You are on page 1of 294

Systeemiäly 2006

Toimittaneet Raimo P. Hämäläinen ja Esa Saarinen

Helsinki University of Technology
Systems Analysis Laboratory Research Reports
B26, June 2006

2

Kirjoittajat Elina Ahonen, elina.ahonen@tkk.fi
Max Finne, max.finne@tkk.fi
Merja Fischer, merja.fischer@wartsila.com
Ville-Valtteri Handolin, ville.handolin@tkk.fi
Tiina Hietanen, tshietan@cc.hut.fi
Raimo P. Hämäläinen, raimo.hamalainen@tkk.fi
Jussi Kajovaara, jjkajova@cc.hut.fi
Elina Kalli, elina.kalli@tkk.fi
Mikko Kontianen, mikko.kontiainen@iki.fi
Jakke Kulovesi, jkuloves@cc.hut.fi
Tuomas Kuronen, tuomas.kuronen@tkk.fi
Eila Lahdenperä, eila.lahdenpera@tkk.fi
Ilkka Leppänen, ileppane@cc.hut.fi
Jukka Luoma, jukka.luoma@tkk.fi
Juha Merimaa, juha.merimaa@tkk.fi
Antti Nuoranne, antti.nuoranne@tkk.fi
Mikko Pitkänen, mikko.pitkanen@tekes.fi
Otto Pulkkinen, otto.pulkkinen@nokia.com
Tommi Ryyppö, tommi.ryyppo@tkk.fi
Esa Saarinen, esa.saarinen@tkk.fi
Katri Sarkio, katri.sarkio@hiit.fi
Risto Särelä, risto.sarela@tkk.fi
Timo Vuori, timo.vuori@tkk.fi

Taitto Petri Lievonen, petri.lievonen@tkk.fi

Kannen kuva Riitta Nelimarkka: "Hyvänen aika! Hänellähän on takanaan etupiru!"
1990, Babylonia-sarja

Jakelu Systeemianalyysin laboratorio
Teknillinen korkeakoulu
PL 1100
02015 TKK
Puh. +358 9 451 3056
Fax. +358 9 451 3096
Sähköposti: systems.analysis@tkk.fi

Tämän raportin voi ladata PDF-tiedostona internetistä osoitteesta:
http://www.sal.hut.fi/Publications/r-index.html

ISBN 951-22-8222-4
ISSN 0782-2049

3

Johdanto

Kuinka systeemiälykkäitä olemme? Kuinka systeemiälykkäitä voisimme olla? Kuinka tärkeää on
lisätä älykkyyttään kokonaisuuksien keskellä ja käsittää, mistä kokonaisuuksissa toimiminen
merkitsevästi muodostuu? Kuinka tärkeää on käsittää muutoksen monesti kätketty logiikka,
mahdollisuudet ja ne piilotekijät, joihin vaikuttamalla asiat voisivat toteutua aikaisempaa
paremmin?

Systeemiälyhahmotus on toiminnallisen todellisuuden tutkimusta, joka lähtee siitä olettamasta,
että kielteiset vaikutukset inhimillisessä todellisuudessa syntyvät suurelta osin systeemisesti ja
samalla vahingossa – ilman että kukaan tai mikään on erikseen valinnut kyseistä lopputulosta.
Kyse on jälkiseurauksista, joita kukaan ei valinnut tai tavoitellut, hienovaraisista, toisiaan
vahvistavista kytköksistä, jotka peittyivät pinnan alle, tuhosta, joka syntyi kenenkään sitä
tahtomatta, sen johdosta että eri toimijat eivät hahmottaneet vaikutustaan toisiinsa ja
kokonaisuuteen johon yhdessä kuuluivat. Kyse on dramatiikasta, joka on systeemistä ja usein
myös traagista, niissä kompleksisissa ja tiedollisesti sameissa ympäristöissä, joissa toimijat eivät
näe yhteisvaikutustaan.

Mutta kääntäen kyse on myös myönteisestä mahdollisuudesta, J.T. Bergqvistin sanoin0
ʺsupertuottavuudestaʺ, ylisuhtaisista kehityshypyistä, jättiläismäisistä myönteisistä vaikutuksista
systeemissä, joka kaipasi vain pientä sysäystä johonkin osaansa siirtyäkseen
korkeammanasteiseen tuottavuustilaan. Kyse on myös positiivisesta mahdollisuudesta kiihdyttää
esiin paras meissä.

Systeemiälytutkimus on systeemien hahmottamista systeemien sisältä käsin. Se on halua
tiedostaa systeemejä, joihin itse kuulumme, joihin vaikutamme niiden samalla vaikuttaessa
meihin – usein tavoilla, joita emme näe. On löydettävä jäsennyksiä ja hahmotuksia, jotka luovat
tilaa emergentisti paremmille yhteistoiminnallisen elämän muodoille ympäristössämme ja
elämässämme. Emergentisti, esiinpursuavasti, itseään vahvistavasti ja ylemmänasteisesti parempi
kanssakäymisen ja yhteiselämän muotomaailma on se taivaanranta, johon systeemiälytutkimus
tähyää. On löydettävä arkeen ja mikrososiologiseen lähimaailmaan liittyviä mahdollisuuksia,

0J.T. Bergqvist. 2005. Teollinen tulevaisuutemme – systeeminen hahmotus, teoksessa: Systeemiäly 2005, Raimo P.
Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim.), Helsinki University of Technology, Systems Analysis Laboratory
Research Reports, B25, May 2005.

yksilö ja yhteisö. Doubleday/Currency ja Peter M. esim. joka tutkii inhimillisen kukoistuksen reunaehtoja ja toteutumistapoja psykologiatieteen lähtökohdista. jonka pyrkimyksenä on yhdistää teoria ja käytäntö. Senge. Tässä mikrotason ja makrotason logiikka on sama. joka haluaa hahmottaa ja mallintaa systeemisiä rakenteita. elämästä. realiteetti ja mahdollisuus. esim. mukaan lukien oppivan organisaation tutkimuksen perusoivallukset. 2 Ks. Systeemiälyviitekehys nousee useasta eri suunnasta. What is Ancient Philosophy?. Doubleday/Currency. kirjaimellisesti kohdusta hautaan. Berrett-Koehler Publishers. jossa mikromuutos on potentiaalinen makromuutos ja makrotaso määräävä vain siinä mitassa kuin mikrotaso sen sallii. Lopez (eds. 2001.3 (4) Systeemiajattelu. Quinn (eds. The Fifth Discipline Fieldbook. Harvard University Press.4 jotka avaavat väylän tuottavammille tavoille toimia paremmin yhteen – paremmin itsemme kannalta ja paremmin niiden kokonaisuuksien kannalta. Senge. Handbook of Action Research. Ihmisenä olemisemme on systeemistä läpikotaisesti. jossa vaikuttavuudet kulkevat molempiin suuntiin. Snyder & Shane J. Kuitenkin illuusio erillisyydestä ja itsenäisyydestä on osa mentaalimallistoamme. The Fifth Discipline. 2002. Relevantteja taustoja ovat erityisesti: (1) Toimintatutkimus. joka fokusoi positiivisen poikkeaman mahdollisuuteen yhteistoiminnassa ja organisaatioissa. joka tähdentää elettävää elämää ja sen rikastamista filosofian perusteemana.R.). Peter Reason & Hilary Bradbury (eds. mukaan lukien ihmisuskoisen humanistisen ihmiskäsityksen perustalle rakentuvat lähestymistavat. Jane E. Tavoitteena on osoittaa. C. oma roolimme ylikorostuu ja alikorostuu samanaikaisesti. Handbook of Positive Psychology. 3Ks. jossa pieni muutos voi sysätä liikkeelle valtavia seurauksia muualla systeemissä. Inhimillisessä maailmassa harva ilmiö määrittyy pelkästään systeemitasosta käsin. 5Tätä näkökulmaa on erityisen arvokkaasti tähdentänyt Pierre Hadot. toteuttaen identiteettiä. . kun tosiasiassa heijastelemme ympäristömme vuorovaikutusrakenteita ja ehkä noudatamme vain systeemin meille antamaa tehtävää tai käskymäärettä. mihin kuulumme. 1994. esim.). 2003.). Oxford University Press. Dutton & Robert E. Systeemien muovaavuus itseemme nähden hämärtyy.6 1 Ks. 4Peter M. Siihen sisältyy monia keskeisiä yhtymäkohtia oman aikamme eräiden tärkeimpien älyllisten kehityssuuntausten kanssa. Mikrotaso ja makrotaso ovat osa systeemiä. Cameron. Kyse on mahdollisuusavaruuden hahmottamisesta. Kim S. 2002. joka hahmottaa inhimillistä toimintaa sisältä käsin ja samalla kun se tapahtuu.4 (5) Sokraattisen filosofian perinne. avata ja rakentaa yhteyksiä sekä mahdollistaa inhimillinen kasvu. Kysymyksessä on synteettinen hanke. tekeminen ja ajattelu. Heijastelemme systeemejä.2 (3) Positiivinen organisaatiotutkimus. me uskomme: muutoksen mahdollisuus on olemassa systeemien näennäisestä ylivertaisuudesta huolimatta. Sage. jota emme ole itse valinneet tai edes punninneet. emmekä huomaa sitä. 1990.1 (2) Onnellisuustutkimus ja positiivinen psykologia. luulemme toimivamme itsenäisesti. Se on asetelma.5 (6) Kaoottisten ja kompleksisten ympäristöjen soveltava tutkimus. Positive Organizational Scholarship. Ja kuitenkin pelivara on kiistämätön.

8Erinomaisia lähtökohtia tarjoaa Karl H. Robert Jervis. 7 Howard Gardner. Ihmisen on pakko toimia. 2004. 1997. Howard Gardner. Complexity and Group Processes. tai mitkä systeemit ovat merkitseviä ja mitä siis on syntymässä. pelisilmää. Olemme uskoneet. 1997. Oxford University Press. The Origins of Creativity. joissa eritaustaiset opiskelijat ja tutkijat ovat yhdistäneet voimansa hahmottaakseen käsitettä. vaan ilmiö meissä itsessämme – olemme luonnostaan systeemiälykkäitä ja toimimme systeemiälykkäästi kaiken aikaa. Basic Books. tilannetajua. mitä tapahtuu. yhdessä kehittelyn. että systeemiälyhahmotus etenee vahvimmin. anteliaisuuden9 ja innostuksen hengessä. että käytäntö ratkaisee. aavistusta. Princeton University Press.ʺ10 ʺSysteemiälyʺ ei näin ollen ole asia. viisautta kokonaisuudet huomioiden – inhimillistä vuorovaikutus. 2001. 10 Raimo P.). mitä teemme joka tapauksessa. elämäntaitoa toisten kanssa ja yhteistoiminnassa suhteessa arvaamattomaan. 2003. joka on ulkopuolellamme. Mutta samalla on elettävä kaiken aikaa. vaikka täyttä tietoa ei ole siitä. Esipuhe. Shubik (eds. B24. Multiple Intelligences. Systeemiälyllä tarkoitamme ʺälykästä toimintaa. Systeemiälykäs henkilö osaa toimia järkevästi monimutkaisissa systeemirakenteissa. että kokonaisuus kasvaa ja kehittyy parhaiten. Helsinki University of Technology. Käytännössä systeemiälykirjat ovat syntyneet seminaareistamme Teknillisellä korkeakoululla. 9 Anteliaisuudesta.8 Yksi radikaali piirre systeemiälytutkimuksessamme on ollut haluttomuutemme kanonisoida sitä. Systeemiälytutkimuksessa on siten kyse halusta hahmottaa tuntumallista tietoa. 5 (7) Gardnerilainen moninaisälykkyysnäkemys ja siihen liittyvä tutkimusperinne. Mutta tavoitteena on tehdä paremmin. 2004. joka tekee tietämisestä tuntemuksellista. astuttava johonkin päin. Systems Analysis Laboratory Research Reports. käsityskykyä osin käsittämättömässä. Olemme halunneet toimia eräänlaisella avoimen lähdekoodin ideologialla uskoen. Robert Axelrod. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. Homo Generosus. Brunner-Routledge. 1993. teoksessa: Raimo P. kun sen ydintä ei suojata ja rajoiteta. mutta vielä tärkeämpää että tapahtuu. tervettä järkeä käytännössä. 1983. Systeemiäly.). Malcolm Gladwell. 2000. Pfenninger & Valerie R. ks. Princeton University Press. Ralph Stacey. jotka puolestaan ovat systeemisiä. On tärkeää tietää. 2004. esim. System Effects: Complexity in Political and Social Life. aavistuksellista. elämyksellisesti relevantti ja subjektiivinen aines ovat akateemis-älyllisen kulttuurin sisällä pitkään olleet paitsiossa. 6Ks. Brown and Co. Art House. The Complexity of Cooperation. Basic Books. Systeemisyys on kompleksisuutta. tehtävä ratkaisuja ja edettävä. arvioivaa. The Tipping Point. kun se avataan jakamisen.7 (8) Luovuustutkimus. Frames of Mind. Hänen on pakko toimia ympäristöissä. Tor Norretranders. . Little. Hämäläinen ja Esa Saarinen.ja jatkovaikutustaitoa. Systeemiäly lähtee liikkeelle toimimisen imperatiivista yhdistyneenä tietämättömyyden väistämättömyyteen. jonka intuitiivinen ymmärrys oletetaan annetuksi osana ihmisenä olemistamme. mistä on kysymys. Intuitiivinen. heinäkuu 2004. Oma pyrkimyksemme lähtee siitä insinööriajattelun yhdestä kantavasta ideasta. Systeemiälyhahmotus ankkuroituu tapahtumisen fundamenttiin – siihen että ihmisen on pakko toimia. arvaavaa ja alustavaa. joka haluaa hahmottaa vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksia tarkoituksenmukaisesti ja luovasti.

B24. editors Raimo P. Olemme innostuneen kiitollisia taiteilija Riitta Nelimarkalle. Systems Analysis Laboratory Research Reports. että systeemiäly on toimiva ja inspiroiva kehys paikallisten ja laaja-alaisten systeemisten ilmiöiden hahmottamiseen tavalla. Systems Analysis Laboratory Research Reports. June 2006. October 2004. toimittaneet Tom Bäckström. Hämäläinen ja Esa Saarinen. May 2005.6 Toivomme. Systems Analysis Laboratory Research Reports. toimittaneet Raimo P. B26.yo. Terhi Kling ja Paula Siitonen. helmikuuta 2006 Raimo P. että tämä teos osaltaan vahvistaa sitä näkemystä. Helsinki University of Technology. Helsinki University of Technology. B25. Käsillä olevan viidennen systeemiälykirjan teknillisesta toimittamisesta ja taitosta on vastannut tekn. Helsinki University of Technology. toimittaneet Raimo P. April 2003. Heidän panoksensa on ollut korvaamaton. B23. Petri Lievonen apunaan DI Ville Handolin. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Hämäläinen ja Esa Saarinen. Systeemiäly!. Ville Brummer. jolla on käytännön merkitystä. Hämäläinen Esa Saarinen Systeemiälykirjat Systeemiäly 2006. Hämäläinen and Esa Saarinen. A88. Helsinki University of Technology. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. June 2004. Systeemiäly 2005. Otaniemessä 17. Helsinki University of Technology. Hämäläinen ja Esa Saarinen. toimittaneet Raimo P. . joka on ystävällisesti avustanut niin tämän kuin aikaisempienkin kirjojen kansien suunnittelussa ja antanut teoksensa käytettäväksi niissä. Systems Intelligence – Discovering a Hidden Competence in Human Action and Organizational Life.

7 Sisältö Johdanto 3 Raimo P. roolit ja autenttinen olemus 57 Mikko Pitkänen Luku 5: Aika 69 Antti Nuoranne Työ ja organisaatiot 81 Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 83 Otto Pulkkinen Luku 7: Positiivisten tunteiden ja asenteiden vaikutus vuorovaikutussuhteissamme 105 Merja Fischer Luku 8: Systeemiälykkään agentin seikkailut 119 Ilkka Leppänen . Hämäläinen ja Esa Saarinen Systeemiälyn jäsennyksiä 9 Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 11 Jukka Luoma Luku 2: Systeemiälyn psykologiaa 33 Jakke Kulovesi Luku 3: Rajoitettu rationaalisuus ja epävarmuuden elämäntaito systeemiälykkäässä 47 kontekstissa Tuomas Kuronen Luku 4: Muutos.

8 Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 133 Ville-Valtteri Handolin ja Esa Saarinen Luku 10: Yliopistojen systeeminen tutkimusympäristö ja uusi palkkausjärjestelmä 159 Juha Merimaa Muutos ja vaikuttaminen 167 Luku 11: Systeemiälykäs luomistyö 169 Katri Sarkio Luku 12: Systeemiäly ja rakennettu ympäristö 177 Eila Lahdenperä Luku 13: Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen 187 Timo Vuori Luku 14: Systeemiäly ja valta 203 Tiina Hietanen Luku 15: Systeemiälykäs paha 213 Mikko Kontiainen Onnellinen arki 231 Luku 16: Onnellisuus ja systeemiäly 233 Elina Ahonen Luku 17: Syvällä piilevä noste 241 Jussi Kajovaara Luku 18: Systeemiälykäs parisuhde 253 Max Finne Luku 19: Inhimillinen tekijä systeemiälyssä 261 Elina Kalli Luku 20: Serendipity – systeemiäly yllättävissä tilanteissa 269 Risto Särelä Luku 21: Tarina mahdollisuuksien maailmasta 281 Tommi Ryyppö .

Systeemiälyn jäsennyksiä .

.

luovasti ja tarkoituksenmukaisesti (Hämäläinen 2004). Tässä artikkelissa pyrin lähestymään matemaattisesti sekä inhimillisiä systeemeitä että niissä tapahtuvaa systeemiälykästä toimintaa. Artikkeli esittää tavan hyödyntää matemaattista mallintamista systeemiälyn tutkimuksessa. R. Toivon artikkelin herättävän ajatuksia siitä miten ja miksi systeemiälyä tulisi mallintaa. kanssakäymisen ja yhdessä synnytetyn vaikutettavuuden – systeemisyyden – inhimillisesti perustavia muotoja. että matemaattiset mallit voivat olla tehokas työkalu systeemiälyn tutkimuksessa. Oma näkemykseni on. joka hahmottaa vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksiaʺ (Hämäläinen 2004). Systeemiäly on siis älykästä toimintaa inhimillisissä vuorovaikutuskokonaisuuksissa. Systeemiälykäs henkilö huomioi ympäristönsä. . Kuvaan tavan mallintaa inhimillisten vuorovaikutussysteemien dynamiikkaa. Systeemiäly on ʺälykästä toimintaa. esittelen systeemiälyyn liittyvän käsitteistön matemaattista tulkintaa sekä systeemiälyn matemaattisen mallintamisen periaatteita. but does it work in theory?ʺ (Hämäläinen ja Saarinen 2005a) Tämä systeemiälyn tutkimuksen pääongelmaa kuvaava kiteytys kuvaa systeemiälyn tutkimukselle ominaista haastetta: systeemiäly-käsite on samalla sekä intuitiivinen että erittäin vaikea määriteltävä. inhimillisissä systeemeissä. Eräs tapa lähestyä inhimillisiä systeemeitä sekä niissä havaittavaa systeemiälykästä käyttäytymistä on tarkastella käsitteitä matemaattisesti. Johdanto ʺIt works in practice. Hämäläinen ja V-V. Saarinen. Handolin artikkelissa ʺSysteemiäly vastaan systeemidiktatuuri – 50 kiteytystäʺ (2004) sekä M. Martela artikkelissa ʺSysteemiälyniʺ (2005). jonka nämä yhdessä muodostavat.ʺ (Hämäläinen ja ʺIt works in practice. but does it Saarinen 2005b) Systeemiälyn luonnetta ovat kuvanneet work in theory?ʺ muun muassa E. Luku 1 Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus Jukka Luoma Tässä artikkelissa käsittelen inhimillisiä systeemejä ja systeemiälyä matemaattisesta näkökulmasta. itsensä ja vuorovaikutuskokonaisuuden.P. Systeemiälyn tutkimus pyrkii ʺpaljastamaan vuorovaikutuksen.

77–78) Kuten aiemmin mainitsin. ss. jossa systeemin osia kuvaavat ajasta riippuvat muuttujat. Inhimillisten systeemien voidaan ajatella koostuvan näkyvistä ja näkymättömistä osasysteemeistä. Mallinnettava systeemi Gottman et al. että näkyvien systeemien voidaan ajatella pitävän sisällään kaiken sen mikä on näkyvää ja objektiivisesti todennettavissa. Von Bertalanffyn mukaan systeemeitä voidaan kuvata sen osien tilojen avulla. jotka vaikuttavat selittävän valittua ilmiötä. Gottmanin. Swansonin. systeemiäly on älykästä toimintaa inhimillisissä vuorovaikutuskokonaisuuksissa – systeemeissä. Gottman et al. mallintamismenetelmää. Lisäksi inhimillisten systeemien mallintaminen mahdollistaa esimerkiksi systeemi-interventioiden vaikutusten simuloinnin. . esimerkiksi dx(t)/dt = x(t)/y(t). keskityn tässä artikkelissa kuvaamaan inhimillisiä systeemeitä hyödyntäen pääasiassa Gottmanin et al. Tämä artikkeli perustuu siihen oletukseen.R. formaalin kuvauskielen. C.D. (Gottman et al. jotka vuorovaikuttavat keskenään. 35–36) Gottman et al. J. Esittelen seuraavissa kappaleissa tavan mallintaa inhimillisiä systeemejä sekä mielestäni tärkeän systeemiäly-muuttujan: positiivisuuden. Matemaattinen mallintaminen antaa systeemiälyn tutkimukseen liittyville käsitteille. ss. Handolin esittää artikkelissa ʺTyöyhteisöjen systeemiäly ja supertuottavuusʺ (2005).C. joka kuvaa näiden tekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta. tulee valita ne tekijät (muuttujat ja niihin liittyvät suureet). R. 2002. Aloitan esittelemällä erään J. valitsi edellä kuvatun yleisen systeemiteorian mukaisen lähestymistavan avioliiton vuorovaikutuksen kuvaamiseen. Systeemin osia voivat olla inhimillisen systeemin tapauksessa esimerkiksi henkilöt. Näillä oletuksilla. kun taas dx/dt = sin(x) + 2x ei ole. jotka ovat riippuvaisia ajasta. joka perustuu epälineaarisiin differenssiyhtälöihin. Murrayn. Hänen mukaansa toisen osasysteemin muodostaa näkymätön 1 Differentiaaliyhtälö dx/dt = x on lineaarinen. Käyttäen kirjan esittelemää mallintamismenetelmää. esittelen tavan mallintaa inhimillisiä vuorovaikutussysteemejä yleisesti sekä kuvaan keskeisiä systeemiäly-käsitteitä tämän mallin avulla. Von Bertalanffy esitti. kuten fysikaalisten ilmiöidenkin tapauksessa. 2002. Swansonin kirjassa ʺThe Mathematics of Marriage – Dynamic Nonlinear Modelsʺ (2002) esitellyn avioliiton vuorovaikutustilanteita kuvaavan matemaattisen mallin. Tysonin ja K. että tavallisesti systeemin differentiaaliyhtälöt ovat epälineaarisia ja autonomisia1. kuvaa kirjassaan ʺThe Mathematics of Marriage – Dynamic Nonlinear Modelsʺ von Bertalanffyn (1968) esittelemää yleistä systeemiteoriaa. Autonominen differentiaaliyhtälö ei ole eksplisiittisesti riippuvainen ajasta vaan muuttujista. kuvaa yleisen systeemiteorian mukaisen dynaamisen mallin luomisprosessia seuraavasti: (1) Kun mallinnettava ilmiö on valittu. Teorian mukaan systeemiä kuvaa parhaiten differentiaaliyhtälösysteemi. kuten systeemi-interventiolle ja systeemin ohjattavuudelle. Lopuksi esittelen näkemykseni systeemiälymallinnuksen periaatteista ja perusteluista.12 Systeemiäly 2006 Inhimillisten systeemien matemaattinen tarkastelu auttaa ymmärtämään havaittuja ilmiöitä. (2) Tämän jälkeen tulee luoda dynaaminen malli. jotka sisältävät epälineaarisia vuorovaikutussuhteita ja takaisinkytkentöjä. että inhimilliset vuorovaikutuskokonaisuudet ovat dynaamisia systeemeitä. (Gottman et al.

(2002) että Losada ja Heaphy (2004) ovat tehneet. Näkyvän systeemin mallin muuttujiksi on siten perusteltua valita sellaisia suureita. bisnes-tiimien suorituskykyä kuin yksilöidenkin kukoistusta. 302–310). että tuo sama suhde on myös tärkein bisnes-tiimien suorituskykyä selittävä tekijä sekä − B. että näkymätön systeemi voi ohjata organisaation (yleistettäessä: inhimillisen systeemin) kohtaloa ʺyhtä paljon tai enemmän kuin näkyvä systeemiʺ. Myöhemmin kuvaan näkymättömän systeemin mallintamis. jonka avulla Gottman perustelee muun muassa kehittämänsä parisuhdeterapiamallin tavoitteita ja menetelmiä (Gottman et al. Ilmiöitä on tutkittu seuraavasti: − Gottman et al. Koska kokonaissysteemin hahmotuksen kannalta myös systeemin näkymätön osa on mielenkiinnon kohde. Heaphy (2004) esittävät. Organisaatioissa (yleistettäessä: inhimillisissä systeemeissä) voidaan ajatella vaikuttavan sekä näkyviä että näkymättömiä tekijöitä. Hämäläinen (2004) esittää. − M. (1) Positiivisuutta ja negatiivisuutta on mahdollista mitata valitsemalla sopiva vuorovaikutuksen koodausmenetelmä. Losada (2005) esittävät. (2002) kehittämän avioliittojen vuorovaikutusta kuvaavan differenssiyhtälömallin. systeemiälyn tutkimukseen liittyvä käsitteistö voidaan hahmottaa näin mallinnetun inhimillisen systeemin kautta.ja hahmottamisperiaatteita. Fredriksson ja M. että avioliittojen menestystä ja tuhoa parhaiten selittävä tekijä on positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen suhde. positiivisuus voisi olla siis eräs mahdollinen suure inhimillisiä systeemeitä kuvattaessa. . (2) Kuten myöhemmin tulen esittämään. Myöhemmin 2 Katso: Hämäläinen 2004. Edellä kuvatuin perustein. joiden tilat – toisin sanoen tilamuuttujien tasot – voidaan jollain menetelmällä mitata. Martelan mukaan ʺSysteemiälykkö ei [. Esittelen seuraavaksi Gottmanin et al. joiden muuttaminen tiettyyn suuntaan tai kohti tiettyä arvoa on kaikkien kannalta hyödyllistä.Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 13 systeemi. että inhimillisten systeemien – vaikkakin vain sen osasysteemien – mallintaminen voi olla mielekästä systeemiälyn tutkimuksen kannalta. kuten sekä Gottman et al. Näkymättömästä systeemistä voidaan käyttää myös nimitystä haamusysteemi (Hämäläinen 2004). Mallintamalla inhimillisiä systeemejä vuorovaikutuksen ja vuorovaikutukseen liittyvän positiivisuuden näkökulmasta saavutetaan kaksi huomattavaa hyötyä. vaan kaikkien etuun systeemeitä parantamallaʺ (2005). että niitä ei voida palauttaa objektiivisiin koneistomuuttujiin. Esimerkiksi Gottmanin et al. ss. Vuorovaikutuksen ja tuntemusten (affect) positiivisuuden on havaittu selittävän niin avioliittojen pysyvyyttä. Malli antaa tietoa tarkasteltavasta systeemistä sekä auttaa ymmärtämään sellaisia systeemiäly-käsitteitä kuten takaisinkytkentä. että tärkein yksilön henkistä kukoistusta selittävä tekijä on yksilön positiivisten ja negatiivisten tuntemusten (affect) suhde.. (2002) esittää. Käsittelen seuraavaksi näkyvän osasysteemin mallintamisperiaatteita. tulee myös tätä osaa systeemistä tutkia. Losada ja E. Näkymättömissä systeemeissä subjektiiviset muuttujat ovat ratkaisevia. Tässä artikkelissa näkyviksi systeemeiksi luokitellaan sellaiset systeemit.] pyri vain omaan etuun. systeemi-interventio sekä kehityksen kvanttihypyt2. Helposti näkymättömiksi jääville osille on ominaista. (2002) avioliiton vuorovaikutusmalli mallintaa avioparin vuorovaikutusta ja siihen liittyvää (mitattavaa) positiivisuutta ja on siten eräs kuvaus näkyvästä systeemistä. Tässä artikkelissa pyrin osoittamaan. 2002..

2002. Summaamalla kunkin sekunnin ajanjakson painotetut positiivisuudet (tai negatiivisuudet) kuuden sekunnin välein. 2002. 273). ss. Gottmanin et al. 4 Menetelmässä kukin vuorovaikutusakti tulkitaan joko positiiviseksi. on tehnyt. joka perustuu vuorovaikutusaktien SPAFF-koodausmenetelmään4. keskityn kuvaamaan tässä nimenomaan tuohon muuttujaan perustuvaa mallia. joka voi saada arvoja väliltä [-24. joka luokittelee kunkin puheenvuoron RCISS-pistemääräksi. Myöhemmin Gottman (1993) raportoi. kuten Gottman et al. negatiiviseksi tai neutraaliksi. (Gottman et al. 2002. positiivisuus. Tästä syystä. (2002.03. erityisen mielenkiintoista on tutkia minkälaiset systeemiset rakenteet synnyttävät systeemin kannalta tuhoisaa tai suotuisaa käyttäytymistä. Koska avioliiton pysyvyyttä ja onnellisuutta ennusti parhaiten objektiivisesti mitattava käyttäytyminen positiivisuus-negatiivisuus -akselilla (Gottman et al. mahdollistaako suotuisa positiivisuuden ja negatiivisuuden suhde pysyvän ja onnellisen parisuhteen olemassaolon vai selittääkö joku kolmas muuttuja molemmat edellä mainitut. ss 173–176) .8. (Gottman et al. Vuorovaikutusaktien luokittelun avulla kullekin sekunnin ajanjaksolle määritetään sille ominainen pistemäärä. − subjektiivinen vuorovaikutuksen havainnointi sekä − fysiologinen kiihtymys (sydämen lyöntitiheys). sekä tutkia tärkeiden systeemiäly-käsitteiden matemaattista tulkintaa. ss. jota painotetaan siten. saadaan kullekin kuuden sekunnin ajanjaksolle SPAFF-pistemäärä.14 Systeemiäly 2006 laajennan mallia kuvaamaan inhimillisiä vuorovaikutussysteemejä yleensä. mallin mukaan kummankin puolison pistemäärä. so. Systeemiälyn tutkimuksen kannalta on olennaista tutkia mallinnetun vuorovaikutussysteemin vuorovaikutusta näkymättömien osasysteemien kanssa. jotka ovat − objektiivisesti mitattava käyttäytyminen (positiivisuuden ja negatiivisen vuorovaikutuksen erotus). Gottman ja Levenson (1992) raportoivat kokeellisten tutkimusten pohjalta. 2002. että voimakkaasti negatiivisiksi tai positiivisiksi luokiteltavat vuorovaikutusaktit saavat suuremman painon kuin heikosti negatiivisiksi tai positiivisiksi luokiteltavat. mutta se ei anna tietoa siitä onko avioparin vuorovaikutuksen positiivisuuden määrä suuri. kun taas pysyvissä avioliitoissa positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen suhde on 5.. koska avioliitto on pysyvä ja onnellinen. 31–33) Tulos on mielenkiintoinen jo sinänsä. Avioliittojen vuorovaikutusmalli Gottmanin et al. Mallissa pistemäärien riippuvuus on kuvattu yhtälöillä (Gottman et al. joka on objektiivisesti mitattavan positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen erotus.24]. 251–252) avioparin vuorovaikutusta kuvaava malli koostuu kolmesta muuttujatyypistä. sekä käsittelen mallia systeemiälyn tutkimuksen näkökulmasta. että eroon päätyvissä avioliitoissa positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen suhde on 0. 196–197) 3Luvut perustuvat avioparin puheen RCISS-koodausmenetelmään. että avioliittojen pysyvyyttä ennusti positiivisuuden ja negatiivisuuden suhde. s. Seuraavaksi esittelen avioparin vuorovaikutusmallin. ss. tietyllä ajanhetkellä on funktio sekä omasta edellisen ajanhetken pistemäärästä että aviopuolison pistemäärästä.

− Wt on aviovaimon ja Ht on aviomiehen positiivisuus hetkellä t. Kuvassa 2 on esimerkki bilineaarisesta vaikutusfunktiosta.(1 – r1)Wt + a + IHW(Ht) + RW(Ht) + DW(Ht) ja (3) ∆H = . Kuva 1.(1 – r2)Ht + b + IWH(Wt) + RH(Wt) + DH(Wt). Kyseessä on positiivinen takaisinkytkentä eli muutosta vahvistava kytkentä (toisin sanoen: positiivisuus lisää positiivisuutta ja negatiivisuus lisää negatiivisuutta). (4) Tästä yhtälömuodosta voidaan päätellä millainen on systeemin kausaalidiagrammi. joka kuvaa systeemin vuorovaikutussuhteita. − r1 on aviovaimon ja r2 on aviomiehen inertia. Avioparin vuorovaikutussysteemin kausaalidiagrammi on esitetty kuvassa 1. tämä positiivisuus lisää ensimmäisen puolison positiivisuuden muutosta seuraavalla ajanhetkellä. Tämä muutos kasvattaa jälkimmäisen puolison positiivisuutta. Edelleen. − a on aviovaimon ja b on aviomiehen positiivisuutta kuvaava vakioparametri. Edellä mainitut funktiot ja parametrit on kuvattu tarkemmin liitteessä 1. Henkilön positiivisuus lisää hänen puolisonsa positiivisuuden muutosta tietyllä ajanhetkellä.eli hitausparametri. − IHW(Ht) on aviovaimon vaikutusfunktio (eli aviomiehen positiivisuuden vaikutus aviovaimoon) ja IWH(Wt) on aviomiehen vaikutusfunktio (eli aviovaimon positiivisuuden vaikutus aviomieheen) − RW(Ht) (≥0) on aviovaimon ja RH(Wt) (≥0) on aviomiehen korjausfunktio sekä − DW(Ht) (≤0) on aviovaimon ja DH(Wt) (≤0) on aviomiehen vaimennusfunktio. Avioparin vuorovaikutussysteemin kausaalidiagrammi. (2) missä − Wt+1 on aviovaimon ja Ht+1 on aviomiehen positiivisuus hetkellä t+1. Vaikutusfunktiot ovat bilineaarisia ja tavallisesti aidosti kasvavia funktioita. . Jos yhtälöistä (1) ja (2) ratkaistaan ∆W = (Wt+1 – Wt) ja ∆H = (Ht+1 – Ht). saadaan yhtälöt ∆W = .Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 15 Wt+1 = r1Wt + a + IHW(Ht) + RW(Ht) + DW(Ht) ja (1) Ht+1 = r2Ht + b + IWH(Wt) + RH(Wt) + DH(Wt).

Korjaus on negatiivinen takaisinkytkentä eli muutosta vastustava kytkentä. Henkilön inertia heikentää hänen puolisonsa vaikuttavuutta henkilöön itseensä. joka taas lisää hänen puolisonsa positiivisuutta vaikutusfunktion kautta. Jos inertia on suuri. kun henkilö havaitsee. että hänen puolisonsa positiivisuus on ylittänyt tietyn arvon (vaimennusmekanismin kynnysarvon). Esimerkki bilineaarisesta vaikutusfunktiosta (Gottman et al. 133). Kuva 3. Korjausmekanismi käynnistyy. . Vaimennuksen seurauksena henkilön positiivisuus pienenee. s. jossa tämä kullakin hetkellä on. s. Esimerkki vaimennusfunktiosta (Gottman et al. että hänen puolisonsa negatiivisuus on ylittänyt tietyn arvon (korjausmekanismin kynnysarvon). Tämän negatiivisen takaisinkytkennän eli muutosta vastustavan kytkennän vahvuus riippuu puolisoiden inertia. joka taas vähentää hänen puolisonsa positiivisuutta vaikutusfunktion kautta. Vaimennusmekanismi käynnistyy. 2002. kun henkilö havaitsee. Kuvassa 3 on esimerkki vaimennusfunktiosta. Henkilön positiivisuuden muutoksen riippuvuus omasta positiivisuudesta on negatiivinen takaisinkytkentä eli muutosta vastustava kytkentä.16 Systeemiäly 2006 Kuva 2. Kuvassa 4 on esimerkki korjausfunktiosta.eli hitausparametrien suuruudesta. 197). 2002. Korjauksen seurauksena henkilön positiivisuus kasvaa. henkilö pysyy tiukemmin siinä tilassa. Vaimennus on negatiivinen takaisinkytkentä eli muutosta vastustava kytkentä.

Puolisoiden vaikutus toisiinsa on muutosta rakenteet synnyttävät systeemin vahvistava kytkentä. Mallin parametrit määritetään siten. (6) missä W0 ja H 0 ovat aviovaimon ja aviomiehen tasapainotilat ennen vuorovaikutusta.. Gottmanin et al. että mittausdata ja mallin ennustama käyttäytyminen vastaavat mahdollisimman paljon toisiaan. Gottman et al.Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 17 Kuva 4. 193). joka kummallakin puolisolla on ennen vuorovaikutuksen alkua.ja vaimennusfunktiot nolliksi ja vaatimalla Wt+1 = Wt ja Ht+1 = Ht. Mittausdatan ja mallin parametrien sovittamisessa käytetään pienimmän neliösumman menetelmää6. 6 Lisätietoa pienimmän neliösumman menetelmästä esimerkiksi Miltonin ja Arnoldin (1995) kirjan ʺIntroduction to Probability and Statisticsʺ sivuilla 386–388. eli se tunnetila. Systeemi asettuu äärellisessä ajassa johonkin stabiiliin tasapainotilaan. (Gottman et al. kun muut systeemin rakenteet ovat kannalta tuhoisaa tai suotuisaa muutosta vastustavia kytkentöjä.24]. (2002) avioparin vuorovaikutussysteemi . 2002. voidaan ratkaista yhtälöistä (3) ja (4) asettamalla vaikutus-. määritti positiivisuus- pistemäärän kummallekin aviopuolisolle kullekin kuuden sekunnin aikaikkunalle5. tai se jää värähtelemään attraktoivan tasapainotilan ympäristöön. Esimerkki korjausfunktiosta (Gottman et al. Avioparin vuorovaikutussysteemin analysointi Tarkkailemalla 15 minuuttia koeavioparien keskustelua. . toisin sanoen muutosta vahvistavia ja vastustavia tutkia minkälaiset systeemiset kytkentöjä. johon systeemi asettuu. Systeemin parametrien käyttäytymistä. Tasapainotiloiksi ennen vuorovaikutusta saadaan a W0 = 1 − r1 ja (5) b H0 = 1 − r2 .erityisen mielenkiintoista on sisältää siis positiivisia ja negatiivisia takaisinkytkentöjä. 2002. s. 5Pistemäärät määritetään käyttäen SPAFF-koodausmenetelmää. riippuu systeemin alkuarvoista. ss. 173–176) Avioparin lähtötilanne. Tällä tavalla 15 minuutin keskustelusta saadaan kummallekin aviopuolisolle 150 datapistettä. korjaus. arvoista – toisin sanoen systeemin ominaisuuksista – riippuen systeemillä voi olla stabiileja ja epästabiileja tasapainotiloja. Tila. Kunkin kuuden sekunnin aikaikkunan positiivisuus-pistemäärä voi näin saada arvoja väliltä [-24..

että tason neljänneksessä. Katkoviivat kuvaavat tasapainokäyriä ilman korjaus. tikku päätyy ennen pitkää johonkin kaislikkoon. harmaat ympyrät). jonka pinnassa on virtauksia eri suuntiin.18 Systeemiäly 2006 Vuorovaikutuksen alettua kummankin avioparin tasapainokäyrät voidaan ratkaista vaatimalla Wt+1 = Wt ja Ht+1 = Ht. valkoinen ympyrä) sekä kaislikkoja. Kyseessä tehokas korjausmekanismi. Kuvassa 5 on esimerkki (aviovaimon positiivisuus – aviomiehen positiivisuus) -tasoon piirretyistä tasapainokäyristä. Toisin sanoen: rakenne synnyttää käyttäytymistä. Esimerkissä aviovaimon korjaus. Systeemin tilan voidaan ajatella olevan pinnalla kelluvan tikun sijainti lammessa. Valkoiset ympyrät ovat epästabiileja tasapainotiloja. Riippuen virtausten suunnasta ja voimakkuudesta. katkoviivoin piirretyt ympyrät kuvaavat niitä tasapainotiloja.ja vaimennusmekanismeilla ei ole vaikutusta systeemin dynamiikkaan. mutta pienikin tuulenvire (häiriö) saa sen ajautumaan pois lähteestä. 8 Ohje kuvan 5 tulkitsemiseen: (aviovaimon positiivisuus – aviomiehen positiivisuus) -tasoa voidaan ajatella esimerkiksi lampena. Esimerkissä aviomiehen vaimennusmekanismi taas vähentää positiivisen tasapainotilan positiivisuutta. virtauksettomaan kohtaan (systeemi päätyy johonkin stabiiliin tasapainotilaan) tai se jää kieppumaan pyörteen ympärille (jää värähtelemään jonkin attraktoivan tilan läheisyyteen). Ympyrät kuvaavat systeemin tasapainotiloja. Lisäksi lammessa on pulppuavia lähteitä (epästabiilit tasapainopisteet. Kuva 5. jossa molempien puolisoiden vuorovaikutuksen positiivisuus on alle nollan. (2002) kirjan sivuilla 145– 150. oleva tasapainotila on epästabiili eikä systeemillä ole siis mahdollisuutta päätyä tähän negatiiviseen tilaan. joka on luonteeltaan attraktori (esimerkiksi rajasykli)7. joka on stabiili tai värähtelemään sellaisen tasapainotilan ympäristöön.ja korjaustermejä. Esimerkki avioparin vuorovaikutussysteemin tasapainokäyristä8. Esimerkissä aviomiehen korjausmekanismi aiheuttaa sen. Harmaalla väritetyt ympyrät ovat stabiileja tasapainotiloja. Malli on siis deterministinen. Avioparin positiivisuudet asettuvat sellaiseen alkuarvoista riippuvaan tasapainotilaan. Systeemin tasapainotilat ovat näiden käyrien leikkauspisteissä. virtauksettomia kohtia tai pyörteitä (stabiilit tasapainopisteet ja muut attraktoivat tasapainotilat.ja vaimennustermejä. . jotka systeemillä olisi ilman vaimennus. 7Systeemin stabiilisuusanalyysistä ja tasapainotilojen attraktiosta Gottmanin et al. Suoraan lähteen päälle pudotettu tikku voisi periaatteessa pysyä sen päällä. joka lisää olennaisesti avioparin positiivisuutta vuorovaikutustilanteessa. Vaimennusmekanismi siis vähentää avioparin positiivisuutta.

Sikäli.8). Tätä vaikutusmekanismia voidaan kuvata tavallisesti kasvavalla funktiolla. 302–310) esitti kolme avioliittoterapiatavoitetta. että on luotu malli. kun negatiivinen vuorovaikutus jatkuu. Edellä mainitut kolme avioliittoterapiatavoitetta perustuvat nimenomaan parametrien arvojen kykyyn selittää avioliittojen pysyvyyttä. kummankin puolison positiivisuudet olivat vieläkin negatiivisempia sekä − pitkällä aikavälillä. että yleisesti kahden henkilön vuorovaikutussysteemejä voidaan kuvata systeemeinä. Toisin sanoen positiivisuus synnyttää positiivisuutta ja negatiivisuus synnyttää negatiivisuutta. . ss. − Molemmilla henkilöillä on mahdollisuus vaimentaa systeemin positiivisuutta ja korjata systeemin negatiivisuutta. esimerkiksi yksilön ominaisuudet ja vuorovaikutuskäytännöt) synnyttävät havaittua käyttäytymistä. jotka ovat (1) inertian eli hitausparametrin pienentäminen. eli tasapainotilassa vuorovaikutuksen alettua. minkälaiset systeemiset rakenteet (so. − systeemin tasapainotilassa. (2002. havaitsi kokeellisissa tutkimuksissa.Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 19 Gottman et al. kun mallin parametrien arvot selittävät havaittua ilmiötä (tässä: avioliittojen pysyvyyttä) samassa mielessä kuin mitattu positiivisuus (pysyvissä avioliitoissa positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen suhde on 5. Tässä huomion arvoista on se. Kahden henkilön yleistetty vuorovaikutusmalli Olen kuvannut edellisissä kappaleissa Gottmanin et al. jotka tuovat systeemiin hitautta eli vastustusta muutokselle. − tasapainotilat ennen vuorovaikutusta (yhtälöt (5) ja (6)) olivat negatiivisempia. (2) ʺalkutasapainotilanʺ (tasapainotila ennen vuorovaikutuksen alkamista) positiivisuuden lisääminen. muodostaman avioparin vuorovaikutusta kuvaavan matemaattisen mallin. Toisin sanoen malli kuvaa sitä. joissa ovat seuraavat rakenteet: − Molemmilla henkilöillä on jokin alkutunnetila ennen vuorovaikutusta. Näiden tulosten pohjalta Gottman et al. negatiivinen käyttäytyminen tulee avioparille ominaiseksi ja aviopari saattaa katastrofaalisesti menettää ainoan positiivisen tasapainotilansa.0 ja eroon päätyvissä 0. Hypoteesina voidaan esittää. joka pyrkii selittämään havaittua ilmiötä (positiivisuutta vuorovaikutustilanteessa) tarkasti. sekä (3) vuorovaikutussysteemin tasapainotilojen tekeminen positiivisemmiksi kuin tasapainotilojen ennen vuorovaikutuksen alkamista. tiedetään havaitusta ilmiöstä jo enemmän kuin vertaamalla pelkästään positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen suhdetta avioliittojen pysyvyyteen.eli hitausparametrit (yhtälöissä (1) ja (2) näitä merkittiin r1:llä ja r2:lla) olivat suurempia. joka on stabiili. − Molemmilla henkilöillä on oma hitausparametrinsa. − Henkilöiden positiivisuuden määrät vaikuttavat toisiinsa. Tämä määrittää vuorovaikutussysteemin alkuarvot. että eroon päätyvien avioparien vuorovaikutusmallissa olivat seuraavat piirteet − puolisoiden inertia.

Kun häiriön vaikutus lakkaa. Kokonaissysteemi muodostuu kuitenkin näkyvästä ja näkymättömästä osasta. s.ja vaimennusfunktiot. inertiaparametrit sekä vakiot a ja b. Yllä kuvatulla systeemillä on yksi tai useampia tasapainotiloja joihin systeemi voi alkuarvoistaan riippuen ajautua. Systeemiälyn tutkimuksen kannalta olennaista on tutkia kokonaissysteemiä vaikka sen näkymättömiä osasysteemeitä ei yllä kuvatulla tavalla voitaisikaan kuvata. 9Jos systeemillä ei ole tasapainotiloja siinä koordinaatiston neljänneksessä. jotka vuorovaikuttavat keskenään. erityisen kiinnostavia ovat juurikin Gottmanin et al.20 Systeemiäly 2006 Kuvaamalla kahden henkilön vuorovaikutussysteemiä edellä mainitulla tavalla. Mikäli systeemiin tulee häiriö (interventio). Kuvassa AC:llä merkitään henkilön A henkilölle C suuntaaman vuorovaikutuksen positiivisuutta. avioliittointerventioiden kaltaiset systeemi- interventiot. Systeemiälyn tutkimuksen kannalta. Useamman henkilön vuorovaikutusmallit Kun vuorovaikutussysteemiin lisätään lisää henkilöitä. joka on siis inhimillisen systeemin näkyvä osa. valitsemalla sopivat vaikutus-. joilla pyritään muuttamaan systeemin parametreja. Laajennuksen avulla voitaisiin paremmin hahmottaa vuorovaikutussysteemin rakenteiden muuttumista ajan kuluessa. (2002. jotka muuttavat vuorovaikutussysteemien parametreja siten. 302–310) esittää kirjassaan avioliittointerventioita. voidaan systeemin käyttäytymistä ennustaa analysoimalla yhtälöitä (3) ja (4). korjaus. . Mallin ulkopuolelle jäävät esimerkiksi kaikki ne osasysteemit. Hypoteesina voidaan esittää. Edellä kuvattu vuorovaikutusmalli ei sellaisenaan ota huomioon muiden inhimillisen systeemin osasysteemien vaikutusta vuorovaikutussysteemiin. Gottman et al. Malli kuvaa inhimillisen systeemin erästä näkyvää osasysteemiä. ss. että systeemin kvalitatiiviset ominaisuudet muuttuvat. Parametrien oletettuun epästaattisuuteen nojaten Gottman et al. Esimerkki kolmen henkilön vuorovaikutussysteemistä on esitetty kuvassa 6. jossa molempien osapuolten positiivisuus on yli nollan. vaan niihin vaikuttaisi edellinen vuorovaikutustilanne. systeemi saattaa poiketa tasapainotilastaan. joita leimaa tilamuuttujien subjektiivisuus. että henkilön A johonkin osasysteemiin tuoma positiivisuus siirtyy myös muihin osasysteemeihin osasysteemien välillä vallitsevan vuorovaikutuksen kautta. Käsittelen tällaisia interventioita myöhemmin tässä artikkelissa. systeemi palaa takaisin johonkin stabiiliin tasapainotilaansa tai muun attraktoivan tilan läheisyyteen9. Systeemiälykkäiden interventioiden voidaan esittää muuttavan näkyvän systeemin parametreja systeemin kannalta suotuisaan suuntaan. Osasysteemien (harmaat laatikot) välille piirretyt kaksipäiset nuolet kuvaavat osasysteemien välistä vuorovaikutusta. (2002. Vuorovaikutussysteemin. malli muuttuu. CA:lla merkitään henkilön C henkilölle A suuntaaman vuorovaikutuksen positiivisuutta. systeemi ei voi päätyä tähän neljännekseen pysyvästi vaikka systeemi poikkeutettaisiinkin negatiivisesta tasapainoasemastaan positiiviseen neljännekseen. 143) mainitsee. voidaan ajatella koostuvan kolmesta osasysteemistä. että parametrit eivät olisikaan vakioita. että avioparin vuorovaikutusmallia voisi yrittää laajentaa siten.

eli hitausparametrinsa. kuten Losada et al. mallintamisperiaatteita artikkelissaan ʺSupertuottavuus ja hakkeriälyʺ (2006). toisin sanoen esimerkiksi innostavuus tai latistavuus osasysteemissä A-B siirtyy osasysteemien vuorovaikutusmekanismin kautta osasysteemiin A-C. . jos A ja C ovat liittoutuneet B:tä vastaan. sekä − Osasysteemit muodostavat yhdessä kokonaisvuorovaikutussysteemin. sen kompleksisuus (Hämäläinen 2004) lisääntyy. 11 Esimerkiksi yksilöiden väliset ʺliittoumatʺ saattavat aiheuttaa sen.Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 21 Kuva 6. joita joudutaan tekemään kuvatessa systeemin käyttäytymistä kokonaisuudessaan. Systeemin kompleksisuus lisääntyy. koska sen osien vuorovaikutuksia ei tunneta (tässä: osasysteemien vuorovaikutusta11). Pulkkinen on kuvannut Losadan et al. jossa osasysteemeillä on keskinäistä vaikuttavuutta. joilla on samat piirteet kuin edellisessä kappaleessa kuvatulla kahden henkilön vuorovaikutussysteemeillä. Useamman henkilön vuorovaikutussysteemejä voidaan kuvata systeemeinä. Kolmen henkilön vuorovaikutussysteemi. Esimerkiksi O. (2004) on tehnyt. joilla on seuraavat rakenteet10: − Kunkin henkilön välillä on oma vuorovaikutusmekanisminsa. olisivat. joka heikentää osasysteemien keskinäistä vaikuttavuutta. ja osasysteemeillä on myös oma inertia. Mallinnettaessa useamman henkilön vuorovaikutussysteemiä tulisi tämä ottaa huomioon. Lisättäessä systeemin kokoa. että lyhyellä tähtäimellä A:n B:lle suuntaama negatiivinen vuorovaikutus ei heijastu A:n C:lle suuntaamaan vuorovaikutukseen esimerkiksi. Tässä artikkelissa ei oteta kantaa siihen minkälaisia mahdolliset idealisaatiot. 10Toinen mahdollinen tapa kuvata monen henkilön vuorovaikutussysteemiä on kuvata systeemin eri suureiden keskinäistä riippuvuutta.

että avioliiton menestyksen perusedellytys on ystävyys avioliitossa... että näkyvien systeemien parametrit riippuvat näkymättömästä systeemistä. aviopuolison ihailu sekä systeemistä. Gottman et al. ss. vuorovaikutusta ja sen positiivisuutta.näkyvien systeemien parametrit Ystävyyden laatuun vaikuttavat aviopuolison tunteminen. Interventiolla pyritään siihen. . että aviopari oppii ymmärtämään ja hyväksymään puolisonsa elämän unelmat. 2002. Näkymättömät systeemit voidaan käsittää subjektiivisten muuttujien (kuten luottamus) välisenä takaisinkytkentänä vaikkei näitä kytkentöjä voitaisi tarkalleen kuvatakaan. Näkymätön systeemi koostuu muun muassa merkityksistä. Esitän. mukaan tämä interventio muuttaa avioparin vuorovaikutusmekanismeja. Näkyvän ja näkymättömän systeemin välillä voidaan siis ajatella olevan vuorovaikutusmekanismi.22 Systeemiäly 2006 Kompleksisuuden asettamasta mallintamishaasteesta huolimatta. joka ilmenee kohtaamisen ja läsnäolon määränä jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Gottmanin et al. dynaamisen mallin luomisella voidaan saavuttaa samankaltaisia etuja kuin edellä kuvatun kahden henkilön vuorovaikutussysteemin mallintamisella. Inhimillisissä systeemeissä on kuitenkin myös näkymätön osa. tulkinnoista ja kokemuksista (Handolin 2005). (2002) tutkimuksista ja teorioista. (Gottman et al. riippuvat näkymättömästä kiintymys aviopuolisoon. joka ohjaa myös näkyvää systeemiä (Hämäläinen 2004). toisin sanoen interventio muuttaa näkyvän systeemin parametreja. 309–310) esittää kirjassaan avioliittointervention nimeltä unelmat konfliktissa. toisin sanoen aiemmin kuvatun mallin parametreihin. Mentaalimallien. esittelemä avioliiton vuorovaikutusmalli kuvaa nimenomaan avioliiton erästä näkyvää osasysteemiä. ss. Näkyvien systeemien parametrit ovat siis funktioita henkilöiden subjektiivisista muuttujista. Kuvassa 7 on esimerkki kahden henkilön muodostamasta inhimillisestä systeemistä. (2002. 297–302) Edellä kuvatut avioliiton ystävyyden laatua määrittävät tekijät ovat hyvin subjektiivisia. haamusysteemistä. Gottmanin uusi avioliittoteoria esittää. joka on samantyyppinen kuin useamman henkilön . Näistä tunnepankkitili kuvastaa avioparin tunnetason yhteyttä. Hypoteesille saadaan tukea Gottmanin et al.. jonka muutokset saavat näkyvän systeemin ominaisuudet muuttumaan. tulkintojen ja aiempien kokemusten voidaan ajatella vaikuttavan yllä kuvattuihin tekijöihin ratkaisevasti. Gottmanin et al. avioparin tunnepankkitili. inhimilliset systeemit koostuvat näkyvästä ja näkymättömästä osasta. Tämä interventio ei kohdistu näkyvään systeemiin vaan näkymättömään systeemiin. Esimerkki inhimillisestä systeemistä. Kuva 7. Näkyvän ja näkymättömän systeemin vuorovaikutus Kuten aiemmin mainitsin. Ystävyyden laatu taas vaikuttaa muun muassa vuorovaikutustilanteisiin.. haamusysteemi. eivätkä siten ole samalla tavalla mitattavia suureita kuten positiivisuus vuorovaikutustilanteessa.

Esimerkiksi Gottman et al. Kuvan 7 sanastossa. vaikuttavuutta toisiinsa sekä hitautta. havaitsi. esimerkiksi yhteistyön arvostuksesta12. Näkyvä systeemi voi antaa tietoa myös haamusysteemistä epäsuorasti. kun oletetaan. esimerkiksi yksilöiden välistä vaikuttavuutta. luottamus tai sen puute vaikuttaa näkyvän systeemin parametreihin ja siten esimerkiksi vuorovaikutustilanteisiin.Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 23 vuorovaikutussysteemin osasysteemienkin välillä. Kvalitatiivisesti näkymätöntä systeemiä voidaan tutkia esimerkiksi kyselyillä. mutta vain vähän yksilön demografisista ominaisuuksista tai taloudellisesta tilanteesta. eli vastustusta tälle vaikuttavuudelle. Esimerkiksi Henrichin et al. (2005) kokeellisissa myös haamusysteemistä. Tiedot voivat antaa viitteitä siitä. myös näkymätöntä systeemiä tulisi kuitenkin ymmärtää. Lisäksi. emergence) sekä ennakkoluulojen14 (ominaisuuksien yhteensovitus. Esfandiari et al.. että myös näkymätön systeemi on olennainen osa inhimillistä systeemiä. haastatteluilla tai kokeellisilla Näkyvä systeemi voi antaa tietoa peleillä. Esfandiarin et al. kuten alhaalla on kuvattu. että yksilöt eivät (missään tutkitussa yhteisössä) pyrkineet maksimoimaan puhdasta henkilökohtaista hyötyään vaan suosivat yhteistyötä. 2001). peleissä tutkittiin yksilöiden asenteita ja yhteistyöhalukkuutta tutkimalla yksilöiden käyttäytymistä pelitilanteessa. että sen parametrit kuvaavat jotain yksilön tai yhteisön ominaisuutta. joka on pukeutunut uniformuun. Oikeanlaisella koejärjestelyllä – toisin sanoen järjestämällä sellaisia pelejä jotka korreloivat myös arkielämän käyttäytymisen kanssa – saadaan tietoa yksilön tai yhteisön asenteista. pattern-matching) kautta. mukaan luottamus vaikuttaa yksilön valintoihin sosiaalisissa tilanteissa. Henrichin et al. (2005) havaitsi. mukaan pelikäyttäytyminen ennustaa myös käyttäytymistä reaalimaailmassa. Näkyvää systeemiä kuvaava malli tulisi muodostaa niin. Eräs esimerkki näkymättömän systeemin subjektiivisesta muuttujasta.. Edellä kuvatun näkyvän ja näkymättömän systeemin vuorovaikutuksen näkökulmasta. 158) on tutkinut mihin yksilön ominaisuuksiin tai asenteisiin avioparin vuorovaikutussysteemin inertiaparametri liittyy. . minkälaiset interventiot saattaisivat olla systeemin kannalta edullisia vaikka 12Heinrich et al. 13 Henkilö havaitsee ajan mittaan onko toinen henkilö luotettava vai ei. systeemin luonteesta riippuen. Esitän. joka heijastuu näkyvään systeemiin esimerkiksi vuorovaikutustilanteessa. mukaan eräs tapa kuvata luottamuksen rakentumista on kuvata luottamuksen rakentuminen yksilön käyttäytymisen tulkinnan13 (luottamuksen emergenssi. Sikäli. Gottman et al. Esfandiarin et al. on luottamus. tutkimuksen mukaan yksilön käyttäytyminen riippuu vahvasti yhteisön ominaisuuksista. että haamusysteemiä voidaan lähestyä esimerkiksi laadullisesti. Tämänkaltaiset tiedot näkyvien systeemien parametreista voisivat olla eräs tapa haamusysteemin laadulliseen tutkimiseen. Osasysteemeillä on. kysymyksessä on haamusysteemin ohjaus näkyvään systeemiin. Näkymättömän systeemin eli haamusysteemin tarkastelu ei ole kuitenkaan mahdollista samalla tavalla kuin näkyvän systeemin. 14Ihmisillä on taipumus luottaa enemmän poliisiin. joka on siviilivaatteissa (Esfandiari et al. jos oletetaan. Haamusysteemihahmotus Haamusysteemi on näkymättömästä luonteestaan huolimatta todellinen systeemi. (2001) kuvaa tavan mallintaa luottamuksen rakentumista. (2002. että inertiaparametri liittyy esimerkiksi aviopuolison halveksuntaan. että näkyvän systeemin mallin parametrit ovat funktioita subjektiivisista muuttujista. kuin poliisiin. s.

miksi systeemiälykäs toiminta tekee systeemeistä parempia.24 Systeemiäly 2006 varsinaista esimerkin mukaista halveksunnan ja muiden tekijöiden kytkeytymistä henkilön inertiaparametriin ei tarkalleen tunnettaisikaan. Jos systeemillä olisi toinen stabiili tasapainotila. Tällainen interventio on ohjaus olemassa olevaan näkyvään systeemiin. Systeemiälyn matemaattinen hahmotus Systeemiälyn tutkimus on toimintatutkimusta (Hämäläinen ja Saarinen 2005b). . katastrofit). Seuraavissa kappaleissa käsittelen seuraavien systeemiäly-käsitteiden matemaattista tulkintaa: systeemi- interventiot. systeemi palaa tähän tilaan äärellisessä ajassa. Systeemiälyn tutkimuksen tarkoitus ei siis ole tutkia inhimillisiä systeemejä ulkoa päin ja vastata kysymykseen miksi. Ensimmäisen asteen systeemi-interventiot pyrkivät saamaan aikaan systeemissä ʺensimmäisen asteenʺ muutoksen. Ensimmäisen asteen systeemi-interventio ei aiheuta pysyvää muutosta. Matemaattisella mallintamisella voidaan kuitenkin havaita miten systeemi muuttuu systeemi-interventioiden seurauksena. Kuvassa 8 on esimerkki systeemistä. mutta koska tila on ainut stabiili tasapainotila. josta poikkeutus tapahtuu). Kuva 8. Poikkeutus tästä tasapainotilasta saa systeemin tilan muuttumaan. joka saa systeemin tilan muuttumaan esimerkiksi positiivisemmaksi kuin mitä se oli ennen interventiota. ensimmäisen asteen ja toisen asteen systeemi-interventioihin. Systeemiälyn tutkimuksen tavoitteena on tutkia miten inhimillisiä systeemejä voidaan tehdä paremmiksi. Matemaattisen mallintamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä. että inhimillisiä systeemejä ei pidä pystyä mallintamaan kaikenkattavasti siten. jossa on yksi stabiili tasapainotila (harmaa ympyrä). Ensimmäisen asteen systeemi-interventio saa systeemin tilan hetkellisesti muuttumaan. Intervention voimakkuus ja kesto määrittävät kuinka kauan systeemillä kestää palata alkuperäiseen tasapainotilaansa. Tämä on tärkeä havainto. että voitaisiin sanoa. sillä usein organisaatioissa johtaminen hahmotetaan näkyvän systeemin ehdoin (Hämäläinen 2004). Näkyvä systeemi vastustaa muutosta. Systeemi-interventiot Matemaattisessa mielessä systeemi-interventiot voidaan jakaa kahteen ryhmään. koska intervention vaikutuksen lakatessa systeemi palaa takaisin johonkin systeemin stabiiliin tasapainotilaan (joka voi tosin olla parempi kuin tasapainotila. systeemin ohjattavuus sekä kehityksen kvanttihypyt (ja niiden vastakohdat. se voisi päätyä myös tähän tilaan.

ja jarrupolkimen sekä ohjauspyörän avulla. toisin sanoen: käyttäytyminen muokkaa (ja synnyttää) rakenteita. jotta systeemi saadaan haluttuun tilaan. jotta niillä saadaan aikaan haluttu ohjaus kokonaissysteemiin. kuvan oikea yläreuna). Koska molemmissa tapauksissa tämä tasapainotila on stabiili. 16 Systeemin ohjattavuusanalyysistä: http://web. numero 2). Käsite on kuitenkin avaava interventioiden vaikuttavuuden ja vaikutusten näkökulmasta. jotta saadaan aikaiseksi haluttu muutos systeemin rakenteissa. Havainnollistan intervention rikkaus -käsitettä esimerkillä fysikaalisesta maailmasta. Systeemin ohjattavuus ʺSysteemi on ohjattava. Toisen asteen systeemi-interventio saa systeemissä aikaan (toistaiseksi) pysyvän muutoksen. Parametrien muutoksen seurauksena tasapainotila siirtyy oikealle ylös (harmaa ympyrä. Kuva 9. mallin sanastossa henkilön oman emotionaalisen inertian vähentäminen tai korjausmekanismin voimakkuuden parantaminen. jossa on yksi positiivinen tasapainotila (harmaa ympyrä. kuten kaasu. systeemi siirtyy vanhasta tilasta uuteen tilaan äärellisessä ajassa. jolla on harmaa keskus.mit. Kuvassa 9 on esimerkki15 systeemistä. 15Teoreettinen esimerkki kuvan 9 kaltaisesta interventiosta voidaan hahmottaa kuvan 5 avulla.pdf .Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 25 Toisen asteen systeemi-interventio muuttaa näkyvän systeemin rakenteita. Toisen asteen systeemi-interventio voi olla esimerkiksi Gottmanin et al. Esimerkin mukaista auto-systeemiä ei saada haluttuun tilaan (tiettyyn pisteeseen) vain käyttämällä pelkkiä polkimia tai pelkkää rattia vaan usein kaikkia ohjauslaitteita on käytettävä. Tällainen interventio muuttaa näkyvän systeemin ominaisuuksia. Toisen asteen intervention on oltava kokonaissysteemin kannalta riittävän rikas. Poistamalla yhtälöissä (3) ja (4) esitetyt vaimennusfunktiot systeemin tasapainotila ʺhyppääʺ oikealle ylös (katkoviivoin piirretty ympyrä. Autoa ohjataan erilaisin ohjauslaittein.edu/2. jos riittävän monipuolisilla ohjauksilla on mahdollista saavuttaa kaikki tilatʺ (Hämäläinen 2004). Systeemin rakenteista riippuen.151/www/Handouts/Controllability. Interventio kohdistuu siis näkymättömään systeemiin. toisen asteen intervention on kohdistuttava tiettyihin osasysteemeihin sopivalla tavalla. numero 1). Inhimillisten systeemien kompleksisuudesta johtuen kokonaissysteemin ohjattavuutta ei ole mielekästä tutkia perinteisessä ohjattavuusanalyysin16 mielessä.

kehityksen kvanttihypyt näissä systeemeissä voidaan mallintaa siten. Gottman et al. Gottmanin et al. Näissä tutkimuksissa Gottman et al. Tosiasiassa tällainen interventio saattaa saada esimerkiksi vuorovaikutussysteemin positiivisuuden kasvun aikaiseksi viiveellä tai se saattaa vain mahdollistaa systeemiin tehtävän intervention. että sopivia interventioita ei voida tarkalleen tuntea.intervention on oltava mukaan tietyissä tilanteissa tämänkaltainen interventio kokonaissysteemin kannalta saattaa olla edellytys sille. Kehityksen kvanttihypyt ja katastrofit Gottman et al. kun esimerkiksi bisnes-tiimin suorituskykyä tai avioliiton onnellisuutta selittää positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen suhde. voidaan esittää. Tämän artikkelin sanastossa mekaaniset palkitsemistavat (esimerkiksi palkitsemisjärjestelmät) eivät ole riittävän rikkaita interventioita eivätkä siten välttämättä koskaan mahdollista kokonaissysteemin ohjausta tiettyyn tilaan. Katastrofaalinen muutos tapahtuu. Mahdollinen teoreettinen tulkinta edellä kuvatulle ilmiölle saadaan ohjattavuus-käsitteestä. Systeemiälyä käsittelevissä teksteissä puhutaankin esimerkiksi herkkyydestä (Handolin 2005) ja vaistosta (Martela 2005). (2002. että se pahentaisi tilannetta. jonka jälkeen systeemin ominaisuudet muuttuvat lähtötilannetta paremmaksi viiveellä tai uusien interventioiden seurauksena. että unelmat konfliktissa -interventio. ss. Kokonaissysteemiä ei välttämättä ole mahdollista ohjata millään interventiolla lähtötilanteesta suoraan tiettyyn tilaan vaan interventio aiheuttaa ensin näkyvän systeemin ominaisuuksien muuttumisen systeemin kannalta huonompaan suuntaan. 333–334) kokonaissysteemiin. mukaan tällainen avioliitto on hyvin vaikea saada toimimaan. (2002. riittävän rikas. on tehnyt kokeillut avioliittointerventioita parisuhdeterapiassa sekä tutkinut näiden vaikutuksia kehittämänsä avioparin vuorovaikutusmallin parametreihin. Systeemin parametrien muuttuessa. Tämän tiedostaminen on systeemiälyä. .. joka saa vuorovaikutussysteemin positiivisuuden kasvuun. jotta sillä saadaan joiden tarkoitus on jälleen muuttaa mallin parametreja parempaan suuntaan. havaitsi. esimerkiksi organisaatioissa tietyn tulosmittarin saattamista tietylle tasolle. näkyvän systeemin kautta hahmotettavat) lähestymistavat ovat riittämättömiä. jotka ovat stabiileja.26 Systeemiäly 2006 Handolin ja Saarinen käsittelevät palkitsemista ja palkitsevuutta organisaatioissa artikkelissa ʺPalkitsevuus ja systeemiälyʺ (2006). s. että mikäli negatiivisuudesta tulee parisuhteelle ominainen piirre. systeemin muutokset ovat vaikeasti havaittavissa. alkavat systeemin parametrit muuttua. joita henkilö tarvitsee osaamisensa lisäksi systeemiälykkäiden interventioiden tuottamiseen. että tulevat interventiot. Kun systeemin parametreja muutetaan riittävästi. että systeemiin – jossa ei välttämättä ennemmin ole ollut positiivista . Gottmanin et al. jonka mainitsin aiemmin tässä artikkelissa. saattaa muuttaa mallin parametreja huonompaan suuntaan. kun aviopari menettää ainoan positiivisen tasapainotilansa eikä systeemillä ole enää kuin negatiivisia tasapainotiloja. Koska inhimillisissä systeemeissä on näkymättömiä osia.. 141) esittää. koska muutokset ovat kvantitatiivisia. Sikäli. Toisen asteen systeemi-interventio saattaa siis vaikuttaa aluksi siltä. Heidän mukaansa palkitsevuuskokemus syntyy irrallaan palkitsemisjärjestelmistä ja palkitsevuutta tarkasteltaessa mekaaniset (so. saisivat aikaan halutun aikaan haluttu ohjaus muutoksen avioliittosysteemissä. systeemiin ilmestyy tai sieltä häviää stabiileja tasapainotiloja tai niiden attraktiivisuus muuttuu radikaalisti.

joka on stabiili. koska systeemiälykäs toiminta kohdistuu tavallisesti näkymättömään systeemiin (Handolin 2005). Tämä on toinen mahdollinen perustelu sille. (2002. 18Lisää supertuottavuus-käsitteestä.Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 27 tasapainotilaa. interventiot vaikuttavat viiveellä Mallinnettaessa inhimillisiä systeemejä.ja toiminta-avaruutta ja ovat siten optimaalisen toimintakyvyn mahdollistaja ja tuottaja. Systeemiälykkäät (toisen asteen) interventiot havaitaan siis näkyvässä systeemissä parametrien muutoksena..ja laajentumisteorian (broaden and build) mukaan positiiviset tunteet laajentavat yksilön ajatus. joka kuitenkin vaikuttaa kokonaissysteemiin. jota ei välttämättä voida mallintaa samoin periaattein kuin näkyvää systeemiä. miksi toisen asteen systeemi-interventiot vaikuttavat viiveellä ja niiden vaikutusmekanismi voi olla hyvinkin epäintuitiivinen. katso J. Sen sijaan näkymättömiä osasysteemeitä ja systeemiälykästä toimintaa voidaan tutkia laadullisesti. tilat on mitattavissa. Gottman et al. s. jossa käsiteltiin inhimillisten systeemien ohjattavuutta. 142) puhuu ilmiöstä nimellä positiivinen katastrofi (esimerkkinä kuherruskuukausi). Arkielämässä systeemin parametrien vähäistä muutosta on vaikea tai mahdoton nähdä ennen systeemin rakenteiden dramaattista muutosta. joka olisi stabiili – ilmestyy uusi positiivinen tasapainotila.T. Gottman et al. jolloin havaitaan kehityksen kvanttihyppy. Vuorovaikutussysteemit ovat näkyviä systeemejä. Mallinnettaessa inhimillistä systeemiä tulee lisäksi ottaa huomioon mahdollisuus – ja tämä on hyvin todennäköistä – että mallin ulkopuolelle on jäänyt jokin näkymätön osasysteemi. että dynaamisen mallin luomisella saavutetaan seuraavat edut yksinkertaiseen tilastolliseen analyysiin verrattuna (2002. Esimerkiksi organisaatioiden ja niiden supertuottavuuden18 tutkimuksen kannalta vuorovaikutuksen (ja inhimillisissä konteksteissa havaitun systeemiälyn) sekä emotionaalisen hyvinvoinnin välinen riippuvuus olisi mielenkiintoinen tutkimuksen kohde.. koska vain näkyvän systeemin olla hyvinkin epäintuitiivinen. Systeemiälyn tutkimuksen kannalta vuorovaikutussysteemien mallintaminen on kiinnostava mallintamisen kohde.toisen asteen systeemi- inhimillisten systeemien kompleksisuudesta johtuen. Mallintamisen periaatteet ja perustelut Systeemiälyn mallintaminen ilmiönä on haastavaa . . ss. Bergqvistin (2005) artikkeli ʺTeollinen tulevaisuutemme – systeeminen hahmotusʺ tai O. Pulkkisen (2006) ʺSupertuottavuus ja hakkeriälyʺ. Toisen asteen systeemi-interventiot ovat kuitenkin interventioita näkymättömään systeemiin. s. 160–162): 17 Toinen mahdollinen nimitys ilmiölle on Hämäläisen ja Saarisen (2005a) kuvaama systeemiälyn arkkityyppi fix that fires. usein dynaaminen malli on mielekästä tehdä vain systeemin ja niiden vaikutusmekanismi voi jostain näkyvästä osasta. Gottman et al. Toinen perustelu esitettiin kappaleessa. jolloin näkyvän systeemin parametrit muuttuvat. 160 ja s. Dynaamisen mallin luomisen tarkoituksena on pyrkiä selittämään havaitun ilmiön tilastollista riippuvuutta jostakin mitattavasta suureesta. Parhaimmassa tapauksessa näkyvässä systeemissä tapahtuu tämän seurauksena kvalitatiivinen muutos. (2002. 162) perustelee ilmiöitä selittävien dynaamisten mallien paremmuutta verrattuna yksinkertaiseen tilastolliseen analyysiin. sillä esimerkiksi Fredricksonin (2002) rakentumis. Tämä kvalitatiivinen muutos mallin dynamiikassa havaitaan käytännössä kehityksen kvanttihyppynä17. Tämä vaikeuttaa systeemiälyn matemaattista hahmottamista. esittää. kuten aiemmin tässä artikkelissa olen kuvannut.

23–30. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Mallintaminen auttaa ymmärtämään inhimillisten systeemien rakenteita sekä antaa formaalin kuvauskielen inhimillisten systeemien ominaisuuksille ja systeemiälyn käsitteistölle. Positive Affect and Flourishing. jos esimerkiksi (avioliiton vuorovaikutusmallin tapauksessa) aviopari muuttaisi tietyllä tapaa vuorovaikutuskäytäntöjään (mallin parametria). ESFANDIARI B. Fraud and Trust in Agent Societies. B25. . Teollinen tulevaisuutemme – systeeminen hahmotus. Raimo P.28 Systeemiäly 2006 − Mallintamisella luodaan eksakti kuvauskieli havaitulle ilmiölle. pp. miten systeemin havaittua käyttäytymistä voidaan muuttaa parempaan suuntaan (tutkimalla mitkä asiat vaikuttavat parametrin arvoon) sekä − Muuttamalla mallin parametreja voidaan ennustaa mitä saattaisi tapahtua. joissa muutetaan mallin parametreja. nähdään mitkä mallin parametrit ovat muuttuneet ja mihin suuntaan. − Mallintaminen mahdollistaa systeemiälykkään toiminnan ja siihen liittyvien arkielämän havaintojen (kuten interventioiden vaikutusten viiveen ja vaikutusmekanismin epäintuitiivisuuden) välisen kytkennän teoreettisen kuvaamisen. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. 27–34. että sikäli kun systeemiälyn matemaattiset ja muut teoreettiset mallit mahdollistavat sen riittävän tarkan kuvauksen. On How Agents Make Friends: Mechanisms for Trust Acquisition. AND CHANDRASEKHARAN S. Esitän. Hämäläinen ja Saarinen (2005a) ovat todenneet systeemiälyn käsitteen olevan esiteoreettisessa vaiheessa ja heidän kysymyksensä ʺtoimiiko se teoriassa?ʺ (2005a) on kriittinen. Muodostamalla malli systeemistä. ss. Mallinnuksen avulla voidaan tehdä simulaatioita.L. 2005.T. Olennaista kuitenkin on. Helsinki University of Technology. teoksessa: Systeemiäly 2005. 7. että havaittua ilmiötä selittää myös jonkin mallin parametrin arvo. Tällä tavalla on mahdollista tutkia mihin näkyvän systeemin rakenteeseen vaikuttava interventio on tehokkain (tai tehottomin). AND LOSADA M. Vol. 2005.). − Mallintaminen mahdollistaa tehtävien systeemi-interventioiden vaikutusten mittaamisen. Systeemiälyn tutkimuksen kannalta nämä ovat olennaisia hyötyjä. Viitteet BERGQVIST J. Loppusanat Aiemmissa kappaleissa olen esitellyt erään tavan hahmottaa inhimillisiä systeemeitä matemaattisesta näkökulmasta sekä kuvannut systeemiälyn käsitteistöä tämän mallin avulla. että systeemiälyn tutkimuksessa inhimillisten systeemien matemaattisella mallintamisella voidaan saavuttaa seuraavat hyödyt: − Matemaattinen mallintaminen helpottaa systeemiälyn teoreettista tarkastelua. No. FREDRICKSON B. 2001. pp. − Mallinnuksen avulla voidaan saada lisätietoa systeemi-interventioiden vaikuttavuudesta. ennen ja jälkeen systeemi-intervention (tai sarjan systeemi- interventioita). Inhimillisten systeemien matemaattinen malli ei todista systeemiälyn olemassaoloa missään perustavanlaatuisessa mielessä. saadaan lisää tietoa ilmiöstä ja siitä. American Psychologist. 60. May 2005. 678–686. − Jos havaitaan. on systeemiälykkään toiminnan vaikutusten perustelu teoreettisesti uskottavampaa. Proceedings of the Fourth Workshop on Deception.

New York.. 5 December 2005: http://www. HILL K. Journal of Family Psychology. Saarinen (toim. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. 57–75..tkk.tkk. Raimo P.. General Systems Theory. MCELREATH R.. Systeemiäly muutoksen moottorina. ss.sal20. Helsinki University of Technology. 1995. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim.. The Mathematics of Marriage – Dynamic Nonlinear Models... TYSON REBECCA AND SWANSON KRISTIN R. pp.2004. teoksessa: Systeemiäly 2006. 7–20. GOTTMAN JOHN M. B24. June 2006. ENSMINGER J. 47. Workshop at MIT. teoksessa: Systeemiäly 2006. JA SAARINEN ESA. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Braziller. Supertuottavuus ja hakkeriäly.C. No.Q. February 2004. GIL-WHITE F. Lopez (eds. MARTELA M.11. Helsinki University of Technology. PULKKINEN O. AND ARNOLD J. Helsinki University of Technology. Dipoli. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim.fi/SYSTEEMIALYmuutoksenmoottorina. B26. 2002. ss. B25.. AND HEAPHY E.J. 63: pp. Introduction to Probability and Statistics: Principles and Applications for Engineering and the Computer Sciences 3rd ed. American Behavioral Scientist. 740–765. Palkitsevuus ja systeemiäly.Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 29 FREDRICKSON B. The role of Positivity and Connectivity in the Performance of Business Teams. JA HANDOLIN VILLE-VALTTERI.). SAARINEN ESA.)..P. Hämäläinen R. June 2004. AND LEVENSON R. Physiology and Health. ss. 2004. 2006.. May 2005. 1992. GURVEN M. B26. Työyhteisöjen systeemiäly ja supertuottavuus.ppt.. Raimo P. 1968.. 2005a. 7: pp. Systems Intelligence.fi/SIatMIT. Vol. CAMERER C.ppt. The MIT Press. 31–50. GOTTMAN JOHN M. 2005. BOYD R.W. 2002. Espoo: http://www. C. FEHR E.. Systems Analysis Laboratory Research Reports..S.R. Behavioral and Brain Sciences. Systems Analysis Laboratory Research Reports. McGraw-Hill. SWANSON CATHERINE C. R. SMITH N. BOWLES S. AND TRACER D. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Systems Analysis Laboratory Research Reports. BARR A.P. 29.. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. HANDOLIN V-V.. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. Positive Emotions.). 2005. Marital Processes Predictive of Later dissolution: Behaviour. A Theory of Marital Dissolution and Stability. LOSADA M. ja Saarinen E. MARLOWE F. June 2006. Oxford University Press. HENRICH J. ss. 221–233. 1993.P. GOTTMAN JOHN M. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. . 3–8. ALVARD M. 13–22. PATTON J. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. Helsinki University of Technology. 2004. Helsinki University of Technology. Systeemiäly vastaan systeemidiktatuuri – 50 kiteytystä. London. JA SAARINEN E. 6. MILTON J. 1968. Innovaatiot ja systeemiäly -seminaari.. GINTIS H. 2004. Raimo P. in: Handbook of Positive Psychology. Systeemiälyni. 2005. 2006.). ʹEconomic Manʹ in Cross-cultural Perspective: Behavioral Experiments in 15 Small-scale Societies. B25.. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Raimo P. Johdanto. Journal of Personality and Social Psychology. May 2005. VON BERTALANFFY L. teoksessa: Systeemiäly 2005. Snyder and S. Internet-viitteet Hämäläinen R. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. teoksessa: Systeemiäly 2005. HANDOLIN V-V.). teoksessa: Systeemiäly 2005. B25. Helsinki University of Technology.systemsintelligence.). Hämäläinen ja E.. MURRAY JAMES D. Raimo P. May 2005. 2005b.).

Department of Mechanical Engineering. vaimennusfunktio saa negatiivisia arvoja ja luonteeltaan konveksi funktio. Yhtälöiden (1) ja (2) inertia. Bilineaarinen vaikutusfunktio voidaan esittää lausekkeen I xt c1 xt . Jotta ratkaisut olisivat stabiileja. (8) 1 x Ki missä Ki on vaimennuksen kynnysarvo. Aviopuolison vuorovaikutuksen positiivisuuden kasvaessa. (2002) kutsuu vaimennuksen enimmäisvoimakkuudeksi. henkilön positiivisuus muuttuisi negatiivisuudeksi ja negatiivinen positiivisuudeksi jokaisella ajanhetkellä.11. 13.pdf.1). x t 0 c2 xt .eli hitausparametrit r1 ja r2 voivat saada arvoja avoimella välillä (0. missä c1 ja c2 ovat vakioita ja xt on puolison positiivisuus hetkellä t. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat muun muassa tekniikka. Jos yksilön i vuorovaikutuksen positiivisuus x ylittää tämän arvon. Kummankin henkilön tasapainotilat on esitetty yhtälöissä (6) ja (7). Advanced System Dynamics and Control -kurssi: http://web. Controllability. jota Gottman et al. Yhtälöiden (1) ja (2) vaimennusfunktiot saa arvon nolla vaimennuksen kynnysarvoa pienemmillä puolison vuorovaikutuksen positiivisuuden arvoilla.mit.edu/2. Henkilö saattaa reagoida vahvemmin negatiiviseen vuorovaikutukseen kuin positiiviseen vuorovaikutukseen. Kirjoittaja Kirjoittaja opiskelee Teknillisessä korkeakoulussa teknillisen fysiikan koulutusohjelmassa. . vaimennusfunktio vähenee kohti tiettyä raja-arvoa. tulee yksilön inertian olla pienempi kuin yksi. Yhtälöiden (1) ja (2) vaikutusfunktiot ovat bilineaarisia origon kautta kulkevia funktioita. Observability and the Transfer Function. Yhtälöiden (1) ja (2) vakiot a ja b ovat yksilöspesifejä vakioita. (2002) kehittämän avioliittojen vuorovaikutusmallin parametrit ja funktiot. Liite 1: Avioparin vuorovaikutussysteemin parametrit ja funktiot Seuraavissa kappaleissa on kuvattu kappaleessa ʺAvioliittojen vuorovaikutusmalliʺ esitetyn Gottmanin et al. Malli ei aseta mitään rajoitteita vakioille a ja b.2004.30 Systeemiäly 2006 Massachusetts Institute of Technology.ja operaatiotutkimus ja sivuaineenaan teollisuustalous. Kynnysarvon suurempia puolison vuorovaikutuksen positiivisuuden arvoilla. pääaineenaan systeemi. talous ja inhimillisyys sekä näiden vuorovuorovaikutus. Vaimennusfunktion lauseke on x Ki x Ki Vaimennus j Cj .151/www/Handouts/Controllability. jotka yhdessä henkilön inertiaparametrin kanssa määrittävät yksilön tasapainotilan ennen vuorovaikutusta. Jos vakio olisi negatiivinen. Bilineaarisuus mahdollistaa positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen erilaisen vaikutuksen mallintamisen. xt 0 (7) avulla. vaimennusfunktio kytkeytyy päälle ja lähestyy asymptoottisesti kohti vaimennuksen enimmäisvoimakkuutta Cj yksilön i positiivisuuden lähestyessä ääretöntä.

että korjausfunktiot saavat ei-negatiivisia arvoja ja korjauksen kynnysarvo on negatiivinen ja enimmäismäärä positiivinen suure (vaimennusfunktion tapauksessa vakioiden merkit ovat päinvastaiset). Jos yksilön i vuorovaikutuksen negatiivisuus -x ylittää tämän arvon. korjausfunktio kytkeytyy päälle ja lähestyy asymptoottisesti kohti korjauksen enimmäisvoimakkuutta Cj yksilön i negatiivisuuden lähestyessä ääretöntä (positiivisuuden lähestyessä negatiivista ääretöntä). (9) 1 x Ki missä Ki on korjauksen kynnysarvo. . Korjausfunktion lausekkeeksi saadaan x K i x Ki Korjaus j Cj .Luku 1: Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus 31 Yhtälöiden (1) ja (2) korjausfunktiot ovat muodoltaan samanlaisia kuin vaimennusfunktiot sillä erolla. Korjausfunktio on siis vaimennusfunktio käännettynä 180 astetta ja siirrettynä vasemmalle (negatiiviseen suuntaan) puolison positiivisuus-negatiivisuus -akselilla.

.

vain muutaman vuoden iän saavuttanut. ja siten avataan tietä todelliselle systeemiälyn läpimurrolle – mielen sisältä käsin. perinteisen tieteellisesti hankalasti tartuttavat aiheet kuten intuitio ovat enemmän kuin oleellisia systeemiälyn aihepiirissä. josta suurin osa koko ihmisen aivokapasiteettia koostuu. Johdanto Systeemiälyn käsite voidaan nähdä Sengen (1990) systeemiajattelun laajennuksena. tiedostamaton ja intuitio ovat kaikki osa sitä käytännöllisen älykkyyden mahdollistavaa ajatteluprosessia. Emootiokognition ihmisen ajattelulle ja toiminnalle asettamia piilotettuja reunaehtoja ja rajoja etenemällä syvemmälle emootioiden ja tiedostamattoman maailmaan. Systeemiäly huomioi kulloisenkin ongelmakentän luontaisen muuttuvuuden ja epätäydellisyyden pyrkiessään kohden sille asetettua tavoitetta. heuristiikkoihin. Alkuperältään systeemiäly on suhteellisen nuori. joilla ihmisen kognition toiminnan luonnollisia lukkoja saadaan auki. mutta kuten systeemiälyn kenttää tutkiessa tulee selville. joilla systeemiälykäs toiminta tulee mahdolliseksi. Systeemiäly taas on käytännön toimintaan sidottua älyä – luovaa tarkoituksenmukaisuutta kaikessa toiminnassa. Luku 2 Systeemiälyn psykologiaa Jakke Kulovesi Artikkeli lähestyy systeemiälyn käsitettä systeemiajattelun perinteistä ja etenee ihmisen kognition suuntaan. Heuristiikat esitellään välineinä. 2003). Motivaatiojärjestelmiin perehdytään välttämättömänä edellytyksenä itse heuristisen käyttäytymisohjeiston toteutumiselle käytännössä. emootioihin ja yksityiskohtiin liittyvää mutta silti kokonaisvaltaista käsittelyä. joka sisältää erityisesti kontekstiin. Edelleen artikkeli etsii ja löytää systeemiavaimia. Tässä artikkelissa lähdetään syventymään erityisesti ihmisen kognition primitiivisempinä pidettyjen osien luonteeseen ja merkitykseen systeemiälyn kannalta. Älykkyyttä on pidetty ihmisen ajattelun korkeana huipentumana. ongelmanratkaisevaan päättelyyn ja etenkin emootiokognition merkitykseen kaikessa toiminnassa. Systeemin tunnusomaisia piirteitä ovat siihen sisältyvät vuorovaikutukset ja dynamiikat ajassa ja itse tilassa. ja siten hyvin tuore jo pelkästään sanana (Bäckström et al. . Alitajunta.

mikä on systeemille oleellista aktiivisesti osaaottavaa tutkijan omaa toimintaa ja sen dynamiikan kannalta. Systeemi tarkoittaa siis kokonaisuutta. systeemisen kokonaismallin kannalta vaikertava kattotuuletin voi osoittautua yritysneuvottelua dominoivaksi toimijaksi. joten käytännön maailman ongelmat ja systeemit ovat aina teoreettisen eksaktisti tarkasteltuna rajoittamattomia. Systeemiajattelu on pitkän ajan vuorovaikutteisten ja dynaamisten toimintojen tutkimisen ja hallitsemisen oppi ja sen tuottama oleellinen havainto on. jossa siis useinkaan ilmeistä. Systeemiajattelu on erittäin edullinen ja hedelmällinen lähtökohta systeemiälykkäälle toiminnalle. sillä se tarjoaa alustavat välineet kokonaisuudelle olennaisen ja epäolennaisen erotteluun. Systeeminen hahmottaminen ja toimijat Jotta systeemiälyyn ja sen ominaispiirteisiin päästään käsiksi. 27). On tärkeää ymmärtää käsitteen laajuus. ei ole useinkaan ilmeistä. Edellinen rajanveto on paitsi käytännönläheinen pyrkiessään kokonaisvaltaiseen ja kattavaan yleiskuvaukseen. rajallisten kokonaisuuksien systeeminen hahmottaminen on välttämätöntä. Ympäristö edustaa passiivisempaa systeemin osatekijää. joten siihen tarkemmin perehtymällä toivotaan päästävän syvemmälle ihmisen luonnollisen systeemiälyn ja korkeampien tiedostettujen ajatusprosessien yhteyden ymmärtämisessä. johon kuuluvat toimijat. Passiivisuus ei kuitenkaan ole syy väheksyä toimintaympäristön vaikutusta. Ympäristö muodostuu kaikista niistä osista joita ei laskettu toimijoihin. mikä on systeemille oleellista sen dynamiikan kannalta. Toimijoita joudutaan rajaamaan. ilmeiseltä vaikuttava yksinkertaistus toimijoiden suhteen voi johtaa sitkeään harhaan ja systeemiälyn mahdollisuudet ratkaisuun vähenevät. . ratkaisevalta osin ympäristön merkittävin ero abstrakteihin toimijoihin on sen oletettu staattisuus. tai edes teoriassa. niiden ympäristö ja kaikki näiden välinen vuorovaikutus. s. pelkkä ympäristön luoma systeeminen tilanne voi dominoida ihmisten käyttäytymistä siinä (Gladwell 2000. Se. ei ole vuorovaikutusta korostavaa tutkimusta. Toimintatutkimus on Se. jotta systeemimalli olisi millään tavalla hallittavissa. Karkea esimerkki kuvastaa systeemisen hahmotuksen vaatimaa radikaaliakin ennakkoluulottomuutta. ei niinkään yksityiskohtaisen tason dramaattisesti monilukuisempien vuorovaikutussuhteiden kautta. Tässä osin ollaan hyvin lähellä toimintatutkimuksen käsitettä (Reason ja Bradbury 2004). Toimijoihin kuuluvat kaikki aktiivisesti vuorovaikuttavat tekijät. mutta myös oleellisesti systeemiälykäs. Tähän toimivien yksinkertaistusten problematiikkaan palataan myöhemmin heuristiikkoja käsittelevässä kappaleessa. Systeemisessä hahmottamisessa on paljon yhtäläisyyttä Sengen systeemiajattelun kanssa (Senge 1990). Teknisesti puhdasoppinen systeemisen hahmotuksen mukainen toimijoiden tunnistaminen ja käsittely ei ole käytännössä. Todellinen maailma on erottamaton kokonaisuus vain näennäisesti erillisiä vuorovaikuttajia. koska yksityiskohtien tarkkailulla on taipumus sokeuttaa kokonaisuudelle. mahdollista. Systeemisessä hahmotuksessa edetään päinvastaiseen suuntaan ja tiedostetaan oma rooli toimintaympäristössä. systeemiälyn kannalta oleellinen havainto on itseyden sisällyttäminen tarkasteltavaan systeemiin. Klassisessa reduktionistisessa hahmotuksessa havainnoitsijan itsensä vaikutus ja etenkin havainnoijan sisäiset vuorovaikutukset jätetään huomiotta tai oletetaan merkityksettömiksi.34 Systeemiäly 2006 Emootiokognitio erityisesti on oleellisessa osassa kaikkea toimintaa. mutta tällainen rajanveto ei ole sinällään oleellinen. että systeemi määräytyy pääasiallisesti siinä ilmenevien monimutkaisten dynamiikkojen kautta.

Kun tauti sitten käy uhrinsa kimppuun. Systeemi on ensin muutettu ja pääasiallinen toiminta tehdään sitten helpommissa oloissa. Vuorovaikutukset ja dynamiikka Systeemisen hahmottamisen todellinen kulmakivi on kokonaisuuteen sisältyvien vuorovaikutusten havaitseminen ja niiden luonteen ymmärtäminen. niin juuri dynamiikan mahdollisuus tarjoaa systeemiälykölle tarvittavat välineet hallintaan – dynamiikan itsensä. tämän puolustus on jo suurelta osin voitu ohittaa kaikessa hiljaisuudessa. Aikariippuvuuksiin kuuluvat myös viiveet. ironisesti juuri tilanteiden dynamiikka vaatii usein nopeaa toimintaa ja ratkaisujen tekoa ilman kaikenkattavia systeemikaavioita. Jos kompleksinen välineet hallintaan. joten voimme olla varmoja että ongelma ei ole ratkaisematon. se muuttaa omaa elinsysteemiään dramaattisesti niukkatarpeisemmaksi. mutta myös systeemin systeemiälykölle tarvittavat vuorovaikutussuhteisiin. Luonto on täynnä esimerkkejä systeemin muuttamisesta hallittavien dynamiikkojen kautta: Sen sijaan että talven uhkaama karhu jäisi taistelemaan elämästään heikkenevässä elinympäristössä. kaikkien vuorovaikutusten löytäminen ei ole enää lainkaan mielekästä. . ja silloinkin riittänee hallita vain systeemiä dominoivaa dynaamista vaikutusta haluttuun suuntaan. joka kohdistuu systeemin osiin. jolloin jokin haluttu dominanssi nousee esiin tai epämieluinen dominanssi väistyy. Tältä pikaiselta tarkastelulta voisi riittää siis hallita sitä systeemielementtiä jolla on suurin kokonaismerkitys. Karkean toimivat sisäiset systeemikuvaukset ja niiden soveltaminen tarkoituksenmukaisen toiminnan aikaansaamiseksi on arkipäivää kaikille biologisille organismeille. mutta nyt ulkonäkö voi pettää: vaikka dynamiikka tekee todellisen maailman systeemit edelleen monimutkaisemmiksi puhtaisiin vuorovaikutussysteemeihin nähden. koska laajemmalla areenalla olisikin ollut mahdollista toimia älykkäämmin. Dynamiikka on muutosta. Mikäli ympäristön hahmotus jää kapeaksi. Jos systeemi on hankala. Edelleen. dynamiikkoja uudelleenvipuavalla metatason ʺmyyräntyölläʺ voidaan vaikuttaa pikkuhiljaa systeemin luonteeseen. niin dynaaminen vuorovaikutussysteemi voisi pintapuolisesti ajateltuna vaikuttaa vieläkin toivottomammalta tapaukselta. eli Dynamiikka itse tarjoaa toimijoihin ja ympäristöön. Sengen esittämät systeemiarkkityypit toimivat peruslähtökohtana. vuorovaikutussysteemi vaikuttaa haastavalta hallita. joka määrää mahdolliset toiminnot ja vaihtoehdot. Siinä missä toimijoiden löytäminen on vielä mahdollisuuksien rajoissa oleva tehtävä. Systeemiälyn kannalta on välttämätöntä muodostaa karkeita systeemikuvauksia. jotka kuitenkin onnistuvat kaappaamaan kaiken oleellisen. myös tilanteeseen sovellettavan älyn skaala kapenee samalla. joiden ensisijainen vaikutus ei välttämättä ole haitallinen. vaan päinvastoin vähentäminen! Vipuavaa myyräntyötä taas harrastavat hyvin monet taudit. vaan tietä raivaava. eli ajallisesti viivästetyt dynamiikat.Luku 2: Systeemiälyn psykologiaa 35 Ympäristö on etupäässä se toimijoiden pysyväluonteinen areena. jolloin ongelmaksi jää enää näiden systeemiavainten tunnistaminen. systeemiin vaikuttaminen vaikuttaa mahdolliselta pelkästään dynamiikan suunnalta ymmärrettynä. mutta tässä on helppoa eksyä sivuraiteille ja ryhtyä muodostamaan monimutkaista systeemikaaviota. niin muutetaan sitä kaikessa yksinkertaisuudessaan ensin helpommaksi! Aukeava näkökulma on lupaava. Tässä systeemiavaimeksi ei osoittautunutkaan vaivannäkemisen kasvattaminen hankaluuksien kasautuessa.

systeemit ovat siis todellakin ainutkertaisia. että mikään tuleva muutettu ja pääasiallinen systeemi ei ole yhtenevä minkään aiemman systeemin kanssa. niin motivaatiot. Mikäli olettaa systeemin noudattavan aiemmin kohdattua ennakkotapausta. Yksinkertaistettuna voidaan kiteyttää: (1) Systeemiäly on älyllistä toimintaa. koska systeemiäly käsitettynä tällä tavalla välineenä ei tarjoa kokonaisvaltaisia vastauksia.36 Systeemiäly 2006 Todellisen maailman ilmiöihin liittyvä ainutkertaisuus on myös eräänlaista yleistä dynamiikkaa. jonka systeemiälykäs Hankala systeemi on ensin tiedostaa. sekä kriteerit systeemeille täytyy hakea jostain ulkoapäin. Ainutkertaisuus tarkoittaa sitä. Ruusuiset kuvat kaiken ratkaisevasta metodiikasta on siis syytä heittää hetkeksi syrjään ja havaita huomaamaan että menetelmistä riippumattomia tekijöitä on mukana ihmisen toimintasysteemissä. ennakkotapausperiaate kun on tässä valossa vaikea käyttää. ei voida päätellä sitä miten niiden pitäisi olla. perustelut ja syyt toiminnalle. Sisältääkö systeemiäly arvoja. Mikäli motivaatiota systeemiälykkääseen toimintaan ei löydykään ratkaisevalla hetkellä. Mikäli yhdessä systeemissä onnistuu luomaan oleellistetun ja toimivan ratkaisevan toiminnan ja myöhemmin tunnistaa toisessa systeemissä vastaavankaltaiset oleellisuudet. sokaistuu helposti uudessa tilanteessa oleviin eroavaisuuksiin. systeemiälyssä. niin systeemiäly jää toteutumatta – ja vain toiminta voi olla systeemiälykästä. Tämän tason toiminta tehdään sitten dynamiikka herättää jatkokysymyksiä yleisyyden roolista helpommissa oloissa. voimakkaana esimerkkinä juuri motivaatio. on jäänyt huomiotta. Siitä miten asiat ovat. jolloin systeemiälykkään toiminnan vaatima herkkyys katoaa – systeemi lukitaan ennakolta. (3) Syy on jollain tasolla havaittu yhteys sisäisen tavoitteen ja itse teon välillä. joka viime kädessä joko estää tai sallii harkitun toiminnan toteuttamisen. vaan se tarvitsee syyn ja viime kädessä vielä luvan toteutumiselleen. aiemmin opittu systeemiäly voikin olla lähes suoraan sovellettavissa täysin alkuperäisen ympäristönsä ulkopuolella! Tavoitteet Systeeminen hahmottaminen antaa välineet ymmärtää ympäröivää maailmaa systeemiälyn kannalta hedelmällisesti. eli ratkaisevan lähtölaukauksen toiminnalle antaja. koska ei-itseriittoisena ajatusrakennelmana systeemiäly on riippuvainen ulkoisesta tuesta ja motivaatiosta. (4) Lupa on emootiokognition antama lähtölupa. (2) Toiminta ei voi olla itsensä perustelevaa. mutta toistaiseksi kysymys siitä. tavoitteellisuuksia tai ylhäältä asetettua päämäärähakuisuutta? Myöntävä vastaus veisi objektiivisuuden ja yleisen sovellettavuuden mennessään. Ongelmallista siis. Törmäämme siis metatason havaintoon: aivan yhtä oleellista kuin systeemiälyn tarkastelu supertehokkaana välineenä kohden tavoitteita on itse tavoitteiden määritys ja sen varmistaminen . että mihin suuntaan systeemiä tulisi pyrkiä muuttamaan. Tarkoituksena ei ole luoda absoluuttista systeemiälyn dogmia. mutta samalla lukitaan suuri osa potentiaalisesta älystä! Ainutlaatuisuuden dynamiikassa oleellisuuksien tunnistaminen on jälleen avain. sillä arvojärjestelmään sidottu ajattelutapa ei pidä neutraaliuttaan. Tämä on ongelmallista. vain laajempia mahdollisuuksia. vaan tavoitella laajempaa älykkyyttä. Jos taas hyväksymme systeemiälyn sisäisen arvoriippumattomuuden.

Useimmat tällaiset rajoitukset ovat yleensä erittäin hyödyllisiä. toimijan pitää sisällyttää jokin muuten valmiiksi viritetylle yhteys mahdollisista toiminnoista tavoitteeseen. Tällöin emootiokognitiolta on saatava ʺpoikkeuslupaʺ. Ns. Searching for the best can only dissipate scarce cognitive resources. on systeemiälykkäälle toiminnalle silkka mahdottomuus. Tämä johtuu siitä. Ensinnäkään lähtötietoja ei ole saatavilla riittävästi ja niihin sisältyy virheitä ja ratkaisevia puutteita. jossa lähdetään liikkeelle tehtävää koskevista lähtötiedoista ja edetään loogisesti kohden ratkaisua. Tavoitteiden määrittely on erillinen filosofinen aiheensa ja sen syvällinen käsittely sivuutetaan tämän artikkelin osalta. Rajallinen tieto Edellä on törmätty alustavasti systeemistä hahmotusta piinaavaan tosiasiaan – maailmaa ei voida leikata osiin tekemättä vääryyttä sille. Vielä vakavampana esteelle klassisen loogiselle ongelmanratkaisulle on systeemin sääntöjen tai lakien hyvin heikko tietämys. On tärkeää varmistua siitä Sen sijaan huomiota kohdennetaan syihin. mutta itse systeemiälykkään prosessin kannalta syyt ovat käytännössä kriittisen oleellisia muille kuin systeemiälyn luonnonlahjakkuuksille. Tunnistaakseen järjestelmä ei tule esteeksi systeemiälykästä toimintaa. Edellisen valossa herää epätoivon pilkahdus – miten näistä kaikista vaikeuksista päästään yli? Rohkaisevia esimerkkejä ei kuitenkaan tarvitse hakea kaukaa. Tämäkään ei ole mahdollista systeemien kompleksisuudesta johtuen. vaan paljon enemmän tiedon rajallisuudesta johtuvista käytännön seuraamuksista. ja sen saamiseen syyt ja perustelut ovat rationaalisen mielen käytettävissä olevat työkalut. mutta on tilanteita joissa mielen biologian rajat eivät palvelekaan omistajaansa. Myös monien käytännön ongelmien aikakriittisyys tekee ʺrehellisestä analyysistäʺ usein kelvottoman tavan löytää tilanteeseen oikeaa toimintatapaa. oleellinen lopputuloksen kannalta. I can aim at satisficing. vaan se voi johtaa huonompaan lopputulokseen kuin lähtökohtaisesti epätäydelliseen ratkaisuun eteneminen! . systeemisen hahmotuksen rakentamisen edetessä on tehtävä rajanvetoja sen suhteen mitä sisällytetään ja mitä jätetään pois systeemisestä mallista. Taloustieteen Nobelin palkinnon aiheesta saanut Herbert A. Usein tapana on tehdä rationaalisia oletuksia ja edetä näiden turvin tiukan perinteis-loogiseen tapaan. tarvitaan aivan erilainen lähestymistapa. jossa systeemisesti järkevät toiminnat ovat edellytys selviytymiselle! Luonnon rohkaisemana otamme rohkeasti harppauksen poispäin ei- toteutuskelpoisista kokonaisuutta optimoivista ratkaisuista kohden ʺriittävän hyviäʺ ratkaisuja. at most. oikeaoppinen matemaattinen lähestymistapa. luonto toimii kaiken aikaa aikakriittisen epävarmuuden toimialalla. Simon tiivistää omaelämäkerrassaan kyseistä lähestymistavan muutosta ja sen tärkeyttä (Simon 1996): Since my world picture approximates reality only crudely. Toisin sanottuna. sillä ne kuuluvat että toimijan emotionaalinen sisäänrakennetusti systeemiälykkyyteen. the best is enemy of the good. I cannot aspire to optimize anything. että ihmisen emootiojärjestelmä asettaa rajat ihmisen käyttäytymiselle. Kyse ei ole ainoastaan rajallisten analyysimenetelmien aiheuttamista rajoituksista. kuten aggressiota estävät mekanismit. Optimaalisen ratkaisun tavoittelu ei siis ole Simonin mielestä ainoastaan epäedullista. Tämä yhteys on syy toiminnan tekemiselle. Syy sinällään ei ole mielelle ja keholle.Luku 2: Systeemiälyn psykologiaa 37 että toimijan emotionaalinen järjestelmä ei tule esteeksi muuten valmiiksi viritetylle mielelle ja keholle.

päättely ja ajattelu on luonteeltaan heuristista. Ulos ominaiselta soveltuvuusalueelta eksynyt heuristiikka tuottaa virheellisiä tuloksia. eli ne pysyvät dynaamisten ja aikaherkkien systeemien tahdissa. että heuristinen päättely on korkeasti erikoistunutta ja sovellusympäristösidonnaista päättelyä – ja äärimmäisen tehokasta sellaista. ovatkin heuristina metodiikkoina muokattavissa.38 Systeemiäly 2006 Heuristiikat Edellä esiin nousseet haasteet systeemiälykkäistä ja käytäntöön soveltuvista toimintatavoista eivät ole pieniä. Kognitiotieteen ja systeemiälyn näkökulmasta intuitio ja siihen liittyvät kognitiiviset prosessit voidaan nähdä eräänlaisena heuristiikkatietokantana. huijaamista siinä mielessä että perinteisesti välttämättömiä päättelyn vaiheita ja tarkistuksia jätetään surutta tekemättä. Heuristiikat ovat systeemiälyn näkökulmasta äärimmäisen lupaava menetelmäkirjasto. on sallittua. tämäkin on hyväksyttävää saavutetun nopeusedun ansiosta. Lisäksi heuristiikat ovat luonnostaan Heuristiikka on nopea. loogista päättelyä ja päätöksentekoa on mallinnettu onnistuneesti tietokoneella käyttäen suhteellisen yksinkertaisia heuristiikkoja (Simon 1996). kuten luovuus. on yleisesti heikosti ymmärretty osa ihmisen ajattelua. kokoelmana käytännöllisiä ohjeita ja toimintatapoja. Mikä on ymmärrettävissä. mikä toimii. eli vain siihen millä on oleellista merkitystä tavoitteen kannalta. Heuristinen päättely on oikoteiden ja ympäristöissä. on myös kehitettävissä. Tämän lisäksi heuristiikat sietävät usein epävarmuutta ja virheitä ʺtarkkoja menetelmiäʺ paremmin. joita kehittämällä saadaan systeemiajattelulla saavutettu tiedollinen ja analyyttinen osaaminen siirrettyä käytännön toimintaan. ʺKorkeamman ajattelunʺ demystifiointi avaa oven myös sen kehittämiselle. Heuristinen päättely on siis etupäässä käytäntöön ja päämäärähakuiseen toimintaan soveltuvaa päättelyä. Ihmisen. että yleensä Mikä on ymmärrettävissä. päättelykyky ja ongelmanratkaisu. ʺhuijaamisenʺ oppia. jos ne eivät ole aivan välttämättömiä juuri kyseisen heuristiikan soveltamisalueella. mutta ne ovat myös sen heikkous. Tästä on mahdollista tehdä aivan uuden suuntainen havainto: heuristiikkoja tutkimalla ei voida ainoastaan saavuttaa systeemiälykästä toimintaa. henkilökohtaisina ominaisuuksina pidetyt ominaisuudet. . intuitio. Vastaukseksi nousee heuristiikkojen käsite. keskittyy oleelliseen. Intuition kehittäminen on siis mahdollinen tapa kehittää ja oppia systeemiälykkäitä heuristiikkoja. Kiteyttäen voidaan sanoa. yksinkertaisia. Jos hyväksymme ajatuskokeenomaisesti oletuksen. Heuristiikat keskittyvät olennaiseen. on korkeina ja monoliittisen muuttumattomina myös kehitettävissä. ja muiden todelliseen maailmaan sidottujen elämänmuotojen. avautuva näkemys on lupaavan huikea. Systeemiälylle oleellinen ihmisen tajunnan osa. Oikoteiden käyttäminen on mahdollista johtuen maailmassa esiintyvistä tilastollisista säännönmukaisuuksista: heuristinen tapa tehdä päätöksiä nojaa yleensä hyvien arvausten voimaan. on sidottu käytäntöön ja toimii Kaikkiin näihin erinomaisiin ominaisuuksiin päästään äärimmäisen haastavissa unohtamalla akateeminen puhdasoppisuus – kaikki. vaan myös oppia tuntemaan paremmin ihmisen ajatteluprosesseja. Jopa sellaisia ihmiselle ominaisia korkean tason ajatteluprosesseja kuten luovaa ongelmanratkaisua. Heuristiikat ovat määritelmällisesti nopeita. Jos tarkkuus ei ole kriittistä.

Koehenkilön rationaalinen päättely toimii. Täydellisestä pitkän ajan kognitiivisen muistin puutteestaan huolimatta David oppii hänelle annettuja tehtäviä normaalisti. kuten muistista ja rationaalisesta päättelystä. on menettänyt täysin pitkän ajan tietoisen muistinsa.ja tunnemekanismeista.Luku 2: Systeemiälyn psykologiaa 39 Emootiot ja järki Psykologian. Hän ei muista tietoisesti mitään asioita tai esineitä. ʺKylmää järkeäʺ ei siis ole olemassa emootiojärjestelmistä irrallisena oliona. Korkean tason emootiot taas ovat meille kaikille tuttuja tunnetiloja. jotka ohjaavat ihmisen toimintaa. Tältä suunnalta emootioiden merkitys valkenee kirkkaana: ne muodostavat lähtökohdat ja maalit järkevälle päättelylle. Matalan tason emootiot ovat suhteellisen huomaamattomia ja piilotettuja tekijöitä. eivät pysty enää tekemään järkevinä pidettäviä päätöksiä. että toimiva emootiokognitio on täysin välttämätön rationaaliselle päätöksenteolle. eli hän elää jatkuvasti tietoisuuden heräämisen tilassa. mikäli uskotaan Damasion tuloksiin. mutta hän pystyy silti toimimaan suhteellisen normaalisti ʺhetkessäʺ. emootiojärjestelmän ehdollistuminen tarkoittaa meille jonkin asian suhteen syntyviä positiivisia ja negatiivisia piilotettuja emootiolatauksia. mutta sen dramaattisuus ei ole lainkaan yhtä visuaalista kuin kellonsoiton ja kuolaamisen yhdistämään opetetut koirat. Emootio- oppiminen on tavallaan Pavlovin koirakokeista tuttua ehdollistumista. joka määrittää kullekin vaihtoehdolle. hän ei muista enää hetken päästä paikalta poistuttuaan koskaan nähneensäkään kyseistä peliä tai mitään siihen liittyvää. Damasio esittelee potilasesimerkein kuinka emootionsa menettäneet ihmiset. ʺPuhdas järkiʺ on ilmiö. Damasion tutkima potilas. . Kutsun matalan tason emootioihin liittyvää automaattista oppimista emootio-oppimiseksi. ja nämä taidot eivät katoa muistikuvan haihtuessa. joiden olemassaolo on joskus huomattavan paljon helpommin havaittavaa. kuin päättelystäkin riippumattomia. mutta myös ne toimivat osin tajunnalta kätkettyinä. kylmään järkeen ei kuulu arvosisältöä. emootiojärjestelmälle. eli päätöksentekojärjestelmä on alisteinen emootiojärjestelmälle. Emootiot ovat se ihmisen kognition mekanismi. mutta päätöksenteko ja siihen oleellisesti liittyvät arvonasetusprosessit tuhoutuivat aivojen emotionaalisten toimintojen mukana. Havainto on yhteydessä aikaisemmin tehtyyn huomioon koskien tavoitteita – arvot ja tavoitteet ovat niin Toimiva menetelmistä. David. kognitiotieteen. Toisin sanottuna kun Davidille opetetaan jokin peliluonteinen motorinen tehtävä. eli niiden mieluisuuden tai epämieluisuuden. Davidin kyvyt ja taidot olivat muuttuneet vaikka hän ei sitä itse havainnutkaan. Antonio Damasio on osoittanut kirjassaan Descartesʹ Error (1994). Toisin päätöksentekojärjestelmä on sanoen. Emootio-oppiminen Matalan tason emootioiden merkitys ihmisen toimintaan ja oppimiseen on todella kriittinen ja riippumaton useista muista tajunnan osista. jota todellinen maailma ei tunne. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa erottaa matalan tason emootiomekanismit korkeamman tason emootio. toiminnalle ja tilalle arvon. jotka kuitenkin pystyvät täysin normaaliin rationaalis-loogiseen ajatteluun. jonka alisteinen toimivalle perusteella päätös tehdään. filosofian ja arkiajattelun piirissä emootioiden yhteyttä rationaaliseen päätöksentekoon on pidetty lähinnä olemattomana tai jopa haitallisena. mutta siitäkin huolimatta hänen suorituksensa paranivat harjoittelulla! (Damasio 1999) Toisin sanottuna. Siinä missä Pavlov sai koiransa kuolaamaan pelkällä kellon äänellä.

Positiivisten emootioiden tuoma toimintavapaus voi olla edellytys systeemiälykkäälle toiminnalle. tehokkuus ja yksinkertaisuus ovat kaikki sanoja joilla emootio-oppimisjärjestelmää voidaan kuvata. Emootiojärjestelmällä on hallussaan avaimet matalan tason toiminnanohjaukseen. toinen heistä kohteli häntä ystävällisesti. Yhteenvetona todetaan. että tapaamisten välillä David unohti kaikkeen ihmistä koskaan tavanneensa kyseisiä henkilöitä. eli siihen että systeemiälykäs toiminta edellyttää käynnistäviä syitä kyseiseen toimintaan. Emootiot ovat myös olennainen osa ihmisen tietoisuuden toimintaa ja olemassaoloa (Damasio 1999). Siinä missä Davidin tapaus on erikoinen ja poikkeuksellinen hänen aivovaurionsa takia. Tästä huolimatta Davidin emotionaalinen järjestelmä välitti hänelle tietoa. Kirjallisuudessa esiintyvä perusajatus on. Emootiojärjestelmä on käyttäytymisheuristiikkojen rakentajana samalla myös systeemiälyllistäjä. Aiemmin törmättiin tavoitteiden asettelun ongelmaan. Huomattavaa on. käytännöllisyys. että ne määrittävät ihmisen alitajuiset kriteerit. mutta miten on emootioiden kanssa? Miltä osin esimerkiksi ihmisen mielikuva toisesta perustuu tietoiseen muistikuvaan? Seuraavassa koeasettelussa kaksi henkilöä tapasi useasti Davidia. Oleellista on huomata emootio-oppimisen automaattinen ja piilotettu luonne – Davidilla ei ollut mitään keinoa perustella itselleen tai muille miksi toinen hänen jo unohtamansa henkilö miellytti enemmän. sen sijaan negatiivinen tai . jossa hänen tuli esittää mielipiteensä näistä hänelle subjektiivisesti tuntemattomista henkilöistä. että ihmisen emootiojärjestelmä muodostaa perustan ihmisen toimintaa ohjaavalle ja sitä arvottavalle järjestelmälle. nyt päästään askeleen verran syvemmälle aiheeseen. intuitiivisen reaktion valintatilanteessa. että positiiviset emootiot laajentavat ihmisen mahdollista toimintaympäristöä ja negatiiviset supistavat sitä (Fredrickson 2002 ja Damasio 1999). joiden perustella päätökset tehdään. huomattavasti satunnaista arvausta paremmin. Emootiokognitio luonnollisena systeemiälynä ja sen rajoittajana Heuristiikkojen yhteydessä oli puhetta eliöiden luontaisesta kyvystä toimia monimutkaisuudessaan haastavissa ja muuttuvissa ympäristöissä. Avaintenhaltijalla on myös valta jättää ovet kiinni. (Damasio 1999) Davidin kyky valita tiedostamattaan kahden avustajan väliltä häntä paremmin kohdellut. ja toinen Emootio-oppimisen kautta tylysti. jonka oma luonne täyttää heuristisuuden tunnuspiirteet: nopeus. emootio-oppiminen toimii vastaavalla tavalla koko ajan tavallisilla ihmisillä. jonka seurauksena vaikuttaminen emootiokognitiivisten prosessien lopputuloksiin on äärimmäisen tärkeää jos haluamme todellakin kehittää omaa toimintaamme systeemiälykkäämmäksi reaalimaailman nopeasti ohilipuvissa tilanteissa. on konkreettinen osoitus meidän mielissämme koko ajan käynnissä olevasta prosessista. jonka jatkuvasti emotionaalisia perusteella hänelle subjektiivisesti vieraista henkilöistä toinen arvolatauksia hänen (miellyttävämmin häntä kohdellut) sai positiivisemman huomaamattaan. eli emootioiden tapauksessa negatiivinen emootio lukitsee mahdollisuuksien ovet. jolloin jokainen ympäröivään liitetään tapaaminen oli hänelle ikään kuin ʺuusiʺ.40 Systeemiäly 2006 Edellinen esimerkki kuvaa hyvin ihmisen yleisen oppimisen ja tietojen tiedostamatonta luonnetta. Tämän lisäksi emootiot ovat olennaisia rationaalisessa päätöksenteossa sikäli.

Teorian ydinsanoman mukaan viljelemällä positiivisia emootioita. vaan sumean logiikan mukaisesti. . joka ei toiminnan toteutumisen olekaan systeemiälykästä korkeammalta tasolta katsottuna. Luokittelujärjestelmien potentiaali sisältyy kuitenkin tyypityksen mahdollisesti esiintuomiin dynaamisiin dominansseihin ja ihmisten käyttäytymisessä havaittavan näennäisen satunnaisuuden taustalla vaikuttavien säännönmukaisuuksien paljastamiseen. kategorisen ʺkuuluu / ei kuuluʺ – logiikan sijaan. avoimeksi kysymykseksi jää millä työkalupaketilla emootioiden maailmassa rakennetaan? Eräs lähestymistapa emootioiden maailmaan on Fredricksonin positiivisiin emootioihin liittyvä tarkastelu. Toiminnan mahdollisuuden avaavan ʺsyynʺ tai avaimen Alitajunnan suorittama olemassaolo edellyttää ihmisen emootiojärjestelmän edullista emotionaalinen jarrutus voi osallisuutta koko toimintaprosessiin. Muiden persoonan tunnistamisen lisäksi persoonallisuusanalyysillä on itsetuntemusta lisäävää arvoa – omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamisen kautta. On syytä vielä huomata. Persoona määrää ihmisen käyttäytymisen. Persoonallisuudet – emootiokognition henkilökohtaisuus Vaikka ihmisten erilaisuus tekee emotionaalisten perusilmiöiden yleisen tarkastelun hankalaksi. Nyt kun emootiojärjestelmän tärkeys on havaittu. että tyypitykset on hyvä nähdä sumeina.Luku 2: Systeemiälyn psykologiaa 41 vetäyttävä emootio voi estää systeemiälyn toteutumisen käytännössä huolimatta muista toimintaa edesauttavista tekijöistä. Henkilön sijainti tyyppiakselilla voi vaihdella tilanteesta ja ajasta riippuen. mutta pelkästään tietoisuus ajatustapojen tasa- arvoisesta moninaisuudesta on hyödyllinen ilman tarkkoja havaintoja kunkin henkilön yksilöllisestä tyyppiluokituksesta tai tiettyä tilannetta dominoivasta piirteestä. Mikäli henkilö on estää systeemiälykkään emootio-oppinut jonkin tilanteen yhteyteen reaktion. että sen lisäksi. Sumea joukko on siis sellainen joukko. Tietty piirre voi esiintyä säännöllisesti tietyssä yhteydessä. etenkin hänen esittämänsä broaden and build -teoria (Fredrickson 2002). eli emootio-oppimisen termistössä emootiokognition positiivisia assosiaatioita ja ehdollistumia. ihmisiin. Tässä varovaisemmassa mielessä persoonallisuustutkimuksen luokittelut ovat hyödyllinen työkalu henkilökohtaisen dynamiikan tutkimiseen. vaikka ujo henkilö kuinka ymmärtää oman ujoutensa olevan järjen. Jos alitajuntani antaa epäröiviä ja varoittavia signaaleja silloin kuin olisi toiminnan aika. johon kuulumisella on liukuva aste. mutta myös sisäisen dynamiikan dominanssit voi nähdä kiinteästi persoonallisuuteen kiinnitetyiksi. Ujoille ihmisille tämä on hyvin konkreettinen ilmiö sosiaalisissa tilanteissa. koko mahdollisuus todennäköisesti valuu hukkaan. ne ovat myös sisäisesti dynaamisia. Emotionaalisen järjestelmän varauksellisuuden ylittäminen on tuskaisen hankalaa. Persoonallisuuden ja henkilökohtaisen dynamiikan luokittelua harrastaessa tulee olla tarkkana – luokituksia ei tule käyttää leimaavina ja pyöristävinä kategorioina.ja oman edun vastaista. hänen täytyy ylittää oman emootiojärjestelmänsä asettamat vaikka kaikki muu olisikin esteet ennen kuin systeemiälyn tie on todella vapaa! kohdallaan. eräs mahdollinen apuväline tarkoitukseen on persoonallisuusanalyysi. voidaan saada laajennettua ja rakennettua emotionaalista toimintaympäristöämme enemmän halutun kaltaiseksi. Näiden dominanssien ja hienopiirteiden tunnistaminen voi olla systeemiavain sosiaalisen systeemin jäseniin.

Yleisenä johtoajatuksena persoonatyyppien käytännön hyödyllisyyden ja siten systeemiälykkään soveltamisen suhteen on.42 Systeemiäly 2006 mutta tämä ei estä henkilökohtaisen profiilin olemassaoloa suhteessa tyyppiakseliin. ihmisten yksilöllisyyden ja tunnistaa siinä piileviä Kiteyttäen voidaan luonnehtia: emotionaaliset erityispiirteet ja rajoitukset huomioiva systeemiälykkö näkee ihmiset mahdollisuuksia avaavia yksilöinä. 1 http://www. eli Myers-Briggs Type Indicator – luokitus. että jos haluaa vakuuttaa dominoivan intuitiivisesti tietoon suhtautuvan Emotionaalinen järjestelmä määrittää henkilöön. että omia persoonamoodeja tietoisesti säätelemällä voi onnistua virittämään itsensä luontaisesti systeemiälykkääseen tilaan. (4) Suhtautuminen tulevaisuuteen: avoimeksi jättävä tai päätökseen saattava. (2) Tiedonhankinta: intuitiivinen tai suoraan aistiva preferenssi tiedon suhteen. Jung ja hänen työtään jatkanut Isabel Briggs Myers vakiinnutti ja laajensi menetelmän nykyiseen muotoonsa1. esimerkiksi sosiaalisessa tapahtumassa saattaa olla hyödyllistä toimia enemmän oman maailma- akseliskaalansa ulospäin suuntautuneessa päässä ja vastaavasti luovaa keskittymiskykyä vaativassa ajattelutilanteessa toisin päin. eli hänelle suoran aistidatan antama informaatio voi olla herättämättä sitä vastetta joka suoralle aistijalle olisi kristallinkirkkaan vakuuttava. Aktiivisen systeemiälyn kannalta huomionarvoinen seikka on. Arkkityypit toimivat vain hahmottamisen helpottamistarkoituksessa. että yksi toimintatapa joka toimii akselin toisessa päässä voi olla katastrofaalisen huono vastakkaisen ääripään värittämässä ympäristössä toimittaessa. On nähtävissä. vaikka tietoa antava osapuoli ja siihen sopivat vaikutusmekanismit. mutta samanaikaisesti tunnistaen mahdollisuuksia systeemiavaimia. todellisuudessa kaikki ihmiset sisältävät kaikkia arkkityyppejä erilaisina sekoituksina ja yhdistelminä. Tämä johtuu kategorisesta näkemyserosta emotionaalisella tasolla – intuitiivinen ajattelija ei vakuutu tiedosta itsestään. Nämä akselit jakavat ihmisen persoonan kuuteentoista arkkityyppiin. Idea on yksilön erilaisuuden hedelmällinen huomioiminen neljän akselin persoonatyypityksen kautta.org . (3) Päätöksenteko: tietoiseen ajatteluun tai tunnepohjaan painottuva päätöksenteko. pitäen toki systeemisen havainnoinnin tuottamat johtopäätökset mielessä – mitään täysin yleispäteviä sääntöjä kun ei reaalimaailmasta Systeemiälykkö näkee löydy kuin harvoin. ja vipuvarsia heidän yksilöllisyytensä erityispiirteissä. tekisi parhaansa. suora tiedon tuputtaminen ei ihmisen matalan tason arvojärjestelmän välttämättä tuota molemmin puolin tyydyttävää lopputulosta. MBTI-persoonatyypitys ja Gardnerin kehitysasteet Eräs perustavanlaatuinen persoonan luokittelumenetelmä on MBTI. MBTI-luokituksen akselit karkeasti kuvattuna ovat: (1) Koettu preferenssi ulkoisen ja sisäisen maailman välillä. Teorian kehitti Carl G. On systeemiälykästä toimia ympäristön asettamien reunaehtojen puitteissa mahdollisimman hedelmällisesti.myersbriggs.

värittämää maailmaa. mutta systeemisesti tuottavinta on tehdä molemminpuolista yhteistyötä. Rinnakkainen näkökulma persoonallisuuksiin ja ihmismielen dynamiikkaan löytyy Gardnerin tuotannosta (1995). Lajin sosiaalisuuden ja laumaluonteen edut ovat lähinnä yhteistyön tuomia etuja (Ridley 1996). eli noudattivat systeemisesti tuottoisinta strategiaa. toiminta on yksinkertaista: petettäessä se kostaa petoksella. yhteistyö on sosiaalisen systeemin eräs systeemiavain.Luku 2: Systeemiälyn psykologiaa 43 Päätöksenteon akseli on puolestaan poikkeuksellisen herkkä aiheuttamaan turhauttavia kokemuksia jos erilaisuutta ei onnistuta huomioimaan tilanteen vaatimalla tavalla. Yhteistyö on todellisen mutta muutoin se toimii yhteistyössä vastakkaisen pelaajan kanssa. ei uppoa useinkaan dominoivasti tunteiden perusteella arvot asettavaan emootiojärjestelmään ja toisin päin. Toiminta vaatii päätöksen. Suurin etu tulee yhteistyön tarjoajan pettämisestä. Dynamiikka mallissa toimi siten. aina yhteistyötä tekevät pelaajat olivat karsiutuneet pois. Ridley osoittaa kuinka ryhmädynamiikkaa tutkivissa tietokonesimulaatioissa kannattavimmat sosiaaliset toimintamallit ovat itse asiassa moraalisesti katsottuna hyvin sovinnaisia. 25–50 vuotiaan mieli. tai kypsä mieli. Systeemiälyn kannalta ehkä mielenkiintoisin on juuri viimeiseksi jäänyt kategoria. Kymmenvuotiaan mieleen mahtuu jo harmaan sävyjä. Kypsä mieli hyväksyy relativismin lähtökohdaksi. Ihmislaji on kehittynyt sosiaaliseksi ja vuorovaikutushakuiseksi koska se oli yksilölle itsekkäästi edullinen strategia evoluutioprosessissa. ʺsamalla mitallaʺ - pelaajan. jota kuvaa äärimmäinen relativismi ja skeptisismi. . Juuri valinnan välttämättömyys on systeemiälyn käsitteistössä oleellinen piirre. käytännön maailmassa päätökset joudutaan tekemään riippumatta siitä onko lopullinen tieto saavutettu vai ei. Se. Tämä ei kuitenkaan ole moraalin loppu – vaan sen alku. Yhteistyön edullisuuden tunnistaminen on myös avain sen etujen esteettömään hyödyntämiseen. Nuorukaisen mielessä ei ole absoluutteja tai lopullisia totuuksia. Hänen käyttämänsä luokitus alkaa viisivuotiaasta. Rationaalinen perustelu. yhteistyön historiaan. mihin suuntaan sosiaalista systeemiä tulisi muovata. joten systeemiälyä käytännön toimintana ei ole myöskään olemassa ilman vajaassa tiedossa tehtyjä kannanottoja – systeemiälykäs toiminta pakottaa valitsemaan. On siis ʺviisivuotiaan ajatteluaʺ olettaa klassisen joko/tai -logiikan päteminen. mutta edelleen aiemman esimerkin mielessä hyvä on edelleen ʺhyvääʺ. Alkuvaiheen dynaamisen mallin voittajan. perehtymisen kautta. Yhteistyö systeemissä Yksilödynamiikkaan perehtyminen mahdollistaa sosiaalisten systeemien paremman ymmärtämisen ja hallinnan. Edelleen kehitysaskeleissa eteenpäin sijaitsee nuorukaisen mieli. saa hyvin paljon lisävaloa ihmislajin historiaan. jonka mieli edustaa kaksinapaista. Simulaatiossa yksinkertaisin ohjein toimivat pelaajat valitsevat aina toisen pelaajan kohdatessaan luottaako tehdä yhteistyötä tämän kanssa. Gardner luokittelee ihmisen mielen sen karikatyyristen kehitysasteiden mukaan. kunnes ʺsamalla mitallaʺ pelaajat muistivat niiden petollisuuden ja naiivit ʺkiltitʺ. mutta tunnustaa samalla tarpeen tehdä valintoja. vaikka kuinka loogisen aukotonkin. Eli systeemiälyn käsitteistössä. Pettäjät näivettyivät keskinäisessä petturuudessaan kun ʺsamalla mitallaʺ pelaajat eivät enää suostuneet huijattavaksi. mutta käytännössä jossain määrin sotkeutunutta ʺpahaanʺ. vaikkapa absoluuttisen ʺhyvänʺ ja ʺpahanʺ. vai yrittääkö pettää. Tämän jälkeen ʺsamalla mitallaʺ -pelaajat tekivät keskinäistä yhteistyötä. että aluksi pettäjät menestyivät. voittajan valinta.

