The Project Gutenberg EBook of Genoveeva Brabantin kreivit�r, by Johann Christoph von Schmid This eBook is for the

use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Genoveeva Brabantin kreivit�r Hurskas kertomus suurista k�rsimyksist� ja viattomuuden lopullisesta voitosta Author: Johann Christoph von Schmid Release Date: January 29, 2006 [EBook #17628] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK GENOVEEVA BRABANTIN KREIVIT�R ***

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

GENOVEEVA BRABANTIN KREIVIT�R HURSKAS KERTOMUS SUURISTA K�RSIMYKSIST� JA VIATTOMUUDEN LOPULLISESTA VOITOSTA Suomennos JOHANN CHRISTOPH von SCHMID'in saksankielisest� kansankirjasta Ensimm�isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti� Kirja 1922.

ENSI PAINOKSEN ESIPUHE

N�hdess��n nimen �Genoveeva� vilahtaa varmaankin monen mieless� hymynsekainen kummastus siit�, mit� varten on uudelleen suomennettu ja painettu t�m� ikivanha kertomus, joka on sis�llykselt��n ja kertomatavaltaan niin kaukana kaikesta nykyaikaisesta kirjallisuudesta. Siihen on kuitenkin monta syyt�. Ensiksikin se on naivisuudessaan ja pyhimystarumaisessa hurskaudessaan nykyajalle niin uutta, ett� sit� vaipuu lukemaan jonkinmoinen h�mm�stelev� uteliaisuus mieless��n; toiseksi sen lukeminen tarjoaa tuulahduksen niilt� ajoilta, jolloin ihmismieli ei ollut viel� niin ep�ilyksien ja ristiriitojen raastama kuin nyt, vaan jolloin se eli naivin lapsuususkon aikaa; kolmanneksi on t�m� kirjanen ollut jo ammoin kansamme mielilukemista, josta se n�ht�v�sti sai hengelleen tyydytyst�. Kaikki t�m� tekee sen, ett� Genoveevaa lukiessa syntyy v�hitellen mieless� runollinen, legendamainen tunnelma, jolla on vieh�tt�v� ja rauhoittava kauneusarvo, ja siksi on syyt� pit�� sit� edelleenkin kansamme saatavilla. Genoveeva on Saksan kansankirjallisuuden liikuttavimpia tarinoita, jonka ensimm�iset laitokset ilmestyiv�t vuosisatoja sitten. Se on antanut aiheita taidekirjallisuudelle, romantiikan suurkertojille kuten esim. L. Tieck'ille ja Fr. Hebbelille, s�velt�jille, kuten esim. R. Schumannille ja B. Scholzille, ja her�tt�nyt tiedemiesten mielenkiintoa, jotka monissa teoksissa ovat yritelleet juontaa sen alkua ja selitt�� sen ehk� mystillist� laatua. Mutta kansalle, joka sit� t�n�kin p�iv�n� lukee, se on ennen muuta liikuttava kertomus taivaallisesta viattomuudesta ja puhtaudesta, jota synnin saasta koetti vet�� lokaan, aiheuttaen sille yli-inhimillisi� k�rsimyksi�, mutta joka juuri n�iden taivaallisten ominaisuuksiensa avulla kesti k�rsimykset ja saavutti lopulta niist� t�yden korvauksen. Antakaamme se uudelleen kaikkien k�siin, nautinnoksi ja opetukseksi sek� koetelluksi vanhanaikaiseksi �yl�srakennukseksi� sek� aikuisille ett� lapsille. *Kustantaja.*

I Genoveeva joutuu Siegfried-kreivin puolisoksi Pyh� Genoveeva-kreivit�r syntyi Saksassa monta vuosisataa sitten ja eli aikana, joka oli maalle hyvin ilahduttava ja siunauksellinen. Evankeliumin aamurusko oli jo h�lvent�nyt pakanuuden pimeyden Saksasta, ja Jeesuksen lempe� oppi vaikutti suuressa m��rin hillitsev�sti urhoollisten germaanien raakoihin tapoihin. Itse karu, viljelem�t�n maaper�kin muuttui kristinuskon ensimm�isten julistajien uutterasti muokkaamana hedelm�llisemm�ksi. ��rett�m�t mets�-alueet pakotettiin v�istym��n viljavien vainioitten ja kukoistavien puutarhojen tielt�. Monet saksalaiset ruhtinaat iloitsivat siit� kahtalaisesta siunauksesta, mit� t�m� jumalainen uskonto levitti heid�n maihinsa, ja suosivat kilvan t�t� taivaista oppia. Kristinuskoa suosiviin ruhtinaihin kuului my�s Genoveevan is�, Brabantin herttua. H�nt� ihailtiin yleisesti ylev�n urhoollisuutensa ja uljaan taistelukuntonsa vuoksi, ja kristillisen mielialansa, ty�teli��n ihmisrakkautensa ja horjumattoman oikeamielisyytens� t�hden h�n sai

osakseen yleist� kunnioitusta ja rakkautta. H�nen puolisonsa, herttuatar, oli kaikissa jaloissa avuissa t�ysin h�nen vertaisensa ja he olivat kuin yksi syd�n ja yksi sielu. Genoveeva oli ruhtinaallisten vanhempiensa ainoa lapsi ja heid�n molempien sanomattomasti rakastama ja erinomaisesti kasvattama. Genoveeva osoitti jo lapsena omaavansa sangen ter�v�n j�rjen ja eritt�in jalon, tuntehikkaan syd�men; koko h�nen olemuksensa oli harvinaisen lempe�, s�ve� ja rakastettava. Kun herttuatar sen ajan tavan mukaan istui rukkinsa ��ress�, istahti pieni viisivuotias Genoveeva v�h�iselle, somalle jakkaralle �itins� viereen, tarttui tavattoman taitavasti v�rttin��n ja osasi pian hennoilla sormillaan kehr�t� mit� hienointa lankaa. Kehr�tess��n teki h�n kaikenlaisia �lykk�it� kysymyksi�, vastasi jokaiseen kysymykseen sattuvasti ja lausui joka sanan verrattoman lempe�sti, selv�sti ja j�rkev�sti. Ken h�net n�ki, virkkoi h�mm�styneen�, ett� siit� lapsesta varmaan viel� tulisi jotain erikoista. Kun h�n kymmen-, kaksitoista-vuotiaana tuli kirkkoon ja yksinkertaisessa, valkeassa puvussaan vanhempiensa v�liss� polvistui alttarin edess� olevalle purppuraiselle rukousjakkaralle, muistutti h�n herttaisine, hartaan hurskaine kasvoineen, viattoman puhtaine rusoposkineen, pitkine, kullankellert�vine kutreineen ja kirkkaine sinisilmineen taivaan enkeli�. Todellisena lohdun tuojana h�n ilmestyi kurjiin h�kkeleihin. H�n toi k�yhille lapsille vaatteita, joita itse oli valmistanut, ja antoi �ideille monta kultarahaa, jotka herttua oli h�nen omia koristuksiaan varten lahjoittanut. T�p�t�ysi kori k�sivarrella h�n usein jo aamuvarahisella tai viel� iltamy�h�ll� kiiruhti sairaitten luo ja toi heille virkist�vi� ruokia. Monta kallisarvoista hedelm��, joita silloin vain harvoin n�htiin Saksassa, h�n s��sti sairaittensa virvokkeeksi. T�ysi-ik�isen� neitona h�n oli oikea viattomuuden ja kauneuden perikuva, ja kaikki hurskaat �idit asettivat tuon herttuallisen immen lapsilleen hurskauden, siveyden, ahkeruuden ja kaiken herttaisuuden ihanteeksi. Siegfried-kreivi, joka oli erinomaisen uljas ja ulkomuodoltaan ylev� ja jalo ritari, pelasti kerran herttuan hengen taistelussa. Herttua toi h�net sotaretkelt� mukanaan kotiin, oppi pian rakastamaan h�nt� kuin omaa poikaansa ja antoi h�nelle tytt�rens� puolisoksi. Kun koitti aamu, jona Genoveevan ja h�nen miehens� oli l�hdett�v�, ei koko herttuallisessa linnassa eik� laajalti sen ymp�rist�ss� yksik��n silm� j��nyt vettym�tt�. Genoveeva itse aivan kylpi kyyneliss�. Kunnianarvoisa is� sulki h�net viel� kerran syliins�, kostutti h�nt� kyynelill��n ja sanoi: �L�hte�s siis, lapseni! �itisi ja min� olemme jo vanhoja. Me j��mme t�nne molemmat emmek� tied�, n�etk� milloinkaan en�� kasvojamme. Mutta Jumala kulkee kanssasi ja on kaikkialla luonasi. Pid� H�net aina silm�isi edess� ja syd�mess�si kuten vanhemmiltasi olet oppinut, �l�k� koskaan v�isty hiuskarvankaan vertaa oikealle tai vasemmalle H�nen tielt��n; silloin saatamme olla huoleti sinusta ja kerran turvallisin mielin kuolla!� Sitten �iti syleili h�nt� vapisevin k�sivarsin ja saattoi itkultaan ja nyyhkytyksilt��n tuskin sanaakaan lausua: �J�� hyv�sti, Genoveeva, ja Jumala sinua johtakoon! Ah, en tied�, mik� lienee kohtaloksesi suotu, syd�nt�ni kouristavat kaikenlaiset surulliset aavistukset. Sin� olit aina hyv� tyt�r, olit suurin maallinen ilomme, etk� milloinkaan meit� murehduttanut -- oi, pysy edelleen hyv�n�! �l� milloinkaan tee mit��n, jota sinun Jumalan ja vanhempiesi edess� t�ytyisi h�vet�. Viel� kerran, pysy hyv�n�, silloin on kaikki hyvin. Joskaan emme en�� milloinkaan

tapaisi toisiamme t��ll� maailmassa, niin n�emmeh�n sitten taivaassa kumminkin varmaan toisemme�. Sitten k��ntyiv�t molemmat vanhemmat viel� kreivin puoleen sanoen: �Ota h�net siis, poikamme. H�n on meid�n suurin kalleutemme. H�n on sinun arvoisesi. Pid� h�nt� rakkaana ja ole nyt h�nelle is�n� ja �itin�. Siegfried-kreivi lupasi kaiken ja polvistui Genoveevan kanssa saamaan is�n ja �idin siunauksen. Silloin l�hestyi Hildolf-piispa, joka viel� oli linnassa vihitty��n Siegfried-kreivin ja Genoveevan. H�n oli hurskas, kunnianarvoisa vanhus, jolla oli lumivalkeat hiukset ja punertavat posket. H�nkin siunasi nuoria ja sanoi viel� erikoisesti Genoveevalle: ��lk�� itkek�, jalo, nuori rouva! Jumala on suova teille suuren onnen, mutta toisenlaisen, kuin miksi sen kaikki t��ll� kuvailevat. On kumminkin tuleva p�iv�, jolloin kaikki t�ss� olevat kiitt�v�t siit� Jumalaa. Muistelkaa n�it� sanojani, rakastettu tyt�r Herrassa, kun teille jotain tavatonta tapahtuu -- ja Herra olkoon kanssanne!� Hurskaan, jumalaapelk��v�isen vanhuksen n�it� sanoja lausuessa valtasi kaikki l�sn�olijat hiljainen aavistus tulevista, erikoisista kohtaloista, ja yleinen surumielisyys vaihtui ��nett�m�ksi, luottavaksi Jumalan ja H�nen pyh�n kaitselmuksensa palvonnaksi. Sitten kreivi auttoi haikeasti itkev�n, nuoren puolisonsa, jonka posket olivat kasteisen liljan kaltaiset, odottavan, koristetun hevosen selk��n, hypp�si itse ratsunsa selk��n, ja molemmat l�htiv�t lukuisan ritarisaattueen seuraamina.

II Siegfried-kreivi l�htee sotaan Kreivin linna, Siegfriedsburg nimelt��n, sijaitsi korkealla vuorella, kahden ihanan virran, Reinin ja Moselin, v�liss�, vieh�tt�v�n kauniissa seudussa. Kun kreivi nuoren puolisonsa kanssa l�hestyi linnanporttia, seisoivat jo kaikki palvelijat ja alustalaiset, miehet ja naiset, nuorukaiset, neitoset ja lapset juhlapukineissaan valmiina tervehtim��n jaloa morsiusparia. Linnanportti oli koristettu vihrein lehvin ja kukkasin ja tiellekin oli siroteltu kukkia ja tuoreita lehti�. Kaikkien silm�t olivat kohdistetut Genoveevaan, kaikki seisoivat uteliaina n�hd�kseen uutta valtiatartansa. Kun he nyt l�hemp�� n�kiv�t h�net, valtasi h�mm�stys kaikki. Sill� koska Genoveevan kasvot olivat puhtaan, lempe�n, taivaisen sielun tosi kuvastin, oli niiss� todellakin jotain taivaallista ja ne loistivat yliluonnollista kauneutta. Genoveeva laskeutui hevosen sel�st� ja tervehti kaikkia mit� lempeimmin ja mit� suloisimmin sanoin. H�n puheli etup��ss� �itien kanssa, jotka lapset k�sivarsilla tai heit� k�dest� taluttaen seisoivat h�nen ymp�rill��n. Niin yst�v�llisi� sanoja h�n heille lausui ja niin runsaasti antoi lahjoja lapsille, joiden nime� ja ik�� h�n hyv�ntahtoisesti kysyi, ett� �idit ja lapset olivat ihastuksissaan. Mutta kun kreivi sit�paitsi viel� Genoveevan pyynn�st�, kuten h�n vakuutti, julisti sotilaille ja palvelijoille kuukaudeksi kahdenkertaisen palkan, alustalaisille vuodeksi verovapauden ja k�yhille

m�kkil�isille runsaan vilja- ja puulahjoituksen, silloin puhkesivat kaikki ��nekk�isiin riemuhuutoihin, vuodattivat ilokyyneli�, ylistiv�t itse��n ja kreivi� onnellisiksi, ja tuhansia hartaita toivotuksia nuorelle parille kohosi taivasta kohden. Viel�p� kreivin vanhat sotilaatkin, jotka h�nen kunniakseen vakavin kasvoin ja liikkumattomina seisoivat kunniaa tehden, vuodattivat kirkkaita kyyneli�, jotka vieriv�t pitkin heid�n parrakkaita poskiaan. Siegfried ja Genoveeva eliv�t mit� onnekkaimmassa sovussa. Mutta t�m� autuus kesti vain muutamia viikkoja. Er��n� iltana my�h��n aterian j�lkeen, kun tulet jo oli sytytetty, istuivat he molemmat tyytyv�isin� arkihuoneessa. Genoveeva kehr�si ja lauloi, ja Siegfried s�esti h�nen lauluaan kitaralla. Silloin kuulivat he �kki� ulkoa linnan edustalta sotatorven toitotusta. �Mit� t�m� merkitsee?� kreivi huusi tallimestarilleen, joka samassa riensi sis��n. �Sotaa!� vastasi t�m�. �Maurilaiset ovat hy�k�nneet Espanjasta Ranskaan ja uhkaavat h�vitt�� kaiken tulella ja miekalla. Kaksi ritaria saapui juuri mukanaan k�skyj� kuninkaalta. Meid�n on, mik�li mahdollista, jo t�n� y�n� l�hdett�v� matkaan yhty�ksemme viipym�tt� kuninkaan sotajoukkoon�. Kreivi kiiruhti heti portaille, toivotti ritarit tervetulleiksi ja vei heid�t senj�lkeen suureen ritarisaliin. Pel�stynyt kreivit�r riensi keitti��n toimittamaan kestityst� vieraille. Kreivi vietti koko y�n sotavarustuksia tehden, l�hett�en sananvieji� ymp�ri seutua ja j�rjest�en kaiken poissaolonsa varalta. Kaikki l�hiseudun ritarit kokoontuivat h�nen linnaansa, joka nyt kajahteli aseiden kalskeesta, rautapaitaisten miesten askelista ja kannusten kilin�st�. Kreivitt�rell� oli koko y�ksi ty�t� kestitess��n niin monta miest� ja huolellisesti kootessaan vaatteita ja kaikenlaisia muita tavaroita, jotka kreivi tarvitsi matkalle. Aamun sarastaessa olivat kaikki ritarit rautapaidoissaan kokoontuneet saliin, ja kreivi seisoi heid�n keskell��n kiireest� kantap��h�n rautaan puettuna ja liehuva h�yhent�yht� kyp�riss�. Linnanpihalle olivat ratsuv�ki ja jalkav�ki jo asettuneet kuin taisteluj�rjestykseen odotellen h�nt�. Genoveeva astui nyt saliin ja ojensi ritariajan tavan mukaan puolisolleen miekan ja peitsen. �K�yt� n�it� aseita Jumalan ja is�nmaan puolesta, turvattoman viattomuuden suojaksi ja ylimielisten rikoksellisten kauhuksi!�, h�n sanoi ja vaipui sitten yht� vaaleana kuin liina h�nen k�dess��n puolisonsa syliin. Peloittavat aavistukset tulevista k�rsimyksist�, joita h�n ei viel� kumminkaan osannut mieless��n selvitt��, t�yttiv�t h�nen syd�mens�. �Ah, Siegfried, ent� jos et en�� palaisikaan!� h�n huokasi k�tkien kasvonsa nen�liinaansa. �Ole turvallisella mielin, Genoveeva�, kreivi sanoi. �Vastoin Jumalan tahtoa ei kukaan minua kaada. Kaikkialla olemme Jumalan k�dess�. Olemmehan kotona yht� l�hell� kuolemaa kuin taistelutantereellakin, ja yksin Jumalan k�si pit�� sit� meist� joka hetki loitolla. H�nen suojassaan olemme keskell� verisint� taistelua yht� hyv�ss� turvassa kuin muuten linnassamme. Jumala on sotajoukkojen jumala ja vahva linna. Ken Jumalaa pelk��, h�nell� ei ole muuta mit��n pel�tt�v��. �ll�s siis huolehdi, rakas vaimoni, vaan ole minun suhteeni levollinen. Huolenpidon sinusta ja linnasta ja koko kreivikunnasta olen l�hinn� Jumalaa uskonut t�k�l�iselle uskolliselle huoneenhaltijalleni. H�n on t�st�l�hin linnanvouti ja tilusteni haltija. Ja nyt uskon sinut Korkeimman haltuun. J�� hyv�sti, muistele minua ja rukoile puolestani!� Genoveeva saattoi h�nt� kivisi� kiertoportaita alas kaikkien ritarien seuratessa. Heti kun he astuivat linnanpihalle, toitahtivat torvet ja joukkojen heiluttamat s�il�t v�lk�htiv�t nousevan auringon valossa kreivi� tervehtien. T�m� heitt�ytyi ratsunsa selk��n, katsahti viel�

kerran hell�sti Genoveevaan ja ratsasti silmiin kihoavia kyyneli� salatakseen kiireesti tiehens�. Ukkosen jylin�ll� ratsastivat ritarit ja ratsupalvelijat h�nen j�ljess��n yli notkuvan laskusillan. Genoveeva katseli tornista joukkuetta, kunnes se h�ipyi h�nen n�kyvist��n, sulkeutui sitten huoneeseensa eik� nauttinut koko p�iv�n� en�� palastakaan.

III Genoveevaa syytet��n viattomasti Genoveeva eli kreivin l�hdetty� mit� suurimmassa hiljaisuudessa. Kun aamunkoite levisi kuusikkojen latvoille, tapasi se h�net jo ikkunansa ��rest� ty�skentelem�st�, ja monta kyynelt� vieri silloin kastehelmin� kukkasille, joita h�n kirjaili. Messukellon hel�ht�ess� h�n kohta kiiruhti linnan kappeliin ja rukoili palavasti puolisonsa puolesta. Ei milloinkaan n�hty h�nen paikkaansa jumalanpalveluksen aikana tyhj�n�, ja monta iltap�iv�hetke�kin h�n vietti siell� yksin��n. H�n kokosi linnavuoren juurella sijaitsevan kyl�n tyt�t, opetti heille kehruuta ja tarinoi heille ty�n ohella kaikenlaista kaunista. Kuten h�n lapsuudestaan asti oli ollut k�yhien ja sairasten yst�v�, niin oli h�n nyt todella niitten �iti. Ei ollut yht��n puutteenalaista, jolle h�n ei olisi antanut ty�t� ja ansiota, ja miss� vain joku sairasti, siin� m�kiss� h�n k�vi t�t� tervehtim�ss�, ja h�nen yst�v�llisyytens� ja lempe� puhelunsa sulostuttivat sairaan katkerimmatkin l��kkeet. Iltaisin h�n kehr�si palvelijoitten parissa ja usein viel� y�my�h�ll�, kun kuu kumotti korkeasta ikkunasta, h�n istui yksin�isess� kammiossaan ja lauloi jotakin hurskasta laulua kitaralla s�est�en. Koko linnassa h�n piti yll� hyv�� j�rjestyst� ja puhtaita tapoja, mik�li se oli h�nen vallassaan, eik� siet�nyt alustalaisissaan mit��n v��r��. Taloudenhoitaja, jolle kreivi oli uskonut kaiken omaisuutensa, oli nimelt��n Golo. H�n oli hieno, sivistynyt mies ja osasi liehakoivilla puheillaan voittaa melkein jokaisen puolelleen. Mutta samalla h�n oli jumalaton ja tunnoton. Omaa etuaan ja huviaan h�n harrasti yli kaiken. H�n ei laisinkaan v�litt�nyt siit�, oliko h�nen menettelyns� hyv�� tai oikeutettua, kunhan se vain oli h�nelle itselleen hy�dyksi tai hauskuudeksi. Siksi h�n kreivin l�hdetty� alkoikin esiinty� k�skev�n� valtiaana. H�n k�ytti upeampia vaatteita kuin kreivi, piti suuria kemuja, pani joka p�iv� toimeen monenlaisia huveja ja tuhlasi siten is�nt�ns� omaisuutta. Sen ohessa h�n kohteli kreivin vanhoja, uskollisia palvelijoita ylimielisesti, niukensi halvimman p�iv�ty�l�isenkin hyvin ansaitun palkan eik� sallinut en�� antaa murustakaan yhdellek��n k�yh�lle. Ainoastaan Genoveevaa h�n t�h�n asti oli kohdellut mit� syvimm�ll� kunnioituksella osoittaen h�nt� kohtaan rajatonta yst�v�llisyytt� ja palvelevaisuutta. Genoveeva kohteli h�nt� aina vakavasti ja arvokkaasti, puhui h�nen kanssaan vain v�ltt�m�tt�mimmist� seikoista ja muistutti vain h�nelle aina h�nen velvollisuuksiaan. Aluksi n�ytti Golo tottelevan h�nt� ja yritti mit� huolellisimmin salata h�nelt� virheit��n tai ainakin puolustaa niit�. Mutta v�hitellen h�n k�vi yh� rohkeammaksi, jopa lopulta niinkin julkeaksi, ett� teki h�nelle h�pe�llisimpi� tarjouksia, mit� konsanaan voi tehd� kunnialliselle naiselle. Genoveeva karkoitti Golon luotaan kaikella sill� inholla ja vastenmielisyydell�, mink� t�m� ansaitsi, mutta siit�p� Golo alkoi

raivoisasti vihata linnanrouvaa ja p��tti tuhota h�net. Genoveeva, joka aavisti pahaa, kirjoitti kreiville, kertoi aivan totuudenmukaisesti Golosta ja lopetti kirjeens� hartaasti pyyt�m�ll� puolisoaan poistamaan tuon vaarallisen ihmisen. Kreivin keitti�mestari, joka oli perin kelpo mies eik� muuta halunnut kuin h�nen valtakuntansa parasta ja voimainsa mukaan ehk�isi Golon pahoja aikeita, oli nimelt��n Drako. T�m� otti teht�v�kseen kreivitt�ren kirjeen l�hett�misen uskotun miehen mukana salaisesti kreiville. Mutta t�m� aie ei ollutkaan j��nyt huomaamatta ovelalta Gololta. Sin� hetken�, jolloin Genoveeva aamulla varhain huoneessaan antoi kirjeen Drakolle, rynt�si Golo paljastetuin miekoin huoneeseen, pisti viattoman Drakon h�nen silmiens� edess� kuoliaaksi ja nosti kauhean mellakan. Kaikki linnan asukkaat kokoontuivat kiireesti. He n�kiv�t kreivitt�ren kauhusta n��ntynein kasvoin ja sanatonna vaipuneen nojatuolille ja kunnon Drakon viruvan veriss��n h�nen jalkainsa juuressa. Golo syyti nyt sellaisia valheita jaloa, viatonta kreivit�rt� vastaan, ett� kaikki linnan palvelijat sit� kuullessaan punastuivat. Sitten h�n heti l�hetti sananviej�n saattamaan kreiville yht� valheellisen panettelukirjeen, syytti Genoveevaa, puolisoista hurskainta ja viattominta, uskottomuudesta ja kunniattomuudesta ja heit�tti h�net sitten linnan syvimp��n torniin. Golo tunsi tarkalleen is�nt�ns� luonteen. H�n tiesi, ett� kreivi kyll� oli hyvin jaloluontoinen, oikeudenmukainen, s��liv� ja ylev�, mutta ettei h�n kaikkien oivallisten ominaisuuksiensa ohella kyennyt hillitsem��n taipumusta �kki� kuohahtavaan vihaan, loukkaantumiseen ja mustasukkaisuuteen. Siksi h�n itsekseen arveli: �Tuon muuten niin kunnollisen miehen ainoa, hillitsem�t�n taipumus on kuin rengas karhun kuonossa. Siit� saattaa h�nt� taluttaa, mihin ikin� haluaa�. Golo luotti varmasti siihen, ett� kreivi ensi vihan vimmassa kai antaisi k�skyn surmatakin Genoveevan.

IV Genoveeva vankeudessa Torni, joka oli m��r�tty pahantekij�itten vankilaksi ja jota kansa nimitti vain vaivaisten syntisten torniksi, oli hirvitt�vin linnan torneista. Genoveeva ei ollut milloinkaan voinut kulkea sen ohi tuntematta salaista kauhua ja s��lim�tt� syd�mest��n vankiraukkoja. Ja nyt h�n itse makasi t�m�n tornin pohjalla! H�nen vankilansa oli kylm�, ummehtunut ja kammottava kuin hautaholvi. Kivisein�t olivat tummanharmaat ja monin paikoin kosteudesta homehtuneet. Lattia oli laskettu punaisilla tiilikivill�. Ei konsaan sinne p�iv� paistanut eik� kumottanut lempe� kuu. Se v�h�inen p�iv�nvalo, joka tunkeutui pienen, mustan rautaristikon l�pi ja valaisi Genoveevan hohtavanvalkoista pukua, oli samalla vain omiaan paljastamaan t�m�n kaamean paikan hirmuja. Pelosta ja kauhusta v�risten ja melkein tuskan ja surun lamauttamana istui h�n olkivuoteellaan. H�nen vieress��n oli saviruukullinen vett�, ja musta leiv�nkannikka oli h�nen ainoana ravintonaan. Heti kun Genoveeva oli tointunut ensimm�isest� kauhun- ja tuskanhuumauksestaan, risti h�n palavan hartaasti k�tens�, katsahti taivasta kohden ja rukoili kuumia kyyneli� vuodattaen: �Oi, rakas

taivaallinen Is�! T��ll� syv�ll� maan sis�ss� istun ja katsahdan puoleesi. Olen nyt aivan hyl�ttyn�. Minulla ei ole ket��n muuta kuin Sinut. Ei yksik��n s��liv� silm� n�e surkeuttani, ��neni ei kanna yhdenk��n ihmisen kuuluville, mutta Sin� n�et kyyneleeni, Sin� kuulet huokaukseni! Sin�h�n olet kaikkialla l�sn�, Sin� olet t�ss� synk�ss� paikassakin. Ei is�ni eik� �itini tied� minusta mit��n, ja puolisoni on kaukana luotani. Kaikkien yst�vieni rakastavat k�det ovat kykenem�tt�m�t minua auttamaan, mutta Sinun k�sivartesi ei ole lyhennetty. Sin� voit avata vankikomeroni ovet. Oi, armahda Sin� minua, hyv� Is�!� H�nen silm�ns� ja poskensa k�viv�t paljosta itkusta v�hitellen aivan aroiksi. Monesti h�n kumminkin istui syv�n tuskansa turruttamana ja kyyneli� vuodattamatta. �Voi, kuinka onnellisia ovatkaan sent��n kaikkein k�yhimm�t minun rinnallani!� h�n kerran sanoi. �Heh�n ainakin n�kev�t kauniin sinitaivaan ja herttaiset, viheri�t niityt. Voi, jospa prinsessan asemesta olisin k�yh� paimentytt� tai kreivitt�ren sijasta kerj�l�inen, kuinka hyv� minun silloin olisikaan! Voi, minulta on kaikki riistetty, eik� minulla ole mit��n j�ljell�! Ei aurinkoakaan en�� ole olemassa minulle, vaikka siit� kaikki muut saavat nauttia! �Mutta�, h�n jatkoi ja h�nen kyyneleens� virtasivat taas, �olethan Sin� viel� omani. Jumala. Ollos Sin� siis aurinkoni! Kohta kun Sinua ajattelen, valkenee taas sielussani, ja syd�meni, jonka kurjuus on hyisen hallan lailla j�hmetytt�nyt, sulaa taas kyyneliin�. Hyvin usein kunnianarvoisan piispan sanat muistuivat h�nen mieleens�. �T�m� siis�, h�n kerran vaikeroiden huudahti, �on onni, jota sin�, hurskas mies, minulle lupasit? Kukkasportin takana odotti minua t�m� pime� tyrm�! Mutta�, h�n turvallisesti sanoi, �koska Sin�, Jumala, annoit minun tulla t�h�n vankilaan, niin t�ytyy sen olla minun parhaakseni. Sin� l�het�t k�rsimykset pelk�st� rakkaudesta. Ne ovat vain verhottuja hyvi� tekoja. Onnettomuuteen on k�tketty pelkk�� onnea ja siunausta kuten k�tesi sulki monen hedelm�n kitker��n kuoreen makean sisuksen. Niinp� tahdonkin turvallisin mielin ottaa n�m� k�rsimykset is�nk�dest�si. Vain Sinuun tahdon katsoa enk� valittaa vainoojieni kovuutta. Sin� tahdot n�in olevan, t�ss� olen, Herra, tee minulle, mit� tahdot, kunhan vain suot minulle armosi! Sinun tahdottasi ei hiuskarvaakaan voida p��st�ni taivuttaa�. Siten rukoiltuaan h�n tunsi suurta lohdutusta. H�nest� tuntui kuin olisi ��ni h�nen sis�ss��n kuiskannut: �Ole rohkealla mielell�, Genoveeva! Tosin sinun viel� t�ytyy paljon k�rsi�, mutta Herra pelastaa sinut kaikista k�rsimyksist�si! Sin� tosin nyt olet ihmisten silmiss� rikollinen, mutta kerran viel� loistaa viattomuutesi aurinkoa kirkkaammin�. Sitten h�n vaipui virkist�v��n uneen.

