Mikkeli 2006

Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli

LUONNONMUKAINEN MAATALOUS

Julkaisuja no 80 Jukka Rajala 2006

KIRJOITTAJAT
Kristiina Dredge, EL, Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta Ulla Holma, MMM, Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli Johanna Huikko, tutkija, Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli Kauko Koikkalainen, MMM, MTT, Taloustutkimus (MTTL) Heikki Koskimies, agr., Etelä-Pohjanmaan maaseutukeskus Marja-Riitta Kottila, MMM, toiminnanjohtaja, Finfood Luomu Petri Leinonen, MMM, MTT/Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusasema Partala Ritva Mynttinen, MMM, Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli Anne Piirainen, tutkija, Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli Jukka Rajala, agr., Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli Ilmari Schepel, MMM, ProAgria Pohjois-Karjalan maaseutukeskus Brita Suokas, luomuneuvoja, Maaseutukeskus Mikkeli Pekka Terhemaa, kehityspäällikkö, ProAgria Kymenlaakson maaseutukeskus

Kannen kuva Luomuviljelijän on hyvä seurata tärkeimmän tuotantovälineensä maan kasvukuntoa säännöllisesti. Valokuva Jukka Rajala. Julkaisija Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Lönnrotinkatu 3-5 50100 Mikkeli Puhelin 015-20 231 Telekopio 015-2023 3300 www.mtkk.helsinki.fi Jukka Rajala Kirsi Rantanen ja Teroprint Oy Jaana Huhtala (Toinen korjattu painos) Anne Hytönen ja Kirsi Rantanen Jukka Rajala ISSN 0786-8367 ISBN 952-10-0396-0 (Toinen korjattu painos 2006) ISBN 952-10-2530-1 (Verkkojulkaisu)

Toimitus Taitto

Kuvitus Valokuvat

ESIPUHE
Luonnonmukaisen maatalouden menestyksekäs harjoittaminen vaatii viljelijältä sekä teoreettista tietoutta luonnon toiminnoista että käytännöllistä tietotaitoa maataloustöiden suorittamisesta tilan olosuhteisiin sopivalla tavalla. Sekä teoreettisen että käytännöllisen luomutietouden tarve on suuri niin maataloutta opiskelevien kuin viljelijöiden keskuudessa. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen Mikkelin yksikkö on järjestänyt luonnonmukaisen maatalouden akateemista täydennyskoulutusta vuodesta 1991 lähtien. Koulutusta on järjestetty sekä luomuneuvojille että opettajille ja muille luomun asiantuntijatyötä tekeville. Vuodesta 1993 on järjestetty avoimena yliopisto-opetuksena myös luonnonmukaisen maatalouden kursseja ja luonnonmukaisen maataloustuotannon opetusta maatalous- metsätieteellisessä tiedekunnassa. Kaikessa tässä koulutuksessa ja opetuksessa agronomi Jukka Rajalan asiantuntemus ja luomulle omistautuva työote on ollut ratkaisevaa. Vuodesta 2001 lähtien on järjestetty luonnonmukaisen maaja elintarviketalouden perusopetusta Eco Studies-opintokokonaisuuden puitteissa. Luonnonmukaisen maatalouden koulutusta on vaikeuttanut oppimateriaalin niukkuus. Nyt julkaistava teos on tarkoitettu tukemaan luonnonmukaisen maatalouden yleiskurssien opetusta. Kirjassa käsitellään luonnonmukaisen maatalouden perusteita, maan kasvukuntoa, kasvinvuorotusta, lannoitusta, kasvinsuojelua, peltoja puutarhakasvien viljelyä, kotieläinten hoitoa, tuotteiden markkinointia ja kannattavuutta sekä siirtymistä luonnonmukaiseen viljelyyn. Teos on vuonna 1995 julkaistun ensimmäisen painoksen uudistettu versio. Tekstiä on ajantasaistettu ja osin laajennettu alan uusimpia tutkimustuloksia ja muita tietolähteitä käyttäen. Jokaisen luvun jälkeistä lähdeaineistoa ja oheislukemistoa on lisätty. Kirja on jatkoa yksikön muille luonnonmukaisen maatalouden julkaisuille. Teos on yksikön nykyisen julkaisusarjan 80. teos. Samalla se on yksikön nykyisen julkaisusarjan viimeinen julkaisu. Nyt julkaistava teos perustuu kirjoittajien monivuotiseen neuvonta-, viljely-, tutkija- sekä opettajakokemukseen luonnonmukaisen maatalouden kursseilla. Teoksen on suunnitellut, toimittanut ja pääosin kirjoittanut erikoissuunnittelija, agr. Jukka Rajala. Hänen lisäkseen kirjan tekemiseen ovat osallistuneet monet luomualan asiantuntijat. Teoksen taitosta on vastannut Kirsi Rantanen ja kuvituksesta Anne Hytönen ja Kirsi Rantanen. Kirjan sisältöön liittyviä kommentteja ovat antaneet prof. Eero Varis ja tutkimusjohtaja Helena Kahiluoto sekä monet muut alan asiantuntijat. Teoksen tekemisen on mahdollistanut Itä-Suomen lääninhallituksen ja Euroopan Sosiaalirahaston Eco Studies -hankkeelle myöntämä rahoitus. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen puolesta kiitän erikoissuunnittelija, agr. Jukka Rajalaa, että uudistettu oppikirja suuren vaivannäön ja odotuksen jälkeen ilmestyy. Kiitän myös kaikkia muita kirjoittajia ja hankkeeseen osallistuneita.

Toivon, että nyt julkaistava uudistettu teos auttaa opiskelijoita, viljelijöitä ja muita luonnonmukaisesta maataloustuotannosta kiinnostuneita etenemään luomuosaamisen kiehtovassa ja haasteellisessa maailmassa. Mikkelissä 30.1.2004 Pirjo Siiskonen prof., johtaja

SISÄLTÖ
JOHDANTO, Eero Varis .................................................................................................................................... 9 1. LUONNONMUKAISEN MAATALOUDEN PERUSTEET, Jukka Rajala ..................................................... 11 1.1 Kestävä kehitys ja maatalous ............................................................................................................ 11 1.2 Luonnonmukaisen maatalouden määritelmä ..................................................................................... 19 1.3 Ekologinen ajattelu ............................................................................................................................ 23 1.4 Luonnonmukaisen maatalouden tavoitteet ........................................................................................ 32 1.5 Luonnonmukaisen maatalouden menetelmiä .................................................................................... 40 1.6 Luonnonmukaisen maatalouden asema ............................................................................................ 46 2. MAAN VILJAVUUS, Jukka Rajala ............................................................................................................. 51 2.1 Maan luontainen viljavuus .................................................................................................................. 51 2.1.1 Maan kerroksia ........................................................................................................................ 51 2.1.2 Maan viljavuuden ilmeneminen ................................................................................................ 52 2.1.3 Biologiset viljavuustekijät ......................................................................................................... 53 2.1.4 Fysikaaliset viljavuustekijät ...................................................................................................... 66 2.1.5 Kemialliset viljavuustekijät ........................................................................................................ 72 2.1.6 Maan kivennäisaineksesta johtuvia viljavuustekijöitä ............................................................... 73 2.1.7 Viljavuustekijöiden vuorovaikutus ............................................................................................ 74 2.2 Viljavuuden tutkiminen ....................................................................................................................... 77 2.2.1 Maan kasvukunnon havainnointi .............................................................................................. 77 2.2.2 Viljavuustutkimus ..................................................................................................................... 77 2.2.3 Lapiodiagnoosi ......................................................................................................................... 78 2.3 Viljavuuden hoito ............................................................................................................................... 82 2.3.1 Kuivatus ................................................................................................................................... 82 2.3.2 Happamuuden säätely ............................................................................................................. 84 2.3.3 Pieneliöstön hoito ..................................................................................................................... 85 2.3.4 Maan rakenteen hoito .............................................................................................................. 86 2.3.5 Muokkaus ................................................................................................................................ 91 3. VILJELYKIERROT, Jukka Rajala ............................................................................................................ 103 3.1 Seosviljely ........................................................................................................................................ 103 3.2 Viljelykierrot – perusteita .................................................................................................................. 104 3.2.1 Esikasvivaikutukset ................................................................................................................ 105 3.2.2 Viljelykierron tehtävät ............................................................................................................. 106 3.2.3 Juuriston maanparannusvaikutus .......................................................................................... 107 3.2.4 Viljelykierto ja typpitalous ....................................................................................................... 109 3.2.5 Kasvien viljelyjärjestys ja välivuodet ...................................................................................... 110 3.2.6 Viljelykiertovaikutus ................................................................................................................ 111 3.3 Viljelykierron muodostaminen .......................................................................................................... 113 3.3.1 Viljelykierron suunnittelussa huomioonotettavaa ................................................................... 113 3.3.2 Kasvin vaikutus viljelykierrossa .............................................................................................. 115 3.3.3 Viljelykasvien ryhmittely suunnittelussa ................................................................................. 115 3.3.4 Luomuviljelyehtojen ja tukiehtojen rajoituksia ........................................................................ 115

3.4 Viljelykiertoesimerkkejä .................................................................................................................... 116 3.5 Siirtymävaiheen kasvit ..................................................................................................................... 121 4. RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHULTO LUONNONMUKAISESSA VILJELYSSÄ .............................. 123 4.1 Ravinteet, Jukka Rajala ................................................................................................................... 123 4.1.1 Lannoituksen tehtäviä ja vaikutuksia ...................................................................................... 124 4.1.2 Ravinnekierto ja ravinnetaseita .............................................................................................. 125 4.1.3 Lannoituksen säädösperustaa ............................................................................................... 130 4.1.4 Ravinnelähteiden hyväksikäyttö ............................................................................................. 131 4.2 Viljelykierto ravinnehuollossa, Jukka Rajala .................................................................................... 132 4.3 Maaperän ravinnevarojen hyväksikäyttö, Jukka Rajala ................................................................... 133 4.3.1 Typpi ...................................................................................................................................... 133 4.3.2 Fosfori .................................................................................................................................... 137 4.3.3 Kalium .................................................................................................................................... 142 4.4 Karjanlanta ....................................................................................................................................... 149 4.4.1 Lannan hyväksikäyttö, Jukka Rajala ...................................................................................... 150 4.4.2 Kompostointi, Jukka Rajala .................................................................................................... 156 4.4.2.1 Kompostoinnin merkitys ............................................................................................. 157 4.4.2.2 Kompostoinnin toteutus .............................................................................................. 161 4.4.2.3 Kompostoinnin työtekniikkaa ...................................................................................... 167 4.4.3 Virtsa, Jukka Rajala ............................................................................................................... 169 4.4.4 Lietelannan laadun parantaminen, Ilmari Schepel ................................................................. 169 4.4.4.1 Lietelantamenetelmän haasteita ............................................................................... 169 4.4.4.2 Lietelannan ilmastus ................................................................................................. 172 4.4.4.3 Lietesäiliön katteita ................................................................................................... 177 4.4.4.4 Lietelannan laimentaminen ....................................................................................... 181 4.4.4.5 Lietelannan imeytys turpeeseen ............................................................................... 181 4.4.5 Lannan levitysajankohta, Jukka Rajala ................................................................................... 182 4.4.6 Lannan multaustarve ja levitysajan sää, Jukka Rajala ........................................................... 183 4.4.7 Lantojen käyttömääriä ja sijoitus viljelykierrossa, Jukka Rajala ............................................. 185 4.4.7.1 Kuivikelannan käyttömääriä ...................................................................................... 186 4.4.7.2 Virtsan käyttömääriä ................................................................................................. 192 4.4.7.3 Lietelannan käyttö ja levitystekniikka, Ilmari Schepel ............................................... 193 4.5 Biologinen typensidonta ja typen kierto, Jukka Rajala ..................................................................... 201 4.5.1 Typensidontaan pystyviä pieneliöitä ...................................................................................... 202 4.5.2 Palkokasvit mestareita ........................................................................................................... 203 4.5.3 Tehoon vaikuttavia tekijöitä .................................................................................................... 204 4.5.4 Palkokasvien siementen ymppäys ......................................................................................... 205 4.6 Viherlannoitus, Petri Leinonen ja Jukka Rajala ................................................................................ 206 4.6.1 Viherlannoituksen tavoitteita .................................................................................................. 206 4.6.2 Viherlannoituksen toteutus ..................................................................................................... 210 4.7 Täydennyslannoitus, Jukka Rajala .................................................................................................. 224 4.7.1 Eloperäisiä täydennyslannoitteita ........................................................................................... 224 4.7.2 Kivijauheet ............................................................................................................................. 226 4.7.3 Muita kivennäistäydennyslannoitteita ..................................................................................... 235 4.7.4 Hivenlannoitteet ..................................................................................................................... 235 4.7.3 Luonnonmukaisessa viljelyssä käytettävien lannoitteiden ominaisuuksia .............................. 235

4.8 Lannoituksen suunnittelu, Jukka Rajala ........................................................................................... 237 4.8.1 Ravinnekierto tilalla ja lannan hyödyntäminen ....................................................................... 237 4.8.2 Lannoitussuunnitelma ............................................................................................................ 237 5. KASVINSUOJELU ................................................................................................................................... 249 5.1 Kasvinsuojelun perusteita, Anne Piirainen ja Jukka Rajala .............................................................. 249 5.2 Rikkakasvien hallinta, Jukka Rajala ................................................................................................. 256 5.2.1 Rikkakasvien biologiaa .......................................................................................................... 256 5.2.2 Rikkakasvien ennaltaehkäiseviä hallintamenetelmiä .............................................................. 259 5.2.3 Rikkakasvien suoria hallintamenetelmiä ................................................................................. 262 5.3 Kasvitautien hallinta, Heikki Koskimies ja Johanna Huikko ............................................................. 266 5.3.1 Tautitartuntaan vaikuttavia tekijöitä ........................................................................................ 266 5.3.2 Kasvitautien ennaltaehkäiseviä hallintamenetelmiä ............................................................... 270 5.3.3 Kasvitautien suoria torjuntamenetelmiä ................................................................................. 273 5.4 Tuholaisten hallinta, Anne Piirainen ja Ilmari Schepel ..................................................................... 278 5.4.1 Pellon eloyhteisö .................................................................................................................... 278 5.4.2 Monimuotoinen eloyhteisö ylläpitää tasapainoa ..................................................................... 281 5.4.3 Ennaltaehkäiseviä tuholaisten hallintamenetelmiä ................................................................. 283 5.4.4 Tuholaisten suoria torjuntamenetelmiä .................................................................................. 290 5.4.5 Tuholaisten ja hyötyeliöiden tarkkailu .................................................................................... 297 5.4.6 Luontaisia vihollisia ................................................................................................................ 299 6. PELTOKASVIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY, Jukka Rajala .......................................................... 313 6.1 Lisäysaineistot luomuviljelyssä ........................................................................................................ 313 6.2 Palkokasvien luonnonmukainen viljely ............................................................................................. 320 6.2.1 Apilanurmen luonnonmukainen viljely .................................................................................... 320 6.2.2 Herneen luonnonmukainen viljely .......................................................................................... 332 6.3 Kasvikohtaisia viljan viljelyohjeita ..................................................................................................... 336 6.3.1 Rukiin luonnonmukainen viljely .............................................................................................. 336 6.3.2 Kevätvehnän luonnonmukainen viljely ................................................................................... 339 6.3.3 Kauran luonnonmukainen viljely ............................................................................................ 342 6.3.4 Ohran luonnonmukainen viljely .............................................................................................. 343 6.3.5 Muiden viljojen luonnonmukainen viljely ................................................................................ 344 6.4 Öljykasvien luonnonmukainen viljely ................................................................................................ 345 6.5 Perunan luonnonmukainen viljely .................................................................................................... 346 7. PUUTARHAKASVIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY, Jukka Rajala ja Ritva Mynttinen ..................... 357 7.1 Yleistä puutarhaviljelystä ................................................................................................................. 357 7.2 Viljelytekniikkaa ............................................................................................................................... 361 7.3 Avomaavihannesten luonnonmukainen viljely ................................................................................. 367 7.3.1 Porkkanan luonnonmukainen viljely ....................................................................................... 367 7.3.2 Sipulien luonnonmukainen viljely ........................................................................................... 371 7.3.3 Kaalien luonnonmukainen viljely ............................................................................................ 375 7.4 Marjojen luonnonmukainen viljely .................................................................................................... 380 7.4.1 Mansikan luonnonmukainen viljely ......................................................................................... 380 7.4.2 Musta- ja punaherukan luonnonmukainen viljely ................................................................... 387

2......................................................................................................3 Kotieläinten lajinmukainen hoito ........................8 EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus..................... 431 9........4 Eri eläinlajien luonnonmukainen hoito ... 452 9................................... 410 8................5 Viljelijän tavoitteita ........................ Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen ..1...........1 Luomumarkkinat ja vähittäiskauppa........................... 488 10...........................................2 Terveydenhuolto ...................... Sampsa Heinonen ............................................................................1 Jatkojalostus.......... LUONNONMUKAINEN KOTIELÄINTUOTANTO...............6 Yhteiskuntataloudellinen kannattavuus.................................................. Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen ............................ 399 8................... LUOMUTUOTTEIDEN JATKOJALOSTUS JA MARKKINOINTI ..............1 Palkokasvien käyttö ruokinnassa ...1 Siirtymisen valmistelu.........................................2..................................... Pekka Terhemaa ...........................................1.......................... 476 10..................3 Karjanjalostus .. 407 8.............. Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen ........ 438 9..................2 Luomutuotteiden suoramyynti...................................................................3 Luomujärjestöt.................................................................................................................................................1 Luonnonmukaisen kotieläintuotannon perusteita ..... 415 9....... 401 8.......................... 472 10...............................................9 Aloittavan haasteita ja apuja.... 399 8................... 405 8.7 Kannattavuuden parantaminen................................................................................... Brita Suokas............................ Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen ........................................ Kauko Koikkalainen .............. Sampsa Heinonen .......1............................................ 407 8..................................................... 486 10....... 438 9..... 463 10............... 479 10.................2.... Jukka Rajala .............. 365 10..................................................5 Tuotantosuuntakohtainen kannattavuus......... Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen .....4 Luonnonmukaisen tuotannon valvonta.... 415 8......................3 Luomumaatalouden kannattavuus............................................... 404 8.....................................2.....................................................................2 Luomutuotteiden markkinointi ...... Jukka Rajala ..4 Talouden suunnittelu siirtymävaiheessa............... LUOMUTUOTANTOON SIIRTYMINEN JA TALOUS .......................................2 Luonnonmukaisen kotieläinhoidon käytännön osa-alueet ...................8.... Jukka Rajala ............................................................... 454 10.....................................................1.. 403 8... 431 9........1 Tavoitteet ..........................................2.......................................... 484 10.Ulla Roiha ja Kristiina Dredge .................1................................................................... Marita Leskinen ....................... 447 9.... 490 .............2 Siirtymissuunnitelma...................... 463 10.....................................2.................................2 Luonnontalouden rajat kotieläintuotannolle .......... 400 8............................ Marja-Riitta Kottila .......4 Eri ihmisryhmien tarpeita ja odotuksia ..............

kuten Suomessa oli ennen EU:hun liittymistä. joiden mukaan maatalouden täytyy turvata harjoittajalleen kohtuullinen toimeentulo ja sosiaalinen maaseutuympäristö riittävine palveluineen. missä tehomaatalouden ongelmat ovat selvästi ja kiistattomasti sekä tutkijoiden. Tällaisista ongelmista mainittakoon yksipuolisen kasvintuotannon aiheuttama maaperän biologinen köyhtyminen. Kotieläintuotannossa pulmallisiksi ovat muodostuneet eläinten yleisen hyvinvoinnin turvaaminen. Tuotteiden markkinointia on helpottanut myös suurten. lisääntyneet tautiepidemiat ja niiden torjunnan kalleus. missä on vallinnut takuuhintajärjestelmä. sekä suurten yksiköiden tuottaman lannan aiheuttamat ympäristöongelmat. terveellisiä ja turvallisia. Tuotannon taloudellisuuden optimointi on helpottunut varsinkin tilanteissa. hallitsemattomien sääriskien kohtalokkuus. mutta jotka eroavat .JOHDANTO Maataloustuotanto on kehittyneissä teollisuusmaissa kokenut ennennäkemättömän tieteellis-teknisen vallankumouksen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. joka on ristiriidassa luonnon ja siellä todettavien ekologisten lainalaisuuksien kanssa. puhtautta ja terveyttä ei saa vaarantaa. Yleisiksi kestävän maatalouden biologisiksi periaatteiksi on määritelty mm. Tämän yksipuolisen kehitysideologian jatkuessa on kuitenkin käynyt ilmeiseksi. tasalaatuisten erien saatavuus. maataloustuotanto ei saa saastuttaa maata. joilla on pitkälti samanlaiset ekologiset ja eettiset periaatteet ja tavoitteet. Kritiikki vallalla olevaa tuotantotapaa kohtaan on jatkuvasti voimistunut viime vuosikymmenien aikana siellä. viljelijöiden että poliittisten päätöstentekijöiden nähtävissä ja mitattavissa. Tähän on johtanut toisaalta kasvien kasvun ja sadonmuodostuksen samoin kuin kotieläinten tuotanto-kapasiteetin syvempi ymmärtäminen. tuotanto ja markkinointi. Maatilan mittakaavassa tämä on merkinnyt tilojen erikoistumista.ja kotieläinjalostuksen osuus on myös ollut ratkaisevan tärkeä osa yleisesti omaksuttuihin tehokkuuden päämääriin pyrittäessä. sen fysikaalisen rakenteen heikkeneminen ja lisääntynyt eroosioalttius. vaan myös sen tuotantomenetelmät on asetettu kriittiseen tarkasteluun. joissa käytetään mahdollisimman uudenaikaista teknologiaa ja automatiikkaa ihmis. Nykyinen keskustelu länsimaisen elämänmuodon ristiriidasta luonnontalouden kanssa on johtanut lisääntyviin vaatimuksiin kestävän kehityksen turvaavan yhteiskunnan rakentamisesta.ja eläintyön asemesta. kuten keskittymiseen liittyvän tuotannon yksinkertaistumisen ja sitä kautta viljelijän mahdollisuuden paneutua perusteellisesti oman tuotannonalansa erityispiirteisiin. Maatalous ei ole jäänyt tämän keskustelun ulkopuolelle. mikä on tuonut mukanaan teolliseen markkinatalouteen kuuluvia etuja. Maataloustuotannon muuttamiseksi on kehitetty useitakin kestävään kehitykseen pyrkiviä malleja. Kasvin. Samanaikaisesti maataloustuotantoon on sovellettu teollisen tuotannon rationalisointioppeja. Kestävän kehityksen periaatteisiin kuuluu myös taloudellisia ja sosiaalisia vaateita. että luonnossa tapahtuvassa tuotannossa ei voida ajan mittaan harjoittaa mallia. vettä eikä ilmaa. Peltokasvien sadot ja kotieläinten tuotokset ovat lisääntyneet 2-3 -kertaisiksi tuotantoyksikköä kohti. seuraavat tavoitteet: maaperän tuotantokykyä. toisaalta tämän tiedon soveltamiseen tarvittavien tuotanto-panosten tehokas kehittely. elintarvikkeiden turvallisuusongelmat sekä ylituotannon aiheuttamat kansantalouden ongelmat. tuotteiden on oltava ravintoarvoltaan hyviä. Tämä on johtanut suurentuneisiin tuotantoyksiköihin.

2002 Eero Varis Helsingin yliopiston kasvinviljelytieteen emeritusprofessori Tuusula 10 . tutkijat ja neuvojat ovat saamassa laajenevaa ymmärtämystä ja tukea pyrkimyksilleen kehittää luonnonmukaista tuotantoa. Sen toteuttamisessa on kuitenkin törmätty sekä tutkimustiedon hajanaisuuteen ja puutteellisuuteen. että suurten muutosten edessä oleva EU:n maatalouspolitiikka pystyy kaikista sisäisistä ja ulkoisista paineistaan huolimatta sallimaan eurooppalaisen maatalouden kehittymisen kokonaisuudessaan ympäristöystävällisempään ja eettisempään suuntaan ja varmistamaan myös luonnonmukaiselle viljelylle sille avautuvat mahdollisuudet. kun tarkastellaan niiden käytännön toteutuksissa hyväksyttäviä kasvi. varsinkin kun samalla tiedolla ja kokemuksella voi olla käyttöä muunkin maataloustuotantomme kehittämisessä entistä kestävämmäksi.PERUSTEET suurestikin toisistaan.ja eläinaineksia ja tuotantopanoksia. Täytyy vain toivoa. EU:n alueella luonnonmukaisesta viljelystä on tullut “virallinen” viljelymuoto. Vuosituhannen vaihtuessa yleinen suhtautuminen on kuitenkin muuttunut.7. erityisesti luonnon ehdot huomioonottavaa. Luonnonmukaisen viljelyn harjoittajat. Suomessakin LUOMUsta on EU:n mukana tullut yleisesti hyväksytty viljelytapa ja myös suosittu muotisana kaikkeen mahdolliseen luonnonmukaisuuteen. ympäristöystävällistä tuotantomallia. tarvittavan tuotantoteknologian kehittymättömyyteen että vastustavaan asenteellisuuteen. Luonnonmukainen viljely edustaa yhtä tällaista kestävän kehityksen mukaista. jolla on omat direktiivinsä ja tukiohjelmansa. Myöskään ympäröivä infrastruktuuri ei edistä uudenlaista maatalouden tuotantomallia. Tuusulassa 12.

Niiden lisäksi maatalous käyttää nykyisin uusiutumattomia luonnonvaroja. maasta. joissa tuotanto perustuu uusiutuvien luonnonvarojen hoitoon. Loppuun kuluttamisen sijasta käytetään vain ekosysteemin tuotto. että maataloudessa ollaan tekemisissä uusiutuvien luonnonvarojen kuten maan. Kestävän käytön periaatteen mukaan uusiutuvia luonnonvaroja. että ravinto kuuluu perustarpeisiimme. ilmasta ja aurinkoenergiasta. vedestä. geeniaineksen häviäminen. Kestävä kehitys maataloustuotannossa on noussut tarkastelun kohteeksi erityisesti siksi. Kestävässä kehityksessä toteutuu samanaikaisesti seuraavat ulottuvuudet: ekologinen. 11 KESTÄVÄN KEHITYKSEN OSA-ALUEET KULTTUURINEN KESTÄVYYS SOSIAALINEN KESTÄVYYS KESTÄVÄ KEHITYS MAATALOUDESSA EKOLOGINEN KESTÄVYYS TALOUDELLINEN KESTÄVYYS . Elintarviketuotanto ja sen kestävyys on oleellisesti riippuvainen perusluonnonvaroista. kasvillisuuden ja eläinten sekä aurinkoenergian kanssa suhteessa enemmän kuin missään muussa elinkeinossa ja myös siksi. EKOLOGINEN KESTÄVYYS Ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen perustuu luonnonvarojen käyttöön. maan viljavuuden kuluminen ja ilmastoon haitallisesti vaikuttavat tekijät. käytetään vain uusiutumisen ja luonnollisen kasvun antamissa rajoissa. kuten kasveja. joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. saastuminen vierailla aineilla. kuten fossiilisia polttoaineita ja lannoitteiden raaka-aineita. Kestävän kehityksen perusehtona on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn.1 KESTÄVÄ KEHITYS JA MAATALOUS Maatalous on harvoja elinkeinoja. Brundtlandin komission raportissa Yhteinen tulevaisuutemme (1987) määritellään kestäväksi kehitys. YK:n asettaman ns. eläimiä ja kokonaisia ekosysteemejä.PERUSTEET 1. Kaikkia systeemin toimintaan haitallisesti vaikuttavia päästöjä ja tekijöitä vältetään esim. taloudellinen ja sosiaalinen sekä myös kulttuurinen kestävyys. LUONNONMUKAISEN MAATALOUDEN PERUSTEET 1.

PERUSTEET Ekologiselle kestävyydelle merkittäviä osaalueita ovat mm. Suomessa on hallituksen toimesta laadittu kestävän kehityksen ohjelma. Kierrätys. jonka toimeenpano on jatkuvana haasteena erityisesti runsaasti energiaa käyttävissä maissa. säästäväisyys ja vaihtoehtojen kehittäminen uusiutumattomien luonnonvarojen käytön asemasta kuuluvat kulutukseen. Toimintaohjelman tarkoituksena on yhdistää ympäristö-näkökohdat ja kestävän kehityksen periaatteet maatalouspoliittisiin ja kansantaloudellisiin analyyseihin.Ilmaston lämpeneminen . Euroopan unionissa viides ympäristönhoidon puiteohjelma määrittää suuntaviivat kehityksen kestävyydelle. monipuolistaa maatalouden tuotantojärjestelmiä ja maaseudun elinkeinorakennetta sekä tehostaa maaperän. jossa hyväksyttiin ympäristöä ja kehitystä koskeva Rion julistus ja kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 21. Se perustuu maan viljavuuden ylläpitoon ja hoitoon sekä kaikkien ympäristöhaittojen minimointiin. joita tavanomainen maatalous on synnyttänyt.Kasvillisuustyyppien muutokset ja vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen (Doherty ym. Kansainvälisesti kestävyyden tavoitteet on määritelty YK:n Rio de Janeiron konferenssissa vuonna 1992. Kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen tähtäävä ns. Kioton sopimus on kansainvälisesti merkittävä ekologisen kestävyyden vahvistamiseen tähtäävä sopimus. uusiutumattomien luonnonvarojen runsas käyttö. 2002) Kansallisten toimien lisäksi kansainvälinen yhteistyö on hyvin keskeisessä asemassa pyrittäessä ekologiseen kestävyyteen. Kehittyneissä maissa maatalouden kestävyyden ja luonnonmukaisuuden vaatimukset ovat syntyneet niistä ekologisista haittavaikutuksista. ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin sekä luonnon ja maaseutumaisemien monimuotoisuuden vähe-neminen. Maaseudun uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön toimintalinjoja on edelleen tarkennettu 12 .: . kemiallisten torjunta-aineiden sivuvaikutukset.Rehevöityminen (ja hapen kulutus) . maan multavuuden ja rakenteen heikentyminen.Ihmisen terveys • myrkyllisyys • ei-myrkylliset vaikutukset • vaikutukset työolosuhteisiin .Happamoituminen .Resurssien käyttö • energia (uusiutuva ja uusiutumaton) • materiaalit (uusiutuvat ja uusiutumattomat) • vesi • maa . Siihen kuuluu myös tuotannon ja kulutuksen välisen kierrätyksen järjestäminen. ylituotanto-ongelmista ja ruuan laatuun ja ympäristöarvoihin liittyvistä vaatimuksista.Foto-oksidanttien muodostuminen . joka pienentää mahdollisimman vähän tuleville sukupolville jäävää osuutta. Kestävä kehitys maataloudessa pyrkii sovittamaan yhteen ihmisen tämänhetkisen ja myös tulevien sukupolvien hyvinvoinnin sekä luonnon kestävän käytön periaatteet.Ympäristömyrkkyjen vaikutukset . kasvien ja eläinten perimäaineksen suojelua. Ekologisia haittavaikutuksia ovat esim.

Toimikunta ehdotti myös ympäristön kuormitusta ja ylituotantoa vähentävää maataloustuotannon laajaperäistämistä. MAAPALLON PERUSONGELMIA JA KESTÄVÄN TALOUDEN HAASTEITA Väestönkasvun pysäyttäminen Energian käytön hyötysuhteen parantaminen Eroosion vähentäminen ja aavikoitumisen estäminen Kasvihuoneilmiön etenemisen ja otsonikadon pysäyttäminen Raaka-aineiden kierrätys Monimuotoisuuden säilyttäminen 13 . Sen suosituksia soveltaen Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunta ehdotti mm. Keinoiksi ehdotettiin neuvonnan sekä taloudellisten ohjauskeinojen käyttämistä. Suomessa on asetettu Brundtlandin komission tavoitteet yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan päämääriksi nyt ja tulevaisuudessa. väkilannoitteiden korvaamista mahdollisimman laajalti biologisella typensidonnalla ja orgaanisilla ravinteilla sekä kemiallisten torjunta-aineiden korvaamista luonnonmukaisilla torjuntamenetelmillä. Lisäksi hyvät viljelymaat pitäisi säilyttää maataloustuotannossa ja maatalousmaan maankäyttömuotoja pyrkiä monipuolistamaan mm. sen opetusta ja tutkimusta lisätä ja sen menetelmiä ja kokemuksia soveltaa myös muuhun elintarviketuotantoon. Se merkitsee mm. (Kom. ympäristön. Toimikunta ehdotti myös.ja maisemansuojelusyistä. 1989:9).PERUSTEET maa. miet. että Suomessa pyrittäisiin määrätietoisesti ekologisiin perusteisiin nojaavaan maatalouteen ja sitä tukevaan maatalouspolitiikkaan. että luonnonmukaista viljelyä tulisi edistää..ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategiassa (1997).

Lisäksi haittojen kustannukset peritään mahdollisuuksien mukaan niiden aiheuttajalta. Vähentämistoimien suuruus ja ajoittuminen määrittyvät 14 . Muita tärkeitä periaatteita ovat haittojen synnyn ennalta estäminen ja haittojen torjuminen niiden syntylähteillä. Ilmastonmuutoksen edellyttämiin taloudellisiin ja muihin sopeuttamistoimiin on varauduttava jo nyt. Varovaisuusperiaate Kestävän kehityksen perusehtona on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelmalla (1998) valtioneuvosto tähtää ekologisen kestävyyden edistämiseen ja sitä edistävien taloudellisten sekä sosiaalisten ja kulttuuristen edellytysten luomiseen. Päätöksellä annetaan kaikkia toimijoita koskevat peruslinjaukset ekologisen kestävyyden edistämiseksi ja sitä edistävien taloudellisten ja sosiaalisten sekä kulttuuristen edellytysten luomiseen. taloudellisissa oloissa ja ekologisissa järjestelmissä kaikkialla maapallolla usean sukupolven ajan. Ilman maiden yhteisiä toimia päästöjen vähentämiseksi on odotettavissa arvaamattomia ja vaikeasti hallittavia muutoksia ihmisten elinoloissa. Ilmastonmuutos Tällä hetkellä vaativin maailmanlaajuinen haaste on ilmastonmuutoksen hidastaminen ekosysteemien ja yhteiskunnallisten järjestelmien sietämälle turvalliselle tasolle. haitat ja kustannukset. Nämä periaatteet ja linjaukset ovat usein käyttökelpoisia lähtökohtia kestävän kehityksen käytännön ratkaisuissa. Ennen toimiin ryhtymistä arvioidaan riskit. Sen mukaan ympäristön tilan heikkenemistä estävien toimien lykkäämistä ei voi perustella täyden tieteellisen näytön puuttumisella. Ekologisen kestävyyden kannalta keskeistä on varovaisuusperiaatteen noudattaminen. että ympäristövaikutusten arviointi liitetään oleelliseksi osaksi maatalouspoliittista suunnittelua ja tavoitteenasettelua. Tämä edellyttää.PERUSTEET Valtioneuvoston Kestävä kehitys ja Suomi -selonteon (1990) mukaan on määrätietoisesti pyrittävä ekologisiin perusteisiin tukeutuvaan maatalouteen ja sitä edistävään maatalouspolitiikkaan. Tarkoituksena on myös kehittää luonnonmukaista viljelyä. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ekosysteemien sietämälle tasolle vaatii päästöjen vähentämistä nykytasosta.

Biologisen monimuotoisuuden kannalta kestävän kehityksen saavuttaminen vaatii ennen kaikkea ympäristöä kuormittavien tuotanto.ja tuottokyvyn rajoissa. Lisäksi tulisi ottaa huomioon luonnonvarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen sekä tulevien sukupol- Luonnonvarojen kestävä käyttö • säästö • etusija uusiutuvilla luonnonvaroilla • kierrätys 15 .PERUSTEET kansainvälisessä yhteistyössä oikeudenmukaisen taakanjaon tavoitteesta. Biologinen monimuotoisuus Luontoon kohdistuvat muutospaineet johtavat eliölajien kantojen ja elinympäristöjen vähentymiseen ja uhanalaistumiseen. että uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään säästeliäästi ja tehokkaasti pyrkien samalla korvaamaan ne uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä. Maailmanlaajuisesti biologinen monimuotoisuus vähenee vuosittain merkittävästi.ja kulutustapojen muutosta. Keinoja tähän ovat mm. Käyttöön otetut uusiutumattomat luonnonvarat pyritään pitämään mahdollisimman kauan taloudellisen toiminnan piirissä. Biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on seurausta luonnonympäristön mekaanisesta muuttamisesta ja luonnon toimintajärjestelmiä vahingoittavista haitallisten aineiden päästöistä. uudelleen käyttö ja kierrätys. Yksittäisillä luontoa ja ympäristöä kuormittavilla toiminnoilla on kasautuvia yhteisvaikutuksia. Biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät kehityshankkeet edellyttävät myös laajempaa yhteistoimintaa kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä. pyrkimys vähentää syntyvän jätteen määrää. Suomen biologista monimuotoisuutta uhkaavia tekijöitä on kyetty lievittämään merkittävästi. Luonnonvarojen kestävä käyttö edellyttää. että päävastuu torjunnassa on ensi vaiheessa teollistuneilla mailla. jolloin huomioidaan maiden erilaiset lähtökohdat. Luonnonvarojen kestävä käyttö Kolmas ekologisen kestävyyden haaste on luonnonvarojen kestävä käyttö. Oikeudenmukaisuuden perusteella on ymmärrettävää. etenkin luonnonvarojen ja energialähteiden käytön pitkäjänteinen vähentäminen tuotettua yksikköä kohden. Toinen ekologisen kestävyyden haaste on biologisen monimuotoisuuden turvaaminen luontoa muuttavissa toiminnoissa. jotka voivat olla merkittäviä monimuotoisuuden kannalta. Uusiutuvia luonnonvaroja käytetään niiden uusiutumis. Luonnonvarojen käytöstä aiheutuvien päästöjen määrä ei saa ylittää ympäristön vastaanottokykyä.

Mittareiden avulla on tarkoitus kerätä valtakunnallisesti luotettavaa ja oikein kohdennettua tietoa uusiutuvista luonnonvaroista. metsät ja niiden puuvarat. Suomessa on laadittu yleisiä kehityksen kestävyyttä seuraavia mittareita (indikaattoreita) sekä yhteiskunnan että maatalouden toiminnan kestävyyden seuraamiseen.fi/poltavo/keke/perpaatos. että säilytetään luonnonvaran määrä.ja eläinlajit. kuten maiseman kauneus sekä virkistys.ymparisto. On myös otettu käyttöön käsitteet ”ekologinen selkäreppu” eli miten paljon luonnonvaroja on kulunut jonkin tuotteen tuottamiseen sekä ”ekologinen jalanjälki” eli miten paljon pinta-alaa tarvitaan jonkin tuotteen tuottamiseen.ja kulttuuriarvot. niihin kohdistuvista paineista ja uhkista sekä luonnonvarojen määrällisistä ja laadullisista kehityssuunnista. Maa.htm. metsien ja soiden keräilytuotteet. vaikka varsinaisista luonnonvaroista ei tässä yhteydessä voidakaan puhua. Sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat nousevat tärkeinä esiin. jolla uusiutuvien luonnonvarojen käytön kestävyyttä voitaisiin seurata ja toimintaa ministeriön eri vastuualueilla ohjata oikeaan suuntaan. Tärkeitä näkökohtia ovat myös luonnonvarasta ja sen käytöstä saatavat aineettomat hyödyt. Maa. Yleismittariston avulla saadaan suuntaa antavaa tietoa luonnonvarojen käytön kestävyydestä. kalat. Kestävällä käytöllä tarkoitetaan näiden luonnonvarojen käyttöä ja hoitoa tuottavasti. 16 .ja metsätalousministeriön toimialaan kuuluvia uusiutuvia luonnonvaroja ovat mm.ja metsätalousministeriössä on katsottu aiheelliseksi kehittää yleismittaristo. ravut ja vesistöt. Kunnollisten toimeentulomahdollisuuksien takaaminen myös taajamien ulkopuoliselle väestölle ja maaseudun säilyttäminen elinvoimaisena kuuluvat tiiviisti kestävään kehitykseen. taloudellisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävästi siten. Erilaisten tekijöiden yhteismitallistaminen on kuitenkin vaikeaa. Kestävään kehitykseen ja sen mittaamiseen voidaan tutustua lähemmin internet-sivuilla www. maatalouden kasvi.fi/pol-tavo/keke. ja esimerkiksi ekologisen jalanjäljen merkitys on osin epäselvä. viljelymaa. riistaeläimet.htm.PERUSTEET Uusiutuvia luonnonvaroja • viljelymaa • maatalouden kasvi. porot.ymparisto.ja eläinlajit • metsät ja puuvarat • keräilytuotteet • riista • porot • kalat • vesistöt Indikaattoreiksi on valittu seuraavia aihealueita: • ravinnetase • materiaalivirta • elinkaariarviointi • maisema • maaseudun sosio-ekonomiset resurssit • maaseudun kulttuurinen elinvoimaisuus vien tarpeiden tyydytys. (Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma 1998). kun tarkastellaan esimerkiksi maaseudun elinvoimaisuutta. monimuotoisuus ja laatu sekä taataan luonnonvaran uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus. Tutustu ohjelmaan tarkemmin www.

jos: • Uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään säästeliäästi ja harkiten ja käytettyjä luonnonvaroja kierrätetään mahdollisuuksien mukaan takaisin tuotantoon.PERUSTEET Kriteerit ja tavoitteet pohjautuvat maa. 1986:37). 17 .ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategiaan (MMM:n julkaisu 2/ 1997). Useat työryhmät ovat korostaneet ekologisen kestävyyden ja luonnontalouden toimintaperiaatteiden huomioonottamista maatalouden tuotantotekniikassa ja varsinaisen luonnonmukaisen maa. • Uusiutuvilla luonnonvaroilla korvataan uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä aina silloin.. 1986 mm. • Luonnonvarojen käytössä otetaan huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyminen. elinkeinojen ja niiden kehittämisen kanssa. • Uusiutuvien luonnonvarojen käyttö pysyy uusiutumis.ja elintarviketalouden kehittämistä. Luonnonmukaisen tuotannon tutkimuksen. joka kuvastaa ministeriön näkemystä luonnonvarojen hyväksyttävästä ja toivottavasta käytöstä. • Käyttö on laajalti hyväksyttyä ja sopusoinnussa muiden käyttömuotojen. opetuksen ja neuvonnan kehittämisen toimikunta ehdotti v.ja tuottokyvyn rajoissa ja niiden tuottokykyä parannetaan tarpeen mukaan. kun se on taloudellisesti ja tuotannollisesti mahdollista. Maa. • Tulevien sukupolvien luonnonvaroista saamat hyödyt ja tarpeiden tyydytys ovat turvatut. että kehittämällä ja edistämällä luonnonmukaista viljelyä voidaan koko maataloustuotantoa ohjata ekologisesti kestävään suuntaan (Kom. • Luonnonvarojen käyttö ei olennaisesti huononna ympäristön laatua. miet. • Luonnonvarojen käyttö on mahdollista taloudellisesti kannattavalla tavalla ja hyödyntämisen tulos jakautuu oikeudenmukaisesti.ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategian mukaan luonnonvarojen käyttö on kestävää.

Useissa maakunnallisissa kehittämisohjelmis-sa on luomun kehittämiselle asetettu huomattavia tavoitteita. Luonnonmukaisen maa. luomuviljastrategiassa ja puutarha-alan luomustrategiassa. Tämän lisäksi ja sen rinnalla 18 . Samalla siirryttiin matalahintajärjestelmään ja uudet tukimuodot saivat entistä keskeisemmän merkityksen maataloudessa. Tuotannon ja tuotteiden erilaistamisen on nähty olevan entistä tärkeämpi maatalouden ja maaseudun selviytymisstrategia. Luomun eri tuotantosuuntien kehittämistä on esitetty mm. Markkinat avautuivat ja paikallisen tuotannon on pystyttävä kilpailemaan tuonnin kanssa. aiheuttajaperiaatetta. Tällöin myös maatalouden tuotantomenetelmiä tarkastellaan uudesta näkökulmasta. Maatalouden ympäristötukijärjestelmissä (1995–1999 ja 2000–2006) maataloutta pyritään ohjaamaan kestävään suuntaan. Luonnonmukainen maatalous on yksi mukana olevista kehittämislinjoista. koska maaseudulla on uusiutuvien luonnonvarojen ylläpitoon ja hyödyntämiseen liittyvää osaamista. TALOUDELLINEN JA SOSIAALINEN KESTÄVYYS Maatalouden harjoittamisen taloudellisen kestävyyden edellytykset muuttuivat merkittävästi.ja elintarviketalouden merkittävää kehittämistä (Työryhmämuistio 2001:10). Ympäristönsuojelussa sovelletaan lisääntyvässä määrin ns. Luonnonmukainen maatalous on silloin varteenotettava mahdollisuus kokonaistaloudelliselta kannalta. Ympäristötuet ja erityistukimuotona käyttöön otettu luonnonmukaisen tuotannon tuki ovat merkittävä osa suomalaista maatalouspolitiikkaa. Euroopan maataloustuotantoa rasittavaa ylituotantoa ollaan purkamassa suosimalla menetelmiä. Tilatason kannattavuuden lisäksi huomioon pyritään ottamaan maatalouden julkiselle taloudelle aiheuttamia kustannuksia. Maaseudun elinvoimaisuus on taloudelliselle ja sosiaaliselle sekä ekologiselle kestävyydelle tärkeää. jotka ohjaavat tuotantoa laajaperäiseen suuntaan. kun Suomi liittyi EU:iin. Maatalouden kokonaistaloudellisiin vaikutuksiin on alettu kiinnittää kasvavaa huomiota.ja elintarviketalouden kehittämistä tutkimuksen keinoin on esittänyt erillinen työryhmä (Työryhmämuistio MMM 2002:5).PERUSTEET MMM:n luomustrategiatyöryhmä esitti luonnonmukaisen maa. Tässä suhteessa luonnonmukainen elintarviketuotanto on varteeno-otettava vaihtoehto.

Suomessa nykyisin esiintyvät tämän biologis-ekologisen perusnäkemyksen viljelysuuntaukset sisältyvät kaikki ekologiset eli luonnonmukaiset maatalouden tuotantomenetelmät -käsitteen alle. jatkojalostuksen ja markkinoinnin siirtäminen lähemmäksi alkutuottajaa tai jopa tilalla tapahtuvaksi. Nämä kehityssuunnat sopivat hyvin yhteen luonnonmukaisen elintarviketalouden kehittämistavoitteiden kanssa. Tuotannossa käytetään hyväksi luonnontalouden luonnollisia kiertoja. Sillä tarkoitetaan kokonaisvaltaisen. 1. Luonnonmukaisten maatalouden menetelmien kehittäminen käynnistyi 1900-luvun alkupuolellla Keski-Euroopassa – orgaaninen viljely Englannissa ja biologisdynaaminen sekä orgaanis-biologinen viljely Saksassa. yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tasapainotettua ja kestävää tuotantojärjestelmää. Maatalouden ja koko maaseudun murrosvaiheessa on ekologinen eli luonnonmukainen maatalous saamassa yhä suuremman merkityksen. Luonnonmukainen maatalous on toisin sanoen pyrkimystä kohti ekologisesti. Viljelijöiden ja kuluttajien välinen luottamus on ratkaisevaa suomalaisen maatalouden kestävyyden ja luomumaatalouden kehittämisessä. Luonnonmukainen maatalous = luonnon hoidon ja kestävän käytön pohjalta lähtevä maatalouden tuotantomenetelmä 19 . joissa korostetaan tuotannon ekologisten vaikutusten huomioonottamista.PERUSTEET parhaimmaksi on todettu monitilatoiminta sekä mm. Korostuneesti ekologisia vaikutuksia huomioon ottavista tuotantomenetelmistä käytetään nimitystä luonnonmukainen maatalous. toimintoja ja vuorovaikutusverkkoja sekä pidättäydytään keinotekoisten menetelmien käytöstä.2 LUONNONMUKAISEN MAATALOUDEN MÄÄRITELMÄ Tavanomaisen maataloustuotannon rinnalle kehitetään sellaisia tuotantomenetelmiä. jossa luonnontalouden omat toimintaperiaatteet otetaan viljelyssä tietoisesti huomioon. mikäli niitä on helposti saatavilla kohtuulliseen hintaan. ekologisen näkemyksen pohjalta lähtevää maataloutta. Varsinkin suoramyynnin yhteydessä kuluttajilla on mahdollisuus päästä tutustumaan alkutuotantoon ja sen tuotantotekniikkaan. Luonnonmukainen maatalous on näin kestävän kehityksen periaatteisiin tukeutuvaa maataloutta. Tiedostavat kuluttajat siirtyvät käyttämään enenevässä määrin selkeästi määriteltyjä luomutuotteita. kun kehitetään ekologisesti kestävää ja luonnontalouden toimintaan sopeutuvaa maataloustuotantoa.

ja eläinsuojeluaatteen leviäminen. paikallisiin tuotantopanoksiin ja omavaraisuuteen.fao. ifoam. Eri tekijät ovat olleet osaltaan myötävaikuttamassa nykyisen suomalaisen luonnonmukaisen maatalouden kehitykseen.I. eri aineiden kierrot ja ympäristö. mutta varsinainen “ekologinen herääminen” tapahtui 1970-luvulla. Viime vuosina myös YK:n elintarvike. Luonnonmukainen maatalous on “kolmas aalto” ihmisen käyttämistä viljelyjärjestelmistä. Tarvetta luonnonmukaisen viljelyn kehittämiseen ovat luoneet tuotteiden kasvanut kysyntä ja kuluttajien odotukset elintarvikkeiden laadusta. PERUSTANA VILJELYKOKEMUS JA LUONNONTIETEELLINEN TIETOUS Luonnonmukainen maatalous perustuu käytännön kokemukseen ja luonnontieteelliseen tietämykseen. kasvien ja eläinten terveys sekä muuttuva maatalous. varsinaisten maataloustieteiden ohella ennen kaikkea agro-ekologiaan ja biologisiin tieteisiin maatilan hoidosta.org ). eri eliöiden elinolosuhteet ja niiden vuorovaikutukset toisiinsa. öljykriisi ja luonnon. Vanhin niistä – luontais-viljely – perustui pitkälti perimätietoon. kehitys- 20 . Elintarvikekriiseillä on ollut tätä kehitystä vauhdittava rooli. kuten luonto. sosiaalisista ja eettisistä lähtökohdista.ja maatalousjärjestö FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations) on alkanut aktiivisesti edistää luonnonmukaista maataloutta.org/ organicag/ . Siksi luonnonmukaista maataloutta kutsutaan myös nimikkeillä ekologinen. Suomessa sitä harjoitettiin yleisesti vielä viime vuosisadan alussa. www. biologinen tai orgaaninen maatalous. jolloin sekä viljelijöiden että kuluttajien kiinnostus luonnonmukaiseen viljelyyn alkoi kasvaa ja sitä alettiin laajemmin kehittää. Kiinnostusta ovat sittemmin lisänneet myös erilaiset “ajan ilmiöt” kuten esim. Painopiste on ollut kolmannen maailman maiden maatalouden kehittämisessä luomumenetelmiä hyväksikäyttäen (Scialabba 2001) www. Yhteiskunnallisiin näkökohtiin on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Siinä harjoitettujen menetelmien joukossa on myös osin erilaisia suuntauksia. ympäristön saastuminen ja luonnonvarojen säästämistarve. jotka ovat syntyneet erilaisista ekologisista.PERUSTEET Termiin ”luonnonmukainen maatalous” sisältyy monia laaja-alaisia käsitteitä.ja maaseutupoliittinen tilanne. MAATALOUDEN TUOTANTOMALLEJA Tehotuotanto Nykyinen tavanomainen tuotanto Hyvää viljelytapaa noudattava GAP Integroitu kasvinsuojelu IPM Laajaperäinen tuotanto Luomutuotanto Ekologia korostustuu Suomessa A. maan kasvukunnon hoito. Virtanen kehitti typpikotovaraista viljelyjärjestelmää 1930-luvulta lähtien. Luomu-alan kansainvälinen järjestö IFOAM (International Federation of Organic Agricultural Movements) on laajentanut 1990-luvun puolivälissä maataloustuotanto-ohjeitaan myös sosiaalisilla näkökohdilla (IFOAM 2000.

eroosiota ja maan kasvukunnon heikkenemistä. Pisimmällä tämän suunnan kehitys on kasvihuoneviljelyssä. Toki yksittäisen viljelijän satotasotavoitteella on suuri painoarvo. Suomessa sen läpimurto tapahtui 1950-luvulla. Sen tuotantotekniikalle on tyypillistä teollisesti valmistettujen väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Integroidun eli IP-tuotannon tavoitteena on käsitellä koko maatilaa ekologisemmin. erikoistuminen ja tuotannon yleinen tehostaminen sekä melko avoin ravinnevirta. toiset taas ovat aiheuttaneet esim. kemiallisten tuotantopanosten käyttöä vähennetään ottamalla mahdollisimman tarkoin huomioon niiden käyttötarve. Eri ennustemenetelmin pyritään harkittuun. Tavanomainen eli kemiallis-tekninen maatalous on nykyisin vallitseva tuotantomenetelmä. Jotkut luontaisviljelymenetelmät ovat olleet ekologisesti kestäviä. Tavanomaisen viljelyn piirissä on viime aikoina herännyt kiinnostus integroituun tuotantoon.PERUSTEET maissa vielä nytkin monin paikoin. Tavanomaisessa maataloudessa alettiin 1990-luvun alkupuolella suuntautua hyvien viljelymenetelmien suuntaan. Integroitu tuotanto on saanut suosiota erityisesti Keski-Euroopan ammattimaisessa VILJELYMENETELMIEN KEHITYS 21 . Ympäristöohjelman käyttöönotto vuonna 1995 toi sen sovelluksena ympäristösitoumusehtojen mukaiset viljelymenetelmät Suomessa vallitsevaksi viljelyksi. jossa käytetään yleisesti keinotekoisia kasvualustoja ja ravinteet annetaan päivittäin liuoslannoituksena. Se syntyi KeskiEuroopassa 1850-luvulla. tarpeenmukaiseen torjunta-aineiden ja väkilannoitteiden käyttöön.

puutarhassa ja metsässä on maan rakenteesta ja viljavuudesta huolehtiminen ja monipuolinen kasvilajivalikoima sekä viljelykierto. Nordisk IFOAM 1989 22 . Maan kasvukuntoa ylläpidetään pääosin eloperäisten lannoitteiden avulla. tuholaisia ja kasvitauteja. Ihmisen tehtävä on harjoittaa maataloutta niin. taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset otetaan huomioon niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin.ja hedelmänviljelyssä. Näin eläimet voidaan ruokkia mahdollisimman suuressa määrin kotovaraisella rehulla ja lanta voidaan käyttää lannoitteeksi ilman ympäristöhaittoja. maatalouden ja luonnontalouden toiminnat toisiinsa. jossa maataloustuotannon ekologiset. että se ei köyhdytä vaan säilyttää ja monipuolistaa luontoa. Tausta-ajatus Luonnonmukainen viljely perustuu kokonaisnäkemykseen. Kotieläintuotannossa eläinmäärä ja viljelypinta-ala tasapainotetaan keskenään. että ympäristöhaitat jäävät mahdollisimman pieniksi • parantamaan maan luontaista viljavuutta pitkällä aikavälillä • luomaan toimiva yhteys elintarvikkeiden tuottajien ja kuluttajien välille • mahdollisimman suljettuihin ravinnekiertoihin ja aine. Menetelmän täsmällisiä ohjeita on laadittu esimerkiksi hedelmän-.PERUSTEET vihannes. Helppoliukoisia keinolannoitteita tai synteettisiä torjunta-aineita ei käytetä. Yhteispohjoismainen luonnonmukaisen viljelyn määritelmä Luonnonmukainen viljely on omavaraista ja tasapainoista maataloutta. marjan. -tutkijat sekä -neuvojat laatineet luonnonmukaisen maatalouden määritelmän. Tavoitteet Luonnonmukaisessa viljelyssä pyritään • tuottamaan riittävästi korkealaatuisia elintarvikkeita oikeudenmukaisesti jaettuna • antamaan viljelijälle kohtuullinen toimeentulo ja tyydytys työstä sekä turvallinen työympäristö • hoitamaan kotieläimiä niiden lajinmukaisia tarpeita vastaavasti • luomaan monilajinen ja perimältään monipuolinen viljelyympäristö • säästeliääseen uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön siten. Viljelyjärjestelmä suunnitellaan niin. jolla on oma itseisarvonsa. Luonto ymmärretään kokonaisuutena. että se mahdollisimman pitkälle itsessään ehkäisee rikkakasveja. joka mahdollisimman pitkälle perustuu paikallisiin luonnonvaroihin ja jossa viljelytoimet sopeutetaan vallitseviin luonnonoloihin.ja viljanviljelyyn. Kiinnostus IP-viljelyyn on myös suomalaisten maataloustutkijoiden ja varsinkin puutarhaviljelijöiden keskuudessa kasvanut.ja energiavirtojen minimointiin kytkemällä kaupunkiyhteisöjen. Käytännöllisistä periaatteista Kasvituotannon perustana pellolla. Pohjoismaissa ovat luomuviljelijät.

järkevyys). Ekologisen ajattelun mukaisesti käytetään elintarvikkeiden tuotannossa hyväksi luonnon omia toimintoja eli ns. luonnolle vierailla menetelmillä ja toimintatavoilla. Ihmiskunnan nopean kasvun vuoksi vauriot ekosysteemeissä lisääntyvät. 23 Ekologia = oppi luonnontaloudesta/ luonnon talodenhoidosta Luomuviljely = luonnon omia tuotantotapahtumia hyväksikäyttävä viljely . Luonnonmukainen viljely perustuu ekologiseen eli luonnontaloudelliseen perusnäkemykseen ja kokonaisvaltaiseen ajatteluun luonnosta sekä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Kasvustossa elää erilaisia hyönteisiä ja muita pieniä eläimiä. Ekologia tarkoittaa näin ollen oppia tai tietoa luonnon taloudenhoidosta ja tiedettä. Ekologisten vuorovaikutusten tunteminen auttaa meitä viljelemään maata luonnontalouden toiminnan kanssa sopusointuisella tavalla. Väkilannoitteet ja kemialliset torjunta-aineet korvataan ekologisesti hyvin sopeutetuilla viljelytoimilla. viisaus. Kaikkia tämän yhteispelin osapuolia emme paljain silmin näe. joka on maapallon halkaisijaan verrattuna tavattoman ohut ja herkästi haavoittuva. Kaikki ekosysteemit yhdessä muodostavat maapallon biosfäärin (= elonkehän). Tietty samantyyppinen alue. Sana ekologia muodostuu kreikankielisistä sanoista oikos (= taloudenhoito) ja logos (= oppi. ekosysteemipalveluja. Ne kaikki ovat vuorovaikutuksessa keskenään. joita pahentaa osaltaan myös elintarviketuotanto. sen kasvit ja eläimet sekä pieneliöt muodostavat yhdessä ekosysteemin. mutta lähempi tarkastelu auttaa meitä havaitsemaan monimutkaisen yhteistoiminnan vaikutukset kasvien. EKOSYSTEEMI Saman lajin kaikki lisääntymään pystyvät yksilöt yhdessä muodostavat populaation. Niitä ei korvata keinotekoisilla.3 EKOLOGINEN AJATTELU MITÄ ON EKOLOGIA? Pelto on paljon enemmän kuin vain viljelykasvien kasvualusta.PERUSTEET 1. Oppia eliöiden vuorovaikutuksista toisiinsa ja ympäristöönsä kutsutaan ekologiaksi. joka tutkii tietyn alueen eliöiden vuorovaikutuksia toisiinsa ja ympäristöön. maan. maassa toimivat kastemadot ja mikroskooppiset pieneliöt sekä pellon yllä lentelevät erilaiset linnut jne. Ne ovat lisäksi riippuvaisia ympäristötekijöistä. pieneliöiden ja eläinten välillä. Pellossa kasvaa viljelykasvien lisäksi myös monia muita kasvilajeja. tieto.

Niitä ovat esim. jotka työskentelevät pääasiassa ruokamultakerroksen ylimmässä osassa. Kuluttajista oman tärkeän erityisryhmän muodostavat hajottajat. Erityisen tärkeää ekosysteemin oikealle toiminnalle on se. luonnontilaiset suot. mitä tehtäviä eri ryhmillä on kierrossa. Eläimet ovat näin ekosysteemin kuluttajia. Hoidetut ekosysteemit ovat niitä. Ne ovat energian suhteen omavaraisia. vedestä ja kivennäisistä hiilihydraatteja (esim. vaan ovat riippuvaisia alun perin kasvien tuottamasta energiasta. Tällaisia ekosysteemejä ovat esim. hajottajat Aurinkoenergia on kaiken elämän edellytys maapallolla ja kaikkien elintoimintojen käyttövoima. hiiri-. jänis-. kuluttajat. Tätä ilmiötä nimitetään yhteyttämiseksi eli fotosynteesiksi. Yhteyttämistapahtumasta saatu auringon energia on ravinnon lähde ja elämän perusedellytys kaikille muille eliöille – myös ihmiselle.peltolohko. Vihreät kasvit ovat tämän kyvyn takia luonnon taloudenhoidossa ekosysteemin tuottajia. että kasvien ja eläinten kuollessa suuri joukko erilaisia hajottavia ja pilkkovia eliöitä käsittelee ne. niitty ja talousmetsä. Jako tehdään sen mukaan. kasvien ja eläinten sekä ympäristön muodostama kokonaisuus Ihmisen toiminnan vaikutusasteen perusteella ekosysteemit voidaan luokitella joko hoidetuiksi ekosysteemeiksi tai luonnollisiksi ekosysteemeiksi. Erotuksena eläimistä ne käyttävät ravinnokseen kuollutta eloperäistä ai- EKOSYSTEEMIN OSAT Aurinko = valo + lämpö Kaikki eläimet + kasvit = eliöyhteisö Ympäristö TUOTTAJAT Järvi Sade Elintila eli biotooppi -esim. joihin ihminen vaikuttaa suoraan esim. Vihreät kasvit kykenevät muodostamaan auringon valon avulla hiilidioksidista. Ekosysteemin hajottajia ovat sienet. jotka kaikki osaltaan yhdessä vaikuttavat elintoimintojensa kautta eloperäisen aineen kiertoon. pelto.PERUSTEET Ekosysteemi = Maan. Kasvinsyöjiä sanotaan ensimmäisen asteen kuluttajiksi ja eläimiä ravintonaan käyttäviä toisen asteen kuluttajiksi eli lihansyöjiksi tai saalistajiksi. bakteerit. suojelumetsät ja luonnontilaiset järvet. järvi HAJOTTAJAT KULUTTAJAT Populaatioita -esim. Eläimet käyttävät ravintonaan kasveja tai toisia eläimiä. Eliöt jaetaan kahteen pääryhmään – tuottajiin ja kuluttajiin. hirvipopulaatio 24 . Eläimet eivät voi käyttää hyväkseen auringon valoenergiaa. Luonnollisissa ekosysteemeissä ei esiinny ihmisen suoraa vaikutusta. Luonnollinen ekosysteemi koostuu lukuisista eri eliölajeista. MITEN EKOSYSTEEMI TOIMII Ravintoverkko – tuottajat. sokereita) eli kemiallisiin yhdisteisiin varastoitua auringon energiaa. lierot ja muut maaperäeläimet. viljelemällä tai harjoittamalla metsätaloutta.

erikoismiehet ovat erikoistuneet käyttämään esim. kuluttajat. Hajottajien merkityksen huomaa usein vasta kun ne puuttuvat: viljelijä huomaa maahan kynnetyn. Ammattiryhmien – tuottajat. Nämä ovat esimerkkejä ekosysteemin vakauteen.PERUSTEET netta ja pilkkovat vihreiden kasvien valmistamat monimutkaiset yhdisteet jälleen kemiallisiksi perusrakennusaineiksi. Saalistajia ovat esim. “syöminen ja syömiseksi tuleminen”. Molempiin voivat vielä vaikuttaa loisivat ja tauteja aiheuttavat lajit. kosteus. minkä vaikutuksesta saaliiden määrä vähenee. Kun yleismiehet ovat kaikkiruokaisia. joustoon ja palautuvuuteen vaikuttavista systeemin sisäisistä säätelymekanismeista. Kasviravinnon määrä ja laatu vaikuttavat kasvinsyöjien runsauteen. loispistiäiset. Laaja-alaisia hyötyeliöitä ovat esim. jotka syövät lähes kaikkea hyönteistoukista etanoihin. Näitä peto-saalis -suhteita säätelevät ns. Eräät loispistiäiset voivat sitä vastoin elää käyttämällä ravintonaan vain yhtä ainoaa hyönteislajia. lahoamattoman olkimaton. Loisia ovat esim. TAKAISINKYTKENNÄT JA ITSESÄÄTELYMEKANISMIT Ekosysteemin eri eliölajit kytkee toisiinsa mm. jotka näin tulevat uudelleen kasvien käyttöön. lehtikirvoja syövät leppäpirkon tai kukkakärpästen toukat. jonka huono lahoaminen johtuu hajottajaeliöiden toiminnan puutteesta. lämpö ja ravinteet. mikä puolestaan vaikuttaa lihansyöjien eli petojen runsauteen. kuluttajien ja hajottajien muodostamassa ravintoverkossa on edellytyksenä ekosysteemin oikealle toiminnalle. vain yhtä kasvia tai hyönteislajia ravintonaan. Tämä aineiden jatkuva kiertokulku tuottajien. isot maakiitäjäislajit. YLEISMIEHET JA SPESIALISTIT Eliöyhteisön jokainen jäsen tai jäsenryhmä (kilta) suorittaa tiettyä tehtävää ekosysteemin osassa. mitä voidaan nimittää ekologiseksi lokeroksi. Eri populaatioiden runsauteen vaikuttavat ravinnon lisäksi ympäristöolosuhteet. sietoon. Niiden tehostaminen ja ohjaaminen EKOSYSTEEMIN SISÄISIÄ SÄÄTELYMEKANISMEJA VAKAUS SIETO PALAUTUVUUS JOUSTO 25 . Toimivat itsesäätelymekanismit ovat erityisen tärkeitä luonnonmukaisessa viljelyssä. joiden toukat kehittyvät tuholaisten toukissa. takaisinkytkennät: suuri saalistiheys suosii saalistajia ja suuri saalistajatiheys puolestaan vähentää saaliita. hajottajat – sisällä on lisäksi kaikentaitavia ”yleismiehiä” sekä erikoisosaamisen spesialisteja.

sopivia pesänrakennusaineita. että ne estävät vahinkoa tekevien eliöiden toimintoja. Näin ekosysteemin häiriönkestävyys eli vakaus lisääntyy ja sen kyky kestää ulkopuolisia häiriötekijöitä kuten sään vaihteluita tai ihmisen aiheuttamia muutoksia paranee. Sitä monipuolisempia ovat myös takaisinkytkennät ja siten mahdollisuudet systeemin vakauteen ja joustoon sekä palautuvuuteen eli systeemin itsesäätelyyn. jotka estävät toisten eliöiden kasvua tai tappavat toisia eliöitä. sitä monimuotoisempi se on. Hämähäkki voi elää vain siellä. esim. 26 . istuma.PERUSTEET viljelijän toimesta on tärkeää esimerkiksi ekologisessa kasvinsuojelussa. sitä pienempiä ovat ekologisten ravintoverkkojen silmukat. Ekosysteemin eliölajien kesken on vielä muitakin riippuvuuksia. KILPAILU JA RAKENTEEN MONIPUOLISUUS Merkittävä luonnon ekosysteemin säätelymekanismi on kilpailu elintilasta. Monet pikkulinnut voivat elää vain siellä. viljelykasvin taimien välinen kilpailu) että eri lajien välillä (lajien välinen kilpailu. esim. eräät sienet tuottavat ja erittävät bakteereita tappavia ianeita eli ns. missä sillä on oksia ja pensaita. Ekosysteemissä elinympäristön rakenteen monipuolisuus on näin tietyille lajeille välttämättömyys. ANTIBIOOSI – ERITTEET Antibioosilla tarkoitetaan sitä.ja laulupaikkoja sekä lepopaikkoja. joissa sitä pyritään käyttämään hyväksi. että maatalousmaiseman tulee olla monipuolinen. Tätä voi esiintyä sekä samaan lajiin kuuluvien yksilöiden välillä (lajin sisäinen kilpailu. missä niillä on käytettävissä puita ja pensaita. antibiootteja. mitä enemmän eliöyhteisössä on lajeja (lajimonimuotoisuuus) ja mitä vaihtelevampi on eri lajien perimä (geneettinen monimuotoisuus). että eräät eliöt erittävät myrkyllisiä aineita. valosta ja ravinteista. Myös kasveilla on samoin puolustusmekanisminsa (vastustuskyky) niin. Ekologinen periaate – monimuotoisuuden kautta saavutettu vakaus eli häiriökestävyys on merkittävä ilmiö maatalousekosysteemeissä. viljelykasvi-rikkakasvisuhde). esim. joihin se voi kutoa verkkonsa. Tämä on pitkälti perimään sidottua (geneettinen monimuotoisuus). MONIMUOTOISUUS Mitä vaihtelevampi ekosysteemi on alueeltaan (alueellinen monimuotoisuus). – Tämä on tärkeä peruste sille.

Toinen juurissa esiintyvä symbioosin muoto on sienijuuri (Mykorritza). fosforin saannissa ja käyttää puolestaan ravintonaan kasvin tuottamia hiilihydraatteja. Ne saavat ravintonsa isäntäkasvin hiilihydraattituotannosta ja vastavuoroisesti ne huolehtivat kasvien typpiyhdisteiden saannista. Kasvien ja pieneliöiden välinen symbioosi on tärkeää esim. uusia yksilöitä syntyy kuolleiden tilalle. kuluttajat ja hajottajat ovat riippuvaisia toisistaan. Tuottajien. Hyönteispölytys on eräs esimerkki tällaisesta yhteistyöstä. Sienijuuret voivat siirtää esim. biologisessa ravinteiden kiertokulussa. joka auttaa kasvia mm. josta molemmat osapuolet hyötyvät (mutualismi). Ekosysteemin toiminta onkin näin jatkuvaa ja ekosysteemin itsesäätelykyvyn puitteissa hallittuun kasvuun perustuvaa uusiutumista. Hajotustyötä tekevät erilaiset hajottajat vuoronperään jne. Kiinteän yhteistyön muoto on nimeltään symbioosi. JATKUVAA UUSIUTUMISTA Ekosysteemin jatkuvuuden turvaa luonnonmukainen kasvu. loiset ja antibioosi ovat luonnollisten ekosysteemien tärkeitä säätelytekijöitä. vallitseviin paikallisiin oloihin sopeutunutta ja siten kestävää. typpeä sitovat nystyräbakteerit (Rhizobium) muodostavat nystyröitä palkokasvien juuriin. RAVINTEIDEN KIERTO JA ENERGIAN VIRTA Ekosysteemin tuottajat. saavat ekosysteemissä kaikki osapuolet ravintoa ja elintilaa kohtuullisessa määrin ja sillä paikalla.PERUSTEET TOIMIVA TASAPAINO Pedot. missä ne elävät. Kun ekosysteemi ylläpitää toimivaa tasapainoa eri eliöiden välillä. ravinteita myös eri kasvien välillä. YHTEISTYÖ Ekosysteemeissä esiintyy eriasteista yhteistyötä. Hajottajien toiminta on tarpeen tuottajien kasvulle jne. ravin27 . Tasapainon keskeinen edellytys on riittävä monimuotoisuus. jossa eri lajit hyödyttävät molemminpuolisesti toisiaan työnjaon pohjalta. jotka estävät joidenkin lajien hallitsemattoman lisääntymisen toisten kustannuksella. kuluttajien ja hajottajien muodostama systeemi toimii kokonaisuutena pitkälti yhteistyön pohjalta. Usein niiden elintoiminnat ovat ekosysteemin eri osapuolten yhteisvaikutuksen tulosta. joista tunnetuin on biologinen typensidonta.

Hajottajaeliöt. juurieritteitä. Ravintoon sisältyvää energiaa tuleekin virrata riittävästi maaperän hajottajaeliöstölle asti. jotka toimivat ravintona ja energianlähteenä juuriston läheisyyden (Ritsosfääri) symbioottiselle pieneliöstölle. tuonti systeemiin Rakentuminen Ravinteiden huuhtoutuminen Granstedt 1988 28 . jotta ekosysteemin toiminta jatkuisi tasapainoisena. kasvit tuottajina toimivat eri eläinten energian.PERUSTEET nonvaihtoa sellaisessa muodossa. miten tietty tuotantotaso muuntaa edelliseltä tuotantotasolta saadun energian RAVINTEIDEN SISÄINEN JA ULKOINEN KIERTO Rakentuminen Hajoaminen Hiiltä ja typpeä ilmakehän varastosta Hiiltä ja typpeä ilmakehän varastoon Kevät Syksy Maaperä Hajoaminen Vapautuminen maamineraaleista. Tällaisia ovat esimerkiksi Rhizobium-bakteerien muodostamat juurinystyrät sekä sienijuurten muodostamat sienirihmastot juuriston ulkopuolelle.ja ravinnonlähteenä ja lisäksi ne erittävät juuristaan erilaisia energiapitoisia yhdisteitä. Ekologinen tehokkuus ilmaisee. jotka vapauttavat ravinteita eloperäisestä aineesta. eläimistä ja kasveista peräisin olevaa ainetta ja toimivat itse ravintona toisille eliöille. Esim. ns. käyttävät puolestaan hyväkseen eläinten lantaa ja muuta kuollutta. joka on sopivinta yksittäisille eliölajeille.

suuria ravinnehävikkejä tapahtuu harvoin. 1 % ekosysteemiin auringosta tulevasta energiasta eloperäiseen ainekseen. hiilen.PERUSTEET seuraavan tuotantotason energiaksi. ravinnosta • yhteistyötä. niitty lehtimetsäksi. Vaikka ekosysteemin luonnolliseen kehittymiseen kuuluu myös muutos (sukkessio). typen. hapen. voidaan kokonaisuutta nimittää maatila. Myös maatalouden yhteiskunnallinen tausta otetaan huomioon. Tärkeää on tiedostaa. Loppu kuluu kuluttajien elintoimintoihin ja jää hajottajien käyttöön tai varastoituu maahan hyvin hitaasti hajoavaan eloperäiseen ainekseen. Kun peltoekosysteemin toimintaan liitetään kiinteäksi osaksi maatilan karja ja viljelijän toiminta. Viljelijän rooli on tällaisessa maatalousekosysteemissä keskeinen. jolloin vapautuvat ravinteet kiertävät ekosysteemin sisällä. Useimmissa luonnollisissa ekosysteemeissä mm. Laajemmassa merkityksessä käsitteellä maatalousekologia tarkoitetaan sellaisen maatalouden hahmottamista. perheviljelmäpohjainen maatalous pyritään säilyttämään. Ekosysteemin eliöt ja niiden elintoimintojen tuotteet ovat mukana kiertokulussa. Muutos ekosysteemin jossakin osassa saattaa ravinnontarjonnan ja takaisinkytkentöjen kautta vaikuttaa aivan muualla. Voidaan erottaa esim. Kasvit sitovat n. pelto muuttuu niityksi. maan luontainen viljavuus. ekosysteemin itsesäätelykyky) tavoitteenaan viljelyn kestävyys. joka tutkii eliöitä ja niiden vuorovaikutuksia maatalouskäytössä olevalla kulttuurialueella. jatkuva uusiutuminen kestävästi • syy-seuraus-suhteet. symbioosia • luonnollinen kasvu. MAATALOUSEKOLOGIA Agro-ekologialla eli maatalousekologialla tarkoitetaan suppeammassa merkityksessä sitä ekologian osa-aluetta. joka välttää ympäristökuormitusta luopumalla kemiallis-synteettisten tuotantotarvikkeiden käytöstä ja käyttää sen sijaan tuotantotekniikassa hyväkseen luonnon omia toimintoja eli ekosysteemipalveluja (esim. Ravinteiden kierrätystä pyritään tehostamaan. valosta. jossa kullakin ravinteella on sille tyypillinen kiertonsa. keskinäinen riippuvuus • ekosysteemi tuottaa ravinnon kaikille sen osapuolille kantokyvyn rajoissa Maatalousekologia = Mahdollisuus kestävään kehitykseen maataloudessa 29 . Vaikka tiettyä vaikutusta viereiseen ekosysteemiin onkin. lehtimetsä havumetsäksi Ekosysteemin toimintatapoja • energian virta auringosta läpi ekosysteemin • ravinteiden suljettu kierto (ei virta) • monista lajeista muodostunut. fosforin ja rikin kierrot. Ravintoverkon seuraavassa vaiheessa ensimmäisen asteen kuluttajat käyttävät kudostensa kasvuun muutamia prosentteja kasveihin sitoutuneesta energiasta. typen ja fosforin kiertokulku on lähes suljettu. jolloin esim. että ekosysteemin jokainen jäsen on vuorovaikutuksessa monien muiden lajien kanssa.tai maatalousekosysteemiksi. monimuotoinen • takaisinkytkentöjä ja itsesäätelyä • kilpailua tilasta.

joista tulee siten ihmisen kilpailijoita. Maatalousekosysteemin tunnuspiirteitä • nuori ekosysteemin vaihe. tulee ne pyrkiä palauttamaan sinne takaisin. Avoin kierto Maatalousekosysteemissä ravinteita kiertää suhteessa energiaan enemmän kuin luonnollisissa ekosysteemeissä. Koska sato toimii ihmisen ravintona joko suoraan tai kiertämällä kotieläinten kautta. Laajemmin tarkasteltuna erilaiset maatalousekosysteemit ovat tämän vuoksi vähälajisempia kuin vastaavat luonnolliset ekosysteemit ja viljeltävät kasvit ovat pääasiassa yksivuotisia ja kevätkylvöisiä. Yksipuolisempi kasvilajivalikoima ja kapeampi perimä suosivat tiettyjen eläin. palautuvuus) • avoimempi kierto. Niitä viljellään varta vasten tähän tarkoitukseen yleisesti puhdaskasvustoina. kun sanotaan maatalousekosysteemin olevan avoin. maan käsittelyin sekä lannoitusja kasvinsuojelutoimenpitein. Tämä tapahtuu ensisijaisesti sadonkorjuutähteiden ja systeemin tuottamien eloperäisten aineiden muodossa. riippuu suurelta osin 30 . että viljelijän on tarpeen ohjata ja säädellä tapahtumia mm. jossa nettotuotto on suuri • vähäisempi lajirunsaus ja vähemmän takaisinkytkentöjä • pienentynyt systeemin oma säätelykyky (vakaus. Edellä mainitusta seuraa. ovat vain tietyt viljelykasvit viljelyyn sopivia. viljelykasvien kanssa kilpailevat luonnonvaraiset kasvilajit pyritään syrjäyttämään. Seurauksena ovat suuremmat hävikit ympäristöön. että pyritään määrätietoisesti ekologisiin perusteisiin tukeutuvaan maatalouteen ja sitä edistävään maatalouspolitiikkaan” (MMM. Koska maa on suuren osan vuotta kynnettynä ilman kasvipeitettä. joka tuottaa sadoksi korjattavaa kuiva-ainetta.. pyritään viljelijän ohjaama maatalousekosysteemi kuitenkin pitämään nuoressa kehitysvaiheessa. pellolla on vain vähän erilaisia ravinnon lähteitä. Viljelijän tehtävä on • ohjata • tehostaa • säädellä maatilaekosysteemin toimintaa ”Tavoitteena on. Miten avointa kierto maatalousekosysteemissä on ja miten paljon eri lajit vähenevät. Maan hoidossa lisätään pieneliöstön ravinnon saantia. maan rakennetta hoidetaan ja tarvittaessa maata muokaten parannetaan kaasujen vaihtoa ja kiihdytetään siten hajotustoimintaa maassa. vähemmän takaisinkytkentämahdollisuuksia ja siten myös huonompi itsesäätelykyky. Eri toimenpiteet vaikuttavat myös eri lajien runsauteen. Tätä tarkoitetaan. ravinteita ja eloperäistä ainetta poistuu kierrosta Maatalousekosysteemin erityispiirteitä Peltoekosysteemi voidaan kuvata hoidetuksi ekosysteemiksi. Osan voi maan oma toiminta itse tuottaa ravinteiden vapautumisen kautta (maan eloperäisestä aineesta ja mineraaleista vapautumisen) sekä biologisen typensidonnan avulla. Ehdotus maaseudun ympäristöohjelmaksi 1992). Kun sadonkorjuussa systeemistä poistuu suuri määrä ravinteita ja eloperäistä ainetta.PERUSTEET jne. jolloin sen nettotuotto on suuri. jousto.ja sienilajien runsastumista.

sienijuurten sekä luontaisten antagonistien toiminta. Ihminen on tällöin sopeutuja ja ihmisen rooli on vastuullinen Ekosysteemipalvelut ovat niitä olosuhteita ja toimintoja. biologinen typensidonta ja lierojen. traktorin polttoaine). happi. että pidetään huolta luonnon toimintakunnon säilymisestä ja uusiutumattomia luonnonvaroja pyritään käyttämään mahdollisimman säästeliäästi. kauneus. Tällaisia hyödyllisiä tuotantotoimintoja ovat esim. Viljelijän tehtävänä elintarvikkeiden tuottajana ja koko maatilaekosysteemin hoitajana on ohjata ja tehostaa sekä säädellä luonnollisia toimintoja ja vuorovaikutusverkkoja luonnon elonkierrossa. Tavoitteena tulisi olla mahdollisimman suljetut ravinnekierrot. hiili. joka on syntynyt 1970-luvulla. IHMISEN LUONTOSUHDE JA EKOLOGINEN AJATTELU Ihmisen luontosuhde voi vaihdella. fosfori jne.Ulkoisten panosten käytön vähentäminen edistää monia ekosysteemipalveluita tai näiden palveluiden hyväksikäyttö on edellytys tuottaa elintarvikkeita pienemmin panoksin. Voidaan ajatella. Käsite ekosysteemipalvelut on lähinnä ihmiskeskeinen käsite. Näkemys on ihmiskeskeinen. Ulkopuolisen säätelyn tarve Maatalousekosysteemi tarvitsee luonnollista ekosysteemiä enemmän ulkopuolista säätelyä ja ohjausta sekä myös ulkopuolisen energian käyttöä sekä eloperäisen aineen palautusta. Ihminen on tällöin luonnon hyväksikäyttäjä eli utilisti. 31 .PERUSTEET viljelyn järjestämisestä ja viljelytoimenpiteistä. Ekosysteemipalvelut. Ekosysteemipalvelut ovat niitä hyötyjä. Sitä luonnonmukaisem-paa ja kestävämpää viljelijän työ on. jotka lähinnä tukevat tuotantoa • fotosynteesi – tekee mahdolliseksi biomassan tuotannon • veden kierto • ravinnekierrot • pölytys • biologinen tuholaisten hallinta • rikkakasvien hallinta • eroosion esto • vesivirtojen säätely – suot. joiden avulla luonnolliset ekosysteemit tuottavat edellytyksiä luonnolliselle elämälle ja ylläpitävät elämää. • mikroilmaston vakauttaminen • jätteiden hajotus 3. hiilen sidonta • osallistuminen globaaleihin hydrologisiin ja biogeokemiallisiin kiertoihin (esim. Esimerkkejä ekosysteemipalveluista: 1.) • ruokamullan tuotanto • kivennäisaineksen rapautuminen ja eloperäisen aineen muokkaus • biologisen ja geneettisen monimuotoisuuden ylläpito 2. Luonnonmukainen maatalous onkin näin ollen pitkälle menevää yhteistyötä maatilaekosysteemin eri osapuolten kanssa. Ekosysteemipalvelut. Tulevillekin sukupolville tulee säilyttää yhtä hyvät elinmahdollisuudet. mitä enemmän hän voi käyttää tilan omia. joita ihmiset saavat suoraan tai epäsuoraan ekosysteemin toiminnoista. Vastuulliseen luonnonvarantojen hyväksikäyttöön kuuluu. Säätelyyn ja ohjaamiseen tarvitaan systeemiin tuotavaa ulkopuolista energiaa – ihmistyötä ja/tai fossiilisia energialähteitä (esim. Muita systeemeitä ylläpitäviä ekosysteemipalveluita • vakaan ilmaston ylläpito – esim. mielekkyys (maisema) • matkailu ja luontoelämykset • virkistys ja metsästys Tuotantoa tukevat ekosysteemipalvelut ovat luomuviljelyn ensisijainen perusta. jota ihmisellä on oikeus käyttää siten vapaasti hyväkseen. luontaisia ja paikallisia tuotantoedellytyksiä tilansa hoitamiseen. että luonto on ihmisen raaka-ainevaranto. Laajempaan käyttöön se on levinnyt 1990-luvun puolivälissä. Ihmisen suhde luontoon on tällöin humanistinen. Pehmeällä tekniikalla hyödynnetään luonnon uusiutuvaa tuotantoa kestävästi sukupolvelta toiselle. typpi. Ihminen voi myös pyrkiä sopeuttamaan toimintojaan sopusointuun luonnon omien toimintaperiaatteiden kanssa ja hoitamaan luonnon toimintakykyä kestävästi. kosteikot ym. Ekologisten lainalaisuuksien huomioon otto on perusta menestyksekkäälle luonnonmukaiselle maataloudelle. jotka liittyvät suoraan ihmisen hyvinvointiin • järjestys.

Suhde voi olla myös naturalistinen eli luonto on tärkeämpi kuin ihminen – näkemys on luontokeskeinen. jotka mahdollistavat niiden luonnollisen.4 LUONNONMUKAISEN MAATALOUDEN TAVOITTEET Luonnonmukaisen maatalouden tarkoituksena on tuottaa hyvälaatuista ravintoa riittävästi ja oikeudenmukaisesti jaettuna luonnontalouden toimintaperiaatteiden mukaisesti. lajinmukaisen lisääntymisen • Elintarviketuotannon aiheuttaman ympäristön saastumisen välttäminen • Viljelijöiden kohtuullinen toimeentulo ja tyydytys työstä sekä turvallinen työympäristö perheviljelmillä • Viljelyjärjestelmän laajempien yhteiskunnallisten ja luonnontaloudellisten vaikutusten huomioon ottaminen • Poikkeusolojen elintarvikkeiden saannin turvaaminen Viljelijän valmius täyttää nämä ehdot vaatii häneltä elintarvikkeiden tuottajana ponnisteluja ja vastuuntuntoa sekä kuluttajia että luontoa kohtaan. kuten muukin inhimillinen toiminta. 1. Suhde voi olla myös mystinen – luonnossa nähdään olevan jotain yliluonnollista. Luomu-liitto 2000 • www. Pitkällä tähtäimellä niiden varaan rakennettu 32 . Luonnonmukaisen maatalouden tavoitteet Suomessa • Ravitsemuksellisesti korkealaatuisten elintarvikkeiden riittävä tuotanto • Luonnontalouden omien toimintaperiaatteiden mukainen toiminta yhteistyössä luonnon kanssa • Ohjaamalla ja tehostamalla maanviljelyyn kuuluvia biologisia toimintoja • Käyttämällä ensisijaisesti uusiutuvia ja paikallisia luonnonvaroja • Ylläpitämällä viljelyjärjestelmän ja sen ympäristön perinnöllistä monimuotoisuutta ja suojelemallla luonnonvaraisten kasvien ja eläinten elinympäristöjä • Maan luontaisen viljavuuden säilyttäminen ja kohottaminen • Kotieläinten hyvä hoito. lannoitteiden raaka-aineet).luomu-liitto. perustuu nykyisin merkittävässä määrin uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön (fossiilinen energia. malmit. niiden hyvinvointi ja viihtyvyys huomioonottaen olosuhteissa. Solmimalla tarkkailusopimuksen viljelijä ilmaisee. ekologisesti. Uusiutumattomuus merkitsee.PERUSTEET biosfäärin hoitajan eli puutarhurin rooli eli ekologinen humanismi. yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävästi.fi UUSIUTUMATTOMIEN LUONNONVAROJEN SÄÄSTÖ Maataloustuotanto. että niiden varastot ovat rajallisia ja käytön seurauksena väheneviä. toimivaa tuotantotekniikkaa hyväksikäyttäen. että hän tiedostaa tämän vastuun.

• Edistää veden ja vesivarojen vastuullista käyttöä ja säilyttämistä. mukaan lukien tilan toimintojen järjestäminen geeniresurssit huomioonottaen.ifoam. • Parantaa biologisia kiertoja sisällyttämällä mikrobit. Kotimaisen energian osuus on laskenut alle 17%:n. Kaivannaisesta riippuen maapallon tunnetut raaka-ainevarat riittävät sukupolvesta muutamiin sukupolviin. • Tukea koko tuotanto-. • Edistää ekologisesti arvokkaiden ja kestävien vesiekosysteemien kehittämistä. YHTEISKUNNALLINEN JA EKONOMINEN KESTÄVYYS Ekologinen Yhteiskunnallinen Ekonominen Kestävyys 33 . Fosfori-esiintymien arvioidaan riittävän noin 60–90 vuotta. • Käyttää. Energiapanoksesta lannoituksen osuus on noin 40 % ja yksistään väkilannoitetypen osuus on 37%. varman ja terveellisen työympäristön. niin pitkälle kuin mahdollista. kasvit ja eläimet viljelyjärjestelmään. Fossiilisten energiavarojen arvioidaan riittävän noin 50–100 vuotta. • Sallia ja järjestää jokaiselle mukanaolevalle laadukas elämä. IFOAM – LUOMUMAATALOUDEN JA JALOSTUKSEN PERUSTAVOITTEET • Tuottaa riittävästi täysarvoisia. IFOAM 2002. joka tyydyttää perustarpeet. uusiutuvia luonnonvaroja tuotanto. • Edistää harmonista tasapainoa kasvinviljelyn ja kotieläintuotannon välillä.ja jakeluketjun järjestämistä siten.org tuotanto ei ole kestävää. maan eliöt. • Edistää paikallisia ja alueellisia tuotanto. että se on sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen että ekologisesti vastuullinen. • Tarjota eläimille elinolosuhteet. edistää ja lisätä agro-biologista monimuotoisuutta käyttämällä kestäviä tuotantojärjestelmiä sekä suojella niiden ekologisia yhteyksiä. • Tuottaa kestäviä. LUOMUVILJELYN TAVOITTEENA ON EKOLOGINEN. jalostus. ja takaa riittävät tulot sekä turvallisen. Elintarviketuotantoon käytetty energia on valtaosin peräisin uusiutumattomista lähteistä.ja jalostusjärjestelmiin.ja jalostussysteemeissä. • Toimia yhteistyössä luonnon kiertokulkujen ja elävien systeemien kanssa. Peltoviljely tuottaa Suomessa energiaa noin 12 400 kWh/ha ja sadon tuottamiseen tarvitaan apuenergiaa noin 4 100 kW h/ha eli noin kolmannes sadon energiasisällöstä. • Ylläpitää ja edistää maan viljavuutta ja kestävyyttä pitkällä tähtäimellä. • Ylläpitää ja edistää geneettistä monimuotoisuutta lisäämällä kasvien ja kasvilajikkeiden sekä eläinrotujen lukumäärää viljelyjärjestelmässä. • Minimoida kaikenlaista ympäristön saastumista. • Käyttää biohajoavia ja kierrätettäviä pakkausmateriaaleja. Lisätietoja: www.PERUSTEET Maailmanlaajuisesti luomualan tavoitteet on muotoiltu seuraavasti IFOAM:n toimesta. • Ylläpitää. korkealaatuisia tekstiilejä käyttäen ekologisesti kestävää tuotantoa ja jalostusta. jotka sallivat niiden käyttäytyä keskeisiltä osin lajityypillisellä tavalla. korkealaatuisia elintarvikkeita.ja jakeluketjuja. • Sisällyttää laajemmat sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset luonnonmukaisiin tuotanto.

KOKONAISVALTAINEN.7 0. Ollakseen kestävää elintarvikkeiden tuotannon tulee pitkällä tähtäimellä perustua uusiutuvien luonnonvarojen hoitamiseen ja niiden tuottoon sekä kierrätykseen.4 3.7 0.87 MJ ja tavanomaisessa rukiinviljelyssä 5.) yhteensä kotimaisen energian osuus (%) 1) 2) milj. että loppuunkäytetty kalusto palautetaan teollisuuteen polttoaine. Sinkkosen (2001) mukaan energiaa kuluu luomurukiin viljelyssä 2. kuiv. että luonnon uusiutuvaa tuotantoa (ekosysteemipalveluita) hyödynnetään pehmeän tekniikan avulla kestävästi sukupol34 .0 0.29 MJ ruiskiloa kohti.2kWh/kg 1. Samalla vähenevät myös ilmaston muutosta lisäävät hiilidioksidipäästöt.5 100.88kWh/l 19. 2002).0 0.ja voiteluaineet typpilannoitteet fosforilannoitteet kalilannoitteet sadetus kasvinsuojelu viljankuivatus 2) sähkö (ilman vilj.5 1.15 kWh/h 13 000 kWh/hevonen/V 20 kWh/kg 1) 9.0 29.2 7.0 3.5kWh/kg 1 000kWh/kg 28kWh/kg 350(puu) edellyttäen. eri tutkimusten mukaan noin 30–50 %:iin tavanomaiseen tuotantoteknologiaan verrattuna (Mäder ym.8kWh/kg 0.PERUSTEET Peltoviljelyn vuotuiset energiapanokset Suomessa muuntokerroin ihmistyö hevostyö koneiden valmistus ja huolto poltto. EKOLOGINEN JA LAADULLINEN AJATTELU Menestyksekäs luonnonmukainen maatalous perustuu ekologisten lainalaisuuksien huomioonottamiseen siten. 1952-55 60 4 300 1 100 630 630 140 25 0 30 800 20 7 300 70 kWh 1974-77 40 355 1 700 2 950 3 800 320 75 60 120 55 10 300 17 % 0.0 37. sähkö ja käsittely Maatilatalouden energiatyöryhmä 1978 Fossiilisella energialla valmistetun keinolannoitetypen korvaaminen biologisella typensidonnalla säästää peltoviljelyssä uusiutumatonta energiaa noin 37 %. Luonnonmukaisessa peltoviljelyssä uusiutumattoman energian kulutus jää tavanomaista viljelyä pienemmäksi.5 16. Viljelyssä tämä tarkoittaa ensisijaisesti aurinkoenergian hyväksikäytön täysitehoista hyödyntämistä.

Tähän tarvitaan luonnon toimintojen jatkuvaa seurantaa sekä huolellisuutta ja oikea-aikaisuutta töiden suorittamisessa (esim. kyseessä on tuotantomenetelmän laatu. Maan viljavuuden ylläpidossa ja koko viljelmän hoidossa tarvittavien töiden suorittamisessa korostetaan paikallisten tuotantoedellytysten huomioonottamista. muokkaus). MAAN VILJAVUUDEN HOITO Maa tuottaa kasvit. Maan viljavuus määrää pellon ja koko maatilan tuottoarvon. kun puututaan biologisiin toimintoihin/luonnon toimintaan maataloudessa. Luonnonmukaisen maatalouden järjestämisessä korostuvat laadulliset näkökohdat. Pieneliötoiminnan ja maan rakenteen hoito saavat tavanomaista enemmän huomiota. Kokonaisvaltaisesta ajattelutavasta seuraa. käyttökelpoisia ja sopivia myös pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna? Teknisten. raaka-aineiden riittävyyteen ja tuotteiden laatuun. Kasvit tuottavat sadon. ELINTARVIKETUOTANNON LAATU Hyvinvointi Ihminen Luonto Elintarviketuotanto Yhteiskunta Missä ovat ihmisen luonnontoimintaan puuttumisen rajat? 35 .PERUSTEET velta toiselle. KIERTÄVÄ TUOTANTOTAPA Maatalouden tuotantomenetelmiä voidaan tarkastella niiden käyttämän tuotantotekniikan avoimuuden perusteella. tarpeellisia. missä ovat ihmisen toimenpiteiden rajat. Viljelijä voi vaikuttaa toimenpiteillään maan kasvukuntoon. Luonnonmukaisessa maataloudessa korostetaan kokonaisvaltaista ajattelua. biologisten ja taloudellisten näkökohtien lisäksi arvioinnissa kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisiin ja eettisiin näkökohtiin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä paikallisesti ja maailmanlaajuisesti. eikä aiheuta ympäristön saastumista tai köyhtymistä. Lähtökohtana on koko tuotantojärjestelmän järjestäminen sillä tavoin. myös esim. Esimerkiksi pelkän kasvien väkilannoitteilla ravitsemisen asemesta tarkastelussa kiinnitetään huomiota paitsi itse kasvien ravinteiden saantiin. maan pieneliöstöön. että se tukee ympäröivän luonnon säilymistä terveenä ja monimuotoisena. vaan on turvallista ja terveellistä sekä ihmisille että eläimille. vesistöjen kuntoon. Luonnonmukainen maaperän hoito suunnitellaan sekä viljelynäkökohtien ja viljelijän tarpeiden sekä luonnontalouden hoidon että kestävän hyväksikäytön pohjalta. Kasvinviljelyn asemesta luonnonmukaisessa viljelyssä korostetaan maan luontaisen viljavuuden hoitoa. että luonnonmukaisen maatalouden parissa toimiva arvioi työssään. Ovatko käytettävät toimenpiteet mielekkäitä. laatukäsite ymmärretään hyvin laajasti.

lannoitteet. Ilmakehästä ja maamineraaleista maan toiminnot tuottavat elintarvikkeissa ravinnekierrosta poistuvia ravinteita. Suoraviivaiselle tuotannolle on tyypillistä erikoistuminen yhden tai muutaman samantyyppisen tuotteen tuottamiseen. kuten esim. Näin ravinnepäästöjä ympäristöön voidaan vähentää. Tällöin huomiota ei kiinnitetä raaka-aineiden alkuperään (uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus) eikä syntyvien sivutuotteiden/jätteiden kohtaloon (ympäristön saastuminen). Tarvittavat ravinteet pyritään hankkimaan tehostetun kierrätyksen ja ekosysteemipalveluiden avulla. Tarvittava täydennystyppi hankitaan käyttämällä luonnollista biologista typensidontaa. että se on tilan puitteissa mahdollisimman suljettu. Niiden katsotaan olevan yhteiskunnan asia (yhteiskunnalliset kustannukset). Kiertävän tuotantotavan mukaan toimivalla maatilalla tuotetaan tärkeimmät tuotantopanokset. Jäteongelmat ovat vähäisiä. kiertävä tuotantotapa. Tuotanto voi olla yritysta-loudellisesti hyvinkin kannattavaa. Energialähteenä käytetään mahdollisimman pitkälti uusiutuvaa energiaa. rehut sekä tuotantoteknologia ja energia. Suoraviivaisessa tuotantotavassa tilan ulkopuolelta hankitaan raaka-aineet.PERUSTEET Toisessa ääripäässä on pelkistetyn avoin. koska kaikki jätteet käytetään raaka-aineina kierrossa. suoraviivainen tuotantotapa ja toisaalla suljettu. Luonnonmukaisessa maataloudessa ravinnekierto pyritään järjestämään niin. Työn. maaperään. ilmakehään. Lisäksi torjunta-aineiden ja lääkkeiden ostot ovat myös välttämättömiä tuotannon häiriöttömälle kululle. tiedon ja pääoman avulla maatilalla tuotetaan hankituista raaka-aineista elintarvikkeita. uusiutumattomien luonnonvarojen kulutukseen jne. Tilan ulkopuolelta hankittavissa täydennyslannoitteissa ravinteita pyritään ostamaan vain tuotteiden mukana kierrosta poistumaa vastaavasti. Tämän järjestelmän haittavaikutukset kohdistuvat pintaja pohjavesiin. jotta systeemin toiminta saataisiin suljetuksi. Tuotantoa tehostettaessa lisätään tuotantovälineiden hankintaa. Ne tulee palauttaa takaisin kiertoon. Haaste viljelylle: Miten kertakäyttöravinteista saadaan kestokulutushyödykkeitä? Luonnonmukainen viljely =maanviljelyä 36 . kuten lannoitteet ja rehut. Tilan ulkopuolelta hankittujen tuotantopanosten käyttö pyritään pitämään minimaalisena.

ja ekotaloudellinen järjestelmä Kierrätys ? Ympäristöongelmat Jätteet C Kiertoon perustuva hyvinvointi Brorsson 1990 HY/Mli Rajala 1993 37 .PERUSTEET SUORAVIIVAINEN TUOTANTOJÄRJESTELMÄ Käyttö Uusiutumattomat luonnonvarat Uusiutuvat luonnonvarat Uusiutuvat inhimilliset luonnonvarat Maa Teollismainen. suora tuotantoja talousjärjestelmä Maan köyhtyminen Ympäristöongelmat Jätteet ? Suora tuotantojärjestelmä C Brorsson 1990 HY/Mli Rajala 1993 KIERTÄVÄ TUOTANTOJÄRJESTELMÄ Uusiutumattomien luonnonvarojen hoito ja käyttö Uusiutuvien inhimillisten voimavarojen käyttö Uusiutuvien luonnonvarojen käyttö Maa Huomisen tuotanto.

Tuotantosuunnittainen ja tilakohtainen vaihtelu on huomattavan suurta. Eläimille annetaan mahdollisuus toteuttaa mahdollisimman monia lajityypillisiä käyttäytymismallejaan. Väkilannoitteissa maatalouteen ostetuista ravinteista elintarvikkeissa myydään kulutukseen keskimäärin noin 25–30 %. Sen häviäminen on peruuttamaton ympäristövaurio. Kotieläinten sairauksien hoidon asemesta painopiste on ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa.PERUSTEET KASVINRAVITSEMUS EPÄSUORASTI MAAN PIENELIÖTOIMINNAN AVULLA Luonnonmukaisessa viljelyssä kasvien ravinteiden saanti turvataan käyttäen luonnollisia kasvien ravinteiden saantimekanismeja. että ravinnekierto maataloudessa on nykyisin edelleenkin melko avoin. Yksittäisenä toimenpiteenä jo pelkästään torjunta-aineiden käytöstä luopuminen säilyttää villien kasvien ja hyönteisten geeniainesta pelloilla. LAJINMUKAINEN KOTIELÄINTEN HOITO Kotieläinten hoidossa pyritään ottamaan huomioon kullekin lajille ominaiset käyttäytymismallit. Viljelyn kehittämisen haaste on saavuttaa tavoitteeksi asetettu fosfori. muodostuvat hävikit tämän takia huomattaviksi. Kotieläinten avulla pyritään luomaan tasapainoinen tilakokonaisuus. mutta ei syrjäyttää niitä keinotekoisilla menetelmillä.ja typpipäästöjen puolittaminen. Maatalous on nykyisin merkittävin fosforin ja typen päästöjen aiheuttaja. kuten biologista typensidontaa. pieneliöiden suorittamaa eloperäisten aineiden hajotusta ja vapautumista maamineraaleista. fosforia 60 000–20 000 t ja kaliumia 110 000–60 000 t. Ravinteiden kierto Suomessa Maassamme on 1990-luvulla käytetty elintarviketuotantoon vuosittain väkilannoitteissa typpeä noin 220 000–165 000 t. Voidaan todeta. Sairauksien syyt pyritään selvittämään eikä hoitamaan pelkästään oireiden perusteella. Myyntimäärät ovat vähentyneet 1990-luvun kuluessa. Koska ravinteita ostetaan joka vuosi maatalouteen 3–4 kertaa enemmän kuin tuotteiden mukana viedään maatilalta pois. Geneettisen monimuotoisuuden ylläpito on tärkeä osa luonnonmukaisen maatalouden pitkän tähtäimen toimintaa. Nurmia. jossa kotieläintuotanto perustuu luonnonmukaiseen ja pääasiassa omavaraiseen rehuntuotantoon. Viljelijän tehtävänä on ohjata näitä luonnollisia tapahtumia. ENNALTAEHKÄISEVÄ KASVIEN JA ELÄINTEN TERVEYDENHOITO Kasvien terveyden hoidossa viljelytekniikalla pyritään vahvistamaan kasvien vastustuskykyä ja peltoekosysteemin vakautta. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittavalla tilalla on yleensä myös kotieläimiä tai yhteistyötä kotieläintilan kanssa. viljoja ja viherrehuja sekä laitumia vuorotellaan. Tuotannonalojen yhdistelmät suunnitel- 38 . MONIPUOLINEN TUOTANTO JA MAISEMAN HOITO Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetään monipuolista viljelykiertoa. GENEETTISEN MONIMUOTOISUUDEN SÄILYTTÄMINEN Kasvien ja eläinten perimä on arvokas uusiutumaton luonnonvara.

Useissa tutkimuksissa on tullut esille luomutuotteiden parempi laatu. LAADUN MÄÄRITYS RAVINTOFYSIOLOGISTEN NÄKÖKOHTIEN PERUSTEELLA Elintarvike.ja nitraattipitoisuudessa.PERUSTEET laan niin. Tuotteiden hyvä maku ja säilyvyys ovat myös tärkeitä laatunäkökohtia luonnonmukaisessa viljelyssä. Lisäksi luonnonmukaisesti viljellen voidaan peltoja myös pitää varmemmin viljelyssä ja maisemaa avoimena ja hoidettuna. 349) KEMIKAALIEN KÄYTÖSTÄ PIDÄTTYMINEN Luonnonmukaisessa maataloudessa pidättäydytään keinotekoisten väkilannoitteiden. kun torjunta-aineita ei käytetä lainkaan. Esim. Monille ihmisille on tärkeää saada torjunta-ainejäämistä vapaita tuotteita. Elintarvikkeiden ja rehujen laadun määrityksessä korostetaan kokonaisvaltaisuutta. vehnällä ja nurmella kuiva-aine. Maaseutumaiseman hoitaminen on tärkeää luonnon monimuotoisuuden sekä inhimillisten maisema-arvojen hoitamisen kannalta. Luonnonmukaisen maatalouden perusperiaatteita • Kokonaisvaltainen. Varmimmin jäämättömyyteen myös torjunta-aineiden hajoamistuotteiden osalta päästään. Kokonaislaatu voidaan määrittää parhaiten ravintofysiologisten näkökohtien perusteella tekemällä esim. Tällaisissa tutkimuksissa luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden terveyttä ylläpitävä vaikutus on tullut esiin vasta toisessa tai kolmannessa sukupolvessa. että ne täydentävät toisiaan. ruokintakokeita useampien sukupolvien ajan. Monipuolinen tuotanto antaa maatalousekosysteemille enemmän itsesäätelymahdollisuuksia ja vahvistaa sen vakautta. eettisistä ja terveydellisistä syistä. Tässä suhteessa luomutuotteet ovat turvallisia. Myös eläinten lääkkeiden ennaltaehkäisevästä käytöstä pidättäydytään ekologisista. ruotsalaisessa viljelymenetelmien vertailututkimuksessa todettiin merkittäviä eroja perunalla.ja rehutuotannon päämäärä on hyvälaatuiset ja terveyttä edistävät tuotteet. Monipuolisempi tuotanto sinänsä luo vaihtelevamman maaseutumaiseman. ekologinen ja laadullinen ajattelu • Maan viljavuuden hoito • Kiertävä tuotantotapa • Kasvinravitsemus epäsuorasti maan pieneliötoiminnan avulla • Ennaltaehkäisevä kasvien ja eläinten terveydenhuolto • Lajinmukainen kotieläinten hoito • Geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen • Monipuolinen tuotanto ja maiseman hoito • Laadun määritys ravintofysiologisten näkökohtien perusteella • Kemikaalien käytöstä pidättyminen 39 . Pettersson 1982 s.ja typpipitoisuuksissa sekä valkuaisen koostumuksessa ja C-vitamiini. torjunta-aineiden ja eläinten kasvua kiihdyttävien tai muuttavien hormonien sekä rehujen lisäaineiden käytöstä. (Dlouhy 1981.

Kasvinviljely. Tällaisen tilan viljelijä pyrkii hoitamaan tilaansa siten. biologisen muokkauksen suosiminen ja hellävarainen maan mekaaninen muokkaus. Kasvinviljelyn ja kotieläintuotannon välinen yhteys pyritään pitämään kiinteänä. Perustavoitteena on maatilaekosysteeminä toimiva viljelmä. Tuotantotekniikassa korostetaan luonnonmukaista maan hoitoa ja mahdollisimman suljettua ravinnekiertoa. Läheisyysperiaate Elintarvikeketjun tulisi olla läpinäkyvä. Ketjun osapuolten välillä tulee olla yhteistyötä. paikallisin mahdollisuuksin ja uusiutuvin tuotantopanoksin.ja kotieläintila muodostavat usein yhdessä tilakokonaisuuden. 3. Luonnonmukaista viljelyä harjoittavat tilat ovat siksi tuotannossaan suhteellisen monipuolisia ja usein myös karjanhoitoa harjoittavia. Luomutilan tunnuspiirteitä • luonnontalouden toimintoihin sopeutetut toiminnot • paikallisten ja uusiutuvien tuotantopanosten käyttö • tuotanto monipuolisuus • tasapainoinen kotieläinten ja tilan peltoalan suhde • tasapainoinen myynti. Näin maatilan toimiva ekosysteemi voidaan muodostaa siten. vaikka painopisteet ja luotava kokonaisuus vaihtelevat kuitenkin olosuhteiden mukaan. Käytännössä luonnonmukaisen viljelyn viljelytekniikka koostuu useista tutuista maatalouden osatekijöistä. Varovaisuusperiaate Käytetään hyväksi havaittuja ja turvallisia menetelmiä.ja rehukasvien viljely tasapainotetaan sopiviksi. Ravinnekierrot pyritään saamaan mahdollisimman suljetuiksi. että tuotannon kestävyys ja jatkuvuus turvataan ensisijaisesti luonnon tarjoamin. Lannoituksessa ja rehustuksessa pyritään suureen omavaraisuuteen. Myynti. Käytettyjen tuotantopanosten tulisi olla peräisin paikallisista lähteistä ja tuotteiden kulutuksen tulisi tapahtua mahdollisimman lähellä elintarvikkeiden tuotantoa. Toinen käyttää pääasiassa kateviljelyä. Viljeltävät kasvit valitaan ja tuotanto suunnitellaan niin. niiden riskit ja haitat tulisi tuntea perusteellisesti ennen niiden mahdollista käyttöönottoa.5 LUONNONMUKAISEN MAATALOUDEN MENETELMIÄ TUOTANTOTEKNIIKAN KESKEISET OSATEKIJÄT Luonnonmukaisen maatalouden tuotantotekniikkaan kuuluvat maan luontaisen viljavuuden hoito. 1. Luonnontaloudelle vieraan tuotantoteknologian käyttöönotossa ollaan varovaisia. että maatilaekosysteemin riittävä monimuotoisuus säilyy. toinen harjuviljelyä. että maatilaekosysteemin riittävä monimuotoisuus säilyy ja tuotannonalat täydentävät toisiaan. Ravinteita kierrätetään ekosysteemin omia toimintoja hyväksikäyttäen. toinen viljelykiertoon ja viherlannoitukseen. luonnonmukainen kasvinsuojelu ja kotieläinten lajinmukainen hoito sekä eläinmäärän tasapainottaminen peltoalaan. jossa rehujen ja lannan ravinteet kiertävät. joka on sopeutettu luonnontalouden toimintoihin. Kotieläinten määrä tasapainotetaan tilan peltoalaan ja rehuntuotantomahdollisuuksiin. 2. Kierrätysperiaate Eri tuotannontekijöiden ja raaka-aineiden kuten ravinteiden kierrätystä korostetaan.ja rehukasvien suhde • toisiaan täydentävät tuotannonalat • maan kasvukunnon luonnollinen hoito • suljettu ravinnekierto • omavarainen lannoitus ja rehustus • maatila itsenäisesti toimiva maatilaekosysteemi 40 . viherlannoituksen sekä täydennyksenä tarvittaessa kivijauheiden käyttö. Uutta teknologiaa ei oteta käyttöön ennen kuin riskit tunnetaan tarkasti.PERUSTEET Luomun periaatteita 1. kasvinvuorotus ja biologisen typensidonnan hyväksikäyttö. elolannoitus eli karjanlannan ja kompostien. Tuotannon eri osa-alueiden yhdistelmät valitaan siten. Toinen tila perustaa lannoituksen pääasiassa lantaan ja kompostiin. että saavutetaan riittävä ekologinen vakaus ja kestävyys nyt ja tulevaisuudessa.

Harjuviljelyä käytetään hyväksi ennen kaikkea sen maan lämpimyyttä ja ilmavuutta parantavan vaikutuksen takia riviviljelykasveilla. kalkkikivijauheet.ja syväjuurisia kasveja viljelykierrossa ja suositaan lieroja ja muita maan hyödyllisiä pieneliöitä. Kasvien viljelyn asemesta hoidetaan tavanomaista enemmän maata. ennen kaikkea maan multavuutta. Viljelykierto on tärkeä myös ravinnehuollon turvaamisen ja kasvinsuojelun helpottamisen kannalta. Viljelytekniikan osat – viljelijän työkalut • maan luontaisen viljavuuden hoito • kasvinvuorotus • biologinen ja hellävarainen muokkaus • biologinen typensidonta • eloperäinen lannoitus – lanta ja komposti – viherlannoitus • mineraalilannoitteina kivijauheet • viljelytekninen ja mekaaninen rikkakasvien hallinta/säätely • ennaltaehkäisevä ja luonnonmukainen tautien ja tuholaisten hallinta/säätely Kotieläintuotannossa • lajinmukainen hoito 41 . Lannoituksen tehtävänä on turvata kasvien ravinteiden saantia sekä ruokkia maan pieneliöstöä. Maan pinnan suojaamista kasvipeitteellä korostetaan. Kasvinvuorotuksen hyväksikäyttö on merkittävä osa luomuviljelyn tuotantotekniikkaa. Myös erillisiä katteita voidaan käyttää milloin se on tarkoituksenmukaista. biotiitti ja apatiitti. ekosysteemipalvelujen hyväksikäyttöä. Maan hoito tähtää hyödyllisen pieneliötoiminnan edistämiseen ja edelleen maan mururakenteen.PERUSTEET Maan asianmukainen hoito on menestyvän luonnonmukaisen maatalouden perusta. rakennetta ja pieneliötoimintaa. joista kasvit saavat ravinteita maaperän pieneliöstön välityksellä. Lannoitus hoidetaan mahdollisimman lannoiteomavaraisesti ravinteita kierrättäen. Sitä käytetään parantamaan maan luontaista viljavuutta. Maan viljavuutta hoidetaan ja kohotetaan monipuolisesti. Lannoitus hoidetaan pääosin tilalla luomumenetelmin tuotetuilla eloperäisillä lannoiteaineilla. Mekaanisesti kuohkeutetaan tarvittaessa viljelyn aiheuttamia maan tiivistymiä ja luodaan hyvät kasvuolosuhteet kasvien juurille ja sopiva toimintaympäristö maan pieneliöstölle. Lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää hivenlannoitetta ja puun tuhkaa. Muokkaus tehdään hellävaraisesti maan ollessa muokkautuvaa eli riittävän kuivaa. erityisesti painotetaan maan hoidon biologisia ja fysikaalisia näkökohtia sekä ns. Tarvittaessa eloperäistä lannoitusta voidaan täydentää luonnosta saatavin kivennäisainein. multavuuden ja ilmavuuden parantamiseen. Maan muokkauksessa käytetään ensisijaisesti hyväksi biologista maan muokkausta. joita ei ole kemiallissynteettisesti väkevöity ja muutettu helppoliukoisemmiksi. viherlannoituskasvustoja sekä palkoviljoja. Sen edistämiseksi viljellään runsas. Siksi viljelykiertoon sisällytetään apilavaltaisia nurmia. Viljelyssä kierrosta poistuvan typen korvaaminen tatapahtuu biologisen typensidonnan avulla. Merkittävimmät eloperäiset lannoitteet ovat karjanlannat ja kompostit sekä viherlannoitus. Käytettäviä kivijauheita ovat mm.

Perustana oli Howardin Intiassa maatalousneuvojana saamat kokemukset ja viljelyn kehittämistyö. maan kääntöä vältetään ja kivijauheiden käyttöä suositaan. Suomessa ei ole puhtaana tämän suunnan viljelyä. kuumavesikäsittelyjä sekä myös kasviperäisiä torjunta-aineita (esim. pyretriini). luontaisten vihollisten suosimiseen ja tasapainoiseen lannoitukseen sekä muihin peltoekosysteemin tasapainoon vaikuttaviin menetelmiin. esteitä (esim. Menetelmä on kehitetty 1940– 1960-luvuilla ja se on levinnyt mm.P. Orgaanis-biologisen viljelyn perustajia olivat sveitsiläinen kansanedustaja H. harso). Kasvitautien ja tuholaisten hallinta perustuu pääasiassa ennaltaehkäiseviin menetelmiin. Sveitsiin ja osin Skandinaviaan. Huolellinen muokkaus ja sopivan kylvöajan valinta sekä katteiden käyttö voivat olla tässä suhteessa myös suureksi avuksi. kuten kasvinvuorotukseen. Müller ja saksalainen lääkäri ja mikrobiologi H. joiden vaikutus ilmenee kasvien ja eläinten elinvoimassa. kestävien lajikkeiden viljelyyn. joka on levinnyt koko englanninkieliseen maailmaan ja on luonnonmukaisen viljelyn menetelmistä yleisin. Menetelmässä korostetaan eloperäisen aineen palauttamisen tärkeyttä ja kompostointia sekä hyödyllisen pieneliötoiminnan hyväksikäyttöä.PERUSTEET Rikkakasvien leviämistä rajoitetaan kasvinvuorottelun. maan kasvukunnon hoidon ja lannan kompostoinnin avulla. Siinä aineita pidetään paitsi kasvien ja eläinten rakennusaineina myös voimien kantajina. Itävaltaan. terveen siemenen ja terveiden taimien käyttöön. Biodynaaminen viljely perustuu luonnontieteellisen tietämyksen lisäksi antroposofiseen maailmankatsomukseen. Orgaaninen viljely on Anton Howardin ja Eve Balfourin Englannissa 1940-luvulla perustama viljelymenetelmä. biologisia torjuntaeliöitä.P. Keskeisintä menetelmässä on maan eloperäisen aineksen hoito. Tilakokonaisuuden tasapainoisuutta ja itsenäistä. Taustalla on oletus kaikkialla elollisessa luonnossa 42 . pyydyksiä. multausta. kitkemistä ja liekitystä. Suomeen tämä menetelmä ei ole sellaisenaan levinnyt. Rikkakasvien suoraan torjuntaan käytetään mekaanisia menetelmiä kuten harausta. omavaraista toimintaa korostetaan voimakkaasti. Rusch. Suoraan torjuntaan voidaan käyttää mm. Saksaan. Se on yleisin luonnonmukaisen maatalouden suuntauksista saksankielisellä alueella.

jolloin ratkaisevassa asemassa ovat kuun vaiheiden lisäksi myös kuun asema Eläinradan tähtikuviossa. Biodynaamisen viljelyn kylvö-. edullisia päiviä hyödynnetään ja epäedullisia vältetään. Viljelyn kestävyyteen pyritään myös ns. Tavoitteena on luoda vakaita. Hän hahmotteli biodynaamisen viljelyn perusteet vuonna 1924 pitämällään maatalouskurssilla. Osa kasveista voi olla monivuotisia. hoito. Sen perustaja on australialainen tutkija Bill Morrison. Virtasen tutkimus. Maan muokkaus tapahtuu ensisijaisesti biologisten tekijöiden avulla. Kompostiin käytetään lääkekasveista (siankärsämö. omavaraisia systeemeitä ja säästää uusiutumattomia luonnonvaroja. Ohjeet määrittävät tuotannon VILJELYTEKNIIKOIDEN PAINOPISTEIDEN MUUTOKSET SIIRRYTTÄESSÄ LUOMUUN 43 . Biodynaamisen viljelyn perustaja oli itävaltalainen Rudolf Steiner. istutus-. joka oli antroposofian perustaja.ja käytännön kehitystyö typpikotovaraisen viljelyn kehittämiseksi 1930– 1950-luvuilla on vaikuttanut merkittävästi luonnonmukaisen viljelyn kehittymiseen maassamme. Sitä harjoitetaan ennen kaikkea kotipuutarhatyyppisessä viljelyssä. LUOMUTUOTANNON OHJEET Luonnonmukaiselle tuotannolle on Euroopan Unionissa vahvistettu viljelyn (ETY N:o 2092/1991) sekä kotieläintuotannon ohjeet (1999). joita ovat mm.I. voikukka ja rohtovirmajuuri) valmistettuja valmisteita homeopaattisina annoksina ohjaamaan maatumista. joiden oletetaan olevan täysin erillisiä tavanomaisista fysikaalisista voimista. Maan pinta pidetään yleensä aina kasvillisuuden tai katteen suojaamana. Suomessa biodynaamista viljelyä harjoitti vuonna 2000 noin 60 ammattiviljelijää noin 1000 ha:n alalla. lehmän sarvessa talven yli muuntunut lehmän lanta (humusvalmiste) sekä vastaavasti lehmän sarvessa kesän ajan maassa pidetty kvartsipöly (piivalmiste). Viljelyssä näitä muotovoimia pyritään vahvistamaan erityisellä tavalla valmistetuilla preparaateilla. perma-kulttuuri-viljelyssä (permanent culture =kestävä viljely). Biodynaamisten viljelijöiden osuus oli noin 1 %.PERUSTEET olevista muotovoimista eli eetterivoimista. kamomilla. Suomessa A.ja sadonkorjuutyöt ajoitetaan mikäli mahdollista erityisen kalenterin mukaan. jopa puita. tammenkuori. Sille on tyypillistä monien kasvilajien viljely samanaikaisesti ja lomittain. nokkonen.

PERUSTEET © HY/Mli Rajala/AH 1997 44 .

tasapainoinen kasvu. suunnitelmallinen kierto. viljelyn helpottuminen. maan biologisen. pintakerroksen multavuus ravintoa pieneliöstölle. haittaaineidenhajotus. ravinteiden tarkempi hyväksikäyttö monimuotoisuus. fysikaalisen ja kemiallisen viljavuuden hoito ei vuorottelua tuotantomenetelmien kesken erillään pitämisen varmuus. Sen perusteella Suomeen on Kasvintuotannon tarkastuskeskus antanut luonnonmukaisen viljelyn ohjeet (KTTK 2000). N-sidonnan edistäminen. Ohjeet sitovat jokaista viljelijää. tasapainoinen viljely. lannoitukselle. Luonnonmukaisen viljelyn liitolla on edellisiä joiltakin osin tiukemmat viljelyohjeet (Luomu-Liitto 2000). Lisäksi mm. synteettisiä kivennäislannoitteita eloperäisen aineen lisäys usein lannan aerobinen esilahotus (kompostointi) lannan käyttömäärä rajoitettu Maan hoito ja muokkaus viljely elävässä mullassa hellävarainen. murustuminen luonnollinen pieneliötoiminta. Seuraavassa on viljelyohjeiden pääkohtia yleisluonteisesti esitettynä. typpiomavaraisuus.PERUSTEET minimitason. kasvinsuojelulle. joka haluaa myydä tuotteitaan luonnonmukaisesti tuotettuina. matalahko kääntö kasvimaasysteemin luonnolliset toiminnot rakenne. ravinteiden kierrätys puhtaat tuotteet PERUSTE 45 . luottamuksen säilyttäminen markkinoinnissa tasapaino rehuomavaraisuudessa ja lannan käytössä. Luonnonmukaisen viljelyn viljelyohjeet OHJE Viljelmä pysyvä koko tilan tai määräosan siirtäminen ei samaa tuotetta kahdella eri menetelmällä tasapaino tilan peltoalan ja karjan määrän välillä riittävä etäisyys saastelähteistä Viljelykierto monipuolinen. multavuuden hoito. biol. eläinmäärille sekä myös kotieläinten hoidolle ja tuotteiden jatkojalostukselle. Ohjeissa on asetettu vähimmäisvaatimukset ja ohjeet viljelylle kuten esim. jossa palkokasveja Lannoitus eloperäinen lannoitus perustana vain orgaaniset luomutyppilannoitteet ei helppoliukoisia. maan hapen kulutus pieni ympäristöhaittojen ehkäisy. ei energiaa kuluttavia lannoitteita tasapainoinen kasvinravitsemus ja pieneliötoiminta maan biologinen aktiivisuus on edellytys terveelle kasvulle kasvit ja hyödylliset pieneliöt sietävät paremmin.

6 LUONNONMUKAISEN MAATALOUDEN ASEMA LUOMUVILJELYN LAAJUUS Luonnonmukaista maataloutta harjoitettiin Suomessa vuonna 2000 5225 tilalla. Tilastoja Suomen luomualkutuotannosta löytyy KTTK:n internetsivulta osoitteesta: www. Vuodesta 1995 lähtien maatalouden ympäristöohjelmasta tukea on mak46 .ja ympäristöriskien välttäminen jos hätätapauksissa tarpeen. resistenssi. Luonnonmukaiseen viljelyyn siirtyvä viljelijä on voinut saada tukea ensin kolmen vuoden ajan. ostot kuten lannoitus-. luonnosta saatavien säätelyaineiden käyttö sallittu Valvonta muistiinpanovelvoite: esim. maan hoito.7 % Suomen peltoalasta. pieneliöstön hoito monimuotoisuuden edistäminen. aktiivinen hyötyeliöiden suosiminen jäämä-. tasapainoinen lannoitus. niin käytetään vain pitkään tunnettuja aineita. ei herbisidejä Tautien ja tuholaisten hallinta ennaltaehkäisevä terveydenhuolto: kestävät lajikkeet. sopivat viljelyja hoitotoimet. voimakkaampien rajoitettu käyttö tarkkailtavuus ja suunnitelmallisuus paranevat. 6. Viljelyala oli n.PERUSTEET Rikkakasvien hallinta viljelytekniset sekä mekaaniset ja termiset menetelmät. kuten viljelykierto.kttk. Luonnonmukaisesti viljeltyä peltoa näillä tiloilla oli 117 235 ha ja siirtymävaihealaa 30 188 ha sekä peltoa yhteensä 147 423 ha. alueellinen viljelyn suunnittelu sopivien elinolosuhteiden luominen tuholaisten ja tautien luontaisille vihollisille kemiallis-synteettisten torjunta-aineiden käyttökielto harvojen toksikologisesti hyvin tunnettujen. joka on 6.4 % kaikista tiloista. kuluttajansuoja 1. kasvinsuojeluaineet ja rehut Merkitseminen LUOMU-merkki ja virallinen tunnus epäsuorien toimien mahdollisimman tarkka hyväksikäyttö ekosysteemin itsesäätelykyvyn vahvistaminen ei jäämäriskiä eikä maan kuormitusta. takuu tuottajalta kuluttajalle takuu kuluttajalle.fi (luomu/tilastot) Luonnonmukaisen maatalouden laajenemista on vauhdittanut vuodesta 1990 käytössä ollut siirtymävaiheen tuki. seosviljely.

9 %).7 %.5 %.7 (MMM.2 %. Eri tuotantosuuntien yleisyys selviää oheisesta taulukosta. joissa ravintoa on yli oman tarpeen ja joissa ympäristön suojeluun ja ravinnon laatuun kohdistetaan erityistä huomiota. Italiassa 6.4 %.7 milj. Tanskassa 6. Sveitsissä 9. Maataloustilastollinen vuosikirja 2001). ha (2.soel.2 15. Pohjois-Amerikassa 1.2 %.2 7. Lihan tuotanto ja markkinointi on myös laajenemassa ja markkinointi organisoitumassa ammattimaiselle tasolle.3 milj.6 11. 2000 tuotantosuunnittain: Kotieläimet Lypsylehmiä Lihanautoja Lampaita Lihasikoja Emakoita Kanoja Mehiläisiä Tiloja kpl 168 161 70 39 18 45 41 47 .2 %. Saksassa 3.5 milj. lanttu Tarhaherne Avomaan vih.8 milj.3 2. viljat Seosvilja. Ruotsissa 5.4 4. Itävallassa 8.7 5. Kotieläintuotteita tuotettiin 430 maatilalla vuonna 2000. Englannissa 3. ha.8 2. Muut kasvit Luomuala SV-ala Luomu + SV Keskiala ha/tila 4 926 11 365 16 869 7 358 2 085 1 704 2 955 2 165 602 148 26 49 055 13 895 790 82 128 39 35 55 419 7 28 279 274 27 27 55 662 2176 117 235 30 188 147 423 28. Maailmassa oli vuonna 2000 luomuviljelyä yhteensä noin 16 milj. Luomueläintiloja v. yhteensä 12 200 ha (Palstaviljely ja sen kansantaloudellinen merkitys. Uusimmat tiedot luomun laajuudesta löytyvät osoitteesta www. ha.9 %). Euroopassa 3. 2000 Viljelyala ha Osuus Suomen ko.60 euroa/ha. ha. peruna. Kotieläintuotteista maitoa markkinoi viisi meijeriä. MAAILMANLAAJUISESTI Luonnonmukainen maatalous on ollut etenkin 1970-luvun puolivälistä lähtien erityisen kiinnostuksen kohteena Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa eli maissa.ja marjajalosteita on markkinoilla kasvavin valikoimin.PERUSTEET settu koko sopimuskauden ajan. juurekset ja vihannekset. Luomuviljelyyn siirtyvän tilan tuki oli vuonna 2000 147. Vuonna 2000 noin 130 000 luomutilaa ja luomupeltoa 3.0 6. Vuonna 2000 luomuviljelyala ja kunkin kasvin osuus viljelyalasta jakautuivat viereisen taulukon mukaisesti.de Luomuviljelty peltoala ja osuus viljelyalasta v. joka neljäs palstaviljelijä viljelee luonnonmukaisesti. palkoviljat Rypsi Pellava Tattari Kumina Nurmet Kesannot Peruna Porkkana Sipulit Kaalit Nauris. EU. kasvin viljelyalasta % 3 25 4 1 39 4 Vehnä Ruis Kaura Ohra Herne Seosvilja.0 %. ha. Läntisessä Euroopassa oli vuonna 2000 noin 130 000 luomutilaa ja luomupeltoa 3. Palstaviljelijöiden parissa luonnonmukainen viljely on suhteellisesti yleisempää. Luomutuotanto on laajentunut vuosittain noin 10–20 %. josta Australiassa oli 7. Kasvihuonevihannekset Lehtiyrtit Mansikka Herukat Omena Vadelma Muut marjat ja hedelmät Marjat ja hedelmät yht.ha (2. Liechtensteinissa 17. Erilaisia vilja-. MH 11/85) PELLON KÄYTTÖ Yleisimpiä luonnonmukaisesti viljeltyjä kasveja olivat viljat. Luomumaidon keräily ja jalostus ovat laajenemassa.16 euroa/ha ja luomuviljelytilan tuki 102.ja ETA-maissa viljely on suhteellisesti laajinta. Luomutuotanto on laajentunut vuosittain noin 10–20%.8 milj.3 % viljelyalasta. vihannes.yht.

Maatalouden tuotantotavat ja ympäristö.. Suomen ympäristö 431. CUL. Helsinki.. 1991. In: Juha Grönroos ja Jyri Seppälä (toim. and Rydberg. L.2. The Encyclopedia of Organic Gardening. 48 s.. Helsingin yliopisto. E. Kansallinen luomuviljastrategia 2000-2006. J. Forsigtighedsprincippet – etiske aspekter og håndfaste konsekvenser. Granstedt. 1990. Anon. opetuksen. Pp. 169 s. Nödvändigheten av en naturresursbaserad jordbrukspolitik. F. 1236 s. Anon. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma. Työryhmämuistio 2001:10. Flavin. The Soil Association. Eugen Ulmer. Pp. Luonnonmukaisen viljelyn. Colorado. 2002. 1989. S. 2001. CUL. CUL. CUL. Peltola. ym 2002. 1986. Alrøe. Julkaisuja no 42. Framtidens jordbruk.S. 268 s. 2001. F. Valtioneuvoston periaatepäätös kestävän kehityksen edistämisestä. Uppsala. Ehdotus luonnonmukaisen elintarviketalouden tutkimuksen painoaloiksi.ymparisto. Ekologiskt lantbruk nr 32.ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 2002.J. 1990. Maatilatalouden energiatyöryhmän mietintö.. 34 p. Björklund. Sammanfattningar av föredrag och postrar. Nordic Joint Committee for Agricultural Research (NKJ). A. Argiculture Ecosystems & Environment 80. A. Räcker maten? En jämförelse mellan svenska och världsmedborgaren. V. 276 p. Parviainen. 25 s. Ympäristöministeriö. Hansen. Halberg. 52 p. 2000. MMM:n julkaisu 2/1997. Sammanfattningar av föredrag och postrar.. Seuri. Luonnonmukaisen elintarviketalouden kehittämisen toimikunnan mietintö. Quality and Health Nordic Research on Organic Agriculture.. Brown. Ökologie & Landbau 122. E. 2000. Maatilatilastollinen vuosikirja 2001. Status omkring grundvandsbeskyttelse ved omlaegning til økologisk jordbrug. and Eriksson. 136 p. Worldwatch instituutti. J. Biologisk mångfald – livlina eller presentsnöre? Ekologiskt lantbruk. Grönlund. Seuri. A. 1992.11. Sammanfattningar av föredrag och postrar. SLU. Karlsson.. Anon. Grönroos. Luettu 28. 2002. Pp. Aubert. 2001. CUL. Anon. 2000. Ss. 50 s.2. B. 1978. 48 . Ingemarson. W. Nilsson. Forskningscenter for Økologisk Jordbrug. Ecological agriculture in the nordic countries : report from the 1989 meeting of Nordic researchers and advisers in ecological agriculture and Nordic IFOAM. Työryhmämuistio MMM 2002:5. Emmaus. Anon.01 .6. 2001. Viljastrategiaprojekti.. Klimaschutz durch Ökolandbau. C. G. 1987. Ehdotus maaseudun ympäristöohjelmaksi. Report from a NKJ working group on organic agriculture. ympäristönsuojeluosasto. Anon. Työryhmämuisto 1991:10.11. H. T. Ehdotus luonnonmukaisen elintarviketalouden kehittämisestä. Granstedt. 128-132. Stockholm. 30-31. & Fenger. 1-3. M. Forskningscenter for Økologisk Jordbrug. 1995. Maaseudun ympäristöohjelmatyöryhmän muistio. 36-38. 1999. Anon. 2002. Ympäristötaloudellisesti kestävän maatalouden ekologiset ja taloudelliset vaikutukset ja mahdollisuudet Mikkelin läänissä.. Gerlach. 69 p. Maailman tila 2001. 1981.PERUSTEET KIRJALLISUUTTA Ahnström. Ultuna 1315. Sammanfattningar av föredrag och postrar. 1999. Bodin. Maa. Ecosystem Properties and Principles of Living Systems as Foundation for Sustainable Agriculture. 80 s. Anon. Ultuna 13-15. Forskningsnytt om øekologisk landbruk i Norden nro 7. Organic Agriculture – Sustainability. Altieri. 2000. Anon. Granstedt. Pp. Tampere. Ett steg på vägen mot solsamhället. 56 p.fi/poltav/keke. 1949. C. 2001. 59-60. Ultuna 1315. T. Boulder. Finpro.). Ernstsen. Henriksen. Ajatuksia maataloustuotannon rakenteen muuttamisesta. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön yleismittarit. SLU.ja metsätalousministeriö. T. Kestävä kehitys ja Suomi. L ym. Helsinki. Valtion Painatuskeskus. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kestävään kehitykseen tähtäävistä toimista. Anon. Helsinki. 169-185. Westview Press. The Organic Internationalization Strategy for the Finnish Food Industry. P. 1990. Stockholm. Dorethy. Maatalouden ympäristönsuojelutyöryhmän muistio. 1991. Mikkeli. 57 p. Agroecology: The Scientific Basic of Alternative Agriculture. Naturskyddsföreningen. 87 s. Ekbladh. Gaudeamus. Ekosystemtjänster – ett begrepp “på modet” – men är det användbart? Ekologiskt lantbruk. Anon. Pp. ja Vehkasalo. MMM:n julkaisuja 3/1999.11. Anon.11. Anon. 1951. 81 s+ liitteet. Anon. Fjelsted. Maa. Granstedt. 159 s.htm. Ökologie & Landbau 122. Maaseudun tutkimusja koulutuskeskus. www. Naturschutz durch Nutzung – zurück zu den Wurzeln. B. SLU. Simulering af fossilt energiforbrug og emission af drivhusgassel. 2001. Pp. SLU. Stuttgart. Pp. Gaudeamus. neuvonnan ja tutkimuksen kehittäminen. Maa.. 1997. I. (Editors). Worldwatch instituutti. 34 s. 80 p. S. 1996. SLU. Luonnonmukaisen tuotannon tutkimustarpeita arvioivan työryhmän muistio. J. Anon.2001. 2002. Maailman tila 2002. Anon. Dalgaard. 97 s. 248 s. 98-101. J. Increasing the efficiency of plant nutrient recycling within the agricultural system as a way of reducing the load to the environment – experience from Sweden and Finland.ja metsätalousministeriö.2002. Typpiomavaraistoimikunnan mietintö. V. 2000. 1998. Balfour. Granstedt. 271 s.2001.. N. Komiteamietintö 37/1986. The Biodiversity Benefits of Organic Farming. Organischer Landbau. Ekologiskt lantbruk.2001. Levande jord. Luonnonvarastrategia. A. 2000. Ekologiskt lantbruk Ultuna 15. Verl. Komiteamietintö 9/1991. Pp. Anon. R. H. Anon. SLU. A. 237-238. 1978. P. Pennsylvania: Rodale Press. Anon. 54-55 Bode. 34 s. Työryhmämietintö 1992:68. 2001.

ja metsätalousministeriö. 1976. Ijas.11. Karl Haug Verlag. A.nu/ permakultur Kahiluoto.2001. 429 s.P. In: Artur Granstedt & Riitta Koistinen (editors). Viljelymenetelmän vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.6.fi/susagri. Den naturliga helhetssynen i lantbruket. I. Selvityksiä 5. H. Pp. Pp. Ss. Markkula. 3. 2001.2002. Hyvät viljelymenetelmät. Tavanomainen ja biologinen viljely – biologista ja taloudellista vertailua. 1982. P. Maaseudun EY-sopeutuksen vaihtoehdot. Port-of-Spain. The efficiency of farming systems – theoretical overview. Pp. Maaseudun ympäristöohjelman mukaiset viljelysuositukset. A. P. M. Organic Farming. Painatuskeskus Oy. Puutarhaliiton julkaisuja nro 309. 1993.10. Luomutuotannolla kestävämpään maatalouteen. mittaaminen ja arviointi : Ekologisesti kestävä ja yhteiskunnallisesti toteutettava maatalous (EKYTOMA) -seminaarin alustukset. Schepel. Elintarviketalous-projekti 2/94. 2001. ss.org/downloadpubs/scope54/3runge. Ympäristöministeriö. Runge-Metzger. Sammanfattningar av föredrag och postrar. Systems Theory as a Scientific Approach towards Organic Farming. An Agricultural Testament.1999. A. (toim. Lampkin.. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston auditorio. M. P. Mikkelin läänin maakuntayhtymä.2002. ja Schaumann. Farming Press Books. Luomuviljelyn perusta: ekologinen kestävyys ja yhteiskunnallinen toteutettavuus. tie ja tavoite. Rio de Janeiro 3. World Energy Assessment. 19-20.2001. ja Holme. Rahtola. 1993. Pylkkänen. No 1. 1998. SLU. Luomulehti nr. Pitkänen.ja kehityskonferenssi. Oxford University Press. Försiktighetsprincipen – retoriskt slagord eller värdefull miljöpolitisk princip? Ekologiskt lantbruk. Rajala. Maaseutupolitiikan neuvottelukunta. Kestävän maatalouden indikaattorit. New York: the Anthroposophic Press. 115-116. WSOY. 60-61. Kangas. M.org/seed/eap/projects/WEA. 181 s. ohjaus ja esittely. http://www. 2002. Bodenfruchbarkeit. Helsingin yliopisto Mikkeli. Elävä Maa. Rogner.) 2000. Julkaisu no 45. Kotipuutarha nro 6. Ultuna 13-15. Ekologiskt lantbruk. P.. Permakulttuuri luo kestävää elämäntapaa. Seiskari. 1943. Luonnonmukaisen tuotannon ympäristöarvot. 1976. Koistinen. Rekolainen. Tiainen. 161(1). Helsinki.htm Rusch. A. Korkman. A. Mikkeli. 37-52. Soini. Juva: Maatalouden tutkimuskeskus/Ekologinen tuotanto. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. Seuri. Ekosystem som modell för ekologiskt lantbruk. (toim. Ihmisen ekologia. Elintarviketalouden huominen. SLU. 117 s. Ekologian perusteet. T. J. 2002.1992. ja Tiilikkala. Ympäristöministeriö. CUL. Kuisma. Luomu on linjaus. 1994.2001. R. Jyväskylä. Sisula. http://www. Ultuna 13-15. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. A. Köpke.2002. Heidelberg. Kestävä kehitys maa.11.htm. 1991. M. 1993. Scialabba. Luomutilan ympäristönhoito. J. Köpf..-14. J. Closing the cycle: Obstacles Top Efficient P Management For Improved Global Food Security. 57s. M. Joutsenlahti-Lankinen. BirdLife Finland Conservation Series No. N. 31 s. Nyholm. St Michel. CUL. W. 27 s. 1977. Julkaisu no 32. Jyrki Aakkula.11. 1994. Luonnonmukainen maanviljely. Hietala-Koivu. Ipswich. maa. 328 s. Lindholm. 49 .. 2002. L-E.-E. Ss. 6-18. 1999. 1968. 22-24 March 1994 : proceedings of NJF-seminar nr. www. N. T. Energy Resources. R. 237. Icsu-scope. ss. 237s. 1993. Rydberg. Karlsson. P. Samarbete eller konkurrens? – Naturens knep är att hålla mångfalden vid liv på en begränsad yta. Pettersson. Maa. Valpasvuo-Jaatinen. Ökologie & Landbau 122. 1-2. J. Mikä luomussa on luomua? Maatalouden tutkimuskeskus/Ekologinen tuotanto. Sopusointua vai raakaa hyväksikäyttöä? Omavarainen maatalous. J.ja elintarviketaloudessa: käsitteet. Pp. 231-236. 2002. CUL.. Helsingin yliopisto. 253 s. 18 s. Organic Agriculture perspectives. R. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. 536 s.org/organicag/doc/Organic_perspectives. UNCED. Pp 28-29.2. Sisäasiainministeriö. 243 s. 39 s. L. NJFUtredning. Mikkelin läänin ja Etelä-Karjalan peruselintarviketalouden kehittämisstrategiat. B. Ss. Nikkilä. ja Kola. H. Converting to organic agriculture. Howard. www. Saurimo. Pp. Maa. 1990. Luettu 12. H. Biological Agriculture and Horticulture.6. 15-23. 1999. 119-123.6. No 5-6. 2001.undp.ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 1993:7. K.2000.-H. S. Källander..fao. 2. 122 s. Weilin & Göös.. YK:n ympäristö. Päivitetty 6. Helsinki. Luettu 17.htm .ja metsätalousministeriö.2001. H. Yli-Viikari. Mikä luomussa on luomua? : Luomututkimusseminaari 15. In: toim. Lund. 2001. Trinidad & Tobago.11. Bio-Dynamic Agriculture. 1995. 720 s. Luonnonmukaisen puutarhatuotannon kehittämisstrategia 1999-2006.5. 1999.1999. Rassi ym. Rapport 93. Kirjayhtymä. Biodiversity of agricultural landscapes in Finland. 1994. www. 1993.. U. Finland. In: toim. Pehkonen. H-J. Sammanfattningar av föredrag och postrar. Umweltleistungen des Ökologischen Landbaus.mtt. J. 1990. 1998. Nikkilä. 2001. A. Komiteamietintö 30:1991. H. SLU.). Sammanfattningar av föredrag och postrar. 8-10. London. 2001.. I. Ultuna 13-15. Riitta Koistinen.alternativ.PERUSTEET Henning.4. viitattu 28. Ekologiskt lantbruk. Conference on Supporting the Diversification of Exports in the Latin America and Caribbean Region through the Development of Organic Agriculture. Odlaren. K. 16-23. Seuri. S. YK.

ja elintarviketalous 5: 102 s + 3 liitettä. INTERNETVIITTEITÄ Luomutilastotietoja Suomesta www. 1999. Ss. Luomu on kytkettävä ekologiaan. Virtanen.. Karlsruhe. 2000. Luomulehti nro 7. T.de Luomutilastoja www. 1999. T. 2000. Ss. Sarja A 74: 116 p + app. 3-6.. P. AIV-järjestelmä karjanruokinnan perustana. 32 s.. H. L. Lankoski. P.F.. Seuri.. Salkinoja-Salonen.. Seuri. Hietala-Koivu. (toim.luomu.. Luomutuotannolle asetetut tavoitteet? : laaja skaala : kuluttajien vaatimasta laadusta ylituotannon rajoittamiseen ja ympäristöhyötyihin... J. H.. Porvoo. Ss. H. P. 131 s. Raussi. P.1999. ja Vartiainen. M. Luomulehti nro 8. Heinonen.2001. R. Soini. Ultuna 13-15. 2000. Luomuviljelyn perusta: ekologinen kestävyys ja yhteiskunnallinen toteutettavuus. P. Seppälä.. K.. ss.PERUSTEET Seuri. Verlag C. Sammanfattningar av föredrag och postrar. Müller. 300 s. K. Huusela-Veistola. S.).. E.. P. 29-76. A. Ss. H.fi/met/pdf/met5. R.. 2002. Juva: Maatalouden tutkimuskeskus/Ekologinen tuotanto. Sorsa.fi (Luomu/Tilastot). Nuutinen.... Seuri. Seuri.. Är frågan om mat en fråga om makt? Ekologiskt lantbruk. 32-33. 1999. Kantanen. 350 s. M. P. E. P. 112-114. T. Helsinki. Leikola.. K.. J. ym. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston auditorio. A... Risku-Norja. Hietala-Koivu.11. Widbom..mtt. 1983. H. K. Seuri.. 2001. Luomun kriittiset tuotantopanokset. Yli-Viikari. Yli-Viikari. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Agri-environmental and rural development indicators: a proposal. A. Luomulehti 2. Maatalouskurssi. Seuri.6. Mikä luomussa on luomua? : Luomututkimusseminaari 15.. T. Mikkola.I. Ss. In: toim. Riitta Koistinen. Wahlberg. Osa ympäristövaikutuksista on samanaikaisesti sekä paikallisia että globaaleja. Vehmasto. Risku-Norja. Seppälä. Voutilainen. Hyvönen. Soini.. Maataloutta luonnon ja ihmisen ehdoilla : Kestävän maatalouden indikaattorit. Aakkula. R. CUL.. A.kttk. H. Yli-Viikari. Risku-Norja. 30-31. Helsinki... ohjaus ja esittely : SUSAGRI 1997-2000 loppuraportti.soel. Viitanen. Pp. P. Steiner. WSOY. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Luettu 28. SLU. 16-23. Simola. P. Ökologische Landwirtschaft: Landbau mit Zukunft. P.ti 50 . R.. Vogtmann. L.11. 32-35. Sorsa. http://www. J. Rikkonen. Maa. Biodynaaminen yhdistys.2002. A.pdf . E. Koikkalainen. Luomutilastotietoja maailmalta www. V. Voutilainen. Uuden lukion biologia I: Ekologia. A. Pellervo-Seura. Maatalouden kestävyyden indikaattorit. 1992. 2000. A.. Selvityksiä nro 5. Widbom.. 1985. Hietala-Koivu. 1943. Sisula.. Jansson. V.

auringonpaahteelta jne. Täällä hiusjuurten vaiku4. jossa pääosa juuristosta sijaitsee. 2. Erilaiset maaperäeläimet. 2. Lahoamiskerros – ei juuria – vilkas eloperäisen aineen hajoaminen – lima. Se suojaa maata sadepisaroilta. Noin metrin kerroksesta ja pääasiassa noin 20 cm:n ylimmästä kerroksesta viljavaa maata riippuu elämän olemassaolo maapallolla. Kasvit ekosysteemin tuottajina luovat elinmahdollisuudet edelleen eläimille ja ihmisille. Se koostuu lähinnä kasvijätteistä. kulumiselta. 1. biologisesti aktiivinen. Muruinen multakerros – pääosa juuristosta – pääosa ravinteiden otosta – veden ottoa – aineenvaihdunta aktiivista – murustamista ja humusaineiden tuotantoa 4. 2) Lahoamiskerros on edellisen kerroksen alapuolella. MAAN VILJAVUUS 2. Se koostuu eloperäisistä jätteistä (esim.ja humusaineiden tuotantoa 3. Ne myös tuottavat uusia aineita esim. kylmältä. 3) Muruinen multakerros eli humuskerros on noin 10–20 senttimetrin paksuinen maakerros. jotka putoavat maan pinnalle. Karikekerros – ei juuria – kuollut eloperäinen aine suojaa maan pintakerrosta – lahoaminen alkaa 2.1. Se on tiheästi juuriston täyttämä. Maata ja maan viljavuutta tarkastellaan seuraavassa lähemmin.eli katekerros on luonnontilaisessa maassa ylin kerros. Karikekerroksen paksuus voi olla paikasta riippuen muutamia senttimetrejä. Pohjamaakerros – pääjuuria •tukevat kasvia •veden ottoa •ravinteiden ottoa – juuret ja lierot tekevät jatkuvia huokosia – elävyys ja rapautumisaste laskevat alaspäin mentäessä 51 . MAAN KERROKSIA 1. muruinen ja ilmava. Maa on syntynyt mineraaliaineksesta rapautumisen kautta. Kasvit kasvavat maassa. Viljavassa maassa vilisee hyönteisiä. toiminnallisista kerroksista.1 MAAN KERROKSIA Maa on elävän elimistön tavoin jatkuvasti toimiva systeemi – maa-kasvi-systeemi. Jokainen kerros tarjoaa omat erityiset elinolot siinä eläville eliöille. mururakennetta lujittavia lima. Maan pintakerros on biologisesti aktiivisin. lehdet ja neulaset). matoja. Se koostuu kahdesta pääosasta: epäorgaanisesta (mineraaliaines) ja orgaanisesta eli eloperäisestä aineksesta (kasveista ja eläinjätteistä peräisin oleva osa).MAAN VILJAVUUS 2. sieniä ja bakteereita. Maa koostuu erilaisista päällekkäisistä. 3. Näiden lisäksi maassa on ilmaa ja vettä. Siinä voidaan erottaa toiminnallisesti kolme erilaista kerrosta: 1) Karike.ja humusaineita.1 MAAN LUONTAINEN VILJAVUUS Viljelymaa on elämää täynnä olevan maankuoren ylin kerros. sienet ja bakteerit ovat tässä kerroksessa erityisen toimeliaita ja hajottavat eloperäistä ainetta. joita maan eliöstö on jo osittain hajottanut.

murustumista ja humusaineiden valmistusta. Mineraalikoostumuksesta riippuen siinä on lisäksi vaihtelevia määriä kalsiumia. Syvemmälle mentäessä mineraalikerroksen aktiivisuus vähenee. Seuraavassa esimerkissä on kiintoaineesta eloperäistä ainetta noin 5 % eli noin 125 t/ha 20 cm:n multakerroksessa. Se on maaperän vesi. Se on suuri. 40 % sieniä ja leviä. Maaperäeliöstöstä noin 40 % on bakteereita ja sädesieniä. Tästä toiminnasta vastaavat erityisesti bakteerit ja sienet. Edellisen kerroksen alapuolella oleva pohjamaakerros eli kivennäismaakerros koostuu pääasiassa rapautuvasta kiviaineksesta. Tällöin muodostuu myös savimineraaleja. Aineenvaihdunta on erityisen aktiivista tässä kerroksessa. mm. Eloperäisestä aineesta hitaasti ja erittäin hitaasti hajoavaa eloperäistä ainetta on noin 85 % ja maaperäeliöstöä noin 5 % eli noin 6 t/ha. ilmavaa – hyvin vettä varastoivaa ja läpäisevää – eloperäistä ainetta hajottavaa – ravinteita ja muita kasvuun vaikuttavia aineita tuottavaa ja varastoivaa – haitta-aineita syrjäyttävää – vettä puhdistavaa 52 .1. fosforia sekä hivenaineita. Viljava maa on: – muruista – huokoista. kasvien ravinteiden otto tapahtuu pääosin tästä kerroksesta. kuten lima-aineiden muodostumista.2 MAAN VILJAVUUDEN ILMENEMINEN VILJAVAN MAAN OSAT Maa muodostuu kivennäisaineesta ja eloperäisestä aineesta. Se koostuu enimmäkseen piistä ja alumiinista. Maan ravinteet vapautuvat kasveille käyttökelpoiseen muotoon hitaasti kemiallisen. Tämän kerroksen alapuolella on varsinainen peruskivennäisaine. Loput ovat kasvien juuria. Ne myös suosivat monia pieneliöitä kuten kastelieroa. Samanaikaisesti nystyräbakteerit ja muut pieneliöt sitovat tässä kerroksessa ilmakehästä typpeä. Viljavassa maassa on kiintoainetta tilavuudesta noin puolet.MAAN VILJAVUUS VILJAVAN NIITTYMAAN KOOSTUMUS © HY/Mli Rajala/AH 1996 tusalueella tapahtuu pääasiassa hitaasti hajoavan eloperäisen aineksen hajotusta sekä maan rakennustoimintaa. magnesiumia. Se voi olla olosuhteista riippuen muutaman kymmenen senttimetrin–metrin paksuinen. hitaasti käyttökelpoiseen muotoon tuleva ravinnevarasto. Kasvipeitteisyys ja karikkeet maan pinnalla ovat tärkeitä maata suojaavan vaikutuksen takia. toinen puoli on jakaantunut veden ja ilman kesken. kaliumia. Kukin toiminto tapahtuu maassa parhaiten sille ominaisessa kerroksessa ja voimakas kerrosten sekoittaminen voi häiritä maakasvi-systeemin toimintaa. 2.sekä ravinnevarasto. lieroja noin 12 % sekä loppu muita maaperäeläimiä. fysikaalisen ja biologisen vapautumisen avulla. joka on vielä rapautumatonta.