Järki ei nimittäin voi vakuuttaa emootiojärjestelmän muodostamia hahmotuksia aivan yhtä helposti kuin kylmän rationaalisuuden harhaan uskovat ovat antaneet ymmärtää. Yhteistyö on todellisenkin voittajan valinta. Se. systeemiälyyn. tietynlainen sosiaalinen systeemi palkitsee altruistisesta käytöksestä. Ilman molemminpuolista luottamusta yhteistyötä ei synny. riskinä on epäonnistumisen kautta syntyvä negatiivinen emootio-oppiminen. jonka jo tällä tarkastelulla voi tehdä on. sillä petos kannattaa lyhytnäköisesti. Tämän riittävyyden havaitseminen on oleellista. Negatiivinen emootio-oppiminen liittää tapahtuneeseen negatiivista emootiolatausta. jotta harkinnan aika sisältyy tähänastinen hahmotusketjumme systeemiälystä heuristisen erottamattomasti toimintamallin kautta käytäntöön pääsisi toteutumaan. Kyseessä on metatason herkkyys maailman kriittisille risteyshetkille. Systeemiälykkääseen sosiaaliseen toimintaan päästään siis vain herättämällä tarpeeksi luottamusta systeemin toisten toimijoiden suhteen. ja varoa kun omat rajat ovat tulleet vastaan. Systeemiälykkääseen toimintaan kuuluu kyky tunnistaa koska on toiminnan aika. Jos toimintaan ryhdytään ennen tosiasiallista valmiutta systeemiälykkääseen toimintaan. Systeemiälykäs valmistautuminen vai toiminta Systeemiäly oli aiemmin määritelty toimintaan sidotuksi älykkyydeksi – ilman systeemiälykästä toimintaa ei siis ole systeemiälyä lainkaan. luovuuden ehdoton edellytys on halukkuus riskinottoon. Tässä törmätään paradoksiin: systeemiälykäs toiminta edellyttää huolellista valmistautumista. Systeemiälykäs toiminta on toimintaa harkitun riskinoton puitteissa. että paljastaessaan heikkoutensa petokseen kykenemisen suhteen ihminen osoittaa olevansa otollista yhteistyömateriaalia! Tässä hämmästyttävässä oman edun vastaiselta vaikuttavassa strategiassa on nähtävissä yhteys Watzlawickin paradoksaalisen ratkaisun malliin (Watzlawick et al. Paradoksin luonne ja ironisuus ilmenee siinä. Korkeintaan olemme ʺriittävän toiminnan ja koska valmiitaʺ. ja koska puolestaan huolellisen harkinnan aika. . jolloin systeemiälykäs reaktio voi johtaa mullistaviin jatkoseurauksiin. että todellakin Kyky tunnistaa koska on systeemiälykkään hahmotuksen lainalaisuuksien mukaan emme ole koskaan ʺtäysin valmiitaʺ. Toisaalta. että ihmisen taipumus osoittaa todelliset aikeensa ei-verbaalisen kommunikaation kautta. eli ei-tahdonalaisilla eleillä ja ilmeillä voi olla seurausta luotettavuustodisteiden hyödyllisyydestä. Edellytys yhteistyön kannattavuudelle on. että systeemiälykäs toiminta sosiaalisessa systeemissä voi olla täysin mahdollista jopa puhtaan itsekkäistä lähtökohdista ajateltuna – juuri yhteistyöhön pyrkivä. mutta tiukka pelaaja voitti kilpakumppaninsa. että useimmilla meistä ei ole pokerinaamaa (vaikka pokerinaamasta on epäilemättä hyötyä pokerin kaltaisissa systeemeissä) johtuisi siitä.44 Systeemiäly 2006 Monimutkaisimmista ja edistyneemmistä simulaatiomalleista ja niiden voittajista voi lukea lisää Ridleyn (1996) kirjasta. Toisin sanottuna. itsensä ylittävää tasapainoilua kykyjen äärirajoilla. Toimintaan heittäytyessä on siis syytä pyrkiä pitämään emotionaalinen positiivisuus kantavana ajatuksena niin pitkälle kuin mahdollista. joka taas rajoittaa ja kaventaa ihmisen toimintaa jatkossa. Systeemi on selvästi itseään ruokkiva noidankehä. Ridley (1996) esittää. Oleellinen havainto. jolloin ʺmoraalisen voittajanʺ käsite on tarpeeton. joka tarkoittaa pääasiallisesti ajattelutyötä. 89). s. että toinen osapuoli on myös sitoutunut yhteistyöhön. 1987. Juuri emootio-oppimisen syvälle ihmisen kognitioon upotettu luonne tekee sen huomioinnista tärkeää – sitä mitä emme havaitse suoraan ei voida jättää kokonaan huomiotta. valmistautumista. vaikka kyseessä oli puhtaan yksilötasoinen kilpailusysteemi.

arvoihin ja emootioihin liittyvästä ja edustaa systeemiälyn tähän asti heikosti tiedostettua osa-aluetta. jopa irrationaalisesti.org/wiki/Übermensch . Cameron. Positiivisuus ymmärretään siis tässä heuristisluonteisena käytännönläheisenä illuusiona.. Koska emootiojärjestelmä on aivojen hyvin varhaisen evolutiivisen vaiheen tuotos. B23. on perusteltua tehdä oman maailmansa hahmotus mahdollisimman käytännölliseksi ja miellyttäväksi – sanalla sanoen positiiviseksi. 1994.). Toisin sanottuna. Kun siis maailmalle ei ole It’s all invented -periaatteen perusteella absoluuttista ja oikeaa kuvausta. San Francisco. eli Illuusiot menevät enemmän primitiivinen osa kognitiota. osin tiukasti tulkittuna. 2003. KLING T. Positive and Negative Emotions in Organizations. Descartes’ Error: Emotion. Motivaatiosysteemin tarkastelu pyrkii vastaamaan nimenomaisesti älykkään toiminnan motivoinnin haasteisiin. joilla ihmisen koko henkinen potentiaali saataisiin avattua.E. Edelleen toisesta suunnasta lähestyttynä: sitkeä positiivinen illuusio lakkaa ajan kanssa olemasta illuusio. tiedostettujen prosessien monimutkainen prosessointi. DAMASIO ANTONIO. voidaan havaita. todellisuuden vastainenkin luonne.wikipedia. sillä ei ole itsestään selvää että ilmeisenkään älykäs toiminta olisi helposti motivoitavissa. että illuusiot menevät itse asiassa enemmän tai vähemmän täydestä emootiokognitioon. Muutamalla rohkealla päättelyhypyllä.S. BRUMMER V-V. Emootiokognition ja sen suorittaman emootio-oppimisen manipulointi vaatii systeemiavaimia.). and the Human Brain. 2 http://en. April 2003. vaan muuttuu emootio-oppimisen tuoman lisäarvon kautta todeksi! Viitteet BAGOZZI RICHARD.E. K. Berrett- Koehler. J. G. in: Positive Organizational Scholarship. paljonkin ʺIt’s all inventedʺ -periaatteen mukaisesti (Zandler ja Zandler 2000). Inc. Systeemiäly!. Putnam Berkeley Group. vahvistettuna kirjoittajan henkilökohtaisilla kokemuksilla. Positiivisluonteinen illuusio saattaa hyvin olla eräs kaivattu avain.. Systems Analysis Laboratory Research Reports. CA. ss. taitavasti suoritettu tiedostetun positiivisen illuusion luoma ruusuinen kuva ei sisällä emootiojärjestelmän käsitysmallissa lainkaan tietoisen itsepetoksen piikkejä. Quinn (eds. koska sen asema systeemiälykkään toiminnan mahdollistajana on keskeinen. joka perustellaan oletettavasti systeemiälykkyyttä edistävänä valintana. positiivisia illuusioita (Seligman 2002. Tarvitaan työkaluja. JA SIITONEN P. Reason. (toim. Helsinki University of Technology. henkilökohtaisen elämänfilosofian mielessä2. 2003.P. BÄCKSTRÖM T. 199–202 liittyen positiivisten illuusioiden merkitykseen onnellisessa parisuhteessa) ja järkähtämätöntä itseluottamusta Nietzschen jyrkästi. Kaikkia yllä olevia ajatusrakennelmia yhdistää niiden heuristinen. Putnam’s Sons. kuten positiivisia emootioita (Fredrickson 2002 ja Bagozzi 2003). Motivaatiosysteemi koostuu kaikesta motivaatioon.Luku 2: Systeemiälyn psykologiaa 45 Illuusiot systeemiälynä – johtopäätöksiä Ihmisen emootiojärjestelmiin perustuva motivaatiosysteemi on ansainnut erityisen tarkastelun. Dutton and R. sen suorittama päättely on hyvin tai vähemmän täydestä paljon suoraviivaisempaa kuin vaikkapa korkeampien emootiokognitioon.

Principles of Problem Formation and Problem Resolution. The Feeling of What Happens: Body and Emotion in the Making of Consciousness. 1999. SENGE PETER.46 Systeemiäly 2006 DAMASIO ANTONIO. 1995. 2000.org/wiki/Übermensch Kirjoittaja Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin fyysikko. SIMON HERBERT A. Bradbury (eds. Orlando. STONE AND ZANDLER BENJAMIN.). WEAKLAND JOHN AND FISCH RICHARD. eli arkkitehti. The MIT press.ja systeemitekniikka) kolminaisuuteen. Doubleday Currency. Sage. in: Handbook of Positive Psychology. The Tipping Point: How Little Things Can Make a Big Difference. ZANDLER R. Arkkitehtipersoonana hän rakentelee sisäisen maailmansa omien ideaaliensa mukaiseksi ja yrittää tuoda paloja sen kauneudesta myös ulkoiseen maailmaan. Models of My Life. Brown and Company. New York. havainto joka inspiroimana tätäkin artikkelia on työstetty. Lopez (eds. Harvard Business School Press. Positive Emotions. aivotieteen (kognitiivinen teknologia) ja robotiikan (automaatio. New York. Harcourt Inc. RIDLEY MATT. The Origins of Virtue. GARDNER HOWARD. FREDRICKSON BARBARA. Norton & Company. New York. The Art of Possibility. Oxford University Press. 2004. London. REASON PETER AND BRADBURY HILARY. 1996. . 2002.J. Boston.R. jonka opintokokonaisuus rakentuu tietokoneälyn (informaatiotekniikka). MBTI tyypiltään hän on INTP. WATZLAWICK PAUL. 2002. Change. Penguin Books Ltd. 1996. SELIGMAN MARTIN.myersbriggs.). The Free Press. C. 1990. Leading Minds – An Anatomy of Leadership.org http://en. Snyder and S. Reason and H. London. Harper Collins Publishers. Internet-viitteet http://www. jotka ovatkin yllättäen enemmän sisäisiä kuin ulkoisia. Little. Authentic Happiness: Using the New Positive Psychology to Realize Your Potential for Lasting Fulfillment. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization. 1987. Introduction – Inquiry and Participation in Search of a World Worthy of Human Aspiration. in: Handbook of Action Research. GLADWELL MALCOLM. P. Human Instincts and the Evolution of Cooperation.wikipedia. London. 2000. Usein nämä yritykset törmäävät kirjoittajalla esteisiin.

että ihmisen rationaalisen ajattelun voittokulku niin tieteissä. jonka mukaan kaiken loppuun eritteleminen tuottaa lopullisen vastauksen. Jatkuvan teorioiden formuloinnin sijaan tulisi antaa tilaa ja ymmärrystä sille. ja luonto alkuperänämme ei tunne moraaliasetelmia. Luku 3 Rajoitettu rationaalisuus ja epävarmuuden elämäntaito systeemiälykkäässä kontekstissa Tuomas Kuronen Tässä artikkelissa käsittelen rajoitettua rationaalisuutta (bounded rationality) inhimilliselle päätöksenteolle ominaisena mekanismina ja sen vaikutusta ihmisen elämään niin yksilö. analysoitavissa ja ymmärrettävissä. Koska rationaalisuutemme on rajoitettu.kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. niin tuomittua kuin se onkin. mitä me olemme. On selvää. Nopeat ja niukat heuristiikat menestyksellisenä toimintana ovat saaneet liian vähän huomiota. näyttäytyy siinä valossa korkeintaan kuntona. mutta huonoja isäntiä. on ainoa tapa olla onnellinen epävarmuuden sieto ja sen täydellinen hyväksyminen. niin biologisina kuin sosiologisinakin olentoina. johon tulee pureutua perusteellisesti (tiedemies) ja b) kyse on yliluonnollisesta . Tämä on auttanut ihmistä kehittymään siksi – kaikkiin maapallolle kuviteltavissa oleviin olosuhteisiin sopeutumiseen kykeneväksi olennoksi – kuin mitä se on nykyään. että ihmiselle kehittynyt mekanismi tunnistaa syyn ja seurauksen suhde on auttanut sitä lajina selviytymään. mutta myös vallitseva kulttuuri ja reduktionistinen ʺinsinööriparadigmaʺ. Johdanto Vaikka tämän esseen tarkoituksena on tuoda esiin ihmiselle luonnollisten päätöksentekomekanismien luonnetta rajoitetun rationaalisuuden ja systeemiälyn kontekstissa. Luonto ihmisen alkuperänä nollaa moraalin – ja esimerkiksi väkivalta. on kuitenkin huomattava. Lähtökohtana on. jossa kuvittelemme kaiken olevan ratkaistavissa. että sen tarkoituksena ei ole evolutiivisen systeemideterminismin agitoiminen. Kausaliteetti ja sen käänteismuoto – implikaationuolen alkupään etsiminen sen loppupään perusteella – ovat eittämättä hyviä renkejä. taiteissa kuin vaikkapa sodankäynnissä on saattanut meidät tilanteeseen. Tätä säätelevät monet biologiset mekanismit. Luonnonvalinnan rooli ihmisen toiminnan taustalla saa myös hyveellisyyden näyttäytymään uudessa valossa. Kykenemättömyys selittämään jotain johtaa yleensä kahteen reaktioon: kyseessä on a) vielä selvittämättömän ilmiön olemassaolo.

jossa kaikki on ihmisestä itsestään lähtöisin. että tapa ajatella on rationaalinen optimointi. Tämä ominaisuus luoda ja sopeutua. Ihmisen ylivertaiset älylliset voimavarat ovat mahdollistaneet modernien yhteiskuntien. tieteen saavutusten sekä erilaisten sosiologisten rakennelmien synnyn. Ihminen. On eläinlajeja. Sama tahti jatkuu sen jälkeenkin. sekä niiden keskinäisiin suhteisiin kantaaottavat valtarakenteet ovat kehittyneet hyvin nopeasti. ainakaan senkaltaisia. filosofia ja tieteellinen metodi ovat sen polun osa. Inhimillisten. Näillä Homo sapiens toteuttaa biologista itseään selviytyä ja lisääntyä. joihin ihminen on luonut korkeakulttuurin. jonka rakenteet ovat niin moninaiset. mutta yksikään muu laji ei ole levittäytynyt kaikkiin niihin mitä monimuotoisimpiin ekosysteemeihin. että ihminen ei ole lajina sopeutunut toimimaan tässä ympäristössä. Monet eivät hyväksy asioita kuten ne ovat. On nostettu esiin näkökanta. 1 http://21361. Tämä on johtanut ihmisen kognitiivisen kapasiteetin ylikorostamiseen – ajattelutapaan. että vasta aikuisiän saavutettuaan ihmiset ovat valmiita elämään sen jäsenenä. Kaikki valtaan. ʺnopeiden ja säästäväistenʺ – heuristiikkojen (Gigerenzer et al. reduktionistista ajatteluparadigmaa. alku tai jotain sillä tiellä joka vie tiedon ja ymmärryksen lisääntymiseen. jonka mukaan ihmisen yhteiskunnallisen evoluution nopeus johtaa ongelmiin.48 Systeemiäly 2006 ilmiöstä. joka ylittää inhimillisen käsityskyvyn nyt ja aina sekä siinä näkyy suora jumalallisuuden läsnäolo (uskova). Ihmisen ego näyttäytyy tärkeämpänä kuin se todellisuudessa onkaan – aivan kuten Henry Rollins1 kappaleessaan ʺLiarʺ asian kiteyttää: …cause I make you feel so strong and so powerful inside / you feel so lucky / but your ego obscures reality / and you never bother to wonder why / things are going so well / you wanna know why? / cause Iʹm a liar… Rationaalinen ajattelu. 1999) tarkastelu nousee ilmeiseksi. jotka johtuvat pääasiallisesti siitä. Metafyysisistä yhteiskunnista ei tähän mennessä ole ilmaantunut todisteita. Ihminen on kaikista maapallolla elävistä eliöistä ylivertaisesti älykkäin ja sopeutuvaisin. Erilaiset sosiaaliset rituaalit tahdittavat kasvua ja elämää syntymästä aikuisiän kynnykselle. Toisin sanoen nähdään. valtioon ja yksilöön. vaikka ymmärtäisivät niitä vain vajavaisesti – ja osoittautuvat näin vahvasti tiedollista epävarmuutta välttäviksi. jotka elävät rajummissa luonnonolosuhteissa kuin ihmiset (esimerkkinä vaikkapa Etelämantereen pingviinit). Vasta haudassa ihminen lakkaa olemasta yhteiskunnan jäsen.com/ . tilastotieteitä sekä optimointia. Siihen asti kaikki on opettelua – tavalla tai toisella. joita on relevanttia käsitellä tässä yhteydessä. Niin liikkeenjohdollisten kuin kansallisten projektien toteuttamisen kannattavuuteen ja heijastuksiin sidosryhmiin käytettään erittelevää. äly ja yhteiskunta Elämme nykyään yhteiskunnassa. Ihmiselle luontaisten. on mahdollistanut inhimillisen voittokulun. Leimallisesti päätöksentekoanalyysi – eri koulukuntineenkin – leimallisesti korostaa analyysia. eläinkunnassa ainutlaatuisten kognitiivisten kykyjen tuoma tietoisuus on kuitenkin itseään ruokkiva ominaisuus.

parametreja on suunnaton määrä – ollaan sanalla sanoen ʺkaikki vaikuttaa kaikkeenʺ -tilanteessa – on rationaalin ʺboundednessʺ sitä ilmeisempää. jolla valitaan vaihtoehto monen vaihtoehdon joukosta. vaikkapa shakkiin. jotka elävät ympäristössä. koska sen toimintaympäristö on sanellut sen. eikä välttämättä voidakaan tietää (rajallisessa ajassa).systemsintelligence. kuten Zander et al. Kaiken tämän yritän parhaani mukaan nivoa systeemiälyn Hämäläinen 2 http://www. Ei välttämättä paras. Eräs rajoitetun rationaalisuuden muoto on niin ikään Simonin muotoilema ʺsatisficingʺ. Silti on argumentoitavissa. kun tulevaisuuden mahdollisuuksista ei ole saatavilla paljoa tietoa. niin sanottuihin ʺluonnollisiinʺ tilanteisiin. että yritän tuoda uudenlaisen näkökulman inhimilliseen päätöksentekoon. Kirjassaan ʺModels of My Lifeʺ (Simon 1996) Simon toteaa ihmisen olevan vain osittain rationaalinen. joissa optimaalista strategiaa ei tiedetä. mutta hyvä. Tässä tilanteessa etsitään sanalla sanoen ʺtarpeeksi hyvääʺ. milloin kannattaa lopettaa paremman aviopuolisokandidaatin etsiminen ja asettua aloilleen. Esimerkkinä tällaisesta päätöksentekotilanteesta voisi olla vaikkapa naimisiinmeno – on hyvin vaikeaa (ellei jopa mahdotonta) tietää. nähdään vaivatta. Simonin mielipide on. että yksinkertainen ja suurpiirteinen ratkaisu on hyvä. Organismeille. Rajoitetun rationaalisuuden relevanssi suhteessa tähän esseeseen piilee siinä. Ihmisen kokemus maailmasta on kuva todellisuudesta – ei itse maailma. jotka toimivat monimutkaisia selviytymisstrategioita vaativissa ympäristöissä. Inhimillisen ajattelun rajoitukset johtuvat siitä. Vertailtaessa niitä eliöihin. Tämä tarkoittaa.kuin tietokonelaskennallakaan. jonka ylittäminen tarkoittaa kriteerien täyttymistä. kehittyy monisyisiä toimintamalleja. milloin kannattaa lopettaa uusien vaihtoehtojen etsiminen. Kun ongelmakenttää laajennetaan normaaleihin. että ympäristö on muokannut edelliset sellaisiksi kuin ne ovat. Satisficingissa asetetaan ʺpyrkimystasoʺ. että monet – etenkin luontaisiin käyttäytymismekanismeihin liittyvässä päätöksenteossa ihmiset ovat taipuvaisia käyttämään tätä menetelmää – vieläpä tiedostamattaan. että toimiessaan yksinkertainen heuristiikka toimii.hut.fi/ . eikä kuviteltuihin kykyihin. Toinen merkittävä tekijä rajoitetun rationaalisuuden muotoutumisessa on ympäristön rakenne ja sen vaikutus päätöksentekijään.Luku 3: Rajoitettu rationaalisuus ja epävarmuuden elämäntaito systeemiälykkäässä kontekstissa 49 Bounded rationality Rajoitetun rationaalisuuden konseptin nosti ensimmäisenä esiin vuoden 1978 taloustieteen nobelisti Herbert Simon. Vaikka päätöksentekotilanne yksinkertaistettaisiin yksinkertaisiin peleihin. Tällaisessa tilanteessa on luotettava siihen. oppimiskykyä ja näkemystä. että on päätöksenteon pitäisi perustua tietoon ihmismielen kapasiteetista. että on tilanteita. ei optimaalista siirtoa yksinkertaisesti voida määrittää – sen enempää ihmis. Simon näkee inhimillisessä päätöksenteossa kahtena suurimpana rajoituksena ensinnäkin ihmismielen rajoitukset ja toisekseen toimintaympäristömme rakenteet. erityisesti puhuttaessa 2 tilanteenmukaisuudesta. mitkä tulkinnat maailmasta ovat lisääntyneet ja täyttäneet maan. Vahvimman selviytyminen evoluutiossa on sanellut sen. jossa muuttujat ovat sumeita. ollen suurelta osin emotionaalinen ja irrationaalinen päätöksenteossaan. Se on metodi. Tällaisissa tilanteissa ei optimaalista ratkaisua välttämättä ole olemassa sille. (2000) asiasta kirjoittavat. jossa tietynlaisia ominaisuuksia ei yksinkertaisesti tarvita. Rinnastaminen avioliittoon voi saada tietyntyyppiset ihmiset takajaloilleen – monilla usko ikuiseen rakkauteen ja ʺtoisilleen täydellisyyteenʺ ylittää kaikki rationaaliseen päätöksentekoon liittyvät seikat.

tulkitsevat Wimsattin analysoivan (Wimsatt 1987). että joillekin on kehittynyt sentasoinen herkkyys. Heuristinen päätöksenteko Aluksi sanan ʺheuristinenʺ alkuperästä: Sanan alkuperä on kreikan kielen sanassa ʺeurekaʺ. jossa ei yksinkertaisesti ehdi optimoida. Thomas Hobbesin käyttämä muoto ʺluonnon laistaʺ (Hobbes 1999) – joka voidaan kiteyttää lauseeseen: ʺÄlä tee toiselle sitä. joka on jokaiselle tuttu. Hän toimii tavalla – ja nimenomaan toimii.50 Systeemiäly 2006 ja Saarinen (2004) käsitteeseen. kuten Gigerenzer et al. Tämä lähtökohta toteaa ihmisen olevan ʺrajoitetun rationaalisuudenʺ (bounded rationality) mukaan toimiva olento. heuristisesta ja kritiikittömästä suhtautumisesta tiettyihin. mutta kuitenkin käyttökelpoinen ohjaamaan ajattelua sopiviin suuntiinʺ. kuten arvata saattaa. herkästi. joka on muotoillut yksinkertaisia. sopivasti ja tehokkaasti – ja vieläpä useimmiten tiedostamattaan? Hyvän tilannetajun omaavat ihmiset pystyvät alitajuisesti ja vain pienen hetken aikana arvioimaan esimerkiksi sosiaaliset tilanteet ja niissä vaadittavan dynamiikan hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. ʺThe warrior of light knows the importance of intuition. perustavaa laatua oleviin olemassaolon sääntöihin. yksinkertaisesti ehdi Ihmiselle on luontaisesti helppoa tunnistaa perustaviin asioihin optimoida. he does not have time to think about the enemy’s blows. ʺohjenuoratʺ ja ʺnyrkkisäännötʺ ovat myös tätä perua. Inhimillinen elämä ei sittenkään ole algebraa.org/wiki/Albert_einstein . Tilanteessa. joka kuvaa systeemiälykkyyden luonnetta mielestäni sen parhaimpana kiteytyksenä. Miten onkaan mahdollista. Artikkelikokoelmassa ʺSimple Heuristics That Make Us Smartʺ (Gigerenzer et al. Hobbes ei ole ainoa. perustelemattomia totuuksia. ja adaptiivisesti. Fyysikko Albert Einstein3 käytti vuonna 1905 julkaisussaan ʺÜber einen die Erzeugung und Verwandlung des Lichtes betreffenden heuristischen Gesichtspunktʺ sanaa heuristiikka merkityksessä ʺlähestymistapa. menestyjät jatkavat. eikä käyttäydy (mikä varmaan on kauhistus sovinnaisuuden puolustajille). joka on käytettävissä olevan tiedon määrään suhteutettuna välttämättä epätäydellinen ja väärin. Tilannetaju. ja näin saada aikaan ʺanalyyttista ratkaisuaʺ. jota minulta aivan selvästi hänen mielestään puuttuu – tai sitä ei ainakaan ole liikaa – voisi toimia perinteisempää alkuperää olevana nimenä heuristiselle. Ihmisen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista ottaa huomioon kaikkia asiaankuuluvia parametreja. joka tarkoittaa sananmukaisesti ʺminä löydänʺ. mitä et tahtoisi tehtävän itsellesiʺ – voidaan todeta olevan suoraa perua ihmisen luontaisesta.ʺ Maailman tämän hetken kenties merkittävimpiin kuuluva brasilialainen kirjailija. harvojen kriteerien nopealle päätöksenteolle.wikipedia. tuo äitini useasti omasta toiminnastani johtuvista syistä alleviivaama ominaisuus. mikäli tämä on jäänyt joillekin Tilanteessa. jossa ei luonnontieteellisen ajattelutavan ystäville epäselväksi. and so he uses his instinct and obeys his angel. ʺInsinööriajattelua inhimillisiin sensibiliteetteihinʺ on teesi. että he toimivat tilanteessa kuin tilanteessa herkästi. 1999) otetaan keskusteluun uusi näkökulma ihmisen rationaaliseen päätöksentekoon. Monet jatkavat. In the midst of battle. menestyjät menevät ilmiöt nopeasti. Kun tunnetaan systeemiälyn käsite (Hämäläinen ja Saarinen 3 http://en. niitä ovat kaikki yhteiskunnat ja kulttuurikontekstit täynnä. Paulo Coelho kertoo yllä olevassa sitaatissa ʺvalon soturinʺ (Coelho 2002) toimivan.

suurempi viitekehys oikeastaan on? Sanomattakin selvää on. Mikä saa ihmiset pitämään koiranpentuja samalla tavoin suloisina? Tästä asiasta en ole kuullut keneltäkään tyhjentävää selitystä ʺkiintymyksen eri määristä kohteesta riippuenʺ. Toisaalta urheilulla on eittämättä myös yhteisöllinen ulottuvuutensa. Venäläinen elävä shakkilegenda Garri Kasparov tokaisi vastatessaan kysymykseen: ʺMiksi siirsit shakkinappulaa kulloinkin kuten siirsit ja minkä strategian olit valinnut?ʺ – ʺSiirsin niin. joka ilmenee siten. tai sitä ei ainakaan ole riittävästi. Tarvehierarkiasta tulee väline arvoasteikossa kohoamiselle. että ihmiset toteuttavat itseään ulkoisesti yhä hienostuneemmin ja hienostuneemmin. hienostuneemmat tarpeet. että ihmisaivot pystyisivät rekonstruoimaan shakkipelin kaikki vaihtoehdot läpikäyvän päätöksentekopuun rajallisessa ajassa. Tämä käsitys on kuitenkin virheellinen. tarkoin eri vaihtoehtoja punnitsevana olentona. juoksemaan jalkapallokentälle tai nousemaan kehään? . ei ole olemassa tietokonettakaan. lisääntyminen sekä muut ihmisen perustarpeet ovat edelleen prioriteeteissa ylimpänä. Mikä saa ihmisen kerta toisensa jälkeen heittämään keihästä. Itse asiassa. mikä ihmisen biologinen. että tunteille on tämänkaltainen karkea arvoasteikko) kuin esimerkiksi kaimaanien jälkeläisille? Onko ihmisen kiintymismekanismeissa kuitenkin kysymys samaistumisesta viitekehys viitekehykseltä ylätasolta alatasolle asti? Kaikista luomistaan monimutkaisista teknologisista keksinnöistä ja sosiologisista rakennelmista huolimatta ihminen on siis edelleen evoluution tuote – biologinen olento. koska minusta tuntui siltä. Minkä takia koiranpennut herättävät keskimäärin hellempiä tunteita (olettaen. että useimmat ihmiset pitävät lapsia aikuisia ʺsuloisempinaʺ – ʺsuloinenʺ nimenomaan merkityksessä ʺhellyttäväʺ. henkilökohtaisena kilvoitteluna nopeuteen. niin voidaan todeta hyvän tilannetajun olevan sekä systeemiälykkyyttä että nopea heuristinen päätöksentekomekanismi. koska ei ole ainakaan todistettavasti osoitettu. Eloonjääminen. Urheilu heuristisessa viitekehyksessä Urheilu ihmiselle tyypillisenä aktiviteettina voidaan nähdä yhtäältä ihmisen omana. joissa informaatiota ei yksinkertaisesti ole. Tämä on evoluutiomekanismi. Tähän kohtaan on sopivaa nostaa päätöksentekoon olennaisesti liittyvä rinnastus shakkiin. joiden roolia ihmisen elämässä on toisaalta paljon helpompi korostaa. Vasta näiden jälkeen tulevat muut. joka on valikoitunut nykyään eläville lajimme edustajille.ʺ Tämä on myös esimerkki luontaisen lahjakkuuden ja harjoittelun muokkaamasta heuristisesta etevyydestä. oikea tapa. vaikka todelliset motivaatiot ovat lujasti laumakäyttäytymisen ja parinmuodostuksen peruskalliossa. Nopea. oikeansuuntainen päätöksenteko ja sitä seuraava toiminta on usein parempi toimintatapa kuin teoreettinen. useimmiten ihminen kuvataan rationaalisena. Jokainen ihmisyksilö joutuu kaiken aikaa toimimaan tilanteissa. voimakkuuteen ja henkiseen lujuuteen itsensä ylittämisen kautta. joka voisi laskea optimaalisen siirron siinä ajassa. pää rationaalisuuden taivaissa Mielenkiintoinen sivujuonne olisi itse asiassa tutkia. Jalat biologian maaperässä.Luku 3: Rajoitettu rationaalisuus ja epävarmuuden elämäntaito systeemiälykkäässä kontekstissa 51 2005). jossa Kasparov tekee siirtonsa. Kuten edellä jo mainittu.

myös päätöksenteon vaistonvaraisuus. kalliokiipeily ilman varmistusta. Harva tulee ajatelleeksi. mikä syntyy heikkoudesta. johon vastausta ei ehdi miettiä. mikä kohottaa vallantuntoa. vaikka faktisesti sellainen on jokaisella siirrolla olemassa. – että vastarinta tulee voitetuksi. jonka mahdollisten pelien määrä ylittää joidenkin arvioiden mukaan maailmankaikkeuden atomien määrän. Kuten aiemmin jo mainittu. kognitiotieteiden ollessa kyseessä peleistä nousee esiin jossa … mentäisiin … elämän useimmiten shakki. Ottelijoiden On kiinnostavaa huomata. tässä pelissä pelaajat eivät voi formuloida optimaalista strategiaa. vaan kuntoa (hyve renessanssityylillä. jossa mentäisiin inhimilliseen perusolemukseen sen varsinaisessa merkityksessä – elämän tarkoitukseen asti. että kyseessä on kuoleman simulointi – ottelijoiden näkökulmasta tyrmätty ottelija on kuollut. virtú. ʺPäätä oikein nyt tai elämäsi päättyyʺ on kysymys. milloin maamme kaikkea vapaata näkökulmasta tyrmätty toimintaa säätelevät tahot älähtävät. Mikä on hyvää? – Kaikki. että valta kasvaa. ei rauhaa yleensä. Mikä on huonoa? – Kaikki. Yhteiskuntarauhaan vetoavien puolustukseksi on kuitenkin todettava. omistautuneet yhteenliittymät alkavat muodostaa varteenotettavia aliyhteiskuntia ja näin kyseenalaistavat yhteiskunnan määräysvallan. Millainen olisi sitten sellainen urheilulaji. vaan enemmän valtaa. Mikä on se tila. Kuitenkin on kyseenalaista. on strategian syvyydeltään hämmästyttävä. jonka harjoittajien päätarkoituksena on saada vastustaja kykenemättömäksi jatkamaan ottelua. base-hypyt – vain muutamia mainitakseni. ei hyvettä. että optimaalinen siirto ei ole laskettavissa (ainakaan mielekkäässä ajassa). valtaa itseään ihmisessä. Tämänkin esseen edeltävissä kappaleissa shakkia on käsitelty heuristisen eli ʺnopean ja tarkoitukseen asti? säästäväisenʺ päätöksenteon ilmentymänä. vaan sotaa. että gladiaattoritaistelujen dynamiikasta on . Ei tyytyväisyyttä. jossa nopeudella ja vaistonvaraisuudella on eniten merkitystä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä. onhan vaarallista. Heillä on lajiaan harrastaessa kyse elämällä pelaamisesta. jossa elämä näyttäytyy eläjälleen olevansa kaikkea sitä. tietojenkäsittelytieteiden sekä Millainen olisi … urheilulaji. Yksi nopeimmin kasvavista. Väkivallan apologia Kun elämällä pelataan – mikä ohjaa ihmistä käyttäytymään kuten käyttäytyy? Onko moraalia alun perin olemassakaan siinä ohjenuorastossa. mitä kuolema ei ole? Näitä on varmasti useita – vapaasukellus. Kaiken järjen mukaan. Kyseessä on laji. jossa pitäisi toimia kaiken aikaa vaistonvaraisesti? Sellainen. Tämä Intiassa kuudennella vuosisadalla kehitetty peli. kymmenettuhannet ihmiset meidänkin kaukaisessa kotimaassamme harjoittelevat tai jopa harjoittavat väkivaltaa. ellei jopa nopeimmin kasvava urheilulaji on vapaaottelu. onko nimenomaan shakki se peli. Yhdistävänä tekijänä kaikille on.52 Systeemiäly 2006 Matematiikan. Näiden urheilulajien harrastajien kognitiivisten ominaisuuksien ja päätöksentekomallien tutkiminen voisi olla tietyllä tavalla kiintoisampaakin kuin perinteisten shakin. tahtoa valtaan. jossa sääntöjä ei tunneta (lukuun ottamatta muutamia pysyviä vammoja aiheuttavia). moraalin myrkystä vapaa hyve)… Kuitenkin joka ikinen päivä. Mikä on onni? – Tunto siitä. joka de facto ohjaa ihmistä? Asiaa voi kuvata Nietzschen (1995) sanoin. nopeus ja ehdottomuus. mikäli paljain käsin tappamisen harjoitteluun ottelija on kuollut. paitsi adrenaliinin eksessiivinen määrä verenkierrossa.

Näitä trajektoreja näytettiin edelleen kymmenelle kokeeseen osallistuneelle henkilölle.org/wiki/Richard_Dawkins . jotka lyövät toisiaan päähän satoja kertoja yhden illan aikana. ohjasivat tietokoneen ruudulla näkyvää ʺhyönteistäʺ hiirellä. josta poiketaan vain ani harvoin. Ylitsevuotavainen solidaarisuus toisia lajia harjoittelevia kohtaan on sääntö. pako. verrataanpa sitä mihin muihin urheilulajeihin tahansa.ʺ on pakko ottaa mukaan ulkopuolisia tai pikemminkin yläpuolisia ʺkivenvierittäjiäʺ. että sarvet ja hampaat ovat syntyneet eri aikaan. Aivan kuin luonnonvalinta suosisi jotain konsepteja lajien välisessä varustelukilvassa. Veristä taistelua seurasi vielä verisempi spektaakkeli. jossa ʺneeds lead to conclusionʺ – siinä kontekstissa. hän nosti esiin näkökannan.wikipedia. jotka koostuivat yliopiston opiskelijoista. yhdennessätoista Yrjö Reenpää-luennossa puhunut. mutta ei mikä tahansa väkivalta. Tällä taas oli julmuutta generoiva ja ylläpitävä vaikutus (Jantzen 2004). Samaan aikaan toisaalla ammattilaisnyrkkeilijät. vaan väkivalta väkivallan vuoksi. Luennossaan. Ei ole tavatonta. taistelu ja leikki). syleilevät toisiaan ottelun päätyttyä kuin veljet. A viettelee B:tä ja päinvastoin. tähän väliin monet ʺälykkään ʺNeeds lead to suunnittelunʺ agitoijat työntävät hämmentävän lusikkansa. Harjoittelijoiden ryhmien kynnys muodostaa ʺtiimejäʺ tuntuu olevan erityisen alhainen. Oxfordin yliopiston professori Richard Dawkins4 kyseenalaisti nyt toteutuneen evoluutiopolun ainutlaatuisuuden. Toinen opiskelija istui toisessa huoneessa ja ohjasi omaa hyönteistään. Tutkimusasetelmassa asetettiin kuusi perustavaa laatua olevaa käyttäytymismallia (jahti. Tämä on ominaista ihmisen tavalle johtaa syy seurauksesta. 4 http://en. kosiskelun molemmat puolet. sekä A ja B leikkivät keskenään. Kaikin keinoin taistelevien keskuudessa on silti havaittavissa poikkeuksellisen vahvoja yhteenkuuluvaisuuteen liittyviä juonteita. Tästä näkökulmasta ihmisen oman kognition ylikorostaminen vaikuttaa yksinkertaisesti huvittavalta. A ja B tappelevat keskenään. Jokainen tilanne piirrettiin kolmiulotteiseen koordinaatistoon. jotka vaikutuksellaan saavat kaiken tapahtumaan. joista näkyivät kulloisenkin koetilanteen hyönteisten x-y-trajektorit ajan suhteen. että jääkiekossa pelaajat pieksevät toisiaan mailoin ja nyrkein kuin kulkukoiria. joita simuloitiin koehenkilöillä. Tilanteessa. jossa conclusion. eri puolilla maapalloa. Tämä artikkeli ei kuitenkaan käsittele tätä sivujuonnetta. ja jossain vaiheessa gladiaattoritaisteluiden merkitys sodassa tarvittavan väkivallan omaksumiseksi kävi ilmeiseksi. Toisaalta. aiheuttaen toisilleen pysyviä vammoja. Molemmat näkivät molemmat hyönteiset ja heidän tehtävänään oli ohjata omia hyönteisiään annettujen kuuden tehtävän mukaisesti – ne olivat: A jahtaa B:tä ja päinvastoin. välitön ʺsyyʺ ei ole havaittavissa. Keskeinen tekijä niissä on – ei varmaankaan kovinkaan yllättävästi – väkivalta. ABC-tutkimusryhmän artikkelikokoelmassa (Gigerenzer et al. Nämä simuloinnit toteutettiin tietokoneilla – koeasetelmasta on yksinkertaistettu versio seuraavassa: Koehenkilöt. ʺIs Evolution Predictable?ʺ. 1999) tutkitaan myös liikkeen ja tarkoitusperän suhdetta ja sen nopeaa tunnistamista ihmisillä. toisistaan eristyneissä ekosysteemeissä kerta toisensa jälkeen uudestaan. Biologiset ja sosiologiset tekijät Suomen kulttuurirahaston järjestämässä.Luku 3: Rajoitettu rationaalisuus ja epävarmuuden elämäntaito systeemiälykkäässä kontekstissa 53 lukematon määrä esimerkkejä antiikin Rooman ajoilta.

asunto ensi vuodellekin ja joillakin jopa pakonomainen tarve varmistaa iankaikkinen elämä fyysisen tomumajan kuoleman jälkeenkin. Näiden taustalla olevien luontaisten mekanismien havaitseminen ja hyödyntäminen voi auttaa ihmisiä merkittävästi näkemään omaa arvoaan suhteessa tekemiensä asioiden luonteeseen. Asiantuntijuuden problematiikka Aikana. Kaikki on epävarmaa – ja sen kanssa on voitava elää. rajattuun rationaalisuuteensa. jotka ovat ihmiselle luontaisesti helposti tunnistettavia. kiltojen ja klubien muotoutumisena. Systeemiajattelun konseptin. miksi teemme. On siis olemassa käyttäytymismalleja. jotka oman itsetäydellisyytensä sokaisemina pitävät omaa erikoisosaamistaan oppineisuuden tai sivistyksen mittarina. Ilmaisu ʺkeskinäisen kehun kerhoʺ voi kuulostaa hupaisalta. löytää oleellinen ja kyetä mielekkääseen kompositioon on nähtävä inhimillisen elämän kannalta metodologiselta relevanssiltaan merkittävämpänä kuin perinteinen. Nämä samat ihmiset ovat tuomitsemassa tiedollisen epävarmuuden kanssa luontevasti elävän ʺuhkapeluriksiʺ ja ʺnihilistiksiʺ. kaikkien inhimillisten toimintojen erikoistuessa. Erikoisosaamista mitenkään väheksymättä – se on syntynyt ilmiselvään tarpeeseen. löytää oleellinen ja Epävarmuuden sieto ei useimmille ihmisille ole kyetä mielekkääseen kompositioon. destruktiivisena mekanismina. Kuitenkaan. että myös elämäntilanne ja se. jota hallitsevat ihmiset. on vaikeaa nähdä kokonaisuuksia. Nuoren. reduktionistinen Kyky nähdä kokonaisuuksia niiden lähestymistapa. akateemisesti (ainakin melkein) koulutetun mieshenkilön on huomattavasti helpompaa hyppiä maailman syviin vesiin ja vuoristojen ʺnoille puolilleʺ. Tämä kaikki on aivan hyväksyttävää. Henkilökohtaisesti kavahdan maailmaa.. Tässä on tärkeää huomauttaa. jolloin erikoisosaaminen on kenties arvostetumpaa kuin koskaan. Ihmisellä on voimakas halu varmistaa työpaikka ensi viikollekin. mutta kuitenkin turvallisestiʺ. Moraali inhimillisen ymmärryksen ylittävänä säännöstönä on nähtävä haitallisena. Tästä on ilmennyt oireita kautta aikain. ellei samaa sapluunaa yleistetä pätemään automaattisesti muihin ihmisiin. ʺMihin ammattiin valmistut?ʺ -kysymys on hyvin yleinen. koko päätöspuuta on mahdotonta muodostaa. .. siten kuin Senge (1990) sen muotoilee.ja elämänaloilla huimaa vauhtia – siitä ei saa tulla standardi oppineisuudelle tai sivistykselle. He ovat oman elämänsä konservatiiveja. kuitenkaan luontaista.54 Systeemiäly 2006 Tulokset olivat merkittävät. He ovat niitä. kuin toisissa tilanteissa elävien. Poistamalla yksittäisiä epävarmuustekijöitä kokonaisuus ʺvarmeneeʺ vain häviävän vähän. nopeiden ja säästäväisten heuristiikkojen ymmärtäminen voi avartaa käsitystämme siitä. syyllistämistä kumuloivana. Ennen kaikkea. mitä teemme. joiden sisällä voi olla ʺvähän vaarallista. lähinnä erilaisten ainejärjestöjen. Osallistujat osasivat yhdistää trajektorin oikeaan käyttäytymismalliin 49 % tarkkuudella. mikä on huomattavasti suurempi kuin kunkin tilastollinen ʺyhden suhde kuuteenʺ -tunnistustodennäköisyys. mutta pitää sisällään ylenkatseen ja opillisen narsismin siemenen. jotka haluavat turvalliset puitteet. mitä kulloinkin ihmisellä on henkilökohtaisesti pelissä. siten kuin teemme – ilman syyllisyyttä tai moraalista johtuvia ahdistuksia. Tämä kuvastaa tarkoin vallitsevaa ajattelutapaa. saati nähdä. Kyky nähdä kokonaisuuksia niiden yksityiskohdilta. vaikuttaa riskinottohalukkuuteen ja -kykyyn. Erikoisosaamisen korostaminen on entistä tärkeämpää. Kuitenkin asiantuntija voi nähdä ainoastaan omaan. Vaikka ongelmakentät monimutkaistuvat kaikilla tieteen. minkä teroittaminen onkin monien (varsinkin teknis-tieteellisten) koulutusohjelmien päätarkoitus. yksityiskohdilta. voidaan nähdä olevan systeemiälyn (Hämäläinen ja Saarinen 2004) taustalla.

kuin vastoinkäymisetkin. Monet omista ystävistäni sanovat valmistuessaan yliopistoista ja korkeakouluista varmasti ottavansa asuntolainaa ja menevänsä päivätöihin. että ihmiset ovat taipuvaisia yhtäältä tuhlaamaan sitä. jokainen voi lähihistoriaa tarkastelemalla vertailla elämänlaatua ja yleistä infrastruktuurin tasoa yksityis. Tämä tulee varmasti yllätyksenä monille niistä yhteisomistuksen puolustajista. että systeemin kannalta. kykyä nähdä kokonaisuuksia ja uskallusta.ja yhteisomistusjärjestelmien välillä. and the disappointed combatant will soon find out that his ʺchoice routineʺ lacks pliability. mitä eivät voi omistaa. kuten Bruce Lee5 toteaa taistelijan henkistä valmiutta kuvaillessaan. Kyky nähdä itsensä systeemissä. Pelottomuus ja heittäytyminen elämäntaitona ei ainakaan kavenna ihmisen kokemusmaailmaa. There must be a ʺbeingʺ instead of a ʺdoingʺ 5 http://en. kykynä nähdä asiat uusina ja tuoreina. eikä tähän luonnollisesti ole olemassa vastauksia.org/wiki/Bruce_Lee . Menemättä sen enempää yksityisomistuksen ja yhteisomistuksen vertaamiseen ja niiden yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. sekä itsensä. On tosiasia. Muiden rakentamille peloille antautuminen avaa ovet ulkoapäin sanelluille käyttäytymismalleilla ja näin rajoittaa jo valmiiksi rajoitettua rationaaliamme. että ihmisellä on taipumus haalia omaisuutta ja siten lisätä elinympäristönsä turvallisuutta ja ennustettavuutta. on olennaista taistelun kannalta. Miten löytää itse se. ja toisaalta säästämään ja kehittämään kestävästi sitä. joissa päätöksenteko sanana lakkaa olemasta – on vain olemista. Sitä paitsi. Olla systeeminen. mutta vain tavoittelemalla voi onnistua. Useimmiten he vieläpä vallan hyvin tiedostavat näiden sitoumusten mukanaan tuoman taloudellisen peruuttamattomuuden sekä henkisen paineen. He is actually becoming a slave to a choice pattern and feels that the pattern is the real thing. herkkä.wikiquote. mikä taas johtuu siitä. halut. It leads to stagnation because the way of combat is never based on personal choice and fancies. omistaminen – tai ainakin sen pakko – on ihmisen onnellisuuden kannalta haitallinen asia.Luku 3: Rajoitettu rationaalisuus ja epävarmuuden elämäntaito systeemiälykkäässä kontekstissa 55 Epävarmuuden elämäntaito Tämän kappaleen fokuksena ovat ihmisen pohdinnat omasta elämästään – passiot. jotka näkevät sekä henkilökohtaisen että korporaatioiden omistuksen ja hallinnan suhteessa esimerkiksi luonnonvaroihin haitallisena. edellyttää herkkyyttä. että onnellisimpia ihmisiä eivät ole ʺkoteihinsa linnoittautujatʺ. joka kuitenkin voi luoda jotain merkittävää. but constantly changes from moment to moment. Sen. elämään kuuluvat niin myötä. Tämä pätee erityisesti taistelulajeihin. Harva mieltää rakentavansa itselleen taakkaa pakonomaisesta haalimisesta ja uusien tavaroiden tai prominentimman asuinpaikan hankkimisesta. tarpeet ja tavoitteet – omassa ainutlaatuisuudessaan. jotka viettävät iltansa Poliisi-TV:tä katsellen. minkä omistavat (Ridley 1999). ʺAloittelijan mieliʺ on Zen-buddhalaisuuden keskeisiä teemoja (Suzuki 1995) – se ilmenee avoimuutena. Henkilökohtainen rohkeus tehdä. Mammonan hamstraaminen liittyy läheisesti yksityisomistuksen puutteeseen. sen osana. kokeilla ja tavoitella vievät joko epäonnistumiseen. nyrkissä puristaminen johtaa vain sen menetykseen – uskallan väittää. Inhimillisen onnellisuuden kannalta. Ilman mustaa ei ole valkoista – ilman surua ei ole todellista iloa. mitä itse elämältään haluaa? Moni viisas on käsitellyt asiaa vuosien saatossa. Analogia systeemisyyteen epävarmuuden vallitessa on selvästi nähtävissä myös muissa itämaisten ajattelijoiden opeissa. A martial artist who drills exclusively to a set pattern of combat is losing his freedom. tavoitteeseen tai jopa tähtiin. poistuttaessa biologisesta kontekstista. mitä kuvittelee omistavansa.

WSOY. London. New York. 1999. SUZUKI SHUNRYU. ZANDER ROSAMUND AND ZANDER BENJAMIN. London. Leviathan.wikipedia. New York. 1996. Harvard Business School Press. Antikristus. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Manual of the Warrior of Light. eli kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines. Doubleday Currency. 2004. 1999.fi/ Kirjoittaja Kirjoittaja on 24-vuotias tekniikan ylioppilas. Instead of complexity of form. Helsinki University of Technology. Hämeenlinna. Unio Mystica. June 2004. Boston.wikiquote. 2004.hut. False Models as Means to Truer Theories.). . Hämeenlinna. GIGERENZER GERD. HarperCollins Publishers. Oxford University Press. JANTZEN GRACE. Weight. HOBBES THOMAS. SENGE PETER. Internet-viitteet http://21361. kuin ʺolemistaʺ – ʺtekemisenʺ sijasta? Viitteet COELHO PAULO. 2000. The Art of Possibility: Transforming Professional and Personal Life. jonka akateeminen painopiste koostuu systeemianalyysin ja yritysstrategian yhdistelmästä. Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. muoto ja valta. Jalouden alkuperä. 2002. One must be free. Vastapaino. there should be simplicity of expression.56 Systeemiäly 2006 in training. 1994. SIMON HERBERT A. Cambridge.org/wiki/Albert_einstein http://en. 1995.org/wiki/Bruce_Lee http://www. Models of My Life. London. aloittelijan mieli. 1990. B24.com/ http://en. Mitä muuta ihmisen elämä onkaan.systemsintelligence. Foundations of Violence. Tampere. TODD PETER M AND THE ABC RESEARCH GROUP. Routledge. ROLLINS HENRY. NIETZSCHE FRIEDRICH. Varsinaisten opintojen ulkopuolisiin kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat itsensä ylittäminen niin henkisesti kuin fyysisestikin sekä kaikenlaiset uudet haasteet ja seikkailut. New York. RIDLEY MATT. Unio Mystica. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization. 1987. Oxford University Press. Zen-mieli. 1995. WIMSATT WILLIAM C. The MIT Press. Juva. HÄMÄLÄINEN RAIMO JA SAARINEN ESA (toim. 1999. Imago Records. Simple Heuristics That Make Us Smart.

Muutosten keskellä erilaisten roolien tasapainoinen hallinta ja autenttinen kokeminen vaikuttavat myös osaltaan systeemiälykkääseen toimintaan. Toisaalta tässä artikkelissa käsitellään käytännöllisiä asioita ja ihmisen toimintaa hänen soveltaessaan osaamistaan ja roolejaan menestyksekkäästi. Johdanto Seuraavissa kappaleissa käsitellään intuitiivista oivaltavaa tilanneanalyysia ja luonnollista olemisen tapaa. Muutostilanteet organisaatioiden ja yksilöiden tasolla ovat vaikuttavien systeemien kannalta luonteeltaan assosiatiivisia. Muutoksen ja muutosjohtamisen perusperiaatteet soveltuvat teoriapohjaksi sekä organisaation että yksilön muutoksille. Aikakäsityksen kokemuksellisen luonteen ymmärtäminen voi auttaa systeemien kanssa elämistä ja niiden muuttamista. mikä aiheuttaa jonkin vaikutuksen. roolit ja autenttinen olemus Mikko Henrik Pitkänen Tässä luvussa tutustutaan ajallisuuden. Esitetyt ajattelumallit johdattavat lukijaa lähemmäs kohti systeemiälykään kokemuksen teoreettista ydintä ja kokonaisvaltaista hahmottamisen tapaa. johtaa se esiin . Heideggerin mukaan toteuttaminen tarkoittaa: ʺkehiä jokin asia auki olemuksensa täyteyteen. mutta luonnollisesti mallien kompleksisuus kasvaa aina suurempien yksiköiden tai monipuolisempien persoonallisuuksien ollessa kyseessä. Toiminnan todellisuutta arvioidaan vain sen hyödyllisyyden mukaan. Ajallisuutta korostetaan yhtenä systeemiälykkään toiminnan komponenttina. Systeemiälykästä muutosprosessia tarkastellaan pintaa syvemmältä. Kuitenkin toiminta on olemukseltaan toteuttamistaʺ. Samalla reaktiivisen virheistä oppimisen näkökulmaa syvennetään ennakoivaksi ja tulevaisuuteen suuntautuvaksi lähestymistavaksi. Tieteellisen tarkastelun soveltaminen intuitiivisiin ja metafyysisiin todellisuuden rakenteisiin on käsitteellistä ja abstraktia. Luku 4 Muutos. Tarkastelun kohteena on myös muutosprosessi systeemisenä liikahduksena kohti jotain uutta ja erilaista. Intuitiivinen ajattelu näyttäisi olevan erinomainen työkalu metafysiikan ja empiirisen tieteen välimaastossa toimimiseen. Systeemiälyn käsitteellisen perustan toiminnallisuuden aspektiin liittyy mielenkiintoisesti Martin Heideggerin toteamus. oppimisen ja roolien merkitykseen muutoksessa. jossa hän oikeuttaa ajattelun toimintana: ʺtoiminnaksi tunnistetaan vain se.

että interventioiden kautta aikaansaadut muutosprosessit ovat onnistuneita vaikka ne jäisivät näennäisesti näkymättömiin ihmisen tietoisuuteen. elämme Bergsonin termein ʺelämän hyökyäʺ (ransk. tilanteen intensiivisyys nousee ja keskittyminen siinä hetkessä olemiseen korostuu. Onnistuneen intervention kautta pysyvä muutos edellyttää pitkäjänteisyyttä. Systeemiälyn intuitiivinen luonne Systeemiälyn käsitteistön mukaan systeemiälykäs ihminen havaitsee vaistomaisesti ympärillään vaikuttavat tilanteet systeemeinä ja toimii tilanteeseen virittyneenä. Tämä on oletettavasti yksinkertaisinta ja korkeinta toimintaa. sillä se koskee olemisen suhdetta ihmiseen. Tilanteissa sisäänrakennettuna rytmejä. Ajattelu toimii silloin kun se ajattelee. Flow-tilassa ihmisen kykyjen ja toiminnan välisen suhteen ollessa optimaalinen. Roolien autenttisuus ja uskottavuus kulloinkin vaikuttavassa systeemissä on lähtökohta johdonmukaiselle ja systeemiälykkäälle toiminnalle. Muutoksen siemen on kylvetty. Hänen määritelmänsä kestosta eli kokemuksellisessa ajassa elämisen tavasta on rinnastettavissa systeemiälyn tematiikkaan. että ihminen on systeemiälykäs luonnostaan ja virittyy ympäröiviin systeemeihin osin huomaamattaan. Flow-tilaa määrittää myös toiminnan ja tietoisuuden sekoittuminen toisiinsa. Tekeminen tulee kuin itsestään. Bergson erottelee mekaanisesti mitattavan ajan kokemuksellisesta tunnepohjaisesta aikakäsityksestä (Bergson 1938). voidaan toteuttaa. Kun koemme nykyhetken ajan virtauksena. Kuitenkin juuri oleminen ʺonʺ ennen kaikkea muuta. Bergsonin filosofiassa intuitiivinen tutkimusmenetelmä on oleellisessa osassa. ʺAjattelu toteuttaa suhteen olemisen ja ihmisen välillä. Vakiintuneet roolit organisaatioissa luovat myös omat rajoituksensa henkilökohtaiselle muutokselle. Vain se mikä jo on. (Hämäläinen ja Saarinen 2005) Tilanteen luonnollinen havainnointi ja intuitiivinen oivalluskyky ovat merkittävässä roolissa myös Henri Bergsonin filosofiassa. Systeemiälykkäässä toiminnassa ja keston kokemisessa on molemmissa osansa intuitiivisella kokemuksella. élan vital) (Bergson 1938). mutta sen kasvu ja lopullinen näyttäytyminen tulee ajan kanssa. Kesto on nimenomaan syy siihen miksi bussin odottaminen sateessa ja tuiskussa tuntuu pidemmältä ajalta kuin hyvässä seurassa vietetty illallinen. Systeemiälyn perusoletus on. producere (tuoda esiin)ʺ. vaikuttavan aika-komponentin suhteessa on systeemiälykästä havaita myös sen vaikutus toimintaan. (Pitkänen 2002) Systeemiälyn Intuitiivisen oivalluksen kautta näkökulmasta bergsonilainen kokemuksellinen aika eli voi oppia tuntemaan omassa kesto on yksi muuttuja systeemiälykkäässä kokemisen tavassaan erilaisia tilannekatsauksessa. sillä syvään juurtuneiden ajattelutapojen ja käytäntöjen muuttamiseen tähdätyt interventiot ovat monimutkaisempia ja kestävät usein vuosia. […] Ajattelusta ei tee toimintaa se. Tämä viittaa Csikszentmihalyin (Nakamura ja Csikszentmihalyi 2002) antaumuksella tutkimaan flow-kokemukseen. Tässä mielessä teoreettinen . Ajattelutapojen muutos on olennaisesti toiminnan muutokseen liittyvä tekijä. mutta myös tietoisesti.58 Systeemiäly 2006 olemuksessaan. että siitä aiheutuu vaikutuksia tai että sitä voidaan soveltaa. Voidaan sanoa.ʺ (Heidegger 2000) Tämän ajattelutoiminnan rakennekuvauksen perusteella systeemiälykkyyden määritelmän ʺtoiminnallisuus-osioʺ saa teoreettisen oikeutuksensa myös ajattelun tasolla.

Systeemiälykäs lähtökohta sekä ryhmien sisäiseen että väliseen toimintaan on. mutta myös oman viiteryhmämme kautta sosiaalisena toimijana ja osana laajempaa systeemiä. Eino Kaila osin Bergsonin innoittamana. (Hämäläinen ja Saarinen 2005) Muutoskohteiden havaitseminen Epäkohtien ja muutoskohteiden havaitseminen ympäristöstä on helppoa. Bergson lähestyy kaikkea toimintaa holistisesta näkökulmasta korostaen kokonaisuuden merkitystä suhteessa osiin. Intuitiivisen oivalluksen kautta ihminen voi oppia tuntemaan omassa kokemisen tavassaan erilaisia rytmejä. jotka ovat osa systeemiälytutkimuksen elintärkeää luonnetta. Myllyniemi ja Liebkind 1998). johon suhteessa Saarinen toteavat. mutta sekä Bergson että systeemiälyn tutkimus korostavat holistista systeemistä näkökulmaa. aina pysyvän akselin tai Tämä on moraalinen valinta sinänsä. Bergsonin mukaan kaikki eivät tunnista ilmiötä sellaisenaan. Joissakin tapauksissa esimerkiksi NLP- tekniikan avulla (Neuro Linguistic Programming) kokemuksellisen ajan rytmejä voi jopa hallita (Toivonen ja Kauppi 1999). sillä ihminen toimii ja edustaa erilaisia näkemyksiä eri viiteryhmistä käsin (Helkama. eli assosiatiiviisuus (Hämäläinen ja Saarinen 2005). Yksilön vaikutusmahdollisuudet muotoutuvat hänen asemastaan ja systeemisestä hahmotuksestansa käsin. Kuitenkin uskomukset ovat osa maailmankuvaamme ja muodostamme mielipiteemme osin yksilöllisesti. Historiallisesti se on kuitenkin ymmärrettävää. Suurin käsitteellinen eroavaisuus systeemiälyn ja keston kokemisen suhteen on lyhyen tarkastelun perusteella ajallisuuden pelkistetty korostuminen suhteessa systeemiälykkääseen kokonaiskokemukseen. Jokainen tekee sitä ärsyyntyneenä tai huvittuneena arvostellen ympäristössään vallalla olevia trendejä tai uskomuksia. että muutoskohteiden havaitseminen on puolueellista ja subjektiivista. roolit ja autenttinen olemus 59 assosiaatio1 elämän hyökyyn on erittäin vahva. haluaisivat tehdä enemmän yhteisönsä hyvinvoinnin 1 Systeemiälytutkimuksessa olennaista on systeemisten teemojen toistuvuus ja toistettavuus. sillä hänen aikakaudellaan evolutiivinen filosofia oli pinnalla ja samantyyppiset teemat toistuvat myös muilla saman aikakauden ajattelijoilla (Pitkänen 2002). Tilannetajun intuitiivinen luonne ja kokemusmaailman kohinassa hetkittäin koettava ʺsyvähenkinen elämäʺ2 on luonnollisesti yhdistettävissä systeemiälyn ja hyvän elämän perusperiaatteisiin. Esimerkiksi Henri Tajfelin tulkinnan mukaan ryhmäidentiteetin tarkastelu tulisi erottaa yksilön tarkastelusta. . Keston ja kokemuksellisen ajan hahmottaminen on erittäin käyttökelpoinen komponentti systeemiälykkäässä suhtautumisessa nopeasti muuttuvaan ja kiireen tunnetta yliarvostavaan yhteiskuntaan. että useimmat ihmisistä maailma voi pyörähtää ympäri. Erilaiset tarpeet ja muutosta vaativat epäkohdat priorisoidaan osapuolien toimesta esimerkiksi teoreettisten.Luku 4: Muutos. Systeemiälykkään ihmisen elämäntehtävänä tulisi olla muutoskohteiden valitseminen kokonaisuuden Rakenteellisesti muutos tarvitsee kannalta ja vaikuttaminen yhteisen hyvän puolesta. Bergsonin filosofia korostaa ehkä liiallisuuksiinkin saakka ajallisuuden näkökulmaa. mutta siihen voi harjaantua. Todellisuus on analyyttisesti kategorisoitavissa osakokonaisuuksiin. Tämä teoriapohja tukee osaltaan tulevissa kappaleissa käsiteltävää autenttista johtamista ja systeemistä rooli-ajattelua. poliittisten tai taloudellisten perusteiden avulla. Hämäläinen ja vastavoiman. 2 Termiä ʺsyvähenkinen elämäʺ käytti mm.

William Jamesia mukaillen U-teoria voidaan nähdä prosessina. Syvimmässä vaiheessa opittujen mallien ja ennakko-oletusten vaikutusta havaintoon minimoidaan ja asiat yritetään nähdä sellaisenaan (presencing). Näissä havainnoissa on kuitenkin tarkoitus päästä syvemmälle todellisuuden rakenteisiin ja irrottautua opituista ajattelumalleista. Vakiintuneiden ennakko-oletusten ja ajattelun rakenteiden hylkäämisestä (letting go) seuraa uusien ideoiden virta ja niiden avoin vastaanottaminen (letting come) on koko prosessin ydin. Havaitsemamme todellisuus on kuitenkin useassa mielessä subjektiivista ja totuudet suhteellisia. Näin jäsennetty ajattelu syventää toiminnan tasoa syklisesti. Oppimisen suunta on kohti tulevaa. Ulkopuolisten vaikutteiden tuominen kohtaa poikkeuksetta jonkinasteista ryhmäkulttuurista kumpuavaa vastarintaa. mutta sen avulla ei voi saavuttaa syvällistä uuden idean implementointia. 2004) Uuden oppimisessa on aina ollut kyse toisenlaisen itsen ja ymmärtämiskyvyn rakentamisesta. Yleisimmin hyväksyttävänä periaatteena muutoksen lähtökohdissa on yhteisöllisesti objektiivisten parannusten tekeminen. (Hämäläinen ja Saarinen 2005) Ilmeisesti riippuu systeemin sallimista tai vaatimista vaihtoehdoista käytämmekö tilanneriippuvaista opportunismia vai pystymmekö toimimaan puhtaan omatunnon kautta. oivaltaminen ja asioiden näkeminen on syvemmällä tasolla kuin arkinen reaktiivinen toiminta. Tämän vuoksi vaikutusmahdollisuudet täytyy löytää systeemistä itsestään. Oppiminen tapahtuu ensivaiheessa havainnoimalla ympäristöä (sensing). Sen aikana oppiminen. Reaktiivisen toiminnan ja jatkuvan oppimisen perusmallin voi esittää seuraavasti: Ajattelu Toiminta Kuva 1. Näin hyvät käytännöt liikkuvat suhteellisen läheisessä vuorovaikutuksessa olevien systeemien välillä. Senge (Senge et al. Reaktiivinen oppiminen eli ajattelun ja toiminnan vuorovaikutus (Senge et al. (ks. Esim. Muutosprosessin onnistumisen mahdollisuus on nähtävä kunkin toimijan systeemisestä vaikutusmahdollisuudesta käsin. mutta ʺsysteemidiktatuuriʺ ei useinkaan salli sitä. johon suhteessa maailma voi pyörähtää ympäri. 2004). ollaan lähtökuopissa matkalla kohti päämäärää. U-teorian mukaisen menettelyn suuri oivallus on tavallisten havaintojen irrottaminen totutusta tulkinnasta. Rakenteellisesti muutos tarvitsee aina pysyvän akselin tai vastavoiman. koska systeemi ohjaa yksilön toimintaa aina mikrotasolle saakka (Hämäläinen ja Saarinen 2005). tekemisen kautta oppimalla. 2004) esittää tutkijakollegojensa kanssa oppimisen U-teorian mallina syvällisen muutoksen kohteen havaitsemisesta ja muutoksen johtamisesta. päästään lähemmäs kohti havaintokyvyn uudelleen ohjaamista ja asioiden näkemistä uudessa valossa. kuva 2) U-teorian tavoitteena on tiedostamattoman ja ensisilmäykseltä näkymättömien asioiden havaitseminen. Kun muutospiste eli jollakin menetelmällisellä vipuvarrella väännettävissä oleva todellisuuden näkökulma on löytynyt. Kun edetään syvemmälle kohti U-käyrän alakaarta. (Senge et al. Näemme tavallisesti ympärillämme aika lailla arkisia asioita ja omat odotuksemme vaikuttavat maailmankuvaamme.60 Systeemiäly 2006 puolesta. jolla tietoisesti tuodaan . Kyse on käytännössä omista virheistään oppimisesta ja olemassa olevien mallien kopioimisesta. mikä ei sinänsä poikkea normaalista toiminnasta ja reagoinnista ympäristön muutoksiin. joita normaalisti sovellamme. Tämä malli on käytännöllinen.

prototyyppien kokoamiseksi ja muutoksen institutionalisoimiseksi (Senge et al. jota myös reaktiivinen oppiminen ymmärtää. että ihmiset kokevat uskonnollisia ja mystisiä tuntemuksia voimakkaina ja ne vaikuttavat konkreettisesti heidän elämäänsä.3 Näitä kokemuksia on myös pohdittava 3Asian merkityksestä antaa hyvän kuvan uskonnollisuuden ja fundamentalismin nousu ja sen merkitys nykypäivän maailmanpolitiikassa. Sengen ja hänen kollegojensa mukaan tämä vaihe on vaikein. jotka mahdollistavat viestinnän ja selkeän kuvan välittämisen ympäristöön. Lopputuloksella on ulkoisvaikutusten puolesta suuri merkitys. 2004) U-teoria voidaan käsittää myös ajattelun joustavaksi sukellukseksi. SUSPENDING INSTITUTIONALIZING Sensing PROTOTYPING . Tätä kautta kokemus muotoillaan sellaiseen muotoon. (Senge et al. Yhteisöllisen käsittelyn mahdollistamiseksi palataan takaisin kohti konkreettista maailmaa (realizing). .Luku 4: Muutos. jonka jokainen vaihe on metafyysisestä luonteestaan huolimatta hyvin todellista. Sisäisellä muutoksella on heikko vaikutus ympäristöön. jossa saavutettu syvyys määrittää muutoksen ja oppimisen asteen. mikäli sitä ei voida tuoda esiin tehokkaasti ja viestiä selkeästi. U-teorian seitsemän ominaisuutta. Kyseessä on systeemiälykäs toiminnan uudelleen jäsentäminen ja organisointi. sillä itsekritiikki estää tehokkaasti syvimmän vaiheen läpikäyntiä jolloin U-käyrän syvyys jää matalammaksi. mutta U-teorian mukainen prosessi ei voi tähdätä ennalta määriteltyyn päämäärään. (Senge et al. U-teoriassa näitä prosessin vaiheita kuvataan vapaasti suomentaen ajatusten kristallisoimiseksi. Näiden piirteiden taustalla on se tosiasia. roolit ja autenttinen olemus 61 jotain uutta ʺminän keskustaanʺ – jättäen ensin sille tilaa vanhojen mallien ja uskomusten kyseenalaistamisella (James 1902). Vanhasta irrottautuminen mahdollistaa uudet ajatukset uusien asioiden havaitseminen ʺpuhtaalta pöydältäʺ avaa uusia mahdollisuuksia tulevalle toiminnalle.transforming Realizing perception -transforming action REDIRECTING CHRYSTALLIZING Presencing – transforming self and will LETTING GO LETTING COME Kuva 2. 2004). Noustessa takaisin ylöspäin käyrän toista laitaa. 2004) Oppiminen ja uusien asioiden tuominen minän keskukseen U-teorian kautta on teknisesti verrattavissa William Jamesin käsittelemään uskonnolliseen kokemukseen. asia muotoillaan uudelleen analyyttisiin rakenteisiin.

Tällaiset kokemukset tulevat syvällisen intuitiivisen oivalluksen kautta. William Jamesin mukaan kullakin ihmisellä on yksilönä ʺpersoonallisen energian keskusʺ joka ohjaa tietoisuuden toimintaa mielleyhtymien kautta. jonka läpi musiikki virtaa. 2004) luovat sopivan alustan henkiselle uudistumiselle. William Jamesin mukaan tilapäiset psyykkiset estot voivat aueta muutoksen tieltä erilaisissa tilanteissa. joissa niille annetaan tilaa. Tällaisen kokemuksen kautta asian painopiste minän rakentumisessa voi siirtyä kohti keskustaa (James 1902). jossa kukaan ei ole subjektiivisesti epätäydellinen. mutta yhteiskunnassa. Tietoisilla ponnistuksillaan ihminen voi ohjata muutosprosessia yllättäen väärään suuntaan. Yleisesti ottaen muutos on sen omaksumista mikä tähän asti on ollut ulkopuolista. Tatamilla harjoiteltaessa kyseessä on harjoittelusysteemi eikä todellinen tilanne. Tavoitteena on tällöin avautua ja antautua kohti positiivista ideaalia jota kohden koko olemus pyrkii. mitkä mielleryhmät eli mentaalimallit pääsevät keskukseen ja mitkä jäävät äärialueille. voi saada rakenteet luhistumaan tai monipuolistumaan. Toisaalta se mikä on harjoitusta ja mikä todellista luodaan arjen roolipeleissä ja toiminnan narratiivisessa luonteessa. Taidot ja kyvyt ovat todellisissa tilanteissa annettuja ja harjoittelun tulee edeltää todellista toimintaa. Tietoinen minä antaa näin tilaa alitajuisille ʺsysteemiälykkäämmilleʺ pyrkimyksille. eivätkä pelkästään askeettisen itsekurin ja armottoman harjoittelun kautta. Mestarin opastus on omalla tavallaan ymmärrettävissä myös Csikszentmihalyin termein ʺserious playʺ . Samoin muusikon taidon suorittamisen ja mekaanisen tekemisen luoma mielihyvä väistyy ja seuraavien inspiraation hetkinä hän tuntee itsensä instrumentiksi. mutta tilanteeseen suhtautumistapa määrittää toiminnan syvyyden. sillä ne vaikuttavat olennaisesti sellaisissa systeemeissä. mitkä mielleyhtymät sitä kulloinkin ohjaavat.62 Systeemiäly 2006 suhteessa rationaaliseen ja analyyttiseen maailmankuvaan. Sengen termein toimija kokee tässä vaiheessa itsensä etenevän kohti päämäärää kuin luonnonvoiman ohjaamana. se joko vähenee tai lisääntyy. Jamesin (1902) mukaan prosessin tässä vaiheessa apua ei enää tarvita. Tieteellinen maailmankuva jättää uskolle sijaa vain empiirisesti tutkimattomilla äärialueilla. (James 1902) Kun Jamesin termein sisäisen muutoksen ydinalue. Aikidon perustaja Morihei Ueshiba on luotsannut tulevia mestareita asennoitumaan siten. politiikassa ja elämässä näillä asioilla on ihmisille merkittävä rooli. (James 1902) Jamesin mukaan syvälliset muutostilat ovat mahdollisia kun irrottaudutaan epätäydellisyydestä ja väärässä olemisen pelosta. joka tarvitsee harjoitusta ja jossa hän on epätäydellinen. eli menestyksekkääseen flow-tilaan. tällöin on viisain neuvo: ʺÄlä häiritseʺ. On suuri ero sillä. Erilaiset ympäristöt ja retriitit (Senge et al. Intuitiivinen systeemiälykäs toiminta voi viedä eteenpäin alueelle. Jokin uusi havainto. että jokainen itsepuolustusmielessä tehty tekniikkaharjoitus on elämän tai kuoleman arvoinen. Tämä ei ole välttämättä hedelmällisin kehittymisen tapa. äkillinen järkytys tai positiivinen iloinen asia. sillä oikeassa mielentilassa ʺkukka puhkeaa oma-aloitteisestiʺ. hän ei pelaa peliä. jota esimerkiksi tiede edustaa. Arkisten kokemusten jatkumossa mielteiden kokoelma muuttuu. Kurinalaisen harjoitusmentaliteetin mukaan toimiessaan ihminen ohjaa itsensä sille alueelle. Tämän keskuksen toiminta riippuu suuresti siitä. eli ʺpersoonallisen energian keskusʺ on alitajuisesti vahvistunut niin että se on juuri avautumaisillaan. Systeemiälyn kannalta ihmisen henkilökohtaisilla psyykkisillä uskomuksilla on tieteellisesti merkittävä asema. Esimerkiksi kun urheilija kehittyy uudelle tasolle hän oivaltaa syvällisemmin pelin hengen ja peli ikään kuin pelaa hänessä. Antautumistapahtuma (letting come) on tältä kannalta nähtynä antautumista uudelle elämänalueelle ja sen hyväksymistä uudeksi persoonallisuuden keskukseksi. Arkikokemusten rikkaudesta riippuu myös potentiaalisten valintojemme monipuolisuus.

Edellisessä kappaleessa käsiteltiin sitä kuinka viedään asioita keskukseen. Unfreeze Freeze Change Kuva 3. Tekniikan ollessa motorisesti hallussa flow- tilan vaivattomuuden tunteen saavuttaminen on mahdollista. Useissa tutkimuksissa todetaan prosessin pitkäjänteisyyden olevan olennaista muutoksen pysyvyyden kannalta. Seuraavaksi uudet prosessit ja systeemit toteutetaan ja itse muutos tuodaan käytäntöön. Organisaation identiteetin osalta viimeinen osa eli muutosten jähmettyminen osaksi organisaatiokulttuuria on oleellinen osa kehitystä. mutta prosessien. Tässä vaiheessa ʺsulatetaanʺ vallitsevat normit ja käytännöt. kuva 3) joka alkaa siitä. On tärkeää huomata. systeemien ja kulttuurin muutoksiin ja toiston kautta muutoksen onnistumisen edellytys on. (James 1902) Jamesin mukaan toisten asioiden paikka on minän äärilaidoilla ja toisten keskuksessa. (Roberto ja Levesque 2005) Rohkea suhteessa ajattelumallien organisaatiomuutos voi epäonnistua monella tapaa. että tässäkin kyse on nimenomaan yksilön subjektiivisista. jää elämään. Ilman pysyvyyttä ei ole muotoja tai rakenteita. joista ihmiset voivat ottaa tukea ja asemoida mahdollisesti muuttuvat roolinsa. Jos yksi päämäärä muodostuu niin vahvaksi että se ohjaa muuta tekemistä ja vakiintuu. Ankara harjoittelu on totista leikkiä. voidaan sitä kutsua muutokseksi. Muutoksen pysyvyys William Jamesin mukaan inhimillisessä kehityksessä on useita päämääriä. että muutoksen johtajat luovat murroksen ilmapiirin. Vallitseva tilanne kyseenalaistetaan ja luodaan tiettyjen toimenpiteiden välttämättömyyden ja kiireellisyyden tunne. Muutosprosessin vaiheet. roolit ja autenttinen olemus 63 näkökulmasta.Luku 4: Muutos. Lopuksi uudet prosessit institutionalisoidaan eli ʺjäädytetäänʺ jälleen organisatoriseksi käytännöksi. Muutosprosessin vaiheet etenevät systemaattisessa järjestyksessä (ks. ei niinkään objektiivisista. Muutoksen pysyvyys on suorassa suhteessa ajattelumallien muutoksiin ja toiston kautta opittuun uuteen tapaan Muutoksen pysyvyys on suorassa toimia. (Roberto ja Levesque 2005) . Entä miten ne pysyvät siellä? Muutoksen pysyvyyttä organisaatioissa on tutkittu paljon. haasteista ja kyvyistä. että muutos opittuun uuteen tapaan toimia.

64 Systeemiäly 2006 Seuraavat osa-alueet mahdollistavat osaltaan muutoksen pysyvyyttä organisaatiossa (Roberto ja Levesque 2005): − Organisaation rakenteellinen konteksti – Raportointi. esittävät. Ihmiset assosioivat yleisesti autenttisuuden rehellisyyteen ja vilpittömyyteen. mutta se voi ravistella luutuneita moraalikäsityksiä. Organisaatioissa ja yhteisöissä toimivan ihmisen toimintaa ja päätöksentekoa tarkasteleva tutkimus on saatettu aivan uuteen valoon aivotutkimuksen saralla. Osallistuminen suunnitteluprosessiin on oltava mahdollista kaikilla tasoilla joita muutos koskee. Autenttisuus muodostuu heidän mielestään siitä mitä muut näkevät sinussa ja täten sitä voi itse suuressa määrin kontrolloida. jotka käsittelevät johtamisen problematiikkaa. Niinpä käyttäytymisessä havaitut epäjohdonmukaisuudet luovat epäautenttisen kuvan henkilöstä. mutta samalla toivoa paremmasta tarvitaan takaamaan positiivinen suhtautuminen asiaan ja lieventämään muutosvastarintaa. mutta perustelee sen järjen argumenteilla. (Goffee ja Jones 2005) Heidän esimerkeissään. monitorointi ja kontrollointi ohjaavat muutosta ʺpakottavassaʺ mielessä. Tutkimusten mukaan ihmiset nimittäin haluavat johtajansa edustavan pysyvyyttä ja varmuutta – ehkä kovaa vauhtia muuttuvan maailman ja ympäristön epävarmuuden vuoksi. kateellisuus joka johtaa toisen onnistumisen ihailun kautta negatiiviseen tunteeseen omanarvon ja aseman säilyttämisestä.4 Ilman pelkoa tulevasta toiminta ei todennäköisesti aiheuta muutosta. − Yhteisön emotionaalinen konteksti – Muutoksen täytyy tuntua hyvältä jossain toivon ja pelon välimaastossa. Kirjoittajien (Goffee ja Jones 2005) mukaan autenttisuuden käsite on usein väärinymmärretty. tämä vaikuttaa toimivalta mallilta. Damasion tutkimuksessa aivojen tunne-alueen vahingoittuminen nimittäin aiheutti tutkittavissa päätöksentekokyvyn romahtamisen. Autenttisuudessaan lahjakkaat ihmiset puolia itsestään kussakin tilanteessa osaavat valikoida mitä puolia itsestään kussakin tilanteessa esittävät. Tässä kappaleessa tarkasteltava erikoinen ja nykyaikaa kuvastava käsitys autenttisuudesta on käyttökelpoinen toimintamalli. Goffee ja Jones nimittäin toteavat artikkelissaan autenttisen henkilön luovan ympäristöönsä aidon tunteen välittömyydestä ja vilpittömyydestä. Antonio Damasion (2001) tutkimuksista peräisin oleva väite järkiperäisen päätöksenteon taustalla vaikuttavasta tunteesta on merkittävä havainto. (Bagozzi 2003) . − Muutoksen proseduraalinen konteksti – Muutosprosessin läpiviemisen on oltava avoimesti ja oikeutetusti perusteltavissa yhteisölle. Autenttisuus ei ole puhdas manipulaation kohde vaan se tarkasti Autenttisuudessaan lahjakkaat heijastaa subjektin sisäistä minää eikä se siksi ole ihmiset osaavat valikoida mitä näytelmää. 4Mielenkiintoista on. Esim. Sallittakoon monipolvisesta tutkimuksesta armoton yksinkertaistus: ihminen tekee päätöksen tunteella. että ihminen voi tuntea sekä positiivisia että negatiivisia tunteita samaan aikaan. Systeemiälykäs toiminta vaikuttuu tästä toteamuksesta lähinnä perustamalla havainnointinsa entistä lähemmin järkiperäisenkin toiminnan inhimilliseen ja tunteikkaaseen puoleen. Roolimallit ja autenttinen johtaminen Monet filosofit ja taiteilijat ovat tutkineet autenttisuutta iät ajat.

roolit ja autenttinen olemus 65 Ihminen on itsessään muuntautumiskykyinen systeemi. Takinkääntämiseen liittyy petoksen makua. Eri projekteissa tulee siis toimia eri hattu päässä. Toisekseen yhteisten asioiden jakaminen ihmisten kanssa luo tunteen yhteenkuuluvuudesta. Tämä tarkoittaa. että katu-uskottavuutta henkilö ei luonnollisestikaan saavuta. Kirjoittajat antavat 5 Esim. Ylläpidämme elämässämme erilaisia rooleja. Nämä erilaiset roolit kuvastavat aina jotain hyvin todellista sisimmässämme. musiikkia nautitaan henkisellä tasolla ja juhlissa iloitaan ja eri tilanteisiin pukeudutaan asianmukaisesti. Sama ihminen voi siis olla yhtä autenttinen esiintyessään rock-bändin kanssa lavalla kuin laatiessaan projektin väliraporttia. Esimerkiksi konsulttiyrityksessä eri asiakkaiden projektit ovat erillisiä kokonaisuuksia. Jos tilintarkastuksessa esittää luovia ratkaisuja ja sävellystyössä noudattaa oppikirjaa ei tule menestymään kummassakaan. joissa määrätty tieto ei saa liikkua vaikka suorittavat yksilöt ovat samoja. Tässä epätäydellisesti havaitussa ympäristössä ʺcreature of bounded rationalityʺ selviää. taitoihin ja taipumuksiin. Asiantuntijan autenttisuus näkyy sitä kautta kuinka hän onnistuu tasapainottamaan roolit ja oman autenttisen persoonallisuutensa. Yksilön kyvyt ja osaaminen ovat kokonaisvaltaisia ominaisuuksia ja systeemin vaatimukset edellyttävät hallittua roolipeliä. menetystä vaikea korjata. Itsensä lisäksi on hyvä epäautenttinen esitys myöhemmin paljastuu. Roolien hallinnasta Autenttisen johtamisen menestyksen takuu on johdonmukaisuus (Goffee ja Jones 2005). (Simon 1996) Tässä olemisen epätäydellisessä prosessissa on kaksi muistettavaa asiaa: hyvä on aina parempi kuin huono. joita vaihdellaan riippuen näkökulmasta jota kulloinkin työssään edustaa. Usein puhutaankin ʺhatuistaʺ. Goffee ja Jones (2005) esittävät. että eri tilanteissa ihminen joutuu näyttämään eri puolia itsestään. Selviytyminen ja menestys missä tahansa toiminnassa riippuvat todenmukaisen kuvan säilyttämisestä sekä ympäristöstä että ympäröivistä ihmisistä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin ʺtakinkääntäminenʺ. Eräät roolit ovat vaikeampia toteuttaa autenttisesti kuin toiset ja uusiin rooleihin kasvaminen on mielenkiintoinen prosessi5. Käytännössä muuntautumiskykyä tarvitaan erilaisten tehtävien suorittamiseen. että eri tehtäväalueet tulevat täytettyä. urheillessa kilpaillaan ruumiinvoimalla. Onnistunut tilanneanalyysi ja systeemiälykäs toiminta Riskien ottaminen ja omien rutiinien takaavat autenttisuuden läsnäolon tilanteessa rikkominen kertoo paljon ihmisestä kuin tilanteessa. Samassa työssä voi joutua edustamaan erilaisia tehtävänkuvia ja vastuita. mikäli roolit näkyvät väärissä yhteyksissä. Samalla ulkoinen minäkuvamme kuvastaa sisintämme tilanteeseen sopivin osin. vaan tähtäämällä tyydyttävään. kun taas useiden hattujen käyttämistä edellytetään. Eri näkökulmista vain eri asiat ovat hyviä ja huonoja. On systeemiälykästä ymmärtää ja toimia siten kuin tilanne kulloinkin vaatii. . Matti Vanhasen kehittyminen pääministerin roolissa vuoden 2003 keväästä alkaen. on tuntea toiset. Systeemiälykäs autenttisen olemuksen saavuttaminen edellyttää minän eri osien onnistunutta suhteuttamista tilanteeseen. jossa muutetaan kantaa tai mielipidettä aiemmasta. Tämä tarkoittaa luonnollista siirtymistä sanoista tekoihin ja elämistä omien oppien mukaisesti. että asiantuntijuus näyttäytyy sitä kautta kuinka autenttinen henkilö on kussakin roolissaan. Systeemiälykäs havainnoija huomaa tulleensa petetyksi ja mikäli hänelle itselleen. ei optimoimalla täydellisiä suorituksia. Eri rooleissaan ihmistä ei tunne samaksi yksilöksi.Luku 4: Muutos. Olkoonkin. Erilaisten elämänalueiden roolit pohjautuvat erilaisiin persoonallisuuden piirteisiin. Työssä tehdään asialliset asiat.

1998. Harvard Business Review. JA SAARINEN ESA (toim. MIT Sloan Management Review. 2001. Tilanteet kannattaa suhteuttaa suurempiin strategisiin tavoitteisiin. (eds. Toisten ihmisten autenttisuuden toteaminen rakentaa myös yhteistä tajunnan kenttää. 2005. Systeemiäly 2005. Managing Authenticity – The Paradox of Great Leadership. Lopez. 1902. suom. Oxford University Press. ei jää mitään jälkeä. tutkijaliiton julkaisu 96. 2002. sillä ihmisen mieli on kuin metsä. 2002. Kun siitä kerran kulkee läpi. (Goffee ja Jones 2005) Monimutkaisten sosiaalisten tilanteiden selvittäminen ei ole yksinkertaista. Terra Cognita. NAKAMURA JEANNE AND CSIKSZENTMIHALYI MIHALY. suomentanut Kimmo Pietiläinen. La Pensée et le mouvant. DAMASIO ANTONIO R. The Varieties of Religious Experience. Näin muodostuu autenttisen vuorovaikutuksen dynamiikka.). teoksessa: Kirje humanismista & Maailmankuvan aika. in: Snyder. Berrett- Koehler. Ensivaikutelmat voivat pettää ja etäisyys organisatorisiin hierarkioihin kannattaa virittää sopivaksi. Viitteet BAGOZZI RICHARD B. Dutton and Quinn (eds. BERGSON HENRI. HEIDEGGER MARTIN. Cameron. AND LEVESQUE LYNNE C. Tiivistäen autenttinen johtaminen on sitä. 2003. Edita.66 Systeemiäly 2006 muutamia vinkkejä autenttisuuden kehittämisestä: Itsensä tunteminen. mutta useasti kuljettuna muodostuu polku. Riskien ottaminen ja omien rutiinien rikkominen kertoo paljon ihmisestä hänelle itselleen. Helsinki University of Technology. Henri Bergsonin intuitio ja kesto. Emootio. Share. Helsinki. kulttuurien ja arvostusten kohtaamisessa on tärkeää. Sosiaalisten antennien terävöittäminen kehittää samalla systeemiälyä ja tilannetajua. Itsensä lisäksi on hyvä tuntea toiset. Minäkuvan eheys mahdollistaa autenttisen olemisen ja roolien hallinnan. Presses Universitaires de France. Joensuun Yliopisto. 1938. December 2005. omien juuriensa tunnustaminen ja esimerkiksi rehellisen palautteen saaminen ovat oleellisia oman minäkuvan kehittämisessä. The Concept of Flow. jotta systeemiälykkyys ei jää systeemisten rakenteiden ja jäykkien roolimallien tasolle. San Francisco. että tietää oikealla hetkellä mitä osia itsestään tuo esille ja havaitsee mitä ihmiset odottavat. Yhteiset sosiaaliset arvot (implisiittiset tai eksplisiittiset) luovat tunnepohjaiselle toiminnalle pelikentän. 2005. Hakapaino. Ympäristöstä kannattaa rakentaa runsas ja monipuolinen kuva. GOFFEE ROB AND JONES GARETH. Johdatus Sosiaalipsykologiaan. Karisto. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. MYLLYNIEMI RAUNI JA LIEBKIND KARMELA. Kirje humanismista. Ihmiset ovat monidimensionaalisia. Summer 2005. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Descartesin virhe.). joten heihin kannattaa tutustua monelta kantilta. sillä jokainen meistä rakentuu erilaisista rooleista. The Art of Making Change Initiatives Stick. HELKAMA KLAUS. 2000. 1981. Positive and Negative Emotions in Organisations. 2005. May 2005. Empaattisuus opettaa uskomattomia asioita toisten ihmisten näkemyksistä. Joustavuus uusien tilanteiden. CA. PITKÄNEN MIKKO HENRIK. Uskonnollinen kokemus. ROBERTO MICHAEL A.). Handbook of positive psychology. . JAMES WILLIAM. in: Positive Organizational Scholarship. jotka usein ovat yksinkertaisia. järki ja ihmisen aivot. B25. Toisto on tärkeää. Paradeigma-sarja.

1999. Models of My Life. NLP ja henkilökohtaisen ajan rakenne. TOIVONEN VELI-MATTI JA KAUPPI TIMO. OTTO. MIT Press. 1996. SoL – The Society for Organisational Learning. . JAWORSKI JOSEPH AND BETTY SUE FLOWERS. Kirjoittaja YTM Mikko Henrik Pitkänen on strategiseen viestintään perehtynyt filosofi.Luku 4: Muutos. SIMON HERBERT A. Presence: Human Purpose and the Field of Future. Aika muovailuvahana. roolit ja autenttinen olemus 67 SENGE PETER. Hän on jatko- opiskellut mm. Centre Européen Universitaire de Nancy’ssa ja työskentelee parhaillaan Tekesissä eurooppalaisten tutkimusprojektien parissa. USA. Jyväskylä. USA. Cambridge. SCHARMER C. Gummerus Kirjapaino Oy. 2004.

.

ʺ Kannattaa siis vain käyttää 52 miljoonaa minuuttiaan parhaansa mukaisesti. The good news is youʹre the pilot. Yksi niistä kuitenkin kuluu tälläkin hetkellä ja seuraavan kuluminen alkaa kun nykyinen on ohi.ʺ (Hämäläinen ja Saarinen 2005) . Johdanto 52 miljoonaa! Niin monta minuuttia jokaisella on käytettävissä. eikö totta. Lopulta lähes loputtomalta kuulostava määrä minuuttejasi on käytetty. somewhere between sunrise And all your friends will read ’em and sunset.Kevin Welch . ja aikasi on koittanut. No reward is offered. Ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon. sitä tuhlataan ja pyritään säästämään sekä sen rippeitä jaetaan avokätisesti ja niistä pidetään kiinni kynsin hampain. taju ja kokonaisvaikutusten hahmotus ovat avainasemassa. each set with But all that’s gonna matter is that little dash sixty diamond minutes. yesterday. ohi kiitävä hetkemme on kaikki mitä meillä on.Horace Mann Aika on meille jokaiselle yhteistä. Tämän mahdollistamiseksi meitä on onneksemme siunattu optimaalisen 1ʺSysteemiäly on toiminnallisessa tilanteessa ilmenevää käytännön älykkyyttä. jos elämme satavuotiaiksi. Luku 5 Aika Antti Nuoranne ʺThere’ll be two dates on your tombstone ʺLost. Eikä käytettyä hetkeä saa takaisin. Ajan keskeisyyden ja ainaisen läsnä olevuuden takia pyrinkin tässä artikkelissa hieman raottamaan ajan verhoa. between ‘emʺ for they are gone forever. Siitä huolimatta suhtaudumme siihen eri tavoin. two golden hours. Ajan merkitystä vähätellään ja korostetaan. On näkemyksemme mikä tahansa.ʺ . Loppu tulee vääjäämättä. jossa tuntuma. Tukipilarina aikaa tarkastellessani pyrin pitämään systeemiälyn käsitettä1. Michael Althsulerin sanoin: ʺThe bad news is time flies. Tuntuu äärettömän suurelta luvulta.

ss. omaa aikaansa. jotta säästyttäisiin tuhlaamasta kallisarvoista työntekijöiden aikaa (tai toisin ajatellen säästyttäisiin palkanmaksulta). vaan työn tuloksen. Matkustamiseen käytetään autoja tai lentokoneita ettei paikasta toiseen siirtymiseen kuluisi turhaan ylimääräistä. Työntekijä myy työnantajalle abstraktio. Ajalla saa kuitenkin pelkkä rahaa. Siihenhän työllisyys perustuu. Kauas etelään tai itään mentäessä kulttuuri on kuitenkin aivan erilaista ja samalla myös suhtautuminen aikaan muuttuu. katon pään päälle ja jopa postimyyntipuolisoita. (Hämäläinen ja Saarinen 2005) Tulevaisuus on omissa käsissämme. Ei kukaan osta ammattitaitoa. työpanosta on Toiseen suuntaan vaihdanta on kuitenkin mahdollinen.) Rahalla ei kuitenkaan …ammattitaito ilman saa itselleen lisää aikaa. tehkäämme siitä elämisen arvoinen ja älkäämme unohtako auttaa muita pilotteja heidän työssään. Kaiken perusyksikkö Länsimaisessa yhteiskunnassa rahalla saa käytännössä kaikkea: elintarvikkeita. Työn tuloksen työntekijä tekee työaikanaan. Yksilön aikaa arvostetaan. Ajallahan ei tällöin olisi mitään käytännön arvoa. Yksinkertaiset työt hoidetaan koneellisesti. jota vastaan työnantaja luovuttaa työntekijälle nipun euroja. Esimerkiksi joissain Aasian maissa puhe on todella verkkaista ja puheen todellisen sisällön esiin tuominen saattaa kestää pitkään. Systeemiälykkäinä olentoina kykenemme luovimaan läpi maailman systeemisten viidakoiden. jotta kauppaan. jolla on mahdollista saada kaikkea muuta. ehkä länsimaisen – elinmahdollisuuksia parantavan – lääketieteen ansiosta köyhillä alueilla jopa . Jonain päivänä tuonpuoleinen kutsuu. ei ajan vaihtaminen rahaan ja sitä kautta hyödykkeisiin varmasti olisi yhtä selkeää kuin se on nyt. kouluun ja työhön siirtyminen kävisi nopeasti. Eri käytännöt eri systeemeissä Mikä tekee ajasta erityisen mielenkiintoisen. Asia on aivan toisin kuin tehokkaissa länsimaissa ja erityisesti pohjoismaissa. Rahalla saattaa siis saada jopa rakkautta. Nimenomaan rajallinen aikamme luo puitteet hyvinvointiyhteiskunnallemme. Asumus on keskittynyt lähelle taajamia. Toki heidän aikansa on aivan yhtä rajallinen. Kuten edellä mainitsinkin. länsimaissa aika on rahaa ja sitä kautta myös valtaa. ja käytännöt ovat hioutuneet tehokkaiksi kaikilla elämän osa-alueilla – erityisesti työelämässä.70 Systeemiäly 2006 ajanhallinnan apuvälineellä – kuin lentäjän kompassilla – systeemiälyllä. on sen arvostus eri yhteisöissä ja kulttuureissa. Aikaa siis arvostetaan eri tavalla eri systeemeissä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. (Seppänen 2004. (Tosin emotionaalisen molemminpuolisen rakkauden ostaminen lienee hankalaa. Ajan ei nähdä muualla olevan niin kortilla ja tämä vaikuttaa kaikkeen toimintaan. 83–88) Aikaa voi siis vaihtaa rahaan. kulkuvälineitä. tulkiten vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksia tarkoituksenmukaisesti ja luovasti. paitsi tietysti lisää aikaa. sekä toimien vallitsevaan tilanteeseen ja systeemiin nähden älykkäästi ja tarkoituksenmukaisesti. vaikka fyysisesti puolison saisikin. Jos meillä olisi loputon määrä aikaa. Ajalla siis saa kaikkea. Joku saattaa tosin väittää myyvänsä työnantajalle osaamistaan ajan sijasta. Yhteiskuntaamme siis leimaa nuukuus ajan suhteen. mutta ammattitaito ilman aikaan ankkuroituvaa työpanosta on kuitenkin pelkkä abstraktio. aikaan ankkuroituvaa vaikka omistaisit puoli Suomea. sillä kuluneen hetken tilalle tulisi aina toinen.

eikä se kaikessa yksinkertaisuudessaan ota huomioon kaikkea oleellista. Ajan hinta Ajan luonteella on systeemien kannalta kaksi oleellista ominaisuutta. tai että onko aikamme yleensäkään minkään arvoista. Omaan ja erityisesti toisten aikaan suhtautuminen vaatii suurta älykkyyttä ja oikeiden aikakäytäntöjen hahmotusta. jotta systeemien toimivuus olisi taattu. Ensinnäkin aika on suhteellista. Vain tulkitsemalla ja mahdollisesti ymmärtämällä ympäröivää systeemiä ja sen yksilöitä voimme kohdella toisia ja heidän aikaansa niiden ansaitsemalla tavalla. rahan. Emmekä siksi voi määritellä eksaktisti ja vedenpitävästi minkä arvoista aikamme ja muiden aika on. Herbert A.Luku 5: Aika 71 rajallisempi kuin meidän. Kykymme hahmottaa toisten ajan arvoa on siis rajoittunut.. jokainen käsittää ajan omalla tavallaan. Vastaavanlaisia rajoja voitaisiin vetää esimerkiksi eri ikäryhmien tai organisaation eri yksiköiden välille. Toiseksi aikamme rajallisuus luo paineita käyttää aika tehokkaasti. Esimerkiksi tehtaan linjastolla työskentelevän suurta älykkyyttä ja oikeiden päivittäisten taukojen ajankohdat voivat olla erittäin aikakäytäntöjen hahmotusta. Katsomme maailmaa eräänlaisten rajojen ja sääntöjen puitteissa. eikä osaa aikaan suhtautuessaan asettaa itseään toisen asemaan. yläpuolelta. Lisäksi se antaa jokaisen yksilön ajalle oman hinnan. Jos yksi linjastolla työskennelleistä siirrettäisiin toimihenkilötehtäviin. Näiden ominaisuuksien seurauksena jokaisen omalle ajalle on kehittynyt yksilöllinen hinta/arvo. Työntekijä mukautuu näin uusiin aikakäytäntöihin systeemiälynsä avulla. Taloustieteellinen näkökulma antaa kuitenkin ajalle sen ansaitseman aseman – jopa talouden maailman ihanteen ja keulakuvan. Aikaa on rajoitetusti. mutta saman organisaation toimihenkilöt jotta systeemien toimivuus olisi saattavat pitää taukonsa kun se heille ja/tai taattu. Oman ajan kulumisella ei ole juurikaan merkitystä. kokonaisuuden kannalta parhaiten sopii. Tehokkuus ei kuitenkaan palveluihin ja vaihtoon perustuvassa kulttuurissamme yksin riitä rajallisen aikamme . Onkin erittäin oleellista ymmärtää että käsitykset ja asenteet ajasta eroavat huomattavasti eri systeemien ja yksilöiden välillä. joita emme osaa ylittää. Aasialaisten mentaalimallit tekevät heidän kulttuureistaan kuitenkin erilaisen. miten aikaa arvostetaan eri tavoin eri systeemeissä. omaksuisi hänkin varmasti pian uuden systeemin tavat ja alkaisi myös pitää taukojaan joustavalla aikataululla. joka ei muilla näkökulmilla ole kovinkaan yksinkertaista. minkä takia se on käytettävä tehokkaasti. minkä johdosta myös toisten ajasta maksetaan. Jokaisessa näistä systeemeistä toimitaan hieman eri tavalla ja odotetaan myös Omaan ja erityisesti toisten systeemin uusien jäsenten omaksuvan systeemin omat aikaan suhtautuminen vaatii käsitykset ajasta ja siihen liittyvistä käytännöistä. tarkat. vaikka ei sitä itse välttämättä edes tiedosta. Simon kutsuu kirjassaan ʺModels of My Lifeʺ (1996) tällaista rajoittuneisuutta avoimeen ajatteluun termillä ʺbounded rationalityʺ. Tästä johtuen ajan arvostus riippuu kontekstista ja itse asiassa jokaisesta itsestään. Jonkinlaisen käsityksen ajan arvosta kulttuurissamme saamme taloustieteellisestä näkökulmasta. Pohditaanpa tätä näkemystä hieman tarkemmin. Mainitsemani kulttuurierot ovat vain yksi esimerkki siitä. Tämä on ehkä yksinkertaisin tapa hahmottaa ajan arvoa. Esimerkiksi yhteisöä arvostavissa ja vähemmän painoarvoa yksilölle antavissa itämaisissa kulttuureissa vain yhteisön hyvinvointi on tärkeää. sillä aika on subjektiivinen käsite.

mutta joka tapauksessa näkökulman mielestäni tärkein teesi on kuitenkin ehdottoman tosi: loppujen lopuksi aika on ainoa todellinen pullonkaularesurssimme. joka taas johtaa alituiseen – lähes verenhimoiseen – kilpailuviettiin. saadakseen täten enemmän rahaa ja sitä kautta nautintoja korkealla iällä. Palkka ei kuitenkaan ole jokaiselle yhtä suuri. Korkeasti kouluttautuvat ottavat riskin sijoittaessaan itseensä opiskeluaikana. . vai onko kyse laput silmillä juoksevasta hevosesta. Heidän opiskeluaikainen sijoituksensa ainoa todellinen on onnistunut ja he saavat riskiään vastaavan korvauksen. Tällöin he voivat rankan ja aikaa vieneen (suuren sijoituksen vaatineen) opiskeluajan jälkeen nostaa suurta palkkaa ja nauttia vapaa-ajastaan vähin rahahuolin. niin kylmältä kuin se kuulostaakin.72 Systeemiäly 2006 maksimaaliseen hyödyntämiseen ja ajastamme nauttimiseen. jolta peitetään osa – ehkä jopa oleellisin osa – näkökentästä? Onko meidät kasvatettu vain mittaamisen maailmaan. Vähemmän koulutetut taas joutuvat helpomman ja nopeamman (pienen sijoituksen ja riskin vaatineen) koulutuksen jälkeen miettimään tarkemmin rahankäyttöään ja mahdollisesti tämän takia uhraamaan enemmän aikaa töihin tai viettämään vähemmän laadukasta vapaa-aikaa. Zanderit perustavat väitteensä sille. Vaihdon välineitä – euroja – saamme vaihtamalla aikaamme palkkaan. Ajan kanssa ongelmana on kuitenkin se. joita omaavan työntekijän ajasta työnantaja on valmis maksamaan. jopa ilmaisen koulujärjestelmän Suomessa. Heidän ajastaan on tullut kalliimpaa kuin vähemmän koulutettujen. jonka suurimpana ja kauneimpana yksikkönä on raha? Tätä kysymystä käsittelevät myös Rosamunda ja Benjamin Zandler kirjassaan The Art of Possibility (2000). Tämä on tietysti käsistä riistäytyessä auttamatta negatiivinen asia. Käytännössä aikamme arvon nostaminen perustuu kokemusten hankkimiseen. Onko tämä ihmisten (aikojen) hinnoittelu oikeudenmukaista kulttuurissa. joiden avulla myös kykenemme nauttimaan vähäisestä ajastamme enemmän: Aika on rahaa ja raha nautintoja. Joidenkin aikaa siis ostetaan korkeammalla hinnalla kuin muiden. Pitkään kestäneen koulutuksen jälkeen arvostetut ja Loppujen lopuksi aika on menestyneet henkilöt tienaavat moninkertaisia summia matti meikäläiseen verrattuna. jossa pitää tehdä valinta tuoton ja riskin välillä. Jos siis tietäisi kuolevansa nuorena. Opiskelussa on siis kylmästi kyse sijoittamisesta. Taloustieteen näkökulman mukaan yksilön ajan hinta on siis hänen palkkansa suuruus. vaan suurituloisille maksetaan heidän ajastaan huomattavasti enemmän kuin monille vähätuloisille. Oman ajan arvokkaaksi tekeminen on kuitenkin mutkikasta. Heidän mielestä opimme jo nuoruudessa mittaamaan ja vertailemaan kaikkea. olisi – olettaen taloustieteen mukaisesti että kaikki toimivat kuten eettinen egoisti2 – viisaampaa käyttää vähäinen aikansa johonkin mistä nauttii. Tällöin saamme käyttöömme enemmän euroja per työtä tehty aikayksikkö ja sitä kautta meillä on mahdollisuus hankkia enemmän/parempia hyödykkeitä. että siinä ei ole kuin yksi ulottuvuus. pullonkaularesurssimme. Riskillä tarkoitan sitä. Kokemukset tarkoittavat länsimaissa lähinnä koulutusta ja relevanttia työkokemusta. Siinä ainoassa ulottuvuudessakin hetki kulkee 2 Eettinen egoisti maksimoi itselle koituvan hyödyn. jos omistamme vaihdon välineitä. että on mahdollista että elämä loppuu lyhyeen. Onko taloustieteen näkökulma ainoa oikea tapa katsoa aikaa. Kouluttautumisessa on kuitenkin riskinsä. Kaikesta saa enemmän irti kun osaa katsoa asioita myös normaalista poikkeavasti – luovasti. itsensä kehittämisen (eli oman aikansa kalliimmaksi tekemisen) sijasta. Tarvitsemme tehokkuuden lisäksi hyödykkeitä. että ei pidä rajoittua niiden sääntöjen sisään joita normaalisti käytetään. Rajallisen aikamme maksimaaliseksi hyödyntämiseksi meidän kannattaakin tehdä oma aikamme mahdollisimman arvokkaaksi. jossa ihmiset ovat ainakin näennäisesti tasa-arvoisia? Ehkä ei. joita voimme hankkia. Kyse onkin eräänlaisesta sijoitusportfoliosta.

Kuten jo useampaan otteeseen totesinkin. joka on tehtävä ilman tietoa koulutuksen tuomista työmahdollisuuksista. Vaikka tuon hetken kulumista kyetäänkin mittaaman. Konkretisoidakseni edes jotenkin aikaa ja sen systeemistä olemusta ja käyttöarvoa. Tilanteesta riippumatta joku kärsii myöhästymisestä. Tästä syystä onkin epäoikeudenmukaista olettaa. jota ei saa katoamaan millään lääkkeillä. rytmiin ja kutistuneeseen aikaan. Niiden tarkoitus ei ole myöskään saada aikaan mitään absoluuttista totuutta ajasta. jotka selittäisivät tyhjentävästi ajan olemuksen. Ajan vertaaminen muihin suureisiin on siis turhaa ja myös käytännössä mahdotonta. Kouluttautuminen on siis valinta. Nämä eivät kata koko ajan käsitettä. Parin minuutin myöhästymisessä kun ei ole kyse vain parista minuutista ja niiden aiheuttamista lähivaikutuksista. Joillakin se yllättää silloin tällöin. Systeemiälyhän on tarkoituksenmukaista toimimista suhteessa toivottuun tulevaisuuteen. mutta muistaa siitä huolimatta kunnioittaa kaikkien aikaa niiden ansaitsemalla arvostuksella. Toisilla se taas kehittyy elinikäiseksi päänsäryksi. Myöhästely Myöhästely on kuin sairaus. Edellä mainittujen kaltaisten lähivaikutusten lisäksi myöhästymisellä voi valitettavasti olla myös kauaskantoisempia vaikutuksia. Aikailmiöitä Aika on näkymätöntä ja sen arvo on siis subjektiivista. minkä johdosta aikaan liittyvien sääntöjen sivuuttaminen ei käy helposti. käsittelen sitä seuraavaksi kohdentaen huomion kolmeen ajan ilmiöön/heijastumaan: myöhästelyyn. vaikka tie vision täyttymiseen on epävarma. Ajan olemassaoloa ei voi kuitenkaan kukaan kiistää. . että muilla olisi tai tulisi olla yhtenevät käsitykset ajasta. vaatien parantuakseen hetken huomion. ajan subjektiivisuuden takia ajan arvoa ei kyetä tyhjentävästi määrittämään. Systeemiälykäs ei siis automaattisesti kohtele eri ihmisiä ja systeemejä samoilla aikaa koskevilla oletusarvoilla. Esimerkiksi oman ajan arvokkaaksi tekeminen voi olla toimintaa jolla pyritään kohti parempaa tulevaisuutta itselle ja läheisille. Tästä huolimatta ei sovi unohtaa että meidän jokaisen aikamme on rajoitettu. eliniästä jne. Toivon niiden lähinnä antavan alkupalan ajasta ja sen systeemisestä käyttöarvosta. Kunnianhimoinen kouluttautuu kohti sosiaalista arvostusta ja lapsirakas lastentarhanopettajaksi (valitettavasti nämä ovat vaikeasti yhdistettävissä). syystäkin.Luku 5: Aika 73 kirjaimellisesti tasaisen tappavalla vauhdilla. aika on subjektiivinen käsite. Niiden merkitys on yleensä lähivaikutuksiakin suurempi. Suomessa myöhästelyä katsotaan paheksuvasti. aina. Tämän lisäksi emme kykene kontrolloimaan ajan kulumista. Oli kyse sitten yksittäisestä tapauksesta tai tavasta. Taloustieteen näkökulmasta voi myös johtaa yhteyksiä systeemiälyyn. Tästäkin huolimatta se on valinta jonka moni tekee. ilman kaikkea oleellista tietoa tosiasioista ympäröivässä systeemissä (Hämäläinen ja Saarinen 2005). myöhästymisen vaikutus ympäristöön on väistämätön. Visio siis johtaa systeemiälykkääseen toimintaan. Tästä syystä ajasta on myös hyvin vaikea vetää mitään vedenpitäviä universaaleja johtopäätöksiä. Aamun työpalaveriin saapuneet työtoverit ovat saattaneet joutua heräämään hieman aikaisemmin tai heiltä on saattanut aikaisen herätyksen takia jäädä aamulenkki väliin. sen kulumisesta ja sen hinnasta kuin sinulla. Myöhästelyn ilmeneminen on henkilökohtaista ja sen yleisyys riippuu myös kulttuurista.

joka johtuu psykologisista tekijöistä. Hän tutki eri tavoin menestyneitä työyhteisöjä ja havaitsi selvän riippuvuuden ryhmien kärsivän. jonka takia myöhästymisen määräkin vaihtelee tapauskohtaisesti. Henkilöä. Virheitä sattuu ja niitä on kyettävä myös katsomaan läpi sormien.74 Systeemiäly 2006 Kauaskantoisemmat myöhästelyn vaikutukset kohdistuvat lähinnä haamusysteemeihin (Handolin 2005). Jos ja kun myöhästymisestä seuraa aiheutamme kitkaa ryhmän mielipahaa ja negatiivisia tunteita. osoittanut kuinka positiivinen ilmapiiri johtaa parempiin voimme olettaa tuloksenkin tuloksiin ryhmässä. the tipping point. eli systeemi-interventio. ainakin alitajuisesti. Saapumalla myöhässä emme kaikeksi onneksi saa välttämättä aikaan systeemi-interventiota joka aiheuttaisi mitään välittömästi tai kauaskantoisesti merkittävää. Tällaista tilannetta voidaan konkretisoida esimerkiksi seuraavasti. Pienikin normaalista poikkeava käyttäytyminen. aiheuttaen näin negatiivisuutta. Hyvin menestyneissä tiimeissä positiivisuuden ilmeneminen oli viisinkertaista negatiivisuuteen verrattuna. On esimerkiksi väistämätöntä. aiheuttaen tästä kärsimättä. Marcial Losada (2004) on tutkimuksissaan näin negatiivisuutta. Tunnistat itsesi tällaiseksi jos olet ennemmin myöhässä hieronnasta kuin odotat minuutin odotushuoneessa. kuten emootioihin. Tällainen henkilö on myöhässä aina suunnilleen yhtä paljon. joissa yksittäisen myöhästymisenkin (yleensä negatiivinen) systeemi-interventio voi olla ajan suhteellisuudesta johtuen valtava. jolloin aikataulu venyy. 2004. jonka jälkeen muut ovat saaneet tarpeekseen. jonka tiedetään myöhästelevän. jota aina jouduttaisiin odottamaan. Hänen ajanhallintansa on siis surkeaa. (MedicineNet) . Vaikuttaahan liian tiukka ilmapiirikin ryhmän asenteisiin ja positiivisuuteen. Myöhästelyä on siis turha pelätä. Näiden kautta vaikutukset kulkeutuvat välillisesti myös näkyvään systeemin. menestyksen ja positiivisuuden välillä. 3 Tapamyöhästelyn syitä: Psykologinen: Myöhästyminen on valinta. Olemalla ajoissa säästämme siis sekä muiden aikaa. ei työtuloskaan voi olla jäsenten välillä. kuten haluttomuudesta toimia muiden pillin mukaan (kapinallisuus). 745–749) Jos myöhästymällä aiheutamme kitkaa ryhmän jäsenten välillä. (MedicineNet) Tapamyöhästelyn lisäksi on toki tilanteita. että vaikutamme positiivisesti ryhmämme tulokseen. että odottamaan joutuneet pahoittavat jossain määrin mielensä. mutta toistuvasti tapahtuvasta myöhästelystä – tapamyöhästelystä3 – tulisi päästä eroon. Tässä pisteessä saavutetaan raja. Yksi myöhästyminen ei siis välttämättä saa työryhmäämme tai esimerkiksi perhettä toimimaan heikommin. Tapamyöhästelyn seurauksena on väistämättä Malcolm Gladwellin (2000) kuvaama piste. Luppoajan pelko: Pelätään aikaa joka joudutaan odottamaan. joka kohdistuu haamusysteemiin. (Losada et al. Myöhästely vaikuttaa siis negatiivisesti sekä muihin että myös omaan elämään. 10min) Tekninen: Henkilö ei yksinkertaisesti osaa laskea paljonko kuhunkin työhön/tehtävään kuluu aikaa tai hän ei osaa sanoa ei millekään toimelle. Tapamyöhästelijän olisikin syytä tutkiskella itseään ja yrittää löytää syy myöhästelyynsä. Edellä mainittujen muiden ajan kulumisen ja ryhmän työn tuloksen huonontumisen lisäksi ainainen myöhästely aiheuttaakin myöhästyjälle ʺhuonon maineenʺ. Vain tätä kautta voidaan päästä eroon tapamyöhästelystä ja sen negatiivisista vaikutuksista. ss. Osoittaahan myöhästyminen selvää toisiin kohdistuvaa Jos myöhästymällä arvostuksen puutetta. ei välttämättä haluta mukaan riesaksi. (esim. saattaa aiheuttaa eksponentiaalisesti voimistuvan vaikutuksen. voimme olettaa tuloksenkin kärsivän.

Tällä viikolla hän on aamuvuorossa. on rytmi. Alun perin tätä yksikköä kutsuttiin nimellä kierrosta (cycle) sekunnissa. Näytti siltä että Matti myöhästyy. Hän kuitenkin toteaa. Esimies vastaa seuraavasti: Kun paperikone seisoo. Perusrytmillä hän tarkoittaa taajuutta jolla yksilö yleensä ajattelee ja toimii riippumatta tehtävästä. Esimerkiksi levossa ihmisen sydämenlyöntien taajuus on noin 1 Hz. Vaikka kolme minuuttia voi tuntua vähäiseltä. biologiasta ja ajatuksenkulusta. eli hieman yli kolme euroa. Miten tämä voi olla näin iso juttu? Olihan hän usein myöhässä edellisestä työstään. että kannattaa ennemmin ottaa kaikki ilo irti yksittäisen saman perusrytmin omaavan henkilön löytämisestä. Hänen uusi työnkuvansa on valvoa. Kaiken lisäksi paahtoleipä juuttui paahtimeen ja Matilta kului tämän irrottamiseen kohtuuttomasti aikaa. Rytmi on siis jaksottaista liikettä tai värähtelyä. mikä tarkoittaa että sydän lyö noin kerran sekunnissa eli 60 kertaa minuutissa. Paperikone seisoo myös jos tätä jaksoa ei ole kukaan valvomassa. 2004) Rytmien vaikutusta ihmisiin on pohtinut muun muassa Bodil Jönsson kirjassaan ʺ10 ajatusta ajastaʺ (1999). että koskaan ei voi tietää mitä aiheuttaa myöhästymisellään. määritellään tapahtumien lukumääränä tietyllä aikavälillä. Tämän lisäksi rytmejä löytyy muun muassa puheesta. paperikonehallin lattian siivoamisesta. Tänä aamuna Matti nousi väärällä jalalla sängystä. Matin myöhästyminen oli siis aiheuttanut 96 000 euron kulut. sillä maksettiinhan hänelle hänen mielestä liian vähän. Näiden tilanteiden tunnistaminen ja välttäminen vaatii maalaisjärkeä ja kunnioitusta systeemiä kohtaan. Oman navan ulkopuolellakin on elämää. Fysikaalinen taajuuden yksikkö on hertsi (Hz). jos voisi kommunikoida vain sellaisten ihmisten kanssa jotka elävät ja ajattelevat samassa perusrytmissä. on koko paperikone pysäytettävä. joka on Matin mielestä kohtuuttoman vähän työn vaativuuteen verrattuna. Tästä Matille maksetaan 25 euroa tunti. eli taajuus. että vaikka jokainen omaakin yleensä jonkin tietyn perusrytmin. häviää yrityksen tuloksesta 12 000 euroa joka minuutti. joka vaikuttaa meistä jokaiseen. että tällaisten samaa ajatusrytmiä omaavien ihmisryhmien muodostuminen on niin epätodennäköistä. ei se tarkoita että tätä rytmiä ei voisi kontrolloida ja mukauttaa tilanteisiin sopivaksi. Esimies oli ovella vastassa naama punaisena. ss. Matin lisäksi jakson valvomiseen on saanut koulutuksen neljä muuta henkilöä. (Young et al. Ideaalista Jönssonin mukaan olisi. joista varmasti monella ensimmäisenä mieleen tulee musikaalinen rytmi. eikä kukaan silloin jaksanut riehaantua. joka kuvaa tapahtumien lukumäärää sekunnin aikana. Rytmejä on joka makuun. mutta oleellista siinä on se. joista yksi tekee tällä viikolla iltavuoroa ja toinen yövuoroa. (Jönsson 1999. Saarnan loputtua Matti esitti aiheellisen kysymyksen: mistä nyt tuulee? Menihän hukkaan kokonaiset kahdeksan minuuttia. Häntä ei kuitenkaan harmittanut. Rytmi Eräs aikaan liittyvä heijastuma. että eräs paperikoneen jakso toimii moitteettomasti. Kahdesta jäljelle jääneestäkään kumpikaan ei tänään ole paikalla sairauden ja talviloman johdosta. Lisäksi hän huomauttaa. Erityisesti hän kiinnittää huomiota siihen miten henkilökohtaiset perusrytmit vaikuttavat kanssakäymisen miellyttävyyteen. sillä jos jotain sattuisi. voi se aiheuttaa kokonaisuudelle kohtuuttomia vaikeuksia. Vähennetäänkö tämä Matin palkasta? Esimerkki on toki erityistapaus. Jos Matin valvomaan jaksoon tulee ongelmia. Sähköt olivat olleet poikki lähes koko yön ja Matti joutui ottamaan kylmän suihkun lämminvesivaraajan toimimattomuuden vuoksi. voisivat taloudelliset vahingot nousta miljooniin euroihin. Matti ei turhaan kiirehtinytkään aamutoimissaan ja saapui töihin lopulta kahdeksan minuuttia myöhässä. 115–129) . Fysikaalisena ilmiönä rytmi.Luku 5: Aika 75 Matti on töissä paperitehtaalla.

(Collins 2004. . tilanteeseen sopivaksi Keskustelussa sekunnin. Suomalaisessa kulttuurissahan hiljaisuutta ei tuomita niin jyrkästi kuin monessa muussa maassa. On kuitenkin havaittu että erityisesti pareilla on usein kyky kokea pitkiä jaksojakin kestäviä yhteisen rytmin hetkiä. Koska systeemiäly on aktiivista. Systeemiälykäs keskustelija pyrkiikin välttämään tällaisia turhia taukoja ja niiden tuomia sudenkuoppia. mutta tämä ei vaikuta siihen. Tällainen toiminnan ja ajatuksen synkronoituminen vahvistuu ja heikentyy eri hetkinä. parantaen näin inhimillisten systeemien kyvykkyyttä. Vastarakastuneet voivat pysyä tällaisessa tilassa jopa tunteja. Tauon jälkeen puhe on tahmeaa ja sen täyteen vauhtiin pääseminen vie todennäköisesti hetken jos toisenkin. ja usein lyhyemmätkin. -ajatteluun ja -työhön. avoinna. Toinen esimerkki jossa rytmiin voi tosiasiassa tiedostetusti vaikuttaa. Hitler). koska hyödyntämisen niin tiedostamatta kuin mahdolli- tällöin osaa pitää mielen suuksien mukaan tiedostetustikin. eikä jatkuva samalla taajuudella toimiminen ole yleensä mahdollista. kuten voimakkuutta. kykenee systeemiälykäs henkilö mukauttamaan taajuutensa kanssaihmistensä kanssa yhteneväksi. Rytminen toiminta on siis lähes aina tiedostamatonta. joka johtaa yhtenevään ja ennakoituun reaktioon. Collinsin mukaan tutkimalla filmejä on todettu että sekä puhujat että kuuntelijat ajoittavat herkästi kehojensa liikkeet puheen rytmiin.5 Rytmien olemassaolon Tästä syystä systeemiälykäs henkilö onkin herkkä tiedostaminen on kuitenkin jo aistimaan rytmejä. on tavallinen keskustelutilanne. mutta emme silti yleensä ajatustasolla käsittele. Tällaisissa tilanteissahan yleisö alkaa usein ikään kuin valmistautua aplodeihin jo hetkeä ennen varsinaista puheen huipentumaa. (Collins 2004. 68–74) Jos siis haluaa 4 Randall Collins perustaa kirjoittamansa useisiin alan teoksiin. tauoista ja temposta. vaan tätä lyhyemmät hetket sekoittuvat yhteneväksi massaksi. Helppoa se ei välttämättä ole. Huipentuman jälkeen yleisö yleensä osoittaa suosiota (tai buuaa) koordinoidusti. mikä mahdollistaa niiden askel oikeaan suuntaan. 5 Esimerkiksi Adolf Hitler hallitsi ja villitsi kansanjoukkoja puheidensa rytmeillä (Wikipedia. toiminnallista yleistajua ja herkkyyttä inhimillisten systeemien muodostamissa kokonaisuuksissa (Hämäläinen ja Saarinen 2005). ss. ss. vaikka Jönssen (1999) toteaakin että omaa rytmiä on mahdollista kontrolloida. mutta tätä taitoa voi kehittää.2 sekunnin aikaikkunoissa. Toisten kanssa samalle taajuudelle virittäytyminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Tätä lyhyempiin rytmeihin emme siis edes kykene tietoisesti mukautumaan. 68–74) Sen luomat mahdollisuudet ovat kuitenkin vavisuttavat. Yli tämän rajan menevät hetket me havaitsemme. jotka tempaavat kuulijan mukaan rytmiin. Ihminen ei esimerkiksi kykene havaitsemaan mitä tapahtuu alle 0. Tutkimalla ilmiötä tarkemmin on huomattu että ilmiö johtuu puhujan painotuksista. Rytmisyys tuo varmuutta. hiljaisuudet rikkovat luonnollisen puherytmin (Collins 2004). tempoa ja tavutusta. (Collins 2004) Samassa rytmissä toimiminen siis antaa mahdollisuuden entistä syvempään yhteisymmärrykseen. aivan kuten systeemiälyä yleensäkin. on puhe tai muu suuri julkinen tapahtuma. turvallisuutta ja myös tehokkuutta toimintaan. että tauko katkaisee tasaisen keskustelun virran.76 Systeemiäly 2006 Rytmin merkitystä kanssakäymisen onnistumisen edellytyksenä on käsitellyt myös Randall Collins teoksessaan ʺInteraction Ritual Chainsʺ4 (2004). mahdollistaen näin Eräs tilanne jossa rytmejä voidaan hyödyntää omien rytmien mukautumisen tiedostetusti. Eleiden lisäksi keskustelijat synkronoivat myös äänten ominaisuuksia.