V Genoveevasta tulee �iti vankeudessa Genoveeva istui kuukausim��ri� vankeudessa. T�n� pitk�n� aikana ei kukaan muu kuin Golo tullut h�nen luokseen. T�m� teki h�nelle edelleen h�pe�llisi� tarjouksiaan ja lupasi vain sill� ehdolla puhdistaa h�nen maineensa ja vapauttaa h�net vankeudesta. Mutta Genoveeva sanoi h�nelle: �Parempi on ihmisten silmiss� n�ytt�� kunniattomalta kuin olla sellainen

todellisuudessa. Ennemmin tahdon menehty� t�h�n torniin kuin rikoksen avulla kohota vaikka valtaistuimelle!� H�nen k�rsimyksens� k�viv�t sill� v�lin yh� raskaammiksi. H�nelle syntyi vankeudessa poika. �Oi, rakas lapseni�! h�n lausui painaen lasta vapisevin k�sivarsin povelleen, �siin� nyt olet. Ja t�ss� kauhistuttavassa paikassa n�et ensi kerran p�iv�nvalon. Tule povelleni, ett� l�mmit�n sinua! �itiraukallasi ei ole edes kapaloa, mihin sinut kietoisi. Ei yksik��n ihminen ojenna h�nelle edes lusikallista l�mmint� lient�. Kuinka sairas, riutunut �itisi saattaisikaan sinua ruokkia. T�ss� kammottavassa komerossa ei ole edes muuta paikkaa, mihin sinut panisin, kuin m�t�nev�t oljet ja kova, kylm� kivitys. Sinunhan pakostakin t�ytyy kuolla kosteudesta ja kylm�st� t�m�n pime�n, hikisen holvin alla, josta alinomaa tihkuu vett�. Voi teit� kivi�, miksi kastelette lapseni tipahtelevilla pisaroillanne? Oletteko te yht� armottomia kuin ihmiset? Ette sent��n, suokaa anteeksi, enemm�n my�t�tuntoa teill�, mykill� kiviseinill� on. Etteh�n saata en�� katsella minun lapseni kurjuutta, vaan surette ja itkette kanssani�. Sitten h�n katsahti taivasta kohden, kohotti v�rjyvin k�sivarsin lastaan ja sanoi itkien: �Oi Jumala! Sin� lahjoitit minulle t�m�n lapsen ja annoit sille hengen. Se on Sinun lahjasi ja kuuluu Sinulle. Olkoon se my�s kokonaan Sinulle omistettu. Olkoon ensi teht�v�ni pyhitt�� se Sinulle. Min� en voi l�hett�� sit� pyh��n temppeliisi, mutta olethan Sin� t��ll�kin l�sn�, ja miss� Sin� olet, siin� on Sinun temppelisi. T��ll� ei ole ainoatakaan yst�v�llist� k�tt�, joka nostaisi h�net kastemaljasta, ei pappia, joka muistuttaisi is�lle ja kummille heid�n velvollisuuksiaan. Siksi tahdon min�, h�nen �itins�, olla h�nelle samalla kertaa kummina, is�n� ja pappina. Lupaan siis t�ss� juhlallisesti. Jumala -- jos suot lapseni ja minun el�� siksi -kasvattaa t�t� lasta uskossa Sinuun, opettaa h�nt� tuntemaan Sinua ja rakastamaan Sinua ja kaikkia ihmisi�, lupaan varjella h�nt� pahasta kuin haltuuni uskottua aarretta, jotta viimeisen� p�iv�n� voin antaa h�net Sinulle takaisin puhtaana ja vailla synnin ja paheitten tahroja ja siten kest�� tilinteon�. H�n rukoili viel� kauan hiljaa, tarttui sitten vesiastiaan, kastoi lapsen ja pani h�nen nimekseen Mertsi. �Sill�, h�n sanoi, �ahdistuksen ja kyynelten keskell� synnyit sin� maailmaan. Olkoon siis Mertsi ristinimesi, ja �itisi kyyneleet olkoot vaippanasi!� Sitten h�n kietoi lapsen esiliinaansa ja laski sen polvelleen. �Kas niin, t�ss� helmassani on kehtosi oleva�, sanoi h�n. Sitten h�n surumielisesti katsahti mustaa leiv�nkannikkaa vieress��n ja sanoi: �Tuo on siis vastedes oleva ravintonasi, lapsiraukka. Kovaa ja karkeaa se kyll� on ja riitt�� tuskin itselleni, mutta ole huoleti, �itisi kyyneleet pehmitt�v�t sen, ja Jumalan siunaamana on siin� kylliksi sinulle ja minulle�. H�n pureksi kovan leiv�n hienoksi ja ruokki sill� lastaan. Kun lapsi kerran oikein suloisesti nukkui h�nen helmassaan, kumartui h�n sit� kohden ja huoahti: �Katsahda, hyv� Jumala, t�m�n lapsiraukkani puoleen, joka lep�� helmassani! T�ss� pime�ss�, kylm�ss� holvikomerossa, vailla aurinkoa ja l�mp��, vailla virkist�v�� ilmaa kadottaisi kukkakin pian loistonsa ja v�rins� ja k�visi kalpeaksi ja kituvaksi. Kuinka saattaisi lapseni, t�m� hento kasvi, menesty� t��ll�? Jumala, �l� anna h�nen kumminkaan niin kurjasti kuolla! Oi, kuinka min� h�nt� rakastan, kuinka mielell�ni antaisin henkeni t�m�n herttaisen lapsen puolesta. Mutta Sin� rakastat h�nt� viel� enemm�n kuin min�. Sin� rakastat minua ja kaikkia ihmisi� enemm�n kuin �iti lastaan. Itseh�n olet sanonut: 'Ja vaikka �iti unohtaisi lapsukaisensa, niin en min� kuitenkaan sinua unohda'�.

Genoveevan n�in ��neens� puhuessa havahtui pienokainen ja hymyili ensi kerran suloisesti �iti� vastaan. Genoveevakin hymyili ensi kerran vankeudessaan. �Hymyilet, lapsi kulta�, h�n sanoi painaen pienokaista syd�melleen. �Sin� et v�lit� t�m�n paikan kauhuista. Niin, hymyile vain. Sinun hymyilysi puhuu minulle enemm�n kuin mit� tuhat sanaa voisivat ilmaista. Tuntuu, kuin tahtoisit sanoa: '�l� itke, �iti, vaan ole iloinen! Sin�h�n tosin olet k�yh�, mutta Jumala on rikas. Sin� olet avuton, mutta Jumala on voimakas auttaja. Sin�h�n rakastat minua, mutta Jumala rakastaa sinua ja minua viel� enemm�n!' Niin, hymyile vain, rakas lapsi, hymyile! Milloin sin� hymyilet, silloin ei �itisi voi itke�. Muutaman p�iv�n per�st� Golo tuli taas. Kasvot hurjasti v��ntynein� h�n astui Genoveevan eteen. �Nyt olen vihdoinkin kyll�stynyt�, h�n sanoi. �Jos tahdotte pysy� naurettavana ettek� luovu hyvehullutuksistanne, niin armahtakaa edes lastanne. Sill�, ellette halua el�� minun tahtoni mukaan, niin t�ytyy teid�n totisesti kuolla ja lapsenne samaten�. Genoveeva vastasi rauhallisesti ja pelottomasti: �Ennemmin kuolen tuhatkertaisesti kuin suostun sellaiseen, jonka vuoksi minun t�ytyisi h�vet� Jumalaa, kalliita vanhempiani, puolisoani ja kaikkia hyvi� ihmisi�. Golo silm�si h�nt� raivostuneena, k��ntyi vihan vimmassa menn�kseen ja paiskasi rautaoven kiinni sellaisella voimalla, ett� tyrm�n perustukset tuntuivat j�risev�n ja kumiseva jylin� kaikui viel� kauan j�lkeenp�in holveissa.

VI Genoveeva saa tiedon siit�, ett� h�nen on pian kuoltava Puoleny�n aikaan joku yht'�kki� koputti vankilan pieneen ikkunaan. �Oi, rakas kreivit�r, viel�k� olette valveilla?� huusi heikko, surkea ��ni. �Mit� minun t�ytyyk��n sanoa teille! Voi sent��n, itkultani saan tuskin puhutuksi. Voi sit� jumalatonta Goloa! Jumala rangaiskoon h�nt� ja heitt�k��n h�net alimmaiseen manalaan, tuon kirotun konnan!� �Kuka olet?� Genoveeva kysyi nousten ja mennen rautaristikolle. �Torninvartian tyt�r�, vastasi ��ni. �Olen Bertta, joka on ollut jo niin kauan sairaana, ja jolle olette tehnyt niin paljon hyv�� h�nen sairautensa aikana. Min� rakastan teit� niin suuresti ja tahtoisin my�s mielell�ni osoittaa teille kiitollisuuttani, mutta nyt minun t�ytyykin tuoda teille kauhea tieto! Viel� t�n� y�n� t�ytyy teid�n kuolla. Kreivi tahtoo niin, sill� h�n pit�� teit� todellakin sellaisena h�pe�llisen� rikoksentekij�n�, joksi Golo on teid�t kuvaillut. Niin h�n on kirjoittanut Gololle. Murhaajat on jo hankittu, heid�n on ly�t�v� p��nne poikki. T�m� on aivan varmaa. Kuulin itse, kuinka Golo sopi siit� heid�n kanssaan. Ja voi! Teid�n lapsennekin t�ytyy kuolla, sill� kreivi ei tahdo tunnustaa h�nt� pojakseen. Tuskalta en ole saanut unen rahtuakaan silm��ni koko y�n�. Kohta kun kaikki olivat nukkuneet, nousin sairasvuoteeltani ja koetin laahautua luoksenne. En saattaisi el��, ellen saisi sanoa j��hyv�isi� teille ja kiitt�� teit� viel� kerran rakkaudestanne minua kohtaan. Jos teill� on viel� jotakin toimitettavaa tai muuten jotakin syd�mell�nne, niin uskokaa se minulle, jotteiv�t kaikki salaisuutenne mene mukananne hautaan, ja jotta min� ehk� viel�

voisin todistaa viattomuutenne�. Genoveeva s�ik�hti kovin eik� kauhulta voinut pitk��n aikaan puhua. Vihdoin h�n sanoi: �Rakas lapsi, ole hyv� ja tuo minulle kynttil�, mustetta, kyn� ja paperia!� Tytt� toi ne h�nelle, ja Genoveeva alkoi kirjoittaa. Kosk'ei vankihuoneessa ollut mit��n p�yt�� tai tuolia, kirjoitti h�n lattialla seuraavan kirjeen: �Rakkahin puolisoni! T�ll� kylm�ll� vankilani kivilattialla maaten kirjoitan viel� Sinulle. Kun n�it� rivej� luet, on ruumiini jo kauan ollut haudassa maatumassa. Muutaman hetken kuluttua seison Jumalan tuomioistuimen edess�. Minut on pahantekij�n� tuomittu kuolemaan, mutta Jumala tiet��, ett� kuolen viatonna, sen vakuutan Sinulle H�nen pyhien kasvojensa edess� ja i�isyyden partaalla seisoen. Usko minua, en l�hde valhe tunnollani maailmasta! Oi, hyv� puolisoni, minun k�y sinua s��liksi. Tied�nh�n, ett� Sinua lienee hirve�sti petetty, muuten et saattaisi surmauttaa Genoveevaasi etk� lastasi. Mutta kun kerran saat tiet�� petoksen, niin �ll�s murehdi liiaksi. Rakastithan minua aina. Sin� et ole syyp�� kuolemaani. Niin oli Jumalan tahto. Rukoile sent��n Jumalalta anteeksi pikaisuuttasi. �l� en�� koskaan tuomitse ket��n, ennenkuin olet kuulustellut h�nt�. Anna t�m�n ensimm�isen �kkipikaisen tuomiosi j��d� viimeiseksi. Hyvit� t�m� ainoa pahateko, johon Sin� tosin olet v�hin syyllinen, tuhansilla hyvill� ja jaloilla teoilla. Se on parasta, mink� viel� voit tehd�. Ei suru eik� mielipaha en�� mit��n hy�dyt�. Muista my�s, ett� on taivaskin olemassa. Siell� saat j�lleen n�hd� Genoveevasi, siell� saat tiet�� h�nen viattomuutensa ja uskollisuutensa, siell� saat my�s ensi kerran n�hd� poikasi, jota et t��ll� koskaan n�hnyt. Siell� eiv�t pahat ihmiset en�� meit� erota. Minulla on vain muutamia hetki� elett�v�n� t��ll� maailmassa, mutta tahtoisin kumminkin mielell�ni t�ytt�� viimeiset velvollisuuteni. Kiit�n siis Sinua viel� kaikesta rakkaudesta, jota parempina p�ivin� olet minulle osoittanut. Vien rakkauteni Sinuun mukanani hautaan. Ottaos kelpo vanhempani huostaasi! Ole heille hyv� poika, lohduta heit� surussaan. En voi en�� kirjoittaa heille, sill� hetkeni l�hestyy, mutta sano Sin� heille, ettei heid�n Genoveevansa ollut mik��n rikoksentekij�, ett� kuolin viatonna, ett� kuolemanhetkell� viel� ajattelin heit� ja ett� syd�mellisesti kiit�n heit� kaikesta, kaikesta, mit� he ovat minulle tehneet. �l� vihassasi surmaa Goloa, tuota pimitetty� houkkiota. Anna h�nelle anteeksi kuten min�kin. Kuuletko, pyyd�n sit� Sinulta. En tahdo vied� mit��n katkeruutta mukanani iankaikkisuuteen eik� minun t�hteni pid� vuodatettaman veripisaraakaan. �l� niit�k��n kohtaan kanna vihaa, jotka ly�v�t minulta p��n poikki, vaikka he surmaavatkin minut syyt�nn�, vaan tee pikemminkin hyv�� heille ja heid�n omaisilleen. He toimivat k�skyst� ja tekev�t sen varmaankin vastoin tahtoaan. Hyv�, viattomasti surmattu Drako oli kunnollisimpia palvelijoitasi. Pid� huolta h�nen leskest��n ja ole h�nen orporaukkojensa is�n�. Sen olet velvollinen tekem��n, sill� h�nen uskollisuutensa Sinua kohtaan

oikeastaan aiheutti h�nen kuolemansa. H�n kuoli Sinun t�htesi. �l� my�sk��n unohda julkisesti ja juhlallisesti julistaa h�nen syytt�myytt��n. Palkitse Berttaa, tuota hyv�� lasta, joka toimittaa Sinulle t�m�n kirjeen. H�n yksin pysyi minulle uskollisena, kun kaikki nousivat minua vastaan, tai oikeastaan, kun ei kukaan Goloa pel�ten rohjennut minua puoltaa. Ollos lempe� hallitsija alamaisiasi kohtaan. �l� rasita heit� liiallisilla taakoilla. Pid� huolta siit�, ett� heill� on oikeamielisi� virkamiehi�, arvokkaita pappeja ja taitavia l��k�rej�. Ota itse kuullaksesi jokaista, jolla on valituksia teht�v�n�. Ole erityisesti hyv� k�yhille. Luulin saavani olla alamaistesi �iti ja voivani viel� tehd� heille paljon hyv��. Tee Sin� sit� nyt. Nyt olet Sin� kaksin verroin velvollinen olemaan heille is�n�. Ja nyt sanon Sinulle viimeiset j��hyv�iset. �l� vain liiaksi sure minua, rakkahin puolisoni. Kuolenhan mielell�ni, sill� lyhyt ja tuskainen on t�m� el�m�. Vaikka olenkin syntinen ihminen, kuolen kumminkin kaikkiin Golon syyt�ksiin n�hden yht� viattomana kuin Vapahtajani. H�n on armahtava sieluani. Viel� kerran, j�� hyv�sti ja rukoile sieluni puolesta. Kuolen syd�n sovinnollisena ja rakastavana ja olen viel� kuolemassakin uskollinen puolisosi Genoveeva�. Genoveeva kirjoitti t�m�n kirjeen kyynelten virtanaan vuotaessa. Muste ja kyyneleet sekaantuivat niin toisiinsa, ett� tuskin saattoi lukea, mit� h�n oli kirjoittanut. H�n antoi nyt kirjeen tyt�lle ja sanoi: �S�ilyt� t�t� kirjett� kuin aarretta �l�k� n�yt� sit� kenellek��n ihmiselle, ja kun puolisoni palaa sodasta, niin anna se h�nen k�teens�. Genoveeva otti samassa helminauhan kaulastaan ja sanoi: �Ota n�m� helmet, rakas lapsi, uskollisten s��linkyyneltesi vuoksi. Ne olivat morsiushelyin�ni eiv�tk� monestikaan ole olleet poissa kaulaltani siit� asti, kuin sain ne puolisoltani. Olkoot ne sinun morsiushelyin�si. Ne ovat kyll� yli tuhannen kultarahan arvoiset, mutta �l� silti luota mihink��n maalliseen, vaikka nyt oletkin rikas. Ajattele, ett� kreivitt�resi kantoi n�it� helmi� kaulallaan, jonka miekka kohta katkaisee. Opi minun kohtalostani, ettei voi luottaa parhaaseenkaan ihmiseen. Enh�n osannut ajatella, ett� h�n, joka minulle antoi n�m� helmet kaulakoristeeksi, sallisi katkaista t�m�n kaulan. Luota siis yksin Jumalaan. Mene nyt ja pysy hurskaana ja hyv�n�. Minun tulee viel� k��nt�� syd�meni Jumalan puoleen ja valmistautua iankaikkisuuteen. J�� hyv�sti!�

VII Genoveeva vied��n mestattavaksi Tuskin oli tytt� poistunut, kun vankilan rautaovi naristen aukeni, ja kaksi rautapukuista miest� astui sis��n. Toisella heist� oli palava pikisoihtu k�dess� ja toisella suuri miekka kainalossa. Genoveeva oli polvistuneena lapsi syliss��n ja rukoili. Molemmat miehet katselivat

h�mm�stynein� soihdun valossa h�nen kalpeita, riutuneita kasvojaan ja herttaista lasta, jota h�n kyyneleill��n kasteli. �Nouse, Genoveeva�, sanoi miekkaa kantava mies, jonka Golo oli palkannut teloittajaksi, uhmaavana ja raa'alla ��nell�, �ota lapsesi ja tule mukaamme!� Genoveeva huudahti: �Jumala armahtakoon minua! Olen H�nen k�dess��n�, nousi ja l�hti hoippuen kulkemaan heid�n j�ljess��n. Tie kulki pitk�n, maanalaisen k�yt�v�n l�pi, joka ei ensink��n ottanut loppuakseen. Soihtua kantava mies kulki edell�, toinen miekkoineen Genoveevan per�ss�, ja suuri, takkuinen koira seurasi heit�. Vihdoin saapuivat he suurelle rautaovelle. Edell� kulkeva mies v��nsi sen avaimella auki ja sammutti samassa kynttil�n. Ovi avautui, ja he seisoivat nyt paljaan taivaan alla suuren mets�n reunassa. Oli valoisa syysy�. Taivas oli t�hti� t�ynn�, kuu kallistui laskuaan kohden. Tuuli puhalsi kylm�sti. Ei kumpikaan miehist� virkkanut sanaakaan. He veiv�t Genoveevan kauas, kauas mets��n ja saapuivat vihdoin avoimelle paikalle, jota ymp�r�iv�t korkeat, tummat kuuset, synk�t jalavat ja v�risev�t haavat. Silloin Konrad, miekkaa kantava mies sanoi: �Pys�hdy nyt, Genoveeva ja polvistu.� Genoveeva polvistui. �Anna nyt lapsesi t�nne, ja sido sin�, Heinrich, h�nen silm�ns�!� h�n jatkoi vet�en miekan tupesta, kohottaen sen iskuun ja tarttuen lapsen pieniin k�sivarsiin. Mutta Genoveeva sulki lapsen lujasti syliins�, katsahti taivasta kohden ja huusi ��neen: �Oi, Jumala, anna minun kuolla, mutta pelasta lapseni!� ��l� mutkistele!� tuo raaka mies sanoi. �Mink� t�ytyy tapahtua, sen t�ytyy tapahtua. Anna t�nne!� Mutta Genoveeva huusi itkien ja voihkien: �Voi teit�, hyv�t miehet, olisiko se todellakin mahdollista, saattaisitteko surmata t�m�n viattoman lapsiraukan? Mit� se on rikkonut, kenelle se on tehnyt pahaa? Surmatkaa minut, tahdonhan mielell�ni kuolla. Katsokaa paljastettua kaulaani. Mutta antakaa lapseni el��! Viek�� se vanhempieni luo. Tai jos ette sit� saa tehd�, niin antakaa minun el��, ei itseni t�hden, vaan lapseni t�hden. Suostun mielell�ni j��m��n elini�kseni t�h�n mets��n tulematta en�� milloinkaan ihmisten pariin. Katsokaahan, min�, hallitsijattarenne ja kreivitt�renne, polvistun eteenne ja tartun rukoillen polviinne. Jos koskaan olen tehnyt teille mit��n pahaa, niin surmatkaa minut. Jos olen tehnyt itseni syyp��ksi rikokseen, niin tuhotkaa minut. Mutta tied�tteh�n, ett� olen syyt�n. Kerran teit� varmaan viel� kaduttaa, jos ette nyt v�lit� kyyneleist�ni. Olkaa armollisia minua kohtaan, niin Jumalakin on armollinen teit� kohtaan. �lk�� ajallisen palkan t�hden salliko itse�nne johdettavan pahoihin tekoihin, sill� niitten rangaistus on ikuinen. Pel�tk�� toki Jumalaa enemm�n kuin ihmisi�. Vai aiotteko todellakin totella enemm�n Goloa kuin Jumalaa? �lk�� vuodattako viatonta verta, sill� viattomasti surmatun veri huutaa kostoa taivaasta, eik� murhaajalla ole rauhaa�. �En tee mit��n muuta kuin mik� minun on tekeminen�, sanoi Konrad yh� pidellen miekkaa ojennettuna. �Onko se oikein vai v��rin, siit� saavat Golo ja kreivi vastata�. Mutta Genoveeva pyysi ja rukoili edelleen. �Oi, katsokaahan taivaalle�, h�n sanoi. �N�ettek� kuuta tuolla? Katsokaa, se k�tkeytyy kuusien taa ik��nkuin se ei voisi katsella tekoa, johon te olette ryhtym�isill�nne. Katsokaahan, miten veripunaisena se laskee. Joka kerran, kun tulevaisuudessa n�ette sen laskevan tuollaisena, on se syytt�v� teit� viattoman veren vuodatuksesta. Niin, ja joskin se kumottaa korkealla taivaan laella ja kaikista ihmisist� n�ytt�� vaalealta ja kirkkaalta, niin muuttuu se teist� pian veripunaiseksi. Kuulkaa, kuulkaa, tuuli nousee! Ettek� kuule, kuinka kaameasti puut suhisevat ja kuinka kovasti

lehdet lepattavat? Koko luonto kammoo viattoman surmaa. Tulevaisuudessa peloittaa jokainen suhiseva lehti teit�. Katsokaa t�hti� tuolla ylh��ll�. Kuin tuhansin silmin katsoo taivas teihin. Saattaisitteko tehd� sellaisen hirmuty�n Jumalan taivaan alla? Ajatelkaa, tuolla ylh��ll� t�htien yl�puolella on Jumala, jonka tuomioistuimen edess� teid�n kerran on seisottava. Oi Jumala, leskien ja orpojen ylh�inen is�, hellyt� n�iden miesten syd�met -- onhan heill�kin vaimo ja lapsia -- ja pid�t� heid�n k�tt��n, niin ett� he s��liv�t onnetonta �iti� ja h�nen vaikertavaa lastaan eiv�tk� vierit� t�t� raskasta verity�t� tunnolleen�. Heinrich, joka yh� oli vaiennut, pyyhki kyyneleen silm�st��n ja sanoi: �Kuule, Konrad, syd�meni on pakahtua. Antakaamme h�nen el��. Jos tahdot vuodattaa verta, niin sy�kse miekkasi mieluummin Golon rintaan. H�n on rikollinen, t�m� taas ei el�iss��n ole tehnyt muuta kuin hyv��. Ajattelehan, kuinka paljon hyv�� h�n on sinullekin tehnyt viime tautisi aikana�. �H�nen *t�ytyy* kuolla!� Konrad sanoi. �Siin� ei auta mik��n, Heinrich hyv�. Minustakin, totta tosiaan, tuntuu vaikealta surmata h�net. Mutta jos annamme h�nen j��d� eloon, t�ytyy meid�n molempien kuolla, eik� se h�nt� kuitenkaan auta. Kyll� h�net Golo sittenkin l�yt��. T�ytyyh�n meid�n sit� paitsi vied� h�nelle kreivitt�ren silm�t merkiksi�. �Antakaamme heid�n kuitenkin el��, Heinrich sanoi. �Voimmehan tehd� siten, ett� otamme h�nelt� valan, jolla h�n lupaa ainaiseksi j��d� t�h�n mets��n. Siten ei menettelymme tule ilmi, ja Gololle viemme tuon koirasi silm�t. Ly�np� vetoa siit�, ettei h�n pahalta omaltatunnoltaan saata katsoa niin tarkkaan, ett� huomaisi petoksen. Sinun on vaikea tappaa koiraasi, niinh�n. Ajattelehan kumminkin, eik� rakkaan kreivitt�remme ja nuoren kreivimme, t�m�n onnettoman �idin ja h�nen viattoman lapsensa pit�isi olla sinulle kalliimpia kuin koirasi? �l� ole petomainen, Konrad�. �Peto en ole�, Konrad sanoi. �Jumala tiet��, ettei virkani viel� koskaan ole tuntunut minusta n�in raskaalta, mutta Golo raivostuu, ellemme t�yt� h�nen k�sky��n�. �Mit� Golosta!� Heinrich sanoi. �On selv�sti hyv� s��st�� viattoman henki. Eik� saa pel�t� hyv�� tehdess��n, vaan t�ytyy my�s jotain *uskaltaa*. Jos nyt aiheutammekin ik�vyyksi� itsellemme, mit�p� se merkitsee? Ennen pitk�� tekomme kumminkin kantaa hyvi� hedelmi�. Tuo kova mies sanoi vihdoin: �Olkoon menneeksi! Uskalletaan vain�. H�n otti nyt kohta Genoveevalta kauhean valan, ettei h�n el�m�np�iv�n��n en�� j�tt�isi korpea. Genoveevan t�ytyi lausua vala sana sanalta h�nen per�ss��n. Heinrichinkin t�ytyi sormet paljastetulla miekalla vannoa, ettei puhuisi kenellek��n ihmiselle kreivitt�rest� eik� k�visi h�nt� koskaan korvessa katsomassa. Ollakseen oikein varma asiastaan Konrad kumppanineen vei h�net viel� penikulmien p��h�n vuorten ja laaksojen yli korven kammottavimpaan tienooseen, mihin ei h�nen tiet��kseen ihmisjalka viel� milloinkaan ollut astunut. Siell� Genoveeva vihdoin voimatonna ja tiedotonna vaipui kuusen juurelle. Miehet j�ttiv�t h�net siihen virumaan ja l�htiv�t tiehens�. Heinrich vain viel� kerran kostein silmin katsahti taakseen ja sanoi: �Armahtakoon h�nt� Jumala ja pit�k��n huolta h�nest� ja h�nen lapsestaan. Sill� ellei H�n olisi armeliaampi kuin ihmiset, niin olisimme hukassa�. Kun miehet palasivat linnaan, istui Golo ep�toivoisena huoneessaan p��

k�sien varassa. �T�ss� tuomme nyt silm�t�, Konrad sanoi pys�htyen ovelle ja n�ytt�en koiran silmi� k�dess��n. �En tahdo n�hd� niit�, Golo huusi kauheasti, hyp�hti pystyyn ja tarttui miekkaansa. �Ja jos teist� jompikumpi viel� mainitsee tuon onnettoman nimenk��n, niin tempaan miekkani ja pist�n h�net kuoliaaksi. Menk�� paikalla n�kyvist�ni �lk��k� en�� milloinkaan palatko!� -- �Omituista�, h�n sitten itsekseen sanoi, �ennen tuntui minusta Genoveevalle kostaminen suloiselta, mutta nyt se on minusta niin sanomattoman katkeraa, ett� antaisin sormen k�dest�ni, jos voisin saada tehdyn tekem�tt�m�ksi. Ken seuraa intohimoaan, h�n huomaa aina lopulta tulleensa petetyksi�.

VIII Naarashirvi pelastaa Genoveevan ja h�nen lapsensa n�lk�kuolemasta Genoveeva j�i pitk�ksi aikaa tajutonna kuusen juurelle makaamaan. Vihdoin h�n tointui ja n�ki olevansa lapsensa kanssa kahden er�maassa. Koko taivas oli sill� v�lin mennyt pilveen, ja kuu oli aikoja sitten laskenut. Oli hyvin pime�, ja kauhea myrsky kohisi puitten latvoissa. Puussa h�nen yll��n huhui p�ll� ja l�hettyvill� ulvoi susi. H�n j�hmettyi pelosta. �Oi Jumala, Jumala�, h�n huudahti, �mik� kauhu minut valtaakaan. Olethan Sin�, rakas Jumala, t��ll�kin kumminkin luonani. Sinun edess�si on y�kin valoisa. Sin� n�et minut. Miss� ei ole ainoatakaan ihmist�, siell� olet Sin�. Sin� et milloinkaan hylk�� niit�, jotka Sinuun turvaavat. Sin� pelastit minut ja lapseni ihmisten k�sist�, ainainen kiitos siit� Sinulle! Sin� et salli meid�n joutua villien el�intenk��n tuhottaviksi. Sinuun tahdon luottaa enk� pel�t�. H�n j�i lapsi helmassaan puun alle istumaan, risti k�det polvilleen, loi kyyneleiset silm�ns� taivaalle ja odotti, kunnes p�iv� koitti. Mutta se toi h�nelle uutta surua. Oli alakuloinen, sumuinen syysaamu. Koko ymp�rist� oli kolkkoa, raivaamatonta ja kammottavaa katsella. Ei miss��n muuta kuin paljaita kallioita, orjantappuroita ja l�pip��sem�t�nt� pensaikkoa, ainoastaan siell� t��ll� yksityisi� kuusia ja pet�ji�. Aamuilma henki purevan kylm�n�, ja vihdoin alkoi rankasti sataa vett� ja luntakin. Genoveeva v�risi vilusta ja h�nen pikku lapsensa alkoi ��neen itke� vilusta ja n�l�st�. Genoveeva etsi yltymp�ri onttoa puuta tai kallionrotkoa katokseen ja mets�nhedelmi� ravinnokseen, mutta h�n ei l�yt�nyt mist��n kuivaa paikkaa eik� marjaakaan puoleksi lehdett�mist� pensaista. Silloin h�n hennoilla sormillaan kaivoi kovasta, j��tyneest� maasta juuria lumen punertuessa h�nen haavoittuneista k�sist��n. N�m� juuret h�n pureksi hienoiksi ja antoi ne lapselleen. Sitten h�n kulki uupuneena ja voimatonna lapsi k�sivarrellaan lumir�nn�ss� pitkin kolkkoa korpea tiet�m�tt� mihin. Kun h�n kerran taas oli noussut kukkulalle, n�ki h�n karujen kallioitten v�liss� pienen, herttaisen laakson puineen ja pensaineen. H�n laskeutui laaksoon ja huomasi er��ss� kalliossa, jolla kasvoi tuuheaa kuusikkoa, riippuvien oksien alla aukon. T�m� johti luolaan, jossa tuskin oli tilaa kahdelle, kolmelle hengelle. L�hist�ll� porisi kalliosta kristallikirkas l�hde. L�hteen partaalla kasvoi muutamia omenapuita, mutta niitten oksilla oli vain jokunen kellastunut lehti eik� ainoatakaan hedelm��.