3 BIOLOGISET VILJAVUUSTEKIJÄT Biologisia viljavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. hajottamaan kemikaaleja ja sitomaan raskasmetalleja. pieneliöstön ja juurten sekä ympäristön välillä. taudit ja tuholaiset • happamuus Ympäristö • ravinnehävikkien ja eroosion minimointi Puskurikyky • haitta-aineiden syrjäyttäminen 2. pieneliöstö ja eloperäinen aines.1. kasvinsuojeluaineet. kemiallisista. Keskeisintä maan viljavuuden kannalta on se. Biologiset tekijät tekevät maan ylimmästä osasta elävää ruokamultaa. ravinteet. vesitalous. kasvien juuret ja juurieritteet. maan mineraaliaineksen. Maan vakauden eli itsesäätelykyvyn merkitys korostuu luonnonmukaisessa viljelyssä erityisesti ravinnetasojen ylläpidon ja happamuuden sekä tautien ja tuholaisten että rikkakasvien hallinnassa. kasvien juuret ja pieneliöstön ravinto sekä viljelijän työ. Viljavuus riippuu maan minerologisista (= kallioperäisistä). lämpimyys. pieneliöt. 53 . Viljava maa pitää lisäksi ympäristön hyväkuntoisena. miten koko maa-kasvi-systeemi toimii. esim. eloperäisen aineksen määrä ja laatu. ravinteisuus. Viljavasta maasta ravinnepäästöt ja eroosio jäävät vähäisiksi. riippumattomuutena ulkopuolisista (uusiutumattomista) tuotantopanoksista (esim. eloperäisen aineksen. fysikaalisista ja biologisista tekijöistä. miten paljon maassa on jotain kasvulle hyödyllistä tekijää. Maan viljavuus ilmenee maan kykynä tuottaa satoa eli saavutettuna sadon määränä ja laatuna.MAAN VILJAVUUS VILJAVUUSKÄSITE Maan kykyä toimia kasvualustana ja tuottaa satoa nimitetään perinteisesti maan viljavuudeksi tai sadontuottokyvyksi eli kasvukunnoksi. Viljavuuden tärkeä ominaisuus on myös maa-kasvi-systeemin toiminnan vakaus pitkällä tähtäimellä. happamuus. Se kykenee syrjäyttämään ja tekemään vaarattomaksi erilaisia haitallisia aineita. Maan viljavuuteen vaikuttavat mm. Viljavuuden kestävyys ilmenee mm. Viljava maa puhdistaa vettä. Viljavalla maalla on suuri puskurikyky esimerkiksi maata happamoittavia tekijöitä vastaan. Viljavuus on ensisijaisesti maa-kasvi-systeemin eri osapuolten välistä toimintaa. työ). MAAN VILJAVUUTEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Odotuksia maan viljavuudelta: Sato • määrä ja laatu Toiminnan säätely pitkällä tähtäimellä: Kestävyys • ravinteikas • riippumattomuus uusiutumattomista panoksista Vähäinen työntarve • helppo muokata Itsesäätely • rikkakasvit. Luonnonmukaisen viljelyn näkökulmasta maan viljavuus on kuitenkin ensisijaisesti maan toiminnallinen kyky tuottaa maan viljavuudelle ja kasvien kasvulle välttämättömiä ja hyödyllisiä tekijöitä. Ei niinkään se.

Kasvaessaan kasvit työntävät juurensa maahan maamurujen ja kokkareiden väleihin. tiheys ja syvyys vaihtelevat suuresti. symbioottinen ravinteiden otto Eloperäisen aineksen hajotus Eloperäisten aineksien tuotanto • lima-aineita maan mururakenteen lujittamiseen • humuksen muodostuminen Maan murustuminen • kemiallis-fysikaaliset prosessit • biologiset prosessit Maan hengitys • happea ja typpikaasua ilmasta maahan • hiilidioksidia ja typen oksideja ym.MAAN VILJAVUUS VILJAVAN MAAN TOIMINTOJA Viljavan maan (maa-kasvi -systeemin) toimintoja Yhteyttäminen/kasvien kasvu • yhteyttämistuotteita juuriin ja maahan • ravinteita ja vettä maasta kasviin Ravinteiden otto ja kierto • ravinteiden vapautuminen eloperäisen aineenhajotuksessa ja mineraaliaineksista • ravinteiden passiivinen ja aktiivinen otto. jolloin maa kuivuu ja voi halkeilla. Ne ottavat maasta ravinteita ja vettä. ohuemmista sivujuurista ja lyhyistä juurikarvoista. Eri kasvien juuriston määrä. Juuret tekevät mekaanista työtä kasvaessaan tiiviiseenkin maa- 54 . maasta ilmaan Veden kierto • veden imeytyminen maahan • veden varastoituminen maahan • ylimääräveden valunta pohjamaahan ja edelleen salaojiin • veden (kapillaarinen) nousu Happamuuden säilyttäminen • puskurikyky Haitta-aineiden syrjäyttäminen Veden puhdistaminen KASVIEN JUURET JA JUURIERITTEET Juuristo koostuu yhdestä tai useammasta isommasta juuresta.

Vanhan Herse-lajikkeen juurikarvojen pituus oli 0.5 cm/vrk. ravinteiden saannissa ja suojata taudeilta. Oheisessa kuvassa on uuden ohralajikkeen (Linja NK94682) juurikarvat. 1 mm) pieneliöstöä on kymmeniä kertoja muuta maata enemmän ja sen toiminta-aktiivisuus on vielä määränkin lisäystä suurempi. Juurten toiminta on tärkeä maan murustumista lisäävä ja rakennetta parantava tekijä. Juuriston ”jatkeena” voi useimmilla kasveilla toimia myös sienijuuri. lisäävät maahan eloperäistä ainetta ja aktivoivat maan pieneliötoimintaa. Ne toimivat myös pieneliöstön ravintona. Juurikarvojen pituus ja lukumäärä on riippuvainen mm.56 mm ja niitä oli enemmän. Juurikanavia ja lierojen kaivamia käytäviä myöten seuraavan vuoden kasvin juurten on myös helppoa kasvaa maahan. Kasvien yhteyttämistuotteista noin puolet ohjautuu juuriston kasvuun. Runsaasti juurimassaa tuottavat kasvit kuohkeuttavat maata. maa läpäisee hyvin liian sadeveden. Juuriston kasvunopeus on heinäkasveilla keskimäärin noin 1. Juurten kuollessa maahan jää jatkuvia reikiä eli juurikanavia.MAAN VILJAVUUS han. Juuret myös sitovat maata muruiseksi hiusjuurien ja juurikarvojen avulla. apila) kykenevät kasvamaan tiiviiseenkin maahan. Maata parantavilla kasveilla eritys on runsasta. Juuret täyttävät parhaimmillaan noin 1–2 % maatilavuudesta. Mikäli näitä jatkuvia juurikanavia on riittävästi. Juurikanavia myöten myös maan kaasujen vaihto tapahtuu joutuisasti. Juuret erittävät hiilidioksidin lisäksi erilaisia juurieritteitä jopa neljänneksen yhteyttämistuotteiden määrästä. Juurisienet voivat lisätä juurten laajuuden ja juurten tavoittaman maatilavuuden moninkertaiseksi.35 mm pitkiä. 311) Vahvajuuriset kasvit (esim. Juurten pinnalla ja niiden välittömässä läheisyydessä (n.0–1. jotka olivat keskimäärin 0. s. Tämän juuristovyöhykkeen eli ritsosfäärin pieneliöstö voi auttaa kasvia mm. Juuriston ja juurikarvojen yhteenlaskettu pintaala voi olla monikymmenkertainen maanpäällisten osien pinta-alaan verrattuna. Viljat sekä varsinkin peruna. JUUREN OSAT Pääjuuri Kasvupiste Pituuskasvuvyöhyke Sivujuuri Juurikarvoja Sienijuuri Pieneliöstöä Juuren kärki 55 . ravinteiden saannissa maasta. toimintaan ja eritteisiin. Eritteet auttavat kasvia mm. Juurieritteiden määrä riippuu ennen kaikkea kasvilajista ja kasvuolosuhteista. (Holten ja Loes 2002. lajikkeesta ja lannoituksesta. juurekset ja vihannekset ovat heikkojuurisina vaateliaita maan rakenteen suhteen. Ne ovat näin maata parantavia kasveja.

miten ne toimivat. Viljelyn kannalta erityisen merkittäviä yksittäisiä pieneliöryhmiä ovat mm. hyppyhäntäisiä ja lieroja. Tämä on havaittu mm. Pieneliöstön määriä tärkeämpää on kuitenkin se. Brauns 1968 PIENELIÖSTÖN TEHTÄVÄT ELOPERÄISEN AINEEN HAJOTUS MAAN MURUSTAMINEN JA MUOKKAUS TAUTIEN EHKÄISY. tutkittaessa juurikarvojen pituuksia eri lajikkeilla. lierot. Ca · ilma-aineet · tautien syrjäyttäminen · kasvuaineet · humuksen valmistus · työ · maan hengitys · ravinteiden vapautuminen. PO4. Niukalla ravinnetasolla eräillä lajikkeilla juurikarvat voivat kasvaa paljon pitemmiksi kuin toisilla lajikkeilla. 1978.5–3. sädesieniä. Huhta ym. kohtuullinen veden niukkuus. Lajirunsaus on myös melkoinen. maassa on erilaisia bakteereita. Oheiseen taulukkoon onkin otettu mukaan Braunsin esittämiä optimimääriä eri pieneliöryhmistä Keski-Euroopan olosuhteissa. esim. Monimuotoista pieneliöstöä pidetään viljavuudelle edullisempana kuin yksipuolista. Kaikkein viljavimmissa pelloissa. TERVEYDEN YLLÄPITO HAITTAAINEIDEN SITOMINEN/ HAJOTTAMINEN RAVINTEIDEN VAPAUTUMINEN BIOLOGINEN N-SIDONTA · energia · CO2 · CO2 NO3. Lajikeerot juurten kasvussa ovat suuria. sieniä. maan hyvä rakenne ja kohtuullinen maan vastus. niukka typen saanti ja riittävä fosforin saanti. K. kierrätys · murustaminen · maan terveys · kasvien kasvu · kestohumus ravinteiden kierrätys 56 . jatkuvasti kompostilla lannoitetuissa puutarhoissa. leviä.MAAN VILJAVUUS PELTOMAAN PIENELIÖSTÖN MÄÄRÄ Elopaino kg/ha Bakteereita Sienirihmastoa Sädesieniä Alkueläimiä Sukkulamatoja Punkkeja Hyppyhäntäisiä Änkyrimatoja Hyönteistoukkia Kovakuoriaisia Hämähäkkejä “Tuhatjalkaisia” Lieroja Yhteensä 500 1 000 200 30–200 2–50 3–30 2–20 5–50 10–100 5–50 2–10 2–10 10– 1 000 2–3 t/ha Optimimassa kg/ha 5 000 10 000 5 000 ? 200 100 ? ? ? 200 10 20 4 000 20–30 t/ha Juurten kasvua suosivat mm. PIENELIÖSTÖ – MAAN MONIMUOTOISUUTTA Sopiva pieneliöstön toiminta on maan viljavuuden ja kasvien hyvän kasvun perusedellytys. Suomalaisessa peltomaassa on pieneliöstöä keskimäärin 1. kompostilannoitus sekä runsas valon määrä ja suuri nettofotosynteesi. pieneliöstöä on kuitenkin moninkertainen määrä.0 t/ha. sienijuuria muodostavat sienet ja typensitojamikrobit. Kourallisessa elävää maata on pieneliöstöä lukumääräisesti enemmän kuin maapallolla ihmisiä.

Pieneliöstö kierrättää kasvi. Näin ne rikastavat ravinteita kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Käyttäessään kuollutta kasvimateriaalia ja lantaa ravintonaan ne tuottavat viljavuudelle hyödyllisiä tekijöitä. Riittävän vilkas hajotustoiminta estää myös monien tautien leviämistä. Liero • pieni kyntäjä ja muokkaaja. kasteliero (pystysuorat. Vähän käytäviä. kasvuun ja lisääntymiseen sekä työhön tarvitsemansa energian. Näitä maan ”keuhkoputkia” myöten ilma vaihtuu maassa helposti. Lierojen lanta on murustunut viljavuudelle edullisiksi muruiksi. Lierojen merkitys maan viljavuudelle on suuri. Hajotus. esim. Eloperäisen aineen hajotus Pieneliöstö hajottaa helposti hajoavaa eloperäistä ainetta. 20–40 cm.MAAN VILJAVUUS Pieneliöstön tehtävät ja merkitys Pieneliöstö toimii maassa useiden viljavuuden kannalta tärkeiden tehtävien suorittajana – ”viljavuusautomaatin moottorina”. Pellon lierot tuottavat vuodessa muutamia kymmeniä jälkeläisiä. läpimitta n. Onkiliero Ravintona maan pinnan karike. Käytävät suuria. Lierot myös kaivavat käytäviä sekä ruokamultakerrokseen että pohjamaahan. pysyviä ja pystysuoria. ravinteita kasvien käyttöön. Samalla ne kuljettavat eloperäistä ainetta ja ravinteita syvempiin maakerroksiin. tuulettaja. Lierojen määrä vaihtelee noin 10 kg:sta 1 000 kg:aan hehtaaria kohti (eli 2–200 kpl/m2). Lierot myös sekoittavat ja muokkaavat maata syödessään itsensä maan läpi. Aktiivisessa vaiheessa kesäaikaan ne voivat tuottaa päivässä jopa painonsa verran lantaa.ja kierrätystehtävän ohella pieneliöt tuottavat monia muita maan viljavuudelle tärkeitä tekijöitä ja auttavat siten kasveja kasvamaan paremmin ja terveemmin – luonnollisella tavalla. 2–3 mm.ja eläinjätteisiin sitoutuneet aineet takaisin luonnon kiertokulkuun ja edelleen kasvien käyttöön. Käytävän läpimitta n. 57 . syvät käytävät) ja onkiliero. Käytävän läpimitta n. Samalla rakentuu ja muodostuu uusia ja hyödyllisiä viljavuustekijöitä: lima-aineita maan mururakenteen lujittamiseen. joten lierojen toiminta auttaa maan pH:n säilyttämisessä. Lierojen lanta on monin verroin ravinteikkaampaa kuin ympäröivä ruokamulta tai pohjamaa. Optimi on vieläkin suurempi. sadevesi imeytyy hyvin ja jankko läpäisee liian sadeveden salaojiin. enimmäkseen vaakasuoria. Näin ne saavat elintoimintoihin. Maaperän kivennäisainekseen sitoutuneita ravinteita vapautuu aineen kulkiessa lieron suolen läpi. Käytävät vaihtelevan suuntaisia. salaojittaja • kasvien lannoittaja • maan murustaja • terveydenhoitaja Yleisimpiä peltomaan lieroja Peltoliero Ravintona maan pinnan alla oleva eloperäinen aines. Kasteliero Ravinto maan pinnalta. 2–5 mm ja pituus n. joista yleisimmät ovat peltoliero (enimmäkseen vaakasuorat käytävät). 5 mm ja pituus yli 1 m. Lierot Suomessa elää toistakymmentä lierolajia. humusta ruokamullan rungoksi ja hiilidioksidia kasvien lehtiin nopeuttamaan yhteyttämistä. Niiden lanta on lievästi emäksistä. 1 000 kiloa lieroja tuottaa siten noin 1 000 kg lantaa.

rikkiä. MYKORRITSAT ELI SIENIJUURET Mykorritsa eli sienijuuri on kasvin ja sienen välinen.8 4. maan happamuudelta. magnesiumia ja rautaa. molempia osapuolia sopivissa olosuhteissa hyödyttävä symbioosi. Usein se myös tehostaa isäntäkasvien biologista typensidontaa. lajisto ja kannat vaihtelevat.54 358 7.4 Maa (20 – 40 cm) 0. Kasvista virtaa energiaa yhteyttämistuotteiden muodossa sienen ravinnoksi ja sienestä vastaavasti ravinteita kasviin. jopa juurisolujen sisälle.7 22.88 0.35 5. Sienten rihmat kasvavat myös juurten ulkopuolelle juurikarvoja kauemmas ja pienempiin huokosiin keräten kasvin käyttöön ravinteita ja vettä. Näin ne ovat viljelijän erinomaisia apulaisia maan muokkaajina. kalsiumia.25 3. viljelykasveista se puuttuu lähinnä vain ristikukkaisilta ja savikkakasveilta. salaojittajina.7 481 69 0. Ca (%) Kok.2 1 993 162 0.1 13.081 1. Se voi suojata kasvia useilta stressitekijöiltä kuten kuivuudelta.0 31. Kaikista kasveista yli 80 % muodostaa sienijuuren.MAAN VILJAVUUS Lierojen lannan ja maan ominaisuuksia Ominaisuus Lierojen lanta 0. Sienijuuri tehostaa erityisesti vaikeasti liikkuvien ravinteiden. tehostaa energian virtausta ja vähentää hävikkejä.55 27 6.2 0. lannoittajina ja murustajina sekä terveydenhoitajina. Se voi kuljettaa kasviin myös typpeä. Mg (%) Kalium (mg/l) pH Kosteus Lierot tervehdyttävät maata syömällä taudinaiheuttajia ja tautisia kasvinjätteitä.8 1. Sienijuuren toiminnan vaihtelu johtuu olosuhteiden vaihtelusta. kuten fosforin sekä myös kuparin ja sinkin ottoa.7 3.91 0. Runsas.2 14. 58 .1 Buch 1986 Kokonais-N (%) Hiili (%) C/N -suhde NO3-N (mg/l) P (mg/l) Vaihtuva Ca (mg/l) Vaihtuva Mg (mg/l) Kok.4 Maa (0 – 15 cm) 0.0 66 2 793 492 1.7 9. aktiivisesti toimiva lierokanta on eräs elävän (biologisesti aktiivisen) maan tunnusmerkki.32 13.0 21. Suomen peltomaissa esiintyy yleensä aina juurisieniä.4 27. Niiden määrä.51 32 6. Se nopeuttaa maa-kasvi-systeemissä aineiden kiertoa. Sienijuuri voi olla monella tavalla isäntäkasville hyödyllinen. Sienirihmat kasvavat kasvien juuriin.

Rihmasto tunkeutuu paljon pienempiin huokosiin kuin juurikarvat.MAAN VILJAVUUS SIENIJUUREN VAIKUTUS PELLAVAN KASVUUN JA TEHOKKUUS % 140 130 Pellavan sato suhdeluku Esikasvi 1996 Ohra 116 100 14 Sato ilman Sienijuurta MTT Omavaraisviljelykoe Sato Sienijuuren kanssa 106 31 73 120 110 100 90 80 70 60 50 40 Luku pylväässä = Hyöty Sienijuuresta % 100 93 14 86 31 64 Viherlann C Ta v a n o m a i n e n NPK A Kaura NPKx0. joiltakin tuholaisilta ja raskasmetalleilta. Sienijuuri tehostaa fosforin ottoa erityisesti. Sienijuuri näyttää olevan erityisen merkittävä hitaasti vapautuvaan eloperäiseen ainekseen sitoutuneen fosforin hyväksikäytön parantajana. Rihmasto voi ulottua jopa yli 10 cm:n etäisyydelle juurten pinnasta. kun maan fosforipitoisuus on alhainen ja fosforilähteet niukkaliukoisia.5 B Omavarainen Viherlann kompostoitu Hernekaura D Esikasvi Kahiluoto 1999 HY Mli Rajala 2002 (juuristo)taudeilta. muutettu 59 . Sienirihmat voivat lisätä juuriston pituutta jopa 200-kertaisesti maatilavuutta kohden. Sienijuurellinen kasvi tavoittaa täten paljon suuremman maatilavuuden kuin ilman sienijuurta. Pellavan fosforin otto SIENIJUURISYMBIOOSI itiöitä Juuren solukkoa Mykorritsasieni muodostaa arbuskeleita soluihin sienirihmastoa juuressa juurikarva sienirihmastoa Mykorritsasieni muodostaa vesikkeleitä soluväleihin arbuskeleita vesikkeleitä Nicholson 1967.

eloperäinen lannoitus sopivin • komposti on edullisin. viljelykasvin ja maan ominaisuuksien tulee sopia toimimaan yhdessä 60 . koska se mahdollistaa kasvinviljelyn alemmalla fosforitasolla. aluskasvit ja kerääjäkasvit suosivat • yhteyttämistuotteiden jatkuva virta juuriin – sadonkorjuu katkaisee sienen ravinnon saannin – Lannoitus • runsas vesiliukoinen P-lannoitus ja korkeahko maan helppoliukoisen P-pitoisuus estävät juurisienten hyödyllistä toimintaa • eloperäinen lannoitus eduksi • hidasliukoinen. fosforin huuhtoutumista. Kompostointi suosi sienijuurta viherlannoitusta enemmän. erityisesti sienitautien torjunta-aineet – Lajike • tulee olla yhteensopiva symbioosin sienijuuren kanssa – Sienen kantojen. Sienijuuri vähentää myös hävikkejä mm. Sienijuuren menestymiseen vaikuttaa: – Viljelykasvi. typenlähteenä aminohapot voivat suosia juurisieniä – Muokkaus • häiritsee. Vihermassan kompostointi oli sienijuuren hyödyllisyyden kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin viherlannoitus. Sienijuuri sitoo maahiukkasia muruiksi.MAAN VILJAVUUS lisääntyi niukasti fosforia sisältävällä maalla huomattavasti sienijuuren avulla. avokesannointi eniten • viljelykierrossa muokkaamattomia ja kasvupeitteisiä vaiheita runsaasti – Hyvä maan rakenne eduksi – Kasvinsuojelu • useat kemialliset torjunta-aineet haitallisia. raaka lanta ja viherlannoitus ovat liian voimakkaita • erilaiset orgaaniset yhdisteet esim. Niukoilla panosten käytöllä sienijuuren hyödyllisyys oli selvästi suurempi kuin tavanomaista lannoitusta ym. esikasvi ja viljelykierto • osa kasveista suosii ja hyötyy suuresti • osa hyötyy vähäisemmässä määrin • eräillä kasveilla ei ole lainkaan juurisieniä – ne vähentävät juurisieniä maassa • seosviljely. joten se on myös merkittävä maan hyvän rakenteen ylläpidon ja eroosion eston kannalta. panoksia käytettäessä.

hidasliukoinen (komposti)lannoitus. Torjunta-aineista erityisesti sienitautien torjunta-aineet ovat sille haitallisia. TYPEN KIERTO 61 . Tämä ilmiö on luonnon keino ottaa typpeä ilmakehän varastosta maahan ja edelleen kasvien käyttöön. Maanesteen korkea fosforipitoisuus estää sienijuuren toimintaa. pavun ja muiden palkokasvien juurinystyräbakteerit ovat typensidontakyvyssään tehokkaimpia. Sienijuurta voidaan hyödyntää parhaiten säätelemällä olosuhteita pellolla sientä suosivaksi (viljelykierto. jotka voivat sitoa typpeä noin 2–30 kg/ ha. kun sen vaikutus pelkästään väkilannoitteita saaneessa maassa oli vain murto-osa tästä. Karjanlannalla jatkuvasti lannoitetussa maassa sienijuuri mahdollisti kasvien riittävän fosforinoton.6. Apilan.MAAN VILJAVUUS Maan ominaisuudet ja viljelytekniikka vaikuttavat suuresti sienijuuren toimintaan. sopivat lajikkeet. Viljelyn kannalta tärkeimpiä ovat palkokasvien juurissa symbioosissa elävät Rhizobium-bakteerit. Typensitojat ja biologinen typensidonta Osa pieneliöistä pystyy muuttamaan ilmakehän typpikaasua kasveille käyttökelpoiseen muotoon biologisen typensidonnan avulla. kasvinsuojelu ja hellävarainen maan muokkaus). herne noin 50–150 kg. Peltomaidemme nykyisellä keskimääräisellä fosforitasolla sienijuuri kuluttaa yhteyttämistuotteita. eloperäinen. Maassa elää myös muita bakteereita ja leviä. Typensidontaa käsitellään tarkemmin kohdassa 4. herneen. Puna-apila voi sitoa typpeä noin 150–250 kg hehtaarille vuodessa. jotka muodostavat palkokasvien juuriin juurinystyröitä.

Pieneliöstö on keskeisessä asemassa myös erilaisissa lyhytaikaisissa typen ja hiilen vapautumisen ja sitoutumisen vaiheissa. ensin bakteerit lisääntyvät ja niiden aktiivisuuden lisäys lisää typen vapautumista maan elopeJUURIERITTEIDEN VAIKUTUKSIA JUURISTOVYÖHYKKEESSÄ Kuzyakov ym 2001 62 . sitten typpi muuttuu edelleen pieneliötoiminnan vaikutuksesta ammonium-muotoon.MAAN VILJAVUUS Typen kierrätys Pieneliöt säätelevät maaperässä eloperäiseen aineeseen sitoutuneen typen käyttäytymistä. Pieneliöt voivat vapauttaa ravinteita kasveja tehokkaammin. Typen haihtumista (denitrifikaatio) tapahtuu. joka aktivoi ritsosfäärin pieneliöstön aktiivisuutta. Ravinteiden vapautuminen Pieneliöiden toiminnan seurauksena ravinteiden vapautuminen maamineraaleista ja niukkaliukoisista lannoitteista lisääntyy. jonka ylimäärän eräät bakteerit muuttavat nitraattitypeksi (nitrifikaatio). Vilkkaan kasvun aikaan pieneliöstö hajottaa eloperäistä ainetta nopeasti ja typpeä vapautuu runsaasti. kun eräät bakteerit muuttavat nitraattitypen takaisin typpikaasuksi. Esimerkiksi lierojen suolessa saveshiukkasista ja raakafosfaattihiukkasista vapautuu ravinteita lierojen lantaan. Se poistuu maasta helposti huuhtoutumalla. Kasvin yhteyttämisen voimakkuus voi osaksi säädellä juurieritteiden määrän ja laadun vaihteluiden avulla eloperäisen aineen hajotusta. Valkuaisaineiden typpi hajoaa ensin aminohapoiksi. Esimerkiksi alla olevan kaavion mukaan lisääntynyt nettofotosynteesi lisää hiilihydraattipitoisten juurieritteiden eritystä.

Vilkas hajotustoiminta heikentää taudinaiheuttajia siten. aktiv humus. Alkueläinten ja muiden pienten maaperäeläinten erittämien typpiyhdisteiden määrä lisääntyy. joiden esiintymistä maassa sekä Fusarium-suvun antagonistiset että varsinkin Penicillium-suvun sienet voivat rajoittaa. passiv humus. Eloperäisen aineksen määrä on vähentynyt monista viljelymaista ennen kaikkea nurmiviljelyn ja karjanlannan käytön vähenemisen seurauksena. Sitten niitä ravintonaan käyttävät alkueläimet lisääntyvät. juurisienet). Nährhumus). jotka siirtyvät kasviin lisäämään kasvin vastustuskykyä myös maanpäällisissä kasvin osissa. Hajotustoiminnan edetessä vaikeimmin hajoavista kasvi. optimi on kuitenkin noin kaksinkertainen. Esimerkiksi Fusariumsuvun sienissä on monia merkittäviä taudinaiheuttajia. ELOPERÄISEN AINEKSEN MERKITYS Maan eloperäinen aine on väriltään mustaa tai tumman ruskeaa. kasvuhormoneja jne. Osa maassa olevasta eloperäisestä aineesta on edelleen pieneliöstön hajotustoiminnan vaikutuspiirissä. ettei niillä ole maassa kasvumahdollisuuksia haitallisessa määrin. Näin kasvien käytettävissä olevien liukoisten typpiyhdisteiden määrä ja kasvien typen otto voi lisääntyä..MAAN VILJAVUUS räisestä aineesta. Pieneliöt voivat myös tuottaa aineita. humus. nutritional humus. Se on hitaasti hajoavaa eloperäistä ainetta (kirjallisuudessa eri kielillä esiintyviä termejä: halvstabila mullämnen. Dauerhumus). Runsaammin eloperäistä ainetta sisältävän ruokamultakerroksen syvyys saisi nykyisen noin 20 cm:n asemesta olla selvästi syvempi. Tautien ehkäisy Pieneliöstö on ratkaisevassa asemassa maaperän tautien leviämisen estämisessä. Hajoamiskelpoinen osa eloperäisestä aineksesta sisältää runsaasti ELOPERÄISELLÄ AINEKSELLA EDULLINEN VAIKUTUS ELOPERÄISELLÄ AINEKSELLA EDULLINEN VAIKUTUS Vesitalous Kasvit Pieneliötoiminta Ravinteet Rakenne VILJELYN HELPOTTAJA 63 . jotka voivat edistää kasvien kasvua. Hitaasti hajoava ja varsin pysyvä eloperäinen aines eli maan multavuus muodostavat maassa ruokamullan perusaineksen ja helpottavat viljelyä monin tavoin. Myös juurten pinnalla hyödylliset pieneliöt toimivat esteenä taudinaiheuttajia vastaan (mm. Tätä vähenemistä havainnollistaa oheinen kuva koeasemien pelloista. Eloperäistä ainetta on suomalaisissa peltomaissa useimmiten noin 5–7 %. Lisäksi pieneliöt voivat tuottaa kasvuun edullisesti vaikuttavia aineita.ja eläinjätteistä muodostuu varsin pysyvää eloperäistä ainetta – varsinaista humusta (mycket stabila mullämnen.

Eloperäinen aines on tärkeä tekijä kestävälle mururakenteelle ja kuohkeudelle. kun taas vähämultaisen maan viljely vaatii suurta tarkkuutta esim. Runsaammin eloperäistä ainetta sisältävän maan viljely on helppoa. Eloperäisistä aineksista hajoaa maahan sekoitettuna ensimmäisenä vuonna laadusta 64 . ennen kaikkea typpeä sekä hiiltä mutta myös fosforia. hoitamalla maan rakennetta. Erityyppisissä maissa maan eloperäisen aineen aminohappojakauman on todettu olevan hyvin samankaltaisen.ja lannoitustarve vähenevät maan eloperäisen aineksen määrän noustessa. Se parantaa maan muokkautuvuutta sekä maan tiivistymisen kestävyyttä. suosimalla lieroja ja muuta pieneliötoimintaa sekä kompostoimalla lanta. Luonnossa syntyvän pysyvämmän eloperäisen aineksen laatu vaihtelee lehtojen viljavasta lehtomullasta kangasmetsien karumpaan kangashumukseen. kalkitsemalla happamat maat ja välttämällä syvää maan kääntämistä. Tämä korostaa eloperäisen aineen ja eloperäisen lannoituksen merkitystä maan viljavuuden hoidossa. Hitaasti hajoava osa eloperäistä ainetta on maan elävyyden ja rakenteen sekä terveyden kannalta tärkein osa eloperäistä ainetta. Vastaavasti kalkitus. osaksi aktiivista. koska veden varastointikyky lisääntyy useimmilla maalajeilla. Maan typpi on sitoutuneena pääosin eloperäiseen ainekseen. töiden ajoittamisessa ja ravinnehuollon järjestämisessä. Ravinteet säilyvät erityisesti karkeissa maissa paremmin turvassa huuhtoutumiselta. eikä niistä siten ole vielä muodostunut varsinaista kestävää humusta. Se on nuorta (noin 3–25 vuotta). Runsaammin eloperäistä ainetta sisältävissä maissa pieneliöt viihtyvät hyvin. jotka eivät ole hajonneet loppuun asti. Aminohapoilla voi olla monille vaateliaille pieneliöille tärkeä merkitys. Tähän pyritään mm. Tämä osa voi toimia vielä pieneliöstön ravintona. Valkuaisaineiden lisäystä maahan sekä aminohappojen ja valkuaisaineiden aineenvaihduntaa pidetään eräänä merkittävänä maan humustasoon vaikuttavana tekijänä. jonka typestä noin puolet näyttäisi esiintyvän erilaisina aminohappoina. Multavuuden lisääntyessä myös maan kastelutarve vähenee.ja eläinjätteitä. Prosenttiyksikön lisäys maan eloperäisen aineen määrässä voi lisätä maan vedenvarastointikykyä noin 5 mm. Maan vesitalouden ja rakenteen tulee olla kunnossa. Pellossa tulisi saada syntymään hyvälaatuista lehtomultaa. osin vielä kasvi.MAAN VILJAVUUS Maan eloperäinen aine • suojaa maan pintakerrosta • parantaa maaperän eliöstön elinolosuhteita ja aktiivisuutta • pitää maan muruisena ja kuohkeana sekä helpottaa maan kaasujen vaihtoa • tarjoaa sopivan ympäristön juurten kasvulle • varastoi ravinteita ja luovuttaa niitä kasvien käyttöön • varastoi kolme kertaa oman painonsa vettä • vähentää eräiden haitallisten aineiden ja maan happamuuden haittavaikutuksia ravinteita. Eloperäisten ainesten on myös todettu lisäävän kasvien stressin kestävyyttä monia haitallisia vaikutuksia vastaan.

5 -20.4 -20. kuten oheinen kuva tutkimustulos MTT:n koeasemilta osoittaa.0 -2.8 -20.0 -10. Maan eloperäisestä aineksesta voi hajota vuodessa noin 0. Hajoaminen jatkuu hidastuen useita vuosia.0 7. Maahan tulevan hajoamiskelpoisen eloperäisen aineksen määrä voi vaihdella suuresti eri vuosina riippuen viljelykasvista ja lannoituksesta.6 1 2 3 4 Erviö ym 1995 HY Mli Rajala 2003 riippuen noin 1/3–2/3. vv. Siitä suuri osa voi hajota noin 15–25 vuoden aikana. Viljavuuden ylläpidossa on tärkeää.8 -40.0 %.5–1.4 -36. että sopivanlaatuista eloperäistä ainetta on jatkuvassa kiertokulussa mukana riittävästi.0 -16.0 -43.4 -21. Hajoaminen kohdistuu helpommin hajoavaan osaan maan eloperäistä ainetta.1 -21. Humus toimii varsinaisena ruokamullan runkona ja yleisenä viljelyn helpottajana. jollei maahan tule riittävästi uutta eloperäistä ainetta. 65 . Varsin pysyvä osa maan eloperäistä ainetta eli varsinainen humus on vanhaa (noin 25–500 vuotta) tummaa pieneliöstön hajotustoiminnan seurauksena muodostunutta ruokamullan perusainetta.MAAN VILJAVUUS MUOKKAUSKERROKSEN MULTAVUUDEN MUUTOS % MTT:n 10 koeasemaa.0 -40.0 -41. Sen määrä ja laatu on tärkeää esimerkiksi pieneliöstön aktiivisuudelle ja maan muruisuudelle.0 10.9 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0. 1960-91 JKA PTL LOU 1 LOU 2 SAT 1 SAT 2 HÄM 1 HÄM 2 KYM 1 KYM 2 ESA KAR PSA 1 PSA 2 TIKK AS HtS HsS LjS KHt HtS HHk sHk HsS AS HtMr HHt HtS sKHt AS -50.8 -31.0 -30. Ruokamultakerroksen multavuus on yleensä vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana.4 -19. Se on varsin pysyvää.8 -24.0 -27.

Savimaat voivat varastoida vettä noin 20–25 % maan tilavuudesta. Savimaat Savimaita ovat aito-. KIVENNÄISMAIDEN LAJITERYHMITTELY Lajite Lohkareet Kivet Karkea sora Hieno sora Karkea hiekka Hieno hiekka Karkea hieta Hieno hieta Karkea hiesu Hieno hiesu Karkea saves Hieno saves Läpimitta mm.0002 alle 0. Maalaji vaikuttaa maan viljavuuteen merkittävästi. Erittäin tärkeää on ajoittaa työt sopivasti maan kosteustilan mukaan. Yleensä maassa on sekaisin useampaa eri maalajitetta eli hiukkaskokoa. Niissä on runsaasti ravinteita.2 0. Kuivatus tulee hoitaa savimailla erittäin hyvään kuntoon.02 0. Helpoimmin viljeltäviä ovat hietasavet.6–0.0–0. ravinteisuuteen.006 0. Maalajin nimi määräytyy eniten esiintyvän maalajitteen perusteella. vesitalouteen ja lämpimyyteen sekä muokkautuvuuteen.6 0. Maalaji vaikuttaa mm.0002 MAALAJI Maalaji määräytyy maan hiukkaskoon jakauman perusteella.1. joista noin puolet on kasveille käyttökelpoista. maalaji.MAAN VILJAVUUS 2. maan biologisiin toimintoihin. Työt – varsinkin muokkaukset – on ajoitettava tarkasti maan kosteuden mukaan.ja hiesumaissa rakenne on yleensä melko tiivis. Savi.02–0. vesitalous on savista edullisin ja samoin rakennetta on helpointa hoitaa.2–0. rakenne. esimerkiksi hsHHT on hiesuinen hieno hieta. Poudanarkuus riippuu ensisijaisesti maan rakenteesta ja juuriston kasvumahdollisuuksista.002 0. Hiesumaiden kriittisin ominaisuus on rakenne. magnesiumia jne. Ne vaikuttavat oleellisesti mm. mikäli sen multavuus on riittävä ja rakenne hyvä. Pieneliötoiminta on vaikeinta saada vilkastumaan. PELTOJEN MAALAJIJAKAUMA 66 .ja hiuesavi sekä hiesut.06 0. hieta-. Pintakerros liettyy helposti ja jankko iskostuu helposti vettä vain hyvin hitaasti läpäiseväksi. Happamuus ei yleensä ole kovin suuri. vesitalous. Savimaissa on runsaasti ravinteita – varsinkin kaliumia.002–0. Aitosavi on hyvää viljelymaata. ilmavuus ja lämpimyys. maan rakenteeseen. hiesu. yli 200 200–20 20–6 6–2 2. seuraavaksi runsaimmin esiintyviä kuvataan nimen etuadjektiivilla. ravinteiden varastointikykyyn. Ravinteiden varastointikyky on hyvä.06–0.4 FYSIKAALISET VILJAVUUSTEKIJÄT Maan fysikaalisia viljavuustekijöitä ovat mm. Niinpä kasvien typensaannin turvaaminen on luomuviljelyyn siirryttäessä alkuvuosina vaativaa.006–0. Ne läpäisevät vettä vain hyvin hitaasti ja tarvitsevat siksi erittäin hyvän ojituksen.

Yksipuolisten ominaisuuksiensa takia ne tarvitsevat eniten maanparannusta. huokoiset murut Maan viljavuuden kannalta parhaita muruja ovat pyöreät murut eli varsinaiset aidot murut. Poudankestävyys Savimaita AS.ja hiesumailla muruisuus ja huokoisuus ovat ratkaisevan tärkeitä maan viljavuudelle. KHk Eloperäisiä maalajeja Mm. Saraturve (mutasuo). Mikäli näissä maissa on pieniä määriä savesta. Poudankestävyyttä lisää kasvien kannalta veden riittävän nopea kapillaarinen nousu kasvien käyttöön.MAAN VILJAVUUS Karkeat kivennäismaat Karkeita kivennäismaita ovat hieno ja karkea hieta. Ne voivat varastoida sisäänsä huokospinnoille runsaasti vettä ja ravinteita kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Eloperäiset maat Multa. niin myös ravinteisuus on melko hyvä. Pieneliötoiminta on melko helppoa saada vilkastumaan. Ne ovat huokoisia ja viljavuuden kannalta parhaat ovat kooltaan n. Hienojen hietojen vahvimpia puolia on hyvä poudankestävyys ja helppo muokkautuvuus. KHt. Varsinkin savi. HsS. HtMr. Eloperäisillä mailla ensisijaisesti lämpimyyttä ja ravinteiden varastointikykyä tulee pyrkiä lisäämään. Rahkaturve 67 . Kasveille käyttökelpoista vettä niihin voi varastoitua noin 5–10 % tilavuudesta.ja saraturvemaat ovat yleensä ravinteikkaita – erityisesti typen suhteen. Esimerkiksi kalium huuhtoutuu herkästi. Ravinteiden varastointikyky on huono ja pieneliötoiminta heikkoa. Pyöreät. Rahkaturpeet ovat puolestaan kylmiä ja niukkaravinteisia. samoin myös fosfori. Rakenne on yleensä hyvä ja sen hoitaminen savimaita helpompaa. RAKENNE Viljavan maan tärkeä tunnuspiirre on sen muruisuus ja siitä seuraava huokoisuus. HHk. Pieneliötoimintaa tulee edistää. joka on pieneliötoiminnalle edullista. HtS. Kosteus säilyy niiden sisällä olevissa huokosissa pitkään tasaisena.ja hiekkamaiden viljelyä puolestaan rajoittaa poudanarkuus ja vähäinen ravinteisuus sekä heikko ravinteiden varastointikyky. Runsas murustuminen tasoittaa eri maalajien erilaisia viljelyominaisuuksia parantamalla viljelyvarmuutta. Maan vesitaloudelle ja kaasujen vaihdolle huokosten jatkuvuus on tärkeää. Hs Karkeita kivennäismaalajeja HHt. hiekka sekä moreenimaat. 2–7 mm. Karkeiden hieta. Kasvien typensaanti on savimaita helpompi turvata luomuviljelyyn siirryttäessä. Ravinteisuus on keskinkertainen.

Kulmikkaat murut Kulmikkaat murut ovat tiiviitä. Ne voivat olla pyöreähköjä.MAAN VILJAVUUS PYÖREÄ HUOKOINEN MURU lisääntyy niiden ansiosta. Murujen väliin jää suuria huokosia eli makrohuokosia (koko yli 0.ja sileäpintaisia. Kokkareet voivat olla myös kulmikkaita.3– 1. teräväsärmäisiä. Ne ovat syntyneet yleensä fysikaalisesti roudan ja kuivumisen tai mekaanisesti muokkauksen seurauksena. Sopivin savimaan tiheys on noin 1. Maan rakennetta kuvaa sen tiiviys. Niiden kyky varastoida vettä sekä ravinteita kasvien käyttöön on oleellisesti vähäisempi kuin pyöreiden murujen.03 mm). Kun mekaaninen vastus on pieni. sirpalemaisia. Riskinä on mm. Edellisiä pienemmistä huokosista vesi ei enää irtoa kasvien käyttöön. Tällaisten murujen synnyssä on biologisilla toiminnoilla keskeinen osuus. suora. Murujen sisällä olevat ravinteet ovat suhteellisen hyvässä turvassa huuhtoutumiselta. rosopintaisia ja huokoisia.03 mm). hyvin tiiviitä ja kuivina hyvin huonosti murenevia. Ne ovat asettuneet tiiviisti toistensa viereen. Maan rakenne ja pellon kasvukunto ovat tällöin hyviä. joissa niiden merkitys kuitenkin maan kasvukunnolle on suuri.4 kg/dm3. Lisäksi murujen välissä ja murujen sisällä on keskikokoisia huokosia (koko 0. joka voidaan mitata tilavuuspainona eli irtotiheytenä.0–1. erityisesti keväällä hyvän kylvöalustan aikaansaamiseksi. Kokkareet Pienet kokkareet ovat halkaisijaltaan noin 2–5 cm ja isot kokkareet yli 5 cm kokoisia yhteen liittyneitä maaosasia. Murujen ja pyöreähköjen muruisten kokkareiden väliin jää isoja huokosia. Esimerkiksi pahoin tiivistyneen savimaan tilavuuspaino voi olla jopa noin 1. Pieneliöillä ei ole niissä tarttumapintaa eikä tasaista kosteutta. maan liiallinen löyhyys muokkauksen jälkeen.002–0. jotka murenevat puristettaessa helposti murusiksi. Maa on tällöin rakenteeltaan sirpaleinen tai palapelimäinen. juurten kasvu ja maan muok- KULMIKAS MURU 68 . joissa on varastoituneena kasveille käyttökelpoista vettä. teräväsärmäisiä tai sirpalemaisia (sepelin kaltaisia) ja sileäpintaisia. Näitä muruja esiintyy suhteellisesti runsaammin savimaissa. Muokkautuvuus ja rakenne ovat tällöin huonoja.1 kg/ dm3 lähinnä eloperäisen aineksen määrästä riippuen. joissa on ilmaa ja joita myöten ilma vaihtuu ja sadevesi imeytyy maan sisään ja valuu edelleen alaspäin. Tällöin maa on helposti muokkautuvaa eli murenevaa. mutta ne toimivat silti ravinteiden varastopintoina.

Rankka tiivistys eli ajo kolmeen kertaan normaalirenkailla pienensi satoa 1 130 kg/ha eli 43 %. ilmavassa maassa kaasujen vaihto eli maan hengitys on riittävää. Voidaan todeta. koska 69 . Tavanomaisessa viljelyssä viimeksi mainittu suuri sadonalennus tiivistymisen takia on harvinainen. Tällöin riittää pienempi lannoitus. sienirihmasto ja bakteerien tuottamat lima-aineet sekä lierot. saa kasvi ravinteet laajemman ja tiheämmän juuristonsa ansiosta niukkaravinteisemmastakin maasta. kun juurien ei tarvitse porautua tiiviin maan läpi. Mururakenteen muodostuminen Maahiukkasia liittävät yhteen savihiukkasten kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet. että hyvä rakenne säästää lannoituksessa ja sadetuksessa. Elonen 1974 MAAN TIIVISTYMISEN VAIKUTUS KEVÄTVEHNÄN SATOON ILMAVUUS JA KUOHKEUS Muruisessa. savipellot potevat ”astmaa”. kuivuminen ja muokkaus murustavat maata. Peltoliikenteen poisjättäminen koneet vinssillä vetäen lisäsi satoa 23 %. Näin syntyvät pyöreät murut ovat huokoisia sekä melko hyvin vettä kestäviä. Näin syntyneet kulmikkaat murut ovat teräväsärmäisiä tiiviitä ja helposti hajoavia – tällainen maa on melko helposti liettyvää ja kuorettuvaa. sitä tärkeämpi viljavuustekijä on maan rakenne. Luonnonmukaisessa viljelyssä tiivistämisen haitat ovat norjalaisten tutkimusten mukaan tavanomaista viljelyä selvästi suuremmat. (Hansen 1996). Tiivistyminen laskee satoa Maan tiivistymisen merkitystä havainnollistaa Etelä-Suomen savimailta vehnällä saatu tutkimustulos (tavanomainen viljely).ja hiesumailla muruisuus on ratkaisevan tärkeää maan viljeltävyydelle. Myös routa. Varsinkin savi.MAAN VILJAVUUS kaus on helppoa. Ruotsalaisessa pitkäaikaisessa savimaan kokeessa traktorin varustaminen paripyörillä lisäsi viljojen satoa 6 % yksittäispyöriin verrattuna. (Håkansson 2000). (Elonen 1974). Tämän vuoksi hyvärakenteisessa maassa juurten pituuskasvu. Mitä vähemmän käytetään suoraan vesiliukoisia lannoitteita. Tiivistetyillä koeruuduilla sadetus antoi merkittävästi suurempia sadonlisäyksiä kuin tiivistämättömillä ruuduilla. tiheys ja toiminta muodostuvat hyviksi. Sen sijaan lievä tiivistys ja sadonalennus lienevät varsin yleisiä. Juurten kasvu on helppoa ja niiden kasvussa säästyy työtä. Kun maan rakenne on hyvä. Vettä kestävän mururakenteen lujittajana toimivat kasvien juuret. Myös lannoituksen lisääminen lisäsi satoa. Tuolloin kylvön yhteydessä kertaalleen tiivistettynä (traktorissa normaalirenkaat) vehnän sato pieneni 380 kg/ha eli 14 % paripyörillä tapahtuvaan ajoon verrattuna (sato 2 630 kg/ha). kasvien ravinteiden sekä veden saanti paranevat.

Esimerkiksi kevätviljat tarvitsevat runsaasti vettä tähkäaiheiden muodostumisen aikaan kesäkuun puolivälissä.05 0. rikkivetyä ja ammoni- ETELÄ-SUOMEN JÄYKKIEN SAVIMAIDEN VEDENLÄPÄISYKYKYJÄ ERI SYVYYKSISSÄ SAVIMAANOLLESSA PAISUNEESSA TILASSA CM/H Syvyys cm 0–25 25–50 50–100 >100 Hyvä rakenne 30–200 cm/h 0. Suuremmasta kasveille käyttökelpoisen veden määrästä ja paremmasta juuriston kasvusta johtuen poudanarkuus on hyvärakenteisella maalla vähäisempi kuin huonorakenteisella.01 Heinonen ym. pienten sadekuurojen vesi imeytyy hyvin maan sisään. samoin limaaineiden ja muiden viljavuudelle edullisten tekijöiden tuotanto. vaan liika vesi valuu nopeasti ruokamultakerroksesta jankon jatkuvan huokoston läpi salaojiin. Toisaalta runsaatkaan sateet eivät lähde virtaamaan pitkin pellon pintaa. Päivittäinen vedentarve on keskimäärin noin 4 mm/vrk. metaania. Myös keski. Jo puolen vuorokauden pituinen pellon vettyminen saattaa aiheuttaa lämpimänä vuodenaikana häiriöitä maan toiminnassa. Toisaalta juurilla tulee olla hyvä yhteys maahiukkasiin. Eri kasveilla on erilaiset kriittiset ajankohdat vedentarpeelle. VESITALOUS Suomen ilmasto-oloissa peltojen kuivatus vaikuttaa ratkaisevasti maan kasvukuntoon. Lisäksi maan tulee kantaa koneita. Tällöin hajotustoiminta on vilkasta. Maan hyvä vedenläpäisevyys varmistaa sen.05–0.ja loppukesän sekä syksyn runsaiden sadevesien tulee päästä nopeasti pois pelloilta. Pellon vesitalous paranee maan rakenteen parantuessa.02 Huono rakenne 1–30 cm/h 0. Hyvä ilmavuus varmistaa myös vilkkaan pieneliötoiminnan. Kun rakenne ja vesitalous ovat kunnossa. 1992 70 . Hyvä kuivatus nopeuttaa keväällä maan kuivumista ja lämpenemistä kylvökuntoon jopa usealla viikolla. Hyvärakenteinen maa myös varastoi runsaasti vettä paitsi murujen väleihin myös murujen ja kokkareiden sisään. nurmet erityisesti niiton jälkeen ja peruna mukulan muodostuksen alettua. jolloin syntyy juurikarvoille myrkyllisiä yhdisteitä kuten etyleeniä. Liian löyhä maa on tarvittaessa tiivistettävä. Lyhyen kasvukauden takia kylvöille tulisi päästä heti kasvukauden alussa. Kasvien vedentarve on yleensä noin 300–500 l/kg maanpäällistä kuiva-ainetta. Hyvä veden saanti vähentää puolestaan poudanarkuutta.MAAN VILJAVUUS ravinteiden saatavuus ja hyväksikäyttö paranevat. Pieneliöstön toiminta muuttuu osin anaerobiseksi.5–10 0. jolloin muodostuu energiavaje ja juurten kasvu ja aktiivinen työ loppuvat. Tarve on pienin kasvutekijöiden ollessa optimaalisia. jotta maassa säilyisi hyvä hapen saanti kasvien juurille ja pieneliöille.5 0.5 0. Hapenpuutteessa juurten hengitys lakkaa. että kesällä runsaitten sateitten aikana maassa ei tule lyhytaikaistakaan hapenpuutetta.

3–10 mm ja viljan juuren halkaisija on 0. Hyvärakenteisessa maassa on sitä vastoin hyvä typpitalous. kun maa lämpenee noin 8 °C:een.ja juurikanavissa.JA JUURIKANAVIEN LUKUMÄÄRÄ KEVÄTVILJALLA OLLEESSA MAASSA Lierokanavat >1 mm ja juurikanavat < 1 mm (tavanomainen viljely) Syvyys Maalaji cm 21 41 55 Hiuesavi Aitosavi Aitosavi Lierokanavia Juurikanavia kpl/dm2 kpl/dm2 3 4 2 270 706 632 Alakukku 2000 Hyvärakenteisessa maassa saadaan runsas sato pienellä lannoituksella. Jotta maa pystyisi läpäisemään vettä nopeasti ja kasvit pystyisivät hyödyntämään maan vesivaroja tehokkaasti. LIERO. LÄMPIMYYS Kasvukausi ja kasvien kasvu alkaa. Murujen sisällä olevat ravinteet ovat melko hyvässä turvassa huuhtoutumiselta. Ruotsissa suoritetussa pitkäaikaisessa kokeessa savimaa läpäisi vettä yksittäis. Lierokanavien halkaisija on noin 2–11 mm.eli vajoveden tulisi olla poistunut ruokamultakerroksesta viimeistään vuorokauden kuluessa sateen loppumisesta. kasvuston värin tummenemisena ja kasvun nopeutumisena. koska maassa on: • maan mekaaninen vastus kohtuullinen – juurten kasvu helppoa • hyvä vesitalous – ei esiinny lyhytaikaistakaan hapen puutetta eikä synny käymistuotteita – seurauksena hyvä typpitalous • hyvä kaasujen vaihto – juurten kasvu laajaa ja toiminta aktiivista – hyödyllisten pieneliöiden toiminta aktiivista • parempi poudankestävyys • pieni eroosioalttius • vähäisempi huuhtoutuminen 71 . typen vapautuminen kiihtyy. Syysviljan oras sekä apilapitoinen nurmi ovat tällöin vaaleita ja kasvavat hitaasti. Ilmiö näkyy herkimmin ohran kellastumisena painanteissa sekä yleisesti heikompana kasvuna. Savi. Sen sijaan helppoliukoinen typpi siirtyy kylmästäkin maasta helposti kasviin. Lierokanavat ovat halkaisijaltaan yleensä suurempia kuin juurikanavat. kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi yli 5 °C:een. Savisessa pohjamaassa noin puolet kasvien juurista kasvoi halkeamissa ja noin puolet juurista kasvoi liero.ja paripyörin työt tehden alle 0. Oraiden kärki voi tällöin jopa punertua. Kun työt tehtiin koneet vinssillä vetäen. Maan lämpötilan noustessa pieneliötoiminta vilkastuu ja samalla ravinteiden mm. Irto. varsinkin fosforin ja molybdeenin saanti on hidasta. jolloin maahan muodostuu jatkuvia makrohuokosia. ravinteiden otto helpottuu.MAAN VILJAVUUS akkia. Ravinteiden. Maan nitraattityppi häviää maasta denitrifikaatiossa. Hyvärakenteinen maa pysyy sateella hyvin paikoillaan myös rinteissä.5 mm/min.ja hiesumaissa juurikanavia on huomattavasti enemmän kuin lierokanavia.4 mm. maa läpäisi vettä noin 7 mm/min (Håkansson 2000). Siksi keväisin kylmästä maasta ravinteiden vapautuminen on hidasta. Pieneliötoiminta alkaa merkittävämmin kuitenkin vasta. maassa tulisi olla vähintään metrin syvyyteen ulottuva isojen huokosten verkosto. Myös juurten toimintakyky on kylmässä maassa heikkoa. sen eroosioalttius on vähäinen. Huonorakenteisessa maassa kasvit kärsivät typen puutetta. Kaksisirkkaisten kasvien pääjuuren halkaisija on puolestaan 0.2–0. joka havaitaan mm. Lierot kaivautuvat ja juuret tunkeutuvat maahan.

multa. Suomen maaperässä on yleensä vähänlaisesti kalkkikiveä ja muita emäksisesti vaikuttavia kivilajeja. Toisaalta syväjuuriset kasvit voivat ottaa pohjamaasta esimerkiksi jopa 40–65 % sadon sisältämästä kaliumista. maahiukkasten pinnalla tai saveksen hilaväleissä olevista vaihtuvista ravinteista ja suhteellisen nopeasti kasvien käyttöön saatavista ravinnereserveistä sekä maaperän kokonaisravinteista. Cu. kaliumia hehtaarilla. Savimaissa voi olla yhteensä kymmeniä tonneja esim. Pitkään luomuviljelyssä olleissa pelloissa on havaittu ravinteiden jakautuvan tasaisemmin maan syvyyssuunnassa. samoin kalsium. Pääravinteita Sivuravinteita Hivenravinteita C. Mg. eloperäisen aineksen hajoamiseen ja humuksen syntyyn ja edelleen kasvien kasvuun.ja turvemailla pieni. K Ca. Savimailla varastointikyky on suuri ja hiekka. Si. O. Hiekkamaissa sen sijaan on ravinteita vain muutamia satoja kiloja hehtaarilla. maan murustumiseen.. Co.. Cl Na. että ne ovat suhteellisen helposti kasvien käytettävissä. Ravinteiden varastointikyky Viljava maa pystyy varastoimaan suuria määriä ravinteita niin. Pb. Al. kasvinravinteiden liukoisuuteen. Fe.. Zn. maan happamuus. Ni.. Maapallolla peltomaiden ravinnevarastot ovat suuremmat kuin lannoitteiden raaka-aine-esiintymien ravinnesisältö. S B. H. Maahan +-merkkisellä varauksella varautuneiden ravinteiden varastointikyky 72 .ja magnesiumvarastot ovat suuria. Ni .1. Viljavasta maasta kasvit saavat kaikkia tarvitsemiaan ravinteita riittävästi ja myös sopivissa suhteissa. Multavuuden lisääntyessä ja pH:n noustessa kivennäismaiden ravinteiden varastointikyky kasvaa.5 KEMIALLISET VILJAVUUSTEKIJÄT Maan kemiallisia viljavuustekijöitä ovat mm. ravinteisuus. Mo.MAAN VILJAVUUS 2. ravinteiden varastointikyky ja suolapitoisuus. Lierot ja syväjuuriset kasvit voinevat siirtää ravinteita myös pohjamaahan. mutta turvassa huuhtoutumiselta.ja turvemailla vieläkin enemmän. Typpeä kivennäismaissa voi olla noin 4–10 t/ha. Mn. N. Peltomaat ovat tämän takia parhaan kasvukunnon kannalta yleensä liian happamia. Hyödyllisiä Haitallisia/ vältettäviä Cd. P. Cr. Hg. RAVINTEISUUS Maan ravinteisuus koostuu maanesteeseen liuenneista vesiliukoisista ravinteista. HAPPAMUUS Maan happamuus vaikuttaa pieneliötoimintaan. Al.

kupari Cu++. veden saanti helpointa ja kasvien näihin toimintoihin käyttämän energian kulutus pienin. Negatiivisesti varautuneet nitraatti NO3–. Kallioperän ominaisuudet ovat vaikuttaneet oleellisesti peltomaan nykyiseen mineraalikoostumukseen ja rapautumisherkkyyteen sekä ravinteiden vapautumiseen. Myös maan hyödyllinen pieneliötoiminta tapahtuu parhaiten melko alhaisessa suolapitoisuudessa. jolloin juurten kyky ottaa ravinteita on tehokkaimmillaan. Maan ravinteiden varastointikykyä eli kationinvaihtokapasiteettia voidaan parantaa maanparannus. huokoisten murujen sisäpinnoilta ravinteiden huuhtoutuminen jää vähäisemmäksi. Suolapitoisuus Kasvit pystyvät käyttämään maanesteeseen liuenneita ravinteita välittömästi. korvautuminen tapahtuu nopeasti ja kasvien kasvu jatkuu runsaana. Tämän vuoksi maan optimisuolapitoisuus onkin luonnonmukaisessa viljelyssä melko alhainen. Maan suolapitoisuus saadaan selville mittaamalla maanesteen sähkönjohtokyky.1.) on kasvien ravinnehuollon perusta. Mutta hyvä mururakenne voi vähentää niidenkin huuhtoutumista. Erityisesti pyöreiden.ja viljelyteknisin toimin. Maanesteen suolapitoisuuteen vaikuttaa ennen kaikkea lannoitus. Maan ravinteiden varastointikyvyn merkitys korostuu luonnonmukaisessa viljelyssä. Kasvien juuret toimivat tehokkaimmin suhteellisen alhaisessa suolapitoisuudessa.MAAN VILJAVUUS eli kationinvaihtokapasiteetti – KVK (kalium K+. Ravinteiden poistumisen maanesteestä tulee kuitenkin korvautua lisälannoituksella tai vapautumalla maaperän varastoista. sulfaatti SO4– ja kloridi Cl– -ionit ovat herkästi huuhtoutuvia. kalsium Ca++.6 MAAN KIVENNÄISAINEKSESTA JOHTUVIA VILJAVUUSTEKIJÖITÄ Kivennäismaat ovat syntyneet kallioperästä rapautumisen vaikutuksesta. Toisilla alueilla maat sisältävät emäksisiä 73 . mangaani Mn++. magnesium Mg++. nostaa pH:ta aina 7:ään asti sekä parantaa maan multavuutta ja eloperäisen aineksen laatua lehtomullan tyyppiseksi. Mikäli maan kationinvaihtokapasiteetti on suuri. sinkki Zn++ jne. 2. Voidaan esimerkiksi lisätä maan savespitoisuutta. Maan ravinteiden varastointikykyä lisää käytännössä kasvien kannalta myös maan rakenteen parantaminen.

Näin niiden ominaisuudet poikkeavat oleellisesti kivennäismaista sekä ravinteisuuden että ennen kaikkea lämpöolojen kannalta. Tiivistymisen haitallisuus korostuu märkinä ja kuivina kasvukausina. 2. Kiviainekset ovat vähän rapautuneita. kuten komposti. Harva ja heikko juuristo tavoittaa vain vähäisen osan maassa olevista ravinteista. viherlannoitus sekä runsasjuuristoisten kasvien viljely viljelykierrossa) johtaa vilkastuneeseen pieneliötoimintaan. Erityisesti turvemaiden siirtämisessä luonnonmukaiseen viljelyyn kivennäismaan käyttö (noin 100–300 m3/ha) maanparannukseen parantaa turvemaiden kasvukuntoa merkittävästi. joka edelleen tuottaa runsaasti ravinteita kasvien käyttöön sekä murustaa maata runsaasti. Maan minerologisia ominaisuuksia voidaan muuttaa maanparannusaineilla ja siirrosmaan käytöllä. biologinen typensidonta voi tuottaa kaikki kasvin ja jopa koko viljelmän tarvitseman typen.7 VILJAVUUSTEKIJÖIDEN VUOROVAIKUTUS Viljavuuteen vaikuttavat tekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Lierojen ja sienijuurten toiminnan avulla kasvit voivat saada maaperästä merkittäviä määriä fosforia ja muita ravinteita.ja fosforiköyhää. Pieneliöstön laihdutuskuuri . Maan rakenne vaikuttaa oleellisesti pieneliötoiminnan aktiivisuuteen ja edelleen ravinteiden vapautumiseen maasta sekä ravinteiden hyötysuhteisiin. Turvemaat ovat syntyneet eloperäisestä aineesta soistumisen kautta. Tämä ilmiö on selvin typen osalta.MAAN VILJAVUUS kivilajeja kivennäisaineksessa eivätkä siten tarvitse kalkitusta. Tällöin kyseessä on positiivinen viljavuuskierre. Runsas pieneliöstön ruokkiminen eloperäisellä aineel la (eloperäinen lannoitus. Suomessa suurin osa peltojen kivennäisaineksesta on kalkki. Tiivis maa on ”lukossa” eikä runsaskaan lannoitus tällöin tehoa. Biologisesti aktiivinen. Toisin sanoen suurin osa mineraaleissa alun perin olleista ravinteista on niissä vielä tallella.ravinnon niukkuus – energian nälkä – johtaa vähäiseen pieneliötoimintaan ja edelleen heikkoon ravinteiden vapautumiseen ja murustumiseen. Toisilla alueilla vastaavasti kaliumia ja magnesiumia on runsaasti. Pieneliöstö voi tuottaa kasvien käyttöön suuriakin määriä ravinteita. Maan viljavuus ja ekologiset periaatteet/ ekosysteemin toimintatavat • Aurinkoenergian virta • Ravinteiden ja veden kierto • Monimuotoisuus • Systeemin vakaus/itsesäätely 74 . Näin joudutaan ”negatiiviseen viljavuuskierteeseen”. elävä maa toimii pitkälti ”viljavuusautomaatin” tavoin.1.

kylmässä päinvastoin.MAAN VILJAVUUS VILJAVUUSKIERRE Lämpimässä maassa (fysikaalinen viljavuustekijä) pieneliötoiminta on vilkasta ja ravinteiden tuotanto (kemiallinen viljavuustekijä) on suurta. Käytetty viljelytekniikka ja viljelijän oma panos vaikuttavat suuresti luontaisten edellytysten lisäksi maan kasvukuntoon. 75 . Viljavuudelle ratkaisevaa on siten maan toiminta ja eri tekijöiden keskinäiset vuorovaikutukset sekä toimintoja säätelevät tekijät. happamuuden ja kuivuuden haittoja. Neutraalissa maassa pieneliötoiminta on vilkasta ja tällöin eloperäisen aineen hajoaminen ja ravinteiden vapautuminen on nopeaa – happamassa päinvastoin. Runsas eloperäisen aineksen määrä vähentää esim.

MAAN VILJAVUUS MAAN KASVUKUNTO Kasvinvuorotus Tieto Taito Motivaatio Töiden ajoitus Biologiset tekijät – juuret – juurieritteet – pieneliöt – eloperäinen aine Fysikaaliset Kemialliset tekijät tekijät – maalaji – happamuus – rakenne – ravinteet – muruisuus – ravinteiden – ilmavuus varastointikyky – vesitalous – suolapitoisuus Muokkaus Lannoitus • lanta • komposti • viherlannoitus • kivijauheet Kasvinsuojelu Rajala 2005 76 .

multavuus. viljavuustutkimuksen ja lapiodiagnoosin avulla.ja kylvökuntoon keväällä • Maan muokkautuvuus kylvömuokkauksessa ja kynnössä (vetovastus. Maan kasvukunnosta voidaan tehdä havaintoja pellolla ja sitä voidaan tutkia mm. Lisäksi voidaan tutkia mangaani. Maan kasvukunnon havainnoinnin epäsuoria menetelmiä • Maan kuivuminen muokkaus.2.2 VILJAVUUSTUTKIMUS Viljavuustutkimuksen avulla saadaan selville ensisijaisesti maan happamuus ja ravinteisuus. johtoluku sekä vaihtuvat fosfori. Perustutkimus tehdään vähintään joka lohkolta ja maalajin vaihtuessa joka maalajilta. 10–15 vuoden välein. MITÄ TUTKITAAN Perustutkimuksessa määritetään maalaji.ja kylvökuntoon sekä sateen jälkeen. happamuus. Ravinnereservien määrityksistä suositeltavin on reservikaliumin määritys erityisesti karkeilla kivennäismailla sekä eloperäisillä mailla. Hivenravinteista on syytä tutkia boori ja kupari. kasvien kasvu ja saadut sadot sekä kasvun tasaisuus lohkon eri osissa. Tärkeä havaintokohde on orastuminen.2 VILJAVUUDEN TUTKIMINEN Menestyksellisen luonnonmukaisen viljelyn harjoittamiseksi viljelijän on tarpeen seurata peltojensa kasvukuntoa.2. • Liettyminen ja kuorettuminen • Pintavirtailu ja eroosio • Lätäköiden esiintyminen sateiden aikaan ja jälkeen. veden imeytymisnopeus • Poudankestävyys • Märkyydensieto • Satotaso lohkolla ja sen eri osilla • Vetovastus kynnössä • Ilmakuvat 2. Voidaan myös seurata maan vedenläpäisevyyttä sateiden aikana ja niiden jälkeen. tarvittava muokkauskertojen määrä) • Orastumisen tasaisuus 2.MAAN VILJAVUUS 2.1 MAAN KASVUKUNNON HAVAINNOINTI Peltojen ominaisuuksia tarkkailemalla ja muistiin merkitsemällä viljelijä voi tehdä päätelmiä eri peltolohkojen kasvukunnosta. kerran viljelykierron aikana. Voidaan havainnoida eri peltojen ja lohkon osien kuivumista keväällä muokkaus. maan muokkautuvuutta kylvömuokkauksessa ja kynnössä jne. Pohjamaan ominaisuudet ovat luonnonmukaisessa viljelyssä tavanomaista tärkeämmässä asemassa. Ne ovat toisiaan täydentäviä menetelmiä. koska niistä voi olla useimmiten puutetta. rauta. koska sen avulla saadaan tietoa maan kaliumin luovutuskyvystä ja edelleen kaliumin lannoitustarpeesta pidemmällä tähtäimellä. kalium. sinkki jne. Sivuravinteista rikki on syytä tutkia muutamista näytteistä. Pohjamaan 77 . kalsium ja magnesium. Ravinnereservit kannattaa tutkia peltoviljelyssä parista näytteestä maalajia kohti. Viljavuustutkimusta käytetään säännöllisesti esim. Ravinnereservit voidaan tutkia esim.

3 LAPIODIAGNOOSI Maan viljavuuden kotovarainen havainnointimenetelmä Monipuolinen kuva maan kasvukunnosta saadaan lapiodiagnoosin avulla. 2. suorateräinen ja molemmin puolin teroitettu. joka muodostuu maan viljavuuteen vaikuttavien eri osatekijöiden arvioinneista.MAAN VILJAVUUS happamuus sekä ravinteisuus on myös hyödyllistä tutkia samoin kuin sen varastoravinteet parista näytteestä maalajia tai peltoaluetta kohti. Tämä tarkoittaa. Kun viljavuustutkimuksen avulla määritetään maan happamuus ja ravinteisuus. Näytettä tuetaan 20 x 30 cm suuruisella laudalla. Lapiodiagnoosi suoritetaan siten. Lisäksi tarvitaan puutarhalapio.5 cm kokoinen. 3. mikäli se nostetaan tukijalkojen varaan. että kasvukauden aikana maasta leikataan vähintään ruokamultakerroksen syvyydeltä lapiolla maanäyte mahdollisimman vähäisin muutoksin. kun se suorittamiseen on käytettävissä vahvarakenteinen. selvitetään lapiodiagnoosin avulla erityisesti maan rakennetta ja myös biologista toimintaa kasvukauden aikana. että tuloksia ei ilmoiteta täsmällisesti toistettavina lukuina. Se on havainnointimenetelmä – ei mittausmenetelmä – jonka tulokset ovat heti käytettävissä. Näyte saadaan hyvälle tarkasteluetäisyydelle. Sitä on edelleen kehittänyt ja tuonut laajempaan käyttöön saksalainen maatalousteknologian professori Gerhard Preuschen sekä tutkija Andrea Beste. 4. LAPIODIAGNOOSIN SUORITUS 1. Alun perin menetelmän kehitti saksalainen Johannes Görbig 1930-luvulla. LAPIODIAGNOOSIN SUORITUS Tarvikkeet Lapiodiagnoosi voidaan suorittaa tavallisella lapiolla. jonka reunasta näyte sitten leikataan irti suoralla lapiolla. Luonnonmukaista viljelyä harjoittavan viljelijän on hyvä perehtyä lapiodiagnoosin hyväksikäyttöön.2. teräväkärkinen lapio näytteenottoa varten. Sen avulla saadaan välittömästi tuloksia ja päätöksenteon apuvälineitä viljelyteknisten toimien valintaan. jolla kaivetaan maahan kuoppa. 2. vaan kokonaisyhteenvetona. 20 x 30 x 0. Näytettä tunnustellaan ja sitä avataan esim. 78 . Maanäytteestä tehdään aistinvaraisia havaintoja. Mutta paremmin se onnistuu. Siitä huolimatta lapiodiagnoosi antaa – harjaantumisen jälkeen – varsin hyvän käsityksen maan sen hetkisestä kasvukunnosta.

Näytteenotto Näytteenottolapio työnnetään pystysuoraan maahan valittuun kohtaan. joten valokuva on hyvä liittää lohkomuistiinpanoihin. typensitojakasvien nystyröitymisestä. Näin pystytään vertailemaan tuloksia seuraavien vuosien havaintoihin. Lisäksi havainnot kirjataan paperille. Kiinnostavimpia kerroksia ovat maan pintakerros (0–3 cm). mitä seikkoja maasta halutaan selvittää. tiivistymistä. ettei se hajoa. tiheä rivi. kosteuden jakautumisesta ja eloperäisestä aineksesta sekä pieneliöstöstä. Jos kasvusto on hyvä ja tasainen. jotta sitä voidaan tutkia myös syvemmältä ja saadaan muruja ja kokkareita sekä juuria esiin. LAPIODIAGNOOSIN HAVAINNOT JA HAVAINTOJEN KIRJAAMINEN Maasta irti leikatusta näytteestä tehdään näkö-.MAAN VILJAVUUS sormiharalla.ja taustatietojen lisäksi kahdeksan saraketta. kun kasvusto on hyvässä kasvussa ja juuriston kasvu jatkuu vielä vilkkaana. Tämän jälkeen siirretään näytteenottolapio 15 cm taaksepäin ja leikataan näyte pystysuoraan irti samalla tukilaudalla näytettä tukien niin. kerroksellisuudesta. Pöytäkirja on jaettu näytteen syvyyssuunnassa neljään kerrokseen. että kasvustoa ja juuria saadaan mukaan näytteeseen. Näytteenottopaikan valintaan vaikuttaa se. Seuraavassa esitellään yksinkertainen havaintojen kirjaaminen. Lapiodiagnoosia voidaan käyttää muulloinkin kasvukaudella. valitaan hyväkasvuinen. Maan kosteustila näytteenotto hetkellä kannattaa merkitä muistiin. Näyte nostetaan tukijalkojen varaan lähempää tarkastelua varten.ja hajuaistien avulla havaintoja mm. juuriston kasvusta ja maan kosteudesta. Näytteenottopaikka Näytteenottopaikka valitaan lohkolla siten. Metrimitta kertoo eri kerrosten sijainnin senttimetreinä maan pinnasta alaspäin. tunto. Kamera on tarkin havaintojen muistiinmerkitsijä. ruokamultakerroksen yläosa (0–15 cm) ja ruokamultakerroksen alaosa (15–25 cm) sekä jankko. Jos kasvusto on epätasainen. Ajankohta Paras ajankohta lapiodiagnoosin suorittamiseen on silloin. Puutarhalapiolla kaivetaan lapion eteen ja sivuille kuoppa. Valokuvaamisen lisäksi lapiodiagnoosin havainnot kirjataan paperille muistiin. voidaan verrata lohkon hyvin kasvavia alueita huonosti kasvaviin alueisiin. jonka leveys on noin 50 cm. Maan tulisi olla kohtuullisen kosteaa – ei liian märkää eikä liian kuivaa. Niihin merkitään havainnot maan rakenteesta. Pöytäkirjalomake sisältää tilan ja lohkon yleis. pituus 30 cm ja syvyys 25–35 cm. murujen ja kokkareiden koosta ja rakenteesta. juurten kasvutavasta. Tämän jälkeen näytteenottolapion kummallekin sivulle leikataan noin 10–15 cm viistot leikkaukset. josta näyte otetaan. 79 .

MAAN VILJAVUUS LAPIODIAGNOOSI–PÖYTÄKIRJA Havaintojen symbolit lapiodiagnoosissa Murujen koko keskimäärin cm:nä Tiiviys ku = kuohkea kk = keskinkertainen ti = tiivis ht = hyvin tiivis Kerroksellisuus / = vähän kerrostunut // = kerrostunut /// = vahvasti kerrostunut Juuriston tiheys hu = harva he = harvahko kk = keskinkertainen hy = tiheä erh = erittäin tiheä Juurten aktiivisuus/murujen tarttuminen x = kohtalainen xx = runsas xxx = suuri Lierot x = esiintyy kohtalaisesti xx = esiintyy runsaasti xxx = esiintyy erittäin runsaasti Maan kosteus ku = kuiva -ko = kosteahko ko = kostea +ko = varsin kostea Nystyrät mä = märkä o = esiintyy kohtalaisesti Eloperäinen jäte oo = esiintyy runsaasti laji ooo = esiintyy erittäin runsaasti sijainti lahoamisaste 80 .

Tämä ilmenee jo lapiota maahan painettaessa sekä siitä. joissa juuret tekevät mutkia tai kasvavat vaakasuoraan. tiivistymät). kompostia. jopa suurennuslasilla. nuolilla. Juuria on hyvä tarkastella myös lähemmin. Kokkareiden murtuessa palasiin jää sileitä pintoja ja teräviä särmiä. Lujuus ja tiiviys (sarake 2) Maan lujuutta ja tiiviyttä arvioitaessa tehdään arvio joka kerroksesta erikseen. Arviointi voidaan tehdä viisiportaisella asteikolla kuivasta märkään. Kaikilla maalajeilla teräväsärmäiset murtumapinnat osoittavat maan suurta tiiviyttä. vihermassaa tai myös vanhoja juuria. Kosteuden jakautuma näytteen eri kerroksiin on erityisen merkityksellinen havaintokohde. Havaintoja käsitellään senhetkisissä olosuhteissa. Mm. jos määrä on noin 1 kpl. Arviointi voidaan merkitä kolmiportaisella asteikolla niukasta runsaaseen. jos niitä havaitaan lapiollisesta vähintään 3 kpl ja kohtalainen. että melko suuretkin kokkareet pysyvät koossa. joka havainnointihetkellä tai sormiharalla näytteen ”avaamisen” jälkeen maanäytteestä todetaan. Tärkeämpää kuin maaosasten halkaisijan mahdollisimman tarkan lukuarvon määrittäminen on niiden koon muuttuminen näytteen syvyyssuunnassa. Niihin vaikuttavat kuitenkin suuresti maan ominaisuudet (maan biologinen aktiivisuus. Lapio voi painua maahan helposti. Kokkareiden muoto antaa paljon viitteitä maan tiiviydestä. Niiden havainnoinnissa todetaan. Juurten aktiivisuus ja nystyrät sekä lierot (sarakkeet 5 ja 6) Juuriston aktiivisuus. että arvioidaan montako prosenttia maahiukkasista on alle 1 cm. ilmavuus ja kosteus) ja ne antavat siten arvokkaita tietoja maan luontaisesta viljavuudesta. Maan kosteus (sarake 7) Maan kosteuden arviointia voidaan tehdä silmävaraisesti heti näytteen oton jälkeen. montako prosenttia alle 3 cm jne. Myös hiekkamaa voi olla erittäin tiivistynyt. Maalajien luontaiset erot oppii pian erottamaan harjoittelemalla. ja muodostetaan näistä luvuista keskiarvo. sitten tuleekin kova kerros. Lierojen määrä on erittäin runsas. Kerrostuneisuus eli maan tiiviyden muutoksen jyrkkyys merkitään kolmiportaisella asteikolla. Eloperäiset jätteet (sarake 8) Näytteestä löytyy yleensä eloperäisiä jätteitä. Tällaiset kohdat on syytä merkitä erikseen näkyviin sarakkeeseen esim. Juuriston tiheys ja kasvutapa (sarake 4) Juuriston tiheys voi vaihdella suuresti harvasta erittäin tiheään. Maaosasten keskimääräinen koko voidaan arvioida siten.. Maata voidaan myös ottaa sormien väliin ja selvittää jokaisen kerroksen kosteustilaa puristelemalla näytettä sormien välissä. Kerrosten esiintyminen voidaan määrittää tarkemmin maaosasten erilaisen koon. 81 . Lierojen lukumäärän lisäksi näytteestä on syytä havainnoida myös niiden käytävät sekä ruokamullasta että jankosta. maan kosteus ja kasvukauden vaihe vaikuttavat viljelykasvin ohella huomattavasti lierojen esiintymiseen. Sarakkeeseen muodostuvan diagrammin muoto tekee maan rakenteen muutokset havainnolliseksi. juurikarvojen ja juurinystyröiden esiintyminen ja ulkonäkö vaihtelevat kasveittain. Kerroksellisuus (sarake 3) Kerroksellisuus voidaan havaita näytteestä jo lapiota maahan painettaessa. Maatuneisuusaste voidaan osaksi todeta sormin (pitkälle lahonnut aine on haurasta. Myös maan tiiviys on riippuvainen maalajista ja kosteudesta. kuten olkia. onko kosteutta vain ohuena kerroksena niiden pinnalla vai onko kosteutta myös kokkareiden sisällä. Kokkareiden murtaminen paljastaa. Havaintojen tulos riippuu rakenteen ohella luonnollisesti maalajista ja maan kosteudesta. vähän maatunut on sitkeää) ja osaksi haistamalla (multamainen tai mätänevä haju). Pyöreät särmät ja kulmat osoittavat maan vähäistä tiiviyttä ja hyvää elävyyttä.MAAN VILJAVUUS LAPIODIAGNOOSIN PÖYTÄKIRJA Murujen ja kokkareiden koko (sarake 1) Murujen ja kokkareiden koolla tarkoitetaan maaosasten keskimääräistä halkaisijaa. Kulmikkaat murut ja kokkareet ovat tyypillisiä tiivistyneelle maalle. Juurten aktiivisuus voidaan arvioida juurten pinnalle tarttuneiden pienten maamurujen määrän perusteella. Tärkeää on erottaa näytteen eri kerrosten väliset kosteuserot. Merkitään erityisesti ne kohdat (kerrokset. Kunkin kasvilajin juuriston ominaispiirteet tulee luonnollisesti ottaa huomioon. apilan juuriston erittäin suuri tiheys on erilainen kuin viljan juuriston erittäin suuri tiheys. On myös syytä huomata näytteen eri kerrosten väliset erot. jonka läpi lapion työntäminen vaatii suurta voimaa tai jopa lekaa. juuriston kasvun erojen ja kosteuden jakauman perusteella. ohuiden hiusjuurten. Arvioinnissa asteikkona käytetään neliportaista asteikkoa kuohkeasta erittäin tiiviiseen. missä kohtaa näytettä eloperäisiä jätteitä löytyy ja mikä niiden maatuneisuusaste on. jotka tulevat piirrettävässä diagrammissa esiin.

Lohkon pinnanmuotoilu ja maan vedenläpäisevyys ovat tässä ratkaisevia. Jo puolen vuorokauden vesipeitto kesällä voi häiritä maan hyödyllistä pieneliötoimintaa. Maa lämpiää nopeammin ja tehollinen kasvuaika pitenee. Sopiva muokkaus 5. Edistämällä ja ohjaamalla pieneliötoimintaa. Rakenteen säilyttäminen – tiivistymisen välttäminen 4. Ravinteiden vapautuminen maaperästä – myös syvemmistä maakerroksista – on runsaampaa. Hyödyllinen pieneliötoiminta on vilkasta ja pellon typpitalous on hyvä. Edelleen käytettyjen eloperäisten lannoitteiden hajotus sekä koko lannoituksen hyötysuhteet paranevat. tällöin voidaan viljellä vaateliaampia lajikkeita tai kasveja.3. Useimmilla peltolohkoilla tarvitaan hyvin toimiva ojitus. Edellytykset viljavuudelle • kuivatus – ojitus. Lammikoita ei saa kertyä pellolle missään olosuhteissa. Juuriston kasvu on laajaa ja syvälle ulottuvaa. KUIVATUKSEN MERKITYS Kunnollisella kuivatuksella on monenlaisia etuja ja tehtäviä maan kasvukunnon hoidossa. Esimerkiksi lierojen on todettu viihtyvän paremmin salaojien kohdilla hyvin kuivatuissa kohdissa kuin niiden välillä. Kuivatuksen tulee estää myös veden kertyminen talvella pelloille lammikoiksi ja siten jääpoltteen esiintyminen.1 KUIVATUS Viljelyn ja maan kasvukunnon muodostumisen perusedellytys on peltojen riittävä kuivatus. Kuivatus tulee järjestää niin. pinnan muotoilu ja maan läpäisevyys tulee tarkistaa ja tarvittaessa tehdä tarvittavat korjaukset. 82 . karkeimmat kivennäismaat voidaan viljellä ojattomina. Siirryttäessä luonnonmukaiseen viljelyyn peltojen paikalliskuivatus eli ojitus. mitkä korostuvat erityisesti luonnonmukaisessa viljelyssä. Maan luontaisen viljavuuden hoitamisessa maan hoitotoimet suunnitellaan painottaen pieneliöstön menestymistä.3 VILJAVUUDEN HOITO Viljavuuden hoitomenetelmiä 1. vaikutetaan maan aineenvaihduntaan. Muu viljelytekniikka tarkoituksenmukainen Maan viljavuuden hoidossa korostuvat maan biologisten ja fysikaalisten viljavuustekijöiden parantaminen ja hoitaminen. Riittävä kuivatus turvaa myös peltojen riittävän kantavuuden kasvuston hoito. pinnanmuotoilu ja läpäisevyys • sopiva pH -peruskalkitus • maanparannus – turvemailla ja karkeimmilla kivennäismailla 2. Vain viettävät.ja sadonkorjuutöissä. Maan viljavuuden parantaminen viljelyteknisin ja biologisin keinoin 3. Maan rakenne ja kaasujen vaihto säilyvät hyvinä. että kesän runsaatkin ukkossateet johdetaan välittömästi pois pellolta. 2. Pinnanmuotoilu on tässä ratkaiseva. Hyvin toimiva kuivatus varmistaa peltolohkojen kuivumisen ja lämpenemisen aikaisin keväällä tasaisesti kylvökuntoon.MAAN VILJAVUUS 2.

Ruokamultaa lohkon muista osista ei ole syytä käyttää notkelman täyttämiseen.ja sulamisvesien nopea poispääsy pellolta. Salaojitettu lohko kuivuu ja lämpiää keväällä salaojituksen toimiessa hyvin noin viikkoa avo-ojitettua lohkoa aikaisemmin kylvökuntoon. jotka voivat painua epätasaisesti varsinkin salaojituksen jälkeen. Painanteisiin ja notkelmiin on kuitenkin parempi siirtää täytemaata. Tämä on tärkeää kesällä hyvän kasvun ja talvella hyvän talvehtimisen takia. Lohkolle tehdään avo-ojittamalla noin 30–50 metriä leveitä suursarkoja. missä kuivatus on huono tai huononlainen. Piiriojat kunnostetaan aina tarvittaessa. Lievemmissä tapauksissa kuivatusta voidaan parantaa lisäämällä sorasilmäkkeitä. Pintavesien poisjohtamiseen voidaan käyttää vesivakoja. Hyvän kuivatuksen osatekijät: • Ojitus • Pinnan muotoilu • Maan vedenläpäisevyys SUURSARKOJEN AVO. Ojattomina tähän asti viljellyillä lohkoilla saattaa olla myös ojitustarvetta. suoritetaan tarvittavat kunnostustoimet.MAAN VILJAVUUS KUIVATUKSEN OSATEKIJÄT Ojitus Ojituksena käytetään yleisimmin salaojitusta ennen kaikkea sen työteknisten ja taloudellisten etujen takia. Pinnan muotoilu Tasaisilla peltolohkoilla pinnan muotoilulla varmistetaan sade. ojamaat. mikäli pellot ovat riittävän tasaisia ja maalaji on siihen sopivaa karkeaa kivennäismaata. muta). Jokainen lohko tarkastetaan. Rinteen alaosassa pohjavesi tulee toisinaan lähelle maan pintaa ja pitää maan kylmänä sekä kasvun heikkona.ja turvemaat. Tiivistymiselle erityisen alttiille alueille esim. Lohkon kosteimmat alueet on syytä täydennysojittaa joko ennen siirtymistä tai viimeistään siirtymävaiheessa lisäämällä tarvittava määrä imuojia tai lyhyitä haaroja entisten imuojien väliin. Salaojitusta kunnostettaessa voidaan harkita siirtymistä säätösalaojitukseen. Sarat salaojitetaan ja muotoillaan keskeltä laitoja korkeammiksi. Tällaisilla lohkoilla on suositeltavaa käyttää salaojituksen ja avo-ojituksen yhdistelmää. Uudisojituksissa on suositeltavaa käyttää vaateliaiden kasvien imuojaväliä (noin 20–30 % normaalia tiheämpi). Niissä kohdissa. Salaojituksen tehon tulee kuitenkin olla riittävä.JA SALAOJITUS Suursarka 30–40 m 83 . kääntöalueille on eduksi lisätä imuojia. Näin voidaan varmistaa pintavesien nopea poispääsy kaikissa olosuhteissa. Ongelmallisimpia ovat tasaiset multa. vaan täytemaa tuodaan muualta (esim. Tällainen alue lohkosta on syytä salaojittaa ennen kaikkea lämpimyyden ja siten kasvun lisäämiseksi. Myös täydentävää myyrä-salaojitusta voidaan kokeilla.

Vaikeimmilla mailla hake salaojien täyteaineena voi olla varteenotettava vaihtoehto. rauta). välttämällä liian kostealla maalla ajoa ja tiivistämistä raskailla koneilla sekä suosimalla lieroja.0. että jankon ja pohjamaan rakenne on niin hyvä.5 ja turvemailla noin 5. palkokasvien menestyminen ja biologinen typensidonta sekä maan murustuminen että useimpien ravinteiden ja varsinkin maahan pidättyneen (väkilannoite)fosforin käyttökelpoisuus ovat tällöin parempia. Maan happamuuteen vaikuttavat mm.5–6.4 pH-yksikön nostamiseen kivennäismailla lähinnä maalajista ja multavuudesta riippuen noin 2–8 t/ha. Salaojitustyöt tulee tehdä maan ollessa riittävän kuivaa käyttäen riittävästi sorasilmäkkeitä. boori.0–6. 2. jossa oli joko yksittäispyörät tai paripyörät tai traktorin asemesta koneet vedettiin vinssillä eikä maata tallattu lainkaan (Håkansson 2000). Pohjamaan läpäisevyys turvataan viljelemällä viljelykierrossa runsaasti syväjuurisia apilanurmia.0.0 LIEROJA VÄHÄN k=50. Yksittäispyörä Lieroja kpl/m2 Lieroja g/m2 16 6 Paripyörät 33 10 Vinssi 92 23 84 . Liian TIIVISTÄMISEN VAIKUTUS LIEROJEN MÄÄRÄÄN Lierojen määrä ruotsalaisessa kokeessa. Tämä turvaa pohjamaan säilymisen vettä läpäisevänä. Peruskalkitus on usein tarpeen siirryttäessä luonnonmukaiseen viljelyyn. Hyvin toimiva salaojitus on saatu myös siten. Korkea pH ja varsinkin liian voimakas kalkitus heikentävät useimpien hivenravinteiden käyttökelpoisuutta (mm. Se on syytä tehdä heti siirtymävaiheessa.05 5 10 15 20 25 30 vrk Aura 1991 Maan vedenläpäisevyys Salaojituksen toimivuudelle on ratkaisevan tärkeää. Riittävän korkea pH on luonnonmukaisessa viljelyssä hyödyllistä. jossa 20 vuoden ajan työt on tehty traktorilla.MAAN VILJAVUUS LIEROKANAVIEN VAIKUTUS MAAN KUIVUMISNOPEUTEEN syvyys cm maan pinta 0 20 40 50 60 80 LIEROJA RUNSAASTI k=50. maan orgaanisen fosforin ja hidasliukoisten fosforitäydennyslannoitteiden hyväksikäyttöä.2 HAPPAMUUDEN SÄÄTELY Maan sopiva pH on peltoviljelyssä kivennäismailla noin 6. että vanhojen sarkaojien pohjalle on ajettu kerros soraa ennen avoojien umpeen kyntöä. Siirtymävaiheessa useimmilla tiloilla on tarvetta peltojen kuivatuksen parantamiseen. Pellon kuivatus ja maan rakenne voivat myös vaikuttaa maan happamuuteen.3. lannoitus. kupari. Kalkkia tarvitaan yhden viljavuusluokan eli 0. kasvien kasvu ja hapan sade sekä ravinteiden huuhtoutuminen. Kalkitus on eduksi jakaa pieniin kerta-annoksiin (2–5 t/ha).1. Kunnollisen kuivatuksen merkitys on luonnonmukaisessa viljelyssä vielä tavanomaistakin suurempi. Savimailla salaojista kaivetun maan on eduksi kuivua ja murustua ennen sen pudottamista takaisin salaojiin. että vesi pääsee ruokamultakerroksesta sateiden aikana lammikoita muodostamatta salaojiin. mangaani. koska maan pieneliötoiminta.

3. Apatiitin kalkitusvaikutus vastaa kalkkia. Peruskalkitustarve luonnonmukaisessa viljelyssä on lähes yhtä suuri kuin tavanomaisessakin viljelyssä. Kalkin lisäksi pH:ta nostavat luonnonmukaisessa viljelyssä käytettävät emäksiset kivijauheet. juurieritteitä Eloperäisen aineksen lisäystä ja maan kaasujen vaihdon turvaamista 85 .MAAN VILJAVUUS voimakas kalkitus voi muuttaa hivenravinteita vaikealiukoiseen muotoon ja häiritä pieneliötoimintaa. käytetään magnesiumpitoisia kalkitusaineita.5–2. käytetään niukasti magnesiumia sisältäviä kalkitusaineita. hyvä kuivatus.ja magnesiumlukujen suhde on alle 8. kastelu. Käytettäviä toimenpiteitä ovat esim. Kalkitus tehdään maan magnesiumpitoisuudesta riippuen joko kalkkikivijauheella tai dolomiittikalkilla. Luonnonmukaisimmin pieneliöstön ravinnon saantia turvataan viljelemällä runsaasti juurimassaa. Karjanlanta. vähämultaisilla kivennäismailla. joskin se on hitaampi.0 tonnia kalkkia. Kalkitus on viljelykierrossa syytä tehdä mieluiten jo vuotta ennen uuden nurmen perustamista.3 PIENELIÖSTÖN HOITO Pieneliöstön toimintaedellytyksiä voidaan parantaa huolehtimalla riittävästä hyvälaatuisen ravinnon jatkuvasta saannista. Pieneliötoimintaan osin haitallisesti vaikuttavien aineiden kuten suolamuodossa olevien väkilannoitteiden sekä kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä pidättäydytään. Näin kalkki saadaan sekoittumaan tasaisesti ruokamultaan ja kerrokseen. varsinkin kompostoituna. koska maan pH:ta laskevia väkilannoitteita ei käytetä. Näin erityisesti karkeilla. happamien maiden kalkitseminen ja maan hellävarainen muokkaus. 3000 kg/ha pieneliöstöä = 6 eläinyksikköä -> rehua ? kg! 2. jotta saadaan kalkkitonnin kalkitusvaikutus. Hivenaineiden liukoisuuden väheneminen varsinkin hyvän luokan ylärajoilla voi olla luomussa haitallisempaa kuin tavanomaisessa viljelyssä.5–5 tonnia. koska käytettävät lannoitusaineet vaikuttavat pääosin emäksisesti eikä hapattavasti vaikuttavaa väkilannoitetyppeä käytetä. turvaamalla kaikissa olosuhteissa maan hyvä kaasujen vaihto (hyvä rakenne) sekä turvaamalla kuivana aikana kosteuden säilyminen. Tuhkaa tarvitaan 1. vaikuttaa maan pH:ta säilyttävästi. 10 tonnia biotiittia vastaa noin 1. Jos kalsium. Sen sijaan erillistä ylläpito-kalkitusta luomuviljelyssä tarvitaan tavanomaista vähemmän. maan pintaa suojaavan kasvipeitteisyyden ja katteiden käyttö. Jos suhde on yli 13. tasapainoinen viljelykierto.

Keski-Suomessa suoritetussa 18 vuotta kestäneessä omavaraisviljelykokeessa kemialliseen lannoitukseen ja kasvinsuojeluun perustuva pitkäaikainen viljan viljely vähensi lierojen määrää. komposteja sekä viherlannoitusta. Eri kasvien ja viljelykiertojen maanparannusvaikutusta käsitellään tarkemmin luvussa 3. apilavaltaiset nurmet ovat tässä suhteessa eniten käytettyjä kasveja. Syynä maan tiivistymiseen on mm.MAAN VILJAVUUS VILJELYMENETELMÄN JA VILJELYTEKNIIKAN VAIKUTUS LIEROJEN MÄÄRÄÄN Viljelymenetelmä Tavanomainen 100 % väkilannoitus Tavanomainen 50 % väkilannoitus Luomu. Täydennyslannoitus tapahtuu kivijauhein.3. ja muuta eloperäistä ainetta maahan jättäviä kasveja riittävän usein viljelykierrossa. Tämä on seurausta vähän kasvijätettä maahan jättävien kasvien runsaasta osuudesta 86 . Mansikka tuotti noin 18 % suuremman sadon pitkään luomumenetelmin viljellyissä maissa. Runsasjuuristoisten kasvien viljelyä täydennetään käyttämällä eloperäistä lannoitusta. mikä johtuu ennen kaikkea hajoamiskelpoisen eloperäisen aineen niukkuudesta ja heikosta pieneliötoiminnasta. Maanpäällinen vihermassa kiihdyttää enemmän maan eloperäisen aineen hajotusta. 2. Pieneliötoiminta vilkastuu näillä mailla hitaasti. Viljelytekniikan vaikutusta pieneliöstön menestymiseen havainnollistaa oheinen tutkimustulos. Paremmat fysikaaliset olosuhteet lienevät tärkeimpiä syitä suurempaan satoon.4 MAAN RAKENTEEN HOITO Maan kaasujen vaihdon turvaamista Maan rakennetta voidaan kutsua viljavuuden avaimeksi. Juuristo muodostaa tiheän juurihuovaston ja juurten kuollessa maahan jää jatkuvia juurikanavia. joka edistää mm. Lierot viihtyivät paremmin vilja.ja typensitojakasveja vuorottelevassa viljelyssä. Kasvit parantavat maan rakennetta kuivattamalla maata. kasvijätteet kompostoitu Lieroja kpl/m2 42 77 120 134 Kukkonen ja Vestberg 2002 Samanlaisen kokeen maita käytettäessä on todettu myös sienijuuren toimivan parhaiten kompostia lannoitteena käytettäessä. Juuret ja juurieritteet edistävät maan murustumista. Syväjuuriset. jossa lannoitus perustui pääasiassa komposteihin ja kasvinjätteiden palauttamiseen peltoon. Jo kolmen vuoden viljelyllä voitiin saada merkittäviä muutoksia pellon lieroyhteisössä. Maan multavuuden lisäämisen kannalta karjanlantakompostit ja monivuotisten nurmipalkokasvien juuristot ovat parhaita. Runsaammat sateet aiheuttavat hapen puutteen riittämättömän maan vedenläpäisevyyden ja kaasujen vaihdon takia. viherlannoitus Luomu. puutteellinen kuivatus sekä lima-aineiden puute. Huonokuntoisilla mailla on siirtymävaiheessa eduksi käyttää suurehkoja kompostimääriä lähinnä maan huonon eloperäisen aineen hajotuskyvyn takia. Kasvien juuret eivät tavoita maassa mahdollisesti runsaastikin esiintyviä ravinteita eivätkä vettä. maan halkeilua. kuten karjanlantaa. Tiivistynyt maa on ikään kuin lukittu.

pyöreiden murujen muodostaminen ja toimivan huokoston ylläpitäminen. juurimassaa ja muuta kasvinjätettä. Alhainen satotaso jättää maahan vähän juurikanavia. kun maa kestää muokkaus. Kaasujen vaihdon. Myös pohjamaan tulee olla riittävästi kuivunut. hoito. Syyskyntö tehdään kuivana aikana. tuotantoa • ravinteiden varastoitumista ja vapautumista kasveille • maan kaasujen vaihtoa • veden imeytymistä ja maan vedenläpäisevyyttä • maan liettymistä ja kuorettumista 87 . yhteyttä maahan • pieneliöstön elinolosuhteita ja toimintaa • eloperäisen aineen hajotusta ja lima-aineiden ym. joka on jatkuva ja riittävän tasaisesti jakautunut. Ajokertoja voidaan vähentää sovittamalla työkoneiden leveys traktoriin sopivaksi (äes. ravinteiden varastoitumisen lisäämiseksi. Käytettävissä tulee olla kohtuullisen tehokas kapasiteetti töiden suorittamiseksi optimiaikaan. veden imeytymisen ja valunnan sekä juurten kasvun kannalta maahan tarvitaan isojen huokosten verkosto. MURURAKENNE JA LÄPÄISEVYYS Maan rakenteen hoito avaa ”lukitun maan” kasvien juurten ulottuville. savimaa ei saa tahtaantua vakopyö- HYVÄRAKENTEINEN MAA vesi. Kevätkylvöt tehdään vasta silloin. Se tekee mahdolliseksi kunnollisen juuriston kasvun sekä parantaa merkittävästi maan kestävyyttä viljelyssä väistämättä esiintyvää tallausta kohtaan.MAAN VILJAVUUS viljelykierrossa sekä eloperäisen lannoituksen niukkuudesta. kylvö. tehokkaammin muokkaava äes) sekä yhdistämällä useampia työvaiheita (esim.ja sadonkorjuutyöt tehdään silloin. RAKENTEEN HOIDON TAVOITTEET Maan rakenteen hoidon tavoitteina on kestävien. Raskas peltoliikenne ja muokkaus-. joita viljeltäessä maa on pitkään paljaana (esim. Maata kuluttaa myös runsas sellaisten kasvien viljely.ja sadonkorjuutöiden suorittaminen maan ollessa liian kosteaa kuluttaa ja tiivistää maata. Maan murustuminen on tärkeää mikrobien elinolosuhteiden parantamiseksi. saatavuuden parantamiseksi sekä maan liettymisen ja kuorettumisen ehkäisemiseksi. kylvökone. Eri maalajien erot ovat tässä suhteessa suuria. Maan rakenteen hoidon perusedellytys on kunnollinen kuivatus. silppuri jne. jyrsinkylvö) ajokertojen vähentämiseksi. kun maa on siihen riittävän kuivaa.ja ilmahuokosia HUONORAKENTEINEN MAA vesihuokosia Hyvärakenteinen maa • huokoinen pintakerros • multakerros muruinen • jankko läpäisevä • pohjavesi alhaalla Maan rakenne säätelee • juuriston kasvua ja toimintaa. juurikasvit).ja kylvöliikenteen tiivistymättä liiallisesti. Peltomaan rakenteen parantamisessa huomiota kiinnitetään sekä ruokamultakerroksen muruisuuden että pohjamaan vedenläpäisevyyden parantamiseen.) tai siirtymällä käyttämään tehokkaampaa työkonetta (esim. Muokkaus-. TIIVISTYMISEN ESTÄMINEN Maan haitallista tiivistymistä voidaan rajoittaa monin toimenpitein.

huokoisiksi muruiksi (koko noin 2–7 mm. Savi. ei siksi että päästäisiin aikaisemmin kylvöille.ja lierokanavat sekä halkeamat vettä hyvin hitaasti läpäiseväksi.ja hiesumaiden ohella myös karkeiden kivennäismaiden jankko voi iskostua hyvin tiiviiksi. Alkusyksyllä maa on varmimmin riittävän kuivaa.5–4. Vaativassa puutarhakasvien viljelyssä akselipaino saisi olla vielä oleellisesti tätä pienempi. Muokkaukset tehdään niin hellävaraisesti. Alakukun tutkimuksissa (1999) 5:n tonnin akselipaino tiivisti savimaan 35 cm:n syvyyteen. että murut eivät tarpeettomasti rikkoonnu. Saman moottoritehon traktorien massa voi vaihdella suuresti. Tämä tukkii pystysuorat. Maahan kohdistuvaa rasitusta voidaan vähentää pienentämällä koneista maahan kohdistuvaa pintapainetta. jatkuvat juuri. jatkuvia liero. Traktorin vakopyörän nostaminen vaosta sängelle vähentää pohjamaan tiivistymisen riskiä merkittävästi. Isoja huokosia pitkin maan kaasujen vaihto on hyvä. Hyvä kuivatus Pohjaveden pinta alle 60 cm:n syvyydessä rän alla. Murujen ja kokkareiden väleissä jatkua.MAAN VILJAVUUS HYVÄRAKENTEISEN MAAN OMINAISUUKSIA Pinta Pintakerros kestää sateen liettymättä – kestävä mururakenne Vesi imeytyy hyvin maan sisään – ei lammikoita eikä pintavirtailua Multakerros Multakerros on murustunut valtaosin pyöreiksi. teliakselisto sekä alhainen rengaspaine traktorin ja työkoneiden renkaissa vähentävät maan tiivistymistä.Peltokuvioiden muotoilu säännöllisiksi vähentää käännöksiä ja siten maan tiivistymistä. Paripyöriä muokkaustöissä käytetään siksi. Eräänä tuntomerkkinä savimaan liiallisesta märkyydestä kynnettäessä on maan tahtaantuminen auran siivessä. Juurilla helppoja kasvureittejä. Kuivissa olosuhteissa rengaspaine voi olla 100 kPa. 1–20 mm) ja pyöreähköiksi. Korkeat ja leveät vyörenkaat. Sadevesi pääsee imeytymään nopeasti salaojiin. Murujen sisällä mikrobeilla hyvät kasvuolosuhteet – tasainen kosteus ja tarttumapintaa. Jankko Jankossa on runsaasti pystysuuntaisia. sillä ”jos kynnön selkä syksyllä kiiltää. isoja huokosia. Vaativissa olosuhteissa korkeintaan 3. Esimerkiksi lietelannan levityksessä lannan siirrossa voidaan käyttää isoa vaunua. Isot leikkuupuimurit ja muut isot korjuukoneet ovat märkinä syksyinä riski ruokamultakerroksen ja jankon tiivistymisen kannalta. Murut kestävät hyvin vettä. että maa tiivistyisi vähemmän. Juurilla helppoja kasvureittejä. helposti mureneviksi kokkareiksi.ja juurikanavia sekä halkeamia ym. ei ensi vuonna tarvitse odottaa hyvää satoa”. Muokatun maan mururakenteen tulisi lujittua kuivumalla ennen kuluttavia sateita. Vettä ja ravinteita varastoituu huokoisten murujen ja kokkareiden sisään. Keskikokoinen ja moottoritehoonsa nähden kevyt traktori ja muu kone onkin näin ollen suositeltavin. isoja huokosia.0 tonnin akselipaino on suositeltavin. että rengaspaineet voidaan laskea vaativissa olosuhteissa isoimmilla akselipainoilla (30)40–50 kPa:iin. mutta levitys tehdään mahdollisimman kevyellä kalustolla ja pienellä rengaspaineella. joita myöten sadevesi imeytyy maan sisään ja edelleen maan läpi salaojiin. Kohtuullinen akselipaino tiivistää maata matalammasta kuin suuri akselipaino. Myös muu peltoliikenne suunnitellaan mahdollisimman vähän maata rasittavaksi. paripyörät. Samoin esimerkiksi nurmisadon korjuussa voidaan siirtyä käyttämään maata vähemmän tiivistävää työketjua/ 88 . Rengasvarustuksen tulisi olla sellainen. Kokkareet murenevat helposti muruiksi – hyvä muokkautuvuus.

4 t ka/ ha (9.2. Lannoituksen lisäys vähensi palkokasvien osuutta sadoissa. jotta päisteajo voidaan minimoida. ilmastettuna ja separoituna sekä kompostina. 90. Ajoliikenne pellolla suunnitellaan tyhjänä ajot minimoiden.0 t ka/ ha. Sitä vastoin ruokamultakerroksen tiivistymät voidaan korjata muutamassa vuodessa. Lietelannan ilmastus oli hyödyllisempi tiivistetyillä kuin tiivistämättömillä ruuduilla. PAINEENJAKAUMA TRAKTORIN PYÖRÄN ALLA ERI OLOSUHTEISSA Söhne 1952. 130. Jankon tiivistymät säilyvät hyvin pitkään ja niitä on vaikea korjata.8 ja 7. Neuerburg ym. Alhaisimmalla lannoitustasolla sadonalennus oli 89 . Maan tiivistäminen traktorilla laski nurmien satoa keskimäärin 2. Märkänä vuonna 1988 sadonalennus oli kuitenkin 34 %. 1992 Tiivistämis.MAAN VILJAVUUS korjuutekniikkaa. Lisäksi kummassakin koejäsenessä oli lisäksi normaali muokkausliikenne (kyntö. Nurmien sadot eri lannoitustasoilla olivat keskimäärin 6.6 t ka/ha) eli 27 %. äestys. 6.ja lannoituskoe Norjasta (Hansen 1996) Viljelykierto oli tyypillinen nautakarjatilan viljelykierto:Viherrehuseos – ohra+ns – nurmi1 – nurmi2 – nurmi3 Lannoitustasoja oli 3 kpl. Lisäksi mukana oli väkilannoitus. 180 kgN/ha Lannoitteina oli naudan lietelanta laimennettuna.0 -> 6. Koealueet tiivistettiin keväisin kerran ja sadonkorjuun jälkeen kahteen kertaan ajaen 3 tonnin traktorilla. kylvö). jossa oli 32 cm leveät renkaat ja rengaspaine 150 kPa. Peltolohkoille tulisi olla riittävästi siltoja.

Erityisesti suurilla lietemäärillä ja tiivistyneillä mailla vaikutus oli hyvin selvä. Lannoituksen lisäys seuraavalle tasolle lisäsi satoa vain 12 %. Lietelannan levityksen jälkeen nurmen pinnalla havaittiin kuolleita lieroja lietelannan myrkyllisyyden vuoksi. MAANPARANNUS Kalkitus happamilla mailla parantaa erityisesti savimaan rakennetta. Lierojen vähennys oli suurin vuonna 1988. märkä maa ja runsas määrä helppoliukoista nitraattia aiheuttivat yhdessä suuren typpioksiduulin (N20) tuotannon. Tiivistäminen vähensi ilmahuokosten osuuden 12 prosentista 7 prosenttiin ja lisäsi maan tiheyttä 17 % eli 1. POHJAMAAN VEDENLÄPÄISEVYYDEN PARANTAMINEN Pohjamaan vedenläpäisevyyden turvaamiseksi kostealla maalla ajoa vältetään sekä käytetään kohtuullisia akselipainoja. Turvemailla kivennäismaalisäys (noin 300 m3/ha) parantaa maan lämpimyyttä ja kasvukuntoa pysyvästi. Samasta syystä esim. Tiivistymisvauriot. Kate voi parantaa myös kasvien fosforin saantia.MAAN VILJAVUUS keskimääräistä suurempi eli 32 %. Viljelykierrossa saisi olla tämän takia kasvukauden ulkopuolella mahdollisimman monta kasvipeitteistä kasvia. Yhdistelmä myös vähensi pieneliöstön ilmasta sitoman metaanin määrää. Tiivistämisellä oli suurempi vaikutus satoon kuin lannan käsittelymenetelmällä tai lannoitustasolla. kuten suomutaa tai kuorihumusta. Tiivistäminen vähensi lierojen lukumäärän noin neljäsosaan (800 -> 210 kpl/m2) ja massan kolmasosaan 200 -> 77 g/m2. jolloin niiden määrä väheni kahdeksasosaan (80 -> 10 g/m2). Näillä kasveilla myös peltoliikenne märällä maalla syksyllä ja keväällä jäävät pois. Vähämultaisella kivennäismaalla ruokamultakerroksen rakennetta voidaan nopeasti parantaa lisäämällä maahan eloperäisiä maanparannusaineita. Tiivistynyt jankko – ”kyntöantura” – on eräissä tapauksissa syytä kuohkeuttaa myös mekaanisesti – jank90 . sateen ja tuulen kuluttavaa vaikutusta sekä parantaa pieneliöstön ja juurten toimintaedellytyksiä maan pintakerroksissa. Tässä suhteessa monivuotinen nurmi suojaa maata parhaiten. koska se vähentää auringon.2:sta 1.4:ään kg/dm3. syysvilja on kevätviljaa parempi vaihtoehto. Maan rakenne – viljavuuden avain! KASVIPEITTEISYYS – KATE Maan pinnan suojaaminen kasvustolla tai lisätyllä katteella on maan rakenteen kannalta eduksi. Pohjamaan rakennetta parannetaan luonnollisimmin viljelemällä syväjuurisia kasveja sekä suosimalla lieroja.

ja tiheäjuuristoisten kasvien viljelyn ja lierojen maanmuokkaustyön lisäksi peltoviljelyssä tarvitaan mekaanista muokkausta. aikaisin kylvetty ruis. Toisin sanoen tavoitteena on saada aikaan biologisesti aktiivinen. jossa juuristo kasvaa tiheäksi 91 . Kyntöauraan voidaan liittää erillinen jankkuriterä tai kivisillä mailla joustava kultivaattorin piikki. Paras aika siihen on keskikesällä säilörehun tai heinän korjuun jälkeen. Jankkurointi tulee tehdä maan ollessa kuivaa. elävä maa. jotta mekaanisesta pohjamaan kuohkeutuksesta olisi pysyvämpää hyötyä (esim. syysrypsi tai hyväkasvuinen kerääjäkasvi). joka toimii hyvin sekä fysikaalisesti että biologisesti.MAAN VILJAVUUS kuroinnilla.ja kasvuympäristö.3. MUOKKAUKSEN TAVOITTEET Maan muokkaus on merkittävä keino säädellä maa-kasvisysteemin toimintaa.5 MUOKKAUS Syvä. Maan muokkauksen tavoitteena on saada aikaan maahan hyvärakenteinen kylvö. kun kasvusto on kuivattanut maan syvälle. Kaksikerrosaura tai siivetön kyntöaura soveltuvat hyvin kyntöanturan rikkomiseen. MAAN RAKENTEESEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ kuivuminen koneet kastuminen kasvit rapautuminen 0 lierot ja muut maaperäeliöt ojitus työskentelyn vaikutusraja 100 rapautumisen raja 200 kuivumisen raja Granstedt ym 1998 2. Mekaanisesti kuohkeutettu maa tulee saada juuriston sitomaksi vielä saman kasvukauden aikana.

Tiheä juuristo juurieritteineen ruokkii myös parhaiten pieneliöstöä. Muokkauksen muita tehtäviä ovat esimerkiksi lannanmultaus. Tavoitteina ovat pie-ni eroosioalttius ja vähäiset ravinteiden hävikit ympäristöön huuhtoutumalla ja haihtumalla. Maalajin erityispiirteet.ja biologisen toimintaympäristön lisäksi muokkauksessa otetaan huomioon sen vaikutukset ympäristöön. rivivälien haraus) ja nopeuttaa sadeveden imeytymistä ja valuntaa • Maan kuohkeutusta tulisi aina seurata viljelykasvin kylvö ja toimii hyvin.ja toimintaympäristö juuristolle ja maan pieneliöstölle • valmistaa hyvä kylvö. MUOKKAUSTYYPIT Maata muokkaavat myös routa ja poutakausilla kuivuminen. Näin voidaan luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet juurten ja pieneliöiden aktiiviselle toiminnalle. veden imeytymistä maahan sekä veden valuntaa maassa. maan rakenne ja kosteus muokkausaikaan.ja lämpöolosuhteiltaan sopiva kylvö. Muokkauksen tavoitteisiin vaikuttavat ratkaisevasti paikalliset olosuhteet. joka toimii aktiivisesti. Lisäksi vaikuttaa myös käytetyt akselipainot ja pintapaineet. kompostin ja viherlannoituksen sekä sadonkorjuujätteiden sekoittaminen maahan sopivaan syvyyteen. Hiesumailla syyskynnetty maa lasehtii ja tiivistyy kevääseen mennessä. riviväliharaus). varastoitumista ja valuntaa salaojiin • maan kuivumista ja lämpenemistä • siementen itämis. Muokkauksen riskejä Maan muokkauksen suurimpia riskejä on kyntötraktorin vakopyörän jankkoa tiivistävä vaikutus.ja orastumisympäristö • mullata viherlannoitus ja komposti sekä kasvijätteet • helpottaa rikkakasvitilanteen hallintaa • lämmittää maata (hikevien maiden kevätkyntö tai -syväkuohkeutus) • estää pellon liiallinen kuivuminen (tasausäestys.että kertarikkakasvien hallinnassa muokkaukset ovat tärkeitä.ja orastumisolosuhteita • juuriston kasvu. Tällöin kasvien ravinteiden ja veden saanti on helpointa. joita syntyy pellon viljelyssä. Erityisen tarpeellista tämä on.ja rikkakasvitilanne lohkolla sekä odotettavissa olevat sääolosuhteet vaikuttavat muokkauksen toteutukseen. Tiivistynyt maa on tarvittaessa kuohkeutettava myös syvältä. jotta saadaan tilaa vedelle ja ilmalle. Muokkaamalla valmistetaan kosteus. Hyvän kasvu. Muokkaus voi myös lämmittää maata (erityisesti kevätkyntö hikevillä hietamailla) sekä estää maan liiallisen kuivumisen (tasausäestys. Maalaji ja maan kosteus ovat tässä ratkaisevia. Sekä kesto. Maa voidaan myös 92 . Savimailla on erityisesti roudan maata murustavaa vaikutusta syytä käyttää hyväksi (syyskyntö).ja toimintaympäristön ominaisuuksia • pieneliöstön toimintaympäristöä ja toimintaa • ravinteiden saatavuutta – erityisesti typpitaloutta • rikkakasvien kasvua • eräiden kasvitautien esiintymistä • eräiden tuholaisten runsautta • ravinteiden hävikkejä ympäristöön ja eroosiota. Muokkaamalla voidaan myös säädellä maan kosteusolosuhteita ohjaamalla esim. viljelykasvi. Kevätkyntö on tällöin parempi vaihtoehto. mikäli maan rakenteessa on puutteita. Muokkauksen tehtäviä • luoda hyvä kasvu.ja itämisympäristö siemenille. Täten muokkausta tarvitaan ennen kaikkea kuohkeuttamaan niitä tiivistymiä. viljelykierto.MAAN VILJAVUUS Muokkaus säätelee • maan rakennetta • vedenimeytymistä.

Hoitomuokkaukset – haraukset – multaukset 5. Perusmuokkauksessa maa on usein eduksi kuitenkin kuohkeuttaa syvään.ja taimettumisalusta Lannoitteiden ym. MUOKKAUSTYYPIT 1. Kuohkeutussyvyyttä lisätään vähitellen. Aura varustetaan kuorimin tai esiauroin. syysviljan oraan punertumisena ja/tai huonona kasvuna. Riittävä multavuuden säilyminen pinta kerroksessa turvataan. Kyntö on syytä tehdä huolella. Kesannointi 93 . Tällöin tiiviillä mailla runsaampien sateiden aikaan maassa voi tulla hapen puute. Perusmuokkaus tehdään yleensä joko kyntäen tai eri tavoin kultivoiden. 3. Viilun tulee murtua tasaisesti. Perusmuokkaus – kyntö – muut 3. Maalajien erityisominaisuudet on tarpeen ottaa huomioon perusmuokkauksessa. Helposti hajoava eloperäinen aines. Sopiva kyntösyvyys 14 tuuman auralla vaihtelee yleensä 17–23 cm välillä. multaus 4. Kosteissa oloissa tyydytään matalampaan kyntöön ja kuivissa olosuhteissa maa voidaan kyntää syvemmältä. sängen peittyä ja kynnöksen tulee olla riittävän tasainen (alle 10 cm korkeuserot). 4. Kyntösyvyyttä vaihdellaan viljelykierron eri vaiheissa. mutta maan kääntämisen rajoittaminen vain ylimpään noin 15 cm kerrokseen varmistaa vilkkaimman pieneliötoiminnan sekä run- Maan muokkauksen ydinkohdat luomuviljelyssä: 1. Kynnös voidaan myös tasata heti kynnön yhteydessä viiluntasaimella. Uusimmilla auramalleilla voidaan kyntää myös tätä matalampaan. esim. jolloin ruokamultakerros tiivistyy ja kuivuessa kovettuu.MAAN VILJAVUUS MUOKKAUKSEN PERIAATTEITA KYNTÖ JANKKUROINTI JYRSINTÄ SUOSITELTAVA VÄLTETTÄVÄ Weichel 1984 muokata liian kosteana. Maan liiallista hienontamista varotaan. Matala kääntö ja tarvittaessa syvä kuohkeutus tiivistymien kuohkeuttamiseksi. PERUSMUOKKAUS Perusmuokkauksen tehtävänä on kuohkeuttaa tiivistynyttä maata noin 15–30 cm syvyyteen. 2. Biologinen muokkaus – juuristo – pieneliöstö 2. joka näkyy esim. Muokataan vain maan ollessa riittävän kuivaa tiivistymistä välttäen. Eloperäisten aineiden syvälle multausta vältetään. viherlannoitus voidaan haudata kyntämällä liian syvälle. Perusmuokkaus maata kääntämättä Pieneliötoiminta on vilkkainta ruokamultakerroksen ylimmässä noin 10–12 cm:n kerroksessa. Täydennysmuokkaus Kylvömuokkaus – tasausäestys tasaa/säästää kosteusoloja – hyvä kylvö.

Erityisesti karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla voidaan käyttää perusmuokkaukseen esimerkiksi kultivaattorin joustavaan piikkiin kiinnitettyä minisiipiauraa. Muokatusta maasta esimerkiksi vapautuu enemmän ravinteita kasvien käyttöön. jolloin maa on paljaana mahdollisimman lyhyen aikaa. jonka työtapa vastaa lähinnä minisiipiauraa. Kevennetty muokkaus ja suorakylvö luomussa Muokkauksella on monia keskeisiä tehtäviä. joita ei muokata sekä syyskylvöisiä kasveja. Käytettävissä on sekä tavallisilla hanhenjalkavantailla (leveys noin 20–30 cm) että erikoisleveillä hanhenjalkavantailla eli siipivantailla (leveys jopa noin 40–60 cm) varustettuja muokkausvälineitä raskaiden kivennäismaiden perusmuokkaukseen. Tällaiset kerrokset ovat haitallisia maan kasvukunnolle ja juurten toiminnalle. Perusmuokattu (kynnetty) maa myös lämpenee keväällä nopeammin. Mikäli muokkausta kevennetään. Keveillä mailla voidaan käyttää myös kapeateräisiä kultivaattoreita. miten lisääntyvä typentarve tyydytetään sekä rikkakasvit hallitaan. on typpilannoitusta yleensä tarpeen lisätä noin 20–50 kilolla hehtaaria kohti. että maahan kynnetyt oljet. Pieneliötoiminnan heikkous syvemmällä näkyy esim. Ilman koneinvestointeja kääntämättä tapahtuvaan pellon peruskuohkeutukseen sopiva muokkausväline – viiltoaura – saadaan kyntöaurasta. JÄREÄ HANHENJALKAKULTIVAATTORI 94 . Mekaaninen muokkaus on myös keskeinen menetelmä rikkakasvien – varsinkin kestorikkakasvien hallinnassa. Käyttöön onkin leviämässä yhä enemmän perinteistä kyntöä korvaavia perusmuokkausmenetelmiä. joita on vaikea korvata luomuviljelyssä muilla menetelmillä. Viljelykierron aikana muokkausta voidaan vähentää käyttämällä monivuotisia kasveja (nurmia). Nämä sopivat parhaiten helposti muokkautuville maille. Vantaat sekä leikkurit jätetään paikoilleen. siitä. Kääntyvin terin – varustettu ja siten paluuauraa vastaava – sängeltä ajettava muokkari on kotimainen uutuus maan muokkauksessa. niin on suunniteltava. kun siitä irrotetaan siivet. Mikäli muokkauksesta luovutaan.MAAN VILJAVUUS saimman ja kestävimmän mururakenteen. Maalaji ja rakenne vaikuttavat oleellisesti pieneliötoiminnan aktiivisuuteen eri kerroksissa. viherlannoitus tai komposti saattaa säilyä jopa useita vuosia lähes muuttumattomina syvempiin kerroksiin kynnettynä.

Tanskassa on kokeilussa valkoapilapitoisen nurmen muokkausta 20 cm:n levyisiltä kaistoilta jyrsimellä. jos siitä saa sormin pyörittämällä 3 mm paksuisen nauhan. ravinteet. seuraavilla tavoilla.) • rikkakasvien siementen sekoitus koko ruokamultakerrokseen. Kun koneyhdistelmään lisäksi liitetään kylvökone. Kerta-ajolla maa voidaan muokata ja kylvää luomussa esim. Optimikosteus maan muokkaamiselle on kuitenkin selvästi tätä kuivempi. HAITTOJA • kyntöanturan muodostumista • suurempi liettymis. Syvä kuohkeutus tehdään hanhenjalkateräisellä kultivaattorilla (kerroskuohkeuttimella. siivettömällä kyntöauralla). kylvömuokkaus tehdään kevytjyrsimellä. Valkoapila leviää muokkaamattomista kaistoista nopeasti viljan aluskasviksi ja suojaa maan pinnan. Maan KYNTÖMUOKKARI Valokuva: A-Faber 95 . parempi lieroille ei kyntöanturaa • veden kapillaarinen nousu jatkuu parempi poudankestävyys HAITTOJA • maa lämpenee ja kuivuu hitaammin kylvökuntoon (keväällä) • hitaampi typen vapautuminen lannoitustarve kasvaa. että maa muokkautuu hyvin eli murustuu. Savimailla maa on liian märkää muokkaussyvyydessä. riippuu muokkausasteesta • enemmän juuririkkakasveja. Väliin jätetään 5 cm:n kaistat muokkaamatta. Maan tulee murentua sormien välissä muokattavaan syvyyteen. pohjamaan vedenläpäisevyys parempi • parempi pieneliötoiminnalle. jollei tehokasta muokkausta • vaikeuksia märkinä vuosina muokkauksessa ja kylvössä • pienemmät sadot heikompi taloudellinen tulos • epätasainen kylvöalusta -> erilainen kylvökalusto tarpeen • tautiriski kasvaa. Muokattuihin kaistoihin kylvetään samanaikaisesti vilja. PERUSMUOKKAUSAIKA Maan kosteuden tulee olla muokatessa sellainen. sienijuuret ym. Maan muokkautuvuutta voidaan arvioida ennen muokkaustöihin ryhtymistä lapion ja sormikokeen avulla. niin kerta-ajo riittää. kalkki) • ravinteiden parempi saatavuus maasta • eräiden kasvitautien ja tuholaisten torjuntavaikutusta AURATTOMAN VILJELYN (KULTIVOINNIN) ETUJA JA HAITTOJA ETUJA • pintakerroksen multavuus ja rakenne paranee • eroosioalttius vähenee • ei kyntöanturaa.ja kuorettumisvaara • suurempi eloperäisen aineen hajoaminen • eloperäisten aineiden hautaaminen syvälle (olkikerros) • maaperäeläinten häirintä (lierot.MAAN VILJAVUUS KYNNÖN ETUJA JA HAITTOJA ETUJA • parempi kuohkeutus vilkastuttaa pieneliötoimintaa • tehokas rikkakasvien. varsinkin juuririkkakasvien torjunta • parempi sadonkorjuutähteiden multaus • maa kuivuu ja lämpenee aikaisemmin keväällä kylvökuntoon • enemmän tilaa juurille ja vedelle • tasaisempi ruokamultakerros (multavuus. hyppyhäntäiset.

MAAN VILJAVUUS MATALA MUOKKAUS maa kääntyy sivulle SYVÄ MUOKKAUS maa tiivistyy ja liistaantuu tulee olla myös syvemmältä niin kuivaa. mutta voi vettyä syksyn runsaissa sateissa muokkaukseen sopimattomaksi. Syysmuokattu maa ilman kasvustoa tiivistyy usein syksyn. esim. lapiorullaäes). viherlannoituskasvusto/kerääjäkasvi tai uusi nurmi. Arimpia ovat hiesu. jotta mururakenne lujittuisi kestämään paremmin sateiden liettävää vaikutusta. Lisäksi olisi eduksi. Tällöin roudan päältä tapahtuva kyntö onkin hyvä vaihtoehto. Karkeilla mailla voidaan käyttää pelkästään kultivaattoria. Perusmuokkaus tehdään syvältä vain silloin. Hiesu. Muokkauksen jälkeen muokattu maa saisi kuivua ennen sateita. Muokkauksia voidaan jatkaa kultivaattorilla. ettei se tiivisty liiaksi traktorin ja koneiden pyörien alla. Syvempää muokkausta tulisikin aina seurata välittömästi kylvö.ja hietamailla sekä eloperäisillä mailla perusmuokkaus voidaan jättää myös kevääksi. syysrypsi. Syksyllä maa on usein sopivan kuivaa perusmuokattavaksi heti sadonkorjuun jälkeen. siivettömällä viiltoauralla 20– 30 cm syvyyteen ja tämän jälkeen pinta muokataan hienoksi pyöriväteräisillä välineillä (lautasäes. Perusmuokkaus kesällä Perusmuokkaus palvelee parhaiten maan murustumista. kylvettävän kasvuston juuristo ehtii sitoa muokkauksella kuohkeutetun maan pysyvämmin muruiseksi. jyrsin.ja runsaasti hiesua sisältävät maat. maalajista ja multavuudesta sekä koneiden maata tiivistävästä vaikutuksesta. koska routa kuivattaa maan nopeasti. kun maa on siihen riittävän kuivaa (muokkautuvaa) eikä tiivisty. nurmisadon korjuun jälkeen. jotta kasvien juuristo sitoisi muokkauksella kuohkeutetun maan pysyvästi kuohkeaksi. Suomen oloissa kesämuokkausta voidaan käyttää lähinnä vain nurmen rikkomisen yhteydessä. Heti heinänteon tai säilörehun korjuun jälkeen maa kuohkeutetaan esim. Parin viikon kuluttua suoritetaan varsinainen kylvömuokkaus sekä kylvetään aikainen ruis. mikäli uuden kasvuston juuristo ehtisi sitoa muokkaamalla kuohkeutetun maan muruiseksi ennen kasvukauden päättymistä. talven ja kevään aikana lähes yhtä tiiviiksi kuin se oli ennen muokkausta. Kesantolohkolla voidaan alkukesä käyttää muokkauksiin ja perus- 96 . jolloin maa on kuivunut syvälle ja on lämmintä. Sopiva muokkausaika on riippuvainen mm. kun se tehdään keskellä kasvukautta. Tällöin myös uuden.

Keväällä suoritetaan vain kylvömuokkaus ja kylvö.ja itämisympäristön valmistaminen. kosteana kesänä (savimaiden) pohjamaa on märkää ja se tiivistyy helposti muokatessa. lanta. HYVÄ KYLVÖMUOKKAUS SAVIMAALLA 5 cm Liettymissuoja 5–20 mm muruja Haihtumissuoja 1–5 mm muruja Muokkaussyvyys Sijoitettu lietelanta 3 cm 97 . Lannoitteiden multaus Täydennysmuokkaus voidaan tehdä myös kylvömuokkausta syvempään muokaten. viherlannoituskasvusto. Kesällä syvästä perusmuokatun ja viherlannoitukselle/vihantarehulle kylvetyn maan syysmuokkaus voidaan jättää viherlannoituksen jälkeen kokonaan tekemättä. Kylvömuokkaus tehdään yleisimmin joustopiikkiäkeellä. Koska avokesanto kuivuu hitaasti. muokkaamattomia vuosia. jossa muokkaus on normaali. Nurmivuodet tarjoavat tarpeellista lepoa maalle ja vastapainoa (voimakkaasti) muokattaville kasveille. Tällöin maahan voidaan mullata eloperäistä ainetta (esim. (sänki-)kultivaattoria. Itääkseen siemen tarvitsee sopivat kosteus-. Kääntävään ja/tai sekoittavaan täydennysmuokkaukseen käytetään esim. olki tai muut sadonkorjuutähteet). komposti. lautasäestä. jyrsintä tai minisiipiauraa. Lisäksi kierrossa tulisi olla 1–2 vaihetta. TÄYDENNYSMUOKKAUS Syvää perusmuokkausta täydennetään matalahkolla täydennysmuokkauksella. jossa voidaan suorittaa perusteellisia muokkauksia.MAAN VILJAVUUS kuohkeutukseen. Tärkein täydennysmuokkauksen muoto on kylvömuokkaus. matalaa kyntöä. esimerkiksi kesäkuun loppupuolella. mikäli käytetään voimanulosottoakselista käyttövoiman saavia muokkausvälineitä esimerkiksi vaakatasojyrsintä. Muokkauksen ajoittamiselle ja voimakkuudelle tulisi löytää eri tekijöiden suhteen sopiva tasapaino.ja lämpöolot. Sopiva orastumisympäristö turvaa siementen kosteuden saannin ja ehkäisee maan liettymistä. Rikkakasvien hallinnan kannalta kierrossa tulisi olla vähintään yksi vaihe. Ajokertoja ja traktorin pyöristä maahan kohdistuvaa rasitusta pienentää. normaalisti muokattuja vuosia sekä tarvittaessa myös voimakkaan muokkauksen vaiheita. Viljelykierrossa tulisi muokkauksen kannalta olla erilaisia vaiheita. Syysviljalle muokkausaika ajoittuu puolestaan kesään/loppukesään. jonka tehtävänä on hyvän kylvö. Tällöin viherlannoituskasvusto kylvetään vasta myöhemmin. ilmavuus.

viljojen rikkakasviäestystä tai harausta. Siksi maan tulee olla riittävän kuivaa (= muokkautuvaa. pohjamaa saadaan kuohkeutettua syvältä ja pintakerros muokattua kylvökuntoon kerta-ajolla. MUOKKAUKSEN PERUSPERIAATE Perusperiaate kaikissa muokkaustöissä on muokkauskoneen maata murustavien voimien kohdistuminen maahan siten. kuten riviviljelykasvien rivivälien harausta ja multausta. sadonkorjuutähteiden lahottamisen nopeuttamista ja rikkakasvien kasvun estämistä (esim. Kyntöanturaa ei myöskään muodostu. Rivivälit voidaan harauksen yhteydessä kuohkeuttaa myös huomattavan syvältä. Tällöin ravinteiden vapautuminen voi lisääntyä ja saadaan aikaan lannoitusvaikutus. JYRSIMEN JA KYLVÖKONEEN YHDISTELMÄ HOITOMUOKKAUS Täydentävä muokkaus voi olla myös erilaisia hoitomuokkauksia. että maa murtuu luontaisia murenemislinjoja noudattaen. Kesannon hoitoa ja muuta rikkakasvien hallintaa muokkaamalla tarkastellaan lähemmin kasvinsuojelun yhteydessä luvussa 5. Eri maalajeille ja erilaisiin olosuhteisiin valitaan sopivimmat yhdistelmät. Rikkakasvien säätelyn lisäksi tällaiset hoitomuokkaukset kiihdyttävät maan pieneliötoimintaa ja edelleen hajotustoimintaa lisäämällä maan ilmavuutta.2.eikä leikkauspin- KAKSIKERROSKYNTÖAURA Yhdistelmämuokkaus • lautasäes-kultivaattori-lapiorullaäes -yhdistelmällä maan muokkaus kertaajolla kylvökuntoon • kerroskuohkeutin. jopa 40 cm syvyyteen asti. sänkimuokkaus) jne. kaksikerrosauran tai hanhenjalkakultivaattorin ja kevyen jyrsimen yhdistelmiä. Näin saavutetaan syväkynnön ja matalan kynnön edut ilman syväkynnön haittoja. Kaksikerroskyntöaura kääntää maan vantaalla irti leikaten ja siivellä viilun kääntäen melko matalaan (noin 15 cm). Kun hanhenjalkakultivaattorin perään kytketään kevyt jyrsin. Lisäksi pohjamaa kuohkeutetaan toisella vantaalla. Yhdistelmämuokkaukseen käytetään esim. joka kulkee 10–15 cm syvemmällä kuin ylempi vannas. Tarkoitukseen sopivia koneyhdistelmiä on olemassa.kevytjyrsin. Yhdistelmämuokkaus Syvä perusmuokkaus ja matala täydennysmuokkaus voidaan tehdä samalla ajokerralla. murenevaa) ja muokkausvälineen tulee toimia niin. Näiden yhdistelmäkoneiden etuina on. Alempaa viilua ei käännetä.kylvö – kerta-ajolla • kylvörivien jyrsintä (tarvittaessa myös syvä kuohkeutus) ja kylvö kerta-ajolla – valkoapilan annetaan levitä muokkaamattomista kaistoista aluskasviksi viljelykasvin alle 98 . että maa saadaan kuohkeutettua syvältä vähin ajokerroin hautaamatta elävintä pintakerrosta syvälle maahan.MAAN VILJAVUUS KULTIVAATTORIN. että maassa ei synny tahtaantumis.

Kuohkeutetaan tiivistyneet maat 5.MAAN VILJAVUUS toja. Suositaan runsasjuuristoisia kasveja maamuokkaajina 2. koska puutteita ja virheitä ei voida paikata myöhemmin väkilannoittein eikä kemiallisin torjunta-ainein. vaan muokkaamalla autetaan maan murenemista paakkujen ja kokkareiden luontaisia murenemislinjoja myöten. Perusmuokataan kesällä ja alkusyksyllä 4. Luonnonmukaisesti viljelevän viljelijän tulee oppia tunnistamaan oikeat ajankohdat. Muokataan harvoin – suositaan monivuotisia kasveja 3. Viljavuuden hoito ekosysteemin toimintatapojen pohjalta • veden virtauksen ohjaaminen • aurinkoenergian virtauksen ohjaaminen koko systeemin eri osapuolten käyttöön – hajottajille runsaasti eloperäistä ainetta • ravinteiden kierrätyksen ohjaaminen • monimuotoisuuden ylläpito/hoitaminen • systeemin vakauden/itsesäätelyn tukeminen 99 . Onnistuminen muokkauksissa on luomuviljelyssä tavanomaista tärkeämpää. Muokkaus viljelykierrossa rakenteen hoidon näkökulma 1. Tässä on useinkin oikea ajoitus tärkeämpi kuin sopivimman koneen valinta. Kokkareita ja paakkuja ei rikota keinotekoisesti väkisin koneilla. jotta hän voi hyödyntää hoitamansa ekosysteemin tuotantomahdollisuuksia optimaalisesti ja kestävästi. Juuriston tulisi sitoa ja kasvuston suojata maata mahdollisimman nopeasti muokkauksen jälkeen ja kasvupeitteisyyden tulisi viljelykierron aikana olla suuri.

Alakukku.2001. Elmholt. Puutarhatuotanto. Plant and Soil 211 (2): 269-281.11. 1974.K. Carbon flows in the rhizosphere of ryegrass. L. Sampo. 2002. Beste. & Rölin. Kevättyöt märissä oloissa huonontavat rakennetta. Domanski.. 1968. 2001. E. P. Fábián. Rhizosphere priming effects on the decomposition of soil organic matter in C4 and C3 grassland soils. The effect of farming system on labile fractions of organic matter in Calcari-Epileptic Regosols. Koskinen. Alakukku. Sarja A 67: p. S. 1.. L. Der Regenwurm im Garten. Alakukku. SLU.. 49-50. Fakta Jordbruk 8/1999. L.ja hiesumaiden syväkuohkeuttajina. Flaig. Erityyppisten makrohuokosten synty ja merkitys peltoviljelyssä. & Cheng. L. M.1999: 2.1. Emgardsson. Einfache Bodenbeurteilung fuer Praxis. Microbial activity. Stuttgart. 4. Ökologische Konzepte 101. J. A. & Lyshede. L. Alakukku. Tiedote 11/95. Posta. Aura. I..B.5. A. 1949.. Renkaiden vaikutus traktorin vetokykyyn ja maan tiivistymiseen. 164. In: Hannu Känkänen (toim.-27.. 1986. Koetoiminta ja käytäntö 55. Subsoil compaction due to wheel traffic. Maatalouden tutkimus. 2000. Pöyhönen. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. 4 s. Koetoiminta ja käytäntö 52. VAKOLAn tiedote 69: 28 p. & Lyshede. Teho 2: 22-23. Aura. Pöyhönen. Justus-Liebig-Universität Giessen. 17. L. miehittämätöntä traktoria käyttäen: Loppuraportti tutkimuksesta “Pohjamaan tiivistymisen ehkäisy ja maatalouden ympäristöhaittojen vähentäminen kevyttä Modulaire-tekniikkaa käytettäessä”. Teho 5: 14-16. 42 p + liitteet 7 p. Nielsen. P. K&K 56. Erviö. Ekologiskt lantbruk. Sarja B 25: p.7. Plant and Soil 227: 99-113. Sarja A 62: 44 p + 9 app. P. A. 35. Ss. Brauns. Heinonen. Verlag Eugen Ulmer. 163. Austrheim. Levande jord. Koetoiminta ja käytäntö 12. Granstedt. Plant and Soil 211 (2): 269-281. W. 2001.E. Pohjamaan tiivistymisen pitkäaikaisvaikutus maahan ja viljojen satoon. L. Skånsom grashosting. Rhizosphere priming effects on the decomposition of soil organic matter in C4 and C3 grassland soils.. Aura. Natur och Kultur/LTs förlag. Beste.B. Koetoiminta ja käytäntö 57. Pp.ja tuotantopäivät: 20-vuotisjuhlaseminaari.1991. 235. A. 1998. Fu. 123-140. J. Density-dependent regulation of arbuscular mycorrhiza by collembola. Stuttgart. 2000. Aura. Alakukku. N. Janke. fungal abundance. 2000. S. Alakukku.. Buch. Beratung und Forschung. Plant and Soil 238: 289-294. Brorsson. S. Landbauf. 27-30. Phosphorus (P) acquisition of cereal cultivars in the field at three levels of P fertilization. Kevyt miehittämätön traktori kenttäkokeissa. T. L. & Cheng. L. 1995. A. Effects of tillage intensity on nitrogen dynamics and productivity in legume-based grain systems. Gahoonia.E. H. Elonen. 100 . Institut fuer Pflanzenbau und Pflanzenzuechtung. 18 s + liitteitä 7 s. Käytännön Maamies 4. Organinischer Landbau. L. Att undvika alvpacking – förfinade riktlinjer på väg.E. R.S. Journal of Plant Nutrition and Soil Science. Y.. 2001. 2001. 1999. Nielsen. Ökologisk Landbruk 1/2002. K. 351s Fu.. 7. V. 1999. Falköping. 381-387. 2002. In: Riitta Salo (toim. Jokioinen 26. & Nosek. W. Siniakina. Lierot savi.R. ja Talvitie. L.. Völkenrode 1:19-28. 23. 1995.-Å. SÖL. J. 134 s. Weiterentwicklung und Erprobung der Spatendiagnose als Feldmethode zur Bestimmung ökologisch wichtiger Gefuegeeigenschaften landwirtschaftlich genutzter Böden. T.1995: 21. Pp. W. 125 s. K. Arvidsson. Alakukku. Journal of Plant Nutrition and Soil Science.. G. Syväjuuriset kasvit osa maan hoitoa. M. N.MAAN VILJAVUUS KIRJALLISUUTTA Alakukku. Gahoonia. Biological Agriculture & Horticulture. Maan tiivistymisen ehkäisy kyntämättä viljelyssä kevyttä. H. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Alakukku. 1998. R. Jokioinen. 4-5: 333-351.2000.N. 3. Oikea rengasvalinta lisää vetovoimaa ja lieventää maan tiivistymistä. Alakukku. Esala. E. 2002. Plöjning på land bättre än band... L. U. Diss. L. Sampo. 2002. Paripyörillä parempiin satoihin.). 1973. 4.. and distribution of Penicillium and Fusarium as bioindicators of a temporal development of organically cultivated soils. 1999. Kuzyakov. Agricultural and food science in Finland 8. Alakukku. 1999. Bodenschutz in der Landwirtschaft. Viherkesannot ja aluskasvit viljan viljelyssä: Viljelyjärjestelmä-tutkimuksen loppuseminaari..3. 41-45. Kiss. Helsinki. Pp. Wirkung organischer Bodensubstanzen und Ertragssicherung. O. Alakukku. 470 s. Kasvintuotanto ja maaperä. E. L. Phosphorus (P) acquisition of cereal cultivars in the field at three levels of P fertilization.2000.. & Stahr. 2001. MTT:n julkaisuja. Elonen..S. Pohjamaan tiivistyminen pienentää kevätviljan typpisatoa pitkään... Kasvi muokkaa maan rakennetta. Balfour.. 1995. 2000. 5-13. Drinkwater. Plant and Soil 238: 289-294. P. M. Lantmannen 3/2002. Sarja A 79: p. 2002. 111 s. N.. A. 7:p. 1995. & Rossoni-Longnecker. 1999. E.). 2001. Soil Biology & Biochemistry 34: 661-664. N. Viherkesantojen ja aluskasvien vaikutukset maan rakenteeseen. Alakukku. L. E.. Hampl. Maataloustieteen päivät 2000. Viljelymaan humuspitoisuuden muuttuminen ja siihen vaikuttaminen. G. 13(2). Miehittämättömän traktorin käytön lyhytaikaiset vaikutukset savimaan rakenteeseen.3. und Kustel. Jokioinen.. M. M. S. 276 s. Friedel. T. 2000. Maatalouden tutkimuskeskus. Nuutinen.. In: Riitta Salo. W. 1999. Praktische Bodenbiologie. Bovin. O. 1996. Stockholm. 1991. Salo.). 10. L.8. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Nagy. Markku Yli-Halla (toim. 20-30. Å. K. Bad Duerkheim. 3: p. E. Vol. Bakonyi.

& Siniakina. 12(1). 1992.B. 56. Bovin. Entwicklung der Mycorrhiza in Kulturpflanzen bei Einfluß unterschiedlicher Wirtschaftsweisen. H.2000. E. Thomas Alföldi. Ketoja.1990: p. Miten lierot liittyvät kasvukuntoon? Puutarha ja Kauppa 19/2002. S. Multa elää.. Kahiluoto. M. A novel method for separating root-derived organic compounds from root respiration in non-sterilized soils. O. In: Steffan. 10. Plant and soil 227: 191-206. L. Kokemuksia maan muokkauksen ajoituksesta: Hätäily voi viedä sadon: Luomulehti 17 nro 5. Wartiovaara. Hartikainen. Esala. U. A. 3. Käytännön Maamies 50.. Kahiluoto. Pietola. Die Kontrolle der Bodenfruchtbarkeit. 2002. Preuschen. Nr 99.. 1999. “A systems approach to the management of arbuscular mycorrhiza”. & Friedel. 12. IFOAM-Sonderausgabe Nr. Jyväskylän Yliopiston biologian laitoksen tiedonantoja 11. 2000.mtt. http://www. 2000. 1987. A-K. Håkansson. Jaakkola. Jyväskylä. 1995.ja tuotantopäivät: 20-vuotisjuhlaseminaari Jokioinen 26. DF. Rajala. P. Vestberg. K. L. Ss.. Y. Ökologie & Landbau. 123 s.. 9. M. P. & Rölin. S. Bioassays in a growth chamber. 101 . Mäntylahti.. 2001. Maaranen. H. Tiedote 24/87. 1998. Saarela. Soil Biology & Biochemistry 33: 1915-1925. Effects of manure treatment and soil compaction on plant production of a dairy farm system converting to organic farming practice. Photosynthesis controls of rhizosphere respiration and organic matter decomposition. J. Department of Applied Biology. Mykorrhizen fördern die Stickstoffaufnahme der Pflanzen. Ökologie & Landbau. E. 351s Hampl. 2000. 5. Kahiluoto. 29. T. January-April. Å. 2001.ja elintarviketalous 2: 88 s + 2 liitettä.. William Lockeretz. Gunst. Källander. Käytännön Maamies 12. Hansen. K. Y. Sivelä. Luonnonmukainen maanviljely.). Maatalouden tutkimuskeskus. 9-12. Soil Fertility and Biodiversity in Organic Farming. Urs Niggli.. Kukkonen. 1966. & Vestberg. Pp... Elmholt. M. Vanhala. Bad Duerkheim.. P. M. Ekologiskt lantbruk. IFOAM 2000 . In: Laatuviljan tuotanto. 4-5. E. Maeder. Ecosystem and Environment 56: 173-186. s. Ss. Knudsen. Løes. 2001. Pietola. Kuzyakov. V. Puutarha ja Kauppa 1. 2000. Maan mekaaninen vastus kasvutekijänä. Alakukku. p. Huhta. ja Vestberg. 2001. Natur och Kultur/LTs förlag.Bioassay and study of the impact of phosphorus supply. In: eds. Läpi harmaan saven . Rajala. 1987. 97 s. Journal of Plant Nutrition and Soil Science. E. Brorsson. A. 1997. Kuzyakov. P. Lapiodiagnoosi – maan viljavuuden kotovarainen pikahavainnointimenetelmä. Halbzeitergebnisse im Projekt Ökologische Bodenbewirtschaftung.]. & Vestberg. 2002. Dubois. Kahiluoto. Pietola. S. Helsinki. Agriculture... SÖL. 1991. SLU. Jensen. Y. Root hairs – an important part of the rhizosphere. M. 8-9.. Sopivan kylvöalustan varmistaminen. ss. 1998. L. av jordbearbetn. University of Helsinki. J. 27.. Heinonen. L.fi/ met/pdf/met2. K. ja Vilkamaa. Plant and soil 231: 65-79. S. 1991. 43B.-27. Vestberg. Maa vaatii kasvaakseen toimivan huokoston. Miten juurilaho liittyy kasvukuntoon? Puutarha ja Kauppa 19/2002. with special emphasis on the genus Fusarium. s. 105 s. Review of mechanisms and quantification of priming effects. 1967. Suon viljely. Karisto. 164.2000. The Effect of Arbuscular Mycorrhiza on Biomassa Production and Phosphorus Uptake from Sparingly Soluble Sources By Leek (Allium porrum L.. 2000. Juuristo ja pieneliöt ovat maan rakenteen hoitajia.8. Jørgensen. I. 138 s. H. L. G. 1987. J. 5. Ss.. E. 2000. S. S B & B 32: 1485-1498. P. Utilization of arbuscular mycorrhiza by system management. Aura. D. Packning av åkermark vid maskindrift. Palojärvi. Y.-Å. I. IFOAM-Bulletin Nr. Martikainen. 536 s. Porvoo.pellon pienet kovakasvot maan rakennetta hoitamassa. A. H. A. 15. S. 1998. 2001..7. 296: 1694-1697. Promotion of AM utilization through reduced P fertilization : 2. 2. Kahiluoto. W. Viljavuuspalvelu. IFOAM. Biol. Stiftung Ökologie und Landbau (SÖL). G. Ketoja. A. Nicolson. Jäteliete-kuorirouheseosten maatumisen biologia. Porvoo. 334 s. V. ss. Syysmuokkaus vaikuttaa satoon ja maan typpitalouteen. 1963. 61-79. Kirjayhtymä. Maamies. 2002. Käyt. Olsen. Eine Anleitung zur Spatendiagnose. Sundmann.pdf Pessi. 511-517. Distribution of saprophytic fungi antagonistic to Fusarium-culmorum in 2 differently cultivated field soils. Tieto Tuottamaan nro 80. 1999. & Cheng. 1978. Maa. Niemi. University of Helsinki. Agric & Hortic. 2001. S.. H.. 145 s.7. Heinonen. Maaranen. Ss... I.M. Käytännön Maamies 6. Mäder.. Ikonen. Alternative Konzepte 75. 3/2000. 39-46. 65-85. M. Fliessbach. U. Koetoiminta ja Käytäntö nro 5. 2002. Kukkonen. WSOY. ja Rannikko. Publications 1: 87 p. 1985. M. Ackerbaulehre nach ökologischen Gesetzen. Ja Kemppainen.B. V. Maatalouden tutkimus. 1999. A systems approach to the management of arbuscular mycorrhiza . V. Lierot peltoviljelyssä.MAAN VILJAVUUS Granstedt. Nuutinen. H. Hockenhull.The world grows organic: Proceedings 13th International IFOAM Scientific Conference. 2000. M. V. Field studies. Science 2002 May 31. 2001. E. (väitöskirja).. Maa. Ss. 5-9. Tiivistynyt pelto ei ole menetetty pelto. 53. ja Vestberg. K.. J. MTT. Kähäri. 44. 2000. Rapp. H. 1993. J. Falköping. Biol Agric & Hortic 1. Vanhakartanon tiivistyneet pellot kunnostetaan uudella ojitusmenetelmällä. Preuschen. Sarja A 79: Pp. 1990.) in Finnish Field Soils. Kahiluoto. Hämeenlinna. Nuutinen. viljely ja ympäristö. and Niggli. Promotion of utilization of arbuscular mycorrhiza through reduced P fertilization 1. 46-48. I. Jokioinen. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn vaikutukset maaperään.6-8.. 12. R. Kuzyakov. 1996. H. Ecology and Farming. Suomen peltojen viljavuus 1981-85. 36 p. Pietola. Forskningsnytt om økologisk landbruk i Norden 2.. ss.. 124 s. + [91 p. Koetoiminta ja käytäntö 47. A. H. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. p. 2002. R.. M. In: Riitta Salo (toim. U. 3/1999. IFOAM-julkaisusarja No 2. & Stahr. Institutionen för markvetenskap. Fried. L. 15.