Aika juoksee joka tapauksessa samaa tahtia koko ajan. on viimeaikoina tullut yleinen ongelma. Onko systeemiälykästä ajatella. Jos jokin asia jätetään odottamaan muiden kiireiden takia. Kiireeseen ja maailman kutistumiseen suurena syypäänä on kehittynyt teknologia. Tämän takia taivun itse jälkimmäisen puoleen. kuten edellä mainittuihin myöhästymisiin. Tilanteet. että kiirettä ei tulisi ollenkaan? Nämähän ovat vaihtoehtoiset tavat kiireen stressiä aiheuttavasta tunteesta ylitse pääsemiseksi. Kiirettä voidaan käyttää syynä moniin asioihin. että kyseessä on ongelma. ʺKiire on kusipäiden ja koheltajien keksintö. jolla toiminnat sekoittuvat toisiinsa. Kiireen erikoista luonnetta kuvaa myös sen ʺkäyttökelpoisuusʺ. yleensä puhelin tai sähköposti. kannattaa puheen sisällön lisäksi kiinnittää erityistä huomiota myös puheen rytmiin.12. (Helsingin Sanomat 4. Ensimmäinen on kuitenkin lähinnä totuuden kiertämistä ja itsensä huijaamista. kiirettä ei yleensä peitellä eikä häpeillä. että ei tunne elävänsä kiireessä. rytmien hallinta ei aina ole edes mahdollista. mutta tuntuu ettei Homo sapiensin viisaus ole kehittynyt samaan tahtiin teknologian kanssa. koska tällöin osaa pitää mielen avoinna. Entisaikaan toiminnat virtasivat yhden toimen seuraten toista. vaikka minulla ei olisi koskaan aikaa kaikkiin asioihin. Rytmien olemassaolon tiedostaminen on kuitenkin jo askel oikeaan suuntaan. tullaan erääseen oleelliseen kysymykseen kiirettä käsiteltäessä. keskeyttää työnteon. Oikea rytmi tempaa mukaansa koko yleisön. Ajasta on tullut litteä pinta. eikä sitä voi laittaa talteen. kuten rahan puutetta voidaan välttää rahan säästämisellä.2005) Teknologia on muuttanut myös työnteon rakennetta. mutta nykyään niitä leimaa sisäkkäisyys.Luku 5: Aika 77 pitää vaikuttavia puheita. Kuten jo mainitsinkin. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen on kuitenkin itsestä ja omasta systeemiälykkyydestä kiinni. Usein se on jopa ylpeyden aihe. huolimatta siitä että pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa? Vai tulisiko ohjelma suunnitella etukäteen niin. vaikka todellisuudessahan kiire kertoo ainoastaan kiirehtijän prioriteeteista.ʺ (Sarasvuo 1998) Toisesta Sarasvuon lausahduksesta. mutta minulla on aina sopivasti ohjelmaa kussakin tilanteessa. joissa rytmejä voi hallita tietoisesti antavatkin sitten todellisen mahdollisuuden hyödyntää rytmien vahvaa voimaa hallitusti systeemin yhteistyökyvyn parantamiseksi. Ongelmaa (ajan puutetta) ei voida myöskään välttää säästäväisyydellä. (Seppänen 2004. Esimerkiksi amerikkalaistutkimusten mukaan työtä tekevillä on yhtenäistä työaikaa enimmillään vain 11 minuuttia ennen kuin jokin. Huolimatta siitä. 83–88) Jari Sarasvuo kiteyttää priorisointiongelman seuraavasti: ʺMinulla on aina aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin. Jostain syystä se myös usein koetaan hyväksyttäväksi syyksi. kertoo se ainoastaan. Koko ajan on oltava varpaillaan. Lisäksi yhdestä on harvoin kahdeksi. Kutistunut aika Kiireestä. Tämä aiheuttaa sen että mihinkään ei kyetä keskittymään kunnolla.ʺ (Sarasvuo 1998). että tämä asia koetaan sillä hetkellä vähemmän tärkeäksi kuin ne kiireellisemmät asiat. Teknologia on toki tehostanut toimintaamme. joksi yleinen ajan puute on nimetty. mahdollistaen näin omien rytmien mukautumisen tilanteeseen sopivaksi. sillä on kyettävä vastaamaan lyhyellä varoitusajalla muuttuvan ympäristön tuomiin mahdollisuuksiin. ss. Tämä tunnetila on kuitenkin pelkkä illuusio. Välkkyvän ja alituiseen sähköposteista piipittävän tietokoneen vieressä istumisesta ja puhelimeen jatkuvasti puhumisesta tulee tehokas olo. Tämä tehtävien sisäkkäisyys ja ainainen keskeytyminen johtaa .

. Töissä ei luovalle pohdiskelulle yksinkertaisesti ole aikaa. juuri nyt. Lisäksi kaiken tämän teknologian esiinmarssin ja erityisesti ajan ihannoinnin lähtölaukaisijana toimi kellon keksiminen. Teknologia jaksottaneet aikaa. että stressi ja sen johdannaiset ovat yleisiä kansantauteja. Ei mikään kone kestä täysillä huudattamista päivästä ja vuodesta toiseen. Ehkä systeemiälystä on myös tämän ongelman ratkaisijaksi. Sama kehitys näyttää vain jatkuvan. tuntuu joka tapauksessa tulleen jäädäkseen. jos he haluavat todella keskittyä johonkin. sillä sen arvo riippuu sen mittaajasta tai sitä mittaavasta systeemistä. Nykyäänhän viruksetkin leviävät muutamassa päivässä.78 Systeemiäly 2006 luonnollisesti hyvien ideoiden unohtumiseen keskeytyksen sattuessa. Teknologiaahan kehitetään periaatteessa vain ajan säästämiseksi: puhelimet viestien nopeaksi perille viemiseksi. Aika alkoi jaksottaa tapahtumia sen sijaan että tapahtumat olisivat jaksottaneet aikaa. Aika on myös suhteellinen käsite. Lisäksi se luo vääristyneen kuvan siitä että jatkuva sähellys on tehokasta. Aika on ajan kuluessa ja teknologian puristuksessa kutistunut ja sen rakenne on muuttunut pinnaksi jolla toiminnat sekoittuvat toisiinsa. että se mahdollistaisi luovan työn. (Eriksen 2003) Nopea aika leviää tasaisen tappavasti ja vie mukanaan sitäkin tuhoisammin. valot päivän pidentämiseksi jne. Länsimaisen nykyihmisen on tehokkuusajattelunsa ja sen mukanaan tuoman hektisyyden takia toimittava täysillä kierroksilla jatkuvasti. Itse asiassa monet työntekijät joutuvatkin lähtemään kotiin. Enää etäisyys ei tarkoita viivettä. Loppujen lopuksi teknologian tuoman sähellyksen syynäkin on aika. Samaa systeemistä älykkyyttä vaatii myös rytmien hahmottaminen ja näiden valtavan potentiaalin optimaalinen valjastaminen. Ei olekaan ihme. (Eriksen 2003) Johtopäätös Aika on yksiköiden yksikkö ja vaihdon välineiden äiti. musta surma) tarvitsivat vuosia. sillä rytmien hyödyntäminenhän vaati nimenomaan ympäröivän systeemin rytmin/rytmien aistimista ja niihin vaikuttamista systeemi-interventioilla. mutta todellisuudessa kaikki aika kuluu Aika alkoi jaksottaa säheltämiseen? Ehkä systeemiälykkään työnantajan kannattaisikin tapahtumia sen sijaan vaikuttaa työympäristöön niin. mutta ylivaltaa sille ei soisi päätyvän. siihen en osaa vastata. Tällöin asioiden syvällinen pohdinta ja ymmärtäminen eivät saa ansaitsemaansa arvostusta. Aika on siis myös mitattava suure. kun aikanaan virukset (esim. Kello ikään kuin ulkoisti ajan. Tarkoittaisiko se käytännössä teknologian kieltämistä työntekijöiltä että tapahtumat olisivat tai jotain muuta vastaavaa. Tuntuu kuin inhimillisten systeemien viisaus laahaisi pahasti teknologian perässä ja jostain pitäisi löytää aseita tämän ʺkehityksenʺ pysäyttäjäksi. (Helsingin Sanomat 4. Tämän johdosta todellinen toisten aikakäsityksen ja ajan arvostuksen ymmärtäminen vaatiikin ymmärrystä ympäröivästä systeemistä. Kaiken jo tapahtuneen muutoksen jälkeen herääkin kysymys mitä internet tuo tullessaan. vaikka selviä lieveilmiöitä on jo havaittavissa. Aika kuluu. eikä matkoja lasketa päivissä. varsinkin työaikana. vaikka emme sen kokoa tai pituutta kykenekään kokemaan tai kontrolloimaan.12.2005) Mitä tapahtuu kokonaisuudelle jos kaikki yrittävät vain näyttää tehokkailta.

115–129. 6. Boston. ss. Princeton. WSOY. 9–23. JÖNSSON BODIL. 1st Back Bay paperback ed. Brown. ZANDLER ROSAMUND STONE AND ZANDLER BENJAMIN. B25. Pearson Education Inc. Saarinen (toim. ss.wikipedia. 2005. . The Art of Possibility. Tämän jäätyä toteutumatta pyrkii säätämään lain. pp.asp?articlekey=47924 Wikipedia. The Tipping Point – How Little Things Can Make a Big Difference. Juhani Seppänen ja Kustannusosakeyhtiö Otava. Hetken tyrannia. ss. 2004. Interaction Ritual Chains. pp.2005. pp. http://en.hut. 10. February 2004. Helsinki. Johnny Kniga 2003.fi/ MedicineNet. Työyhteisöjen systeemiäly ja supertuottavuus. Hämäläinen ja E. 1996. SIMON HERBERT A. HANDOLIN VILLE. painos. 2000.P. Miten työstä tuli säheltämistä kaaoksessa? ss. The MIT Press. American Behavioral Scientist. Jari Sarasvuo ja Writers’ House Oy. Vapaus! – Itsensä johtamisen mahdollisuudet. 476–478. 77–78. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. Helsinki University of Technology. Addison Wesley. 11th edition. Models of My Life. Systems Analysis Laboratory Research Reports.systemsintelligence. Helsinki University of Technology.2005. pp.). Kustannusosakeyhtiö Tammi. 2002. 2004. London. AND FREEDMAN ROGER A. 12. E1. 83–88. jolla kellojen kulku hidastuu. 2. YOUNG HUGH D.org/wiki/Hitler Kirjoittaja Aika-epeli. tai kehittämään kojeen. Taistelee ajan kulumista vastaan. Boston. R. Massachusetts. ei vielä mikään aikamies. Internet-viitteet http://www. WSOY – Kirjapainoyksikkö. The Role of Positivity and Connectivity in the Performance of Business Teams. 47. 2000. 2004. ss.1. Johdanto.12. http://www. R. Vol. 4. GLADWELL MALCOLM. Systems Analysis Laboratory Research Reports. No. 1998. May 2005. Little. JA SAARINEN ESA. SEPPÄNEN JUHANI. ERIKSEN THOMAS HYLLAND. teoksessa: Systeemiäly 2005. B25.medicinenet.2006.P. New Jersey. 16–25. May 2005. 10 ajatusta ajasta.. Princeton University Press.com/script/main/art. Helsingin Sanomat. jonka mukaan päivän pituus on 26 tuntia. Saarinen (toim. Hämäläinen ja E. 2005. 70–81. University Physics with Modern Physics. Hullu työtä tekee. minkä johdosta toivoi joulupukilta päivän pituuteen kolmea lisätuntia. 2003.). Harvard Business School Press. teoksessa: Systeemiäly 2005. 745–749. 1999.Luku 5: Aika 79 Viitteet COLLINS RANDALL. LOSADA MARCIAL JA HEAPHY EMILY. 65–78.12. 2004. SARASVUO JARI.

.

Työ ja organisaatiot .

.

Samalla pyritään selvittämään. interventio. joka vaikutuksineen Yhdysvaltain kansalaisoikeustaisteluun on todiste oikein ajoitetun systeemiälykkään intervention voimasta. joita johdetaan ja joiden jäsenet käyttäytyvät arkisessa vuorovaikutuksessaan systeemiälykkäästi. Esimerkkinä tästä on usein mainittu Martin Luther Kingin kuuluisa ʺI have a dreamʺ -puhe. Luku 6 Supertuottavuus ja hakkeriäly Otto Pulkkinen Supertuottavuus on yksi systeemiälyn ilmenemismuodoista työyhteisöissä. Supertuottavuus antaa yritykselle mahdollisuuden tuottaa lisäarvoa ja siten luoda ympäristöönsä vaurautta merkittävästi enemmän kuin markkinoiden lineaariset lainalaisuudet näyttäisivät sallivan. esimerkiksi yritysorganisaatioihin. Esimerkkinä supertuottavasta organisaatiosta tarkastellaan avoimen lähdekoodin projektien ympärille syntynyttä hakkeriyhteisöä. Hän myös esittää kysymyksen mahdollisuudesta laajentaa . joiden rikastava vaikutus vuorovaikutukseen osallistuvien elämään on suhteessa intervention näkyvyyteen tai sen vaatimaan panostukseen erittäin suuri. Supertuottavuus syntyy organisaatiossa tuloksena innovaatioista. Tässä mielessä supertuottavuus markkinataloudessa on sinänsä systeemiälykäs ilmiö. Handolin (2005) on syventänyt näiden vuorovaikutuksen käytäntöjen tarkastelua mikrososiologisesta näkökulmasta. Bergqvist sitoo supertuottavuuden systeemiälyyn kuitenkin myös toisella tasolla todetessaan. pysyväisluonteisten kommunikaatiokytkentöjen määrä sekä ryhmän vuorovaikutuksen tunneavaruus ja kaoottisuus. Vuorovaikutus tapahtuu tyypillisimmillään olosuhteissa.ja seuraussuhteiden eksplisiittinen hahmottaminen on toimijan kannalta käytännössä mahdotonta ja toiminta perustuu tilannekohtaiseen sensitiivisyyteen. Tuottavaa organisaatiota tai ryhmää luonnehtii ryhmän sisäisten. Parhaimmillaan systeemiälykäs toiminta. saa systeemissä aikaan epälineaarisia muutoksia. jotka ʺjoko uudistamalla yrityksen prosesseja. Systeemiälylle on keskeistä toimijan hahmottaminen systeemisessä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. joissa syy. missä määrin hakkeriyhteisön systeemiälyesimerkit olisivat yleistettävissä muunlaisiin. että supertuottavuutta syntyy todennäköisimmin työyhteisöissä. liiketoimintamallia tai tuotteita synnyttävät pitkävaikutteista kilpailuetua yritykselleʺ (Bergqvist 2005). Johdanto Systeemiälyn (Saarinen ja Hämäläinen 2004) käsite valaisee inhimillistä kykyä toimia mielekkäästi moniulotteisissa vuorovaikutustilanteissa ja -verkostoissa.

lineaarisia lainalaisuuksia hyödyntäen (esimerkiksi siirtämällä yrityksen tuotantoa sellaisenaan halvemman palkkatason maihin kustannushyödyn saavuttamiseksi). että yhteisön sisäinen kommunikaatio on käytännössä kokonaan julkista ja kenen tahansa internetissä luettavissa1. ja siksi että (muutamien muiden ohella) Raymond ja Himanen ovat artikuloineet sen tärkeimmät piirteet selkeästi. jonka mittakaava voi olla hyvinkin pieni lopputuloksena syntyviin. Hakkeriyhteisön valinta esimerkkitarkastelun kohteeksi on luontevaa siksi. että supertuottavuuden taustalta löytyy usein systeemiälykästä toimintaa. Konkreettisia systeemiälyn ja supertuottavuuden ilmenemismuotoja sivuavia kysymyksiä ovat: Mikä luonnehtii (työ)yhteisöjä. Bergqvistin hahmotukseen sisältyy ajatus siitä. jonka avulla näyttäisi olevan mahdollista tulkita joitain menestyvän ja hyvinvointia synnyttävän työyhteisön piirteitä. jopa globaalisti merkittäviin ilmiöihin suhteutettuna. Se ei myöskään olisi yksilön ominaisuus (vaikka yksittäisillä luovilla henkilöillä usein olisikin merkittävä rooli systeemi-interventioiden tekijöinä). Losada ja Heaphy 2004) perustuvat 60 strategisen liiketoimintayksikön johtoryhmän työskentelystä laboratoriossa kerättyyn empiiriseen aineistoon. Joidenkin esitysten perusteella (esim. Esimerkkinä systeemiälykkäästä ja supertuottavuuden ilmentymiä tuottavasta yhteisöstä käsitellään hakkereita Eric S. . joissa supertuottavuuden ilmeneminen on mahdollista? Miten yhteisön työnjakoon ja organisaatioon voi vaikuttaa systeemiälykkäästi? Miten systeemiälykkäät interventiot voivat edistää yhteisön jäsenten motivoitumista ja henkilökohtaista kukoistusta? Minkälaisia esimerkkejä tällaisista onnistuneista interventioista tunnetaan? Miten niitä voisi soveltaa tyypillisessä yritysyhteisössä? Bergqvist esittää esimerkkinä systeemiälyn toiminnasta kuvauksen kokouksesta. mutta sillä on norsun muisti. Lähtöoletuksena on Bergqvistin näkemys siitä. Luovan yhteisön piirteet Marcial Losadan työryhmien suorituskykyä koskevat tulokset (Losada 1999. että supertuottavuuden synty edellyttää organisoitunutta luovuutta. Vastaava analyysi jonkin toisentyyppisen organisaation supertuottavuusilmiöstä voisi valottaa tarkemmin sitä. Ali-Vehmas 2005) esimerkiksi Nokian organisaatioon liittyi räjähdysmäisen kasvun 1990-luvulla joiltain osin samantyyppisiä piirteitä.84 Systeemiäly 2006 supertuottavuuden käsitettä koskemaan teollisuuden ja kilpailun ulkopuolelle jääviä hyvän elämän ilmiöitä kuten äidin lapseensa kohdistamaa rakkautta ja hoivaa. Tutkijat seurasivat ryhmien työskentelyä yksisuuntaisen peilin 1 Kuten Ilkka Tuomi (2002) toteaa: internet elää koiran vuosia. Samalla rakentuu mahdollinen malli systeemiälykkään työryhmän toiminnasta. Tämä artikkeli tarkastelee systeemiälyn ja supertuottavuuden ilmenemistä organisaatiossa. 2001b) ja Pekka Himasen (Himanen 2001) määritelmien mielessä. Näin ajatellen supertuottavuus ei ainakaan tyypillisesti syntyisi markkinoiden tai tuotannon tunnettuja. Toisena esimerkkinä organisaation luovuuden tunnusmerkeistä tarkastellaan alla Marcial Losadan tutkimustuloksia. jonka osallistujien henkilökohtaiset viritystasot aiheuttavat kertautumisvaikutuksen yhteisön tuloksellisuuteen ja hyvinvointiin. Ne rakentavat empiiristä ja teoreettista viitekehystä. kuinka yleistettäviä alla esitettävät havainnot voisivat olla. Raymondin (Raymond 2001a. vaan edellyttäisi loppujen lopuksi ihmisyhteisön systeemistä muutosvoimaa.

Lisäksi työryhmät jaettiin suorituskykynsä suhteen kolmeen luokkaan tuloksellisuuden (yksikön tuloslaskelma).667 1.Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 85 läpi ja kirjasivat muistiin ryhmän jäsenten puheakteja. jotka voitiin jälkeenpäin aikaleimojen avulla esittää aikasarjoina. Tämä yhtälöryhmä osoittautui käytännössä Lorenzin yhtälöiksi (Lorenz 1963). Kysely/Asianajo Positiivisuus/Negatiivisuus Muut/Itse Kytkeytyneisyys Korkea 1.622 22 suorituskyky Alhainen 0. Puheaktit luokiteltiin kahteen luokkaan kolmessa ulottuvuudessa: − Positiivisuus/Negatiivisuus (Positivity/Negativity) − Kysely/Asianajo (Inquiry/Advocacy) − Muut/Itse (Other/Self).614 0. asiakastyytyväisyyden (tyytyväisyystutkimukset ja haastattelut) ja sisäisen arvioinnin perusteella (kollegojen. joiden tulokset kaikilla kolmella osa-alueella olivat hyvät. Suorituskyvyn lisäksi ryhmiin liitettiin niiden kytkeytyneisyyttä kuvaava parametri. joiden kaikki tulokset olivat huonot. vastavuoroisten vaikuttavuussuhteiden määrää. ja se kuvaa pysyviä kytkentöjä ryhmän eri jäsenten puheaktien välillä. kuten taulukko 1 esittää.143 5. Korkean suorituskyvyn ryhmiä vastaavan kytkeytyneisyyden määrittämä malli tuottaa sitä . Loput ryhmät (26) luokiteltiin suorituskyvyltään keskitasoisiksi. että suorituskyvyltään eritasoiset ryhmät erosivat toisistaan systemaattisesti muuttujien suhteellisten arvojen ja kytkeytyneisyyden suhteen. joka huomioisi kvalitatiivisesti kolmen muuttujan keskinäiset yhteydet (Losada 1999). Taulukko 1. jotka meteorologi Edward Lorenz esitti sääilmiöihin liittyvän kaoottisuuden kvalitatiiviseksi malliksi.034 18 suorituskyky Korkean suorituskyvyn työryhmiä luonnehtiviksi piirteiksi osoittautuivat korkea P/N (Positiivisuus/Negatiivisuus) -suhde sekä lähellä tasapainoa (yhtä) olevat arvot K/A (Kysely/Asianajo) ja M/I (Muut/Itse) -suhteissa. Ylimpään luokkaan (15 ryhmää) kuuluivat ne. Matalan suorituskyvyn ryhmät erottautuivat muita selvästi alemmalla P/N-arvolla sekä puolustelevien ja itseen tai omaan ryhmään keskittyvien puheaktien painottumisella. Losadan kiinnostuksen kohteena olivat nimenomaan muuttujien suhteelliset arvot (siis esimerkiksi emotionaaliseksi avaruudeksi kutsuttu positiivisten ja negatiivisten puheaktien määrän suhde). alimpaan (19 ryhmää) ne.855 0.935 32 suorituskyky Keskitasoinen 0.052 0. Losadan yhtälöryhmän ratkaisujen käyttäytymistä kontrolloiva parametri on kytkeytyneisyys. esimiesten ja alaisten arviot). Kytkeytyneisyys määriteltiin eri puhujien puheaktien ristikorrelaatioiden määränä. Sen voidaan tulkita edustavan ryhmän sisäisten pysyvien henkilökohtaisten.363 0. Losada pyrki mallittamaan laboratoriotulosten mukaisia aikasarjoja tuottavaa systeemiä epälineaarisella yhtälöryhmällä. Puheaktisuhteiden arvojen ja kytkeytyneisyyden keskiarvot eri ryhmätyypeillä. Aikasarjojen analyysin tulos oli.

Losadan tulkinta näistä tuloksista on.9 suurempi kommunikaation P/N-suhde korreloi positiivisen mielenterveyden (kukoistuksen) kanssa. kontrolloimaton positiivisuus näyttää siis myös olevan luovan ja tuloksellisen työskentelyilmapiirin este. so. että erittäin suuret P/N-arvot määrittävät systeemin joka hakeutuu kohti rajasykliä eikä siis täytä optimaalisuuden ehtoja. Losadan mielenkiintoinen. Kaoottisuudella viitataan tässä nimenomaan systeemiin. että kommunikaation mittaamiseen ja inhimillisten kommunikaatiotyylien monimuotoisuuteen liittyvät käytännölliset varaukset huomioon ottaen P/N-suhde voisi toimia yleisemminkin inhimillisen toiminnan optimaalisuuden mittarina. Teorian mukaan aidosti koetut positiiviset affektit (affects) ovat adaptiivisesti hyödyllisiä (siis auttavat pitkällä tähtäimellä ympäristöön sopeutumisessa). jonka lokaali käyttäytyminen on alkuarvoille herkkää ja siinä mielessä käytännössä ennustamatonta mutta joka globaalisti itseorganisoituu outojen attraktorien luonnehtimalla tavalla. Losadan ja Fredricksonin (2005) mukaan P/N-suhde on hyvä mittari myös yksilölliselle kukoistukselle: lukua 2. Täten puheaktien liiallinen. koska ne toisaalta laajentavat yksilön käytössä olevaa keinovalikoimaa suhteessa ympäristöön. Losada liittää tuloksensa myös Barbara Fredricksonin laajentumis. toisaalta rakentavat yksilön pysyviä henkisiä resursseja (taidot. Losadan tulokset näyttäisivät ilmentävän vastaavaa ilmiötä ryhmätasolla: suorituskykyisten ryhmien kaoottinen dynamiikka laajentaa toiminta-avaruutta ja tekee siitä lokaalisti ennustamattoman ja sen keskinäisen kommunikaation korkea P/N-suhde rakentaa vuorovaikutussuhteita ja siten nostaa kytkeytyneisyyttä ja vahvistaa edelleen ryhmän toiminnan positiivista perustaa. 2) sen keskinäisen vuorovaikutuksen kaoottisuuden asteen ja 3) vastaavien P/N. tiedot. että ryhmän emotionaalinen avaruus riittää ennustamaan sen toiminnan menestyksellisyyttä siten. Yllä olevan perusteella voisimme nähdä luovaa yhteisöä määrittävinä piirteinä ainakin seuraavat: − Yhteisön toiminnan tuloksellisuus − Yhteisön kytkeytyneisyys. joka on riittävän suuri (noin arvojen 5 ja 11 välillä) − Kommunikaation kaoottisuus eli puheaktien suhdemuuttujien arvojen hetkittäinen ennustamattomuus ja yhteisön maksimaalinen reaktiovalikoima − Taipumus rakentavuuteen eli kytkeytyneisyyden ja sitä kautta positiivisuuden perustan vahvistumiseen .86 Systeemiäly 2006 numeerisesti integroitaessa tyypillisiä kaoottisia aikasarjoja (outoja attraktoreita). Losada ja Heaphy ovat osoittaneet (Losada ja Heaphy 2004). Mielenkiintoista on myös. että ryhmän korkea suorituskyky korreloi 1) sen sisään rakentuneiden pysyväisluonteisten vaikutuskytkentöjen määrän. vahvat. Vastaavasti alhaisen suorituskyvyn ryhmää vastaava malli tuottaa kohti kiintopistettä (fixed point) hakeutuvia sarjoja ja keskimääräisten ryhmien malli rajasyklejä (limit cycle). Näin käyttäytyvällä työryhmällä on Losadan mukaan maksimaalinen kyky luovuuteen ja optimaalinen keinovalikoima adaptoitua ympäristöönsä. luovuutta ylläpitävän dynamiikan. pysyvät vuorovaikutuslinkit sen jäsenten välillä − Sisäisen kommunikaation P/N-arvo. Sikäli kun Losadan päätelmät ovat lähestulkoonkaan oikeita. alustava johtopäätös on. joissa muuttujien suhteet vastaavat empiirisiä tuloksia (korkea P/N. K/A ja M/I-arvojen kanssa. Fredrickson 2002). ne avaavat erittäin mielenkiintoisen näkökulman luovuuteen organisaatiossa ja yllä esitetyn lähtöoletuksen puitteissa myös systeemiälyn ilmiöihin. vastustuskyky). Losada kuvaa luovan yhteisön kvalitatiivisia piirteitä tavalla joka näyttää mahdollistavan sen teoreettisen ja empiirisen karakterisoinnin. lähellä yhtä olevat K/A ja M/I). että riittävän suuret (~5) P/N-arvot synnyttävät kompleksisen.ja rakentumisteoriaan (broaden and build.

2 Termiä ʺhakkeriʺ käytetään sen alkuperäisessä merkityksessä. esim.org . ts. Ilmeinen esimerkki on Linux- käyttöjärjestelmäydin ja sen ympärille syntynyt GNU/Linux-kulttuuri3: silloisen helsinkiläisen opiskelijan Linus Torvaldsin harrastuksenaan kehittämästä järjestelmästä on tullut merkittävä osa globaalia IT-liiketoimintaa. jonka toimintaan liittyy systeemiälykkäitä piirteitä. Alla tarkastellaan Internetin hakkeriyhteisöä2 sellaisena kuin se ilmenee Eric S. 3 Ks. pitääkö olettamuksemme systeemiälyn ilmenemisestä losadalaisittain tämän esimerkin valossa paikkansa? (2) Minkälaisia systeemiälyesimerkkejä hakkeriyhteisö tarjoaa ja mitä muunlaisessa. että tämänkaltaisten ilmiöiden taustalta löytyy usein esimerkkejä systeemiälykkäästä toiminnasta.linux. epälineaarinen kasvu.Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 87 On huomattava. Taulukko 2 (McHugh 1998) kuvaa Linux-käyttöjärjestelmäytimen koon ja käyttäjämäärän kasvua vuosina 1991–98. Supertuottavuuteen viittaavasti sekä ohjelmiston koon että käyttäjämäärän kasvu on selvästi geometrista. 2001c) ja Pekka Himasen (2001) kuvauksissa esimerkkinä ilmeisen tuottavasta yhteisöstä. Sekä Himanen (2001. 7–11) että Raymond (2001c) korostavat eroa tietokonerikollisuuteen ja tietoteknisten turva-aukkojen hyödyntämiseen keskittyvään ʺkrakkerikulttuuriinʺ. Voiko positiivisen kierteen synnyttämiseen vaikuttaa tietoisesti pyrkimällä nostamaan kanssakäymisen P/N-arvoa? Voiko ryhmän kytkeytyneisyyttä kehittää? Vai onko ryhmän luovuus seurausta sen tuloksellisuudesta? Tai johtuvatko molemmat ryhmän jäsenten yksilöominaisuuksista? Tämän artikkelin jatkotarkastelujen lähtökohta (Bergqvistin hengessä) on. Näiden (ja muiden) esimerkkien valossa supertuottavuuden tyypillinen seuraus näyttäisi pitkävaikutteisen kilpailukyvyn ohella olevan organisaation kilpailijoita selvästi nopeampi. Raymondin (2001a. että Losadan tulokset eivät anna viitteitä siitä. www. Kone-osakeyhtiön konehuoneettoman hissin tuoma monivuotinen kilpailuetu ja Nokian valmistuksen ja logistiikan ylivoima sekä Philipsin ja Qualcommin patenttien hyödyntämiseen perustuvat liiketoimintamallit. Tarkastelun lähtökohtia on kaksi: (1) Miten ja missä määrin yllä havaitut luovan yhteisön tunnusmerkit ilmenevät hakkeriyhteisössä. kuvaamaan henkilöä joka suunnittelee ja toteuttaa tietokoneohjelmistoja henkilökohtaisen intohimon ajamana. esimerkiksi yritysympäristössä toimiva systeemiälykkö voisi niistä oppia? Hakkerismi ja supertuottavuuden ilmiöt Bergqvistin (2005) esimerkkejä supertuottavuuden ilmiöistä ovat huonekaluyhtiö Ikean liiketoimintamalli. ss. tai FOSS) kutsutun (Himanen 2001) ilmiön ympärille syntyneen hakkerikulttuurin toimintaan liittyy selvästi tunnistettavia supertuottavuuden ilmiöitä. miten tai miksi luova yhteisö syntyy. 2001b. Näin tarkastellen vapaiksi ja avoimiksi ohjelmistoiksi (Free and Open Source Software.

com .110 1 500 000 7 500 000 Alkuperäisen Torvaldsin Linux-projektin ympärille on kasvanut laaja ja rikas alakulttuuri. sovellus.99 100 000 20 000 1994 1. Toinen selvä esimerkki hakkerikulttuurin vaikuttavuudesta liittyy internetin toimintaan.ja dokumentointiprojekteja.01 10 000 1 1992 0. Käyttöjärjestelmäytimen lisäksi Linux-yhteisöön kuuluu suuri määrä järjestelmä-.96 40 000 1000 1993 0. Linux-ytimen koon ja käyttäjämäärän kasvu 1991–1998. jonka avulla suurin osa verkon palvelimista toimii. Apachen markkinaosuus loppuvuodesta 2005 on 70 % luokkaa ja kasvanut jatkuvasti.0 170 000 100 000 1995 1. Vuosi Versio Koko Käyttäjiä (koodirivejä) 1991 0.1. jatkuvasti laajenevat työpöytäohjelmistot mukaan lukien. 4 www. internetin käytön kasvu ja hakkerikulttuuri ovat toisiinsa monella tavalla sulautuneita ilmiöitä.apache. työkalu-.org 5 www.0 400 000 1 500 000 1997 2. Kuten myöhemmin nähdään. Apache4 on avoimen lähdekoodin periaatteita noudattavan yhteisön tuottama ohjelmisto. Alla on esitetty Apachen osuus kaikista internet-palvelimista kesäkuun 2000 ja marraskuun 2005 välisenä aikana5. joka rooli internetissä on keskeinen: se on moottori.netcraft.2 250 000 500 000 1996 2.1 800 000 3 500 000 1998 2.88 Systeemiäly 2006 Taulukko 2.

6 Internetissä http://www. Ainakin näiden esimerkkien osalta näyttää siis selvältä. miten Torvaldsin Linuxin kehitystyön yhteydessä luoma toimintatapa kaikkien yllätykseksi alkoi tuottaa tuloksia mittakaavassa jota ei hakkeriyhteisössä ollut pidetty mahdollisena. Torvaldsin kommentti tähän oli: ʺOlen itse asiassa laiska ihminen joka mielellään saa ansion muiden tekemisistä.ʺ . Apachen osuus internet-palvelimista 1995–2006.Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 89 100% 90% 80% 70% 60% Apache Microsoft 50% NCSA 40% Muut 30% 20% 10% 0% 95/96 96/97 97/98 98/99 99/00 00/01 01/02 02/03 03/04 04/05 05/06 Kuva 1.catb. IBM:n suurien käyttöjärjestelmäprojektien kokemuksiin perustuva lainomainen periaate: työvoiman lisääminen myöhässä oleviin ohjelmistoprojekteihin myöhästyttää niitä lisää. vaan sen ympärille kehittynyt yhteistyömalli. Raymond kuvaa esseessään ensimmäistä kertaa selkeästi sen. Vaikuttaa myös todennäköiseltä. että tällaisten tulosten taustalta löytyy Losadan terminologiaa seuraten korkean tuottavuuden työryhmiä. miten useimpien ajattelua ohjasi Fred Brooksin alun perin 1975 ilmestyneessä klassikossaan ʺThe Mythical Man-Monthʺ (Brooks 1995) esittämä.7 Raymond selittää. Ryhmän koon kasvaessa sen jäsenten välisten kommunikaatioyhteyksien määrä kasvaa jäsenten määrään nähden neliöllisesti. Hakkeriorganisaation perusteet Yksi hakkeriorganisaation muotojen keskeisistä artikuloinneista on Eric S. Raymondin alun perin internetissä julkaistu essee The Cathedral and the Bazaar (Raymond 2001a)6. että olemme tekemisissä supertuottavuuden kanssa.org/~esr/writings/cathedral-bazaar/ 7 Raymondin käsityksen mukaan Torvaldsin merkittävin tuotos ei ole Linux-ydin.

aloita etsimällä ongelma joka kiinnostaa sinua. 10Yochai Benkler itse asiassa esittää laajassa artikkelissaan Coases’s penguin. (1) ʺJokainen hyvä ohjelmisto alkaa sen kehittäjän henkilökohtaisen kutinan raaputuksena. aito mielenkiinto synnyttää todennäköisesti tehokkaasti ryhmän vuorovaikutustilanteissa todennettavia. Torvaldsin alkuperäisenä tavoitteena ei ollut luoda maailmanluokan käyttöjärjestelmää vaan tutkia ja ymmärtää oman tietokoneensa toimintaa. se on Benklerin mukaan selvästi osuvampaa ja siten tehokkaampaa kuin markkinoiden käyttämien hintasignaalien tai yritysten hierarkioiden ohjaama valinta.ʺ Raymond viittaa Unix-käyttöjärjestelmän kehitysyhteisöjen piirissä vahvistuneeseen ohjelmointitulosten avoimen jakamisen periaatteeseen. (2) ʺHyvät ohjelmoijat tietävät. mitä täytyy kirjoittaa uudelleen (ja kierrättää). Yhteinen. Osa niistä on ytimeltään teknisiä. tietoisesti Linuxin mallin mukaan organisoidun avoimen lähdekoodin projektinsa kokemuksiin. Unix-käyttöjärjestelmäkulttuurin parhaita periaatteita noudattava 8 Internetissä: http://www. mitä täytyy kirjoittaa. mielenkiintoiset ongelmat löytävät sinut. or. Loistavat ohjelmoijat tietävät. 1999)8. Kiteytettyjä periaatteita on kaikkiaan 19. joka syntyy ulkoapäin annetun tehtävän toteuttamisen ja henkilökohtaisen mielenkiinnon ohjaaman ongelmanratkaisun välille. supertuottavuuden aikaansaaneita interventioita. Tanenbaumin opetustarkoituksiin luoman Minix-järjestelmän (Tanenbaum 1999) pohjalta mielessään vapaasti jaeltava. erityisesti tämä pätee projektien syntyvaiheessa. Kuinka tuhansien (Dempsey et al. 162–208).10 Losadalaisittain tulkiten kiinnostuksen ja päämäärien yhteneväisyydessä näyttäisi olevan kysymys ryhmän kytkeytyneisyyteen positiivisesti vaikuttavasta tekijästä. .ʺ (18) ʺKun haluat ratkaista mielenkiintoisen ongelman. Kun tällaisella itseorganisoituneella yhteisöllä on käytettävissään riittävästi viestintäkapasiteettia ja tehokas vertaiskritiikin käytäntö ja itse työ on riittävän modulaarista jaettavaksi osallistujien kannalta riittävän pieniin osiin.ʺ (4) ʺJos sinulla on oikea asenne. Joitakin jälkimmäisistä on tarkasteltu alla (numerointi seuraa Raymondin alkuperäistä järjestystä)9. on todennäköisesti tuottava. pysyviä yhteyksiä sen jäsenten välille. ss.ibiblio. on sillä selvä tuottavuusetu perinteisiin tuotantomuotoihin verrattuna. Linux and the nature of The Firm (Benkler 2002) yhteisöllisen vertaistuotannon (common-based peer production) perinteisiin yrityksiin ja markkinoihin rinnasteisena. osa puolestaan auttaa ymmärtämään tarkastelemamme ilmiöön liittyviä systeemejä ja niihin vaikuttaneita. jonka suhteellinen etu nimenomaan perustuu laajamittaisen itseorganisoitumisen tuomaan informaatiohyötyyn.90 Systeemiäly 2006 ja tämän kommunikaatioverkon ylläpitämiseen vaadittava ylimääräinen työmäärä ennen pitkää romahduttaa projektin tuottavuuden. Työyhteisö. kolmantena erillisenä tuotannon organisoitumisen muotona. ainoastaan internetin välityksellä kommunikoivien vapaaehtoisten yhteistyö saattoi murtaa universaalina pidetyn Brooksin lain? Esseessään Raymond hahmottelee vastausta joukkona kiteytyksiä jotka hän liittää oman. Torvalds alkoi rakentaa Linuxia Andrew S.ʺ Näillä periaatteellaan Raymond korostaa lähtökohtaista tuottavuuseroa. jossa oma mielenkiinto voi ohjata työtehtävien valintaa.html 9Mielenkiintoinen analyysi Linux-kulttuurista ja Raymondin esseistä löytyy Ilkka Tuomen teoksesta Networks of Innovation (Tuomi 2002. Kun valikoituminen luovuutta edellyttäviin tehtäviin tapahtuu hajautetusti yksilöllisten valintojen avulla.org/osrt/develpro.

että jatkuvien parannusten näkemisen innostava vaikutus yhteisön jäseniin oli paljon tärkeämpää kuin mahdolliset puolivalmiiden tulosten jakelun aiheuttamat haitat. jotka ohjaavat kehittäjäryhmän mielenkiinnon nopeasti kohti oleellisia kysymyksiä. Julkista usein. Sosiologinen laki. Sittemmin esimerkiksi Linux-kontekstissa kenen tahansa vapaasti käytettävissä olevien ratkaisujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. On helposti ymmärrettävissä. organisoimattomalla (ja sellaisena perinteisessä mielessä tehottomalla) yhteistyöllä (Raymondin basaari). vaan kehittyi nopeasyklisesti yhdeksi laadukkaimmista ja luotettavimmista käyttöjärjestelmistä. Tuotteet ovat usein (kuten esimerkiksi Linuxin ja Apachen tapauksissa) osa teknistä infrastruktuuria ja niiden käyttäjät lähtökohtaisesti teknisesti valistuneita ja teknologisten ongelmien ratkaisemisesta kiinnostuneita. Osoittautui.ʺ (11) ʺJos kohtelet testaajiasi kuin he olisivat arvokkain voimavarasi.) ja siihen liittyvä nopean julkistamisen periaate (7. Torvaldsin interventio (Linux-ytimen päivitysten julkaiseminen vuoden 1991 aikoihin jopa päivittäin) onnistui Raymondin mukaan yli kaikkien odotusten. Avoimen koodin tapauksessa käyttäjäkeskeinen kehitys on viety äärimmilleen. Lisäksi käyttäjillä on käytössään ohjelmiston lähdekoodi. että heistä tulee arvokkain voimavarasi.) kiteyttävät hakkerikulttuuriinkin oleellisesti kuuluvat käytännöllisyyden ja joustavuuden ihanteet.ʺ (8) ʺKun testaajia ja kehittäjäkollegoja on riittävästi. huolellinen ja systemaattinen rakentaminen (jonka kielikuvana Raymond käyttää katedraalin rakentamista) voidaan korvata suuren vapaaehtoisjoukon rinnakkaisella. Losadan tulosten näkökulmasta näiden toimintatapojen vaikutus ryhmän kytkeytyneisyyteen näyttäisi vieläkin selvemmältä kuin yhteisten päämäärien tapauksessa. Näistä lähtökohdista käsin Linux-yhteisö ensimmäisenä osoitti. (6) ʺKäyttäjien kohtelu kehittäjäkollegoina on pienimmän riesan tie nopeaan koodin laadun paranemiseen ja tehokkaaseen virheiden korjaamiseen. lähes jokainen ongelma määrittyy nopeasti ja ratkaisu on ilmeinen jollekulle. jonka mukaan laajan. Vastoin odotuksia Linux ei kaatunutkaan toisistaan monimutkaisella tavalla riippuvien ohjelmointiongelmien ja monenkeskisen yhteistyön painosta.ʺ Raymondin lainaama Brooksin (Brooks 1995) aforismi (3. että Brooksin laki ei kaikissa olosuhteissa pidä paikkaansa.Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 91 PC-käyttöjärjestelmä. tiedoiltaan ja .ʺ (12) ʺHyvien ideoiden saamisen jälkeen parasta on käyttäjien hyvien ideoiden tunnistaminen. Ja kuuntele asiakkaitasi. Raymondin mukaan tärkeä osa Torvaldsin kontribuution ainutlaatuisuutta oli hänen käynnistämänsä erittäin nopean Linux-julkaisusyklin koko projektia sähköistävä rytmi. (3) ʺVaraudu heittämään ensimmäinen tuotos pois.ʺ Yksi keskeisimmistä hakkerikulttuurin vaikutuksista tuotekehitystyön organisointiin myös yritysympäristöissä on ollut yllä eri muodoissa ilmaistu käyttäjien kehittäjäroolin tunnistaminen. Tässä ollaan itse asiassa lähellä itseään ruokkivan kasvun ydintä: kriittisen massan ylitettyään esimerkkiratkaisujen määrä alkaa nopeuttaa uuden tiedon syntymistä. koska osoittautui. että monimutkaisten ohjelmistokokonaisuuksien hidas. miten jatkuva konkreettisten tulosten jakaminen ja yhteisen työn rytmin ylläpito lisää yhteisön kytkeytyneisyyttä.ʺ (7) ʺJulkista ajoissa. Systeemissä piilevät tuottavuuden kertautumisefektit saadaan usein pitkällisen ja kontrollihakuisen esisuunnittelun sijasta nopeimmin käyttöön tuottamalla nopeassa tahdissa prototyyppejä. he käyttäytyvät niin. sinun täytyy tehdä se kuitenkin. Joskus jälkimmäinen on parempaa.

Niiden ansiosta Linux muotoutui arkkitehtuuriltaan selkeäksi ja yksinkertaiseksi ja hyödynsi laajasti testattuja teknisiä periaatteita.edu/papers/narduzzorossi. yhteisön sisäisten hankkeiden muodostumista. Keskeisimpiä näistä dokumenteista ovat avoimen lähdekoodin ohjelmistojen jakelua ja muokkausta ohjaavat ohjelmistolisenssit. joista laajimmin tunnettu on Torvaldsin Linux-käyttöön valitsema Free Software Foundationin GPL-lisenssi13.catb. keskenään jatkuvasti kommunikoivaksi yhteisöksi toimii väistämättä perinteistä brooksilaista organisaatiota tehokkaammin.php .org/docs/definition. jotka avoimen lähdekoodin lisenssin tulee täyttää. syntyy siitä. Yhdeksi onnistumisen syistä Raymond nostaa Torvaldsin suhteellisen konservatiivisen suunnittelutyylin ja kyvyn uusiokäyttää muiden luomia ideoita. Ristiriita.html 14 http://www. Keskeisenä referenssinä toimi Unix-käyttöjärjestelmä (Narduzzo ja Rossi 2003)11.. kilpailua ja jakautumista näyttävät ohjaavan tiukasti noudatetut kirjoittamattomat säännöt.mit.ʺ Viimeinen Raymondin kiteytyksistä on oikeastaan yhteenvedonomainen vastalause Brooksin laille. joka pystyy yhdistämään suuren. Yksi Raymondin esiin nostamista Torvaldsin systeemiälyn ilmentymistä on yhteisön ideoiden hyväksikäyttöön liittyvä paradoksi: ʺ. että vaikka lisenssitekstien (ja niitä tulkitsevan avoimen lähdekoodin määrittelyn) voi katsoa suorastaan rohkaisevan mahdollisimman laajaan ja vapaaseen ohjelmistojen. motivoituneen vapaaehtoisjoukon itseorganisoituvaksi. jos olet täydellisesti ja itseäsi väheksyvästi totuudenmukainen kertoessasi kuinka paljon olet [ideoistasi] velkaa muille. Homesteading the Noosphere (Raymond 2001)12. Tätä vastaavuutta kuvaa esimerkiksi Pekka Himanen (2001). mutta hakkeriyhteisössä vallitsee käytännössä laaja konsensus ehdoista. kehitysideoiden ja projektien kopiointiin. maailma kohtelee sinua kuin olisit tehnyt kaikki keksinnöt itse ja vain suhtautuisit vaatimattomasti synnynnäiseen nerouteesi.pdf 12 Internetissä: http://www.ʺ (19) ʺSikäli kun kehitystyön koordinoijalla on käytettävissään vähintään internetiä vastaava kommunikointityökalu ja hän osaa johtaa pakottamatta.92 Systeemiäly 2006 taidoiltaan heterogeenisen ihmisjoukon yhteiset havainnot antavat todellisuudesta muutamaa asiantuntijaa tarkemman kuvan osoittautui päteväksi myös käyttöjärjestelmän kehitystyössä.org/copyleft/gpl. että pitkälti vastaava toimintatapa on vuosisatojen kuluessa kehittynyt akateemisessa tutkimusyhteisössä. johon Raymond viittaa. joka esittää Raymondin katedraalia ja basaaria vastaavaksi vastakohtapariksi luostarin ja akatemian. Sen mukaan hanke tai organisaatio. saa alkunsa huomiosta. monta päätä saa väistämättä aikaan enemmän kuin yksi. Nämä ehdot on eksplisiittisesti esitetty Open Source Initiative -organisaation ylläpitämässä avoimen lähdekoodin määrittelyssä14. että eräät merkittävimmistä ja mielenkiintoisimmista avoimen lähdekoodin yhteisöjen organisoitumisperiaatteista näyttävät olevan hengeltään ristiriidassa samojen yhteisöjen toimintaa säätelevien kirjallisten dokumenttien kanssa. Lahjatalous Toinen Raymondin tunnetuimmista hakkeriesseistä. Raymondin yhteenveto näistä säännöistä sisältää kolme kohtaa: 11 Internetissä: http://opensource. Hakkeriyhteisön organisoitumisesta keskusteltaessa usein esitetty huomio on. Laurent 2004)..org/~esr/writings/homesteading/homesteading/ 13 http://www. Eri lisenssit eroavat toisistaan yksityiskohdissa merkittävästikin (St.opensource.gnu.

sillä jakautuminen ei (ainakaan suoranaisesti) vähennä käyttöarvoa. joka toimii yhteisön sisäisen solidaarisuuden perustana. perimällä sen edelliseltä legitiimiltä omistajalta tai ottamalla sen haltuun. esim. suhteesta ja siihen liittyvistä velvoitteista irtautumisen transaktion jälkeen.Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 93 (1) Projektien jakautumista (forking) vastaan suuntautuu yhteisöllinen paine. Raymondin analogiassa maata vastaa kaikkien mahdollisten ohjelmisto/projekti-ideoiden kokonaisuus (noosphere). taloudellinen hyöty) eivät tule hakkeriyhteisön tapauksessa kysymykseen. jossa lahjan antaminen. että projektien tuotto liittyy niiden kehittäjilleen tuomaan maineeseen. (3) Ohjelmiston kehitykseen tavalla tai toisella osallistuneen henkilön nimen poistamiseen projektin dokumentaatiosta ilman hänen lupaansa suhtaudutaan ehdottoman kielteisesti. koska yksilön maine perustuu hänen kontribuutioidensa määrään ja laatuun pitkällä ajanjaksolla eikä sitä voi vaihtaa yksittäisissä transaktioissa. Jotta omistamisen käsite projektimaailmankaikkeudessa olisi mielekäs. kun se selvästi on omistusta vailla. Raymond päätyy esittämään. Jakautumisia tapahtuu käytännössä harvoin ja niihin liittyy tarve voimakkaisiin. Vaikka ʺilmaistaʺ (sosiaalisesti vastikkeetonta) lahjaa ei siis ole. Jakautuminen tapahtuu. Marcel Maussin (2001) klassinen kuvaus esittää lahjatalouden systeeminä. Tämä puolestaan pohjautuu John Locken teoksessaan Second Treatise on Government vuonna 1690 esittämään omaisuusteoriaan (ks. Jos tämä tuotto-odotus liittyisi pelkästään projektien tulosten käyttöarvoon. Kolmella oikeutetulla maaomaisuuden hankkimisen tavalla (alkuperäinen lockelainen valtaaminen (homesteading) liitämällä maahan oman työn lisäarvo. että hakkeriyhteisössä on ajan myötä kehittynyt vahva normisto. julkisiin perusteluihin. vastaanottaminen ja tästä syntyvä vastavuoroisuuden vaatimus sitovat yhteisön jäsenet toisiinsa vaihdantataloudellisia transaktioita voimakkaammin. maaomaisuuden siirto alkuperäiseen valtaajaan ulottuvassa ja todennettavassa ketjussa. kehittäjien yhteisössä toimii lahjatalous. Coplestone 1985. Yleensä uusi projektihaara myös nimetään uudelleen. lahjan ja vaihdannan kohteen välillä on se oleellinen ero. se ei synnyttäisi projektien jakautumisen vastaista painetta. Raymondin selitys näiden sääntöjen (empiirisesti havaitulle) tarkalle noudattamiselle on se. joka vastaa muodoltaan esimerkiksi Yhdysvaltain lainsäädännön tuntemaa maaomaisuuden teoriaa (theory of land tenure). että maineeseen perustuva lahjatalous on globaalisti . haltijatta jääneen maan haltuunotto) on myös vastineensa yhteisön normistossa: projektin voi ʺomistaaʺ perustamalla sen. (2) Ohjelmistoon tehtyjen muutosten jakamista muuten kuin yhteistyössä hankkeen johtoon valikoituneiden henkilöiden kanssa pidetään yleisesti epäsuotavana (poikkeuksena tähän ovat käytännössä hyvin pienet ja triviaalit muutokset). että vaihdantatapahtuma mahdollistaa vieraantumisen. Maussin konseptualisoinnilla näyttäisi olevan selitysvoimaa suhteessa hakkeriyhteisön voimakkaan sisäisen solidaarisuuden syntyyn ja tätä kautta toimintaan liittyviin motivaatiotekijöihin. ss. Raymondin mukaan jo tähänastisten hakkeriyhteisöjen saavuttamien tulosten perusteella voidaan esittää. Koska useimmat perinteiset tuoton lajit (valta. Lahjan antajan ja saajan välille syntyy ʺmaaginenʺ side. kun ryhmä kehittäjiä alkaa kehittää ohjelmistoa (täysin lisenssin kirjainta ja henkeä noudattaen) alkuperäisestä kehittäjäryhmästä riippumatta haluamaansa suuntaan niin. Edelleen. omistuksen kohteeseen täytyy Raymondin mukaan liittyä tuotto-odotus. että kehityssuunnat eivät ennen pitkää enää ole yhteensopivia. 123–141).

jota havaitaan paljon myös olosuhteissa. että muut noudattavat samaa periaatetta. esimerkiksi vaihdantataloudessa toimivan yrityksen sisällä? Minkälaisilla interventioilla sen syntyä voisi edistää? Losadan ja Fredricksonin tulosten näkökulmasta näyttäisi mahdolliselta tulkita myös ryhmän interaktiohistoriaa pienimuotoisena lahjataloutena. ts. että teknologinen innovaatio itsessään ei ole taloudelliseen toimintaan sidoksissa oleva ilmiö. jotka hyötyvät henkilökohtaisesti yhteisön kustannuksella. joissa vuorovaikutus ei ole riittävän toistuvaa ja ennustettavaa vastavuoroisuuden tuottamien yksilöetujen realisoitumiseksi. jota motivoi jatkuvan vuorovaikutuksen mahdollistama vastavuoroisuus. Tässä tulkinnassa positiivisiksi luokiteltavat puheaktit toimisivat samoin kuin lahjat mausslaisessa lahjataloudessa: niiden arvo ei liity hetkellisiin vaihdantatapahtumiin. taipumus käyttäytyä yhteisön yhteistä pääomaa rikastavalla tavalla oman välittömän edun vastaisesti sillä ehdolla. Vahva vastavuoroisuus Kenties vielä vahvemman selityksen hakkeriyhteisön tuottavuudelle ja motivoivuudelle antaa Samuel Bowlesin ja Herbert Gintisin (2003) kehittelemä vahvan vastavuoroisuuden (strong reciprocity) käsite. että ihmisyhteisöjä tarkkailtaessa ja kokeellisen peliteorian menetelmin havaittava altruistinen käyttäytyminen ei (toisin kuin ihmistieteiden piirissä on laajasti ajateltu) selity pelkästään geneettisen sukulaisuuden ja vastavuoroisen altruismin tuoman yksilöedun avulla. ss.15 Tällä on tietysti supertuottavuutta etsiskelevän systeemiälyn kannalta kauaskantoisia seurauksia: voiko luovalle työlle hedelmällinen lahjatalous syntyä myös muissa kuin hakkeriyhteisöissä.94 Systeemiäly 2006 optimaalinen tapa tuottaa luovan työn tuloksia ja parantaa niiden laatua. 209–220). jossa valinta kohdistuu 15 Raymondin lahjatalousargumenttia käsittelee myös Tuomi (2002. Oleellista Bowlesin ja Gintisin argumentissa on. Tuomi korostaa kaikkien innovaatioiden sosiaalista luonnetta ja esittää (akateemiseen innovaatiokirjallisuuteen nähden kriittisesti). ilman suoria taloudellisia kytköksiä ja ovat itse asiassa hakkerismiin sisältyvän mielekkään sosiaalisen kanssakäymisen sivuvaikutuksia! Tästä seuraa myös Tuomen Raymondin lahjatalousteesiin kohdistama kritiikki: hakkerismin sosiaalisissa innovaatioissa kysymyksessä ei ole talouden termein kuvattavissa oleva ilmiö. vaikka tämä (sanktioiden toteuttaminen) olisi oman välittömän edun vastaista. . (2) Valmius toteuttaa sanktioita niitä yhteisön jäseniä kohtaan. vaan ne luovat antajan ja vastaanottajan välille pysyvämpiä vastavuoroisuussiteitä. Vahvasti vastavuoroisen agentin toimintaa yhteisössä määrittää kaksi ominaisuutta: (1) Valmius yhteistyöhön. Se ei kuitenkaan Bowlesin ja Gintisin mukaan riitä selittämään altruistista käyttäytymistä. Nämä vastavuoroisuusrakenteet voisivat vastata Losadan vuorovaikutussysteemien rakennetta (kytkeytyneisyyttä) määrittäviä puheaktien korrelaatioita. Samalla ne rakentaisivat ryhmän sisäisiä resursseja ja ongelmanratkaisukykyä Fredricksonin teorian mukaisesti. Hänen mukaansa GNU/Linux ja internetin perustana toimiva hakkerien kehittämä infrastruktuuri edustavat innovaatioita puhtaimmillaan. Vahvan vastavuoroisuuden kehittyminen ihmisyhteisöissä perustuu Bowlesin ja Gintisin mukaan monitasoiseen evoluutioprosessiin. Vastavuoroinen altruismi (jota Bowles ja Gintis kutsuvat myös heikoksi vastavuoroisuudeksi) ilmenee yhteisön tai toisen yksilön etua edistävänä käyttäytymisenä.

Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 95 yksilöiden lisäksi pieniin yhteisöihin (jollaisiin suurin osa ihmisistä on suuren osan lajin historiasta kuulunut). työnteko tai kaupassa käynti tuntemattomaksi jäävien ihmisten keskuudessa on turvallista ja miellyttävää. vaihdantaan perustuvilla olosuhteilla. Pelkästään itsekkäiden tai heikosti vastavuoroisten toimijoiden kansoittaman populaation tuhoutuminen. yhteisön muodostuessa) pieni. so. vaikka se olisi aluksi (esim. yhteisön kriisistä selviämisen todennäköisyydestä sekä vahvasti vastavuoroisten toimijoiden itsekkäästi käyttäytyviin kohdistaman sanktion voimakkuudesta. hajaantuminen tai sulautuminen muihin on tällaisessa tilanteessa suhteellisen todennäköistä. Raymondin kuvaamat voimakkaat yhteisölliset reaktiot kirjoittamattomien periaatteiden (projektien vihamielinen jakaminen. Niihin motivoitumista olisi uskottavaa selittää vahvan vastavuoroisuuden periaatteella ja sitä ilmentävillä prososiaalisilla tunteilla17. Globaalin hakkeriyhteisön kasvaessa yhä suurempi osa tarjolla olevista tehtävistä on todennäköisesti suhteellisen näkymättömiä ja rutiinien osuus on niissä usein suurempi. kuten häpeä. Prososiaaliset tunteet. että vahva vastavuoroisuus on tiettyjen. joiden vaikutus näkyy vaikkapa siinä. Ero heikkoon vastavuoroisuuteen on näkyvä tilanteissa. ravinnon puutteen tai tautien takia. Mutta voisi myös ajatella. Gintis (2000) osoittaa matemaattisesti. että suurelle osalle hakkeriyhteisöön jatkuvasti liittyvistä uusista jäsenistä henkilökohtaisen maineen kasvattamiseen perustuva palkinto ei ole riittävän todennäköinen motivaation lähde. jonka mukaan innovaatioita hyvin perustavassa mielessä ei voi selittää talouteen. joka vielä luo riittävät olosuhteet yhteistyön laajalle ilmenemiselle yhteisössä. että (sikäli kun maine yhteisössä nähdään evoluutiomielessä henkilökohtaisena hyötynä) sijoitus yhteisön tavoitteisiin kannattaa. muutosten teko ohi tunnustettujen johtajien. että joillekin hakkeriyhteisön keskeisistä vaikuttajista henkilökohtaiseen maineeseen perustuva lahjatalous tuottaa riittävästi motivaatiota jatkuvan tuottavuuden ylläpitämiseksi. (2) Tiettyjen (mm. Tämä olisi kenties mallinnettavissa Bowlesin ja Gintisin termein heikkona vastavuoroisuutena: toimija voi olla suhteellisen varma siitä. . Hakkeriyhteisön toiminnassa voisi nähdä vahvan vastavuoroisuuden ilmenemistä tukevia piirteitä. jossa koko yhteisön tulevaisuus on uhattuna ulkoisen paineen kuten ryhmien välisen konfliktin. yhteisön selviämisen todennäköisyydestä ja itsekkäiden toimijoiden rankaisemisen helppoudesta riippuvien) ehtojen vallitessa vahvasti vastavuoroisten toimijoiden osuus yhteisössä kasvaa yli yhteistyön synnyttämiseen vaadittavan minimin. että Raymondin lahjatalousargumentti ei täysin selitä laajan ja etabloituneen avoimen lähdekoodin liikkeen koko vetovoimaa. Myös vahvaan vastavuoroisuuteen liittyvästä sanktiokäyttäytymisestä löytyy hakkeriyhteisössä runsaasti esimerkkejä. koska yhteisön jäsenten lyhyen tähtäimen yksilökohtaiseen etuun perustuva yhteistyömotivaatio häviää (palautteena tulevan hyödyn käydessä epätodennäköisemmäksi) juuri ratkaisevalla hetkellä! Vahva vastavuoroisuus sen sijaan selittäisi yhteistyön ilmenemisen myös kriisiaikoina. Yksilötasolla vahva vastavuoroisuus ilmenee Bowlesin ja Gintisin mukaan prososiaalisina (prosocial) tunteina. Näissäkin tapauksissa on 16 Tarkemmin sanoen: (1) On olemassa vahvasti vastavuoroisten toimijoiden suhteellisen osuuden minimi. että arkipäiväinen matkustaminen. tekijän nimen poistaminen) rikkojia vastaan. On helppo kuvitella. 17 Tässä tullaan itse asiassa lähelle aikaisemmin referoitua Tuomen (2002) kritiikkiä. ihmisen evoluution suhteen merkityksellisten ehtojen vallitessa stabiili strategia16. Olisi nimittäin ehkä väitettävissä. Keskeistä käsitteelle on myös biologisen ja kulttuurisen evoluution vuorovaikutus: vahva vastavuoroisuus on ainoastaan ihmisyhteisöissä havaittava ominaisuus. Näitä ovat mm. Tämä minimiarvon suuruus riippuu yhteisön kriisiin joutumisen todennäköisyydestä. syyllisyys ja empatia ovat vahvasti vastavuoroista käyttäytymistä ohjaavia mekanismeja.

että koska tyypillinen hakkeriyhteisö on maantieteellisesti jakautunut ja sen käytössä oleva kommunikaatiokanava (internet) on emotionaalisten hienomerkitysten ilmaisuun kömpelö. Systeemiälyä määrittelevissä kuvauksissa korostuu kuitenkin tyypillisesti kontekstuaalisuus. Lisäksi (kehitystyössä välttämättömän) kriittisen tarkastelun kohteena on aina työn tuotos.10.Helsinki. I'm working on a free version of a minix-lookalike for AT-386 computers. että hakkerille keskeinen motivaation lähde on maineen tuoma yhteisöllinen asema.FI> Date: 5 Oct 91 05:41:06 GMT Organization: University of Helsinki Do you pine for the nice days of minix-1. harva yhteisön keskeisistä jäsenistä on valmis myöntämään tämän suoraan. että tältä osin hakkerikulttuuri eroaa akateemisesta yhteisöstä. when men were men and wrote their own device drivers? Are you without a nice project and just dying to cut your teeth on a OS you can try to modify for your needs? Are you finding it frustrating when everything works on minix? No more all- nighters to get a nifty program working? Then this post might be just for you :-) As I mentioned a month(?) ago. Systeemiälylle on keskeistä herkkyys tilanteille ja detaljien taju. Raymond kiinnittää huomiota siihen.054106.4647@klaava. Yksilön aseman ja merkityksen korostaminen tai henkilökohtaiset hyökkäykset (silloin kun kysymys on teknisestä keskustelusta. Erityisesti yhteisön johtohahmojen käytöksessä korostuu päinvastoin korostettu nöyryys ja henkilökohtaisten saavutusten vähättely. maineeseen perustuvan lahjataloussysteemin periaatteesta tuntuisi seuraavan. vuorovaikutusesimerkkien näkökulmasta. joka ei välttämättä selity pelkästään yksilöllisen edun maksimoimisella ja johon liittyy voimakkaita prososiaalisia tunteita. Raymond huomauttaa myös. It is just version 0.FI (Linus Benedict Torvalds) Newsgroups: comp. 0. Raymondin selitys hakkerikommunikaation luonteelle on.1991: From: torvalds@klaava.02 (+1 (very small) patch already). että vaikka edellä kuvatusta.96 Systeemiäly 2006 helppo nähdä yhteisöllistä käyttäytymistä. joka tekisi tehokkaan hajautetun kehitystyön ennen pitkää mahdottomaksi. kuuluisia ovat varsinkin ilmoitukset uusista Linux-versioista. jotka edistävät tehokasta kommunikaatiota. but I've successfully run bash/gcc/gnu-make/gnu-sed/compress etc under it.Helsinki. ymmärrys kulloistenkin vallitsevien systeemien erityisominaisuuksista. Suorastaan legendaarisia esimerkkejä hakkeriyhteisön arvomaailman intuitiivisesta ymmärryksestä ja sen potentiaalin hienovaraisesta vapauttamisesta löytyy runsaasti Torvaldsin verkkoviestinnästä. yhteisössä on syntynyt normeja. It has finally reached the stage where it's even usable (though may not be depending on what you want). ei koskaan sen tekijä tai hänen henkilökohtainen kompetenssinsa. Konteksti ja interventiot Yllä on tarkasteltu hakkeriyhteisön systeemisiä piirteitä pitäen silmällä mahdollisia yleistyksiä muihin toimintaympäristöihin ja losadalaisen suorituskykyisen yhteisön tunnusmerkkien yhteensopivuutta yhteisön eksplisiittisesti kirjattujen periaatteiden kanssa. jossa yksilöllisen maineen rakentamiseen usein liittyy varsin henkilökohtaiseksi käyvä kritiikki.1.02 oli valmis 5.minix Subject: Free minix-like kernel sources for 386-AT Message-ID: <1991Oct5. and I am willing to put out the sources for wider distribution. yleisluonteisimmissa väittelyissä tilanne on toinen!) lisäisivät kommunikaatioon ʺkohinaaʺ. . Tästä näkökulmasta on erityisen mielenkiintoista tarkastella hakkeriyhteisön systeemiälyä konkreettisesta.os.

Toisaalta ei ole epäilystäkään. Sources to the binaries (bash and gcc) can be found at the same place in /pub/gnu. or next month.com/catalog/opensources/book/toc. almost) hear you asking yourselves "why?".Re 2: your job is being a professor and researcher: That's one hell of a good excuse for some of the brain-damages of minix.funet.Helsinki.214.oreilly. This is a program for hackers by a hacker. Viesti on esimerkki tässä vaiheessa vielä nuoren. joka oli selkeästi tuon ajankohdan akateemisen valtavirran vastainen. professori Andrew S. I've enjouyed doing it. The system is able to compile "as-is" and has been known to work. Huumori tekee viestistä mielenkiintoisen ja helposti lähestyttävän.strawberry unknown domain" or something. It is still small enough to understand. avoimuus ja joustavuus sekä rytmi (ensimmäiset julkistukset työn hyvin varhaisessa vaiheessa ja seuraavat nopeat päivitykset) ja käyttäjien merkityksen tunnustaminen (kiinnostunut ja kunnioittava lähestymistapa).. I'm also interested in hearing from anybody who has written any of the utilities/library functions for minix. Linus PS. […] I can (well. Hurd will be out in a year (or two. Keskustelu jatkuu.html . so I can add them to the system. Kyseessä on selvästi lahjan antamisen hetki. joka otsikolla ʺLINUX is obsoleteʺ melko voimakkaasti ja värikkäästi kritisoi Linuxin suunnittelufilosofiaa. use and modify. as no minix code has been used. ja jo seuraavana päivänä seuraa Torvaldsin (taas tyyliltään tyypillisen aseistariisuva) anteeksipyyntö: From: torvalds@klaava. The directory also contains some README-file and a couple of binaries to work under linux (bash. Heh. Jo tässä vaiheessa ovat melko selvästi näkyvissä myös aiemmin eritellyt organisaatiohyveet: aito mielenkiinto. what more can you ask for :-). I'd like to hear from you. If your efforts are freely distributable (under copyright or even public domain).Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 97 Sources for this pet project of mine can be found at nic. Seurannut keskustelu (DiBona et al. Keskusteluun liittyi ensimmäistä kertaa Linuxinkin pohjana olleen Minix-järjestelmän (Tanenbaum 1999) luoja. Library sources are only partially free. to PHIL NELSON! I'm unable to get through to you.fi (128. and keep getting "forward error . Torvalds reagoi ensin voimakkaasti: . kokemattoman ja tuntemattoman Torvaldsin tyylin ja etiketin tajusta. so that cannot be distributed currently. Full kernel source is provided. update and gcc. I'm using Earl Chews estdio right now (thanks for a nice and working system Earl). eikä lahjan arvoa haluta paisutella.6. Drop me a line if you are willing to let me use your code.FI (Linus Benedict Torvalds) 18 Internetissä: http://www. and I've already got minix. I can only hope (and assume) that Amoeba doesn't suck like minix does.. 1999)18 on kuuluisa osa dokumentoitua Linux-kulttuuria. and similar works will be very wellcome. ja sen sävyssä näkyy Torvaldsille myöhemminkin tyypillinen omalaatuinen itsetietoisuuden ja nöyryyden yhdistelmä. and somebody might enjoy looking at it and even modifying it for their own needs. Tanenbaum. Your (C)'s will of course be left intact. who knows). and I'm looking forward to any comments you might have...100) in the directory /pub/OS/Linux. ettei Linuxin luoja ollut alusta pitäen kunnianhimoinen. Tammikuussa 1992 Linux-keskustelu jatkui edelleen Minix-uutisryhmässä.

kokoava ja sähköistävä vaikutus oli eri verkkofoorumeilla helposti huomattavissa.. As I uploaded the resultant kernel. and no thought for good taste and netiquette. with a subject like this. when you integrate almost 5MB of patches.Helsinki. In short. it really =was= the holy penguin. a miracle occurred. 23 Jun 2000 22:06:35 -0700 (PDT) From: Linus Torvalds <torvalds@transmeta.20469@klaava.0-test2 There's a "test2" kernel out there now. Torvalds-Tanenbaum -debatti kenties myös tuo esille joitakin akateemista yhteisöä ja hakkereita erottavia piirteitä. a specter of the holy penguin appeared before me. This time. integrating most of the -ac patches. I over-reacted. and am now composing a (much less acerbic) personal letter to ast. not only are most of Alan's patches integrated. it finally added "Do you have any Herring?" before fading out in a puff of holy penguin-smoke. although some of the criticisms are valid) and (b) written by a hothead :-) Linus "my first. and thanks to John Nall for a friendy "that's not how it's done"-letter. So if it doesn't compile for you.com> To: Kernel Mailing List <linux-kernel@vger. As if wanting to re-assure me that yes. with complete abandon. you must be doing something wrong. Date: Fri. Esimerkki Torvaldsin myöhemmästä tyylistä on myös kuuluisa ilmoitus Linux-ytimen version 2.4 julkistuksesta. Only a faint whiff of rancid fish remains as I type in these words. voimakkaita loogisia argumentteja tai perinteisessä mielessä vaikuttavaa myyntityötä. and said "It is Good. And reply I did. että huolimatta altavastaajan asemastaan akateemisessa keskustelussa Linux oli jo tuossa vaiheessa luonut ympärilleen vireän ja omistautuneen kehittäjäyhteisön. I'm afraid I'll have to reply. Vaikka moni keskusteluun osallistuneista hakkereista (esimerkiksi Unix-järjestelmän luojana kuuluisuutta saavuttanut Ken Thompson) myöntää Tanenbaumin olevan periaatteessa oikeassa. Normally. Apologies to ast. Valtaisiin lopputuloksiin johtava systeeminen muutos oli käynnistynyt ilman arvovaltaa. Viestin yhteisöä vapauttava.rutgers. and some code that wasn't in -ac. postituslistoilla ja uutisryhmissä käytävää keskustelua herää kysymys siitä. It is Bugfree". useimpia kiinnostaa akateemista argumenttia enemmän tässä ja nyt käsillä olevan Linux-järjestelmän edelleen kehittäminen. bad things happen.FI> I wrote: >Well. and hopefully last flamefest" Torvalds Keskustelua eteenpäin seuratessa on helppo huomata. miten hyvin Losadan puheaktiteoria kuvaa ryhmän .edu> Subject: Linux-2. I have it on higher authority that the result is perfect.231426.4. Hope nobody was turned away from linux due to it being (a) possibly obsolete (I still think that's not the case.98 Systeemiäly 2006 Subject: Apologies (was Re: LINUX is obsolete) Date: 30 Jan 92 15:38:16 GMT Organization: University of Helsinki In article <1992Jan29. Linus Hakkeriyhteisö Losada-systeeminä Tarkasteltaessa kokonaisuutena jonkin kiistämättömän menestyksekkään hakkeriorganisaation (kuten Linux-ytimen kehitysyhteisö) päivittäistä.

ja M/I-akseleille. Raymondin hahmotus hakkeriyhteisöstä lahjataloutena ja sitä syventävä. joustavuus ja toiminnan nopearytmisyys − teknologian käyttäjien roolin arvostus ja korostus. Näyttää ilmeiseltä. Lisäksi tarkasteltiin kontekstuaalisia esimerkkejä interventioista hakkeriyhteisön sähköisessä kommunikaatioavaruudessa. jossa osallistujat esittävät erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja lisäkysymyksiä. että tämäntyyppinen rakenne synnyttää jonkinlaisen tasapainon puheaktien K/A.Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 99 vuorovaikutusta. tuntuisi luonnolliselta esittää hypoteesi. merkittävää julkistusta) keskustelun innostus ja sähköisyys tarttuu helposti lukijaankin. taloudellisten palkkioiden tai organisaation rakenteeseen liittyvän kunnianhimon sijasta). Monissa tapauksissa kehittäjäryhmien keskusteluilla näyttää olevan selkeä rakenne. Voisi olettaa. Yleistäen hakkeriälykästä toimintaa missä tahansa työyhteisössä luonnehtisivat seuraavat piirteet: − pyrkimys vaikuttaa siihen. Tällaista hakkeriyhteisön todentamin keinoin supertuottavuutta vapauttavaa systeemiälyä voisi kutsua hakkeriälyksi. että työnjako perustuu ainakin jossain määrin itseorganisoitumiseen. että joku esittää havaitsemansa ongelman avoimena kysymyksenä ryhmälle. Bowlesin ja Gintisin esittämä vahvan vastavuoroisuuden käsite nähtiin selityksenä yhteisön voimakkaalle motivoitumiselle. Yhteisön organisoitumista luonnehtiviksi piirteiksi nähtiin Raymondia seuraten: − itseorganisoituminen henkilökohtaisen mielenkiinnon kohteiden ympärille − avoimuus. . Tämän jälkeen ongelmaan joko löytyy nopea ratkaisu ja se poistuu päiväjärjestyksestä tai sen ympärille syntyy pitempi keskustelusäie. Seuraavia kvalitatiivisia huomioita voidaan kuitenkin esittää. että kysymyksessä on systeemiälyn ja supertuottavuuden kannalta kiintoisa ilmiö. Vastaajien senioriteetti näkyy keskustelussa niin. Luovan ja tehokkaan ryhmän P/N-suhde on teorian mukaan tyypillisesti viiden luokkaa ja K/A. sähköisestä kommunikaatiohistoriasta? Kysymykseen vastaava perusteellinen kvantitatiivinen tutkimus joutuisi todennäköisesti ensin ratkaisemaan puheaktien koodaukseen ja verkkokommunikaation erityisluonteeseen liittyviä tulkintaongelmia eikä kuulu tämän artikkelin piiriin. Tarkasteltaessa hakkeriyhteisön vuorovaikutusta sen ollessa tuottavimmillaan (esimerkiksi Linux-ytimen kehittäjäryhmä lähellä uutta. Tämä tosin saattaisi edellyttää joidenkin Losadan teknisten perusmääritelmien uudelleentarkastelua. Vaikka siis Losadan teorian sovellettavuus hakkeriyhteisön internetin välityksellä käymien keskustelujen puheakteihin on epäselvä. Olisi helppo uskoa.ja M/I-suhteet lähellä yhtä. Tyypillistä on. että ainakin tämäntyyppisissä yhteyksissä Losadan positiivisuusehto jossain mielessä toteutuu. että (lahjatalousmielessä) maineikkaimpien keskustelijoiden vastauksia ei kovin usein näytetä kyseenalaistavan. yksilötason valintoihin ja työn sisältöön kohdistuvaan mielenkiintoon (esimerkiksi ennalta määritellyn hierarkian. jonka mukaan kvantitatiivisella tutkimuksella olisi mahdollista löytää siitä jossain mielessä vastaavia ilmiöitä. Hakkeriäly Yllä on tarkasteltu GNU/Linux-hakkeriyhteisöä esimerkkinä supertuottavasta organisaatiosta ja losadalaisesta tuottavasta työyhteisöstä. Onko vastaavia ilmiöitä löydettävissä hakkeriryhmien arkistoidusta.

Se hahmottaa yhden mahdollisen. että konkreettisen toiminnan mahdollistaman oppimisen annetaan jatkuvasti vaikuttaa tavoitteisiin (esimerkiksi kontrollihakuisen etukäteissuunnittelun sijasta). − nöyryys vuorovaikutuksessa. ja erityisesti sen teknisten ratkaisujen ja suunnittelumenetelmien kaupallista hyödyntämistä on tutkittu paljon. Hakkeriälyn suhteen mielenkiintoisesti Evans ja Wolf tarkastelevat yhteyksiä Toyota-systeemin ja Linux-yhteisön välillä neljästä näkökulmasta: organisoituminen. − pyrkimys ottaa työn tulosten käyttäjien yhteisö mukaan kehitystyöhön mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja antaa sen ohjata työtä (esimerkiksi sen sijasta. vastuuta ja päätäntävaltaa yhteisissä asioissa (esimerkiksi uhkakuvilla. Evans ja Wolf näkevät Toyotaa ja Linuxia yhdistävänä organisaatiohyveenä työn hienojakoisuuden: molemmissa yhteisöissä annetaan arvoa yksityiskohtiin keskittymiselle. − pyrkimys tunnustaa vahvasti vastavuoroisten toimijoiden merkitys yhteisön pitkän tähtäimen tuloksellisuuden suhteen (esimerkiksi pelkän näkyviä henkilökohtaisia tuloksia saavuttavien. luottamus ja motivaatio sekä alhaiset transaktiokustannukset. − pyrkimys vaikuttaa siihen. että tämä yhteenveto ei sisällä väitettä hakkeriälykkäiden pyrkimysten oikeellisuudesta tai paremmuudesta missä tahansa organisatorisissa olosuhteissa. − pyrkimys nopearytmisyyteen jakamalla ja ʺjulkistamallaʺ työn tuloksia lyhyin. että kaiken yrityksen sisäisen tiedon leviäminen sen ulkopuolelle pyritään minimoimaan myöhempien liiketoimintaetujen toivossa).100 Systeemiäly 2006 − pyrkimys maksimaaliseen avoimuuteen tiedonkulussa yhteisön sisällä (esimerkiksi tiedon salaamisen mahdollistaman vallankäytön tai muiden lyhyen tähtäimen etujen sijasta). systeemiälykkään lähestymistavan. toisten yksilöllisyyden ja päämäärien kunnioittaminen ja kritiikin oikea suuntaaminen (työn tuloksiin yksilöiden ominaisuuksien sijasta). yhteisön vuorovaikutuksen positiivisuuteen liittyvät lahjat!) on mahdollista kerätä yhteisön arvostusta. säännöllisin väliajoin ohjaavan palautteen mahdollistamiseksi (esimerkiksi vain viimeisteltyjen tulosten kritiikin minimoimiseksi julkaisemisen sijasta). jossa yhteisten päämäärien saavuttamista edistävien kontribuutioiden jakamisella (ml. itsekeskeisesti toimivien yksilöiden arvostuksen sijasta). että yhteisön sisälle syntyy jossain muodossa lahjatalous. Artikkeli selittää Toyotan tuotantojärjestelmän (Toyotan ja sen suorien alihankkijoiden muodostaman verkoston) suorituskykyä rinnastuksilla Linux-yhteisöön. avoimuus ja yhteiset kommunikaatiotyökalut. Hakkeriälyä yritysorganisaatiossa? Avoimen lähdekoodin hankkeiden menestys on luonnollisesti synnyttänyt yrityksissä paljon kiinnostusta yhteisön toimintatavoista oppimiseen. Syksyllä 2005 julkaistiin Harvard Business Review:ssä Boston Consulting Groupin konsulttien Philip Evansin ja Bob Wolfin hakkeriälyn teemoja lähestyvä artikkeli (Evans ja Wolf 2005). hakkeriyhteisön tuottamien tulosten tukeman. taloudellisilla palkinnoilla tai organisaatiohierarkialla motivoimisen sijasta). On syytä korostaa. . − pyrkimys joustavuuteen siten. Systeemiälynäkökulman kontribuutio tähän keskusteluun voisi olla huomion systemaattinen kohdistaminen eksplisiittisten työkalujen ja menetelmien lisäksi myös yhteisön kontekstuaaliseen vuorovaikutusdynamiikkaan ja sen mahdollistamiin supertuottavuusmahdollisuuksiin.

usein tavalla joka sivusta katsoen näyttää äärimmäiseltä19. miten sen keskeiset teemat kuten yksityiskohtien ja pienten kontribuutioiden arvostus ja inhimillisen merkitysmaailman keskeisyys myös organisaatioiden sisällä tässä yhdistyvät taloudellisen toiminnan tuloksellisuuteen. 100) kertovat Toyotan käytännöstä. 19Evans ja Wolf (2005.Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 101 ongelmat korjataan lähellä niiden lähdettä ja kaikki tarpeeton (työ. Markkinaympäristössä transaktiokulut liittyvät sopimusneuvotteluihin. Hienojakoisuus koskee myös kommunikaatiota: jokainen Toyotan kokous keskittyy yhteen asiaan ja tavoitteena on aina saavuttaa siinä konkreettinen päätös. mutta ovat välttämättömiä mm. Kilpailuetu perinteisempiin organisaatiomuotoihin syntyy siitä. jossa virheetön ja määrittelyjen mukainen Lexus-auton konepelti voidaan hylätä jos sen kiilto ei tarkastavan insinöörin silmissä loista tarpeeksi. jonka mukaan transaktiokulut Toyota- systeemissä ovat noin yksi kahdeksasosa General Motorsin ja sen alihankkijoiden vastaavista. ohjelmakoodi) pyritään jatkuvasti minimoimaan. Kun tämä yhdistyy vapaasti virtaavaan informaatioon (joka yksinkertaisesti ʺreitittää itsensä tukosten ohiʺ). ks. Nopeaa tiedonkulkua tukee myös se. alaviite 10. s. Teollisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi tarvittavan supertuottavuuden siemenet näyttäisivät toisiaan löytyvän innostuksesta. Työntekijöihin kohdistuu tavallista vähemmän suoraa kontrollia ja henkilökohtaisen suorituksen mittareita. Evansin ja Wolfin luottamusta ja motivaatiota käsittelevän kappaleen otsikko on ʺThe Power of Trust and Applauseʺ (luottamuksen ja suosionosoitusten voima). jotka eivät suoraan tuota lisäarvoa. että hakkeriyhteisön tyyliin kommunikaatio tapahtuu yksinkertaisten ja kaikkien käytettävissä olevien työkalujen avulla. yritysten sisällä tyypillisesti tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. He kiinnittävät huomiota taloudellisten palkintojen erottamiseen innovaatiotoiminnasta ja työntekijöiden autonomiseen asemaan Toyota-systeemissä. Ihanteena on työryhmien ja tehtävien modulaarisuus: yksityiskohtia myöten korkea laatu ja tulosten yhdisteltävyys. Systeemiälyn käsitteen näkökulmasta on mielenkiintoista se. Evans ja Wolf lainaavat Brigham Young -yliopiston strategian professori Jeffrey Dyeriä. Yhteistä Linux-yhteisön kanssa on myös se. vaan se tapahtuu paljolti esimerkin ja yhteisten päämäärien artikuloimisen avulla. Evansin ja Wolfin argumentti on samansuuntainen kuin Benklerillä. että osa aineettomasta omaisuudesta on yhteistä jolloin neuvottelemisen tarvetta yksinkertaisesti on vähemmän. Kaikki edellä tarkastellut tekijät vaikuttavat Evansin ja Wolfin mukaan siihen. Johtamista ei perinteisessä mitassa eroteta tekemisestä. mutta enemmän vertaisnäkyvyyttä ja voimakkaampaa yhteisön kannustusta. avoimuudesta ympäristön suhteen ja luottamuksesta. Tätä helpottaa osaltaan se. Käytännössä tämä näkyy mm. Kaikki tämä koskee myös organisaation johtajien toimintaa. niin. materiaali. että valmistusprosesseihin liittyvät parannukset jaetaan avoimesti Toyotan ja sen toimittajien välillä. että kokonaisuutena transaktiokustannukset sekä Linux-yhteisössä että Toyota-systeemissä ovat erittäin alhaiset20. syntyy vahva motivaatio ylläpitää henkilökohtaista mainetta työskentelemällä yhteisten tavoitteiden hyväksi ja toimia tehokkaana tiedon levittäjänä. joiden intressit ovat joissain suhteissa kilpailevia. että kaikkien ihmisten välisten vuorovaikutusten käyttövoimana toimiva luottamus laajentuu dramaattisesti – koskemaan myös ennestään tuntemattomia henkilöitä ja jopa niitä. Evansin ja Wolfin sanoin ʺverkosto johtaa itseäänʺ. Toyota-systeemissä aineettomaan omaisuuteen suhtaudutaan tyypillistä yritysverkostoa vähemmän mustasukkaisesti. työnjaosta ja tulosten jakamisesta sovittaessa. 20Transaktiokustannuksilla tarkoitetaan tässä tuotannon organisointiin liittyviä kuluja. .

HANDOLIN VILLE-VALTTERI.T. California. Vol. pp. JONES PAUL AND GREENBERG JANE. LOSADA MARCIAL. WSOY. 429–443.). WEISS DEBRA.P. 2005. 47. 2005. 2000. AND LOSADA MARCIAL. 2. 19. DEMPSEY BERT J. No.. For the Love of Hacking. 96–104. Routledge. COPLESTON FREDERICK. 2001. 1999. University of North Carolina at Chapel Hill. Sebastopol. 7. Vol. Forbes Vol. Työyhteisöjen systeemiäly ja supertuottavuus. A Quantitative Profile of a Community of Open Source Linux Developers. Strong Reciprocity and Human Sociality. 117–132. May 2005. 1999. The Role of Positivity and Connectivity in the Performance of Business Teams. Vol. LORENZ EDWARD N. 162. 1995. B25. Vol. 313–332.). 23–30. R. Journal of the Atmospheric Sciences. 60. No 3. American Behavioral Scientist.). pp.). No. pp. NARDUZZO ALESSANDRO AND ROSSI ALESSANDRO. Addison-Wesley. Vol. HIMANEN PEKKA. Modularity in Action: GNU/Linux and Free/Open Source Software Development Model Unleashed. Hämäläinen ja E. 31–50. May 2005. USA. 130–141. Working Paper. Saarinen (toim. 206. 1985. No. Teollinen tulevaisuutemme – systeeminen hahmotus. GINTIS HERBERT. P. No. Origins of Human Cooperation. teoksessa: Systeemiäly 2005. FREDRICKSON BARBARA L. American Psychologist. Hakkerietiikka ja informaatioajan henki. Linux and The Nature of the Firm. 169–179. 20. Positive Affect and Flourishing. teoksessa: Systeemiäly 2005. No. ss. Mathematical and Computer Modelling. February 2004. JOSH. Positive Emotions Broaden the Scope of Attention and Thought-Action Repertoires. Journal of Theoretical Biology. 1963. USA. 2001. Systems Analysis Laboratory Research Reports. 1999. . A History of Philosophy – Volume V: Hobbes to Hume. MIT Press. pp. AND BRANIGAN CHRISTINE. 1999. School of Information and Library Science. 2004. pp. or. 2003. ss. MA. B25. O’Reilly & Associates. 2002. BROOKS FREDERICK P. LOSADA MARCIAL AND HEAPHY EMILY. Harvard Business Review. The Yale Law Journal. 2005. 179–192. BOWLES SAMUEL AND GINTIS HERBERT. DI BONA CHRIS ET AL. in: Genetic and Cultural Evolution of Cooperation. BENKLER YOCHAI. B25. Hammerstein (ed. 83. 2005. Collaboration Rules. Technical Report TR-1999-05. 740–765. in: Cognition and Emotion. Vol. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Helsinki. No. pp. BERGQVIST J. Helsinki University of Technology. Systeemiälykäs Pieni Maailma. 2005. ss. 1998. 2003. EVANS PHILIP AND WOLF BOB. Image Books. 369–444. 6. 3. The Gift. May 2005. teoksessa: Systeemiäly 2005. Coase’s Penguin. pp. Deterministic Nonperiodic Flow. Raimo P. The Complex Dynamics of High Performance Teams. 7/8. 30. Vol. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim.102 Systeemiäly 2006 Viitteet ALI-VEHMAS TIMO. MCHUGH. No. FREDRICKSON BARBARA L. Systems Analysis Laboratory Research Reports. 112. 678–686. Helsinki University of Technology. Raimo P. The Mythical Man-month. Helsinki University of Technology. 369. MAUSS MARCEL. pp. 2005. pp. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. Cambridge. Open Sources: Voices from the Open Source Revolution.

USA.org/osrt/develpro. USA. RAYMOND ERIC S.html http://www. A88.html Kirjoittaja Kirjoittaja on diplomi-insinööri. LAURENT. R. Systems Analysis Laboratory Research Reports. ANDREW M. RAYMOND ERIC S. 9–37.org/docs/definition. in: The Cathedral & the Bazaar: Musings on Linux and Open source by an Accidental Revolutionary.systemsintelligence.fi/ http://www. Prentice-Hall.org/copyleft/gpl.ibiblio. Operating Systems: Design and Implementation.oreilly. pp.org/ http://news. 2001a. Networks of Innovation.linux.pdf http://www.html http://www. CA. Hämäläinen and E. 65–111. The Cathedral & the Bazaar. OʹReilly. SAARINEN ESA AND HÄMÄLÄINEN RAIMO P. USA.org/~esr/writings/hacking-and-refactoring. Systems Intelligence: Connecting Engineering Thinking with Human Sensitivity. Oxford. Oxford University Press.hut. 2001b.com/catalog/opensources/book/toc. TANENBAUM ANDREW S.php http://www. in: Systems Intelligence – Discovering a Hidden Competence in Human Action and Organisational Life. pp. Sebastopol.catb. 2004. 19–63. ja tuotekehitysprojektien johtamisesta.org/ http://www. Inc. in: The Cathedral & the Bazaar: Musings on Linux and Open source by an Accidental Revolutionary.org/~esr/writings/homesteading/homesteading/ http://www. OʹReilly. Saarinen (eds.opensource. Internet-viitteet http://www. Helsinki University of Technology. Homesteading the Noosphere. OʹReilly Media.catb.apache. .catb. in: The Cathedral & the Bazaar: Musings on Linux and Open source by an Accidental Revolutionary. 1999.netcraft.html http://opensource. 2004.edu/papers/narduzzorossi.org/~esr/writings/cathedral-bazaar/ http://www.). pp.com/ http://www. USA.Luku 6: Supertuottavuus ja hakkeriäly 103 RAYMOND ERIC S.P. A Brief History of Hackerdom. OʹReilly. Understanding Open Source & Free Software Licensing.gnu. pp.mit. 2001c. jolla on pitkä kokemus teollisuuden teknologia. TUOMI ILKKA 2002. ST. 1–17. October 2004.

.

. miten positiivisilla tunteilla ja oikealla asenteella pystymme luomaan työyhteisön. jossa kukoistus ja Miten löytää tie onnellisuus ovat mahdollisia. Pohdin myös mikä merkitys systeemiälykkäällä toiminnalla on positiivisten vuorovaikutussuhteiden rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Miten löytää tie onnelliseen elämään. Positiivinen ilmapiiri mahdollistaa tehokkaan työskentelyn.ja parisuhdetutkimusta ja vertaan niiden tuloksia omiin johtamiskokemuksiini. Positiivisen kommunikaation suhteellinen taso korreloi suoraan onnellisuuteen ja tuloksellisuuteen. Miten pystymme luomaan positiivisen onnelliseen elämään. Jokainen voi päättää itse. miten toteutamme itseämme ja rakennamme maailmamme. Losada ja Heaphy 2004). 2002. onko tutkittu yrityksen tiimejä (Losada 1999. yläkierteen ilmapiirin ja kasvattamaan positiivisten tunteiden kirjoa. jotka ovat minulle tärkeitä johtamisessa. että riippumatta siitä. Cameron 2003). niin yksilönä kuin yhteisönä? Reflektoin omia työelämän kokemuksiani ja pyrin kuvaamaan tekijöitä. miten asennoituu toisiin ihmisiin. Luku 7 Positiivisten tunteiden ja asenteiden vaikutus vuorovaikutussuhteissamme Merja Fischer Viimeaikaisten tutkimusten mukaan positiiviset tunteet ja asenteet vuorovaikutussuhteissa lisäävät parisuhteen onnellisuutta ja parantavat organisaation ilmapiiriä. opiskelijoita (Fredriksson 2003) tai avioliittoja (Gottman et al. Tunteet ovat toimintaenergiaamme ja tapa. Tarkastelen artikkelini loppuosassa muutamaa organisaatio. niin yksilönä kuin joka kantaa yli muutosten ja mahdollistaa kasvupotentiaalimme yhteisönä? maksimaalisen käytön. tutkimukset päätyvät hyvin samankaltaisiin lopputuloksiin. Johdanto Tavoitteeni on tarkastella. Mielenkiintoinen havainto on. niin yksityiselämässä kuin työpaikallakin. Yhdistämällä käytännön havaintojani näihin tutkimuksiin olen saanut tieteellistä ulottuvuutta ja perusteluja positiivisten tunteiden ja asenteiden merkityksen tärkeydestä kaikissa vuorovaikutussuhteissamme.

Jos mikään ei muutu. Ajatuksiamme ohjaavat mentaalimallit ja tekemisiämme opitut tavat. että näkymätön systeemi voi ohjata organisaation (yleistettäessä: inhimillisen systeemin) kohtaloa ʺyhtä paljon tai enemmän kuin näkyvä systeemiʺ. Harju 2002) on kuvannut ihmisen ajatusmaailman eli meemi-järjestelmän seuraavasti: se on yksilön sanakirja ja kielioppi. Systeemiälyn termein ihmisen meemijärjestelmää voidaan kutsua ns. ei muutu tekeminenkäänʺ (kuva 1). että niitä ei voida palauttaa objektiivisiin koneistomuuttujiin. Hämäläinen (2004) esittää. Gravies (Beck ja Cowan 1996. Peter Senge et al. Kaikki toimintamme lähtee liikkeelle ajatuksistamme. tulee myös tätä osaa systeemistä tutkia. haamusysteemiksi (Handolin 2005. minkä mukaan hän ymmärtää itseään. Kuva 1. 8) on todennut: ʺjos ajatukset eivät muutu. muita. s. joka pakottaa meidät muuttamaan ajatteluamme. pyörimme samassa vanhassa käyttäytymismalliemme ympyrässä. joka ohjaa toimintaamme ja saattaa vaikeuttaa monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtämisessä ja rakentamisessa. sekä ympäristöään. Hämäläinen 2004). Se voi olla joko ulkoinen tai sisäinen. mikä merkitys kannustavalla ja innostavalla johtamisella ja esimiestyöllä on työhyvinvointiin ja tehokkuuteen sekä kestävän kehityksen rakentamisessa.ʺ . ʺsysteemi- interventioʺ eli muutostarve. Jokaisen haamusysteemi on yksilöllinen ja vain me itse voimme vaikuttaa siihen miten annamme sen ohjata näkyvää käyttäytymistämme. asenteet ja kokemukset ohjaavat yksilön käyttäytymistä? − Mitä on mahdollista saavuttaa. mutta riittävän voimakas muuttamaan ajatteluamme ja sen myötä toimintaamme. seuraaviin kysymyksiin: − Miten yksilön tunteet. Meillä jokaisella on uniikki meemijärjestelmä. Usein muutoksen katalysaattorina toimii ns. Ajatukset ja asenteet ohjaavat käyttäytymistämme. 1 Haamusysteemi tulkitsee ja ohjaa näkyvän systeemin toimintaa. joten ne ohjaavat käyttäytymistämme. että ihmisen toimintaa ohjaavat ajatukset ja identiteetti jotka lähtökohtaisesti ovat samoja kaikissa eri vuorovaikutustilanteissa. kun sydän on mukana johtamisessa? − Miten jokainen voisi toteuttaa työssä unelmaansa? − Mitä mahdollisuuksia positiivisilla vuorovaikutussuhteilla ja asenteilla on lisätä innostusta ja motivaatiota ja parantaa yritysten kilpailukykyä? Lähden tarkastelussani liikkeelle oletuksesta. (2004. Helposti näkymättömiksi jääville osille on ominaista. uskomukset. Emme pysty muuttamaan tyyliämme ja mentaalimallejamme tilannekohtaisesti. Koska kokonaissysteemin hahmotuksen kannalta myös systeemin näkymätön osa on mielenkiinnon kohde. 1 Jukka Luoma (2006): ʺOrganisaatioissa (yleistettäessä: inhimillisissä systeemeissä) voidaan ajatella vaikuttavan sekä näkyviä että näkymättömiä tekijöitä. Näkymättömissä systeemeissä subjektiiviset muuttujat ovat ratkaisevia. joka ohjaa näkyvää systeemiä. Elämän mittainen missioni on löytää vastaus mm.106 Systeemiäly 2006 Henkilökohtainen unelmani on löytää tapa kuvata. Psykologi Clare W.

Koska yksilön käyttäytyminen perustuu pääosin haamusysteemin koodaukseen. miten johtajuutta. Perinteiset yritysten toimintaa kuvaavat mittarit on kehitetty näkyvän systeemin ilmiöiden mittaamista varten. Systeemiäly painottaa positiivisia mahdollisuuksia. kysyttiin paljon kysymyksiä ja annettiin kaaoksen synnyttää uusia oivalluksen siemeniä − Dialogi oli avointa ja hyväksyvää. Meille systeemiälykäs johtaminen on sydämen asia ja elämän mittainen missio – uskomme. Kun olemme miettineet. kun yritämme ymmärtää omaa käyttäytymistämme sekä sen vaikutusta muihin. Meidät yhdistää haave siitä. Mukana ryhmässä on kaksi konkarijohtajaa. Matti Willamo ja allekirjoittanut. mistä syntyi se unelmien toteutumisen? värähtelytaso ja innostuksen roihu olemme päätyneet seuraaviin asioihin: − Kukaan ei koskaan esittänyt valmiita ratkaisuja. Haamusysteemin vaikean tulkinnan johdosta myös sen toimintaa kuvaavia mittareita on ollut vaikeaa kehittää. Täytyy uskaltaa olla aloitteentekijä ja luottaa intuitioon ja merkitykseen. piileviä vahvuuksia ja elämäniloa. jossa älykkyys syntyy omakohtaisten oivallusten kautta. Systeemiäly auttaa. että pienillä askelilla on mahdollista saada aikaan isoja muutoksia. joka avaa tärkeäksi tämä ryhmä ja keskustelut muodostuisivat itse sydämiä ja mahdollistaa kunkin elämässä. . Emme aloittaessamme ymmärtäneet. miten on mahdollista luoda johtajuutta joka avaa sydämiä ja mahdollistaa unelmien Miten on mahdollista luoda toteutumisen. TKK:lta väitöskirjantekijät Ville-Valtteri Handolin ja Satu Teerikangas sekä ekologi FT Paula Siitonen. kun ryhmä pyydettiin pitämään 90 minuutin esitys Wienissä SoL:n (Society for Organisational Learning) 2nd Global Forumissa syyskuussa 2005. Esitystapamme henkii nöyryyttä ja sielun paloa tälle tärkeälle asialle. ja miten niihin voidaan vaikuttaa ja miten mitata. Säännölliset systeemiälyistunnot keittiössäni Raatimiehenkadulla ovat muodostuneet meille kaikille kuukauden kohokohdiksi ja energian ja innostuksen lähteiksi. Olemme Wienin lisäksi olleet puhumassa vastaavassa SoL Finland tapaamisessa Dipolissa sekä monissa yhtiöissä ja tilaisuuksissa yhdessä ja erikseen. että kohdistamme tutkimuksemme kuvaamaan ja selittämään mikä vaikuttaa ihmisen asenteiden ja uskomusten syntymiseen.Luku 7: Positiivisten tunteiden ja asenteiden vaikutus vuorovaikutussuhteissamme 107 Raimo P. ei tarvinnut pelätä nolatuksi tulemista Työskentelymme sai lisäksi konkreettisen aikataulun. On tärkeätä ymmärtää. että me itse päätämme millaisena näemme ympäröivän maailman ja minkä asenteen valitsemme. Vastaanotto on ollut aina lämmin ja olemme pystyneet innostamaan ja avaamaan kuulijoiden sydämet sanomallamme. Hämäläisen ja Esa Saarisen vuonna 2002 kehittämä systeemiälyn viitekehys yhdistää näkyvän ja haamusysteemin ja antaa meille eväät muuttaa ajatuksiamme ja sitä kautta käyttäytymistämme. on mielestäni tärkeää. Systeemiälyn systeemi on inhimillinen. Sydämellä johtaminen – systeemiälykästä johtamista? Yhteinen kiinnostus sydämellä johtamisesta ja systeemiälyn merkityksestä johtamisessa synnytti syksyllä 2004 ʺRaatimiehenkadun Systeemiälykötʺ -ryhmän.

Tämä on erityisen tärkeää silloin. että motivaatio ja innostus syntyvät haamusysteemin koodausten kautta. ympäröivän maailman. eivätkä he tunnistaneet omia todellisia asenteitaan. millaisena näemme Päivittäisessä johtamisessa on ymmärrettävä. etten ole ollut tietoinen omista mielenmalleistani ja toimintani onkin synnyttänyt eri vaikutuksen. että opettajien uskomukset pojista matematiikan oppijoina olivat myönteisempiä kuin tytöistä. Pohdittaessa Soron tutkimuksen valossa esimies-alainen -systeemiä. kuin mitä olen tarkoittanut. Handolin. että systeemiäly on oikea tie parempaan johtajuuteen ja ihmisyyteen. Toisin sanoen opettajat eivät ymmärtäneet omia mentaalimallejaan ja haamusysteemi ohjasi heidän käyttäytymistään heidän tiedostamattaan. Teerikangas ja Willamo 2005). Kuva 2. on mahdollista olettaa. vasta sitten voi ymmärtää miten toimii vuorovaikutustilanteissa ja miten vaikuttaa toisiin ihmisiin. että viestini on tulkittu tai ymmärretty väärin. että kaikki vuorovaikutussysteemissä toimivat ovat vaikuttamassa lopputulokseen. Systeemiälyn viitekehys tukee hyvin ajattelua. Onkin siis tärkeää ymmärtää. Systeemiälyprosessi (kuva 3) antaa meille eväät ymmärtää. ensin on ymmärrettävä omat asenteet ja käyttäytyminen. Olen toistuvasti johtamistilanteissa kokenut. Johtajan uskomuksella siitä. Systeemiälykäs johtaminen kytkee jäävuoren näkyvän osan (10 %) ja näkymättömän osan (90 %) yhteen. Soron tutkimustulos tukee systeemiälyn merkityksen tärkeyttä. joiden avulla on mahdollista saada aikaan muutoksia ajattelussa eli haamusysteemissä ja muuttaa myös tekemistä ja käyttäytymistä. että sekä alaisen että esimiehen haamusysteemi vaikuttavat vuorovaikutustilanteeseen. Nyt ymmärrän. Haamusysteemiin vaikuttaminen eli aivojen koodausten muuttaminen vaatii sekä aikaa että toistojen synnyttämää vahvistamista. Me toimimme aina osana systeemiä ja vuorovaikutussuhteemme peilaavat kykyämme tulkita sekä omaa. että vastaava käyttäytymismalli toimii työyhteisössäkin. Uskomukset ohjasivat siis opettajia toisin kuin opettajat itse olettivat. Uskomme vahvasti. mikä on alaisen . joka ymmärtää haamusysteemin olemassaolon ja synnyttää interventioita. KT Riitta Soro (2000) on väitöskirjassaan tutkinut opettajien uskomuksia tyttöjen ja poikien matematiikan oppimiseen. Systeemiäly yhdistää jäävuoren näkyvän ja näkymättömän osan (Fischer. Siitonen. että toisten käyttäytymistä. jotka Me itse päätämme vaikuttavat arvoihin. miten haamusysteemi itse asiassa ohjaa näkyvää systeemiä.108 Systeemiäly 2006 Meitä yhdistävä missio elää edelleen voimakkaana ja tapaamiset jatkuvat. Opettajat luulivat ennen tutkimusta olevansa tasapuolisia tyttöjä ja poikia kohtaan. Kuvassa 2 on havainnollistettu se. uskomuksiin ja mentaalimalleihin. Tehdyn kyselytutkimuksen analyysi kuitenkin osoitti. kun ollaan tekemässä muutoksia.

on lopputuloksena 0. J. näyttää lauseke seuraavalta: 1.2 x 1. Systeemiälymatka.T. s. Esimerkissä on kyseessä kuuden hengen tiimin vuorovaikutussuhteiden laskennallinen tulos: a. että inhimillinen systeemi eli vuorovaikutussuhteet muuttuvat. . syntyy tiimin tehokkuuden summa. Jos kaikki laittavat 20 % ʺekstraefforttiaʺ peliin ja arvostavat toisiaan keskimääräistä 20 % enemmän. on merkittävä vaikutus alaisen omaan uskomukseen omista mahdollisuuksistaan. Raimo P. Tämä on toisaalta havahtumista siihen. Meidän on ymmärrettävä. ja miten muut arvostavat itseään ja muita. Vaikutus tuntuu uskomattomalta.2 x 1. tai ei arvosta toisten tiimiläisten panosta. sekä toisaalta se. miten kukin arvostaa tiimin toisten jäsenten panosta ja osaamista.8 x 0. Toisaalta kunkin yksilön oma asenne ja halu panostaa tiimin työhön. että oma käyttäytymisesi vaikuttaa muiden käyttäytymiseen ja päinvastoin. Olemmehan Raatimiehenkadun systeemiälyköiden tapaamisissa useasti kokeneet tämän supertuottavuuden värähtelyn.8 x 0. 13) kehottavat ottamaan seuraavat askeleet: ensin on ymmärrettävä omat mentaalimallimme ja niiden vaikutus omaan käyttäytymiseemme.2 x 1. vaikuttavat lopputulokseen.Luku 7: Positiivisten tunteiden ja asenteiden vaikutus vuorovaikutussuhteissamme 109 osaamispotentiaali ja kyky suoriutua tehtävistään.8 x 0. Kuvassa 3 on esitetty prosessi kohti systeemiälykkäämpää elämää. Jos kaikki tulevat kokoukseen asenteella. Niin usein todettu lause: ʺkaikki on itsestä kiinni ja voit vain katsoa peiliinʺ itse asiassa osuu naulan kantaan. Hämäläinen ja Esa Saarinen (2004. että alisuorittaa itse (0.8). että oma käyttäytymisemme ja vuorovaikutus- kykymme ratkaisevat – vain minulla ja sinulla on mahdollisuus muuttaa negatiivinen syöksykierre positiiviseksi mahdollisuudeksi. Bergqvist (2005) on kuvannut yksinkertaisen laskentaesimerkin avulla.2 = 2.8 = 0. mutta uskottavalta. Tämä mahdollistaa kolmannessa vaiheessa henkilökohtaisen käyttäytymisen muutoksen. Kuva 3. seuraavaksi on pystyttävä näkemään tilanteita toisten ihmisten perspektiivistä.8 x 0.2 x 1. on tiimin kokonaispanos kuvattavissa laskentakaavalla 1 x 1 x 1 x 1 x 1 x 1 = 1 b.98 Viimeisessä vaihtoehdossa syntynyttä jopa kymmenkertaista lopputulosta Bergqvist kuvaa termillä supertuottavuus. miten muut näkevät sinut. Siitä miten sinä arvostat itseäsi ja muita.26 c.8 x 0. Jos kaikki ovat asennoituneet toisiinsa neutraalisti ja ovat mukana itse normaalilla suoritustasolla. ja vasta sen jälkeen on mahdollista.2 x 1. sekä siihen. miten asenteemme ja uskomuksemme vaikuttavat tiimityön tulokseen.

Ensimmäisen asteen systeemi-interventio ei aiheuta pysyvää muutosta. joka saa systeemin tilan muuttumaan esimerkiksi positiivisemmaksi kuin mitä se oli ennen interventiota. on mahdotonta aloittaa muutosta. että valmius muutosten tekemiseen syntyy aina vain pakon edessä. Muutostarve syntyy impulssista. Näiden empiiristen tutkimusten perusteella voidaan perustellusti olettaa. missä olemme osana. koska intervention vaikutuksen lakatessa systeemi palaa takaisin johonkin systeemin stabiiliin tasapainotilaan (joka voi tosin olla parempi kuin tasapainotila. − Luottaa sydämen ääneen ja intuitioon. Tällainen interventio on ohjaus olemassa olevaan näkyvään systeemiin. − Pyrkii minimoimaan pelkoa ja vähentämään systeemidiktatuuria. Näkyvä systeemi vastustaa muutosta. ei vain sanoin – ʺyou walk as you talkʺ. sillä usein organisaatioissa johtaminen hahmotetaan näkyvän systeemin ehdoin (Hämäläinen 2004). Nämä tutkimustulokset tukevat systeemiälykkään toiminnan tärkeyttä kaikissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkimuksia positiivisten tunteiden ja asenteiden merkityksestä Viimeaikaiset positiivisen psykologian tutkimukset ovat pyrkineet löytämään tieteellisiä todisteita positiivisen kommunikaation suhteellisen tason yhteydestä onnellisuuteen ja kukoistukseen kaikissa vuorovaikutussuhteissamme. Haluaisin kuitenkin uskoa. alaisena että parisuhteessa. . jonka voimakkuus korreloi muutoksen pysyvyyden kanssa. positiivisen kommunikaation taso korreloi yksilön kukoistustasoon. − Ymmärtää omien mentaalimalliensa vaikutuksen omaan käyttäytymiseensä.110 Systeemiäly 2006 Nämä askeleet ovat välttämättömiä siirtymävaiheita pysyvän muutoksen syntymiseksi siinä systeemissä. Kun tutkimusten tuloksia analysoi. että on sitten kyse yksilöstä. Tämä on tärkeä havainto. eikä ota sitä itselleen. Ilman että ymmärrämme oman toimintamme perusteet ja motiivit. Ensimmäisen asteen systeemi- interventiot pyrkivät saamaan aikaan systeemissä ʺensimmäisen asteenʺ muutoksen. − Toteuttaa näitä periaatteita teoin. Systeemiälykkään johtajan tunnuspiirteitä ovat: − Innostaa. josta poikkeutus tapahtuu). Tutkimusten mukaan henkilöiden positiivinen ajattelu ja positiiviset asenteet vaikuttavat eniten kukoistavan ilmapiirin rakentamisessa. − Antaa pystysyöttöjä – antaa kunnian tuloksista alaiselle. on mielenkiintoista huomata kuinka samat elementit toistuvat riippumatta siitä tutkitaanko organisaation toimintaa.ʺ Tarvitsemme kuitenkin toisen asteen systeemi-intervention. − Rakentaa alaisille mahdollisuuksia toteuttaa unelmaansa työssä. systeemi- interventiosta. joka muuttaa haamusysteemin koodauksia. jotta todellista muutosta käyttäytymisessämme ja ympäröivässä systeemissä syntyisi. Sanotaan. opiskelijoita tai parisuhdetta. tiimistä tai parisuhteesta. luo mahdollisuuksia alaisille kasvaa ja kukoistaa. että rohkeudella ja positiivisten mahdollisuuksien innoittamana olisimme valmiita lähtemään muutokseen mukaan ilman pakkoakin. Kaikista näistä tutkimuksista löytyy yhtymäkohtia niin systeemiälykonseptiin kuin omiin kokemuksiini sekä johtamistehtävissä. Jukka Luoma (2006) on artikkelissaan kuvannut systeemi-interventioita seuraavasti: ʺMatemaattisessa mielessä systeemi-interventiot voidaan jakaa kahteen ryhmään. Tarkastelen seuraavassa neljää tieteellistä tutkimusta ja vertailen niiden tuloksia systeemiälyn viitekehyksen valossa. ensimmäisen asteen ja toisen asteen systeemi-interventioihin.

363 0. esimiesten ja alaisten arviot). oli vastaava positiivisuus/negatiivisuus suhde heikolla tiimillä vain 0. itse Matemaattisen analyysinsä avulla he pystyivät löytämään selityksen. Losada ja Heaphy 2004). jotka ovat pitkävaikutteisia ja avuksi vaikeiden aikojen kohdatessa. että positiivisten tunteiden avulla on mahdollista synnyttää inhimillisiä voimavaroja. negatiivisuus (2) Kyselevyys vs.2 He havaitsivat.614 1. Fredrickson (2002). Kun positiivisten kommenttien määrä suhteessa negatiivisiin kommentteihin oli viiden suhde yhteen huipputiimillä. tiedot. Ylimpään luokkaan (15 ryhmää) kuuluivat ne. Loput ryhmät (26) luokiteltiin suorituskyvyltään keskitasoisiksi. joiden tulokset kaikilla kolmella osa-alueella olivat hyvät.ʺ 3 Otto Pulkkinen (2006): ʺLosada liittää tuloksensa myös Barbara Fredricksonin laajentumis. että juuri positiivisuus-negatiivisuus suhde oli merkittävästi korkeampi huipputiimillä. alimpaan (19 ryhmää) ne. Taulukossa 1 on kuvattu analyysin todella mielenkiintoiset tulokset. joka erotti toisistaan huipputiimin. Näissä tutkimuksissa voitiin osoittaa. vastustuskyky).ʺ . Toisen mielenkiintoisen positiivisen asenteen merkitystä käsittelevän tutkimuksen on tehnyt Barbara L. toisaalta rakentavat yksilön pysyviä henkisiä resursseja (taidot. He kehittivät havaintomateriaalin perusteella matemaattisen mallin selvittääkseen mitkä tekijät vaikuttavat tiimien tuottavuuden ja innovatiivisuuden tasoon. käsittelee kyseistä tutkimusta tarkemmin: ʺLosadan kiinnostuksen kohteena olivat nimenomaan muuttujien suhteelliset arvot (siis esimerkiksi emotionaaliseksi avaruudeksi kutsuttu positiivisten ja negatiivisten puheaktien määrän suhde). asianajo (3) Muut vs. keskinkertaisen tiimin ja heikon tiimin. Tutkimukseen osallistui 139 opiskelijaa. Positiivisuus / Kysely / Huomio muissa / Tiimin tuottavuus Negatiivisuus Asianajo Huomio itsessä Huipputiimi 5. joiden kaikki tulokset olivat huonot. miten toisia arvostava. 3 2 Otto Pulkkinen (2006): Supertuottavuus ja hakkeriäly.935 Keskinkertainen tiimi 1. Losadan tutkimustulokset (Losada 1999. Teorian mukaan aidosti koetut positiiviset affektit (affects) ovat adaptiivisesti hyödyllisiä (siis auttavat pitkällä tähtäimellä ympäristöön sopeutumisessa).052 0.034 Tämä Losadan ja Heaphyn tutkimustulos on hyvä esimerkki siitä. Keskeinen havainto on. Taulukko 1.622 Heikko tiimi 0. eli peräti 15-kertaisesti vähemmän. asiakastyytyväisyyden (tyytyväisyystutkimukset ja haastattelut) ja sisäisen arvioinnin perusteella (kollegojen.3. että tiimien keskusteluja voitiin analysoida seuraavien puheaktien suhteilla: (1) Positiivisuus vs.855 0.667 0. hyväksyvä ja positiivinen käyttäytyminen vaikuttaa koko tiimin tehokkuuteen ja sen kautta myös tuottavuuteen. koska ne toisaalta laajentavat yksilön käytössä olevaa keinovalikoimaa suhteessa ympäristöön.143 0.ja rakentumisteoriaan (broaden and build) (Fredrickson 2002). jotka seurasivat päiväkirjan avulla omia tunteitaan ja niiden vaikutusta käyttäytymiseen. Lisäksi työryhmät jaettiin suorituskykynsä suhteen kolmeen luokkaan tuloksellisuuden (yksikön tuloslaskelma).Luku 7: Positiivisten tunteiden ja asenteiden vaikutus vuorovaikutussuhteissamme 111 Losada (1999) sekä Losada ja Heaphy (2004) ovat tutkineet tiimien käyttäytymistä.

pystymme tuottamaan positiivista käyttäytymistä organisaatiossa. Positiivisten tunteiden avulla positiiviseen yläkierteeseen.tai osaamispääoman määrä. Tämä teoria sanoo. vaan on laskettu yhtiön henkilöstön kompetenssiin ja osaamistasoon perustuen. jotka auttavat myös myöhempien haasteiden yli. Kerrytetty positiivinen voimavara auttaa organisaatiota ja siinä työskenteleviä ihmisiä erityisesti silloin. Tällä osaamispääomalla eli ʺnäkymättömällä tase- erälläʺ pyritään usein selittämään yhtiön tasearvon ja markkina-arvon erotusta. joiden avulla yksilöt pystyvät selviytymään paremmin tulevaisuuden haasteista. optimismia. siis systeemiälyä. Lisäämällä positiivisia tunteita (myötätuntoa. kestokykyä pitkällä tähtäimellä. että positiivisten tunteiden avulla pystymme parantamaan yksilön. että positiivisten tunteiden avulla on mahdollista: − Laajentaa yksilön ajattelukykyä − Estää negatiivisten tunteiden syntymistä − Lisätä vaihtoehtoisten selviytymisstrategioiden määrää − Suojautua masennukselta − Rakentaa kestäviä psykologisia voimavaroja. Merkittävää tässä Fredricksonin kehittämässä broaden and build -teoriassa on se. Yritysten tilinpäätösten liitetiedoissa on jo useamman vuoden ajan ollut mahdollista ilmoittaa ns. antaa se meille uskomattoman mahdollisuuden lisätä yrityksen kilpailukykyä. Fredrickson (2002) on kehittänyt broaden and build -teorian. joka ei näy perinteisenä euromääräisenä tase-eränä. ja sitä kautta myös yhteisön. joissa ihmisten työtehtävät muuttuvat tai jopa päättyvät. Kun sovellamme edellä kuvattua teoriaa organisaatioihin. joka mahdollistaa positiivisen yläkierteen syntymisen (kuva 4). Tutkimustulosten perusteella hän toteaa. onnellisuutta) organisaatiossa. kun yritykset ovat pakotettuja käymään läpi rakenteellisia muutoksia.112 Systeemiäly 2006 Opiskelijatutkimuksensa pohjalta Barbara L. henkilöstö. että positiivinen ajattelu ei ainoastaan lisää tämänhetkistä onnellisuutta vaan synnyttää sisäisiä voimavaroja. . Mielestäni tämä Fredricksonin opiskelijoilla tekemä tutkimus avaa erittäin mielenkiintoisia ajattelumalleja sekä organisaation johtamismenetelmien että työhyvinvoinnin kehittämisen osa- alueilla. Kuva 4. iloa. Tällä luvulla kuvataan sitä yhtiössä olevaa pääomaa.

pyyteettömyyttä. Näillä eväillä syntyi jatkosodassa ihmeitä. Systeemiälyä kerrassaan. että ympäröivän systeemin toimivuuteen. Omalla positiivisella Tämä on mahdollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.ja rakentumisteorian innoittamana olen valmis ehdottamaan.ja tilinpäätösanalyyseissä aletaan laskea emotionaalisen pääoman määrää ja otetaan se mukaan yrityksen todellista arvoa määritettäessä. Tämä emotionaalinen pääoma mittaisi siis systeemiälyn tasoa yhtiössä. Tämän mahdollisuuden vaikutusta sekä omaan hyödyntäminen on meidän jokaisen oma valinta. Ne osoittavat. Tämän voimavaran avulla pystymme ohjaamaan organisaatiota kohti epälineaarisia kvanttihyppyjä ns. itsenäisestä Suomesta ja oikean asian puolesta taistelemisesta. Tämä emotionaalinen pääoma kuvaisi sitä näkymätöntä positiivista vuorovaikutuspääomaa. perustui positiiviseen yläkierteeseen – ne voimavarat. sekä minkälaiset ovat suhteet asiakkaisiin ja toimittajiin. eli systeemiälykäs käyttäytyminen. Mittaus kohdistuisi systeemiälyyn johtamisessa. positiivisella käyttäytymisellä on vaikutusta sekä omaan onnellisuuteen. Rokan. positiivisen yläkierteeseen ja lisäämään aivan uudessa mittakaavassa innostusta ja innovatiivisuutta ja sitä kautta tuottavuutta ja kilpailuetua. itsensä likoon pistämistä. Löysin tämän positiivisen yläkierreilmiön itsenäisyyspäivänä katsoessani Väinö Linnan kirjoittaman ja Edvin Laineen tasan 50 vuotta sitten ohjaaman Tuntemattoman sotilaan. arvioidaan miten johtaminen tukee työhyvinvoinnin ja innostuksen luomista.Luku 7: Positiivisten tunteiden ja asenteiden vaikutus vuorovaikutussuhteissamme 113 Fredricksonin laajentumis.ja tase-eriä. Heillä oli kaikki positiivisen vuorovaikutuksen elementit: oli muiden auttamista. jota kaikilla mittareilla mitattuna voidaan pitää ihmeenä. Mitattaessa emotionaalista pääomaa eli systeemiälyvoimavaraa. osastojen keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa sekä suhteissa eri ulkopuolisiin tahoihin. luottamusta ja arvostusta. jota voimme kutsua myös systeemiäly- pääomaksi. Mielestäni se miten kaikki tapahtui. Edellä esitettyjen tutkimusten tueksi haluan vielä lyhyesti kuvata kahta avioliittojen onnellisuutta mittaavaa tutkimusta. ilo. . ympäröivän systeemin Systeemiälykonseptin mukaisesti ensin on oivallettava. Tämän näkymättömän emotionaalisen pääoman eli systeemiälyvoimavaran määrän kartuttamisen ja mittaamisen pitäisi olla nykypäivän yrityselämässä yksi tärkeimmistä johtamisen ja mittauksen kohteista. Yrityksen tulevaisuuden kilpailukykyä mitattaessa on mielestäni yhtä tärkeätä analysoida yrityksen systeemiälykykyä kuin muitakin tulos. että odottaa. niin käyttäytymisellä on työelämässä kuin yksityiselämässäkin. että joku toinen ottaa askeleen ensin. että yritys. Tässä Suomen itsenäisyyden yhdessä merkittävimmistä teoksista kuvataan Suomen kohtalonhetkiä. Hietalan. että positiiviset käyttäytymismallit.ja opiskelijatutkimusten löydösten kanssa. puhumattakaan rohkeudesta ja pelon sivuuttamisesta. tiimityöskentelyssä. pulppusivat sotilaiden sydämistä ja uskosta parempaan elämään. Koskelan ja monen muun optimismi. Systeemiälykäs toiminta vahvistaa kuvan 4 mukaisen positiivisen yläkierteen syntymisen ja emotionaalisen pääoman rakentumisen. joita ratkaisevalla hetkellä tarvittiin. Näiden tulokset ovat yhteneviä aikaisemmin esittämieni organisaatio. myötätunto ja keskinäinen luottamus siivittivät Suomen armeijan voittoon. Pienen Suomen puoli miljoonaa sotilasta taistelivat vastassaan moninkertainen vihollinen. korreloivat onnellisuuden kanssa myös parisuhteessa. joista meillä kaikilla on tänä päivänä paljon opittavaa. ei kannata onnellisuuteen. että omalla toimivuuteen.

Tässä tutkimuksessa oli mukana 299 avioparia. (2002. Personal Mastery: yksilön kykyä käyttää maksimaalisesti hänessä itsessään olevia mahdollisuuksia rikastavaan elämään.P. R. (2003) tekemää parisuhdetta koskevaa tutkimusta. Saarinen (2004) ovat kiteyttäneet. 1. mitä tarvitaan ʺterveeseen aviolliseen perustaanʺ. Systems Thinking: kykyä ympäröivien systeemien näkemiseen ja niissä olevien vuorovaikutussuhteiden ymmärtämiseen. Swanson 2002). 5.5 Kun vielä tarkastellaan toista. Näissä tutkimuksissa on löydetty samoja onnellisuutta kuvaavia elementtejä kuin edellä kuvatuissa organisaatiotutkimuksissa: − Avioparin yhteisen vision tärkeys (shared symbolic meaning) − Toisen puolison perspektiivin huomioiminen (regulating conflict) − Parin keskinäisen kommunikaation positiivisuuden merkitys (creating positive sentiment override) − Kumppanin kyky myötäelämiseen ja toisen haaveiden hyväksymiseen (the marital friendship). miten yhteneviä ovat edellä esitetyn listan sisältö. Cameron et al. Catherine Swanson. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää vuorovaikutusta kuvaavia tekijöitä. Gottmanin avioliittoteoria: terveen avioliiton perusta. Senge (1990) on kirjassaan kuvannut viisi keskeistä teemaa. joiden perusteella pystyttäisiin ennustamaan avioliiton onnellisuutta ja pituutta sekä miten olisi mahdollista ennustaa avioeron siemenet jo avioliiton alkuvaiheessa. että systeemiäly syntyy kun yhdistetään Personal Mastery ja Systems Thinking. jotka ohjaavat käyttäytymistämme. on artikkelissaan kuvannut ne matemaattiset mallit ja tutkimustulokset. joiden perusteella Gottman on pystynyt osoittamaan onnellisen avioliiton rakennuspalikat ja sudenkuopat.114 Systeemiäly 2006 Gottmanin et al. Aviopareilta kysyttiin: Mikä on ollut paras ihmissuhteenne ja miten kuvailisitte sitä? 4 Jukka Luoma (2006). Gottman et al. Team Learning: kykyä yhdessä oppimiseen. James Murray. . tutkimus käsitteli avioparien keskinäisten käyttäytymismallien ja uskomusten korrelaatiota avioliiton onnistumiseen (John Gottman. Mielenkiintoista on havaita. Mental Models: ohjaavat ajatusmaailmaamme ja suhtautumistamme siihen. joista 88 % vastasi kyselyyn. 2. s. 4. 5 Peter M. 3. Shared Vision: yhteinen näkemys ja tavoite ovat välttämättömiä. Kristin R. tulokset tukevat Gottmanin tutkimuksia. mikä yleensä on tärkeää ja mahdollista.4 Kuva 5. 297) ovat kuvanneet avioliittoteoriassaan. Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus. Rebecca Tyson. systeemiäly- konsepti sekä Sengen (1990) Fifth Discipline -kirjan sanoma. Hämäläinen ja E.

