You are on page 1of 54

MINNE H�VISIV�T SONERAN RAHAT ?

Esipuhe

T�ss� kirjassa kuvataan Soneran tapahtumia vuosien 2000 ja 2001 aikana Kaj-Erik
Relanderin johtajakaudella. N�ist� tapahtumista on kerrottu osittaisia ja
ep�t�ydellisi� tulkintoja mediassa. T�ss� kirjassa valotetaan ensimm�ist� kertaa
tapahtumien todellista kulkua. N�in pyrit��n kertomaan sijoittajille,
veronmaksajille, Soneran henkil�st�lle ja kaikille Soneran asioista
kiinnostuneille Soneran asioiden todellinen tila vuosina 2000-2001. Se
kiinnostanee monia ihmisi�.

Kirjassa kerrotaan, miten p�rssiyrityksess� voi pahimmillaan k�yd�, kun


omistajavalvonta pett��, hallitusty�skentely on hapuilevaa ja ep�p�tev� johto
keskittyy ajamaan vain omia etujaan jopa ep�eettisin keinoin. Kirja on my�s
toivottavasti varoittava esimerkki niille yritysjohtajille, jotka harkitsevat
ep�eettisten keinojen k�ytt�� yrityksess��n.

T�ss� kirjassa ei haluta n�yryytt�� ket��n tai nostaa jotakuta sankarin


maineeseen, vain kuvata neutraalisti Soneran tapahtumia tosiasioiden valossa.
Kirjassa esitettyjen tapahtumien oikeellisuus on pyritty varmistamaan
mahdollisimman huolellisesti aikaa ja vaivaa s��st�m�tt�. Aikaa on kulunut satoja
ja taas satoja tunteja. Kymmeni� ja taas kymmeni� ihmisi� on haastateltu.
Kirjallista materiaalia on kahlattu l�j�m��rin l�pi. T�m�n luotettavammin Soneran
tapahtumia vuosina 2000-2001 ei voi kertoa yhdess� kirjassa.

Kirjassa mainitut henkil�t saattavat loukkaantua kirjan sis�ll�st�. T�m� on


valitettavaa, mutta Soneran tapahtumat vuosien 2000 ja 2001 aikana oli pakko
laittaa kirjan muotoon. Kyse on siin� m��rin merkitt�vist� asioista, ett� niiden
esiintuonti ja k�sittely on mahdollisten yksitt�isten ihmisten loukkaantumisia
t�rke�mp��. Maailma on kova paikka. T��ll� on vastattava teoistaan ja oltava
valmiina siihen, ett� teot tulevat mahdollisesti julkisuuteen jonain p�iv�n�. N�in
varsinkin yritysel�m�ss�. Ja politiikassa.

Kirjan kirjoittajat ovat talousel�m�n vaikuttajia, jotka ovat seuranneet l�helt�


Soneran tapahtumia. Kirja kuvaa Soneran tapahtumia ja Kaj-Erik Relanderin toimia
Soneran toimitusjohtajana. N�iden tapahtumien tuloksena tehtiin Suomen
taloushistorian suurimpia virheit� ja aiheutettiin 1990-luvun alun pankkikriisiin
verrattava taloudellinen vahinko.

Soneralla on hieno historia takanaan

Soneralla on takanaan yli satavuotinen hieno historia. Alun perin ven�l�isen�


virastona ja Pietarin alaisuudessa toiminut Suomen lenn�tinlaitos kasvoi 1850-
luvulta l�htien merkitt�v�ksi suomalaiseksi yritykseksi. Vuonna 1885 suomalaiset
esittiv�t Pietarille, ett� lenn�tin ja posti yhdistett�isiin suomalaiseksi
virastoksi. Ven�l�iset eiv�t tuolloin huomioineet esityst�. Kenraalikuvern��ri
Bobrikovin mukaan Suomen puhelintoimen oli palveltava ensisijaisesti Ven�j�n
keisarikunnan armeijaa.

Vuonna 1898 puhelin toimi jo kaikissa Suomen kaupungeissa. Vuonna 1910


puhelinjohtojen pituus Suomessa oli 89 200 kilometri�. Ven�j�n armeijan poistuttua
Suomesta vuonna 1918 rakennettu puhelinverkko j�i suomalaisen Posti- ja
lenn�tinlaitoksen haltuun. Posti- ja lenn�tinlaitos alkoi julkaista vuonna 1929
puhelinluetteloa kotimaan ja ulkomaan puhelinliikennett� varten. Vuosina 1930-1950
Posti- ja lenn�tinlaitos julkaisi Suomen yleist� Puhelinluetteloa, josta l�ytyiv�t
kaikki maan puhelintilaajat Helsinki� lukuun ottamatta.

Sotien v�lisen� aikana Suomeen rakennettiin kattava puhelinverkko. Datasiirtoa


Suomen puhelinverkossa alettiin k�ytt�� vuonna 1964, ja vuonna 1978 avattiin
autoradiopuhelinverkko. Vuonna 1980 koko puhelinverkko oli automatisoitu ja
puhelunv�litt�jist� luovuttiin. Vuonna 1982 avattiin NMT-verkko ja vuonna 1986 NMT
900 -verkko.

Vuonna 1977 Posti- ja lenn�tinlaitoksen p��johtaja Oiva Saloila j�i el�kkeelle ja


h�nen seuraajakseen valittiin Pekka Tarjanne. Vuonna 1989 Tarjanne siirtyi
Kansainv�lisen teleliikenneliiton ITUn p��sihteeriksi ja h�nen tilalleen uudeksi
p��johtajaksi valittiin Pekka Vennamo. Vuonna 1993 liikenneministeri Ole Norrback
vahvisti Suomen PT:n perustamisasiakirjan ja Soneran edelt�j�st� Telecom
Finlandista tuli Suomen PT:n tyt�ryhti�. Suomen PT:n hallituksen puheenjohtajaksi
valittiin tuolloin vuonna 1993 Sakari Salminen ja hallituksen j�seniksi Liisa
Joronen, Markku Talonen, Johannes Koroma ja Pekka Vennamo. Posti- ja telelaitoksen
kahtiajaossa Vennamo siirtyi Telecom Finlandin p��johtajaksi.

Vuonna 1992 Telecom Finlandin GSM-verkko avattiin ensimm�isten joukossa koko


maailmassa. Vuonna 1993 Telecom Finland menetti ulkomaanpuheluiden yksinoikeuden
ja sen kilpailijoiksi t�lle toimialalle tulivat Finnet, Telivo ja �lands
Mobiltelefon. Vuonna 1994 Telecom Finlandissa aloitettiin saneeraus Aulis Salinin
johdolla kiristyv�n kilpailun vuoksi ja yhti�st� saneerattiin ulos 4 000
ty�ntekij��. T�m� oli mahdollista, koska Salinilla oli hyv�t yhteydet ay-
liikkeeseen ja pelisilm�� henkil�st�j�rjestelyiden tekemisess�. Yhti��n palkattiin
samalla tietoteknisen koulutuksen saaneita ihmisi�.

Vuonna 1996 Telen verkossa oli jo miljoona matkapuhelinta. Tulevaisuus n�ytti


loistavalta. Sonera oli alkanut kansainv�listy� jo 1990-luvun ensimm�isell�
puoliskolla ja l�htenyt teleoperaattoreiden osakkaaksi mm. Unkarissa, Turkissa ja
Baltiassa. Sonera oli noussut maailman yhdeksi edistyneimm�ksi
matkaviestint�operaattoriksi 1990-luvun puoliv�lin j�lkeen. Soneran noteeraus
Helsingin p�rssiss� alkoi 10.11.1998, jolloin valtio myi 22 % Sonerasta 7
miljardilla markalla.

Soneralla on takanaan kunniakas ja hieno historia. Se on aina ollut teknisesti


maailman eturivin teleyrityksi� ja tuottanut valtiolle paljon tuloja. T�ss�
kirjassa kerrotaan, kuinka Kaj-Erik Relanderin aikakaudella tehtyjen toimien
tuloksena t�m� kannattava ja historialtaan hieno valtion kruununjalokivi vietiin
konkurssin partaalle ja kymmenien miljardien markkojen velkoihin v�h�n yli yhdess�
vuodessa. Miten t�m� oli mahdollista?

1 Kaj-Erik Relanderin aika alkaa

Vuosi 2000 alkoi aurinkoisesti Soneran Kaj-Erik Relanderille eli Rellulle. Soneran
hallitus oli valinnut h�net juuri Soneran varatoimitusjohtajaksi maalikuun 2000
alusta alkaen ja toimitusjohtajaksi Aulis Salinin seuraajaksi vuoden 2001 alusta
alkaen. Relanderin valinta ei ollut sattumanvarainen, sill� h�n oli tehnyt
vuosikausia taustat�it� Soneran sis�ll� valintansa eteen vakuuttaen Pekka Vennamon
ja Aulis Salinin kyvyist��n.

Kaj-Erik Relander syntyi Helsingiss� 21.6.1962. Perheeseen kuuluu koti�itin�


toimiva pankkiirivaimo Hilkka ja kolme pient� lasta. Varusmiespalveluksen Relander
suoritti Uudenmaan prikaatissa ja k�vi reserviupseerikurssi 172:n vuonna 1983.
Sotilasarvoltaan h�n on v�nrikki. Helsingin kauppakorkeakoulusta h�n valmistui
ekonomiksi vuonna 1990.

Suomen Asiakastieto Oy:n tietojen mukaan Relander oli ollut 1990-luvun alussa
mukana 11 osakeyhti�n hallinnossa. H�n oli kuudessa yhti�ss� hallituksen
puheenjohtajana ja viidess� varsinaisena j�senen�. Nelj�ss� yhti�ss� (Senentia Oy,
Oy Brossco Ab, Oy Maxroi Capital ja Oy Avker Rakentamis- ja kiinteist�konsultointi
Ab) konkurssimenettely raukesi pes�n varojen puutteeseen. Management Support
Helsinki Oy lopetettiin selvitystilan j�lkeen ja Unicraft Oy:n konkurssimenettely
jatkuu edelleen. Jotkut yhti�t ovat vaihtaneet nime� ennen kaatumistaan, ja niit�
on rekister�ity ymp�ri Suomea. Esimerkiksi Avker Rakentamis- ja
kiinteist�konsultointi Oy:n konkurssissa oli kyse miljoonista markoista.

Relanderin neuvonantajana n�iss� konkurssipy�rittelyiss� toimi asianajaja Anssi


Jaanti. Jaanti tuomittiin toukokuussa 2002 ehdottomaan vankeusrangaistukseen
n�ist� ja muista konkurssirikoksista. Anssi Jaanti toimi Relanderin neuvonantajana
my�s Sonerassa. Jaantin avustuksella Relander siirsi tiett�v�sti yli 100 miljoonaa
markkaa Soneran rahoja omille tileilleen ja yrityksilleen ulkomailla.

Varat siirrettiin ainakin kahdella eri tavalla. Ensinn�kin Relanderin ulkomaisille


konsulttiyrityksille ja investointipankeille annetuista kymmenien miljoonien
toimeksiannoista ohjattiin toimeksisaajan taholta yleens� 30 % Relanderin omille
tileille. Toiseksi Sonera antoi Relanderin m��r�yksest� toimeksiantoja Relanderin
omistamille ulkomaisille peiteyhti�lle Soneran olemattomasta konsultoinnista tai
markkinointitoimenpiteist�. Laskut hyv�ksyi yleens� Relander tai joku Relanderin
sis�piirist� tiet�en pelin hengen.

Relander siis harjoitteli �johtamistaitojaan� omilla yrityksill��n 1990-luvun


alussa ja siirtyi Sitraan ennen Soneraan saapumistaan. T�m� harjoittelu tuottikin
sitten Suomen taloushistorian suurimpia tappioita Sonerassa. On t�ysin
uskomatonta, ett� vuonna 2000 p�rssiarvoltaan Suomen toiseksi suurimman yrityksen
toimitusjohtajaksi valitaan henkil�, jonka taustat ovat ep�selv�t.

Relander aloitti Sonerassa vuonna 1994 group business controllerina. Vuosina


1995�1996 h�n toimi yrityssuunnittelu- ja rahoitusjohtajana. Vuodet 1996�1998 h�n
ty�skenteli talous- ja hallintojohtajana. Vuosina 1998�1999 h�n vastasi Soneran
kansainv�lisist� toiminnoista. Vuoden 2000 h�n toimi Soneran
varatoimitusjohtajana. Soneran toimitusjohtajana h�n ehti toimia vajaat 6
kuukautta vuoden 2001 tammikuun alusta kes�kuussa 2001 saamiin potkuihinsa saakka.

Soneran toimitusjohtajana h�nen palkkansa oli verotustietojen mukaan 270 000 mk/kk
+ bonukset ja ty�suhde-edut. Soneran optioita Relanderilla on 510 000 kpl ja
tyt�ryhti�iden Zedin, SmartTrustin ja Plazan optioita yli 800 000 kpl. Relander on
esimerkiksi SmartTrustin suurin henkil�omistaja 500 000 option kautta. N�m� ovat
suuria m��ri�. Niiden avulla Relander olisi voinut ansaita v�hint��n 100 miljoonaa
markkaa ja perustaa oman investointipankin, kuten h�nen kerrotaan haaveilleen.

Relander siirtyi vuonna 1994 SITRAsta Soneran tai silloisen Telecom Finlandin
taloushallinnon teht�viin, ja nopeasti h�nen tavoitteekseen kirkastui Soneran
ykk�smiehen paikka. T�m�n tavoitteen saavuttamisen esteen� oli ennen kaikkea Pekka
Vennamo, joka nostettiin Soneran edelt�j�n Telecom Finlandin p��johtajaksi.

Vennamo ei pystynyt aavistamaan Relanderin aikeita, ja h�n antoi Relanderin


vastuulle Soneran kansainv�listymisen johtamisen. Relander alkoi jo t�ll�in
rakentaa omaa verkostoaan ja valtakuntaansa. Piti viel� odottaa v�h�n, jotta t�m�
verkosto p��sisi valtaan. Vennamon heikoksi kohdaksi havaittiin ajoittainen
alkoholin k�ytt�. Vennamon syrj�ytt�miseksi oli laadittava suunnitelma.

Vennamo savustetaan ulos Sonerasta

Sonerassa oli k�yt�nt�n� j�rjest�� Vennamolle varamies �kosteiden aikojen� ajaksi.


H�nen teht�v�n��n oli kommentoida Soneran kuulumisia julkisuudessa. Vuoden 1998
aikana Relander oli mukana j�rjest�m�ss� muutamaan otteeseen tilannetta, jossa
Vennamo joutui hoitamaan teht�vi��n ilman varamiest� enemm�n tai v�hemm�n
alkoholin vaikutuksen alaisena. T�m� tieto levitettiin Soneran hallituksen sek�
valtio-omistajan korviin, ja Vennamon vaihto tuli n�in perustelluksi. Vennamoa
v�itettiin vaaralliseksi ja ep�luotettavaksi henkil�ksi.

Vennamon erottamiseksi piti l�yt�� jokin muodollinen syy ja t�llaiseksi


ilmoitettiin Vennamon k�ym�t osakekaupat Soneran osakkeilla vuonna 1998. Soneran
hallitus vapautti Pekka Vennamon teht�vist��n 4.1.1999 �liikenneministeri Matti
Auran Vennamoa kohtaan tunteman ep�luottamuksen vuoksi�. Samassa yhteydess�
Vennamon kanssa erosi my�s liikenneministeri Aura, vaikka h�nen erolleen ei ollut
selkeit� perusteita. Matti Aura olikin vain ty�rukkanen Vennamon erottamisessa.
Vennamolle ei koskaan kerrottu erottamisen todellista syyt� ja eron j�rjest�j��.
Matti Auran seuraajana liikenneministerin� jatkoi Olli-Pekka Heinonen.

Vennamon erottamisen j�lkeen oli luonnollista valita v�liaikaiseksi


toimitusjohtajaksi Soneran pitk�aikainen johtaja Aulis Salin, joka l�hestyi
el�keik��. T�m� sopi my�s Relanderille, joka oli saanut Salinin omaksi
kannattajakseen jo aiemmin vakuuttamalla h�nelle kyvykkyytt��n. Relander oli
taitava antamaan itsest��n hyv�n kuvan. H�n osasi k�sitell� ihmisi� omaksi
edukseen.

Aimo Eloholma Relanderin kilpailijana

Relanderin kilpailijana Soneran toimitusjohtajan teht�v��n Aulis Salinin j�lkeen


oli Aimo Eloholma, joka toimi tuolloin Soneran lankaverkkopuolen johtajana.
Relanderille oli helppo teht�v� vakuuttaa Soneran hallitukselle ja
hallintoneuvostolle, ett� vain h�n pystyisi tekem��n Sonerasta toisen Nokian.

Aimo �Aikka� Eloholma vastasi Soneran johtoryhm�n j�senen� vuoden 2000 alusta
alkaen Telecom-liiketoiminta-alueesta eli lankaverkkoliiketoiminnasta. Eloholma
oli kokenut keh�kettu ja yht� arvostettu Soneran sis�ll� kuin Aulis Salin.
Relander ajoi nimityksens� j�lkeen Eloholman t�ydellisesti nurkkaan ja eristi
h�net johtoryhm�n p��t�ksenteosta. Eloholma ei t�st� v�litt�nyt, vaan vei Telecom-
toimialuetta koskevia p��t�sehdotuksia johtoryhm�n ohi suoraan Soneran hallituksen
p��tett�v�ksi. Eloholma vastasi Soneran organisaation ja johtamisen kehitt�misest�
vuoteen 2000 saakka, jolloin n�m� teht�v�t siirrettiin Relanderin omalle
sis�piirille. Relander ei kehitt�nyt organisaatiota, vaan vei sen nopeasti
t�ydellisen kaaoksen tilaan. Johtaminen korvattiin mielivallalla.

Soneran hallitus p��ttikin valita Markku Talosen johdolla Relanderin Soneran


uudeksi �vet�j�ksi�, vaikka sora��ni�kin esiintyi. Esimerkiksi Soneran hallituksen
j�sen Liisa Joronen ei pit�nyt Relanderia p�tev�n� Soneran toimitusjohtajan
teht�v��n. Relander oli 38-vuotias vuonna 2000 h�nen tultua valituksi Soneran
toimitusjohtajaksi. H�nell� ei ollut aikaisempaa kokemusta suuren p�rssiyrityksen
johtamisesta, eik� mink��nlaista kokemusta yli 10 000 ihmisen johtamisesta. H�n
oli ollut talousasiantuntija, ei johtaja. Valitsijat eiv�t huomanneet, ett�
keisarilla ei ollut vaatteita.

Jo tuohon aikaan monet Relanderin kanssa tekemisiss� olleista ihmisist� ep�iliv�t


h�nen luotettavuuttaan ja kykyj��n Soneran johtajana. T�llaisia ep�ilyksi� ei vain
sopinut sanoa ��neen. Relanderin luonteenpiirteisiin kuului, ett� h�n ei
hyv�ksynyt mink��nlaisia eri�vi� mielipiteit�. T�m�n piirteen vaikutukset olivat
hyvin merkitt�vi� Relanderin johtajakaudella.

Relanderin johtamistyyli

Relanderia voisi johtamistyylins� puolesta kutsua puhdasoppiseksi despootiksi.


H�nen kerrotaan viihtyneen hyvin armeijassa ja h�n ihaili Suomen armeijan
johtajakoulutusta. H�nen suosikkikirjojaan olivat Machiavellin teokset. Relander
sovelsi erinomaisen tehokkaasti Machiavellin hajota ja hallitse -periaatetta. H�n
loi pelon ilmapiirin ymp�rilleen ja oli t�ss� ty�ss��n k�sitt�m�tt�m�n tehokas.
H�n k�ytt�ytyi usein ylimielisesti ja �pompotti� alaisiaan. Omien etujensa
ajamisessa ja sis�piirin suosimisessa h�n oli eritt�in tehokas. T�m�n suuntaisesti
Relanderia luonnehditaan mm. Helsingin Sanomien 25.1.2001 jutussa.

Hyvin harva kehui Relanderia ja h�nen julkinen kuvansa oli eritt�in negatiivinen.
Taloussanomien 3.7.2001 julkaistun laajan imagontutkimuksen mukaan Kaj-Erik
Relander oli Suomen liike-el�m�n v�hiten luottamusta nauttiva henkil� ja Nokian
p��johtaja Jorma Ollila eniten luottamusta nauttiva henkil�.

Relanderia pidettiin vision��risen� ja esiintymistaitoisena, mutta t�m� p�ti vain


niin kauan kuin Relander sai kertoa omia lennokkaita tarinoitaan. Jos Relanderin
laittoi keskustelussa tiukalle ja vaati perusteluja v�itteisiin, meniv�t h�nen
konseptinsa t�ysin sekaisin. T�ll�in seurasi suuttumus, keskustelukumppanin
v�h�ttely ja keskustelun v�lit�n lopettaminen.

Relander esiintyi mahtailevin ottein ja piti itse��n liian suurena ja p�tev�n�


johtajana Suomeen. Siksi Soneran piti kasvaa maailmalle ja Relanderin saavuttaa
v�hint��n Jorma Ollilan arvostus nerokkaana johtajana. Relander edellytti
�palvontaa� ja �nuoleskelua� alaisiltaan. H�nen piti olla kaiken keskipisteen�.
H�n ei halunnut antaa haastatteluja lehtiin, mutta edellytti lehdilt� ylist�vi�
juttuja itsest��n. H�n rakasti valtaa ja halusi kahmia kaiken vallan Sonerassa
itselleen: n�in h�n my�s teki.

Relanderilla ei ollut yht��n l�heist� yst�v��. L�himm�t ihmiset olivat sihteeri


Terhi Veijalainen ja vaimo Hilkka. N�iden lis�ksi oli ainoastaan pelokkaita
alaisia. T�m� riitti kuitenkin Relanderin sosiaaliseksi piiriksi. H�n halusi
rahaa, ei yst�vi�.

Yksi Relanderin suosikkiopeista oli darvinismi. T�t� h�n toi ahkerasti esiin
puhuessaan Soneran ihmisille. Relanderin mielest� jokaisen piti raivata oma
paikkansa Sonerassa ilman h�nen tukeaan. T�m� ei k�yt�nn�ss� pit�nyt paikkaansa,
sill� Relander suosi estoitta sis�piiri��n ja j�tti vain sen ulkopuolella olevat
henkil�t vaille tukeaan.

Relanderia ei kiinnostanut liikkua soneralaisten keskuudessa ja kannustaa heit�


parempiin tuloksiin. H�nt� ei kiinnostanut luoda vahvaa tiimihenke� henkil�st�n
keskuuteen tai huvittanut menn� sy�m��n henkil�st�ravintolaan muiden soneralaisten
joukkoon. H�n rakasti pelon ilmapiirin luomista ja halusi alaistensa n�yristelev�n
h�nt�. H�n oli tavallisten ihmisten yl�puolella.

Parhaiten Relander viihtyi investointipankkiirien seurassa. Investointipankki


kiinnosti h�nt� toimialana. Investointipankkiirit liikkuivatkin ahkerasti Soneran
k�yt�vill�. Relander antoi useille investointipankeille kymmenien miljoonien
toimeksiantoja. H�n halusi pit�� hyv�t v�lit siihen suuntaan, jotta ty�paikan
vaihto sujuisi jatkossa liukkaasti, jos paikat Sonerassa k�visiv�t liian kuumiksi.
Relander tiesi, ett� ne tulisivat k�ym��n kuumiksi.

Relanderilla oli tapana antaa sama toimeksianto v�hint��n kahdelle eri tekij�lle
ilman, ett� n�m� tiesiv�t toisistaan. Teht�v�� innokkaasti hoitava henkil� sai
ennemmin tai my�hemmin huomata, ett� toinen henkil� tai ryhm� suoritti samaa
Relanderin antamaa toimeksiantoa. T�st� oli seurauksena raivokkaita
valtataisteluita ja valtavaa turhautumista. T�m� oli Relanderin darvinistista
hajota ja hallitse -tekniikkaa k�yt�nn�ss�.
Relander oli h�ik�ilem�tt�m�n laskelmoiva ja ainakin vaikutti �lykk��lt�. H�nen
p��t�stens� (kuten Saksan umts-lupa) my�hempi analysointi asettaa h�nen
liikemies�lykkyytens� kyseenalaiseen valoon. Relander kuului omasta mielest��n
Nietzschen m��rittelemiin yli-ihmisiin, joita normaalit lainalaisuudet eiv�t
koskeneet. T�m� n�kyi h�nen jokap�iv�isess� k�yt�ksess��n varsinkin Soneran
toimitusjohtajanimityksen varmistumisen j�lkeen.

Relander vertasi itse��n Nokian Jorma Ollilaan ja Vodafonen p��johtaja Chris


Genttiin ja piti itse��n heit� �kovempana�. Relander uskotteli itselleen ja
muille, ett� h�n loisi uuden j�rjestyksen Euroopan teleoperaattoreiden kentt��n ja
toimintaan. Pieni Sonera ja sen �suuri� toimitusjohtaja mullistaisivat Euroopan
operaattorikent�n nerokkailla ja vallankumouksellisilla ideoillaan. Mit� n�m�
ideat olivat? Miten Relander aikoi luoda t�m�n uuden j�rjestyksen ja mit� se
tarkoitti? Sit� h�n ei koskaan kertonut.

Aulis Salinin yrityskulttuuri muutettiin nopeasti

Aulis Salinin johdolla Soneran arvoiksi ja toimintaperiaatteiksi olivat


muotoutuneet seuraavat asiat: Ty�teht�v�t pyrittiin johtamaan Soneran p��m��rist�
niin, jotta jokainen tiesi, mit� h�nelt� odotettiin ty�ss��n. Asiakkaat pyrittiin
pit�m��n tyytyv�isin� luomalla win-win-tilanteita, joissa molemmat osapuolet
voittivat.

Luottamus ja avoimuus rakennettiin toiminnan perustaksi ja sopimukset pidettiin.


Sanomisista pidettiin kiinni ja salaiset tavoitteet olivat kiellettyj�.
Tiedonpanttausta ei hyv�ksytty. Naapuria autettiin ja pyrittiin yhteisiin
tavoitteisiin. Rakentava kritiikki hyv�ksyttiin ja positiivista mielt�
arvostettiin. Johtamisessa painotettiin tiimihengen luomista ja ihmisten osaamisen
laajaa hy�dynt�mist�.

Aulis Salinin ja Pekka Vennamon Soneraan luoma yrityskulttuuri mullistettiin


Relanderin aikakaudella t�ysin. Ennen Relanderin johtajakautta Soneran
yrityskulttuuri korosti yksil�n kunnioittamista, teknologiaosaamista, yhteisty�t�
ja iloista eteenp�in pyrkiv�� tasa-arvoista ty�ilmapiiri�. Relanderin my�t�
yksil�it� ei en�� kunnioitettu ja teknologiaosaamista v�heksyttiin, rakentavan
ty�ymp�rist�n korvasivat suosikkij�rjestelm� ja pelon ilmapiiri. Muutos oli nopea.

Soneran organisaatiouudistus

Vuoden 1999 aikana valmisteltiin Relanderin ja h�nen sis�piirins� johdolla


organisaatiouudistusta, jossa Soneran toiminta jaettiin kahteen osaan. Toisena oli
Relanderin johtama kansainv�liseen langattomaan viestint��n keskittyv� Mobile &
Media -liiketoiminta-alue ja toisena Aimo Eloholman johtama kotimaiseen
perinteiseen lankaverkkotoimintaan keskittyv� Telecom-liiketoiminta-alue.
Relanderin ker�si oman sis�piirins� M&M-yksik�n keskeisiin teht�viin ja halusi
vanhan Telen �virkamiehet� keskitett�v�n Telecom-puolelle. Eloholman oli pakko
suostua t�h�n j�rjestelyyn h�vitty��n toimitusjohtajakisan Relanderille.