Lapiodiagnoosi. Kukkonen. Maan kasvukuntoa on vaikea mitata. E.. Tiiri. 2(3). Sippola. 18-24. 239 p. Rajala. 18-19. Pp. Rajala. 7-9. Ss. Laatuvihannesten hyvät viljelymenetelmät: tutkimusohjelman loppuraportti. Raiskio. J. 102 . The role arbuscular mycorrhizal fungi and glomalin in soil aggregation: comparing effects of five plant species. Vestberg. J. Aaltonen. 1999. Rinne. 2000. H. Söhne. Luomutilojen traktorit laihdutuskuurille! Luomulehti 18 nro 4. 26 s + liitteet. 1985. Ss. humic substances and soil microbial biomass. Omavaraisen viljelyn vaikutus maan ominaisuuksiin. No 29. 10. 27-29. ja Palojärvi. C. Argicultural and Food Science in Finland. Kolsch. ss. 1990. M. 30-31. Karl Haug Verlag. Verlagsunion Agrar. M.. 1968. Korkea fosforilannoitus heikentää sienijuuren toimintaedellytyksiä. P. J. 2000. Luomuviljelyn työtekniikka maata hoitavaksi: Luomulehti 18 nro 5. 6-7. Basel. Muokkauksen vaikutus maan toimintoihin. Importance of protein and amino metabolism in soil for plant nutrition and soil fertility. Maatalouden tutkimuskeskus. 1991.). Watson. Luomulehti 8/2000. Ss. 2000. PW. 2002. In: Terhi Suojala ja Raili Pessala (toim.C. 17. München. I. A.MAAN VILJAVUUS Rajala. ym.. Rajala. J. Jokioinen. M. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. J. Syltie. W. 7 s. Tiedote 11/91. 1999. H.P. 252 s. Vestberg. Organisch-biologischer Landbau in der Praxis. DLG Verlag. 1970. Bodenfruchbarkeit. P. 2000. & Tietjen. Rillig. Stoppler. Scheller. 2000. 245-270.ja koulutuskeskus Mikkeli. Puutarha ja Kauppa 19/2002. Plant and Soil 238: 325-333.Maatalouden tutkimuskeskus (MTT). Ecology and Farming. Vuosikirja . M. Warum muss der Umbruch in der Bodenbearbeitung kommen? Moniste ja kone-esitteitä. Maaseudun tutkimus. Luomun koneet ja laitteet. & Simojoki. Simojoki. E. Basel. Schepel. 1993. Ss. E. 1952. Scheller. Vesicular-arbuscular mycorrhiza in varieties of winter-wheat in a low external input system.. & Vogtmann. 191-199. Salo. Weichel. E. S. Pintapaine pienemmäksi puuteloilla. J.. 2001. 45-52. Luonnonmukaisen marjanviljelyn tietokortit. Schepel. 2002. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Biological Agriculture & Horticulture. Ss. S. Pp. Helsingin yliopisto. Sarja A 43: Ss. 1999. 1984. Julkaisuja 67. 1998. S-L. Effects of very small amounts of highly active biological substances on plant growth. & Friedel. Puutarhatuotanto 1997-1999. Helsingin yliopisto. Kaalipellon syysmuokkaus ja kerääjäkasvit. 1992. MTT:n Tiedote 4/1993. Heidelberg. 2000. I. January-April. 2002. J. Soil fertility management in temperate organic farming systems. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. IFOAM. 6-9. W ja Padel.ja koulutuskeskus Mikkeli. Maaseudun tutkimus. Frankfurt. Humuswirtschaft des Ackerbaues. 243 p. A. Biological Agriculture & Horticulture. C. Morphological responses of barley roots to soil compaction and modified supply of oxygen. Sauerlandt. Traktorin valinta vaikuttaa maan rakenteeseen: Luomulehti 18 nro 5. 82 s. Amino acids in soils. 7(2). T. Helsingin yliopisto. In: Neuerburg. H. Rusch. 10-11. S.

härkäpapu – kaura. herukka – apila. rypsi – apila).ja korjuuteknisten vaikeuksien takia tällaiset seokset sopivat kuitenkin vain kotipuutarhoihin. seosviljat. Viljelykasvin ja seoskasvin vuororiveinä tai vuorokaistoina tapahtuva viljely voidaan myös katsoa seosviljelyksi (esim. Lajiseokset voidaan muodostaa myös erityyppisistä kasveista. Samantyyppisiä kasvilajeja voidaan viljellä lajiseoksina (esim.1 SEOSVILJELY Seosviljelyn monimuotoisuutta lisäävää vaikutusta voidaan käyttää hyväksi eri tavoin. seosviljely. Maatilalla karja (ennen kaikkea lanta ja laiduntaminen) lisäävät monimuotoisuutta. kasvinvuorotus. Saman kasvilajin eri lajikkeita voidaan viljellä lajikeseoksina. ohra – kaura tai timotei – nurminata). puna-apila – timotei). esim. Biologisten ominaisuuksien perusteella seosviljelyyn sopivat hyvin monet muutkin seokset kuin edellä esitetyt. eloperäinen lannoitus. ohra – apila. VILJELYKIERROT Biologinen monimuotoisuus on eräs peltoekosysteemien vakautta ylläpitävä ominaisuus. Pellon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää useilla eri tavoilla. 3. Kylvö. herukka – timotei – apila. Viljelyteknisiä keinoja ovat esim.VILJELYKIERROT 3. niiden korjuutekniikka antaa siihen mahdollisuuden (herne – kaura. ohra – kaura – herne – härkäpapu tai monilajiset viherlannoitusseokset. jos esim. viherlannoitus sekä rikkakasvien kasvun salliminen kohtuullisessa määrin. Kasvien käyttö varsinaisen viljelykasvin aluskasvina on myös seosviljelyä (esim. 103 . SEOSVILJELYN ETUJA JA HAITTOJA Seosviljelyllä voidaan saavuttaa useita etuja. Viljelykasvin riviväleissä voidaan viljellä toista kasvilajia tai lajiseosta (esim. perunan ja härkäpavun seosviljely. virna – kaura – raiheinä – apila – hunajakukka – tattari. mansikka – (puna-)apila – timotei). vihannekset – nurmi). Lajiseos voidaan muodostaa myös monista eri kasvilajeista esim. porkkana – sipuli. Myös suojavyöhykkeet ja -kaistat sekä pientareiden kasvillisuus lisäävät monimuotoisuutta.

puna-apila – timotei. herne – kaura. Vastaavia etuja saadaan. Seoksissa luontaisilla vihollisilla on paremmat menestymismahdollisuudet. Seokset parantavat viljelyvarmuutta erilaisissa olosuhteissa vähentäen esim. Viljelykiertoa käytettäessä viljellään samalla lohkolla vuorovuosina eri kasvilajeja tietyn suunnitelman mukaan. Seokset ovat usein myös kilpailukykyisempiä rikkakasvien suhteen. kuten kylvön ja varsinkin sadonkorjuun koneellistamisen vaikeudet. 3. yrttikasvit laidunseoksissa jne.2 VILJELYKIERROT – PERUSTEITA Viljelykierron eli kasvinvuorotuksen hyväksikäyttö on paljon nykyistä luonnonmukaista viljelyä vanhempi keksintö. tautien. Syväjuuristen sekä maan pintaa suojaavien kasvien sisällyttäminen seoksiin parantaa maan kasvukuntoa. Seokset onkin tämän takia suunniteltava käytettävään viljely. Luonnonmukaisinta olisi viljellä useita lajeja samanaikaisesti luonnossa esiintyvien kasviyhdyskuntien tapaan. Palkokasvien sisällyttäminen seoksiin mahdollistaa biologisen typensidonnan hyväksikäytön. tuholaisten. kuivuuden ja märkyyden sekä hallan aiheuttamia sadonalennuksia.). Satoa on vaikeampi kauppakunnostaa ja markkinoida. Tämä on kuitenkin käytännössä usein hankalaa toteuttaa (katso seosviljely edellä). kun erityyppisiä kasveja viljellään samalla lohkolla eri vuosina eli 104 . Kasvinvuorotuksen muodostamisen perusperiaatteet pätevät yleisesti kaikkeen maatalouteen. myös kotoisen siemenen saanti vaikeutuu.ja työtekniikkaan sekä sadon käyttötarkoitukseen sopiviksi. Seokset monipuolistavat eläinten rehuvalikoimaa (esim. Seoksissa monien tautien ja tuholaisten leviäminen hidastuu. • • • • • • Seosviljelyn haittapuolina on ennen kaikkea viljelyn.VILJELYKIERROT Seosviljelyn etuja • Seokset tehostavat kasvutekijöiden kuten valon ja ravinteiden hyväksikäyttöä.

1 ESIKASVIVAIKUTUKSET Käytännön viljelykokemus ja tutkimustulokset osoittavat.= vaikutus myönteinen vaikutus merkityksetön vaikutus epäedullinen Varis 1986 (muutettu) 105 . Oheinen tutkimustulos havainnollistaa eräiden kasvien esikasvivaikutusta rukiille. kasvitautien ja tuholaisten lisääntyminen. maan rakenteen.PERUNA JUURINURMI PAPU KAS + + ++ + . Tätä vaikutusta kutsutaan esikasvivaikutukseksi ja sen merkitystä esikasviarvoksi.2. multavuuden ja kasvukunnon heikkeneminen sekä rikkakasvien. + +.(-) --+ 0 ----+ 0 (+) + ++ ++ ++ + 0 ++ APILANURMI + +++ +++ ++ ++ -++ (0) (0) -(+) (0) (0) - + + +.. . . + = 0 = -. Rukiin sato lisääntyi noin 20–30 %. YHTEENVETO VILJELYKASVIEN ESIKASVIVAIKUTUKSISTA OMINAISUUS Orgaanisen aineksen määrä Murustuminen Kuohkeutuminen Ravinteisuus Hiili/typpi Kasvitaudit Tuholaiset Rikkakasvit Selitykset: Teittinen 1979 Viljat RYPSI RAPSI 0 0 --- HERNE SOKERIHEINÄHÄRKÄ. että edellisen vuoden kasvi eli esikasvi voi vaikuttaa hyvinkin merkittävästi seuraavana vuonna viljeltävän kasvin kasvuun ja saavutettuun satoon.VILJELYKIERROT käytetään hyväksi kasvinvuorottelua tiettyjen hyväksi havaittujen periaatteiden mukaisesti. Eri kasvien esikasvivaikutuksia viljelykierrossa jatkuvasti hyväksikäyttäen voidaan keskimääräistä satotasoa nostaa noin 20–30 %. kun esikasvi valittiin sopivasti.-. ESIKASVIN VAIKUTUS RUKIIN SATOON 3. Oheisessa taulukossa esitetään yhteenveto eräiden peltokasvien esikasvivaikutuksista. Luonnonmukaiseen viljelyyn kuuluu oleellisena osana kasvinvuorotus eli kasvien viljelyjärjestyksen suunnitelmallinen sijoittelu. Kasvinvuorottelun päätavoite on estää yksipuolisen viljelyn haittavaikutukset.

6.2 VILJELYKIERRON TEHTÄVÄT Viljeltävillä tuotteilla tulee olla markkinointimahdollisuuksia tilan ulkopuolelle tai tilan omalle tai yhteistyötilan karjalle. peruna/sipuli) ja mahdollisuudet mekaaniseen ennaltaehkäisyyn ja suoraan säätelyyn (sänkimuokkausmahdollisuudet. mille tasolle maan kasvukunto asettuu. perunan haraus ja multaus. vaihteleva kilpailukyky (ruis/ohra.2.(kevät/syyskylvö. 3. Viljelyn kannalta viljelykierrolla on useita tärkeitä tehtäviä viljelyn omavaraistamiseksi ja ekologisen kestävyyden lisäämiseksi. Viljelykasvien erilaiset kylvö. Viljelykierron tehtävänä on myös ehkäistä kasvitautien ja tuholaisten lisääntymistä sekä helpottaa rikkakasvitilanteen hallintaa. aikainen/myöhäinen kevätkylvö) ja korjuuajat (loppukesä/alkusyksy/myöhäissyksy. allelopaattisiavaikutuksia. vihantavilja). kokovilja. vieressä lueteltuja etuja ilman tuotantopanosten käytön lisäystä. tauti. puitava vilja. Nämä viljelytekniset mahdollisuudet tulisikin luomuviljelyssä pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman pitkälle.VILJELYKIERROT Esikasvivaikutus = edellisen vuoden kasvin vaikutus viljelykasvin kasvuun Viljelykiertovaikutus = viljelykierron pitkäaikaisvaikutus maan kasvukuntoon Pitemmällä aikavälillä viljelykierron yhteisvaikutus eli viljelykiertovaikutus ratkaisee sen.2. Typensitojakasvien avulla maahan tuodaan typpeä ilmakehästä luonnonmukaisesti ekosysteemipalveluita hyödyntäen. Tämän takia kiertoon tulee sisältyä riittävästi syvä. Ne voivat ottaa pohjamaasta kaliumista jopa 40–65 %. Kasvinvuorottelun viljelyksellinen perustehtävä on turvata maan kasvukunnon säilyminen. kasvien eritteet tai kuolleiden kasvin Sopivan esikasvin valinnan merkitys • Maan multavuus lisääntyy sekä rakenne paranee • Maan ravinnesuhteet säilyvät tasapainoisina ja maan omia ravinnevaroja voidaan hyödyntää paremmin • Voidaan hyödyntää biologista typensidontaa • Maan pieneliötoiminta vilkastuu ja monipuolistuu • Kasvitautien ja tuholaisten sekä rikkakasvien hallinta helpottuu • Saadaan suurempi ja parempilaatuinen sato paremmalla tuotantopanosten hyötysuhteella • Saadaan varmemmin satoa erilaisina vuosina • Ravinnehävikit pienenevät 106 . jotka lisäävät maan multavuutta ja parantavat sekä ruokamultakerroksen muruisuutta että pohjamaan rakennetta. Viljelykiertovaikutusta käsitellään tarkemmin kohdassa 3. Syväjuuriset kasvit irrottavat ravinteita maaperän varastoista. Eri vuosien sää-. Viljelykierron avulla voidaan parantaa tuotantopanosten hyötysuhteita. Heikkojuuriset sekä ei-typensitojakasvit puolestaan hyödyntävät maan kasvukuntoa parantavien kasvien esikasvivaikutuksia.ja markkinointiriskejä voidaan myös pienentää viljelykierron avulla. Maan kasvukunnosta huolehtiminen parantaa ravinnetaloutta. Eri kasveilla voi olla toisiinsa myös ns. sipulin liekitykset) ovat tässä suhteessa tärkeitä näkökohtia. Esim. Viljelyssä esikasvivaikutuksen hyväksikäyttö tarjoaa mm.ja runsasjuuristoisia kasveja.

nauris Sokerijuurikas. SIENIJUUREN HYÖDYLLISYYS ERÄILLE VILJELYKASVEILLE Suuri Apilat Herne/pavut Maissi Pellava Sipuli/purjo Selleri Porkkana Marjat Hedelmäpuut Ei sienijuurta Rypsi. Juurten erittämät hiilidioksidi sekä erilaiset muut juurieritteet (jopa neljännes yhteyttämistuotteista) voivat Viljelykierron tehtävät • lisätä monimuotoisuutta ja ekologista kestävyyttä • ylläpitää ja parantaa maan kasvukuntoa • lisätä maan multavuutta • parantaa ruokamultakerroksen mururakennetta ja pohjamaan vedenläpäisevyyttä • tuoda ilmakehästä typpeä (biologinen typensidonta) • helpottaa rikkakasvitilanteen hallintaa • ehkäistä kasvitautien ja tuholaisten lisääntymistä • pienentää sää-. ne ovat maata lievästi kuluttavia. juurimassaa maahan jää vain noin 500–1 000 kg/ha kuiva-ainetta. Luontaisten ja taloudellisten edellytysten perusteella valitaan tilan olosuhteisiin sopivat päätuotantokasvit.2. Viljelykierron tehtävä on näin ollen lisätä viljelyn ekologista kestävyyttä. lanttu.3 JUURISTON MAANPARANNUSVAIKUTUS Kasvilaji. rapsi Kaalit. Yksivuotiset viherlannoituskasvustot jättävät maahan noin neljänneksen monivuotisen nurmen juurimassasta. apilapitoisten nurmien jälkeen eli noin 5 000–6 000 kg/ha kuiva-aineena laskettuna. Eniten sadonkorjuutähteitä/juurimassaa jää maahan monivuotisten. Sienijuuresta suuresti hyötyvän kasvin esikasviksi kannattaa näin ollen sijoittaa sieniä lisäävä kasvi ja välttää sienijuurta vähentävän kasvin käyttöä esikasvina. Juurten kuollessa maahan jää jatkuvia huokosia eli juurikanavia. kasvuston tiheys sekä maahan jäävät juuri. Näin kasvilta säästyy työtä ja energiaa. juurekset ja vihannekset ovat maata kuluttavia.ja sadonkorjuujätteet vaikuttavat ratkaisevasti maan muruisuuteen ja kasvukuntoon. Peruna. Herneet. Näin ne ovat multavuutta lisääviä ja maan kasvukuntoa parantavia.ja markkinointiriskejä • parantaa tuotantopanosten hyötysuhteita • tuottaa rehua karjalle • tuottaa elintarvikkeita markkinoille • omavaraistaa viljelyä 107 . jotka voidaan käyttää varsinaiseen kasvuun. Tämän jälkeen päätuotantokasvien viljelyn lähtökohdista suunnitellaan tilalle sopiva. Juuri.ja lierokanavia myöten seuraavan vuoden kasvien juurten on helppo kasvaa maan sisään. Nurmen ja viherlannoituskasvien suuri juurimassa ja juuriston tiheys sekä aktiivisuus lisäävät vettä kestävien murujen määrää ja maan huokoisuutta. Viljelykasvit voidaan ryhmitellä maahan jäävän eloperäisen aineen määrän ja laadun perusteella maata parantaviin ja maata kuluttaviin kasveihin. Osa viljelykasveista hyötyy suuresti ja osa jonkin verran sienijuuresta. Osalta viljelykasveja sienijuuri kuitenkin puuttuu.punajuurikas Pinaatti Monet rikkakasvit (esim. pavut ja viljat jättävät maahan eloperäistä ainetta noin 1 000–2 000 kg/ha. biologiset ja taloudelliset näkökohdat huomioonottava viljelykierto. kaikki ristikukkaiset ja savikkakasvit) Tattari Kohtalainen Nurmiheinät Viljat perunat 3.VILJELYKIERROT osien hajoamisessa syntyvät yhdisteet voivat vaikuttaa edullisesti tai haitallisesti seuraavaan kasviin. Osa viljelykasveista suosii juurisieniä lisäten niiden määrää maassa. tauti.

kevätvilja kevätvilja.0 1.8 138 2. Niukan juuriston lisäksi maa on pitkään paljaana ja haraukset kiihdyttävät maan eloperäisen aineen hajoamista. Ne ovat maan kasvukuntoa lievästi kuluttavia. Seuraavassa eri kasvien maahan jättämän juurimassan ohjeellisia määriä: Kasvilaji monivuotiset nurmet syysvilja kevätvilja peruna Juurten paino t ka/ha 5. Monivuotisen palkokasviseosnurmen suuri juurimassa ja runsas juurieritteiden tuotanto lisäävät kestävien murujen määrää ja maan huokoisuutta sekä multavuutta.5 1. Mitä laajempi ja toimivampi kasvien juuristo on. Maata voimakkaasti kuluttavia ovat juurikasvit.0 Vaikutus maan kasvukuntoon maata parantavia ennallaan pitäviä lievästi kuluttavia maata kuluttavia 108 .0 – 2. sitä enemmän pieneliöt saavat juurieritteitä ravinnokseen. 1 mm) on pieneliöstöä kymmeniä kertoja muuta maata enemmän.0 – 6. Juurten pinnalla ja sen välittömässä läheisyydessä (n.2 100 kevätvilja oljet poistettu 14.VILJELYKIERROT NURMEN VAIKUTUS VETTÄ KESTÄVIEN MURUJEN MÄÄRÄÄN HIESUMAALLA muruja % 20 15 10 5 4. peruna ja useimmat vihannekset.5 – 2.0 0. 3 v. murustavat maata ja parantavat siten maan kasvukuntoa. 2 v. sl 1. Eniten juuristoa ja sadonkorjuutähteitä maahan jää monivuotisten nurmien jälkeen. 335 3. nurmi. oljet kynnetty Erviö ja Talvitie 1995 helpottaa kasvin ravinteiden saantia maasta. Lisäksi runsas peltoliikenne tiivistää maata.1 5. Ne ovat maata parantavia kasveja. Niistä myös pieneliöstö saa ravintoa. Viljojen ja palkoviljojen sekä öljykasvien juuristo on selvästi pienempi.5 – 1.

joissa rakenteen parantaminen on tärkeää. juurikasvit. kierron ja koko tilan typpihuoltoon sekä biologisen typensidonnan riittävyyteen. viherlannoituskasvustot. Nautakarjatiloilla nurmipalkokasvien sopiva osuus on yleensä 40–60 % ja lisäksi muilla palkokasveilla voi olla 10–20 %. Myös muilla tiloilla palkokasvien osuuden tulee olla riittävä. herneet. Kun palkokasveja otetaan mukaan viljelykiertoon. marjat. Viljelykierron typpitaselaskelma kg/ha typpeä Sadossa Hävikki Poistuma Täydennystarve Kasvi kg/ha kg/ha yht kg/ha Ohra+ns Nurmi 1 Nurmi 2 Nurmi 3 Kaura Herne Yht kg Kg/ha/v 54 135 120 88 54 96 547 91 10 10 10 10 10 10 60 10 64 145 130 98 64 106 607 101 N-sidonta kg/ha 0 160 120 48 0 95 423 70 kg/ha 54 -15 10 50 64 12 175 29 Vuotta kohti tässä kierrossa tarvitaan typpitäydennystä keskimäärin 29 kg/ha. (547+60-70=175 kg : 6 v = 29 kg/ha/v). vihannekset. 109 . Kasvien maanparannusvaikutus Viljelykasvien ryhmittely maata parantaviin ja maata kuluttaviin kasveihin: Maata parantavia apilapitoinen nurmi. pavut. joten se sopii erityisesti savimaille.2. Eri viljelykiertojen typpihuollon omavaraisuutta suhteessa toisiinsa havainnollistetaan oheisten viljelykiertoesimerkkien avulla. Kierron ja tilan typpihuollon turvaamiseksi on palkokasveille varattava riittävän suuri osuus viljelykierrossa. Tätä voidaan havainnollistaa viljelykierron typpitaseen avulla. marjat katteessa ilman rivivälinurmikkoa Maata kuluttavia peruna. Kun eri viljelykasveista muodostetaan viljelykierto. on kokonaisten kiertojen typpiomavaraisuutta syytä arvioida kokonaisuutena. mikäli rivivälit pidetään mulloksella 3. niin kierron vaikutusta maan kasvukuntoon on syytä arvioida kokonaisuutena.4 VILJELYKIERTO JA TYPPITALOUS Viljelykiertoa muodostettaessa kiinnitetään huomiota myös eri kasvien typentarpeeseen. olosuhteista riippuen yleensä 30–50 %. Seuraavassa esimerkki viljelykierron typpitaseesta (kg N/ha). Seuraavalla sivulla eräiden viljelykiertojen vaikutusten suhteellisista eroista maan kasvukuntoon.VILJELYKIERROT Virnoista ruisvirnan juuristo on tiheämpi ja maata murustavampi kuin peltovirnan. marjat. mikäli rivivälissä on nurmikko Maata lievästi kuluttavia viljat.

kuten ohessa esitetään. Niiden juuristot ovat rukiin ja kauran juuristoja pienempiä. Sillä on kevätviljoista laajin juuristo ja sen ravinteiden otto ajoittuu viljoista pisimmälle ajalle. Kauralla on maata tervehdyttävä vaikutus. Juurikasvit ovat puolestaan hyviä esikasveja viljoille ja viljat hyviä esikasveja nurmille. viherrehu ja viherlannoitus sekä ristikukkaiset kasvit. Se kehittyy keväällä nopeasti ja varjostaa hyvin rikkakasveja.2. Syysvehnä kehittyy keväällä suhteellisen hitaasti ja on ruista heikompi kilpailija rikkakasveja vastaan. Ohra ja vehnä ovat viljoista vaateliaimpia maan ravinteisuuden. Toisin sanoen missä järjestyksessä eri kasveja ja miten usein niitä voidaan viljellä. On tarpeen tietää myös mitä kasveja on edullista sijoittaa viljelykiertoon ennen kutakin viljelykasvia. Kaura on vaatimaton lannoituksen ja maaperän suhteen. palkoviljat. Vehnän hyviä esikasveja ovat apilanurmet. Perunan esikasvivaikutus on suuri muille kasveille. tyvitaudit). Mikäli maahan on levinnyt hankalia kasvitauteja tai tuholaisia. rakenteen ja rikkakasvien suhteen. on välivuosien määrää lisättävä 6–10 vuoteen. mikäli se on talvehtinut hyvin.5 KASVIEN VILJELYJÄRJESTYS JA VÄLIVUODET Edellä esitetyt näkökohdat eivät vielä riitä käytännön kasvinvuorottelun suunnitteluun. Tarpeellinen välivuosien määrä on kasvista riippuen normaalisti 1–4 vuotta. Viljat ovat melko huonoja esikasveja vehnälle. Viljakasvit ovat enemmän tai vähemmän huonoja esikasveja itselleen. Sen sijaan nurmet ja palkoviljat ovat hyviä esikasveja viljoille ja juurikasveille. sillä sen juuriston pieneliöstö puhdistaa maata mm. Hyviä esikasveja rukiille ovat samat kuin vehnällekin. Ruis on vaatimaton maaperän ja lannoituksen suhteen.VILJELYKIERROT ERI KIERTOJEN TYPPIOMAVARAISUUS Kierron typpiomavaraisuus suuri Suojavilja+ns – Nurmi1– Nurmi2 – Nurmi3 – Ruis Suojavilja+ns – Nurmi1– Nurmi2 – Nurmi3 – Ruis – Kevätvilja Vehnä+ns – Nurmi1– Nurmi2 – Ruis Suojavilja+ns – Nurmi1– Nurmi2 – Kevätvilja – Kevätvilja Viherlannnoitus – Ruis – Vehnä Suojavilja+ns – Nurmi1– Kevätvilja – Kevätvilja – Kevätvilja Kierron typpiomavaraisuus pieni 3. 110 . peruna/juurikasvit. tyvitaudeista. monilla kasveilla 3–4 vuotta. Ne levittävät kauraa lukuun ottamatta tauteja (esim.

paljonko maa voi luovuttaa kasveille käyttökelpoisia ravinteita. jotka jättävät maahan runsaasti juurimassaa (lyhytikäiset nurmikasvit. joka ei kuitenkaan ehdi tulla suojaviljan hyväksi. Syväjuurisena apilanurmella on suuri maata parantava vaikutus.2. Niiden esikasviarvo on hyvä muille kasveille. Viljelykiertovaikutus vaikuttaa myös siihen. virna) ovat maata parantavia kasveja. Apilan juuristo pystyy irrottamaan maaperästä ravinteita tehokkaasti.6 VILJELYKIERTOVAIKUTUS Pidemmällä aikavälillä viljelykierron yhteisvaikutus eli viljelykiertovaikutus ratkaisee sen. karjanlannasta sekä osan myös maaperästä. Peruna on hyvä kilpailija rikkakasveja vastaan hitaan alkukehityksen ohitettuaan. Toisaalta apila ja muut palkokasvit pitävät myös yllä tiettyjä kasvitauteja. Eri kasviryhmien sisällä kasveilla on selviä eroja juuriston laajuudessa Nurmiheinät Pieni 1-vuotiset nurmet Timotei Nurminata. Palkoviljojen esikasviksi sopivat luontevimmin viljat. Oheisen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan seuraavalla sivulla kasvit saavat 6-vuotisessa viljelykierrossa typpeä biologisen typensidonnan avulla. Biologi- Viljelykierron vaikutus maan kasvukuntoon: Maan kasvukuntoa parantavia Suojavilja+ns – Nurmi1 – Nurmi2 – Nurmi3 – Ruis Suojavilja+ns – Nurmi1 – Nurmi2 – Nurmi3 – Ruis – Kevätvilja Vehnä+ns – Nurmi1 – Nurmi2 – Ruis Suojavilja+ns – Nurmi1 – Nurmi2 – Kevätvilja – Kevätvilja Viherlannnoitus – Ruis – Vehnä Suojavilja+ns – Nurmi1 – Kevätvilja – Kevätvilja – Kevätvilja Maan kasvukuntoa kuluttavia 111 . Nurmen osuus kierrossa säätelee pitkälti maan multavuuden kehitystä. Apila voi tervehdyttää maata osin kauran tapaan. härkäpapu. josta osa on ns. Oheisen kuvan esimerkkikierrossa ensimmäisen vuoden nurmen biologisen typensidonnan määrä on 225 kg/ ha. Harauksilla ja multauksilla voidaan perunanviljelyssä rikkakasveja vähentää tehokkaasti.VILJELYKIERROT erityisesti viljoille. Palkoviljojen jälkeen kannattaa yleensä kylvää viljoja. toisen vuoden nurmen 165 kg/ha ja kolmannen vuoden nurmen 50 kg/ha. härkäpapu Kevätruis Syysvehnä Ruisvehnä Syysruis Syysrypsi. Palkoviljat (herne. vähenee myös maan kyky luovuttaa typpeä. Mikäli apilanurmen osuus viljelykierrossa vähenee. Apila perustetaan yleensä suojaviljaan. ruis). viljelykiertovaikutusta. Peruna menestyy parhaiten sellaisten kasvien jälkeen. mille tasolle maan kasvukunto asettuu. Kevätviljat sopivat hyvin perunan jälkeen viljeltäviksi. Englannin raiheinä Koiranheinä Ruokonata SUURI Viljat ym. jotka voivat olla erityisen haitallisia esimerkiksi varastovihannesten viljelyssä. Apila sopii viljeltäväksi kaikkien muiden kasvien paitsi apilan ja muiden palkokasvien jälkeen. Syysrapsi SUURI Nurmipalkokasvit Pieni 1-vuotiset apilat Valkoapila Alsikeapila Puna-apila Sirppi. esikasvivaikutuksena edellisen vuoden kasvilta. Suojaviljan typensidonta on 50 kg/ha. Eri kiertojen vaikutusta maan kasvukuntoon havainnollistetaan ohessa.ja sinimailanen Mesikät SUURI 3. Aikaisin nostetun perunan jälkeen voidaan Etelä-Suomessa kylvää myös ruista. Pieni Kevätrypsi Matalat hernelajikkeet Ohra Vehnä Kaura Korkeat hernelajikkeet.

josta tässä tapauksessa on viidesosa eli 10 kg/ha viljelykiertovaikutusta. kaalikasvit Sipulit Porkkana Tilli Avomaan kurkku nen typensidonta on kierron aikana yhteensä 490 kg/ha eli kierron aikana vuotta kohti keskimäärin 82 kg/ha.VILJELYKIERROT Viljojen suositeltavia esikasveja ovat: • nurmet • palkoviljat • juurikasvit • öljykasvit Palkoviljojen suositeltavia esikasveja ovat: • viljat Perunan/juurikasvien esikasveiksi sopivat: • lyhytikäiset nurmet • viljat Välivuosien määrä viljelykierrossa Välivuosia kpl Normaali Taudin uhka ilmeinen 1 3 3 3 3 3 3 3 3 3 2–3 6 4–5 4–6 4–6 5–7 6 – 10 5–6 4–5 6 Peräkkäin viljely korkeintaan v 1–2 1 1 1–2 2–3 1 – (2) 1 – (2) 1 – (2) 1 1 Kasvi Viljat Herne Härkäpapu Peruna Apilanurmi Rypsi. Savimaasta vapautuu typpeä vuosittain 50 kg/ha. Nurmi1:en esikasvivaikutus nurmi2:lle on 10 kg/ha ja nurmi2:n esikasvivaikutus nurmi3:lle 60 kg/ha. sinappi. Nurmen3:n esikasvivaikutus ja kiertoon lisätyn lannan typpilannoitusvaikutus ovat syysviljalle yhteensä 85 kg/ha ja seuraavalle kevätviljalle 40 kg/ha. ERI KIERTOJEN VAIKUTUS MAAN MULTAVUUTEEN 112 .

ravinteiden oton ajankohta sekä juurten kyky hyödyntää maan ravinnevaroja.3 VILJELYKIERRON MUODOSTAMINEN 3. Kasvien juuriston määrä sekä laajuus ja syvyys. Lisäksi on huomioitava viljelyyn käytettävä työmäärä. Palkokasvit ovat typpiomavaraisia ja ne lisäävät maahan typpeä. 3. Kotoiset lannoitteet tulisi voida jakaa tasaisesti kierron eri vaiheiden kesken. ESIKASVIVAIKUTUS JA VILJELYKIERTOVAIKUTUS VILJELYKIERRON TYPPIHUOLLOSSA N kg/ha 300 250 200 150 100 50 10 225 165 N-sidonta 490 kg N/ha/kierto Lantaa 50 60 85 40 Mineralisaatio 195 kg N/ha/kierto 50 Esikasvin vaikutus Viljelykierron vaikutus Maasta vapautuu N1 N2 N3 S. apilavaltaisia nurmia tulee kierrossa olla riittävästi mukana. Tämän lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota mm. 4. 2.Vilja Vilja Vilja + ns Granstedt 1993 3. johon vaikuttavat mm.ravinteiden kokonaistarve.VILJELYKIERROT BIOLOGINEN TYPENSIDONTA. Eri kasvien lannoitustarve.3. tarvittavat koneketjut sekä luonnollisesti se. maan kasvukunnosta. kasvien seuraaviin ominaisuuksiin: 1. Ne myös käyttävät tehokkaasti maan omia ravinnevaroja. Sopiva määrä riippuu mm.1 VILJELYKIERRON SUUNNITTELUSSA HUOMIOONOTETTAVAA Viljelykierron järjestämisessä kiinnitetään huomiota tilan/ lohkon luontaisiin viljelyedellytyksiin kuten ilmastoon ja maalajiin. millä tuotteilla on menekkiä sekä mitä halutaan viljellä ja kuinka paljon.ja laajajuuristoisia. Viljelykasvin rikkakasveja ehkäisevä vaikutus ja kilpailukyky sekä mekaaniset säätelymahdollisuudet. 113 . Syvä.

talvehtivat tuholaiset eivät löydä uutta isäntäkasvilohkoa (esim. että viljelykasvi sijoitetaan edellisen vuoden viljelykasvin välittömään läheisyyteen (esim. Eri kasvien alttius kasvitaudeille ja tuholaisille. 9. mieluummin yli 50 %. Viljelykasvin vaikutus sienijuuren menestymiseen on syytä myös ottaa huomioon. virna – kaura. 10. monitahoisen ohran kylvöä voidaan viivästyttää jopa noin 2–3 viikolla. Talvisin vähintään 30 %.ja kaalikärpänen). Sienijuuresta suuresti hyötyvä viljelykasvi sijoitetaan sienijuurta suosivan viljelykasvin jälkeen eikä sienijuurta vähentävän kasvin jälkeen. Käyttökelpoisia seoksia ovat esimerkiksi herne – kaura. 6. Viljelykierron yhteistulosta sekä biologiselta että taloudelliselta kannalta tulisi käyttää ratkaisujen perustana eikä viljelykierron yksittäisten kasvien tulosta. Ravinteiden huuhtoutumisen riskeihin kierron eri vaiheissa tulee myös kiinnittää huomiota. viherlannoitusseokset ja rehuviljaseokset. Monivuotisia kasveja ja muokkaamattomia jaksoja sisällytetään kiertoon mukaan.VILJELYKIERROT 5. Syysviljoista ruis kylvetään vehnää aikaisemmin. apila – nurmiseokset. Alueellinen viljelykierron suunnittelu korostuu erityisesti tuholaisten hallintakeinona. 114 . Lisäksi aikainen sadonkorjuu on maan rakenteelle parempi vaihtoehto. Luontaisten vihollisten suosiminen saattaa puolestaan edellyttää. Kevätkylvöisistä kasveista esim. Samaa tai saman hei mon kasvia tulisi viljellä aikaisintaan vasta kolmen välivuoden jälkeen. Tällöin voidaan rikkakasveja torjua mekaanisesti. Lanttu voidaan istuttaa taimista vasta kesäkuun jälkipuoliskolla. Kasvien kylvöaika ja kasvurytmi. 8. Maan tulisi olla kasvuston peittämänä mahdollisimman pitkään. vehnä ja kaura on tarpeen kylvää aikaisin. Mikäli tauti tai tuholainen on jo levinnyt lohkolle. 7. sipuli-. Se mahdollistaa myös esim. rapsikuoriaisen hallinta rypsinviljelyssä). mutta esim. tarvitaan välivuosia enemmän (6–10 v). Seosviljelyä käytetään hyväksi aina. Eri kasvien erilaiset sadonkorjuuajat tasaavat työhuippuja. Mikäli vaativan kasvin viljelylohko sijoitetaan riittävän kauas edellisen vuoden lohkosta. härkäpapu – kaura. kun se on mahdollista. Kiertoon sisällytetään myös mahdollisuuksia tehokkaaseen mekaaniseen rikkakasvien torjuntaan. Seokset tasapainottavat ravinnetaloutta ja ne myös vähentävät osaltaan kasvitauteja sekä lisäävät viljelyvarmuutta. porkkana. viherlannoituksen viljelyn.

4 LUOMUVILJELYEHTOJEN JA TUKIEHTOJEN RAJOITUKSIA Luomuviljelyehdoissa sekä tukiehdoissa on joukko viljelykierron suunnittelua rajaavia ehtoja. Luomuun siirrettävässä nurmessa on oltava kylvettynä palkokasveja ja nurmen ikä saa olla enintään 2 satovuotta. rehuntarve ja lyhyen tähtäimen taloudelliset näkökohdat sovitetaan yhteen viljelyn kestävyyden ja maan viljavuuden hoidon kannalta keskeisten biologisten periaatteiden kanssa. perunaa tai yksivuotisia erikoiskasveja saadaan viljellä enintään 2 vuotta peräkkäin. VILJELYKASVIEN RYHMITTELY SUUNNITTELUSSA Viljelykierron suunnittelua helpottaa. Vihannesviljelyssä viljelykasveja voidaan ryhmitellä esimerkiksi ravinnetarpeen. Kasvin vaikutus viljelykierrossa Suojavilja+ns Kevät. Vieressä annetaan joitakin esimerkkejä yleisimpien kasvien vaikutuksista esimerkkiviljelykierrossa. Nurmen ikä saa olla enintään 4 vuotta (tukiehdoissa). jotka on tarkistettava vuosittain ja muistettava ottaa suunnittelussa huomioon: • • Viljelykiertosuunnitelmaan on merkittävä kukin kasvi riittävän täsmällisesti Samaa viljalajia. 3. Viljelykierron suunnittelussa markkinointimahdollisuudet. Viljat Palkoviljat/palkokasvipitoinen viherrehu Juurikasvit/öljykasvit/kesanto Nurmikasvit • • 3. parantaa rakennetta Kasvava nurmi vähentää ravinteiden huuhtoutumista Nurmi II Kahdesti niitettävä nurmi vähentää tiettyjä juuririkkakasveja ja siemenrikkakasveja Syysvilja Viljelykasvien sekä kevät.3. mikäli viljelykasvit ryhmitellään pääryhmiin käyttäen esimerkiksi sivun oikeassa alakulmassa olevaa jaottelua (peltoviljely).VILJELYKIERROT 3. 4. 2. kun viljelykiertoon otetaan mukaan kasveja jokaisesta ryhmästä.3. Kierrosta muodostuu näin yleensä 4–8 vuotinen.ja syyskylvöjen vaihtelu vähentää rikkakasveja ja kasvitauteja Vihantarehu Mahdollistaa lyhyen kesantojakson Sillä on useita nurmen tyyppisiä vaikutuksia Juurikasvi Mahdollistaa tehokkaan mekaanisen rikka kasvien torjunnan haraamalla.2 KASVIN VAIKUTUS VILJELYKIERROSSA Eri viljelykasveilla on erilaisia tehtäviä viljelykierrossa.3. Monipuolinen kasvinvuorotus saadaan. 115 .3. 3. lisää multavuutta.ja syysitoisia rikkakasveja Nurmi I Nurmi sitoo biologisesti typpeä.ja syysviljan vaihtelu rajoittaa kevät. Viljelykasvien ryhmittely 1. jonka jälkeen on viljeltävä vähintään 3 vuotta muita kasveja. Samaa tai saman ryhmän kasvia viljellään korkeintaan kaksi vuotta peräkkäin. Erityisen taudinarkoja kasveja (tai taudinarkoja saman kasviheimon kasveja) viljellään vain kerran viljelykierron aikana. kasvisuvun sekä tautien ylläpidon että rikkakasvien hallinnan perusteella.

Viljoina voidaan viljellä sekä kauraa että ohraa.5 t ka/ha • apilan juuristo voi olla 1. typensidonta. Kiertoon otetaan lisäksi viljoja. Sitä viljellään usein kuitenkin liikaa ja kierrosta tulee näin yksipuolinen. virnaa. Sikatila Sikojen päärehukasvi on ohra. 3.VILJELYKIERROT Viljelykierron suunnittelun lähtökohtia • kokonaisalasta mieluiten 30-50 % (korkeintaan 20-60 %) apilaseosnurmia • nurmea viljellään korkeintaan kolme vuotta peräkkäin • viljelykierrossa tulee olla useita eri tyyppisiä kasveja • tasapaino maata parantavien ja maata kuluttavien kasvien kesken (multavuus. Kiertoon tulee sisällyttää vähintään yhtenä vuonna viidestä apilavaltainen nurmi. pellavaa. Kasvinviljelytiloilla siirtymävaiheen jälkeen viljelykierrossa tulee olla vähintään 30 % luomupeltoalasta viljaa. Kuivikelanta voidaan levittää mulloksille ja virtsa vanhimmille nurmille ja/ tai rehuviljalle. vihanneksia tai marjoja. Nautakarjatilojen kiertojen heikkoutena on usein liiallinen apilan ja ylipäätään palkokasvien osuus. joka perustetaan suojaviljaan. kevätviljojen 0. jotka kumpikin sopivat hyvin sikojen rehuksi.2–1. öljykasveja. möhöjuurta sekä pahkahometta voidaan torjua viljelykierrolla • multavuuden ollessa korkea.ja lehtilaikkutauteja. rakenne. • • • • • Pelkkä nurmikierto on sallittu vain karjatiloilla. Kaksivuotinen apilanurmi olisi kuitenkin yksivuotista parempi.4 VILJELYKIERTOESIMERKKEJÄ Nautakarjatila Nautakarjatiloilla tarvitaan runsaasti karkearehua. Karkearehuksi voidaan myös viljellä yksivuotisia viherrehuseoksia.5 m syvä. Liiallinen ohran osuus kierrossa aiheuttaa painetta rikkakasvien ja kasvitautien hallintaan sekä maan rakenteen ylläpitoon. Lietelantaa käytetään yleensä kaikille mulloksille ja vanhemmille nurmille. Lisäksi puitavasta viljasta saadaan tarvittavaa kuiviketta eläimille. Nurmesta on korjattava sato vuosittain – joko rehuksi tai siemeneksi. jota sikatilan kierrossa on tarpeen viljellä runsaasti. Viherlannoitusta saadaan viljellä enintään 2:tena vuotena peräkkäin – ja sen on oltava merkittynä viljelysuunnitelmaan. Apilapitoisia nurmia on siten runsaasti nautakarja.ja lammastilojen viljelykierroissa.6–0.8 m • kasvia ei sijoiteta esikasviksi itselleen • kiinnitä enemmän huomiota viljelykierron kokonaisvaikutukseen (viljelykiertovaikutukseen) kuin esikasvivaikutuksiin • jotkut viljat ovat kilpailukykyisempiä rikkakasveja vastaan kuin toiset • tyvi. Lisäksi yhtenä vuonna viljellään esimerkiksi hernettä tai härkäpapua kauran kanssa. jotka joko sisältävät palkokasveja (esim. vapautuu maasta runsaasti typpeä ja fosforia kasvien käyttöön • hyvä viljelykierto vaikuttaa koko kasvinviljelyn tuotantomahdollisuuksiin. rikkojen ehkäisy) • vahva apilaseosnurmi voi jättää maahan noin 7 t ka/ha juurimassaa. rehuhernettä) tai ovat puhtaita viljakasvustoja. joka saattaa aiheuttaa kasvitautiongelmia ja heikentää apilan menestymistä myöhempinä vuosina. Voidaan käyttää myös apilaseoksia 116 . Näin kierron maanparannusvaikutus ja typpihuolto saadaan toimimaan suhteellisen helposti. peruna noin 1. Koko peruslohko tulee pääsääntöisesti siirtää kerralla luomuviljelyyn. jotka käytetään yleensä karjan rehuksi.

117 . joka ainakin osittain käytetään viherlannoitukseen. mikäli kiertoon voidaan sisällyttää yksi syysvilja. Vihannestila Vihannestilan kierrossa tarvitaan sekä maanparannus. Vihannesviljelyssä palkokasvit saattavat olla monelle vihannekselle huonoja esikasveja kasvitautien takia. Kiertoon otetaan savi. ruis tai ruisvehnä. Jotta myytäviä viljoja saataisiin kiertoon enemmän. Seuraavan viljan typensaanti ja kasvuedellytykset ovat siten hyvät. Istutus taimista voi mahdollistaa myös alkukesän käyttämisen joko viherlannoituksen viljelyyn tai avokesannointiin. kauraa sekä hernettä tai härkäpapua.ja hiesumailla yleensä kaksivuotinen apilavaltainen nurmi.ja kevätruista. Ohran tilalla voidaan kuitenkin viljellä runsaammin kauraa. Vihannesviljelyssä korostuvat myös esikasvin rikkakasveja puhdistava vaikutus sekä kasvitautien ja tuholaisten ehkäisy.että typensitojakasveja. joka voi olla herne tai härkäpapu tukiviljan kanssa. Viljat ja heinäkasvit puhdistavat maata vihannesten taudeista. erityisesti hitaasti hajoavat varret saattavat estää joidenkin kasvien viljelyn seuraavana vuonna. Viljatila Karjattomilla viljatiloilla tarvitaan riittävästi typensitojakasveja sekä maata parantavia kasveja viljojen lisäksi. Myytävinä viljoina viljellään esimerkiksi syys. hävittää rikkakasveja tehokkain muokkauksin 2–3 viikon ajan ja kylvää vielä uusi tulevan vuoden vihannek-selle sopiva viherlannoituskasvi syksyksi (kerääjäkasviksi esimerkiksi vilja). esim. ruisvehnää. Esimerkiksi kaalin sadonkorjuujätteet. Sipulikasvit puhdistavat maata muista kuin omista taudeistaan. kevätja syysvehnää. Hyväkuntoisilla mailla voidaan myös tyytyä joka toinen kerta yhteen nurmivuoteen.VILJELYKIERROT ohran aluskasvina. Tämän ja rikkakasvien torjunnan vuoksi esimerkiksi kaksivuotinen apilavaltainen (viherlannoitus)nurmi voidaan rikkoa keskikesällä. Sikatiloilla lanta käytetään viljojen lannoitukseen. Varhain korjattavien vihannesten jälkeen kiertoon sisällytetään kerääjäkasvuston viljely. Kaksivuotisen nurmen esikasvivaikutus ulottuu merkittävänä myös toiseen viljavuoteen. Runsasta kevätviljan osuutta vähentää. Kanatiloilla viljelykierron muodostamisen periaatteet ovat samankaltaiset. viljojen väliin sijoitetaan vielä typensitojakasvi.

Syysvehnä 6. Vilja 5. Ruis tai kaura 6. Ohra + (ns) 2. Hernekaura B. Hernekaura C. Apilanurmi 3. kerääjäkasvi 118 . (Apilanurmi) 5. (Kaura) PERUNAN VILJELYYN PAINOTTUVA TILA A. Apilanurmi 4. Kaura + (ns) 2. Viherrehu D. Etelä-Suomi. Apilanurmi 4. turvemaa 1.ja Keski-Suomi. Kaura 6. Apilanurmi + puolikesanto 5. Perunat ja vihannekset. Ohra + ns 2. nautakarjaa 1.ja Keski-Suomi. Etelä-Suomi. Kaura + ns 2. Etelä. Apilanurmi 4. savimaa 1. Apilanurmi 4. Apilanurmi 3. Apilanurmi + puolikesanto 5. kevyt kivennäismaa 1. Apilanurmi 4. Etelä. (Apilanurmi) 5. Etelä.ja Keski-Suomi. Apilanurmi 3. Kaura 6. Apilanurmi 3. multamaa 1.VILJELYKIERROT ESIMERKKEJÄ VILJELYKIERROISTA ERI OLOSUHTEISSA NAUTAKARJATILA A. Kevätvilja + ns 2. Apilanurmi 3.

VILJELYKIERROT SIKA/KANATILAT Etelä. Apilanurmi 3. Apilanurmi 3. Etelä. Apilanurmi -rehuksi tai myyntiin 3. Syysvilja 3. Herne KARJATTOMAT VILJATILAT. Etelä. hyvät olosuhteet 1.Hernekaura aluskasvi 1. Syysvilja -rehuksi. Ohra 4.Viherlannoitus 2. Kevätvilja +ns C. Härkäpapu 6. Kevätvehnä + aluskasvi 5. Herne (+aluskasvi) 4. Herne B. Syysvehnä tai ruis 3. Viherlannoitus 2.ja Keski-Suomi 1. Kevätvilja + ns 2. Etelä-Suomi. hyvät olosuhteet 1. kivennäismaat A.Ohra + ns 2. Etelä-Suomi 1. Apilanurmi 4. Ohra tai kaura + 6. Viherlannoitus 4. Kevätvilja + ns D. Herne 4. Kevätvehnä + ns 2.ja Keski-Suomi 1. Kevätvehnä + ns 119 .Ohra + kaura + aluskasvi 5. myyntiin tai viherlannoitukseen 5. Viherlannoitus 2.ja Keski-Suomi. Syysvilja 3. Syysvehnä 5.

ei lann. Pikakesanto + nurmen perustaminen 2. Apilanurmi 3. Purjo 5.VILJELYKIERROT VIHANNESVILJELYTILAT A 1. Mansikka 5. Mansikka 4. Apilanurmi 9. Apilanurmi. Porkkana 6. Vihannekset MANSIKANVILJELY 1. Pikakesanto + viherlannoitus 6. Vihannekset 120 . Mansikka 6. (Peruna tai vihannekset) 7. Vihannekset 5. peruna. ei lannoiteta 1. Kesanto + mansikan istutus 2. 4.Vilja + ns 8. 6. purjo. Kaalit. Kaura + ns 2. lanttu 5. Apilanurmi 3. Apilanurmi 4. pikakesanto kerääjäksi 4. Sipuli. (Apilanurmi) 2. Mansikka 3. Porkkana. (Vilja + ns) selleri -keskinkertainen punajuuri -niukka lannoi-runsas lannoituslannoitustarve -niukka lannoitustustarve tarve tarve . Viherlannoitus B 3. Pikakesanto +viherlannoitus 7. Sipuli C 1.

jälkeen käytetään kerääjäkasveja. se kesannoidaan ensimmäisenä kesänä. huuhtoutumisen vähentämiseksi ja typen hankkimiseksi. Sen laadinnan yhteydessä suunnitellaan jokaisen lohkon luomuviljelyyn siirtyminen. Seosviljelyä käytetään aina. Tilan pelloille suunnitellaan lohkojako.2.5 SIIRTYMÄVAIHEEN KASVIT Siirryttäessä tavanomaisesta viljelystä luonnonmukaiseen viljelyyn kannattaa viljelykierto aloittaa harkiten. kun se on mahdollista ja järkevää. Jos maa on rikkakasvien vaivaama. Siirtymävaiheessa ja myöhemminkin ainakin savi.ja hiesumailla on hyvä käyttää kaksi vuotta peräkkäin maata parantavien kasvien viljelyyn.ja korjuuajoiltaan erilaisten kasvien vuorottelu. Viherlannoitusta ja aluskasveja käytetään maan suojaamiseksi. Typpeä sitovien ja typpeä kuluttavien kasvien vuorottelu. Tauti.ja matalajuuristen kasvien vuorottelu.VILJELYKIERROT 3. Rikkakasveille arkojen kasvien sijoittaminen rikkakasveja vähentävien kasvien jälkeen.ja tuholaisaroille kasveille jätetään riittävän pitkä väli. VILJELYKIERTO ON KEINO SÄÄDELLÄ PELTOEKOSYSTEEMISSÄ • aurinkoenergian virtaa • ravinteiden kiertoa • monimuotoisuutta • vakautta Kasvinvuorottelun perusperiaatteita • • • • • • • • Tasapainon luominen viljavuutta parantavien ja sitä kuluttavien kasvien kesken. Esimerkki viljelykiertosuunnitelmasta on luvussa 10. Runsaasti ja vähän juurimassaa tuottavien kasvien vuorottelu. Varhaisperunan ja varhaisvihannesten ym. Viherlannoitusseos voidaan kylvää tällöin vasta heinäkuun lopulla. Varsinainen viljelykiertosuunnitelma laaditaan lomakkeelle. • • • 121 . Talvehtivia kasveja kasvupeitteisyyden lisäämiseksi. Syvä. Sopivia siirtymävaiheen kasveja ovat 1–3-vuotiset apilavaltaiset nurmet tai 1–2vuotiset viherlannoitusseokset. Kylvö.

130 s. Kasvinvuorotus ja viljelykierrot. DARCOF Report no 1. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Varis. Nurmikasvit luomuviljelyn typpihuollossa. E ja Iivonen. Sitra. Typpihuuhtoutumat kuriin aluskasvilla. Biological Agriculture & Horticulture. Vol 15. P. H. Kylvösiemen 2/1986: 34-36. M. Avain kasvitauti. 265-275. Kasvien ja muiden eliöiden biokemiallinen vuorovaikutus. A. Uppsala. 40 s. Jokioinen. Omavarainen maatalous vol.. Biological Agriculture & Horticulture. 1995. 359-369. 1993. Alternativodlingsbrevet nro 33-34. Kasvi muokkaa maan rakennetta. Forskningsnytt nr 4. Turtola. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Granstedt. ss. Alternativ Odling: 4. Ss. Maatalouden tutkimuskeskus. S. 4 s. CUL. Laitinen. K&K 58. 1997. 55-66 Olesen. 122 . Vol. Nykänen. University of London. Pp. M. L. 23-30.ja tuholaisongelmien ekologiseen hallintaan: Alueellinen viljelykierto. T.VILJELYKIERROT KIRJALLISUUTTA Ahnström. 16. Omavarainen maatalous nro 3. Luonnonmukaisen marjanviljelyn tietokortit. M. 6-7. Basel. 4. 2001. 1965. ja Talvitie. Källander. 129-143. 1999. P. 1993. Ultuna. E. ss. Soil management in sustainable agriculture. Teittinen. and how can this be measured? Plant and Soil 230: 185-195. S. Granstedt. Omavarainen maatalous vol. The mobilization and immobilization of soil nitrogen after green-manure crops at three locations in Sweden. Känkänen. SLU. 2000. American Journal of Alternative Agriculture.1995: 21. Jokioinen.. Louna. Laine. Kirjallisuustutkimus. Allelopatia. Thorup-Kristensen. Are differences in root growth of nitrogen catch crops important for their ability to reduce soil nitrate-N content. 58 s. 1998. P. Omavarainen maatalous vol. Helenius. Eds. H. Toim. 15 nro 7. 144. Alakukku. Granstedt. Palkokasvipäivä 4.4. I. P. Omavarainen maatalous 15. Rämert. Horstia. E. No 2. R. Varis. 24-25. P. Niskanen. J.ja koulutuskeskus Mikkeli. HY Kasv. Koetoiminta ja käytäntö 52. 1999. Eltun. Palkokasvit viljelykierrossa ja seoksissa. 64-67. Seuri. JE Olesen. Gröngödsling och kvävemineralisering . Vol. S. förfrukteffekt och växtföljdseffekt av stallgödsel. Granstedt. A. & Bjerke. Proceedings of the third international conference on sustainable agriculture Wye College. ja Vestberg. ss. Jordbruksinformation 20. Granstedt. Helenius. Julkaisu 6. 1996. 3: 4. 2001. A. Viljelykierto. Sykesarja C3. Nitrogen Delivery and Utilization by Subsequent Crops after Incorporation of Leys with Different Plant Composition. 159-170. Juha Hiedanpää. 2000. and Zander. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. Acta Agr. P. Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön raportti. J. Eltun. Biological Agriculture and Horticulture. A. Ruis elvytettävänä. H. Luonnon monimuotoisuuden hoito maataloudessa. Basel. A. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Viherlannoitus ja oikea esikasvi takaavat luomurukiin sadon. SS 18-22. ja Kyttä. 1989. R. In: Designing and testing crop rotations for organic farming. Partalan viljatilan viljelykierto.risker och möjligheter. Helenius. 18 s + liitteitä 7 s. Pp. Satakunnan ymp. Basel. Nurmipalkokasvien esikasviarvo.. P. H. 8 s. Pp. Kasvinvuorotus maan kasvukunnon ylläpitäjänä. & Magnusson. 305-310. Helsinki. 1979. Pp. Granstedt. Fodervicker + havre som förfrukt till potatis. p. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. ss. 4-5. M. Biological Agriculture and Horticulture. 2000. Bachinger. Vuorinen. 1995. 1993. 107: 175-190. ss. B. Gödselverkan. J. P. Granstedt. Granstedt.5. H. Växtföljden och odlingssystemet vid ekologisk odling av frilandsgrönsaker. Koponen. Syväjuuriset kasvit osa maan hoitoa. 1996. MJ Gooding. K&K 58. 2: 5. gröngödsel och vallodling i ekologiskt lantbruk. 1990.ja koulutuskeskus Mikkeli.lait.. & L-Baeckström. 145. ss. SLU. L. Nurmikasvit luomuviljelyn typpihuollossa. Alakukku. 1999. Yields and Clover Contents of Leys of Different Ages in Organic Farming in Finland Biological Agriculture & Horticulture. Porkkanan pahkahome torjutaan oikealla viljelykierrolla.julk. Intercropping as a strategy for reducing damage to carrots caused by the carrot fly.1978. Luonnonmukainen maanviljely. Crop rotation for grain production. 271 s. Fenn. 2000. E. Artur. Yields and pre-crop effects of pulse crops in organic crop rotations. 2000. J. Jordbruksverket. Alternativodlingsbrevet nro 51. Sammanfattningar av föredrag och postrar. 1996. R. B. 1996. Wolfe. 15(1-4). ym. 2001. J. 15 nro 3. A. J. 2000. 59-60. 1997. ES Jensen ja U Köpke. 1999. Kirjayhtymä.10. Kahiluoto. 1996. O. Kangasmäki. Viljelymaan humuspitoisuuden muuttuminen ja siihen vaikuttaminen. Koetoiminta ja käytäntö 57. Schmidt. Nykänen. Teittinen. J. 13(4). Spatial scales in ecological pest management (EPM): Importance of regional crop rotations. G.kesk. Psila rosae (F). 2000. 1998. Legume Breaks in Stockless Organic Farming Rotations: Nitrogen Accumulation and Influence on the Following Crops. Luonnonmukaisen vihannesviljelyn tietokortit. ss. E. 2001. Puna-apilan esikasviarvosta. 1978. 8-15. 2001. Biologisk mångfald – livlina eller presentsnöre? Ekologiskt lantbruk. ss 29-31.vilj. A. 8-9. 23. Erviö. A. 68-78. 17. Fallstudier av kväveförsörjning i alternativ odling. 163-170. 2000. osa II. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. Modelling crop rotation for organic farms. and Kunttu. Clover:cereal bi-cropping for organic farms. G. Käytännön Maamies 7/1979. 1994.1993. K. 18(1). 7. H. En litteraturstudie. No 2. 536 s. Båth. Maatalouden tutkimuskeskus. 3 Teittinen. Nr 2. 15 nro 6. Impact of cropping system on mycorrhiza. 1983. 1991. Landström. L. 3: 3. & Valkonen. A. Tiedote 11/95. ss.1989. Lehmiä ja lintuja. Jyväskylä. Studies of the preceding crop effect of ley in ecological agriculture. Kasvituotannon ja biologisen monimuotoisuuden positiivinen vuorosuhde. A. M. 1986. Torstensson. Herneen arvo kasvintuotannon osana. Koetoiminta ja Käytäntö 18. 1996.

Kasvien ravinteiden otto tapahtuu maanesteestä nestevirtauksen ja ioninvaihdon avulla. luomutuotantoehtojen mukaan tilalla tuotettuja eloperäisiä lannoiteaineita. jotka turvaavat kasvien ravinteiden saantia.1 RAVINTEET Kasvit tarvitsevat ravinteita sekä solukoiden rakennusaineiksi että elintoimintojen ylläpitoon. joita kasvit saavat ilmasta hiilidioksidina ja maasta vetenä. Vaikutus voi olla melko nopea – hyvin hidas. Pieneliöstö ottaa lisäksi ravinteita myös talteen pienentäen niiden hävikkejä ja palauttaa niitä takaisin kiertoon.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO 4. Tarvittava lannoitus hoidetaan luonnon toimintatapoja seuraten käyttämällä pääasiassa paikallisia. Valkuaisaineiden rakennusainetta typpeä ja muita kivennäisravinteita kasvit ottavat luonnossa maasta pääosin pieneliöstön välityksellä. 2) Maan eloperäiseen ainekseen varastoituneet ravinteet tulevat kasvien käyttöön mobilisoitumisen (vapautumisen) kautta. 1) Kuolleeseen eloperäiseen ainekseen sitoutuneet ravinteet tulevat kasveille käyttökelpoiseen muotoon hajottajien työn tuloksena. Pieneliöstön toiminnassa voidaan erottaa viisi tapaa. Vaikutus on hidas ja pitkäaikainen. Kasvit voivat ravinteiden otossa hyödyntää myös niukkaliukoisia ravinnelähteitä aktiivisen oton sekä epäsuoraan pieneliötoiminnan avulla. 3) Maaperän kivennäisaineista ravinteet tulevat kasveille käyttökelpoiseen muotoon vapautumisen kautta. 5) Pieneliöstö ottaa liukoisia ravinteita talteen ja palauttaa niitä kasvien käyttöön. Luonnonmukaisessa viljelyssä kasvien ravinteiden saanti turvataan näitä luonnollisia tapahtumia (ekosysteemipalveluita) hyväksikäyttäen. Pääosa solukoitten rakennusaineista on hiiltä ja happea sekä vetyä. 4) Ilmakehän typpi tulee kasveille käyttökelpoiseen muotoon biologisen typensidonnan avulla. tehostaen ja ohjaten. jotka Ravinnehuollon perusteita • • • • • Ravinteiden kierrätyksen ohjaaminen Energiavirran ohjaaminen Monimuotoisuuden hoito Hajottajien hyväksikäyttö Vakauden tukeminen KASVIEN LUONNONMUKAINEN RAVINTEIDEN SAANTI Ilmakehästä biologisen typensidonnan avulla Eloperäisen aineen hajotuksesta Hitaasti hajoavasta eloperäisestä aineesta Maamineraaleista vapautumisen avulla 123 . RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO LUONNONMUKAISESSA VILJELYSSÄ 4. Vaikutus on melko nopea. Vaikutus on melko nopea.

Eloperäisten lannoitteiden satoa lisäävä vaikutus perustuu pääasiassa kolmeen vaikutustapaan. Mg • Hivenravinteet: B. seuraavassa käsiteltävistä lähteistä. Cl. pieneliötoiminnasta sekä säästä ja viljelytoimenpiteistä. Mn. joita ei ole kemiallisesti väkevöity tai muutettu helppoliukoisemmiksi (kivijauheita). Ca. Eloperäisen lannoituksen vaikutus on riippuvainen eloperäisen aineen laadusta. Hyvä ”ruoansulatus” mahdollistaa tehokkaan ja monipuolisen rakennustoiminnan. Va sisältävät ravintoa maaperän hajottajaeliöstölle ja vilkastuttavat siten maan pieneliötoimintaa. Kasvien ravinteiden saanti turvataan luonnonmukaisessa viljelyssä käyttäen eri ravinnelähteitä sopivasti yhdistelemällä. Mo • Hyödyllisiä alkuaineita: Na.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Kasvinravinteet • Pääravinteet : C. K • Sivuravinteet: S. 4. 2) parantavat maan fysikaalisia ja kemiallisia viljelyominaisuuksia sekä 3) vilkastuttavat maan pieneliötoimintaa ja tervehdyttävät maata. P. 1) ne toimivat kasvien ravinteiden lähteinä. Si. maaperän ominaisuuksista. Zn. Maassa lahottajaeliöstön suorittama eloperäisen aineen hajotus on tärkeä osa kasvi-maa-systeemin luonnollista kiertoa. Cu. N. Co. Lannoituksen tehtävänä on myös edistää sitä monimutkaista aineenvaihduntaa. Sen tulee myös edistää hyödyllistä pieneliötoimintaa ja maan murustumista sekä hitaasti hajoavan eloperäisen aineksen ylläpitoa ja lisäystä maassa. Fe. Kivennäislannoituksessa voidaan käyttää tarvittaessa luonnosta saatavia lannoiteaineita. Kasvit voivat saada ravinteita mm.1 LANNOITUKSEN TEHTÄVIÄ JA VAIKUTUKSIA Lannoituksen tehtävänä luonnonmukaisessa viljelyssä on maan ravinnevarastojen täydentäminen ja kasvien tasapainoinen ravitseminen ensisijaisesti pieneliötoiminnan välityksellä.1. Lannoituksen järjestämisessä kiinnitetään huomiota myös uusiutumattomien luonnonvarojen säästämiseen ja ympäristön saastumisen välttämiseen. H. maan pieneliöstön ja maan eloperäisen sekä kivennäisaineksen välillä. Eloperäiset lannoitteet toimivat maan hajottajaeliöstön ravinnon ja energian lähteenä. Eloperäinen lannoitus • Lisää maan eloperäisen aineen määrää – erityisesti helpommin hajoavaa osaa • Parantaa maan vedenläpäisykykyä • Parantaa maan veden varastointikykyä • Tasoittaa veden jakaumaa maassa • Tasoittaa ravinteiden jakaumaa syvyyssuunnassa • Tasoittaa ravinteiden saantia • Pienentää vuosittaisia satovaihteluita Eloperäiset lannoitteet • toimivat kasvien ravinteiden lähteenä • parantavat maan fysikaalisia ja kemiallisia viljelyominaisuuksia • vilkastuttavat maan pieneliötoimintaa ja tervehdyttävät maata • uusiutuvia ja kierrätettäviä 124 . Hidasliukoisella eloperäisellä lannoituksella kasvi-maasysteemi voi myös itse paremmin säädellä ravinteiden ottoa. jota tapahtuu kasvin juurien. O.

ja 1980-luvuilla. fosforia 60 000–20 000 t ja kaliumia 110 000–60 000 t. joka se on nykyisin. Myyntimäärät ovat vähentyneet 1990-luvun kuluessa. Tuotantosuunnittainen ja tilakohtainen vaihtelu on huomattavan suurta. keskiarvo 120 100 Ravinteita kg/ha 80 60 40 20 0 1947 TYPPI KALIUM FOSFORI 1957 1967 1977 1987 1997 Maataloustilastollinen vuosikirja 2001 HY Mli Rajala 2002 125 . Fosforin ostot ovat pienentyneet noin 65 % eli kolmannekseen huippuvuosien määristä (30 -> 10 kg/ha). Voidaan todeta. Maatiloilta myyntituotteiden mukana poistuva ravinnemäärä on nykyisin yleensä huomattavasti lannoitteissa ja rehuissa maatalouteen ostettuja ravinnemääriä pienempi. Maataloudesta vesistöihin kulkeutuu typpeä noin 39 500 t/v eli noin 16 kg/ha ja fosforia 2 600 t/v eli 1 kg/ha. että ravinnekierto maataloudessa on nykyisin edelleenkin melko avoin.1. Typen ostot olivat vähäisiä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Korkeimmillaan kaliumin ostot olivat 1980-luvun loppupuolella. Maatalous on nykyisin merkittävin fosforin ja typen päästöjen aiheuttaja. Suurimmillaan fosforin ostot olivat 1970. Suurimpia määriä käytettiin 1980-luvulla ja pienimpiä 2000luvun alussa.2 RAVINNEKIERTO JA RAVINNETASEITA Maassamme on käytetty elintarviketuotantoon vuosittain väkilannoitteissa typpeä noin 220 000–165 000 t.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO 4. Koska ravinteita ostetaan joka vuosi maatalouteen keskimäärin 3–4 kertaa enemmän kuin tuotteiden mukana viedään maataloudesta pois. Ostot lisääntyivät jyrkästi 1960-luvun lopulta lähtien aina 1990-luvun alkuun asti. 1990-luvulla typen ostot ovat vähentyneet noin viidenneksen (102 -> 82 kg/ha). Kaliumin ostot ovat pienentyneet noin 40 % huippuvuosien määristä (57 -> 32 kg/ha). Vuosikymmenien kuluessa ostoravinteiden käytön lisäännyttyä maatalouden ravinnekierto on muuttunut avoimemmaksi aina 1990-luvun alkuun asti. Kasvinviljelytiloilla ravinteiden hyötysuhteet ovat yleensä noin 50–80 % ja karjatiloilla noin 10–30 %. Fosforia ostettiin maatalouteen jo 1950-luvulla enemmän kuin nykyisin. Väkilannoitteissa maatalouteen ostetuista ravinteista elintarvikkeissa myydään keskimäärin noin 25–30 %. liukuva 5-v. On alettu käyttää suorempaa tuotantotapaa. Kaliumin ostot saavuttivat 1960-luvun loppuvuosina tason. Maatalouden osuus kokonaiskuormituksesta on typen osalta 49 % ja fosforin osalta 60 %. muodostuvat koko systeemin hävikit tämän takia huomattaviksi. Tavoitteena on väPÄÄRAVINTEIDEN MYYNTIMÄÄRÄT Suomi 1947–2001.

tarkentunut lannoitussuunnittelu ja lannoituskäytäntö sekä maiden parantunut ravinteisuus ja siten pienentynyt lannoitustarve. Maatilalta ravinteita poistuu myytävissä viljelytuotteissa kuten viljoissa. fosforin noin 65 % (30 -> 10 kg/ha) ja kaliumin noin 45 % (57 -> 32 kg/ha). Laskenta voidaan tehdä lohkoittain. Siinä tarkastellaan pellolle lannoitteissa annettujen ja pelloilta sadoissa korjattujen ravinteiden erotusta. Peltotase voidaan laskea joko pellon lai126 . lihassa. kuten oljissa ja naateissa sekä kauppakunnostusjätteissä. Kasvinviljelyn ravinnetase on peltotaselaskelma. Peltotase kertoo lannoituksen tarkoituksenmukaisuudesta ja tilan kasvinviljelyn ravinnetalouden toimivuudesta. jolloin niiden erotus on nolla ja ravinnetase tasapainoinen. Ravinnetase voi olla ylijäämäinen. Ravinnevirta tilalle ja ravinteiden poistuma tilalta voivat olla myös yhtä suuria. täydennyslannoitteet) sekä ostettavissa rehuissa ja ostoeläimissä. vihanneksissa ja marjoissa sekä sadon sivutuotteissa. Se kertoo tilan ravinneyli. Maatilan ravinnetase on porttitase.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO hentää maatalouden vesistöjen typpikuormitusta noin 50 prosentilla ja fosforikuormitusta noin 50 prosentilla vuoteen 2005 mennessä. Vastaavasti ravinteita voi tulla maatiloille ostettavissa lannoitteissa (väkilannoitteet. 1990-luvulla ravinteiden ostot maatalouteen ovat pienentyneet typen osalta noin 20 % (102 -> 82 kg/ha).ja typpipäästöjen vähentämisestä. Typpeä voi maatiloille tulla myös biologisessa typensidonnassa. jolloin ravinteita poistuu tuotteissa enemmän kuin tilalle tulee. Viljelyn kehittämisen haaste on saavuttaa asetetut tavoitteet fosfori. Maatalouden ravinneylijäämä on pienentynyt vastaavasti. kananmunissa sekä myytävissä eläimissä. Tase voi olla myös alijäämäinen.eli kauppataselaskelma. Lisäksi ravinteita poistuu maatilan kierrosta huuhtoutumalla. Kotieläintuotannosta ravinteita poistuu myytävässä maidossa. Siinä tarkastellaan tilan ravinteiden ostojen ja myyntien erotusta. ostettava karjanlanta. Porttitase soveltuu erityisesti karjatiloille koko tilan ravinneliikenteen seurannan ja suunnittelun apuvälineeksi. jolloin tilalle tulee enemmän ravinteita kuin tilan tuotteissa poistuu. Syynä on mm. viljelykierroittain ja tilan koko kasvinviljelyä koskevana. Myös laskeumassa tulee ravinteita maatilalle. juureksissa.tai alijäämän suuruuden. haihtumalla sekä pidättymällä maaperään.

Fosforitase oli ennen siirtymistä noin 20–25 kg/ha ylijäämäinen. TYPEN. – Palkokasvien suurempi osuus ja lannan tarkka hyödyntäminen. Kaliumtase oli ennen siirtymistä noin 50 kg/ha ylijäämäinen. että eläintiheys on pienempi. FOSFORIN JA KALIUMIN PORTTITASEET REETAN MAITOTILALLA TAVANOMAISESSA. Nurmet käyttävät ravinteita tehokkaasti. Typpitase oli luomuviljelyssä suunnilleen tasapainossa. Tavanomaisessa viljelyssä fosforitase oli kokeen alku-puolella 18 kg/ha ja loppupuolella 8 kg/ha alijäämäinen. Luomuviljelyssä fosforitaseen ylijäämä oli noin 5 kg/ha. Pohjois-Ruotsissa Öjebyn tutkimusasemalla on kahden 6-vuotisen maitotilan viljelykierron ajan seurattu kasvinviljelyn ravinnetaseita (peltotase) luomuviljelyssä ja tavanomaisessa viljelyssä. jolloin ylijäämä oli noin 80–125 kg/ha. Monivuotisista seosnurmista ravinteiden huuhtoutuminen jää vähäiseksi. Esimerkki. Paikallinen ravinnekierto tehostuu – tilatasolla ja/tai tilayhteistyötasolla. = Tavanomainen Sv = Siirtymävaihe Luomu = Luonnonmukainen viljely RAVINNETASE ÖJEBYN KOKEESSA Luomun vahvuuksia ravinnekierron ja ympäristön kannalta – Kasvinviljelyn ja kotieläintuotannon yhdistäminen. joten kaliumtase oli hieman ylijääämäinen ilman biotiitin ostoakin. kun tila siirtyi tavanomaisesta viljelystä luomuviljelyyn ja luomumaidon tuotantoon. Karjantase kertoo rehuista lantaan kulkeutuvien ravinteiden kokonaismäärän. Typen porttitase oli ennen luomuviljelyyn siirtymistä noin 80 kg/ha ylijäämäinen. Biologinen typensidonta kattoi typen poistuman. siirtymävaiheessa ostettiin apatiittia ja ylijäämä oli noin 30 kg/ha.om. Ravinne-huuhtoutumia ja muita hävikkejä ei erikseen tarkasteltu. Näin lannan määrä ja kasvien ravinteiden otto vastaavat paremmin toisiaan. SIIRTYMÄVAIHEESSA JA LUOMUVILJELYSSÄ 1989 Tav. Ylijäämä pieneni luomuviljelyssä noin 10:een kg/ha. Tavan-omaisessa viljelyssä kaliumtase oli 18–12 kg/ha ylijäämäinen. Kotieläintuotannon ravinnetase on karjantase. Alijäämäinen kaliumtase todettiin kestäväksi. N-osto N-myynti N-tase P-osto P-myynti P-tase K-osto K-myynti K-tase 107 -22 85 27 -4 23 57 -6 51 1991 Sv 52 -23 29 31 -4 27 106 -7 99 1993 Luomu 31 -20 11 8 -3 5 73 -5 68 Väisänen 1996 Tav. Tilalla eläintiheys oli 0. Tavanomaisessa viljelyssä typen ylijäämä oli noin 75 kg/ ha.8 ey/ha. Luomuviljelyssä rehuissa ostettiin enemmän kaliumia kuin tuotteissa myytiin. siirtymävaiheessa ostettiin biotiittia.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO dalla (=pellon laitatase eli ravinneliikennetase) tai pellon pinnalla (pellon pintatase eli maaperätase eli maatase). – Nurmien keskimäärin suurempi osuus kierrossa. 127 . koska maamineraaleista kaliumia voi vapautua vuodessa noin 15–30 kg/ha. Fosforitase oli luomuviljelyssä lähellä tasapainoa ollen 2–3 kg/ha ylijäämäinen. (Väisänen 1996).om. Luomutiloilla eläinten määrä on yleensä paremmin tasapainotettu rehuntuotantoalaan. Ne myös parantavat maan kasvukuntoa.ja K-lannoitusta pienennettiin. – Alhaisempi eläintiheys. Tilanne pysyi suunnilleen samanlaisena koko tutkimuksen ajan. Maalaji oli savesta sisältävää hienoa hietaa. Toisella koejaksolla tavanomaisessa viljelyssä P. Reetan tilan ravinnetasetta seurattiin. Suurempi omavaraisuusaste merkitsee myös sitä. Karjantaselaskelmassa lasketaan rehuissa ja eläimissä karjaan tulleiden panosten ja karjasta saatujen tuotosten sisältämien ravinteiden erotus. Biologisella typensidonnalla hankitaan tarvittavaa täydennystyppeä ja lannan tarkalla hyödyntämisellä turvataan muiden ravinteiden tarve. Se ilmaisee rehujen ravinteiden hyväksikäytön karjataloudessa. (Jansson 2001).

Kynnön jälkeen typpeä voi vapautua maahan suuria määriä liukoiseen muotoon ja huuhtoutumisriski kasvaa. viljelykierrosta.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Luomun haasteita ravinnekierron ja ympäristön kannalta – Vaikeus säädellä eloperäisten lannoitteiden typen vapautumista. voi ammoniakin haihtuminen muodostua suureksi. Sadonkorjuun jälkeen kerääjäkasvien avulla voidaan maassa olevat liukoiset ravinteet ottaa talteen. edellytykset ja rajoitukset. Maa. Viherlannoituskasvustossa voi olla suuria määriä typpeä. Mikäli niitto tapahtuu epäedulliseen aikaan. . Viljelykierron kokoonpanoa ja viljelytekniikniikkaa kierron aikana on tämän takia tarpeen kehittää. Käytettäessä biologista typensidontaa ja eloperäisiä lannoitteita on vaikeampi annostella ravinteet tarkasti kasvien tarpeiden mukaan. maan muokkaustoimilla. paljonko eri ravinteita voi vapautua maasta? Miten erilainen kasvivalikoima ym. pieni sato ja suurempi riski ravinnehävikkeihin. Tuloksena voi olla heikko kasvu. Ravinteiden hyväksikäyttö muodostuu hyväksi tai huonoksi: Hyvä tase Lannoitus Sato Maan kasvukunto Kasvukauden sää Viljelykierto Tuotantosuunta Niukka/Tarpeenmukainen Runsas Hyvä Suotuisa Pääosin kasvinviljelytuotteita Tarkkaa Huono tase Runsas/Yli tarpeen Niukka Huono Epäedullinen Pääosin kotieläintuotteita Suuri eläintiheys Heikkoa Monipuolinen/tasapainoinen Yksipuolinen Eläinmäärä hehtaaria kohti Kohtuullinen eläintiheys Lannan hyväksikäyttö 128 Ravinteiden hyväksikäyttö tilalla on riippuvainen tuotantosuunnasta ja kasvinviljelyssä mm. ovat sopivimpia luomuviljelyyn. jotta saataisiin optimaalinen sato ja sadon laatu. Viljelykiertoa ja viljelytekniikkaa on tarpeen kehittää ravinteiden säilyttämiseksi kierrossa. – Ravinteiden jatkuva alijäämä johtaa maan ravinnevarojen vähenemiseen. Olisi tunnettava tarkemmin erilaisten maiden ominaisuudet. jossa on runsaat ravinnereservit ja aikaisemmin nurmikierrossa olleet maat. Ravinteiden vapautumista voidaan säädellä mm. vaikuttavat asiaan? Siirryttäessä luomuviljelyyn on tarpeen ottaa huomioon kunkin kasvupaikan erityisominaisuudet. Ravinnehävikkien pienentäminen pellolla ja lannan käytössä kuuluvat maatalouden keskeisiin haasteisiin.

V. Haasteena onkin ravinnekierron saaminen suljetummaksi. Lisäksi niitä tuli RAVINTEIDEN KIERTO ETELÄ-SAVON MAATALOUDESSA (N-P-K). 1990 129 . josta ihmisravinnoksi käytetään noin viidennestä pienempi osuus.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Luonnonmukaiseen viljelyyn siirryttäessä ravinteiden kierrätyksen tehostaminen koko systeemissä on tärkeässä asemassa tilan lannoituksen järjestämisessä. Oheisessa kuvassa on esitetty maatalouden ravinnekierto (typpi–fosfori–kalium) Etelä-Savon elintarviketaloudessa vuonna 1992/93. Ravinteita ostettiin maatalouteen maakunnan ulkopuolelta väkilannoitteissa (N–P–K) 86– 18–43 kg/ha ja rehuissa 26–5–6 kg/ha. Suurin osa elintarvikkeissa poistuneista ravinteista päätyy lopulta erilaisina jätteinä maatalouden ulkopuolelle. RAVINNEKIERTO -MAATALOUS – TAAJAMAT Maatalouteen hankituista ravinteista maataloudesta poistuu noin 20–30 %.

Vuoden 1992 jälkeen ravinteiden keskimääräinen hyväksikäyttö on parantunut selvästi. jalostuksessa ja kulutuksessa olivat yhteensä 84–16–35 kg/ha. – Viljelykierto ja maan hoito ovat keskeisiä ravinnehuollon järjestämisen lähtökohtia. 130 . Läänin asukkaat käyttivät ravinnossaan ravinteita 18–4–4 kg/ha. Maataloudesta poistui elintarvikkeissa ravinteita 20– 4–6 kg/ha. – Täydennyslannoitus tilan ulkopuolelta muunlaisin kuin luomumenetelmin tuotetuin ainein on sallittu ainoastaan. Peltopinta-alassa oli mukana kesannot. Tämä on 24 % maatalouteen tulleesta typestä. Maataloudesta hävikki ja maahan varastoituminen olivat yhteensä noin 70–13–31 kg/ha. jos edellisten kohtien menetelmät eivät riitä tuottamaan riittävää ravinnemäärää. Etelä-Savon ravinnekierto oli lähellä Suomen keskimääräistä ravinnekiertoa. Hävikki elintarvikkeista oli 14–4–3 kg/ ha (maatalouden ulkopuolelle joutuva määrä).3 LANNOITUKSEN SÄÄDÖSPERUSTAA EY:n luomuasetus 2092/91 säätelee lannoitusta luomuviljelyssä yksityiskohtaisesti.1. joita oli laskelmavuonna 19 % kokonaispeltoalasta.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO sateen sekä biologisen typensidonnan välityksellä. seuraavanlaisia säädöksiä lannoituksen järjestämisestä: – Ravinnelähteiden on oltava ensisijaisesti eloperäisiä. Elintarvikkeissa myytiin maakunnan ulkopuolelle typestä ja kaliumista noin 26 % sekä fosforista noin 40 % ostetusta ravinnemäärästä. 23 % fosforista ja 16 % maatalouteen tulleesta kaliumista. – Lannoitusaineet on tuotettava ensisijaisesti tilalla luomumenetelmin käyttämällä monivuotista viljelykiertoa ja palkokasveja. Hävikeistä noin viidennes tapahtui elintarvikkeista ja 80 % maataloudesta. Se sisältää mm. – Täydennyslannoitukseen on sallittu käyttää tiettyjä eloperäisiä ja kivennäistäydennyslannoitteita (kivijauheita ja hivenlannoitteita). varastoinnissa ja käytössä sekä pelloilla lannoituksen alhaisen hyötysuhteen vuoksi. Kasvintuotannon tarkastuskeskus on ohjeistanut sitä suomalaisiin oloihin (KTTK 2003). 4. Suurimmat ravinnehävikit tapahtuvat karjanlannan talteenotossa. Hävikit maataloudessa. Yhteensä ravinteita tuli maatalouteen 103–20–40 kg/ha.

mmm. asettaa multausvelvoitteita ja velvoittaa tekemään lannasta typpianalyysin.fi/el/laki/kara/luomu. Nitraattidirektiivi ja sen suomalainen täytäntöönpanoasetus (Nro 931/2000) asettaa lannan levitysmäärille ylärajat. säätelee lannan varastointia lantaloissa ja pattereissa. seuraavia ravinnelähteitä väistämättömien hävikkien korjaamiseksi: • Viljelykierto • Lanta • Viherlannoitus • Maaperä • Biologinen typensidonta • Täydennyslannoitteet tilan ulkopuolelta • Kierrätyksen tehostaminen Ravinnekierron tehostamisessa on kaksi päälinjaa: • ravinteiden hävikkien pienentäminen ja • systeemistä ulos joutuneiden ravinteiden palauttaminen Ravinnetaseita ja ravinteiden kierrätystä on käsitelty jo edellä. kasvilajeja ja siemenseoksia. herkillä alueilla. Käytettävissä on mm. Ajantasainen luonnonmukaisen tuotannon lainsäädäntö löytyy maa. käsittelystä ja käytöstä. jossa myös täydennyslannoituksen tarpeellisuus on perusteltava. viherlannoituksen osuutta viljelykierrossa.ja metsätalousministeriön internet-sivuilta osoitteessa http://www. CAP-tuen ehdot säätelevät mm. – Muistiinpanovelvoite lannoitteiden alkuperästä.1. kylvöaikoja. Ympäristösitoumuksen ehdot säätelevät ensisijaisesti typen ja fosforin enimmäiskäyttömääriä. Lannoituksen on perustuttava viljavuustutkimukseen ja suunnitelmaan.4 RAVINNELÄHTEIDEN HYVÄKSIKÄYTTÖ Kasvien ravinteiden saanti pyritään luomuviljelyssä turvaamaan eri ravinnelähteitä monipuolisesti hyödyntäen. Lannoituksesta on tehtävä muistiinpanot lohkoittain. säätelee lannan levitystä ns. 131 .html 4.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO – Lannoituksen tulee perustua lannoitussuunnitelmaan.

biologinen typensidonta • Viherlannoituskasvustot • Kerääjäkasvustot • Syväjuuriset. Niistä typpeä ja muita ravinteita vapautuu eloperäisen . Apilanurmen osuuden vaikutus viljelykierron typensidontaan: Apilan Apila Kierron N-sidonta kg/kierto N-sidonta osuus vuosien vuosien apilavuosina keskimäärin kg/ha/v % määrä määrä 20 25 25 28 33 33 40 50 50 1 1 2 2 1 2 2 3 2 5 4 8 7 3 6 5 6 4 150 150 300 300 150 300 300 350 300 30 38 38 43 50 50 60 58 75 N-sid: N1. Seuraavassa esimerkissä havainnollistetaan apilan osuuden merkitystä viljelykierrossa typensidonnan suuruuteen keskimäärin kierron aikana. pohjamaan ravinteita hyödyntävät kasvit Viljelykierron ravinnetase on riippuvainen kiertoon mukaan otetuista kasveista. koska eri kasvien lannoitustarve ja ravinteiden poistuma voivat vaihdella suuresti. Näin koko kierron ravinnetase voi vaihdella suuresti. N2 = 150 kg/ha/v. Biologinen typensidonnan suuruus vaihtelee viljelykierron palkokasvien osuuden mukaan. N3 = 50 kg/ha/v 132 Esikasvivaikutus ravinnehuollossa aiheutuu viljelykasvin maahan jättämästä runsaasta ja ravinnepitoisesta juuristosta ja sängestä sekä muista sadonkorjuutähteistä. Eri kasvien ravinnetaseet voivat vaihdella huomattavasti. sitä suuremmaksi muodostuu koko kierron keskimääräinen typensidonta.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO 4. Mitä enemmän kierrossa on typpeä sitovia kasveja.2 VILJELYKIERTO RAVINNEHUOLLOSSA Viljelykierron kokoonpano vaikuttaa ravinnehuoltoon mm. seuraavilla osa-alueilla: • Ravinnetase • Kasvien erilainen lannoitustarve ja kyky hyödyntää niukkaliukoisia ravinnevaroja • Sadoissa pelloilta ja tilalta poistuvat ravinnemäärät vaihtelevat • Esikasvivaikutus ja pitemmän ajan viljelykiertovaikutus • Typensitojakasvit.

5 10 0–20 cm 20–40 cm 40–60 cm • turvemailla typpeä 40–60 t/60 cm • savimaassa kalia n 25 t/ha.ja voimakkuuden valinnoilla. magnesiumia 5 t/ha • hiekkamaassa kalia 1. Kierrossa voi olla esim. Varsinkin kaliumia ja magnesiumia savimaat sisältävät runsaasti. Esikasvivaikutusten hyväksikäyttö on ravinteiden kierrätystä viljelykierron sisällä. Maassa oleva typpi on valtaosin orgaanisessa muodossa eli eloperäiseen Karkea hieta Hiesusavi Hietasavi Hiesu Hieno hieta 4.5 5 7. Viljelykierron lisäksi eloperäisen lannoituksen osuus vaikuttaa maahan kertyvän ”vanhan voiman” määrään. t N/ha 0 2.ja hiesumaissa typpeä on noin 5-10 t/ha ja karkeissa kivennäismaissa noin 5 t/ha. Maaperän omia ravinnevaroja on tarpeen pyrkiä hyödyntämään mm. Tärkeimpiä ovat apilapitoisten seosnurmien juuriston ja sängen sekä palkoviljojen esikasvivaikutukset.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO aineksen hajoamisessa kasvien käyttöön. Tätä vanhan voiman purkua voidaan puolestaan säädellä esimerkiksi muokkaustavan. Niiden kokonaisosuus ja sijoittelu kierrossa voivat vaikuttaa ravinnehuoltoon. joka toinen vuosi viherlannoitus ja joka toinen vuosi ei-typensitojakasvi satokasvina. Esikasvien merkitys ravinnelähteenä on luomuviljelyssä suuri. Tällöin maahan kertyy ”vanhaa voimaa”.. Myös muiden kasvien esikasvivaikutuksella voi olla merkitystä erityisesti viljelykasvien typpihuollolle.5 t/ha. Maan luontaisten ravinnevarojen hyväksikäyttöä pyritään luonnonmukaisessa viljelyssä edistämään. Kuitenkin vain pieni osa maan kokonaisravinnemääristä tulee vuosittain kasvien käyttöön. Maaperässä on kasvinravinteita luonnostaan varastoituneena huomattavia määriä. Viljelykiertoon voidaan sijoittaa myös viherlan-noituskasveja sekä kerääjäkasveja. Usein esikasvivaikutus ulottuu merkittävänä vielä toiseenkin vuoteen.3 MAAPERÄN RAVINNEVAROJEN HYVÄKSIKÄYTTÖ PELTOMAAN TYPPIVARAT Aitosavi 133 . Viljelykiertovaikutus ilmenee mikäli viljelykierto ja viljelykäytäntö ovat maan multavuutta lisääviä. savimaissa enemmän kuin hiekkamaissa.3 t/ha SIPPOLA 1981 4.3. jota voidaan hyödyntää viljelykierron purkuvaiheissa kasvien ravinteiden lähteenä. koska tunnetut lannoitteiden raaka-aineiden esiintymät tulisivat käytetyiksi loppuun muutaman vuosikymmenen aikana. Tasapainoinen ja tilan olosuhteisiin sopiva viljelykierto on keskeinen menetelmä tilan ravinnehuollon järjestämisessä. mikäli maailman kaikki viljelijät käyttäisivät ostolannoitteita samassa määrin kuin Länsi-Euroopan viljelijät. magnesiumia 0. ajan.1 TYPPI Suomalaisissa savi.

pieneliötoiminnasta. esikasvista sekä viljelykiertovaikutuksesta.. Esikasvin typpilannoitusvaikutuksessa erotetaan ensimmäisen ja toisen vuoden esikasvivaikutus. Helpoimmin hajoavasta osasta eloperäistä ainetta vapautuu maahan lisäyksen jälkeen typpeä heti jo saman kasvukauden aikana. 1-2 vuoden kuluessa kasvien käyttöön tuleva typpi Kasveille osin suoraan käyttökelpoista Kasveille suoraan käyttökelpoista Liukoinen orgaaninen typpi (mm. Viljelykasvien juuriston. NO3-typpi) Maaperästä kasvien käyttöön vapautuvan typen määrä on riippuvainen maan multavuudesta. Liukoisen mineraalitypen osuus on vähäinen. helposti hajoavan eloperäisen aineen määrästä ja hajoamisnopeudesta. tulee typen muuttua kasveille käyttökelpoiseen muotoon eli liukoiseksi. sängen ja muiden satojätteiden typpilannoitusvaikutus on keskeinen esikasvivaikutuksen suuruuteen vaikuttava tekijä. MAAN ELOPERÄISEN AINEEN JAOTTELU HAJOAMISNOPEUDEN PERUSTELLA 134 .RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO ainekseen sitoutuneena. Tätä nimitetään lannoitusvaikutukseksi. Typen olomuotoja maassa Varsin pysyvään eloperäiseen aineekseen sitoutunut typpi Hitaasti hajoavaan eloperäiseen ainekseen sitoutunut typpi Helposti hajoavaan eloperäiseen ainekseen sitoutunut typpi Käyttökelpoisuus kasvien kannalta Kasveille käyttökelvoton typpi Viljelykiertovaikutus.hitaasti käyttöön tuleva typpi Lannoitusvaikutus. Hajoaminen jatkuu hidastuen useiden vuosien ajan. Maan eloperäiset ainekset voidaan jaotella oheisen kuvan mukaisesti erilaisiin ryhmiin. Esikasvivaikutus ja lannoitteiden jälkivaikutus. aminohappoja) Mineraalityppi (NH4. Jotta kasvit saavat maasta typpeä käyttöönsä.

MAAN MULTAVUUS Maan eloperäisen aineksen määrä eli multavuus vaikuttaa merkittävästi maasta vapautuvan typen määrään. Edelleen maan hyvä kasvukunto (mm. Typen kokonaismäärä on noin 8 000 kg/ha. Esimerkki Savipellossa eloperäisen aineen osuus on 6 % ja se on ollut pitkään yksipuolisessa viljanviljelyssä. Viljelykiertovaikutuksena vapautuva typpimäärä on tässä esimerkkitapauksessa 64-30 = 34 kg/ha. 135 . Maan multavuusluokat ja eloperäisen aineen osuus ( %) maan painosta multavuusluokittain. Tärkeimpiä ovat apilapitoisten seosnurmien juuriston ja sängen sekä palkoviljojen esikasvivaikutukset. rakenne. käyttökelpoisen hiilen ja typen määrät ja suhteet • Viljelykierto. Kun tunnetaan maan kokonaistyppimäärä ja arvioidaan maasta vapautuvan typen osuus prosentteina.0 prosenttia. juurimassan määrä ja laatu.ja turvemaista noin 50–100 kg/ha. Vähämultaisesta maasta typpeä vapautuu kasvukauden aikana noin 10– 30 kg/ha. Kasvukaudella pitkän ajan kuluessa typpeä ottavat kasvit (esim.9 12-19. Maan kokonaistypen määrä on noin 6 000 kg/ha. Yksi multavuuden prosenttiyksikkö sisältää noin 1 000 kg/ha typpeä. runsasmultaisesta noin 30–50 ja multa. Viljelykasvien kyky hyödyntää maasta vapautuvaa typpeä vaihtelee. kuivatus.9 > 40 Vapautuvan typen määrään vaikuttaa maan kokonaistypen määrän ohella myös sen helpommin hajoavan eloperäisen aineen määrä. pH) vaikuttaa merkittävästi vapautuvan typen määrään. Maan multavuusluokka Vähämultainen Multava Runsasmultainen Erittäin runsasmultainen Multamaa Turvemaa Eloperäisen aineksen osuus (%) <3 3-5. maan hitaasti hajoavan eloperäisen aineksen määrä • Maahan lisätyn eloperäisen aineksen määrä ja laatu.5 % eli noin 30 kg/ha typpeä. peruna) pystyvät hyödyntämään maasta vapautuvaa typpeä paremmin kuin nopeasti typpeä ottavat kasvilajit (esim.5–1. juurikasvit. kosteus ja lämpö) vaikuttavat myös typen vapautumiseen. kosteus ja lämpötila. Multavuuden lisääntyessä lisääntyy myös maan kokonaistypen määrä. Maan pysyvä eloperäinen aines on viljelyn kannalta pysyvää eikä siitä enää vapaudu typpeä. juurieritteiden aktivoiva vaikutus (priming effect) • Maan pieneliötoiminta • Maan rakenne ja kaasujen vaihto • Maan muokkaus • Kasvukauden sää.9 6-11. niin voidaan arvioida vapautuvan typen määrä kiloina hehtaaria kohti. Toisella pellolla eloperäistä ainetta on 8 % ja multavuutta on hoidettu viljelykierron ja eloperäisen lannoituksen avulla. Esikasvien typpilannoitusvaikutuksen suuruus vaihtelee useimmiten välillä 0–70 kg/ha.9 20-39.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Tämä osa on viljelykiertovaikutusta. Esikasvien merkitys typen lähteenä on luomuviljelyssä suuri. ohra ja muut viljat). Tällöin kokonaistypestä vapautuu suurempi osuus eli 0. Maan kokonaistypestä vapautuu kasvukauden aikana kasvien käyttöön noin 0. Maat luokitellaan multavuusluokkiin eloperäisen aineksen osuuden perusteella viereisen taulukon mukaan. Maan kokonaistypestä vapautuu kesän aikana 0.8 % eli noin 64 kg/ha. Myös muiden kasvien Maasta vapautuvan typen määrään vaikuttaa • Maan multavuus eli eloperäisen aineksen kokonaismäärä • Eloperäisen aineksen laatu. Muokkaus ja muu viljelytekniikka sekä kasvukauden sääolosuhteet (mm.

Varsinkin ne pieneliöt. – Maan hitaasti hajoavan eloperäisen aineksen typpivarastoa täydentäviä lannoitteita ovat esim. sitä enemmän maan elo-peräisen aineksen ja typen kokonaismäärä – ja pitkällä tähtäimellä maasta vapautuvan typen määrä lisääntyy. Typpilannoituksessa voidaan erottaa seuraavanlaisia vaikutuksia – Typen nettovapautumista maan hitaasti hajoavasta eloperäisestä aineksesta edistävät runsaasti helppoliukoista typpeä sisältävät lannoitteet kuten esim. ravinteiden vapauttamiseksi. nautakarja pystyy syntetisoimaan aminohappoja pötsimikrobien avulla. Nykyisin maasta vapautuu typpeä tyypillisesti kasvinviljelytiloilla noin 30–50 kg/ha ja karjatiloilla noin 50–70 kg/ha. eivät kykene itse tuottamaan kaikkia tarvitsemiaan aminohappoja. naudan. Luomuviljelyssä maata pitkään karjatilan kierrolla parantaen voidaan päästä jopa 70–90 kg/ ha tasolle. Mm. Erityisesti helpohkosti hajoavan eloperäisen aineksen osuus lisääntyy – saadaan aikaan viljelykiertovaikutusta. Viljelykiertojen pitkäaikaisvaikutukset maasta vapautuvien ravinteiden määriin voivat olla huomattavan suuria. että viherlannoituksen maan typpivaroja lisäävä vaikutus kumoutuu.ja sianlietelanta. Lanta voi ruokkia vaateliaampia pieneliöitä. niin myös maasta vapautuvan typen määrään. Noin puolet lannan typestä pidättyy maan typpivarastoon hitaasti ja hyvin hitaasti hajaantuviin osiin maan eloperäistä ainetta. Lannoitus voi vaikuttaa paitsi maahan kertyvän typen määrään. Mitä suurempi osuus viljelykierrosta on maata parantavilla kasveilla ja mitä enemmän käytetään hitaasti hajoavaa eloperäistä lannoitusta. kivennäistyppilannoitus. Muutamien vuosien kuluttua viljelytekniikan muutoksesta alkaa maasta vapautua enenevässä määrin typpeä kasvien käyttöön. Usein esikasvivaikutus ulottuu merkittävänä vielä toiseenkin vuoteen. Niiden tulee saada niitä ravinnostaan. kompostit. jotka erittävät happoja esim.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO esikasvivaikutuksella voi olla merkitystä viljelykasvien typpihuollolle. – Helposti hajoava viherlannoitusmassa voi kiihdyttää maan ravinnevarojen vapautumista niin paljon. kuivikelannat. voivat muutokset helpommin hajoavan eloperäisen aineksen määrissä olla merkittäviä. virtsa. viherkäyte ja liha-luujauho. Maan eloperäisen aineksen typestä noin puolet esiintyy aminohappoina. Vaikka muutokset maan eloperäisen aineksen kokonaismäärissä ovat pieniä. Viljelykiertovaikutuksena maasta voi siten 136 .

Maassa on sekä epäorgaanista että orgaanista fosforia. Osa on sitoutunut löyhemmin ja on mukana nopeammassa kierrossa. Kummastakin pääosa on sitoutunut lujasti maaperään ja on vain hyvin hitaasti kiertävää. 4. josta noin 2 000 kg on luontaista fosforia ja noin 1 000 kg on lannoituksesta maahan kertynyttä fosforia.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO parhaimmillaan vapautua noin +40 kg/ha typpeä enemmän vuosittain.ja alumiiniyhdisteinä pidättynyt fosfori Kivennäisainekseen apatiittimuodossa pidättynyt fosfori Kivennäisainekseen kalsiumyhdisteinä pidättynyt fosfori Maan eloperäisen aineksen sisään pidättynyt fosfori Maan orgaanisen aineksen pinnoille pidättynyt fosfori Mikrobien fosfori Maan liukoinen orgaaninen fosfori Maan liukoinen epäorgaaninen fosfori Käyttökelpoisuus kasvien kannalta Erittäin hidasliukoista Hyvin hidasliukoista Hidasliukoista Hyvin hidasliukoista Hidasliukoista Melko nopealiukoista Pääosin nopeasti käyttökelpoista Käyttökelpoista 137 .3. Maan fosforin eri olomuotoja havainnollistetaan seuraavallla sivulla olevan kuvan avulla. Pääosa fosforista on kuitenkin sitoutunut lujasti maan kivennäisainekseen ja eloperäiseen ainekseen. Vain hyvin pieni osa FOSFORIN OLOMUOTOJA JA KIERTO MAASSA Fosforin olomuotoja maassa Kivennäisainekseen rauta.2 FOSFORI Peltomaissa fosforia on nykyisin yleensä noin 3 000 kg/ ha.

Hyvin pieni osa fosforista on vesiliukoisena maanesteessä. Maanesteen fosforipitoisuudesta ja maan ominaisuuksista riippuu. • Käytetään hidasliukoisia kivennäisfosforilannoitteita. Esimerkiksi runsasmultaisessa savimaassa viljavuusluokassa ”hyvä” vaihtuvaa fosforia on noin 40 kg/ha. Vaihtuvan fosforin pitoisuus saa olla alempi. • Käytetään hidasliukoisia. • Suolapitoisuus on korkea. 1995). Vesiliukoisesta fosforista noin puolet voi olla mineraalifosforina ja toinen puoli orgaanisina yhdisteinä. Kasvilajien välillä kyvyssä ottaa maasta fosforia on eroja. että maahan lisätty vesiliukoinen fosfori pidättyy melko nopeasti maahan erittäin vaikealiukoiseen muotoon rauta. riippuu juuriston fosforinottotehosta ja aktiivisen fosforinoton kestosta sekä pieneliöstön toiminnasta. kun maan multavuus lisääntyy. Miten suuren osan maan vaihtuvan fosforin määrästä kasvit voivat ottaa aktiivisen kasvun aikana. Fosfori on sitoutuneena maan kivennäisainekseen epäorgaanisina fosforiyhdisteinä. Pieni osa fosforista on melko helposti kasvien saatavilla olevaa vaihtuvaa fosforia. Vaihtuvan fosforin (helppoliukoisen) määrä savimaissa vaihtelee noin 3–50 kg/ha välillä viljavuusluokasta (huono-hyvä) riippuen. VAIHTUVA FOSFORI Vesiliukoista fosforia on maassa suunnilleen kasvien yhden päivän tarve eli alle puoli kiloa hehtaarilla. kun • Maan fosforin kyllästysaste on suuri. kummastakin pääosasta on suoraan kasveille käyttökelpoista. • Fosfori on lannoitteissa eloperäisten aineiden suojaamaa. pitkään kasvavat kasvilajit pysty- 138 . Eri olomuotojen välillä vallitsee olosuhteiden säätelemä tasapainotila. Esimerkiksi MTT:n fosforilannoituksen porraskokeissa maahan lisätystä väkilannoitefosforista oli 14-vuotisen kokeen päättyessä vaihtuvaa fosforia keskimäärin noin 2 % (Saarela ym.ja rautayhdisteisiin sekä kalkkipitoisilla mailla kalsiumyhdisteisiin. • Käytetään vesiliukoista fosforilannoitusta. miten nopeasti uutta fosforia vapautuu otetun tilalle. Lannoitteissa lisätty fosfori on pidättynyt happamilla mailla alumiini. Luontainen sitoutumismuoto on apatiitti. Maassa on myös kasvimassan fosforia sekä nopeakiertoista pieneliöstön fosforia. Fosforin pidättyminen on pientä. koska maasta vapautuu tällöin enemmän fosforia. eloperäisiä fosforin lähteitä.ja alumiiniyhdisteisiin (happamet maat). • Lannoitus on niukkaa. kun • Maan fosforin kyllästysaste on pieni. Tiheäjuuristoiset. Tyypillistä on. Orgaanista fosforia on sitoutuneena lujasti orgaanisten yhdisteiden sisään sekä löyhemmin niiden pinnoille. jossa fosforia on jatkuvasti mukana kierrossa. joka on noin 10 kg/ha (20 %) vähemmän kuin vähämultaisessa maassa. fosforia vapautuu ja pidättyy. • Kivennäismaa on hapanta.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Fosforin pidättyminen on suurta. Osa epäorgaanisesta fosforista on pidättynyt löyhästi.

Pieneliötoiminta muuttaa kasveille käyttökelvotonta fosforia kasveille käyttökelpoiseksi erittämällä esim. nopeakasvuiset lajit. Tällöin maan pH laskee juuriston läheisyydessä ja erityisesti kalsiumyhdisteisiin sitoutuneen fosforin (esim. Monipuolinen viljelykierto ja lannan oikea käyttö nostavat maan eloperäisen aineen pitoisuutta ja lisäävät maasta vapautuvan fosforin määrää. samoin juurikarvojen pituus ja lukumäärä. kuten helppoliukoisen fosforin pitoisuus. Pieneliötoiminta voi auttaa kasveja saamaan paremmin fosforia. Hyviä varastofosforin hyödyntäjiä ovat mm. Edistämällä fosforin vapautumista maasta (mm. Myös lierot voivat parantaa fosforin käyttökelpoisuutta ja maan fysikaalisia ominaisuuksia helpottaen kasvien fosforin ottoa. 2. luujauho) liukoisuus lisääntyy.ja harvajuuristoiset. seuraavilla vaihtoehtoisilla tavoilla: 1. sienijuurisymbioosi. jotka ottavat paljon kalsiumia ja erittävät runsaasti vetyioneja ja orgaanisia happoja maahan. johon vaikuttaa mm. Nostamalla maan helppoliukoisen fosforin määrää lisäämällä maahan helppoliukoisia fosforilannoitteita. vaikuttavat maasta saatavan fosforin määrään. Kasvien maasta ottaman fosforin tilalle tulee vapautua aina uutta fosforia maan varastoista. Kasvin fosforin saanti = Juuriston pituus x tiheys x sienijuuren apu x maan P-pitoisuus x maasta vapautuva fosfori KASVIEN FOSFORIN SAANTI Maan fosforipitoisuus Hyvä/korkea Keskinkertainen Huono/huononlainen Kasvien fosforin saanti maasta kg /ha/v >15 5–15 <5 139 . Kasvin fosforin saantia voidaan turvata mm. Monivuotiset nurmet ottavat fosforia yksivuotisia tehokkaammin. Fosforipitoisen kerroksen syventäminen parantaa juuriston fosforin saantia. fosforin pidättymistaipumus. Maan rakenne on tärkeä juuriston ja hyödyllisen pieneliöstön toimintaan – ja siten kasvien fosforin ottoonvaikuttava tekijä. happamet juurieritteet). Jos maassa on runsaasti eloperäistä ainetta. happamuus jne. palkokasvit ja rypsi. fosforia vapauttavia fosfataasientsyymejä ja orgaanisia happoja.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO vät yleensä ottamaan fosforia tehokkaammin kuin pieni. tiheys) ja kykyä ottaa fosforia maasta (mm. Sienijuuret keräävät maassa olevan helppoliukoisen fosforin monin verroin tehokkaammin ja laajemmalta alueelta kuin kasvien omat juuret. viherlannoitus). Edistämällä juuriston kasvua ja laajuutta (pituus. Lajikkeiden välillä on eroja fosforin ottokyvyssä. apatiitti. niin helppoliukoisen fosforin merkitys vähenee. juuriston laajuus ja tiheys. 3. Maan ominaisuudet. Viljoista kaura ja ruis ovat ohraa tehokkaampia fosforin ottajia.

Tämän määrityksen käyttökelpoisuus on paras turvemailla. että myös jankon ravinnepitoisuuden seuraaminen on aiheellista luomuviljelyssä erityisesti alimmissa viljavuusluokissa. Lannoitefosforin näennäinen hyväksikäyttöaste (lisäsadossa) oli 15 kg/ ha lannoituksella 7. Maan vaihtuvan fosforin määrä vaihteli huononlaisesta korkeaan. mutta kuitenkin kohtuullisia viljelyä ajatellen. Tätä on odotettavissa erityisesti. joissa se paljastaa pienten varastojen pellot.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Fosforilannoitus vaikutti maan vaihtuvan fosforin pitoisuuksiin eri tavoin eri viljavuusluokissa MTT:n fosforilannoituksen (väkilannoitus) porraskokeissa 14 vuoden aikana. Ruokamultakerroksen fosforipitoisuudet olivat luomulohkoilla alempia kuin tavanomaisilla tiloilla. Alimmissa luokissa jankon (20–40 cm) fosforipitoisuus nousi noin 80 %. Alimmissa luokissa (huononlainen. Hieman alemmat pitoisuudet ovat ympäristön kannalta edullisempia. kun maan fosforipitoisuus oli korkea ja vähäisempää keskinkertaisissa sekä vähäisintä alimmissa luokissa. Alimmissa viljavuusluokissa tarvitaan vähintään tasapainoinen fosforitase. Korkeammissa luokissa maan fosforipitoisuus laski kohtuullisella lannoituksella selvästi. Luomutilojen fosforitaseet olivat alijäämäisiä.8 %. MAAN HELPPOLIUKOISEN FOSFORIPITOISUUDEN MUUTOS LUOMUVILJELYSSÄ Maan helppoliukoisen fosforin pitoisuus laskee toisinaan luomuviljelyn aikana. Lasku oli selvintä (noin 1–20 %). mikä selittää maan fosforipitoisuuden laskua. Tutkimustulos osoitti. kun ensimmäisessä näytteenotossa jankon pitoisuus oli alhainen. Fosforipitoisuus oli kaikilla tiloilla toisessa näytteenotossa ruokamultakerroksessa alempi kuin ensimmäisessä. Tilat olivat harjoittaneet luomuviljelyä ennen ensimmäistä näytteenottoa 3–53 vuotta. Fosforia oli kulkeutunut pintamaasta jankkoon. välttävä) suunnilleen satopoistuman suuruinen fosforilannoitus riitti pitämään maan vaihtuvan fosforin pitoisuuden ennallaan tai jopa nostamaan sitä hieman. Tyydyttävässä luokassa vastaavan suuruinen lannoitus piti maan P-pitoisuuden lähes ennallaan. jotta maan fosforipitoisuus saadaan säilymään ennallaan ja vältetään tulevaisuudessa mahdollinen satotason lasku (Loes & Ögaard 2001). Maan fosforipitoisuuksien muutoksia luomuviljelyssä tutkittiin Norjassa keräämällä viideltä luomumaitotilalta maanäytteet 6–12 vuoden välein. reservifosfori.1 % ja 45 kg/ha lannoituksella 4. Sen määrä vaihtelee noin 200:sta (huonon luokan yläraja) 1 200:aan (hyvän luokan alaraja) kg/ha. Kivennäismailla varastot ovat yleensä aina suuret. jos on 140 . FOSFORIRESERVIT Viljavuustutkimuksessa voidaan maanäytteestä määrittää myös ns. jos helppoliukoisen fosforin pitoisuus lähtötilanteessa on korkea tai korkeahko ja lannoitus on niukka tai niukanlainen sekä fosforitase on alijäämäinen.

PH:n lasku voi olla jopa yli kaksi pH-yksikköä noin 1–2 mm etäisyydellä juurten pinnasta. MAAN ELOPERÄINEN FOSFORI Kivennäismaiden kokonaisfosforista runsas kolmannes on sitoutuneena maan eloperäiseen ainekseen. kiviperäinen fosfori). Juuret voivat erittää myös vaihtelevia määriä erilaisia orgaanisia happoja.5–1.5 mm) ja kerää fosforia tehokkaasti alentaen liukoisen fosforin pitoisuuden hyvin alas. Siksi kasvin pitää mennä fosforin luo. joka erittyy juurista maahan ja laskee pH:ta juurten läheisyydessä. Jankossa eloperäisen (orgaanisen) fosforin määrä on noin 200 kg/ha eli noin viidesosa ruokamultakerroksen eloperäisen fosforin määrästä. raakafosfaatti. Tällöin uuden fosforin vapautuminen maan reserveistä maanesteeseen nopeutuu ja maan fosforivarojen hyväksikäyttö tehostuu. Maan hyvä rakenne. Tämä ominaisuus on hyvin kehittynyt mm. Uudismailla ja niukan lannoituksen pelloilla reservit ovat pienemmät. Palkokasvien typensidonnan yhteydessä syntyy runsaasti vetyä.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO lannoitettu tavanomaisesti. palkokasveilla. Kasvi voi alentaa juurien ja juurikarvojen lähiympäristön eli ritsosfäärin pH:ta vähentämällä anionien ottoa tai lisäämällä kationien ottoa. Rauta. kun maan helppoliukoisen fosforin pitoisuus on melko alhainen. vahvajuuristoiset kasvit ja tasapainoinen viljelykierto typensitojakasveineen. Orgaanisen fosforin määrä on riippuvainen maan FOSFORIN VARASTOT JA VAPAUTUMINEN Maan kerros Fosforin muoto Ruokamulta 20 cm Pvaihtuva kg/ha Pkokonais t/ha Pohjamaa 20-60 cm Pvaihtuva kg/ha Pkokonais t/ha Vapautuu kg/ha/v Savimaat KarkeatEloperäisetkivennäismaat maat 25 3 5 1 5–20 25 3 5 1 5–20 20 1 5 1 5–15 141 . eloperäinen lannoitus ja alhaiseen fosforipitoisuuteen sopeutuneet lajikkeet sekä sienijuuria suosiva viljelytekniikka voivat parantaa maan fosforivarojen hyväksikäyttöä.ja alumiinioksideihin sitoutuneen fosforin liukoisuus lisääntyy. Kalsiumin sitoman fosforin liukoisuus lisääntyy (kalkkipitoiset ja runsaasti kalkitut maat). väkilannoitteista maahan pidättynyt fosfori). Maan omia niukkaliukoisia fosforivaroja saadaan hyödynnettyä parhaiten. kun pH laskee (esim. Sienijuuri on paljon pitempi (jopa noin 10 cm) kuin juurikarvat (0. kun maan pH nousee (esim. Savimaissa määrä (noin 1 100 kg/ha) on hieman karkeita kivennäismaita (noin 900 kg/ha) suurempi. Tällöin korostuu hyvin kehittyneen juuriston sekä sienijuuren ja maan hyvän rakenteen merkitys. Maan pH:ta alentavat paikallisesti mm juurieritteet ja hajotustoiminnan tuottamat orgaaniset hapot. Fosforin liikkuvuus maassa on heikkoa. mutta kasvu kuitenkin kohtuullista pienellä lannoituksella.

142 .Viljelykierron. Lannan fosfori piti myös yllä maan viljavuutta superfosfaattia pidempään ja maan fosforipitoisuus laski hitaammin. multavuudesta. Fosforin kiertonopeus maassa voi olla noin kaksinkertainen hiilen ja typen kiertonopeuteen verrattuna. Maan viljavuus parani lannalla superfosfaattia enemmän myös siten. kun maanesteen liukoisen fosforin pitoisuus laskee riittävän alas ja sen toiminta loppuu. Erittäin runsasmultaisilla mailla orgaanista fosforia on noin kaksinkertainen määrä verrattuna vähämultaisiin maihin.että eloperäiseen ainekseen sitoutunutta fosforia paremmin kasvien käyttöön. sitä enemmän maasta myös vapautuu typpeä ja fosforia. Orgaanisen fosforin vapauttamiseen tarvitaan fosfataasientsyymien apua: suurta fosfataasiaktiivisuutta. Kun lannan fosforia oli ensin käytetty säännöllisesti kahdenkymmenen vuoden ajan. erityisesti niukalla lannoituksella. hidasliukoisen eloperäisen lannoituksen ja viherlannoituksen avulla voidaan saada maaperän sekä kivennäis. palkokasvien. Multamailla määrä voi olla kaksinkertainen runsasmultaisiin maihin verrattuna. Mitä enemmän eloperäistä lannoitusta maahan on käytetty. Jankon fosforipitoisuuden lisääjänä lanta oli kaksi kertaa ja pohjamaan 9 kertaa tehokkaampaa kuin superfosfaatti (Johnston ja Poulton 1992). Fosfataasientsyymin toiminta lähtee käyntiin.Voidaan arvioida. että lannan fosfori jakautui superfosfaattia tasaisemmin maan eri kerroksiin. Maan pieneliötoiminta.Maan hyvä rakenne parantaa juuriston kasvua ja toimintaedellytyksiä sekä kasvien fosforin saantia. . Niitä erittävät ensisijaisesti pieneliöt. Lanta lisäsi runsaan viidenneksen superfosfaattia enemmän helposti uuttuvan fosforin pitoisuutta maassa Englannissa suoritetussa pitkäaikaisessa lannoitustutkimuksessa. että juuriston tavoittaman maatilavuuden kaksinkertaistuminen vähentää vaadittavan fosforipitoisuuden noin puoleen eli noin yhden viljavuusluokan. kun lannoitus lopetettiin. Erityisesti sienijuuret voivat tehostaa eloperäisten fosforilähteiden hyväksikäyttöä keräämällä tehokkaasti maan liukoista fosforia ja aktivoimalla fosfataasientsyymien tuotantoa. Fosforin vapautuminen maan eloperäisistä aineksista tapahtuu kuitenkin huomattavalta osin erillään sekä typen että hiilen vapautumisesta. kun maanesteen fosforipitoisuus kohoaa esimerkiksi vesiliukoisella fosforilannoituksella. niin maahan kertynyt lannan fosfori riitti kattamaan viljojen fosforin tarpeen useiden vuosikymmenien ajan. Maan eloperäisestä fosforista noin puolet on sitoutuneena orgaanisten yhdisteiden sisään ja toinen puoli on sitoutunut orgaanisten yhdisteiden pinnoille helpommin vaihtuvaan muotoon. Mikrobibiomassan fosforilla ja kiertonopeudella voi olla merkittävä rooli kasvien fosforin lähteenä.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Keinoja parantaa fosforin käyttökelpoisuutta . Hidasliukoinen fosforilannoitus (esim. kompostilannoitus) pitää fosfataasiaktiivisuutta varmimmin korkeana. kuten lierot ja sienijuuret. . on avainasemassa eloperäisen fosforin hyödyntämisessä.

Eloperäinen lannoitus kaksinkertaisti mikrobien sisältämän fosforimäärän. Käyttökelpoisen epäorgaanisen fosforin pitoisuus maassa ei ole ainoa kasvien fosforihuoltoa selittävä tekijä. maan eloperäisen fosforin. 2002). Merkittyä fosforia oli 75 päivän kuluttua mikrobeissa enää 16 %. Kahdenkymmenen koevuoden jälkeen tutkittiin fosforin jakautumista eri osiin maassa. O=karjanlanta (orgaaninen viljely) ja D=kompostoitu karjanlanta (biodynaaminen viljely). Tämä ominaisuus on hyvin kehitty143 . Mikrobifosfori myös kiersi nopeasti. MAAN HAPPAMUUDEN MERKITYS Maan pH:n nousu kivennäismailla välillä 5–7 lisää rautaja alumiinioksideihin pidättyneen (väkilannoite) fosforin käyttökelpoisuutta ja vaihtuvan fosforin määrää viljavuustutkimuksessa. orgaanisen fosforin osuuden maan kokonaisfosforista ja mikrobifosforin osuuden orgaanisesta fosforista. Isotooppimerkityn fosforin sitoutuminen mikrobifosforiksi oli oletettua suurempaa D.koejäsenissä. luontaisen ja maahan lisätyn apatiitin sekä luujauhon ja raakafosfaattien fosforin käyttökelpoisuutta.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Orgaaninen fosfori DOK-kokeessa Orgaanisen fosforin merkitystä ja käyttäytymistä on tutkittu Sveitsissä ns. KASVIEN HAPPAMAT JUURIERITTEET JA OMATOIMINEN FOSFORIN OTTO NIUKKALIUKOISISTA LÄHTEISTÄ Kasvi voi alentaa juurien ja juurikarvojen lähiympäristön eli ritsosfäärin pH:ta vähentämällä anionien ottoa tai lisäämällä kationien ottoa. Tulokset osoittivat. Mikrobiologista fosforin oton aktiivisuutta kuvaava fosfataasientsyymin aktiivisuus oli lannalla 50 ja kompostoidulla lannalla 140 % väkilannoitusta suurempi. Kalkitus nopeuttaa eloperäisen aineksen hajoamista ja fosforin vapautumista siitä tilapäisesti. Kasvien juurista oli sienijuurten peitossa 40 % eloperäisiä lannoituksia käytettäessä ja väkilannoituksella 13 %.ja mineraloitumisprosesseihin (Oberson ym. DOK-kokeen maanäytteitä analysoitiin erilaisilla orgaanisen fosforin uuttomenetelmillä. että kemiallisesti pysyvä orgaaninen fosfori otti osaa lyhyen ajan akkumuloitumis. kun sitä korkeimmillaan oli 66 %. Eloperäisillä lannoituksilla epäorgaanista fosforia oli maassa 13/–19 % vähemmän ja orgaanista fosforia 4–11 % enemmän kuin väkilannoituksella. Mikrobeissa oli fosforia suhteessa hiileen eniten eloperäisellä lannoituksella ja vähiten ilman lannoitusta. Lannan kompostointi (D) lisäsi mikrobihiilen. Eloperäinen lannoitus lähes kaksinkertaisti mikrobien sisältämän fosforin määrän (noin 15 -> 28 kg/ha). Erityisesti turvemailla fosforin käyttökelpoisuus vähenee pH:n noustessa.ja myös O. Koejäseninä olivat lannoittamaton ja väkilannoitus sekä kaksi luomuversiota. Mäder ym. DOK kokeessa. mikrobifosforin ja orgaanisen fosforin osuutta kokonaisfosforista verrattuna kompostoimattomaan lantaan (O). 2001. Fosforin kierto oli nopeinta ja mikrobien luovuttaman fosforin määrä oli suurin eloperäistä lannoitusta käytettäessä. mutta alentaa mm. 1996). Lieroja oli eloperäisellä lannoituksella noin puolitoistakertainen määrä. Mikrobien ravinteet ovat tärkeä aktiivinen osapuoli kasvien ravinnetaloudessa (Oehl ym.

joka erittyy juurista maahan ja laskee pH:ta juurten läheisyydessä. fosforin otossa. kasvilajista ja -lajikkeesta sekä maan biologisesta toiminnasta.3 %. pH) Käytetään kierrätystä Käytetään hidasliukoista eloperäistä lannoitusta Käytetään fosforitäydennykseen hidasliukoisia fosforilannoitteita Käytettävä viljelytekniikka suosii sienijuuria ja muuta hyödyllistä pieneliötoimintaa. Kallioperässä kalium on sitoutunut mineraaleihin kuten maasälpään ja kiilteisiin. Riittävä viljavuusluokka riippuu mm. jotta sienijuuret ja muut luontaiset mekanismit tuottaisivat mahdollisimman paljon fosforia kasvien käyttöön niukkaliukoisista lähteistä.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO nyt mm. kuivatus.3 KALIUM Maaperä sisältää kaliumia keskimäärin 2. Ympäristön kannalta melko alhainen helppoliukoisen fosforin pitoisuus maassa on eduksi minimoiden fosforin huuhtoutumisriskiä. Mikäli pyritään suureen ravinneomavaraisuuteen ja mahdollisimman tehokkaaseen ekosysteemipalvelujen hyväksikäyttöön. 4. tulisi maan vesiliukoisen fosforin pitoisuuden olla melko alhainen. fosforilannoituksella on saatu kenttäkokeissa vain vähäisiä sadonlisäyksiä. Mikä on sopiva vaihtuvan fosforin määrä maassa? Maan fosforipitoisuuden ollessa tyydyttävä. pieneliötoiminta. palkokasveilla. Palkokasvien typensidonnan yhteydessä syntyy runsaasti vetyä. rakenne. joita on myös kivennäismaissa.3. Tämä kasvien omatoiminen ravinteiden ottomekanismi voi olla luomuviljelyssä merkittävässä asemassa mm. Saves koostuu pääosin rapautuneista kiilteistä ja aitosavien kaliumpitoisuus voi olla yli 3 %. Juuret voivat erittää myös vaihtelevia määriä erilaisia orgaanisia happoja. Tällöin pH voi laskea huomattavasti. Lannoitus onkin tähdännyt pääasiassa maan fosforitason ylläpitoon ja hyvälaatuisen sadon tuottamiseen. Keinoja parantaa fosforin käyttökelpoisuutta ja kasvien fosforin saantia niukan fosforilannoituksen strategiassa: • • • • • • • Käytetään monipuolista ja tasapainoista viljelykiertoa Viljellään fosforilannoituksen suhteen vaatimattomia kasvilajeja ja -lajikkeita Hoidetaan maan kasvukunto hyväksi (mm. multavuus. jopa 1–2 pHyksikköä ympäröivää maata alemmaksi noin 1–2 mm etäisyydellä juurten pinnasta. juuriston kasvumahdollisuuksista (maan rakenteesta). 144 .

Silti nämä maat voivat ylläpitää tätä pitoisuutta suurien varastojen ansiosta hyvin pitkään. Kivennäismaiden kaliumin kokonaismäärä on suuri ja juuristovyöhykkeessä sitä on noin 100–160 tonnia hehtaarilla. Biomassan kalium 5. Mineraalien kiderakenteiden kalium 2.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Maaperän kalium voidaan jakaa viiteen pääosaan: Kaliumin olomuotoja maassa 1. maanesteen kaliumpitoisuus jää alhaiseksi. Jos ne sitovat erityisesti kaliumia kuten kiilteen kaltaisilla savimineraaleilla on laita. Kasvien ottaessa kaliumia maanesteestä otetun tilalle vapautuu maan varastoista uutta kaliumia. Maanesteen sisältämä liukoinen kalium Käyttökelpoisuus kasvin kannalta Vaihtumaton. Eloperäiset maat sisältävät kaliumia vain vähän ja niistä kaliumia myös huuhtoutuu helposti. Maan kolloidien kuten savimineraalien ja orgaanisen aineen sähkövarausten sitoma kalium 4. kasveille hitaasti käyttökelpoista Vaihdettavissa muilla ioneilla lyhyessä uutossa Kasveille käyttökelpoista Kasveille käyttökelpoista Välittömästi kasvien käytettävissä KALIUMIN OLOMUOTOJA JA KIERTO Maahan pidättyneen ja maanesteen kaliumin välillä vallitsee tasapaino. kasveille käyttökelvoton Hitaasti vaihtuvaa. 145 .ja rautapitoisten kiilteensukuisten savimineraalien hilaväleihin sitoutunut kalium 3. Magnesium. Maanesteen kaliumpitoisuus riippuu pidättymispaikkojen valikoivuudesta.

Kaliumia voi vapautua savimaista vuosittain noin 50–150 kg/ha. toisinaan enemmänkin ja puhtaista turvemaista vapautumismahdollisuudet ovat olemattomat. viljavuusluokka on yleensä aina huono tai huononlainen. Viljavuusluokka on yleensä välttävä tai tyydyttävä. yleensä noin 300–600 kg/ha ja kaliumlannoituksen tarve on pieni. koska syväjuuriset kasvit voivat ottaa pohjamaasta noin 40–60 % kaliumin kokonaisotosta. siellä esiintyy alhaisempia vaihtuvan kaliumin pitoisuuksia ja maassa voi olla suurempi kaliumin pidätyskyky. Reservikaliumia on savi.ja turvemailla vaihtuvaa kaliumia on vähiten. Viljavuustutkimuksessa ravinnereservien määrää pidetään hyvänä. saattaa maasta vapautuva kalium riittää esimerkiksi nurmen kaliumin tarpeisiin ilman lannoitustakin. Hietamailla reservejä voi olla yleensä noin 4–10 t/ha. karkeista kivennäismaista noin 10–50 kg/ ha. toisinaan kuitenkin paljon enemmän. Pohjamaan kaliumpitoisuuden tunteminen on hyödyksi. toisinaan myös hyvä. Hiekka. Sienijuuri sekä maan ja ritsosfäärin mikrobit voivat parantaa kaliumin ottoa. 146 . jolloin lannoitustarve on suuri.ja hiesumaissa noin 10–20 t/ha 50 cm juuristokerroksessa eli sen viljavuusluokka on yleensä aina hyvä. kasvit voivat ottaa kaliumistaan savimineraaleista suhteellisesti tavanomaista enemmän.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO KALIUMIN VARASTOT JA VAPAUTUMINEN Maan kerros Kaliumin muoto Ruokamulta 0-20 cm Kvaihtuva kg/ha Kreservi t/ha Kkokonais t/ha Pohjamaa 20-60 cm Kvaihtuva kg/ha Kreservi t/ha Kkokonais t/ha Vapautuu kg/ha/v 1200 16 120 50–150 600 8 100 10–70 0-50 200 1 600 8 60 300 4 50 100 0. kun kaliumia ja magnesiumia on maassa yli 4 000 kg/ha 20 cm ruokamultakerroksessa (Viljavuuspalvelu 2000). Kasvit voivat käyttää vaikealiukoista kaliumia maan varastoista.5 Savimaat KarkeatEloperäisetkivennäismaat maat Vaihtuvaa kaliumia on eniten savimaissa. yleensä noin 50–150 kg/ha. Hiekkamailla reservejä on vain noin 1–2 t/ha ja turvemailla tätäkin vähemmän. Pohjois-Ruotsissa Öjebyn kokeessa kaliumin peltotase oli luomuviljelyssä savisella hietamaalla noin 15–30 kg/h/v alijäämäinen (Sivu 125). Reservikaliumin määrä viljavuustutkimuksessa kertoo melko hyvin maan kaliumin luovutuskyvyn. Koska luomutiloilla kaliumlannoitus on osin tavanomaista pienempää. Kaliumin vapautuminen maamineraaleista kattoi kaliumtaseen alijäämän. Savimaissa kaliumin vapautuminen on hyvin merkittävää ja kaliumlannoituksen tarve on näillä mailla pieni verrattuna karkeisiin kivennäismaihin ja eloperäisiin maihin. Mikäli hietamaa sisältää savesta vähintään 5–10 %. Pohjamaa on kasvien kaliumin saannille lähes yhtä tärkeä kuin ruokamultakerroskin.

Lannoitus – lannoitussuositukset kierron eri kasveille – toteutunut lannoitus – viljelykierron kaliumin peltotase 5. kosteus. joka on riippuvainen maan ominaisuuksista ja viljelykasvista sekä viljelytekniikasta. Pohjamaassa on kasveille käyttökelpoista kaliumia. pieneliötoiminta.). Suuri osa kasvin ottamasta kaliumista tulee olla peräisin pohjamaasta. Vaihtuvan kaliumin pitoisuuteen vaikuttavaa: 1. pH 2. korkea pohjavesi. 147 . Kaliumin oton tulee tapahtua syvemmältä kuin kierron muiden kasvien kaliumin oton.ja toimintaedellytyksiä (= maan rakenteen hoito) – säätelemällä maan happamuutta (happamien maiden kalkitus) – aktivoimalla maan hyödyllistä pieneliötoimintaa – käyttämällä eloperäistä lannoitusta – muokkaamalla ja kuohkeuttamalla maata sekä – pitämällä maanesteen liukoisten ravinteiden pitoisuudet alhaisina. Maassa ei ole esteitä juuriston kasvulle pohjamaahan (esim. Pintamaassa kaliumin pitoisuuden tulee olla alhainen eikä kaliumlannoitusta saa käyttää. Kaliumpitoisuuden kehitykseen vaikuttavia tekijöitä on lueteltu ohessa. Maasta voi vapautua tietty määrä kaliumia. aikaisempi K-lannoitus) – kaliumin reservit maassa – maan rakenne. että: • • Viljelykasvi ottaa runsaasti ja tehokkaasti kaliumia. Maan ominaisuudet – vaihtuvan kaliumin lähtötaso (mm. tiivistynyt kyntöantura. happamuus jne. Maaperän kaliumin vapautumista ja hyväksikäyttöä voidaan edistää mm.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Kaliumin saaminen pohjamaasta kasvien käyttöön ja edelleen viljelykiertoon edellyttää. Viljelykierto – sadoissa poistuvan kaliumin määrä (satotaso x K-pitoisuus) – kasvien kyky hyödyntää pintamaan ja pohjamaan kaliumvaroja 3. Tuotantosuunta – viljelykierto – kaliumin porttitase tilatasolla – hävikit 4. – käyttämällä vaihtelevaa viljelykiertoa – viljelemällä viljelykierrossa ravinteita hyvin vapauttamaan pystyviä kasveja (esimerkiksi monivuotisia palko.ja nurmikasveja) – parantamalla kasvien juuriston kasvu. Hävikit – maasta – lannasta – kompostista – viherlannoituksesta • • • Kaliumpitoisuuden kehitykseen vaikuttavista tekijöistä luomutilalla Vaihtuvan kaliumin pitoisuuden maassa on todettu luomuviljelyssä toisinaan laskevan ja toisinaan myös nousevan.

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO KASVIEN SOPEUTUMISKEINOJA ALHAISEEN RAVINNEPITOISUUTEEN Yhteistyön lisäys – typensitojamikrobit – sienijuuret – energiapitoiset juurieritteet vilkastuttavat hajottajien toimintaa Alhaiseen ravinnetasoon sopeutunut kasvilaji ja -lajike Hidastunut kasvu – ravinteiden otto pidemmän ajan kuluessa Ravinnetehokkuuden lisäys Muutoksia ravinteiden otossa – ravinnepumpun tehokkaampi käyttö – orgaanisten happojen erityksen lisäys – entsyymien erityksen lisäys – fenolien erityksen lisäys -> kelaattien muodostus Muutoksia kasvissa – juuristo pitempi. ohuempi ja tiheämpi – juurikarvoja enemmän ja pitempiä – juuret läpäisevät ravinteita tehokkaammin Maan kasvukunnon parantaminen – kuivatus – rakenne – pieneliötoiminta 148 .

Maanparannusarvo voidaan arvioida yhtä suureksi kuin ravinnearvo. Lannalla tarkoitetaan kotieläinten sonnan. sivu. parantaa maan rakennetta ja toimii maan eloperäisen aineksen raaka-aineena • Lanta parantaa hygieniaa ja terveyttä maatilan ekosysteemissä. Sonnassa on kaikkia pää-. Lannan maanparannusvaikutus on monipuolinen ja pitkäkestoinen. lisää maan murustumista. Pääravinteiden lisäksi lannassa on monipuolisesti sivu.ja hivenravinteita. tonnia eli noin 8 t/ha. 5. Lantaan erittyvät ravinteet tulee pyrkiä saamaan peltoon ja ravinnekiertoon mahdollisimman pienin hävi- Rehukasvien osuus 73 % MMM 2002.7 ey/ha PELLON KÄYTTÖ SUOMESSA 2001 Leipäviljaa ym 26 % 584 000 ha Rehuviljaa 44 % 986 000 ha Nurmea 29 % 647 000 ha Rehujen ravinteista noin 70–100 % kulkeutuu lantaan. Virtsassa on lähinnä vain typpeä ja kaliumia nopeavaikutteisessa muodossa.5 ey/ha (Luomuliiton viljelyohjeet) – rehuomavaraisessa tuotannossa yläraja on käytännössä noin 0. lehmästä erittyy lantaan vuodessa keskimäärin typpeä noin 95 kg. edistää ravinteiden kiertoa maassa. mikäli sitä käytetään sopivalla tavalla • Ylärajoja lannan käyttömäärille – 2ey/ha. usein lannan joukkoon kulkeutuu myös vettä sekä rehua. Lanta Sonta+virtsa+kuivike+vesi+rehujätteet Lannan rooleja tilan ravinnekierrossa: • Lannan ravinteet ovat osa tilan ravinnekiertoa tilan oma lanta ei rikasta ravinteilla tilan ravinnekiertoa ->sato–rehu–tuotteet/lanta–pelto–sato • Lannan avulla voidaan jakaa ravinteita tilan sisällä halutulla tavalla eri peltolohkoille • Lanta toimii pieneliöstön ravintona. Eläintä kohti lantaa muodostuu keskimäärin noin 16–24 t/lehmä/v.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO 4.0 t/lihasikapaikka/v. virtsan ja kuivikkeiden seosta. Lehmän vuodessa tuottaman lannan ravinteiden bruttoarvo on noin 100 euroa.6–2.0 t/emakko/v ja 1.5–6. fosforia 15 kg ja kaliumia 100 kg. mutta sen typpi on pääosin hidasvaikutteisessa muodossa.ja hivenravinteita.4 KARJANLANTA Kotieläinten lantaa muodostuu Suomessa vuosittain noin 18 milj. Esim. 170 kg/ha lannan typpeä (Nitraattidirektiivi) – 1. Tike 149 .

150 . Lahoamisaste ja kompostointitapa. Talteenotto ja varastointi 2. 1. seuraavista eri tekijöistä.ja maanparannusvaikutus on riippuvainen mm. juuria ja pieneliöstöä • ravinteita karkaa helposti • sisältää rikkakasvien siemeniä • sisältää taudinaiheuttajia ja muita haitallisia aineita • hankala varastoida ja levittää Lannan käsittelylle voidaan asettaa useita erilaisia laadullisia tavoitteita. LANNAN KÄSITTELYN LAATUTAVOITTEITA Hyvälaatuisen sadon tuottaminen Tautien ja tuholaisten hallinnan helpottaminen Lannoitusarvon säilyttäminen Hygienian parantaminen tai parantaminen Maan hyödyllisen biologisen Rikkakasvien hallinnan aktiivisuuden edistäminen helpottaminen C HY/Mli Rajala/TP 1998 Hajuhaitan vähentäminen Taloudellisesti edullinen Investoinnit kohtuullisia Työtekniikka mielekäs Ravinnehävikit vähäisiä 4. Levitysajankohta 3. Painopisteet riippuvat tilan tuotantosuunnasta ja muista olosuhteista.1 LANNAN HYVÄKSIKÄYTTÖ Lannan lannoitus.4. 18-0-0 haihtuu Tonnia/vuosi N P K Lanta 100 000 18 000 100 000 Väkilannoitteet 220 000–165 000 60 000–20 000 110 000–60 000 36-7-10 maidossa ja lihassa (hyötysuhde 24-32-9) 154-22-110 rehussa 100-15-100 Lanta – haasteita • haisevaa. Levitysmäärä 4. Lantaan erittyvät ravinnemäärät ovat seuraavaa suuruusluokkaa. Levitysajan sää ja multaus 5.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO kein. sisältää myrkyllisiä kaasuja • vioittaa kasvustoa.

5 68 88 36 62 70 15 190 110 P 11 14 16 8. Sisäruokintakaudella (8 kk) olkia kuluu 1.5 12. Oljen lisäksi tarvitaan yleensä aina turvetta. 100 kpl Kanannuorikot.8 28 32 15 17 78 10 10 10 Steineck ym 2000 LANNANTUOTTO KESKIMÄÄRIN M3/ELÄINPAIKKA Kuivike. Virtsasäiliömenetelmässä virtsa erotetaan sonnasta karjasuojassa ja johdetaan sitä varten rakennettuun säiliöön. yli 1 v Vasikat. 100 paikkaa.5 5.6 11. tav.5 3.7 16 12 2. kuivikemenetelmä ja lietelantamenetelmä.om Kana. 5 000 kg maitoa/v 7 000 9 000 Hieho.5 erää/v Kanat. Kuivikemenetelmässä virtsa imeytetään kokonaan kuivikkeisiin ja saadaan siten vain yhdenlaista lantaa. Toisaalta kahden erilaisen lannoitteen käsittelyyn ja levitykseen tarvitaan kaksi koneketjua. mikäli kuivikkeita käytetään riittävästi.0 5. mikäli käytetään riittävästi kuivikkeita. Pihatto on eläinten hyvinvoinnin kannalta edullinen.9 21. alle 1 v Lihakarja. 100 paikkaa Kalkkuna. Virtsasäiliömenetelmä ei aseta lantalalle aivan niin suuria vaatimuksia kuin kuivikemenetelmä. 3. joita tarvitaan noin 8–12 kg/pv/ey. Olkien lisäksi on eduksi käyttää turvetta. 2. Typen haihtumistappiot voivat olla myös suuria – varsinkin purupohjasikaloissa ja niukalti kuivitetuissa pehkukanaloissa.ja vesilisäys mukana Kiinteä lanta m3/v 12. Kiinteä lanta otetaan talteen kuivitettuna ja siirretään lantalaan. Kuivikkeiden ominaisuuksia KuivaRavinnesisältö.5 erää/v Broileri.5 400 250 KOTIELÄINTEN SONTAAN JA VIRTSAAN ERITTYVÄT RAVINNEMÄÄRÄT N Lypsylehmä. keskimäärin Vasikat. tuotettua 100 nahkaa kohti 79 96 107 41 53 16 28 8. Kuivitettu lanta varastoidaan eläinten oleskelutilassa tai se siirretään erilliseen lantalaan.7 7. Virtsasäiliöitä olisi hyvä olla kaksi. Pihattolannan maanparannusvaikutus on hyvä.0 1.2 12.2 6. Menetelmän etuina on.5 9 2 17 21 7.0 4-14 15 Eläinlaji Virtsa m /v 3 Lietelanta m3/v 20.8 2.5 2.5 8. virtsasäiliömenetelmä.5 3.9 4. 0-2 v Emakko porsaineen Lihasikapaikka.0 5. 5000 kg/v 7000 9000 Hieho.6 13 Lypsylehmä. 2.7 13. keskimäärin Lihanauta.5 erää/v.7 5. 100 paikkaa Hevonen Lammas.0.0 t/ey ja turvetta 8–10 m3/ey. Hapan turve estää ammoniakin karkaamisen lannasta. Haasteena on lähinnä kuivikkeiden suuri tarve.7 2.9 3. 100 kpl.3 20. että käytettävissä on sekä hyvää maanparannusainetta että nopeavaikutteista typpilannoitetta. 100 paikkaa.6 1. tuotettua 100 nahkaa kohti Minkki.5 30 20 K 100 100 100 49 44 16 17 3. Kuivikepohjapihatossa ravinteet saadaan hyvin talteen.4 0.5 3. jotta virtsan sisältämät kasveille haitalliset aineet ehtivät varastoinnin (seisotuksen) aikana hävitä.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO TALTEENOTTO JA VARASTOINTI Lannan talteenottoon ja varastointiin voidaan käyttää kolmea menetelmää erilaisine muunnoksineen.1 17 0.7 1. Virtsasäiliön tulee olla tiiviskantinen.5 erää/v Kana. vuohi Kettu. 100 emoa kohti 12. 5. koska ravinnehävikeille alttein virtsa otetaan talteen erikseen. 100 kpl. 2.5–2.0 Steineck ym 2000 C/N-suhde 70 50 KUIVIKKEIDEN VIRTSANSITOMISKYKY Turpeen tilavuuspaino on noin 150–240 kg/m3 ja pH noin 4.5 erää/v Hevonen Kettu. koska virtsasta typpeä haihtuu helposti ammoniakkina. luomu Broileri. kg/t Kuivike aine % N P K C Olki Turve 85 50 – 45 6 5 1 0.2 13. Kuivikkeina käytetään ensisijaisesti olkia. jota voidaan pitää pitkälti uusiutumattomana (Peltola 1984) 151 . Kuivikkeiden tarve on olkina noin 5–6 kg/pv/ ey. alle 8 kk Emakko porsaineen Lihasikapaikka.

Maanparannusvaikutus jää kuitenkin kiinteää lantaa vähäisemmäksi. haihtumalla ammoniakkina sekä haihtumalla denitrifikaatiossa. Typpeä lannasta voi hävitä huuhtoutumalla. nestemäistä tavaraa. että makuualueella käytetään kuivikemenetelmää ja ruokintakäytävillä virtsasäiliö. Lietelannan lannoitusvaikutus on oikein käytettynä suuri ja nopea. Kuivikemenetelmää parsinavetassa käytettäessä asetetaan virtsakouruun niin runsaasti kuivikkeita. Lantalassa lantavedet johdetaan säiliöön ja valumat maastoon estetään. että saadaan yhdenlaista. Sellaisenaan lietelanta soveltuu huonosti luonnonmukaiseen viljelyyn ja korkealaatuisten elintarvikkeiden tuottamiseen. Tällöin etuna on se. ruokinta. Kuivikkeita tarvitaan lähes edellä mainittu määrä. Kuivike. Näiden ravinteiden hävikit voidaan estää ottamalla kaikki lannasta mahdollisesti puristuva neste talteen. Lantalan kattaminen on varsin suositeltavaa. Kuivikelannan lannoitusvaikutus on hidas ja maanparannusvaikutus on suuri ja pitkäaikainen. Kompostin pohjalle laitetaan 15 cm kerros mutaa/turvetta suodattimeksi varsinkin läpäisevillä mailla ja komposti peitetään mieluiten sateenpitävällä peitteellä.ja lietelannan ominaisuuksia voidaan parantaa kompostoinnilla ja ilmastuksella. Typpi saadaan hyvin talteen ja se myös säilyy melko hyvin varastoinnissa. helpohkosti käsiteltävää. Fosforia ja kaliumia voi hävitä huuhtoutumalla lannasta sekä jaloittelutarhoista. kuten lampaille ja kanoille sekä nuorkarjalle. Lantalan tulee olla tiivispohjainen sekä varustettu yleensä lantavesisäiliöllä. ettei nestettä valu maahan. Typpeä voi huuhtoutua lannasta varastoinnin aikana.ja juottopaikoilta.tai lietelantamenetelmää. että kaikki virtsa imeytyy niihin. Lietelantamenetelmässä sonta ja virtsa kerätään samaan säiliöön lähes ilman kuivikkeita. Komposti-aumaan tulee laittaa riittävästi kuivikkeita ja suojata komposti sateelta. joita käsitellään myöhemmin tässä luvussa. koska se sisältää mm. Lantaloiden tilavuusvaatimukset eläinlajeittain esitetään sivulla 196. Pihatoissa voidaan menetellä myös niin. jollei lantakasaa ja kompostia ole suojattu sateelta. Sen sijaan levityksessä helppoliukoinen typpi on altis huuhtoutumaan ja haihtumaan.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Lannan käsittelymenetelmät – Kuivikemenetelmä – suuri maanparannusvaikutus – Lietelantamenetelmä – nopea lannoitusvaikutus – Virtsasäiliömenetelmä – kahdenlaista lannoitetta TYPEN HÄVIKKEJÄ • Ammoniakin haihtuminen lannasta • Ammoniumtypen huuhtoutuminen lannasta • Nitraattitypen huuhtoutuminen kompostista ja maasta • Denitrifikaatio maasta ja lannasta luonnonvarana. Menetelmä sopii parhaiten vähän virtsaa tuottaville eläimille. juurille ja pieneliöille myrkyllisiä yhdisteitä ja on epähygieenistä. Typpeä haihtuu helposti ammoniakkina karjasuojasta. lantalasta 152 .

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO ja kompostoinnissa. kun ammoniumtyppi on muuttunut nitraattitypeksi. Hävikkien suuruus riippuu ennen kaikkea oikeista työtavoista ja huolellisuudesta. Ammoniakin haihtumisen riski lannasta varastoinnin aikana on sitä suurempi. Denitrifikaatio voi olla huomattavan suurta lannan levityksen jälkeen tiiviillä mailla. Syvä 153 . Myös kompostoinnin alkuvaiheessa typpeä vapautuu ammoniakkina ja sen haihtumisriski on suuri. Riski on sitä suurempi. Lannan talteenotossa. mitä suurempi on lannan aiheuttama hapen kulutus maassa. Typpihävikkien suuruus vaihtelee suuresti riippuen lannan käsittelyn järjestämisestä ja huolellisuudesta. Tätä tapahtuu lannan palamisen edetessä riittävän pitkälle – käytännössä lähinnä kompostoinnissa. Levityksessä virtsasta ja lietelannasta haihtumistappiot voivat olla suuria. mitä enemmän lannassa on liukoista ammoniumtyppeä. Kompostissa haihtumiselle altista typpeä ei juuri ole. NO3-typen huuhtoutumisen riski maasta lannan levityksen jälkeen on kompostilla pienin. Kuivikelannassa haihtumisriski on määrällisesti pienempi mutta kuitenkin merkittävä. Lannan typpihävikkien suuruus vaihtelee yleensä seuraavan taulukon arvojen mukaisesti. Lietelantaa sekoitettaessa ja ilmastettaessa ammoniumtyppeä voi haihtua ilmaan. varastoinnissa ja levityksessä typen hävikit haihtumalla vaihtelevat yleensä noin 15–50 %:n välillä. Denitrifikaatiota tapahtuu vasta.

ja virtsasäiliöihin tulee mahtua koko vuoden lantakertymä laidunvähennys huomioiden. tiivis maa voivat myös lisätä denitrifikaation riskiä. Seuraavassa luettelossa esitetään eräitä keinoja vähentää ravinnehävikkejä lannan käsittelyssä. mikäli kompostia tehdään useamman kerran vuoden aikana. Lietelanta. seuraavin keinoin: Ammoniakin haihtuminen lannasta: • Eläinsuojassa – Hyvin toimiva virtsan erotus – Riittävä kuivikkeiden käyttö – Turvekuivike – Eläinsuojan lämpötila viileä 154 . Lannan kompostointi ja lietelannan ilmastus voivat pienentää denitrifikaation riskiä. Kuivikelannalle riittää luonnonmukaisessa viljelyssä käytännössä pienempikin lantala. Maan tiivistymistä lannan levityksen yhteydessä tulee välttää riskin pienentämiseksi. Typen hävikkien suhteellisia eroja eri lannoista havainnollistetaan lannan käsittelyn eri vaiheissa seuraavassa: TYPEN HÄVIKKIEN SUHTEELLISIA EROJA LANNAN KÄSITTELYSSÄ ERILAISILLA LANNAN KÄSITTELYMENETELMILLÄ Vaihe Talteenotto Varastointi Jatkokäsittely Levitys Maasta Nitraatin huuhtoutuminen Denitrifikaatio Virtsa — ++ — — — Lietelanta ++ — — — — Ilmastettu liete — + Raaka lanta ++ — — Kompostoitu lanta + — ++ ++ + ++ (++ = hävikkiriski pieni.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO multaus ja märkä. on riittävä varastotila tarpeen. Jotta lanta voidaan käyttää kulloinkin parhaana ajankohtana. Typen hävikkejä voidaan pienentää lannan käsittelyssä mm. koska hapen kulutus maassa vähenee. — = hävikkiriski suuri) Luonnonmukaiseen viljelyyn siirtyvällä tilalla on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota lannan tarkkaan talteenottoon ja varastointiin sekä sen käsittelyyn ja käyttöön.

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO • Lantalassa – Lantala riittävän suuri.ja virtsasäiliön kattaminen – Hyvin suunniteltu ja toteutettu kuivikelannan kompostointi ja lietelannan ilmastus – Haihtuvan ammoniakin talteen ottaminen lantakaasuista biosuodattimella tai kaasujen tiivistämisellä – Kompostiin riittävästi kuivikkeita • Pellolla – Nopea multaus (tai levitys pilvisellä säällä tai sateen alle) – Lietelannan letkulevitys nurmeen/oraille – Lietelannan ja virtsan laimentaminen vedellä tai huuhtelu maahan Ammoniumtypen huuhtoutuminen lannasta – Nopea multaus – Lannan levitys oikeaan aikaan (kasvukauden alkupuolella) – Sopivat käyttömäärät – Kompostiin riittävästi kuivikkeita – Kompostin pohjalle 15 cm:n kerros turvetta tai mutaa – Kompostin peittäminen oljilla.Komposti ilmava ja sateelta suojattu 155 . turpeella ja sateenpitävällä peitteellä Denitrifikaatio maasta ja kompostista – Hyvärakenteinen maa – Maan tiivistymisen ehkäiseminen lannan levityksessä – Lannan kompostointi tai ilmastus – Hallittu ilmastus . jotta levitysajat optimaaliset – Lantalan kattaminen – Lannan peittäminen lantalassa – Lietelannan johtaminen säiliöön altapäin (lantakuori) – Liete. turpeella ja sateenpitävällä peitteellä NO3-typen huuhtoutuminen kompostista ja maasta – Kohtuulliset levitysmäärät – Tarkoituksenmukainen levitysaika – Lannan kompostointi – Kompostiin riittävästi kuivikkeita – Kompostin pohjalle 15 cm kerros turvetta tai mutaa – Kompostin peittäminen oljilla.

Tuoreilla ja mätänemistilaisilla lannoilla on joukko haitallisia ominaisuuksia. Hajotus. Niitä käsitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Rikki saadaan säilymään lannassa. Kompostointinimitys tulee latinasta ja se tarkoittaa ”yhteen asetettu. kun huuhtoutuminen ja rikkivedyn muodostuminen eli mätäneminen estetään. Rikkiä ei ole mahdollista täydentää tällä tavoin luonnollisin keinoin. Kompostoinnille on tyypillistä energian vapautuminen lämpönä. tavanomaisen lietelannan mätänemisestä. Lahoamisasteen suhteen lanta voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: Tuore lanta. . LANNAN LAHOAMISASTE Lannan käyttöominaisuuksiin vaikuttaa lannan ravinnekoostumuksen lisäksi myös sen lahoamisaste. seos”. Säädeltyä ja pitkälle vietyä mädätystä käytetään biokaasun tuotannossa erotuksena esim. rumpukompostointi ja lietelannan nestekompostointi eli ilmastus. sädesienet. tuhatjalkaiset ja lierot. Kompostissa pyritään tekemään olosuhteet eloperäisen aineen sopivalle lahoamiselle ja humuksen muodostukselle edullisiksi. lahoava lanta ja mätänevä lanta. ammoniakkia. alkoholeja ja orgaanisia happoja sekä erilaisia haihtuvia. Kompostointi on syytä erottaa mädätyksestä.Tuore lanta Luonnonmukainen viljely . Tällöin syntyy metaania. 4. Käytettäviä lannan kompostointimenetelmiä ovat aumakompostointi. rikkivetyä. joihin liittyy lämpötilan nousu.Mätänevä lanta 156 . pahanhajuisia yhdisteitä. jolloin syntyy hiilidioksidia.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Rikin kierrätys pienin hävikein on vieläkin tärkeämpää kuin typen.2 KOMPOSTOINTI Kompostointi on eloperäisten aineiden säädeltyä. jotka heikentävät niiden hyödyntämistä. biologista hajotusta ja uudelleenrakentumista hapellisissa olosuhteissa. sienet sekä erilaiset hyönteiset.ja rakennustyön suorittavat lähinnä bakteerit. Typpeä saadaan luomutilalle täydennyksenä typensidonnan avulla. jossa pieneliöstö hajottaa jätteitä hapettomissa olosuhteissa. ravinnesuoloja ja pääasiassa kypsymisvaiheessa suurimolekyylisiä orgaanisia yhdisteitä sekä hitaasti hajoavaa eli puolistabiilia eloperäistä ainesta. vesihöyryä. Kompostoinnissa pieneliöstö lahottaa jätteet hapen läsnä ollessa.Lahoava lanta = Maanviljely . punkit.4.

mikäli se on peräisin tavanomaisesta tuotannosta. • Lietelanta on kompostoitava/ilmastettava aina. joista osa on haihtuvia. sienijuuri) ja juurten kasvulle – voidaan parantaa raakafosfaatin hyväksikäyttöä.2. taudinaiheuttajat. pitkäaikainen maanparannusvaikutus – helpompi käsitellä ja levittää. eläimistä lähtöisin olevat haitta-aineet) – hygienia paranee – lannoitusvaikutus tasapainottuu. Lannassa voi olla myös rehuista. • Lanta on kompostoitava. orastuminen parempi – parempi kasvien laadulle – edullisempi hyödylliselle pieneliötoiminnalle (mm. Eloperäisen aineksen hajoaminen kuluttaa runsaasti happea.4.ja torjunta-ainejäämät. Hajoamisessa – varsinkin sen alkuvaiheessa – syntyy myös juurten kasvua haittaavia yhdisteitä. Mikäli hajoaminen on maassa vilkasta. Seuraavassa esimerkkejä kompostoinnin potentiaalisista edullisista vaikutuksista: – muuten vaikeasti hyödynnettävät jätteet voidaan hyödyntää – lannan paha haju ja myrkylliset yhdisteet häviävät tai vähenevät – haitalliset aineet häviävät tai vähenevät (rikkakasvien siemenet. joka ei ole todistetusti laajaperäistä (eläintiheys luovuttajatilalla alle 2 ey/ha). LAHOAMISEN JA MÄTÄNEMISEEN VAIKUTUKSET JA SOPIVUUS VILJELYYN 1) 2) 1) Hapekas lahotus esim. tiivis lanta 157 . kun se on peräisin tavanomaisesta tuotannosta. – saadaan lämpöä. lantakomposti 2) Hapeton mätäneminen esim.1 KOMPOSTOINNIN MERKITYS Kompostointi voi muuttaa lannan ja muiden eloperäisten lannoitteiden käyttöominaisuuksia monin tavoin. lääkkeistä tai eläimistä peräisin olevia haitallisia aineita. Hiilidioksidi CO2 2 Vesi H2O 2 Raaka-aineet Hiilihydraatit Lipidit Valkuaisaineet Aminohapot epäorg.typpi Selluloosa Ligniini Kivennäisaineet Lämpö Energia Osaksi uusien pieneliöiden muodostusta • Turkiseläinten lanta on kompostoitava aina.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO KOMPOSTOINNIN KAAVAMAINEN KULKU Happi Pieneliöt Kosteus Säädöksiä luomuviljelyn ehdoissa (KTTK 2003): • Lanta suositellaan aina kompostoitavaksi. kuivikkeista. voivat kasvien juuret kärsiä hapen niukkuudesta. tai vähintään laimennettava vedellä. KOMPOSTI 4. lääke.