Muutokset kohdistuvat useimmiten ihmisten vastuualueisiin ja työtehtäviin. Tämä harjoitus eteni nopeasti mielenkiintoiselle dialogiselle tasolle. mutta vastaajalle annettiin paperi. Toiselle annoin paperin. Olen huomannut. Valitsin kaksi henkilöä tiimistä. jossa on: − Luottamusta − Lojaalisuutta − Jaettu sitoutuminen − Iloa − Kommunikointi toimii − Suhde mahdollistaa toisen parhaiden ominaisuuksien esiin tulemisen. miten pieni asia tai päätös esimerkiksi vuosi sitten voi viiveellä saada aikaan suuria vaikutuksia. miten käyttäydyn toisia kohtaan ja pyrin myös arvioimaan asioita heidän perspektiivistään. että matemaattisesti on pystytty tukemaan ajatusta. mutta päätökset saattavat aiheuttaa muutoksia jopa itse työsuhteiden pysyvyyteen. että positiivisella asenteella. kunnes hiipui kokonaan. innostaen molempia kehittämään uusia ajatuksia ja . että vain 55 %:n mielestä nykyinen avioliitto kuvasi parasta ihmissuhdetta ja vain 19 %:n mielestä heidän ensimmäinen rakkautensa oli paras. Jo muutaman kommenttiparin jälkeen kysyjän into laantui ja halu jatkaa keskustelua väheni vähenemistään. b. Toisen henkilön tehtävänä oli luoda improvisoiden todellinen vuorovaikutustilanne. Oma systeemiälymatkani Oma työurani kansainvälisen suuryrityksen johdossa on täynnä mitä moninaisimpia vuorovaikutussuhteita monikulttuurisessa toimintaympäristössä.Luku 7: Positiivisten tunteiden ja asenteiden vaikutus vuorovaikutussuhteissamme 115 Tutkimukseen osallistuneet avioparit vastasivat. joka sisälsi erittäin positiivisia ja kannustavia kommentteja. Tehtävässäni globaalin organisaation muutosprojektin vetäjänä ovat systeemiälyn periaatteet kultaakin kalliimpia. Mielenkiintoinen lisäinformaatio oli. Yhteenvetona edellä kuvatuista neljästä positiivisen psykologian tutkimuksesta voidaan todeta. jossa oli valmiit vuorosanat. Johtuen nykyisestä vastuualueestani sekä toiminnalleni asetetuista tavoitteista ja päämääristä. Jokin aika sitten kokeilin omassa tiimissäni Losadan ja Gottmanin viitoittamia ajatuksia positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen merkityksestä. Eri projektien suunnitteluvaiheessa olen kutsunut edustajia eri maista ja liiketoiminta-alueista yhdessä suunnittelemaan projektin eri vaiheiden toteutusta. joka nyt kahden vuoden jälkeen on havaittavissa. siis systeemiälykkäällä käyttäytymisellä. jotka sisälsivät ainoastaan negatiivisia kommentteja. Toimiessani näissä tilanteissa olen kiinnittänyt nykyisin entistä aktiivisemmin huomiota siihen. Tämä tekee systeemiälystä mielenkiintoisen ja yllätyksellisen ja rohkaisee pientenkin muutosten tekemiseen. että paras ihmissuhde on sellainen. joudun miltei päivittäin käsittelemään sekä koko työyhteisölle että yksilölle merkittäviä ja vaikeita asioita. on keskeinen merkitys onnellisuuden ja kukoistuksen rakentamisessa kaikissa vuorovaikutussuhteissamme. Seuraavaksi teimme saman harjoituksen. joissa systeemiälykkäällä toiminnalla on paikkansa. tällä osallistuttamisella ja eri perspektiivien mukaan ottamisella on ollut merkittävä rooli projektini onnistumiselle. joita ei silloin osannut edes kuvitella. Kahden päivän kokouksen aluksi teimme seuraavat harjoitukset: a. Näin jälkeenpäin tarkasteltaessa. Näihin tilanteisiin poikkeuksetta liittyy voimakkaita tunnetiloja.

116 Systeemiäly 2006

ideoita. Tämän tyrmäys-kannustus -harjoituksen avulla tiimiläiseni oivalsivat, miten oma
asenne ja sanat vaikuttavat toisen haluun ja kykyyn rakentaa yhteistä
vuorovaikutussuhdetta.

Kävimme myös läpi Losadan tutkimustuloksia positiivisten ja negatiivisten kommenttien
merkityksestä. Mielenkiintoinen ja ilahduttava havainto oli, että oppimista oli tapahtunut. Aina
kun joku kymmenen hengen tiimistäni lausui jotain negatiivista tai tyrmäsi toisen ajatuksen,
olivat muut heti innolla laskemassa ʺmiinus- ja pluspisteitäʺ ja tätä jatkui koko kaksipäiväisen
kokouksen ajan.

Uudet ajattelumallit ovat tuoneet mukanaan merkittäviä muutoksia myös yksityiselämääni ja
siihen liittyviin vuorovaikutussuhteisiin. Ehkäpä tärkein niistä on ollut entisen, jälkikäteen
arvioiden usein liiallisesti omista lähtökohdista kumpuavan ajattelun laventuminen siten, että
ennen ratkaisuja olen voinut tarkastella niiden merkitystä myös kumppanin näkökannalta.

Tunnistan itsessäni J.T. Bergqvistin esittämän esimerkin (0.8 – 1 – 1.2) mukaisen
käyttäytymismallin. Olen itse joissakin tilanteissa jo etukäteen alitajuisesti päättänyt
ʺalisuoriutuaʺ, joka on vuorovaikutustilanteessa merkinnyt sitä, että toiset ovat myös
asennoituneet minuun ʺ0.8ʺ tavalla. Olen näin itse jo lähtökohtaisesti antanut muille
mahdollisuuden, jopa oikeuden, kohdella minua vähättelevästi ja aliarvioiden. Olen ymmärtänyt,
että tilanteet, joissa olen kokenut, ettei minua ole arvostettu tai
hyväksytty, ovat ensisijaisesti olleet omaa vikaani. Kuinka voisi On uskallettava katsoa
edes olettaa, että muut arvostavat minua, jos en tee sitä itsekään.
turvallisten
Olen oppinut olemaan rehellinen itselleni. Vastuu itsestäni ja elämänkuvioiden yli
omasta hyvinvoinnistani on vain ja yksinomaan minulla. omaan sisimpään.
Ymmärrän, että on uskallettava katsoa turvallisten
elämänkuvioiden yli omaan sieluun. Haavoittumisen pelko voi johtaa elämättömään elämään. On
myös tunnustettava, että jossakin vaiheessa meistä jokaisen elämän perusrakenteet horjuvat. Ehkä
pelkäämme, ettemme osaa käsitellä asioitamme tai että elämältämme putoaa pohja, ja joudumme
rakentamaan kaiken alusta, niin kuin minä olen joutunut.

Yhteenvetona edellä esitettyjen, jopa matemaattisesti osoitettujen tulosten perusteella on
oikeutettua sanoa, että asenteella on merkitystä ja jokainen meistä valitsee itse miten toimii
vuorovaikutussuhteissaan.

Ennen kaikkea tarvitaan rohkeutta, itseluottamusta ja proaktiivisuutta. On sydämellään uskottava
siihen, että muutos on mahdollinen ja että meillä jokaisella on avaimet mikromuutoksen kautta
sysätä suuriakin muutoksia liikkeelle. Odottaminen on turhaa, jos haluat tehdä aloitteen ja haluat,
että johtamasi yritys ja sinä itse kehityt rikastavien kohtaamisten maailmassa, jossa kaikki on
mahdollista.

Mihin onkaan kadonnut onnellisuus ja ilo nykypäivän työyhteisössä? Vaikka teemmekin
parhaamme, meiltä aina edellytetään yhä vain enemmän ja enemmän. Onnistumisia ei ainakaan
riittävästi palkita vaan niitä nykyisin pidetään itsestäänselvyyksinä. Seurauksena on
oravanpyörä, josta harva selviää naarmuitta.

Jokaisella meistä on viime kädessä vastuu omasta ja työyhteisön hyvinvoinnista, sen kehityksestä
sekä tulevaisuudesta.
ʺIhmiset eivät muista mitä Sinä olet tehnyt. Ihmiset eivät muista mitä Sinä olet sanonut. He
muistavat ne tunteet, joita Sinä olet heissä herättänyt.ʺ

Luku 7: Positiivisten tunteiden ja asenteiden vaikutus vuorovaikutussuhteissamme 117

Viitteet

BECK DON E. AND COWAN CHRISTOPHER C. 1996. Spiral Dynamics: Mastering Values, Leadership, And
Change, Blackwell Business, Oxford.
BERGQVIST J.T. 2005. Teollinen tulevaisuutemme – systeeminen hahmotus, teoksessa: Systeemiäly 2005,
Raimo P. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim.), Helsinki University of Technology, Systems
Analysis Laboratory Research Reports, B25, May 2005, ss. 23–30.
CAMERON KIM S., DUTTON JANE E. AND QUINN ROBERT E. (eds.). 2003. Positive Organizational
Scholarship, Foundation of a New Discipline, Berrett-Koehler, San Francisco, USA.
CAMERON KIM S., BRIGHT DAVID AND CAZA ARRAN. 2004. Exploring the Relationships between
Organisational Virtuousness and Performance, American Behavioral Scientist, Vol. 47 No. 6,
February 2004, pp. 766–790.
FISCHER MERJA, HANDOLIN VILLE, SIITONEN PAULA, TEERIKANGAS SATU JA WILLAMO MATTI. Esitys
SoL seminaarissa. Onnellisuus, Tuottavuus ja Innovatiivisuus Organisaatiossa – Systeemiälyä?
13.11.2005 Dipoli.
FREDRICKSON BARBARA. 2002. Positive Emotions, in: C.R. Snyder and S.J. Lopez (eds.), Handbook of
Positive Psychology, Oxford University Press.
GOTTMAN JOHN M., JAMES MURRAY D., CATHERINE SWANSON C., REBECCA TYSON AND KRISTIN
SWANSON R. 2002. The Mathematics of Marriage. Dynamic Nonlinear Models, MIT 2002.
HANDOLIN V-V. 2005. Työyhteisöjen systeemiäly ja supertuottavuus, teoksessa: Systeemiäly 2005, R.P.
Hämäläinen ja E. Saarinen (toim.), Helsinki University of Technology, Systems Analysis
Laboratory Research Reports, B25, May 2005, ss. 31–50.
HARJU KRISTIINA. 2002. Johda rohkeasti!: liiderin arkea kiireorganisaatiossa. Helsinki: Tammi.
HÄMÄLÄINEN RAIMO P. Systeemiäly muutoksen moottorina. Luento Innovaatiot ja systeemiäly
seminaarissa 29.11.2004, TKK, Dipoli.
LOSADA MARCIAL. 1999. The Complex Dynamics of High Performance Teams. Mathematical and
Computer Modelling, vol. 30, pp. 179–192.
LOSADA MARCIAL AND HEAPHY EMILY. 2004. The Role of Positivity and Connectivity in the
Performance of Business Teams, American Behavioral Scientist, Vol. 47, No. 6, February 2004,
pp. 740–765.
LUOMA JUKKA. 2006. Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus, teoksessa:
Systeemiäly 2006, R.P. Hämäläinen ja E. Saarinen (toim.), Helsinki University of Technology,
Systems Analysis Laboratory Research Reports, B26, June 2006, ss. 13–33.
PULKKINEN OTTO. 2006. Supertuottavuus ja hakkeriäly, teoksessa: Systeemiäly 2006, R.P.
Hämäläinen ja E. Saarinen (toim.), Helsinki University of Technology, Systems Analysis
Laboratory Research Reports, B26, June 2006, ss. 13–33.
SAARINEN ESA. Luentosarja Mat-2.197 Filosofia ja systeemiäly, Teknillinen korkeakoulu, keväällä
2005.
SAARINEN ESA, HÄMÄLÄINEN RAIMO P. AND TURUNEN SAKARI. 2003. Systems Intelligence: A
Programmatic Outline, in: Systems Intelligence, E. Saarinen and R.P. Hämäläinen (eds.), Helsinki
University of Technology, Systems Analysis Laboratory Research Reports, A88, October 2004.
SENGE PETER M., SCHARMER OTTO C., JAWORSKI JOSEPH AND FLOWERS BETTY SUE. 2004. Presence:
Human Purpose and the Field of the Future, Cambridge, USA.

118 Systeemiäly 2006

SENGE PETER. 1990. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization, New York,
Doubleday Currency.
SORO, RIITTA. 2002. Opettajien uskomukset tytöistä, pojista ja tasa-arvosta matematiikassa. Turun
yliopiston julkaisuja. Sarja C osa 191.

Internet-viitteet

http://www.systemsintelligence.hut.fi/
Hämäläinen R.P. ja Saarinen E. 2005a. Systems Intelligence, Workshop at MIT, 5 December 2005:
http://www.systemsintelligence.tkk.fi/SIatMIT.ppt.
Hämäläinen R.P. 2004. Systeemiäly muutoksen moottorina, Innovaatiot ja systeemiäly -seminaari,
29.11.2004, Dipoli, Espoo: http://www.sal20.tkk.fi/SYSTEEMIALYmuutoksenmoottorina.ppt.

Kirjoittaja

Kirjoittaja toimii Wärtsilässä globaalin taloushallinnon palvelukeskuksen johtajana. Työhistoria
mm. Nokialla ja ABB:llä on valmistanut Merjaa ihmisläheisen johtamisen kehittämisen alueella.
Positiivisen johtamisen missioon liittyy läheisesti myös tohtorintutkintoon tähtäävä tutkimustyö
TKK:lla, sekä kutsu toimia vierailevana tutkijana Massachusetts Institute of Technology:ssa (MIT)
Bostonissa kevätlukukauden 2006. Vapaa-aikana Merja nauttii ajamisesta Amerikan autoillaan ja
Historic Formulalla kilpailemisesta.

Luku 8

Systeemiälykkään agentin seikkailut

Leppänen Ilkka

It is not from the benevolence of the butcher, the brewer, or the baker, that we expect our dinner, but
from their regard to their own interest -Adam Smith (1776)1

Systeemiäly on toimintaa joka hakee vuorovaikutuksellisuudesta vaikuttavuutta inhimillisissä
systeemeissä. Mielenkiintoinen systeemiälykkyyden tutkimiskohde on liikeyritys ja sen johtaminen.
Tässä esseessä käsitellään yrityksen johtajia agentteina talousteorian päämies-agenttiongelman
mukaisesti. Vastaavasti yritysorganisaatiota käsitellään systeemisestä näkökulmasta. Yritysjohtaja voi
suoriutua johtamistyöstä tuloksellisesti oivaltamalla millä konkreettisilla toimenpiteillä saa
yritysjohdon fundamentaaleimman tehtävän, omistajien sijoittaman pääoman tuoton maksimoimisen,
tehokkaammaksi. Vaikka ongelman asettelu kuulostaa ensi alkuun kylmäkiskoiselta, liittyy sen
ratkaisujen pohdintaan aimo annos inhimillistä lämpöä.

Johdanto

Esseen alkupuoliskossa käsitellään johtajaa yrityssysteemissä ja sitä millaisia vaatimuksia
systeemi hänelle asettaa. Yritys sovitetaan systeemitieteiden käsitemaailmaan ja etsitään
systeemiälystä johtajalle parasta toimintamallia. Toisessa puoliskossa käsitellään organisaatiota
systeeminä, ja sitä miten johtajan on systeemiin suhtauduttava. Pääosan esseessä ottaa
yritysjohtaja, joka on talousteorian mukaisesti pääoman maksimointitehtävän osalleen ottanut
agentti.

1 Kansantaloustieteen isänä pidetty filosofi Adam Smith kirjoitti tämän, ja monta muutakin totuutta
markkinatalouden epäsovinnaisuuksista, vuonna 1776 teoksessaan Kansakuntien varallisuus. Vapaa
suomennos voisi kuulua: illallistamme ei kata teurastajan, oluenpanijan saatikka leipurin hyväntahtoisuus,
vaan heidän kiinnostuksensa omaa hyvinvointiaan kohtaan.

120 Systeemiäly 2006

Yritysjohtajan toimintaympäristönä on agenttisysteemi

Liikeyritys, jota myöhemmässä tekstissä nimitetään paikoin myös yhtiöksi, on olemassa
omistajiaan varten. Se on heille vapaassa markkinataloudessa operoiva rahantekokone, jonka on
tuotettava enemmän kuin muut vastaavan riskiluokan sijoituskohteet. Koko yritystoiminnan
perusajatus on ansainta. Sijoittamalla sellaiseen systeemiin joka käyttää pääomaa ja resursseja
lisäarvoa luoden voi sijoittaja ansaita itselleen arvonlisäyksen. Sijoittaja, joka voi olla kuka
tahansa vapaiden markkinoiden valikoiman äärelle pääsevä henkilö tai joukko henkilöitä, valitsee
joukosta yrityksiä sellaisen jonka uskoo osaavan huolehtia pääomastaan parhaalla mahdollisella
tavalla.

Osakeyhtiöihin sijoittavasta henkilöstä tulee yrityksen omistaja. Omistajia on usein suuri joukko,
ja heidän kattoelimensä on yhtiön hallitus. Hallituksen tehtävänä on edustaa omistajia ja johtaa
yritystä. Koska hallitus, eli käytännössä yrityksen suurimmat omistajat tai heidän edustajansa,
haluavat keskittää huomionsa johtamisesta muiden yrityksen omistajien etujen valvontaan,
palkataan yritykseen ammattijohtajia. Tässä tekstissä käsitteellä yrityksen johtaminen tarkoitetaan
sitä prosessia missä yrityksen tärkeimmän sidosryhmän, omistajien, odotukset täytetään; tämän
prosessin oleellinen vaikuttaja on omistajien edustus (hallituksen jäsenet) sekä heidän
luottohenkilönsä yrityksen operatiivisessa johdossa (palkkajohtajat). Näin ollen yrityksen
johtaminen voi todeta jakautuvan sekä omistajien että palkkajohtajien vastuulle.

Luehrman (1997) jaottelee sijoittajan tekemän arvostuspäätöksen kolmeen fundamenttitekijään:
sijoitettavan pääoman määrä, sijoituksen ajoitus sekä sijoittajan kantaman riskin suuruus.
Talousteorian mukaisesti yrityksen palkkajohtajat toimivat päämiehensä, yrityksen hallituksen,
agenttina, jonka pääasiallinen tehtävä on tehdä yrityksen omistajilta käyttöönsä saamalla
pääomalla sellaisia investointipäätöksiä jotka tuottavat lisäarvoa omistajille. Mikä tahansa
sijoitetun pääoman tuottoaste ei riitä, vaan omistajat vaativat yrityksen tuottavan enemmän kuin
toiset sijoituskohteet, joihin sijoitettaessa on kannettava samansuuruinen riski.

Yritysjohtajan tehtävänä on strategian toteuttaminen

Liikkeenjohtamisessa oleellinen ulottuvuus on yrityksen pitkän aikavälin operatiivisten
toimintojen suunnittelu. Jotta päämiehen vaatimukset voisivat täyttyä mahdollisimman hyvin, on
tulevaisuuteen osattava varautua sellaisella tavalla, joka ottaa huomioon yrityksen nykyiset
vahvuudet ja heikkoudet niin yrityksen sisältä kuin sen toimintaympäristöstäkin. Yrityksen
toimintaa on suunniteltava, ja tulevaisuuteen on osattava varautua. Akateemisesti tutkituin
yrityssuunnittelun sovelluskäsite on strategia, jossa on kyse optimaalisen toiminnan
suunnittelusta ottaen huomioon niukat resurssit ja epävarma tulevaisuus. Mintzberg ja muut
(1998) määrittelevät käsitteen strategia viidellä tavalla:
− Suunnitelma, tai jotakin vastaavaa, jota seuraamalla on mahdollista päästä tiettyyn
tavoitteeseen
− Kuvio, jonka yritys jättää jälkeensä ajan myötä – kuviosta voi lukea sen toiminnan mitä yritys
on noudattanut, joka ei ole välttämättä ollut suunniteltua
− Asema, jonka yritys on saavuttanut tietyillä markkinoilla tietynlaisilla tuotteilla ja palveluilla
– asema on luonteeltaan ainutlaatuinen ja arvokas
− Näkökulma, josta voidaan havaita yrityksen olemassaolon merkitys, suuri visio
− Juoni, pussillinen temppuja joilla yritys päihittää kilpailijansa, jotain millä voi uhata
kilpailijan markkina-asemaa

Kajovaara (2006) toteaa systeemiälykkyyden määrän ihmisessä olevan suoraan verrannollinen ihmisen käytössä olevien mentaalimallien lukumäärään. Systeemiälytutkimus on keskittynyt tutkimaan sitä millaisia valmiuksia ihmisellä on oltava jotta toimiminen systeemissä olisi tehokasta. yrityksen omistajien edustaja asettaa päämiehen ominaisuudessa yritykselle ylimmän johdon toteuttamaan yrityksen johtamista.ja alemman tason johdon hoitamaan yrityksen eri yksiköiden operatiivista toimintaa. saatavien tulevaisuuden kassavirtojen nykyarvo ja verrata sitä muihin mahdollisuuksiin. voidaan todeta että yrityksen strateginen johtaminen edellyttää agentilta monenlaisia näkökulmia ja monenlaisia taitoja. jossa tulevaisuuden epävarmuutta käytetään hyödyksi päätöksiä tehdessä. yrityksen ylin johto palkkaa. Kaplan ja Atkinson (1998) esittävät agenttisuhteen esiintyvän aina sellaisessa tilanteessa missä jokin osapuoli palkkaa toisen osapuolen hoitamaan tiettyä tehtävää. esimerkiksi tehtaan tuotantolinjan laajennuksesta. Viime aikoina on finanssimaailmaa keinuttanut reaalioptioihin perustuva strategisen ajattelun koulukunta. Strategiatyö on viime kädessä sitä toteuttavien ihmisten vastuulla. Yritysmaailmassa agenttisuhteita esiintyy (ainakin) kahdella tasolla: ensiksi. Perinteinen menetelmä on laskea investointikohteesta. Koska yritys ja sen ympärillä oleva maailma muodostavat kompleksisen systeemin (tämä osoitetaan myöhemmin). He puhuvat akateemisesta tutkimuksesta nousseen esiin useita eri ajattelun koulukuntia. on johtajilla oltava valmiudet toimia optimaalisesti systeemissään. Mentaalimalli on keskeinen työkalu jolla ihmisen hahmotuskykyä voidaan rikastaa ja monipuolistaa. Menemättä tässä tekstissä liian syvään strategiamaailmaan. keski. rahallista arvoa.Luku 8: Systeemiälykkään agentin seikkailut 121 Mintzbergin ja muiden mielestä strategista johtamista ei voi määritellä eksaktisti. Agenttityö on konkreettisesti yrityksen strategista johtamista. yrityksen hallituksen. Eri tavat määritellä strategia. Käytännössä työnä on investointikohteiden arvottaminen ja niistä optimaalisimman valitseminen. Rationaalisuus agenttisysteemeissä on matemaattista optimointia Yritysjohtaja on päämiehensä. Liikkeenjohtotyössä tärkeätä on kyetä huomioimaan strategisten päätösten. . Kuva 1. agentti. toiseksi. tällä kertaa itse päämiehen ominaisuudessa. joiden parhaita puolia yrityksen strategiatyön tulisi hyödyntää. eli optimaalisen resurssienkäytön.

kasvattaessa tuotantokapasiteettiaan. voi siis turvallisesti todeta että yritysjohtaja on systeemiälykäs. Anteliaisuus agenttisysteemeissä on rationalistin inhoke Vapaan markkinatalouden toimijaa ohjaa Homo economicus. ja sen toimintaa voi perustella kokonaisuuden kannalta parhaan hyödyn löytämiseen.wikipedia. Tähän hengenvetoon. Generosus uskoo. Hänet ovat luoneet sukupuolivalinnan kosiskeluvaistot. Adam Smith esitteli 1700-luvun lopulla näkymättömän käden mekanismin. Lisäksi johtajien toimintaa voidaan rajoittaa sopimuksilla. mutta kuitenkin ratkaistavissa oleva. näillä tiedoilla.122 Systeemiäly 2006 Wikipedia2 määrittelee taloudellisen rationaalisuuden sellaiseksi toiminnaksi missä jonkin päätöksen tai toiminnan tukena on optimaalisuus tavoitteiden suhteen. jolla yksilön tavoittelema optimi johtaa yhteisön kannalta parhaaseen optimiin. että hänen toimintansa on ihmiselle luontaista. Tämänkaltainen käyttäytyminen vie perheen Kaukoitään.12. eli sellaisessa systeemissä joka suosii rationaalisia päätöksiä. Maalifirman laajentaessa tuotantoaan vaikkapa liimoihin. anteliaan ihmisen. anteliaat. Matemaattisessa mielessä optimointitehtävälle löytyy aina optimiratkaisu. myyntihinnat. Esimerkiksi kahdenlaista maalia kahdenlaisesta raaka-aineesta valmistavaa yritystä johtavan henkilön kannattaa maksimoida maaleista saatavaa tuottoa ottamalla huomioon maalien kysynnät. Tämänkaltainen päätöksenteko voidaan formuloida matemaattisesti lineaarisen ohjelmoinnin tehtävänä. Norretrandersin (2004) mukaan taloudellinen ihminen on järkiperäinen ja itsekäs.2005 . raaka-aineiden hinnat sekä raaka-ainetarpeet kussakin maalituotteessa. taloudellinen ihminen. John Nash täydensi 1950-luvulla väitöskirjassaan Smithin teoriaa sillä että todellinen optimiratkaisu saattaa löytyä myös lokaalien optimien joukosta. että hyvinvoinnin työyhteisössä takaavat pienet. 2 http://en. Ihmisen järkiperäisyys ja itsekkyys saa hänet tavoittelemaan itselleen taloudellista lisäarvoa sopivissa olosuhteissa. ja kohdefunktiolla voi heittää vesilintua. mikäli kohdefunktio on jatkuva kompaktissa ja ei-tyhjässä käypien ratkaisujen joukossa (Bazaraa et al. hakusanalla rationality – viitattu 10. Matemaattisesti rationaalinen päätös voidaan esittää kohdefunktion optimiratkaisuna rajoitteiden suhteen. jonka nykyiset tietokoneohjelmistot ratkaisevat sekunneissa. Norretranders esittelee myös Homo economicuksen hyvän ystävän Homo generosuksen. eli juuri se rationaalinen olento joka kompastuu agenttisysteemin kompleksiseen kynnysmattoon ja tekee optimaalisia. mikäli hän keskittyy kohdefunktionsa optimointiin. 1993). Homo economicuksen olemassaolo yritysmaailmassa on sinänsä perusteltua. Generosuksen mekanismi tuo ihmiseen anteliaisuuden ja sosiaalisuuden. Lisäarvon luonti on generosuksen mielestä turhaa. voi mielekkyyden olemassaolon olettaa edellyttävän yhteisöllisyyttä ja anteliaisuutta. Mikäli elämän säilyminen edellyttää taloudellisen lisäarvon luontia.org. mutta huonoja päätöksiä. ja sen vuoksi hänen on suotavaa käyttää yrityksen omistajien rahat sellaisiin investointeihin jotka tuottavat heille eniten taloudellista lisäarvoa. laajentumalla ulkomaille ja palkattaessa lisää henkilöstöä eri maissa toimiviin tuotantoyksiköihin erilaisin työsopimuksin voitonmaksimointitehtävästä tulee huomattavasti monimutkaisempi. perustuen sellaisiin mekanismeihin jotka ovat saaneet tietynlaiset ihmisyksilöt selviytymään evoluution kovassa kamppailussa. Maalifirman itsekäs toimitusjohtaja haluaa viedä perheensä Thaimaahan jouluna. jonka käytös perustuu luonnonvalinnan hengissä pysymisvaistoihin. useimmissa osakeyhtiöissä johto hyötyy omistajien sijoittaman pääoman maksimointitehtävän suoriutumisesta tulospalkkauksen myötä. Kuitenkin voi todeta että markkinatalouden toimintalogiikka on keskittynyt tietyssä kontekstissa parhaan mahdollisen vaihtoehdon hakemiseen. mikäli systeemi on rakentunut siten että toimitusjohtaja hyötyy siitä omistajien lailla.

Sukupuolivalinnassa on kyse vaikutuksen tekemisestä toiseen sukupuoleen. Muun muassa henkilöstöoptiot antavat agentille mahdollisuuden rikastua tekemällään työllä. Niiden käyttäminen poistaa teoriassa agenttiongelman. käytännössä intressit voidaan yhdenmukaistaa tulospalkkausjärjestelmällä tai osakepohjaisilla palkitsemistavoilla. mikäli duunari osaa täyttää agenttiroolinsa odotusten mukaisesti. Heidän suhteensa ei ole kuitenkaan vastavuoroinen. Samaten toimitusjohtajalla on tapana pitää yhteyttä lähimmän johtoryhmänsä kanssa puhelimella sähköpostin sijaan. Näillä sidosryhmillä ei välttämättä ole yhteisenä nimittäjänä economicusmainen tuoton maksimointi. Ihmiselle ei riitä henkiinjääminen. päämies haluaa omalle pääomalleen parhaan tuoton. Henkilöstöoptiot eivät ole kuitenkaan täydellisiä. poliitikot. Agentin ja päämiehen intressien yhdenmukaistamista voi toki tavoitella juridisilla sopimuksilla joissa agentti velvoitetaan toimimaan tietyllä tavalla. sillä hänen mielestään sähköposti on optimaalisempi ratkaisu kohdefunktiolle. esimerkiksi poliittiset päättäjät . harrastukset). verottajan. kuten kilpailijat. ja saa aikaan tyytyväisemmän osakkeenomistajan.Luku 8: Systeemiälykkään agentin seikkailut 123 sosiaaliset ja vilpittömät eleet. sillä hän on vilpittömän tyytyväinen heidän antamaansa työpanokseen. Vaikka sukupuolivalinta käsitteleekin pariutumista. fundamentaalisesti taloudellista hyötyään. hän on kehittynyt sosiaalisessa yhteisössä (perhe ja ystävät. Yritys kohtaa toimintaympäristössään monta eri sidosryhmää. Henkilöstöoptiot tekevät tavallisesta duunarista kapitalistin yhdessä yössä. jotta pääsee tämän valinnan kohteeksi. ongelmaa nimitetään agenttiongelmaksi. on inhimillisen anteliaisuuden piirre Norretrandersia mukaillen läsnä jokaisessa kahden tai useamman ihmisen välisessä vuorovaikutustilanteessa. mutta työ ei ole tehokkainta mahdollista mikäli hänen tehtävänään on maksimoida pelkästään päämiehensä tuotto. Norretrandersin mukaan ihminen on syntynyt sosiaaliseksi. josta on mitattavissa taloudellisia agenttikustannuksia. mikäli työskentelyn lopputulos hyödyttää molempia sidosryhmiä. koska tehtävää suorittaa sidosryhmä joka ei tavoittele omaa. Kaplan ja Atkinson (1998) tietävät. hän on sosiaalisesti rakennetun systeemin tuote (omat vanhemmat). Rationaalisesti työtään paiskovat johtajat saadaan ajamaan päämiehensä etuja. Agenttiongelma asettaa rajoituksen systeemiälykkyydelle Agentilla ja päämiehellä on sama tehtävä: ʺmaksimoi yrityksen pääoman tuotto resurssirajoitusten puitteissaʺ. ja saa varmasti kenkää mikäli maalifirman hallitus ei ole tyytyväinen hänen työpanoksensa laatuun. vaikka joulukorteilla voi laskea olevan negatiivinen vaikutus yrityksen tilikauden voittoon. Maalifirman toimitusjohtajan kannattaa lähettää joulukortti Brasilian ja Perun tuotantoyksiköihin. mutta Grinblattin ja muiden (2001) mukaan kaikenkattavia työsopimuksia on mahdotonta tehdä: maalifirman toimitusjohtaja tekee toki työtänsä sopimuksen alaisena. Yrityksellä ei ole ainoastaan kahta sidosryhmää ja kahdensuuntaisten intressien ongelmaa. siksi ihminen tekee asioita jotka ovat taloudellisessa mielessä epärationaalisia. että agentin ja päämiehen intressien yhdenmukaisuutta voidaan tavoitella liikkeenjohdon kannustepalkkausjärjestelmillä. hänen jokapäiväinen toimintansa sisältää sosiaalista vuorovaikutusta (seurustelu. sillä sen perusyksiköitä ovat ihmiset itse. koulumaailma). asiakkaat. mediaväen… Yhtäkkiä omistajien riesana on lukuisia agenttiongelmia. Sijoittajien pääoma ei maksimoidu parhaalla mahdollisella tavalla. vaan hän haluaa saada vaikutusta aikaan toisessa ihmisessä. Agentin ja päämiehen muodostamassa systeemissä on siis sekä taloudellista että anteliasta toimintaa. agentin tehtävänä on maksimoida jonkun toisen pääoma. Talousteorian rationaliteettioletuksen mukaan agentin ja päämiehen intressit eivät kohtaa. omat työntekijät. koska hän haluaa kuulla päivittäin alaistensa äänet – economicus ei tällaista toimintaa kannata. kaupankäynti.

ja se perustuu hyvin hallittavissa olevalle matematiikalle. jatkumon kaksi eri päätä. vaan sopeuttaa päätöksentekonsa tilanteeseen ja ympäristöön. Optimoinnin kritiikki agentin päätöksenteossa Rationaalinen päätöksenteko perustuu optimointiin. mutta generosus voi olla sellaiseen hyvinkin taipuvainen. joka ei esimerkiksi vaadi laivayhtiötä tyhjennyttämään risteilijöidensä käymäläjätteitä niille erityisesti tarkoitettuihin jätteenkeruupisteisiin satamissa. ja näin ollen systeemiälyn. Optimointi ei yritystaloudellisessa päätöksenteossa johda väistämättä parhaaseen ratkaisuun. ettei agentin ole kuitenkaan tarkoituksenmukaisinta valita täysin rationaalista päätöksentekomallia. Tämän esseen ydinväittämä siis on. Myös ihmisen käytössä olevien resurssien rajallisuus. rajoittaa vakiintuneiden taloustieteen teorioiden tarkoittamaa rationaalisuuden käsitettä. Antelias. . käyttöä erilaisissa sidosryhmävaatimusten täyttämistilanteissa. Keinänen (2005) toteaa käsitteen olevan siinä mielessä harhaanjohtava.124 Systeemiäly 2006 saattavat vaatia yritystä käyttäytymään vastuullisen kansalaisen tavoin. Tähän on syynä edellä lueteltujen lisäksi systeemin kompleksisuus. sillä silloin yritysjohtajan työ olisi epäideaalista anteliaisuuden kannalta. jonka perusteluna on täydellinen teoria mutta epätäydellinen käytäntöön sovittaminen. ettei rationaalisuus ole rajoitettua vaan pikemminkin laajennettua. sillä se polkee päämiehen etuja. Agenttiongelmaa ei välttämättä kannata ratkaista. jonka väliltä agentin on vakaumuksensa valittava. Keinänen (2005) esittelee ekologisen rationaalisuuden käsitteen. Keinänen yhdistääkin systeemiälyn ekologisen rationaalisuuden käsitteeseen ja puhuu systeemiälystä sosiaalisena rationaalisuutena. jos agenttiongelman ratkaisemiseen käytetty palkitsemisjärjestelmä on epätäydellinen. Siitä voi todisteena selailla iltapäivälehtien juttuarkistoja edellisten viiden vuoden ajalta. yhteistä hyvää luoden. Agenttiongelman ratkaisevat tiettyyn asteeseen tuloksellisesta työnteosta palkitseminen. Taloustieteissä on kuitenkin jo pitkään tunnustettu se tosiasia että ihminen päätöksentekijänä ei useinkaan tee rationaalisia päätöksiä. jossa kaikki mahdolliset organisaatiosysteemissä vuorovaikuttavat tekijät otetaan herkästi ja älykkäästi huomioon. systeemiälykäs päätöksenteko voidaan nähdä vastakohtana rationaaliselle idealismille. henkilöstöoptiot rajoittavat anteliaisuuden. 3Rajoitetun rationaalisuuden käsitteen esitteli Herbert Simon 1950-luvulla. jota käsitellään Systeemiälylle on tarvetta tässä esseessä myöhempänä. Tällainen toiminta ei ole economicuksen mieleen. Toisin sanoen. mutta kustannuksena on anteliaan käytöksen väheneminen. Systeemiälylle on tarvetta taloudellisesti edullisissa taloudellisesti edullisissa resurssienjakopäätöksissä. saattaa yritykselle olla kannattavaa laajentaa käypien ratkaisujen joukkoaan sellaiseen jossa eri sidosryhmät voivat olla tyytyväisiä laivayhtiöön. Käsite on peräisin rajoitetun rationaalisuuden heuristiikkojen tutkimuskentästä3. resurssienjakopäätöksissä. jolla tarkoitetaan kykyä ratkaista monimutkaisia ongelmia tehokkaasti inhimilliset rajoitteet huomioon ottaen. näistä ehkä tärkeimpänä päätöksentekoon käytettävissä oleva aika. Optimointi on ʺtäydellinenʺ ongelmanratkaisukeino. Nämä kaksi ovat vastakohtia. ja siihen puuttuivat myös Gerd Gigerenzer ja Reinhard Selten (2002). joka tuntee yhteiskunnallisen vastuunsa. Vaikka yrityksen suojana on laki. Anteliaisuudesta johtuvan epäideaalisuuden rationaalisen agentin päätöksenteossa voidaan perustella johtuvan agentin systeemiälykkyydestä.

Jacksonin mielestä organisaation kuvaaminen systeeminä antaa mahdollisuuden tulkita organisaation ja sen toimintaympäristön suhdetta paremmin kuin perinteiset organisaatiotutkimusmenetelmät. (1985) luokittelee systeemit karkeasti yksinkertaisiin ja kompleksisiin. Laskelmoivuus ei suinkaan ole vastakohta inhimillisiä arvoja korostavalle systeemiälylle. tulkinnallinen. vapauttava ja postmoderni. Agenttityön. paikoin yrityssuunnittelijoiden toimintakentästä yrityssuunnittelusysteeminä. sitä paremmin voidaan ottaa huomioon inhimilliset tekijät yrityksen johtamisessa. että joka ikisellä joulukortillakin on rahassa. jonka mukaan systeemiä ei voi hallita ylhäältä. Maalitehtaan toimitusjohtajan on ymmärrettävä. Nämä teoriat antavat eniten viitteitä sille miten johtajien tulisi johtaa organisaatiosysteemejään. Muita osasysteemejä ovat mm. Yritysorganisaation kompleksinen luonne Sosiaalisesti rakentunut systeemi on luonteeltaan kompleksinen. joita on organisaation ulkopuolellakin. mitattava vaikutus kokonaisuuteen. Sen jälkeen Jacksonin löydökset kyseenalaistetaan vastakkaisella näkemyksellä. Jatkossa puhutaan paikoin yritysorganisaatiosta systeeminä. on oltava systeemiälykästä. joka on alun alkaen käsittänyt organisaatiot systeemeiksi. joissa yritystä lähestytään joko hierarkiana tai ihmissuhteiden rykelmänä. Johtajilla on kontingenssitutkijoiden mielestä ratkaisevan paljon valtaa siihen miten systeemin käyttäytymistä ohjataan. Tässä lajissa on kehitetty kaksi tärkeää teoriaa: kontingenssiteoria ja sosioteknisten systeemien teoria. Yrityssuunnittelusysteemi on se kenttä missä systeemiälykkään toiminnan on realisoiduttava. Kontingenssiteorian mukaisesti johtajat ovat yksi osasysteemi siinä avoimessa systeemissä millä voidaan kuvata organisaatioita. Se ei riitä että hän on epäsäännöllisen säännöllisesti antelias ja itsekäs. sillä mitä suurempi ymmärrys systeemin käyttäytymisestä saavutetaan. Systeemin kompleksisuuden määrittää neljän tekijän yhteisvaikutus: (1) Systeemin osien lukumäärä (2) Systeemin osien väliset vuorovaikutussuhteet (3) Systeemin osien ominaisuudet . Funktionalismilla on perinteet siinä organisaatiotutkimuksen haarassa. koska aina on olemassa joku sidosryhmä jonka vaatimukset voisi täyttää paremmin. että se systeemi mitä hän johtaa. kpl 6) hyvin ekstensiivisiä määritelmiä systeemisyyksille erilaisissa sosiaalisissa rakenteissa. Funktionalisti lähestyy systeemiä toiminnallisesti. ihmisten ja tekniikan muodostamat systeemit. Laskelmoivuudella tarkoitetaan sitä. johtamisen. Joulukorttien kustannusten lisäksi on otettava huomioon vaihtoehtoiskustannukset. yrittäen selvittää mitä lainalaisuuksia liittyy systeemin osien tai osasysteemien väliseen vuorovaikutukseen. Jacksonin mielestä systeemiä voidaan hallita ja ennustaa ylhäältä käsin. Schoderbek et al. koostuu hyvin monesta sidosryhmästä. Jackson antaa kirjassaan Systems Approaches to Management (2000. Jackson kuvaa kirjassaan neljä tapaa lähestyä systeemiä: toiminnallinen. tavoitteiden. koska yrityksestä rakentunut systeemi pakottaa siihen.Luku 8: Systeemiälykkään agentin seikkailut 125 Yritysorganisaation systeemisyys Brittiläinen systeemitutkimuksen professori Michael C. ja siten päämiehen sijoittaman pääoman arvon nostamisessa. Tässä ja seuraavissa kahdessa kappaleessa kuvataan Jacksonin löydöksiä ja luodaan pohjaa systeemiälykkään agentin toimintaympäristön määrittelylle. joilla määritellä mitä tapahtuu jos joulukortin jättää lähettämättä.

126 Systeemiäly 2006

(4) Systeemin järjestäytyneisyyden aste

Jackson (2000) antaa esimerkin ihmisten taipumuksesta tulkita erilaisten systeemien
kompleksisuudet väärin: kuvittelemme että auton moottori on kompleksinen, sillä se näyttää
siltä, mutta tosiasiassa moottorin osien ominaisuuksien rajoittuneisuus ja niiden
järjestäytyneisyyden aste tekevät moottori-systeemistä yksinkertaisen ja hyvin määritellyn.
Kahden ihmisen muodostama vuorovaikutussysteemi
näyttää yksinkertaiselta, mutta voi tosiasiassa kätkeä Kuvittelemme että auton
sisälleen hyvinkin monimutkaisen rakenteen, kun otetaan
moottori on kompleksinen,
huomioon millaisia eri ominaisuuksia ihmisten sosiaalisessa
käytöksessä voi esiintyä ja miten monella tapaa ihmisten sillä se näyttää siltä.
vuorovaikutussuhteet voivat järjestäytyä.

Näihin kompleksisen systeemin ominaisuuksiin nojautuen voidaan arvuutella organisaatioiden
kompleksisuuden kukinnan määrää. Jacksonin (2000) mukaan ylitsevuotavan kompleksiset
systeemit ovat ihmisten muodostamissa organisaatioissa hälyttävän yleisiä. Erityisen
hankaluuden systeemin kompleksisuus aiheuttaa yritysorganisaation johtajille, aivan erityisesti
sen tärkeimmän sidosryhmän – omistajien – edustajalle. Päämiehen on voitava ymmärtää
organisaatiosysteemin käyttäytymistä, siitä huolimatta ettei sille kenties koskaan muodostu
käsitystä siitä mikä käyttäytymisen aiheuttaa.

Miten voimme hyötyä toteamuksesta, että yritys on kompleksinen systeemi? Eikö se kavenna
systeemilähtöistä ajattelutapaamme siinä että joudumme hylkäämään usean vuosikymmenen
aikana kehitettyjä päteviä optimointi- ym. malleja? Kompleksisuuden edessä ei toki tarvitse
hätääntyä. Yritysjohtajan työn ymmärtäminen kompleksisen systeemin kontrolloijana antaa
uudenlaisen lähtöalustan, eikä kohdefunktiotakaan tarvitse heittää roskiin. Lisäksi ihmisen
luontainen toiminta suosii kompleksista toimintaympäristöä, koska systeemiäly on ihmisen
luontainen piirre.

Kybernetiikka ja mustan laatikon johtaminen

Kompleksista systeemiä ei voi kuvata ja mallintaa täsmällisesti. Sen vuoksi sitä on ohjattava
kokonaisuutena. Kreikan sanaa kybernetes, joka tarkoitti alun perin laivan luotsaamista, käytettiin
antiikin filosofi Platonin toimesta kuvaamaan valtion ohjaamista. Kybernetiikassa, jossa
tutkimushuomion kohteena on systeemin kontrolli ja kommunikaatio, pelkistetään tutkittava
systeemi mustaksi laatikoksi. Kyberneettinen systeemi on kompleksinen, itsesäätelevä ja
satunnainen.

Ashby (1956) ei kannata ajatusta että musta laatikko -tyyppistä, kompleksisuutta sisälleen
kätkevää systeemiä mallinnetaan reduktionistisen analyysin keinoin, siten että kutakin systeemin
osaa tutkitaan ymmärtämättä niiden yhteisvaikutuksen voimaa. Analyysin sijaan musta laatikko -
tekniikka antaa kompleksisuuden tutkimisessa parempaa ymmärrystä. Tekniikka muodostuu
kahdesta vaiheesta: syötteiden manipuloinnista ja ulostulojen luokittelusta. Toistuvia kuvioita
havainnoimalla voidaan saavuttaa entistä parempi ymmärrys systeemin sisäänsä kätkemistä
säännönmukaisuuksista. Kuva 2 havainnollistaa musta laatikko -mallinnustekniikkaa.

Luku 8: Systeemiälykkään agentin seikkailut 127

Kuva 2. Musta laatikko -mallinnustekniikka (Jackson 2000).

Jackson ehdottaa, että yritysorganisaatiota on johdettava mustana laatikkona. Johtajan ei kannata
edes yrittää ymmärtää systeemin vuorovaikutussuhteita, saati tehdä niistä analyysiä. Johtajan ei
myöskään tarvitse astua mustan laatikon sisälle ymmärtääkseen sitä. Mustan laatikon
ominaisuuksien päättely perustuu pitkän ajan kuluessa tehtäviin päätelmiin siitä miten
syötteiden käsittely vaikuttaa ulostuloihin. Erityisesti ulostuloista saatavasta tiedosta haetaan
säännönmukaisuuksia. Mikäli organisaatiosta haetaan syvällistä ymmärrystä, voidaan
ulostuloista saatavia säännönmukaisuuksia käyttää laajemman tutkimusohjelman suorittamiseen.

Jacksonin mielestä musta laatikko -ajattelutapa tuo ennustettavuutta systeemin käyttäytymiseen,
sillä vaikka systeemi tunnustetaan kompleksiseksi, osataan sitä hallita tekniikalla joka keskittyy
systeemin ulkoiseen käytökseen. Strateginen päätöksenteko on siten mahdollista päätelmistä
oppimisen kautta.

Vastakkainen näkökulma kompleksisuuteen

Englantilaisen Hertforshiren yliopiston professori Ralph Stacey (1997) on Jacksonin kanssa eri
mieltä yritysorganisaation johtamisesta. Hänen mielestään organisaation kompleksisuuden takia
strategisten valintojen vaikutusten ennustaminen on täysin mahdotonta. Hän myös kiistää musta
laatikko -ajattelutavan. Olennaista Staceyn suhtautumistavassa on johtajan, tai päämiehen,
kyvyttömyys pitää yllä sellaista kontrollia systeemiin, jolla voidaan päästä haluttuihin
tavoitteisiin. Stacey on erikoistunut tutkimaan kompleksisia adaptiivisia systeemejä, joissa
ihmetellään muun muassa että miten elämä on kehittynyt maapallolla niinkin kompleksiseksi
järjestykseksi niinkin satunnaisista olosuhteista aloittaen. Tietokonesimulaatioilla on voitu
osoittaa että uusia selviytymisstrategioita on voinut syntyä epäjärjestyksestä spontaanin
itseorganisoitumisprosessin kautta.

Stacey antaa esimerkin kontrollin lähteestä kysymällä: ʺkuka vastaa kontrollista perheessä?ʺ.
Vastaus kuuluu ʺei kukaanʺ, sillä kaikki perheenjäsenet osallistuvat jollain tapaa kontrollin
ylläpitämiseen. Staceyn pääväittämä on että kaikki inhimillisten systeemien osatekijät
muodostavat kompleksisen, itseorganisoituvan systeemin. Staceyn mukaan hyvä esimerkki
itseorganisoituvasta systeemistä on kaupallinen markkinapaikka, jossa valtiovallan
hyödykkeidenjakotoimenpiteiden sijaan ihmiset järjestävät vaihtokaupan hyödykkeillä itse (esim.

128 Systeemiäly 2006

vihannestorilla). Itseorganisoitumisen hyödyt ovat olleet myös kansantaloustieteilijöiden tiedossa
jo 1700-luvun lopulta lähtien.

Stacey pelkistää päätöksentekotoiminnan jossakin systeemissä kahden tekijän varaan:
(1) yhteistoiminnan asteeseen, jota voidaan kuvata päätöksentekijöiden yhteisymmärryksellä
(2) päätöksenteon epävarmuuden määrään, jota voidaan kuvata systeemin ennustettavuuden
asteella

Kollektiivinen päätöksenteko hyvin ennustettavissa olevassa systeemissä hyvässä
yhteisymmärryksessä on menestyksekästä käyttäen rationaalista kontrollia. Kun epävarmuus
tulevaisuudesta lisääntyy, on yhä vaikeampaa nähdä yhteyttä syyn ja seurauksen välillä. Kun
yhteisymmärrys vähentyy, vaaditaan byrokratiaa kontrollin ylläpitoon.

Astutaan hetkeksi yritysmaailmasta sotatilanteeseen. Kaksi sotivaa osapuolta muodostavat
systeemin, joka on edellä esitettyyn tietoon perustuen kompleksinen. Päätöksenteko ei voi
perustua pelkästään optimointiin, vaikka epätäydellisen informaation varassa olevat
optimointimenetelmät olisivatkin hyvin hallinnassa. Sotivien osapuolten osasysteemit, eli
armeijakunnat, divisioonat, prikaatit jne. aina ryhmä- ja yksilötasolle asti toimivat sekamallin
mukaan, jossa optimointivaihtoehtojen lisäksi toimintaa perustellaan heuristiikoilla. Staceyn
väittämiin tukeutuen edes armeijoiden ylipäälliköt eivät pysty ennustamaan sodan kestoa ja
tapahtumien kulkua kovin pitkälle. Armeijakunnan johtaminen ei kuitenkaan ole mahdotonta,
sillä kaaoksen vastapainona on itseorganisoituminen. Esimerkiksi vihollisen
konekivääripesäkkeen tuhoamiseen varataan tietty määrä sotilaita ja oikeanlaiset aseet. Tilanne
voidaan mallintaa komentoteltassa etukäteen ja päätöksen rationaalisuus voidaan perustella
mallin pohjalta. Mutta tällaisessa mallissa on tehtävä rankkoja yksinkertaistuksia, sillä erilaisten
tilannevaihtoehtojen lukumäärä oman ryhmän ja vihollisen pesäkkeen puolustajan
vuorovaikutustilanteessa tekee täydellisen mallintamisen mahdottomaksi. Päätöksenteon on
perustuttava osittain heuristiikkaan; esimerkiksi ryhmänjohtaja voi päättää pesäkkeen
tuhoamisen tulivalmistelussa käytettävän kevyen kranaatinheittimen tuliaseman uudelleen,
mikäli huomaa komentoteltassa tehdyn optimimallin käypien ratkaisujen joukon ulkopuolelta
vielä paremman optimin. Tämän tuliaseman, eli yhden uuden käyvän ratkaisun, olemassaolon
havaitsemisen on saattanut estää vaikkapa tiedustelupartion huolimattomuus.

Edellisestä esimerkistä kannattaa panna merkille erityisesti komentoteltassa mallia rakentavan
luutnantin rajoitettu tieto valloitettavan pesäkkeen, hyökkäävän ryhmän ja maasto-olosuhteiden
muodostamasta systeemistä. Se on kompleksinen, ja Jacksonin väitteiden mukaan sitä voisi
mallintaa mustana laatikkona. Mutta millainen luutnantti asettuu tässä tilanteessa mustan
laatikon tutkijaksi, yrittäen selventää systeemin sisäistä mekaniikkaa lähettämällä aina uusia ja
uusia ryhmiä ja katsomalla millaisessa kunnossa ne tulevat systeemistä takaisin?

Sodassa johtajan on myös hyvin vaikea pitää kontrollia alaisiinsa, mikäli tilanne ei ole ennalta
suunniteltu ja sellainen että suunnitelma myös toteutuu. Varuskunnan paraatikentällä
pidettävissä sulkeisissa kontrolli pysyy esimerkillisesti hanskassa, mutta taistelutilanteessa,
epätäydellisen informaation dynaamista peliä4 pelattaessa, on uusia toimintavaihtoehtoja
haettava jatkuvasti tilannetajuisesti. Tällöin tapahtuu väkisinkin itseorganisoitumista. Esimerkiksi
komppanian jakautuessa yhä pienemmiksi, itse itseään johtaviksi ryhmiksi itseorganisoituminen

4 Käsite on lainassa peliteoriasta, ja sillä tarkoitetaan sellaista toimintaa missä agenteilla ei ole tietoa
toistensa strategiavaihtoehdoista, eikä toiminta tapahdu samanaikaisesti, ts. pelaaja voi formuloida
strategiansa askeleella n tietäen mitä vastapuoli on tehnyt samalla askeleella.

Luku 8: Systeemiälykkään agentin seikkailut 129

johtaa parhaaseen lopputulokseen, mikäli saman puolen taistelijoilla säilyy sama päämäärä (mikä
on mahdollisimman yksinkertainen: lamauta vihollinen).

Perhosen siivenisku Buenos Airesissa saa aikaan hirmumyrskyn Miamissa. Sään ennustaminen
on pitkällä tähtäimellä mahdotonta kompleksisuuden vuoksi. Tiedämme toki, ettei
päiväntasaajalla esiinny lumimyrskyjä, mutta pitkän aikavälin ennusteessa ei voi todeta etteikö
niin voisi käydä. Se ettei tulevaisuutta voi ennustaa, estää pitkän aikavälin suunnittelun ja syö
luottamusta toimenpiteisiin. Yritysmaailmassa kompleksisuus on itsestään selvä oire; lääke sille
löytyy systeemiälykkäästä toiminnasta.

Adaptiiviset kompleksiset systeemit ja yrityssuunnittelu

Smith ja Stacey (1997, ss. 79–94) väittävät, että kaikki inhimilliset systeemit ovat kompleksisia,
adaptiivisia systeemejä. Heidän tutkimuksensa esittää, että kontrollin ylläpito paikallisten,
vaikutusvaltaisten agenttien toimesta globaalissa ympäristössä kyseenalaistuu adaptiivisen
systeemin kompleksisuuden takia. Kompleksisuustutkimuksen tuomat uudet tuulet siis asettavat
kyseenalaiseksi perinteisen top-down -lähestymistavan systeemin hallintaan ja sen sijaan
ehdottavat bottom-up -tyylistä toimintaa. Nämä pohdinnat siis ehdottavat päämieskontrollin
heikentämistä.

Smithin ja Staceyn artikkelissa ehdotetaan, että päämiehen valvonta tulisi ymmärtää dynaamisesti
dialektisena prosessina. Muodollinen, kontrollia ylläpitämään kehitetty systeemi adaptoituu
nopeasti tiettyyn ympäristöön.

Adaptiivinen kompleksinen systeemi
− koostuu suuresta määrästä toimijoita jotka ovat epälineaarisessa vuorovaikutuksessa
keskenään
− on vuorovaikutuksessa ympäristön muiden kompleksisten, adaptiivisten systeemien kanssa
− käyttää takaisinkytkentöjä hyödykseen saadakseen tietoa ympäröivistä systeemeistä ja omien
toimien vaikutuksesta ympäröiviin systeemeihin
− tunnistaa säännönmukaisuuksia ympäröivien systeemien takaisinkytkentätiedosta,
muodostaen näistä malleja ja suunnitelman, jolla voidaan selittää havaittuja
säännönmukaisuuksia
− käyttää tätä suunnitelmaa sen perusteena miten valitsee toimintansa ympäristösysteemien
suhteen
− havaitsee vasteen ja sen seuraukset jonka systeemin itsensä toiminta saa aikaan, ja käyttää
tätä informaatiota oppiakseen ja kehittääkseen suunnitelmaansa

Smith ja Stacey väittävät myös, että organisaation haamusysteemi, jolla tarkoitetaan organisaatioon
itsestään syntyvää epäformaalia verkostoa, luo kitkaa ylhäältä päin toimeenpannun muutoksen
vaikutukseen. Perinteisesti tällainen haamusysteemi on toiminut resistanssipuskurina, ottaen
vastaan ihmisten negatiiviset tuntemukset kontrollinpitäjien päätöksiin; esimerkiksi maalitehtaan
työntekijöiden negatiiviset tuntemukset tehtaanjohtoa kohtaan heidän mielestään väärästä
päätöksestä pitää maalinsekoituslinjasto käynnissä myös pääsiäispyhinä saattavat löytää tiensä
tehtaan ruokalan wc:n seinään. Smith ja Stacey kuitenkin ehdottavat, että haamusysteemiä
voitaisiin hyödyntää myös luovasti itsejärjestäytyvänä systeeminä joka mahdollistaisi
innovatiivisten ideoiden ja uusien strategisten vaihtoehtojen syntymisen.

130 Systeemiäly 2006

Haamusysteemin käsite on esiintynyt aiemmassakin systeemiälytutkimuksessa. Handolinin
(2004) mukaan inhimilliset systeemit koostuvat näkyvästä ja näkymättömästä osasta. Luoma
(2006) esittää että näkyvien systeemien ominaisuudet ovat riippuvaisia haamusysteemeistä.
Näkyvän ja haamusysteemin välillä on vuorovaikutusmekanismi. Luoman mukaan
haamusysteemi tuo hitautta näkyvän systeemin ohjattavuuteen; päätelmä näyttäisi olevan linjassa
Smithin ja Staceyn tutkimusten kanssa.

Herkkyysanalyysi agenttisysteemissä

Yritysten strategiaa toteuttavina agentteina toimivien johtajien itsetyytyväisyys on myrkkyä
yrityksen markkina-asemalle. Täydellisessä kilpailussa pienikin herpaantuminen voi johtaa
ykköstilan, tai hyvän niche-aseman, menettämiseen. Dynaamisessa yrityssuunnittelusysteemissä
ei voi olettaa stabiileina pysyvien tärkeiden parametrien olemassaoloa. Juuri siksi Peter Sengen
(1990) systeemiajattelu on niin merkityksellistä. Kokonaisuus on nähtävä jonakin muuna kuin
osiensa summana. Oleellista on systeemin osien väliset vuorovaikutussuhteet. Vielä oleellisempaa
on muistaa, minkä luonteisia systeemin osat ovat: ne ovat inhimillisiä. Jälkimmäinen toteamus
luo kysynnän systeemiälykkäille agenteille.

Aivan kuten tietoliikenneverkon suunnittelijan on otettava huomioon verkossa satunnaisesti
tapahtuvien häiriöiden vaikutus tiedonsiirron laatuun, on yrityssuunnittelijan pohdittava
minkälaisia satunnaishäiriöitä hänen johtamansa systeemi sietää. Systeemiälytutkimuksessa näitä
häiriöitä kutsutaan emergenteiksi prosesseiksi. Niiden vaikutusta kokonaisuuteen voidaan
mallintaa herkkyysanalyysin keinoin.

Kun puhutaan inhimillisestä systeemistä, tässä tapauksessa
yrityssuunnittelusysteemistä, voidaan herkkyysanalyysi- Seuraajajoukkoa kuuluu
menetelmä korvata Esa Saarisen hellällä lähestymistavalla. lähestyä hellästi.
Johtajan seuraajajoukkoa kuuluu lähestyä hellästi. Systeemin
emergenttejä prosesseja on pidettävä silmällä, ja niitä voidaan myös ravistella hellästi esiin.
Hellän dynaaminen lähestymistapa inhimilliseen systeemiin on enemmänkin taitoa kuin tiedettä.
Meille taidottomille tarjoutuu kuitenkin lohtua Howard Gardnerin kehittelemästä menetelmästä:
seuraajajoukkoa on puhuteltava kuin viisivuotiasta, heidän innostumistaan on kaiveltava esille
asettamalla oma agenda hyvän ja vastapuolen agenda pahan rooliin.

Yhden tutkimusongelman voi asettaa hellän dynaamisen, systeemiälykkään organisatorisen
lähestymistavan pohjalta: millä tavalla systeemiälykäs johtaminen eroaa
tuottavuusvaikutuksiltaan perinteisestä johtamisesta? Ongelmaa voisi lähestyä matemaattisella
mallilla; sen formuloinnin luulisi olevan kohtuullisen helppoa, sillä yrityssuunnittelusysteemin
johtaminen on periaatteessa monitavoitteinen optimointitehtävä, jonka herkkyysanalyysiin on
olemassa pitkälle kehitettyjä menetelmiä. Mallin validoiminen reaalimaailmaan onkin sitten eri
juttu.

Päätelmiä

Agentin työn määritteleminen konkretisoituu kuvassa 1. Seuraavassa on kohdittain määritelty
Mintzbergiä et al. (1998) mukaillen, minkälaisiin asioihin agentti kompastuu kullakin
strategianmäärittelytavalla, jos toiminnan pohjaksi oletetaan rationaalinen toiminta.

M. 1993.S. johtajan tunnesiteiden vuoksi alaisia on kohdeltava generosuksena) − ymmärtää ettei organisaatiota voi kontrolloida sen kompleksisuuden takia. Itse asiassa Staceyn tutkimuksia voidaan hyvällä syyllä pitää systeemiälyn ensi askeleina. GIGERENZER GERD..D. jatkuvasti esiin pulpahtelevien juonien avulla. SHERALI H. . Theory and Algorithms. Kuviosta oppiminen: systeemin kompleksisuuteen sisältyy dynaamisuus eli muutos ajan myötä. Hän ottaa huomioon myös agenttiongelman ja siitä aiheutuvat kustannukset päämiehelle − ymmärtää että ihmisessä elää sekä taloudellinen että antelias puoli.Luku 8: Systeemiälykkään agentin seikkailut 131 Suunnittelu: perhosen siiveniskusta aiheutuu pyörremyrsky. sillä todellisuus on kompleksinen kätkien sisäänsä muun muassa epälineaarisuuksia. Leading Minds – An Anatomy of Leadership. muttei sitä sanan varsinaisessa merkityksessä kuitenkaan ole Viitteet BAZARAA M. Simple Heuristics That Make Us Smart. 1995. myös itsensä. GRINBLATT MARK AND SHERIDAN TITMAN. niin miten heillä voi olla yhteinen visio? Aseman määrittely: Positioning school ja kilpailijadynamiikka: agentilla informaatio on aina epätäydellistä kilpailijasta. TODD PETER M. näin ollen systeemiälykkään agentin toiminta muistuttaa optimointia. GARDNER HOWARD. Oxford University Press. London. Harper Collins Publishers. voi hyviin tuloksiin yritysmaailmassakin päästä systeemiälykkäiden. joista jälkimmäisen vuoksi agentin toimintakenttään muodostuu haamusysteemi (näin ollen johtaja ei voi esimerkiksi kohdella työntekijöitään kuin mitä tahansa muuta resurssia. 2nd edition. Financial Markets and Corporate Strategy. vaan on varustanut itsensä sellaisilla työkaluilla joilla voidaan ottaa huomioon pienetkin vaihtoehtoiskustannukset. ja peli on dynaamista. AND SHETTY C. Systeemiälykäs agentti − ottaa huomioon päämies-sidosryhmän lisäksi muutkin sidosryhmät. New York. McGraw-Hill. AND THE ABC RESEARCH GROUP. John Wiley and Sons. ja ymmärtää sen että organisaation toimintaan tuo hitautta haamusysteemi − ei ole pelkästään antelias. ja näihin on sisällyttävä käsitys systeemistä ja ennustettavuuden mielekkyydestä yleensäkin. Nonlinear Programming. 1999. Herkkyysanalyysi: miten oman toiminnan pienet muutokset vaikuttavat asemaan ja miten kilpailija liikahtaa? Juonien punominen: vaikka sodankäynnin historia on osoittanut ettei pitkälle kantavia strategioita kannata formuloida. 2001. Useimmiten mitä pitemmälle tulevaisuutta suunnitellaan sitä merkittävämmäksi epälineaariset syy-seuraussuhteet kasautuvat. Tässä esseessä käsitellyistä teoreetikosta Staceyllä on enemmän annettavaa systeemiälytutkimukselle kuin Jacksonilla. Inc. Vision luominen: minkälainen on päämiehen kontrolli agenttiin yrityksen tulevaisuuden odotusten suhteen? Jos heidän intressinsä ovat erisuuntaiset. Kuviosta oppiminen edellyttää systeemiltä tiettyjä ennustettavuusominaisuuksia.

Raimo P. Advanced Management Accounting.Y. 2005. 1997. 1985. Systeemiäly ekologisena rationaalisuutena. June-July 1997. Kirjoittaja Kirjoittaja on espoolainen systeemianalyysin. Technological Forecasting and Social Change 54. teoksessa: Systeemiäly 2006. 1997. AND STACEY R. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization. Harvard Business Review. 1998. AND KEFALAS A. Helsinki University of Technology. 3rd edition. FT Prentice Hall. Inhimilliset systeemit ja systeemiäly: matemaattinen hahmotus. 2006. Prentice Hall. Helsinki University of Technology..G.). Elsevier Science Inc.. SCHODERBECK C. Kluwer Academic/Plenum Publishers.G. MINTZBERG H. B25. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim.. 1990. June 2006. What’s It Worth? A General Manager’s Guide to Valuation. Systems Analysis Laboratory Research Reports.).P. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. AND ATKINSON ANTHONY A. LUOMA JUKKA. . teoksessa: Systeemiäly 2006. 2004. Systems Approaches to Management. Homo Generosus. SCHODERBECK P. AND LAMPEL J. 2006. Syvällä piilevä noste.132 Systeemiäly 2006 JACKSON MICHAEL C. NORRETRANDERS TOR. B26. AHLSTRAND B. Helsinki University of Technology. 2000. B26. Raimo P. The Complete Guide through the Wilds of Strategic Management. Raimo P. June 2006. 3rd edition. KEINÄNEN HELENA. New York. Art House. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Systems Analysis Laboratory Research Reports. SENGE PETER. KAPLAN ROBERT S. teoksessa: Systeemiäly 2005. yritysstrategian ja työpsykologian opiskelija Teknillisessä korkeakoulussa. 1998. LUEHRMAN TIMOTHY A. Strategy Safari. Business Publications. SMITH M. Doubleday Currency. Governance and Cooperative Networks: An Adaptive Systems Perspective. Management Systems: Conceptual Considerations. New York. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. KAJOVAARA JUSSI.). May 2005.

(2) Palkitsevuutta on mahdollista synnyttää ja se de facto syntyy irrallaan järjestelmistä. Keskeinen ajatus on hahmottaa palkitsemista palkitsevuuden kokemuksen valossa – polttopisteeseen nostetaan palkitsevuuden subjektiivinen ilmiökenttä. erotuksena järjestelmät. Mutta riittävätkö nämä järjestelmät kattamaan palkitsevuuden ilmiökentän? Näkemyksemme voidaan kiteyttää seuraavasti: (1) Organisaatioissa ilmenevä palkitsevuuden kokemus on pitkälle riippumaton käytetyistä palkitsemis. Johdanto Palkitsemis.ja kannustinjärjestelmät ovat yritysten ja organisaatioiden henkilöstöstrategioiden yksi kulmakivi.ja kannustinjärjestelmistä. joille huolella synnytetyt. Teema dramatisoituu palkitsemisen aineettomia ulottuvuuksia tarkasteltaessa. tilannetaju. jättäen syrjään sen inhimillisen fenomenologian ja elämystodellisuuden. jolle palkitsevuus kokemuksena perustuu. joille perinteinen palkitsemisajattelu perustuu. (4) Palkitsevuutta lähestyttäessä mekaaniset lähestymistavat ovat radikaalisesti riittämättömiä.ja symbolipitoisempi ilmiö kuin usein on oivallettu. (3) Palkitsevuus on olennaisesti tunne. Kuitenkin myös aineellinen palkitseminen tuottaa palkitsevuuskokemuksen vain aineettomien. Näkemyksemme mukaan perinteinen palkitsevuusajattelu hahmottaa organisaatiot mekaanisina. Luku 9 Palkitsevuus ja systeemiäly Ville-Valtteri Handolin ja Esa Saarinen Tässä artikkelissa laajennetaan perinteistä palkitsemisajattelua systeemiälyn perusoivallusten kautta. inhimilliset mikrokäytökset ja ne inhimillisesti ratkaisevat kokemusmääreet. Kuvaavaksi näyttivät muodostuvan seuraavantyyppiset kommentit: . joiden rajaamana palkitsevuus koettuna ilmiönä syntyy. Mikä palkitsee? Haastatellessaan puolustusvoimien henkilökuntaa Ville Handolin pani merkille. (5) Aineettoman palkitsemisen teema radikalisoi ne mentaalimallit. että haasteltujen esittämät palkitsevuustarinat näyttivät eroavan niistä totuuksista. symbolisten tekijöiden kautta. joiden kautta palkitsemista hallinnoidaan. Tarvitaan systeemiälyä yhdistämään aineettomat tekijät. monimutkaiset palkitsemisjärjestelmät perustuivat.

upposi. (Palkitsevuuden redusoitumattomuusteesi. Tavoitteena häneen mukaansa on luoda palkitsemisjärjestelmä. toimintaprosesseja ja henkilöresursseja mahdollisimman hyvin. eikä sitä voida palauttaa organisaation mekaniikkaa koskeviin muuttujiin. joka korostaa palkitsemisjärjestelmän yhteensopivuuden tärkeyttä organisaation muiden järjestelmien kanssa. kannustava ja edistää tarkoituksenmukaisesti yrityksen strategisia tavoitteita. joka tehdään mekaanisena suoritteena ja joka näyttäisi konkreettisena palkintona paljon merkittävämpänä. tulleensa palkituksi. joka tukee organisaation strategisia tavoitteita. kaavamaisen järjestelmän muotoon. että keskeinen kysymys tuotekehitystoiminnan johtamisessa on kokonaisvaltaisempien. vaan se minkä tunteen mä olen saanut siihen ihmiseen syntymään. on keskeinen. Käsityksemme on. vaikka useimmiten sivuutettu. jossa kiitos ja kädenpuristus on saattanut olla jotain sellaista.ja uskomustekijöitä koskevana kysymyksenä. johon sisältyy kuitenkin aivan mielettömän paljon. Esimerkiksi Despres ja Hiltrop (1997) katsovat. (3) Palkitsevan organisaation ylläpitäminen palkitsevana edellyttää tilannesidonnaista.134 Systeemiäly 2006 ʺPalkitsemisen määrä ei ole ratkaisevaa. Perinteisen palkitsemisajattelun huomio näyttää kuitenkin asettuvan toisaalle – kysymään esimerkiksi sitä. että nyt se osu. rakenteita. järjestelmähaasteeksi. Jälkimmäinen kysymys on systeemiälykkään palkitsemisajattelun inhimillinen peruskysymys. mitä tämä lähes nollapalkinto. (Palkitsevuuden systeemiälyteesi. (Mekaanisen palkitsevuuden riittämättömyysteesi. vaikutelma.ʺ Edellä kuvattu lainaus vihjaa. kannustavasti ja tavalla.) . Palkitsemista koskevassa kirjallisuudessa palkitsemisen mekaaninen järjestelmähaaste hallitsee keskustelua. ovat riittämättömiä tuottamaan palkitsevuuden kokemusta kestävästi. Palkitsemisen inhimillinen peruskysymys on sivuosassa. yksiselitteisesti kontrolloida tai saattaa aukottoman. että jos ihminen kokee nimenomaan jälkimmäinen kysymys. prosessiorientoituneempien ja organisaatiokohtaisesti räätälöidympien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen. millainen palkitsemisjärjestelmä on oikeudenmukainen. että palkitsevuutta tarkasteltaessa palkituksi tulemisen kokemus ja palkitsevuuskokemus ovat avainasemassa. että me kumpikin muistetaan tämä pitkän ajan jälkeen. Tämän artikkelin kolme pääväittämää ovat: (1) Palkitsemisjärjestelmät. Kiistämättä tämän kysymyksen merkitystä haluamme nostaa sen rinnalle toisen kysymyksen: Mikä synnyttää ja ylläpitää palkitsevuuden kokemusta oikeudenmukaisesti. Kääntäen joku sellainen palkitseminen. että mä olen aistinut.) Palkitsevuuden teeman adekvaatti käsitteleminen edellyttää yrityksen organisaatiokulttuurin ja inhimillisten vuorovaikutusavaruuden laaja-alaista tarkastelemista unohtamatta siihen sisältyviä mikrososiologisia muuttujia. ei omaa sitä voimaa. olivatpa ne kuinka toimivia tahansa.) (2) Palkitsevuutta tulee tarkastella organisaation sisäistä elämää koskeva moniulotteisena inhimillisiä tunne-. vaikuttaa ja painu mieleen sillä tavalla. Tullaan asetelmaan. Sama ajatus esiintyy myös Lawerilla (1996). joita ei voida mekaanisesti hallita. herkkyysintensiivistä systeemiälyä ja perustuu muuttujille. joka edistää tarkoituksenmukaisesti yrityksen strategisia tavoitteita? Kutsumme ensimmäistä kysymystä palkitsemisen mekaaniseksi Palkitsevuutta syntyy.

Näistä mekaanisista näkemyksistä poiketen Stacey näkee organisaation vuorovaikutussuhteista koostuvana kompleksisena ja prosessuaalisena kokonaisuutena. kontrolloi. tehokkaasti ja selkeästi. joille vallitseva organisaatioajattelu pitkälti perustuu.ʺ ʺSuunnittele. Klassisessa teoksessaan Images of Organization Gareth Morgan nostaa yhtenä vaihtoehtona esiin mielikuvan organisaatioista mekaanisina koneina. Tämän mekaanisen organisaationäkemyksen keskeisiä piirteitä hän kuvaa seuraavasti (Morgan 1986. 2003) esittää vakuuttavasti. johon jokainen organisaation jäsen vaikuttaa ja joka on liiketilassa ʺelävässä nykyhetkessäʺ. Suoritusperusteinen Ralph Stacey (2001. että myös erilaiset palkitseminen kaventaa ʺsysteemisemmätʺ organisaatiomallit palautuvat keskeisiltä palkitsemisajattelua osiltaan hallintaan sekä ennustettavuudelle ja kausaalisille syy- kohtalokkaasti. (2) Tuoda esiin systeemiäly avaimena ymmärtää palkitsevuuden ilmiötä sekä mahdollisuutena toteuttaa palkitsemista käytännössä.Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 135 Tämän artikkelin tavoitteena on: (1) Tähdentää syväinhimillisen avaruuden keskeistä roolia kaikessa palkitsemisessa. joka hänen on suoritettava. ja kontrolloi. organisoi. jotta jokainen on varma omasta tehtävästään. jotka ovat mekaanisia. että hänen edustamansa ʺkompleksisten vastavuoroisten prosessien näkemysʺ antaa olennaisesti rikkaamman ja realistisemman kuvan organisaatioista kuin erilaiset organisaatioita koskevat esineellistävät ja objektivoivat käsitykset. 33): ʺAseta päämääriä ja tavoitteita ja etene niitä kohti. Organisaation ontologia Palkitsemisilmiön ymmärtämiseksi on tarkasteltava organisaation ontologista luonnetta. Tiivistämme tämän artikkelin tarpeisiin mainitut kaksi erilaista organisaationäkemystä taulukon 1 mukaisesti: . kontrolloi.ʺ Mekaaninen organisaatioajattelu voi puhtaassa muodossaan olla nykyisin harvinaista. s. mutta sen jäljet ovat nähtävissä kaikkialla.ʺ ʺKuvaa kaikki yksityiskohdat. seuraussuhteille perustuville ajatusmalleille. Staceyn pyrkimyksenä on osoittaa.ʺ ʺOrganisoi rationaalisesti.

vuorovaikutustilanteitten ja − Ihmisen käytös heijastelee tulkintoja. että palkitsemisjärjestelmä voidaan rakentaa ja se tuleekin voida rakentaa tavalla. vaikutelmia ja kokemuksia olematon sekä muita subjektiivisia muuttujia − Ihminen etsii omaa hyötyään. kontekstuaalisia − Organisaatio on makrorakenne. Ajatuksena tällöin on. Oma näkemyksemme perustuu sekä-että-ajattelulle. − Organisaatio on elävä organismi hallita ja ennustaa sen rakenneominaisuuksista käsin − Organisaation keskeiset ominaisuudet heijastelevat paikallisia. Tällöin palkitseminen hahmotetaan ylhäältä määritellyksi ohjauskeinoksi. jota voidaan kompleksinen vuorovaikutussuhteiden tarkastella osiensa kautta kokonaisuus − Organisaation toiminta voidaan ohjata. Palkitseminen tulee kohdistaa identifioitavissa oleviin suoritteisiin. jonka mukaan ihmistä voidaan palkitsemisen avulla ohjata tekemään haluttuja suoritteita. jonka tekijöitä ja ovat luonteeltaan keskeisiä ominaisuuksia tarkasteltaessa mikrososiologisia yksittäisten ihmisten. jolla hallitusti ja ennustettavasti edesautetaan yrityksen strategian toteutumista. Tällöin saatetaan esimerkiksi nojautua suoritusperusteiseen ontologiaan. . Mekaaninen organisaatiokäsitys on hyödyllinen siellä. Organisaatio jäsennettynä orgaanisen ja mekaanisen hahmotuksen kautta.136 Systeemiäly 2006 Taulukko 1. Taustalla on eräänlaiselle makrotason hyötykalkyylille perustuva ajatus. kontekstimuuttujien rooli on vähäinen tai uskomuksia. että palkitsevuuden hahmottaminen palkittavista suoritteista käsin kuitenkin kaventaa palkitsemisajattelua kohtalokkaasti. Erityisesti: mekaaniselle ontologialle rakentuvat palkitsemismallit antavat osittaisen ja vain osittaisen kuvan palkitsemisen ilmiöstä. 1 Oma käsityksemme on. Näitä suoritteita mitataan ja arvioidaan ja niihin kohdistetaan palkitsemisjärjestelmän edellyttämät muuttujat. missä tavoitteena on rakentaa toimiva aineellisen palkitsemisen järjestelmä. joka on käytännössä riippumaton inhimillisistä. jotka ovat ei-mekaanisia. mutta samalla haluaa katsoa muuttujiin ja selitystekijöihin. (2000). on − Ihminen on antelias. yhteistyökykyinen ja laskelmoiva ja hyötyarvioissaan merkityshakuinen rationaalinen Keskeiset työelämän systeemit ja järjestelmät edustavat pitkälle esineellistettyä ja objektivoivaa organisaatiokäsitystä. esineellistävän näkemyksen sinänsä tarkoituksenmukaiseksi monissa yhteyksissä. tulkinnallisista ja subjektiivisista tekijöistä. joka hyväksyy mekaanisen. jotka ovat mitattavissa. 1Esimerkkejä suoritukseen perustavasta palkitsemisesta (Performance Based Reward) ovat muun muassa Higgins (2003) ja Hendry et al. Orgaaninen ja vuorovaikutuksellinen Mekaaninen ontologia ontologia − Organisaatio on liiketilassa oleva − Organisaatio on kone. objektiivisesti arvioitavissa ja joita suorittaessaan työntekijä toimii organisaation kannalta tavoiteltavalla tavalla. joka kohdistaa huomion ulkoisesti identifioitavissa oleviin suoritteisiin.

että tämä tunne-energian herättämä tunne aiheuttaa voimakkaan motivoivan vaikutuksen yksilössä. Tämä heijastelee näkemystämme. on itseluottamuksen tunnetta.ʺ ʺLisäisin. jonka mukaan palkitsevuuskokemus edellyttää ontologiaa. Kyse on siis ʺenergiavirrastaʺ. joka tarvitaan. ennustettavina ja hallittavina unelmien. hänestä tuntuu että hän on keskellä kaikkien tärkeintä ja arvokkainta. tunne-energian lisäyksen. jotka tarkemmin kuvattavin moninaisin ja usein myös yllätyksellisin ja elämää rikastavin tavoin synnyttävät palkitsevuuskokemusta organisaation eri toimijoissa. Huippusuoritteiden palkitseminen ei takaa. 39). Soveltaen Collinsin sanastoa Palkitsevuusliikahduksen puhumme jatkossa palkitsevuusliikahduksesta tarkoittaen tapahtuessa yksilö kokee collinsilaisen tunne-energia minimimuutosta. kokee collinsilaisen tunne-energian lisäyksen. subjektiivisia. että Palkitsemisjärjestelmillä on työmotivaation kolme osa-aluetta ovat: (1) Mikä energisoi tapana mekanisoida ihmisen ihmistä?. mikrososiologialle. joka tunnistaa inhimillisiä. että inhimilliset agentit syttyvät tavoittelemaan toivottuja suoritteita. Tämä ei ole mahdollista mekanistisen organisaatiokäsityksen ja suoriteperusteisen tarkastelunäkökulman sisältä. joka vahvistaa. Vieläkin voimakkaammin: suoritteista palkittaessa ei välttämättä synny palkitsevuuskokemusta suoritteiden suorittajissa. Palkitsevuutta ei synny. haluaa toistaa sen. symbolisia ja tulkinnallisia muuttujia – muuttujia. Samalla olemme jo astuneet suoriteontologian ulkopuolelle. uskomusten ja merkitysten maailma.ʺ (Collins 2004. Collins kirjoittaa: ʺTämä sosiaalisesti johdettu tunne-energia. ʺeräänlaisesta sähköstäʺ durkheimilaista sanastoa tässä käyttääksemme. joka näin ollen tulee ylittää. kuten Durkheim2 sanoo. (2) Mikä suuntaa ihmisen toimintaa? ja (3) Mikä pitää yllä tai vahvistaa nykyistä energiatasoa? Suoritteiden toiminta ja nähdä ihmiset takana on inhimillinen motiivi. jotta yksilö kokisi palkitsevuuskokemuksen kannalta relevantin muutoksen tilanteeseen kytkeytyvässä sisäisessä jonka hän hahmottaa arviossaan. Suurtyössään Interaction Ritual Chains Randall Collins nostaa edustamansa mikrososiologian avainkäsitteeksi ʺtunne-energianʺ (emotional energy). inhimillisesti ratkaisevaan todellisuuteen suoritteiden kautta tapahtuva palkitseminen ei välttämättä rakenna toimivaa takaisinkytkentää. nostattaa ja vitalisoi yksilöä. Collins liittää peruskäsitteensä Durkhemin yhteiskunnan ja yhteisöllisyyden perusteita koskeviin näkemyksiin. paikallisesti ilmeneville systeemeille ja organisaatiokulttuurillisille tekijöille. rohkaisee. jos subjekti ei koe palkintoa palkitsevuuskokemuksen kannalta relevantilla tavalla. joissa tämä puhuu metaforisesti ʺenergiavirrastaʺ ja ʺtietynlaisesta sähköstäʺ. Palkitsevuuden ilmiö edellyttää siis paitsi 2 Collins viittaa erityisesti Durkheimin teokseen Uskontoelämän alkeismuodot (Durkheim 1912). rohkeutta ryhtyä toimeen. tahtomisen. jos ihmisen ʺsisällä ei liikahdaʺ ja jos hän ei koe tulleensa palkituksi. Collinsin käsitteistö ja oivallukset täydentävät tärkeällä tavalla systeemiälytutkimusta. joiden kautta collinsilainen tunne-energia voi herätä ja ilmetä. (1996) lähtee ajatuksesta. Mikään palkinto ei auta.Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 137 Esimerkiksi Steers et al. jonka hän hahmottaa palkitsevuutena. valinnan. s. tunnepitoisia. jokainen joka on sellaisen kokenut. vaan myös kohotetuksi. Tähän objekteina. Palkitsevuusliikahduksen tapahtuessa yksilö palkitsevuutena. uskaliaisuutta tehdä aloite. Palkitseva organisaatio perustuu vuorovaikutusmuuttujille. se saa yksilön kokemaan itsensä ei vain hyväksi. .

Miksi tarvitaan laajempi lähestymistapa? Palkitsemisen käytäntöjä on arvostettu usealta suunnalta.138 Systeemiäly 2006 toimivia järjestelmiä objektiivisessa maailmassa myös huomion kohdistamista adekvaatisti palkitsevuuden kokemuksen subjektiiviseen ilmiökenttään ja tunne-energian synty. joka on saanut tuulta taakseen erityisesti sen jälkeen kun Martin Seligman Amerikan psykologiyhdistyksen presidenttinä vuonna 1998 nosti suuntauksen tieteellisen psykologiatutkimuksen parrasvaloihin (katso esimerkiksi Cameron et al. Näin palkitsemisjärjestelmät kannustavat tekemään asiat varmalla ja totutulla tavalla riskejä välttäen. Uusien toimintatapojen kokeilu on aina riski. uhkana on yhteistyön vaikeutuminen jatkossa. vitaalisuuden ja merkityksellisyydenʺ ilmiöt sekä ʺsosiaaliset suhteet ja vuorovaikutuksen muodot. Näille lähestymistavoille yhteistä on pyrkimys antaa lyhyt ja selkeä toimintalista. Keyes ja Haidt 2003). voi tuntua rankaisulta. Liitämme tutkimuksemme positiivisen organisaatio- Palkitsemista kuvaavia käsitteitä tutkimuksen kenttään. Kohnin mukaan palkitsemisen perusteet on perinteisesti asetettu vanhojen. Cameron. Kohnin mukaan palkitseminen ja rankaiseminen ovat saman asian kaksi puolta. Huomion kohteena ovat ʺpoikkeukselliset. että palkitsemista suunnitellaan ja toteutetaan usein vanhojen tottumusten ja käsitysten mukaan. rehellisyys. Kaksinkertaistamalla palkka työteho vain harvoin kaksinkertaistuu. Quinn toteavat esipuheessaan antologiaansa Positive Organizational Scholarship (2003) polttopisteeseen otetaan ʺarvostuksen. jossa lisäpalkkiota on odotettu ja sitä ei saadakaan. hyveellisyyden. Kun palkitseminen kohdistuu jollekin taholle enemmän kuin jollekin toiselle. ja tuskin koskaan pysyvästi. lojaalisuus. Esimerkiksi Kohn (1993) esittää. Kuten Kim S. (4) Palkitseminen kannustaa ihmisiä välttämään riskejä. (2) Palkitsematta jättäminen rankaisee henkilöstöä. Positiivinen organisaatiotutkimus kytkeytyy kiinteästi positiivisen psykologian tutkimukseen. 2003. jo tunnettujen mittareiden varaan. yhteistoiminnan. Seligman 2002. kohdistaa huomio inhimillisen kukoistuksen ja myötätunto. Palkitsemisen logiikan ʺtee näin ja saat tätäʺ ja rankaisemisen logiikan ʺtee näin tai saat tätäʺ välillä ei ole kovin suurta eroa. jotka heikentävät yhteistyötä. kunnioittavuus. Kohnin mukaan palkkaperusteinen motivointi ei kestä kriittistä tarkastelua. On tärkeää tukea yhteistyötä edistävää toimintaa ja vastaavasti on karsittava tekijöitä. Syner ja Lopez 2002. joka voi aiheuttaa ainakin väliaikaisen . elämää-antavat (life-giving) ja kukoistuksen ilmiötʺ sekä erilaiset ʺpositiiviset spiraalitʺ. (3) Palkitseminen heikentää henkilöstön välisiä suhteita. Dutton ja Robert E. vaikka sen puute voi vähentää motivaatiota. joita luonnehtivat myötätunto. jota noudattamalla palkitseminen tulisi toteuttaa.ja virtausmuotoihin tässä ilmiökentässä. Tästä näkökulmasta systeemiälytutkimus edustaa positiivista systeemiajattelua. kuten Hämäläinen ja Saarinen (2005) toteavat. mikä rapauttaa yhteistyötä. hyveelliset. Vallitsevaa palkitsemisajattelua vastaan Kohn esittää: (1) Palkka ei ole motivaatiotekijä. hyveellisyys. kukoistavuus tai vakavasti otettuina ilmiöinä. Kohn määrittelee palkan ʺhygieniatekijäksiʺ. Nykyisessä työelämässä yhteistyön merkitys on korostunut ja organisaatiot perustuvat laajasti tiimien ja ryhmämäisen työn hyödyntämiseen. kunnioitus ja anteeksiantoʺ. ʺelämisen arvoisen elämänʺ teemoihin tieteellisesti vitaalisuus. joka sinänsä ei lisää motivaatiota. Tämän viime vuosina esiin- purkautuneen suuntauksen keskeisenä ideana on ovat esimerkiksi arvostus. Tilanne. Palkitseminen synnyttää henkilöstön sisäistä kilpailua. Jane E.

Kohnin mukaan esimerkiksi suoritusperusteinen palkkaus on auttamattomasti vanhanaikaista. että luontainen kiinnostus työtä kohtaan kuitenkin pitkällä aikavälillä johtaa parhaaseen lopputulokseen. Palkitsemisjärjestelmiä koskeva diskurssi on mielestämme harhaanjohtava seuraavilta osin: (1) ʺPalkitsevuuttaʺ etsitään alueelta. jolla jaetaan rahaa. koska itse työ ja työyhteisö kannustavat rahaa enemmän. Toisaalta palkitsemisjärjestelmän kannattavuutta on vaikea arvioida. palkinto sama asia? Mutta palkitseeko aineellinen palkitseminen – vai ainoastaanko korvaa? Pitäisikö meidän ajatella ʺaineellinen palkitseminenʺ osaksi vaihtokauppaa. että mitä kannustavammaksi palkitsemisjärjestelmiä kehitetään. mutta silti on vain luotu järjestelmä. voi runsaalla palkitsemisella saavutettu kiinnostus jopa olla vahingollista. että palkitsemisella yritetään synnyttää kiinnostusta. missä oikeastaan tulisi puhua korvauksista. Palkitsemisjärjestelmän rakentaminen ja käyttö vaativat huomattavia panostuksia. . missä se todellisuudessa varsinaisesti tapahtuu. että ostettaessa suurtakaan hyödykettä käypään hintaan tai edes poikkeuksellisen edullisesti. Johtaminen ja palkitsemisjärjestelmä siis toimivat toisistaan riippumatta. (7) Palkitsemisjärjestelmän käyttö johtamisen välineenä ei toimi. Palkitsemisesta ja palkkioiden tavoittelusta muodostuu työnteon pääasia. että ansiotyön ympärille muodostunut yhteiskunnallinen järjestelmä ja siihen liittyvät oikeudenmukaisuustekijät edellyttävät. (6) Palkitsemisjärjestelmät ovat työläitä ja kenties kannattamattomia. Usein ihmiset kokevat työ itsessään kiinnostavaksi ilman. Näitä epäkohtia koskevat huomiot voidaan kuitata toteamalla. että työstä maksetaan asianmukaista rahapalkkaa. Voidaan jopa väittää. Organisaatiolla voi kylläkin olla käsitys syntyvistä kustannuksista.Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 139 notkahduksen niissä mittareissa. sitä merkityksellisemmiksi ne muodostuvat ja sitä vähäisempää on kiinnostus itse työtä kohtaan. Miksi ajatella palkkaa ja muita aineellisia palkitsemisen muotoja ylipäätänsä palkitsemisen näkökulmasta? Ei ole mielekästä sanoa. (2) Palkitsevuutta ei etsitä inhimillisen vuorovaikutusmaailman ja elämismaailman alueelta. Kun vielä huomioidaan. joihin palkitseminen perustuu. Onkin tietenkin selvää. Miten keskenään ristiriitaisia etuja voidaan yhdistää ja miten optimaalinen lopputulos on saavutettavissa? Pienellä vaivalla rakennettu järjestelmä ei välttämättä toimi kuin välttävästi ja hyvin toimiva järjestelmä olisi puolestaan liian työläs rakentaa. Rahapalkka on Onko korvaus ja aineellisen palkitsemisen keskeisin muoto nykyaikaisessa työelämässä. Palkkioiden jaolla ja henkilöstön kannustamisella ja ohjaamisella ei välttämättä ole yhteyttä. että palkitseminen pitää kuitenkin hoitaa jotenkin. Toiminta vinoutuu. eikä näin ollen palkitsemisen perusteita kyseenalaistava kritiikki edistä asiaa mitenkään. Se hahmotetaan aineellisin ja ulkoisia tekijöitä koskevin muuttujin. että esimerkiksi palkkiojärjestelmän rakentaminen ja tavoitteiden asettaminen ovat onnistuneet. mutta kokonaishyötyä voi olla mahdotonta laskea. tapahtuu jotakin ʺpalkitsevaaʺ – vaan ainoastaan hyvä tai asianmukainen kauppa. jossa yksi hyödyke vaihtuu toiseen? Ja samalla hahmottaa. että itse palkitsemisen ilmiö on valtavasti laajempi ja inhimillisesti syvällisempi kuin näkymä. Kohn väittääkin palkitsemisen olevan ʺtutkimuksen ja luovuuden vihollinenʺ. Voi näyttää siltä. vaikka todellisuudessa palkitseminen on inhimillisen kokemusmaailman osana ensisijaisesti subjektiivis- tunnemaailmallinen ja kvalitatiivinen ilmiö. mihin aineellisen palkitseminen yksipuolisesti kohdistaa huomionsa. (5) Palkitseminen aliarvioi ihmisen luontaisen kiinnostuksen ja ahkeruuden. vaikka alkuperäisen tavoitteen mukaan järjestelmä olisi haluttu rakentaa nimenomaan johtamisen työkaluksi.

Perinteisesti palkitsemisessa on erotettu aineellinen ja aineeton puoli toisistaan. palkitsevuuskokemusta) sisältää aineettoman komponentin. Alice Morgan (2004) kuvaa narratiivista terapiaa moniulotteisena yleiskäsitteenä. Dan P. Yhtäältä narratiivinen terapia voi merkitä kokonaisvaltaista käsitystä siitä tavasta. McAdams (1993) ja Howard Gardner (1995). vaikutusmahdollisuudet sekä kehittymismahdollisuudet. s. tulkinnallinen. lomat ja edut. että häntä palkitaan.140 Systeemiäly 2006 Avainsana on palkitsevuuskokemus eli henkilön tunne siitä. 3 http://www. palkkiot. ʺpalkitseminen sisältää kaiken sellaisen työsuhteesta johtuvan.org/ 4 Brunerin narraatiokäsitystä koskevassa väitöskirjassaan Timo Tolsa (2002) toteaa. jotka ovat sivuuttamattomia. toisaalta taas tiettyjen ongelmien vaikutusta ihmisen elämään tai tiettyä tapaa puhua ja käsitellä ihmisten ongelmia.worldatwork. Kuten maailman suurin palkitsemisammattilaisten yhdistys Worldatwork3 katsoo. esineellistää ja mekanisoida syntynyt etsiä ensisijaisesti ajatuskokonaisuus objektiivisten ja yleispätevien muuttujien avulla hallituksi järjestelmäksi. Tämä aineeton komponentti voi olla esimerkiksi symbolinen. kuten esimerkiksi palkka. jotka asettuvat ontologisesti eri avaruuteen kuin mihin aineellinen palkitseminen kohdistaa yksipuolisesti huomionsa. on avain inhimilliseen kokemusmaailmaan. Possible Worlds teosta on usein pidetty psykologisen narraatiotutkimuksen pioneerityönä. useat johtavat tutkijat Jerome Brunerista Howard Gardneriin ovat vakuuttavasti esittäneet. 12) (1) Narratiivinen terapia on ihmistä arvostava terapian tai yhteistyön lähestymistapa. miten ihmisen identiteetti muodostuu. (Vartiainen ja Kauhanen 2005) Kun ʺpalkitsevuuttaʺ etsitään aineellisen maailman ehdoin (esim. Palkitsemisen ilmiö on syväinhimillinen ja sisältää intra. tunnetekijällinen ja se voi liittyä mitä erilaisimmin tavoin inhimillisiin merkitysjärjestelmiin ja subjektien fenomenologiaan. voidaan siitä todeta seuraavaa: (Morgan 2004. jonka mukaan ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija. Riippumatta mitkä näin ymmärretyn (aineettoman) palkitsemisen ilmiön yksityiskohdat ovatkaan. objektivoida.ʺ Narraation relevanssista katso myös Paul Ricoeur (1993). etuna on mahdollisuus Palkitsevuutta tulee kvantifioida. Vaikka narratiivinen terapia onkin käsitteenä rönsyilevä. ainakin se sisältää merkitystekijöitä.ja intersubjektiivisia komponentteja. Aineelliseen on luettu rahalliset tai rahassa mitattavat palkitsemiselementit. . että kaikki palkitseminen (joka synnyttää tapahtumista.4 Narratiivinen näkökulma on samalla myös reitti palkitsevuuden teeman ytimeen. Kokemuksen narratiivinen tutkimus Narratiivi. Aineetonta palkitsemista on esimerkiksi työn kautta saatu palaute ja arvostus. että vaikka narratiotutkimusta oli harjoitettu kirjallisuustieteessä ʺvasta 1980-luvulla psykologia alkoi tosissaan tutkia narratiiviaʺ ja että ʺBrunerin (1986) Actual Minds. palkan tai rahatalouden kautta). Lähestymme teemaa narratiivisten terapian käsitteen kautta. minkä työntekijä kokee arvokkaaksiʺ. Tässä artikkelissa katsomme vuorovaikutusmaailman kuitenkin. Tällainen tunne voi syntyä hyvinkin erilaisten tekijöiden laukaisemana ja haasteena on nimenomaan systeemisen kiinnostuksen kohdistaminen palkitsemisen ilmiökenttään koko inhimillisessä moninaisuudessaan.

joita kohti palkitsevuutta synnyttävä vuorovaikutus etenee. koska hän uskoo positiiviseksi ja niiden ilmentävän vaihtoehtoista tarinaa. jotka gardnerilaisittain puhuen hahmotamme ʺviisivuotiaan mielellämmeʺ (Gardner 1995. jotka auttavat muuttamaan suhdetta elämässä kohdattaviin vaikeuksiin. jonka paras asiantuntija on palkittava henkilö itse. joihin etukäteen ei ole olemassa yleispätevää kaavaa.Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 141 (2) Narratiivisen terapian mukaan ongelmat ovat ihmisestä erillisiä asioita. jonka juoni kiteyttää hänen masennuksensa. Morganin (2004) mukaan juoni sinänsä voi olla mielenkiintoinen tutkimusaihe. vaikka työssämme emme olisikaan toistemme kanssa juuri millään tavoin tekemisissä keskenämme. vaan keskustelu voi viedä lukuisiin eri suuntiin. Oletuksena on. (4) Narratiivisen terapian keskustelulle ei ole olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa. että elämänmyönteiseksi. on muistettava. koska hän tulkitsee tapahtumia kyseisen juonen kautta. s. Hän löytää jatkuvasti tätä tarinaa tai juonta tukevia tosiasioita ja tapahtumia. joita kohti keskustelu etenee. että ihminen poimii tarinaansa juonen kannalta merkityksellisiä asioita jättäen juoneen sopimattoman aineiston syrjään. joiden kautta palkitsevuus voi avautua elämässä kohdattavissa tilanteissa. uskomuksia ja valmiuksia. joka aikoo ostaa uuden auton. mutta vielä mielenkiintoisempia ovat Systeemiälykkäässä kertomuksessa olevat pienet yksityiskohdat. narratiivisen terapian lähtökohtana on jokin inhimillinen ongelma. (2) Kaikilla on taitoja. Edellä esitetyt viisi kohtaa voidaan soveltaa myös tutkittaessa palkitsevuuskokemusta: (1) Palkitsevuuskokemus on subjektiivinen ilmiö. kykyjä. me uskomme. (5) Apua hakeva henkilö määrittää pitkälti itse ne suunnat. uskomuksia ja valmiuksia. 53). Tästä syystä pääjohtajan ystävällinen tervehdys ostoskeskuksen parkkipaikalla voi olla voimakaan palkitsevaa. Morgan kutsuu näitä liittyvä tarina muuttuu yksityiskohtia ainutkertaisiksi avautumisiksi. kykyjä. että kaikilla on taitoja. jotka jäävät juonen palkitsemisessa työhön ulkopuolelle tai eivät sovi siihen. Jotta ymmärrettäisiin vaihtoehtoisen tarinan hyödyllisyys. (5) Palkitsevassa kokemuksessa henkilö määrittää pitkälti itse ne suunnat. Miten olennainen on juoni osana palkitsevuuden ilmiötä? Ratkaiseva. Erityisen olennaisia palkitsevuuden teeman kannalta ovat ne juonirakenteet. näkee yhtäkkiä automainoksia kaikkialla ja uusia autoja liikenteessä. Juonen kanssa ristiriitainen tai siihen liittymätön aineisto rajautuu pois. Ihmisten palkitsevuustarinat heijastelevat heidän työtään koskevia juonirakenteita enemmänkin kuin objektiivisia realiteetteja. Tarinan juoni on aina riippuvainen yksilön ja hänen ympäristönsä välisestä vuorovaikutussuhteesta siten. . Avainasemassa on ulkoisten tapahtumien yhteys niihin tarinoihin. (3) Narratiivisessa terapiassa korostetaan uteliaisuutta ja halua esittää kysymyksiä. vaan palkitsevuutta synnyttävä vuorovaikutus voi viedä lukuisiin eri suuntiin. (3) Palkitsevuuskokemusta lähestyttäessä tulee olla utelias ja halukas kohtaamaan tilanteita. Henkilö. joiden kautta subjektit itseään tarkastelevat työympäristössä. Esimerkiksi masentunut ihminen kertoo tarinaa. Morganin (2004) mukaan ihmisen kertomukset muodostavat juonellisia tarinoita. joihin ei etukäteen tiedetä vastauksia. (4) Palkitsevuuskokemusta synnytettäessä ei ole olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa.

Tarina muuttuu positiivisemmaksi ja elämänuskoisemmaksi positiivisen organisaatiotutkimuksen vitaliteettinäkemyksen mielessä siihen verrattuna. Näin masennuksen valtava väistyy juonen etsiytyessä siitä vapaalle vyöhykkeelle. Palkitsevuuden tutkimuksessa ohut kuvaus liittyy palkitsevuustarinoiden yksinkertaistamiseen. (3) Aineellisen palkitsemisen muodot synnyttävät palkitsevuutta vain. jonka lapsi on jäänyt kiinni näpistyksestä. Narratiivinen tutkimusote sovellettuna palkitsevuuden ilmiöön voidaan kiteyttää seuraavasti: (1) Palkitsevuustarinassa esiintyvät tietyt pienet yksityiskohdat nähdään olevan ʺainutkertaisia avautumiaʺ. me esitämme. Tässä esimerkissä näpistyksen selittäminen huomion hakemisella on ohut kuvaus tapahtuneesta. ne kytkeytyvät juonellisesti muuhun työtä koskevaan narraatioon kokijansa kokemismaailmassa. ʺAinutkertainen avautumaʺ on keino kääntää juonen suuntaa vaihtoehtoisen tarinan mukaiseksi. mitä se oli ennen kyseistä interventiota. mikäli ne kytkeytyvät subjektin kannalta merkitsevään työtä koskevaan juoneen. on vastaavanlaisten ainutkertaisten avautumien hyödyntämistä palkitsevuuskentässä siten. (2) ʺAinutkertaiset avautumatʺ saavat erityistä merkityspotentiaalia. Juonen. Vaihtoehtoinen tarina kuvaa tilaa. kokemuksellisuudesta vieraantumiseen ja yksilöllisten elämänprojektien latistavaan kategorisoimiseen. (5) Palkitsevuuskokemukset ovat systeemisiä. kuten esimerkiksi lapsen suhde ikätovereihinsa ja sen piirissä vallitsevaan hierarkiaan. Morganin mukaan ohut kuvaus on elämän moninaisuudet ja merkityskentät ulkopuolelleen sulkeva tapa määrittää jokin tapahtuma tai tapahtumaketju. . eli Randall Collinsin sanastossa puhuen subjektin mieltä hallitsevat juonet tuottavat hänelle vahvistuvaa tunne-energiaa. että yksilön työn juoni saa positiivisen palkitsevuussysäyksen. ainutkertaisen avautuman ja vaihtoehtoisen tarinan ohella narratiivinen terapia esittelee myös ʺohuen kuvauksenʺ käsitteen. joiden voidaan kuvitella tukevan tätä tulkintaa (lapsen huomion hakemista vanhemmiltaan). elämänuskon. vaan on välähdys vaihtoehtoisesta tarinasta. Morgan tähdentää. hyväksyvyyden. Vahvistamalla tällaista vaihtoehtoista tarinaa herkkä ja tarkkanäköinen. kun ne kytkeytyvät kokijansa gardnerilaisen ʺviisivuotiaan mielenʺ omanarvon-. toivon. innostuksen ynnä muiden perustarinoiden ympäristöön. Lapsen vanhemmat tulkitsevan näpistyksen olevan huomion hakemista vanhemmiltaan. jossa masennusta ei ole tai sen vaikutus ei ole ylivoimainen. Tulkinnan oikeuttamiseksi etsitään lapsen menneisyydestä muita tapahtumia. Tarkastelun ulkopuolelle suljetaan kaikki vaihtoehtoiset tarinat. Systeemiälykäs palkitsemisajattelu.142 Systeemiäly 2006 Olettama kuitenkin on. Ohuet kuvaukset johtavat usein ohuisiin johtopäätöksiin ihmisestä ja hänen identiteetistä. joka ei olekaan yhteensopiva juonen kanssa. (4) Useimmissa tapauksissa aineellinen palkitseminen tuottaa vain ʺpalkitsevuuden ohutta kuvaustaʺ. Seuraavaksi esitellään viisi palkitsevuustarinaa ja etsitään niistä palkitsevuuskokemuksen muodostavia ainutkertaisia avautumia. että jossain vaiheessa terapiaa potilas kuvaa tilanteen. systeemiälykäs terapeutti auttaa potilasta horjuttamaan vallitsevaa juonta. Esimerkiksi Morgan ottaa perheen.

niin sanotaan. että ollaan jossakin kokouksessa ja sä oot valmistellu jonkin asian. että se jollain tavalla kruunaa sen arvon sitte. erityiseen tilanteeseen kytkeytyvä asia.. Avainasemaan nousi Handolinin havainto. joka saadaan läpi siinä kokouksessa. Palkitsevuustarinat perustuvat viiden haastatellun henkilön vastauksiin kysyttäessä. vaan se että sä koet. arvokasta ja jolla on laajempaa merkitystä ja jos sitä ei kukaan millään tavalla noteeraa. ʺKun mun joukko saa positiivista palautetta. niin ihminen vaan tuppaa olemaan semmonen. Voisin kuvitella. että yleisö alkaa taputtaa. että se tehtävä on uskottu itselle. vaan minä olen tätä joskus miettiny ihan oikeesti. Käytännössä se tarkoitti sitä. Jos ei muut sitä tosiaan tiiä niin. Viime vuonna meillä oli muutama sellainen ilonpilkahdus.ʺ Palkitsevuustarina 2. mikä on valtavan arvokasta ja minkä arvokkaan asian eteen me tehdään työtä vilpittömästi ja hyvässä yhteishengessä. niin kuin sanotaan. Miksei sitä kukaan ole noteerannu. saadaan joku palkinto joukkona.ʺ . Siellä päivällisellä tajusi sen. vaan se rakentui näistä näkymättömistä elementeistä. Niin et sä siinäkään tarvitse sitä. ʺTämä ei nyt koskenu minuu itteeni. kerran me tästä jätkien kanssa saunaillassa keskusteltiin ja siitä tuli pirun hyvät keskustelut. ʺToissa iltana olimme osastomme kanssa erittäin vaativassa suunnitteluseminaarissa. jonka mukaan ihmisille oli usein tärkeintä jokin itsessään pieni. Siihen ei liittynyt mitään sellaista. että se onnistuu. Haastateltujen palkitsevuustarinoissa huomio kohdistui usein kokonaan muihin asioihin kuin niihin aineellisiin ehtoihin.ʺ Palkitsevuustarina 3. se on hyvin palkitsevaa ja innostavaa. että piti kertoa se sille muullekin porukalle. että jos oikeasti tiedät saavuttaneesi jotain hyvää. että musta nyt tuntuu todella hyvälle ja se johtuu siitä. Palkitsevuustarina 1. saa toimia sen joukon esimiesroolissa. se kannustaa meitä jatkossakin. Näin mä kuvittelisin. että ei niistäkään pahalta tuntunut. Jos on onnistuttu hyvin. Se on se tunnetaso. että saan olla tässä tilanteessa teidän kanssa. kuvittelenko mä ite liikoja siitä työstä tai tilanteesta tai asiasta vai mikä on vialla. tuntuko niistä samalta.. Ei voinut muuta kun tuntea ylpeyttä paitsi kuulemisesta siihen joukkoon niin myös siitä. mihin rakennetut palkitsemisjärjestelmät perustuivat. joka tulee.Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 143 Esimerkkejä palkitsevuustarinoista Kuten edellä todettiin. Onhan se päivän selvää. Tuli sellainen yhteenkuuluvuuden tunne ja niiden ihmisten arvostamisen tunne. niin rupeehan sitä miettimään. että palkitsevuutta koskeva virallinen totuus ja kentällä vallinnut inhimillinen totuus erosivat usein jyrkästi toisistaan. että sillä kahdenkymmenen ihmisen joukolla edustetaan jotain. milloin he olivat viimeksi kokeneet työnsä erittäin palkitsevana. Voitimme yhden palkinnon ja siitä pääsin poikia kehumaan. Sä oot pystynyt valmistelemaan ja esittämään ne siinä tilanteessa niin. että oliko siinä oikeesti mitään hyvää vai ei. että sinua on ymmärretty.ʺ Palkitsevuustarina 4. kissa kiitoksella elää. ʺTilanne. että tuntui niin hyvälle. että joku olisi kehunut tai sanonut. Sehän tuntuu aina itsestä ja toivon mukaan myös kuulijoista mukavalta ja innostavalta. puolustusvoimien palkitsemisjärjestelmiä tutkiessaan Ville Handolin pani merkille. Seminaarin virallisen osuuden jälkeen olimme olleet saunassa ja saunan jälkeen päivällisellä. joka kuitenkin oli erittäin merkitsevä ja arvokas juuri sille ihmisille. mitä silloin oli tapahtunut ja mikä tapahtumassa oli ollut erityisen innostavaa. Mutta jos se jollain tavalla noteerataan. En osaa sanoa.

ʺettä sinua on ymmärrettyʺ. Viidennessä tarinassa avautuma liittyi siihen. kätkeytyen kyseisen tilanteen vuorovaikutuskentän rakenteeseen. . (2) Kokemus sisältää tunne-energiaa (Collinsin mielessä) ja on elämää antava (positiivisen organisaatiotutkimuksen mielessä). jossa henkilö ʺpääsi poikia kehumaanʺ. Mä ainakin yritän parantaa sitä. että olen itse onnistunut tehtävässäni. mikä niistä palkitsevuuskokemuksen osalta syntyi. (3) Kokemuksen synnyttänyt ilmiö tai asia ei näytä olevan missään ilmeisessä suhteessa sellaisiin aineellisen palkitsemisjärjestelmän muuttujiin kuin esimerkiksi palkkaan. Ne ankkuroituvat syvälle inhimillisten toimijoiden emotionaalis-tulkinnallisiin merkitys. (6) Yksilön kokemus perustuu voimakkaasti subjektiivisille (tulkinnallisille. Nämä laukaisevat tekijät ovat saattaneet olla hyvinkin vähäisiä sekä suhteellisessa että absoluuttisessa katsannossa ja erityisesti verrattuna siihen vaikutukseen. Näyttää kuitenkin selvältä. symbolisille. että edellä esitellyt palkitsevuustarinat ovat paradigmaattisia. Tässä ilmenevä systeemisyys on pitkälle näkymätöntä. jos me menestytään paremmin kuin joku muu. ʺSe ruokkii omaa kilpailuviettiä. työaikaan tai verotettavissa oleviin etuihin. Tunnusomaista näille palkitsevuustarinoille on: (1) Ne kuvaavat subjektille itselleen voimakasta kokemusta. joka ennustettavasti ja kontrolloidusti tuottaisi kuvatun kaltaisia ʺainutkertaisia avautumiaʺ. saunan jälkeen päivällisellä. ettei ole mahdollista rakentaa mekaanista järjestelmää. Voin olla tyytyväinen siihen. Tiedän.144 Systeemiäly 2006 Palkitsevuustarina 5. että kaveri on tyytyväinen. tapahtumat tai henkilöt ovat saattaneet käyntiin palkitsevuuskokemukseen päättyneen tapahtumasarjan. Kolmannessa tarinassa avautuma liitettiin niin ikään yleisin termein kuvattuun tunteeseen. Systeemiälyssä on kyse virittymisestä kyseisenkaltaisen systeemisyyden realiteeteille ja mahdollisuuksille. että se tehtävä on uskottu itselleʺ. (5) Jotkin asiat. joita ei voida mekaanisesti hallita. että alainen onnistuuʺ. (4) Palkitsevuuskokemus on syntynyt jossakin tai joissakin erityisissä tilanteissa. Toisessa palkitsevuustarinassa avautuma liittyi yleisin termein kuvattuun tunteeseen siitä. ei munkaan täällä ole hyvä olla. että henkilölle ʺtuli sellainen yhteenkuuluvuuden tunne ja niiden ihmisten arvostamisen tunne. Tämä tunne syntyi tietyssä tilanteessa. Käsityksemme on. joissa vahvasti kontekstuaaliset muuttujat ovat vallinneet suotuisina. että on saavuttanut ʺjotain hyvää. Avautumat syntyvät inhimillisen vuorovaikutuksen lokaaleissa tilanteissa ja ovat luonteeltaan mikrososiologisia. jos olen pystynyt järjestämään asiat niin. Mä koen. Jostakin syntyy kuitenkin vipuvoimaa. arvokasta ja jolla on laajempaa merkitystäʺ. jonka vaikutuksesta tietyssä tilanteessa toteutunut tunnelma säteilee vaikutusta pitkälle tuon tilanteen ulkopuolelle ja nousee haastateltavan mieleen kysyttäessä. syväinhimillisille) muuttujille. että ʺon pystynyt järjestämään asiat niin. Palkitsevuuden ilmiötä tulee lähestyä nimenomaan tällaisten palkitsevuustarinoiden ja niissä ilmenevien palkitsevuuskokemusten kautta. Jos meillä ei ole hyvä ilmapiiri.ja hahmotusjärjestelmiin ja toisaalta organisaation kommunikaatiosysteemien ja kulttuurien ilmiökenttiin. Olemme tekemisissä muuttujien kanssa. että alainen onnistuu.ʺ Ensimmäisessä palkitsevuustarinassa ainutkertainen avautuma liittyi siihen. minkä hän kokee palkitsevaksi. että se vaikuttaa meidän omaan ilmapiiriin ja henkeen positiivisesti. Neljännessä tarinassa avautuma liittyi tiettyihin erillisiin tilanteisiin. Ei voinut muuta kun tuntea ylpeyttä paitsi kuulemisesta siihen joukkoon niin myös siitä.

Losadan tutkimusten mukaan korkean tuottavuuden tiimeissä kyselevää ja asiaa ajavaa vuorovaikutusta on suunnilleen yhtä paljon. Losadan tutkimusten mukaan korkeantason tuottavuuden tiimeissä positiivista vuorovaikutusta on lähes 16 kertaa enemmän kuin matalantason tuottavuuden tiimeissä.052 0. Positiiviseksi vuorovaikutukseksi Losada määrittää tilanteet. Tutkimuksen kohteena on emotionaalisen tilan (emotional space) yhteys kolmeen keskeiseen muuttujaan itsessään merkityksettömiltä.622 tuottavuuden tiimi Matalan tason 0. keski. (Losada 2004) Yksi Losadan käyttämistä muuttujista on suhde kyselevän ja asiaa ajavan vuorovaikutuksen välillä (I/A). piilee niiden systeemisissä keskitason ja matalantason tuottavuuden tiimeihin merkityksissä.034 tuottavuuden tiimi Toinen Losadan käyttämä muuttuja on suhde positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutuksen välillä (P/N). jota ilmentää esimerkiksi lausahdus ʺtuo on tyhmintä. P/N ja O/S (taulukko 2). Negatiivista vuorovaikutusta on puolestaan esimerkiksi sarkasmi.ja matalantason tuottavuuden tiimien eroja (Losada 2004). Tiimit pystyttiin jakamaan korkeantason. Losada ryhmineen havainnoi 60 Niiden järisyttävä vaikutus tiimin toimintaa. rohkaistaan ja arvostetaan esimerkiksi sanomalla ʺtuo on hyvä ajatusʺ. puhujan valmista näkökantaa ilmentävät väittämät ja lausahdukset. joiden sisällä toiminta paikallisesti tapahtuu elävänä nykyhetkenä. mitä olen koskaan kuullutʺ.935 tuottavuuden tiimi Keskitason 0.667 1. Uraauurtava tutkimus valottaa työtiimien Palkitsevuuskokemuksen vuorovaikutuskäytäntöjen kautta rakentuvaa emotionaalista laukaisevat tekijät näyttävät tilaa. joiden perinteisesti on kuviteltu jäävän rationaalisen tarkastelupiirin ulkopuolelle. Emotionaalinen tila ja Losada-muuttujat Professori Marcial Losada tutkimusryhmineen on avannut väylää tarkastella eräitä organisaatiokäyttäytymisen syväinhimillisiä ilmiöitä. Advocate-tyyppistä vuorovaikutusta ovat sulkevat. Korkean-.614 0. kannattavuuden. rakentavat kysymykset kuten ʺymmärsinkö oikeinʺ ja ʺtarkoititko tätäʺ. Jaottelu perustuu Peter Sengen (Senge 1990) tunnetuksi tekemiin inquiry-mode ja advocate-mode käsitteisiin. kuten ʺasia on näinʺ.363 0. kun taas matalantason tuottavuuden tiimeissä asiaa ajavaa vuorovaikutusta on lähes kaksikymmentä kertaa enemmän kuin kyselevää. asiakastyytyväisyyden ja 360 astetta - arvioinnin perusteella. Positiivisuus / Kyselevä / Asiaa-ajava Muut / Itse Negatiivisuus I/A O/S P/N Korkean tason 1. Inquiry-tyyppistä vuorovaikutusta edustavat avaavat. . I/A.855 0.Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 145 Systeemiäly on kykyä toimia älykkäästi systeemiympäristössä. vähättely ja kyynisyys. Taulukko 2.143 5. jossa puheenvuoron käyttäjää tuetaan.

Tähän tarvitaan inhimillinen väliintulo. Jatkotutkimuksen tehtäväksi jää sen tarkasteleminen. joka ohjaa ihmisten Väitteemme on. voivat alkaa synnyttää niitä relevantteja mikrokäytöksen muotoja. organisaatioon kulttuuria. Oma olettamamme on. jossa palkitsevuus syntyi. että se vie huomion ei-mekaanisiin tekijöihin organisaation elämässä. erotuksena esimerkiksi 0. Palkitsevissa organisaatioissa ihmisten välinen vuorovaikutus tuottaa objektiivisesti todettavia ilmiöitä. erillisinä subjektiivisina toimijoina ja collinsilaisen tunne-energian tuottajina. joiden seurauksena Losada-muuttujat saavat suurempia arvoja.5 sekä miten paljon palkitsevampaa ensin mainitussa ryhmässä toimiminen on jälkimmäiseen verrattuna. jää tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Esittämämme näkökulma on palkitsevuusajattelun kentässä radikaali siksi. että Losada-muuttujat saisivat suurempia arvoja. Siinä mitassa kuin Losada-muuttujat heijastelevat palkitsevuuden kokemusta. järjestelmä. jota järjestelmämekaniikalla ei voida kontrolloida tai hallita. Näin siksi. millaiset Losada-muuttujien muutokset ovat palkitsemisen kokemuksen kannalta erityisen relevantteja.146 Systeemiäly 2006 Kolmas Losadan käyttämä muuttuja on suhde tiimin ulkopuoliseen ympäristöön ja tiimiin itseensä keskittyvän puheen välillä (O/S). Kutsumme suhteita I/A. Mikään organisaatiomuutos. Tiimin ulkopuoliseen ympäristöön keskittyvällä puheella tarkoitetaan esimerkiksi omien käytäntöjen ja päätösten näkemistä osana laajempaa kokonaisuutta tai muiden tiimien toiminnan soveltamista osaksi oman tiimin toimintaa. I/A ja P/N muuttujat ovat esillä positiivisen palautteen antamisen ja saamisen muodossa ja O/S muuttuja yhteisöllisyyttä korostavissa tarinoissa.5 tasolle 5. Edellä esitellyissä palkitsevuustarinoissa esiintyy Losada-muuttujiin palautuvia piirteitä. Subjektin kokemat palkitsevuuskokemusta vahvistavat liikahdukset siis kytkeytyvät toisten käytökseen ja ulkopuolisten tarkkailijoiden todettavissa oleviin tekijöihin Losada-muuttujien nimeämässä avaruudessa. prosessimuutos tai palkitsemisjärjestelmän käyttöönotto ei sinällään takaa. Losadan mukaan edellä mainituista kolmesta muuttujasta tärkein on positiivisen vuorovaikutuksen suhde negatiiviseen (P/N). Tästä näkökulmasta voi olettaa. että palkitsevuuden kannalta ratkaisevaa on nimenomaan suhteellinen kasvu. Vaikka ulkopuolisen on helppo eläytyvästi kuvitella. palkitsevuuden vahvistaminen perustuu ihmisten mikrokäytösten ontologialle – siis tekijöille. joihin mekaaninen organisaatiokäsitys nimenomaan ei pääse käsiksi. ei niinkään Losada-muuttujien absoluuttinen lukema. Esimerkiksi palautteen antamiseen ja saamiseen liittyvät seikat nousevat monessa tarinassa esille. palkitsevaan suuntaan. Losada-muuttujat heijastelevat tietyn inhimillisten toimijoiden joukon sisäistä maailmaa ja inhimillis-subjektiivisia tekijöitä näiden toimijoiden kesken. . P/N ja O/S Losada-muuttujiksi. että Losada-muuttujat perustuvat mikrokäytöksen ontologialle. Losadan tutkimusten mukaan korkean tuottavuuden tiimeissä tiimin ulkopuoliseen ympäristöön keskittyvää puhetta on lähes Systeemiälykäs johtaminen kolmekymmentä kertaa enemmän kuin matalantason virittyy kykynä luoda tuottavuuden tiimeissä. jotka ilmenevät kohonneina Losada- muuttujien arvoina. tai mitä nämä muutokset subjektin sisäisessä arviossa edellyttävät muutoksilta ulkoisessa todellisuudessa. Vain ihmiset itse. että palkitsevassa organisaatiossa Losada. Kuinka suuri muutoksen täytyy olla. mikään aineellisen palkitsemisen järjestelmä ei voi yksin työntää ryhmän P/N arvoa tasolta 0. mikrokäyttäytymistä muuttujat saavat korkeampia arvoja kuin ei-palkitsevassa. miten paljon helpompi on toimia tuloksellisesti ryhmässä. jossa P/N suhde on 5. että ihmisen sisäisessä maailmassa palkitsevuuden kokemus edellyttää korkeampaa subjektiivista Losada- muuttujan arvoa sen ajanhetken jälkeen.

kuten Hämäläinen ja Saarinen (2005) toteavat. yksilö alkaa edustaa systeemiä sen toisille toimijoille. joka tuottaa Losada- muuttujilla mitattuna suurempia arvoja. miten paljossa onnistumme kaiken aikaa emergentisti. Ja systeemiälytutkimus jatkaa: missä jo nyt onnistumme. (2) Mukauttaessaan mikrokäytöksensä vallitsevaan systeemiin sellaisena kuin hän sen kuvittelee. . (4) Systeemi voi synnyttää emergenttejä tiloja. 8) listaavat mikrokäytöksen systeemisyyttä seuraavasti: (1) Yksilön tulkinta vallitsevasta systeemistä on lähtökohtaisesti osittainen tai puutteellinen ja se voi erehtyä radikaalisti.Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 147 Systeemiälykäs johtaminen virittyy kykynä luoda organisaatioon kulttuuria. (2) Pienillä muutoksilla systeemin jossain osassa on suuria seurauksia jossain muualla. Tarvitaan Randall Collinsin veroinen tutkija kuvaamaan monia niitä mikrososiologian ilmiöitä. jonka emergenssin tajutaan olevan kätkössä. Tämä systeemisyys tarkoittaa seuraavaa: (1) Asiat kytkeytyvät toisiinsa. (4) Syntyy itse itseään vahvistava ja ylläpitämä systeemi. jotka ovat arkipäiväisesti emergenttejä. Systeemiälykäs mikrokäyttäytyminen Organisaation näkeminen kommunikaatiosysteeminä edellyttää näkökulmaa. eli ohjaa ihmisten mikrokäytöstä keskimäärin palkitsevaan suuntaan. jota näennäisesti eri toimijat kannattavat. jossa inhimillinen vuorovaikutus nähdään keskeisenä. Systeemi on monilta olennaisilta osiltaan kätkössä eli sen emergenssipotentiaali on keskeisesti näkymätön. Inhimillinen kanssakäyminen synnyttää jatkuvasti enemmän kuin mitä siihen osallistuvat erilliset toimijat erillisiksi hahmotettuina antavat suoraan aihetta. ettemme näe sen olevan emergenssiä. Yksittäisten toimijoiden näkökulmasta olennainen muutos parempaan on vaikeaa tai mahdotonta. Systeemiälytutkimuksen yksi keskeisiä oivalluksia on ollut huomion kiinnittäminen niihin organisaatioelämän muotoihin. vaikka todellisuudessa se ei ehkä tyydytä ketään eikä myöskään edesauta niitä päämääriä. Collins osoittaa. (3) Vahvistuessaan eri toimijoista käsin näkyvä systeemi asettuu tilaan. mitä tapahtuu. Emme ymmärrä. joka alistaa alleen siinä toimivat yksilöt. (3) Systeemin erillisosat eivät ole riippumattomia toisistaan. jotka arjessa otamme annettuina. Tieto ei ole valtaa. mutta jotka syntyvät vain sen kautta. on systeemiälytutkimuksen tulkinta Collinsin tuloksista. Hämäläinen ja Saarinen (2005. Systeemiäly on älykästä toimintaa systeemiympäristössä. Usein tämä emergenssi on kuitenkin niin arkipäiväistä. s. siinä voisimme onnistua vielä järisyttävästi paremmin. joita tavoitellaan. Vuorovaikutus organisaatiossa on syvällisesti systeeminen ilmiö. Ja silti älykäs toiminta on mahdollista. että ihmisten välinen kanssakäyminen synnyttää ihmeitä kaiken aikaa. koska tietoa ei ole. Äärimmäisen pienet tekijät säätelevät sitä. Inhimillisenä kokonaisuutena ihmisten välinen yhteisö tai organisaatio on aina valtavasti monimutkaisempi ja potentiaalisilta emergenteiltä ominaisuuksiltaan valtavasti mittavampi systeemi kuin miksi se normaalisti oletetaan ja hallinnollisesti tai johtajuudellisesti hahmotetaan.

Systeemiälykäs henkilö ei ikään kuin tyydy vallitsevaan inhimillistä kukoistusta aliarvioivaan systeemiin. Hän haluaa olla mukana synnyttämässä systeemiä. Systeemiälyn optimismi on luonteva ajatella systeemi-intervention mahdollisuutena. Sen keskipisteenä on toiminnallisuuden kautta aikaan saatu muutos nykysysteemissä tai kokonaan uuden systeemirakenteen synnyttäminen. Niiden aikaansaami- seen systeemiälykäs toimija tähtää. järisyttävästi paremmin. mutta ratkaiseva väliintulo. ajatuksensa ja taipumuksensa. että systeemiäly on pohjimmiltaan muutoksen metodologiaa. koska eri toimijat voivat nykysysteemin vallitessa kätkeä todelliset motiivinsa. joka mahdollistaa palkitsevuuskokemuksia sekä hänelle itselleen että muille systeemin toimijoille. kehityksen epäjatkuvuuskohdan ja perhosvaikutuksen kaaosteorian mielessäʺ. 6–7) Systeemi-interventio on ʺainutkertaisesta avautumastaʺ (Morganin sanoin) systeemiin tunkeutuva sysäys. Tämä on mahdollista. Saarinen et al. (2004) kutsuvat tätä systeemidiktatuuriksi. Näin voi syntyä siinä voisimme onnistua vielä emergenttejä perhosensiipivaikutuksia. Samalla he kuitenkin tähdentävät. joka toisten toimijoiden kautta äkisti alkaakin monistua. Rikastava systeemi-interventio voi olla esimerkiksi ʺpieni. vaan haluaa synnyttää nykyistä olennaisesti rikkaamman systeemin. voimistua ja aikaansaa epälineaarisen vyörymän. Palkitsevuuskokemuksia synnyttäviä mikrokäytöksiä eli Losadan sanastossa emotionaalista tilaa laajentavia tai Collinsin sanoin tunne-energiaa synnyttäviä systeemiälykkäitä systeemi- interventioita voivat olla esimerkiksi: − Tilannetaju − Harkintakyky − Ajoituskyky − Reiluus − Oikeudenmukaisuus − Aitous − Suoruus.148 Systeemiäly 2006 Kuvaus tuo ilmi vallitsevan tilanteen systeemisen ylivoiman suhteessa inhimilliseen valintaan. ss. sysäys tai esimerkki. osassa voisi saada tulemaan esiin. jotka puolestaan suhteellisen pieni muutos systeemin jossain Missä jo nyt onnistumme. asiallisuus − Rohkeus − Läsnä olevuus − Kyky kuunnella − Päättäväisyys yhdistyneenä epäitsekkyyteen − Ihmisusko ja elämänusko − Hymyt − Huumori − Tuohtumattomuus − Kiinnostuksen osoittaminen − Kiittäminen . (Hämäläinen ja Saarinen 2005. jonka seurauksena systeemi transformoituu rikastavammaksi systeemiksi.

Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 149

− Ystävällisyys
− Vaatimattomuus
− Harjoittelunhalu
− Kokeilunhalu
− Hyväntuulisuus
− Kysymysten esittäminen
− Kuunteleminen
− Silmäkontaktit keskusteltaessa
− Toivoa symboloivat sanat
− Tervehtimiseen käytetty aika
− Halu auttaa toista onnistumaan
− Kyky vaihtaa rytmiä ja sävymaailmaa
− Tilanneherkkyys
− Ilo toisen onnistumisesta
− Selän takana kehuminen
− Rakkaus siihen mitä tekee

Palkitsevuuskokemuksia torjuvia mikrokäytöksiä eli emotionaalista tilaa kaventavia ja tunne-
energiaa köyhdyttäviä systeemi-interventioita voivat olla esimerkiksi:
− Keskeyttäminen
− Itsekkyys
− Kyynisyys
− Vähättelevä kasvonilme tai äänensävy
− Tunneköyhä sanasto
− Jähmeä sanasto
− Kliseinen sanasto
− Hallintokielinen sanasto

Kuten aikaisemmin systeemiälyä käsiteltäessä tuli esiin, systeemiälykkäällä interventiolla ei
tavoitella nykysysteemin optimaalista ohjaamista, vaan systeemin rakenteen muutosta sellaisiin
inhimillisiin tekijöihin perustuen, jotka lähtötilanteessa ovat kätkössä. Toisin sanoen
systeemiälykäs interventio tavoittelee nykysysteemin rakenteellista muutosta inhimilliseen
vuorovaikutukseen liittyvästä mikrokäytöksestä käsin.

Narratiivisen terapian juoni voidaan tulkita tietynlaiseksi
Yksittäisten toimijoiden
systeemiksi ja vaihtoehtoinen tarina toisenlaiseksi systeemiksi.
Näin systeemiälyn ja narratiivisen terapian käsitteistöt saadaan näkökulmasta olennainen
kohtaamaan. Narratiivisessa terapiassa ainutkertainen muutos parempaan on
avautuma on keino muuttaa juoni vaihtoehtoiseksi tarinaksi, vaikeaa tai mahdotonta.
kun taas systeemiälyn käsitteistössä systeemi muuttuu toiseksi

150 Systeemiäly 2006

systeemi-intervention vaikutuksesta. Molemmissa tapauksissa tähtäimessä on mittava muutos
ehkä minimaalisen pienellä aineellisella, objektiivisella, kvantitatiivisella tai mikrokäytöksellisellä
muutoksella.

Vuorovaikutukseen liittyvien mikrokäytöksellisten systeemi-interventioiden voima perustuu
nimenomaan niiden systeemiseen ulottuvuuteen inhimillisessä kokemus-, tulkinta- ja
merkitysmaailmassa (Handolin 2005). Systeemiäly on siis kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti ja
älykkäästi tällaisen paikallisen, mikrososiologisen tilanteen monikerroksisessa ja
monitulkintaisessa avaruudessa, arvostelukykyisesti, herkästi, spontaanisti ja reaaliaikaisesti.
Systeemiälykkäästi palkitsevaa kulttuuria synnyttävä johtaja avaa kuvatunkaltaiselle ajattelulle ja
siihen perustuville käytännöille ja mikrokäytöksille tilaa osana johtamistaan. On selvää, että tämä
ei ole mahdollista millään perinteisen johtamisen hallintapohjaisilla menetelmillä tai mekaanisiksi
palautettavissa olevilla järjestelmillä.

Yhdestä pienestä asiasta syntyy suuria muutoksia jossakin muualla – ehkä. Systeemiälykkääseen
toimintaan liittyvä ehkä-ulottuvuus korostaa osaltaan sitä seikkaa, että systeemi-interventiot eivät
ole luonteeltaan mekaanisia. Tämän takia myöskään edellä luetellut mikrokäytöksen muodot
eivät sellaisenaan ole systeemi-interventioita, vaikka monesti ne voivatkin tässä funktiossa toimia.

Vastaavasti palkitsevuuskokemus ei ole heijastumaa jostakin ulkoisesta tapahtumasta, teosta tai
eleestä, joka sellaisenaan riittäisi kyseisen kokemuksen synnyttämiseen. Esimerkiksi hymy
voidaan jossakin tilanteessa kokea palkitsevaksi ja joissain toisessa tilanteessa lannistavaksi.

Viestin systeeminen kehystäminen

Miksi sama asia voi tietyssä tilanteessa tuntua
Metaviesti luo kehyksen viestille.
äärimmäisen palkitsevalta ja toisessa tilanteessa
latistavalta tai jopa nöyryyttävältä? Voiko joku kokea Tästä johtuen sama hymy voi
palkitsevuutta ʺmitättömistäʺ asioista tai voiko joku toisinaan tuntua palkitsevalta ja
elää elämänsä täysin vailla palkitsevuuden toisinaan latistavalta.
kokemusta?

Vuorovaikutustilannetta voidaan hedelmällisesti lähestyä siihen liittyvän kehyksen kannalta.
Kehyksen käsitteen toi vuorovaikutusanalyysiin ihmistutkimuksen yksi suurista uranuurtajista
Gregory Bateson5 (Bateson 1972, 2002, Bateson ja Bateson 2005).

Bateson jakaa kommunikaation objektiivisesti määriteltävään viestiin ja viestiä kehystävään
metaviestiin. Viestintä tapahtuu aina jonkin kehyksen sisällä, joka jäsentää ja ohjaa
vuorovaikutusta. Asian merkitys riippuu kehyksestä. Kehys ei kuitenkaan suoraan ilmene itse
viestissä, vaan se luetaan tilanteeseen – vinkkien perusteella, jotka käyvät ilmi metaviestistä.
Metaviesti rakentaa vuorovaikutuksessa olevien osapuolten välille sosiaalista todellisuutta.
Metaviesti luo kehyksen viestille jopa niin vahvasti, että se voi kääntää viestin merkityksen
vastakkaiseksi. Tästä johtuen sama hymy voi toisinaan tuntua palkitsevalta ja toisinaan
nöyryyttävältä.

Mielenkiintoisen lisän metaviestin käsitteeseen tuo Batesonin esittelemä nonkommunikaation ilmiö.
ʺKirje, jota et kirjoita, anteeksipyyntö, jota et esitä, ruoka, jota et anna kissalle; kaikki nämä voivat
olla riittäviä ja tehokkaita viestejä, koska nolla voi olla merkityksellinen jossain kontekstissa.ʺ

5 Katso lisää Batesonista myös Ketola et al. 2002, Vesala et al. 2002 ja Hänninen et al. 2001.

Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 151

(Bateson 2002, s. 43). Se, että jokin viesti jää jossain tilanteessa kommunikoitumatta, voi itsessään
olla väkevä viesti. Keskeistä käsitteessä ei ole kommunikaation puute sinänsä, vaan ne tilanteet,
joissa kommunikaatio olennaisesti muuttaisi asioita. Käsite tuo esiin ajatuksen, että paitsi
tekemistä myös tekemättä jättämistä voidaan käsitellä tekona.

Minkälainen kehys liittyy palkitsevuuskokemukseen? Vai olisiko peräti niin, että
palkitsevuuskokemus syntyy juuri tietynlaisesta metaviestistä eli viestin palkitsevalla
kehystämisellä. Palkitsevan kehyksen rakennusaineksia voidaan etsiä esimerkiksi
itseohjautuvuuden teoriasta (Self-Determination-Theory, SDT). Teoriaa ovat kehitelleen Edward
L. Deci ja Richard M. Ryan (Deci ja Ryan 2000, Ryan ja Deci 2000a, 2000b) sekä Maryle Gagne
(Gagne ja Deci 2005). Itseohjautuvuuden teoria perustuu ajatukseen ihmisen kolmesta
perustarpeesta:
(1) Toiminnan merkityksellisyyden ja toivon kokemus. Kokemus siitä, että toiminta ilmentää
tulevaisuuden uskoa ja luottamusta sekä ihmisiin että elämään yleensä.
(2) Rikastavat vuorovaikutussuhteet ja yhteisöllisyyden kokemus.
(3) Toiminnan autonomisuus eli kokemus siitä, että on arvostettu ja tärkeä.

Ehdotuksemme on, että palkitsevuus syntyy vahvistavana
liikahduksena näiden kolmen tekijän määräämässä
Sanomatta jäänyt kiitos tai
avaruudessa tavalla, joka on yksilölle itselleen narratiivisesti ilmaisematta jäänyt arvostus
relevantti. Erityisen olennainen on metaviesti, joka liittyy saattaa olla tehokas viesti.
itseohjautuvuuden teorian kolmeen tekijään. Metaviesti tai
nonkommunikaatio, joka koskettaa subjektia näiden kolmen tekijän osalta synnyttää
palkitsevuutta, esitämme, pitkälle siihen katsomatta, mihin (objektitason) viestiin kyseinen
metaviesti kytkeytyy.

Aineellisen palkitsemisen järjestelmät jättävät huomiotta metaviestin ulottuvuuden, joka
todellisuudessa on ratkaiseva. Eli toisin ilmaisten: metaviestit ovat osa inhimillistä viestinnällistä
ja vuorovaikutuksellista systeemiä. Niiden huomioiminen on siis systeemiälyä.

Ylipäällikkö palkitsee – Marskin juhlalounas

Systeemiälykäs metaviestintä lähtee ajatuksesta, että tilanteet organisaatiossa ovat systeemisiä.
Tämän lähtökohdan mukaan ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa tilanteen luoma systeemi.
Jokaista vuorovaikutustilannetta ohjaa systeemi, jonka siihen osallistuvat olettavat vallitsevaksi.

Systeemiälytutkimuksen keskeisiä painotuksia on, että eri toimijoiden oletukset vallitsevasta
systeemistä voivat olla radikaalin virheellisiä. Vallitseva systeemi voi äkillisesti räjähtää (samaan
tapaan kuin fenomenologiassa ʺnoemaʺ voi räjähtää). Tähän tarvitaan sopiva interventio, joka
transformoi oletussysteemiin.

Kyseinen interventio voi aineellisen maailman ilmiönä olla mitätön, lähes olematon. Intervention
ei tarvitse muuttaa esimerkiksi organisaatiorakennetta, johtamisjärjestelmiä, toimintaprosesseja
tai ylipäänsä mitään organisaation kaavakuvissa yksilöitävissä olevaa osaa. Riittää, että
interventio käynnistää prosessin, joka muuttaa tilanteeseen liittyvän inhimillisen oletussysteemin.

Seuraava kuvaus on ote hävittäjälentäjä Hans Windin elämänkerrasta Viimeinen kotka (Porvali ja
Wind 2002, ss. 70–71). Kuvauksen tarkoitus on havainnollistaa, miten sinänsä merkityksettömät
teot tai tekemättä jättämiset – batesonilainen nonkommunikaatio – saavat todelliset merkityksensä
vasta systeemisen tarkastelun kautta. Valittujen ratkaisujen systeemiälykkyys ilmenee vasta, kun

152 Systeemiäly 2006

relevantit ilmiöt liitetään osaksi laajempaa kokonaisuutta ja eri systeemiälykkäiden toimijoiden
valinnat nähdään suhteessa systeemin näennäisesti kieltämiin mahdollisuuksiin. Otteessa
kuvataan erästä Marsalkka Mannerheimin isännöimää juhlalounasta, joka järjestettiin uusien
Mannerheim-ristin ritareiden kunniaksi.6
ʺMannerheim-risti jaettiin myös kolmelle kaukopartiomiehelle. He olivat saapuneet
Mikkeliin suoraan Rukajärven suunnalta ja liki kuukauden kestäneeltä reissulta kaukaa
rintamalinjojen takaa. Edes vaatteiden vaihtoon heillä ei ollut aikaa. Miehet istuivat
ryppyisissä ja melko likaisissa univormuissa syvät väsymyksen uurteet kasvoillaan hiljaisina
korkea-arvoisten upseereitten seurassa.
Lähellä Hassea istui kaukopartioalikersantti, jonka silmäluomet lupsahtelivat uhkaavasti.
Ensimmäisen ruokaryypyn jälkeen hän ei pystynyt pitämään enää silmiään auki. Alikersantti
kirjaimellisesti valui pöydän alle, josta hetken kuluttua alkoi kuulua vienoa kuorsausta.
Hasse pelästyi ylipäällikön reaktiota. Kun Marski jatkoi ruokailua kuin mitään poikkeavaa ei
olisi tapahtunut, tekivät muut samoin. Alikersantin annettiin nukkua lattialla koko
lounastilaisuuden ajan kenenkään häiritsemättä.
Lounaan jälkeen Marski nousi, kiitti ja toivotti onnea läsnä oleville ja heidän kauttaan koko
Suomen puolustusvoimien soturijoukolle. Sen jälkeen hän poistui seurueineen paikalta.ʺ

Tapausta on valaisevaa tarkastella systeemiälykkyyden, metaviestien, nonkommunikaation ja
palkitsevuuden näkökulmasta.

Yksi palkituista nukahtaa kesken lounaan ja siis ʺkäyttäytyy
huonostiʺ. Mannerheim ei kuitenkaan kehystä tilannetta Palkitsevuus on tulkintaa,
itselleen tai muille tästä näkökulmasta. Hän ei korosta jonka subjekti tekee suhteessa
itseään, ei etene advocate-näkökulmasta, ei korosta
tilanteeseen syntynyttä mahdollista negatiivisuutta, vaan
kehykseen ja kehyksen sisällä
jatkaa lounasta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Näin hän ilmeneviin mikrokäytöksiin.
painottaa oman arvonsa sijasta toisten arvoa –
kaukopartiomiehen ja hänen kaltaistensa muiden arvoa. Nonkommunikaatio synnyttää valtaisan
viestin, jota toistetaan rintamalla uudelleen ja uudelleen. Mannerheim ei aja tilannetta Losada-
muuttujilla arvioiden alaspäin, vaan ylöspäin. Sivuuttaen tilanteen negatiivisuuden, Marsalkka
nostaa polttopisteeseen positiivisuuden ja samalla synnyttää palkituissa osallistujissa collinsilaista
tunne-energiaa.

Ylipäällikön ratkaisu oli suurenmoista systeemiälyä äkisti syntyneessä tilanteessa: sen sisältämä
viesti kaukopartiomiesten merkityksestä, tähän merkitykseen liittyvästä toivosta,
yhteenkuuluvuudesta ja arvon kunnioituksesta (autonomia) on syvästi koskettava. Mutta mikään
palkitsemisjärjestelmä voi tuskin mekanisoida tällaista tapausta – sen tuleekin olla osa
inhimillistä, spontaania vuorovaikutusmaailmaa, jossa äkillinen tilanne voi paljastaa Morganin
sanoin ainutlaatuisen avautuman. Esimerkki korostaa mahdollisuutta synnyttää palkitsevuutta
kesken kaiken, jopa sen kautta, mitä joku keskeinen toimija ei tee.

6 Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin jatkosodan aikana ja välittömästi sotien jälkeen 191 sotilasta.
Nimeämisen perusteiksi mainittiin: ʺErinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden
tulosten tai erityisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen
puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin
ritariksiʺ. Mannerheim halusi nimen omaan sellaisen kunniamerkin, joka voitiin samanlaisena – ilman
aikaisempaa ʺluokkajakoaʺ – antaa niin kenraalille kuin sotamiehellekin. Kunniamerkkiä ei kuitenkaan
annettu, saaja nimitettiin kunniamerkin kantajaksi, Mannerheim-ristin ritariksi. (Wikipedia 1.12.2005)

Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 153

Palkitsevan organisaatiokulttuurin syntyminen

Tämän artikkelin keskeinen ajatus on, että usein mekaanisesti arvioiden merkityksettömät,
aineellisesti tavoittamattomat asiat voivat olla ratkaisevia palkitsevuuden kannalta.

Palkitsevuus on tulkintaa, jonka subjekti tekee suhteessa
kehykseen ja kehyksen sisällä ilmeneviin mikrokäytöksiin. Systeemiälykäs esimies
ʺAinutlaatuisen avautumanʺ vallitessa itsessään vähäinen haluaa toimia tavalla, joka
tapahtuma tai teko voi toimia palkitsevuuskokemuksen kantajana, edesauttaa todennäköistä
synnyttäen subjektissa palkitsevuuden kannalta relevantin
tunne-energian kasvua ja
vahvistavan tunne-energian liikahduksen. Systeemiälyä on tämän
kaaosteoreettisesti puhuen kompleksisen tilanteen
palkitsevuuskokemusten
hahmottamista mahdollisuuksien näkökulmasta niissä ʺelävien syntyä.
nykyhetkenʺ (Stacey) tilanteissa, joissa yksilö kohtaa toisia
toimijoita. Systeemiälykäs johtaja tai esimies haluaa toimia tavalla, joka edesauttaa todennäköistä
tunne-energian kasvua ja palkitsevuuskokemusten syntyä niissä inhimillisesti rikkaissa
ympäristöissä, joissa hän toimii, vuorovaikuttaa ja generoi narraatioita.

Palkitsevuuskokemus kytkeytyy siten yhtäältä erilaisiin mikrokäyttäytymisen muotoihin.
Losada-muuttujien korkea aste tukee kehystä, jossa itsessään vähäiset viestit voivat muuttua
palkitsevuuskokemuksen kantajiksi ja synnyttää palkitsevuuden kokemusta.

Tämän artikkelin keskeiset tekijät on esitetty kuvassa 1. Kuvan ajatus on, että
palkitsevuuskokemuksen taustalla on palkitseviksi koetut mikrokäytöksen muodot.
Palkitsevuustarinoiksi palkitsevuuskokemukset puolestaan muotoutuvat narratiivisen tulkinnan
kautta. Huomio tulee siis kiinnittää yhtäältä kokemuksen taustalla oleviin objektiivisesti
havaittaviin mikrokäyttäytymisen muotoihin ja toisaalta kokijan subjektiiviseen ja systeemiseen
tulkintaan.

Merkitys ja toivo . Organisaatiokäyttäytymistä tutkittaessa pitäydytään yleensä rakenteellisessa systeemitarkastelussa ilman laskennallista simulointia. ss. (2000. voi se synnyttää tasapainoon sijaitsee organisaation hakeutuvan tai muutosta vahvistavan systeemin. Palkitsevuuskokemukset ilmentyvät palkitsevuustarinoissa.Yhteisöllisyys Narratiivinen tulkinta PALKITSEVUUSTARINA Kuva 1. 91–93) kuvaavat systeemisen arkkityypin käsitettä esimerkiksi kirjassaan A Fifth Discipline Resource. . Palkitsevassa Ilmiön voidaan ajatella suhteutuvan toiseen ilmiöön joko organisaatiokulttuurissa vahvistavasti (positiivinen vaikutus) tai heikentävästi (negatiivinen vaikutus). (2000) kutsuvat ʺsysteemisiksi arkkityypeiksiʺ7. O / S. Tällä lähestymistavalla voidaan saada hedelmällisiä tuloksia kuten Peter Senge (1990) on osoittanut. jossa paikallisissa yksityiskohdissa. Mikäli tekijät muodostavat palkitsevuus muodostuu ja sulkeutuvan vaikutuskehän. Muutosta systeemin lukemattomissa vahvistavasta systeemistä on kyse tilanteessa. I / A Tulkinta: -Systeemiäly -Viestin kehystäminen PALKITSEVUUSKOKEMUS Itseohjautuvuuden teoria: .154 Systeemiäly 2006 MIKROKÄYTÖS Losada-muuttujat: P / N. (Sterman 2000) Systeemidynamiikan lähtökohta on simuloida eli jäljitellä laskennallisesti vuorovaikutusta eli kausaalisuhteilla kuvattua systeemiä. 7Senge et al. joita Senge et al. systeemin kaikki vaikutussuhteet ovat vahvistavia. Taustalla on mikrokäytöksiä. jotka sopivaan kehykseen kytkeytyessään synnyttävät vahvistavan palkitsevuusliikahduksen subjektin kokemusmaailmassa. Systeemidynamiikassa ilmiöitä lähestytään tekijöiden vuorovaikutuksia kuvailevien vaikutuskaavioiden avulla.Autonomia . Tällöin ajatuksena on hahmottaa asioiden kauaskantoisia seurauksia niiden vuorovaikutusmekanismien valossa.

hallitseva organisaatiokulttuuri ja sitä tukevat vallitsevat mekaanisen organisaatioajattelun paradigmat. Yhdessä nämä muodostavat vahvistavan kehän. mikrokäyttäytymisen tutkimusta (Losadan tutkimuksen korkean tuottavuuden tiimeistä). joka on merkityksellistä. mistä nämä tarinat kertovat ja miten voisimme antaa näille tarinoille suuremman jalansijan työssämme ja elämässämme. joka Scheinin (1999) sanastossa on ʺsyvä.Herkkyys -Yhteisöllisyys . Collinsin mikrososiologiaa ja sen tunne-energianäkemystä. järjestelmään tai ihmiseen. ajatusmallit ja järjestelmät usein estävät ottamasta omaa . PALKITSEVUUDEN INTERVENTIOT KOKEMUS PALKITSEVA (Tunne-energia ja Lähtökohtana: ORGANISAATIO. jonka uskomme vastaavan useimpien työelämässä toimivien ihmisten intuitiivista käsitystä. Kuitenkin vallitsevat käytännöt.Autonomia PALKITSEVUUDEN + KULTTUURIN + VAHVISTUMINEN Kuva 2.Välittäminen merkityksellisyys . organisaatiokulttuurin teoriaa (Scheinin käsitys organisaatiokulttuurin muodostumisesta). palkitsevuus on aina tavalla tai toisella läsnä. josta palkitseva organisaatiokulttuuri muodostuu. Palkitsevuuden kokemus kytkeytyy palkitsevaan mikrokäyttäytymiseen ja ihmisen tulkintamaailman olemukseen. jossa kokemukselliset eli subjektiiviset ja mikrokäytökselliset eli objektiiviset tekijät muodostavat takaisinkytketyn.Losada-muuttujat SYSTEEMI. Kuvan mukaan palkitseva organisaatiokulttuuri on seurausta vahvistavasta kehästä. joka kyseisen makroprosessin edetessä synnyttää mikrososiologian tasolla tunne-energiaa ja palkitsevuusliikahduksia. Palkitsevuustarinat ovat välähdyksenomaisia kiteytyksiä elämästä.Aitous KULTTUURI -Toivo ja . Tämän artikkelin pyrkimyksenä on ollut raottaa ovea kysymyksille. vaan palkitsevuus muodostuu ja sijaitsee organisaation systeemin lukemattomissa paikallisissa yksityiskohdissa tavalla. metaviesti) . motivaatioteoriaa (Itseohjautuvuuden teoria) ja vuorovaikutuksen teoriaa (Batesonin ajatus metaviestistä) voidaan esittää malli palkitsevasta organisaatiokulttuurista (kuva 2). itseään vahvistavan systeemin. Toisaalta pyrkimyksenämme on ollut auttaa lukijaa huomaamaan. systeemiajattelua ja systeemidynamiikkaa). laaja ja pysyväʺ. Kaikissa organisaatiossa. kuten kaikissa inhimillisissä yhteisöissä. jossa on toivoa. Palkitsevassa organisaatiokulttuurissa palkitsevuus ei siis ole redusoitavissa mihinkään yksittäiseen tekoon.Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 155 Yhdistämällä systeemisiä aineksia (systeemiälyä. MIKROKÄYTÖKSEN MUODOT + + . yhdessä yhteisön kanssa johon kuulun ja jossa saan tuntea oman toimintani autonomisen arvon. että palkitsevuuskokemuksen mahdollistavat ainekset ovat ulottuvilla kaiken aikaa. Kysymyksessä on näkemys.

pp. No. 31–49. 26. Human Resource Management Journal. 1995. a Revolutionary Approach to Man´s Understanding of Himself. Positive Organizational Scholarship. ʺ…sen oivaltaminen. Leading Minds – an Anatomy of Leadership. Vastapaino. että meillä on aineettomaan palkitsemiseen kaikki mahdollisuudet ja välineet käytössä. Angels Fear. Reward for Performance. Princeton University Press. pp. 2000. 1986. BRADLEY PAOLA AND PERKINS STEPHEN. GAGNE MARYLENE AND DECI ERWARD L. Cresskill. 2003. 2001. Berrett-Koehler Publishers. 1912. 48–56. DESPRES CHARLES AND HILTROP JEAN-MARIE. DUTTON JANE E. 1997. Foundation of a New Discipline. Hampton Press. 1972. teoksessa: Systeemiäly 2005. BATESON GREGORY. Lontoo. Helsinki. niin tässä meillä olisi vain mahdollisuuksia. B25. HANDOLIN VILLE-VALTTERI. AND QUINN ROBERT E. 2005. pp. p. 331–362. AND RYAN RICHARD M. Hampton Press. Systems Analysis Laboratory Research Reports. eräs Ville Handolinin haastattelemista henkilöistä asian ilmaisi.ʺ Viitteet BATESON GREGORY.). Cleaning Out the Stables. 2004. Toronto. Vol. R. Uskontoelämän alkeismuodot (suom. 10. 103. Jos tämä pystyttäisiin ihmisille kertomaan ja jopa vähän opettamaan ja konkretisoimaa esimerkkien kautta. Possible Worlds. Saarinen. Human Needs and the Self-Determination of Behavior. 2002. Journal of Organizational Behavior. Helsinki University of Technology. 16. Moni sellainenkin esimies. 2005. Tampere. Towards an Epistemology of the Sacred. Steps to an Ecology of Mind.. HÄMÄLÄINEN RAIMO P JA SAARINEN ESA. May 2005. Vol. Compensation for Technical Professions in the Knowlewdge Ege. Tammi. No. A Necessary Unity. Mind and Nature. Johdanto. B25. Psychological Inquiry. COLLINS RANDALL. Tällä hetkellä aineettoman palkitsemisen keinovalikoimaa ei osata tunnistaa ja mieltää.P. Cambridge. HIGGINS MICHAEL T. Hämäläinen ja E. teoksessa: Systeemiäly 2005. ss. Princeton and Oxford. HÄNNINEN VILMA. DURHEIM ÉMILE. ei osaa tuoda sitä omaan toimintaansa. Saarinen. 5. BRUNER JEROME. 46–64. GARDNER HOWARD. 4. December 2003. 11. Olennaisinta on. Performance and Rewards. Cresskill. 39. . Helsinki University of Technology. Harvard University Press. HENDRY CHRIS. Random House. kunhan me vaan niitä käytetään. Actual Minds.P. PARTANEN JUKKA JA YLIJOKI OILI-HELENA (toim. 2003. Annual Profitability is Irrelevant. 227–268. jolla riittäisi valmiudet aineettoman palkitsemisen käyttöön. Systems Analysis Laboratory Research Reports. R. DECI ERWARD L. Hämäläinen ja E. Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. pp. 2005. 2000. Self-Determination Theory and Work Motivation. The What and Why of Goal Pursuit. Bank News. Seppo Randell). May 2005. CAMERON KIM S. San Francisco. BATESON GREGORY AND MARY CATHERINE BATESON. Vol. Työyhteisöjen systeemiäly ja supertuottavuus. Harper Collins Publishers. Vol. Interaction Ritual Chains. WOODWARD SALLY.156 Systeemiäly 2006 viisautta tosissaan ja tarttumasta tilaisuuteen. Research-Technology-Management Vol. 2005.

2001. Hämäläinen ja E. 1993. B24. 1993. San Francisco.P. No. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation. 8–33. Oxford. Hermeneutics and Human Sciences.R. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. the Art and Practice of the Learning Organization. pp. Jossey Bass. 11. February 2004. JA HANDOLIN VILLE-VALTTERI. A Fifth Discipline Fieldbook for Educators.). The Fifth Discipline. KEYES COREY L. McGraw-Hill. 6. Steers R. Oxford University Press. CAMBRON NELDA. June 2004. Psychological Inquiry. September-October. SELIGMAN MARTIN E. Vol. 68–78. Images of Organization. SMITH BRYAN. KOHN ALFIE. R. Vol. New York. 2000. pp. Systems Analysis Laboratory Research Reports. 2000a. 2003. Saarinen (toim.). 740–765. Revontuli. No. LOSADA MARCIAL AND HEAPHY EMILY. 2004. New York. New York. Singapore. viimeinen kotka. Parents. 2003. STACEY RALPH. The Corporate Culture Survival Guide. MATTILA ANTTI JA VESALA KARI MIKKO (toim. Doubleday Currency. Jossey-Bass Inc. AND DECI EDWARD L. STEERS RICHARD M. 47. Washington DC. pp. Cambridge University Press. Six Principles for Building the New Logic Corporation. The Learning Organization. 2002. Doubleday. MORGAN ALICE.Luku 9: Palkitsevuus ja systeemiäly 157 KETOLA KIMMO.). and Everyone Who Cares About Education. and Well-Being. American Psychological Association. pp. Flourishing. AND HAIDT JONATHAN (eds. Porvoo. Routledge. American Psychologist. No. Learning as an Active of Interdependent People. DUTTON JANIS AND KLEINER ART. 54–63. 2002. PORVALI SEPPO JA WIND ANJA. 55. MORGAN GARETH. 325–331. San Francisco. Why Incentive Plans Cannot Work. American Behavioral Scientist. Schools That Learn. LUCAS TIMOTHY. 2002.M. SCHEIN EDGAR H. Gaudeamus. The Stories We Live by. Handbook of Positive Psychology. The Darker and Brighter Sides of Human Existence.. Models of Work Motivation. 1996. MCADAMS DAN P. Hävittäjälentäjä Hans Wind. Basic Psychological Needs as a Unifying Concept. London. AND LOPEZ SHANE J. pp. New York. JA BIGLEY GREGORY A. LAWLER EDWARD E. 10. STACEY RALPH D. . AND DECI EDWARD L. Vol. 2000b. (eds. 2002. 1999. 2001. 1. pp. 1990.. KNUUTTILA SEPPO. Guilford Press. Helsinki University of Technology. Social Development. Harvard business review. Sage Publications. Complex Responsive Processes in Organizations. 1986. Johdatus narratiiviseen terapiaan. 319–338. 1996. in: Motivation and Leadership at Work. 6. Vol. RYAN RICHARD M. The Role of Positivity and Connectivity in the Performance of Business Teams. PORTER LYMAN W. Cambridge.P. 2004.). 4. SENGE PETER. nonkommunikaatio inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Positive Psychology and the Life Well-Lived. RYAN RICHARD M. Puuttuvat viestit. Authentic Happiness. Helsinki. RICOEUR PAUL. Jyväskylä. Beverly Hills. Sense and Nonsense about Culture Change. 2004. Kuva ja mieli Ky. Systeemiäly vastaan systeemidiktatuuri – 50 kiteytystä. SNYDER C. SAARINEN ESA. No. SENGE PETER. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. From the Ground Up. The Free Press.

Mattila ja K. KNUUTTILA SEPPO JA MATTILA ANTTI.2005.2005. FT Esa Saarinen toimii Teknillisen korkeakoulun systeemitieteiden professorina erikoisalanaan soveltava filosofia ja luova ongelmanratkaisu.wikipedia.10. Puuttuvat viestit.tkk. Jerome Brunerin narratiivikäsitys. Mitä enkelit pelkäävät? teoksessa: K. TOLSA TIMO. Ketola. VESALA KARI MIKKO.systemsintelligence.tkk. WSOY. KETOLA KIMMO.org/wiki/Luettelo_Mannerheim-ristin_ritareista WorldatWork (Kansainvälinen palkitsemiseen keskittyvä yhdistys). Palkitseminen kansainvälistyvässä Suomessa. http://fi. Vesala (toim. McGraw-Hill. Vartiainen ja J.worldatwork. Gaudeamus.org/ Kirjoittajat DI Ville-Valtteri Handolin toimii tutkijana Systeemiäly-tutkimusryhmässä erikoisalanaan organisaatioiden palkitseminen ja palkitsemisjärjestelmät. S. Knuuttila. teoksessa: M.org Wikipedia.2005. Palkitseminen globaalissa Suomessa. 2000.systems-thinking. 1.). 2005. Helsingin yliopiston Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 178.10. VARTIAINEN MATTI JA KAUHANEN JUHANI.fi/ Systeemiajattelu ja systeemidynamiikka. Business Dynamics. Systems Thinking and Modeling for a Complex World. 9. Internet-viitteet Saarinen Esa ja Hämäläinen Raimo P. 2002. 26. Helsinki. http://www.M. http://www. http://www.).12.fi/SIslides. Systems intelligence. 21.hut. 25. 2002.ppt#1 Systeemiälyryhmä. 14. nonkommunikaatio inhimillisessä vuorovaikutuksessa.2005: http://www. Kertova mieli. 2005.fi ja http://www.systemsintelligence. A.12.2005.158 Systeemiäly 2006 STERMAN JOHN D. s. Kauhanen (toim.systeemialy. Boston.12. . Helsinki.

jotka rajaavat systeemiälyn kentän: tiedollinen sameus. Tutkimustyö vaatii riittävää vapautta. joka siis vaikuttaa tutkijoiden työssään tekemiin valintoihin. Luku 10 Yliopistojen systeeminen tutkimusympäristö ja uusi palkkausjärjestelmä Juha Merimaa Yliopistojen tutkimusympäristöä voidaan tarkkailla systeeminä. Yliopistojen tutkimusyhteisö on tiettyjä erityispiirteitä omaava systeemi. Henkilökohtaisen suoriutumisen perusteella maksettava palkka vaatii kuitenkin suoriutumisen ja kilpailukyvyn mittaamista. jotta yliopiston tavoitteiden mukaista mahdollisimman edistyvää tietoa voidaan tuottaa. tilanteen systeemisyys ja valinnan pakko. UPJ:n lopullinen onnistuminen onkin pitkälti kiinni siitä. UPJ:n tavoitteena on kannustaa työntekijöitä ja ʺparantaa kilpailukykyäʺ (TKK 2005a). Toisin sanoen. jossa vanhoista työ. mutta väärin toteutettuna saattaa rajoittaa vapautta ja heikentää yhteistyömahdollisuuksia. miten esimiehet sitä soveltavat: systeemiälykkään arvioinnin merkitys korostuu. Tiedollisen sameuden takia systeemiälykäskään toimija ei kuitenkaan voi tietää aivan tarkkaan. Palkkausjärjestelmän muutos on osa valtion kaikkia työntekijöitä koskevaa uudistusta. ja työstä aletaan maksaa kunkin tehtävän vaativuuden ja henkilökohtaisen työssä suoriutumisen mukaan. Systeemiäly taas on systeemin ominaisuuksien tiedostamista ja hyödyntämistä valintoja tehdessä. Erityisen ajankohtaiseksi tämän systeemin tarkastelun tekee vuodenvaihteen 2005–2006 tienoilla käyttöön otettava uusi palkkausjärjestelmä (UPJ). joita kutsutaan systeemiksi. Yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä (UPJ) pyrkii tehostamaan työtä kytkemällä tutkijan palkan työn vaativuuteen ja arvioituun työssä suoriutumiseen. miten valinnat vaikuttavat edelleen systeemiin.tai virkanimikkeeseen ja -ikään perustuvista taulukkopalkoista luovutaan. jolloin mittauskriteereillä ja -menetelmillä saattaa olla huomattava vaikutus systeemin toimintaan. Vaikutuksia tarkastellaan sekä yleisesti että asetettujen tarkempien mittauskriteerien pohjalta. Näin UPJ lisää osaltaan mahdollisuuksia motivoida tutkijoita. ihmisen valintoihin vaikuttaa ja niitä rajaa hetkellinen tilanne ja siihen liittyvät käytännöt. Johdanto Systeemiälyn käsite liittyy ihmisen toimintaan ja vuorovaikutukseen käytännön tilanteissa. . Hämäläinen ja Saarinen (2005) luettelevat kolme asiaa.

s. jokin läheisen osa-alueen kannalta merkittävä löytö saattaa jäädä huomaamatta. että siinä tulee tavoitella ʺmahdollisimman edistyvää ja yleistä tietoaʺ. Wilsonin (1998. että niiden pääasiallinen tarkoitus ei ole tuottaa omistajalleen (yhteiskunnalle) välitöntä rahallista hyötyä. Lisäksi ʺopetuksen tulee olla tutkimukseen yhdistyvää siten. jota voidaan helposti ohjata. Monet ilmiöt ovat kuitenkin yleistettävissä muihinkin yliopistoihin ja tutkimusryhmiin. Näin pitkäjänteiseen työhön yritysmaailmalla ei harvoja suuryrityksiä lukuun ottamatta ole resursseja. Kaikki yllä mainitut asiat . TKK:n (2001) strategian mukaan: Teknillisen korkeakoulun perustehtävä on harjoittaa tieteellistä tutkimusta. Edelleen tutkija ei saa olla liian suuren paineen alla jatkaakseen merkittävän satunnaisen löydön tehtyään sen enempää asiaa miettimättä ennalta suunnittelemaansa (tai jonkun muun suunnittelemaa) työtä. Sen jälkeen käsitellään tutkimustyön erityispiirteitä ja vakiintuneita motivaation lähteitä. koska sen välillinen hyöty saattaa näkyä vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua tutkimuksen aloittamisesta.160 Systeemiäly 2006 Tässä esseessä tarkastelun pohjana käytetään pitkälti kirjoittajan työ. tarvitaan aivan erityinen systeeminen yhteisö. että syntyy molempia hyödyttävä vuorovaikutus ilmiöiden ymmärtämiseksiʺ. Näistä perustutkimus on erityisen tärkeää tieteellisen ja taiteellisen sivistyksen edistämisen kannalta.ja lääketeollisuudessa) saattaa tuoda esiin uusia ilmiöitä. taiteen ja opetuksen vapaus [ja] arvostetaan luovuutta ja kriittistä ajatteluaʺ. Strategia mainitsee erikseen sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen. 61) mukaan tutkijat eivät tee löytöjä tietääkseen. Yliopiston tavoitteet Yliopistot eroavat merkittävästi yrityksistä siinä mielessä. Lopuksi korostetaan työntekijän arvioijana toimivan esimiehen roolia UPJ:n tavoitteiden toteutumisessa. samoin kuin UPJ:n vaikutusta tähän olemassa olevaan systeemiin sekä yleisesti että tarkempien arviointikriteerien pohjalta.ja opiskelupaikan Teknillisen korkeakoulun (TKK) toimintamalleja ja UPJ:n vaikutuksia niihin. Tutkimuksen laadusta sanotaan myös tarkemmin. jotta hän voi tunnistaa avoimet ongelmat ja alkaa suunnitelmallisesti ratkoa niitä. Mikäli tutkija on liian keskittynyt omaan kapeaan osa-alueeseensa. Rahallistakin hyötyä tietysti syntyy välillisesti. Merton ja Barber (2004. jotka avaavat aivan uusia tutkimusmahdollisuuksia. Uuden ilmiön havaitseminen saattaa edellyttää taustatiedon lisäksi jonkinasteista laaja-alaisuutta. Tutkimuksen vapaus Edellä mainittujen tavoitteiden mukainen mahdollisimman edistyvä ja yleinen uusi tieto vaatii uusia löytöjä. antaa tutkimukseen yhdistyvää ylintä opetusta sekä edistää tieteellistä ja taiteellista sivistystä. minkälaista kilpailukykyä UPJ pyrkii parantamaan. eli siitä. Jotta nämä mahdollisuudet voidaan hyödyntää. kun opiskelijat myöhemmin siirtyvät muualle töihin tai yliopistolla tuotetut tutkimustulokset otetaan kaupalliseen käyttöön. Löytöjen synnyttäminen ei kuitenkaan ole asia. että tutkijan valmius havaita uusia asioita on oleellisen tärkeä lähtökohta uusille löydöille. Tutkijalla pitää siis olla ensin riittävästi taustatietoa tutkittavasta asiasta. vaan tietävät tehdäkseen löytöjä. Sattuma tai satunnaiselta vaikuttava heuristinen kokeilu (jota käytetään esimerkiksi kemian. luku 10) painottavat myös onnekkaiden sattumien osuutta monissa tärkeissä keksinnöissä. s. Tarkastelu aloitetaan yliopiston tavoitteista. Mertonin ja Barberin (2004) tapaan Simon (1996. 371) korostaa. Edelleen TKK:n ihanteiden mukaan ʺTeknillisessä korkeakoulussa vallitsee tutkimuksen.

jossa elitismiä harjoitetaan häpeilemättä: riittävän tärkeä löytö tekee tutkijasta arvostetun tämän koko loppuelämän ajaksi. vaikka UPJ vaikuttaakin kilpailun luonteeseen. miten moni muu on viitannut kyseisen tutkijan julkaisuihin. mutta ehkä vielä tärkeämpää on niiden (tai ainakin muutaman tutkijan tärkeimmän julkaisun) laatu. Argumentoin kuitenkin myöhemmin. s. Systeemi myös kannustaa etsimään todellisia löytöjä rutiininomaisen tutkimuksen tekemisen sijaan. Tämä mittaussysteemi on siinä suhteessa oikeudenmukainen. joten sen suorittaminen voi itsessään olla jatko-opiskelijalle jo arvokasta. 61) kuvaa myös erityisesti tieteen tekemistä ammattina. että UPJ saattaa vaikuttaa tutkimusyhteisön muodostamaan systeemin tavalla. eli potentiaalisia viittaajia. Status on asia. Tieteen luonteeseen sopivasti julkaisujen laadulle on myös kehitetty kvantitatiivisia mittareita. Toisin sanoen. Vapaaseen tutkimukseen liittyy kuitenkin aina riskinsä. mutta usein pienempiä edistysaskelia. Hieman kärjistäen tutkija voi tarkistaa arvonsa sitaatioindeksistä (Thomson Scientific 2005). Merton ja Barber (2004. miten paljon muita tutkijoita. jota mitataan aina suhteessa muihin. Miten varmemmin. Wilson (1998. impact factor. että sanoo. ja tämän systeemin mittauskriteereiksi ovat kehittyneet julkaisut. että tavoitteena saada aikaan aikaisemmin kuvatun kaltainen tutkimusilmapiiri. Tohtorintutkinto sinänsä nostaa statusta. TKK ei pyri välittömään rahalliseen hyötyyn ja arvostaa tutkimuksen vapautta. joka parhaimmillaan johtaa löytöihin. joka menee jopa niin pitkälle tutkijan vapauden korostamisessa. kilpailu ei ole UPJ:n mukanaan tuoma ominaisuus. Palkan lisäksi muita motivaattoreita voidaan etsiä yleisistä inhimillisistä ominaisuuksista. miten pitkään tutkimuksen rahoittajalla on varaa odottaa tuloksista saatavaa hyötyä. mutta usein pitkään edistystä voidaan odottaa (ts. joka rajoittaa vapautta. . että löytöjä ei voi suunnitella. joka näkyy erityisesti tutkijoiden työssä.Luku 10: Yliopistojen systeeminen tutkimusympäristö ja uusi palkkausjärjestelmä 161 edellyttävät tutkijan riittävää vapautta päättää itse. Viittausten määrä ei kuitenkaan toimi verrattaessa eri tieteenaloja keskenään. Tutkimuksen motivaatio Jotta UPJ:n aiheuttamia systemaattisia muutoksia voidaan tarkastella. jotka lasketaan myös viittausmäärien perusteella. missä ne on julkaistu. mutta tutkimustyö tuottaa löytöjen tapahtumista on lähes mahdotonta ennakoida. Tiedeyhteisössä eräs tärkeimmistä vertailuryhmistä on maailmanlaajuinen. miten vapaata tutkimus pienempiä edistysaskelia. 184–185) että Nørretranders (2004. Julkaisujen määrä vaikuttaa luonnollisesti arvostukseen. Voidaan siis olettaa. luku 8). Voi vain suunnitella työtä. koska viittausten määrä riippuu esimerkiksi siitä. joka kertoo. riippuukin siitä. Vapaa suunnitelmallinen tutkimus saattaa synnyttää mullistavia uusia keksintöjä. jonka ominaisuuksiin omaksutut mittauskriteerit kuuluvat. että kilpailu ja pyrkimys osoittaa kyvykkyytensä suhteessa muihin on ihmisten perustavaa laatua oleva ominaisuus. Ihmiset pyrkivät tyypillisesti mahdollisimman korkeaan statukseen. Suurimmille tiedelehdille on määritelty vaikutuskertoimet (engl. Tämän pyrkimyksen syntyä evoluution sukupuolivalinnan mukana ovat käsitelleet sekä Wilson (1998. että riittävän merkittävä löytö johtaa ennen pitkää viittauksiin. s. s. Kuten yliopiston tavoitteiden yhteydessä mainittiin. on välttämätöntä perehtyä ensin lyhyesti tutkimustyön motivaatioon. Rutiininomainen ja Rutiininomainen ja suunnitelmallinen tutkimustyö tuottaa varmemmin. voi olla). Voidaan siis olettaa. samalla alalla on. Lisäksi julkaisuja arvioidaan sen mukaan. The Institute for Scientific Information 1994). mikä on tutkimisen arvoista. 203) lainaavat Irving Langmuiria. Kutakin vertailuryhmää voidaan pitää systeeminä. jossa sattumalta löydettyjä ilmiöitä voidaan hyödyntää.

s. jotka johtavat tavoitteiden saavuttamiseen (Bagozzi 2003. jotka ovat syystä tai toisesta lakanneet tavoittelemasta suurempaa arvostusta laajemmissa systeemeissä. ainakin tekniikan alalla eniten rahaa arvostavat tuskin jäävät yliopistolle töihin. s. vähemmänkin motivoitunut työntekijä tullee Ironista kyllä. 49). Positiivinen palaute nimenomaan palkan korotuksen muodossa korostaa puolestaan arvostuksen aitoutta. Syynä voi olla esimerkiksi epätoivo ja uskon puute omiin kykyihinsä. Lisäksi tulee huomata. että palkan absoluuttinen suuruus ei vaikuta juuri ihmisen tyytyväisyyteen työssä ja onnellisuuteen elämässä (Seligman 2002. jotta ensimmäiset alustavat tulokset saadaan valmiiksi sen aikana. Tieteellisen työn erityisluonteen takia on tärkeää. 178). että sellaisen saaminen viestii työntekijän arvosta. vaikutus saattaa aiheutua sen Ironista kyllä. sekä voivat arvostaa tutkijan kontribuutiota koko systeemin toimintaan. Tällaiset alisysteemit eivät luonnollisesti voi välttyä suurempien systeemien vaikutukselta mittauskriteereissä. Kuten aikaisemmin tuli ilmi. UPJ:n positiiviset vaikutukset Edellinen käsittely osoittaa. Kirjoittajan omien kokemusten mukaan yliopistoilta löytyy myös jonkin verran työntekijöitä. On myös osoitettu.162 Systeemiäly 2006 Maailmanlaajuisen tiedeyhteisön lisäksi tutkija on osa pienempiä ja läheisempiä vertailusysteemejä. työntekijällä ei ole riittävän merkittävää syytä toimia tuloksellisesti. Edelleen henkilö voi pyrkiä arvostukseen aivan muilla elämän osa-alueilla (muissa systeemeistä). koska ihmiset tuntevat toisensa. UPJ:n merkittävä systemaattinen positiivinen vaikutus saattaa siis aiheutua sen henkilökohtaisen negatiivisen henkilökohtaisen negatiivisen vaikutuksen pelosta. koska se tekee tutkijan työn tulosten mittaamisesta säännöllistä ja eksplisiittistä sekä mahdollistaa tutkijoiden suoran vertailun. että tärkeitä tutkimustyön motivaattoreita löytyy ilmankin UPJ:n mukaista tulosten kytkemistä palkkaan. Edelleen. Säännöllisen arvioinnin mukanaan tuoma positiivinen palaute saattaakin kannustaa tulokselliseen toimintaan. joten työssä suoriutumiseen kytketty palkka saattaa tosiaankin toimia motivaattorina. Muilla mittareilla näkyvä statuksen nousu kuitenkin edellyttää riittävien tutkimustulosten saavuttamista. tiedeyhteisössä arvostus näkyy myös muuten kuin palkan tai tulospalkkioiden muodossa. vaan palkan korotuksen funktio positiivisena palautteena. että tavoitteissa onnistumisen odotuksen (positiivisen palautteen) lisäksi myös tavoitteissa epäonnistumisen pelko auttaa sellaisten päätösten tekemisessä. jos palkka tai työpaikka ei riipu. Tyytyväisyyttä eniten lisäävä tekijä ei kuitenkaan välttämättä ole tällöinkään itse palkka. Muussa tapauksessa on olemassa suuri riski. että arviointia ei tehdä liian usein. luku 4). kun vertailuryhmään kuuluu huippututkijoita. oma yliopisto. Positiivinen palaute liittyy statukseen niin. UPJ:n merkittävä pelkästään arvioinnin itsensä takia pyrkimään systemaattinen positiivinen konkreettisiin tuloksiin ennen kutakin mittauskertaa. Pienemmissä systeemeissä tutkijoiden arvon määrittäminen voi kuitenkin olla inhimillisempää. vaikutuksen pelosta. Tässä vaiheessa UPJ astuu mukaan kuvaan. Kun UPJ tekee tavoitteiden saavuttamisen arvioinnista säännöllistä. oma tutkimusyksikkö ja mahdollisesti sen sisällä muotoutuneet pienemmät tutkimusryhmät. Tällöin. Mahdollisten yllättävien löytöjen tutkimisessa ja hyödyntämisessä kuluu aikaa. koska suurempi palkka on huomattava kulu työnantajalle ja näin ollen tuskin pelkkä motivointiin pyrkivä ele. joten mittausperiodin pitää olla riittävän pitkä. Toisaalta palkan korotus lisää väliaikaisesti tyytyväisyyttä työhön (Seligman 2002. koska yritysmaailma tarjoaa sekä parempaa absoluuttista palkkaa että parempia mahdollisuuksia palkkakehitykseen. tietävät enemmän työn eteen tehdyistä ponnistuksista ja käyttömahdollisuuksista. joihin kuuluvat esimerkiksi saman alan tutkijat omassa maassa. että tutkijat pyrkivät hyödyntämään rutiininomaiset löydöt ja jättävät yllättävät löydöt huomiotta. UPJ:n vuoden välein tapahtuva mittaus (TKK 2005b) .

Se millaista tutkimusta UPJ lopulta suosii. mutta monivuotista rahoitussopimusta ei voida neuvotella uudestaan. Jos UPJ johtaa siihen. Zanderin ja Zanderin (2000) mukaan niukkuusajattelu on tyypillistä nimenomaan maailmassa. Koska UPJ koskee kaikkia TKK:lta palkkaa saavia työntekijöitä. Niukkuusajattelu onkin UPJ:n suurimpia riskejä. joita käsitellään tarkemmin myöhemmin. The Second Practice) kuvaamasta niukkuusajattelusta. Valtio lienee varautunut UPJ:n tuomiin palkan muutoksiin. löydön tehnyt tutkija julkaisee tulokset ja idean antaja saa nimensä joko julkaisuun tai vähintäänkin julkaisun kiitoksiin.5. joissa hyvän työntekijän palkkaa pitäisi nostaa.Luku 10: Yliopistojen systeeminen tutkimusympäristö ja uusi palkkausjärjestelmä 163 saattaa olla melko sopiva tieteellistä työtä varten. Mikäli ryhmät ovat riittävän isoja ja niiden jäseniä voidaan pitää kattavana otoksena yliopistotutkijoita. hänen tulee perustella yksikön johdolle ja työnantajalle ryhmänsä korkeampi suoritustaso. kun taas kaksi jälkimmäistä tuhoavat järjestelmän uskottavuuden ja samalla potentiaalisen kannustavuuden. Jos kuitenkin ryhmän UPJ-arvioiden keskiarvo pidetään vakiona. Vaihtoehdoiksi jää joko koota tarvittava lisärahoitus muiden projekteista. s. UPJ- ohjeistuksen (TKK 2005b. vaikuttaa. saattaa tulla tilanteita. Ryhmän yhdessä tekemä hyvä työ ei voi ensinnäkään johtaa kenenkään suoriutumisarvioiden nousuun. Niukkuusajattelu ei yleisesti edellytä oikeaa niukkuutta ja UPJ:n Yhden henkilön tapauksessakin kyseessä on toivottavasti ainoastaan ajattelumalli. jota voidaan myöhemmin muuttaa. ryhmien keskimääräisiä suorituskykyjä voidaan tosiaan pitää lähes vakiona ja käytäntö on järkevä. mitä pienemmästä ryhmästä on kyse. Vielä vaikeammaksi tilanne muuttuu ideoinnin suhteen. Yhteistyö ja niukkuusajattelu UPJ saattaa vaikuttaa myös negatiivisesti tutkijoiden työhön tutkimusyksikön osana. olla noudattamatta UPJ:ää tai sovittaa työntekijöiden suoriutumisarviot käytettävissä olevaan rahoitukseen. . mutta ainakin Teknillisessä korkeakoulussa huomattava määrä tutkimustyöstä rahoitetaan ulkoisista lähteistä. Jos idea johtaa uusiin löytöihin. idean antajan oma suoritusarvio on vaarassa huonontua. joissa yhden esimiehen arvioitavaksi tulee useimmiten alle kymmenen työntekijää. joihin he eivät aio itse lähiaikoina perehtyä. jossa kaikkea pyritään mittaamaan. riippuu pitkälti myös mittauskriteereistä. ja se johtaa luovuuden ja suorituskyvyn alenemiseen. Ensimmäinen vaihtoehto korostaa jälleen niukkuusajattelua. Edellinen tilanne on malliesimerkki Zanderin ja Zanderin (2000. yhteistyö pienissä yksiköissä saattaa vääristyä. Terveessä tutkimusryhmässä työntekijöiden kannattaa antaa toisilleen sellaisia ideoita.ʺ Ohjeen tavoitteena lienee yhdenmukaistaa eri esimiesten tekemiä arvioita. Mikäli esimies arvioi tästä poikkeavasti. Oletus on kuitenkin täysin kestämätön tyypillisillä tutkimusryhmillä. jolloin esimerkiksi yhden henkilön menestys on pois toisen menestyksestä. 9) mukaan ʺ[a]rviointeja tekevän esimiehen tulee tehdä arvioinnit siten. jos idean avulla löydön tehneen tutkijan arvio nousee. että poikkeuksellisen hyvien arvioiden antaminen koko ryhmälle on vaikeaa. Molemmat hyötyvät siis nostamalla arvostustaan tiedemaailmassa. Riski on sitä suurempi. että hänen arviointiensa keskiarvo on välillä 3–3. Alkuvaiheessa taustalla saattaa menestys on pois kuitenkin olla myös oikeaa niukkuutta. Niukkuusajattelussa resursseja ajatellaan olevan rajallisesti. johon on vaikeampi toisen menestyksestä.

Tältä osin UPJ siis vahvistaa olemassa olevaa motivointisysteemiä. ja arviointiperusteissa mainitaan jopa erikseen tiede. Edelleen. Tavoite on kuitenkin selvästi ristiriidassa TKK:n strategian mukaisen laaja-alaisen osaamisen ja ymmärryksen kehittymistavoitteiden kanssa. ja nopea valmistuminen on myös jatko-opiskelijan intresseissä. Nämä kriteerit kannustavat nuoria tutkijoita sekä suoraan että ohjauksen kautta rutiininomaiseen työhön. miten esimies tulkitsee ja painottaa arviointikriteereitä. vaikka siihen johtaneella rutiininomaisella työllä ei saakaan yhtä suurta arvostusta tiedeyhteisössä kuin tekemällä uuden löydön. Henkilökohtaisen työsuorituksen arvioinnin pääkriteerit taas ovat 1) ammatinhallinta. Arvioinnin kolmas pääkriteeri. jossa uudet löydöt ovat tärkeässä asemassa. vaikka tutkija voikin esittää eriävän mielipiteensä suoraan ylemmälle tasolle (TKK 2005b. vastuullisuus työssä ja toiminta työyhteisössä korostaa mm. Työn rahoittaja voi luonnollisesti määritellä tällaisen tavoitteen. vaikka jatko-opiskelija (tasot 1-4) palkitaan työn laadusta. vaan korostetaan väitöskirjatyön etenemistä suunnitelman mukaan. työ. . väitöskirjoja mahdollisimman nopeasti (pienillä kustannuksilla).164 Systeemiäly 2006 UPJ:n mittauskriteerit ja ristiriidat Vaikka UPJ edellä kuvatun kaltaisesti jo sinänsä vaikuttaa tutkimusyhteisön toimintaan. Huomattava vaikutus UPJ:n kannustavuudelle on siis sillä. joka määräytyy vuosittaisen arvioinnin perusteella. koska tutkinnon suorittaminen jo sinänsä nostaa statusta. Ensimmäinen arvioitava tekijä kaikilla tasoilla on julkaisut. koska niistä seuraa mahdollisista eduistaan huolimatta suunnitelmasta poikkeaminen ja usein myös hetkittäinen työn hidastuminen. UPJ:n mukainen palkka. 2005c). s. tasot 5-7 tohtorintutkinnon jälkeiseen työhön ja tasot 8-10 professoritason virkoihin liittyviä (TKK. mitä yliopistolta oikeasti halutaan. laaja-alaisuus osaamisessa ja pitkäaikainen opetus-. Ammatinhallinnan pääkriteereissä mainitaan myös hankittu pätevyys. ja tutkimushenkilökunnalle on määritelty kymmenen vaatimustasoa. Onkin syytä kysyä. Ammatinhallinnan suhteen tasojen 5-7 ensimmäinen kriteeri on pätevöityminen. Tutkimustoiminnan osalta tasot 1-4 ovat jatko-opintovaiheeseen. Esimiehen vastuu Tutkijan työn arvioinnista on vastuussa ensisijaisesti tämän lähin esimies. Toisaalta tasokohtaisissa tarkentavissa kriteereissä on huomattavia painotuseroja. Opetus. 2) laatu ja tuloksellisuus ja 3) vastuullisuus työssä ja toiminta työyhteisössä. Vapausihanteen rajoittaminen nuoren Mahdollisimman paljon tutkijan kohdalta saattaa olla järkevää. jos väitöskirjoja mahdollisimman tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon nopeasti (pienillä kustannuksilla). työtä ohjaavat professorit (tasot 8-10) arvioidaan ohjattujen tutkintojen määrän mukaan riippumatta niiden laadusta.tai tutkimuskokemus. Tätä kriteeriä sopivasti korostamalla UPJ:n avulla on mahdollista vähentää niukkuusajattelua ja lisätä työn tuottavuutta. Laadun ja tuloksellisuuden arviointi tuo esiin jo aikaisemmin mainitut maailmanlaajuisen tiedesysteemin mittauskriteerit. mutta tasoilla 1-4 pätevöitymistä ei mainita. 2005d). yhteistyötaitoja ja sitoutumista työhön. sen tarkemmilla mittauskriteereillä on hyvin huomattava vaikutus tutkimuksen laatuun – UPJ ohjaa tutkijoita korostamaan mitattavia asioita. joka on siis kytketty arvioituun työssä suoriutumiseen.tai yliopistoyhteisössä ansaittu arvostus. koostuu kahdesta osasta: kiinteä tehtäväkohtainen (vaatimustason mukainen) osa ja henkilökohtainen osa. 10). jossa onnekkaiden sattumien tuottamiin löytöihin ei ole varaa perehtyä. Jokaisen pääkriteerin osalta on lisäksi määritelty erikseen arvioitavia tekijöitä ja tasokohtaisia täsmentäviä kriteerejä (TKK.

The Travels and Adventures of Serendipity.P. jos tämän esimies tulkitsee asioita eri tavalla ja painottaa tasaisen varmoja mutta ei kovin merkittäviä tuloksia. taidetta ja bisnestä.Luku 10: Yliopistojen systeeminen tutkimusympäristö ja uusi palkkausjärjestelmä 165 Esimerkiksi jatko-opiskelijan kohdalla professori voinee tulkita. WILSON EDWARD O. UPJ voi kuitenkin tehostaa tutkimustyötä sitä kautta. pp. 2005. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Helsinki. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. 3–8. UPJ:n lopullinen vaikutus riippuu siis siitä. NØRRETRANDERS TOR. Authentic Happiness: Using the New Positive Psychology to Realize Your Potential for Lasting Fulfillment. millainen arviointikulttuuri yliopistoihin kehittyy. in: Organizations in Positive Organizational Scholarship. London. Cameron. JA SAARINEN ESA. Saarinen (toim. Harvard Business School Press. Tällainen tulkinta suosii ymmärryksen kehittymistä ja sattumalta tapahtuneiden löytöjen hyödyntämistä. CA. teoksessa: Systeemiäly 2005. Quinn (eds. San Francisco. MERTON ROBERT K. 2004. Myös niukkuusajattelun vahvistaminen tai vähentäminen on pitkälti esimiesten käsissä. 2003. May 2005. että väitöskirjatyöhön kuuluu tietynasteinen vapaus ja sen edistyminen ei ole aina lineaarista. Vintage Books. Positive and Negative Emotions. Systeemiälykäs Systeemiälykäs esimies saa esimies saa UPJ:stä merkittävän lisätyökalun aikaisemmin käyttämiensä motivointimenetelmiensä joukkoon. 176–193. SIMON HERBERT A. 1996. The MIT Press. 2004. ZANDER ROSAMUND STONE AND ZANDER BENJAMIN.S. Dutton and R. AND BARBER ELINOR.). Consilience – The Unity of Knowledge. . Annettujen arviointikriteerien ja menetelmien seurauksena työn laatu voi jopa laskea ja niukkuusajattelun vaikutuksesta yhteistyö kärsiä. laatua tulkitessaan UPJ:n vaatimuksia liian kirjaimellisesti. Toisaalta professorin oman työn arvio saattaa laskea edellisen tulkinnan seurauksena. 2000. 1998. Princeton University Press. että arvioinnista tulee säännöllistä. jotta merkittäviä uusia löytöjä voidaan tehdä ja hyödyntää. New York. Viitteet BAGOZZI RICHARD. Erityisesti menestyville tutkijoille monet tärkeät motivaattorit ovat palkasta riippumattomia ja tutkijoiden työhön kuuluu implisiittinen arviointi ilmankin UPJ:n mekanismeja. Berrett-Koehler. K. Boston. R. Erityisen tärkeää on. Homo Generosus – seksiä. miten arviointi lopulta suoritetaan. ss. Johdanto. SELIGMAN MARTIN. Art House Oy. B25. New Jersey. Yhteenveto Tutkimustyön erikoisluonne vaatii tutkijoiden riittävää vapautta. Tavoitteiden saavuttamisen odotus tai niissä epäonnistumisen pelko kannustavat niiden saavuttamiseen johtavaan toimintaan. Free Press. 2002.E.). Hämäläinen ja E. New York. Helsinki University of Technology. Toisaalta systeemiälykäs esimies voi käyttää UPJ:ää lisäämään tutkimustyön laatua ja motivaatiota painottamalla tapauskohtaisesti oikeita kriteerejä. The Art of Possibility. Huono UPJ:stä merkittävän esimies taas saattaa huonontaa vähintäänkin tutkimustyön lisätyökalun. Models of My Life. J.E.

html TKK. Uuteen palkkausjärjestelmään liittyvät vaativuus. Teknillisen korkeakoulun strategia. Uusi palkkausjärjestelmä (UPJ). 1994.pdf Kirjoittaja Juha Merimaa on ollut Teknillisen korkeakoulun Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorion työntekijä vuodesta 1999 lähtien.com/knowtrend/essays/journalcitationreports/impactfactor/.fi/Yksikot/Kehittamisyksikko/Strategiat/tkkstrategia.com/products/sci/. 2005a. Yliopistouransa aikana kirjoittaja on myös tutustunut kahden vuoden ajan saksalaisen Ruhr-Universität Bochumin Institut für Kommunikationsakustikin toimintaan ja työskentelee parhaillaan University of Western Sydneyn MARCS Auditory Laboratoriesin vierailevana tutkijana. http://hel.tkk.tkk.fi/fi/upj/upj_arviointiohje_180205. Vaativuustasokartta/opetushenkilökunta. 2005c. Thomson Scientific.fi/fi/upj/ TKK. http://www. Kirjoittajan väitöskirja on juuri valmistunut ja lähdössä esitarkastukseen.fi/fi/upj/henkiosa_opetushenk1. 2001. 2005. http://hel.pdf TKK. 2005b.pdf TKK.166 Systeemiäly 2006 Internet-viitteet The Institute for Scientific Information.tkk. The Impact Factor (ISI).tkk.ja suoritusarvioinnit Teknillisessä korkeakoulussa. Science Citation Index. 2005d. http://scientific. http://thomsonscientific.thomson. http://hel.fi/fi/upj/vaativuuskartta_op1. . TKK.tkk. Opetushenkilökunnan henkilökohtaisen työsuorituksen arviointijärjestelmä. http://hel.

Muutos ja vaikuttaminen .

.

Nämä muodostavat Suomessa yhden keskeisen globalisaation tukipilarin. Pidemmän päälle se tekee sinusta onnellisemman kuin jotkut mahtavat saavutukset. Erityisesti luomistyössä on tärkeää yksilön mielen herkkyys ja avoimuus. In the long run.ja sirottele näitä asioita osaksi elämääsi. that will leave you happier than some grand achievement that gives you a big lift for a while. working in the garden. herkkyys ja avoimuus. puutarhassa työskentely. Onneksi esimerkiksi tohtorikoulutuksen kehittämisestä on herännyt keskustelua siitä.info/ Kirjottajan vapaa suomennos: ʺOle kokeellinen epikuros. luomistyön aivokeskittymän. Johdanto Jotta Suomella on mahdollisuus pysyä sivistysvaltioiden keihäänkärjessä myös tulevaisuudessa. aika ystävien kanssa -. jonka etenemiseen vaikuttaa lukuisia kytköksiä ja interventioita. menestyksekkään systeemiälykkään toiminnan. Etsi pieniä asioita.. jotka mahdollistavat Soini ja A. jotka antavat elämääsi hetkellisesti nostetta. jotka mahdollistavat menestyksekkään systeemiälykkään toiminnan. Tässä artikkelissa esitämme yhden mahdollisen tavan mallintaa tutkimukseen liittyvää luomistyöprosessia ja analysoimme sitä systeemiälyn näkökulmasta. Nummenmaa 2005). time with friends – and sprinkle your life with them.ʺ . perustutkintojen kehittämisen ja tuottamisen lisäksi on käännettävä katseet myös tiedeyliopistoissa ja -korkeakouluissa tehtävään tutkimukseen ja jatko-opintoihin...R. joiden tiedät innostavan sinua – hyvä ateria.. Silti. Find the small things that you know give you a little high – a good meal.ʺ 1 – David Lykken Luomistyö on dynaaminen ja jatkuva prosessi. Kuvaamme prosessin ʺviisivuotiaan minänʺ avulla ja esittelemme prosessiin liittyviä metatason oivalluksia. mitä tohtorin pitäisi osata ja mitä Luomistyössä on tärkeää yksilön mielen varten heitä oikeastaan koulutetaan (T. Luku 11 Systeemiälykäs luomistyö Katri Sarkio ʺBe an experiential epicure.epicurus. 1 http://www.

sen moniulotteisuus. Saarinen et al. Luomistyössä henkilökohtainen mestaruus on luovuuden merkityksen korostumista tavoitteissa. Tällaisessa tavoiteorientoituneessa ʺmittaamisen maailmassaʺ (R. jonka hän kokee mahdolliseksi saavuttaa. jota reflektoimme systeemiälyn systeemiä. tulkinta. Systeemiäly Systeemiäly2 on älykästä toimintaa kokonaisuudessa. Yksi keskeinen osa systeemiälyä on mm. (2) inhimillisten mahdollisuuksien näkökulma (positiivinen psykologia). että systeemiälykäs henkilö ymmärtää ympäristönsä holistisuuden ja toimii vuorovaikutuskokonaisuudessa tarkoituksen mukaisella tavalla. ymmärtääksemme paremmin luomistyöprosessin systeemisyyttä.170 Systeemiäly 2006 tarve jatko-opintojen räätälöintiin opiskelijakohtaisesti ei salli perusopintojenkaltaista tasapäistämistä. Sengen (1990) kuvaama henkilökohtaisen mestaruuden (personal mastery) ominaisuus. (4) henkilökohtaisen vastuun näkökulma sekä (5) läpimurtoajattelu. Mutta. Tämä tarkoittaa. Tunne-. tarkastelemme ensin systeemiälyn teoreettista viitekehystä. Gardnerin (1995) kuvaaman viisivuotiaan minän avulla ja esittelemme prosessiin liittyviä metatason oivalluksia ja interventioita. Läpimurtoajattelun näkökulmasta luomistyössä yksilöllä on tarkoituksellinen tavoite tai visio tulevasta. luomistyöhön liittyvää yksilön ja Tässä artikkelissa analysoimme tutkimuksen uuden tiedon tuottamishaasteiden tekemiseen liittyvää luomisprosessia nostamalla yksilö vuorovaikutuksesta muodostuvaa keskipisteeksi. 2004). Zander ja B.ja uskomuspainotteisuus korostaa yksilöllisyyttä ja inhimillisyyttä sekä henkilökohtaista säkenöivyyttä. Saarisen et al. jossa on vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä (Saarinen ja Hämäläinen 2004. johon vaikuttaa useita monimuotoisia tekijöitä ja jotka edelleen vaikuttavat prosessin etenemiseen ja etenemissuuntaan. että näkee ja haluaa nähdä mahdollisuuksia prosessin suotuisaan etenemiseen ja tarttuu näihin mahdollisuuksiin. Analysoimme luomistyötä mikrotasolla esittämällä yhden mahdollisen tavan mallintaa prosessia H. näkökulmasta. (3) symbolisen merkitysavaruuden tunne-. ominaisuuksia ja kykyjä. On tärkeää ymmärtää luomistyöhön liittyvä yksilön ja uuden tiedon tuottamishaasteiden vuorovaikutuksesta On tärkeää ymmärtää muodostuvaa systeemiä. Luomistyössä kokonaisuuden näkökulma merkitsee sitä.tkk.ja uskomuspainotteinen näkökulma. Zander 2000) ei tule unohtaa mikrotason haasteita. visioissa ja tarkoituksissa.systeemialy. eikä yksilön näkökulmasta esimerkiksi tutkintojen määrään perustuva yliopistojen rahanjakomalli ole riittävä kannustin. (2004) kiteyttävät systeemiälykkään toiminnan viisi ulottuvuutta seuraavasti: (1) kokonaisuuden näkökulma (systeemiajattelu).fi/ . 2 http://www. yksilö voi positiivisen psykologian avulla toimia siten. Luomistyössä korostuu erityisesti henkilökohtaisen vastuun näkökulma ja siten intuitiivisesti ajatellen luomistyöhön ohjautuvilla ja siinä etenevillä yksilöillä on voimakas P. tulkinta. että yksilö havainnoi itsensä osana prosessia. Inhimillisten mahdollisuuksien näkökulmasta.

info/etexts/fragments. kun se katsoo vedestä heijastuvaa omakuvaa. Aluksi nenään leijaillut houkutteleva lihapullien tuoksu on muuttunut gastronomien maailmaksi. kohta 69) ʺNothing satisfies the man who is not satisfied with a littleʺ. On sovellettava vanhoja työkaluja tai kenties opittava uusia. Innostuksen puuskassa. kun se kurkottautuu tarpeeksi pitkälle – se putoaa veteen. miltä tuo tuntematon näyttää. jonka seurauksena asiaa on pakko ryhtyä tarkemmin tutkimaan. joka herättää kangastuksia herkullisesta ateriasta. Se voi olla intuitio tai muu aistimus tulevasta.mecca. Joskus uusi kontribuutio ei ole vielä selvillä tutkijan sukeltaessa runsauden maailmaan vaan se emergoituu prosessin edetessä. Perimätieto on siirtynyt tarinoiden kautta ja maailman suuret vaikuttajat ovat puhuneet kansan kielellä kuten Martin Luther King vuonna 1963 Washington DC:ssä pitämässä ʺI have a dreamʺ -puheessaan3. tuulahduksen nenään tuomasta tuoksusta. 1 2 3 4 5 Kuva 1. jolle riittävä on liian vähänʺ4. Seuraavaksi esitämmekin yhden mahdollisen. mitä uteliaalle koirapennulle tapahtuu. H. ideaa seuratessa antautuu vaistomaisesti virran vietäväksi ja pian saattaakin huomata olevansa hieman pökerryksissä uudessa runsauden maailmassa. Tämä luomistyön tekijän uteliaisuus on samankaltainen kuin pienen koiranpennun pakottava tarve kurottautua pidemmälle. jostain kihelmöivää mielenkiintoa herättävästä tuntemattomasta. Luomistyössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi artikkelin kirjoittamiseen liittyvän taustakirjallisuuden luokittelemista uudella tavalla omaan tutkimusasetelmaan sopivaksi tai vaikka uuden data-analyysin opettelemista. jotta uiminen onnistuu. On uteliaana kurkistettava. Vaihe 1: Tämän tarinan luomistyö alkaa aavistuksesta tai tuntumasta.html.epicurus. että tehoavinta on vaikuttaa tarinoilla. Gardner (1995) on tutkinut tarinoita vaikutuskeinona ja esittää. tarinat ovat olleet keino siirtää tietoa ja vaikuttaa ihmisiin. viisivuotiaan kouluttamattomaan mieleen. taitojen ja kykyjen kasvaessa alkuperäinen intuitio tulevasta alkaa hahmottua ja saada selkeämpää muotoa. Se antaa maagista nostetta ja auttaa uimaan rantaan – matka on jo voiton 3 http://www. Vaihe 3: Tässä uudessa maailmassa on kuitenkin opittava uimaan kuin kala vedessä.org/~crights/dream. Vaihe 2: Mutta me kaikki tiedämme. viisivaiheisen luomistyöprosessi -tarinan (kuva 1). Näin käy myös luomistyössä. . Vaihe 4: Uimataidon kehittyessä. Se on kuin lihapullien tuoksu. Luomistyön prosessi. jotta se avautuisi kaikessa runsaudessaan. yhdenlaiseksi nautintojen filosofiaksi. Luomistyössä tämä tuulahdus herättää idean ja uteliaisuudenpoikasen.html 4http://www. joilla kosketetaan nk. jolloin henkilökohtaisen mestaruuden tunne voimistuu entisestään.Luku 11: Systeemiälykäs luomistyö 171 Luomistyön prosessi Kautta historian. jossa ʺmikään ei ole riittävää sille.

Tarkastelemassamme luomistyössä. kolmannen näytelmän ensimmäisessä kohtauksessa. Nørretrandersin (2002) taloudellisen (Homo economicus) ja anteliaan (Homo generosus) ihmisen käsitteistössä. Zanderin ja B. joka on laskelmoiva ja vastavuoroisessa suhteessa ympäristönsä kanssa. luovuus ja yhteistyö korostuvat. Prosessiin kuluva aika on esimerkiksi J. Se kuivattaa turkkiaan auringossa. Vaikka nämä tavoitteet voidaankin mieltää R. mikä on sopusoinnussa luomistyön Vaikka vaihtotalous voi ilmentää Homo economicuksen luonteen kanssa. Prosessissa tuotetulla tiedolla ja siihen kuluvalla ajalla on tutkimusta eteenpäin vievä vaikutus ympäröivään 5ʺTo be or not to be?ʺ The Tragedy of Hamlet. palkita itsensä ja nauttia menestyksestä. Lyhytkantoisesti ajateltuna taloudellisen ihmisen käsitteistössä hyödyllistä voisi olla Lahjataloudessa luovuus ja esimerkiksi useiden julkaisujen tuottaminen minimi kontribuutiolla. Zanderin (2000) tavoin mittareiksi. Homo generosuksen maailmassa mm. prosessin lopputulos.ja lahjatalous Tarkastelkaamme edellä kuvattua luomistyön prosessia T. Aurinko on symbolinen. Anteliaan ihmisen ja lahjatalouden näkökulmasta sekä systeemiälyn tavoitteiden mukaisesti luomistyön tavoite on ennen kaikkea tuottaa hyvää kokonaisuuden kannalta. Luomistyössä taloudellisen ihmisen on löydettävä keinot. Vaihe 5: Rantaan päästyään pentu ravistelee turkkinsa kuivaksi ja näyttää onnelliselta. esimerkiksi tieteellisen artikkelin viimeiseen hiomiseen ja ajatusten kirkastamiseen. yhteistyö korostuvat. Nämä keinot ovat erityisesti tarpeen vaiheissa 2 ja 3 (kuva 1). kenties artikkeli tai väitöskirja on tuo aurinko – se ensisijainen tavoite. vaikka asetettuihin kysymyksiin ei löytyisikään helposti vastauksia tai tutkimusalue tuntuisi upottavan laajalta. tuottaa yksilölle tutkinto. . Homo economicus on järkiperäistävän markkinaihmisen abstraktio.M. jonka se on uimareissullaan tavoittanut. Gottmanin (2002) avioliittojen onnistumista kuvaavien yhtälöiden kaltaisesti tilannesidonnainen. s. jonka saavutettuaan yksilö on selviytynyt. mikä on nautittavaa ja mitä kustannuksia toimintaan liittyy. mikä on sopusoinnussa luomistyön luonteen kanssa. tämän artikkelin näkökulmasta luomistyö ilmentää erityisesti systeemiälykästä hyvyyttä. On aika paistatella auringossa. Nørretrandersin mukaan luonnonvalinnan hengissäselviytymisvaistot ovat luoneet tällaisen taloudellisen ihmisen ja henkiinjäämisvalinta tuo tehokkuutta. jonka tutkiva yksilö on löytänyt. Taloudellisen ihmisen näkökulmasta. Prince of Denmark. sillä ʺaurinko on selviytymistäʺ (Nørretranders 2002. Luomistyö on itse asiassa dynaaminen malli ja siten myös tarkasteltava systeemi ja siihen liittyvät vuorovaikutus suhteet ovat dynaamisia. Löydetyn risun tavoin luomistyössä prosessin aikana emergoitunut ja löytynyt uusi tieto ja sen ydin kannattelee yksilöä. Luomistyön systeeminen markkina. anteliaan ihmisen maailmaa ja vastavuoroisuutta. olla vuorovaikutuksessa tutkimusyhteisön kanssa ja tuottaa yhteisölle uutta tietoa. 110). Eli teorian taustalla vaikuttaa kysymys. Lahjataloutta on yksilön innostuneisuus ja panostus luomistyöhön. kaltaista oman edun tavoittelua. Shakespearen asettama kysymys ʺOllako vai eikö olla?ʺ5 on saanut vastauksen. Tavoite on mm. Tässä vaiheessa koiranpentu räpiköi vedessä huimaa kyytiä ja kuljettaa ylpeänä luoksesi risua. Se antaa voimia prosessin aikana kehittyneen. onko yksilön kannattavaa ottaa hyppy tuntemattomaan. millä hän selviytyy ja pääsee järkevästi etenemään tutkimuksessaan.172 Systeemiäly 2006 puolella. esittämämme luomistyöteorian kuvaama toiminta ilmentää vaihtotaloutta: sitä mistä saa hyötyä. jonka merkitys voimistuu pitkällä tähtäimellä. ne voidaan myös ajatella anteliaan ihmisen tapaan osaamiseksi ja lahjoiksi.

Luomisprosessin alussa (suspending) havainnoiminen (sensing) ja näkemisen (seeing) siirtäminen yksittäisestä kokonaisuuteen mahdollistavat mielen suuntaamisen (redirecting) uuden vastaanottamiseen (letting go) ja vapauttavat mielen läsnäoloa (presencing). Luomisprosessissa tämä alkuasetelma antaa ensimmäisessä vaiheessa (kuva 1) yksilölle tarvittavan sysäyksen aavistuksen seuraamiseksi ja voimavaroja prosessin etenemiseen. Hän kirjoittaa. yhteisön tavoitteita edistävällä tavalla. Nakamura ja Csikzentmihalyi (2002) luonnehtivat flowta mm. U-liike ja lahjatalouden mukainen tuottelias luovuus on ilmiönä myös flown kaltainen. Luovuuden mahdollisuus Edellä kuvattujen tilannesidonnaisuuden. 7 http://www. Wilson (1988. Luomistyön lahjatalous ja yhteistyö liittyvät läheisesti yksilön epäitsekkyyteen ja sen myötä epäsuoraan vastavuoroisuuteen perustuvaan tutkimusyhteisön hyvään. Tällainen tarkastelu mahdollistaa mm. systeemin eri osapuolten yhteistyö. Mohtashemi ja Mui (2003) osoittavat lisäksi. Axelrod (1984) toteaa. yksilön ajantajun häviämisellä sekä intensiivisellä ja kohdistuneella keskittymisellä.ja toimintastrategioiden mallintamisen. Tutkimusyhteisössä ja luomistyössä nämä epäitsekkään vastavuoroisuuden tunnuspiirteet itse asiassa täyttyvät ja esimerkki tällaisesta insentiivimallista on maine ja sen propagoituminen. Fudenberg ja Tirole 1991). mutta […] tietävät löytääkseenʺ6. yhteistyön ja dynaamisuuden lisäksi E. U-liike muodostuu seitsemästä keskeisestä ominaisuudesta ja niiden mahdollistavista toiminnoista. yhteistyön ja vastavuoroisuuden edellytyksenä on erityisesti todennäköisyys siitä. kuten Saarisen ja Hämäläisen (2004) esiin nostama systeemiälyn yhteys ekonomistien keskuudessa yleisesti suosittuun peliteoriaan (esim. Systeemisyyttä voi tarkastella muutoinkin matemaattisin keinoin. Tässä systeemiälylle ominaisen positiivisen psykologian kannalta tarkasteltuna. 6 ʺScientists as a rule do not discover in order to know but rather […] they know in order to discoverʺ. Scharmerin7 tekemästä usean vuoden innovaatio. Osaltaan tämä matemaattinen näkökulma kytkeytyy luomistyötä tekevän anteliaan ihmisen lahjatalousmaailmassa yhteistyön merkityksen korostumiseen ja sen edesauttamiseen. s. Tämänkaltaista luomisprosessiin liittyvää mielen herkkyyden tilaa voi kuvata U-liikkeellä (kuva 2). että yhteisön jäsenet voivat kohdata myöhemmin. Se mikä on uutta tiedettä tänä päivänä voi olla vanhaa jo kovinkin pian. U-liikettä kuvaava teoria on tulos C.Luku 11: Systeemiälykäs luomistyö 173 tiedeyhteisöön ja sen on oltava juuri nyt uutta. 61) kiteyttää luomistyön kannalta erään keskeisen huomion. että ʺtiedemiehet eivät löydä tietääkseen.ja johtajuustutkimuksesta (Brown 2005). Yhteisön olemassaolon ja jatkuvuuden kannalta insentiivirakenteet ovatkin tärkeitä ja kannustavat yksilöitä toimimaan toivotulla. jotka ovat mielekkäitä erityisesti luovuuden mahdollisuuksia tarkasteltaessa. että vastavuoroisuuden vakauden kannalta yksilön saama hyöty epäitsekkäästä yhteistyöstä on oltava aiheutuvia kuluja suurempi.O. että vaikka yksilöitä ei voi pakottaa yhteistyöhön.O.com/ .ottoscharmer.

kykyä vainuta asioita sekä (7) kehittää kykyä soveltaa prosessin aikana opittua ja tuotettuja tuloksia uudella tavalla. systeemiälylle siitä. niiden vaikutuksista ja tuotoksista sekä kokonaisuuden vipuvoimasta ja ennen kaikkea siitä. embodying) prosessin tuottamaa tietoa. U-liikkeen seitsemän ominaisuutta ja mahdollistuvat toiminnot. (6) kehittää uteliaisuutta. 3 ja 4 (kuva 1) tuottaa tyypillisesti U- liikkeen etenemisen kaltaisia tiedon ytimen ymmärtämisen (crystallizing) ja uuden tiedon emergoitumisen (envisioning) mahdollisuuksia. Senge et al. realising) uutta tietoa. Onnistuneen luomisprosessin lopputuloksena yksilöllä on valmiudet soveltaa (institutionalising. Metatasolla luomisprosessin systeeminen hahmottaminen ja systeemiälykäs toiminta voi auttaa yksilöä usealla eri alueella. (Scharmer7. H. (5) tuottaa aiempaa moniulotteisempia tuloksia. (2) kehittää kykyä ottaa vastaan ja tarttua erilaisiin haasteisiin. (3) herkistää mielen avoimuutta.174 Systeemiäly 2006 embodying the new SUSPENDING INSTITUTIONALIZING enacting Sensing seeing Realising living transforming our seeing transforming microcosmos perception action PROTOTYPING REDIRECTING envisioning seeing what seeks from the whole to emerge Presencing transforming CRYSTALLIZING self and will LETTING GO LETTING COME Kuva 2. Simon (1996) kuvaa tätä mielen valmiutena nähdä yllättäviä asioita ja kykynä tehdä asioista uusia tulkintoja. 2004) Menestyksekäs eteneminen luomisprosessin vaiheissa 2. . minkälainen systeemi tutkimuksen tekemiseen liittyvää luomistyötä kulloinkin ympäröi ja minkälaisena yksilöä haluaa hahmottaa ympäröivän systeemin. joita ainakin ovat: (1) luomisprosessin lyhentäminen ja tehostaminen. Luomistyön loppupuolella yksilö on vaiheessa 5 (kuva 1) valmis kokeilemaan (prototyping) ja käyttämään (enacting.A. Systeemiälykkään luomisprosessin metaopetuksia Erityisesti kuvattu luomisprosessi perustuu tilannekokonaisuutta koskevalle syväsuhteelle ja -tajulle. miten systeemin suhteiden tasapainoon voi vaikuttaa. (4) kykyä vastaanottaa prosessista emergoituvia signaaleja. Kyse on siis vuorovaikutuksellisista kytkennöistä.

89–105. Hämäläinen and E. MIT Technology Insider. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. NAKAMURA JEANNE AND CSIKZENTMIHALYI MIHALY. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Viitteet AXELROD ROBERT. opinnäytetöihin tai julkaisumäärään perustuva rahanjakomalli. Saarinen (toim. Cambridge. Art House Oy. SAARINEN ESA AND HÄMÄLÄINEN RAIMO P. SIMON HERBERT A.. London. in: Handbook of Positive Psychology.tai muista paineista johtuvaa prosessin prosessien vainuaminen. ss. jolloin uusien haasteiden. 9–37. pp. Tälle uudelle tasolle noustessa. B24.O. 109–119. Helsinki University of Technology. The Concept of Flow. JA HANDOLIN VILLE-VALTTERI. 1991. 2002.P. AND TYSON REBECCA. 223(4). 2003.R. pp. Basic Books. jolloin lyhentäminen ja tehostaminen eivät uusien haasteiden. vastaanottaminen sekä kiristämistä. Harper Collins Publishers. Leading Minds – An Anatomy of Leadership. Evolution of Indirect Reciprocity by Social Information: The Role of Trust and Reputation in Evolution of Altruism. MOHTASHEMI MOJDEH AND MUI LIK.Luku 11: Systeemiälykäs luomistyö 175 Edellä luetellut metatason opit tulee olla mielekkäitä yksilön kannalta Uudelle tasolle noustessa. luomistyön systeemissä. 2004. 10–11.). May 2005. FUDENBERG DREW AND TIROLE JEAN. GARDNER HOWARD. Hämäläinen ja E. Game Theory. SAARINEN ESA. GOTTMAN JOHN M. 1995. pp.. Journal of Theoretic Biology. A88. 2004. R. Sen sijaan yksilön näkökulmasta lyhentäminen ja tehostaminen tarkoittavat luomistyön ehdoilla tapahtuvaa toiminnan kehittymistä uudelle tasolle. Models of My Life. 7–20. yksilö herkistyy mielen avoimuudelle. Systems Analysis Laboratory Research Reports. NØRRETRANDERS TOR. Homo Generosus – Seksiä taidetta ja bisnestä.). The MIT Press. 523–531. Tällöin vuorovaikutus luovan yksilön ja ympäröivän systeemin välillä aktivoituu ja systeemisyyden dynaamisuus korostuu kytkentöjen kautta. Snyder and S. C. SWANSON CATHERINE C. Prosessin yksilö herkistyy mielen avoimuudelle. Dynamic Nonlinear Models. MURRAY JAMES D. The Mathematics of Marriage. Vol. kehitysmahdollisuuksien ja tarkoita tässä ulkoisista tulos. Lopez (eds. 2002. Scharmer. Saarinen (eds. 2004. BROWN ERIC S. kuten esimerkiksi niihin tarttuminen helpottuu. The MIT Press. in: Systems Intelligence – Discovering a Hidden Competence in Human Action and Organisational Life. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan.J. London. . kehitysmahdollisuuksien ja prosessien vainuaminen. Oxford University Press. ss. 2005. Helsinki University of Technology. The MIT Press. New York. pp. Uudelle tasolle noustessaan yksilö voi myös tuottaa entistä moniulotteisempia tuotoksia ja kykenee soveltamaan prosessin aikana opittua ja tuloksia uudella tavalla. vastaanottaminen sekä niihin tarttuminen helpottuu. London.P. June 2004. Systems Intelligence: Connecting Engineering Thinking with Human Sensitivity. 1996. Helsinki. Massachusetts. The Evolution of Co-operation. 1984.). Theory-U: Presencing Emerging Futures: Interview with C. October 2004. England. R. Systeemiäly Vastaan Systeemidiktatuuri – 50 Kiteytystä. London.

WILSON EDWARD O. 1963. Lähde: Martin Luther King.1.mecca.2005. Jr. The Fifth Discipline.epicurus. elokuuta 1963.C.12. Consilience – The Unity of Knowledge.html 20.:ssä 28. Presence.176 Systeemiäly 2006 SENGE PETER. . Jr: The Peaceful Warrior.2006. JAWORSKI JOSEPH AND FLOWERS BETTY SUE. Epicurean philosophy online. osoitteessa http://www.info/etexts/fragments.org/~crights/dream. osoitteessa http://www. ss. Pocket Books.com/quotes/255 16. Teknillinen korkeakoulu. maineeseen ja yksityisyyteen sekä sosiaalisiin verkkoihin virtuaaliyhteisöissä ja vertaisverkoissa. food for thought. 87 katkelmaa C. osoitteessa http://www. The Society for Organisational Learning. New York. SOINI TIINA JA NUMMENMAA ANNA R. Prince of Denmark. Currency Doubleday.vsk. The Tragedy of Hamlet. Harvard Business School Press.systeemialy. Internet-viitteet Epicurean philosophy online. 2000.tkk. The Art of Possibility. 41–43.html 5. Brettenman House. kolmannen näytelmän ensimmäisessä kohtauksessa. ʺTo be or not to be?ʺ.2005. Hän suorittaa väitöskirjaan tähtääviä jatko-opintoja Teknillisessä korkeakoulussa tietotekniikan osastolla digitaalisen talouden alueella. Bailey 1926 kokoelmaa noudattaen. Cambridge. SCHARMER C.info/ 25.The Art and Practice of the Learning Organization.2005. 2005. AND ZANDLER BENJAMIN. 2/05.allshakespeare. USA. SENGE PETER. Kirjoittaja FM Katri Sarkio toimii tutkijana Tietotekniikan tutkimuskeskuksessa (HIIT).fi/ 5.2005.9. ZANDLER ROSAMUND S.epicurus. Martin Luther King. OTTO. 1990.ottoscharmer.2005.12. London. Boston Massachusetts.1. 2004. 1988. Tarvitaanko tohtorikoulutuksessakin opetussuunnitelma? Peda-forum 12. Puhe Lincoln Memorialin portailla Washington D.com/ 20. Otto Scharmerin kotisivu osoitteessa http://www. Tutkimuksessaan hän keskittyy erityisesti luottamukseen.12. NY 1968. C. Systeemiälyn tutkimusryhmän kotisivu. Human Purpose and the Field of Future. osoitteessa http://www. osoitteessa http://www.

Systeemiälykäs suunnittelija-virkamies osaa siis toimia ympäristön tuottamisen systeemissä ja tässä esseessä esiteltyjen käsitteiden avulla muuttaa sitä.ja tuotantojärjestelmä kykene tuottamaan hyvää ympäristöä. tietämys. joka yhdistää toisiinsa käytännöllisiin tuloksiin tähtäävän insinööriajattelun. lähestyn aihetta systeemiälyn (Hämäläinen ja Saarinen 2004) näkökulmasta. joka synnyttää ja jäsentää muutosta – tavalla. humanistis- eksistentiaalisen hyvän elämän filosofian. Systeemiälyn tavoitteena on ʺkehitellä käsitteistöä. Johdanto Tässä esseessä pohdin. että pieni oman toiminnan muutos aiheuttaa valtavan kerrannaisvaikutuksen. Systeemiälykkäälle toiminnalle on tunnusomaista. Systeemiäly tarkoittaa ʺtoimintaa. Hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä rakennettu ympäristö asettuu samalle viivalle kuin suhde itseen ja muihin ihmisiin. Tämä on esseeni myönteisyyden lähde. Siksi systeemiälykkäällä ympäristönsuunnittelijalla on loistava mahdollisuus lisätä ihmisten hyvinvointia tuntuvasti. Ymmärrettyään. Luku 12 Systeemiäly ja rakennettu ympäristö Eila Lahdenperä Rakennettu ympäristö vaikuttaa paljon ihmisten kokemaan hyvinvointiin. Käyttämällä vipuvoimana ihmisten anteliaisuutta. positiivisen psykologian ja positiivisen organisaatiotutkimuksen perusoivallukset sekä terveen järjen tavalla. jotka suunnittelevat ja rakentavat itselleen. joka toimii. ettei nykyinen suunnittelu. suunnittelija alkaa johtaa asukkaita. saaden aikaan parempaa ympäristöä. joka hahmottaa vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksia tarkoituksenmukaisesti ja luovastiʺ (Hämäläinen ja Saarinen 2004). miten virkamiehenä toimiva ympäristönsuunnittelija voi parantaa rakennettua ympäristöä ja siten lisätä ihmisten hyvinvointia. jotka eivät tähänastisessa elämässä ole päässeet esille. Koska suunnittelija-virkamiehen toimintaympäristö on liian monimutkainen suoraan toimintaan. voima ja yhteistyökyky. suunnittelija pystyy pienellä sysäyksellä muuttamaan ympäristöä paljon paremmaksi. Yksin huono ympäristö ei siis kykene täysin lannistamaan elämää. Rakennetun ympäristön muuttamisessa vipuna ovat siinä elävissä ihmisissä piilevät anteliaisuus. Pyrin lisäämään hyvinvointia entisestään enkä vain .ʺ (Hämäläinen ja Saarinen 2005). yhteistyökykyä ja halua elää toisin.

ympäristön kokemuksestamme noin 90 % on samaa (Alexander 2002a). katkaista sen selkärangan. Myös Calvino uskoo ihmiselämästä kumpuavaan. (…) Tuo nyt jo inhimillinen olento. että saamme hyvästä ympäristöstä arkkityyppisiä tuntemuksia ja että on olemassa hyvän ympäristön arkkityyppejä. 144–145) Bachelard luotaa arkkityyppisten kokemusten unohdettua valtamerta kuvaamalla taloa rajumyrskyssä: ʺJo myrskyn alkaessa äkäiset tuulet olivat päättäneet iskeä kattoon. ss. ne ovat ehkä hautautuneet moniarvoisuuden ja henkilökohtaisten mielipiteiden sotkun alle. mutta säilytettävä empiirisyys (Alexander 2005a). surullisessa kaupungissa kulkee lanka joka solmii elävän olennon hetkeksi toiseen ja purkautuu sitten. Voidaan sanoa. lähes väistämättömään hyvinvointiin kirjassaan Näkymättömät kaupungit (1976. raadella sen riekaleiksi. Mutta se taivutti selkänsä kaarelle ja tarrautui vanhoihin hirsiin. joka suojasi ruumistani. ei antanut myrskylle periksi piirun vertaa. Fenomenologisessa tutkielmassaan Tilan poetiikka1 (2003. Kokemusta tutkiakseen on siis hylättävä kartesiolaisuus. 153): ʺRaissassakin. Havaitsemme ympäristöä ja saamme siitä tuntemuksia. kasvillisuuden ja rakennusten synnyttämästä tunnelmasta suunnilleen samaa mieltä. s. että kartesiolainen tapa mallintaa maailmaa edellyttää tutkijan tekevän havaintonsa ilmiön ulkopuolelta ja kokemus on aina havaitsijan sisäinen. jännittyy liikkeessä olevien pisteiden välille piirtäen uusia nopeita kuvioita niin että joka hetki onnettomaan kaupunkiin kätkeytyy onnellinen joka ei edes tiedä olevansa olemassa. jota ei ole suomennettu. (Zander ja Zander 2002). Rakennetulla ympäristöllä on kyky elähdyttää ja latistaa olemistamme. Talo puristui minua vasten kuin naarassusi. Nämä ympäristöt ja niistä saatavat kokemukset saattavat olla unohdettuja.ʺ Ympäristön kokeminen Ympäristössä oleminen on ihmiselle keskeinen olemassaolon muoto. mutta niitä voidaan tutkia ja voimme tunnistaa ne itsessämme. . ja hetkittäin tunsin sen hajun laskeutuvan äidillisesti sydämeeni asti. 1 Bachelard lainaa Henri Boscon Malicroix-kirjaa (1948). Ihmisten elämää voidaan hallita ja hyvinvointia vähentää tai edistää ympäristön symbolisten ja fyysisten ominaisuuksien kautta (Foucault 1980). olemme sen maaston. Tällainen tutkimus on vasta alussa. Tällaisia kokemuksia systeemiälykäs ympäristönsuunnittelija etsii hoiviinsa. jopa estää meitä olemasta oma itsemme. 2005a). mutta talo oli notkea: taivuttuaan se nousi uudelleen vastarintaan petoa vastaan. Parhaiten ihminen voi saadessaan itse tehdä ympäristönsä (Alexander 2002a. Esimerkiksi saunapolun kokemus on kiistattomasti suomalaisille yhteinen ja rakas. Kun keskustelemme esimerkiksi Tampereen Keskustorista.178 Systeemiäly 2006 välttämään pahoinvointia. näemme siinä itsemme. Ne yrittivät repiä sen irti. joita lajimme on kehittynyt vastaanottamaan. puhaltaa sen tiehensä. Saamme ympäristöstä vahvoja tuntemuksia ja samaistumme siihen. Vaikka kiinnitämme huomiota keskinäiseen erilaisuuteemme. (…) Kiivaat iskut saivat kaiken taipumaan. Tämä johtuu osaltaan siitä.ʺ Hyvinvoinnin tutkiminen Ympäristökokemusten samanlaisuudesta huolimatta hyvinvoinnin ja fyysisen ympäristön suhdetta on vaikea tutkia.

. viheralueiden pinta-alaa. Ja asukkaiden keskinäinen erilaisuus takaa. Halutessaan lisätä hyvinvointia hän tutkii esimerkiksi alueen tulotasoa. lapset seikkailevat tyhjällä tontilla. Sisäisen ja ulkoisen todellisuuden yhdistävä teoria paljastaa. erinomaisen hyvää. (Riikonen et al. Niiden optimointi ei kuitenkaan välttämättä lisää koettua hyvinvointia. joskus yksityiskohdista ja joskus ympäristön metaviesteistä.Luku 12: Systeemiäly ja rakennettu ympäristö 179 Vallitsevaa teknis-taloudellista funktionalismia edustava tutkija toimii kartesiolaisen metodin mukaan. ikkunoista. heitteille jätetty vanha ystäväsi. 2004). että teknis- taloudellisilla mittareilla huonoiksi todetuissa paikoissa kukoistaa elämä: rapistuvalla teollisuusalueella tehdään kulttuuria. Kuka ei olisi hämärän aikaan kaupungissa katsellut vieraita ruokahuoneita ja tajunnut niiden erilaisuuden arvoa? Kuten vanhan Porvoon yhtenevät materiaalit ja muodot. Porvoon kaltaisia alueita tuottavaan systeemiin ei ole paluuta. eikä vain elämän jäljittelyä. miten Asukas saattaa kokea ilo ja hymyt seuraavat räystäistä. Voimme nähdä välähdyksiä tästä vapaudesta siellä. jossa asunnon sisustus rakennettaisiin valmiiksi ja kerrostalo muistuttaisi hotellia pyörryttävän samanlaisine päiväpeitteineen ja yölamppuineen. kun taas Puu-Käpylä ja Eira ovat suunnittelijoiden piirtämiä. vaikka se joillain mittareilla olisi erinomaisen hyvää. Hyviä ympäristöjä voi syntyä myös arkkitehtien suunnittelemina. Ihmisiä ulkoapäin havainnoivan tutkijan ja köyhäksi. Asukas saattaa kokea ympäristönsä kurjaksi ja köyhäksi. tomaatit ja kurpitsat valloittavat ruostuneiden autojen hautausmaan. Erilaiset kodit ovat loistavia ja välttämättömiä. että vaihtelevuus aitoa. Siksi on mahdollista. Niistä näkee myös ihmisten tarpeen ja halun ilmaista itseään ympäristöään tekemällä. liikkua. huoneiden pohjimmainen samanlaisuus takaa. että asuntojen eroavaisuus vain parantaa kokonaisuutta. loistavien mahdollisuuksien tuntua ja esineitä seuraavat niiden tavanomaisen merkityksen seurana varjot ja aavistukset. Esineet tiivistävät itseensä lohtua ja murhetta Bachelardin2 (2003 s. Esimerkiksi vanha Porvoo ja Pispala ovat asukkaiden tekemiä. Systeemiälykäs suunnittelija valitsee ajattelunsa perustaksi enemmän koettua todellisuutta vastaavan suunnitteluteorian. Kodit kuvaavat asukkaitaan väistämättä siinä mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. asua. jossa hyvän ympäristön arkkityypit yhdistyvät tulkinnan ja toiminnan vapauteen. Ympäristössä voi olla toteutumattomien. vaikka se kannalta hyvinvointi on arvaamatonta: joskus se riippuu tarkoista joillain mittareilla olisi mittasuhteista. On vaikea kuvitella maailma. hyvinvointi on ennustettavampaa. Mutta kun tutkitaan ihmisten kokemuksia. jota ei ole suomennettu. missä ihmiset ovat ilmaisseet itseään rehellisesti. Hyvinvointia tukeva ympäristö Tähän mennessä esittämäni perusteella ihmiset voivat parhaiten paikassa. mahtaa ajatella 2 Bachelard lainaa Oscar Miloszin kirjaa L’amoreuse initiation. Se riippuu mahdollisuuksien ja tulkintojen määrästä sekä vapaudesta. mutta ne eivät koskaan yllä samaan rikkauteen. 309) kirjassa: ʺNurkkauksensa uumenissa uneksija muistaa kaikki yksinäisyytensä esineet. (…) Vanhat esineet kysyvät häneltä: ‘Mitä lamppu. mutta hieman samalla tavalla nykyään sisustetaan koteja. rakentaa ja elää myös toisin. huoneista ja ympäristönsä kurjaksi kaupungin järjestyksestä. Hyvässä paikassa voi siis ajatella. hän on pettänyt nuo yksinolon muistot ja heittänyt ne nurkkaan silkkaa unohtavaisuuttaan. asuntojen keskikokoa ja asukkaiden ikäjakaumaa.

Tilanne. suutelemista. mikä virtaustilaan. rantaan vedetyissä veneissä. Hyvinvointia tukeva ympäristö on käynyt entistä tärkeämmäksi. mykät esineet eivät unohda koskaan: ne ovat surumielisiä ja halveksittuja. rakastavan. kun rasittavalle työelämälle (Riikonen et al. kaduille. virtaustilaan (Nakamura ja Csikszentmihalyi 2002). ja minun käy sääliksi linnanrouvia. koska ne ovat liian merkityksettömiä puututtaviksi. täydellistä uppoutumista johonkin tehtävään. Työn lisäksi työympäristöt.’ʺ Systeemiälykäs suunnittelija haluaa antaa asunnoissa piilevän hyvinvoinnin levitä pihoille. ratkovan ongelmia. kuten korttipelissä kahvilassa. Nämä suuret. jotka käyttävät nojatuolin salanimeä. joka rohkaisee esiin lisää elämää. s. koska se ei sovi kuvaan. Baudelaire eläytyy edustavan asumisen ongelmaan kokoelmassa Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia (2001. hallinnon ja liike-elämän Elinympäristön arkkitehtuuri. vanhemmat ovat jatkuvasti huolissaan. tulee esiin itse elämä. toiminnan vapaus ja helppous. puupinoissa. huvittuvan tai nauttivan elämästä (Alexander 2002a). On vaikea kuvitella heidän kehittyvän. Työpäivän jälkeen ihminen tarvitsee elvyttävää arkkitehtuuria. Vaatimattomissa asioissa. kuluttajaksi ja epäkohdat estävät asiakkaaksi. nautinnonhaluiset ja viisaat kansat ovat ymmärtäneet täydellisesti asian ytimen: yksityiset tunteet antautuvat nautinnolle vain hyvin ahtaissa tiloissa. niin että siellä voi tuntea olevansa kotonaan. taloudellisesti hallittavissa ja määriteltävissä. jotka kohtelivat sinua lempeästi kuin veljeään? Eikö niiden kohtalo ollutkaan yhtä omasi kanssa? (…) Liikkumattomat. kutistavat ihmisen työntekijäksi. onnellisempia. Jos esimerkiksi lapset ovat liian suuria leikkimään kerrostaloasunnossa ja liian pieniä leikkimään yksin pihalla. 44): ʺMinusta vanhojen linnojen valtavat salit ovat pelottavia. päiväksi on unohdettu: hymyilyä. Elinympäristön epäkohdat estävät pääsemästä käytännön ongelmien yläpuolelle. Pompeijin huoneet ovat kämmenen kokoisia. Ne kuitenkin koskettavat meissä sellaista. Kuvitelkaamme asuinalue. aukioille ja koko kaupunkiin. Virtaustila on äärimmäistä hyvinvointia. joiden on ollut pakko lemmiskellä suurissa makuusaleissa. ja Malabarin rannikkoa peittävät intialaiset rauniot todistavat samanlaisesta järjestelmästä.ʺ . Sellaisessa paikassa lapsiperhe näivettyy. Elvyttävän ympäristön tarve Luovaan työhön ja kehitykseen tarvittava mielentilan ja olemassaolon vakaus on mahdollista vain hyvässä ympäristössä. me tunnustamme niille sen mikä meissä on vähäarvoisinta ja mistä itse vähiten tiedämme. jossa edustava arkkitehtuuri ulottuu kodin sisälle asti. Ehkä kukat hillopurkissa ja vinot puutarhavajat ovat olemassa vain. Suunnittelijan on systeemiälykästä sekä tavoitella sitä itse että tehdä se mahdolliseksi muille (Martela 2005). jossa lapset eivät saa tehdä majaa metsään eikä pyykkiä voi kuivata pihalla. Kaikkialle ulottuva suunnitelma. armollisuutta ja epätäydellisyyttä. 2004) tarvitaan vastapainoa. monumenteilla. että kaikki on teknis- ongelmien yläpuolelle. on epäinhimillinen. niin että taju ajasta ja omasta itsestä katoavat. joka tukee sitä.180 Systeemiäly 2006 sinusta pitkinä talviöinä? Mitä sinusta ajattelevat kaikki vanhat esineet. huolettomampia ja haavoittuvampia (Alexander 2002a). jossa voimme olla kuin lapset tai rakastajat: uppoutuneempia. jotka ovat kuin hautausmaita. valtavilla ruumisarkkukorokkeilla. suuret linjat ja pääsemästä käytännön yksitulkintaisuus antavat vaikutelman siitä. Jonkin häiritessä ihminen ei pysty olemaan oma itsensä. jotka väittävät itseään vuoteiksi.

Ja sitähän ihmiset haluavat kaupungiltaan. Valitettavasti nämä uudistukset eivät ole juurikaan parantaneet ympäristöä. he epäröivät ensin.Luku 12: Systeemiäly ja rakennettu ympäristö 181 Osaava ja antelias ihminen Ihmiset tietävät ja osaavat sanoa. Suomessa ihmiset ovat yleisesti itse tehneet talonsa 60-luvun maaltamuuttoon saakka. Esimerkiksi paikallishallinnon tuottamat kaavat ovat edelleen huonoja. Epäilemättä suunnittelijan tuntemattomalle ihmiselle tekemä koti ja sen ympäristö on joskus sopiva. ystävällisiltä ja anteliailta. jossa systeemiälykäs suunnittelija-virkamies johtaa asukkaat itse tekemään ympäristönsä hyvinvointia tukevaksi. on reagoinut ihmisten tyytymättömyyteen ympäristöönsä. Näissä puitteissa toimivat rakennetun ympäristön markkinat: rakennuttajat. Ne kuuluvat Nørretrandersin (2004) esittelemälle anteliaalle ihmiselle. joka on syntynyt sukupuolivalinnan tuloksena. miten haluavat asua (Alexander 2005b. Tähän päästäkseen suunnittelijan on tehtävä paljon. sillä tällä hetkellä asukkaita ei oteta paljoakaan huomioon ympäristöä tuotettaessa. hyvän ympäristön ominaisuuksia ja ihmisten kykyä tehdä hyvää ympäristöä. Luonnonvalinnassa kehittynyt taloudellinen ihminen puolestaan huolehtii henkiinjäämisestä olemalla tehokas ja sopeutuva. Hyvinvointiteollisuus tuottaa ne. 2005a). mutta useimmiten se ei ole. Hallinto. ja nämä vanhat säilyneet ympäristöt ovat suosittuja. että kaupunkilaiset olisivat ystävällisiä ja anteliaita toisilleen! Juuri näitä ihmisten piirteitä systeemiälykäs suunnittelija käyttää vipuvoimana hyvän ympäristön tekemisessä. Suunnittelija-virkamiehen on vain lähiympäristöllään. jotka haluavat ilmaista suunnitella ja kokiessaan ympäristön suunnilleen anteliaisuuttaan ja samalla tavalla he pääsevät myös yhteisymmärrykseen yhteistyökykyään kotitalollaan ja sen kehittämisestä. Olen hahmottanut kuvan. suunnittelijat. On siis olemassa suuri joukko ihmisiä. että teknis-taloudellinen suunnitteluteoria ja kankea tuotantojärjestelmä on jätetty ennalleen.ja rakennuslaki on samassa hengessä uudistettu 1999. jotka haluavat On siis olemassa suuri joukko ilmaista anteliaisuuttaan ja yhteistyökykyään kotitalollaan ja lähiympäristöllään. Kun ihmisiltä kysytään heidän kyvyistään. Systeemiälykäs suunnittelija antaa aloitteen ja innostuksen tulla asukkaiden puolelta ja itse vain ohjailee ja auttaa toimintaa sopivaan suuntaan. Asukkaat eivät liioin ole tyytyväisiä tuotettuun ympäristöön. Valtioneuvosto on julkaissut parempaan ympäristöön tähtäävän arkkitehtuuripoliittisen ohjelman 1998 ja maankäyttö. He osaavat ihmisiä. Vanhoja virheitä toistetaan lähinnä siksi. annettava heille lupa olla oma itsensä. rakentajat ja asiakkaat. kuten minkä tahansa massatuotetun palvelun. maankäyttösuunnitelmat ja kuntien yksinoikeus kaavoitukseen. mitä he haluavat. Suomessa vastuu rakennetusta ympäristöstä on julkisella hallinnolla. Sen ohjauskeinoja ovat lainsäädäntö. joka periaatteessa edistää hyvinvointia. ja joka tekee elämästämme mielekästä. Rakennetun ympäristön tuottaminen Edellä olen kuvannut ympäristön merkitystä hyvinvoinnille. Vuonna 2000 uudistetussa perustuslaissa julkinen hallinto velvoittaa itsensä turvaaman jokaiselle mahdollisuuden ʺvaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoonʺ. koska heille on vakuutettu että vain suunnittelija tietää. Esimerkiksi Vanha Rauma ja Tammisaari vaikuttavat arkkitehtien suunnittelemien alueiden keskellä tutuilta. Kaavojen tavoitteet on annettu . olla tuttuja muitten kaupunkilaisten kanssa.

jossa suunnittelija toimii tulkkina kokemuksen ja hallinnon kielten välillä. Sen voisi kuvitella miellyttävän .182 Systeemiäly 2006 etukäteen ulkopuolelta ja ne perustuvat keskimääräisen ihmisen tarpeisiin. Systeemiälykäs suunnittelija olettaa ihmisten olevan enemmän kuin he tietävät tai kuvittelevat olevansa ja tälle täydemmälle versiolle hän antaa kielenkäytöllään luvan (Saarinen ja Slotte 2005). Ihmisten kokemus hyvinvoinnista tai sen puutteesta voidaan ottaa huomioon vain systeemissä. Tulkkina olo on myös hellää ja valpasta kyselemistä asukkaalta aidon tunteen ja ilmaisun saamiseksi esiin. mutta …kaikki mitä on sanottu kaikki mitä on sanottu Aglaurasta tähän asti. ss. 2004). joissa eivät itse haluaisi asua. joka esittää asiat hallittavina ja määriteltävinä (Riikonen et al. Rakennuttajan tai kunnan antamat teknis-taloudelliset tavoitteet ovatkin usein ristiriidassa inhimillisten tavoitteiden kanssa. Uusfunktionalismi käyttää samoja muotoja. Funktionalismi johti muotonsa käyttötarkoituksesta. Järjestelmää ihmisten kokemusten välittämiseksi suunnittelijoille ei ole. sanat ja pakottaa sinut toistamaan puhumisen asemasta. mutta vaikutusmahdollisuudet ovat jääneet heikoiksi. ehkä suurenmoisesta. vangitsee sanat ja pakottaa Siksi asukkaat uskovat aina asuvansa Aglaurassa joka sinut toistamaan kasvaa vain Aglauran nimestä eivätkä huomaa että Aglaura kasvaa maasta. Kokemuksen ja hallinnon kieli Julkisen hallinnon velvoite on antaa ihmisten vaikuttaa elinympäristöönsä (Perustuslaki 2 §). haluaisit sanoa mitä se on. he eivät ymmärrä toisiaan. joka haluaisin pitää puhumisen asemasta. Yleensä tavoitteet ovat myös keskenään ristiriitaisia. Asukas puhuu kokemuksen kielellä. Suunnittelija julkisen hallinnon edustajana käyttää tieteelliseen maailmankuvaan perustuvaa kieltä. molemmat kaupungit erillään mielessäni. Systeemiälykäs suunnittelija haluaa enemmän ja antaa kaavan kasvaa paikasta eikä toisinpäin. Mutta edes uudet rahan ja ajan kanssa tuotetut ympäristöt eivät tunnu hyvältä. Arkkitehtikunnan käsitys hyvinvointia tukevasta ympäristöstä ei ole sama kuin asukkaiden. koska heidän asemansa markkinoilla on liian heikko. Esimerkiksi taloudellisuutta. ainutkertaisena ja epämääräisenä. Ongelma on monitahoinen. kuten edellä on kuvattu. 71–72) kirjoitus Aglaurasta kuvaa tulkki-suunnittelijan haastetta: ʺTiettyinä tunteina tietyillä kadunpätkillä näet edessäsi avautuvan häivän jostakin vuorenvarmasta. Siten hyvinvointiin tähtäävät tavoitteet ja tehty kaava eroavat väistämättä: kaavan ihanteellisesti toteutuessa keskimääräinen ihminen voisi noin puoliksi hyvin. mutta vaikka oletamme että yksi asukas ja yksi suunnittelija keskustelevat sovussa. harvinaisesta.ʺ Uusmoderni tyyli ja elämä Arkkitehtien mielestä rakennettu ympäristö ei ole hyvää. Suurin osa uusista ympäristöistä edustaa uusfunktionalismia. ympäristöystävällisyyttä ja kulttuuriarvojen vaalimista ei juuri koskaan voi yhdistää samassa suunnitelmassa. vangitsee Aglaurasta tähän asti. Hyviä nykyisissä puitteissa tuotetuiksi ympäristöiksi ovat esimerkiksi Helsingin Ruoholahti ja Pikku-Huopalahti. Uusfunktionalistisen ympäristön kauneus on sen viitteissä tarkoituksenmukaisuuteen ja siten sävyltään niukkaa. Ja minäkin. joka kuvaa kokemuksen monitasoisena. mutta ne liittyvät rakennuksen käyttöön vain löyhästi. Calvinon (1976. He joutuvat suunnittelemaan taloja. voin puhua vain toisesta sillä toisen muisto on sanojen puutteessa haihtunut.

jonka Merton ja Barber (2004) määrittelevät onnekkaiksi sattumiksi tutkimustyössä. eikä sitä ole koottu rajatusta valikoimasta massatuotettuja osia. eikä heille tule mieleenkään kaventaa tätä olemisen muotoaan. jonka ympäristösuhde rajoittuu fyysiseen. Jotkut kansat taas ovat rakentaneet ympäristönsä aina itse. on säkenöivää. ruumiillista. Hyvinvointiin pyrkivän suunnittelijan on muutettava ihmiskäsitystään ennen kuin voi todella tuottaa hyvinvointia. Mielikuvamalli Tärkeintä systeemiälykkäälle suunnittelijalle on ymmärtää itse ajattelunsa ja havainnointinsa puitteet ja tietoisesti laajentaa niitä. antelias ihminen. Suunnittelijoille ja ihmisille markkinoitu uusfunktionalismi on kaukana nykyaikaisesta elämästä. kehittäen toivekuvan itselleen suunnittelevista asukkaista. Sen ehkä tajuavat myös arkkitehdit myöntäessään liikuttuvansa eniten kreikkalaisen pylvään koristeellisesta kauneudesta. monotonisuus ja yksiaineisuus. Todellista elämää ruokkiva ympäristö on kaukana muodollisesta ja karun tyylitellystä uusfunktionalismin maisemasta. Herkkyys onnellisille sattumille Yksi suunnittelijalle hyödyllisistä käsitteistä on serendipity. runsaalla ja taidokkaalla kauneudella. Silloin yllättäviin ilmiöihin voidaan kiinnittää huomiota ja niiden avulla päästä alkuperäistä tavoitetta pidemmälle. Meidän on vain muutettava olettamusta. vaihdettava näkökulmaa ihmiseen. Tieteessä onnellisia sattumia tapahtuu eniten. kun tutkija on niihin teoreettisesti valmistautunut. Meillä on myös mielemme luoma olettamus siitä. rikastavia näkökulmia oman toimintansa arkisiin ydinkysymyksiin (Hämäläinen ja Saarinen 2004). Zander ja Zander 2000). Ajatteluamme rajoittaa se. Systeemiälykäs suunnittelija kehittää tyylinsä sellaiseksi. Systeemiälykäs kaavoittaja Yksi systeemiälyn tärkeimmistä tavoitteista on auttaa eri alojen ihmisiä avaamaan omaa ajatteluaan ja löytämään tuoreita. vaikka väittää sitä ilmaisevansa. kun tutkimukselle ei aseteta liian tarkkoja tavoitteita. Seuraavaksi esittelen asukkaiden johtamisessa hyödyllisiä positiivisen psykologian ja organisaatiotutkimuksen oivalluksia. Olen pohtinut rakennetun ympäristön parantamista virkamies-suunnittelijan näkökulmasta. että tunnistamme vain asioita.Luku 12: Systeemiäly ja rakennettu ympäristö 183 Nørretrandersin (2004) kuvailemaan taloudellista ihmistä. kaikkea mahdollista! Sitä ei ilmaise kuvien innoittama laatikkomaisuus. että Nørretrandersin jakautunut ihminen voi eheytyä samaistuessaan ympäristöön. niin mahdottomana pitämämme tulee mahdolliseksi (Senge 1990. itsetietoista. vapaampi ja inhimillisempi rakennettu ympäristö. joista meillä on jo mielessämme oletettu malli (Zander ja Zander 2000). millainen talo hänelle sopii. Niiden avulla systeemiälylle ominaisella menestysuskolla varustettu suunnittelija-virkamies loikkaa notkeasti totuttujen tapojen ja vakiintuneiden käytäntöjen raskaan maailman yläpuolelle tavoitteenaan rikkaampi. jota parhaillaan vietämme. Elämä. ettei tiedä. mikä on meille mahdollista. Esimerkiksi funktionalistinen suunnitteluteoria ylläpitää mielikuvamallia ihmisestä. . Moni ihminen suomessa uskoo. Ihmisen toinen puoli. moniulotteista. miten haluaa asua ja että vain asiantuntija tietää. haluaa kuitenkin ilmaista itseään leikkisällä.

Desura. jossa onnistuminen ja hyvinvointi seuraavat toisiaan. 2005b. The Nature of Order. vaan on valtava mahdollisuus tehdä hyvää ympäristöä. Kannattaa maksimoida onnekkaat sattumat määrittämällä toimintaympäristö jättäen tilaa tavoitteiden muotoutumiselle. The Nature of Order. The Nature of Order. Hän ylistää tapahtumaa. hän tiedostaa tuntumansa epävarmuuden. Book III: A Vision of a Living World. ALEXANDER CHRISTOPHER. Fredricksonin (2002) laajennus-rakennus -teorian mukaan positiiviset tunteet laajentavat mieleemme tulevien ajatus. Helsinki. Tilan poetiikka. Myönteisimmin suhtautuva suunnittelija muokkaa mielikuvamallejaan ja käytöstään tehokkaimmin. 2002a. Vastaavasti suunnittelija oli odottanut.184 Systeemiäly 2006 Onnekas sattuma on myös systeemiälykkään suunnittelijan liittolainen. Siitä seuraavat uudet onnistumisen kokemukset puolestaan johtavat nousukierteeseen. Book IV: The Luminous Ground. . 1980. BAUDELAIRE CHARLES. ALEXANDER CHRISTOPHER. 2003. Huono ympäristö ei näytä enää syyltä luovuttaa. 1976. Nemo. Hyvinvointia voi löytää eri paikasta ja eri tavalla kuin oli odottanut. Myönteisyys Myönteinen suunnittelija-virkamies menestyy parhaiten. jossa arkipäiväistenkin asioiden tekeminen saa ihmiset kehräämään onnesta ja näkemään elämänsä ja mahdollisuutensa loistavina edessään. jonka yläkerrasta kantautuu pianonsoittoa. Näkymättömät kaupungit. Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia. jossa sadat mummot kerääntyivät Hämeenlinnan torille keinumaan keinutuoleissa paikasta ja eri tavalla kuin ja kertomaan tarinoita lapsille. The Center for Environmental Structure. Suunnittelijan onnistuminen työssään johtaa ympäristöön. Helsinki. The Nature of Order. The Center for Environmental Structure. Helsinki. The Center for Environmental Structure.ja toimintavaihtoehtojen määrää pitkäaikaisesti. vieroksuu keinotekoiselta kuulostavia hankkeita. Ongelmat ratkeavat helpommin ja johtavat edelleen uusiin oivalluksiin. FOUCAULT MICHEL. Tarkkailla ja rangaista. Book II: The Process of Creating life. ALEXANDER CHRISTOPHER. Jyväskylä. 2005a. CALVINO ITALO. 2001. Viitteet ALEXANDER CHRISTOPHER. BACHELARD GASTON. Tammi. The Center for Environmental Structure. sillä puolalainen pianisti päätti asettua näin kotoisalta vaikuttavaan paikkaan. Book I: The Phenomenon of life. 2002b. eikä anna sen johtaa vapaasti. Tietyn kulttuurikahvilan sijasta hän voi saada puiston teollisuustontista ja sen laidalle kellariravintolan. Otava. Kehittäessään kaupunginosaa elävämmäksi suunnittelija-virkamies voi olla avoin kaikille tarjoutuville mahdollisuuksille ja saada aikaan enemmän kuin yhtä ennalta määrättyä asiaa ajamalla. Onnellisille sattumille herkän suunnittelijan tavoitteet pikemminkin syntyvät kaupungin asukkaiden elämästä kuin Hyvinvointia voi löytää eri ohjaavat sitä.

ja kaupunkisuunnittelu sekä sivuaineenaan arkkitehtuurin teoria. NØRRETRANDERS TOR. Lopez (eds. SENGE PETER.html Maankäyttö. Helsinki. Systems Analysis Laboratory Research Reports. June 2004. 1998. NAKAMURA JEANNE AND CSIKSZENTMIHALYI MIHALY. The Art of Possibility: Transforming Professional and Personal Life. Homo Generosus – Seksiä. May 2005.fi/perustuslaki/ Kirjoittaja Kirjoittaja opiskelee viidettä vuotta arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa pääaineenaan yhdyskunta. teoksessa: Systeemiäly 2005. 2002.om. Snyder and S. C.). AND BARBER ELINOR. and Lopez S. 1999. MERTON ROBERT K. Oxford University Press. (toim. Internet-viitteet Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma. Art house. Helsinki University of Technology. Systems Analysis Laboratory Research Reports.fi/julkaisut/arkkiteht_pol_ohj_. Boston. The Concept of Flow. in: Handbook of Positive Psychology. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. SAARINEN ESA JA SLOTTE SEBASTIAN. B25. 2004.).). 2004. Hänestä tulee systeemiälykäs kaavoittaja. B25. Helsinki University of Technology. Menestyjäluuseri: Runsaan elämän jäljillä. 2005. Systeemiäly ja Virtaus. 2005. JA SAARINEN ESA. Yliopistopaino. Doubleday Currency. May 2005. The Travels and Adventures of Serendipity. Helsinki University of Technology. Hämäläinen R. Pafos-dialogi: Pafoksen elämänfilosofinen ajatteluympäristö systeemiälyn näkökulmasta. Positive Emotions.P. Pieksämäki.P. Esipuhe. MAKKONEN MIKKO JA SMITH GREGORY. http://www.). MARTELA MIKKO. http://www.Luku 12: Systeemiäly ja rakennettu ympäristö 185 FREDRICKSON BARBARA. (toim.R. 2004. B24. Snyder C. 2000. ja Saarinen E.R. RIIKONEN EERO.minedu. teoksessa: Systeemiäly 2005.P. Princeton University Press. New Jersey. 2002. New York. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization. in: Handbook of Positive Psychology. Saarinen. Hämäläinen ja E. (eds. taidetta ja bisnestä. Oxford University Press. 1990. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. Harvard Business School Press. Systems Analysis Laboratory Research Reports. R. http://www. ja Saarinen E. Hämäläinen R.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132 Suomen perustuslaki.J.finlex. ZANDER ROSAMUND STONE AND ZANDER BEN.J. 2000. . 2004.ja rakennuslaki.

.

Valmentava johtajuus on haastava alue ja siitä on kirjoitettu runsaasti (esim. eli niin. . Sydänmaanlakka 2003. s. s. jossa johtaja vaikuttaa organisoituun ryhmään tietyn tavoitteen saavuttamiseksiʺ. Kehittämällä itseään harvojen ihmisten lain kuvaamien ihmisten kaltaiseksi. koska ʺvalmentavan johtajuuden aikakausi on alkamassa. Johdanto Valmentaminen koostuu olennaisesti kahdesta osatekijästä. Havunen 2004). mikä on hyvin lähellä Hughesin et al.ʺ (Tamminen 2003. 67). jossa kokemuksesta saatu tieto johtaa pysyvään käyttäytymisen muutokseen. Valmentamisen kehittämisen lisäksi tämä essee on merkityksellinen myös tulevaisuuden johtamisen kannalta. s. Nämä säännöt ovat harvojen ihmisten laki. Åhman 2003). Eri osa-alueet liittyvät toisiinsa ja muodostavat monimutkaisen systeemin. Valmentaminen on siis opettamisen ja johtamisen yhdistelmä ja näin ehkäpä haastavinta näistä kolmesta. Opettaminen voidaan nähdä tämän prosessin edistämisenä. Buchanan ja Huczynski (2004. että opettaja auttaa oppilastaan oppimaan. 872) määrittelevät oppimisen prosessiksi. Johtamisella tarkoitan tässä ʺprosessia. Luku 13 Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen Timo Vuori Valmentajan työhön voidaan saada merkittäviä oivalluksia ajattelemalla sitä ideoiden tai tapojen levittämisenä ja soveltamalla sosiaalisten epidemioiden leviämisestä saatuja tutkimustuloksia. Yleisemminkin trendi on menossa siihen. jotka ovat opettaminen ja johtaminen. parantamalla viestinsä muistettavuutta ja kiinnittämällä huomiota kontekstisiin tekijöihin valmentaja voi parantaa omaa toimintaansa huomattavasti ja näin myötävaikuttaa joukkueensa menestymiseen. pysyvyystekijä ja kontekstin voima. koska opettaminen ja mahdollisimman tehokas suorittaminen vaativat tietyissä tilanteissa toisilleen vastakkaisia toimia. (1999. joten tehokkaan toiminnan aikaansaamiseksi tarvitaan systeemiälyä. että johtajan tehtävä on enemmän alaistensa itsensäjohtamistaitojen kehittämistä kuin komentamista ja kontrollointia (esim. Valmentamiseen sisältyy ristiriitoja. Hagrove 2003. 9) käyttämää määritelmää. Luon tässä esseessä uuden viitekehyksen valmentamiseen epidemioiden kolmen säännön pohjalta.