M&M-liiketoiminta-alueesta tuli �rellulaisten� temmellyskentt�. Telecom-puoli j�i


Eloholman haltuun. Siell� on tehty koko ajan j�rkev�� ja kannattavaa
liiketoimintaa. Relanderin tarkoituksena oli myyd� Telecom-puoli heti sopivan
hetken tullen ja p��st� eroon �Aikan virkamiehist�. T�t� tarkoitusta varten
Telecom-puoli yhti�itettiin myyntikuntoon vuoden 2001 alussa.

Matti Makkonen Soneran tulojen tuojana

Uusi organisaatiomalli tuli voimaan vuoden 2000 alussa. Sonera Mobile Operator
-yksik�n johtajana ja Soneran johtoryhm�n j�senen� jatkoi Matti Makkonen, joka oli
rakentanut Soneran rahasammon eli kotimaan matkapuhelintoiminnan. Vuoden 2000
alussa monet Soneran asioista perill� olevat tahot pitiv�t kohtalonkysymyksen�
sit�, kuinka hyvin Relander ja Makkonen pystyv�t puhaltamaan yhteen hiileen.
Makkonen oli arvostettu vanhan polven matkapuhelinmies, joka ei uskonut Relanderin
ja Soneran ideaan myyd� matkapuhelinpalveluja ymp�ri maailmaa.

Makkonen ei kuulunut Relanderin sis�piiriin. Makkosella oli kyky� ja halua


yhteisty�h�n Relanderin kanssa, mutta Relanderin mielest� Makkonen ei n�yristellyt
h�nt� tarpeeksi. Relander oli my�s tavattoman kateellinen Makkoselle t�m�n hyvin
sujuvista liiketoimista. Relander aloitti vuoden 2000 alusta alkaen (Soneran
toimitusjohtajanimityksen varmistumisen j�lkeen) Makkosen ahdistelun ja
savustamisen, joka johti Makkosen eroamiseen Sonerasta syksyll� 2000 ja
siirtymiseen Nokian palvelukseen. T�m� oli merkitt�v� tappio Soneralle. Kukaan ei
uskaltanut kysy� Matti Makkosen eron syit� ja Makkonen ei herrasmiehen� halunnut
niit� kertoa. Kaikki kuitenkin tiesiv�t eron syyt.

Relanderin sis�piiri

Jokaisessa yrityksess� on oma sis�piirins�. Se on t�ysin tavallista. Relander


rakensi Soneraan oman sis�piirins�, joka toimi varsin ep�tavallisesti ja l�hes
yksinomaan omia ja Relanderin etuja ajatellen. Henkil�st�n, p��omistajan (valtio)
ja osakkeenomistajien edut olivat toissijaisia Relanderin sis�piirin toiminnassa.
Ensimm�isen� oli oma etu.

Soneran palveluliiketoimista Soneran johtoryhm�n j�senen� vastasi vuoden 2000


alusta l�htien Relanderin opiskelukaveri ja vanha tuttu Juha Varelius.
Relanderilla ja Vareliuksella oli tiett�v�sti mm. yhteinen purjevene
omistuksessaan. Varelius kuului Relanderin sis�piiriin, mink� vuoksi h�nell� oli
l�hes rajattomilta vaikuttavat taloudelliset ja toiminnalliset toimivaltuudet
Soneran sis�ll�. Pelk�st��n Zedin mustaan aukkoon sy�ksyi yli miljardi markkaa
tappioiksi realisoituneita varoja. Se ei juurikaan Vareliusta h�irinnyt.

Varelius vastasi vuonna 1995 Kaapeli TV:n toiminnoista. Sielt� h�n siirtyi Sonera
Plazan vet�j�ksi ja Plazalta pian Sonera Zedin johtajaksi. Vareliuksen lempilapsi
oli Sonera Zed, jonka toimitusjohtajana h�n toimii edelleen. Varelius jatkaa
edelleen my�s Soneran johtoryhm�ss� kev��ll� 2002.

Henri Harmia toimi vuoden 2000 alusta l�htien Soneran strategiajohtajana ja


Relanderin sis�piirin j�senen�. Harmia oli Relanderin opiskelukavereita, ja my�s
h�nell� oli Juha Vareliuksen tapaan laajat toimivaltuudet Soneran sis�ll�. Harmia
vaikutti eritt�in ylimieliselt� henkil�lt�, kuten muutkin Relanderin sis�piirin
j�senet. H�n oli toiminut aiemmin konsulttina, mutta my�s h�nelt� puuttuivat
n�yt�t liike-el�m�st�. Harmia halusi antaa itsest��n t�rke�n ja kiireisen johtajan
vaikutelman ja harppoi Soneran k�yt�vill� puhuen lakkaamatta �kommunikaattoriinsa�
nappikuulokkeen kautta. Yleens� Harmian n�ki odottavan is�nt�ns�, Relanderin,
ty�huoneen edess� saamassa uusia toimintaohjeita.

Harmialla oli monta Relanderin antamaa luottamusteht�v��. H�n vastasi Soneran


strategiasta kes��n 2000 saakka. Kuinka hyv�n strategian Relander ja Harmia
pystyiv�t luomaan Soneralle? Vuonna 2000 julkaistun Soneran kirjan esiintuoma
strategia oli seuraava: �Laajennamme globaalisti palvelujen hyv�ksik�ytt�� yh�
uusille el�m�n alueille. T�ydenn�mme osaamistamme ja voimavarojamme yhteisty�ll�
maailman parhaiden yritysten kanssa.�

Ei edell� mainittu ole mik��n strategia, vaan l�hinn� naiivi toteamus. T�llaisen
�strategian� muokkaamiseen k�ytettiin kymmeni� miljoonia markkoja
konsulttipalkkioina muun muassa Strategos- ja McKinsey-yhti�ille. On my�s esitetty
ep�ilyksi� siit�, ett� n�m� rahat saattoivat ohjautua osittain Relanderin
ulkomaisille tileille. T�m�n kirjan kirjoittajilla ei ole n�ytt�� ko. toiminnasta,
mutta asia nousi yhdenmukaisesti esiin keskusteluissa eri tahojen kanssa. Kirjan
kirjoittajat eiv�t voi taata ep�ilyksien ja v�itteiden todenmukaisuutta.

Soneralle ei siis k�yt�nn�ss� luotu mink��nlaista strategiaa, koska se olisi


kahlinnut liikaa Relanderin liikkumavapautta. Harmian toisena teht�v�n� oli
Soneran optioj�rjestelm�n rakentaminen Relanderin ohjeiden mukaisesti. Kolmantena
teht�v�n� oli hoitaa yhteyksi� investointipankkeihin sek� suuriin
konsulttiyrityksiin ja antaa toimeksiantoja n�ille. Nelj�nten� teht�v�n� oli
toimia Relanderin �tiedustelu-upseerina�.

Kes�kuussa 2000 Henri Harmia siirtyi Relanderin esikuntap��llik�ksi ja oikeaksi


k�deksi. Harmian tilalle Soneran strategiajohtajaksi tuli investointipankkiiri Jan
Werner, joka oli ollut mukana j�rjest�m�ss� Soneran osakeanteja. Wernerin toimisto
sijaitsi Lontoossa. Kukaan Soneran johdossa ei tiennyt, mit� Werner teki
Lontoossa. Jotkut arvelivat h�nen j�rjestelev�n Relanderin omien ulkomailla
sijaitsevien yhti�iden raha-asioita. Henri Harmia jatkaa edelleen Sonerassa
johtajana. Werner l�hti toukokuussa 2001 investointipankki Salomon Smith Barneyn
palvelukseen. Relander muisti vaatia Werneri� allekirjoittamaan eritt�in tiukan
vaitiolosopimuksen. Vaitioloaika on pitk� ja sopimussakko suuri.

Jari Jaakkola toimi Soneran johtoryhm�n j�senen� ja viestint�johtajana. H�n oli


my�s Relanderin sis�piirin j�sen. Jaakkola oli koulutukseltaan sosionomi, ja monet
ihmetteliv�t h�nen v�h�ist� p�tevyytt��n ja n�ytt�jen puutetta. Jaakkolan heikko
kohta olivat kauniit nuoret naiset, joita h�n palkkasi Soneran viestint�osastolle.
N�m� nuoret naiset vaikuttivat tiett�v�sti paljon Jaakkolan toimiin.

Jaakkola halusi antaa yksin kommentteja medialle Soneran asioista, mutta ongelmana
oli ajoittain asiasis�ll�n huono hallinta. Jaakkolan kantti oli kovalla
koetuksella Soneran kaaosmaisen tilan paljastuttua julkisuuteen tammikuussa 2001.
Toimittajien soittaessa h�nelle ja pyyt�ess� tietoja Soneran tilasta Jaakkola
usein kiroili heille ja kielsi heit� uhkauksien kera kirjoittamasta tai
uutisoimasta Sonerasta mit��n. Helmikuussa 2001 Jaakkola uhkasi haastaa Nelosen
talousuutiset oikeuteen, mik�li se uutisoisi Relanderin aseman horjuvan
yrityksess�. Nelonen uutisoi asian, joka pitikin paikkansa. Soneran
viestint�johtajalla oli n�in varsin erikoinen l�hestymistapa julkisuuden
hoitamiseen. Jaakkola jatkaa Soneran viestint�johtajana ja johtoryhm�n j�senen�
kev��ll� 2002.

Maire Laitinen toimi Soneran lakiasiainjohtajana. H�n oli yksi Relanderin


asiamiehist� ja raportoi tietoonsa saamista asioista suoraan t�lle. Laitinen
jumaloi Relanderia ja piti t�t� �k�sitt�m�tt�m�n karismaattisena henkil�n�. Yhten�
Laitisen teht�vist� oli pit�� silm�ll� Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku
Talosta. Laitinen olikin usein n�hty vieras Talosen huoneessa. Talosella ei ollut
mit��n aavistusta siit�, ett� h�nen ja Laitisen v�liset luottamukselliset
keskustelut tulivat Laitisen kautta v�litt�m�sti Relanderin tietoon. Talosella oli
tapana yritt�� udella Relanderin ajatuksia. Samalla h�n tuli kertoneeksi
Laitiselle n�kemyksi��n Relanderista.

Yksi Laitisen aikaansaannos oli Soneran kyseenalaisen ty�sopimusk�yt�nn�n


rakentaminen Relanderin ohjeiden mukaisesti. Soneran ty�sopimuksissa k�ytettiin
p��s��nt�isesti hyvin ankaria salassapitos��nn�ksi� ja niihin liittyvi� valtavia
uhkasakkoja. Relander halusi Soneran �NDA:t� kuntoon ja Laitinen laittoi. Kukaan
ei ole uskaltanut valittaa n�ist�. Laitinen jatkaa edelleen Soneran
lakiasiainjohtajana.

Niklas Sonkin oli Relanderin pikkuserkku ja suosikkijuoksupoika. H�n vastasi


vuoden 2000 alusta l�htien Soneran strategisista projekteista. Sonkin oli
Relanderin sis�piirin j�sen ja kuuluisa kyvyst��n ehti� ensimm�isen� kertomaan
Relanderille mielenkiintoisia luottamuksellisia Soneran henkil�it� koskevia
tietoja. Sonkin yritti esitt�� kovanaamaa siin� onnistumatta. H�n oli kuin isoksi
ven�ht�nyt ja pelokas pikkupoika. Niklas Sonkin toimii nykyisin Soneran
johtoryhm�n j�senen�, konsernin strategiajohtajana ja Sonera SmartTrustin
hallituksen puheenjohtajana. Monet kysyv�t, mill� perusteella ja n�yt�ill�?

Strategisesta markkinoinnista ja brandinhallinnasta vastannut Jane Moilanen toimi


Relanderin sis�piirin j�senen�, mik� takasi sen, ett� markkinointiin riitti rahaa.
Sonera onkin ollut viime vuosina Suomen eniten rahaa k�ytt�nyt mainostaja ja
markkinoija. Markkinointi toimi kuitenkin tuloksettomasti, koska Relander ei
tukenut mill��n tavoin Soneran strategista markkinointity�t�. Markkinointiyksik�n
ty�n tuloksellisuus ei ollutkaan maan parasta luokkaa. Sonera markkinointi oli
yht� hajallaan kuin muukin toiminta, ja siit� puuttui punainen lanka.

Sonera oli my�s Suomen suurin liikelahjojen hankkija. Parhaimmat


liiketoimintayksik�t saivat kulumaan useita kymmeni� miljoonia markkoja
liikelahjoihin vuodessa. Tiett�v�sti monen soneralaisen koko suvun j�senet
askartelevat nyky��n monitoimilinkkuveitsell�, jossa on Soneran logo.

Taloustutkimuksen ja Markkinointi & Mainonta -lehden 5.11.2001 ilmestyneen


brandinumeron mukaan Sonera oli vuoden 2001 brandiputoaja. Suomen arvostetuimmat
brandit-listalla Sonera laski sijalta 33 sijalle 158. Oman lajinsa Suomen enn�tys
t�m�kin. Jane Moilanen jatkaa edelleen Soneran markkinointijohtajana.

Kim Ignatius siirtyi vuonna 2000 Soneran talousjohtajaksi ja johtoryhm�n


j�seneksi. H�nkin kuului Relanderin sis�piiriin. Ignatius siirtyi teht�v��ns�
Tamron talousjohtajan paikalta. H�nen j�ljilt��n Tamron Norjan yksik�st� l�ytyi 40
miljoonan markan kavallus, jonka est�minen oli Kimin vastuulla. Kavallus oli
esill� suomalaisissa lehdiss�.

Relander ei halunnut �nutturap�ist� ja tiukkaa talousjohtajaa, joten Ignatius oli


siis sopiva teht�v��n. Ignatius esiintyi suuren maailman miehen�, vaikka h�nen
kyvykkyytens� ei lainkaan vastannut t�t� ulkokuorta. H�n ajoi tiukasti Relanderin
etuja yhdess� Maire Laitisen kanssa. Ignatius viihtyi paremmin golf-kent�ll� kuin
tuloksentekij�n� ty�paikallaan.

Kim Ignatius loi Relanderin ohjeiden mukaisesti Soneraan ns. luovan


kirjanpitotavan. T�m� tarkoitti tiett�v�sti mm. sit�, ett� Soneran taseeseen
sis�llytettiin luovasti yhteisty�kumppaneiden omaisuutta. �Luova� kirjanpito
synnytt�� �luovan� tilinp��t�ksen, jonka perusteella voi tehd� �luovia�
johtop��t�ksi� yrityksen tilasta.

Esimerkiksi Soneran vuoden 2001 tilinp��t�s on tehty hyv�n kirjanpitotavan rajoja


hipoen. Sonera on mm jaksottanut Saksan umts-lupaan liittyvi� korkokuluja
useammalle vuodelle, vaikka korot on maksettu t�ysim��r�isesti Soneran kassasta
tilikauden aikana. T�m� kyseenalainen j�rjestely on nostanut Soneran tulosta
vuoden 2001 tilinp��t�ksess�. Mik�li toimittaisiin normaalien liike-el�m�n
tilinp��t�sk�yt�nt�jen mukaisesti, Soneran olisi pit�nyt rasittaa vuoden 2001
tulostaan julkisuuteen esitetty� enemm�n. Soneran tilintarkastajat ovat kuitenkin
hyv�ksyneet t�m�n k�yt�nn�n Soneran talousjohdon vaatimuksesta. N�in taisi k�yd�
my�s Yhdysvalloissa, kun Enronin johto vaati yrityksen tilintarkastajana
toiminutta Andersen-yhti�t� hyv�ksym��n tuloja ja menoja tuloslaskelman
ulkopuolelle. Voidaan k�rjistetysti v�itt��, ett� Sonera on
tilinp��t�sk�yt�nt�ineen Enronin tiell�.

Kirjanpitoalan asiantuntija, HKKK:n professori Jarmo Leppiniemi, kritisoi


voimakkaasti Soneran tilinp��t�ksen kirjanpitotietojen esittelytapaa ja piti sit�
harhaanjohtavana TV kahden OBS-ohjelmassa 8.2.2002. Leppiniemen mielest�
sijoittajien on eritt�in vaikea tulkita tilinp��t�ksen tietoja. Leppiniemi
arvosteli my�s Soneran sijoittajaviestint�� kokonaisuutena puutteelliseksi.

Monet tahot ovat k�ytt�neet huomattavasti jyrkempi� sanoja arvioidessaan Soneran


sijoittajaviestint��. Arvioissa ovat esiintyneet sanat harhaanjohtava, salaileva,
puutteellinen, valheellinen, sijoittajia halveksiva, ep�uskottava ja
ep�johdonmukainen.

Kim Ignatius jatkaa edelleen Soneran johtoryhm�n j�senen� ja konsernin rahoitus-


ja talousjohtajana.

Harri Vatanen kuului Relanderin ulkopiiriin, ja h�n toimi vuoden 2000 alusta
alkaen Sonera Enabling Technologies -yksik�n vet�j�n� ja Sonera SmartTrustin
toimitusjohtajana. Vatasen sijoituspaikkana oli Lontoo.

Vatanen oli kehitt�nyt SmartTrustin keskeiset innovaatiot sek� patentit ja antanut


ne Soneran k�ytt��n. H�n teki vuonna 1993 omassa yrityksess��n ensimm�iset
SmartTrustiin liittyv�t keksinn�t ja aloitti samana vuonna ty�t Sonera Tele Mobile
Services -yksik�ss�. Sonera ja Vatanen sopivat Vatasen teknologian lisensioinnista
ja markkinoinnista. Vatasen tekemi� ja omistamia SmartTrustin toiminnan pohjalla
olevia kantapatentteja on yhteens� nelisenkymment�. Suuri osa n�ist� patenteista
on Vatasen tekemi� ennen h�nen tuloaan Soneran palvelukseen. Ne eiv�t siis ole ns.
ty�suhdepatentteja, joiden oikeudet kuuluvat ty�nantajalle.

Vuonna 1994 Vatanen aloitti ty�t Soneran myyntiteht�viss� ja jatkoi innovointia


omalla ajallaan. Vuonna 1998 Vatanen perusti Sonera SmartTrustin, ja tavoitteena
oli tehd� siit� merkitt�v�� liiketoimintaa. Vuonna 2000 Merrill Lynch arvioi
SmartTrustin yli 50 miljardin markan arvoiseksi. Vuonna 2000 Sonera SmartTrust
osti ruotsalaiset iD2 ja Across Wireless -yhti�t satojen miljoonien markkojen
kauppahinnalla.

SmartTrustin alkuper�inen liikeidea oli innovatiivinen. Ideana oli istuttaa pki-


turvallisuusteknologia matkapuhelinten sim-kortille. SmartTrustin malli
edellytt�isi yhteisty�t� teknologian k�ytt�jien eli pankkien, operaattoreiden,
sim-korttivalmistajien ja varmennepalveluyritysten v�lill�. Nyky��n SmartTrustia
voi luonnehtia hallintaohjelmistoja operaattoreille myyv�ksi ohjelmistotaloksi.
Yhti�n vuoden 2001 liikevaihto oli noin 120 miljoonaa markkaa ja kirjanpitoarvo
Soneran optioj�rjestelm�ss� 1,5 miljardia markkaa.

Vuonna 1998 Vatanen ja Sonera tekiv�t teknologiasopimuksen Vatasen keksint�jen ja


patenttien hy�dynt�misest�. T�m� sopimus tehtiin Relanderin aloitteesta ja
painostukseen perustuen. Relander uhkasi erottaa Vatasen teht�vist��n, ellei t�m�
olisi suostunut allekirjoittamaan sopimusta. Vatanen ei my�sk��n saanut k�ytt��
juristia apunaan sopimusta teht�ess�. Sopimuksen mukaan Vataselle kuului puolet
SmartTrustin haltuun siirrettyjen patenttien tuottamasta hy�dyst�, vaikka patentit
olisivatkin Soneran nimiss�.

Relanderin kerrotaan painostaneen Vatasta allekirjoittamaan sopimuksen lukematta


sit�. Samoin Relander lupasi Vataselle optioita ja rojalteja korvaukseksi
SmartTrustin k�ytt�oikeuksien luovuttamisesta Soneralle. Sonera ei antanut
Vataselle kirjallisesti sovittuja osakkeita ja optioita. Erikoiseksi tilanteen
tekee se, ett� Vatanen ei omista lainkaan SmartTrustin osakkeita. Sen sijaan
Relander on SmartTrustin suurin henkil�omistaja 500 000 optiollaan, jotka h�n
j�rjesti itselleen toimiessaan Soneran varatoimitusjohtajana vuoden 2000 syksyll�.

Elokuussa 2000 voimaan tulleen Soneran organisaation mukaan Harri Vatanen vastasi
Sonera Oyj:n Enabling Technologies -liiketoimintaryhm�st�, jonka teht�v�n� oli
kehitt�� teknologiapohjaisia liiketoimintoja. SmartTrust Oy kuului n�iden piiriin.

N�m� taustakuviot johtuivat siit�, ett� Relanderin tarkoituksena oli siirt��


SmartTrustin oikeudet pois Sonerasta Innovex-yhti��n. K�yt�nn�ss� t�m� tarkoitti
Soneran ja Vatasen v�hint��n satojen miljoonien markkojen omaisuuden siirt�mist�
ulos Sonerasta. Relander ehdotti Vataselle osakkuutta t�llaisessa j�rjestelyss�
syyskuussa 2000, mutta Vatanen ei suostunut Relanderin ehdottamiin toimiin ja
raportoi asiasta Soneran hallitukselle Soneran sis�isi� kanavia my�ten. Raportti
ei koskaan p��ssyt Soneran hallitukseen saakka.

Lokakuussa 2000 Relander irtisanoi Vatasen SmartTrustin toimitusjohtajan


teht�v�st�, mutta lopullisesti Vatanen sai potkut Sonerasta vasta maaliskuussa
2001. Ennen potkuja h�net j�tettiin t�ysin yksin ja eristyksiin Lontooseen.
Vatasen palkanmaksun ja ty�suhdeasunnon maksujen hoitaminen katkeilivat. T�llainen
pikkumainen kiusanteko oli tyypillist� Relanderille, ja h�nell� oli loputtomasti
aikaa terrorisoida niit� alaisia, jotka eiv�t taipuneet t�ydellisesti h�nen
tahtoonsa. Suurille bisnesp��t�ksille j�i sen sijaan v�hemm�n aikaa.

Koston t�ydent�miseksi Relander m��r�si Soneran haastamaan maaliskuussa 2001


Vatasen yhteen oikeudenk�yntiin Englannissa, kahteen v�limiesoikeudenk�yntiin
Suomessa ja viiteen oikeudenk�yntiin Helsingin k�r�j�oikeudessa. Vatanen piti
murskata esimerkiksi muille, koska h�n oli uskaltanut uhmata Relanderia.
Tuomioistuin m��r�si Vatasen Suomessa olevan omaisuuden takavarikkoon. Vatanen
puolestaan haastoi Soneran oikeuteen Kalifornian osavaltiossa, jossa h�n vaatii
oikeutta mit�t�im��n maaliskuussa 1998 solmitun teknologiasopimuksen. Vaikka
vuoden 1998 teknologiasopimuksen katsottaisiin olevan voimassa, sopimus kattaa
vain 10 % Vatasen SmartTrust-patenteista.

Jos kalifornialainen oikeus tuomitsisi Soneran korvaamaan Vataselle h�nen


keksint�jens� sopimuksissa sovitun arvon eli 7 miljardia markkaa, Sonera ajautuisi
p��t�ksen seurauksena todenn�k�isesti konkurssiin. Sonera on yritt�nyt kiist��
kalifornialaisen oikeudenk�yntipaikan sill� perusteella, ett� Sonera ei toimi
Yhdysvalloissa. Todellisuudessa Soneralla on monia toimipaikkoja USA:ssa mm. San
Franciscossa.

Harri Vatasen nostamaan kanteeseen on eritt�in vankat perusteet, mutta mist�


l�ytyv�t todistajat? Soneralaiset seisovat johtajansa takana eiv�tk� halua asettaa
ty�paikkaansa vaakalaudalle. Vaakalaudalla saattaisi olla paljon muutakin�

Sonera halusi keplotella Harri Vatasen asiassa ja vaati v�limiesoikeuden


ratkaisemaan kiistan Suomessa. Vatanen kiisti suomalaisen v�limiesoikeuden
laillisuuden asiassa. Vatanen ja h�nen asiamiehens� eiv�t osallistuneet
suomalaisen v�limiesoikeuden toimintaan, koska heit� ei edes pyydetty mukaan.
Sonera maksoi v�limiehen� toimineelle el�kkeell� olevalle professorille eritt�in
mittavan palkkion. V�limiesoikeus ei kiist�nyt sit�, ett� Vatasen tekemien ja
Soneran k�ytt��n antamien keksint�jen arvoksi on sovittu 7 miljardia markkaa. On
siis kyse suurista rahoista.

V�limiesoikeus ratkaisi kiistan Soneran eduksi tammikuussa 2002, ja Soneran


konserniviestint� ilmoitti markkinoille Soneran voittaneen oikeudessa kiistan
Harri Vatasta vastaan. Vatanen ilmoitti v�litt�m�sti oikeusk�sittelyn jatkuvan
ulkomailla ja kiisti v�limiesoikeuden p��t�ksen laillisuuden.

Vatanen pyysi my�s rahoitustarkastusta (RATA) tutkimaan Soneran viestinn�n


laillisuuden asiassa. Soneran viestint� toimi v�hint��nkin vilpillisesti
v�limiesoikeuden p��t�st� uutisoidessaan j�tt�ess��n asiaan liittyvi� olennaisia
tietoja kertomatta ja rikkoi n�in p�rssiyrityksille asetettuja
sijoittajaviestinn�n vaatimuksia.

N�in siis toimii p�rssiyritys Sonera, jonka toimitusjohtaja Relander on toiminut


asiassa v�hint��n erikoiseksi v�itett�v�ll� tavalla junaillessaan Vatasen
keksinn�t Soneralle. Vatanen teki olennaisen osan SmartTrustin keksinn�ist� ja
patenteista ennen Soneran palvelukseen tuloaan, ja nyt Sonera haluaa varastaa ne
itselleen. Miten Soneran lakiasiainosasto ja sen johtaja voivat katsoa itse��n
peiliin t�llaisten toimien tukijoina? Miten t�m� on mahdollista yrityksess�, josta
valtio eli veronmaksajat omistavat enemmist�n?

Vatasen seuraajaksi tuli Bj�rn Gustavsson, joka menehtyi oman k�den kautta
tammikuussa 2001. Syit� ei ole koskaan k�sitelty julkisuudessa, mutta perhesyyt
eiv�t tiett�v�sti olleet asian taustalla. SmartTrustin uudeksi toimitusjohtajaksi
Gustavssonin j�lkeen valittiin Relanderin luottohenkil�n� tunnettu Antti Vasara.

Relanderin sis�piiriin kuului my�s Veikko Hara. H�n toimi Soneran


tutkimusjohtajana, kunnes siirtyi Soneran teknologiajohtaja Jari Mielosen
seuraajaksi kev��ll� 2001. Hara oli toiminut aiemmin VTT:ll� tutkijana ja h�nen
vuorovaikutustaitonsa olivat Juha Vareliuksen luokkaa. Haran vastuulle kuului
korkeakouluyhteisty� sek� 3G- ja 4G-tutkimus. Haran �johtama� umts-tutkimus ei
tuottanut mit��n lis�arvoa Soneran p��tt�miin umts-lupahankintoihin Euroopassa.
Korkeakouluyhteisty� toimi puutteellisesti.

Soneran tutkimus oli hajallaan eri yksik�iss� ja tuotti heikosti tuloksia. Hara
matkusteli mielell��n ymp�ri maailmaa ilman turhia tulospaineita. Kes�n 2000 h�n
vietti tiett�v�sti perheineen Yhdysvalloissa �Soneran toimia hoitaen�. Veikko Hara
kuului kes�kuusta 2000 l�htien Relanderin esikuntaan Henri Harmian ja Paavo
Kososen kumppanina.