Kurpitsak�ynn�s kierteli kalliota pitkin, mutta senkin lehdet olivat kuivettuneet, ja sen hedelm�t olivat kyll� suuria ja kauniin keltaisia, mutta jo m�d�nneit� ja kelvottomia k�ytett�viksi. Genoveeva meni lapsineen luolaan. Siell� h�n vihdoinkin oli suojassa tuulelta ja sateelta. H�n v�risi kumminkin viel� vilusta. Oli keskip�iv�, n�lk� vaivasi h�nt� kauheasti ja h�nen lapsensakin alkoi taas itke� ja valittaa n�l�st�. Silloin h�n polvistui luolassa, laski lapsen eteens� maahan, katsahti luolan aukosta taivaalle, risti k�tens� ja rukoili: �Oi rakas taivaallinen Is�! Katso itkev�� �iti� ja h�nen n��ntyv�� lastansa! Ravitsethan kylm�n� vuodenaikana korpitkin, jotka leijailevat tuolla korkean kallion vierell�. Sin� et unohda matostakaan, joka ry�mii t�ss� kalliosein�m�ll�, vaan annat sen talvellakin l�yt�� hitusen viheri�� sammalta. Sin� voit el�tt�� minua ja lastani t�ss� er�maassakin ja muuttaa n�m� kivet leiv�ksi. Ei, Is�, Sin� et voi sallia meid�n menehty� etk� sallikaan. Vastahan annoit meid�n l�yt�� asunnon, Sin� pid�t ravinnostakin huolen�. Ja katso, samassa hajaantuivat pilvet ja aurinko paistoi lempe�sti ja l�mp�isesti luolaan. Lehdet maassa kahisivat ja yht�kki� seisoi naarashirvi luolan edustalla. Koska ihmiset t�ss� asumattomassa er�maassa eiv�t koskaan olleet vainonneet t�t� s�vyis�� el�int�, ei se ollut ensink��n pelokas. Se tuli arastelematta luolaan, joka oli sen tavallinen olopaikka, ja pys�htyi Genoveevan eteen. Genoveeva s�ik�hti sit� ensin, mutta v�hitellen h�n k�vi rohkeammaksi ja silitteli sit�. Elukalta ei n�ytt�nyt j��v�n huomaamatta t�m� yst�v�llisyydenosoitus. Samassa Genoveevan mieleen johtui ravita itse��n ja lastaan t�m�n naarashirven maidolla. �Mihin h�t� pakottaakaan onnetonta �iti�!� h�n sanoi ja antoi lapsen ime� hirve�. Elukka, jonka poikasen susi oli raadellut, ja jota liiallinen maidon paljous vaivasi, salli sen mielell��n. Genoveeva k��nsi sitten lapsen, joka nyt oli vaiti ja halusi nukkua, muutamiin vaatekappaleisiinsa ja laski h�net luolan nurkkaan, miss� oli siihen sopiva paikka. Vasta kun Genoveeva oli huolehtinut lapsestaan, ajatteli h�n itse��n. H�n l�hti luolasta, kokosi maahan pudonneet kurpitsat, halkaisi ne kaikki ter�v�ll� piikivell�, koversi niist� sis�llyksen ja huuhtoi ne l�hteell�. Kun h�n palasi, oli hirvi sill� aikaa paneutunut pitk�kseen luolaan. Genoveeva tarjosi sille muutamia tuoreita ruohoja, jotka oli l�yt�nyt l�hteest�. Silloin hirvi nousi, s�i ruohot h�nen k�dest��n ja nuoli sitten h�nen k�tt��n ik��nkuin kiitollisuuttaan osoittaakseen. Genoveeva koetti nyt lyps�� sit�. Elukka salli k�rsiv�llisesti sen tapahtua, ja Genoveeva sai monta kurpitsankuorta maitoa t�yteen. Sitten h�n laskeutui polvilleen, kohotti molemmin k�sin keltaista maitomaljaa taivasta kohden ja rukoili itkien: �Oi, Jumalani, ottaos kyyneleeni kiitokseksi t�st� armollisesta lahjastasi! Niin, Sinun antimesi on t�m�kin maito. Sin� annoit ravinnonl�hteen kummuta minulle keskell� t�t� kovaa kalliota. Sin� johdatit niin, ett� kurpitsansiemenen pudotti t�h�n er�maahan lintu tai hurskas erakko, joka ehk� asui t�ss� luolassa ja kasvatti nuo omenapuut, sek� istutti t�m�n kurpitsak�ynn�ksenkin, jottei minulta puuttuisi astiaa, mihin panna lahjasi. Sin� johdit askeleeni t�h�n luolaan, t�m�n hyv�n elukan olopaikkaan. Nyt ei minun eik� lapseni tarvitse n��nty�, nyt voin Sinuun turvaten rauhallisena ja luottavana odottaa kylm�� talvea, jolloin ravintoa on vaikea saada�. H�n joi nyt, ja kiitollisuuden kyyneleit� vieri maitoonkin. �Miten oivallista juomaa�, h�n sanoi. �Niin hyv�lt� ei minusta el�ess�ni viel� ole mik��n maistunut. Kuinka v�h�n osasinkaan panna arvoa lahjoihisi

nauttiessani niit� vanhempieni runsaalta p�yd�lt�! Anna anteeksi, etten Sinua paremmin kiitt�nyt, etten tehnyt enemm�n hyv�� k�yhille! Enh�n koskaan ollut kokenut, kuinka vaikeaa n�lk� on. Kuinka monelle puutteenalaiselle saattaisivatkaan rikkaat v�h�isell� kustannuksella hankkia suurta virkistyst�!� Kun h�n oli oikein vahvistanut itse��n maidolla ja viel� kerran kiitt�nyt Jumalaa siit�, l�hti h�n taas luolasta, poimi kalliolta ja ymp�rill� olevilta, vanhoilta puunrungoilta hienoa sammalta, kokosi sit� monta esiliinallista ja laittoi sitten itselleen ja lapselleen pehme�n vuoteen luolaan. Sitten h�n taivutti vahvat, tuuheat kuusenoksat, jotka riippuivat luolan suulla, viel� matalammalle suojellakseen asuntoaan viel� paremmin tuulelta. Tuuheat oksat peittiv�t nyt luolan suun kuin tummanvihre� verho ja levittiv�t sinne miellytt�v�� h�m�r��. Hirven l�mmin hengitys ja huokuminen l�mmitti sit� suloisesti. Genoveeva istahti v�syneen� p�iv�n ty�st� ja viel� enemm�n sen surusta luolassa olevalle paadelle, joka oli kuin varta vasten h�nen istuimekseen tehty. H�nen oli nyt paljon keve�mpi olla. H�n kiitti hartaasti Jumalaa, joka oli pelastanut h�net pime�st� vankilasta ja hankkinut h�nelle varman turvapaikan Gololta. H�n kyll� huomasi, ett� h�nell� t��ll�kin tulisi olemaan paljon kestett�v��, mutta h�n ajatteli jumalallista Vapahtajaansa, joka kuuliaisesti oli ottanut ristin harteilleen ja k�rsiv�llisen� kuollut sill�. H�nen jalkojensa juuressa maassa oli kuiva risu, joka oli pudonnut kuusenoksasta. H�n taittoi sen kahteen erisuureen osaan ja kiinnitti sitke�ll� kuusenhavulla pienemm�n osan siten isompaan, ett� syntyi risti, ja sanoi sitten: �Oi, jumalallinen Vapahtajani, joka rakkaudesta minuun ja kaikkiin ihmisiin kuolit ristill�! Tahdon aina pit�� t�t� merkki� silm�ini edess�. Muistuttakoon se minulle aina rakkauttasi. Sinun kanssasi tahdon alkaa erakkoel�m�ni t�ss� korvessa. K�rsimykseni ovat nyt ristin�ni. Tahdon k�rsiv�llisesti ottaa sen olalleni ja aina rukoilla kuten Sin�: �Is�, Sinun tahtosi tapahtukoon, eik� minun! Kerran k�rsimykseni loppuvat ja tulee hetki, jolloin Sinun laillasi voin sanoa: 'Se on t�ytetty.'� Siten rukoiltuaan h�n pystytti ristin pieneen syvennykseen, mist� se parhaiten n�kyi, paneutui valmistamalleen sammalvuoteelle, ja pitk�st� aikaa leppoinen uni sulki h�nen silm�ns�. H�nen lapsensa nukkui l�hinn� h�nen syd�nt��n, ja uskollinen hirvi, joka t�st� l�htien ei en�� j�tt�nyt h�nt�, lep�si h�nen jaloissaan.

IX Genoveevan yksin�isest� el�m�st� er�maassa Siit� alkaen Genoveeva asui todellisen erakon tavalla er�maassa. Talvi kului, tuli kev�t ja kes� ja niitten j�ljest� taas syksy ja talvi ilman mit��n erikoisia tapauksia. Kun Genoveeva kuumina, kes�isin� keskip�ivin� istui ��nett�mien kallioitten ja puiden keskell� kuulematta muuta kuin korppien vaakkunan tai tikan naputuksen, kun kaameina syys�in� kylm� kuu heloitti taivaan laelta valaisten yksin�ist� laaksoa kallioitten lomassa, kun h�n talvisin katseli luolastaan suunnatonta lumenpaljoutta, jossa n�kyi vain petojen j�lki�, silloin h�n syd�mens� pohjasta ik�v�i kerran taas p��st� n�kem��n vanhempiensa, puolisonsa,

yst�viens� tai edes jonkun ihmisen kasvoja. �Kuinka onnellisia ovatkaan ne ihmiset�, h�n kerran huokasi, �jotka saavat el�� toistensa parissa, puhua toistensa kanssa ja kertoa toisilleen surunsa ja ilonsa, ja miten ymm�rt�m�tt�mi� he ovatkaan, kun useinkaan eiv�t v�lit� koko t�st� suloisesta onnesta, vaan katkeroittavat monin tavoin toistensa el�m��?� Sitten h�n taas malttoi mielens� ja sanoi: �Oi Jumala, onhan onni saada seurustella Sinun kanssasi sittenkin viel� ��rett�m�n paljon suloisempaa kuin seurustelu ihmisten kanssa. Vaikka olemmekin kaukana ihmisist�, olet Sin� kumminkin aina meit� l�hell�, autiossa er�maassa ja y�syd�nn�kin. Mik� autuus, ett� joka hetki saatamme puhua Sinun kanssasi, Sin� sielumme rakkahin Yst�v�. H�n tottui niin alituisesti seurustelemaan Jumalan kanssa ja puhumaan H�nelle syd�mess��n, ett� h�nelt� tunnit kuluivat kuin hetkiset n�iss� tuttavallisissa yst�vyydenkeskusteluissa. Joskin lapsensa hoitaminen, juurien kaivaminen ja erilaisten mets�nhedelmien kokoaminen tuottivatkin Genoveevalle paljon vaivaa, t�ytyi h�nen kumminkin monesti istua tiet�m�tt�, mit� tehd�. Silloin h�n usein sanoi: �Jospa minulla vain olisi muutamia puikkoja ja lankaa, kuinka hauskasti silloin kuluttaisinkaan monta pitk�� hetke�, kuinka oivallisesti silloin pukisinkaan itseni ja lapseni. Ihmiset valittavat usein ty�t�, mutta ilman sit� on el�m� sangen surullista ja ik�v��. Ankarin ty� on suloista toimettomuuteen verrattuna�. Usein h�n mit� syvimmin ik�v�i hyv�� kirjaa. �Kuinka monta hetke� saattaisinkaan silloin viett�� ihanasti ja opettavasti�, h�n sanoi, �mutta ovathan Sinun tekosi ymp�rill�ni, rakas Jumala, my�skin kirja, jonka itse olet kirjoittanut�. H�n alkoi nyt paljon paremmin tarkata Jumalan tekoja kuin h�n ennen oli tehnyt, ja h�nt� ilahdutti sanomattomasti pieninkin kukkanen, kaunisv�rinen korento tai kirjava perhonen, koska h�n niiss� huomasi Jumalan viisauden ja hyvyyden j�lki�. H�nest� olikin sent�hden sanomattoman ilahduttavaa ja lohdullista, ett� Kristus oli lausunut monet kauneimmista vertauksistaan sellaisista esineist�, jotka h�nt�kin er�maassa ymp�r�iv�t. Kun aurinko kev�isin taas paistoi herttaisesti ja suloisesti h�nen luolaansa, silloin h�n ihastuneena sanoi: �Rakas Jumala, Sinun aurinkosi on mielest�ni lempeytesi ja is�nrakkautesi kuva. Sanoihan Poikasi Jeesus: 'Taivaallinen Is�nne antaa aurinkonsa paistaa niin pahoille kuin hyvillekin'. Olkoon siis minunkin rakkauteni ihmisiin aurinkosi kaltainen. Mielell�ni tekisin hyv�� vihollisellenikin, jos voisin�. Kun h�n oli huolissaan toimeentulostaan, ja suru oli vallata h�nen syd�mens� ja kun h�n t�ll�in er��n� kauniina aamuna kuuli lintujen ihanan laulun, silloin h�n huudahti: �Te olette niin iloisia ja huolettomia, te pienet, rattoisat olennot, ja laulatte niin hilpe�sti. Enk� min�kin siis olisi iloinen? Tahtoohan Jeesus sit� ja sanookin sen meille: 'Katsokaa taivaan lintuja. Eiv�t ne kylv� eiv�tk� niit�, eiv�t my�s korjaa aittoihin, ja taivaallinen Is�nne ruokkii heid�t kumminkin. Ettek� te ole paljoa enemm�n kuin ne?' Niin, Jumalani, Sin� rakastat minua enemm�n kuin kaikkia n�it� lintuja, pit�isih�n minun siis olla iloisempi kuin ne kaikki, laulaa tulisi minun ilosta eik� huolehtia, vaikka ei minua varten en�� kylvet� jyv�st�k��n, ei niitet� korttakaan eik� korjata lyhdett�k��n�. Kun h�n katseli er�maan kukkia, jotka tuhansin kirjavin v�rein koristivat h�nen pikku laaksoaan, sanoi h�n: �Tekin olette suloisia todistuksia, pelkki� muistokukkia merkiksi Jumalan rakkaudesta minua

kohtaan. Sellaisia kukkia Jeesus osoitti sanoessaan: 'Katsokaa kedon kukkia! Eiv�t ne ty�t� tee eiv�tk� kehr��. Ja kuitenkin sanon teille, ettei Salomo loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niist�. Jos Jumala niin ihanaksi pukee kedon ruohon, eik� H�n sit� paljon enemm�n teille tekisi, te heikkouskoiset?' En siis en�� tahdo olla heikkouskoinen enk� arka enk� huolehtia vaatteistani tulevaisuudessa, vaikka en nyt saatakaan kehr�t� enk� neuloa�. Kun h�nen laaksossaan kallioitten keskell� kes�aikaan oli paahtavan kuumaa, ja h�n janoissaan tuli l�hteelleen, ammensi ja joi raikasta vett�, sanoi h�n usein: �Mit� t�m� l�hde on polttaville huulilleni, sit� on oppisi ja Henkesi sielulleni, Herra. Sanothan itse: 'Joka janoo, h�n tulkoon luokseni ja juokoon. Se vesi, jonka min� h�nelle annan, on tuleva h�ness� iankaikkiseen el�m��n kuohuvan veden l�hteeksi'. Niin, yksin t�m� sis�inen el�m�nl�hde virvoittaa minua lohdutuksilla ja ilolla nyt, kun kaikki ulkoap�in tuleva ihmisapu on minulta otettu ja kaikki seurael�m�n ilot minulta riistetty�. Usein h�nen katsellessaan suunnattomia kallioita, jotka ymp�r�iv�t h�nen laaksoaan ja olivat jo vuosituhansia pysyneet paikoillaan myrskyss� ja rajuilmassa, muistuivat h�nen mieleens� Jeesuksen sanat: 'Joka minun sanani kuulee ja t�ytt��, h�nt� vertaan ymm�rt�v�iseen mieheen, joka rakensi huoneensa kalliolle'. -- �Sinun sanaasi tahdon perustaa pelastukseni�, sanoi h�n sitten, �ja se pysyy horjumatonna�. Ohdakkeet ja orjantappuratkin opettivat h�nelle jotain. �Jos teist�kin, te piikkiset kasvit, saattaisi poimia viiniryp�leit� ja muita jaloja hedelmi�, h�n sanoi, �olisi se minulle tosin hyvin mieluista ja tulisi varsin hyv��n tarpeeseen. Mutta niin on yh� viel� asian laita kuin Jeesus sanoi: 'Ohdakkeista ei koota ryp�leit�, eik� orjantappuroista viikunoita. Jokainen hyv� puu tuottaa hyvi� hedelmi� ja huono puu tuottaa huonoja hedelmi�'. Min� tahdon olla hyv� puu ja tehd� hyv�� niin paljon kuin saatan. En milloinkaan tahdo olla orjantappurain ja ohdakkeitten kaltainen, jotka vain pist�v�t eiv�tk� tuota hedelmi�, eiv�t ainakaan hyvi�. Siten olivat aurinko, linnut, kukat, l�hde, kallio, viel�p� orjantappurat ja ohdakkeetkin h�nelle pelkki� merkkej�, jotka muistuttivat h�nelle Jeesuksen sanoja ja antoivat h�nelle kyllin ajattelemisen aihetta. Herttaisempi kev�taurinkoa, ilahduttavampi kev�tt� kukkineen ja lintuineen, opettavampi kaikkea, mit� er�maassa saattoi n�hd�, oli Genoveevalle lapsensa. H�n kantoi sen jokaisena kirkkaana p�iv�n� ulos pime�st� luolasta kauniin sinitaivaan alle. Kun h�n t�ll�in naarashirven k�ydess� laitumella l�heisyydess�, lapsi k�sivarrellaan k�veli laaksossa ja mit� suloisimmin sanoin puheli sen kanssa, vaikkei se viel� paljoa siit� kaikesta ymm�rt�nytk��n, ja kun lapsi ojensi k�t�si��n h�nt� kohden ja hymyili h�nelle, silloin Genoveevasta tuo hymy tuntui sulostuttavan koko er�maan ja kultaavan kaiken h�nen ymp�rill��n. Usein h�n silloin polvistui maahan, painoi lasta povelleen ja sille hell�n �idillisesti hymyillen sanoi: �Oi Jumala, kuinka voin Sinua kyllin kiitt�� siit�, ett� j�tit minulle viel� t�m�n lapsen. Mit� iloa, mit� lohdutusta, kuinka hauskaa jokap�iv�ist� ty�skentely� se minulle suokaan t�ss� autiossa olopaikassa! Katsahda Sin�kin, taivaallinen Is�, siunaten t�h�n lapseeni ja anna sen edelleen kasvaa ja varttua. Kuinka iloisesti se silmill��n katseleekaan�, h�n sitten jatkoi, �kuinka vapaat viel� ovatkaan sen puhdas otsa ja viehke�t posket kaikista intohimoista, kuinka huoletonna se lep��k��n syd�nt�ni vasten. Totta puhuu jumalallinen Vapahtaja lausuessaan: 'Ellette tule lasten kaltaisiksi,

ette voi tulla taivaan valtakuntaan!' Oi, jospa kaikki ihmiset vapaaehtoisesti tahtoisivat olla niin vailla kaikkea ylpeytt�, kateutta, vihaa ja muita tuhoisia intohimoja, kuin t�m� lapsi viel� on viattomuudessaan ja onnellisessa tiet�m�tt�myydess��n. Silloin meill� olisi taivas syd�mess�mme, silloin voisimme el�� maailmassa yht� iloisina kuin lapsi �itins� povella, silloin voisimme yht� tyytyv�isin� ja autuaina lev�t� Jumalan is�nsyd�mell�. Usein Genoveevassa her�si mit� hartain halu kerran taas saada k�yd� kirkossa. �Mik� riemu�, h�n sanoi, �kun tuhannet yhdess� polvistuvat Jumalan eteen, kuuntelevat Jumalan sanaa, tai kun uskovien joukon ylistyslaulu hartaana kohoaa taivasta kohden! Jospa vain edes kerran taas kuulisin kellojen soittoa, niin luulen, ett� syd�meni jo kevenisi. Mutta�, h�n sitten taas sanoi, �onhan koko luonto, yll�ni kaareutuva taivas ja ymp�rill�ni vihannoiva maa my�skin pyh�kk��si. Jumala, ja yksin�isess� er�maassa sykkiv� syd�n, joka Sinua ik�v�i, onhan sekin alttarisi. Olkoon t�m� laakso pyh�kk�si, joka on Sinulle omistettu ja syd�meni olkoon sen alttari�. Ei ollut ainoatakaan puuta eik� kalliota, jonka juurelle h�n ei olisi polvistunut rukoilemaan, ja kun h�n ei kylm�lt� en�� saattanut menn� ulos, polvistui h�n monesti pienen ristin eteen luolassaan olevalle rosoiselle kivelle, joka ulkoni kalliosein�m�st� ja oli Genoveevan rukousjakkarana.

X Genoveevan �idin-riemuja er�maassa Kuten usein er�maan ruohojen ja ohdakkeitten keskell� versoo ihana purppurakukka, niin sai nyt Genoveeva yksin�isyydess��n nauttia suloisimmasta seurustelun ilosta, mink� el�m� tarjoaa. H�nen rakas pienokaisensa Mertsi varttui, oppi k�velem��n, alkoi jo soperrella muutamia sanoja ja oli todellakin ihmeen soma pikku poika. Genoveeva ei ollut l�yt�nyt er�maasta mit��n, mill� verhota lasta, mutta er��n� p�iv�n� h�n huomasi nuoren kauriin, jonka susi juuri oli tappanut ja jonka se nyt aikoi sy�d�. H�n karkoitti suden ajatellen k�ytt�� kauriin ruskeata, valkopilkkuista taljaa rakkaan Mertsins� pukimiksi. Kun h�n verhosi pojan sill�, j�iv�t k�det ja jalat kumminkin paljaiksi, ja h�n muistutti t�ss� niukassa puvussaan pient� Johannesta er�maassa, kuten h�nt� v�list� kuvataan lampaanvuotaan verhottuna. Vaikkei poika nauttinutkaan muuta kuin ruohoja, maitoa ja vett�, oli h�n sittenkin niin pirte�n ja terveen, niin kauniin ja kukoistavan n�k�inen kuin el�m� itse. Genoveeva, joka ei en�� vuosikausiin ollut kuullut sanaakaan ihmishuulilta, tunsi hurmaavaa iloa kuullessaan ensimm�iset ymm�rrett�v�t sanat pojan suusta, mutta viel� suurempaa iloa h�n tunsi, kun lapsi ensi kerran kauniisti ja selv�sti ��nsi �iti-sanan. T�m� tapahtui talven alkupuolella. Genoveeva puheli nyt tuntim��rin h�nen kanssaan pime�ss� luolassaan, meni leutoina p�ivin� h�nen kanssaan pieneen laaksoon ja opetti h�nelle kaikkien luonnon esineitten nimet, jotka siell� olivat n�ht�vin�, auringosta piikiveen ja kuusista matalaan, ikivihre��n sammaleeseen asti ja saattoi pian keskustella

niist� h�nen kanssaan. Her��v�n ymm�rryksen ensi s�teet, lapsenrakkauden ensi kipin�t, joita Genoveeva huomasi tuossa suloisessa pojassa, ilahduttivat h�nt� sanomattomasti, ja p�iv� k�vi h�nelle moninaisista �idinriemuista toistaan rikkaammaksi. Keskell� talvea puhkesi h�nelle ihana kev�t. Talven loppupuolella poika sairastui eik� pitk��n aikaan en�� voinut l�hte� luolasta, mutta kohta ensimm�isin� kev�tp�ivin� h�n j�lleen toipui ja kukoisti taas kuin ruusu. Silloin Genoveeva er��n� kauniina kev�taamuna tarttui h�nen k�teens� ja vei h�net pime�st� luolasta ulkoilmaan ja alas kukkivaan laaksoon. Uhkuvan kev��n loisto, jonka poika nyt kehittyneemm�ll� ymm�rryksell� ja selvemm�ll� tajunnalla yht�kki� huomasi, teki h�neen mit� el�vimm�n vaikutuksen. H�n pys�htyi aivan h�mm�styksiss��n ja katseli kaikkea ilosta ja ihmetyksest� loistavin silmin. �Mit� t�m� on, �iti�, h�n huudahti, �mit� n�enk��n! Kaikkihan on ihan toisin kuin ennen, kaikki on paljon kauniimpaa. Tuo laakso oli viel� v�h�n aikaa sitten aivan valkeanaan lunta ja nyt se on jo niin vihre�, ett� kuuset kuvastuvat sit� vastaan mustina. Ja pensaat ja puut, jotka ennen seisoivat kuivina ja paljaina ja joissa vain siell� t��ll� oli keltainen lehti, ovat nyt t�ynn� hentoja, vaaleanvihreit� lehtisi�. Kuinka herttaisesti ja l�mpim�sti nyt aurinko paistaakaan ja kuinka kauniin sininen onkaan taivas. Ja katsohan, kuinka ihmeen kauniita pikku esineit� onkaan maassa jalkojeni juuressa. Katso, katso, kuinka kauniin valkeita, keltaisia ja sinisi�!� �Ne ovat kukkia, rakas lapsi�, Genoveeva sanoi. �Kas tuosta poimin muutamia sinulle. N�it� valkoisia t�ss� sanotaan satakaunoiksi. Katsos, ne ovat keskelt� kauniin keltaisia, ja hennot, valkeat lehdyk�t ymp�rill� ovat reunoilta helakanpunaisia. Nuo keltaiset ovat esikoita. Tunnustelehan niiden tuoksua, ne tuoksuvat sangen suloisesti. T�m� sininen t�ss� on orvokki. Se tuoksuu viel� suloisemmin. Otahan ne, ne ovat kaikki sinun, poimi vain niin paljon kuin haluat�. Mertsi poimi niin paljon kukkia, ettei en�� voinut pidell� niit� pikku k�t�siss��n. Sitten Genoveeva vei h�net vihert�v��n pensaikkoon, varjoisten puitten alle. �Kuuntelehan�, h�n sanoi, �etk� kuule mit��n?� Poika kuuli ensi kerran her�tty��n selvemp��n tajuntaan lintujen tuhat��nisen laulun, kun ne t��ll� vallatonten k�sien h�iritsem�tt� pesiv�t lukemattomissa parvissa. �Kuule�, h�n uteliaana huudahti, �mik�s niin kauniisti helisee? Kaikissa puissa ja pensaissahan sadat suloiset ��net soivat yhtaikaa. Katsokaamme, mit� se on. Tule!� Genoveeva istahti kallionlohkareelle, jota peitti pehme�, viheri� sammal ja jota varjosti pari nuorta py�kki�, nosti pojan helmaansa ja sirotteli kuten usein talvella ja kev��n alkup�ivin� mets�kukkien siemeni� maahan houkutellen lintuja. Silloin lintuparvi lehahti heid�n luokseen, hauska punatulkku, vihert�v� keltasirkka, hamppuvarpunen, jolla on helakanpunainen p��laki ja kurkku, ja kirjava tiklivarpunen. Ne noukkivat vikkel�sti jyv�si�. �Katso�, Genoveeva sanoi, �n�m� linnut ne niin kauniisti laulavat�. Pikku Mertsi oli melkein suunniltaan ilosta. �Voi teit� somia pikku lintukultia, tek� siis niin kauniisti laulatte!� h�n huudahti. �Te tosiaankin osaatte sen taidon paremmin kuin korpit, jotka talvikaudet vaakkuivat niin surullisesti, ja olette paljon kauniimpiakin kuin ne.� �Mutta sanohan, �iti�, h�n taas jatkoi, �mist� oikein johtuu, ett� nyt kaikki on niin kaunista? Mist� kaikki n�m� kauniit esineet sitten tulevat, sill� eth�n sin� kai ole voinut koristaa laaksoa niin ihanaksi

minun sairaana ollessani. Sin�h�n olit melkein aina minun kanssani luolassa etk� kai sent��n ole niin taitavakaan�. �Rakas lapsi�, Genoveeva virkkoi, �olenhan jo sanonut sinulle, ett� meill� on hyv� Is� taivaassa, rakas Jumala, joka on luonut auringon, kuun ja t�hdet. Katsos, H�n on kaiken t�m�nkin tehnyt, jotta oikein iloitsisimme siit�. -- �Voi sit� rakasta, hyv�� Jumalaa!� poika sanoi. �H�n on vasta kunnon mies, ja taitava H�n my�skin on�. -- Genoveeva hymyili h�nen lapselliselle yksinkertaisuudelleen. �Tosiaankin�, h�n itsekseen virkkoi sulkiessaan h�net syliins� ja suudellessaan h�nt�, �moni sinua vanhempi lapsi sanoisi sinua ymm�rt�m�tt�m�ksi ja nauraisi sinulle, jos kuulisi sinun noin puhuvan, mutta vain siksi, ett� unohtaa itse kerran niin puhuneensa ja meid�n kaikkien tavalla kehittyneens� vasta v�hitellen�. Seuraavana aamuna pienokainen her�tti h�net jo ani varhain sanoen: ��iti, nousehan ja tule kanssani. Menn��n katsomaan, mit� kaikkea kaunista hyv� Jumala taas on tehnyt�. Genoveeva hymyili lempe�sti ja kulki h�nen kanssaan pitkin l�hteest� virtaavan puron reunaa laakson halki. �Katso�, h�n sanoi, �t�m�n korkean kallion varjossa, t�ss� laakson pohjoispuolella kasvaa mustia, pist�vi� orjantappurapensaita. N�m� ovat oratuomia. Katsos, niiss� on paljon pieni�, vihreit� ja valkeita palloja, joita sanotaan umpuiksi. Tulehan nyt! Tuolla laakson etel�puolella on toisia pensaita, joissa on aivan pienet piikit. Niit� nimitet��n orapihlajiksi. Niiss�kin on pitkulaisia umppuja. Omenapuut l�hteell� ovat sinulle vanhastaan tuttuja�, h�n sanoi taluttaen poikaa sinnep�in. �Mutta tarkastapa niit� oikein. Sin� et n�e niiss� viel� mit��n, paitsi ett� niittenkin oksat ovat t�ynn��n suuria umppuja. Pid� nyt joka p�iv� silm�ll�, mit� kaikkea puille ja pensaille tapahtuu ja kerro siit� sitten minulle�. Seuraavana y�n� satoi lauhaa, l�mmint� kev�tsadetta, joka houkutteli lehdet ja kukat esille. Aamullakin viel� satoi aika rankasti, mutta kohta kun sade oli tauonnut, juoksi Mertsi alas laaksoon, palasi riemuiten takaisin ja huusi: ��iti, nyt ovat oratuomien pienet, vihre�t pallot paljaina lumivalkeina kukkina! Ja toiset orjantappurapensaat ovat t�ynn��n vaaleanvihreit� lehdyk�it�, ja niittenkin umput ovat suurentuneet. Ja puut l�hteen partaallakin ovat t�ynn��n kukkia, jotka eiv�t saattaisi olla kauniimman valkeita ja punaisia. Kuinka ihanaa! Kuinka hyv� Jumala onkaan! Tule, tule katsomaan!� Genoveeva l�hti sinne h�nen kanssaan. �Katso noita valkeita oratuomenkukkia! Ja katso, t�h�n orapihlajapensaaseen tulee kai siihenkin viel� kauniita, punaisia kukkia. Mutta ne eiv�t viel� ole valmiita. Katsos, punaista n�kyy vasta hyvin pikkuisen umpuista. Ehkei hyv� Jumala viime y�n� ehtinytk��n saada niit� valmiiksi?� -- �Oi, lapsi�, Genoveeva sanoi, �ei Jumalalla ollut mit��n vaivaa niit� tehdess��n. Silm�nr�p�yksess� H�n voisi aikaansaada kaiken, sill� H�n on kaikkivaltias�. -- �Mutta�, poika jatkoi, �sanohan minulle, kuinka Jumala pime�n� y�n� voi tehd� kaiken t�m�n?� Genoveeva kertoi h�nelle, ett� Jumala n�kee y�ll� yht� hyvin kuin p�iv�ll�kin. Se ihmetytti per�ti Mertsi�. Er��n� p�iv�n� Genoveeva sanoi pojalle: �Nyt tahdon taas ilahduttaa sinua. Tule kanssani!� H�n otti k�sivarrelleen kaisloista punomansa korin ja vei lapsen vihre�lle, aurinkoiselle paikalle kuusien ja kallioitten v�liin, miss� h�n muutamia p�ivi� sitten oli huomannut mansikan kukkia ja raakiloita. Siell� oli todellakin jo monta ihan kyps�� marjaa, jotka hohtivat purppuraa helakampina. �Ovatko nuokin

