skin ole minun vaimoni?"

"Sin� unhotat", sanoi Helena vakavasti, "ett� vaikka minun


onnistuisikin parata, niin turmio minulla kuitenkin on aina veress�.
Etk�h�n sin� en�� toiste ottaisi vaimoksesi naista, joka sinulle ehk�
lahjoittaisi juomaripoikia."

L��k�ri antoi vaipua k�tens�, jonka oli kiert�nyt h�nen ymp�rilleen;


Helenan sanat olivat koskeneet h�nen syd�mmeens�.

"Ah, min� ymm�rr�n nyt!" lausui h�n kiivastuen, "miksi sinusta on niin
helppo noin tyynesti ja jyrk�sti l�hte� miehesi luota, jota kuitenkin
vannoit rakastavasi koko ik�si. Sin� et minua en�� rakasta."

"En". vastasi Helena tyynesti. "Sin� olet oikeassa, min� en sinua en��
rakasta. Kun on kokenut niin paljon kuin min�, ei silloin en�� voi
rakastaa."

L��k�ri ei odottanut semmoista vastausta. Tarkoin punnitsematta oli h�n


kuitenkin aina pit�nyt Helenan rakkautta luotettavana ankkurinpaikkana,
jota eiv�t mitk��n myrskyt voisi myller�itt��.

"Kun tulet takaisin, en min� siis ole sinulle mik��n", virkkoi h�n.

"Min� en koskaan unhota, ett� sin� olet lapseni is�", vastasi Helena
lempe�sti. "Ja ett� sin� olit ensim�inen ja ainoa rakkauteni!"

L��k�ri veti Helenan luoksensa, ja Helena kallisti hetkiseksi p��ns�


h�nen rintaansa vasten, vaan katsahti sitte yl�s h�neen kyynelsilmin,
irrottautui hiljaa h�nen sylist�ns� ja l�ksi pois huoneesta.

L��k�ri vaipui maahan p�yd�n eteen, jolle h�n oli pannut kuvan Helenan
tullessa. H�n nojasi p��ns� p�yd�n laitaa vasten ja voimakas nyyhkytys
vapisutti koko ruumiista. H�n itki niinkuin ennen nuorena ollessaan,
milloin jokin sairas kuoli h�nen leikkuupuukkonsa haavoista, h�n itki
semmoisia kyyneli�, joita ihminen ei koskaan vuodata turhaan.
MATILDA ROOS.

Katsaus pohjemmalle. -- Hulluin huone. -- Burstr�mil�isten juttu.

KATSAUS POHJEMMALLE.

I.

Kummastusta kuului kaikkialta, kun vihdoinkin levisi varma tieto, ett�


dosentti todellakin oli kihloissa.

Ei sent�hden, ett� h�nen kihlautumisensa olisi mit��n kummallista


ollut, sill� sit�h�n oli jo kauan odotettu; vaan h�nen vaalinsa se tuli
kaikenlaisten kyselemisten ja selitysten aiheeksi. H�nelle oli
valmiiksi suunnittu ihan toisenlainen avioliitto.

Sill� dosentti oli nuori mies, jolla sanottiin olevan hyvi� kuuluisan
tulevaisuuden toiveita. H�n oli suorittanut tutkintonsa noin viitt�
vuotta aikaisemmin kuin muut h�nen ik�isens�, ja h�n tiesi, ett� sill�
alalla, jolla h�n aikoi k�ytt�� voimiansa, oli h�nell� loistava tie
avoinna.

Ja h�nen morsiamensa oli todellakin aivan tavallisin tytt�nen, kuin


ajatella voi, ja sit� paitsi h�n, sen pahempi, oli my�skin k�yh�,
tuntematon orpo, jolla ei ollut mit��n "nime�" eik� yhteiskunnallista
asemaa. H�nell� ei ollut mit��n "toiveita" eik� muita pyrint�j� kuin
rakastaa miest�ns� ja tehd� h�net onnelliseksi. H�nen sielunsa oli
uneksivainen ja tajuton kuin vasta puoleksi auennut kukannuppu; el�m�n
arvoitukset eiv�t olleet viel� h�irinneet eiv�tk� kiusanneet h�nt�.
Mutta h�n hyvin suuresti miellytti juuri semmoisenaan kuin oli,
lapsellisuudellaan ja luonnollisuudellaan; silm�t h�nell� olivat
tummansiniset, s�teilev�t, ja kun h�n katsahti yl�s, huomasi toinen
itsess��n samaa kev��n ja pirteyden tunnetta, kuin ensim�isi� p�iv�n
valoon kohoavia vuokkoja katsellessaan. Huulet olivat niin kauniit ja
suloiset, ett� olisi oikein pahastuttanut, jos h�n ne olisi avannut,
toimeentulon taistelusta puhuakseen.

Mutta dosentin vaimoksi pidettiin h�nt� ihan sopimattomana, varsinkin


muutamassa h�nen sek� mies- ett� naisihailijainsa piiriss�. Sill�
suuresti h�nt� todella naisv�kikin ihmetteli; h�n oli tavattoman kaunis
ja etev� mies eik� my�sk��n ollut mill��n tavalla j�tt�nyt nauttimatta
naisten suosittuna olemisen suloutta. Noin paria vuotta aikaisemmin
"tiedettiinkin" ihan varmasti h�nen olevan kihloissa er��n nuoren
neiden kanssa, jonka vanhempien talossa h�n oli melkeinp� aivan
jokap�iv�isen� vieraana. Neiti luki filosofiaa h�nen johdollansa ja
yleens� puheltiin, miten rakastunut dosentti oli ja miten vain neiden
oikut olivat kihlauksen julkasemisen esteen�. Siit� liitosta ei
kuitenkaan tullut mit��n, vaikka koko maailma arvasi sen vallan
sopivaksi. Ja nyt oli h�n kihlannut pienen neitisen, jota ei kukaan
tuntenut ja joka arvattavasti yht� v�h�n tajusi filosofiaa kuin kaunis,
suuri villakoira, joka aina kulki dosentin seurassa ja oli yht�
lellitelty ja suosittu kuin h�nen herransakin.
No niin, se oli nyt tosiasia, jota ei en�� k�ynyt korjaaminen, ja kun
vihdoin oli kyllikseen ihmetelty ja suunnittu dosentin ja h�nen
puolisonsa tulevaisuus, tyynnyttiin v�h�n, ja kun kerran p��stiin niin
pitk�lle, aljettiin v�hitellen tunnustaa, ett� pikku morsian todellakin
oli hyvin siev�.

Dosentti oli itsekin, ehk�p� kaikista enimmin, ihmeiss��n


kihlautumisestansa. H�n tunsi olevansa onnellinen, oikein lumottu,
sill� niin rakastunut h�n oli; mutta kun h�n muisteli unelmia ja
aikeita, joita h�nell� oli nelj� vuotta sitte, ei h�n voinut olla
hymyilem�tt�, puolittain surumielist�, puolittain onnellista hymy�.

Ja samalla tunsi h�n jonkinlaista kiihke��, miellytt�v�� uteliaisuutta,


mit�k�h�n h�n t�st� kihlauksesta ajatteli.

Ihmiset olivat todellakin olleet oikeassa, kun olivat sanoneet h�nen ja


h�nen entisen filosofian-oppilaansa olleen toisiinsa mieltyneet; mutta
se mieltymys on noita harvinaisia laadultaan, jotka haihduttuansa
muuttuvat edelleen jatkuvaksi, yst�v�lliseksi seurusteluksi. Dosentti
k�vi viel� ainakin kerran kuukaudessa tervehtim�ss� h�nt�, puhelemassa
h�nen kanssansa ja kiihdytt�m�ss� h�nen tiedonhaluansa.

Nyt viime aikoina, kun h�nen ajatuksillansa ja tunteillansa oli ollut


niin paljo muuta tekemist�, oli h�n laiminly�nyt nuo vierailut; mutta
kerran, kun h�n jo oli ollut kihloissa noin kuukauden, syttyi h�ness�
vastustamaton halu k�yd� tervehtim�ss� entist� oppilastansa ja
kuulemassa, mit� h�n arveli.

Oli puolip�iv�n rinnassa. Neiti istui kirjoitushuuneessaan mukavassa


nojatuolissa lukemassa, kun palvelustytt� tuli ilmoittamaan dosentin
olevan vieraaksi tulossa. Huone oli kaunis, loistavasti ja
huolettomasti sisustettu, liiankin t�ynn� kuvatauluja, kirjoja ja
koristuksia. Siell� n�ytti kaikessa vallitsevan miellytt�v� ja
surumielinen, vaan kuitenkin ihan j��kylm� henki. Toisen ikkunan edess�
seisoi marmorikuva, viisaus, k�sivarret ristiss�, katse tyyni ja
vakava. Sen vieress�, ik��nkuin siihen kuuluvana, oli er��n martyrin
kuva, rinta l�pi puhkaistuna.

Kuultuansa dosentin nimen nousi nuori neiti hitaasti yl�s, pani pois
kirjan ja katsahti peiliin.

H�nen musta pukunsa oli kuin valettu vartalon ymp�rille ja jotenkin


keikailijan-omainen, vaikka kyll� yksinkertainen. Vaalea tukka oli
sidottu yksinkertaiseen solmuun yl�s niskaan, niin ett� h�nen p��ns�
kaunis, kreikkalainen muoto n�kyi selv�sti. Kasvojenpiirteetkin olivat
kauniit, kreikkalaiset, vaan muoto kalpea, v�rit�n. Neiti oli pitk� ja
hoikka, vaan astui hiukan kumarassa; silmiss� oli himme� katse ja
ymp�rykset mustat, niinkuin paljosta valvomisesta ja itkusta tulee. H�n
liikkui yleens� hyvin hitaasti eik� koskaan eksynyt miss��n asiassa
liiaksi h�t�ilem��n tai rient�m��n. Aina lapsuudestansa saakka ei h�n
ollut koskaan tehnyt mit��n, joka ei h�nt� miellytt�nyt; h�n oli
vanhempiensa ainoa lapsi, ja heid�n yht� yksinkertainen kuin
hyv��-tarkoittavakin kasvatustapansa oli ylistell� kaikkea, mit� h�n
sanoi tai teki. Kaksitoistavuotiaana h�n opettajattarensa h�mm�stykseksi
selitti ei ennen uskovansa Jumalaa eik� kuolemattomuutta, kuin h�nelle
hankittiin selv�t todistukset; siit� asti h�nt� ruvettiin pit�m��n
nerona ja h�nen oikkujansa kunnioittamaan kuin jotakin pyh��.
Dosentin astuessa sis��n seisoi h�n keskilattialla, toisella k�dell��n
nojaten p�yt��n. H�n ei l�htenyt vastaan vieraalle, niin ett� dosentti
sai tulla ihan h�nen luoksensa asti; silloin vasta ojensi h�n h�nelle
k�tens� ja toivotti h�nt� tervetulleeksi.

"K�yk�� istumaan", sanoi h�n sitte, istuutuen itse kiikkutuoliin ja


viitaten k�dell��n sohvaa.

"Tied�ttek�, min� olen sangen kauan odottanut teid�n tuloanne", alkoi


h�n hymyillen ja hiljaa kiikuttaen tuoliansa.

"Vai olette? Todellako?" vastasi dosentti ja istuutui sohvaan. "Iloista


kuulla..."

"Iloistako? Min� en luullut teill� t�h�n aikaan voivan olla muuta kuin
yksi ilonaihe..."

Neiti otti vakkasesta p�yd�lt� k�yntikortin ja kuljetti sormeansa pari


kertaa sit� pitkin.

"Todella en voi olla tunnustamatta, ett� t�m� kortti minua kummastutti.


Min� ... no kaikkiaan, toden totta, enh�n ole muistanut teille
onneakaan toivottaa!"

Neiti k��ntyi dosenttiin p�in ja ojensi h�nelle k�tens�.

"Kiitos", vastasi dosentti vakavasti, v�h�n j�yk�sti.

"Niin, min� todellakin kummastuin, nimitt�in niin paljon, kuin min�


mist��n voin kummastua, ja min� olen koko t�m�n ajan ajatellut teit� ja
teid�n tulevaisuuttanne. Tosin min� en itse tunne teid�n morsiantanne,
mutta mik�li olen kuullut h�nt� kuvailtavan ... sallittehan minun puhua
ihan suoraan?"

H�n nousi pystyyn tuolissansa ja kumarsi hymyillen p��t��n dosenttia


kohti.

"Tietysti. Milloinka me kaksi emme ole puhuneet toisillemme suoraan?"

"Se on totta. Te olette ainoa, joka olette minun antaneet tuntea, ett�
ehk� en olekaan niin etev�, kuin itse luulottelen olevani."

"Mutta, hyv� neiti, milloinka min� en olisi tunnustanut teid�n


etevyytt�nne?" virkahti dosentti puoleksi ivallisella, toiseksi
kummastuneella ��nell�.

"Ette koskaan sanoin, se on tosi; ehk�p� ette my�sk��n ajatuksillanne,


mutta koko olemuksellanne teitte te minut pieneksi oman itseni edess�."

Syntyi hetkiseksi ��nett�myys. Molemmat tunsivat entisten aikojen


heikkoa lempe� v�l�ht�v�n sielunsa silmien ohitse.

Neiti nyk�hytti v�h�n k�rsim�tt�m�sti olkap�it�ns�, ik��nkuin


vapautuakseen jostakin, joka ei miellytt�nyt h�nt�, ja jatkoi sitte.

"Siis, ollakseni oikein suora, olen paljon ajatellut teit�, mutta en


ole p��ssyt mihink��n p��t�kseen, joka olisi edullinen teid�n
onnellenne. Min� olen my�skin hyvin harkinnut, mill� tavalla te
oikeastaan rakastatte morsiantanne?"

"Mill�k� tavalla rakastan morsiantani?"

"Niin juuri, mill� tavalla. Voihan monella tavalla rakastaa, eik�


totta?"

"Ehk�. Min� kuitenkin luulen kaiken riippuvan siit�, ett� rakkaus-nimi


annetaan liian monelle tunteelle."

"Ei, vaan siit�, ett� rakkaus on oikullinen ja vaihtelevainen.


Luuletteko esimerkiksi rakastaneenne minua samalla tavalla, kuin
morsiantanne rakastatte?"

"En, sit� en luule, mutta..."

"No niin, �lk�� siis vastustelko. Voi rakastaa monta kertaa ja joka
kerran rakastetaan eri tavalla. Kaikkia yhdess� katsoen on kolme
luokkaa, joihin melkein aina voi lukea miesten rakkauden, mutta vaikka
kuinka paljon miettisin, en kuitenkaan voi keksi�, mihink� luokkaan
teid�n rakkautenne lukisin."

"Minua pahoittaa, ett� olen tuottanut teille niin paljon p��nvaivaa.


Kertokaahan kuitenkin ensin ne kolme luokkaanne."

Neiti nojautui taap�in tuolissansa, l�i kortilla hiljaa edestakaisin


sen selk�lautaa vasten ja alkoi vallattomalla, opettavaisella ��nell�:

"Varsin mielell�ni. Ensinn�kin on niin sanottu aistillinen rakkaus,


kiihko, intohimo. Se se on vahva ja innokas, se se on saanut suurta
aikaan, esiytynyt historian n�ytt�m�ll�. Sit� vastaan taistellaan ja
taistelussa kukistutaan. Sitte on se rakkaus, jota mies tuntee sit�
naista kohtaan, jonka h�n tahtoo saada vaimoksensa. Se on perin ik�v�
ja jokap�iv�inen. Sen pohjana on oikeastaan, ett� mies on rakastunut
kotionneen ja ett� nyt tahtoo sen rakkauden saada muuttumaan vereksi ja
lihaksi siev�n ja tottelevaisen vaimon muodossa. Se kuitenkin tekee
oikein onnellisia avioliittoja, joissa ei ole mit��n selkkauksia, ei
mit��n luulevaisuutta, paljo lapsia ja ankara kuri. Vihdoin parantava,
pelastava rakkaus. Se on miellytt�v� rakkaus ja eritt�in k�yt�llinen.
Kaikki vararikkoiset, veltostuneet, ep�ilev�iset, ihmiskuntaa
halveksivat, petetyt, el�m��n kyll�styneet herrat on pelastettavat
siten, ett� he tapaavat nais-ihanteen, jota he enimm�kseen sanovatkin
etsineens� jo aikaisimmasta nuoruudestansa asti. -- Voihan sit�
rakastaa viel� monella muullakin tavalla, mutta n�m� ovat ne kolme
p��luokkaa."

Dosentti nauroi.

"Te olette todellakin omituinen."

Neiti pudisti p��t�ns� k�rsim�tt�m�sti.

"Oih, �lk�� huoliko lausua tuota sanaa! min� olen sit� kuullut niin
monesti, ett� olen ihan kyll�stynyt siihen."

"Enk� kuitenkaan luule teid�n olevan mieliss�nne, jos sit� ette saisi
kuulla. Min� oletan teid�n laitanne olevan aivan saman kuin toisten,
joita on valittu j�seniksi joihinkin seuroihin ja akatemioihin, he
v�linpit�m�tt�m�sti vain nyk�hytt�v�t olkap�it��n, mutta eiv�t
kuitenkaan olisi hyvill��n, jos heit� ei valittaisi."

"Niin, onhan meill� omat heikkoutemme", vastasi h�n hymyillen, "vaan,


kuten jo sanoin, min� en saa selville teid�n tunteitanne. Te ette
rakasta kiihkolla, sill� ainoastaan muinaisen Kleopatran kaltainen
nainen voisi teid�t kahlehtia. Ei teill� my�sk��n n�yt� olevan
aviorakkautta, sill� siksi kuulutte te liiaksi hemmoittelevan
morsiantanne. Eik� tuosta kolmannenlaisesta rakkaudesta tietysti voi
olla puhettakaan."

"Ja miksik� ei?"

"�lk�� jo pakottako minua taas sanomaan teille sievistelyj�."

"No niin", vastasi dosentti hymyillen, "koska te ette t�n��n n�yt�


olevan yht� tarkka�lyinen kuin tavallisesti, niin autanpa v�h�n
ilmasemalla teille er��n salaisuuden. Muistatteko er�st� iltaa noin
nelj� vuotta sitte, kun yhdess� palasimme suuresta teaatterista? Neiti
Grabow oli laulanut vieh�tt�vimm�ll� tavallansa; te olitte ihastunut ja
sanoitte vallan hyvin saattavan rakastua kauniisen lauluun. Muistatteko
sit�?"

Neiti ei vastannut. H�n vain kumarsi hitaasi ja katsoi kauas pois


haaveksivasti.

"Min� todella sin� iltana olinkin rakastunut, en kauniisen lauluun enk�


l�mpimiin s�veliin, vaan jononkin kovaan ja j��hdytt�v��n...
Muistatteko, mist� puhelimme astuessamme Kaarle XIII:nen torin poikki?
Min� muistan sen, kuin olisi se eilen tapahtunut; olen viel�kin ihan
n�kevin�ni, miten vanhempanne astuivat edell�mme, liian kiireesti vain
minun mielest�ni; olen viel�kin tuntevinani kylm�n, j�isen talvi-ilman,
n�kevin�ni, miten kuu paistoi Molinin suihkukaivon p��lt�. Te olitte
tavallisella ivan ja tyytym�tt�myyden tuulellanne. Te pyysitte minua
olemaan teit� ajattelematta ja maustitte hyvin karvaaksi kuvailunne,
mitenk� vallanhimoiset ja vaikeat ohjata niin sanotut etev�t naiset
ovat ... miten he omain lahjojensa t�hden _vaativat_ niin paljon
miehelt�, ja kun miehill� ei ole niin runsasta etevyytt�, muuttuvat
naiset heid�n tyranneiksensa. Ja vihdoin sanoitte olevan monta tuhatta
kertaa helpompi ja parempi poimia pikku kukka, joka ei muuta voi kuin
tuoksuta, kuin kesytt�� raju lintu, jolta ensin on siivet leikattava...
Muistatteko kaiken sen?"

"Miksi en sit� muistaisi?" vastasi neiti v�h�n k�rsim�tt�m�sti,


"semmoisia keskustelujahan ei koskaan unhoteta."

"No niin, minusta te silloin olitte ihan v��r�ss�, olitte kummallinen


ja teeskentelev�. Mutta vuodet vieriv�t; se ty�, joka minulla ensin oli
oikeana huvina, rupesi v�sytt�m��n. Min� rupesin ik�v�im��n hiljaista,
rauhallista kotia, johon ajatusty� ei tunkeutuisi j�ljest�. Silloin
aloin ajatella, ett� te ehk� kuitenkin olitte oikeassa, ja sin�
hetken�, kun n�in nykyisen morsiameni, min� sen _tunsin_."

Neiti ei vastannut; h�n katsoi yh� toisap�in ja leikitellen heilutteli


tuolin rimpsuja.

"Ymm�rr�ttek�, mit� tarkoitan?" jatkoi dosentti. "Te ette ole ainoa,


joka ihmettelee, ett� min� valitsin niin mit�tt�m�n vaimon; mutta ei
siin� mit��n kummallista ole. Me, ajatuksen viljelij�t, me tunnemme
useinkin vetoa juuri sen puoleen, joka on ihan suora vastakohta meille,
pirte�n, luonnollisen tajuttomuuden puoleen. Kuvailkaahan vain
mieless�nne, kun koko p�iv�n vaivautuu ajatusty�ss�, niin kernaastipa
vihdoin tahtoo l�yt�� hetkisen, jona ajatus saa olla rauhassa ja
tunteet vain el��. Tahtoo saada kodin pieneksi, syrj�iseksi
puutarhaksi, jossa lapset r�hisev�t ja linnut visertelev�t, tahtoo
vaimoksensa pikku olennon, joka osaa nauraa ja hyv�ill� ja rakastaa,
tahtoo oikean _naisen_. Silloin etsii semmoisen olennon, jossa l�yt��
t�ydellisen levon..."

"Ja sit� ette koskaan l�yt�neet minusta!" keskeytti neiti h�nt�


innokkaasti. "Lakkaamatta taisteluja, kiivasta levottomuutta, ehk�p�
v�list� sit� lumousta, joka piilee suuressa, yhteisess� sielunel�m�ss�,
mutta ei koskaan lepoa! Ei mit��n pienoisten loruilemista rauhallisessa
tarhassa, kuten sanoitte, ennemmin vain matkustus myrskyisell�
merell�..."

Neiti nousi kiivaammin, kuin h�nell� muuten oli tavallista, ja meni


ikkunan luo. Siell� h�n seisoi pitk�n hetken, otsa ikkunanruutua
vasten, ja katseli ulos; dosentti istui liikahtamatta paikallansa.
Vihdoin k��ntyi h�n takaisin; h�n oli hyvin liikutettu, h�nen
kasvoillensa oli kohonnut vaaleanpunaista hehkua, ja silmist� v�r�hteli
tuskaa, joka tulee niin syv�lliseksi ja polttavaksi, milloin se v�lkkyy
muuten tyynilt� ja kylmilt� kasvoilta.

H�n astui dosentin luo ja ojensi h�nelle k�tens�.