Uutena koordinaatistonani käytän epidemioiden leviämistä Malcolm Gladwellin (2002) kirjan The Tipping Point inspiroimana. s.188 Systeemiäly 2006 Systeemiälyllä tarkoitetaan Hämäläisen ja Saarisen (2004. (Gladwell 2002. Koska systeemiäly on ennen kaikkea älykästä toimintaa. 148). dramaattisella hetkellä. ja tietyssä tilanteessa hyvänä pidetyt ryhmän arvot. Goleman 1997. että aurinko kiertää maata. joka hahmottaa vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksia tarkoituksenmukaisesti ja luovasti. Valmentajan opetukset saattavat levitä samalla tavalla. 3) mukaan älykästä toimintaa. s. Muutoksen dramaattisuus. Tämän. joista systeemiälykkäästi toimiva valmentaja voi löytää suuria mahdollisuuksia. eikä mitään näytä tapahtuvan. minkä leviämistä. Edisonin sanoin: ʺMonet epäonnistuneet ihmiset eivät ole 1 Aikaisemmin uskottiin. ettei kukaan oikein kiinnitä siihen huomiota. jotka ovat 1) tarttuvuus. Ilmiön voi kuvata lumpeiden avulla. sitten kaksi. että jokainen lehti tuottaa yön aikana itsestään kopion. Lapsen kaikki oppiminen alkaa aikuisia tarkkailemalla ja matkimalla (esim. 120) huomauttaa esseemäisessä kirjassaan. Se jäätyy. eli pienten muutosten aiheuttamien suurten seurausten hahmottamiseksi voi ajatella esimerkiksi mitä tapahtuu kun veden lämpötila laskee vain yhden asteen +0. Buchanan ja Huczynski 2004. 30–32). aluksi hitaan kasvun logiikan ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää siksi. mutta seuraavana aamuna koko järvi on niiden peitossa. Tämän esseen tarkoitus on hahmotella valmentamisen systeemiä ja tunnistaa siitä potentiaalisia erikoiskohtia. Näin ensin on yksi lehti. Adams ja Laughlin 2002. 122). eli piirre numero kolme.5:een. 2) pienillä syillä voidaan saada aikaan isoja muutoksia. Siinä vaiheessa kun ne peittävät puolet järven pinnasta. Pyrin avaamaan uusia näkökulmia valmentamisen ilmiöön eräänlaisella ʺkoordinaatiston vaihdollaʺ. Hänen mukaansa epidemioilla on kolme tyypillistä piirrettä. mutta yhtäkkiä kaikki onkin toisin. . Samalla tavalla pieni muutos sosiaalisten ilmiöiden sisällössä. seuraa epidemioiden leviämisen eksponentiaalisesta luonteesta. että lineaarisuuteen tottuneen ihmismielen on vaikea hahmottaa tällaista kasvua. asenteet ja käyttäytymistavat siirtyvät yksilöön (esim. esittelen monia käytännön keinoja toiminnan parantamiseksi. 9) Tarttuvuus seuraa ihmisten luontaisesta taipumuksesta matkia muiden ihmisten käytöstä. tunteet tarttuvat (myös aikuisesta) ihmisestä toiseen (esim. sitten neljä… Aluksi lumpeiden määrä lisääntyy niin hitaasti. Ne kasvavat järveen niin. ettei edistystä tapahdu. lineaarisesti. ja 3) muutos ei tapahdu pikkuhiljaa. vaiheessa. Eriksen (2003. s. s. Gardner 2004. seurauksena planeettojen radat muuttuivat huomattavasti yksinkertaisemmiksi.5:stä −0. s. jonka mukaan erilaiset asiat ja ilmiöt leviävät yhteiskunnassa samalla tavalla kuin virusten aiheuttamat epidemiat. vaan yllättäen. Uutena koordinaatistonani 1500-luvulla Nikolaus Kopernikus teki saman planeettojen käytän epidemioiden 1 liikkeille osoittaessaan maan kiertävän aurinkoa. ettei lopeta toimintaansa liian aikaisin. ja taivaan ilmiöiden ymmärtäminen kävi helpommaksi (esim. ss. aletaan ilmiö huomata. 133–136). ympäristössä tai vastaavassa voi saada aikaan merkittäviä mullistuksia kokonaisuudessa. Menee pitkän aikaa. jossa näyttää. ss. Epidemioiden leviämisen logiikka Gladwell kuvaa teoriaa. Toisen piirteen.

sitä useammalle sen ehtii tartuttaa. jotka tuntevat paljon muita ihmisiä eri alaryhmistä. jotka saavat lähes kenet tahansa vakuutettua melkein mistä tahansa. ss. (2) Pysyvyystekijä Pysyvyystekijä mittaa sitä. Mitä kauemmin epidemiaa kantaa. Eksponentiaalisen kasvun logiikan voi yhdistää myös henkilökohtaiseen kehittymiseen. ja kaikki muuttuu. mutta sitkeimmät saavuttavat taitoskohdan (engl. miten lähellä onnistumista he olivat luovuttaessaanʺ (lainattu teoksessa Dryden ja Vos 2002. kuinka kauan epidemia pysyy ihmisessä. s. siisteyden ja henkisen ilmapiirin. Näin saan luotua systeemiälykkään epidemia-valmentamisen viitekehyksen. Valmentajan tehtävänä on tukea yksilöä itsensä kehittämisessä ja vahvistaa tämän uskoa. Seuraavaksi käyn jokaisen säännön yksityiskohtaisemmin läpi. eli niin. 15–29) mukaan ilmiössä vaikuttavat lähinnä seuraavat kolme sääntöä. Epidemioiden kolme sääntöä Nyt kun olemme tietoisia epidemioiden leviämisen piirteistä. Ihmisen kehittymisen voidaan ajatella tapahtuvan analogisella tavalla. tipping point) ja loistavat kirkkaana menestyjien joukossa. 282). pitäen sisällään muun muassa rakennukset. ja 3) Myyjät. harmaa ja vaativa. että aluksi tehdään paljon töitä ja sitten vielä lisää. 2) Asiantuntijat. Edisonkin Valmentajan tehtävänä on tukea teki hehkulampustaan yli 200 epäonnistunutta yksilöä itsensä kehittämisessä ja prototyyppiä ennen onnistumistaan (Koski ja vahvistaa tämän uskoa. mutta mitään ei näytä tapahtuvan. jotka tietävät paljon jostain tietystä asiasta. sillä tie huipulle on pitkä. Gladwellin (2002. Tuominen 2005. s. (1) Harvojen ihmisten laki Tietyt ihmiset ovat sosiaalisissa verkostoissa muita tärkeämmässä asemassa epidemioiden leviämisen kannalta. (3) Kontekstin voima Toimintaympäristö vaikuttaa ihmisiin hämmästyttävän paljon. . on aika tarkastella mitkä tekijät vaikuttavat asioiden leviämiseen epidemian lailla.Luku 13: Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen 189 tajunneet. ennen kuin yllättäen räjähtää. Näitä ihmisiä on kolmea tyyppiä: 1) Yhdistäjät. keskittyen eniten harvojen ihmisten lakiin ja kytkien asiat jatkuvasti valmentamiseen. Suurin osa ihmisistä ei kuulu mihinkään edellä mainituista ryhmistä. Ympäristön käsite on tässä varsin laaja. 46). Kehittyminen tapahtuu hitaasti ja jokainen kohtaa vastoinkäymisiä. jonka kiteyttää kuva 1.

Omien havaintojeni ja keskustelujeni pohjalta uskon myös jokaisessa joukkueessa olevan henkilöitä. Yhdistäjät Yhdistäjät ovat ensimmäinen kolmesta epidemioiden leviämiseen vaikuttavasta ihmisryhmästä. Valmentajan on hyvä tunnistaa oman joukkueensa epäviralliset valtarakenteet ja hyödyntää niitä omien ideoidensa levittämisessä. joita käsittelen tarkemmin alla. ref. 327–328) pankkialalla tehty tutkimus. Buchanan ja Huczynski 2004. Kutsun näitä henkilöitä harvoiksi ihmisiksi. jotka ovat organisaation epävirallisia hallitsijoita. He tuntevat paljon ihmisiä ja ovat jäsenenä useammassa eri alakulttuurissa tai ryhmässä. jossa he havaitsivat epävirallisten verkostojen olevan merkityksellisessä asemassa asioiden hoitumisessa. Harvojen ihmisten laki Osalla ihmisistä on sosiaalista valtaa huomattavasti keskivertoihmistä enemmän. ja hän saa ajettua asiansa helpommin läpi. tai omassa pienessä piirissään (Gladwell 2002. joko koko yhteiskunnassa. Lisäksi valmentajan elämää helpottaa. 33–34). sekä kehittää itseään ottamalla oppia yhteiskunnan parhaimmista harvoista ihmisistä. Systeemiälykkään epidemia-valmentamisen viitekehys. kun tavallisen ihmisen saama tartunta ei .190 Systeemiäly 2006 Kuva 1. Näin valmentajan sosiaalinen valta joukkueen sisällä kasvaa. Väitettä tukee muun muassa Krackhardtin ja Hansonin (1993. ss. jos hän pystyy vaikuttamaan myös muihin sidosryhmiin harvoilta ihmisiltä oppimiensa taitojen avulla. kun tavallisesti ihmiset viihtyvät vain yhdessä ryhmässä. Näin yhdistäjän saama tartunta leviää useaan alaryhmään jatkaen leviämistään niiden sisällä. ja että näissä verkostoissa tietyillä henkilöillä on keskeinen asema. ss. Heidän valtansa voi perustua kolmeen eri tekijään.

kuppikunnista vapaa pelaaja. Tämän jälkeen valmentaja voi esittää asian koko joukkueelle ʺluentomaisemminʺ. Buchanan ja Huczynski 2004. jossa valmentaja pyytää pelaajia kirjoittamaan paperille ne joukkuetoverit. Näin ollen. Tämä voi onnistua esimerkiksi havainnoimalla tai kyselyllä. Ihmissuhdeverkosto. sillä Golemanin (1999. Esimerkiksi Suomen kaikkien aikojen menestynein jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen on yhdistänyt teatterin. Eniten mainintoja saanut pelaaja on todennäköisesti joukkueen merkittävin yhdistäjä. Myös valmentamisen voi ajatella olevan tietotyötä. hänen kannattaa kertoa se ensin hyvin selkeästi joukkueen yhdistäjille. 3 Kuva piirretty Gladwellin sanallisen kuvauksen perusteella. joiden kanssa yleensä vuorovaikuttavat. ss. jossa yhdistäjän asema korostuu. Tuntemalla paljon älykkäitä ihmisiä valmentaja voi esimerkiksi keskustella erilaisista harjoitteista heidän kanssaan ja saada näin uusia ideoita harjoitustensa laadun parantamiseksi.2 Kuva 2. luottaen joukkueen yhdistäjien auttavan muita pelaajia ymmärtämään ja muistamaan valmentajan esittämän asian. Nämä pelaajat ovat muuten samanlaisia kuin joukkuetoverinsa. jos valmentajan verkosto ei rajoitu vain hänen omaan lajiinsa. (Gladwell 2002. Suhonen 2002). eli kaikkien kanssa toimeentuleva. koska valmentajan on ratkottava ongelmia ja opetettava uusia taitoja pelaajilleen lähes päivittäin. 324–330) Joukkueensa sisäisten yhdistäjien tunnistamisen lisäksi valmentajan on hyvä kasvattaa omaa verkostoaan joukkueensa ulkopuolisilla ihmisillä. 30–59) Yhdistäjät ovat ikään kuin verkostojen solmukohtia alla olevan kuvan mukaisesti. jääkiekon ja filosofian hyvin omalaatuisella tavalla (esim. . Erityisen hyödyllistä on. niin pian kaikki tietävät sen. Tällöin valmentaja voi keksiä jotain todella uutta ja merkittävää. vaan myös monille muille elämän alueille. 242) mukaan verkostojen rakentaminen ja ylläpito on yksi menestyksen ehdoista ʺtietotyöläistenʺ keskuudessa. Kun joku kertoo tällaiselle pelaajalle ʺvillin huhunʺ. kun valmentajalla on monimutkaisempaa tiedotettavaa. Valmentajan tulee kuitenkin ensin tunnistaa joukkueensa yhdistäjät. s. (ks. Tähän puoleen voi kiinnittää huomiota myös esimerkiksi kapteeneita valittaessa. ss. 2 Esimerkiksi Barabasi (2002) ja Ali-Vehmas (2005) kirjoittavat tarkemmin verkostojen rakenteista.Luku 13: Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen 191 suoraan leviä hänen ryhmänsä ulkopuolelle.3 Omien havaintojeni mukaan jokaisesta joukkueesta löytyy ainakin yksi ʺyhdistäjätyyppiʺ. paitsi että he keskustelevat kaikkien kanssa ja kaikki pitävät heistä.

jotta yhtään sekuntia ei menisi hukkaan. jota pitkin hän voi vetää haluamansa ihmiset luokseen tarpeen mukaan. ss. (Gladwell 2002. 59) . s. He rakastavat yksityiskohtia ja tietävät kaiken jostain pienestä asiasta. Näiden lisäksi hän muistuttaa. 234) mukaan ihmiset hakeutuvat ystävällisiltä ja yhteistyökykyisiltä vaikuttavien henkilöiden luokse. vaikka keskustelisivatkin heidän kanssaan todella lajiinsa. Lisäksi hän painottaa. 45–49) elämän alueille. eivätkä välttämättä tartu ensimmäiseen tai kolmanteen kutsuun. jotka järjestävät ja siirtävät puhelintapaamisia. Tässä onnistumiseksi Ferrazzi suosittelee kiitoskirjeen ja sähköpostiviestin lähettämistä tapaamista seuraavana päivänä. mikä kiinnostaa toista (Välillä voit jopa valmistautua opiskelemalla) (6) Saa toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi – ja tee se vilpittömästi (Jaa vastuuta. eli tietoa ja mielipiteitä jostakin asiasta. Ne ovat (hieman täydennettynä): (1) Ole aidosti kiinnostunut muista (Kysele ja muista mitä toinen on sanonut) (2) Hymyile (3) Muista. joka viettää joka päivä kaikki vapaahetkensä puhelimessa potentiaalisesti tärkeiden ihmisten kanssa. että ihmiset ovat kiireisiä. 241–242) kertoo hollywoodilaisesta viihdetuottajasta.…) Asiantuntijat Asiantuntijat muodostavat toisen tärkeän ihmisryhmän epidemioiden leviämisen kannalta. Rohkaise muita puhumaan itsestään (5) Puhu siitä. (Gladwell 2002. että saavat jaettua tietämystään muille. vaan myös monille muille harvoin. kehuja. Goleman (1999. Yhdistäjäksi tuleminen vaatii systemaattista toimintaa ja tietoista organisointia. Edelleen. Esimerkiksi Golemanin (1999. Dale Carnegie (2005. s.192 Systeemiäly 2006 Merkittävä yhdistäjät tavallisista ihmisistä erottava tekijä on heidän kykynsä pitää yllä rakastavia suhteita etäisiinkin tuttavuuksiin. ss. että voidakseen keskustella muiden kanssa ihmisellä on oltava jotain sanottavaa. kiitosta. He ovat jonkin tietyn asian nöyriä opiskelijoita ja innokkaita opettajia. jos valmentajan tyyppiä. jos voi lisätä luottamusta viittaamalla yhteiseen ystävään tai johonkin suureen saavutukseen (ʺOlen se jätkä joka keksi internetin ja haluaisin tutustua sinuun…ʺ). Suurimman osan ihmisistä ollessa enemmän joko/tai Erityisen hyödyllistä on. (Ferrazzi 2005) Myös henkilön käyttäytyminen vuorovaikutustilanteessa vaikuttaa verkostoitumispyrkimysten onnistumiseen. Hänen mukaansa pelko ja jännitys ovat aina läsnä uusia ihmisiä lähestyttäessä. vaan soittopyyntöjä on jätettävä jopa kymmeniä. Kun ensi kontakti on saatu. Onnistuakseen tässä hänellä on kolme sihteeriä. Hän ʺon kiinnittänyt kaikkiin seittimäisen langan. Lisäksi he ovat niin hyväntahtoisia ja sosiaalisesti lahjakkaita. Tuottaja ei varsinaisesti keskustele bisneksestä puheluiden aikana. uuden suhteen solmimisessa auttaa. vaan vain ylläpitää verkostoaan. että nimi on ihmiselle tärkein kaikilla kielillä (Muista toisen nimi ja käytä sitä) (4) Ole hyvä kuuntelija. se pitää vielä muuttaa suhteeksi.ʺ Ferrazzi painottaa omassa verkostoitumisoppaassaan rohkeutta ja sitkeyttä aloitteiden tekemisessä. alkuperäinen 1936) esittää klassikko-oppaassaan Miten saan ystäviä menestystä vaikutusvaltaa kuusi tapaa joilla saa ihmiset pitämään itsestään. joten ʺoikean hetkenʺ odottaminen ei kannata. yhdistäjät haluavat olla läheisissä verkosto ei rajoitu vain hänen omaan väleissä kaikkien kanssa.

toistojen intensiteetistä ja toistojen määrästä. ss. käymällä dialogia6 joukkueen asiantuntijapelaajien kanssa valmentaja voi itsekin oppia ja oivaltaa. 168–169) kertoo eräästä valmentajakoulutuksesta. vaan oppimaan toinen toiseltaan. tietokoneohjelmoija tai laulaja. jos ei keksinyt hyvää syytä. 5 Teknisesti vaikeimmat asiat ovat erilaisia kuin ne mitä yhdistäjien kautta on hyvä levittää. 171) kuvaa tätä pyrkimystä hyvin ja kertoo huippu-urheilijasta. reflektoimalla4 omaa toimintaa. Valmentajan oman asiantuntijuuden kehittämisen tärkeydestä huolimatta hänen tärkein tehtävänsä on Hyvä valmentaja on lajinsa auttaa pelaajiansa kehittymään. jotta jokainen harjoitustapahtuma kehittäisi pelaajaa mahdollisimman paljon. tässä tehtävässä. ja saa ihmisistä parhaan irti kilpailutilanteessa. valmentaja saa itselleen muutaman apuopettajan vaiheeseen. jotka ovat tarpeeksi hyviä. ja erinomainen johtaja. Pelaajan kehittyminen on siis kiinni harjoittelun teknisestä laadusta. Kolmanneksi. eivätkä pyri ʺvoittamaanʺ toista. jossa pyritään yhteiseen ymmärrykseen käsiteltävästä asiasta. jossa mietittiin yksinkertaisesti ʺmikä tässä hommassa on tärkeintä?ʺ. eli niin sanottuja ʺtiedollisia asiantuntijoitaʺ.Luku 13: Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen 193 Hyvä valmentaja tietää lajistaan paljon. Oli kyseessä sitten puolustaja. toistojen tekninen laatu ja toistojen intensiteetti (ks. Esimerkiksi tullakseen kirjaoppineeksi ihmisen tulee lukea tarpeeksi monta kirjaa. että he kritisoivat ja kyselevät paljon. Isaacs 2001) . joiden todella hyvä hallitseminen on menestymisen kynnysehto. jossa asia pitää opettaa koko joukkueelle. jolloin heidän ajattelunsa nousee vielä korkeammalle tasolle. ss. Harjoittelun teknisen laadun varmistaa ennen kaikkea tietämys ja ajattelu. opettamalla vaikeimmat asiat ensin asiantuntijoille5. ja saavutettiin valaiseva 4 Reflektiolla tarkoitan tietyssä tilanteessa tapahtuneen toiminnan hyvien ja huonojen puolien analysointia jälkikäteen. Heidät voi mahdollisesti tunnistaa siitä. ja asiantuntijuuden käsitteestä on monenlaista hyötyä erinomainen johtaja. Tuulenmäki (2005. 73–75). voidaan sanoa jokaisen pelaajan tavoitteen olevan asiantuntijaksi tuleminen omassa tehtävässään. Se voi onnistua esimerkiksi lukemalla lajiin. taitava opettaja. Pärjätäkseen valmentajan on kehitettävä asiantuntijuuttaan edellä mainituilla alueilla. s. opettamiseen tai johtamiseen liittyvää kirjallisuutta. 2004. niin jokaisen tehtävään liittyy paljon teknisiä taitoja. taitava opettaja. Molemmat osapuolet ovat siis avoinna toisen näkemykselle. Joukkueissa on tietoa rakastavia. 6Dialogilla tarkoitetaan tässä keskustelua. jolla oli tapana kysyä itseltään jokaisesta tekemästään harjoitteesta miksi hän sitä tekee ja keskeyttää harjoittelu etsiäkseen parempaa tapaa. keskustelemalla tarpeeksi älykkäiden ihmisten kanssa. Toisin sanoen hyvä valmentaja on lajinsa asiantuntija. Ensinnäkin. (ks. jotka todennäköisesti ovat nopeita oppimaan ja tarpeeksi hyviä opettamaan. Valmentajan olisi hyvä pyrkiä rohkaisemaan näiden yksilöiden kehittymistä ja pyrittävä hyödyntämään heidän ajatuksiaan joukkueen toiminnan kehittämisessä. Hakkarainen et al. Toiseksi. jotka ovat toistojen määrä. Erityisen tärkeänä oppimisen kannalta voi pitää valmentajan halua oppia ja avoimuutta uusia ajatuksia kohtaan. dialogi rohkaisee pelaajien omaa ajattelua ja voi antaa heille lisää virikkeitä. Harjoitteiden valintaan on kiinnitettävä huomiota. sekä tarkkailemalla ympäristöä. ja lukeminen on tehtävä tarpeeksi keskittyneesti. Lisäksi Tuulenmäki (2005. Lähes minkä tahansa taidon tai teknisen osaamisen kehittämisen voidaan ajatella palautuvan kolmeen tekijään. osaa opettaa asiansa muille. Asiantuntijoista ja asiantuntija. peliä tosissaan opiskelevia pelaajia. Olettaen joukkueen kaikkien jäsenten haluavan menestyä.

Niillä on selkeästi innostava tai ainakin latistavuutta vähentävä vaikutus. nauttii. käytännössä monin tavoin. eli oman mielen ja tulkinnan muokkaaminen7 niin. mitkä lisäävät onnistumisia ja positiivisia tunteita tulevaisuudessa. jolloin hän oppii nopeammin uusia taitoja. 124–125) Muodostuu itseään vahvistava positiivinen kierre. oppii ja kokee ajan vääristyvän. harjoittelun teknisestä laadusta. josta seuraa. Systeemiälykkäämpi tapa itsensä innostamiseen on hahmotelmani mukaan sisäisen halun kehittäminen. kun ihminen on iloinen. joten voimme aivan hyvin tulkita ympäröivää maailmaa elämämme laatua parantavalla tavalla (ks. 121). jotta se harjoittelisi tarpeeksi. hetkellisesti auttavat teot pahentavat tilannetta pitkällä aikavälillä.194 Systeemiäly 2006 kokonaisymmärrys. Esimerkiksi palkkioiden muuttuessa itsestäänselvyyksiksi voi Systeemiälykkäämpi tapa itsensä käydä niin. jonka mukaan itsensä innostamisen keinot voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin. jossa ihminen toimii omien kykyjensä ylärajoilla. jos valmentaja opettaa pelaajan itse innostamaan itseään tärkeistä asioista ja muutenkin johtamaan itseään. toistojen intensiteetistä ja Määrän ja tarpeeksi kovan intensiteetin aikaansaaminen on usein monimutkaisempi asia ja sitä tavoitellaan toistojen määrästä. Harjoittelusta nauttimaan oppiminen tulkintaa muokkaamalla on samankaltainen asia. s. Ulkoiset tekijät ovat jossain muualla kuin urheilijan mielessä tapahtuvia asioita. Yltiöhumanistisen hyvyyden ja moraalinäkökulmien lisäksi positiivisilla tunteilla motivoinnin puolesta puhuvat myös raa’at faktat ja tutkimustulokset. Tällöin harjoittelu muuttuu lähes automaattiseksi. (Fredrickson 2002. että päästään helpommin ja nopeammin lähelle Csikszentmihalyin (2004) kuvaamaa flow- tilaa. jonka moni huippuvalmentaja oli kadottanut ollessaan uppoutuneena systeemin yksityiskohtiin. Valmentaja voi pakottaa ja uhkailla pelaajaa. että usein ongelman ratkaisuksi tarkoitetut. 7 Zander ja Zander (2002. ss. että pelaajat eivät suostu toimimaan innostamiseen on sisäisen halun ilman lupausta uudesta palkkiosta. jolloin heidän kehittäminen. että heti ulkoisen tekijän vaikutuksen lakatessa myös motivaatio saattaa loppua (ks. joten on systeemiälykästä olla iloinen. Tavallaan muokataan omaa mieltä niin. ss. Olen päätynyt hahmotelmaan. . Iloisena toimiessaan ihmisen kykyjoukko siis kasvaa. 9–15) kuvaavat kuinka kaikki havaintomme todellisuudesta ovat vääristyneitä. 104–110) kuvaamaan ʺShifting the Burdenʺ -systeemiarkkityyppiin. Vielä parempana pidän. joista saa nautintoa. että aidosti nauttii harjoittelusta. ss. ja suppeimmillaan. sisäinen motivaationsa on laskenut alkuperäistä alemmalle tasolle. Näiden lisäksi hyviä keinoja harjoittelun laadun parantamiseen saattavat olla esimerkiksi ryhmädialogit harjoittelusta ja tietoinen Pelaajan kehittyminen riippuu teemojen valinta harjoituksiin. kun hän on vihainen tai pelokas. Toinen vaihtoehto on ottaa inhimillisempi näkökulma ja pyrkiä innostamaan pelaaja harjoittelusta. koska ihmisen voi ajatella tekevän asioita. Buchanan ja Huczynski 2004. Fredrickson tutki ihmisen kykyä toimia positiivisissa ja negatiivisissa tunnetiloissa ja havaitsi ihmisen kykyjen olevan laajimmillaan. mutta ongelmana on hetkellisyys. Ulkoisten kannustimien käyttöä voi verrata myös Sengen (1990. koska aloittamisen kynnys madaltuu ja työ ei muutenkaan tunnu kärsimykseltä. jonka perusajatus on. Ryyppö 2006). kuten erilaiset palkkiot ja erinomaiset olosuhteet. mitkä puolestaan johtavat taas laajempaan toimintakykyyn. Lisäksi kehittymiseen liittyvä stressi saattaa vähentyä.

(Gardner 2004. Toinen hyvä keino on voimakkaan unelman luominen. joissa on jokin merkityksellinen sisältö. eli he saavat melkein kenet tahansa vakuutettua lähes mistä tahansa. kuten palkkiot. kun a) asettaa tavoitteen ja paljon välitavoitteita. 173–174) kuitenkin suosittelee markkinointioppaassaan käyttämään vain tärkeintä perustelua usean sijaan. 61) mukaan mentaalimallin muutos on lähes aina pitkän prosessin lähes aina pitkän prosessin tulos. ja idea ryöpsähtää tietoisuuteen. Ilmiötä voi verrata tämän esseen alussa oleviin esimerkkeihin eksponentiaalisen kasvun logiikasta ja päätellä. ja jos se toimii. s. saadaan aikaan pitkäaikaisia tunteiden. McKenna 2004 tai Sarasvuo 1998). Mentaalimallin muutos on Gardnerin (2004.Luku 13: Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen 195 Omaa mieltään voi muokata hyvin monin ja luovin keinoin8: Suggestiot ovat lauseita. Yhtenä valmentajan tavoitteena on opettaa pelaajiaan toimimaan uusin tavoin. uhkailu ja asemaan tai asiantuntijuuteen vetoaminen (ks. Kun ihminen itse toistaa tai joku toistaa hänelle näitä lauseita tarpeeksi usein. 830). asenteiden ja käyttäytymisen muutoksia (Katajainen et al. s. 15) mukaan uuden idean omaksumiseen vaikuttaa noin seitsemän eri tekijää. eli muuttamaan pelaajien kyseiseen asiaan liittyviä mentaalimalleja. c) keskittyy siihen mitä tekee. Bechwith (1997. 15) Käytännössä valmentaja voi rohkaista pelaajiaan 8 Csikszentmihalyin (2004. vaikka pelaajat eivät uskoisikaan niitä heti ensimmäisellä kerralla. 148) mukaan yksinkertaisistakin fyysisistä toiminnoista voi tehdä flow’ta tuottavia. s. Bagozzin (2003. Buchanan ja Huczynski 2004. ss. 57). jotka ovat äärimmäisen taitavia suostuttelemaan muita ihmisiä. jossa kehitettävän ominaisuuden (esimerkiksi innostuneisuus) hyötyjä miettimällä saa sen ikään kuin integroiduksi omaan mieleensä. 15) Valmentajan kannattaa siis esittää syyt. esimerkiksi ʺJuokseminen on kivaaʺ. vaikka se usein tulos. s. mutta myös muilla tavoin. minkä takia jokin asia tulee tehdä niin kuin valmentaja sanoo. ss. Dalai Lama (2003. s. s. Gardnerin (2004. mutta parempaan tulokseen päästään valmentajan onnistuessa ʺmyymäänʺ ideansa pelaajille. ja Natsi-Saksan keskitysleireillä vankina kärsineen Viktor Franklin (2004. 82) mukaan unelma tulevaisuudesta auttoi jaksamaan kovimmankin tuskan keskellä. jotka tukevat unelmien eteen työskentelyä. Toiminnan muuttaminen onnistuu käyttämällä niin sanottuja perinteisiä vaikutuskeinoja. Myyjät Myyjät ovat kolmas epidemioiden leviämiseen vaikuttava ihmisryhmä. Ensimmäinen uuden idean uskomiseen vaikuttava tekijä on idean järkevyys. Uusi idea kytee ja kasvaa ensin alitajunnassa. että valmentajan kannattaa sitkeästi vakuutella pelaajiaan uusista ajatuksista. koska ihminen ei hänen mukaansa kykene vastaanottamaan suurempaa määrää tietoa. muillakin syillä. b) keksii miten mitata edistystä. d) kehittää taitojaan. 181) mukaan unelmat tulevaisuudesta tuottavat nykyisyydessä tunteita. ja varautua myös pelaajien esittämiin ʺmiksiʺ kysymyksiin. s. (Gardner 2004. Tässä esittelemäni keinot vaikuttavat osin näiden kautta. s. ja e) lisää vaatimustasoa sopivalla tahdilla. eli uuden idean on oltava loogisesti perusteltu. Yhdistämällä näistä voidaan saada ohje. . hän uskoo ja omaksuu uuden tavan todennäköisemmin. Toinen mentaalimallin muuttamiseen vaikuttava tekijä on alustavat kokeilut. jos pelaajat sitä vaativat. Pelaaja kokeilee valmentajan esittämää ideaa. kunnes lopulta sen puolesta puhuvien tekijöiden määrä ylittää kriittisen massan. Jeffers 1987. jonka mukaan valmentajan kannattaa aluksi esitellä tärkein syy uudelle toimintatavalle ja olla valmistautunut perustelemaan lisää. 2003. 51–59) taas kertoo meditointitekniikasta. s. Erilaisia keinoja on olemassa kymmeniä ja monissa itsensä kehittämiskirjoissa kerrotaan niistä enemmän (esim. He ovat henkilöitä. vaikuttaakin yhtäkkiseltä.

48). että palkitsemispolitiikka on johdonmukainen hänen vaatimustensa kanssa. (Gardner 2004. mutta ei ideoita. joiden toimintaan.ʺ (lainattu teoksessa Covey 2005. Ihmisen mielen muuttamiseen liittyy aina vastustusta. Lisäksi aikaisemmat näytöt menestyksestä tuovat uskottavuutta ja kunnioitusta (ks. parempaa uskomusta. Kotter 1990. s. ja kaikki kuusi muuta yllä käsiteltyä tekijää tukevat uutta ideaa. s. (Gardner 2004. myyjät levittävät ajatuksiaan ja tunteitaan voimakkaasti. ja kehittää sen jälkeen monta eri tapaa horjuttaa sen uskottavuutta ja vahvistaa uutta. sillä ihmiset ʺsaavat kiinniʺ vain sellaisista ideoista. joka on tasolla X. 145) mukaan vanhan. Eri esitysmuotojen käyttö on kolmas. esimerkiksi sanallisesti. ss. Esimerkiksi henkilö. 16–17). s. jolloin vaarana on haitallisten asioiden leviäminen joukkueessa. uusi idea hyväksytään todennäköisimmin. 61) Gardnerin (2004. Ensinnäkin. jos vastustusta saadaan heikennettyä. tavoitteisiin. toimimisen ja resonoinnin lisäksi sen Tärkeintä on uuden idean hyväksymiseen vaikuttavat ulkoiset tekijät. kun määrittelee sen tarkasti. jolloin vedotaan useampaan eri älykkyyden lajiin. jotka ovat vain tietyn verran monimutkaisempia kuin heidän nykyinen ymmärryksen tasonsa. ss. tärkeintä on uuden idean resonoiminen kohteen mielessä. 159). väärän uskomuksen voi kumota. rangaistukset ja yhteiskunnalliset trendit (Gardner 2004. (Gardner 2004. ja myyjät ovat voimakkaita ilmaisemaan omia tunteitaan. Resonointiin vaikuttavat erityisesti vaikuttajan ja vaikuttamisen kohteen välinen suhde. 59) Valmentajan on siis turha yrittää opettaa pelaajilleen kerralla kaikkea. arvoihin ja tunnetiloihin valmentajan on erityisesti vaikutettava. vaan hänen on syvennyttävä aiheeseen pikkuhiljaa. s. ymmärtää ja hyväksyy idean. 18) Valmentajan myyntitaitojen kehittämisen lisäksi tulee tässä yhteydessä muistaa myös pelaajien joukossa olevan myyjiä. jonka vaikeus on tasoa X+1. koska tunteet tarttuvat aina voimakkaammin tunteensa ilmaisevasta heikompaan. Ideana on esittää sama asia usealla eri tavalla. s. 16) Kun tavoitteena on vaikuttaa pieneen ryhmään9. Esim. kaavioina. s. numeroina ja todellisten esimerkkien avulla. 69) . s. kuvina. ellei valmentaja ole saanut myyjiä hallintaansa. isoon. sekä kehittää esiintymistaitojaan. Toiseksi. valmentajan haluama 9Erilaiset ryhmät vaativat erilaisia keinoja. Idean sisällön. esimerkiksi ennakolta heikompaa vastustajaa vastaan. joiden vaikeustaso on X+2 tai suurempi. sekä pyrkiä hyväksikäyttämään ja tulkitsemaan ulkopuolisia tapahtumia omaa viestiään vahvistavalla tavalla. osoittaa sen heikkoudet. Resonointiin vaikuttaa myös esitettävän idean vaikeus suhteessa kuulijan osaamiseen. (Gardner 2004. Kaiken kaikkiaan. luottamus ja kunnioitus. (Gardner 2004. vaan vanhojen poistaminen. s. Visa Internationalin perustaja ja entinen pääjohtaja Dee Hock kuvasi asiaa näin: ʺUusien ideoiden mieleen saaminen ei ole koskaan ongelma. eli palkkiot. ottamalla joka kerta mukaan vähän lisää monimutkaisuutta. olla rehellinen ja pitää lupauksensa. eli sen intuitiivinen vetoavuus (Gardner 2004. Valmentajan kannattaakin olla tarkkana. erityisen tehokas mieleen vaikuttamisen tekniikka. heterogeeniseen joukkoon vetoavat parhaiten mustavalkoiseen asetelmaan perustuvat tarinat ja niiden kertojan oma esimerkki. ymmärtää syyt sen olemassaololle. sekä esittämisen retoriikka.196 Systeemiäly 2006 kokeilemaan uusia keinoja silloin kun niiden onnistuminen on todennäköisintä. 15–16) Näin ollen valmentajan kannattanee luoda läheinen suhde pelaajiinsa yhdistäjien käyttämillä menetelmillä. resonoiminen kohteen mielessä.

niin joukkueen menestys on enemmän kuin todennäköistä. keskustelevammalla tyylillä valmentaja saa viestinsä pysymään pelaajissa pidemmän aikaa. väritön ja mitäänsanomaton. eli sen perusteella miten pitkään pelaaja muistaa valmentajan opetukset. Esimerkiksi Gardnerin (1995. tuskin muistaa. 131). 24–25). ja Aaltosen ja Heikkilän mukaan tarinoiden avulla voi innostaa parempiin tuloksiin. Käsittelen tässä kolme tapaa tehdä viestin sisällöstä muistettavampi. Gladwellin (2002. (Aaltonen ja Heikkilä 2003. jota ei ymmärrä. on portti pitkäkestoiseen muistiinʺ (Dryden ja Vos 2002). asiaa. Perusajatuksena tarinallisuudessa on yksittäisen tarinan kertominen yleisen abstraktin kuvauksen sijaan. jos valmentaja saa myyjät levittämään esimerkiksi täysillä yrittämisen asennetta. 112). s. s. 25) mukaan pienillä esitysteknisillä muutoksilla voidaan parantaa viestin muistettavuutta huomattavasti. esimerkiksi iloa ja innostuneisuutta voi herättää ainakin upeiden visioiden (esim. harjoitusohjelmien ja yksittäisten harjoitusten laatiminen yhteistyössä pelaajien kanssa saattaa olla hyvä idea. Systeemiälykäs valmentaja osaa esittää asiansa niin. limbinen järjestelmä. Kolmas keino viestin muistettavuuden parantamiseen on tunteisiin vetoava esittäminen. heti unohdettava esitys. Valmentajan kannattaa siis tehdä kaikkensa. faabelit (vertauskuvallinen satu). Tärkeää on myös esittää asiansa niin. 11–16) Hyvässä tarinassa on Denningin (2001. puolistrukturoitua keskustelua luennon aikana tai kyselevää opetustyyliä. sillä ʺaivojen emotionaalinen osa. Lisäksi Aaltonen ja Heikkilä korostavat hyvän tarinan pitävän sisällään syy-seuraussuhteita. s. Joukkueen sisäisiin myyjiin liittyy uhan lisäksi valtava potentiaali. 2002. 43) mukaan tarinat ovat yksi voimakkaimpia vaikuttamisen välineitä ihmisten välisissä suhteissa. Opetettavan asian pukeminen tarinamuotoon on tehokas tapa lisätä sen muistettavuutta. koska ihminen muistaa sen. Katajainen et al. 1999. Walamies 2005. ss.Luku 13: Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen 197 tunnetila ei tartu myyjiin yhtä helposti kuin muihin. ref. ss. jotka ovat anekdootit (lyhyt kertomus). s. Aaltonen ja Heikkilä 2003. (Aaltonen ja Heikkilä 2003. ettei hänen viestinsä olisi lattea. 203). 71) mukaan selkeä yhteys kuulijan elämään. koska ne tavoittavat tunteet. Tarinallisen esittämisen voi jakaa neljään eri muotoon. Valmentajan viestinnän onnistumista voidaan arvioida samalla tavalla. 33–35) ja musiikin (esim. 43–45) avulla. arvot ja monimutkaisuuden tehokkaasti. ss. Keinoja tunteiden herättämiseen on monia. s. osallistaminen Systeemiälykäs valmentaja osaa ja tunteisiin vetoava esittäminen. 135–160) Osallistuminen päätöksentekoon sitouttaa tehtävään päätökseen (Goleman 1999. Opetusmetodina tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi ryhmätöitä luentojen sijaan. Näin ollen. Pysyvyystekijä Epidemioiden leviämisen toinen laki. että kuulija viestin selkeys ja ymmärrettävyys. metaforat (ʺkäy vastustajaan kiinni kuin gepardi saaliiseensaʺ) ja arkkityypit (alkukuva. Myös pelitaktiikoiden. eli pysyvyystekijä. saati siirtää käytäntöön. Ne ovat tarinallisuus. että kuulija muistaa sen. jotain yllätyksellistä ja kuulijan ymmärrystä syventävä idea. ja tietyn asian omatoiminen työstäminen parantaa asian oppimista (Hakkarainen et al. Goleman et al.tai hahmo). s. huumorin (esim. 2003. ss. . ss. kuvaa kuinka kauan tartunnan saanut henkilö kantaa tartuntaa ja vaikuttaa olennaisesti epidemioiden leviämiseen (Gladwell 2002.

Metrojen siisteyteen ja järjestykseen alettiin kiinnittää huomiota. Näiden kahden pienen kontekstisen muutoksen avulla saatiin vakava rikollisuus vähenemään huomattavasti. ref. huomioimisen ja palkitsemisen avulla. peleissä. Pulkkinen (2006). s. 747). New Yorkin. tilanteessa. niin ohi menevät ihmiset päättelevät. Gladwell 2002. ss. Saarinen et al. jonka mukaan tiimien suorituskyky on parhaimmillaan. murhien ja ryöstöjen täyttämissä metroissa sovellettiin 1980-luvun lopulla juuri rikkinäisten ikkunoiden teoriaa tilanteen ymmärtämiseksi ja parantamiseksi. johon valmentaja voi Scheinin (2001) mukaan vaikuttaa lähinnä oman esimerkkinsä ja päivittäisen toiminnan. Näin ollen valmentajan kannattaa luoda joukkueeseensa kehittymistä ja hyvää suorittamista mahdollisimman paljon tukeva ilmapiiri ja käytännöt. jossa noin puolet matkustajista ei vaivautunut ostamaan lippua. on ehdottoman tärkeää muistaa valmentajan olevan osa systeemiä. keskittymistä jokaiseen suoritukseen ja kannustamista. kuten harjoittelupaikan valintaan tai pukukopin siisteyteen. silloin pahamaineisissa. arvostelusta pidättäytymistä. Heidän mukaansa rikollisuus on epäjärjestyksen väistämätön seuraus. ja anarkian tunne leviää kaduille antaen signaalin. että mikä tahansa käy. 29). 10 Tarkemmin Losadan ja Heaphyn tuloksista. piti hyvää joukkuehenkeä tärkeänä onnistumisen osatekijänä (esim. kun positiivisten ja negatiivisten kommenttien suhde on noin 5:1 (Losada ja Heaphy 2004. Edelleen. jolloin hänen on itsekin toimittava vaatimallaan tavalla. Jos ikkuna on rikottu ja jätetty korjaamatta. Positiivisista kommenteista seuraa hyvä ilmapiiri vaikuttavat merkittävästi ilmapiiri – joukkuehenki – joka tunnetusti tekee eron voittajan ja häviäjän välillä tiukoissa joukkueen pelaajien suoriutumiseen. 141) kehittämä rikkinäisten ikkunoiden teoria. (Gladwell 2002. sekä viedä joukkueensa harjoittelemaan innostaviin paikkoihin. 1995).198 Systeemiäly 2006 Kontekstin voima Harvojen ihmisten lain ja pysyvyystekijän lisäksi konteksti vaikuttaa huomattavasti epidemioiden leviämiseen ja ihmisten käyttäytymiseen (Gladwell 2002. s. eli graffitit pestiin pois ja liputta matkustamisesta alettiin rangaista näyttävästi. roskien viemistä roskikseen. Eräs teoreettinen kehitelmä kontekstin suuresta voimasta on Wilsonin ja Kellingin (1996. ja noidankehä on syntynyt. Kontekstin määritelmä pitää tässä yhteydessä sisällään sekä fyysisen että henkisen ympäristön. ettei kukaan välitä tai hallitse tilannetta. 133–151) Lähempänä valmentamista oleva esimerkki kontekstin merkityksestä on Losadan ja Heaphyn yritysmaailmasta saatu tutkimustulos10. Käytännössä valmentaja voi vaatia esimerkiksi aikatauluissa pysymistä. joka johdatti Suomen jääkiekkomaajoukkueen ensimmäiseen maailmanmestaruuteen. Teoreettisella tasolla kyse on paljolti kulttuurin muuttamisesta. Fyysinen ympäristö ja henkinen s. Pian lisää ikkunoita on rikki. Näin rikollisuus lisääntyy. ks. 11Esimerkiksi valmentaja Curt Lindström.11 Fyysinen ympäristö ja henkinen ilmapiiri vaikuttavat siis hyvin paljon joukkueen pelaajien suoriutumiseen. niin paljon kuin järkevästi on mahdollista. . sekä vaikuttaa fyysisiin tekijöihin.

Talentum. Lisäksi kaikkien pelaajien asiantuntijuuden kehittymistä on tuettava. Se on viitekehys keskinäisten riippuvuuksien näkemiseen erillisten asioiden sijaan. Toisen ja kolmannen lain. Valmentaminen on erinomaista vasta kun valmentaja hallitsee kaikki osa-alueet. viestin muistettavuus (pysyvyystekijä).). Tarinoiden voima. 2005.12 systeemiälyä ja tilanneherkkyyttä onnistuneen toiminnan aikaansaamiseksi. Jyväskylä. Viitteet AALTONEN MIKA JA HEIKKILÄ TITI. sekä hyödyntää heitä omassa työssään. Systems Analysis Laboratory Research Reports. että yksi osatekijä on kunnossa. Hämäläinen ja E. joilla on suurin vaikutus. B25. Niitä löytyi. 2002. jonka perusteella valmentajan tärkeimpiä tehtäviä on tukea pelaajiansa työnteossa ja vahvistaa näiden uskoa. että valmentajan kannattaa tehdä viesteistään muistettavia. 12 ʺSysteemiajattelu on periaate (engl. Like. Muodostuu siis monimutkainen systeemi. May 2005. ALI-VEHMAS TIMO. muutoskuvioiden näkemiseen tilannekuvien sijaanʺ (Senge. 68). Saarinen (toim. Harvojen ihmisten laki on ensimmäinen epidemioiden kolmesta säännöstä. ja valmentajan ja pelaajan väliseen suhteeseen. Ei siis riitä. teoksessa: Systeemiäly 2005. Epidemioiden leviämisen kaksi muuta lainalaisuutta ovat tarttuminen ja pienten muutosten aiheuttamat suuret seuraukset. Käsitellyt epidemioiden leviämisen lainalaisuudet ja kolme sääntöä liittyvät kaikki toisiinsa. Gummerus. R. ja tarvitaan systeemiajattelua. Maailmankaikkeuden elämänkerta.Luku 13: Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen 199 Lopuksi Tarkastelin valmentamista epidemioiden leviämisen kautta. myyjät ja tiedolliset asiantuntijat. Tämän esseen tarkoitus oli tutkia valmentamisen systeemiä ja löytää sieltä ne kohdat. miten yritykset hyödyntävät tarinoita?. Valmentajan kannattaa tunnistaa joukkueensa yhdistäjät. ADAMS FRED JA LAUGHIL GREG. 1990. discipline) kokonaisuuksien näkemiseen. . tilanne (kontekstin voima) ja valmentajan käyttämät perustelut (asiantuntijuus). mitkä vaikuttavat taas seuraavan myyntitapahtuman onnistumiseen. koska systeemisyyden vuoksi kokonaissuoritus on ennemminkin kaikkien tekijöiden tulo kuin summa.P. Leviämisen lainalaisuuksista merkittävin huomio tuli eksponentiaalisen kasvun logiikasta. Helsinki University of Technology. sekä tehokkaita keinoja näissä kohdissa toimimiseen. 2003. s. Esimerkiksi valmentajan yrittäessä myydä ideaansa pelaajalle onnistumiseen vaikuttavat ainakin valmentajan ja pelaajan välinen suhde (yhdistäjien keinot). ja että fyysinen ympäristö ja henkinen ilmapiiri vaikuttavat pelaajien suoriutumiseen merkittävästi. Systeemiälykäs pieni maailma. kontekstiin. Pelaajan toiminta myyntitapahtuman jälkeen taas vaikuttaa muun muassa valmentajan opiskelumotivaatioon (mikä vaikuttaa valmentajan asiantuntijuuden kehittymiseen). ja valmentajan kannattaa kehittää itseään ottamalla oppia yhteiskunnan harvoilta ihmisiltä. Helsinki. Niiden soveltaminen käytännössä on systeemiälyä. eli pysyvyystekijän ja kontekstin voiman tutkiminen paljasti.

Juva. Positive Emotions. BARABASI ALBERT-LASZLO. USA.E. Verkostojen uusi teoria. Juva.J. Porvoo. LONKA KIRSTI JA LIPPONEN LASSE. GOLEMAN DANIEL. 2002. New York. Quinn (eds. K. WSOY. Tunneäly työelämässä. Cameron. FRANKL VIKTOR E. Snyder and S. Tammi. vaikutusvaltaa. GARDNER HOWARD. 2003. CSIKSZENTMIHALYI MIHALY. Tutkiva oppiminen: järki. London. BECHWITH HARRY. 1999. in: Positive Organizational Scholarship. 2002. 2005. HAKKARAINEN KAI. LONKA KIRSTI JA LIPPONEN LASSE. Tutkiva oppiminen: älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. GARDNER HOWARD.200 Systeemiäly 2006 BAGOZZI RICHARD P. Butterworth Heinemann. USA. GLADWELL MALCOLM. Simon & Schuster. HAVUNEN RISTO. Harvard Business School Press. Avosydämin. 1999. Oxford. DENNING S. 2004. 2002. 2004. FERRAZZIN KEITH. in: Handbook of Positive Psychology. Helsinki. McGraw-Hill.). 2004. Selling the Invisible: A Field Guide to Modern Marketing. Boston. 2003. Helsinki. DRYDEN GORDON JA VOS JEANETTE. DALAI LAMA. Flow: elämän virta. Man’s Search For Meaning. Leading Minds – An Anatomy of Leadership. Tunneäly. Changing Minds: The Art and Science of Changing Our Own and Other People’s Minds. Otava. 2004. How Storytelling Ignites Action in Knowledge-Era Organizations. Rasalas Kustannus. CA. BUCHANAN D. 2003. London. 2004. 2002. Hetken tyrannia. Terra Cognita. Otava GOLEMAN DANIEL. Porvoo. The Tipping Point. Organizational Behaviour: An Introductory Text. tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Oppimisen vallankumous. 2002. 5th edition.). 1995. Primal Leadership. 1999. Prentice-Hall. Tietosanoma. 1997. Masterful Coaching. Kehitä valmentajan taitojasi esimiestyöskentelyssä. 2003. 2005. Miten saan ystäviä. GINNETT R. 2005. 2005. 1997. FREDRICKSON BARBARA L. Doubleday Currency. Keuruu. Jossey-Bass/Pfeiffer. AND HUCZYNSKI A. Harvard Business School Press. The 8th Habit: From Effectiveness to Greatness. A Time Warner Company. Tallinna. 13 Alkuperäinen teos How to Win Friends and Influence People vuodelta 1936. 2001. . Linkit. Porvoo. HAKKARAINEN KAI. CARNEGIE DALE. Lopez (eds.S. menestystä. Positive and Negative Emotions in Organizations. Random House. USA. Boston.. San Francisco. Brown and Company.R.E. WSOY. Talentum. J. AND CURPHY G. Oxford University Press. Helsinki. WSOY. Keuruu. Berrett-Koehler. Viborg. Dutton and R. Helsinki. ERIKSEN THOMAS HYLLAND. Little. USA. HUGHES R. Boston. GOLEMAN DANIEL. WSOY. The Springboard. BOYATZIS RICHARD AND MCKEE ANNIE. Leadership. Harper Collins Publishers. HAGROVE ROBERT A. 13 COVEY STEPHEN. London. C. Pieksämäki. Boston. Never Eat Alone. Helsinki.

Kuinka ideat syntyvät – luovan ajattelun käsikirja. Ajatuskirjat. Esipuhe. 1990. SUHONEN ALPO. Dissertation series no 4. Saarinen (toim. TAMMINEN JUHANI. Tiede 4/2005. The role of Positivity and Connectivity in the Performance of Business Teams. the Art and Practice of the Learning Organization. Touchstone. B25. Juva. Systems Analysis Laboratory Research Reports. LIPPONEN K. American Behavioral Scientist. B26. 47. WSOY. RAIMO P. Systems Analysis Laboratory Research Reports. 2004. Kauppakaari. SCHEIN E. Informal Networks: The Company Behind the Chart. Helsinki.P. Gummerus. 4. June 2006. WALAMIES HELJÄ. 2002. LINDSTRÖM CURT. B24. ISAACS WILLIAM. 6. Johtajuus menestystekijänä. SAARINEN ESA. KELLING GEORGE L. Helsinki. 104–111. LOSADA MARCIAL AND HEAPHY EMILY. Vapaus!. 1990. Hämeenlinna. 2005. R. June 2006. Fixing Broken Windows. RAEVUORI ANTERO JA VIRTA MARJAANA. 2005. Karisto. Helsinki University of Technology. Hämäläinen ja E. Helsinki. R. Yrityskulttuuri – selviytymisopas: tietoa ja luuloja kulttuurimuutoksesta. PULKKINEN OTTO. Kirje urheilijalle. Bantam Press. Musiikki soittaa tunteita. SARASVUO JARI. WSOY. Poppamies. Juva. Vol. Hämäläinen ja E. 2001. SYDÄNMAANLAKKA PENTTI. 2003. Teamwork. 42– 45. AND COLES CATHERINE M. KATAJAINEN A.P. London.. Saarinen (toim. teoksessa: Systeemiäly 2006. Helsinki. Helsinki University of Technology.). JA LITOVAARA A. Intelligent Leadership and Leadership Competencies. SENGE PETER. Systems Analysis Laboratory Research Reports. 1996. Helsinki. May 2005. Systeemiälyä systeemihälyssä. HUT Industrial Management and Work and Organizational Psychology. July-August 1993. pp. 2003.). No. The Fifth Discipline.Luku 13: Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen 201 HÄMÄLÄINEN. 740–765. JA SAARINEN ESA. WSOY. TUULENMÄKI ANSSI. No. 2005.). 71.). ss. Porvoo. Harvard Business Review. Helsinki University of Technology. Laatukeskus. 1998. Vol. WSOY. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Helsinki University of Technology. JEFFERS SUSAN. Raimo P. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito: uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään. Sanoma Magazines Finland. pp. KRACHARDT DAVID AND HANSON JEFFREY R. Raimo P. Developing a Leadership Framework for Intelligent Organizations. Väitöskirja. Supertuottavuus ja hakkeriäly. KOTTER JOHN. Turha arkuus pois. 2003. . 2004. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. New York. 2006. RYYPPÖ TOMMI. June 2004. Change Your Life in 7 Days. teoksessa: Systeemiäly 2005. 1987. 1995. Helsinki. JA TUOMINEN S. Tarina mahdollisuuksien maailmasta. New York. Weilin+Göös. 2001. Voimavarat käyttöön. B26. Helsinki University of Technology. Espoo. teoksessa: Systeemiäly 2006. Doubleday Currency. KOSKI J. Jyväskylä.T. February 2004. 2004. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. 2006. 1993. MCKENNA PAUL.

. Kirjoittaja Kirjoittaja on huippututkijan. Oman mielen johtaminen – näkemyksiä ja kokemuksia yksilön menestymisestä postmodernissa organisaatiossa. jonka pääaineena on työpsykologia ja johtaminen. Harvard Business School Press. Dissertation series no 12. 2000. Kirjoittajan harrastuksiin kuuluu itsepuolustuslaji Krav Maga. The Art of Possibility: Transforming Professional and Personal Life. Massachusetts. -konsultin ja -valmentajan urasta haaveileva tekniikan ylioppilas.202 Systeemiäly 2006 ZANDER ROSAMUND STONE AND ZANDER BEN. punttisali ja jääkiekon valmentaminen. 2003. Väitöskirja. HUT Industrial Management and Work and Organizational Psychology. Boston. ÅHMAN HELENA. Helsinki University of Technology.

jotta valtaa osattaisiin käyttää koko systeemiä rikastuttavalla tavalla. jota voidaan näissä yhteyksissä käyttää älykkäästi tai vähemmän älykkäästi. Vallan laatu ja se. kuinka voimme osallistua näihin vallankäytön prosesseihin systeemiälykkäällä tavalla. Kaikki vuorovaikutustilanteet ja henkilökohtainen vaikuttavuus perustuvat valtaan. Pfefferin (1992) mukaan valta onkin ʺviimeinen likainen sanaʺ. Joudumme päivittäin yhtä lailla käyttämään valtaa kuin olemaan sen kohteinakin. jota tarvitaan. sillä se soveltaa systeemiälyä laajentaen vallankäytön laadullista toimintaspektriä monipuolisesti resursseja rakentavassa hengessä. . määräytyy systeemiriippuvaisesti. Vaikka eettiset ja hengelliset pelot ovat oikeutettuja. mutta sen käyttövoima on suurimmillaan ryhmissä. Pyrin terävöittämään näkemystämme siitä. Tässä merkityksessä valta esittäytyy ennen kaikkea potentiaalisena mahdollisuutena vaikuttaa systeemeihin tavalla. Systeemiälyvalta näyttäytyy yhtä lailla yksilö. Luku 14 Systeemiäly ja valta Tiina Hietanen Tässä artikkelissa hahmottelen kuvaa systeemiälykkäästä vallankäytöstä. Systeemi määrittää rajat. joiden sisällä vallankäyttöä harjoitetaan. Systeemiälyä puolestaan tarvitaan. kenellä valtaa on. sillä systeemiälyn soveltamisen vaikuttavuudet kertautuvat vuorovaikutustilanteissa. Nostan esiin niitä jokapäiväisiä vuorovaikutuksellisia vallankäyttötilanteita. Ihmisillä on myös luontainen taipumus ja halu tämänkaltaisten vaikuttavuuksien synnyttämiselle. Ihminen on vallankäyttäjä. Tällaista valtaa kutsun systeemiälyvallaksi. joka aktualisoituu yksilön ja yhteisön kannalta optimaalisella tavalla.kuin ryhmätasolla. Tällaista yhteiseen hyvään pyrkivää vallankäytön muotoa nimitän systeemiälyvallaksi. valtaa ei voi kieltää. Tarkoituksenani on saavuttaa parempi ymmärrys ja sitä kautta laajempi ajatuksellinen ja toiminnallinen avaruus koskien erityisesti positiivisia emootioita käyttövoimanaan hyödyntävää arkipäiväistä vallankäyttöä. Tässä tarkoituksessa valta esittäytyy keskeisenä sosiaalisena prosessina. jotta asioita saataisiin hoidettua toisistaan riippuvissa kompleksisissa systeemeissä. jotka näen erityisen kiinnostavina inhimillisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Nimike vallankäyttäjä määrittää jo sinänsä subjektin tavan käyttää valtaa. Johdanto Termillä vallankäyttö on perinteisesti ollut vahvasti negatiivisväritteinen arvolataus.

Tämän jälkeen otan tarkastelun kohteeksi muutamia mielestäni kiinnostavimpia systeemiälyvallan sovellusympäristöjä: perhesuhteet. Tilassa keskellä ja esillä oleva on hierarkiassa korkeammalla tasolla kuin sivuun ja varjoihin hakeutunut. kuten toisten odotuttaminen tai heidän ajankäyttöönsä puuttuminen. Nämä kaikki osaltaan tarkentavat kokonaiskuvaa systeemiälykkäästä vallankäytöstä. Niinpä tämän oikeuden loukkaukset. Tässä hahmotuksessa moninaiset sovellusympäristöt luovat kehyssysteemit systeemiälyvallan käytölle. on hänen muodollinen tai persoonallisiin ominaisuuksiin nojautuva valta-asemansakin lähes poikkeuksetta muita korkeampi. joiden suurta symbolista arvoa ei välttämättä tule ajatelleeksikaan. tarkoituksenaan toteuttaa kohdesysteemin kannalta suotuisia muutoksia. ja sitä toteuttavasta yksilöstä. Teoksessaan Joukko ja valta Elias Canetti (1998) luo mielenkiintoisen ja tarkkanäköisen kuvan kapellimestarin toiminnasta erityisen havainnollisena esimerkkinä vallankäytöstä. vaikka vaikuttavatkin tapaamme puhua ja käyttäytyä keskeisellä tavalla. Edessäpäin hän vaikuttaa soittajiin. oppimissuhteet ja johtamisen. Tapa. Pääpaino on systeemiälyvallan yksilöpsykologisessa ja sosiaalisessa ilmiökentässä jokapäiväisten systeemien tasolla. vaikka systeemiälyn sovellusarvo näissä vallan dimensioissa onkin suuri. Pienellä . äänensävyjen ja aihevalintojen kautta valtasuhdettamme keskustelukumppaneihimme nähden. Lisäksi sanattomat viestit. Näiden keskiöön sijoittuu varsinainen ydinsysteemi. jolla ihmiset asettuvat tilassa. ovat selkeitä vallankäytön merkkejä. Kiinnostukseni ei tässä artikkelissa kohdistu niinkään suurmiesten. väkivaltaa tai Systeemiälyvaltaa määrittää alistamista. Valta ja systeemiäly Arkielämässä ilmenevien vallankäyttötapojen tunnistaminen ja niiden vaikuttavuuden tiedostaminen tarjoavat mahdollisuuden merkityksellisten tilannetekijöiden havaitsemiseen. mutta jäävät usein vaille tietoista huomiota. Tällaisen vaikutusvallan ilmentäjä pyrkii käyttämään valtaansa.ja kehityspyrkimys. Hänen mukaansa kaikki vallan ominaisuuden voitaisiin päätellä yksi toisensa jälkeen ainoastaan tarkkailemalla kapellimestarin toimintaa konserttisalissa. Kapellimestari seisoo yksin korokkeella. kuten ilmeet ja eleet toimivat samassa tarkoituksessa. Kommunikaatiotapamme ilmentää sanavalintojen. Systeemiälyvaltaa määrittää innovaatio. takanaan kuulijoihin. Tämä puolestaan auttaa suuntaamaan tarkkaavaisuutta ja toimintaa ympäristön vaatimusten kannalta suotuisaan suuntaan. jotka huomioimme lähes automaattisesti uuteen systeemiin tullessamme. mahdollisuuttaan ohjata omaa ja muiden toimintaa. mutta äärimmäisen merkityksellisiä valtaa ilmentäviä tilanneherkkiä tekijöitä. Seuraavassa kappaleessa kuvailen tarkemmin systeemiälyn ja vallan suhdetta. Systeemiälyn soveltamisen kannalta on erittäin keskeistä juuri tilannetekijöiden ja niiden välisten suhteiden hahmottaminen. vaan hahmottelen kuvaa systeemiälyvallasta innovaatio. En aio myöskään kuvata vallan vinoutumia.204 Systeemiäly 2006 Tarkasteluni painopiste on arkisessa mikrokäytöksessä ilmenevässä systeemiälyvallassa vuorovaikutuksellisena välineenä. Lopuksi kuvaan systeemiälyvallankäyttäjän persoonallisia ominaisuuksia. Valtasuhteet ilmenevät voimallisesti tavassamme käyttää kieltä. Ne ovat itsestään selviä. poliittisten päättäjien tai instituutioiden vallankäyttöön. Aistein havaittavaa valtaa ilmentää myös ajan ja tilan hallinta. Edellä kuvatut seikat ovat niitä valtasuhteita määrääviä tilannetekijöitä. persoonallinen systeemiälyvallankäyttäjä.ja kehityspyrkimys. Kun joku istuu korkeammalla tai jollakulla on muita enemmän tilaa ympärillään. Canetti kuvailee monia pieniä. josta hänet voi nähdä sekä edestä että takaa. kertoo valtasuhteista ja yksilön valta-asemasta. Ihmisen tärkeimpiin oikeuksiin kuuluu valta päättää omasta ajankäytöstään.

unelmiensa. ajatustensa. Systeemiälyvalta toteutuu nimenomaan toiminnan kautta. mitä jokaisen tulisi tehdä. ettei onnistumisia ole hetkeen odotettavissakaan. Systeemiälyvalta sovittuu tähän kehikkoon luontevasti. ja vasta kun hän lopettaa on lupa taputtaa. voi olla varma. Vallankohde ei myöskään ole vallankäytön passiivinen objekti vaan subjekti ja vallankäytön mahdollistajana aktiivinen toimija. Oikein ilmaistuina niissä ilmenee myös systeemiälyvallan voima. Vallankäyttöön asettamissa rajoissa. yleisö istuu hievahtamatta. Systeemiälyvaltaan kuuluu kiinteänä osana vastuu. häntä kunnioitetaan kaikkivaltiaana. Tunteet ovat vallan käyttövoima ja usein myös vallankäytön vaikuttavimpia seurauksia. Tällainen vallankäyttö suuntaa tavoitteensa yhteiseen rationaaliset ja emotionaaliset hyvään ja koskettaa yhtä lailla kohteidensa intressit vallitsevan systeemin emotionaalista ydintä kuin järkeäkin. Systeemiälyvallankäyttäjä kantaa vastuun tekojensa välittömistä ja välillisistä vaikutuksista myös pitkällä aikavälillä. joita ei mahdollisesti panna merkille ollenkaan tai ainakaan niitä ei samaisteta valtaan ja vallankäyttöön. Innostuttuaan ja innostettuaan kanssatoimijoitaan ihminen käyttää systeemiälyvaltaansa tehokkaasti. Koska hän valvoo kaikkia soittimia yhdessä. Niin kauan kun kapellimestari jakelee tahtipuikollaan lakia.ja ryhmäsuoritusten menestyksen avain. Saatamme jopa selitellä tekojamme esittämällä. Tämä tiedostaminen olisi kuitenkin keskeistä. Kapellimestari tietää. Systeemiälyvallan tavoitteena on yhdistää kaikkien vallankohteiden rationaaliset ja emotionaaliset intressit vallitsevan systeemin asettamissa rajoissa. jotta systeemiälyvaltaa voitaisiin käyttää entistä tehokkaammin inhimillisen vuorovaikutuksen välineenä. Erilaiset ilmiöt kaappaavat huomiomme juuri siksi. innostuttuamme. Itsensä ja muiden motivoiminen on kaikkien yksilö. Positiivisten tunteiden valta vaikuttaa motivaatioon on rajaton. ja poimii kielletyt äänet rangaisten lainrikkojia salamannopeasti. jonka kiinnostus kohdistuu sellaisiin inhimillisiin käytäntöihin. aivan kuten vallankäyttäjäkin. Ihminen on psyykkisenä olentona potentiaalisesti äärimmäisen tehokas itseohjautuva systeemi. Systeemiälyvallan klassikkona voitaisiin nähdä Systeemiälyvallan tavoitteena on Martin Luther Kingin ʺI have a dreamʺ -puhe. suututtuamme tai loukkaannuttuamme tunteet ohjaavat ajatteluamme ja toimintaamme vahvasti. Jokainen ihmissuhde ja sosiaalinen tilanne sisältävät tämänkaltaista . Ennen kapellimestarin saapumista yleisö liikehtii ja juttelee keskenään. mitä onkin osattu menestyksekkäästi hyödyntää taiteissa. mutta kapellimestarin astuessa saliin yleisö hiljenee. joka on yhdistää kaikkien vallankohteiden kaikille tuttu ja vaikuttavuudessaan vailla vertaa. ne vaikuttavat meihin ja niillä on valtaa suhteessa meihin. Tällaisella tehokkaalla ja valppaalla vallankäytöllä kapellimestari saa moninaisista soittajista ja yleisöstä muodostuvan systeemin luomaan kaikille huikean elämyksen. Jos alistuu negatiivisten tunteiden valtaan ja jää rypemään epäonnistumisen ja alemmuuden tunteisiin. joista olemme vain osittain tietoisia.Luku 14: Systeemiäly ja valta 205 käden tai tahtipuikon liikahduksella hän päättää yhtä hyvin äänen syntymästä kuin kuolemastakin. Systeemiälyvalta. pelkojensa ja tavoitteidensa osalta. Asetelmat vallankäyttäjä-vallankohde vaihtelevat koko ajan systeemiriippuvaisesti. jota ilmennämme positiivisten tunteiden muodossa. Se on vastavuoroista positiivista psykodynaamista vaikuttamista. Systeemiäly 2005 -teoksen johdannossa Hämäläinen ja Saarinen määrittelevät systeemiälyn teorian toimintatutkimukseksi. että ne herättävät meissä erityisiä tunnereaktioita. tunteidensa. Ihmiset eroavat suuresti halujensa. vaikka ne ovat kaiken aikaa käynnissä. ja jokaisella onkin suuri vaikutusvalta omaan elämäänsä. rakastuttuamme. näyttäytyy usein motiivin lähteenä ja voimavarana. tieteessä ja urheilussa kautta aikojen. Systeemiälyvallalla tarkoitan etupäässä juuri sellaisia jatkuvasti käynnissä olevia vuorovaikutusmekanismeja. Kiinnostuttuamme. että olimme tekohetkellä jonkin tunteen vallassa ja tästä syystä ikään kuin tiedollisesti alentuneessa tilassa. kuuluukin elimellisenä osana sekä rationaalinen että emotionaalinen komponentti.

korostuu perheen asema lohdun ja yhteenkuuluvuuden voimavaikutusten tuottajana keskeisellä tavalla. jolloin elämä muuttuu entistä kompleksisemmaksi ja sitä kautta henkisiä voimavaroja yhä enemmän kuluttavaksi. Systeemiälyvalta on halua. Hyväksyntä perheen piirissä heijastuu kaikessa ajattelussamme. se ilmentää valtasuhteita Deborah Tannen (2003) kirjassaan I only say this because I love you. mutta samalla epäselvästi. vaan myös siihen. perhe on keskusteluyhteisö. . Viesti on puheen sanallinen merkitys ja metaviesti tunnemerkitys. Samoin vaikkapa kannustavan palautteen antaminen motivoi ja nostaa yhtälailla palautteenantajan työn tuloksellisuutta. keskustelun herättämät mielleyhtymät tai yhtä hyvin se. Itse asiassa perhe on korostuneen hierarkkinen yhteisö. Tannenin käsitteistössä emme reagoi pelkästään lausuttujen sanojen kirjaimelliseen merkitykseen. Entiset perheen piirissä käydyt keskustelut ovat kuin prisma. viestiin. joka tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden toteuttaa omia tavoitteitaan perheen kannustuksella ja tuella ja takaa samalla mahdollisuuden ainutlaatuiseen kontaktiin ja huolenpitoon. Metaviestin muodostavat puhetapa. Omassa perheessäni perheen yhteinen tavoite on näyttäytynyt erittäin vahvalla tavalla. Keino perhesuhteiden parantamiseen ja yhtenäisyyden vahvistamiseen on oppia erottamaan perheessä vaikuttavat valtasuhteet ja niissä avautuvat mahdollisuudet ja pelitilat entistä systeemiälykkäämpään vaikuttamiseen. sillä viestin ja metaviestin sekoittumisen vaara on suuri ja näin myös väärinkäsitysten määrä kasvaa. metaviestiin. Perheen haastava ja synnyttää helposti valtasuhteet ilmenevät erityisesti puheessa. mutta samalla toteaa. sillä aikana. äänensävyt. Jokaisella on kaikkea toimintaansa taustoittavana pyrkimyksenä tahto täyttää oma paikkansa perheessä tavalla. Puhe on vallankäytön muotona haastava ja synnyttää helposti ristiriitoja. Systeemiälyvalta on kyvykkyyttä ja tietoista pyrkimistä oman toiminnan vastavuoroista positiivista ohjaukseen ja ajatustapojen muokkaamiseen vallitsevan psykodynaamista systeemin kannalta edullisempaan suuntaan. how families communicate voimakkaasti.206 Systeemiäly 2006 vaikuttamista. Perhe on systeemiälylle otollinen sovellusympäristö osin siksi. Perheessä kaikki mitä sanomme sisältää tunnepitoisia kaikuja aikaisemmista yhteisistä kokemuksista. Systeemiälyvalta kohdistuu myös suoraan vallankäyttäjään itseensä. mitä arvelemme sanojen kertovan kyseisestä ihmissuhteesta. Vallankäyttäjä kuuluu kohteensa kanssa samaan systeemiin ja vaikuttaa näin vallankäytöllään omaan olemassaoloonsa. että perhe on tavoitteensa osalta rajattu toimintayhteisö. Perheen auktoriteettiasemat ja tehtävänjako ovat usein hyvinkin epäselviä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vallan tilanteesta ja perhesuhteesta riippumatonta tasajakoa perheen piirissä. sanavalinnat. olemisessamme ja teoissamme. Kuten ristiriitoja. mikä on ihmiselle perustavanlaatuinen primitiivinen tarve. Perheen valta yksilöön on voimakkaampaa kuin minkään muun tahon. tietoista tai alitajuista vallankäyttämistä. joka muovaa ja epäselvästi. se ilmentää valtasuhteita voimakkaasti. ylläpitää itseään kielellisesti. Perhe edustaa voimakkaimmin johonkin kuulumista. jonka läpi kaikki seuraavat perhekeskustelut ja tätä kautta perheen ihmissuhteet taittuvat. Vanhemmalla on valtaa suhteessa lapseen ja vanhemmalla sisaruksella suhteessa nuorempaan. Perheessä jokaisella systeemin jäsenellä on paljon valtaa läheisiinsä. Toisen alistaminen omien pyrkimysten ja tavoitteiden välineeksi alistaa myös vallankäyttäjää ja toisen vangitseminen rajoittaa myös vangitsijan toimintamahdollisuuksia. vaikuttamista. Tämä tekee valtasuhteista Puhe on vallankäytön muotona erityisen vaikeaselkoisia ja haasteellisia. miksi jokin asia ylipäätään otetaan puheeksi. Systeemiälykäs vallankäyttö perheessä Valtasuhteet perheessä muodostavat erittäin mielenkiintoisen tarkastelukentän.

Kiukutteleva isomummi. Jokaisessa ihmissuhteessa tulee hakea asiayhteyden ja ihmissuhteen tilan kannalta otollisin paikka tässä kehystyksessä. Siinä keskeistä on optimaalisen puhetyylin valinta. sillä äidillä tai isällä on yleisesti ottaen korkeampi hierarkkinen asema kuin lapsella. persoonansa tai jonkin muun tekijän vaikutuksesta. Äidin neuvoihin on helppo vastata kontaktipyrkimyksenä esittäytyvän vallankäytön kohteena. joka ei suostu syömään tai pukemaan lämpimiä sukkia vastustelee Tietyssä elämänpiirissä ja pitkälti samasta syystä kuin uhmaikäinenkin. henkilökohtaiseen kasvuun tähtäävä systeemiälyvallan käyttö keskittyy viestien ja metaviestien erottamiseen. Systeemiälykäs vallankäyttö perheessä pyrkii toteutumaan jokaista perheenjäsentä arvostavassa hengessä ja sen käyttövoima kumpuaa niistä positiivisista tunteista. Systeemiälyvallankäyttö konfliktitilanteessa on ennen kaikkea ratkaisukeskeistä ja tulevaisuussuuntautunutta. Äiti-lapsi suhde on juuri tällainen vanhemman hierarkkisesti korkeampaan asemaan perustuva ja osin siksi turvallinen. Etenkin uhma. Omassa parisuhteessani nämä asetelmat eivät vielä ole kovin vakiintuneet. Esimerkiksi äidin neuvot nähdään usein toivottavampina vallankäytön ilmentyminä kuin puolison vastaavat. persoonansa tai vaikea. uudelleenkehystämisessä. kun taas kontaktiakselia leikkaavan kontrolliakselin ääripäät muodostuvat hierarkiasta ja tasa-arvosta. Vanhemman neuvojen kontrolliulottuvuuskin on usein hyväksyttävissä. mikä sulkee pois esimerkiksi sellaiset keskustelustrategiat kuin syyllistämisen. voi aina miettiä sen kontaktihakuisia ja muita systeemiälyvallankäytön piiriin kuuluvia ulottuvuuksia. Parisuhteessa on usein vallalla muita perhesuhteita asemassa erityiskompetenssiensa. Riitelytilanteissa onkin erityisen suuri kiusaus käyttää valtaa epäsysteemiälykkäällä tavalla. joten ainakin omalla kohdallani kumppanin neuvo on helppo nähdä kontrollipyrkimyksenä ja korkeamman statuksen tavoitteluyrityksenä. jotka virittävät koordinaatiston. pyrkimys. Tietyssä elämänpiirissä jonkin muun tekijän ja kontekstissa toinen on aina hierarkkisesti vaikutuksesta. Ihmisellä kontekstissa toinen on aina on tarve säilyttää valta päättää itseään koskevista hierarkkisesti korkeammassa asioista. saattaa siihen sisältyä epätoivottuja vallankäytön muotoja. Oman tulkinnan muuttamisessa. Nämä käytännöt ovat keskeisiä systeemiälyvallankäytön kaikissa konteksteissa. Jos toisen puhe tuntuu tungettelevalta yritykseltä kontrolloida tai alistaa. vaikka fyysiset voimat olisivatkin jo ehtyneet. Systeemiälyvaltainen puhetyyli nojaa kykyyn ja haluun kommunikoida tavalla. korkeammassa asemassa erityiskompetenssiensa. Jos sanottu edelleen loukkaa. liioittelun tai vanhojen jo käsiteltyjen asioiden yhä uudelleen esiin nostamisen. jossa hakeudutaan keskustelukumppanin kanssa samalle aallonpituudelle. . joita perheeseen liitetään. Monissa ihmissuhteissa hierarkkisuus onkin toivottu asetelma. kun lapsi ilmaisee haluttomuutensa kontrollivallan kohteena olemiseen. kun lapset huolehtivat vanhemmistaan. johon on sukupuolensa. Tannen hahmottaa teoksessaan perhekeskustelujen ympäristön nelikenttänä. voimallisemmin tasa-arvon ideaali. Kontaktiakselin ääripäinä ovat läheisyys ja etäisyys. Vanhempien ikääntyessä valtasuhde voi kääntyä päälaelleen.Luku 14: Systeemiäly ja valta 207 Näitä pitkälti ikään ja elämänkokemuksen oikeuttamaan arvoasemaan perustuvia valtasuhteita monimutkaistavat edelleen tilannekohtaiset valtasuhteisiin vaikuttavat tekijät sekä jokaisen persoonallisuuden sanelemat ominaisuudet vallankäyttäjänä ja -kohteena. vaikkei siihen näitä elementtejä sisältyisikään.ja kontaktipyrkimys. miltei mahdoton päästä. sukupuolensa. joihin voidaan yhdessä tarttua kehityspyrkimyksellisessä hengessä valtasuhteiden uuden tasapainotilan löytämiseksi. On luontevaa nähdä äidin vain haluavan suhteeseen lisää läheisyyttä. Keskusteluissa vaikuttavia voimia ovat kontrolli. Riitely on yksi haastavimmista keskustelumuodoista voimakkaan tunnelatauksensa vuoksi. läheinen ja lämmin.ja murrosiässä nämä valtasuhteet voivat kuitenkin kohdata voimakkaitakin yhteentörmäyksiä.

Tämä oli systeemiälyvaltaa sanan varsinaisessa mielessä.208 Systeemiäly 2006 Systeemiälyvalta oppimissuhteessa Menestyksekäs oppimisprosessi on yksi esimerkki systeemiälyvallan soveltamisesta. jotka tekivät oppimisesta meille yhteisen tavoitteen. Tällaisessa oppimissuhteessa opettajalta edellytetään sellaista vallankäyttöä. Minulla ja pikkusiskollani oli tapana pitää perjantaikerhoa ennen hänen koulutaipaleensa alkua. lintuja ja eläimiä.ja taitorepertuaarien kartuttua pitkälti samastumiseen liittyvän mallioppimisen kautta olenkin voinut sitten lähteä omille teilleni tavoittelemaan todellista suuruutta ja yksilöllisen systeemiälyvaltani ilmentämistä tilanneherkällä tavalla. Hän oppi hämmästyttävän nopeasti lukemaan. mutta samankaltaiset vaikuttavuuden mekanismit toimivat edelleen. Tällainen positiivislatautunut yhtäaikainen värähtely on varmasti paras ilmapiiri yhteiseen tavoitteeseen tähdättäessä ja käy vallankäytön ideaaliksi missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa. Tässä kohtaa systeemiälyvalta altistaa itsensä myös virheille ja keskeneräisyydelle sekä elämänmittaiselle oppimiselle turvallisen pysyvyyden kustannuksella. Jonkin toimintakehyksen kannalta keskeisten tieto. Heidän esimerkkinsä ja kannustuksensa ohjaamana olen suunnannut voimavaroja yhtä lailla sosiaalisten käyttäytymismallien harjoittamiseen kuin teknisen tiedon kartuttamiseenkin. . laskemaan ja tuntemaan huomattavan määrän kasveja. Minä puolestani sain toteuttaa isosiskon tehtävääni. Viiden ja puolen vuoden ikäeron ansiosta minulla olikin paljon opetettavaa nelivuotiaalle siskolleni. kun tavoite sinänsä tyydyttäväksi ja yhdessäoloa näin rikastuttavaksi. ja tuntea onnistumisen ja ylpeyden tunteita pikkusiskon kirkassilmäisen innostuksen. Näen tämän resonanssipyrkimyksen hienoviritteisenä hetkessä avoimena olemisen tapana. Epävarmuustekijät ja kompleksisuus kasvavat sitä mukaa kun valtasuhdeverkosto kasvaa tiimeiksi ja kokonaisiksi yrityksiksi. jonka tulee olla niin innostavaa ja oikeudenmukaista. että oppilaalle syntyy henkilökohtainen halu oppia ja olla tuon vallankäytön kohteena. Mielestäni tähän kohtaan osuva kiteytys löytyy Golemanin artikkelista The neuroanatomy of leadership (2001). Omalla kohdallani näen tällaisten henkilökohtaisten oppimestareiden roolin erittäin merkittävänä. Prosessin onnistumisen takasi oma tapani käyttää valtaa pikkusiskoni kannalta palkitsevalla ja kannustavalla tavalla. jossa tavoitteena on aistia muiden ajatusten ja työskentelyn rytmi. että saadaan ihmiset käyttämään valtaansa sosiaalisen systeemin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. kun tavoite sinänsä muodostui molempia asemaan. oleellista osaa itsessäni. niiden toteuttaminen saattaa vain olla haastavampaa. Myös tiimityön menestyksellisyys perustuu näin rikastuttavaksi. Omat vanhempani ja vaikuttavimmat opettajani ovat toimineet voimallisesti tällaisina kehitystä ohjaavina tekijöinä. Siskoni ja minun opettaja-oppilas -suhteessa vallankäyttäjän ja -kohteen Alkuperäisen asetelman roolit sekoittuivat ja olimme korostuneesti saman tavoitesysteemin jäseniä. Alkuperäisen asetelman hierarkkisuus menetti hierarkkisuus menetti merkitystään ja jäi sivullisen merkitystään ja jäi sivullisen asemaan. siihen. ja pyrkiä tahdistamaan oman ajattelun ja toiminnan taajuus siihen niin pitkälti kuin mahdollista ja täten vahvistaa tuota värähtelyä entisestään. Siinä vaikuttamisen pyrkimyksenä nähdään resonanssi. Minulle pitkäjänteistä ja tehokasta oppimista stimuloivana tekijänä on toiminut ihailu. muodostui molempia Tämänkaltaisten vaikuttavuuksien sovellusarvo ei tyydyttäväksi ja yhdessäoloa selvästikään rajoitu ainoastaan opettaja-oppilas - suhteisiin. jossa vuorovaikuttavien ihmisten emotionaaliset ytimet värähtelevät synkronisesti. ja toisaalta pikkusiskoni ihailu ja innostus. ihailun ja onnistumisten edessä.

Tunteet ovatkin osa rationaalisuutta. sillä johtajan on jatkuvasti pidettävä huolta. muttei kykyä tai mahdollisuutta käyttää valtaansa tuon vision toteuttamiseksi. Ei riitä. Ihmisten kanssa työskenneltäessä Golemanin et al. He käyttävät valtaansa suhteessa johtajaan monin tavoin. johon joukko itse ei halua. Jos tieto puoltaa bisnessuunnitelmaa. Hän myös korostaa. koska se on jonkin systeemin rajoissa kannattavaa. joka saattaa pulpahtaa esiin päätöksentekotilanteessa ja tarjota intuitionomaisen edulliseen lopputulokseen johtavan päätösvaihtoehdon. päätöksenteossa usein niin sanottuina valistuneina arvauksina. (2001) lanseeraama tunneäly ja sitä osaltaan ilmentävä empaattisuus ovat toivottuja vallankäytön muotoja. jonka toisena osapuolena ovat seuraajat. Vallan vuorovaikutteisuudesta ja dynaamisuudesta johtuen sekä johtajan että seuraajien emotionaaliset ja älylliset prosessit suuntaavat vallankäyttöä. on välttämätöntä käyttää valtaa ja tehdä siten suunnitelmat todeksi. miten sitä valvotaan ja motivoidaan. Johtajille tällä on erittäin keskeinen vaikutus. että tunteiden kuunteleminen päätöksentekoprosessissa auttaa löytämään merkityssisältöjä käsillä olevasta tietomäärästä johtaen näin ollen parempiin päätöksiin. monilla johtajilla on taipumus suhtautua suunnitelmaan erityisellä varovaisuudella tai jättää se jopa kokonaan toteuttamatta. että tietää. Ne. sillä löytyy monenlaisia johtajattomia joukkoja. Johtajuus on johtaja-aseman oikeuttamaa erityistä vallankäyttöä. Neurologinen tutkimusaineisto on paljastanut. joita johtaja ei yksinkertaisesti kykene ennustamaan suurenkaan datamäärän pohjalta. Ne esiintyvät emotionaaliset seuraukset. mutta se ei vain jostain syystä tunnu oikealta. sillä heidän kohtaamansa päätöksentekotilanteet sisältävät usein lukemattomia muuttujia ja valtavan määrän tietoa. Canettikin (1998) osoittaa. joilla ei ole käsitystä oikeasta toimintatavasta. että johtajat eivät ole välttämättömiä joukon muodostumiselle. Nämä kaikki ovat johtamiseen kiinteästi kuuluvia vallankäytön toiminnallisia muotoja. Ihmisten yhteistoiminta riippuu siitä. eivät sille vastakkaisia voimia (Goleman et al. ettei ryhmä ajaudu paineen alla mielettömyyteen ja että sen toiminta on eettisesti kestävällä pohjalla. joiden käsittelyssä tarvitaan valistunutta arvausta siitä. sillä on niin monia tekijöitä. esimerkiksi hyväksymällä omasta tahdostaan johtajan valta-aseman ja tavan käyttää valtaa tai sitten vain alistumalla siihen. Systeemiälyvalta on Systeemiälykäs päätösvalta ei voi toimintaa ja vaikuttamista. 2001). miten se organisoidaan. mikä olisi systeemin kannalta oikea toimintatapa. Monet johtajat pitävätkin vision luomista ja strategian suunnittelua suurelta osin intuitiivisena prosessina. Sellaiset johtajat. ilman todellista sitoutumista. Aivoihin akkumuloituu tietynlaisten tilanteiden toistuessa tiedostamatonta kokemuksellista tietovarantoa. Kuten Pfeffer (1992) kirjoittaa ʺThe great leader needs a capacity to achieveʺ. ovat auttamatta tehottomia. ja johtajan punnittava aina sekä toimiensa rationaaliset että onkin punnittava aina sekä emotionaaliset seuraukset.Luku 14: Systeemiäly ja valta 209 Johtaja systeemiälyvallankäyttäjänä Systeemiälyn soveltamisen toiminnallisuus aktualisoituu voimallisesti johtajan vallankäytössä. että hän tiedostaa ja hallitsee omat tunteensa ja hänellä on kyky . joka perustuu niin logiikkaan nojautua ainoastaan ja järkeen kuin inspiraatioon ja intohimoonkin. joka osaltaan mahdollistaa informaation käsittelyn ja päätöksenteon tehokkuuden. mitkä tekijät tulevat olemaan määrääviä organisaation tulevaisuuden kannalta. Tunteiden keskeinen rooli toimiensa rationaaliset että päätöksentekoprosesseissa on kiistaton. tietopohjaiseen Systeemiälykäs päätösvalta ei voi nojautua ainoastaan tietopohjaiseen ennustettavuuteen. Emotionaalinen muistimme toimii ikään kuin pankkina. Johtajan systeemiälyvallankäytössä vastuullisuus on korostuneessa asemassa. jotka osuvat oikeaan ilman varsinaista konkreettisiin faktoihin perustuvaa päättelyketjua. että johtaja ei voi kääntää joukkoa sellaiseen suuntaan. joilla on visio. Systeemiälyvallankäyttäjä on myös tunneälykkö siinä merkityksessä. ovat vailla visiota. ja johtajan onkin ennustettavuuteen.

Systeemiälyvallankäyttäjän keskeisin taitorepertuaari muodostuu monipuolisista ja vaihtuviin tilanteisiin joustavasti adaptoituvista .210 Systeemiäly 2006 itsensä ja muiden motivointiin synkässäkin tilanteessa. että tästä syystä mahdollisuuksia yhteistyöhön ei kyseisen myös tunneälykkö. Oivallettuaan tämän hän alkoi systemaattisesti viettää aikaa niiden ihmisten kanssa. joista piti vähiten. on eniten systeemiälyvaltaa ja tätä kautta eniten tietoa ja vastuuta käyttää tietoa koko yhteisöä rikastuttavalla tavalla. jotta johtaja saa viestinsä välitettyä tavalla. Nämä kokemukset osoittautuivat erittäin harmillisiksi. henkilön kanssa ole. Tästä seurasi maaginen henkilökemioiden parantuminen. Toimitusjohtaja teki kuitenkin epätoivottavan systeemin taltuttamisen kannalta ratkaisevan havainnon. on eniten asiantuntijavaltaa. Systeemiälyvallankäyttö onkin korostuneesti omien ja muiden ajattelun ja toiminnan mukautumista ja mukauttamista muutoksiin. Ihminen. Todellisiin haasteisiin jaksaa uppoutua ja omia rajojaan testata.kuin järkiperäistäkin ja ilmenee näiden indusoimassa toiminnan kirjossa kaikkine sävyineen tähdäten kohti runsauden maailmaa. jotka toimivat persoonaa eheyttävinä ja itsetuntoa nostattavina nopean palautteen onnistumiskokemuksina. joka tuntee myös ryhmänsä. Kyseinen johtaja tunsi joitakin uusia yhteistyökumppaneitaan kohtaan selittämätöntä Systeemiälyvallankäyttäjä on vastenmielisyyttä. Teoksessaan Persoonan valta Maija-Riitta Ollila (2005) kuvailee tätä näkemystä hienosti valottavan esimerkkitapauksen. jossa eräs toimitusjohtaja kertoo oman karismaattisen vaikuttavuutensa salaisuuden. että kunkin työntekijän kohdalla löydettäisiin tasapaino näiden tekijöiden välillä. Hän havainnollistaa tätä esittämällä. (2002) korostavat artikkelissaan työntekijän taitojen ja haasteiden balanssin tärkeyttä. Jos taas taidot ylittävät haasteet. Lisäksi hän on kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän tunteistaan sekä ihmissuhteiden hoidosta ja ilmentää tätä tavassaan olla henkisesti ja fyysisesti läsnä. Jos haasteet ylittävät kyvyt. kun voi välillä suorittaa rutiiniluontoisia tehtäviä. Systeemiälyvallankäyttäjän persoonalliset ominaisuudet Systeemiälyvallan ilmentäjän persoonassa yhdistyvät nöyryys ja voimakas tahto käyttää valtaa koko systeemiä rikastuttavalla tavalla. Ollila (2005) määrittelee älykkyyden kyvyksi muuttaa omaa toimintaa ja sitä kautta omaa luonnetta. Sillä. Nakamura et al. synnytetään epätoivottavaa vaikuttavuutta kuten ahdistuneisuutta. joka tavoittaa hyvinkin erilaisten ihmisten kokemusmaailmat. joka tuntee itsensä ja asiansa parhaiten. Systeemiälyvallalle on todellista tarvetta. on hän nykymaailmassa idiootti. jotka hän tunsi parhaiten. Hän nimittäin huomasi tuntevansa eniten myötämieltä niitä työntekijöitä kohtaan. joka ei kykene mukauttamaan omaa käyttäytymistään. sillä ne pilasivat useita muuten potentiaalisina näyttäytyneitä yhteistyöhankkeita. Sillä. Työntekijällä tulisi olla valtaa vaikuttaa oman työnsä rytmittämiseen. Systeemiälyvallankäyttäjän valta on hyödyksi koko systeemille.ja suunnitteluvaltaansa siten. työhön ennen pitkää kyllästytään. sillä se pyrkii toteutumaan muodossa. Johtajan tulisikin pyrkiä käyttämään päätös. joka on tasapainossa itsensä kanssa ja ilmentää valtaansa omaa ja muiden elämää kohottavalla ja persoonallisiin vahvuuksiinsa nojautuvalla vapautuneella tavalla on anteliaisuuden kulttuurin aito edustaja. jolla oli varmasti suunnaton vaikutus paitsi työssä viihtyvyyteen myös työn tuloksiin. Itsekin olen havainnut työn tehokkuuden ja antoisuuden kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi työtehtävien haastetason jaksottaisen varioinnin. että jos ihminen on huippumatemaatikko. joka kohottaa jokaista systeemin jäsentä. Tämän vallan käyttövoima on yhtälailla tunne. Runsauden maailmassa on vallalla anteliaisuuden kulttuuri. ja hänellä oli vahva ennakkoaavistus.

ja näin he ovat vähitellen luoneet pitkäkestoisen ja kaikenkattavan onnistumisen ja pystyväisyyden tunteen. joka on mahdollistanut keskustelutaidoista. Martela (2005) kuvaa artikkelissaan myös monia sen yksilötason vaikuttavuuksia. Hänen mukaansa virtaustilassa yksilön suoritukselle on ominaista täydellinen omistautuminen tehtävään. Markus Lång).Luku 14: Systeemiäly ja valta 211 viestintä. että toimii täydellisen automaattisesti. positiivisten kokemusten kumuloitumisen. Joukko ja valta (suom.ja päätöksissä tavalla. Peruspositiivisuuden ydin on siinä. ja edellytykset käyttää valtaansa tämän systeemin kannalta kokonaishyödyllisellä tavalla ilmentää systeemiälyvaltaa. oman minän katoaminen. vahva tunne kontrollista. ajankäsityksen muuttuminen ja tunne siitä. joka yhdistää kaikkia ihailemiani taitorepertuaari muodostuu ihmisiä. Helsinki. kurkistaa. mikä näyttäytyy virtauskokemuksessa vahvana kontrollin tunteena yli itsen ja tehtävän. Oleellista hänen systeemiälyvaltansa toteutumisen kannalta on kyky kommunikoida tavalla. vallankäyttö suhteessa itseen. jossa hyvän olon kokemukset ylittävät negatiiviset ja osaamme integroida ainakin jonkin positiivisen osan myös negatiivisiin ilmiöihin. että mitä ikinä tapahtuukin. Mahdollisuus käyttää yksilöllistä valtaa systeemiälykkäällä tavalla kasvaa oleellisesti. Loki-Kirjat. mitä nurkan takaa löytyy. London. kun valtaa ei käsitteellisesti eristetä jonnekin minuuden ulkopuolelle vaan integroidaan se ajatukselliseksi osaksi itseä ja otetaan suurennuslasin alle sen käyttömahdollisuudet systeemiälyvallan muodossa. Tässä tilanneherkkyys ja nopea oivallus. Tällaisella suhtautumisella ja sitä ilmentävällä käyttäytymisellä systeemiälyvalta haastaa jokaisen luomaan systeemiä. Tällaisen systeemin vallankäyttö millä tahansa tasolla ilmentää systeemiälyvaltaa ja vahvistaa itse itseään. sillä peruspositiivisuuteen sisältyy lapsenomainen innostusherkkyys ja positiivisdeterministinen usko siihen. on keskeistä ja se luo lopulta kokonaisvaltaisen hallinnan tunteen suhteessa tehtävään. He ovat käyttäneet persoonallista monipuolisista ja vaihtuviin tilanteisiin valtaansa omaa elämäänsä ja muita koskevissa joustavasti adaptoituvista viestintä. I Only Say This Because I Love You. joka suuntaa käyttäytymistä kaikissa vallankäytön tilanteissa. että hyvät kokemukset ylittävät pahat suvereenilla ylivoimallaan ja muodostavat perustan systeemiälykkäälle suuntautumiselle ympäristöön. Se on ominaisuus. jolla on kyky nähdä kompleksisten toimintaympäristöjen komponenttien systeeminen yhteys. Viitteet CANETTI ELIAS. Systeemiälyvallankäyttäjän elämänasennetta Systeemiälyvallankäyttäjän keskeisin kuvastaa parhaiten peruspositiivisuus. 1998. joka mahdollistaa positiivisten tunteiden kehämäisen kertautumisen ja kerrostumisen. että todellisen karisman ydin piilee tänäkin päivänä ihmisen ilmaisukyvyssä. että tekeminen imee mukanaan ja tekijästä tulee yhtä tekemisensä kanssa. Henkilö. DEBORAH TANNEN. Prosessissa harjoittelun vaatima sinnikkyys vaatii erityistä päätäntävaltaa suhteessa omiin kilpaileviin tavoitteisiin ja ympäristön häiriötekijöihin. että asioilla on tapana järjestyä. Myös Ollila (2005) esittää. 2003. Kypsyytemme näkyy ennen kaikkea siinä. Tällaisen tilan saavuttamiseen johtavan prosessin kannalta itsensä hallinta. Virtauksessa tekijä hallitsee tehtävän niin taidokkaasti. Virago.ja reagointikyky ovat keskeisessä asemassa. Tällaisella asenteella uskalletaan ottaa riskejä ja heittäytyä tilanteisiin.ja keskustelutaidoista. olemmeko saavuttaneet pysyvästi sellaisen tilan. joka saa ihmiset syttymään ja sitä kautta synnyttämään uskomattomia vaikuttavuuksia. taustaoletuksena säilyy usko siihen. . Systeemiälyvallalla saavutettu henkilökohtaisen psyykkisen energian ja pystyvyyden huippu on virtauskokemus.

in: Managing with Power.J.P. Saarinen. Pfeffer.P. Harvard Business School Press. 2005. 2002.E. B25. Hän on suuntautunut opinnoissaan neurokognitiiviseen tiedonkäsittelyyn sekä johtamiseen ja työpsykologiaan.212 Systeemiäly 2006 GOLEMAN D. J. OLLILA MAIJA-RIITTA. CSIKZENTMIHALYI MIHALY. Boyatzis. Hämäläinen ja E. D. MCKEE ANNIE. Decisions and Implementation. Goleman. PFEFFER. McKee. HÄMÄLÄINEN RAIMO P JA SAARINEN ESA. Johdanto. sillä sekä elämänkumppani että nuori uroskissa tarjoavat hyvin monipuoliset systeemiälyvallan sovellusmahdollisuudet. teoksessa: Systeemiäly 2005. The Concept of Flow. Kiinnostuksen kohteita ovat kognitiiviset prosessit. J. Systems Analysis Laboratory Research Reports. May 2005. niiden aivomekanismit ja teknologiset sovellukset sekä inhimilliset vaikutusmekanismit ja johtajuus. R. Helsinki University of Technology. in: Primal Leadership. Harvard Business School Press. WSOY. Hämäläinen ja E. B25. MARTELA MIKKO. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Persoonan valta. teoksessa: Systeemiäly 2005. . R.R. 1992. Snyder. Saarinen. A. S. Systeemiäly ja Virtaus. in: Handbook of Positive Psychology. Helsinki University of Technology. The Neuroanatomy of Leadership. May 2005. Lopez. C. E. 2005. R. Oxford University Press. 2005. BOYATZIS RICHARD. 2001. Harjoitteluympäristö on hyvin stimuloiva. Kirjoittaja Kirjoittaja opiskelee kolmatta vuotta Bioinformaatioteknologiaa TKK:lla. Juva.. NAKAMURA JEANNE. Perheen perustamisen toimintaympäristössä kirjoittaja on edennyt vallitsevien valtasuhteiden tiedostamisesta käytännön harjoitteluvaiheeseen.

1Erilaisia näkökulmia pahuuteen ja sen alkuperään löytyy mm. on ihmisen mahdollisuus hyvään elämään. että ei ole olemassa mitään vääjäämätöntä kohtaloa. vaan käyttää sitä tavoitteensa käyttövoimana. Pahuus on niin laaja aihe. Systeemiälykästä pahuutta on toiminta. 1. Tällöin jotain hänen potentiaalistaan jää toteutumatta. sanoistamme ja teoistamme. sosiologiasta ja filosofiasta. että lyhyessä esseessä pystyn tuskin raapaisemaan pintaa. voidaanko systeemiälykkyyttä käyttää väärin? Onko olemassa systeemiälykästä pahuutta? Mitä keinoja systeemiälykkäällä ihmisellä on pahan vastustamiseen? Johdanto Tämän esseen aiheena on tutkia pahuutta systeemisyyden kautta. uskontotieteestä. Haluan käsittää hyvän tässä esseessä elämänfilosofisesti. Hyvä elämä ja pahuus Pahuus käsitteenä ymmärretään usein hyvän puutteena tai hyvän tuhoamisena1. joiden toivon vaikuttavan lukijani ajatuksiin ja – systeemiajattelun perusajatuksen mukaisesti – myös käytökseen. vaan me itse lopulta päätämme ajatuksistamme. Uskon. psykologiasta. joka tuntee systeemin vaikutusmekanismit eikä kaihda pahan tuottamista. Pahan tutkiminen on synkkä aihe. Luku 15 Systeemiälykäs paha Mikko Kontiainen Jos kerran systeemiälykkyys lisää toimijan mahdollisuuksia muuttaa ympäristöään. biologiasta. Se hyvä. Mutta sen voi myös nähdä samalla vahvistavana ja toivoa herättävänä aiheena. Pahuutta tutkittaessa on aloitettava omasta pahuudesta ja omasta pahaa mahdollistavasta käytöksestä. Pyrin kuitenkin esittämään joitakin ajatuksia ja hahmotuksia. . elämänvoimastaan nitistetään jotain ja maailma jää hiukan köyhemmäksi paikaksi. jota paha tuhoaa.

Radikaali paha ei kuitenkaan ole Kantin termistössä rinnastettavissa ʺabsoluuttiseen pahaanʺ. Kantin mukaan ihmisen tulisi valinnoissaan pystyä valitsemaan moraalisesti oikein. omaa maailmaa luova tapa katsoa. joka on ymmärrettävä tietynlaiseksi ihmisessä olevaksi rakenneheikkoudeksi. jotka pyrkivät varmistamaan eloonjäämisensä hinnalla millä hyvänsä. Dawkins (1989). Schweitzer (1965) esittää ajatuksen jokaisessa ihmisessä olevasta elämänhalusta ja elämänvoimasta. kuten Morris (1994).214 Systeemiäly 2006 Hyvällä elämällä tarkoitan aristoteelista hyveellistä elämää ja sen hedelmiä. Toisessa kategoriassa ihminen sekoittaa epämoraalisia vaikuttimia moraalisiin. että korvaa toimintaohjeet jollain muulla kuin puhtaalla velvollisuuden vaatimuksella. mutta ihminen on silti sydämeltään kieroutunut ja ajatustavaltaan turmeltunut ja näin ollen siis paha. 4 Kant (2004) ymmärtää pahat teot ihmisen narsismin. joka ylläpitää dynaamista tasapainoa. Lindqvist (2002) puhuu hyvästä ʺjonkinlaisena sisäisenä elävyytenäʺ. pyrkii liiallisuuteen ja järkyttää tasapainoa3. systeemiälykkyys Tämän artikkelin kannalta on mielekästä tarkastella maailmaa systeemisenä. ss. Himasella (2001) hyvään elämään kuuluu sekä rikastava yhteisö. Tällöin toiminta voi päätyä lailliseen lopputulokseen. Systeemisyydellä tarkoitetaan toisiinsa kytkeytyneiden osien muodostamaa kokonaisuutta. . ʺYdintasollaan virtaava elämä on runsas kaikille. Systeemit. mikä heikentää sitä2. jossa ihminen tuli hyväksi tekemällä hyviä tekoja. Lindqvist tunnistaa onnellisuuden suhdemaisuuden ja virtaavuuden. Tällöin ihminen elää elämää vain toisten toiveiden ja vaatimusten mukaisesti ja unohtaa oman erityislaatuisuutensa ja lahjansa. Hän jakaa taipumuksen pahaan kolmeen kategoriaan. Siinä missä hyvä noudattaa lain henkeä. Ihmisen alitajunta luo jatkuvasti eritasoisia vaateita. Kantin ajattelussa velvollisuus on keskiössä. 3Watson (1995. Hän on tarkkana huomauttaessaan. mikä tuhoaa jotain arvokasta.ʺ Csikzentmihalyi (1994) kiteyttää flow-käsitteeseensä jonkinlaista meditatiivista. että pahuutta on nimenomaan se. mutta ihminen kuitenkin valitsee väärin. kieltää toiselta jotain. vaan synnynnäiseksi (ja tästä huolimatta itse aiheutetuksi) pahaksi ihmisluonnossa. Kantilla on myös kiinnostava termi radikaali paha. itserakkauden tai itsekeskeisyyden aiheuttamina. Watson (1995) ja Ridley (1999) tarkastelevat ihmistä keskenään kilpailevina yksilöinä tai vain itsekkäiden geenien kantajina. systeemiajattelu. Näin häneltä ja maailmalta jää näkemättä mihin kaikkeen hän olisi elämässään pystynyt. monimuotoisuuden väheneminen. Frankl (1985) korostaa henkilökohtaisen merkityksellisyyden löytämistä omaan elämäänsä. mikä lisää ja tukee elämänvoimaa ja pahaa on se. Omalta kannaltani mielekäs summaus pahuudesta on: pahaa on se. joita tyydyttääkseen ihminen joutuu tekemään valintoja ja kamppailemaan omatuntonsa kanssa. Ensimmäisessä kategoriassa ihminen tekee heikkouttaan pahoja tekoja. mutta myös tahallaan5. Se on myös ʺvastavuoroisuutta: antamista ja saamista. keskittynyttä tekemistä ja palkitsevaa uppoutumista. Se on näkemisen laatua. Paha voi syntyä vahingossa. Hyvää on monimuotoisuus. pahaa on tasapainon järkkyminen. noudattaa paha korkeintaan lain kirjainta. 5 Biologit. jolla voi olla osistaan 2 Schweitzerilta (1965) on kiinnostava ajatus: ʺSyntiä on elämän näkeminen toisen silminʺ. sattumalta. ihmisen heikkouden4 tai väärinymmärryksen kautta. Tällöin hyvää on se. mikä on ihmisluonnon tai -sydämen pahansuopuutta. schweitzerilaista elämänvoimaa pursuavaa elämää ja csikzentmihalyilaista flow-käsitteen avulla jäsentynyttä henkilökohtaisesti merkitsevää ja tyydyttävää elämää. Kolmannessa kategoriassa ihminen on omaksunut taipumuksen omaksua pahoja toimintaohjeita. 2. että oma ja yhteinen luova intohimo. mitä itse tavoittelee. vuorovaikutuksen estyminen. Aristoteleen (2005) Eudaimonia tarkoitti hyvää elämää. kuulemista ja kuulluksi tulemistaʺ. 41) tarkastelee hyvää ja pahaa evolutionaarisen tasapainon käsitteen kautta. eräänlaista tekemisen riemua. eli on epäpuhdas.

Mekanistinen maailmankuva rakentui ajatukselle. Checklandin ja Scholesin (1990) toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti interventioita voidaan tehdä. luovuuden ja itseohjautuvuuden tyyppisten perustavasti inhimillisten määreiden väistyminen kokonaisuuden hyväksi. vaikutus tapahtuu viiveellä. b. Systeemiajattelu perustuu havainnoille. tahdon. pelko. Kokonaisuudessa ilmenevät emergentit ominaisuudet. Missä on seuraus. vaikka systeemin luonnetta ei välttämättä tunneta täydellisesti. Kokonaisuuden ohjausvaikutus yksittäisiin toimijoihin nähden. Systeemiäly lähtee ajatuksesta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi innostus. . jonka mukaan jokaiselle seuraukselle on olemassa alkusyy. Ihmisen kohtaamisessa tunnustetaan alitajuisen ja symbolisen ajattelun läsnäolo rajoittavana tai mahdollistavana tekijänä. Systeemiälykkyytenä pidetään ihmisen kohtaamista älykkäänä ja tunteikkaana olentona. voimalle löytyy kasvavia vastavoimia. d.Luku 15: Systeemiälykäs paha 215 riippumattomia ylemmän tason ominaisuuksia. meidän tapamme havainnoida sitä on ollut kovin yksinkertaistava. Lineaaristen kausaalisuhteiden väistyminen takaisinkytkentöjen ja keskinäistä vaikuttavuutta ilmentävien vuorovaikutussuhteiden hyväksi. herkkyys. tai teko aiheuttaakin odottamattomia vaikutuksia alueella. Systeemiälytutkimus tutkii ihmisen mahdollisuuksia laajentaa toimintavapauksiaan ja muuttaa maailmaa muuttamalla omaa käytöstään. Mekanistinen maailmankuva on kuitenkin tuottanut meihin heuristisen logiikan. c. Vanha tieteellinen ajattelu perustui suoraan syy-seuraus -logiikkaan. joita ei voida luontevasti ymmärtää tai palauttaa kokonaisuuden osien ominaisuuksiin. kateus ja laiskuus. spontaanisuuden. mutta jotka inhimillisestä katsantokannasta ovat kuitenkin täysin todellisia. Maailma on tietenkin toiminut systeemisesti ja kompleksisesti aina. Maailma systeeminä määrittää ihmistä ja rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan toimia tässä maailmasysteemissä. Purkamalla maailma atomistisesti osiin voitaisiin ehdottomalla varmuudella löytää koneiston syy-seuraussuhteet ja rakentaa kaikenkattava teoria maailmankoneiston toiminnasta. joiden mukaan maailmaa ei voida selittää lineaarisilla malleilla. Interventiolla tarkoitetaan systeemiälyn viitekehikossa toimintaa. Systeemiälykäs toimija pyrkii olemaan herkkänä heikoille signaaleille. jossa kaikki ulottuvuudet ja parametrit eivät ole täsmällisen tieteen keinoin välttämättä objektiivisesti mitattavissa. imu. jotka saattaisivat johtaa erilaisiin kohottaviin. Erityisesti Sengen kirjan the Fifth Discipline julkistamisen jälkeen olemme ryhtyneet havaitsemaan systeemejä kaikkialla. ja pyrkii mikrokäytöksellään mikrointerventioihin. Teoilla on kuitenkin epälineaarisia vaikutussuhteita. joka pyrkii kääntämään asetelman toisin päin: muuttamalla käytöstään yksilö voi pyrkiä muuttamaan systeemin tilaa. Tällöin interventioagentti tietää olevansa osa systeemiä. siellä täytyy olla jossakin myös syy. innostaviin uusiin avautumiin ja mahdollisuuksiin (Hämäläinen ja Saarinen 2005). että tarkastelussa on inhimillisen toiminnan kenttä. joka näkee kaikkialla lineaarisia syy-seuraussuhteita. että ihminen toimii vaistomaisesti osana systeemistä maailmaa. Hämäläinen ja Saarinen ovat määritelleet systeemiälyn kyvykkyytenä ʺhahmottaa vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksia tarkoituksenmukaisesti ja luovastiʺ. Tärkeää on muistaa. jota emme osanneet ennakoida. Vapaan valinnan. johon pyrkii vaikuttamaan. Hämäläinen ja Saarinen (2005) listaavat systeemisyyden tunnusmerkkejä: a.

Kutsun näitä tarttumapintoja vaikutuskahvoiksi. Toimimalla systeemiälykkäästi. tavoitteensa kannalta tarkoituksenmukaisesti. joita ei voida luontevasti ymmärtää tai palauttaa kokonaisuuden osien ominaisuuksiinʺ. Pursiainen (2003) käyttää tästä nimeä julmuuden suhdeluku ja määrittelee sen niiden etujen määräksi. joissa rikolliset ovat purkaneet toimivia puhelinjohtoja ja siltoja tai julkisia patsaita ja myyneet ne romuna romumetallin hinnalla. voisi esittää tapauksia. jolloin kyse on ikävästä ja odottamattomasta sivuvaikutuksesta. Moraalia käsittelevässä kirjallisuudessa korostetaan vapaan tahdon ja valinnan merkitystä. Haitta on usein ollut vähintään tuhatkertainen saatuun hintaan verrattuna. ongelman siirtämisen. Systeemiälykäs tietää tekonsa seuraukset pahoiksi ja tekee ne silti. Systeemiälykkyys on määritelty kyvyksi muuttaa älykkäillä interventioilla systeemin toimintaa ja tilaa halutun kaltaiseksi. ʺKokonaisuudessa ilmenevät emergentit ominaisuudet. ne toimivat sekä hyvässä. menestyjän palkitsemisen ja yhteislaitumen ongelmat.216 Systeemiäly 2006 3. mutta myös pahuuden kannalta häikäilemättömästi. Joskus julmuuden suhdeluku kasvaa myös kertautumisefektin kautta. Tällaisia pahoja lopputuloksia kuvaavat sengeläisessä käsitteistössä systeemiarkkityypit. jaettuna niiden etujen määrällä. viipeen. Kampanja sai paljon julkisuutta. että pahassa. mutta rahaa ei koskaan tilitetty avun tarvitsijoille. Systeemiälykäs paha voisi Detlefseniä (1994) mukaillen ʺvapauttaa uinuvia potentiaaleja ympäristössäänʺ. onkin jostain toisesta käsitejärjestelmästä käsin tarkasteltuna tarkoituksenmukaista ja hyvää (Saarinen 2005). Systeeminäkökulma ihmisen psykologiaan ja toimintaan on kuitenkin tuonut esiin kaventumia. että paha nouseekin esiin jostakin itsestään? Palaan Hämäläisen ja Saarisen systeemisyyden määritelmän kohtaan b. eräänlaisia syvälle iskostuneita toiminta-automaatioita. paha pystyy lisäämään systeemin ja sen toimijoiden taipumusta ja kykyä edistää omaa (pahaa) agendaansa. joiden avulla toiset ihmiset voivat saada meidät mukaan pyrkimyksiinsä. kasvun rajat. Koska tästä ei ollut toimijoille mitään varsinaista hyötyä. Kuitenkin on mahdollista havaita toimijan tienneen aiheuttavansa haittaa toiselle hankkiessaan itselleen jotakin hyvää. että se paha. Tällaisina pahoina tekoina. Käsittelen alla . Tällöin toimija saa systeemin tuottaman hyvän ja paha kohdistuu toimijan kannalta ulkopuolisiin. Systeemiälykäs paha siis toimii systeemin ja sen toimijoiden kannalta asiantuntevasti ja osaavasti. Voiko pahuus olla systeemin emergentti ominaisuus? Ryhtyessämme havaitsemaan asioiden systeemiluonnetta pystymme ehkä ymmärtämään. Systeeminen ja systeemiälykäs paha Voiko olla niin. Systeemin tuottama paha voi olla toimijalle ennakoimatonta tai näkymätöntä. Viime vuosina tehtailtu hyväntekeväisyyskeräysten kaltainen huijauskampanja toimii tässä hyvänä esimerkkinä. Teon sekundäärivaikutuksena lahjoitukset myös tunnettuihin hyväntekeväisyyskohteisiin vähenivät merkittävästi ja pitkäaikaisesti. joita yksilö on valmis toiselta tuhoamaan. Vaikutuskahvat ovat itsessään neutraaleja. mutta ei lain hengen mukainen. jotka rajoittavat ihmisen käytännön tason vapautta. Tämä johtuu ihmisen kyvyttömyydestä hahmottaa koko systeemi ja sen kaikki ominaisuudet. Ihmisten anteliaisuutta hyväksikäyttämällä kerättiin rahaa aidolta kuulostaviin kohteisiin. mitä systeemi tuottaa. joiden julmuuden suhdeluku on suuri. minkä seurauksena ihmiset ryhtyivät varovaisemmiksi lahjoituksissaan. Tekniseen knoppiin tukeutumalla teko oli lain kirjaimen mukainen. oli kyse ehkä kaikkien kannalta ikävästä sivuvaikutuksesta. On myös mahdollista. jotka siten varmistaa itselleen. Senge määrittelee mm. kilpavarustelun loukun. Ihmisessä on eräänlaisia tarttumapintoja ja taipumuksia. kuinka helposti hyvätkin pyrkimykset ja toimet saattavat tuottaa todella huonoja lopputuloksia. tietynlaiset systeemisivuvaikutukset (Senge 1990). Joskus saatu hyöty on räikeässä epäsuhdassa aiheutettuun pahaan verrattuna.

Kun päädytään keskustelemaan ja argumentoimaan tavoitteisiin pyrkimisen tavasta ja tyylistä. mikrokäytös. Ihmiset kuitenkin helposti kiistävät tällaisten mekanismien toiminnan kohdallaan. joilla on taipumusta pahan tekemiseen ja estää hyvyyttä nousemassa niissä ihmisissä. Vaikka vallankäyttö ei sinällään ole hyvää eikä pahaa. rakenteet. joka ottaa ainoaksi toimintaa ohjaavaksi tavoitteekseen kulujen minimoinnin ja tuoton maksimoinnin. Saarinen 2005). enkä pysty kuvaamaan kunkin ominaisuuden taustaa tyhjentävästi. Simon (1996) käyttää termiä rajoitettu järkevyys (bounded rationality) selittämään ihmisen toimintaa valintatilanteissa. Paha luo kanavan pahuudelle nousta esiin niissä ihmisissä. Sairaanhoidon toimessa kustannusten minimointi ja mahdollisesti tuoton saaminen ovat tietenkin myös tärkeitä. että lukija kuitenkin sallii nämä puutteet. Sairaanhoito ymmärretään hyvää tuottavaksi systeemiksi: sen tarkoitus on parantaa sairaita ja ennaltaehkäistä sairauksia. tunteet. Samalla ihminen tulee hypänneeksi tulkintoihin ja johtopäätöksiin kovin automaattisesti. Termin perusajatus on se. että ihminen itse ymmärtäisi itseään niin hyvin. koska pyrkimykseni on osoittaa kuinka inhimillinen heikkous saattaa johtaa meidät pahan välikappaleiksi. Pahassa systeemissä yksittäisen ihmisen on vaikea toimia inhimillisesti katsottuna oikein ilman valtavaa. Näin muodostuu henkilökohtaisia selitysmalleja. jotta oikeanlaiselle toiminnalle jää riittävästi aikaa. Tällä hetkellä vallalla oleva konstruktivistinen oppimiskäsitys rakentuu ajatukselle. instituutioista. jotka ovat pahuuteen mukaan lähtemisen kannalta kiinnostavia. Seuraavissa esimerkeissä tarkastellaan. Systeemiälykäs paha tarvitsee maksimaalista vaikutusta varten momenttia ympärillä olevista ihmisistä.Luku 15: Systeemiälykäs paha 217 joitakin tällaisia ihmisenä olemiseen liittyviä ominaisuuksia. tullaan ideoiden. Tällä tavalla hyvääkin tuottava systeemi voi muuttua pahaa tuottavaksi. Toivon. Aristoteleen (2005) ajattelussa kohtuullisuudella oli keskeinen sija. skeemoja (Tynjälä 1999). joilla olisi taipumusta hyvän tekemiseen. Pahuutta täytyy siis koodata osaksi systeemin parametreja ja arkkitehtuuria. että tiedostaisi milloin häneen yritetään vaikuttaa jonkun tällaisen mekanismin kautta.1 Ideologia Pahuus yhdistetään usein valtaan. pelit ja sitoutumattomuus toimivat vaikutuskahvoina pahan systeemeissä. toiseus. jonka mukaan ihminen oppii jäsentämällä kokemustaan aikaisemmin opitun varaan. säännöistä ja mekanismeista. voi ihminen käyttää valtaansa vääristä lähtökohdista ja väärällä tavalla. millainen olisi sairaanhoitojärjestelmä. 3. mikä toimiiʺ tai ʺkaikki keinot ovat sallittujaʺ. Pystymme ehkä kuvittelemaan. että ihminen tekee valintansa rajallisen tietomäärän ja rajallisten valintakriteerien avulla. Inhimillisen arvokkuuden nimissä tosin olisi suotavaa. Ehkä näiden automaatioiden teho perustuukin juuri siihen. Rakentakaamme hieman systeemiälykkään pahan toimintaohjetta. Ihmisille kehittyy oppimisprosessissa tietty . ideologioiden ja tarinoiden alueelle. Näissä kaikissa ominaisuuksissa on potentiaalia saada ihminen käyttäytymään epäinhimillisellä tavalla. Systeemiälykäs paha voi toimia käytännöllisesti: ʺtee sitä. Ollila (1997) esittää tällaisena mahdollisena esimerkkinä sairaanhoidon. miten ideologia. Kohtuullisuuden noudattaminen oli suositeltavampi vaihtoehto kuin liikaa tai liian vähän jotakin asiaa. jopa kohtuutonta uhrausta (Frankl 1985. että ihmisen on niin vaikea myöntää omaa ihmisluontoaan ja vajavaisuuttaan. Kärjistämisen kautta tapahtunut tai jonkin asian suhteen äärimmäisyyteen vietynä tavoitteen pervertoituminen luo pahuutta systeemiin. Niiden tehtävänä on tuottaa riittävä nopeus asioiden tulkitsemiseen. Lista ei ole millään muotoa täydellinen. käyttämättä juurikaan järkeään asian tulkitsemiseksi ja mielikuvitustaan vaihtoehtoisten toimintatapojen ideoimiseksi. Tällainen järjestelmä alkaisi helposti tuottaa pahaa sen toimijoille ja asiakkaille. Ihmisen havaintomekanismi ei ilmeisesti pystyisi toimimaan ilman näitä miellekarttoja.

kaipuu mutta myös voima kasaantuu jokaiseen yksityiseen. Yleensä tällainen toimiikin melko hyvin.. (Hitler 1941) Arendt (2003) on pohtinut paljon yksilön vastuuta juuri Natsi-Saksan esimerkkien valossa. että siinä yksityinen ihminen. peukalosäännöstö. mikä useimpiin ihmisiin vaikuttaa voimistuvasti ja rohkaisevasti. Hitler tunsi tarinankerronnan voiman. jos sitä katsoo sen ajan aatevirtausten kautta.. perheellä ja yksilöllä on myös joukko arkkitarinoita.. ajatusten omaksumisesta. Ajatus rotupuhtaasta saksalaisesta herrakansasta ja sen tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta on täysin järkevä. Taaskin oli tuhatpäisen joukon aivoista saatu juurineen kiskotuksi suuri valhe ja istutetuksi totuus sen sijaan. vaikka todellisuudessa olisi tuhansia syitä puhumassa sitä vastaan. myytit ja metaforat ohjaavat meitä jopa niin väkevästi. myytit ja tarinat tarjoavat tarttuvaan muotoon puettuja heuristiikkoja. poistuu siitä sisäisesti lujittuneena: hänestä on tullut yhteisön jäsen. Jokaisella kulttuurilla. Mikä on ihmisen vastuu mukaan menemisestään. Nämä ajatukset olivat laajalti tunnettuja ja jollain tasolla hyväksyttyjä.. valitettavasti nämä peukalosäännöt saattavat myös ohjata meitä harhaan. [. Hitler kertoo kehittymisestään joukkokokousten puhujaksi: ʺTästä aiheesta [Versailles’n rauhansopimuksesta] puhuin siihen aikaan kokouksissa. Ristiretkistä saakka syrjityt juutalaiset – ʺjumalan murhaajatʺ – tultaisiin hävittämään.. [. joissa oli läsnä kaksituhatta henkeä. jotta juutalainen veri ei pääsisi saastuttamaan arjalaista rotua. Ollilan mielestä tarinat. Euroopasta oli tuleva uusi sivistyksen keskus. joiden joukosta useinkin minuun suuntautuivat kolmentuhannenkuudensadan vihamielisen silmän katseet. että ʺvalitessamme metaforamme valitsemme kohtalommeʺ. Tällä tavoin esimerkiksi eri kulttuurit kasvattavat lapsilleen omat normistonsa. joka epäilevänä ja horjuvana tulee tuollaiseen kokoukseen. ajatusten toistamisesta.218 Systeemiäly 2006 heuristiikka. jonka avulla päätöksiä – suuria ja pieniä – päivittäin tehdään. että hän todellakin on yksin. [. Ja kolme tuntia myöhemmin aaltoili edessäni lainehtiva ihmisjoukko täynnänsä pyhintä suuttumusta ja rajatonta kiukkua. (Ollila 1997. Sadut. ensi kerran saa käsityksen suuremmasta yhteydestä. joka toistaiseksi vielä nuoren liikkeen tulevana kannattajana tuntee itsensä yksinäiseksi ja joutuu helposti sen pelon valtaan.] Tuhansien tahto. Gardner (1995) käyttää termiä 5-vuotiaan mieli kuvaamaan alttiuttamme omaksua tarinan muotoon puettuja opetuksia. Puhetilaisuuksissa Hitlerin vangitseva karisma ja energisyys herättivät voimakasta vastakaikua kuulijoissa.] Noista kokouksista oli minulle itselleni vielä sekin hyöty. mihin mahtuu tuhansia ihmisiä. Mies. lainaa Robert Solomonia) Tamminen (2004) on kuvannut kuinka Natsi-Saksan aatejärjestelmä rakentui Euroopassa laajasti omaksutun arjalaisen rotuopin ja saksalaisen tuhatvuotisen valtakunnan ideoille. Saksalaisten katsottiin edustavan sivistyksen alkukodista Intiasta lähtöisin ollutta arjalaista herrarotua puhtaimmillaan. jotka ovat välttämättömiä suuressa suojassa.] Isommassa joukossa hän aina tuntee itsensä turvallisemmaksi. Arjalaisaatteen lisäksi vallalla oli ajatus Saksan valtakunnan noususta silloisesta alemmuustilastaan ja tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta.ʺ (Hitler 1941) Hitler jatkaa joukkokokousten tehosta: ʺJoukkokokous on välttämätön jo senkin vuoksi. että vähitellen aloin muuttautua joukkokokouspuhujaksi. joihin palataan useimmin ja joiden kautta omaa elämää ja toimintaa selitetään.. Hän harjaannutti itsensä tehokkaaksi joukkopuhujaksi ja ymmärsi hyvin puhutun puheen ja joukkokokousten voiman. . että totuin sujuvasti käyttämään paatosta ja liikkeitä ja eleitä.

eivätkä vaihtoehdot rajaudu vain kahteen. Systeemiälyn kannalta kyse on merkityksellisestä mikrokäytöksestä. koska kaikki muutkin näyttävät olevan aatteessa mukana. Tunnuksilla ja yhteisillä tavoilla on tärkeä symbolinen merkitys. jossa koko maailma tuntuu menneen sekaisin. Ihminen voi vahvistaa omaa uskoaan oikeasta valinnastaan. mutta myös pukeutuminen. Hakaristillä varustettu käsivarsinauha viesti Natsi-Saksassa kaikille yksilön vakaumusta. Yleisimmät ovat: kieli. Rotuopin mukaisesti askel toisensa jälkeen juutalaisilta kiellettiin ensin toimiminen valtion viroissa. toisten aikaisempi valinta. eikä vastuuta voi kiistää. pystytään kuitenkin helpommin vakuuttamaan ihmisiä valinnan mustavalkoisuudesta. lopulta kansalaisuus ja ihmisoikeudet. Sosiaaliseen luonteeseemme liittyvä ominaisuus on myös tietynlainen laumahenkisyys. Ainoa oikea tapa vastata natsitervehdykseen oli luonnollisesti tekemällä itsekin sama tervehdys ja sanomalla asiaankuuluvat sanat ʺHeil Hitler!ʺ. että ei yksinkertaisesti voi tapahtumille mitään. Meille ikään kuin riittää tämä sosiaalinen todiste. Kulttuuri. sosiaalinen asema. Päättäessään ryhmänsä rajoista ihmiset tulevat samalla rajanneeksi muut yksilöt sen ulkopuolelle. Toiminnan sanaton viesti oli mustavalkoajattelun logiikan mukaisesti joko-tai. Tietenkään maailma ei ole mustavalkoinen. Ympäristö on . Tällaiseen tervehdykseen ei ole neutraalia tapaa vastata. Tervehdyksen lanseeraaminen itsessään oli interventio. tietoisen tai alitajuisen. Hitler eteni askel askeleelta vaalien kautta valtakunnankansleriksi. 3. Toiseudella tarkoitetaan tapaa hahmottaa ryhmään kuulumattomat toisiksi ja liittämällä heihin ominaisuuksia. oman valintamme perusteluksi (Cialdini 1993).Luku 15: Systeemiälykäs paha 219 tekemättä jättämisestä tilanteessa. että tiedostamattomalla tasolla. joka toimii usealla tasolla. Natsitervehdys pystyi omimaan ihmisen vaistomaisimman käyttäytymismuodon aatteensa lujittamiseen. jotka korostavat heidän erilaisuuttaan. jotka ovat syypäitä ongelmiin. Sosiaalisella tasolla julkinen ele viestii aatteen kannattamisesta. Kärjistämällä ja vaatimalla päättämään puolesta tai vastaan. Toistamalla triviaalilta tuntuvaa tekoa ihminen huomaa olevansa sosiaalisessa ja automaattisessa loukussa. Omaa ylemmyyttä tuetaan kaikilla mahdollisilla esimerkeillä. aatteet ja arvomaailma. harrastukset. jolla pyrittiin luomaan selkeä raja kannattajiin ja vastustajiin. kunnes niistä tulee totuuksia.2 Toiseus Ihmisellä on luontainen pyrkimys liittyä toisiin ihmisiin ja rakentaa ryhmiä. Vastaavasti hän voi lohduttaa huonoa omaatuntoaan sillä. Aikaisemman rajoitetun järkevyyden periaatteen mukaisesti saatamme tyytyä joukon tekemään valintaan pohtimatta itse omalta kohdaltamme kaikkia valintaan liittyviä näkökohtia. asetetaan ihminen vaikeaan tilanteeseen. Arendtin ajattelussa pervertoitunut ideologia ei lakkaa olemasta väärin. Toiseuden syyt ovat Morrisin (1994) mielestä syvällä ihmisen eläimellisessä laumaluonteessa. sukupuoli. vaikka kaikki ympärillä olijat myös tekisivät väärin. jossa vallitsee epävarmuutta tulevaisuudesta ja kaaosta. vaikka koko maailma kannattaisi sitä. taiteet valjastetaan ideologian palvelukseen. Natsi-ideologian rotupuhtausoppi oli selvästi esillä Hitlerin puheissa 1930-luvulta lähtien. Tilanteessa. Juutalaisista tehtiin kollektiivinen syypää kaikkiin Saksan vastoinkäymisiin. Systeemiälykäs paha hyödyntää ihmisen tarvetta luokitteluun ja selkeyteen ja taipumusta toiseuden käsitteeseen tarjoamalla yksinkertaistuksia ja selkeitä viholliskuvia. kulttuurierot. koska kaikki muut ovat kuitenkin mukana. Toiseuden jakokriteereiksi kelpaa meille mikä tahansa. oikeus seka-avioliittoihin. Ihmisten luontaista taipumusta vieraan epäilemiseen ruokitaan ja yleisiä uskomuksia toistetaan. ihonväri. Jokainen teko vaatii jonkinlaisen rationalisoinnin. Meidän ja vihollisen välisen jakolinjan muodostaminen ja sen vaaliminen voidaan tehdä yhtä aikaa sekä tiedostetulla.