Paavo Kosonen oli Relanderin sis�piirin surullisen hahmon ritari. Relander


palkkasi ik��ntyneen veteraanin Ahlstr�min henkil�st�osastolta Soneran
henkil�st�johtajaksi. Juha Pentti oli t�st� hieman ihmeiss��n, koska oli tottunut
pit�m��n itse��n Soneran henkil�st�johtajana. Relander ei kertonut Pentille mit��n
Kososen palkkaamisesta. Kososen t�ydellinen ep�p�tevyys ihmetytti monia, mutta
kukaan ei uskaltanut sanoa ajatuksiaan ��neen. Kosonen kuului Relanderin
esikuntaan, ja h�nen teht�v�n��n n�ytti olevan Soneran optiopankin hoitajana
toimiminen Relanderin ohjeiden mukaisesti. Kosonen paketoi siis optiopaketteja
Relanderin alaisille. Kososen pesti Sonerassa p��ttyi loppuvuonna 2001.

Kokonaisuutena Relanderin valitsema Soneran johto oli asiantuntemukseltaan Suomen


p�rssiyritysten heiver�isimpi�, ellei per�ti heiver�isin. Relander valitsi
sis�piiriins� ja Soneran johtoon vanhoja opiskelu- ja armeijakavereitaan, jotka
olivat t�ysin kyvytt�mi� ja haluttomia ottamaan kantaa Relanderin toimiin. He
olivat ns. yes-yes-miehi�. T�ll� porukalla Relander k�rjess� l�hdettiin kuitenkin
johtamaan markkina-arvoltaan Suomen toiseksi suurinta p�rssiyrityst�. Ei ole
mik��n ihme, ett� j�lki oli hirvitt�v��.

2 Sonera-kuplan rakentaminen

Relanderille 100 miljoonaa

N�ytt�isi silt�, ett� Kaj-Erik Relanderin tavoitteena oli saada koottua Soneran
optioista ja Soneran rahoista 100 miljoonaa markkaa, erota t�m�n j�lkeen Soneran
palveluksesta ja perustaa oma investointipankki suomalaisten veronmaksajien
rahoilla. T�m� tavoite edellytti mm. Soneran markkina-arvon kasvattamista pilviin
ja muhkean optioj�rjestelm�n rakentamista Soneraan.
Optiomaakariksi ryhtyi Relanderin toimeksiannosta Henri Harmia. Harmia k�ytti
apunaan optioj�rjestelm�n rakentamisessa ulkomaisia investointipankkeja, ja
kustannuksia kertyi valtavasti. Uuden optioj�rjestelm�n runko valmistui talvella
2000 ja Relander hyv�ksytti sen l�pihuutojuttuna Soneran hallituksessa ja
liikenneministeri�ss�. Pitih�n �teletapeilla olla kunnon teletipit�.

Toisena p��teht�v�n� oli Soneran arvon kasvattaminen puhumalla eli soneeraamalla -


ei luomalla todellista lis�arvoa markkinoille, kuten yritykset normaalisti
tekev�t. Sonera-kuplan rakentaminen edellytti vauhdikkaita ja uskottavalta
kuulostavia sloganeita. N�it� sloganeita v��nt�m��n yhdess� Henri Harmian kanssa
palkattiin kymmenien miljoonien korvauksella ydinosaamisguru Gary Hamelin yritys
Strategos Lontoosta. Henri Harmian persoonaa kuvastanee se, ett� h�nen kerrotaan
olleen onnesta soikeana p��stess��n kerran k�ym��n Gary Hamelin kotona.

Strategos, Relander ja Henri Harmia ryhtyiv�t laatimaan vakuuttavaa �tarinaa�


Sonerasta markkinoille. Muoto korvasi sis�ll�n. Tarinan eteen ei tehty juurikaan
mit��n Soneran sis�ll�, eli kyse oli harkitusta hypetyksest�. Vauhti oli kova ja
rikkaaksi piti p��st� nopeasti.

Tarinan ydin oli se, ett� Soneraa kuvailtiin globaaliksi edell�k�vij�ksi matka-,
data- ja mediaviestinn�n alalla sek� halutuksi yhteisty�kumppaniksi ja osaajaksi
mobiilien palveluiden tuottajana. Liikevoitoksi luvattiin yli 20 %:n tasoa
suhteessa liikevaihtoon. Lupauksiin kuuluivat merkitt�v�t kumppanuudet maailman
johtavien teletoimialan yhti�iden kanssa. Tarinan mukaan Sonerasta tulisi
l�hivuosina johtava globaali matkaviestint�operaattori langattomien palveluiden
sis�ll�ntuottajana ja toimijana.

T�m� tarina upposi markkinoille niin hyvin, ett� Soneran osakekannan arvo nousi
maaliskuussa 2000 yli 422 miljardin markan tasolle. Soneran markkina-arvo
l�henteli Pepsi-Colan arvoa. Relanderilta ja h�nen sis�piirilt��n katosi kaikki
suhteellisuudentaju. Relander oli vakuuttava toimija. H�n olisi ep�ilem�tt�
menestynyt hyvin my�s lomaosakkeiden myyj�n� Kanariansaarilla. Tai k�ytettyjen
autojen myyj�n� Keh� III:n varrella.

Sonera ilmoittautui �Uuden j�rjestyksen tekij�ksi� teletoimialalla, ja langattoman


internetin luvattiin moninkertaistavan Soneran liikevaihdon l�hivuosina. Sonerasta
luvattiin johtaviin kuuluvaa globaalia teleoperaattoria, joka loisi 3G-maailmaan
loputtomasti uusia ja innovatiivisia palveluita yksityis- ja yritysasiakkaille.
Relander ja h�nen sis�piirins� j�senet kilpailivat siit�, kuka keksii kaikkein
hulppeimman v�itteen tai lupauksen Soneran kyvyist�. Kilpailu kantoikin satoa.

Sonerasta luvattiin globaalin telealan konsolidoitumisen ja verkostoitumisen


solmukohtaa, kompetenssimagneettia, joka vet�isi kaikkia puoleensa. Sonerasta piti
Relanderin lupausten mukaan tulla globaalin operaattoriverkoston pelintekij�.
Relanderilta ja h�nen sis�piirilt��n ei puuttunut itseluottamusta tai
mielikuvitusta.

Soneran tarinan julkisesti esitetyiss� piirtoheitinkalvoissa Sonerasta


hurmaantuneiksi yrityksiksi mainittiin mm. IBM, Andersen, Qwest, Barcleys,
Carrefour, Dixons, Disney, Yahoo, Virgin ja Microsoft. Todellisuudessa n�m�
yritykset eiv�t olleet hullaantuneita Sonerasta mill��n tavoin.

Vanha lankaverkko-osaaminen piti unohtaa Relanderin johtamaa maailman parasta 3G-


tiimi� rakennettaessa. T�m� 3G-tiimi koostui �taisteluh�vitt�jist� eli Plazasta,
Zedist� ja SmartTrustista, Juxtosta sek� muista yksik�ist�, joista muodostuisi
voittajataistelutiimi marsalkka Relanderin johdolla. Maailman paras 3G-tiimi
esiintyi vain markkinapuheissa. K�yt�nn�ss� sen eteen ei tehty juuri mit��n
Soneran sis�ll�.
Roadshow-meininki�

Relanderin veti sis�piirins� kanssa n�ytt�vi� roadshow-kiertueita ulkomailla


Sonera-kuplan kasvattamiseksi. Aluksi kansainv�lisen median ja markkina-
analyytikoiden vastaanotto oli suopea. Relanderin ja Soneran puheet upposivat
suosiolliseen kuulijakuntaan. Syyskuussa 2001 Soneran kansainv�linen roadshow sai
kuitenkin vaisun vastaanoton. Kuulijat kuulivat samat Relanderin tarinat kuin
aikaisemminkin, mutta havaitsivat, ett� mit��n ei ollut tehty niiden
toteuttamiseksi. Roadshow-kalvot teki Henri Harmia ja konsulttina toimi Strategos-
yhti� Lontoosta. Roadshow-kiertueet p��tettiin lopettaa syyskuun 2001 t�ydellisen
ep�onnistumisen j�lkeen.

Markkinoille levitettiin kuitenkin joukko lennokkaita lauseita, joilla haluttiin


antaa mielikuva v�hint��n Nokian veroisesta nousevasta t�hdest�.

�A new order is emerging�

�The new opportunity is enormous�

�Sonera will pursue all layers of 3G industry�

�Sonera will deal with the challenge of growth�

�Become a driver of a web of alliances�

�Win in the war for talent�

�The worlds best 3G team�

�Fast growth�

�Wireless internet revolution�

�Sonera is at the leading edge of the discontinuity�

�We have the ability to develop technologies that are relevant in the mobile
businesses�

Yll� olevista lauseista maksettiin yli miljoona markkaa kappale. Sonera oli
Relanderin mukaan p��peluri uusien s��nt�jen luomisessa globaalille telealalle.
Sonera vakuutti olevansa langattoman viestinn�n johtava osaaja maailmassa, mutta
suurien puheiden tueksi ei ollut juurikaan n�ytt�j�. Ei mit��n mullistavia uusia
tuotteita tai palveluita. Ei uutisia merkitt�vist� kumppanuuksista. Kansainv�liset
kuulijat alkoivat ep�ill� Soneraa kuplaksi. Ep�ily oli monilta osiltaan oikea.

Sonera v�itti sijoittajaviestinn�ss��n olevansa ep�tavallinen yhti�, jolla on


ep�tavallisen hyv� strategia ja kannattavuus, valtavan hyv� tiimihenki ja
loputtomasti vallankumouksellisia liiketoimintainnovaatioita. Todellisuus oli
t�ydellisen p�invastainen. Todellisuudessa Soneralla ei ollut lainkaan kunnollista
strategiaa, kannattavuus oli heikolla pohjalla, organisaatio oli kaaoksen tilassa,
kaikki ajoivat vain omaa etuaan ja vallankumoukselliset liiketoimintainnovaatiot
valmiiksi tuotteiksi tuotteistettuna loistivat poissaolollaan. T�m� ei vaivannut
ylint� johtoa. Sen tavoitteena oli ainoastaan tulla rikkaaksi.

Harri Hollm�n Sonera-kuplan vakuudeksi

Relander halusi talvella 2000 kasvattaa Sonera-kuplaa lis��m�ll� Soneran johdon


uskottavuutta sijoittajapiireiss�. T�m� edellytti kovan nimen ostamista
markkinoilta. Relanderin, Juha Vareliuksen ja Henri Harmian pullonpy�ritys p��tyi
Leonia-pankin konsernijohtaja Harri Hollm�nin nimen kohdalle.

Hollm�n kutsuttiin alkuvuodesta 2000 Relanderin puheille. Relander lupasi h�nelle


l�hes kaiken maan ja taivaan v�lilt�, kunhan h�n tulisi Soneran johtoryhm�n
j�seneksi ja alkaisi vet�� Sonera Plazaa. Hollm�nille luvattiin roima
palkankorotus, runsaat optiot ja vapaat k�det toimia ja hy�dynt�� Soneran
resursseja.

Hollm�n hurmaantui t�ysin Relanderin tarjouksesta ja astui pikavauhtia Soneran


palvelukseen. Hollm�n aloitti Sonera Plazan vet�j�n� 10.4.2000. H�n uskoi
aloittaessaan, ett� Plazasta luotaisiin Soneran johdon yhteisin ponnistuksin
merkitt�v� vientituote maailmalle. N�in ei kuitenkaan tapahtunut.

Hollm�nin piti rakentaa Plazaan n�ytt�vi� pankki- ja muita palveluja, mutta t�m�
suunnitelma j�i ajatuksen asteelle. Kumppaniksi finanssipalveluihin haettiin ensin
Sampo-Leoniaa ja sen j�lkeen Osuuspankkia. Osuuspankin kanssa kehitettiin Sonera
Plaza -tili. Johtoryhm�lt� ei kuitenkaan tullut tukea, vaan Hollm�n j�i t�ysin
yksin kehitt�m��n Plazaa.

Harri Hollm�n huomasi ensimm�isten Sonerassa ty�skentelemiens� kuukausien aikana


tulleensa huijatuksi. H�nt� ei otettu Relanderin sis�piiriin. Laajat
toimintavapaudet ja yhteinen tiimity� Soneran johtoryhm�ss� osoittautuivat
harhaksi. Hollm�nia ei otettu tosissaan johtoryhm�ss� ja h�n ei saanut lainkaan
tukea Relanderin sis�piirilt�. H�n oli ansassa. Poiskaan ei voinut heti l�hte�,
koska t�ll�in olisi mennyt maine ja kunnia. Hollm�n p��tti sinnitell� ja yritt��
parhaansa.

Hollm�n haluttiin Relanderin tilalle

Hollm�nin karisma ja toiminta her�ttiv�t nopeasti arvostusta Soneran henkil�st�n


keskuudessa. Monet alkoivat jo kes�ll� 2000 puhua, ett� Hollm�n olisi oikea
toimitusjohtaja Soneralle. T�m� luonnollisesti raivostutti istuvaa p��johtajaa,
joka pyrki erist�m��n Hollm�nin entist� tiukemmin Soneran johdon suunnitelmista ja
keskusteluista. Todellisuudessa Hollm�n ei koskaan l�htenyt kisaamaan Relanderin
kanssa tai pyrkim��n h�nen paikalleen. Harri pysyi lojaalina Relanderille,
vaikkakin turhaan.

Relander varmisti, ett� Hollm�nista ei tulisi h�nen seuraajansa. Hollm�n piti


saada Sonerasta ulos perjantaihin 8.6.2001 menness�, koska Relander itse ilmoitti
omasta erostaan (= potkuistaan) maanantaina 11.6.2001. Hollm�n erosi Sonerasta
8.6.2001. Jos h�n ei olisi eronnut tuolloin, h�nest� olisi tullut Soneran
v�liaikainen toimitusjohtaja ja mahdollisesti pysyv� sellainen. Se ei sopinut
Relanderille.

3 Kaikki valta Relanderilla

Orionin p��johtaja Markku Talonen oli toiminut pitk��n Soneran hallituksen


sivutoimisena puheenjohtajana. Relanderin tultua valituksi Soneran
varatoimitusjohtajaksi liikenneministeri� ja maan hallitus halusivat nostaa Markku
Talosen Soneran p��toimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi. T�ll� p��omistaja
halusi varmistaa sen, ett� yrityksen toimiva johto toimi halutulla tavalla.

Talonen oli tosin itsekin huomattavan aktiivinen t�m�n j�rjestelyn


aikaansaamiseksi. J�rjestely takasi Taloselle 250 000 markan kuukausipalkan, isot
bonukset ja ty�suhde-edut sek� muhkean optiosalkun. T�m� j�rjestely oli valtio-
omistajan kannalta virheellinen, sill� n�iden etujen my�t� Talosesta tuli
Relanderin ja muun johdon etujen puolustaja, ei valtio-omistajan. T�t� ei valtio-
omistaja kuitenkaan ymm�rt�nyt.

Niskavoitto Markku Talosesta

Relander p��tti �taltuttaa� esimiehens� esimiehen Markku Talosen heti alusta


l�htien. Relander halusi sijoittaa Talosen ty�huoneen mahdollisimman kauas omasta
Soneran p��konttorin kuudennen kerroksen ty�huoneestaan, mutta Talonen valtasikin
�toimipisteekseen� Relanderin huoneen viereisen neuvotteluhuoneen. Talonen yritti
esitt�� kovanaamaa, mutta Relander kesytti h�net nopeasti. Talosesta piti tulla
Relanderin vahtikoira, mutta h�nest� tulikin harmiton puudeli.

Relander ja Talonen alkoivat maaliskuussa 2000 neuvottelut ty�njaosta.


Neuvottelujen lopputulos oli, ett� Taloselle ei l�ytynyt mit��n j�rkev�� tekemist�
Sonerassa. Relander halusi Soneran t�ydellisesti hallintaansa eik� suostunut
luovuttamaan Taloselle mit��n teht�vi�. Relander kertoi sis�piirilleen Talosen
teht�v�n olevan erilaisissa kissanristi�isiss� kiert�minen. Soneran k�yt�nn�n
johtamisesta Relander halusi Talosen pit�v�n n�ppins� irti.

Markku Talonen p��tti n�enn�isesti antaa Relanderille periksi


ty�njakoneuvotteluissa ja yritt�� my�hemmin l�yt�� j�rkev�� teht�v�� Sonerassa.
T�m� ei koskaan toteutunut. Talonen aloitti hoitaa p��toimisen Soneran hallituksen
puheenjohtajan teht�v�� kes�kuussa 2000.

H�n yritti saada aikansa kulumaan linnoittautumalla ty�huoneeseensa. Aika kului


s�hk�postin k�yt�n opettelussa ja matkapuhelimen ominaisuuksiin tutustumalla.
Kalenterissa oli tilaa ja vieraitakaan ei pahemmin k�ynyt, sill� Relander oli
kielt�nyt k�ynnit. Orionista seuranneen sihteerin kanssa saattoi onneksi jutella
niit� ja n�it�. Relander oli kielt�nyt soneralaisia keskustelemasta Talosen kanssa
ilman Relanderilta saatua lupaa. K�yt�nn�ss� t�m� tarkoitti sit�, ett� Talonen
eristettiin t�ysin Soneran asioista. Mik�li Relander sai jonkun soneralaisen
kiinni keskusteluista Talosen kanssa saattoi seurauksena olla irtisanominen. N�in
k�vikin muutamalle henkil�lle, jotka eiv�t tienneet Relanderin m��r��m�st�
tapaamiskiellosta.

Relanderilla oli tapana sy�ksy� koputtamatta Markku Talosen ty�huoneeseen. Talonen


ei koskaan uskaltanut sanoa t�st� yht�k��n poikkipuolista sanaa. Talosella saattoi
olla keskustelu kesken jonkun henkil�n kanssa Relanderin rynn�tess� h�nen
huoneeseensa. Jos huoneessa oli soneralainen Kaj-Erikin tiet�m�tt�, saattoi t�m�
henkil� l�yt�� itsens� maine mustattuna ty�voimatoimistosta. Ja Markku Talonen oli
sent��n vuoden 2000 ajan Relanderin esimiehen (tj. Aulis Salin) esimies!

Soneran johtoryhm�ss� toimivat kev��st� 2000 l�htien tj. Aulis Salin, varatj. Kaj-
Erik Relander (R), Zedin johtaja Juha Varelius (R), Telecomin johtaja Aimo
Eloholma, Plazan johtaja Harri Hollm�n, rahoitusjohtaja Kim Ignatius (R) ja
viestint�johtaja Jari Jaakkola (R). Suluissa olevia R-kirjaimet kuvaavat
Relanderin sis�piirin j�seni�.

Lis�ksi johtoryhm�n kokouksissa oli aina l�sn� lakiasiainjohtaja Maire Laitinen


(R) ja johtoryhm�n sihteerin� Tapio Lukkonen. T�m� ryhm� teki p��t�ksen mm. Saksan
umts-luvasta ja esitteli p��t�ksens� Soneran hallitukselle, joka hyv�ksyi sen.

Markku Talonen ei halunnut kuitenkaan luovuttaa peli� kokonaan Relanderille. H�n


p��tti osallistua syksyst� 2000 alkaen Soneran johtoryhm�n toimintaan hiljaisena
johtoryhm�ty�n seuraajana. N�in Talonen halusi p��st� selville johtoryhm�n
esitysten taustoista, koska h�n oli hyv�ksym�ss� n�it� esityksi� niiden tullessa
Soneran hallituksen k�sittelyyn.
T�m�n seurauksena Soneran hallitukseen menev�t esitykset k�siteltiin johtoryhm�n
ulkopuolella Relanderin sis�piiriss� ja tuotiin johtoryhm�n p��tett�viksi
l�pihuutojuttuina. Talosen vastaisku torjuttiin siis tehokkaasti. Talonen j�i
edelleen asioiden ulkopuolelle. Relanderin sis�piiri ei ottanut Talosta mukaan
keskusteluihinsa, koska keskustelut olivat �ep�virallisia� ja Talosella ei ollut
valtuuksia (tai kanttia) osallistua niihin.

Talonen pihalla Soneran toimista

Talonen tunsi huonosti Soneran liiketoiminnan sis�lt�� erityisesti


mobiilipalveluiden osalta ja h�nen tietonsa Soneran toimialan muuttuneesta
toimintalogiikasta olivat v�h�iset. N�in Talonen oli t�ydellisesti Relanderin
viet�viss� Soneran p��t�ksentekoon liittyviss� asioissa. Olisi luullut Talosen
oppineen Soneran asioita h�nen toimiessaan vuodesta 1993 l�htien Soneran
hallituksen j�senen� ja viime vuodet hallituksen puheenjohtajana, mutta niin ei
vain k�ynyt.

Ala oli liian vieras l��keteollisuudessa toimineelle Taloselle, ja ehk� h�n oli
liian laiska tehd�kseen kotil�ksyj��n. Ravitoto ja muut asiat kiinnostivat h�nt�
enemm�n. Talonen kertoi lehtihaastattelussa kev��ll� 2000, ett� h�n ei ole koskaan
k�ytt�nyt s�hk�postia. T�st� tuli yleinen vitsailun aihe Sonerassa ja sen
ulkopuolella. Relander varmisti, ett� jokainen soneralainen tiesi, kuinka p�tev�
hallituksen puheenjohtaja Soneralla oli. Talonen ei todellakaan osannut k�ytt��
s�hk�postia, joskin h�n yritti kehitt�� taitojaan Soneraan tultuaan.

Matkapuhelimen tekstiviestien l�hett�minen ja muiden k�nnyk�n toimintojen opettelu


tuli Talosen opiskelulistalle kev��ll� 2000. Samaan aikaan kun yrityksen
hallituksen puheenjohtaja harjoitteli k�nnyk�n k�ytt��, Sonera esitti olevansa
johtava matkaviestint�operaattori maailmassa!

Relander aloitti Soneran varatoimitusjohtajana maaliskuun alussa 2000 Aulis Salin


toimiessa Relanderin esimiehen�. K�yt�nn�ss� kaikki valta Sonerassa oli
Relanderilla maaliskuusta 2000 alkaen. Salin ihmetteli hieman sit�, ett� h�nest�
tuli nopeasti Relanderin p��t�sten kumileimasin Soneran johtoryhm�ss�, mutta h�n
tyytyi osaansa. H�nen silmiss��n kiilteliv�t jo el�kep�iv�t vuorineuvoksena
ruhtinaallisen el�kkeen ja optioiden turvin.

Salin toimi Soneran toimitusjohtajana ja johtoryhm�n puheenjohtajana vuoden 2000


loppuun asti. Todellisuudessa Relander otti Salinilta kaiken toimivallan vuoden
2000 maaliskuun alusta l�htien. Relanderin perusteluna oli, ett� h�nell� t�ytyi
olla kaikki valta, mik�li h�nen haluttiin harjoittelevan tulevia toimitusjohtajan
teht�vi� vuoden 2000 aikana.

Soneran johtoryhm�n kokoukset olivat lyhyit� vuoden 2000 aikana. Suurimman osan
ajasta ��ness� oli Relander. Toimitusjohtaja Aulis Salin toimi sivustakatsojana.
Johtoryhm�ss� k�sitelt�v�t asiat oli valmisteltu ja p��tetty etuk�teen Relanderin
sis�piiriss�. T�m� ei h�irinnyt Aimo Eloholmaa, joka vanhana kettuna osasi hoitaa
Telecom-puolen asiat johtoryhm�lt� lupaa kysym�tt� ja tarvittaessa suoraan Soneran
hallituksen kautta.

Harri Hollm�nille t�llainen johtoryhm�ty�skentelymalli oli t�ysi shokki. Hollm�n


oli tottunut normaaliin keskustelevaan ja tehokkaaseen johtoryhm�ty�skentelyyn
Leonia-pankissa. Soneran toimintatavat olivat t�ydellinen vastakohta t�lle.
Hollm�nin ja Plazan asioille annettiin v�h�inen painoarvo johtoryhm�ss�, ja
Hollm�n j�i t�ysin ilman johtoryhm�n tukea.

Hollm�n ei halunnut k�ytt�� ep�eettisi� keinoja etujensa ajamiseksi. H�n h�visi


Soneran pelin, mutta voitti moraalisen pelin. T�m� luottamusp��oma ja
ryvettym�tt�myys ovat arvokasta valuuttaa Harrin nykyisess� teht�v�ss�
investointipankkiirina.

Toimitusjohtaja Aulis Salinin viimeinen ponnistus

Salin luovutti kaiken toimitusjohtajan valtansa Relanderille vappuun 2000


menness�, vaikka h�nen toimikautensa Soneran toimitusjohtajana jatkui saman vuoden
loppuun saakka. Salin ei kuitenkaan halunnut py�ritell� peukaloitaan el�kkeelle
j��miseens� saakka. H�n otti viimeiseksi projektikseen Soneran prosessien
�kunnostamisen�. Soneran prosesseja oli yritetty kehitt�� laatujohtaja Juhani
Anttilan johdolla vuosikausia l�hes tuloksetta. Anttila sai enemm�n vahinkoa kuin
hy�ty� aikaiseksi, vaikka h�n Soneran ulkopuolella mainostikin itse��n
maailmanluokan asiantuntijana.

Soneran ydinprosessit olivat kartoittamatta ja niiden johtaminen oli n�in vaikeaa.


Jokainen liiketoimintayksikk� oli luonut omat prosessinsa eik� kukaan huolehtinut
yksik�iden prosessien yhteensopivuudesta tai asiakastyytyv�isyyden
varmistamisesta. Relanderia t�llaiset yrityksen toiminnan kehitt�miseen liittyv�t
asiat eiv�t kiinnostaneet v�h��k��n, sill� h�n halusi keskitty� omien
tavoitteidensa saavuttamiseen.

Salinin johdolla Soneraan rakennettiin prosessien kehitt�mis- ja


koordinointiyksikk�, jonka vet�j�ksi valittiin ep�varma ja ep�p�tev�n� pidetty
Tapani Koivula. Yksik�ss� ty�skenteli 30 ihmist�, ja sen tarkoituksena oli l�yt��
yksik�iden v�lisi� synergiaetuja ja tehostaa Soneran toimintaa. Aimo Eloholma oli
my�s tukemassa t�m�n yksik�n toimintaa. Salin varmisti Soneran johtoryhm�n
yhteisell� p��t�ksell� 30 miljoonan starttirahoituksen Koivulan yksik�lle.
Relander lupasi tukea prosessikehitysyksik�n ty�t� Salinin el�kkeelle j��misen
j�lkeen.

Ensimm�isin� t�in��n vuoden 2001 alussa Aulis Salinin siirrytty� el�kkeelle


Soneran toimitusjohtajan teht�v�st�, Relander peruutti Tapani Koivulan
allekirjoitusoikeudet ja prosessikehitysyksik�n Soneran johtoryhm�lt� saaman 30
miljoonan rahoituksen. Lopulta h�n lakkautti koko yksik�n.

N�iden ja muiden tapahtumien valossa n�ytt�isi silt�, ett� Relanderin keskeisiin


luonteenpiirteisiin kuuluivat petollisuus, ep�luotettavuus ja arvaamattomuus.
Relanderille ei tuottanut vaikeuksia katkaista monivuotinen yst�vyys
silm�nr�p�yksess�, jos vastapuoli ei ollut valmis n�yrtym��n h�nen edess��n. N�in
k�vi esimerkiksi Harri Vatasen ja Relanderin suhteelle syksyll� 2000, kun Vatanen
ei suostunut Relanderin ehdottamiin ep�eettisiin toimiin. Yst�vyys muuttui syv�ksi
vihaksi ja kostotoimenpiteiksi yhden palaverin aikana. Siihen eiv�t kaikki pysty.