"Tervehtik�� morsiantanne", sanoi h�n lempe�sti, "ja sanokaa h�nelle,


ett� on olemassa nainen, joka kadehtii h�nt� siit� onnesta, ett� h�n on
vain nainen."

Dosentti tarttui innokkaasti h�nen molempiin k�siins�.

"Uskokaa pois, tekin voisitte olla vain nainen!" huudahti h�n, melkein
tulinen katse silmiss�. "Min� tunnen teid�t ja tied�n, ett�
naisellisuutta viel� on teiss�..."

"Ei, ei," vastasi neiti vet�en pois k�tens�, "te erehdytte, minun
tunnemaailmani on kuollut, ajatusten tulessa ja ep�ilysten hehkussa
palanut. Min� olen mietiskellyt itseni niin v�syksiin, ett'en min� en��
jaksa el�� oikeata el�m��. Muistatteko, kun luimme yhdess� ja minua
ep�ilys ja levottomuus kalvoivat ja min� sanoin teille en ennen
lep��v�ni, kuin saan el�m�n arvoituksen selville? Muistatteko, miten
silloin vastasitte ja sanoitte minun tekev�ni el�m�n kuivaksi, kylm�n
kolkoksi n�ill� alituisilla ep�ilevill� harkitsemisilla? Min� en
totellut varoituksianne, mutta nyt tunnen, miten oikeassa te olitte.
Oi, min� usein toivon kuin Faust p��st� t�st� kaikesta, pois ...
peseytym��n puhtaaksi jossakin raikkaassa ja vilpoisessa! Mutta se on
mahdotonta!"

"Ei, se ei ole mahdotonta. Hylj�tk�� kerrassaan kaikki nuo opin oikut;


tuntekaa olevanne j�lleen nuori."

Neiti pudisti p��t�ns�.

"Kun Tannh�user istui vuoressa Venus-rouvan luona, halusi h�n ulos maan
p��lle, mutta p��sty��n ulos ik�v�i h�n j�lleen h�nen luoksensa. Minun
ajatusmaailmani on semmoinen Venus-vuori; min� ik�v�in ja haluan ulos,
mutta en l�hde, sill� tied�n varmaan, ett� kohta sinne taas palaisin."

"Haaveilija! Liiallista aattelua! Min� tied�n, ett� teiss� kaiken tuon


ohella kuitenkin on l�mp�� ja rakkautta, jonka t�ytyy p��st� ilmoille.
Min� sen olen tuntenut," jatkoi dosentti hell�ll� ��nell�, "min� tunsin
sen kerran ... er��n� iltana ... mik� se teid�t silloin ihan �kisti sai
v�risem��n?"

"Mik�k�?" sanoi neiti vihdoin, venytt�en joka sanaa. "Niin, se on minun


salaisuuteni. Mutta ... min� ilmasen sen teille nyt, j��hyv�isiksi,
entisien aikojen muistoksi. Te ette rakastaneet minua kylliksi. Minun
laiseni naisen pit�� saada ��ret�n rakkaus, niin suuri, ett� se on yht�
vahva kuin h�nen ep�ilyns�, yht� palava kuin h�nen levottomuutensa,
yht� voimakas kuin h�nen ajatuksensa, yht� syv� kuin h�nen
ik�v�imisens�, yht� kaunis kuin h�nen kauneimmat unelmansa. Mutta
semmoista rakkautta ei ole maan p��ll�. Siksip� olkoonkin sin��n, kuin
nyt on."

Pitk� ��nett�myys alkoi, joka ik��nkuin vapisi pid�tettyjen tunteiden


painosta. Molemmat he tunsivat saapuneensa rajalle, jonka ylitse heill�
ei ollut oikeus astua. Dosentti oli hyvin liikutettu, h�n pyyhki moneen
kertaan k�dell��n otsaansa ja huokaili syv��n.

Neiti astui p�yd�n luo ja selaili v�linpit�m�tt�m�sti jotakin kirjaa.

Kun h�n k��ntyi takaisin, oli h�nen muotonsa ihan levollinen ja kylm�.

H�n kysyi jotakin v�h�p�t�ist� uudesta kirjallisuudesta ihan


muuttuneelta ��nell�.

Dosentti s�ps�hti ja my�nsi, tiet�m�tt� oikeastaan, mist� puhekaan oli.

Sitte alkoivat he kirjallisuudesta keskustelun, jota kesti, kunnes


dosentti tuntikauden kuluttua sanoi h�nelle j��hyv�iset.

Mutta h�n ei jatkanut noita pieni� yksityisi� vierailuja, eik�


neitik��n h�nt� koskaan pyyt�nyt tulemaan.

HULLUINHUONE.

Ihan kaupungin vieress� l�hell� maantiet� oli hulluinhuone, kaunis


rakennus siipinens� ja komeine etuseinineen. Sep� se olikin kaupungin
etevin rakennustaiteellinen mestariteos; kaikkien matkustajain, jotka
sik�li kulkivat, t�ytyi v�ltt�m�tt�m�sti k�yd� sit� katsomassa, ja
matkan-oppaissa oli t�st� pikku kaupungista mainittuna; ainoastaan se
merkillisyys, ett� siin� oli tavattoman kaunis ja hyvin j�rjestetty
sairashuone mielenvikaisia varten.

Muutapa kaupungissa ei todellakaan ollut katseltavaa. Kadut olivat


leve�t ja tyhj�t ihmisist�, tori kasvoi kes�ll� rikkaruohoa. Viime
aikoina oli monta uutta taloa tehty muutamalle kaupungin laidalle;
tahdottiin j�ljitell� p��kaupunkia ja perustaa huvilakaupunki, ja
�kisti tuli uudenaikaiseksi tavaksi muuttaa asumaan uusiin taloihin ja
kuivaamaan niit�. Kaikin tavoin koetettiin kaunistella t�t� uutta
kaupungin osaa, laitettiin pieni�, nelikulmaisia kasvitarhoja,
pensastoja ja kukkapenkkej�, maalaeltiin katot ja porstuat
monenkarvaisiksi. Mutta ne puuhat eiv�t oikein menestyneet;
s��st�v�isyydest� oli talot tehty ohutsein�isiksi, eiv�tk�
alalattiatkaan olleet kyllin tukevat; s��st�v�isyydest� koetettiin
my�skin saada niin monta asuntoa kuin mahdollista hyyr�tt�v�ksi, niin
ett� talot n�yttiv�t ladoilta tai kasarmeilta. Pormestari oli �skett�in
k�ynyt p��kaupungissa ja n�hnyt, mitenk� siihen yh� kasvoi kauneita
palatseja, niin ett� h�n oli ihan tuskissaan oman kaupunkinsa
rakennustavasta; mutta sit�p� nyt oli aivan mahdoton paremmaksi saada,
kaupunki kun n�et oli pieni ja pienet sen olotkin ja talonis�nn�t
halukkaammat s��st�m��n kuin kaunotaidetta kehitt�m��n. Niinp�
hulluinhuone yh� vain pysyikin kaupungin kauneimpana rakennuksena.

Se oli pienell� m�ell� ihan yksikseen. Jos hetkisen seisoi sen edess�
vahvaa kivisein�� katsellen kolkossa, tyyness� ��nett�myydess�, joka
sen ymp�rill� vallitsi, ja kun muisteli kaikkia huokauksia ja
tuskanhuutoja, mit� tuolla sis�ll� oli kuulunut, niin tuntui koko
laitos raskaalta, rampautuneelta rautaruumiilta, jossa kahlehdittu
henki makaa sairaana ja valittavana.

Rakennuksen edess� oli suuri puisto tai mets�, sekin enimm�kseen


hiljainen ja yksin�inen; ainoastaan joskus kes�ll� aamup�iv�ll� istui
l��k�rin rouva siell� k�sit�inens�. Mutta toisella puolella oli monta
pihaa korkealla lauta-aidalla ymp�r�ityn�; niiss� hullut k�velev�t ja
uneksivat sekavia, hourailevia uniansa el�m�n ihmeist�.

Siell� he, jos eiv�t ole olleet rajuina, saavat kauniilla ilmalla
k�vell�; siell� suuruuden ajatukset liitelev�t heid�n ymp�rill�ns�,
siell� uneksivat he olevansa valtiomiehi� ja kuningattaria, siell� he
taistelevat hirve�in, sekavain muistojensa kanssa, jotka tunkeutuvat
heille mieleen; siell� ajavat he paholaista takaa ja nauravat
kohtikurkkua, kun se uudestaan ilmestyy heid�n taaksensa; siell� he
hautovat yht� ajatustansa, joka kietoutuu heid�n sieluunsa lenn�tellen
sit� kuin vihuri kuivaa lehte�, he sen p��st�v�t k�sist��n ja
sieppaavat sen j�lleen kiinni, siell� -- he istuvat jossakin nurkassa
kokoon kyyristyneen�, k�det ristiss�, ja itkev�t, itkulla kuluttavat
koko el�m�ns� ��nett�m�ss�, unenkaltaisessa tuskassa.

Oli kaunis hein�kuun p�iv�; vieh�tt�v� kes�nhenki vallitsi luonnossa;


hy�nteiset surisivat, havut tuoksuivat kuumuutta likeisess� mets�ss�,
vienoinen auer peitti taivasta. Puolen p�iv�n rinnassa pys�htyiv�t
vaunut sairashuoneen portin eteen. Niiss� istui l��k�ri ja h�nen
vieress�ns� nuori nainen, jota h�n puhutteli kreivitt�reksi, ollen
eritt�in kohtelias h�nelle. Nuori nainen oli eritt�in vilkas, v�list�
v�h�n heikkohermoisen tapaan levoton. Silm�t, syv�lle painuneet, eiv�t
koskaan pysyneet levossa. H�n puhui melkein lakkaamatta ja toisteli
moneen kertaan, ett� h�n niin mielell��n halusi k�yd� l�pi koko
sairashuoneen ja n�hd�, jos vain oli mahdollista, sairaat.

Vastap��t� istui nuori mies, jolla ei v�h��k��n ollut h�nen


vilkkauttansa. H�n oli kalpea ja paljasp�inen, ja n�ytti
hyv�nluontoiselta ja yksinkertaiselta. Kes�helle uuvutti h�nt�; h�n
nieli lakkaamatta haukotuksiansa, mutta kuitenkin kohteliaasti vakuutti
olevan hyvin miellytt�v�� n�hd� hulluinhuonetta.

Kun vaunut pys�htyiv�t, hypp�si kreivit�r keve�sti maahan ja riensi


herrojen edell� hiekkatiet� my�ten yl�sp�in. L��k�ri kiiruhti heti
h�nelle seuraksi ja jatkoi puhelua. Kreivi astui tien toista reunaa
v�h�n j�ljemp�n� ja pieksi kepill�ns� heinikkoa.

"Muistakaa nyt, tohtori, ett� min� tahdon n�hd� kaikki hullut,


rajuimmatkin", sanoi kreivit�r viel� kerran. "Oi, min� tunnen suurta
osanottavaisuutta heit� kohtaan ja kaikkia k�rsivi� kohtaan -- sit�
suurempaa, mit� enemm�n he k�rsiv�t!"

Kreivi katsahti yl�s hymyillen armahtavaisesti.

"Vaimoni on hyvin omatapainen, kuten kuulette tohtori."

L��k�ri ei vastannut, mutta katsahti nuoreen kreivitt�reen nopeasti


tutkivaisesti. H�nest� n�ytti jotakin omituista paloa hehkuvan pitkien,
mustien silm�ripsien alla.

He astuivat nyt kiviportaita my�ten yl�s eri osastoihin.

Kreivitt�ren koko huomio oli j�nnitettyn�. Naisen uteliaalla, kiivaalla


osanottavaisuudella tajusi h�n kaikki k�rsimiset, mit� t��ll� oli
ymp�rill�. H�n tunsi hirmuista lumousta kaikista tuijottavista
silm�yksist�, kokoon kyyristyneist� olennoista, joilla oli tukka
p�rr�ss� ja posket veltot, riippuvaiset, ja lyhyest�, �killisest�,
kimakasta naurusta. Pieni ruma nainen tuli h�nen luoksensa, kosketteli
sormillansa kreivitt�ren pukua ja pyysi h�nt� kohta palaamaan ja
tuomaan h�nelle uusia vaatteita, koska h�n oli keisarinna eik�
sent�hden saattanut n�ytt�yty� semmoisessa puvussa, kuin h�nell� nyt
oli.

Kreivit�r lupasi t�ytt�� h�nen pyynt�ns�; hullu hymyili tyytyv�isesti


ja keikaili ilosta.

Er��ss� kopissa, yksiksens� suljettuna istui nuori nainen, laitoksen


rajuin holhokki. H�n lauloi ja parkui niin, ett� kaikki k�yt�v�t
kajahtelivat; pitk� tukka riippui hajallansa ja vanukkeissa
puolialastomilla olkap�ill�, rinta kohoili levottomasti, selv�sti
n�kyi, miten valtimot paisuivat ja tykkiv�t ihon alla, ja tuon
tuostakin kohotti hullu laihat, alastomat k�sivartensa p��ns� yli ja
pudisteli nyrkkej�ns�.

Nuorta kreivit�rt� kovin liikutti se kauhea n�k�. T�m� sielunel�m�n


hirmuinen arvoitus, johon h�nenkin mielikuvituksensa hyvin usein h�ipyi
eksyksiin, samalla pelotti ja vieh�tti h�nt�. H�n vaaleni, jokin pime�n
toivottomuuden tunne t�ytti �kisti h�nen mielens�.

"T�m� on el�m�n y�," mutisi h�n, "harhailu ��rett�miss� sokkeloissa,


koskaan ulos osaamatta."

Kreiviin se sit� vastoin n�ytti vastenmielisesti vaikuttavan.

"L�hde pois t��lt�!" kuiskasi h�n, tarttuen vaimonsa k�teen, "mit�


t�st� on hyv��? Nuo inhottavat n��t tuottavat vain unettomia �it�."

Kreivit�r per�ytyi ja katsahti h�neen halveksivasti.

"Mene sin�!" sanoi h�n kylm�sti, "min� en pelk�� muutamaa unetonta


y�t�."
Kreivi nyk�hytti olkap�it�ns� ja k��ntyi hymyillen pois.

Kreivit�r pysyi liikahtamatta ja katsoi miettiv�isen n�k�isen�


mielet�nt�.

"Olisi hauska tiet��, milt� h�nen sielussansa tuntuu," sanoi h�n hiljaa
itsekseen. "Jos kaikki muistot ovat h�nelt� sammuneet, silloinpa olisi
suloista... Sanokaas, tohtori," jatkoi h�n ��neen l��k�rille, "mit�h�n
arvelisitte, jos saisitte minut sulkea tuommoiseen koppiin..."

"Armollinen kreivit�r," keskeytti l��k�ri puheen, p��t�ns�


tyytym�tt�m�sti pudistaen, "ei pid� antautua semmoista haaveksimaan."

"Oh, eip� haittaa, tuleehan olla valmis ottamaan vastaan, mit� vain
sattuu," vastasi h�n puoleksi leikillisell� ��nell�. "Ette voi
kuvitella, mik� selitt�m�t�n veto minussa tuntuu hulluinhuoneesen ja
hulluja kohtaan."

He l�ksiv�t pois p�in ja tapasivat kreivin, joka k�veli edestakaisin


k�yt�v�ss� ja yh� nieleskeli haukotuksia.

"V�sytt��k� t�m� teit�, kreivi?" kys�si l��k�ri kohteliaasti.

"Ei, ei, ei; ei suinkaan," vastasi kreivi, olkap�it�ns� nyk�hytt�en ja


tehden kielt�v�n liikkeen molemmin k�sin. "P�in vastoin on t�m� eritt�in
hupaista."

Naisten puoli oli nyt k�ytyn� l�pi. Kreivit�r tahtoi n�hd� my�skin
miesten puolta, mutta niin l��k�ri kuin kreivikin sit� vastustivat.
Kreivit�r n�ytti kalpealta ja kiihtyneelt�, huulet v�r�hteliv�t
heikkohermoisesti. Vaan h�n kuitenkin oli itsep�inen. "Vaikkapa vain
alakerrokseen," pyysi h�n hartaasti.

"Tapahtukoon sitte tahtonne," sanoi l��k�ri; "siell� onkin vain yksi


sairas. Mutta ehk�p� h�nen n�keminen miellytt�� teit�."

He saapuivat suureen, valoisaan huoneesen. Se oli kauniisti sisustettu,


sohvap�yd�ll� oli sanomalehti� ja kirjoja. Ikkunan luona seisoi nuori
mies seljin huoneesen p�in, k�sin nojaten ikkunan pieleen. H�n seisoi
ihan liikahtamatta, huolimatta tulijoiden ��nest� ja liikkeist�.
H�nell� oli hoikka vartalo, ja tumma tukka riippui kiharoina niskassa.

"H�n on meid�n lempein ja rauhallisin sairaamme," kuiskasi l��k�ri;


"koko h�nen sairautensa on vain se mielet�n ajatus, ett� h�n p�iv�t
p��st�ns� seisoo ikkunan luona katselemassa, eik� se, jota h�n odottaa,
jo tule."

"H�n on ollut levottomampi viime aikoina", sanoi vahti, joka siin�


seisoi, suuri avainkimppu k�dess�; "h�n on monta kertaa sanonut h�nen
ihan n�in� p�ivin� tulevan."

"Ket� odottaa h�n?" kysyi kreivinna innokkaasti.

"Oh, se on hyvin romantinen historia", vastasi l��k�ri hymyillen.

"Ai, kertokaapa se sitte minulle!" huudahti kreivit�r kiihke�sti.


"Olkoon menneeksi; -- noin kymmenen vuotta sitten oli h�n
kotiopettajana suuressa herrastalossa. Siell� oli nuori tyt�r, kuten
kerrotaan, vieh�tt�v�, kaunis tytt�, tuskin 17:n vanha, johon
kotiopettaja tietysti rakastui. H�nen rakkautensa ei j��nyt
yksipuoliseksi, sill�, kuten ehk� itsekin saatte n�hd�, oli h�nkin
tavattoman kaunis, ja molemmat he jonkun ajan haaveksivat ja nauttivat
rakkauttansa. Mutta..."

L��k�ri vaikeni ja alkoi puhella hiljemmin, sill� h�nest� n�ytti, ett�


nuori sairas liikahti. Mutta h�n ei huomannut, ett� kreivit�r oli
vaalennut marmorikuvan kaltaiseksi, eik� n�hnyt, miten h�n haparoiden
ojensi k�tens�, tukea etsien, ja miten koko h�nen olemuksensa ik��nkuin
leimahti mielenliikutuksesta.

"Mutta", jatkoi l��k�ri, "is� huomasi kohta heid�n molemminpuolisen


taipumuksensa, ja kun h�n oli jyrkk�mielinen ylimys, vihastui h�n
silmitt�m�sti, erotti rakastavaiset toisistansa ja k�ski kotiopettajan
jo samana p�iv�n� l�htem��n talosta. Nuorukainen totteli, mutta kaikki,
mit� h�nen silloin t�ytyi k�rsi�, ero rakastetusta, h�nen kyynelens� ja
ep�toivonsa, is�n kiukku ja uhkaukset, kaikki se koski niin kovasti
h�nen lempe��n, tunteelliseen mieleens�, ett� h�n tuli hulluksi. H�n
joutui t�nne sairashuoneesen ja on nyt jo ollut t��ll� kymmenen vuotta;
mutta h�nen sairautensa ilmautuu vain, kuten jo sanoin, ainoastaan
niin, ett� h�n lakkaamatta odottelee rakastetun tuloa."

L��k�ri vaikeni. Sitte seurasi pitk�, tukala ��nett�myys. Kreivit�r oli


astunut pari askelta eteenp�in; h�n nojasi k�dell��n tuoliin, katse oli
v�r�ht�m�tt� kiintynyt nuoren miehen vartaloon.

Silloin k��ntyi hulluinhuoneen asukas ja heid�n katseensa tapasivat


toisensa.

Nuorukaisella oli sanomattoman surullinen katse, johon vuosien pituinen


odotus ja kaipaus oli p�iv�st� p�iv��n, hetkest� hetkeen kietoutunut.

H�n oli hell�nn�k�inen, nuorekas mies, jonka koko olennossa n�yttiv�t


onnettoman rakkauden suudelmat viel�kin v�r�j�v�n.

Mutta kun h�n n�ki edess�ns� kreivitt�ren kalpean muodon, kun h�nen
katseensa ik��nkuin hukkui kreivitt�ren syviin, hehkuviin silmiin,
silloin levisi autuas hymy h�nen kasvoillensa. Sekava odotuksen ik�v�
haihtui kerrassaan, ja sijaan kehittyi autuaallinen loisto.

"Cecilia!" huudahti h�n riemuiten ja avasi sylins�.

Kreivit�r astui askeleen h�nt� kohti. Mutta ilo oli ollut liian
voimakas; se oli kuolettava, niinkuin ijankaikkisuuden ilo on
ihmiselle. Heti kun nuorukainen avasi sylins�, vaipuivat k�det j�lleen
alas ja h�n kaatui kuolleena maahan, yh� viel� huulet onnellisessa
hymyss�.

H�nen odotuksensa aika oli loppunut ja samoin h�nen surullinen


historiansa; mutta sen ep�soinnut olivat selvinneet t�ydelliseksi ja
puhtaaksi loppusoinnuksi.
BURSTR�MIL�ISTEN JUTTU.

I.

Matami Jonsonista tuntui v�h�n raskaalta ja suruiselta, vaikka kyll�


oli kaunis kev�inen ilma, joka sai mets�t paisumaan mehev�st�
vehreydest�, ja vaikka p�iv�paiste l�mmitti vainioita ja niittyj�, niin
ett� kaikki maan poven piilossa olleet siemenet itiv�t ja taimelle
kohosivat. Matami uskoi lujasti ennustuksiin ja muuhun sellaiseen; ihan
varmasti k�vi se aina toteen, sanoi h�n, ett� jos harakka r�k�tti
h�nelle tai orava juoksi h�nen editsens� tien poikki, niin jotakin k�vi
hullusti ennen iltaa.

Ja nyt aamusilla, kun h�n veti pesuja alas meren rantaan, oli suuri,
punakarvainen oravan runtale juossut tien poikki ihan k�rrien editse.

Nyt matami jo puuhaili kapealla puolim�d�nneell� pesusillalla, pursui


vaatteita kev�isess� vedess�, joka hiljaa loiski rantaa vasten, veti ne
sitte yl�s, pusersi niit� hiukan ja l�i niit� muutamia kertoja
kartulla, raskaalla, voimakkaalla k�dell� ja tasaisessa tahdissa, niin
ett� kallio lahden toisella puolella vastaan kajahteli.

V�h�n etemp�n� mets�n reunassa oli osa vaatteita kuivamassa. Ne


loistivat lumivalkeilta vehre�� pohjaa vasten ja heiluivat hiljaa
vienossa aamutuulessa.

Nyt olikin oivallinen kuivausilma, niin ett� pesij�n syd�n oikein hyppi
ilosta.

