HELSINGIN YLIOPISTO − HELSINGFORS UNIVERSITET

Tiedekunta/Osasto − Fakultet/Sektion Laitos − Institution

Teologinen tiedekunta Uskontotieteen laitos
Tekijä − Författare
Tiina Marjut Airaksinen
Työn nimi − Arbetets titel
Karhunmetsästysperinne - Uskontoetnografinen tutkimus Suomussalmen kulttuurisessa kontekstissa
Oppiaine − Läroämne
Uskontotiede
Työn laji − Arbetets art Aika − Datum Sivumäärä − Sidoantal
Pro gradu –tutkielma Helmikuu 2001 114 s. + Liitteet 17 s.
Tiivistelmä − Referat
Tässä tutkimuksessa tarkastelen karhunmetsästysperinnettä alueellisesta näkökulmasta.
Tarkastelun kohteena on Suomussalmen kunta itäisessä Kainuussa ja erityisesti
Ruhtinansalmen kylä kunnan koilliskulmassa. Tutkimukseni pääkysymys on: Minkälainen oli
karhunmetsästysnäytelmä Suomussalmella, erityisesti Ruhtinansalmella 1800-1900 -lukujen
vaihteessa? Muita tutkimusongelmia ovat: Millä tavalla kulttuurikonteksti auttaa
ymmärtämään karhun asemaa Suomussalmella? Minkälaista karhuperinnettä Ruhtinan-
salmelta löytyy, jota ei ole tallennettu muualta Suomussalmelta ja päinvastoin? Kuinka
karhunmetsästykseen liittyvä perinne elää vielä nykymetsästäjien keskuudessa? Kuinka
Sarmelan karhuriitin peruskaava soveltuu regionaaliin tutkimukseen?

Toisessa pääluvussa esittelen tutkimuksen aineiston. Primaariaineisto koostuu Suomalaisen

Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta ja Suomen Kansan Vanhoista Runoista
löytyvästä suomussalmelaiseen karhunmetsästysperinteeseen liittyvästä materiaalista.
Toinen osa aineistoa muodostuu kentältä keräämästäni aineistosta, lähinnä nyky-
metsästäjien haastatteluista.

Kolmannessa pääluvussa tarkastelen tutkimusmenetelmää, M.A. Castrénin nimeämää

“pohjoisen etnografiaa”. Tutkimuksessani tämä näkyy – regionaalisuuden korostamisen
lisäksi - erityisesti siinä, että annan perinteentaitajien itse kertoa karhunmetsästyksestä
tarinoin, lauluin ja loitsuin. Tutkimukseni teoreettisen taustan muodostaa Matti Sarmelan
luoma kaava karhuriitin perusrakenteesta (kaato, juhla, palautus) alajaksoineen ja
paikoilleen sijoitettuine lauluineen.

Neljäs pääluku on taustaluku, jossa käsittelen Suomussalmen historian kymmentä vuosi-

tuhatta kiinnittäen erityistä huomiota metsästykseen ja elinkeinoihin.

Tutkimuksen varsinaiset pääluvut ovat luvut 5. ja 6. Luvussa viisi tarkastelen karhun-

metsästysperinnettä kulttuurikontekstista käsin. Kulttuurisen kontekstin muodostavat karhun
nimeen liittyvä paikannimistö ja eufemismit, perinteentaitajat lähiympäristöineen sekä
metsästystavat.

Luvussa 6. Rekonstruoin karhunmetsästysnäytelmän Sarmelan kaavaa apuna käyttäen.

Näytelmä etenee kertomusten, laulujen ja loitsujen varassa kaatoon valmistautumisesta ja
karhun surmaamisesta saaliin kotiin kuljettamiseen, peijaisiin eli karhunjuhlaan ja
palautukseen eli luiden ja kallon käsittelyyn ja säilyttämiseen.

Perinteenkerääjänä Samuli Paulaharju ja perinteentaitajana 1900-luvun alun Kovanvaaran

Seppäsistä erityisesti Jeremias Seppänen ovat niitä, joiden varassa ruhtinansalmelainen
metsästysperinne suuresti lepää. Ruhtinansalmelainen karhuriitti on hyvin kattava, siinä ei
ole suuriakaan aukkoja verrattaessa sitä koko Suomussalmen karhuriittiin. Sarmelan malli
on ideaalikaava, runko karhunmetsästysnäytelmälle. Tutkimukseni rekonstruktio antaa
sisällön tälle kaavalle. Nykyisten karhunmetsästäjien keskuudessa elää edelleen
uskomuksia ja riittejäkin, kuten karhunkaatoa seuraavat pakolliset peijaat.
Avainsanat – Nyckelord
Karhumyytti ja -riitti - karhunmetsästysperinne - kulttuurinen konteksti – metsästysnäytelmä
– pohjoisen etnografia – regionaalisuus
Säilytyspaikka – Förvaringställe
Teologisen tiedekunnan kirjasto
Muita tietoja