Aulis Salin alkoi jo syksyll� 2000 katua tukeaan Relanderin valitsemiseksi Soneran
toimitusjohtajaksi, mutta h�n ei kertonut t�t� n�kemyst��n kovin laajalle
piirille. Salin aavisti kuitenkin tulevan ja halusi katkaista kaikki yhteytens�
Soneraan j��ty��n el�kkeelle vuoden 2001 alusta l�htien. Soneran kriisin
paljastuttua vuoden 2001 tammikuussa toimittajat soittivat useasti my�s Aulis
Salinille kysy�kseen h�nen kommenttiaan. Salin pyysi toimittajia soittamaan
Soneraan ja lopetti puhelut lyhyeen.

Salin oli ollut Sonerassa t�iss� vuodesta 1962 l�htien. Relanderin valinnan
tukeminen oli h�nen ansiokkaan ty�uransa suurin ja kohtalokkain virhe.

4 Relanderin kaaosjohtaminen

T&K tehotonta
Soneran tuotekehitysmenot olivat noin 3 % liikevaihdosta, mutta tuotekehitys toimi
tehottomasti. Noin 10 % Soneran henkil�st�st� ty�skenteli tuotekehitysteht�viss�.
Jokaisella liiketoimintayksik�ll� oli oma T&K-tiimi, joka ei tehnyt yhteisty�t�
muiden yksik�iden vastaavien tiimien kanssa. Omia ideoita ei haluttu paljastaa
muille. Soneran yrityskulttuuri kannusti t�llaiseen darvinistiseen toimintaan.

Soneran ideasta-tuotteeksi-ketju ei toiminut Relanderin johtamiskaudella. Sonera


ei saanut yht��n merkitt�v�� uutta tuotetta markkinoille vuosina 2000�2001.
Konsernitasolla T&K-toimintaa ei johtanut kukaan. T&K-toimintaa ei ollut liitetty
mill��n tavoin konsernin strategiaan, joskin liitt�minen olisi ollut vaikeaa
normaalin liiketoimintastrategian puuttuessa yrityksest�!

Ideana oli se, ett� T&K-resurssit olivat etuoikeutetusti Relanderin sis�piirin ja


uusien palveluiden tuottamisen tukena. Tutkimuksen ja T&K-toiminnan yhteys toimi
puutteellisesti. Relanderilla ei ollut kiinnostusta luoda markkinoille uusia
asiakaskeskeisi� tuotteita. H�nt� kiinnosti enemm�n puhua suuria Soneran
edell�k�vijyydest�, mink� eteen ei tehty juurikaan tuloksia tuottavia
tuotekehitystoimia Soneran sis�ll�.

T�m� oli suuri muutos Aulis Salinin ja Pekka Vennamon linjaan, jossa T&K-toiminta
oli kunniassa. Heid�n aikanaan kovan tason insin��riosaamista arvostettiin.
Relanderin aikana sit� v�heksyttiin. Soneran toimitusjohtaja Aulis Salin ymm�rsi
jo 1990-luvun puoliv�liss�, ett� yrityksen yrityskulttuuri oli muutettava
aikaisemmasta virkamieskulttuurista dynaamiseksi bisneskulttuuriksi. T�m�n
bisneskulttuurin tueksi pyrittiin luomaan tuloksellisesti toimiva
tuotekehitystoiminta.

My�s Soneran teknologiaosaamista v�heksyttiin. Relander ei erityisemmin arvostanut


Soneran vahvoja osaamisalueita lankaverkkopuolella, joka oli siirretty Aimo
Eloholman vastuulle vuoden 2000 alusta l�htien. Eloholman piti taistella
hartiavoimin lankaverkkopuolen resurssien turvaamiseksi. T�m� oli vaikeaa, koska
Soneran rahat ohjautuivat johdon suosimiin hypebisneksiin eli uusien palveluiden
tuottamiseen. N�ist� seurasi kuitenkin vain miljardiluokan tappioita.

Relanderin sis�piiri naureskeli �Aikan porukalle� ja nimitti n�it� virkamiehiksi.


Eloholman liiketoimet tuottivat hyv�� tulosta. Soneran �uudessa� strategiassa,
joka julkistettiin loppuvuodesta 2001, Eloholman alueen liiketoimet nostettiin
Soneran strategiseen ytimeen; aikaisempi strategia k��nnettiin t�lt� osin t�ysin
ymp�ri ja alettiin tukea kannattavaa liiketoimintaa.

Unelma Zedist�

Juha Vareliuksen ja yksi Relanderin lempilapsista oli Sonera Zed. Sen avulla piti
vallata teleoperaattorimaailman palveluliiketoimintabisnes. Zed oli alunperin
tekstiviestipalvelu, joita maailma on nyky��n v��r�ll��n. Elokuussa 1999 Sonera
julkisti maailman ensimm�isen wap-portaalin, vaikka wap-puhelimia ei viel� ollut
markkinoilla. Zedist� piti tulla mobiiliportaali jokaisen taskuun. N�in ei
tapahtunut. Kotil�ksyt oli tekem�tt� ja liiketoimintasuunnitelmat laatimatta.

Relanderin ja Vareliuksen tavoitteena oli rakentaa Zedist� maailmanluokan brandi


Nokian ja BMW:n tapaan. Operaattoreiden asiakkaat mm. Yhdysvalloissa, Hollannissa,
Singaporessa ja Filippiineill� piti saada innostumaan Zedist�. Juha Varelius
hehkutti sijoittajille Lontoossa Soneran roadshowssa vuonna 2000: �Zedin asiakkaat
eiv�t identifioidu i�n, vaan asenteen perusteella. He ovat avoimia el�m�lle, open
to the moment.�
Useat tahot ep�iliv�t Zedin mahdollisuuksia heti tuoreeltaan. Miksi Soneran kanssa
kilpailevat operaattorit olisivat halunneet k�ytt�� Soneran vaatimatonta Zedia,
kun niill� oli itsell��n k�yt�ss� lukuisia vastaavia tai teknisesti hienompia
tekstiviesti- ja wap-ratkaisuja?

Varelius pystyi tunkemaan Zediin yli miljardi markkaa rahaa Relanderin


suostumuksella. N�m� rahat ovat realisoituneet Soneran tappioiksi. Vareliusta
pidet��n Sonerassa �m�r�k�llien m�r�k�llin�, sill� h�nelt� puuttuvat l�hes
kokonaan normaalit vuorovaikutustaidot ja liike-el�m�n k�yt�stavat. Varelius toimi
Relanderin sis�piirin ytimess� ja oli kuulu h�ik�ilem�tt�myydest��n. Ei savua
ilman tulta, t�ss�k��n tapauksessa.

Esimerkiksi Soneran tyt�ryhti�iden optioj�rjestelm�� luotaessa syksyll� 2000


Varelius vaati itselleen muita suuremman optiopaketin uhaten omalla erollaan.
H�nell� ei ollut mink��nlaisia aikaisempia n�ytt�j� t�rke�n teht�v�ns� tueksi,
mutta se ei n�ytt�nyt haittaavan.

Zed kulutti tolkuttomasti rahaa markkinointiin. Syksyll� 2000 Juha Varelius hankki
Relanderin tuella Soneran johtoryhm�lt� valtuudet k�ytt�� 1,2 miljardia markkaa
Zedin markkinointiin. Siis 1,2 miljardia markkaa! Vertailun vuoksi kerrottakoon,
ett� Soneran kotimaan markkinointibudjetti on 100 miljoonaa markkaa ja t�ll�
summalla Sonera on Suomen suurin markkinoija.

Eli 1,2 miljardia markkaa sellaisen tekstiviestipalvelun markkinointiin, jollaisia


maailma on pullollaan ja jonka liikevaihto on muutamia kymmeni� miljoonia
markkoja! Yhten� markkinointikeinona Englannin markkinoilla Sonera lupasi l�hett��
yhden Zedin asiakkaan matkalle avaruuteen. Soneran korttitalon kaaduttua vuonna
2001 er�s lehti ehdotti, ett� Kaj-Erik Relander valittaisiin t�lle avaruusmatkalle
ilman paluulippua!

Soneran vuoden 2000 tilinp��t�ksen mukaan Zed teki 60 miljoonan markan


liikevaihdolla 636 miljoonan markan tappion vuonna 2000. Todellisuudessa tappio
oli paljon suurempi, sill� Zed oli k�ytt�nyt laajasti Soneran yksik�iden
ty�panosta, ja n�iden kustannuksia ei ollut liitetty Zedin lukuihin. Vuoden 2000
tilinp��t�ksen julkistamistilaisuudessa 12.2.2001 Relander ja Varelius antoivat
hyvin positiivisen arvion Zedin tulevaisuudesta. He lupasivat Zedin liikevaihdon
viisinkertaistuvan vuoden 2001 aikana. Toisin k�vi.

Totuus-k�sitteen laaja tulkinta kuului olennaisena osana Relanderin luomaan


johtamiskulttuuriin. Relander ja h�nen sis�piirins� osasivat venytt�� totuutta
uskomattoman taitavasti.

Relanderin periaatteina julkisuuden ja lausuntojen suhteen n�ytt�isi karrikoiden


olleen: ��l� koskaan my�nn� mit��n. �l� anna lausuntoja kuin ��rimm�isen pakon
edess�. Vastaa kyselyihin: No comment. Pyri julkisuuden herraksi j�rjest�m�ll�
itse hallittuja julkisuustilanteita. Lupaa paljon. Puhu lennokkaita. Puhu
moniselitteisesti ja vaikeasti. �l� anna suunvuoroa. Pysy niskan p��ll�. Sekoita
valheet ja totuus. Kiist� kaikki vaikka j�isit rys�n p��lt� kiinni. Ole aina
ylimielinen ja alenna median edustajia. Pysy salaper�isen�.�

Zedin johto n�ytti mielell��n alustavia puitesopimuksia Zedin k�yt�st� Saksassa,


Hollannissa ja Italiassa. Niiden mukaan Zed oli 80 miljoonan ihmisen ulottuvilla.
Ulottuvilla ei kuitenkaan tarkoita, ett� palveluita todella k�ytett�isiin. Yht�
lailla joku voisi tuoda torikojun Helsingin Kauppatorille ja v�itt�� sen olevan 5
miljoonan ihmisen ulottuvilla. T�llainen hypelle tyypillinen kielenk�ytt� kuului
Relanderin sis�piirin ja Jari Jaakkolan viestint�strategiaan.

Yksi erikoisimmista ja p��tt�mimmist� Relanderin hyv�ksymist� Vareliuksen ideoista


oli rakentaa Zed-p��telaite. Kyseess� oli PDA-laitteen tapainen p��te, jota
valmistutettaisiin v�hint��n satoja tuhansia kappaleita japanilaisella tai
korealaisella laitevalmistajalla ja myyt�isiin halvalla hinnalla Suomessa ja
kansainv�lisesti. Laitteessa toimisivat vain Zedin palvelut. Laitteesta oli
olemassa prototyyppi-vaihtoehtoja. Koko hankkeeseen kului reippaasti rahaa.

Lopulta hanke tukehtui omaan savuunsa. Juha Vareliusta projektissa auttoi johtaja
Timo Annala, joka tuli hyvin toimeen Vareliuksen kanssa. Annala l�hti Sonerasta
pieneen Source Code -yhti��n joulukuussa 2001 Soneran teknologiajohtaja Veikko
Haran pyynn�st�. Rehvakkaalla Annalalla ei ollut en�� k�ytt�� Sonerassa.
Rehvakkaiden puheiden lis�ksi Annala ei saanut paljonkaan tuloksia aikaiseksi
Sonerassa.

Unelma Zedist� on tullut p��tepisteeseens�. Se t�ytyy lopettaa. Sill� ei kerta


kaikkiaan n�yt� olevan el�misen edellytyksi�. Ei vaikka siihen on syydetty jo yli
miljardi markkaa rahaa. T�m� raha on h�vinnyt taivaan tuuliin ilman tuloksia.

Miksi sitten Varelius ja Relander halusivat sijoittaa yli miljardi markkaa


veronmaksajien rahoja Zed-kuplan rakentamiseen? Syy n�ytt�isi olevan varsin
maanl�heinen. He halusivat vied� Zedin p�rssiin suurien lupausten saattelemana ja
lunastaa Zedin optiot, joita kummallakin on runsain mitoin. Kummankin piti ansaita
satoja miljoonia markkoja Zedin optioista. Relander ja Varelius haaveilivat jopa
miljardin markan Zed-tilist�. T�m�n pidemm�lle he eiv�t halunneet kantaa huolta
Zedist�. Zedi� ei ole viel�k��n viety p�rssiin ja tuskin koskaan vied��nk��n.

Juha Vareliuksella oli Relanderin sis�piirin j�senen� l�hes rajattomat valtuudet


k�ytt�� Soneran rahoja. Varelius k�ytti valtuuksiaan ahkerasti. H�n rakennutti mm.
yli kymmenell� miljoonalla markalla bussin, joka oli t�ynn� hienoja teknisi�
�vimpaimia�. Bussi oli mukana Porin Jazzeilla kes�ll� 2000, ja Soneran vieraatkin
p��siv�t tutustumaan siihen. Bussi oli tiett�v�sti Suomen kallein ja kukaan,
paitsi Varelius, ei koskaan tuntunut tiet�v�n sen olinpaikkaa. Bussi oli hankittu
n�enn�isesti edustustarkoituksiin, mutta se palveli siin� teht�v�ss� kovin
harvoin. T�m� ei toki ole ainoa esimerkki holtittomasta rahojen k�yt�st�
edustusteht�vien varjossa.

5 Soneran kumppanin hankinta

Pekka Vennamo k�vi Soneran toimitusjohtajana yhteisty�keskusteluja Telian kanssa


vuonna 1998 ennen Soneran listautumista p�rssiin. Keskustelut olivat rakentavia ja
niit� k�ytiin hyv�ss� hengess�. Vennamon saatua potkut Soneran toimitusjohtajan
teht�v�st� 4.1.1999 Relander otti vastuulleen Soneran kumppanineuvottelut.

Telia halusi syvent�� yhteisty�keskustelua Soneran kanssa vuoden 2000 alusta


alkaen. Relanderin silmiss� Telia ei ollut kovinkaan korkealla, mutta h�n ei
tapojensa mukaisesti halunnut kertoa sit� suoraan Telian johdolle. Relander halusi
n�ytt�� voimansa ja pompottaa Teliaa kohtalokkain seurauksin.

T�m� toteutettiin siten, ett� Soneran ihmiset eiv�t juurikaan vaivautuneet


matkustamaan Tukholmaan neuvotteluihin. Telian v�en piti tulla Teollisuuskadulle
Helsinkiin yleens� huomatakseen, ett� Telian Senior Vice President -tason ihmisten
neuvottelukumppaneina Soneran puolelta oli yksi tuotep��llikk�-tason ihminen.
Telian ihmisill� pyyhittiin Soneran lattiaa. Relanderilla ja h�nen sis�piirill��n
ei ollut aikaa neuvotteluihin �byrokraattisen ja vanhanaikaisen� Telian kanssa.
T�m� sai Telian ihmiset raivon partaalle ja Relanderista tuli tiett�v�sti kirosana
Telian ihmisille.

Telia kostaa
N�m� olivat k�sitt�m�tt�m�n suuria virheit�. Telia ei osallistunut Euroopan umts-
luparumbaan vuonna 2000 ja sill� oli nyt kymmeni� miljardeja k�teist� rahaa.
Sonera on l�hes konkurssin partaalla. K�yt�nn�ss� Telia oli vuoden 2002
tilanteessa ainoa relevantti yritys, jolla on rahaa ja strategisia perusteita
ostaa Sonera.

N�in tapahtuikin 26.3.2002, jolloin Telia ja Sonera ilmoittivat fuusiosta.


Yhdistyminen toteutui vaihtosuhteella, jossa Soneran osakkaat saivat 15,8 %
preemion eli ylihinnan osakkeistaan edellisen perjantain kurssiin verrattuna.
Ruotsin valtio sai uudesta yhti�st� 45 prosenttia ja Suomen valtio 19 prosenttia.
Yhti�n kotipaikaksi tulee Tukholma. Monien mielest� Sonera meni puoli-ilmaiseksi
ruotsalaisille.

Uuden yhti�n hallituksen puheenjohtajaksi nousee Soneran hallituksen puheenjohtaja


Tapio Hintikka ja Soneran toimitusjohtaja Harri Koposesta tulee uuden yhti�n
varatoimitusjohtaja. Sonerasta oli tullut ongelma valtio-omistajalle ja siit� piti
p��st� eroon hinnalla mill� hyv�ns�, koska eduskuntavaalit ovat edess�
alkuvuodesta 2003. Hinnalla ei ollut niin v�li� ja saihan Suomi Tapio Hintikan
uuden yhti�n v�liaikaiseksi hallituksen puheenjohtajaksi. Se riitti valtio-
omistajan kasvojen s�ilytt�miseen.

Telian strategisiin painotuksiin ei ole kuulunut toimia operaattorina Keski-


Euroopassa. N�in ollen se ei ole ollut erityisen kiinnostunut Soneran hankkimasta
Saksan umts-luvasta ja muista Euroopasta hankituista umts-luvista. Teliaa on
kiinnostanut pohjoismaihin keskittyv�n� operaattorina ensisijaisesti Soneran
kotimaan matkapuhelintoiminta, joka tuo p��osan Soneran kassavirrasta. Tapio
Hintikalla oli Soneran hallituksen puheenjohtajan roolissa kova kiire aloittaa
keskustelut Telian kanssa uudestaan maaliskuussa 2001. T�m� oli erityisen
hankalaa, sill� Relander oli suututtanut Telian ihmiset perusteellisesti, mink�
lis�ksi koko Sonera-kupla oli puhjennut.

Hintikalla oli kuitenkin valtio-omistajan tiukka toimeksianto l�mmitt��


ryvettyneit� Telia-suhteita uudelleen fuusioitumista varten. Hintikka k�vi
keskusteluja Telian johdon kanssa syksyyn 2001 saakka. Ensimm�inen kommentti
Telian puolelta oli kuulemma se, ett� �me emme sitten halua Kaj-Erik Relanderia
t�h�n pakettiin, jos sen joskus saamme valmiiksi�. T�m� vauhditti Soneran uuden
toimitusjohtajan etsint�� Relanderin tilalle. Telian asema oli kuitenkin niin
ylivoimainen neuvotteluissa, ett� mit��n valmista ei voinut synty� kev��n ja kes�n
2001 aikana.

Tapio Hintikan oli pakko my�nt�� syksyll� 2001 julkisuuteen, ett� neuvotteluissa
Telian kanssa pidet��n taukoa. T�ss� yhteydess� Hintikka my�nsi k�yneens�
yhdistymiskeskusteluja Telian kanssa koko kev��n 2001. Kev��ll� 2001 Hintikka
kielsi jyrk�sti t�llaiset neuvottelut.

Lipposen hallitus olisi halunnut tyrk�t� Relanderin rakentaman Sonera-pommin


Telian syliin jo kev��ll� 2001, mutta se ei onnistunut yrityksess��n. Tapio
Hintikka teki kaikkensa Soneran myymiseksi Telialle edes jonkinlaisin ehdoin,
mutta mahdottomiin h�nk��n ei pystynyt niin lyhyess� ajassa.

Telialla oli my�s muutamia ehtoja, jotta se olisi kiinnostunut ostamaan Soneran.
Ensinn�kin Sonera t�ytyy saneerata. Se tarkoittaa p��llekk�isten toimintojen
purkamista ja yli tuhannen ylim��r�isen ihmisen irtisanomista. T�m� oli vaikea
pala valtio-omistajan poliitikoille, jotka puhuvat ty�tt�myyden alentamisen
puolesta.

Toiseksi Telia tiett�v�sti haluaa Relanderin sis�piirin ihmiset ulos Sonerasta.


Telian mielest� on t�ysin k�sitt�m�t�nt�, ett� vareliukset, harmiat, jaakkolat,
sonkinit ja kumppanit edelleen lampsivat Soneran k�yt�vill� keskeisiss�
teht�viss�. Miksi he eiv�t ole saaneet potkuja Relanderin mukana? T�m� on yksi
asia, jota Telia ei voi ymm�rt��.

Kolmanneksi Telia halusi Soneran halvalla, mielell��n enemmist�n osakekannasta


korkeintaan 10 euron lunastushinnalla/osake. Valtio-omistaja halusi tietysti
enemm�n. Telia voitti t�m�n kisan ja sai Soneran reilusti alle 10 euron
osakehinnalla.

Nelj�nneksi Telia halusi tiett�v�sti Relanderin laatimien pommien purkamista.


T�llaisia toimia ovat mm. Relanderin mahdollisten taloudellisten v��rink�yt�sten
selvitt�minen, sekavien Soneran tekemien sopimusten selvitt�minen, Soneran
liiketoiminta- ja oikeudellisten riskien kattava selvitt�minen ja Saksan umts-
kuvioiden selkiytt�minen. Sonera voitti t�m�n kisan. Soneran sotkut j�iv�t Telian
selvitett�v�ksi.
Viidenneksi Telia halusi Soneran velat ja riskisijoitukset siirrett�v�ksi
esimerkiksi valtion hallinnoimaan �Sonera-Arsenaliin.� Teliaa ei kiinnostanut
ottaa vaivoikseen Soneran mittavaa velka- ja riskitaakkaa. Sonera voitti t�m�n
kisan. Telialle j�i Soneran mittava velkataakka ja Saksan markkinoiden merkitt�v�t
riskit.

Telia ei kiinnostanut Relanderia

Telia oli Relanderille liian pieni pala. H�n p��tteli, ett� fuusio Telian kanssa
toisi h�nelle vain Telian p��johtajan paikan. Relander halusi enemm�n ja nopeasti.
Kukaan ei tainnut kysy�, olisiko Relanderilla oikeasti ollut edes sijaa Telian
�majatalossa�..

Kev�ttalvella 2000 Relanderin tavoitteet kumppanin suhteen olivat suuret. Soneran


markkina-arvo oli tuolloin yli 422 miljardia markkaa. Vaihtoehtoina Relanderin
mieless� olivat mm. Orangen ostaminen osakevaihtona, hollantilaisen KPN:n
ostaminen tai yhdistyminen Vodafonen kanssa. Espanjalainen Telef�nica oli my�s
kumppanilistalla. Relander uskotteli Soneran olevan kuumaa tavaraa. Bluffi ei
purrut. Kumppanikandidaatit halusivat n�ytt�j�, joita ei l�ytynyt.

Sonera tavoitteli siis yhteisty�n tiivist�mist� my�s maailman suurimman


teleoperaattorin, Vodafonen, kanssa. T�ss� suhteessa Sonera koki vakavan takaiskun
helmikuussa 2002, kun Radiolinja julkisti tehneens� kansainv�lisen
yhteisty�sopimuksen Vodafonen kanssa. Tiett�v�sti my�s Sonera oli tavoitellut t�t�
yhteisty�sopimusta.

Mitk��n kumppanineuvottelut eiv�t edenneet tunnusteluja pidemm�lle. Relanderin


esitykset yhdistymisj�rjestelyist� eri kumppaneiden kanssa olivat niin Soneraa
suosivia, ett� ne aiheuttivat vain hymyn v�ristyksi� kumppanikandidaateissa.

Kumppanipuheet hatusta vedettyj�

Relander antoi julkisuuteen sellaisen kuvan, ett� Soneran kumppanikuviot olivat


valmiiksi neuvoteltuja, mutta valtio-omistaja oli liian hidas tekem��n p��t�ksi�
asiassa. Todellisuudessa Lipposen hallituksen p�yd�lle ei tullut ainoatakaan
ehdotusta Soneran yhdist�miseksi jonkin toisen teleoperaattorin kanssa. T�m�n ovat
vahvistaneet hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan j�senet.

K�yt�nn�ss� kumppanineuvottelut tarkoittivat Relanderin, Henri Harmian ja Jan


Wernerin lentely� ymp�ri Eurooppaa tekem�ss� �strategisia neuvottelutarjouksia�
eri operaattoreille. Ne eiv�t purreet. Relander oli sotkenut soppaan my�s
investointipankkeja, jotka tekiv�t tunnustelujaan t�htitieteellisin palkkioin.

Mit��n valmista ei syntynyt ja rahaa kului j�lleen k�sitt�m�tt�mi� summia.


Relanderin mahtipontiset elkeet ja ylimielinen k�yt�s kumppanikeskusteluissa ei
edesauttanut rakentavan yhteisty�ilmapiirin muodostumista potentiaalisten
kumppanien kanssa. Relanderia ja Soneraa ei yksinkertaisesti pidetty uskottavana
kumppanitahona.

Soneran organisaatiokaavion mukaan Relanderin johtamaa kumppanin hakua tukivat


vuoden 2000 ja 2001 aikana yrityskauppajohtaja Pertti Miettunen, kehitysjohtaja
Aimo Olkkonen ja strateginen suunnittelujohtaja Niklas Sonkin. Heid�n roolinsa oli
v�h�inen Soneran kumppaninmets�styksess�. He eiv�t edes tienneet, miss�
yrityksess� Relander milloinkin oli keskustelemassa �fuusiosta�.

Kumppanineuvottelujen ikkuna sulkeutui k�yt�nn�ss� kes�kuussa 2000. T�ll�in alkoi


umts-lupien huutokauppakierros Euroopassa ja keskeiset teleoperaattorit halusivat
keskitty� t�h�n peliin. Huutokauppakierroksen p��tytty� syksyll� 2000
operaattoreilla ei ollut rahaa Soneran ostamiseen ja muutenkin Soneran ja sen
p��johtajan maku olivat pahasti laimentuneet markkinoilla.

Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen ja Soneran hallitus olivat t�ysin


pihalla kumppaniasioista. Talonen ei itse osallistunut kumppanikeskusteluihin,
koska h�nt� ei niihin haluttu. T�m� ep�tietoisuus neuvottelujen tilasta �rsytti
Soneran hallituksen j�senist� erityisesti Liisa Jorosta.

Soneran tuotekehitys ei tuottanut luvattuja uusia tuotteita ja palveluita


markkinoille ja Soneran tyt�ryhti�t Zed, SmartTrust ja Plaza eiv�t saaneet juuri
mit��n aikaiseksi. Lis�ksi markkinoiden sis�piiriss� alkoi levit� huhuja Soneran
sis�isest� tilasta. Soneran kurssi jatkoi alam�ke��n. Kumppanineuvottelut saattoi
unohtaa Euroopan suurten kanssa. J�ljell� oli vain Telia, jolla oltiin pyyhitty
lattiaa aiemmin. Ei n�ytt�nyt hyv�lt�. Tapio Hintikka saikin tehd� tosissaan
t�it�, jotta Sonera saatiin ty�nnetty� Telian syliin maaliskuussa 2002 edes
jonkinlaisin ehdoin.

Relander ja Nokia

Sonera teki Vennamon ja Salinin aikana l�heist� yhteisty�t� Nokian kanssa


erityisesti verkkopuolen hankkeissa, ja yhteisty� oli molemmin puolin
tuloksellista. Soneralla oli eritt�in t�rke� rooli Nokian sparraamisessa
teknisesti huippukuntoon 1990-luvulla. Nokialla arvostettiin yhteisty�t� Soneran
kanssa mm. GSM-verkkoratkaisujen alueella ja oltiin siit� kiitollisia.

Relanderin n�ytti ep�ilev�n, ett� Nokia varasti Soneran ideat ja Sonera ei


hy�tynyt yhteisty�st� mit��n. Relander halusi vet�� ovet ja ikkunat kiinni Nokian
suuntaan. T�m� oli suuri muutos Vennamon ja Salinin linjaan. Relander vaati
k�ytt�m��n ��rimm�isen tarkkoja salassapitosopimuksia nokialaisten kanssa. Soneran
henkil�st�n keskuudessa t�m� tulkittiin usein niin, ett� nokialaiset olivat
ep�luotettavia ja heid�n kanssaan ei pit�nyt tehd� yhteisty�t�. Niinp� Nokian
kanssa oli teht�v� mahdollista yhteisty�t� puolittain salaa.