Monta tuntia ty�skenteli matami sillalla yksitoikkoisesti kaiuttaen


toisen rannan kallioita. V�list� ojensihe h�n suoraksi, huokasi syv��n
v�symyksest�, pyyhki kasvoistaan hike� esiliinansa nurkalla ja katsahti
ymp�rilleen. Sitte kumartui h�n j�lleen jatkamaan ty�t�ns�. V�list�
kuuli h�n jonkun h�yrylaivan jyhmytyst� etemp�� lahdelta. Savu nousi
suoraan yl�s, vedenpinta alkoi kohoella, laineet vieriv�t kohisten
rantaan ja vesi nousi hyllyen pesusillalla, niin ett� matami kastui
aina polviin asti.

Se oli pienoinen t�nne pist�ytyv� lahti merest�. Laivasillalta kulki


tie yl�sp�in jotenkin jyrkk��n, kauniin koivikon l�pi kierrellen.
Kukkulalla oli monta huvilaa ja kes�asuntoa, joista kaikista oli kaunis
n�k�ala laivav�yl�lle. Pari asuntoa oli is�nt�in itsens� teett�mi� ja
he niiss� asuivatkin; muut olivat kes�vieraille hyyr�tt�vi� ja kaikki
er��n rikkaan entisen oluenpanijan omat, jota nyt kuitenkaan ei en��
koskaan n�hty niill� tienoin. Monta vuotta sitte, ennenkuin olut ja
porteri olivat h�net tehneet siksi suureksi mieheksi, kuin h�n nyt oli,
oli h�n sattumalta polkuhinnasta saanut vanhoja hirsi� ja niist�
teett�nyt itselleen ja perheelleen t�nne kes�asunnon. Mutta kun h�nen
taloudellinen asemansa vaurastui yh� kukoistavammaksi, huomasi h�n
vihdoin tuon asunnon itselleen liian yksinkertaiseksi, hyyr�si sen
muille ja samalla teetti monta uutta asuntoa sen l�helle ja ne kaikki
olivat terveen, kuivan asemansa t�hden hyvin kilvalla halutut
kes�huvilat.

Suurin asunto, joka oli keskell� koivikkoa m�en p��ll�, n�ytti olevan
eritt�in muhkea, kaksinkertainen rakennus, palkonkineen ja kuistineen.
Siin� asui oluenpanijan lanko rihkamakauppias Burstr�m vaimonsa, kolmen
lapsen ja kotiopettajan kanssa.

Muuten asui t��ll�, kuten jo sanottiin, monta perhett�, ja matami


Jonsonin ynn� h�nen miehens� paraimpana tulol�hteen� oli vaatteenpesu
sek� veden- ja puunveto heille. Sit� paitsi olivat Jonsonit
talonmiehin� Burstr�mill�; talvet he saivat asua ky�kiss�, mutta kes�t,
kun ei paleltumisesta ollut pelkoa, oleskelivat he pieness� kojussa,
joka oli tehty syrjemm�ksi m�elle. Jonson-puolisoilla oli viisi lasta,
niin ett� heid�n t�ytyi aamusta iltaan olla ahkerassa ty�ss�,
voidakseen pysy� leiv�ss� k�sin. Ja sittekin oli monesti hyvin vaikea
saada kokoon niin paljo, kuin n�lk�inen lapsilauma olisi tarvinnut.

Puolen p�iv�n rinnassa oli matami Jonsonilla koko pesu huuhdottuna; h�n
nousi m�elle katsomaan vaatteita ja poimi pois nuorilta, mitk� jo
olivat kuivat. H�nen vanhimman j�lkeinen poikansa, seitsenvuotinen,
likainen ja ryysyinen vallatoija, vetelehti m�ell� huvitellen �iti�ns�,
joka jo pari kertaa oli kehoittanut h�nt� menem��n kotiin auttamaan
velje�ns� kauppiaan kasvitarhan kitkemisess�, mutta poika ei viel�
ollut katsonut kiirett� olevan. Viimein matami otti h�net kiinni
niskasta, pudisteli h�nt� v�h�n, pyyhki h�nelt� esiliinansa nurkalla
suun ymp�rist�� ja sys�si h�net jotenkin kovakouraisesti tiet� my�ten
yl�sp�in.

"Kas niin, laita nyt itsesi tuonne ty�h�n! Ja Herra sinua armahtakoon,
jos et tottele!"

Samassa n�ki h�n rouva Burstr�min tulevan pitkin askelin alas m�ke�
my�ten.

"Kuulkaas nyt, matami Jonson", sanoi rouva p��sty��n matamin luo ja


pannen k�tens� h�nen olkap��lleen, "min� l�hden k:lo 2:n laivalla
kaupunkiin ja otan pikku Miian mukaani. Ludvig tulee my�skin mukaan,
niin saavat he leikitell�, kun min� k�velen asioillani."

Matami katsahti kummastuneena yl�s. Jotakin outoa oli rouvan


k�yt�ksess�. H�n oli kiihkoinen ja levoton, silm�t r�pyttiv�t
lakkaamatta ja puhe oli hiljainen, laulava, melkein rukoilevainen.
Matami Jonson ei ollut tottunut n�kem��n h�nt� noin lempe�n� ja
yst�v�llisen�,

"Jos, rouva, olette niin hyv�, ett� huolitte ottaa tyt�n mukaanne,
niin..." vastasi matami vitkastellen, "mutta eih�n sill� raukalla ole
kunnon vaatteita."

"Ei siit� lukua!" virkkoi rouva kiihke�sti. "Min� puhdistutan h�nt�, --


siit� ei teid�n tarvitse h�t�ill�!"

Matami kiitti uudestaan. Olihan tuo oikein hyvin tehty, ett� rouva
Burstr�m otti tyt�n mukaansa. Ja ehk�p� h�n viel� aikoi antaa h�nelle
jotakin vaaterepaletta, keng�nkulut, kaulaliinan tai kenties kokonaisen
hameenkin. Matami tunsi jotakin tyytymyksen tunnetta, ja aivan
itsest��n johtui h�n ajattelemaan, ett� olipa oikein hauskaa, kun
herrasv�en pesu tuossa loisti niin valkoisena ja kauniina.

Rouva nyyk�ytti p��t��n matamille, k��ntyi ja l�ksi astumaan yl�sp�in,


yh� vain h�t�ilev�isen tavalla. Mutta kun h�n p��si niin et��lle,
ett'ei matami h�nt� en�� n�hnyt, muuttui h�nen muotonsa kokonaan;
kavala hymy, jolla h�n �sken oli maustanut sanojansa, katosi, silmiss�
piilev� pahuus leimahti ilmi, h�n puristi nyrkki� ja mutisi
puoli��neen: "niin, niin, odottakaahan vain te, koko rosvojoukko!"

Pihalla Burstr�min huvilan edess� seisoi pikku Miia Jonson odotellen.


H�n oli siivoin ja rauhallisin Jonsoneista, kalpea, surumielinen lapsi,
jotenkin tyhm�nlainen ja hidas mit��n oppimaan. Hyvin tottelevainen h�n
oli ja teki yleens� kaikki, mit� ihmiset h�nt� k�skiv�t tekem��n tai
sanomaan.

Yl�s ehditty�ns� sys�si rouva tyt�n porstuaan, kutsui palvelustyt�n ja


k�ski h�nen pesem��n ja siivoamaan Miian sek� panemaan h�nelle Ludvigin
vanhat keng�t jalkaan. Itse meni h�n my�skin pukeutumaan kaupungin
matkaa varten. Selv�sti voi kuulla h�nen olevan vihoissansa, sill� h�n
paiskeli ovia ja piironginlaatikoita, ja avonaisesta makuuhuoneen
ikkunasta tunkeutui h�nen ��nens� �k�isen� ja ter�v�n� ulos aina herra
Vigertin, kotiopettajan, luo asti, joka makasi riippuverkossansa,
er�st� Kjellandin romaania lukien. T�n��n n�yttikin koko talossa olevan
jommoinenkin h�iri�; sill� palvelustyt�t kuiskailivat toisilleen, herra
ja neiti Burstr�m istuivat makuuhuoneessa pit�en kiivasta, kova��nist�
perheneuvottelua sill'aikaa, kun rouva kampaili korutukkaansa ja
valmistihe matkaan.

H�n n�ytti hyvin komealta, kun h�n puolen tunnin kuluttua tuli ulos
t�ysin pukeutuneena, tulipunaiset h�yhenet hatussa, silkki- ja
samettileninki yll� ja k�dess� ranskalaiset hansikkaat, joita h�n ei
saanut menem��n nappiin paksujen kalvosimiensa ymp�rille. Juuri siit�
kiinnipanon ponnistuksesta oli h�n kasvoiltaan yht� punainen kuin
hatunt�yht�kin, ja se teki h�net viel� vihaisemman n�k�iseksi, kun h�n
kovalla ��nell� huusi Ludvigia ja siivoa pikku Miiaa, vaikka h�n seisoi
jo valmiina ihan h�nen vieress�ns�. Ottaessaan j��hyv�isi� miehelt��n
ja tytt�relt��n ny�k�ytti h�n p��t��n paljonsanovasti ja kuiskasi
kavalasti hymyillen: "luottakaa vain minuun, min� kyll� tied�n, mitenk�
tuommoisia on kohteleminen."

Nuori neiti Burstr�m nauroi: "Niin, mamman kanssa ei ole hyv�


leikitell�", vastasi h�n, oikealla tytt�ren kunnioituksella muistellen
muutamia kohtauksia lapsuutensa ajoilta, joissa �itin pontevuus oli
esiintynyt mielest� poistumattomalla tavalla.

Rouva l�ksi nyt astumaan sivullansa nuori herra Ludvig ja j�ljess�


pikku Miia, joka oli ihan menehty� korin, kahden paketin ja sadevaipan
kantamiseen. Saavuttuaan koivikkoon, jossa herra Vigert lukien makaili,
ei rouva voinut olla poikkeamatta riippuverkon luo.

"Jos teit�, herra Vigert, haluttaa t�n��n tervehti� tuttujanne, niin


ilmoitan, ett� Ludvig viipyy koko p�iv�n poissa", sanoi h�n imel�sti
hymyten.

Herra Vigert nauroi itseksens�. H�n tiesi tuon olevan rouvalla vain
h�t�p�isen, hienommanlaisen tavan ilmoittaa h�nelle, ett� kun h�n
(rouva) oli poissa, ei kotona annettu mit��n kunnon p�iv�llist�, koska
herra ja neiti my�skin olivat p�iv�llisell� tuttujensa luona, joissa
kotiopettaja ei ollut tervetullut vieras. "Vai niin", vastasi herra
Vigert haukotellen ja jalkojaan ojentaen, "kiitoksia tiedosta."

Rouva katsahti h�neen vihaisesti. Miten h�vytt�m�sti h�n haukotteli


rouvalle vasten silmi� ja viel� semmoiselle rouvalle, jonka talossa h�n
oli palkattuna palvelijana! H�n olisi mielell��n antanut herra
Vigertille korvapuustin, jos vaan olisi uskaltanut, mutta se kun oli
v�h�n arveluttavaa, ty�kk�si h�n sen sijaan pikku Miiaa koko voimallaan
eteenp�in, k��ntyi seljin kotiopettajaan ja astui pitkin askelin alas
laivasillalle, jossa kohta sen j�lkeen k�vi h�yrylaiva ja vei rouvan
ynn� lapset kaupunkiin.

Herra Vigert puolestaan maksoi rouvalle koron kanssa tuon


hyv�ntahtoisuuden, jota rouva tunsi h�nt� kohtaan. Sent�hden h�n vain
piti paljon Burstr�mil�isist�, kun voi halveksia heit� niin
perinpohjin, ett'ei h�nell� tarvinnut olla mit��n omantunnon vaivoja,
vaikka olisi kuinka huonosti hoitanut kotiopettajan-tointansa. Vigert
piti Ludvig-poikaa niin turmeltuneena, ett'ei h�nest� en�� voinut
mit��n hyv�� saada tekem�ll�k��n; koska h�n nyt kerran oli ruvennut
h�nen kasvattajakseen, opetti h�n h�nt� pari tuntia p�iv�ss�, vaan
muuten antoi h�n pojan olla omissa hoteissaan ja itse makaili
riippuverkossansa lueskellen. V�list� kyll� saattoi h�nt� h�irit�
kimakka h�t�huuto ja kun h�n silloin l�ksi etsim��n h�iri�n syyt�
saattoi h�n esimerkiksi l�yt�� jonkin Jonsonin nen�ll�ns� maassa ja
nuoren Burstr�min h�nt� jonkin muinaisen tyrannin tavalla el�v�lt�
hautaamassa; mutta kun Jonson oli pelastettu ja h�nen kiusaajansa
asianmukaisesti kuritettu, palasi herra Vigert tyynesti m�elle
riippuverkkoonsa lukemaan. Vaikka h�n oli k�sitt�nyt kotiopettajan
teht�v�t n�in mukavalla tavalla, oli h�nell� kuitenkin hirve�n ik�v�
Burstr�miss�, ja joll'ei siell� olisi ollut tuota kaunista koivikkoa,
ihanaa kes�ist� ilmaa ja hovioikeudenneuvos Hedenstamin perhett�, joka
asui l�hell� er��ss� huvilassa ja jonka seurassa h�n erinomaisen hyvin
viihtyi, niin olisi h�n jo ammoin pist�nyt pillit pussiin ja muuttanut
majaa muualle.

Saatuaan kertomuksen loppuun luetuksi pisti herra Vigert kirjan


rintataskuunsa, pudistelihe, k��nsi p��nalaista, otti lasit
silmilt�ns�, asettui mukavimpaan tapaan ja j�i hetkiseksi suloisen
miettimisen tai miettim�tt�myyden valtaan, kepill�ns� hiljaa sysien
verkkoansa edestakaisin heilumaan.

H�n oli �sken t�ytt�nyt viidennenkolmatta vuotensa, mutta kuitenkin oli


h�n jo kokenut paljon maailmaa, niin paljon; ett� h�n itse luuli
kokemustansa ��rett�m�ksi. Noin viisi vuotta sitte luultiin h�nt� monen
sadantuhannen perij�ksi, mutta onnettomat keinottelemiset ja
asiatuttavuudet tuon vanhempien rikkauden �kisti lopettivat. Is� tahtoi
silloin poikaansa taivuttaa lopettamaan opintiet� ja ryhtym��n johonkin
k�yt�lliseen toimeen, mutta poika sen tuuman hylk�si ihan jyrk�sti.
Mit� h�n muuten tunsi tai ajatteli muuttuneesta asemastaan, ei h�n
kenenk��n antanut edes aavistaakaan; h�n piti ajatuksensa ominaan ja
ty�skenteli vain sitke�ll�, v�sym�tt�m�ll� pontevuudella, joka ennemmin
tai my�hemmin voittaa kaikki ulkonaiset vastukset. Kes�ll� oli h�n aina
kotiopettajana ja talvella antoi opetusta suuretieteess�, siten
hankkien v�ltt�m�tt�m�t tarpeensa.

Mit��n varmaa tulevaisuuden suunnittelua ei h�n viel� ollut tehnyt,


mutta sen sijaan kosolta tuulentupia. Joku aika sitte julkasi h�n
muutamia kirjallisia p�tki�, ja se suosio, jolla arvostelijat ne
ottivat vastaan, oli melkoisesti laajentanut h�nen toiveitansa. Nyt h�n
valmisteli kirjoitelma- ja arvostelukokoelmaa, jonka sitte vast'edes
aikoi julaista.

Maattuaan ja kiikuttuaan puolisen tuntia riippuverkossa alkoi h�nest�


tuntua v�h�n yksitoikkoiselta tuo taivaan ja puiden katseleminen sek�
itikkain pois ajeleminen, jotka itsep�isesti yh� vain laulaa
tillittiv�t h�nen ymp�rill�ns�. H�n laskeutui maahan, veti suoraksi
housujensa lahkeet ja nuttunsa helmat, pani lasit silmilleen ja hatun
p��h�ns�, otti kepin k�teens� ja l�ksi astumaan Hedenstamin huvilaan.
Kello oli puoli-kolme, h�n tiesi rouva Hedenstamin h�nen molempien
serkkujensa, neiti Arnellien, siihen aikaan aina istuvan kuistilla
ompelemassa, ja h�n itsekseen aprikoi, ett� jos h�n nyt meni sinne,
niin h�net pid�tettiin p�iv�lliselle.

H�n hymyili koko ajan itsekseen, kun astuskeli ja pieksi kepill��n


heinikkoa tien varrelta. H�n ajatteli Arnell-neitej�; niiss� tyt�iss�
oli jotakin hullunkurista, joka hyvin huvitti h�nt�. Vaikka he olivat
h�nen ik�isens�, piti h�n kuitenkin heit� suurina lapsina, joilla ei
muka ollut yht��n kokemusta. Mit�p� pari tuommoista tytt��, jotka eiv�t
olleet muuta tehneet kuin tanssineet pidoissa ja laulaneet
illanvietoissa ja joita mamma ja pappa ja t�tit olivat tarkasti
vartioineet, mit�p� he voivat tiet�� el�m�st�? Samalla my�nsi h�n, ett�
Arnell-neideist� voi "tehd�" jotakin; he eiv�t olleet ihan muiden
tytt�jen kaltaiset, vaan osasivat keskustella kaikenlaisista aineista,
ja hyvin oli hauskaa vaihtaa ajatuksia heid�n kanssansa, varsinkin
Cecilian, jonka h�n aina suureksi huvikseen sai jumalattomilla
mielipiteill��n tyytym�tt�myydest� kiivastumaan. Arnellit puolestaan,
jotka olivat suuressa maailmassa seurustelleet ja olleet monissa
kauneissa ja ihanoissa rakkausseikoissa osallisina, pitiv�t herra
Vigertti� oikeana "keltanokkana" ja sanoivatkin kesken�ns� h�nt� vain
"pojaksi". Jonkinlaista vetovoimaa he h�ness� kuitenkin tunsivat, sill�
he aina tulivat iloisiksi ja vilkkaiksi, kun vain saivat n�hd� h�net.
Vigert oli ihan toisenlainen, kuin he olivat tottuneet herroja
n�kem��n. Ne nuoret herrat, jotka vierailivat p��tireht�ri Arnellin
kotona, olivat kaikki niin kohteliaat ja siistit, puhelivat naisten
kanssa aina hienoin ja hyvin valituin sanoin ja olivat ihanteellisia
mielipiteilt��n. Herra Vigert sen sijaan lausui ihmisist� hirmuisimpia
asioita, niin kauheita, ett'eiv�t neidet niit� ollenkaan sanoneet
uskovansa, mutta eiv�t kuitenkaan voineet olla sit� uteliaalla
mieltymyksell� kuulematta.

II.

Herra Vigert oli aivan oikein aprikoinut; rouva Hedenstam ja neidet


Arnell todellakin istuivat kuistissa ja ompelivat. He ottivat h�net
vastaan hyvin yst�v�llisesti; h�n ja neidet hymyiliv�t tervehtiess��n
toisiansa, -- melkeinp� aina he muuten nauroivatkin, milloin toisensa
tapasivat, niinkuin olisi heill� ollut jotakin vain heid�n yhteist�
iloista naurettavana.

"No," alkoi herra Vigert, k�yty�ns� rouva Hedenstamin kehoituksesta


istumaan, "no, oletteko t�t� lukeneet, hyv�t neidet?"

H�n otti Kjellandin novellin povitaskustansa ja ojensi sen neideille,


puolittain kiistanhaluinen katse silm�ss�.

Cecilia katsahti pikaisesti kirjaan p�in.

"Olemme!"' vastasi h�n ripe�sti, "taikka oikeammin min� vain


puolitiehen, vaan Agnes loppuun."

Herra Vigert siirtyi likemm�ksi Agnesia. Kaikkien kasvoilta loisti


hymy, sill� he tiesiv�t, mik� miellytt�v� v�ittely nyt oli alkamassa.

"No, mit� sanotte, neiti? Eik� se ole vallaton, mestarillinen?"

"Kyll�, totta tosiaan, se on vallan erinomainen," vastasi Agnes, "mutta


ei herra Kjelland eik� kukaan muu kirjailija, vaikka olisi miten
nerokas, saa minua uskomaan..."

"Ei herra Kjelland eik� kukaan muu kirjailija saa minua uskomaan, ett�
maailmassa olisi vain tyhmi� ja huonoja ihmisi�," t�ytti Cecilia.
Neidet Arnell puhuivat aina yht'aikaa. Varsinkin oli Cecilian vaikea
antaa sisarensa p��st� lauseen loppuun asti, ja kun heill� enimm�kseen
aina oli samat mielipiteet, sopikin hyvin puhua yksi��nisesti.

"Jos ensinkin tarkastamme sankaritarta," jatkoi Agnes sisaren


s�estyksell�, "niin eih�n h�ness� ole mit��n vieh�tt�v��, h�n kun on
ihan veltto ja tahdoton. Se ei ole lainkaan luonnollista, tuo, sen
vakuutan; ei ole ket��n naista, joka ei taistelisi, ponnistelisi ja
k�rsisi semmoisissa oloissa..."

Herra Vigert viittasi k�dell��n tyytym�tt�m�sti ja pudisti p��t��n.

"Oh, teid�n lorujanne!" huudahti h�n, s��liv�isesti hymyillen.


"Luuletteko te, neiti, sen olevan jotakin tavatonta, jotakin, josta
ansaitsee meluta? Semmoistahan tapahtuu joka p�iv�, se on ihan
tavallisinta, eik� ansaitse niin paljon vaivata aivojansa sen t�hden.
Jos ottaisimme selon, niin n�kisimme parastaan joka toisen naisen..."

"No, no, herra Vigert!" keskeytti rouva Hedenstam, tyytym�tt�m�sti


pudistaen p��t�ns�.

"Niin, min� pyyd�n anteeksi, hyv� rouva ja hyv�t neidet", vastasi herra
Vigert, "min� en ehk� saa lausutuksi ajatuksiani kyllin hienolla
tavalla. Mutta vika ei ole minun, vaan Herran, joka on niin laitellut
t�m�n maailman, ett'ei siit� voi puhua parempien naisten seurassa."

"Hyi, miten te olette t�rke�!" h�t�iliv�t molemmat neidet, puoleksi


nauraen, toiseksi pahastuen.

"Ei Herra ole niin laitellut, vaan ihmiset itse sen niin huonoksi
mullistelevat," sanoi rouva Hedenstam vakavasti.

"Mutta teid�n uskonoppinne mukaan, Herrahan se on luonut ihmisen.


Mitenk� se soveltuu yhteen?"

"Jumala on tosin luonut ihmisen, mutta h�n loi ihmisen hyv�ksi ja


onnelliseksi, ja itse h�n lankesi syntiin..."

"Vai niin. Se tuo nyt ei oikein sovellu minun ajatusoppiini, mutta


�lk��mme huoliko ryhty� jumaluusopillisiin v�ittelyihin. Ihmiset ovat
pahat, samapa sitte, Herrako heid�t on tehnyt sellaisiksi vaiko he itse
ovat siksi tulleet, -- ja kun nyt kirjailijan tulee pysy�
totuudessa..."