Meitä rajoittavat jatkuvasti erilaiset tunteet. jotka olivat ryöstäneet Kuwaitilaisista sairaaloista keskoskaappeja ja jättäneet pienet keskoslapset kylmälle lattialle kuolemaan. Uutinen paljastui myöhemmin valheelliseksi. päätöksiin ja toimintaan. (2) Määrää tietty prosenttiosuus väestöstä panttivangeiksi alueilla. joiden alueilla tapahtuu häiriöitä teleliikenteessä tai sabotaasia tieliikennettä vastaan (rikotun lasin tai naulojen levittämistä tielle. Tässä esimerkkinä ohje Natsi-Saksan ajoilta: (Eco 2005) (1) Käynnistä voimalliset hyökkäykset kapinallisia vastaan. joilla on ammuttu saksalaisia joukko-osastoja tai ajoneuvoja kohden. jotka toiminnallaan häiritsevät sodankäyntiä ja häiritsevät järjestystä ja yleistä turvallisuutta. Pelkoa ja epävarmuutta voidaan myös luoda erilaisilla systeemi-interventioilla. irtisanomisesta jopa väkivallasta. alueilla.). (4) Hirtä julkisella paikalla henkirikoksia tehneet ja aseellisten kapinajoukkojen johtajat. Kuwaitin sodan alussa Yhdysvalloissa uutisoitiin laajasti kertomus Irakilaisista sotilaista. joista emme normaalisti ole edes tietoisia. esimerkiksi asuintalojen polttaminen. ihminen on rationalisoinut tekonsa itselleen ja johdonmukaisuuden laki edellyttää häntä jatkamaan toimintaansa (Cialdini 1993). Vihaa ja pelkoa kokeva ihminen toimii primitiivisten viettiensä varassa. Vaikuttamalla ihmisen tunteisiin voidaan vaikuttaa myös ihmisen mielipiteisiin. mutta yhtä hyvin nostaa ihmisen vihaan ja taisteluun. Baumeister (1997) kertoo ihmisissä yleensä olevan syvään juurtunut vastentahtoisuus toisen satuttamiseen: ʺToisen maailmansodan suuria yllätyksiä oli amerikkalaisten sotilaiden vastentahtoisuus vihollisen ampumiseen. Viha ja pelko ovat ihmisen tunnemaailman tärkeimmät vaikutuskahvat.ʺ Vaikka sodassa sotilas tietää tehtäväkseen taistella vihollisia vastaan. Gardnerin (1995) ja Simonin (1996) mukaan tunteet vaikuttavat ihmisen jokapäiväiseen päätöksentekoon. (Asia Times 2002) Voimme vain kuvitella normaalien ihmisten tyrmistyksen ja vihan tunteet tällaisen uutisen kuultuaan. 3. Jo pelkkä rangaistuksen uhka voi luoda riittävän pelotteen. Pelkäävä ihminen on ohjailtavissa ja manipuloitavissa aina omaan tuhoonsa asti. Ihmisen primitiivisimmät tunteet liittyvät vihaan ja pelkoon. Pelko saattaa laukaista pakenemisreaktion. Ihmisellä on paljon alitajuisia mekanismeja. Nykyihminenkään ei ole näiden perustunteiden suhteen vapaa. joilla kapinalliset jatkavat toimintaa ja teloita nämä panttivangit aina kun sabotointia tai tihutöitä ilmenee alueella. koska emme pysty käsittelemään asiaa rationaalisella tasolla. Sodassa voidaan siviiliväestöä pitää kurissa tiettyjen julkistettujen rangaistussäännösten avulla. Pelko voi lamauttaa vastustajan ja viedä tältä toimintavapauden. Viha nousee jostain ihmisen alkukantaisesta luonnosta puolustamaan koettua vääryyttä ja vastustamaan koettua uhkaa.3 Tunteet Ihminen on tunteva olento. kiusaamisesta.220 Systeemiäly 2006 lokeroinut ihmisen kannattajiin kuuluvaksi. joka luo tällaista pelkoa. rytmin ja musiikin vaikutus tunteisiin on vahva. pahantekijään liittyvä viha. on . Tällaisia voivat olla esimerkiksi saastaiseen liittyvä inho. vihaa ja epäilystä systeemiin. Tunnemaailmaan vaikuttamisen keinot ovat tutut: tarinat ja kertomukset. Olli Alho on sanonut tunnetasolle kohdistuvien loukkausten olevan anteeksiannon ulottumattomissa. Myös symbolien. tuntemattoman pelko. epäreilusta kohtelusta. jotkut perustellusti ja jotkut aiheettomasti. Työelämään voi liittyä pelkoa häpeästä. tie-esteitä jne. (3) Aloita kurinpitotoimet. Ympäristössämme voi myös olla pahuutta. Vihaa saattaa herättää ihmisissä vastenmieliseksi koettu asia tai käsittämätön julmuus. siltojen vahingoittamista. (5) Aseta vastuuseen niiden kaupunkien asukkaat.

Heidän komentajansa oli vanha majuri ʺPapaʺ Trapp. Teon jälkeinen ajattelu pyrkii jäsentämään teon aikaisempien tunnettujen asioiden suhteen ja perustelemaan teon rationaalisuuden itselleen. Tappamistyön jälkeen miehet olivat ruokahaluttomia. selvästi syvästi vastenmielisen toimen.Luku 15: Systeemiälykäs paha 221 silti kynnys ihmistä kohti ampumiseen suuri. opitaan tekemällä niitä. yhdessä käveleminen ja läheltä ampuminen varmastikin lisäsivät toimenpiteen vaikeutta. että niin monet ovat sen takana. Jos jokainen ympärillä olija pettää ja saalistaa. Näin ihminen tulee rakentaneeksi mahdollisuuden teon toistumiselle rakentamalla itselleen luvallisen perustelun sille. Pienen pahan tekeminen voi näyttäytyä harmittomana. Monet poliisit keksivät keinoja välttää tämä epämiellyttävä tehtävä. kuin mitä perinteisiin pommituksiin oli jo kuollut. Näin paha mikrokäytös leviää edelleen systeemissä ja vahvistaa sen olemassaoloa. miksi ensimmäinenkin teko oli oikein. Näin yksilö alkaa edustaa systeemiä myös takaisin toisille toimijoille. Tietyn toimintamallin saavutettua riittävästi jalansijaa. tähdätä ase uhrin niskaan ja ampua.4 Mikrokäytös Aristoteles kirjoittaa Nikomakhoksen etiikassa (2005): ʺAsiat. Systeemiälykäs paha osaa käyttää hyväkseen ihmisten tarvetta selkeään. että Hiroshiman ja Nagasakin uhrimäärä ei ole sen suurempi. Ihminen oppii harjoittelemalla. koska sota loppui nopeammin ja koska Yhdysvaltojen ei tarvinnut ryhtyä Japanin valloittamiseen maihinnousulla. Tällaista pistettä voidaan Gladwellin (2002) termillä kutsua käännepisteeksi (tipping point). turvautuivat ylettömään alkoholinkäyttöön. on vaikeaa enää toimia vanhan logiikan mukaisesti. Toinen esimerkki on saksalaisista poliiseista kootun reservipataljoona 101:n toiminnasta Puolalaisessa Jozefowin kaupungissa. mutta pahuuteen liukumisen logiikan mukaan pieni teko avaa mahdollisuuden suurempaan. Tällainen itseään vahvistava systeemi pitää itseään yllä. Trumanin perusteluna oli. Glover (2003) esittää miten turtuminen suuremmassa mittakaavassa mahdollisti sen. Jokaisen poliisin tuli sitten valita yksi uhri tästä joukosta ja kävellä tämän kanssa tappoalueelle. Toisaalta tekemällä joitakin tekoja hän tulee rakentaneeksi identiteettiään sen tekijänä. Uhrit vietiin aluksi odotusalueelle. Hämäläinen ja Saarinen (2005) osoittavat esimerkin ohjaavan systeemissä toimivien käytöstä. jotka täytyy oppia tekemään. että näin vältyttiin tulevilta uhreilta. alkaa tietyn pisteen jälkeen ruokkia itseään. Ihminen omaksuu helposti erilaisia rooleja ja sisäistää niiden . joiden sytyttämä tulimyrsky poltti kokonaisia kaupunkeja ja tappoi kaupunkien asukkaat. he joko pyysivät siirtoa toiseen tehtävään tai vain yksinkertaisesti livahtivat paikalta. nukkuivat huonosti. Yksilöt tekevät tulkintoja vallitsevasta systeemistä. Tekijät kertoivat myöhemmin haastatteluissa syvällä vatsanpohjassa asti tuntuneesta inhosta tehtäväänsä kohtaan. Sananparsi tietää. joka osoitti silminnähtävää vaivaantuneisuutta tehtävän kanssa. turvalliseen ja stabiiliin rakenteeseen ja rooliin. Silti tiedämme tämänkin. tulevan helpommaksi toiston kautta. vain tyhmä pelaa ʺhyvän säännöilläʺ. Systeemi saa vahvistusta ja voimaa. Saksaa vastaan oli jo käytetty erittäin tuhoisin tuloksin palopommeja.ʺ. komentaa uhri maahan makaamaan kasvot alaspäin. Erityisesti tehtävän toimeenpano osoittautui erityisen vaikeaksi. Luottamuksen ollessa menetetty. (mikä on sallittua ja mikä ei. tulee jokaisesta saalistaja. näkivät painajaisia. että Truman päätti käyttää atomipommia Japania vastaan. Läheinen kontakti uhrin kanssa: valitseminen. tekemällä jotain hän harjaantuu sen tekijänä ja tottuu sen tekemiseen. Tällä on kahdenlainen vaikutus. Heidän tehtävänsä oli puhdistaa miehitetyn Puolan puolella oleva kaupunki juutalaisista. että pienissä asioissa oikein toimiva toimii oikein myös suurissa asioissa. 3. mikä aiheuttaa paheksuntaa ja häpeää. Truman puolustautui myös sillä. olivat vaitonaisia. Monet onnistuivat ampumaan uhriaan ohi. jota muiden on vaikea vastustaa – näyttäähän siltä. vaikka tähtäsivät tätä aivan vierestä. mikä ei) ja mukauttavat oman käytöksensä sen mukaiseksi.

jota Arendt (2003. Toisessa Stanfordin opiskelijoilla tehdyssä vankilasimulaatiossa vartijat alkoivat käyttäytyä niin väkivaltaisesti ja vangit osoittamaan itsetuhoisia ajatuksia. Hämäläisen ja Saarisen (2005) aikaisemman systeemin määritelmän mukaan systeemillä on ohjausvaikutus yksittäisiin toimijoihin nähden (kohta c) ja se myös kaventaa vaikutuspiirissään . välttää virheitä. 2003). Natsi-Saksasta tiedämme mihin ihminen pystyy omaksuessaan jonkin roolin ja toimiessaan sen vaatimusten mukaisesti. että ihmisten tarve olla johdonmukaisia. Saksan esimerkin suurin tragedia oli se.222 Systeemiäly 2006 toimintatavat ja vaatimukset. Natsi-Saksassa miljoonien juutalaisten kuljettaminen kymmenistä kaupungeista useisiin tuhoamisleireihin oli logistisesti varmasti valtava tehtävä. Molempien tuloksena systeemin toimijoiden käsitys toiminnan tuloksista hämärtyy. Etäännyttämällä tai pilkkomalla kokonaisuus hyvin pieniin tehtäviin voidaan toimijan käsitys ja henkilökohtainen vastuu kokonaisuudesta häivyttää. Junien lasti ei varmastikaan ollut toimijoilta salattu. toimien ja tulosten erottamista toisistaan. Stanley Milgramin kuuluisassa lääketieteelliseksi kokeeksi lavastetussa kokeessa opiskelijat olivat auktoriteetin vaatimuksesta valmiita antamaan jopa hengenvaarallisia sähköiskuja koehenkilöille (Glover. Ollessaan roolissa hän ei vaivaa päätään toimintaansa liittyvillä arvopohdinnoilla.5 Rakenteet Systeemien kolme merkittävintä kompleksisuutta luovaa tekijää ovat pilkkominen. Etäännyttämisellä tarkoitetaan systeemin osien. minkä eteen työtä tehdään. Yhdysvaltojen ydinaseohjelmassa oli lukuisia toimijoita. etäännyttäminen ja viive. Tämä rajoittaa systeemin sisällä toimivien mahdollisuutta itseohjautuvuuteen. Tehtävien roolittaminen ja käskyttäminen poistaa näennäisesti ihmisiltä oman vastuun toiminnan tuloksista. jotka yrittivät suorittaa tehtävänsä mahdollisimman hyvin. Ihmisen rajoitteisiin kuuluu. että pahan palveluksessa olleet henkilöt olivat vain aivan tavallisia ihmisiä. kuin kaukana ja näkymättömissä tai tulevaisuudessa olevat asiat ja ihmiset. Lähellä ja nyt käsillä olevat asiat ja ihmiset tuntuvat tärkeämmiltä ja konkreettisemmilta. totella auktoriteettia ja samaistua ja pysyä roolissaan ovat erittäin vahvoja. jotka suorittivat tarkkaan rajattua tehtäväänsä tietämättä varsinaisesti mitä olivat tekemässä (The Calutron Girls 2006). että useimmat ovat aivan tyytyväisiä. vaikka heillä ei työtä tehdessään ole juuri minkäänlaista käsitystä kokonaisuudesta. Erilaiset psykologiset kokeet ovat kuitenkin osoittaneet. että koe oli pakko keskeyttää. keskittyä rajalliseen määrään asioita ja ajatuksia. Aikaisemman tarinaluonteen mukaan ihminen voi kuvitella näyttelevänsä rooliaan. saattaa tekeminen itsessään muuttua niin arkiseksi puurtamiseksi. Vaikka systeemin tuottama pahuus olisikin tiedossa. Tällaisia systeemitoimijoita on täytynyt olla tuhansia ja he kaikki toteuttivat käskyjään ja yrittivät suoriutua mahdollisimman hyvin tehtävistään. Tällaisessa kokonaisuudessa vastuu on yhtä aikaa jokaisella ja ei kenelläkään. Pilkkomisella tarkoitetaan systeemin osien sidosten katkaisemista tai tekemistä näkymättömäksi systeemin toimijoilta. ʺälä puutu toisten asioihinʺ. Viive tarkoittaa ajallista etäännyttämistä. Asioihin voidaan ottaa etäisyyttä myös kognitiivisella ja sosiaalisella tasolla: ʺei ole minun asianiʺ. Taylorismi on juurruttanut meihin suurten kokonaisuuksien pilkkomisen mentaliteetin. että hän voi olla läsnä vain tässä ja nyt. että pahan tekeminen banalisoituu rutiiniksi ja tunnolliseksi tehtävien tekemiseksi. 2005) kirjoissaan kuvaa. Samalla häipyy myös liittyminen työn tuloksiin. Suuren mittakaavan pahan tekeminen vaatii tällaisen asennemuutoksen ruohonjuuritason toimijoissa. 3. Yksittäisen toimijan tekemä junavaunujen varaaminen tai junien vuorojärjestyksen laatiminen saattoi olla juuri sellaista arkista banaalia pahuutta. Ihmiset ovat oppineet tyytymään tehtäväpohjaisiin rooleihinsa niin hyvin.

joka tehostaa uutisen leviämistä tarinoina ja huhuina. Kuljettajan olisi pitänyt toimia oikein. Jotkut ihmiset pystyvät hahmottamaan koko ympäristönsä ja toimintansa siinä eräänlaisena pelinä. Jotkut kaupungit . joka aiheuttaa pahoja vaikutuksia systeemiin. kuvottava. Päätökset tekee näiltä osin siis joku muu kuin kuljettaja. voidaan uhrit valita satunnaisesti. Alkaessamme nähdä eri toimintoja systeemeinä voimme alkaa kysyä. Systeemin arkkitehtuuri on todellinen niin kauan kuin systeemin toimijat niin tunnustavat ja pysyy muuttumattomana niin kauan kuin toimijat toiminnallaan sitä vahvistavat. Ihmisten johdonmukaisuus reaktioissaan samanlaisissa tilanteissa luo pohjaa pelien rakentamiselle.ʺ Onnettomuustutkimuskeskuksen raportti myöntää myös pervertoituneiden tavoitteiden osuuden: ʺOsa kuljetuksenantajista painottaa kuljetuspalvelun kilpailuttamisessa ja ostossa pelkkää hintaa. sitä ei vain kukaan ole halunnut muuttaa tai älynnyt arvioida uudelleen.Luku 15: Systeemiälykäs paha 223 olevien ihmisten toimintavapautta systeemin itsensä hyväksi (kohta d). kuin ahkerasti uurastava pitkän työnsä tuloksena. Pahuus on järkevää.ʺ (Konginkankaan onnettomuuden tutkintaselostus 2005) Rakennetason pahuus ilmenee ihmisen toimintavapauden rajoittamisena tavalla. mahdollisesti työpaikan irtisanominen. Esimerkki 2: Mongolien käytäntö tappaa kaikki Valloittaessaan Eurooppaa keskiajalla mongolit omaksuivat tavan tarjota reitin varrella tuleville kaupungeille kaksi vaihtoehtoa: joko ne antautuisivat tai kaikki tapettaisiin.6 Pelit Ihminen kasvaa leikkimällä ja pelejä pelaamalla. ei turvallisuustekijöitä. Kuljettajan olisi pitänyt kieltäytyä kuljettamasta ylipainoa ja vaatia lastin purkamisen ja uudelleenlastaamisen ja tämän jälkeen ajaa kelin mukaisesti välttääkseen onnettomuuden. jotka tietoisesti tai tiedostamatta ohjaavat toimintaa. jota oli mahdotonta pitää ajamalla nopeusrajoitusten mukaisesti. julkinen teloitus: Ottamalla vastustajiin kuuluvia ihmisiä kiinni ja teloittamalla heidät julkisesti mahdollisimman julmalla ja groteskilla tavalla voidaan ihmisiin luoda kauhun ja pelon ilmapiiri. mikä on juuri tämän systeemin arkkitehtuurin ja rakenteen taustalla. Systeemin arkkitehtuuria on kuitenkin mahdollista muuttaa. mikä taas estää ihmisten välistä luottamusta. 3. Tässä ilmapiirissä kukaan ei koe olevansa turvassa mahdollisilta ilmiantajilta. Miksi jotain tiettyä asiaa ei tehdä jollakin toisella tavalla? Systeemiarkkitehtuurin saattaa rakentua historiallisen evoluution päälle. Systeemiarkkitehtuurin taustalta saattaa myös löytyä ideologinen tausta-ajatus. Mikäli halutaan lisäksi luoda epävarmuutta. Tämä kannustaa piittaamattomuuteen systeemin laajemmasta toiminnasta. Rakenteiden luomien rajojen ylittämisestä tai sääntöjen rikkomisesta seuraa yksilölle kohtuuttomia seurauksia. Esimerkki 1: Julma. Pahuus on myös nopeaa ja halpaa: voimakas ja kouluttamaton voi nopeasti saada saman hyödyn ryöstämällä. ovat hänen vaikutusmahdollisuutensa kuljetusten suunnitteluun. Konginkankaalla bussiin törmännyt kuljettaja oli saanut reitilleen aikataulun. mahdollisesti työtilaisuuden menettäminen ja myös vaikeuksia yrityksen kanssa. Julkisuus ja teon näyttävyys luo visuaalista tehoa. Konginkankaan onnettomuuden tutkintaselostus kuvaa tällaista järjestelmäperäistä kaventuneisuutta. aikatauluihin ja reitin valintaan rajatut. koska se toimii ja tuottaa toimijalle hyötyä. tai joukko uskomuksia. ʺVaikka kuljettajan vaikutus liikenneturvallisuuteen on merkittävä. mutta hänen liikkumavapautensa tehdä niin oli systeemisesti kavennettu. Tästä olisi mahdollisesti seurannut vaikeuksia asiakasyrityksen kanssa. Kuljettaja oli lisäksi saanut kuljetettavakseen ylipainoisen yhdistelmän. Systeemitason pahuutta tulee tarkastella tarkoituksenmukaisuuden kautta.

joka antoi hänelle lähes diktatorisen vallan. jonka avulla ehkä seuraava kaupunki antautuisi vähemmällä vaivalla. mm. Totuus vaihtuu monien totuuksien verkostoksi. Peli ja leikki saakin työn piirteitä ja 6 Ajatuksesta olen velkaa Mikko Pitkäselle. Havaijilla ja tuhosivat lähes kaikki satamassa olleet laivat. Palon johdosta Hitler saattoi voimaan hätätilalain. Pelit ilmenevät usein provokaatioina. Nykypäivän uutisvirrassa ei voi välttyä tältä ajatukselta. kuinka tenniksen pelaaminen muuttuu rystylyönnin hiomiseksi. (Baumeister 1997) Esimerkki 3: Casus belli – sodan syy Joskus on vaikea erottaa syytä ja seurausta toisistaan. Himanen (2001) kuvaa sunnuntain perjantaistumista kuvaavalla esimerkillä sitä. − vuonna 1941 japanilaiset hävittäjälentokoneet hyökkäsivät USA:n laivastotukikohtaan Pearl Harbouriin. jolloin häviö tarkoitti kaupungin täydellistä tuhoamista. − vuonna 1933 syttynyt parlamenttitalon Reichstagin palosta Berliinissä syytettiin kommunisteja. USA syytti teosta espanjalaisia ja julisti sodan Espanjaa vastaan. Sodan seurauksena Espanja menetti lähes kaikki siirtomaansa. . toteeminen väkivallanteko. − vuonna 1999 tapahtui Moskovassa sarja räjähdyksiä.. Konflikteissa tunnetusti ensimmäinen uhri on totuus. Kuubassa. on niitä vastaan usein kohdistunut merkittävä ja näkyvä. Yhdysvalloille.224 Systeemiäly 2006 antautuivat. joissa tuhoutui asuintaloja. Nykyihmisen maailma on tuhansin verroin nopeampitempoista ja informaatiorikkaampaa kuin edeltäjiemme. Provokaatiot voivat vääristää totuutta absurdiuteen asti (Orwell 1984. Joissakin tapauksissa mongolit saattoivat käyttää kokonaisen viikon asukkaiden tappamiseen. että ajatteleminen sattuu. Käytännön kannalta oli kuitenkin tärkeä ylläpitää mainetta. jossa ei enää oikein tiedä. Saksalle ja Italialle. jolloin ne joutuivat maksamaan mongoleille lunnaat. − vuonna 2001 tapahtui kahden matkustajalentokoneen törmäys New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneihin. Tämä sai USA:n julistamaan sodan Japanille. Kansakuntien päättäessä julistaa sodan. Ensimmäisen esimerkin tapauksessa kuvattiin tunteisiin vetoavan esimerkin vaikutusta yksilöön. − vuonna 1939 Neuvostoliiton omalle alueelleen ampumat ns. Lisäksi ajan henki vaatii meiltä täydellistä suoritusta ja uppoutumista kaikissa niissä hankkeissa. Provokaation merkittävyys on herättänyt voimakkaita tunteita koko kansassa ja saanut koko kansakunnan nousemaan vastarintaan ja hyväksymään sodan julistuksen. Uskon hänen olevan osittain oikeassa. Tällaisia toteemisia esimerkkejä löytyy historiasta useita: − vuonna 1898 USS Maine räjähti Havannassa. 1996).8 Älyllinen köyhyys ja sivustakatsojan rooli Entinen esimieheni väitti minulle vuosia sitten. joita ympäristö on tulvillaan. 3. mikä on kenenkin propagandaa6. Filippiinit. tämä johti sodanjulistukseen Tsetseniaa vastaan. Mainilan laukaukset saivat Neuvostoliiton julistamaan sodan Suomelle. Tämä sai USA:n julistamaan sodan terrorismia vastaan ja hyökkäämään Irakiin. ainakin se vaatii runsaita ponnisteluja. jotkut kaupungit vastustivat.

koska heidän kieltäytymisensä joukkoon liittymisestä herättää huomiota ja on siksi eräänlaista toimintaa. Toiset taas mukautuivat vallitseviin oloihin ja koettivat pärjätä siinä parhaansa mukaan kuuliaisena systeemin toiminnalle. Arendtin mukaan ihmisen vastuu edellyttää jonkinlaista valtaa vaikuttaa asioihin. että ihminen ei ehdi tai jaksa paneutua kaikkiin ympärillä oleviin asioihin kovinkaan syvällisesti. Etelä-Afrikka). Jotkut jopa kisasivat menestyksestä tässä uudessa järjestelmässä. Merkittävä ero näissä kahdessa lähestymistavassa on se. Bauman (2002) kuvaa nykyisen ajan muuttuneen notkeaksi. yleisönä olemista osana pahuutta. Oppijasta tuleekin opetustapahtuman yleisöä. jopa inhimillisesti katsottuna kestämättömän pieneksi. He eivät antaneet panostaan systeemin tavoitteiden edistämiseen. . puuttumattomuutta. Kaikki sopimukset ovat toistaiseksi tehtyjä. ydinuhkaan.Luku 15: Systeemiälykäs paha 225 lakkaa olemasta itsearvoista ja hauskaa. joihin ihmiset päätyivät Natsi-Saksassa. Tätä on elämänfilosofinen ajattelu ja myös systeemiajattelu.ʺ Moraalinen toiminta edellyttää kykyä moraaliseen ajatteluun. Snell (2004) lainaa Arendtia: ʺKun kaikki huuhtoutuvat ajattelemattomuuttaan sen mukaan. Sivustakatsoja voi luonnollisesti pelätä myös oman turvallisuutensa puolesta. eikä tarvitse ottaa lopullista kantaa. että kukaan ei koskaan puuttunut pahan tekemiseen ja tuominnut sitä. Samoin yhteiskunnan aktiivisesta jäsenestä tuleekin asiakas tai kuluttaja. Staub (2003) kuvaa sivustakatsojien roolia. kuinka riitelyn väliin mennyt onkin itse saanut milloin minkäkin asteen vammoja. Mihinkään kiinnittymättömän ihmisen on mahdollista olla haluamissaan paikoissa vain katsojana. Passiivisuutta on ilmennyt esimerkiksi suhteessa kansanmurhiin (Ruanda. Sivustakatsoja ei välttämättä ole asenteellisesti puolueeton tapahtuvaan tilanteeseen nähden. niin ne jotka ajattelevat. että Arendtin mukaan pahalle ei saa antaa pikkusormeakaan. ympäristötuhoihin. Tällaisessa tilanteessa ei ole ihme. Joissakin tapauksissa pahantekijä saattaa perustella tekonsa oikeutusta sillä. paljastuvat. Kosovo). Ilman vastuuta kulkeva yksilö ei myöskään koe olevansa vastuussa ympärillään tapahtuvista asioista. Hänellä saattaa olla aikaisempia käsityksiä ja kokemuksia osapuolista tai hän pystyy sisäisesti perustelemaan tilanteen oikeutuksen ja jopa välttämättömyyden. kidutukseen. rotusyrjintään (USA. ja ne voidaan koska tahansa sanoa irti. Viihdemetafora siirtyy näppärästi luennoille ja kouluun. Taustojen selvittäminen ja asian omakohtainen ajatteleminen. Oleellista on vastuun irtoaminen ihmisestä. Ottamalla aktiivisen asenteen maailmaan ja osallistumalla systeemiälykkäästi sen toimintaan ihminen voi pyrkiä toteuttamaan omaa potentiaaliaan. Pintaliitämisestä voi kuitenkin tulla myös yleinen tapa suhtautua asioihin. Se edellyttää myös mahdollisimman rehellistä ja kokonaista käsitystä siitä. miten maailma ja ihmiset toimivat. tätä on moraalinen ja systeemiälykäs elämä. mikäli jotain vielä houkuttelevampaa sattuu ilmestymään näköpiiriin. Suomen lehdistö muistuttaa meitä puuttumattomuuden viisaudesta aina silloin tällöin kertoessaan. vaan jättäytyivät pois ja jotkut osallistuivat lisäksi aktiivisesti systeemin vastaiseen toimintaan. Totalitäärisissä valtioissa tämä vapaus saattaa kaventua hyvinkin pieneksi. mitä kaikki muut tekevät ja uskovat. Asioihin ei halua. Tämän ajattelun täytyy myös näkyä ihmisen tekeminä valintoina ja tekoina. Arendt (2003) erottaa kaksi erilaista tapaa toimia. myös moraalinen puntaroiminen jää tekemättä. Eichmann käytti tätä puolustusta oikeudenkäynnissään Tel Avivissa (Arendt 2005). Toiset katsoivat valtaan nousevan systeemin olevan ristiriidassa omien arvojensa kanssa ja vetäytyivät täysin julkisesta elämästä ja toiminnasta.

Gandhin (2005) ajattelulle oli keskeistä voimakkaan toimijan rakkaudellinen käytös. Tällaista pahuutta torjuu parhaiten monivärilogiikka. Gandhi uskoi. jotka pyrkivät kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä ja laajentamaan keskustelua aikamme ilmiöistä. tai Noam Chomskyn (2001) kirjoitukset maailmanpolitiikasta. vastahyveet. (2004) avaukset työkeskeisen elämän ja tuotannollis-taloudellis-hallinnollisen ajattelutavan kyseenalaistamisesta rikkaan yksilöllisen elämän sijaan. tarttumalla väkivaltaan he eivät saisi pyrkimyksiään läpi. Tämä vaatii asioiden taustojen selvittämistyötä ja omaa ajattelua8. Käyttäytymällä moraalisesti. ja näin pahaa ei voida kokonaan lopullisesti kitkeä maailmasta. että inhimillisellä toiminnalla itsellään on jo interventioluonne. sitoutumattomuudesta ja notkeudesta ja ihmisen ajautumisesta vapauden ja vankeuden paradoksaaliseen tilaan. on mahdollista luoda vastakkainen esimerkki ympäristöön ja vahvistaa myös muissa luottamusta moraalisen käytöksen mahdollisuuteen ja järkevyyteen. 8 Joitakin esimerkkejä ajattelijoista. jolla tarkoitan maltillisuutta. Olipa vastassa sitten persoonallinen systeemiälykäs paha tai pahuutta itsessään luova systeemi. tulee yksilön ratkaista kantansa siihen henkilökohtaisesti. voisivat olla Eero Riikosen et al. Ideologiahuijausten paljastaminen ja mediaälykkyys on tämän tason voitto.226 Systeemiäly 2006 4. Prudentiuksen kirjaamat ns. useita tarkastelusuuntia. . pyrkimystä löytää asialle useita kerroksia ja tasoja. Mitä systeemiälykäs ihminen voi tehdä itseään paljon suuremmille asioille ja ilmiöille? Systeemiälyn ajatus perustuu toiminnalle ja sille uskolle. Systeemihyveet virittävät toimintahorisonttia systeemiälykkään ihmisen mikrokäytökselle. imperialismista ja terrorismista. Systeemihyveet systeemisen pahuuden vastustamisena Pahan personoiminen Saatanaksi tai pahan selittäminen joidenkin muiden sydämeltään pimeiden ihmisten ominaisuudeksi ei ole mielestäni oikea tulkinta maailmasta ja sen toiminnasta. useita eri tulkintamahdollisuuksia. 4. Ideologioiden luoma pahuus vs. 7 vrt. sen syistä ja seurauksista. Tällöin ihmisen mikrokäytöksellä voi olla päivittäinen mikrointervention mahdollisuus. jota asiastaan syvästi tunteva systeemiälykkö ei saa jättää käyttämättä. monivärilogiikka Ideologiatason pahuus ilmenee kiihotuksena. useita eri kertomuksia. Yritän kiteyttää kannaltani merkittävimmät systeemiälykkään pahan muodot seitsemäksi systeemisen pahan muodoiksi ja esittää niitä mahdollisimman tehokkaasti torjuvat seitsemän systeemihyvettä7.1. että pahaa voidaan vastustaa vain hyvällä. monimuotoisuutta. kärjistävänä ja mustavalkoisena ajatteluna. jotka katsottiin riittävän voimallisiksi jopa seitsemän kuolemansynnin voittamiseen: anteliaisuus parantaa ahneuden armeliaisuus parantaa kateuden nöyryys parantaa ylpeyden siveys parantaa irstauden pidättyväisyys parantaa mässäilyn tunnollisuus parantaa laiskuuden kärsivällisyys parantaa vihan. Pahan ja hyvän jakolinja menee valitettavasti jokaisen ihmisen sisällä. Tällainen ajatus korostaa jokaisen ihmisen merkitystä esimerkkinä ja mahdollisena muutosagenttina. joka tukeutuu myyttien ja tarinoiden logiikkaan ja rakenteeseen. Zygmunt Baumanin (2002) analyysit yhteiskunnan murtuvista rakenteista.

Mekanistisessa maailmassa tällaisen systeemi-intervention seurauksia ei voisi mitenkään välttää. joka johtaa pahoinvoivaan yhteisöön. rakentaa luottamusta ja katkaista vihan kierre.7. Tämä luo maaperää väärinymmärrykselle ja . pyrkimällä tuomaan ilmi systeemin heikkouksia ja pyrkimällä muuttamaan systeemin rakenteita pysyvästi. heikentää omatuntoa ja rakentaa vääränlaista ihmiskuvaa itsestä ja muista. moraalinen käytös Käytöksen tason pahuus uusintaa ympäristön käsitystä saalistamisen logiikan voimassaolosta. Samalla se myös vahvistaa ihmisen väärien moraalivalintojen mahdollisuutta. Tällöin interventio ei automaattisesti laukaise jotain vastapuolen haluamaa reaktiota. kuin lähimmäisiämme. Tämä tarkoittaa myös henkilökohtaisen riskin ottamista.6. on mahdollista luoda vastakkainen esimerkki ympäristöön ja vahvistaa myös muissa luottamusta moraalisen käytöksen mahdollisuuteen ja järkevyyteen.3. Systeemiälykäs ihminen voi kuitenkin havaita provokaation interventioksi ja pystyessään näkemään intervention lopulliset motiivit myös tuomaan systeemiin näkemystä provokaation systeemi-interventioluonteesta ja kuvaamalla systeemi pelinä. voidaan hälventää pelkoa. viralliset reitit ohittavien käytäntöjen ja viestintäkanavien luomista. Ihminen omaksuu tällöin hyvin kapean ja yksinkertaisen käsityksen todellisuudesta. systeemiajattelu ja aktivismi Älyllisestä köyhyydestä tai triviaalilogiikasta johtuva pahuus ilmenee asioiden omaksumisena annettuna tai niiden pinnallisena selittämisenä. 4. armo ja anteeksianto Emotionaalisen tason pahuus ilmenee pelon. avaraa mieltä ja tuomitsemisesta pidättäytymistä. Sosiaalista pahuutta torjuu parhaiten suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus. Systeemin virittämisellä pystyy ehkä vähentämään sen luomia pahoja vaikutuksia. pystymme pääsemään selville ihmisten jaetusta ihmisyydestä ja pintakerrosta syvemmästä yhteydestä. vastuun kantaminen Rakennetasolla pahuus ilmenee ihmisen toimintavapauden rajoittamisena tavalla. Murentamalla turvallisuuden tuntua voidaan luoda saalistamisen kierre. Tutustumalla erilaisiin ihmisiin. Pelin paljastaminen avaa systeemiin mahdollisuuksia. Rakenteiden luoma pahuus vs.2. suvaitsevaisuus Sosiaalisen tason pahuus ilmenee toiseuden kautta. 4. joita siinä ei aikaisemmin ollut. Mikrokäytöksen luoma pahuus vs. pelin paljastaminen Systeemitason pahuus ilmenee systeemi-intervention tai provokaation potentiaalisina pahoina seurauksina. Merkittävämpi vaikutus saadaan toimimalla aktivistina. vihan ja epäilyksen luomisena systeemiin. vaan pelin osapuolille jää myös mahdollisuus olla provosoitumatta systeemi-interventiosta.Luku 15: Systeemiälykäs paha 227 4. Tuomalla armoa ja anteeksiantoa systeemiin. Käyttäytymällä moraalisesti. Tämä vaatii kokonaisuuden kuvan kirkastamista itselle ja oman liikkumatilan laajentamista. 4. Emotionaalista pahuutta torjuu parhaiten anteeksi antaminen. rakenteen rajojen ja sääntöjen rikkomista. 4. Sitoutumattomuuden luoma pahuus vs.5. Tämä vaatii ihmisistä kiinnostumista. voimme kohdella heitä toisin. Rakenteiden luomien rajojen ylittämisestä tai sääntöjen rikkomisesta seuraa yksilölle kohtuuttomia seurauksia. Toiseuden luoma pahuus vs. ja systeemi lakkaa olemasta peli. Tunteiden luoma pahuus vs. joka aiheuttaa pahoja vaikutuksia systeemiin.4. Pelien luoma pahuus vs. vihaa ja epäilystä. Tämä kannustaa piittaamattomuuteen systeemin laajemmasta toiminnasta. 4. Heijastamalla ulkopuolisiin pahan leiman. Rakennetason pahuutta voi vastustaa ottamalla rooliaan laajempi vastuu toiminnasta.

Karisto. Notkea moderni. 1964. in: Responsibility and Judgement. Soft Systems Methodology in Action. Eichmann and the Holocaust. Helsinki University of Technology. Oxford. New York. BAUMAN ZYGMUNT. New York. SAARINEN ESA (toim. Lontoo.228 Systeemiäly 2006 perusteettomille epäluuloille. Harper Perennial. Hakkerietiikka. DAWKINS RICHARD. Hyvä ja paha – valittuja kirjoituksia. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. pp.). GARDNER HOWARD. 2003. GLADWELL MALCOLM. Juva. 2003. Tampere. Jyväskylä. 1994. ARENDT HANNAH. pp. 2005. GLOVER JONATHAN. CIALDINI ROBERT. Pocket Books. 23–30. ss. Systeemiäly 2005. 1985. 1995. Nikomakhoksen etiikka. 15–29. pp.. John Wiley & Sons. että on syytä rakentaa systeemiä sellaiseen suuntaan. pp. s. 119. Tottelemattomuudesta. 2001. xiii-xiv. Chichester. Schocken Books. ECO UMBERTO. Personal Responsibility under Dictatorship. 9 Viitteet ARENDT HANNAH. 99–101. 106. pp. BAUMEISTER ROY. New York. The Selfish Gene. 2005. Seven Stories Press. 9–11. WSOY. New York. Tätä torjuu parhaiten systeemiajattelun harjoittaminen. Gaudeamus. s. 114– 166. 1993. W. 9 Ajatuksesta kiitos Ville Handolinille. pp. 1989. The Evolving Self. 85–93. The Mysterious Flame of Queen Loana.). 1994. 2002. Quill. New York. HarperCollins. 1997. Oxford University Press. SCHOLES JIM. London. 2005. CHOMSKY NOAM. Keuruu. ARISTOTELES. että tulevaisuudessakaan tällaisiin valintoihin ei jouduta. 2005. Systems Analysis Laboratory Research Reports. pp. Arendt Hannah and Kohn Jerome (eds. Tampere. New York. 41–65. 2005. GANDHI MOHANDAS. 208–209 CHECKLAND PETER. Hämeenlinna. Vastapaino. Like. 133–137. B25. että se ei vaadi meiltä äärimmäisiä valintoja tai moraalikannanottoja. 17– 48. 31. 2001. The Tipping Point – How Little Things Can Make a Big Difference. 80–81. Kääntäen voisi sanoa. Ihmisyys. Tämä tarkoittaa pyrkimystä päästä selvyyteen asioiden luonteesta ja muutoksen mahdollisuuksien aktiivista selvittämistä.H. Influence – the Psychology of Persuasion. Leading Minds. Back Bay Books. London. Evil – Inside Human Violence and Cruelty. Manʹs Search for Meaning. pp. 1999. Penguin Books. FRANKL VIKTOR. 2002. 57–113. pp. CSIKSZENTMIHALYI MIHALY. 3–8. New York. Like. May 2005. Freeman and Company. HIMANEN PEKKA. Secker & Warburg. Lopuksi ajatus tästä ajasta: Omasta ajastamme on sanottu. . Tekemällä oikeita valintoja nyt voimme ehkä estää systeemiä ajautumaan tällaiseen tilaan tulevaisuudessa. DETHLEFSEN THORWALD.

Animal Farm. PURSIAINEN TERHO. ORWELL GEORGE. 1941. Hyvä. 2004. konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita.). The Fifth Discipline: the Art and Practice of the Learning Organization. Helsinki. ss. MACHIAVELLI NICCOLÒ.3. 2003. Kirjayhtymä. Pahuus. 1988. Dark Nature. Otava. Signet Classic. Signet Classic.org/] .ac.). Moralia in Job: [http://www. ss.2005.le. 1984. RIDLEY MATT. Kirjapaja. ORWELL GEORGE.html] Konginkankaan onnettomuuden tutkintaraportti: [http://www. WSOY. 1999.html] The Calutron Girls: [http://smithdray. 46–47. pp. ss.Luku 15: Systeemiälykäs paha 229 KANT IMMANUEL. 1999. 2004. 2004. Helsinki. Loki-Kirjat. Helsinki. 1998. Sceptre. New York.net/or/go. 48–58. WSOY. ss. 378–390. WATSON LYALL. WSOY. 2003. 2004. RIIKONEN EERO. Juva.prisonexp. Sitoutumisesta ja sitoutumattomuudesta. ROUSSEAU JEAN-JACQUES. teoksessa: Hirvonen Ari ja Kotkas Toomas (toim. 48–51. TAMMINEN TAPIO. Juva. Kymmenen [uutta] käskyä nykyajalle. Oppiminen tiedon rakentamisena. Stanford Prison Experiment: [http://www. Radikaali paha. pp. ss. Keuruu. New York. Karisto. 489–491.htm] Gregorius Suuri. Piirteitä elämästäni ja ajattelustani. London. HITLER ADOLF. Yhteiskuntasopimuksesta. SIMON HERBERT A. 121. London. SENGE PETER.onnettomuustutkinta. 17–30. luentomuistiinpanot TKK 2. MORRIS DESMOND. Immanuel Kant – Radikaali paha eurooppalaisessa perinteessä. 2002. WSOY. SCHWEITZER ALBERT. 1994.atimes. 78–79. Porvoo. 1995. Taisteluni (Mein Kampf).angeltowns. osat I ja II. 133–134. 360–366. SNELL SUSANNA. pp. Moraalin tuolla puolen. 1965. Porvoo. ss. Keuruu. 309–310. 37–67. The Psychology of Good and Evil. ss. teoksessa: Hirvonen Ari ja Kotkas Toomas (toim. Kuntoutussäätiö. Immanuel Kant – Radikaali paha eurooppalaisessa perinteessä. Ruhtinas. New York. Models of My Life. ss. OLLILA MAIJA-RIITTA. paha ja pyhä. Loki- Kirjat. Menestyjäluuseri runsaan elämän jäljillä. Internet-viitteet Asia Times. WSOY. 141–144. Espoo. 1997. London. Hämeenlinna. Helsinki. Doubleday Currency. 157–172. Juva. 2002. 25–27. 1990. MAKKONEN MIKKO JA SMITH GREGORY. STAUB ERWIN. Pahan viehätys – natsismin ja terrorin lähteillä. TYNJÄLÄ PÄIVI. PURSIAINEN TERHO. LINDQVIST MARTTI. The MIT Press.htm]. Vintage Random House. Radikaalista banaaliin pahaan. Otava. The Human Zoo. 1996. SAARINEN ESA. Jalouden alkuperä. 1984. WSOY. 1996. Tampere. ss.uk/arthistory/seedcorn/faq-sds. Juva. 2004.fi/33635.com/atimes/Middle_East/DK13Ak01. pp. Cambridge University Press. This war brought to you by Rendon Group [http://www. New York. 1995.

in: The Social Psychology of Good and Evil.G. Guildford Press [http://www. Miller A. New York.prisonexp..230 Systeemiäly 2006 Zimbardo Philip. 2004. . A Situationist Perspective on the Psychology of Evil: Understanding How Good People are Transformed into Perpetrators.org/pdf/evil] Kirjoittaja Kirjoittaja on TKK:n systeemianalyysin laboratorion jatko-opiskelija. joka työskentelee arjessa EU- projektien hallinnoinnin parissa Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:ssa Ruoholahdessa.

Onnellinen arki .

.

jonka kautta voi sitten löytää oman onnensa. Toiset tuntuvat olevan luonnostaan onnellisia. mitä varmasti kaikki tavoittelevat. Johdanto Onnellisuus on jotakin. Onnellisuuden edellytykset Onnellisuus ei ole rationaalinen käsite.Françoise Sagan taloudellisen tilanteen ja tulojen olevan yksi seitsemästä .E. Seligmanin esittelemien tutkimusten mukaan raha ei todellakaan tuo onnea. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus löytää juuri se itselleen sopiva asia. Käsite on siis varsin abstrakti ja vaikeasti hahmotettava. jotka saattavat johtaa onnellisuuteen. toiset taas etsivät itseään ja rauhaisaa onnellisuutta ikuisesti. Onnellisuuden emootio on hyvin subjektiivinen. Luku 16 Onnellisuus ja systeemiäly Elina Ahonen Tämän esseen tarkoituksena on pohtia onnellisuuden käsitettä ja sitä. Myös uskonnollisuudella on huomattu olevan merkitystä. sitä ei voi määritellä samoin kuin vaikka lämmintä tai kylmää. mutta tutkimuksissa on kuitenkin voitu havaita joitakin globaalisti yhtenäisiä tekijöitä. Tämä essee ei pyri olemaan kaikenkattava. Kirjassaan ʺAuthentic Happinessʺ Martin P. Sen sijaan koulutuksella sekä materialla ei näyttäisi olevan juuri mitään merkitystä. Toisaalta kirjassaan ʺHappiness. eikä millään lailla ʺopas onneenʺ. miten se on kenties mahdollista saavuttaa. Seligman (2002) kertoo tällaisia olevan mm. avioliitto ja rikas sosiaalinen elämä. vaan sen tarkoituksena on nostaa asioita pohdittavaksi ja valottaa hieman mitä kaikkea tuo niin vaikeasti hahmotettava kokonaisuus pitää sisällään. mikä sitten olisi tuo paljon puhuttu onnellisuus. mutta kirjoittaa .ʺ new scienceʺ Richard Layard (2005) on Seligman (2002) kanssa samaa mieltä muuten. mutta silti on hyvin vaikea määritellä. vaan ihmiset köyhemmissä oloissa ovat yhtä onnellisia ʺRaha ei tee ketään onnelliseksi. tai jopa onnellisempia kuin ihmiset rikkaammissa mutta itken mieluummin oloissa. lessons from a Jaguarissa kuin linja-autossa. Tasapainon saavuttaminen ja onnellisuuden löytäminen ei kuitenkaan ole välttämättä kovin helppoa. Ollakseen onnellinen ihmisen elämän eri osa-alueiden tulee olla tasapainossa.

joiden varassa on mahdollista kokeilla siipiään. onnellisuus riippuu jonkun verran myös geeneistä. Nämä ovat hyvin mielenkiintoisia tutkimuksia. Jos vanhemmat ovat optimistisia. lessons from a new scienceʺ Richard Layard (2005) mainitsee tutkimuksista. että näiden tutkimusten valossa voidaan todeta. minkä verran ihminen suuntaa tekojaan pitkällä tähtäimellä kohti onnellisuutta. joka hänen mukaansa tarkoittaa. eudaimonia. että onnellisuus ei ole vain subjektiivinen väite. mutta ne luovat tietyntyyppisen turvallisuuden tunteen ja puitteet. Kirjassaan ʺHappiness. ja vain etsimällä ja kokeilemalla jokainen löytää niistä itselleen sopivimman. sekä elää huolettomammin tarvitsematta huolehtia esimerkiksi perustoimeentulosta. mutta ajan kuluessa rikkaat yhteiskunnat eivät ole kuitenkaan sen onnellisempia kuin köyhätkään. joiden ympäröimänä on kasvettu. kun taas positiivinen ja kannustava ilmapiiri parantaa suorituskykyä ja nostattaa mielialaa ja näin vaikuttaa positiivisiin tunteisiin ja myös onnellisuuteen. Reseptejä on yhtä monta kuin leipojiakin. Kirjassaan Layard (2005) kertoo myös tutkimuksesta. jonka mukaan onnellisuus on osaksi jopa periytyvää. Kirjassa todetaankin. jotka on adoptoitu eri paikkoihin heti syntymän jälkeen ja näin ollen kasvaneet erillään. jota kohti jokainen pyrkii. sillä tuntuu uskomattomalta. Uskottavammalta sen sijaan kuulostaa vanhempien mielipiteiden ʺperiytyminenʺ lapsille ja sitä kautta vaikutus onnellisuuteen. joka voidaan mitata tieteellisesti. Onnellisuuden muodostuminen ei ole mitenkään yksiselitteistä. Pohtimisen arvoista on kuitenkin se. Hänen mukaansa onnellisuus on vain sivutuote. Rahan vaikutus onnellisuuteen näyttäisi siis riippuvan ympäröivästä yhteiskunnasta ja olosuhteista. ettei raha tai muu maallinen mammona ja materia tuokaan onnea. Rahan vaikutusta onnellisuuteen on pohdittu kautta aikojen. jotka ovat kasvaneet yhdessä. että geenit voisivat vaikuttaa myös onnellisuuteen. Seligman (2002) puolestaan toteaa. ainoa tapa saavuttaa onnellisuus on tehdä jotakin muuta. vaan se perustuu oikeastaan aivojen eri puolilla havaittavaan aktiivisuuteen. vaan taipumus suhtautua opittaisiin lapsena niiltä henkilöiltä. että rikas ihminen on onnellisempi kuin köyhä. Mikäli tämä kohta vaurioituu. että ihminen pyrkii aina kohti jotakin hyvää päämäärää. Huonot tunteet taas ovat vastaavasti aktiviteetteja aivojen oikean käden puolella otsan takana.234 Systeemiäly 2006 tärkeimmästä onnellisuuteen vaikuttavasta tekijästä. Mielialoilla ja tunteilla on taipumus tarttua. Aristoteles päätyy näkemykseen. myös heillä. Tutkittaessa tavallisia sisaruksia vastaavaa yhteyttä ei ole todettu. Tehdessään jotakin. Kenties on niin. että onnellisuuden tavoittelu kääntyy itseään vastaan. että yrittäisi . on ihmiselämän suurin ja paras päämäärä. Näin ollen onnellisuus suoranaisesti ei periytyisi. että köyhät ihmiset köyhissä yhteiskunnissa ovat onnellisempia kuin köyhät rikkaissa yhteiskunnissa. ihminen voi tuntea olonsa riemulliseksi. 1989) Aristoteles kirjoittaa. Tiellä onnellisuuteen Kirjassaan Nikomakhoksen etiikka (toim. Tutkimuksessa on tutkittu identtisiä kaksosia ja todettu. Myös myöhemmässä elämässä elinympäristöllä on suuri merkitys. ja se on osaksi jopa hieman ristiriitaista. että koska identtisillä kaksosilla on samat geenit ja normaaleilla sisaruksilla vain puolet geeneistä on samat. Myös ihmisen arvomaailma vaikuttaa onnellisuuden kokemukseen. Layard (2005) käsittelee kirjassaan myös onnellisuuden paradoksia. että onnellisuus. että heidän onnellisuutensa on samalla tasolla paitsi kaksosilla. Layard (2005) kirjoittaa. kuten esimerkiksi ollessaan kävelyllä metsässä ihminen ei tee sitä siksi. Näiden tutkimusten valossa Layard (2005) toteaakin. masentava ilmapiiri saa ihmisen pikkuhiljaa tuntemaan myös itsensä masentuneemmaksi ja uupuneemmaksi. joiden mukaan hyvät tunteet ovat aktiviteettia aivojen vasemman käden puolella otsan takana. kasvaa lapsestakin hyvin todennäköisesti optimistinen ja jos taas vanhemmat suhtautuvatkin asioihin ensisijaisesti pessimistisesti kasvanee lapsi pessimistiseksi.

Ajateltaessa onnellisuutta. taloudellinen ihminen ja Homo generosus. myös saavansa oikeudenmukaisen arvostuksen toisilta. Artikkelissaan ʺPositive emotionsʺ (2002) Barbara L. jonka kautta voi saavuttaa onnentunteita. eli antelias ihminen. positiiviseen yläkierteeseen. Fredrickson esittelee broaden and build -teoriansa. Hän hyötyy siitä myös itse sekä suoranaisesti. Jos ihminen joutuu taistelemaan olemassaolostaan ja tuntee jäävänsä paitsioon. havaitessaan toisten reaktioita ja luomalla maailmaa. Olemme syntyneet yhteisöön. Kun ihminen on sinut itsensä kanssa. eikä väheksy itseään. Homo economicus. ʺIhminen on syntynyt sosiaaliseksi suhteessa muihin. Slotte) Systeemiäly 2005 -kirjassa Esa Saarinen (2005) kuvailee Pafos- seminaarinsa ympäristöä ympäristöksi. Tähän liittyy hyvin olennaisesti Tor Nørretrandersin kirjassaan ʺHomo Generosusʺ (2004) esittelemä anteliaan ihmisen. joka saa aikaan sen. ʺjatkuva-aikaiseenʺ onnellisuuteen ja arkipäivän onnellisuuteen. Kaikille onnellisuus ei välttämättä löydy niistä arkisen Onnellisuus vaatii rohkeutta. jonka mukaan olemme anteliaita. Nørretranders kirjoittaakin. Homo generosus tarkoittaa ihmisen sitä puolta. jonka tuntee tukahduttavan onnellisuuden. Nørretrandersin mukaan ihmisessä asuu kaksi puolta. jonka kautta taas saamme lisää positiivisia tunteita. Rohkeus onnellisuuden yhteydessä tarkoittaa myös sitä. Meillä on muihin suuntautuneita ominaisuuksia osana biologista perustuslakiamme.ʺ Onnellisuuden tavoittelussa positiivisilla tunteilla on erittäin tärkeä merkitys. että onnellisuudenkin voi jakaa kahteen osaan. Pafos-dialogissa (Saarinen. Nämä ovat hyvin tärkeitä myös onnellisuuden kannalta. on hankala olla onnellinen. luovia. mikä johtaa puolestaan positiiviseen nosteeseen. Tämä sisältää myös sen. Homo generosuksen käsite. Tämän teorian mukaan positiiviset tunteet laajentavat mieleen tulevien ajatusten ja toimintojen joukkoa. ja antelias puoli on meissä myös se. Täytyy olla uskallusta kokea erilaisia asioita. Toki nämä molemmat kulkevat suurimmaksi osaksi käsi kädessä. Tämän kautta positiiviset tunteet rakentavat henkilön persoonallisia resursseja. vaan vaatii irtiottoa. Onnellinen ihminen osaa lukea ympäröivää systeemiä myös itsensä ulkopuolelta ja näin ollen pystyy edesauttamaan sellaisen ympäristön syntyä. suopeita. olemme kehittyneet yhteisössä ja yhteisöstä. vakavasti otetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Tästä päästään siihen. ns. tai toisaalta joissakin tapauksissa myös sitä. Hän toteaa.Luku 16: Onnellisuus ja systeemiäly 235 eksplisiittisesti olla onnellinen. . on hänen myös helpompi antaa arvo toisillekin. että epäsuorasti. että uskaltaa lähteä pois tilanteesta. jossa ihmisen on hyvä olla. voidaan huomata. että hän nauttii siitä. jossa viihtyy itse ja muutkin tuntevat olonsa hyväksi. elämän pyörteistä. että pyrkii itse edesauttamaan toisten onnellisuuden saavuttamista. maiseman vaihtoa. yhteistyöhaluisia. jakavia. että onnellisuus vaatii rohkeutta. Näin ollen positiivisten tunteiden kautta käyntiin lähtevä systeemi on itseään ruokkiva. että uskaltaa vaatia itselleen kuuluvan arvostuksen ja paikan omassa elinympäristössään. Toisaalta onnellisuuden rohkeus tarkoittaa myös sitä. jotta voi löytää niistä sen itselle sopivimman ja juuri sen. että ihmisen on hyvä tulla kuulluksi. jossa ihmisellä on hyvä olla. Tätä kutsunkin arkipäivän onnellisuudeksi. Täytyy tuntea paitsi olevansa oman elämänsä herra. vaan siksi. myös ilahduttaaksemme muita. että on sinut itsensä kanssa. ja voi laajentaa henkilön ajattelua ja sen kautta myös onnellisuutta suuresti. Teemme näitä asioita paitsi ilahduttaaksemme itseämme. että luomme hedelmällistä maaperää myös muiden onnellisuudelle.

Kuitenkin arkielämästämme löytyy ankeuttajien kaltaisia ilonsyöjiä. Toiset jaksavat olla aina positiivisia ja reippaita. että tänään paistaa aurinko. alakuloisilta ja väsyneiltä näyttäen. Töihin päästyäsi avaat sähköpostin. joilla voimme auttaa kanssaihmisiämme. Kurkkuusi koskee ja nenäkin tuntuu alkavan vuotaa. joita jokaisen tielle sattuu. Onnellisuus tuntuu tällaisina päivinä todennäköisesti hyvin kaukaiselta käsitteeltä. Jossain välissä soi vielä puhelinkin. Tarina kertoo. Vettä sataa.K. maailma näyttää tavallistakin harmaammalta. toiset taas suhtautuvat eteen tuleviin asioihin lähtökohtaisesti negatiivisesti. se. tai on kirpeä pakkanen. itsensä ylittäminen. Pahan velhon. että ankeuttajan suudelma imee ihmisestä sielun ulos. miten ihminen suhtautuu itseensä ja omaan onnellisuuteensa. Pieniä arkipäiväisiä asioita. sekä muistaa suhteuttaa asiat niille sopiviin kehyksiin. myös jatkuva- aikaisen onnellisuuden kannalta tärkeisiin pidempiaikaisiin tapahtumiin. alkaessa jälleen nousta valtaan ankeuttajat kääntyvät hänen puolelleen ja alkavat näin liikkua muuallakin kuin vankilassa. sekä eteen tuleviin asioihin riippuu myös paljon se. Arkipäivän onnellisuuksiin kuuluvat myös tavallaan rutiineista saatavat jatkuvuuden ja pysyvyyden tunteet. tuulee. Näitä voisivat olla esimerkiksi. Tämä pätee paitsi arkipäiväisiin tilanteisiin. Tosielämässä ei onneksi ankeuttajien kaltaisia olentoja ole olemassa. Rowlingin (2002) Harry Potter -kirjoissa Azkabanin velhovankilan vartijoina toimivat ankeuttajat. Vaikka tutkimukset ovatkin osoittaneet. Tosin ihminen voi myös tuntea olonsa onnelliseksi. Onnelliset ihmiset ovatkin usein myös arkipäivän onnellisia ja näin ollen systeemiälykkäämpiä kuin jo valmiiksi negatiiviset ihmiset. Ankeuttajan läheisyydessä ihmisestä tuntuu. Voldemortin. joista voisimme olla onnellisia. vaan paremminkin peilata tilannettaan omaan arvomaailmaan ja omiin aikaisempiin kokemuksiin ja tulevaisuuden haaveisiin. mutta silti he jatkavat. joihin täytyy heti puuttua. Näin ollen haasteet ja tavoitteet asettuvat oikeisiin mittakaavoihin. jotka voivat Fredricksonin (2002) broaden and build -teorian mukaisesti johtaa positiivisuutemme ja sitä kautta onnellisuutemme laajentumiseen ja kasvamiseen. voi löytää kaikilta elämän alueilta. vaikka arkipäivät eivät aina niin erityisen onnellisia olisikaan. joka nipistelee poskipäitä ja on mukava kietoutua lämpimään villapaitaan. Kuitenkin juuri onnellisuuden löytäminen arkipäiväisistäkin asioista saisi meidät jaksamaan niitä harmaammilta tuntuvia päiviä. Myös pienet teot. Kiireen keskellä on vaikea . Suurin osa lottoajista tietää kyllä. Ihmisen suhtautumisesta elämään ylipäänsä. ettei voiton todennäköisyys todennäköisesti koskaan tule olemaan heidän puolellaan. tai vaikka ystävällinen hymy naapurilta. Arkipäivän ankeuttajat J. Nouset täyteen ruuhkabussiin mennäksesi töihin. ovat omiaan tuomaan pieniä onnentunteita. jossa odottaa vino pino aloittamista vaille valmiita töitä. ettei raha tai muu maallinen omaisuus tuo onnea. Sieltä löytyy ongelmia. Suhtautuminen näihin arkipäiväisiin asioihin kertoo paljon ihmisen yleisestä luonteenlaadusta. Näistä pahimpana näyttäytyy jatkuva kiire ja toinen toistaan tiukemmat deadlinet. kuin hän ei enää koskaan voisi olla iloinen. Vaanimassa ovat arkipäivän ankeuttajat. Ei ole onnellisuuden kannalta kannattavaa verrata omaa tilannettaan muihin ja määritellä tilanne sitä kautta. Bussissa kanssamatkustajat istuvat tiukasti eteenpäin tuijottaen. Jo pelkästään tämä toistuva teko luo heidän elämäänsä jatkuvuutta ja toivoa paremmasta huomisesta. silti iso osa suomalaisista lottoaa joka lauantai ja toivoo kovasti voittoa. Näiden arkipäiväisten asioiden tuottamat pienet onnen tunteet ovat myös juuri niitä positiivisia tunteita.236 Systeemiäly 2006 Arkipäivän onnellisuus Kuvitellaanpa tavallinen syksyinen maanantaipäivä. Niitä voisivat olla myös onnistuminen jossain pienessä tai isommassa asiassa.

Hänen mukaansa täytyy hyväksyä . Tämä vaikuttaa varsin järkeen käyvälle. eikä kukaan voi vain päättää olla onnellinen. Jotta ihminen voisi olla onnellinen. hänen elämänsä eri osa-alueiden tulee olla tasapainossa. Myös ihmissuhteiden eli ystävien. vaan jatkuvasti tavoittelemme jotakin lisää. jotka tekevät kaikkensa vaikeuttaakseen tavallisista päivistä nauttimista ja estääkseen näiden arkipäiväisten onnentunteiden laajentumisen jatkuva-aikaiseksi onnellisuudeksi. tai jos minulla joskus on iso punainen talo. Jatkuva-aikainen onnellisuus Jos uskomme Layardin (2005) onnellisuuden paradoksin siitä. Ihminen tarvitsee paitsi työtä. Valitettavan usein emme kuitenkaan osaa olla tyytyväisiä siihen mitä meillä on. Seligman (2002) kirjoittaa. Seligmanin (2002) mukaan kestävän. että jatkuva-aikainen onnellisuus on arkipäiväisen onnellisuuden sivutuote. On siis varsin systeemiälykästä pyrkiä olemaan onnellinen. tulevaisuus ja nykyisyys. parisuhteen ja perhesuhteiden merkitys on erittäin suuri. mutta useimmille ihmisille kiire on omiaan lisäämään ahdistusta. ihmissuhteet ovat yksi tärkeimmistä onnellisuuteen vaikuttavista tekijöistä. että onnellisuus ei ole itseisarvo. niin olen varmasti onnellinen. että onnelliset ihmiset pitävät ongelmiaan hetkellisinä. läheisen kuolema jne. ja niiden toteutumiseen tähtääminen antaa elämälle suuntaviivoja ja tavoitteita. Jos olisin sittenkin mennyt sinne töihin sen sijaan. Onnellinen ihminen pääsee vastoinkäymisten yli helpommin ja pystyy paremmin löytämään keinoja selviytyä noista vastoinkäymisistä. Toinen arkipäivän ankeuttaja on kapea-alaisuus. sitten kun voitan lotossa jne. tarkoittaa se sitä. olisin varmasti ollut onnellisempi. Onnellinen ihminen osaa myös mahdollisesti jonkin verran systeemiälykkäästi valmistautua tulossa oleviin vastoinkäymisiin. Vaatimusten kiristyessä opinnot tai työ saattavat imaista ihmisen liiaksikin mukaansa ja pian huomaa viettävänsä kaiken aikansa yhden asian parissa. Kuten sekä Seligman (2002). Näistä jossittelu tarkoittaa joko menneiden tai tulevien pohtimista aloittaen lauseen ʺjosʺ.Luku 16: Onnellisuus ja systeemiäly 237 keskittyä tekemään asioita kunnolla loppuun asti. Joskin tämä ei tietenkään käy kädenkäänteessä. niistä pienistä hetkistä. että ongelmat ovat ikuisia ja väheksyvät kaikkea mitä tekevät. Sitten kun olen täysi-ikäinen. avioero. On toki ihmisiä. jossittelu ja sitku-ajattelu. Tähän vaikuttavat sekä Seligmanin (2002). Näidenkin vaikutus onnelliseen ihmiseen on kuitenkin pienempi kuin onnettomaan ja masentuneeseen. joita päivittäin tulee sitä huomaa pääsevänsä eteenpäin ja oppivansa uusia asioita jatkuvasti. Pessimistiset taas uskovat. Arkipäivän ankeuttajaksi voi muodostua myös ns. kontrolloitavina ja erityisinä tietylle tilanteelle. että Layardin (2005) mielestä enemmän vain suuremmat vastaantulevat ongelmat ja onnettomuudet. myös vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. joista esimerkkeinä työttömyys. Sitku-ajattelu puolestaan tarkoittaa lauseidensa aloittamista ʺSitten kunʺ. Tämän jälkeen arkipäivän onnen tunteista oppii nauttimaan uudella tavalla – ja näin selviytymään arkipäivän ankeuttajista. jotka toimivat parhaiten kiireen alaisina ja nauttivat kiireestä. mutta onnellisuuden siirtäminen niiden toteutumiseen ei pitkällä tähtäimellä ole kannattavaa. Ainoastaan unelmiensa toteutumista odotteleva saattaa unohtaa elää myös tätä päivää ja nauttia arkipäivän onnentunteista. Joskus sitten kun pysähtyykin tarkastelemaan elämäänsä tarkemmin huomaakin olevansa oikeastaan onnellinen. Saavuttamalla pieniä etappeja ja huomaamalla pieniä onnentunteita. kun aurinko paistaa pilvenraosta ja leppeä kesätuuli puhaltaa hiukset kasvoille. vaan oikeastaan sivutuote. että tulin tänne. menneisyys. Unelmia toki tarvitaan. Tätä vastaan taistelevat esimerkiksi nuo mainitut arkipäivän ankeuttajat. että Layard (2005) toteavat. Arkipäiväiset vastoinkäymiset eivät suuremmin hetkauta ihmisen yleistä onnellisuuden tilaa. tavoiteltavan onnellisuuden saavuttamiseen on olemassa kolme vaatimusta.

josta pidämme kovin. Onnellisilla ihmisillä fokus on yleensä oman itsen ulkopuolella. Henkilön kykyjen tulee tulla riittävästi käytetyiksi. tiedostamattaan mutta tavalla. Seligman (2002) toteaa. jossa henkilö on intensiivisen keskittynyt siihen mitä tekee. ja antamaan anteeksi. aivan kuten ollessaan flow-tilassa ihminen vapautuu itsekriittisyydestään. siihen uppoutuu ja unohdamme itsemme. eivätkä vaadi ajattelua.ʺ Systeemiälykäs ihminen siis osaa lukea systeemiä Systeemiälykäs ihminen osaa taistella ja näin ollen hän osaa ottaa huomioon paitsi ympäristönsä. Tulevaisuuden suhteen hänen mielestään pitää olla avoin ja tulee toivoa. vaistomaisesti. Esa Saarisen ja Raimo P. pleasures ja gratification. joista onnellisuus osaksi riippuu ja jotka tukevat Fredricksonin (2002) broaden and build -teoriaa. että tehtävä ei ole liian haastava. Hän kehottaa ajattelemaan itsestään vähemmän negatiivisesti ja opettelemaan riitelemään itsensä kanssa.systeemialy. Seligman (2002) jaottelee mielihyvän kahteen osaan. Nämä ovat lyhyitä. kalliokiipeily ja tanssi. mutta tekemisen ei pidä kuitenkaan ylittää henkilön kykyjä.fi . Toisaalta flow taas antaa niitä onnistumisen kokemuksia. Myös flow:ssa ihmiset selviytyvät eteen tulevista tilanteista helposti ja tuntevat hallitsevansa tapahtuvaa. tasapainottaa ajankäyttönsä elämän eri osa- 1 www. jolloin helposti seuraisi tuskastuminen. kuin onnettomien ja masentuneiden. Mielihyvä taas puolestaan on toimintaa. eli nautinnot ja mielihyvät. Hän osaa arkipäivän ankeuttajia vastaan. No mitä tekemistä flow:lla on sitten onnellisuuden kanssa? Onnellisten ihmisten on helpompi saavuttaa flow-tila. riemu. oppia hyväksymään menneisyys. Onnellisuudella tunteena on flow:n kaltaisia piirteitä. Flow- tilanteille on myös tyypillistä. joilla on selvä aisti ja vahvoja emotionaalisia komponentteja. Hyvänolon tunne. Täytyy myös oppia kiitollisuutta menneistä hyvistä tapahtumista. Hämäläisen1 mukaan ʺSysteemiälykäs henkilö osaa toimia järkevästi monimutkaisissa systeemi- rakenteissa. Flow on tila. jotta osaisi ajatella itsestään positiivisesti tulevaisuuden yhteydessä. ettei kaikki johdu menneisyydestä. kuten ilo. ja hyväksyy itsensä osana kokonaisuutta.E. jota kutsutaan flow:ksi. joka saavutetaan näistä mielihyvistä kestää pidempään kuin nautinnoista saatava hyvänolon tunne. Mielihyvä-toiminta kuitenkin imaisee meidät mukaansa. Kirjassaan Authentic Happiness Martin P. Onnellisuus ja flow Artikkelissaan The Concept of Flow (2002) (kirjasta Handbook of Positive Psychology) Nakamura ja Csikzentmihalyi kuvaavat tilaa. Systeemiälykäs ihminen Systeemiälykäs ihminen osaa taistella arkipäivän ankeuttajia vastaan. hilpeys ja huuma. Kokonaisuus muovaa häntä ja hän osaltaan itse muovaa kokonaisuutta – usein intuitiivisesti.238 Systeemiäly 2006 ajatus. että onnelliset ihmiset selviytyvät vastaantulevista ongelmista ja menetyksistä onnettomia paremmin. jota on olennaisen tärkeä ymmärtää. että kaikkea pystyy kontrolloimaan. häneltä häviää tietoisuus itsestä. myös itsensä. Tällaisessa toiminnassa saavutamme hyvää oloa käyttämällä omia vahvuuksiamme. joka on lähinnä ʺoikotie onneenʺ.tkk. Näistä nautinnot ovat iloja. esimerkiksi hyvän kirjan lukeminen. osaa vastata kaikkeen eteen tulevaan ja aika katoaa. eikä toisaalta myöskään liian helppo. mutta jossa ei välttämättä ole mukana puhtaita tunteita. tulee tunne.

SELIGMAN MARTIN E. Art House. Tammi. Systeemiälykäs ihminen osaa luovia elämän karikoissa paitsi itsensä kannalta edullisesti. The Free Press. 2005.P. New York. C. Pafos-dialogi. Toisaalta täytyy sopivissa määrin osata myös joustaa. Oxford University Press. Snyder and S. B25. 1989. mutta siihen on jokaisen kuitenkin mahdollista oppia. Internet-viitteet http://www. NØRRETRANDERS TOR. Saarinen (toim. FREDRICKSON BARBARA. niin myös muita ajatellen. joka lukee pääaineenaan tietoverkkotekniikkaa. Pafoksen elämänfilosofinen ajatteluympäristö systeemiälyn näkökulmasta.fi/ Kirjoittaja Kirjoittaja on opintojensa loppuvaiheessa oleva Teknillisen korkeakoulun opiskelija.J. Nikomakhoksen etiikka.tkk. teoksessa: Systeemiäly 2005. Ilkka Niiniluoto ja Holger Thesleff. ROWLING J. . 2005. Kirjoittaja on onnellinen. Helsinki University of Technology. SAARINEN ESA JA SLOTTE SEBASTIAN. Oxford University Press. New York. jakaen tasaisesti aikaansa niin työlle kuin levollekin. Happiness. on hänen myös helpompi olla onnellinen. Jaana Kapari.R. Tasapainottamalla elämänsä eri osa-alueita systeemiälykäs ihminen varmistaa oman jaksamisensa. The Penguin Press NAKAMURA JEANNE AND CSIKSZENTMIHALYI MIHALY. jolloin myös läheiset ihmiset voivat hyvin. ollen antelias ja luova. Lopez (eds. 2004. 2002. C. suom. Kirjoittajan rakkain harrastus on neulominen. Hän osaa käyttää Homo generosus -puoltaan itsessään. 2002.K. Viitteet ARISTOTELES.). Täytyy olla sopivissa määrin itsekäs ja osata sanoa myös ei. Lessons from a New Science. Hämäläinen ja E.). 2002.J. Ei ole systeemiälykästä ajaa vain omaa etuaan.P. in: Handbook of Positive Psychology. Simo Knuuttila. Homo Generosus – Seksiä.). May 2005. Snyder and S. Positive Emotions. in: Handbook of Positive Psychology. Tämä ei välttämättä ole helppoa.R. The Concept of Flow. LAYARD RICHARD.Luku 16: Onnellisuus ja systeemiäly 239 alueiden välillä. R. Gaudeamus Oy. suom. Pieksämäki. Lopez (eds. 2002. Authentic Happiness. vaan luoda yleistä onnellisuuden sallivaa ilmapiiriä. Systeemiälykäs ihminen osaa huolehtia myös omasta jaksamisestaan kiireisessä maailmassa.systeemialy. taidetta ja bisnestä. Harry Potter ja Azkabanin vanki. Kun ihminen voi hyvin paitsi henkisesti myös ruumiillisesti. Systems Analysis Laboratory Research Reports.

.

otamme vastaan vain informaatiota. Tästä tietotulvasta tunnistamme vain sen osan. että meidän kyvyssämme hahmottaa maailma rajoituksia eivät aseta kysymysten asettelijoiden väliset eroavaisuudet aistien tarkkuudessa. kuten aisteja. Kuten pari Zander R. ja Zander B. Pikemminkin suuria eroavaisuuksia aiheuttavat ihmisten mielissä ja olemuksissa piilevien mentaalimallien eroavaisuudet. jolle meillä on olemassa mentaalimallit ja miellekartat jo valmiina. ettei onnellisuutta voi tuoda ihmiseen ulkopuolelta. jotka ovat auttaneet esi-isiämme selviytymistaistelussa mahdollisesti hieman erilaisin sensorein varustettuja lajitovereita ja muiden lajien yksilöitä vastaan. kuinka paljon ja kuinka monesta eri näkökulmasta hän pystyy esittämään maailmankaikkeuden tilaa määrittäviä kysymyksiä. jotka hahmottavat maailmaa fysiikan . mitä pitäisi tietää. Rentoudu. Tiettyyn henkilöön iskostuneiden erilaisten mentaalimallien määrästä ja luonteesta riippuu se. Teksti esittelee systeemiälykkään lähestymistavan maailman monimuotoisuuden hahmottamiseen ja siitä ammennettavissa olevien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Vastauksen etsimistä johonkin kysymykseen voidaan pitää melko tarkasti määriteltynä ongelmana verrattuna tilanteeseen. Tämän luettuasi sinusta tulee onnellinen. jonka saamiseen meillä on synnynnäisiä kykyjä.S. Evoluution toimiessa me olemme maailmassa sellaisten aistien varassa. Älä kuitenkaan pelkää edessä siintävää muutosta. Systeemien hahmottaminen Matemaatikon tärkein tehtävä ei ole oikeiden vastausten löytäminen. Johdanto Tämä artikkeli on opas onnellisuuteen. (2000) kirjoittaa. Saatat siinä sivussa saavuttaa huomattavan omaisuuden ja ehkä myös hiukan valtaa. jossa ei vielä edes tiedetä. Luku 17 Syvällä piilevä noste Jussi Kajovaara Artikkeli käsittelee systeemiälyä yksilön onnellisuuden rakennusmateriaalina ja työkaluna uskoen. vaan tartu siihen sankarin ottein. loogisia ja luonnontieteellisiä mentaalimalleja itsessään kantava kyynikko pitäytyy kysymyksissä. vaan oikeiden kysymysten esittäminen. Kovan rationaalisia. Voidaan olettaa.

tärkeitä hänen systeemiälykkyytensä Ensimmäinen este systeemiälykkäälle kannalta. Seminaarijulkaisun Systeemiäly (2004) mukaan systeemiälyn hyveisiin kuuluu ʺrikas. että ne ovat olemassa vielä ne synnyttäneiden positiivisten tunteiden kadottuakin. Positiivisten tunteiden lisääntyminen yhteisössä taas aiheuttaa kollegiaalisen positiivisen yläkierteen. Humanistinen kysymysten asettaja puolestaan hahmottaa maailman korostuneesti ihmisten välisten suhteiden ja tunteiden kautta. vähäisyys. . Kun syötetään nämä kaksi toisiaan täydentävää mallikatalogia yhden ihmisen mieleen ja hahmotuskoneistoon. koska yksilö tekee tulkintansa toiminnalle on kuitenkin mallien systeemistä nimenomaan niiden perusteella. Mitattavia asioita Senge et al. Positiiviset tunteet ja mentaalimallien määrä Yksilön mentaalimallit ovat ratkaisevan tärkeitä hänen systeemiälykkyytensä kannalta. Henkilö. On myös mahdollista yhdistää tiukimmista matemaattisista lainalaisuuksista koostuvat mentaalimallit sellaisten miellekarttojen kanssa. ettei esimerkiksi rakkautta voi johtaa atomien järjestyksestä ja Peanon aksioomista lähtien. jolla Fredricksonin laajennus-rakennus -teoria kytkeytyy systeemiälyn käsitteeseen. Hämäläinen ja Saarinen kirjoittavat julkaisun Systeemiäly 2005 johdannossa. että systeemiälyn kannalta on keskeistä tiedostaa. ei pysty toimimaan systeemiälykkäästi systeemeissä. joissa pinnan alle kätkeytynyt haamusysteemi on rakentunut ihmistenvälisten luottamussiteiden varaan. Uudet resurssit puolestaan lisäävät todennäköisyyttä tuntea positiivisia tunteita myös tulevaisuudessa. Systeemiälykäs toiminta lisää kyseiseen systeemiin kytkeytyneiden ihmisten hyvinvointia ja positiivisten tunteiden määrää. Henkilökohtaisiin resursseihin kuuluu uusien mentaalimallien rakentuminen ajattelu-toiminta -skaalan laajentumisen myötä. että ʺyksilön tulkinta vallitsevasta systeemistä voi olla virheellinen. Uusille resursseille on ominaista se. käsitteellä soft stuff. Tämä on siis eräs tapa. Näin syntyy positiivinen yläkierre. mikä aiheuttaa yksilön systeemiälykkyyden kasvua. Tähän ongelmaan voidaan hakea ratkaisua Fredricksonin laajennus-rakennus -teoriasta.242 Systeemiäly 2006 oppikirjan näkökulmasta unohtaen tai kieltäen esimerkiksi inhimilliset ja pehmeät kysymykset. Mentaalimallien lisääntyessä yksilö saa tietystä systeemistä aiempaa laajemman käsityksen. saadaan epäilemättä maailmaa kahta edeltäjäänsä monimuotoisemmin hahmottava yksilö. moniulotteinen hahmotuskykyʺ. mikä on täysin mahdollinen ajattelutapa. Lisäämällä positiivisten tunteiden määrää ajattelu-toiminta -skaala siis laajenee. Pehmeitä arvoja sisältävien mallien kautta maailmaa jäsentävät henkilöt voivat ajatella. täytyy myös osata valita niistä kyseisessä systeemissä Yksilön mentaalimallit ovat ratkaisevan parhaiten toimivat. (2004) kutsuu nimellä hard stuff ja vastaavasti asioita. Kyseisiä resursseja ovat esimerkiksi sosiaaliset. osittainen tai puutteellinenʺ. joita ei kyetä mittaamaan. joka johtaa uusien mentaalimallien rakentumiseen ja niin edelleen. eräänlainen positiivisten tunteiden ja sitä kautta onnellisuuden sampo. Vaikka osaisikin hahmottaa systeemeitä erilaisista mentaalimalleista käsin. ja rakentuu uusia henkilökohtaisia resursseja. jotka keskittyvät ihmisten välisiin tunnetta ja kokemuksellisuutta korostaviin hahmotelmiin. älylliset ja jopa fyysiset resurssit. koska yksilö tekee tulkintansa systeemistä nimenomaan niiden perusteella. Fredricksonin (2002) broaden and build -teorian mukaan positiiviset tunteet laajentavat ihmisen ajattelu-toiminta – skaalaa ja rakentavat uusia henkilökohtaisia resursseja. jonka mentaalimallit ovat rajoittuneita esimerkiksi luottamussuhteiden saralla.

vaikka onkin vielä epävarma harrastuksen jatkamisesta. Osalla vanhemmista harrastajista ei välttämättä ole mielenkiintoa tutustua aloittelijoihin ja toisaalta kaikki eivät tohdi tehdä aloitetta. Myös harrastajaryhmän sosiaaliset resurssit kasvoivat. ʺIhan mukavantuntuista porukkaahan täällä tuntuu olevan. joka synnytti positiivisia tunteita aiheuttavan yläkierteen.Luku 17: Syvällä piilevä noste 243 Kuvitellaan seuraava tilanne: Kimmo pyytää ystäväänsä Harria mukaansa miekkailun alkeiskurssille. ʺKatsovat minua vain elitististä nenänvarttaan pitkin.ʺ Harjoitukset loppuvat. Harri päättää tehdä aloitteen. että ainakin minä olen tosissani kiinnostunut lajista ja myös seuran muista jäsenistä. Harri ei samaista itseään kyseiseen väestöryhmään. että tässä käy näin. ja hänen vaikutuksestaan myös muihin aloittelijoihin. Harri pukeutuu seuran lainavarusteisiin ja päättää. Harjoitukset päättyvät ja Harri on innostunut lajista ja näkee myös uuden harjoitteluporukan innostavana. Nyt tuo haluaa nöyryyttää minua ja näyttää. Hän tervehtii pariaan ja esittelee itsensä. ʺArvasin. Siellä on vanhat rutiinit ja toisiinsa tottuneet kaveriporukat.ʺ Harri häviää ottelun ja poistuu taas odottelemaan salin laidalle. hänen negatiiviset odotuksensa saivat vahvistusta ja Harrin jatko miekkailuareenoilla on vaakalaudalla. Tullessaan treenisaliin ennen harjoitusten alkua kukaan lajin vanhemmista harrastajista ei tunnu noteeraavan Harria. kunnes yksi vanhempi harrastaja pyytää Harria parikseen. vaikka olisivatkin kiinnostuneita. Nyt Harrilla on edessään tulevaisuuteen asti ulottuva päätös. Hänen parinsa vastaa aloitteeseen ja uskaltautuu kyselemään Harrin ensitunnelmia lajista. jossa Harri päättää säilyttää skeptisen negatiivisen asenteensa lajia ja sen harrastajia kohtaan.ʺ Lämmittelyn jälkeen Harri hakeutuu heti vapaamiekkailualueelle ja saakin itselleen parin. Hänen täytyy valita asennoitumisensa uuteen harjoitusryhmään siirtymistä kohtaan. eikä Harri ole saanut positiivisia kokemuksia. mutta oli valinnut mentaalimallin. kuinka hyvä se on. hän on ehdollistanut itsensä tietyn mentaalimallin valitsemalla kiinnittämään huomiota epäkohtien sijaan mahdollisesti ilmeneviin positiivisiin asioihin. Minun täytynee siis ottaa aktiivinen sekä avoin rooli ja näyttää ympäristölleni. niin täytyy vain antaa tilanteelle aikaa ja uskoa tulevaisuuteen. millaiseen systeemiin hän on sukeltamassa. kun vanhojen harrastajien suhtautumisesta Harriin. Ottelun aikana Harrin pari rohkaistuu antamaan jopa muutaman neuvon Harrille. Harri ei ole kovin innostunut ajatuksesta. jossa harrastajat ottelevat toisiaan vastaan viiden piston otteluita. Versiossa kaksi Harri miettii hetken ennen harjoituksiin menoa. ellei joku toinen tee aloitetta. ʺMenen aloittelijana jo kauan stabiilina pyörineeseen harjoituskuvioon mukaan. Käydään ensin läpi versio yksi. eikä yhtäkään kunnollista kontaktia lajin harrastajiin. Harri käy kurssin loppuun asti. Hän näki harjoituksissa täysin samat ilmiöt kuin ensimmäisessäkin versiossa. Parini ei edes vaivautunut esittelemään itseään ja otteli aivan liian tosissaan. Harri tervehtii reippaasti harjoitusten alkua odottavia harrastajia ja häntä tervehditään takaisin. Hänen käsityksensä mukaan miekkailu on ʺlähinnä kenttäratsastushevosia omistavia snobbailevia suomenruotsalaisia vartenʺ.ʺ Parikymmentä minuuttia Harri katselee muiden ottelevan. ettei ainakaan tee aloitetta otteluparin hankkimisessa. Harrin positiivinen asenne ja oma aktiivisuus synnyttivät jo ensimmäisissä harjoituksissa uusia henkilökohtaisia resursseja. Alkulämmittelyiden jälkeen alkaa vapaamiekkailuosio.ʺ Harri päättää olla tervehtimättä ketään. mutta suostuu silti kokeilemaan lajia. ʺNo niin. Harjoitusten alkuun asti Harri on hiljaa ja kyräilee ympärillään olevia ihmisiä.ʺ Kun Harri menee tällä asenteella harjoituksiin. Harri häviää ottelun ja poistuu odottamaan seuraavaa mahdollisuuttaan päästä ottelemaan. tuli avointa ja aloitteellista. Jos positiivisia tuloksia ei näy vielä ensimmäisissä harjoituksissa. ʺKokeneemmat tulkoon hakemaan. Leppoisan alkeiskurssin jälkeen tulee aika astua lajia jo pidempään harrastaneiden harjoituksiin. . Päinvastoin.

määrää. Tiedemiehet innostuvat. ʺNyt voimmekin saada esimerkiksi nurkan 1 http://www. Heidän maailmankuvaamme mukaansa tietoisuuttamme edelleen rajoittaa se. että anturilla kyetään havaitsemaan ilmassa tapahtuvia. että mentaalimalleja tulisi olla käytettävissä niin paljon kuin mahdollista. Ja vaikka tämä olisikin mahdollista.mil. kuten puolustusvoimien Ruotuväki-lehti1 07/05 kertoo. että havaitsemme vain aistimukset. Mentaalimallimme ovat miljardien vuosien saatossa kehittyneet siten. Jos meillä kerran on mahdollisuus nähdä meitä lähestyvä ihminen jo kilometrien päästä hänen lähettämänsä lämpösäteilyn ansiosta. Jos meillä ei olisi koskaan ollut kuuloaistia. joille meillä on mekaanista havainnointikykyä tai olemassa mentaalikartat tai kategoriat. miksi pitäisi ajatella. Suomen puolustusvoimillakin on jo valmius käyttää pieniä infrapunasäteilyeroja havaitsevaa lämpökameraa esimerkiksi tiedustelutehtävissä. että pystymme nykyään luomaan mielessämme erilaisista paineenvaihteluiden muodostamista aikasarjoista mielikuvia. 11) mukaan näemme kartan maailmasta. että yhden ihmisen on mahdotonta kerätä itseensä mentaalimalli jokaista erilaatuista systeemiä varten. erittäin pieniä paine-eroja. Eräänä päivänä teknologia saavuttaa sellaisen tason. olisi vaikeaa yrittää edes ajatella. Pari Zander ja Zander (2000. on todennäköistä. Kuvitellaan seuraava tilanne: Maailma on muuten samankaltainen systeemi kuin nykyäänkin. Kun yksilöllä on reservissä suuri määrä erilaisia kaavoja ilmaantuvien systeemien hahmottamista varten.fi/ruotuvaki/index. viimeistään ihmisaistien vajavaisuus suodattaa vartalon pinta-alalle tulevasta informaatiosta suurimman osan ennen kuin on edes mahdollista saada tätä tietotulvaa tietoiseen ajatteluun. Ymmärrämme siis esimerkiksi puhetta. Tieto on valtaa ja askel kohti suurempaa informaatiotulvaa voidaan harpata istuttamalla ihmiskehoon tekniikan mahdollistamia keinoaisteja. että tämä keino olisi suurin mahdollinen harppaus ihmisen luontaisten aistien ulkopuolelle? Kuuloaistin avulla pystymme havainnoimaan päämme ympärillä leijuvassa ilmamassassa tapahtuvia paineen muutoksia. emme maailmaa itseään. että hän myös saa malleja yhdistelemällä siirrettyä aistien suodattaman informaation osia omaan tietoisuuteensa. mikäli esimerkiksi vietnamilaisilla sotilailla olisi ollut käytössään tulevaisuudessa jokaisen sotilaan henkilökohtaiseen varustukseen kuuluva lämpökamera. Vietnamin sodassa olisi voitu ajautua erilaiseen lopputulokseen. Parin Zander ja Zander (2000. Olemme vääjäämättä aistiemme vankeja toimiessamme arkipäivän tilanteissa. mutta ihmisillä ei olisi korvia. Voimme siis porautumalla syvemmälle laajentaa maailmankuvaamme kasvattamalla aistiemme tarjoamaa mekaanista havainnointikykyä lisäämällä mentaalimalliemme tai porautumalla syvemmälle lisäämällä mentaali.244 Systeemiäly 2006 Todellisuus on täydellinen Systeemiälykkyyden kasvattamiselle luodaan pohja laajentamalla omia mentaalimalleja ja lisäämällä niiden määrää. s.dsp?action=read_page&pid=46&aid=706 . Maailmassa voidaan kuitenkin ajatella olevan niin paljon erilaisia ihmisaistein havaittavia systeemejä. Pyrittäessä optimoimaan systeemiälykkyyden määrää ihmisessä voidaan ajatella. että kasvattamalla aistiemme tarjoamaa tunnistamme vain sellaiset aistimukset. He kommunikoivat viittomalla ja lukevat tekstiä. 10) kirjoittaa vapaasti suomennettuna. malliemme määrää. Voimme laajentaa jotka meidät on ohjelmoitu vastaanottamaan. mitä tarkoittaisi ilmassa tapahtuvien paineenvaihteluiden avulla kommunikointi. s.

emme kiinnitä elämän pikatilanteissa kyseiseen mahdollisuuksien maailmassa piilevään kohteeseen lainkaan huomiota. koska häneltä puuttuu havaittavissa aisteillamme? kokonaisuudessaan musiikinymmärtämisen mentaali- malli. Ensimmäisenä tiedemiesten mieleen tulee ajatus paineenvaihteluiden muuntamisesta väreiksi ja sitä kautta silmillä nähtäväksi ilmiöksi. joiden saavuttamisen he uskovat johtavan onnellisuuteen tai nykyistä vielä suurempaan auvoisuuteen. jotta hänen suuri tavoitteensa. että tuon ajan tieteentekijöillä tulisi mieleen. teoria päättää mitä kyetään mittaamaan. kuulevan mentaalimallin puute. että on järjetöntä luoda teoriaa pelkästään mitattavien tosiasioiden varaan (Zander ja Zander 2000. mitkä asiat ovat mahdollisia kyseisessä systeemissä. Paineenvaihteluita että systeemisen maailmamme videokuvasta näköaistinsa turvin havaitsevalle kaikki nyanssit ovat korvattomalle ihmiselle olisi vaikea selittää musiikin ylevöittävää vaikutusta. esimerkiksi askeleet muusta paineenvaihtelusta. että systeemisen maailmamme kaikki nyanssit ovat havaittavissa aisteillamme? Tai edes muunnettavissa sellaisenaan omien aistiemme ymmärrettäviksi? Einstein kertoi Heisenbergille 1926.Luku 17: Syvällä piilevä noste 245 takaa lähestyvästä ihmisestä havainnon jo ennen kuin näemme hänet!ʺ Täytyy siis keksiä systeemi. Systeemiälykäs henkilö tiedostaa omien mentaalimalliensa riittämättömyyden objektiivisen totuuden saavuttamiseksi ja sen. jos en syystä tai toisesta koskaan edes valmistu. Pienet tavoitteet ovat ylimääräisiä välietappeja matkalla kohti suuria tavoitteita ja pienten tavoitteiden saavuttamisen merkitys mitätöityy. tyttöystävän saaminen . Valitsemamme mentaalimalli päättää sen. Valitsemamme mentaalimalli päättää sen. Näkisimme punaista. Einsteinin mukaan todellisuudessa tapahtuu täysin päinvastoin. Pieni tavoitteeni on saada tentistä kiitettävä arvosana ja suuri tavoitteeni on valmistua koulusta työmarkkinoita houkutteleva tutkinto kädessäni. jos suuret tavoitteet jäävät saavuttamatta. jolla pystytään erottamaan lähestyvän ihmisen aiheuttama ääni. mutta suurin rajoite tähän olisi täydellinen Onko meillä jokin syy uskoa. s. kuinka herkkänä olemme meitä ympäröivästä systeemistä tuleville viesteille. kun paineaallolla on suuri intensiteetti ja sinistä pienellä intensiteetillä. Yksinäisen poikamiehen pieniin tavoitteisiin kuuluu oppia pukeutumaan vähemmän värittömästi. kuinka herkkänä Valitessamme näkökulman ja mentaalimallin. tulemme samalla systeemistä tuleville viesteille. että useimmiten ei ole edes mahdollista saada systeemistä riittävästi informaatiota optimaalisen kartan valitsemiseksi. Parin Zander ja Zander (2000) sanoin valitsemamme mentaalimalli kehystäessään samalla rajaa systeemistä tietoisuuteemme välittyvän kuvan ja määrittelee. Onko meillä muun muassa kuulevilla. että nämä paineenvaihtelut voisi kuulla? Ei varmasti. Jos meillä ei ole olemassa mentaalimallia jollekin havainnolle. Tavoitteet voidaan jakaa suuruusluokkansa perusteella ryhmiin. Mutta olisiko mahdollista. Teknisesti uuden aistin rakentaminen ihmiseen olisi haastavaa. 11). Yhden maailmanhistorian suurimpien fyysikoiden lausunnosta saadaan suora analogia mentaalimallien maailmaan. rajanneeksi havainnointikykymme ulkopuolelle huomattavan määrän informaatiota. näkevillä ja tuntevilla ihmisillä jokin syy uskoa. Hyvän tenttituloksen merkittävyys kuitenkin mitätöityy. Toimintaympäristö määrää kurssin Alati vallitsevasta ja kontrolloimattomasta epävarmuudesta huolimatta ihmiset asettavat elämälleen tavoitteita. joista olemme meitä ympäröivästä käsin tarkastelemme systeemiä.

että koehenkilö asettaa itselleen suuren tavoitteen ja laskee. oikeustieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan. Systeemiälykäs henkilö tiedostaa tavoitteensa. Tyttö saavutti yhden pienistä tavoitteistaan valmistumalla ylioppilaaksi loistavin arvosanoin. Tällöin ongelma on kuitenkin ehdottomasti vanhemmissa. Taustalla voi piillä väärinkäsityksiä tai ongelmia esimerkiksi perheen tunteenilmaisukanavissa. On mahdollista. ettei hän täyttänyt vanhempiensa kuvitelmia ihannetyttärestä. Koehenkilön elämässä on paljon erilaisia asioita. josta tuulen mukana leijaili bakteeri-istutusten päälle hiiva-bakteereita. jotta voisi toimia mahdollisimman hedelmällisesti niiden saavuttamiseksi. että se olisi mahdollista saavuttaa määrätietoisella työllä kymmenen vuoden kuluttua. joka kuvaa tutkimuksessa tapahtuvia onnellisia sattumia ja korostaa teoreettisen valmistautumisen tärkeyttä onnekkaiden sattumien täysimääräisessä hyödyntämisessä. Tyttö piti vanhempiinsa harvakseltaan yhteyttä ja vieraili kotonaan vain muutaman kerran vuodessa. Emme kuitenkaan aina ole täysin tietoisia tavoitteidemme hierarkiasta. arvot ja visiot saattavat kuitenkin kehittyä siten. vaan syvälle kätkeytynyt näyttämisen tarve.246 Systeemiäly 2006 voisi toteutua. ettei tytön menettelytapa ole kovinkaan hedelmällinen suuren tavoitteen kannalta. Tytön toimintaa ulkopuolelta tarkasteltaessa voidaan todeta. Kirjassa kerrotaan esimerkkinä serendipitystä osittain onnekas sattuma. Tämän seurauksena viljelmän bakteerit kuolivat. voisiko ajatella. Ei ole järkevää ilmoittaa kokonaistulosta kymmenen merkitsevän numeron tarkkuudella. Alan teoriaa . jolla on ollut huonot välit perheensä kanssa murrosiästä lähtien. eikä tyttäressä. etteivät hänen vanhempansa arvostaneet häntä eivätkä välittäneet hänestä. emmekä siitä onko tavoitteillamme oikeastaan paljonkaan tekemistä toistensa kanssa. Tällöinkin häntä vaivasi riittämättömyyden tunne vanhempiensa edessä. Tytön suuri tavoite oli valmistua ennätysajassa ja luoda ennen kuulumattoman loistelias työura naisena vaativalla asianajajien ja tuomareiden taistelukentällä. Hän myös tunsi. Esimerkin tytön voisi olla systeemiälykästä puhua kokemastaan riittämättömyyden tunteesta suoraan vanhempiensa kanssa. Tavoitteen saavuttaminen saattaa olla pitkä prosessi. On myös mahdollista. kuinka systeemiälykästä on asettaa selkeä tavoite esimerkiksi 20 vuoden päähän. että selkeän tavoitteen sijasta olisikin systeemiälykästä valita ympäristö. jotka vaikuttavat ennalta arvaamattomasti hänen elämänsä kulkuun. Kuvitellaan. Ongelmalliseksi tavoitteenasettajan kannalta tilanteen tekee muuttujien riippuvuus ajasta. Tarinan mukaan laboratoriossa oli jäänyt vahingossa auki ikkuna. Jos epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä on hallitsematon määrä. koska hän koki tuolloin. Häntä ei ajanut urallaan eteenpäin intohimo ammattiinsa. jossa haluaa toimia? Tavoitteet toissijaisena kompassina Merton ja Barber (2004) määrittelevät käsitteen serendipity karkeasti sanaksi. eivätkä kaikki tavoitteet koskaan toteudu. että tytön suuren tavoitteen yläpuolella on vielä suurempi ja tiedostamaton tavoite. Kymmenen vuoden kuluessa koehenkilön mielihalut. Onkin aiheellista kysyä. että tavoite osoittautuu jo muutaman vuoden kuluttua asetushetkestään täysin turhaksi ja jää saavuttamatta. joka johti penisilliinin keksimiseen. Kuvitellaan esimerkiksi tyttö. Tytön tiedostamatta hän teki koko ajan töitä vain ansaitakseen vanhempiensa kunnioituksen ja tunteakseen itsensä hyväksytyksi lapsuuden kodissaan. jos yksittäisissä mittauksissa joudutaan tyytymään karkeaan tarkkuuteen. minkä jälkeen hän pääsi haluamaansa opiskelupaikkaan. Tyttö muutti täytettyään kuusitoista pieneltä kotikunnaltaan Helsinkiin lukioon vanhempiensa liiemmälti vastustelematta. että vanhemmat todella ajattelivat tytön olevan riittämätön heidän odotuksiinsa nähden.

ʺ Kestävän suhteen saavuttamiseksi tarvitaan siis sopivassa suhteessa sekä economicusta. Tutkimuksen mukaan naimisissa olevat . Systeemiälykäs henkilö on herkkänä vaistolleen ja tiedostamattomille tuntumilleen samalla ymmärtäen näiden mahdolliset heikkoudet ja mukanaan tuomat epävarmuudet. että vaistonsa varassa tutkimuskohteesta toiseen hyppivä organisaatio ei lopulta löydäkään mitään merkittävää. mutta kiitettävän lopputuloksen saavuttamiseksi on hyvä asettaa myös tavoitteita. Merton ja Barber (2004) kirjoittavat. jossa kapteeni ohjastaa laivaansa paikoin vaistonsa varassa pienempien karien ohi. Hänen mukaansa elämä on tuon linnan läpi kulkemista kokien matkan varrella tapahtuvia yllätyksiä ja välillä miettien (ei kuitenkaan liian vakavasti). Kumpikaan osapuoli ei selviydy yksin. että generosusta. suhteessa tavoitteita ja toimintaympäristöä. Brewster Smithin mukaan olisi tieteen kannalta merkittävää. kun uusia merkittäviä havaintoja ilmaantuu. Heidän mukaansa tieteellisessä tutkimuksessa käy usein niin. puolen yhdistäminen. Merton ja Barber tuovat kirjassaan esille näkemyksen. että elämä on heuristista ratkaisun etsimistä väärin asetetulle ongelmalle. Suhteellinen systeemi Seligman (2002) kirjoittaa.Luku 17: Syvällä piilevä noste 247 tuntematon henkilö olisi saattanut heittää tuhoutuneen bakteeriviljelmän pois ja aloittaa alusta. mikä lopulta johtaa paljon alkuperäistä tavoitetta merkittävämpiin tuloksiin. Simon kiteyttää elämän luonteen kirjoittamalla. Vuoden 1978 taloustieteiden Nobel-palkinnon saanut Herbert A. tehokkaan ja anteliaan. Norretrandersin sanoin ʺRakkauden suuri haaste on ihmisen kahden. On mahdollista. Väljästi asetetut tavoitteet toimivat suurien linjojen majakkana synkällä merellä. Mertonin ja Barberin näkemys serendipityn vaalimisen tärkeydestä tieteellisessä työssä on perusteltu. myös parisuhteessa tarvitaan väljästi asetettuja tavoitteita toimintaympäristön tukevoittamiseksi. mikä johti lopulta penisilliinin ja antibioottien keksimiseen. Parisuhteessa oiva tavoite on Sengen (1990) määrittelemä käsite shared vision. että jotakin aihetta tutkittaessa havaitaan jokin yllättävä ilmiö. jaettu visio. Parisuhteen toimintaympäristön tavoitteilla. jonka mukaan tieteelliselle tutkimukselle ei tulisi määritellä liian eksakteja tutkimuskohteita eikä liian ankaria tavoitteita. jossa on ylinumeroituva määrä huoneita. minne toiset polut olisivat vieneet. Samaan tapaan kuin tieteellisessä tutkimuksessa. Toimintaympäristön tultua valituksi tavoitteet voivat siis kehittyä serendipityn tuodessa tapahtumiin oman ennalta arvaamattoman momenttinsa. vaan pikemminkin syntyvät siitä. että tarvitaan sopivassa suhteessa tavoitteita ja toimintaympäristöä. Tutkimukselle omistautunut Sir Alexander Fleming kuitenkin ymmärsi sattuman merkittävyyden. Simon kuvaa elämäkerrassaan (1996) elämänsä olleen kuin polkujen muodostama labyrintti linnassa. jos organisaatiot kykenisivät joustavasti vaihtamaan tutkimuksensa painopistettä sitä mukaa. joiden perusteella voidaan seurata tutkimusprosessin etenemistä edes pienellä tarkkuudella. että tehtyjen kansainvälisten tutkimusten mukaan avioliitolla ja onnellisuudella on havaittu olevan yhteys toisiinsa. Voisi myös sanoa. Kymmenenkin vuoden pituinen vaistonvarassa kulkemisen kausi olisi silloin tällöin hyvä katkaista ja pysähtyä hahmottelemaan meneillään olevan reitin Tarvitaan sopivassa suuntaviivoja. että New Yorkin yliopiston psykologian professorin M. Hänen mukaansa mahdolliset tavoitteet eivät niinkään ohjaa ratkaisun etsimistä. jaetuilla tulevaisuuden visioilla on sama rooli kuin Simonin elämän tavoitteilla: ne paremminkin syntyvät elämästä kuin ohjaavat sitä.

jonka kanssa olisi mahdollista muodostaa jopa läpi elämän kestävä rakkaussuhde. Puolison etsintätilanne sisältää kuitenkin ylinumeroituvan määrän epävarmuustekijöitä. että jo valmiiksi onnelliset ihmiset menevät ja pysyvät naimisissa suuremmalla todennäköisyydellä kuin onnettomat lajitoverinsa. Suurin tavoitelähtöisen parinetsinnän heikkous ei kuitenkaan ole tavoitetilan ja todellisuuden väliin jäävä epävarmuus. jotka vaaditaan suhteelta. Seligman (2002) sanoo myös. joka oli ʺläpi elämän kestävä rakkaussuhdeʺ. Ensimmäinen ongelmakohta on koehenkilön luoma ominaisuuslista. Vuosien kuluessa tavoitepuoliso voi osoittautua mahdottomaksi elämänkumppaniksi. jonka mukaan avioliitto saa aikaan onnellisuutta. että koehenkilön asettama tavoite ei itse asiassa vastaa alkuperäistä tavoitetta. mutta silti kausaalisia vaikutuksia. vaihtaa tavoitetta. Suhteen voisi sanoa monien muiden luonnossa esiintyvien ilmiöiden tapaan olevan kaoottinen järjestelmä. että tällä hetkellä maapallo ei kanna päällään yhtäkään koehenkilön luoman listan mukaista geeniperimän ja ympäristön vaikutusten sopivaksi muokkaamaa yksilöä. puhetyyliä ja sarkasmin sietokykyä myöten valmis. Suhde ei ole vakiona säilyvä Runge- Lenz -vektorin kaltainen stabiilin järkähtämätön tila. joka onkin koehenkilömme seuraava tavoite. että useimmat avioliittotutkijat allekirjoittavat väitteen. jolla avioliittoon hakeutuminen aiheuttaa onnellisuutta. Tarkastellaan ensin tilannetta. Ihannepuolisolle asetettujen vaatimusten täyttymys ei välttämättä takaa edes Luovutaan optimiparisuhdetta väliaikaista rakkaussuhdetta. Geeniperimäämme on istutettu voimakas elämänkumppanin tarve. onko hänen listansa luomus käytännössä sittenkään ihannepuoliso. että he eivät edes itse hahmota tätä osaa käyttäytymisessään. että kyseinen tarve asuu joissakin ihmisissä niin syvällä tiedostamisen ulkopuolella. Hän itse esittää olevan mahdollista. On siis vielä epäselvää. ihanasta rakkaussuhteesta. Oletetaan nyt kuitenkin parin etsimisen olevan suurelta osin tiedostettua toimintaa. koskevista ihannevisioista ja annetaan parisuhteelle Todellisen tavoitteensa tiedostettuaan ja edellisen tavoitteellisuutensa epäkohdat havaittuaan koehenkilö itseisarvon status. Alun perinhän oli kyse pitkästä. Tämän tavoitteen valittuaan koehenkilö voi listata paperille vaatimukset. Tällöin hänen on nimettävä selkeä tavoite. Kun lista on silmienväriä. Metsästyksen alkaessa koehenkilö ei voi olla mitenkään varma siitä. Hänen mahdollinen tavoitteensa voisi olla esimerkiksi saada itselleen hänen unelmiensa puoliso. On myös jopa mahdollista. vaan se elää jatkuvasti. voidaan kuitenkin tarkastella lajillemme tyypillistä pariutumisprosessia tavoitteellisuuden näkökulmasta. vaan tavoitteiden muuttuminen ajan kuluessa. johon voidaan näin ollen liittää myös jonkinlaisia tavoitteita. On myös syytä huomata.248 Systeemiäly 2006 ihmiset raportoivat olevansa keskimäärin onnellisempia kuin naimattomat. Tavoitehakuisen parinetsintäprosessin voisi sanoa olevan kaikessa näennäisessä tehokkuudessaan ja omistamisenhalussaan Norretrandersin (2002) määrittelemän Homo economicuksen tapa lähestyä . Puhuttaessa tavoitteesta täytyy jälleen määritellä selkeät kriteerit. Taas listaa suunniteltaessa koehenkilö törmää epävarmuutta aiheuttaviin tekijöihin. Kuvitellaan seuraava tilanne: Koehenkilö haluaa löytää vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen. On mahdollista. jotka tulevan puolison tulee täyttää. jossa pienet muutokset alkuarvoissa saavat aikaan täysin ennustamattomia. jossa koehenkilö valitsee parinetsintäongelman lähestymistavaksi tavoitteellisuuden. mikä on onnellisuuden ja avioliiton korrelaation todellinen luonne. jonka hän haluaa saavuttaa. Tietämättä vielä todennäköisyyttä. eronneet tai leskenä elävät ihmiset. koehenkilö on valmis metsästämään.

Seligmanin mukaan saavutuksien myötä odotukset kasvavat ja onnellisuuden lisäämiseksi nekin täytyy täyttää. voi silti kysyä: Jos kasvu ei kerran voi olla ikuista . Koehenkilömme voi valita toimintaympäristökseen rakastamansa kumppanin kanssa muodostamansa parisuhteen ja elää siinä ilman velvoittavia tavoitteita. jolle Norretrandersin mukaan on ominaista vapaus olemassaolomuotona ja anteliaisuus suhdemuotona. Kun halutaan tehdä pitkällä aikavälillä vaikuttavia päätöksiä. systeemiälykäs henkilö on valmis karsimaan tavoitteidensa tarkkuudesta ja lähestymään ongelmaa toimintatutkimuksen näkökulmasta hahmottaen suurempia linjoja. Pinnan alla Olemisen sietämätön keveys aiheuttaa ahdistusta. ennen kaikkea stabiileja idyllejä on harvassa. s. Parisuhteen näkökulmasta toimintaympäristön valinta tavoitteellisuuden sijaan voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä. Kuitenkin Pieni talo preerialla – tyyppisiä onnellisuuden kyllästämiä. Taidan ottaa kriteeriksi kasvunopeuden toisen derivaatan. Jo kasvun hidastuminen antaa huonon ennusteen yrityksen tulevaisuudesta.Luku 17: Syvällä piilevä noste 249 puolisonvalintaa. vaan sijoittajat kiinnittävät huomiotaan kasvun voimakkuuteen. Edes kasvu ei ole riittävä kriteeri. Pysyvä onnellisuuden auvola luiskahti jälleen hyppysistämme. eli kasvun kiihtyvyyden muutosnopeuden. että luovutaan optimiparisuhdetta koskevista ihannevisioista ja annetaan parisuhteelle itseisarvon status. Kuten Seligman (2002. jota on tietty määrä. yllätämme itsemme levottomina haikailemasta uusien haasteiden pariin. Meitä piinaa dynaamisuuden tarve. mutta ketä heistä rakastat eniten? Ja kuinka paljon enemmän kuin puoliosasi? Entä kumpi meistä on onnellisempi? Olisiko systeemiälykästä hankkia tunnemaailman ilmiöiden laadun ymmärtämistä varten erilainen mentaalimalli kuin kaupan multaisen laarin vieressä tapahtuvalle perunoiden punnitsemiselle? Pörssiyritykseltä odotetaan aina vain parempia tuloksia. Vain pieni hetki sen jälkeen. jossa erilaisilla palveluilla on dynaamisuuden tarve. Tällainen suhtautuminen mahdollistaa herkkyyden pienille ajan kuluessa ilmaantuville mahdollisuuksille kehittää parisuhdetta johonkin ennalta määräämättömään suuntaan. Luonnollisesti tällöin voidaan ajatella. totumme nopeasti ja väistämättä hyviin asioihin ottamalla ne itsestään selvyyksinä. jonka piti tehdä meidät onnelliseksi. Miksi pitäisi olettaa. kun olemme saavuttaneet tavoitteen. Toisaalta voisi ajatella. Elämän voi elää vain kerran ja kaikki pyrkivät tekemään sen onnellisesti. Ajatellessamme käsittelemme ei-aineellisia objekteja usein aineellista maailmaa varten luodun käsitteistön avulla. Kahden ihmisen välinen intiimi parisuhde on ääriesimerkki käsitteen soft stuff sisältämistä mitattavuuden ulkopuolelle jäävistä ilmiöistä. Systeemiälykkään koehenkilömme olisi ehkä järkevää kokeilla tavoitehakuisen lähestymistavan sijaan toimintaympäristön valinnasta ponnistavaa menetelmää. ystäviäsi ja puoliosasi. että miksi tulisi rajoittua kasvunopeuden muutosten tarkkailuun. Myös onnellisuus voidaan ajatella resurssina. Norretrandersin (2002) termein toimintaympäristön asettaminen tiukan tavoitteellisuuden edelle voisi sanoa olevan Homo generosuksen toimintatapa. hintansa ja puolison täytyy kyetä tuottamaan lisäarvoa alati kasvavien odotusten vääristäessä markkinatilannetta. että onnellisuus tai yhtä hyvin rakkauden suuruus olisi kyettävä jotenkin puntaroimaan? Rakastat kai vanhempiasi. joita voidaan kutsua nimellä toimintaympäristö. Parisuhde Meitä piinaa voidaan mieltää vaihtotaloudeksi. 49) kirjoittaa. Vaikkei tunneilmiöitä välttämättä tulisikaan rinnastaa materiaaliseen maailmaan. että onnellisuutta olisi hyvä hankkia hiukan lisää.

esimerkiksi mentaalimallit jakavat mahdollisuus tietoiseen yleisavaimia runsauden maailman oveen. teoksessa: Systeemiäly 2005. Työkaluja tähän prosessiin on mahdollista löytää mentaalimallien määrän ja laadun merkityksen ymmärtämisen kautta. The Fifth Discipline: the Art and Practice of the Learning Organization. AND BARBER ELINOR. Fredricksonin (2002) broaden and build -teorian mukaan positiiviset tunteet laajentavat ihmisen ajattelu-toiminta Itsensä systeemisenä -skaalaa ja rakentavat uusia henkilökohtaisia resursseja. Art House. SAARINEN ESA. 2004. New York. Systems Analysis Laboratory Research Reports. SENGE PETER. uudesta perspektiivistä tietäen. JA HANDOLIN VILLE-VALTTERI.R. Dynaamisuuden tarpeen voi näin kääntää jatkuvasta uusien asioiden ja kokemusten keräämisestä alituiseksi raikkaiden ja merkityksellisten näkökulmien metsästykseksi. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Positive Emotions. Jo kertaalleen hahmotettu ja koettu asia voi saada aivan uusia ja ennalta pinnallisuuden uomasta arvaamattoman suuria merkityksiä.P. Oxford University Press. Johdanto. ilmiöitä ja tunteita. Saarinen (toim. kun sitä tarkastellaan irtautumiseen. että dynaamisuuden tarve aiheutuu liian kapeasta ja pinnallisesta tavasta hahmottaa käsillä olevia asioita. että suurimmankin haaveeni käytyä toteen alan pian taas etsiä uutta haastetta. The Travels and Adventures of Serendipity. Doubleday Currency.). 1990. On mahdollista. Uudet hahmottavalla henkilöllä on henkilökohtaiset resurssit. Lopez (eds. kuten onnellisuuden tulisi jatkuvasti kasvaa yksilötasolla? On sietämätöntä ajatella. ettei kyseinenkään näkökulma ole paras ja ainoa. Itsensä systeemisenä hahmottavalla henkilöllä on mahdollisuus tietoiseen pinnallisuuden uomasta irtautumiseen.P. Hämäläinen ja E. ihmisiä. On jollain tavalla merkityksellisempää olla vapaasukeltaja. Viitteet FREDRICKSON BARBARA. Helsinki University of Technology. miksi tunneilmiöiden. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. Helsinki University of Technology. SELIGMAN MARTIN E. June 2004.). B25. B24. JA SAARINEN ESA. Snyder and S. kuin pinnalla hervottomasti luodolta toiselle poukkoileva merisairas turisti. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. käsillä olevien asioiden säilyessä ulkopuolisen silmissä ennallaan.).250 Systeemiäly 2006 materiaalisessa maailmassa. Princeton University Press. C. New York. . R. R. 2005. Parasta on hetki juuri ennen kuin ymmärtää saavansa kaiken.J. Homo Generosus – seksiä taidetta ja bisnestä. in: Handbook of Positive Psychology. Systeemiäly vastaan systeemidiktatuuri – 50 kiteytystä. New Jersey. Authentic Happiness. 2004. tai vaikka olisikin. May 2005. että elämästä muodostuu rauhaton kuumilla hiilillä juostu aarteenetsintämaraton. NORRETRANDERS TOR. Hämäläinen ja E. 2002. 2002. Sen hetken jälkeen alkaa uuden vision etsiminen. The Free Press. Kapea-alainen hahmottaminen on suoraan kytköksissä yksilön mentaalimallien vähäisyyteen. 2002. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. Saarinen (toim. joka palaamatta pinnalle sukeltaa yksin öiseen myrskyävään mereen syvemmälle kuin kukaan koskaan. Uusien kokemusten ja käsitysten jäädessä jatkuvasti pinnallisiksi on vaara. MERTON ROBERT K.P.

fi/ruotuvaki/index. Presence: Human Purpose and the Field of Future. SoL – The Society for Organisational Learning. AND ZANDER B. USA. Boston. Cambridge. 2004. The Art of Possibility. Kirjoittajaa kiinnostaa syvällä piilevää nostettakin enemmän ilmassa tapahtuvasta liikkeestä aiheutuva nostovoima. London. SCHARMER C. The MIT Press. JAWORSKI JOSEPH AND BETTY SUE FLOWERS. Hän opiskelee Teknillisessä korkeakoulussa teknillisen fysiikan osastolla. . OTTO. 2000.mil. 1996.Luku 17: Syvällä piilevä noste 251 SENGE PETER. Harvard Business School Press.dsp?action=read_page&pid=46&aid=706 Kirjoittaja Jussi Kajovaara on syntynyt vuonna 1983 Myllykoskella. SIMON HERBERT A. Internet-viitteet http://www. ZANDER R. Massachusetts.S. Models of My Life.

.

Nimittäin kaikilla Gottman et al. Näkemykseni mukaan päästäkseen täyteen inhimilliseen kukoistukseensa kukin meistä tarvitsee systeemiälykkään parisuhteen. omaan ajatteluun kannustava ja rakastava. että että kumpikin ihminen voi kaikissa parisuhteissa on paljon ongelmia.ʺ Wilen vertaus saattaa kuulostaa aluksi hämmentävältä ja jopa töykeältä varsinkin. mikä on hyvä parisuhde. kunnioittava. Miten kukin osapuoli kokee nämä ongelmat. Systeemiälykkäässä parisuhteessa on kyse siitä. (2002) havainnoista: kuin ilman parisuhdetta olisi Ratkaisevaa parisuhteen menestykselle ei todellakaan ole mahdollista. puolisoiden kyky ratkaista yhdessä myös vaikeimmat ongelmansa. Luku 18 Systeemiälykäs parisuhde Max Finne Systeemiäly on kiinnostunut inhimillisten systeemien vuorovaikutuksellisuudesta älykkään toiminnan näkökulmasta. Tällainen systeemi on tukeva. Mikäpä olisi parempi kenttä tutkia systeemiälyä kuin parisuhde? Tarkastelen tässä luvussa yksilön mahdollisuuksia systeemi-interventioon parisuhteen muodostamassa systeemissä sekä tämän systeemin ja yksilön elämän systeemin kietoutumista toisiinsa. Eihän kukaan – ainakaan Systeemiälykkäässä toivottavasti – ajattele kumppania valitessaan. on ratkaisevaa suhteen ja puolisoiden hyvinvoinnin kannalta. Kuten Dan Wile (1988) asian näkee: ʺKun valitset puolison. jos elää onnellisesti parisuhteessa ihanan puolison kanssa. Johdanto Jokaisella meistä on oma näkemyksensä siitä. joita ei koskaan kukoistaa kaikissa lukuisista yrityksistä huolimatta pystytä ratkaisemaan. Wile tarkoittaa tässä kuitenkin. ja elää antoisampaa elämää Wilen näkemys saa tukea Gottman et al. valitset elinikäiset ongelmat. Useinhan ajatellaan hyvän parisuhteen mahdollistavan juuri inhimillisissä rikkauksissaan monenlaisten erimielisyyksien tehokkaan ratkaisemisen. vain iso kasa ongelmia. tämän olevan parisuhteessa on kyse siitä. että kumpikin ihminen voi kukoistaa kaikissa inhimillisissä rikkauksissaan ja elää antoisampaa elämää kuin ilman parisuhdetta olisi mahdollista. tutkimista . Se on kaikkea sitä mitä ihminen olennaisesti elämässään tarvitsee. ymmärtävä. Ihmissuhteissa on aina ongelmansa – parisuhteissa etenkin.

Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. . mahdollisiksi.). kun puolisot ovat avoimia muutoksen mahdollisuudelle sekä toisaalta herkkiä tuntemaan. joskus hyvinkin eri suuntaan kuin nämä itse toivoisivat (vrt. 5) määrittelevät systeemisyyden tunnusmerkit seuraavasti: (1) Lineaaristen kausaalisuhteiden väistyminen takaisinkytkentöjen ja keskinäistä vaikuttavuutta ilmentävien vuorovaikutussuhteiden hyväksi. joita ei voida luontevasti ymmärtää tai palauttaa kokonaisuuden osien ominaisuuksiin. Samalla muun muassa vapaa valinta. B25. Hämäläinen ja Esa Saarinen (2005. (2) Kokonaisuudessa ilmenevät emergentit ominaisuudet. ja muutoksen yleensä. että toinen huomaa ongelman. On tunnusteltava toisen mielialaa. Systeemiäly 2005 (s. merkitystä. 2005. Jokainen joka joskus on seurustellut. (4) Vapaan valinnan. luovuuden ja itseohjautuvuuden tyyppisten perustavasti inhimillisten määreiden väistyminen kokonaisuuden hyväksi. systeemeissä taas tarvitaan systeemiälyä. Parisuhde on inhimillisistä systeemeistä yksi perustavanlaatuisimmista. voi allekirjoittaa sen. Menestyksekkääseen toimintaan inhimillisissä havaitsemisella. Tällöin 1Raimo P. on olemassa vain systeemiälykästä toimintaa. milloin ja millaista muutosta tarvitaan. Älykäs toiminta parisuhde-systeemissä Raimo P. ei pelkällä Systeemisyys on siis parisuhteen yksi selvimmistä muutoksen tarpeen tunnusmerkeistä. elämän jatkuvuuden näkökulmasta katsottuna tärkein. s. Systeemiäly parisuhteessa tarkoittaa aina toimintaa. Avoimuus tekee puolestaan systeemin ravistelun. vaan pienet muutokset voivat vahvistua kaoottisesti ja saada aikaan valtavia vavahduksia koko systeemiin. Se ehkäisee urautumista suhteelle haitallisiin käytäntöihin poistamalla muutosvastarintaa. Parisuhteessa tämä tarkoittaa. spontaanisuuden. Ainoastaan systeemiin systeemidiktatuuri). (3) Kokonaisuuden ohjausvaikutus yksittäisiin toimijoihin nähden. tahdon. jonka ne voivat parhaimmillaan saavuttaa parisuhde-systeeminä. muttei tee sille mitään – eli käyttäytyy sanalla sanoen systeemiälyttömästi. Edellä oleva kuvaus systeemisyydestä sopii parisuhteeseen kuin nenä päähän. ei pelkällä muutoksen tarpeen havaitsemisella. tulkittava eleitä ja tehtävä johtopäätöksiä näiden avulla siitä. May 2005. että kumppanien on oltava jatkuvasti herkkiä toisilleen. oma tehdyillä muutoksilla on tahto ja itseohjautuvuus saavat väistyä kokonaisuuden hyväksi. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Hyvässä parisuhteessa puolisot tulevat toimeen toistensa huonojen puolien kanssa ja välttävät toiselle kipeiden asioiden tuomista väkisin esille. millaisia systeemi-interventioita kulloinkin kaivataan. Näistä kahdesta rakennuspalikasta tuskin voi päätellä sitä potentiaalia. joka on aivan toista kuin osiensa summa. 17).254 Systeemiäly 2006 pariskunnista jäi aina ratkaisemattomia ongelmia. He pystyvät sen sijaan käymään dialogia toistensa kanssa näistä vaikeista asioista tarkoituksenaan ainoastaan ymmärtää toisiaan paremmin. Sillä kuten Mikko Martela asian ilmaisee: ʺEi ole olemassa systeemiälykästä ajattelua. punnittava äänenpainoja. jotka tulivat suhteessa esiin yhä uudelleen. Kaksi ihmistä muodostaa siinä kokonaisuuden.ʺ 1 Ainoastaan systeemiin tehdyillä muutoksilla on tässä mielessä merkitystä. ei olla asioista samaa mieltä ja ʺratkaistaʺ näin ongelmat. Parisuhteissa monet ongelmat pahenevat juuri siten. etteivät suhteessa kaikki kausaalisuhteet todellakaan ole lineaarisia. Kokonaisuus ohjaa todella yksittäisiä toimijoita huomattavasti.

oma parisuhde saattaa joutua väistymään työelämän tieltä. edellytys systeemiälylle. Ihmisille. Tästä seuraa. Parisuhde-systeemin rakenne selvästi huusi muutosta. jotka eivät hahmota oman elämänsä kahden systeemin – uran ja avioliiton – kilpailevan keskenään. Näiden asioiden tiedostaminen on välttämätöntä. jolloin ongelmat aina vain pahenevat ja lopulta seuraa ero. henkilö ei tartu suoraan härkää sarvista. Kuvatussa tilanteessa siis työelämä-systeemi ikään kuin kaappaa kyseisen henkilön pois Hahmotettuamme parisuhde-systeemistä. Lisäksi asiat pitäisi mitkä systeemit ovat meille nähdä asiayhteydessään ja kokonaisuutena. (2002. ei ainoastaan avioliittoon. vielä uupuu viimeinen ja tärkein komponentti. Elämän moninaisten systeemien muokkaamiseen taas tarvitsemme jo mainittua herkkyyttä sekä avoimuutta muutokselle. 297) esittävät. Systeemiälyyn parisuhteessa kuuluu myös oman elämänsä kokonaisuuden näkeminen systeeminä sekä parisuhteensa muodostaman systeemin hahmottaminen tähän yhteyteen. (1) Avioliiton yleinen onnellisuuden taso (2) Konfliktien rajoittaminen lisäämällä positiivisuutta (3) Konfliktien rajoittaminen vähentämällä negatiivisuutta Pyrin tässä soveltamaan kyseistä mallia parisuhteisiin yleisemmin. On hahmotettava monimutkaisia takaisinkytkentöjä ja epälineaarisuuksia. Nyt henkilö päättää viettää entistäkin suuremman osan päivistään töissä. eikä ajatella niiden häviävän itsestään. jolla olisi voitu lopettaa kahden systeemin keskinäinen kilpailu. Peter Senge (1990) kuvaa tilannetta pääpiirteittäin seuraavasti: Kun puolison kanssa rupeaa esiintymään enemmän ja enemmän erimielisyyksiä. Puolisoiden olisi täytynyt nähdä. sillä se ei ole ongelmien tapaista.Luku 18: Systeemiälykäs parisuhde 255 seuraukset ovat samanlaiset kuin Deborah Tannenin mainitsemassa tilanteessa toisen puolison kieltäytyessä väittelemästä kiihtyneessä mielentilassa. tämä ei silti ole vielä riittävästi ollaksemme systeemiälykkäitä. Ongelmiin olisi pitänyt paneutua tässä ja nyt. ettei ratkaisuna ole hypätä yhdestä systeemistä toiseen ja antaa systeemien säilyä muuten muuttumattomina. Ensimmäistä kohtaa voisi hyvin verrata Losadan ja Heaphyn (2004) saamiin tuloksiin . mitkä systeemit ovat meille tärkeämpiä kuin toiset ja toisaalta millaisissa systeemeissä haluamme olla osallisina. eli toiminta. Hahmotettuamme elämämme inhimilliset systeemit meidän on tehtävä arvovalintoja siitä. että kumppani vaatii enemmän huomiota itselleen ja syntyy lisää riitoja. Sengen kuvaamassa tilanteessa olisi kaivattu systeemi-interventiota. Systeemiälyyn voi potentiaali olla jo olemassa. jotta saadaan aikaan pysyvä muutos parempaan.ja parisuhde-systeemin yhdistäminen siten. jos kiistanalainen asia jää tällöin kokonaan käsittelemättä. vaan välttää ongelman kohtaamisen viettämällä töissä entistä enemmän aikaa. että avioliitossa pitää muuttaa kolmea asiaa. s. Kaikista haastavinta onkin ura. jotta elämämme voisi kehittyä rikkaammaksi. Kuten jo mainittua tärkeimpiä. Muutoksen mahdollisuus Gottman et al. Miten tällaiselta voitaisiin välttyä? elämämme inhimilliset systeemit meidän on Oman elämän erilaisten systeemien hahmottaminen on tehtävä arvovalintoja siitä. että oman elämän systeemi saavuttaa kukoistuksensa. mutta se siis aktualisoituu vasta toiminnassa.

positivity/negativity ja other/self. jotka auttavat hyvän suhteen rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Gottman et al. jolloin Watzlawick et al. vaan ne myös rakentavat puolisoille yhteisiä kestäviä voimavaroja. ja tällöin ongelma ratkeaa itsestään. jossa puolisot satuttavat toisiaan yhä uudelleen keskustellessaan parisuhteen ratkeamattomista ongelmista. kohdistuuko ryhmän jäsenten esittämä kiinnostus pääasiassa muihin vai itseen. Miten voi olla mahdollista. Saapuessaan määränpäähänsä hän tajuaa selvinneensä juuri lukuisten ihmisten kohtaamisesta (hengissä!) ja käsittää yhtäkkiä.ja toimintamahdollisuuksia. jossa hän ei poistu kotoaan lainkaan ja tulee hyvin onnettomaksi tajutessaan elämänsä olevan rajoitettuna pieneen selliin. Kuvatussa tilanteessa pariskunnan olisi selvästikin lakattava yrittämästä ratkaista ongelmansa väkisin.9) ja heikkoihin (0.4) tiimeihin. Positiivisuuden suhteen negatiivisuuteen Losada ja Heaphy (s.). etteivät pelkät sosiaaliset tilanteet voi mitenkään vahingoittaa häntä. 306) esittävät myös varsin rohkean väitteen: he sanovat pystyvänsä ennustamaan avioliiton tulevaisuuden tarkkailemalla puolisoiden käytöstä vain kolmen minuutin ajan. onko heidän ilmauksiensa sävy positiivinen vai negatiivinen ja viittaavatko he useammin muihin kuin itseensä. Watzlawick et al. 80) kertovat tarinan sosiaalisia tilanteita pelkäävästä miehestä. mukaan ʺensimmäisen tason ratkaisuʺ on miehelle itselleen luonnollinen: hän päättää välttää kaikkia sosiaalisia kontakteja. Gottman kumppaneineen käyttää käsitettä ʺgridlockedʺ tilanteesta. 747) havaitsivat olevan selvästi suurin parhailla tiimeillä (n. jotta niiden muodostaman systeemin näkisi paremmin. Positiivisuus on vahvistavaa palautetta. mutta kaikesta ei kannata yrittää olla väkisin samaa mieltä. Hän on siis positiivisessa mielessä mullistanut elämän systeeminsä systeemi-interventiolla. Gottman et al. jotka jälleen rakentavat resursseja broaden and build -hengessä. s. s. koska ei jaksa enää elää merkityksetöntä elämää. He ovat ikään kuin lukkiutuneet tilanteeseen ja samoille urilleen. ja luovat samalla kestäviä henkilökohtaisia voimavaroja. Lopulta mies päättää tehdä itsemurhan. Tärkeää 2 Losada ja Heaphy tutkivat miten bisnes-tiimissä vallitseva tunneilmasto vaikuttaa sen saavuttamiin tuloksiin. Tunneilmastoa kuvaamaan he valitsivat kolme parametria: inquiry/advocacy. sillä ne laajentavat yksilön ajatus. Hän haluaa kuolla ajamalla autollaan alas jyrkänteeltä. ettei yritä etsiä ratkaisua ollenkaan. Tällainen toimintatapa tietenkin johtaa lopulta miehen systeemiin. jolloin positiivinen oravanpyörä on valmis. kun epäonnistumiseen tuomitussa parisuhteessa elävät eivät itse siihen pysty? Ehkäpä salaisuus onkin juuri ulkopuolisuudessa: usein asioihin on hyvä ottaa vähän etäisyyttä. Edellä mainittujen Losadan ja Heaphyn sekä Fredricksonin käsitteistön pohjalta voidaan nähdä positiivisten tunteiden olevan parisuhteelle ensiarvoisen tärkeitä. että ulkopuolinen tarkkailija voi näin lyhyen ajan perusteella tehdä varsin hyvän diagnoosin (ennustetarkkuus 75–85%. (1987. joka laajentaa käyttäytymisen mahdollisuuksia ja johtaa täten tiimin parempiin suorituksiin. (2002. Niiden arvo ei liity ainoastaan mielihyvään. 5. Nämä resurssit puolestaan johtavat yksilön tuntemaan useammin positiivisia tunteita. Keksinnöstään riemastuneena mies ajaa takaisin kotiinsa ja päättää jatkaa elämäänsä sosiaalisten tilanteiden kammosta parantuneena. . Ne kertovat. Käsitteenä tämä on itse asiassa sama kuin Barbara Fredricksonin (2002) esittämä broaden and build -teoria: Positiivisilla tunteilla näyttää olevan huomattavan pitkäaikaisia vaikutuksia.6) verrattuna keskinkertaisiin (1. Kuitenkin matkalla jyrkänteelle mies joutuu ajamaan koko kaupungin läpi. (1987) esittämä näkökulma ongelmien ratkaisuun liittyy hyvin Gottman et al. kun se ei kerran tunnu onnistuvan. Tämä näkee ongelmanaan muiden ihmisten kohtaamisen. Heidän mukaansa yleinen positiivisuus (ja negatiivisuus) toimii voimakkaana palautesysteeminä. Watzlawick et al. eivätkä pysty omin avuin muuttamaan tätä systeemiä. (2002) näkemykseen dialogin tärkeydestä parisuhteessa: Useimmista asioista on terveellistä keskustella toista kuunnellen. Joskus paras ratkaisu voi olla.256 Systeemiäly 2006 positiivisuuden ja negatiivisuuden vaikutuksesta bisnes-tiimin suorituksiin2.