Relander tapasi Jorma Ollilan ensimm�isen kerran el�m�ss��n vasta huhtikuussa


2000. Tapaaminen oli kuiva, virallinen ja lyhyt. Relander ei pit�nyt tapaamisen
perusteella Ollilaa yht� �kovana kundina� kuin itse��n. Nokian johtoryhm��n
Relanderilla oli puutteelliset suhteet.

Nokialla Soneraan suhtauduttiin hyv�ntahtoisesti. Korkean tason


vierailudelegaatioita k�vi jatkuvasti Nokian p��konttorissa, jossa vieraita
kehotettiin usein vierailemaan my�s Soneralla. T�m� olisi ollut Soneralle
ainutlaatuinen mahdollisuus solmia huipputason kontakteja. Relanderille eiv�t
kuitenkaan kelvanneet Nokian �t�hteet�. H�n halusi solmia itse omat suhteensa.

Monesti delegaatio, joka oli tulossa vierailemaan Nokian p��konttorissa, otti


etuk�teen yhteytt� Soneraan ja kysyi vierailulupaa. Vierailulupa yleens�
annettiin, mutta is�ntin� Soneran p��ss� olivat usein vahtimestaritason is�nn�t.
T�m� saattoi varsinkin Aasiasta tulleet vieraat valtavaan h�pe��n. Vieraat olivat
monesti ministereit� tai toimitusjohtajia. Relanderia ja h�nen sis�piiri��n ei
koskaan kiinnostanut is�nn�id� t�llaisia delegaatioita. Monille asiaa seuranneille
t�m� oli k�sitt�m�t�nt� ja he h�pesiv�t syv�sti Soneran puolesta.

Soneran luhistumista on seurattu surullisin katsein Nokian p��konttorissa Espoon


Keilaniemess�. Vanhalle ja pitk�aikaiselle kumppanille olisi toki toivottu
parempaa.

6 Saksan umts -luvan hankinta

Kun Relander oli saanut laitettua Talosen t�ysin kuriin ja hankittua t�ydellisen
valta-aseman Sonerassa kev��ll� 2000, olivat vuorossa uudet kuviot. Relander
halusi Euroopan teleoperaattoriyritysten t�hdeksi ja keisariksi. T�m� edellytti
uskottavuutta, jota saattoi lis�t� umts-luvilla. Relanderin oli pakko saada
hankittua Soneralle umts-lupa Englannista, jossa alkoi umts-huutokauppa kes�ll�
2000.

Ensin piti kuitenkin hankkia Soneran hallitukselta lupa l�hte� umts-kisaan. Se oli
l�pihuutojuttu, ja kukaan Soneran hallituksen j�senist� Liisa Jorosta lukuun
ottamatta ei uskaltanut kysy� riskianalyysej� ja laskelmia luvan hankkimisen
sopivuudesta Soneran olemattomaan strategiaan. Eih�n keisarin ja neron
suunnitelmia voinut kyseenalaistaa. Jos joku erehtyi kysym��n Relanderilta jotain
umts-luvasta, h�n suuttui silmitt�m�sti. Soneran hallitus oli Relanderin
talutusnuorassa.

Soneran hallituksen p��toiminen puheenjohtaja Markku Talonen oli p��osin ulkona


koko umts-kuviosta alusta alkaen, vaikka h�n oli viime k�dess� vastuussa
osakkeenomistajille asiasta. Talonen sanoi, ett� �antaa poikien yritt��
tarkoittaen Relanderia ja h�nen sis�piiri��n. Talonen ei tiennyt mit� umts piti
teknisesti ja toiminnallisesti sis�ll��n. Kukaan ei ollut selitt�nyt, eik� h�n
itse ollut ottanut selv��. Relander oli selitt�nyt Taloselle, ett� �umtsi� on kova
juttu ja ett� Sonerankin pit�isi hankkia �umtsi-lupia�. Talonen uskoi Relanderia.

Talosta n�yttikin kiinnostavan koko Saksan umts-asiassa vain oman optiosalkun


arvon mahdollinen kasvu. Optioj�rjestelyjen johdosta h�n ei ajanut omistajan etua,
vaan omia etujaan. Optioiden ep�suotuisa vaikutus osakkeenomistajien etuihin
n�hden toteutui eritt�in raadollisesti ja kohtalokkaasti Talosen tapauksessa.

Talonen oli Soneran p��toimisena hallituksen puheenjohtajana el�kevirassa 250 000


mk:n kuukausipalkalla + mittavilla bonuksilla odottamassa v�hint��n kymmenien
miljoonien markkojen optiotuloja. Valitettavasti n�in, vaikka valtio-omistajan
tarkoituksen mukaan Talosen piti toimia Relanderin p��llystakkina ja vartijana.
Relander oli vain aivan liian vikkel� ja h�ik�ilem�t�n Taloselle. Ja Talonen oli
liian laiska hoitamaan p��llystakin vastuitaan. Palkka juoksi ja optiosalkku
t�yttyi rehkim�tt�kin.

Julkisuudessa arveltiin, ett� Relanderilla ja Talosella oli kiireinen kes� vuonna


2000 umts-kuvioiden vuoksi. Todellisuudessa heill� oli hyvin leppoisa kes�.
Optiopaketti Soneran johdolle oli saatu kasaan ennen kes�lomia. Relander piti
nelj�n viikon loman matkustellen perheens� kanssa. Talonen vietti pitk�n loman
Italiassa vaimonsa kanssa.

Liikenneministeri�lt� lupa umts-huutokauppaan

Soneran hallituksen umts-p��t�ksen j�lkeen piti hankkia liikenneministeri�n lupa


asiaan. Relander k�vi useasti kev��ll� ja alkukes�st� 2000 liikenneministeri�n
ylimpien virkamiesten vieraana. Usein keskusteluissa oli mukana my�s
liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen. Relanderin palopuheiden j�lkeen
liikenneministeri� lupautui antamaan Soneralle luvan osallistua Englannin umts-
huutokauppaan. Umts-luvan hankkiminen oli puheenaiheena my�s Lipposen hallituksen
sis�piiriss�. Viestin valtio-omistajan investointiluvasta Soneralle umts-luvan
hankkimiseen v�litti liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen.

Relander hankki umts-investointiluvan Lipposen hallitukselta mit� ilmeisimmin osin


puutteellisin ja v��ristellyiksi luokiteltavin tiedoin. Vastaava tilanne syntyisi,
jos pankista lainaa pyyt�nyt yrityksen toimitusjohtaja saisi pankilta lainan
v��ristellyin tiedoin. Yrityksen ollessa kyvyt�n maksamaan lainaa takaisin ja
petoksen paljastuessa v��risteltyj� tietoja antanut toimitusjohtaja joutuisi
oikeudelliseen vastuuseen toiminnastaan. Joutuuko siis Relander oikeudelliseen
vastuuseen t�st�? N�ht�v�ksi j��, mutta tuskinpa.

Julkisuudessa vaadittiin syksyll� 2001 Relanderin asettamista oikeudelliseen


vastuuseen. Siihen ei ollut poliittista tahtoa ja riitt�vi� faktaperusteita. Nyt
olisi faktaperusteita, mutta onko poliittista tahtoa? Pankkikriisin
vastuuoikeudenk�yntien syytteist� varmasti suurin osa nostettiin heikommilla
perusteilla. Asiassa on vain se ero, ett� 1990-luvun holtittomissa
luottop��t�ksiss� ei ollut mukana valtion hallitus. Soneran vastuuttomien toimien
takuumiehen� on.

Valtio omisti kes�ll� 2000 Saksan umts-luvan hankkimisen aikaan Sonerasta 52,9 %.
N�in ollen Heinonen ja Lipposen hallitus oli k�yt�nn�ss� Soneran ylin
vallank�ytt�j�. Relander tiesi t�m�n ja halusi sitoa Lipposen hallituksen
ydinministerit omien p��t�stens� takuumieheksi.

Relander suhtautui ��rimm�isen ylimielisesti liikenneministeri��n ja koko valtio-


omistajaan. Olli-Pekka Heinonen oli Relanderin mukaan lapsellisen innoissaan
p��stess��n Sonera-keskusteluun mukaan. Olivathan ne isoja �business-asioita�.
Heinonen ei Relanderin n�kemyksen mukaan tajunnut keskusteluiden sis�ll�st� juuri
mit��n. Relander jaksoi naureskella Sonerassa sille, kuinka helppoa Heinosta oli
h�yn�ytt��, oli sitten kyse optioista tai umts-luvan hankkimisesta. Hyv� asia
Relanderille, katastrofaalinen asia veronmaksajille ja osakkeenomistajille.

Relander muisti haukkua poliitikkoja julkisuudessa t�m�n t�st�. H�nen mielest��n


poliitikot ja valtio-omistaja vain haittasivat Soneran toimintaa. Todellisuudessa
Relander k�ytti poliitikkoja taitavasti hyv�kseen. H�n tiesi, ett� paras vakuutus
sille, ettei h�nen toimiaan Soneran johdossa koskaan j�lkik�teen tutkittaisi, oli
sitoa maan hallituksen keskeiset ministerit p��t�sten takuumiehiksi.

N�in k�vi esimerkiksi umts-luvan yhteydess�. Relander painosti Olli-Pekka Heinosta


hankkimaan Lipposen hallituksen sis�piirin hyv�ksynn�n umts-luvan hankkimiselle.
N�in hallituksen sis�piirist� tuli tahtoen tai tahtomattaan p��t�sten takuumies
hamaan tulevaisuuteen.

Liikenneministeri�n ja Soneran hallituksen luvalla Relander ja Sonera l�htiv�t


hakemaan umts-lupaa Englannista. K�yt�nn�n asioiden hoitajana umts-huutokaupoissa
toimi Pirjo Kek�l�inen-Torvinen, joka oli Soneran matkaviestint�puolen johtajan
Matti Makkosen alainen. Kek�l�inen-Torvinen ei kuulunut Relanderin sis�piiriin.
Englannin umts-luvan hinta nousi yli 20 miljardin markan ja valtio-omistaja
m��r�si Soneran luopumaan kisasta. Voi vain arvata, kuinka paljon t�m� raivostutti
Relanderia.

Saksan umts-huutokauppa

Seuraavana oli vuorossa Saksan umts-huutokauppa syksyll� 2000. Relander �vaahtosi�


Soneran hallitukselle ja liikenneministeri�lle vaatien Saksan luvan
hankkimisvaltuuksia hinnalla mill� hyv�ns�. Relanderin logiikkana oli se, ett�
Soneran j��dess� ilman Saksan umts-lupaa h�n ei olisi p��ssyt Euroopan
teleoperaattoreiden johtajien sis�piiriin ja h�nen optionsa olisivat j��neet
arvottomiksi. Lupa piti siis saada. Pirjo Kek�l�inen-Torvinen oli j�lleen
hoitamassa Relanderin juoksutytt�n� Saksan umts-huutokaupan k�yt�nn�n asioita.

Sonera sai Saksan umts-luvan 21,4 miljardin markan hinnalla! T�ll� hinnalla Sonera
sai Saksasta ilmatilaa, ei mit��n muuta. Luvan arvo on nykyisin mit�t�n, eik� sit�
voi edes myyd�. Toimilupa ja verkon rakentaminen edellytt�v�t Soneralta kolme
kertaa liikevaihdon suuruisia investointeja, eik� sittenk��n ole tiedossa
ensimm�ist�k��n maksavaa asiakasta. Sonera velkaantui korviaan my�ten umts-lupien
hankinnassa. Soneran velanhoidon korkokulut vuonna 2001 olivat 1,6 miljardia
markkaa!

Oliko Saksan umts-luvan hankkimisessa Soneralle mit��n j�rke�? Ei ollut. Sopiko se


Soneran strategiaan? Vaikea sanoa, kun Soneralla ei ollut kunnollista
liiketoimintastrategiaa. Oliko Soneran strategisessa aineistossa maininta, ett�
Sonera haluaa kasvaa EU:n alueella toimivaksi matkapuhelinoperaattoriksi? Ei
ollut.

Miksi siis Soneran piti l�hte� p��tt�m��n seikkailuun kahmimaan itselleen umts-
lupia Euroopasta? Niill� ei ollut mit��n liiketaloudellista perustetta, joka
l�ytyisi Soneran suunnitteluasiakirjoista tai Soneran hallituksen p�yt�kirjoista.
Perusteluna vaikuttaisi olleen, ett� Relander halusi luvat. Umts-luvat olivat
Relanderille pelikortteja. H�n ei koskaan uhrannut ajatustakaan todellisen umts-
liiketoiminnan k�ynnist�miseksi Soneran umts-lupamaissa Euroopassa.

Riemu Sonerassa oli ylimmill��n Relanderin vaatimuksesta. Kaikkien piti juhlia


Soneran nousua Saksan luvan my�t� ja Relanderin �taitavan� taktiikan ansiosta
maailmanluokan tekij�ksi. Pari viikkoa luvan saamisen j�lkeen Sonera eli
hurmoksessa. Miljardit tuntuivat Relanderille taskurahoilta. Nyt piti tehd� jotain
viel�kin suurempaa. Esimerkiksi myyd� Sonera jollekin toiselle teleoperaattorille,
p��st� uuden konsortion p��johtajaksi ja uuden konsortion optioj�rjestelm��n
mukaan entisten optioiden lis�ksi. Relander oli t�ysin sokaistunut vallastaan. Se
oli surullista katseltavaa.

Saksan umts-luvan hankkimisen rahoituksesta ei tehty asiaankuuluvaa suunnitelmaa.


Soneran osakeomaisuuden arvo ynn�ttiin �tupakka-askin� kanteen, ja osakkeiden
myynnin todettiin riitt�v�n Saksan umts-luvan ja verkon investointeihin osakkeiden
silloisilla arvoilla. Soneran omaisuuden myynti ei kuitenkaan riitt�nyt kattamaan
Saksan umts-luvan hintaa, ja Sonera velkaantui konkurssirajalle saakka. Ilman
valtion tukirahoitusta syksyll� 2001 Sonera olisi ajautunut Saksan umts-luvan
hankkimisen johdosta konkurssiin.

Soneran p��toiminen hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen oli t�ysin median


varassa seuratessaan tilanteen etenemist�. Talonen oli kuitenkin niin viisas, ett�
saattoi lausua umts-luvasta Kauppalehdess� 29.1.2001: �Jotkut ymm�rt�v�t ja jotkut
eiv�t ymm�rr� sit�, miten suuret tilanteet muuttuvat Soneran markkina-alueella.�
Kumpaankohan joukkoon Talonen luki itsens�?

Relander kielsi Talosta puuttumasta umts-huutokauppaan. Soneran yhti�j�rjestyksen


mukaan vastuu umts-luvasta kuului Soneran hallitukselle ja viime k�dess� sen
puheenjohtajalle Markku Taloselle. Tuleeko joku vaatimaan Talosta vastuuseen
teht�vien laiminly�nnist� ja Relanderia Soneran varatoimitusjohtajan valtuuksien
ylitt�misest�? Tuskin kukaan koskaan, sill� asia on poliittisesti liian arka ikin�
tutkittavaksi. Perusteita kansallisen Sonera-oikeudenk�ynnin aloittamiseksi olisi
yllin kyllin. Kuka haluaa ker�t� pisteet kotiin? Valtiosyytt�j�? Oikeuskansleri?
Maan hallitus? Oppositio?

Relander ei halunnut hy�dynt�� mitenk��n Harri Hollm�nin laajaa rahoitusalan


kokemusta ja n�kemyst� umts-rahoitusratkaisujen valmistelussa. Relander pelk�si
Hollm�nin saavan liikaa kunniaa t�st�. Relander nimitti Hollm�nin vuoden 2001
alussa vastaamaan Soneran ulkomaan matkaviestint�hankkeista ja siten umts-asiasta.
Todellisuudessa Relander ei antanut Hollm�nille valtuuksia hoitaa umts-asiaa
j�rkev�sti eteenp�in, vaan halusi siirt�� musta-pekka-kortin (umts-projektin
hoidon) ulkoisesti Hollm�nin k�teen pit�en itsell��n kaiken asiaan liittyv�n
vallan. T�m� turhautti lopullisesti Hollm�nin.

Relander uskoi, ett� umts-lupa maksettaisiin Soneran omaisuutta myym�ll�. T�m�n


parempaa umts-luvan rahoitusstrategiaa Soneralla ja Relanderilla ei ollut.
Turkkilaisen Turkcellin osakkeita myytiin hein�kuussa 2000 noin 4,5 miljardilla
markalla. Loppuosa 21,4 miljardin hintaisesta Saksan umts-luvasta oli tarkoitus
maksaa myym�ll� Deutsche Telekomin osakkeita, jotka oli saatu vaihtona
yhdysvaltalaisten Voicestreamin ja Powertellin osakkeiden myymisest� DT:lle. DT:n
osakkeiden arvo kuitenkin laski kovaa vauhtia, ja niiden myynti� oli rajoitettu.

Relander ei kuitenkaan ottanut huomioon syksyll� 2000 alkanutta


teknologiaosakkeiden ja siin� sivussa DT:n osakkeiden sy�ksy�. Lopulta Sonera
joutui turvautumaan valtion rahoitustukeen syksyll� 2001 konkurssin est�miseksi.
Kuuden miljardin markan uusantirahoituksella saatiin v�h�n heng�hdysaikaa.

Kenell� on vastuu, kysyy moni veronmaksaja ja sijoittaja? Laillisesti vastuu


kuuluu yhdess� Relanderille ja Soneran hallitukselle. Valtio-omistaja antoi luvan
Saksan umts-luvan hankkimiselle ja sill� on poliittinen ja omistajavastuu asiasta.
Tuleeko kukaan vastaamaan ratkaisuistaan? Tuskin tulee. Eih�n t�ss� tehty kuin
Suomen taloushistorian suurin kupru. Se on liian iso pelto perattavaksi.

Pahimman huuman j�lkeen ter�vimm�t Soneran ihmiset uskaltautuivat pieniss�


ryhmiss� pohtimaan, mit� Sonera Saksan umts-luvalla oikein tekisi? Saksaan pit�isi
rakentaa umts-verkko alusta l�htien, ja Soneran investointitarve t�h�n verkkoon
olisi noin 15 miljardia markkaa. Kuka tekee liiketoimintasuunnitelman verkon
rakentamisesta ja umts-toiminnan aloittamisesta Saksassa? Vastaus: ei kukaan.
Saksan umts-luvan hankkimisen yhteydess� Sonerassa ei tehty laskelmia Saksan umts-
verkkoinvestointien suuruudesta. N�m� laskelmat tehtiin vasta luvan saamisen
j�lkeen ylimalkaisesti ja pinnallisesti. Umts-toimien valmistelu oli siis t�ysin
edesvastuutonta my�s t�lt� osin.

Soneralta puuttui umts-strategia

Saksan umts-luvalle ei tehty k�yt�nn�ss� juuri mit��n luvan hankkimista


seuranneiden kuukausien aikana. Kukaan ei uskaltanut kysy� Relanderilta, mit�
asian eteen olisi syyt� tehd�. Toisaalta ihmiset ajattelivat, ett� Relanderilla
oli tapansa mukaan jokin salainen ty�ryhm� hoitamassa umts-asiaa eteenp�in. T�ll�
kertaa ei ollut.

Vuosi 2001 alkoi ja umts-asia oli edelleen harrastuspohjalla Soneran sis�ll�.


Jotkut ihmiset miettiv�t sit� oto-ty�n��n, mutta Relander ei ollut antanut
kenellek��n tai millek��n ryhm�lle valtuutusta asian eteenp�in viemiseksi. Harri
Hollm�n oli l�hinn� nimellisesti vastuussa Saksan umts-kuvioiden
rahoitusj�rjestelyist� vuoden 2001 alusta alkaen.

Umts-luvan hakemisen k�yt�nn�n asioista vastannut johtaja Pirjo Kek�l�inen-


Torvinen yritti saada toimenpiteit� aikaiseksi. Kek�l�inen-Torvinen otti
loppuvuodesta 2000 yhteytt� Soneran hallituksen j�seniin ja yritti saada heilt�
toimenpideohjeita umts-asiassa. Relander hyllytetti h�net loppuvuonna 2000.
Kek�l�inen-Torvinen katseli tilannetta tyhj�n panttina pari kuukautta ja erosi
Soneran palveluksesta helmikuussa 2001.

Miksi sitten mit��n ei tehty asian eteen? Ehk� ajateltiin, ettei Soneran olisikaan
tarvinnut tehd� mit��n umts-luvalla vaan tuleva fuusiokumppani huolehtisi asiasta.
T�llaista prinssi� valkoisella ratsulla ei kuulunut.

Relander oli yliarvioinut raskaasti oman arvonsa ja Soneran arvon kumppaneina. H�n
ei pystynyt etuk�teen p��ttelem��n sit� itsest��nselvyytt�, ett� eurooppalaisten
teleoperaattoreiden kassat olivat tyhjin� umts-lupakierroksen j�lkeen. Niill� ei
siis ollut rahaa Soneran kaltaisten yritysten ostamiseen. Ja mit� ostettavaa
Sonerassa olisi ollut, kun Relanderin suuret puheet Soneran edell�k�vijyydest�
siell� ja t��ll� alkoivat v�hitellen paljastua t�ysin tuulesta temmatuiksi.

On ep�ilty, ett� yhten� profiilinnostotoimenpiteen� Relander laittoi verkostonsa


kautta loppusyksyst� 2000 liikkeelle huhun, jonka mukaan h�n oli vahvin ehdokas
Telian uudeksi p��johtajaksi. Telialla oltiin tiett�v�sti hyvin n�rk�styneit�
t�st� per�tt�m�st� huhusta, jonka arveltiin heikent�v�n Telian uskottavuutta ja
markkina-arvoa.

Sonera hankki Saksan umts-luvan Group 3G:n kautta. Group 3G:ss� Soneran kumppanina
on espanjalainen Telef�nica. Soneralla tai Telef�nicalla ei kummallakaan ollut
matkapuhelintoimilupaa Saksassa. Sonera ja Telef�nica perustivat Saksaan
matkapuhelinoperaattoriyrityksen, Quamin. Vuoden 2002 alkuun menness� Quamin
toiminta on ollut katastrofaalista. Quamin liittymi� alettiin markkinoida suurella
rahalla Saksassa vuoden 2001 lopulla. Samalla Saksan suurimpiin kaupunkeihin
avattiin 14 n�ytt�v�� omaa myym�l��. N�iden lis�ksi Quamin liittym� tuli myyntiin
noin 2000 muussa myym�l�ss�.

Quamin saksalaiset kilpailijat Vodafone ja Deutsche Telecom estiv�t puheluiden


soittamisen omista verkoistaan Quamin verkkoon ja Quamin puhelimet pysyiv�t
mykkin�. Aktiivinen myyntity� oli pakko lopettaa joulun parhaimpana sesonkina.
T�m� oli esimakua Saksan markkinoiden kovuudesta.

Sonera on ilmoittanut Quamin tavoitteeksi saavuttaa yli 10 prosentin osuus Saksan


matkapuhelinmarkkinoilla. T�m� tarkoittaa kuuden miljoonan uuden
matkapuhelinliittym�n myymist� ��rimm�isen kilpailtujen Saksan markkinoiden
asiakkaille. Monet asiantuntijat pit�v�t tavoitetta mahdottomana saavuttaa.
Teleoperaattoreiden fuusioita Saksan markkinoilla hidastavat s��nn�t, joiden
mukaan umts-lupia omistavat yhti�t joutuvat yhdistyess��n luopumaan toisesta
luvastaan. T�m� ehto tekee Quamin toiminnasta entist� tuskaisemman.

Saksan ja Suomen asiantuntijapiireiss� ep�iltiin vuoden 2002 alussa vahvasti, ett�


Quamin asiakasm��r�t eiv�t riit� kannattavaan toimintaan umts-markkinoilla.
Esimerkiksi saksalaislehti Handelsblatt esitti arvionaan tammikuussa 2002, ett�
Quam joutuu luopumaan umts-luvastaan. Mik�li Quam joutuu myym��n ja ajamaan alas
Saksan toimintansa, merkitsee se v�hint��n yli 10 miljardin markan tappioita
suomalaisille veronmaksajille. T�m� olisi suurin yksitt�isen yrityksen tekem�
yksitt�inen tappio Suomen taloushistoriassa. Tai tarkemmin sanottuna Ruotsin
taloushistoriassa, sill� Sonerahan siirtyi Telialle maaliskuussa 2002.

Sonera osti Saksan toimien vauhdittamana 1,6 miljardilla markalla 12,5 % osuuden
Italian markkinoiden umts-luvasta yhdess� Telef�nican muiden IPSE 2000
-teleoperaattorin osakkaiden kanssa. T�m�n 1,6 miljardin markan v�litt�m�n
investoinnin lis�ksi Sonera on sitoutunut sijoittamaan IPSEn toimintaan 1,2
miljardia markkaa. IPSEn toiminta on riitojen ja muiden syiden takia vakavissa
vaikeuksissa ja yrityksen toiminta laitettiin j�ihin ainakin toistaiseksi
tammikuussa 2002. Italian viestint�ministeri totesi 29.1.2002, ett� mik�li IPSEn
toiminta j��dytet��n, se rikkoo Italian umts-lupaehtoja ja viranomaiset voivat
peruuttaa sen toimiluvan.

Osakes��st�jien keskusliiton toiminnanjohtaja Jorma Kokko paheksui Taloussanomien


1.2.2002 numerossa Soneran puutteellista tiedotusk�yt�nt�� Italian osakkuusyhti�n
IPSEn toiminnan j��dytt�misest�. Helsingin p�rssin kurinpitolautakunnan
valvontajohtaja Timo Rantanen ilmoitti saman lehden samassa numerossa lautakunnan
seuraavan Soneran tiedottamista asiassa. Rahoitustarkastuksen (RATA) mukaan yhti�n
on aina tiedotettava olennaisesti osakkeen arvoon vaikuttavista tekij�ist�.
Tiedotusvelvollisuuden piirist� ei ole rajattu ulos asioita, jotka koskevat
v�hemmist�osuuksia.

IPSEn toimintaa vaikeuttaa se, ett� Italian matkapuhelinmarkkinoiden kilpailu on


eritt�in kovaa. Maan matkapuhelinten levinneisyys on yli 80 % v�est�st� ja TIM- ja
Omnitel-operaattorit hallitsevat kahdestaan suvereenisti maan
matkapuhelinmarkkinoita. Soneran tilanne n�ytt�� eritt�in huonolta Italian umts-
markkinoilla. Uhkana ovat merkitt�v�t miljardiluokan tappiot my�s Italiasta.
Sonera ja Relander l�htiv�t Italian umts-huutokauppaan ilman mit��n
ennakkosuunnitelmaa tai riskianalyysi�. Edes Italian operaattorimarkkinoiden maa-
analyysi� ei tehty!

Umts-riskianalyysit puuttuivat

Saksan umts�luvan hankkimisesta ei tehty Soneran johtoryhm�ss� ja hallituksessa


yht�k��n riskianalyysi�. Ja Soneran Saksan verkkoinvestointien arvo yhdistettyn�
umts-lupamaksuun ylitt�� 35 miljardia markkaa! Kyseess� oli Suomen taloushistorian
suurin yksitt�inen investointi ja se tehtiin yhden ihmisen pakkomielteen� ilman
yht�k��n riskikartoitusta. Miksi?

Soneran riskihallintajohtaja Kari Jussila joukkoineen yritti laatia


riskikartoitusta umts-hankkeesta, mutta Relander kielsi jyrk�sti Jussilaa
esittelem�st� analyysej� Soneran hallitukselle tai johtoryhm�lle. Jussila
stressaantui vakavasti tilanteen seurauksena, mutta ei mahtanut asialle tai
Relanderille mit��n. Tiett�v�sti Jussila valmisteli kattavan Soneran
riskimuistion, mutta Relander m��r�si sen esityskieltoon ja h�vitett�v�ksi.