"Niin, mutta siin�p� juuri kirjailijat eiv�t pysy!" keskeytti Cecilia.


"He oikein poimimalla poimivat kaikki, mit� on kurjaa ja huonoa, mutta
hypp��v�t kaiken kauniin ja jalon ohitse, jota my�skin on olemassa. Jos
min� olisin kirjailija," jatkoi h�n loistavin katsein, "niin kuvailisin
jotakin kaunista, enk� tuommoisia kurjia rakkausjuttuja, joissa ei ole
todellista, vahvaa rakkautta eik� jaloa naista, joka ylent�� ja
jalostuttaa miehen, jota h�n rakastaa..."

"Sen kyll� uskon, ainahan on naisten lempiaatteena ollut rakkaudesta ja


k��ntymisest� kirjoittaminen. Onneksi alkaa yleis� nyt kyll�sty�
semmoisiin historioihin. Jos te aiotte ruveta kirjailijaksi, neiti,
niin pit�� teid�n kerrassaan hylj�t� nuo mummon ihanteet! Ne hajahtavat
oikein homeelta!"

"Niin, te, herra Vigert ette varmaankaan ole rakkauteen taipuvainen?"


vastasi Cecilia, kohottaen hiukan kulmiansa ja puolittain
keikailevasti, puolittain veitikkamaisesti katsoa pilkist�en
silmill�ns�.

"Min�k�?" huudahti herra Vigert, hyp�ht�en hiukan penkill�ns� ja h�nen


mustanruskeista silmist�ns� leimahti koko joukko s�keni�. "Ah, hyv�
neiti, lempi on aina ollut minun kiusani; aina siit� asti, kun olin
pikku poika nulikka, on se asunut ruumiissani. Mutta se tekee ihmisen
vain veltoksi ja toimettomaksi, se on ajettava pois, milloin se rupeaa
vaivaamaan, pois ajettava eik� valtaan p��stett�v�..."

"Mutta voipa sattua, ett'ei sit� jaksa ajaa pois," arveli Agnes ja
katsahti hymyillen yl�s.

"Oh, kyll�! kyll� sen jaksaa," vastasi Vigert iloisesti, "jos vain ei
ole lukenut liian paljon vanhoja naisromaaneja!"

"Te puhutte kuin kokematon poika," sanoi Agnes, olkap�it��n v�h�n


nyk�hytt�en. H�n oli kokenut oman el�m�nromaaninsa, pitk�n, kauniin
romaanin, jossa oli ollut paljo rakkautta ja kyyneleit�; sent�hden
luuli h�n olevansa oikeutettu tuntemaan, ett� oli v�h�n muita
kokeneempi.

Herra Vigert alkoi nauraa iloista, hele��, hyv�ntahtoista nauruansa.

"Ah, teh�n olette oivallinen, oikein jumalallinen!" huudahti h�n,


ly�den k�si��n edestakaisin polviansa vasten. "Ette usko, miten te
olette hullunkurinen! Mit� kokemusta _teill�_ oikeastaan on maailmasta,
neiti? Mit� te el�m�st� tied�tte? Ette enemp�� kuin tuo lintu" -- h�n
osoitti linnunh�kki�, joka riippui katosta -- "tiet�� mets�st� tai sen
t�ysin�isest�, voimakkaasta ja rikkaasta luonnonel�m�st�. V�list�
lasketaan naaraslintu sen luokse ja silloin se visertelee ja rakastaa
ja laulaa rakkaudesta, ja sitte kuvittelee se luultavasti mieless��n,
ihan kuin tekin, tiet�v�ns� kaikki el�m�st�. Ei, uskokaa, neiti, te
ette siit� tied� enemp�� kuin lintukaan. Ei teid�n laistenne naisten
sovi puhua el�m�n kokemuksesta. Jos is�nne joutuisi k�yh�ksi ja teid�n
t�ytyisi itsenne ansaita elatuksenne, t�ytyisi tehd� ty�t�, sitte vasta
saatatte puhua kokemuksesta. Katsokaas," jatkoi h�n, ja h�nen katseensa
muuttui vakavaksi, l�mpim�ksi, "min� tuota v�h�n tunnen, min�. Minulla
on kaksi sisarta, molemmat kasvatetut niinkuin tekin varallisuudessa,
ja sitte heid�n ihan �kisti t�ytyi itsens� ruveta ty�ll��n ansaitsemaan
elatuksensa. Puhukaa heid�n kanssansa, niin saatte kuulla! He eiv�t
ihaile mit��n naisromaaneja, he eiv�t el� jonkun miehen rakastamista ja
k��nt�mist� varten, sen saatan vakuuttaa! He tekev�t ty�t�, he
tiet�v�t, ett� el�m� on taistelua, taistelu sit� varten, ett� saisi
paikan, josta el��, ja se taistelu voi usein olla hyvinkin raskas ja
ankara, mutta se karkasee meid�t, tekee mielemme lujaksi ja rohkeaksi.
Ja siin� taistelussa, n�ettek�s, oppii tuntemaan maailman ja ihmiset!
Eiv�t kuhnurit eik� em� rakenna mehil�ispes��, vaan ty�mehil�iset, ja
ne ne my�skin saavat n�hd� maailmaa, kosketella kukkia ja ry�st��
niist� hunajan!"

H�nen mustat silm�ns� s�ken�iv�t; py�re�st� punakukkaisesta muodosta


loisti lapsellista rohkeaa uljuutta, kun h�n puristi nyrkiksi pienen,
vaan lujan k�tens� ja ik��nkuin uhoitellen pudisti lyhytt�, pontevaa
k�sivarttaan.

Agnes ja Cecilia katselivat h�nt� koko ajan hyvin tarkkaavaisesti.


Miten omituinen, yksinkertainen mies h�n oli! Koko h�nen olentonsa,
h�nen vartalonsa, muotonsa, ��nens� ja liikkeens� olivat niin ter�v�t
ja tarkkapiirteiset, ett� ne vastoin tahtoakin painuivat katsojan
mieleen. Pitk�n ajan viel� j�lkeenkinp�in, kun jo oli erottu h�nest�,
h�ilyi h�nen kuvansa silmiss� ja ��ni ja nauru soi korvissa, aivan
samoin kuin muutamat sukkelat s�velet kaikuvat kuulijan ymp�rill� viel�
kauan aikaa sen j�lkeen kun ne jo ovat vaienneet.

"Mutta luuletteko," sanoi Agnes hetkisen vait'olon j�lkeen, joll'aikaa


kukin oli istunut ja mietiskellyt itseksens�, "luuletteko, ett� vain
k�yhyys, rahalliset huolet ja muut semmoiset opettavat meit� tuntemaan
maailmaa? Ettek� usko olevan hiljaisia, salaisia taisteluja, joita ei
kukaan n�e, mutta jotka kuitenkin yht� suuresti, ehk�p� suuremmassakin
m��r�ss� kuin ulkonaiset huolet paljastavat meille el�m�n
salaisuuksia?"

H�n istui ja puhuessaan piirusteli p�yt�� ompeluneulalla; vaiettuaan


k��nsi h�n silm�ns� yl�sp�in ja katse, joka kohtasi Vigertti�, oli
hyvin pitk� ja salaper�inen.

"Kyll�," vastasi h�n, "sen kyll� uskon, mutta se tapahtuu hyvin


yksipuolisella tavalla. Ne taistelut ovat vain pikku kahakoita, monesti
kyll� tulisia ja kiivaita, mutta suuriin, verisiin sotiin, joissa
taistellaan voiton ja tappion uhalla, niihin ette to koskaan joudu.
Katsokaas, neiti, mit� sanon teille, ett'eip� juuri ole mit��n, joka
kerrassaan tuottaa meille niin suuren joukon ihmisten tuntemista, kuin
elatushuolet. Mit� kaikkea saakaan oppia, kun joutuu tekemisiin
koronkiskurien, asioitsijain ja muiden semmoisten kanssa ja sitte
vararikkoon! Miten paljon ahneutta, viekkautta, kurjuutta ja tyhmyytt�
silloin saa n�hd�! Oih, min� vakuutan, ett� nuo kokoukset ja
neuvottelut, ennenkuin myrsky puhkeaa pauhaamaan, ovat oikeita
tuommoisten ominaisuuksien n�yttelyj�! Silloin tulee pit�� silm�t auki.
Ja miten perinpohjaisesti saa nuori tytt� tutkia ihmiskurjuutta, kun
h�nen is�ns� ihan �kisti tekee konkurssin ja h�nen entiset nuoret
yst�v�ns� k��ntyv�t h�neen seljin ja nuoret herrat, jotka viel� �sken
h�nt� imartelivat, tulevat �kisti lyhytn�k�isiksi, niin ett'eiv�t edes
huomaa h�nt�, kun kadulla vastaan tulevat! Ne ovat oivallisia
tilaisuuksia, ne! Silloin sit� oppii ihmiset tuntemaan, n�ette, neiti!"

H�n hieroi hyvill��n k�si�ns� ja nauroi, osoittamatta v�h��k��n


katkeruutta. H�nt� n�yttiv�t oikein syd�mmeen asti huvittavan kaikki
nuo surulliset havainnot.

"Ei, ei, herra Vigert!" huudahti rouva Hedenstam, ja molemmat tyt�t


h�nt� innokkaasti kannattivat. "Min� vakuutan, ett� te liioittelette!
Niin syd�mmett�m�t ja halpamaiset eiv�t ihmiset ole. Te maalaatte liian
mustaksi."
"Maalaanko? Enp� toki!" vastusti Vigert istuutuen ylemm�ksi penkille ja
vakuuttavalla k�denliikkeell� painattaen lakin syvemm�lle p��h�n.
"Kyll� min� liiankin lempe� olen enk� liiaksi suurentele. Teid�n ei
vain pid� sanoa sit� kurjaksi, halpamaiseksi, t�rke�ksi tai mit� muita
sellaisia nimi� voisittekaan ihanteellisuudessanne keksi�; se on ihan
suorastaan vain inhimillist� eik� mit��n muuta. Minusta on p�invastoin
oikein miellytt�v�� katsella, miten ihmiset sotkeutuvat huonoihin ja
rumiin asioihin. Sieluni ja Jumalan kautta," jatkoi h�n, eteenp�in
kumartuen, p��t�ns� kallistaen, ly�den k�tens� yhteen ja v�h�n
murtavasti ik��nkuin laulamalla painaen joka sanaa, niinkuin h�nell�
oli tapana, milloin tahtoi sanansa oikein voimakkaiksi saada, "sieluni
ja Jumalan kautta ei ainoakaan henki Burstr�min perheess� ole
rahtuistakaan parempi kuin Kjellandin kuvaamat henkil�t, jotka
kertomukset ovat er��ll� taholla saaneet aikaan niin paljon huutoa
roskakirjallisuutta vastaan? Te ette varmaankaan ole koskaan joutuneet
asioihin tuommoisten puolisivistyneiden, rikasten porvariperheiden
kanssa, mutta minulla on ollut se onni sek� is�ni konkurssissa, ett�
kotiopetus-toimissani: min� heid�t tunnen. Ettek� luule esimerkiksi
rouva Burstr�min olevan oikea Kjellandin henkil�, viel�p� kaikista
syd�mmett�min ja turhamaisin?"

"Kyll� tosiaankin," vastasi Cecilia, "sen kyll� uskomme. Minulla ei ole


suurta kunnioitusta Burstr�mil�isi� kohtaan," jatkoi h�n, halveksivasti
nyk�hytt�en olkap�it��n. "Mutta luuletteko te todella kaikkien rikasten
olevan ahneita, teeskentelev�isi� ja syd�mmett�mi� ja kaikkien k�yhien
olevan rikasten sorrettavina, petett�vin� ja turmeltavina? Ettek� usko
olevan semmoisiakin rikkaita, jotka tuntevat osanottoa ja todellakin
tahtovat auttaa?"

"Onhan niit� ihan varmaan, varsinkin koko joukko semmoisia, jotka siit�
puhuvat. Onpa niit� paljo, jotka toimittelevat apumarkkinoita, kokoovat
k�yh�inkoteja ja turvapaikkoja ja jakavat hopeah�iss�ns� summittain
rahaa k�yhille. Antoihan esimerkiksi Burstr�mkin hopeah�iss�ns� 10,000
kruunua k�yhien varalle."

"Niin, ja olihan se hyvin kauniisti tehty."

"Totta se oli kauniisti, ainakin oli niin sanomissa. Voittepa sit�


paitsi kuvitella mieless�nne, miten iloisella ja ylev�ll� mielell� h�n
on sin� p�iv�n� ollut, kun h�n muuten aina ajaa kerj�l�iset pois eik�
koskaan ota k�velylle l�htiess��n kukkaroa taskuunsa, ett'ei suinkaan
tarvitsisi antaa ropoa eik� lainata."

Kaikki naiset nauroivat.

"Te olette varmaankin oikein paha mies, herra Vigert!" sanoi Cecilia.

"Jos te tuntisitte minun vanhempani ja vanhempieni vanhemmat, saisitte


ihan toiset ajatukset varakkaista ihmisist�," vastusti Agnes vakavasti.
"Ei koskaan ole sanomissa, mit� he tekev�t, eik� mamma ole koskaan
osallisena apumarkkinoissa, mutta luulenpa, ett� jos kysyisitte heid�n
k�yhilt�ns�, voisivat he sanoa teille olevan rikkaitakin, jotka tekev�t
k�yhille hyv��."

H�n punastui, kun oli saanut lausutuksi sanansa, ja aikoi v�h�n


h�t�isesti ommella ty�t�ns�; h�nest� tuntui itsest��n, kuin olisi h�n
tahtonut muka kerskailla.
Herra Vigert kumarsi h�nelle tavattoman kohteliaasti.

"Sit� en ollenkaan ep�ile", vastasi h�n, "enk� mit��n enemmin halua


kuin oppia tuntemaan teid�n vanhempanne."

Siit� syntyi hetkisen kest�v� ujo ��nett�myys. Ei kumpikaan neideist�


osannut sanoa mit��n. Molemmat ompelivat kiireesti ja katsahtivat
nopeasti, kysyv�isesti toisiinsa. Mit�k�h�n oikeastaan heid�n
vanhempansa, joilla oli ankarat, hienot, v�h�n vanhanaikaiset
mielipiteet, arvelisivat t�st� suorapuheisesta nuoresta herrasta?

"No varjele, kello on jo kohta nelj�!" huudahti nyt rouva Hedenstam,


nousten ja pannen ty�ns� syrj��n. "Nyt saatte te, tyt�t ja herra
Vigert, menn� vastaan set� Konradille, niin saan min� t��ll� v�h�n
j�rjestell�. Miten nopeasti aika onkin kulunut, min� en luullut kellon
viel� olevan kaksikaan! Ei koskaan aika kulu niin nopeasti kuin
Arnellien seurassa."

H�n nyk�si Ceciliaa leuasta, katsoi h�nt� silmiin veitikkamaisesti ja


ihastuneesti ja suuteli h�nt� pari kertaa. Neidet Arnell ja rouva
Hedenstam kunnioittivat hiljaisesti, syv�llisesti, melkeinp�
ihmettelev�sti toisiansa ja toistensa toimia. Yleens� ihmetteliv�t
Arnell-neidet suuresti yst�vi�ns� eiv�tk� koskaan k�rsineet kuulla
mit��n muistutusta heist�. Heill� olikin koko joukko virheett�mi�
mallihenkil�it� sek� Etel�- ett� Pohjois-Ruotsissa, joiden kanssa he
olivat tavattoman tihe�ss� ja vilkkaassa kirjeenvaihdossa.

Cecilia ja Agnes k��riv�t koruompeluksensa kokoon, ottivat hattunsa ja


k�veliv�t alas laivasillalle, seurassansa herra Vigert, joka
lakkaamatta huvitteli heit� leikillisell�, vieh�tt�v�ll� tavallaan.
Rouva Hedenstam sill'aikaa j�rjesteli huoneet, laitteli tuoreita kukkia
astioihin, katatti p�yd�n kuistille, asetti esiin voileip�p�yd�n, niin
ett� kun hovioikeudenneuvos ja h�nen kolme vierastansa parinkymmenen
minuutin kuluttua astuivat rannasta yl�s, oli kaikki valmisna ja h�n
itse tapansa mukaan seisoi porstuan portailla antamassa miehellens�
tervehdyssuutelon.

Hyvin iloisiksi ja hupaisiksi vilkastuivat mielet p�iv�llisten aikana.


Neidet Arnell ja set� Konrad, joksi he sanoivat hovioikeudenneuvosta,
olivat hyvin hyv�t yst�v�t; Konrad laski leikki� ja ivasi heit� aina
jostakin ihailijasta, niin ett� lakkaamatta naurettiin ja ilvehdittiin,
milloin he vain joutuivat yhteen.

"Niin, pikku Cissa, nyt siit� kohta tosi tullee!" sanoi


hovioikeudenneuvos, naukattuaan pienen p�iv�llisryyppyns� ja pantuaan
lasin p�yd�lle. "Min� tapasin t�n��n er��n luutnantin ja pyysin h�nt�
tulemaan ensi sunnuntaina meille. Min� kerroin sinunkin olevan t��ll�
ja ett� sinusta olisi hyvin hupaista tavata h�nt�."

Cecilia punastui aivan korviaan my�ten. H�nen kanssansa oli helppo


narrikoida, sill� h�n tulistui pian ja syttyi helposti kuin ruuti.

"Mitenk� voittekaan, set�, sanoa mit��n semmoista?" huudahti h�n.


"Ik��nkuin min� piittaisin semmoisesta..."

"Niin, hyv� pikku Cissa, min� luulin sinun rakastavan h�nt�," vastasi
neuvos viattoman n�k�isesti, "punastuthan sin� aina, kun mainitaan vain
h�nen nime�ns�."

"Tied�tteh�n kyll�, set�, ett� min� punastun ihan ilman syytt�kin,"


vastasi Cecilia hehkuen niin ett� oikein korvan lehti� poltti.

Herra Vigert katseli h�nt� puoli ivallisesti, sy�dess��n sein�� vasten


nojautuneena suurta voileip�� ja juustoa. Niin, olipa h�nest� oikein
merkillist�, miten helposti muutamat tyt�t punastuvat ihan syytt� --
taikkapa semmoisten herrojen t�hden, jotka h�nen mielest��n olivat
melkein sama kuin ei mit��n.

Sitte istuuduttiin p�yt��n ja jatkettiin puhelua samaan suuntaan.


Vigert ei puhunut niin paljoa kuin ennen; h�n paraastaan kuunteli ja
teki havaintojansa.

P�iv�llisen j�lkeen oleskeltiin kuistissa ja juotiin kahvia. Sitte


lauloivat Cecilia ja rouva Hedenstam yhdess� ja Agnes s�esti soitolla.

Herra Vigertti� musiikki ei ollenkaan vieh�tt�nyt, vaikka h�n oli siksi


kyllin kohtelias, ett� aina toista vakuutti; h�n tajusi yht� v�h�n
musiikkia kuin varis, ja kun naiset rupesivat yhdess� laulamaan er�st�
kappaletta "Figaron h�ist�," istuutui h�n sohvalle pianon vastap��t� ja
tutki huvikseen heid�n vartaloitansa ja katsettansa. Neiti Cecilialla
oli pitk�, hoikka, muhkea vartalo ja pieni p��, jota h�n piti pystyss�
hyvin ylev�ll�, jopa v�h�n ylpe�ll�kin tavalla. Muuten ei h�n ollut
erinomaisen kaunis, mutta kasvot puhuivat selv�� kielt�, niist�
kuvastuivat h�nen sielunsa pienimm�tkin v�reet.

Agnes oli pienempi Ceciliaa, mutta paljoa kauniimpi. H�nell� oli


kalpea, s��nn�llinen muoto ja tummanharmaat, suloiset, s�ihkyv�t
silm�t.

Herra Vigert piti enemmin Agnesista, mutta Cecilia h�nt� enemm�n


huvitti. "Neiti Agnes tarvitsee jotakin, joka h�nt� vilkastuttaa,"
ajatteli h�n, "h�n n�ytt�� v�list� niin kelvottoman autuaalta ja
teeskennellyn hartaalta. Muuten h�n olisi oikein lumoava."

Laulun loputtua mentiin ulos k�velem��n ja nauttimaan ihanaa kes�iltaa,


l�mp�ist� ilmaa ja v�h�n hiljennytt� linnunlaulua. Kotiin palattua
sy�tiin illallinen, ja sitte katsoi herra Vigert olevan ajan sanoa
hyv�� y�t� ja kiitt�� miellytt�v�sti kuluneesta p�iv�st�.

Hyv�sti j�tt�ess��n piti h�n Agnesia hetkisen kiinni k�dest� ja sanoi


hymyillen: "Tied�ttek�, mit� olen koko illan ajatellut, neiti?"

"En," vastasi Agnes kummastuen.

"Min� olen koko ajan ajatellut pienoista Heinen runoa. Jos


tahdotte lukea sen, niin on se 'Buch der Lieder'-kokoelmassa
'Dichterliebe'-kappaleessa ja alkaa n�in: 'Im Rhein, im heiligen
Strome, da spiegelt sich -- --' [Laulukirja. -- Runoilijan rakkaus. --
Reiniss�, pyh�ss� joessa, kuvastuu --.] Sen pikku runon kirjoittaja
min� mielell�ni tahtoisin olla ja sitte omistaa sen teille -- jos
n�ette olisin teihin rakastunut!"

H�n nauroi, p��sti neiden k�den, kumarsi pari kertaa muulle


herrasv�elle ja juoksi alas portaita sek� polkua my�ten, joka vei
Burstr�min huvilaan; Agnes katseli v�h�n kummastellen h�nen j�lkeens�.
Kotiin tultuaan sai h�n kuulla, ett'ei rouva Burstr�m ollut tullut
illaksi kotiin; herra ja neiti olivat jo k�yneet levolle. Kun kello oli
jo puoli yksitoista, eik� Vigertti� en�� haluttanut l�hte� mets��n
k�velem��n ja filosofiallisia miettimisi�ns� jatkamaan, meni h�nkin
vuoteelle, mutta kuluipa pitk� hetki, ennenkuin h�n nukkui. H�n
muisteli Arnell-neitej� ja kulunutta p�iv��. Mit�h�n oli Cecilia
oikeastaan tarkoittanut, kun sanoi, ett'ei Vigertill� ollut taipumusta
rakkauteen? Se lauselma ei h�nt� vieh�tt�nyt. Ei kukaan nuori, mies
eik� nainen, mielell��n kuule semmoisia sanoja kuin ett'ei h�n tajua
rakkautta, varsinkin jos sanoja on toista sukupuolta kuin se, jolle
niin sanotaan. H�n aprikoitsi, mimmoinenkohan nainen Cecilia oikeastaan
oli. Ep�ilem�tt� oli h�nt� paljon imarreltu eik� h�n my�sk��n ollut
vapaa keikailemisesta, mutta Vigert ei oikein voinut uskoa, ett�
h�ness� voisi synty� mit��n syv�llist� tunnetta. Agnes sit� vastoin...