Oikeaa kompostointitekniikkaa käytettäessä voidaan hävikit ja työmäärä pitää kohtuullisena. Tavanomaisia olkia kuivikkeena käytettäessä lantaan joutuu usein myös torjunta-ainejäämiä. hylkylaikut ovat tästä osin esimerkkinä. Ne sekä niiden erilaiset hajoamistuotteet voivat kiinnittyä sekä eloperäiseen ainekseen että maahiukkasten pinnoille. varsinkin typen hävikki voi olla huomattava. häiritä maan pieneliötoimintaa ja lisätä resistenssin leviämistä maassa elävien bakteerien keskuudessa. Lannan antibioottijäämät haittasivat ohran kasvua. Oheisen esimerkin kananlannassa on rehun lisäaineena käytetty antibiootti sinkkibasitratsiinia. Useista antibiooteista noin 10–25 % alkuperäisestä määrästä löytyy lannasta. 158 . Puutteellisessa kompostoinnissa ravinteiden. vihantarehun maittavuutta. Antibiootit hajoavat tavallisessa lannassa hyvin hitaasti. Myös raaka kuivikelanta keväällä mullattuna voi vähentää esim. Kompostointi vähentää useimpien pitoisuuksia oleellisesti. Lantaan erittyy myös eläinten lääkinnässä käytetyistä lääkkeistä jäämiä. Lannan antibioottijäämät saattavat haitata kasvien kasvua. HAITTA-AINEIDEN HAJOTUS Laitumella tuore lanta ja virtsa heikentävät laidunruohon maittavuutta – mm. Kompostointi hävitti suurimman osan (yli 80 %) sinkkibasitratsiinista. 1978. jolloin ohra kasvu parani. Poikkeuksen ZN-BASITRASIININ JA BROILERINLANNAN KOMPOSTOINNIN VAIKUTUS OHRAN SATOON Vogtmann ym.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Haasteina lannan kompostoinnissa on sen vaatima lisätyö ja mahdolliset lisäinvestoinnit. Naudan lietelannan pintalevitys voi vähentää laidunruohon maittavuutta.

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

muodostaa korrenvahvistaja (CCC), jolla käsiteltyjä olkia ei tule käyttää luomuviljelyssä. Käsittelemättömän lannan korkea suolapitoisuus vaikuttaa haitallisesti hyödylliseen pieneliötoimintaan. Lieroille haitallinen pitoisuus esim. ammoniumkarbonaattia on yli 9 g/l. Vapaa ammoniakki puolestaan polttaa hengitysteitä. Haittaraja on 0,1 g/l. Käsittelemätön lietelanta ja väkevä virtsa tulisi laimentaa vedellä 10–50-kertaisesti, jotta se olisi suorana kosketuksena täysin haitatonta lieroille. Muutkin tekijät poistavat polttovaikutusta, jolloin käytännössä huomattavasti vähäisempi laimennus riittää. Kompostoimattoman lannan fenolit, kresoli ja bentsoehappo vahingoittavat lieroja ja muita pieneliöitä (aiheuttamalla mm. lierojen jaokkeiden irtoamista). Rikkivety on erittäin myrkyllistä. Rikkivety ja monet orgaaniset, haihtuvat yhdisteet ovat pahaa hajua aiheuttavia. Lannassa on yleensä aina taudinaiheuttajia ja rikkakasvien siemeniä sekä myös kasveihin hormonaalisesti vaikuttavia aineita, jotka tulisi myös saada häviämään ennen lannoitteeksi käyttöä. MAAN BIOLOGISEN AKTIIVISUUDEN EDISTÄMINEN Kasvi-maa-systeemin hyödyllisen toiminnan edistäminen on merkittävä lannan käsittelyn tavoite luomuviljelyssä. Eloperäinen lannoitus tarjoaa ravintoa pieneliöstölle ja lisää pieneliötoimintaa. Lannasta tulisi saada hyödylliseen pieneliötoimintaan ja juurten kasvuun ja toimintaan haitallisesti vaikuttavat tekijät häviämään. Lisäksi olisi edullista saada syntymään hyödyllisiä tekijöitä. Maan omat ravinnevarat tulisi saada täysitehoiseen kiertoon. Kasvien fosforihuollossa ja fosforin vapautumisessa mm. sienijuurilla on keskeinen merkitys. Lanta tulisi käsitellä sillä tavoin, että esim. sienijuuret menestyvät ja toimivat hyvin. Sienijuuria suosii hidasliukoinen eloperäinen lannoitus. Näin saadaan maasta tapahtuva ravinteiden kierto myös mukaan tilan ravinnekiertoon. Lannan käsittelyn yhtenä tavoitteena voidaankin pitää maan omien ravinnevarojen hyväksikäytön edistämistä. Lannan kompostointi lisää hyödyllisten pieneliöiden laadukkaan ravinnon saantia. Kompostointi suosii mm. hyödyllisiä sieniä. Aminohapot ja vitamiinit saattavat moninkertaistaa sienijuurten kasvun. Fusarium-sienten asemesta Penicillium-sieni runsastuu maassa. Tämä on edullista kasvien terveenä säilymisen kannalta. Mutta

Mikä hävittää taudinaiheuttajia lannasta …hmm...vilkas aerobinen hajoaminen lahottajaeliöstö syö taudinaiheuttajia + kompostoituminen korkeassa lämpötilassa

159

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

Penicillium-sienen on havaittu pystyvän myös vapauttamaan maaperästä fosforia. Edellä mainitut haitta-aineet ovat haitallisia myös juurikarvoille ja juurten toiminnalle. Juurten pituuskasvu ja tiheys sekä juurikarvojen kasvu muodostuvat paremmiksi, kun haitalliset tekijät hävitetään lannasta. Tällöin maan omien ravinnevarojen hyväksikäyttö paranee. Lannan kompostointi näyttää suosivan mm. fosfataasientsyymien tuotantoa maassa, jolloin maan omien fosforivarojen hyväksikäyttö voi parantua. Sveitsissä DOKkokeessa fosfataasiaktiivisuus oli kompostoitua lantaa käytettäessä kaksi ja puolikertainen ja kompostoimatonta lantaa käytettäessä puolitoistakertainen väkilannoitukseen verrattuna. HYGIENIA Riski lannan mukana peltoon leviävistä taudinaiheuttajista, kuten esim. Salmonella, Ehec, Listeria ja Yersinia, on yleensä pieni, mutta tautien leviämisvaarasta maasta satoon ja edelleen eläimiin ja ihmisiin on syytä olla tietoinen. Riskialtteimpia tuotteita ovat tuoreena syötävät vihannekset ja marjat sekä myös säilörehu. Jos lantaa ei ole hygienisoitu esim. kompostoimalla, voivat tarttuvien tautien aiheuttajat levitä saastuneen ruuan mukana ihmiseen, aiheuttaa ongelmia tuotteiden jatkojalostuksessa tai heikentää säilörehun laatua. Erityisesti tuorevihanneksia viljeltäessä tuotteiden laadun tulee olla hyvä myös mikrobiologisen laadun osalta. Kompostoimalla lanta huolella voidaan taudinaiheuttajat hävittää lannasta. Hygienisoitumista varmistaa, kun kompostia käännettäessä pintakerros sekoitetaan keskelle. Useimmat taudinaiheuttajat tuhoutuvat 55–60 oC asteen lämpötilassa noin 10 vuorokauden kuluessa. Alemmissa lämpötiloissa tarvitaan pitempi käsittelyaika (lämpötila x kosteus x aika). Lietelannan ilmastuksessa useimpien taudinaiheuttajien hävittämiseksi riittää usein jo 25–30 oC asteen lämpötila 3–5 viikon ajan. Tällöin ilmastussäiliöön ei saa tulla uutta lietelantaa. Alempi lämpötila vaatii pitemmän ajan. Esimerkiksi salmonellan leviäminen tilalla voidaan katkaista melko hyvin lietelannan ilmastuksella. Sen sijaan voihappoa tuottavat Clostrium-bakteerit vähenevät huomattavasti hitaammin. Myös biokaasutus hygienisoi lantaa. Kompostin käyttö voi helpottaa myös kasvitautien hallintaa. Varsinkin satojätteissä tautien leviäminen voi

TOIMENPITEITÄ RISKIEN MINIMOIMISEKSI LANNAN KÄSITTELYSSÄ JA KÄYTÖSSÄ
• Tunne levittämäsi lannan laatu – erityisesti ostolannan laatu. • Kompostoi lanta huolellisesti. • Seuraa kompostoitumisen etenemistä lämpötilaa ja lahoamisen etenemistä seuraamalla. • Kääntäminen parantaa kompostin hygieniaa • Kääntämisen yhteydessä varmista, että pintakerros sekoittuu keskelle. • Ole varovainen lannoituksessa nopeasti kasvavien, suoraan maakosketukseen tulevien vihannesten kuten salaatin suhteen. • Ole varovainen kasvukauden aikaisen lisälannoituksen osalta • Varmista koneiden riittävä hygienia. Pese koneet tarvittaessa lannan ajon jälkeen. • Työjärjestykseksi puhtaammasta likaisempaan.

160

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

kompostoimalla vähentyä merkittävästi. Tällaisia ovat esim. viljojen lehtilaikkutaudit. Tautien häviämisen edellytyksenä on mm., että lämpötila nousee riittävästi ja kompostin ulkoreunat käännetään keskelle. Kompostin käyttö voi myös vähentää kasvualustasta leviävien, maalevintäisten kasvitautien esiintymistä, esimerkiksi taimipoltetta.

Onnistuneen kompostoinnin edellytyksiä • Sopivat raaka-ainesuhteet. • Sopiva ilmavuus ja rakenteen pysyvyys. • Sopiva kosteus. • Sopiva materiaalin karkeus. • Sopiva pieneliöstö. • Sopiva pH. • Sopiva lähtölämpötila ja prosessinaikainen lämpötila. • Sopiva kompostin koko ja paikka. • Sopiva kompostin peittäminen. • Riittävä seuranta. • Sopivat säätelytoimet tarvittaessa.

4.4.2.2 KOMPOSTOINNIN TOTEUTUS
Kompostissa tulee vallita sopivat fysikaaliset, kemialliset ja biologiset olosuhteet, jotta päästään toivottuun lopputulokseen. Tärkeimpiä tekijöitä ovat sopivat raaka-ainesuhteet ja kosteus, riittävä hapen saanti, riittävä lämpötila ja sopiva happamuus. Lisäksi tarvitaan sopiva hajottajaeliöstö. Olosuhteiden tulisi myös pysyä sopivina riittävän pitkään. MITEN KOMPOSTI TEHDÄÄN? Kompostin raaka-aineiden käyttöominaisuudet määräytyvät viiden näkökohdan perusteella: ravinteisuus, kosteus, lahoamistaipumus ja rakenteen pysyvyys sekä epäsuotuisien aineiden pitoisuus. Erilaisia raaka-aineita yhdistelemällä tulee koota lahoamiselle sopivat olosuhteet. SOPIVAT RAAKA-AINESUHTEET Kompostoitavat eloperäiset aineet voidaan jakaa ravinteisuuden perusteella kahteen pääryhmään: hiilipitoisiin ja typpipitoisiin aineisiin. Kompostin varsinaiset valmistajat – pieneliöt – tarvitsevat kummankin ryhmän aineksia sopivassa suhteessa, jotta ne voivat valmistaa eloperäisten aineksien seoksesta hyvää kompostia. Tätä suhdetta nimitetään hiili-typpi -suhteeksi (C:N-suhde). Komposti tulee koostaa eri raaka-aineista siten, että komposti on riittävän hiilivoittoinen eli hiilen ja typen suhde on noin 25–35:1. Typpeä seoksessa on tällöin noin 1,6–2,0 % kuiva-aineesta. Koska niukasti kuivitetussa naudan lannassa hiilityppisuhde on noin 20:1 ja oljissa noin 60–100:1, tarvitaan kuivikkeeksi virtsasäiliömenetelmässä esim. lehmää kohti olkia yhteensä noin 5–6 kg päivässä sopivan suhteen saavuttamiseksi. Karjanlanta vaatii typpipitoisena aineena runsaasti kuivikkeita, jotta typpitappiot pysyvät kohtuullisina. Oikein toteutettuna kompostoinnin typpihävikit jäävät vähäisiksi. Epäedullisissa oloissa lannan typestä jopa puolet

KOMPOSTIN RAAKA-AINEITA JA KUIVIKKEITA TYPPIPITOISUUDEN MUKAAN RYHMITELTYINÄ
(N-% kuivaaineesta alle 1 %) 500:1 100–150:1 60–100:1 50–100:1 (N-% 1–2 %) 25:1 25–30:1 30:1

Alhainen typpipitoisuus (kuivikkeet) puru, lastu hake olki turve Sopiva typpipitoisuus kuivitettu hevosenlanta vanha heinä naudan lanta (runsas kuivike)

Korkea typpipitoisuus (vaativat kuivitusta) (N-% yli 2 %) virtsa 0,8:1 naudan lanta (niukka kuivike) 20:1 kanan lanta 10:1 tuore ruoho 12:1 nuori komposti 15:1 kypsä komposti 10:1

161

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

LANNAN C/N-SUHTEEN VAIKUTUS TYPPIHÄVIKKIIN
Typen hävikki-% 40 35 30 25 20 15 10 5 0 16 17,4 22 32,8 C/N -suhde
Ki h

Varastointiaika 3 kk 5 kk

voi haihtua kompostoinnissa. Viereinen kuva havainnollistaa hiili-typpi -suhteen merkitystä typen säilymiselle. Raaka-aineiden lahoamistaipumus vaikuttaa lähinnä kompostoitumisen nopeuteen. Runsaasti sokereita, hemiselluloosaa, selluloosaa sekä vähän ligniiniä (puuainetta) sisältävät ainekset lahoavat helposti (ruoho, vihannesjäte, lanta). Sitä vastoin runsaasti ligniiniä sisältävät ainekset lahoavat hitaasti (puuperäiset ainekset kuten hake, puun kuori sekä olki). AINESTEN SEKOITUS JA HIENONTAMINEN Eri ainekset on kompostissa sekoitettava kunnollisesti. Tehokkaimmin ainesten sekoittuminen tapahtuu koneellisesti käyttämällä apuna lannanlevityskelalla varustettua yleisperävaunua. Lantapaakut tulisi saada hajoamaan alle 3 cm:n paakuiksi, jotta maatuminen tapahtuisi tasaisesti.

40,5
Kirchmann 1986
1986

Kompostin ilmanvaihtoon vaikuttavia tekijöitä • hienojakoisen ja karkean aineksen suhde • kompostin kosteus • kompostin koko • kompostin rakenne

ILMAVUUS Hapen saannin turvaamiseksi kompostiin on järjestettävä riittävä ilmanvaihto. Kiivaimman hajoamisvaiheen aikana noin 2–5 viikon ajan ilmaa tarvitaan vähintään 1 m3 kompostitonnia kohti tunnissa. Kuivikkeeton tai vähän kuiviketta sisältävä eläinten lanta ja tuore ruoho sekä ruokajätteet ja käymäläjätteet ovat liian tiiviitä yksinään kompostoitaviksi. Tällaiseen märkään ja tiiviiseen ainekseen on sekoitettava riittävästi karkeaa, kuohkeaa ja ilmavaa ainesta kuten olkia, kuorta, haketta tai karkeaa turvetta. Myös ruokamulta ja vanha komposti parantavat kompostin rakennetta. Karkean aineksen osuuden tulisi olla noin 50–75 % kompostin tilavuudesta. Ilmanvaihtoa kompostissa parantaa pohjalle levitetty kerros karkeaa ainesta kuten olkia tai haketta. 15 cm:n kerros kuivaa ja karkeaa turvetta pidättää kompostista mahdollisesti valuvan nesteen ravinteet. Erityisen tarpeellinen imukykyinen alusta on läpäisevillä maalajeilla. Savimaat pidättävät yleensä ravinteita hyvin, mikäli kompostin paikkaa vaihdellaan vuosittain. Isojen kompostien ilmavuutta voidaan parantaa asettamalla niiden sisään ilmankulkua helpottavia kanavia esim. salaojaputkia. Ilmanvaihdon sopivan määrän voi päätellä kompostointituloksesta. Mikäli komposti pyrkii kuivumaan, on syynä yleensä liian suuri ilmanvaihto. Tällöin kompostia on tiivistettävä tai kasteltava. Jos ilmanvaihto kompostissa on heikkoa, muuttuu lahoaminen mätänemiseksi. Tällöin komposti ei lämpene ja pöyhittäessä se haisee

162

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

pahalta. Tällainen komposti on käännettävä ja samalla siihen lisätään karkeaa ainetta. KOSTEUS Kompostin pieneliöt tarvitsevat elääkseen ja toimiakseen vettä. Komposti toimii hyvin, jos siinä on vettä 55–70 % tuorepainosta. Kuiva komposti ei toimi. Märkä komposti kärsii hapen puutetta ja siitä saattaa huuhtoutua ravinteita hukkaan. Karkeaa ainesta kuten puun kuorta, haketta ja olkia sisältävä komposti saa olla hyvinkin märkä. Sen sijaan hienojakoinen lanta, tuore ruoho ja hieno turve painuvat märkinä helposti liian tiiviiksi, ilmattomaksi massaksi. Komposti on yleensä sopivan kosteaa silloin, kun siitä voimakkaasti nyrkissä puristettaessa irtoaa pari tippaa vettä. Kuivat ainekset on kompostin teon yhteydessä kasteltava, mieluiten hienojakoisella vesisuihkulla. Kompostoitavan aineksen veden varastoimiskyvyn tulisi olla riittävän suuri. Esimerkiksi olkivaltainen komposti saadaan py-symään tasaisen kosteana lisäämällä siihen turvetta tai multaa. Syksyllä ja talvella komposti helposti kastuu liikaa. Sen estämiseksi kompostin yläpinta muotoillaan kuperaksi ja se peitetään lämpövaiheen jälkeen mieluiten vedenpitävällä katteella. LÄMPÖTILA Kompostoituminen on nopeinta, kun lämpötila on 35–50 °C asteen välillä. Lanta- ja kasvinjätekompostin lämpötilaksi tämä on sopiva. Hygieenisyyssyistä voi olla tarpeen käyttää korkeampaa lämpötilaa, esimerkiksi käymäläjätekomposteissa lämpötila tulisi saada nousemaan yli 60 °C. Kompostia valmistettaessa raaka-aineiden alkulämpötilan tulisi olla yli 5 °C, jotta kompostoituminen käynnistyisi. Kylmänä vuodenaikana kompostia voi olla tarpeen lämmittää sen ”sytyttämiseksi” esimerkiksi kuumalla lannalla. Voimakkaasti lämpenevä komposti kuivuu helposti liikaa. Tällöin ravinnehäviöt kasvavat. Peittäminen, tiivistäminen ja kastelu estävät ”ylikuumenemista” ja kuivumista. PIENELIÖT Pieneliöt suorittavat varsinaisen kompostin valmistamisen. Viljelijä luo niiden työlle sopivat olosuhteet kasaamalla kompostin. Raaka-aineet itsessään sisältävät yleen163

KOMPOSTIN "KOSTEUSTESTI"

KOMPOSTIN LÄMPÖTILAN SEURANTA

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

sä riittävästi pieneliöitä. Pieneliöstön lisäys saattaa nopeuttaa kompostoitumista silloin, kun komposti on koostumukseltaan yksipuolinen esim. lietelanta turpeeseen imeytettynä. Mikäli kompostoinnissa halutaan käyttää apuna lieroja, on kompostiin yleensä välttämätöntä lisätä vanhaa, tunkiolieroja ja niiden poikasia runsaasti sisältävää kompostia. PEITTÄMINEN Valmiiksi rakennettu komposti peitetään esimerkiksi noin 5–10 cm:n kerroksella multaa, turvetta tai noin 15– 20 cm:n kerroksella olkia. Lämpövaiheen jälkeen muovilla tai muulla sateen pitävällä katteella peittäminen on varsin suositeltavaa. Erityinen kompostihuopa estää sadeveden pääsyn kompostiin mutta sallii kaasujen vaihdon, vähentää lämmön haihtumista (talvikompostointi!). Se on myös muovia ja kuormapeitteitä helpompi kiinnittää. Se kestää useita vuosia. PEITTÄMISEN VAIKUTUS RAVINTEIDEN HUUHTOUTUMISEEN KOMPOSTISTA PEITTÄMÄTÖN OLKIKATE KOMPOSTIHUOPA

Leinonen ja Roinila 1995

PEITTÄMISEN ETUJA
– komposti säilyttää paremmin lämpönsä ja kosteutensa, eikä kastu sateella liiaksi – lahoaminen tapahtuu tasaisesti pintaan asti – ravinnehävikit pienenevät – rikkakasvien kasvu kompostin pinnalla estyy

Kompostointi maatilalla 1. Käytä kuivikkeita runsaasti, virtsasäiliömenetelmässä 5 – 6 kg/ny/pv ja/tai lisää niitä kompostiin tekovaiheessa; olkea, turvetta, mutaa – naudan, hevosen, lampaan lanta lanta:olki (irto): turve = 1:1:0,5 (tilavuudesta) – naudan/sian lietelanta liete:olki:turve = 1:1:1,0 – 1,5 – kuivikekananlanta kuivikkeeton kananlanta lanta:olki:turve = 1:1:1,5 – 2,0 = 1:1:2,5 – 3,0 2. Lisää naudan, lampaan ja hevosen lantaan apatiittia 0,2 – 0,4 kg/ny/pv/ eli 5 – 20 kg/m3, mikäli pellot tarvitsevat fosforitäydennystä. 3. Levitä kompostin pohjalle 15 cm:n kerros turvetta ravinteiden talteen ottamiseksi maapohjakompostoinnissa.

164

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

4. Kuormaa lanta ja lisäaineet lantalasta lannanlevittimeen ja pura kuorma kompostiksi lannanlevitintä paikallaan käyttäen rikkakasvittomalle, tiivispohjaiselle maalle. 5. Kompostiauman koko: leveys 1,5 – 3,0 m korkeus1,2 – 1,5 m pituus 10 – 50 m 6. Peitä turpeella, mudalla noin 5–10 cm tai oljilla noin 15–20 cm tai hengittävällä peitteellä tai (lämpövaiheen jälkeen) muovilla, kuormapeitteellä tai kompostihuovalla (ilmanvaihto turvattava). 7. Seuraa lämpötilaa ja lahoamisen etenemistä – raaka-aineiden lämpötilan tulisi olla alussa yli 5–10 °C, jotta lämpeneminen lähtee käyntiin – noin viikon kuluttua lämpötilan tulisi olla 35–45 °C – jos yli 55 °C, niin tiivistä (tai kastele) – merkitse havainnot muistiin. 8. Komposti ei saa kuivua – seuraa kuivumista lämpövaiheessa; kastele tai tiivistä tarvittaessa 9. Jos kääntö tarpeen, niin käännä komposti vasta sen jäähdyttyä alle 30 °C:een; noin 1–2 kk kuluttua kompostin teosta. 10. Suojaa komposti sateelta (= liialliselta kastumiselta) ja estä näin ravinnevalumat – hengittävä kompostipeite käyttökelpoisin – musta muovi tai pressu käy myös katteeksi, mikäli kompostin riittävä hapen saanti turvataan.

KOMPOSTIN POIKKILEIKKAUS

KOMPOSTIN PEITTÄMINEN

PAIKKA Koneellisesti kompostoitaessa maapohjan on kestettävä runsasta ajoa, joten kompostin tulee sijaita riittävän kuivalla paikalla. Maatiloilla komposti sijoitetaan joko erityiselle kompostointipaikalle tai sille peltolohkolle, jonne se levitetään. Komposti on syytä sijoittaa viettävän lohkon yläosaan. Tasaisilla lohkoilla se voidaan sijoittaa myös keskelle lohkoa. Sijoittelussa tulee ottaa huomioon vesistöjen ja pohjavesien suojelu sekä levityksen joutuisa sujuminen. Kompostipaikalla ei saisi olla kestorikkakasveja. Esim. juolavehnä, valvatti, ohdake ja nokkonen valtaavat helposti kompostin. KOMPOSTOINNIN TARKKAILU Kompostin teon jälkeen sitä on syytä tarkkailla parin päivän välein. Kompostista seurataan lämpötilaa, kosteutta ja maatumista. Lämpötilan nousua seurataan mieluiten lämpömittarilla, muita aistinvaraisesti.

SÄÄDÖKSIÄ KOMPOSTIN PAIKASTA
– – – – Ei tulvavaaran alaiseen paikkaan Ei pohjavesialueelle Ei poikittain rinteeseen Ei valtaojan varteen eikä kaivon lähelle

SOPIVA KOMPOSTIN PAIKKA ON
– Riittävän kantava (kestää raskaan liikenteen ja kuormauksen) – Kestorikkakasveista vapaa – Kivetön – Lohkon yläosassa tai isolla lohkolla keskellä – Rinteen viettosuuntainen – Riittävän kaukana ojista, vesistöistä ja kaivoista

165

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

KOMPOSTOINNIN VAIHEET

Kompostoituminen etenee vaiheittain. Lahoaminen lähtee käyntiin aumassa yleensä läheltä pintaa ja etenee kohti auman keskiosia. Kompostin eri osissa maatuminen voi olla hyvinkin eri vaiheissa. Lämpötilan nousu ja värimuutokset kertovat maatumisen etenemisestä. 1. Viikon kuluessa kompostin kasaamisen jälkeen lämpötila lähtee nousuun hajottajaeliöstön ryhtyessä työhönsä. 2. Lämpövaiheen aikana pääasiassa bakteerit käyttävät helppoliukoista hiiliravintoa ja valkuaisaineiden typpi vapautuu ammoniakkina. Typen haihtumisen vaara on suurimmillaan. Komposti ei saa päästä kuivumaan. 3. Jäähtymisvaiheessa sienikasvusto valtaa kompostin ja ryhtyy hajottamaan ligniiniä ja muita vaikealiukoisia yhdisteitä. Typpi on sitoutuneena eloperäiseen ainekseen. 4. Kypsymisvaiheessa tunkiolierot ja muut pieneläimet sekä bakteerit suorittavat pääosan kompostointityöstä. Samalla eloperäistä typpeä muuttuu (mineralisoituu) nitraatiksi. Tällöin huuhtoutumisvaara on suuri. KUN JOKIN MENEE PIELEEN – KORJAUSTOIMENPITEITÄ Mikäli komposti ei toimi kunnolla, tähän voi olla monia syitä. Seuraava taulukko auttaa selvittämään toimimattomuuden syitä:

Kompostin tila liian kuiva lahoaminen pysähtynyt, harmaata sienirihmastoa liian märkä mätänemisen hajua vihertävän musta väri

Syy • liiallinen kuumeneminen, vesi haihtunut, pieneliötoiminta pysähtynyt

Toimenpiteet • kääntö ja kastelu, mahdollisesti tuoreen aineksen lisääminen

• pitkä sadekausi, liian vähän karkeita ja paljon vetisiä raaka-aineita, hapen puute • liian paljon puumaisia aineksia, • useimmiten liian tiivis, liian paljon typpipitoisia, tuoreita aineksia

• kääntö ja kuivan, karkean aineksen sekoittaminen (hake, olki, multa)

lahoaminen pysähtynyt mädäntyneen hajua

• kääntö, typpipitoisten aineiden lisäys (lanta, ruokajäte) • kääntö, muuten yleensä menetellään kuten “liian märkä/ hapen puute “ -kohdassa

166

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

KOMPOSTIN KÄÄNTÄMINEN Mikäli ainesuhteet kompostissa ovat sopivat ja se on koneellisesti riittävästi hienonnettu ja huolella sekoitettu, lahoaa tavallinen maatilakomposti yleensä 2–6 kuukaudessa melko tasaisesti ja riittävästi. Mikäli kääntötarvetta on, se suoritetaan lämpövaiheen mentyä ohi (lämpö alle 30 °C). Normaalisti peltoviljelyssä riittää kompostin huolellinen valmistaminen. Puutarhaviljelyssä komposti on yleensä tarpeen kääntää 1–2 kertaa kypsymisen edistämiseksi ja riittävän tasalaatuisuuden varmistamiseksi. Erityistä hygieniaa vaativat kompostit kuten esim. käymäläjätekompostit on syytä kääntää 3–5 kertaa, lämpimänä vuodenaikana noin kuukauden välein.

4.4.2.3 KOMPOSTOINNIN TYÖTEKNIIKKAA
Aumakompostia valmistettaessa lannan kuormaukseen voidaan käyttää etu- ja takakuormaimia ja erilaisia kourakuormaimia sekä kaivinkoneita. Paikallaan seisovat kuormaimet ovat yleensä käyttökelpoisempia pehmeillä pelloilla. Takakuormaaja on kevyempi ja maastokelpoisempi sekä tiivistää maata pellolla kuormatessa etukuormaajaa vähemmän, mikäli traktori on varustettu paripyörin. Lannanlevitinkelalla varustettu yleisperävaunu sopii hyvin kompostiauman valmistukseen. Vaunun pohjalle levitetään ensin olkia ja sen päälle lanta ja viimeksi lisäaineet, kuten apatiitti, multa jne. Kun vaunun annetaan purkaa kuorma paikallaan seisten, muodostuu sopivan kokoinen ja muotoinen kompostiauma. Kaikki ainekset sekoittuvat hyvin keskenään ja paakut hajoavat sekä aumasta tulee ilmava. Vaunua siirretään eteenpäin metri kerrallaan. Keski-Euroopassa ovat yleistyneet kevyet traktorikäyttöiset kompostin kääntökoneet. Kone sopii hyvin esim. rahtikoneeksi. Komposti voidaan valmistaa myös vaakatasossa pyörivässä, lämpöeristetyssä kompostirummussa. Raaka-aineet ja kuivikkeet syötetään sisään rummun toisesta päästä ja noin viikon viipymän jälkeen puolivalmis komposti tulee ulos rummun toisesta päästä. Kompostia käännetään useampia kertoja vuorokaudessa pyörittämällä rumpua hieman. Täyttö ja purku tapahtuvat kuljettimien avulla. Rummun jälkeen tarvitaan vielä 1–3 kk jälkikypsytys aumoissa.

167

ja levitystyö kiireisenä kylvöaikana kärjistää työhuippuja .levitys siirtyy optimiajan ulkopuolelle .tasalaatuisuus vaatii useampia kääntöjä . Levitettävää lantaa voi olla vähemmän ja siirtoajo levitysvaiheessa jää pois.siirtoajossa voidaan käyttää isoja kuormia .vältetään toinen purku ja kuormaus .sopii vaativan jätehuollon menetelmäksi .jälkikypsytys tarpeen – erillisessä (katetussa) tiivispohjaisessa tilassa.ei kompostin perustamiskuluja eikä kattamistyötä – .tarvitaan ylimääräinen purku ja kuormaus .prosessin säätely vaikeahkoa .levitysajankohta optimoitavissa paremmin .yksinkertainen tekniikka .kallis investointi – rumpu.sopii hyvin vaativaan (puutarha)viljelyyn .levitys kevyellä kalustolla pienin kuormin . Kun kompostia tehdään muutama kerta vuoden mittaan.”high tech”-ratkaisu – monimutkainen tekniikka – varauduttava huoltotöihin .kuljetus.joustava – .kalusto ja kuormakoko helposti liian suuria .maan tiivistymisriski suuri .kuiviketarve suurehko Rumpukompostointi + .raaka-aineet usein varastoitu pitkiä aikoja – varastotappioita .kuiviketarve pienempi . KOMPOSTOINNIN JA LANTALASTA TAPAHTUVAN LANNAN SUORAN LEVITYKSEN VERTAILUA Kompostointi peltoaumoihin + .levitystyö sujuu nopeammin.maan tiivistymisriski pienin .levitys optimiaikaan vaikeaa . Kuivikelanta suoraan lantalasta peltoon + . Lannan kompostointi vaatii maatilalla lisätyötä.siirtoajo voidaan tehdä kiireettömänä aikana . valumien estämisestä ja peittämisestä.peltoteiden vaatimattomampikin kunto riittää .voidaan käyttää levikepyöriä ja alhaisia rengaspaineita . lämpöeristetty rakennus. Tarvittava lisätyön tarve tavanomaiseen lannankäsittelyyn verrattuna riippuu oleellisesti tilan olosuhteista.mahdollisuus pieniin typpihävikkeihin – biosuodatin .tilantarve pienempi – . Keskimääräinen lisätyön tarve on noin 2 tuntia/ey. jälkikypsytystilat .pienet investoinnit .teiden oltava erittäin hyvässä kunnossa.lisätyötä lisäkuivikkeista. mikäli kompostit on sijoitettu peltolohkoille tyhjänä ajo minimoiden .peittäminen työlästä .tuote laadukasta ja tasalaatuista .komposti myyntikelpoista . voi lantala olla jonkin verran tavanomaista pienempi. automatiikka.sopii lähinnä vain lähellä lantalaa oleville lohkoille.kuiviketarve suurempi .kompostointiprosessi tarkasti säädeltävissä – kääntö 2-6 kert/vrk .pienempi lantala voi riittää – .sääriippuvuus ulkokompostoinnissa .RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO ERI KOMPOSTOINTIVAIHTOEHTOJEN VERTAILUA Aumakompostointi + .kompostin valmistus jatkuvaa – tuoreesta lannasta . Toisaalta valmiina pellolla sijaitseva kompostiauma vähentää työn tarvetta keväisten kylvökiireiden aikana. kuljettimet. jotta suuri ajonopeus mahdollinen kuljetuksissa . 168 .

rehuviljalohkoille ja syksyllä sängelle. Näistä syistä virtsa voidaan esim. sen ravinteiden analysointi sekä tarkka lannan käyttösuunnitelma auttavat ravinteiden tehokkaaseen kierrätykseen tilan sisällä tai tilojen välillä. 4.3 VIRTSA Kotieläinten ulosteiden typestä noin 60 % ja kaliumista noin 70–80 % erittyy virtsaan.4. 4.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Kompostiaumojen sijoittelu sopivin etäisyyksin eri peltolohkoille nopeuttaa oleellisesti levitystyötä. Levitys sadesäällä. Seisotusta ja myös ilmastusta varten tarvitaan kaksi erillistä säiliötä. Luomutiloilla ja hyvin hoidetuilla tavanomaisilla tiloilla lietelanta levitetään etupäässä alku.1 LIETELANTAMENETELMÄN HAASTEITA Lietelantaa levitetään liian usein ainoastaan nurmen perustamisvaiheessa. 4. Laimentamaton virtsa on yleensä liian vahvaa sinällään levitettäväksi.4. Kaikki fosfori erittyy sontaan.4. Lannan hoito.4. Levitys on syytä tehdä maan tiivistymien vähentämiseksi kevyellä kalustolla vasta maan kuivuttua riittävästi ja käyttäen isoja renkaita. seisottaa (ilman tuoreen virtsan lisäystä) pari kuukautta tai kevyesti ilmastaa ennen levitystä. Tämä levityskäytäntö yhdessä korLietelannan haasteita • Sopiva levitysaika • Kohtuullinen käyttömäärä • Sopiva jatkokäsittely • Ravinnehävikkien minimointi • Maan tiivistymisen ehkäiseminen levityksessä • Sopiva tekniikka 169 . illalla tai vedellä laimentaminen (mielellään vähintään 1:1–1:3) vähentävät polttovaikutusta ja levityksen jälkeisiä typpitappioita. Virtsan käsittelyn haasteena on tuoreen virtsan kasvustoa polttava sekä nurmirehun maittavuutta heikentävä vaikutus. virtsan ja veden nestemäinen seos.4 LIETELANNAN LAADUN PARANTAMINEN Lietelanta on sonnan. Virtsa on sopivaa viljojen ja nurmien täydennyslannoitteeksi.ja keskikesällä. Mikäli tyhjänä ajomatka on vähäinen. voidaan yleisperävaunulla levittää noin 8–10 kuormaa tunnissa.ja kaliumlannoite. Lietelannan käytön merkittävä haaste on lietelannan levitys kasvavaan kasvustoon. levikepyöriä ja alhaisia rengaspaineita. joten virtsa on nopeavaikutteinen typpi. Usein siinä on myös vähäisiä määriä kuivikkeita ja rehujen jäänteitä.

Kun se muuttui vähimmäisvaatimuksissa osin kompostointisuositukseksi (ta- 170 . • Levityksen jälkeen bakteerit ja virukset leijuvat lähiympäristön ilmassa useita päiviä. Lietelannan rikkivety on ihmisille yhtä tappava kuin häkä: – yli 150 ppm: keskushermoston lamaantuminen. maittavuus.5 eläinyksikön maksimieläintiheyden kanssa vaikuttaa suotuisasti ravinnepäästöjen vähentämiseen. hygienia). • Lietelannan rikkivety on myrkyllistä ihmisille. • Lietteen sisältämät haitalliset yhdisteet (esim. JATKOKÄSITTELUN VAIHTOEHTOJA Suomessa kuivikelannan ja lietelannan kompostointi (ilmastus) oli pitkään kaikkien tuotantoehtojen edellyttämä toimenpide luomutuotannossa. Nurmilohkoille lietelantaa levitetään tarpeen mukaan ”täsmälannoituksena” eli vasta silloin kun apila on hävinnyt joltain lohkolta. Nurmille sopii levitys alkukesällä ja ensimmäisen niiton jälkeen. kasvien juurille ja pieneliöille. Käsittelemättömän lietelannan ongelmia • Lietelanta joudutaan huonon laatunsa takia levittämään usein ”väkisin” liian pienelle alalle ja/tai väärään aikaan (liukoisten ravinteiden hävikki syyslevityksessä jopa 80 %) • Lietteen lima-aineet tukkivat maan ilmahuokosia. Viljoille lietelanta tulisi levittää mieluiten kylvön jälkeen oraslevityksenä tai esimerkiksi kylvön yhteydessä (kylvölannoitus). jolloin maan hengitys heikkenee ja maan rakenne kärsii. • Sisältää itämiskykyisiä rikkakasvien siemeniä (naudanliete).RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Tyhjä lietesäiliö elokuun lopussa on tehokkaan ja ympäristöystävällisen karjatilan tuntomerkki! keintaan 1. • Hajuhaitat. eläimille. • Kasvuston tuleentuminen viivästyy. kun annokset ovat suuria. Liete tahraa helposti kasvustoa. • Sadon laatu usein heikko (nitraattipitoisuus. rikkivety ja klooripesuaineet) haittaavat maan pieneliöitä sekä viljelykasveja (”polttovioituksia”). • Soveltuvuus nurmelle levitykseen huono arveluttavan hygienian vuoksi. keuhkopöhö – yli 350 ppm: tajuttomuus ja kuolema (15 min–1 h) – yli 1000 ppm: välitön kuolema (varovaisuus tarpeen lietesäiliön läheisyydessä etenkin sekoitusvaiheessa).

johon liittyy kuitenkin myös haasteita (esim. Haittapuolina on 171 . lisätyö).RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO vanomaisesta tuotannosta peräisin oleva lietelanta on kompostoitava/ilmastettava). hyvä ominaisuus ja sen voimakkuus. Lietelannan eri käsittelymenetelmien eroja havainnollistetaan seuraavassa. sadon hyvä laatu. Ilmastuksen vahvuuksia ovat hajuhaitan poistuminen. vähätöisyys ja vähäinen ulkopuolisten panosten tarve sekä vähäiset ravinnehävikit varastoinnissa ja käsittelyssä. Lannan jatkokäsittely on lannan hoitoa. Myös rikkakasvien siemenet voidaan hävittää ilmastamalla. Myrkyttömyys pieneliöille ja juurikarvoille mahdollistaa sekä lannan että maan omien ravinteiden paremman hyväksikäytön. Lietelannan laimentamisen vahvuuksia ovat ennen kaikkea ravinnehävikkien pieneneminen levityksessä. Ehec ja monet muut taudinaiheuttajat vähenevät kompostointiprosessin aikana. — = haitallinen. hygienian paraneminen. energian kulutus. Salmonella. on syytä korostaa. Lietelannan jatkokäsittelyn vaihtoehtoja • Ilmastus • Imeytys turpeeseen • Laimennus vedellä • Separointi • Biokaasutus LIETELANNAN ERI KÄSITTELYMENETELMIEN VAHVUUKSIA JA HEIKKOUKSIA LANNAN KÄSITTELYN TAVOITTEIDEN SUHTEEN Käsittelemätön liete Hajuhaitta Hygienia Kasvien laatu Rikkakasvien hallinta Lannoitusarvo Maan biologinen toiminta Ravinnehävikit Investointikustannukset Työtekniikka Apuenergian tarve — — — — + — ++ ++ ++ ++ Ilmastettu liete ++ ++ ++ ++ ++ ++ + — Laimennettu liete — — — ++ ++ Separoitu liete — — — ++ ++ - (++ = toivottava. rikkakasvien hallinnan helpottuminen ja maan biologisen toiminnan edullisuus. ei-toivottava ominaisuus) Käsittelemättömän lietelannan vahvuuksia ovat vähäiset investointikustannukset. että kompostointiin liittyy monia edullisia ominaisuuksia. myrkyllisyyden väheneminen juurikarvoille ja pieneliöille sekä lannoitusarvon paraneminen. Ilmastuksella luomutuote voidaan erilaistaa kilpailevista tuotteista ja se voi on eduksi tuotteiden markkinoinnissa. Listeria. ammoniakkipäästöt.

jolloin mätäneminen muuttuu lahoamiseksi. Separoinnin konekustannuksia voidaan alentaa käyttämällä siirrettävää kalustoa. Neste muistuttaa ominaisuuksiltaan virtsaa ja kiinteä osa kuivikelantaa. kasveille ja maan pieneliötoiminnalle sekä edullisempi maaperän viljavuudelle. Haittoina voidaan mainita ilmastimen hankinta. 4. Kun tavoitteena on ainoastaan pahanhajuisten ja myrkyllisten yhdisteiden hävittäminen.ja käyttökulut. joten se sopii normaalille levityskalustolle ja pintalevitykseen. mutta ei poista myrkyllisyyttä juurille ja pieneliöille. Kun tavoitteena on mahdollisimman hyvän hygienian saavuttaminen. jolloin liete on turvallista ihmisille. eläimille. jolloin samaa kalustoa voidaan käyttää useammalla tilalla. Ilmastettua lietelantaa käytettäessä rikkakasvien siemenet ja useat patogeenit tuhoutuvat (paitsi Klostridi-itiöt) ja rehujen maittavuusongelmat vähenevät. Samalla lannan lämpötila nousee ja sen käyttöominaisuudet paranevat. Tällöin on mahdollista jakaa liete laajemmalle alalle ja levittää myös kasvavaan kasvustoon. joka voidaan edelleen kompostoida. Separoinnilla saadaan kahdenlaista lannoitetta. Vaihtoehtoisesti veden lisääminen sumuttamalla levitetyn lietteen päälle säästää vettä ja vähentää myös typen haihtumista. ILMASTETUN LIETELANNAN ETUJA Ilmastettu liete muuttuu juoksevammaksi ja se imeytyy paremmin maahan.4.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO suuri veden tarve.2 LIETELANNAN ILMASTUS Lietelannan ilmastus eli nestekompostointi tarkoittaa ilman sekoittamista lietteeseen. typpihävikki (jos ei käytetä biosuodatinta) ja vaahdonmuodostus. tulee lämpötila nostaa riittävän korkealle riittävän pitkäksi aikaa ja estää uuden lietteen pääsy ilmastussäiliöön kesken ilmastuksen. voidaan ilmastuksessa käyttää 172 Ilmastus: Mätäneminen –> lahoaminen . levitettävän määrän ja levityskustannusten lisääntyminen.4. Ilmastuksessa lannan tahraavuus vähenee sekä tilavuus pienenee. Ilmastuksessa lietteen hajuhaitta vähenee (ilmastettu liete on lähes hajutonta) ja myrkkykaasut häviävät valtaosin. ILMASTUKSEN TOTEUTUS Ilmastustavan valinnassa lähtökohtana ovat ilmastuksen tavoitteet.

Lämpötila pidetään noin 3 viikkoa 25–30 oC:ssa. Jatkuvatoimisena viipymä on noin 7 vrk. Lämmön talteenotto tapahtuu kiinnittämällä säiliön seinään vesiputkia. Lietelannan myrkylliset yhdisteet ja paha haju häviävät. 3. 2 x 1 h/vrk. Lämmin vesi voidaan käyttää rakennusten tai karjan juomaveden lämmitykseen. Ilmastusta voidaan suorittaa kahdella tavalla. Kuumailmastus erillisessä umpinaisessa ilmastussäiliössä Lietteeseen sekoitetaan jatkuvasti ilmaa erillisellä ilmastimella. joko säiliökohtaisena eräilmastuksena (usein huhti-toukokuu ja touko-kesäkuu) tai ympärivuotisena jatkuvana ilmastuksena. kellokytkin ja elektroninen lämpömittari.1–5 oC. Tähän ilmastusmenetelmään voidaan liittää mukaan myös ilmastuslämmön talteenotto.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO vaatimatonta lämpötilan nousua ja kevyempää.eli viileäilmastus Lietteeseen sekoitetaan ilmaa joko ennen levitystä noin 5–10 vrk ajan tai lietesäiliöön johdetaan ilmaa päivittäin rajoitettu aika esim. Haihtuva ammoniakki otetaan talteen esim. rikkakasvien siemenet menettävät itävyytensä ja hygienia paranee oleellisesti. Menetelmän valinta riippuu säiliön/säiliöiden koosta ja sijainnista. kondensoimalla (tiivistämällä höyryt nesteeksi). rikkakasvien siemenet menettävät itävyytensä ja hygienia paranee merkittävästi. 2. Ilmastustavan vaihtoehtoja tavoitteiden mukaan: 1. säiliöön ja ilmastustapaan sopiva ilmastin. Rikkakasvien siemenet ja suurin osa taudin aiheuttajista säilyy. Lämminilmastus isossa (avo)säiliössä tai pienessä umpisäiliössä. Myrkylliset yhdisteet ja paha haju häviävät. Ilmastuksen suorittamiseen tarvitaan sopiva lietesäiliö. Kylmä. vaahtoleikkuri. lyhytaikaista ilmastusta. sitä mukaan kun liete valuu karjasuojasta. Myrkylliset yhdisteet ja paha haju häviävät. joissa kiertävä vesi lämpenee. Lämpötilan nousu on tällöin vähäistä. 173 . Lämpötila pidetään noin 45 oC:ssa. Lietteeseen sekoitetaan ilmaa erillisellä ilmastimella 3–6 viikon ajan. noin 0.

5 x 1 h/vrk. yli 25 °C). Eräilmastus suuressa säiliössä ja isolla ilmastimella on jäämässä pois korkeiden energiakustannusten takia. Pienessä säiliössä pienitehoinen ilmastin on käytössä päivittäin läpi talven. säiliöllinen kesälevitykseen. —= haitallinen. Samanaikaisesti karjasuojasta tuleva uusi liete valuu viereiseen talteenottosäiliöön (= välikaivo). Varsinkin talvella ilmastusilma on suositeltavaa ottaa karjasuojan poistoilmasta. säiliöllinen voidaan käyttää kevätlevitykseen ja 2. LIETELANNAN ERI ILMASTUSMENETELMIEN VAHVUUKSIA JA HEIKKOUKSIA LANNAN KÄSITTELYN TAVOITTEIDEN SUHTEEN Käsittelemätön liete Hajuhaitta Hygienia Kasvien laatu Rikkakasvien hallinta Lannoitusarvo Maan biologinen toiminta Ravinnehävikit Investointikustannukset Työtekniikka Apuenergian tarve — — — — + — ++ ++ ++ ++ Viileäilmastettu liete + — ++ ++ + + Lämminilmastettu liete ++ + + ++ ++ ++ + — Kuumailmastettu liete ++ ++ ++ ++ ++ ++ — — — (++= toivottava. jolloin esimerkiksi 1. ei-toivottava ominaisuus) Lämminilmastus voidaan suorittaa siten. Sen sijaan avonaisessa säiliössä voidaan ilmastaa vain lämpimänä vuodenaikana huhti-lokakuussa. että ensin ilmastetaan jatkuvasti (noin 1–2 viikon ajan) lietteen lämpötilan nostamiseksi halutuksi (esim. esim. Tal174 . Ilmastuksessa nykyinen suuntaus on kohti jatkuvaa ilmastusta pienessä säiliössä ja suhteellisen korkeassa lämpötilassa. jolloin lämpötila pidetään vakiona (25–30 °C) kellokytkimen avulla. Katetussa (ja lämpöeristetyssä) säiliössä voidaan ilmastaa ympäri vuoden. Sen jälkeen ilmastetaan noin 2–3 viikon ajan jaksottain.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Eräilmastus suuressa säiliössä • yksi tai useampi säiliö • siirrettävä ilmastin • kesto noin viisi viikkoa/säiliö Eräilmastussäiliön koko ja kattaminen määräävät varsin pitkälle ilmastuksen suorituksen. Tämän jälkeen ilmastin siirretään seuraavaan säiliöön. Ilmastettu lietelantaerä pumpataan noin 5 vk:n jälkeen ilmastussäiliöstä suureen varastosäiliöön. hyvä ominaisuus ja sen voimakkuus.

Ilmastusprosessi voi tapahtua pakkasillakin.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO teenottosäiliön liete siirretään ilmastussäiliöön jne. Skjelhaugenin kehittämä ”toisen sukupolven” ilmastin on tarkoitettu ympärivuotiseen ilmastukseen pienessä välisäiliössä karjasuojan ja lietesäiliön välissä. Käytössä on vielä muitakin ilmastintyyppejä: roottorityyppinen alipaineilmastin. J. Se on asennettu noin 25 cm:n etäisyydelle säiliön pohjasta. joissa moottori on lietepinnan yläpuolella. joissa moottori on välittömästi pumpun vieressä lietteen sisällä tai pitkäakselisia. Keskipakoisperiaatteella toimivia imuilmastimia löytyy markkinoilta pitkäakselisina.) Jatkuvatoiminen ilmastus pienessä säiliössä • pieni talteenottosäiliö (5 vk:n lantamäärä) • pieni ilmastussäiliö (5 vk:n lantamäärä) • suuri varastosäiliö (10 kk:n lantamäärä) Lietelannan ilmastuslaitteita ja niiden valmistajia on sivulla 199. 2000).9 % eli alle määritysrajan. kunhan lämmön karkaami175 . Poistoilma johdetaan sen jälkeen erilliseen biosuodattimeen. Ilmastin koostuu 10 cm:n läpimittaisesta teräslevystä. Ilmastus vähensi sekä laboratorioettä maatilakokeissa tätä bakteeriryhmää lietelannasta selvästi 4–40 oC välillä. Ilmastusjakson pituus vaihteli 2–5 viikkoon.5 °C/vrk (3–4 °C/vrk mahdollista) (• noin 2 % olkijauhon tai turpeen lisäys (loppuvaiheessa). PUHALLETTAVAN ILMAN LÄMPÖTILA Ilman jäähdyttävä vaikutus on talvellakin vain 10-20 % ilmastuksessa kehittyvästä lämmöstä. joka tuottaa pieniä ilmakuplia • toimiva vaahtoleikkuri • tarvittava ilmamäärä riippuu ratkaisevasti ilmastimen hapenliuotuskyvystä (ilman tarve lietekuutiota kohti: 0. Talteenottosäiliön sijasta on mahdollista päästä samaan tulokseen patoluukkujärjestelyllä. ettei uutta lietettä tule säiliöön ilmastuksen aikana.5–19–(35) l/s) • sakean lietteen sekoitus aluksi traktorikäyttöisellä potkurisekoittajalla sähköpumpun rasituksen vähentämiseksi • riittävän tehokas ilmastin (lietteen määrän mukaan) • lämpötilan nousu vähintään 1. 1998. jolloin lietekuilusta tulee kyseinen välisäiliö. Ilmastintyyppi on valittavissa monista eri vaihtoehdoista. Viljelijöillä on näin ollen mahdollisuus hallita salmonellan leviämistä tilalla (Heinonen-Tanski ym. potkuri-ilmastimet. Lämpö nousi ilmastuksella yleensä 19–40 oC välille. Hygienisoituminen edellyttää. Eri ilmastintyypeistä mm. Vaakatasossa pyörivän levyn kitka imee ilmaa levyn yläpuolelle asetettua putkea myöten alas säiliöön. Tuloilma voidaan johtaa lämmönvaihtimen kautta alas säiliöön. pyörreimuilmastin. Salmonellalla infektoituneet naudat ja muut eläimet voivat erittää suuria määriä Salmonella-bakteereita. uppopumppu/ejektorit ja uusi Skjelhaugen-ilmastin ovat osoittautuneet parhaiten toimiviksi. joka pyörii noin 3 000–4 000 krs/min. paineilmailmastin. Viimeksi mainittu norjalaisen tutkijan tri O. Salmonellan vähennys oli useimmiten 99–99. Lietelannan ilmastuksen onnistumisen edellytyksiä • ilmastettavan lietteen kuiva-ainepitoisuus enintään 9 % (optimi kuiva-ainepitoisuus on 6 %) • ilmastintyyppi. Vastaavasti potkuri-imuilmastimia löytyy sekä lyhytakselisina että pitkäakselisina. jossa kaasumainen typpi otetaan talteen. Lämpötilan nousu ei selitä Salmonellan häviämistä. jolloin se lämpiää säiliöstä poistuvan ilman lämmöllä. Ejektori-ilmastimia on lyhytakselisia. kompressori ja reikäputkea kiinnitettynä lietesäiliön pohjaan jne. Kyseisen ”ilmastussäiliön” koko on keskikokoisissa karjoissa noin 10-20 m3.

”Skjelhaugen”-ilmastin (uusin tyyppi Norjasta) – ympärivuotiseen ilmastukseen – hyvä hapenliuotuskyky • alhainen energiatarve 176 .RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO ILMASTINTYYPIT I. muoviputki tavallisen potkurisekoittajan akselin rinnalle – tehdastekoiset potkuri-ilmastimet (hyvä hyötysuhde) III. Potkurisekoitin + ilmastuslaite – esim. (Uppo)pumppu + ejektori (= alipaineilmastin) – omatekoinen lisälaite vanhaan pumppuun – valmiina järjestelmänä (hyvä. Uppopumppu-potkuri yhdistelmä – useita tehdastekoisia malleja IV. mutta usein kallis) II.

kuor177 . Vaahtoleikkuri asennetaan pyörimään yleensä noin 20–30 cm lietteen yläpuolella. että avonaisessa säiliössä hallitun ilmastuksen (= lämpötila enintään 30 °C) aiheuttama typpihävikki oli keskimäärin 11 % riippuen lietteen pH:sta. Öljy heikentää ilmastuksen tehoa vähentämällä hapen liukenemista. Käytössä on myös malli. jonka alapäässä on poikittainen lattaraudasta tehty lapa. Tämä on sopiva ratkaisu etenkin silloin. HAIHTUVAN TYPEN TALTEENOTTO Ilmastuksen typpihävikin on todettu käytännön tilatasolla olevan suomalaisissa tutkimuksissa keskimäärin noin 10 %:n luokkaa (Leinonen ym. Uusimmissa malleissa (mm. Tähän tarkoitukseen on käytössä useita ratkaisuja. VAAHTOLEIKKURI Pyörivä levy ILMASTUKSEN VAIKUTUKSIA LIETELANNAN OMINAISUUKSIIN – Paha haju häviää.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO nen säiliöstä estetään kannella tms. jonka lapa on pyöreä kiekko (halkaisija noin 30 cm) ja jonka pohjassa on ”pulsaattoripesukoneen” terät. VAAHDONESTO JA VAAHTOLEIKKURIT Vaahdon muodostus kuuluu olennaisesti ilmastusprosessiin. Näin saadaan talteen ammoniakkipäästöt sekä karjasuojasta että lietesäiliöstä. joita tapahtuu säiliöstä ammoniakin haihtumisena. Myös rypsiöljyn lisäys voi tulla kyseeseen äkillisissä tilanteissa. kun ilmastuksen poistoilma johdetaan biosuodattimen lävitse. – Myrkylliset lantakaasut vähenevät oleellisesti – Liete muuttuu juoksevammaksi ja vähemmän tahraavaksi. joista kiinteät puu-. Näin lietteen päälle muodostuu vaahtokerros.4. Käytännössä vaahtoa torjutaan erilaisilla vaahtoleikkureilla. ilmakuplien koosta ja säiliön muodosta. – Nitraattitypen pitoisuus pysyy ennallaan. esimerkiksi lantakourun päältä tai tuuletuskanavien yläpuolelta. HP-vaahtoleikkuri) lapa on korvattu siimalla. – Typen hävikki noin 10 % hyvin ja noin 50 % huonosti toteutetussa ilmastuksessa. 4. Pyörimisnopeus on noin 2 800 r/min. mutta sen muodostus riippuu myös lietteen koostumuksesta. 2000).37–1 kW) pyörittää pystyakselia. – Ammonium-typen osuus kokoistypestä lisääntyy hieman 48->51 %. – Hygienia paranee ja rikkakasvien siemenet vähenevät. betoni-. voidaan alentaa merkittävästi kattamalla avonaiset säiliöt. että pieni sähkömoottori (0. Siksi joissakin tapauksissa otetaan ilmastuksen tuloilma navetan puolelta. joka vähentää ammoniakin haihtumista. Epäedullisissa oloissa typpihävikki voi olla paljon suurempikin. Jotkut lietteet eivät vaahtoa ollenkaan ja toiset vaahtoavat runsaasti. Vaahtoleikkuri toimii siten.3 LIETESÄILIÖN KATTEITA Lietelannan varastotappiota. Norjalaisissa tilakokeissa ilmeni. Prosessin käynnistys sydäntalvella voi kuitenkin tuottaa ongelmia. – Eloperäisen aineen vähennys noin 15 %. Meillä yleiset pyöreät säiliöt todettiin ilmastukseen parhaiten soveltuviksi.4.

Leca-sora sekoittuu lietteeseen lietettä sekoitettaessa. Leca-soraa kuluu kuitenkin jonkin verran vuosien aikana. mikä aiheuttaa lietteen pintakerroksen jäätymisen talvella. kokemusten mukaan noin 1 cm/vuosi. jossa on suljettavat aukot Kelluva kidekate Kelluva peite. on käyttökelpoinen. mutta nousee taas pintaan kun lietteen sekoittaminen lopetetaan. Hinnaltaan edullisempi on kelluvan katteen käyttö. Sen lisäksi hajuhaitat ja typen haihtuminen vähenevät. on lietesäiliön kattaminen jollakin kelluvalla peitteellä ensimmäinen toimenpide tämän ongelman korjaamiseksi. Malgar) Leca-sora Styrox-levyt (Tiheri) Turve Vanha säilörehu Toimintaperiaate Kelluva peite. mutta kallis ratkaisu. Lietteen ilmastus onnistui kokemusten mukaan hyvin vaikka lietteen päällä kelluikin polyeteenipeite. 12 cm paksu kansi Noin 8–10 cm:n turvepatja (ei toimi virtsalla) Säilörehusta kelluva patja (toimii jotenkin). että jos ilmastaminen tuottaa keväällä ongelmia jääkannen takia. että polyeteenikalvon alla oleva liete ei jäätynyt kovillakaan pakkasilla ja että ilmastus on mahdollista aloittaa aikaisemmin.Mahdollistaa ilmastuksen aloittamisen varhain keväällä mapeite. Kotimaiset mittaukset (Koneviesti 17/96) osoittivat. jossa on kelluva reunavanne Täysin suljettu pussi altaan tai säiliön sisällä 10 cm:n kerros vähentää typpipäästöjä 20–30%. Pahasti jäätyneen lietteen ilmastus kuluttaa paljon energiaa. ERI KATTEITA LIETELANTASÄILIÖIHIN Kate Polyeteenikalvo (Monarflex. Keväällä jääkanteen on sitten hakattava reikä ennen kuin ilmastus voidaan edes käynnistää. Mutta haitannee levitystä 11 Neliöhinta €/m2 11-25 3. jonka päälle tulee talvella lumikerros.8-4.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Lietesäiliön kansi tai kate . Nailonhihnoilla yhteen liitetty.ja muut kupolikatot ovat Suomen ilmastooloissa ehkä vähiten suotavia. Ahokas) Isora-Ekokide (ThermiSol) PVC-peite (Metab) PVC-pussi (Hardi Kokong. Voidaan todeta.2 15 38-45 178 . Kiinteän katon haittana on käsittelyn vaikeutumisen ohella luontaisen lumieristeen puuttuminen. Perinteinen betonikansi. koska se toimii yhdessä lumen kanssa lämpöeristeenä samalla kun se vähentää säiliön hajuhaittaa ja typen haihtumista.Vähentää typen hävikkiä haihtumalla .Estää lietelannan jäätymistä .

Maatalouteen kyseiset suodattimet ovat vasta tulossa ja ne soveltuvat hyvin lietelannan ilmastuksen yhteydessä käytettäväksi.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO BIOSUODATIN Vaikka sopiva ilmastustekniikka ja lämpötilan hallinta riittäisivät säilyttämään suurimman osan lietteen typestä. Komposti. Tiivistynyt nitraattipitoinen neste valuu takaisin säiliöön. Tähän voi kulua ison suodattimen kanssa jopa vuosia. jonka muodostaa ruostumaton verkko tai reikälevy (kuten viljan kylmäilmakuivuri). Sadevesi ei haittaa suodattimen toimintaa. on mahdollista ja suositeltavaa. Myös hakkeesta tai kuorijätteestä on tehty toimivia suodattimia.tai turvesuodattimessa kaasumainen ammoniakki hapetetaan biologisesti bakteerien avulla nitraatiksi. tämän vuoksi turve. biosuodattimen läpi.tai kompostikerros on vaihdettava. pikemmin päinvastoin: turpeen tai kompostin kastelu parantaa suodattimen tehoa. Poistettava suodatinmateriaali on runsastyppinen lannoite pellolle.kansi”. hajujen ja muiden haitallisten aineiden poistoon ilmasta.tai kompostikerros. Ratkaisu on yksinkertainen. hinnaltaan edullinen ja perustuu mikrobiologiaan. Ilmastuksen poistoilma kulkee tämän suodatinkerroksen läpi. Paksuus on riittävä silloin. Myös vanhoista kuorma-auton rungoista saadaan kestävä pohjarakenne. Sopiva suodatinkerroksen paksuus vaihtelee 25–50 cm:n välillä. kun viipymä on 3–5 sekuntia. jonka läpi suodatettava ilma johdetaan. Jätekaasu pakotetaan nousemaan biologisesti aktiivisen suodatinkerroksen läpi. Turpeen sekaan voidaan aluksi laittaa vähän peltomultaa sopivan bakteerikannan aikaansaamiseksi. Suodatinmateriaalina ovat parhaiksi osoittautuneet turve ja komposti. Nitraatti kertyy suodatinmateriaaliin. Suodattimen jäätyminen talvella ja en179 . Kaasumainen ammoniakki saadaan talteen myös kondensoimalla eli tiivistämällä höyryt takaisen nesteeseen. Biosuodattimia käytetään yleisesti teollisuudessa mm. että ilmastuksen poistoilma johdetaan ns. kun kyllästymisaste on saavutettu. BIOSUODATTIMEN TOIMINTA Biosuodatin on kerros biologisesti aktiivista ainesta. Kannen päälle levitetään n. Rakennelma edellyttää useammasta teräsbetonipalkista tehtyä tukirunkoa. 50 cm:n turve. BIOSUODATTIMIEN RAKENNERATKAISUJA Biosuodattimen yksinkertaisin rakenneratkaisu lienee lietesäiliön päälle rakennettu ”.

että lietteen päällä kelluu jatkuvasti melko paksu. kun niiden lämpötilaa lasketaan riittävästi.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO nen kaikkea sen suhteellisen hankala tyhjentäminen vuoden tai kahden välein antaa aiheen etsiä muita biosuodattimen rakenneratkaisuja. ritilä ja sen alla pieni kaivo ajavat samaa asiaa. Oheisessa kuvassa esitetty ritilä on ehkä jopa turhan järeä. Suodatin voi olla pönttömallinen tai ritilätyyppinen. mieluummin noin 50 cm:n vaahtokerros. Yksinkertainen keko. RITILÄPOHJAINEN BIOSUODATIN LIETESÄILIÖN KANNELLA –PERIAATEPIIRROS RITILÄPOHJAINEN BIOSUODATIN LIETESÄILIÖN VIERESSÄ –PERIAATEPIIRROS Myös ilmastuksessa syntyvä vaahto estää typen haihtumista. Ilmastin ja vaahtoleikkuri asennetaan siten. Lantakaasut 180 . joka lämpöeristetään pakkaskauden toimivuuden varmistamiseksi. Höyryt tiivistyvät. Toinen ratkaisu voisi olla. josta poistoilma johdetaan putken avulla erilliseen biosuodattimeen. LANTAKAASUJEN NESTEYTTÄMINEN ELI KONDENSOIMINEN Lannasta haihtuvat kaasut (ammoniakki) ja vesihöyry voidaan palauttaa lietelantaan tiivistämällä vesihöyry ja ammoniakkikaasu takaisin nesteeksi. jossa on yksi aukko. että säiliö peitetään tiiviillä pressulla tai kiinteällä kannella.

allasimeytys.4. siirtäen samalla seoksen ulos aumaan tai suoraan lannanlevittimeen. Toinen menetelmä on ns.4. LIETELANNAN LAIMENTAMINEN LEVITYKSEN YHTEYDESSÄ 4. esim. Lietesäiliöstä lähtevä putki on maan sisällä vaakasuorassa. Kaasut johdetaan tämän viileän putken läpi. Koneketju vaatii usein kaksi traktoria: yksi pyörittää imeytysruuvia ja toinen. vesihöyry sekä ammoniakki tiivistyvät takaisin nesteeksi ja neste voidaan johtaa takaisin lietelantaan. 1 osa lietettä+ 1 osa vettä (laimennus mieluummin 1:2 tai jopa 1:3). jossa routaantuneessa maakuopassa tai tyhjässä laakasiilossa turve ja 181 . joka tiivistyy matkalla pisaroiksi ja nesteeksi ja valuu putken alaosassa säiliöön. etukuormaimella varustettu traktori huolehtii siitä. jolloin niiden lämpötila laskee. joka sijoitetaan maahan.5 LIETELANNAN IMEYTYS TURPEESEEN Lietelannan syys.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO voidaan johtaa lämmönvaihtimen läpi. 4. Lietettä syötetään pumpulla letkun kautta sekoituslaitteeseen. että turvesuppilo on koko ajan täynnä. Ilmastus ja laimennus vähentävät näitä ongelmia.tai betoniputki. kun sitä laimennetaan levityksen yhteydessä vedellä. Alkupäässä on höyryä. Typen haihtumista lietelannasta levityksen yhteydessä vähentää myös veden sumutus levitetyn lietteen päälle.4.ja talvilevityksen välttämiseksi ja lietteen laadun parantamiseksi lietelanta voidaan imeyttää myös turpeeseen. jossa kaksi ruuvikierukkaa sekoittaa turvetta ja lietelantaa. Laimennettu lietelanta imeytyy nopeammin maan sisään ja typen haihtumistappiot levitysvaiheessa ja levityksen jälkeen vähenevät. joka saa käyttövoimansa traktorista tai sähkömoottorista. Veden sumutus voidaan tehdä lietteen levityksen yhteydessä mm.4 LIETELANNAN LAIMENTAMINEN Lietelannan typen hyväksikäyttö paranee.4. Yleensä lietteen tai virtsan levittämistä laitumille ei pidetä suotavana maittavuusongelmista ja mahdollisista hygieniahaitoista johtuen. Laimentaminen on suositeltavaa etenkin silloin. Yksinkertaisin lämmönvaihdin on pitkä metalli. lietevaunuun kytketyllä kasvinsuojeluruiskulla. Tällöin veden tarve on alle 25 % lietteen määrästä. kun ilmastettua lietettä tai virtsaa levitetään laidunlohkoille. Turpeen ja lietteen sekoittamiseksi on kehitetty imeytysruuvi.

Liete.4. Kompostointia varten turvelieteseokseen on tarpeen lisätä myös kuohkeampaa kuiviketta. isohkoissa kompostiaumoissa asianmukaisesti katettuna. Työhön tarvitaan lietevaunu ja etu.5 euroa/m3) rajoittaa lietelannan ime-ytystä turpeeseen. huuhtoutuminen voi jäädä kohtuulliseksi.0–6. Syksyllä lantaa ei yleensä pidä levittää suurten huuhtoutumishävikkien vuoksi. Tämä menetelmä on edullinen ja huolellisella työskentelyllä ravinteet saadaan talteen. 182 . Mikäli lanta mullataan ja maa routaantuu pian levityksen jälkeen. Levitykseen asti kuivikelanta tulisi varastoida huuhtoutumiselta suojattuna joko lantalassa tai esim. kompostoinnissa mieluummin 1. maan rakenteeseen ja lannan ravinteiden hyväksikäyttöön. Lannan paras levitysajankohta kevätkylvöisille kasveille on kevätmuokkauksen yhteydessä ja syysviljoille loppukesällä. voidaan imeyttää. Nurmille nestemäiset lannat voidaan levittää keväällä ja kesällä aina loppukesään asti.tai takakuormain.5 LANNAN LEVITYSAJANKOHTA Lannan levitysajankohta voi vaikuttaa suuresti ravinnehävikkien suuruuteen. joka kevättalvella ei muuten mahdu säiliöön. Imeytykseen tarvitaan vähintään 1 m3. levityspaikka (ei vesistöjen varsille. Turpeen hinta (6. Vuorotellen levitetään lietettä ja turvetta.) LEVITYSAJAN VAIKUTUS LANNAN TEHOON (Kemppainen 1990). kuten olkia seoksen ilmavuuden lisäämiseksi. 4.vei jyrkillä rinteillä pintaan jne. SÄÄDÖKSIÄ – Talvilevitys kiellettyä – Ei routaantuneelle maalle – Syyslevitys rajoitettua – Kasvukaudella määrälliset rajoitukset ja multaus.2 m3 turvetta yhtä lietekuutiota kohti.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Lannan levitysajankohdan merkitys ravinnehävikit maan tiivistyminen => Lannan hyväksikäyttö liete sekoitetaan ajamalla nelivetotraktorilla edestakaisin.

jotta se ei lannan levityksessä tiivisty haitallisessa määrin. lämpimällä ja kuivalla säällä pellon pinnalla olevasta lannasta typpeä haihtuu ammoniakkina nopeasti.6 LANNAN MULTAUSTARVE JA LEVITYSAJAN SÄÄ Jos sää lantaa levitettäessä on otollinen veden haihtumiselle. niin se on sitä myös ammoniumtypen haihtumiselle. sitä hellävaraisempaa levitystekniikkaa tulee käyttää.4. Mitä kosteampaa ja herkemmin tiivistyvää maa on.ja kevätviljan oraille letkulevityksenä nurmille sijoittaen nurmille letkulevityksenä (ilmastettu) – kesällä nurmeen sijoittaen nurmille letkulevityksenä (ilmastettu) – loppukesällä syysviljalle mullokselle mullaten – syyslevitystä sängelle vältetään – mullattava 4. Lietelanta – keväällä mullokselle mullaten kylvön yhteydessä sijoittaen syys. tuulisella.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Maan tulee olla riittävän kuivaa. Sitä vastoin pilvisellä. Lietelannan ilmastus ja kuivikelannan kompostointi voinevat vain osaksi vähentää tiivistymisen haitallisuutta. 183 . Virtsa – keväällämullokselle mullaten nurmiin sijoittaen tai letkulevityksenä oraille (letkulevityksenä) – kesällä nurmille letkulevityksenä – laimennus vedellä kuivana aikana – syyslevitystä vältetään LANNAN SOPIVA LEVITYSAJANKOHTA 4. SOPIVIA AJANKOHTIA LANNAN LEVITYKSEEN 1. Maan tiivistyminen on eloperäisiä lannoitteita käytettäessä haitallisempaa kuin väkilannoituksella. tyynellä. Maa riittävän kuivaa ja kantavaa 2. Kuivikelanta – keväällä ennen kylvöä mullaten – loppukesällä syysviljalle mullaten – syksyllä välittömästi ennen maan routaantumista mullaten 3. Aurinkoisella.

kuiva – pouta Hajalevitys Letkulevitys paljaalle maalle Pieni Kompostoitu kuivikelanta Levitys illalla/yöllä Pilvinen. Nestemäiset lietelanta ja virtsa voidaan mullata tehokkaasti lietevaunun taakse kytkettävällä multausvantailla. Karkeilla kivennäismailla multaussyvyys voi olla suurempi kuin tiiviillä hiesu. Tällöin saadaan myös lannoitteen sijoitushyötyä. tyyni. sitä tärkeämpää on lannan nopea multaus levityksen jälkeen. lämmin. Mitä enemmän lannassa on helppoliukoista ammoniumtyppeä. Virtsan ja lietelannan levitystappioita voidaan vähentää käyttämällä letkulevitintä sekä laimentamalla niitä vedellä. Kuivikelannan typestä voidaan menettää noin 5–25 %. Levityksessä lietelannan typestä voi haihtua noin 2– 35 % multausnopeudesta riippuen. Erityisen runsaasti haihtumiselle altista ammoniumtyppeä on lietelannassa ja virtsassa. MULTAUSTARPEESEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ Suuri – mullattava heti Virtsa Lietelanta Ilmastettu lietelanta Levitys aamulla/päivällä Sää – aurinkoinen.ja savimailla. sitä suurempi on haihtumistappioiden riski. tuulinen. Kompostissa on vähän haihtumiselle altista ammoniumtyppeä verrattuna kuivikelantaan. kuten nurmeen ja viljan oraille vähentää myös ammoniakin haihtumista. kun lannan levitystä seuraa välitön multaus äestäen tai matalaan kyntäen. koska siinä on vain hyvin vähän haihtumiselle altista ammoniumtyppeä. Nopeimmin multaus tapahtuu. viileä. Sopiva multaussyvyys on riippuvainen maalajista ja maan rakenteesta. kostea Tihkusade Sijoitus Letkulevitys kasvustoon 184 .RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Lanta mullataan viimeistään 4 tunnin kuluessa levityksestä. Sen sijaan lietelannan ilmastus ei vähennä typen haihtumisriskiä levitysvaiheessa. viileällä ja kostealla säällä ammoniakin haihtuminen on hidasta. Letkulevitys kasvustoon. Sopivin multaussyvyys on yleensä noin 8–12 cm. Kompostin levityksessä haihtumistappiot jäävät vähäisiksi. Mitä enemmän lanta sisältää helppoliukoista ammoniumtyppeä ja mitä edullisempi sää on haihtumiselle. Multaussyvyys vaikuttaa lannan hajoamiseen ja vaikutusnopeuteen.

Kuivikelantaa levitetään mulloksiin yleensä 1–2 kertaa viljelykierron aikana. naudan Liete. nurmeen 2. kuivikelanta. naudan Kuivikel. naudan Virtsa. Lannan käyttömääriä ja lajia vaihtelemalla voidaan ohjata ravinnekiertoa tilan sisällä eri peltolohkojen välillä. K riittää P. LANNAN VILJELYKIERTOON SIJOITTAMISEN VAIHTOEHTOJA Paikka viljelykierrossa Nurmen jälkeen ensimmäiseen mullokseen Nurmea perustettaessa suojaviljalle 3. K ylimäärin Suojavilja+ns 3 Nurmi1 Nurmi2 Nurmi3 Peruna Herne 5..v. lietelanta. nurmeen Lantalaji Lietelanta. naudan Virtsa. lietelanta Lannan käyttömääriin ja sijoittamiseen viljelykiertoon vaikuttavia tekijöitä • Käytettävissä olevan lannan määrä • Kasvin vuotuislannoituksen tarve.v. Lietelantaa voidaan käyttää viljojen sekä vanhempien nurmien lannoitteena yksi tai useampia kertoja kierron aikana. naudan Kuivikel. virtsa Kuivikelanta. naudan Liete. K riittää P ylimäärin. naudan Kuivikel. levitystapa ja lannan jatkokäsittely • Lannan jälkivaikutuksen hyödyntäminen • Maan tiivistymisriski • Levityskaluston levitystarkkuus. maan kasvukunto • Viljelykierto • Lantalaji. lietelanta Virtsa. virtsa Virtsa. Lannassa peltoon takaisin palautettava ravinnemäärä tuleekin suhteuttaa sadoissa poistuviin ravinnemääriin ja maan ravinteisuuteen. naudan Kuivikel. K ylimäärin P vähän.. sian 25 40 25 40 30 25 Lantalaji Määrä t/ha 30 30 25 30 30 20 Ravinteita lannasta kg/ha N P K 57 39 55 57 39 58 0 0 55 76 55 76 39 43 0 0 18 39 2. K riittää 87 108 113 87 108 38 Huom.5 4 20 3 185 . työteho ja maata tiivistävä vaikutus • Työvoima ja työhuiput Esimerkkejä eri lantojen käytöstä eräiden kasvien lannoitteena suhteessa sadoissa poistuviin ravinnemääriin (ylempi rivi Sadossa poistuu) ja laskettuun lannoitustarpeeseen tyydyttävässä luokassa savimaalla (alempi rivi Lannoitustarve) kg/ha alla olevassa taulukossa. Vilja Liete.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO 4. naudan Liete.5 5. Virtsaa voidaan antaa sekä viljoille että vanhimmille nurmille yksi tai useampia kertoja kierron aikana. SADOISSA POISTUVA RAVINNEMÄÄRÄ..5 24 39 78 0 0 113 116 113 116 108 93 0 0 K riittää P.5 18 39 20 0 0 2. LASKETTU LANNOITUSTARVE JA LANNASTA KERTYVIÄ RAVINNEMÄÄRIÄ Kasvi Sato t/ha 3 Sadossa poistuu Lannoitustarve kg/ha N P K 60 85 60 75 150 185 150 185 110 140 56 40 95 105 9 11 9 11 17 17 17 17 12 12 10 40 12 14 15 30 15 30 140 40 140 40 100 30 100 90 33 40 Virtsa. K riittää K riittää P.7 LANTOJEN KÄYTTÖMÄÄRIÄ JA SIJOITUS VILJELYKIERROSSA Ravinteiden poistuma pellolta vaihtelee suuresti eri viljelykiertojen välillä. naudan Liete. sian K ylimäärin P.5 24 2..4.

9 11.9 4.ja turvekuivikkeita.0 0.4 8.8 1.5 11. 186 .6 1. jotta tiedetään sen ravinnepitoisuus. johon on käytetty runsaasti olki.1 7.3 1.6 23 3.3 Viljavuuspalvelu 2000 Esimerkki lanta-analyysistä Viereisen sivun näyte on lypsykarjan pihattolantaa. Viljavuuspalvelun internet-sivuilta www.8 38.9 2. Lannan ravinnesisältö tutkitaan.7 2.6 15. lantalan kunto.3 10.7 1.7. Ylisuuria lantamääriä käytettäessä lannan lannoitusvaikutuksesta hyödynnetään vain osa ja hävikit muodostuvat suuremmiksi. kuivikkeiden määrä ja laatu. Lantaan on sekoitettu myös apatiittia. Näytteenotto-ohjeita löytyy esim. ruokinta. Näytteenotossa tulee olla huolellinen. ruokinta ja kuivikkeiden käyttö sekä lannan varastointi ja käsittely.5 3.2 3.9 1.2 2.2 Nkok Pitoisuus kg/t Nliuk P K 4.3 3.7 1.6 0.fi .RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO SÄÄDÖKSIÄ • Lannan typpeä saadaan levittää enintään 170 kg/ha Nkok • Lanta-analyysi 5 vuoden välein (typpianalyysi) Lannan käyttömäärä hehtaaria kohti vaikuttaa sen hyväksikäytön tehokkuuteen.1 3. vesilisäykset jne. eläinlaji. Siihen vaikuttavat mm. Käyttömäärä voidaan mitoittaa tällöin paremmin tarvetta vastaavaksi. LANNAN KESKIMÄÄRÄISIÄ RAVINNEPITOISUUKSIA KG/T Kuivaaine-% Naudan kuivikelanta lietelanta virtsa Sian kuivikelanta lietelanta virtsa Kanan kuivikelanta 18.2 1. Lannan ravinnepitoisuus tilalla saadaan selville ottamalla lannasta näyte ja lähettämällä se analysoitavaksi. Kohtuullisilla käyttömäärillä saadaan parhaat sadonlisäykset lantatonnia kohti.6 2.8 12. Lannan ravinnesisältö vaihtelee suuresti.2 4. lannan käsittelymenetelmä.4. lanta on kompostoitu ja suojattu sateelta peitteellä.viljavuuspalvelu.1 1.6 3.3 0. Lantojen keskimääräisiä ravinnepitoisuuksia esitetään oheisessa taulukossa. Lannan ravinnepitoisuuteen vaikuttaa mm.1 KUIVIKELANNAN KÄYTTÖMÄÄRIÄ Lannan ravinnepitoisuudet vaihtelevat eläinlajeittain ja tiloittain. 4.1 2.

2 m3/ha/v eli 25 m3/ha/5 v. Eläintiheys on 0. koska lanta ja komposti ovat olleet jatkuvasti sateelta suojattuna. Lisäksi kompostointi vaikuttaa eloperäisten ainesten sisältämän typen käyttökelpoisuuteen yleensä parantaen sitä. Lantaan on käytetty runsaasti olki. Tilavuuspaino on korkea.7 ey/ha. Mikäli tila on lähes rehuomavarainen (eläintiheys noin 0. Huuhtoumista ei ole tapahtunut. Kuivikelanta ja virtsa Tilalla on peltoa 40 ha ja lypsylehmiä 20 kpl ja eläinyksiköitä noin 26 kpl. Fosforipitoisuus on noin nelinkertainen keskimääräiseen pitoisuuteen verrattuna. Virtsan kaliumia lienee näytteen kuivikelannassa myös keskimääräistä enemmän. jonka kaliumpitoisuus on hyvä.7 6. joka on ympäristöehtojen mukainen osuus. Liukoisen typen osuus on keskimääräistä pienempi. Säilörehu on esikuivattua.8 6. jolloin nurmen kalium on kaikki eläinten syömässä karkearehussa. selitys löytyy apatiitin käytöstä lannan seassa. niin lantaa riittää levitettäväksi noin 40 m3/ha kerran viidessä vuodessa (viisivuotinen viljelykierto). Kuivikelantaa käytetään viljelykierrossa useimmiten suojaviljan lannoitteena. jolloin olkien kaliumpitoisuus on korkeampi kuin pitkien syyssateiden jälkeen.ja turvekuivikkeita ja se on kompostoitu.8 4.2 930 Kuivikelannassa levitettäviä ravinnemääriä lannan eri levitysmäärillä esitetään seuraavan sivun taulukossa. Koska ruokinnassa ei ole mitään poikkeuksellista.74 4. Lannan sijoittelu viljelykierron eri kasveille havainnollistetaan seuraavissa esimerkeissä.6 19. jotka selittävät alhaisempaa liukoisen typen pitoisuutta. NAUDAN KUIVIKELANTA-ANALYYSI Kuiva-aineessa kg/t Liukoinen typpi Nliuk Kokonaistyppi Nkok Fosfori Pkok Kalium Kkok Kuiva-aine % Tilavuuspaino kg/m3 4 24 31 34 Tuore painossa kg/t kg/m3 0.7 ey/ha). Lannan kuiva-ainepitoisuus on melko alhainen.2 6. Tässä tapauksessa lannan fosforipitoisuutena käytetään taulukkoarvoa. Esimerkki 1. kun ravinnepitoisuudet ovat keskimääräisiä. Viljelykierto on 5-vuotinen. Kaliumpitoisuus on keskimääräistä korkeampi. Syitä tähän voi olla useita. koska maatuminen on edennyt kohtalaisen pitkälle. Lannan bruttomäärä ilman laidunvähennystä on noin 350 m3 eli noin 8. Nurmien kaliumpitoisuudet ovat keskimääräistä korkeampia. Käyttökelpoiseksi analyysin osoittamasta määrästä ei voida laskea 75 prosenttia. Lanta-analyysin fosforimääritys mittaa kokonaisfosforin määrää.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Kommentteja lanta-analyysin tulokseen Lantanäytteen kokonaistyppipitoisuus on lähellä keskimääräistä pitoisuutta. Oljet on myös korjattu heti puinnin jälkeen. joka estää vesihöyryn haihtumisen. Apatiitin fosfori ei muutu oleellisesti käyttökelpoisemmaksi vaikka se sekoitetaan lantaan ja kompostoidaan. nitraattityppenä ja orgaanisina yhdisteinä. Komposti on peitetty tiiviillä katteella. Lypsylehmien ruokinta on hyvin säilörehuvaltainen ja nurmi kasvaa savimaassa. Lannoituksessa apatiitin fosfori lasketaan erikseen ja sen kokonaisfosforista lasketaan 10 % käyttökelpoiseksi lyhyellä tähtäimellä ympäristöehtojen mukaan. Suojaviljalle levityksessä on 187 . Olkikuivikkeen käyttö on runsasta. Kompostissa voi olla liukoista typpeä myös mm.4 5. joka voisi selittää tämän eron. Liukoisen typen määritys kertoo vain ammoniummuodossa olevan typen pitoisuuden. Virtsan bruttomäärä ilman laidunvähennystä on noin 210 m3 eli noin 5.8 m3/ha/v eli 40 m3/ha/5v.8 0.

Lisäksi sitä voidaan käyttää osin viljalle ja tarvittaessa myös toisen vuoden nurmille apilan harvennuttua. Virtsaa on käytettävissä noin 25 m3/ha kerran viljelykierron aikana. hernettä tai virnaa.0 kg/t Kuivikelannalla on lisäksi pitkäaikainen jälkivaikutus.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO KUIVIKELANNASSA LEVITETTÄVIÄ RAVINNEMÄÄRIÄ ERI KÄYTTÖMÄÄRILLÄ KG/HA Jälkivaikutus levitystä seuraavana vuotena . LANNANKÄYTTÖSUUNNITELMA 5-VUOTISELLE VILJELYKIERROLLE.naudan kuivikelanta 0. Laidunkierrossa myös viljalle voidaan antaa pieniä määriä lantaa. Se käytetään ensisijaisesti kolmannen vuoden nurmien lannoitteena. 188 . Laitumet saavat lähinnä laidunlantaa. Mikäli toisena mullosvuonna viljan seassa viljellään esim.7 EY/HA Kierto Suojavilja+ns N1 N2 N3 Vilja Yht. 0. voidaan lantamäärä jakaa myös kahdelle vuodelle – molemmille mullosvuosille. Lisäksi vanhemmille laidunnurmille voidaan antaa pieniä määriä virtsaa. niin ko. fosforin ja kaliumin jälkivaikutus menee apilanurmen hyväksi ja siten ikään kuin hukkaan.0 kg/t . niin lannan lannoitusvaikutus voidaan hyödyntää paremmin levittämällä se heti ensimmäisenä mullosvuonna. Mikäli levitystyö sujuu hyvin ja peltoja tiivistämättä. lohko voidaan jättää ilman lantaa. että lannan typen. Mikäli kierrossa on vähintään kaksi mullosta. VIRTSASÄILIÖMENETELMÄ.kanan kuivikelanta 5. Lannan sijoittelu viljelykierrossa on riippuvainen myös palkoviljojen viljelystä. 40 40 25 15 Lantaa m3/ha Virtsaa m3/ha 10 haittapuolena se.sian kuivikelanta 1.6 kg/t .

kun viljelykierto on 5-vuotinen. eläintiheys on 0.5 ey/ha. 0. mutta ei ole vielä muuttunut kokonaan hitaasti hajoavaksi eloperäiseksi aineeksi ja humukseksi. Levitysmäärät ovat tällöin noin 30 m3/ha. Tuorekomposti vilkastuttaa maan pieneliötoimintaa ja humuksen muodostusta. samoin virtsa. 50 30 20 20 10 Lantaa m3/ha 30 Virtsaa m3/ha LANNANKÄYTTÖSUUNNITELMA 5-VUOTISELLE VILJELYKIERROLLE. Mikäli tilan eläintiheys on noin 0. taimimullaksi eikä herkimmille puutarhakasveille. Puolikypsää kompostia voidaan käyttää viljoille ja perunoille sekä puutarhakasveista runsasta lannoitusta tarvitseville kasveille kuten esimerkiksi kurkulle. lannan bruttomäärä on noin 12 m3/ha eli 60 m3/ha/5 v.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Kuusivuotisessa kierrossa lanta on syytä jakaa kahdelle eri vuodelle käyttäen pienempiä kerta-annoksia. KUIVIKEMENETELMÄ. Siinä vallitsee puolikypsä tila. jos lannan kokonaismäärä ei ole kovin suuri. Esimerkki 2. voivat vahingoittaa itäviä siemeniä ja herkempiä juuria. kun tunkiolierot. niin se levitetään kierrossa molemmille viljoille. Pelkästään kuivikelantaa Lanta käsitellään pelkästään kuivikelantana. ja eloperäisen aineksen osuus ja pieneliötoiminta on vilkasta. Mullan (humuksen) muodostuminen on kuitenkin jo alkanut. VIRTSASÄILIÖMENETELMÄ.7 EY/HA Kierto Suojavilja+ns N1 N2 N3 Vilja Seosvilja/ vihantarehu Yht. Kypsää kompostia (noin 6–12 kk) saadaan sitten. lämpötila on laskenut ja eloperäiset raaka-aineet kuten oljet ja hake ovat tumman värisiä ja niiden rakenne on edelleen hyvin tunnistettavissa. purjolle ja sellerille. mikäli levityskalustolla levitys voidaan tehdä maata tiivistämättä. Tuorekomposti eli puolikypsä komposti (aumakompostoinnissa noin 3–6 kk vanhaa) on jo pitkälle lahonnutta. Koska kasveille helposti käytettävien ravinteiden määrä on suurempi kuin kypsässä kompostissa. on sen lannoitusvaikutus suurempi. Maan tiivistymisriskin vähentämiseksi kaiken lannan levitys syysviljalle voi olla varteenotettava vaihtoehto. hyppyhäntäiset ja muut ”kompostintekijä- LANNANKÄYTTÖSUUNNITELMA 6-VUOTISELLE VILJELYKIERROLLE. Eloperäisen aineksen hajoamisen alkuvaiheessa syntyvät orgaaniset hapot ym. 0. Siksi nuori tuorekomposti ei sovellu kylvömullaksi. KOMPOSTIN KYPSYYSASTE JA KÄYTTÖ Kompostin käyttöä silmälläpitäen kompostit voidaan jakaa kahteen pääryhmään: tuorekompostit ja kypsät kompostit. 30 60 Lantaa m3/ha 30 189 .5 ey/ha ja kaikki lanta käsitellään kuivikelantana.5 EY/HA Kierto Suojavilja+ns N1 N2 N3 (Syys)Vilja Yht.

Kompostin käyttömäärät vaihtelevat yleensä 1040 t/ha välillä. x = sopii. turve luovuttaa ravinteita melko nopeasti. Tiivistyneellä maalla niukalti liukoisia ravinteita sisältävä karjanlantakomposti ei KOMPOSTIN LAHOAMISASTE JA LANNOITUKSEN TAVOITTEITA Vähän Pitkälle maatunut maatunut (tuore komp. – = ei sovi 190 . KOMPOSTIN KÄYTTÖMÄÄRIÄ JA LANNOITUSVAIKUTUS Kompostilannoituksen vaikutus riippuu paitsi kompostin ravinnepitoisuudesta ja ravinteiden luovutuskyvystä. Se sopii taimimullaksi ja vaateliaiden kasvien lannoitukseen haluttaessa hyvää laatua. Se vaikuttaa ennen kaikkea maanparannusaineena maan rakennetta parantavasti (vesitalous. Tarkkoja kasvikohtaisia käyttösuosituksia ei edellä mainituista syistä johtuen voida antaa. porkkana. Kompostia voi olla tarpeen valmistaa erilaisia eri käyttötarpeiden mukaan. niin myös lohkon kasvukunnosta. mutta monivuotista lannoitusvaikutusta tarvitseville kasveille (esim. kuohkeaa. Puuperäisistä aineista puun kuori hajoaa kaikkein hitaimmin ja lehtipuuhake havupuuhaketta nopeammin ja leppähake nopeimmin. kun maan liukoinen typpi sitoutuu kompostin loppuhajoamiseen. Eloperäinen aine on muuttunut hitaasti hajoavaksi eloperäiseksi aineeksi ja varsinaiseksi humukseksi. Kypsää kompostia voidaan käyttää useimpiin viljelytarkoituksiin ennen kaikkea puutarhaviljelyssä. mansikka) valmistetaan niukemmin ravinteita sisältävää ja hitaasti vaikuttavaa kompostia. Runsasta lannoitusta ja nopeaa lannoitusvaikutusta tarvitseville kasveille (esim. jolloin lannoitusvaikutus on suurempi kuin kompostin liukoisten ravinteiden vaikutus. ilmavuus. Toisaalta liikaa (erityisesti puuaineksella) kuivitetun (hevosenlanta) kompostin lannoitusvaikutus saattaa olla negatiivinen. sienijuuret voivat hyödyntää. olki ja varsinkin puuperäiset seosaineet hitaasti. Se toimii eräänlaisena ravinnevarastona. Kuivikkeiden lajilla ja määrällä voidaan tähän vaikuttaa. Komposti on mustaa. hitaasti hajoaviksi eloperäisiksi yhdisteiksi ja multamaisiksi muruiksi. Hidasta. papu Nurmet – kosteat olot – kuivat olot x xx xx xx xx x – x – xx = sopii hyvin.) 3-6 kk 6-12 kk Käyttökohde Maalaji – kevyet kivennäismaat – raskaat kivennäismaat – turvemaat xx xx xx xx x x xx xx x x xx xx xx x x xx xx xx xx x x Multavuuden lisääminen x Hyvä kylvöalusta x Lannasta niukkuutta xx Typpeä runsaasti vaativat kasvit xx NO3 keräävät kasvit x Sadon hyvä laatu x Kasvilaji – peruna – kevätviljat – kaalikasvit – syysviljat – purjo.) (kypsä komp. herne.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Kompostiryhmät: • tuorekompostit • kypsät kompostit eläimet” ovat suorittaneet tehtävänsä loppuun. Kääntäminen ei enää nosta kompostin lämpötilaa. juuriston kasvu). punajuuri Palkokasvit – apila. Maan hyvä rakenne on tärkeä edellytys kompostilannoituksen tehokkaalle käytölle. Hyväkuntoisessa maassa sopiva kompostiannos saattaa kiihdyttää maan omien ravinnevarojen mineralisoitumista. hienomuruista multaa ja tuoksuu ”lepikon/koivikon” lehtomullalle. jota esim. selleri – sipuli. kaalit) valmistetaan väkevää ja nopeavaikutteista kompostia.

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

tehoa, koska kompostin ravinteet ovat kasveille käyttökelpoisia vasta maan pieneliöstön hajotustoiminnan kautta. Tiiviillä mailla kompostoitu lanta ja ilmastettu lietelanta ovat suositeltavampia kuin käsittelemätön lanta. Tiiviillä ja alhaisen biologisen aktiivisuuden omaavilla mailla runsaasti helppoliukoisia ravinteita sisältävä lannoite tehoaa parhaiten. Kompostin käyttömäärät voivat siten vaihdella huomattavasti, vaikka lannoitusvaikutus olisikin sama. 15 tonnia ravinteikasta kompostia hyvärakenteisessa maassa voi vaikuttaa paremmin kuin 50 tonnia laihaa kompostia tiivistyneessä maassa. Kompostin käytössä onkin syytä tutkia kompostin ravinnesisältö sekä tuntea pelto, johon sitä tullaan levittämään. Ravinnepitoisuus sinänsä ei vielä kerro kompostin odotettavissa olevaa lannoitusvaikutusta. Meillä käytössä olevan lanta-analyysin liukoisen typen määritysmenetelmä mittaa pelkästään ammoniumtypen määrää. Kompostissa voi olla kasveille käyttökelpoista typpeä myös esim. nitraattimuodossa sekä liukoisina orgaanisina yhdisteinä. Typen eri muotojen määriä lannassa ja kompostissa vertaillaan oheisessa kuvassa. Kokemus on tärkeä apu kompostin lannoitusvaikutuksen arvioimisessa. Levitysmäärä päätetään näin tapauskohtaisesti. Siirryttäessä luomuviljelyyn on alkuvuosina tarpeen kiinnittää päähuomio lannan ja kompostin kasveille käyttökelpoisten ravinteiden pitoisuuksiin, koska lannoitusvaikutus määräytyy pääosin niiden perusteella. Kompostien lannoitusvaikutus on kuitenkin hyvin pitkäaikainen. Käytettäessä kompostia useita vuosia/vuosikymmeTYPEN JAKAUMA ERI TAVOIN KÄSITELLYSSÄ LANNASSA

KOMPOSTIEN LANNOITUSVAIKUTUS
Kompostilla nopea lannoitusvaikutus silloin, kun… • lannan osuus suuri • lanta ravinteikasta – esim. kananlantaa • kuivike pääasiassa turvetta • kompostointiaika keskinkertainen Kompostilla hidas lannoitusvaikutus, silloin kun… • lannan osuus pienehkö • lanta niukkaravinteista – esim. kutterinlastukuivikkeista hevosen lantaa • kuivikkeina olkia ja puuaineksia (lehtipuuhaketta, kuorihumusta jne.) • komposti pitkälle maatunutta – kypsää

KARJANLANTAKOMPOSTIN JA TAVALLISEN KARJANLANNAN VERTAILUA
Vaikutus Komposti Lanta ++ ++ ++ +++ ++ +++ +++ ++ ++ ++ + + ++ + + ++

Ravinnehävikit – Varastoinnissa – Käytössä Lannoitusvaikutus – lyhyehköllä tähtäimellä – pitkäaikainen Maan hyödyllinen pieneliötoiminta Multavuus Sopivuus kasveille Taudinaiheuttajat Rikkakasvien siemenet Kasvien terveyden vahvistaminen Viljelyvarmuus Kustannukset; työ, energia

Tuore Tavanomaisesti kuivikelanta käsitelty kuivikelanta

Komposti hyvä

Komposti huono
(Berner 1990)

191

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

KOMPOSTISSA LEVITETTÄVIÄ RAVINNEMÄÄRIÄ ERI KÄYTTÖMÄÄRILLÄ KG/HA.

Kompostien typelle on erittäin pitkäaikainen jälkivaikutus, usein noin 5–15 kg/ha/v eli noin 0,2–0,6 kg/t. niä vapautuu vuosittain pieniä määriä typpeä ja fosforia kaikista aikaisemmin levitetyistä komposteista. Pitkäaikaiskäytössä kompostilannoituksen typen hyväksikäyttö muodostuu suunnilleen yhtä suureksi kuin tuoretta lantaa käytettäessä (Berner ym. 1997).

4.4.7.2. VIRTSAN KÄYTTÖMÄÄRIÄ
Virtsan ravinnepitoisuus vaihtelee tilojen välillä suuresti riippuen mm. vesilisäyksen suuruudesta ja varastointiolosuhteista. Virtsaa voidaan käyttää viljelykierrossa mulloksille sekä vanhemmille nurmille ja viljan oraille. Virtsa levitetään yleensä lietelannan levityskalustolla. Levitysmääriin ja levitystasaisuuteen tulee kiinnittää huomiota. VIRTSASSA LEVITETTÄVIÄ RAVINNEMÄÄRIÄ ERI KÄYTTÖMÄÄRILLÄ KG/HA

192

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

4.4.7.3LIETELANNAN KÄYTTÖ JA LEVITYSTEKNIIKKA
LIETELANNAN KÄYTTÖMÄÄRIÄ Lietelannan sopivina peruskäyttömäärinä voidaan pitää: naudan lietelantaa 25–30 t/ha sian lietelantaa 15–20 t/ha Tästä annoksesta tulee fosforia suunnilleen kasvien tarvetta vastaava määrä (15–18 kg/ha), kaliumia saadaan 29 kg/ ha (sika) tai 87 kg/ha (nauta), kokonaistyppeä saadaan noin 63–100 kg/ha ja liukoista typpeä noin 44–57 kg/ha. Nämä ovat lietelannan keskimääräisiä ravinnemääriä. Levitysmäärä on niin pieni, että tasainen levitys edellyttää useinkin lietteen laimentamista vedellä. Lannan ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti tilojen välillä. Siksi tilakohtainen lannan ravinnepitoisuuden määritys on tarpeen. Luomuviljelyssä lasketaan yleensä koko viljelykierrossa tarvittavien ravinteiden yhteismäärä, jolloin eri vuosien yksittäiset käyttömäärät voivat vaihdella viljelykasvin mukaan. Esimerkki lietelannan levityksestä viljelykierrossa Tilalla on peltoa 40 ha, lypsylehmiä 20 kpl ja eläinyksiköitä noin 26 kpl. Eläintiheys on 0,7 ey/ha, lietelannan bruttomäärä ilman laidunvähennystä on noin 670 m3; noin 16 m3/ha/v eli 80 m3/ha/5, kun viljelykierto on 5-vuotinen. Osa lannasta jää suoraan laitumelle, joten levitettävää lietelantaa on noin 500 m3 eli noin 16 t/ha/v säilörehuviljakierrolle. Lantaa levitetään kierrossa molemmille viljoille sekä vanhimmille nurmille. Viljoille käytetään melko pieniä levitysmääriä, mikäli maat ovat hyväkuntoisia. Kolmannen vuoden nurmelle voidaan käyttää isompaa määrää. Mikäli lannan määrät eivät riitä tyydyttävään satotasoon, käytetään palkokasviseoksia ensimmäisessä viljassa; joko seosviljaa puitavaksi viljaksi tai virnapitoista vihantaviljaa säilörehuksi. LIETELANNAN LEVITYSTEKNIIKKA Viime aikoina lietelannan levitystekniikka on tullut tarkemman tarkastelun kohteeksi ja alalla tehdään merkittävää tuotekehitystyötä. Typen levitystappiot voivat vaihdella 5–95 %:iin liukoisesta typestä, riippuen levityskalustosta, varastoinnista, maan pH:sta, tuulesta, sadannasta jne. Suurimmat tappiot syntyvät välittömästi levityksen jälkeen. Levityskaluston merkitys haihtumistappioiden vähen-

LANNANKÄYTTÖSUUNNITELMA 5-VUOTISELLE VILJELYKIERROLLE, LIETELANTAMENETELMÄ, 0,7 EY/HA
Kierto Suojavilja+ns N1 N2 N3 Vilja Yht. 40 20 80 Lietelantaa m3/ha 20

193

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

LIETELANNASSA LEVITETTÄVIÄ RAVINNEMÄÄRIÄ ERI KÄYTTÖMÄÄRILLÄ KG/HA

Lietelannan typellä on jälkivaikutusta levitetystä seuraavana vuonna, usein noin 0,1–0,4 kg/t eli noin 2–10 kg/ha/v. Jälkivaikutus levitystä seuraavana vuotena - naudan lietelanta 0,2 kg/t eli noin 3–8 kg/ha/v - sian lietelanta 0,4 kg/t eli noin 4–15 kg/ha/v

täjänä on suuri. Mitä nopeammin lietteen ammoniumtyppi joutuu kosketuksiin maa-aineksen kanssa, sitä vähäisempää on ammoniakin haihtuminen. Tähän päästään välittömällä muokkauksella levityksen jälkeen tai multaustekniikalla sekä käyttämällä letkulevittimiä, kun levitetään kasvavaan kasvustoon. Tärkeä levityskaluston ominaisuus on levitystarkkuus. Lietelannasta kertyvä typpimäärä voidaan laskea oheisen laskukaavan avulla. Esimerkiksi saksalaiseen käytäntöön kuuluu, että vaunun valmistaja toimittaa ostajalle tarkan annostelutaulukon, jonka avulla levitystarkkuus saadaan myös käytännössä toteutumaan. Esimerkiksi jos typpipitoisuuden perusteella halutaan levittää 20 m3/ha, on ajonopeuden oltava 4 km/h, kun virtaus on 2 000 l/min ja työleveys 12 m. Letkulevittimet ja multauslaitteet ovat levitystarkkuudeltaan ja ammoniakkipäästöjen osalta parhaita. LIETEVAUNUJEN LEVITYSLAITTEET JA LEVITYSMENETELMÄT Lietelannan levityksen tehostamiseen on nykyään tarjolla monia mahdollisuuksia. Vähintään yhtä tärkeitä kuin vaunun ominaisuudet ja sen aiheuttamat pintapaineet, on se, minkälainen levityslaite on kytketty vaunun perään:

600 x nesteen virtaus (l/min) x typpipitoisuus kg N/ha = työleveys x ajonopeus

194

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

Hajalevitys Lietelannan levitystä hajalevityksenä levityslautasen avulla pidetään nykyään epätarkkana ja typpitappioita aiheuttavana. Ratkaisu on kuitenkin hinnaltaan edullinen. Keski-Euroopassa ollaan lautaslevitykset kuitenkin jo kieltämässä. Parempia levitystapoja ovat lietelannan sijoittaminen nurmeen multaamalla, levittäminen letkulevittimellä tai ruiskuttamalla se maan sisään. Multaus Multauslaitteen vahvuuksia on hyvä levitystarkkuus ja pienet ravinnehävikit levityksessä ja levityksen jälkeen. Sen heikkouksia ovat mm. pieni työleveys, pieni työsaavutus, suuri vetotehon tarve ja nurmen pinnan rikkoutuminen. Lisähaittoina voidaan mainita multauslaitteiden suurehko vannasväli, huonosti säädettävissä oleva työsyvyys, auki jäävä sijoitusvako sekä joskus pintaan noussevat kivet. Multauksen etuna on sen vähäinen ammoniakkihävikki, koska liete sitoutuu heti maaperään eikä pääse haihtumaan. Monet uudet multauslaitteet ovat kestävyydeltään ja vetovastukseltaan jo varsin hyviä. Letkulevitys Letkulevittimissä letku- tai vannasrivistö levittää lietteen kasvuston tyveen tai maata vasten. Menetelmän etuina on, että se vaatii vähän vetovoimaa ja työleveys (12-15-18 m) on huomattavasti suurempi kuin multauslaitteilla. Työsaavutus on aivan eri luokkaa kuin multauksessa. Joskus puomilevittimet ovat menneet tukkoon kivien tai liian sakean lietteen takia, mutta kivisihdit, laimentaminen vedellä ja erityisesti ilmastus poistavat näitä ongelmia. Letkulevittimen avulla kevätviljoille voidaan käyttää ns. oraslevitystä, joka tapahtuu kesäkuun alussa kiireisten toukotöiden jälkeen. Sopivin aika siihen on yleensä iltaisin tai juuri ennen mahdollista sadejaksoa, jolloin ammoniumtypen haihtuminen jää pienimmäksi. Letkulevitin voidaan hankkia uuteen tai vanhaan vaunuun. Haittana on, että letkulevittimen ammoniakkipäästöt ovat suurempia kuin multauksessa, vaikkakin selvästi pienempiä kuin hajalevityksessä. Jousisuksilevitys Letkulevittimen parannettu versio on lehtijousitetut sukset, jotka kulkevat koko ajan pellon pinnalla ja johon jokainen tyhjennysletku on kiinnitetty (Vogelsang-jousisuksilevitin). Tällä ratkaisulla osa lietteestä menee paineella pellon pintakerrokseen ja typpitappiot todennä-

Levityslaitevaihtoehtoja lietevaunuun • perinteinen levityslautanen • kiekkovantainen multauslaite • letkulevitin • letkulevitin + lehtijousitetut sukset • levitys sadettamalla • suoraruiskutuslaitteet (DGI) • Agromiljö-lietteenlevitysjärjestelmä • kylvöäes-lietteenlevitysmenetelmä • vanha säiliöauto + Agromiljö-järjestelmä

LETKULEVITIN

Letkulevittimen etuja verrattuna hajalevitykseen • soveltuu lietteen pinta- ja hajalevitykseen • tasainen levitys myös pienillä lietemäärillä • liete menee maanpintaan “nauhana”, minkä ansiosta typen haihtuminen on vähäistä • kasvuston tahraantuminen vähenee • suuri työleveys.

195

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

köisesti vähenevät, vaikka menetelmästä ei ole vielä tutkimustuloksia. Laitteen työleveys on 6 metriä ja kokemukset ovat olleet hyviä. Ainoa “vaikeus“ on siinä, ettei lietteen levitysjälki näy kunnolla pellolla, jolloin seuraavan kierroksen ajolinjaa on etsittävä, jollei sitä erikseen merkitä. Suksien jousitusta voidaan säätää sen verran jäykäksi, että liete todella painuu maan sisään. Koska sukset kulkevat koko ajan pellon pinnalla, nurmen pinta ei rikkoonnu eikä kiviä nouse pintaan. Levitys sadettamalla Mielenkiintoista levitystekniikkaa edustaa uusi norjalainen lietteen “levityskanuuna”, joka toimii kuten automaattinen sadetuslaite. Kanuunan työleveys on 65 m ja letkun sisäänkelaamisnopeutta voidaan säätää (30–500 m/h). Kelan letkun pituus on 700 m ja letkun koko on 3". Menetelmä on hyvin varteenotettava silloin, kun suurin osa tilan pelloista sijaitsee karjasuojan läheisyydessä. Myös mahdollisuus laimentaa lietettä vedellä levityksen yhteydessä on hyvä. Selvänä etuna on mainittava maan tiivistymisen estyminen ja tasainen levitys sekä suuri levityskapasiteetti. Ruiskutus maahan Ruiskutus maahan eli DGI- menetelmä (”Direct ground injection”) on kehitetty Norjan maatalousyliopistossa. Liete tai virtsa ”ruiskutetaan” noin 8 baarin työpaineella pellon pintakerrokseen, jolloin ammoniakkitappiot vähenevät norjalaiskokeiden mukaan peräti 80 %. Liete kulkeutuu noin 5–10 cm:n syvyyteen. Viljan oraat tai nurmen pinta jäävät ehjiksi ja vetovoiman tarve on olematon, koska laitteen ”sukset” sekoituskammioineen kulkevat koko ajan pellon pinnalla. DGI-menetelmässä yhdistyvät multauslaitteiden ja letkulevittimien parhaat puolet. Norjassa DGI-laite on usein kytketty suuriin lietevaunuihin, jolloin kokonaispaino nousee maan rakenteen kannalta liian korkeaksi. Se onkin DGI-lietevaunuratkaisun heikko puoli. Norjalaiskeksintö on sekä ympäristön että satotason kannalta edullinen. Hankintahinnan perusteella DGI soveltuu parhaiten urakointiin. Myös lietteen laadulla on merkitystä. Ilmeisesti ilmastettu tai hyvin sekoitettu liete soveltuu siihen parhaiten.

196

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

Syöttöletkulevitys Lietelanta voidaan levittää myös siten, että vain lietelannan levitintä liikutetaan pellolla ja lietevaunu seisoo levityksen ajan pellon laidalla ns. syöttöletkulevityksenä. Menetelmässä liete levitetään suoraan lietesäiliöstä peltoon erillisen pumpun, taipuisan letkun ja kevyen letkulevittimen avulla. Liete pumpataan säiliöstä letkua pitkin suoraan pellolla ajavan traktorin taakse kytkettyyn kevyeen letkulevittimeen (työleveys 12 m). Syöttöletkun pituus voi olla jopa yli 2 000 metriä. Tämä norjalaisen ns. Agromiljö-lietteenlevitysjärjestelmä sopii erityisen hyvin tilanteisiin, jossa pellot sijaitsevat lähellä tuotantorakennusta tai lietesäiliötä. Raskasta vaunua ei tarvita ollenkaan ja pellon tiivistymisvaurioiden riski on hyvin vähäinen. Menetelmän heikkoutena on, että se soveltuu perusmuodossaan parhaiten niille tiloille, joissa pellot ovat talouskeskuksen läheisyydessä. Agromiljö-ketju on käytännössä toimiva kokonaisuus radio-ohjauksineen. Litteän erikoisletkun levitys kelalta ei tuota suuria ongelmia ja menetelmä toimii kaikenkokoisilla lohkoilla. Lisäksi pellolle päästään aiemmin. Levitys voidaan tehdä myös viljan oraille viljan ollessa jopa 50-senttistä. Kylvölannoitus lietelannalla Lietelannan levitys ja kylvö voidaan tehdä myös samanaikaisesti. Sellainen yhdistelmäkone saadaan asentamalla tavallisen lietevaunun taakse kylvöäes. Lietevaunun taakse rakennettuun nostolaitteeseen voidaan kytkeä kylvölannoitin, jonka lannoitevantaisiin ohjataan lietelantaa. Kun lietevaunu varustetaan hyvin suurin renkain, jää pintapaine pieneksi. Lietteen siirto tehdään erillisellä kuljetusvaunulla. Säiliöauto yhdistettynä agromiljö-järjestelmään Maatilojen yksikkökoon kasvaessa ovat myös lantavarastot ja -määrät huomattavasti suurentuneet. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suuren kotieläintilan isäntäväen työajasta yhä suurempi osuus kuluisi lannan levitykseen kaikkien muiden töiden lisäksi. Tila joutuu tai on jo joutunut tekemään huomattavia investointeja levityskalustoon. Suuret lietemäärät voidaan levittää nopeasti ja tehokkaasti ja maan rakennetta säästäen käyttäen lietelannan siirtoon vanhaa säiliöautoa ja levitykseen siirtoletkulevitintä. Menetelmä sopii parhaiten urakoitsijan käyttöön. Lietelantavaunuja, letkulevittimiä ja multaimia sivulla 200. 197

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

KUIVALANTALAN SEKÄ VIRTSA- JA LIETELANTASÄILIÖN OHJETILAVUUDET 12 KK VARASTOIMISAIKAA VARTEN
Varastointitilavuus m3/eläin Eläinlaji kuivikelanta 12,0 9,0 2,4 3,0 4,4 0,7 0,8 0,5 – – 1,5 0,05 0,03 0,015 0,04 0,025 virtsa lietelanta 24,0 15,0 4,0 7,0 9,6 2,0 2,4 1,0 – – – – – – – – kuivikelanta+ virtsa (virtsa imeytetty kuivikelantaan) 24,0 15,0 4,0 8,3 12,0 2,4 2,4 1,2 12,0 8,0 1,5 0,05 0,03 0,015 0,04 0,025

Lypsylehmä*) Hieho, emolehmä, lihanauta, siitossonni Nuorkarja < 6 kk Emakko porsaineen (norm.) Satelliittiemakko porsaineen**** Lihasika**(x), siitossika, Joutilas emakko*** Vieroitettu porsas**(xx) Hevonen Poni Lammas, uuhi karitsoineen, vuohi, kuttu kileineen Munituskana, broileriemo Kalkkuna** Broileri, kananuorikko** Ankka, hanki** Sorsa** * ** *** **** (xx)

8,0 4,0 1,2 3,5 5,2 1,0 1,2 0,5 – – – – – – – –

Korkeatuottoisille karjoille suositellaan taulukossa esitettyjä lukuja suurempia varastotilavuuksia. Eläinpaikkaa kohti vuodessa. Koskee ns. emakkorenkaiden keskusyksikköä, eläinpaikkaa kohti vuodessa. Koskee satelliittisikalaa, lantamäärät emakkopaikkaa kohti, kun emakkopaikassa porsituksia 8 tai enemmän vuodessa; porsaat huomioidaan vieroitusikään (n. 5 viikkoa) asti. Koskee lihasikoja, joiden keskimääräinen teuraspaino on enintään 90 kg. Jos teuraspaino on suurempi, käytetään joutilaan emakon arvoja. Porsas kasvatuksessa, ikävaihe 5-11 viikkoa. Valtioneuvoston päätös N:o 931/2000

198

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

LIETTEEN ILMASTUSLAITTEET JA NIIDEN VALMISTAJIA
Merkki ja valmistaja A-ilmastin Listema Oy LJM-ilmastin Lind Jensen Maskinfabrik Rako-ilmastin Rako-Koneet Oy Eisele-ilmastin Eisele/Kääriäinen Ky Flygt-ilmastin Flygt Ab Haukka-ilmastin Haukka-Steel Oy HP-ilmastin Hesver Oy H&H-ilmastin Maatal.yhtymä Hanhirova Pameco-ilmastin Pakolan Konepaja Oy PM-ilmastin Palolan Metalli Oy Super-Lotina Mamec Oy/Pellonpaja Oy Vepi-ilmastin Lifer Oy Hienokuplailmastin Instop Oy Ilmastimen tyyppi Lamellikompressori Ejektori Potkuri-ilmastin Ejektori Ejektori Alipaineilmastin Potkuri-ilmastin Potkuri-ilmastin Roottori Ejektori Ejektori Roottori Paineilmailmastin Tehon tarve kW 1-4 5,5/15 5,5 7,5/11/15 5,0/13,5 4,0 2,2 2,2 4,0-7,5 traktori60/80 4,0/7,5/15 4,0/8,0/12 2,2 kW Paino kg 60 155/275 150 141-201 180/230 50 58 45 250 500/700 100/145/265 100 600 m3 500 m3 350 m3 300 m3 600 m3 2500/3500 m3 300/400/600 m3 500/1000/1500 m3 7-15 m3 800 m3 Lietesäiliön maksimikoko

199

/Letku Teli 3-aks.8 2000 6.5 Letku/Multain Letku/Multain Letku/Multain Letku/Multain Letku/Multain Vepi/Agri-Market 8.1 9.8 9./Letku Kimadan/Maitti Oy 10 Laut. LETKULEVITTIMET JA MULTAIMET Merkki/myynti Jako/Agro-Kymi Oy 6.5 4300 8000 9400 12-22.5 6500 480-1200 2400-2800 3100-3900 700/50-26.5 1-aks/Teli 560-1300 560-1300 700-30. 3-aks. Maatalous 4 Laut.5 Teli 22/70-20 Teli Teli 2600 22/70-20 2700 2900 Teli 22/70-20 22/70-20 Akselisto Lautanen Teli Teli Teli Laut.3 20 Omapaino 21./Letku Teli Teli Laut./Letku 1-aks/Teli Teli Laut.6 Letku/Multain Letku/Multain Letku/Multain 200 .Teli 550-22./Letku 4-p./Letku Haukka/Yritt.5 30 1800 12 2200 7.3 Laut./Letku Laut.3-24 2450 2900 3900 16.5 Kuorma560-1300 11-20 16-20 4-p. 700/50-30.5/40-18 3800 22-20 Rengaskoko 1-aks.5 700-30.3-24 21.3 15 2320 15 21.3 Lautanen Lautanen Lautanen SAK/Kesko Oy 10 Laut.7 12. 21./Letku Laut.5 5165 8500 16.8 11./Letku Lame/Kesko Oy 6 Lautanen Saparo/Japeka Oy 6.Teli 6-p.Tsto 10 Laut/Multain PomoLivakka/Kesko Oy 7. 385-1080 560-1300 1-aks./Letku Teko/Yrjö Tenkanen Oy 8 Lautanen Nurkkalan Konepaja 10-20 Palmu/Nakkilan Ins.6 12.5/70-18 2700 3600 385-1080 2000 4100 850/50-30.5 3000 16-20 2450 2560 2670 500-22./Letku Laut. Lautanen Teli Lautanen auton akselit Levitin Lautanen Lautanen Lautanen Tempo/Agroma Oy 6.5 13.5 700/50-30.5 15 18 2400-2800 7.8 3500 20 30 3400 10 2500-4000 2400 12 2200 10 12.3-24 Teli 560-1300 560-1300 1-aks.5 9./Letku Laut.5 700/50-30.6 2400 7.5 1-aks/Teli 550/60-22.3-24 21.6 m3 Tilavuus 2000 8.Teli Lautanen Teli Laut/Letku Laut/Multain Teli Letku/Multain Teli Teli Teli Teli 3-aks Letku/Multain 1-aks/Teli Teli 3-aks. Laut/Letku Laut.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO LIETELANTAVAUNUT.

ja eläinjätteiden hajotuksessa osa typestä muuttuu takaisin typpikaasuksi (N2) sekä pieneliöstön suorittamassa denitrifikaatiossa typen oksideiksi (N2O. Eräät pieneliöt muuttavat sitä kasveille käyttökelpoiseen muotoon (N2 -> NH4+). Kasvi. TYPEN MAAILMALAAJUINEN KIERTO 201 . että jokaisella neliömetrillä typpeä on noin 8 000 kg eli suunnilleen saman verran kuin maaperään on varastoitunut typpeä peltohehtaarille. Ilmakehän typpikaasu ei sellaisenaan ole kasveille käyttökelpoista. Typpi on jatkuvasti mukana kiertokulussa.5 BIOLOGINEN TYPENSIDONTA JA TYPEN KIERTO Ilmakehän kaasuista on typpeä (N2) lähes 80 %. Ilmiötä nimitetään biologiseksi typensidonnaksi. NO).RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO 4. Se on ensin muutettava ekosysteemin tuottajille eli kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Tämä merkitsee.

Se on noin 49 % ihmisen aiheuttamasta kokonaiskuormituksesta. jotka voivat muuttaa ilmakehän typpikaasua kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Typpeä haihtuu ammoniakkina lisäksi myös kasveista ja sadonkorjuujätteistä. Muita typensitojia ovat mm. Vesistöihin typpeä kulkeutuu maataloudesta 39 500 t N/v (noin 16 kg/ha). lähinnä karjataloudesta yhteensä 32 000 t/v (noin 13 kg/ha). Typpilaskeuma on Etelä-Suomessa noin 10 kg N/ha ja PohjoisSuomessa noin 2–4 kg N/ha. Haihtuva ammoniakki on peräisin pääosin lannasta.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Ihminen on kaksinkertaistanut typensidonnan. Biologisen typensidonnan suuruudeksi Suomen maataloudessa arvioidaan keskimäärin noin 4 kg/ha. maassa vapaana tai jäkälien kanssa symbioosissa elävät sinivihreät levät.1 TYPENSIDONTAAN PYSTYVIÄ PIENELIÖITÄ Pieneliölajien runsaudesta huolimatta biologiseen typensidontaan pystyviä pieneliöitä on suhteellisen vähän. Tarvittavan energian ne saavat kasvien juurieritteistä. joissa myös tapahtuu typensidontaa. jotka pystyvät biologiseen typensidontaan. Useiden kasvien juurten pinnalla elää pieneliöitä. 4. Lisäksi maassa elää myös vapaana erilaisia bakteereita. Ne saavat tarvittavan energian maassa lahoavista eloperäisistä aineista. Typpeä haihtuu ammoniakkina maataloudesta. Metsissä lepän juuriin muodostuu puolestaan Frankia-sädesienen muodostamia äkämiä. Pelloista typpeä huuhtoutuu noin 10–20 kg/ha. haihtuminen on sitä runsaampaa. jotka saavat typensidontaan tarvittavan energian auringon valosta yhteyttämisen avulla. Väkilannoitteista arvioidaan typpeä haihtuvan 7 500 t/v (noin 3 kg/ha). mitä suurempaa typpilannoitusta käytetään. Tärkeimmät ja tehokkaimmat typensitojapieneliöt ovat palkokasvien juuriin nystyröitä muodostavat juurinystyräbakteerit (Rhizobium).5. Maatalous Pelto Karja Huuhtoutuu 202 . Mikä on sopiva tavoiteltava määrä? TYPEN HÄVIKKEJÄ MAATALOUDESSA Haihtuu denitrifikaatiossa Haihtuu ammonniakkina Maailmanlaajuisesti biologisen typensidonnan osuus on edelleen selvästi suurempi kuin teollisen typensidonnan ja sähköpurkausten sekä fossiilisten polttoaineiden polton aiheuttaman typensitoutumisen osuus. Tiiviillä mailla denitrifikaatio lienee selvästi huuhtoutumista merkittävämpi typen hävikkejä aiheuttava tekijä. Ne saavat energiansa isäntäkasvin yhteyttämistuotteista.

vuohenherne virnat härkäpapu yksivuotiset apilat herne heinäkasvien juurenpintabakteerit vapaana elävät maabakteerit 200 – 500 150 – 300 100 – 250 80 – 200 50 – 200 50 – 150 5 – 30 1–5 Kauppila 1983 203 . Palkokasvien typensidonnassa kasvi ruokkii juurinystyrässä eläviä typpibakteereita yhteyttämistuotteilla (lähinnä sokereita). BIOLOGISEN TYPENSIDONNAN SUURUUS KG/HA VUODESSA sinimailanen puna-apila. Juurinystyrän bakteerit puolestaan luovuttavat sitomansa typen kasville. mikäli olosuhteet ovat typensidonnalle sopivia.5.2 PALKOKASVIT MESTAREITA Viljelykasveista palkokasveilla on kyky muodostaa typpeä sitovia juurinystyröitä maassa elävien Rhizobiumbakteerien kanssa. Palkokasvit ovat näin typpiomavaraisia eivätkä tarvitse kasvaakseen typpeä maaperästä. PALKOKASVIN TYPENSIDONTA Eri palkokasveilla on omat typensitojabakteerinsa. Palkokasvit ovat kuitenkin hyvin sopeutuneet tehtäväänsä eikä typpilannoituksella yleensä saavuteta sadonlisää. Eri palkokasvien ja typensitojapieneliöryhmien typensidontakyvyn mahdollisuuksia valaisee oheinen taulukko.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO 4. Nystyrässä bakteerit lisääntyvät ja muuttuvat typensidontaan kykenevään muotoon. Typensidonta on runsaasti energiaa vaativa tapahtuma. Bakteeri tunkeutuu hiusjuureen ja saa aikaan äkämän eli nystyrän kasvun. Kasvin alkaessa kasvaa se alkaa erittää juuristaan eritteitä. Apilan Rhizobium -bakteerit sitovat typpeä vain apilan juurissa ja herneen bakteerit herneen juurissa – ei päinvastoin. jotka vetävät puoleensa maassa eläviä bakteereita.

3 TEHOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ Palkokasvien typensidonnan määrä riippuu viljelykasvin ja bakteerin perinnöllisistä ominaisuuksista sekä ympäristötekijöistä. Luonnonmukaisesti viljellyillä tiloilla pellon viljavuutta parannetaan sopivasti mitoitetulla palkokasviviljelyllä. ravinteiden hyväksikäyttöä. Biologisen typensidontakyvyn ansiosta ne eivät tarvitse maaperän typpivaroja. Kasvilajien ja lajikkeiden tulisi olla tämän vuoksi hyvin paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita. Useimmat palkokasvien juurinystyräbakteerit toimivat tehokkaimmin.eli mykorritsasymbioosi. BIOLOGISEN TYPENSIDONNAN MÄÄRÄYTYMINEN PALKOKASVEILLA 4. sitoutuu typpeä eniten. Nystyröistä muodostuu kookkaita. Sopivan viljelytekniikan toteutuksessa on tarpeen ottaa huomioon sekä kasvin että typpibakteerin tarpeet. kun maan happamuus on lähellä neutraalia (pH 6–7). Viljelykasvin perinnölliset ominaisuudet määräävät kasvupotentiaalin ja tätä kautta myös typensidonnan maksimimäärän. Syvä ja laaja juuristo mahdollistaa veden ja ravinteiden oton paksusta maakerroksesta. maan runsas liukoisen typen määrä. Laihahko komposti sitävastoin näyttää lisäävän nystyröitymistä. hapen puute maassa. Kookkaat nystyrät sitovat typpeä tehokkaammin kuin pienet. väkilannoitus sekä raa´an lannan käyttö lannoitteena. 204 . ne valmistavat maaperää muille kasveille tuomalla maahan typpeä ja eloperäistä ainesta. Esim. joka tehostaa mm. koska se lisää yhteyttämistehokkuutta. Nystyröitymistä rajoittaa mm. muilla kasveilla taas ”puretaan” tätä maahan varastoitua kasvuvoimaa. Nystyröitä tulisi muodostua runsaasti tasaisesti jakautuneena ja kauttaaltaan juuristoon. Palkokasvit ovat varsinaisia maanparannuskasveja. kun viljelykasvi on hyvässä kasvukunnossa nystyröiden muodostuessa. Edullisissa olosuhteissa korkeilla satotasoilla typensidonnan määrä voi olla huomattavasti suurempikin. hiilidioksidin runsas saanti voi lisätä typensidontaa suhteellisesti kasvunlisäystä enemmän. Tätä vielä tehostaa palkokasveilla yleinen sienijuuri. Biologisen typensidonnan määristä ohjeellisia suuruusluokkia käytännön viljelyssä annetaan ohessa.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Luonnossa palkokasvit ovat karujen maiden pioneerikasveja.5. Kun olosuhteet ovat suotuisat runsaalle kasvulle (nettoyhteyttämiselle).

4 PALKOKASVIEN SIEMENTEN YMPPÄYS Eri bakteerikantojen välillä on huomattavia eroja typensidontakyvyssä. “Tuontikasvit” kuten mailaset ja vuohenherne tarvitsevat aina ymppäyksen. Typpibakteereita on liian vähän. jolla isäntäkasvin yhteyttämistuotteet muuttuvat kasville käyttökelpoisiksi typpiyhdisteiksi. hernettä/papua ja/tai 1vuotisia viherrehu-/viherlannoituskasveja riittävästi mukana. joten mikäli edellisestä ko. Näin palkokasvien merkitys typen lähteenä karjatiloillakin on 2–5 kertaa lannan merkitystä suurempi.. Maan omat typpibakteerit ovat tehottomia. Ymppäys on halpa satovakuutus. jolloin luontaisesti muodostuvat nystyrät ovat tehottomia. Kotoisilla herneellä ja apiloilla ymppäystä suositellaan varsinkin happamissa olosuhteissa (pH alle 5. Typpeä sitovan Rhizobium-bakteerin ominaisuudet määräävät tehokkuuden. varmistaa ymppäys nopean nystyröitymisen. voidaan kylvettävät siemenet ympätä eli käsitellä tehokkailla typpibakteereilla. puitava Härkäpapu Laidun Apila-aluskasvi viljassa Heinäkasvien juurenpintabakteerit Maassa vapaana elävät bakteerit 130-250 130-190 90-150 30-90 100-180 60-130 90-150 40-150 20-60 5-30 1-5 Viljelykierrossa tulee olla apilaa. Ymppäämällä siemen tehokkaaseen typensidontaan kykenevällä typpibakteerikannalla voidaan biologista typensidontaa tehostaa. virna.5. Mikäli on syytä epäillä. 205 . Tuotantosuunnasta riippuen tarvittava palkokasvien osuus on noin 30–60 %. Ymppäystä tarvitaan kun. Happamassa maassa typpibakteerit viihtyvät huonosti. 3.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO BIOLOGISEN TYPENSIDONNAN SUURUUSLUOKKIA ERÄILLÄ VILJELYKASVEILLA KG/HA/V KÄYTÄNNÖSSÄ Sinimailanen Apilavaltainen nurmi 1 nurmi 2 nurmi 3 1-vuotinen viherrehu. 4. Ymppäyksessä siementen pintaan tartutetaan tehokkaita typpibakteereita. 1. 4. Näin kehittyvät taimet nystyröityvät nopeasti tehokkaasti typpeä sitovalla bakteerikannalla. Typpibakteerit puuttuvat peltomaasta.. kasvin viljelykerrasta on 3 – 5 vuotta. 2. viljelykasville sopivia typpibakteereita tai ne ovat tehottomia. että maassa ei ole ko. rehuherne Herne.7). Halutaan varmistaa hyvä sato. jo parin prosentin sadonlisäys korvaa kustannukset. Näin on uudismailla ja usein myös ensimmäistä kertaa kyseistä kasvia viljeltäessä.

Merkittävintä tämä on silloin.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Eri palkokasviryhmien typpibakteerit Palkokasvi Apilat Herne.6 VIHERLANNOITUS Viherlannoitus tarkoittaa ensisijaisesti maanparannus.ja sirppimailanen. Vihermassan sisältämät kasvinravinteet ovat helposti hajoavassa. härkäpapu Sini. virna. Trifolii Rhizobium leguminosarum biovar. josta ne vapautuvat osittain seuraavan viljelykasvin käyttöön. Syväjuuristen kasvien avulla voidaan nostaa ravinteita (K) ravinteikkaasta pohjamaasta pintakerrokseen.ja lannoitustarkoituksessa tapahtuvaa maata parantavien kasvien viljelyä ja niiden sadon käyttöä kokonaan tai osaksi maanparannukseen ja lannoitukseen. viciae Sinorhizobium meliloti Rhizobium loti Rhizobium galegae Bradyrhizobium sp. Viherlannoituksen avulla helppoliukoisten ravinteiden pitoisuuksia voidaan nostaa vaateliaille kasveille sopivalle tasolle. eloperäisessä muodossa. mesikät Keltamaite Vuohenherne Lupiini Pensaspapu Nystyröivä bakteeri Rhizobium leguminosarum biovar. Kerääjäkasveja viljellen voidaan pienentää ravinteiden hävikkejä maasta. lupini Rhizobium phaseoli Ymppäyksen tarpeellisuus Happamilla ja uudismailla Happamilla ja uudismailla Välttämätön Välttämätön Välttämätön Ensimmäisellä kerralla Happamilla ja uudismailla Viherlannoitus = Maanparannusta Lannoitusta Monimuotoisuuden hoitoa 4. Koska viherlannoitteiden ravinteet vaativat maamikrobien hajotustoimintaa tullakseen kasveille käyttökelpoisiksi. P jne) vapautettua seuraavien kasvien käyttöön. Lannoittamatta viljeltävien vahvajuuristen viherlannoituskasvien avulla saadaan maan kivennäisainekseen sitoutuneita ravinteita (K. kun varsinainen lannoitus on niukkaa. viherlannoituskasvuston lannoitusvaikutus riippuu huomattavasti ympäristöoloista. 206 . Typensitojakasvien avulla voidaan kiertoon hankkia lisää typpeä. 4.6.1 VIHERLANNOITUKSEN TAVOITTEITA VIHERLANNOITUKSEN TEHTÄVIÄ Viherlannoituksen avulla voidaan parantaa viljelykierrossa seuraavina olevien kasvien ravinteiden saatavuutta ja hyväksikäyttöä.

Palkokasveja sisältävän viherlannoituskasvuston hiili-typpisuhde on usein alhainen (materiaalin typpipitoisuus on korkea ja ligniini. Viherlannoituksen avulla maan pysyvän eloperäisen aineen määrä ei juurikaan lisäänny. Lisääntyvän monimuotoisuuden kautta peltoekosysteemin itsesäätelykyky ja vakaus kasvavat. ELOPERÄISEN AINEKSEN LISÄÄMINEN JA BIOLOGISEN AKTIIVISUUDEN KOHOTTAMINEN Hyvä viherlannoituskasvusto vastaa kuiva-aineen määränä noin 20–30 t/ha karjanlantalannoitusta. Eri kasvilajien erilaiset juuristot eritteineen monipuolistavat pieneliöstöä maassa. MONIMUOTOISUUDEN LISÄYS Viherlannoituksen avulla voidaan lisätä pellon monimuotoisuutta. Näin koko pellon monimuotoisuus lisääntyy. joten se hajoaa suhteellisen nopeasti ja perusteellisesti.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Viherlannoitus on ravinnehuollossa • Ravinteiden kierrätyksen tehostamista – Ravinnepitoisuuksien lisäämistä ruokamultakerroksessa vaateliaiden kasvien käyttöön – Ravinnehävikkien pienentämistä kerääjäkasvien avulla • Uusien ravinteiden hankintaa luonnonmukaisin menetelmin – Typpitäydennystä biologisen typensidonnan avulla – Kaliumin.ja tuholaispaineen pienentäminen kasvuston rehukäyttö – – – – – – – – 207 . Tähän päästään. Monilajinen ja viljelykasveista eroava seoskasvusto monipuolistaa eliölajistoa myös maan päällä. Sen sijaan aktiivisen ja helposti hajoavan eloperäisen aineksen osuus lisäänViherlannoitukselle voidaan asettaa seuraavanlaisia tavoitteita: – – monimuotoisuuden lisäys eloperäisen aineksen lisääminen maahan ja pieneliötoiminnan edistäminen maan rakenteen ja kasvukunnon parantaminen ravinteiden käyttökelpoisuuden parantaminen kasvinravinteiden lisääminen maahan ja rikastaminen ravinteiden huuhtoutumisen vähentäminen maan pinnan suojaaminen rikkakasvien hallinta tauti. kun viherlannoitusseokseen otetaan mukaan pääasiassa sellaisia kasvilajeja. joita ei muutoin tilalla tai ko. Juurieritteet ruokkivat juuristovyöhykkeen pieneliöitä ja lisäävät näin lima-aineiden tuotantoa maahan ja maan murustumista.eli puuainespitoisuus on alhainen). fosforin ja muiden kivennäisten vapautumisen edistämistä maamineraaleista – Ravinteiden nostamista pohjamaasta ruokamultakerrokseen Viherlannoituskasvien tiheä juuristo kuohkeuttaa maata. Viherlannoituksella on myös muita tehtäviä kuin maan kasvukunnon ja ravinnetalouden parantaminen. lohkolla viljellä.

Juurieritteet ruokkivat juuristovyöhykkeen pieneliöitä ja lisäävät näin lima-aineiden tuotantoa ja maan murustumista. Myös pohjamaata voidaan kuohkeuttaa viherlannoituksen yhteydessä. mesikät. MAANPARANNUSVAIKUTUS Viherlannoituskasvien tiheän juuriston kasvaessaan tekemä työ kuohkeuttaa maata. Vilkastuva pieneliötoiminta ja paraneva maan rakenne helpottavat seuraavien kasvien ravinteiden saantia. jotka ovat useimpien viljelykasvien ulottumattomissa. härkäpapu. Viherlannoituskasveista erityisesti apilat. Jankkuroinnilla kuohkeutettu maa voidaan nopeakasvuisella. Erityisesti palkokasvien syvä ja aktiivinen juuristo pystyy hyödyntämään niukkaliukoisia ravinteita. KASVIRAVINTEIDEN RIKASTAMINEN Palkokasveja viherlannoitusseoksissa käytettäessä typpeä kertyy ilmakehästä kasvustoon ja maahan. Maan biologisen aktiivisuuden kohoamiselle luodaan näin hyvät edellytykset.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO VIHERLANNOITUSKASVIEN MAAHAN JÄTTÄMÄ BIOMASSA V. 1987. Syväjuuriset kasvit voi208 . syväjuurisella viherlannoituskasvustolla ”sitoa” pysyvämmin kuohkeaksi. lupiinit sekä rehurapsi ja sinappi sekä meillä harvinainen öljyretikka omaavat tiheän ja syvän juuriston. MAANPÄÄLLINEN KASVUSTO Kauppila 1989 tyy. Viherlannoituskasvustojen avulla maahan saadaan ravintoa ja energiaa hajottajille. sinimailanen. virnat.

RAVINTEIDEN HUUHTOUTUMISEN VÄHENTÄMINEN Viherlannoituskasvusto sitoo maan helppoliukoisia ravinteita eloperäiseen.3 10. RIKKAKASVIEN HALLINTA Hoitamalla viherlannoituskasvustoa muusta viljelystä 209 to ial lin Ita en lia nr aih ein Ma ä a-a pil a Pu na -ap Pe ila rs ian ap ila Re hu vir na Ru isv irn a Av ok Ke m es an Kauppila 1989 .9 10.% vat ottaa noin puolet kaliumistaan pohjamaasta ja nostaa sen ruokamultakerrokseen.9 10. mitä vähemmän kierrossa on mukana monivuotisia kasveja.5 11. Erityisesti nitraattitypen syksyisen huuhtoutumisen vähentäminen viljojen aluskasveilla ja varhaisvihannesten jälkeen kerääjäkasveilla ovat käyttökelpoisia menetelmiä ravinnehävikkien pienentämiseksi. Sopivilla viljelytoimenpiteillä nämä voidaan sitten saada seuraavien kasvien käyttöön. kalium.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO RUKIIN JYVÄSATO JA VALKUAISPITOISUUS VIHERLANNOITUKSEN JÄLKEEN V. Viherlannoituskasvuston fosfori-.2 11. Kasvuston sisältämästä typestä vapautuu seuraavan kasvukauden aikana noin 20–40 %.2 valk. 1988 sato kg/ha 4000 3000 3010 3210 3560 2860 2840 3000 2710 2000 1580 1000 10.8 10. MAAN PINNAN SUOJAAMINEN Viherlannoituksen avulla voidaan suojata maan pintaa liettymiseltä ja eroosiolta.ja hivenainemäärät vastaavat karkeasti naudanlannan pitoisuuksia. Vihermassan hajotessa nämä ovat karjanlannan tapaan seuraavien viljelykasvien käytettävissä.3 10. Tämä on sitä tärkeämpää. huuhtoutumattomaan muotoon.

Karjattomassa viljanviljelyssä viherlannoitus on keskeinen lannoitusmenetelmä. 4. Mitä kasvilajeja otetaan viherlannoitusseokseen mukaan. Ensimmäisen sadon korjuu rehuksi ja odelman eli toisen niiton maahanmuokkaus viherlannoitukseksi on käyttökelpoinen menettely esim. kun taas viljatilalla ne ovat käyttökelpoisia viherlannoituskasveja (mikäli rypsiä ei ole mukana viljelyssä). Ennen viherlannoituksen kylvöä voidaan maata pikakesannoida 1–2 viikon ajan. Viherlannoitus voidaan edelleen katkaista esim. Tämä vaihtoehtoa käytetään lähinnä vihannesviljelyssä. määräytyy pääasiallisten tavoitteiden perusteella. ristikukkaisten rehurapsin ja sinappien käytöstä möhöjuurivaaran takia. Siemenrikkakasvien torjuntaa silmälläpitäen viherlannoituskasvusto niitetään tarvittaessa 1–3 kertaa kasvukaudessa pitkään sänkeen ennen rikkakasvien siementen muodostumista. rakenne) • sääsuhteet • siemenkustannus • tukisäädökset 210 . TAUTI. heinäkuun lopulla 1–2 viikon pikakesantojaksolla ja perustaa sen jälkeen uusi viherlannoitus syksyksi. Se voi olla sitä myös vihannesviljelyssä. ”Viherlannoituskasvien” sato korjataan karjan rehuksi ja juuristo ja sänki jäävät maahan ”viherlannoitteeksi”.JA TUHOLAISPAINEEN PIENENTÄMINEN Viherlannoituksella voidaan myös vähentää viljelykasvien tauti. Karjatiloilla viherlannoitus sisältyy yleensä varsinaiseen nurmiviljelyyn. Myös kynnettävän nurmen odelmasato voidaan jättää viherlannoitukseksi. VIHERLANNOITUSKASVIT REHUNA Lähes kaikki viherlannoituskasvit ovat myös erinomaisia rehukasveja. runsas varjostus ja toistuva niitto viljatiloilla) voidaan torjua muun viljelyn aikana lisääntymään päässeitä rikkakasveja. Niinpä esimerkiksi puutarhaviljelyssä on syytä pidättäytyä esim.2 VIHERLANNOITUKSEN TOTEUTUS Viherlannoituksen hyväksikäyttö vaihtelee tuotantosuunnittain huomattavasti.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO poikkeavilla menetelmillä (esim. apilanurmen viimeisenä satovuonna.ja tuholaispainetta valitsemalla viherlannoituskasveiksi jonkin toisen kasviryhmän (kuin viljelykasvien) kasveja. Viherlannoitusseoksia voidaan käyttää myös yksivuotisina nurmina.6. Erilaiset kasvit yhdessä viljeltyinä täydentävät toisiaan Viherlannoitusseoksen valintaan vaikuttavat: • käytettävissä olevan kasvuajan pituus • sukulaisuussuhde viljeltäviin kasveihin nähden • maalaji ja maan kunto (pH.

härkäpapu. sinappi. vaan olki. Viherlannoituskasvuston maahanmuokkaus tapahtuu joko myöhään syksyllä tai mahdollisuuksien mukaan vasta seuraavana keväänä. valkoapila.ja matalajuuriset. keltasinappi. jona aikana apilakasvusto voi sitoa typpeä. Vilja ja viherlannoitusseos kylvetään kuten apilapitoista nurmea perustettaessa. nurmiheinät apilavaltainen nurmi. käyttö lannoitteena seuraavana kasvukautena • viherlannoituskasvuston käyttö liuoslannoitukseen (viherkäyte) Nopea maanpinnan kattaminen Veden säästö Rikkakasvien ehkäisy Hunajantuotanto loppukesällä Viherlannoituksen käyttötapoja viljatilalla • kevätkylvöinen yksikesäinen viherlannoitus • edellisenä vuonna esim.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO (esim. Suomessa tavallisin viherlannoitustapa on koko kesän käyttäminen viherlannoitukseen (nk. Niistä valitaan eri tuotantosuuntiin ja tilan olosuhteisiin parhaiten sopivat. edellisenä vuonna suojaviljaan kylvetty apilavaltainen nurmi tai monivuotisen apilapitoisen nurmen viimeinen vuosi. joissa on ainakin 3–4 eri tyyppistä kasvilajia mukana. mesikät. tattari Viherlannoituksen käyttötapoja viljelykierrossa • kevätkylvöinen yksikesäinen viherlannoitus • edellisenä vuonna esim. syvä. suojaviljaan perustettu viherlannoitus • kaksivuotisen apilavaltaisen nurmen viimeisen vuoden tai viimeisen niiton kasvusto • aluskasvi • kerääjäkasvi viljelykasvin sadonkorjuun. jolloin puinnin jälkeen peltoon jää apilapitoinen nurmi. mitä näkökohtia painotetaan eniten. öljyretikka ei viherlannoituskasvustoa. typpeä sitovat ja typpeä kuluttavat kasvit). sinimailanen. ruohosilppu yms kate apilavaltainen nurmi. viherkesanto). Aluskasvit soveltuvat erityisesti viljatiloilla käytettäväksi viherlannoitukseen. Se voi olla joko keväällä kylvetty viherlannoituskasvusto. öljyretikka syväjuuriset. alsikeapila. ristikukkaiset. persianapila. persianapila hunajakukka. VIHERLANNOITUKSEN PÄÄTAVOITTEITA JA TOIMENPITEITÄ Monimuotoisuuden lisäys Typensidonta ilmakehästä Huuhtoutumisen estäminen Maan mururakenteen parantaminen Pohjamaan kuohkeutus muut kuin ko viljelykierron kasvit palkokasvit ristikukkaiset. kuten puna-apila. Siksi luonnonmukaisessa viljelyssä käytetään yleensä viherlannoitusseoksia. ruisvirna. rapsi. avokesannon tai viherlannoituksen jälkeen Viherlannoituksen toteutuksessa on useita vaihtoehtoja. öljyretikka viljat. suojaviljaan perustettu viherlannoitusnurmi (koko sato) • kaksivuotisen apilavaltaisen nurmen viimeisen vuoden tai viimeisen niiton kasvusto • aluskasvi tai rivivälikasvi • välikasvi kasvukaudella kahden kasvin välissä • kerääjäkasvi viljelykasvin sadonkorjuun tai avokesannon jälkeen • viherlannoituskasvuston siirto katteeksi • viherlannoituksen korjuu ja kompostointi. Puintien 211 . Erityisesti aikaisilla viljoilla puinnin jälkeen kasvukautta on EteläSuomessa jäljellä jopa kaksi kuukautta. Sopiva seos riippuu siitä.

apilapitoisena nurmena.tai kesäkylvöinen yksikesäinen viherlannoitus • edellisenä vuonna esim. Koska karjatilan viljelykierrossa on runsaasti apilanurmia. Näin puolet marjatarhan pinta-alasta on esim. jonka pääasiallinen tarkoitus on estää ravinteiden huuhtoutuminen pellosta ja maan liettyminen syyssateilla. suojaviljaan perustettu viherlannoitus • kaksivuotisen apilavaltaisen nurmen viimeisen vuoden tai viimeisen niiton kasvusto • aluskasvi tai rivivälikasvi (marjoilla ja myös vihanneksilla) • kerääjäkasvi (varhaissadon korjuun jälkeen) • viherlannoituskasvuston siirto katteeksi (kaistaviljely) • viherlannoituksen korjuu ja kompostointi seuraavan vuoden lannoitteeksi • viherlannoituskasvuston käyttö liuoslannoitukseen (viherkäyte) Viherlannoituksen käyttötapoja karjatilalla • nurmi viljelykierrossa • aluskasvi viljassa • kerääjäkasvi syksyllä viljan jälkeen jälkeen kehittyvän kasvuston typpilannoitusvaikutus voi vastata Etelä-Suomessa jopa 50 kg/ha typpilannoitusta seuraavalle kasville. Viljavuosina voidaan kylvää harva (5–10 kg/ha) heinäkasviseos viljan aluskasviksi sitomaan syksyllä maasta vapautuvia ravinteita. Kerääjäkasvien käyttö lyhyessä kesässämme tulee kyseeseen ennenkaikkea (varhais)vihannesten ja -perunan viljelyssä. perunan ja aikaisin korjattavan sipulin jälkeen voidaan sopivalla kerääjäkasvustolla estää jopa kymmenien typpi. että vihermassa siirretään kasvukaudella esim.ja kaliumkilojen valuminen pellosta. karjatiloilla apilaa ei pidä käyttää aluskasvina tautiriskin vuoksi. samalla parannetaan maan mururakennetta. vihanneksille ja levitetään riviväleihin maan pin- 212 . Marjakasveilla aluskasveja voidaan viljellä riviväleissä. Sadonkorjuun jälkeen kylvetään kasvusto. Viherlannoituskasvustoa voidaan käyttää hyväksi myös niin. Varhaisvihannesten.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO VIHERLANNOITUSKASVIEN OMINAISUUKSIA (Leinonen 1993) Viherlannoituksen käyttötapoja vihannestilalla • kevät.

kauraa. Kasvitautien ehkäisyn tarve vaikuttaa siemenseoksen koostamiseen. Kastelulannoitteena käytettäessä liuos on syytä laimentaa runsaasti (noin 1:10). ruista. virnat. Osa kasvilajeista saisi orastua nopeasti ja varjostaa maan pintaa heti kasvun alkuvaiheessa rikkakasvien kasvun ehkäisemiseksi. lantun. öljyretikkaa jne. sillä mikään yksittäinen kasvi ei käytännössä pysty täyttämään kaikkia toivottuja ominaisuuksia. rehurapsia. kaalin hankala tauti. mesikät. SEOKSET Viherlannoituskasvustot on lähes poikkeuksetta syytä perustaa seoskasvustoina. Viherlannoitusseokseen sopivia kasveja ovat typensitojakasvit kuten apilat.2. härkäpapu sekä rehurapsi.ja seosrajoitukset sekä kylvöaikavaatimukset eri kesantotyypeissä on syytä tarkistaa vuosittain. sinappi ja öljyretikka omaavat syvän ja/tai tiheän juuriston ja niillä on siten merkittävä maan rakennetta parantava vaikutus. (Katso puutarhaluku kohta 7. Seoksiin on suositeltavaa kylvää mukaan myös vahvajuurisia kasveja – erityisesti tiiviillä mailla. ohraa sekä tattaria. Esimerkiksi ristikukkaiset viherlannoituskasvit levittävät möhöjuurta. Myös muiden tautien leviäminen viherlannoituskasvustojen välityksellä tulee ottaa huomioon kasvilajien valinnassa. Mitä kasvilajeja otetaan viherlannoitusseokseen mu213 . Vesivihermassaseoksen annetaan käydä 1–2 viikkoa noin huoneen lämmössä. Lisäksi voidaan kylvää myös nurmiheiniä. Eri tukiehtojen kasvilaji. sinimailanen sekä isosiemeniset virnat ja rehuherneet. mailaset. Jos ristikukkaisia viljelykasveja viljellään kierrossa. Viljelytekniikka/Taimikasvatus).RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO taan katteeksi ja viherlannoitteeksi. Se voidaan tarvittaessa myös varastoida seuraavaan kevääseen valmistamalla se kompostiksi. jolloin ravinteet liukenevat nesteeseen. mesikät ja yksivuotisista ruisvirna. hunajankukkaa. joka on esimerkiksi rypsin. Seokseen otetaan yleensä palkokasvi typensitojaksi sekä jokin muu kasvi tai kasveja keräämään palkokasvin sitomaa typpeä. Monivuotisista viherlannoituskasveista erityisesti apilat. niin viherlannoituksesta jätetään silloin ristikukkaiset kasvit pois. Nuorta kasvimassaa laitetaan kastelualtaaseen tai astioihin noin 100 kg kuutiota kohti. Vihermassasta voidaan valmistaa myös nestemäistä kastelulannoitetta. sinappia.

loppukesän kerääjäkasveja .edullinen siemen esim.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO kaan.kohtuullinen siemenkustannus esim: . Nopein kasvu alku.nopea ja varma taimettuminen .öljyretikka 3–8 kg/ha .härkäpapu 60–120 kg/ha . SEOKSEN KASVILAJIEN VALINTA JA KYLVÖMÄÄRIÄ SEOKSISSA Suurisiemeniset palkokasvit . 214 . kauran tai ohran kanssa. Viljellään seoksissa esim.rehuherne 60–100 kg/ha .auringonkukka 10–25 kg/ha .eivät toivu niitosta .herne ja papu eivät kestä niittoa esim: .typensidonta loppukesällä .rehurapsi 3–8 kg/ha Rajala 2002 VIHERLANNOITUKSEN SIEMENSEOKSEN KOOSTAMINEN Yksivuotisia kasveja Peltovirna Nopeasti kehittyvä virnalaji. Kestää kohtalaisesti niittoa.ja keskikesällä.suurehko siemenkustannus .raiheinät 5–15 kg/ha . Sopivan siemenseoksen suunnittelussa apuna voidaan käyttää seuraavaa kaaviota. Kestää kohtalaisesti niittoa.tehokas ravinteiden otto syksyllä .sinimailanen 8–15 kg/ha Suurisiemeniset ei-palkokasvit .nopea ja varma taimettuminen . italian raiheinän ja kauran kanssa. Viljellään seoksissa esim. ohra 50–80 kg/ha . Kosteissa oloissa runsas kasvu loppukesällä. Ruisvirna Peltovirnaa hitaampi alkukehitys. kauran kanssa.tattari 30–60 kg/ha .ruisvirna 20–40 kg/ha .hitaahko ja epävarma taimettuminen . Persianapila Monivuotisten apiloiden tavoin hidas alkukehitys.persianapila 5–10 kg/ha Pienisiemeniset ei-palkokasvit . Kestää kohtalaisesti niittoa.valkoapila 2–4 kg/ha . Kasvu jatkuu myöhään syksyyn.hunajakukka 12–16 kg/ha Pienisiemeniset palkokasvit . kun niitto tehdään ennen kukintaa pitkään sänkeen. Vahvajuurisena sopii savimaille ja poutiviin oloihin.typensidonta heti alkukesällä .hidas ja epävarma alkukehitys . Sopii parhaiten kosteille maille heikon juuriston takia.alsikeapila 3–6 kg/ha . .ruis (talvehtiva välikasvi) 30–120 kg/ha .niitto saattaa parantaa kasvua .sinappi 15–20 kg/ha .edullinen siemen esim. Viljellään seoksissa esim.tehokas kilpailu rikkojen kanssa . Tiheäjuuristoisena hyvä ruokamultakerroksen murustaja. .rehuvirna 40–60 kg/ha . määräytyy viherlannoituksen tavoitteiden perusteella.kaura.puna-apila 4–8 kg/ha .nurmiheinät 5–15 kg/ha .hyvä niitonkestävyys . kun niitto tehdään ennen kukintaa pitkään sänkeen.