Relander oli muutoinkin j�tt�nyt Kari Jussilan johtaman Soneran


riskienhallintaryhm�n sis�piirins� toiminnan ulkopuolelle. N�in k�yt�nn�ss�
rikottiin Soneran NASDAQ-p�rssille antamia tiukkoja riskienhallintaa ja niiden
julkistamista koskevia sitoumuksia. Ne oli annettu ko. p�rssille NASDAQ-20F-
lomakkeella Soneran listauduttua NASDAQ-p�rssiin. Relander voi joutua j�lkik�teen
vastaamaan n�ist� puutteista NASDAQ-p�rssille sen niin vaatiessa.

Kari Jussilan johtama Risk Management & Business -ryhm� raportoi toiminnastaan tj.
Aulis Salinille. Toiminnallisesti Jussilan ryhm� tukeutui rahoitusjohtaja Kim
Ignatiuksen organisaatioon. K�yt�nn�ss� riskienhallintaryhm� oli, kuten aiemmin jo
mainittiin, ulkona Soneran toimista.

Oliko valtio-omistaja laatinut analyysit omaisuutensa riskeist� umts-hankinnan


yhteydess�? Valtio-omistajan Sonera-asiat kuuluivat hallinnollisesti
liikenneministeri�n vastuulle. M��r�sik� liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen
virkamiehi��n tekem��n riskianalyysit Soneran Saksan umts-luvan hankinnasta, joka
oli Suomen taloushistorian suurin yksitt�inen investointi? Ei m��r�nnyt.

Tekiv�tk� liikenneministeri�n virkamiehet oma-aloitteisesti riskianalyysit Saksan


umts-luvan hankinnasta? Eiv�t tehneet. Pyysiv�tk� liikenneministeri� ja
hallituksen keskeiset ministerit Soneralta riskianalyysit k�ytt��ns� ennen kuin se
my�nsi Soneralle luvan Saksan umts-luvan hankkimiseen yli 21 miljardin
kauppahinnalla? Ei pyyt�nyt. Eik� olisi auttanut vaikka olisi pyyt�nytkin. Niit�
ei ollut Sonerassa.

Saksan ja muiden umts-lupien hankinta oli Soneralle teknologiainvestointi. Soneran


teknologiap��t�ksenteosta, teknologiaomaisuudesta ja teknologiainvestoinneista
vastasi konsernin teknologiajohtaja Jari Mielonen. H�n oli umts-hankkeesta
lehtitietojen varassa ja siis my�s t�ysin ulkona koko asiasta. Soneran
teknologiainvestoinneista vastannut Jari Mielonen ei teett�nyt yht�k��n
teknologiariskikartoitusta tai muuta teknologia-analyysia Soneran umts-lupien
hankkimisen yhteydess�. Relander ei sellaisia halunnut ja Mielonen ei uskaltanut
tai ymm�rt�nyt sellaisia tarjota. Umts-lupien hankinta oli my�s teknologiariski ja
Soneran teknologiariskien kartoituksesta vastasi Mielonen. H�nelt� oli kuitenkin
unohtunut tehd� umts-teknogiariskianalyysi Saksan ja Soneran hankkimien muiden
umts-lupien suhteen. Mielosen tulokset Soneran teknologiajohtajana vuosina 1999-
2001 j�iv�t v�h�isiksi, mutta h�n ehti saamaan melkoisesti vahinkoa aikaan ja
paljon rahaa kulumaan.

Jari Mielonen kuului Relanderin ulkopiiriin ja tarkasti Soneran johtajien


vastuualueita seuraten h�nell� on vastuu Saksan umts-luvan hankkimisesta. Kysyik�
sitten Relander Mielosen lupaa tai kantaa Saksan umts-luvan hankkimisessa? Ei
kysynyt. Se ei kuitenkaan v�henn� Mielosen vastuuta asian suhteen. Palkkioksi
lojaalisuudesta Relander ylensi Jari Mielosen huhtikuussa 2001 Soneran
osakkuusyhti� Digia Oy:n toimitusjohtajaksi, jossa teht�v�ss� Mielonen toimii
edelleen. Digian toiminta on pysynyt vaisuna Mielosen toimitusjohtajakaudella
ainakin t�h�n saakka. Sonera on er�s Digian merkitt�vist� omistajista EQVITEC
Partnersin ohella, ja yhti�n hallituksessa istuu Relanderin luottomies Henri
Harmia.

Useat arvostetut asiantuntijat ovat ep�illeet umts-tekniikkaa tekniseksi


harhapoluksi, joka ei tuo operaattoreiden siihen sijoittamia varoja koskaan
takaisin. Esimerkiksi teknologiaguruna pidetty Massachusetts Institute of
Technologyn professori Nicholas Negroponte on esitt�nyt ep�ilyj� umts:n
elinmahdollisuuksista. Jari Mielonen ei ehtinyt muilta kiireilt��n perehtym��n
Negroponten n�kemyksiin.

On mahdollista, ett� kuluttajat eiv�t halua siirty� k�ytt�m��n 3G-teknologiaa,


joka tuo vain v�h�isen lis�arvon gprs-teknologiaan verrattuna. On my�s
mahdollista, ett� gprs-teknologiasta siirryt��n suoraan 4G-teknologiaan, joka on
jo koek�yt�ss� eri puolilla maailmaa.

Johtajien ulosmarssi alkaa

Saksan umts-luvan varmistuttua Sonerassa aloitettiin �v��r�uskoisten� henkil�iden


puhdistusoperaatio. Ensimm�isen� ulos savustettiin kotimaan matkaviestinn�n
johtaja Matti Makkonen syksyll� 2000. Soneran johtoryhm�ss� n�enn�isen�
erottamisen perusteena k�ytettiin Makkosen yksik�n huonoja tuloksia. Yksikk� oli
Soneran kannattavin rahasampo. Matkaviestinn�n rahoilla py�ritettiin uusien
palveluiden kehitysty�t�, johon sijoitetut rahat upposivat pohjattomaan tappioiden
kitaan. Makkosen yksikk� oli aikanaan kehitt�nyt my�s Zedin perustan, mutta Juha
Varelius kaappasi sen itselleen. Matti Makkonen erosi Sonerasta vapaaehtoisesti ja
siirtyi Nokian johtajaksi. Hyv� asia Nokialle, huono Soneralle.
Matin j�lkeen �potkuvuorossa� oli SmartTrustin toimitusjohtaja Harri Vatanen.
Vatanen ei suostunut Relanderin ehdottamiin ja laillisesti kest�m�tt�miin toimiin,
mink� seurauksena h�nelle osoitettiin ovea. Vatanen sai j��d� toimettomana
istumaan Soneran Lontoon toimistoon suorittaakseen erityisteht�vi� kev�ttalveen
2001 saakka.

Joulukuussa 2000 Soneran Knowledge Management -johtaja Pirjo St�hle ja koko h�nen
30 hengen osastonsa sai tyhjent�� ty�p�yt�ns�. Pirjo St�hle erehtyi esittelem��n
osastonsa toimintaa Markku Taloselle lokakuussa 2000. Talonen oli mieliss��n
tapaamisesta, mutta Relanderin kuultua t�st� olivat seuraukset kohtalokkaat.
Relander ei tapansa mukaan hoitanut itse t�llaista likaista teht�v��, vaan laittoi
Juha Vareliuksen erottamaan St�hlen ja h�nen osastonsa. Osasto ei koskaan tullut
tiet�m��n erottamisen todellista syyt�. Pirjo St�hle toimii nykyisin
tietojohtamisen professorina Lappeenrannan teknillisess� korkeakoulussa.

Internet-asiantuntijana mainetta saanut johtaja Mika Uusitalo kyll�styi Soneran


teknologiaosaamisen v�heksymiseen ja konsernin teknologiastrategian puuttumiseen.
H�n erosi yhti�st� vapaaehtoisesti joulukuussa 2000.

Umts-lupahuutokaupoista Relanderin ohjeiden mukaisesti vastannut johtaja Pirjo


Kek�l�inen-Torvinen sai l�hte� helmikuussa 2001. Syyn� oli se, ett� h�n kantoi
vastuuta Soneran umts-toimenpiteista ja yritti saada Soneran hallituksen
ymm�rt�m��n asian, kun Relander ei ymm�rt�nyt.

Viimeisen� poistui Harri Hollm�n. H�n ehti olla vain 14 kuukautta Soneran
johtoryhm�n j�senen� ja Sonera Plazan toimitusjohtajana. Hollm�nin tie oli kivinen
Relanderin tuen puuttuessa. Relander painosti Harrin eroamaan perjantaina
8.6.2001. Relander itse erosi (lue: erotettiin) 11.6.2001.

Hollm�nin vastuulla ollut Plaza yhdistettiin 11.6.2001 Juha Vareliuksen alaiseen


Mobile Services -yksikk��n eli k�yt�nn�ss� Hollm�nin liiketoimintavastuut
pyyhittiin pois. Plazan yhdist�misell� toiminnallisesti Zediin oli tarkoitus
peitell� Zedin valtavia tappioita ja sekoittaa ne Plazan toimintaan. Plazan
toimitusjohtajaksi nimettiin Jan-Peter Rehn. Hintikka, Relander ja Varelius
linjasivat n�m� p��t�kset ilman Hollm�nia. H�nt� siis n�yryytettiin Sonerassa
katkeraan loppuun asti. Hollm�n teki el�m�ns� suurimman virheen uskoessaan
Relanderin lupauksia ja satuja kev��ll� 2000. Helsingin Sanomat kuvasi Hollm�nin
Sonera-vierailua sanoin �bad career move�.

Sonera halusi kuitenkin ostaa Hollm�nilta konsulttipalveluja t�m�n l�hd�n j�lkeen.


T�ll� Relanderin ehdottamalla toimella haluttiin viestitt�� markkinoille
jatkuvuutta yhteisty�ss� Hollm�nin kanssa. Markkinat tulkitsivat Hollm�nin eron
merkitsev�n Soneran yhdistymist� jonkin toisen operaattorin kanssa, ja Soneran
kurssi nousi 11 %. T�m� oli v��r� tulkinta. K�yt�nn�ss� ainoa Soneran
kannattavista liiketoimista (lue: kotimaan matkaviestinn�st�) kiinnostunut yritys
oli Telia, jonka suuntaan v�lit oli pilattu Relanderin toimesta kohtalokkaalla
tavalla.

Hollm�n j�i eronsa j�lkeen tyhj�n p��lle. H�net oli imetty kuiviin Sonerassa, ja
uudesta ty�paikasta ei ollut mit��n tietoa. Hollm�n p��tti perustaa yhden miehen
neuvontayhti�n investointipankkialalle. Arvostetulle pankkimiehelle riittikin
paljon konsultin t�it�.

Harri Hollm�n perusti tammikuussa 2001 investointipankin yhdess� Sammosta eronneen


Kurt Lundmarkin kanssa. Hollm�n Lundmark Partners -nimiseen investointipankkiin
tulee lis�ksi mukaan kolme muutakin osakasta eli Markku L�nnqvist, Thomas Sandvall
ja Jussi Sepp�l�. Toivotaan heille menestyst� ja Hollm�nille parempaa onnea t�ll�
kertaa.
7 Soneran ongelmat paljastuvat medialle

Relander nimitettiin Soneran varatoimitusjohtajaksi maaliskuun 2000 alusta alkaen


ja tulevaksi toimitusjohtajaksi vuoden 2001 alusta alkaen. K�yt�nn�ss� Sonera
siirtyi t�ydellisesti Relanderin haltuun maaliskuussa 2000 ja Relanderin
enn�tysm�isen taitamaton johtamistapa vei Soneran nopeasti kaoottiseen tilaan.
N�m� ongelmat saatiin kovilla otteilla pysym��n poissa julkisuudesta, kunnes koko
Relanderin luoma Soneran ongelmavyyhti oli Helsingin Sanomien etusivulla
25.1.2001.

Helsingin Sanomien uutisessa tiedotettiin, ett� yhti�n merkitt�viss� teht�viss�


olevien lukuisten l�hteiden mukaan Soneran johtaminen oli ajautunut kriisiin. HS:n
otsikoiden mukaan �johdon arvostelu kiihtyy�, �johtajavaihdos sekoitti Soneran�,
�toimitusjohtaja Kaj-Erik Relanderia syytet��n strategian puuttumisesta� ja
�Relanderin johtamistapaa arvostellaan rajusti�.

HS:n taloustoimituksen Atte J��skel�isen ja Anssi Miettisen juttujen mukaan


Sonerassa vallitsi �pelon ilmapiiri� ja �johtamisen tyhji�. Soneran tilaa
kutsuttiin kaoottiseksi ja pelon sanottiin levi�v�n organisaatiossa. Relander ei
ollut uutisen mukaan pystynyt luomaan selke�� strategiaa ja toimintatapaa
Soneralle, ja ajoi r�yhke�sti vain oman ja sis�piirins� etuja.

Relanderilta pyydettiin kommenttia jutun sis�lt��n, mutta h�n ei halunnut


kommentoida sit�. Itse asiassa h�n ei uskonut HS:n koskaan uskaltavan julkaista
mit��n kielteist� h�nest� tai Sonerasta. Olihan h�nell� valtion ylimm�n johdon
tuki takanaan. Toisin kuitenkin k�vi. Helsingin Sanomien etusivun juttu Relanderin
luomasta Soneran kaaosmaisesta tilasta tuli h�nelle itselleen t�ydellisen�
yll�tyksen�.

Relander meni t�ss� tilanteessa t�ysin neuvottomaksi. H�n oli tottunut olemaan
hy�kk��j�n�, ei altavastaajana. H�n ei ollut koskaan ty�uransa aikana kokenut
yht�k��n suurta vastoink�ymist�, ja nyt h�nell� oli sellainen syliss��n. Markku
Talonen ehdotti Relanderille, ett� t�m� pit�isi lehdist�tilaisuuden kohun
johdosta. T�m� ei sopinut Relanderille. H�n ei halunnut menn� �typerien�
toimittajien tentattavaksi. Sonera ei kommentoinut mitenk��n Helsingin Sanomien
25.1.2001 julkaiseman uutisen pohjalta syntynytt� valtavaa kohua yrityksen
ymp�rill�.

Toisaalta Relanderilla oli vain kaksi vaihtoehtoa. Menn� my�nt�m��n kritiikki


oikeaksi tai valehtelemaan median edess�. H�nen kanttinsa ei riitt�nyt
kumpaankaan.

Mit� t�m� Relanderin luoma kaaos sitten k�yt�nn�ss� tarkoitti Soneran sis�ll�? Se
oli kirjoittajien ker��mien laajojen tietojen mukaan pelon ilmapiiri�, jossa
kaikki pelk�siv�t Relanderin mielivaltaisia toimia. Vastuutonta toimintaa ja oman
edun r�yhke�� ajamista Relanderin sis�piirilt�. Ep�selvi� vastuita liiketoimien
hoitamisessa. Ihmettely� yhteisen strategian puuttumisesta. Vision puutetta.
Ylimm�n johdon vastuun pakoilua. Despoottimaisia p��t�ksi�, joita ei koskaan
perusteltu. Henkil�st�n osaamisen puutteellista hy�dynt�mist�. Ty�motivaation
puutetta. Tiedonkulun ja avoimuuden puutetta. Ihmisten johtamisen t�ydellist�
puuttumista. Mielivaltaisia erottamisia. Valehtelua alaisille. Alaisten
kirist�mist� ja vakavaa uhkailua. P��t�ksenteon t�ydellist� sekavuutta. Pelaamista
ja kytt�ily�. Selk��n puukottamista. Soneran omaisuuden mahdollisesti
suurimittaista v��rink�ytt�� (josta kirjoittajat ovat saaneet eri tahojen
yhdensuuntaisia lausumia, mutta eiv�t kirjallisia tms. todisteita).
Suosikkij�rjestelm�n yll�pit�mist�. Moraalista tyhji�t�. Ahdistusta.
Kansa kohahti Soneran kaaoksen laajuutta

Kansa kohahti ja Soneran ongelmista tuli kertaheitolla pitk�aikainen p��puheenaihe


mediaan. Koska uutinen oli yll�tt�nyt Relanderin t�ysin, h�n piti v�litt�m�sti
sis�piirins� kanssa kriisikokouksen. Soneran strategiajohtaja ja Relanderin
sis�piirin j�sen Jan Werner lensi ensimm�isell� koneella Lontoosta Soneran
p��konttoriin Vallilaan osallistuakseen kokoukseen. Sis�piirin j�senten naamat
olivat totiset ja heit� pelotti. Relanderilta odotettiin ratkaisuja t�h�n
kiusalliseen takaiskuun. Niit� ei tullut. Sen sijaan Relander kiukutteli ja
raivosi sis�piirilleen ja syytti heit� tilanteesta. Sis�piiri oli ihmeiss��n ja
entist� enemm�n peloissaan. T�t� ei saanut kuitenkaan n�ytt�� julkisuuteen.

Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Pauli Saapunki


astui Talosen ja Relanderin sijasta TV-kameroiden eteen ja vakuutti, ett� kaikki
oli kunnossa Sonerassa. Ei ollut, mutta Saapunki ilmoitti n�in ilman parempaa
tietoa. Saapunki oli siviiliviraltaan meijerip��llikk�, eik� ollut kovin
syv�llisesti selvill� Soneran tilanteesta. Poliitikon veri kuitenkin veti
kameroiden eteen.

Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen my�nsi Helsingin Sanomien


25.1.2001 jutussa vain ett�, �aina on j�nnitteit� ja pit��kin olla�. Kysytt�ess�
Soneran strategiasta Talonen vastasi: �Se on se, ett� panostamme n�iden
palveluliiketoimintojen kehitt�miseen voimakkaasti. Palveluliiketoiminnoissa kolme
tyt�ryhti�t�, Zed, SmartTrust ja Plaza, ovat kaikkien pisimm�ll�, mutta eiv�t
ainoita.� Lausunto paljasti kadunmiehellekin, ett� Soneralla ei ole hajuakaan
strategiasta, jos kerran yrityksen hallituksen puheenjohtajakaan ei osaa tuon
parempaa lausua. Strategiana oli siis se, ett� ei ole strategiaa.

Kohun v�h�ttely�

Iltalehdess� 26.1.2001 julkaistussa uutisessa Markku Talonen lausui: �Minun


teht�v�ni ei ole arvioida Helsingin Sanomien journalistista tasoa. Ei minulla ole
siihen muuta sanottavaa. Niin kuin jutussa oli todettukin, ett� jotkut nimett�min�
pysyv�t juoruajat lausuvat jotakin, joka j��k��n minun osaltani omaan arvoonsa.�

Soneran strategiasta Talonen totesi: �Strategiahan on semmoinen asia, joka pit��


olla ja jota koko ajan tarkkaillaan ja tarvittaessa sit� my�s muutetaan. T�ss�
suhteessa on kiinnostus Soneraan kohdistunut hyvin voimakkaana. Soneran strategiaa
on aika ajoin t�smennetty, tarkistettu, kirkastettu. Ja se toimii minun mielest�ni
varsin hyvin.� Todellisuudessa Soneran strategia j�i l�hinn� liiketoiminnan
kuvailun tasolle.

Relander oli antanut kymmenien miljoonien markkojen palkkiot


strategiakonsultoinnista mm. Strategos ja McKinsey -konsulttiyrityksien ulkomaan
yksik�ille. Todellisuudessa ko. yritykset eiv�t tehneet juuri mit��n palkkioiden
eteen. Jos olisivat tehneet, niin kai Soneralla olisi ollut edes jonkinlainen
liiketoimintastrategia k�yt�ss��n? Minne palkkiot joutuivat?

Talonen v�itti julkisuudessa ottavansa Soneraa ymp�rill� olevan kahinan


rauhallisesti ja ilmoitti Soneran hallituksen pystyv�n selviytym��n v�itetyist�
ongelmista. N�in sanoessaan h�n tuli my�nt�neeksi kritiikin oikeaksi.
Todellisuudessa Talonen ei ottanut kohua lainkaan rauhallisesti, vaan hikoili
neuvottomana huoneessaan tiet�m�tt�, mit� tekisi. H�n olisi voinut alkaa johtaa
Soneraa hallituksen puheenjohtajan suomin valtuuksin ja selvitt�� Soneran
valtoimenaan velloneen kriisin. T�h�n h�nen kykyns� ja kanttinsa ei riitt�nyt. Sen
sijaan h�n antoi alaisensa eli Relanderin jatkaa kaaoksen lis��mist� Soneran
sis�ll�.
Valtiovarainministeri Sauli Niinist� sanoi 25.1.2001 iltap�iv�ll� Ylen
radiouutisille, ettei valtion ole syyt� kirist�� valvontaa Sonerassa. Niinist�n
kommentin mukaan �valtio tekee sen, mit� huolellinen osakkeenomistaja tekee
t�llaisessa tilanteessa�.

Siis huolellinen osakkeenomistaja seisoo neuvottomana vieress�, kun yrityksen ja


osakkeen arvo haihtuu yrityksen johdon luoman kaaoksen tuloksena taivaan tuuliin?
Huolellinen osakkeenomistaja ei toimi n�in varsinkaan, jos h�n on yhti�n
p��omistaja. Huolellinen p��omistaja ehk�isee ennakolta kriisien syntymisen ja
vaihtaa ep�p�tev�n johdon ennen kuin se tuhoaa yrityksen. N�in ei valtio-omistaja
menetellyt Sonerassa. Soneran toimitusjohtaja ja hallitus vaihdettiin vuoden
my�h�ss�. Valitettavasti. Aikooko p��omistaja kantaa vastuun teoistaan? Tuskinpa.

Kun Sauli Niinist�lt� 25.1.2001 Ylen radiouutisissa kysyttiin, nauttiiko Soneran


toimiva johto yh� suurimman omistajan luottamusta, h�n vastasi: �Kysymys on v��rin
asetettu. Huolellinen osakkeenomistaja ei oikeastaan vastaa tuon tyypin
kysymyksiin. N�m� ovat yhti�kokouksen, yhti�n hallituksen asioita, se pit�isi
pit�� mieless�.� Se oli poliitikon vastaus ja harhaanjohtava sellainen.

Liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen ilmoitti samana p�iv�n�, ett� h�n ei aio


kommentoida Soneran johdon tilaa ainakaan toistaiseksi. Soneran hallintoneuvoston
puheenjohtaja Pauli Saapunki sanoi 25.1.2001 STT:lle, ett� h�n ei ole huomannut
Soneran johdossa ongelmia. Soneran kurssi oli tuolloin 21 euroa.

Soneran hallintoneuvostoa vaaditaan h�t�istuntoon

Soneran hallintoneuvoston j�sen, Metalliliiton sihteeri Erik Lindfors uskalsi


kommentoida Soneran ongelmia 26.1.2001. H�nelle ongelmat eiv�t tulleet
yll�tyksen�. Lindforsin mukaan hallintoneuvosto oli kuullut Soneran johdon
pahoista ongelmista jo syksyll� 2000.

HS:n 27.1.2001 ilmestyneess� lehdess� Erik Lindfors sanoi: �Sit� h�mm�stelin, ett�
ne (ongelmat) oli tuotu noin tarkkaan yksityiskohtineen esille (HS:n 25.1.2001
jutussa).� Lindforsista tuli niit� harvoja Soneran hallinnon henkil�it�, jotka
kommentoivat Soneran tilannetta kriisin aikana. T�m� �rsytti Relanderia
suunnattomasti. Kriitikot piti vaimentaa keinolla mill� hyv�ns�. Piti ottaa kovat
konstit k�ytt��n.

Liikenneministeri� ja maan hallitus olivat osittain tietoisia Soneran ja


Relanderin aiheuttamista vakavista ongelmista jo syksyll� 2000. Sonera oli
loppuvuonna 2000 ja vuoden 2001 alussa useaan otteeseen esill� hallituksen
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Maan hallitus ja liikenneministeri�
uskoivat Relanderin puheisiin ja antoivat h�nen syvent�� Soneran kriisi�. T�ss�
valtio-omistaja teki eritt�in vakavan virheen.

Relander olisi voitu vaihtaa jo syksyll� 2000, kuten Liisa Joronen esitti Soneran
hallituksessa. Markku Talonen ja valtio-omistaja tukivat Relanderia ja Relanderin
korvaaminen p�tev�ll� toimitusjohtajalla ep�onnistui. Relander halusi kostoksi
savustaa Jorosen ulos Soneran hallituksesta. Markku Talonen ei uskaltanut puuttua
Jorosen ja Relanderin v�liseen k�denv��nt��n. Talosen teht�viin kuului johtaa
Soneran hallitusta ja varmistaa sille ty�rauha. H�n ep�onnistui toimissaan
antaessaan Relanderin terrorisoida Soneran hallituksen ty�t�.

Relander ei sallinut Soneran hallituksen johtaa yhti�j�rjestyksen mukaisesti h�nen


ty�t��n Soneran toimitusjohtajana. Relander p�invastoin johti Soneran hallituksen
ty�t�. H�nt� heilutti koiraa hirvitt�vin seurauksin. Soneran maaliskuussa 2001
erotettu hallitus ei saanut mit��n otetta Relanderista.
Perjantaina 26.1.2001 Soneran hallintoneuvosto p��tti pit�� Metalliliiton
sihteerin ja Soneran hallintoneuvoston j�senen Erik Lindforsin vaatimuksesta
9.2.2001 ylim��r�isen kokouksen k�sitell�kseen kriisi� yhti�n johdossa. Markku
Talonen vastusti hallintoneuvoston kokoontumista. H�n sanoi kuitenkin
Kauppalehdess� 29.1.2001: �Jos Soneran sis�ll� on uudelleenj�rjestelyyn liittyvi�
ongelmia, niin niiden k�sittely kuuluu ensimm�isen� yhti�n johtoportaalle. Ei
minulla voi olla tietenk��n mit��n sit� vastaan, ett� hallintoneuvosto kokoontuu
ylim��r�iseen kokoukseensa.�

Talonen halusi siis hoitaa itse Soneran kriisin kuntoon, mutta ei tehnyt
elett�k��n asian eteen. Miksi? Siksi, ett� h�n ajatteli kriisin korjaantuvan
itsest��n. Ja h�n ei itse asiassa tiennyt mit� kriisi piti sis�ll��n, sill�
h�nell� ei ollut mit��n kosketuspintaa Soneran jokap�iv�iseen el�m��n. Relander
oli erist�nyt h�net tehokkaasti ty�huoneeseensa.

Liikenneministeri Heinonen kommentoi 26.1.2001 Soneran tilannetta sanomalla:


�Kysymykset, joista t�ss� yhteydess� on keskusteltu, ovat korostetusti Soneran
hallituksen ja toimivan johdon ratkaistavia kysymyksi�, ja jos ajatellaan, ett�
siell� on uusi toimiva johto toiminut vajaan kuukauden, tietynlainen
ty�skentelyrauha olisi paikallaan.� Heinonen halusi kielt�� Soneran ongelmat ja
sys�t� ne Soneran hallituksen ja johdon niskoille. H�n halusi livet� �p��omistajan
vastuistaan�.

Olennainen osa Soneran kriisin syntymisen ja hoitamisen vastuusta oli Olli-Pekka


Heinosella. H�nell� oli omistajavastuun ja valtion 52 % Soneran omistusosuuden
perusteella mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin Soneran p��t�ksiin. N�in ei kuitenkaan
tehty, vaan valtio-omistaja antoi Relanderin touhuta ilman mit��n valvontaa.

Heinonen ajatteli, ett� Sonera-kohu laantuisi nopeasti ja ettei h�nen tarvitsisi


tehd� mit��n. T�m� oli virhep��telm�. Iltalehden p��kirjoitus totesi 25.8.2001
seuraavaa Olli-Pekka Heinosen vastuusta: �Omistaja kantaa kapitalismissa
perimm�isen vastuun yrityksen menestymisest�. Valtion is�nnyytt� Sonerassa
k�ytt�v� Olli-Pekka Heinonen luotti liikaa yritysjohdon ylti�p�isiin visioihin.�

Soneran kriisin julkitulo paljasti valtio-omistajan housut kintuissa. Valtio-


omistajalla oli t�ysin pallo hukassa Soneran tilanteesta. Se oli hoitanut
omistajavastuunsa t�ysin edesvastuuttomasti. Toisaalta Relander oli py�ritellyt
valtion edustajia sen verran taitavasti, ett� se ei ollut mik��n ihme. Sonerasta
saatavilla myyntituloilla piti maksaa pois Suomen valtion velka. N�in Relander oli
luvannut valtio-omistajalle. Mist� poliitikot saisi hullaantumaan viel� enemm�n?
Ei mist��n.