Pitemm�lle h�n ei kuitenkaan ehtinyt. H�nen arvelunsa Agnesista


hajosivat ep�selviksi haaveksimisiksi, joita mieless� h�ilyy ennen
nukkumista, ja muutaman silm�nr�p�yksen kuluttua makasi h�n jo sike�ss�
unessa, antaen sen my�skin koko talolle tiedoksi tasaisilla, kovilla
kuorsauksilla, jotka pakottivat viereisess� huoneessa nukkuvan
Burstr�min suuttuen nousemaan tilalla istualleen ja jyskytt�m��n
sein��n, ett� h�n toki vaikenisi.

III.

Seuraava p�iv� oli yht� kaunis ja kirkas kuin edellinenkin. Taivas oli
k�ynyt tummansiniseksi ja selv�ksi, niinkuin kev�tkes�ll� tavallisesti
tapahtuu, kun kauan on ollut muuttumatonta kaunista s��t�. Aurinko
paistoi yh� kuumemmin joka p�iv� ja havumets� tuoksui virvoittavaa
hajuansa. Vesi aleni rannoilla pitk�n kuivuuden t�hden; keskip�iv�ll�
helteist� kuin saunassa, mutta iltapuolella oli ilmassa viel� v�h�sen
kev��n viileytt� j�ljell�.

Matami Jonson otti ajasta vaarin ja k�ytti hyv�kseen oivallista


kuivuuilmaa. H�n oli pessyt hienoja vaatteita jollekin herrasv�elle ja
ripusteli niit� m�elle, jossa p�iv� oikein r��ti ja v�h�n tuulikin,
niin ett� kaikki pian kuivi. H�nen kelpo poikansa oli t�n��n my�skin
lakannut tuosta ik�v�st� puutarhan puhdistusty�st�; kun ilma oli n�in
ihana, oli h�nest� vapaus suloisempaa ja h�n juoksenteli ymp�ri m�ke�,
viskoi kivi� lahteen, k��ri yl�s lahkeensa ja kaaloi itsekin kauas
veteen. "Voi tuota poikaa," arveli matami, mutta h�n ei en�� jaksanut
lakkaamatta torua.

H�nen siin� puuhaillessaan juoksi kaksi nuorinta lasta, mink�


jaksoivat, alam�keen, sysien toisiansa, tukka hajalla, pelj�stynein�,
uteliaina ja kiihkoisina. Kohta tuli j�ljest� Jonsonkin pitkin askelin.
H�nkin n�ytti h�mm�styneelt� ja s�ik�ht�neelt�; h�n irvisti, otti lakin
p��st�ns� ja raapi niskaansa.

"Mit� ihmett� t�m� tiet��?" kysyi matami pelj�styneen� tuosta kaikkien


�killisest� tulosta.

"Rouva on siell�", toimittivat lapset kilpaa, l��h�tt�en ja kuiskaten,


ik��nkuin olisi rouva ollut l�hell�kin heid�n takanansa, "h�n sanoo
meid�n varastaneen h�nen korvarenkaansa..."
Matami katsoa tuijotti ep�ilev�sti ja kysyv�sti mieheens�.

"Niin, h�n on ihan hulluna," todisti mies, yh� viel� k�si tukassa, "h�n
on siell� tuvassa ja r�isk�� ja paukkaa. H�n sanoo Miian varastaneen
h�nen kalliskiviset korvarenkaansa ja peustaa piirongin laatikoita,
niin ett� kaikki lentelee kuin h�yhenet h�nen ymp�rill�ns�."

Matami Jonson kalpeni ihan ja polvet olivat v�h�ll� pett��. Mutta h�n
ei sanonut mit��n, heitti vain vaatteet k�sist�ns�, sys�si syrj��n
lapset, jotka siin� seisoivat edess�, suut ja silm�t ihan selj�ll�ns�,
ja yl�s m�ke�, Jonson j�ljest� yh� mutisten: "ihanhan h�n on hulluna."

Kun matami saapui pikku tupaansa, oli siell� surkea n�ky edess�. Vuode
oli pengosteltu, p��naluset viskelty pitkin lattiaa, kaikki laatikot
vedetyt pois piirongista ja tavarat heitelty huiskin haiskin lattialle
ja tuoleille. Piirongin edess� seisoi rouva, repien ja raastaen;
h�n n�ytti olevan ihan vimmoissansa, kasvot ja hatun h�yhent�yht�
yht� punaisina, k�det vapisivat ja tuontuostakin virutti h�n
suonenvedon-tapaisesti yl�huulensa; vieress� seisoi herra, kiihke�sti
seuraten kaikkia h�nen liikkeit�ns�.

Heti Jonsonit n�hty��n sy�ks�htiv�t herra ja rouva Burstr�m heit�


vastaan syytellen ja uhkaillen. Varsinkin oli rouva hyvin puhelias; h�n
n�ytti saavan tarpeellista helpotusta, kun kerran kiukku p��si ilmi
puhkeamaan.

"Niin, malttakaahan vain, rosvot!" tiuskasi h�n herist�en k�dell��n


matami Jonsonia. "Pois teid�t ajetaan, sen min� sanon, ja linnaan
teid�n pit�� joutuman. Tuokaa paikalla t�nne korvarenkaat, matami,
ell'ette tahdo, ett� min� p��st�n koko poliisijoukon niskoillenne. Ei
maksa vaivaa ruveta noin tyhmistyneeksi, kun tied�tte yht� hyvin kuin
min�kin, ett� siki� ne on varastanut. Tuokaa ne siis heti paikalla
t�h�n, sen neuvon hyv�ll�."

Matami Jonson pani k�tens� ristiin ja puristi niit� varovasti


vastakkain.

"Niin totta kuin Jumala el��", sanoi h�n ja mielenliikutus sai sanat
kurkkuun tukehtumaan, "en min� eiv�tk� lapsenikaan ole edes n�hneetk��n
korvarenkaitanne; viel� v�hemmin niit� ottaneet."

Rouva Burstr�m r�j�hti kovaan, ter�v�lt� ja raa'alta soivaan


pilkkanauruun, joka levisi ulos ovesta ja her�tti pikku lintuset, jotka
istuivat oksillansa nukuksissa puolip�iv�n helteess�.

"Joko matami tai h�nen pentunsa osaa hyv�sti valehdella!" huudahti h�n.
"Miia itse tunnusti ottaneensa korvarenkaat ja k�tkeneens� ne piirongin
laatikkoon."

Matami Jonson s�ps�hti. H�nen silm�ns� suurenivat ja k�si k��ntyi


pyyhkim��n otsasta tiukkuvaa tuskanhike�.

"Onko Miia sanonut ottaneensa korvarenkaat ja peitt�neens� ne piirongin


laatikkoon?" toisti h�n matalalla ��nell�.

"Oletko sin� tullut kuuroksi, akka roisto?" pilkkasi herra Burstr�m.


"Etk� kuule mit� rouva sanoo?"
Matamin katse muuttui �kisti. Tuskaisuus katosi ja sijaan tuli jotakin
kovaa ja kostonhimoista.

"Sittep� te olette s�ikytyksell� saaneet Miian valehtelemaan!" huudahti


h�n �kisti ja katsoi ter�v�sti syytt�j��ns�.

Herra ja rouva Burstr�m ihan vimmastuivat noista rohkeista sanoista ja


alkoivat uudestaan uhkailla poliisia ja vankeutta, ja nuori neiti
Burstr�m, joka oli luonteeltaan tavattoman herkk�tuntoinen ja sent�hden
oli vain matkan p��st� katsellut tapausta, k��ntyi nyt �kisti seljin
koko joukkoon ja meni kotiin, selitellen, ett'ei mitenk��n voinut
kuunnella tuommoisia, jotka haukkuivat ja r��v�siv�t.

Poistuivat my�skin h�nen vanhempansa tuvasta. Ulos p��sty��n seisoi


rouva hetkisen vaiti ja katseli ilkeill� silm�yksill� ymp�rilleen;
sitte otti h�n Jonsonin pienist� pojista yhden kiinni olkap��st�,
lykk�si h�nt� edell��n ja julisti h�nen p��sev�n Miialle seuraksi,
kunnes jompikumpi heist� tunnusti totuuden, miss� korvarenkaat olivat.

Matami Jonson punastui hyvin ja aikoi juosta tempaamaan pois poikaa


h�nelt�; mutta Jonson pid�tti h�nt�.

"Maltahan, Kristiina," kuiskasi h�n tarttuen h�nen k�teens�, "emmeh�n


ihan varmaan tied�, onko tytt� ehk� ottanutkin korvarenkaat."

Vaimo ei vastannut; h�n vain tempasi k�tens� irti ja katsahti mieheens�


halveksivasti. Mutta kuitenkin antoi h�n rouva Burstr�min menn� polkua
my�ten ja vied� pojan menness��n.

Matami seisoi liikahtamatta ja katsoa tuijotti rouva Burstr�min


j�lkeen. Kun rouvaa ei en�� n�kynyt, palasi h�n tupaan ja alkoi edes
v�h�n j�rjestell�.

H�n oli koko ajan vaiti; silloin t�ll�in vapisi h�nen rintansa,
ik��nkuin tukehutetusta itkuhuokauksesta. Miesk��n ei tullut mit��n
sanoneeksi, h�n n�ytti s�ik�htyneelt� ja h�t�ytyneelt�, repi tukkaansa
ja tuontuostakin katsahti arasti ja kysyv�isesti vaimoonsa, joka
levitti peitett� vuoteen p��lle.

"Kuulepas, mit�s sin� ajattelet, Kristiina?" kysyi h�n vihdoin


ep�r�isesti.

Matami Jonson k��ntyi piirongista p�in, jossa h�n j�rjesteli, ja


katsahti mieheens�. Sitte sulki h�n kovasti laatikon, sitoi liinan
kaulaansa ja sanoi jyrk�sti:

"Mit�k� min� ajattelen? Ett� sin� olet nuhjus, kun et edes puolusta
omaa lastasikaan, ja ett� tuo rouva on itse piru. Mutta Jumala on
oikeuden Jumala ja H�n kyll� viel� antaa totuuden tulla ilmi!"

Niin sanoen l�ksi h�n tuvasta rantaan vaatteiden puuhaan.

Alas ehditty��n alkoi h�n ripe�sti ripustaa vaatteita nuorille ja ottaa


pois kuivia. Mutta parin minuutin kuluttua laimeni ty�; kyyneleet
heruivat silmiin ja tekiv�t h�nen n�k�ns� himme�ksi, h�n pudisti
p��t�ns� ja pusersi silm�ns�, mutta vihdoin alkoi vesipisaroita
kieriskell� niin tihe��n, ett'ei h�n en�� n�hnyt mit��n. H�n istui
kivelle, peitti kasvonsa k�siins� ja itki katkerasti.
Sitte tuntui h�nest� paljon helpommalta; se tukahuttava tunne, joka
rinnassa oli ollut suljettuna, suli ja haihtui, h�n hengitti j�lleen
vapaammin ja voi taaskin ajatella selvemmin.

Puolenp�iv�n rinnassa meni h�n yl�s tupaansa, pani risuja lieteen ja


teki tulen, keitt��kseen perunoita p�iv�lliseksi. Jonson ei ollut
kotona, ja ruoanaika kului eik� h�nt� viel�k��n kuulunut. Kaksi pojista
oli k�ynyt ky�kiss� ja he kertoivat n�hneens� rouvan ja herran l�htev�n
kaupunkiin, ja rouva oli niin vihainen, ett�...

Matami tunsi oudon ajatuksen nousevan mieleens�, kun mies viipyi niin
kauan. Jonsonilla oli aina ollut tapana, milloin vain jotakin ik�v��
tapahtui taikka vaimonsa h�nt� torui, menn� juomaan. "Laupias Jumala,
kun pit�� semmoinen elukka olla miehen�, joka ei mit��n voi saada
selville..."

V��rin h�n nyt kuitenkin oli tehnyt miehellens�; v�h�n ajan kuluttua
tuli h�n kotiin ja ihan selv�n�. H�n oli ollut koko ajan puita
sahaamassa. Vaimo pani p�yd�lle perunat ja mies s�i hyv�ll� halulla;
mutta hyvin h�n oli onnettoman n�k�inen, pudisti silloin t�ll�in
p��t�ns� ja huokaili v�list� hyvin syv��n.

"Mit� arvelet, Kristiina?" kysyi h�n vihdoin. "Luuletko Miian ottaneen


korvarenkaat?"

Matami Jonson naurahti halveksivasti. "Ei enemp�� kuin min� tai


sin�k��n!" vastasi h�n.

Jonson n�ytti v�h�n miettiv�iselt�. H�nell� ei ollut niin lujaa


luottamusta perillistens� hyveesen. H�nelle johtui mieleen, ett� pari
vuotta sitte oli n�ytetty toteen vanhimman pojan Niilon v�h�n
n�pistelleen, ja h�n nyt muistutti sen vaimolleen.

"Niin Niilo, se on ihan toista", vastasi matami suoravaisesti. "Mutta


Miia, se pieni, tyhm� raukka! Kyll� silloin itsens�kin pit�� olla hyvin
yksinkertainen, jos semmoista voi uskoa!"

"Saattaapa olla niin," vastasi mies, "jos min� vain voisin ymm�rt��,
mit� olisi teht�v�, ett� saisi asian selville!"

Matami ei heti vastannut. H�n katsoa tuijotti tuhkaan ja siveli


toisella k�dell��n paljasta k�sivarttansa.

"Joll'ei rouva t�n� iltana tuo lapsia t�nne," sanoi h�n sitte jyrk�sti
ja yksitoikkoisella ��nell�, "niin min� huomeisaamuna varhain l�hden
kaupunkiin ja puhun itse heid�n kanssansa ja tuon heid�t pois. Ja jos
rouva rupee estelem��n, niin menen nimismiehen luo, taikka tunnenpa
siell� kaupungissa er��n semmoisen, joka kirjoittelee ihmisille; h�n
kuuluu joutuneen riitaan lain kanssa, niin ett'ei h�n voi panna omaa
nime�ns� n�kyviin, mutta h�n kuuluu auttavan k�yhi�, ja h�net min�
sielt� etsin. Anderssonit kyll� tiet�v�t ja neuvovat, miss� h�n
asuskelee."

Jonson kuunteli tarkkaan vaimonsa puhetta. H�n nyyk�ytti monta kertaa


p��t��n, ja sy�m�st� p��sty��n istui h�n pitk�n ajan ikkunan luona,
��neti ja ajatuksissaan
Vihdoin nousi h�n, huokasi, otti lakkinsa ja alkoi l�hte�.

"Kuules nyt, �iti", sanoi h�n painaltaen lakin otsallensa, "ei sinun
tarvitse l�hte� kaupunkiin. Min� l�hden sinne itse t�n� iltana ja otan
selon lapsista. Ja joll'en heit� saa mukaani, niin menen kutsumaan
nimismiehen. Min� lainaan soutuveneen tuolta alhaalta, niin ei matka
maksa mit��n."

Matami Jonson n�ytti kummastuneelta.

"Niin, rakas Jonson", sanoi h�n ep�illen, "joll'et vain siell� tekisi
tyhmyyksi�. �l� koske viinaan, sen min� sanon, sill� silloin k�y kaikki
hullusti!"

Jonson mutisi jotakin, mutta niin hiljaa, ett'ei sit� kukaan kuullut,
nyyk�ytti p��t��n vaimolleen ja l�ksi tuvasta.

H�nen poistuttuaan istuutui matami paikkaamaan Niilon housuja, joissa


oli suuri nelikulmainen reik� toisessa polvessa. H�n ei tuntenut
lainkaan voivansa t�ysin luottaa Jonsoniin; h�n jotenkin varmaan tiesi
h�nen palaavan tyhjin toimin. Nyt ei kuitenkaan voinut sen enemp��
asiaan tehd�, ja olihan se toki lev�hdys. H�n istui ja kuroi, lapset
tulivat kotiin ja melusivat h�nen ymp�rill�ns�, ilta kului ja h�n
joutui v�hitellen suloiseen v�linpit�m�tt�myyden tilaan. Muistoja
lapsuuden ajoista liiteli h�nen mieless�ns�, muodottomia, ep�selvi�
muistoja, paremmin jonkin tarinan kaltaisia. H�n n�ki vanhan, kalpean
miehen, jota h�n sanoi is�ksens�, ja h�n kuuli h�nen sanovan
kummallisen ter�v�ll� ja katkeralla ��nell�, joka katoamattomasti
painui h�nelle mieleen: "K�yh� on aina v��r�ss�."

H�n pani pois ompelutarpeet ja housut, teki voileipi� lapsille,


askaroitsi jotakin viel� tuvassa ja k�vi sitte levolle. H�n ja tyt�t
makasivat esihuoneessa, toiset lapset taampana pikku kammiossa.
Y� alkoi jo tulla ulkonakin, linnunlaulu vaikeni, viileit�
tuulenpuhalluksia kulki m�en yli. Tuvassa olivat kohta kaikki unen
helmoissa, heid�n hengityksens� kuului ep�tasaiselta ja raskaalta
helteisess� huoneessa, jonka ilma sakenemistaan sakeni makaavien
huokumisesta ja l�mp�isen kosteasta hajusta, joka levisi huoneesen y�n
tullessa.

IV.

Rouva Burstr�m oli k�ytt�nyt yht� yksinkertaista kuin viekastakin


keinoa, saadakseen Miian tunnustamaan varkauden. Heti kun kalliskiviset
korvarenkaat h�visiv�t, rupesi h�n ep�ilem��n Jonsoneja, joiden h�n oli
monestikin n�hnyt n�pistelev�n mehumansikoita kasvitarhasta, ja
merkillist� kyll�, h�n valitsi uhriksensa siivoimman ja tyhmimm�n
lapsen Miian. Kaupunkiin ja rouvan omaan asuntoon saavuttua, laittoi
rouva heti noutamaan puodista rusinoita, manteleja ja veskunoita,
asetti ne herkut Miian eteen sek� viereen viel� yhden kruunun rahankin,
ja sanoi sitte, ett� jos Miia tunnustaisi totuuden ja neuvoisi, mihin
oli pannut korvarenkaat, niin saisi h�n kaikki nuo. Helpostipa Miia
tietysti tarttui ansaan; kiilt�v� kruunun raha h�nt� varsinkin lumosi,
niin ett� h�n heti vastasi ottaneensa ne korvarenkaat. Mutta h�nell�
oli hyvin hidas keksimiskyky, niin ett� oli ihan mahdoton sanoa,
mihink� olikaan ne peitt�nyt. Rouva sen sijaan sit� sukkelammin
ehdotti, ett� eiv�tk� ne ole mamman piirongin laatikossa, ja sen Miia
heti my�nsi.

Kun rouva, turhaan etsiskelty��n kaikki matami Jonsonin laatikot


l�yt�m�tt� mit��n, joka olisi edes vivahtanutkaan kalliilta kivilt�,
sitte iltasilla palasi kaupunkiin, ryhtyi h�n samalla tavalla
menettelem��n poika Jonsonin kanssa, jonka juuri sit� varten oli
ottanut kaupunkiin. Mutta poika oli paljoa �lykk��mpi kuin sisarensa;
h�n tuotatti rouvalla ainakin toista vertaa enemm�n rusinoita ja
manteleja ja kaksi kokonaista kruunua, ennenkuin tunnusti rikoksensa.
Sitte p��sti h�n vilkkaan mielikuvituksensa ihan valloilleen ja kertoi
panneensa korvarenkaat vinnin kattoon laudan alle, jota mielikuvituksen
lentoa rouva Burstr�m oli yksinkertaisuudessaan heti valmis uskomaan.
Siisp� h�n seuraavana aamuna l�ksi taas maalle Jonsonien kattoa
tutkimaan ja j�tti lapset lukon taakse tampuriin, jossa he saivat
kylliksens� huvitella rusinoilla, manteleilla ja veskunoilla.

Tuvassa tapasi rouva Burstr�m matamin, joka pyyt�m�ll�kin pyysi h�nelt�


takaisin lapsiansa, sill� h�n saattoi vaikka vannoa, ett� he eiv�t ole
ottaneet korvarenkaita, ja kuinka he olisivat voineet saadakaan ne, kun
eiv�t koskaan p��sseet herrasv�en huoneihin, j.n.e. Mutta ei rouva eik�
herrakaan, joka kohta tuli j�lest�, kuunnellut h�nt�; he vain
vatkuttivat, ett� lapset itse ovat tunnustaneet ottaneensa
korvarenkaat, ja ell'ei se ollut totta, niin ei matami Jonson ollut
opettanut lapsiansa puhumaan totta. Sitte veti herra portaat esiin ja
rouva kiipesi yl�s herran pidelless� portaita kaatumasta.

Rouva veti sielt� alas koko joukon rojua, vanhoja r��syj�, ruostuneita
ty�aseita, hein�tukkuja y.m., mutta kalliita kivi� tietysti ei l�ytynyt
mink��nlaisia. Rouva Burst�m oli kuitenkin t�n��n paljoa yst�v�llisempi
kuin eilen, h�n vain ��neti kaiveli r��syl�ji� ja silloin t�ll�in puri
kovasti hammasta. Herra sen sijaan oli ihan kuin riivattu; h�n r�iski
ja pauhasi koko ajan, niin ett'ei matami Jonson ehtinyt saada senk��n
vertaa suunvuoroa, ett� olisi lausunut edes sanan lapsiensa
puolustamiseksi.

"Ole v�hemm�ll�, Burst�m", sanoi vihdoin rouva hyvin juhlallisesti ja


laskeutui alas. "�lk��mme tuhlatko sanoja noille ihmisille; se olisi
vain itsemme halventamista. Totuus kyll� viel� tulee ilmi."

Ja arvokkaisuudella, jonka tieto asiansa oikeudesta tuotti rouvalle,


otti h�n miehens� kiinni k�sivarresta, katsahti uhkaavasti matami
Jonsoniin ja l�ksi tiehens�, ilmoittaen kohta palaavansa voimakkaamman
avun kanssa.

Matami Jonson tunsi joutuvansa ihan toivottomuuden partaalle. H�n pani


k�tens� ristiin ja v��nteli niit� niin, ett� j�ntev�t sormet
paukkuivat. H�n kuuli, mitenk� rouva kartanolla tiuskui piioillensa,
kielt�en heit� kaikkia puhumasta sanaakaan Jonsonien kanssa, ja miten
neiti Burstr�m huusi niin kovasti, ett� matami Jonsoninkin piti
kuuleman: "mamma raukka, kun h�nen t�ytyy ryhty� tekemisiin semmoisen
roistov�en kanssa!"

Mit� kummaa h�nen nyt tuli tehd�? Mihink� oli rouva vienyt lapset? Eik�
Jonson ollut tavannutkaan heit�, vai eik� h�n ollut p��ssytk��n
kaupunkiin asti, vaan pys�htynyt tiell� johonkin kapakkaan?