Kylvö voidaan tehdä syyskuun ensimmäiselle viikolle asti. Hyvä mehiläiskasvi – kukkii pian kasvuston niiton jälkeen. Hyvä mehiläiskasvi. joissa on isosiemeninen palkokasvi (virna) ja pienisiemeninen palkokasvi (apila) sekä isosiemeninen viljakasvi (kaura. ruista. Kestää heikosti niittoa. Ruis Tiheä.ja valkomesikkä Kaksivuotinen. Nurminata. Rohto. Keltasinappi. Viljellään seoksissa apiloiden kanssa. Hunajakukka Monipuolistamaan seoksia. Yksivuotisia viherkesantoja karjattomilla tiloilla voidaan käyttää mm. 215 . Tiiviin pohjamaan kuohkeuttaja. joka muokataan maahan vasta keväällä. Sopivat nopeasti kehittyvinä loppukesän kerääjäkasveiksi.ja syväjuuristoinen. Karkeille kivennäismaille. Täyttää aukot monivuotisissa nurmissa. Valkoapila Matalakasvuisena voimakkaasti rönsyilevä. Tattari. Kaura. • Varhaisperunan ym. virnojen ja muiden palkoviljojen kanssa. Ruokonata. Hikeville kivennäismaille ja multamaille. Timotei. ruis) ja heinäkasvi (raiheinä). Öljyretikka Sopivat syksyn kerääjäkasveiksi tiheän juuriston ansiosta. Tiiviin pohjamaan kuohkeuttaja. Monivuotisia kasveja Puna-apila Talvehtiviin viherlannoitusseoksiin. Savimaille varmin apila. mutta heikompijuurinen. Englannin raiheinä Viljellään seoksina monivuotisten apiloiden kanssa. Juuristo muodostaa tiheän huovaston ja murustaa maata. jälkeen on syytä kylvää viherlannoitukseksi esim. Koiranheinä. ohra. Syksyn ja kevään kerääjäkasvi. Italian raiheinä Kasvaa myöhään syksyllä. Hyvä mehiläiskasvi. Erittäin vahva ja syvä paalujuuristo. Alsikeapila Kuten puna-apila. Varmista eri tukiehtojen vaatimukset siemenseosten koostamisesta. seuraavilla tavoilla: • Kevätkylvöiseen viherlannoituksen viljelyyn voidaan käyttää seoksia. Ohra Viljellään seoksissa esim.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Veriapila Yksivuotinen kuten persianapila. Vahva ja syvä paalujuuristo monivuotisena viljeltäessä. Hunajan tuotantoon. Kasvu jatkuu myöhään syksyyn. • Edellisenä keväänä suojaviljaan perustettaessa käytetään useimmiten puna-apilavaltaisia nurmiseoksia. Kestää hyvin niittoa.

66–115 kg/ha 216 . ohraa tai ruista. raiheinä 5–10 95–170 kg/ha c) karkeat kivennäismaat – ei kestä niittoa Kaura 30-60 Rehuherne 60-100 Ruisvirna 20-30 Ital. VIHERLANNOITUSKASVIEN KYLVÖMÄÄRIÄ JA SIEMENKUSTANNUS V. raiheinä Timotei Nurminata Rehurapsi Sinappi Öljyretikka 80–100 60–80 160–200 10–20 15–20 15–20 180–200 140–180 30 25 30 10–20 15–20 15–20 40–60 20–40 60–150 5–10 3–10 3–8 50–80 30–70 5–15 5–10 5–15 3–8 3–8 3–8 3–5 3–5 4–6 1–2 1–2 1–2 3–5 2–5 1–2 1–2 1–2 1–2 1–2 1–2 1.00 7.Hinta Kustannus kg/ha kg/ha syvyys Eur/kg Eur/ha Puhtaana Seoksessa cm Peltovirna Ruisvirna Rehuherne Persianapila Puna-apila Alsikeapila Kaura. Yksivuotisia a) karkeat.00 0. kauraa.85 2. hikevät kivennäismaat – kestää aikaista niittoa pitkään sänkeen kaura 30–60 peltovirna 40–60 persian apila 3–8 ital.11 0. raiheinä 3–10 yht.20 2. Näin on mahdollista saada kullekin viljelykasville sopiva esikasvi.10 3.15 1.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO • Alkukesällä voidaan viljellä typensitojakasveja ja loppukesällä kerääjäkasvina esim.35 48-72 40-80 72-180 14-28 24-80 21-56 6-10 5-11 8-24 11-22 14-43 21-42 10-26 7-20 Esimerkkejä viherlannoituksen siemenseoksista eri käyttötarkoituksiin 1. raiheinä 5-10 115-200 kg/ha d) savimaat – kestää aikaista niittoa pitkään sänkeen kaura 40–60 ruisvirna 20–40 puna-apila 3–5 koiranheinä 3–10 yht.30 2.75 8.25 2. Ohra Ruis Ital. 76–138 kg/ha b) karkeat kivennäismaat – ei kestä niittoa Kaura 30–60 Rehuherne 60–100 Ital.20 2.00 1. 2002 Kylvömäärä Kylvömäärä Kylvö.55 2.

3. Nopean jälkikasvukyvyn omaavat italianrai217 . Yksivuotiset seokset sopivat kylvettäviksi aikaisin keväällä sekä myöhemmin kasvukaudella avokesantojakson jälkeen. raiheinä 3–5 yht. 250 kg/ha 150-200 0-5 0-5 150-210 kg/ha 2. 20 3 1 2 5 1 3 10 45 kg/ha 3 2 (vain Bjursele -lajike) 1 5 5 16 kg/ha 10–15 3–5 1–2 5–10 19–32 kg/ha ALUSKASVISEOS viherlannoitukseen viljoissa valkoapila 1–2 persianapila 2–4 maa-apila 4–6 ital. 10–17 kg/ha Puutarhaviljelyssä ja hajakylvössä käytetään 30–150 % edellisiä suurempia siemenmääriä. Kaksivuotinen alsikeapila puna-apila valkoapila timotei nurminata yht. Yksivuotinen peltovirna persianapila valkoapila alsikeapila ital. Kaksivuotinen rohtomesikkä alsikeapila valkoapila nurmi-/ruokonata yht. ja suurisiemeniset virna ja kaura kilpailevat hyvin rikkakasvien kanssa.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO e) kerääjäkasvi ohra f) kerääjäkasvi ruis öljyretikka italian raiheinä yht. raiheinä hunajakukka keltasinappi tattari yht. 15–25 kg/ha Hunajantuotantoon soveltuvia viherkesantoseoksia 1. 2. Kaksivuotinen viherkesanto tai perustettava nurmi yksivuotisessa kesannossa voidaan niittää 1–2 kertaa/kesä puna-apila 5–8 timotei 5–10 nurmi-/ruokonata 5–7 yht. Maata suojaava kasvipeite kehittyy nopeasti.

tai puolikesanto. Viljatilan viherlannoitusseokset ovat erilaisia kuin vihannestilan tai karjatilan. Vihannestilalla esim. Seokseen voidaan ottaa mukaan myös hyviä mesikasveja. Hidasliukoiset kivijauheet. kuten apatiitti ja biotiitti on suositeltavaa levittää viljelykierrossa viherlannoitusta edeltävänä vuonna. 218 . jotta juuristo pääsee nopeasti kehittymään laajaksi ja tunkeutumaan syvälle. Tiivistynyt maa on syytä kuohkeuttaa syvältä viimeisen muokkauksen yhteydessä. Pienisiemeniset viherlannoituskasvit tarvitsevat hienojakoisen kylvöalustan taimettuakseen hyvin. mikäli ravinnetilanne on maassa vähintäänkin välttävällä tasolla. Viljatilalla viljellään runsaasti viljoja. Viherlannoitukseen otetaan pääasiassa palkokasveja ja myös ristikukkaiset kasvit sopivat yleensä mukaan seokseen. ristikukkaisia ei yleensä voida viljellä viherlannoituskasvustoina möhöjuuririskin takia. siksi viherlannoitukseen tulee ottaa muita kasveja kuin apiloita. Niiden sisältämät ravinteet tulevat paremmin seuraavien kasvien käyttöön. Viljelykierron kokoonpanon tulisi yleensä monipuolistua viherlannoituskasvien avulla.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO heinä ja apila valtaavat pellon niiton jälkeen ja kasvavat aktiivisesti kasvukauden loppuun. Monivuotiset viherlannoitusseokset perustetaan joko edellisenä keväänä suojaviljaan tai kesällä avokesantoon. Seosta valitessa ja suunnitellessa tulee ottaa huomioon ennen kaikkea tilan olosuhteet. koska tällöin niistä näin ehtii paremmin vapautua ravinteita. Palkokasvien lisäksi kaura ja myös ruis viherlannoitusseoksessa voivat monipuolistaa vihannestilan viljelykiertoa. jolloin viherlannoituskasvustoa voidaan hyödyntää mehiläislaitumena. LANNOITUS Viherlannoituskasvusto ei tarvitse lannoitusta (varsinkaan palkokasvipitoinen). Viherlannoitukseen voidaan yhdistää pika. KYLVÖMUOKKAUS Isosiemeniset viherlannoituskasvit tarvitsevat samanlaisen kylvöalustan kuin viljat. Karjatilalla viljellään runsaasti apilaa. Tällöin kylvöaikaa siirretään 1–5 viikkoa normaalia myöhäisemmäksi ja aika käytetään lohkon toistuviin muokkauksiin rikkakasvien vähentämiseksi.

VIHERLANNOITUSKASVUSTON MAAHANMUOKKAUS Viherlannoituksen maahanmuokkaus on kriittinen työvaihe niin kasvuston lannoitusvaikutuksen kuin mahdollisten ravinnepäästöjen kannalta. Suomessa viherlannoituksen toivotaan vaikuttavan yleensä vasta seuraavalla kasvukaudella. joten avainkysymys on kasvuston ravinteiden ”säilyminen” talven yli. sekoitetaan isot ja pienet siemenet sekaisin ja kylvetään viljapuolelta noin 2–4 cm syvyyteen. Niitto niittokoneella pitkään sänkeen riittää.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO KYLVÖ Tarvittava siemenmäärä riippuu maalajista. Seoksia kylvettäessä voidaan menetellä niin. = kyntö syyskuun alussa ms/k = kyntö myöhäissyksyllä tai keväällä Vuorinen 1993 219 . Liian nopea hajoaminen aiheuttaa ravinnepäästöjä ja hyvin hitaasti vaikuttavan lannoituksen hyödyntäminen on sekin hankalaa. Syysvilja hyödyntää hyvin viherkesannon lannoitusja maanparannusvaikutusta. Happamilla mailla ja palkokasveja ensimmäistä kertaa viljeltäessä palkokasvien siemenet ympätään typpibakteereilla. KYNTÖAJAN JA KASVIN VAIKUTUS NITRAATTITYPEN MÄÄRÄÄN MAASSA n. mitä oheinen koetulos havainnollistaa. VIHERLANNOITUKSEN HOITO Viherlannoituskasvustosta on syytä varautua torjumaan rikkakasvit niittämällä melko varhain kylvön jälkeen. Mikäli erillistä heinänsiemenen kylvölaitetta ei kylvökoneessa ole.9. Kasvuston hajoamisnopeuden säätely on keskeinen viherlannoituksen onnistumiseen vaikuttava tekijä. Kasaantuneen luo´on läpi odelma ei kasva. Itäminen varmistetaan jyräämällä tai tiivistämällä maa riittävästi jyräpyörillä. että isosiemeniset kylvetään kylvökoneen viljapuolelta ja pienisiemeniset heinänsiemenen kylvölaatikosta. edellisenä kesänä kylvetty apilanurmi heinäaikaan ja aikaisin toukokuulla kylvetty yksivuotinen viherlannoitusseos myös heinäaikaan. Pitkään sänkeen niittokoneella niitettäessä kasvaa odelma maahan niitetyn harvan kasvuston läpi. Tiheä kylvös estää rikkakasvien kasvua tehokkaammin kuin harva. Lannoitusvaikutus ulottuu vielä selvänä toiseen vuoteen. Siementen lajittumista ajon aikana on varottava. on kasvusto joka tapauksessa syytä niittää. Vaikka rikkakasveja ei olisikaan. maan kunnosta sekä kylvön huolellisuudesta. 1.

kuitenkin alle 2–3 °C. Raskailla mailla multaus pintakerrokseen ja noin 2–3 viikon pintakompostointi saattaa olla parempi ratkaisu.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO VIHERLANNOITUKSEN VAIKUTUS RUKIIN JA KEVÄTVEHNÄN YHTEISSATOON 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 4650 3540 5950 5960 5400 5440 6640 6840 Avokesanto Ruisvirna Puna-apila Ital. Samat periaatteet pätevät myös apilapitoisen nurmen päättömuokkaukseen. Mikäli maalaji ja muut olosuhteet ovat sopivia. Sopiva aika on silloin. Vihermassan palkokasvipitoisuutta voidaan osin säädellä kylvömäärän ja siemenseoksen valinnalla. niin muokkaus jätetään kevääseen. Kun viherlannoituksen jälkeen viljellään kevätkylvöisiä kasveja. Näin voidaan vähentää typen huuhtoutumisriskiä. Vihermassan kyntö syvälle saattaa sateisina syksyinä johtaa hapen puutteessa itämiselle ja syysviljan oraiden kasvulle haitallisten käymistuotteiden syntymiseen. raiheinä Vehnän sato 0 kg N/ha Rukiin sato 0 kg N/ha Vehnän sato 80 kg N Rukiin sato 80 kg N/ Kauppila ja Laurila 1992 Syysviljoille viherlannoituskasvusto voidaan kevyillä mailla muokata maahan matalahkolla kynnöllä juuri ennen kylvöä. kun maa on jäähtynyt lähelle nollaa. Toistuvat niitot suosivat heinäkasveja. VIHERLANNOITUKSEN LANNOITUSVAIKUTUS 220 . on viherlannoitus syytä muokata maahan mahdollisimman myöhään syksyllä.

Hajoamisessa typpeä ja muita ravinteita vapautuu maaperään. Vanha. Runsaasti helppoliukoisia hiiliyhdisteitä (sokereita ja fruktaaneja) sisältävä kasvusto hajoaa nopeasti (esim. kosteus. Runsaasti ligniiniä ym hitaasti hajoavia hiiliyhdisteitä sisältävä kasvusto (esim. Timotei-apilaseosnurmesta korsiintuneena (heinäaste) typpeä vapautuu vain noin 10–20 %.ja nurminatakasvusto) ja pieneliöstö saa siitä runsaasti energiaa.0 kg/t ka ja hehtaaria kohti 3–25 kg. raiheinä) hajoaa edellisiä selvästi hitaammin ja typpeä vapautuu hitaammin. Hiiliyhdisteiden hajoaminen on riippuvainen niiden kemiallisista ominaisuuksista. kasvilajista. pieneliötoiminta. hajoaa parisen viikkoa edellistä hitaammin. Nuori palkokasvivaltainen viherlannoitus on typpipitoista (typpeä noin 2. Typpeä massassa on yhteensä noin 75–240 kg/ha ja siitä voi vapautua ensimmäisenä kasvukautena noin 20–40 % eli noin 5–13 kg/t ka. Typpilannoitusvaikutus ulottuu toiseen vuoteen ollen silloin noin 5–15 % kokonaistypen määrästä eli noin 1. rakenne.3 % ka:sta eli 25–33 kg/t ka). Typen vapautuminen on sidoksissa hiilen vapautumiseen.0–3. Runsaasti hemiselluloosaa ja pektiineitä ym hitaammin hajoavia hiiliyhdisteitä sisältävä kasvusto (esim.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO VIHERLANNOITUKSEN LANNOITUSVAIKUTUS Maahan muokatusta viherlannoituskasvustosta osa hajoaa jo ensimmäisenä vuonna ja vähäisempi osa toisena vuonna. joita esitetään oheisessa kuvassa. kasvin kemiallisista ominaisuuksista ja kasvuston tuleentumisasteesta sekä massan karkeudesta (silppuamisesta) ja maahan sekoittamisesta sekä maan ominaisuuksista (mm. tuleentunut kasvusto sisältää vähemmän typpeä ja se hajoaa VIHERLANNOITUKSEN VAIKUTUSNOPEUTEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ Nopea lannoitusvaikutus kasvien typpipitoisuus korkea kasvusto nuorta lämpimät olot muokkaus muokkaus kasvukauden aikana matala muokkaus kostea maa karkea kivennäismaa hyvärakenteinen maa hienoksi silputtu pieneliötoiminta vilkasta Hidas lannoitusvaikutus kasvien typpipitoisuus matala kasvusto vanhaa kylmät olot ei muokkausta muokkaus kylmänä aikana syvä muokkaus kuiva tai liian märkä maa savimaa tiivis maa karkea kasvimateriaali pieneliötoiminta hidasta 221 . Viherlannoituksesta vapautuvan typen vapautumisen ajankohtaa voidaan säädellä seoksen kasvilajien valinnalla. Tällöin sekä hiiltä että typpeä pidättyy muodostuvaan mikrobimassaan muutamiksi viikoiksi.5–3. Hehtaaria kohti typpeä voi vapautua noin 25–100 kg. Hajoamisnopeus – ja typen vapautumisnopeus – riippuu monista eri tekijöistä. Viherlannoituskasvustojen kuiva-ainesato vaihtelee noin 3–7 t ka/ha välillä. puna-apila). nuori timotei. jolloin myös typen vapautuminen on vastaavasti hitaampaa. happamuus). Ennenkaikkea massan typpipitoisuudesta.

Esim.25. jonka typpipitoisuus on 2.5 kg/ ka. Vapautuvan typen osuus maahan lisätyn eloperäisen aineen kokonaistypestä voidaan määrittää oheisen kuvan käyrästön avulla. Olosuhteista.5-18 14-16 12. josta vapautuu 20 % eli 16 kg/ha.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Esim. viljelykasvista ja viljelyn järjestämisestä riippuu. jonka typpipitoisuus on 3 % (30 kg/t ka). Jos maahan muokataan kaura-raiheinävaltaista vihermassaa 4 t ka/ha. Toisena vuotena typpeä vapautuu 10 % eli 10 % x 30 kg/t ka = 3 kg/t ka 5 t ka/ha x 3 kg/t ka = 15 kg/ha. Viljan olki Typpeä 17. Toisena vuotena typpeä vapautuu noin 15 % eli 3 kg/t ka 4 t ka/ha x 3 kg/t ka = 12 kg/ha.5 4-5 kg/t ka 28-35 25-29 22-26 20-23 15-17 6-8 Vihermassan typpipitoisuus saadaan jakamalla raakavalkuaispitoisuus luvulla 6. 222 .5-22 15. niin siitä hajoaa ensimmäisenä vuonna noin 45 %. Typen vapautuminen on tällöin vähäistä ja lannoitusvaikutus pieni tai olematon. Ensimmäisenä vuonna siitä vapautuu 4 t ka/ha x 4 kg/t = 16 kg/ka. siitä vapautuu ensimmäisenä vuonna noin 20 % eli 4 kg/t ka. Jos maahan muokataan nuorta palkokasvivaltaista vihermassaa 5 t ka/ha. 15 % x 20 kg/t ka = ERI MATERIAALIEN SUUNTAAANTAVIA RAAKAVALKUAIS. Typpeä vapautuu tällöin 45 % x 30 kg/t ka = 13.1 % (eli 21 kg/t ka). Vihermassan kokonaistyppimäärä on 5 t ka/ha x 30 kg/t ka = 150 kg/ha. hitaammin.5 kg/t = 67.JA TYPPIPITOISUUKSIA Raakavalkuaista % Puhdas palkokasvi Palkokasveja 80 % (Nurmi1) Palkokasveja 50 % /Nurmi2) Palkokasvien varret Nurmiheinät. 1.5 kg/t ka. Massan kokonaistyppimäärä on 4 t ka/ha x 21 kg/t ka = 84 kg/ha. niukka N-lann. miten suuren osan vapautuvasta typestä viljelykasvit pystyvät hyödyntämään.5-14 9-10. 2. Ensimmäisenä vuonna siitä vapautuu 5 t ka/ha x 13.

5– 2. kun kevätsato niitetään kesällä maahan. voidaan vapautuvaa osuutta nostaa.2 % kuiva-aineesta eli 15–22 kg/t ka ja se vapautuu nuorta kasvustoa huomattavasti hitaammin.ja esikasvivaikutus eroavat tämän takia toisistaan. Luomutiloilta otettuihin maanäytteisiin lisättiin apilaa viherlannoitteeksi astiakokeessa. Viherlannoituksesta ja maan omista typpivaroista maahan vapautui typpeä yh- ERÄIDEN VIHERLANNOITUSKASVIEN TYPEN VAPAUTUMISNOPEUKSIA % Typestä vapautui % Kasvilaji Ruisvirna Lupiini Öljyretikka Italian raiheinä 1 kk 30 15 5 -10 2 kk 35 25 10 0 4 kk 45 30 20 10 (Thorup-Kristensen 1997) 223 . Eri peltolohkoilla viherlannoituksen hajoaminen ja vapautuvan typen määrä voivat vaihdella huomattavasti.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Kohottamalla kasvuston typpipitoisuutta esim. v. ESIMERKKEJÄ VIHERLANNOITUKSESTA VAPAUTUVISTA TYPPIMÄÄRISTÄ ENSIMMÄISENÄ JA TOISENA VUONNA Kasvi Nurmi1 Nurmi2 1-vuotinen viherlannoitus N pitoisuus Kg/t ka 27 24 30 1. vapautuu N % kg/t ka 40 30 45 10 7 12 2. Loppukesällä kasvava toinen sato käyttää näin vapautuneita ravinteita. vapautuu N % kg/t ka 10 15 10 3 4 2 Kasvusto niitetään usein keskikesällä. saadaan typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon 32 kg/ha. Oheisessa kuvassa annetaan eräiden viherlannoituskasvien sisältämän typen vapautumisosuuksia prosentteina kasvukauden edetessä. jolloin syksyn odelmasadossa on vähemmän maahan muokattavaa vihermassaa. v. Maahan niitetty kasvusto hajoaa osaksi maan pinnalla. puutunut ja pääasiassa heinäkasveja sisältävä kasvusto sisältää typpeä noin 1. Kostealla säällä vapautuvat ravinteet painuvat sadevesien mukana maahan. Esimerkiksi valkoapila ja herne hajoavat nopeammin kuin puna-apila ja härkäpapu. eivätkä ole alttiina haihtumiselle. typpipitoisena ja nopeavaikutteisena. Viherlannoitusnurmien satotaso vaihtelee useimmiten 5–7 t ka/ha välillä. niittämällä useammin tai lannoittamalla virtsalla tai lisäämällä maahan vihermassan sekaan helppoliukoista typpeä ”sytykkeeksi”. Jos massan typestä vapautuu tällöin 40 %. Niitto pitää kasvuston nuorena. Vanha. Kasvilajit lahoavat eri nopeudella ja niiden viherlannoitus. Noin puolet kevätsadon määrästä voidaan laskea mukaan syksyllä maahan muokattavaan viherlannoitusmassaan.

Täydennyslannoitteiden käyttö on sallittu vain. luomuvalvontaan kuuluvista kotieläimistä. Teollismaisesta kotieläintuotannosta peräisin olevan lannan käyttö on luomuviljelyssä kielletty eli lantaa luovuttavalla tilalla tulee eläintiheyden olla alle 2 ey/ha lannanluovutussopimukset huomioonottaen. 4.fi (>luomu > kasvintuotanto > luonnonmukaisessa tuotannossa sallitut lannoitteet 4.1 ELOPERÄISIÄ TÄYDENNYSLANNOITTEITA TILAN ULKOPUOLELTA HANKITTU LANTA Mikäli tilalla ei ole karjaa. Viherlannoituksesta ja maasta vapautuva typpimäärä oli usein joko neljännestä pienempi tai suurempi tai toisinaan vielä paljon enemmänkin. mikäli: – Riittävää ravinnemäärää ei voida saavuttaa käyttämällä monivuotista viljelykiertoa ja luomutuotantoyksiköistä saatavia eloperäisiä aineksia.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO deksän viikon aikana keskimäärin noin 60 kg/ha. – Niiden käyttötarve perusteluineen on osoitettu lannoitussuunnitelmassa. Sitä koskevat määrälliset rajoitukset. Tavanomainen lanta voidaan jaotella laajaperäisen kotieläintuotannon lannaksi (eläintiheys alle 2 ey/ha) ja teollismaisesta kotieläintuotannosta peräisin olevaksi lannaksi (eläintiheys yli 2 ey/ha). niin kotieläinten lantaa voidaan hankkia tilan ulkopuolelta täydennyslannoitteeksi. Tavanomaisesta tuotannosta peräisin oleva lie224 . Luettelo luonnonmukaisessa tuotannossa sallituista täydennyslannoitteista löytyy KTTK:n internet-sivuilta www. TÄYDENNYSLANNOITUS Tilan omia ravinnevaroja täydentämään voidaan poikkeustapauksissa käyttää oman tai toisen luomutuotantoyksikön ulkopuolisia eloperäisiä sekä kivennäistäydennyslannoitteita.7.kttk. Luomulantaa on lanta. Tilan ulkopuolelta hankitun luomulannan alkuperän ja eläinlajin on oltava selvillä. Lannan alkuperän (luomu/tavanomainen) ja eläinlajin tulee olla selvillä. joka on peräisin luonnonmukaisesti hoidetuista. Vaihtelu oli kuitenkin suurta.7. Kuivikelanta tulee aina kompostoida. mikäli se on peräisin tavanomaisesta tuotannosta eikä todistusta laajaperäisestä tuotannosta ole tai lanta on peräisin turkiseläimistä. Tilan ulkopuolisen lannan käyttöön luomuviljelyssä liittyy useita rajoituksia.

Pidemmällä tähtäimellä viljelykiertokohtaisessa suunnittelussa luujauhon fosfori voitaneen laskea kokonaisuudessaan käyttökelpoiseksi (=väkilannoitefosforin tehoiseksi). pelletoitu ja pakattu. Niitä voidaan käyttää lähinnä vihannesviljelyssä täydentämään kotoisia ja paikallisia lannoitteita. Osa on pelkästään kuivattu ja pelletoitu sekä pakattu. Niiden sisältämä fosfori on saatavissa kasvien käyttöön sitä nopeammin. Se näyttää kiihdyttävän maan eloperäisen aineen hajoamis- LUUJAUHON SUOSITELTAVIA KÄYTTÖMÄÄRIÄ VILJELYKIERRON AIKANA Viljavuusluokka Luujauhoa kg/ha 800–1000 500–800 300–500 0–500 Fosforia kg/ha Pkok -60 -48 -30 -18 Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä Käyttötarve riippuu muusta lannoituksesta. korrenvahvistajasta tai antibiooteista ym. Lisäksi tulee varmistua. Niiden sisältämästä fosforista vain pieni osa on vesiliukoista (noin 4 %). Nykyisin lihaluujauho sisältää kokonaisfosforia noin 6 %.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO telanta tulee aina käsitellä kompostoimalla/ilmastaen. sarvista ja muista teurasjätteistä valmistettuja eloperäisiä lannoiteaineita. Tilan ulkopuolisen lannan käyttömäärän tulee olla rajallista.75 ey/ha/v (= 70 Nkok kg/ha/v). Luujauhot ovat eläinten luista. Niiden ravinnepitoisuus vaihtelee valmistajan ja tuotteen mukaan. LANNASTA VALMISTETTUJA KAUPALLISIA LANNOITTEITA Markkinoilla on eri eläinten lannoista valmistettuja eloperäisiä lannoitteita. LUUJAUHOT Luujauho ja lihaluujauho ovat lannan jälkeen nopeavaikutteisimpia fosforitäydennyslannoitteita luomuviljelyssä. Luujauholla on myös monivuotinen jälkivaikutus kierron aikana. palkokasvit ja rypsi pystyvät hyödyntämään happamien juurieritteiden avulla muita kasveja paremmin luujauhon fosforia. Ne on yleensä valmistajan toimesta kompostoitu. Luujauho näyttää myös suosivan sienijuuria kasvien juuristossa. mutta sitruunahappoliukoista fosforia on 26 % kokonaisfosforista. eli enintään 0. Yleensä ulkopuolisen lannan osuus voinee olla enintään puolet kierron lannoitustarpeesta. Sienijuuri parantaa merkittävästi luujauhon fosforin hyväksikäyttöä. Lihaluujauholla on myös huomattava typpilannoitusvaikutus. mitä hienommaksi luuaines on jauhettu. ettei lannan ja kuivikkeiden mukana tule haitallisia jäämiä esim. Ympäristöehdoissa luujauhon kokonaisfosforista voidaan laskea käyttökelpoiseksi 40 %. Mm. 225 . Sitä saa käyttää vain täydentämään tilan omaa ravinnetaloutta. tai vähintään vedellä laimentaen.

talvikompostoinnissa. happamuus ja multavuus sekä pieneliötoiminta.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO ta. Erot kivijauheiden käyttöarvoissa riippuvat kivilajien erilaisesta mineraalikoostumuksesta.3 N-käyttökelp % 50 53 60 60 64 64 Ruehrer ym 2003 KASVIPERÄISIÄ RAVINNELÄHTEITÄ Valkuaispitoisten kasvien siemeniä/siemenrouhetta voidaan myös käyttää lähinnä typpilannoitteina. 4. mitä hienommaksi kivijauhe on jauhettu. Toisaalta kiven jauhaminen on kallista. kiilteet) ovat yleensä ravinnepitoisempia ja helpommin rapautuvia kuin happamat kivilajit (esim. Tehokkaita kivijauheiden hyväksikäyttäjiä ovat yleensä syväjuuriset kasvit ja palkokasvit. Kompostoinnissa se sopii kompostiherätteeksi esim. Niiden lannoitusvaikutus riippuu kivilajin ominaisuuksista (ravinnepitoisuudesta ja kovuudesta) sekä jauheen hiukkaskoosta. kuten apilat ja muut KIVIJAUHEIDEN LANNOITUSVAIKUTUS 226 .7. Lisäksi viljelykasvien kyky hyödyntää niukkaliukoisia ravinnelähteitä vaihtelee.2 9 5.4 7 6. Toiseksi kivijauheet toimivat maanparannusaineina. Ne ovat hienoksi jauhettua ravinnepitoista kiveä ja yleensä kaivostoiminnan tai kiviteollisuuden sivutuotteita. ERÄIDEN TYPENLÄHTEIDEN VAPAUTUVAN TYPEN OSUUS % Lannoite Herne Lupiini Kurpitsa Risiini Sienijauhe Sienijauhe+rapsi Nkok-% 4 5. sitä nopeammin se vaikuttaa. Eri kasvien siementen lannoitusvaikutuksia havainnollistaa oheinen tutkimus Itävallasta. LANNOITUSVAIKUTUS Kivijauheiden ravinteet tulevat kasvien käyttöön ravinteiden vapautumisen kautta luonnon elonkierron mukaisesti. tummat kivilajit (esim. Kivijauheet voivat vaikuttaa kahdella eri tavalla.2 KIVIJAUHEET Lannoitukseen ja maanparannukseen voidaan käyttää eri kivilajeista saatavia kivijauheita. Ensinnäkin ne sisältävät itsessään ravinteita ja toimivat siten varsinaisina lannoitteina. graniitti). Kivijauheiden käytön tarkoituksena on täydentää kasvien muista lähteistä tapahtuvaa ravinteiden saantia. Kivijauheiden lannoitusvaikutukseen vaikuttavat myös merkittävästi maan ravinnepitoisuus. Luujauhon käyttömäärä voi vaihdella noin 100–1000 kg/ha välillä. Varmistu luujauhoa ja muita täydennyslannoitteita koskevista määräyksistä ennen luujauhon sisällyttämistä lannoitussuunnitelmaan. Levitys tapahtuu useimmiten kerran viljelykierron aikana. Niiden lannoitusvaikutus vastaa niistä vapautuvan typen osuutta. Emäksiset.

MAANPARANNUS Karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla kivijauheet toimivat maanparannusaineina. JUURISTO TÄRKEÄ Kasvin kunto. palkoviljat. mesikät. Jokien tulvaniityllä laskeutuva liete on merkittävä kasvien ravinteiden lähde ja maanparannusaine. Heikkoja hyödyntäjiä ovat esim. Niilin laakson hedelmällisyys on vuosituhantisen viljelyn aikana perustunut lähes kokonaan tulvan muka- Kivijauheiden käyttö = vapautumisen nopeuttamista ja ohjaamista 227 . kuten biotiittia. ennen kaikkea juuriston kunto. jonka ravinteiden varastointikyky (kationinvaihtokapasiteetti eli KVK) on suuri. niin sitä lisätään. hyvin kehittynyt juuristo pystyy hyödyntämään paremmin kivijauheiden ravinteita kuin niukka juuristo. Kivijauheiden käyttötarve on meillä monia eteläisempiä maita suurempi. Vaikka kivijauheen arvokkaimmat ravinteet tulisivatkin käytetyiksi loppuun viljelykierron aikana. vaikuttaa viljelykasvien kykyyn käyttää hyväkseen kivijauheita. Esim. Karkeiden kivennäismaiden veden varastointikyky voi lisääntyä kivijauheita käyttämällä. Suomen maaperä on useinkin melko karua. Eloperäisillä ja karkeilla kivennäismailla käytetään kaliumpitoisia kivijauheita. Emäksiset kivijauheet nostavat maan pH:ta. Esim. Fosforia niukalti sisältävillä mailla käytetään fosforipitoisia kivijauheita. biotiitti rapautuu illiitiksi – savimineraaliksi. Näin kasvien ulottuville tulee rapautumisen nopeudesta ja sijainnista riippuen vaihtelevia määriä uutta jauhautunutta kiviainesta. Ne toimivat siten kalkitusaineina. viljat ja peruna. Kivijauheiden käytön periaatteena on: mitä viljelyn kannalta arvokasta mineraalia maassa on niukimmin. jäävät savimineraalit maahan maanparannusaineeksi. Sade kuljettaa rapautuneita kivijauheita osaksi mukanaan. Kivijauheiden käyttö vastaa näin osaksi maanparannustoimenpiteenä saveusta ja osittaista kalkitusta.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO nurmipalkokasvit. Viljoista kaura ja ruis ovat tehokkaampia niukkaliukoisten ravinnevarojen hyväksikäyttäjiä kuin ohra ja vehnä. Tiheä. Kivijauheet parantavat myös eloperäisten maiden lämpimyyttä. lupiini ja tattari sekä vahvajuuriset ristikukkaiset. LUONTO ESIKUVANA Luonnossa kiviaines rapautuu vähitellen tullen pieneliöstön ja juurten ravinteiden oton ulottuville.

Kivijauheiden ravinteiden pidättyminen erittäin vaikealiukoiseen muotoon on vähäistä.. että niistä ravinteet vapautuvat luonnollisten säätelymekanismien välityksellä. naan tuomaan lietteeseen. Se on muodostunut tummasta biotiittikerroksesta [K(Mg.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Kivijauheiden käytön etuja ja haittoja Etuja • ravinteet vapautuvat luonnollisten vapautumismekanismien avulla hitaasti • peltoekosysteemin toiminta säilyy luonnollisena • ympäristöystävällisyys – ravinteet turvassa huuhtoutumiselta • ravinteiden pidättyminen erittäin vaikealiukoiseen muotoon vähäistä • voidaan hyödyntää matalaprosenttisia esiintymiä – säästetään uusiutumattomia luonnonvaroja • ovat usein teollisuuden sivutuotteita – hyödyntämättömiä jätteitä Haittoja • käyttömäärien tulee olla melko suuria • suuret kuljetuskustannukset • vain osa kasveista pystyy hyödyntämään riittävässä määrin kivijauheiden niukkaliukoisia ravinnevaroja. Näin voidaan välttää liukoisten ravinteiden korkeat pitoisuudet maanesteessä ja niiden alttius huuhtoutumiselle. suomumainen kerrossilikaatteihin kuuluva kiillemineraali. joka on savimineraali. Kasvien ravinnesuhteet säilyvät tasapainoisina. Kivijauheet ovat näin käytännössä lähes ehtymättömiä luonnonvaroja lannoite-esiintymiin verrattuna. Kivijauheet ovat ympäristöystävällisiä. koska tarvittavat määrät ovat suurehkoja.ja levityskustannukset. ERI KIVIJAUHEITA KALKKIKIVIJAUHE Tunnetuin kivijauhe on kalkkikivijauhe. 228 . ETUJA JA HAITTOJA Kivijauheiden käytön etuina on mm. Lisäksi kivijauheita syntyy yleensä suuria määriä kaivostoiminnan ja kiviteollisuuden sivutuotteena. Kivijauheita käytettäessä voidaan hyödyntää matalampiprosenttisia esiintymiä kuin varsinaisessa lannoitetuotannossa. Fe2+)3(OH)2Si3Al O10] ja vaaleasta muskoviittikerroksesta [K Al2 (OH)2 Si3 Al O10]. luksusottoa ei tapahdu. Kivijauheiden käyttö on tarpeen kohdentaa viljelykierrossa tietyille kasveille osana lannoituksen suunnittelua. jotka ovat pääosin käyttämätöntä jätettä. koska ns. Kalkitus on edullinen mm. Kasvien poistaessa siitä kaliumia ja magnesiumia se muuttuu vähitellen illiitiksi. jota käytetään yleisesti kaikessa maataloudessa – tarpeen mukaan myös luonnonmukaisessa viljelyssä maan happamuuden säätelyyn. Biotiitin rapautuessa suomut irtoavat toisistaan. Kivijauheiden ravinteita ei saada myöskään suoraan kaikkien kasvien käyttöön riittäviä määriä. koska niistä ei huuhtoudu ravinteita. Ravinteiden virta tapahtuu kivennäisaineksesta pieneliöstön välityksellä kasveihin. Haittoina ovat suuret kuljetus. BIOTIITTI Biotiitti on tumma. jossa kulkeutunut kivijauho oli peräisin Etiopian vuorilta. sen happamien maiden pieneliötoimintaa vilkastuttavan ja savisten maiden mururakennetta lujittavan sekä fosforin liukoisuutta parantavan vaikutuksen takia.

Biotiitti yksinkertaistaa lannoitusta. Sitä käytettäessä kasvuston ravinnesuhteet säilyvät tasapainoisina. Loput 89 % on jätekiveä. Biotiitti ja sen rapautumistuotteena syntyvä illiitti lisäävät myös maan kykyä varastoida kaliumia ja ammoniumia hilaväleihin. 20 % BIOTIITIN RAKENNE 229 . Biotiitin käyttö vastaa näin maanparannustoimenpiteenä pitkälti saveusta ja osin kalkitusta. Eloperäisillä mailla biotiitti lisää maan lämpimyyttä. Apatiittia louhittavasta kiviaineksesta on vain 11 %.5 tonnia ja turvemailla noin 2.0 % kalium. Nurmirehu on näin eläimille terveellisempää. Biotiitilla on myös muita vaikutuksia. rautaa. Biotiitin maanparannusvaikutus perustuu osaksi sen kalkitusvaikutukseen (neutraloivaa kalsiumia noin 14 %).RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Siilinjärven biotiitin koostumus kiillemineraaleja (biotiitti ja muskoviitti) 74 % kalsiittia 18 % apatiittia 3% sekä muita mineraaleja 5% Siilinjärven biotiitin kemiallinen koostumus on seuraava: kalium.0 % fosfori 0. joilla maan luon- BIOTIITIN SEULA-ANALYYSI alle 2 mm alle 0.5 mm alle 0. koska kaliumin luksusotto jää vähäiseksi. Pääosa kiviaineksesta eli noin 60 % on biotiittia. Biotiitin käyttö parantaa näin maan ravinteiden varastoimiskykyä (KVK). Biotiitti ei nosta johtolukua eikä häiritse kasvien veden ottoa.15 mm 99 % 60 % n.0 % kalsium 7. Hienousasteen kasvaessa vapautuminen nopeutuu.5 tonnia kalkkia. mangaania ja muita kivennäisiä. helposti vapautuva 3. Louhittavasta kiviaineksesta noin 25 % on kalsiittikalkkia.3 % magnesium 5. jota muodostuu noin 1–2 miljoonaa tonnia vuodessa. Biotiitti soveltuu parhaiten maille. Biotiitin kaliumista noin kaksi kolmasosaa eli 33 kg/t on helposti vapautuvaa. Biotiitti parantanee myös karkeilla kivennäismailla veden varastoitumista. koska se voidaan levittää yhdellä kertaa peltoviljelyssä koko viljelykierrolle ja puutarhaviljelyssä koko kasvukaudeksi. Biotiittia riittäisi näin 1–2 t/ha/v Suomen kaikille pelloille. kokonaismäärä 5. että se riittää kattamaan koko Suomen kaliumlannoitustarpeen. Myös maan viljavuus säilyy parempana. alumiinia. 10 t biotiittia vastaa kivennäismailla noin 1. Biotiittia saadaan Siilinjärven apatiittilouhokselta.6 % sekä piitä. Määrä on niin suuri. Vettä biotiitissa on noin 8 %.

pitkän kasvukauden kasvien kaliumlannoitukseen. nurmet. Tarkempi käyttötarve ja -määrä selvitetään ravinnetase. yleisperävaunulla. jolloin lumen sulaminen nopeutuu ja maan lämpeneminen keväällä aikaistuu. Nämä määrät sisältävät helposti vapautuvaa kaliumia 165–495 kg/ha. BIOTIITIN KÄYTTÖSUOSITUKSIA Maalaji Turvemaat Viljavuusluokka Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä Huono Huononlainen Välttävä. mikäli maan vaihtuvan kaliumin pitoisuus on alhainen. mikäli ne sekoitetaan koko ruokamultakerrokseen. Koska biotiitti on kosteaa. Samoin viherlannoituskasvustot soveltuvat hyvin biotiitilla lannoitettaviksi. Kertalevitysmäärä on maan kaliumtilanteen ollessa huono tai huononlainen karkeilla kivennäismailla ja turvemailla noin 5–15 t/ha. mikäli tila sijaitsee kaukana Siilinjärveltä. kompostina. Perunalla ja puutarhakasveilla biotiittia voidaan käyttää peruslannoitukseen.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Biotiitin etuja • hidasliukoinen kaliumlannoite – tasapainoinen kasvien ravinteiden saanti • terveellisempi rehu eläimille – parempi maan viljavuudelle – ei nosta johtolukua • maanparannusvaikutus – kalkitusvaikutus – KVK – veden varastointi – lämpimyys • yksinkertaistaa lannoitusta • hyödynnetään käyttämätöntä jätettä • säästetään uusiutumattomia luonnonvaroja Biotiitin käyttö • nurmen peruslannoitukseen vuotta ennen nurmen perustamista • viherlannoitukselle • marjoille ja hedelmille – peruslannoitukseen • tomaatille ja muille kasvihuonevihanneksille – peruslannoitukseen • kaalille ja muille vahvajuurisille vihanneksille – peruslannoitukseen • taimimultaseoksiin – peruslannoitukseen • kaikilla kasveilla maan kaliumvaraston täydennykseen taiset kaliumreservit ovat niukat sekä vahvajuuristen. 230 . Tällaisille heikkojuurisille kasveille kaliumia on syytä antaa myös helpommin vapautuvassa muodossa esim. Biotiitin käyttöä rajoittavat suuret kuljetuskustannukset. Viljelykierrossa biotiitti voidaan levittää kertalevityksenä koko viljelykierrolle. Biotiitin kuten muidenkin kivijauheiden käyttökelpoisuus paranee. joiden kaliumin otto on tasaista kasvukauden eri vaiheissa. Biotiitti voidaan levittää myös lumelle kevättalvella.ja/tai lannoitustarvelaskelmilla. se levitetään kostean kalkin levittimillä tai omatoimisesti esim. Tällaisia kasveja ovat esim. Tyydyttävä Biotiittia t/ha 8–15 5–10 3–8 0–5 8–15 5–10 3–8 0–5 5–10 0–5 0 0 Kaliumia kg/ha Kliuk -495 -330 -264 -165 Karkeat kivennäismaat – ei sisällä savesta Karkeat kivennäismaat – sisältää savesta Savimaat Kertalevitys riittää noin 1–3 viljelykierron ajaksi.

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Biotiitin käyttö – tutkimustuloksia

MTT:n koeasemille perustettiin vuonna 1979 nurmen biotiittilannoituskoe. Koekasvina ollut koiranheinä niitettiin kolmesti. Jokainen niitto lannoitettiin 100 kg N/ha ja 10 kg P/ha sekä kaliumlannoitukseksi käytettiin biotiittia nurmia perustettaessa 0, 10 ja 20 t/ha. Lisäksi vuotuislannoitukseen käytettiin kaliumia kalisuolana 0, 10, 20 ja 30 kg K/ha/niitto. Kymmenen tonnia biotiittia riitti kaliumköyhillä mailla turvaamaan nurmen kasvun neljäksi vuodeksi korkealla satotasolla ja 20 t biotiittia riitti viideksi vuodeksi. Lisäkalium 30 kg/ha/v lisäsi satoa 10–15 %, kun biotiittia käytettiin 10 t/ha. Isompi biotiittimäärä riitti yksin lähes maksimisatoihin. Sadon kaliumpitoisuus oli kolmantena satovuonna pelkällä biotiittilannoituksella 2,8– 3,2 % lannoitustasosta riippuen. Helppoliukoinen kaliumlannoitus nosti sadon kaliumpitoisuuden 3,6–4,0 %:iin. Kolmantena vuonna maan pH oli 20 t biotiittia saaneilla ruuduilla 0,3–0,4 yksikköä korkeampi kuin ilman biotiittia viljeltyjen ruutujen. Vastaavasti 10 biotiittitonnin vaikutus oli puolet tästä. Viljoille ja perunalle biotiitti ei riitä ainoaksi kaliumlannoitteeksi. Kaura näyttää hyödyntävän biotiitin kaliumia selvästi ohraa paremmin. Mutta myös heikkojuurinen peruna hyötyy jossain määrin biotiittilannoituksesta.

BIOTIITIN VAIKUTUS NURMEN SATOON JA KALIUMPITOISUUTEEN
Kuiva-ainesa kg/ha/niitto Maan kalium mg/l Maan pH Kasvin kalium %
3200 3000 2800 2600 4,0 3,6 3,2 2,8 2,4 150 125 100 75 50 6,0 5,8 5,6 5,4 0 10 20 30 30 30 0 10 20 60 60 60 0 10 20 90 90 90 tn/ha kg/ha

Koekäsittely 0 10 20 Biotiitti K-lannoitus 0 0 0

Sillanpää ym. 1985

231

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

APATIITIN SEULA-ANALYYSI
alle 0,5 mm alle 0,1 mm alle 0,05 mm 99 % 70 % 39 %

FOSFORIMINERAALIT Fosforimineraalit jaetaan alkuperänsä perusteella ns. pehmeisiin raakafosfaatteihin, jotka ovat orgaanista alkuperää sekä koviin raakafosfaatteihin, jotka ovat magmaattista alkuperää. Kovia raakafosfaatteja nimitetään apatiittimineraaleiksi. Näiden lannoitusvaikutus on riippuvainen pehmeydestä ja hienousasteesta. Raakafosfaatit ovat pehmeinä helpommin fosforia luovuttavia kuin kovat apatiitit. Mitä hienommaksi ne on jauhettu ja mitä suurempi on happamuus, sitä nopeampaa on fosforin vapautuminen. Hienoudeltaan alle 0,2 mm raakafosfaatista fosforia vapautuu noin 15 kertaa nopeammin kuin yli 0,6 mm jauheesta. Kiviaineksen jauhaminen on kuitenkin kallista. Hienofosfaatti on niin hienoksi jauhettua raakafosfaattia, että siitä vähintään 90 % läpäisee 0,05 mm seulan. Nopeammin liukenevia, ns pehmeitä raakafosfaatteja ei ole tällä hetkellä Suomen markkinoilla lähinnä niiden korkean kadmiumpitoisuuden takia. Apatiitti on kovaa ja sen fosfori vapautuu huomattavasti hitaammin kuin pehmeämpien raakafosfaattien fosfori. Apatiitissa fosforia on noin 14 %, josta vesiliukoista on noin 0,01 % ja sitruunahappoon liukenevaa fosforia noin 1/7 eli kaksi prosenttiyksikköä. Suomen markkinoilla nykyisin oleva apatiitti on peräisin Siilinjärveltä. Tämä ns. Kovdor-apatiitti sisältää fosforia 14 %, magnesiumia 1 %, kalsiumia 34,5 % ja kadmiumia alle 0,00002 % eli alle 0,2 mg/kg (= alle 1,2 mg/kg P) sekä piioksidia 1,2 %. Maan pH vaikuttaa merkittävästi raakafosfaattien liukoisuuteen. Happamilla mailla (pH alle 5,5) aikoinaan käytössä ollut hienofosfaatti liukeni merkittävästi suoraankin jopa esimerkiksi kauran käyttöön. Savimaalla tehdyssä astiakokeessa sen lannoitusvaikutus oli noin 10–15 % superfosfaatin fosforilannoitusvaikutuksesta. Apatiitin sisältämästä fosforista lasketaan ympäristöehtojen mukaan liukoiseksi 10 %. Vaikutusajan pidentyessä fosforin käyttökelpoisuus paranee. Sitruunahappoliukoinen osuus fosforista on suhteellisen helposti kasvien käyttöön saatavissa, mikäli olosuhteet ovat fosforin vapautumiselle sopivat. Raakafosfaattia kykenevät hyödyntämään parhaiten palkokasvit, tattari ja ristikukkaiset kasvit. Puna-apilanurmen peruslannoitteeksi hienoksi jauhettua raakafosfaattia voidaan käyttää suoraan peltoon levitettynä. Kovemman apatiitin käyttökelpoisuus on huomattavasti hi-

232

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

taampi. Ruotsalaisessa kokeessa luonnonmukaisesti viljelty kaura pystyi hyödyntämään apatiitin fosforia jossain määrin jo kylvövuonna. Käyttömäärän ollessa 1 500 kg/ha vaikutus alkoi olla selvä. Kyseessä voi olla myös kalkitusvaikutus, joka paransi kauran fosforin saantia. Raakafosfaatista fosfori tulee hitaasti kasvien käyttöön useiden vuosien kuluessa, kuten oheinen kuva osoittaa. Happamilla mailla raakafosfaattien liukoisuus on parempi. Voimakas kalkitus ja korkea pH heikentävät niiden liukoisuutta. Soklin fosforimalmia 3 000 kg/ha nurmen peruslannoitteena tuotti lähes väkilannoitteilla saadun sadon. Apatiitin fosforista arvioitiin saatavan kasvien käyttöön noin 10-20 % 10 vuoden aikana. Hyväksikäyttö paranee aikaa myöten. Pieneliötoiminta, ennen kaikkea sienijuuret ja lierot voivat parantaa kasvien fosforin saantia niukkaliukoisista lannoitteista kuten luujauhosta ja raakafosfaateista. Maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuden tulee olla melko alhainen, jotta fosforia saadaan niistä kasvien käyttöön. Hyöty sienijuuresta on huomattavasti suurempi, kun käytetään eloperäistä lannoitusta. Eloperäisen lannoituksen tulee olla hidasvaikutteista. Eloperäisen lannoituksen säännöllinen ja pitkäaikainen käyttö on sienijuurelle edullisinta. HIENOFOSFAATIN FOSFORILANNOITUSVAIKUTUS SUPERFOSFAATTIIN VERRATTUNA
120 100 80 60 40 20 0 Aika

HHt ja mutasuot pH 4,6-6,1

Hienofosfaatti

Superfosfaatti

P-lannoitusteho %

1-7 vuotta

8-9 vuotta

10 vuotta
Tainio 1958 © HY Mli Rajala 2002

233

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

SIENIJUUREN VAIKUTUS LUUJAUHON JA APATIITIN KÄYTTÖKELPOISUUTEEN
240 200
P otto Suhdeluku

HHt, P 5 mg/l, pH 5,5, sienijuurikanta hoi V18 Verranne Apatiitti Luujauho

160 120 80 40 0

Kompostointi voi parantaa raakafosfaattien liukoisuutta, minkä vuoksi niitä kannattaa luonnonmukaisessa viljelyssä käyttää kompostin kautta, mikäli tilalla tehdään kompostia. Kompostin vilkas pieneliötoiminta vapauttaa fosforia kasvien käyttöön. Kompostointia varten raakafosfaatit voidaan levittää jo karjasuojassa lannan sekaan. Seuraavassa esimerkkejä sopivista käyttömääristä:
Kompostoinnin vaikutus raakafosfaattien fosforin liukoisuuteen Kompostoinnin vaikutusta raakafosfaattien fosforin liukoisuuteen tutkittiin Saksassa sekoittamalla raakafosfaatteja naudanlantaan. Pehmeiden raakafosfaattien sisältämästä fosforista 15–25 % saatiin liukoiseksi 2–4 kk kompostoinnin aikana. Kompostoinnin kulku vaikutti merkittävästi fosforin liukenemiseen. Esimerkiksi helposti käytettävän energianlähteen lisäys kompostiin paransi fosforin liukoisuutta selvästi. Liuenneesta fosforista vain 1–5 % säilyi vesiliukoisena ja 95–99 % muuttui orgaaniseen muotoon pidättyen eloperäisiin yhdisteisiin, mikrobistoon ja humiiniaineiden muodostamiin kelaatteihin. Siitä kuitenkin noin 70–75 % pysyi helposti tai melko helposti kasvien käytettävissä olevana ja ainoastaan 10–12 % pidättyi hyvin pysyvään muotoon. Raakafosfaateista liuennut orgaaninen fosfori jakautui kokeen lopussa liukoisuuden perusteella seuraaviin ryhmiin: – Helposti käytettävissä oleva 4–6 % – Melko helposti käytettävissä oleva 68–72 % – Melko pysyvä 12–16 % – Hyvin pysyvä 10–12 % Pidättymislujuus lisääntyi ajan kuluessa. (Singh ym 1991).

Kahiluoto ja Vestberg 1998 © HY Mli Rajala 2002

LIEROJEN VAIKUTUS RAAKAFOSFAATIN KÄYTTÖKELPOISUUTEEN

Mackay ym. 1983

Apatiitin fosforin liukoisuus on alhaisempi kuin raakafosfaatin. Apatiitin kadmiumpitoisuus vastaa suomalaisten peltomaiden pitoisuutta. Sen sijaan aikaisemmin maahantuodut raakafosfaattierät ovat sisältäneet kadmiumia moninkertaisia määriä. Apatiitin kalkitusvaikutus vastaa suunnilleen kalkin kalkitusvaikutusta, mutta se vaikuttaa huomattavasti hitaammin. Apatiitin käyttömäärät voivat olla tavallisimmin noin 500–1500 kg/ha. Uudismailla ja fosforiluokan ollessa huono käyttömäärien tulee olla suuria – noin 2000– 3000 kg/ha. Niitä suositellaan käytettäväksi vain viljavuusluokan ollessa huono tai huononlainen (välttävä). Raakafosfaattien avulla ei voida poistaa akuuttia fosforin puutetta niiden hidasliukoisuuden takia ja koska tarvittavat käyttömäärät olisivat huomattavan suuria. Orgaanisten lannoitteiden fosfori on merkittävin menetelmä turvata kasvien akuutti fosforin tarve.

234

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

RAAKAFOSFAATTIEN SUOSITELTAVIA KÄYTTÖMÄÄRIÄ VILJELYKIERRON AIKANA
Viljavuusluokka Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä, Hyvä Raakafosfaattia kg/ha 1 500–3 000 1 000–2 000 0–1 000 0

Raakafosfaattien käyttömääriä Lantakouruun Lantalaan Kompostiin 0,5–2,0 5–20 0–30 kg/ey/pv kg/m3 kg/m3

Käyttötarve riippuu muusta lannoituksesta.

4.7.3 MUITA KIVENNÄISTÄYDENNYSLANNOITTEITA
Puun tuhka on monipuolinen kalkitusaine ja hivenlannoite. Pääravinteista siinä on ennenkaikkea kaliumia ja fosforia. Tuhkien käyttöä rajoittaa mm. niiden sisältämät raskasmetallit, lähinnä kadmium. Tuhkista tuleekin olla käytettävissä analyysi raskasmetallien pitoisuuksien selvittämiseksi. Puun tuhkaa käytetään perushivenlannoitukseen korkeintaan noin 1 t/ha. Se sopii myös juureksien lannoitteeksi, käyttömäärä korkeintaan noin 1 t/ha. Marjoille ja hedelmäpuille tuhkaa voidaan käyttää korkeintaan noin 300 kg/ha vuosittain. Kivihiilen, öljyn jne. tuhkaa ei saa käyttää viljelyksille raskasmetallivaaran takia. Myös puun kuorituhkien käyttöä rajoittaa usein niiden melko korkeat kadmiumpitoisuudet.

RAAKAFOSFAATIN KOMPOSTOINTI

Mischra ym. 1986

4.7.4 HIVENLANNOITTEET
Hivenlannoitus pyritään hoitamaan mahdollisimman pitkälti luonnonmukaisilla keinoilla kuten viljelykierrolla, eloperäisellä lannoituksella, kierrätyksellä ja maan biologisen aktiivisuuden hoitamisella sekä kohtuullisella kalkituksella. On kuitenkin tilanteita, joissa on tarpeen käyttää tavanomaisia kemiallisia hivenlannoitteita. Käyttötarve selviää mm. viljavuustutkimuksen avulla. Hivenlannoitteet annetaan maan kautta. Hivenlannoitus voi olla erityisesti paikallaan siirtymävaiheessa.

4.7.5 LUONNONMUKAISESSA VILJELYSSÄ KÄYTETTÄVIEN LANNOITTEIDEN OMINAISUUKSIA
Seuraavan sivun taulukoissa on tietoja eräistä luonnonmukaisessa viljelyssä käytettävistä lannoitteista. 235

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

KIVENNÄISTÄYDENNYSLANNOITTEIDEN JA MAANPARANNUSAINEIDEN RAVINNEPITOISUUKSIA
Ca % 1. Kalkit Kalkkikivijauhe Mg-pitoiset kalkit Dolomiittikalkki Leväkalkki 2. Kuonat Masuunikuona Teräskuona 3. Kivijauheet Biotiitti Bioapatiitti Apatiitti Raakafosfaatti Raakafosfori (trikalsiumf.) Kivijauhe, graniitti 4. Tuhkat Puutuhka Kuorituhka 30 24 18 29 22-26 35 7 11 35 25 33 5-8 5-25 10-20 Ca neutr. 33 32 32 25 33 35 13 18 5-50 Mg % 2-7 7-12 1 6,5-8 1 10 8 1 0,3 1,7 0,3-6 4 1-2 K % 0,2 5/3,3 4 0,4-2,5 9 1-3 K % 0,2 0,3 0,2 0,2 3,0 P % 0,4 0,6 1,9 14 14 17,5 0,4 2 <1 Mg % 0,4 0,3 0,2 0,1 S % 1,5 Ca % 21 10-20 0,2 4 3,3 Si % 16,8 1,2 1,7 Hivenet - / + / ++ + + ++ ++ Hivenet - / + / ++ ++ + + ++ + + + ++ ++ ++

Eräiden eloperäisten täydennyslannoitteiden ravinnepitoisuuksia TeurasjäteN kok N liuk P valmisteet % % % Luujauho 3-7 0,5 5-10 Lihaluujauho 7 1,0 6 Verijauho 12-15 0,2 Sarvijauhe 9-15 3,8 3-4 Höyhenjauho 10 1,7 Rypsi-/sinappirouhe 5 1,3 1,4 Merileväjauhe 0,25 -

Maatalouden ympäristösitoumuksen ehtojen mukaiset fosforin (P) liukoisuuskertoimet: Lannat, luujauhot, sarvilastut 0,75, trikalsiumfosfaatti (raakafosfori) 0,50, raakafosfaatti, apatiitti 0,10. Tarkista voimassa olevat kertoimet.

ERÄIDEN LANNOITTEIDEN OMINAISUUKSIA JA KÄYTTÖMÄÄRIÄ
Vaikutus maan pH:hon neutr.emäks neurt. hapan hapan neutr. emäks emäks. emäks. emäks. emäks. emäks. emäks. emäks. emäks. emäks. emäks. Lannoitusvaik. 1/2/3 v % *) 75/15/5 95/5/0 75/15/5 45/25/15 70/15/5 20/25/20 30/20/20 4/5/6 3/4/5 2/3/4 1/2/3 25/25/20 60/20/10 50/30/10 Levitysmäärä t/ha 40/20/10 10-40 10-40 10-20 10-40 5-10 0,2-1,0 0,2-1,0 0,2-1,0 0,2-1,0 0,5-2,0 0,5-3,0 3-15 0,5-1,0 1-8 Lannoitusajankohta 10-40 kevät/kesä kevät/kesä kevät/kesä kevät/(syksy) kevät kevät kevät kevät/kesä/syksy kevät/kesä/syksy kevät/kesä/syksy kevät/kesä/syksy talvi/syksy/kevät kevät talvi/syksy/kevät Huom. kevät/(syksy) laimennus vedellä laimennus vedellä laimennus vedellä

Naudan kuivikelantakomp Naudan lietelanta Naudan virtsa Sianlietelanta Hevosenlantakomp Kananlantakomp Luujauho Lihaluujauho Tuomaskuona Raakafosfori Raakafosfaatti Apatiitti Biotiitti Puuntuhka Dolomiittikalkki

vain emäks maille

*Arvioitu lannoitusvaikutus 1., 2. ja 3. vuotena % kokonaislannoitusvaikutuksesta.

236

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

4.8 LANNOITUKSEN SUUNNITTELU
Lannoituksen järjestämisessä suunnitellaan kotoisten ravinnelähteiden hyödyntäminen, minkä jälkeen laaditaan viljelykierroittain lohkokohtainen lannoitussuunnitelma kullekin kierrolle erikseen.

4.8.1 RAVINNEKIERTO TILALLA JA LANNAN HYÖDYNTÄMINEN
Lannoitussuunnitelmaa laadittaessa kartoitetaan kotoiset ravinnelähteet tilan sisällä tai yhteistyötilan puitteissa. Ravinnetaselaskennalla saadaan selville tilan ravinneylijäämien suuruus. Ravinteiden hyväksikäyttöä tilalla kehitetään suunnittelemalla lannan talteenotto, varastointi ja mahdollinen kompostointi tai ilmastus. Ensiksi lasketaan, paljonko tilan eläimet tuottavat lantaa sekä tehdään tarpeelliset laidun- ym. vähennykset. Sen jälkeen suunnitellaan, miten lannan talteenottoa ja varastointia kehitetään, jotta lanta saadaan mahdollisimman tarkoin hyötykäyttöön. Kompostointia varten lasketaan kuivikkeiden tarve sekä kuivikkeiden saanti omalta tilalta. Samoin lasketaan lisäaineiden kuten apatiitin tarve ja suunnitellaan niiden käyttö. Mihin ja missä aikataulussa kompostia valmistetaan sekä millä kalustolla. Lietelantaa varten laaditaan ilmastussuunnitelma. Tämän jälkeen laaditaan viljelykierroittain varsinainen lohko- ja kasvikohtainen lannoitussuunnitelma.
Käytettäviä ravinnelähteitä ovat – Lannan lannoitusvaikutus – Esikasvivaikutus – Viherlannoitusvaikutus – Viljelykiertovaikutus – maanparannus vaikutus – Biologinen typensidonta – Täydennyslannoitteet

4.8.2 LANNOITUSSUUNNITELMA
Lannoitussuunnitelman lähtökohtana on viljelykierto. Peltoviljelyssä voidaan yksittäisen kasvin lannoituksen asemasta päähuomio kiinnittää viljelykierron keskimääräisen lannoituksen suunnitteluun, koska käytetään pääasiassa pitkävaikutteisia lannoitteita. Ensin lasketaan viljelykierron keskimääräinen lannoitustarve. Tarve on syytä laskea jokaiselle kierrolle erikseen. Viljelykiertojen yhteenlasketun lannoitustarpeen ja siten koko tilan lannoitustarpeen selvittämisen jälkeen suunnitellaan kotoisten lannoitteiden käyttö, biologisen typensidonnan ja esikasvivaikutusten sekä viherlannoituksen hyväksikäyttö. Mikäli viljelykiertoa muuttamalla ei päästä ravinneomavaraisuuteen, niin lasketaan tilan ulkopuolisten täydennyslannoitteiden tarve. Tämän jälkeen suunnitellaan, 237

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

missä suhteessa eri lannoitteet jaetaan viljelykierron eri kasveille. TYPPILANNOITUS Kasvien ja koko tilan typpihuollossa tärkein menetelmä on biologisen typensidonnan hyväksikäyttö. Biologisen ty-pensidonnan merkitys on karjatiloillakin 2–5 kertaa suurempi kuin lannan osuus. Toiseksi tärkein menetelmä on lannan huolellinen talteenotto, käsittely ja käyttö. Kolmanneksi maan omia typpivaroja hyödynnetään esikasvivaikutuksen kautta sekä hoitamalla maan rakennetta ja pieneliötoimintaa. FOSFORILANNOITUS Fosforin poistumaan pellolta viljelykierron kokoonpanolla on karja- ja viljatiloilla melko pieni vaikutus. Fosforin poistuman pellolta ratkaisee ensisijaisesti satotaso ja viherlannoituksen osuus viljelykierrossa. Eläintuotteita myyviltä tiloilta fosforia poistuu vähemmän kuin kasvituotteita myyviltä tiloilta. Huomattavalla osalla maamme pelloista on kertynyt niin paljon fosforia, että sen hyväksikäytön tehostamisella mm. vilkkaamman pieneliötoiminnan avulla saadaan katettua täydennysfosforin tarve. Monipuolinen viljelykierto on tässä tärkeä väline. Maaperän fosforin käyttökelpoisuutta voidaan parantaa myös viherlannoituksella sekä happamien kivennäismaiden kalkituksella. Lannan fosforin tarkka kierrätys on luonnollisesti tärkeä menetelmä karjatiloilla. Uudismailla ja kun maan fosforitilanne on huono tai huononlainen, fosforilannoitukseen käytetään edellisten lisäksi täydennyslantaa tilan ulkopuolelta ja apatiitti-kivijauhoa tai luujauhoa. KALIUMLANNOITUS Kaliumia myydään tuotteiden mukana tilalta suhteellisesti vähiten. Varsinkin karjatiloilta ja myös viljatiloilta kaliumia poistuu tuotteiden mukana vain vähän. Poistuma on suuri peruna- ja vihannestiloilta sekä tiloilta, jotka myyvät nurmea. Lannan ja erityisesti virtsan huolellinen talteenotto ja käyttö ovat tärkeä osa kaliumlannoitusta. Savimaissa on niin runsaat kaliumvarat, että lannan kierrätys ja maan rakenteen hoito yleensä riittävät turvaamaan kasvien kaliumin tarpeen. Savesta sisältämättömillä karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla käytetään kaliumtäydennykseen tilan ulkopuolis238

RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO

ta lantaa tai biotiitti-kivijauhetta. Kaliumreservien määrityksellä viljavuustutkimuksessa voidaan tarkentaa kaliumlannoituksen tarvetta. SIVU- JA HIVENRAVINNELANNOITUS Kasvit sisältävät pääravinteiden lisäksi myös sivu- ja hivenravinteita ja muita aineita. Esimerkiksi rikki on välttämätön kasvinravinne, jota kasvit tarvitsevat suunnilleen yhtä paljon kuin fosforia. Runsaimmin sitä tarvitsevat ristikukkaiset kasvit ja sipulit. Sen riittävä saanti on tärkeää hyvän laadun muodostumiselle. Puutosoireet muistuttavat typen puutetta. Rikkiä huuhtoutuu helposti. Sen puutosta voi esiintyä esim. pelkästään viherlannoitusta käyttävillä tiloilla, joilla ravinteita myydään paljon ja joilla maiden multavuus on alhainen. Hivenravinteiden riittävää saatavuutta kasveille seurataan viljavuustutkimuksen avulla. Tärkeimpiä seurattavia hivenravinteita ovat boori, kupari ja mangaani. Hivenlannoituksen tarve on suurin karuilla mailla, turvemailla ja ”ylikalkituilla” vähämultaisilla karkeilla kivennäismailla. Mikäli hivenlannoitustarvetta esiintyy ja monipuolinen viljelykierto, eloperäinen lannoitus, kierrätys ja tuhka eivät riitä, käytetään hivenlannoitteita. Niitä on syytä käyttää mieluiten jo siirtymävaiheessa ja nurmen/ viherlannoituksen peruslannoitteena maan kautta. "HAPPILANNOITUS" Maan hyvä rakenne on ratkaisevan tärkeä luonnonmukaisten lannoitteiden hyväksikäyttöön vaikuttava tekijä. Maan hyvän rakenteen ylläpitoon ja hoitoon ”happilannoitukseen” on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Näin voidaan parantaa ravinteiden käyttökelpoisuutta, juuriston kehitystä ja juurten ravinteiden ottoa sekä ravinteiden hyötysuhteita kokonaisuutena. MUUT AINEET Kasvit sisältävät varsinaisten ravinteiden lisäksi myös muita aineita. Esim. heinäkasvit ottavat piitä suunnilleen yhtä paljon kuin typpeä eli noin 50 kg/ha. Kaksisirkkaiset kasvit ottavat piitä vain vajaan kymmenesosan edellisestä. Pii on todettu välttämättömäksi joillekin kasveille, esim. peltokortteelle. Satoa se lisää selvästi esim. riisillä, jonka lannoitteisiin lisätään piitä. Pii on kasveille hyödyllinen aine. Se lisää mm. kasvien tautien ja tuholaisten kestävyyttä, vahvistaa kortta 239

tehostaa yhteyttämistä ja säästää vettä sekä edistää kasvien fosforin saantia. Tilalla on lypsykarjaa 26. rukiille ja suojaviljana toimivalle ohralle.6 ey x 5 kg/pv x 270 pv = 36 t/v. kaliumtäydennykseen käytetään siirtymävaiheessa biotiittikivijauhetta 5 t/ha eli 35 t/v. Lantala on laajennettu muutamia vuosia sitten tarvetta vastaavaksi. Kompostien sijoittelussa ja teossa otetaan vesiensuojeluohjeet huomioon. joka levitetään kauralle. Piitä kasvit saavat paitsi maasta vapautumisen avulla. Rehujen ja kivennäisten ostot kattavat fosforin ja kaliumin myynnit 240 . Laidunvähennyksen jälkeen levitettävissä on 194 t lantaa ja 160 t virtsaa. Viljelykierto on maataparantava. Kompostit peitetään oljilla/turpeella sekä mustalla muovilla tai kompostipeitteellä. Esimerkki lannoitussuunnitelmasta Tilan peltoala on 42 ha. fosfori välttävä ja kalium välttävä. turvetta ostetaan.6 ey. Lannan käsittelyssä käytetään virtsasäiliömenetelmää. Biotiittia levitetään kerran pelloille. Lannasta saadaan keskimäärin fosforia 8. Kuivikkeeksi tarvitaan olkia 26. Täydennyslannoitustarve on keskimäärin fosforin osalta noin 11 ja kaliumin osalta noin 12 kg/ha/v. Laidunvirtsaa kertyy laidunnettaville nurmille. Tarvittaessa lisäkuivikkeita mm. Typensidontaa lisää myös herneen viljely rehuviljan seassa. Laidunlantaa kertyy laidunnettaville nurmille. Kasvien piin saantia voidaan edistää mm. Tilan eläimet tuottavat vuodessa yhteensä kiinteää lantaa 320 t ja virtsaa 214 t. Talvikompostointi edellyttää runsasta kuivikkeiden käyttöä. masuunikuonasta ja kivijauheista (biotiitti). jossa apilapitoisia nurmia viljellään kolme vuotta. Kuivikelannan aumakompostointi tehdään erityisellä huolella kompostiaumat peittäen ja valumilta suojaten. Lannan hyödyntämiseen laaditaan lannanhoitosuunnitelma. Tämä määrä olkia saadaan tilan vilja-alalta. Käytettävä lanta on kaikki oman nautakarjan lantaa. Näin merkittävämpiä esikasvivaikutuksia voidaan hyödyntää kolmena vuotena kuudesta. Täydennyslannoitteina käytetään siirtymävaiheessa fosforilannoitukseen apatiittia 4200 kg/v eli noin 600 kg/ha kerran viljelykierrossa. Viljelykierto on 6-vuotinen. joulu-tammikuussa ja mahdollisesti maaliskuun lopulla sekä kesäkuussa. Maat ovat runsasmultaisia karkeita kivennäismaita. jo lantalassa lämmintä lantaa ja huolellisuutta. jolloin typpeä sitovia kasveja viljellään neljänä vuotena kuudesta. Laskettu lannoitustarve on keskimäärin P 19 ja K 57 kg/ha/v. Kiinteä lanta kompostoidaan siirtämällä se lantalasta lannanlevittimellä pellolle kompostiaumaan marraskuussa. Laidunlantaa kertyy laitumille noin 70 t ja laidunvirtsaa 47 t. Lannan sekaan käytetään fosforitäydennykseksi apatiittia 15 kg/pv eli 4200 kg/v. Esimerkkitilan viljelykierto on 6-vuotinen: 3 vuotta apilavaltaisia nurmia – ruis/kaura – hernekaura/peruna/vihantarehu – ohra + ns. joiden kasvukunto on keskimäärin: pH hyvä. Virtsa levitetään kolmannen vuoden nurmelle ja kauralle. Komposti käytetään perunalle. joiden vaihtuvan kaliumin määrä on huononlainen tai välttävä.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO ja tukisolukoita.6 kg/h/v ja kaliumia 45 kg/ha/v. karjanlannasta kierrätyksen avulla. Lisäksi voidaan käyttää luujauhoa 1200 kg/v. ensisijaisesti hernekauralle. maan toimintaa edistävällä eloperäisellä lannoituksella. lähinnä toisen ja kolmannen vuoden nurmille. joka annetaan kompostin kautta. Levitys tehdään mulloksille. Koska tilan maalajit ovat karkeita kivennäismaita. puun tuhkasta.

LANNOITUSSUUNNITELMA 241 . Kaliumin vapautumispotentiaali maamineraaleista ratkaisee pitemmällä tähtäimellä kaliumin täydennyslannoitustarpeen.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO tuotteissa valtaosin. Biotiitin kertalevitys riittää kattamaan alijäämäisen kaliumtaseen kohtuullisten hävikkien kanssa noin 2 viljelykierron ajaksi. Tilan ravinnetase on siten lähes tasapainoinen. Täydennyslannoitteiden ostojen kanssa tilan ravinnetase on fosforin osalta 17 ja kaliumin osalta 28 kg/ha ylijäämäinen. fosforitaseen alijäämä on vain 2 ja kaliumin 4 kg/ ha/v.

Vol 110. Granstedt. 62-72. & van Diest. & Lyshede. 1996. Kristensen.summary and recommendations. Hansen.J. 29-31. 2002. Pp. & Askegaard. 1995. Ultuna. P. 24-27. 539-575. Claassen..D. 19. 52 s. 2. 2000. Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet . 15 nro 7. Omavarainen maatalous 4/1993. Ensilering av kløvereng – hvor stort blir tapet av svovel? Forskningsnytt nr 2. 68 s. Gahoonia. 1969. Flaig. 1985. Ekologiskt lantbruk. 169-185. Proceedings Vol. Nutrient flows and balances.E. Bachhinger. P.. Comparisons between Conventional and Ecological Farming Systems at Öjeby. Nitrogen Transfers and Mass Balances. 1996. N. K. S. External and internal P requirement and P uptake efficiency of different plant species. Forskningscenter for Økologisk Jordbrug. KTTK:n julkaisuja B2 Luomutuotanto 4/2000. 35:25-31. In Stevensson. päivitetty 6/2003. 28. Kokemuksia biotiitista suonurmen kaliumlannoitteena. 1996. 1998. Fagerberg. pp. F. Johnston. J. Alternativ Odling: 4. R. 23. Suomen ympäristö 206. 24-25. 2002. 1999. Jansson. P.and N-dynamics in soil. Syri.. Is ley production in organic farming limited by sub-optimal sulphur supply? Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Granstedt. Madison. 1998.Nikander. F. 271 s. ed. P.pdf Kemppainen.. 84 p. 1999. 9. ja Ekqvist. Res. 21 S. J. 2002. Plant and Soil 61.1985. Helsinki. Landbauforschung Völkenrode 2. Huhta. Ss 7-12. 2001. Omavarainen maatalous vol. 2004. S. Suomen ympäristökeskus. J. 1990. 26. S. Nurmikasvit luomuviljelyn typpihuollossa. 1-9. Lannoitus luomuviljelyssä. pp 117-121. Proceedings Vol. Sulphate leaching and sulphur balances of an organic cereal crop rotation on three Danish soils. Institutionen för orrländsk jordbrukvetenskap -SLU Öjebyn. J. Pp. SLU. The role of phosphorus in crop production and soil fertility: 150 years of field experiments at Rothamsted. Belgium 8-11 September 1992. A.Agronomy Monograph no. S. 31. B. 1993. 27-42.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO KIRJALLISUUTTA Ravinteista ja ravinnekierroista Anon. 2003. & Brookes. Tiedote 10/95. Maatalouden ammoniakkipäästöt. Pp. K. 15 nro 4. Ss. Turnover of biomass C and P in soil following incorporation of glucose or ryegrass. E. Ss.E. von. LIFE AND ENVRONMENT. 21. osa II. H. Phosphorus efficiency of plants. Giessen. Soil Biol & Bioch 34. Grönroos. J. Jordbruksväxter kan ta upp organiskt kväve. 11 p. Organische Bodensubstanz als nachliefernde Stickstoffquelle fuer die Ernährung der Pflanze und einige Modelle zur technischen Verwirklichung. agric. A.. 11th IFOAM International Scientific Conference August 11 – 15. Nitrogen leaching in ecological agriculture . 22. Aquilars. Granstedt.E. 1976. 11-16. European Journal of Agronomy 17. Olesen. 1989.5. Fert. 2000. Holten. A. From Research to Application. Ss. Hagin. 1995. 2003. 15 nro 6. S. D. Biotiitin vaikutus maan viljavuuslukuihin. Kuono. Uppsala. S. A. Två gårdssystem i Öjebyn – plan och utfall efter 11 år. J. Granstedt. H. Stopes. 114 p. (toim. K.. J. Nurmikasvit luomuviljelyn typpihuollossa. Phosphate rocks and partially-acidulated phosphate rocks as controlled release fertilizers. A. R. Olesen. A. A. 1988. Pp. 28-29. Kolster.. 242 . Slutrapport. 1993. Pp.R. Fallstudier av kväveförsörjning i alternativ odling. 1981. Phosphorus (P) acquisition of cereal cultivars in the field at three levels of P fertilization. von. New Research in Organic Agriculture. Öjebynprojektet -ekologisk produktion av livsmedel. IFOAM 44/45. 2002. Rothår og fosforopptak i korn. Biotiitti ja raakafosfaatti apilanurmen lannoitteena. 68 s.C. ja Tanji.. Biol Agric & Hortic. Eriksen. 1996. 2000. 97 p.K. 137-140. ASA-CSSA-SSSA. and Poulton.S. 891-925. Kristensen. ss. Granstedt. N. Jonsson. Res. Pp 315-325. Rapport 5:2004. Koetoiminta ja Käytäntö. Granstedt. 1996. Wu. Forskningsnytt Nr 3. Copenhagen. Basel. 1983. A. O. Pp. Pp. I. 1996. A. 4. United Kingdom. 4th international Imphos Conference PHOSPHORUS. L. ym. Der Einfluss von Silicium auf Pflanzen. 169-180.E. Increasing the efficiency of plant nutrient recycling within the agricultural system as a way of reducing the load to the environment – experience from Sweden and Finland.. T. Pp. Haglund. Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet – kasvintuotanto. SLU. 1. Nutrient management in organic farming. & Loes. Nitrogen in Agricultural Soils .. A. 1992. Omavarainen maatalous vol. J. Swedish J. & Scheller.. Soil Biol and Bioch 34. Kvælstofudvaskning og –balancer i konventionelle og økologiske produktionssestemer. Fidanovski. s. Rekolainen. Ebbesvik. FAO. M. M. KTTK:n julkaisuja B2 Luomutuotanto 1/2003.1989.-K. 331-340. Sammanfattningar av föredrag och postrar. Anon.slu. Anon.M.njv. Pp. Diss. 11th International Scientific IFOAM Conference August 11 – 15. Haglund. Fundamentals of Organic Agriculture.. Fragstein.K. 1996. R. Pp. Föhse. Rooma. A. Effects of different fertilisers on the C. S. Omavarainen maatalous vol. Friedel. P. Fertilizer strategies. W.12. Luomutuotannon fosforihuolto. Nielsen. Steinmehl in der Landwirtschaft. MTT. 1996. & Junk.se/sections/animal/RM5_2004. Granstedt. Fragstein. CUL. Huss-Danell. 11(1-4). S. Ghent. A. Rock phosphate mobilization induced by the alkaline uptake pattern of legumes utilizing symbiotically fixed nitrogen. 2002. Composition of hydrolysable amino acids in soil organic matter and soil microbial biomass. 101-109. 617-622. SLU. C.). E. ss. Pp.http://www. 940 s. Ökologisk Landbruk.B.eläintuotanto. Hauck. J.. Plant and Soil. M. Jonsson.S. Koetoiminta ja Käytäntö. Copenhagen. & Harrison. A. Argiculture Ecosystems & Environment 80. Plant and Soil 211 (2): 269-281. 1982.

Helsingin yliopisto. Pp.9. Microbiological processes in soil organic phosphorus transformations in conventional and biological cropping systems. Ravinnetaseopas... Root-induced changes in the rhizosphere: Importance for the mineral nutrition of plants. Soil and Plant Sci. Friedel.. M. Biol.E. J. Webster.. 2002. Biochem. Løes. A. Soil pH and nutrient uptake in cauliflower (Brassica oleracea L. Saarela. V. Applied Soil Ecology 8. 1975. Springett. P. Saarela. Goulding. Ögaard. and Fertility of Soils 21. In: toim. Opptak og funksjon av fosfor og kalium I planter – med eksempler på tilpasninger som kan øke opptaket fra jorda. Soil and plant Sci 52: 25-35. Magnusson. Koetoiminta ja Käytäntö 32:12. I. botrytis) and broccoli (Brassica oleracea L. Ss. Mari Topi-Hulmi. Review of mechanisms and quantification of priming effects. 1983. 243 . pp 138-148. J. Soklin fosforimalmin käyttökelpoisuus nurmen fosforilannoitteena. Plant and Soil 237 (2): 321-332. 464-466. 1995.. Ympäristötaloudellisesti kestävän maatalouden mahdollisuudet Mikkelin läänissä. Ss. Pitkänen. ja Jansson.D. Frossard. A. 2001.. K.. 2000. 2000. V. 31 s. A. 28. 13.1996. 45. A. 30. Ss. Phytohormonenaktivität und Stoffbildung bei Kulturpflanzen. NORSØK.. 374-387.) Rups.. 3. . A-K. Macdonald. W. Poulton. 1999. A. pp. Maatalouden tutkimuskeskus.1995: Ss. Julkaisuja nr 42. Landw. Ravinteikkaan kerroksen syventäminen parantaa kasvua kuivissa oloissa. & Øgaard. 43 p. Kinetics of microbial phosphorus uptake in cultivated soils. & Gregg. J.A. Lund. 1991. V. Puutarha 89. 229-236. P.K. S. Puustjärvi. 662-664. Michael. H.3. A. Fried. U.the case of nitrogen. J..K. J. 1996.F. Løes. J. Forschung. Koetoiminta ja käytäntö 53. Kotieläinten lannat ja puhdistamoliete fosforilannoitteina.ja kasvianalyysin keskinäiset suhteet. S. Niukkafosforisten maiden lannoitus. A. Pp. Umeå. Fakta Trädgård. Maaseudun tutkimus. 19.R. Long-term changes in extractable soil phosphorus (P) in organic dairy farming systems. 1982. L. 1995. 4 p. Løes. 100-107. A-K. Multielement studies by means of plant and soil analyses. in relation to farm level nutrient balances and soil contents of clay and organic matter.H. Nykänen. Stickstoffernährung.10. Nissinen. 2001. 1994. D. 14-15. Besson. J. Pflanzenern u.. Pp. Wilmer. Reports. Manganbrist smyger sig på. 1995. Puutarha 89. NORSØK. Oehl. Nr 3. O. 110-118. N. Y. vol 296. 47. Roth. M.. Marschner. U. Acta Agric. Sect. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu 14. I. 29. Granstedt. Puustjärvi. Oberson. Maan kaliumvarojen käyttökelpoisuus nurmikasveille. 2001. Biol Fertil Soils 34. 8. V. D. Svensk apatit kan ge ökade fosforskördar. Magnusson. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. Mikkeli.11. 34 p. Biol Agric & Hortic. A. Fortune. Tiedote 14/95: 24 s. Eeva Saarisalo. Parviainen. V. Pp.A. 2002. Helsinki.J.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Kuzyakov.J. I. Stahr. 1-2. Gaunt. Fliessbach. Linna. Nuutinen. Oberson. Dubois. Oiva Niemeläinen. Norsk senter for økologisk landbruk. W. T. 85-94. Acta Univ. F. Mengel. Peltola. 63-73. Mäder. Stockdale. Murphy. E. R. Tiedote 1/94.. 15. Soklin fosforimalmi fosforilannoitteena. PP. Kasvualustan ja kasvien hivenainepitoisuuksien keskinäiset riippuvuussuhteet. 1485-1498. 32. 1990. MTT.1991. D. italica) in northern Sweden. Saarela. Lohilahti. Kähäri. Pp.. Ss. Römheld. Koetoiminta ja Käytäntö. Biol Fertil Soils. P.1993. 1979.. P. V. E.. Wakefield. Nutrient management in organic farming systems . Koetoiminta ja käytäntö 52. I. palkokasveista.A. 1983. Scand. Magnusson. B. 31-41. Puutarha 89. Bodenkunde 149: 441-456.. 28. P. H. ss.)): effect on Nutrient Uptake. 2000. 2002. I. Typen ja fosforin huuhtoutuminen luonnonmukaisessa viljelyssä: kirjallisuuskatsaus. J. 11(1-4). Agraria 220. ruokonadasta. 1996. 1. 1996. ja Vehkasalo. A.V. Niggli. 11-12..W.T. & Martin. Probst. 1993. K & Steffens. 1. Acta Agric. Kuusela. 1986. Maire.P. Selvitä fosfori... 19. Uudenmaan ympäristökeskus.. Sticher.. 2001.. 13 s. Mineral Fertilizers and Green Mulch in Chinese Cabbage (Brassica pekinensis (Lour. Koetoiminta ja käytäntö 53.3.. Zeitsch. var. luomunurmista. Köpke. 81 s. Løes.L. Saarela.E. Seuri. P. 2001. Beziehung zwischen Kationen/Anionen-Aufnahme von Rotklee und Protonenabscheidung der Wurzeln. P. A. M. 1694-1697. f. 9.. Koetoiminta ja käytäntö 50. 1999. 15-29. Saarela. A. Kasvin omatoimisuus alustansa ravinteisuuden säätelijänä. Pp. Soluable organic nitrogen in agricultural soils. var. Zeitschrift fuer Planzenernährung und Bodenkunde. 3. Mackay.. Kestävä Maatalous Vantaanjoella-projekti. H. 13 s +Liitteet. V. 145. C. M. Maa. M.F. Pp. Tiedote 10/83. Biotiitti nurmen kaliumlannoitteena. Changes in the nutrient content of agricultural soil on conversion to organic farming.. Alternativ odlings brevet Nr 29.1996. H. Horst. 11. Soil Fertility and Biodiversity in Organic Farming.. 1986. G. Scand.. Spatial variation of earthworm community related to soil properties and yield in a grass-clover field. Maalla on pitkä fosforimuisti. Rajala. Saarela.. Saarela. Science. I. laitumista. Widbom. 1997. Origin of the effect of earthworms on the availability of Phosphorus in a phosphate rock.S.M. pp. 1995. A-K. 27. Ss. Soil Biol & Bioch 32.ja kaliumlannoituksen tarve. 1986. 564 pp. J.ja koulutuskeskus. Yield and Internal Tipburn. Kalium som plantenæringsstoff. 1998. Ss. I. Nurmitutkimusten satoa: tuloksia lannoituksesta. Soi Biol.-K. T.-R.. Sect B. Norsk senter for økologisk landbruk. K. Fliessbach. Puustjärvi. Syers. Siilinjärven apatiitti ja Soklin fosforiitti fosforilannoitteena. Koetoiminta ja käytäntö 57. Ss. 533-536. Suec. H. 201-204. 1986. Agric. Gunst.

Fertil Soils. E. 17. 1995. Vol 3. 2001. 1996. Ravinnetase kestävyysindikaattorina. Virtanen. Nurmien kaliumlannoitus. J. ym. E. –Djupgående rötter kan hitta dolda reserver. Seuri. Luomuviljelyn ravinnetalous ja ympäristövaikutukset: osa I. 4 P. In: Maan viljavuus. M. 1985. 1999. Effects of very small amounts of highly active biological substances on plant growth. & Jungk. Saarela. Omavarainen maatalous 15. E. E. + 1 liite. M. E. Ss.I. Sippola. Biol. Ss. Y. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja.C. 1998. Jokioinen. Tilamallien kuvaukset.3. Vestberg. 1981. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. Suomen ympäristö. Koetoiminta ja käytäntö 56. Sarja A 8: 54 s. 154-155. Sippola. J. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. 18.1999. J. Hakkola. 6 s. Vuosikirja . 1993. & Grönroos. 245-270.. 7. Sippola. Ss. Ravinteiden kauppataseet nautakarjatilojen ravinteidenkäytön kuvaajina. Virkajärvi. Salo. Puutarha & Kauppa 3..W. M. H. 1998. Sarja A 42: 41 p. MTT:n julkaisuja. Ss. P. 38-44. Ss. 2000. Vestberg. Y. Phosphatase activity in the rhizophere and its relation to the depletion of soil organic phosphorus. Ss. Witter..8. ja Turtola. Ss. Kaliumin huuhtoutumistappiot. Sippola. 31.ja kasvinravitsemuspäivä 15. 2223. P. Arbuskelimykorritsan merkitys kasveille. Biol. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. K. 4 p.mtt..ja kasvinravitsemuspäivä 15. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. 2001. Koetoiminta ja Käytäntö. Holmqvist. G. 17. M-talo. Vittring kan täcka kaliumbrist på vissa jordar.11. Kaliumlannoituksen porraskokeet 1977-1994. 17. A.4. 1989. 2001. 6. Luomuviljelyn ravinnetalous (ravinnetasetarkastelu). Ravinnehuollon onnistuminen luomussa ei ole itsestäänselvyys. P. J. 39-43.ja kasvinravitsemuspäivä 15. J.11. Importance of protein and amino acid metabolism in soil for plant nutrition and soil fertility.3. 19-21. Suomen ympäristö.1999. I. 244 . Viljelymaan typpivarat. Vuorinen. 7. Vestberg. Tarafdar. M. 1999.4.1999. Sarja B 25. Ss. Siilinjärven biotiitti maanparannusaineena. Korkea fosforilannoitus heikentää sienijuuren toimintaedellytyksiä.Maatalouden tutkimuskeskus (MTT) puutarhatuotanto 1997-1999. 17. On the injurious and growth-promoting effects in peas and barley of various amino acids given together with nitrate. M-talo.ja hitaasti vaihtuva. Ss. 118 p. Fakta Jordbruk Nr 18. ja Virtanen. Öborn. 5 s. Valle. Agric & Hortic. 1948. M-talo. J. J.fi/bsarja/pdf/bsarja25.4. 1997. Kokonaistuotantomallien ympäristövaikutukset. 3-4.. nopeasti.. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. A.. 33. Ss. 1985. 3 s. Tainio. J. Maatalouden tutkimuskeskus. Kiinteillä koekentillä suoritettujen kokeiden tuloksia v. 1965. Turtola. Viherkesannot ja aluskasvit viljan viljelyssä : Viljelyjärjestelmät-tutkimuksen loppuseminaari. Satotulokset ja maan viljavuuden kehitys kertovat: vilja ja öljykasvien kaliumlannoitusta voi vähentää. Pp. Luomulehti 16. Jokioinen. Huhta. MTT/Maaperä ja ympäristö. E. Maatalouden tutkimuskeskus. 2003. Maa. Kasvinsuojelulehti 2. M. Rinne. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Maan typpivarojen mineraloituminen. Maatalouden tutkimuskeskus. Vesistökuormitus siirryttäessä luonnonmukaiseen viljelyyn. I. ss. Maatalouden tuotantotavat ja ympäristö nro 431. Kalium från alven.2003. 308-320. 2000. Sippola. Acta Agralia Fennica. 1947-1956. P. Saarela..I. 16-20. Kiille ja kuonat edullisia turvemaalle. Fakta Jordbruk nr 17. Scheller. & Grönroos. 6. Basel. Apilalle karjanlantaa siemenille multaa! Käytännön Maatalous. Maatalouden tutkimuskeskus. Witter. In: Maan viljavuus.1989..2001.). Koetoiminta ja Käytäntö 24. Järvi. P. P. 1. Turtola. Ss. 2001. H. K. Loppuraportti Honkajoki Oy:n rahoittamasta tutkimuksesta. Jokioinen. Saarela. 1999.. Huhta. Ss. Seuri. 107. 2000. Hienofosfaatin lannoitusarvosta superfosfaattiin verrattuna. Syltie. Ss.. Saarela. In: Hannu Känkänen (toim. http://mttinfo. vaihtumaton. P. P. 25. 8-10. 2001. Runsas fosfori haittaa mykorritsaa. Eri aminohappojen herneen ja ohran kasvua edistävistä ja haitallisista vaikutuksista annettaessa samalla nitraattityppeä. 2000. 2(3).. A. Vuorinen. Ss. 1996. Fosforilannoituksen porraskokeet 1977-1994 : vuosittain annetun fosforimäärän vaikutus maan viljavuuteen ja peltokasvien satoon monivuotisissa kenttäkokeissa. Ylivainio.pdf Turtola.1985. Jokioinen. Luomuviljelyn ravinnetalous ja ympäristövaikutukset: osa II. Ss. P. Tutkimusraportti. I. Väisänen. Seuri. E. Ss. Väisänen. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. 124-128. I. Sarja A 74. Lihaluujauhon sisältämän fosforin liukoisuus. A. 1999. (mimeografia). 199-204. I. 4. M. 1998. Maan kaliumvarat: liukoinen. J. 1999.. J. 38-39. 7. Maatalouden kestävyyden indikaattorit. Luomulehti vol. J. In: Maan viljavuus. Tarve ja keinot vähentää peltoviljelyn typpihuuhtoutumaa. In: Anja Yli-Viikari et al.4. P. Salo.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Saarela. 36-39. Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisuja N:o 168:1-22. & Johansson. 1958. Luomulehti 17. Vuorinen.1999. Seuri. Koetoiminta ja Käytäntö. Seuri. Seuri. 1987. 25-27. Maatalouden tuotantotavat ja ympäristö nro 431.1981. H.ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.. 18-19. 13-14. E. 2000. Tiedote 16. A.

1996. 1998. 2001. A. Rämert. & Sundberg. 1983.5. SLU. P.9. Kompostierung. 29-37.. H. August 11-15. 1983. Luomulehti 17. SÖL-Sonderausgabe Nr 53. M.. Salomonsson. C. The use of composted materials to control plant diseases. 1998. 1996.-R. W. Kompostieren .ja Riistahallinnon julkaisuja Nro 25... 2002. Alternative Konzepte 45. 73-84. Fundamentals of Organic Agriculture. Kattamisen vaikutus ravinnetappioihin karjanlannan aumakompostoinnissa. Leinonen.12. T. Stallgödsel I ekologisk grönsaksodling. Eklind. D. Rekolainen. Gottschall. 68 s. Kemppainen. Lannan rumpukompostointi. Gottschall. A. Haukioja. A. 1994. Humuswirtschaft des Ackerbaues. 1995. K. Schueler. Luomulannoitus. Alföldi. Julkaisemattomia koetuloksia. K. 1986. IFOAM-Sonderausgabe Nr 11.. T. 49. Kirchmann. Fricke. ja Malkki. 157-181. Kaiserslautern.. Biol Agric & Hortic. 1989. Management of farmyard manure composting is important to maintain sustainability in organic farming. Nutrient content and fertilizer value of livestock manure with special reference to cow manure. 57 s. S.. Vogtmann. In: Viljavuustutkimuksen hyväksikäyttö. J. & Hortic. Godden. Halling-Soerensen. H. Gustafsson. Stopes.. & Roinila. E. E.. A. Suomen ympäristökeskus. Stintzing. Pp. Kala. 275-287.) Transplants. Phenolstoffwechsel von Pflanzen in Abhängigkeit vvon Stickstofform und –angebot. M. A. 10. Maatalouden ammoniakkipäästöt. s 11. Kan restprodukter från organiskt avfall skada odlingsmark? Forskningsnytt nr 2. Forschung 36. M. 8-9. Miljöforskning. Helsinki. S.-L. ja Rajala. Y. Pp. 1995. Ss. manuring strategies. ja Ekqvist. P. Viljavuuspalvelu. Koetoiminta ja Käytäntö. MMM. A. 118 p. Household Waste Compost or Chicken Manure for the Propagation of Lettuce (Lactuca Sativa L. Sauerlandt. Kirjallisuustutkimus. Piorr. E. 245 . Roinila. Stiftung Ökologie und Landbau. J. 1.. Koetoiminta ja käytäntö nro 2.. Theorie und Praxis. 48 s. L. Berner. 44.. 1983. E. Von Fragstein. Rinne. Wissenschaftstagung zum Ökologischen Landbau. Stickstoffeffizienz von unterschiedlich aufbereiteten Misten in einer Ackerfruchtfolge auf Lösslehm. Evaluation od Growing Media Containing Farmyard Manure Compost. Helsingin yliopisto.. und 4. A. I. Å. Siirtyminen luomuviljelyyn edellyttää muutoksia lannan käsittelyssä. Työtehoseuran maataloustiedote Nr 317. M. 1991. an der Rheinischen Friedrich-Wilhelms-Universität. catch crops and N-fixation. SLU Kontakt 11.Nikander. Turpeella lantapattereiden päästöt kuriin. P. 1985. Pp 225-232. 1990. J. Peltola.. 1-2. Omavarainen maatalous 4/1991. ss. 1993. 4 p. P. 1997. P. Resource use in organic farming. Turk. Työtehoseuran julkaisuja nro 180. Maatalouden tutkimuskeskus.die technischen Aspekte der Kompostierung im ökologischen Landbau. K. EF-Verlag fuer Energie. Grönroos. Stintzing. Leinonen. Juva. Use of Herbage Compost as Horticultural Substrate and Source of Plant Nutrients. 19. Kasvintuotantotieteen laitos. Koetoiminta ja käytäntö 20.. 1990. Karlsruhe. Hallin. Ss. Wivstad and Rämert. Losses of nutrients through leaching and surface runoff from manure-containing composts. Komposti. Berlin. Steineck. Müller. Kalan kompostointi ja kalakompostin käyttö lannoitteena. Hampl. 2000. 12 s.1983. E. 1996. 1975.1988. 1988.. 3. Pp 235-238. H. März 1997. S. Roinila ja Leinonen.. 86 s. Pp. Aufbereitung von Mist.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO KIRJALLISUUTTA karjanlannasta ja kompostoinnista Bernath. Miljoeforurening fra rester af antibiotika i organisk affald og husdyrgoedning. Pp. Mitä lierot tekevät kompostissa. Verlag C. & Tietjen. B. P. Landw.. Proceedings of the third ENOF workshop Ancona. 1995. 38 s. A. Düngung. J. S. 1. pp 23-27. U. 1990. Bonn. R. Y. & Wiwstad. S.. Kiljala. 284 s. Biol Agric & Hortic. A. E. Syri. Kuivikkeen vaikutus navettailmaan. C. B. Tammi.. Biol Agric & Hortic 1. 15. Scherrer... ja Räikkönen. Myrbäck. Proceedings Vol 1. 8-9. P. Forsman. Kemppainen. 1970. 1997. & Schnürer. B. Rajala. A. 1995. 1986. Roinila. Penninckx. S. H. Schmitz. Kähn. Salomon. Luomulehti 16. Copenhagen. ja Huhta.. 1984. MTT/Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusasema Partala.. Albihn.. Crop protection in organic and low input agriculture : options for reducing agrochemical usage nro 45. Hovi. Pp. Frankfurt. 1999. 1991. 3. J. Lehto. 2002. R. Harms. Berner. & Vogtmann. 7. 1998. Jordbruksinformation 11. FIBL. Haimi. Kvävebalansstudier med 15N-märkt stallgödsel i ett fleårigt kärlförsök. Suomen ympäristö 206. pp 9-17. 12-14. S. H. Rajala. Komposti sateelta piiloon. M. Salomon. Levitysajan vaikutus lannan tehoon. 2001. 296 s.. Holma. M. Växtnäring I kretslopp. ja Simojoki.F. ja Scholz. 11(1-4). BCPC Monograph. 6-7. Nordisk Jordbruksforskares Förening Seminarium 106: Odlings-system och växtföljder med huvudvikt på alternativ odling. B. IFOAM International Scientific Conference. s. Posterbeiträge zur 4. Ulen. Työtehoseuran maataloustiedote 4 (456). DLG Verlag. 1990. Klemola. Koneviesti 43. B. 239 s. J.-R.R. 8. Grundlagen der Kompostierung. 269-290. 32 P. 1997. V.. B. Lannan käsittely ja hyväksikäyttö.und Umwelttechnik GmbH. Pp. C. C. Kompostin jälkivaikutus. Eklind. B. Biol Agric. Jordbruksberket. Kuiviketta kompostiin. Farm yard manure. 116 s. P. Beck-Friis. 5-6 June 1997. Oberwil. SÖL. Manuring. Helsinki.

Heinonen-Tanski. P... H. P. Listeria on hankala elintarvikeketjussa. J. Heinonen-Tanski.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Vogtmann. 7 s. 134 s. H-G. Joki-Tokola. ja Päätalo. Vakolan tiedote 72. Julkaisu 21. Andersen. Lietelannan jalostusta ilmastamalla. G. P.. Lietelannan ilmastus. Jokioinen. P. ja Leinonen.P. 7. 18-19. Ausbringen ohne Verlust. M. R. H. Haihtuvan typen talteenotto biosuodattimella. J. M. Pehkonen. 1999. & Martikainen. ss 38 – 40. Airaksinen. 2001. E. Listeriaa ja muita suolistotauteja voidaan torjua lietelannasta. and Gottschall. 18 s. Sipilä & A. Heinonen-Tanski. 1978. A.1998. Ss. P. I. 1985. H. Kemppainen.. 1990. 1993... Karjakoot ja riskit kasvavat. 19. H. ss. Partanen-Podduikin.. 1996. Acta Agr. Heinonen-Tanski. S. Leinonen. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 44. Lietelannan laimentaminen kannattaa.ja koulutuskeskus Mikkeli. E. H. Leinonen. J...... T.. 21-23. Ss. H. Maaseudun tutkimus. Heinonen-Tanski. Luonnonmukaisesti tuotettujen avomaavihannesten mikrobiologiseen laatuun vaikuttavat tekijät. P. Rinne. ja Kivelä.. Scand. 18. Leskinen.. 1991. 30-31. Vom richtigen Umgang mit Mist. Schepel. pp 587-595. Leinonen. 1998. J. Helsingin Yliopisto/MTKK. H. Joki-Tokola. A. 246 . Karhunen. KTBL-Schrift 224. Leinonen. & Lanki. 2000. Heinonen-Tanski. Koneviesti vol. H. & Karhunen. 30-31. Baloda. Fuchshofen. Leinonen. 30-31. Lietelannan jalostusta ilmastamalla. Niskanen. 26-27. 1998. & Joki-Tokola.-M. M. H. M. 1991..11. K. 1994. IFOAM conference proceedings. Heinonen-Tanski. Gudat. P. Räsänen.. Ecological efficiency . Pfirter. Koneviesti nro 7. 1998. Eloperäisten lannoitteiden mikrobiologisten riskien hallinta elintarviketeollisuudessa. E. I. ss. KM Vet. Y. Composting and plant growth: use of chicken manure containing antibiotics.10-11. Salmela. Vogtmann. Joensuu.. Ss. K. Pp 22-25. P. Karjanlannan ympäristöystävällinen ja kustannustehokas käyttö. 44 nro 17. and Augstburger. W. alhaisen pintapaineen lietelevitysmenetelmä urakoitsijoille. Väisänen. 28. H.. Sianlannan kompostointi ja lannoitusvaikutus. J. & Heinonen-Tanski. F. Heinonen-Tanski. Bacterial antibiotic resistence levels in Danish farmland as a result of treatment with pig manure slurry. 1990. E. Obrist. MMM:n karjanlantatutkimusohjelman loppuraportti 1995-97. Joensuun yliopiston luonnontieteellisiä julkaisuja No: 57. J. W. Leinonen. KIRJALLISUUTTA lietelannasta ja lietelannan käsittelystä Abele.. Käytännön Maamies 6. Heinonen-Tanski. 1992. Heinonen-Tanski. Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön projekti. 1978. ja Bless. ss. 19 nro 2. Scand.. Luomulehti vol. Mikkeli. P. s.. Hauser. 5. P. Ss. Nauta 26. H. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. ja Miettinen. Tiedote Vakola (11. & Rinne. Nauta 26. J. Maa. H. Redelberger. EPS-rakeet ja EPS-rouhe sikalan lietesäiliön katteena. Fricke. Vakolan tiedote 79: 17 p.B. 1998. S. Omavarainen maatalous Nr 1/1991. K. J. 1996. 20 s. 9 s. 48: 65-72. Ss. Omavarainen maatalous 3/ 1990. Tutkimusraportti. 66. P. 5523/505/96. Kapuinen. Ss. 1. Lietelannan levitysajan ja –tavan sekä ilmastuksen vaikutus säilörehusadon määrään ja laatuun. Pasanen.. T. Lietelannan anaerobikäsittely. H. Halling-Sorensen. Salmonella in animal slurry can be destroyed by aeration at low temperatures. Emanuel. 1998. 26. Ertragssteigerung durch Fluessingmistbehandlung.1991). 7. H. H. C. Schepel. Quality and utilization of compost. Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusseminaari 18. Ilmastettua lietelantaa nurmelle. 46:38-44. Karjanlannan aiheuttamat mikrobiologiset riskit ja niiden välttäminen. 1998. 1. 4/99:12. M. Phosphomonoesterase and ?-D-Glucosidase Enzymes as Indicators of the Maturation of Manure Composts. E. Leinonen. S. Lietelanta ohran lannoitteena. 1992.ja metsätalousministeriön kehittämis/ tutkimushanke Dnr. 70 s. H. ja Puumala.3. 46 s. H. 1. Väisänen. Koneviesti 46. Agerso. & Heinonen-Tanski.. 54 s. 2002. 1999. ss. Aeration improves the hygiene of cattle slurry and the hygiene of grass forage and silage. Niskanen E. I. Leinonen. Rahikainen. B. 1998. 2000. 4/99:10-11. E.S. Soil and Plant. 2003. Jensen. Karhunen. Lietelannoituksen vaikutus säilörehun hygieniaan. 19.-19. Bioland Nr 5/1990. 1996. Compost Science Land Utilization. K. M. 27. H. KM Vet. Environment-International. VYH:n monistesarja Nro 472. Koneviesti 44.. Agricultural Economics Research Institute. 1998. Niskanen. H. 48: 212-221 Heinonen-Tanski.. E. Nitrogen economy of cattle slurry aeration and spreading into grassland. Lietelannan käyttömahdollisuuksien parantaminen. Kokemuksia pilottitilalta : lietelannan jatkuva ilmastus: 26. Nauta 26. Tutkimusraportti Helsingin yliopisto. Lietelannan ilmastus ja käyttö nurmen lannoitteena. Schepel. K. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos julkaisuja. Ausbringungstechniken im Vergleich. Soil and Plant.. Journal of Applied Microbiology 85: 277-281. P. Luomun koneet ja laitteet. & Heinonen-Tanski. H. M.. 31-32. U. Pp 1-17 Vuorinen. I. K.. Sarja A. Gülle. Bioland Nr 4/1991. P. Lietelannan jatkuva ilmastus voi toimia korkeassakin lämpötilassa. 26. 1996. 1991. Lietelannan ilmastuksessa onnistumista ja epäonnistumista. Bioland Nr 2.s Koivunen. E. Mielonen. 9-11.. Sitra. Valta. Acta Agr. H. 1996. ss. I. Gülle und Mist. 1998. Lanki.components : nutrition 1. Leinonen. Sengelov. Tehokas. 31-32. 1996. Jauche und Gülle. Leinonen. Finland 87: 67-77. 1999. Toim.

No 2..3.A.A. Hess.2001. ss. Skjelhaugen. G. & Sarrantonio. 1994. 15. 1987. 185-193 Granstedt.fi/bsarja/pdf/bsarja25.-P.. H. Pp. MTT:n julkaisuja. Mishra. Rock phosphate composting . 1995. H. H.. Småskrift 3/88. A. Torikka. K. Granstedt. Palkokasvit viljelykierroissa ja seoksissa. Nutrient Cycling in Agroecosystems 62.K. Biochem. ja Laurila. Alternativodlingsbrevet Nr 51. No. University of London. Kauppila. Biological Agriculture & Horticulture. Reims.a laboratory incubation experiment. The effect of incorporation time of different crops on the residual effect on spring cereals. 243-258.3. A. Vuorinen.. Nitrogen Mineralization and Uptake in Leek after Incorporation of Red Clover Strips at Different Times during the Growing Period. Karlsruhe. Soil Biol. Biosuodattimen käyttö ympäristötekniikassa. American Journal of Alternative Agriculture. 1991. Soil Biol. Carbohydrate composition of plant materials determines N mineralization. J. 1986. Pp. 1993.. 1993. In: Hannu Känkänen (toim.M.mtt.E. 4/5. S. C. ÖkoLandbau . Nikunen. Ås. & Gregg. M. H. Book of Abstracts.15. Nitrogen mineralization and microbial biomass as affected by soil compaction. 6. Båth.3. Koetoiminta ja Käytäntö 19. 1996. Biological Agriculture & Horticulture. 31 s. J.. A. France. Methods of using harvested green manure. 2001. B. 9-12 September 2001.. Vantaa. Turtola.pdf Känkänen. Typpihuuhtoutumat kuriin aluskasvilla. Huhta. Drinkwater. A. Ss. Våtkompostering. Helsinki..H. 1984. Buegger. Viherkesannot ja aluskasvit viljan viljelyssä : Viljelyjärjestelmät-tutkimuksen loppuseminaari. Biochem.1989. 7 s. Skarv Publications. E. E. Pellervo 5/93: Peltoliite. 7. R. Verbesserter Rohphosphataufschluss durch Kompostierung. Soil management in sustainable agriculture. 1987. J. J. Mela.J. T. 7. Sitra. P. M. Springett. S. Julkaisu 9. Finland 41. .fi/bsarja/ pdf/bsarja25. 261-269. SLU.E. Mineralization of nitrogen from 15N labelled clover tops in soils under conventional vs organic farming . Pp. + 1 app.O. 75-76. S. pp. Eri kesantomuodot rukiin viljelyssä. ja Goyal. 3. M. Holmegaard. Kangas. Ss.. Sarja B 25: 41 p. 2001. 1999.. Koetoiminta ja käytäntö 55. Alternative Konzepte 50. +liitteet.pdf Känkänen. F. 68-78. 1997. Olika sätt att använda skördad grönmassa. 224 s.1994. 1991.63-96.1989. E. 1983. U. Pp. Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön projekti. Studies of the preceding crop effect of ley in ecological agriculture. 1993. 175-183.transformation of phosphorus forms and mechanisms of solubilization. Vol. P. Viherkesannot ja aluskasvit viljan viljelyssä : Viljelyjärjestelmät-tutkimuksen loppuseminaari. Esala.J. 21-25. I. 12(2). Syers. O. Mayer.H. 93. Soc. Takala. Mishra. Känkänen.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Singh.mtt.. Pp. 2001.. Palojärvi. J. Huokuna. Helsingin yliopiston kasvintuotantotieteen laitos. VTT:n esitutkimus. Origin of the Effect of Earthworms on the Availability of Phosphorus in a Phosphate Rock. 100-109. 2000. Maan nitraattitypen määrä loppusyksyllä. Gunnarsson. Statens fagtjeneste for landbruket. ss.2. Gröngödsling och kvävemineralisering . pp. Wagoner. 1969. Bangar. 1992. A. HtmlResAnchor http://mttinfo. Tuuri. Sci Agric. Ilmasta typpeä.. H. A..4.C. nr 103.. Vol. Julk. 262-265. 8 . Jyväskylä 1/1991. Kokemuksia biotiitista suonurmen kaliumlannoitteena. R. R. Etelä-Savon Tutkimusaseman koetuloksia.D. Liquid composting unit. Skarvs Landbrugsserie. Koetoiminta ja käytäntö. T.5. Legume-based cropping systems have redused carbon and nitrogen losses. Kauppila.12. Mackay. Uppsala. J. 265-275. Sitra. Solubilization and availability of phosphorus during decomposition of rock phosphate enriched straw and urine. M. Residual effect of rock phosphate on the fine sand soil. KIRJALLISUUTTA viherlannoituksesta ja kivijauheista Breland. Kauppila. Goldstein. ss 133-142. J.. Jokioinen. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. 285-298. Vol. Basel.risker och mögligheter. M. Examenarbete 1997. Lietelanta lannoitteena: sijoituksen ja pintalevityksen vertailu. V. Kasvinviljelytieteen julkaisuja nro 30. A. 1995.). O. Lyhytikäisen viherkesannon vaikutus syysviljan satoon. Kaila. 15. Leinonen. Biological Agriculture & Horticulture. P. Koetoiminta ja Käytäntö 23. L-Baeckström. 1991. Swedish University of Agricultural Sciences (SLU). & Marstorp. K. 63-73. Bangahr.C. Holte. 1988. 3. Granstedt. A. ITF-trykk 16/91. 1998. Amberger. 1986. Börjeson. 247 . In: Viherlannoituskokeiden tuloksia vuosilta 1979-87. Sarja B 25. H. Recent progress in understanding the molecular-genetics and biochemistry of calcium-phosphate solubilization by gram-negative bacteria.M. 331-340. 1983. No. Viherkesannon typpi hyödyksi. 2-3. Residual nitrogen turnover of three grain legumes to wheat and rape using an in situ 15N-labelling-method..2001. 55 s. 2001. Pp. E. Pp. MTT:n julkaisuja. Känkänen. Pellervo-Seura ry.eine weltweite Notwendigkeit. 22. ja Gjervan. L. 19. 1993. http://mttinfo. Nature vol 396. Känkänen. A. 38 p. Skjelhaugen. Agricultural and food Science in Finland 8. 2001. H. A. Pp. Proceedings of the third international conference on sustainable agriculture Wye College. 1989. H. 28. 655-663. The mobilization and immobilization of soil nitrogen after green-manure crops at three locations in Sweden. 4. Pp. Lemetti. 2000. 1989. Pp. In: 11th Nitrogen Workshop. s. 2002. Uppsala. & Hansen. 7(3).P. 1998. Biol Agric & Hortic. Grøngødning og efterafgrøder. Jokioinen. 20 s.

1998. M. L. 248 . 176. Kasvinviljelytieteen julkaisuja N:o 30. A. p. 16-17. Sikkilä.5.. P. Palojärvi. The Netherlands. Niemi. J. O. H. Viherkesanto mehiläislaitumena. Viherkesanto typenkerääjänä. Biol Agric and Hortic 16. ja Schepel.5. Voraussetzung für Bodenfruchtbarkeit. Pflanzliche Duenger zur Stickstoffversorgung bei Bio-Tomaten – Test bestanden. 22 s. 2001. G.. 25. 164 s. University of Helsinki. Aktiver Bodenschutz durch Wiederbelebung der Böden und Herstellung der natürlichen Bodenfunktionen. R. 26-31 August 2001. M. Soklin fosforimalmin käyttökelpoisuus nurmen fosforilannoitteena. S. Jordbruksverket.. Leopold Stocker Verlag.lannoite vai maanparannusaine? Leipä leveämmäksi nro 1. M. Martikainen. & Freyer. 1994. Pp. 15. Rinne. 6-9. Vanhala. G. Koetoiminta ja käytäntö 29. ja Kauppila.. SÖL. Amsterdam.1985. Nissinen. 1985. G. 1976.5. Jordbruksinformation 3. M. Omavarainen maatalous. IFOAM-Sonderausgabe Nr. J. Helsinki. ym.. Department of General Microbiology. Viherlannoituskokeiden tuloksia vuosilta 1979-87. Die Kunst der Gründüngung. 23 p. 1985. Kaiserslautern. E. Preuschen.1993. Esala. ja Bernath. 2003. M. M. Alakukku. Nitrogen delivery and utilization by subsequent crops after incorporation of leys with different plant composition. ss. Väitöskirja. Saarela. Sillanpää. I. Wissenschaftliche Grundlagen und praktische Methoden.R.. K. 18. Koetoiminta ja käytäntö 24. ss. Graz. Vuorinen. 1992. 1. Kahiluoto. 18-21. 1991. The release and fate of clover nitrogen in soil. Ernte Nr 1. J. Ruehrer. Skörderester som växtnäringsresurs I grönsaksodlingen. Agricultural management systems and microbial soil quality indicators. VSOM Tiedottaa 2. K. 1996. I.M. Varis. Biotiitti .-L. Koetoiminta ja käytäntö.. Sillanpää. ss 14-15. Helsingin yliopiston Kasvintuotantotieteen laitos.1991. Apila rukiin vihantalannoituksena. Jörgensen.10. 25. 1987. Ss.. Koetoiminta ja Käytäntö 28. 1983. Bodengesundung. ss 40-41. 1998.1994. E. 129-143. Torstensson. Kasvien fosforin saanti luomutuotannossa. 260 s. A. Hartikainen. Maan ravinnetasapaino ja “Vihreä linja”.. In: 9th International Symposium on Microbial Ecology (ISME-9). Stintzing. 50. Preuschen. Interactions in the Microbial World : Final Programme and abstracts. 1993. 53 p.RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHUOLTO Müller. Friedel. 1985. H. B.

Integroitua tuholaistorjuntaa on kehitetty edelleen ottamalla huomioon tuholaisten hallinnan ekologisia vuorovaikutuksia. Yksittäiselle tilalle valitaan viljelykiertoon sopiva kasvinsuojeluohjelma. Ekologisessa kasvinsuojelussa kehitetään vuosien kuluessa tilan sisäinen ja tilojen välinen (alueellinen) kasvinsuojelukokonaisuus. Ekologisessa kasvinsuojelussa pyritään kasvinsuojeluongelmien hallintaan ekologisesti kestävin menetelmin – suoran torjunnan tarve pyritään minimoimaan mm. ennaltaehkäiseviä. KASVINSUOJELUN PERUSTEITA EKOLOGINEN KASVINSUOJELU Ekologisen kasvinsuojelun juuret ovat integroidussa tuholaistorjunnassa (IPM-Integrated Pest Management). Ne korvataan vaihtoehtoisilla. Kun ekologinen näkökulma liitetään entistä kiinteämmin myös rikkakasvien hallintaan. Synteettisiä torjuntaaineita ei käytetä lainkaan.KASVINSUOJELU 5. Näin syntyi ekologinen tuholaisten hallinta (EPM-Ecological Pest Management). Luomutuotannon kasvinsuojelussa otetaan huomioon ekologisia vuorovaikutuksia kasvitautien. voimme puhua ekologisesta kasvinsuojelusta luomutuotannon kasvinsuojelukokonaisuutena.1. tuholaisten ja rikkakasvien hallinnassa. Suoran torjunnan tarve pyritään minimoimaan. Kemiallisia torjunta-aineita käytetään vasta pakon edessä. jossa on huomioitu sekä ennaltaehkäisevien menetelmien käyttö että suora torjunta. Käytettävissä olevista menetelmistä kootaan sopivat yhdistelmät sekä tilakohtaisesti että aluetasolla. lisäämällä viljely-ympäristön monimuotoisuutta luontaisia vihollisia suosivaan suuntaan. Painopiste on näiden vuorovaikutusten säätelyssä viljelyteknisin menetelmin. KASVINSUOJELU 5. EKOLOGINEN KASVINSUOJELU OSANA KESTÄVÄÄ KASVINTUOTANTOA Ekologisen kasvinsuojelun tavoitteena on turvata ekologisesti. joka pyrkii hyödyntämään ekologisia vuorovaikutuksia tuholaisten hallinnassa. sosiaalisesti ja maisemallisesti kestävä kasvintuotanto. ympäristölle vähemmän haitallisilla menetelmillä. taloudellisesti. 249 Kasvinsuojelu peltoekosysteemin toiminnan näkökulmasta: • Monimuotoisuuden edistämistä ja hoitamista • Viljelykasvin kilpailukyvyn parantamista . viljelyteknisiä menetelmiä. Kasvinsuojelussa käytetään ensisijaisesti näitä ns.

tehtävänä on hajottaa heikentyneitä. Viljelijän suorittamat viljelytoimenpiteet vaikuttavat vähäisessä tai suuressa määrin joihinkin tai kaikkiin edellä lueteltuihin kasvien terveyden osatekijöihin. Ekologisen kasvinsuojelun näkökulmasta esimerkiksi rikkakasveilla on myös positiivisia vaikutuksia. että kasvien terveys säilyy viljelyn kannalta riittävänä. elinolosuhteisiin heikosti sopeutuneita tai vanhenevia yksilöitä tai rajoittaa populaation kasvua. Ekologinen kasvinsuojelu = • Toistensa kanssa yhteensopivien hallintamenetelmien valitsemista ja yhteensovittamista tasapainoiseksi kasvintuhoojien hallintakokonaisuudeksi. Tietotaidon ja ekologisen ajattelutavan omaksuminen on haastava prosessi uusille luomuviljelijöille. esimerkiksi luteet imevät mielellään riviväleissä kasvavia jauhosavikoita ja pihatähtimöitä porkkanoiden ja punajuurten sijasta. KASVIEN TERVEYS Kasvien terveys on riippuvainen kunkin kasvilajin ja lajikkeen geneettisestä perustasta eli vastustuskyvystä tiettyä tautia tai tuholaista vastaan. jotta pienet porkkanantaimet eivät vioitu harson hankauksesta. Tuhooja ja hyötyeliö ovat tästä näkökulmasta katsottuna sopimattomia ilmaisuja kuvaamaan eri lajeja. tuhoojien sekä luontaisten vihollisten esiintyminen vaikuttavat merkittävästi kasvien terveyteen. sää. viljelijöiden tietotaito on lisääntynyt. Luomutuotannon kasvinsuojelu on kulkenut melkoisen kehityskaaren viimeisten vuosien aikana. Vastustuskykyyn vaikuttavat myös monet muut tekijät. uusia biologisia torjuntavalmisteita ja –eliöitä on tullut markkinoille. Lisäksi savikat pitävät sopivasti kateharsoa koholla. Eliöillä. Viljelytekniikan sovittaminen kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin siten. yhteiskunnan ja elinympäristön näkökohdat. lannoitus. Rikkakasvit houkuttelevat pellolle myös runsaamman saalistajia tarjoten vaihtoehtoista ravintoa ja suojaa. joita nimitetään tuholaisiksi tai taudin aiheuttajiksi. Ympäristötekijät kuten maaperä. on haaste viljelijälle.KASVINSUOJELU Ekologinen kasvinsuojelu on oleellinen osa ekologisesti kestävää kasvintuotantoa. • Ottaa huomioon tuottajan. ja kokeneetkin viljelijät voivat oppia jotain uutta. Tuholaisten ja niiden luontaisten vihollisten biologiasta on saatu uutta tietoa. Näiden kaikkien eri tekijöiden välisistä biologisista vuorovaikutuksista sitten viime kädessä riippuu kasvien terveys. • Perustuu ekologian ja biologian tuntemukseen. Rikkakasvien siemenet ovat tärkeää ravintoa mm. ne tarjoavat vaihtoehtoista ruokaa kasvinsyöjille. KASVINTUHOOJIEN TEHTÄVIÄ Luonnossa on jokaisella eliöllä oma tehtävänsä ekosysteemin verkostossa. peltopyyn poikasille. Rikkakasvit 250 .

ja lajikevalinta.ja vastustuskyky. ”Oikea kasvi oikeaan paikkaan” laji. voidaan puhua tuhoojista. – ympäristön ja – biologisten vuorovaikutusten välillä 251 . pieneliötoiminta. tilan sisäinen ja tilojen välinen. Viljelykierto. rakenne. samat tai samansukuiset viljelykasvit sijoitetaan viljelykierrossa riittävän etäälle toisistaan niin ajallisesti kuin paikallisestikin = riittävästi välivuosia tai maantieteellistä etäisyyttä. luontaiset viholliset ja tuhoojien esiintyminen sekä viljelijän käyttämä viljelytekniikka. pH. Lyhyesti: ihmisen (viljelijän) kannalta kasvintuhooja on eliö. 3. 1. Maan kasvukunnosta huolehtiminen.KASVINSUOJELU Ympäristötekijöitä maaperä sää lannoitus kasvinsuojelu kasvintuhoojien esiintyminen ja aktiivisuus luontaisten vihollisten esiintyminen ja aktiivisuus KASVIEN TERVEYTEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ Biologisia vuorovaikutuksia kasvin ja tuhoojan välinen vuorovaikutus kasvin ja maaperän kasvin ja viljelytekniikan tuhoojan ja maaperän tuhoojan ja viljelytekniikan luontaisen vihollisen ja maaperän luontaisen vihollisen ja viljelytekniikan Geneettinen vastustuskyky lajikkeen kestävyys paitsi kilpailevat viljelykasvien kanssa. ne myös osaltaan säätelevät esimerkiksi ravinnekiertoa ja monimuotoisuutta peltoekosysteemissä. vesi. Missä nämä hajotus.ja säätelytoiminnot ovat ristiriidassa viljelytavoitteiden kanssa. kasvien kilpailu. missä eliölaji estää syömällä tai muulla tavoin sellaisten eliöiden massaesiintymät. jotka vahingoittavat viljelykasveja. KASVINSUOJELUN TARVE Kasvinsuojelun tarve on monen tekijän yhteisvaikutuksen tulos. maaperän estovaikutus. Kasvien terveys on dynaaminen tasapainotila – kasvin geneettisen perustan.ja ravinnetalous. multavuus. mahdollisesti jopa alueellinen. Siihen vaikuttavat mm. joka on väärään aikaan väärässä paikassa. 2. Ilmaisua ”hyötyeliö” käytetään siellä.

parempi kilpailukyky rikkakasveja vastaan. 8. 11. Kasvitautien biologiset torjuntavalmisteet. Houkutus. häiritsevät tuholaisten suunnistusta ja levittäytymistä varsinaisella viljelykasvilla. sairaiden kasvien asianmukainen hävittäminen. 6. Mahdollisuuksien mukaan valitaan kestävät lajikkeet. itämistarmo. monipuolistavat hyönteislajistoa ja siten houkuttelevat enemmän myös luontaisia vihollisia. 4. 10. Luontaisten vihollisten suosiminen. ym.KASVINSUOJELU KASVINSUOJELUTARPEESEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ © HY/Mli Rajala 1994 valitaan viljelyyn vain kasvilajeja. siementen biopeittaus tai kasvualustan käsittely soveltuvalla biotorjunta-aineella. tuholaisista ja rikkakasvien siemenistä. Seoskasvustot. istutetaan ja kyl252 . hidastavat kasvitautien leviämistä kasvustossa. Viljelytoimien ajoitus. 7. verkkoaidat. terveet ja elinvoimaiset taimet – oman lisäysaineiston kelvollisuuden tarkastaminen ennen käyttöä. 5. Lisäysmateriaalin terveys ja elinvoimaisuus. Hyvä viljelyhygienia. houkutuskasvikaistojen perustaminen. koneiden ja laitteiden puhdistaminen lohkolta toiselle ja tilalta toiselle siirryttäessä. 9. mahdollisuuksien mukaan kylvöjen aikaistaminen tai myöhästyttäminen. kateharsot ja -verkot. joiden kasvuedellytykset täyttyvät kullakin lohkolla. Mekaaniset esteet. siementen puhtaus taudeista./ karkotuskasvien käyttö. muut katteet.

Ajantasainen luettelo luomutuotannossa sallituista 253 . Niitä ovat mm. mikä vaatii aikaa – torjuntaeliöiden laatukontrolli puutteellista – olosuhteet vaikuttavat tehoon enemmän SUORIA TORJUNTAMENETELMIÄ Rikkakasvien suoria hallintamenetelmiä käytetään täydentämään ennaltaehkäiseviä menetelmiä. sisällytetään myös yksivuotisten kasvien viljelykiertoon luontaisia vihollisia suosivia kukkivien kasvien kaistoja. Kasvitautien ja tuholaisten suoria torjuntamenetelmiä käytetään silloin. usein kuten kemiallisessa torjunnassa – ei resistenttien kantojen muodostumista – resistentit tuholaiskannat voidaan torjua – usein yksinkertaiset menetelmät ilman kalliita erikoisinvestointeja – olemassaolevat hyötyeliöt säästyvät – ei haittavaikutuksia käyttäjille eikä ympäristölle. jotta sitä voidaan käyttää. lämpötila ja kosteus) – torjuntaeliöiden laatu voi heikentyä esim. haraukset. Vain osalle tuholaisista on olemassa luomuhyväksyttyjä torjunta-aineita. kasvitaudeille niitä löytyy vielä vähemmän. kun välitön tuho uhkaa kasvustoa ja tuhoojaa vastaan on olemassa luonnonmukaiseen tuotantoon hyväksytty biologinen torjuntaeliö (= eivät saa olla geenimuunneltuja). kimalaiset voivat levittää torjuntaeliöitä Haittoja – tehon seuranta vaatii aikaa – torjuntaeliöt vaativat tietyt olosuhteet (esim. liekitys. erilaiset muokkaustoimet. kesannointi. Torjunta-aineella on oltava viranomaisten hyväksyntä. esim. Hyötyeliöiden suosiminen ja biologinen torjunta Etuja – valikoivuus erittäin hyvä eikä vahingoita muita lajeja – hyvä teho. käyttö mahdollista myös vesien. Hyötyeliöiden suosimiseen ja biologiseen tuholaisten ja tautien hallintaan perustuva kasvinsuojelu tarjoaa mm. Parannetaan saaliseläinten pesimä. joten kasvinsuojeluongelmien ennaltaehkäisy on keskeisellä sijalla.KASVINSUOJELU vetään monimuotoisuuskasvustoja marja. nyhtö ja kitkentä. pitkässä varastoinnissa – muussa kasvinsuojelussa otettava huomioon torjuntaeliöiden menestyminen – käyttäjän tulee tuntea hyvin tuholaisen ja hyötyeliön biologia. rikkakasviäestykset. suojelualueella – voidaan yhdistää muihin biologisiin sadon muodostusta edistäviin toimiin.ym.ja hedelmätarhojen yhteyteen. seuraavanlaisia etuja sekä haittoja.ja elinmahdollisuuksia. torjunta-aine tai muu torjuntamenetelmä.

Turvallisuustestauksissa pystytään testaamaan vain osa ns. kuten pohjavesien saastumiseen. 5. Niillä on aina vaikutusta siihen ekosysteemiin. MIKSI EI SYNTEETTISIÄ TORJUNTA-AINEITA TAI GENEETTISESTI MUOKATTUJA ORGANISMEJA? Synteettiset torjunta-aineet ovat yleensä kemiallisen prosessin tuloksena tuotettuja yhdisteitä. missä niitä käytetään. Viljelyssä kasveille asetetaan vaatimuksia satotason. 3. Torjunta-aineet saattavat omalta osaltaan lisätä sinileväkukintaa tuhotessaan muita levälajeja sekä kasviplanktonia syöviä vesieläimiä.kttk. mutta sen hajoamistuotteet voivat olla moninkertaisesti tehoainetta haitallisempia.ja tuholaiskantojen lisääntymistä.KASVINSUOJELU Suoria kasvitautien ja tuholaisten torjuntamenetelmiä 1. Muun muassa herbisidit (rikkahävitteet) voivat saastuttaa sekä vesistöjä että pohjavesialueita ja vaikuttaa vesieliöiden lisäksi myös maaeläimiin. 2. Luomutuotannossa sallittujen torjunta-aineiden käyttö. varsinaisista torjunta-aineista löytyy KTTK:n kotisivuilta www. Torjunta-aineiden ympäristövaikutusten tutkimista hankaloittaa se. Torjunta-aineiden kehittämisessä on pyritty ympäristön kannalta yhä haitattomampiin valmisteisiin. maittavuutta haittaavia aineita sekä hajukarkotukseen perustuvia aineita. Torjunta-aineen jatkuva käyttö aiheuttaa kestävien tauti.ja vesivirtausten mukana laajoille alueille. ei kohde-eliöistä.ja kauppakestävyyden suhteen. eikä tutkimuksia pitkäaikais. joita ei esiinny luonnossa sellaisenaan. Samoin se aiheuttaa kestävien rikkakasvilajien ja -kantojen runsastumista. että varsinainen tehoaine saattaa olla suhteellisen haitaton. Kasvien puolustuskyvyn tehostaminen kasvienhoitoaineella. kun uhka on olemassa mutta ei ole vielä "realisoitunut". Maatalouden tukijärjestelmä asettaa omat vaatimuksensa viljelylle: kasvintuotannon on oltava paikkakunnan yleisen hyvän viljelytavan mukaista – kaalikoin tuhoama rypsipelto voi johtaa tukimenetyksiin.fi. Terminen eli lämpövaikutukseen perustuva torjunta. lisäksi ne leviävät ilma. solukkoa vahvistavia aineita. Tutkimuksissa on kuitenkin keskitytty pääasiassa tehoaineen – ei hajoamistuotteiden – ympäristövaikutuksiin. ulkoisen ja sisäisen laadun sekä varastointi. esim. 254 . mikäli kaalikoita ei ole torjuttu.tai yhteisvaikutuksista tehdä lainkaan. Viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota torjuntaaineiden aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. 4. Torjunta-aineista ympäristölle aiheutuvista haitoista yksi on niiden toimiminen hormonien tavoin. Biologinen torjunta massakasvatettujen torjuntaeliöiden avulla. Kasvien hoitoon voidaan käyttää kasvien omaa puolustusta vahvistavia aineita. Mekaaninen torjunta.

20.21. joka on proteiini.20. Geenimuokkauksen seurauksena tuholaisten kestävyys Bt-toksiinia vastaan voi lisääntyä. kun kasvi vioittuu tuholaisen syönnistä. taudit rikat rikat tuhoel.20. Tällöin ei viljelijäkään altistu torjunta-aineille. kuten pienillä lapsilla. 1989 Käyttäjän altistuminen. ns.49.3 . Erityisryhmillä.24.35. . kuten tuholaisten luontaiset antagonistit (esim. jolloin tuholaisten luontainen säätely kärsii. GMO (genetic modified organism) – geneettisesti muokatut eli muuntogeeniset eliöt ovat luomutuotannossa kiellettyjä. ravintonaan. Kasvitautien torjunta-aineet heikentävät myös luontaisesti esiintyvien hyönteispatogeenien menestymistä. vaikutukset ei-kohde-eliöihin ja muut ympäristövaikutukset sekä vaikutus kasvien aineenvaihduntaan ja jäämäriskit ovat kaikki riittävän painavia syitä pidättäytyä synteettisten torjunta-aineiden käytöstä. Torjunta-aineiden ympäristövaikutukset voivat näin olla aineiden käytöstä saatavia hyötyjä suuremmat.1 .5 **** **** ** * *** ** * ei ei *** * * ei ** ** ei Tautiaineet keskimäärin Rikkakasviaineet keskimäärin Tuhoeläinaineet keskimäärin Hokkanen ym. loispistiäiset).9 . Tuholaisresistenssin kehittämiseksi on esim.6 . leppäpirkot. Jäämäriski on pienin silloin. Bt-toksiini voi olla haitallista myös monille hyödyllisille ja haitattomille hyönteisille. Uusin tieto on. Torjunta-aineiden käyttö voi häiritä myös maan pieneliötoimintaa kuten lieroja. Hyötyeliöt. Kuitenkin jäämiä löytyy eri tuotteista. joka aktivoituu. Geneettisesti muunneltujen tuotantokasvien viljely ei ole sallittua. geneettisesti muokattujen torjuntaeliöiden käyttö. 255 .62. Tuotantokasvien geneettisellä muuttamisella on pyritty lisäämään tuholaisresistenssiä jotakin tiettyä tuholaista vastaan (esim. Vastaavasti palkokasveille käytettäväksi sallittujen rikkakasvien torjunta-aineiden on todettu häiritsevän biologista typensidontaa muutaman viikon ajan ruiskutuksesta.se pystyy käyttämään Bt-toksiinia. on erityisvaatimuksia jäämättömyyden suhteen.84. joka kasvaa suuremmaksi ja kehittyy nopeammin Bt-kasvilla . sienijuuria jne.5 . Bt-kasvit) tai herbisidikestävyyttä.0.2 .19.42.7 .4 . kukkakärpäset.0 . tuhoel.27.1 .eli Bt-kidebakteerin toksiinia tuottava geeni.45. tuhoel.1 .KASVINSUOJELU Käyttöohjeiden ja neuvonnan avulla pyritään minimoimaan synteettisten torjunta-aineiden haittoja kuluttajille.12.6 . vähenevät torjunta-ainekäsittelyjen seurauksena jopa enemmän kuin vahingonaiheuttaja. ERÄIDEN TORJUNTA-AINEIDEN VAIKUTUS TUHOLAISTEN LOISSIENIIN Kauppavalmiste Kohde Vaikutus Kasvuun (%) Itiöintiin Tilt Tirama Super-Treflan Ronilan Benlate Hormoneste Roxion Basudin Ridomil Roundup Simatsin Ripcord Pirimor taudit taudit rikat taudit taudit rikat tuhoel. että tuholainen voi jopa saada kilpailuetua Bt-kasvista: on löydetty kaalikoikanta.7 .6 . puuvillaan siirretty Bacillis thuringiensis. kun torjunta-aineita ei käytetä viljelyksillä lainkaan. kuten ei myöskään esim.9 .7.

5. sitä vähemmän rikkakasveista on haittaa. Lisäksi niillä on pieni lämmöntarve. Menestyksellinen rikkakasvien hallinta edellyttää viljelijältä (pelkästään suoran torjunnan asemesta): rikkakasvien ominaisuuksien tuntemusta. tietty muokkaustapa. mitä tasapainoisempi on viljelykierto ja mitä paremmin viljelykasvit menestyvät. Ne haittaavat viljelykasvien kasvua mm.) ja ne ovat yleensä taudinkestävämpiä kuin pitkälle jalostetut viljelykasvit. runsas lannoitus.tai kaksivuotiset siemenrikkakasvit ja 2) kesto. huolellisuutta ja oikea-aikaisuutta sekä pitkäjänteisyyttä. kilpailemalla kasvutilasta. RIKKAKASVIEN HAITTOJA JA ETUJA Rikkakasveista on viljelyssä monenlaista haittaa. Rikkakasvit jaetaan pääasiallisen lisääntymistavan perusteella kahteen pääryhmään: 1) yksi. Ne voivat levittää myös kasvitauteja ja tuholaisia. Mitä parempi on maan luontainen viljavuus.2 RIKKAKASVIEN HALLINTA Luonnonmukaisessa peltoviljelyssä rikkakasvien viljelyteknisten.1 RIKKAKASVIEN BIOLOGIAA Rikkakasvit elävät enimmäkseen yhdessä tiettyjen viljelykasvien kanssa siten. vaihtelevan viljelykierron hyväksikäyttö • allelopatia Kilpailutilanteen säätely • viljelykasvin kilpailukyvyn vahvistaminen • rikkakasvien kilpailukyvyn heikentäminen . sillä ne kasvavat monipuolisina seoksina eivätkä monokulttuurina.eli juuririkkakasvit. samanlaisten herbisidien jatkuva käyttö). tarvittavia välineitä. kasvuston kilpailuun perustuvien ja ennaltaehkäisevien hallintamenetelmien merkitys on totuttua oleellisesti suurempi.KASVINSUOJELU 5. vedestä ja ravinteista. Tä256 Rikkakasvien hallinnan lähtökohtia peltoekosysteemin toiminnan näkökulmasta Monimuotoisuuden hoito • monipuolisen. Esimerkiksi ristikukkaiset rikkakasvit levittävät möhöjuurta ja juolavehnä tyvitauteja. Geneettisesti rikkakasvit ovat hyvin monimuotoisia ja sopeutumiskykyisiä ja ne tuottavat runsaasti siemeniä tai muita lisääntymisyksiköitä. Ennaltaehkäiseviä menetelmiä täydennetään käyttämällä suoria menetelmiä kuten rikkakasviäestystä. jne. Monilla rikkakasvilajeilla siemenet ovat erityisen hyvin varustautuneita (kovat tai tarttumiskykyiset siemenet. harauksia ja muita muokkaustoimia sekä liekitystä. valosta. että niiden kasvutavat ja kasvurytmit sopivat yhteen. tarkoituksenmukaisten menetelmien valintaa eri tilanteisiin.2. Yksipuolisessa viljelyssä tietyt rikkakasvilajit voivat runsastua suuresti (yksipuolinen viljelykierto. Tavoitteena on luoda viljelyksille tietty tasapainotila rikkakasvien ja viljelykasvien välille. Rikkakasvit ovat monin tavoin kilpailukykyisempiä kuin viljelykasvit.

Rikkakasvit lisäävätkin peltoekosysteemin monimuotoisuutta. Ongelmallisten lajien määrä tulee pitää kuitenkin vähäisenä ja pyrkiä käyttämään niiden etuja hyväksi. Myös rehuarvo saattaa niiden ansiosta parantua. jolloin viljelykasvin taimet eivät vioitu. apila viljan aluskasvina). ALUSKASVIEN VAIKUTUS KIRVOJEN MÄÄRÄÄN VILJASSA Tila A aika Tila B aika Mayer 1984 257 . Ennen kaikkea maan siemenvarasto kasvaa ja seuraavina vuosina rikkakasvien määrä voi lisääntyä. kun viljan joukossa kasvoi muuta kasvillisuutta (rikkakasveja). Toisaalta rikkakasvien hallintatoimet ovat myös viljelytoimenpiteitä. Rikkakasvien haitat pyritään pitämään kohtuullisina. Jokainen viljelytoimenpide vaikuttaa osaltaan myös rikkakasvitilanteeseen. leinikit).ja sadonkorjuutöitä.KASVINSUOJELU män lisäksi ne vaikeuttavat muokkaus-. leinikit). jopa estääkin sienijuuren toimintaa (esim. että tuholaisten luontaiset viholliset viihtyvät paremmin monipuolisemmissa kasvustoissa. Ne myös vähentävät ravinteiden huuhtoutumista ja voivat vahvajuurisina irrottaa pohjamaasta hivenravinteita ja nostaa niitä pintamaahan heikompijuuristen viljelykasvien käyttöön. Ne lievittävät yksipuolisen viljelyn haittoja. ravinteisuudesta jne. suokorte. kylvö. paksujuuriset rikkakasvit kuohkeuttavat tiivistynyttä maata. suojaavat maan pintaa liettymiseltä ja isot. Eräät rikkakasvit saattavat myös häiritä. Mesipistiäiset ja tuholaisten luontaiset viholliset saavat ravintoa kukkivista rikkakasveista ja linnut syövät niiden siemeniä. Tietyt rikkakasvit voivat myös edistää viljelykasvien kasvua juurieritteillään (esim. Rikkakasvit tarjoavat ravintoa kasvinsyöjätuholaisille. Rikkojen koko vaikuttaa oleellisesti niiden haitallisuuteen. Syynä tähän lienee se. Nopeakasvuiset. alentavat kylvösiemenen arvoa ja saattavat tehdä rehun karjalle myrkylliseksi (esim. Läheskään kaikissa tapauksissa ei kokonaisuuden kannalta ole edullisinta pyrkiä mahdollisimman vähäiseen rikkojen määrään. Eräissä tutkimuksissa on todettu viljapellossa esiintyvän vähemmän kirvoja. Ne voivat myös kertoa maan ominaisuuksista kuten happamuudesta. luteet imevät ravintoa vihannesten taimien asemesta riviväleissä kasvavista jauhosavikoista ja pihatähtimöstä. korkeat rikkakasvit kohottavat harsoa. Tuholaisia saattaa myös esiintyä vähemmän. Rikkakasveista voi olla viljelyssä myös hyötyä. märkyydestä. esim. kun pellossa kasvaa useampia kasvilajeja samanaikaisesti. Monipuolisemmassa kasvustossa myös eläinlajisto voi näin monipuolistua.

pihatähtimö. Viljanviljelyssä kestorikkakasvit – erityisesti juolavehnä. Yleisimpiä rikkakasveja olivat jauhosavikka. Etelä.ja Keski-Suomesta 79 luomutilalta vuosina 1997–99 tehdyn tutkimuksen mukaan keskimääräinen rikkakasvien lajimäärä oli 20 lajia/ sukua peltoa kohti. ja niiden tuottama biomassa oli 678 kg/ha. VILJELYMENETELMÄN VAIKUTUS RIKKAKASVIEN PAINOON VILJELYMENETELMÄ VAIKUTTAA RIKKAKASVILLISUUTEEN Rikkakasvien määrä luonnonmukaisessa viljelyssä oli Melan tutkimuksen mukaan 50:llä luonnonmukaista viljelyä harjoittavalla tilalla 1980-luvun puolivälissä kevätviljoissa noin 535 kg/ha ja 505 kpl/m2. Useimmat tutkimustilat olivat siirtyneet luomuviljelyyn vuoden 1994 jälkeen. pillikkeet ja pelto-orvokki. Kaikkiaan 42 lajia ylitti 10 % yleisyysrajan. joten luomutuotannon vaikutus rikkakasvilajistoon ja rikkakasvien runsauteen oli vasta alkuvaiheessa. (Salonen ym 2001). Rikkakasveja kasvoi keskimäärin 469 kpl/m2. Juolavehnä oli yleisin rikkaheinä. Juolavehnä oli eniten biomassaa tuottava laji. Juolavehnää ja peltovalvattia kasvoi runsaimmin Itä. Viljelytekniikka vaikuttaa huomattavasti rikkakasvillisuuteen.KASVINSUOJELU Näin onkin alettu puhua oheiskasvillisuuden hallinnasta. Rikkakasvien osuus kevätviljapellon kasvimassasta (vilja + rikkakasvit) oli 17 %. Luomupelloilla rikkakasveja oli 32 lajia – tavanomaisilla 20 lajia. Miten viljelytekniikan muuttuminen viimeisten 50 vuoden aikana on vaikuttanut rikkakasvien esiintymiseen pelloilla? 258 . peltovalvatti ja pelto-ohdake olivat eniten toimenpiteitä edellyttäviä lajeja. Luomuviljelmien lajisto oli monipuolisempi ja poikkesi jonkin verran tavanomaisen viljelyn lajistosta. Näin monimuotoisuus oli luomuviljelyssä suurempi. tavanomaisessa viljelyssä 1980-luvun alkupuolella rikkakasvien määrä oli 318 kg/ha ja 175 kpl/m2.ja Kaakkois-Suomessa. Jauhosavikka oli runsaimmin biomassaa tuottava leveälehtinen laji. pelto-ohdaketta puolestaan Etelä-Suomen savialueilla. Toisin sanoen pellon kasvikoostumus pyritään saamaan kulloinkin lajistoltaan ja eri lajien määrien suhteen kyseiseen viljelyyn sopivaksi. Määrä on noin kaksin-kolminkertainen tavanomaiseen viljelyyn verrattuna. Luomupelloilla oli enemmän palkokasveja ja muita rikkayrttejä.

2.ja muut koneet Eläimet ja ihminen Tuuli Rikkakasvien ennaltaehkäiseviä hallintamenetelmiä • Rikkakasvien siementen ja juurakoiden leviämisen estäminen • Maan kasvukunnon parantaminen • Viljelykierto • Kasvilajin ja -lajikkeen valinta • Tasapainoinen kasvien ravitsemus • Niukkaliukoinen typpilannoitus • Lannan kompostointi • Sijoituslannoitus • Kylvötekniikka • Viherlannoitus • Aluskasvit ja katteet 259 . itsesitoja) myöhäinen (leikkuupuinti) monilajinen vähälajinen keskinkertainen (mekaaninen) intensiivinen. Lannan kompostointi ja lietelannan ilmastus hävittävät lannassa olevien rikkasiementen itämiskyvyn. kuivuri Muokkaus.2 RIKKAKASVIEN ENNALTAEHKÄISEVIÄ HALLINTAMENTELMIÄ SIEMENTEN JA JUURAKOIDEN LEVIÄMISEN ESTÄMINEN Käytettävän kylvösiemenen ja muun lisäysmateriaalin tulisi olla vapaata rikkakasvien siemenistä ja muista leviämisyksiköistä. Myös pientareet ja yksittäiset rikkakasvipesäkkeet tulisi niittää ennen rikkakasvien siementen tuleentumista. Siirtyminen viljan korjuusta leikkuupuintiin siirsi viljan korjuuaikaa noin viikkoa myöhäisemmäksi. jotka olisi edullista saada pois pellolta mahdollisimman tarkkaan.KASVINSUOJELU ERÄITÄ VILJELYTEKNISIÄ MUUTOKSIA => VAIKUTUS RIKKAKASVEIHIN? Viljelytoimenpide Muokkaus Kalkitus Lannoitus Siemenen lajittelu Sadonkorjuu Viljelykierto Rikkojen torjunta 1950 2000 keskinkertainen voimakas kevennetty ei kalkitusta runsas niukka runsas vähäinen tehokas aikainen (niitto. Rikkakasvien siementäminen estetään niittämällä nurmet ennen rikkakasvien siementen tuleentumista (itämiskykyiseksi kehittymistä) vähintään kahdesti kesässä. valikoiva (kemiallinen) 5. Rikkakasvien leviämisteitä – – – – – – – – – – – Kylvösiemen ja muu lisäysaineisto Rehuvilja Heinä ja säilörehu Olkikuivikkeet Laidunrehu/Laidunlanta Lanta ja lietelanta Kompostit Leikkuupuimuri. Näin rikkakasvien siemenet karisevat merkittävässä määrin takaisin peltoon jo leikkuupöydältä. Kuitenkin puimurin sisään menee yli puolet siemenistä.

mahdollistavat rikkojen torjunnan haraamalla. jauhosavikka ja pillikkeet. Lajikkeiden välillä on myös eroja kilpailukyvyssä rikkakasvien suhteen. Näin jatkuva saman kasvilajin viljely lisää kyseisen viljelykasvin kanssa elämään sopeutuneita rikkakasveja. esim. Esikasvilla voi olla myös allelopaattisia vaikutuksia. Samoin riittävä kalkitus sekä maan rakenteen hoito parantavat viljelykasvien kasvuedellytyksiä ja kilpailukykyä rikkakasveihin nähden. KASVINVUOROTUS Eri kasvilajit suosivat tietyn tyyppisiä rikkakasveja. hyväkuntoisen että kilpailukykyisen kasvuston. kahdesti kesässä niitettäviä nurmia sekä kylvöajaltaan erilaisia kasveja. reheväkasvuiset ja hyvin varjostavat kasvit kuten ruis. Yksipuolisessa viljelyssä lisääntyvät yleensä vaikeammin hallittavat lajit. apilaseosnurmi. Ne mahdollistavat myös tehokkaan sänkimuokkauksen. Viljelykierto • varjostavia • niitettäviä • kylvöajan vaihtelu. ristikukkaiset kasvit). kuten syys. vihantavilja tai kokoviljasäilörehu puitavan viljan asemesta vähentävät varsinkin siemenrikkakasveja. syys.KASVINSUOJELU Maan yleisen kasvukunnon parantaminen – ojitus ja pinnanmuotoilu – kalkitus – maan rakenteen hoito MAAN KASVUKUNNON PARANTAMINEN Pellon ojituksesta ja pinnanmuotoilusta huolehtiminen varmistaa viljelykasvien hyvän kasvun ja talvehtimisen sekä tiheän. Myös myöhään kylvettävä monitahoinen ohra sekä muut myöhään kylvettävät lajit ja lajikkeet helpottavat rikkakasvitilanteen hallintaa. esim.) edistävät seuraavien viljelykasvien kilpailukykyä ja vähentävät siten osaltaan rikkakasvien haitallisuutta. Viljelykiertoon on tarpeen sisällyttää kilpailukykyisiä ja varjostavia kasveja. Litistevilja. Maan rakennetta parantavat kasvit (nurmi ym.ja kevätviljoja. Jatkuva kevätviljojen viljely johtaa kevätitoisten rikkojen runsastumiseen. Jatkuva syysviljan viljely lisää syysitoisia lajeja. Sadonkorjuutähteet voivat vähentää rikkakasvien siementen taimettumista (esim. saunakukka. rehuherne ja pitkävartinen peruna ovat kilpailukykyisimpiä viljelykasveja.ja kevätvilja • rakennetta parantavia • sadonkorjuuajan vaihtelu • harattavia ja tehokkaasti muokattavia • allelopaattisia vaikutuksia VILJELYKIERRON VAIKUTUS RIKKAKASVIEN MÄÄRÄÄN Bischoff 1976 260 . Lajin ja lajikkeen kilpailukykyyn voivat vaikuttaa myös allelopaattiset ominaisuudet. kuten peruna ja rehujuurikas. KASVILAJIN JA -LAJIKKEEN VALINTA Nopeasti kehittyvät. Sadonkorjuun aikaistaminen vähentää rikkakasvien siementen karisemista peltoon. Kilpailukyvyltään heikommille kasveille kylvettävä lohko tulee kunnostaa jo edellisten viljelyvuosien aikana. Harattavat kasvit.