kukkia?�, poika kysyi. �Eiv�t�, Genoveeva sanoi, �ne ovat mansikoita�. H�n poimi muutamia kauneimpia ja sanoi: �Kas t�ss�, avaahan suusi ja maista niit�!� Pienokainen s�i ne, painoi k�den povelleen ja sanoi: �Voi, miten makeita! Enk� saa poimia useampia?� -- �Saat kyll�, Genoveeva virkkoi, �poimi ja sy� niin paljon kuin tahdot, mutta vain sellaisia, jotka ovat oikein kauniin punaisia. Saat viel� t�ytt�� koko koppasenkin niill� ja ottaa ne mukaasi luolaamme�. Silloin Mertsi paikalla ojensi k�tens� ja alkoi poimia ja sy�d�. �Voi, miten hyv� Jumala onkaan�, h�n sanoi, �antaessaan meille n�in hyvi� lahjoja�. -�Kiit� H�nt� siis my�s�, Genoveeva sanoi. Poikanen loi s�teilev�t silm�ns� kauniille sinitaivaalle, suuteli k�t�st��n, heitti suukkosen taivasta kohti ja huusi voimainsa takaa: �Hyv� Jumala, kiit�n Sinua mansikoista!� Sitten h�n sanoi �idilleen: �Kuuliko hyv� Jumala sen?� Genoveeva painoi h�nt� syd�melleen ja lausui hymyillen: �Totta tosiaan h�n olisi tiet�nyt sen, vaikka olisit vain ajatellut sit� etk� lausunut sanaakaan, sill� Jumala on kaikkitiet�v�. H�n n�kee, kuulee ja tiet�� kaiken�. Mertsi tahtoi nyt joka p�iv� n�hd�, mit� hyv� Jumala oli tehnyt, mutta Genoveeva sanoi: �Sinun pit�� nyt itse tarkkaavasti katsella ymp�rillesi ja havaita, mit� uutta ja kaunista laaksossamme on, ja kertoa sitten minulle, mit� olet l�yt�nyt�. Er��n� aamuna lapsi tuli juosten ja huusi: ��iti, nyt olen l�yt�nyt jotain oikein kaunista, soman pikku korin, jossa istuu lintu. Tulehan katsomaan, miten kaunis ja siev� se on!� H�n talutti �itins� oratuomipensaan luo ja sanoi: �Katsoppas tuonne pime��n orapensaaseen. Etk� n�e sit�?� -- �Se on hamppuvarpusen pes�, rakas lapsi�, Genoveeva sanoi, �tuo pieni, soma kori on pes� ja siin� makaava lintu on hamppuvarpunen. Kuten meill� on luola, niin on linnuilla pes�ns�. Katso, miten herttaisesti lintu meit� katselee. Nyt se lent�� pois. Katsele nyt tarkoin pes��, mutta �l� satuta itse�si okaisiin. Ulkopuolelta se on sangen taitavasti rakennettu kuivista, haalistuneista korsista, vihert�v�st� sammaleesta ja hienoista juurista, sis�puolelta se on siev�sti peitetty hienoilla, ruskehtavilla h�yhenill�. Katso nyt vain oikein tarkasti!� h�n sanoi nostaen poikasta. �Voi, kuinka kaunista�, Mertsi huudahti, �mutta mit� nuo viisi somaa esinett� siin� ovat?� -- �Ne ovat pieni� munia�, Genoveeva sanoi. �Katso, miten kauniin himme�n vihreit� ne ovat ja miten sievi� punaisia viiruja ja pilkkuja niiss� on!� -- �Mutta mit� lintu noilla munilla tekee?� poika kys�isi. �Sen kyll� viel� saat n�hd�, Genoveeva vastasi. �Pid� niit� vain joka p�iv� ahkerasti silm�ll�, mutta �l� suinkaan koskettele ainoatakaan niist� �l�k� peloita lintua pois�. Parin p�iv�n per�st� Mertsi taas �itins� taluttamana k�vi pes�� katsomassa. Silloin siin� jo oli munien sijasta pieni� poikasia. �Katsoppas�, Genoveeva sanoi, �miten hentoja ja pieni� ne ovat. Katso, ne ovat viel� sokeita ja ilman h�yheni�. Ne eiv�t viel� osaa lent��, eiv�t edes hyppi� ulos pes�st�. -- �Pienet herttaiset, paljaat tipuraukat!� poika sanoi, �mutta eiv�tk� ne kuole n�lk��n ja viluun?� -�Eiv�t, rakas lapsi�, Genoveeva vastasi, �kyll� hyv� Jumala niist� huolen pit��. Pes� on sis�lt� pehme� ja hienoilla h�yhenill� sisustettu, jotta pienten poikasten on pehme� ja l�mmin maata siin�. Se on kauniin py�re�, jotteiv�t ne miss��n saata loukata itse��n. Koko tuon siev�n pes�n on iso lintu eli emo itse rakentanut. Eik� se olekin taidokas. Me, rakas lapsi, emme saisi sellaista pes�� toimeen. T�m�n taidon on hyv� Jumala opettanut lintuemolle, koska H�n rakkaudessaan pit�� huolta n�ist� pienist� linnunpoikasistakin. Nuo orjantappurapensaan tihe�t, vihre�t lehdet, jotka nyt auringon paahtaessa suovat hennoille lintusille suloista varjoa, suojelevat my�s niit� m�rkyydelt�, kun

sataa. Ja y�ksi ja viilein� aamuina ja iltoina tulee emo ja paneutuu levitetyin siivin huolellisesti poikasten p��lle, jotta ne ovat l�mpim�sti peitettyin� eik� niiden tule vilu. Ter�v�t okaatkaan pes�n ymp�rill� eiv�t siin� ole turhaan. Muuten s�isiv�t pahat korpit poikaset suuhunsa. Okaat est�v�t niit� pes��n tunkeutumasta ja pist�v�t niit�, jos ne mieliv�t tehd� jotain pahaa poikasille. Mutta emo on niin pieni, ett� se p��see vilahtamaan okaitten v�litse vahingoittamatta itse��n. Siten kaikki esineet, pist�v�t piikitkin, julistavat meille Jumalan hyvyytt� ja hell�� is�llist� huolenpitoa�. Genoveevan viel� puhuessa emolintu tuli lent�en ja istahti pienen pes�ns� reunalle. Kaikki poikaset kurottivat ��neen piipitt�en p��t��n, avasivat pienen kitansa ammolleen, ja emo ruokki niit�. �Voi kuinka somaa, kuinka ihmeen somaa�, Mertsi huudahti haltioissaan ja riemusta hypellen. �Katsos�, Genoveeva sanoi, �poikaset eiv�t viel� itse saata hakea ruokaansa, sent�hden emo kantaa sit� niille. Jyv�set olisivat viel� liian kovia niiden sy�t�viksi, siksi emo ensin murentaa ne ja antaa ne sitten poikasille. Eik� Jumala ole mainiosti j�rjest�nyt kaikkea? Katso, niin hell�sti H�n huolehtii kaikista luoduistaan, pienimm�st� lintusestakin. Yht� hell�sti H�n meist�kin pit�� huolta. Niin, rakas lapsi�, h�n jatkoi katsellen kyynelsilmin lasta, �t�h�n asti H�n on pit�nyt sinusta huolta ja pit�� edelleenkin�. -- �Niin, niin�, poika sanoi. �H�n on pit�nyt minusta huolta, tuo hyv�, rakas Jumala. Onhan H�n antanut minulle sinut, �iti kulta. Sin�h�n rakastat minua paljon enemm�n kuin emolintu poikasiaan. Ilman sinua olisin aikoja sitten kuollut�. Niin h�n lausui ilokyynelten kimaltaessa h�nen silmiss��n ja heitt�ytyi syv�sti liikutettuna �itins� kaulaan. Mertsill� oli nyt joka p�iv� �idilleen jotain kerrottavaa, n�ytett�v�� tai tuotavaa. Joka aamu h�n haki kimpun kauneimpia kukkia, mit� saattoi l�yt��, ja kopallisittain mansikoita, mustikoita ja my�hemmin vadelmia ja mesimarjoja. Jatkuvasti h�n kertoi �idilleen, kuinka oratuomen- ja pihlajankukista ja omenankukista tuli pieni�, vihreit� hedelmi�, kuinka kaikki n�m� hedelm�t, mutta erikoisesti omenapuitten, k�viv�t yh� suuremmiksi ja suuremmiksi, ja miten pienet linnunpojatkin pes�sess� kasvoivat ja saivat h�yhenet ylleen, kunnes vihdoin oratuomi oli t�p�sen t�ynn� sinisi� marjoja ja orapihlaja punaisia kiulukoita, omenapuut keltaisenaan punaposkisia omenia, ja kunnes kaikki linnut olivat lent�neet pois. Huomatessaan ensi kerran kirkkaan, ihanan aamut�hden, n�hdess��n erikoisen kauniin, hehkuvan iltaruskon, ja ensimm�isen sateenkaaren h�n juoksi riemuiten hakemaan �iti�ns�, ja t�m�n t�ytyi h�nen kanssaan katsella ja ihailla kaikkea, ja lapsi kiitti h�nen kanssaan Jumalaa, joka oli luonut niin paljon ihanaa. Siten Mertsi tuotti �idilleen tuhansia iloisia hetki�. Genoveeva katsahti usein pojan iloisuuden n�hdess��n ilokyynelin taivasta kohden ja sanoi: �Oi Jumala! Niin saattaa viaton syd�n er�maastakin l�yt�� paratiisin. Syd�n, joka sinut tuntee ja Sinua rakastaa, l�yt�� surkeuden ja k�rsimystenkin keskelt� taivaan�. Huolehtiva �iti ei ollut my�s suinkaan unohtanut varoittaa pikku Mertsi� koskemasta myrkkykasveihin, joita houkuttelevassa kauneudessaan upeili siell� t��ll� er�maassa. H�n osoitti pojalle laakerinn�k�isen n�si�n hohtavan punaiset marjat, kiilt�v�n mustat koisomarjat ja tulipunaisen, valkopilkkuisen k�rp�ssienen. ��l� vain sy� mit��n noista kasveista�, h�n sanoi, ��l�k� muutenkaan maista mit��n marjoja �l�k� juuria, joita et tunne, ennenkuin olet n�ytt�nyt ne minulle. Muuten tulet kovin sairaaksi�. Mutta viel� huolellisemmin tuo hyv� �iti varoitti h�nt� tottelemattomuudesta, itsep�isyydest�, kevytmielisyydest� ja muista

lasten vioista. �N�m� viat�, h�n sanoi, �ovat viel� paljon tuhoisampia kuin myrkkykasvit. Sangen usein on synti n�itten punaisten tai mustien marjojen kaltainen, jotka silm��n n�ytt�v�t niin kauniilta ja houkuttelevilta, mutta joiden nauttiminen tuottaa turmion. Niin, paha usein vieh�tt�� enemm�n silm�� kuin hyv�, kuten myrkyllinen k�rp�ssieni v�riloistossa voittaa vieress��n kasvavan harmaan, sy�t�v�n sienen�.

XI Genoveeva saa suden avulla l�mpim�n puvun Monissa viattomissa huvituksissa Genoveevan ja Mertsin kev�t ja kes� olivat kuluneet. Nyt syksy teki tuloaan. Aurinko ei en�� paistanut yht� l�mpim�sti, se nousi p�iv� p�iv�lt� my�hemmin ja laski aikaisemmin. Tummat, synk�t pilvet pimensiv�t usein viikkokausiksi kirkkaan, sinisen taivaan, eik� maasta en�� versonut mit��n uutta. Lintujen suloiset laulelut olivat vaienneet ja useimmat visert�jist� l�hteneet tiehens�. Melkein kaikki kukat olivat h�vinneet ja j�ljell� olevat seisoivat lakastuneina, kuivina ja haalistuneina. Puitten ja pensaitten lehdet riippuivat keltaisina ja v�ritt�min�, ja mik� ei itsest��n maahan pudonnut, sen karistivat kylm�t vihurit. Syd�n t�ynn� huolta l�hestyv�n talven t�hden Genoveeva istui luolan suulla ja katseli kyyneltyvin silmin h�vityst�. Silloin Mertsi sanoi: ��iti, eik� Jumala meit� en�� rakastakaan, koska H�n sallii kaikkien kukkien kuihtua ja puitten ja pensaitten kuivettua? Eik� H�n en�� olekaan yht� hyv� ja yst�v�llinen meille kuin t�h�n asti? Aikooko H�n kokonaan hyl�t� meid�t?� -- �Ei, lapseni�, Genoveeva sanoi. �Jos olemme hurskaita ja hyvi�, niin Jumala rakastaa meit� aina yht� paljon. T��ll� maailmassa vain kaikki on vaihtelevaa ja katoavaa, mutta Jumalan rakkaus meit� kohtaan on muuttumaton ja ikuinen. Nyt kyll� tulee talvi, mutta talven j�ljest� tulee aina armas kev�t ja kaikki alkaa silloin taas kukoistaa�. Mertsi katseli huolestuneena autiota niittymaata ja lehdett�mi� puita ja sanoi miettiv�isen�, surumielinen ilme pienill� kasvoillaan. �Kunpa vain olisikin, niinkuin sanot, �iti kulta. Tuskin voin sit� uskoa. Pelk��n maailman aivan hukkuvan�. Genoveeva lausui hymyillen: �Usko minua, rakas lapsi, niin k�y joka vuosi. Joka vuosi tulee talvi, mutta talven j�lkeen taas aina kev�t. Iloitse siis jo nyt talven l�hetess� suloisesta kev��st�. Itsekseen h�n kumminkin ajatteli: �Lapselle, joka ensi kerran kehittyneell� i�ll� n�kee syksyn tulon ja lehtien karisemisen, on anteeksi annettavaa, ett� se tuskin saattaa uskoa syksyn ja talven per�st� viel� kev��n koittavan. Mutta minua, �iti�, sopii ennemmin nuhdella ja soimata ymm�rt�m�tt�m�ksi kuin t�t� kokematonta lasta. Tied�nh�n jo niin pitk�aikaisesta kokemuksesta, ett� k�rsimyksi� aina seuraa ilo, ja kumminkin on minun kerta toisensa per�st� niin vaikea uskoa sit�. Tahdon nyt olla turvallisella mielin enk� kantaa turhia huolia, vaan aina k�rsimyksiss� ajatella tulevia riemuja�. Genoveeva oli nyt p�iv�t p��st��n uutterassa ty�ss� kooten talveksi py�kinterhoja ja p�hkin�it�, oramarjoja, kielukoita ja mit� muita sy�t�vi� hedelmi� h�n vain l�ysi, ja Mertsi auttoi h�nt� siin� uskollisesti. Suurempaa huolta kuin talviset ruokavarat aiheutti Genoveevalle h�nen pukimensa. H�nen ainoa pukunsa, jota h�n niin monta vuotta oli alituisesti k�ytt�nyt, oli jo sangen kulunut ja melkein repaleinen. Itkien h�n er��n� p�iv�n� istui luolan suulla ja yritti

sitkeill� korsilla ja orjantappurapiikeill� kiinnitt�� irtonevia kappaleita toisiinsa. Mutta ty� ei ottanut oikein sujuakseen, eik� siit� tullut kest�v��. �Ah�, h�n hiljaa itsekseen huokasi, �mit� nyt antaisinkaan neulasta ja muutamasta langan p�tk�st�. Kuinka monesta Jumalan hyv�st� ty�st� ne ihmiset sent��n ovatkaan osallisia, jotka el�v�t toistensa parissa, eik� sittenk��n monenkaan mieleen juolahda edes kiitt�� Jumalaa niist�. Mertsi, joka huomasi h�nen hiljaisen surumielisyytens� ja turhat ponnistuksensa, sanoi h�nelle: ��iti, muistatko viel�, mit� sanoit minulle, kun kerran kysyin sinulta, miksi hirvemme karva l�htee? Sanoit, ett� Jumala kes�ksi lahjoittaa sille kevyemm�n, punertavan ruskean puvun ja sitten talveksi taas l�mpim�mm�n, harmaan puvun. Ollos siis iloinen! Kyll� Jumala varmaan viel� lahjoittaa sinullekin l�mp�isen talvipuvun. Vai etk� luule olevasi H�nelle hirve�mme rakkaampi?� Genoveeva syleili poikaa hymyillen ja sanoi: �Olet oikeassa, lapsi kulta. Tahdon rauhoittua. Jumala pit�� meist� huolen. H�n, joka vaatettaa el�imet ja kukkaset, on minutkin verhoava�. Pari p�iv�� sen j�lkeen h�n kielsi poikaa poistumasta luolasta, otti vahvan puunoksan k�teens�, ripusti maidolla t�ytetyn kurpitsapullon vy�lleen ja samoili laajalti er�maassa etsien puita, joiden hedelm�t kelpaisivat sy�t�viksi. H�n istahti lev�ht��kseen ja v�h�n virkist��kseen itse��n maidolla korkean vuoren rinteelle, jonka yli h�n aikoi kiivet�. Silloin l�hestyi vuorta pitkin hirve� susi kantaen lammasta kidassaan. Se pys�htyi ja katsoi Genoveevaa hurjin, s�ihkyvin silmin. Genoveeva pel�styi niin, ett� rupesi vapisemaan, mutta pian h�n malttoi mielens�, tarttui oksaan, joka oli maassa h�nen vieress��n; hypp�si suden luo ja iski sit� voimainsa takaa p��h�n pelastaakseen ry�stetyn lampaan sen kidasta. Susi pudotti lampaan, tuupertui huumaantuneena maahan, kieriskeli kappaleen matkaa vuorta alasp�in ja juoksi sitten ulvoen tiehens�. Genoveeva polvistui lampaan viereen, kaatoi pullosta hiukan maitoa sen suuhun ja koetti her�tell� sit� henkiin, mutta se oli jo aivan henget�n. El�inparan n�keminen her�tti Genoveevan syd�mess� monenlaisia kaihoisia tunteita. �Sin� el�inraukka�, h�n sanoi, �varmaankin olet per�isin noilta lempe�mmilt� seuduilta, jossa minunkin kotini on. Pitk��n aikaan en en�� ole n�hnyt enk� kuullut sielt� mit��n. Ehk�p� olet puolisoni ja minun monista laumoista. Niin, sielt� sin� oletkin�, h�n huudahti, �sinussahan on meid�n merkkimme. Jospa viel� olisit hengiss� ja ymm�rt�isit ihmiskielt�, niin kysyisin sinulta: 'Onkohan puolisoni palannut sodasta? Viel�k� h�n Genoveevaansa ajattelee? Viel�k� h�n on minulle vihoissaan, vai onko saanut tiet�� viattomuuteni?' H�n el�� ylellisyydess� ja min� menehdyn t�nne puutteeseen ja kurjuuteen�. �kki� h�n pys�htyi. H�nen mieleens� v�l�hti ajatus: �Lienen hyvin l�hell� kotiseutuani. Muuten ei t�m� elukka olisi saattanut joutua t�nne. Mit� jos palaisin sinne lapseni kera?� H�nen syd�mess��n ailahti mit� palavin kaipaus kotiseudulle, ja vetre�t kyyneleet vieriv�t pitkin h�nen poskiaan. H�n mietti kauan, mutta sanoi vihdoin: �Ei! Mieluummin j��n sittenkin t�nne, sill� minua sitoo ankara vala. Voisinhan sanoa kuolemankauhun pakottaneen minut antamaan sen, mutta ei sittenk��n olisi oikein sit� rikkoa. Ja kuka tiet��, vaikka se tuottaisi kuoleman kahdelle kunnon miehelle, jotka ovat pelastaneet henkeni. Ei, ei! J��n t�nne niin kauaksi aikaa kuin Jumala tahtoo. Jos H�n tahtoo pelastaa minut t�st� er�maasta, niin kyll� H�n johtaa jonkun s��liv�n ihmisen askeleet t�nne. Onhan kumminkin parempi kest�� kurjuutta kuin loukata

omaatuntoaan�. H�n etsi nyt alhaalta purolta, joka virtasi vuoren vieritse, ter�v�n simpukankuoren ja nylki lampaan tuuhean, villavan taljan. Sitten h�n huuhtoi sen kirkkaassa purossa puhtaaksi tomusta ja verest�, kuivasi sen auringossa ja pukeutui heti siihen. Vasta my�h��n h�n siten ehti laaksoon ja luolalle. Mertsi juoksi jo kaukaa h�nt� vastaan huutaen: �Voi �iti, tulethan sent��n vihdoinkin. Min� jo niin pelk�sin puolestasi. Miss� oletkaan ollut niin kauan?� Yht�kki� h�n pys�htyi ja s�ps�hti. Turkisviitta ja h�m�rtyv� ilta vaikuttivat, ettei h�n heti tuntenut �iti��n. H�n aikoi jo juosta tiehens� ja piiloutua luolaan, mutta kuullessaan Genoveevan lempe�n ��nen lausuvan: ��l� pelk��, lapsi kulta. Min�h�n t�ss� olen�, h�n k��ntyi ja huudahti: �Jumalan kiitos, ett� olet siin�. Kuinka hauskaa! Mutta sanohan, mit� sinulla on yll�si. Sin�h�n olet nyt melkein samalla lailla puettu kuin min�. Mist� oletkaan saanut tuon puvun?� Genoveeva virkkoi: �Hyv� Jumala sen minulle lahjoitti�. Ja Mertsi hyppeli ilosta ja huudahti: �Sanoinhan, ett� Jumala lahjoittaisi sinulle uuden, l�mpim�mm�n puvun talveksi. Siit� nyt n�et, rakas �iti, ett� olin oikeassa�. H�n koetteli villavaa nahkaa ja sanoi: �Kuinka kauniin kihara ja valkoinen, aivan kuin hienot, valkeat pilvenhattarat kev�ttaivaalla. Kyll� n�kee, ett� se on taivaan lahja�. He meniv�t nyt molemmin luolaan, ja Mertsi toi �idilleen kurpitsamaljallisen maitoa ja kaislakorillisen hedelmi�, ja Genoveevan t�ytyi nyt perinpohjin kertoa h�nelle, miten h�n oli saanut k�siins� villavan pukunsa. Tuima talvi salpasi Genoveevan ja Mertsin uudelleen luolaan. Vain eritt�in kauniina talvip�ivin� he kuljeskelivat hiukan laaksossa. �Katso, rakas poikani�, Genoveeva silloin sanoi, �talvellakin saatamme n�hd� Jumalan hyvyyden. Kuinka hohtavaa, puhdasta ja valkeata onkaan kaikki nyt! Kaikki puut ja pensaat ovat kauttaaltaan kimaltelevassa kuurassa kuin seisoisivat ne t�ydess� kukoistuksessaan. Katso, kuinka hanki tuossa auringonpaisteessa loistaa ihmeen ihanin, punaisin, sinisin ja vihrein kitein! Vaikka lehtipuut seisovatkin paljaina, on Jumala kumminkin pysytt�nyt ikivihreitten kuusten neulaset, jotta mets�n el�imet niiden alta l�yt�isiv�t suojaa. Karkeissa katajissa on talvellakin sinimarjansa, jotta mets�linnut saisivat ravintonsa. L�hteemme eiv�t koskaan j��dy, jotta ne saisivat juoda, ja niiss� kasvaa my�s useita, alati tuoreita, vihreit� ruohoja, joista moni el�in saa elatuksensa. Niin lempe�ksi ja hyv�ksi Jumala osoittautuu kovanakin vuodenaikana�. Oikein kylmin� myrskyp�ivin� Mertsi sirotteli kaikenlaisia kokoamiansa siemenjyv�si� luolan edustalle. Silloin punatulkut, rattoisat pakkastiaiset ja somat pienet sinitiaiset lensiv�t luolan suulle asti jyv�si� noukkimaan. Mertsi oli kes�ll� �itins� kehoittamana koonnut pienen hein�varastonkin ja sirotteli nyt aina hiukan korsiakin luolan eteen. N�lk�iset mets�kauriit ja j�nikset houkuteltiin siten tulemaan sinne, ja j�n�npoikaset kesyyntyiv�t lopulta niin, ett� s�iv�t tuoksuvia heini� h�nen k�dest��n, ja kauriit tutustuivat niin, ett� sallivat h�nen leikitell� kanssaan ja juoksivat h�nen kanssaan kilpaa. Siten oli Genoveevalla ja Mertsill� pitkin talvea monta hauskuutta, mutta Genoveevalla oli paljon k�rsimyst�kin. Lapsi nukahti aina hyvin pian eik� her�nnyt ainoatakaan kertaa koko y�n�. Silloin Genoveeva istui tuntikausia yksin ja unetonna pime�ss� luolassa. �Voi, jospa minulla nyt olisi edes pieni �ljylamppu�, h�n usein huokasi. �Se valaisisi herttaisesti synkk�� luolaa. Mik� hyv� ty� se olisikaan. Jos minulla sitten viel� olisi hyv� kirja tai pellavia ja v�rttin�, kuinka

onnelliseksi tuntisinkaan itseni. Halvimmalla palvelijattarellani, niin, kreivikuntani k�yhimmill� tyt�ill� on paremmat olot kuin minulla. He istuvat nyt l�mpim�ss� tuvassa, kehr��v�t �ljyliekkins� ��ress�, ja heid�n aikansa kuluu rattoisasti jutellessa�. Samassa h�n kumminkin syd�mest��n j�lleen k��ntyi Jumalan puoleen ja sanoi: �Kuinka hyv� onkaan sent��n tuntea Sinut, hyv� Jumala. Ilman Sinua ei minulla n�in� surullisina talvi�in� olisi ket��n, kenen kanssa voisin puhella. Sinutta olisin t�ss� luolassa jo aikoja sitten kuollut ik�v��n ja lohduttomuuteen. Sin� suot jokaisessa el�m�nvaiheessa runsasta lohdutusta�.

XII Genoveeva sairastuu er�maassa Kuten viimeksi kuluneen kes�n ja talven Genoveeva vietti rakkaan Mertsins� kera useampia kesi� ja talvia er�maassa ja asui nyt jo seitsem�tt� talvea siell�. Edelliset talvet eiv�t koskaan olleet olleet kovin kylmi�, mutta t�m� h�nen seitsem�s talvensa er�maassa oli h�nelle hirve�. Suunnattomat kinokset peittiv�t vuoria ja laaksoja, ja tammien ja py�kkien vahvimmatkin oksat murtuivat niiden painosta. Ankara pakkanen vallitsi. Miten hyv�sti Genoveeva yrittik��n suojata luolan suuta raivoavia, purevan kylmi� tuulia vastaan, ne kumminkin tunkivat sis�lle ja pyryttiv�t koko joukon lunta luolaan. Koko h�nen sammalvuoteensa kastui siit� l�pim�r�ksi ja j��tyi. Luolan suu ja sit� suojaavat kuusenoksat olivat alituisesti valkeanaan kuurasta ja sen sein�m�t j��ss� kuin ikkunaruudut. Uskollisen hirven luonnollinen l�mp� ei en�� riitt�nyt kylliksi lievent�m��n luolan kauheata kylmyytt�. Ulkona haukkuivat ketut vilusta, ja susien ulvonta kaikui hirvitt�v�n� er�maan halki. Genoveeva ei vilulta y�kausiin saanut silm��ns� suljetuksi, ja er��n� aamuna pakkasen kohottua korkeimmilleen h�nen kyyneleens� j��tyiv�t vieriess��n maahan. Mertsi, joka pienest� pit�en oli tottunut karkeaan ravintoon ja kovaan el�m�ntapaan, oli pakkasesta huolimatta hyv�ss� voinnissa. Mutta Genoveeva, tuo herttuallisen linnan hento prinsessa, jota oli kasvatettu huoneessa, ja jonka lattia oli ollut matoilla verhottu, ei kauemmin voinut kest�� tuossa kylm�ss� kallioholvissa, vaan h�nen terveytens� murtui. Usein h�n itkien sanoi: �Jospa minulla olisi edes kipin� tulta, mik� taivaan lahja se olisikaan minulle. Silloinhan saattaisin kuusenrisuista ja kuivista oksista, joita t��ll� on runsaasti, helposti sytytt�� nuotion ja l�mmitell� sen ��ress�. Nyt minun kai t�ytyy kuolla viluun puitten keskelle. Tapahtukoon kuitenkin Sinun tahtosi, Herra!� -- H�nen viehke�n herttaiset kasvonsa muuttuivat suuresti. Poskien hieno, vaalea puna h�visi, ja h�n k�vi kuolonkalpeaksi. H�nen suloiset silm�ns� kadottivat loistonsa ja painuivat silm�kuoppiin. H�n k�vi hyvin laihaksi ja n�ytti oikein kurjalta. �Oi, �iti kulta�, Mertsi kyynelsilmin sanoi, �mink� n�k�inen oletkaan. Tuskin en�� tunnen sinua. Mik� sinun oikein on?� �Rakkahin lapsi�, Genoveeva sanoi heikolla ��nell�, �olen kovin sairas, varmaankin kuolen�.