Toivottomuudessaan meni matami hovioikeudenneuvoksen ky�kkiin ja kertoi


siell� murheensa ky�kkipiialle ja em�nn�itsij�lle, jotka hyvin innolla
kuuntelivat h�nt�. Kohta saivat my�skin neidet Arnell ja rouva Hedenstam
asiasta tiedon, ja kaikki kolme tulivat heti ky�kkiin, jossa matami
Jonson sai uudestaan kertoa historiansa alusta loppuun asti.

He olivat hyvin osanottavaiset kuulijat. Cecilia oikein hehkui innosta


ja uteliaisuudesta, h�n seurasi matamin kertomusta k�sien
viuhtomisella, huudahduksilla ja punehtumisilla vuorotellen.

"N�ettek�s, t�ti!" sanoi h�n melkein riemuiten ja katsahti rouva


Hedenstamiin, "mit� min� aina olen sanonut Burstr�mil�isist�!
Muistatteko, t�ti, miten min� varoitin joutumasta heid�n seuraansa..."

Sitte ruvettiin vilkkaasti neuvottelemaan, mit�h�n nyt oikeastaan olisi


teht�v�.

Cecilia oli hyvin kostonhimoinen ja puolusti innokkaasti tehokkaihin


toimiin ryhtymist�, poliisien kutsumista, Burstr�mil�isten
manuuttamista tai muuta semmoista. Agnes pysyi tyynemp�n�, h�n tunsi
syvimmin suurta s��li� ja koetti lohduttaa matamia, joka huomaten,
miten osanottavaisia toiset olivat, rupesi yh� surkeammin valittamaan
ja katkerasti nyyhkim��n puhuessansa.

Rouva Hedenstam oli v�h�n varovaisempi kuin Cecilia. H�nen mieless�ns�


v�l�hti ajatus, ett� Jonsonit ehk� mahdollisesti olivatkin varkaat;
eih�n h�n sit� tosin uskonut, mutta ei ollut kuitenkaan ihan varma
heid�n viattomuudestaan, ja sent�hden oli parasta menetell�
maltillisesti.

"Nyt min� neuvon teille, matami, mit� teid�n pit�� tehd�", sanoi h�n,
muutamia silm�nr�p�yksi� mietitty�ns�, turvallisella, vakavalla ja
varmalla ��nell�, kuten ainakin neuvoja jakaessa, ja se ��ni oli hyvin
rauhoittava silloinkin, kun h�n ihan tavallisimpiakin asioita neuvoi,
niinkuin esimerkiksi ett� mene ja pane maata, jos ket� nukutti, tai
nyhd�t� pois hammas, jos kell� hampaita kolotti. "Teid�n pit�� odottaa
iltaan asti Jonsonia, kuullaksenne, onko h�n saanut mit��n aikaan.
Joll'ei, niin pit�� teid�n huomisaamuna varhain menn� kaupunkiin,
vaatia p��st� lasten luo ja rouva Burstr�min l�sn� ollessa kysy�
heilt�, ovatko ottaneet korvarenkaat, ja jos he ovat valehtelemalla
omistaneet syyn, tunnustavatko he sen. Parasta olisi teid�n ollut jo
alun pit�in l�hte� Jonsonin sijaan. Eiv�t miehet, 'paremmat' eik�
'pahemmat', ole kyllin kekseli��t, kun on t�mm�isist� asioista selko
saatava, sen min� sanon!"

Matami Jonson kuivasi kyyneleens�, huokasi ja pudisti p��t�ns�.


Herranen toki, miten oikeassa armollinen rouva oli. Tyhmeliinih�n
Jonson oli ja aina oli ollut eik� h�nest� koskaan voinut muuta
tullakaan. Mutta jos h�n nyt ei tule t�n� iltana, niin l�hden min�
huomeisaamuna, niinkuin armollinen rouva neuvoi, ja Jumalan avulla
pelastan lapset, mietti matami.

Armollinen rouva toi nyt lasin viini�, joka matami Jonsonin piti juoda
voimiaan vahvistaakseen, ja k�ski ky�kkipiian antaa h�nelle v�h�n
aamiaistakin. Pieni vaimoraukka n�ytti niin kalpealta ja kuihtuneelta;
suurten silmien alla olivat mustat, syv�t kuopat, ja katkera katse,
joka n�kyi h�nen nauraessaan, oli tullut viel� selvemm�ksi kuin
tavallisesti.

Matami joi viinin ja kiitti herrasv�ke� yst�v�llisyydest�. Sitte s�i


h�n aamiaisen, jonka ky�kkipiika oli eteen asettanut. Omituinen
suloisuuden tunne alkoi hiiviskell� h�ness�; viini l�mmitti niin
kummallisen ihanasti, tuntui niin keve�lt� syd�nalassa ja jotakin
suhisevaa ja hyv�ilev�� p��ss�. H�nest� ei el�m� nyt n�ytt�nyt niin
k�rsim�tt�m�lt� kuin �sken; h�n oli ihan vakuutettu, ett� h�n huomenna
oli saava takaisin lapsensa, ja h�n istui pitk�n ajan piikojen kanssa
puhellen ja kertoen heille juttuja Burstr�mil�isten perhe-el�m�st�,
jotka juuri eiv�t tehneet Hedstr�mil�isi� rouva tai herra Burstr�min
ihailijoiksi.

Cecilia ja Agnes olivat sis�llisess� kapinassa koko p�iv�n.

"Hyv�nen, semmoisia roistoja!" huudahti Cecilia heti ky�kist� ulos


tultuaan, pani k�tens� ristiin ja sitte ne taas kiihkoisesti ojensi
suoriksi. "Ett� saa ollakin olemassa sellaista ilkeytt�! Ett� ihmisten
sallitaankin k�ytt�yty� tuolla tavalla! Hyi! Min� en antaisi
semmoiselle ihmiselle kuin rouva Burstr�mille k�tt� edes yhdell�
sormellakaan! En voi sanoa, miten min� h�nt� halveksin ja inhoan
syvimm�st� syd�mmeni pohjasta..."

"Lopeta jo, hyv� Cecilia!" keskeytti Agnes. "Eih�n asia siit� parane,
ett� sin� noin pauhaat. Jos pappa olisi t��ll�, niin varmaankin
halveksisit ja inhoaisit h�nt� v�hemmin."

Cecilia vaikeni. Niin, Agnes oli hyvinkin oikeassa. P��tirehtori Arnell


ei koskaan sallinut tuomita ihmisi�, vaikka he kuinka viallisia
olisivat olleet, ja kun Cecilia jumaloitsi is��ns�, hillitsi h�n aina
h�nen l�sn�ollessaan sanansa, jotka olivat kiivaat, johtuivatpa ne
sitte my�t�- tai vastatunnosta.

Ei sin� p�iv�n� kuitenkaan voitu puhua muusta kuin Burstr�mil�isten


jutusta. Cecilialla oli kyll� tuhatkin ehdotusta. H�n ehdotti, ett�
heti l�hdett�isiin kaupunkiin puhumaan hovioikeudenneuvoksen kanssa,
taikkapa my�skin itse ment�isiin suorastaan poliisikammariin syytt�m��n
Burstr�mil�isi�. Agnesin mielest� oli parempi l�hte� ensin rouvan
puheille ja selitt�� h�nelle, miten kova ja raaka h�nen k�yt�ksens�
oli. Rouva Hedenstam arveli samoin kuin Agnes, ja kaikki kolme he aivan
varmasti p��ttiv�t, ett� joll'ei matami Jonson huomenna saanut
lapsiansa takaisin, niin yhden heist� oli meneminen puhumaan rouva
Burstr�min kanssa.

Kun hovioikeudenneuvos saapui kaupungista p�iv�lliselle, ehti h�n


tuskin tervehti� tai saada hattua p��st��n, ennenkuin jo kaikki kolme
yht'aikaa sy�ks�htiv�t ahdistamaan h�nt� tuon t�rke�n tapauksen
kertomisella. He puhuivat niin kiireesti ja niin sekaisin, ett� kelpo
hovioikeudenneuvokselta joutui p�� ihan py�r�lle.

"Ei, ei, hyv�t lapset!" huudahti h�n, tukkien sormillaan korvansa.


"�lk�� kaikki yht'aikaa! Yksi kerrassaan! En min� k�sit� sanaakaan, kun
noin pauhaatte. Kuinka se nyt olikaan?" jatkoi h�n istuutuen kuistissa
tuolille, "onko rouva Burstr�mi� syytetty kalliskivisten korvarenkaiden
varkaudesta?"

"Ei!" huudahti Cecilia nauraen ��neens�, "ei se niin ollut! P�invastoin


h�n... Kas set�, n�in on asia..."

Ja kun Cecilialla oli sukkelin kieli, sai h�n sananvallan ja kertoi


koko historian, lis�illen siihen omatkin mietteens� ja kaunopuheiset
selityksens�. Rouva Hedenstam ja Agnes s�estiv�t kertomusta vain
katseilla, kasvojen liikkeill� ja joillakuilla yksityisill� sanoilla.

Hovioikeudenneuvos pudisti p��t�ns�.

"Se on ruma juttu", sanoi h�n vakavasti. "Jos lapset todellakin ovat
viattomat, ovat Burstr�mit menetelleet ihan vastoin lakia."

Cecilia riemuitsi.

"Mit� sanotte, set�!" virkkoi h�n. "Oikein oivallista. Niin, senh�n


kyll� saatoin arvatakin. No, hyv� set�, mit� on nyt ihan ensiksi
teht�v�? Manuuttaako heid�t ... vai..."

"Tehd�k�?" toisti hovioikeudenneuvos ja nyk�hytti olkap�it�ns�.


"Pelk��np�, ett'ei nyt viel� voi tehd� mit��n. Puhutella rouva
Burstr�mi� ehk� saattaisi ja siten toimittaa kaikki hyvin..."

"Kuuletkos!" kerkesi Agnes riemuiten sanomaan sisarellensa, "set�


ajattelee aivan samoin kuin min�..."

"Niin, mutta kun set� sanoo, ett� heid�n menettelyns� on vastoin lakia,
olisi paljon parempi heti k��nty� laillisten virastojen puoleen",
vastasi Cecilia innolla; "pit�isik� tuommoisen konnuuden saaman
tapahtua rangaistuksetta. Min� toivon, ett� Burstr�mil�iset tuomitaan
vankeuteen, ehk�p� linnaty�h�nkin?" lis�si h�n, kysyv�isesti katsahtaen
hovioikeudenneuvokseen.

"Min� toivon, heid�t tuomitaan maksamaan Jonsoneille kunniallinen


korvaus; se minusta on p��asia", lausui rouva Hedenstam pontevasti.

Hovioikeudenneuvos nauroi.

"Hyv�t lapset, luultavasti heit� ei tuomita mihink��n! Mist�k� heit�


olisi muka syytett�v�? Emmeh�n edes tied�, ovatko Jonsonit ollenkaan
syytt�m�t. Toistaiseksi on parasta antaa asian menn� menojaan, ell'ei
tahdota koettaa, mit� hyv�t sanat saavat aikaan."

"Niin, no koetetaan sitte hyvill� sanoilla!" kehoitti Cecilia


innokkaasti. "Jotakin meid�n tulee ainakin tehd�, eik� totta, hyv�
set�; eih�n voi antaa ihmisraukkoja tuolla lailla r��k�t�, puhukaamme
rouvan kanssa..."

"Saatammehan arvella sit� asiaa", sanoi hovioikeudenneuvos nousten


yl�s, "mutta kaikkein ensiksi tulee meid�n sy�d� p�iv�llinen, minulla
on hirve�n n�lk�, ja kun vatsa on tyhj�, ei silloin hyvi� neuvoja
mieleen johdu."

P�iv�llist� sy�dess� neuvoteltiin koko aika tuosta t�rke�st� asiasta,


p��sem�tt� kuitenkaan mihink��n p��t�kseen.

Iltap�iv�ll� tuli herra Vigert; h�n tietysti tiesi koko asian juurta
jaksain, ja h�n uteliaasti halusi kuulla, mit� Arnell-neidet siit�
arvelivat.

"No, oletteko kuulleet, mitenk� rouva Burstr�m on kohdellut Jonsoneja?"


kysyi Cecilia, heti kun herra Vigert ehti tervehti� ja kiitt��
viimeisest�.
"Tottahan", vastasi Vigert hymyillen ja pannen pois hattunsa ja
keppins� sek� istuutuen. "Min� sain n�hd� senkin, miten rouva Burstr�m
seisoi portailla ja peustasi Jonsonin vinni�. Ette usko, miten kauniit,
ompeluksilla koristellut silkkisukat h�nell� oli jalassa!"

"Niin, onhan se oikein kaunis, pikku historia!" jatkoi Cecilia,


huolimatta kuulla Vigertin viimeisi� sanoja. "Oletteko koskaan kuullut
kenenk��n ihmisen k�ytt�ytyneen niin raa'asti?"

"Olen; minun tulee tunnustaa, ett'en min� puolestani ole niink��n


kummastunut;" vastasi herra Vigert "Min� en ole koskaan mill��n lailla
pit�nyt rouva Burstr�mi� ihanteena. Mutta rouva Hedenstam ja hyv�t
neidet, te kun t�ss� er��n� p�iv�n� olitte niin valmiit puolustamaan
rouva Burstr�min ja koko ihmiskunnan hyvyytt� teist� sen olisi minun
luullakseni pit�nyt tuntuman hyvin pahalta..."

"Niin, min� tunnustan, ett� hyvin kummastuin", vastasi Cecilia


pontevasti. "Min� tunnustan mielell�ni, ett'en koskaan ole uskonut
semmoista saattavan olla olemassa. Mutta nyt me my�skin n�yt�mme, ett�
on niit�kin, jotka tahtovat ja voivat auttaa! Ah, syd�nt�ni oikein
pakottaa kun ajattelen noita Jonson-raukkoja! Eik� totta, me emme j��
istumaan ristiss� k�sin, vaan koetamme jotakin tehd� heid�n
hyv�ksens�."

"Tehd�k� heid�n hyv�ksens�? Ei, kiitos kunniasta, sen min� heti pyyd�n
saada luovuttaa toisille!" sanoi herra Vigert, viitaten torjuvasti
k�dell�ns�. "Mit� kummaa min� voisin tehd�? Ei, min� aion juuri niin,
kuin te sanotte, panna k�det ristiin ja katsoa, miten se asia kehittyy.
Semmoisiin ei koskaan pid� sekautua, silloin vain enemmin sotkisimme;
sit� on k�sitelt�v� kuin paisetta; pit�� antaa sen kypsy� ja parata
itsest��n, silloin tulee kaikki j�lleen hyv�ksi."

"Hyi, herra Vigert!" lausui Agnes tyytym�tt�m�sti. "Tuo ei ollut hyvin


sanottu! Voiko todellakin mielenne olla niin jyrkk�, ett'ette tahtoisi
auttaa n�it� Jonson-raukkoja?"

"Min� en koskaan k�yt� semmoisia verbej� enk� apuverbej� kuin


'tahtoisin', 'toivoisin', 'uskoisin'. Kun jokin aikomus syntyy
mieless�ni, panen p��verbin suorastaan indikatiivin preesensiin ja
toimin sen mukaan. Aina lapsuudestani saakka, kuin luin Ranskan
kielioppia, en min� ole k�rsinyt noita verbej�, jotka vaativat
konjunktiivia."

"Se oli voimakkaasti sanottu, herra Vigert", vastasi Agnes, "mutta


samalla my�skin uhkarohkeasti ja itserakkaasti. Ken ei voi k�ytt��
toivoa- ja uskoa-sanoja, h�n ei my�sk��n ymm�rr� 'rakastaa'-sanaa, jota
paitsi kaikki toimimisenne ja ty�nne ovat vain turha vaiva."

"Mahdollista kyll�, neiti. Saammehan n�hd�, koituuko muuten Jonsoneille


enempi hyv�� teid�n uskostanne ja rakkaudestanne kuin minun
itsekk�isyydest�nik��n."

"Sen min� n�yt�n teille!" vakuutti Cecilia s�teilevin silmin. "Jos


Jonsonit ovat syytt�m�t, lupaan min� toimittaa, ett� Burstr�mil�iset
saavat maksaa ilkeytens�. Set� Konrad itse sanoi heid�n menetelleen
vastoin lakia. Niinp� ei olekaan muuta tekemist� kuin manuuttaa heid�t.
Meid�n velvollisuutemme on katsoa, ett'ei tuommoista saa tapahtua
muistuttamatta. Nuo rikkaat, ylpe�t ihmiset saakoot n�hd�, ett'ei
heill� ole oikeutta niin kohdella k�yhi�, tunkeutua heid�n kotiinsa,
k�tke� heid�n lapsensa ja todistuksitta nimitell� heit� varkaiksi!"

"Min� toivotan teille syd�mmest�ni onnea poliisitoimeenne, neiti",


vastasi herra Vigert, "mutta neuvon vain teit� olemaan varovainen! Ette
usko, miten mutkikkaat semmoiset asiat ovat; helposti voi sattua, ett�
enemmin vahingoitetaan kuin hy�dytet��n sit�, jota tahdotaan auttaa."

"Niin siin� kyll� saatatte olla oikeassa, herra Vigert", vastasi rouva
Hedenstam. "Parasta on varovaisuus. Mutta minulla on toinen ehdotus.
Min� tied�n, ett� te, herra Vigert, kirjoittelette sanomiin, ettek� te
voisi t�st�kin asiasta kirjoittaa?"

"Min�k�? En, ei se minuun koske. Jos olisin romaaninkirjoittaja, voisin


siit� ehk� sepit� novellin, vaikka silloin tietysti kaikki hyvin
kasvatetut naiset ja arvostelijat heti tuomitsisivat sen luonnottomaksi
ja liioitelluksi, koska muka 'paremmat' naiset eiv�t noin voi seisoa
puikkoportailla kalliskivisi� korvarenkaita etsim�ss� eiv�tk� haukkua
ihmisi�, ja mit� muuta kaikkea he muistuttaisivat. Ei se k�y p�ins�,
vaan min� tied�n paremman ehdotuksen, kirjoittakoon neiti Cecilia! H�n
esittelee asiat paljoa liikuttavammin ja ihanteellisemmin kuin min� ja
voisi kirjoittaa kauniin pikku kertomuksen, sorretusta pesumatamista
esimerkiksi... Vai kuinka?"

Cecilia punastui ihan tuliseksi. H�n n�ytti niin vieh�tt�v�lt�, kun h�n
noin punastui; koko muoto liekitsi ja h�n avasi suunsa, niin ett� h�n
n�ytti perin lapselliselta ja h�mm�styneelt�.

"Min� en k�sit� teid�n tarkoitustanne, herra Vigert", sanoi h�n,


koettaen, vaikka turhaan, olla aivan ymm�rt�m�tt�m�n n�k�inen.

"Oh, kyll� te sen ymm�rr�tte. Ei maksa vaivaa teeskennell�. Luinhan


�skett�in Familjejournalenista hyvin kauniin pikku kertomuksen, joka
oli teid�n kirjoittamanne. Se oli vakavasta ompelijattaresta
muistaakseni. Johtuu mieleeni, ett� itsekseni ihmettelin, miss� te
olette tavanneet semmoisia ompelijattaria. Oletteko te yleens�
huomanneet ompelijattarien olevan niin ankaran tarkat siveysasioissa?"

"Enp� tied�, miksi ei ompelijatar saattaisi rakastaa hyvett� ja


kukistaa kiusauksia, niinkuin muut naiset", vastasi Cecilia ylpe�sti.

"En toden totta, en min�k��n tied� siihen mit��n erityist� syyt�; sit�
saatatte kysy� niilt�, jotka paremmin tuntevat fysiologiaa kuin min�.
Mutta se kuuluu niin liioitellulta. Paljoa onnistuneemmalta tuntuu
vakavista tinasotamiehist� kirjoittaminen, sen min� sanon. Varsinkin
minusta tuntui teid�n ompelijattarenne hyvin enkelim�iselt�; samassa
talossa, jossa min� asuin, oli minun huoneeni kohdalla ylemm�ss�
kerroksessa nelj� pienoista ompelijatarta, oikein siev�n n�k�ist�
tytt��, mutta y�ll� he aina pitiv�t semmoista melua, ett'en min�
osannut heid�n vakavuuttansa kovin suureksi arvata..."

"Kuulkaas, tyt�t, nyt pit�� meid�n saada kuulla v�h�n musiikkia!"


virkkoi hovioikeudenneuvos, jonka mielest� keskustelu oli k��ntynyt
v�h�n vastenmieliselle suunnalle. "Johan nyt olemme kuulleet niin
paljon ik�vi� asioita, ett� tarvitaan v�h�n virkistyst�kin."

Cecilia ja Agnes avasivat pianon ja rouva Hedenstam valikoi nuotteja,


mutta herra Vigert kiiruhti ennen laulun alkamista sanomaan hyv�� y�t�.
H�n sanoi olevansa pahoillaan, kun ei ehtinyt kuunnella kaunista
laulua, koska muka viel� oli monta t�rke�� asiaa kirjoitettava, ja
h�nen siis t�ytyi rient�� kotiin.

V.

Matami Jonson k�veli koko illan rannalla miest�ns� odotellen. Mutta


venett� ei n�kynyt mink��nlaista; kello l�i 9, 10, 11, eik� Jonsonia
kuulunut. V�syneen� ja tyytym�tt�m�n� meni h�n m�kkiins�, pani maata ja
kun h�n seuraavana aamuna her�si, tunsi h�n olevansa niin tuskainen ja
levoton, ett� jos vain olisi uskaltanut, olisi h�n mennyt rouva
Hedenstamilta pyyt�m��n lasin viini�; eilinen lasi oli h�nt� niin
sanomattomasti vahvistanut ja huojentanut.

H�n siivosi tuvan ja itsens� niin hyvin, kuin voi, k�ski lasten
pysym��n siivoina h�nen poissa ollessaan ja l�ksi k:lo 9:n h�yryll�
kaupunkiin, rouva Hedenstamin neuvon mukaan itse puhuttelemaan
lapsiansa rouva Burstr�min l�sn� ollessa.

H�n oli monta kertaa k�ynyt Burstr�mil�isten asioilla kaupungissa, niin


ett� h�n tiesi, miss� he asuivat, ja l�ksi suorastaan sinne
laivasillalta. Kelloa soittaessa vapisi h�nen k�tens� ja polvetkin
tuntuivat v�r�j�v�n; h�n pelk�si n�kev�ns� rouva Burstr�min vihaisen
katseen, ja jos h�n olisi totellut syd�mmens� taipumusta, olisi h�n
heti k��ntynyt ja rient�nyt pois niin kiireesti kuin ehti. Taaskin
kulkivat h�nen ajatuksissaan is�ns� sanat: "K�yh� on aina v��r�ss�."
Niin, ehk�p� h�n olikin v��r�ss�, kun niiksi tuli...

Rouva itse avasi oven. H�n h�mm�styi niin matami Jonsonin tulosta,
ett'ei heti muistanut k�ske� pois h�nt� ja sulkea ovea. Matami k�ytti
h�nen ep�ilyst��n hyv�ksens� ja pist�ytyi sis��n.