Soneran sis�iset kriisitoimenpiteet

Soneran johdossa pidettiin kriisikokouksia yhti�n massiivisen ongelmavyyhden


tultua kertaheitolla julkisuuteen. Talonen oli muutenkin ulkona Soneran asioista
ja t�m� julkisuus laittoi h�net erityisen tiukkaan paikkaan. H�n oli neuvoton ja
t�ysin riippuvainen Relanderista.

Relander vaati Talosta tukemaan Soneraa ja sen p��johtajaa. Talonen suostui. T�m�
oli Talosen uran suurin virhe, joka �upotti� h�net paria kuukautta my�hemmin
Soneran yhti�kokouksessa. Relander oli sel�tt�nyt Talosen t�ysin suvereenisti jo
kev��ll� 2000 ja sel�tys jatkui edelleen.

Relander vaati siis esimiehens� Markku Talosen tukea omille toimilleen. Samaan
aikaan h�n ryhtyi vaatimaan kulissien takana valtio-omistajaa erottamaan Talosen
ja samalla koko Soneran hallituksen. Talonen ei tietenk��n tiennyt t�llaisesta
mit��n. Relander v�itti valtio-omistajalle, ett� koko Sonera-kohu johtui siit�,
ett� Markku Talonen ei ollut saanut Soneran hallitusta kuriin, mink� vuoksi
hallituksen j�senet vuosivat Soneran asioita julkisuuteen. Vuotajaksi Relander
v�itti Liisa Jorosta.

Relander halusi p��st� hankalaksi k�yneest� Soneran hallituksesta eroon ja


valitsemaan uuden hallituksen, johon tulisi h�nelle mieluisia henkil�it�.
Relanderin ajatuksena n�ytti olleen, ett� h�n olisi voinut �jujuttaa� pitk��n
uutta hallitusta, ennen kuin se olisi p��ssyt k�rryille Soneran ja h�nen omista
asioistaan. Julkisuuden kohun Soneran kriisist� Relander kuittasi kateellisten
puheina.

Olli-Pekka Heinonen uskoi Relanderin puheet ja alkoi j�rjestell� j�lleen kerran


Soneran asioita Relanderin toiveiden mukaan. T�ss� vaiheessa tammikuun 2001
lopulla valtio-omistajalla ei ollut tietoa siit�, ett� Relander oli harhauttanut
sit� jo pitk��n. Olisi pit�nyt olla.

�Talonen tukee Relanderia�

Maanantain 29.1.2001 Iltalehden otsikkona oli: �Talonen tukee Relanderia.� Talonen


kommentoi Iltalehdess� 29.1.2001: �Koko homma on nyt ala-arvoista, mit� tulee
yhti�n saamaan julkisuuteen. Mit� tulee yhti��n, voi sanoa ett� karavaani kulkee
ja koirat haukkuvat. Organisaatiossa tapahtui joitakin tarkistuksia. Muutokset
eiv�t vastanneet kaikkien ambitioita uusien teht�vien osalta. Nyt n�iden
henkil�iden ��ni kuuluu vahvasti taustalla, kun julkisuudessa nostetaan esille
Soneran ongelmia.�

T�m� oli paras vastahy�kk�ys, jonka Relander, viestint�johtaja Jari Jaakkola ja


Markku Talonen kehittiv�t 26�27.1.2001. Strategiana oli yritt�� leimata Soneran
ongelmat urallaan heikosti menestyneiden Soneran �luusereiden� kateellisiksi
puheiksi. Strategia ep�onnistui t�ydellisesti.

Keskustelu Soneran kriisist� jatkui ja siit� oli n�kyviss� vain j��vuoren huippu.
Tuossa vaiheessa monet ajattelivat, ett� Soneraa oli kohdeltu kaltoin mediassa,
kun todellisuudessa Soneraa k�siteltiin silkkihansikkain.

Soneran hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Pirjo-Riitta Antvuori (kok) ilmoitti


Kauppalehdess� 29.1.2001 haluavansa selvityksen Soneran ongelmista. Muut
hallintoneuvoston j�senet Lindforsia lukuun ottamatta vastasivat vaiteliaasti
Soneran ongelmia koskeviin kysymyksiin. Relander piti Soneran hallitusta tiukasti
otteessaan ja kielsi sit� v�litt�m�st� tietoa hallintoneuvoston �ep�luotettaville�
poliitikoille.

Soneran hallitus teki niin kuin Relander tahtoi. Mik�li hallintoneuvoston j�sen
tuli vierailemaan Soneran hallituksen kokoukseen, piti h�nen allekirjoittaa tiukka
salassapitosopimus tai NDA, niin kuin Soneran slangin mukaan sitoumusta
kutsuttiin.

Relander esitt�� Euroopan huippujohtajaa

Relander matkusti tammikuun lopulla 2001 Davosin Maailman talouskokoukseen, jonne


h�net oli pyydetty paneelipuhujaksi. T�ss� vaiheessa Relander uhkui itsevarmuutta
ja suhtautui v�linpit�m�tt�m�sti syntyneeseen Sonera-kohuun. H�n halusi kuitenkin
kiillottaa imagoaan ja p��tti antaa Taloussanomien 31.1.2001 julkaisuun
henkil�haastattelun.

H�n v�itti haastattelussa Soneran strategian olevan hyvin harkittu, eik� n�hnyt
mit��n syyt� esitt�� uutta strategiaa. Haastattelun mukaan Soneran oli pakko olla
l�sn� Saksassa umts-luvan haltijana, koska siell� on Euroopan suurin ostovoima.
Siin�p� syv�llinen perustelu Suomen taloushistorian suurimmalle
(virhe)investoinnille!

Relander muisti muistuttaa haastattelussa, ett� oli juuri k�tellyt Siemensin


p��johtaja Heinrich von Piereria. T�ll� oli tarkoitus viesti�, ett� Relander oli
noussut eurooppalaisten yritysjohtajien raskaaseen sarjaan. T�m� oli siis
Relanderin n�kemys. Totuus oli hieman karumpi.

Muutaman kuukauden p��st� Relander paljastui yhdeksi kaikkien aikojen


ep�onnistuneimmaksi yritysjohtajaksi Euroopassa. Relander ei ole viel� t�h�n
p�iv��n menness� pysynyt my�nt�m��n t�t� itselleen. Omasta mielest��n h�nen
nerouttaan ei vain ole ymm�rretty. Mit� siit�, jos h�n aiheutti Suomen
taloushistorian suurimmat tappiot toimillaan. Yli-ihmisill� on oikeus sellaiseen.

Relander my�nsi Taloussanomien haastattelussa, ett� Soneralle olisi riitt�nyt


pienempikin pala Saksan umts-lisensseist�. Miksi Sonera ei siis hankkinut
pienemp�� palaa, kun se oli t�ysin mahdollista? Siksi, ett� Relander halusi ison
palan.

Iltalehti otsikoi 7.2.2001 Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja Pauli Saapunkin


sanomaksi: �Relanderilla t�ysi luottamus.� Saapunki totesi Iltalehdess� 7.2.2001
asiantuntevasti: �Olen seurannut Relanderia h�nen toimintojensa kautta Sonerassa
ja niihin toimintoihin liittyen minulla on t�ysi luottamus h�nt� kohtaan.� Pauli
Saapunkin mukaan Soneraa ei ole johdettu huonosti miss��n vaiheessa. Totuus oli
t�ydellisen p�invastainen. Antoiko Saapunki harhaanjohtavaa tietoa p�rssiyrityksen
tilasta sen ylimp�n� hallinnollisena tahona? Kyll� antoi. H�nen olisi pit�nyt
pid�tt�yty� lausuntojen antamisesta, jos h�nell� ei kerran ollut k�ytett�viss��n
oikeaa tietoa Soneran tilanteesta.

Soneran hallintoneuvosto kokoontuu h�t�istuntoon 9.2.2001

Soneran hallintoneuvosto kokoontui 9.2.2001 aamup�iv�ll� h�t�istuntoon


k�sittelem��n Soneran kriisi�. Relander kertoi kokouksessa samat tarinat kuin aina
aikaisemminkin ja hallintoneuvosto kuunteli kiltisti. Soneran asioita julkisesti
kommentoinut Erik Lindfors ei saanut esitetty� kaikkia haluamiaan kysymyksi�.
Kokouksessa piti k�sitell� Soneran kriisi�, mutta se meni Relanderin kommentteja
kuunnellessa.

Soneran hallintoneuvoston j�sen, TKK:n professori Raimo Kantola valmisteli Soneran


9.2.2001 hallintoneuvoston kokousta varten viisisivuisen kirjelm�n, jossa h�n
arvosteli Soneran toimia. Kirjelm�n mukaan Sonera oli siirtym�ss� liian nopeasti
verkko-operaattorin roolistaan palvelubisnekseen ja v�heksym�ss� n�in
ydinosaamistaan. Kantolan mielest� Soneran oli pysytt�v� teleoperaattorin
roolissaan ja olla t�ss� paras. Kantola oli t�ydellisen oikeassa, ja oli
h�mm�stytt�v��, ett� Soneran hallitus ja hallintoneuvosto ei ymm�rt�nyt t�t�.

Kantola ep�ili verkosta irrallaan olevan palveluliiketoiminnan menestymisen


mahdollisuuksia. Esimerkiksi Zed yritettiin saada menestym��n sellaisissa maissa,
joissa Soneralla ei ollut omaa matkapuhelinverkkoa. Kantola arveli kirjelm�ss��n,
ettei Sonera tai mik��n muukaan teleoperaattori pysty kilpailemaan internet-
pankkien tai internet-p�rssiv�litt�jien kanssa, sill� operaattorilla ei ole n�iden
ydinosaamista.

Kantola ep�ili Soneran kyky� luoda palveluliiketoiminnoistaan maailmanlaajuisia


brandeja. Kantola piti huolestuttavana, ettei Soneran teknologiav�ki saanut
��nt��n kuuluviin kaiken hypett�misen rinnalla. Soneran teknologiajohtaja Jari
Mielonen oli aivan liian pehmo ja ep�p�tev� tuomaan teknologian�kemyst� esiin.
Kantola kirjoitti: �N�ytt�� silt�, ett� pidemm�ll� ja keskipitk�ll� aikav�lill�
t�ss� ollaan vaarantamassa Soneran kilpailuedun perustaa joidenkin lyhytn�k�isten
tavoitteiden takia.� Kantola per�si Soneran hallitusta ja toimivaa johtoa ottamaan
kantaa n�ihin asioihin.

Relander tyrm�si t�ysin Kantolan kirjelm�n ja kielsi sen k�sittelyn Soneran


hallituksessa. Soneran hallintoneuvostossa siihen ei osattu ottaa mit��n kantaa.
Kantola oli kuitenkin niit� harvoja Soneran hallinnon j�seni�, jotka viitsiv�t
paneutua syv�llisesti Soneran asioihin.

Miss� n�kyi esimerkiksi kyvykk��ksi mainostetun Hartwallin toimitusjohtaja Jussi


L�nsi�n k�den j�lki Soneran hallituksen j�senen�? Eik� esimerkiksi h�nen olisi
pit�nyt kysell� juuri samoja asioita kuin Kantola ja pit�� huoli siit�, ett� isoja
virheit� ei tehd�? Jussi L�nsi� sai ainoana j�senen� jatkaa Soneran hallituksessa
kev��n 2000 hallitusremontin j�lkeen. Mill� perusteella ja mill� n�yt�ill�, voi
perustellusti kysy�.

Relander v�itti hallintoneuvoston h�t�kokouksessa, ett� Soneralla on johtoryhm�,


joka toimii saumattomasti. T�m� ei pit�nyt paikkaansa. Samassa kokouksessa piti
Relanderin vaatimuksesta k�sitell� Soneran optioehtojen h�llent�mist�, mutta
hallintoneuvosto ei uskaltanut ottaa asiaa esille.

Soneran hallintoneuvoston kokouksen j�lkeen puheenjohtaja Pauli Saapunki astui


taas TV-kameroiden eteen sanoakseen ylpe�n�: �Soneran johto sai hallintoneuvoston
saumattoman tuen.� Saapunki lausui my�s: �Jos jossain perheess� lapset menee
kertomaan, ett� is� l�i �iti�, tai �iti menee kertomaan, ett� poika antoi is�lle
turpaan eilen, niin sen perheen el�m� ei ole helppoa jatkossakaan ja minusta t�ss�
on samanlaisesta asiasta kysymys.� (Talousel�m� 6/2001).

Halusiko Saapunki siis kertoa, ett� Relander oli antanut is�lle eli Soneran
hallituksen puheenjohtaja Markku Taloselle �turpaan�, vai mit�? Jos t�m� oli
viestin tarkoitettu sis�lt�, niin se piti paikkansa. Relander sel�tti Talosen
t�ydellisesti jo kev��ll� 2000 n�iden kahden sopiessa ty�njaosta. Jos Saapungin
tarkoituksena oli kertoa, ett� Relanderin Soneraan luoma johtamiskulttuuri
muistutti turpaan antamista, niin h�n oli oikeassa. Tyhjent�v� ja hyv� kommentti
siis Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja Pauli Saapunkilta!

Bj�rn Sundell kirjoitti Hufvudstadsbladetissa 9.2.2001: �Ongelmana on se, ett�


yhti� (Sonera) ei ole kansainv�linen. Sen juuret ovat ankkuroituneet syv�lle
suomalaiseen teleliiketoimintaan. Askel t�m�n p�iv�n todellisuudesta huomisen
visioihin on pitk�. Kansainv�list� p�tevyytt� voi harvoin ostaa; se rakennetaan
yrityksen ja erehdyksen kautta. Oppiaika on perinteisesti ollut vuosia, joskus
vuosikymmen. Ilman t�t� p�tevyytt� Soneran yritys ottaa Eurooppa ja maailma
rynn�k�ll� ei vaikuta erityisen uskottavalta.�

Sundell oli oikeassa Soneran kansainv�lisen p�tevyyden suhteen. Relander itse ja


h�nen sis�piirins� harmiat, vareliukset, sonkinit, ignatiukset ja jaakkolat olivat
t�ysi� n��sipoikia kansainv�lisess� kovassa teleoperaattoripeliss�. Miksi kukaan
ei n�hnyt t�t�? Ko. sis�piirill� ei ollut mit��n n�ytt�j� menestyksellisen
kansainv�lisen liiketoiminnan rakentamisesta. Relander oli ostellut voitollisesti
osuuksia kansainv�lisist� korkean teknologian yrityksist� Soneralle, mutta kuka
tahansa kadunmies olisi pystynyt samaan vuosien 1999�2000 nousevien kurssien
markkinoilla. Teknologiayritysten kurssien laskiessa syksyst� 2000 alkaen
voitollisena pidetyt ostokset k��ntyiv�t tappioiden suuntaan.

Miten yhti� oli pystynyt piilottelemaan Relanderin luomaa Soneran t�ydellist�


kaaosta n�inkin pitk��n? Pelolla. Relander k�ytti ��rimm�isi� keinoja Sonerassa.
Miten median edustajat eiv�t tienneet kriisist� mit��n? Hyv� kysymys. Kukaan
toimittaja ei vain viitsinyt harrastaa tutkivaa journalismia. Ja Relander osasi
sis�piireineen pit�� Soneran suut supussa.

Syyllisten jahtaamista

Relander vaati sis�piiri��n selvitt�m��n kaikin mahdollisin keinoin ja resurssein,


ketk� olivat vuotaneet Soneran ongelmat julkisuuteen. Sis�piirill� ei ollut
hajuakaan �syyllisist�, mink� vuoksi kaikki soneralaiset olivat ep�ilyksenalaisia.
Kaikki muu laitettiin Relanderin m��r�yksest� sivuun syyllisten l�yt�miseksi.
Sonerassa vallitsi sotatila. Bisnekset saivat odottaa.

On esitetty ep�ilyit� siit�, ett� ensimm�isen� toimenpiteen��n Relander m��r�si


j�ljitett�viksi kaikki lehtiin ja median edustajiin l�hteneet tai sielt� Soneraan
saapuneet puhelut. Sonerassa otettiin siis k�ytt��n yhti�n sis�inen puheluiden
j�ljitt�mistekniikka. T�m� ei tuottanut vaikeuksia; olihan Sonera alan
asiantuntija! Tiett�v�sti er��n merkitt�v�n lehden toimittajat p��siv�t perille
t�st� puheluiden j�ljitt�misest�. Sana Relanderin kovista konsteista levisi
toimittajien keskuudessa.

Ep�iltiin my�s, ett� Relander j�rjesti Soneran sis�isen s�hk�postien


vakoiluj�rjestelm�n. T�m�n taitavasti rakennetun j�rjestelm�n avulla Relander
apureineen p��si lukemaan soneralaisten s�hk�posteja niin, ett� vakoiltava henkil�
ei huomannut mit��n. Poikkeuksina olivat muutamat ammattilaiset, jotka huomasivat
omaa s�hk�postiaan vakoiltavan. Relander oli siis ilmeisesti valmis aivan mihin
tahansa, jotta h�n saisi pit�� valtakuntansa.

Kev��ll� 2000 Relander alkoi saatujen tietojen mukaan pystytt�� Soneraan �Rellu-
radiota�, joka oli Soneran sis�inen vakoiluj�rjestelm�. Siihen kuului ilmeisesti
useita Relanderin agentteja, joiden tarkoituksena oli vakoilla Soneran yksik�it�
ja raportoida tapahtumista suoraan Relanderille.

Esimerkiksi er��n laatup��llik�n nimikkeell� toimivan henkil�n teht�v�n� oli


haastatella ��rimm�isen luottamuksellisesti Soneran johtoa heid�n ty�teht�viens�
sis�ll�st� ja kehitt�misest�. Todellisuudessa tarkoituksena oli vakoilla johdon
toimia ja toimittaa haastattelujen sis�lt� suoraan Relanderille. T�llaisia
agentteja oli useita, ja he eiv�t p��s��nt�isesti tienneet toistensa toimista.
Henri Harmiasta tuli kes�kuussa 2000 Relanderin esikunnan p��llikk�, ja h�n hoiti
saatujen tietojen mukaan agenttien toiminnan koordinoimisen. Kaikista agenteista
ei Harmiakaan tiennyt. Pitih�n jonkun vakoilla h�nenkin toimiaan.

Ven�j�n mafia tukena?

On esitetty v�itteit� (mutta ei kiistattomia todisteita) jopa siit�, ett� Relander


k�ytti apunaan my�s Ven�j�n mafiaa asioidensa hoidossa. T�m� keino tehosi
tiett�v�sti eritt�in hyvin.

Esimerkiksi er��n ��nekk��sti Soneran asioita kommentoineen Soneran hallinnon


j�senen kommentit julkisuuteen vaimenivat merkitt�v�sti mafiamiesten otettua
h�neen yhteytt�. Mafiamiehi� k�ytettiin luultavasti vaientamaan my�s muita
Relanderin vastustajia. Mafiamiehet eiv�t tiett�v�sti k�ytt�neet fyysist�
v�kivaltaa. He toimivat herrasmiesm�isesti, mik� vain lis�si heid�n tehoaan.

T�llainen toimintatapa on uusi ilmi� Suomen liike-el�m�ss�, jossa ei ole tapana


k�ytt�� mafiaa liiketoimien hoitamisessa. Poikkeuksena taitaa olla huumekauppa ja
ilotytt�toiminta. Relander oli hurmaantunut Soneran Turkin liiketoimien hoitamisen
yhteydess� n�kem��ns� mafian k�ytt��n Turkin liike-el�m�ss� ja halusi itsekin
perehty� asiaan. Me kaikki toivomme hartaasti, ett� t�m� k�yt�nt� ei levi�
laajemmin Suomen liike-el�m��n.
Soneralaisten uhkailua

Relander piti helmikuussa 2001 luentotilaisuuden Teollisuuskadun auditoriossa


Soneran ylimm�lle ja keskijohdolle. Tilaisuudessa Relander vaahtosi raivokkaana ja
vaati Sonera-kohun aiheuttaneiden syyllisten kaivamista esiin. H�n uhkaili eri
sanak��ntein alaisiaan ja esitteli uudelleen moneen kertaan esittelem�ns� ontot
strategiakalvot. Relander oli kiihtyneess� mielentilassa koko tilaisuuden ajan.
Monet kuulijat pelk�siv�t ja tunsivat olonsa ahdistuneeksi.

Relander sanoi luentotilaisuudessa median leikkaavan viipaleita Soneran


�strategiamakkarasta� ja analysoivan niit� palan kerrallaan. T�m�kin sanavalinta
kuulosti kummalliselta monen kuulijan mielest�. Relanderin mukaan t�m� oli v��r�
tekniikka. H�nen mielest��n medialla ei ylip��t��n ollut oikeutta k�sitell�
Soneran asioita ja strategiaa. Relander suhtautui vihamielisesti median edustajiin
ja h�n v�ltti haastattelujen antamista.

Luentotilaisuus siirrettiin helmikuussa 2001 Soneran intranettiin ja esimiehille


annettiin ohjeet kannustaa alaisiaan katsomaan vajaan tunnin luento netist�.
Relander vaati �k�tyreiden� paljastamista ja antoi ymm�rt��, ett� my�s heid�n
kanssaan veljeilevi� odottaisi karmea kohtalo. T�m� aiheutti monille ihmisille
vakavaa henkist� pahoinvointia.

Eron pohjustaminen

Relander alkoi varotoimenpitein� tammikuun 2001 Sonera-kohun j�lkeen pohjustaa


uutta ty�paikkaa ja matkusti ahkerasti helmikuusta 2001 alkaen Soneran rahoilla
bisnesluokassa Lontooseen ja Yhdysvaltoihin neuvottelemaan kiinnostavista
ty�paikoista. Accel Partnersin p��konttorissa Yhdysvaltain Palo Altossa h�n
vieraili muutamaan kertaan. Relander k�vi neuvottelut Soneran toimitusjohtajana,
eik� Accel Partnersilla ollut mit��n vihi� siit�, ett� h�nen asemansa oli hyvin
heikko. Relander ehti tehd� osakassopimuksen Accel Partnersin kanssa hyviss� ajoin
ennen kuin AC:lle paljastui Relanderin todellinen tilanne.

Relanderin piti lis�ksi pohjustaa hyv� syy erota Sonerasta, jos paikat k�visiv�t
liian kuumiksi. Ja vihdoin h�n kehitti hyv�n suunnitelman helmikuun alussa 2001.
H�n v�itti Soneran johtoryhm�lle ja poliisille, ett� h�nt� ja h�nen perhett��n
vainotaan. T�m� ei pit�nyt tietenk��n paikkaansa. Relander alkoi k�ytt��
luotiliivej� ja henkivartijaa. Luotiliivej� Relander piti aina p��ll��n, ja
henkivartija seurasi h�nen mukanaan joka paikkaan. T�m� luotiliivi-henkivartija-
n�ytelm� huvitti asiaa seuranneita soneralaisia. N�m� tiesiv�t asian olevan
harhautusta.

Sonera oli siis p��ssyt ongelmineen julkisuuden valokeilaan, mik� alkoi


hermostuttaa poliitikkoja helmikuussa 2001. Lipposen hallituksen sis�piiri patisti
liikenneministeri Olli-Pekka Heinosta ottamaan tilanne haltuun. Heinonen oli kovan
paikan edess�. Jotain piti tehd�, mutta mit�?

Soneran tilinp��t�s vuodelta 2000

Sonera julkisti 12.2.2001 vuoden 2000 tilinp��t�ksen. Tilinp��t�ksen


tiedotustilaisuudessa Relander v�h�tteli yhti�n tilasta syntynytt� kohua. H�n
sanoi: �Se (kohu) on aiheuttanut merkitt�v�� itsetutkiskelua ja siit� aiheutuvaa
johtop��t�sten tekemist�.� Tuolloin Relander etsi jo kuumeisesti uutta ty�paikkaa,
sill� h�n tiesi lopun alun olevan k�sill�. Yleisradion radiouutisten
haastattelussa 12.2.2001 Relander piti Soneran ymp�rille syntynytt� kohua
kohtuuttomana. Kohu oli tosiaan kohtuuttoman pient�. Faktat ja Soneran kriisin
syvyys olisivat edellytt�neet suurempaa kohua.
Tilinp��t�ksen tiedotustilaisuudessa 12.2.2001 Relanderilta kysyttiin umts-
riskeist� ja h�n vastasi: �Kaikessa liiketoiminnassa on riskins�.� Heikkohermoista
ja talousasioihin perehtynytt� hirvitti Soneran v�litilinp��t�sten lukujen
katselu. Yhti�ll� oli korollista velkaa 34,5 miljardia markkaa, kun sit� vuotta
aiemmin oli ollut 7,7 miljardia markkaa.

Sonera maksoi vuoden 2000 aikana 24 miljardia markkaa nelj�st� umts-luvasta


Euroopassa. Luvat rahoitettiin lyhytaikaisella lainalla. Soneran taseen loppusumma
oli noussut 58 miljardiin markkaan, joka oli siis viisi kertaa suurempi kuin
yhti�n 12 miljardin liikevaihto. Helsingin Sanomien Mik� tulos -analyysiss�
Soneran t�htiluokitus aleni talvella 2001 edellisen vuoden nelj�st� kahteen. Ja
pahempaa oli tulossa. Sonera oli matkalla kohti konkurssia, johon se olisi
joutunut ilman valtion rahoitustukea uusannin muodossa vuoden 2001 lopussa.

Relander vaati vuoden 2000 optio-ohjelman ehtojen h�llent�mist�

Relander oli vaatinut aikaisemmin uutta optio-ohjelmaa k�sitelt�v�ksi Soneran


hallintoneuvostossa, koska vuoden 2000 optio-ohjelma ei n�ytt�nyt tuottavan mit��n
Soneran osakekurssin sy�ksyn my�t�. Relander siis halusi lis�� optioita palkkiona
siit�, ett� h�n oli saanut Soneran kurssin sukeltamaan ja tuhannet sijoittajat
menett�m��n omaisuutensa.

Ylim��r�inen hallintoneuvoston kokous ei uskaltanut ottaa optioasiaa k�sittelyyn


12.2.2001 h�t�kokouksessaan. Soneran kriisist� noussut valtava mediakohu ei saanut
Relanderia muuttamaan mielt��n, vaan h�n vaati edelleen optio-ohjelman
uudistamista. Relander halusi h�llent�� Soneran vuoden 2000 optio-ohjelmaa siten,
ett� kaksi vanhaa vuoden 2000 optiota olisi voinut vaihtaa yhteen uuteen optioon,
jonka ehtoja olisi kevennetty tuntuvasti. Ilta-Sanomien p��kirjoitus otsikoi
14.2.2001 Relanderin optiovaatimuksista: �R�yhke�� ja p�yristytt�v�� ja �Uusi
optio-ohjelma tarvitaan, koska vanha ei tuottanutkaan miljoonia toimitusjohtaja
Relanderille�.

Relander oli hyv�ksytt�nyt uuden h�llennetyn optio-ohjelman Soneran hallituksessa.


Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen puolsi kiivaasti vuoden 2000
optio-ohjelmaa ehtojen h�llent�mist�, sill� se olisi tuonut h�nellekin mahdolliset
miljoonien lis�tulot. Liisa Joronen vastusti optio-ohjelman ehtojen h�llent�mist�.

