Jarmo Toiskallio: Postmodernismin pedagogiikkaa: Kuinka käy toimintakyvyn ja viisauden?

Postmodernin käsitettä olisi nurinkurista yrittää määritellä selkeästi ja lyhyesti. Paitsi, että tuo käsite on liitetty mitä erilaisimpiin yhteyksiin, sen ominaisluonteeseen kuuluu kaikkien yksinkertaistusten ja samalla perinteisen määriteltävyyden, kyseenalaistaminen. (Toiskallio 2001, 448) Kysymys postmodernismista on kysymys modernisaatioprosessin mahdollisista rajoista. Yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvä käsite. Millaisen yhteiskunnan haluamme? Jos uskotaan, että traditionaalinen yhteiskunta perustui hierarkiaan, epätasaarvoon ja väkivaltaan, silloin tradition modernistinen kritiikki on edistyksellistä. Jos kuitenkin pidetään kaasukammioita modernisaation huipentumana, silloin postmoderni kritiikki on edistyksellistä. (Toiskallio 2001, 448) Järkevyys. Postmoderni ottaa etäisyyttä modernin byrokraattis-tieteellisestä rationaalisuudesta, Kyse ei ole järjen vähättelystä, vaan siitä, että tarvitaan lisää järkeä, mutta aiempaa rikkaampaa, moninaisempaa ja refleksiivisempää. (Toiskallio 2001, 449) Modernin inhimillistäminen. Postmoderni yhteiskunta vastaa riskiyhteiskuntaa. Riskiyhteiskunta on seurausta siitä, että modernin yhteiskunnan oma dynamiikka kaivaa altamme omia vakiintuneita perustojaan. (Toiskallio 2001, 449) Onko postmoderni vaihe modernin jälkeen, vai osa modernia, nimenomaan sen kriisiytymänä tai ylikypsymisenä? Onko oman aikamme ilmiöt modernisaation radikalisoitumista ja voimaperäistymistä? Postmoderni on juuri tätä eikä kokonaan uusi vaihe. (Toiskallio 2001, 449) Eron tekeminen postmodernin, postmoderniteetin ja postmodernismin välille. Vaikeus johtuu Toiskallion mukaan siitä, että keskustelu on yhdistellyt varsin vapaasti erilaisia intellektuaalisia perinteitä ja lähtökohtia yhteiskuntatieteistä, filosofiasta ja etiikasta. Tällainen liikkumisen vapautuminen onkin Toiskallion mukaan eräs postmodernin perusominaisuus. (Toiskallio 2001, 450) Postmodernia voidaan käyttää nimenä tietylle yhteiskunnalliselle ja kulttuurilliselle tilanteelle, jota voidaan kutsua postmoderniteetiksi, kun taas postmodernismi viittaa oppiin, tyylisuuntaan tai teoriaan postmodernista tilanteesta. (Toiskallio 2001, 450) Siinä missä modernistit ihannoivat eron tekemistä, jälkimodernistit kaikkien rajojen, alueiden ja eroavaisuuksien poistamista. Modernismin ja postmodernismin ero liittyykin siihen eroon, jolla ne suhtautuvat tieteessä, todellisuutta ja tietoa koskeviin

ideaaleihin ja ihanteisiin, sekä niistä juontuviin erilaisiin rationaalisuuskäsityksiin. (Toiskallio 2001, 450) Keskustelua postmodernismista leimaa kuitenkin hajanaisuus, joka ilmenee kirjoittelun moni-ilmeisyydessä ja ristiriitaisuudessakin. Milloin ne liitetään tieto- ja viestintäyhteiskuntaan, milloin taiteisiin, milloin tuotannon muuttumiseen jälkiteolliseen postfordismiin. Globalisaation on usein mukana, ja on puhuttu kohtaamisyhteiskunnastakin. Hajanaisuus ei ole mikään ihme, koska mukaan halutaan ottaa ainakin tekniikan kehitys, perhe-elämän muutokset, uskonto, sivistys, politiikka, liike-elämä, hierarkiat, johtajuus, arvot ja tieto-oppi. Kulttuurin käsitettä voidaankin käyttää kokoamaan tätä hajanaisuutta. Tofflerin tavoin käytän kulttuurin käsitettä kattamaan ”yhteiskunnan, tekniikan ja hengenelämän” kokonaisuutta, yhteyen myös heidän ajatukseensa siitä ,että olisi äärimmäisen sinisilmäistä odottaa, että uuden kulttuurin tulo maapallolle sujuisi sovun ja rauhan merkeissä. Kyse on siis äärimmäisen vakavasti otettavasta maailman muuttumisesta, eikä mistään leikittelevästä tai mielivaltaisesta ”ismistä”. (Toiskallio 2001, 451) Hallinta ja kontrolli, niin ihmismielen kuin luonnon ja koko universumin, on 1600luvulta meidän päiviimme rakentuneen modernin maailman perusideologia. Luonnon ohella myös ihmistä hallitsivat tiukat lainalaisuudet. Kun tiede paljastaa nämä, kyetään todellisuutta hallitsemaan yhä tehokkaammin. (Toiskallio 2001, 451) 1970-luvulla hallintausko alkoi rappeutua, ensin yhteiskuntatieteissä ja sitten kasvatuksessa. Huomio alkoi kohdistua yksilöihin, yhteisöihin, merkitysten muodostamiseen ja kommunikaatioon. Industrialismista postindustrialismiin, jälkiteolliseen tietoyhteiskuntaan. Luukkasen mukaan informaatioyhteiskunta olisi seuraava askel postmodernista ajasta. (Toiskallio 2001, 451) Vasta 1990-luvun poliittisten ja taloudellisten tapahtumien myötä keskustelu postmodernista sai merkittävää yhteiskunnallista syvyyttä. Koko ilmiön taustalla voi nähdä neljä makrotason muutosta: Kansallisvaltion koon ja merkityksen pieneneminen, kasvanut riskiteollisuus, globalisoitunut kapitalismi, ja eurooppalaisen imperialismin päättyminen. (Toiskallio 2001, 451) Olemme nyt kohdanneet entistä rajummin jatkuvan muutoksen, maailman pysymattömyyden ja kiinteiden perustojen puuttumisen. Näitä kohtaamme valtion, markkinoiden, ja elämismaailman tasoilla, taiteessa, tieteessä, uskonnossa ja politiikassa, samoin kuin työn ja vapaa-ajan, järjen ja tunteen sekä tuotannon ja kulutuksen alueilla. (Toiskallio 2001, 451) Platonista transmodernismiin. Toim. Simo Skinnari, Raija Huhmarniemi, Juhani Tähtinen. Kasvatustieteellinen seura, Turku 2001.

Sign up to vote on this title
UsefulNot useful