�Kuolet�, pienokainen virkkoi. �Mit� se merkinnee? Sit� en viel� el�iss�ni ole kuullut�. �Min� olen nukkuva enk� en�� koskaan her��v�. Silm�ni ei sitten en�� milloinkaan n�e aurinkoa, eik� korvani kuule en�� ��nt�si. Ruumiini lep�� silloin kylm�n� ja kankeana maassa. Vihdoin se aivan lahoo ja muuttuu maaksi�. Silloin poika heitt�ytyi itkien h�nen kaulaansa ja toisti toistamistaan sanoja: ��iti, �iti, �l� vain kuole! Pyyd�n sinua, �l� kuole!� Genoveeva sanoi: ��l� itke, rakkahin lapsi. Minusta ei riipu, miten kauan el�n. Jumala tahtoo minun nyt kuolevan�. �Jumalako?� poika per�ti ihmeiss��n huudahti, �mutta olethan aina sanonut minulle, ett� Jumala on niin hyv�. Kuinka H�n sitten voisi tahtoa sinun kuolemaasi? Katsos, min� en saattaisi lintustakaan surmata, viel� v�hemm�n sinut�. Genoveeva vastasi: �Olet oikeassa, rakas lapsi. Koska et sin�k��n saattaisi antaa minun kuolla, puhumattakaan siit�, ett� voisit minut surmata, niin Jumala viel� v�hemm�n saattaa sit� tehd�. H�n, joka el�� ikuisesti, suo meillekin i�isen el�m�n, mutta minun t�ytyy ensin selitt�� t�m� sinulle. Muistathan, rakas poikani, miten riisuin vanhan puvun ylt�ni ja panin sen pois, koska se ei en�� kelvannut k�ytett�v�ksi, ja miten Jumala lahjoitti minulle uuden puvun. Katso, kuin vaatteen riisun nyt riutuvan ruumiini ja panen pois. Se lahoo kuin tuo vanha puku, mutta min� itse p��sen taivaallisen Is�mme luokse. H�n suo verhokseni kauniimman, ihanamman, ruumiin. Siell� taivaassa on minun hyv� olla, siell� en en�� v�rise vilusta enk� sairasta. Siell� en en�� milloinkaan itke enk� huokaile ja k�rsimysten sijasta nautin pelkk�� iloa. Kuten kev�t on talvea kauniimpi, niin on taivas maata kauniimpi. Niin, kaunein, kirkkain kev�tp�iv� on taivaan kauneuden ja kirkkauden rinnalla vain kolkko, synkk� talviy�. Ken on hyv� ja hurskas, h�n kerran sinne p��see�. ��iti�, Mertsi sanoi, �min� tahdon mukaasi. En tahdo j��d� yksin t�nne er�maan el�inten keskelle, sill� ne eiv�t vastaa, kun puhelen niille. Min�kin tahdon kuolla ja riisua ylt�ni t�m�n ruumiin�. �Ei, rakas poikani�, Genoveeva sanoi. �Sinun pit�� j��d� edelleen maailmaan, mutta kerran sin�kin varmaan tulet luokseni taivaaseen, jos el�t hurskaasti. Sinunkin on kerran kuoltava. Mutta kuulehan, mit� edelleen sanon sinulle. Kun en en�� puhu, kun hengitykseni on lakannut, silm�ni sammunut, huuleni kalvenneet ja k�teni tuntuu kylm�lt� ja kankealta, niin j�� sin� t�nne viel� muutamaksi p�iv�ksi. Sitten, kun olet varma siit�, ett� olen kuollut, koska inhoittava m�t�haju t�ytt�� luolan, silloin l�hde t�st� er�maasta suoraan auringonnousua kohden. Sit� tiet� p��set p�iv�n tai parin p��st� mets�nreunaan ja n�et edess�si suuren, kauniin tasangon, jolla asuu tuhansittain ihmisi�. �Tuhansittain ihmisi�, Mertsi ihmetyksen valtaamana huudahti. �Min� olen aina luullut, ett� olisimme kahden maailmassa. Mikset t�h�n asti ole kertonut minulle mit��n noista ihmisist�. Jospa vain jaksaisit k�vell�, niin l�htisimme heti heid�n luokseen�. �Ah, lapseni�, Genoveeva huokasi, �n�m� ihmiset juuri ovat sys�nneet

meid�t luotaan t�h�n er�maahan mets�n el�inten pariin. He tahtoivat surmata sinut ja minut�. �Sitten en halua heid�n luokseen�, poika sanoi. �Min� arvelin, ett� he olisivat yht� hyvi� kuin sin�, �iti. T�ytyyk� sitten noidenkin ihmisten kuolla?� �T�ytyy kyll�, Genoveeva sanoi, �kaikkien ihmisten t�ytyy kuolla�. �Sitten he varmaankaan eiv�t sit� tied�, kuten min�k��n en sit� t�h�n asti tiennyt�, Mertsi sanoi. �Min�p� l�hdenkin heid�n luokseen sanomaan sen. Huudan heille: 'Ihmiset, teid�n t�ytyy kaikkien kuolla. Tehk�� parannus, muuten ette p��se taivaaseen'. Kunpa he vain uskoisivat minua�. �Lapseni�, Genoveeva virkkoi, �kyll� he kauan ovat tienneet, ett� heid�n t�ytyy kuolla, mutta he eiv�t sittenk��n tee parannusta. He el�v�t ylellisyydess�, maa tuottaa heille mit� kauneimpia hedelmi�, joita er�maassa ei n�ek��n, ja heill� on mit� parhainta sy�t�v�� ja juotavaa. Heid�n vaatteensa loistavat kaikissa kukkien v�reiss�, ja ylh�isten puvut ovat sit�paitsi usein koristetut kalliilla helyill�, jotka s�teilev�t t�htien lailla. He eiv�t asu sellaisissa pimeiss� luolissa kuin meid�n omamme on, vaan heid�n asuntonsa ovat niin upeita, etten voi niit� sinulle kuvatakaan. Talvella heill� on asunnoissaan kuin toinen aurinko, tuli, jota et viel� ensink��n tunne. Se levitt�� niin suloista l�mp�� kuin aurinko kev��ll� ja kes�ll� ja valaisee pimeimm�nkin y�n kirkkaaksi kuin p�iv�. Mutta useimmat ihmiset eiv�t edes kiit� Jumalaa n�ist� hyvist� teoista, tuskin v�litt�v�t H�nt� ajatellakaan. Usein he vihaavat, vaivaavat ja kiusaavat toisiaan miten vain pahimmin voivat. Melkein joka p�iv� joku heid�n joukostaan kuolee, mutta toiset eiv�t v�h��k��n v�lit� siit�, vaan el�v�t edelleen, kuin tulisivat he ikuisesti olemaan t��ll� maailmassa�. �Sitten en ensink��n halua heid�n luokseen�, Mertsi sanoi. �Siell�h�n ihmiset eiv�t ainoastaan ole ilkeit� kuin sudet, vaan my�skin tyhmempi� kuin hirvemme, joka ei ymm�rr� mit��n siit�, mit� puhumme. En kaipaa mit��n noitten ihmisten kalleuksista enk� hyvist� ruoista, vaan tahdon mieluummin asua el�inten keskuudessa. Ne sent��n, sutta ja kettua lukuunottamatta, el�v�t rauhassa kesken��n ja hankkivat sovussa ravintonsa ruohoista ja kasveista. Min� j��n hirvemme luo enk� l�hde ihmisten pariin.� �Kyll� sinun kuitenkin pit�� l�hte� heid�n luokseen, rakas lapsi�, Genoveeva sanoi. �Eiv�t he sinulle mit��n pahaa tee. Kuulehan viel�. Olen t�h�n asti kertonut sinulle vain taivaallisesta is�st�si, mutta nyt minun pit�� sanoa sinulle, ett� sinulla on maallinenkin is�, kuten sinulla on �itikin maailmassa�. �Maallinen is�k�, poika sanoi iloisena, �jonka voin n�hd� kuten sinut ja jonka k�teen voin tarttua kuten tartun sinun k�teesi. H�nk� ei olekaan n�kym�t�n kuten taivaallinen is�?� �Niin, rakas lapsi�, �iti sanoi, �saat n�hd� h�net ja puhutella h�nt�. �N�hd� h�net ja puhutella h�nt�!� poika huudahti ja h�nen silm�ns� s�teiliv�t ilosta. �Mutta�, h�n miettiv�n� jatkoi, �miksei h�n sitten tule luoksemme ja miksi h�n on j�tt�nyt meid�t n�in yksin er�maahan? Eih�n h�n vain ole noita pahoja ihmisi�?�

�Ei, rakas lapsi�, Genoveeva sanoi. �H�n on hyv� ihminen. H�n ei tied�, ett� olemme t��ll� er�maassa. H�n ei edes tied�, ett� olemme elossa viel�, vaan on siin� uskossa, ett� meid�t on surmattu. H�n luulee, ett� min� olen jumalattomin �iti, mit� maailmassa voi olla. Ihmiset ovat valehdelleet h�nelle sellaista�. �Mit� merkitsee, ett� he ovat valehdelleet h�nelle?� pienokainen keskeytti h�net. �Sit� en ymm�rr�. �Valehtelemista on, kun puhuu toista kuin mit� ajattelee. Ihmiset esimerkiksi sanovat oikein rakastavansa toisiaan, vaikka todellisuudessa tuskin siet�v�t toisiaan. Sellaista nimitet��n valehtelemiseksi�. �Saattaako niin tehd�?� pienokainen sanoi. �Se ei olisi koskaan juolahtanut mieleeni. Voi niit� ihmisi�, h�n huudahti ja pudisteli kiharaista p��t��n, �he ovat sent��n ihmeellisi� olentoja�. �No niin�, Genoveeva sanoi, �sinun is�llesi my�s siten valehdeltiin�. Sitten h�n kertoi pojalle kohtalostaan, sen verran kuin t�m� saattoi siit� ymm�rt��, ja puhui sitten edelleen: �Katso t�t� kultasormusta sormessani! Sen olen saanut is�lt�si�. �Is�lt�ni!� Mertsi iloisesti huudahti. �Annappa minun kerran oikein tarkastaa sormusta. Olen jo n�hnyt paljon taivaallisen Is�ni antamia kauniita kappaleita, auringon ja kuun, t�hdet ja kukat, mutta en ole n�hnyt viel� mit��n maalliselta is�lt�ni saatua�. Genoveeva otti sormuksen sormestaan ja antoi sen pojalle. �Voi, miten kaunis!�, Mertsi sanoi. �Onko is�ll�ni useampia t�llaisia kauniita esineit� ja lahjoittaako h�n minulle jonkun niist�?� �Sen h�n tekee, lapsi kulta�, Genoveeva sanoi pist�en sormuksen takaisin sormeensa. �Kun olen kuollut, niin ota t�m� sormus sormestani. En tahdo ennen panna sit� pois, vaan s�ilyt�n sen kuolemaani asti, kuten s�ilyt�n rakkauteni ja uskollisuuteni is��si kohtaan kuolemaani saakka. Todellakin rakkauteni h�neen oli puhdas kuin t�m�n sormuksen kulta, ja uskollisuuteni ikuinen kuin sormuksen py�re� keh�, joka ei miss��n kohden p��ty ja joka sen vuoksi on i�isyyden vertauskuva�. �Kun tulet ihmisten luo�, h�n edelleen lausui, �niin kysy Siegfried-kreivi�, sill� se on is�si nimi. Pyyd� ihmisi� viem��n sinut h�nen luokseen, mutta �l� sano kenellek��n kuka olet, mist� tulet tai miksi haluat p��st� kreivin luo. �l� my�s suinkaan n�yt� sormusta kenellek��n. Kun sitten seisot is�si, kreivin edess�, niin anna h�nelle sormus ja sano h�nelle: 'Is�, t�m�n sormuksen l�hett�� sinulle �itini, Genoveeva, merkiksi siit�, ett� olen poikasi. H�n kuoli muutamia p�ivi� sitten. H�n tervehtii sinua viel� kerran ja k�skee sanoa, ett� h�n oli viaton ja ett� h�n soi sinulle anteeksi. Taivaassa h�n toivoo n�kev�ns� sinut j�lleen, koska se ei ole voinut en�� tapahtua t�ss� maailmassa. El� hurskaasti, ole lohdullisella mielin, �l� itke h�nt� ja pid� huolta minusta!' �l� vain unohda sit�, ett� olen viaton ja uskollinen h�nelle, ett� viel� kuollessakin olin sit� vakuuttanut ja kuollut siin� vakaumuksessa. Sanothan sen aivan varmaan h�nelle! Sano h�nelle my�skin, ett� viel� kuolemanhetkell�kin rakastin h�nt� kuten rakastan sinua. Kerro h�nelle, kuinka t��ll� elin ja kuolin. Pyyd� h�nt� my�skin hakemaan kuollut ruumiini t�st� luolasta ja k�tkem��n se esi-isieni hautaholviin, sill� en ole ollut arvoton kuulumaan heid�n sukuunsa,

joskin ihmiset pit�v�t minua rikollisena ja kunniattomana. Sitten pit�� minun sanoa sinulle viel� er�s seikka, jota et tied�. Kuten sinulla on maailmassa is� ja �iti, niin minullakin on is� ja �iti, mutta enh�n tied�, ovatko he kest�neet sen surun, jonka tahtomattani heille aiheutin, vai eiv�tk�. Jos he viel� ovat elossa, niin pyyd� is��si heti viem��n sinut heid�n luokseen. He tulevat sangen iloisiksi n�hdess��n sinut, rakkaan lapsenlapsensa, niin ett� he unohtavat seitsem�n pitk�n vuoden surun�. Ja vuolaisiin kyyneliin puhjeten h�n lausui: �Varmaankin olet minua murehtinut, is� kulta. Ja �iti armas, paljon olet varmaankin t�hteni itkenyt. Teid�n kasvonne, rakkaimmat vanhempani, olisin suonut n�kev�ni, ennenkuin kuolen. Jospa tiet�isitte minun el�v�n ja olevan t��ll�, niin varmaankin kohta rient�isitte luokseni viel� kerran n�hd�ksenne minut, mutta te tietysti luulette ruumiini jo aikoja sitten maatuneen jossain kaukaisessa er�maan kolkassa. Tapaammehan kumminkin taivaassa toisemme. Kuinka autuaallinen onkaan taivaantoivo ja toivo siell� n�hd� toisensa. Ilman t�t� lohdutusta olisi maallinen murhe liian raskasta, me ihmiskurjat joutuisimme ep�toivoon. Sin� itket, lapsi kulta. Suo anteeksi, ett� saatoin syd�mesi surulliseksi. Katsos, jos nyt kadottaisitkin �itisi, niin antaahan Jumala sinulle minun sijaani hyv�n is�n. �ll�s siis itke, rakas lapsi. Is�si on sanomattomasti iloitseva n�hdess��n viel� elossa sinut, rakkaan lapsensa, jota h�n ei milloinkaan ole n�hnyt. H�n suutelee sinua, ottaa sinut syliins�, painaa sinut povelleen, kutsuu sinua pojakseen ja kyselee sinulta paljon minusta itkien ilosta ja surusta. H�n on rakastava sinua kuten min� ja osoittava sinulle enemm�n hyvyytt� kuin mit� min�, �itisi, voin sinulle osoittaa�. Genoveeva ei itkultaan voinut jatkaa, vaan laski p��ns� sammalvuoteelleen eik� pitk��n aikaan saanut heikkoudeltaan en�� sanaakaan sanotuksi.

XIII Genoveeva valmistautuu kuolemaan Talven ankara pakkanen lauhtui, ja k�vi taas leppoinen tuuli. Aurinko paistoi j�lleen keskip�ivisin kirkkaasti ja herttaisesti luolaan, ja sen sulos�teet olivat taas huomattavasti l�mp�iset. Kuura luolan suulta ja j�� sen seinilt� suli ja tipahteli suurina pisaroina. Genoveevan tauti paheni p�iv� p�iv�lt�. H�n n�ki varman kuoleman l�henev�n ja valmistautui l�htem��n. �Minun ei ole suotu�, h�n sanoi, �kuolinvuoteeni ��reen saada pappia, joka rohkaisisi minua ja ojentaisi minulle el�m�n leiv�n vahvistukseksi t�rke�lle iankaikkisuusmatkalle, mutta Sin�h�n, Herra, Sin� ikuinen Ylimm�inen pappi, olet itse luonani. Sin� olet l�hell� kaikkia, jotka ovat tuskassa ja ahdistuksessa ja turvautuvat Sinuun. Jokaista k�rsiv�� ihmissyd�nt�, joka kaipaa Sinua, tahdot Sin� tulla virvoittamaan. Sanothan itse: 'Katso, min� seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee ��neni ja avaa oven, h�nen luokseen tahdon menn� ja pit�� ehtoollista h�nen kanssaan ja h�n minun kanssani!'� Niin h�n puhui ja rukoili sitten kauan k�det ristiss� ja silm�t ummessa. Mertsi istui koko p�iv�n ja monta y�nkin hetke� h�nen vieress��n eik�

poika parka en�� voinut sy�d� eik� juoda. H�n t�ytti kaikki �itins� toivomukset, mitk� saattoi h�nen katseistaan lukea, ja hoiti h�nt� hellimm�ll� lapsenrakkaudella. H�n otti molemmat k�t�sens� sammalta t�yteen ja kuivasi luolan m�r�t sein�m�t niin pitk�lti kuin pienill� k�sivarsillaan ulottui, jottei vesi tippuisi sairaan �idin vuoteelle. H�n kokosi kallioilta ja puista kuivaa sammalta tehd�kseen kostean vuoteen sijaan paremman. Milloin h�n kantoi Genoveevalle kurpitsamaljallisen raikasta vett� l�hteest� sanoen: �Etk� halua juoda, rakkahin �iti? Sinunhan on niin kuuma ja huulesi ovat aivan kuivat�, milloin taas toi l�mmint� maitoa ja virkkoi: �Juohan nyt, �iti armas! T�m� on oikein maukasta ja tekee sinulle hyv��.� Sitten h�n heitt�ytyi itkien sairaan kaulaan ja nyyhkytti: ��iti, rakas �iti, jospa voisin sijastasi sairastaa tai kuolla�. Er��n� aamuna Genoveeva oli uinahtanut oikein suloisesti pariksi tunniksi ja her�si paljon iloisempana ja vahvempana. Nukkuessaan h�n oli pudottanut pienen puuristins�, jonka h�n oli ottanut sein�lt� ja jota h�n sairautensa aikana usein oli pit�nyt k�dess��n. Her�tty��n h�n etsi sit�, ja Mertsi heti, huomatessaan, mit� h�n halusi, antoi sen j�lleen h�nen k�teens�. �Mutta miksi sin�, rakas �iti�, h�n sitten virkkoi, �aina pid�t t�t� risua k�dess�si?� �Lapsi kulta�, Genoveeva sanoi, �luulin el�v�ni kauemmin, muuten olisin jo aikaisemmin puhunut sinulle t�st�. Nyt huomaan, ettei saa siirt�� mit��n hyv�� tuonnemmaksi. Olenhan jo kertonut sinulle, ett� taivaallisella Is�ll�mme on Poikakin, joka kaikessa on H�nen kaltaisensa. En kumminkaan viel� oikein ole voinut kertoa sinulle, mit� kaikkea t�m� H�nen Poikansa on tehnyt meille. Monta seikkaa et olisi ensink��n ymm�rt�nyt, koska t�h�n asti olet kasvanut er�maassa, koko maailmasta erill��n. Kun nyt kerran tied�t, ett� maailmassa on muitakin ihmisi�, tied�t my�s, millaisia he ovat, ja kun olet kuullut, osaksi jo minusta n�hnytkin, mit� kuoleminen merkitsee, niin tahdon koettaa selitt�� sinulle t�rkeimm�t kohdat Jumalan Pojan vaiheista. Silloin kyll� ymm�rr�t, mik� merkitys k�dess�ni olevalla risulla on. Kuuntele siis tarkasti, mit� sinulle kerron, ja paina �itisi sanat syd�meesi! Katsos, rakasta taivaallista Is��mme suretti se, ett� ihmiset olivat niin sanomattoman pahoja ja kurjia, eiv�tk� sen vuoksi p��sisi kerran taivaaseen. Siksi H�n l�hetti rakkaan Poikansa taivaasta heid�n luokseen. T�m�n tuli pit�� heist� huolta, jotta he vihdoinkin tekisiv�t parannuksen. H�nen pyh� nimens� on Jeesus Kristus. T�m� Jumalan rakastettu Poika oli yht� voimakas ja rakastava kuin Is� itse. Ollessaan lapsi viel�, paljon pienempi kuin sin�. H�nkin oli �itineen luolassa, joka oli elukkain olopaikka, kuten t�m� meid�n omamme. Kun H�n oli varttunut t�ydeksi mieheksi ja oli kai v�h�n pitempi minua, H�nkin eli jonkin aikaa er�maassa, joka oli viel� paljon kauheampi kuin t�m�. H�n rukoili siell� alituisesti, ettei se, mit� H�n oli sanova ihmisille ja tekev� heid�n parhaakseen, suinkaan menisi turhaan. Sitten H�n meni ihmisten luo ja kertoi heille, ett� taivaallinen Is� oli l�hett�nyt H�net heid�n luokseen, ett� t�m� taivaallinen Is� oli niin hyv� ja rakasti heit�, ja ett� kaikki ihmiset olivat t�m�n hyv�n Is�n lapsia. Sen vuoksi H�n kehoitti heit� my�s olemaan oikein hyvi� ja rakastamaan t�t� hyv�� Is�� ja toisiaan. Ken kuuntelisi H�nen, Jumalan Pojan, opetuksia ja tekisi parannuksen, h�n p��sisi my�s kerran taivaaseen ja saisi siell� nauttia monia riemuja. Ken taas ei kuuntelisi

eik� seuraisi H�nt�, h�n ei joutuisikaan taivaaseen, vaan er��seen peloittavaan paikkaan. Ihmiset eiv�t kumminkaan tahtoneet uskoa Jumalan l�hett�neen H�nt� heid�n luokseen ja Jumalan olevan H�nen Is�ns�. Silloin H�n silminn�ht�v�sti n�ytti heille olevansa yht� voimakas kuin H�nen Is�ns�. Kerran esimerkiksi minun ik�iseni �iti sairasti yht� huonona kuin min� ja poti yht� kovaa kuumetta. Ei yksik��n ihminen voinut auttaa h�nt�, mutta Jumalan Poika tarttui vain h�nen k�teens� kuten min� nyt tartun sinun k�teesi, ja samassa hetkess� h�n oli terve taas ja n�ytti yht� reippaalta ja kukoistavalta kuin ennen. Toisen kerran oli sinua v�h�n isompi poika kuollut. H�n oli �itins� ainoa poika, kuten sin� olet minun ainoa poikani. Kalpeana ja kankeana h�n makasi paareillaan, ja h�net aiottiin jo peitt�� multaan. Voi, kuinka �iti silloin itkik��n h�nt�, mutta Jumalan Poika sanoi hell�sti �idille: ��ll�s itke!� ja kuolleelle H�n sanoi: �Nouse!� ja t�m� her�si henkiin ja nousi. Jumalan Poika vei h�net h�mm�styneen �idin luo, ja t�m� iloitsi sanomattomasti. Ihmiset eiv�t sittenk��n uskoneet, ett� H�n oli Jumalan Poika ja ett� taivaallinen Is� oli l�hett�nyt H�net maailmaan. He eiv�t voineet siet�� sit�, ett� H�n aina sanoi heid�n olevan pahoja ja ett� heid�n tuli pyrki� hyviksi. Siksi he tekiv�t suuren puun, samanmuotoisen kuin t�m� k�dess�ni oleva. Sellaista sanotaan ristiksi. Sitten he l�iv�t orjantappurapiikkien kaltaisia nauloja, mutta paljon suurempia ja kovempia, H�nen k�tens� ja jalkojensa l�pi ja kiinnittiv�t H�net siten k�det lev�ll��n ristille. Veri virtasi haavoista, ja H�nen t�ytyi kuolla. He viel� nauroivat H�nelle ja pilkkasivat H�nt�, vaikkei H�n ollut tehnyt kenellek��n mit��n pahaa, vaan tarkoittanut kaikkien parasta ja auttanut kaikkia, jotka antoivat H�nen auttaa itse��n�. �Voi niit� pahoja, pahoja, inhoittavia ihmisi�!� Mertsi huudahti. �Mutta k�rsik� taivaallinen Is� sellaista, eik� H�n iskenyt heit� salamallaan? Min� olisin H�nen sijassaan ly�nyt kaikki kuoliaaksi�. �Lapsi kulta�, �iti sanoi, �Jumalan Poika rukoili Is�� heid�n puolestaan. 'Is�', h�n sanoi, 'anna heille anteeksi, sill� he eiv�t tied�, mit� tekev�t!' Niin, pelk�st� rakkaudesta H�n antoi noiden pahojen ihmisten, kuten meid�n kaikkien puolesta henkens�kin. H�n kuoli tehd�kseen kaikki ihmiset autuaiksi. Ellei H�n siten olisi rakastanut meit� kuolemaan saakka, ei yksik��n ihminen voisi saavuttaa iankaikkista el�m��, et sin� enk� min�k��n. Rakkaudesta meihin H�n ristill� kuolemaankin vaipui�. Poikanen istui liikkumatonna ja kuunteli henke��n pid�tt�en kirkkaitten kyynelten virratessa pitkin h�nen rusoposkiaan, sill� t�m� kaikki teki h�neen sit�kin syvemm�n vaikutuksen ja liikutti h�nt� sit�kin enemm�n, koska h�n kuuli sen ensi kerran. �Oi sit� ihmeen hyv�� Jumalan Poikaa!� h�n lausui pyyhkien kauriinnahkaisella mekollaan kyyneleens�. �Onko H�nkin nyt taivaassa?� �On, rakas lapsi�, �iti sanoi. �H�nen ruumiinsa kyll� virui kuolleena ja pantiin luolaan, joka muistutti t�t� meid�n luolaamme, ja suuri kivi vieritettiin sen suulle. Mutta ajattelepas, ennenkuin kolme p�iv�� oli kulunut, H�n taas astui el�v�n� luolasta. Oli muutamia harvoja ihmisi�, jotka eiv�t olleet yht� pahoja kuin muut. He olivat kuunnelleet H�nen

opetuksiaan ja tehneet parannuksen. He olivat suuresti rakastaneet H�nt� ja itkeneet paljon H�nen kuolemaansa. Heid�n luokseen H�n nyt meni. He ihastuivat suuresti n�hdess��n H�net j�lleen, mutta H�n sanoi heille menev�ns� takaisin Is�ns� luo taivaaseen. Kaikki surivat sit�, mutta H�n sanoi: '�lk�� itkek�, �lk��k� huolehtiko. Katsokaa, tuolla ylh��ll�, miss� Is�ni asuu, on teille kyllin sijaa. Min� menen nyt sinne valmistamaan teille sijaa. Tehk�� vain, mit� olen teille sanonut, silloin p��settekin kaikki kerran sinne, miss� min� olen. Min� saan n�hd� teid�t j�lleen, ja ilonne on oleva t�ydellinen, eik� kukaan ole sit� teilt� riist�v�. Vaikka ette minua n�e, olen n�kym�tt�m�n� aina oleva luonanne maailman loppuun asti'. H�n siunasi heit� viel� ja kohosi heid�n n�htens� yh� ylemm�ksi ja ylemm�ksi taivasta kohti, kunnes kultapilvi vihdoin varjosi H�net heid�n n�kyvist��n�. �Se lienee ollut kaunista�, poika sanoi, �mutta viel�k� H�n nytkin seuraa el�m��mme? Tiet��k� H�n, ett� asumme t�ss� er�maassa, ja n�emmek� H�net kerran taivaassa?� �N�emme kyll�, �iti vastasi. �H�n n�kee meid�t kaikkialla ja on luonamme, miss� tahansa lienemmekin. H�n rakastaa meit� ja luo hyvi� ajatuksia mieleemme ja auttaa meit� tulemaan hyviksi ja p��sem��n vihdoin taivaaseen. Katsos, lapsi kulta, olethan sin� hyv� poika ja olet jo paljon ilahduttanut minua, mutta oikein t�ysin hyv� et l�hesk��n viel� ole. Sen saatat kyll� joka hetki huomata itsest�si, jos vain tahdot kiinnitt�� siihen huomiota. Et varmaankaan olisi rukoillut ihmisten puolesta Jumalan Pojan lailla, jos he olisivat sinut surmanneet. Sanoithan vast'ik��n, ett� olisit ly�nyt kaikki kuoliaaksi, jos vain sinulla olisi ollut valta tehd� se. Siit�kin jo n�et, ettet viel� ensink��n ole niin hyv� etk� rakastava kuin Jumalan Poika, ja meid�n on kumminkin tultava niin hyviksi ja rakastaviksi, jos mielimme kelvata H�nelle ja H�nen taivaalliselle Is�lleen ja kerran p��st� taivaaseen. Jumalan Poika tahtookin auttaa meit� tulemaan yht� hyviksi ja rakastaviksi. Sen t�hden H�n tuli maailmaan ja kuoli puolestamme ristill�. Ymm�rr�th�n nyt, rakas Mertsi, miksi aina pitelen t�t� pient� risti� k�dess�ni. Se muistuttaa meille H�nen rakkauttaan, joka k�rsi ja kuoli puolestamme ristill�. Se muistuttaa meille, ett� meid�nkin on l�pi k�rsimysten ja kuoleman, joita sen vuoksi sanotaankin ristiksi, kuljettava taivaaseen. Siksi t�m� yksinkertainen merkki on niin rakas ja kallis minulle�. �Rakkahin lapsi�, h�n jatkoi katsellen poikaa itkusilmin. �Minulla ei ole mit��n muuta sinulle muistoksi antaa kuin t�m� ristipahanen, mutta kun olen kuollut, niin ota se kylmist�, kangistuneista k�sist�ni ja s�ilyt� sit� hyvin. �ll�s tulevaisuudessakaan tultuasi kerran aikuiseksi ja rikkaaksi h�pe� asettaa t�t� �itisi antamaa yksinkertaista muistoa upean asuntosi parhaimmalle paikalle. Ajattele aina sit� katsellessasi H�nt�, joka kerran rakkaudesta kuoli puolestasi ristill�, ja muistele �iti�sikin, joka nyt kuolee t�m� risti k�dess��n. Muistuttakoon se sinua alati olemaan hurskas ja hyv�, el�m��n puhtaasti ja viattomasti, rakastamaan ihmisi�, tekem��n heille hyv�� ja antamaan vaikka henkesikin heid�n puolestaan, jos niikseen tulee ja vaikkapa tiet�isit, etteiv�t he edes kiit� sinua siit�. Silloin, jos t�m�n ristin edess� p��t�t n�in menetell� ja my�skin toteutat p��t�ksesi, silloin on �itisi niukka perint� oleva arvokkaampi sit� suurta, runsasta perint��, jonka is�lt�si saat�.

Pitk�st� puhumisesta Genoveeva oli niin uupunut, ett� h�nen taas t�ytyi kauan lev�t� ja vaieta. Jonkin ajan kuluttua h�n j�lleen alkoi: �Kunhan vain p��sisit onnellisesti is�si luo, sill� sinne viev� tie kammottavan er�maan halki, taajan, l�pip��sem�tt�m�n mets�n kautta, jyrkkien kallioitten ja syvien kuilujen yli on tosiaankin ty�l�s ja kolkko, kovin pitk� ja mit� vaarallisin sinun, heikon lapsen kulkea. Jumala on kuitenkin auttava sinua, niin ett� onnellisesti saavut maallisen is�si luo, jonka H�n antoi sinulle. Samoin H�nen t�ytyy auttaa meit� kaikkia maailman paljoa vaarallisemman er�maan l�pi, jotta kerran onnellisesti p��sisimme H�nen, meid�n kaikkien ainoan oikean Is�mme luo, ja n�kisimme H�nen kasvonsa. �ll�s my�sk��n unohda ottaa paria kurpitsapullollista maitoa mukaasi, jottet n��ntyisi matkalla. Ota my�s tuolta puunoksa puolustautuaksesi petoja vastaan. Lapsiraukka, heikko sin� olet, mutta Jumala, jonka turvissa min�, heikko nainen, voitin julman suden, on oleva sinunkin suojasi petoja vastaan. Ken H�neen turvaa, h�n k�y rohkeasti k��rmeitten ja matojen yli ja musertaa askeleillaan jalopeuran ja lohik��rmeen�. Illan h�m�rtyess� Genoveevan valtasi yh� suurempi voimattomuus. H�n hengitti niin raskaasti, ett� hikihelmet kihosivat otsalle. Silloin h�n kokosi kaikki voimansa, nousi sammalvuoteelleen istumaan, katsahti vakavan surumielisesti vieress��n istuvaan poikaan ja lausui omituisen liikutetulla, juhlallisella ��nell�, jota poika s�ps�hti: �Polvistu, Mertsi, jotta viel� siunaan sinut kuten �itinikin siunasi minut, ennenkuin erosin h�nest�. Luulen loppuni l�hestyv�n�. Poika raukka vaipui nyyhkytt�en polvilleen, painoi pienet kaihoisat kasvonsa maata kohti ja kohotti hartaana vapisevat k�t�sens�. Genoveeva laski k�tens� h�nen kiharaiselle p��lleen ja lausui syv�sti liikutettuna ja hartaana: �Jumala siunatkoon sinua, poikani, Jeesus Kristus olkoon kanssasi, johtakoon ja hallitkoon H�nen Henkens� sinua, jotta sinusta tulisi hyv� ihminen, etk� tekisi milloinkaan mit��n pahaa, niin ett� kerran n�en sinut j�lleen taivaassa�. H�n teki nyt viel� ristinmerkin pojan otsalle, suulle ja rinnalle, suuteli h�nt� ja sanoi viel� kerran: �Mertsi, kun nyt tulet ihmisten luo ja n�et heid�n huonon esimerkkins�, niin �l� silti muutu pahaksi! Ja jos kerran saat el�� rikkaudessa ja loistossa, niin �l� unohda �iti raukkaasi. Jos joskus unohtaisit rakkauteni sinuun, n�m� �idinkyyneleeni ja viimeiset sanani, kuolevan �itisi sanat, unohtaisit ja muuttuisit pahaksi, niin olisit toisessa el�m�ss� i�isesti erotettu minusta. Pysy hyv�n�, Mertsi rakas!� H�n ei voinut puhua pitemm�lti, vaan vaipui tautivuoteelleen ja sulki silm�ns�, eik� Mertsi tiennyt, oliko h�n uinahtanut vai todella kuollut. H�n polvistui itkien ja nyyhkytt�en sairaan viereen ja rukoili rukoilemistaan: ��l� anna h�nen kuolla. Jumala! Jeesus Kristus, her�t� h�net eloon!�

XIV Siegfried-kreivi suree puolisoaan Genoveevaa Siegfried-kreivi sairasti teltassaan saamaansa haavaa, kun h�n Golon syyt�sten perustuksella ensi vihan vimmassa kirjoitti nimens� Genoveevan onnettoman kuolemantuomion alle. H�nen vanha sotakumppaninsa ja

tallimestarinsa Wolf oli parhaillaan monen penikulman p��ss� leirist� ratsujoukkoineen miehitt�m�ss� muuatta vuorensolaa. Kun Wolf sai vapautta toimestaan, palasi leiriin ja astui siell� kreivin telttaan tiedustellakseen herransa vointia, kertoi kreivi h�nelle kohta kaiken, mit� sill� aikaa oli tapahtunut. Tuo vanha, vilpit�n palvelija kalpeni s�ik�hdyksest�: �Voi, rakas herra�, h�n sanoi, �mit� olettekaan tehnyt. Puolisonne on varmaan viaton. Sen pantiksi panen vanhan, harmaan p��ni. Uskokaa minua, niin hurskas sielu, niin hyvin kasvatettu tyt�r ei �kki� muutu pahaksi, mutta Golo on halpamainen konna. �lk�� loukkaantuko n�ist� vanhan palvelijanne sanoista. Tied�n kyll� h�nen ainaisella liehakoimisellaan anastaneen syd�menne, mutta uskokaa minua: Ken teit� aina kiitt�� ja teille aina my�nt��, h�n on vihamiehenne. H�n halveksii teit� pohjaltaan ja katsoo vain omaa parastaan. Ken taas sanoo teille totuuden silloinkin, kun ette sit� mielell�nne tahdo kuulla, h�n on yst�v�nne. Seuratkaa siis neuvoani, rakas herra, ja peruuttakaa paikalla harkitsematon tuomionne. Kuinka pitk�lle hyv� herrani onkaan mennyt? Te pit�isitte mit� suurimpana rikoksena tuomita halvimman alamaisistanne, ennenkuin olette kuulustellut h�nt�, ja nyt olette kokonaan kuulustelematta tuominnut hyv�n, hurskaan puolisonnekin! Oppikaa vihdoinkin hillitsem��n turmiollista �kkipikaisuuttanne! Ainahan teid�n on t�ytynyt sit� katua, mutta t�ll� kertaa pelk��n sen aiheuttaneen suuren onnettomuuden�. Kreivi my�nsi toimineensa liian �kkipikaisesti, mutta ep�r�i yh� viel�, kuka oli syyllinen, h�nen puolisonsa Genoveevako vai suosikkinsa Golo. Golon kirje n�et oli siksi ovelasti keksitty valhekudos ja l�hetti, jonka Golo oli valinnut sen tuojaksi, oli niin taitava pett�j� ja osasi todistaa kaiken sellaisella n�enn�isell� rehellisyydell�, ett� mustasukkainen kreivi joutui aivan harhaluulon valtaan. H�n l�hetti nyt kumminkin Wolfin kehoituksesta toisen sananviej�n Golon luo k�skien vartioida puolisoaan Genoveevaa huoneessaan h�nen paluuseensa asti, mutta varoittaen tekem�st� h�nelle mit��n pahaa ja antamasta h�nelt� mit��n puuttua. H�n luovutti sananviej�lle parhaan hevosensa ja k�ski mit� painokkaimmin h�nen kiiruhtaa ja ratsastaa niin nopeasti kuin hevonen suinkin jaksoi. My�s lupasi kreivi h�nelle suuren rahasumman, jos h�n viel� saapuisi ajoissa Siegfriedsburgin linnaan ja toisi sielt� tyydytt�v�n vastauksen. L�hetin ollessa matkalla kreivi k�vi p�iv� p�iv�lt� synkk�mielisemm�ksi. Toisin ajoin n�ytti h�nest� p�iv�nselv�lt�, ett� Genoveeva oli viaton, toisin ajoin h�nest� taas tuntui mahdottomalta, ett� Golo, jolle h�n oli tehnyt niin paljon hyv��, saattaisi niin pahasti pett�� h�nt�. Siten h�nen syd�mens� oli alituisesti ep�varmuuden ja kalvavien ep�ilysten kiusaama. Kymmenet kerrat h�n l�hetti uskollisen Wolfinsa leirin edustalle katsomaan, eik� sananviej� jo saapuisi, eik� h�nen silmiins� tullut en�� y�kausiin unta. Vihdoin l�hetti saapui ja toi tiedon, ett� Genoveeva lapsineen oli surmattu mets�ss� kreivin m��r�yksen mukaan. Kunnon kreivist� t�m� tuntui yht� kauhealta kuin jos h�nen oma kuolemantuomionsa olisi lausuttu ja h�n vaipui ��nett�m�n surun valtaan. Vanha kelpo Wolf kiiruhti salaamaan silmiin kihoavat kyyneleens� kreivilt�, v��nteli k�si��n ja valitti ��neen. Koko kreivin ratsuv�ki kokoontui Wolfin ymp�rille, kirosi Goloa ja vannoi silpovansa h�net kohta kotiin tultuaan. Kreivi sairasti vuosikauden haavaansa, sill� levottomuus ja kalvava syd�men tuska hidastuttivat h�nen paranemistaan. Kohta kun h�n oli siin� m��rin toipunut, ett� taas saattoi istua hevosen sel�ss�, pyysi h�n eroa virastaan. Koska maurilaiset jo oli kukistettu eik� heid�n puoleltaan en�� ollut paljoa pel�tt�viss�, antoi kuningas h�nelle virkaeron. Silloin kreivi heti l�hti uskollisen Wolfinsa ja

urhoollisten sotilaittensa kera ratsastamaan rakasta kotiseutua kohti. Kun h�n my�h��n er��n� iltana saapui kreivikuntansa ensimm�iseen, pieneen kyl��n, tulivat sen kelpo asukkaat, miehet, naiset ja lapset kohta taloistaan ja m�keist��n, puhkesivat yhteiseen valitukseen ja tervehtiv�t h�nt� huudoilla: �Voi, hyv�, armelias herra! Voi sit� kauheaa onnettomuutta! Voi hyv�� kreivit�rt�! Voi jumalatonta Goloa!� Kreivi astui hevosen sel�st�, tervehti kaikkia yst�v�llisesti, ojensi heille k�tens� ja kyseli kaikkea, mit� kotona oli tapahtunut h�nen sodassa ollessaan. Silloin h�n kuuli Genoveevasta pelkk�� hyv�� ja Golosta pelkk�� pahaa. Apeilla mielin ja kauhu syd�mess� h�n ratsasti eteenp�in saapuakseen viel� samana iltana Siegfriedsburgiin. Jo kaukaa h�n n�ki kaikki linnan ikkunat valaistuina. Tullessaan l�hemm�ksi ja ratsastaessaan linnanvuorta yl�sp�in h�n kuuli kumajavaa soittoa. Golo piti parhaillaan kannattajilleen ilokestej�, sill� h�n eli varmassa toivossa siit�, ett� kreivi kuolisi haavoihinsa. H�n piti jo itse��n koko kreivikunnan valtijaana ja koetti alituisella huvittelulla ja meluavilla hauskutuksilla saada pahaa omaatuntoansa vaikenemaan. H�nen siin� p�yd�n yl�p��ss� istuessaan monet ruokaa kantavista palvelijoista sanoivat salaa toisilleen: �Kuule, jos vain kelpo kreivimme kuolee, niin Golo varmaan n�in� rauhattomina aikoina anastaa vallan itselleen ja rupeaa herraksemme, mutta en min� sent��n tahtoisi olla h�nen sijassaan�. -�Olet oikeassa�, toinen lis�si. �H�nell� ei ole mit��n oikeata iloa, eik� mik��n h�nt� miellyt�. H�nh�n istuu tuossa ihan kuin syntisparka viimeisell� ateriallaan ennen hirtt�mist�. En tahtoisi olla h�nen nahoissaan enk� jakaa h�nen kanssaan palkkaa, mink� h�n saa toisessa el�m�ss�. Kun kreivi sotilaineen oli ehtinyt linnanportille, k�ski h�n torventoitottajia antamaan merkin, ett� h�n oli saapunut. Tornin huipulta vartija vastasi torvellaan. Golo ja kaikki h�nen vieraansa hyp�htiv�t nojatuoleiltaan. Huuto: �Kreivi! Kreivi!� kaikui l�pi koko linnan. Golo, joka ennemmin olisi odottanut kuolemaa kuin kreivi�, kiiruhti palava soihtu k�dess��n pihalle ja piteli varsin n�yr�sti kreivin hevosta, kun t�m� ei viel� ollut laskeutunut sen sel�st�. Kreivi katseli h�nt� kauan ja vakavasti sanaakaan lausumatta, ja Golo seisoi kalpeana ja vapisevana kuin rikollinen tuomarinsa edess�. H�nen paha omatuntonsa n�kyi selv�sti h�nen aroista silmist��n, ja koko onneton tapaus n�ytti ik��nkuin suurin kirjaimin kirjoitetun h�nen kasvoilleen. Horjuvin, ep�r�ivin askelin h�n kulki herransa edell� n�ytt�en h�nelle valoa pimeiss� kiertoportaissa, ja h�nen k�tens� vapisi niin rajusti, ett� h�n t�in tuskin saattoi pidell� soihtua. Kreivi ei koko linnassa n�hnyt muuta kuin tuhlausta ja elostelua, ep�j�rjestyst� ja h�mminki�. Kaikkialla h�nt� kohtasivat niitten vieraat, pel�styneet kasvot, jotka Golo oli ottanut palvelukseensa, ja ne harvat kreivin vanhoista palvelijoista, jotka viel� olivat j�ljell�, tervehtiv�t h�nt� itkusilmin. Suureen ritarisaliin astuttuaan kreivi laski kyp�rins� ja miekkansa p�yd�lle, vaati Gololta linnanavaimet, antoi uskollisen Wolfinsa teht�v�ksi tarkoin vartioida linnanportteja, jottei kukaan p��sisi pakenemaan, k�ski palvelijoitten hyvin kestit� h�nen v�syneit� sotilaitaan ja viittasi sitten vaieten kaikkia poistumaan. Ensi ty�kseen kreivi sitten l�hti puolisonsa huoneeseen. Golo oli heti vangittuaan Genoveevan lukinnut sen eik� ollut sen koommin siell� k�ynyt, koska h�nen paha omatuntonsa ei sit� siet�nyt. Kaikki oli viel� aivan sellaisenaan kuin sin� aamuna, jona Genoveeva sielt� poistui.

Siin� olivat viel� puitteet koruompeluksineen, jossa puolitekoisen laakeriseppeleen ymp�r�imin� olivat sanat: �Palaavalle Siegfried-sankarille uskolliselta puolisoltaan Genoveevalta�. Siin� lep�si viel� h�nen luuttunsa kirjalla, viattomine, hurskaine lauluineen, joista Genoveeva itse oli sepitt�nyt monet puolisoaan kaivatessaan. Kreivi l�ysi useita itselleen osoitettuja kirjeit�, jotka uhkuivat mit� jalointa mielt�, rakkautta ja uskollisuutta h�nt� kohtaan, mutta joista h�n ei ollut saanut ainoatakaan. Genoveeva kirjoitti niiss�, miten h�n joka p�iv� rukoili Jumalaa saattamaan h�nen puolisonsa vahingoittumatonna takaisin verisist� taisteluista, miten h�n jo ennakolta iloitsi toivossa saada tulla h�nt� vastaan poika tai tyt�r k�sivarrellaan, miten huolissaan h�n oli puolisostaan usein itkien ja valvoen �it�. Golo n�et oli sek� j�tt�nyt l�hett�m�tt� kaikki h�nen kirjeens� kreiville ett� my�s pid�tt�nyt kaikki t�m�n kirjeet Genoveevalle. H�mm�stynyt kreivi istui viel� puoleny�n aikaan k�si��n v��nnellen ja sanattoman surun vallassa nojatuolissa eik� edes huomannut, ett� kynttil� oli jo melkein loppuun palanut ja sammumaisillaan. Silloin uskollinen Bertta-tytt� astui huoneeseen ja toi kreiville kirjeen, jonka Genoveeva oli kirjoittanut vankilassaan. H�n n�ytti my�s tuttua helminauhaa ja kertoi viljavin kyynelin, miten paljon hyv�� Genoveeva oli tehnyt h�nelle h�nen sairautensa aikana ja mit� kaikkea h�n viel� oli puhunut sin� y�n�, jona h�net vietiin teloitettavaksi. Silloin suli kreivin sanaton suru kyyneliksi, sill� Bertan kertomus ja varsinkin Genoveevan kirje olivat parhain todistus t�m�n uskollisuudesta. H�n itki niin rajusti, ett� h�nen kasvonsa v��ntyiv�t ja Genoveevan kirje kostui kyynelist�. H�nen rinnastaan tunki monta niin raskasta huokausta kuin olisivat ne olleet h�nen viimeisens�: �Voi, Genoveeva, ett� saatoinkin sinut surmauttaa! Sinut ja poikani! Voi minua ihmisist� onnettominta!� Turhaan h�nen uskollinen yst�v�ns� ja palvelijansa Wolf, joka valitukset kuultuaan riensi h�nen luokseen, yritti h�nt� lohduttaa. Kauan haikeasti itketty��n kreivi hyp�hti pystyyn, kysyi miekkaansa ja aikoi surmata Golon. Wolf pid�tti h�net ja esitti h�nelle, ettei h�nen pit�isi Goloakaan tuomita kuulustelematta. Silloin kreivi k�ski vangita Golon viel� samana y�n�, panna h�net lujiin kahleisiin ja heitt�� h�net samaan vankikomeroon, jossa Genoveeva oli niin kauan virunut. Nekin, jotka olivat pit�neet Golon puolta, vangitutti h�n toistaiseksi. Sotilaat panivat m��r�yksen mielihyv�ll� toimeen. Seuraavana aamuna kreivi k�ski tuoda Golon eteens� ja luki Genoveevan kirjeen viel� kertaalleen odotellessaan vankia. H�nt� hellyttiv�t sanat: �Anna h�nelle anteeksi, kuten min�kin annan, �lk��n veripisaraakaan vuodatettako minun t�hteni�. Kun Golo tuotiin huoneeseen, kreivi katsahti h�neen surumielisesti itkettyneill� silmill��n ja sanoi lempe�ll� ��nell�: �Mit� olen sinulle tehnyt, Golo, ett� tuotit minulle t�m�n murheen? Mit� olivat puolisoni ja poikani sinulle tehneet, ett� surmasit heid�t? Sin� tulit k�yh�n� poikapahasena t�h�n linnaan ja olet saanut nauttia pelkk�� hyvyytt� t��ll�, miksi palkitset sen kaiken n�in?� Golo oli luullut, ett� kreivi riehuisi ja raivoisi, ja siksi hellytti t�m� odottamaton lempeys h�nen syd�mens�. H�n alkoi ��neen itke� ja huudahti: �Voi, onneton intohimo sokaisi minut. Puolisonne oli viaton kuin taivaan enkeli, min� olin konna, joka tahdoin vietell� h�net syntiin. Kun h�n ei ottanut kuullakseen minua, valtasi minut raivo, koetin kostaa h�nelle ja samalla turvata oman henkeni. Pelk�sin n�et, ett� surmaisitte minut, jos h�n ilmaisisi teille totuuden. Sent�hden kiiruhdin syytt�m��n h�nt� viattomasti�. Kreiville oli jonkinlaiseksi

lohdutukseksi, ett� Golonkin t�ytyi tunnustaa Genoveevan viattomuus, ja h�n viittasi k�dell��n viem��n h�net takaisin vankilaan, k�tki sitten kasvonsa k�siins�, itki kyyneleens� kuiville ja kirosi �kkipikaisuutensa alimmaiseen manalaan. Kreivi oli t�st� l�htien alituisesti niin synkk�mielinen, ett� pel�ttiin h�nen henke��n. H�nen tuskansa l�heni joskus mielenh�iri�t�. L�hiseudun ritarit, jotka sill� v�lin my�s olivat palanneet sotaretkelt� ja jotka olivat h�nen hyvi� yst�vi��n, k�viv�t hyvin usein h�nt� tervehtim�ss� ja ilahduttamassa, mutta kreivi pysyi lohdutonna. H�n oleskeli Genoveevan huoneessa eik� mennyt minnek��n muualle kuin linnankappeliin. H�nen lempisuunnitelmiaan oli haetuttaa Genoveevan hauta saadakseen siell� itke� ja sitten haudata h�nen ruumiinsa kunniakkaasti, mutta kukaan ei l�yt�nyt hautaa, sill� ne kaksi miest�, jotka olivat vieneet Genoveevan surmattavaksi, olivat pian sen j�lkeen kadonneet, eik� kukaan tiennyt heid�n olinpaikkaansa. Silloin kreivi pani Siegfriedsburgin kirkossa toimeen upean juhlan Genoveevan kuoleman muistoksi. H�n itse ja kaikki palvelijat, kaikki ritarit ja linnanrouvat l�helt� ja kaukaa olivat silloin tummimpaan surupukuun puettuina. My�s oli silloin l�sn� sellainen kansanpaljous, ett� tuskin kymmenes osa mahtui kirkkoon. Kreivi jaetutti runsaasti almuja k�yhille ja pystytti kirkkoon muistopatsaan kultakirjoituksineen viel� j�lkimaailmalle julistamaan Genoveevan surullista kohtaloa.

XV Siegfried-kreivi l�yt�� puolisonsa Genoveevan Kului vuosia, ennenkuin kreivi suostui l�htem��n minnek��n linnastaan, ja silloinkin t�ytyi h�nen uskollisen Wolfinsa melkein pakottaa h�net siihen. H�nen yst�viens� ritarien t�ytyi ponnistaa kaikki voimansa edes hiukan ilahduttaakseen h�nt�. Toinen piti suuret kemut, joissa oivallinen harpunsoittaja s�esti lohduttavia laulujaan, toinen pani toimeen kaikenlaisia ritariharjoituksia, nuolella ampumista ja painia, kolmas kutsui h�net mets�stysretkelle. T�m� viimeksi mainittu huvilaji, josta h�n nuoruudestaan asti oli paljon pit�nyt, n�ytti olevan omiaan parhaiten haihduttamaan h�nen synkk�mielisyytt��n. Kun ritarit sen huomasivat, mets�steliv�t he hyvin usein, milloin hirvi� ja villisikoja, milloin susia ja karhuja, joita siihen aikaan oli viljalti Saksassa, ja kreivi vietiin aina mukaan retkille. Wolfin kehoituksesta kreivikin kerran pani toimeen suuren mets�stysretken ja kutsui sille kaikki l�hiseudun ritarit. T�m� tapahtui lopputalvesta. Mets�stysp�iv�ksi m��r�ttiin ensimm�inen kirkas p�iv�, jolloin olisi hiljan satanut lunta, ja p��tettiin kokoontua suunnattoman tammen juurelle mets�nrinteelle. Sovittu p�iv� koitti, ja aamun sarastaessa kreivi l�hti lukuisan palvelijajoukon seuraamana retkelle. Kaikki kulkivat ratsain monien kuormahevosten, muulien ja mets�styskoirien seuraamina. Kaikki kutsutut ritarit saapuivat t�sm�llisesti suurelle tammelle. Mets�stystorvet toitahtelivat iloisesti ja rohkeasti mets�ss�. Mets�stys alkoi, ja ritarit ja palvelijat olivat hyvin innostuneita siihen. Paljon hirvi� ja villisikoja surmattiin. Kreivi tavoitti heittokeih��ll��n er�st� otusta, muttei osunut. Silloin h�n alkoi ratsain ajaa sit� takaa. El�in pakeni jyrkkien kallioitten,

orjantappurain ja pensasten yli piiloutuen lopuksi Genoveevan luolaan, sill� se oli sama naarashirvi, jonka maitoa Genoveeva ja h�nen poikansa jo niin kauan olivat k�ytt�neet ravinnokseen. Koska kreivi ei voinut ratsastaa pitemm�lti, nousi h�n hevosensa sel�st�, sitoi sen kuusenrunkoon, seurasi el�imen j�lki� nuoskeassa lumessa ja tuli luolalle. H�n katsahti sen sis��n ja havaitsi h�mm�styksekseen pime�n luolan per�ll� riutuneen ihmishaahmon kuolonkalpeine kasvoineen. Se oli Genoveeva, joka tosin oli parantunut ankarasta taudistaan, mutta joka yh� viel� oli niin raukea ja voimaton, ettei h�n er�maassa en�� koskaan olisi t�ydelleen toipunut. Melkein joka aamu h�n luuli, ettei en�� n�kisi iltaa. �Jos olet ihminen�, kreivi huusi luolaan, �niin tule p�iv�nvaloon!� Genoveeva tuli ulos lampaantaljaan verhottuna, olkap��t pitkien, kullankellervien hiusten peitossa, k�sivarret ja jalat paljaina, vilusta v�risev�n� ja kalpeana kuin kuolema. �Kuka olet ja miten olet t�nne tullut�, kreivi huudahti per�ytyen h�mm�styneen� askeleen, sill� h�n ei en�� tuntenut Genoveevaa. T�m� taas oli heti ensi silm�yksell� tuntenut puolisonsa. �Siegfried�, h�n heikolla ��nell� lausui, �olen puolisosi Genoveeva, jonka tuomitsit kuolemaan. Jumala kuitenkin tiet��, ett� olen viaton�. Silloin kreivi tunsi itsens� kuin salaman iskem�ksi. H�n ei en�� tiennyt, n�kik� h�n unta, vai oliko valveillaan. Koska h�n synkk�mielisyydess��n usein oli kuin suunniltaan ja nyt huomasi olevansa yp�yksin kaukaisessa, kammottavassa laaksossa, et��ll� seuralaisistaan, luuli h�n n�kev�ns� Genoveevan haamun. �Voi, sin� puolisoni manalle mennyt henki�, h�n huusi syd�nt� s�rkev�ll� ��nell�, �palaatko nyt syytt�m��n minua verisest� rikoksestani? T�ll� kohdallako murha tapahtui, ja tuonne luolaanko he hautasivat kuolleen ruumiisi? Niin kai on k�ynyt, ja ruumiisi k��ntyy haudassaan minun astuessa paikalle, jonka olen punannut verell�si, ja henkesi k�rsii siit�, ett� murhaajasi l�hestyy rauhaista leposijaasi. K��nny pois, autuas henki, k��nny pois, omatuntoni jo kalvaa minua kylliksi. Palaa rauhan asuntoihin ja rukoile puolestani, miesraukan puolesta, jolla ei en�� ole rauhaa maailmassa. �l� n�ytt�ydy minulle niin surkeassa muodossa, n�ytt�ydy enkelin� ja sano antaneesi minulle anteeksi!� �Siegfried�, Genoveeva itkien lausui, �rakkahin puolisoni! En ole mik��n henki, olen todella Genoveevasi, puolisosi, ja el�n viel�. Ne kunnon miehet, joiden piti teloittaa minut, s��stiv�t henkeni�. Kreivi oli yh� viel� kauhun ja h�mm�styksen lamauttamana. H�nen silmiss��n musteni, ja h�n tuskin kuuli Genoveevan sanat, katsellen h�nt� yh� tuijottavin silmin ja luullen n�kev�ns� hengen. Genoveeva tarttui hell�sti h�nen k�teens�, mutta h�n veti k�tens� pois ja huudahti vapisevalla ��nell�: �P��st� minut, p��st� minut, k�tesih�n on j��kylm�. Tai ved� vain minutkin hyisell� k�dell�si luoksesi hautaan, sill� el�m� on minulle raskas kuorma ja kuolema parasta, mit� voin toivoa�. Genoveeva sanoi viel� kerran: �Siegfried, rakas, armas puolisoni!� katsellen h�nt� samalla niin hell�sti ja lempe�sti kuin taivaan enkeli.

�Etk� en�� tunnekaan Genoveevaasi? Katselehan minua oikein tarkkaan! Koettele k�tt�ni, katso sormustasi sormessani! Toinnu vihdoinkin h�mm�styksest�si! Jumala, vapauta h�net t�st� kauheasta kuvittelusta!� Vihdoin kreivi tointui h�mm�styksest��n ja her�si kuin pahasta unesta. �Sin�h�n siin� olet�, h�n huudahti ja vaipui menehtyneen� h�nen jalkoihinsa. H�nen katseensa oli kauan kiintyneen� Genoveevan riutuneeseen muotoon, eik� h�n saanut sanaakaan suustaan. Vihdoin h�n puhkesi kyyneliin. �Sin� siis olet puolisoni�, h�n huudahti. �Sin�k� olet entinen viehke�n kukkea Genoveeva? Ja nyt olet t�ss� kurjuudessa, johon min� olen sinut sy�ssyt! En ole en�� sen arvoinen, ett� maa minua pinnallaan kantaisi. En saa nostaa silmi�ni puoleesi. Voitko antaa minulle anteeksi?� Genoveeva lausui itkien: �Rakkahin Siegfried, en milloinkaan ole ollut vihainen sinulle. Rakastan sinua aina, tiesinh�n, ett� sinua petettiin. Nouse ja tule syliini, ilosta itken sinut j�lleen n�hdess�ni�. Kreivi tuskin rohkeni katsoa h�nt�. �Etk� syyt� minua mist��n�, h�n sanoi, �et sano edes ainoatakaan pahaa sanaa minulle. Oi sinua, taivaan enkeli�, sinua lempe��, jumalaista sielua! Mit�, mit� olenkaan tehnyt loukatessani sinua niin syv�sti!� Genoveeva lausui: �Rauhoitu, Siegfried! Kaikki on Jumalan johdatusta. H�n on siten sallinut k�yv�n. Oli hyv� minulle, ett� jouduin t�nne er�maahan. Ehk�p� rikkaus ja loisto olisivat minut turmelleet, mutta er�maassa l�ysin Jumalan ja taivaan�. H�nen viel� puhuessaan tuli Mertsi. H�nell� oli pukimena vain vartalon ymp�ri kiedottu kauriinnahkasensa ja h�n kahlasi lumessa, jota paikka paikoin oli viel� sangen paksulti ahtaassa, kallioitten ymp�r�im�ss� laaksossa. H�nell� oli kainalossaan muutamia tuoreita, vett� valuvia kasveja, jotka h�n vastik��n oli poiminut l�hteest�, ja k�dess��n h�nell� oli juuri, jota paraikaa pureskeli. Poika s�ik�hti ja pys�htyi huomatessaan kreivin upeassa ritaripuvussaan pitk�, h�ilyv� h�yhent�yht� kyp�riss�. H�n katsahti �itiins�, n�ki kyyneleet, jotka vuolaina vieriv�t t�m�n kalpeita poskia ja huudahti ��nekk��sti: ��iti, kuka h�n on? Onko h�n niit� pahoja ihmisi� ja aikooko h�n surmata sinut? �ll�s itke�, h�n jatkoi juosten �itins� luo, �en salli teht�v�n sinulle mit��n pahaa. H�n saa mieluummin surmata minut kuin loukata sinua�. Genoveeva lausui lempe�sti: �Rakas poikani, �l� pelk�� h�nt�. Katsohan h�nt� ja suutele h�nen k�tt��n, ei h�n tee sinulle mit��n pahaa. H�n on hyv�, rakas is�si. Katsos, h�n itkee surkeuttamme. Jumala on l�hett�nyt h�net pelastamaan meid�t t��lt� ja viem��n meid�t kotiin�. Poika k��ntyi ja katsahti vieraaseen. H�n oli kiharaisine, mustine kutreineen, jaloine otsineen, suurine, s�ken�ivine silmineen, kauniin kaarevine nenineen ja hienomuotoisine huulineen kreivin ilmeinen kuva. N�hdess��n suloisen, kukkean pojan t�m� suuresti ihastui, mutta lapsen vaillinaisen puvun huomatessaan h�net samalla valtasi syv� s��li. H�nen is�nsyd�mens� syk�hti rakkaudesta t�t� h�nen lastaan kohtaan, ja h�n huudahti: �Oi poikani, rakkahin poikani, tullos syliini!� H�n suuteli Mertsi�, nosti h�net k�sivarrelleen ja kiert�en toisen k�tens� Genoveevan vy�t�isille h�n loi kyyneleiset silm�ns� taivasta kohti ja lausui: �Jumala, on liian suuri autuus syd�nparalleni n�in aivan

odottamatta ja aavistamatta n�hd� ensi kerta t�m� rakas lapseni ja kohdata rakas vaimoni kuin kuoleman takaisin antamana!� Genoveeva risti k�tens�, katsahti hartaana taivaalle ja sanoi: �Niin, Jumala, Sin� olet rajaton anteliaisuudessasi ja kykenet hetkess� runsaasti hyvitt�m��n kaiken tuskan, mit� ihmissyd�n vuosien kuluessa on kest�nyt. Ollos siit� kiitetty!� Herttainen poikakin n�hdess��n vanhempiensa niin liikutettuina rukoilevan, kohotti pienet k�t�sens� taivasta kohden ja toisti �itins� sanat: �Rakas Jumala, ollos siit� kiitetty!� Kaikki kolme j�iv�t viel� pitk�ksi aikaa ��neti ja liikkumattomina seisomaan, ja ainoastaan heid�n syd�mens� puhuivat Jumalalle, mit� ei ainoakaan kieli voi lausua. Vihdoin Genoveeva alkoi kysell�: �Viel�k� vanhempani ovat elossa? Voivatko he hyvin vanhuudessaan? Tiet�v�tk� he, ett� olen viaton? He ovat jo seitsem�n vuotta itkeneet minua kuolleena, enk� min�k��n ole kuullut heist� mit��n seitsem��n vuoteen.� Kreivi vastasi: �He el�v�t kyll� viel�, voivat hyvin ja tiet�v�t viattomuutesi. L�het�n niin pian kuin suinkin l�hetin ratsain viem��n heille ilosanomaa siit�, ett� olet l�ydetty�. Genoveeva loi silm�ns� taivaalle ja huudahti ristiss� k�sin ja kiitollisuuden kyyneleet silmiss�: �Ollos kiitetty. Jumala! Sin� olet kuullut rukoukseni, t�ytt�nyt syd�meni salaisimmat toiveet ja suonut minulle viel� senkin, jota tuskin uskalsin toivoakaan. Olet suonut puolisoni palata sodasta, olet tuonut ilmi viattomuuteni, olet pelastanut minut kaikista k�rsimyksist�, vankeudesta ja kuolemastakin, olet suonut minulle riemuisan hetken, jolloin sain vied� lapseni is�lleen ja nyt tahdot viel� antaa minun n�hd� rakkaat vanhempani. Sin� olet sula rakkaus!� Sitten Genoveeva vei puolisonsa luolaan, sill� h�n ei kauemmin saattanut avojaloin seisoa lumessa. Kreivi astui sinne kumarassa ja katseli surumielisesti rosoisia seini�, matalaa sammalvuodetta, kurpitsamaljoja ja varpukoria, jotka olivat Genoveevan ainoat taloustarpeet ja todistivat h�nen puutteestaan. Liikutettuna h�n n�ki pienen ristin sein�ll� ja sen kohdalla kiven, jonka Genoveevan polvet olivat kuluttaneet sile�ksi ja tasaiseksi. H�n silm�si luolan aukosta jyrkki� kallioita, jotka ymp�r�iv�t ahdasta laaksoa, ja tummia kuusia, jotka viel� olivat paksun lumen peitossa, ja h�nen kyyneleens� alkoivat uudelleen vuotaa: �Oi, Genoveeva�, h�n huudahti, �mink� ihmeen avulla onkaan Kaikkivaltias pit�nyt sinua elossa t�ss� kauheassa er�maassa. L�hettik� H�n luoksesi enkelin sinua ravitsemaan? Seitsem�n pitk�� vuotta ilman leiv�npalasta, ilman tulta talvella, ilman l�mp�ist� vuodetta, ilman kunnollista pukua, paljain jaloin paksussa lumessa olet saanut olla, sin� herttuan tyt�r, joka s�it hopealautasilta, joit kultahaarikasta, k�ytit purppuravaatteita ja talvis-aikaan kalliita turkkeja! Liian kauheata on el�m�si ollut! Mit� sanomatonta kurjuutta olenkaan sinulle tuottanut, ja siit� huolimatta, huolten ja tuskien riuduttamanakin rakastat minua viel�, sin� uskollinen, hyv� syd�n. Kuinka jaloja ihmiset sent��n saattavatkaan olla!� Genoveeva koki rauhoittaa h�nt�. H�n hymyili enkelim�inen ilme kalpeilla kasvoillaan ja sanoi: ��l�h�n nyt en�� siit� puhu, rakkahin puolisoni. Tiet��h�n Jumala, ett� minulla t�ss� er�maassa on ollut paljon riemujakin. Eik� palatseissakin toisaalta ole k�rsimyksi�, ja k�rsitk� sin� v�hemm�n kuin min�? Unohtakaamme kaikki tuo�, h�n jatkoi suunnatakseen kreivin ajatukset toisaanne, �ja katsohan sen sijaan poikaamme. Katso, miten helakkoina h�nen poskensa hehkuvat, ja miten terve ja vahva h�nest� on tullut yksinkertaista ravintoa sy�dess��n ja kasvaessaan Jumalan vapaassa luonnossa. Kotona linnassamme olisi h�nt�

ehk� hemmoiteltu, niin ett� h�n n�ytt�isi kalpealta ja huonolta kuten monet ylh�isten lapset. Ollos siis iloinen ja kiit� Jumalaa!� Genoveeva istuutui nyt luolan kivi-istuimelle, ja kreivi istuutui h�nen viereens� nostaen pikku Mertsin polvelleen. Genoveeva kertoi, miten ihmeellisesti Jumala oli pit�nyt huolta h�nest� ja h�nen pojastaan siit� hetkest� asti, jolloin uskollinen naarashirvi oli tullut heid�n luolaansa, siihen saakka, jolloin tuo hyv� el�in kreivin h�tyytt�m�n� pakeni sinne. Kreivi kuunteli mit� suurimmalla tarkkaavaisuudella ja hartaimmalla my�t�tunnolla ja huudahti lopuksi liikutettuna: �Ihmeellinen olet. Jumala, johdatuksessasi, ja sanomattoman moninaiset ovat pelastuskeinosi. Kun min� olin julmasti hyl�nnyt vaimoni ja lapseni, niin ett� heid�n suuressa h�d�ss��n olisi ollut pakko n��nty�, silloin Sin�, laupias Jumala, t�m�n kelpo el�imen avulla armollisesti pelastit molemmat n�lk�kuolemasta. Ja kun heid�n h�t�ns� taas kohosi korkeimmilleen, kun �iti oli puutteesta ja kurjuudesta kuolemaisillaan, ja lapsi raukan olisi t�ytynyt tuhoutua kulkiessaan minun luokseni t�m�n kauhean er�maan halki, jossa on raatelevia petoja, ja kun ei yksik��n ihminen saattanut ilmoittaa minulle heid�n h�t��ns�, silloin Sin�, kaikkitiet�v� Jumala, johdatit niin, ett� t�m�n myk�n el�imen piti tulla oppaakseni heid�n asunnolleen. Kuinka helposti ja kuitenkin ihmeellisesti osaatkaan auttaa jokaisessa h�d�ss�, Sin� ikiviisas ja hyv� Jumala. Sinuun, ihmisten rakastavaan Is��n, tahdommekin siksi turvautua, miten kova kohtalomme lieneek��n�.

