Ydinvoima. Se on voima, jota pelätään. Se on voima, jolla tuotetaan energiaa. Se on voima, jota tutkitaan.

Se on voima, joka saadaan aikaan hajottamalla atomin ydin. Ydinvoima energiantuotantona on samalla pelottava, mutta hieno asia. Ydinenergian tuotanto perustuu hallittuun atomiydinten fissioreaktioon, fuusioreaktioon, tai muihin ydinreaktioihin. Ydinvoiman tuotannossa on hyvää se, että osa ydinpolttoaineen atomien massasta muuttuu energiaksi, joten ydinpolttoaineesta saa paljon enemmän energiaa tavallisiin energianlähteisiin verrattuna. Ydinpolttoaine myös saastuttaa ja päästää paljon vähemmän hiilidioksidia kuin fossiiliset polttoaineet, esimerkiksi hiili ja öljy. Niiden polttaminen päästää ilmaan paljon enemmän hiilidioksidia ja saasteita kuin ydinpolttoaineen käyttäminen. Siinä syntyy vain vesihöyryä ja ydinjätettä. Käytetystä ydinpolttoaineesta 95% voidaan jälleenkäsittelyllä käyttää uudelleen. Loput 5% ovat ongelma, sillä niiden radioaktiivisuuden puoliintuminen voi kestää jopa satoja vuosia. Kuitenkin suurimmalla osalla jäljelle jäävästä ydinjätteestä puoliintuminsaika on niin lyhyt, että jätteet yksinkertaisesti varastoidaan ja odotetaan, että niiden aktiivisuus on laskenut tarpeeksi. Sitten ne kierrätetään tai toimitetaan tavalliseen jätehuoltoon. Mutta ydinjäte, jonka puoliintumisaika on liian pitkä, joudutaan säilyttämään vartioiduissa varastoissa tai haudataan syvälle peruskallioon tai loppusijoitetaan muulla tavalla muualle. Korkea-aktiivisella ydinjätteellä, kuten matala- ja keskiaktiivisellakin, laskee käytetyn polttoaineen aktiivisuus ensimmäisen vuoden aikana jo 99%, mutta kuitenkin kestää kauan, ennen kuin jätteen lähellä voi olla. Yleensä jäljelle jäänyt jäte sijoitetaan loppusijoituskapseleihin, jotka ovat useimmiten monta senttiä paksua rautaa tai terästä ja joiden varastoinnissa käytetään monikerrosperiaatetta, joka koostuu viidestä ”esteestä”. Ensimmäinen este on jäte itse, toisena ydinpolttoaineen oma kuori, kolmannen muodostaa loppusijoituskapseli, neljäs este on loppusijoitusluolan täyteaine, joka on veden virtausta estävä pehmeä aine, joka suojaa kapselia täräyksiltä ja iskuilta. Eniten täyteaineena käytetään erilaisia savilajeja, erityisesti bentoniittia joka paisuu kastuessaan ja muuttuu siten entistä tiiviimmäksi. Viides ja viimeinen este on kallio. Kallioloppusijoitus toteutetaan yleensä satojen metrien syvyydessä, aseena aikaa vastaan, koska mikä tahansa geologinen ilmiö, joka voisi nostaa kapselin maan pintaan, veisi satoja tuhansia vuosia, jolloin ydinjätteen aktiivisuus on jo laskenut luonnonuraanin tasolle eikä sen siis pitäisi aiheuttaa riskejä. Lopuksi on sanottava, että ydinvoima on paljon luontoystävällisempi energiantuotantovaihtoehto kuin fossiiliset polttoaineet. Voimalaonnettomuuksiakin sattuu vain harvoin, ja niistä on aina selvitty kunnialla. Fossiilisten polttoaineiden vaihtaminen ydinpolttoaineiksi säästäisi paljon luontoamme ja hidastaisi kokoajan käynnissä olevaa ja kiihtyvää ilmastonmuutosta. Mielestäni Suomenkin kannattaisi ottaa ydinvoimaa ja biopolttoaineita ja muuta sellaista enemmän käyttöön fossiilisten polttoaineiden, bensiinin, öljyn ja kivihiilen sijasta. Ydinvoiman ”jäte” on vain vettä ja pieni määrä ydinjätettä, toisin kuin kivihiilen jätettä ovat pahat kaasut, savu, suuri hiilidioksidin määrä, joka estää lämmön pääsyn avaruuteen ja noki ja moni muu huono asia. Biopolttoaineet voidaan kierrättää ja käyttää uudestaan monen monituista kertaa. Hiilidioksidin vaikutuksesta lämpö ei pääse avaruuteen pois maapallolta ja tästä seuraa nyt koko ajan kiihtyvä kasvihuoneilmiö. Nytkin tuntuisi ja näyttäisi olevan kesä, vaikka kymmenen vuotta sitten tähän aikaan pakkanen paukkui ja lunta satoi. Entä nyt? Lunta on vain pieniä kekoja etelässä, ja pohjoisessa vähän enemmän; nytkin kun kirjoitan, lämpöasteita on varjossa 17’C ja auringossa huimat 26’C. Pahalta näyttää, kun ilmastonmuutoskin, ties mihin suuntaan, on nopeutunut ja nopeutuu yhä. Mitä voimme tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi..? - Kantti

Sign up to vote on this title
UsefulNot useful