Kompostointi sekä lietelannan ilmastus hävittävät raa’asta lannasta paitsi rikkakasvien siemeniä. Hyvin itävä. osittain myös sen hormonaalista rikkakasveja rehevöittävää vaikutusta. Kylvettäessä maan tulisi olla riittävästi lämmennyt sekä riittävästi kuivahtanut. Harattavilla kasveilla (peruna. jauhosavikka. jolloin rikkakasvit pääsevät valtaamaan harventuneen kasvuston. elinvoimainen ja isokokoinen siemen tuottaa nopeimmin peittävän oraan. HELPPOLIUKOISTA TYPPEÄ RAJOITETUSTI Osa rikkakasveista (esim. Kompostoitua kuivikelantaa käytettäessä myös helppoliukoisesta typestä hyötyvien rikkakasvien kilpailukyky jää heikommaksi. Luonnonmukaisessa viljelyssä virtsan ja lietelannan kohtuulliset kerta-annokset voivat vähentää tällaisten rikkakasvien haitallisuutta. Istutus taimista säästää useissa Lajikkeen rikkakasveja ehkäisevä vaikutus – viljelykasvin kehitysnopeus – peittävyys. LANNAN KOMPOSTOINTI JA SIJOITUSLANNOITUS Lannan kompostointi ja lietelannan ilmastus hävittävät lannassa olevia rikkakasvien siemeniä. Runsaasti helppoliukoista typpeä sisältävä lietelannan sijoitus voi tarjota tässä suhteessa merkittäviä etuja.) voi olla eduksi suurentaa riviväliä 10-20 % ja lisätä taimitiheyttä rivissä. Lannan sijoittaminen maan sisään viljelykasvien juurten ulottuville kohdistaa lannan ravinteet viljelykasvien hyväksi ja parantaa niiden kilpailuasemaa suhteessa rikkakasveihin. rehujuurikas jne. jotta taimet peittäisivät rivin nopeasti mahdollisimman tarkoin. KYLVÖTEKNIIKKA Viljelykasvin hyvä taimettuminen ja nopea pellon peittyminen varmistetaan tilanteeseen sopivalla kylvötekniikalla. lehtevyys – allelopaattiset ominaisuudet LANNOITUKSEN VAIKUTUS RIKKAKASVIEN MÄÄRÄÄN 261 . Matala kylvö orastuu kosteusolojen salliessa syvää kylvöä nopeammin. jotta viljelykasvit kasvavat normaalisti ja varjostuksellaan estävät rikkakasvien kasvua. nauris. lanttu.KASVINSUOJELU TASAPAINOINEN KASVIEN RAVITSEMUS Lannoituksen tulisi olla riittävä. Vaikutuksen suuruus riippuu levityksen jälkeisistä kasvuolosuhteista. Lannoituksen tasapainottomuus heikentää esimerkiksi talvenkestävyyttä. pillikkeet. Perunan kunnollinen idätys nopeuttaa taimettumista. Siemenmäärän lisäys (noin 10-20 %) sekä nauhakylvö tai hajakylvö varmistavat pellon pinnan nopean varjostuksen. peipit) rehevöityvät helposti helppoliukoisen typen käytön seurauksena.

Huolellinen kyntö ja epätasaisen kynnöksen tasaaminen varmistavat hyvän ja tasaisen kylvöalustan sekä hyvän orastumisen. olkia. maustekasvit). Muokkaus. KATTEET JA VIHERLANNOITUS Viljojen aluskasveina voidaan viljellä apilaa. kiinankaalin. puoli. – Käsityövälinein kitkentä ym. Kevätmuokkauksessa on eduksi käyttää tasausäestystä vähämultaisilla.2. puunkuorta (marjat). Esiaurat ovat kuorimia tehokkaampia rikkakasvien torjunnassa. Erillisen jyräyksen käyttö jyräpyörien asemesta voi vähentää tai siirtää rikkakasvien taimettumista. 262 . harjaus – Rikkakasviäestys – Kesannointi • pika-. ALUSKASVIT. ruohosilppua (vihannekset) tai mustaa muovia (mansikka.KASVINSUOJELU Kylvötekniikka • maan pinnan nopea varjostus • siemenmäärän lisäys 10-20 % • rivikylvön asemesta nauha. 5. lantun. nopeakasvuinen ja hyvin varjostava viherlannoituskasvusto voi tukahduttaa rikkakasveja. Kyntöauroihin asennetut kuorinterät heikentävät rikkakasveja. Kylvöajan myöhäistäminen muutamilla päivillä sekä kevätkylvöisillä kasveilla että syysviljoilla vähentää rikkakasvien lukumäärää ja haitallisuutta. multaus. nauriin ja rehujuurikkaan viljelyssä. varhaissipuli. Rivivälin katteena voidaan käyttää myös esim. nopeasti kuivuvilla savimailla. Eristävä kate levitetään vasta maan lämmettyä. Sänkimuokkaus heikentää juuririkkakasveja kuten juolavehnää ja saa rikkakasvien siemeniä itämään. joka pidetään lyhyenä ruohonleikkurilla tai tähän tarkoitukseen rakennetulla niittolaitteella.ja kylvötyöt pimeässä? tapauksissa yhden kitkemiskerran ja helpottaa myös rivivälien rikkakasvien torjuntaa esim.3 RIKKAKASVIEN SUORIA HALLINTAMENETELMIÄ Rikkakasvien suoria hallintamenetelmiä – Muokkaus • sänkimuokkaus • huolellinen kyntö • kuorinterien käyttö kyntöauroissa • kynnöksen tasaus • tasausäestys • kylvömuokkaus • kylvöajan myöhäistäminen – Haraus.ja kuivatustaktiikka – Liekitys – Biologinen torjunta – Koneellinen nyhtäminen ym. jolloin rikkakasvien lukumäärä viljapellossa vähenee. Viherkesannon niitto voi osaltaan heikentää rikkakasvien kilpailuasemaa. Taimettuneet rikkakasvit tulisi kylvömuokkauksen yhteydessä saada joko haudattua mullan sisään tai nostettua maan pintaan kuivumaan. Uusia rikkakasvien siemeniä ei tulisi nostaa pellon pintakerrokseen – ”itämiskerrokseen”.tai hajakylvö • kylvö lämpimään ja pinnalta kuivaan maahan • erillinen jyräys jyräpyörien asemesta • harattavilla riviväli suuremmaksi ja taimiväli pienemmäksi • esi-idätetty siemen tai istutus taimista • (syysviljojen) muokkaus. Marjojen riviväleissä voidaan viljellä kasvavaa katetta esim. Tiheäksi kylvetty.ja kylvötöiden tekeminen pimeässä saattaa myös vähentää rikkakasvien taimettumista (syysviljoilla). apilapitoista nurmea.ja täyskesanto avokesantona • väsytys. haketta. MUOKKAUS Oikein toteutetuilla muokkaustoimilla voidaan vaikuttaa merkittävästi rikkakasvien esiintymiseen pellolla.

mikäli riviväliä suurennetaan. 2–4-lehtiasteella rikkakasvit ovat jo juurtuneet lujasti maahan eivätkä läheskään kaikki enää irtoa tai hautaudu äestyksellä. Menetelmällä voidaan torjua lähinnä rikkaäestystä kestäviä rikkalajeja. Rikkaäestys tehdään kuivalla säällä. Vinottain ajo vioittaa orasta enemmän. RIKKAKASVIÄESTYS Rikkakasviäestystä eli pintaäestystä käytetään lähinnä vilja. Äestystarve on suurin hikevillä. Ajonopeuden ja työsyvyyden lisäys parantavat torjuntatehoa. jolloin niiden juuret ovat vielä matalassa. multaukset ja harjaukset oikein käytettyinä ovat tehokkaita rivivälien hoitomenetelmiä riviviljelykasveilla. Viljojen harausta helpottaa. Pelto äestetään erikoisvalmisteisella äkeellä selvästi viljelykasvien kylvösyvyyttä matalampaan eli noin 1. Myös viljoja voidaan harata. Harauksiin voidaan käyttää paitsi tavallisia juurikasharoja myös tähtilautasharoja. Äestys tehdään yleensä kevätviljan ollessa 2–3-lehtivaiheessa. Teho on parhaimmillaan rikkakasvien ollessa 0–2-lehtivaiheessa. Multaus ja harjuviljely sopivat perunan ohella myös useille juureksille ja vihanneksille. Ajosuunta voi olla kylvörivien suuntainen tai poikittain riveihin nähden. karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla. Haraa voidaan ohjata erilaisiin ohjauspyöriin ja maahan vedettäviin uriin perustuvaan tekniikkaan tai videokameraan ja tietokoneeseen perustuvaa automaattiohjausta käyttäen.5–3 cm:n syvyyteen. mutta myös oraiden vioitusta. Sopiva ajonopeus on yleensä 6–8 km/h. kuten pelto-ohdaketta. Viljan rivivälinä käytetään tällöin 17–22 cm. haraharjoja ja rivivälijyrsimiä. Harjojen ohjattavuus ja tarkkuus on parantunut viime vuosina merkittävästi. saunakukkaa jne.ja perunamailla suorana yleistoimena. Kumiteloin liikkuva ”Drängen” lienee maan kannalta hellävaraisin haran vetokone. Ohuilla ja pitkillä piikeillä varustetut äkeet soveltuvat par- TASAUSÄESTYKSEN VAIKUTUS OHRASATOON KG/HA Köylijärvi 1992 263 .KASVINSUOJELU HARAUS JA MULTAUS Haraukset. Sitä voidaan käyttää myös palkoviljoilla ja eräillä vihanneksilla. Markkinoilla on useita erityyppisiä rikkakasviäkeitä. Harauksia voidaan tehdä myös kosteissa olosuhteissa käyttämällä kevyttä traktorikalustoa. Viljapeltojen haraus juurikasharoilla on käytössä varsinkin Keski-Euroopan luomutiloilla.

Kesannon muokkaukseen sopii hyvin joustopiikkiäes tai tiheäpiikkinen kultivaattori. kun sitä muokataan juhannukseen asti ja sen jälkeen siihen kylvetään esim. juhannusruis tai perustetaan nurmi. Tämä on ns. niin rikkakasvien siemenmäärä maassa kuitenkin lisääntyy. Kun ruokamultakerroksen yläosa on saatu puhdistettua juolavehnän juurakoista. jol- Eräiden kestorikkakasvien kompensaatiopiste – Juolavehnä 3–4-lehtivaihe – Valvatti 6–7 – Pelto-ohdake 8–10 264 . jolloin äestyksen teho paranee. Kuorettuneilla mailla voidaan rikkakasviäkeen eteen kytkeä esim. Kesanto tulisi aina saada syksyyn mennessä vihreän kasvuston peittämäksi ravinteiden huuhtoutumisen vähentämiseksi. Äestys on toistettava vähintään 5–6 kertaa. on pelto tarpeen kyntää. Rikkakasvien määrä saakin olla suhteellisen suuri. kun juolavehnä on ehtinyt 3–4-lehtiasteelle. Puolikesantoa voidaan käyttää myös heinänteon jälkeen. maan pinta jää ilmavaksi ja juurakot koholleen. jolloin ne kuivuvat nopeammin. eikä sitä sen vuoksi ole syytä käyttää muulloin kuin erittäin juolavehnäisen lohkon puhdistamiseen esim. Poutajaksoilla toteutettu ns. Avokesanto erityisesti koko kesän kestävänä täyskesantona lisää ravinteiden huuhtoutumista. Kun ajo tehdään varpajyrä ylösnostettuna. mikäli rikkakasveja on runsaasti tai mikäli maan pinnan kuohkeuttaminen lisää kasvua. ennen kuin rikkakasviäestyksiin lyhyellä tähtäimellä kannattaa ryhtyä. Tällöin kesantoa muokataan poutajaksolla päivän parin välein. viherlannoitus. mansikkaa varten. Jäykemmillä ja lyhyemmillä piikeillä varustetut äkeet sopivat raskaammille maille. Toisaalta juolavehnä ja muut rikkakasvit saavat tällöin syksyn aikana vahvistua uudelleen. kuivatustaktiikka parantaa kesannoinnin tehoa lyhytaikaisessa kesannoinnissa merkittävästi pelkkään väsytystaktiikkaan verrattuna. väsytystaktiikkaa. Puolikesantona pelto on silloin. Rikkakasviäestys lisää satoa vain. teräväsärmäinen jyrä.KASVINSUOJELU haiten keveille maille. Pintaan nostetut juurakot kuivuvat auringossa hyvällä poudalla jopa yhden päivän aikana ja seuraavana päivänä voidaan nostaa uudet juurakot kuivumaan pellon pintaan. KESANNOINTI Lohkon puhdistamiseksi juolavehnästä ja muista kestorikkakasveista kesanto muokataan viimeistään aina siinä vaiheessa. jolloin sen juurakot ovat heikoimmillaan (kompensaatiopiste). Jollei torjuntaa tehdä. jotta saadaan nostettua jälleen äestyksin uusia juurakoita pellon pinnalle kuivumaan. Kuivatustaktiikkaa käyttäen kesannointiaikaa voidaan merkittävästi lyhentää.

viljelyssä kesantojakso sovitetaan viljelykasvien väliin • voidaan saada sato ja viljelykasvin tuet Esimerkki Viherkesannon ja pikakesannon yhdistelmä valvatin. torjumiseksi Hikevä. Vanhoissa nurmissa juolavehnän juurakot ovat melko matalassa. Liekitystä käytetään ensisijaisesti hitaasti taimettuvilla sekä paksuvartisilla viljelykasveilla. Sopivin liekitysaika vaihtelee kasveittain sirkkalehtiasteelta 4-lehtiasteelle. Se voi puhdistaa kesannon juolavehnän juurakoistakin. hanhia ja vuohia voidaan käyttää syömään viljelyksiltä rikkakasveja.ym. Käsittely joudutaan toistamaan 2–3 viikon välein. 2-polttimisina kottikärry/puutarhatraktorimalleina sekä 3–8-polttimisina traktorikäyttöisinä malleina. YKSILÖKÄSITTELY Yksittäiset. ennen ohran tai perunan kylvöä. Kesannointi voidaan toteuttaa myös viikon tai kahden pituisena pikakesantona esim.tai pikakesanto) • pellon muokkausajat sovitettava tarkasti säiden mukaan – maalaji arka tiivistymiselle • poutakausi voidaan hyödyntää tehokkaasti • halutaan hyvä teho – esim. Kotelointi säästää kaasua ja mahdollistaa työskentelyn tuulisellakin säällä. Rivivilje- KESANNOINNIN MENETELMIÄ Väsytys sopii käytettäväksi. Myös esim. Liekitys on tehokas siemenrikkakasvien torjuntakeino. kun • pelto lyhyen ajan kesantona (puoli. että solukoitten lämpötila nousee hetkellisesti noin 70 °C:een.KASVINSUOJELU loin pelto kesannoidaan syysviljan kylvöön asti. karkea kivennäismaa Keväällä ennen kylvöä Pikakesannointi noin 2 vk Nopeakasvuinen viherlannoitusseos Kylvö Heinäkuun loppupuolella Kasvuston murskaus ja maahan muokkaus Pikakesannointi noin 2 vk Kylvö Nopeakasvuinen kerääjäkasvusto Kasvuston murskaus ja maahan muokkaus Juurakoiden nostaminen pintaan Juuri ennen talventuloa 265 . Ne kannattaa ensin kuivattaa toistuvin äestyksin ennen kuin pelto kynnetään. Porkkanarivit liekitetään 2–3 päivää ennen porkkanan taimettumista. Korkeajännitteiseen sähkövirtaan perustuvaa fysikaalista pelto-ohdakkeen torjuntaa tutkitaan Ruotsissa. Sopiva ajonopeus vaihtelee yleensä 3–6 km/tunti polttimien tehon mukaan. Näin voidaan välttää ensimmäinen ja työläin käsinkitkentä. kun sipulin naatit ovat noin 5 cm:n korkuisia. Pesäkkeet voidaan niittää viikatteella tai siimaleikkurilla. juolavehnän ym. Erityisesti sika on tehokas juolavehnän hävittäjä laitumella. Laiduneläinten käyttö on meillä toistaiseksi ainoa käytössä oleva biologinen torjuntamenetelmä. Sipulia viljeltäessä koko pelto voidaan liekittää. maan kunnostus marjanviljelyyn. Rivit voidaan liekittää vielä uudelleen sivulta päin sipulin kaulan paksuuntumisen jälkeen. Kaasua kuluu noin 20–60 kg/ha käsittelykerralla. kun • pelto voidaan pitää pitkään kesantona (täyskesanto) • peltoa voidaan muokata ”milloin vain” – maalaji ei ole arka tiivistymään • ei saada varsinaista satoa. LIEKITYS Rikkakasveja voidaan poistaa viljelyksiltä kuumentamalla niitä nestekaasuliekillä niin paljon. haitallisimmat rikkakasvit on syytä kitkeä tai vain katkaista kukinto ennen siementämistä. Rikkakasviliekittimiä valmistetaan käsikäyttöisinä 1polttimisina. Lohko täyskesannoksi ja kosteina sääjaksoina väsytystaktiikka ja poutajaksoina kuivatustaktiikka • vilja. Sen sijaan juuririkkakasveihin sen teho on heikko. BIOLOGINEN TORJUNTA Rikkakasvien haittoja voidaan rajoittaa tietyissä tapauksissa myös käyttämällä biologista torjuntaa. tuet pienimmät Kuivatus sopii käytettäväksi.

Näihin perusedellytyksiin vaikuttamalla kasvitautien aiheuttamia menetyksiä voidaan ehkäistä. Epidemioina esiintyessään kasvitaudeilla voi olla suuri merkitys viljelyn taloudelliseen kannattavuuteen.3 KASVITAUTIEN HALLINTA Kasvitautien torjunta ja ehkäisy kuuluu tärkeänä osana myös luonnonmukaiseen viljelyyn. että altis isäntäkasvi. marjakasvien ja viljojen osalta. Kasvien tarttuvia tauteja aiheuttavat erilaiset mikrobit. 1984. Paras liekitysaika Sirkkalehtivaiheessa Pihatatar Rikkasinappi Pelto-orvokki Peippi Kamomilla Keltainen päivänkakkara Tatar Lutukka Peltovillakko Saunakukka Savikka Pihatähtimö Matara Rautanokkonen Rohtoemäkki Kurjenpolvi Juolavehnä Nokkonen Nurmikka Pelto-ohdake Peltolemmikki 5. esimerkiksi mekaaniset vioitukset. Apuna käytetään usein pitkävarsikuokkaa. Suomessa ylivoimaisesti tärkein taudinaiheuttajaryhmä ovat sienet. Abioottisia tauteja puolestaan voi aiheuttaa lukuisa joukko ympäristötekijöitä. ympäristötekijöiden aiheuttamiin tauteihin. Viljelykasveja korkeampia rikkakasveja voidaan nyhtää myös koneellisesti erityisillä rikkakasvien nyhtökoneilla. jotka estävät sadon käytön ravinnoksi tai rehuksi.1 TAUTITARTUNTAAN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ TAUDINAIHEUTTAJA Kasvitaudit jaotellaan bioottisiin eli tarttuviin tauteihin. sillä taudeista aiheutuu kasveille ja viljelijälle monenlaista haittaa. sienten tai työvälineiden. Virustaudit leviävät yleensä vektoreiden.3. virukset ja viroidit. Kasvitaudin esiintymisen perusedellytys on. lämpötila.KASVINSUOJELU RIKKAKASVIEN LIEKITYS lykasveilla rivien kitkentä on yleensä tarpeen. Se määräytyy ennen kaikkea viljelykasvin ja edeltävien toimenpiteiden tehokkuuden sekä sääolojen mukaan. Myös viruksilla on merkitystä etenkin perunan. kuten hyönteisten.ja vesitaloushäiriöt. avustuksella. Sirkkalehtiasteelta 2-lehtiasteelle: 2-lehtiasteelta 4-lehtiasteelle: Yli 4-lehtiasteella: Liekityksellä heikko teho: Vester ym. Jotkut taudinaiheuttajat voivat jopa tuottaa eläimille ja ihmisille myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita. Mikrobeille on tyypillistä nopea lisääntyminen ja kyky 266 . Kitkentätyön tarve voi vaihdella varsin paljon. kuten sienet. ja abioottisiin eli tarttumattomiin. Hoffmann 1985 5. Lisäksi monet taudit voivat rajoittaa viljelymaan käyttöä vuosia eteenpäin. Kaikki kasvitautien torjuntamenetelmät perustuvatkin juuri yhden tai useamman perusedellytyksen poistamiseen. ravinteiden puutostaudit ja myrkytykset. taudinaiheuttaja ja suotuisat ympäristötekijät kohtaavat ajallisesti ja paikallisesti. Kasvitautien vaikutuksesta sadon laatu ja määrä usein heikkenee. bakteerit.

KASVINSUOJELU muodostaa runsaasti lisääntymisyksiköitä sekä hyvä leviämiskyky. Myös lajikeseokset ovat kestävämpiä tauti. laitteissa ym. on se alttiimpi taudinaiheuttajien hyökkäyksille kuin optimiolosuhteissa. veden. Siemenessä tai muussa kasvin lisäysaineistossa säilyminen on myös tavallinen strategia. Esimerkiksi sienitaudit leviävät nopeasti itiöiden tai sienirihmaston avulla. ja voivat kulkeutua ilmavirtausten mukana jopa tuhansia kilometrejä. koneissa. joista kukin pystyy tartuttamaan vain tiettyä kasvilajia tai -lajiketta. Monet mikroskooppisen pienet itiöt ovat ilmalevintäisiä. Kasveilla on useita mekaanisia ja kemiallisia puolustuskeinoja taudinaiheuttajia vastaan. Lajikeseos on geneettisesti monimuotoisempi kuin Kasvitautien leviämistapoja • Lisäysaineiston välityksellä. Maalevintäiset kasvitaudit säilyvät kasvukaudesta toiseen yleensä erilaisina kestomuotoina maassa tai kasvinjätteissä. suoraan kasvista toiseen • Ilman välityksellä • Veden välityksellä • Vektorien (tautia levittävien hyönteisten. maasta ja jopa mantereelta toiselle ihmisten kuljettamien viljelykasvien ja niiden siementen mukana. Jalkineisiin ja kulkuneuvojen renkaisiin sekä työkoneisiin tarttuneessa maa-aineksessa saattaa myös kulkeutua hankalia taudinaiheuttajia maatilalta toiselle. eläinten tms. ihmisten ja koneiden välityksellä Kasvitautien säilyminen kasvukaudesta toiseen • Lisäysaineistossa • Satojätteissä • Maassa • Varastoiduissa kasvituotteissa • Varastoissa. Nopean leviämisen lisäksi useat taudinaiheuttajat ovat hyvin pitkäikäisiä. lämmön. puutoksesta tai ylitarjonnasta. Myös taudinaiheuttajilla on yleensä erilaisia rotuja ja muotoja. • Vaihtoehtoisissa isäntäkasveissa • Monivuotisissa kasveissa Tautitartuntaan vaikuttavia tekijöitä • Taudinaiheuttajan leviäminen ja ”ärhäkkyys” • Isäntäkasvin taudinkestävyys • Kasvuston monimuotoisuus • Kasvin typpitasapaino • Maan ja maaperän pieneliöstön estovaikutus Kasvien luontaisen vastustuskyvyn hyödyntäminen ja lisääminen • Kestävät lajikkeet • Sopiva kasvupaikka • Riittävä ja monipuolinen lannoitus • Sopiva viljelytekniikka • Hoitoaineet 267 . ja voivat selvitä hengissä epäsuotuisissakin olosuhteissa. että lajikkeiden kasvu. Kasvinjalostuksen avulla on pyritty lisäämään kasvien kestävyyttä taudinaiheuttajia vastaan. Seoskasvustossa monet taudit ja tuholaiset aiheuttavat viljelyn kannalta vähemmän haittaa kuin yksilajisessa kasvustossa. samoin kuin väli-isännässä talvehtiminen. ISÄNTÄKASVI Yleensä kaikki tekijät. Varsinkin avomaalla viljeltäessä on usein mahdotonta taata kasveille pysyvästi stressitöntä elinympäristöä. Lajikeseoksia käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon. Tällöin kasvin omien ominaisuuksien merkitys taudinkestävyydessä korostuu.) välityksellä • Eläinten.ja tuleentumisrytmien tulisi olla samanlaiset. Tehokkaimpia kasvitautien levittäjiä ovat usein kuitenkin ihmiset: Taudinaiheuttajat kulkeutuvat tilalta. valon.ja tuholaishyökkäyksiä vastaan kuin yhden lajikkeen kasvustot. Mikäli kasvi kärsii ravinteiden. jotka aiheuttavat kasville stressioireita. vaikuttavat samalla suotuisasti taudinaiheuttajiin. hapen tms. KASVUSTON MONIMUOTOISUUS Kasvilajit ja -lajikkeet sietävät taudinaiheuttajia eri tavoin.

loisintana tai predaationa (saalistuksena). KASVIN TYPPITASAPAINO Typpilannoitus vaikuttaa kasvien kestävyyteen tauteja ja tuholaisia vastaan. Antagonismilla tarkoitetaan toisen eliön aiheuttamaa haitallista vaikutusta taudinaiheuttajaan. joka ei aina jatku samaa vauhtia valkuaisainesynteesiin saakka. On myös viljelymaita. oli typpi sitten peräisin väkilannoitteista tai karjanlannasta. Mitä enemmän kasveissa on vapaita aminohappoja. tilasta. joista löytyy tavallisia maalevintäisiä taudinaiheuttajasieniä. joissa ohranhärmä on vakava ongelma.KASVINSUOJELU yksi ainoa lajike. Ne eivät pysty pilkkomaan valkuaista aminohapoiksi. tilanteet tai tapahtumat voivat altistaa kasveja taudeille tai esimerkiksi kirvoille. hapesta yms. jolloin taudinaiheuttajien toiminta voi estyä. Aktiivinen pieneliötoiminta pitää yllä kilpailua ravinnosta (hiilihydraatit. Myös runsas typpilannoitus. Samoin monien torjunta-aineiden vaikutus perustuu joko aineenvaihdunnan estämiseen tai aineenvaihduntatuotteiden kuljetuksen estämiseen. sitä paremmat kasvuedellytykset taudinaiheuttajilla on. sienet ja yksinkertaiset hyönteiset kuten kirvat pystyvät käyttämään hyväkseen vain vapaita aminohappoja. mutta ne eivät pysty tar- 268 . Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ohran viljely lajikeseoksina on tuottanut 9 prosenttia paremman sadon alueilla. typpi). Käytännön viljelyssä on monimuotoisia kasvustoja käytetty ehkäisemään ilmalevintäisiä tauteja kuten viljojen lehtilaikkutauteja ja härmää. Vapaita aminohappoja kertyy kasvin solukkoihin esimerkiksi vähässä valossa tai kylmässä ilmassa.. Sekakasvustoissa kestävyydeltään paremmat kasvit muodostavat eräänlaisen suojamuurin alttiimpien kasvien ympärille. Maassa elävät mikrobit saattavat myös erittää maahan taudinaiheuttajia haittaavia aineita (antibioosi). jolloin vapaita aminohappoja kertyy lehtiin. Hovinen 1982 SEOSVILJELYN VAIKUTUS HÄRKÄPAVUN HARMAAHOMESAASTUNTAAN MAA JA PIENELIÖSTÖ Maaperän vilkas pieneliötoiminta voi vähentää kasvitauteja maasta sekä estää tautien mahdollisuuksia tartuttaa kasvi. Tämä monimuotoisuus pitää sisällään myös lajikkeiden erilaisen kestävyyden (resistenssin) taudinaiheuttajia vastaan. antibioosina. Myös loisinta ja saalistus eri mikrobilajien välillä on tavallista. kun valkuaisaineen rakentuminen estyy. lisää aminohappojen tuotantoa. Kaikki em. Antagonismi voi esiintyä kilpailuna. Bakteerit.

Sienijuurten ollessa kyseessä estovaikutus johtunee osin myös kasvin paremmasta ravinteiden ja veden saannista. Suuri pieneliöstömäärä käyttää runsaasti hiiltä. mutta maan pieneliöstön kokonaismäärän ajatellaan vaikuttavan estovaikutukseen. että maan rakenne ja ilmavuus ovat kunnossa. energiaa jne. Maassa on ns. komposti tai viherlannoitus vähentää maalevintäisiä tauteja edellyttäen. Suomessa ja maailmalla tehdään paljon tutkimusta kasvien juurten ymppäämiseksi joko hyödyllisillä pieneliöillä tai taudinaiheuttajien antagonisteilla. ja siten ne kilpailevat näistä resursseista taudinaiheuttajien kanssa. Suomessa jo käytössä olevia hyötyeliöitä ovat palkokasvien typpibakELOPERÄISEN LANNOITUKSEN VAIKUTUS KASVIEN TERVEYTEEN 269 . Kasvi sietää tautien aiheuttamia haittoja ja pystyy hyvän ravinteiden ja veden saannin ansiosta kasvattamaan uusia juuria tuhoutuneiden tilalle. typpeä. Sen toimintaa ei tunneta kunnolla. Ilmattomassa maassa viherlannoituskasvusto tai lanta ei lahoa. vaan haitallisten juuristosienten määrä saattaa jopa lisääntyä. Myös sienijuurten eli mykoritsojen tiedetään suojaavan kasveja taudeilta.KASVINSUOJELU tuttamaan alttiitakaan viljelykasveja.. Pieneliötoimintaa vilkastuttava lannoitus. estovaikutusta.

Puutarhakasveilla etenkin ulkomailta tuotavan taimiaineiston kanssa on syytä olla varovainen. myös sen voi tarkastuttaa Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen (KTTK) siementarkastusosastolla. nokitaudit. Useat perunan hankalimmista taudeista (mm. vääristyneitä tai homeisia oraita pitäisi kokeessa olla mahdollisimman vähän. perunarutto.KASVINSUOJELU teerit ja muutamat hyötymikrobivalmisteet esim. Erityisesti herneen viljelyssä idätyskoe ja homeiden seuranta on ensiarvoisen tärkeää. Cedomon ja Prestop Mix. Tautien hallinta viljelykierron avulla edellyttää.6. että 270 . GlioMix sekä biologiset torjunta-aineet. Tarvittavaa välivuosien määrää on käsitelty aikaisemmin luvussa 3. 5. Usein saatetaan tarvita kaksi. ennen taudinaran viljelykasvin viljelyä. ohran viirutauti sekä osin lehtilaikkutaudit.2. elinvoimainen lisäysmateriaali • Vaihteleva viljelykierto ja elävä maa • Tasapainoinen lannoitus • Kestävät lajikkeet • Viljelyhygienia TERVE LISÄYSMATERIAALI Koska useat taudinaiheuttajat leviävät siementen ja taimien mukana. jotka voivat myös tuottaa homemyrkkyjä jyviin. Lisäksi oman siemenen terveyttä on arvioitava jo pellolla taudin oireiden perusteella. Kotioloissa voidaan myös tehdä yksinkertaisia idätys. on terveen kasvuston aikaansaamiseksi käytettävä taudinaiheuttajista vapaata lisäysmateriaalia. virustaudit. kuten Mycostop. jopa useampia vuosia puhdistavan kasvin viljelyä. perunaseitti.2 KASVITAUTIEN ENNALTAEHKÄISEVIÄ HALLINTAMENETELMIÄ Ennaltaehkäisevä tautien hallinta • Terve. Esikasveiksi valitaan aran viljelykasvin taudeista puhdistava kasvi. Sertifioitu siemen on tarkastettu myös taudinaiheuttajien osalta. tyvimätä. Tavallisia siemenlevintäisiä tauteja viljoilla ovat mm. Mikäli aikoo käyttää omaa siementä. Viljojen siemenissä esiintyy useita itävyyttä alentavia sienilajeja. VAIHTELEVA VILJELYKIERTO JA ELÄVÄ MAA Maalevintäisiä tauteja ennaltaehkäistään riittävän pitkällä viljelykierrolla edellyttäen. että samanaikaisesti noudatetaan hyvää viljelyhygieniaa.ja orastumiskokeita. harmaahilse) leviävät myös siemenperunan mukana. Kaiken Suomessa markkinoitavan kylvösiemenen tulee nykyisin olla sertifioitua. Vioittuneita. Esimerkiksi vaarallisiksi taudinaiheuttajiksi luokitellut mansikan punamätä ja mustalaikku voivat levitä viljelmälle tuontitaimien mukana.3.

Eloperäinen lannoitus ja hyvärakenteinen maa jouduttavat taudinaiheuttajien häviämistä pellolta. Vioitukset voivat olla pahoja. 271 . Jos viljelykierto on puutteellinen tai viereisellä lohkolla viljellään jo seuraavana vuonna havaitulle taudille altista kasvia. Lehtevässä perunapellossa perunarutto leviää herkästi. TASAPAINOINEN LANNOITUS Riittävä eloperäinen lannoitus vilkastuttaa maan pieneliötoimintaa ja estää yksittäisten pieneliölajien rajattoman lisääntymisen. Maanparannusaineiden käyttö voi vaikuttaa samaan suuntaan. Viljelykierron tauteja ehkäisevää vaikutusta tehostaa maan pieneliötoiminnan vilkastuttaminen. Liian niukka lannoitus on silti tavallisempi ongelma luonnonmukaisessa viljelyssä. Talvehtimisen kannalta on eduksi. Samoin vihannesmailla kasvinjätteet kannattaa nopeasti sadonkorjuun jälkeen mullata maan pintakerrokseen. Sänkimuokkaus vähentää rikkakasvien lisäksi myös viljan oljissa talvehtivia lehtilaikkusieniä.KASVINSUOJELU ESIKASVIN VALINTA KASVITAUTIEN HALLINNAN NÄKÖKULMASTA Kasviryhmä Ristikukkaiset Sarjakukkaiset Sipulikasvit Apilat Viljat 1-vuotiset palkokasvit Isäntäkasvi = x ei isäntäkasvi = o Huikko 2003 Tauti pahkahome x x o x o x harmaahome x x x x o x maalevintäiset taimipoltteet x x o x o x möhöjuuri x o o o o o sipulinpahkamätä o o x o o o sipulimätä o o x o o o porkkanan mustamätä o x o x o x samanaikaisesti taudin saastuttamaa maata ei levitetä työkoneiden tai taimimullan mukana eikä myöskään kylvösiemenessä ole uusia taudinaiheuttajia. Ne vahvistavat solunseiniä ja solukalvoja. kannattaa harkita olkien polttoa tai sadonkorjuujätteiden syvää kyntöä. jotta taudinaiheuttajat ja tuholaiset kuolevat. Pieneliötoiminnan vilkastuessa myös lepotilassa olevia tautien itiöitä kuolee. että kasvi saa riittävästi fosforia ja kaliumia. Tautien kestävyyden kannalta myös riittävä kalsiumin ja piin saanti on oleellista. jos kasvi kärsii ravinteiden puutteesta. vehnän ruskolaikulle ja härmälle. Jatkuvasti toteutettuna syvä kyntö ja varsinkin olkien poltto vähentää muokkauskerroksen pieneliötoimintaa eli lisää tautivaaraa. Liiallinen typpilannoitus altistaa viljoja mm.

Rotukohtainen kestävyys riippuu viljelykasvin yhdestä geenistä ja murtuu siksi helposti. ruosteiden ja perunaruton määrää. jos ne on vil272 . Viljelykierto auttaa paljon niiden torjunnassa edellyttäen. horisontaalinen kenttäkestävyys ja vertikaalinen rotukohtainen kestävyys. minkä vuoksi kompostien laadun kanssa on syytä olla tarkkana. Kestävyysjalostuksella on säädelty lähinnä ilmalevintäisten tautien kuten viljahärmän.KASVINSUOJELU KESTÄVÄT LAJIKKEET Kasvinjalostuksessa pyritään kehittämään tauteja kestäviä lajikkeita. jos tilalla on kaalikasveja vioittavaa möhöjuurta tai sipulin pahkamätää. Myös sairaiden kasvien jätteitä sisältävä komposti levittää tautia. Kenttäkestävyys säilyy pidempään.ja siemenlevintäisten viljojen lehtilaikkutautien hallinnassa. porkkanan mustamätä. Esimerkiksi vihannesten harmaahome. Senga Sengana ja Korona. Kenttäkestävyys toimii useita tai kaikkia taudin rotuja vastaan. VILJELYHYGIENIA Varsinkin vihannesten varastotautien hallinta on paljon kiinni hyvistä viljelytavoista ja viljelyhygieniasta. lehtilaikkutaudit ja viljojenkin lehtilaikkutaudit leviävät sekä maasta vanhoista kasvinjätteistä että siemenen mukana. Kummatkin säilyvät maassa hyvin pitkään (jopa kymmeniä vuosia) ja leviävät mullan mukana lohkolta toiselle. että tautia ei siirretä samanaikaisesti työkoneiden ym. Tuloksetkin ovat kohtuullisen hyviä. Erityisen tärkeää puhtaus kaikissa viljelytoimissa on. pahkahome. vaikka kestävyys ei aina olekaan ensimmäisiä jalostustavoitteita tavanomaisen viljelyn kannalta. mutta ei anna täydellistä suojaa. koska se riippuu useista perinnöllisistä ominaisuuksista yhtäaikaa. Tärkeä merkitys kestävillä lajikkeilla on myös maa. Zefyr. Jonsok ja Bounty ovat kestävämpiä. Rotukohtainen kestävyys tarkoittaa täyttä kestävyyttä yhtä tai muutamaa taudinaiheuttajan rotua vastaan. mutta on vaikea jalostaa. Matilda. Idole ja Suvi ovat rutonkestäviä. taimipoltteet. Mansikalla puolestaan harmaahomeelle alttiita lajikkeita ovat mm. porkkanan ym. Möhöjuuri voi levitä uusille lohkoille jopa siemenperunoiden pinnalla. Perunalajikkeista mm. Aikaiset perunalajikkeet ovat yleensä herkempiä perunarutolle kuin myöhäiset. Taudinkestävyydessä erotetaan ns. Sen sijaan Honeoye. mukana uudelle lohkolle. nokitautien.

jossa taudinaiheuttajat kuolevat.. Yleensä vioittumat syntyvät nostossa. Käytännössä tautien leviämistä tilan eri lohkoille voi olla vaikea estää. Näiden erittäin hankalien kasvitautien leviämistä voi yrittää estää tekemällä viljelytoimet siten. jotka muista syistä ovat vioittuneet. Tilalla vierailevia muita viljelijöitä.ja ilmasto-olosuhteisiin. Varastotaudit saastuttavat tavallisesti kasveja. Varaston rakenteet ja vihanneslaatikot pestään kuumalla vedellä painepesurilla ja annetaan kuivua täysin ennen varastointikauden alkua. Vaikka taudinaiheuttajat iskeytyvätkin kasveihin jo kasvukaudella tai noston yhteydessä. 5. Viljelytekniikka ja lajikevalinta tulisi sopeuttaa tilan paikallisiin maaperä. Vihannesvarastot on myös syytä puhdistaa edellisvuotisista satojätteistä ennen uuden sadon varastointia. Kullekin kasvilajille oikeat varastointiolosuhteet (lämpötila. jotta taudit eivät edelleen leviäisi jalkineiden mukana muille tiloille. jonka jälkeen työkoneet. että saastuneella lohkolla työt tehdään aina viimeiseksi.3 KASVITAUTIEN SUORIA TORJUNTAMENETELMIÄ LÄMPÖKÄSITTELY Kuumaa vettä. TALVEHTIMISEN VARMENTAMINEN Kasvien talvenkestävyyteen maaperätekijöiden lisäksi vaikuttavat säätekijät. Perusperiaatteena lämpökäsittelyssä on löytää sellainen lämpötila. Varastoitavia vihanneksia ei myöskään tule nostaa liian aikaisin (kesken kehityksen). Sen takia hellävarainen nosto vähentää tauteja oleellisesti. hyvillä varastointiolosuhteilla voidaan taudin puhkeamista myöhästyttää tai jopa kokonaan estää. mutta siemenen itä- Talvenkestävyys • Perinnölliset ominaisuudet • Ilmastotekijät • Maaperätekijät • Viljelytekniikka • Elollisen ympäristön vaikutus (taudit ym. mutta riittävällä viljelykierrolla ja hygienialla niiden tasoa voidaan pitää siedettävällä tasolla. Kivisillä mailla tai hiekkamailla syntyy juureksiin aina varastotaudeille sopivia vioituksia.3. neuvojia yms. suhteellinen kosteus) vaikuttavat oleellisesti vihannesten varastokestävyyteen. mutta myös kuumaa ilmaa ja höyryä on käytetty siemenlevintäisten tautien ehkäisyyn.KASVINSUOJELU jelty möhöjuuren saastuttamalla lohkolla.) 273 . Samoin vioittumia vähentää nosto hyvissä olosuhteissa. on myös syytä informoida tilallaan esiintyvistä kasvitaudeista. lajike ja viljelytekniikka. traktorin renkaat ja kengän pohjat pestään huolellisesti.

jotta ne on voitu varastoida tai vaihtoehtoisesti ne on täytynyt kylvää välittömästi sellaisella kylvökoneella. Lämpökäsittelyn jälkeen siemenet viilennetään nopeasti. taimipolte Alternaria brassicicola Lehtilaikku Septoria apiicola Bakteerimätä Xanthomonas carotae Taimipolte Phoma betae Laikkutauti. eikä erillistä kuivausta tarvita.KASVINSUOJELU Kasvitautien suoria torjuntamenetelmiä • lämpökäsittely • biologiset torjunta-aineet • kasviuutteet ja -keitteet • muut menetelmät vyys ei heikkene. jolloin istukkaita pidetään 24 tuntia +40 °C:een lämmössä. Siemenet ovat vaatineet erillisen kuivauksen käsittelyn jälkeen. Käsittely voidaan tehdä upottamalla istukkaat tunnin ajaksi lämpimään (+40 °C) veteen. pisi. pinodes Juurilaho F. jotta käsittelyaika ei ylity. Ruotsissa on kehitetty viljojen kylvösiemenen lämpökäsittelyyn menetelmä. Nämä taudit elävät jyvän sisässä ja ovat siksi hankalia hävitettäviä sekä vaihtoehtoisilla että kemiallisilla keinoilla. tyvitauti A. Esimerkiksi sipulinnaattihometta voidaan torjua istukkaista lämpökäsittelyillä. Kuumakäsittelyllä voidaan ehkäistä myös ohran ja vehnän lentonokea. Viilennyksestä saatava lämpö voidaan ottaa talteen ja käyttää lämpökäsittelyvaiheessa. Käsittely voidaan tehdä myös lämpimän ilman avulla. Avenaceum Lentonoki Ustilago nuda –“– 50 50 50 50 56 30 49-60 52 Lämpötila °C 40 40 50 Aika. M. Esimerkkejä lämpökäsitellyistä kasvitaudeista * Kasvi Sipuli Ruusukaali Keräkaali Muut kaalikasvit Ruusukaali Selleri Porkkana Punajuuri Herne Maa-apila Ohra Vehnä Tauti Naattihome Peronospora destructor Taimipolte Phoma lingam –”– Lehtilaikku. Siemenet syötetään laitteistoon. Lämminvesikäsittelyn ongelmana on ollut siementen suuri vesipitoisuus käsittelyn jälkeen. joka soveltuu kostean siemenen kylvöön. jossa siemenet ovat lämpimässä höyryssä tietyn käsittelyajan (noin 5 min). jossa siemenet ovat käsittelyn jälkeen suoraan sopivassa varastointikosteudessa. min vedessä 30 (24 h ilmassa) 25 25 20 18 – 25 25 15 – 20 30 höyryssä 24 h vedessä 5 – 30 höyryssä 5 274 .

Mycostopin teho kukkakaalin Alteranaria brassicicola-taimipoltteeseen kahdella eri käyttömäärällä.3 69. haitattomia mikrobeja. (toim. uusia biologisia peittausaineita. London. verkkolaikun. Cedomon. vehnäjauho. Reference Book 201. joiden teho on lämpökäsittelyä parempi. (Esimerkit on kerätty lähinnä kirjasta ”Hot-water Treatment of Plant Material”. Mycostopin vaikutustapa on ennaltaehkäisevä.ja koristekasvien siementen peittaukseen sekä Fusarium. Muitakin suositeltuja lämpöjä ja aikoja on esitetty. Itävyys-% Terve siemen 91.ja lehtilaikun. ohran tyvi.3 SIEMENEN KÄSITTELYN VAIKUTUS OHRAN JA KAURAN LAIKKUTAUTEIHIN sairaita oraita. kpl/m2 Peittausaine ohran kauran verkkolaikku laikku kitosaani. siemenlevintäistä taimipoltetta vastaan on kehitetty monia valmisteita. taudinaiheuttajan ei-pato275 .7 91. Mm. Mycostop sisältää Streptomyces griseoviridis -sädebakteerin rihmastoa ja itiöitä ja se on rekisteröity useiden vihannes-. Ministry of Agriculture. 4 ml/kg 9 8 10 0 9 12 0 25 21 18 5 21 20 16 White ja Linfield. Viljan kylvösiemenen peittaukseen on tällä hetkellä Suomessa tarjolla vain yksi kaupallinen biotorjuntavalmiste. 1986. Ehkä tehokkaimpia on suomalainen sädebakteerivalmiste Mycostop. Useisiin asetelman tauteihin on olemassa mm. 1-64) BIOLOGISET TORJUNTA-AINEET Kasvitautien biologisia torjunta-aineita on onnistuttu kehittämään lähinnä siemenlevintäisiä tauteja vastaan.KASVINSUOJELU * HUOM! Esimerkkien teho ja myös vaikutus itävyyteen vaihtelee. Samantyyppinen valmiste on Prestop Mix. 5 ml/kg Bacillus sp. Valmistetta voidaan käyttää ohran ja kauran siementen peittaukseen viirutaudin. Rhizoctonia ja Alternaria -sienten aiheuttamien kasvitautien torjuntaan.5 77.7 89. -ymppäys kuuma vesi. Fisheries and Food. tällöin puhutaan indusoidusta resistenssistä. 10 g/kg peittaamaton Panoctine Plus 400.1 96. kauran lehtilaikun sekä siemenlevintäisten homesienten torjumiseksi. )1993 Kasviaktivaattorit eli elisitorit tai kasvistimulantit ovat aineita. 51 °C.3 88. 5 min.2 Saastunut siemen 38.8 43.2 2 g/kg 94.3 45.0 69. jotka laukaisevat kasvien puolustusmekanismin. Pythium. mauste. 20 ml/kg valkosipuliuute.2 94. joten käsittelyt suositellaan tehtäväksi kylvön tai istutuksen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen.2 94. Cedomon sisältää taudinaiheuttajille antagonistista Pseudomonas chlororapsis -bakteeria.2 5 g/kg 93. Pp. Elisitorit voivat olla mm.1 83.

KASVINSUOJELU VEHNÄNJYVIEN ITÄVYYS. mansikan harmaahomeen torjuntaan. Pii vahvistaa kasvien soluseinän kestävyyttä ja saattaa myös aktiivisesti estää tautitartuntaa tai leviämistä. Esimerkiksi leivinhiivalla on saatu positiivisia tuloksia viljojen tautien torjunnassa. IMUPAPERIKOE geenisia kantoja tai kemikaaleja. KASVU JA RUSKETTUMINEN ERI KÄSITTELYILLÄ. mutta eivät ole myrkyllisiä itse tautia vastaan. Valkosipuliuutteita on myös myytävänä valmiina. Ne tehostavat kasvin omia puolustusmekanismeja. salisyylihapoilla (johdannaisilla) perunaruttoa vastaan. Peltokortekeitteeseen käytetään 1 kg tuoreita vihreitä kortteita Von Sury 1984 VAIHTOEHTOISTEN TORJUNTA-AINEIDEN VAIKUTUS HÄRMÄÄN KASVIHUONEKURKULLA 276 . Perinteinen piin lähde on mm. Eräs yleinen ohje itse tehtävälle valkosipuliuutteelle tautien torjuntaa varten on: 100 grammaa murskattua valkosipulia sekoitetaan 1 litraan vettä ja annetaan hautua muutamia tunteja kannella peitettynä. Vaihtelevampia tuloksia on saatu piitä sisältävillä peltokorteliuoksilla ja hivenaineita sisältävillä levätuotteilla. peltokorte. Suomessakin on saatavilla jo useita kaupallisia merilevävalmisteita. Lehtiä vioittavia kasvitauteja on ehkäisty menestyksellä valkosipuliuutteilla. Kasvitaudit eivät voi kehittää resistenssiä elisitoreita vastaan. Peltokortekeitettä on käytetty mm. KASVIUUTTEITA JA -KEITTEITÄ Kasviuutteita käytetään pääasiassa tuholaisia vastaan.

minkä jälkeen seosta keitetään noin 20–30 min. Ruiskutettaessa rikin käyttöväkevyys on 0. kurkun ja omenan härmää. Ulkomailla on myynnissä useita luonnonmukaiseen viljelyyn kelvollisia rikkivalmisteita. Eniten sitä käytetään yhä viini. Alle 10 °C:n lämmössä rikki ei vaikuta paljoakaan ja yli 28 °C:n lämmössä vioitusvaara on suuri. Jauhekerros varjostaa ja haittaa kasvien yhteyttämistä erityisesti pilvisinä kausina. Sienitautien torjumiseen soveltuvia aineita ovat mm. Jauheesta tehdään 1–3 % seos.1–0. Nokkoskäytteeseen sekoitettua rikkiä (20-30 %) on käytetty jopa perunaruton ehkäisyyn. Väkevinä. erilaiset kasviöljyt (mm. MUITA MENETELMIÄ Euroopan yhteisöjen neuvoston asetuksen (ETY) 2092/ 91 liitteessä II B on lueteltu kasvinsuojeluaineita. härmätauteja ja omenarupea vastaan. Hierakanjuurista tehdyllä seoksella on Sveitsissä torjuttu mm. Rikkiä voidaan käyttää esim. Suomessa näitä valmisteita ei toistaiseksi ole saatavilla. Itse valmistettavat kasviperäiset uutteet ja keitteet soveltuvat parhaiten kotipuutarhoihin. kaliumpermanganaatti ja rikki. mikäli kasvustoa uhkaa välitön tuhoutuminen.ja kuminaöljy). että lehdillä ja muilla kasvinosilla on jatkuvasti suojakerros.15 %. minttu-.4 %.1–0. Kivijauheiden tehon edellytys on. yli 0. Liuos laimennetaan ruiskuttamista varten suhteessa 1:5. Kuparin käytöstä ollaan luomuviljelyssä luopumassa sen maaperään kertymisen ja korkeiden pitoisuuksien haittavaikutusten takia. joiden käyttö on luomutuotannossa sallittua. 277 .ja hedelmätarhoilla. joka levitetään lehdille. petopunkkeja ja petonivelkärsäisiä Kaliumpermanganaatin (KPM) desinfioiva vaikutus perustuu siitä vapautuvaan happeen. lesitiini. rikkikalkki.KASVINSUOJELU 10 litraan vettä. Maanviljelyssä kaliumpermanganaattia voidaan käyttää sienitautien ja bakteerien torjunta-aineena hedelmäpuilla. Pölyävän hienoja kivijauheita on myös käytetty sienitautien torjuntaan kasvien lehdistä. Kortteet saavat seistä vedessä vuorokauden.2 % liuoksina rikki haittaa hyötyeliöitä. Kasvihuoneissa käytetään myös kaasuuntuvaa rikkiä. mänty. Kupariyhdisteitä on Keski-Euroopassa käytetty sienitautien torjuntaan ennen kaikkea viiniviljelyksillä. leppäkerttuja. mm. Käyttöväkevyys on 0.

ja lajikkeiden vaatimusten mukainen lannoitus. houkutuskasvien käyttö. sekä tuholaisesiintymien seuranta. elinvoimainen siemen ja terveet.KASVINSUOJELU Lentonokea on aikaisemmin vähennetty savuisessa riihessä. Kaikista ennaltaehkäisytoimista huolimatta tarvitaan myös suoraa torjuntaa. mutta ei kuitenkaan mahdotonta. kylvö. Oman haasteensa muodostavat tuholaisten kaukokulkeutumat ilmavirtojen mukana. Koska luomutuotannossa tuholaisten hallinta perustuu ekologiaan. Savupeittaus voidaan nykytekniikalla hoitaa myös vähällä ihmistyöllä. monimuotoinen pellon eloyhteisö. Haisunoki on saatu vehnästä vähenemään peittaamalla sairas siemenerä noin 100 grammalla maitojauhetta siemenkiloa kohti. Eliöstön muodostavat eläimet ja kasvit. joihin punkitkin kuuluvat. joka on meidän maassamme pientä. tulee viljelijän tuntea pellon eliöstön ekologisia vuorovaikutuksia kasvinsuojelutoimia suunnitellessaan ja toteuttaessaan. Vehnän haisunoen torjuntaan on myös käytetty vesipesua kohtuullisen hyvällä menestyksellä.ja istutusaikojen säätely. Lisäksi on hyödyllistä tuntea ”ankerologiaa” eli kasvinsuojelun kannalta tärkeiden ankeroisten (haitalliset sukkulamadot) ja sukkulamatojen (hyödylliset sukkula278 . Tällaisissa tapauksissa kasvinsuojelun hoitaminen ekologisin keinoin on vaativaa.1 PELLON ELOYHTEISÖ Pellon eloyhteisö muodostuu kasveista. Ekologisten vuorovaikutusten ymmärtäminen on helpompaa. Viljelykiertoa suunnitellessa on tunnettava pääkasvien tärkeimmät tuholaisriskit – myös ”uutta” viljelyä aloitettaessa.4. virukset. alkueläimet) ja eläimistä. bakteerit. Tuholaisten aiheuttamien vioitusten ennaltaehkäisyssä pätevät osin samat toimenpiteet kuin kasvitautien suhteen: tasapainoinen. elinvoimaiset taimet. viljelykasvilajien. terve. mutta kuitenkin mahdollista. 5. mikrobeista (sienet. kasviperäisten uutteiden tai kasviperäisten torjunta-aineiden käyttöä. Se voi olla mekaanista.4 TUHOLAISTEN HALLINTA Riskienhallinta on yksi keskeisistä luomuviljelyn menestystekijöistä. 5. Hyvällä viljelykierron suunnittelulla voidaan riskejä joidenkin tuholaisten osalta pienentää huomattavasti. kun tuntee muutamia perusasioita niveljalkaista – lähinnä hyönteisistä ja hämähäkkieläimistä. kestävien lajikkeiden viljely.

Näkö.ja lisääntymispaikkoja. vaillinainen tai vähittäinen. Täydellisessä muodonvaihdoksessa ovat kaikki kehitysvaiheet edustettuna: muna-toukka-kotelo-aikuinen.ja valoaistit Hyönteisillä ja hämähäkeillä on kahdenlaisia silmiä: keiloista koostuvat verkkosilmät pään sivuilla ja pistesilmät (yleensä kolme kappaletta) pään yläpuolella. ”ÖTÖKKÄEKOLOGIAN” KÄSITTEITÄ Kehitysvaiheet/elinkierto Niveljalkaiset lisääntyvät lajista riippuen joko suvullisesti (esim.ja makuärsykkeiden tulkitsemista. Vähittäisessä muodonvaihdoksessa (munanymfi-aikuinen) munavaiheen jälkeiset nuoruusvaiheet muistuttavat joka nahanluonnin jälkeen yhä enemmän aikuista. Suvullisessa lisääntymisessä parittelun jälkeen naaras munii vaihtelevan määrän munia (lajikohtaiset erot ovat suuria). sen useamman nahanluonnin toukka tarvitsee toukkakehityksensä aikana.tai eläinperäiset kemialliset yhdisteet ohjaavat niiden käyttäytymistä. Vaillinaisessa ovat: muna-toukka-aikuinen. loispeto ei löytäisi isäntäeläintä eikä saalistaja saalista. osa loispistiäisistä). että mitä isompi lopullinen hyönteinen on. koiras ei löytäisi naarasta parittelukumppanikseen. Erilaiset kasvi-. Kemiallinen viestintä Hyönteisten ja punkkien elämä on kemiallisten haju. Hyönteisillä muodonvaihdos munasta aikuiseksi voi olla joko täydellinen. Edellä mainituista ryhmistä käytetään tässä yhteydessä lyhyyden vuoksi yleisnimitystä ”ötökkä”. jotka toimi279 . perhoset ja kovakuoriaiset). Toukkavaiheen ja -asteiden sijasta käytetäänkin nimitystä nymfi – nuori aikuinen. jolloin tapahtuu kasvua ja nahanluontia – nahanluonti erottaa toukka-asteet toisistaan. Toukkavaihetta seuraa kotelovaihe. mikrobi. jonka aikana tapahtuu suurin muodonvaihdos (metamorfoosi) – kotelonahan sisällä toukka muuttuu aikuiseksi. Nyrkkisääntönä on.KASVINSUOJELU madot) käyttäytymistä. munasta kehittyy toukka. toukka käy läpi useita toukka-asteita. Ilman pitkälle kehittynyttä kemiallista viestintää hyönteiset olisivat avuttomia – kasvinsyöjät eivät löytäisi uusia syönti. suvuttomasti (esim. jolloin aikuinen kuoriutuu suoraan toukkanahasta ilman varsinaista kotelovaihetta. punkit) tai molemmilla tavoilla (kirvat.

kun pistesilmät aistivat muutoksen valossa.KASVINSUOJELU vat valoaistimina. jonka mukaan niiden aktiivisuus ja kehitysnopeus vaihtelee. varjo lankeaa. loispedot l. Mistä tuholaiset tulevat? Tuholaisina esiintyvät lajit ovat normaalia eläinfaunaa. kuten Pohjolan talvesta tai etelämpänä kuivuuskaudesta. Vaihtolämpöisyys Vaihtolämpöisinä niveljalkaiset ovat riippuvaisia ympäristön lämpötilasta. Joillakin lajeilla voi useampikin kehitysvaihe olla kykenevä horrostamiseen. Luontaisia vihollisia ovat viljelmillä luonnostaan esiintyvät saalistajat l. Luonnonympäristössä on samaa kasvilajia harvoin niin tiheinä monokulttuuriesiintyminä. hyönteisten elimistössä glykogeeni muuttuu glyseroliksi. hämähäkit ja selkärankaisista erilaiset hyönteissyöjät. Pohjoisessa ilmanalassa talvehtimisen laukaisee yleensä jokin ulkoinen ärsyke: lyhenevä päivänpituus tai aleneva lämpötila. Kotoperäiset luontaiset viholliset ovat ”täsmäaseita” tuholaisia vastaan. Tällöin niveljalkaisten aineenvaihdunta muuttuu. joka suojaa soluja jäätymiseltä. Tuholaisilla on myös vihollisensa Saalistus ja loisinta ovat luonnon omia keinoja rajoittaa eläinkantojen kasvua. petopunkit. joten aktiivisuus voi alentua myös silloin. osa toukkana. ja ne tuottavat ”pakkasnesteitä” elimistön jäätymisen suojaksi. Eri lajit voivat horrostaa eri kehitysvaiheissa: osa horrostaa aikuisena. pedot: petohyönteiset. eikä eliö ole lepotilassa. tai nämä molemmat yhdessä. Esim. että kasvinsyöjät voivat ilman kilpailua tai suurempaa saalistusuhkaa lisääntyä ja käyttää koko kasvuston ravinnokseen. ts. Jos lämpötila nousee yli 50-asteiseksi. osa kotelona ja osa munavaiheessa. Samoin menehtyminen seuraa äkillistä jäätymistä. niveljalkaiset selviävät horrostamalla – vaipumalla lepoon eli diapausiin. se menehtyy. Vastaavasti hyvin korkeissa lämpötiloissa niillä kuluu runsaasti energiaa. Talvehtiminen Epäedullisista kausista. Hyönteisten puolustuskäyttäytyminen laukeaa. parasi280 . mikäli se tapahtuu ennen lepotilan valmistelun käynnistymistä. Viileällä säällä niiden aktiivisuus on alhaisempi kuin lämpimällä säällä. jotka pystyvät muita lajeja tehokkaammin hyödyntämään viljelyalueiden lähes rajattoman ravinnonsaannin suomat mahdollisuudet.

että yksi ainoa tammi voi sisältää puoli miljoonaa petopunkkia. Viljapeltojen eloyhteisöä voi monimuotoistaa aluskasvien kylvämisen lisäksi perustamalla kukkivien kasvien kaistoja eli monimuotoistamiskaistoja muutaman kymmenen metrin välein suurimmilla kasvulohkoilla. kun saalistajia ja loispetoja on riittävän runsaasti samalla lohkolla. esimerkiksi tehokkaille petopunkeille sopii isäntäkasviksi hyvin tammi. Luontaisten vihollisten suosiminen sopivilla isäntäkasveilla. Synteettisistä torjunta-aineista luopuminen on suuri askel lähiympäristön luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta. esim. Kukkivien kasvien kaistalle voi laittaa monilajisen kasvuston. kukkakärpäsiä ja harsokorentoja. Kuutäpläpirkko. Viljelylohkojen ulkopuoliset alueet auttavat ylläpitämään monimuotoista eloyhteisöä myös viljelylohkojen sisäpuolella – siksi emme puhu vain pellon eloyhteisön monimuotoisuudesta. Vastaavasti esimerkiksi kumina-. Näin puskurikyky tuholaisia vastaan paranee. Petopunkit ovat ennen kaikkea marjakasvien punkkien (äkämäpunkkien ja mansikkapunkkien). pähkinäpensas. 5.ja bakteeritaudit. Viljelijä voi sen lisäksi aktiivisesti edistää PETOHYÖNTEISTEN RUNSAUS TAVANOMAISESSA JA LUOMUVILJELYSSÄ Mayer 1984 281 . sieni. jolla on vain 2 täplää. loiset: loispunkit ja -ankeroiset. On laskettu.ja korianterikasvustot puutarhan läheisyydessä houkuttelevat pitkin kesää meden ja siitepölyn ansiosta loispistiäisiä.4. taudinaiheuttajat l. syö toukka. pihlaja. joista osa joutuu tuulen kuljettamana lähiympäristöön. raita ym. hunajakukkaa kukkakärpäsille. fenkoli. maaeläimistä ja linnuista on itse asiassa ystäviämme. ”rumannäköiset” leppäpirkon ja harsokorennon toukat ovat ahnaita kirvojen syöjiä (60-400 kirvaa päivässä). Suuri osa hyönteisistä. Leppäpirkoista tehokkain on seitsenpistepirkko (150 kirvaa/pv).ja aikuisvaiheessa päivässä noin 60 kirvaa. patogeenit: hyönteisiä loisivat sukkulamadot ja eri hyönteisryhmiä infektoivat virus-.KASVINSUOJELU toidit: loispistiäiset ja -kärpäset. mutta myös omenan hedelmäpuupunkkien ja vihannespunkkien luontaisia vihollisia. alkueläimet. tilliä ja fenkolia loispistiäisille ja leppäpirkoille.2 MONIMUOTOINEN ELOYHTEISÖ YLLÄPITÄÄ TASAPAINOA Monimuotoinen eloyhteisö koko tilan alueella on eräs perusmenetelmä tuholaisten säätelyssä. vaan koko tilan käsittävästä eloyhteisön monimuotoisuudesta. sarjakukkaisia kuten anista.

mutta myös madot Etanat ja maahyönteiset Etanat.) ja maanmuokkaajien (lierot. myyrät. sylkikuoriaiset Hyönteiset ja kasvikset Kiilto. jotka ovat ihmisen ”liittolaisia” siksi. siili Kontiainen (ent. hiiret Maahyönteisten toukat. toukat ja kotelot Hämähäkit Lentäviä tuho. ripsiäiset Petoluteet. punkit. toukat ja kotelot Parihammaslude Perhostoukat ja lehtikuoriaiset Mikrobeja Virukset. madot Perhoset ja muita lentäviä hyönteisiä Vesimyyrä.ja hyötyeläimet Sylkikuoriaisen toukat Etanat ja kotilot.mutta myös hyötyhyönteisiä Kirvakorennon toukat Hedelmäpuiden kirvat Petokärpäset Lentävät hyönteiset (lennosta) Tuhatjalkaiset Maassa elävät vahinko.ja raatokuoriaiset Maahyönteiset Pihtihäntäinen Lehtikirvat. maamyyrä. sienet. hiiret Etanat. LUOMUVILJELIJÄN APULAISIA TUHOLAISTEN HALLINNASSA Hyötyeliö Selkärankaisia Petolinnut ja pikkupedot Hyönteissyöjälinnut Lepakko Lumikko Päästäinen. hyönteisten munat ja toukat Petopunkit Punkit. niveljalkaisia Muurahaiset Yksi keko voi syödä 100 000 hyönteistä päivässä. tosin toimivat myös kirvojen puolustajina Ampiaiset Toukat ja lentävät hyönteiset Leppäpirkot (touk. ankeroiset.) Kirvat Kukkakärpästen toukat Kirvat ja muut pehmeäihoiset hyönteiset Aik. aikuiset ja nymfit Hyönteisten munat.+aik. maasiirat) ohella luonnossa esiintyy paljon eliötä. osin myös laululinnut Suuret hyönteiset. maahyönteiset.ja sipulikärpästen munat. hyppyhäntäiset. kotelot. bakteerit. toukat ja nymfit. mutta myös hyötyeliöitä Lyhytsiipiset Kaali. jottei niitä hävitettäisi yhdessä tuholaisten kanssa. kirvojen loispistiäisillä myös kirvat Maakiitäjäiset Avomaan tuhohyönteiset. On tärkeää tuntea apulaiset. kempit. madot. siitepöly ja mesikaste. siitepöly ja mesikaste. Hyödyllisten pölyttäjien (kimalaiset ym. myös aikuisia hyönteisiä Aik. Helenius 1990. Pöllöille ja muille linnuille sekä lepakoille kannattaa ripustaa pönttöjä ja esimerkiksi kosteikko tai lampi puutarhan läheisyydessä on varteenotettava keino etanoita vastaan (suosii sammakoita). hyönteiset Pistävien hyönteisten munat ja toukat Selkärangattomia. maassa elävät toukat Aik. porkkanakempin munat Loispistiäisten toukat Hyönteisten munat.maamyyrä) Rupikonna Sammakot ja sisiliskot Kalat Hallinnan kohde Hiiret.KASVINSUOJELU hyötyeliöiden viihtymistä puutarhansa tai maatilansa läheisyydessä. että ne pitävät viljelyn kannalta haitallisia tuholaisia kurissa käyttämällä niitä ravinnoksi. loispistiäiset Mesi. lisäykset ja tarkennukset Piirainen 2003 282 . muut pienet hyönteiset ja toukat Aik. ripsiäiset. siitepöly ja mesikaste Harsokorennon toukat Kirvat. kukkakärpäset Mesi. alkueläimet Useimmat hyönteiset ja eläimet Steiner 1985. harsokorennot Mesi.

vai suunnistavatko ne myös edellisvuoden kasvinjätteiden hajoamisyhdisteiden opastamina. Jos uusi lohko sijaitsee samalla viljelyaukealla. Viljelykierrolla ei voida vaikuttaa kaukokulkeutumana tuleviin tuholaisinvaasioihin. Viljelyteknisiä keinoja tuholaisten hallinnassa ovat viljelykierto ja houkutuskasvikaistojen käyttö sekä luontaisten vihollisten suosiminen kukkivien kaistojen avulla. on mahdollistaa jarruttaa tuholaisten siirtymistä uudelle lohkolle perustamalla ns. Viljelyteknisiin keinoihin yhdistetään etenkin puutarhatuotannossa mekaanisia keinoja. edellisvuoden lohkon reunaosat paikallaan talvehtivilla tuholaisilla. ”puolimatkan kievareita”. Tuholaispainetta suosiva vaikutus ilmenee. Joidenkin tuholaisten kohdalla on mahdollista pienentää tuholaispainetta varsinaisilla talouslohkoilla sijoittamalla houkutuskasvikaistoja sopiviin paikkoihin.KASVINSUOJELU 5. hyvillä lentäjillä voi viive vanhalta paikalta uudelle paikalle siirtymisessä tulla suuremmaksi. kuten harso. Mitä aikaisemmin kas283 Ennaltaehkäiseviä tuholaisten hallintamenetelmiä • Viljelyteknisiä menetelmiä • Houkutuskasvien käyttö • Luontaisten vihollisten suosiminen (konservointi) • Suojakatteet ja -aidat . sillä sitä kautta saadaan tietoa kaukokulkeutumista.3 ENNALTAEHKÄISEVIÄ TUHOLAISTEN HALLINTAMENETELMIÄ Kasvinsuojeluosion johdannossa on esitelty lyhyesti ennaltaehkäiseviä menetelmiä. kun lohkot sijoitetaan peräkkäisinä vuosina vierekkäin tai mahdollisimman lähekkäin samalla viljelyaukealla. käyttävätkö ne pelkästään uusia hajuja uusista kasveista. mutta paikallisiin tuholaiskantoihin sitäkin enemmän. Huonot lentäjät eivät pääse siirtymään uudelle lohkolle. Tuholaisia haittaava vaikutus ilmenee.ja verkkokatteiden käyttöä. kun lohkot sijoitetaan etäälle toisistaan peräkkäisinä vuosina. ja voidaan paremmin arvioida paikallisten tuholaiskantojen esiintymisen alkamisajankohtia.4. Viljelyalueiden ulkopuolella talvehtivien tuholaisten suunnistuskäyttäytymistä ei tarkalleen tunneta. Tuholaisennusteiden seuraaminen on tärkeää myös luomuviljelijöille. VILJELYTEKNISIÄ MENETELMIÄ Viljelykierto Lohkojen maantieteellisellä sijoittelulla peräkkäisinä vuosina voi olla joko tuholaista suosiva tai haittaava vaikutus. Sopivia paikkoja ovat esim. jotka voisivat ottaa osansa muuttajista. joten tässä esitellään tuholaisten hallinnan sovelluksia. Tuholaisilla on lyhyt muuttomatka uudelle lohkolle.

Kuoriaiset talvehtivat karikekerroksen alla maahan kaivautuneina 2–5 cm:n syvyydessä. eivät pistiäiset todennäköisesti siirry kovin tehokkaasti uudelle rypsilohkolle. Suurin joukoin ne saapuvat vasta.KASVINSUOJELU vukaudella esiintyvästä lajista on kyse.ja parsakaaleja. Niillä on yksi sukupolvi vuodessa ja ne talvehtivat kotelokopassa rypsipellossa.syyskuun puolivälissä kuoriaiset siirtyvät talvehtimispaikkoihin. jotta naaraat voivat aloittaa muninnan rypsikasvustoon saavuttuaan. 1–3 munaa nuppuun. Toukat syövät siitepölyä ja mettä. Varmimmin rapsikuoriaisia löytää voikukista siitepölyä syömässä. vaan jäävät edellisvuoden lohkolle. Toukka kuoriutuu munasta viikon sisällä muninnasta nupun ollessa vielä kiinni. Tämä keväinen ns. mikäli niitä viljellään rypsinviljelyalueella. Siksi jälkimmäisen vaihtoehdon tarjoama mahdollisuus houkutuskasvikaistojen käyttöön kannattaa ottaa osaksi viljelykokonaisuutta. Ne hakeutuvat ruokailemaan lähimpiin kukkiviin kasveihin. sitä todennäköisemmältä jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu. Tällöin nuppuja tuhoutuu runsaasti sekä syönnin että muninnan aiheuttaman vioituksen seurauksena. kypsymissyönti on välttämätöntä. Esimerkki viljelykierron käytöstä tuholaisten hallinnassa: Rapsikuoriaisen hallinta rapsikuoriaispistiäisen avulla 1. Kotelovaihe kestää nelisen viikkoa. eivätkä juuri alenna rypsin satotasoa mikäli kannat eivät ole kovin suuria (muutama toukka per koko kasvi). pieni. kiiltävänmusta loispistiäinen. Kuoriutumishuippu ajoittuu kesäkuun puolivälistä aina juhannukseen saakka. kun rypsin kukinta on alkanut. kolmanneksen aikana).5–3 cm:n syvyyteen. kun rypsit ovat nuppuvaiheessa. kun tehoisa lämpösumma on noin 300 astetta (kesäkuun 1. Rapsikuoriaispistiäisen elinkierto Rapsikuoriaispistiäinen (Phradis marionellus) on meillä luontaisesti esiintyvä. ja vahingoittavat kukka. 2. joihin ne purevat reiän ja munivat munansa. 3–4 mm pitkä. jolloin ne vahingoittavat syönnillään myös rypsin sato-osia siitepölyn ja meden käydessä vähiin. 284 . Viimeisen toukka-asteen lopussa rapsikuoriaisen toukka pudottautuu maahan koteloitumaan n. Heinä–elokuun vaihteessa alkavat uuden sukupolven rapsikuoriaiset ilmaantua maasta. Muninta-alustaksi naaraat valitsevat noin 2–3 mm:n pituisia nuppuja. Pistiäiset siirtyvät talvehtimispaikoista (edellisvuoden rypsilohkoilta) uusille rypsilohkoille noin kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen. Kun rypsin kukat alkavat avautua. Vähitellen ne hajaantuvat kauemmaksi rypsipellosta. Elokuun lopussa . Jos rapsikuoriaistoukkia ja ruokaa löytyy jo talvehtimispaikalta (itsekylväytyneitä rypsejä ei niitetä ennen kukintaa). Talvehtineet pistiäiset alkavat kuoriutua kotelokopistaan. Eniten vahinkoa aiheutuu silloin. Normaaleina kesinä rapsikuoriaiset siirtyvät rypsipellolle. Rapsikuoriaiset vioittavat rypsinnuppuja käyttämällä niitä ravintonaan ennen kukinnan alkamista ja muninta-alustana. syövät ne siitepölyä avoimista kukista. 0. kun rapsikuoriaiset tulevat suurina joukkoina rypsipellolle rypsin ollessa vielä varhaisessa nuppuvaiheessa. Toukkavaihe kestää noin kolme viikkoa. Ne lähtevät talvehtimispaikoiltaan suurina joukkoina ilman lämpötilan ollessa vähintään +15 °C (osa lähtee jo aikaisemminkin) ja etsiytyvät keväällä keltaisena kukkiviin rikkakasveihin ja muihin kukkiviin kasveihin. Suurina joukkoina toukat voivat aiheuttaa huomattavan sadonmenetyksen. Rapsikuoriaisen elinkierto Rapsikuoriaiset (Meligethes aeneus) talvehtivat aikuisina viljelysalueiden ulkopuolella.

Maanmuokkaukset. Mikäli sekakasvuston käyttö ei ole mahdollista. Kahukärpänen käyttää isäntäkasvinaan heinäkasveista ainakin raiheiniä. jotta pistiäiset eivät jäisi edellisvuoden lohkolle. Rapsikuoriaispistiäistoukka kutoo sitten silkkisen (kullankeltaisen tai rusehtavan) kotelokopan ja koteloituu sen sisällä. Elokuun loppuun mennessä lähes kaikki pistiäiset ovat kehittyneet valmiiksi aikuisen näköiseksi esiaikuiseksi. – Mikäli rapsikuoriaiset tulevat aikaisin rypsipellolle ja niitä joudutaan torjumaan. Myös raskasta liikennöintiä olisi vältettävä ko. Myöhäisessä nuppuvaiheessa juuri ennen kukintaa torjunta-aineruiskutuksia ei tulisi enää tehdä. Pistiäistoukat kuoriutuvat munasta isännän sisällä 2–4 päivän kulutta muninnasta. tuhotaan myös kuoriutumassa olevat rapsikuoriaispistiäiset. olisi torjunta tehtävä aikaisessa nuppuvaiheessa. koska ne voivat vaikuttaa rapsikuoriaispistiäisen tehoa heikentävästi. Kun rapsikuoriaistoukka on kehittynyt täysikasvuiseksi. vaan pienentää kuoriaisen seuraavaa. Viljatiloilla tai viljakierrossa olisi syytä käyttää muita 285 . ovat myös keskikesällä ja sen jälkeen kylvetyt kerääjäkasvustot hyviä kahukärpäsen lisääntymispaikkoja. koska pistiäisen siirtymismatka ja -aika ovat lyhyitä. natoja ja timoteitä sekä viljoja ja maissia. Kahukärpänen talvehtii toukkana isäntäkasvin korren sisällä tai tyvellä. reunuksella. Siirtymäkausi kestää simulaatiomallien (Hokkanen) mukaan 2–4 vuotta – olosuhteista riippuen. Pistiäiset loisivat rapsikuoriaisen toukkia laskemalla munanasettimen kautta munan isännän sisään. koteloituu ja kehittyy aikuiseksi keväällä. haittaavat rapsikuoriaispistiäisen talvehtimista (etenkin raskailla savimailla).KASVINSUOJELU Uudelle lohkolle saavuttuaan pistiäisnaaraat aloittavat välittömästi isäntien etsimisen ja niiden loisinnan. tappaa pistiäistoukka isäntänsä ja syö sen kokonaan. perustetaan välivuosina pistiäispankkeja kylvämällä rypsiä muutaman aarin alalle. Pistiäistoukat käyttävät isäntäänsä ravintolähteenään tappamatta sitä välittömästi. – Seuraavan vuoden rypsikasvusto perustetaan mahdollisimman lähelle edellistä. Rapsikuoriaispistiäinen ei vähennä kuluvan kauden rapsikuoriaiskantoja. Tällöin olisi ”siedettävä” rapsikuoriaisia rypsipellossa siirtymäkauden ajan. talvehtivaa sukupolvea. Uudet aikuiset munivat kevätviljoille ja heinäkasveille. voi sen vaikutuksen korvata jättämällä muokkaamatta rypsilohkosta ne reunat joissa rapsikuoriaista on esiintynyt runsaimmin (muutaman metrin levyinen kaistale). jos rypsin jälkeen kylvetään kevätvilja ja siitä joudutaan torjumaan tuomikirvoja torjuntaaineruiskutuksin juuri pistiäisen kuoriutumisaikoihin. Jopa 70 % talvehtimassa olevista pistiäisistä tuhoutuu kynnön vaikutuksesta. – Mikäli rypsiä ei tuoteta joka vuosi. Koska rapsikuoriaispistiäisen kotelokopat ovat rypsipellossa. 3. Ennen kuin isäntätoukka ehtii koteloitua. yksi muna/isäntä. Kahukärpänen viljelykierrossa Kahukärpänen (Oscinella frit) voi aiheuttaa runsaana esiintyessään jopa täydellisen tuhon kasvustossa. on käytössä olevilla viljelymenetelmillä keskeinen vaikutus pistiäisen selviytymiseen talven yli. erityisesti kynnöt. Koska kahukärpäsellä on etenkin lämpiminä kesinä useampi sukupolvi vuodessa. se pudottautuu maahan ja kaivaa koteloitumiskammion koteloituakseen siinä. Rapsikuoriaispistiäisen suosiminen Rypsi–apila-seoskasvuston puinnin jälkeen ei maata muokata. vaan annetaan apilanurmen kasvaa vähintään Juhannukseen saakka. Viljelykierron merkitys korostuu rypsiä seuraavan kasvin valinnassa. – Edellisvuoden kasvustosta varisseista siemenistä kasvaneet rypsit niitetään ennen kukintaa. sekä kuoriutumisen onnistumiseen seuraavana kesänä. Pistiäiset voivat loisia myös vielä nupun sisällä olevia isäntätoukkia. Esiaikuiset jäävät talvehtimaan kotelokoppiin seuraavaan kesään saakka.

Vaihtoehtoisia kerääjäkasveja viljoille ja heinille ovat mm. peltoretikka on hyvä kaalikärpäskantojen ylläpitäjä. Jos alkukesästä kasvusto on harsolla suojattu. joka muokataan vasta keväällä. Pieni kaistale syysrypsiä houkuttelee kuoriaiset sinne ennen kuin kevätrypsipellolla on vielä mitään mielenkiintoista. Kerääjäkasviksi kylvetty ruis. Vaikka tilalla ei olisi koskaan viljelty ristikukkaisia kasveja. Esimerkki: Kaalikärpästen hallinta luomuviljelyssä houkutuskasvikaistojen avulla Kaalikärpäset ovat tunnetusti hyviä lentäjiä. Niinpä kaalikärpäskantojen kasvu alkaa jo heti ensimmäisenä kaalinviljelyvuonna – viljelytekniikasta riippuu. että kukkakaaleja ja öljykasveja tuhoava rapsikuoriainen on erityisen mieltynyt keltaisiin kukkiin ja ristikukkaisten kasvien hajuun. Myös syysrypsin avulla voidaan kevätrypsin kasvustoja suojella kuoriaistuholta. voi tilalla olla oma ristikukkaisilla rikkakasveilla lisääntyvä kaalikärpäspopulaatio – mm. Kyseisistä kasveista rapsikuoriaiset voidaan hävittää pyretriiniruiskutuksilla. Täysikasvuiset toukat ovat kellertäviä tai keltaisia. Esimerkkitapauksina ovat kaalikasvit ja porkkana. Harsojen 286 . pitkiä. on torjunnan teho ollut lähes 100-prosenttinen. rehukaali ja -rapsi sekä öljyretikka. Houkutuskasvikaistojen suunnittelu ja sijoittelu on tehtävä aina tilakohtaisesti vuosittain muuttuvien tilanteiden mukaan. tarjoaa erityisen hyvät olosuhteet kahukärpäsen lisääntymiselle ja talvehtimiselle. Kahukärpäsen esiintymistä on syytä tarkkailla ottamalla kasvustonäytteitä. ellei uutta lohkoa voida viedä useiden kilometrien päähän edellisvuotisesta. Kaalikärpäset pystyvät hyödyntämään useimpia ristikukkaisia kasveja – myös rikkakasveja. HOUKUTUSKASVIEN KÄYTTÖ Joidenkin tuholaisten kohdalla voidaan saada houkutuskasvien käytöllä tuholaispainetta oleellisesti pienennettyä varsinaisella talouskasvilohkolla. Keväviljoilla voi esiintyä merkittäviä kahukärpästuhoja. Tarkkailua voi tehdä rukiilla syksyllä. joista etsitään kahukärpäsen toukkia ja koteloita. hunajakukka. Kun kukkakaalikasvuston ympärille kylvetään houkutuskasvivyöhykkeitä (rypsi. kumpi kärpäskanta runsastuu enemmän. Jos kierto on esimerkiksi apilanurmi-kerääjäkasvina ruis-kevätvilja. 4 mm. Suunnittelussa ja seurannassa on hyvä käyttää ainakin aluksi asiantuntija-apua.KASVINSUOJELU kerääjäkasveja kuin yksisirkkaisia kasveja viherlannoituskasvuston maahanmuokkaamisen jälkeen. Kotimaisissa tutkimuksissa on selvinnyt. Tässä esitellään yleisperiaatteita. ja kahukärpäskannat kasvavat nopeasti suuriksi. ja niinpä viljelykierrolla on vain vähäinen vaikutus niiden kantojen hallinnassa. jää pikkukaalikärpäskanta pienemmäksi isokaalikärpäsen eduksi. kehäkukka tai aurinkokukka) tietyn ajoituksen mukaan. rapsi. ja kevätviljoilla orastumisvaiheesta eteenpäin. parsakaali. sovelluksia voidaan kehittää hyvin erilaisiksi tilojen erilaisista tilanteista johtuen. voitaisiin oikeastaan puhua kahukärpäskierrosta.

mutta isokaalikärpäskaista on peitettävä harsolla siihen saakka kunnes pikkukaalikärpäskaista tuhotaan. Rypsistä ja rapsista voi kuitenkin tulla myöhempinä vuosina rikkakasviongelma. kiinankaalia ja vaikkapa kukkakaalia. Houkutuskaistan porkkanoista seurataan tuholaisia. on houkutuskaistan oltava riittävän iso. Kaalikärpäsvioitusten vaikutus ilmenee keräkaalilla kerän painossa. Houkutuskaistan voi perustaa myös nauris. kukkakaalilla voi sato jäädä kokonaan saamatta. jota voi pitää kasvuston suojana koko kasvukauden. Isokaalikärpäsen tuhot kohdistuvat pääasiassa kaalin juuriin. että kesäkuussa houkutellaan pikkukaalikärpästä ja kesä. kuten kirppojen ja sinappikuoriaisten kohdalla. Koska kaalikärpästuhoja ei voida harsoilla estää heinä-elokuussa harson haitallisen lämpövaikutuksen vuoksi. Houkutuskaistat kannattaa perustaa ennen talouslohkojen istuttamista tai kylvämistä. Vioitus on runsainta lohkon reunaosissa. lisäksi voidaan istuttaa terveitä porkkanoita yhteen riviin kaistan reunaan. tai kaalikärpäskantojen hallinta houkutuskaistan avulla. joten rehukaali on turvallisempi vaihtoehto . jos houkutuskaistoilla on edellä mainittujen kasvien lisäksi esimerkiksi lanttua. kuten rypsi ja rapsi. Esimerkki: Porkkanan tuholaisten hallinta houkutuskaistojen avulla Viljelykierto suunnitellaan siten. Ehkä paras tulos saadaan. ja näin kaalien kasvu pysähtyy kesken. Loppukesästä on myös pikkukaalikärpäsen toinen sukupolvi lennossa. jotta mahdollisesti jo kuoriutuneet tai talvehtimasta tulleet tuholaiset saadaan asettumaan sinne talouslohkojen sijasta. Houkutuskaistalle istutetaan tai kylvetään ristikukkaisia kasveja. että porkkanalohkot sijaitsevat mahdollisimman etäällä tosistaan peräkkäisinä vuosina. jolloin kaalikärpästen ei tarvitsisi lähteä etsimään lisääntymispaikkaa uudelta kaalilohkolta.se ei ehdi tuottaa itävää siementä meidän oloissa.että isokaalikärpästä. mutta muokkauksilla ei ole kuitenkaan riittävän tehokasta vaikutusta. ja ne sijaitsevat eri suunnissa toisiinsa nähden. joissa osa kaaleista voi kaatuilla toukkien tuhotessa juuriston kokonaan. jotta se yksistään pitäisi kaalikärpäskannat hallinnassa. jää vaihtoehdoiksi joko hyönteisverkon hankinta. Tällöin syväkynnöllä ei välttämättä ole tuhovaikutusta. kun pikkukaalikärpästen toinen sukupolvi munii myös keräkaalin kerään. Talouskasvit (porkkanat) peitetään harsolla ennen taimettumista.tai lanttumaan ympärille. kun se perustetaan lähelle kärpästen ”synnyinpaikkaa” – eli edellisvuoden kaalipellon reunaan. porkkanakemppiä ja porkkanakärpästä kel- 287 . 20 m x 1 m kokoisena kaistana.heinäkuun vaihteesta eteenpäin isokaalikärpästä. Kaalikärpästuhojen pienentämiseksi varsinaisella satolohkolla voidaan perustaa kaalikärpäsiä varten houkutuskaistoja. Kaistat voidaan perustaa yhtä aikaa.KASVINSUOJELU poistamisen aikaan kesä-heinäkuun vaihteessa on isokaalikärpästen lentoaika alkanut jatkuen syksyyn. on molempia lajeja varten perustettava omat kaistansa siten. Mikäli tilalla on useita kaalilohkoja vuosittain. Etenkin isokaalikärpästoukka hakeutuu suhteellisen syvälle koteloitumaan. Mikäli kovakuoriaiskannat ovat suuret. voi olla tarpeellista ympäröidä myös uudet kaalilohkot houkutuskaistoilla. jopa muokkauskerrokseen alaosaan saakka. jotta se ei tuhoudu täysin kirppojen ja sinappikuoriaisten tullessa paikalle. voivathan syvällä olevat kotelot jopa nousta sen vaikutuksesta lähemmäksi maan pintaa. Toukat miinaavat kerässä aiheuttaen satotappioita ja korkeampia kauppakunnostuskustannuksia. Mikäli tilalla on sekä pikku. Paras teho kaistasta saadaan. Osa koteloista tuhoutuu syys. Hyviä houkutuskaistakasveja edullisuutensa puolesta ovat kylvettävät ristikukkaiskasvit. Edellisvuoden porkkanalohkon reunaan kylvetään varhain keväällä houkutuskaistaksi porkkanaa esim. Sopiva houkutuskaistan koko voi olla noin viisi prosenttia edellisvuoden kaalilohkon pinta-alasta. Pikkukaalikärpäsen houkutuskaistat toimivat hyvin myös kovakuoriaistuholaisten. Kaalikärpäset talvehtivat kotelovaiheessa kaalipellossa.ja kevätmuokkausten yhteydessä.

ja se on uusittava muutaman vuoden välein. Kevätviljapeltojen kukkivien kasvien kaista yksivuotisena voi olla esimerkiksi hunajakukka ja rypsiseos. jos kemppimäärä on suuri. Erilaiset lehtipuut ja -pensaat hedelmä. hunajakukka. Kaistat tuhotaan heinäkuun puolenvälin jälkeen ennen uuden kemppisukupolven aikuistumista mekaanisesti esim. Useamman vuoden kokemusten mukaan kaistat näyttäisivät houkuttelevan hyvin porkkanakemppejä. Ruiskutus on toistettava muutaman kerran.ja vuohenputket.5-1 kemppiä / kasvi. Vaihtoehtoisesti kemppejä voi torjua pyretriiniruiskutuksella (Bioruiskute S) houkutuskaistalta. jyrsimällä. mistä havainnoidaan kemppien ilmaantumista ennen harsojen aukaisua rikkatorjuntaa varten. että se ehkäisee rypsin siementen muodostumisen ainakin suuremmassa määrin ja jatkaa kaistan kukinta-aikaa elokuulle saakka.KASVINSUOJELU taliimapyydyksin ja suorin kasvustohavainnoin.ja saaliseläimiä niille. Mikäli houkutuskaistalle ilmaantuu porkkanakemppejä. jolloin se tarjoaa ravintoa kukkakärpäsille ja loispistiäisille.5 riviä harsottamatta. koska sen aiheuttama häirintä voi ”pakottaa” kempit lähtemään kaistalta uutta lisääntymispaikkaa etsimään. koiran. siankärsämö. ne voivat pysytellä kaistalla koko muninta-ajan heinäkuun loppupuolelle saakka ja näin kemppipaine varsinaiselle talouslohkolle pienenee. Mikäli tarkkailurivillä tai liimapyydyksissä ei ole havaittavissa porkkanakemppejä. Monivuotinen kasvusto tulee myös niittää aika ajoin. kumina. Kukkimisvaiheessa kasvustoa on niitettävä sopivalta korkeudelta siten. Aikaisemmin ei mekaanista torjuntaa kannata tehdä. ja jos niitä ei häiritä. etteivät vielä elossa olevat vanhan sukupolven kempit pakene talouslohkolle kaistan muokkauksen yhteydessä. kylvämällä pientareille ja suojakaistoille monilajinen kukkivien kasvien kasvusto sekä jättämällä syyskynnön yhteydessä väliaikaisia piennarkaistoja maakiitäjäisten suosimiseksi etenkin suurilla kasvulohkoilla. 288 . pietaryrtti.ja monivuotisia kasveja. voidaan harsot avata turvallisin mielin ja laittaa takaisin harauksen/kitkennän jälkeen ilman pyretriiniruiskutusta. koska lehtipuut ja pensaat tarjoavat vaihtoehtoisia isäntä. seurataan niiden runsautta. Jos kemppejä on runsaasti. 0. Monivuotinen viljapeltojen kaista voi pitää sisällään yksivuotisten kasvien lisäksi kaksi. Samoin kirvojen ja kemppien luontaiset viholliset voivat runsastua. LUONTAISTEN VIHOLLISTEN SUOSIMINEN (KONSERVOINTI) Luontaisia vihollisia suositaan perustamalla esimerkiksi kukkivien kasvien kaistoja.ja marjatarhojen yhteydessä lisäävät saalistajapunkkien määrää myös marjakasvustoissa. Sopiva niittokorkeus löytyy kokeilemalla. jotta kaistalle ei tule ylikansoitusta ja kemppien ei tarvitse lähteä paremmille ruokapaikoille talousporkkanamaalle. Talouslohkolla voi seurantaa varten jättää 1–0. sinappi tai rypsi. kylvetään tai istutetaan houkutusporkkanoita lisää. Kemppinaaraat aloittavat kaistalla muninnan. Ruiskutus ei ole kuitenkaan kovin suositeltavaa. ellei halua tehdä siitä pysyvää monimuotoistamisvyöhykettä.

kaalien ja porkkanan suojaamiseen harsot ja verkot sopivat hyvin. Suomessa on tähän asti ollut käytössä pääasiassa suojaharsoja. sillä tuholaiset osaavat kävellä maan pintaa pitkin ja löytävät aukkopaikat. parempi itävyys kuivalla säällä sekä useimmiten selvä sadonlisäys. parempi mikro-ilmasto. “Bionet M”. Monien vihannesten (erityisesti ristikukkaisten) luonnonmukainen viljely on usein yksinkertaisinta suojaharson tai -verkon avulla. joiden silmäkoko on 1. teipataan paikkaharsoilla ja pakkausteipillä). myös uusiin harsoihin voi tulla reikiä tai repeämiä huolimattoman käytön seurauksena tai heikon laadun vuoksi.2 mm tai 1.2 x 1. Harsojen ja verkkojen levitys tehdään joko rikkakasvien liekittämisen jälkeen ennen taimettumista (porkkana) tai välittömästi istuttamisen jälkeen (kaalit. 1.5 x 1. Jotta torjunta porkkanakärpästä vastaan onnistuisi. Reunat on kiinnitettävä kauttaaltaan huolellisesti. Lisäksi niiden etuna on. joten niiden käyttö taimettuvilla ja hennoilla taimilla on edellistä parempi. KeskiEuroopassa on tarjolla seuraavia polyetyleeniverkkoja: “Bionet K”. Käytettyjen harsojen reiät tulee paikata huolellisesti (esim. Verkot kestävät noin viisi vuotta ja ne ovat huomattavasti vahvempia kuin harsot. silmäkoon tulisi olla enintään 1. SUOJAKATTEET JA -AIDAT Tehokkain keino tuhoeläinten ennaltaehkäisevässä mekaanisessa torjunnassa on suojaharsojen ja suojaverkkojen käyttö.35 x 1.KASVINSUOJELU Kukkivien kasvien kaistat ovat tukipoliittisesti hankalia. “Nicotex” sekä lyhytikäisempi “Filbio”.5 x 2 mm. Niiden käyttö rajoittuu kuitenkin vain puutarhakasvien tuotantoon. Haittana on korkea hinta. on selvintä ilmoittaa ne tilapäisesti viljelemättömiksi. että viljelykasvien homehtumisriski on verkkojen alla pienempi kuin harsojen alla. Hyvän sadon edellytys on harsojen tai verkkojen johdonmukainen käyttö ja reunojen tiiviinä pitäminen.35 mm. Sopivasti rakennettu este tai ”aita” voi myös estää tuKasvustoa suojaavat katteet – harsot ja verkot HARSON KIINNITYS Kasvustoa ympäröivät aidat 289 . Repeämät on korjattava. Tukiehtojen vaikutukseen kannattaa aina perehtyä tapauskohtaisesti. kasvuston hyvä suoja rankkasateelta. “Rantai”. joka on valmistettu polyamidista.6 mm. Polyetyleeniverkon muita etuja ovat lisäksi hyvä kestävyys sadetta ja rakeita vastaan. nauriin. salaatti). Erityisesti lantun. jos niitä ei saada sovitettua ”tukien sisään”. Polyamidista valmistetut verkot ovat keveitä. Sen sijaan muualla on yleistymässä polyetyleeniverkot.

jolloin aitaa ylöspäin kiipeävä etana saa sähköiskun ja perääntyy alas.4.vähentää kosteuden haihtumista ja tuulistressiä .KASVINSUOJELU Kateharson ja verkon vertailua Harso + . MEKAANINEN TORJUNTA Mekaanista torjuntaa ovat erilaiset muokkaukset.kestävät noin kaksi vuotta Verkko + . pellin ulkopuolelle kiinnitetään kaksi sähkölankaa eristemuovin päälle parin sentin välein. mikäli tuholainen lentää matalalla eikä osaa nousta aidan yli.voidaan käyttää koko kasvukauden ajan . Verkko taivutetaan ylhäältä ulospäin kaksinkerroin.hankintahinta kallis holaisen pääsyn aran kasvin viljelylohkolle.kestävät noin viisi vuotta . jotta kaalikärpänen ei pääse verkon vierestä nousemaan suoraan aidan yli.kasvuhäiriöriskit vähäisiä .suojaa kasvustoa rankkasateelta . Tuholaisten suoria torjuntamenetelmiä • Mekaaninen torjunta • Terminen eli lämpövaikutukseen perustuva torjunta • Kasvien puolustuskykyä tehostavat hoitoaineet • Biologinen torjunta • Torjunta-aineet 5.vahvoja – .lisää kasvuhäiriöitä ja tautiriskejä . Suorat torjuntamenetelmät koostuvat mekaanisesta ja termisestä torjunnasta.4 TUHOLAISTEN SUORIA TORJUNTAMENETELMIÄ Suoria torjuntamenetelmiä käytetään silloin.5 m korkea hyönteisverkosta rakennettu aita kaalikasvuston ympärille. Menetelmä sopii lähinnä kotipuutarhamittakaavaan. Pystysuuntainen aita voi estää tuholaisen pääsyn pellolle.nostaa lämpötilaa . Etanoiden pääsy vihanneslohkolle voidaan estää pystyttämällä peltiaita lohkon ympäri (korkeus noin 30 cm).estää tuholaisten pääsyn kasvustoon maahan tiiviisti kiinnitettynä . kun välitön tuho uhkaa kasvustoa. joilla tuhotaan joko suoraan tuholaisia tai niiden elinympäris- 290 .voidaan käyttää vain rajoitetun ajan – alkukehityksen suojaamiseen . Kaalikärpäsen pääsyä kaalipellolle voidaan estää pystyttämällä noin 1.estää tuholaisten pääsyn kasvustoon maahan tiiviisti kiinnitettynä . Lankaan johdetaan sähkövirta (”sähköpaimen”). biologisesta torjunnasta ja viime kädessä luomutuotannossa sallittujen torjunta-aineiden käytöstä.aikaistaa sadon valmistumista – .lisää rikkakasvien kasvua .lisää yleensä satoa . kasvien puolustuskykyä lisäävien kasvienhoitoaineiden käytöstä.

Tähän on kehitetty myös kotimaisia sähkövastuksilla ja termostaatilla varustettuja laitteita. ÖTÖKKÄIMURI 291 . Ötökkäimureita käytetään perunanviljelyssä koloradonkuoriaisten torjuntaan. Ötökkäimureiden kehitys on lähtenyt liikkeelle Amerikasta. esimerkiksi parsakukon toukat karistellaan kasvustosta maahan. traktorikäyttöisistä imureista. merkkejä on useita. Vattukuoriaisia ja -kärsäkkäitä voi torjua pienillä viljelyksillä karistelemalla ne maassa olevalle tahmealla aineella – esimerkiksi tervalla – sivellylle kertakäyttölakanalle. Taimet upotetaan lämpimään 44. Traktorikäyttöisiä laitteita on Keski-Euroopassa rakennettu jopa nelirivisinä. Ripsiäiset ja kirvat ovat salaattiviljelmien suurin vitsaus mutta ötökkäimureiden avulla ongelma voidaan hallita ilman kemikaaleja. TERMINEN ELI LÄMPÖVAIKUTUKSEEN PERUSTUVA TORJUNTA Lämpövaikutukseen perustuvaa torjuntaa on tuholaispesäkkeiden hävittäminen kaasuliekillä liekittämällä. joka poltetaan tuholaisineen torjunnan jälkeen. Joidenkin tuholaisten hallinta onnistuu karistelun avulla. Esimerkiksi koloradonkuoriaista voidaan torjua karistelemalla aikuiset ja toukat perunan lehdiltä alas perunapellon vaoissa kulkeviin pulkkiin. Mansikkapunkkia ja -ankeroista voidaan torjua paljasjuurisista mansikan taimista ja rönsytaimista lämminvesikäsittelyn avulla. Suomessa ötökkäimureita on käytössä joillakin mansikkatiloilla nälvikkäiden ja peltoluteiden torjunnassa. kun työ tehdään sään ollessa kolea. Herukkakasvustoissa voidaan samaa menetelmää käyttää karviaispistiäisille. Muokkauksia käytetään erityisesti tuholaisten hävittämiseen houkutuskaistoilta. Toukkien karistelua voi käyttää muillakin kasveilla. jolloin ne eivät enää pääse kiipeämään ylös kasvustoon ja kuolevat joko ruuan puutteeseen tai saalistukseen maassa.5asteiseen veteen 5–10 minuutin ajaksi. torjunnan tehoa edistää jos alueella on runsaasti saalistajia syömässä maahan varisseet toukat. jolloin aikuiset pistiäiset eivät lähde lentoon.KASVINSUOJELU töjä. Karisteluun käytetään kasvuston yläpuolella kulkevia lehtiä heiluttavia ketjuja tai voimakasta sivuttaispuhallusta. vaan tippuvat maahan. Lakanaa siirretään rivissä eteenpäin sitä mukaa kun karistelu etenee. Kyse on suurista monirivisistä. esimerkiksi mansikkakasvustossa kannattaa pesäkemäiset mansikkapunkin saastuntakohdat tuhota liekittämällä. kuten kasveja.

Haittapuolena on yhteyttämistehon heikkeneminen aineiden varjostaessa kasvien lehtiä. 3.ja mesiangervouutteet Kasvien piipitoisuuden nousu esim. käyttämällä sopivaa viljelytekniikkaa tai varsinaista piilannoitusta voi lisätä kasvien tuholaisten ja tautien kestävyyttä. etenkin USA:ssa. kun ilman suhteellinen kosteus on alhainen. kalkki yms. Näitä kasvienhoitoaineita ovat: 1. käsittely tautiennusteiden perusteella. mesiangervo tai pajunversouute. kun vasta ensimmäiset merkit mahdollisesta ongelmasta ovat havaittavissa. Erilaiset kivijauheet. kasviaktivaattorit – luonnollista alkuperää olevat. vähentävät myös munintaa kasveille. myös ennaltaehkäisyyn.KASVINSUOJELU Etenkin kasvihuoneviljelyssä höyrytys on tehokas tuholaiskantojen hallintamenetelmä. Huom. Elisitorit l. tuholaisille ne toimivat maittavuutta haittaavasti. Kauppavalmisteita on useita. esim. jotka sisältävät luonnon omia salisyylihappoja. joten suojainten käyttö on tarpeen.. 4. Koska salisyylihapot in- 292 . jotka haittaavat kasvien maittavuutta puremasuisten hyönteisten osalta. Piivalmisteet Elisitorit: Paju. Hyönteisten iholle joutuessaan nämä aineet aiheuttavat suojaavan vahakerroksen ohentumista. Pajunkuori ja mesiangervo sisältävät runsaasti luonnon omia salisyylihappoja. KASVIEN PUOLUSTUSKYKYÄ TEHOSTAVIA HOITOAINEITA Tämän ryhmän aineiden käytöstä on hyötyä vain mikäli levitys tehdään riittävän ajoissa – jo siinä vaiheessa. käytetään hyönteistorjuntaan piilevävalmisteita (diatomaceous earth) tai puhtaasta hiekasta valmistettuja piiyhdisteitä (silica gel). mikä yksin tai kiteiden aiheuttamien ruoansulatustoiminnan mekaanisten vaurioiden kanssa aiheuttaa nestehukan. joiden teho perustuu niiden rasva-absorptiokykyyn ja terävään kide-muotoon. Ulkomailla. Karkotusvaikutteiset aineet – tuhohyönteisille epämiellyttäviä tuoksuja kuten valkosipuliuutteet. tuhka. Eivät saa joutua hengitysilmaan. Solukkoa vahvistavat aineet – piitä sisältävät valmisteet. 2. Piilevävalmisteiden annostelu tapahtuu erikoislaitteilla ja niiden teho on erityisen hyvä suurissa ruokavarastoissa ja silloin. Kasvustojen vaihdon yhteydessä ja kasvukauden päättyessä pohjan ja rakenteiden höyrytys tuhoaa tehokkaasti niissä lymyilevät tuholaiset kaikkine kehitysvaiheineen.

ja mesiangervouutteet tai -keitteet toimia luomutuotannossa kasvienhoitoaineina – käytetäänhän niitä kansanlääkinnässä tulehdus. Käsittely on toistettava useita kertoja kasvukauden aikana. Keittoaika on 20–30 min. Annetaan seistä 24 h kannan alla. Valkosipuliuutteita voidaan käyttää tuholaisten torjuntaan. kehrääjäpunkkeja ja vihannespunkkeja.ja koiruohouutteet Muita kasvienhoitoaineita (tehoa ei ole tutkittu Suomen oloissa) 293 . joka on USA:ssa rekisteröity torjunta-aineeksi. että 1 kg tuoretta tai 150 g kuivattua peltokortetta sekoitetaan 10 litraan vettä. ja ne välttävät valkosipuliuutteilla käsiteltyjä kasvustoja. Pietaryrttiteetä (Tanacitum vulgare) tai -keitettä käytetään laimentamattomana mansikkapunkkia. joten sen käyttäminen on työlästä. että uutetta on laimennettu riittävästi. Varsinaisia testaustuloksia uutteiden käytöstä ei ole. Valkosipulihaude (Allium sativum) valmistetaan hienontamalla 75 g valkosipulilohkoja tehosekoittimessa. mutta myös sienitauteja vastaan. Käytetään yksin tai yhdessä 3 %:n mäntysuopaliuoksen ja 1 %:n spriin kanssa kirvoja. Keittoaika ulkotiloissa 20–30 min. Kivikkoalvejuuriuutetta käytetään marjapensaiden ja omenapuiden varhaiskevätruiskutuksiin mm. punkkeja ja kirvoja vastaan. toukkia. Uutetta käytetään sellaisenaan muurahaisia. Keite laimennetaan käyttöä varten 1:5. Tunnetuin saatavilla oleva valmiste on Garlic Barrier. Torjuntavaikutus perustuu hajuun – valkosipulille tyypillinen haju on joillekin hyönteisille epämiellyttävä. Tahna sekoitetaan 10 litraan kiehuvaa vettä. voisivat pajunkuori. ettei käsittelystä aiheudu haittaa kasveille. omenakääriäistä ja kaaliperhosen toukkia vastaan. Ruiskutetaan 3 kertaa kolmen päivän välein. joten sekoitussuhteita on itse kokeiltava.ja kiputilojen hoitoon salisyylihappopitoisina rohtoina. Koiruoholla (Artemisia absinthium) on perinnetietojen mukaan tuholaisia karkottavaa vaikutusta. kirvoja. Koiruohotee tai -keite valmistetaan siten. Sitä valmistetaan hauduttamalla tai keittämällä tuoretta pietaryrttiä (300 g/10 l vettä) tai kuivattua pietaryrttiä (30 g/l vettä). että sekoitetaan 30 g kuivattua tai 300 g tuoretta kasvia 10 litraan vettä. Väitetään Saksassa tehoavan mansikkapunkkeja ja muita punkkeja vastaan. Valmiina uutteena sitä ei ole saatavilla. herukka- Karkotteet: Valkosipuli.KASVINSUOJELU dusoivat kasvien puolustuskykyä patogeenejä vastaan. Kasvustokäsittelyssä on muistettava. Peltokortekeite (Equisetum arvense) valmistetaan siten.

Tuhka. Huom. mutta eivät selviä epäedullisen kauden (talven) yli. Annetaan seistä 2 tuntia ja käytetään laimentamatta kaaliperhosten toukkien torjuntaan (myös seoksena mäntysuopaliuksen kanssa). Sen teho riippuu kuitenkin paljon kulloinkin vallitsevasta säästä ja on uusittava sateen jälkeen. 2. Jatkuvasti toistuva levitys – riittävän torjuntatuloksen saavuttamiseksi levitys toistettava varsinaisten torjunta-aineiden tavoin. joten suojainten käyttö on tarpeen. torjuntaeliöt pystyvät lisääntymään. Nokkosvesi valmistetaan upottamalla 200 g kuivattua tai 1 kg tuoretta nokkosta (Urtica dioica. torjuntaeliöt pystyvät kotiutumaan pysyvästi uudelle alueelle monivuotisen kasvuston ollessa kyseessä. Seos keitetään ja käytetään siivilöinnin jälkeen laimentamatta hyönteistorjuntaan. Puutuhka siroteltuna porkkanariveihin vähensi suomalaisissa kokeissa porkkanakärpäsen munintaa selvästi. Pullotetaan ja varastoidaan. Sekoitetaan 100 g kuivattua kivikkoalvejuurta (Dryopteris filix-mas) 10 litraan vettä. Kausittainen (vuosittainen) levitys.tai kalkkipölytys tehoaa hetkellisesti erityisesti puremasuisiin hyönteisiin. U. BIOLOGINEN TORJUNTA Klassista biologista torjuntaa on torjuntaeliöiden levittäminen uudelle alueelle ei-kotoperäisen tuholaisen torjumiseksi. Liuos käytetään sellaisenaan kirvoja vastaan tai laimennettuna (1:20–50) kasvun virkisteenä. 3. Pölytteet eivät saa joutua hengitysilmaan.tai kalkkipölytys koita ja lehtikirvoja vastaan. Raparperilehtikeite (Rheum raponthicum) valmistetaan sekoittamalla 500 g tuoreita raparperinlehtiä 5 litraan vettä. Kalkinlevitys oraille on toimiva torjuntakeino silloin.KASVINSUOJELU Tuhka. Laimentamaton seos käytetään kesällä etanantorjuntaan ja laimennettu seos (1:10) käytetään varhaiskevätruiskutuksena kirvoja vastaan. Tomaatinlehtiuutetta (Lycopersicon esculentum) saadaan sekoittamalla kaksi kourallista murskattuja tomaatinlehtiä tai -varkaita 2 litraan vettä. 1. Sananjalkauute valmistetaan sekoittamalla 10 g kuivattua sananjalkaa (Pterilium aquilinum) 1 litraan vettä. Kertalevitys. urens) 10 litraan vettä ja annetaan seistä 1–4 vrk. kun viljanoraissa esiintyy paljon etanoita. koska torjuntaeliöt eivät joko 294 . Käytetään sellaisenaan laimentamatta.

Biologisia torjuntaeliöitä tuholaisten torjuntaan Suomessa on tarjolla pääasiassa kasvihuonetuotantoon. kirvat. kirvat loisii suonimiinaajakärpästen toukissa yökkösten munat ripsiäiset ripsiäiset. vihannespunkit. joiden käytön Euroopan yhteisöjen neuvoston asetus (ETY) 2092/91 sallii. torjuntakustannusten määrästä ja odotettavissa olevan sadon määrästä.) Orius laevigatus Orius majusculus Harmonia axyridis Chrysoperla carnea Amblyseius cucumeris Amblyseius mondormensis Verticillium lecanii Episyrphus baltetus Trchogramma brassicae Torjuttava tuholainen liejukärpästen ja ripsiäisten toukat. vihannespunkit kirvat kirvat sienisääsken ja korvakärsäkkäiden toukat kalifornianripsiäiset ripsiäiset kirvat kirvat vihannesyökköset (munat) TORJUNTA-AINEET Luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja varsinaisia tuholaisten torjunta-aineita ovat torjunta-ainelain mukaisesti rekisteröidyt torjunta-aineet. kun välitön tuho uhkaa kasvustoa. Näiden torjunta-aineiden käyttö edellyttää myös ns. Niiden käyttö on sallittu vain. KAUPALLISESTI SAATAVILLA OLEVIA TORJUNTAELIÖITÄ (LUETTELO EI OLE KATTAVA) Torjuntaeliö Atheta coriaria -petokuoriainen Ansaripetopunkki Petopunkki Ripsiäispetopunkki Jauhiaiskiilukainen Eretmocerus eremicus -loispeto Kirvasääski Petosääski Kirvavainokainen Kirvavainokainen Kirvakiilukainen Macrolophus calignosus -petolude Miinaajapeto Munakiilukainen Orius -petolude Harmonia axyridis -petokuoriainen Harsokorento Sukkulamato Ripsiäispetopunkki Verticillium lecanii -sienen itiöitä Kukkakärpänen Aitomunakiilukainen Tieteellinen nimi Atheta coriaria Phytoseiulus persimilis Amblyseius californicus Amblyseius degenerans Encarsia formosa Eretmocerus eremicus Aphidoletes aphidimyza Feltiella acarisuga Aphidius colemani Aphidius ervi Aphidius abdominalis Macrolophus calignosus Dacnysa (Trichogramma sp. ruiskuttajatutkinnon suorittamista ja käytöstä on tehtävä merkinnät viljelymuistiinpanoihin. ts. Poikkeuksen tekee mansikka – mansikkapunkin torjuntaan käytetään biologisia torjuntaeliöitä. milloin torjunta on perusteltua.KASVINSUOJELU pysty lisääntymään tai lisääntymiskyky ei ole riittävä kyseisellä alueella. jauhiaiset. Torjunnan tarve riippuu tuholaispaineen suuruudesta. Esimerkiksi kirvojen kohdalla on mietittävä tarkkaan. Niitä saa nyt myös kotimaisina Biotus Oy:stä. torjuntakynnyksen täyttymisen lisäksi torjuntapäätökseen vaikuttaa odotettavissa olevan sadon määrä sekä kasvustossa 295 . sienisääsken toukat sukkulamatojen lisänä vihannespunkit ja neilikkapunkit vihannespunkit ripsiäiset anasarijauhiainen ansarijauhiainen kirvat vihannespunkit lehtikirvat lehtikirvat lehtikirvat ripsiäiset.

Mineraaliöljypohjainen valmiste Kevätruiskute: käyttökohteita ovat hyönteisten ja punkkien torjunta hedelmäpuista. lantulla ja nauriilla avomaalla. Sun 7 E Kevätruiskute: käyttökohteita ovat hyönteisten ja punkkien torjunta hedelmäpuista. Jos sato-odotukset ovat kovin alhaiset. Puu-Tolu: käyttökohteita ovat vihannespunkin. ansarijauhiaisen. kannattaa kirvatorjunta tehdä heti tuomikirvojen saavuttua kasvustoon. Sen sijaan jos kaikki kasvutekijät ovat kunnossa ja sato-odotukset ovat suuret. Bacillus thuringiensis-bakteerin itiöitä sisältävät valmisteet Turex 50 WP: käyttökohteita ovat tuhohyönteisten torjunta tomaatilla. 296 . Rasvahappojen kaliumsuoloja sisältävä valmiste Plantcare: käyttökohteita ovat kirvojen torjunta kotipuutarhoissa ja kasvihuoneissa. varoaika on 3 vrk Hygia Bio Fly Control: käyttökohteita ovat kärpästen torjunta komposteissa Verticillium lecanii -sienten itiöitä sisältävät valmisteet Vertalec: käyttökohteita ovat kirvojen torjunta kurkulla. ripsiäisten ja kirvojen torjunta kasvihuoneissa ja avomaalla.KASVINSUOJELU olevat luontaiset viholliset. Parafiiniöljypohjaisia valmisteita Neko kevätruiskute: käyttökohteita ovat hyönteisten ja punkkien torjunta hedelmäpuista. joten sitä ei kannata tehdä. ansarijauhiaisen ja vihannespunkkien torjunta koristekasveista kasvihuoneissa ja puutarhoissa. kurkulla ja koristekasveilla kasvihuoneissa sekä kaaleilla. marjapensaista sekä koristepuista ja -pensaista. mikäli kirvoja on noin 1 kpl/kasvi. Neko torjunta-aine: käyttökohteita ovat lehtikirvojen. Luomuhyväksyttyjä tuholaisten torjunta-aineita Suomessa vuonna 2003 ovat mm: Saippuapohjaisia valmisteita Havin mäntysuopaliuos: käyttökohteita ovat hyönteisten ja punkkien torjunta kasvihuoneviljelyksillä sekä koristekasveilla avomaalla. tomaatilla sekä koristekasveilla ja leikkokukilla kasvihuoneissa. marjapensaista sekä koristepuista ja -pensaista. ei torjunnalla saada merkittävää hyötyä. marjapensaista sekä koristepuista ja -pensaista. paprikalla.

KASVINSUOJELU Mycotal: käyttökohteita ovat jauhiaisten torjunta kurkulla. Toukka lopettaa syönnin kuitenkin jo paljon aikaisemmin. Biologisia torjuntavalmisteita on perhostoukkien torjuntaan tarkoitettu Bacillus thuringiensis -bakteerin itiöitä sisältävä valmiste Turex WP. jopa tuntien kuluessa siitä. Myös luontaisten vihollisten esiintymisestä on syytä tehdä merkinnät viljelymuistiinpanoihin. Jos loisittu toukka saa bakteerin suoleensa. joten ne eivät kärsi siitä muutoin kuin saaliiden vähenemisen kautta. Luontaisten vihollisten esiintymisen tarkkailuun käyvät samat menetelmät kuin tuholaisten tarkkailuun. Oheisessa taulukossa on lueteltu eri tarkkailumenetel297 .ja tunnistustaitoa on viljelijä paljolti arvailujen varassa. ihmisen elimistöön joutuessaan se on vaaraton. Kaikki biologiset torjuntavalmisteet ovat herkkiä auringon UV-säteilylle. ja sen vuoksi niiden tehoaika on lyhyempi lämpimällä. Bakteerit läpäisevät toukan suolen seinämän ja lopulta toukka kuolee verenmyrkytykseen 1-2 päivän kuluttua infektoitumisesta. paprikalla. salaatilla sekä koristekasveilla ja leikkokukilla kasvihuoneissa. sekä kärpästen torjuntaan lantakasoista ja komposteista Hygia Bio Fly Control. joten ajantasainen tiedosto löytyy KTTK:n kotisivuilta (www. kun käsittely tehdään vasta. aurinkoisella säällä kuin pilvisellä ja viileällä säällä. Bt aktivoituu vain hyönteistoukan suolistossa. jonka eri kannat tehoavat eri hyönteisryhmiin. persiljalla. Paras teho saavutetaan.ja puutarhaviljelyksillä sekä sienisääskien torjuntaan sienimöissä. parin-kolmen millimetrin mittaisia toukkia. Bacillus thuringiensis -kidebakteeri on yleisesti maassa esiintyvä bakteeri.fi). tillillä ja muilla maustekasveilla sekä sienillä 7 vrk. Biologisia torjuntavalmisteita kehitetään koko ajan lisää. voi loispistiäistoukka tuhoutua.kttk.4. kun se on saanut bakteerin elimistöönsä. jossa ne aktivoituvat ja alkavat lisääntyä. Myös tärkeimmät tuholaisten luontaiset viholliset on syytä opetella tunnistamaan. Pyrethrum cinerariafolium -kasvista uuttamalla saatu pyretriini Bioruiskute S: käyttökohteita ovat hyönteisten torjunta varastoissa ja karjasuojissa. hyönteisten ja punkkien torjunta pelto. kun pieniä toukkia on havaittavissa kasvustossa. Syödessään valmisteella käsiteltyä kasvia toukka saa bakteereja suoleensa. Tuholaistarkkailu – oleellinen osa menestyvää viljelyä 5.5 TUHOLAISTEN JA HYÖTYELIÖIDEN TARKKAILU Ilman tuholaisten tarkkailu. kun kasvustossa on havaittavissa pieniä. Käsittely uusitaan tarvittaessa ohjeen mukaisesti. tomaatilla. Esimerkki: Kaalikoin torjuminenTurexilla Valmistetta ruiskutetaan kasvustoon siinä vaiheessa. Meillä on vuonna 2003 hyväksytty torjunta-aineeksi vain kaksi valmistetta. Varoaika 1 vrk. karviaisella. herukoilla. Luontaiset viholliset eivät yleensä saalista sairastuneita toukkia.

Pyydyksissä on naarasferomonia. Lehtinäytteiden analysointi vaatii mikroskoopin ja erikoisosaamisen. sinappikuoriainen. maanäytteiden mukaan myös muita saalistajia loispistiäisiä maakiitäjäiset.ym. kirvat. mutta antoisa menetelmä. äkämäpunkit porkkanakärpänen. hallamittari pihlajanmarjakoi. herukansilmukoi. lustokuoriainen. feromonipyydys Feromonit ovat lajikohtaisia. kirvat (tietyt lajit) vattukuoriainen ja vattukärsäkäss seppäkuoriaisen toukka. kaskaat. loispistiäiset Vaati jonkin verran asiantuntijan opastusta aluksi. lasisiivet. kasvusto on kierrossa mukana. sipulikoi. vattukärpänen. punkit ripsiäiset. Aleochara-suvun lyhytsiipiset. vihannespunkit. Vaatii asiantuntijatarkastuksen mikroskoopilla. kaalikoisa Luontainen vihollinen leppäpirkot. Työläs. vaaksiaiset. perhoset mansikkapunkki Käy mullospelloille myös ennakointiin. harsokorennot. herukkakoi. kaalikoi. kirpat.KASVINSUOJELU ERILAISIA TARKKAILUMENETELMIÄ JA SOVELTUVUUS ERI ELIÖIDEN TARKKAILUUN Menetelmä suora kasvustohavainnointi: joko eliön tai vioitusoireiden havainnointi Tuholainen kirpat. sipulikärpänen maljapyydys kuoppapyydys kirpat. jotka eivät pääse pyydyksistä pois. Vaatii asiantuntijan opastuksen alkuun. vattukuoriainen ja -kärsäkäs. luteet (parhaiten viileällä säällä). ripsiäiset. tietoja ja kokemuksia vaihtamalla ja oppaita sekä www-sivustoja tutkimalla pääsee harjaantumaan jo pitkälle. mutta antoisa menetelmä. joten tulokset ovat luotettavia. opittava erottamaan itselle tärkeät lajit. sipulikärpänen kaalikärpäset. joka houkuttelee koiraita. 298 . Pyydyksiin eksyy myös pieniä jyrsijöitä ja sammakoita. mikäli pyydykset on viritetty riittävän ajoissa. petoluteet. Ne takertuvat pyydyksissä oleviin liimalevyihin. harukkalasisiipi. porkkanakemppi. porkkanakemppi. kuminakoi. etanat luteet. rapsikuoriainen. perunan mukula tai ruukkusalaatti (ruukku poistetaan) vihannes. karviaispistiäinen. kelta-ansa. siniansa) harsokorennot. turilaan toukka petopunkit Käytetään ennen puutarhakasvien tai juurikasvien istutusta tai kylvöä mikä monivuotinen nurmi tai muu mv. omenakääriäinen. hämähäkit. perhostoukat. peltolude. loisitut isäntäeläimet: muumioituneet kirvat. hyönteishaavilla pyydystäminen harsokorennot suppulehtinäytteet mansikkapunkkia saalistavat kokolehtinäytteet kukintojen karistelu versojen karistelu alustalle maahan haudattava tai istutettava pyydys. niittyluteet yöaktiiviset kovakuoriaiset. perhostoukkia loisivien loispistiäisten kotelokoppia Huomioitavaa Hyönteisten tunnistuskursseilla tai pellonpiennartilaisuuksissa pääsee hyvään alkuun. hämähäkit Työläs. haaviin tulee paljon saalista. muninnan tarkkailu koteloiden laskenta kaalikärpäset. liimapyydys (liima-ansa. kaalikoin varhaisesiintymän tarkkailuun. viljakukko. esim. aikuiset seppäkuoriaiset.

Aikuiset kukkakärpäset nauttivat ravinnokseen siitepölyä ja mettä. KUKKAKÄRPÄSET (SYRPHIDAE) Aikuisvaiheessa kukkakärpäset käyttävät ravinnokseen kukkien siitepölyä ja mettä. toukat ovat yleensä kirvapetoja. Pistiäisistä saalistajia ovat petopistiäiset. Jälkeläisten kehityksen turvaamiseksi kukkakärpäsnaaraat munivat vain riittävän suurten kirvayhdyskuntien lähelle. . Erilaissiipisistä saalistajia löytyy nivelkärsäisistä eli luteista. Sudenkorentoaikuiset saalistavat lennosta. myös ripsiäiset ovat niiden herkkua. jotka käyttävät monia eri hyönteisiä ja niiden munia saaliinaan. sillä toukka tarvitsee oman kehityksensä läpiviemiseksi 150–900 kirvaa. ja hyvin usein ne hakeutuvat myös ikkunoiden väliin talvehtimaan. Harsokorentojen toukat ovat petoja. Harvinaisempien tarkkailumenetelmien ohjeita voi tiedustella neuvojilta. Verkkosiipisistä saalistajia ovat harsokorennot ja kirvakorennot. toukat vedessä. MTT/ kasvinsuojelusta ja muilta erikoisasiantuntijoilta. Tarkkailuvälineitä myyvät mm.4. kukkakärpäset (vain toukat saalistajia) ja kirvasääsket (toukat saalistajia). Kukkakärpäsiä voidaan suosia mm. kylvämällä erilaisia kukkivien kasvien kaistoja peltolohkoja halkomaan. 5. sillä se soveltuu suurelle joukolle hyönteisiä.KASVINSUOJELU miä ja niiden soveltuvuutta. Kovakuoriaisista tärkeimpiä saalistajia ovat maakiitäjäiset. leppäpirkot ja lyhytsiipiset. Biotus Oy ja suurimmat puutarhaliikkeet. HARSOKORENNOT (CHRYSOPIDAE) Harsokorennot talvehtivat aikuisina erilaisissa suojaisissa onkaloissa. jolloin aikuiset kukkakärpäset saavat riittävästi hyvälaatuista ravintoa ja voivat tuottaa suuremman määrän jälkeläisiä kirvojen torjuntatyöhön kuin ilman aikuisvaiheen ravintokasvikaistoja. yksittäiset kirvat eivät houkuttele niitä munintaan.6 LUONTAISIA VIHOLLISIA SAALISTAJAT Kaksisiipisten lahkosta tärkeimpiä saalistajaryhmiä ovat petokärpäset (aikuiset saalistavat lennossa. ampiaiset ja jotkut sahapistiäislajit. toukkavaiheessa ne ovat tehokkaita kirvojen saalistajia. Tarkempia tietoja tarkkailumenetelmistä löytyy kasvinsuojeluoppaista ja hakusanahaulla internetistä. 299 Suora kasvustohavainnointi on tärkein menetelmä tuholaisten ja luontaisten vihollisten havaitsemiseen. toukat elävät saalistajina maassa). Yhdysvalloissa puutarhaliikkeet jopa myyvät pelloille laitettavia harsokorentojen ”talvehtimispesiä”.

pystyasennossa. ja jonkin ajan kuluttua voi harsokorentotoukka imeä saaliinsa ruumiinnesteet. joten munivat naaraat ovat todella tehokkaita kirvapetoja. Toukilla on erityiset tiehyelliset pihtimäiset leuat. esim. Yksi harsokorennon toukka tarvitsee toukkakehityksensä läpiviemiseksi 200–500 kirvaa. Suomalaisia tutkimuksia talvehtimispaikoista ei ole. jotka ovat kirkkaankeltaisia. koloradonkuoriaisen munia. Ruuansulatusneste hajottaa saaliseläimen kudoksia. Leppäpirkot talvehtivat aikuisina ulkomaisten lähteiden mukaan muun muassa kivikkoalueilla. varsinaisesti toukat ovat saalistajia. Aikuinen voi munia elinaikanaan 50–300 munaa. paljaan maan lajit. Nimensä mukaisesti maakiitäjäiset ovat pääasiassa maanpinnalla hyvin vikkelästi juoksevia kovakuoriaisia. LEPPÄPIRKOT (COCCINELLIDAE) Leppäpirkoista sekä aikuiset että varsinkin toukat ovat etenkin kirvojen saalistajia. joilla ne tarttuvat saalieläimeen. toisin sanoen ravintotottumuksia ei ole tutkittu kattavasti. 10–50 munan ryhmissä yleensä lehtien alapinnoilla. MAAKIITÄJÄISET (CARABIDAE) Maakiitäjäiset ovat pääasiallisesti saalistajia. ja munintavaiheen aikana 3–10 kirvaa munimaansa munaa kohden. Leppäpirkot syövät kirvojen lisäksi muita pehmeäihoisia hyönteisiä. Sekä aikuiset että toukat saalistavat. lävistävät saaliseläimen ihon ja ruiskuttavat niihin ruuansulatusnesteitä leukatiehyistä. Naaras syö ennen muninnan aloittamista noin 300 keskikokoista kirvaa. vihannespunkkeja sekä esim. Kotelovaihe kestää 7–10 päivää. osa käyttää myös siemeniä ravintonaan. Saaliseläin kuolee käsittelyn yhteydessä. Nelitäplähyrrät saalistavat mielellään porkkanapelloilla ainakin porkkanakemppejä. toukka-aika kestää 2–3 viikkoa. Toukat kuoriutuvat munista 3–5 päivän kuluttua. Eri lajien saalistuskäyttäytymistä. kehitys munasta aikuiseksi kestää lajista ja olosuhteista riippuen 22–60 päivää. ovaalinmuotoisia. Maakiitäjäisissä on yö.ja päiväaktiivisia lajeja. Toukkavaihe kestää noin 18 päivää. jonka aikana yksi toukka käyttää 200–600 kirvaa ennen koteloitumistaan (tai 400 keskikokoista kirvaa). 300 . joten eri maakiitäjäislajien merkitystä jonkin tietyn tuholaisen hallinnan kannalta on vaikea ennustaa. ja erilaisiin elinympäristöihin erikoistuneita lajeja.KASVINSUOJELU Aikuiset ovat meden ja siitepölyn syöjiä. jotkut lajit ovat myös hyönteisten munien saalistajia.

kukkien siitepölyä ja mettä. onnistunut loisinta johtaa poikkeuksetta isäntäeläimen kuolemaan. Tuntemalla paremmin sekä lajiston että niiden biologian voisimme hyödyntää niitä tehokkaammin tuholaistorjunnassa. Tunnetuimpia saalistajia ovat petoluteet. suhteellisen suuria isäntänsä kokoon verrattuna (jopa samankokoisia). nokkaluteista lehvänokkaluteet. ja osa on saalistajia eli tulevat toimeen pelkällä eläinravinnolla. myös joitain perhoslajeja kuuluu tähän ryhmään. Esimerkiksi herukkatarhoilla on tavattu sellaisia saalistavia sahapistiäisiä. ts. SAHAPISTIÄISET (SYMPHUTA) Suurin osa sahapistiäisistä on kasvinsyöjiä. Pallelude käyttää eläinravinnon lisäksi mm. PARASITICA) Loispistiäiset ovat runsaslajinen ja biologialtaan hyvin heterogeeninen luontaisten vihollisten ryhmä. Juuri tästä syystä myös niiden tutkiminen on hyvin haasteellista työtä. esim. vain rajallinen jälkeläismäärä voi kehittyä yhdessä isäntäeläimessä.että eläinravintoa. osa on erilaisruokaisia. käyttävät vain yhden isäntäeläimen toukkakehityksen läpiviemiseksi (poikkeuksena munavaihetta loisivat).KASVINSUOJELU LUTEET (HETEROPTERA) Osa luteista on pelkästään kasvinsyöjiä. naskaliluteet ja palleluteet. niinpä tunnemme vain pienen osan maamme hyönteistuholaisten luontaisina vihollisina esiintyvistä loispistiäisistä. mutta syövät herukalla tuholaisina esiintyvien karviaispistiäisten ja herukkalehtiäisten toukkia. eräät lyhytsiipiset. Luomalla niille paremmat elinolosuhteet. LOISPISTIÄISET (HYMENOPTERA. siemeniä ravintonaan. Aikuisvaiheessa monet loispistiäiset tarvitsevat kasviperäistä ravintoa. LOISPEDOT Loispetoja ovat toisissa hyönteisissä tai hämähäkeissä loisivat hyönteiset. käyttävät sekä kasvi. jotka itse eivät esiinny ainakaan herukan tuholaisina. Naskalilude on jo ulkonäöltään ”petomaisen” näköinen vahvoine pyyntiraajoineen. mutta seassa on myös petoina esiintyviä lajeja. perustamalla viljelmille kukkivien 301 . muita ovat loiskärpäset. eikä esimerkiksi suomalaisen tuholaiskirjon loispistiäisiä ole selvitetty järjestelmällisesti. nuoruusvaiheessa loismaisia. Käteen otettaessa se saattaa puolustautua kivuliaasti pistämällä. Loispetojen tunnusmerkkejä ovat: ne ovat aikuisvaiheessa vapaana eläviä. Loispedoista suurin ryhmä ovat loispistiäiset.

voidaan varmentaa niiden tehokas toiminta eli koko munintakapasiteetin hyväksikäyttö. vaan sen kyljistä alkavat loispistiäistoukat kaivautua ulos. kaaliperhosten koteloita. Isäntätoukka ei pysty enää koteloitumaan. Vainokaistoukat kutovat isäntätoukasta ulostulopaikallaan rikinkeltaisia kotelokoppia ryhmiin. KOTELOKIILUKAINEN (PTEROMALUS PUPARUM) Kotelokiilukainen loisii mm. se tekee uhkaavia pelotteluliikkeitä karkottaakseen mahdollisen saalistajan. paperimaiseksi muut302 . jolloin siitä on jäljellä pelkkä ruskettunut. vaikka voikin virua useita päiviä hengissä ”suojaamassa” omia vihollisiaan esim. Jos tällaista toukkaa häiritsee. Munasta kuoriutuva toukka imee isäntänsä ruumiinnesteitä. ja aikuistuttuaan purevat pieniä pyöreitä poistumisreikiä isäntäkoteloon. Loisittu toukka ei pysty aloittamaan koteloitumista. Yhdessä isäntäkotelossa voi kehittyä useita kymmeniä kotelokiilukaistoukkia. jotka myös koteloituvat isäntähyönteisen kotelon suojassa. KEMPPIKIILUKAINEN (TAMARIXIA PRONOMUS) Kemppikiilukainen (suomalainen nimi on epävirallinen) on meillä luontaisesti esiintyvä ainakin porkkanakemppiä loisiva kiilupistiäisiin kuuluva loispistiäinen. näin voidaan olettaa kiilukaisen esiintyvän yleisesti ainakin porkkakempin levinneisyysalueella. vähitellen isäntäeläin kuolee ja muumioituu. Mikkelin maalaiskunnassa ja Ylihärmässä.ja takajalkojen väliin. Tämä on esimerkki loispistiäisen kyvystä säädellä isäntähyönteisen elintoimintoja ja käyttäytymistä. ja koteloituvat kotelokopan sisällä. Loisittuja toukkia ei erota loisimattomista toukista kuin aivan vasta toukkakehityksen loppuvaiheessa. saalistukselta.KASVINSUOJELU kasvien kaistoja aikuisvaiheen ravinnonsaannin turvaamiseksi. Kemppikiilukaisesta tehtiin ensimmäiset kenttähavainnot 1997 Haukivuoressa. Kiilukainen munii yhden munan isäntäeläintä kohti ja kiinnittää sen isäntäeläimensä eli kempin viimeisen toukka-asteen alapuolelle keski. KAALIPERHOSVAINOKAINEN (COTESIA GLOMERATA) Kaaliperhosvainokainen loisii alle 24 tunnin ikäisiä kaaliperhostoukkia. Yhdessä kaaliperhostoukassa voi kehittyä jopa yli 200 kaaliperhosvainokaistoukkaa.

maakiitäjäiset (suuret lajit) maakiitäjäiset. Muumioituneet toukkanahat on helppo erottaa terveistä toukista mm. suojelureunukset keinopientareet. vuoden rypsipellon pientareilla Rapsikuoriainen aikuinen. toukka maassa/karikkeessa Seppäkuoriaiset aikuinen. aikuistuessaan se puree suuosillaan pyöreän reiän muumioituneeseen toukkanahkaan ja pusertaa itsensä reiän läpi vapauteen. loispistiäiset yleissaalistajat Syysvilja Etanat aikuinen. torjuntaruiskutusten ajoitus kukkivat kaistat Rypsi. suojelukaistat. päästäinen. maassa. tuomen oksilla kukkakärpäset (toukat saalistajia) loispistiäiset (kirvavainokaiset) kotelo. seosviljely. Se loisii sekä PELTOKASVIEN TÄRKEIMPIEN KASVINTUHOOJIEN LUONTAISET VIHOLLISET JA NIIDEN ELINOLOJEN PARANTAMINEN Viljelykasvi Tuhooja/ tuhoojaryhmä Talvehtiva vaihe ja talvehtimispaikka Luontaiset viholliset Talvehtiva vaihe ja talvehtimispaikka Luont. maassa ei varmaa tietoa kotelo. monimuotoistamiskaistat pesimäpaikkojen lisääminen. hyönteissyöjälinnut sukkulamadot. maassa keinopientareet. monimuotoistamiskaistat Kahukärpäset aikuinen.KASVINSUOJELU tunut toukkanahka. kasvinjätteissä aikuinen tai kotelovaihe muumioituneen kirvan sisällä aikuinen suojelureunukset.ja aikuisvaiheet Rapsikärsäkäs aikuinen loispistiäiset. vihollisten elinolojen parantamiskeinoja kukkivien kasvien kaistat Kevätvilja Tuomikirva muna. Kemppikiilukaistoukka koteloituu muumion alle. toukka maassa/karikkeessa keinopientareet. toukka – lajista riippuen aikuinen. sinappi Kirvat aikuinen. värityksen ja kiilukaisen ulostuloreiän perusteella. monimuotoistamiskaistat muokkaamattomat reunukset. monimuotoistamiskaistat harsokorennot (toukat saalistajia) maakiitäjäiset aikuinen. karikkeessa – maakiitäjäiset kotelo. ed. kukkivat kaistat talvehtimispaikkojen lisääminen harsokorentopöntöillä suojelukaistat. viljelysalueiden ulkopuolella rapsikuoriaispistiäinen ja -vainokainen Litusääski kotelovaiheessa peltomaassa loispistiäiset kotelo/aikuinen. saalistajahyönteiset Piirainen 2003 303 . KAALIKÄRPÄSÄKIÄINEN (TRYBLIOGRAPHA RAPAE) Kaalikärpäsäkiäinen (suomalainen nimi on epävirallinen) kuuluu äkämäpistiäisten heimoon. eri kehitysvaiheessa olevat toukat munavaihe ja eri kasvuvaiheessa olevat etanat toukka maakiitäjäiset. toukka maassa/karikkeessa (muuttolinnut).

että sipulikärpästen toukkia. Luontaisia vihollisia suosiva viljelytekniikka – haitallisten torjunta-aineiden käytöstä pidättyminen – viljelykierto – viljelytoimien ajoitus – muokkaamattomat kaistat – kevennetty muokkaus – kukkivat kaistat – loispetopankit 304 . isolla kaalikärpäsellä vain yksi.KASVINSUOJELU kaali. ja kuoriutuu noin 2–3 viikkoa myöhemmin kuin pikkukaalikärpäset. Pikkukaalikärpäsiä loisiessaan niillä on kaksi sukupolvea vuodessa. Äkiäinen talvehtii isäntäkotelossa. jos samalla tilalla viljellään sekä sipulia että kaalia. joten pistiäisten runsastumiselle on eduksi.

Pokki. 1993. Omavarainen maatalous 4.1999. ja Lund.F. J.. Alternativa odlingsformer . Jaakkola. H-W. Helenius. Koetoiminta ja käytäntö 2. 69-71. 2. M.ja koulutuskeskus Mikkeli. Tolonen..4. Uppsala. 22-24 March 1994 : proceedings of NJF-seminar no. Jaakkola. R. B36.M. S. Verlag C.. SLU. Ascard. M.. Hoffman..6. J. 1-146. Effect of undersowing and green manuring on abundance of ground beetles (Coleoptera: Carabidae). Bertholdsson. T. 101-111.K. Increasing the suppression of weeds by varying sowing parameters.. 16. Ss. Torjunnan oikea ajoitus kannattaa.12... 2002.-U.rön och rekommendationer. Rapport 93.R. Mueller. S. Benoit.. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Rikkakasvit kuriin ruiskylvöä myöhentämällä. 26-27. F. 1995. J. Naturwissenschaften 77. 1981.. ss. H. & Stöpper-Zimmer. A. Helsinki: Agro-Food ry. Tampere 2. Grimm.11. L. Sinappirouhetta rikkakasveille. 201.4. Herbicidresistens hos ogräs – mekanismer och åtgärder. Salo. Luomulehti 20. 2002.J.ss. A. J. SÖL Berater-Rundbrief 1. M.1997. Väisänen. Koetoiminta ja käytäntö 52. Jalli. 1995. 2000. Pp. SLU. Effect of Soil Cover on Weeds. H. Acta Zoologica Fennica 196: 156-159. Huusela-Veistola. 1999. 1988.. 305 . Kolbe... M. U. H. ja Salonen. S. T. Weed species diversity and community composition in organic and conventional cropping of spring cereals. Giessen. Ultuna. (Posteritiivistelmä). 2002. Fogelfors.-17. Finland. SLU. CUL. Agriculture. and Lennartsson.ja millä hinnalla? : Agro-Food ’99. 1999. 4 p. Spezielle Untersuchungen an Getreidereichen Fruchtfogen. Biol Agric & Hortic. 17. Erviö.. Institutionen för lantbruksteknik. & Boström. 11. Kasvintuhoojat iskevät aikaisin kylvettyyn rukiiseen.7. Miten annetaan kestorikkakasveille lyhyt ja iloinen elämä? Luomulehti 2. Pp. J. T. Jalli. Salonen. H. Unkrautregulierung Ohne Chemie. Fogelberg. 1984. A. Kokemuksia luonnon katteista. 25. NJF-Utredning. Burston. The ability of barley to compete with weeds. 10-12. Jaakkola. & Hansson. Luonnon katteet. H. S.D.. & Geier. Ekologiskt lantbruk. Kakriainen. Trautz. Muhojoki. 22-23. Converting to organic agriculture. Kielhorn. 1994. J.& Swanton. Koneviesti N:o 22. Karlsruhe. Basel. S. S. H. Hannukkala. 2000. Basel. 1998. ss. Diss. SLU. Pp. FAKTA Jordbruk nr 3. Jaakkola. Orgaaninen kate rikkakasvien torjuntamenetelmänä ja typen lähteenä luonnonmukaisilla kaaliviljelyksillä. & Salonen. Griepentrog. 8 S..2. Ogräskonkurrens i korn – inte bara konkurrens om näring och ljus. J. Vanhala. Fogelfors.. Tampere-talo. Jaakkola. A. Biol Agric and Hortic. 1976. Hyvönen. 2002. H. H. H. Hartmann. The effects of organic mulches and mustard meal on weeds. 2-5. & Ascard. Clements. Ogräsharvning och radhackning i lantbruksgrödor . D. pests. Kangas. Tiainen. Pp. Pp. 173. vehnän tyvitauteihin ja peruna-ankeroisen kysta-ankeroisen kehitykseen. J.. Uppsala. Salo. SLU. 43-51. P. nitrogen budget and yield of cabbage. Bond. Anpassa höstbearbetningen efter ogräsfloran – håll tillbaka både ett. Bischoff. Talvitie.och fleråriga arter! FAKTA Jordbruk nr 8.R. S 13. ss. B. T. Stuttgart.E. Tiilikkala.. 1999. P. 2000. 158-163. 2001. 17. pp. J. N-O. J. C. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. 41-46. 2002. Leistungsvergleich neuer Hackgeräte sowie Einsatzhinweise. S. Serenius. P. Jalli. p. P. 192 p.KASVINSUOJELU KIRJALLISUUTTA rikkakasvien hallinnasta Arvidsson. J. Sammanfattningar av föredrag och postrar. 1998.11. Kristensen.. 48. In: Mitä Suomi syö . T.. Fakta Jordbruk Nr 15. Talvitie. 1990. 128 p. Maalajiominaisuuksien vaikutus rikkakasvilajistoon.. Rapport 130. 1995. Lundsgaard. Laitinen. Doll... 131-149. Ss. SpringerVerlag. 4 p. Mechanical weed control within row cultures using sensor technique for online crop/weed detection. J. M. W. H. Pp. Lötjönen. Weiner.. E. & Venäläinen.. 4. In: Artur Granstedt (editor) et al. P. 1997. T. Photocontrol of Weeds Without Herbicides. 600-601. E. E. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. Alternativodlingsbrevet nr 25. & Petzold. 10. D. K.1995. M. Siirtoruuvin lisävaruste AkanA-Ruuviseula Seuloo aktiivisesti. Alternative Konzepte 58. Fogelfors. Budig. Koetoiminta ja Käytäntö 24.2002. 4 p.. T. 2003. Knaapi. Optimum weed removal timing in drilled salad onions and transplanted bulb onions grown in organic and conventional systems. Verlag Eugen Ulmer. St Michel. 4 p. 174.6. [Helsinki]: Agro-Food ry. W.1993. Tillage effects on weed seed return and seedbank composition.1999. Bevan. Beikrautregulierung statt Unkrautbekämpfung. SLU.1994. Puutarha 97. Biol Agric & Hortic 14. 1994. Methoden der mechanischen und thermischen Regulierung. S. 377. Falk. Uppsala. S. P.. P. Kallioniemi. S. Kakriainen.. Koneviesti 14. Ecosystems & Environment 97. Salo. Der Ackerkratzdistel intelligent zu Leibe ruecken. 1994. Sinappirouheen vaikutus rikkakasvien siementen itämiseen. D. 1999. B. 1999. Koetoiminta ja Käytäntö no 2. H. 237. 31. Eletkroporation – dödande pulser I framtida ogräskontroll. 2000. 314-322. Termisk ogräsbekämpning. R. 10. ja Nezadal. Institutionen för lantbruksteknik. Pp. 1990.. 1. R. Dlouhy. Koetoiminta ja Käytäntö Nr 2. S.. Dierauer... Murphy. J. Bioland nr 3. Kultivointi kuivattaa juolan juuret. Jaakkola. M. J. 1994. 1998. SLU. ss. 134 p. M. Rikkakasvien hallinta. 1996. 1997. Holopainen.L. Vihannesviljelyn tietokortit. Fogelfors. pp 28-29.2002. SLU. K. Rypsin rikkatorjunnassa monta vaihtoehtoa..växtprodukters kvalitet vid konventionell och biodynamisk odling. Baerveldt. Koskimies. Weed Science 44. In: Agro-Food ’94 : huomisen eväät : Tampere 15. H. 4-5. S. 2002. H. Helsädesensilering – ett vapen mot ogräsen? FAKTA Jordbruk nr 12. Ketoja.

I. 19 B. 27. M.1994.ja koulutuskeskus. J.. 220 s. Rajala.. Kokemukset innostavia: juolavehnä hallintaan joustokultivaattorilla. T. 1999. MTTK Tiedote 7/92. Peltonen. 28-30. P. Rikkakasvikuvasto. s. Vihannesten rikkakasvien torjunta liekittämällä. 4. P. S. Vanhala. Luomun koneet ja laitteet. rikkakasvit. Pp.). 2001. 4. Miten ohdake ja valvatti pidetään aisoissa? Luomulehti 20.1990. Automaattiohjaus tulee rikkakasviharoihin. In: Risto Tahvonen.T. Koetoiminta ja Käytäntö 25. Helsinki. Ss. W. Leija Sironen (toim. Agric and food science in Finland 10. Juolavehnä valtaa kevätviljapellot. Salonen. 2002. 160 p. Kirjallisuuskatsaus. SÖL Berater-Rundbrief 1. 2001. Slågedal.. Kyntämättä viljelyn vaikutus rikkakasveihin ja kasvitauteihin. Pimeämuokkaus ja rikkakasvit. 1992. T. 2001. U. Mehto-Hämäläinen. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. 1999. Vakolan tiedote 74. J. Vanhala. Maa. Seuri. 1991. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 59. 135 s. Maatalousteknologian julkaisuja 22: 70 p. J. Rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä. Julkaisuja nr 67. Juurakoille aurinkoa: juolavehnän hallinta kuivattamalla. SÖL. Viljelymenetelmät. T.. Plakolm. Salonen. Koetoiminta ja käytäntö 24. T. G. 1990. Pp. Luomupellon kasvinsuojelu. H. H. 1999. Helsingin yliopisto. T. T. Vanhala. Agric and food science in Finland 10. J. 4: 269-278. P. Helsingin yliopisto. V. Vanhala. T. S. Pp. I.. 2000. Baumann..ja elintarviketalous 9: 115 s.. Three mechanical weed control techniques in spring cereals. P. Mikkola. T. Rehevä mansikka tukahduttaa rikkakasveja. Tekniikan neuvoja netissä. Hybridiäes kuivattaa juurakot. SLU. A Survey of Weeds in Organic Farming in Sweden. Rikkakasvien taimettuminen istukassipulilla ja porkkanaharjussa.pdf Vanhala. 2000. Ss.. 363-368. Alternativ odling 8. Kasvukauden oloihin sopeutuva puutarhaviljely. Biol Agric & Hortic 16. Koetoiminta ja käytäntö 58. N. 2001. H. Terhi Suojala. B. Julkaisuja No 16. 2001. P. Rahkonen. Elektronik gegen Beikräuter. P. J. Rajala. Pietikäinen. H. Sarja A 91: p. 231-242. Jyväskylä. 1998. Vanhala. Schepel. Paju.fi/asarja/pdf/asarja91. P. S. 1998. Lötjönen. Raatikainen. Lötjönen. H. 12. B..mtt.. Jyväskylä. Koetoiminta ja Käytäntö 30. Helsingin yliopisto. 95 s. Niemann. Kasvukauden oloihin sopeutuva puutarhaviljely. Luomulehti Nro 4. 12-15. Diss. Rahkonen. 40-44. 1992. Terhi Suojala. Bad Duerkheim. P. D. 40-44. 24 p.... Weed flora in organically grown spring cereals in Finland. J. Ss.. Weeds in spring cereal fields in Finland . 25-26. 252 s. 24-25. 2000...5. 4. Jalli. S. P. H. Begleitpflanzen im ökologischen Getreidebau – Regulieren oder Kultivieren. 2000. Jokioinen. 347-364. T. J. Ogräsharvning. 2001. P. R. Rikkakasvien torjunta viljoista riviväliharauksella.. sadot ja sadon laatu. 2002. Koetoiminta ja käytäntö 58. Jalli. MTTK Tiedote 11/92. Maaseudun tutkimus. Jokioinen. Hyvönen. 2000. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Interactions between Soil Cultivation in Darkness. Vanhala. Jalli. M.). Työtehoseuran maataloustiedote Nr 517. Pitkänen. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 961. + 2 liitettä. Pp. H. P. 2002. Long.1. 3. 2001. Biol Agric & Hortic. 2001. Kastelulannoitus helpottaa rikkaongelmaa. Rikkakasvien taimettuminen istukassipulilla ja porkkanaharjussa. 2002. P. 11. Ss. and Bastiaans. 1991. P. Ökologische Konzepte 93. P. Mikkola.. Luomulehti 20. 6. Agricultural and food science in Finland 9. Hyvönen. Salonen. Biol Agric & Hortic. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. 151 p. Schäfer. Mekaaninen rikkakasvien torjunta perunamailla. Luomulehti 20.1993. Damping i rada.. Vanhala. Nährstoffkonkurrenz zwischen Kulturpflanzen und Unkräutern bei gesteigerter Duengung.. http://www. Salonen. Lötjönen. Leinonen. Kestorikkakasvit yleistyvät kevätviljapelloilla. Luomulehti 20. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 946. The effects of flame weeding on soil microbial biomass. 37 s. Salonen. 2001. Ss.. Rydberg. Vanhala. Tieto tuottamaan 84. Dealing with weeds in organic agriculture – challenge and cutting edge in weed management. Kaila. 19. 175-177. 1. J. 1994.ja kotitalousteknologian laitos. J. Kasvinsuojeluseuran julkaisuja n:o 82. van Do. Sipulin ja porkkanan rikkakasvien liekitys. ja Räkköläinen. 5. Hyvönen. 1994. 16. M. Leija Sironen (toim. Økologisk Landbruk 2. peltojen viljavuus.KASVINSUOJELU Kropff. Simojoki. 175-185. 37 s. Lötjönen. http://www. Luomuvihannesten kasvinsuojelu.. Kirjallisuustutkimus. 1978. Mela. H.mtt. Rydberg. 2. Pp. Rikkakasvien fysikaalinen ja mekaaninen torjunta kasvukauden aikana. 1998. Vanhala. Laitinen. Jalli. Giessen. P. Milberg.a third survey. 4. 2002. 1996.. and Jokela.pdf 306 .fi/asarja/pdf/asarja91. Omavarainen maatalous 15. Kakriainen-Rouhiainen. 1988. 2. Puutarha & Kauppa 5. Sarja A 91: p. Maa. Lötjönen. pp 1-14. Basel. Ruippo. E. 68 s. J.5. Ss. Kakriainen. J. Jalli. 136 s.. T. H. Kasvukauden oloihin sopeutuva puutarhaviljely. Ss. J. Flaming and Brush Weeding When Used for InRow Weed Control in Vegetables. Hyvönen. L. Melander. Luomulehti Nro 4.. Akana-ruuviseula viljan puhdistukseen ja lajitteluun. Pessala. 2001. 2001. 1993. MTT:n julkaisuja Sarja A no 91. 14-15. Kasvinviljelytieteen laitos.. M. 1997.. Rikkakasvit pellon kunnon ilmaisijoina. ja Mikkola. Rikkasiementen kohtalo viljankorjuussa. Puutarha 10B. S. 3339. 47-48. Rajala. In: Risto Tahvonen. Pp. Tieto tuottamaan 91. 2001. J. Ss. P. T. Luonnonmukainen peltoviljely Suomessa.10-11. Mikkeli. 10. Vanhala. 2000. M. 25. Kestorikkakasvit kevätviljantuotannon uhkana.