XVI Genoveevan tulo Siegfriedsburgiin Is�, �iti ja lapsi astuivat luolasta liikutuksen kyynelten viel� kimallellessa kaikkien silmiss�. Kreivi otti nyt, kutsuakseen seurueensa koolle, hopeaisen mets�stystorvensa, joka kultaketjuissa riippui h�nen vy�t�isill��n, ja puhalsi siihen, niin ett� kaiku satakertaisena vastasi kallioista. Mertsi, joka ei el�iss��n ollut kuullut sellaista, riemastui tuosta ihmeellisest� ��nest�. H�n halusi l�hemmin tarkastaa torvea, kysyi mist� se ynn� ketjut olivat tehdyt ja yritti kohta puhaltaa, mutta ��ni, jonka h�n sai syntym��n, ei kuulunut varsin kauniilta, niin ett� Genoveeva kyynelsilminkin hymyili pojan ponnistuksille. Kreivi puhalsi viel� pari kertaa torvellaan. Kuullessaan sen ��nen ritarit ja palvelijat riensiv�t h�nen luokseen. Kaikki h�mm�styiv�t n�hdess��n kalpean, riutuneen naisen, jonka k�tt� kreivi piteli omassaan, ja kauniin, herttaisen pojan, joka istui h�nen k�sivarrellaan. He l�heniv�t noita kolmea ja muodostivat piirin heid�n ymp�rilleen seisoen ��neti ja kunnioittavina ja halukkaina kuulemaan, keit� nainen ja poika olivat. Silloin kreivi lausui liikutetulla ��nell�: �Te jalot ritarit ja te uskolliset palvelijani, katsokaa, t�ss� on puolisoni Genoveeva ja t�ss� poikani, nimelt��n Mertsi�. Sen kuullessaan kaikki kauhusta ja h�mm�styksest� huudahtivat mik� mit�kin, ja sadoittain huudahduksia ja kysymyksi� kuului sekaisin: �Mit�, armollinen kreivitt�remmek�? Eik� h�nt� teloitettukaan? Onko h�n her�nnyt kuolleista? Ei, seh�n ei ole mahdollista! Niin, h�nh�n siin� sent��n on! Miss� kurjuudessa! Katsokaahan, miten kalpealta h�n n�ytt��! Oi, rakasta pikku kreivi�mme! Oi, tuota kaunista, herttaista poikaa!� He tuskin

saattoivat lakata ilosta ja s��list�, h�mm�styksest� ja uteliaisuudesta huutamasta ja kyselem�st�, valittelemasta ja riemuitsemasta. Kreivi kertoi lyhyesti heille Genoveevan pelastumisen p��kohdat ja antoi sitten k�skyj� palvelijoilleen. Parin h�nen ratsumiehens� tuli heti laukata takaisin linnaan hakemaan vaatteita Genoveevalle, toimittamaan h�nelle kantotuoli ja j�rjest�m��n kaikki h�nen saapumisensa varalta. Toisten h�n k�ski tuoda kuormajuhdat ja muulit ja muutamia h�n k�ski kokoamaan puita ja sytytt�m��n tulen kuivalle paikalle kallionkielekkeen alle ja valmistamaan siell� ruokaa. Itse h�n avasi mukaan otetut tavarat, verhosi puolisonsa purppuraiseen, mustalla nahalla koristeltuun talviviittaansa ja antoi h�nelle suuren, hienon liinan p��hineeksi. H�n levitti kallionlohkareelle tulen ��reen oivallisen maton ja nosti Genoveevan sille. Kaikki ritarit tulivat toinen toisensa j�lkeen h�nen luokseen, tervehtiv�t h�nt� mit� kunnioittavimmin ja osoittivat h�nelle syv�sti liikutettuina s��li��n ja iloaan. Kaikkien palvelijoitten etunen�ss� uskollinen Wolf tunkeutui kreivitt�ren luo. H�n oli tuskin saattanut odottaa, kunnes ritarit olivat tervehtineet t�t�. �Armollinen rouva�, h�n sanoi kostuttaen h�nen k�tt��n kyynelill��n, �nyt vasta oikein iloitsen siit�, etteiv�t maurilaiset halkaisseet vanhaa, harmaata p��t�ni, kun saan viel� t�m�nkin kokea. Nyt tahdon mielell�ni kuolla�. Sitten h�n nosti lapsen syliins�, suuteli sit� molemmille poskille ja sanoi: �Tervetultuasi, lapsi kulta! Sin� olet is�si ilmikuva. Tullos urheaksi ja uljaaksi kuten is�si ja hell�ksi ja lempe�ksi kuten �itisi ja yht� hyv�ksi ja hurskaaksi kuin he molemmat!� Mertsi oli aluksi ujo ja arka jouduttuaan yht�kki� niin suuren ihmisjoukon keskelle, mutta v�hitellen h�n k�vi tuttavallisemmaksi ja puheliaammaksi. Koska h�n nyt n�ki koko joukon esineit� ensi kerran el�m�ss��n, oli h�nell� melkein alinomaa jotain kysytt�v�� tai huomautettavaa, ja tuon vilkkaan pojan puheet kuuluivat monesti sangen somilta ja hullunkurisilta. H�n h�mm�styi kaikkein eniten n�hdess��n ritarit, jotka ratsain olivat saapuneet laaksoon. H�nen k�vi aivan samoin kuin niiden kansojen, jotka ensi kerran n�kiv�t ratsastajan, h�nkin arveli, ett� hevonen ja mies olivat yksi luomus. �Is�, h�n huudahti, �onko nelijalkaisiakin ihmisi�?� Is� tuotti nyt h�nen luokseen hevosen, jonka sel�st� ratsastaja oli hyp�nnyt maahan, ja Mertsi kysyi: �Is�, mist� olet pyydyst�nyt n�m� el�imet? Ei sellaisia ole t��ll� mets�ss�. Tarkastellessaan l�hemmin hevosta ja huomatessaan sen suussa hopeiset, kullalla silatut suitset h�n huudahti: �Kas, sy�v�tk� n�m� el�imet kultaa ja hopeaa? Sittenp� ne eiv�t l�yt�isi er�maastamme mit��n ruokaa�. Kun nyt tuli loimusi korkealle, seisoi h�n taas kummissaan sen ��ress� ja huudahti: ��iti, ovatko ihmiset tuoneet salaman pilvist�, vai onko hyv� Jumala sen heille lahjoittanut?� Kuultuaan tulen nimen h�n jatkoi, katsellen sen kaunista loistoa ja tuntiessaan sen suloista l�mp��: �Vai tuo se on tuli. Sep� vasta on taivaan kaunis ihmelahja! Olethan jo kertonut minulle siit�, rakkahin �iti, mutta niin kauniiksi en ollut sit� kuvitellut. Jos ennemmin olisin n�hnyt sen, niin kyll� olisin rukoillut sit� hyv�lt� Jumalalta. Emmek�s olisikin tarvinneet sit� t�m�nkin talven aikana, �iti?� Aterian aikana varsinkin kallisarvoiset hedelm�t her�ttiv�t h�nen huomiotaan. H�n otti kohta kullankellervi�, punajuovaisia omenia ja huudahti: �Is�, eik� sinun luonasi tulekaan talvi, koska tuot n�in kauniita, tuoreita hedelmi� mukanasi? Sinunpa luonasi vasta lieneekin hyv� asua!� H�n tuskin rohkeni sy�d� noita kauniita hedelmi� ja lausui: �S��lih�n niit� on sy�d�, ne ovat niin sanomattoman kauniita�. Sitten h�n katseli kauan ja tarkasti juomalasia, uskalsi tuskin kajota siihen, piteli sit� sitten pitk�n aikaa varovasti k�dess��n ja huudahti vihdoin ihmeiss��n: �Eik� se

sulakaan? Eik� se olekaan j��st� tehty?� Kuultuaan, mist� se oli, h�n huudahti: �Oi, miten Jumala onkaan luonut monta ihmeellist� esinett�, joista en ole mit��n tiennyt!� Kun palvelija ojensi h�nelle kirkkaan hopealautasen, ja h�n siit� n�ki kuvansa, s�ik�hti h�n kovin. Ensin h�n vavahti, sitten h�n arasti hapuili lautasen takapuolta koskettaakseen poikaa, jonka luuli n�kev�ns�. H�n ei saattanut k�sitt��, miten ohuessa lautasessa oli tilaa t�lle, mutta varsinkin h�nt� kummastutti se seikka, ett� h�nen vakavana ollessaan poikakin pysyi vakavana ja h�nen hymyilless��n poikakin vastasi hymyten. Siten tuo iloinen lapsi valmisti vieraille tuhansia riemuja, ja jos ennen vuodatettiin vuolaita kyyneleit�, niin yht� syd�mellisesti nyt is� ja �iti hymysiv�t ja yht� ��nekk��sti nyt ritarit ja asepalvelijat nauroivat. Ateria oli tuskin lopetettu, kun ratsumies palasi tuoden Genoveevan vaatteet. T�m� meni luolaan, heitt�ytyi ensiksi polvilleen kiitt��kseen Jumalaa ihmeellisest� pelastuksestaan ja pukeutui sitten toisiin vaatteisiin. Pienen puuristin h�n otti mukaansa k�rsimystens� kiitolliseksi muistoksi ja astui sitten j�lleen kreivillisesti puettuna luolasta. Kreivi k�ski tuoda lauhkeimman muulin, levitti mattoja sen selk��n ja nosti Genoveevan niille istumaan. Itse h�n hypp�si lempihevosensa selk��n, otti Mertsinkin, joka siit� oli suuresti riemuissaan, eteens� istumaan, ja niin kaikki l�htiv�t kotia kohden. Puolitiess� he kohtasivat kantotuolin, jolla Genoveevan oli mukavampi kulkea, ja h�n muuttikin Mertsin kanssa siihen istumaan. Kohta kun saattue oli j�tt�nyt mets�n, tulivat ihmiset joukoittain sit� vastaan. Tieto kreivitt�ren l�ytymisest� oli heti levinnyt kautta koko kreivikunnan ja laajalti sen l�hiseuduillekin. Kansa oli j�tt�nyt kaikki askareensa, varstat ripustettiin kattohirsille ja v�rttin�t pantiin syrj��n. Kokonaiset kyl�t j�iv�t autioiksi, vain sairaat ja heid�n hoitajansa pysyiv�t kotona. Kaikki olivat pukeutuneet parhaisiin vaatteisiinsa ja kiiruhtivat n�kem��n hyv�� kreivit�rt��n. Koko maa juhli yleist� riemup�iv��. Kuta l�hemm�ksi Genoveeva saapui linnaansa, sit� sankemmat kansanjoukot seisoivat tienvarsilla tervehtim�ss� h�nt� ilohuudoin. Niiden ihmisten joukossa, jotka tulivat Genoveevaa vastaan, n�htiin my�s kaksi toivioretkel�ist�, joilla oli pitk�t pyhiinvaellussauvat, simpukoita hatuissaan ja pitk�t pyhiinvaeltajan viitat yll��n. N�m� astuivat molemmille puolin kantotuolia ja lankesivat Genoveevan jalkain juureen. He olivat samat kaksi miest�, joitten oli ollut m��r� surmata Genoveeva. Molemmat, varsinkin Konrad, pyysiv�t nyt h�nelt� anteeksi, ett� he Goloa pel�ten olivat j�tt�neet h�net er�maahan kaikelle kurjuudelle alttiiksi eiv�tk� ennemmin olleet vieneet h�nt� h�nen vanhempiensa luo Brabantiin. Sitten he kertoivat, etteiv�t he kohta sen j�lkeen olleet luulleet henkens�k��n olevan turvassa Gololta, ett� he olivat tehneet toivioretken Pyh��n maahan, ett� he vasta muutamia p�ivi� sitten olivat palanneet matkaltaan ja ett� he piillen ja ilmaisematta itse��n muille kuin omaisilleen olivat pelon vallassa harhailleet pitkin kreivikuntaa, pit�neet Genoveevaa aikoja sitten kuolleena ja haudattuna ja sent�hden sopineet kesken��n olla puhumatta koko asiasta, jotteiv�t uudelleen murehduttaisi kreivi�. �Miten onkaan ollut mahdollista�, he lausuivat, �ettette te, armollinen kreivit�r, ole kuollut viluun ja n�lk��n ettek� joutunut petojen raadeltavaksi? Me olemme luulleet, ett� te ja rakas lapsenne jo kauan sitten olisitte saaneet paljoa kauheamman lopun kuin mik� meid�n piti teille aiheuttaa�. Genoveeva k�ski heid�n nousta, ojensi heille lempe�sti k�tens� kantotuolistaan ja sanoi: �Minun on l�hinn� Jumalaa kiitt�minen omastani

ja lapseni hengest� teit�, hyv�t miehet. Kiit� sin�kin heit�, lapseni�, h�n sitten virkkoi k��ntyen Mertsin puoleen. �Katsos, t�ss� ovat ne miehet, joitten oli m��r� surmata sinut, mutta jotka kuulivat enemm�n Jumalaa kuin ihmisi�. Sitten h�n jatkoi puhuen miehille: �Eih�n teit� nyt en�� kaduta, ett� silloin s��stitte henkemme?� -- �Silloin me arvelimme ihmeen paljon hyv�� tehneemme, kun lahjoitimme teille el�m�n, mutta nyt vasta huomaamme, ettei se ollut mit��n, ja meid�n olisi tullut panna oma henkemme alttiiksi pelastaaksemme teid�t ja vied� teid�t kotiin hyvien vanhempienne luo�. Senj�lkeen miehet heitt�ytyiv�t kreivin jalkoihin, anoivat h�nenkin anteeksiantamustaan ja kiittiv�t h�nt� siit� armeliaisuudesta, jota h�n oli osoittanut heid�n j�tt�mi��n vaimoja ja lapsia kohtaan. He olivat nimitt�in h�mm�styksekseen saaneet tiet��, miten jalomielisesti Genoveeva oli viimeisess� kirjeess��n sulkenut heid�t kreivin huomioon, ja miten is�llisesti kreivi puolisonsa hurskasta pyynt�� t�ytt��kseen oli pit�nyt huolta heid�n vaimoistaan ja lapsistaan. Kreivi lausui: �En tiet�nyt, ett� olitte armahtanut puolisoani ja lastani ja s��st�nyt heid�n henkens�, mutta armahtaessani vaimojanne ja lapsianne, k�vi tiet�m�tt�ni teid�n suhteenne toteen Herran sana: 'Joka on laupias, h�n on my�s saava laupeutta osakseen'. Menk�� koteihinne, min� olen vastakin pit�v� huolta perheist�nne�. Molemmat miehet nousivat ja seurasivat kantotuolia. T�ll�in Heinrich virkkoi Konradille: �N�etk� nyt, ett� on totta, mit� sanoin sinulle: ei saa s�ikky� hyv�� tehdess��n, miten vaaralliselta tahansa meist� n�ytt�neekin, sill� ennen pitk�� tekomme kumminkin kantaa hyvi� hedelmi�. Juuri kun Genoveeva oli ehtinyt kukkulalle, jonka yli tie kulki, ja n�ki Siegfriedsburgin aukenevan eteens�, soitettiin siell� yhtaikaa kaikilla kelloilla. Kansa n�ki Genoveevan pelastuksessa Jumalan kaikkivaltiaan kaitselmuksen ja piti h�nen paluutaan pyh�n� juhlallisuutena. Sent�hden se tahtoi juhlia h�nen kotiintuloaan kellojen soitolla. Kuullessaan juhlalliset kellon��net Genoveeva uudelleen heltyi itkuun, ja kansanjoukkojenkin kyyneleet vuotivat viljemmin. Yleinen liikutus muuttui hartaudeksi, joka ylensi kaikkien syd�met taivasta kohden, niin ett� kaikki kiittiv�t ja ylistiv�t Jumalaa. Siegfriedsburgin ymp�rill� oli ihmisi� silm�nkantamattomiin, ja sanomaton tungos vallitsi. Ihmiset olivat kiivenneet tien varsilla oleviin puihin, ja Siegfriedsburgissa olivat kaikki ikkunat, viel�p� katotkin, joiden ohi Genoveevan oli kulkeminen, ihmisi� t�ynn�, sill� kaikki tahtoivat n�hd� mahdollisimman l�helt� rakastetun, kauan kuolleeksi luullun kreivitt�rens�. Kantotuoli, joka oli sijoitettu kahden muulin selk��n, oli avattu, jotta kaikki n�kisiv�t h�net. Heid�n katseensa olivat h�neen kohdistetut, ja koko kansa kohotti sellaisen riemuhuudon, ett� kellojen soitto kuului vain kumeasti sen keskelt�. Genoveeva istui tuolissaan kuin n�yryys itse ja loi h�nelle osoitetusta kunniasta h�mill��n silm�ns� maahan. Syliss��n h�n piti poikaansa, jolla viel� oli yll��n kauriinnahka ja k�dess��n luolasta tuotu puuristi. Kantotuolin oikealla puolen ratsasti kreivi ja vasemmalla h�nen uskollinen Wolfinsa. Molemmat toivioretkel�iset seurasivat heit�, ja naarashirvi juoksi kesyn koiran lailla heid�n per�ss��n. Ritarit ja kreivin palvelijat ratsastivat osaksi kantotuolin edell�, osaksi sen j�ljess�. Kun seurue siten hitaasti kulki v�kijoukon l�pi, sanoivat monet toisilleen: �Voi meid�n rakasta, armollista kreivit�rt�mme! Kuinka kalpean ja hurskaan n�k�inen h�n onkaan! Maria ristin juurella lienee ollut samann�k�inen�. Toiset virkkoivat: �Katsokaahan tuota kaunista poikaa! H�n on aivan samann�k�inen kuin kirkkoomme maalattu pieni

Johannes er�maassa�. Toiset taas huudahtivat: �Kas kummaa naarashirve�! Ymm�rt�m�tt�m�t el�imetkin rakastavat hurskasta, hyv�� kreivit�rt�mme�. Moni �iti lausui lapselleen, jonka oli k�sivarrellaan kantanut katsomaan armollista rouvaa: �Katsos, tuossa h�n on, jonka t�hden niin paljon olen itkenyt, ja josta niin usein olen kertonut. Kun h�net riistettiin meilt�, ei sinua viel� ollut maailmassa�. Moni is� nosti poikaansa korkeammalle ja sanoi: �N�etk� h�net nyt? H�n teki sinulle jo hyv�� sinun viel� kehdossa maatessasi�. Moni vanhus, joka vaivalloisesti sauvansa nojassa oli p��ssyt l�helle saattuetta, itki ja nyyhkytti ilosta viel� kerran el�ess��n n�hdess��n Genoveevan. Kun Genoveeva oli saapunut linnanpihalle, n�ki h�n sisemm�n linnanportin luona koko l�hiseudun ritarirouvat ja -neidot. Toinen toisestaan tiet�m�tt� oli itsekukin saapunut toivottamaan Genoveevaa tervetulleeksi. Kaikki olivat ihastuksissaan h�nen viattomuudestaan ja riemuitsivat h�nen ihmeellisest� pelastuksestaan. He iloitsivat viel� erikoisesti siit�, ett� kaikki siten sopimuksetta olivat kokoontuneet, ja ettei yht�k��n puuttunut. He pitiv�t t�t� p�iv�� naisellisten hyveitten riemup�iv�n� ja kaikkien vaimojen ja neitojen yleisen� kunniaja ilojuhlana. Kaikki he olivat pukeutuneet kauneimpiin koruihinsa kuin suurena juhlana ja etunen�ss� seisoi kaunis impi aivan valkeassa puvussa ja nauha mit� ihanimpia tosihelmi� kaulallaan. H�n ojensi Genoveevalle ikivihreist� myrteist� kiedotun seppeleen vienoine, lumivalkeine kukkineen h�nen viattomuutensa ja uskollisuutensa viehke�ksi merkiksi. �Ota t�m� seppele meid�n kaikkien nimess�, neito lausui syv�sti liikutettuna, �kauniimman voittoseppeleen on Jumala tallettanut Sinulle taivaassa�. Genoveeva ei tuntenut nuorta tytt��, mutta toiset ritarinaiset sanoivat h�nelle, ett� t�m� oli Bertta, sama hyv� tytt�, joka oli k�ynyt h�nt� vankilassa tervehtim�ss�, ja joka silloin ei ollut viel� nelj�ntoistavuotiaskaan. �Jalo rouva�, he sanoivat, �t�m� oli ainoa, joka h�pe�ss�nne ja kurjuudessanne piti teist� huolta. Siksi tulee h�nen my�s ensimm�isen� p��st� osalliseksi ilostanne�. Kun Genoveeva katseli neitosta ja n�ki tutut helmet h�nen kaulallaan, silloin tuo kauhea y� vankilassa taas muistui h�nen mieleens�. Silm�t taivasta kohden luotuina h�n huudahti: �Kuka olisi luullut silloin, kun minut lapsi k�sivarrella vietiin n�itten muurien sis�lt�, ett� n�in palaisin? Ainoastaan Sin�, Jumala, tiesit sen jo silloin, ja m��r�sit minulle t�m�n ilon�. Ottaessaan melkein punastuen seppeleen neidon k�dest�, h�n jatkoi: �Jos Sin� jo t��ll� maailmassa suot niin paljon kunnioitusta ja rohkaisua viattomuudelle, miten onkaan oleva kerran taivaassa?� �Aivan niin, armollinen rouva�, Wolf sanoi, �viattomuutta ei aina niin kunnioiteta, ja harvoin sen ylistykseksi vietet��n t�m�nkaltaisia juhlap�ivi�, mutta joskus Jumala kumminkin sallii niin k�yv�n antaakseen meille v�h�n esimakua siit� ilosta, jonka H�n on meille taivaassa tallettanut. Sitten h�n herransa puoleen k��ntyen puhui: �Hyv� herra, olen kahdeksankymmenen ik�vuoteni kuluessa usein voitokkaana saapunut t�h�n linnaan, mutta sellaista voitonp�iv��, jollainen t�m�n naisen osaksi on tullut, en viel� milloinkaan ole kokenut.� -- �Wolf�, kreivi lausui, �siksi se onkin itse Jumalan asettama, se on ihanin riemujuhla, hyveen voitettua paheen.� Kaikki ritarit ja vallasnaiset my�nsiv�t vanhuksen puheen oikeaksi, mutta neidot tekiv�t viel� erikoisen p��t�ksen, ett� ikivihreit� valkokukkaisia myrtinoksia vastedes k�ytett�isiin morsiusseppeleiksi neitseellisen viattomuuden ja aviouskollisuuden vertauskuvina, mik� tapa on s�ilynyt monilla seuduilla meid�n p�iviimme asti.

P�iv�n monet riemut, paljo itkeminen ja puhuminen olivat rasittaneet Genoveevaa, niin ett� h�n oli aivan uuvuksissa. H�net vietiin viipym�tt� huoneeseensa, jossa h�n ei ollut k�ynyt niin moneen vuoteen. Kiitetty��n viel� kerran Jumalaa ihmeellisest� pelastuksestaan ja puhuteltuaan hetkisen Drakon leske� ja orpolapsia ja vakuutettuaan huolehtivansa heist�, h�n meni levolle valmiiksi laitetulle vuoteelle. Uskollinen Berta hoivasi t�st� l�htien aina Genoveevaa, joka ei halunnutkaan ket��n muuta itse��n palvelemaan.

XVII Genoveeva n�kee j�lleen vanhempansa Sill� v�lin kuin Siegfriedsburgissa kaikki mit� hartaimmin iloitsivat, Brabantin herttuan linnassa viel� vallitsi mit� syvin murhe. Wolf-vanhus tarjoutui viem��n ilosanoman Genoveevan l�ytymisest� h�nen vanhemmilleen, mutta kreivi sanoi: �Rakas, vanha yst�v�ni, j�� sin� t�nne ja usko tuo vaivalloinen matka nuoremman miehen teht�v�ksi. Tied�th�n, miten sinua rasitti viime paluumme saraseenien maasta ja kuinka monesti lausuit matkan varrella, ett� se oli oleva viimeinen retkesi�. Wolf vastasi: �Ihminen p��tt�� ja Jumala s��t��. H�n on monien sotaretkieni hyv�ksi p��tteeksi viel� suunnitellut minulle kunnia- ja riemuratsastuksen, enk� min� siit� tahdo luopua. Sallikaa minun l�hte�, hyv� herra!� -- �Mutta�, kreivi lausui, �ajattelehan ik��si, matkan pituutta, vuodenajan koleutta, rakas Wolf!� -- �Tuo kaikki ei mit��n haittaa�, Wolf vastasi. �Tunnen itseni kymment� vuotta nuoremmaksi rakkaan, armollisen kreivitt�ren palattua, ja minusta tuntuu, etten saata kauniimmin lopettaa ritaripalvelustani kuin suorittamalla t�m�n ratsastuksen. Kun se on tehty, niin mielell�ni antaudun rauhaan. Min�, vanha mies, laskeudun silloin levolle ja saatan nukkua viimeiseen p�iv��n asti�. -- �No niin, l�hte�s siis matkaan, rakas, vanha, uskollinen sotakumppani�, kreivi liikutettuna lausui. �Ota paras hevonen tallistani ja valitse vartiostoksi kaksitoista parhainta ratsumiest�ni. Sano kalliille appivanhemmilleni kaikki, mit� jalo syd�mesi kehoittaa sinua sanomaan ja mit� tied�t itsenikin tahtovan heille sanoa. Jumala olkoon oppaanasi ja tuokoon sinut j�lleen takaisin syliini!� Genoveevakin oli viel� kerran kutsuttanut h�net luokseen ja k�skenyt h�nen sanoa h�nen kalliille vanhemmilleen, mit� lapsenkunnioituksessaan ja rakkaudessaan vain saattoi keksi�. Wolf ei koko y�n� saanut lepoa. Jo ennen aamun sarastusta h�n her�tti ratsumiehet, oli itse apuna hevosia ruokittaessa ja satuloitaessa, kiirehti alinomaa l�ht��, nousi sitten t�ysiss� varustuksissa hevosensa selk��n ja l�hti ratsumiehineen matkaan. H�n ratsasti koko ajan edell� ja huuteli toisille sadat kerrat p�iv�ss�: �Hei, toverit eteenp�in!� Ja niin kuljettiin p�iv� toisensa j�lkeen aamusta varhain my�h��n iltaan. Ratsumiehet kysyiv�t h�nelt�: �Miksi kiiruhdattekaan n�in vinhasti, herra tallimestari?� mutta h�n vastasi: �Ajatelkaa vanhempain surua, josta me saamme tehd� lopun. Jos kelpo mies saattaa poistaa k�rsiv�lt� muutamankaan surullisen hetken, ei h�n saa ik�vysty� mihink��n vaivann�k��n eik� s��li� j�seni��n. Ratsastimmehan usein urheasti iskem��n haavoja ja tuottamaan kyyneli�, ratsastakaamme nyt kerran uljaasti haavoja parantamaan ja kyyneli� kuivaamaan! Soisinpa ratsullani

olevan siivet kuten sill�, jonka kerran, ties miss�, n�in maalattuna ja joka minusta n�ytti hyvin merkilliselt�. N�in sanoen h�n taas kannusti mustaa hepoaan. Er�s vanha ritari, jonka linnassa Wolf ratsumiehineen kerran oli y�t�, kertoi h�nelle, ett� hurskas Hildolf-piispa, joka oli toimittanut Genoveevan ja Siegfriedin vihkimisen, oli vain muutaman tunnin matkan p��ss� vihkim�ss� er�st� hiljan rakennettua kirkkoa. �Sitten meid�n on t�ytt� laukkaa riennett�v� sinne�, Wolf sanoi. �Sen pyh�n miehen pit�� my�s saada kuulla ilosanomamme, ja koska h�n on varsin �lyk�s ja viisas vanhus, niin kysynkin h�nelt� hyv�� neuvoa, miten parhaiten taitaisin esitt�� sanomani herttualle ja herttuattarelle. Olen matkan varrella ajatellut jo paljon sit� enk� ole keksinyt mit��n sopivaa tapaa. Mieluimmin huutaisin jo kaukaa: 'Genoveeva on l�ydetty, h�n el��', mutta noin suin p�in ei sit� sent��n k�y ilmoittaminen. Olen vanha sotamies ja t�h�n saakka olen vain kuuleman mukaan tiennyt, mit� pel�stys on, ja kumminkin, omituista kyll�, s�ik�hdytti minut tieto: 'Kreivit�r el��', niin ett� vavahdin ja viel�kin tunnen joka j�seneni v�risev�n. Enp� olisi koskaan uskonut, ett� ilo voi niin miehenkin pel�stytt��, mutta koska kaikkien ihmisten k�y siten, niin voisi t�m� �kkiarvaamaton ilosanoma syd�meen sattuvan nuolen lailla kerrassaan vied� vanhemmilta hengen. Min� nyt en kerta kaikkiaan osaa ilmaista heille asiaa v�hitellen enk� taitavin sanoin johtaa keskustelua. Meik�l�inen pystyy vain ohjaamaan miekkaa, muttei kielt�. Siksi on arvoisan piispan keksitt�v� jokin neuvo, sill� h�n vasta oikein osaakin hell�sti kohdella syd�mi�. Wolf ratsasti kohta miehineen piispan luo, kertoi h�nelle kaiken, mit� oli tapahtunut, ja esitti sen j�lkeen ep�r�imisens�. Piispa riemastui suuresti, kiitti ��neens� Jumalaa ja sanoi sitten Wolfille: �Olkaa rauhassa, vanhus. Jumala johtaa kaiken hyvin pienimpi� yksityisseikkoja my�ten. Min� olinkin l�hd�ss� surevien vanhempien luo, jonne virkani minua kutsuu. L�hdemme siis yhdess�. Kunnon Wolf oli siit� suuresti mieliss��n, eik� h�nest� ollutkaan mik��n pieni kunnia saada ratsumiehineen saattaa piispaa. Herttua ja herttuatar olivat joka vuosi linnankirkossaan rukouksin ja kyynelin viett�neet sen kauhean p�iv�n muistoa, jona he saivat tiedon Genoveevan teloittamisesta. T�m� p�iv� oli taas tullut, ja he istuivat nyt yhdess� huoneessaan mit� syvimm�n surun vallassa. He olivat molemmat viime aikoina suuresti vanhentuneet, ja heid�n hiuksensa olivat ennen aikaansa k�yneet harmaiksi. He olivat surupukuun puettuina, herttuatar ei tuon kamalan p�iv�n j�lkeen ollutkaan en�� lakannut mustaa pukua k�ytt�m�st�. Oli jo aika menn� jumalanpalvelukseen, ja he odottelivat en�� vain piispaa. T�m�n he olivat jokavuotisen tapansa mukaan taaskin kutsuneet viett�m��n Genoveevan muistoa saman alttarin ��ress�, jonka luona Genoveeva oli seisonut morsiusseppele p��ss�. Herttua istui ��neti sanattoman tuskan vallassa ajatellen itsekseen: �Kyll� kohtalomme sent��n on kova, ett� t�m�n h�pe�n piti tapahtua herttualliselle suvullemme, ja ett� sen n�in piti sammua, mutta tapahtukoon Sinun tahtosi, Herra�. Herttuatar huoahti: �Voi kuinka julmaa onkaan menett�� ainoa, rakastettu lapsensa teloittajan surmaamana! Oi Genoveeva, luulimme sinun enkelin� seisovan kuolinvuoteemme ��ress� ja hell�sti painavan silm�mme umpeen, ja n�in piti k�yd�, mutta hilliten itsens� h�nkin lausui: �Sinun tahtosi, Herra, tapahtukoon!�

Tuskin he olivat t�m�n sanoneet, kun arvoisa piispa astui sis��n. H�nen kasvonsa loistivat taivaallista iloa. �Lakatkaa jo vihdoinkin suremasta ja iloitkaa Herrassa!� h�n lausui ja alkoi samassa palavan innokkaasti ja syv�sti liikutettuna puhua jumalallisen kaitselmuksen ihmeellisist� teist�, vertasi herttuaallisten vanhempien murhetta Jaakobin murheeseen, kun Joosef h�nelt� riistettiin, ja kuvaili sitten Jaakobin iloa h�nen saadessaan takaisin poikansa. Piispan henkev� puhe ja h�nen hehkuva kaunopuheisuutensa liikuttivat syv�sti surevia. Ajatellessaan kaikkea Jumalan johtavaa rakkautta ja Jaakobin is�niloa heid�nkin syd�mens� t�yttyi riemulla ja unohti murheensa. K�tens� ristien herttuatar lausui: �Ilo saada n�hd� j�lleen Genoveeva olisi liian ylenpalttinen ja sanomaton voidakseen viel� tulla osaksemme�. -- �T��ll� maailmassa se tosin ei tapahdu, mutta taivaassa varmaankin�. -- �Tapahtuu se viel� t��ll� maailmassakin�, piispa t�ll�in lausui. �Herra tekee viel�kin suuria tekoja. H�n ly� ja H�n parantaa taas, H�n vie syvyyksiin ja pelastaa sielt� j�lleen, H�n, Jaakobin ja Joosefin Jumala, el�� viel�. H�n, joka vahvisti syd�memme, etteiv�t ne murtuneet surusta, vahvistakoon niit� nytkin, etteiv�t ilosta pakahtuisi. Surulaulujen sijasta, jotka parhaillaan aioimme viritt�� tuolla kirkossa, yhtyk��mme riemulla laulamaan: 'Me Sinua kiit�mme', sill� Genoveeva el��, ja te saatte h�net viel� n�hd�. Molemmat vanhemmat katsahtivat h�neen h�mm�stynein�, ja heid�t valtasi kauhu hurskaan miehen merkilliset sanat kuullessaan. Toivo ja pelko taistelivat heid�n syd�miss��n, eiv�tk� he viel� saattaneet uskoa, mit� h�n heille sanoi. Silloin piispa avasi oven, kutsui sis�lle vanhan, uskollisen Wolfin, joka sykkivin syd�min seisoi herttuan palvelijoitten kera eteisess�, ja sanoi: �T�ss� on mies, joka kertoo teille enemm�n asiasta�. Wolf astui huoneeseen ja huudahti: �H�n el�� varmasti. Olen omin silmin n�hnyt h�net, omin korvin kuullut h�nen ��nens� ja t�ll� k�dell�ni tarttunut h�nen k�teens�. -- Sanoma: �Genoveeva el��!� levisi silm�nr�p�yksess� l�pi koko linnan. Kaikki herttuan palvelijat ja palvelijattaret sy�ksyiv�t h�mm�stynein�, s�ik�hdyksiss��n ja miltei suunniltaan huoneeseen, ja Wolf kertoi heille koko tuon ihmeellisen tapauksen kyynelten v�reilless� h�nen harmaissa silm�ripsiss��n, ja ��nen usein liikutuksesta pett�ess�. Kaikki seisoivat vavisten, itkien ja nyyhkien h�nen ymp�rill��n, ja herttua ja herttuatar istuivat iloisesta yll�tyksest� kalpeina, tuskin k�sitt�en, mit� heille oli tapahtunut. Vihdoin, kun he eiv�t kauemmin saattaneet ep�ill�, ja kun miehet, jotka olivat tulleet Wolfin mukana, vahvistivat jokaisen h�nen sanansa todeksi, ja kun Wolf viel� kertasi heille kaikki, mit� Genoveeva ja kreivi olivat tervehdykseksi l�hett�neet silloin heist� tuntui kuin he her�isiv�t pahasta unesta. He ik��nkuin virkosivat henkiin molemmat huudahtaen: �Nyt olemme el�neet kyllin kauan, koska tytt�remme Genoveeva viel� el��. L�htek��mme h�nen luokseen, ennenkuin kuolemme!� Kiitetty��n viel� juhlallisesti pyh�k�ss��n Jumalaa he l�htiv�t viipym�tt� matkaan hurskaan piispan, kunnon Wolfin ja t�m�n ratsumiesten sek� suuren palvelijajoukon saattamina. Genoveeva oli sill� v�lin mit� hellimm�n huolenpidon ja mit� rakastavamman hoidon alaisena huomattavasti toipunut, ja h�nen poskilleen alkoi taas kohota vieno puna. H�nen ainoa toivomuksensa maailmassa oli viel� kerran n�hd� rakkaat vanhempansa. �kki� ja paljoa aikaisemmin kuin heit� oli odotettukaan n�m� saapuivat Siegfriedsburgiin. Kuumin kyynelin he tervehtiv�t Genoveevaa, ja h�nen kunnianarvoisa is�ns� lausui h�nt� syleilless��n samanlaisten tunteitten vallassa kuin kerran Simeon: �Nyt, Herra, lasket palvelijasi rauhaan

menem��n, kun silm�ni ovat viel� n�hneet t�m�n autuuden�. Ja hurskas �iti sanoi Jaakobin lailla liikutettuna sulkien h�net syliins�: �Nyt tahdon mielell�ni kuolla, koska sin� viel� olet elossa, ja viattomuutesi on tullut ilmi�. Samassa he huomasivat herttaisen pojan ja huudahtivat molemmat ihastuneina: �Sin� siis olet lapsenlapsemme! Tullos, tullos syliimme!� -- �Jumala sinua siunatkoon, lapseni�, isois� huudahti nostaen h�net k�sivarrelleen ja suudellen h�nt�, ja iso�iti toisti: �Jumala siunatkoon sinua, rakas, suloinen lapsukainen�, ottaessaan pojan isois�n sylist� omaansa ja itkusilmin suudellessaan h�nt�. Sitten molemmat melkein yhteen ��neen Jumalaa ylist�en lausuivat: �Oi, ihmeellinen, ihmeellinen on Jumala! Me surimme sinua kuolleena, rakkahin tyt�r, emmek� en�� luulleet sinua maailmassa n�kev�mme, ja nyt Jumala suo meid�n viel� n�hd� poikasikin, rakkaan lapsenlapsemme�. Sitten hurskas piispa, jota eiv�t Genoveeva eik� Siegfried iloissaan viel� olleet huomanneet, astui l�hemm�ksi. Genoveevasta tuntui huomatessaan h�net niin �kki�arvaamatta kuin n�kisi h�n taivaasta tulleen Jumalan l�hettil��n. Tuo hengenmies katsoi ensin Genoveevaa, Siegfriedi� ja Mertsi� ja sitten herttuaa ja herttuatarta, ojensi siunaten k�tens� ja puhui: �Nyt Herra on t�ytt�nyt sen, mit� hengess�ni aavistin edelt�p�in. H�n on valmistanut sinulle, tytt�reni, ja teille kaikille suuremman onnen kuin kaikki t�m�n maailman hyvyys, ilo ja kunnia; se vain alkoi suurin k�rsimyksin kuten kaiken tosi onnen t�ytyy alkaa. K�rsimykset ovat tie kristilliseen t�ydellisyyteen, ihmisen ainoaan todelliseen kehitykseen, johon verrattuna kaikki maallinen on tomua, ja joka yksin tekee meid�t mahdollisiksi taivaan autuuteen. T�t� tiet� Jumala on vienyt teit� kaikkia. Genoveevaa harjoitettiin luottamaan Jumalaan, sopimaan vihollistensa kanssa sek� muuten el�m��n tosikristityn lailla, h�nen hyveens� kirkastuivat tuskien tulessa puhtaimmaksi kullaksi. Siegfried-kreivi huomasi katkerasta kokemuksesta, mit� rajatonta onnettomuutta kuohuvat intohimot voivat saada aikaan. Kurjuus, mink� h�n oli tuottanut itselleen ja koko maailmassa eniten rakastamilleen olennoille, osoitti h�nelle, miten v�ltt�m�t�nt� on hillit� itsens� ja alistaa intohimot j�rjen vallittaviksi. Pikku Mertsikin oppi er�maassa tuntemaan Jumalaa paremmin kuin mit� olisi voinut tapahtua kreivillisen linnan tai herttuallisen palatsin monenlaisten huvitusten py�rteess�. Ellei Jumala olisi hovista, jossa ei ole puute liehakoitsijoista, siirt�nyt h�nt� sinne er�maahan, niin emme kenties n�kisi h�ness� niit� orastavia hyveit�, jotka nyt t�ytt�v�t mielemme hyvill� toiveilla, t�t� herttaista n�yryytt�, vilpitt�myytt�, tottelevaisuutta ja tyytyv�isyytt�. Genoveevan kunnianarvoisat vanhemmat, joilta rakastetun tytt�ren kuolinsanoma riisti kaiken maallisen ilon ja lohdun, suuntasivat katseensa enemm�n taivasta kohden. He n�kiv�t yh� selvemmin, kuinka kaikki t��ll� maailmassa on aivan turhaa ja mit�t�nt� ja kuinka h�iritsem�t�n autuus on vain paremmassa maailmassa, taivaassa l�ydett�viss�, miss� ei yksik��n paha ihminen en�� voi tuhota rauhaamme, miss� ei en�� ole kuolemaa eik� eroa. Mit� hartain ik�v� tuohon parempaan el�m��n t�ytti heid�n syd�mens� ja saattoi heid�t toivoen odottamaan kuolemaa, jota ihmiset niin pelk��v�t ja kammovat. He pitiv�t sit� Jumalan enkelin�, joka vie meid�t todelliseen is�nmaahamme rakkaan taivaallisen Is�mme luo. Ja nyt, kun kaikki olivat kehittyneet kokemuksessa ja hyveess� ja saavuttaneet k�rsimystens� kauniin p��m��r�n, vei Jumala meid�t kaikki taas aivan kuten viimeksi tavatessamme ihmeellisesti ja vastoin kaikkea odotusta yhteen. T�n��n on koittanut p�iv�, jolloin me kaikki ilokyynelin kiit�mme H�nt� is�llisest� johdatuksestaan. Meist� ei puutu ainoatakaan, vaan sen

sijaan on se, el�m�n on nyt

on joukkoomme viel� tullut lis�si t�m� herttainen lapsi. Autuas joka kiusauksen kest��, sill� kun h�nt� on koeteltu, on h�n saava kruunun, jonka Jumala on luvannut H�nt� rakastaville. T�m� kruunu pantu teillekin tallelle�.

XVIII Genoveevan k�rsimykset koituvat koko maalle siunaukseksi Kohta kun oli tullut tiedoksi, ett� Genoveeva jo voi paljon paremmin ja oli suuresti toipunut kivuistaan, tuli p�ivitt�in ihmisi�, jotka halusivat n�hd�, h�net. Wolfin t�ytyi ritarisanallaan luvata Genoveevalle, ettei h�n kielt�isi halvintakaan p��sem�st� t�m�n luo. Siten tervehtij�iden luku tuli hyvin suureksi, ja useampia heist� p��si aina yhtaikaa huoneeseen. Ihmiset olivat niin hiljaisia ja ujoja, ett� tuskin uskalsivat hengitt��, eiv�tk� rohjenneet astua edemm�ksi, vaan pys�htyiv�t ovensuuhun. Miehet seisoivat lakit kainalossa hartaina kuin kirkossa, ja pienet lapsetkin �itiens� k�sivarsilla kohottivat k�t�si��n. Genoveeva makasi enimm�kseen lepovuoteellaan tai istui valkeisiin puettuna nojatuolissaan, ja h�nen kauniit, kalpeat kasvonsa n�yttiv�t niin hurskailta ja taivaisilta, niin vienoilta ja lempeilt�, rakastavilta ja hellilt�, ett� ne ihmisten mielest� n�yttiv�t kirkkaitten s�teitten ymp�r�imilt�. H�n kutsui ihmisi� tulemaan hiukan l�hemm�s ja puhui heille sitten muutamia sanoja, jotka j�iv�t heille ikimuistoisiksi. �Te rakkaat kunnon ihmiset�, h�n muun muassa lausui vienolla, suloisella ��nell�, �minua ilahduttaa, ett� k�ytte minua katsomassa, ja kiit�n teit� rakkaudestanne, jolla seuraatte k�rsimyksi�ni ja iloani. Ymm�rr�n hyvin, ett� teill�kin on monenlaisia k�rsimyksi�, ja monenkin teist� t�ytyy n�hd� paljon vaivaa maailmassa, mutta rakastakaa vain Jumalaa, luottakaa H�neen, �lk��k� milloinkaan joutuko ep�toivoon. H�n pelastaa kaikesta h�d�st� ne, jotka H�nt� rakastavat. Miss� kaikki n�ytt�� olevan hukassa, siin� H�n viel� voi auttaa, miss� h�t� on suurin, siin� on apukin l�hinn�. H�n suo kaiken lopuksi k�yd� hyvin, eik� totta? Ettek� itse selv�sti n�e sit� minun kohtalostani? Tyytyk�� siihen v�h��n, mit� teill� on. Niukoissakin oloissa saattaa olla tyytyv�inen, sen sain kokea er�maassa. Miten k�yhi� lienettekin, niin teill� on kumminkin enemm�n kuin mit� minulla siell� oli. Onhan teill� sent��n m�kki, vaatteet, vuode ja talvella l�mp�inen pirtti sek� l�mmint� ruokaa, eih�n ihminen enemp�� tarvitsekaan. �lk�� siis kiinnitt�k� syd�nt�nne ajalliseen, �lk��k� luottako elottomaan rahaan, vaan el�v��n Jumalaan. H�n voi pian tehd� rikkaimmankin k�yhint� k�yhemm�ksi ja k�yhimm�n taas rikkaaksi. Senkin olette n�hneet minusta. Pysyk�� aina Jumalassa, rukoilkaa mielell�nne ja s�ilytt�k�� omatuntonne puhtaana. Ken on yht� Jumalan kanssa ja pit�� H�net syd�mess��n, h�nell� on taivas syd�mess��n. Rukous suo voimaa hyv�n tekemiseen ja vahvistaa k�rsimyksiss�. Se halkoo pilvetkin eik� j�� koskaan kuulematta. Hyv� omatunto on kaikissa k�rsimyksiss�, vankeudessa, taudissa ja kuolemankin l�hestyess� pehme� p��nalanen. Sen saatte kokea kuten min�kin.

Kun omatuntonne teit� soimaa -- ket�p� se ei soimaisi, vaikkakaan ei sellaisista rikoksista, joista minua syytettiin -- niin pyrkik�� ennen kaikkea sovintoon Jumalan kanssa ja turvautukaa Kristukseen, H�nen rakkaaseen Poikaansa. H�net Jumala on antanut syntist� maailmaa vapahtamaan. H�n on syntiemme sovitus. H�n vuodatti verens� niiden t�hden. Jos sanomme, ettei meill� ole syntej�, pet�mme itsemme, mutta jos syntimme tunnustamme, on H�n uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille synnit anteeksi pelastaen meid�t kaikesta v��ryydest�. Kuulkaa mielell�nne evankeliumia, siit� saatte tiet�� kaiken paremmin kuin mit� min� voin teille sanoa. Evankeliumikirja toisessa k�dess� ja risti toisessa kristinuskon ensimm�iset julistajat tulivat luoksenne. Viel� kerran, kuulkaa evankeliumia, pit�k�� se syd�miss�nne, seuratkaa sit�, sill� se on Jumalan sanaa ja sis�lt�� voiman tehd� kaikki ne autuaiksi, jotka siihen uskovat. Ajatelkaa my�s aina: Ristiss� on pelastus. Ristin tiet�, l�pi k�rsimysten ja Kuoleman Kristus kulki kunniaan. Ristin tiet�, l�pi k�rsimysten ja monien ahdistusten meid�nkin on k�yminen Jumalan valtakuntaan. Tahdomme yhdess� kulkea t�t� tiet�?� h�n sitten lausui ojentaen viel� kaikille k�tens�. Jokaisen piti k�denannolla luvata se h�nelle. Aviopuolisoille ja vanhemmille h�n viel� erikseen puhui. Edellisi� h�n kehoitti yksimielisyyteen ja rakkauteen varoittaen heit� mustasukkaisuudesta. ��lk�� milloinkaan kuunnelko viekkaita kieli�, jotka tahtovat h�irit� yksimielisyytt�nne ja rakkauttanne�, h�n sanoi oman kokemuksensa perustuksella tiet�en, mit� onnettomuutta sellaiset petolliset kielet voivat tuottaa parhaaseenkin avioliittoon. Vanhempia h�n kehoitti kasvattamaan lapsiaan hurskaasti ja kristillisesti. �Katsokaa�, h�n sanoi monelle �idille, joka lapsi k�sivarrella seisoi h�nen edess��n, �eih�n lapsen otsaan ole kirjoitettu, mit� kaikkea se viel� saa maailmassa kokea. Nyt se viel� herttaisesti hymyilee el�m�lle, mutta koittaa aika, jolloin sekin on sureva ja itkev�, kuten kaikki t�h�n maailmaan tulleet. Kasvattakaa sit� sen vuoksi hyvin, jotta se saisi sis�ist� voimaa kulkea maailman l�pi. Kun minun �itini noin piteli minua k�sivarrellaan, h�n ei varmaankaan aavistanut, mitk� k�rsimykset minua odottivat. Ellei h�n sittenkin olisi totuttanut minua pienest� pit�en hartaasti luottamaan Jumalaan, olisi minun er�maassa t�ytynyt joutua ep�toivoon, ehk�p� olisin tehnyt itsemurhankin, eik� minua silloin en�� olisi. Ilman lujaa uskoa Jumalaan, Kristukseen ja iankaikkiseen el�m��n maallinen el�m�mme olisi surullista, lohdutonta. Juurruttakaa siis varhain t�m� usko lapsiinne!� Mertsin piti sitten viel� lahjoittaa joka lapselle jotain kaunista muistoksi eik� ket��n laskettu menem��n antimetta. T�m� kreivitt�ren hyvyys ja yst�v�llisyys sek� h�nen kauniit sanansa k�viv�t syv�lle ihmisten syd�miin, niin ett� kovimmatkin miehet itkiv�t lasten lailla. Genoveevan hurskaus, h�nen tuskansa, k�rsiv�llisyytens�, sanansa ja esimerkkins� olivat suureksi siunaukseksi koko maalle. Laajalti ymp�rist�ss� ihmiset muuttuivat paljon hurskaammiksi ja paransivat silminn�ht�v�sti tapansa, ja monessa m�kiss�, miss� ennen oli riidelty, vallitsi nyt sopu ja rakkaus, rauha ja tyytyv�isyys. Hurskas piispa sanoi usein: �Kun Jumala tahtoo saada jonkun ihmisen levitt�m��n paljon onnea, l�hett�� H�n t�lle suuria k�rsimyksi�. Sellainen k�rsimys on silloin noita pyhi� siunauksia, joita Jumala itse suo. Genoveevan k�rsimykset saavat enemm�n hyv�� aikaan kuin minun saarnani�.

XIX Golon kohtalo Tullessaan Genoveevan huoneesta ihmiset viel� tahtoivat n�hd� Golonkin. Tuomioistuin oli tuominnut h�net panettelijana, uskottomana palvelijana ja kolminkertaisena murhaajana kuolemaan. H�net oli revitytett�v� nelj�ll� hevosella tai nelj�ll� h�r�ll� nelj�ksi kappaleeksi, mutta kreivi oli hurskaan puolisonsa hartaan esirukouksen hellytt�m�n� armahtanut h�net kuolemanrangaistuksesta. H�nen vallassaan ei kumminkaan ollut vapauttaa rikollista elinkautisesta vankeudesta. Vanginvartija, jonka t�ytyi n�ytt�� Goloa ihmisille, sai melkein p�iv�t p��st��n olla toimessa. H�n teki sen kuitenkin mielell��n. �Tulkaa vain�, h�n sanoi heille. �Siell� kreivitt�ren huoneessa olette n�hneet viattomuuden ja hyveen esikuvan, alhaalla Golon vankikomerossa saatte nyt n�hd� synnin ja paheen esikuvan.� H�n kulki edell� lyhtyineen ja raskaine avainkimppuineen ahtaita kiviportaita syv�lle maan alle. Kun h�n avasi raskaan rautaoven, niin ihmisi� oikein kammotti, ja n�hdess��n h�nen lyhtyns� valossa Golon he pel�styiv�t viel� enemm�n, sill� h�n oli kauhistuttava katsella. H�nen hiuksensa riippuivat hurjassa ep�j�rjestyksess� otsalla, ja h�nen partansa oli kasvanut pitk�ksi. Kasvot olivat kuolonkelme�t, ja h�n vilkuili tummilla silmill��n arasti ja hirvitt�v�sti. Paha omatunto vaivasi h�nt� niin, ett� h�n usein oli aivan mielet�n m�yrien, kahleitaan kalistellen ja hakaten p��t��n sein��n. Selvemp�n�kin ollessaan h�n puheli itsekseen kaikenlaista kummallista, mik� meni kuulijoitten luitten ja ytimien l�pi. �Voi mik� hullu, mik� seitsenkertainen hullu olinkaan!�, h�n usein huusi. �Voi sit�, joka luopuu Jumalasta, avaa syd�mens� pahoille himoille eik� en�� kuule omantuntonsa ��nt�. Aluksi h�n saattanee tuntea turhamaista, petollista iloa, mutta h�nen loppunsa on onneton ja kurja. H�n kulkee kukilla, mutta �kki� h�n sy�ksyy kuiluun, jonka kukat olivat peitt�neet h�nen katseeltaan. Voi sit�, joka himoitsee kiellettyj� hedelmi�! H�n luulee l�hestyv�ns� kukoistavaa ruusupensasta ja ojentaa k�tens� taittaakseen siit� kukan, mutta �kki� sy�ksyykin s�hisev� k��rme pensaasta, kietoutuu monin kerroin h�nen ymp�rilleen ja kuristaa ja raatelee h�nt� lakkaamatta myrkyllisin puremin�. V�list� h�n kysyi, vaikka olikin jo usein saanut vastauksen kysymykseens�: �Onko totta, ihmiset, ett� kreivit�r ja lapsi on l�ydetty? Onko niin, vai olenko vain n�hnyt sellaista unta? Ei, ei, en ole uneksinut, on todellakin niin, uskon sen, sill� kuulkaa�, h�n haikealla ��nell� jatkoi, �Jumala on hirve� kostaja. H�n pelasti kreivitt�ren t�st� vankilasta ja heitti minut samaan paikkaan. Niin, tuossa h�n istui�, h�n sanoi laskien k�tens� punaiselle kivilattialle, �t�ll� samalla lattialla, jolla min� nyt istun. Uskotteko siis, ett� Jumala on vanhurskas?� Er��n toisen kerran h�n huusi nousten lattialta: �Jumalan kiitos! Tuletteko nyt vihdoinkin viem��n minua mestauspaikalle? L�hden mielell�ni. Olen surmannut viattoman �idin ja lapsiraukan, sent�hden pit�� minunkin kaulani katkaistaman. Olen vuodattanut viatonta verta, katsokaa, k�teni ovat viel� aivan veress�! Katsokaa, ne ovat

kauttaaltaan veripunaiset! Silmist� vuotavat kyynelvirratkaan eiv�t en�� voi niit� valkeiksi huuhtoa. Siksi t�ytyy minunkin vereni pirskoutua mestauspaikalle. Alistun siihen mielell�ni, sill� parempi on kuolla teloittajan miekan iskem�n� kuin kauemmin kest�� t��ll� raastavaa tuskaa�, h�n sanoi osoittaen rintaansa. Aika ajoin, kun omantunnontuska ja ep�toivo viel� ankarammin h�nt� ahdistivat ja saivat h�net aivan suunniltaan, Golo tuijotti hievahtamatta ihmisi�, kohta kun ovi oli avattu, nauroi sitten kamalasti ja huusi: �Vai niin, joko teid�t vihdoinkin tuodaan. Teh�n my�s jouduitte pahan himonne pett�miksi ja viettelitte viattoman ihmisen. Ettek� ole sit� tehneet? N�ytt�k�� minulle k�tenne, eiv�tk� niit� vainenkin kostuta onnettoman �idin kyyneleet tai lapsiparan veri. Ette n�yt� niit� minulle, ette uskalla tehd� sit�. Nyt tied�n, ett� niin on!� h�n sitten kauheasti huusi. �K�tenne ovat veress� ja kyyneliss� kuten minunkin, olette rikollisia kuten min�kin. Tulkaa vain luokseni. Kas tuossa�, h�n lausui astuen syrj��n, �on vastedes paikkanne oleva. Kaikkien sellaisten rikollisten paikka on minun luonani�. Silloin s�ik�htyneet lapset alkoivat huutaa k�tkien kasvonsa �itiens� vaatteisiin, jokainen nuorukainen ja jokainen neito p��tti pyh�sti s�ilytt�� syd�mens� puhtaana synneist�, jotka voivat sy�st� ihmisen sellaiseen kurjuuteen, ja moni mies ja moni vaimo sanoi ��neens�: �Mieluummin viattomana er�maassa juuria ja ruohoja sy�m�ss� kuin Golon lailla el�m�ss� kreivin linnassa ylellisyydess�, mutta pahan omantunnon vaivaamana ja saaden sellaisen lopun�. �Siin� olette oikeassa�, vanginvartija sanoi sulkiessaan rautaoven, �ja joskaan paheellinen el�m� ei t�ss� maailmassa aina lopu n�in kurjasti, niin on se kumminkin varmasti ��rett�m�n paljon suurempien k�rsimysten alkuna toisessa el�m�ss�. T�ss� ep�toivoisessa tilassa Golo eli monta vuotta eik� tiedet�, oliko h�nen kuolemansakaan lohdullisempi. H�nen ei sanota saaneen rauhaa, ennenkuin h�n lopuksi kumminkin sai ansaitun rangaistuksensa.

XX Viel� sananen naarashirvest� Loppu Kun pienokaiset olivat n�hneet Genoveevan, Mertsin ja Golon, tahtoivat he lapsellisuudessaan viel� n�hd� naarashirvenkin. Kreivi oli rakennuttanut sille oman, kauniin suojan. Se juoksenteli vapaana linnanpihalla, viel�p� tuli joskus portaita pitkin linnaan sis�llekin Genoveevan ovelle asti, eik� sit� sielt� saatu hievahtamaan, ennenkuin se oli laskettu muutamaksi hetkeksi huoneeseen. Se oli sangen kesy kaikille ihmisille ja s�i heid�n k�dest��n, eiv�tk� linnanpihalla olevat ajokoiratkaan tehneet sille mit��n pahaa. Lapset iloitsivat suuresti n�hdess��n tuon kauniin el�imen, he antoivat sille leip�� ja silitteliv�t sit�, ja �idit sanoivat: �Ellei t�t� el�int� olisi ollut, olisivat rakas kreivitt�remme ja nuori kreivimme saaneet surmansa er�maassa�.

�Sent�hden ei saa kiusata mit��n el�int�, sanoi palvelustytt�, jonka teht�v�n� oli hoitaa hirve�. �Jollei meill� olisi h�rk��, jonka valjastamme auran eteen, ei lehm��, joka antaa meille maitoa, niin meid�n k�visi yht� huonosti kuin rakkaan kreivitt�remme olisi k�ynyt er�maassa ilman hirve�. Ilman el�imi� maailma sent��n olisi meille er�maa. Silloin olisi hyvin v�h�n viljeltyj� peltoja n�ht�v�n�, eiv�tk� kauneimmatkaan niityt meit� hy�dytt�isi. �lk�� sent�hden kiusatko elukoitanne, vaan kiitt�k��mme Jumalaa t�st�kin hyv�st�. Ei tiedet� tarkoin, kuinka kauan Genoveeva viel� eli, mutta se tiedet��n, ett� h�n koko j�ljell� olevan ik�ns� vietti iloisena tehden viel� sanomattoman paljon hyv��. Hiljainen ja autuas oli h�nen kuolemansa. H�nen el�m�ns� muistutti kaunista, hiljaista kev�tiltaa onnellisesti ohimenneen ankaran ukkosilman j�lkeen, ja h�nen kuolemansa oli kuin armas auringonlasku, p�iv�n viel� s�teill��n valaistessa ja levitt�ess� siunausta, kunnes sen viimeinen hohde ei sammu, vaan ainoastaan katoaa n�kyvist�mme noustakseen ihanampana toisessa maailmassa. Genoveevan hautajaisiin tuli lukemattomia ihmisi�, jotka kaikki vuodattivat kuumia kyyneli� h�nen haudallaan. Kuumimmat vuotivat kumminkin Siegfriedin ja Mertsin silmist�. Uskollinen hirvi paneutui maata haudalle eik� en�� l�htenyt sielt�. Se ei koskenutkaan ruokaan, jota sille sinne vietiin, kunnes se er��n� aamuna tavattiin kuoliaana. Kreivi pystytti Genoveevalle valkeasta marmorista komean hautakiven, jonka alasyrj��n oli hakattu uskollisen hirvenkin kuva. Er�maahan kreivi oli Genoveevan pyynn�st� perustanut erakkomajan, jonka kappeli oli oikealle Genoveevan luolasta. Hildolf-piispa vihki sen, ja kansa nimitti sen Naiskirkoksi. Genoveevan el�m�nvaiheet oli sirosti kuvattu sen seiniin. Pieni puuristi, johon liittyi niin paljon kalliita muistoja, pantiin kumminkin vasta Mertsin kuoltua kultakehyksiss� alttarille. Luolan toisella puolen oli erakon maja ja siev� pikku puutarha, jonka l�pi l�hteen vesi virtasi. Sinne kulki aina paljon ihmisi�, ja herttainen erakko n�ytti heille silloin pient� risti�, taulua, luolaa, kive�, jolle Genoveeva oli polvistunut, ja l�hdett�, josta h�n oli juonut, kertoi heille h�nen tarinansa ja kehoitti nuoria ja vanhoja noudattamaan h�nen esimerkki��n. Kansa kunnioitti Genoveevaa pyhimyksen�, ja l�hes sata vuotta my�hemmin viel� valkohapsiset vanhukset ilolla lausuivat: �Lapsena ollessani n�in Genoveevan�, ja he kertoivat kuunteleville lastenlapsille ja n�iden lapsille, mit� Genoveeva oli heille sanonut. Siegfriedsburgin eli Siegfriedsheimin linna, tavallisessa puheessa vain Siegmern tai Simmern-nimell� tunnettu, miss� Siegfried ja Genoveeva olivat asuneet, h�vitettiin sittemmin. Siit� on en�� vain muutamia raunioita n�ht�vin� Altsimmern-nimisess� paikassa Koblenzin l�hell�, mutta kunnioitus ja rakkaus Genoveevaa kohtaan oli pysyv�mpi ja kest�v�mpi kuin nuo lujat muurit. Vuosisatojen himment�v� voimakaan ei ole saanut h�nen el�m�ntarinaansa joutumaan unohduksiin, ja meid�n p�ivin�mme viel� on monella naisella h�nen muistokseen nimen� Genoveeva.

End of the Project Gutenberg EBook of Genoveeva Brabantin kreivit�r, by Johann Christoph von Schmid *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK GENOVEEVA BRABANTIN KREIVIT�R *** ***** This file should be named 17628-8.txt or 17628-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/1/7/6/2/17628/ Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

*** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project

Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees

or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to

receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Foundation Information about the Project Gutenberg Literary Archive

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent

permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. works. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. *** END: FULL LICENSE ***

Sign up to vote on this title
UsefulNot useful