Systeemin valta Parisuhteelle ominaista on mukaansatempaavuus ja intensiivisyys. Kumpikaan kumppaneista ei osaa selittää. että parisuhteessa kannattaisi pyrkiä ratkaisemaan kaikki ongelmat. Kuvaan on astunut systeemidiktatuuri – käsite. että suhteessa positiivisuus on vallitseva tila. jotka tulevat esiin yhä uudelleen ja joita ei voida . että systeemissä vaikuttaa jokin näkymätön voima. Tämä lähestymistapa on linjassa Deborah Tannenin teorian kanssa. mistä tämä johtuu. On siis selvitettävä parisuhde-systeemin erilaiset parametrit ja niiden muodostamat takaisinkytkennät. Systeemidiktatuurissa on kyse siitä. että suhde kehittyy aivan toisenlaiseksi kuin kumpikaan olisi voinut kuvitella. Tällöin ratkaisemattomien ongelmien esiintyessä seuraavan kerran voidaan lopettaa ratkaisun väkisin vääntäminen. tai millaiseksi olisi halunnut sen kehittyvän. elämään rikastava voimavara. rikastavuus ja rohkaisevuus vaihtuvat väkinäisyydeksi ja latistavuudeksi. He saattavat selitellä kokemiaan ikäviä kuin missään muussa tunteita itselleen monilla erilaisilla argumenteilla ja systeemissä. Jos siihen ei pystytä puuttumaan systeemiälykkäällä toiminnalla. jota Esa Saarinen on sivunnut luennoillaan. Vaikka mitään näkyvää yksittäistä tapahtumaa ei ole tunnistettavissa. jonka vaikutukset ovat Systeemidiktatuuri tulee yleensä ei-haluttuja. se saattaa lopulta syöstä suhteen tuhoon. rakkauden ja rakentavuuden. Toisen ihmisen loistava inhimillinen kauneus vie mukanaan ja elämän monet muut tärkeät asiat ikään kuin unohtuvat täysin. kaikissa suhteissa on paljon ongelmia. Ehkäpä tämä johtuu juuri parisuhteen perustavanlaatuisesta luonteesta inhimillisten systeemien joukossa. jota käsittelen myöhemmin. ja ottaa käyttöön täysin uusi näkökulma: pyritään tulemaan toimeen ongelmien kanssa ja minimoidaan niiden haittavaikutukset. uskotella vaikkapa niiden kuuluvan väistämättä kaikkiin suhteisiin ja menevän ohi itsestään. Systeemidiktatuuri tulee parisuhteessa esille luultavasti voimakkaammin kuin missään muussa inhimillisessä systeemissä. Ensin on kuitenkin hahmotettava jatkuvien ongelmien ratkaisuyritysten synnyttämät vaikutukset suhteelle. puolisoista on tullut hiljalleen etäisiä.Luku 18: Systeemiälykäs parisuhde 257 on myös. Parisuhteessa on myös mahdollista käyttää hyväksi systeemidiktatuurin ominaisuutta aiheuttaa oravanpyörä. Merkittävää systeemidiktatuurissa on sen latistavuus: se tappaa systeemistä ilon. Tätä tosin kestää usein vain vähän aikaa ja saattaapa käydä niinkin. Lisäksi puolisoilta edellytetään aimo annosta systeemiälyä: Esimerkiksi yhä uudelleen esiin tulevien riitakysymysten johtaessa suhteen ʺgridlockedʺ -tilanteeseen jommankumman osapuolen on nähtävä parisuhde-systeemin todellinen tila ja tehtävä asialle jotain – tarvitaan systeemi-interventiota. Parisuhteessa saattaa siis tällöin ulkoisesti vaikuttaa kaikki olevan ihan hyvin. Tässä tapauksessa systeemiälykkäällä toiminnalla pyritään vahvistamaan parisuhteen positiivisia vaikutuksia puolisoon ja tämän mielialaan sekä siten muokkaamaan suhteesta rakentava. Hierarkia ja parisuhde Edellä totesin vääräksi uskon siitä. mutta molemmat kokevat ilmiön hyvin todeksi. jolloin näihin voidaan puuttua systeemi-interventiolla. mutta silti parisuhteessa esille jatkuvasti esiintyy ongelmia ja puolisot kokevat suhteen luultavasti voimakkaammin latistavan heitä. Alkuvaiheen ihastus ja riemu. eikä suhde tunnu antavan juuri muuta kuin tuskaa.

että nämä tekevät aina kaikki päätöksensä yhdessä. että systeemiälykkäässä parisuhteessa kumpikin osapuoli on vuorollaan hallitsevampi: kummallakin voi olla ʺomat juttunsaʺ. mutta toisaalta voidaan nähdä riitely rakentavana ja suhteita parantavana voimana. Läheisissä ihmissuhteissa. Joitakin pariskuntia seuratessaan taas saa vaikutelman. Millaisia tunteita ne herättävät ja millainen vaikutus parisuhteeseen on pitkällä välillä. Ajatellaan esimerkiksi lapsi-vanhempi -suhdetta. Tämä selkeä jako lähentää luonnollisesti lapsen ja vanhempien suhdetta.ja läheisyydenhalua. Voitaisiin ajatella. Menestyksekäs riitely Ihmiset suhtautuvat riitelyyn kaksijakoisesti: Toisaalta riidat saatetaan nähdä ehdottoman haitallisina kaikissa ihmissuhteissa. joissa ilmaus on hyvin kuvaava. Suhteen kehittyessä valtarakenne saattaa tosin muuttua hyvinkin paljon. Tällainen tilanne on usein varsinkin vastarakastuneiden kohdalla. Puolison on tärkeää tunnistaa. mutta riidat voivat myös lähentää. selkeä hierarkinen jako on Voitaisiinko siis Tannenin ajatuksia mukaillen tulla usein hyväksi ja jopa johtopäätökseen. Riidat herättävät aina paljon tunteita ja vaikuttavat suhteeseen huomattavasti. joista haluaa ehdottomasti sanoa viimeisen sanan. kun hän ei ole yksin vastuussa omasta elämästään. että lopettaessamme täysin riitelemästä jonkun kanssa ollessamme silti yhä erimieltä asioista meidän maailmassamme tämän henkilön olemassaolo lakkaa. Vielä enemmän se kertoo parisuhteessa toisen riidan osapuolen ja hänen ajatustensa tärkeydestä meille. Voidaan siis todeta hierarkian olevan ehdottoman tärkeää tässä suhteessa ja sen hyödyttävän lisäksi suhteen kumpaakin osapuolta – hierarkia on itse asiassa välttämätöntä koko suhteen olemassaololle.258 Systeemiäly 2006 ratkaista. Pureudun seuraavaksi käsitykseen tasa-arvoisuuden välttämättömyydestä parisuhteessa sekä tasa-arvon ja läheisyyden suhteeseen. mikä luo vanhemmille vastuun lapsesta ja lapselle puolestaan turvallisuuden tunteen. Deborah Tannenin mukaan jokainen ihmissuhde on sekoitus vallan. . ratkaisee riitojen hyödyllisyyden tai haitallisuuden. että riidan kohteena oleva asia on meille tärkeä. joista seuraa broaden and build -hengessä suhteelle kestäviä voimavaroja. Käytän tässä tarkastelussa apunani Deborah Tannenin esittämää teoriaa. Valta-asemien vaihtelusta taas seuraa Deborah Tannenin mainitsemien vastuun ja turvallisuuden tunteiden tervettä vaihtelua puolisoiden kesken. Lapsi on aina perheen hierarkiassa alempana kuin hänen vanhempansa. mikä vahvistaa systeemiä. Keskityn tässä riitojen merkitykseen parisuhteen kokonaisuudelle. Mahdollinen ajatustapa on siis. hierarkiaa myös parisuhteessa? Käytännössä tietenkin useissa parisuhteissa toinen kumppaneista on dominoiva ja toinen ʺtossun allaʺ. mitkä asiat ovat toiselle todella tärkeitä ja luovuttaa viimeinen päätäntävalta näistä tälle. Riitelevät ihmiset voivat helposti ajautua erilleen toisistaan. Tiedämme jokainen tilanteita. Samalla tietyssä asiassa vallan luovuttanut osapuoli saa hyvin todennäköisesti puolestaan lisää valtaa hänellä tärkeissä asioissa. valta-asetelma voi myös olla Läheisissä ihmissuhteissa läheisyyden kannalta jopa välttämätöntä. Riitelyssä on usein voittaja ja häviäjä. sillä kiinnostukseni suuntautuu kokonaisuuksiin – systeemeihin. että on systeemiälykästä pitää yllä tiettyä välttämätöntä. Nämä halut ovat usein toisensa poissulkevia ja kilpailevat keskenään. eikä toisen ääni varmasti kuulu yli toisen. en niiden merkitykseen kummallekin yksilölle erikseen. Riitely kertoo ennen kaikkea siitä. selkeä hierarkkinen jako on usein hyväksi ja jopa välttämätöntä. kuten perheen sisäisissä. Kuitenkin kuten edellä esitettiin. Tällöin tämä todennäköisesti kokee myös enemmän positiivisia tunteita.

että positiiviset tunteet laajentavat ajattelua ja rakentavat kestäviä voimavaroja parisuhteeseen. milloin riita kannatta riidellä saman tien ʺloppuun astiʺ ja milloin jatkaa vasta myöhemmin. Havaitessaan riitelyn siirtyneen väärille raiteille. mikäli asia saadaan käsiteltyä molempien tunteiden hieman tasaannuttua. jolloin harkintaan tulevat parisuhde-systeemille vaaralliset menetelmät: oman aseman puolustelu ja vastahyökkäykset. Sen sijaan hän kysyy kysymyksiä. että se peittää sanojen välittämän todellisen viestin alleen. vaan ainoastaan suututtaa puolison. Kolmas tärkeä Tannenin esiintuoma näkökohta riitelyyn on sarkasmin välttäminen. Positiivisuuden lisääminen on ensiarvoisen tärkeää senkin takia. Lopuksi Olen tarkastellut tässä kirjoituksessa parisuhdetta systeemisestä näkökulmasta. Parisuhteen ongelmien kannalta huomattavaa on havaita. jolloin kiistely kääntyy pois asiasta. Tarkoituksena siinä on käsitellä ongelmia etsimättä niihin eksplisiittistä ratkaisua. Toiseksi pariskuntien tulisi pidättäytyä kaikelta nimittelyltä ja nöyryytyksiltä.ʺ Miten tällaisen viestin esittää. jossa toinen ei kerro suoraan päämääräänsä. Lisäksi Tannen mainitsee vielä metakommunikoinnin: Puolisoiden olisi hyvä tunnustella riidellessään systeemiälyn tuntosarvilla. joiden avulla riitelyä voi muokata parisuhteen kannalta älykkäämmäksi. jossa tämän kanta vaikuttaa selkeästi väärältä ja edellisen oikealta. Jos taas asia jää kokonaan käsittelemättä. Sarkasmin lähettämä metaviesti on niin voimakas. oli suhde sitten miten loistava tahansa. Sopiva hierarkia luo samalla tästä systeemistä tiiviimmän ja puolisoista läheisemmät. Systeemiälykästä on sisäistää tämä ja oppia elämään kumppaninsa huonojenkin puolien kanssa. se ennustaa Tannenin mukaan erittäin huonoa suhteelle. Nimittäin täydellisen tasa-arvon tavoittelu voi olla yhtä tuhoisaa parisuhde-systeemin dynamiikalle kuin on yritys ratkaista kaikki ongelmat. on luonnollisesti vähintään yhtä tärkeää kuin sen esittäminen. että kaikkia ongelmia ei voida ratkaista. 92–93) mainitsee muutamia asioita. koskeeko riita todellisia asioita. Niihin on myös helppo keksiä vastaväitteitä. josta sen on hyvin vaikea palata. metakommunikoinnilla voi tehdä systeemi-intervention: Esimerkiksi liioitteluun voi katkaista yksinkertaisesti sanomalla: ʺÄlä liioittele. sillä ne vain ärsyttävät toista. Ensiksi ei pitäisi käyttää ʺSokratesʺ-menetelmää. Parisuhteen menestyksen kannalta oleellista on puolisoiden kyky hahmottaa systeemin monimutkaisia rakenteita ja osittain kaoottistakin luonnetta. joiden avulla saa johdateltua toisen osapuolen tilanteeseen. mikä on oleellisesti systeemiälyn lähestymistapa.Luku 18: Systeemiälykäs parisuhde 259 Deborah Tannen (s. jolloin päädytään jälleen helposti asemasotaan. Sarkasmi ei milloinkaan kannusta kumppania vilpittömään vastaukseen. Tietyn asteinen hierarkia on myös hyväksi parisuhteessa. Systeemiälyä tarvitaan avuksi päätökseen siitä. Välttämätöntä on ymmärtää systeemin kietoutuminen oman elämän . Tämä voi olla erittäin hyvä ratkaisu. eivätkä aiheuta mitään positiivista. Kumpikaan edellisistä harvoin ajaa aiottua asiaansa. Tannen tarkoittaa tällä tilannetta. Pohdinnassani olen keskittynyt pelkän ajattelun sijaan toimintaan. Tärkeässä asemassa ongelmien huonojen vaikutusten torjumisessa on dialogi puolisoiden välillä. Riitoja ja ongelmatilanteita voidaan rajoittaa suhteessa sekä lisäämällä positiivisuutta että vähentämällä negatiivisuutta. Riidatkin voivat olla läheisyyden kannalta tervetulleita. Metakommunikointiin hyvin läheisesti liittyvä asia on väittelystä kieltäytyminen. Tämä menetelmä saa johdateltavan osapuolen tuntemaan itsensä nolatuksi ja nöyryytetyksi. Itsestään selvästi menestyksekkäässä riitelyssä tärkeää on myös anteeksipyytäminen. mutta liiallinen riitely taas saattaa systeemin epäterveeseen tilaan. Neljäntenä tulisi välttää liioittelua ja absurdien skenaarioiden luomista oman näkökulman vahvistamiseksi. vai onko ajauduttu riitelemään merkityksettömistä pikkuasioista.

Doubleday Currency. New York.R. May 2005.). B25. PETER SENGE. The Mathematics of Marriage – Dynamic Nonlinear Models. GOTTMAN. The Fifth Discipline: the Art and Practice of the Learning Organization. 2002. Systems Analysis Laboratory Research Reports.J. 2002. SWANSON. Authentic Happiness: Using the New Positive Psychology to Realize Your Potential for Lasting Fulfillment. Kirjoittaja Kirjoittaja opiskelee systeemiälykkään parisuhteen saloja toimintatutkimuksen menetelmällä. I Only Say This Because I Love You. Helsinki University of Technology.). 1990. RAIMO P. 2004. MARCIAL LOSADA AND EMILY HEAPHY. 1987. Snyder and S. 2002. The Free Press. 2005. C. New York. New York. The MIT Press. JAMES D. SWANSON. . avoimuus ja älykäs toiminta. 2002. Vol. John Wiley & Sons.260 Systeemiäly 2006 systeemiin ja takaisinkytkennät tässä kokonaisuudessa. MURRAY. London. The role of Positivity and Connectivity in the Performance of Business Teams. DAN WILE. Norton & Company. DEBORAH TANNEN. HÄMÄLÄINEN JA ESA SAARINEN (toim. Systeemiälyn rakenneosat parisuhteessa ovat herkkyys. JOHN M. No. CATHERINE C. Positive Emotions. MARTIN SELIGMAN. Principles of Problem Formation and Problem Resolution. Lopez (eds. Teknillisessä korkeakoulussa tuotantotalouden osastolla on menossa kolmas vuosi. 1988. Viitteet BARBARA FREDRICKSON. Oxford University Press. Change. in: Handbook of Positive Psychology. After the Honeymoon. How Families Communicate. PAUL WATZLAWICK. REBECCA TYSON AND KRISTIN R. 6. New York. JOHN WEAKLAND AND RICHARD FISCH. 47. Ballantine Books. Systeemiäly 2005. American Behavioral Scientist.

Johdanto Olisiko ensimmäinen maailmansota syttynyt jos Saksan keisari olisi tullut paremmin toimeen kruunupääsukulaistensa kanssa? Kuinka paljon henkilökohtaiset ominaisuudet ja henkilöhistoria vaikuttavat maailman kehityskulkuihin – ja pienemmässä mittakaavassa yksittäisiin ihmiskohtaloihin? Tämä essee pohtii näiden osasten vaikutusta ihmisten muodostamissa sosiaalisissa systeemeissä. Systeemien toimintaa puolestaan tutkii systeemianalyysi ja Hämäläisen ja Saarisen esittelemä systeemiäly tuo tähän toimintakenttään inhimillisen tekijän. sosiaalisissa systeemeissä on sisäänrakennettuna aina jonkin asteinen ennalta arvaamattomuus. Luku 19 Inhimillinen tekijä systeemiälyssä Elina Kalli Systeemi on määriteltävissä ja mallinnettavissa. Esseessä esitellään inhimillisen tekijän osasia. ihmisyys jo sinällään antaa mahdollisuuden rikkoa todennäköisyyslaskennan tulokset ja tuottaa systeemin tuloksena jotakin uutta. Jo sanana systeemi luo kuvan mekaniikasta ja ennustettavuudesta. mutta toisin kuin insinöörien rakentamat systeemit. Systeemiälykäs ihminen näkee . Vaikka tämä usein yksilölle onkin vain merkki systeemin muuttujien suuresta lukumäärästä ja ihmisen tietojenkäsittelykapasiteetin pienuudesta. joka systeemi-intervention kautta antaa mahdollisuuden murtautua pois kaavoista ja ennalta määrätystä kohtalosta. Systeemi ja systeemiäly Määritelmän mukaan systeemi koostuu sen sisäisestä rakenteesta ja sen liitynnöistä ulkoiseen ympäristöönsä ja näiden sisäisten ja ulkoisten ominaisuuksien vuorovaikutuksesta voi syntyä uusia ominaisuuksia systeemiin (Wikipedia 2006). ja sovelletaan löydöksiä painonhallintaan ja perheeseen. Filosofiassa tämä mahdollisuus tunnetaan vapaana tahtona. Systeemiäly tuo tähän mekaaniseen malliin inhimillisen tekijän. Hämäläinen ja Handolin 2004) mikä eroaa esimerkiksi Sengen (1990) näkemyksestä ihmisestä systeemin armoilla olevana. siinä pätevät systeemiset lainalaisuudet. Inhimillisen tekijän perusteena systeemiälyssä on ennen kaikkea näkemys ihmisestä aktiivisena toimijana systeemissä (Saarinen.

kunnes jokin yksittäinen asia saa toiminnan eli laihduttamisen oikeasti alkamaan. Esimerkiksi Paul Watzlawick et al. mikä oli toiminnan tavoitteena.262 Systeemiäly 2006 pienetkin asiat onnistumisina. systeemiälyn perusluonne ei ole projektinomainen: Martela esittää esimerkkinä ʺoman elämänsä mestaruudenʺ. käytännön toimenpiteiden suunnittelu konkretisoi muutosmatkan. Toisaalta systeemiäly puhuu myös herkkyydestä. Systeemiälykkään ihmisen tavoitteena on toki olla oman elämänsä mestari. Systeemiälykäs eli onnistunut painonhallinta ei kuitenkaan lopu tavoitepainon saavuttamiseen vaan siitä jatkuu loppuelämän kestävä aiempaa terveellisempien elämäntapojen noudattaminen. Elämän laadun parantamiselle vain on vaikea määritellä tarkkaa alkua ja loppua. Jatkaaksemme painonhallintaesimerkkiä: lääkärit korostavat nykyisin 5–10 % painonlaskulla saatavan suurimman osan laihduttamisen terveysvaikutuksista sen sijaan että annettaisiin esimerkiksi jokin tavoitekilomäärä tietyn pituiselle henkilölle. Systeemiäly prosessina Systeemiälyn esittelemä inhimillisyys myös paljastaa systeemiälyn prosessimaisen luonteen. Systeemiälyn käyttö prosessissa määrittää tavoitetilan siten että se ei ole mahdoton saavuttaa ja toisaalta niin ettei se ole myöskään liian helppo ottaen huomioon inhimillisen tekijän eli ihmisen parannettavassa systeemissä. Systeemiäly jatkaa Mertonin ja Barberin (2004) ajatusten kehittämistä siitä kuinka elämään. jopa mitattavaa tavoitetta ei voi tietää koska on tavoitteensa saavuttanut. Toisin kuin Martela (2005) esittää. ja tämä toiminta voi olla erittäin tavoitteellista ja kurinalaista. sen ei tarvitse olla täydellinen. koska alkua edeltää usein pitkä kypsyttelyvaihe. Tarkka tavoite myös antaa mentaalisen mallin kuinka tavoitetilassa tulee toimia. . Vasta tämä jatkuva toiminta varmistaa että tavoitepainossa pysytään loppuikä. (4) Suunnitelma tavoitetilaan pääsemiseksi: vaikka kohdat 1–3 antavat hyvät strategiset lähtökohdat systeemiälykkäälle prosessille. joka koostuu (1) Muutostarpeen määrittelystä: onko sitä ylipäätänsä olemassa ja onko se tarpeeksi merkittävä ansaitakseen huomion? (2) Jo kokeiltujen ratkaisujen tarkastelu: miksi ne eivät toimineet ja miten välttää samat virheet? (3) Tavoitetilan tarkka määrittely: ilman konkreettista. Esimerkiksi painonhallinta alkaa harvoin ilman pitkää suunnitteluvaihetta (ʺhuomennaʺ). joka auttaa huomaamaan eteen tulevat tilaisuudet ja tarttumaan onnekkaisiin sattumiin. ja tavoitteena on useinkin jatkaa toimintaa loppuikä. jolloin aivot ovat jo valmistautuneet tavoitteen saavuttamiseen positiivisesti. Simonin (1996) ajatuksia mukaillen tavoitteen tulee olla riittävän hyvä. Herbert A. tieteeseen ja yhteiskuntaan vaikuttavien sattumien tapahtumistiheyttä voidaan tiivistää luomalla yksilöille kehitystä tukeva inspiroiva ja positiivinen ympäristö. ja pystyy näiden onnistumisen kokemuksien kautta innostamaan koko systeemin parempaan suoritukseen. Toki systeemiälykkään lopputuloksen saavuttamiseksi voi käyttää projekteille luonteenomaisia metodeja kuten tavoitteiden asettamista ja aikatauluja. jonka hän määrittelee ihmiselämän tavoitteelliseksi parantamiseksi muuttamalla ihmisen käsitystä itsestään. (1987) esittävät nelivaiheista prosessia.

ja kun hän tulkitsee tapahtuneen – ehkä väärinkin – vastaavan jo aikaisemmin tapahtunutta. Yksilöiden ainutkertaisuus johtuu heidän perimästään ja henkilöhistoriastaan. tapa hahmottaa maailmaa ja heidän kommunikaatiotaitonsa. (3) tekevätkö he päätöksiä tunteella vai loogisin perusteluin. ja hän voi päättää oman toimintansa kyseisessä tilanteessa: vanhoja virheitä ei ole pakko toistaa. Esimerkiksi voisi olettaa. Tärkeintä on että ihminen on tyytyväinen itseensä ja olotilaansa. vaikka henkilön perustaipumus olisi tehdä päätöksensä tunteella. Systeemiälynä voidaan nähdä tällaisen henkilöiden luokittelun – olipa se tietoista tai tiedostamatonta luokittelua – hyväksikäytön systeemin toiminnan parantamiseen: MBTI ja muut luokittelutavat auttavat hahmottamaan a) miten itse näkee maailman ja b) kuinka voi esittää asiansa toiselle siten että hänellä on mahdollista ymmärtää se. hän käyttää yleensä samaa ratkaisumallia kuin aiemmin. Yksilöiden kommunikaatiotaidot voivat olla erityisen tärkeitä jopa eloonjäämiselle. Näitä luokittelumenetelmiä on kehitetty lähinnä työelämän tarpeisiin. ei vain tavallisen arkisysteemin parantamiselle. Eräs tunnetuimmista luokituksista on jungilaiseen psykologiaan perustuva Myers-Briggs Type Indicators (MBTI) (Briggs ja Briggs Myers 1998). Ihminen oppii henkilöhistoriastaan tiettyjä tapoja ratkaista ongelmia ja reagoida tapahtumiin. joita voi harjoitella. mutta niiden sovellusalueet voivat vaihdella yhtä hyvin lastenkasvatuksesta parisuhteeseen. Akseleita ei myöskään tule nähdä peruuttamattomina luonteenpiirteinä. erittelemättä perusteitaan. Eräitä merkittävimpiä tekijöitä vuorovaikutuksen ja sitä kautta systeemin onnistumisessa ovat yksilöiden henkilöhistoria. vaan taitoina. (2) ajattelevatko he asioita yksityiskohtien vai kokonaisuuksien kautta. Kuten Gladwell (2002) esittää. ja näitä eroja voidaan luokitella monin eri tavoin.Luku 19: Inhimillinen tekijä systeemiälyssä 263 Toiselle henkilölle on suuri saavutus ettei paino nouse enempää. inhimillisesti armeliaampaa on monesti tavoitella tyytyväisyyttä olemassa olevaan. Ihmisellä itsellään on kuitenkin vastuu omasta reaktiostaan. Vai olisiko Shakespearen kuningas Lear tyttärineen . näiden osien vuorovaikutuksen tuloksena voi syntyä uusia ominaisuuksia systeemiin. jonka avulla ihmiset voidaan luokitella neljällä eri akselilla: (1) ovatko he introvertteja vai ekstroverttejä. Ja kuten systeemin määritelmä sanoo. (4) ovatko he luonteeltaan joustavia vai päättäväisiä Huomattavaa on. Yksilöiden tapa hahmottaa maailmaa voi erota merkittävästi eri yksilöiden välillä. ettei mikään näistä akseleista sisällä arviota hyvästä ja huonosta. Yksilön ominaisuuksien ja taitojen vaikutus systeemissä Sosiaalisen systeemin sisäinen rakenne koostuu ihmisistä yksilöinä. Vaikka aina paremman tavoittelu on hyvin sisäänrakennettu länsimaiseen kulttuuriin. että diplomi-insinöörin koulutus vahvistaa loogisien perusteluiden muodostamisen taitoa. ymmärtämyksen jakaminen on yksi tapa parantaa systeemin toimintaa.

Bagozzi (2003) esittää että positiiviset tunteet organisaatiota eli systeemiä kohtaan aiheuttavat henkilön käyttäytymisessä tekoja. jotka hyödyttävät muita systeemin osia ja siten välillisesti systeemiä. suuremman tavoitteen muistaminen auttaa jatkamaan tehtävän suoritusta. Luopumispäätös voi syntyä negatiivisen tunteiden seurauksena. Esimerkkinä voi käyttää turhautumisen tunnetta kun annettu tehtävä tuntuu vievän paljon enemmän aikaa kuin on siihen varattuna. Mahdollisuuksien maailman 1 William Shakespeare. ja luovuttamisen kiusaus on suuri. että ne toimivat systeemi-interventiona silloin kun systeemin tavoitteiden saavuttamismahdollisuuksissa tapahtuu muutoksia. olipa kyse työyhteisöstä tai perheyhteisöstä. Yksi näkökulma tunteisiin on. on todennäköistä että systeemi etsiytyy kohti tilaa. Motivaatio on yksi tapa auttaa onnellista sattumaa: mikäli työyhteisö. Vain yhden osapuolen sitoutuminen parisuhteeseen ei myöskään riitä takaamaan onnistunutta lopputulosta. Koska systeemiälyn mukaan ihminen on aktiivinen toimija. kun taas negatiivinen suhtautuja poimii signaalivirrasta lasten ʺhaittavaikutuksetʺ. Systeemi-intervention eli tunteen tarkoituksena on kiinnittää huomio. joiden vaikutukset ovat systeemissä pysyviä. jossa sen osilla on kaikilla positiivisia tunteita systeemiä kohtaan. Motivaatiolla on kuitenkin mahdollista korvata negatiivisten tunteiden aiheuttamia haittoja. Toinen näkökulma positiivisten tunteiden luomaan havainnointiherkkyyden kasvuun löytyy kautta mahdollisuuksien maailmasta (Zander ja Zander 2000): Raskaana oleva ja siihen positiivisesti suhtautuva nainen havaitsee ympäristöstään kaikki muut raskaana olevat ja pikkulapset. Fredricksonin (2002) broaden and build -teoria käännettynä systeemiälyn kielioppiin tarkoittaa positiivisten tunteiden kasvattavan henkilön herkkyyttä systeemille. jos hänen nuorin tyttärensä olisi osannut kommunikoida rakkautensa siten kun isä odotti siitä kuulevansa? 1 Motivaatio ja tunteet inhimillisenä tekijänä Parisuhteen tai vaikkapa työyhteisön onnistumisen edellytyksenä on sen osien eli ihmisten motivaatio ja sitoutuminen tavoitteisiin.tai parisuhdesysteemi on kokonaisuudessaan motivoitunut. ʺKuningas Learʺ. mikä mahdollistaa onnellisten sattumien huomaamisen ja käyttämisen positiivisina systeemi-interventioina. joten systeemin tulisi välttää negatiivisten tunteiden syntymistä tai tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa korjaavia toimenpiteitä. ja poimii mediavirrasta positiiviset kommentit lapsista. Jos pariskunta on päättänyt pysyä yhdessä loppuikänsä. on todennäköisempää että he myös tekevät sen. ja tunteen laatu vaikuttaa siihen kuinka määränpäähän pyritään jatkossa. Bagozzi (2003) esittää että positiivinen tunne saa jatkamaan samoin kuin aiemminkin ja negatiivisen tunteen tarkoituksena on mahdollistaa korjausliikkeet. . Kun positiiviset tunteet saavat aikaan positiivisia tuloksia systeemin tuottavuudessa. Systeemiälyn kentässä positiiviset tunteet ovat yksi mahdollistava inhimillinen tekijä. eräs hänen toimistaan voi johtaa luopumiseen systeemin jäsenyydestä.264 Systeemiäly 2006 kuollut. negatiiviset tunteet vastaavasti vievät suoriutumista alaspäin (Fredrickson 2002). ja tällainen toiminta horjuttaa systeemiä. kuin jos he oleilevat yhdessä periaatteella ʺkatsotaanʺ.

Perhe systeeminä Nykytutkimus näkee perheen systeeminä. ja luokitellut parisuhteet – Gottman puhuu avioliitoista – kolmeen kategoriaan: onnellisiin. Deborah Tannen (2002) näkee perheen olevan luonteeltaan hierarkkinen systeemi. onnettomiin ja eroon päättyneisiin. Hänen mukaansa voidaan 85 % todennäköisyydellä ennustaa avioliiton kohtalo käyttämällä vain neljää muuttujaa. (2002) ʺSound Marital Houseʺ ja b) inhimilliset tekijät kuvattuna ʺtalonaʺ. Isä ja äiti. Gottman et al. äiti ja lapset. . etnisen taustan sekä kulttuurin aiheuttavan kommunikaatiotyylin eroja. a) Gottmanin et al. Hän näkee sukupuolen. joiden sisäinen dynamiikka voi vaihdella huomattavasti. tai tämän esseen käsittelemistä inhimillisistä tekijöistä. äiti ja lapset. Hänen mukaansa parisuhteen ongelmat johtuvat usein kommunikaatiovaikeuksista. jonka tarkoituksena on tarjota sopivassa suhteessa läheisyyttä ja itsenäisyyttä. Perhesysteemi on muodostunut alun perin parisuhdesysteemistä. edellä kuvatut inhimilliset tekijät. (2002) on tutkinut parisuhteen onnistumista. ennen kaikkea ihmisestä aktiivisena toimijana omassa elämässään. onnekkaiden sattumien löytymiseen ja näin luoda itselleen systeemiälykkään ympäristön. Toki myös kommunikaation tapahtuma ympäristö ja ajoitus vaikuttavat mahdollisten väärinymmärrysten syntymiseen. isä ja yksi lapsista. Esimerkiksi julkisesti annettu moite voi olla aivan eri asia kuin yksityinen huomautus. On huomattavaa. Perhesysteemin tuloksia voidaan tarkastella vuorovaikutuksen. Yksilökohtaisten osasysteemien lisäksi perheeseen muodostuu väistämättä lukuisia osasysteemejä. johon voidaan ottaa erilaisia näkökulmia: Perhemuodot ja perheen tehtävät vaihtelevat kulttuurista toiseen. Kuva 1 vertailee Gottmanin teoriaa avioliiton onnistumiseen vaikuttavista interventioista ja inhimillisiä tekijöitä. jonka muodostavat isä. näiden kaikkien osasysteemien toiminnassa näkyvät samat. jotka saattavat aiheuttaa riitoja ja frustraatioita parisuhteessa. että todennäköisyys ei ole 100 %: se kertoo joko muuttujien liian vähäisestä määrästä.Luku 19: Inhimillinen tekijä systeemiälyssä 265 lähestymistapaa voi käyttää pakottamaan positiiviset tunteet esiin ja uusien. Tässä tarkastelussa perhe rajataan ydinperheeksi. Kulttuurin sisällä erilaiset perhemuodot (esimerkiksi länsimaissa ydinperhe. Kuva 1. uusperhe. yksinhuoltajaperhe) tuovat omat vaikutuksensa perhesysteemin toimintaan. perheen tavoitteina olevien kehitystehtävien. toiminnan tai näiden yhdistelmien näkökulmasta.

Vai onko sittenkin kyseessä aina ainutkertainen. The Mathematics of Marriage. 2003. Oxford University Press.). Handbook of Positive Psychology. Systems Analysis Laboratory Research Reports. May 2005. hyvässä ja pahassa. in: C. että vanhempi tutustuu tunneskaalaansa äärestä laitaan. Palo Alto. Snyder and S. http://www. positiiviset tunteet ja onnistumisen kokemukset vanhemmuudessa ovat perhesysteemissä yhtä tärkeitä kuin muissakin sosiaalisissa systeemeissä. USA. FREDRICKSON BARBARA. Ajankäyttö muuttuu. 2002. 2005.E. London.). KATHARINE C. Positive and Negative Emotions in Organizations. London. Inc. San Francisco. kun lasten pukeminen. Mannerheimin lastensuojeluliiton verkkopalvelu. MURRAY JAMES D. Models of My Life.fi/kasvattajan_tietokulma/kasvatusvinkkeja/suuret_tunteet/syyllisyys/ . Little. Hämäläinen R. Brown and Company.E. syöttäminen ja nukuttaminen vievät huomattavan osan vapaa-ajasta. Muutoksia tapahtuu myös koska kaikkea ei pysty enää suunnittelemaan vain omista.J.mll. BRIGGS AND ISABEL BRIGGS MYERS. Lapsi haastaa taisteluun.R. in: Positive Organizational Scholarship. The MIT Press. CA. Kommunikaatiotaidot. Parisuhdesysteemin muutos perhesysteemiksi vaatiikin paljon systeemiälyä onnistuakseen. Lopez (eds. 1998.. paras mahdollinen kasvuympäristö niin vanhemmille kuin lapsille: ÄITI: ʺOnko perhe systeemi?ʺ KOLME-VUOTIAS: ʺEi ole mikään systeemi. USA. (toim. The MIT Press. seuraavana hetkenä mielestäsi suloisempia kullannuppuja ei löydy maanpäältä. perustelee psykologi Tuovi Keränen sitä. Yhtenä hetkenä voisit kuristaa kakarat. He eivät päästä aikuista ennen kuin saavat kokemuksen todellisista tunteista. Systeemiäly ja Virtaus.). SIMON HERBERT A. Consulting Psychologists Press. 2002.P. teoksessa: Systeemiäly 2005. AND TYSON REBECCA. The Tipping Point. Parhaimmillaan lasten kanssa touhuaminen tuo perhesysteemiin virtauksen tunteen. 2002.ʺ2 Tunneskaalan laajuus voi yllättää uuden perheen. siellä nukutaan. MARTELA MIKKO. ʺLapset pakottavat aitoihin tunteisiin. Cameron. Berrett-Koehler. SWANSON CATHERINE C. Unestakaan ei ole aina varmuutta lasten yöheräilyn vaikuttaessa myös vanhempien nukkumiseen. GOTTMAN JOHN M. ja Saarinen E. ja jatkuviin muutoksiin on varauduttava esimerkiksi lasten sairasteluiden takia. Positive Emotions. B25. Myers-Briggs Type Indicator. kun biologia sanelee työnjaon osittain. motivaatio. K.ʺ Viitteet BAGOZZI RICHARD P.. Dynamic Nonlinear Models. itsekkäistä lähtökohdista käsin. Quinn (eds. jolloin ajantaju katoaa ja keskitytään vain yhdessä olemiseen.266 Systeemiäly 2006 Perhe on tunteiden vuoristorata. Helsinki University of Technology. 2Helena Kokkonen. 1996. J. Lasten myötä parisuhdesysteemi mukautuu uuteen tasapainoon. Dutton and R. GLADWELL MALCOLM. lasta ei huijata.S.

Hämäläinen R.wikipedia. ja Saarinen E. intohimoinen käsitöiden harrastaja ja kaunokirjallisuuden suurkuluttaja. B24. I Only Say This Because I Love You. RICHARD. Principles of Problem Formation and Problem Resolution.E. Ballantine Books. SENGE PETER. in: K. Boston. 2000.1. konsultti ja jatko-opiskelija.P. ESA SAARINEN. Systems Analysis Laboratory Research Reports. The Art of Possibility: Transforming Professional and Personal Life. Positive and Negative Emotions in Organizations. Kirjoittaja Elina Kalli on äiti.). Harvard Business School Press. San Francisco. DEBORAH TANNEN. puoliso.).E. 2004. . Cameron. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization. 2003. 2002. New York. JOHN WEAKLAND AND RICHARD FISCH. Norton & Company. 2004. Accessed on 23. Internet-viitteet http://fi. J. Change. Helsinki University of Technology. Berrett-Koehler. RAIMO P.2006. (toim. 1987. New York. Systeemiäly vastaan systeemidiktatuuri – 50 kiteytystä teoksessa Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. PAUL WATZLAWICK. MERTON AND ELINOR BARBER. June 2004. CA. Doubleday Currency. How Families Communicate.Luku 19: Inhimillinen tekijä systeemiälyssä 267 ROBERT K. New Jersey. Dutton and R. Quinn (eds. Positive Organizational Scholarship. ZANDER ROSAMUND STONE AND ZANDER BEN. HÄMÄLÄINEN JA VILLE-VALTTERI HANDOLIN. 1990. Princeton University Press. The Travels and Adventures of Serendipity.org/wiki/Systeemi.S.

.

. miten sille voi synnyttää herkkyyttä systeemiälyn silmälasien kautta. Johdanto Serendipity-käsitteen on luonut Thomas Walpole vuonna 1754. 227–228). Termistä Serendipity käytetään selitystä: ʺThe faculty of making fortunate discoveries by accidentʺ (Merton ja Barber 2004. (1) (Kyky) löytää jotain arvokasta. Tälle käsitteelle ei ole vakiintunutta suomennosta. jotka seikkailuissaan eivät koskaan löytäneet sitä mitä etsivät. Artikkelin innoittajana on toiminut sosiologian professorin Robert K. s. kun etsii jotain muuta. Serendipisyydellä tai onnellisella sattumaherkkyydellä tarkoitetaan kahta eri asiaa (Merton ja Barber 2004. Hakala 2002. 249). Professori E. Louis Pasteur kiteytti asian vuonna 1854: ʺChance favors only the prepared mindʺ (Pfenninger ja Shubik 2001. s. Sanan luomisessa häntä inspiroi tarina Serendipin kolmesta prinssistä. Mertonin ja hänen oppilaansa Elinor Barberin kirja ʺThe Travels and Adventures of Serendipityʺ. (2) (Kyky) löytää etsitty paikasta tai tavalla. Serendipisyyden toisesta merkityksestä käytetään myös ilmaisua pseudoserendipisyys. joita eivät olleet etsineet (Merton ja Barber 2004. Luku 20 Serendipity – systeemiäly yllättävissä tilanteissa Risto Särelä Tämän artikkelin tarkoitus on tuoda esiin keskeisiä näkökohtia onnekkaan sattuman filosofiasta ja siitä. Onnellisella sattumaherkkyydellä (serendipity) tarkoitetaan kykyä löytää jotain arvokasta etsiessään jotain muuta tai kykyä löytää etsitty asia paikasta tai tavalla. s. 13). Kyseessä ei siis ole pelkkään sattumaan ja onneen sidottu asia. yhdistää ne kokonaisuuteen ja löytää siitä arvokasta. Tarkoituksena on löytää sanan serendipity avulla tapahtuvaa metaoppimista. mutta löysivät aina arvokkaampia asioita. ss. ss. vaan taito ja kyky nähdä pieniä yksityiskohtia. 1–2). XIV). Kirjallisuudessa käytetään myös suomennosta serendipisyys (esim. Saarisen käännös termille on ʺonnellinen sattumaherkkyysʺ. Kirjassaan he käyvät läpi sanan serendipity historiaa alkaen sanan synnystä sen juurtumiseen englannin kieleen. jota ei odottanut. jota ei odottanut.

Asioiden. Hänen mielestään taiteilijan tulee osata hyödyntää sattumaa taiteessa. Esko Reinonpoika Alanko käsittelee samaa teemaa kirjassaan ʺEikö oo valtavaa?!?ʺ. jotka koetaan ainutlaatuisiksi. antaumusta ja omistautumista tilanteelle tarvitaan. Voi olla. Tästä hyvänä esimerkkinä on termistö mitä käytetään kuvaamaan rakastumista ja sitä. on työtä tehtävä järjestelmällisesti. ne kaksi pylvästä – ovat tosiasiassa mattokehikoita. antaumus. Esko Reinonpoika Alangon sanoin: ʺOpeta itsellesi impulsiivista . Taitekohta oli löytynyt. (Merton ja Barber 2004. jotta ratkaisu löytyy. Valmistautuneen mielen omaava muusikko kuulee taas siinä kokonaisen uuden sinfonian alun. mielikuvitusta ja asioiden yhdistelytaitoa. että tosiasiassa kohtaus vasta nyt kirkastui. mutta välittömästi tajusin. Viidestä asiasta kahta ensimmäistä Seegal pitää itsestään selvinä: (1) Valmistautunut ja halukas mieli (prepared mind) (2) Faktojen tietäminen. s. Niihin rullataan yleensä teatterin mattoja. Jos joku soittaa muutaman nuotin eri tavalla kuin nuoteissa. jos tilanne niin vaatii. s. 174–175) Valmistautuneen mielen ja rutinoituneen työntekijän eroa kuvaa hyvin kirjan esimerkki musiikista. ʺTekovaiheessa on oltava äärimmäisen avoin kaikelle. s. Mielikuvitus on todella tärkeää. Minun täytyy jättää itseni auki odottamattomille kehityskuluille. sen merkitys meille lisääntyy. näin yhtäkkiä jännittävät muodot.270 Systeemiäly 2006 Milloin serendipisyys tapahtuu – esimerkkejä luovasta työstä Ehkä voimakkaimmin sattumaa hyödynnetään luovassa työssä. ei ole koskaan keksinyt mitään arvokastaʺ (Alanko 1999. Jotta tilanne voidaan nähdä onnekkaana sattumana. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Einsteinin teoria valon nopeuden ja avaruuden olemuksen yhdistämisestä. tyhmiä päähänpistoja tai poisheitettäviä kehäpäätelmiä. että: ʺIdeointivaiheessa luovu yliminäsi pidäkkeistä ja suo itsellesi jopa typerät ajatukset. Kaikki olennainen on tässä – tässä lähellä! Esimerkiksi Kalevalan Pohjolan portit. että työprosessissa haluan pistää tuon kupin päähäni hatuksi sen sijaan. Tai kenties käytän sitä sateensuojana. Ne olivat varaston nurkassa kasassa ja minä huomasin ne. 119). Jorma Uotinen kertoo omasta kokemuksestaan ohjaajana ja koreografina: ʺMutta.ʺ ja: ʺPerfektionisti. yhteydessä käytetään usein termiä sattuma. Siellä usein ympäristö ja systeemi ovat avoimempia ja sallivampia kaikelle. joissa hän käsittelee edellytyksiä serendipityn syntymiseen. Suomen Kuvalehden haastattelussa ohjaaja ja koreografi Jorma Uotinen painottaa paljon koreografiassaan sattumaa. sanoin – siinä ovat pohjolan portit. Hän sanoo. Väärä musiikki rikkoi kohtauksen. Kirjassa The Travels and Adventure of Serendipity Merton viittaa Tohtori Seegalin tutkimuksiin. mielikuvitusta ja luovuutta omaavaksi tekijäksi. (Merton ja Barber 2004. On äärimmäisen vaarallista rajata työtä etukäteen. Jorma Uotinen kertoo omakohtaisesta kokemuksestaan: ʺTyöstäessämme loputonta arvoitusta eräs järjestäjä pani vahingossa väärän musiikin soimaan erääseen musiikkikohtaukseen. Nostetaan nuo pystyyn. esitiedot (3) Kyky vapaaseen assosiaatioon (vapaa ideoiden virta) (4) Itseluottamus. omistautuminen. Älä lyö päätäsi seinään vaan käännä vaikka takkisi.ʺ (Saarinen 1987) Itseluottamusta. Jos asia koetaan ainutlaatuisena. 175). ammattiylpeys (5) Työskentely näitä asioita omaavan ihmisen kanssa voi muuttaa rutiinintekijän ajattelevaksi. joka ei salli itselleen puolivalmiita ajatuksia. Sitä osaa arvostaa enemmän ja näkee sen eri valossa. että tarttuisin sen korvaan ja joisin siitä kahvia. jotta uudesta yllättävästä tilanteesta saadaan kaikki irti.ʺ (Saarinen 1987) Miten voisimme saada omaan elämään enemmän onnekkaita sattumia? Tässä tarvitaan kyky ymmärtää tilanteiden ainutlaatuisuutta. miten tapasi oman kumppaninsa.ʺ (Saarinen 1987) Vapaassa assosiaatiossa tarvitaan vahvaa tietotaitoa. kuulee rutinoitunut muusikko siinä vain virheen. on sen oltava ainutlaatuinen.

Kaikkea ei voi ennalta miettiä eikä kaikkea voi ennalta tietää. että se on yhteydessä tietynlaiseen lapsenomaiseen asenteeseen. että perustiedot – taiteessa tekniikka – ovat välttämätön perusta. jolla tarkoitettiin ʺtodellisuuden nopeaa oivaltamista tilanteissa.ʺ Samoin hän korostaa. Sattumat ja odottamattomat tilanteet asettavat Clausewitzin mukaan johtajalle paljon vaatimuksia. Toinen klassisen sodankäynnin strategian mestari Clausewitz ottaa voimakkaasti huomioon sen. 112). Napoleonin sotien aikana oli lanseerattu termi coup d’oeil (silmänräpäys).Luku 20: Serendipity – systeemiäly yllättävissä tilanteissa 271 asioihin heittäytymistä ja rohkeutta tarttua orastaviin mahdollisuuksiin. 119). kun odottamaton puhuttelu saa osuvan vastauksen tai kun keino odottamattomasta vaarasta selviytymiseen löydetään nopeastiʺ (Clausewitz 1999.ʺ (Alanko 1999. silloin kun se on todella aktiivista. Luulen. (4) Harkintakykyä. 43). kuinka kaikkeen tulee valmistautua. Tällä on myös tarkoitettu (Napoleonin) strategista vaistoa sodankäynnissä. Jorma Uotinen kiteyttää tämän sanaan läsnäolo. että kaikkea ei voida sodassa suunnitella etukäteen. Kuitenkin hän sanoo. Missään inhimillisessä toiminnassa ei tuolle muukalaiselle jouduta antamaan yhtä paljoa tilaa. on jotakin selittämätöntä. Tätä korostan kaiken aikaa – läsnäoloa. joka ʺilmenee ihailtavasti. Hän on ymmärtänyt serendipisyyden merkityksen: Tee perusasiat ja valmistelut niin hyvin kuin voit. jotta sen päälle voidaan rakentaa: ʺTekniikka on hallittava täydellisesti.ʺ (Saarinen 1987) Vaatimukset odottamattomien tilanteiden hyödyntämiseen – esimerkkejä sodankäynnistä Sun Tzu puhuu kirjassaan Sodankäynnin taito. Hän ei halua jättää taistelua milloinkaan sattuman varaan. häntä eivät sido ennalta määrätyt menettelytavat. .42). Sitoudu projekteihisi koko sielulla – älä pelkästään kylmällä järjellä. niin sittenkin se on minulle juuri sillä hetkellä kaikkein tärkein. että: ʺLäsnäolossa. joissa tavanomainen henkinen havaintokyky ei näe sitä lainkaan tai pääsee siitä selville vasta pitkän tarkkailun ja pohdinnan jälkeenʺ (Clausewitz 1999. serendipisyydeksi. Hän kertoo. ss. ja myöhemmin: ʺKenraalin on luotettava kykyynsä hallita tilanne omaksi edukseen sitä mukaa kun tilaisuuksia tarjoutuu. pystyy hyödyntämään odottamattomat sattumat onnellisiksi sattumiksi. ʺSodassa toimii sattuma. ss. mutta anna systeeminä tilaa odottamattomille käänteille. ei sodassakaan ole pysyviä olosuhteitaʺ. (3) Päättäväisyyttä. mutta esitystilanteessa magnetismin synnyttää taiteilijan läsnäolo. s. Se lisää kaikkien olosuhdetekijöiden epävarmuutta ja häiritsee tapahtumien kulkuaʺ (Clausewitz 1999. Hän korostaa ennalta miettimisen merkitystä sodankäynnin voiton saavuttamisessa. ja: ʺKenraali arvostaa olosuhteiden suotuisia muutoksiaʺ (Sun Tzu 2005. koska mihinkään muuhun toimintaan ei sattuma vaikuta niin monelta suunnalta koko ajan. ʺjoka tuo totuuden oivaltamisen ohjaavan sisäisen valon kajastusta edes hiukan tähänkin läpitunkemattomaksi muuttuneeseen pimeyteenʺ. s. Näitä samoja vaatimuksia voidaan pitää myös edellytyksenä saavuttaa kyky onnelliselle sattumaherkkyydelle. Älä luota pelkästään sattumaan. s. 42– 44). Hänen sanoin: ʺjotta [johtajan] henkinen kyky onnistuisi suoriutumaan menestyksekkäästi tästä alituisesta taistelusta odottamattomia tapahtumia vastaan. joka on varustettu tällä kyvyllä. Että jokainen asia […] olkoon se tapahtuma näennäisesti kuinka vähäpätöinen kuinka. (2) Rohkeutta ʺseurata tuota heikkoa valoaʺ ja ʺrohkeutta vastuun kantamiseenʺ. Hän ymmärtää odottamattomien käänteiden merkityksen sodankäynnissä. että: ʺJa kuten vedellä ei ole pysyvää muotoa. 108.ʺ. sillä on välttämättä oltavaʺ: (1) Älyä. Henkilö.

480).ʺ [www. joissa on ollut serendipisyyttä mukana. 9) − Post-it -tarralappujen keksiminen 3M:ssä1. s. tietoa ja asioiden yhdistelykykyä. s. tunteiden onnellisia sattumia. ss. Että näistä sattumista tuli serendipity.com/about3m/pioneers/fry. Pelkkään onneen tai älykkyyttä. Ja ennen Kelviniä monet olivat nähneet vesikattilan kiehuvan. älykkyyttä.272 Systeemiäly 2006 Esimerkkejä onnellisesta sattumaherkkyydestä tieteessä Serendipity pattern -termillä tarkoitetaan tieteessä sitä. Ennen Archimedesta monet olivat nähneet kuinka vesiastiaan tiputettu esine syrjäyttää vettä siinä. epänormaalin poikkeaman strategisesti tärkeässä tiedossa. ja tätä me voimme sattumaan vetoaminen tekee myös ihmisestä helposti kehittää itsessämme. s. tarvittiin myös älykäs katsoja (Merton ja Barber 2004. mutta eivät olleet keksineet painovoimaa. 196). 1 ʺ3M research scientist Dr. Tieteessä on myös ilmiö. on tieteessä lukuisia: − Alexander Flemingin penisilliinin löytäminen − Wilhelm Roentgenin röntgensäteiden löytäminen − Hewish-Bellin pulsareiden löytäminen (Merton ja Barber 2004. Ennen Newtonia vaikka kuinka monet olivat nähneet omenan tippuvan puusta maahan. josta tulee tilaisuus kehittää uusi teoria tai laajentaa vanhaa teoriaa (Merton ja Barber 2004. Serendipityyn tarvitaan paljon mielikuvitusta. Monet tiedemiehet ovat halunneet vähätellä Se. kuinka Newton keksi painovoiman omenan tippumisesta maahan. s. 294) − Crickin ja Watsonin DNA:n rakenteen selvittäminen (Merton ja Barber 2004. Se voi myös saada näyttämään. 278–284) − Kolumbuksen Amerikan löytäminen − Daguerre ja valokuvauksen keksiminen − Alfred Nobelin dynamiitin keksiminen − Becquerelin radioaktiivisuuden löytäminen − Plunkett ja teflonin keksiminen (Simonton 2004. sillä sattuman korostaminen saa kaiken kuulostamaan epärationaaliselta. Kuuluisia keksintöjä. että havaitsee arvaamattoman. Tieteen keksinnöt tuntuvat aina jälkikäteen helpommilta kuin mitä ne olivat siihen aikaan. on systeemi- tai vaiston varassa elämiseltä. s. while looking for ways to improve the acrylate adhesives that 3M uses in many of its tapes. 171–172).jhtml] . Spence Silver first developed the technology in 1968. In a classic case of innovative serendipity. Näiden lisäksi tieteessä on aina kulkenut legendoja siitä. Lukuisia tieteen keksintöjä tehdään samanaikaisesti eri tutkimuslaboratorioissa ympäri maapalloa (Simonton 2003.178). että ihmisellä on huono itsetunto – että hän ei arvosta omia kykyjään tarpeeksi. Näiden tekijän vaikutus on yleensä suurempi kuin sattuman. yllättävät tapahtumat ja ihmisten erilainen asioiden huomaamiskyky ovat todellisuutta. ss. kuinka Kelvin sai ideansa höyrymoottoriin vesikattilasta ja kuinka Archimedes sai ideansa Archimedeen laista kylvyssä (Merton ja Barber 2004.3m. Silver found something quite remarkably different from what he was originally looking for. miten reagoimme yllättäviin keksinnölle alkusysäyksen antaneen yllättävän tapahtumiin. jotta saamme niistä tapahtuman merkitystä. Sattumat. jossa tarpeeksi laajan pohjatiedon kertymisen jälkeen tieteellisestä keksinnöstä tulee väistämätön. ammatillisesti epäpätevän oloisen.

Luku 20: Serendipity – systeemiäly yllättävissä tilanteissa 273 Se. vaan se. Runsauden maailma. jossa on paljon mahdollisuuksia eli anteliaana systeeminä. s. käyttää taloustieteistä puhuessaan usein termiä refleksiivisyys.ʺ toiminnalla ei ole olemassa rajoja eikä ylitsepääsemättömiä esteitäʺ (Saarinen 1987). Tällä hän on tuonut esille sitä. On systeemiälykästä tiedostaa. se todellakin tulee niukaksi meille. Sama koskee myös omaa maailmankuvaamme. millainen on meidän onnellinen sattumaherkkyys. ʺKoska jotkut tiedemiehet näyttävät olevan johdonmukaisesti toisia tiedemiehiä onnekkaampia. Samoin voidaan nähdä refleksiivisyys siinä. Runsauden ja niukkuuden maailma Voimme nähdä maailmamme joko runsauden tai niukkuuden maailmana. mihin suuntaan se ohjaa meitä. on niukka ja että emme voi saavuttaa siinä mitään. miten tulevaisuudenkuvamme rajoittaa meidän tulevaisuutta. Tulevaisuus ei ole valmiina annettu.ja negatiivisuusajattelua. Maailman ehkä kuuluisin valuuttasijoittaja George Soros. maailmasta todella tulee runsaampi. Losadan mukaan menestyvät tiimit käyttävät positiivisia ilmaisuja kuuden suhteessa yhteen negatiiviseen (Losada ja Heaphy 2004. joihin emme usko itsellämme olevan mahdollisuuksia. Maailma on rikkaampi ja anteliaampi Kuva 1. rajoittaa meidän mahdollista tulevaisuutta. Tämä on hyvin lähellä positiivisuus. vaikuttaa siihen. Se. Jos koemme. Näkee näkemään maailman Enemmän runsaana ympärillään 3. 747). ss. Pystyy 1. millaiseksi se muodostuu (Soros 2003. että tieteellinen nerous sisältää kyvykkyyden hyödyntää sattumaaʺ (Simonton 2004. 2. Maailman ymmärtämisellä on suuri vaikutus siihen. Tämä pätee myös omassa elämässä ja on hyvä ottaa huomioon. että maailma. miten reagoimme yllättäviin tapahtumiin. kuinka ennusteet ja tulevaisuudenkuvat vaikuttavat tulevaisuuteen. kuinka runsaana me näemme maailman ja kuinka antelias se on meille: näemmekö maailman rikkaana ja mahdollisuuksia täynnä olevana vai niukkana. miten me näemme sen. s. ja tätä me voimme kehittää itsessämme. joka on ollut filosofi Karl Popperin oppilas. 2–6). Jorma Uotisen ylitsepääsemättömiä näkemys kuvaa tätä runsauden maailmaa: ʺLuovalla esteitä. on systeemiälykkyyttä. millaisena näemme tulevaisuutemme ja millaisiksi koemme mahdollisuutemme. 10). mahdollisuudet ovat pienemmät. Tämä on havainnollistettu kuvassa 1. Voimme pois sulkea turhaan itseltämme pois sellaisia vaihtoehtoja. jotta saamme niistä onnellisia sattumia. Osaammeko katsella ympärillemme? Olemmeko varautuneet ʺLuovalla toiminnalla ei ole myös odottamattomaan? Jos rajaa omat puitteensa liian olemassa rajoja eikä tiukasti. Jos taas ymmärrämme maailman runsauden maailmana. jossa elämme. . on ehkä korrektimpaa väittää.

Systeemi ei aina ole hallittavissa ja ennalta arvattavissa. että ne luovat enemmän serendipisyyttä. Hän osaa toimia siinä älykkäästiʺ (Saarinen. Systeemiälyn vuorovaikutteisuus ja takaisinkytkentä on esitetty kuvassa 2. Martela on tiivistänyt systeemiälyn osatekijät seuraavasti (Martela 2005): − Tavoitteena systeemien parantaminen − Systeemien näkemisen ja hahmottamisen kyky − Itsensä näkeminen osana systeemiä − Itsensä näkeminen systeeminä − Toiminta systeemiälyn aktualisoijana Näiden lisäksi Martela luettelee neljä muuta keskeistä asiaa systeemiälyn kannalta. Hämäläinen ja Handolin 2004). näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaanʺ systeemiälyn seuraavasti: ʺSysteemiälyllä tarkoitamme älykästä toimintaa. Systeemiälykäs henkilö huomioi luovasti ja tarkoituksenmukaisesti ympäristönsä. Hämäläinen ja Ville-Valtteri Handolin kiteyttävät kirjassa ʺSysteemiäly. Raimo P. minkä nämä muodostavat. Ympäristössä tai systeemissä saattaa tapahtua jotain ennalta arvaamatonta. joka hahmottaa vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksia. On systeemiälykkyyttä osata ymmärtää kokonaisuus ja kääntää odottamattomat asiat voitoksi.274 Systeemiäly 2006 Systeemin ja kokonaisuuden ymmärtämisen merkitys – systeemiäly Esa Saarinen. Serendipisyyden saavuttamisessa tarvitaan hyvää systeemin näkemisen ja hahmottamisen kykyä. Systeemin takaisinkytkentä. Pitää pystyä hahmottamaan. Systeemi osana kokonaisuutta Toimija osana systeemiä Systeemin vaikutus ympäristöön Oma vaikutus systeemiin Minä Minä Systeemi Systeemi Ympäristö Systeemin vaikutus Ympäristön minuun vaikutus systeemiin Kuva 2. miten yllättävä tilannetta voisi hyödyntää ja saada aikaan systeemi- intervention. Systeemeitä pystytään myös parantamaan systeemiälykkäästi sellaisiksi. Näitä ovat: − Systeemi-interventio − Rakenteet − Vahva usko muutoksen mahdollisuuteen − Herkkyys Systeemin parantaminen on systeemiälyn keskeisenä tavoitteena. itsensä sekä vuorovaikutuskokonaisuuden. Ymmärtämisessä tarvitaan suuret .

mutta joka sallii. Hämäläinen ja Handolin 2004). Systeemi-interventiolla tarkoitetaan ʺyleisessä muodossa systeemiin kohdistuvaa jonkinasteista vaikutusta. kuinka omalla käyttäytymisellään pystyy vaikuttamaan systeemiin. Silloin yllättävä tilanne voi toimia systeemi-interventiona. ymmärtämään oman ajattelunsa puutteellisuuden ja kuinka oma näkökulma asiaan voi rajata vastauksen ongelmaan saavuttamattomiin. Perinteiset raja-aidat täytyy usein ylittää. Yllättävä tilanne voi saada aikaan systeemi-intervention syntymisen. Einstein on sanonut. Jokaisen omat mentaalimallit rajoittavat toimintaa. joka mahdollistaa systeemin epälineaarisen kasvun. Samoin tämä voidaan nähdä myös siinä. Clausewitzilla tämä ilmenee rohkeuden ja päättäväisyyden painottamisena yllättävistä tilanteista selviämisessä. joita kohtaamme. Systeemiälyn kannalta on oleellista ymmärtää. jolla on jokin vaikutus systeemiinʺ (Martela 2005). joiden sisältä katsoo maailmaa. jolla hän pystyy rikastamaan omaa systeemiään. että käyttäytyminen luo rakenteita. ʺPienikin ulkoinen muutos tai sytyke (interventio) voi olla avaus lumivyöryynʺ (Saarinen. Se voi siis olla mikä tahansa tekeminen tai tekemättä jättäminen. Ajattelua ohjaavat paradigmat. että ʺmerkittäviä ongelmia. Systeemi. Systeemissä voi tapahtua merkittävä kehitys. Raimo Hämäläinen ja Esa Saarinen painottavat tämän ohella sitä. Sengen mukaan rakenteet luovat käyttäytymistä. tekee johtopäätökset ja toimii niiden mukaisesti. Pienet liikkeet systeemissä tai ympäristössä voivat koitua todella rikastaviksi. Toisaalta serendipisyydessä ei tarvitse olla mitään suurta yllättävää tapahtumaa. joka tekee perusasiaa hyvin. (Zander ja Zander 2000. että yllättävän tapahtuman tullessa pystyy hahmottamaan systeemin ja omat vaikutusmahdollisuudet siinä. Kannattaa luoda systeemi. Jokainen luo omat viitekehykset. Täytyy osata yhdistellä systeemin eri osia toisiinsa. Systeemiälylle on ominaista vahva usko muutoksen mahdollisuuteen. Toiminta ja reagointi ovat tärkeitä serendipisyyden syntymisen kannalta. Systeemiälykäs toimija havainnoi. On hyvä kyetä ymmärtämään asioiden merkityksiä tai keksimään asioille kokonaan uusia merkityksiä ja ulottuvuuksia. joka antaa tilaa odottamattomien tilanteiden hyödyntämiselle. ei voida ratkaista samalla ajatteluntasolla millä olimme. että lisää sen herkkyyttä serendipisyyteen. Toinen saattaa nähdä pienessä yksityiskohdassa suuren alun. jos yllättävä tilanne osataan hyödyntää. Toiselle pieni yllättävä tapahtuma saattaa olla merkityksetön. On ymmärrettävä oma systeemi ja sen ympäristö – mitkä ovat niiden vuorovaikutussuhteet ja miten niihin voidaan vaikuttaa.) Systeemiälykäs toimija pyrkii hahmottamaan oman ajattelunsa rajat. Toimijan aloitteellisuudella on myös merkitystä systeemissä.Luku 20: Serendipity – systeemiäly yllättävissä tilanteissa 275 pohjatiedot. Tässä tarvitaan Seegalin mainitsemaa kykyä vapaaseen assosiaatioon. On tärkeää. On systeemiälykästä pyrkiä ymmärtämään oman ajattelun lähtökohdat. jos haluaa luoda jotain uutta. ss. muuttaa se käyttäytymistä. Systeemiälyn kannalta oleellista on ymmärtää. Ajatuksen asteelta on päästävä eteenpäin toimintaa kohden. että Seegalin tutkimuksissa itseluottamus ja omistautuminen nähdään serendipisyyden edellytyksinä. Itsensä näkeminen osana systeemiä on tärkeää. Aktualisoimisessa on hyvä olla Clausewitzin mainitsemaa päättäväisyyttä. kun loimme neʺ. Serendipisyyden saavuttamisessa on tärkeää ʺout-of-the-boxʺ -ajattelu ja vapaa assosiaatio. että odottamattomat kehityssuunnat analysoidaan ja mietitään loppuun. . Toimiakseen systeemiälyn aktualisoijana vain systeemissä havainnointi ei riitä. (Hämäläinen ja Saarinen 2005) Menestyksen tavoittelussa sattuman varaan ei kannata perustaa mitään. Kun rakenteissa tapahtuu yllättävä muutos. kuinka systeemiälykäs toimija pystyy omalla toiminnallansa vaikuttamaan systeemiin niin. Itsensä näkeminen systeeminä on tärkeää. jotta sattuma pääsisi esiin. 9–15.

Tässä korostuu systeemin ja sen ympäristön vuorovaikutus. että sattumia on eniten sodankäynnissä. Ennustettavuus 2 Esa Saarinen Luovan ongelmanratkaisun seminaarissa syksyllä 2005. Pohjatiedot Kyky vapaaseen assosiaatioon Systeemiälykkyys Systeemi osana kokonaisuutta Toimija osana systeemiä Systeemin vaikutus ympäristöön Oma vaikutus Itseluottamus systeemiin Ainutlaatuisuuden ymmärrys Omistautuminen Ennakkoluulottomuus Antaumus Ympäristö Herkkyys Ammattiylpeys Läsnäolo Minä Minä Systeemi Systeemi Ympäristö Havaintokyky ä Avoimmuus ä täv a täv a lät tum lät m l Y ah Yl ahtu Systeemin vaikutus tap tap Ympäristön minuun vaikutus systeemiin Reagointikyky Kuva 3. . Tilanteissa tulee olla herkkyyttä yksityiskohdille. Saarisen mukaan: ʺMaailma antaa ruusuja. jotta hän ei etukäteen sulje mahdollisuuksia pois. joita on pitänyt muuttamattomina. Systeemiälyn kannalta täytyy olla avoin uudelle tai pystyä katsomaan kaikkea vanhaa uusilla silmälaseilla. Systeemisyyden näkökulmasta on tärkeää. ja silloin systeemi myös rikastuuʺ2. Tilanteessa on usein oltava myös ennakkoluuloton ja havaintojen tähden osattava kyseenalaistaa omia ennakkokäsityksiä ja asioita. mitä mahdollisuuksia tilanteet tuovat tullessaan. Siellä on valtavasti eri pelaajia ja kaikkien toimet vaikuttavat toisiinsa. systeemiin ja ympäristöön päin. Pitää osata aistia. kuten strategia ja taktiikka. Täytyy olla herkkä havaitsemaan niissä tapahtuvia yllättäviä pieniäkin asioita. Systeemiälykkyys on siinä keskeinen osatekijä. Kuvassa 3 on havainnollistettu serendipityn saavuttaminen. että toimija on herkkä itseensä. E. kun ovet ovat auki. Yllättävä tapahtuma systeemissä tai ympäristössä. Voidaan ajatella.276 Systeemiäly 2006 Kyky herkkyyteen on tärkeää serendipisyyden kannalta. Havaitsijalla tulee olla myös ʺavoimuusmoodiʺ päällä. jotta se pystyy havaitsemaan yllättäviä tilanteita ja odottamattoman sattuessa se osaa systeeminä antaa tilaa ja pystyy saamaan siitä kaikki ʺmehut irtiʺ. (Saarinen 1987. Systeemiälyssä sen tavoitehakuisuuden rinnalla systeemin tulee olla myös tarpeeksi herkkä ja älykäs. Odottamattomien tilanteiden hyödyntäminen – systeemiälykäs liike-elämä Samoin kuin talouselämä on omaksunut sodankäynnin sanaston. että kaikki ihmiset näkevät. pätee nykyään myös talouteen. niin myös Clausewitzin näkemys siitä. Jorma Uotisen sanoin: ʺOn kyettävä jalostamaan ja on kyettävä näkemään – on kyettävä tunnistamaan mahdollisuusʺ.) Systeemiälykkään toimijan tulee olla utelias mahdollisuuksista odottamattomilla hetkillä. kovasta työstä ja onnesta. Täytyy olla valmistautunut ottamaan vastaan odottamattomuuksia. kuulevat. mutta ymmärrämmekö aina niiden merkityksiä tai osaammeko antaa niille merkityksiä? Onnellisensattumaherkkyyden sanotaan olevan palkinto älykkäästä päättelystä. aistivat valtavasti asioita.

Se. Csikszentmihalyin kehittämällä monesti käytännöllisimpiä ja käsitteellä flow eli virta tarkoitetaan työtapaa. Pohdiskelu on aina hedelmällisempää. Tällaiset hetket tulee kuitenkin ansaita kovalla työllä (Merton ja Barber 2004. Koko olemassaolosi on mukana ja käytät kykyjäsi parhaimmillaan. vaikuttaa meidän toimiin. tarvitsemme joutilasta aikaaʺ (Nordström ja Ridderstråle 2001. liike ja ajatus seuraavat edellistä niin kuin soittaisit jazzia. Odottamattomia tekijöitä ja eri mahdollisuuksia ovat lukemattomat määrät. että kun tekee ahkerasti töitä. Nämä ovat hyviä tilaisuuksia pohtia silloin työn tuloksia ja ideoida uutta. 175).Luku 20: Serendipity – systeemiäly yllättävissä tilanteissa 277 on vaikeaa suuren refleksiivisyyden vuoksi. ʺTeollisuuden sivutuotteet ovat tilan saavuttaminen. ja meidän toiminta vaikuttaa kaikkien muiden toimiin. Ahkera työn tekeminen luo myös samalla oivallisen alustan. Työpaikka ei systeeminä usein anna tilaa pohdiskeluun! Työpaikan systeemin tulisi kannustaa työntekijöitä ajattelemaan ja pohtimaan. sitä enemmän tapahtuu odottamattomia asioita ja tulee mahdollisuuksia saavuttaa serendipityä. miten ennakoimme tulevaa. 90). s. jos sitä voi tehdä yhdessä muiden kanssa.ʺ asiaa sen itsensä vuoksi. välillä pitää laittaa jalat pöydälle ja vain ajatella ja pohdiskella mitä on tehnyt. Työpaikan tulisi antaa työntekijöille selkeät rajat ja tavoitteet. mikä työntekijältä kuluu vanhaan työtehtävään palaamiseen. s. mutta meillä ei voi olla sivutuotteita. s. Työpaikalla ei voida milloinkaan rakentaa menestystä vain sattumien odotteluun. jossa ydintyön ohesta voi löytyä odottamattomia tilanteita.) Sen saavuttamisen edellytyksinä ovat työskentely omien taitojen ylärajoilla ja selvät päämäärät sekä välitön työstä saatava palaute (Nakamura ja Csikszentmihalyi 2003. Se on vastakohta tuotteita. The travels and adventures of Serendipity -kirjassa viitataan Tohtori Seegalin ajatukseen. […] Usein hienot ideat unohtuvat eivätkä palaa koskaan vaikka kuinka pinnistäisi muistia. Kun keskittymiskyky herpaantuu. on 25 minuuttia. Työpaikan tulisi kannustaa työntekijöitä viettämään yhteistä rentoa kiireetöntä aikaa. Yhteiset hetket . kuten yhteiset kahvitauot tai töiden jälkeen yhteiselle oluelle meneminen (Nordström ja Ridderstråle 2001. Sattumasta ja yllättävistä tilanteista on tullut talouselämän perusta. koska työntouhussa olevista työtovereista ajatuksiinsa vaipunut ihminen näyttää olevan tekemättä mitäänʺ (Saksa 2005a. mutta meillä ei voi kiireiselle ja sekavalle säheltämiselle. s. miten rajojen sisällä toimitaan tai miten tavoitteisiin päästään. Jokainen tapahtuma. jossa kaikkein kannattavimpia henkilö on täysin työhönsä uppoutuneena ja työ sujuu luovasti ja rauhallisesti kuin virta. Perus ydintyö täytyy tehdä hyvin ja rakentaa sen eteen tulevaisuutta. On siirrytty yhä enemmän kvartaalitalouteen. Odottamattomat käänteet nähdäänkin usein sekä mörköinä että uusina business-mahdollisuuksina. jollemme tee itse tuotteitaʺ (Merton ja Barber 2004. Toisaalta liike-elämässä yksi tavoite on aina ollut epävarmuuden vähentäminen ja ennustettavuuden kasvattaminen. E1). Aika lentää. Teknillisen korkeakoulun professori Vartiaista ʺhuvittaa se seikka.ʺ (Saksa 2005a. että työpaikalla ei oikein voi ajatella. jollemme tee kuvaus flow:sta on: ʺSe on sitä. jotka mahdollistavat serendipisyyden syntymisen. ʺKeskimääräinen aika.156). 156). ʺTeollisuuden sivutuotteet ovat monesti käytännöllisimpiä ja kaikkein kannattavimpia tuotteita. Mitä enemmän ympärillä oleva ympäristö ja oma systeemi värähtelevät. Yrityksen tulisi kannustaa työntekijöitä ajattelemaan työnsä tuloksia. 194). mutta mahdollisimman paljon vapautta rajojen sisällä siinä. sitä mitä he tekevät ja ympäristön muutoksia. Nordström ja Ridderstråle ehdottavat kirjassaan Funky Business: ʺJotta voisimme olla luovia. s. että olet tekemässä jotakin itse tuotteita. Csikszentmihalyin olla sivutuotteita. työhön sitoutuminen vähenee. Työpaikan tulisi mahdollistaa työntekijöiden työhön uppoamiselle ja ajatuksen lennolle välttämättömän flow. jossa on monesti vaikeaa ennustaa pitkälle tulevaisuuteen. Tämä johtaa jatkuvaan työn itsensä kyseenalaistamiseen: miksi ylipäätänsä teen työtä?ʺ (Saksa 2005a) Oman työn pohtiminen on tärkeää. Työntekijöitä tulee kannustaa ahkeruuteen ja työn tekemiseen.

502) Serendipisyyteen pyrkimisessä vaarana on kuitenkin ʺmonisähläysʺ. Tutkija Juhani Vähämäen mukaan: ʺkyse on yrityksestä hallita muuntelua ja epämääräisyyttä sillä tavoin. Latistavuuden systeemistä tulisi päästä kannustavuuden systeemiin. tulisi analysoida ja katsoa. Sen sijaan ihmisiä tulisi kannustaa . Sillä tarkoitetaan. Organisaation tulisi analysoida järjestelmällisesti kaikki uudet ideat ja kehittämissuunnat. ss. koska liiallisesta keskittyneisyydestä seuraa riski siitä. Aika on liike-elämässä rahaa ja sitä on vain rajoitetusti. ihmiset lakkaavat yrittämästä. Ongelma vain on. Esimerkiksi innovatiivisuudestaan tunnettu 3M on käyttänyt systeemiä. ajattelu ja ideointi tulisi nähdä investointina tulevaisuuteen. vaan monet tiimit yrittävät kolme tai neljä kertaa ennen kuin onnistuvat. Ideoiden business-potentiaalit analysoidaan järjestelmällisesti ja hyvien ideoiden ympärille kootaan vapaaehtoisten muodostama cross-functional -tiimi. Työpaikan tulisi kannustaa pitämään silmät auki ja katselemaan ympärilleen. 3M pyrkii saavuttamaan serendipisyyttä tiedon välityksellä ja cross- functional -tiimeillä. Systeemin tulisi mahdollistaa myös odottamattomien kehityssuuntien tutkiminen. Ennen kuin tuomitaan tilanne.ʺ tämänhetkisen ydintoiminnan ulkopuolelta. On merkittävä ero työpaikoilla. Monisähläyksen erottaa serendipityn saavuttamisesta Segalin mainitseman omistautumisen ja Clausewitzin mainitseman päättäväisyyden puute. että kaikki luova työ vaatii pitkää aikajännettä ja yritykset elävät ʺAinoa tapa välttää liian usein kvartaalitaloudessa. että työntekijöiden ideoita kuunnellaan. Sillä tarkoitetaan myös. jossa ei ole aikaa tutkia kaikkia epäonnistuminen on olla mielenkiintoisia asioita ja mahdollisuuksia. 2001. jossa johto kannustaa työntekijöitä keksimään uusia palveluita ja tuotteita. että ʺon seurattava tarkasti kaikkea. että ei kyetä vastaamaan muuttuvan ympäristön mahdollisuuksiinʺ. Pohtiminen. Epäonnistumisista ei rangaista. että ei jäätäisi kokonaan sen armoilleʺ (Saksa 2005a). Sen tulisi kannustaa työntekijöitä ideoimaan ja viemään ideoita eteenpäin. (Kotler et al. Organisaatiossa tulisi olla helppo viedä ideat eteenpäin ja kertoa odottamattomista kehityssuunnista. Epäonnistumisesta ei saisi rangaista. joita nousee oman yrittämättä. Työntekijät voivat käyttää työajastaan 15 % omiin mielenkiinnon kohteisiin ja omien ideoiden kehittelyyn ydintyön ulkopuolelta. 192–194). Liike-elämän hektisyys ja nopeat tapahtumakäänteet luovat oivan paikan serendipisyyden saavuttamiselle. Losadan mukaan huonoissa tiimeissä annetaan negatiivista palautetta kolme kertaa useammin kuin positiivista ja huippumenestyvissä tiimeissä annetaan kuusi kertaa useammin positiivista palautetta kuin negatiivista (Losada ja Heaphy 2004. Yhteisten hetkien avulla uudet ideat voivat levitä epidemioiden tavoin ympäristöön (Vuori 2005). joka kehittää ideaa eteenpäin. luoko tämä uusi tilanne uusia mahdollisuuksia. Uusista ideoista ja kehityssuunnista pitäisi aina analysoida niiden business-potentiaali ja riskit sekä tehdä päätökset etenemisestä tai hylkäämisestä. ʺAinoa tapa välttää epäonnistuminen on olla yrittämättä. Se. 758). […] Innovatiivisessa ympäristössä onkin tarpeen sietää virheitä poikkeuksellisen paljonʺ (Nordström ja Ridderstråle 2001. Liika kiire tai päämäärähakuisuus saattaa jättää todella tärkeitä asioita näkemättä. joissa suhtaudutaan uusiin ideoihin positiivisesti: ʺhyvä ideaʺ tai joissa suhtaudutaan negatiivisesti: ʺtuo on tyhmintä mitä olen kuullutʺ. Työntekijöiden mielipiteitä ja uusia ajatuksia tulisi arvostaa. toimii myös motivointikeinona. s. Kun epäonnistumisesta rangaistaan. s.278 Systeemiäly 2006 toimivat hyvin ideoiden ja ajatusten levittämisessä. että ʺon oltava kiinnostunut kaikesta välittämättä mistäänʺ. Usein ongelmaksi nousevat resurssipula ja kiire. mitä ympäristössä tapahtuu sitoutumatta kuitenkaan mihinkään erityiseen. jos lopputulos ei ole odotettu.

Johdanto. On turvallisempaa marssia joukon keskellä ja hieman kyyryssä. Luovan työn tulosten mittaaminen on myös kvartaalitaloudessa suuri haaste. The Role of Positivity and Connectivity in the Performance of Business Teams. Silloin helposti tehdään vain helppoja ʺvarmojaʺ projekteja. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. The Concept of Flow. jotka vievät enemmän aikaa tai sellaisia. Professori Engeströmin mielestä ʺtodellinen ongelma […] on se. The Travels and Adventures of Serendipity. miettimään tarkoituksia ja merkityksiä sekä käyttämään mielikuvitusta. Mielen liikkeet. AND SHUBIK VALERIE R. Princeton University Press. Gaudeamus. MARTELA MIKKO. painamaan mieleen. […] Luovan työn mittaaminen sarjatuotannon mittatikuilla johtaa tasapäisyyteen ja keskinkertaisuuteen.1987. ss. The Origins of Creativity. Systeemiälyni. 47 No. Talentum Media Oy. Eikö oo valtavaa?!?. ss. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Jos on suuri paine tuottaa tuloksia nopeasti. Suomen Kuvalehti 13. 2002. B25. 13–22. Helsinki University of Technology. 2001. NORDSTRÖM KJELL. […] Työntekijät alkavat karttaa vaikeita töitä. jotta ei ole liikaa näkösälläʺ (Saksa 2005b). 740–765.). KOTLER. LOSADA MARCIAL AND HEAPHY EMILY. Lopez (Eds. Luova prosessi tieteessä. Systems Analysis Laboratory Research Reports. 1999. 13) Viitteet ALANKO ESKO REINONPOIKA. s.ʺ (Pfenninger ja Shubik 2001. That means both having your eyes open and having the necessary so that when you stumble upon a bizarre you recognize that it is worth pursuing and understanding rather than discarding. Funky Business. teoksessa: Systeemiäly 2005. katselemaan.Luku 20: Serendipity – systeemiäly yllättävissä tilanteissa 279 yrittämään enemmän palkitsemalla onnistumisia. May 2005. 1987. KR-kirjat.). Sen vuoksi huipputulokset jäävät saavuttamatta. CLAUSEWITZ KARL VON. WSOY. Helsinki University of Technology. Lopuksi Onnellinen sattumaherkkyys opettaa tutkimaan. 1999. Toimiva ideoiden analysointimenetelmä pitää epäonnistumisen riskit kurissa. MERTON ROBERT K. Vol. 2001. . JA SAARINEN ESA 2005. 2004. in: Handbook of Positive Psychology. Prentice Hall. PFENNINGER KARL H. kuuntelemaan. (toim. American Behavioral Scientist. ja Saarinen Esa (toim. ARMSTRONG. Snyder and S. 3–8. Ajatuksia sodasta ja johtamisesta. Principles of Marketing. 2005.11. 2001. 40–47. Oxford University Press. joissa on suuri epäonnistumisen riski. joihin sisältyy enemmän riskiä. RIDDERSTRÅLE JONAS. että ihmisten luovaa ja henkistä työtä mitataan samoilla mittareilla kuin Henry Fordin autotyöläisten työtä liukuhihnalla.J.R. WONG.). NAKAMURA JEANNE AND CSIKZENTMIHALYI MIHALY. February 2004. 6. Oxford University Press. ei välttämättä lähdetä tekemään sellaisia projekteja. C. ʺSerendipity is a mixture of luck and the faculty of sensing it. B25. ja Saarinen Esa. HAKALA JUHA T. AND BARBER ELINOR. Hämäläinen Raimo P. pp. ss. teoksessa: Systeemiäly 2005. May 2005. Hämäläinen Raimo P. 2002. SAARINEN ESA. SAUNDERS. 2004.

4.). Logic. The Alchemy of Finance. Helsinki University of Technology. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. s. ja Saarinen E.280 Systeemiäly 2006 SAARINEN ESA. John Wiley and Sons. Harvard Business School Press. Internet-viitteet 3M. Cambridge University. HANDOLIN VILLE. 2004. B24. viitattu 14. Scientific Creativity as Constrained Stochastic Behavior: The Integration of Product.2005. E1. 2004. 2005. Helsinki University of Technology. ZANDER ROSAMUND STONE JA ZANDER BEN. SIMONTON KEITH. No. The Art of Possibility: Transforming Professional and Personal Life. 2005a. 2005. 4. Helsingin Sanomat. . 4. Helsingin Sanomat. Tietosanoma Oy. Boston. June 2006. VUORI TIMO.1.. Creativity in Science – Change. Systeemiäly vastaan systeemidiktatuuri – 50 kiteytystä. http://www. Psychological Bulletin. Pääaineenaan hän lukee teollisuustaloutta ja sivuaineenaan operaatio. and Process Perspectives. s. Vol. SIMONTON KEITH. Systeemiälykäs valmentaja ja epidemioiden leviäminen.3m. 2003. Genius and Zeitgeist. June 2004.2006.jhtml Kirjoittaja Kirjoittaja on 25-vuotias tuotantotalouden opiskelija. 129. Systems Analysis Laboratory Research Reports. 2005b. pp. Art Fry and the invention of Post-it® Notes. Sodankäynnin taito. 2000. SUN TZU. SOROS GEORGE. 7–20.). teoksessa: Systeemiäly 2006. SAKSA MARKKU. B26. Kiireessä vaikeita töitä kartetaan.2005. 2003. E1. Person. ss.12. 475–494. Hämäläinen ja Esa Saarinen (toim. Raimo P.12. (toim. Systems Analysis Laboratory Research Reports.ja systeemitutkimusta. Hämäläinen R.P. SAKSA MARKKU. Miten työstä tuli säheltämistä kaaoksessa?.com/about3m/pioneers/fry.

Luku 21

Tarina mahdollisuuksien maailmasta

Tommi Ryyppö

Nykyihmisten elämä on taistelua asioiden määriteltävyyden ja hallittavuuden lisäämisen sekä
avoimuuden ja ainutkertaisuuden suosimisen välillä. Noustaksemme tämän haasteen yläpuolelle,
meidän tulee ymmärtää, että useat tilanteet ja olosuhteet, jotka vaikuttavat rajoittavan elämäämme,
saattavat tehdä niin vain omien olettamustemme varaan rakennetusta viitekehyksestä tarkasteltuna.
Tässä voimme hyödyntää erilaisia tarinoita, jotka systeemiälykkäästi käytettyinä auttavat meitä
avaamaan omaa ajatteluamme ja löytämään rikastavia näkökulmia. Nämä tarinat edelleen edesauttavat
positiivisten tunteiden olemassaoloa omassa ja kanssaihmistemme elämässä.

Johdanto

Tarkastelen tässä esseessä syksyn 2005 Luovan ongelmanratkaisun seminaarin1 aikana minussa
heränneitä ajatuksia ja oivalluksia. Hyödynnän tarkastelussani Hämäläinen ja Saarisen (2004)
systeemiäly-käsitettä sekä seminaarin yhteydessä lukemani kirjan – The Art of Possibility (Zander
ja Zander 2000) – tarjoamia näkemyksiä ja elämänfilosofista lähestymistapaa.

Näin siis virallisesti. Henkilökohtainen toivomukseni on, että saan syvennettyä ja kiteytettyä
omaa ajatteluani ja elämänfilosofisia pohdintojani kirjoittamisprosessin myötä. Luonnollisesti
toivon myös, että tämä essee toimii mahdollisuuksia avaavana ja niihin tarttumiseen innoittavana
kokemuksena lukijani omissa elämänfilosofisissa pohdinnoissa.

Ennen kuin kerron tarinani ʺmahdollisuuksien maailmastaʺ, koen tarpeelliseksi selventää tässä
esseessä käytettäviä termejä ja käsitteitä sekä esseen rakennetta. Etenemisjärjestys on siis
seuraava: Ensin perehdymme systeemiälyn käsitteeseen. Sen jälkeen tutustumme
ʺmahdollisuuksien maailmaanʺ mm. sen kysynnän ja tarjonnan kautta. Esseen lopuksi kiteytän
vielä tarkasteluani systeemiälyn näkökulmasta.

1Kyseessä on Teknillisen korkeakoulun kurssi ʺMat-2.198 Luovan ongelmanratkaisun seminaariʺ, joka
kuuluu Systeemianalyysin laboratorion kurssitarjontaan.

282 Systeemiäly 2006

Systeemiäly
− ʺTarkoitamme systeemiälyllä älykästä toimintaa, joka hahmottaa vuorovaikutuksellisia
takaisinkytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksia tarkoituksenmukaisesti ja luovasti.ʺ
− ʺSysteemiäly yhdistää inhimillisen herkkyyden insinööriajatteluun, joka tarttuu maailmaan
muuttaakseen sitä.ʺ
− ʺSysteemiälykäs henkilö osaa toimia järkevästi monimutkaisissa systeemirakenteissa.
Kokonaisuus muovaa häntä ja hän osaltaan itse muovaa kokonaisuutta – usein
intuitiivisesti, vaistomaisesti, tiedostamattaan mutta tavalla, jota on olennaisen tärkeä
ymmärtää.ʺ
− ʺMeidän päällimmäinen pyrkimyksemme on kuitenkin ensisijaisesti auttaa eri alojen
ihmisiä avaamaan omaa ajatteluaan ja löytämään tuoreita, rikastavia näkökulmia oman
toimintansa arkisiin ydinkysymyksiin.ʺ

(Hämäläinen ja Saarinen 2004, tummennukset lisätty)

Systeemiälyn teoria on toimintatutkimusta. ʺ[Sen] tavoitteena on kehitellä käsitteistöä, joka
synnyttää ja jäsentää muutosta – tavalla, joka yhdistää toisiinsa käytännöllisiin tuloksiin
tähtäävän insinööriajattelun, humanistis-eksistentiaalisen hyvän elämän filosofian, positiivisen
psykologian ja positiivisen organisaatiotutkimuksen perusoivallukset sekä terveen järjen tavalla,
joka toimiiʺ. (Hämäläinen ja Saarinen 2005)

Tähän mennessä systeemiälyn käsitettä on käytetty tarkastelemaan mm. työelämän (esim.
Handolin 2004), organisaatioiden (esim. Bergqvist 2005), opetuksen (esim. Sajaniemi et al. 2004),
oppimisen (esim. Martela 2005), yhteiskunnan (esim. Poutanen 2004) ja hyvän elämän (esim.
Saarinen ja Slotte 2005) ydinkysymyksiä.

Tämä esseen aihe ei mielestäni lukeudu suoraan mihinkään edellä luetelluista kategorioista,
vaikka se onkin varsin lähellä hyvän elämän ydinkysymyksiä. Tiedän, että se kuulostaa varsin
pateettiselta mutta totean sen silti: näen esseeni kattavan ja olevan osa kaikkia em. kategorioita –
se edesauttaa niiden luoman kokonaisuuden, systeemin, hahmottamista. Syy, miksi ajattelen näin,
selviää toivottavasti myös lukijalleni tämän esseen tarjoamien näkökulmien myötä.

Systeemiälyn tarjoamat mahdollisuudet esseetyyppisen tarkastelun kirjoittamisen osalta ovat
erittäin runsaat, kuten yllä olevista kiteytyksistä ja aikaisempina vuosina käsitellyistä aiheista voi
huomata. Päätin kuitenkin rajata oman pohdintani varsinaisesti viimeiseen yllä esitellyistä
kiteytyksistä ja erityisesti sen seuraavaan kohtaan: ʺ- - auttaa eri alojen ihmisiä avaamaan omaa
ajatteluaan ja löytämään tuoreita, rikastavia näkökulmia - -ʺ.

Mahdollisuuksien maailman kysyntä
ʺSe, mitä ajassamme kaivataan, ovat uudet tavat ajatella ja puhua työstä, hyvinvoinnista ja
menestyksestä.ʺ (Riikonen et al. 2004)

Yllä oleva kiteytys on lähtöisin Kuntoutussäätiön kanssa yhteistyössä tehdystä kirjasta
Menestyjäluuseri – Runsaan elämän jäljillä (Riikonen et al. 2004). Kyseinen tuotos on, kuten
kirjoittajat sen itse ilmaisevat, ʺhyvinvoinnin ja työelämän suhteeseen liittyvien ajattelun
muutosten jäljilläʺ. Sen sisältö perustuu kirjallisiin lähteisiin ja keskusteluaineistoon, jota

Luku 21: Tarina mahdollisuuksien maailmasta 283

kirjoittajat ovat keränneet asiakastyössään Osuuskunta Toivon Työelämän konsultaatio-
keskuksessa.2

Menestyjäluuserin kirjoittajien mukaan hyvinvointia koskevassa
ajattelussa on tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia; Ihmiset vain näyttävät
ihmiset vain näyttävät haluavan elämää, jota hallitsevat haluavan elämää, jota
menestyksen perinteiset osoittimet. Tämä on erityisen ilmeistä hallitsevat menestyksen
kirjoittajien työssä, jossa he joutuvat päivittäin pohtimaan, miten
perinteiset osoittimet.
auttaa ihmisiä, jotka ovat alkaneet kyseenalaistaa aiempaa
suhdettaan työhön ja työelämään. (Riikonen et al. 2004)

Se, miten muutos hyvinvointia koskevassa ajattelussa, ja sen ilmentymä – yksilöiden
kyseenalaistava asenne työhön ja työelämään – tulisi nähdä ja miten niihin tulisi suhtautua, on
hyvin mielenkiintoinen kysymys. Mielestäni oleellista ilmiön tai sen ilmentymän kannalta ei
niinkään ole sen ʺnegatiivisuusʺ tai ʺpositiivisuusʺ, vaan se, minkälaisia vaikutuksia sillä on
yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin, ʺhyvän elämänʺ, kannalta.

ʺHyvän elämänʺ määrittäminen on lähtökohtaisesti varsin haasteellinen tehtävä, johon on
olemassa useita näkökulmia3. Itse en aio yrittää määritellä sitä tässä yhteydessä, vaan pyrin
lähestymään sitä mutkan kautta, yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin avulla.

Hyvinvointikeskusteluun liittyy kuitenkin omat haasteensa: Ensinnäkin hyvinvoinnin käsitettä
on hyvin vaikea määritellä. Tämä johtuu siitä, että koettu hyvinvointi ja siihen liittyvä elinvoiman
tunne liittyvät henkilökohtaisuuteen ja ainutkertaisuuden kohtaamiseen; ne ovat elämän tai
elävyyden, runsauden, kokemiseen liittyviä ilmiöitä. Toinen hyvinvoinnin käsitteeseen liittyvä
haaste on, että asiat ja tapahtumat, jotka edustavat yhdelle ongelmia, ja siten niukkuuden
valtakuntaa, saattavat toimia hyvinvoinnille ominaisen runsauden kokemuksen edistäjänä
toiselle.4 (Riikonen et al. 2004)

Molempien haasteiden taakse kätkeytyy yksi tämän esseen ajatusmaailman kannalta keskeinen
ajatus: kokemuksemme maailmasta on subjektiivinen. Ajatus ei varmasti ole uusi mutta sen
ymmärtäminen on erittäin oleellista esseen tarjoamien avautumien kannalta. Onkin oleellista
ymmärtää, että lähes millä tahansa tunteilla voi olla positiivisia tai negatiivisia seurauksia
tilanteesta ja sen subjektiivisesta tulkinnasta riippuen (Bagozzi 2003). Positiivisuus tai
negatiivisuus on toisin sanoen omasta tulkinnastamme, subjektiivisesta merkityksenannosta,
riippuvainen muuttuja.

Yllä esitetyssä valossa tarkasteltuna niin sanottuja ongelmia ja negatiivisia tunteita ei tulisi siis
välttää, vaan hyödyntää, sillä niillä voi olla positiivisia vaikutuksia tavoitteiden saavuttamisessa.

2Riikonen et al. ovat kirjoittaneet hyvinvoinnista ja runsauden kielestä esseessä ʺHyvinvointi ja runsauden
kieliʺ, joka löytyy Systeemiäly 2005 –kirjasta.
3 Esim. Seligman (2002) määrittelee ʺhyvän elämänʺ seuraavasti: ʺHyvä elämä on henkilökohtaisten
vahvuuksien käyttämistä elämän tärkeillä osa-alueilla runsauden kokemuksen saavuttamiseksiʺ.
4 Koetussa hyvinvoinnissa, ja siihen liittyvässä elinvoiman tunteessa, on nähtävissä hyvin paljon
yhtäläisyyksiä virtauksen kokemisen, flow:n, kanssa. Ensinnäkin, flow-kokemuksen laatuun eivät vaikuta
objektiiviset haasteet ja taidot, vaan subjektiiviset haasteet ja taidot. Ja toisekseen, flow:n kokeminen on
ominaista ʺhyvälle elämälleʺ, aivan kuten hyvinvointikin. (Riikonen et al. 2004; Nakamura ja
Csikszentmihalyi 2002). Flow-ilmiön ja systeemiälyn suhdetta on eritelty tarkemmin mm. Martelan (2005)
esseessä.

284 Systeemiäly 2006

Tämä kuitenkin edellyttää, että ne ovat osa tarkoituksellisia, eteenpäin suuntautuneita
päätöksentekoaktiviteetteja. (Bagozzi 2003) Sama hieman positiivisemmassa valossa ilmaistuna:
ʺpositiiviset tunteet ovat positiivisten merkitysten löytämisen seuraustaʺ (Fredrickson 2002).

Niinpä niin, helppohan tuo on sanoa mutta entäpä käytännön toteutus? Niin hämmästyttävältä
kuin se kuulostaakin, on käytännön toteutus kiinni hyvin pienestä muutoksesta, kuten tuota
pikaa tulemme huomaamaan.

Mahdollisuuksien maailman tarjonta
ʺNykyihmisten elämässä näyttää taistelevan keskenään kaksi voimaa. Ne ovat pyrkimys
asioiden määriteltävyyden ja hallittavuuden lisäämiseen – sekä sille vastakkainen tarve
avoimuuden ja ainutkertaisuuden suosimiseen.ʺ (Riikonen et al. 2004)

The Art of Possibility -kirjan (Zander ja Zander 2000) tarkoituksena on tarjota lukijalle keinoja,
joiden avulla hän voi nousta jokapäiväisten yksilön ja yhteisön välisten konfliktien yläpuolelle ja
siirtyä ʺmahdollisuuksien maailmaanʺ. Nämä keinot rakentuvat kirjoittajien premissin varaan,
jonka mukaan useat tilanteet ja olosuhteet, jotka vaikuttavat rajoittavan elämäämme, saattavat
tehdä niin vain omien olettamustemme varaan rakennetusta viitekehyksestä tarkasteltuna. Näin
ollen löytämällä oikeanlainen viitekehys voi ainutlaatuisistakin saavutuksista tehdä jokapäiväisiä
kokemuksia.

Tämä Zander ja Zanderin (2000) kiteytys on myös tämän esseen kantavana ajatuksena: Mielemme
luomat puitteet määrittelevät – ja rajoittavat – mitä koemme mahdolliseksi. Jokainen ongelma,
vastoinkäyminen ja umpikuja, jonka kohtaamme elämässämme ilmenee ratkaisemattomana vain
tiettyjen puitteiden rajaamana tai tarkasteltuna tietystä näkökulmasta. Laajentamalla puitteita tai
luomalla kokonaan uusi näkökulma, ongelmat katoavat ja uusia mahdollisuuksia ilmaantuu.
Siirrymme ʺmahdollisuuksien maailmaanʺ.

Kyseinen hahmotus – mielemme luomien puitteiden rajaamat näkökulmat – on mielestäni hyvin
lähellä Sengen (1990) mentaaliset mallit -käsitteistöä. Hänen mukaansa perimmäinen syy siihen,
miksi yritysmaailmassa parhaat ideat eivät koskaan pääse käytäntöön, briljantit strategiat jäävät
implementoimatta tai systeemiset oivallukset eivät päädy operatiivisiin käytäntöihin eivät
niinkään johdu vääristä aikomuksista, tahdon puutteesta tai edes
epäsysteemisestä ymmärtämisestä, kuin ʺmentaalisista malleistaʺ, Mentaaliset mallimme
jotka rajoittavat meitä tuttuihin ajattelun ja toimimisen tapoihin.
rajoittavat meitä
Noustaksemme arjen haasteiden yläpuolelle, saadaksemme tuttuihin ajattelun ja
parhaat ideat käytäntöön ja tehdäksemme ainutlaatuisista toimimisen tapoihin.
saavutuksista jokapäiväisiä kokemuksia, meidän on siis
työstettävä omia mentaalisia mallejamme, olettamuksiamme. Näiden perustavanlaatuisten
olettamusten tai mentaalisten mallien muuttaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty,
sillä se edellyttää itsemme, kanssaihmisten ja maailman määrittämistä tavalla, joka ei vain muuta
tapaamme hahmottaa asioita, vaan muuttaa myös uskomuksiamme sekä ajatusprosessejamme –
siis tapaamme jäsentää koko maailmaa! (Senge 1990; Zander ja Zander 2000) Mutta miten se sitten
tehdään?

Luku 21: Tarina mahdollisuuksien maailmasta 285

Siirtyminen mahdollisuuksien maailmaan

Sengen (1990) mukaan omien mentaalisten malliemme työstäminen tulee aloittaa opettelemalla
reflektoimaan, tuomaan esiin ja tarkastelemaan niitä julkisesti. Käytännössä tämä tapahtuu
harjoittamalla neljää ʺtaitoaʺ:
− Tunnistamalla taipumuksemme ʺhypätäʺ havainnosta yleistykseen (engl. recognizing ʺleaps
of abstractionʺ)
− Artikuloimalla se, mitä normaalisti jätämme sanomatta (engl. exposing the ʺleft-hand-
columnʺ)
− Tasapainottamalla tiedustelu ja puolustelu (engl. balancing inquiry and advocacy)
− Kohtaamalla julkiteorian (mitä sanomme) ja käyttöteorian (mitä teemme) välinen kuilu (engl.
facing up to distinctions between espoused theories and theories-in-use)

Yllä luetellut taidot eivät rajoitu vain aikaisemmin lueteltujen yritysmaailman haasteiden
kohtaamiseen, vaan ne soveltuvat myös jokapäiväiseen elämäämme. Näitä taitoja ei tule
kuitenkaan nähdä vain keinona parantaa mentaalisia mallejamme, vaan työkaluna, jonka avulla
voimme muuttaa tapaamme ajatella. Sama ajatus hieman toisin ilmaistuna: sen sijaan, että
keskitymme yksittäisten tapahtumien dominoivien mentaalisten mallien parantamiseen, meidän
tulee oppia rakentamaan mentaalisia malleja, jotka tunnistavat pitkällä aikavälillä vaikuttavia
muutoksia sekä niiden taustalla vaikuttavia systeemisiä rakenteita. (Senge 1990) Tämä on myös
yksi systeemiälyn kantavista teemoista.

Tässä vaiheessa on syytä tiedostaa, että mentaalisten mallien tietoinen muokkaaminen on vain
yksi keino avata ʺmahdollisuuksien maailmaaʺ. On myös paljon asioita, joista emme ole tietoisia
mutta jotka vaikuttavat hyvin merkittävällä tavalla siihen, miten muovaamme mentaalisten
malliemme luomaa kokonaisuutta ja miten niiden luoma kokonaisuus muovaa meitä. Näiden
asioiden huomioiminen on kuitenkin haastavaa, sillä toimimme niiden luomassa systeemissä
intuitiivisesti, vaistomaisesti ja tiedostamatta (Hämäläinen ja Saarinen 2004). Siitä huolimatta, tai
pikemminkin juuri sen takia, mentaalisten malliemme ja kokonaisuuden välinen systeeminen
luonne on olennaisen tärkeä ymmärtää. Ja siinä kuvaan astuvat erilaiset tarinat.

Tarinoiden maailma

Zander ja Zander (2000) kertovat kirjassaan seuraavan tarinan:
Kenkätehdas lähettää kaksi työntekijäänsä kartoittamaan markkinoiden potentiaalia köyhään
Afrikkaan. Ensimmäinen työntekijöistä lähettää sähkeen takaisin, joka sanoo: ʺTilanne
toivoton. Kenelläkään ei ole kenkiä.ʺ Toinen työntekijöistä sähköttää voitonriemuisesti
takaisin: ʺMahtavat markkinat! Heillä ei ole kenkiä.ʺ

Esimerkissä molemmat työntekijät kohtasivat samat asiat mutta tulkitsivat ne Itsekunkin
omasta perspektiivistään. Tämän seurauksena heidän kertomansa tarinat elämä on
eroavat toisistaan: toinen näki toivottomuutta, toinen runsautta ja
tarina, jota
mahdollisuuksia. Juuri tästä on Zander ja Zanderin (2000) mukaan kyse itse
kunkin elämässä; se on tarina, jota kerromme! kerromme.

Kyseinen kiteytys saattaa pikaisesti tarkasteltuna vaikuttaa varsin heppoiselta. Se on kuitenkin
kaikkea muuta, kuten Gardner (1995) on todennut: Vasta viime aikoina tiedemiehet ovat
oivaltaneet saman asian, jonka politiittiset, uskonnolliset ja sotilaalliset johtajat ovat tienneet jo
pitkään: tarinat (narratiivit, myytit tai tarut) ovat ainutlaatuisen kovaa valuuttaa ihmisten

Edellisen 5 Tässä luvussa esitetyt ajatukset pohjautuvat Zander ja Zanderin (2000) näkemyksiin ellei toisin mainita. vaistomaisesti ja tiedostamattamme. joita evoluutio on meidät ohjelmoinut vastaanottamaan. mitä tarvitsemme selvitäksemme – informaatiota elämäämme uhkaavista välittömistä vaaroista. Niinpä meidän tulee huolehtia. Syy on yksinkertainen: tarinat puhuttelevat ihmismielen molempia osia. että niiden luomat rakenteet muovaavat meitä intuitiivisesti. Aistiemme valikoima informaatio on kuitenkin hyvin rajallista. järkeä ja tunteita. sillä elämässä ei ole kyse pelkästä selviytymisestä. yhteisön kuin yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Näin ollen meidän tulisi hyödyntää niitä tarkoituksenmukaisesti ja luovasti – systeemiälykkäästi. kyvyn erottaa ystävät ja viholliset toisistaan. Hänen mukaansa meissä kussakin on kaksi rinta rinnan elävää puolta: Homo economicus ja Homo generosus. Tarinoiden syntymekanismi5 Nykytiedon mukaan ymmärryksemme maailmasta rakentuu aistien tuoman valikoidun informaation varaan. Kuten jokainen varmasti ymmärtää. hypoteesina.286 Systeemiäly 2006 välisissä suhteissa. . Käyttämällä niitä ʺanti-systeemiälykkäästiʺ voidaan ihmisten ajattelun avaamista vähentää sekä hankaloittaa tuoreiden näkökulmien löytymistä. Yhden selityksen voi löytää evoluutiosta. tarinoiden luomisysteemin. että hahmotamme tarinoiden taustalla vaikuttavat rakenteet. resursseja ja mahdollisuuksia lisääntyä. jotka auttavat yksilöä ajattelemaan ja tuntemaan keitä he ovat. joista meillä on jo olemassa mentaaliset kartat tai kategoriat. Erityisesti tämä koskee identiteetistä kertovia tarinoita – tarinoita. että mielemme luomat tarinat palvelevat meitä. 6 Tämä pätee myös muiden aistiemme osalta (esim. jonka pohjalta aivomme luo meille simulaation tuntemuksistamme (tämähän on hyvin tuttua asiaa psykologiaa opiskelleille). Kiteytettynä voidaankin sanoa. Näemme kartan maailmasta. eikä päinvastoin. että maailma ilmenee meille Näemme kartan valmiiksi piirrettynä karttana. Tarinoiden osalta on kuitenkin oleellista huomata. ʺTarinaʺ ei lopu kuitenkaan tähän. emme itse maailmaa! maailmaa! Meidän kannaltamme mielenkiintoinen kysymys on. jo kerrottuna tarinana. minkälaisen kartan aivomme maailmasta piirtää. kuten Norretranders esittää kirjassaan Homo Generosus – seksiä. Tämä vuorostaan edellyttää. voimme käyttää tarinoita myös ʺväärinʺ. Ymmärtääksemme tarinoiden syntymekanismin meidän on kuitenkin mentävä syvemmällä kuin vain omaan asenteeseemme tai persoonallisuuteemme (Zander ja Zander 2000). maailmasta. Vasta tämän jälkeen koemme tietoisesti meitä ympäröivän maailman. mistä he tulevat ja minne menevät. Tällä tavoin käytettynä ne voivatkin avata uskomattoman räjähdysvoimaisia mahdollisuuksia ja runsautta niin yksilön. Evoluution tarjoamat lähtökohdat voivat kuitenkin olla osittain ristiriidassa nykymaailman vaatimusten kanssa. lajien eloonjäämisestä: Lähtökohtaisesti kartta tarjoaa meille sen. sillä itsemme lisäksi määritämme myös kanssaihmiset ja maailman tarinoiden kautta (Zander ja Zander 2000). emme itse oman mielemme rakennelmana. taidetta ja bisnestä (2004). Emme esimerkiksi näe ultraviolettisäteilyä kuten mehiläiset tai näe pimeässä kuten pöllöt6. sekä keinot. koirat kuulevat korkeampia taajuuksia kuin ihmiset). että tunnistamme vain asioita. joiden avulla löytää ruokaa. Me havaitsemme vain tuntemuksia. Tietoisuuttamme rajoittaa lisäksi se.

puolen yhdistäminen. Näin ollen haasteena (mahdollisuutena) on ihmisen kahden. koska mielemme on mattamme ja alitajuisesti. voimme mielessämme luoda tarinoita. vai? Valitettavasti ei. sukupuolivalinta tuottaa mielekkyyttä (Norretranders 2004). jotka muovaavat meitä tiedostamattamme ja tarinat muovautuvat yhteen alitajuisesti. joihin mielemme luomat kartat ja tarinat myös lukeutuvat. jotka palvelevat omia etujamme.Luku 21: Tarina mahdollisuuksien maailmasta 287 päämääränä on hengissä pysyminen.ʺ Ajatus saattaa vaikuttaa aikamoiselta yksinkertaistukselta. monimutkaisiksi rakenteiksi. jälkimmäisen lisääntyminen. (Norretranders 2004) Mutta palataanpa vielä hetkeksi takaisin tarinoiden syntymekanismiin. tehokkaan ja anteliaan. jälkimmäinen sopeutumattomuudella ja anteliaisuudella. Mielestäni kysymys siis kuuluu. miten meidän tulee toimia näiden ʺrajojenʺ puitteissa? ʺIt’s all inventedʺ – kaikki on keksittyä Zander ja Zanderin (2000) käyttämä lausahdus ʺit’s all inventedʺ viittaa edellisissä luvuissa kuvattujen kaltaisiin ilmiöihin. (Zander ja Zander 2000) (2) Luonnonvalinta tuottaa elämää. Tarinoiden syntymekanismin evolutionaarisen taustan jotka muovaavat meitä tiedosta- ymmärtäminen ei siis riitä. Toinen ei ole parempi kuin toinen. sillä kumpikaan osapuoli ei selviydy yksin. . Lausahdus voidaan kuitenkin tulkita myös toisella tavalla: ʺKaikki on joka tapauksessa kuviteltua. Edellinen pyrkii päämääräänsä ympäristöön sopeutumalla ja olemalla vastavuoroinen – taloudellinen. oli osien välillä yhteyttä tai ei. kun tuotamme teoillemme syitä. ei voida sanoa Homo generosuksen olevan kehittyneempi kuin Homo economicus. joten lienee paikallaan selventää asiaa hieman lisää7: 7 Esitetyt ajatukset pohjautuvat Zander ja Zanderin (2000) näkemyksiin ellei toisin mainita. jotka ovat rationaalisia. Vaikka kummallakin puolellamme on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. sekä kunkin yksilöllisten kokemusten kautta muodostettujen merkitysten kautta havainnoituna. Siinäpä se. Syy on seuraava: Yksittäiset ja toisistaan irralliset tarinat muovautuvat yhteen monimutkaisiksi Yksittäiset ja toisistaan irralliset rakenteiksi. Tämähän alkaa olla jo aika selvä juttu. eikö? Huomioimalla evoluution ja sukupuolivalinnan ʺpainolastitʺ. Käytännössä tämä ilmenee. järkeenkäypiä ja syy-seuraus logiikan ohjaamia riippumatta siitä. joten voimme yhtä hyvin luoda tarinan tai viitekehyksen. joka lisää meidän ja meitä ympäröivien ihmisten elämisen laatua. Havainnoidaksemme mielemme luomien tarinoiden taustalla vaikuttavia rakenteita systeemiälykkäästi. kuvaavatko nämä ʺsyytʺ todellisia meitä motivoivia voimia vai eivät. kuitenkin merkittävässä määrin kulttuurimme rikastamana. meidän on mielestäni siis huomioitava seuraavat kaksi asiaa: (1) Evoluution seurauksena maailmamme ilmenee meille luokiteltuna ja pakattuna. rakennettu yhdistämään yksittäisiä tapahtumia tarinoiksi. oppimisen tuloksena.

voimme vapautua niiden luomista rajoituksista ja luoda puitteita ja tarinoita. Taustalla on varsin yksinkertainen syy: Positiiviset tunteet (ilo. jota kerromme. Lisäksi mielemme konstruoi. tulkinnat maailmasta vaihtelevat yksilöstä ja ryhmästä toiseen aivan kuten kulttuurilliset erot. jota emme voi mielemme konstruoi voivat olla yleisesti jaettuja ja meitä järkiperäisesti ymmärtää. luomisessa pääsemme alkuun suosimalla ja luomalla tarinoita. mielenkiinto. että olemme tekemisissä maailman kanssa. voimme luoda itsellemme olosuhteet. yksilön. Ainoa keinomme selvitä on turvautua nopeisiin ja kitsaisiin (ts. rakkaus. joka taas edesauttaa positiivisten tunteiden syntymistä. Oppimalla huomaamaan ja erottamaan nämä tarinat. Näitä olosuhteita kutsutaan ʺmahdollisuuksien maailmaksiʺ. jossa uudet keksinnöt ovat normaalia päivärutiinia. jota emme voi järkiperäisesti ymmärtää. Ymmärtämällä ʺkaiken olevan keksittyäʺ. älyllisiä ja sosiaalisia resursseja. yhteisön ja yhteiskunnan hyvinvoinnista ja niitä tukevasta positiivisuudesta. jotta ne tukisivat tavoitteidemme täyttämistä ja ʺmahdollisuuksien maailmanʺ luomista? Mielestäni vastausta ei tarvitse hakea kaukaa – se löytyy sieltä. joita kanssa. 1999). jne. Syntyy siis itseään vahvistava rakenne. Päätelmämme ovat toisin sanoen ʺhätäisiäʺ. jotka tuovat yhden näkökulman edesauttavat positiivisten rinnalle toisen. 1999). Lisäksi meidän on huomioitava. 2004). että emme tiedä kaikkea tehtävän päätelmän kannalta relevanttia informaatiota – katselemme maailmaa tynnyrissä olevan. Systeemiälykäs toiminta mahdollisuuksien maailmassa Hyvä on. Siinä on kuitenkin (ainakin) yksi ongelma: ihmiset tekevät päätelmiä ympäröivästä maailmasta rajallisen ajan puitteissa. Persoonallisten resurssien vahvistumisen seurauksena ihmiset vuorostaan muuttuvat mm. (Fredrickson 2002) . mutta niillä saattaa olla hyvin vähän tekemistä itse maailman kanssa. ʺmahdollisuuksien Meidän tulee luoda tarinoita. rajallisin tiedoin ja rajallisen ʺlaskentatehonʺ avulla (Gigerenzer et al. Minkälaisia näiden tarinoiden sitten tulisi olla. Ja mistä voisimme sen edes tietää? Ja juuri tästä on Zander ja Zanderin (2000) mukaan kyse: kaikki – ei ainoastaan osa – on vain tarinaa. Voidaankin sanoa. Tämä ymmärrys saattaa kuitenkin uskotella meille. tukevia.) näyttävät laajentavan ihmisten hetkellisiä ajatus-toiminta vaihtoehtoja ja rakentavan kestäviä fyysisiä.288 Systeemiäly 2006 Kuten suurin osa ihmisistä ymmärtää jo. voimme saavuttaa lopullisen totuuden. saatat ajatella mielessäsi. rajoittuneisiin) heuristiikkoihin. että karsimalla pois omat uskomuksemme. jotka tukevat omien tavoitteidemme täyttämistä. Merkitykset. jotka maailmanʺ. Hyvinvoinnin ja positiivisuuden. ne perustuvat ʺpuutteellisiinʺ tietoihin ja lisäksi ne ovat kaikkea muuta kuin ʺoptimaalisiaʺ. ʺIt’s all inventedʺ viittaa juuri tähän perustavan- laatuiseen huomioon: havainnoimme maailmaa aivojen evoluution muokkaamien (rajallisten) rakenteiden Olemme tekemisissä maailman kautta. Jokainen tarina rakentuu omien tiedostamattomien oletuksiemme varaan. entistä luovemmiksi ja tietoisemmiksi. Ideahan ei sinänsä ole huono ja periaatteessa se voisikin toimia – ainakin omasta mielestäni. tyytyväisyys. jotka pohjautuvat vähäisen informaation ja laskentatehon käyttöön (Gigerenzer et al. suodattimella varustetun reiän kautta. positiivisen ajattelutavan (Riikonen et tunteiden olemassaoloa! al. mistä aloitimmekin: ʺhyvästä elämästäʺ.

P. 1999. että meidän ei tule toimia näin ainoastaan siksi. NAKAMURA JEANNE JA CSIKSZENTMIHALYI MIHALY. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Systeemiälykäs palkitseminen.). jotka auttavat ihmisiä avaamaan omaa ajatteluaan ja löytämään tuoreita. 2004. ja Saarinen E. Simple Heuristics That Make Us Smart. 2002. Positive Emotions.). teoksessa: Systeemiäly 2005. May 2005. Hämäläinen R. MARTELA MIKKO. London. in: Handbook of Positive Psychology. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan.P. 1995. (toim. että positiiviset tunteet saavat meidät tuntemaan olomme hyvältä hetkellisesti. Homo Generosus – seksiä. Hämäläinen R. rikastavia näkökulmia.). POUTANEN ANSSI. (eds. June 2004. The Concept of Flow. K. Olen samaa mieltä Fredricksonin (2002) kanssa siitä. CA.R. May 2005. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. B24. (toim. J. BERGQVIST J. 2002. (toim. Positive and Negative Emotions in Organizations. Nämä tarinat ʺmahdollisuuksien maailmastaʺ vuorostaan edesauttavat positiivisten tunteiden olemassaoloa omassa ja kanssaihmistemme elämässä. B25. mikä edelleen lisää hyvinvointia ympärillämme. 2005. B25.P. June 2004. Quinn (eds. Viitteet BAGOZZI RICHARD. 2004. C.).). Oxford University Press.J. TODD PETER M. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Helsinki. Kansainvälisen valuuttarahaston toiminta Itä-Aasian talouskriisin aikana – systeemiälytön esimerkki. ja Saarinen E. San Francisco. Snyder C. Esipuhe. vaan koska ʺne muuttavat meitä olemaan parempia ihmisiä. teoksessa: Systeemiäly 2005. ja Saarinen E. FREDRICKSON BARBARA. Oxford University Press. Systeemiäly ja Virtaus. Hämäläinen R. in: Handbook of Positive Psychology. taidetta ja bisnestä. Systems Analysis Laboratory Research Reports.R. Hämäläinen R. Art House Oy.E.).).P. Helsinki University of Technology.Luku 21: Tarina mahdollisuuksien maailmasta 289 Systeemiälyn kannalta tarkasteltuna asia on mielestäni loppujen lopuksi varsin yksinkertainen: Meidän tulee toimia tarkoituksenmukaisesti ja luovasti luodessamme tarinoita – tarinoita. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. NORRETRANDERS TOR. (toim. New York. Snyder and S. AND ABC RESEARCH GROUP. ja Saarinen E.). (toim. Systems Analysis Laboratory Research Reports. May 2005. Oxford University Press. HÄMÄLÄINEN RAIMO P. HANDOLIN VILLE-VALTTERI. Cameron. B24. ja Saarinen E.). Helsinki University of Technology. Hämäläinen R. 2005.P. Leading Minds – An Anatomy of Leadership. GIGERENZER GERD. B25. . teoksessa: Systeemiäly 2005.S. and Lopez S. Helsinki University of Technology.J. JA SAARINEN ESA. Harper Collins Publishers. GARDNER HOWARD. Dutton ja R. JA SAARINEN ESA. Helsinki University of Technology. Helsinki University of Technology. Johdanto. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. Berrett-Koehler. joilla on parempi elämä tulevaisuudessaʺ. 2004. Helsinki University of Technology. Lopez (eds. (toim. Teollinen tulevaisuutemme – systeeminen hahmotus.E. 2003. 2005. B24.T. June 2004. in: Positive Organizational Scholarship.P. ja Saarinen E. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Hämäläinen R. 2004.

2000. The Art of Possibility: Transforming Professional and Personal Life. MAKKONEN MIKKO JA SMITH GREGORY. (toim.P.P.P. (toim. . May 2005. RIIKONEN EERO JA MAKKONEN MIKKO. Kirjoittaja Kirjoittaja on valmistumisvaiheessa oleva tuotantotalouden opiskelija Teknillisestä korkeakoulusta. New York. 2002. Hämäläinen R. teoksessa: Systeemiäly 2005. teoksessa: Systeemiäly – Näkökulmia vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien hallintaan. Hyvinvointi ja runsauden kieli. 2004. Menestyjäluuseri: Runsaan elämän jäljillä. The Free Press. Helsinki. 2005. teoksessa: Systeemiäly 2005.). (toim. ja Saarinen E. Hämäläinen R. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Yliopistopaino. joita hänen elämänsä aikana hänelle avautuu. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization. Hämäläinen R. Boston. Harvard Business School Press. Helsinki University of Technology. Authentic Happiness. Systems Analysis Laboratory Research Reports. ja Saarinen E.P. 2005. B24. SAARINEN ESA JA SLOTTE SEBASTIAN. SELIGMAN MARTIN E. Valaistuksia systeemiälykkääseen opettamiseen. Systems Analysis Laboratory Research Reports. B25. Helsinki University of Technology. B25. Doubleday Currency. 1990. SINKKONEN HANNA-MAIJA JA KONTU ELINA. New York. ja Saarinen E. Pafos-dialogi: Pafoksen elämänfilosofinen ajatteluympäristö systeemiälyn näkökulmasta. SAJANIEMI NINA.). June 2004. Hänen tavoitteenaan on elää kiitollisena kaikista niistä mahdollisuuksista. May 2005. Helsinki University of Technology. ZANDER ROSAMUND STONE AND ZANDER BEN.290 Systeemiäly 2006 RIIKONEN EERO.). 2004. SENGE PETER.