Vesitalous. Supplement 2. K. Rahkonen. 2002. & Geier. Pp. J. Hyvärinen. Pp. M. 536 s. Glukosinolaatit ja niiden hajoamistuotteet kasvinsuojelussa. 1. 1. 91-112. Puutarha & Kauppa 2. MTT Jokioinen. 1-64. Landwirtschaftliche Forschung nr..S. 11th IFOAM International Scientific Conference August 11 – 15. Helsinki.. In. Maaseudun kehittämiskeskus Partala. 1996. O. P. sarja A. ss. 6. J. A.L. Tieto tuottamaan 91: Maaseutukeskusten liiton julkaisuja 91. 2001. Bieri. 1990. Helenius.ja ympäristöhallinnon julkaisuja. P.). Mayer. 1999. J. Kasviperäiset biomolekyylit – glukosinolaatit. Sarja A 90. Vesi. Eräiden maataloudessa yleisesti käytettyjen torjuntaaineiden esiintyminen vesistöissä ja huuhtoutuminen maatalousalueilta. Torjunta-aineet peltomaassa: Huuhtoutumiskenttätutkimukset 1993-1998. ss. Biol Agric & Hortic. Källander. Biodiversity – a central concept in organic agriculture: Restraining pests and diseases. nro 6. Müller. Vanhala. Fundamentals of Organic Agriculture. Healthy plants – the theory of Chaboussou. 85-90. ja Nehlin. 1996. Leinonen.A. Växtskyddsnotiser Supplement 1. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 90. Kirjallisuuskatsaus. 1992. 1989. 2001. E.1989. Copenhagen. 43 plus. Kasvien ja muiden eliöiden biokemiallinen vuorovaikutus. Laitinen. SLU. Schw. Jyväskylä. -91 (32): 6-8. P. A. 97 s. 1986. Rekolainen. Muokkauksen keventäminen muuttaa rikkakasvillisuutta. Verlag C. pp 153-166. 3. 307 . 163-170. Sää ja lajisto auttavat ennakoimaan rikkakasvien taimettumista. B. MTT. Erkomaa. Proceedings Vol. Kirjallisuuskatsaus. Avomaan vihannes. Reference Book 201. I. Copenhagen. 1986. Verlag C. Växtskydd på många sätt. Stuttgart. S. Proceedings Vol. 1996. Vanhala. Mars 1986. 1988. 199 s. B. H.. Individuelle Behandlung aller wichtigen Arten.). 1989. ja Stäubli. Helenius. Beitrag der Beigleitflora zur natürlichen Regulierung von Schaderregern. 1999. Ecological Pest Management. Ss. Växtskyddsnotiser.). Puutarha-extra. EPM E20. H. 72 s. Boller. 1998. nro 2B.försöksresultat 1986-1988. J.. 120 s. 1989. Hoffman. Jokioinen. nro 2B. Teema. 2000. Biologischer Pflanzenschutz. Probst.. P. M. 1992.. 31 s. Laitinen. Väisänen. 11th IFOAM International Scientific Conference August 11 – 15.. Helenius. Kasviperäiset biomolekyylit . 1991. 1. J. G.. Ss. Hokkanen.. J. British Crop Protection Council Symposium Proceedings No 63: Integrated Crop Protection: Towards Sustainability? Pp. Aubert. Kaiserslautern. 1998.. 2001. Jaakkola. Anon. 6-7. and Wolfe. Ökologie und Landbau 1. 1. Puutarha-uutiset. P. Bigler. Luomuvihannesten kasvinsuojelu. Pp. 1991. Vester. Alternativa bekämpningsmetoder i småskalig odling . Liekityksellä rikkakasvien torjuntaan.glukosinolaatit: Kirjallisuuskatsaus. SLU. Allelopatia. H. A. C. 44 s. Nro 13 B. ss. F. J. Kirjayhtymä. Helenius. Nissinen. 15. (toim. S. 1-4. Bergman. 1988. Laitinen. P. Nebenwirkungen von Pestiziden auf die Nützlingsfauna landwirtschaftlicher Kulturen. E. Suojakaistat vähentävät myös torjunta-ainekuormitusta. Karlsruhe. J. P. Laitinen. 1993. Fundamentals of Organic Agriculture. Hot-water Treatment of Plant Material. 11th IFOAM Scientific Conference. 1996. 11-17. Ss. Petterson.. 3. Puhdistuuko maa torjunta-aineista? Puutarha ja Kauppa nro 13. Korhonen.KASVINSUOJELU Vanhala. Helsinki. Hannukkala. M. ja Kallela. K.).. Hyvärinen. F. S. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 100.9. Maataloustieteen päivät 2002. ja Siimes. Lyly. 28 s. 23-26. (1995): Regional crop rotations for ecological pest management (EPM) at landscape level. Avain kasvitauti. K. Kallela. 1984. S. 3-40. 6. M. 1994. 4-5. S.F. M. H. 1990. 2000. P. Kasvinsuojelulehti 31. V. 1984. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Methoden der mechanischen und thermischen Regulierung. 39 s.. 1820. 75 s. K&K 55. A. Torjunta-aineet ja maaperäeliöt. G. (toim.F. J. Puutarha-lehti. SÖL-sonderausgabe Nr 27. P.I. S. febr. Porkkanan mekaaninen ja terminen rikkakasvintorjunta. 1984. Feldhege. In: Helena Hyvärinen (toim. 66 s. Vanhala. Koetoiminta ja käytäntö 57. 255-260. 1996. Torjunta-aineiden käytön kannattavuus ja ympäristöhaittojen vähentäminen. 32-57.. ja Huovinen. Copenhagen. Piirainen. M. 1997. SÖL. Uppsala. 1996. 1996.. Pietsch Verlag. C. Kirjallisuustutkimus. Kaila. Omavarainen maatalous nro 3. J. Mueller. S. Helenius. Alternative Konzepte 58. Pp.ja marjanviljely. Alternative Konzepte 58. Biodiversiteetti eri viljelyjärjestelmissä: kestävä hyödyntäminen. 1992. Jokioinen. Häni. M. Nicholls. (toim. Nicht-chemische Unkrautregulierung. Koskimies. A. Juva. Puutarha-extra. KIRJALLISUUTTA kasvinsuojelusta yleisesti Altieri. S. Karlsruhe.ja tuholaisongelmien ekologiseen hallintaan: Alueellinen viljelykierto. Beikrautregulierung statt Unkrautbekämpfung. Chemischer Pflanzenschutz zu teuer – volkswirtschaftlicher Gewinn durch Ökolandbau. London. Biologische Effekte des Abflammens in landwirtschaftlichen und gartenbaulichen Produkten in Dänemark. Kemikaliefri sanering av smittat spannmålutsäde. Pp. Kasviperäiset biomolekyylit – fenoliset yhdisteet ja terpeenit. Fisheries and Food. Alternativodlingsbrevet. 95 s. Luonnonmukainen maanviljely. ja Nuutinen.. Ministry of Agriculture. Spatial scales in ecological pest management (EPM): Importance of regional crop rotations. Walter. Tiedote 14/94. Rämert. 1998. 13. Pitkänen. Jaakkola. Koetoiminta ja Käytäntö 26. 2000. M. Puutarha-lehti.

12-13. 270 s. 362. Schepel. 2003. Forsberg. Amsterdam. 1999. E. Pp. Kristensen. I. Tuottava peruna 4/2003: 16-17. ja Henggeler. Forskninsnytt nr 4. 2001. 3.ja koulutuskeskus.. 9-11. Hannukkala.. CUL. 1980. 4 p. 2001. P. 129 s. Viljelytekniikalla on mahdollista parantaa rutonhallintaa luomutuotannossa. Borgen. V. 6/1989. Värmebehandling . Bång.. H. Bengtsson. Helsingin yliopisto. SLU. Schmid. Zeid. Johnsson. Pp. P. Värmebehandling av utsäde – en ny effektiv. Pp. P. Hovinen. SLU. 252 s. Biotic Interactions and Soil-borne Diseases. Seuri. Mikkeli. billig och miljövänlig metod. E. U. J. 1997. Östman. Hannukkala. A. 28. Jr.. Sundin. Pp 106-109.KASVINSUOJELU Schmid. Hökeberg. (ed.. 299-308. Emmaus. 2000. Puutarha nro.. Luomuviljelyn kasvinsuojelu. M. The Nature and Practice of Biological Control of Plant Pathogens. 1983. Hankkijan kasvinjalostuslaitos. Anken. Forskninsnytt nr 2. Kasvitautien hallinta. I. Ger komposters biologiska kvalitet skydd mot jordburna växtsjukdomar? Ekologiskt landbruk. R. Produktion av friskt ekologiskt utsäde – hur gör vi det möjligt? Ekologiskt landbruk. 8-9. Julkaisuja nr 49. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. 1982. Schädlingen und Unkräutern im biologischen Landbau.. Larsson. 2000. 159-160.. Borgen..Pest and Diseases 1990.B. F. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Pp. Strategier til regulering af udsaedsbårne sygdomme. The biological control of seed-borne Alternaria brassicicola of cruciferous plants with a powdery preparation of Streptromyces sp. 1987. FAKTA Jordbruk nr 7. Journal of Agriculture Science in Finland. R. Bad Dürkheim. H. Ö.. 539 s. Stuttgart. ja Avikainen. 308 . & Baker. 199-208. H. S. Verlag Eugen Ulmer.) 1993. J. P. Ekologiskt landbruk. 210 s. Die Aufname von kolloidaler und Hüttenkalkkieselsäure und ihr Einfluss auf Halmstabilität und Nährstoffgehalte von Getreidepflanzen. H. 1989. Börjesson. G. Alström. Konferens. 2001. J. 16-17. 490 s. Vihannesviljelyn tietokortit. KIRJALLISUUTTA Kasvitaudeista Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. Nützlinge im Garten. E. julkaisuja N:o 91.. R.ja koulutuskeskus Mikkeli. Forsberg. SÖL-Sonderausgabe Nr. A. Tamm. Beemster. 12 S. 1996. B. Kylin. 2000. Vaasa. Kaalin lehtituholaisten torjunta onnistuu biologisestikin. Dahlberg. Livet i vattnet tar skada av bekämpningsmedelrester. A. a novel biofungicide based on Streptomyces griseoviridis. Pp. Maaseudun tutkimus. Minnesota. 1997. Värmebehandling mot utsädesburna potatissjukdomar. Ökologischer Gartenbau. O. Ruissen. 2000. V. 128 s. Julkaisuja nr 67. 54 s. Ekbom.ja koulutuskeskus. Cook. 428 s. ss. 1990. Verlag Eugen Ulmer. 1985. Ultuna. Pp. Ref. P. Increasing onion plant health by thermophilic compost. Pp. 1970. Rodale Press. A. Bergman. Irla. 1996. Schepel. S. 2000. L. K. Biologisk utsädessanering for konventionell och ekologisk odling. 1998. CUL. Luomun koneet ja laitteet. H. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. 1996. 2000. 8 S. H. SLU. Forskninsnytt nr 2. Ekologiskt landbruk. Ramberg. G. 120 s. Forskninsnytt nr 2. S.. Konferens. L. Ultuna. Stinkbrand må reguleres. Å.. 20 s.. Vänninen. 4. H.. Boff. Mycostop. O. S.. Stuttgart. 1984. Borgen. Sundin. J. R. S. Nr 9. Biologischer Pflanzenschutz im Garten. Helsingin yliopisto. SLU. Application technique for phytophtora control in organic potato cultivation. Ekonomisk nytta av naturliga fiender till bladlöss. Tahvonen. SLU. Gerlach. FAKTA Jordbruk nr 12. Elsevier Science Publishers B. Luomuperunan kasvinsuojelu. Pp. (toim. Fakta Jordbruk Nr 20. 8. Hankkijan Mikko-härkäpapu. 146-151.. 1989. Schippers.. G. Kasvinsuojelulehti 31. & Tempel. ss. Ss.. Krebs. G. Debarba. 75-77. Forsberg. Vihannesviljelyn tietokortit. 111. Brighton crop protection conference . ed. B. April 1993 (76): 7-9. A. E. Mixed Cropping of Cereals to Suppress Plant Diseases and Omit Pesticide Applications.F. Bergman. SLU. J. Gerhardson. 1996.. Lehtinen. Biol Agric and Hortic. SLU. Yepsen. A. Värmebehandling mot utsädesburna svampsjukdomar. C. Tiedote 7... Ultuna. Långsam nedbrytning av bekämpningsmedel i flytgögsel. 1991. Mikkeli. Fakta Jordbruk. Okologisk Informationsbrev. Silva. Grundsätze und Praxis der Regulierung von Pflanzen krankheiten. M. Pennsylvania.). Konferens. I. Basel. 56. Kasvinsuojeluseura ry.A. Vogtmann. Hannukkala. 444-447.ja koulutuskeskus Mikkeli.ett realistiskt sätt att uppnå friskt ekologiskt utsäde.G & Linfield. 1992. F. Pp. Bollen. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference Basel 2000. FIBL. CUL. 1998. Giessen. Steiner. Vilich-Meller. Torjunnan teho? Kemiallisen kasvinsuojelun vaikutus ympäristökuormitukseen ja luonnon monimuotoisuuteen. L. 2000. Bergman.. Pp. White. 6-7. 2001.. Olvång.. A. B. A. M. T. A. Maaseudun tutkimus. S. L. CUL. Werner. 152-154. 2001. Pp. SLU. Forskninsnytt nr 4. Gammalt indianrecept förbättrar lagringsdugligheten.. Ultuna. Vol 59. Konferens. H. Diss. Proceedings 13 th Scientific Conference Basel 2000. The Encyclopedia of Natural Insect & Disease Control. Torstensson. B. A.. 2001. The American Phytopathological Society. The future challenges and prospects in organic crop protection.

Kukkonen. Ultuna. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. M. Blackwell Science.3. Phytopathol. K. 3: 227-284. Pp. Herukan taudit ja niiden luomutorjunta. Papavizas. 1999. Plant-Microbe Interactions and Biological Control. New York. 4 S.11. Lahdenperä. Biocontrol of aerial plant diseases in agriculture and horticulture: current approaches and future prospects.. 1984. S. J.11. Boland G. Tieto tuottamaan 84. Uppsala. Tahvonen. 10-13. Mansikan taudit ja niiden luomutorjunta. Biological control of soilborne plant pathogens.. Holopainen. & Lahdenperä. P. A.-L. Biol Agric & Hortic. J. H. A. 1997. J. Koetoiminta ja käytäntö 20. 2002. C. Puutarha ja Kauppa Nr 20. Puutarha & Kauppa 4. Parikka. D.. 3. Gemmell.KASVINSUOJELU Knudsen. Hockenhull. & Kuykendall D. Preliminary experiments into the use of Streptomyces spp. Kirjallisuuskatsaus. & Borgen. Biological control in greenhouse systems. Huusela-Veistola.. Luomupellon kasvinsuojelu. 10. Pp. A. Taudit kulkevat taimien mukana mansikkaan. isolated from peat in the biological control of soil and seed-borne diseases in peat culture. Booij. 10. Hokkanen. A. J. Doctoral thesis. Plakolm. Kjell. 1985. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 946.. Ann. 309 . 4 s. C. Auswirkung verschiedener Schachtelhalmextrakte auf die Anzahl der Kieselzellen und die Beschaffenheit der Cuticularwachsschicht der Fahnenblätter von Weizen und auf Mehltaubefall an Gerste... C.M. 261-268.-L. julkaisuja N:o 91. 1996. Fakta Trädgård och Fritid 12. 4 S. L. Helenius. viridescens) on Diferent Host Plants. Elmholt. American Journal of Alternative Agriculture 3: 98 –101. 116 s. ja Valkonen. Marjanviljelyn tietokortit. P.ja muut hyötyeläimet. 1987. 1996. Miten juurilaho liittyy kasvukuntoon? Puutarha ja Kauppa 19/2002. Phytopathol. G. R. R. S. Journal of the Scientific Agricultural Society of Finland 54: 357 – 369. Paulitz. Koetoiminta ja käytäntö 58. 2001. 39: 103-133. 2000.K. (ed.). 15. S. S. (ed. Omavarainen maatalous 15.-L. Holopainen. J. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 59. Wilson. Tiilikkala. Jokioinen. Bikarbonat mot mjöldagg. G. 1982b. R. Ss. with special emphasis on the genus Fusarium. Reducing Spread of Spores of Common Bunt Disease (Tilletia tritici) via Combining Equipment. Journal of the Scientific Agricultural Society of Finland 54: 345 – 356. Jyväskylä. R. ym. 37 s. Journal of Industrial Microbiology & Biotechnology 19: 188 –191. Biological Agriculture & Horticulture. A. Swedish University of Agricultural Sciences.. and Jensen. P. Fakta Trädgård Fritid. Carabidae) diversity in Finnish arable land. Lumsden.ja koulutuskeskus Mikkeli. Distribution of saprophytic fungi antagonistic to Fusarium-culmorum in 2 differently cultivated field soils. 135 s.H. SLU. R. Blue sticky traps are more efficient for the monitoring of Lygus rugulipennis (Heteroptera: Miridae) than yellow sticky traps. 1991: Behandling mot mjöldagg på gurkplantor med låggiftiga medel. P.. M. KIRJALLISUUTTA Tuholaisista Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. H. 139. J. P. Åberg. 75 – 90. J. D. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 961. 1985. 210 s. Acta Universitas Agriculturae Sueciae. Marcel Dekker Inc. 95 s. Zum Beispiel Nro 17.ja koulutuskeskus Mikkeli. 1982a. Mycostopilla lisäpotkua harmaahomeen torjuntaan. Phytopathology 149:171–178. J. Nr 51. 3. Raupp. 2001. Rev. 1999. Wulff. I. Seed treatment for common wheat-bunt (Tilletia caries (DC) Tul) according to organic farming principles.V.. Kurppa.J. D. P. Luomuvihannesten kasvinsuojelu.. Pokki. 2001. M. Theunissen. 2000. J. & Söllinger. Ovipostion Behaviour of Two Pollen Beetles (Meligethes aeneus and M. J. Marjanviljelyn tietokortit. Pp. J. Annu. Agricultural and food science in Finland 10.1987. 12(1). Gliocladium catenulatum as a potential biological control agent of damping-off in bedding plants. 1997.. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. Proceedings 13 th Scientific Conference Basel 2000. Getreidesaatgut unter der Lupe. M.F. 2000. G. M.. C. Kasvinsuojeluseura ry. Tiilikkala.B. 23: 23 – 54. T. The suppressiveness of Finnish light coloured Sphagnum peat. 1991. 2001. Holopainen. J. Parikka. Schneckenbekämpfung ohne Gift. & Lumsden. Tahvonen.. Aflatuni. Tieto tuottamaan 91. Rev. Franckh´sche Verlagshandlung. Pp.. J. R. 18. 14. S. & Papavizas. Limoneenin mahdollisuudet mansikan tuholaistorjunnassa. Pp. Agraria 19. 4-5. R. 47B/2000:16-17. Koponen. and potential for biocontrol. Diss.). ja Vestberg. Biological control of Pythium species. Noorlander. Tuholaisten torjuntamikrobeja maassa. S.1990. Jyväskylä. H. M. Raiskio. Peltomaan peto.J. Pp. Lötjönen. 2003. Helenius. K. Ground beetle (Coleoptera. 1988. Biocontrol of Oilsed Rape Pests. 1989. & Bèlanger. von Sury. 1-4. 2000. Koetoiminta ja Käytäntö 24. 2000. T. M. S. 1998. Biol Agric & Hortic. 2001. 61-79. Alford. C. 1995. Graber.1984. Whipps. D. Kyntämättä viljelyn vaikutus rikkakasveihin ja kasvitauteihin. E. McQuilken. Borg. C. 9-15. 2000. Kristensen. 1990.. Agricultural and Food Science in Finland. Intercropping cabbage with clover: Effects on ground beetles. 1996.. Biocontrol science and Technology 1. ecology. Vaasa. 71 s. Porkkanan pahkahome torjutaan oikealla viljelykierrolla.. 5. 2001.L. Varis. Trichoderma and Gliocladium: biology. Vol. ja Suter. Qvarnström. J. 1998. Stuttgart. Hohenheim. Parikka. 261-276. Ibrahim.

. J. 10-11. Nissinen. Norwegian Journal of Agricultural Sciences. A. Tiilikkala. S. Nissinen. Ekologiset vuorovaikutukset – porkkanapelto kempin näkökulmasta. T. 2000. 1999. 10. Spatial distribution of flying insects in an organic rye field and an adjacent hedge and forest edge. Ss. Kaalikärpäset pysähtyivät aitaan. K. 2002. Biologische Schädlingskontrolle durch Landschaftsmanagement. Økologisk Landbruk nr 4. Jalli.. A. sarja B.ja koulutuskeskus Mikkeli. A. Puutarha & Kauppa nro 1. J. 310 . Piirainen. 47B/2000: 12-13. 2001. Tutkimusseminaari. 1-4...2002. Ss. J. antimicrobial activity and phytotoxicity of essential oils: With special reference to limonene and its suitability for control of insect pests. ja Tuovinen. Biol Agric & Hortic.. 1988. Tuovinen. Pp. Havukkala. Kallela. Entomological research in organic agriculture: Summary and recommendations. 2001. Ss. 2002. Biomolekyylit kasvien puolustusaseina. Ss. Puutarha & Kauppa 1-2. 14-15... Ibrahim. Ss. Insecticidal. Tiilikkala. Heponeva. Ss. Ann. 16-21. J. 10. Rosvall. Insect Parasitoids: Biology and Ecology. A. Kromp. 12 S. . T.ja koulutuskeskus Mikkeli. Koskula. H. C... P. Ibrahim. Tuholaisten hallinta. Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua. In: toim.. Jokioinen: MTT. 1997. K. 2000. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 946. Plant-resistance to insects . ja Piirainen. J. Ss. H. S. 47/1999. 2001. Hirvonen. 95 s. Holopainen. 6-7. 2001. Ibrahim. ja Salonen. 1-4.). Hågvar. Tiilikkala. ja Holopainen. 15.. 3: 243-259. M. Tiilikkala. J. 2000. 2001. M. Kallela. H. 2002. 2001. Ökologie & Landbau 3. Tiilikkala. K. Kari Tiilikkala. Nissinen. J. Piirainen. Tiilikkala.. 2002. 2001. A. Tiilikkala. Agricultural and food science in Finland 10.. Tuholaisten houkuttelua tuoksuilla ja väreillä. 7-38. 18-19.ja tuotantopäivä . T. Pp. Puutarha & Kauppa 5.. 1999. K.. 47. A.KASVINSUOJELU Hradetzky.. B. 15. Tiilikkala. Onko hajusta porkkanakempille haitaksi vai houkuttimeksi? Puutarha & Kauppa 3.. Aflatuni.. Jyväskylä.K. Puutarha & kauppa 3. K. 1999. Voiko mansikan lajikevalinnalla hallita hillanälvikkään tuhoja? Puutarha & Kauppa 4. 12 S.Kasvintuotannon uusia mahdollisuuksia. P. ja Knuuttila. Hämeen kesäyliopiston julkaisuja.3. 2001. “Kasvi ei ole tyhmä”. Holopainen. Ecosystems and Environment 87. Ss. Rosvall. Puutarha & Kauppa nro 25-26. Vihannesviljelyn tietokortit. K. Kari. Langer. 2000. Onko rikistä apua punkkien torjunnassa? Puutarha & Kauppa nro 15. Kivijärvi. .7. H. Ss. ja Holopainen. 13. Maunula. Tuholaisten hallinta.. Karkottaako karvoni kempit? In: Maatalouden tutkimus.27. J. Puutarha & Kauppa 4. Kainulainen. T.. 1. 1994. J. Käyhkö. A. Holopainen. 1415. P. Ss. I. Luomutiloilla hyönteisverkosta oli hyötyä kaalikärpäsen torjunnassa. 47B. 1996. S. I. A.2001. Olisiko hajuissa uutta torjuntapotentiaalia? Harso torjuu porkkanan tuholaisia tehokkaasti. Puutarha & Kauppa 2.. (ed. Puutarha & Kauppa 3. Lindqvist. 81-92. E.. Holopainen. Tiilikkala.a resource available for sustainable agriculture.. Sijoita petopankkiin. A. Pellervo 56. 135 s.. Ss. Ss. 8-10. Huusela-Veistola. M. 2000. M. Nissinen. Agriculture. Tieto tuottamaan 91. T. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. & Meindl. 18-19. Vänninen. S.. Luomupellon kasvinsuojelu. Serenius. 1999. J. Kasvihuonevihannesten tuholaiset ja niiden biologinen torjunta. Nissinen. Kasvintuhoojat iskevät aikaisin kylvettyyn rukiiseen. Taattola. T. 353-357. Leinonen. Feromonihäirinnästäkö uusi torjuntavaihtoehto omenakääriäistä vastaan? Puutarha & Kauppa 23. Raitasuo. K. Ss. Tieto tuottamaan 84. S. Biol Agric & Hortic. 4-5.A. Jyväskylä. Kettunen.Agric. P.. A. 1996. R. Kainulainen.. Hajuilla tuhoeläinten kimppuun. Petopunkeilla ja aikaisella kemiallisella torjunnalla runsaampi mansikkasato ja parempi kate. 373-382. 1997. K. A. Holopainen.. Agricultural University of Norway. Raiskio. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 961. A..3. repellent. Ss.. T.. 2002. 46. Supplement No. P. A. Holopainen. Porkkanakemppiä voi säädellä myös ekologisin keinoin. M. “Kasvi ei ole tyhmä”. K & K Nr 2. Jokioinen: MTT. Tiilikkala. J. S. M. K. Kromp. Tutkimusseminaari. I. Thies.. T. M. . 19-20. 6-7. Ojanen. S.. Infokemikaalit tuholaistorjunnassa. Helsinki 15. Jaaksi. K. M. Kokeet ja kokemukset luomutiloilta auttavat kasvinsuojelussa. Piirainen.Fenn. Houkutuskasveista kaalikärpäsen torjunnassa lupaavia tuloksia. K. Puutarha & Kauppa 42. 16. A. 1998. Pp. Aflatuni. 2002. ja Tuovinen. Ss. 1999. J. Vol. Ojanen.K. A. Non-chemical control of carrot rust fly in Finland. 2002. A. Luomuvihannesten kasvinsuojelu. kirpat hyppivät yli! Puutarha ja Kauppa 47.. 47B. Biol Agric & Hortic. Puutarha & Kauppa 3. 2000. Marjanviljelyn tietokortit. 19. 18-19.. Ss. 7..2002. P. Nissinen. In: toim. 15 s.. Kallela. 10-11. Gjerde kålflua ute. Pp. Pp. Ojanen. 2000. Ketola. ym. Smeby. Piirainen. Nissinen. K. Piirainen. Houkutuskasvitekniikka lähestyy käytännön sovellutusta kaalilla. Stoner... B. 8-9. The potential of leys and short rotation coppice hedges as reservoirs for parasitoids of cereal aphids in organic agriculture.. Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua. Nissinen. Raiskio.2002. H. Puutarha & Kauppa nro 8. A. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. A. K. Helsinki 15. T. V. B. & Tscharntke. Holopainen. Nissinen..6.. Tiilikkala. Hulshof. 99-105. 10-11.A. & Hofsvang.

Arthropod biodiversity in conventional and organic strawberry. tuhooja tuholaisten hallinta... Aflatuni.. M. parasitoidi punkki kirva sääski ötökkä kovakuoriainen kärpänen sudenkorento englanniksi pest pest management integrated pest management. 65. Ss. Imuroimalla ötökät pois mansikkapellolta? Puutarha ja Kauppa nro 15. Nissinen.A. R. T. T. Tolonen. etuliitteenä predatory parasite parasitoid midge aphid mite bug beetle fly hover fly 311 . E. K. 1998.. (esitelmätiivistelmä). Ibrahim. Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua. Holopainen. Linna (editors). 2001. Kainulainen. Salonen. Tampere... Biologisen tuholaistorjunnan mahdollisuudet marjakasveilla. 2001. Finland 9-14 july. 2000. In: Eeva-Liisa Ryhänen ja Riitta Salo (toim. Tuovinen. Sarja A 93.. Ss. T.. Jaakkola. saalistaja loinen loispeto. 6-7. Elintarvikeklusterin tutkimusohjelman loppuraportti. Jokioinen. E. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Karjalainen.(Toim. K. Hietaranta. In: T. A. Kasvintuotanto. Ss. Luomulehti 17. Maa.. MTT. S.).. P. T. 20-21.ja elintarviketalous 10. 78 s.KASVINSUOJELU Tiilikkala.. Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua. Laitinen. A. P. Mansikkapunkin biologinen torjunta on jo käytäntöä. J. IPM natural enemy predator. Book of abstracts 4th international strawberry symposium. Hakusanavinkkejä kasvinsuojeluaiheisia tiedonhakuja varten Suomeksi tuholainen. 2000. 16-17. 3/1998. Puutarha & Kauppa 13. J. A. Miettinen. 82-84. T. Ss. Tuovinen. -torjunta integroitu tuholaisten hallinta Luontainen vihollinen peto. Tuovinen.) 2002. M..-M. 2000. T. Hård. Tolonen. Tiilikkala. Tuovinen..

KASVINSUOJELU 312 .

Jos luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä ei ole saatavilla. Luonnonmukaisessa viljelyssä ei ole yhdentekevää.ja taimimateriaali muodostaa maataloustuotannon perustan. Lisäysaineistot voivat olla joko omalla tilalla tuotettuja tai ostettuja. on mahdollista käyttää myös tavanomaisesti tuotettuja siemeniä. Tavoitteena on tuottaa luomusiementä yleisimmistä viljalajikkeista ja nurmikasveista määriä. LISÄYSAINEISTON ALKUPERÄ Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetään luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä.1 LISÄYSAINEISTOT LUOMUVILJELYSSÄ Siemen. Sertifioitu siemen on tuotettu tiukkojen laatuvaatimusten mukaan. Useimmilla lajikkeilla luomusiementuotantoa voidaan vielä lisätä. PELTOKASVIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY 6. Luomusiemenien ja -lisäysaineistojen tuotanto on käynnistynyt Suomessa 1990-luvun puolivälissä. MMM:n asetus siemenkaupan valvonnasta (119/ 2000) ja EU:n luomuasetus ETY 2092/1991. Lisäysmateriaalien tuotanto on osa elintarviketuotannon elinkaarta. Luomulisäysaineistoja saadaan. kun yksivuotisia kasveja lisätään luonnonmukaisesti yhden sukupolven ajan ja monivuotisia kasveja kahden kasvukauden ajan. Siemeniä ja muuta lisäysaineistoa saa käsitellä vain luomuviljelyssä hyväksytyin menetelmin. miten lisäysaineistot on tuotettu ja miten käytettävät lajikkeet on jalostettu. Siemenen peittaus tavanomaisin peittausainein on siten kiellettyä. istukkaita. Poikkeukset ovat luvanvaraisia.PELTOKASVIT 6. Ostettujen siemenien tulee olla tuotettu lisäysaineistovaatimusten mukaisesti eli niiden tulee olla sertifioituja siemeniä ja taimia. jotka riittävät vähintään noin 30 % kylvöalan tarpeisiin. Se on vapaata vieraista lajeista ja rikkakasvien siemenistä. lajikkeeltaan aitoa ja tasalaatuista sekä hy313 . Yleisimpien kasvien yleisimmistä lajikkeista on ollut luomusiementä saatavissa suunnilleen kysyntää vastaavasti. pistokkaita ja taimia yms. Luomuviljelyssä käytettävää lisäysaineistoa säätelee siemenkauppalaki (728/200) sekä mm.

Tietoja sertifioitujen luomulaatuisten siemenien ja muun lisäysmateriaalin saatavuudesta päivittää KTTK (www. EKOLOGINEN KASVINJALOSTUS Luonnonmukaisessa viljelyssä on alettu laajemmin pohtia kasvinjalostuksen roolia. Keskusteluun ovat nousseet ekologisen kasvinjalostuksen tavoitteet ja hyväksyttävät jalostusmenetelmät. Peitetään muovipussilla.ja lajikepuhtaasta siemenestä. rikkakasvien siemenistä • hyvä itävyys ja kasvuun lähtö. Orastavuuskoe: Kerätään edustava siemennäyte. ne lasketaan. Astiat pidetään ensin viikon ajan viileässä noin 10 °C:een lämmössä ja tuodaan sitten huoneenlämpöön (noin 20 °C) toiseksi viikoksi. elinvoima • luonnonmukaisesti tuotettu. Lasketaan kaksi sadan siemenen näytettä. Itävyys testataan itse itävyys(imupaperikoe) tai mieluummin orastuvuuskokeella (mullassa tai hiekassa).PELTOKASVIT Lisäysaineiston laatuvaatimuksia luomuviljelyssä • lajike ja aitous • terveys ja vapaus taudinaiheuttajista • puhtaus vieraista lajeista. Peitetään noin 3–4 cm:n kerroksella kosteaa multaa ja tiivistetään kohtuudella.kttk. pienet siemenet. jotta nähdään. Kun oraat ovat noin 10 cm:n pituisia. Se antaa sadolle vakuutuksen hukkakauran ja muiden vaikeasti hävitettävien rikkakasvien osalta. Orastumisprosentti saadaan laskemalla eri näytteiden keskiarvo. Erästä lajitellaan vieraat lajit. Puinti ja kuivatus tehdään varovasti riittävän kuivasta kasvustosta (puintikosteus noin 15-25 %) itävyyden säilyttämiseksi. Ekologisen kasvinjalostuksen lähtökohtia ovat Wyssin ym.fi luomu ja luonnonmukaisen lisäysaineiston saatavuus). rikkakasvien siemenet ja muut epäpuhtaudet pois. kannattaako kyseisestä erästä lähteä kunnostamaan siementä.: 1) Kasvien luonnollisen li- 314 . Terveys on syytä tarkistaa kasvukaudella pellolla ja mielellään myös talvella lähettämällä näyte Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen Siementarkastusosastolle. Kaikki vahvat ja terveet mullasta esiin tulleet oraat lasketaan orastuneiksi. Ensin testataan itävyys alustavasti. Oma siemen kannattaa tuottaa mahdollisimman terveestä sekä laji. Noin 10 cm:n korkuiseen astiaan laitetaan kosteaa multaa noin 5 cm:n kerros. Tarvittaessa kylvös kastellaan kosteaksi. Jyvät asetetaan tasatun mullan päälle noin 2–3 cm etäisyydelle toisistaan. vin itävää ja elinvoimaista. Kasvukaudella lohkoa seurataan ja tarvittaessa vieraat lajit ja hankalat rikkakasvit sekä mahdollisesti tautiset yksilöt poistetaan. Isojyväinen siemen on elinvoimaisempaa. 2001 mukaan mm. johon yhteen kulmaan tehdään reikä. Se on mahdollisimman puhdasta siemenlevintäisistä kasvitaudeista.

Ero oli samansuuntainen. jolloin sato oli suurin.PELTOKASVIT sääntymiskyvyn säilyttäminen. 3) Lajin geneettinen monimuotoisuus. Verranteena käytetty uusi lajike Tyra otti fosforia eniten 32 kg/ha lannoituksella ja tuotti suurimman sadon 48 kg/ha lannoituksella. ravintoarvo. avulla • viljoilla pitkäkortisuus ja korrenlujuus • hyvä laatu. Sadontuottoon vaikuttaa ravinteiden oton lisäksi mm. Uudelle linjalle NK0058 optimilannoitus oli 32 kg/ha. Sama koskee lajikkeiden ylläpitoa ja lisäysmateriaalin tuotantoa. josta Timantti ei enää hyötynyt. avopölytteisyys (ei hybridilajikkeita) • tehokas ravinteiden otto ja käyttö • laaja-alainen tautienkestävyys • eri olosuhteisiin sopeutuneet paikallislajikkeet • kyky symbioosiin mikrobien kanssa • kyky lajityypilliseen rikkakasvien säätelyyn varjostuksen ym. juurten pituus ja juurikarvojen määrä ja pituus. kun käytettiin 32 kg/ha fosforilannoitusta. Kasvien symbioosi juurisienten kanssa on ulkoisten tekijöiden ohella riippuvainen lajikkeen ominaisuuksista. Juuriston tehokkuuteen vaikuttaa mm. juurten kasvunopeudesta ja juurieritteiden määrästä ja laadusta. kuten juurikarvojen pituudesta. Sen sijaan solutason toimenpiteet tapahtuvat laboratoriossa steriileissä olosuhteissa ja erossa kasvin luontaisesta ympäristöstä. Kun toimitaan kasvi. maku. Uusi linja tuotti suurimman sadon. Kevätvehnälajikkeista Timantti (laskettu kauppaan 1938) otti fosforia suhteellisesti selvästi paremmin lannoittamattomasta maasta kuin uusi linja NK0058. on mahdollisuus säilyttää kasvien luonnollinen yhteys maahan ja muuhun luontaiseen ympäristöön (ekosysteemiin ja ekologisiin vuorovaikutuksiin). Myös kasvien kasvurytmi ja juuriston fysiologiset ominaisuudet vaikuttavat kasvien ravinteiden ottoon. joka vastaa lajin luonnollista alkuperää ja tuntomerkkejä. 2) Lajikkeiden sopeutuneisuus paikallisiin olosuhteisiin. valintaa ja lisäystä kolmella tasolla • Kasvi/populaatiotaso • Solu/kudostaso • DNA-taso Jalostustavoitteita ekologisessa kasvinjalostuksessa ovat mm: • luonnonmukaisen lisääntymiskyvyn säilyttäminen. Timantti tuotti satoa suhteellisesti parhaiten ilman lannoitusta ja 16 kg/ ha P-lannoituksella. LUOMUVILJELYYN SOPIVAN VILJALAJIKKEEN TYYPPI hyvät laatuominaisuudet korkea sato. LAJIKKEEN MERKITYS FOSFORILANNOITUSTARPEESEEN Eri viljalajikkeiden sopeutuneisuutta alhaisiin fosforitasoihin tutkittiin Norjassa. Monitahoinen ohra Herse (laskettu kauppaan 1939) otti fosforia tehokkaasti jo 16 kg/ha P-lannoituksella. kun fosforilannoitus oli 16 kg/ha.ja populaatiotasolla.ja typpisatoindeksi laaja taudin kestävyys vaakasuora lehtiasento pitkä korsi nopea kasvuun lähtö kyky yhteistyöhön juurisienten ja mikrobien kanssa nopea juuriston kasvu suuri juuriston pinta-ala tehokas ravinteiden otto Aula ja Talvitie 1995 315 . kun siirrytään DNA-tasolle. Kasvien hyvä ravinteiden saanti edellyttää tehokasta juuristoa. Kasvinjalostusta. Sadon määrässä erot olivat samansuuntaisia. yhteyttämistuotteiden siirtyminen satoa tuottavaan kasvinosaan. Vielä kauemmaksi ekosysteemien yhteydestä mennään. Ekologisen kasvinjalostuksen tulisi tapahtua ekologisessa ympäristössä eli vuorovaikutuksessa ympäristötekijöiden kanssa (osana ekosysteemiä). säilyvyys jne.

juurikarvojen pituudessa ja lukumäärissä. Tutkimus osoittaa. Esim. Rehuviljalla yksimahaisten rehun energia-arvo (hehtolitrapaino). siemenen koko. Myös lehtiasennolla ja allelopaattisilla ominaisuuksilla on merkitystä. lehdelliset hernelajikkeet ovat varjostavampia kuin matalat. viljoilla lehdet varjostavat enemmän. nopea orastuminen ja lehtien suuri peittävyys sekä biomassan määrä (korren/varren pituus). pitkävartiset.JA OHRALAJIKKEIDEN P-SADOT ERI P-LANNOITUKSILLA Holten ja Loes 2002 Rajala 2003 Lajike-erot lannoitustarpeessa voivat johtua lajikkeen kyvystä sopeutua alhaisiin ravinnepitoisuuksiin.PELTOKASVIT VEHNÄ. 316 . Siitä kertoo mm. valkuaisen määrä ja laatu ovat keskeisiä. Lajikkeen hyvää kilpailukykyä rikkakasvien suhteen lisää mm. puolilehdettömät lajikkeet. alhainen kuoripitoisuus ja helppo kuorittavuus ovat keskeisiä laatutekijöitä. Tämä voi aiheutua mm. Hyvät laatuominaisuudet riippuvat sadon käyttötarkoituksesta. pitkä korsi tai varsi varjostaa paremmin kuin lyhytkortinen tai -vartinen lajike. Esim. Leipäviljoilla leipoutuvuus on keskeistä. Toisin sanoen runsaasti isohkoja lehtiä sisältävä. eroista juuriston pituuksissa. valkuaispitoisuus ja sen laatu sekä siementen kypsyminen ovat tärkeitä jne. Herneellä sulavuutta heikentävien aineiden määrä. Suurimoviljalla tasainen tuleentuminen. kun ne ovat vaakasuorassa asennossa. sakoluku ja vehnällä valkuaisen määrä. että kasvinjalostuksella ja lajikevalinnalla on mahdollista vähentää lannoitustarvetta.

• Aikaisuus – viljely. tuotettaessa rehuviljaa myyntiin tai märehtijöiden rehuksi. Luonnolliseen lisääntymiseen kykenemättömät lajikkeet kuten hybridilajikkeet ovat luomun periaatteisiin huonosti sopivia. Solutason jalostustekniikoita vältetään.ja laatuvarmuuden parantaja – leipäviljan laatu – siemenviljan itävyys – riittävä tuleentumisaste • Talvehtiminen – tärkeä syysviljoilla ja monivuotisilla nurmipalkokasveilla. herne.PELTOKASVIT Kasvinjalostuksen tulisi tuottaa luomuviljelyyn mahdollisimman hyvin soveltuvia lajikkeita. savimaille syysvehnää – kosteille maille kauraa – kuivemmille maille syysviljoja ja ohraa – huonorakenteisille kosteille lohkoille kauraa eikä ohraa – vaikeisiin talvehtimisolosuhteisiin kevätkylvöisiä kasveja Lajikkeen valintaan vaikuttavia näkökohtia Sadon määrä vai sadon laatu? Sadon määrä voi olla tärkein valintakriteeri esim.ja ruvenkestävyys) 317 . Toisessa vaiheessa tavanomaisesti jalostettuja lajikkeita jalostetaan ja lisätään luonnonmukaisesti vähintään kolmen vuoden ajan. LAJIKEVALINTA Eri kasvien lajikkeita on yleensä runsaasti tarjolla. Vuosittain tulee uusia lajikkeita markkinoille. tietyillä yrteillä • Säilyvyys varastovihanneksilla • Korren/varren pituus ja varjostavuus – vaikuttaa kilpailukykyyn rikkakasveja vastaan – pitkäkortiset/-vartiset yleensä kilpailukykyisempiä ja luomuun sopivampia – lehtevät ja hyvin varjostavat sekä nopean alkukehityksen lajikkeet (esim. peruna) sopivat luomuun paremmin • Tautien kestävyys – hyvin tauteja kestävät lajikkeet etu luomussa (esim. Kolmannessa vaiheessa siirrytään varsinaiseen ekologiseen jalostukseen ja lisäykseen. Lajien välisiä rajoja kunnioitetaan. mansikalla. Mitkä lajikkeet sopivat luonnonmukaiseen viljelyyn? Eri viljelykas- Kasvilajin valintaan vaikuttavia näkökohtia Tilan ja lohkon olosuhteet ja kasvukunto? Millainen paikallisilmasto tilalla vallitsee? Minkälaisessa kasvukunnossa lohkot ovat? – hiekkamaille ruista. Luomuviljelyyn on ehdotettu kolmen tasoista lajikkeiden jalostusta. Poissuljettu menetelmä on geenitekniikka. Jalostustekniikoiden tulee perustua vuorovaikutukseen kasvin ja ympäristön välillä luonnonmukaisissa olosuhteissa (ekosysteemeissä). perunalla ruton. DNA-tason tekniikat ovat poissuljettuja. Muulloin erilaiset laadulliset tekijät tulevat tärkeiksi valintaperusteiksi. Ensimmäisessä vaiheessa tavanomaisesti jalostettuja lajikkeita lisätään luonnonmukaisesti viljellen.

että lajikekokeita on tarpeen suorittaa käyttäen myös luonnonmukaista viljelytekniikkaa. Kuitenkin uudehko ruislajike Jussi antoi luomuviljelyssä vain saman sadon vanhojen lajikkeiden kanssa. satoisuus Herne • Aikaisuus. Tilan ja eri lohkojen viljelyominaisuudet ja sadon käyttötarkoitus ovat keskeisiä lähtökohtia lajikevalintaa tehtäessä. varjostavuus. Vanha lajike Sisu on puolestaan tuottanut hyviä satoja.maan rakenteen paremman hoidon Luomuviljelyyn soveltuvalta lajikkeelta toivottavia ominaisuuksia • hyvä sadontuottokyky alhaisella typpi.syysviljan kylvön . Peruskysymys on. UUSI VAI VANHA LAJIKE? Viljojen lajikekokeissa luomuviljelyssä Satakunnan koeasemalla vv. niin se helpottaa lajikevalintaa huomattavasti.sänkimuokkauksen . Näin voidaan menetellä esim. kilpailukyky rikkakasveja vastaan. taudinkestävyys.ja muilla ravinnetasoilla • sadon hyvä laatu • hyvä kilpailukyky rikkakasveja vastaan • hyvä kasvitautien ja tuholaisten kestävyys • hyvä talvenkestävyys talvehtivilla kasveilla • sopeutuneisuus paikallisiin olosuhteisiin • luonnollinen perimä – ei ole käytetty GMO -tekniikkaa kasvinjalostuksessa Eri kasvilajien lajikevalinnan tärkeimpiä ominaisuuksia Ruis • Talvenkestävyys.pienemmät kuivatuskustannukset .viivästetyn kylvön . Se parantaa viljelyvarmuutta. käytettävään tuotantotekniikkaan sekä käyttötarkoitukseen sopivan lajikkeen. Leipäviljoilla korostuu leipoutuvuus ja laadun säilymisen varmuus. satoisuus Kaura • Kuoripitoisuus. Yksimahaisten rehuviljoissa korostuu energiapitoisuuden lisäksi valkuaisen määrä ja sen laatu. onko tarkoitus tuottaa pelkästään määrää vai myös laatua? Jos sadon määrä on tärkein valintakriteeri. sakoluvun kestävyys. Lajikkeiden välinen paremmuusjärjestys saattaa muuttua luonnonmukaisessa viljelyssä. Kauralla uusi lajike Salo on menestynyt luomussa muita uusia lajikkeita selvästi heikommin. siemenen väri Ohra • Aikaisuus. Aikaisuus mahdollistaa sadonkorjuun varmemmin hyvissä korjuuolosuhteissa. satoisuus Kevätvehnä • Aikaisuus. rehuviljaa myyntiin tai märehtijöiden rehuksi tuotettaessa. siemenen koko ja väri vien lajikekokeet on tähän asti tehty käyttäen tavanomaista väkilannoitusta ja muuta viljelytekniikkaa. satoisuus. joka on riippuvainen ennen kaikkea valkuaisen määrästä.PELTOKASVIT Lajikkeen aikaisuus mahdollistaa . 1987-1993 uudet viljalajikkeet tuottivat keskimäärin suuremman sadon kuin vanhat. korkea hehtolitrapaino ja alhainen kuoripitoisuus. valkuaispitoisuus. Lajikekuvausten ja -suositusten perusteella viljelijä voi valita viljelyalueelleen lohkojen ominaisuuksiin. Rukiin osalta satoero oli 15 % ja kevätvehnällä 10 %. satoisuus. taudinkestävyys. Ruislajikkeilla lyhennys on noin 15 cm ja kevätvehnillä 318 . Energiaarvoa parantaa mm. Kasvinjalostuksella on lyhennetty korrenpituutta. aikaisuus. Laatunäkökohdat korostuvat viljelyssä kuitenkin yleensä aina muulloin. Koetulokset ulkomailta ja kotimaasta antavat viitteitä siitä. Kaikilla leipäviljoilla tärkeä laatuominaisuus on sakoluku ja sen kestävyys syksyn kosteissa olosuhteissa. Vastaavasti kevätvehnistä vanha lajike Apu tuotti yhtä suuria satoja kuin useat uudet lajikkeet. Vehnän leipoutuvuuteen vaikuttaa lisäksi oleellisesti sitkon määrä.

Kilpailukykyyn vaikuttavissa tekijöissä havaittiin lajikkeiden välillä selviä eroja varhaiskehityksen nopeudessa ja peittävyydessä sekä korren pituudessa.PELTOKASVIT noin 10 cm. Luomuviljelyssä käytössä on tässä suhteessa erilaisia viljelykäytäntöjä. mutta lakoutuminen oli vähäisempää. Luomuviljelyssä viljojen korsi kasvoi tavanomaista pidemmäksi. Laatueroja esiintyy uusien ja vanhojen lajikkeiden välillä. Myös niukka fosforin saanti voi pidentää kasvuaikaa. Valkuaispitoisuus riippuu eniten typpilannoituksen määrästä ja kasvin typen saannin ajoittumisesta. Kasvuajan piteneminen saattaa johtua typen pitkään kestävästä vapautumisesta kasvukaudella. Mitä pitempi kasvuaika lajikkeelle muodostuu viljelytekniikasta johtuen. Tämän vuoksi luomuviljelyn lajikevalinnassa korostuu lajikkeiden aikaisuus. Tämä johtunee ennen kaikkea erilaisesta typpilannoituksesta. Keskimäärin satoisat lajikkeet olivat myös melko viljelyvarmoja. Luomuviljelyssä typpi tuli pitemmän ajan kuluessa esikasvina käytetyistä palkokasveista joko viherlannoituksesta tai maahan kynnetystä apilanurmesta. Viljelyvarmuus vanhoilla ruislajikkeilla oli keskimäärin uusia parempi mutta ne olivat heikkosatoisia. Tässä kokeessa typen lähteenä käytetty palkokasviesikasvi tuotti korkeamman valkuaispitoisuuden kuin muissa kokeissa käytetty muunlainen luomulannoitus. Luomuviljelyssä kevätvehnän kasvuaika piteni useilla päivillä. 319 . Sakolukuun vaikuttanee tuleentumisen aikaisuus. Kevätvehnällä uusien lajikkeiden tärkeimmät laatuominaisuudet (sakoluku ja sen kestävyys. Kevätvehnällä viljelyvarmuudessa ei ollut eroja vanhojen ja uusien lajikkeiden välillä. sitä suurempi riski sakoluvun laskusta kasvaa. Rukiilla vanhat lajikkeet ovat pienijyväisempiä ja niiden sakoluku ja valkuaispitoisuus olivat uusia lajikkeita korkeampia. Uusien lajikkeiden lakoutuminen on vanhoja huomattavasti vähäisempää. valkuaispitoisuus ja leipoutuvuus) ovat vanhoja lajikkeita selvästi parempia. Kevätvehnän valkuaispitoisuudessa ja sakoluvussa ei viljelymenetelmien välillä ollut eroja. Kilpailukyvyssä rikkakasveja vastaan lajikkeiden välillä ei saatu tilastollisesti merkitseviä eroja esiin.

Apilavaltaiset ja -pitoiset nurmet pystyvät hyödyntämään maan omia varastoravinteita sekä kivijauheita viljoja tehokkaammin. Syvät paalujuuret kuohkeuttavat tiiviin jankon. Luomuviljelyssä nurmen osuus pellon käytöstä on tavanomaista suurempi.25 0. Apilanurmet parantavat maan rakennetta. Käytettäviä monivuotisia nurmipalkokasveja ovat mm. Myös apilan juurieritteet laskevat maan happamuutta juuristovyöhykkeessä.ja valkoapila sekä sini.24 0. 78–86 g OIV/kg ka (n. Puna-apilanurmen juuristoa ja sänkeä jää maahan noin 5–7 t/ha kuiva-aineeksi laskettuna.3 2. Esimerkiksi jos seoksessa on apilaa 50 %. keltamaite sekä rehuvuohenherne. joka osaltaan voi parantaa ravinteiden saatavuutta. Apilavaltaisen nurmen muokkaus on helpompaa kuin puhtaan heinäkasvinurmen. Puna-apila on tärkein nurmipalkokasvi luonnonmukaisessa viljelyssä. 150–200 g srv/ry). Seosnurmien sadoissa 1 % apilaa vastaa noin 2–4 kg/ha typpilannoitusta.1 APILANURMEN LUONNONMUKAINEN VILJELY Nurmet viljellään luonnonmukaisessa viljelyssä seosnurmina palkokasvien kanssa.ja sirppimailanen.2 PALKOKASVIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY 6. Apila tasapainottaa karjan kivennäisten saantia.PELTOKASVIT APILAN VILJELYN MERKITYS Valkuaissato runsas ja hyvälaatuinen Omavaraistaa ruokintaa Parantaa mururakennetta Hyödyntää maan omia ravinnevaroja Hyvä esikasviarvo Typpiomavarainen Säästää kustannuksia Omavaraistaa lannoitusta Säästää uusiutumattomia luonnonvaroja 6. Nurmipalkokasvien valkuaispitoisuus on korkea ja valkuaisen laatu hyvä. Luonnonmukaisesti viljelty nurmiala oli vuonna 2000 49 055 ha. puna-. Tuorepainoltaan Kuohkeuttaa jankkoa ERÄIDEN VILJELYKASVIEN JUURISTON N. MERKITYS Nurmipalkokasvit ovat juurinystyröiden typensidontakyvyn ansioista typpiomavaraisia. koska se sisältää heinäkasveja enemmän kalsiumia ja magnesiumia. Yksivuotisista palkokasveista viljellään nurmirehuksi mm. niin se vastaa noin 100-200 kg/ha typpilannoitusta. 78–84 g OIV/kg ka (n.8 P% 0. 160–180 g srv/ ry) ja heinäasteella n. 470–700 kg OIV/ha (n. Säilörehuasteella apilavaltainen nurmi sisältää n.35 0. Laaja ja syvä juuristo sekä sienijuurisymbioosi auttavat omavaraistamaan koko lannoitusta. alsike.ja ruisvirnaa sekä persianapilaa. rehu. 1 000–1 400 kg/ha sulavaa raakavalkuaista (srv)).2 3.2.24 0.JA P-PITOISUUKSIA % KUIVA-AINEESTA N% Puna-apila Virna Herne Timotei Kaura 2. Puna-apilavaltainen nurmi tuottaa n.0 0.1 1. Ruokamultakerroksen mururakenne paranee.16 320 .

5–6. Apilan menestyminen vaikuttaa merkittävästi koko tilan menestymiseen.2 0. Apilanviljely edellyttää johdonmukaista kasvinvuorotuksen hyväksikäyttöä.1 – 1. Apilanurmen viljelytekniikka poikkeaa monissa kohdin totutusta heinäkasvinurmien viljelytekniikasta. savesta sisältävällä kivennäismaalla apila menestyy parhaiten. Viettävät lohkot ovat parhaita. Maan tallaus märkänä. Apilalle kylvettävä lohko kalkitaan tarvittaessa jo vuotta ennen apilan kylvöä.6 800 60 – 70 50 – 60 4. Hyvärakenteisella. KASVUPAIKKA Apila viihtyy luontaisesti parhaiten kivennäismailla. heinän paalaus ja halvat typpilannoitteet ovat tärkeimmät syyt apilan häviämiseen nurmista. Apilan pahimmat taudit. Tasaisilla lohkoilla. Toisen vuoden apilanurmen juuristosta voi vapautua ensimmäisenä jälkivaikutusvuonna noin 40–60 kg typpilannoitusta vastaava typpimäärä.0 – 1. jossa apilaa viljellään useita vuosia peräkkäin ja liian usein viljelykierrossa. niin apilan jälkeen viljasadot voivat olla jopa 700–1500 kg/ha suurempia kuin viljaesikasvien jälkeen. Apila säästää näin tuotantokustannuksia ja uusiutumatonta energiaa. Pellon kuivatuksen tulee olla hyvässä kunnossa.20 1. Luonnonmukaisessa viljelyssä apilanurmet ovat viljelyn perusta.9–6.2 1. Palkokasvien juuriston typpipitoisuus on lähes yhtä korkea kuin maanpäällisen massan. eloperäisillä mailla 5.0 0. Rahkaturpeessakin apila on saatu menestymään.15 – 0.3 – 0. Runsastyppiset mutasuot ja multamaat soveltuvat heikoimmin apilanviljelyyn. Sadonkorjuutyöt tulisi tehdä kuivissa olosuhteissa maan tiivistymistä välttäen.5. on syytä käyttää normaalia tiheämpää salaojitusta. varsinkin savimailla. Mikäli kynnettäessä nurmessa on vielä runsaasti apilaa. Apilanurmen esikasvivaikutus sitä seuraaville viljoille on suuri. Sen jälkeen tulisi seurata apilan tautien välttämiseksi mieluummin 3–4. apilamätä ja juurilaho sekä virustaudit lisääntyvät maassa.7. PUNA-APILANURMEN ESIKASVIVAIKUTUS VEHNÄLLE Kangasmäki 1989 KASVUALUSTAN OMINAISUUKSIA PUNA-APILAN VILJELYSSÄ Eloperäinen aines % pH Kalsium mg/l Magnesium Kalium Fosfori Boori Mangaani Rauta Koboltti Kupari Sinkki Molybdeeni Vähimmäissuositus < 12 5.PELTOKASVIT se vastaa noin 25-35 t/ha karjanlantaa. kun maan pH on 5. koska niillä ei ole pintavesiongelmia eikä jääpoltetta. Viljelyssä on tarpeen ottaa huomioon apilan erityispiirteet.01 Turtola ja Pulli 1983 APILAVALTAISEN NURMEN RAVINNESISÄLTÖ KG/HA (raakavalkuaispitoisuus 14-17 % kuiva-aineesta) Sato 6 t/ha Typpeä Fosforia Kaliumia 130–160 12–17 130–180 kuiva-ainetta 8 t/ha 175–215 17–23 175–240 321 . ilmavalla. kuitenkin vähintään kaksi apilatonta vuotta. Apilanurmen sopiva ikä on mieluiten kaksi vuotta. korkeintaan kolme-neljä vuotta.4 10 – 20 250 – 300 0. Apila kasvaa parhaiten. jotta kalkki sekoittuu ruokamultakerrokseen ja vaikutus tasaantuu.

Vesiliukoisten ravinteiden runsaus maassa estää sen luontaisia toimintoja (mm. Lantaa täydentävään kaliumlannoitukseen käytetään karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla tarvittaessa biotiittia 0–10 t/ha. Apila sopeutuu vuosien kuluessa tietyn kasvu- 322 . NURMESSA Turtola ja Pulli 1983 KUIVA-AINESADOT (KG/HA) PUNAAPILA-TIMOTEI -SEOKSISSA Laitinen ja Joy 1981 LANNOITUS Apilanurmi on tehokas maaperän niukkaliukoisten ravinnevarojen hyväksikäyttäjä. Biotiitti voi luovuttaa kaliumia noin 33 kg/t. lietelanta) tulee välttää tai niitä tulee käyttää harkiten. mikäli keväinen starttilannoitus suoritetaan melko myöhään. vaikka vaihtuvien ravinteiden pitoisuudet olisivat melko alhaisia.PELTOKASVIT PERUSLANNOITUS JA APILAN SÄILYVYYS 3 V. vasta silloin kun nurmi on noin 15–20 cm:n korkuista. mikäli apilan kasvun ja biologisen typensidonnan edellytykset ovat kunnossa. Maassa tulee olla riittävästi varastoravinteita apilan käytettävissä. Apilanurmen lannoitus hoidetaan pääasiassa peruslannoituksena. Perustamisvuonna suojaviljalle annetun typen määrän tulee olla melko alhainen. sienijuurten toiminta). Apilanurmi ottaa maasta runsaasti ravinteita. Biotiitti ja apatiitti on syytä sekoittaa perusteellisesti koko ruokamultakerrokseen. Monipuolinen hivenlannoite on puun tuhka. jotta apila kehittyy vahvaksi. LAJIKEVALINTA Apilan viljelyssä on lajikkeen talvenkestävyys tärkein valintaperuste varsinkin kolmivuotisia apilanurmia viljeltäessä. voi erillinen boorilannoitus olla tarpeen. biologinen typensidonta. Fosforilannoitukseen käytetään esimerkiksi apatiittikivijauhetta joko kompostin kautta tai suoraan maahan levitettynä 0–1 000 kg/ha. Mikäli sitä ei ole käytettävissä. Apila menestyy tyydyttävästi. magnesiumin ja boorin riittävyyteen. Helppoliukoisen typpilannoituksen käyttöä (virtsa. Komposti voi parantaa myös apilan talvehtimista ja kasvua. Se on luonteeltaan pioneerikasvi. Niiden levitys tehdään mieluummin jo vuotta ennen apilanurmen perustamista. Tällöin typpilannoitus ei tuota sadonlisää. Vuotuislannoitusta ei apilavaltaisilla nurmilla tarvita. Kompostoitu lanta kohtuullisesti käytettynä (15–30 t/ha) sopii parhaiten suojaviljan lannoitteeksi. Vanhemmille apilanurmille voidaan käyttää pieniä määriä virtsaa tai ilmastettua lietelantaa. Karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla kiinnitetään huomiota ennen kaikkea kaliumin. Apilan menestymistä parantaa.

Bor I-III Viralliset lajikekokeet 1994-2001 © HY/Mli Rajala/TP 2002 323 . SW Betty. Ramona ja Lena talvehtivat heikommin kuin eestiläiset mutta paremmin kuin eteläisemmät lajikkeet. mutta sen siementuotanto on ongelmallista.PELTOKASVIT paikan olosuhteisiin. mutta sitä 10–25 % satoisampi.ja Länsi-Suomeen. Uudet eestiläiset Ilte ja Varte ovat Etelä-Suomessa olleet kokeissa huomattavasti muita lajikkeita satoisampia. Sandra.9 14.7 Talvituho vyöhykeittäin % I II III IV 3 3 3 34 3 3 8 2 3 6 5 11 14 9 8 10 10 14 23 14 29 26 30 26 32 25 39 31 18 22 20 38 9 9 25 = 100 = 100 = 100 = 100 Hjan Venla. viljelyvyöhyke II-V/e I-V/e I-III I-IV I-IV I-III I-IV I-III/e Satoisuus eri vyöhykkeillä I II III IV 5020 123 127 68 168 121 122 130 201 6200 5280 113 109 84 133 112 102 108 127 117 104 55 120 110 93 110 117 96 94 78 85 76 5530 110 86 Valk. Uusi skotlantilainen jaloste PUNA-APILALAJIKKEET 2002 Lajike ja omistaja Bjursele.ja Keski-Suomessa. Se on ollut koetulosten mukaan lähes yhtä talvenkestävä kuin Bjursele. Se on kotoisin Pohjois-Ruotsista.5 13. mutta talvenkestävyys on ankarissa oloissa heikohko. niitto 14 14. Ruotsalaiset lajikkeet. Bor Varte. Aikaisena lajikkeena se asettuu talvilepoon muita lajikkeita aikaisemmin. Bor Tepa. Bettyn hyvä talvenkestävyys ja satoisuus korostuvat kolmivuotisia nurmia viljeltäessä. Ruotsalaiset Jesper ja Björn ovat vanhempia suomalaisia lajikkeita talvenkestävämpiä ja satoisampia. Siitä jalostettu tetraploidi Betty soveltuu viljeltäväksi koko maassa. Hankkijan Venla ja Jokioinen sopivat parhaiten Etelä. Jesper.4 14. Paikalliskannat ovat näin usein talvenkestävimpiä.3 13. SW Jokioinen. SW Björn. Sonja. Jögeva Suosit. Valkoapilalajikkeista talvenkestävimpiä ja satoisimpia ovat eestiläiset lajikkeet Jögeva 4 ja Tooma. Tetraploidinen Tepa on rotevakasvuisena satoisa ja melko talvenkestävä. Niiden jälkikasvukyky on erinomainen.3 13. SW Ilte.6 14. esim.4 14. Jögeva Jesper. Björn. -% 1. Lajikeluettelon lajikkeista Bjursele on talvenkestävä ja satoisa Pohjois. Odelmasato jää tämän takia muita lajikkeita pienemmäksi.

Sen talvenkestävyys melko on hyvä. Ravinteiden huuhtoutumisen välttämiseksi seosviljely on puhdaskasvustoa suositeltavampi vaihtoehto. Suojaviljana voidaan Etelä-Suomessa käyttää myös kevätvehnää ja kauraa sekä vihantaviljaa. Parhaiten apila sopii viljeltäväksi timotein kanssa. Sen puinti voidaan tehdä aikaisin kuivana aikana maata tallaamatta. koska sen talvenkestävyys ja jälkikasvukyky ovat hyviä koko maassa. jolloin apila ehtii vahvistua riittävästi talven varalle. Kesantoon apila voidaan perustaa ilman suojaviljaa.). mikäli apilan viljelystä on pitkähkö aika tai maa on hapanta. Etelä-Suomessa heinäkuun loppuun mennessä perustettu nurmi ehtii vahvistua riittävästi ennen talven tuloa. KYLVÖ Apilanurmi perustetaan yleisimmin suojaviljaan. Sen siemenmäärää voidaan pienentää 10-20 % suositellusta ja typpilannoituksen tulee olla niukka. SIEMENSEOS Apila ja muut nurmipalkokasvit kannattaa yleensä aina viljellä seoksena heinäkasvien kanssa. (Typensidonnasta ja ymppäyksestä tarkemmin luvussa 4. eloperäisillä mailla osa puna-apilasta voidaan vaihtaa alsikeapilaksi sekä laidunseoksissa valko- 324 . Kosteilla.5. Uusi ruokonata soveltuu varsinkin kaksi-kolmivuotisiin nurmiin. Sato on myös laadultaan paremmin rehuksi sopivaa. Kylvön yhteydessä apilan siemen ympätään biologisen typensidonnan varmistamiseksi. Koiranheinän kasvurytmi poikkeaa liiaksi puna-apilan kasvurytmistä eikä se sen vuoksi sovellu puna-apilaseoksiin. Suojavilja ei saa olla liian rehevä.ja sirppimailanen Vuohenherne Keltamaite Mesikät Persianapila Veriapila Ruisvirna Rehuvirna Rehuherne Nurmiheiniä Timotei Nurminata Ruokonata Punanata Englannin raiheinä Niittynurmikka Koiranheinä Italian raiheinä Westerwoldin raiheinä AberHerald kasvaa hyvin viileissä oloissa. joksi sopii parhaiten aikainen ohra. Joillakin palkokasveilla ymppäys on aina välttämätön. uudismailla ja happamilla mailla.PELTOKASVIT Karkearehuksi viljeltäviä palkokasveja Puna-apila Alsikeapila Valkoapila Sini. samoin apilan talvehtiminen paranee ja rikkakasvien kasvu nurmissa vähenee. Odelman kasvun parantamiseksi seokseen lisätään toisinaan nurminataa sekä Etelä-Suomessa myös englannin raiheinää. Kukin palkokasviryhmä on ympättävä kyseiselle ryhmälle sopivalla typpibakteerilla. Apilan seosviljely nurmiheinien kanssa lisää sadon määrää ja parantaa viljelyvarmuutta. toisilla se on hyödyllinen ensimmäisellä viljelykerralla. Syysviljaan nurmea perustettaessa heinänsiemen kylvetään syysviljan kylvön yhteydessä. mutta pääosa apilansiemenestä on varminta kylvää vasta keväällä.

5 15 10 4 4 4 2 5 0.PELTOKASVIT apilaksi.5 5 5 10 Seos 4 Laidunseos1 1 1 2 1 Seos 5 Laidunseos2 1 1 2 1 Seos 6 Kestonurmi 3 1 15 3 3 29 20 5 2 3 3 20 27. peltovirnaa. samoin poudankestävyys. Ruokonata korvaa nurminataa ja on sitä vanhemmissa nurmissa noin 10–20 % satoisampi. Ensimmäiset kokemukset sen käytöstä laidunseoksissa (1-2 kg/ha) ovat lupaavia. Yksivuotisissa laitumissa sopivimpia palkokasveja ovat ruisvirna ja persianapila. Heinäkasveista timotei on yleisin seoskasvi puna-apilan kanssa. Lisäksi voidaan kylvää nurminataa ja/tai englannin raiheinää (EteläSuomi). Näin varmistetaan mm. nopeakasvuista ladino-valkoapilaa. Palkokasveja voidaan kylvää myös monipuolisesti. joka ei aiheuta puhaltumista. MONIVUOTISTEN NURMIEN SIEMENSEOKSIA Esimerkkejä monivuotisten nurmien siemenseoksista kg/ha Seos 1 Seos 2 Seos 3 Perusseos Savimaan seos1 Savimaan seos2 Puna-apila Alsikeapila Sirppimailanen Valkoapila Keltamaite Vuohenherne Timotei Nurminata Ruokonata Englannin raiheinä Niittynurmikka Punanata Koiranheinä Yhteensä 5 4 1 0.eli rehumailanen puna-apilan asemesta näyttäisi sopivan hyvin EteläSuomen savimaiden nurmiin.5 27. Valkoapilan vahvuutena on rönsyilevä kasvutapa ja hyvä tallauksen kestävyys ja se myös kestää useita katkaisuja kasvukaudessa puna-apilaa paremmin. Koiranheinä ja valkoapila ovat hyvä yhdistelmä laidunseoksissa. Keltamaite on meillä uusi laidunkasvi. persianapilaa ja esim. Niittynurmikka ja punanata sopivat rönsyilevän kasvutapansa perusteella hyvin laidunseoksiin. ruisvirnaa. Sirppi. Valmiita seoksia käytettäessä apilan siemen on kuitenkin varminta ostaa erikseen ja sekoittaa apilansiemenet itse nurmiheinien siemenen joukkoon. halutun lajikkeen saatavuus ja mahdollinen ymppäys onnistuu parhaiten. Sen talvenkestävyys on hyvä koko maassa. Heinäkasveiksi kylvetään italian raiheinää ja viljoista sulavuudeltaan parasta ohraa. Monipuolinen seos on myös maittavinta. Jälkikasvukyky on hyvä.5 20 29 30 Rajala 2005 325 .

Sadon laatua parantaa. maan tallaantumisriski ja vaikutus seuraavan sadon kasvuun. siirretään nurmensiemenen kylvö rikkakasviäestyksen yhteyteen. Yksivuotisten nurmien siemenseoksissa käytetään yleensä viljaa – ohraa tai kauraa noin 50–100 kg/ha. Savimailla taimettuminen on heikointa ja siementä tarvitaan eniten. mikäli kaikki itävät siemenet myös taimettuvat. virnoja noin 30–60 kg/ha.ja hiesumailla jyräyksen jälkeinen rivikylvö vantaista takaa varmimmin tasaisen taimettumisen. Ilman suojaviljaa nurmea perustettaessa kylvö on syytä tehdä heinäkuun loppuun mennessä. Mikäli suojaviljassa rikkakasvien merkittävä kasvu on todennäköistä. maalajista ja maan rakenteesta. Satoisimpia ja parhaiten laidunnusta kestäviä ovat olleet ruisvirnaa ja persianapilaa sekä ladino-valkoapilaa sisältävät seokset. Rikkakasvit on syytä varautua torjumaan niittämällä pitkään sänkeen. Oljet kerätään pois. Savi. jolloin juu- 326 . Apiloita ja muita nurmipalkokasveja käytetään seoksessa yleensä noin 25–40 % eli noin 5–8 kg/ha ja nurmiheinien siemeniä noin 15–20 kg/ha. Lisäksi tärkeitä huomioonotettavia asioita ovat korjuuajan sää. persianapilaa 5–8 kg/ha ja mahdollisesti rehurapsia. Siemenseoksen koostumukseen vaikuttaa.ja siemensuhdevaatimukset on syytä tarkistaa vuosittain. laidunnetaanko seosta vai tehdäänkö siitä säilörehua yksi vai kaksi kertaa. italian tai Westerwoldin raiheinää 10–12 kg/ha. mikäli keväällä pitkä sänki niitetään maahan tai jopa kerätään pois pellolta. Suojavilja puidaan pitkään sänkeen (yli 15 cm). Huolellisella kylvöalustan valmistamisella ja kylvöllä 1–2 cm:n syvyyteen on mahdollista säästää siemenkustannuksia. Käytännössä hikevillä mailla siemenseosta kylvetään noin 15–20 kg/ha. Eri tukiehtojen siemenseos. Pahiten rikkaruohottuvilla lohkoilla niitettävä vihantavilja on sopivin suojakasvi. Karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla voidaan käyttää hajakylvöä.6 kg/ha apilansiementä ja noin 3 kg/ha timotein siementä. kylvöalustan tasaisuudesta. Siemenmäärä riippuu mm. Vähäinen olkimäärä voidaan myös silputa tasaisesti pellon pintaan. noin 20–30 kg/ha. kylvön huolellisuudesta ja orastumisolosuhteista. Puna-apilan kasvurytmiin sopii parhaiten 2-niittojärjestelmä. SADONKORJUU Apilanurmien sadonkorjuun ajoittamisessa kiinnitetään päähuomio sadon rehuarvoon.PELTOKASVIT Apilan seosviljelyn etuja • sato runsaampi • soveltuu paremmin rehuksi • talvehtiminen paranee • rikkaruohottuminen vähenee • huuhtoutuminen vähenee Täystiheän apilanurmen perustamiseen riittää noin 1. Pitkä sänki suojaa talvella apilan orasta.

Myös sadon laatu heikkenee apilan osuuden vähetessä ja useinkin rikkakasvien osuuden lisääntyessä. Erityisesti lypsykarjan ruokinnassa rehuarvo on erittäin keskeinen näkökohta ja riittävän varhainen ensimmäinen korjuu tärkeää. Rehun säilönnällinen laatu on riippuvainen mm. Maan tiivistyminen laskee seuraavien korjuukertojen satoa.apilan osuus ja kasvuvaihe Säilönnällinen laatu Vaikuttaa rehun rehuarvoon Maan tiivistyminen Vaikuttaa seuraavien satojen määrään ja laatuun Kakkossadon laatu . vuoden nurmi rv. Kuivumisnopeus sateen jälkeen ja tiivistymisalttius ovat riippuvaisia maalajista. niitto 14 73 15 71 Kuusela ym. Märän rehun korjuussa ja säilönnässä korjuu. Valkuaispitoisuus on sitä suurempi. Huonosti sulavaa rehua on täydennettävä suuremmilla määrillä väkirehua. niin APILANURMEN KORJUUN AJOITUS Tavoitteellinen rehuarvo . Oikein ajoitetuilla niitoilla myös sadon laatu sopii hyvin karjan ruokinnan tarpeisiin. Varmimmin hyvälaatuista esikuivattua säilörehua saadaan. savimaat kuivuvat hitaimmin ja ovat herkimpiä tiivistymään. Lihakarjalla voidaan tyytyä hieman heikompaankin rehuarvoon ja korjata ensimmäinen sato vanhempana. mitä suurempi osuus sadosta on palkokasveja. kun korjuu ajoitetaan poutajaksolle. vuoden nurmi rv.kokonaissadon määrään niittoajoilla on vain vähäinen vaikutus APILANURMEN LAATU ERI NIITOISSA Siikasalmi 1998-99 1. Tällöin korjuuta joudutaan toisinaan siirtämään useilla päivillä rehuarvon kannalta optimaalista kasvuvaihetta myöhemmäksi.ja säilöntätappiot muodostuvat suuremmiksi. Märällä maalla nurmirehua korjattaessa maa tiivistyy raskaiden kuormien alla. Mikäli ensimmäinen sato korjataan myöhemmin (apila nupulla. Kakkossadon laatu on osin riippuvainen ensimmäisen niiton ajankohdasta. Esikuivatus onnistuu vain poudalla.% D-arvo % ka 16 68 12 69 2. timotei ennen tähkälle tuloa). Apilan vanhetessa laskee myös sen estrogeenipitoisuus.PELTOKASVIT risto vahvistuu riittävästi ja talvenkestävyys paranee. Nurmen kasvun edetessä laskee myös sen valkuaispitoisuus. Mikäli ensimmäinen sato korjataan aikaisin (apila ennen nupulle tuloa. niin toiseen satoon tulee runsaasti korsiintuvia nurmiheiniä ja apilaa. korjuuajan sääolosuhteista.valkuaispitoisuus > valkuaisväkirehun tarve . jolloin sen ruokinnallinen arvo (sulavuus) heikkenee. Tämä vaikuttaa erityisesti lypsylehmillä maitotuotoksen määrään.sulavuus > syöntikyky . timotei tähkällä). Apila tarvitsee heinäkasveja pitemmän esikuivatusajan ja paremman poudan. hyvin sulavaa rehua eläimet voivat syödä enemmän kuin huonosti sulavaa. Mitä raskaampaa kalustoa käytetään. 2000 Apilapitoisuus luomussa km 36 % ja NPK 18 % 327 . Nurmirehun sulavuus vaikuttaa eläinten syömän rehun määrään. vaikka hitaammin kuin ensimmäisessä korjuussa.1-sato korjataan myöhään • kakkossadon laatu hyvä . Ensimmäisessä korjuussa laadun muutokset ovat nopeita ja toisessa korjuussa hitaita. sitä kuivempaa maan tulee olla korjuussa.1-sato korjataan aikaisin • kakkossadossa runsaasti korsiintunutta. 2niittojärjestelmässä kuiva-ainesato on yleensä myös suurin.% D-arvo % ka 2. jotta päästäisiin samoihin maitotuotoksiin. niitto 1. kukkivaa apilaa ja nurmiheiniä .

8 dä kukinnan alkuun asti. VarsinOIV g/kg ka 81.0 83. Sitä seurataan nurmen D-arvon avulla.28 Kalium g/kg ka 21.9 yleensä noin 4–5 päivää myöhäisemmäksi kuin heinäMagnesium g/kg ka 2. hieno.4 kin ensimmäisenä satovuonna apilan juuristo vahvistuu PVT g/kg ka 5. Niitto suoritetaan mieluiten niittomurskaimella tai niiton jälkeen suoritetaan voimakas pöyhintä varsien murtamiseksi.fi).6 lasäilörehun valmistuksessa varsin suositeltavaa. Apilan lehdet kuivuvat hyvin nopeasti ja ovat herkkiä varisemaan. Apilan sulavuus laskee hitaammin kuin heiKalsium g/kg ka 8. Säilörehunurmien rehuarvon muutoksia voidaan seurata mm. Myöhemmin samana päivänä voidaan pöyhiä uudelleen voimakkaasti vartta murtaen.PELTOKASVIT LUOMUAPILASÄILÖREHUN JA toiseen satoon tulee hitaasti ja vähän korsiintuvia apilaTAVANOMAISEN TIMOTEISÄILÖREHUN ja heinäkasveja. kun ensimmäinen sato korjataan vasta kukinRy/kg ka 0.3 ovat hitaampia. Apilaheinän korjuu hyvälaatuisena edellyttää latokuivatusta. Apilanurmen korjuuaikaa määritettäessä päähuomio kiinnitetään korjattavan rehun ruokinnalliseen arvoon.1 2.94 nan alettua.1 4.agronet.6 on tulossa tai tullut nupulle. kun apila Kuiva-aine % 32.1 paremmin. Sisäänajo latallaamaton 34 tallattu 6 tokuivuriin tehdään yleensä jo toisen päivän iltapäivällä.9 2. Paksut varret sitä vastoin kuivuvat hyvin hitaasti. Esikuivatus on apiD-arvo %/ka 67. korjuuaikapalvelun avulla (www. Simojoki 1983 328 . 2001 kuun loppuun mennessä. Sopiva apilasäilörehun Darvo lypsykarjatilalla on noin 68. Naudanlihantuotannossa se voi olla alempi. Ensimmäisessä korjuussa puhSATOON JA TALLAUKSEN VAIKUTUS JUURILAHOON taalla apilalla sama D-arvo saavutetaan noin viikkoa timoteinurmia myöhemmin.9 15.3 vin kela-. Toisen päivän aamupäivällä Juurilahoa % pöyhitään jo varovasti pienillä kierroksilla.timoteisäilö myös alimpien lehtien kellastuminen.91 0. rehu rehu Säilörehuksi ensimmäinen sato niitetään. Apilanurmilla ensimmäinen niitto ajoittuu Fosfori g/kg ka 2. Nurmen kuiva-aineen sulavuus on tärkein tekijä. Kuivaksi heinäksi apilanurmi niitetään kukinnan alusta täyskukintavaiheeseen. Apilan sulavuus laskee alkukesällä LANNOITUKSEN VAIKUTUS APILAN heinäkasveja hitaammin.7 29. Odelmasadossa rehuarvon muutokset Natrium g/kg ka 0. Säilörehua voi apilasta tehRaakavalkuainen %/ka 14.artturi.ja tarkkuussilppurit. Luomunurmirehujen laatu on ollut käytännön tiloilta kerätyissä näytteissä lähellä tavanomaisia rehuja. Luomunurmissa on valkuaista ollut hieman tavanomaista vähemmän ja kalsiumia huomattavasti enemmän.0 68. Korjuukoneiksi soveltuvat hyRaakakuitu %/ka 27.Tavanomainen heikentää korjuun viivästyessä rehevissä kasvustoissa apilasäilö.8 24.6 28.31 0. odelmasato korjataan säilörehuksi eloKauppinen ym.1 kasvinurmilla.5 näkasvien. Kokonaissadon määrään korjuuajanREHUARVOT JA KIVENNÄISKOOSTUMUS kohdilla on vain vähäinen vaikutus. Kaksossadon laatua Luomu.4 15.

jolloin juurilahoa aiheuttavat mikrobit pääsevät haavoista tunkeutumaan kasviin. Kun päivälämpötila laskee syksyllä alle 5 °C:een. että runsain määrin syötettynä nuori. Savi. Latokuivurin täyttöön sopii säilörehu. Isommilla aloilla käytetään noukinvaunua. Apilanurmille tulee syksyllä jäädä riittävästi aikaa ja lehtipinta-alaa vararavintojen keruuseen. Uusien lehtien kasvatus kuluttaa talveksi tarkoitettua vararavintoa. kuivatus heinäksi ja sadonkorjuun ajoittaminen apilan nupulle tulon jälkeen. pilvinen sää syksyllä vaikeuttaa vararavintojen kertymistä juuriin. Isommilla aloilla teleskooppijakajalla varustettu heinälietso on käyttökelpoisin. Kasvuston tulisi olla harvahko. TALVEHTIMINEN Talvenkestävyyteen vaikuttavat apilan fysiologinen tila ja kasvitaudit. Estrogeenipitoisuuksia alentaa mm. tuore apila saattaa heikentää eläinten tiinehtyvyyttä. Apilanurmen tuottokyky heikkeneekin tallauksen ja maan haitallisen tiivistymisen takia seuraavissa niitoissa usein noin 20-40 %. Apilalle tulee varata syyskuu vararavintojen keräämiseen. Sopivan viljelytekniikan käyttö parantaa apilan talvehtimisedellytyksiä. Lämmin (yli 5 °C) ja pimeä. koska silloin apila ehtii kasvattaa uudet lehdet. 329 . Sadonkorjuutyöt ja laiduntaminen tulee pyrkiä tekemään maan ollessa riittävän kuivaa. Korjuukoneiksi soveltuu pienehköillä aloilla ja lyhyillä kuljetusmatkoilla heinähäntä tai etukuormaajan heinätalikko ja peräkärry. Hyvin tiheäksi kylvetty apilanurmi harvenee yleensä talvella eniten. kasvu pysähtyy. johon liitetään kääntyvä torvi. Seosviljely ja hajakylvö ovat hieman rivikylvöä ja puhdaskasvustoja varmempia. mutta yhteyttäminen jatkuu edelleen jos valoa on riittävästi. Tämän takia viimeinen niitto tehdään jo elokuun puolella. Kostealla maalla tallausvauriot rikkovat apilan juurenniskan kasvupistettä ja juuria. jota ei enää ehdi kertyä juuriin ennen talven tuloa.PELTOKASVIT Apilan lehtien karisemisen välttämiseksi pöyhinnät ja haravointi tehdään aamukasteen aikaan. Apilanurmen korjuu kuivaksi heinäksi on suositeltavaa myös siksi. Eri paalityyppejä voidaan myös kuivata niille erikseen rakennetussa latokuivureissa. Talvehtimisen kannalta huonoin niittoaika on syyskuun puoliväli.tai olkilietso.ja hiesumaat ovat märkinä alttiimpia haitalliselle tiivistymiselle.

Näin juurten vararavinto riittää paremmin kevääseen asti. 3. Ne ovat myös arkoja eläinten sorkkien aiheuttamille tallausvaurioille. että se soveltuu hyvin laiduntamiseen.JA 4-NIITOSSA Pulli ym. Rehevä odelma on syytä niittää pitkään sänkeen elokuun puolella tai laiduntaa kevyesti. 1985 SYYSNIITON AJANKOHDAN VAIKUTUS APILANURMEN TALVEHTIMISEEN Apilan talvehtimisen varmistaminen • vararavintoa juuristoon • odelman niitto jo elokuussa • pitkä sänki • hyvä ojitus • pintavesien poisjohtaminen • maan tiivistymisen välttäminen • routa • talvenkestävä lajike. 330 . Ylirehevässä odelmassa apilamätä leviää helpommin kuin kohtuullisen rehevässä kasvustossa. seosviljely. Suursarat ovat tasaisilla alueilla eräs ratkaisu pintavesiongelmiin. Sadonkorjuu kuivissa olosuhteissa parantaa osaltaan talvehtimista. Routaantuneessa maassa juuriston hengitys jää oleellisesti sulaa maata pienemmäksi. Puna. Hyvä ojitus ja pintavesien poisjohtaminen ovat hyvän talvehtimisen perusedellytyksiä. hajakylvö ja kohtuullinen kasvutiheys • kaksi niittoa • riittävästi välivuosia Mitä myöhäisemmäksi viimeinen niitto siirtyy. 10–12 cm). sitä pitempi sänki tulee jättää (n.ja sirppimailaselle sekä vuohenherneelle sopii parhaiten harvoin tapahtuva kasvun keskeytys (2-3 kertaa kasvukaudessa).ja alsikeapilalle sekä sini. LAIDUNTAMINEN Nurmipalkokasveista valkoapila on tyypiltään sellainen.PELTOKASVIT PUNA-APILALAJIKKEIDEN TALVITUHO 2-. Rönsyilevän kasvutapansa ansiosta se kestää tallausta sekä usein tapahtuvan katkaisun.

Laidunlohkosta aidataan siirrettävällä sähköaidalla uutta nurmea kerrallaan syötettäväksi vain yhden syöttökerran annos. Jos lehmäkohtainen tuotos pyritään maksimoimaan. Aitojen siirtoon tarvittavan työajan tarve riippuu mm. Syöttökerta 2. Laiduntamisessa on tarpeen ottaa huomioon myös eläinten sopiva valkuaisen saanti. joiden apilapitoisuus on vähäisempi. Jos laitumen satotaso pyritään maksimoimaan. Syöttökerta 3. Laitumen sato on tasapainotettava korkean lehmäkohtaisen tuotoksen ja hehtaarituotoksen välillä. niin lehmäkohtainen laidunruohon syönti vähenee ja maitotuotos jää alhaisemmaksi. Keltamaite vähentää laitumissa puhaltumisriskiä. kun siirrettäviä tolppia ei tarvita 3–4 kpl enempää. myös sopivalla lisärehujen syötöllä (esim. Apilavaltaista odelmaa täydennetään tarvittaessa niukalti valkuaista sisältävillä lisärehuilla. Kynnettävillä nurmilla tallausvaurioista ei ehdi tulla merkittävää haittaa.PELTOKASVIT KAISTASYÖTTÖ Pitkänomainen laidunlohko Siirrettävä aita 1. Laitu331 . Riittävän pitkänomaisella laidunlohkolla siirrettävä väliaita on nopea siirtää. Syöttökerta 5. lohkojen muodosta. Syöttökerta Laiduntamiseen soveltuvat parhaiten valkoapilavaltaiset nurmet sekä vanhemmat. kynnettävät nurmet. Syksyiseen apilan odelman laiduntamiseen liittyy myös puhaltumisriski. Kaistasyöttö vähentää tallausvaurioita ja tarkentaa laitumen hyväksikäyttöä. Kaikkien laitumien mutta varsinkin puna-apilapitoisten nurmien laiduntamiseen sopii kaistasyöttö. Syöttökerta 4. Puhaltumista ehkäistään paitsi niittoruokinnalla ja kaistasyötöllä. niin laidunta ei voida syöttää kovin tarkkaan. karkearehut) sekä laskemalla eläimet vasta myöhemmin päivällä laitumelle nurmen kuivahdettua. Laiduntaminen otetaan huomioon viljelykiertojen ja lohkojaon suunnittelussa.

Siemeneksi varatulta lohkolta kitketään haitalliset rikkakasvit kuten hierakat ja saunakukka. Keskimääräinen apilan siemensato on noin 200 kg/ ha. Herneen vil332 . Siikasalmen luomulaidunkokeessa laidunalaa tarvittiin lehmää kohti kesässä 44 aaria ja kaistasyötössä neljännestä vähemmän eli 33 aaria. tuoremyyntiin.2. mutta edullisissa oloissa jopa 600 kg/ha. Karjatiloilla sitä viljellään seoksina tukiviljan kanssa rehuksi. Siemenen muodostukseen apila tarvitsee mm. 6.PELTOKASVIT men sopiva syöttökorkeus on noin 10–12 cm. Puhaltumisriski näyttäisi tällöin myös pienenevän. kun niittoja tehdään vain kaksi tai kolme. Pienillä (alle 0. tai 3. SIEMENVILJELY Paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneen siemenen tuotanto varmistaa osaltaan apilanviljelyn onnistumista. Kokonaisrehuyksikkösato muodostuu myös suuremmaksi.2 HERNEEN LUONNONMUKAINEN VILJELY Hernettä viljellään sekä ruokaherneeksi. vuoden kasvusto. Herneen esikasviarvo viljoille on myös hyvä. Onnistunut pölytys vaatii aurinkoisen sään. on typpiomavarainen palkovilja. Kotoisen siemenen tuotantoon sopii hyvin normaalin seosnurmen 2.5 ha) siemenlohkoilla pölytys onnistuu isoja lohkoja varmemmin ja siemensato on suurempi. säilykeherneeksi että rehuherneeksi. Talvenkestävimmät yksilöt ovat jäljellä näissä vanhemmissa nurmissa eikä niissä ole myöskään haitallisia rikkakasveja niin paljon kuin ensimmäisen vuoden nurmissa. Huippukukinnasta ja parhaasta pölytysajankohdasta 4–5 viikon kuluttua siemenet ovat kehittyneet. Herneen viljely kuuluu oleellisena osana luonnonmukaiseen viljelyyn. Puna-apilavaltaiset nurmet soveltuvat hyvin niittoruokintaan. kun puimurin säädöissä ja puinnissa ollaan huolellisia. kuten härkäpapukin. jonka valkuaispitoisuus on viljoihin verrattuna korkea. Niiden rehuarvo säilyy heinäkasvinurmia tasaisempana kasvukauden eri vaiheissa. Puhdistusniittoja on syytä tehdä usein. booria sekä pölyttäjiksi mehiläisiä tai luonnon kimalaisia. Herne. Tällöin (elokuun loppupuolella) kasvusto voidaan niittää ja kuivata seipäillä. Suora leikkuupuinti tästä noin 1–2 viikkoa myöhemmin onnistuu kuivissa olosuhteissa.

korjuun onnistumiseen leikkuupuimurilla ja siemenmenekkiin.7. Se vaikuttaa mm. Siemenen koko vaihtelee suuresti. Vahvavartisen härkäpavun viljely seoksissa on myös käyttökelpoinen menetelmä hyödyntää palkoviljojen etuja. KASVUPAIKKA Herne on vaatelias sekä ilmaston että maaperän suhteen. Nykyisin käytössä olevat lajikkeet ovat myös entisiä lajikkeita noin 1–2 viikkoa aikaisempia. Kilpailukyky rikkakasveja vastaan on näin heikentynyt sekä varren noin 30 cm lyhenemisen että lehdyköiden kärhiksi muuttumisen takia. Sohvia ja Scorpiota lukuun ottamatta kaikissa muissa lajikkeissa laonkestävyyttä on parannettu muuttamalla lehdykät kärhiksi. mutta kasvusto varjostaa tällöin vähän. Herne viihtyy parhaiten. Siemen voi olla väriltään vihreä tai keltainen. Seosviljely tukiviljan kanssa on viljelyvarmin ja luonnonmukaiseen viljelyyn suositeltavin viljelymenetelmä. Seosviljely vähentää myös matalakasvuisten ja puolilehdettöminä heikosti varjostavien hernekasvustojen rikkaruohottumista. Karjattomilla tiloilla sen merkitys typpilannoituksen omavaraistajana on tärkeä. Julia. Tiina ja Pika. Satoisimpia hernelajikkeita lajikekokeissa ovat olleet Perttu. Toisiinsa tarttuneet herneyksilöt pysyvät hyvin pystyssä. Alfetta.9–6. Nykyisin uudet puolikorkeat lajikkeet ja kärhiksi jalostuksen keinoin muutetut lehdykät ovat pitkälti poistaneet herneen korjuuongelmat. herkästi lakoutuvan herneen viljely taantui leikkuupuintiin siirtymisen myötä. Runsaimmat hernesadot on saatu hyvärakenteisilta hietaja liejusavimailta. kun maan pH on 5. Nykyiset hernelajikkeet ovat kaikki ns. Yleisimmin viljellyt hernelajikkeet ovat olleet Karita. Rentovartisen. soveltuvuus ruokaherneeksi. poudanarkuus sekä varjostavuus. Herneen esikasviksi sopivat luontevimmin viljat. Välivuosia on varminta pitää neljä. Rehuksi hernettä voidaan viljellä seoskasvustoina koko kauranviljelyalueella. LAJIKKEET Herneen lajikevalinnassa korostuu aikaisuus ja siitä riippuva sadonkorjuuvarmuus.PELTOKASVIT jely karjatiloilla omavaraistaa lannoitusta ja valkuaisruokintaa. joiden varren pituus on olosuhteista riippuen noin 45–70 cm. Scorpio ja Karita. varren pituus ja laonkestävyys. puolikorkeita lajikkeita. Luomukokeissa Tukiviljan etuja • viljelyvarmuus lisääntyy • lakoontuminen vähenee • typpiomavaraisuus lisääntyy • rikkakasvien ja tautien hallinta helpottuu • tukiviljan valkuaispitoisuus lisääntyy • sadonkorjuu helpottuu 333 . Muita viljelyssä huomioitavia näkökohtia ovat mm.

Pika ja Perttu. joka on lajikekokeissa ollut satoisin.4 24. Aikaisimpia ovat rehuherne Sunna ja Pika. Bor Sunna.8 21.4 29. viljelyalue I I Kasvuaika pv 98 99 97 99 93 99 97 101 92 98 111 111 Sato eri vyöh. Sen siemen on pieni ja valkuaispitoisuus korkea. Bor Ukko Kontu Suos. K = keltainen 2) Kypsyminen = pehmenneiden herneiden osuus 60 min keitossa. Isosiemenisimpiä ovat Alfetta. Myöhäisimpiä ovat Sohvi.9 29. CB Sohvi.9 21. Pienisiemeninen uutuuslajike on keltainen Perttu.PELTOKASVIT HERNE. Karita ja Scorpio. Bor Tiina. 334 . Vanhaa ns. jotka ovat kymmenisen päivää Sunnaa ja Pikaa myöhäisempiä. Lehdelliset lajikkeet Sohvi ja Scorpio sekä Perttu lakoutuvat muita lajikkeita herkemmin. Viralliset lajikekokeet 1994-2001 Seosviljely lisää herneen viljelyvarmuutta! satoisimpia ovat olleet Karita. Pienisiemenisimpiä ovat Sohvi. Alfetta ja Scorpio.7 21. Härkäpavun viljely seoskasvustona on myöhäisyydestä huolimatta onnistunut viileinäkin kasvukausina Keski-Suomea myöten. paino/g 309 245 293 235 227 231 276 226 242 225 336 344 Valkuais% 20. Härkäpapulajikkeista markkinoilla on Kontu.2 21. Tiina.5 22.4 Kypsyminen % 2) 90 63 92 74 95 89 90 86 89 96 I-II I I I I-II/e I I I 1) Siemenen väri: V = vihreä. Bor Scorpio. I-II 97 106 3844 = 100 107 74 88 99 87 78 86 3026 3421 Lako % 32 66 18 58 37 46 57 67 43 55 18 19 Korren pituus cm 52 67 63 70 45 63 54 61 50 60 76 79 Siemenen väri 1) K K V K V V K V K V 1 000 siem. korkeaa lajiketyyppiä edustava Kiri on jossain määrin ollut luomutiloilla vielä viljelyssä.9 21. Se sopii erityisen hyvin poudankestävämpänä Etelä-Suomen savimaille. Sohvi on puolikorkea ja lehdellinen hernelajike ja siten edellisiä varjostavampi lajike. Vähiten lakoutuvia ovat Karita. Sen etuja ovat hyvä poudankestävyys ja kilpailukyky rikkakasveja vastaan. Bor Saara.6 22. joka on harmaahomeen kestävämpi ja satoisampi kuin edeltäjänsä.3 21. CB Julia. SW Perttu. Riittävän runsaan tukiviljan kanssa sen viljely onnistuu myös savimailla. DP Karita. Bor Pika.JA HÄRKÄPAPULAJIKKEET 2002 Lajike ja omistaja Alfetta. Kasvuaika on noin 2–3 viikkoa hernelajikkeita myöhäisempi. Alfetta ja Perttu. Saara. Alfetta ja Pika.

Seosviljelyssä kokonaissato on noin 20 % herneen puhdaskasvustoa suurempi. Hernettä Sunna. Fiia + Veli. Siemenmääriä ja seossuhteita on tarkennettava sadon käyttötarkoituksen.5. ns. Herneen siemenmäärä voi olla puhdaskasvuston siemenmäärä ja tukiviljaa voidaan käyttää lajikkeesta riippuen esim. Perttu Alfetta Kiri Ukko kg/ha 100 – 150 120 – 170 100 – 150 100 – 150 120 – 170 80 – 100 80 – 150 Kauraa + Aarre. Herneen seosviljely tukiviljan kanssa on viljelyvarmuutta oleellisesti lisäävä ja suositeltava menetelmä. vain noin 20–30 kg/ha. Virma + Katri. Herneen osuus sadossa on kuitenkin pienempi kuin herneen osuus siemenseoksessa. neljän viljan seoksia. KYLVÖ Herneen kylvöaika on vehnän ja kauran tavoin noin 5. 10–30 kg/ha). • Mitä pohjoisempi viljelypaikka. Herne kylvetään kosteaan maahan noin 6–8 cm:n syvyyteen. Virma + Katri. Aslak + Veli. • Mitä viileämpi ja kosteampi kasvukausi. ja Keski-Suomen pohjoisosissa vastaavasti viljavaltaisempia seoksia. Virma kg/ha 90 – 50 90 – 50 90 – 50 100 – 80 100 – 80 120 – 100 120 – 100 Yhteensä kg/ha = 200 = 200 = 180 = 200 = 200 = 200 = 200-250 Sopiva siemenseos riippuu mm. Julia Sohvi. viljelyalueen ja olosuhteiden mukaan. Tähän pääsemiseksi kylvötiheyden tulee olla noin 130–140 kpl/m2. sitä viljavaltaisempi seoksen tulee olla. Keski-Suomessa voidaan käyttää myös monipuolisia.–15. SEOSVILJELYN VAIKUTUS HERNEEN JA KAURAN SATOON Etelä-Suomessa savimaille hernettä kylvetään enemmän ja seokset voivat olla edellä esitettyä hernevaltaisempia. Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetäänkin useimmiten rikkakasveja varjostavaa seosviljaa. sitä viljavaltaisempi seos. sitä enemmän tukiviljaa tarvitaan. Aarre + Veli. Scorpio Tiina. seuraavista seikoista • Mitä pitempivartinen hernelajike. Härkäpavun tavoiteltava kylvötiheys puhdaskasvustoissa on noin 60–70 kpl/m2. Fiia + Veli. Pika Karita. Puhdaskasvustoja voidaan kuitenkin viljellä vain Etelä-Suomessa käyttäen tehokasta rikkakasvien torjuntaa. • Mitä hikevämpi maalaji.PELTOKASVIT SIEMENSEOS Puhdaskasvustoissa puolilehdettömillä hernelajikkeilla sopiva kasvutiheys on noin 110–120 kpl/m2. Seuraavassa on suuntaa-antavia esimerkkejä herneen ja kauran seoksista. Saastamoinen 1992 335 . Jyräämällä varmistetaan paitsi tasainen taimettuminen niin myös mahdollisesti lakoutuneen kasvuston puinnin sujuminen. sitä viljavaltaisempi seos. joissa kauran ja ohran lisäksi on vähän hernettä ja härkäpapua (n.

ja sadonkorjuutyöt voidaan tehdä yleensä maan ollessa kuivaa ja rukiin juuristo on laaja.3 KASVIKOHTAISIA VILJAN VILJELYOHJEITA 6. Herne kuivataan varovasti miedolla lämmöllä 16 % kosteuteen. Sitä vastoin lakoutuneen kasvuston leikkuupuinti on hidasta ja aiheuttaa puintitappioita. Rikkakasviäestys voidaan tehdä myös herneelle. koska kylvö. kelan kierroslukua pienennetään ja seula vaihdetaan isoreikäiseen. KASVUPAIKKA Ruis menestyy parhaiten viettävillä kivennäismailla. joka oli neljännes maamme rukiin viljelyalasta.PELTOKASVIT LANNOITUS Puhdaskasvusto ja hernevaltainen seos ovat typen suhteen omavaraisia. että kasvusto pysyy pystyssä. Kaliumin tarve herneellä on samansuuruinen kuin viljoilla. Rikkakasvit eivät yleensä haittaa. Hyväkasvuinen herne sitoo ilmakehästä typpeä noin 60-120 kg/ha. jolloin se suojaa maata eroosiolta ja ravinteiden huuhtoutumiselta. 6. kunhan varstasiltaa lasketaan. Kasvinvuorotuksen on syytä olla riittävän monipuolinen. Fosforin tarve on viljojen luokkaa. koska rukiin kilpailukyky on erinomainen.1 RUKIIN LUONNONMUKAINEN VILJELY Ruis on viljakasvi. joka sopii hyvin luonnonmukaiseen viljelyyn. ennaltaehkäisevissä menetelmissä. Se antaa tyydyttäviä satoja kohtuullisella lannoituksella. Ruista viljeltiin luonnonmukaisesti vuonna 2 000 noin 11 000 ha. RIKKAKASVIEN HALLINTA Herneellä pääpaino rikkakasvien hallinnassa on viljelyteknisissä. 336 RUIS VILJELYKIERROSSA Kesanto Apilanurmi Viherrehu Varhaisperuna Juurikasvit Hernekaura Kevätvilja Juurikasvit RUIS . Tasausäestys ja viivästytetty kylvö ovat mahdollisia lähinnä Etelä-Suomen savimailla. SADONKORJUU Tukiviljaa tulisi käyttää niin paljon. Maan rakenteen kannalta ruis on edullinen. Pääosa rukiinviljelystä on syysrukiin viljelyä.3. mutta hellävaraisesti. Päinvastoin kuin syysvehnä ruis viihtyy myös kevyillä kivennäismailla. Tarvittaessa herne ympätään typpibakteereilla. Leikkuupuinti sujuu tällöin kuten viljan puinti. Ruislohko on syksyn ja talven vihreänä.

Elvi. Voidaan kokeilla myös kuperia sarkoja. Pienijyväiset lajikkeet kuivuvat puintikuntoon sateen jälkeen isojyväisiä lajikkeita nopeammin. MUOKKAUS Syysviljalohkot on syytä kuohkeuttaa syvästä kyntämällä normaalisti. Sadonkorjuun onnistumiseen vaikuttaa mm. kuten rukiin lajikevalinnassa talvenkestävyys on tärkeä valintaperuste.PELTOKASVIT Painanteista rukiin oras häviää usein talven aikana. Uusien lajikkeiden satopotentiaali on vanhoja lajikkeita suurempi. Maan muotoileminen harjuiksi eli siemenen multaus kultivaattorilla on eräs mahdollisuus parantaa talvehtimisedellytyksiä. Runsassatoisemmat Riihi. Nurmessa suoritetaan ennen kyntöä sänkimuokkaus pinnan rikkomiseksi esim. Sängen ja juuriston annetaan kuivua pari viikkoa ennen kylvöä. jyväkoko. LAJIKKEET Talvehtivan kasvin. Anna. Niitä voidaan suositella hyvissä talvehtimisolosuhteissa runsaalla lannoituksella viljeltäviksi. Kesanto on perinteisesti ollut hyvä rukiin esikasvi.kttk. Näin niiden lahoaminen pääsee hyvään alkuun ennen kylvöä. Varhaisperuna ja vihannekset sopivat myös hyvin rukiin esikasviksi. Satoisimmat lajikkeet ovat yleensä heikompia talvehtijoita. Tasaisilla lohkoilla pintavedet ohjataan pois vesivakojen avulla. Heikompisatoiset Ensi ja Jussi sekä vanhat lajikkeet Sampo ja Toivo sopivat talvenkestävimpinä runsaslumisille alueille Keski-Suomeen. Vanhat lajikkeet soveltuvat parhaiten viljeltäviksi vaikeissa talvehtimisolosuhteissa niukalla lannoituksella. Rukiin esikasviksi sopii hyvin nurmi tai viherrehu. kuten lautasäkeel- Uusimmat tilastotiedot: www. Voima ja Ponsi ovat heikommin talvehtivina käyttökelpoisia Etelä-Suomessa. Uudet lajikkeet ovat lyhytkortisempia ja vähemmän lakoutuvia kuin vanhat lajikkeet. siivettömällä auralla tai kultivaattorilla. 21 kokeen keskiarvo Rinne ym 1992 337 . Korrenlujuus ei luomussa ole kovin merkittävä lajikkeen valintaperuste. jonka jälkeen paakut rikotaan välittömästi pyöriväteräisellä äkeellä. Viherkesanto on karjattomalla luomutilalla ylivoimainen avokesantoon verrattuna. Maan pintakerroksen multavuutta ja rakennetta parantaa kääntämättä tapahtuva muokkaus. Kartano. Ne tuottavat hyvissä olosuhteissa ja riittävän voimakkaalla lannoituksella runsaita satoja. lautasäkeellä. Kynnön asemesta nurmi kuohkeutetaan kyntösyvyyteen esim.fi >Luomu>Tilastotietoja RUKIIN SATO OMAVARAISVILJELYSSÄ MTT 1983–92. Tarvittaessa juolavehnän hävittämiseksi varataan noin kuukauden puolikesannointiaika.

jottei se liety syksyn sateissa.8. Hajonta on ollut tavanomaista suurempi. jossa on tarvittaessa apatiittia 150–400 kg/ha. Rukiilla sopiva kylvöaika Etelä-Suomessa on 20. heti kun maa kuivahtaa ajo. Myöhäisissä kylvöissä siemenmäärää on syytä lisätä 10–20 %. Esikasvi vaikuttaa lannoitustarpeeseen. SIEMEN JA KYLVÖ Siemenen tulee olla luonnonmukaisesti tuotettua. mikäli maa on siihen riittävän kuivaa. Syysviljoja ei jyrätä. TALVEHTIMINEN Viljelytoimet tulisi suunnitella siten.–30. Hyvä talvehtiminen tulee varmistaa täystiheän kasvuston aikaansaamiseksi. Myöhäisempi kylvö rikkaruohottuu yleensä aikaista kylvöä vähemmän. että torajyvä leviää siemenen mukana ja sitä ei siemeneksi käytettävässä rukiissa saa olla lainkaan. RIKKAKASVIEN HALLINTA Ruis on pitkäkortisena ja aikaisin keväällä kasvavana hyvä kilpailija rikkakasvien suhteen.tai puolikesantoa. Kylvöaika tulisi so338 PELTOKASVIEN SOPIVIA KYLVÖTIHEYKSIÄ kevätvehnä ruis ja syysvehnä ruisvehnä kaura ohra herne. Keväinen rikkaäestys tulisi tehdä mahdollisimman varhain. koska leipäviljassa ei torajyvää saa esiintyä. Rukiin sopiva kylvösyvyys on 2–4 cm. Syysviljalle maata ei muokata liian hienoksi. Rukiilla sopiva siemenmäärä on 500 kpl/m2. tervettä ja peittaamatonta.PELTOKASVIT lä tai jyrsimellä. Rikkakasvien hallitsemiseksi ruislohko muokataan huolella.ja äestyskuntoon. Rikkakasvien siementen hävittämiseksi lanta kompostoidaan. Kotoista siementä käytettäessä on syytä huomata myös. ja Keski-Suomessa 15. Viherlannoitus sopii hyvin rukiille ja se korvaa karjanlannan. Apilapitoisen nurmen jälkeen hyväkuntoisilla mailla voidaan ruis viljellä ilman lannoitustakin. Viljelykierrossa ei viljellä syysviljaa liian usein. LANNOITUS Rukiin lannoitteeksi sopii esim.–25. Rikkakasviäestys voidaan tarvittaessa tehdä jo syksyllä. Puun tuhka sopii rukiin lannoitteeksi noin 1-3 t/ha. että juuristoon kertyy runsaasti vararavintoa talveksi. Tarvittaessa käytetään pika. kompostoitu karjanlanta 15-30 t/ha.8. Jyvän koosta ja itävyydestä riippuen se tarkoittaa noin 140–180 kg/ha kylvömäärää. puolilehdetön härkäpapu kevätrypsi syysrypsi öljypellava kuitupellava 600–700 kpl/m2 500 450–500 500–550 500 120–140 60–70 300–350 150 750–900 2000–2200 Kylvömäärän laskeminen Kylvömäärä kg siementä/ha = kylvötiheys kpl/m2 x 1 000 siemenen paino g itävyys % 500 kpl/m2 x 30 g =>176 kg/ha 85 % 500 kpl/m2 x 25 g => 129 kg/ha 97 % . Omavaraisviljelykokeessa on apilaviherlannoituksella saatu sama sato kuin tavanomaisella viljelytekniikalla.

hallalta suojattu kivennäismaa. kun kosteus ensi kerran laskee alle 30–35 %. Korjuun yhteydessä maa ei saa tiivistyä. ennen kaikkea typpeä. rikkapitoisuuden alle 2 % ja kosteutta enintään 14 %. ruisvirnaa noin 20-30 kg/ha. fosforia ja kaliumia tulee olla riittävästi. Routaantuneessa maassa talvehtiminen on oleellisesti sulaa maata parempi. Talvehtimiseen vaikuttaa lajikevalinta merkittävästi. Leikkuupuinti suoritetaan melko varhain. SADONKORJUU Leipäviljat tulee korjata nopeasti niiden tuleennuttua puintikuntoon.3. Ruissato korjataan seuraavana vuonna.0. Lajikkeeksi soveltuu vain Ensi. Lohkon pH tulisi olla yli 6.2 KEVÄTVEHNÄN LUONNONMUKAINEN VILJELY KASVUPAIKKA Vehnä on vaateliain viljalaji kasvupaikan ja maan kasvukunnon suhteen.PELTOKASVIT vittaa siten. juuriston vararavinto riittää pienemmän hengityksen takia pitempään. Ruista on karjatiloilla alettu uudelleen viljellä myös juhannusrukiina. Jussi ja Sampo sekä Toivo. Vihermassa on korjattava pois. että oras ehtii sopivan reheväksi eli juuristo ehtii vahvistua riittävästi (sopivan rehevässä oraassa on 3–4 sivuversoa). Esikasviksi sopii näin apilanurmi. Harjuviljely eli äestys kylvön jälkeen joustopiikkiäkeellä ilman varpajyrää tai kultivaattorilla varmistaa osaltaan tasaisilla mailla talvehtimista. kun lumi lanataan tukilla pakkaspäivänä. Sakolukutavoite rukiilla on vähintään 80. Vehnää viljeltiin luonnonmu339 . Typpeä käytetään hyvin kohtuullisesti. Sakoluku saisi olla mieluiten vähintään 110–130. Sakoluku putoaa sateissa nopeasti. niin maa saadaan routaantumaan. Laatu vaikuttaa hinnoitteluun. Vehnä tarvitsee runsaasti ravinteita. 6. Vehnän viljelyyn sopii lämmin. Parhaiten runsaslumisilla alueilla talvehtivat Ensi. Viherkesanto tai juurikasvit sopivat myös hyvin vehnän esikasveiksi. Hehtolitrapainon tulee olla vähintään 68 kg. jotta kasvusto talvehtisi. Jos maa on sula lumen tullessa. Vihantasato korjataan elokuun loppupuolella rehuksi. Seoskasvina voidaan käyttää esim. Ruis ja mahdollinen seoskasvi kylvetään avokesantoon kesäkuun loppupuolella. viherrehu tai hernekaura.

Sakoluvun parhaiten säilyttävät Mahti ja Kruunu. Pitkäkortisilla lajikkeilla on yleensä myös laaja ja vahva juuristo. Bastian ja Anniina sekä Tjalve. Kruunu. Manu. Anniina. Viherlannoitus korvaa karjanlantaa. Vinjett. Valkuaispitoisimpia ovat Heta. koska se nostaa jyvien valkuaispitoisuutta. Bastian ja Satu. valkuaispitoisuus ja sakoluvun kestävyys ovat keskeisiä lajikkeen valintaperusteita. Heta. 3 000 kg:n jyväsato sisältää typpeä 60–65 kg. Pitkäkortisimpia lajikkeita ovat Manu. Mahti. Herkästi kuivuvilla savimailla tasausäestys säästää kosteutta. Maan tulisi olla hyvin muokkautuvaa ja tallauksen kestävää koko ruokamultakerroksen syvyydeltä. jossa on tarvittaessa apatiittia 150–400 kg/ha. koska pitkäkortisen lajikkeen kilpailukyky rikkakasveja vastaan on parempi. MUOKKAUS Vehnälle maa muokataan normaalisti. LANNOITUS Kevätvehnä on viljoista vaateliain lannoituksen suhteen. josta suurin osa oli kevätvehnää. Aikaisimpia ovat Heta.PELTOKASVIT kaisesti vuonna 2 000 noin 5 000 ha. Taudinkestävimpiä (ruskolaikun ja härmän) ovat Vinjett. Ne pystyvät ottamaan tehokkaammin ravinteita ja ne ovat poudankestävämpiä kuin lyhytkortiset lajikkeet. Kaksivuotinen apilanurmi sopii erityisen hyvin vehnän esikasviksi. fosforia 10 kg ja kaliumia 15 kg. Sille voidaan käyttää kompostoitua karjanlantaa 25–40 t/ha. Leivontalaadultaan parhaita ovat Manu ja Anniina. Ilmastettu lietelanta sopii hyvin vehnälle. Anniina ja Manu. Sakoluvultaan parhaita lajikkeita ovat Bastian. Esikasvi ja maan KEVÄTVEHNÄ VILJELYKIERROSSA Apilanurmi Viherrehu Hernekaura Viherkesanto Juurikasvit Kaura Ohra Hernekaura Viherrehu Nurmi KEVÄTVEHNA 340 . Vehnä tulee kylvää aikaisin. Pitkästä korresta näyttää olevan viljoille luonnonmukaisessa viljelyssä etua. mutta maan riittävään kuivumiseen ja rakenteen säilyttämiseen tulee kiinnittää huomiota. Reno. Satu ja Mahti. Kruunu. Laonkestävyys ei luomuviljelyssä ole kovin merkittävä lajikkeen valintaperuste. Lisäksi hyvä taudinkestävyys olisi merkittävä lisävahvuus. Tjalve sekä Manu ja Anniina. Satoisimpia ovat Kruunu. Reno. Mahti ja Tjalve. LAJIKKEET Kevätvehnällä aikaisuus.

on vilja perushintaista. Leikkuupuinti suoritetaan tämän vuoksi riittävän tuleentumisasteen saavutettua. Kosteusnäyte suljetaan tiiviiseen pakkaukseen. Siementä käytetään sen koosta ja itävyydestä riippuen noin 240–270 kg/ha. Sakoluvultaan erilaiset viljaerät pidetään erillään. Cedomon-peittaus on kuitenkin luomussa sallittu. – Viljaerän eri puolilta otetaan sattumanvaraisesti samansuuruisia osanäytteitä puhtaaseen astiaan. – Mukaan liitetään näyteilmoitus • lähettäjän nimi • viljalaji • viljaerä • näytteenottopäivä (• erän suuruus. Aluskasviksi sopii puna-. Kevätvehnälohkot jyrätään.PELTOKASVIT kasvukunto. esim. Kevätvehnän sopiva kylvömäärä on 600–700 kpl/m2. Ne vähentävät rikkaruohottumista. Vähimmäisvaatimus on 140. Viljanäytteen ottaminen – Otetaan siten. Rikkaäestys suoritetaan tarvittaessa 2–3lehtivaiheessa. Kun valkuaispitoisuus on 11. Laadun selvittämiseksi jokaisesta viljaerästä otetaan näyte ja toimitetaan viljan laatumäärityksiä tekevän keräilyliikkeen kautta viljalaboratorioon. – Osanäytteet sekoitetaan huolellisesti. ennen kaikkea rakenne. rikkapitoisuus alle 2 % ja kosteutta enintään 14 %. Toisen 1 l:n suuruisen näytteen voi jättää itselle varanäytteeksi. jos näyte toimitetaan mahdolliselle ostajalle) 341 . SADONKORJUU Leipoutuvuuteen oleellisesti vaikuttava sakoluku putoaa vehnällä sateissa lajikkeesta riippuen melko nopeasti.tai persianapila. vaikuttavat merkittävästi lannoitustarpeeseen. Hehtolitrapainon tulee olla vähintään 76 kg. Rinnakkaisnäyte jätetään varalle. Suurimoiksi käytettävän vehnän tulee olla tuleentunut tasaisesti. joka lähetetään tutkittavaksi esinäytteenä. vihreitä jyviä ei saa olla. sankoon.0 %. SIEMEN JA KYLVÖ Käytettävän siemenen tulee olla tervettä ja peittaamatonta. Lannan huolellinen kompostointi tai lietelannan ilmastus vähentävät rikkakasvien siemeniä. VILJANÄYTTEEN OTTO Leipäviljaa myyvän viljelijän on syytä olla selvillä kunkin viljaerän laadusta. RIKKAKASVIEN HALLINTA Rikkakasvien hallitsemiseksi käytetään riittävän monipuolista viljelykiertoa.5–12. – Tästä kokonaisnäytteestä otetaan vähintään yhden litran suuruinen näyte. Sopiva puintikosteus on noin 20–25 %. Savimailla voidaan käyttää tasausäestystä ja muutamalla päivällä viivästettyä kylvöä. rikkakasviäestystä käytettäessä 10– 15 % enemmän. Sakolukutavoite leipävehnällä tulee olla vähintään 170. Sopiva kylvösyvyys on 4–5 cm ja sopiva kylvöaika yleensä toukokuun alkupuolisko. – Osanäytteitä tulisi ottaa • 2000 kg:n erästä -> 10 kpl • 10000 kg:n erästä -> 30 kpl – Osanäytteistä tulee kertyä vähintään 2 l. että se edustaa mahdollisimman hyvin koko viljaerää. valko.

Viennissä kuoren värin tulee olla vaalea – esim. Kaura on hyvä esikasvi muille kasveille. on syytä kiinnittää lajikkeen aikaisuuden ohella huomiota sadon käyttötarkoitukseen. Kaura ottaa ravinteita tasaisimmin pitkin kasvukautta ja se hyötyy eniten keskikesällä maasta vapautuvasta typestä. Aarre ja Veli sekä Svala. palkokasvit ja juurikasvit. Kauran sopiva kylvötiheys on 500–550 kpl/m2. Esikasvin suhteen kaura on vaatimaton. Hyvin varjostavia. Suurimokauraksi viljeltäessä lajikkeelta toivotaan suurta jyväkokoa.3. Lisäksi kuoren väri on merkittävä. Tavanomaisessa viljelyssä satoisa Salo ei ole menestynyt luomuviljelyssä. Puinnilla ei kuitenkaan ole kiirettä. Se on siten yleisimmin viljelty luomuvilja. Kauraa viljeltiin luonnonmukaisesti vuonna 2000 noin 17 000 ha. keltakuoriset Roope ja Kolbu eivät sovellu vientiin. mikäli lannoitus on runsas. Rehukäytössä korostuu satotason ohella kuoripitoisuus. Parhaiten esikasveiksi sopivat nurmet. Se viihtyy viljoista parhaiten erilaisilla mailla ja on vähiten arka maan happamuudelle ja tiivistymiselle. Aikaisimpia kauralajikkeita ovat Aslak. Kauran lannoitukseen soveltuu karjanlantakomposti. Yty ja Veli. alhaista kuoriprosenttia ja korkeaa hehtolitrapainoa. toisten viljojen taudeista. Lisäksi kaura on yleinen seosviljelyssä. Kaura menestyy kaikilla maalajeilla ja kosteissakin olosuhteissa. kun kosteus on laskenut alle 30 %.PELTOKASVIT 6. ilmastettu lietelanta sekä viherlannoitus. Satoisimpia ovat luomuviljelyssä olleet Roope ja Yty. Leila. Aarre. kun kauraa lähdetään myymään. Vanhoista lajikkeista Sisu ja Hannes ovat pärjänneet parhaiten. 342 . Se suosii juuristossaan sienilajeja. pitkäkortisimpia ovat Puhti. suojaviljalle noin 10–15 % vähemmän. Valittaessa kauralajiketta viljelyyn. Kaura sopii hyvin rehuksi. Kaura tuleentuu yleensä hieman epätasaisesti. Suurimokaurassa ei tulisi olla vihreitä jyviä. MTT:n luomulajikekokeissa ovat satoisimpia olleet Roope sekä myöhäiset Yty.3 KAURAN LUONNONMUKAINEN VILJELY Kaura on rehuviljoista vaatimattomin kasvupaikan suhteen. Puhti ja Katri. osuus koko luomuvilja-alasta on ollut noin 40 %. Puinti voidaan aloittaa. jotka puhdistavat maata osin esim.

Luonnonmukaisessa viljelyssä käytettävän ohralajikkeen tulisi mieluiten olla viihtyvä. Rehuohrassa saisi olla runsaasti valkuaista ja sen hehtolitrapaino saisi olla korkea. Artturi. perushintaista 58–60 kg. viljelyvarma yleislajike. kauratuotteiden suoramyyntiin sekä yksimahaisten eläinten rehuksi. Hajun ja värin tulee olla terve sekä homeetonta. Aikaisimpia ohralajikkeita ovat monitahoiset Arra. Mallasohran itävyyden tulee olla hyvä ja valkuaispitoisuuden alhainen. Lisbeth on kuoreton kauralajike.PELTOKASVIT Suurimokauran laatuvaatimukset ovat seuraavat: hehtolitrapaino vähintään 56 kg. Luomulajikekokeissa satoisin on ollut monitahoinen Erkki. Pienet jyvät on syytä lajitella pois ennen myllyyn toimittamista. 2 mm rakoseulan läpäisseitä 5 % (perushinta) – 10 % (enintään). Arve ja Loviisa. Se on Veliä kaksi päivää myöhäisempi. Sen sato on noin 45 %:n verran kuorellisia lajikkeita pienempi. jonka taudinkestävyys on keskitasoa parempi. Ohra ottaa myös nopean kasvurytmin takia ravinteet lyhyen ajan kuluessa alkukesällä. Ohralle sopii viljoista parhaiten viivästetty kylvö. Kaksitahoiset lajikkeet ovat monitahoisia myöhäisempiä. Savimailla kevätkosteutta säästää tällöin tasausäestys. Mallasohraksi soveltuvat vain tietyt lajikkeet.4 OHRAN LUONNONMUKAINEN VILJELY Ohra on viljoista vaateliain maan rakenteen suhteen. Ohraa viljeltiin vuonna 2000 luonnonmukaisesti noin 7 000 ha. 6. Lämpimässä ja hyvärakenteisessa maassa ravinteiden vapautuminen on nopeinta. Lajike on mielenkiintoinen erityisesti suurimokaurana. rikkapitoisuus alle 2 % sekä kosteus korkeintaan 14 %. korren pituus ja lujuus on Velin luokkaa. myllyohraksi ja mallasohraksi. Myllyohra saisi olla isojyväistä ja painavaa. LAJIKKEET Luomuohraa viljellään rehuksi. joka on menestynyt hyvin eri alueilla ja eri olo- Ohra on herkin vilja maan tiivistymiselle! 343 . Ohran viljelyssä on mahdollista toteuttaa parhaiten myös rikkakasvien säätelyä kylvöaikojen vaihtelun avulla. Rolfi. Luomuviljelyssä yleisimmin viljeltyjä lajikkeita ovat olleet Artturi. Laatu vaikuttaa hinnoitteluun. Monitahoiset ohrat tulisikin kylvää hyvin kuivuneeseen ja lämmenneeseen maahan. Arve ja Arra.3.

Se on kohtuulliseen lan- 344 . Inari ja Prisma. Monitahoisten lajikkeiden Arven. Saana. Yleisesti taudinarimpia ovat Pokko. Hehtolitrapainoon vaikuttaa lajikkeen ohella eniten kasvukauden sääolosuhteet. Kevyimpiä ovat olleet Arve. Rolfi. Prisma ja Kymppi. Monitahoiset lajikkeet ovat menestyneet luomussa hieman kaksitahoisia heikommin. Laatu vaikuttaa hinnoitteluun. Viljan kuivatuksessa energiaa voidaan säästää eristämällä kuivuri. nostamalla kuivatuslämpötilaa. jyräys. Arve.5 MUIDEN VILJOJEN LUONNONMUKAINEN VILJELY Rukiin kevätmuotoja viljellään lisääntyvässä määrin luomuviljelyssä.3. Artturi. Arra. Arimpia ovat Arve. Thule ja Botnia. Pitkäkortisena kevätruis on kuitenkin herkkä lakoontumaan.tai ilmatiiviiseen säilöntään. siirtymällä kylmäilmakuivatukseen tai viljan tuore. 2 mm:n rakoseulan läpäisseitä enintään 10 %. Jyvä ja Kunnari. Härmänarimpia lajikkeita ovat Pokko. Monitahoisista suurijyväisimpiä ovat Loviisa ja Erkki. Luberon. Luberon ja Mette. Sen kasvuaika on myöhäisten kevätvehnien luokkaa ja sakoluku laskee yhtä herkästi kuin syysrukiilla. Barke. kuljetus Lämminilmakuivatus 31 % 6 7 56 Lötjönen 2000 suhteissa. Saana. Rikkapitoisuus on alle 2 % ja kosteus enintään 14 %. Viirutaudille arimpia lajikkeita ovat Artturi. Myllyohran laatuvaatimukset ovat seuraavat: hehtolitrapaino vähintään 65 kg. Kustaa ja Scarlett. 6. Kevätrukiilla on nopea alkukehitys ja se tukahduttaa hyvin rikkakasveja. Thule sekä kaksitahoinen Saana. Yleisesti terveimpiä lajikkeita ovat olleet Kilta. Rolfin ja Botnian hehtolitrapainot ovat alhaisimpia. Fossiilista energiaa voidaan korvata esim. Jyväkokoon vaikuttaa merkittävästi lajikkeen taudinarkuus ja kasvitautien esiintyminen. Härmänkestävimpiä ovat Kilta. Rolfi ja Botnia. Filippa. hakkeella käyttämällä uuden tekniikan lämmityskattiloita. Kilta. Botnia. Jyvien tulee olla ilman vierasta hajua ja väriltään normaalia ja homeetonta. Video ja Mette. Kymppi ja Prisma. Arve ja Loviisa sekä Rolfi. Jyväkooltaan suurimpia ovat kaksitahoiset lajikkeet Filippa. Painavimpia ovat kaksitahoiset Inari.PELTOKASVIT Polttoöljyn tarve ohran viljelyn eri työvaiheissa 121 l/ha Muokkaus Kylvö. Jyvä. Scarlet ja Thule ovat kestävimpiä verkkolaikkua vastaan. Taudinkestävyydessä on lajikkeiden välillä merkittäviä eroja. Seuraavina ovat olleet Pohto. Rolfi. kasvinsuojelu Puinti. Arra. Pienet jyvät lajitellaan pois ennen myllyyn toimittamista.

Se soveltuu viljeltäväksi lähinnä sellaisilla lohkoilla. kirpat ja kukintavaiheessa rapsikuoriaiset. Satoisuus vaihtelee suuresti eri vuosien välillä. Sen viljely on lisääntynyt maassamme luomuviljelyssä viime vuosina. Rypsiä viljeltiin vuonna 2000 noin 2 200 ha alalla. keliaakikoille. Lisäksi viljellään myös kitupellavaa. Se soveltuu rehuviljaksi. joten se soveltuu viljeltäväksi vain lämpimillä rinnemailla. Sitä viljellään syysvehnän tapaan. Rukiin ja vehnän risteytystä – ruisvehnää viljellään myös kasvavassa määrin. Pellavaa viljeltiin yhteensä noin 600 ha alalla. Luomuviljelyssä sitä oli vuonna 2000 noin 150 ha. Niinpä luomuviljeltyjen öljykasvien kysyntäkin on kasvussa. Se on vehnää vaatimattomampi lannoituksen suhteen. Pellava on vaatimaton lannoituksen suhteen. Rikkakasvit tulee hallita ennaltaehkäisevästi.4 ÖLJYKASVIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY Öljykasveista luonnonmukaisesti viljellään lähinnä kevätrypsiä ja öljypellavaa.PELTOKASVIT noitustasoon tyytyvä ja heikkokortinen. Viljelykierrossa rypsi sijoitetaan aina edellisen vuoden rypsilohkon LUOMURYPSIN VILJELYKIERTO Rypsi+ns Apilanurmi Syysvilja Viherlannoitus 345 . Kasvuajaltaan se on myöhäisimpien kevätvehnien luokkaa. Tattari on lannoituksen suhteen vaatimaton. Kylvö tapahtuukin yleensä vasta kesäkuussa. Pellavasta osa oli kuitupellavaa. Leipäviljaksi viljellään myös kevätkylvöistä tattaria. Suvikas. Käytössä on kolme paikalliskantaa. Rapsikuoriaisen luontaisen vihollisen loispistiäisen suosiminen onkin luomurypsin viljelyssä tärkeä viljelytekninen keino ehkäistä sadon alennuksia. Auvinen ja Juuso. Liian rehevällä kasvupaikalla se lakoutuu helposti ja tuleentuminen viivästyy. Se sopii hyvin esim. Öljykasvien siemenistä puristettu öljy on markkinoilla menestynyt hyvin. Tuholaisille rypsi on arka. Rypsi on melko vaatelias viljelykasvi. Lannoitustarve on suunnilleen vehnän luokkaa. Rikkakasviäestys soveltuu rypsille huonosti. Viljelytekniikka on rukiin ja syysvehnän väliltä. Taimivaiheessa sitä uhkaavat mm. Korsi on pitkä ja melko herkästi lakoontuva. Keväällä se on hyvin hallanarka. Speltti on viljelykasvina leipävehnän edeltäjä. Syysrypsin viljely on myös alkamassa. 6. mutta se on heikosti varjostava ja siten arka rikkakasvien kilpailulle. joilla voidaan viljellä kevätvehnääkin.

S=soikea Mallon väri: V=valkoinen. 6. Perunan viljelyn haasteita ovat mm. kevyen kivennäismaan. VK=vaalean keltainen. jotta loispistiäiset ehtivät kehittyä ja siirtyä uudelle rypsilohkolle. PERUNA VILJELYKIERROSSA 1-2 v. PS=pyöreän soikea. Tämän takia rypsiä käytetäänkin nurmen suojaviljana. PV=punavioletti. KASVUPAIKKA Peruna tarvitsee menestyäkseen hallalta suojatun.5 PERUNAN LUONNONMUKAINEN VILJELY Perunaa viljellään lähes kaikilla luonnonmukaista viljelyä harjoittavilla tiloilla ainakin omaan käyttöön. SV=sinivioletti Mukulan muoto: P=pyöreä. Lohkon tulisi lisäksi olla aurinkoinen ja tuulinen kasvuston nopean kuivumisen takia. Sen viljelyala vuonna 2000 oli noin 800 ha. Peruna sopii hyvin luonnonmukaiseen viljelyyn kohtuullisen ravinnetarpeensa ja mekaanisesti hallittavan rikkakasvitilanteen ansiosta. rutontorjunta ja laadukkaan sadon tuottaminen. pintavesiä ei saa kertyä vakoihin. Kuivatuksen tulee olla hyvä.PELTOKASVIT läheisyyteen. Edellisen vuoden rypsilohkon tulee pysyä muokkaamatta juhannukseen asti. apilanurmi Viljat Vihannekset Viljat (peruna) PERUNA Vilja+ns – apilanurmi – apilanurmi – peruna – (peruna) Kukan väri: V=valkoinen. Maan tulee olla hyvärakenteinen. K=keltainen 346 .

välttämiseksi siemen on tarpeen uusia yleensä 2–3 vuoden välein. Tämä tulee ottaa huomioon perunan lannoituksessa. Se lisää erityisesti myyntikelpoisen sadon osuutta. van Gogh ja Rosamunda sekä Kulta ovat jauhoisia perunoita. Suvi. Peruna idätetään noin 3–4 viikon ajan 10–13 °C:n 347 . Satu sekä Asterix. Syysperunaksi sopivat Ostara ja Gloria sekä laadukas Siikli. van Gogh. joka on kuitenkin varsin rutonarka. Kiinteitä ovat varhaisperunat ja Nicola. Idole. Idätys nopeuttaa perunan kasvurytmiä ja parantaa laatua. esim. Lajikkeiden välillä on myös eroja laadussa. joka on Bintjen tyyppinen. Suvi. Perunan jauhoisuus ja maku paranevat paremman tuleentumisen myötä. rutonkestävimmät Matilda. Kunnollinen idätys mahdollistaa sen. Näin pohjamaan tiivistyminen vähenee ja rikkakasvien hallinta helpottuu. Perunaa viljellään viljelykierrossa korkeintaan kahtena vuotena viidestä. Siemenen terveyteen on perunan viljelyssä tarpeen kiinnittää erityistä huomiota. että maa saa lämmetä kunnolla. Esikasviksi valitaan perunakierrossa joko lyhytikäinen nurmi tai viljat. Varhaisperunaksi sopivat aikaiset lajikkeet Adora. Columbo ja Ukama. Matilda ja Asterix ovat yleisperunoita.PELTOKASVIT Hyvälaatuisen ruokaperunan viljelyssä sopiva viljelykierto on tärkeä. Maan happamuuden suhteen peruna on vaatimaton. SIEMENEN KÄSITTELY JA IDÄTYS Perunan siemenen idätys kuuluu oleellisena osana ruokaperunan viljelyyn. kun valitaan perunalajikkeita luonnonmukaiseen viljelyyn. maussa ja nitraattipitoisuuksissa. Omalla tilalla siemenkäyttöön menevä peruna tulisi viljellä erikseen. vähän tärkkelystä sisältävä kiinteämaltoinen perunalajike. Perunaa voidaan viljellä myös vihannesten jälkeen. LAJIKKEET Rutonkestävyys ja sadon käyttötarkoitus ja laatu ovat tärkeitä valintaperusteita. Viherlannoitus sopii huonosti perunan esikasviksi yleensä liiallisen typen takia. Idätys nopeuttaa taimettumista ja perunan kasvua sekä aikaistaa mukulanmuodostuksen alkamista. Talviperunaksi soveltuvat esim. Nicola. Virustautien ym. Tarvittava perunakierron kalkitus onkin syytä tehdä heti perunan jälkeen.

0 B 99.0 Siemenperunan laatuvaatimukset virusten talvitestauksessa A+Y.5* 0.PELTOKASVIT Siemenen idätys on sitä tärkeämpää • mitä parempaan laatuun pyritään • mitä pohjoisempana viljellään • mitä kylmempi kasvupaikka on • mitä myöhäisempää lajiketta käytetään • mitä aikaisempaan satoon pyritään lämpötilassa.5 10. Seuraavassa on esimerkki siemenmäärän ja istutustiheyden laskemisesta. Riittävän valonsaannin varmistamiseksi mukulat idätetään matalissa laatikoissa. Traktorin renkaiden tulee sopia riviväliin vahingoittamatta penkissä olevia perunoita hoito. enintään % 0.0 A 99.5 0.2 0. Sopiva idätysaika vaihtelee lajikkeittain. Isossa siemenessä on enemmän vararavintoa.5 10. Siementarve määräytyy siemenperunan itujen määrän ja mukulakoon perusteella. mutta tuottaa saman sadon. Sadon kokojakauma on tasaisempi. Idätys valossa kasvattaa lyhyitä ja vahvoja ituja. Kasvusto kehittyy nopeasti.9 0.0 4.9 0. jos kasvukausi saa jatkua riittävän pitkään.5–3. Vastaavasti oma siemen kannattaa lajitella myös tasaiseen kokoon.ja sadonkorjuutöiden aikana. ellei epäillä virussaastuntaa 348 .5 0.2 0.5 2.0 1. Rivivälinä käytetään mieluiten 80 cm.9 0. Perunan siemenmäärä ja istutustiheys Kasvavia ituja/ mukula 3 4 5 6 Siemenmäärä 28–45 mm 45–55 mm 32 g 70 g 2 670 2 000 1 600 1 330 5 830 4 380 3 500 2 920 Istutusväli cm.2 % Perussiemen E1 99.0 0.2 0.0 10. Sopiva kasvutiheys on noin (20)–25 vartta/m2.0* 10.0 0.0 cm:n pituisina.2 0.5 0.ja kauppasiemen lajitellaan yleensä kokoluokkiin 28/25–45 mm ja 45–55 mm.0 5. ISTUTUS Valio.0 2.0** * josta enintään 2 % saa olla Y-virusta ** B-luokassa virustesti on vapaaehtoinen.5* 10.0 10. jotka kestävät myös koneellisen istutuksen enintään 2. Pienestä siemenestä kasvusto kehittyy hitaammin.0 Sertifioitu siemen E2 E3 99. Sopiva istutusväli on noin 20–30 cm.5 0.0 99.5 1. kun riviväli 80 cm 15 20 25 30 SIEMENPERUNAVILJELYKSEN KASVUSTON LAATUVAATIMUKSET Laatuvaatimus Aitous % Poistettuja yksilöitä enintään % Ankara viroosi enintään % Virustautisia enintään % Tyvimätä enintään % Perunaseitti enintään % *josta vieraita lajikkeita enintään 0.

ja pohjoisempana noin viikkoa myöhemmin.5 32. Liiallinen tai ravinnesuhteiltaan virheellinen lannoitus heikentää sadon laatua. lisää perunan jauhoisuutta ja parantaa PERUNASADOT KOMPOSTILANNOITUKSELLA sato t/ha 40 34.ja varastointikestävyyttä. Matala istutus sopii erityisesti varhaisperunalle. Riittävä fosforin saanti parantaa perunan laatua.5. Maan rakenteen tulee olla hyvä.PELTOKASVIT Sopiva istutusaika on silloin. esikasvi ja aikaisempi kompostin käyttö sekä lajike. Etelä-Suomessa sopiva istutusaika on yleensä noin 15. Typpi rehevöittää varsiston kasvua.2 30 27. Typen käyttö on mitoitettava alhaiseksi varsinkin vähän kuiva-ainetta sisältävillä lajikkeilla kuten Nicolalla ja Ostaralla.7 34. elokuussa mahdollisesti puhkeavaa ruttoa. Lannoitustarpeeseen vaikuttavat maasta vapautuvat ravinteet.–25.0 35 33. komp. jotta sato ehtii kehittyä riittävän pitkälle ennen kasvun päättymistä ja esim. Kylmässä maassa perunan kehitys on hidasta. Istutusmuokkaus tehdään noin 15–17 cm:n syvyyteen. Liian sadeveden tulee imeytyä nopeasti pois ruokamultakerroksesta. LANNOITUS Pääravinteita perunan 20 tonnin sato sisältää seuraavasti: typpeä 50–60 kg/ha. useimmiten joustopiikkiäkeellä. Tiivistymien välttämiseksi käytetään paripyöriä. Toisaalta maan tiivistymistä on varottava. fosforia 8–10 kg/ha ja kaliumia 80–100 kg/ha. Kokkareita ja turpeita ei saa olla. Syvää istutusta käytetään istutettaessa lämpimään tai karkeaan. Matala istutus taimettuu nopeasti viileämmästäkin maasta. Hitaasti kuivuvilla ja lämpenevillä mailla käytetään noin 20 cm:n syvyistä kevätkyntöä. 20 t/ha 20 t/ha Väisänen ym 1990 349 . Se myös alentaa mukuloiden kuiva-ainepitoisuutta.5 25 0 Yk/v Liete Auma. kun maa on kuivunut muokkautuvaksi ja lämmennyt riittävästi (yli 8 °C) hyvän kehityksen varmistamiseksi. viivästyttää mukulan muodostusta ja myöhästyttää tuleentumista. heikentää makua ja lisää tummumistaipumusta sekä heikentää käsittely.ja varastointikestävyyttä. Sopiva istutussyvyys alkuperäisestä maan pinnan tasosta vaon pohjaan on noin 2–10 cm. MUOKKAUS Peruna tarvitsee syvään muokatun maan. parantaa sadon käsittely. Se lisää mukulalukua. On syytä pyrkiä suhteellisen aikaiseen istutukseen.Rumpu600 kg 20 t/ha komp. nopeasti kuivuvaan maahan. Perunalohko muokataan syksyllä kyntäen tai kultivaattorilla vähintään 25 cm:n syvyyteen.

Vaikuttavan typen määrä pidetään hyvin kohtuullisena. Rutonkestävimpiä lajikkeita ovat Matilda.Afalon+Mekaa. lajikkeesta ja maan kasvukunnosta riippuen noin 40–60 kg/ha. Lajikkeiden välillä on ruton kestävyydessä merkittäviä eroja.Mekaatele. Istutuksen jälkeen noin viikon kuluttua taimettuvat rikat poistetaan penkin päältä kevyellä lanauksella. Nicola. jossa on tarvittaessa apatiittia tai luujauhoa 300–600 kg/ha. Erityisesti apilan jälkeen typpilannoituksen tulee olla niukka. Oikein ajoitetulla ja sopivalla työtekniikalla saadaan rikkakasvit poistettua myös penkin päältä.Mekaa. Se myös vähentää jauhoisuutta. Kaliumtäydennykseen käytetään jo edellisinä vuosina biotiittia. Ensimmäinen multaus tehdään. Tyypillinen perunan kaliumlannoituksen määrä on noin 150 kg/ha. Toinen multaus tehdään. Viherlannoitus sopii perunalle mikäli ravinnemäärät ja suhteet saadaan sopiviksi. Kalium lisää mukulakokoa sekä parantaa käsittely. Reglone 2 l/ha ja Agral 0.ja varastointikestävyyttä. kun peruna on 20–25 cm:n korkuista. Sen käyttö vaatii erityisen suurta huolellisuutta ja hyvää tekniikkaa esim. Perunalle käytetään huolella kompostoitua karjanlantaa noin 20–35 t/ha. Peruna taimettuu tällöin nopeammin. Virtsa ei sovellu ruokaperunan lannoitukseen kloorin ja yksipuolisen ravinnekoostumuksensa takia. Se myös jouduttaa tuleentumista. Tällöin penkki muotoillaan lopulliseen muotoonsa. II ja III II ja III I ja III rikkoja g/m 2 Mekaanisen torjunnan ajankohdat: I = viikko istutuksesta II = taimettumisvaiheessa III = peruna 5–10 cm taimella Kemiallinen torjunta: Afalon 2 l/ha. Siinä on usein typpeä liikaakin ja toisaalta se saattaa viivästyttää tuleentumista ja nostaa nitraattipitoisuutta. kun peruna on 5–10 cm:n korkuista. Mullatessa mullan tulee nousta penkin päälle teräväharjaiseksi niin. riittävän levitystasaisuuden saavuttamiseksi. Rikkakasvien tulisi irrota tällöin myös penkin laitojen yläosasta. että penkki pysyy kuivana isommillakin sateilla. On syytä pyrkiä isoon. vielä sadonkorjuussakin vähintään 20 cm korkeaan penkkiin. Ilmastettu lietelanta on ongelmallinen ruokaperunan lannoite.PELTOKASVIT PERUNASADOT MEKAANISELLA JA KEMIALLISELLA RIKKAKASVIEN TORJUNNALLA tn/ha 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 550 < 10 < 10 n 20 < 10 Käsit. lannan kompostointia sekä mekaanisia toimia. rikkikiehumista sekä tummumista. RUTON TORJUNTA Perunarutto leviää kostean lämpimällä säällä.1 % Ruippo 1990 makua. Liiallinen kaliumlannoitus kuitenkin heikentää makua. Suvi 350 .Reglone ninen ninen ninen mätön +Agral I. RIKKAKASVIEN HALLINTA Rikkakasvien hallintaan perunalla käytetään riittävää viljelykiertoa. Multauksen yhteydessä vaon pohja kuohkeutetaan hyvän läpäisevyyden varmistamiseksi.

1 Suhdeluku A= 100 vähän ruttoa. 44. 1971–79 PERUNAN SATO JA RUTTOISUUS A1. VARASTOINTI Perunat kuivatetaan pinnalta mieluiten jo ennen varastoon siirtoa tai tehokkaalla tuuletuksella varastoinnin alussa.0 31. Perunan korjuun kaikissa vaiheissa tulee perunaa käsitellä hellävaroen mekaanisten vioitusten välttämiseksi.0 33. Lämpötilan tulisi kuitenkin olla yli 10 °C. On syytä käyttää syvää istutusta ja kookasta penkkiä.1 32. kun mukulat irtoavat varsista helposti ja jäävät maahan.5 12. Tuleentumista jouduttaa ennen kaikkea kunnollinen idätys. 20 % ka. 4 v. (Bintje). Pellon vesitalouden tulee myös olla hyvässä kunnossa.0 4 27 Mukulasato. Varret niitetään lehtiruton puhjettua mukularuton ehkäisemiseksi. Varret niitetään tai murskataan.1 32. paljon ruttoa.9 kevät.0 Järna. t/ha Varastohävikki % sadosta 38.4 14. 34. B2 Erotus 1.0 26. Peruna kestää käsittelyä vioittumatta selvästi paremmin yli 10 °C:n lämpötilassa.6 paljon ruttoa. Satu) viljeltäessä sadetus varmistaa laadukkaan sadon tuottamisen.7 38.5 22. Suvi. 5 v. rikkakasviton kasvusto. 26. Pienillä korjuualoilla käytetään yleensä maahan pudottavia elevaattorikoneita. Ruotsi. Kuivumista jouduttaa ilmava kasvupaikka ja kuivahko. 100 100 96 73 1 = peruna – vehnä – ohra 2 = peruna – vehnä – apilanurmi Pettersson 1982 351 . 4 v. kpl/100 versoa 90. SADONKORJUU Varastoitavan ruokaperunan tulee olla riittävästi tuleentunut ennen sadonkorjuuta.7 32.0 Mukulasato.0 Luonnonmukainen viljely B1 B2 28. Varsiston niitto pakkotuleennuttaa perunaa ja 10–14 vuorokauden kuluessa kuori vahvistuu koneellista nostoa kestäväksi. Varastoitava peruna tulee nostaa kuivissa ja lämpimissä olosuhteissa. Matilda. Maan tulee läpäistä nopeasti liiat sadevedet.7 112. A2 B1. Toisaalta se saattaa edistää ruton leviämistä. 5 v.5– PERUNAN SATO TAVANOMAISESSA JA LUONNONMUKAISESSA VILJELYSSÄ Tavanomainen viljely A1 A2 Mukulasato t/ha Mukulasato. Ruokaperunavaraston sopiva lämpötila on 3. jotta sadon laatu muodostuu hyväksi. sopiva lannoitus ja muu viljelytekniikka. Tuleentuessa sadon laatu paranee. Varsinaiset laatikkoon tai säiliöön nostavat korjuukoneet soveltuvat parhaiten yli 2 ha:n korjuualoille.6 31. 15–20 mm) tasaa hiekkamailla perunan kasvua kuivina kausina ja torjuu rupea. KASVUSTON HOITO Sadon laadun parantamiseksi vieraat lajikkeet ja sairaat yksilöt poistetaan. t/ha vähän ruttoa.1 22.3 28. Varsien murskauksen jälkeinen liekitys saattaa olla eräs mahdollisuus vähentää mukularuton riskiä. 20 % ka.6 38. Ruvenarkoja lajikkeita (mm. 20 % ka.0 24. Tuleentunutta peruna on silloin. Luonnollisen tuleentumisen tulisi olla jo alkanut ennen varsien niittoa. Sadetus (n. perunan kuori vahvistuu ja peruna kestää paremmin käsittelyä. Kasvuston tulisi kuivua nopeasti aamukasteen ja sateen jälkeen.3 32. t/ha Sivuversoja.0 37.PELTOKASVIT ja van Gogh sekä Asterix.0 27.

RUOKAPERUNAN LAATUVAATIMUKSET Erikoisluokka Lajikerajoitus (MMM:n vuosittain vahvistama lista) Vieraita lajikkeita (paino-%) Laadultaan kelpaamattomat (paino-%) Pakkasen vioittamia Märän sieni. Kauppakunnostustilan tulee sitä vastoin olla hyvin valaistu. Sopiva ilmankosteus on noin 95 %.5 °C. kovin epämuotoiset Vioittuneita (sellaista vioittumaa.PELTOKASVIT Perunan varastointi • lämpötila • kosteus • tuuletus • valaistus 4. Valaistuksen tulee olla hyvin himmeä ja lamppujen mieluiten vihreitä mukuloiden vihertymisen estämiseksi. jonka poistaminen suoralla leikkauksella yksinään tai yhdessä muiden samalla tavalla suoritettavien poistojen kanssa aiheuttaa erikoisluokassa yli 5 % sekä I luokassa yli 10 % hävikin perunan painosta) Rupisia (erikoisluokassa yli 10 % ja I luokassa yli 25 % perunan pinta-alasta) Koekeitossa vetistyneitä. siemenperunalla 3. pitkämukulaisilla 30 .0 °C. KAUPPAKUNNOSTUS Ruokaperunan kauppakunnostus tarkoittaa sadon saattamista ruokaperuna-asetuksen vaatimusten mukaiseksi. 10 1 10 5 ei vaat. tummuneita tai hajonneita 15 mm:n lajittelukoosta poikkeavia (paino-%) (seulakoon äärirajat pyöreämukulaisilla 35 . Raakaerästä poistetaan laadultaan vialliset ja myyntiin kelpaamattomat mukulat sekä tehdään kokolajittelu. Tärkein satoeroa aiheuttava tekijä on ruton keskeyttämä kasvu.5–4.tai bakteerimädän vioittamia Vihertyneitä (vihertyneisyys ei häviä tavanomaisessa kuorinnassa) Laadultaan viallisia (paino-%) Itäneet (itu yli 5 mm) Ontot. ei vaat. ruskolaikkuiset.70 mm. Kosteus ei saa päästä tiivistymään irtovedeksi. Maan kasvukunnon hoito ja sopiva lannoitus vaikuttavat myös satotuloksiin. osassa kokeita 75– 90 % tavanomaisesta. Mullanpoisto mukuloista tapahtuu harjaamalla koneellisesti. Ruokaperuna-asetus 356/84 352 . kiviä ja muita epäpuhtauksia (paino-%) 0 0 0 3 2 2 on 3 I luokka on 7 Luokittelematon ei Varhaisperuna ei - 3 0 3 1 6 ei vaat. Koneellisessa lajittelussa perunan lämpötilan tulee olla noin 12 °C käsittelyn kestävyyden parantamiseksi.70 mm) Multaa. Perunavarastossa on oltava myös riittävä tuuletus ja ilman kierrätys. SATOISUUS Luonnonmukaisessa viljelyssä satotaso on ollut osassa kokeita tavanomaisen viljelyn tasolla.

Helsinki. Speltti on lupaava ja mielenkiintoinen uusi viljakasvi.ifoam. Sertifioitua luomusiementä tarvitaan lisää.2001. Viljalajikkeiden taudinalttius virallisissa lajikekokeissa 1991 . Perunan ravinnetalous. Sammanfattningar av föredrag och postrar.M. 2002. ja Talvitie. M. Ruis. Kedonperä. 1999. C. H. S.3. Helsinki. Julkaisu 5. Anon. Maaseutukeskusten liitto. Torajyvä. U-M. Heinonen. 2002. 26 s. Pp. Pp. Puna-apilalajikkeista löytyy satoisia uutuuksia.. Koetoiminta ja käytäntö 27.. 353 . Hiivola. ja Kemppainen. Anon. Wide Row Spacing and Living Mulch: New Strategies for Producing High Protein Grains in Organic Cereal Production. Germeier. 24-27. 2002. Kasvintuhoojat iskevät aikaisin kylvettyyn rukiiseen. Hannukkala. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus.. Salonen. 33-44. pp. Laine. Vuorinen. Helsinki. Vuorien. http://www. ss. Omavarainen maatalous nro 1/1994. Mäkelä. Koetoiminta ja käytäntö 58.4. Y. 6. 2002. 2. 7 s.10. Y. Koetoiminta ja käytäntö 58 nro 1. H. Aula. Maaseutukeskusten liitto. Kuisma.. S. Kasvintuotanto 10. Rikkakasvit kuriin ruiskylvöä myöhentämällä. 6. 46 s. E. Ökologisk Landbruk 1. Ökologisk Landbruk. A. Niskanen. Syysviljojen kahukärpäsriski näkyy kelta-ansoista. 37-40. 3. S. Jalli. Regler och lagstiftning inom utsädesområdet. Talvitie.4. 72 s. L. 1995. & Loes. 2000. S. Järvi. 1989. Jokioinen. 2001.. 2002.ja taimiopas. 1986. Anon. M. J. 1988. Ss.biogene. 1998. Helsinki. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 1. Perunan vesitalous. 2001. L. Helsinki. Institutionen för växtodling. Helsinki. s. M. Huhta. Alternativa odlingsformer – växtprodukters kvalitet vid konventionell och biodynamisk odling. Niskanen..1989. Koetoiminta ja Käytäntö nro 2.2001). Maaseutukeskusten liitto.. S. ss.ja koulutuskeskus Mikkeli. Holten. Rapport 91. E. Siementarkastusosasto. 2002.ja kevätvehnälajikkeiden soveltuvuus luonnonmukaiseen viljelyyn. 2002. Kankaanpää. MTT. A. MTT:n ja Suomen Nurmiyhdistyksen seminaari 30.3. Luomusiemenprojektin loppuraportti. Austrheim. Pp..1998. P. Ss. 20-22. Anon. M. Liite 16 s.. Koskimies.. H. Uppsala. 18. Tieto tuottamaan 86. Koetoiminta ja käytäntö nro 2. Luonnonmukaisen apilasäilörehun kivennäispitoisuus. R. Niskanen. Kasvintuotanto 8.ja lajikeseokset. Herneen tuotanto. A. 2001. Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön projekti. Huusela-Veistola. T. s. R. J. Luonnonmukaisen vihannesviljelyn tietokortit. CUL. Högnäsbacka. Kauppinen. ja Kieksi.2000. 2000. L. 6..U. 2. 1994. A. Kangas. Luomuviljan tuotanto.2002. Perunaseminaari 7. A.1998. L. Mäkelä. Biological Agriculture & Horticulture. Ss. Mikkelin mlk. J. A. 143 p. Apilan viljely. Tieto tuottamaan 95.. 2001.. L..10. 1981. 2002. 79-82. M...PELTOKASVIT KIRJALLISUUTTA Anon. 2002. Herneen satovaihteluiden syyt. MTT. Ökologische Getreidezuechtung und Gentechnik. Rehuviljan laji.. Koetoiminta ja käytäntö 18. M. Y. 8. ja Kangas. Mikkelin mlk.4. Karutz. Tieto tuottamaan 80. H. MTT:n Tiedote 3/ 95. 2000.ch 2.2002.2001. 2001. Ss. Y. Maaseutukeskusten liitto.1. Koneviesti no 11. Skånsom grashosting.. Huusela-Veistola. Pölkki.. M. Ohran taudinkestävyydessä ja torjuntatarpeessa huimia eroja. 1983. Nykänen-Kurki. 106 s.3. Kasvintuotannon tarkastuskeskus. A. Koskimies. 3. Luomu alkaa siemenestä. Palkokasvien typensidonnan tehostus: Rhizobium-bakteerien valinta ja vertailu.. A. M & Huhta. Nurmipalkokasvilajikkeet. Ruokaperunalajikkeet luonnonmukaisessa viljelyssä. 1998. 1994. Koetoiminta ja käytäntö 56. Rothår og fosforopptak i korn. H. Dlouhy. Laatuviljan tuotanto. SLU. Heinonen. Salo. Tieto tuottamaan 88.2001. Virallisten lajikekokeiden tulokset 1994 . A.mtt. Arbeitspapier. 2000. Hannukkala. Kangasmäki.pdf Kangas. s. 143-145. Sveriges Lantbruksuniversitet. 17-25. 4. Laine. Luomu-viljaa. MTT.. 5-13. 94 s. Anon. 127-139. Paljasjyväiset kaurat tuottavat suuria ja laadukkaita satoja. A. 19 s. M. 2001. Hyvää siemenperunaa.. HtmlResAnchor www. Perunaseminaari 7. 7. Helsinki. Anon. 7. Apilamätä. Ss. Leskinen. Koetoiminta ja käytäntö nro 2. Ekologiskt lantbruk. 2000.1990. C.-K.2001 Säätytalossa. Maaseutukeskusten liitto. 1990. Salo. Vuorinen.. Koetoiminta ja käytäntö nro 1. Dahlberg. 1996. Genetic engineering versus organic farming. 18.. J. P. S. Ss.fi/mtts/pdf/mtts2. Nurmitutkimuksen satoa.org 9. Maaseutukeskusten liitto. Laatuperunan tuotanto.. Koetoiminta ja käytäntö nro 2. 1998. E. Aura. L. 32 p. Kontturi. Ultuna. J. 109 s. Luomuperunan kasvinsuojelu. Tieto tuottamaan 37. Mikkelin mlk. A.N.1998. Luomu-lehti 5/2001. S. 23. Ifoam. Salo. 2001. 1989. H. Jauhiainen. 1992. H. Perunaseminaari 7. S. Hovinen. Nurmipalkokasvien esikasviarvo. Salo. H. Jauhiainen. Koetoiminta ja käytäntö 57.1999. Omavarainen maatalous nro 4/1994. 2001. E. 29-32. S-L. 87 s. Luomusiemen.4. Kedonperä. MTT:n selvityksiä 9. H.10.3. Kari. Helsinki. www. Koskimies. E. Kalkituksen ja karjanlannan vaikutus puna-apilan typensidontaan. Kangas. Sitra. 1 (2. MTT:n selvityksiä 2: 281 s.Vuorinen. 1999. 11. Maaseutukeskusten liitto. Jokioinen. 28. A. 1998. Anon.