"Ei maksa vaivaa teid�n tulla t�nne sotkemaan", aikoi rouva Burstr�m,
mutta matami oli jo n�hnyt lapset, ne kun olivat uteliaisuudesta
tulleet tampuriin, eik� h�n p��st�nyt sopivaa tilaisuutta k�sist�ns�.
H�n meni Miian luokse, otti h�nt� k�dest� ja katsoi hyvin
yst�v�llisesti suoraan silmiin.

"Tytt�", sanoi h�n innokkaalla, laulavalla ��nell�, jota h�nen


kaltaisensa naiset tavallisesti k�ytt�v�t juhlallisissa tiloissa, "puhu
totta, ja sano minulle Jumalan ja omantuntosi nimess�: oletko ottanut
rouvan kalliskiviset korvarenkaat?"

Rouva Burstr�m oli tullut matamin viereen. H�n katsoi my�skin Miiaa
silmiin, ja h�nen ter�v� katseensa lumosi lapsen, niinkuin k��rme
lumoaa pikku linnun. Pikku tytt� katsoa tuijotti rouva Burstr�miin,
h�nen silm�ter�ns� suurenivat ja h�n veti luomet kiinni, olkap��t
olivat koholla ja suu auki.

Matami Jonson uudisti kysymyksens� viel� innokkaammin.

"Olen", vastasi Miia ihan kaiuttomasti ja lakkaamatta rouva Burstr�mi�


silmiin katsoen.

�iti p��sti irti tyt�n k�den. "Taivaan Herra", mutisi h�n ja pyyhk�si
tukan otsaltansa vapisevalla, tuskaisella k�den liikkeell�.
"Tunnusta sitte totuus, poika", jatkoi h�n, ottaen h�net kiinni nutusta
ja melkein tiet�m�tt�ns� pudistaen h�nt�, "mihink� olet pannut rouvan
korvarenkaat?"

Poika Jonson katseli ymp�rillens� ja kaiveli k�dell��n taskuansa, jossa


molemmat kruununrahat olivat k�tk�ss�. H�nen vilkas mielikuvituksensa
ei ollutkaan sill� kertaa paikallaan.

"Ylimm�lle ky�kin hyllylle", vastasi h�n h�vytt�m�n rohkeasti.

Matami Jonson huoahti syv��n ja tunsi huojennusta.

"Siin� kuulette, rouva", sanoi h�n. "Luuletteko tuon olevan totta, kun
he ensin sanovat korvarenkaiden olevan katossa ja sitte ky�kin
hyllyll�.

"Niin, se ei ollenkaan ole hyv�ksi teille, se", vastasi rouva ilke�sti


irvist�en, "se n�ytt��, ett'ette ole opettaneet lapsianne puhumaan
totta."

"Oh, luulenpa olevan kyll� useampiakin, jotka osaavat valehdella, kuin


vain n�m� raukat", vastasi matami ylpe�sti.

"Kyll� niit� on, matami! Siell� maalla on n�ill� viel� kolme sisarusta,
jotka kyll� osaavat yht� reippaasti valehdella!"

"He eiv�t ole valehdelleet itsest�ns�!" huudahti matami Jonson rajusti.


"Te olette ne narranneet, en tied�, mill� tavalla, mutta olette ja
pakoittaneet ja pelottaneet ne valehtelemaan."

"Varokaa, matami!" tiuskasi rouva Burstr�m. "�lk�� ruvetko


h�vytt�m�ksi! Muistakaa, mimmoiseksi olette asianne laittaneet! �lk��k�
uskotelkokaan, ett� se on jo lopussa. Kyll�p�h�n viel� tulee suurempi
voima pakottamaan teit� rupeamaan avuksi lapsillenne korvarenkaiden
etsimisess�..."

"Sit� ei mik��n voima tee!" vastasi matami Jonson jyrk�sti. "Jos teid�n
korunne olisivat t�htin� taivaalla, niin voisin ne helpommin sielt�
ottaa kuin kodistani!"

H�n aukoi ja solmieli kaulaliinaansa, kiersi h�t�ilev�sti saalin


olkap�illens� ja kiinnitti sen nuppineulalla. H�n oli niin liikutettu,
ett� p�� ja k�det vapisivat ja suuret hikipisarat heruivat alas
otsalle.

"Tulkaa!" sanoi h�n, mennen lastensa luo ja koettaen vet�� heit�


mukaansa, "nyt pit�� teid�n l�hte� ja totella �iti�nne, lapset! Rouva
on jo kyllin kauan teit� houkutellut, sanon min�."

Rouva Burstr�m katsahti h�neen halveksivasti. "Viek�� vain kanssanne


ne, jos tahdotte", sanoi h�n, "mutta muistakaa, ett� min� silloin
l�het�n puolenp�iv�n aikaan kaksi poliisia teit� vangitsemaan!"

Matami Jonson s�ps�hti. Ei mik��n pelottanut h�nt� niin kovin kuin


poliisi-sana. Jos rouva Burstr�m olisi puhunut tuomarista,
asianajajasta tai nimismiehest�, ei h�n niist� olisi v�h��k��n
huolinut, mutta "poliisi" lannisti kerrassaan h�nen rohkeutensa.
H�n p��sti lapset ja meni peloissaan ja hitaasti ulos ovesta, jonka
rouva itse avasi ja sitte kovasti paiskasi kiinni. Arkuutta ja
uhkarohkeutta h�ilyi sekaisin matamin mieless�. Tuo k�sitt�m�t�n,
syd�mmet�n sorto huumasi h�nt�. Olikohan todellakin niin, ett� rouva
sai l�hett�� poliisin heit� vangitsemaan, vaikka he olivat ihan
syytt�m�t? H�ness� kasvoi ep�selv� tunne, ett� h�nen nyt tulisi nousta
rohkeasti vastustamaan ja ett� se kyll� onnistuisi, mutta monivuotinen
tottumus aina n�yrtym��n ja kiertelem�ll� voittamaan oli h�neen
auttamattomasti juurtunut, ja se teki h�net araksi ja tyhm�ksi.

Kello yksi saapui h�n maalle. Jonsonia ei viel� ollut n�kynyt. H�n
kyseli ihmisilt�, mutta ei kukaan ollut n�hnyt h�nt� sen illan j�lkeen,
kun h�n lainasi soutuveneen ja l�ksi kaupunkiin.

H�n riisui pyh�pukimensa, k��ri ne huolellisesti kokoon ja pani


piirongin laatikkoon. Sitte pukeutui h�n niihin vaatteihin, joita h�n
k�ytti lattiain pesussa, ja meni johonkin huvilaan pesem��n ky�kki� ja
portaita.

Illan suussa l�ksi h�n rantaan ja istui siell� pari tuntia Jonsonia
t�hystelem�ss�.

Tuskan tunne rupesi t�ytt�m��n h�nen mielt�ns�. Se alkoi tuntua rinnan


alla ep�selv�n� pakotuksena, kohosi yh� korkeammalle, tukkeutui
kurkkuun ja sai viimein korvat soimaan ja suhisemaan. Hirve� aavistus
v�l�hti h�ness�, ett� Jonson ehk� oli hukkunut ja h�n nyt oli lesken�
viiden lapsensa kanssa.

Tuontuostakin toisteli h�n niit� sanoja ja h�nen tuskansa yht� usein


sy�ks�hti p��h�n p�in; mutta v�hitellen se sitte kuitenkin laimeni ja
matami tuli ihan v�linpit�m�tt�m�ksi. H�n istui p�� k�den varassa ja
katsoa tuijotti veteen. Sen yksitoikkoinen liikunta monistui h�nen
sielussansa, jotakin tenhotonta, sis�llykset�nt�, aaltoilevaa h�ilyi
siin�kin lakkaamatta.

Y� tuli, mutta yh� istui matami paikallaan odotellen. Vihdoin n�ki h�n
veneen, jossa Jonson istui; se k��ntyi niemen p�itse lahteen. "Jumalan
kiitos!" huudahti h�n ja huojentuen huokasi, nousi yl�s ja l�ksi
sillalle. Vene kieppui sinne t�nne ja airot loiskuivat ep�tasaisesti;
matamin tottunut silm� huomasi heti Jonsonin olevan p�iss�ns�. H�nen
oli hyvin vaikea p��st� rantaan, h�n sousi veneen siltaa vasten niin,
ett� hirret paukkoivat, pudotti toisen airon ja lipesi, kun yritti
nousemaan yl�s. Matamin t�ytyi auttaa h�nt�, ett'ei putoaisi veteen, ja
sitte haroa airo sek� sitoa vene kiinni.

Jonson oli hyvin humalassa. H�n hoiperteli niin, ett� tuskin kykeni
ollenkaan p��sem��n yl�m�keen. M�rk�n� h�n oli vy�t�isiin asti,
niinkuin olisi jo ollut veden h�d�ss�. H�n viuhtoi k�si��n ja
tuontuostakin kiroten mutisi: "ihanhan t�st� voi hulluksi tulla ...
min� en huoli mist��n ... en niin mist��n..." Matami kysyi h�nelt� pari
kertaa, oliko h�n tavannut lapset tai nimismiehen, mutta Jonson vain
viuhtoi viel� pahemmin k�si��n ja h�pisi: "en min� huoli mist��n!"

Kun tupaan p��stiin, nousi siell� kuumassa h�yryt Jonsonille p��h�n,


h�n tuli rajuksi ja riitaiseksi. Tuo naisen sortamisen halu, muinaisen
el�imellisen voiman j��nn�s, joka on vain puoli kuolleena n�iss�
sivistym�tt�miss� kansanluokissa ja humalan kanssa her�� uuteen eloon,
se into nyt vimmasi Jonsonin. H�n hoiperteli vaimoansa kohden,
herist�en h�nt� k�dell��n ja sanoen h�nt� elukaksi, joka on opettanut
lapsensa varastamaan ja valehtelemaan. Matami ei vastannut mit��n; h�n
ei koskaan puhunut miehellens� silloin, kun h�n oli humalassa. Mies sai
pauhata mink� mieli teki, h�n ei moittinut eik� vastustanut, v�istyi
vain pois tielt� ja koetti saada h�nt� nukkumaan. Mutta seuraavana
p�iv�n�, kun humala jo oli haihtunut, olivat kyll� saarnat tallella
semmoiset, ett� Jonsonin korvia ei suinkaan kutkuttanut; silloin oli
mies katuvainen ja lempe� kuin lammas.

Heti vuoteelle ehditty��n rauhoittui Jonson tapansa mukaan; h�nen


h�jyytens� muuttui v�hitellen yksin�isiksi kirouksiksi ja ep�selviksi
��niksi, kunnes viimein kaikki sekautui syv�ksi, korisevaksi
hengitykseksi.

Kun matami Jonson kuuli miehens� nukkuneen, istuutui h�n ikkunan luo ja
itki, itki niin katkerasti kuin ainoastaan kerran ennen el�m�ss�ns�. Se
tapahtui monta vuotta sitten, kun h�nen ensim�inen sulhasensa, kaunis
tykkiv�en kersantti oli hylj�nnyt h�net.

Seuraavana aamuna her�tty��n oli Jonson viel�kin lempe�mpi ja pehme�mpi


kuin ennen samanlaisissa tiloissa. H�n n�ytti hyvin kurjalta, ryki ja
puhalteli, huokasi aina v�list� hyvin syv��n ja tuontuostakin katsahti
arasti, odottavasti vaimoonsa sill'aikaa kun pukeutui ja koetti
silitell� housujansa, jotka olivat ihan rypistyneet vedest�. Mutta
h�nen suureksi kummastuksekseen ei nyt kuulunutkaan mit��n saarnoja;
vaimo p�invastoin oli yst�v�llinenkin h�nelle, auttoi h�nt� vaatteiden
puhdistuksessa, ompeli kiinni v�stist� suuren ratkeaman, keitti
perunoita ja laittoi aamiaisen. Jonsonin t�ytyi vain ihan tarkoilleen
kertoa kaupungissa k�yntins�. Alussa k�vi kertominen hitaanlaisesti ja
v�list� n�ytti h�n kokevan kierrell�, mutta kun h�n huomasi, ett'ei
vaimo nyt aikonutkaan torua, rohkasi h�n mielens� ja alkoi v�hitellen
kuvailla vastoink�ymisi�ns� oikein kaunopuheisesti.

Toiss'iltana kaupunkiin tultuaan oli h�n heti mennyt rouva Burstr�min


luo tapaamaan lapsiansa, mutta rouva oli h�net paikalla ajanut pois
ovelta. Rouva oli oikein h�vytt�m�sti haukkunut h�nt� ja uhannut
poliisilla ja vankeudella, eik� Jonson ollut n�hnyt vilahdukseltakaan
lapsia. Y�n makasi h�n veneess� ja koetti seuraavana aamuna soittaa
Burstr�min ovikelloa, mutta ovi avattiin vain raolleen ja temmattiin
samassa kiinni. Silloin h�n vihastui ja l�ksi j�lleen maalle etsim��n
nimismiest�. Mutta h�n ei ollut kotona. Kaksi tuntia Jonson odotteli;
h�n oli niin v�syksiss� ja suuttumuksesta raivoissaan sek� lis�ksi
viel� oli h�nell� my�skin n�lk� ja jano, niin ett'ei h�n voinut olla
menem�tt� kapakkaan ottamaan voileip�� ja...

Niin, matami Jonson kyll� ymm�rsi, mitenk� sitte oli k�ynyt. Sit� h�nen
ei tarvinnut kertoa; sen vanhan jutun osasi h�n jo ulkoa. H�n tahtoi
vain tiet��, miten Jonson oli kastunut niin likom�r�ksi kotiin
tullessaan, oliko h�n horjahtanut mereen, vai miten?

Jonson koetti ensin monella tavalla kierrell�, h�nt� ei n�ytt�nyt


haluttavan tunnustaa, mitenk� oikeastaan oli. Mutta vihdoin sai matami
ongituksi, ett� h�n oli tahtonut hukuttautua, niin oli h�n kyll�stynyt
kaikkeen, mutta humalassa ei h�n saanut aikomustansa pannuksi toimeen
enemp�� kuin puoliv�liin.

Matami Jonson ei vastannut. Hetkisen olivat molemmat vaiti. Kuului


ainoastaan lusikoiden kalinaa ja lasten maiskutusta suullaan, kun
s�iv�t.

"Mit�s olisit sanonut, Kristiina", kysyi vihdoin Jonson vaimoonsa


katsahtaen, "jos en en�� olisikaan palannut?"

Matami Jonson hymyili katkeraa, ter�v�� hymy�ns�.

"Tuskinpa olisin sanonut mit��n;" vastasi h�n, "min� olin niin perin
murheellinen, ett'ei se en�� olisi pahemmaksi voinut tulla."

Juuri kun h�n sen oli saanut sanotuksi, aukesi tuvan ovi ja h�nen
rajattomaksi kummastuksekseen astui esiin rouva Burstr�m, j�ljess�
piika ja molemmat lapset.

Mutta rouva oli nyt toisenlainen, kuin matami Jonsonin h�nt� viimein
n�hdess� t�ss� tuvassa. Punaiset t�yhd�t kyll� olivat viel�kin hatussa,
mutta ne olivat varmaankin paljon likistyneet. Kasvoiltaan oli h�n ihan
kalpea, poskissa vain oli muutamia punaiseen vivahtavia viiruja,
niinkuin punakoille ihmisille j�� kalvetessa. H�n n�ytti hyvin
neuvottomalta ja ep�r�iv�lt�, oikein "l�ylytetylt�", kuten Niilo,
vanhimman j�lkeinen Jonsonin pojista, sanoi.

"Niin, hyv� matami, kyll� t�m� nyt liian ik�v�� on ... mutta eih�n
kukaan ihminen ole erehtym�t�n", alkoi h�n, ja h�nen tyhm�, sekava
puheensa yh� vain suurensi h�nen ryhditt�myytt�ns�. "Teid�n lapsenne
eiv�t muuten olekaan aina olleet virheett�m�t, ja voihan sit� erehty�,
niinkuin jo sanoin. Ik�v�� t�m� kuitenkin on ... senh�n voitte
ymm�rt��, ett� paremman luokan ihminen ajattelisi... Te nyt tietysti
voisitte minulle tehd� v�h�n harmia t�ll� ... mutta toivoakseni
unhotatte pois koko asian ... se on nyt lopussa, eik�h�n se puhumalla
parane tai muulla melulla."

Matami Jonson katsoi ter�v�sti rouvaa silmiin.

"Mit� te, rouva, t�ll� kaikella tarkoitatte?" kysyi h�n pist�v�sti.


"Oletteko l�yt�neet korvarenkaanne?"

"Olen kyll� ne l�yt�nyt!" vastasi rouva rumasti nauraen. "Oman


piironkini laatikosta, hyv� matami! Mutta eih�n niit� erehdyksi� voi
v�ltt��... Ik�v�� kuitenkin... Ette tietysti voi ymm�rt��, milt�
'paremmasta' ihmisest� tuntuu, kun on n�in menetellyt... No, onhan asia
nyt lopussa ... koetamme unhottaa sen, hyv� matami, se on parasta
meille molemmille. T�ss� on v�h� viini�", sanoi h�n pannen p�yd�lle
pullon, "se tekee teille hyv��, matami... Ja t�ss� on v�h� vaatteita
... keng�t Niilolle ... kuten sanoin, unhotetaan nyt pois koko asia,
matami... Enh�n min� mit��n pahaa tarkoittanut, sen kyll� k�sit�tte...
Miia on kelpo tytt�... H�n saa tulla auttamaan v�h�n ky�kiss� ja sy�d�
siell� p�iv�llist� ... ei h�nelle muuten n�in�k��n p�ivin� ole mit��n
pahaa tapahtunut, sen saatan sanoa ... kruunun sai h�n ja poika kaksi,
ja ne he saavat pit��, sen nyt arvaatte..."

Puhuessaan h�n taputti Miian p��t� tasaisesti, ik��nkuin tiet�m�tt�ns�,


ja ruma nauru keskeytteli lakkaamatta h�nen sanojansa, kunnes se
muuttui viimein ihan hillitt�m�ksi rohotukseksi.

Matami Jonson ei vastannut mit��n, mutta kun rouva pani pullon


p�yd�lle, kohotti h�n kiivaasti oikean k�tens�, ja silm�t s�ihkyiv�t
kostonhimoisesti. Aikoiko h�n ly�d� rouvaa vai pulloa, ei h�n tiennyt
itsek��n, sill� kumpikin j�i tekem�tt�. H�nen k�tens� vaipui alas, ja
pullo sai seisoa rauhassa ja rouva puhua loppuun ja menn� matkoihinsa,
matamin liikahtamatta paikaltaan ja sanomatta sanaakaan.

Mutta sitte h�n �kisti hyp�hti, pudistihe ja sylk�si rouvan j�lkeen.

"Hyi tuommoista!" sanoi h�n. "Ja h�n sanoo itse��n paremmaksi


ihmiseksi!"

Rouva Burstr�m oli t�m�n tapauksen j�lkeen ihan voimaton. Naurunrohotus


muuttui samanluontoiseksi itkunnyyhkimiseksi, ja kun h�n n�ki miehens�
ja lapsensa, heitt�ytyi h�n heid�n syliins� vuorotellen ja mutisi
kyyneliens� keskest�, ett� h�n haluaisi nyt olla monen peninkulman
syvyydess� maan alla. Mutta herra Burstr�m ja lapset lohduttelivat
h�nt� niin rakkaasti ja selitteliv�t h�nelle niin johdonmukaisesti ja
vakuuttavasti, ett'ei semmoista roistov�ke� kuin Jonsoneja kohtaan
ollut kell��n mit��n velvollisuuksia, ett� rouva kohta ihan toipui.
Puolenp�iv�n seudussa oli h�n jo yht� iloinen ja itseens� tyytyv�inen
kuin tavallisesti, ja kun illan suussa pari nuorta kauppakirjuria tuli
vieraiksi, laski h�n leikki� ja nauroi niin kovasti kuistilla, ett�
Jonsonit, jos heill� olisi ollutkaan parempia ajatuksia h�nest�, voivat
kuulla h�nen pit�v�n koko asiaa mit�tt�m�n� joutavuutena, liian turhana
ja v�h�p�t�isen�, ett� sen olisi tarvinnut kauan vaivata mielt�.

VI.

Neidet Arnell, palatessaan uintihuoneesta, joka oli pesutuvan vieress�,


tapasivat matami Jonsonin. Nyt t�ytyi matamin tarkkaan kertoa sek�
miehens� paluu ett� rouva Burstr�min t��naamuinen k�yt�s.

Molemmat he ihan suuttuivat; Agnesin silm�t s�ihkyiv�t ja Cecilia


n�ytti vallan menehtyv�n vihasta ja h�mm�styksest�.

"Se oli halpamaisinta ja raainta, kuin milloinkaan olen kuullut!"


virkkoi h�n. "Min� alan todellakin uskoa herra Vigertin olevan
oikeassa! Mutta nyt pit�� teid�n, matami, oikein jyrk�sti pit�m�n
puoltanne", jatkoi h�n innokkaasti. "Hovioikeudenneuvos sanoi teill�
olevan lain tukena. Menk�� siis vain rouva Burstr�min luo ja vaatikaa
vahingonkorvausta, v�hint�in 100 kruunua, ja joll'ei h�n suostu, niin
k�yk�� nimismiehen luona ja manuuttakaa rouva. Min� lupaan auttaa ...
min� puhun hovioikeudenneuvokselle ... ja veljellenikin, h�n on
lakimies ja ymm�rt�� semmoisia..."

Agnes kannatti hartaasti sisarensa kehoituksia, mutta matami Jonson


pudisti p��t�ns� ep�ilev�sti hymyillen.

"Kukapa sen tiet��, maksaako vaivaa ruveta ker�j�im��n", sanoi h�n,


"k�yh�h�n kuitenkin aina on v��r�ss�..."

"Teid�n t�ytyy saada hyvityst�!" huudahti Cecilia pontevasti. "Min�


kyll� autan niin paljon, kuin suinkin voin! Semmoista sortoa ei saa
rankasematta tapahtua, niin kauan kun on rehellisi� ja tunnokkaita
ihmisi� maailmassa!"

Mutta matami Jonson sittekin yh� tunsi ep�ilyst� eik� uskonut maksavan
vaivaa rettel�id�. Ainoa, johon h�n oli suostuvainen, oli puhella
Andersonien asianajajan kanssa ja pyyt�� h�nelt� apua. Se mies vaikutti
h�neen hiukan lumoavasti, vaan lakiin ja poliisiin tai rehellisiin ja
oikein ajatteleviin ihmisiin h�n ei nimeksik��n luottanut. Kuitenkin
kiitti h�n Arnell-neitej� heid�n neuvostansa ja sanoi koettavansa puhua
rouvan kanssa.

Kotimatkallaan tapasivat neidet herra Vigertin, joka nyt juuri palasi


purjehdusmatkalta eik� viel� tiennyt, miten tuo juttu oli p��ttynyt.