S. Laine. Nykänen-Kurki. 1999. Köylijärvi. P. Ss. Kangas. Tattarin viljelytekniikka. 18(1). M. Leinonen. Tarkennusta kevätmuokkaukseen ja kylvöön. luomunurmista. Lötjönen ym. P. Esitutkimus. 2000. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu nro 14. Palkokasvien viljelyvarmuus. 1999. Laamanen. Topi-Hulmi. 2001. 1997.2000. 3. Joki-Tokola. SLU. Nurmitutkimusten satoa: tuloksia lannoituksesta. Lajikevalinta on perunanviljelyn kulmakivi. E. O. Nykänen-Kurki. 1997. 4. 11.. Apilanurmen paikkauskylvö. Nykänen. Koetoiminta ja käytäntö vol. Viherlannoitus ja oikea esikasvi takaavat luomurukiin sadon. 2001. S. 1999. Sarja A 20. ruokonadasta. M. Koetoiminta ja käytäntö 56 nro 2. Kuusela. Perunalajikkeiden typpilannoitus. S. Biological Agriculture & Horticulture. M. 2001. Mustonen. Luonnonmukaisen vihannesviljelyn tietokortit. 2: Ss. laitumista. Ss. Yksivuotisten palkokasvien laiduntaminen. 8. H.. H.12. Kuusela ym.. Viljele ruista. S. M. Ss. E. Leppänen. mutta millä lajikkeella. 2001. 8-9.. 2. Khalili. 22-24.puna-apila ja timotei. E. Luomulehti 20. 2001. 2000. ruokonadasta. Ss. 2001. Niskanen. Luomulehti 20. Ss. 53-60..Tuloksia lannoituksesta. Kuusela. S. luomunurmista. M. Luomurukiista uusia lajikkeita. luomunurmista.. 28. E. M. P.4. 16 nro 3. E. Mustonen. Luomulehti 3. Pp. 51 s. ss. M. Nykänen. laitumista. Niskanen. Luomulehti vol. 3.. Koetoiminta ja käytäntö vol. R. Kuusela. 28-30. A. E. Ruokonata peittoaa nurminadan kaikessa. 24. 21 nro 3. Maatiaiset säilytetään monimuotoisuuden vuoksi. Laitinen. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 14. Ruokaperuna. 18. Yields and Clover Contents of Leys of Different Ages in Organic Farming in Finland Biological Agriculture & Horticulture. 1981. S. Kuusela. palkokasveista. Lundelin. M. 5. E. Larsson. Luomulehti vol. Lehto.. Lehto. 56 nro 4.. 16-17. 2001. ruokonadasta. E.PELTOKASVIT Kurtto. A. Ss. E. Kaista. Kuusela. Luomulehti 20 nro 8. E. luomunurmista. 4-11. 5. 53-60. Kuusela.1983. Koetoiminta ja Käytäntö nro 1. Köylijärvi. In: toim. 8 s. 2000. 26 s.. Mikä on paras korjuuajankohta? Mikä seos käy rehuksi. Kevätmuokkauksen aloittaminen tasausäestyksellä. Ss. 2001. Sormunen-Cristian. Yksivuotisten palkokasvien laiduntaminen. Tuloksia lannoituksesta. O. L. Nurmet viljelykierron moottoreina. 3. 2001. J. 2. Kunttu. Nurmitutkimuksen satoa. Leinonen. and Kunttu. 5. Koetoiminta ja käytäntö 57. Yksivuotiset apilat. J. Nurmitutkimuksen satoa. Niskanen. 1983. ja Miettinen. S. Virnat. S. Ekologisk förädling av stråsäd.. Julk 2. Kauran ja rehuvirnan seoskasvuston korjuu säilörehuksi. 2002. L. CUL. Niskanen. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu nro 14. Laine. 2. P. A. 56 nro 7. Montonen.Tuloksia lannoituksesta. Puna-apila. Nykänen. älä torajyvää!. R.. 31 s. Nykänen. P. ja Kontturi. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Niemeläinen. 1998.. MTT.3. palkokasveista. E. Nykänen. Sormunen-Cristian. 2002. 2001. 2001. 2002. A. Pellervo 4/1981. Joki-Tokola. E. T. Laatua ja satoa kevätvehnän luomutuotantoon. 24. Kuusela. A. Lajikkeita on tutkittu MTT:ssa. A. Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön projekti. Lehto.. Spelt-viljan viljelyopas. P. ja Joy.. 155-158. S. Saarisalo. mutta mitä virnaa? Luomulehti 17. Ss. Leinonen.2002. Koetoiminta ja käytäntö 49. Helsinki. E. Ekologiskt lantbruk. Nurmitutkimuksen satoa. 2001. Nykänen-Kurki. Luomulehti 20. 1998. Koetoiminta ja käytäntö 56 nro 2... A. P. Koetoiminta ja käytäntö 19.4. 49-52. Niskanen. 1999. Käytännön Maamies 6. Avainkysymyksinä laitumen tuottokyky ja laiduntamisen tehokkuus: tavoitteena 2000 kiloa kuivaainetta hehtaarilta. Niemeläinen. Koetoiminta ja käytäntö vol. Ultuna. Ss. Laine. 11. E. Jokioinen. Granstedt. 59 nro 2. palkokasveista. ja Häkkinen. Ss. ruokonadasta. Ss. S. Ruokonata Retu on satoisa ja kestävä kasvi rehunurmiin. keskisato oli 21 000 kiloa. Luomulehti 20 nro 1. 9-10. Yields and Clover Contents of Leys of Different Ages in Organic Farming in Finland. 55-66 354 . Perunaa luonnonmukaisesti. 1. M. K & K 57. 10-11. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu 14. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. J. Öljyn hinta nousee – miten käy viljan viljelyn kannattavuuden? Koetoiminta & Käytäntö 19. 8-9. T. 23. Ylistaro. Leinonen. A. 58 nro 3. Luomulehti 18. E. 1982.vai lohkosyöttöä luomulehmille? Koetoiminta ja Käytäntö 55. Vuorinen. 2001. palkokasveista. Virnaa.. S. S. A. 2002. Koetoiminta ja käytäntö. Lindroos. 2000.. 2. 2001. 34-35. Nykänen. laitumista. Kokemuksia yksivuotisista laidunnurmista luonnonmukaisessa maidontuotannossa. 1992. Ruisvirna ja persianapila viljelyvarmimpia palkokasveja yksivuotisiin laitumiin. E. Granstedt.1992: p. H. Niskanen. Lehto. S. Niskanen. S. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu nro 14. 18(1). Luomulehti 20. Sitra. 5. 1997..ja koulutuskeskus Mikkeli. 20-23. Luomulehti 18. M. Kevätruis – alkuperäisten olojen viljelyskasvi. 5-7. Yksivuotiset nurmipalkokasvit laidunseoksissa. 1999. 2001. Sammanfattningar av föredrag och postrar. Laadukas seospari . 78 s. laitumista. 14-15. 2001. 3. Jauhiainen. R. 3: Ss. 55-66. P. Ss. 2001. Pp. 2001. Marttinen. A. M. Koetoiminta ja käytäntö nro 2. 1999. 2. A. Uudet lajikkeet haastavat vanhat kauran luomuviljelyssä. Virna sopii hyvin rehukasviksi. E. A... M.

.30. Koetoiminta ja käytäntö. S-L. 1992. R. Perunantuotanto. J. M. H. 2000. Ss. E. Rinne. laitumista. Ruis soveltuu hyvin luomuviljelyyn. 159 s.. 1994. H. Puna-apilan menestyminen ja viljelytekniikka suomalaisilla maatiloilla. ja Pulli. A. U. P. T..PELTOKASVIT Nykänen. Uutta tietoa ruisvehnän kylvöstä ja lannoituksesta. H. S.1. ja Hakkola.. ja Rinne. Ss. 97-105. Koetoiminta ja käytäntö 59. Ss.ja monivuotisista nurmipalkokasveista luomuviljelyssä. Vuorinen.. 1983.10.. 32-33. Saastamoinen. Koetoiminta ja käytäntö 19. Nurmen perustaminen ja kasvukunto. Kuusela. S-L.. Luomulehti 20. Ss. 2000. Hellämäki. 1983. Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön projekti. Ruippo. Leinonen. Huokuna.. Kylvösiemen No 2. M. Sitra. laitumista. E. Monivuotisissa rehupalkokasveissa jo valinnanvaraa.-11. S.. P. ja Simojoki.. P. Rinne. 1990. E. P. Nykänen-Kurki. luomunurmista. Leinonen. Rukiin kylvöajan määrää lajike ja keli. 1997. M. Nykänen-Kurki. K. Sirppimailanen on lupaava nurmipalkokasvi. 1988. 22.5.. Yksivuotiset virna. Ss. 4. Yksivuotisista seoksista apua nurmiviljelyn pullonkauloihin! Koetoiminta ja käytäntö 57. Ss.odelman korjuun ajoittamisessa pelivaraa. Mari Topi-Hulmi ja Eeva Saarisalo..4. 1996. Nykänen. Ss.2000. H. Pulli. Tall. 2001. Luomulehti 16. P. Salo. Pettersson. 1983. Juhannusruista satoa antavaan kesantoon. 2001. Maaseutukeskusten liitto. Sormunen-Cristian. Nurmitutkimuksen satoaTuloksia lannoituksesta. K. Koetoiminta ja Käytäntö 19.1983. Mikkelin mlk. 1983. In: toim. Omavarainen maatalous 3/1992. 2002. Sarja A 67. MTT.2. Viljojen lajikevalinta. 2001. Konventionell och biodynamisk odling. Kuluttaja 4/2002.1985. 1997. A. ja Heiskanen. 18-20. 2: 38. Pahkala. Vuorinen. 2001. E. Koskimies. Koetoiminta ja käytäntö 17. Markku Yli-Halla (toim. Laine. B.1997. Luonnonmukaisen nurmituotannon erityispiirteet. Ss. M. Leinonen. 2000. Kenttäkuivuri avuksi heinäntekoon. Tieto tuottamaan 64. Hiivola. Luomulehti 3. P.. Viljelykasvien maatiaiskantoja ja paikallislajikkeita kartoitetaan luomuprojektin yhteydessä. 4. A. Ruippo. M. Talvitie. Y. 2000. Leinonen. palkokasveista. K. M.. Talvitie. K & K 57. Nurmitutkimuksen satoa . Helsinki 10. A..2..2000. . Herneen ja härkäpavun seosviljely.6. Koetoiminta ja käytäntö vol. Jauhiainen.1988. Julkaisu 3. Laatuun vaikuttavat tekijät. Oiva Niemeläinen. Takala. Nordisk forskningsring. 5. palkokasveista. 18 s + liitteet. Seuri. Omavarainen maatalous.. S. Perunaseminaari 7. S. Helsinki. Puna-apilakin rappeutuu. 1991.1983. Meddelande nr 32. Taistelu siemenistä. P. Viljalajikkeet luomuviljelyssä. Käytännön Maamies 3:1996. Koetoiminta ja käytäntö.ja apilaseokset maistuvat hyvin karitsoille. Rämö. Salo ym. Simonen. 93-130. 1992. Rinne. Seuri.1. A. 6-7. Uudet ruislajikkeet sopivat hyvin leivontaan. Koetoiminta ja käytäntö 28.1. 8. Leinonen. Kuusela. S. Varis. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu 14. Sormunen-Cristian. ruokonadasta.1998. Nykänen-Kurki.1992.12. Nykänen. P... 1999. L. Ss. 4. Ss. Lajike-erot suuria viljojen luomuviljelyssä. Omavarainen maatalous 3/1991. MTTK. ss.)..ja monivuotisista nurmipalkokasveista luomuviljelyssä. 3. 14-15. 4. Palkokasvit viljelykierrossa ja -seoksissa. Talvitie. Nykänen ym. 4. puutarhatuotanto.tärkeä osa rukiin viljelytekniikkaa. P. P. 2002. Koetoiminta ja käytäntö 26. R.. 1996. 1995. Järna Tryckeri Ab. Sormunen-Cristian. Pulli. P. 1988. Helsinki. 118 s.D. Ss.13-15. Perunan laatu. M. P. Sormunen-Cristian. 16-18.tuloksia lannoituksesta. Sitra Helsinki. Niskanen. ss. 41-48. 10-11. M. 57 nro 5. Mailanen haastaa apilan. A. Tolvanen. 111 s. Koetoiminta ja käytäntö nro 2. Nykänen. Koetoiminta ja käytäntö 30. Ss. Ss 41-48. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Jämförande försök mellan två odlingssystem 1971 . P. 2002. 7. M. P. 1998. Seuri.ja syysvehnälajikkeiden talvenkestävyydessä selviä eroja.5.1. Tiedote 10/88. Granstedt. A. S. 51. Luomunurmien jälkikasvun kehitys tasaista . P. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu nro 14. P. Roinila. 1996. 1992. 14-15. Nykänen-Kurki. E. A. Julkaisu 6. Simojoki.1994. Ss. Lannoitustavan vaikutus perunan laatuun luonnonmukaisessa viljelyssä. Kuusonen. A. Koetoiminta ja käytäntö 26. 3.1990.. Oinas. Nykänen. luomunurmista. 355 . 15 nro 6. 5... Ss. Seuri. Viherlannoituksella saadaan parhaat sadot luomuperunasta. Kasvintuotanto ja maaperä. 41-46. 1985. 2000. Ss... Yhdet kylvöt kahdet korjuut? Omavarainen maatalous 14 nro 1. Ruisvehnä. 1992. Maataloustieteen päivät 2000. 6-7. Varis. S. . P. A. 2002. 12-13.1979. A. Milloin rehuntekoon? : korjuuaikapalvelusta apua apilankorjuun ajoittamiseen. Nykänen. Mekaaninen rikkakasvien torjunta perunamailla. Simojoki. M. Havaintoja yksi. L. Maaseudun tulevaisuus. 10-11. Koetoiminta ja Käytäntö 25. Biologisen typensidonnan hyväksikäytön projekti. ja Hannukkala. ruokonadasta. 1982. Esikasvin valinta . J. ss. Turtola. Havaintoja yksi. Keskustelua ja kannanottoja : onko lajikekokeisiin luottamista? Omavarainen maatalous 15. Salmenkallio-Marttila. In: Riitta Salo.. Jokioisten uutuus – Sohvi-herne. Puna-apilalajikkeiden niittotiheys ja satoisuus. R. H. 4. Luomulehti 19. R. Palkokasvien biologiasta. H.

3. & Paul. Biologinen typensidonta peltokasvien viljelyssä. E. R. 2001. 2. Helsinki. 41. Wilkins. Väisänen. FIBL. Sianlannan kompostointi ja lannoitusvaikutus. Legume Silages for Animal Production – LEGSIL. Sonderheft 234. Luomuviljan tuotanto. ja Sundman. Väisänen. H. Sammanfattningar av föredrag och postrar. Eine Einschätzung fuer die ökologische Pflanzenzuechtung. 21. 1983. J. J. E. ym. 1990.11. SLU. Ss. 2000. Mikä on se oikea lajike? Luomulehti 20.PELTOKASVIT Varis. ja Iivonen. Väisänen. Biologisen typensidonnan hyväksikäytön projekti. Kuusinen. J. Peruna kiittää hyvärakenteisesta viljavasta maasta. Niskanen. Varis. 24 p. C. Helsinki. Pihala. 8-9. S. 2. Wallenhammar. Forsman. Techniken der Pflanzenzuechtung. 2002. University of Helsinki. 94-102.2002 Ultuna. S. 1983. Sitra. Julkaisu 6. 260-262. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 947: Tieto tuottamaan 86. 356 . Leinonen. 95 p. Väisänen. CUL. J. ja Kivelä. Pihala. 7. K. Lehto. Konferens 13-15. Väisänen. Koetoiminta ja käytäntö 56.. Viljelytekniikan vaikutus luomuviljan laatuun. Aikaisin vai myöhään ohran kylvöille: kenttäkokeissa katse typpeen: viivästys alensi satoja Savossakin: paljonko typpeä on tarpeeksi. J. Koetoiminta ja käytäntö 47. 2000. 2001. Sitra. ss. Teräväinen. 2001. Braunschweig. Apilanurmien biologinen typensidonta. Frick. J. Ss. M. 1. 22-25. 1999. Luomulehti 18. J. In: toim. A. Ahlfors. J. 1999. Palkokasvien esikasviarvo. Suomen Akatemia Loppuraportti no 383. 24-26. J.7. Koetoiminta ja käytäntö 56. Väisänen..12. K. M.1999. Apilanurmien biologinen typensidonta. Pp. M. held in Braunsschweig.12.1999. R. V. Helsinki. Biological nitrogen fixation in organic and conventional grassclover swards and a model for its estimation. Wyss. Väisänen. L. 21. E. E. 1999. FAL. 3. J.. Ekologiskt lantbruk.. 2001.1990: p. Luomulehti 20. 342 s.2001. 1-30. E. 26. P. Märkä kesä testasi luomuviljatilojen viljelyvarmuuden. Väisänen. Väisänen. Palkokasvit viljelykierrossa ja -seoksissa. Luomulehti 20. Ss. Horstia. 4.. Lisentiate’s thesis. 3. Ss. 2001. 14-17. Proceedings of an international workshop. FIBL Dossier Nr 2. Kvalitetsodling av ekologiskt vårvete.

Tuotteiden yksikköhinnat ovat tällöin korkeimmat ja työllistävä vaikutus tilalla on suurin. Viljely on tällöin järjestettävä monipuoliseksi. kasvitaudit. Tukkumyyntiin tuotettaessa on syytä keskittyä muutamaan tuotteeseen. Suoramyynti edellyttää monipuolista tuotantoa ja hyvää varastoa sekä hyvää asiakaspalvelua. Sopimukset varmistavat tuotteiden markkinointia. Varaston tulee olla hyvä. Tuotteiden säilyvyyden ja myyntikauden tulisi olla mahdollisimman pitkä.1 YLEISTÄ PUUTARHAVILJELYSTÄ TUOTANTOMUODOT Luonnonmukaista puutarhatuotantoa voidaan harjoittaa tähdäten joko pääasiassa suoramyyntiin tai tukkumyyntiin sekä myös viljelyyn teollisuudelle. PUUTARHAKASVIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY 7. Tuotteet toimitetaan usein suoraan pellolta teollisuuden varastoon. jolloin tilavarastoa ei tarvita. Suoramyynti koti. Tämän tuotantomuodon edellytyksenä on riittävä asiakaspohja. Tuotettaessa tuotteita teollisuudelle keskitytään yleensä yhden tai muutaman tuotteen tuotantoon. joilla on työvoimaa runsaasti käytettävissään. Yhteistyö ja työnjako toisten luomuviljelijöiden kanssa selkiinnyttäisi viljelyä. Luonnonmukainen viljelymenetelmä tuo tähän vielä omat erityisvaatimuksensa. marjojen ja hedelmien viljely ammattimaisesti vaatii suurta ammattitaitoa. AMMATTITAITO Vihannesten. Riittävä viljelykierto on kuitenkin järjestettävä.tai torimyyntinä sopii erityisesti pienehköille tai pienille tiloille. lannoitus ja maan kasvukunnon ylläpito erilaisina kasvukausina sekä sadon 357 . tuholaiset.PUUTARHAKASVIT 7. Asutuskeskuksen läheisyys helpottaa riittävän asiakaskunnan hankkimista. Puutarhaviljelyssä viljelyn riskejä ovat ennen kaikkea rikkakasvit. Suoramyynnissä myös pienimuotoinen varhaistuotanto on varteenotettava vaihtoehto. Vihannesten varastointi ja kauppakunnostus ovat tällöin oleellinen osa tuotantoa. jotka sopivat hyvin viljelykiertoon ja joiden työhuiput ovat eri aikaan.

Lisäksi kriittiset työt (kylvö. Luonnonmukaisen viljelytekniikan opettelu kannattaa tehdä mahdollisimman pitkälle jo ennen varsinaisia siirtymisvuosia.ja syvämultaiset hietamaat sekä multamaat. Viljelijäperheen oma työpanos ja ammattitaito ovat ratkaisevassa asemassa tuotannon hoitamiseksi menestyksekkäästi. Aputyövoiman saatavuus työhuippujen aikana on myös tärkeä puutarhaviljelyn toteutukseen vaikuttava tekijä. LUONTAISET EDELLYTYKSET Vihannekset. marjat ja hedelmät ovat yleensä vaateliaita kasveja. Edellä mainitut asiat. samoin kuin eri kasvien erityispiirteet ja oikeat työmenetelmät sekä tuotannon kokonaisuus tulee opetella hallitsemaan hyvin. Viljelyteknisiä valintoja tehdessä on myös hyvä pohtia valintoja suhteessa luonnonmukaisen tuotannon periaatteisiin ja tavoitteisiin. tuholaisten hallinta) on suoritettava juuri oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. jotta myös tasapainoinen viljelykierto voidaan toteuttaa. Viettävyyttä ei lohkoilla saa olla niin paljon. haraukset. Tasaisilla lohkoilla erityisjärjestelyt ovat tarpeen pintavesien aiheuttamien ongelmien välttämiseksi. Luonnonmukaista puutarhakasvien tuotantoa harjoitetaan sekä erikoistuneena tuotantomuotona että usein myös osana maataloustuotantoa. Viljelyyn valittaville kasveille soveltuvaa peltoa tulee olla riittävästi käytettävissä. Edullinen paikallisilmasto ja sopivat maalajit ovat menestyksekkään viljelyn edellytyksiä. Vihannesviljelyssä parhaita maalajeja useimmille kasveille ovat runsas.PUUTARHAKASVIT Luomupuutarhatilan ydinkysymyksiä • luontaiset edellytykset • ammattitaito • viljelyriskien hallinta • maan peruskunnostus • lämpimyys • työmenekit • koneistus laatu. että koneellinen työskentely vaikeutuu liiaksi. jotta pintavedet voidaan ohjata riittävän nopeasti pois pellolta. Koneilla työskentely edellyttää suurehkoja. säännöllisiä peltokuvioita. Ammattitaito ja töiden oikea-aikainen suorittaminen riittävällä huolella ovat menestymisen edellytyksiä kummassakin vaihtoehdossa. Lohkojen olisi hyvä olla lievästi viettäviä. jolloin riskien hallinta on helpompaa. liekitys. MAAN PERUSKUNNOSTUS Vihannesten ja marjojen sekä hedelmien luonnonmukaisessa viljelyssä korostuu peltoviljelyä enemmän maan luontaisen viljavuuden hoito. Hyvät liikenneyhteydet tuotteiden markkinoimiseksi ovat valittavan tuotevalikoiman yhdistelmään vaikuttavia tekijöitä. Hyvin kuivatettu ja perus- 358 .

etelän ja lännen puoleiset rinteet ovat lämpimimpiä. Maan rakenteen ja biologisen kasvukunnon parantaminen on syytä aloittaa jo ennen luonnonmukaiseen viljelyyn siirtymistä. ennen kaikkea typen niukkuudesta. kuten viherkatteilla. Kestorikkakasvit tulee hävittää ennen vaativan kasvin viljelyä. Keväällä maa tulisi saada nopeasti lämpimäksi. joilla kyntö ja kultivointi katkaisevat kylmän pohjaveden nousun pintaan. Turvemailla kivennäismaan lisäys lämmittää maata alkukesällä jopa 3–5 asteella. hyvärakenteinen ja biologisesti aktiivinen pelto tuottaa parhaiten satoa ja helpottaa rikkakasvien hallintaa. Kasvupaikka ja maalaji vaikuttavat merkittävästi lämpimyyteen. Näin voidaan parantaa sen kasvukykyä. Alavat lohkot ovat yleensä kylmiä ja hallanarkoja. runsasmultainen. Kevätkyntö tai kultivointi lämmittää maata. Lumen sulamista voidaan jouduttaa kylvämällä lumelle maaliskuun lopussa tummaa kivennäisainetta kuten biotiittia. Lannoitus voi perustua pääosin kompostiin ja viljelykiertoon. Kylmässä maassa taimet pysyvät pitkään vaalean vihreinä kärsien ravinteiden. Maan lämpimyys vaikuttaa merkittävästi pieneliötoiminnan vilkkauteen ja ravinteiden käyttökelpoisuuteen. eräissä tapauksissa jopa kokonaan. Maa muokataan huolella luonnonmukaisen viljelyn erityispiirteet huomioonottaen. Idän. Maan routaantumista voi359 . mikä rajoittaa kasvilajivalikoimaa ja viljelyä. Lannoitus voidaan hoitaa myös pääasiassa viherlannoituksena. Kunnollinen kuivatus on nopean lämpenemisen edellytys. Erityisen selvää tämä on hikevillä hietamailla. Mulloksella oleva lohko lämpiää nopeammin kuin kyntämätön pelto. Tuulisilla alueilla tuulensuojaistutukset nopeuttavat maan lämpenemistä ja suurentavat kasvukauden lämpösummaa. Alun perin kotipuutarhaan kehitettyä kateviljelymenetelmää on alettu soveltaa myös ammattiviljelyssä. joita tarkennetaan täydennyslannoittein. LÄMPIMYYS Lämpimyys on tärkeä etu varsinkin luonnonmukaisessa viljelyssä. Viljelykierto suunnitellaan maan kasvukuntoa parantavaksi ja lannoitusta helpottavaksi sekä rikkakasveja että tauteja ehkäiseväksi. kalkkia tai tuhkaa. Multavuuden lisääntyessä maan lämpeneminen hidastuu.PUUTARHAKASVIT kalkittu. Eri maalajeista hiekkamaat lämpiävät nopeimmin ja turvemaat hitaimmin.

9 4.5 m) Jyrsintä (5 km/h.PUUTARHAKASVIT daan estää talviaikaisilla katteilla. lantLIEKITYSTYÖN. 1.5 m) Rikkaäestys (7 km/h. 1.5 m) Harjuharaus (6 km/h. porkkana) sijoitetaan maata rikkakasveista puhdistavien kasvien jälkeen. niin kitkentäaikaa tarvitaan 100 t/ha.05 0.2 0.5 m) Multaus (6 km/h.37 0.7 m) Käsiliekitys rivin kohdalla liekitys (1-riv. Keväällä katteet kannattaa kuitenkin poistaa tai siirtää syrjään. h/ha 0. 1.4 työntuotos.24 0. TYÖMENEKKI RIKKAKASVIEN HALLINNASSA Lisätyötä luonnonmukaisessa vihannesviljelyssä aiheuttavat ennen kaikkea mekaaninen ja käsin tehtävä rikkojen hallinta sekä kompostointi.tai puolikesanto. Kompostointi vaatii lisätyötä noin 7–10 h/ha.5 km/h. 1. harjuviljely multauksineen ja katteet.8 0. 1. Pika.29 0. Esimerkiksi.8 Laine ja Kaila 1994 360 .7 m) Valikoiva liekitys (4 km/h. Käsityötä rikkakasvien hallintaan kuluu istutettavilla vihanneksilla noin 50–250 h/ha ja kylvettävillä kasveilla noin 100–500 h/ha.7 m) Riviväliliekitys (2. koska silloin ne hidastavat maan lämpiämistä.7 n.1 2. kiinankaali.45 0. haraus. jos porkkanassa on rikkakasveja alle 10 kpl/ rm. Rikkakasvien hallintaan on saatavilla monenlaisia liekitys-.27 38 84 128 2. mikä nopeuttaa maan keväistä lämpiämistä. 6 m) Käsinkitkentä rikkakasvitiheys (kpl/rm) 0-10 kpl/rm 11-30 kpl/rm yli 30 kpl/rm min/100 rm työnmenekki.8 1. h/ha 4.20 0. Harjuviljelyssä koholla oleva maa lämpiää tasamaata enemmän vastaten lähes mustaa muovikatetta. että arimmat kasvit (esim.5 2. Käsityön osuutta rikkakasvien torjunnassa kannattaa pyrkiä vähentämään erilaisin viljelyteknisin keinoin ja tarkoituksenmukaisella konetyöllä.56 0.ja harjakoneita. liekitin) Mekaaniset menetelmät Riviväliharjaus (3 km/h. tarkat haraukset.56 2.6 1. Viljelykierto suunnitellaan niin. 1. ja jos rikkoja on yli 30 kpl/rm. viivästetty kylvö sekä istutus taimista (esim. 20 3.2 1. niin kitkentään kuluu yli 300 h/ha. 1. ERÄIDEN MEKAANISTEN RIKKAKASVIEN TORJUNTAMENETELMIEN JA KÄSINKITKENNÄN TYÖNORMIT Traktoriliekitys Kokoalaliekitys (2 km/h.

PUUTARHAKASVIT

tu, nauris) ovat tärkeitä keinoja rikkakasvien hallinnassa. Liekitys säästää ratkaisevasti kitkentätyötä useilla kasveilla. Myös elävillä katekasveilla, sekaviljelyllä on saavutettu lupaavia tuloksia rikkakasvien torjunnassa. Menetelmä vaatii kuitenkin vielä kehittämistä, jotta katekasvit eivät kilpailisi liikaa viljelykasvin kanssa. PUUTARHATILAN KONEISTUS Työn osuus on puutarha- ja varsinkin vihannesviljelyssä suurin kustannuserä. Tarkoituksenmukaisella koneistuksella tarvittavaa ihmistyön määrää voidaan vähentää oleellisesti. Koneinvestointeja voidaan tarvita rikkojen hallintaan, lannankäsittelyyn ja kompostointiin, viherlannoitukseen ja maan muokkaukseen sekä mahdollisesti muuhun erikoiskalustoon. Konehankintoja ja koneiden käyttöä kannattaa pohtia mm. suhteessa vihannesten viljelyalaan, työn tehostumiseen ja kustannuksiin pitkällä tähtäimellä sekä uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön. Tilojen välisellä yhteistyöllä konekustannuksia voidaan alentaa. Ohessa esimerkki vihannesviljelyn koneketjusta, joka luonnollisesti muuntuu tilakohtaisesti mm. viljelyyn valittujen kasvien mukaan.

VIHANNESTILAN KONEKETJU
esimerkki
KEVYTTRAKTORI Muokkaus – kyntöaura – järeä hanhenjalkakultivaattori – joustopiikkiäes – kelajyrsin/puutarhajyrsin – jyrä Kylvö/istutus – tarkkuuskylvökone (1 – 4 -rivinen) – istutuskone, 3-rivinen (harjuun istutus mahdollinen) – perunanistutuskone – harjuntekoaura – merkitsemiskone käsin istutukseen Hoito – juurikashara, 5-rivinen (erillisin harayksiköin ja suojalevyin) – harjahara tai sormihara – rikkaäes, ohutpiikkinen – multauslaite harjuviljelyyn (esim. perunanistutuskone tai harjuntekoaura sopii tähän) – liekitin – työntöhara – pitkävarsikuokka – sadetuslaitteisto – katteenlevityslaitteisto (esim. niittosilppuri ja yleisperävaunu) – kasvinsuojeluruisku – ergonominen pyörillä kulkeva työskentelyvaunu kitkentään, istutukseen ja sadonkorjuuseen (liikkuu jaloilla työntäen, polkupyörän poljinmekanismin tai moottorin avulla) Sadonkorjuu – juuresten irrotusrauta – perunan/sipulin nostokone, (elevaattori, 2-rivinen) – varsien murskain Lannoitus – laatikkolevitin kivijauheille – lannanlevitin kompostin levitykseen – traktorikuormain

7.2 VILJELYTEKNIIKKAA
KATEVILJELY Kateviljelyssä viljelymaa peitetään eloperäisellä tai elottomalla aineella. Kateviljely on yleistä mansikan viljelyssä, mutta on varteenotettava vaihtoehto myös muiden marjojen, yrttien sekä vihannesten viljelyssä. Eloperäisenä, lahoavina kateaineina voidaan käyttää mm. ruoho- tai paperisilppua, olkea, laihaa kompostia, lehtipuuhaketta ja kuitukankaita. Maan katteena voidaan käyttää myös hajoamattomia ja hajoavia muovikatteita. Suomessa mansikalla käytetään valtaosin mustaa muovikatetta, muualla olkikatetta. Lämpöä vaativille kasveille sopivat parhaiten maata lämmittävät katteet, käytännössä lähinnä musta muovi. Kateviljely tarjoaa useita etuja. Katteet vähentävät rikkakasvien kasvua. Erityisesti ruisoljen, tuoreen, vihreän ruissilpun tai ristikukkaiskasvien, kuten sareptansinapin, keltasinapin ja kaalin murskeiden on todettu torjuvan rikkakasveja sisältämiensä allelokemikaalien eli toisten kasvien itämistä ja kasvua haittaavien aineiden takia.

361

PUUTARHAKASVIT

Kateviljelyn etuja • rikkakasvien kasvu vähenee tai estyy • maan pintakerros pysyy hyvärakenteisena • maan kosteutta säästyy • pieneliötoiminta vilkastuu • muovikatteet lämmittävät maata ja varhaistavat satoa • lahoavat katteet tasaavat maan lämpöoloja • runsaasti typpeä sisältävät katteet, kuten ruohosilppu, lannoittavat maata

Katteen alla maan rakenne pysyy hyvänä ja maa tasaisen kosteana. Myös pieneliötoiminta vilkastuu. Lahoavat katteet tasaavat maan lämpöoloja. Muovikatteet lämmittävät maata ja varhaistavat satoa. Niiden on havaittu edistävän herukkapensaiden juuriston ja versoston kasvua sekä hieman lisäävän herukan satoa kattamattomaan maahan verrattuna. Ruohosilppu- ja kompostikatteet toimivat lisäksi kasvukauden aikaisena lisätyppilannoituksena. Katteesta voi olla myös haittoja. Muovikatteet estävät liekityksen ja useimpien mekaanisten rikkakasvien hallintakeinojen käytön. Samoin ne vaikeuttavat lisälannoitusta. Maan kostuminen sateella ja kastellessa on epätasaisempaa. Muovit ovat peräisin uusiutumattomista luonnonvaroista ja niiden kierrätys on ongelmallista. Muovikatteiden ja kateharsojen käyttöä onkin rajoitettu keskieurooppalaisessa luonnonmukaisessa viljelyssä. Runsaasti hiiltä ja vähän typpeä sisältävät eloperäiset katteet, kuten olki, hake ja puun kuori, kuluttavat maan typpivaroja. Runsaasti typpeä sisältävät katteet puolestaan viivästyttävät sadon tuleentumista esim. sipulilla. Katteen sisältämä typpi saattaa vapautua viljelykasvin kannalta liian myöhään ja osin huuhtoutua. Ruohosilppukate voi lisätä etanoita. Eloperäiset katteet myös hidastavat maan lämpenemistä keväällä, ellei niitä siirretä kevään ajaksi syrjään. Monivuotisten kasvien kasvuun lähtö saattaa viivästyä. Tämä voi olla myös etu kylminä keväinä, jolloin silmut ovat vaarassa paleltua kovien yöpakkasten aikaan. KAISTAVILJELY Kateviljely voidaan järjestää ns. kaistaviljelynä, jossa vihanneksia viljellään vuorokaistoin viherlannoituksen kanssa. Viherlannoituksena käytetään kaksivuotisia apilavaltaisia nurmia tai yksivuotisia viherlannoitusseoksia. Viherlannoitus niitetään ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla niitto- tai tarkkuussilppurilla, ja silppu puhalletaan jatkettua putkea myöten vihanneskaistalle. Toisen kerran niitto katteeksi voidaan tehdä heinä-elokuun vaihteessa. Ruohosilppukate sopii esim. kaaleille, purjolle, palsternakalle ja porkkanalle. Sipulille se ei sovi varsinkaan loppukasvukaudesta, koska ruohosilppukatteen runsas typpi hidastaa sipulin tuleentumista. Tuleentumisen viivästymisen lisäksi tulee varoa ylilannoitusta.
Kateviljelykoe Ruotsista Eri katteita verrattiin Ruotsissa, Uumajassa, salaatin luomuviljelyssä. Maapinnan katteena käytettiin ruohosilppua, kompostia ja turvepape-

VIHANNESTEN KAISTAVILJELY

362

PUUTARHAKASVIT

KATTEET JA KERÄSALAATIN SATO

Rölin 1987

ria sekä kasvuston katteena harsoa. Suurimmat sadot saatiin ruohosilppu- ja kompostikatteista, joissa kerät kasvoivat suurimmiksi. Turvepaperikate, harso sekä molemmat yhdessä alensivat satoa selvästi. Pelkkä harso aikaisti satoa kahdella viikolla. Ruohosilppu ja komposti pitivät maan kosteampana pintaan asti. Tämä onkin katteen tärkeimpiä tehtäviä. Rikkakasvien kasvua esti parhaiten turvepaperi.

Istutusraot sahataan muovirullaan valmiiksi ennen muovin levittämistä.

HARJU- JA PENKKIVILJELY Maan kohottaminen harjuiksi tarjoaa viljelyssä useita etuja. Harjussa kasvusyvyyttä voidaan lisätä, kun ruokamultakerros kerätään kapealle alalle. Ilmavuus ja lämpimyys lisääntyvät, mikä vilkastuttaa pieneliötoimintaa. Mekaaninen rikkakasvien hallinta helpottuu, koska multaamalla voidaan haudata rikkakasveja rivissä. Sateisena aikana pääosa viljelykasvien juurista pysyy ilmavissa oloissa. Harjusta sadonkorjuu helpottuu. Tallauksen aiheuttama maan tiivistyminen kasvualueelta jää penkkiviljelyssä kokonaan pois, mikäli traktorilla ajetaan vuodesta toiseen samoja raiteita. Raiteet on syytä kuohkeuttaa esim. erillisillä traktoriin kiinnitettävillä terillä. Eniten harjuviljelystä hyötyvät lämpöä vaativat kasvit, kuten porkkana, hedelmät ja myös mansikka. Kaikille kasveille harjuviljely ei kuitenkaan sovi mm. suuremman kuivumisriskin takia. Sipuli ja muut matalajuuriset kasvit viljellään leveässä penkissä.

Harjuviljelyn etuja • lämpimämpi maa • ilmavampi maa • vilkkaampi pieneliötoiminta • runsaampi juuristo • multaus ja rikkakasvien hallinta helpottuu • kasvusyvyys lisääntyy • sadonkorjuu helpottuu

363

PUUTARHAKASVIT

Rivivälit kannattaa penkkiviljelyssä suunnitella niin, että eri koneiden käyttö on vaivatonta. Turhia koneiden säätöjä kannattaa karsia. Seuraavassa esimerkki rivivälivaihtoehdoista vihannesten penkkiviljelyssä, kun traktorin raideväli on 1,5 m: – 5 riviä, riviväli 25 cm (salaatti, pinaatti jne.) – 4 riviä, riviväli 30 cm (salaatti, porkkana, sipuli, purjo, valkosipuli, lanttu, nauris jne.) – 3 riviä, riviväli 40 cm (selleri, varhaiskaalit, kyssäkaali) – 2 riviä, riviväli 75 cm (peruna, talvikaali jne.) Penkin leventäminen lisää pellon hyväksikäyttöä ja vähentää tallausta sekä tarvittavaa työaikaa. Työnsäästön merkitys korostuu erityisesti mekaanisessa rikkakasvien hallinnassa, joka usein edellyttää tavanomaista useampia ajokertoja. Asiaa havainnollistaa oheinen taulukko. TAIMIKASVATUS Taimikasvatuksella voidaan saavuttaa luonnonmukaisessa viljelyssä monia etuja. Taimikasvatusta käytetään ensisijaisesti jatkamaan kasvukautta pitkän kasvukauden vaativilla vihanneksilla (esim. talvikaali, purjo, selleri). Tällöin voidaan viljellä satoisampia lajikkeita ja sadon määrä lisääntyy. Useiden kasvien alkukehitys on hidasta, eivätkä ne tarvitse taimivaiheessa paljoa tilaa. Pelto sidotaan taimista kasvatettavan kasvin viljelyyn vasta myöhemmin kasvukaudella. Tällöin kasvukauden alku voidaan käyttää esim. rikkakasvien poistamiseen kesannoimalla tai viherlannoituksen viljelyyn. Lanttu, nauris ja osa kaaleista istutetaan taimista vasta kesäkuun lopulla. Sitä ennen voidaan viherlannoituksena viljellä esimerkiksi edellisenä kesänä perustettua apilanurmea, joka muokataan maahan vasta vähän ennen taimien istutusta. Varastokiinankaali voidaan istuttaa vasta heinä-elokuun vaihteessa, jolloin alkukesällä voidaan viljellä myös yksivuotista viherlannoitusta. Taimikasvatus ja istutus taimista antavat viljelykasville etumatkaa rikkaruohoihin nähden, jolloin se saattaa riittää jopa yksinomaisena hallintatoimena rikkakasvien hallintaan (esim. varastokiinankaalin harjuviljelyssä). 364

PUUTARHAKASVIT

RAIDELEVEYDEN VAIKUTUS PINTA-ALAN KÄYTTÖÖN JA TYÖMENEKKIIN
Raideleveys m 1,35 1,50 1,66 1,88 1,92 2,50 Viljelykaistojen lukumäärä kpl 74 66 60 53 52 40 Ajomatka m 7 400 6 600 6 000 5 300 5 200 4 000 Käännöksiä kpl 73 65 59 52 51 39 Raiteiden pinta-ala m2 1 850 1 650 1 500 1 325 1 300 1 000 Ajoaika h min 1 1 1 1 1 1 51 39 30 20 18 00 Työmenekki Kääntymisaika min 24 22 20 17 17 13 Kokonaistyömenekki h min 2 2 1 1 1 1 15 01 50 37 35 13

Ala 100 x 100 m = 1 ha, renkaiden leveys 25 cm, ajonopeus 4 km/h, kääntymisaika 20 sek/käännös. Eisenkolb 1990

Tuholaisille arin vaihe voidaan ohittaa kasvattamalla taimet kasvihuoneessa ja istuttamalla ne vasta kun tuholaisvaihe on ohitettu (esim. kaali, nauris). Näin voidaan muuttaa puutarhatilan työhuippuja. Taimikasvatus ja taimien istutus vaativat sopivat taimikasvatustilat, istutuskaluston sekä lisätyötä ja -kustannuksia suorakylvöön verrattuna. Toisaalla syntyy säästöä, kun rikkakasvien hallintatarve pellolla vähenee tai se voi jopa jäädä kokonaan pois. Taimet kasvatetaan kausi- tai kasvihuoneissa luonnonmukaisessa taimimultaseoksessa. Taimimultaseoksen voi ostaa valmiina tai sekoittaa itse. Mullan tulee olla puhdasta taudeista ja tuholaisista sekä mahdollisimman tasalaatuista rakenteeltaan ja ravinteiltaan.
Taimimultaseoksia 1. Tehdään oma taimimultaseos kasvuturpeesta ja luonnonmukaiseen viljelyyn soveltuvista lannoitteista. Seokseen voidaan käyttää esim. lannoittamatonta kasvuturvetta (C0) 1 m3 kananlantarakeita 25 l (15–30 l) hienoa dolomiittikalkkia 6–10 kg puun tuhkaa 3 kg biotiittia 6–10 kg Kalkki, tuhka ja biotiitti sekoitetaan turpeeseen huolella, minkä jälkeen veteen liotettu kananlanta sekoitetaan siihen (vettä noin 150 l). Seos kompostoidaan vähintään 15 °C lämpötilassa noin 1– 2 kk, minkä jälkeen se on käyttövalmista. Varhaiskevään tarvetta varten seos on syytä valmistaa jo edellisenä syksynä. Tällaisessa taimimullassa ei ole rikkakasvien siemeniä tai taudinaiheuttajia. Yllä olevan taimimullan väkevyys sopii runsasta lannoitusta vaativille kasveille kuten kaaleille ja tomaatille. Niukemmalla lannoituksella kasvaville kasveille käytetään noin viidennestä laimeampaa seosta. 2. Valmistetaan taimimultaseos kalkitusta kasvuturpeesta, hyvin maatuneesta, tasalaatuisesta ja ravinteikkaasta kompostista sekä hiekasta. Seossuhde voi olla esim. 6:3:1. Sopiva seossuhde riip-

Taimista istutuksen etuja • kasvukausi pitenee • sato aikaistuu • sato lisääntyy • kesannointi ja viherlannoituksen viljely mahdollista alkukasvukaudesta • rikkakasvien ja tuholaisten hallinta helpottuu • työhuiput tasoittuvat

365

PUUTARHAKASVIT puu kompostin väkevyydestä ja kasvatettavien kasvilajien vaatimuksista sekä siitä käytetäänkö paakku- vai pottiviljelyä. Huolellinen kompostointi vähentää rikkakasvien siemeniä ja taudinaiheuttajia. Komposti on syytä valmistaa tätä tarkoitusta varten erikseen lannoittamalla se eloperäisillä lisälannoitteilla viimeisen käännön yhteydessä myöhäissyksyllä (esim. sarveisluujauhoa 5 – 10 kg/m3). 3. Hankitaan valmiina luonnonmukaiseen viljelyyn tarkoitettua taimimultaseosta. Valmiita seoksia on useinkin tarpeen laimentaa lannoittamattomalla turpeella (1/3 – 1/2). Tällaisessa seoksessa ei ole rikkakasvien siemeniä ja kasvitauteja.

Viherkäyte • kohottaa maan pH:ta • edistää juurten tuuhettumista • edistää kasvien ravinteiden ottoa • lisää kasvien kasvua

Siemenet voi hajakylvää laatikoihin ja koulia taimet siitä kasvukennoihin. Tämä säästää tilaa ja lämmityskustannuksia. Siemenet voi myös kylvää suoraan kasvukennoihin, mikä säästää työtä. On myös mahdollista tehdä puristepaakkutaimia. Kennotaimialustoissa on eduksi varata tainta kohti tilaa tavanomaista enemmän. Varastolannoitus riittää sitä pitemmälle, mitä isompi taimimultamäärä on tainta kohti käytettävissä. Samoin myös vesi riittää pitempään ja kastelu yksinkertaistuu. Näin luonnonmukainen taimikasvatus on helpommin hoidettavissa normaalia isomNOKKOSKÄYTTEEN RAVINNEPITOISUUS missa poteissa. Tällöin kuitenkin vaadittava tilantarve ja kustannukset nousevat. kg/m3 Taimikasvatuksessa sopiva päivälämpötila itämisvaiKuiva-ainetta 8,00 heessa on noin 20–22 °C ja yölämpötila noin 15 °C kasN kok 0,43 N org 0,21 vista riippuen. Taimettumisen jälkeen lämpötilaa on syyNitraatti-N 0,01 tä laskea +12–18 °C:een kasvista riippuen, jotta taimet NH4-N 0,20 eivät veny liikaa. Taimihuoneen tuuletuksista ja taimien P 0,12 K 0,37 tasaisesta kastelusta on huolehdittava säännöllisesti. EnCa 0,44 nen istutusta taimet karaistaan ja lisälannoitetaan niin, Mg 0,06 että kasvin ja juuripaakun ravinnevarastot ovat täynnä S 0,07 Fe 6,6 g/m3 taimia pellolle vietäessä.
pH Auksiini Bakteereita 5,5 0,05 μm

Peterson 1985

Lisälannoitus Lisälannoitukseen käytetään tarpeen mukaan esim. viherkäytettä tai kompostiuutetta. Viherkäyte valmistetaan siten, että astia (tynnyri, allas) täytetään tuoreella apilapitoisella ruoholla, nokkosella tai nuorena kuivatulla apilaheinällä ja täytetään vedellä. Seoksen annetaan seistä huoneenlämmössä 5–14 vrk. Käyminen liuottaa lehtien ravinteet veteen. Kastelulannoitteena seosta käytetään kasteluvedessä 10–15 %; laimennettuna seosta voidaan käyttää myös lehtilannoitteena.

366

PUUTARHAKASVIT

7.3 AVOMAAVIHANNESTEN LUONNONMUKAINEN VILJELY
7.3.1 PORKKANAN LUONNONMUKAINEN VILJELY
Porkkana on toiseksi yleisin luonnonmukaisesti viljelty vihannes Suomessa. Sitä viljeltiin 62 ha vuonna 2001. Sen viljelytekniikassa kriittisin vaihe on rikkakasvien hallinta. Porkkana kuuluu sarjakukkaisten kasvien heimoon. Sen sukulaiskasveja ovat mm. tilli, persilja, kumina, selleri, fenkoli, palsternakka ja korianteri. KASVUPAIKKA Porkkana menestyy parhaiten hyvärakenteisella, kevyellä ja runsasmultaisella sekä läpäisevällä kivennäismaalla, ja hyötyy harju- tai penkkiviljelystä. Viljelyä jäykillä savimailla on syytä välttää. Maan sopiva happamuus on pH 6–7. Porkkananviljelyssä kasvinvuorotus on tärkeää, porkkanaa viljellään korkeintaan joka neljäs vuosi samalla lohkolla. Esikasveiksi sopivat viljat ja muut vihannekset paitsi kaali tai sukulaiskasvit. Viherlannoituksen ja nurmen jälkeen pidetään mielellään yksi välivuosi. Esikasvin tulisi vähentää rikkakasveja eikä se saisi olla porkkanan tautien isäntäkasvi. LAJIKE Porkkanalajikkeet voidaan luokitella kasvuajan (varhaiskesä- ja syyslajikkeet), käyttötarkoituksen (miniporkkanat, tuoremyynti, teollisuus), käyttöajan (varhais-, syysja varastolajikkeet) tai mukulan muodon (pallomainen, lieriömäinen, kiilamainen) perusteella. Lajikevalikoimista löytyy monia luomuun soveltuvia lajikkeita. Lajiketta valittaessa on oleellista määrittää, mihin tarkoitukseen, milloin ja millaisia porkkanoita halutaan viljellä. Taudin- ja tuholaistenkestävyys on merkittävä lajikeominaisuus, samoin varastokestävyys ja naatin vahvuus, mikäli porkkanoita varastoidaan tai nostetaan koneella. Hyviä kokemuksia on monista Nantes-lajikkeista sekä mm. lajikkeista Babynew, Bolero, Maestro, Narbonne, Panther, Primo, Valor, Vilmor ja Youkon. MUOKKAUS Maan tulee olla syvältä kuohkea ja pinnalta riittävän hieno. Ennen kyntöä voidaan tehdä sänkimuokkaus, joka sekoittaa sängen tasaisesti maahan. Syyskyntö tai kultivoin367

PORKKANA VILJELYKIERROSSA
Vilja Vihannekset harkiten Viherlannoitus harkiten Vihannekset Peruna Vilja

PORKKANA

Uusimmat tilastotiedot: www.kttk.fi >Luomu>Tilastotietoja

PUUTARHAKASVIT

ti tehdään yli 25 cm:n syvyyteen. Kylvömuokkaus tehdään riittävän hienoksi kosteutta säästäen, mutta ei jauhomaiseksi. Mikäli kosteus riittää, syväkuohkeutus tehdään keväällä noin 25 cm:n syvyyteen hanhenjalkakultivaattorilla, siivettömällä auralla tai juureksien irrotusraudalla. Maan tiivistymistä, mutta toisaalta myös liian kuohkeutuksen aiheuttamaa liiallista kuivumista tulee välttää. LANNOITUS Porkkanan ravinnetarve on keskinkertainen. Typpilannoituksessa tulee olla varovainen, sillä liiallisena se nostaa porkkanan nitraattipitoisuutta sekä heikentää tuleentumista ja säilyvyyttä. Porkkanan kaliumin tarve sitä vastoin on suuri. Kaiken kaikkiaan porkkanakasvusto (sato 40 t/ha) sisältää typpeä n. 100, fosforia n. 25 ja kaliumia n. 165 kg/ ha, josta noin 2/3 viedään sadon mukana pois pellolta. Porkkanaa voidaan lannoittaa viherlannoituksella tai erittäin hyvin maatuneella, tasalaatuisella lantakompostilla. Kompostoitua lantaa käytetään 20–40 t/ha, jossa on tarvittaessa apatiittia 200–600 kg/ha tai luujauhoa 200–400 kg/ ha. Komposti levitetään mieluiten jo esikasville. Kaliumtäydennykseen käytetään biotiittia viljelykierron aikana. Puun tuhkaa voidaan käyttää porkkanalle noin 0,3–1,0 t/ha. Viherlannoituksen käyttö porkkanan lannoitukseen vaatii suurta tarkkuutta ennen kaikkea typpitason mitoittamisen sopivaksi. Lisäksi viherlannoituksena usein käytetyt palkokasvit ovat alttiita pahkahomeelle, joka on haitallinen myös porkkanalle. Näitä haittoja on voitu vähentää kaksiosaisilla viherlannoituskasvustoilla. Niissä loppukesällä kylvetty vilja puhdistaa maata taudeista ja sitoo alkukesän viherlannoituskasvustosta tai monivuotisesta apilanurmesta vapautuvia helppoliukoisia ravinteita. KYLVÖ Porkkana kylvetään jyrättyyn maahan tarkkuuskylvönä. Rivivälinä käytetään 30–45 cm:ä riviväliä hoitotavasta riippuen. Sopiva kylvösyvyys on 1–2 cm ja taimiväli 2– 3 cm. Hyvissä taimettumisoloissa tähän päästään kylvämällä rivimetrille noin 50–80 siementä. Siementarve on 1–2 kg/ha (netto) tarkkuuskylvössä. Suurempia porkkanoita haluttaessa taimiväli on 4–5 cm. Liekityksen ajankohdan määrittämisen helpottamiseksi pienen osan siemenistä voi esi-idättää tai rivinpätkän voi peittää esim. ikkunalasilla. Sopiva kylvöaika on noin 5.–25.5., eli heti kun maa on lämmennyt ja kuivahtanut riittävästi. 368

PUUTARHAKASVIT

ti tehdään yli 25 cm:n syvyyteen. Kylvömuokkaus tehdään riittävän hienoksi kosteutta säästäen, mutta ei jauhomaiseksi. Mikäli kosteus riittää, syväkuohkeutus tehdään keväällä noin 25 cm:n syvyyteen hanhenjalkakultivaattorilla, siivettömällä auralla tai juureksien irrotusraudalla. Maan tiivistymistä, mutta toisaalta myös liian kuohkeutuksen aiheuttamaa liiallista kuivumista tulee välttää. LANNOITUS Porkkanan ravinnetarve on keskinkertainen. Typpilannoituksessa tulee olla varovainen, sillä liiallisena se nostaa porkkanan nitraattipitoisuutta sekä heikentää tuleentumista ja säilyvyyttä. Porkkanan kaliumin tarve sitä vastoin on suuri. Kaiken kaikkiaan porkkanakasvusto (sato 40 t/ha) sisältää typpeä n. 100, fosforia n. 25 ja kaliumia n. 165 kg/ ha, josta noin 2/3 viedään sadon mukana pois pellolta. Porkkanaa voidaan lannoittaa viherlannoituksella tai erittäin hyvin maatuneella, tasalaatuisella lantakompostilla. Kompostoitua lantaa käytetään 20–40 t/ha, jossa on tarvittaessa apatiittia 200–600 kg/ha tai luujauhoa 200–400 kg/ ha. Komposti levitetään mieluiten jo esikasville. Kaliumtäydennykseen käytetään biotiittia viljelykierron aikana. Puun tuhkaa voidaan käyttää porkkanalle noin 0,3–1,0 t/ha. Viherlannoituksen käyttö porkkanan lannoitukseen vaatii suurta tarkkuutta ennen kaikkea typpitason mitoittamisen sopivaksi. Lisäksi viherlannoituksena usein käytetyt palkokasvit ovat alttiita pahkahomeelle, joka on haitallinen myös porkkanalle. Näitä haittoja on voitu vähentää kaksiosaisilla viherlannoituskasvustoilla. Niissä loppukesällä kylvetty vilja puhdistaa maata taudeista ja sitoo alkukesän viherlannoituskasvustosta tai monivuotisesta apilanurmesta vapautuvia helppoliukoisia ravinteita. KYLVÖ Porkkana kylvetään jyrättyyn maahan tarkkuuskylvönä. Rivivälinä käytetään 30–45 cm:ä riviväliä hoitotavasta riippuen. Sopiva kylvösyvyys on 1–2 cm ja taimiväli 2– 3 cm. Hyvissä taimettumisoloissa tähän päästään kylvämällä rivimetrille noin 50–80 siementä. Siementarve on 1–2 kg/ha (netto) tarkkuuskylvössä. Suurempia porkkanoita haluttaessa taimiväli on 4–5 cm. Liekityksen ajankohdan määrittämisen helpottamiseksi pienen osan siemenistä voi esi-idättää tai rivinpätkän voi peittää esim. ikkunalasilla. Sopiva kylvöaika on noin 5.–25.5., eli heti kun maa on lämmennyt ja kuivahtanut riittävästi. 368

harso) ja mahdollisesti houkutuskaistat ovat myös huomionarvoisia menetelmiä porkkanakärpäsen torjunnassa. Porkkanakärpäsen vioitus ilmenee porkkanan juuren pinnalle syntyvistä käytävistä. Porkkana kylvetään heti kylvömuokkauksen jälkeen. Pelto muokataan kylvökuntoon ja jyrätään. Myös houkutuskaistoista ja karkoitusvaikutteisista kasviperäisistä aineista on saatu myönteisiä kokemuksia. TUHOLAISTEN HALLINTA Porkkanakempin vioituksen tunnistaa taimien persiljamaisesti käpristyneistä lehdistä. Porkkanakärpänen talvehtii vanhassa porkkanalohkossa. kesannoinnin ja esikasvivalintojen avulla. jotka jyrätään kevyesti ennen kylvöä. kasvuston katteet (verkko. Uusi porkkanalohko kannattaakin sijoittaa kauaksi edellisen vuoden lohkosta. rivit liekitetään 7–12 päivän kuluttua kylvöstä. Rivivälit harataan. Rivit liekitetään 1–2 päivää ennen porkkanan taimettumista. Niiden tutkimista jatketaan. Kempin vioituksen estämiseksi lohko katetaan viimeistään porkkanan taimelle tullessa hyönteisverkolla tai akryyliharsolla kesäkuun lopulle asti. Paras liekitysaika on noin 1–2 päivää ennen porkkanan taimettumista. Peltoluteen vioittamat kasvit ovat kitukasvuisia. Rivivälit harataan pääasiassa kesän kosteusolosuhteista riippuen 3–5 kertaa. Porkkanaa viljellään harjussa.PUUTARHAKASVIT RIKKAKASVIEN HALLINTA Rikkakasveja pyritään ennaltaehkäisemään ja torjumaan jo edellisvuosina esim. ja kuihtuvat helposti kuoliaaksi. mullataan ja kuohkeutetaan tarpeen mukaan 2–4 kertaa kesän aikana. C. Houkutuskasvien käytöstä esimerkiksi porkkanan rivin369 . A. B. Lantakompostin tulee olla hyvin maatunutta. Kasvukaudella rikkakasveja torjutaan yhdistelemällä eri tekniikoita. ruusukemaisia. Koko pelto liekitetään 1–2 päivää ennen porkkanan taimettumista. kestävät lajikkeet. Luteen vioitusten estämiseksi kasvusto katetaan hyönteisverkolla tai harsolla jo ennen taimettumista. Pitkä viljelykierto. Rivivälit harataan 3–5 kertaa ja rivit kitketään 1–2 kertaa. Rivit kitketään 1–2 kertaa kesän aikana. Vaihtoehtoisesti kemppiä voidaan torjua pyretriiniruiskutuksin. Lohko kylvetään vasta noin 5–7 päivän kuluttua muokkauksesta. Viljelmää kastellaan istutuksen jälkeen luteen liikkumisen vähentämiseksi. tuulinen lohko. Vakoauralla tai vastaavilla koneilla tehdään harjut.

Sopivissa olosuhteissa varastoitu porkkanasato säilyy helmi-maaliskuulle. Harmaahomeen ja pahkahomeen tunnistaa porkkanoihin varastossa ilmestyvästä harmaasta homeesta ja mustista pahkoista. jonka lämpötila on 0 °C. koska naatit vievät tilaa. Lämpötila varastossa pidetään nollassa ja ilman suhteellinen kosteus korkeana. pilaantuvia laikkuja ja kuoppia. Kyseisiä homeita voidaan torjua mm. MUITA HOITOTOIMIA Loppukesällä (heinä-elokuulla) tehty multaus estää porkkanan kannan vihertymisen tai punertumisen. minkä jälkeen sato nostetaan hellävaraisesti käsin. Liian suuria kosteusvaihteluja on syytä välttää. jossa porkkanoihin ilmestyy mustia. pilaantuvat herkästi ja niiden kautta haihtuu paljon vettä. Varastoporkkanan sato korjataan myöhään syys-lokakuussa sään ja kellarin jäähdyttyä. 370 . Sen tuhot näkyvät varastossa yleensä ennen harmaahomeen tuhoja. Nippujen myynnistä naatteineen ollaan luopumassa. vuoroviljelyllä. kohtuullisella typpilannoituksella ja hellävaraisella sadon käsittelyllä. Porkkanat irrotetaan penkistä irrotusraudalla ajaen. joskin se on melko tehotonta. SADONKORJUU Varhaisporkkana nostetaan käsin ja myydään nippuina. Tarvittaessa nippuporkkanaa voidaan säilyttää 1–2 viikkoa kosteudella kyllästetyssä varastossa. perunaa tai heiniä. Pahkahomeen saastuttamat porkkanat pehmenevät vetisiksi.PUUTARHAKASVIT välissä on saatu alustavia. Vuoroviljely ehkäisee tautia. sillä ne saavat porkkanat halkeilemaan. Tarvittaessa kastelu hyödyttää porkkanan kasvua voimakkaimman kasvun aikaan loppukesällä. Luonnonmukaisesti viljellyn porkkanan sato on noin 30–40 t/ha. Suuremmilla pinta-aloilla koneellinenkin sadonkorjuu on mahdollista. TAUTIEN HALLINTA Mustamätä pilaa porkkanaa varastossa. joskaan ei yhtä hellävaraista kuin korjuu käsin. porkkanaa viljellään korkeintaan joka kuudes vuosi samalla paikalla ja kiertoon valitaan mustamätää vähentäviä kasveja eli viljoja. Ludetta voidaan torjua myös bakteerivalmisteilla ja pyretriinillä. Rivivälien syväkuohkeutus varmistaa maan säilymisen ilmavana kasvukauden loppuun asti. myönteisiä tuloksia. noin 97–99 %:ssa. Porkkanan tulee kuivua pinnalta ennen varastointia tai heti varastoinnin alussa.

Turvemaita on syytä välttää. peruna ja muut vihannekset kuin sipulikasvit. josta viljellään mm. jotta sipuli saisi typen käyttöönsä jo alkukesästä.ja ruohosipulia sekä purjoa. Haluttaessa porkkanat pestään ja pakataan. Siitä voidaan erottaa kelta-. Sipulia viljellään korkeintaan joka neljäs vuosi samalla paikalla. Sipuleille ominainen voimakas haju ja maku johtuvat haihtuvista rikkiyhdisteistä. 7. ryväs-. valko.2 SIPULIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY Sipuli on yleisin vihannes luonnonmukaisessa viljelyssä. Ensimmäisenä kasvukautena kasvatetaan pikkuistukas.3. Eri sipuleista niitä erittyy vaihtelevasti. ruoka-. hillo-. Seuraavassa käsitellään pääasiassa ruokasipulin viljelyä. Pakkaukset merkitään asianmukaisesti. viher-.eli kepasipuli on hyvin säilyvänä meillä yleisimmin viljelty sipulikasvi. Esikasveiksi sopivat viljat. Näistä edellinen on litteänpyöreä la371 SIPULI VILJELYKIERROSSA Viljat Peruna Muut vihannekset Yksivuotinen viherlannoitus Viljat Peruna Muut vihannekset Viherlannoitus SIPULI SIPULILAJIKKEIDEN VARREN PITUUKSIEN EROJA . valko. Lohkon tulisi olla aurinkoinen.PUUTARHAKASVIT KAUPPAKUNNOSTUS Käsinnostossa porkkana lajitellaan jo pellolla. tuulinen ja viettävä ja sen kuivatuksen on oltava kunnossa. Maan sopiva happamuus on pH 6–7. Sen sijaan nurmen ja viherlannoituksen jälkeen suositellaan välivuotta ennen sipulin viljelyä. Viljelyssä merkittävimpiä haasteita ovat taudit ja ravinnehuolto.ja ruskeakuorinen muoto. KASVUPAIKKA Sipuli menestyy matalajuurisena parhaiten hyvärakenteisella. Vaihtoehtoisesti viherlannoituksen tulisi olla nuorta ja hajota nopeasti. Ruoka. LAJIKE Suomessa on pitkään ollut viljelyssä kaksi valtalajiketta: Stuttgarter ja Sturon. konekorjuussa sitä ei ehditä tehdä yhtä hyvin. mistä johtuvat erot aromien voimakkuuksissa. Vanha nurmi voidaan esimerkiksi rikkoa kesällä ja kylvää lohkolle loppuvuodeksi viherlannoitus. runsasmultaisella ja hikevällä kivennäismaalla. josta toisena vuonna kasvaa kookkaampaa ruuaksi käytettävää satoa. Varastoitu sato kauppakunnostetaan EU:n virallisten laatuvaatimusten mukaisesti. Ruokasipuleita viljellään yleensä meillä kaksivuotisina. Sipulikasvit muodostavat oman ryhmän. vuonna 2001 sitä viljeltiin luonnonmukaisesti 82 ha. puna-.

keskikokoisia 372 . LANNOITUS Sipuli on ravinnetarpeeltaan melko vaativa tai vaatimaton. ja varastosipulilla noin 10. Seisonutta ja laimennettua virtsaa voidaan antaa starttilannoitteeksi. Sipulin juuristossa elää mykoritsasieni. 14–21 ja 21–24 mm. Istutusaika varhaissipulilla on noin 1. Mykoritsan kasvua edistävät muun muassa apila ja palkokasvit. joka tehostaa fosforin ottoa silloin. Sopiva istutusväli ruokasipulilla on 5–10 cm halutun koon mukaan. virtsalla. sen tulisi olla nuorta. Viljelyvuonna keväällä sipulille annetaan hyvin maatunutta. pitempikaulaisena helpompi liekittää.5. Kun viherlannoitusta käytetään. MUOKKAUS Sipulille tuleva lohko kynnetään syksyllä tai muokataan kultivaattorilla. ja vähentävät avokesanto. Kylvömuokkaus tehdään normaalisti toukokuussa. Rivivälinä käytetään 20–40 cm hoitotavasta riippuen. Sipulia voidaan lannoittaa lantakompostilla. Kompostia on eduksi levittää myös edellisvuoden viljelykasville. jossa on tarvittaessa apatiittia 300–700 kg/ha tai luujauhoa 200–500 kg/ha. juurikkaat ja kaali. Jälkimmäinen on pyöreä lajike (Rijnsburger-tyyppi). Se tarvitsee ravinteita kasvukauden alusta heinäkuun puoliväliin asti. sisältää runsaasti typpeä ja hajota nopeasti alkukesästä.3–1 t/ha. tasalaatuista lantakompostia noin 30–50 t/ ha. kun maa on riittävästi kuivahtanut ja lämmennyt. ja pyöreänä soveltuvampi koneelliseen nostoon ja pakkaukseen kuin edellinen. kun helppoliukoista fosforia on maassa vähän.–30. sillä matalajuuriselle sipulille vanha voima on eduksi.–15. Pikkuistukkaat varastoidaan aluksi 0–1 °C:ssa ja viimeisten 6. joka on hyvin säilyvä ja satoisa. Sitä annetaan 0.5.–10. tuhkalla ja/tai helposti maatuvalla viherlannoituksella. Puun tuhka sopii hyvin sipulille keväällä ja/tai kesällä riveihin levitettynä.PUUTARHAKASVIT jike (Stuttgarter-tyyppi). ISTUTUS Pikkuistukkaat on lajiteltu kokoluokkiin 10–14. Hehtaarille kokoluokaltaan pienimpiä istukkaita tarvitaan 500–800 kg. varastointiviikon ajan aina istutukseen asti 25–30 °C:ssa kukinnan estämiseksi. Vihersilppukatetta ei suositella ruokasipulille päinvastoin kuin purjolle. Sipulisato (20 t/ha) sisältää ravinteita (N-P-K) noin 50-16-30 kg/ha.

eivätkä ole suositeltavia.PUUTARHAKASVIT 1 000–1 200 kg ja suurimpia 1 400–1 800 kg. mikä kellastuttaa ja kuihduttaa kasvia. Astia tuhotaan muninnan jälkeen huolellisesti polttamalla. Istukas olisi eduksi saada pystyasentoon. Uusi sipulilohko kannattaa perustaa kauaksi edellisen vuoden sipulilohkosta. Lisäksi niitä syö eräs maakiitäjäislaji. TUHOLAISTEN HALLINTA Sipulikärpäsen valkoiset toukat syövät sipulin juuria ja alaosaa. Istukastarve ruokasipulilla on noin 1 000–3 000 kg/ha ja ryvässipulilla noin 3 000–5 000 kg/ ha. Kuivia katteita. Myös liekitys saattaa tuhota sipulikärpäsen munia. huolellinen kyntö hautaa kotelot syvälle. jotta kasvusto kuivuisi nopeasti kasteen ja sateen jälkeen sekä sato tuleentuisi hyvin. RIKKAKASVIEN HALLINTA Rikkakasvien torjumiseksi koko penkki liekitetään. Istutussyvyys on noin istukkaan syvyys eli 1–2 cm. Sitä vastoin kosteutta pidättävät. Syvä. kaalinistutuskonetta. jos siellä on paljon orgaanista ainesta. LIEKITYS JA SIPULISATO Vanhala 1993 373 . joka säilyy pellolla. Uusi liekitys tehdään sivulta liekki rivin alaosaan suunnaten. Myös syyskesällä sipulikasvuston ilmavuus eli rikkakasvien hallinta on tärkeää. Sipulikärpäset voidaan houkutella munimaan astiaan. kuten mustaa muovia. samoin lannan huolellinen kompostointi. Tarpeen vaatiessa rikkakasvit kitketään riveistä ja rivivälit harataan sipulin pinnassa olevia juuria varoen. Vuoroviljely ja tuulinen. kun naatit ovat 20–25 cm:n pituisia ja tarvittaessa kolmas liekitys sivulta päin rivin alaosaan. sanomalehtisilppua tai olkea voidaan käyttää sipulin rikkakasvien torjunnassa. Tuhkaa voidaan levittää riveihin katteeksi ennen munintaa. Toukkaisten sipulien hävitys vähentää talvehtimaan jäävien koteloiden määrää. jossa on vanhoja varastosipuleita. Sipulin istutuksessa istutuskoneen vaihtoehtona voidaan kokeilla esim. Istukkaan esi-idätys nopeuttaa sipulin alkukehitystä. maan lämpöä alentavat ja runsaasti typpeä sisältävät katteet hidastavat sipulin tuleentumista. kun sipulin naatit ovat noin 5 cm:n pituisia. avoin kasvupaikka vähentävät kärpäsen esiintymistä. Kärpänen talvehtii kotelona edellisen vuoden sipulimaassa. jotta naatit kasvavat suoraan ylöspäin ja liekitys helpottuu. kun naatit ovat 25–35 cm:n pituisia.

Tällaisia ovat esim. virustautiset sipulit. Harmaahome pilaa sipuleita varastossa. mutta koska se on matalajuurinen kasvi. MUITA HOITOTOIMIA Sipulin kastelu voi olla tarpeen heti istutuksen jälkeen juurtumisen varmistamiseksi. Tauti leviää istukkaiden välityksellä ja kostealla ilmalla tautisesta kasvista toiseen. samoin myöhemmin kasvukaudella naattien kasvun aikaan. Ryvässipulin sairaat yksilöt kerätään pois kasvukauden aikana. Sipuli kellastuu ja juuriin kertyy rihmastopahkoja. Kun sipulin läpimitta on yli 40 mm.PUUTARHAKASVIT TAUTIEN HALLINTA Sipulia vaivaavat pääasiassa homeet. 374 . jotka säilyvät maassa jopa 10-15 vuotta. Sipulin veden tarve itsessään on pieni. Istukkaan lämpökäsittely (1 tunti 40 °C vedessä tai 24 tuntia 40 °C ilmassa) vähentää istukkaan mukana tapahtuvaa taudin leviämistä. kastelu parantaa sen ravinteiden saantia. Sipulimätä tuhoaa kasvin juuret ja kellastuttaa naatit. mädät ja virustaudit. Varastosipulin sopiva nostoaika on puolestaan silloin. Tarvittaessa maan pintaa kuohkeutetaan harauksin. Naattihome ilmenee kasvukaudella harmaana homeena naateissa ja varastossa sipulien pehmenemisenä ja versomisena. Ne niputetaan 5 kpl:n nippuihin. kuivahko kasvusto estää taudin leviämistä. rikkakasviton. kun sipulin läpimitta on 25-40 mm. Sipulin pahkamätä pysäyttää sipulin kasvun. Virustauteja esiintyy varsinkin ryvässipulilla. Tauti on vaarallinen. Juurten vioittumista varotaan. Ilmava. Terve istukas. hellävarainen sadon käsittely ja huolellinen kuivatus naatteineen vähentävät harmaahometta. kihartuneina naatteina ja kitukasvuisuutena. jotka tunnistaa naateissa ilmenevästä keltajuovaisuudesta ja käpristymisestä sekä kitukasvuisuudesta. Ne ilmenevät keltajuovaisina. varastossa sipuli kuivuu. Se leviää istukkaan mukana. Sen leviämistä hidastaa terveiden istukkaiden käyttö ja 3-4 vuoden viljelykierto. SADONKORJUU Nippusipulia voidaan korjata. mutta pysyy kurissa 4-5 vuoden viljelykierrolla. ne niputetaan 3 kpl:n nippuihin. Terveen siemenen käyttö on keino ehkäistä virustauteja.

ja kurttukaali. Keriviä kaaleja eli keräkaaleja ovat valko-. puolen kilon verkkosäkkeihin. Sipulit listitään mieluummin vasta kuivatuksen jälkeen. Kuivatus lopetetaan. Siemeneksi käytettävä istukassipuli varastoidaan talvella 0–1 °C lämmössä ja keväällä noin 3 kk ajan 25–30 °C lämmössä kukinta-alttiuden vähentämiseksi. verkkopohjaisten laatikoiden läpi johdetaan kuivaa. Haluttaessa sipuli voidaan pakata esim. 20–25 °C ilmaa 1–4 viikon ajan. Sipulit kuivataan ensin luo’olla sään sen salliessa ja sen jälkeen kuivurissa. Niitä on useita eri tyyppejä. sipuli ei saa “paistua”. KAUPPAKUNNOSTUS Sato lajitellaan ja kauppakunnostetaan huolella EU:n laatuvaatimusten mukaisesti. Pilaantumisen alussa olevat sipulit tulee kaikki poistaa. joissa on oltava merkinnät tuotteen lajista. hikevää ja runsasmultaista kivennäismaata.3. Kukka.3 KAALIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY Keräkaali on tärkeä hapankaalin raaka-aine. suippo.ja parsakaalista käytetään kukinto. Luomusipulin sato on noin 15–20 t/ha. laatuluokasta. kun sipulin niska on aivan ohut ja kuiva sekä murenee kierrettäessä. pakkaajasta ja alkuperämaasta. kyssäkaalista varsimukula ja keräkaalista pääversokerä. Salaattikasvina viljellään lisäksi kiinankaalia.PUUTARHAKASVIT kun sipuli päättää kasvunsa elokuun lopulla ja naatit alkavat taittua tuleentumisen merkiksi. Luonnonmukaisen kaalinviljelyn haasteita ovat kasvinsuojelu ja lannoitus. jossa esim. Kaalit menestyvät 375 . puna-. Kaalikasvit kuuluvat ristikukkaisten kasvien heimoon.5–(+1) °C ja ilman kosteus 70–80 %. Vuonna 2001 kaalia viljeltiin luonnonmukaisesti 35 ha. ruusukaalista sivuversokerät. jotta markkinoitava tuote on kunnollista vielä kuluttajallakin. KASVUPAIKKA Kaalilohkojen maan tulee olla hyvärakenteista. Seuraavassa käsitellään lähinnä keräkaalin luonnonmukaista viljelyä. 7. Kuivausilman lämpötila ei saa nousta yli 30 °C:een. VARASTOINTI Ruokasipulilla varaston sopiva lämpötila on -0.

MUOKKAUS Kaalilohko muokataan syksyllä kyntäen tai kultivaattorilla vähintään 25 cm:n syvyyteen. Rinda. Varhais. Adema. Tautiriskin vähentämiseksi viherlannoituskasvusto kannattaa muokata maahan kaalia edeltävän vuoden heinäkuussa ja kylvää maata puhdistavaksi kerääjäkasviksi viljaa. Esikasveiksi sopivat voimakkaat latauskasvit. Scandic ja Score.ja varastokaaleina esim.5–7. TAIMIKASVATUS Keräkaalin taimikasvatusaika on noin 30–35 vrk. Taimia voi olla tarpeen lisälannoittaa useampia kertoja taimikasvatusvaiheessa. Destiny ja Pellion sekä syys. Harjuviljely sopii hyvin kaaleille. Kaalikasvusto (sato 50 t/ha) sisältää typpeä 150. Erdeno. ristikukkaisia kasveja viljellään korkeintaan joka neljäs vuosi samalla paikalla. Taimia kasvatetaan kunnes niissä on 3–5 auennutta kasvulehteä. ohraa.PUUTARHAKASVIT MYCOSTOP -PEITTAUKSEN VAIKUTUS KUKKAKAALIN TAIMIPOLTTEESEEN hyvin myös savimailla. Istutusmuokkaus tehdään kosteutta säästäen. koska kaalin ravinteiden tarve on suuri. kuten apilanurmi. kesä-. Varastokeräkaali (sato 50 t/ha) tarvitsee liukoista typpeä 190– Tahvonen ja Avikainen 1987 376 . Krautman. Bartolo. Golden Acre -hybridit. Kasvatus tehdään paakuissa tai kennoissa. keskiaikaisiin sekä syys. fosforia 20 ja kaliumia 160 kg/ ha. keskiaikaisina lajikkeina esim. palkokasvit tai muu viherlannoitus. Lajikkeita on tarjolla runsaasti. kunhan maan rakenne on hyvä. Mikäli käytetään kaksivaiheista viherlannoitusta. LANNOITUS Keräkaalin ravinnetarve on suuri. josta sadon mukana poistuu pellolta noin 3/4. LAJIKE Kaalilajikkeet voidaan jakaa varhais-. esim. Maan happamuus saisi olla 6.5. Ennen istutusta ravinnevarastot täytetään ja taimet karaistaan. Castello. Viljelykierto on tärkeä. Lennox. joiden koko on mielellään vähintään 5 cm. lohko muokataan ennen kerääjäkasvin kylvöä ja seuraavan kerran ennen taimien istuttamista.ja varastokaaleihin. Kaalien jälkeen viljellään muiden ryhmien vihanneksia tai viljaa. Almanac.ja kesälajikkeina viljeltäväksi sopivat esim. Suhteellisen suurikokoiset taimet varjostavat pellon nopeammin ja vähentävät rikkakasvien torjunnan tarvetta tehokkaammin kuin pienemmät taimet.

ISTUTUS Kaalin taimet istutetaan käsin tai koneella päältä tasattuihin harjuihin noin 10.ja munanäytteiden avulla. sillä leveä riviväli helpottaa rikkakasvien torjuntaa. 60 x 40 cm:iin.5. Heti istuttamisen jälkeen taimien päälle levitetään harso tuholaisten torjumiseksi.6. taimiväliksi noin 40 cm. Kirppojen vioitus näkyy reikinä ja koloina kaalin lehdissä. Riviväliä voidaan myös leventää ja taimiväliä lyhentää esim. apila. Vihersilppu levitetään heinäkuun alussa. Kaliumtäydennykseen käytetään tarvittaessa biotiittia 5-10 t/ ha. kaalikärpäset ja peltoluteet. Tiheät rivit vähentävät käsityön tarvetta. 377 . Ilmastettua virtsaa voidaan käyttää starttilannoitteeksi. sopiikin kaalille hyvin. Varhaiskeräkaali (sato 35 t/ha) tarvitsee typpeä noin 120 kg/ha. Isompikokoisemmiksi kasvatettaville varasto. Vioitusten estämiseksi taimet katetaan heti istuttamisen jälkeen harsolla tai hyönteisverkolla ja kasvusto pidetään istutuksen jälkeen kosteana sadettamalla. jossa on tarvittaessa apatiittia tai luujauhoa. liimaja feromonipyydyksin sekä haavi. Yhtä kaalihehtaaria kohden on varattava 1.5–2 ha apilaa. Sen käytössä voidaan soveltaa kaistaviljelyä. Riveistä rikkakasvit poistetaan sormiharalla tai pitkävarsikuokalla. Vihersilppu. RIKKAKASVIEN HALLINTA Riviväleistä rikkakasvit poistetaan haraamalla sekä multaamalla. Riviväliksi sopii tuoreena myytävälle keräkaalille 40 cm. Viherlannoitus sopii kaalille hyvin. TUHOLAISTEN HALLINTA Keräkaalilla vioituksia aiheuttavat pääasiassa kirpat. tarvittaessa turvaudutaan kitkemiseen käsin. Niitä tarkkaillaan lajista riippuen silmämääräisesti havainnoimalla. Vihersilppua voidaan käyttää myös kaalipellon katteena ja lisälannoitteena kasvukauden aikana. samoin vihersilpun käyttö katteena.PUUTARHAKASVIT 240 kg/ha ja fosforia 50 kg/ha. Lannoitukseen käytetään hyvää. kaalikoit.–5. esim. Harjuviljelyssä on eduksi kuohkeuttaa vakojen pohjat viimeisen multauksen yhteydessä. Kompostin lannoitusvaikutusta tehostaa. väkevää kompostia. mikäli se sijoitetaan kaalirivien alle. Sadetuksella varmistetaan taimien nopea kasvuun lähtö.ja teollisuuskaalille sopiva riviväli on 50 cm ja taimiväli 50–60 cm.

ja harmaahome. Luteita torjutaan kasvuston katteilla. ruskettuu ja katkeaa. Peltolude imee taimen kasvupistettä ja saa aikaan ruusukemaista kasvua. Rivivälikasvi hidastaa isäntäkasvin löytämistä. jota esiintyy kaalikasvien lisäksi lantulla.tai tuhkakatteella taimien tyvellä tai kylvämällä rivivälikasviksi esim. Taimipoltteen torjumisessa tärkeää on taimimullan ja työvälineiden puhtaus. Taimipolte vioittaa taimen juurenniskaa.ja kivijauhepölytyksillä ja houkutella pois viljelmältä houkutuskaistoille. Möhöjuuren tunnistaa kovista. TAUTIEN HALLINTA Kaalin merkittävimpiä tauteja ovat taimipolte.PUUTARHAKASVIT Kirppoja voidaan torjua myös pyretriinillä. myöhemmin lahoavista paisumista kasvin juurissa. Jos lohkolla on havaittu möhöjuurta. Täysikokoisilla kasveilla taimipolte voi aiheuttaa kasvua heikentäviä tyvilaikkuja. sareptansinappia tai mustasinappia. vaahtomuovi. nauriilla ja rypsillä. Taimien tulee olla puhtaita ja viljelyhygieniasta huolehditaan kaikin puolin. Houkutuskasveina voi käyttää esim. möhöjuuri sekä pahka. mikä näkyy kasvin nuutumisena ja vanhempien lehtien punertumisena.tai verkkokatteella. 378 . tuhka. sadettamalla ja houkutuskaistoilla. lehtikaalia. Se on hankala kasvitauti. pellon kuivatuksesta ja kalkituksesta huolehditaan. välivuosia pidetään vähintään 6. Möhöjuuren ehkäisemiseksi kaalikasveja viljellään samalla lohkolla korkeintaan 4 vuoden välein. valkoapilaa. Myös jotkin rikkakasvit riviväleissä voivat toimia houkutuskasveina. Sitä torjutaan hyönteisverkolla. Kaalikärpästorjunnassa tutkitaan houkutuskasveja ja sienivalmisteita. Kaalikärpästen pääsyä kasveille voidaan vaikeuttaa harso. Lisäksi kaalikärpäsiä voi torjua sukkulamadoilla ja niiden luontaisia vihollisia suosia kevennetyillä muokkauksilla ja pysyvillä vihreillä kasvustoilla. Ilmava ja kuivahko kasvusto vähentää tautia. Kaalikoi syö ikkunakuvioita ja reikiä kaalin lehtiin. Kun maan pH on yli 7. harsokatteella. Kaalikärpästen toukat vioittavat lähinnä kaalikasvin juuria. Siementen peittaaminen Mycostop-sädesienivalmisteella vähentää tehokkaasti siemenlevinteistä taimipoltetta. Maa pidetään hyvärakenteisena ja ilmavana. möhöjuuren itiöt eivät pysty itämään. joka ohenee. bakteerivalmisteilla tai pyretriiniruiskutuksilla.

KAUPPAKUNNOSTUS Sato kauppakunnostetaan EU:n laatuvaatimusten mukaan. Sato korjataan hellävaraisesti. Kaalia jatkojalostetaan mm. Talvikaalilla sato korjataan mahdollisimman myöhään loka-marraskuussa. Kaalille tasainen ja riittävä vedensaanti on tärkeää erityisesti kerän paisumisvaiheessa. Epätasainen vedensaanti saa kaalin päällimmäiset lehdet halkeilemaan. Kaali kestää lyhyen aikaa jopa 5–7 ºC pakkasta. Pahka. hellävarainen sadonkorjuu ja sadon nopea jäähdyttäminen korjuun jälkeen. MUITA HOITOTOIMIA Kaaleja kastellaan tarpeen mukaan. hapankaaliksi. Se aiheuttaa myös sisälehtiin lehdenreunapoltetta. ilmava kasvusto. Muutoin ne ilmenevät varastotauteina: pahkahome vetisinä laikkuina kaalin uloimmissa lehdissä. Keräkaali säilyy varastossa noin 6 kk. 1990 379 . Luomuvarastokaalin sato on noin 40–50 t/ha. Niiden torjunnassa auttavat viljat esikasveina.PUUTARHAKASVIT Vihannesten ja apilan osuus viljelykierroissa kannattaa pitää kohtuullisena. harmaahome harmaanruskeana pölynä kaalin pinnalla. Pahkahomeen lisääntymistä estetään myös murskaamalla ja sekoittamalla kaalin ja palkokasvien satojäte maahan. VARASTOINTI Varaston lämpötila pidetään nollassa ja ilman suhteellinen kosteus 95–99 %:ssa.ja harmaahome mädättävät kaalit kosteina kesinä jo pellolla. SADONKORJUU Sato korjataan kesäkaalilla heti kerien valmistuttua ennen kuin kerät alkavat halkeilla. KERÄKAALIN SATO ERI LANNOITUKSILLA Väisänen ym. jotta taimipolte ei yleistyisi haittaavasti.

ja marjan koko ja laatu on parempi. MAAN ESIKUNNOSTUS Tulevalta mansikkamaalta hävitetään kestorikkakasvit huolellisella kesannoinnilla. Vuonna 2001 sitä viljeltiin luonnonmukaisesti 265 ha.5. Esikasveille annettu karjanlantakomposti lisää maan multavuutta ja ”vanhaa voimaa”.PUUTARHAKASVIT 7. Kalkitusta suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon. Esikasviksi varataan kaura. jotta pintavesi kulkeutuu nopeasti pois sekä kesällä että talvella. lämmin. minkä jälkeen lohkolle kylvetään nurmi suojaviljaan. heiniä. 380 . pellavaa. Lehtipuuhakkeen on huomattu nostavan maan pH:ta ja vähentävän rikkakasveja ja tuholaisia. eri vihannekset tai kesanto. hikevillä ja kevyillä kivennäismailla. ilmava. Ennen uuden mansikan istuttamista tulee viljellä vähintään kolme vuotta muita kasveja. KASVUPAIKKA Mansikka menestyy parhaiten runsasmultaisilla.4. Viherlannoituskasveille ei kuitenkaan anneta typpipitoista lannoitetta – ainoastaan tarvittaessa biotiittia ja kalkkia. porkkanaa. biotiitti ja muut luonnonmukaisessa viljelyssä käytettävät lannoitteet vaikuttavat kalkitsevasti. ruis. Maan sopiva happamuus on pH 6. kuten sipulia. ja siihen kannattaa sisällyttää mykoritsan kasvua edistäviä kasveja. PERUSLANNOITUS Mansikan oikein mitoitettu peruslannoitus helpottaa satovuosien viljelyä ja yksinkertaistaa vuotuislannoitusta.1 MANSIKAN LUONNONMUKAINEN VILJELY Mansikka on tärkein marja luonnonmukaisessa viljelyssä. hallalta suojattu sekä hyvin ojitettu ja loivasti viettävä. Vähämultaisten maiden multavuutta lisätään käyttämällä suomutaa 300–500 m3/ ha. ja auringonkukkaa.0–6. Viljelykierrossa tulisi olla vähintään puolet muita kasveja kuin mansikkaa. Lohko ojitetaan ja kalkitaan tarvittaessa. että esim. Lyhyessä viljelykierrossa (satovuosia 3 tai 4) mansikan lannoitus ja kasvinsuojelu on helpommin hoidettavissa. Lohkon tulee olla aurinkoinen.4 MARJOJEN LUONNONMUKAINEN VILJELY 7. Maanparannusaineeksi voidaan myös levittää lannan tai vihersilpun kanssa kompostoitua lehtipuuhaketta 150– 200 m3/ha.

Kentiä ja Honeoyeta. Kompostin tulee olla laihaa ja pitkävaikutteista. Näin on varsinkin käytettäessä mustaa muovia katteena.PUUTARHAKASVIT Luonnonmukainen mansikanviljely on yksinkertaisinta. Tuhkan tulee olla niukalti kadmiumia sisältävää. tuholaisten ja talven kestävyys. Tarkka lannoitustarve ja -määrä suunnitellaan viljavuustutkimuksen ja kompostianalyysin tulosten perusteella. Näistä erityisesti Polkaa. aikaisista lajikkeista Jonsokia. Pelkkä viherlannoitus ei kuitenkaan riitä monivuotisen marjakasvuston lannoitukseen. Koronaakin viljellään luomussa. Honeoye on suuri ja miellyttävän makuinen. hieman härmänaltis. Myös karjanlanta sisältää runsaasti fosforia. Laihaa kompostista saadaan käyttämällä runsaasti hitaasti hajoavia kuivikeaineita. Kaliumlannoitukseen käytetään tarvittaessa perustamisvaiheessa biotiittia noin 2–10 t/ha. Jonsok on kiinteä. Maille. mutta se on altis härmälle eikä siten kovin suositeltava. Marjat on poimittava täysin kypsänä. annetaan tarvittaessa apatiittia kompostin kautta noin 1–3 t/ha tai luujauhoa noin 200–400 kg/ha. mikäli vuotuislannoitustarve voidaan tyydyttää peruslannoituksen avulla. viljelyvarma. mutta kestää harmaahometta. Puun tuhkaa voidaan käyttää hivenlannoitteeksi noin 1 000 kg/ha. jonka satotaso on kuitenkin melko alhainen. Luonnonmukaiseen viljelyyn suositellaan varhaislajikkeista Emilyä. Kent kestää talvea ja härmää – ja harmaahomettakin melko hyvin. Honeoyeta. kyky hyödyntää hitaasti liukenevia eloperäisiä lannoitteita. LAJIKE Luomumansikan lajikevalinnassa tärkeitä ominaisuuksia ovat tautien. taudin. lehtipuuhaketta tai puunkuorta. jotta niiden kärjet eivät jäisi vaaleaksi ja maku olisi parhaimmillaan. Myös merilevä sopii hivenlannoitteeksi.ja talvenkestävä lajike. Se kestää kul381 . Kentiä ja Bountyä viljellään lisääntyvässä määrin luomussa. keskiaikaisista Polkaa ja myöhäisistä lajikkeista Bountya ja Hikua. vaan peruslannoitukseen käytetään perustamisvaiheessa kompostoitua karjanlantaa 20–40 t/ ha. lannoitustarve. sopivuus paikallisiin oloihin sekä hyvä maku ja sopivuus käyttötarkoitukseen. kuten olkia. Valtalajikkeista Zefyr ja Senga Sengana ovat jäämässä pois edellisen härmänalttiuden ja jälkimmäisen taantumisen ja harmaahomealttiuden vuoksi. Mansikka on ravinnetarpeiltaan pieni. joissa on vähän fosforia.

josta rönsyt on helppo irrottaa. satoisa ja taudinkestävä. joten kasvusto kannattaa suojata talveksi. Polka on mehukas. puuhakkeella katetulle maalle. Emotaimimaa perustetaan vähintään 50 m:n päähän vanhoista mansikkaviljelyksistä. jossa mansikkaa ei ole viljelty useaan vuoteen. tukkumarjaksi. Lajike on altis talvituhoille. Bounty on aromikas ja melko taudinkestävä.PUUTARHAKASVIT jetusta ja sopii siten mm. puhtaita ja tarkastettuja taimia. perustamiskustannusten vähentämiseksi. Emotaimiksi hankitaan ehdottoman hyvälaatuisia. Se kestää harmaahometta ja härmää melko hyvin. Hiku on aromikas. Tuholaisten leviämistä alueelle pyritään estämään jättämällä alueen ympärille kolme metriä leveä mulloskaista. Emotaimimaata lannoitetaan typellä voimakkaammin MANSIKAN OIKEA ISTUTUSSYVYYS Liian korkealla Sopiva Liian syvällä 382 . Taimia kastellaan alkukesällä ja niistä poistetaan kukat. Taimet istutetaan elokuussa avomaalle tai esim. erilliselle alueelle. TAIMET Mansikantaimet kasvatetaan usein itse mm. mutta sen marjojen pinta pehmenee herkästi sateissa eikä se silloin kestä kuljetusta. lähinnä itsepoimintaan ja suoramyyntiin sopiva lajike. satoisa. Sen satoisuus vaihtelee eikä se säily kovin hyvin.

ISTUTUS Mansikka istutetaan rivinhoitotavasta riippuen noin 1. jolloin maa rivin kohdalla on katettu muovilla ja riviväli on mulloksella. että kasvupiste jää näkyviin maan pinnan yläpuolelle. Mansikka voidaan istuttaa myös syksyllä. rikkakasveja tarvitsee kitkeä ainoastaan 383 . mutta siinä voi piillä tautiriski heikomman tuulettumisen vuoksi.3– 1. Tällöin taimet ehtivät juurtua kunnolla ja kukka-aiheita muodostua. MAAN PINNAN KATTEET JA HOITO Mansikkaa voidaan viljellä muovikateviljelynä. sumumonistushuoneessa 2–3 viikon ajan. Hikulle sopii istutusväliksi 50 cm. Sopiva taimiväli on 30–50 cm lajikkeen rehevyydestä riippuen. Rivissä katteena käytetään Suomessa yleisimmin mustaa muovia. Lisäksi rönsyjä että pistokkaita voidaan kerätä lepotilan aikana ja säilyttää talven yli muoviin käärittynä -1. minkä jälkeen maan voi siirtää marjatuotantoon. Keväällä karikkeet harjataan muovin päältä pois ja kerätään kompostiin. Myös muutoin kuin muovilla katetulta mansikkamaalta karikkeet voidaan kerätä pois tai liekittää tautiriskin vähentämiseksi. Musta muovi katteena vähentää oleellisesti rivin hoitotarvetta. Maalta voidaan kerätä myös juurtumattomia pistokkaita.PUUTARHAKASVIT kuin marjatuotannossa olevaa kasvustoa. mutta satoa ei tule vielä seuraavana kesänä ja rikkakasvien hallinta on joka tapauksessa hoidettava. Lisäysmateriaalia kerätään tauti. Taimet istutetaan oikeaan kasvusyvyyteen siten. Muovin alla maa lämpenee nopeammin ja sato aikaistuu noin viikolla.5 m:n rivivälein yksittäisriviin harjuun (10–12 cm) tai avomaalle. Muovin sijaan maa voidaan myös kattaa kokonaisuudessaan muilla kateaineilla. jotta niiden juurtuminen onnistuu. Istutuksen jälkeen taimia kastellaan riittävästi. Ennen istuttamista taimet on hyvä lämminvesikäsitellä punkkien ja ankeroisten tuhoamiseksi. Rönsyt nostetaan ja niiden juuria sekä lehtiä typistetään ennen istuttamista. leikattavana nurmena tai eri tavoin katettuna.ja tuholaisriskin takia emotaimimaalta vain kahtena vuonna. Sopivin istutusaika on alkukesästä elokuun alkupuolelle.5–(+2) ºC:n lämpötilassa. Sato voi olla myös runsaampi. Mansikka voidaan istuttaa myös paririviin. Jonsokille riittää noin 40 cm. jotta seuraavana vuonna on jo saatavissa satoakin. jotka juurrutetaan istutuskelpoisiksi esim.

punkit ja etanat lisääntyvät • marjojen laatu heikkenee märällä sekä kuumalla muovilla • muovin valmistus kuluttaa energiaa • kasvuston raivaus on työlästä • muovijätettä jää runsaasti mansikkapensaan tyveltä. Muoviin istutus on työläämpää kuin avomaalle istutus. Avoviljelyssä riveihin lisätään tarvittaessa kompostia. siimaleikkurilla tai ruohonleikkuriin voidaan yhdistää vastakarvaan pyörivä harja.05 mm ja leveys 1–1. Muovikatetta käytettäessä vuotuislannoitus vaikeutuu. haketta tai olkia. Rivivälit harataan ja mahdollisesti liekitetään ja lisäkatetta levitetään tarpeen mukaan. Valkoapilapitoinen nurmi leviää rönsyineen helposti muovin päälle. timotei-puna-apila-nurmikkoa.PUUTARHAKASVIT Mustan muovikatteen etuja • maa lämpimämpi • sato aikaistuu • rikkakasvien hallinta helpottuu marjat säilyvät puhtaampina Mustan muovikatteen haittoja • istutus työläämpi • lannoitus vaikeutuu • rönsyjen poisto vaikeutuu • korvakärsäkkäät. Rönsyjen poisto hankaloituu. paririviviljelyssä leveämpi muovi kuin yksiriviviljelyssä. ja korvakärsäkkäät. Muovin levitys vaatii suurta huolellisuutta ja sopivat olosuhteet. että mansikka on saanut riittävästi ravinteita. joka niitetään ruohonleikkurilla toistuvasti lyhyeksi. Lisäksi muovin valmistus kuluttaa energiaa ja viljelyn jälkeen syntyy runsaasti muovijätettä. Rönsyt leikataan tai liekitetään. Muovin tulee olla täysin mustaa ja kestävyydeltään hyvää. Kastelua ja lannoitusta voidaan hoitaa myös 384 . Muovin tarve on noin 400 kg/ha (1 kg metrin levyistä muovia riittää noin 20 m2:lle).3 m viljelytavasta riippuen. VUOTUISLANNOITUS Peruslannoitus suunnitellaan siten. Rivit kitketään. koska sitä on vaikea koneellistaa. punkit ja etanat lisääntyvät. Lisälannoitustarvetta voidaan myöhemmin arvioida mm. Peruslannoituksen tuleekin olla oikein mitoitettu. lehtianalyysien ja mansikkakasvuston värin ja koon perusteella. Muovikateviljelyssä komposti olisi työläydestään huolimatta hyödyllisintä jakaa käsin muovin alle.tai lehtilannoitteeksi riveihin voidaan myös antaa viherkäytettä tai kompostiuutetta useampia kertoja keväällä ja kevätkesällä. että vuotuislannoitusta ei alkuvuosina tarvita eikä mansikka kasva ensimmäisinä vuosina liian rehevästi. sarvilastua tai toissijaisesti kaupallisia luomuviljelyyn hyväksyttyjä lannoitteita. ennen kaikkea typpeä. joka pyyhkii rönsyt muovin päältä leikkurin eteen. kuorihumusta. Lehtien normaali vihreys ja koko kertovat. Muovikateviljelyssä kastelu. Kasvuston raivaaminen on työlästä ja hankalaa. Katemuovin sopiva paksuus on 0. Ilman muovikatetta viljeltäessä katteena käytetään esim. Muovi suojaa myös marjoja likaantumiselta ja parantaa ravinteiden hyväksikäyttöä. Valkoapilan ja myös mansikan rönsyt voidaan poistaa esim. Riviväleissä voidaan käyttää esim.

Mansikka ottaa ravinteita koko kasvukauden ajan. Se leviää helposti veden mukana saastuneilta lohkoilta terveille lohkoille. Tuhkapölytystä voidaan käyttää keväisin. Sitä voidaan ehkäistä myös taimien lämminvesikäsittelyllä ja avokesannoinnilla. eniten kuitenkin satokaudella. Mansikkapunkkia voidaan torjua petopunkeilla. Hilla. Sen leviämisen ehkäisemiseksi uusi mansikkalohko perustetaan selvästi erilleen vanhasta. Mansikka-ankeroisen torjunnassa terveiden taimien käyttö on ensiarvoisen tärkeää. TUHOLAISTEN HALLINTA Mansikan tuholaisten hallinnassa on tärkeää käyttää terveitä taimia. ottamalla vatinäytteitä ja mansikkapunkkitarkkailussa tarvittaessa lähettämällä näyte tutkittavaksi Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinsuojelupalveluun. Taimet kannattaa lämminvesikäsitellä ennen istuttamista. ja sen leviämistä poutajaksolla hidastaa (sumutus)kastelulla. Vihannespunkkeja voidaan torjua petopunkeilla tai ruiskuttaa mäntysuopaliuoksella muutaman päivän välein satokauden ulkopuolella. kellastuvina lehtinä ja seittinä lehtien pinnalla. perustaa uusi mansikkalohko vähintään 50 metrin päähän vanhasta lohkosta ja tehdä hoitotyöt aina ensin nuoremmilla lohkoilla. Vattukärsäkäs puree kuk385 . saastuneesta mansikkalohkosta käyttäen terveitä taimia.ja mansikkanälvikäs syövät mansikan lehtiä sekä toukkana että aikuisena. Mansikka-ankeroinen imee kasvin nesteitä aiheuttaen epämuotoista ja kääpiöitynyttä kasvua. Tuholaisia tarkkaillaan silmävaraisesti havainnoimalla. Myös lämminvesikäsittely tehoaa vihannespunkkiin. Mansikkapunkki on mansikan hankalimpia tuholaisia. Vihannespunkki ei ole yhtä merkittävä tuholainen mansikalla kuin mansikkapunkki. Sen vioituksen tunnistaa kitukasvuisista pensaista ja ruskehtavan nahkamaisista ja käpristyvistä lehdistä. mikä tosin lisää samalla homevaaraa. Sen vioitus näkyy kupruilevina.PUUTARHAKASVIT tihkukasteluna ja luomuun sopivilla liuoslannoitteilla.

Harmaahomeen hallintaa voi tehdä sieni.ja bakteerivalmisteilla. Homeiset marjat kannattaa kerätä pois. marja. Juurilaho lahottaa vanhentuvan kasvin juurakkoa. Juuristo harvenee ja muuttuu sisältä ruskeaksi ja pehmeäksi. Harmaahome talvehtii vanhoissa kasvinjätteissä. kukkaperiä ja raakileita. Luteita voi yrittää torjua houkutuskaistoilla. Lajikkeista harmaahomeelle alttein on Senga Sengana. Pelto-. sillä härmäsieni ei viihdy kosteassa. juurilaho ja mansikkahärmä. vesilasi eli natriumsilikaatti) ja kompostiuuteruiskutuksilla. Hiku ja Jonsok kestävät härmää melko hyvin.ja mansikkaluteet saavat aikaan epämuotoisia. myöhemmin muumioituneina marjoina ja raakileina. TAUTIEN HALLINTA Mansikan merkittävimpiä tauteja ovat harmaahome. nappipäisiä marjoja. piipitoisilla ruiskutteilla (peltokortekeite. Mansikan solukkoja voidaan vahvistaa piivalmisteilla sekä natriumbikarbonaattirypsiöljyseoksella. myöhemmin myös ylempää. samoin kuin kypsiin marjoihin. Harmaahome tarttuu mansikkaan kukinnan aikaan ja näkyy pääasiassa ruskettuneina. 386 . Viljelykierrossa vältetään pitkäikäisiä nurmia ja suositaan kauraa ja ruista. Sadetus vähentää härmää. Maan rakenteesta ja kasvukunnosta huolehditaan. jauhomaista härmää. Sitä vähentävät myös aurinkoinen ja tuulinen kasvupaikka sekä harvahko. voi ilmestyä hentoa. imuroimalla ja pyretriiniruiskutuksilla. Niihin.PUUTARHAKASVIT kavarren osin poikki. joten niiden siivoaminen keväällä vähentää homeen leviämistä. aluksi alhaalta. Kärsäkäs munii roikkuviin kukkanuppuihin. jotta vanhat juurakkojätteet ehtivät hävitä maasta. Kasvin talvehtiminen ja sato heikkenevät. jossain määrin myös Hiku ja Korona. niin että nuput kääntyvät roikkumaan alaspäin. Näitä tuholaisia voidaan torjua imuroimalla ”ötökkäimurilla” ja nälvikkäitä myös pyretriiniruiskutuksilla. Honeoye ja Kent ovat kestävämpiä. Härmän leviämisen estämiseksi härmän saastuttamat lehdet kerätään pois sadonkorjuun jälkeen. Bounty. Raakileiden kehitys vaikeutuu. pehmeänhomeisina. Mansikkahärmä punerruttaa mansikan lehtiä.5–1 % ja jälkimmäistä 1 %. Polka. jossa edellistä on 0. Välivuosia mansikanviljelyssä pidetään vähintään kolme. Juurilahoa ehkäistään perustamalla mansikkalohko kasvuoloiltaan mahdollisimman suotuisalle paikalle sekä käyttämällä terveitä taimia ja alueelle sopivia lajikkeita. ei liian rehevä ja ilmava kasvusto.

2 MUSTA. nurmikasveja. Marjat poimitaan kuivina ja suoraan kuljetusastioihin. Uusi kasvusto perustetaan riittävän kauas (50–200 m) vanhoista kasvustoista. Luonnonmukaisesti viljellyn mansikan normaali sato on vaihdellut noin 2 000–6 000 kg/ha välillä. apilaa. 387 . esim. Kypsät marjat poimitaan yleensä joka toinen päivä.0–6.PUUTARHAKASVIT SADONKORJUU Mansikkasato kypsyy heinäkuun alusta elokuulle. ruista tai öljykasveja tai tarvittaessa kesanto. Ohjattujen itsepoimintakertojen lisäksi välillä kannattaa aika ajoin myös itse poimia pensaat huolella puhtaiksi. jotta pintavesi kulkeutuu nopeasti pois sekä kesällä että talvella. 7. KASVUPAIKKA Mustaherukka menestyy parhaiten runsasmultaisilla. jotta maa puhdistuisi kestorikkakasveista. Poimijoiden tarve on noin 1. Mansikanviljelyn jälkeen on myös hyvä odottaa 4–5 vuotta ennen herukan istuttamista samaan paikkaan.JA PUNAHERUKAN LUONNONMUKAINEN VILJELY Kiinnostus herukoiden viljelyyn luonnonmukaisesti on kasvanut viime vuosina. Lyhyessä viljelyssä (satovuosia 10–15) herukoiden lannoitus ja kasvinsuojelu on helpommin hoidettavissa ja marjan laatu on parempi. jotka jättävät tilauksensa seuraavanakin vuonna. Esikasveiksi varataan varjostavia ja syväjuurisia kasveja.4. Lohkon tulee olla aurinkoinen ja lämmin sekä hallalta suojattu. rehuhernettä. hikevillä ja kevyehköillä kivennäismailla. jotta niiltä ei leviäisi tauteja tai tuholaisia uusiin pensaisiin.5 ha.5. Maukkaita. Ennen uuden herukan istuttamista tulee viljellä vähintään viisi vuotta muita kasveja. Itsepoiminta sopii hyvin mansikalle. Marjojen laatuvaatimuksiin ja lajitteluohjeisiin on syytä perehtyä huolella. perunaa. apilatimoteinurmea. Nopea jäähdytys parantaa mansikan kuljetuskestävyyttä. Maan sopiva happamuus on pH 6. Vuonna 2001 mustaherukkaa viljeltiin luonnonmukaisesti 273 ha ja punaherukkaa 14. hyvälaatuisia mansikoita markkinoiva viljelijä saa tyytyväisiä asiakkaita.5 henkilöä/10 a. Lohkon tulisi olla hyvin ojitettu ja hieman viettävä. KAUPPAKUNNOSTUS Marjat lajitellaan poimittaessa virallisten laatuvaatimusten mukaisesti.

Maanparannusaineeksi voidaan myös levittää lannan tai vihersilpun kanssa kompostoitua lehtipuuhaketta 150200 m3/ha. Lehtipuuhakkeen on huomattu nostavan maan pH:ta ja vähentävän rikkakasveja ja tuholaisia. Lohko kalkitaan tarvittaessa. melko pystykasvuinen ja taudinkestävä. Niille annettu karjanlantakomposti lisää maahan multavuutta ja ”vanhaa voimaa”. Tällöin on syytä muistaa. Luonnonmukainen herukanviljely on yksinkertaisinta. PERUSLANNOITUS Mustaherukan oikein mitoitettu peruslannoitus helpottaa satovuosien viljelyä ja yksinkertaistaa vuotuislannoitusta. Soveltuu hyvin mehuteollisuuteen ja konepoimintaan. Ben Tirran ja Ben Tron ovat pystykasvuisia ja sa388 . LAJIKE JA TAIMET Lajikevalinnassa kiinnitetään huomiota erityisesti tautien ja tuholaisten kestävyyteen. Näin varsinkin käytettäessä mustaa muovia katteena riveissä. Lannoitustarve ja -määrä suunnitellaan viljavuustutkimuksen ja kompostianalyysin tulosten perusteella. annetaan tarvittaessa apatiittia kompostin kautta noin 1–3 tn/ha tai luujauhoa noin 200–400 kg/ha. joissa on vähän fosforia. Myös talvenkestävyys. kasvutapa ja marjojen laatu ovat tärkeitä asioita lajiketta valittaessa. Vähämultaisille maille voidaan lisäksi käyttää suomutaa 300-500 m3/ ha. Mustaherukkalajikkeista Ben Alder on satoisa. mutta altis äkämäpunkille. satotaso. Kompostin tulee olla laihaa ja pitkävaikutteista. Maille. Peruslannoitukseen käytetään perustamisvaiheessa kompostoitua karjanlantaa 20–40 t/ha. Esikasveina viljellään syväjuurisia kasveja. että esim. minkä jälkeen lohkolle kylvetään nurmi suojaviljaan. Hivenlannoitteeksi voidaan käyttää puun tuhkaa noin 1 000 kg/ha tai merilevää. Kompostista saadaan laihaa käyttämällä runsaasti kuivikeaineita.PUUTARHAKASVIT MAAN ESIKUNNOSTUS Kestorikkakasvit hävitetään tulevalta herukkalohkolta huolellisella kesannoinnilla. Tuhkan tulee olla niukalti kadmiumia sisältävää. biotiitti ja muut luonnonmukaisessa viljelyssä käytettävät lannoitteet vaikuttavat kalkitsevasti. mikäli alkuvuosien vuotuislannoitustarve voidaan tyydyttää pääosin peruslannoituksen avulla. Myös karjanlanta sisältää runsaasti fosforia. Kaliumlannoitukseen käytetään tarvittaessa perustamisvaiheessa biotiittia noin 2–10 t/ha.

Sopii ammatti.ja talvenkestävä. Sitä suositellaan viljeltäväksi Pohjois. viljelyvarma sekä härmän.että teollisuuskäyttöön. kunnes ne pistetään mustalla muovilla katettuihin tai kattamattomiin penkkeihin toukokuussa.ja erittäin talvenkestävä. Sopivat hyvin mehujen ja viinien raaka-aineeksi. puhtaista ja terveistä taimista. Puutuneet pistokkaat leikataan pensaan ollessa lepotilassa myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä ja säilytetään kellarissa 0–3 ºC:ssa. perustetaan emotaimimaa elinvoimaisista.PUUTARHAKASVIT toisia.että teollisuuskäyttöön. punaherukkaa ruohomaisista pistokkaista. Punaherukkalajikkeista luomuviljelyyn soveltuvat parhaiten Punainen Hollantilainen ja sen kanta Rotes Wunder. Triton on edellisentyyppinen lajike.ja talvenkestävä. Se ei kestä talvea yhtä hyvin. Kasvutavaltaan se on melko voimakaskasvuinen ja helposti lamoava. Sopii pitkien terttujensa ansiosta erityisesti käsin poimintaan. Melalahti on kasvutavaltaan pysty ja satoisuudeltaan edellisiä pienempi. Öjeby on viihtyvä.ja Keski-Suomessa. Mikäli halutaan lisätä herukoita itse. Marjat ovat suuria ja aromikkaita. Se kestää melko hyvin myös varistetautia. joista leikataan pistokkaita korkeintaan kahden vuoden ajan. Lajike sopii sekä tuore. pysty. Suositellaan viljeltäväksi Itä. korkeutta jopa 2 m. Öjebyn marjat ovat suuria ja aromikkaita sopien sekä tuore. kestävät härmää ja melko hyvin myös talvea. mutta hieman matalakasvuisempi ja aikaisempi. Se on härmän. Marjat ovat keskisuuria ja miellyttävän makuisia. Näitä kaikkia lajikkeita suositellaan luomuviljelyyn. Ne ovat suurikokoisia. Niiden marjoissa on erityisen paljon C-vitamiinia. härmän. Se sopii Etelä-Suomen jäykille savimaille Öjebytä paremmin. Titania on kasvutavaltaan hyvin pysty.ja Pohjois-Suomessa. Istutusleikkaus onkin syytä tehdä varovasti eikä pensaita saa lannoittaa liikaa.ja kotitarveviljelyyn koko maahan Lappia lukuun ottamatta. Se kestää talvea ja härmää sekä melko hyvin varistetautia ja äkämäpunkkia. mutta ohutkuorisia eikä siten sovellu konekorjuuseen. Sitä suositellaan luomuviljelyyn.ja jäykkäoksaisia ja pienehkömarjaisia. Suositeltavinta on käyttää tarkastettuja käyttötaimia. Taimien tulee olla terveitä ja puhtaita tuholaisista. Mustaherukkaa lisätään yleisimmin puutuneista. Puutuneet pistok389 . Viime aikoina ne ovat herkistyneet varistetaudille. Sunniva on pystykasvuinen.

4–0. Syysistutus on suositeltavin. vihersilppu-olkiseos tai paperisilppu. olki. Rivien päihin jätetään 5– 8 metrin ja lohkojen reunoille 3 metrin alueet työkoneiden liikkumista varten. Luonnonmukaisessa viljelyssä on suositeltavampaa käyttää kookkaampia. karaistaan ja lopulta istutetaan kolmen kuukauden ikäisinä avomaalle. Patukka.5– 0.6 m.ja itsepoiminnassa taimiväliksi sopii noin 1. 2vuotiaita taimia. Katetta levitetään vähintään 10 cm. Tämän jälkeen ne koulitaan ruukkuihin ja siirretään ulos. MAAN PINNAN HOITO JA KATTEET Katteiden käyttö on tärkeä viljelytoimi herukanviljelyssä. Ne pistetään turve-hiekkaseokseen ja annetaan juurtua noin kolme viikkoa sumumonistushuoneessa tai maitomuovilla peitetyssä lavassa. istutuskuntoisessa taimessa on 3–5 vahvaa oksaa ja hyvin kehittynyt juuristo. Ne voidaan istuttaa tasamaalle tai harjuun. punaherukalla 0. ei suositella. Musta muovi edistää nuorten pensaiden kasvuun lähtöä ja auttaa niitä taistelussa rikkaruohoja vastaan. typistetään. karkea lehtipuuhake. Vihersilppua ei kan390 . Hyvässä. Ruohomaiset pistokkaat leikataan kesä-heinäkuussa tai sadonkorjuun jälkeen.5–4 m rivivälin hoitotavasta riippuen. jotta rikkakasvien hallinta helpottuisi ensimmäisinä viljelyvuosina. ja pitkinä poutajaksoina maa helposti kuivuu muovin alla. Taimivälinä käytetään konepoiminnassa mustaherukalla 0. kun silmut ovat lepotilassa eli syyskuun puolivälin jälkeen tai aikaisin keväällä ennen silmujen avautumista. Herukan taimet istutetaan mustaan muoviin tai rivinkohta katetaan heti istutuksen jälkeen eloperäisellä katteella. Eloperäiseksi katteeksi herukalle sopii esim.5 metrin välein.PUUTARHAKASVIT kaat voidaan pistää huhtikuussa myös ruukkuihin kasvihuoneessa.5 m. Uudet taimet eivät lähde silloin kunnolla kasvuun. koska nurmi kilpailee liiaksi niiden kanssa. josta ne koulitaan. Istuttamista vanhaan nurmeen. Itsepoiminnassa pensaat voi myös istuttaa yksittäin 2.7 m. Taimet latvotaan seuraavan vuoden keväällä ja istutetaan syksyllä tai seuraavana keväänä. Rivivälinä voidaan käyttää noin 3.0–1. Taimet istutetaan entistä istutussyvyyttä selvästi syvemmälle. johon rivinkohdat on jyrsitty tai kynnetty auki. Myöhemmin muovi kuitenkin hankaloittaa vuotuislannoitusta. ISTUTUS Herukoiden taimet istutetaan.

valkoapilatimotei-nurmikko. joka siirretään katteeksi riveihin LEIKKAUS Leikkausta tarvitaan pensaiden pitämiseen nuorina ja hyvin satoa tuottavina sekä pensaiden muotoiluun. Hyvälaatuisten marjojen kasvattamiseksi pensaan tulee olla riittävän harva ja valoisa. Niittotiheydellä säädellään nurmen ja herukkapensaiden veden ja ravinteiden saantia. Rivivälikasvusto ei saisi kasvaa pensaiden alle. Loppukesällä tai mieluummin vasta seuraavana vuonna kylvetään riviväleihin katteeksi esim. koska silloin katteen typpi vapautuu pensaiden kasvun ja sadonmuodostumisen kannalta liian myöhään.PUUTARHAKASVIT nata levittää katteeksi keskikesän jälkeen. MARJAPENSAAN ISTUTUSLEIKKAUS 391 . Pensaaseen jätetään 2025 eri-ikäistä versoa. Pystyistä pensaista on marjojen poiminta helpompaa sekä koneella että käsin. vaurioituneet ja lamoavat oksat. Vanhakin pensas saadaan pysymään nuorena leikkauksin. jolloin ravinteet saattavat huuhtoutua. Loppukesällä ja sateisena aikana nurmen annetaan kasvaa pitemmäksi. Rivivälikasvuston etuja – vilkastuttaa pieneliötoimintaa (mm. lierot) – lisää monimuotoisuutta – hyötyeliöt viihtyvät paremmin – maan rakenne ja kasvukunto säilyvät parempina – vältetään eroosio – maa kantaa koneita paremmin – miellyttävämpi liikkua (itsepoiminta) – leveissä riviväleissä voidaan viljellä viherlannoitusta. Myös punaherukkaa voidaan leikata varhain keväällä tai sitten välittömästi sadonkorjuun jälkeen. Nurmi pidetään lyhyenä niittämällä. koska se kilpailee niiden kanssa vedestä ja ravinteista. kasvinsuojelullisista syistä. Mustaherukkaa leikataan pensaan ollessa lepotilassa eli varhain keväällä ennen silmujen pullistumista tai myöhään syksyllä lehtien pudottua. Myös yksivuotisia viherlannoituskasveja voidaan käyttää. Pensaat voidaan myös ajoittain leikata kokonaan alas esim. Rivivälit voidaan pitää puhtaina rikkakasveista haraamalla. Leikattaessa poistetaan vanhat. Nurmen leikkaamiseen tarvitaan sopiva niittolaite. jolla nurmi saadaan leikattua myös oksien alta. Alkukesällä ja poutakaudella nurmi pidetään lyhyenä. Liian pian istutuksen jälkeen kylvetty rivivälikasvi voi heikentää herukantaimien kasvuun lähtöä. tuleentuminen viivästyä ja pensaille aiheutua talvivaurioita.

Typentarve on suurempi punakuin mustaherukalla. leppäpirkot. Varhaiskevätruiskutus parafiiniöljyllä on yksi marjaviljelmällä käytetty kasvinsuojelutoimenpide. että pensaat kasvavat liian rehevästi ja oksat lamoavat. että herukka on saanut riittävästi ravinteita. Vihersilppu-olkikate sekä lannoittaa että torjuu rikkakasveja.ja hiesumailla tarvitaan typpeä yleensä enemmän kuin muilla maalajeilla. Hyötyeliöitä on mustaherukalla runsaasti. Lannoitus tehdään rivien kohdalle 50–80 cm:n leveydelle. Viljelytoimin suositaan hyödyllisiä eliöitä. petoluteet. Lisälannoitustarvetta arvioidaan maa. Myös savi.ja lehtianalyysien avulla sekä seuraamalla marjakasvuston väriä ja kokoa. koska se LEIKKAAMATON LEIKATTU 392 .PUUTARHAKASVIT VUOTUISLANNOITUS Peruslannoitus suunnitellaan siten. kompostilla. petopunkit sekä pikkulinnut. Lehtien normaali vihreys ja koko kertovat. Kolmantena tai neljäntenä satovuonna herukoita aletaan lannoittaa vuosittain esim. Vaalea väri ja pienikasvuisuus paljastavat liian niukan ravinteiden saannin. tuhkalla. ennen kaikkea typpeä. Tarvittaessa fosforilannoitteeksi sekoitetaan kompostiin apatiittia tai luujauhoa. TUHOLAISTEN HALLINTA Uusi lohko perustetaan selvästi erilleen vanhasta lohkosta. kukkakärpäsen toukat. Etäisyyttä on syytä jättää vähintään 50 m. viherkatteella ja mahdollisesti myös viherkäytteillä tai kompostiuutteilla. esim. harsokorennot. loispistiäiset. Peruslannoitus ei kuitenkaan saa olla niin runsasta. mieluummin 3-4 kertaa enemmän. kirvasääsket. että vuotuislannoitusta ei alkuvuosina juurikaan tarvita.

Kasvustoa tulee myös tarkkailla säännöllisesti liima. Sen leviämisen ehkäisemiseksi käytetään terveitä taimia. kun niitä havaitaan. kevättalvella otettujen versonäytteiden avulla on hyödyllistä. mikä saa oksat kuihtumaan. Silmun pohja jää tasaiseksi erotukseksi herukkakoista. Herukkakoin ja herukan silmukoin toukat syövät silmuja ontoiksi varhain keväällä. Hyvä viljelyhygienia on tärkeä osa ennaltaehkäisevää kasvinsuojelua.5 cm pitkä. Se talvehtii silmussa. se leikataan maan tasalle tai poistetaan viljelmältä kokonaan. Koin tuhoja voi torjua puhtaalla lisäysmateriaalilla. perustamalla houkutuskaistoja esim. vaalea punkki. Herukanäkämäpunkki on herukan hankalimpia tuholaisia. mutta onneksi niiden vioitus jää usein melko kohtuulliseksi.ja feromonipyydysten sekä versonäytteiden avulla ja silmävaraisesti havainnoimalla. Tuholainen pysyy melko hyvin kurissa luontaisten vihollisten ja terveiden taimien avulla. jonka siemeniä munasta kuoriutuva vaalea toukka syö.PUUTARHAKASVIT tehoaa useisiin tuholaisiin vioittamatta juurikaan hyötyhyönteisiä. Edellinen vioittaa kaikkia herukoita. Herukkakoin toukka talvehtii pensaan tyvellä karikkeissa tai kuoren rakosissa. Pieniltä aloilta äkämäsilmuja voidaan varhain keväällä kerätä käsin pois. jota se alkaa syödä jo syksyllä ja jatkaa keväällä. jota ei paljaalla silmällä erota. Sairaat oksat leikataan irti ja poltetaan. Vioituksen tunnistaa keväällä pallomaisiksi turvonneista silmuista. Koit ovat merkittäviä tuholaisia. Sitä esiintyy mustaherukalla ja toisinaan myös punaherukalla. jälkimmäinen erityisesti mustaherukkaa. Aikuinen naaras munii raakileisiin. Vioittuneet versot kerätään ja poltetaan heti.25 mm:n pituinen. Toukat ovat vihertäviä. Raakileet punertuvat ja varisevat. Karviaispistiäisen toukat syövät herukkapensaiden lehtiä ja voivat runsaana esiintyessään kaluta pensaat nopeasti kaljuiksi. Herukan varsisääsken toukka syö herukoiden oksien solukkoa kuoren alta. Koikannan tarkkailu esim. Feromonihäirinnällä on myös saavutettu lupaavia tuloksia koitorjunnassa. Toukka etsiytyy talvehtimaan jo heinäkuussa. Jos pensaassa on paljon äkämäsilmuja. 2 cm:n pi393 . Vioitus alkaa pensaiden sisäosista. Se on 0. mustapilkkuisia ja aikuisina n. joista se punertavana nousee silmuihin ja syö ne maljamaisiksi. sarjakukkaiskasveista tarhan ympärille tai leikkaamalla koko tarha alas keväällä. Silmukoin toukka on täysikasvuisena kirkkaanvihreä ja 1. Viileinä keväinä tuhot ovat yleensä suurempia kuin lämpiminä keväinä.

joka puolestaan vaikeuttaa pensaiden kuivumista ja suosii kosteudessa viihtyviä tauteja. hyvin tuulettuvaan paikkaan. Tauti säilyy ja leviää ja sitä torjutaan samaan tapaan kuin herukanvaristetta. kulmikkaita laikkuja. Taudinaiheuttajaitiöt talvehtivat sairastuneissa.että punaherukkaa. 394 . Pensaat pidetään ilmavina myös leikkausten avulla ja kasvuston vioittamista vältetään. Liikaa typpilannoitusta varotaan. Härmä peittää saastuneiden herukoiden lehtien ja versojen pintaa valko-harmaana. Rihmasto ei kestä kovaa pakkasta. ruohonleikkurilla. Viljelmälle valitaan taudinkestäviä lajikkeita ja terveitä puhtaita taimia.PUUTARHAKASVIT tuisia.5–1% ja jälkimmäistä 1%. Niiden lehtiin syntyy aluksi ruskehtavia. Myös härmäntorjunnassa kannattaa pudonneet lehdet hajottaa tai kerätä pois. karisseissa lehdissä. hienonnetaan esim. jossa edellistä on 0. Sieni talvehtii rihmastona versojen pinnalla tai pudonneissa lehdissä. Pyretriiniruiskutus tehoaa sekä toukkiin että aikuisiin karviaispistiäisiin. myöhemmin harmahtavia. pensaiden kasvu heiketä ja sato laskea. mielellään loivaan rinteeseen. joista ne keväällä vapautuvat ja lentävät tuulen mukana terveille lehdille. TAUTIEN HALLINTA Herukan merkittävimpiä sienitauteja ovat herukanvariste. kompostiuutetta tai virtsaa lehdille hajoamisen jouduttamiseksi. sillä se aiheuttaa rehevää kasvua. Ne talvehtivat maassa ja kuoriutuvat kukinnan alkaessa. harmaalaikkutauti. Tauteja ennaltaehkäistään perustamalla herukkaviljelmä suotuisaan. Useimmat herukkalajikkeet kestävät härmää. Sukupolvia on kaksi tai jopa kolme. Harmaalaikkutauti saastuttaa sekä musta. jauhomaisena rihmastona. Taudin leviämisen pysäyttämiseksi karisseet lehdet peitetään syksyllä katteella. Myös raakileet ja marjat voivat karista. Herukanvariste saa punaherukan lehdet laikkuuntumaan. Härmäsieni viihtyy niin lämpimän kuivassa kuin kosteassakin ja leviää erityisesti kuivalla säällä tuulen mukana. kellastumaan ja varisemaan. kerätään kokonaan pois tai niille levitetään nokkoskäytettä. härmä ja harmaahome sekä virustauteja herukan suonenkatotauti. Versojen kasvu pysähtyy ja lehdet saattavat kurtistua. joista erottuu mustia pisteitä. Lehtien solukoita härmää vastaan voidaan vahvistaa ruiskuttamalla pensaita piitä sisältävillä valmisteilla tai natriumbikarbonaatti-rypsiöljyseoksella.

Sieni tunkeutuu kasviin vioittuneiden kasvinosien kautta. Konepoiminta on selvästi halvin herukan sadonkorjuutapa. Marjoja voidaan myös jalostaa mehuiksi ja hilloiksi. Sadonkorjuu on viljelyn suurimpia kustannuseriä. ilmavirran avulla. Voimakas tartunta saa myös kukat epämuodostumaan. Käsin poimittaessa sato on suurempi. Se edellyttää mm. Harmaahome vioittaa lähinnä punaherukan versoja. Toimintatulos nousee noin 25 kg/h. hyvälaatuisilla herukoilla on markkinoita erityisesti suoramyynnissä. Luomuherukan sato voi korjuutavasta riippuen vaihdella jopa 1 500–4 000 kg/ha. Herukanäkämäpunkki levittää tautia. SADONKORJUU Herukkasato kypsyy elokuussa. Punaherukka tulee leikata silloin kun se on taudinkestävimmillään eli juuri sadonkorjuun jälkeen. riittävän isoa viljelyalaa. Marjat voidaan poimia käsin. POIMINTA-ALUSTA PATUKOINNISSA 395 . Kuivina poimitut marjat säilyvät hieman paremmin kuin kosteina poimitut. Konepoimitut marjat menevät yleensä teollisuuteen. Patukointiin tarvittavat välineet ovat poiminta-alusta ja kumipatukka. mutta myös punaherukan lehtisuonia. Käsin. Patukoinnin jälkeen marjat puhdistetaan esim. Maukkailla.ja myös patukkapoiminta sopii tuoremarjojen myyntiin. tiheää istutusta ja riittävän rikkakasvitonta kasvustoa. kun se käsin poimittaessa on noin 5–6 kg/h ja 50 pensasta/hlö/kausi. patukoimalla tai koneella.PUUTARHAKASVIT Herukan suonenkatotauti hävittää erityisesti musta-. jolloin lehdet kapenevat. Marjojen jäähdytys parantaa kuljetuskestävyyttä. Sitä pidetään kurissa tuhoamalla äkämäsilmut pensaista ja käyttämällä terveitä taimia. Marjat on poimittava sopivassa kypsyysvaiheessa.

Luomuherukan katteella on väliä. 1987. 2001. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja nro 956. S.4. ja Laitinen.12. 104 s. Mansikan lajikevalinta on vaikeaa. Koetoiminta ja käytäntö. Kirjallisuuskatsaus. Koetoiminta ja käytäntö 25. Hedelmä. 1991. s. Anon. 1989. Hoffmann. 43 s. Parikka. S. H. 15. ja Salo. Koetoiminta ja käytäntö. A. Galambosi. ss. Mansikka ottaa ravinteita koko kasvukauden. Alternative Konzepte 58. Anon.). 87 s. Luonnon katteet. 51 s. A. Kemikaaliton rikkakasvitorjunta on työlästä.2001. Mansikan viljelytekninen kasvinsuojelu. Kaila. 12-16. 1987. Anon. G.ja marjakasvien taudit. Bremer. Mausteita omasta maasta. Kaalikasvien juuristotuholaisten torjunta. Kivijärvi. B. Hälvä.-26. Tillanen. In: Heilmann. M. Helsinki. L. H. Prokkola. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. A. T.. 2000. S. ja Tillanen. 12-14. K. Julkaisussa: Salo. Viherkatteet hyödyttävät keräkaalin viljelyssä.F. Omavarainen maatalous 1/1991. Dalman. 2000. Müller GmbH. H. Työtehoseuran maataloustiedote 12. 15.. Kotimaiset kasvikset ry:n julkaisu nro 27.. Koetoiminta ja käytäntö 27. 15 Kuokkanen. P. Aflatuni. Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:o 84. 2000. 1997. I. J. Työtehoseuran maataloustiedote 1/1996 (467). Jaakkola. S. Rikkakasvien liekitys vihannesviljelmillä. Anon. Porkkanalajikkeista pähkinänkuoressa: – viljelykokemuksia sadekesältä. ja Tuovinen. Omavarainen maatalous 2/1994. 1986. P. Helsinki. Luonnonmukainen yrttiviljely.). Biologinen torjunta avomaanviljelyssä. 24-25.10.. Sarja A33.1998. 1991. 6. Koetoiminta ja käytäntö. R. Ökologischer Feldgemüsebau. Helsinki.1995. 1988. P. Katteet ovat tehokkaita luomuherukan viljelyssä. 1998. 1996. A. Kasvinsuojelupäivät 1989: 74-76. ja Teräväinen. Viljavuuspalvelu Oy. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. P. Luomusiemen ja –taimiopas. P. ja Lindqvist. (toim. 89 s. ja Salo. (toim. Millä mansikkamaa katetaan? Luomulehti 1/2002. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus. Helsinki. Müller. Kivijärvi. Kivijärvi. Luomuherukkahankkeen tuloksia Etelä-Savosta. MTT. Verlag C. 128 s. 7-8. ja Rajala. Luomuherukka-asiaa tutkimuksen valossa. Karlsruhe. K. E.10. Puutarhaliiton opaskirjoja n:o 34. Karilan marjapäivä 18. Tillanen. Kyttä. Vammala. Mikkeli. Heiskanen. 2000. Beetkultur und Erntehilfen. 1996. P.PUUTARHAKASVIT KIRJALLISUUTTA Aaltonen. Kivijärvi.2001. Beikrautregulierung statt Unkrautbekämpfung. I.4. Jaakkola. Orgaaninen kate rikkakasvien torjuntamenetelmänä ja typen lähteenä luonnonmukaisilla kaaliviljelyksillä. Verlag C. Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusseminaari: esitelmät. Anon. Omavarainen maatalous 3. H. ja Dalman. 4 s. Koistinen. Mikkeli. Maatalouskeskusten Liitto. SÖL. R. 1987. Hilla. Painatuskeskus Oy. Suunnitteluosaston sarja A17.12. Puutarha 11. Luonnonmukaisen vihannesviljelyn tietokortit. 117 s. S. 2-3. ss. ss. E. Luomuherukan viljelytekniikka. 82 s. 8-9. A. 192 s. T. P. M. S. 31-34. 36-41. Karilan marjapäivä 18.. Jyväskylä. Jyväskylä. I. Koskimies. 176 s. 20 s. P. Jaakkola. P. MTT. B. P. Forssa. 396 . Väinönputki kateviljelyssä. Tieto tuottamaan 47. 1994. Sarja A 49. Kirjayhtymä. Hoppula. Aro. ss.3...2000. ss. Avomaavihannesten tuotantokustannukset. P. Puutarhaliitto. Luomumansikkahanke etenee – ensimmäisen satovuoden tuloksia ja kokemuksia. H.F.10. ja Biro. Harkitsetko herukanviljelyä? Kuntokartoitus ensimmäinen tehtävä. (toim. ja Dalman.. ja Geier.5. ss. MKL:n julkaisuja no 823. Puutarhaliitto. Mattila. ss. Kinnunen. 1989. Keräkaalin tuotanto. Kivijärvi. Luomutuotannon työmenekkiin vaikuttavat tekijät. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Tieto tuottamaan 46. 1995. ja Zimmer. 1986.) 2000. 1993. Klemola. Havukkala. Kivijärvi. Vihannesopas. s... Julkaisu n:o 247. 1998. 1993. ym. Jaakkola. Puutarha & Kauppa 4/2000:47B (liite). Teho 5/1993. I. H. Helsinki. 1990. U. Puutarha & Kauppa 15/2001. 1991. Kivijärvi. Luonnonmukainen kotipuutarha. 2000. H. ss. 24-27.ja koulutuskeskus. 1998. 18. Helsinki. 1999. Siirtyminen luonnonmukaiseen puutarhaviljelyyn. Karlsruhe. I: tuotetietous. 2001. ss. T. Luomuherukkahanke päättyi – mitä opimme? Karilan marjapäivä 18. 2000. P. Kivijärvi.1998.2. Galambosi. P. 1992. Anon. Maatalouskeskusten Liitto. P. MTT. Työtehoseuran maataloustiedote 4/1998 (494). 44-45. Dalman. Kaila. ss.1997. 600-601.. Tieto tuottamaan 88.1997. Koetoiminta ja käytäntö. Omavarainen maatalous 4/1992. Kivijärvi. 1997. Parikka. 1994. 106-116. 2002. Viljavuustutkimuksen tulkinta avomaan puutarhaviljelyssä. Luomulehti 2/2000. 1997. I. Kivijärvi. E. Porkkanan tuotanto. Puutarha & Kauppa 3/2000. 15-16. Eisenkolb. 1998. 2000. Eloperäiset maanpintakatteet viljelyksillä ja viheralueilla. Tahvonen. Eripainos Kotipuutarha-lehdistä 1987-1988.2000. Luonnonmukaisen vihannesviljelyn tietokortit. ss. 35 s. P. Luomuviljely-extra. B. K. s. P. Kasvisten laatuvaatimukset. 25. Jokioinen 25. 2001. 1991. Forssa. Hokkanen. 98 s + liitteet.ja mansikkanälvikäs.1986. Puutarhaliitto. P. Luomuherukkahankkeen tuloksia Etelä-Savosta. 1994. Kyttä. R. 96 s. Mikkeli. ss. Helsinki.ja koulutuskeskus Mikkeli. Kuokkanen. Luonnonmukainen marjantuotanto.

R. Luonnonmukaisen marjanviljelyn tietokortit. viljely ja sato.. Keuruu. J. Omavarainen maatalous 3/1994. 1992. 199-208. 1994. Vanhala. & Heinonen. P. Jokioinen. A. Porkkanan taudit ongelmana.. Nissinen. 16-17. E. Marktäckning med organiskt material i fältmässig köksväxtodling. J.ja koulutuskeskus Mikkeli. 140 s. Koetoiminta ja käytäntö 30. Maatalouden tutkimuskeskus. A. 18-21.1984. Kasvinsuojelulehti 2/1998. 70 s. 1985. Effects of nettle water on growth and mineral-nutrition of plants. 1999. ja Alanko. Helsingin yliopisto.ja koulutuskeskus. 2000. P. R. ja Kaila. O. Heinonen. ja Aflatuni. K.) 2000. P. 1987. (toim).1984. Koetoiminta ja käytäntö 29. P. Hiekassakin kasvaa.. Rahkonen. I. Tolonen. T.. Pulkkinen. 95 s. Pessala. Ekologiset vuorovaikutukset – porkkanapelto kempin näkökulmasta. R. Koetoiminta ja käytäntö 28. T. ja Olausson. Piirainen. J. ja Holopainen. + liitteet. Aikaiset keräkaalilajikkeet. Suojala. Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua. 1993. A. Sipulin ja porkkanan rikkakasvien liekitys.. Jensen. Puutarha 5. 397 . Vainio. Holopainen. Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:o 78.1989. Voipio. A. ja Talvitie. Tahvonen. Kainulainen. P. Composition and properties of nettle water Biological Agriculture & Horticulture. Lappalainen. Aaltonen.ja elintarviketalous 10.. Suojala. Helsingin yliopisto. Luonnonmukainen marjanviljely. Vammala. 252 s. Maatalousteknologian julkaisuja 22. (toim. E. Kateviljely hiekassa. Tiedote 16/92. 2001. Rikkakasvien torjunta liekittämällä. T. Harmaahome keräkaalin varastotautina. Saarijärvi. ja Heikinheimo. Porkkanan kylvö. R. ss. 1989. A. 97 s. 1994. ss. R.. 115 s. s. 1998. 18-19. Ryvässipulin viljely ja varastointi. toim. 9. Tahvonen. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus. Maa. 2000. ss. 1984. 1985. R. 4-5. Helsinki. Tuovinen. H. 295-297. Helsinki. ja Heinonen. Vainio. Matala. R. 1998. 290-291. Stout. R.. Viljelykierrolla on merkitystä. Omatekoisia erikoiskoneita mansikanviljelyyn. P.. Nissinen. 1994. Onko hajusta porkkanakempille haitaksi vai houkuttimeksi? Puutarha & Kauppa 47/1999 plus. ja Kaila. A. R. Puutarha & Kauppa 9/98. E. H. Odlaren 4/1985. Vaivatonta puutarhanhoitoa. Mustaherukkaa luonnonmukaisesti. 263 s. Laitinen. 1984. M. MTT. T. toim. J. 1994. Katekasvien mahdollisuudet vihannestuotannossa. 2. Koetoiminta ja käytäntö 29. 1991. Sarja A 13. A. A. Schepel. Mustamätä varastoidun porkkanan uhka.1994. Toinen uudistettu painos. 4(1). J. 21 s. Riepponen. Koetoiminta ja käytäntö 30. 1994. Mansikan viljely. J. 351 s. Kemikaalittoman rikkakasvitorjunnan menetelmät ja kustannukset. Porkkanakemppiä voi säädellä myös ekologisin keinoin. Forssa. 1. Talvitie. 1985. 95 s. 1993.. Simojoki. Tahvonen. 2001. Aflatuni. Miettinen.ja kotitalousteknologian laitos. SLU. 58-60. Puutarha & Kauppa 46/1999.ja marjakasvien tuhoeläimet. 12-13. Rajala. Mauri. Typpi. M. Jensen.. 7-18. T. E. ss..ja koulutuskeskus Mikkelin julkaisuja 67. Peterson. R. Puutarha & Kauppa 47/1999 plus... Puutarhaliiton julkaisu nro 276. Mehiläisten hyödyntäminen marjanviljelyssä. V. 1994. Hyötykasviyhdistys ry. Examensarbete. Maaseudun tutkimus. Alnarp.. Puutarhaliiton julkaisuja nro 316. A. P. 1993. Jokioinen. Vihannekset – lajit. Salo. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. ja Avikainen. 1999. ss.. Hyötykasviyhdistys. ss.. 72 s. Helsingin yliopisto. I. Tahvonen. Opas nro 46. 1987. Kemppainen. Aflatuni. ja Teräväinen. ss. Tuovinen. O. Visst har nässelvattnet effekt.2. Porkkanalajikkeiden laatu. 78 s. R. 303-314. 1986. Puutarhaliiton julkaisuja nro 269. Aaltonen. 1986. Imuroimalla ötökät pois mansikkapellolta? Puutarha & Kauppa 15/2001. 1999. Konsulentavdelningens rapporter. Å. A. M. Työtehoseuran maataloustiedote 2/1994 (429). 1998. H. I. Vanhala P. Jyväskylä.1994. K. Maaseudun tutkimus.10. ss. Trädgård 323. A. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja nro 961. Herukan viljely. ss. Myllynen.3. H. Julkaisuja nro 28 ja 18. 1988. ss. Luomuvihannesten kasvinsuojelu.5. A. Piirainen.10. 26. Maa. ja Tiilikkala. Kasvintuotanto. Pot-culture and waterculture experiments Biological Agriculture & Horticulture. Koneviesti nro 13/1993. 37 s. 2(4). Omavarainen maatalous 3/1994. 1987.3. Mikkeli. Kotipuutarha 6-7/ 1988.1993.. Matala. 1996. Rajalahti. H.PUUTARHAKASVIT Laine. ja Hård. E.. 1984.ja kloridilannoituksen vaikutus punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon. H. Tiilikkala. 1993. 1994. Peterson. Dalman. Koetoiminta ja käytäntö 25. V. Nissinen. ss. Hedelmä. ss. Mansikkaa luonnonmukaisesti. 1988.. s. 4-5. Jyväskylä. The biological control of seed-borne Alternaria brassicicola of cruciferous plants with a powdery preparation of Streptomyces sp. Helsinki. O. Peterson. Tieto tuottamaan 91. Rölin. Effects of nettle water on growth and mineral-nutrition of plants. 20. Luonnonmukainen vihannesviljely. Pessala. ss. Seuri. T. Luomun koneet ja laitteet. R. haastateltavana puutarhuri Nils Åkerstedt. A.19-20. Agric Science in Finland 59. 263 s. 2002. A.

1990. Koetoiminta ja käytäntö 3. J. N. Sianlannan kompostointi ja lannoitusvaikutus. Omavarainen maatalous 2/1993. 12-13. 33.. P. Trädgårds praktika: Odla grönsaker biologiskt. ja Kivelä. Åkerstedt. Stockholm. Kotitalous 5-6/1990. 1988.PUUTARHAKASVIT Väisänen. J. Båstad. 174 s. 1986. 1993. Åkerstedt. N. Ruohosilppu kasviravinteena. 176 s.1990.7. Väisänen. 1990. Porkkanan rikkakasvitorjunta onnistuu. 398 . Leinonen. ss. Den biologiska trädgården. J. N. s. Åkerstedt.

ihmisravinnoksi soveltumattomat. Pieneliöstö monipuolistuu ja runsastuu.1 LUONNONMUKAISEN KOTIELÄINTUOTANNON PERUSTEITA Eläimet ovat ekosysteemin kuluttajia. LUONNONMUKAINEN KOTIELÄINTUOTANTO 8. RAVINTEIDEN KIERTO Kotieläinten merkitys • ekosysteemin kuluttajia • nurmirehun jalostajia • maan viljavuus: viljelykierto + lanta • ravinnekierto suljetummaksi • lanta monipuolista lannoitetta • monimuotoisuuden ylläpito • maisemanhoito • viljelijän toimeentulon parantajia 399 . koska esim. Näin ne toimivat ihmisen valkuaisravinnon tuottajina. Maan viljavuuden hoidossa kotieläimillä on tärkeä tehtävä. Lannan ravinteet toimivat monipuolisena yleislannoitteena sekä eri kasvien lannoituksessa tarpeen mukaan kohdistettavana pääravinteiden (typen. naatit ja oljet sekä viljan ja juuresten lajittelutähteet) maidoksi. Eläinten lanta puolestaan elävöittää maata tarjoamalla maaperän pieneliöille sopivaa eloperäistä ainesta ravinnoksi. Viljelykierto saadaan monipuoliseksi. maata parantavat apilapitoiset nurmet voidaan sisällyttää viljelykiertoon ja nurmi voidaan käyttää eläinten rehuksi. Siksi kotieläimillä on merkittävä rooli tasapainoisessa maatalousekosysteemissä. Kotieläinten avulla tilan ravinnekierto saadaan suljetummaksi. lihaksi ja muniksi.KOTIELÄIMET 8. Kotieläimet jalostavat ihmisen ravinnoksi suoraan käymättömät viljelykasvit (apilanurmen. mikä puolestaan lisää muun eliöstön elinmahdollisuuksia. fosforin ja kaliumin) lähteenä.

ostorehujen sekä osin myös kivijauheiden ravinteet hyödynnetään tilan ravinnekierrossa karjanlannan mukana. toiminta-aluetta. Palkokasvien biologisen typensidonnan avulla hyödynnetään ilmakehän typpeä. Ihmisellä on kotieläimiin nähden valtaa. Meidän sukupolvemme on vastuussa tuleville sukupolville siitä. Kotieläintuotteet ovat arvostettuja myyntituotteita ja siten viljelijäperheen toimeentulon kannalta ratkaisevia varsinkin meidän pohjoisissa oloissamme. Luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa etsitään tasapainoa. Kotieläinten menestyminen. jossa ihmisen tarpeet. Kotieläimet jalostavat ja säilövät lyhyen kesän satoa ja siirtävät auringon energiaa talveen ihmisten käyttövoimaksi – maatilaa ajatellen rahalliseksi käyttövoimaksi. Kotieläimillä on näin merkittävä tehtävä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.1 TAVOITTEET Luonnonmukaisessa kotieläinten hoidossa pyritään yhdistämään hyvälaatuisen ravinnon tuottaminen. ekologisesti kestävä tuotantotapa. lajinmukainen ja eläinten oikeuksia kunnioittava sekä ympäristöystävällinen. että myös maatalousekosysteemit voivat toimia ja tuottaa hyvälaatuista ravintoa ja olla miellyttävä elinympäristö ihmisille ja eläimille tulevaisuudessakin.KOTIELÄIMET ENERGIAN VIRTA Hyötysuhde % IHMINEN KOTIELÄIMET KASVIT MAA 5–25 1–2 Tilan ulkopuolelta hankittujen kivennäisrehujen. Eläinten hyvinvointi ja erilaiset tuotantostrategiat heijastuvat yhteiskuntaan. Kotieläintuotanto vaikuttaa myös luontoon ja maaseudun maisemaan. Lisäksi kotieläimillä on tärkeä merkitys taloudellisesti toimivan tilakokonaisuuden luomisessa. joka tuo mukanaan vastuuta.1. Lannalla on pitkäaikainen maan viljavuutta parantava vaikutus. Esimerkiksi niittyjen ja metsälaidunten kasvi. on ihmisen toiminnasta riippuvaista. LUONNONHOIDON TARPEET IHMISEN TARPEET ELÄINTEN TARPEET 400 . LUONNONMUKAISEN KOTIELÄINHOIDON TAVOITE 8.ja eläinlajiston säilyminen on yhteydessä karjan olemassaoloon. Kotieläimet ovat ihmisistä riippuvaisia. kuluttajia ajatellen ravinnoksi ja energiaksi. eläinten tarpeet ja luonnontalous ovat tasapainossa. myös lajien ja rotujen säilyminen. Luonnonmukainen kotieläintuotanto pyrkii olemaan kestävän kehityksen periaatteiden mukainen tuotantomuoto. Toimiessaan ristiriidassa luonnontalouden toimintaperiaatteiden kanssa ihminen toimii samalla itseään vastaan.

jolloin elintarvikkeiden saatavuus heikkenee. Ihmisen ylläpitämässä nykyaikaisessa kotieläintaloudessa tämä itsesäätely ohitetaan. P. Ekologinen tasapaino kotieläintaloudessa = rehuomavaraisuus 401 . Rehujen tuotanto vientiä varten syrjäyttää oman maan elintarviketuotantoa. eroosio ja aavikoituminen pääsevät etenemään ja uutta viljelysmaata on raivattava mm. sian ja siipikarjan ravitsemuksessa. Kun ravintoa on runsaasti. että lannan ravinteita kertyy tilalle ylimäärin. Ihmisravinnoksi kelpaavat maissi ja soija myydään valuuttatulojen saamiseksi ja oma kansa elää ravinnon niukkuudessa.1. mahdollisesti vielä aliravitsemusongelmia. Suurtilojen viljelykset ovat yleensä yksipuolisia. ENERGIANKULUTUS Kotieläintuotantoa arvostellaan usein huonosta energian hyötysuhteesta ihmisravinnon tuottamisessa. kuten seuraavan sivun kaavio osoittaa. Pohjoisen karjatalousmaat ostavat tuontirehunsa etelästä. Alhaiseen rehuomavaraisuuteen ja ostorehuruokintaan perustuva karjatalous ei näin ole sopusoinnussa paikallisten olojen kanssa. runsain väkilannoittein ja torjunta-ainein viljeltyjä monokulttuuriviljelyksiä. K) osa sitoutuu eläimiin ja kotieläintuotteisiin. eikä karjankasvattajan hallinnassa olevien rehuntuotantoalueiden sato enää määrää mahdollista eläinmäärää. jopa toisesta maanosasta. Kun rehua tuodaan runsaasti tilan ulkopuolelta käy niin. päätyy se rasittamaan vesistöjä ja ilmaa. Rehun sisältämistä kasvien pääravinteista (N. Toisaalta valkuaisen laatu tulee myös ottaa huomioon. Afrikan ja Aasian kehitysmaiden suurmaatiloilta. joita eläimen oma elimistö ei pysty valmistamaan vaan ne täytyy saada ravinnon mukana. sademetsästä. Välttämättömät aminohapot ovat tärkeitä etenkin ihmisen. Jos sitä ei voida tai osata käyttää hyväksi peltoviljelyssä. syntyvyys kasvaa ja heikotkin yksilöt saavat riittävästi ravintoa.KOTIELÄIMET 8. suurin osa kulkeutuu sontaan ja virtsaan. Tällöin maaperä köyhtyy. Rehuja vievälle maalle aiheutuu näin myös ympäristöongelmia.2 LUONNONTALOUDEN RAJAT KOTIELÄINTUOTANNOLLE LUONNON ITSESÄÄTELY Luonnon ekosysteemeissä ravinnon riittävyys säätelee systeemin eläinmäärää. Ravinnon vähetessä syntyvyys vastaavasti laskee ja kuolleisuus kasvaa. Karjalle voidaan ostaa rehua muualta. Arvostelu kannattaa ottaa vakavasti. Eläinvalkuainen sisältää kasvivalkuaista enemmän välttämättömiä aminohappoja.

rakennuksen energiankäytön minimointiin (sekä rakentamisvaiheessa että koko rakennuksen elinkaaren aikana) ja rakennusmateriaaleihin. Vasikanlihan valkuaiskilon tuottamiseen kuluu 17 kertaa enemmän energiaa kuin vehnän valkuaiskilon. Lämpötilaltaan soveltuva ja fyysisesti sopiva tuotantoympäristö. Sopivat navetta-/sikala-/kanala-/ lampolakalusteet. puuhake. 5. Kanan kohdalla on muistettava lisäksi.KOTIELÄIMET JOIDENKIN MAATALOUSTUOTTEIDEN ENERGIANKULUTUS TUOTETTUA VALKUAISKILOA KOHTI Van Erk 1990 Eläimen viisi vapautta 1. Energian kulutuksen suhteen edullisimmat kotieläintuotteet ovat maito ja kananmunat. mutta on silti perusteltua kysyä. jotta eläin pysyy terveenä ja elinvoimaisena. että kanat syövät pääosin ihmisravinnoksi käyttökelpoista rehua. Eläimellä ei ole jano. Luomukotieläin-rakennusta suunnitellessa tulee kiinnittää huomiota esim. kulutetaanko uusiutumatonta vai uusiutuvaa energiaa. Eläin ei kärsi pelosta ja ahdingosta. vuohet) kilpailevat vähiten ravinnosta ihmisen kanssa. lampaat. vammoista ja sairauksista. joilla vältetään henkistä kärsimystä. Kotieläintilojen rakennusratkaisuilla ja hoitomenetelmillä on paljon annettavaa energiansäästöön. Omien lajitovereiden seura. 3. Nurmirehua on myös edullisinta tuottaa ja säilöä sisäruokintakaudeksi. Nopea taudinmääritys ja hoito. Olosuhteet ja kohtelu. nälkä eikä se kärsi aliravitsemuksesta. Riittävästi tilaa. 4. Sillä. Ennaltaehkäisy. Märehtijät (naudat. maalämpö tai aurinkoenergia on tietysti merkitystä. Hiili. Nurmet kuuluvat oleellisena osana maaperän kestävää viljavuutta ylläpitävään viljelykiertoon. öljy. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on myös välttämätöntä kasvihuoneilmiön hillitsemiseksi. Rehua ja vettä on helposti saatavilla. Sikaloiden ja kanaloiden lämmittämisessä kuluu meillä pohjoisen kylmissä oloissa runsaasti energiaa. Ratkaisevaa kotieläintuotannon ekologisuuden kannalta käytetyssä energiassa on sen laatu. 402 . Eläin ei kärsi kivuista. Farm Animal Welfare Council 1997 2. onko