"No, oletteko kuulleet?" huudahtivat molemmat yht'aikaa, kun ehtiv�t


niin l�helle, ett� herra Vigert voi kuulla heid�n ��nens�. "Oletteko
kuulleet, ett� rouva itse oli h�vitt�nyt korvarenkaansa ja l�yt�nyt
ne?"

"En; todellako?" vastasi herra Vigert, nostaen lakkiaan ja k�tellen


molempia neitosia.

"Niin, ja arvaatteko, mist� h�n ne l�ysi?"

"Oh, ehk� korvistansa?"

Neidet nauroivat.

"Eih�n toki, vaan piironkinsa laatikosta! Oletteko koskaan kuulleet


j�rjett�m�mp�� ja samalla tyhmemp�� ja ilke�mp�� k�yt�st�?"

"Hyv�t neidet, minua se ei suuresti kummastuta. Mutta nyt olisin hyvin


halukas kuulemaan, mit� te aiotte tehd� asian hyv�ksi; 'sorrettu
pesumatami' toki jo lienee alulla..."

"Niin, tehd� me todellakin aiomme jotakin!" keskeytti Agnes vilkkaasti.


"Ell'ei rouva Burstr�m anna Jonsoneille korvausta..."

"Niin me kaikin voimin koetamme saada Burstr�mil�iset manatuiksi",


t�ytti Cecilia. "Joll'ei set� Konrad tahdo meit� auttaa, puhun min�
veljelleni, tuomari Arnellille. Tunnetteko velje�ni, herra Vigert?"

"En, paha kyll�, en tunne."

"Oi, niinp� ette tunne jalointa, puhtainta, parasta miest�, kuin on


olemassa!" huudahti Cecilia, kasvot hehkuvina. "Teid�n pit�isi
todellakin saada n�hd� h�net, herra Vigert, min� en koskaan ole n�hnyt
mit��n niin kaunista ja miehek�st�! H�n on lakimies, n�ettek�s, ja h�n
kyll� auttaa Jonsoneja, siit� olen varma. En tied� ket��n, joka niin
s��lisi k�yhi� kuin h�n; h�n sanoo, etteiv�t rikkaat edes k�sit�k��n,
mit� velvollisuuksia sallimus on pannut heid�n p��llens� k�rsivi�
kohtaan.

"No niin, min� toivotan onnea; kun on semmoinen liittolainen kuin


veljenne, niin onhan teill� hyv� toivo voitosta aikomassanne
Burstr�mil�isten jutussa. Ja kyll� te kaiken avun tarvitsettekin, mink�
suinkin saatte, sill� jos oikein tunnen Burstr�mil�isi�, eiv�t he anna
edes viitt�k��n kruunua Jonsoneille, vaan pit�v�t kiinni �yreist� niin
kauan, kuin voivat, ja ennemmin odottavat manuuta. J��k�� hyv�sti!"
lis�si h�n, kohottaen lakkiaan ja poiketen polulle, "sallitteko minun
tulla noutamaan teit� tavalliselle iltak�velylle?"

Neidet kumarsivat ja hymyiliv�t my�nt�v�sti sek� kiiruhtivat kotiin


kertomaan t�tille ja set�lle p�iv�n tapausta ja esitt�m��n
ehdotuksiansa oikeuteen toimittamisesta.

Hovioikeudenneuvos kuitenkin kokonaan laimensi heid�n intonsa. H�n


vakuutti Burstr�mil�isten manuuttamisen olevan sulaa hulluutta.
Tosinhan heid�t rangaistuslain mukaan saisi sakotetuksi, mutta v�h�p�
siit� hyv�� koituisi Jonsoneille; saattaisihan Burstr�m kostonhimosta
taivuttaa veljens�, oluenpanijan, ajamaan pois Jonsonit, ja silloin ei
juuri mit��n kiitett�v�� olisi toimitettu ihmisrakkauden ja
oikeudenharrastuksen innolla.

Cecilialle kuitenkin oli sit� vaikea vakuuttaa; puheliaammin kuin


tavallisesti selitteli h�n, miten hirve�t� se oli, kuin tuommoista voi
tapahtua muistuttamatta, ett� pit�isi manuuttaa Burstr�mil�iset ell'ei
muun niin oikeuden t�hden, ett� hovioikeudenneuvoksen ainakin pit�isi
menn� selitt�m��n Burstr�mille h�nen olevan velvollinen maksamaan
Jonsoneiile kunniallisen korvauksen. H�n kiusasi niin set��, ett� h�n,
vaikka olikin perin k�rsiv�llinen, vihdoin suuttui ja vastasi, ett'ei
h�n huomannut mink��n est�v�n Ceciliaa, koska h�n oli niin t�ynn�
ihmisrakkautta ja oikeudentuntoa, itse k��ntym�st� rouva Burstr�min
puoleen ja n�ytt�m�st� h�nelle, miten ep�kristillinen h�nen k�yt�ksens�
oli. Se olisi parempi kuin l�rp�tell� ja loruta asioista, joita ei
ymm�rr�.

Se vastaus sattui Ceciliaan, niin ett� h�n v�hitellen vaikeni. Mutta


kun h�n ja Agnes j�iv�t kahden kesken, neuvottelivat he kauan yhdess�
ja p��ttiv�t, ett� Cecilian, joka oli vanhempi ja rohkeampi, piti
seuraavana p�iv�n� k�ym�n rouva Burstr�min luona ja koettaman taivuttaa
h�nt� palkitsemaan v��ryytens� Jonsoneja kohtaan.

Koko y�n valvoi Cecilia, mietiskellen tuota teht�v��. H�n sepitsi


pitk�n, kauniin ja liikuttavan puheen, jonka aikoi pit�� rouvalle,
valmisteli pitk�t vuoropuheet, joissa h�n itse aina sovitteli sanansa
hyv�sti ja huolellisesti, vaan rouva Burstr�m halpamaisesti ja
raa'asti; ne p��ttyiv�t h�nen mietiskelyiss�ns� milloin niin, ett�
neiti Arnell l�ksi pois ylpe�n� ja p�� pystyss� sek� itsekseen luvaten
ei en�� milloinkaan l�hestyv�ns� semmoisia henkil�it�, milloin niinkin,
ett� rouva Burstr�m, kukistuneena sivistyksen etev�mmyyden voimasta
itkien otti h�nt� kiinni k�dest� ja tunnusti menetelleens� v��rin.

Mutta seuraavana p�iv�n�, kun sovittu ty� olisi ollut teht�v�, ei


Cecilialla ollut hituistakaan rohkeutta. Ja mik�li p�iv� kului, sik�li
mielikuvitus sai h�net v�hitellen niin pelkoihinsa, ett� h�n punastui
ja tapaili sanoja, kun vain ajattelikin seisovansa rouva Burstr�min
edess�, jolla oli niin ter�v� kieli ja tuikea katse.

Seuraavat p�iv�t kuluivat ihan samoin. �ill� k�vi h�n aina sek�
mielikuvituksessaan ett� unissaan rouva Burstr�min luona, piti kauniita
puheita ja kukisti h�net ryhdill�ns� ja sivistyksell�ns�, mutta heti
kun p�iv� tuli, muuttui h�n araksi kuin j�nis ja saattoi paeta pitk�t
matkat, kun vain n�ki jonkunkaan Burstr�mil�isist�. H�n oli siit� niin
suutuksissaan omaan itseens�, ett� polki v�list� jalkaa, mutta v�himmin
kaikista se auttoi; tosiasia vain oli se, ett� h�n ei uskaltanut ryhty�
puhumaan rouva Burstr�min kanssa. Eik� Agneskaan tai rouva Hedenstam
voineet h�nt� auttaa, vaikka kyll� hyvin paheksuivat Burstr�mil�isten
k�yt�st�. Rouva Hedenstam ei tahtonut sekautua koko asiaan, kun pelk�si
siten ehk� joutuvansa riitaan naapuriensa kanssa, ja siit�h�n aina
voisi tulla vastuksia, ja Agnes oli liian kaino saadakseen mit��n
aikaan. Monta kertaa tapasivat he matami Jonsonin, ja koettivat aina
yllytt�� h�nt�, puhellen vain korvauksesta, oikeudesta j.m.s. Mutta
puheita pitemm�lle eiv�t he koskaan ehtineet.

Niin kuluivat loppuun ne p�iv�t, jotka Arnellit saivat viett��


hovioikeudenneuvoksen luona. Torstai-aamuna seisoivat he h�yryn
kannella, valmiina l�htem��n kaupunkiin, ja huiskuttivat nen�liinojansa
j��hyv�isiksi rouva Hedenstamille, joka seisoi sillalla. Kaikki mit� he
olivat saaneet aikaan, oli vain salainen sopimus puhua, set� Konradin
sanoista huolimatta, asiasta tuomari Arnellille, joka oli nuorempi ja
toimeliaampi, ja sitte h�nen kauttansa hankkia sorretuille oikeuden
turvaa.

VII.

Noin viikon kuluttua siit�, kun neidet Arnell l�ksiv�t maalta, oli
herra Vigert er��n� aamuna Tukholmassa monilla asioilla. K��nnytty��n
muutamasta kadun kulmasta, n�ki h�n v�h�n matkan p��ss� edess�ns�
Cecilian ja kiiruhti k�ynti�ns�, niin ett� pian saavutti h�net ja
pys�ytti lausumalla: "hyv�� p�iv��, neiti Cecilia!"

Neiti s�ps�hti ja katsahti kummastuneena taaksensa. H�nest� ei yleens�


ollut mieleen, ett� herrat h�nt� noin kadulla puhuttelivat; se ei ollut
tavallista h�nen �itins� ja t�tiens� aikoina, ja neidet Arnell pitiv�t
viel� kiinni vanhoista tavoista. Mutta n�hty��n, kuka puhuttelija oli,
kumarsi h�n yst�v�llisesti p��t�ns� ja tervehti h�nt� tavallisella
punastuksellaan ia s�ihkyv�ll� hymyilyll��n, joka olisi ollut hyvin
miellytt�v�, ell'ei h�n samalla tahtomattansa olisi ojentautunut
suoraksi ja n�ytt�nyt niin silmilt��n pilkalliselta.

He astuivat sitte yhdess� katua edelleen. Vigert astui oikealla


puolella, ja jos h�nen sijassaan olisi ollut joku muu herra, olisi se
pikku seikka saattanut Cecilian ihan pahastumaan, mutta nyt h�n ei
siit� huolinut. Herra Vigertiss� oli jotakin erityist�, ihan
toisenlaista kuin kaikissa muissa.

"No, neiti Cecilia," sanoi Vigert, kiitetty��n viimeisest� hupaisesta


seurasta ja kerrottuaan terveisi� Hedenstamin perheelt�, "kuinkas se
Burstr�mil�isten juttu edistyy? Pitk�llek� jo olette p��sseet?"

H�n k��ntyi neitiin p�in ja h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t, jota paitsi suun
ymp�rille ilmestyiv�t pienet ivalliset piirrot.

Cecilian kasvot synkistyiv�t; h�n nyk�hytti olkap�it�ns�


k�rsim�tt�m�sti.

"Oih, �lk�� nyt en�� siit� puhuko; tied�tteh�n, miten se kiusaa ja


vaivaa minua. Eih�n sill� mit��n voi, vaikka kuinka koettaisi! Min�
puhuin veljelleni, ja h�n sanoo ihan samaa kuin set� Konradkin, ett�
Burstr�mil�isten manuuttaminen olisi sulaa hulluutta ja ett� sill� vain
vaikuttaisi ik�vyyksi�!"

Herra Vigert nauroi:

"No. sitteh�n saattaa sanoa, ett� teid�t on oikein perinpohjin


kukistettu, neiti Cecilia! Nyt voitte k�sitt��, miten auttamaton asia
on, koska veljennek��n, puhtain, jaloin, kaunein ja paras lakimies, ei
saa mit��n tehdyksi..."

"Ei, �lk�� pilkatko!" keskeytti h�nt� Cecilia kiivaasti. "T�m� asia on


minua enemmin surettanut, kuin voitte aavistaakaan. Min� olen niin
suutuksissani, niin harmissani juuri sent�hden, ett'ei mit��n voi tehd�
oikeuden hyv�ksi; min� tahtoisin syytt�� jotakuta, mutta en tied� ket�
enk� miten. Min� tied�n, ett� on velttoutta jossakussa, mutta miss�:
laissako vai minussa itsess�ni vai veli Edvardissa vai ehk� kaikissa
rikkaissa k�yhi� kohtaan. Ymm�rr�ttek�, mit� tarkoitan? On niin
sanomattoman tuskallinen tuo ep�soinnun, vajanaisuuden tunne, jonka
kyll� liiankin selv�sti tunnen, mutta jota en osaa tarkkaan m��ritell�
Edvart lohdutteli sill�, ett'ei tuommoisia pikku v��ryyksi� aina voi
hillit�, ne kun ovat asian omassa luonnossa, eri kansanluokkien
keskin�isess� suhteessa, ett� on paljokin t�ss� maailmassa semmoista,
jota on mahdoton korjata, y.m.s. Mutta semmoinen puhe ei tyydyt�
minua."

Herra Vigert ei heti vastannut. He astuivat hetkisen, maahan katsellen.


V�hitellen muuttui h�nen �sken leikillinen muotonsa hyvin vakavaksi.

"Niin, neiti," sanoi h�n viimein voimakkaalla, v�h�n raa'alla


��nenpainolla, "juuri nuo pienet v��ryydet, joita ei kukaan hillitse,
hienot ep�soinnut, jotka eiv�t h�iritse yleist� sopusointua ja joita
sent�hden ei kukaan viitsi ruveta oikomaan, ne ne ovat yhteiskunnan
pahin myrkky. Ne ovat samanlaiset kuin bakteriat ja pahat kaasut, joita
joka p�iv� ilmasta hengitet��n keuhkoihin, huomaamatta ja tiet�m�tt�,
miten paljon pahaa ne v�hitellen tekev�t. Mutta niinkuin l��ketiede nyt
rupeaa tutkimaan tautien syit�, tarkaten pienimpi�kin, syvimm�ll�kin
olevia pikku seikkoja; niinkuin se alkaa puhdistaa ilmaa, vett� ja
ruokaa, siten est��kseen tautien syntymist�, niin on my�skin syntyv�
jokin toinen tiede, joka puhdistaa yhteiskunta-ruumiin, uskokaa se!
Oletteko lukeneet Herbert Spenceri�? Siin� vasta on mies! H�n ja h�nen
seuraajansa kyll� k�yv�t k�siksi semmoisiin ummehtuneihin laitoksiin
kun s��tyerotuksiin, kansan sortoon y.m.s. Mutta siihen asti, kun
ihmiskunta on valmistunut tuota k�sitt�m��n, ei maksa vaivaa parkua ja
voivotella v��ryyksist�, vaan on parasta antaa niiden olla aloillansa.
Ne kyll� putoavat pois kuin m�d�nneet omenat!"

Cecilia ei vastannut, vaan katsoi h�neen v�h�n ep�ilev�sti.


Arvattavasti mietiskeli h�n, mit�h�n h�nen is�ns� sanoisi tuommoisesta
lorusta? H�nen is�ns� kyll� oli aatteiltaan vapaamielinen, mutta aina
h�n lausui paheksuvansa nuoria ja hurjia intoilijoita, jotka repiv�t
pois, mit� vanhaa on, osaamatta kumminkaan panna mit��n uutta sijaan.
Semmoisia sanoi h�n "maailman parantelijoiksi" eik� lainkaan suosinut
heit�. Eik�h�n h�n sanoisi herra Vigertti�kin parantelijaksi?

"Oletteko lukeneet Spenceri�, neiti?" jatkoi herra Vigert.

"En, en ole lukenut."

"No, ehk� saan sitte lainata teille h�nen Yhteiskunnan-oppinsa?

"Kiitoksia?" vastasi h�n innokkaasti, "varmaankin on hyvin hauskaksi


tuleva h�nen teostensa lukeminen."

V�h�sen matkan astuivat he ��neti. Herra Vigert heilutteli keppi�ns� ja


seurasi silmill��n sen liikett�. V�hitellen katosi taas vakavuus h�nen
kasvoistansa, ja hyv�ntahtoinen, leikillinen hymy alkoi leikit� suun
seudussa.

"Koska nyt olette, neiti, joutuneet niin alakuloiseksi el�m�n


v��ryyksist� ja ihmisten syd�mmett�myydest�, niin saanenpa hiukan
virkist�� teit�", sanoi h�n vihdoin katsahtaen sivullensa Ceciliaan.
"Kun otetaan kaikki lukuun, niin te ja neiti Agnes kuitenkin olitte
oikeassa siin�, ett'ei yleens� ihmiskunta eiv�tk� eritt�in
Burstr�mil�iset olekaan niin halpamaiset, kuin min� olin halukas
uskomaan. Herra Burstr�m antoi toisp�iv�n� omin k�sin Jonsonille
rahasumman korvaukseksi v��ryydest�, jonka h�n ja h�nen vaimonsa saivat
k�rsi�."

Cecilia huudahti h�mm�styksest� ja l�i k�tens� yhteen, vaikka olikin


keskell� vilkkainta p��katua.

"Mit� sanotte? Sit�p� en olisi uskonut; se oli todellakin odottamatonta


ja hauskaa kuulla. Niin, n�ettek�s, herra Vigert, ei pid� liian
nopeasti tuomita ihmisi�..."

"Ei, neiti, ei liian nopeasti, siin� olette oikeassa. Mutta vaikkapa


t�m� kohta k�vikin teid�n sanainne mukaan, niin k�vi toinen kohta niin,
kuin min� sanoin! Muistatteko, miten kerran sanoin en uskovani herra
Burstr�min antavan edes viitt� kruunuakaan? Ja miten hyvin min�
arvasinkin! Viiteen kruunuun asti h�n ei jaksanut kiivet�, se olisi
ollut liian tuntuva kolo, mutta nelj� kruunua h�n antoi Jonsonille
lohdutukseksi. Tarkemminhan oli vaikea edelt�p�in arvata vai mit�?"

Cecilian muoto venyi melkoista pitemm�ksi.

"Nelj� kruunua!" huudahti h�n h�mm�styneen�.

"Niin, suuri se summa ei ollut, sen my�nn�n. Mutta rihkamakauppias


Burstr�m on viisas taloudenhoitaja, senp�t�hden h�n onkin kohonnut
arvokkaaksi mieheksi."

"Nelj� kruunua!" Cecilia ei selvinnyt kummastuksestansa, vaikka h�nt�


samalla suututti herra Vigertin pila. "No, mit� sanoivat Jonsonit
runsaasta lahjasta?"

"Mit�k� he sanoivat? Sen min� mielell�ni kerron, sill� se hyvin kuvaa


luonteita. Jonson itse oli hyvin tyytyv�inen ja mieliss��n, kiitti
kaikkein n�yrimm�sti ja pisti rahat taskuunsa. Luultavasti mietti h�n
heti, ett� nelj�ll� kruunulla saa koko joukon ryyppyj�. Mutta matami
Jonson, kuultuaan sen, sanoi, ett� jos Burstr�m olisi antanut rahat
h�nelle, ei h�n niit� olisi ottanut vastaan. H�n oli t�h�nkin asti
tullut toimeen ilman Burstr�mien nelj�� kruunua ja toivoi samoin
vast'edeskin pysyv�ns� Jumalan avulla leiv�ss�. Kuvaahan se miehen ja
vaimon luonteita, vai miten?"

"Kuvaa todellakin."

He olivat nyt p��tirehtori Arnellin talon edess�. Cecilia veti


p�iv�nvarjonsa kokoon, pani sen olkap��t�ns� vasten ja soitti
porttikelloa.

"Asutteko te t�ss�?" kysyi herra Vigert.

"Asun, toisessa kerrassa. T�m� on papan talo."


"Siin� n�ytt�� olevan erinomaisen sievi� asuntoja", jatkoi Vigert,
katsellen yl�sp�in.

"Hyvin sievi�, varsinkin talvisaikaan. Kes�ll� ei ole hauska asua


kaupungissa, mutta ei mamma eik� pappa huoli kes�huveista; sit� paitsi
on t�n� kes�n� paljo tehty korjauksia."

H�n oli jo noussut alimmalle portaalle ja ojensi puoleksi k�sivartensa


ulos h�nelle puhuessaan.

"Tuo on varmaankin teid�n tai neiti Agnesin huone", sanoi Vigert


hymyillen ja osoittaen avonaista ikkunaa toisesta kerrasta. "Se n�ytt��
niin runolliselta ja vieh�tt�v�lt� kukkinensa ja linnunh�kki keskell�!"

"Se on meid�n huoneemme", vastasi Cecilia nauraen. H�n seisoi hetkisen


vaiti ja katseli miettiv�isesti kenk�ns� k�rke�, sitte k��nsi h�n
silm�ns� yl�s ja sanoi nopeasti.

"Ettek� tahdo syksyll� tulla tervehtim��n meit� ja itse n�kem��n, onko


meid�n kotimme hauska?"

Herra Vigert kumarsi ja h�nen silm�ns� kirkastuivat, niin ett� koko


muotokin samalla kirkastui.

"Kiitoksia", vastasi h�n innokkaasti, "tahdon kyll� oikein mielell�ni,


sen vakuutan teille, neiti Cecilia. Saanko pyyt�� teit� viem��n
kunnioittavan, vaikka tuntemattoman tervehdykseni is�llenne ja
�itillenne ja syd�mmellisen tervehdykseni neiti Agnesille?"

"Kiit�n. Mutta kun joudutte yhteen papan kanssa, ette saa olla niin
ankara ihmisi� arvostellessanne; pappa tulee niin tyytym�tt�m�ksi aina,
kun kuulee niin ankaroita tuomioita; h�n luulee aina hyv�� ihmisist�."

Herra Vigert naurahti.

"Min� lupaan tulla hyvin kesyksi", sanoi h�n, tarttuen k�teen, jonka
neiti h�nelle ojensi.

"Se oli hyvin. Hyv�sti sitte! Hyv�sti ensi sunnuntaihin asti, jolloin
kaiketi tulemme set� Hedenstamia tervehtim��n. Viek�� heille
syd�mmelliset terveiset!"

Vigert puristi h�nen k�tt�ns� ja kumarsi paljain p�in, ja


Cecilia nyyk�ytti hymyillen p��t�ns�, jonka j�lkeen he erosivat.
Vigert meni vihellellen laivalle p�in, tyytyv�isen� itseens� ja
el�m�nk�sitys-tapaansa, ja Cecilia juoksi yl�s rappuja, kiiruhtaen
kertomaan vanhemmilleen ja Agnesille Burstr�mil�isten jutun loppua.

End of the Project Gutenberg EBook of Skandinaviasta, by Various


*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SKANDINAVIASTA ***

***** This file should be named 23890-8.txt or 23890-8.zip *****


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/3/8/9/23890/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions


will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE


PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free


distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm


electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm


electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be


used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"


or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived


from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted


with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm


License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this


electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,


performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing


access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any


money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm


electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable


effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right


of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a


defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied


warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of


electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the


assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive


Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit


501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.


Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:


Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg


Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide


spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating


charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we


have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make


any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic


works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm


concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed


editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,


including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.