Soneran hallituksen ehdottamasta (lue: Relanderin vaatimasta) optio-ohjelmasta


nousi kohu. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyv�ksyi helmikuussa
2001 Soneran optio-ohjelman muutoksen, joskin ministeri Suvi-Anne Siimes (vas)
arvosteli p��t�st� voimakkain sanoin Iltalehdess� 13.2.2001.

Vasemmistoliiton puoluesihteeri Ralf Sund moitti optio-ohjelmaa Iltasanomissa


14.2.2001 ���rimmilleen viedyst� ahneuteen liittyv�st� r�yhkeydest�. T�llaisia
sanank��nteit� kuulee harvoin suomalaisessa mediassa. Kohu nousi niin valtavaksi,
ett� Olli-Pekka Heinonen ilmoitti etuk�teen Soneran yhti�kokouksen hylk��v�n
ehdotuksen maaliskuun 2001 kokouksessaan. T�st� alkoi Heinosen ministeriuran lopun
alku. Heinonen siirtyi YLE:n johtajaksi vuoden 2002 alussa. Sonera oli polttanut
h�net poliittisesti loppuun.

Iltalehden pakinoitsija Pikkutakki kirjoitti 17.2.2001 Soneran kuvioista otsikolla


�Teletapeilta vietiin Teletipit� seuraavaa:
� �Soneran pomot ovat nyt l�ys�ss� kuin lehdet puissa syksyll�.�
� �Montako Soneran johtajaa tarvitaan vaihtamaan k�nnykk��n Sim-kortti? � Ett�s
kehtaat kysy�. Siell� ei ole nyt ty�motivaatiota, kun Olli-Pekka kaatoi uudet
optiot.�
� �Kuinka huonosti pit�� Soneralla menn�, ettei Kaj-Erik Relander kehtaa mankua
optioita itselleen? � Niin huonosti, ett� firman toimitusjohtaja on vaihdettu.�
� �Irtolainen oli ennen ihminen, jolla ei ole vakituista asuntoa. Nykyisin sill�
tarkoitetaan Soneran johtajia, jotka eiv�t saa optioita.�
� �Onkohan Sonerassa tehty jotain pieleen, kun p�rssikurssi on valunut aivan
pohjaan? � On. Pomoille on maksettu liian pienet optiot.�

Relander antoi helmikuussa 2001 haastattelun A-talkin maanantaiohjelmaan. H�n oli


miettinyt pitk��n haastattelun taustaa yhdess� viestint�johtaja Jari Jaakkolan
kanssa ja sellaiseksi valittiin Soneran Telegalleria Vallilan Elim�enkadulta.
Relander oli haastattelussa hapuileva, vaikka tarkoituksena oli vahvistaa h�nen
ryvettynytt� kuvaansa. Haastattelu meni t�ysin penkin alle, ja Relander oli
raivoissaan.

Toimittaja Risto Johnssonin haastattelussa Relander v�itti omien optioidensa


kuuluvan yksityisen talouden piiriin. Media l�ysi Relanderista ja dopingista
k�rynneest� Jari Isomets�st� yhteisen piirteen. Molemmat katsoivat, ett� tietyt
asiat eiv�t kuulu julkisuuden piiriin. Relander rajasi Sonera-optioidensa
rahastuksen henkil�kohtaisen talouden piiriin. Isomets� puolestaan katsoi, ett�
h�nen verimanipulaationsa yksityiskohdat olivat h�nen henkil�kohtaisia asioitaan.
Molempien herrojen etiikka ei ollut vakaimmalla mahdollisella pohjalla.

Uuden toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan haku alkaa

Nelosen 19.2.2001 talousuutisten mukaan Soneralle etsittiin uutta


toimitusjohtajaa. Esill� oli uutisen mukaan ollut johtaja Harri Hollm�n yrityksen
sis�lt� ja Nokian johtaja Sari Baldauf. Nelosen talousuutisten pyyt�ess�
kommenttia Soneran viestint�johtaja Jari Jaakkolalta t�m� k�ytt�ytyi karkeaksi
luokiteltavalla tavalla ja tiett�v�sti uhkasi Nelosta oikeustoimilla, jos uutinen
esitett�isiin televisiossa. Uuden toimitusjohtajan haku oli kuin olikin alkanut.

Lipposen hallituksen sis�piiriss� Soneralle oli alettu etsi� uutta


toimitusjohtajaa helmikuun 2001 alussa. Relanderille t�st� ei kerrottu. Samaan
aikaan k�ynnistyi my�s uuden hallituksen puheenjohtajan etsint�, mist� ei
tiedotettu Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Taloselle. Soneran kriisist�
oli tullut valtava poliittinen riippakivi Lipposen hallitukselle ja jotain piti
tehd� nopeasti.

Dagens Industrin 22.2.2001 numeron otsikkona oli: �Galopperande kris i finl�ndska


Sonera.� Lehti uskoi tietoihinsa pohjautuen Relanderin joutuvan vet�ytym��n yhti�n
johdosta. Lehden mukaan Relanderin johtamiskykyj� on ep�ilty yhti�n sis�- ja
ulkopuolella. Yhti�n ongelmina lehti piti avainhenkil�iden siirtymist� muihin
teht�viin, edellisen osavuosikatsauksen yll�tyksett�myytt� ja luottokelpoisuuden
laskua. Lehti oli oikeassa.

Seuraajaksi lehti (DI) veikkasi Nokia Networks Oy:n toimitusjohtaja Sari


Baldaufia. H�nen nimens� oli esill� hallituksen talouspoliittisessa
ministerivaliokunnassa, mutta kukaan ei ollut kysynyt Baldaufin suostumusta
teht�v��n. Baldauf ei ollut kiinnostunut. Sonera oli sellaisessa kunnossa, ett�
asia ei kiinnostanut Baldaufia tai ket��n muutakaan kovan tason johtajaa; eik�
edes keskitason johtajaa.

Keskiviikkona 28.2.2001 Iltalehti otsikoi: �Valtio etsii Soneralle uutta


toimitusjohtajaa.� Jutun mukaan Relander ei en�� nauttinut p��omistajan
luottamusta. Tieto piti paikkansa. Uuden johtajan piti palauttaa usko Soneraan.

Iltalehti Online kysyi lukijoiltaan 26.2.2001: �Pit�isik� Kaj-Erik Relanderin


erottaa paikaltaan?� Tulos oli murskaava. Kyselyyn vastanneista 84 % halusi
erottaa Relanderin. Puoltavista 16 % m��r�n ��nist� suurin osa tuli tiett�v�sti
Soneran viestint�osastolta Jari Jaakkolan junailemana.

Yhdysvaltojen AOL-keskustelulinjalla k�ytiin Soneraa puoltavaa keskustelua kev��n


2001 aikana. My�s t�m� keskustelu oli saatujen tietojen mukaan Soneran itsens�
toimeenpanema eli huijausta. Soneran ihmiset esiintyiv�t yhdysvaltalaisina
sijoittajina ja liike-el�m�st� kiinnostuneina keskustelijoina AOL:n
keskustelupalstoilla ja puolsivat tiukasti Relanderin asemaa ja yrityksen mainetta
edell�k�vij�yrityksen�. T�llainen toiminta ei kuulune kaikkien p�rssiyritysten
normaaliin toimintaan.

Relanderin talousep�selvyydet

Osaltaan uuden toimitusjohtajan valintaa vauhditti se, ett� Sonerasta alkoi tihkua
tietoja Relanderin mahdollisista taloudellisista v��rink�yt�ksist� yhti�n
varoilla. Tietojen mukaan Relander oli antanut kymmenien miljoonien markkojen
konsulttitoimeksiantoja ulkomaisille konsulttiyrityksille. Merkitt�v� osa n�ist�
Soneran rahoista ohjautui mahdollisesti jonnekin aivan muualle.

Relander tiett�v�sti antoi mittavia strategiatoimeksiantoja kymmenien miljoonien


markkojen palkkioilla. K�viv�tk� toimeksiannon saaneet konsultit vain muodon
vuoksi juomassa kahvia Sonerassa ja asumassa muutaman p�iv�n hotelli K�mpissa
ennen kotimaahansa paluutaan? Meniv�tk� kaikki rahat oikeisiin osoitteisiin?
Suuria konsulttitoimeksiantoja saivat muun muassa Strategos, McKinsey ja useat
investointipankit.

My�s Soneran ulkomaisten tyt�ryhti�iden markkinointiin sijoitettiin kymmeni�


miljoonia markkoja. Sopimukset ja yhti�t ketjutettiin markkinointiprosessissa niin
taitavasti, ett� Soneran taloushallinnolla ja tilintarkastajilla ei ollut mit��n
mahdollisuuksia selvitt�� rahavirtojen kulkua. Selvitet��nk� n�iden virtojen ja
mahdollisten �sivupurojen� suuntaa ikin�? Tuskin. Ainoastaan eritt�in huolellinen
erityistilintarkastus voisi paljastaa mahdolliset ep�selvyydet ja lukujen
suuruudet.

Toisaalta Relander toimi toimitusjohtajan teht�v�ns� j�lkeen Soneran hallituksen


puheenjohtajan neuvonantajana vuoden 2001 loppuun saakka. Jos tarvetta
talousep�selvyyksien ja v��rink�yt�sten peittelemiseen olisi ollut, aika
neuvonantajana olisi tarjonnut oivan mahdollisuuden niiden tehokkaaseen
h�ivytt�miseen. Samalla olisi my�s katkaistu sytytyslanka uhkaavalta poliittiselta
aikapommilta. Ketk� tiesiv�t Soneran sis�ll� Relanderin mahdollisista
talousep�selvyyksist�? Useat tahot, mutta kukaan ei uskaltanut tarkemmin
selvitell� n�it� asioita. Kenen olisi pit�nyt selvitt�� n�m� ep�ilyt? Soneran
sis�isen tarkastuksen ja talous- ja rahoitusjohtaja Kim Ignatiuksen.

Ignatius oli hukannut jo Tamron Norjan yksik�ss� 40 miljoonaa markkaa toimiessaan


Tamron talousjohtajana ennen Soneraan tuloaan. Miten h�n olisi voinut pysy�
mahdollisten erilaisten harhautusten ja monimutkaisten sopimus- ja
yhti�ketjutusten j�ljill�? Ei mitenk��n. Eik� Ignatiuksella ollut v�h�isint�k��n
halua selvitt�� n�it� mahdollisia merkitt�vi� talousep�selvyyksi�. H�nh�n kuului
Soneran ylimp��n johtoon ja Relanderin sis�piiriin. Oliko Ignatius mukana
mahdollisissa talousep�selvyyksiss� vai ei? T�t� sopii kysy�.

Kukaan ei ole tullut kysyneeksi, mill� rahoilla Relander osti merkitt�v�n


osakkuuden uudesta ty�paikastaan, yhdysvaltalaisesta Accel Partners
-p��omasijoitusyhti�st�, jonka yhdeksi p��osakkaaksi (General Partner) h�n siirtyi
kes�ll� 2001? Yhti�n markkina-arvo on miljardeja markkoja. Esimerkiksi 10 %
osakkuuden hinta ko. yhti�st� on satoja miljoonia markkoja. Mist� Relander on
voinut hankkia tuollaiset rahat?
Relander sai Sonerasta optioina ja palkkoina vuosina 1998�2001 noin 10 miljoonaa
markkaa. T�st� summasta merkitt�v� osa kului Relanderin Espoon Westendin
omakotitalohankkeeseen. Relanderhan asui Espoon Haukilahdessa vaatimattomassa
rivitaloasunnossa ja alkoi rakentaa omakotitaloa Westendist� ostamalleen
arvotontille syksyll� 2000. Relanderille on siis voinut j��d� s��st��n korkeintaan
pari kolme miljoonaa markkaa.

Relanderin Soneran toimitusjohtajuuden assistentti Terhi Veijalainen luultavasti


tiesi n�ist� asioista. Siksi Relanderin pitikin ottaa h�net mukaan assistentikseen
Accel-yhti��n tiett�v�sti huippupalkalla. H�nen oli hankittava Veijalaiselle
loistokaksio Lontoon keskustasta. Assistentit eiv�t juuri normaalisti asu
sellaisissa. Terhi Veijalainen on tosin edelleen my�s Soneran henkil�st�listoilla,
joiden mukaan h�n on virkavapaalla Soneran johdon assistentin teht�v�st� vuoden
2002 loppuun asti.

Mik�li Kaj-Erik Relander haluaa kiist�� h�neen kohdistuvat ep�ilyt


talousep�selvyyksist�, h�n voi antaa vapaaehtoisesti kattavan ja valaehtoisen
selvityksen raha-asioistaan. Samoin h�n ja Accel Partners -riskirahoitusyhti�
voivat julkistaa osakkuussopimuksen ja siin� olevan kauppahinnan osakkuudesta.
J��mme mielenkiinnolla odottamaan t�llaista selvityst�. Uskaltaako valtio l�hte�
vaatimaan t�llaista? Tuskin. Sielt� voisi paljastua liian suuria luurankoja.
Haluavatko veronmaksajat ja rahansa Soneraan sijoittaneet n�hd� ko. selvityksen?
Kyll� haluavat!

Relander ja Juha Varelius ottivat Zedin markkinointivastuut pois Sonera-konsernin


markkinointijohtaja Jane Moilaselta kes�ll� 2000. N�in Moilanen j�i ulos Zedin
kansainv�lisist� markkinointitoimenpiteist�, joissa liikkuivat satojen miljoonien
markkojen rahasummat. N�idenkin rahasummien liikuttelusta ulkomailla saattaa
l�yty� mielenkiintoisia valonarkoja piirteit�, jos joku on kiinnostunut niit�
selvitt�m��n. Zedin kansainv�list� markkinointia hoiti Vareliuksen valitsemat
yhdysvaltalaiset ja englantilaiset mainostoimistot, joihin Varelius
henkil�kohtaisesti hoiti yhteydet.

Yhti�kokous vaihtoi hallituksen ja lopetti hallintoneuvoston

Relander oli onnistunut pit�m��n Soneran tilan salassa, ja kriisin paljastuminen


tuli yll�tyksen� my�s Lipposen hallituksen sis�piirille. Olli-Pekka Heinonen
laitettiin hoitamaan asia kuntoon ja ker��m��n poliittiset pisteet hallitukselle.

Soneran yhti�kokous kokoontui 21.3.2001. Kokouksesta odotettiin v�rik�st�. Olli-


Pekka Heinonen oli ilmoittanut jo aiemmin hylk��v�ns� yhti�kokouksessa Soneran
johdon vaatiman uuden optioj�rjestelm�n. Lipposen hallituksen sis�piiri oli
kirjoittanut k�sikirjoituksen Olli-Pekka Heinoselle yhti�kokousta varten. T�ll�
k�sikirjoituksella piti ostaa takaisin valtio-omistajan menetetty� mainetta
p�rssiyritysten omistajajohtajana. Kyseess� oli itse asiassa my�s koko Lipposen
hallituksen maine. Pauli Saapunki ei ilmaantunut en�� kameroiden eteen
ilmoittamaan, ett� Sonerassa oli kaikki hyvin. H�nelt� h�visi hallintoneuvosto
alta.

Soneran hallintoneuvosto lakkautettiin maaliskuun 2001 yhti�kokouksessa.


Hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen sai potkut, ja koko hallitus Jussi
L�nsi�t� lukuun ottamatta vaihdettiin. Markku Talonen sai tiet�� potkuistaan vain
hetke� ennen yhti�kokouksen alkua. H�n koki el�m�ns� j�rkytyksen saadessaan potkut
Soneran hallituksen puheenjohtajan paikalta. Yhti�kokouksen j�lkeen h�n sanoi
toimittajille l�htev�ns� hiiht�m��n.

Markku Talonen ei l�yt�nyt yrityksist��n huolimatta vastaavantasoista ty�paikkaa,


johon h�n oli tottunut aiemmin. Olihan h�n toiminut Orionin ja Instrumentariumin
toimitusjohtajana ennen Soneran p��toimista hallituksen puheenjohtajuutta. Talosen
ymp�rill� leijui ep�ilyksen pilvi. Talonen l�ysi vuoden 2001 kuluessa uuden
ty�paikan vantaalaisen v�ripastoja valmistavan CPS Color Groupin
toimitusjohtajana. Helmikuussa 2002 h�n siirtyi jyv�skyl�l�isen s�hk�mittariyhti�
Enermetin toimitusjohtajaksi. Enermet on entinen Valmetin s�hk�mittaritehdas.
Talonen on siis kokenut melkoisen arvonlaskun yritysjohtajamarkkinoilla Sonera-
teht�v�ns� j�lkeen. Talonen vet�ytyi potkujen j�lkeen t�ysin julkisuudesta.

Uudeksi Soneran hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Hackman-konsernin


toimitusjohtaja Tapio Hintikka. Hintikan Soneran hallituksen puheenjohtajan
teht�v� oli sivutoiminen, ja h�n k�ytti sen hoitamiseen yhden p�iv�n viikossa.
Mik� sai Hintikan suostumaan t�h�n rooliin? Hintikalle sopi kansallissankarin
maine, joka olisi palkkiona kunniamerkkien ja merkitt�v�n arvonimen lis�ksi
Soneran asioiden kuntoon laitosta.

Hintikka ei ollut telealan asiantuntija, vaikka oli ollut aiemmin Nokialla t�iss�.
T�ss� mieless� h�n muistutti edelt�j��ns� Markku Talosta. Hintikka ei tiennyt
teht�v�� vastaanottaessaan urakan suuruutta. Jos h�n olisi tiennyt sen etuk�teen,
h�n ei olisi todenn�k�isesti suostunut teht�v��n.

Soneran hallituksesta erotettu Liisa Joronen ilmoitti julkisuudessa Soneran


p��ongelman nimeksi Kaj-Erik Relander. Soneran uusi hallituksen puheenjohtaja
Tapio Hintikka hy�kk�si voimakkaasti Jorosta vastaan 22.3.2001 TV-uutisissa.
Hintikka totesi: �Jos kent�lt� poistettu pelaaja jatkaa huuteluaan katsomosta,
h�net poistetaan yleens� lopullisesti koko katsomoalueelta.� Varsin jyrkk�
kommentti henkil�st�, joka oli parhaiten ajanut osakkeenomistajien etua Soneran
hallituksessa. Lis�ksi Hintikka ep�ili Jorosen vuotaneen Soneran ongelmia
julkisuuteen. T�llainen terrierim�inen k�yt�s kuului Hintikan valtio-omistajalta
saamaan toimeksiantoon.

Joronen totesi 24.1.2001 Helsingin Sanomissa: �Min� katson, ett� n�in on. Kaikki
meni hyvin kunnes Relander astui remmiin, eik� se tapahtunut kaksi kuukautta
sitten vaan paljon aikaisemmin. Niin ik�v�� kuin ongelmat onkin panna yhteen
paikkaan, niin kyll� jonkun t�ytyy t�ss� sanoa suoraan.� Joronen oli
valitettavasti t�ydellisen oikeassa kommentissaan.

Joronen jatkoi: �En halunnut koko t�n� pitk�n� aikana tulla julki, enk� ole
kommentoinut asioita nimett�m�n�. Nyt katsoin velvollisuudekseni sanoa n�m� asiat
julkisuuteen, koska kannan huolta Sonerasta entisen� hallituksen j�senen�. My�s
sen halusin sanoa, etteiv�t n�m� (julkisuudessa kerrotut) asiat ole tuulesta
temmattuja.� Soneran hallituksen toiminnasta Joronen totesi: �Jos johtoa ei pysty
saamaan kuriin, pit�isi tapahtua johtajan vaihto, mutta t�st�h�n niit�
erimielisyyksi� oli.� Niin oli.

Hintikan toimeksianto

Hintikka l�ydettiin ja suostuteltiin Soneran hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi


helmi-maaliskuun vaihteessa 2001. Hintikka oli aiemmin toiminut Soneran
hallintoneuvoston j�senen�. Hintikan l�ysi valtio-omistajan etsint�tiimi. Hintikan
toimeksianto oli kahtalainen.

Ensinn�kin Soneran kriisi piti oikaista ja laittaa yrityksen hallinto kuntoon.


Toisena teht�v�n� oli alkaa etsi� uutta toimitusjohtajaa Relanderin tilalle ja
ottaa Relanderilta selv�� Soneran sotkuista ja kuvioista. Hintikan edelt�j�ll�
Markku Talosella ei ollut kanttia ja osaamista selvitt�� johtoportaan tekemisi�.
Riittik� Hintikan kantti t�h�n? Osittain riitti ja osittain ei.
Hintikan piti siis ime� Relander tiedoista tyhj�ksi ja heitt�� t�m�n j�lkeen kuori
pihalle. Hintikka hoiti t�m�n teht�v�n niin taitavasti, ettei Relander aavistanut
mit��n viel� pitk��n aikaan. Hintikka totesi Relanderista julkisuuteen
maaliskuussa 2001: �H�n on alan globaali vision��ri.� Kommentin ymm�rt�� tiet�en,
ett� Hintikka on tunnettu hyv�st� pokeristaan.

Soneran uusi hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka esiintyi hymyilev�n�


Talousel�m�n 20.4.2001 numeron kannessa yhdess� totiselta pikkupojalta n�ytt�v�n
Relanderin kanssa. Hintikka ilmoitti Talousel�m�n sivuilla: �Firmalla on selke�
strategia. T�m�n muutokseen ei ole tarvetta.�

Todellisuudessa Soneran uusi strategia oli jo tuolloin valmisteilla Hintikan


johdolla. Uusi ja t�ydellisesti muuttunut strategia julkistettiin lokakuussa 2001
valtion uusantikriisirahoituspaketin julkistamisen yhteydess�. Hintikka ja Sonera
eiv�t voineet my�nt�� huhtikuussa 2001 julkisuuteen, ett� Sonera oli ep�onnistunut
Relanderin johdolla t�ysin toimivan strategian luomisessa ja t�yt�nt��npanossa. Se
olisi romahduttanut sijoittajien luottamuksen Soneraan. Piti siis venytt��
totuutta.

Relander oli menett�nyt valtio-omistajan luottamuksen jo helmikuussa 2001 Soneran


kaaoksen ja Relanderin mahdollisten talousep�selvyyksien tultua esiin. Relander
joutui eroamaan Sonerasta kes�kuussa 2001.

Valtiollista sensuuria

Soneran maaliskuun 2001 yhti�kokouksen ja Soneran hallituksen uusimisen j�lkeen


yhti�lle toivottiin ty�rauhaa. T�t� ty�rauhaa tiett�v�sti ter�stiv�t my�s Lipponen
ja Niinist�, joiden edustajat soittelivat keskeisten lehtien p��toimittajille.
Ohjeiden mukaan Sonerasta ei saanut kirjoittaa tai uutisoida mit��n kielteist�
nimett�miin l�hteisiin vedoten, vaikka kielteiset asiat pit�isiv�t kuinka hyvin
paikkansa. P��toimittajat viestiv�t t�m�n ohjeen alaisilleen. Mik��n lehti tai TV
-kanava ei halunnut hallituksen kirousta p��lleen ja Sonerasta uutisoitiin hyvin
varovasti ja varmalta pohjalta.

Demareiden ja Kokoomuksen mainetta piti suojella vuoden 2003 eduskuntavaaleja


ajatellen. Sonerasta uhkasi tulla tekij�, jolla tulevat eduskuntavaalit
ratkaistaan henkil�- ja puoluetasolla. J�mer� ote oli siis tarpeen.

Toimittajat olivat ihmeiss��n. He tiesiv�t, ett� kukaan tervej�rkinen ei puhuisi


omalla nimell��n Soneran sotkuista. Tilanne oli erikoinen. Monet tiesiv�t Soneran
valtavista sotkuista, mutta niist� ei saanut puhua tai kirjoittaa kuin hyssytellen
huhti-elokuussa 2001. Vasta elokuun 2001 uutiset yli 1000 ihmisen irtisanomisesta
vapauttivat Soneraa ymp�r�iv�� uutisointi-ilmapiiri�.

Tappiollinen osavuosikatsaus

Sonera julkisti vuoden 2001 tammi-maaliskuun osavuosikatasauksen huhtikuussa.


Soneran tulos ilman osakemyyntivoittoja painui odotettua raskaammin
tappiolliseksi. Soneran tapana oli viritell� eri keinoin tasettaan ja t�ss�kin
osavuosikatsauksessa taseeseen oli aktivoitu 15 miljoonan euron verran
korkokuluja. Tulos ennen rahoituseri� oli 41 miljoonaa euroa tappiollinen.

Relander yritti olla huumoriveikko ja luonnehti 25.4.2001 tiedotustilaisuudessa


Soneran osavuosikatsauksen tuloksen olevan �hyv�n ja tyydytt�v�n v�lill�.�
Markkinoilla lausunto tulkittiin kummalliseksi. Soneraa piti yll� Matti Makkosen
luoma kotimaan matkaviestint�toiminta. Siin� liikevoittoprosentti oli 39.

Osavuosikatsauksen julkistamistilaisuudessa Sonera julkisti muutoksia


johtoryhm�ss��n. Johtoryhm��n nousivat Aimo Olkkonen, Jaakko Nevanlinna ja
Relanderin pikkuserkku ja sis�piirin j�sen Niklas Sonkin, joka vastaa Soneran
strategiasta. N�in Soneran strategia pysyy �suvussa� Relanderin jouduttua
poistumaan Sonerasta.

8 Relanderin aika p��ttyy

Relander pakotetaan eroamaan

Relander ilmoitti 11.6.2001 eroavansa Soneran toimitusjohtajan paikalta ja


siirtyv�ns� yhdysvaltalaisen Accel Partners -p��omasijoitusyhti�n p��osakkaaksi.
Accel Partners on vuonna 1983 perustettu riskisijoitusyhti�. Todellisuudessa
Relanderille oli annettu juhannukseen asti aikaa l�yt�� uusi ty�paikka eli h�n sai
potkut Soneran toimitusjohtajan paikalta. Relander muutti uuden ty�ns� takia
Lontooseen. V�liaikaiseksi Soneran vt. toimitusjohtajaksi nimettiin Aimo Eloholma,
joka oli kilvoitellut Relanderin kanssa toimitusjohtajan paikasta jo vuoden 1999
lopulla.

Ilmoittaessaan erostaan 11.6.2001 Relander totesi lehdist�tilaisuudessa: �Soneran


tilanne on selkiintynyt kev��n 2001 aikana siin� m��rin, ett� minulle on tullut
mahdolliseksi mietti� my�s uusia haasteita.� Todellisuudessa Soneran tilanne oli
huonontunut jyrk�sti kev��n 2001 aikana. Ilmoittaessaan erostaan Relander esiintyi
naama kalpeana; poissa oli aiempi maailmanmiehen rehvakkuus. Viimeist��n t�ss�
tilanteessa kaikille paljastui, ett� �Rellu� oli paperitiikeri.

Soneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka pahoitteli Relanderin l�ht��.


T�m� kuului n�ytelm�n vuorosanoihin. Relanderin erotessa Soneran uutta
toimitusjohtajaa oli etsitty jo useita viikkoja. Lipposen hallituksen kanssa oli
aloitettu keskustelu Soneran miljardien markkojen rahoituspaketin rakentamisesta
Soneran konkurssin est�miseksi.

Hintikka kiisti kiivaasti rahoituspaketin olemassaolon, kunnes se julkistettiin


ylim��r�isen osakeannin muodossa loppusyksyst� 2001. Miss��n muussa muodossa
Soneraa ei voitu tukirahoittaa; olihan Sonera p�rssiyhti�. Hintikan pokeri piti ja
markkinat uskoivat kaiken mit� h�n sanoi. N�in oli asian laskenut Hintikan
palkannut Lipposen hallituksen ydintiimi. Relanderin ja h�nen sis�piirins�
harjoittelun tuloksena totuuden ilmi�m�isen innovatiivinen venyttely kuului
Soneran johdon ydinosaamisalueisiin.

Relander oli pakko pit�� Sonerassa kiinni eron j�lkeen, jotta h�n voisi auttaa
hallituksen puheenjohtaja Hintikkaa ja uutta toimitusjohtajaa massiivisten
sotkujen selvittelyss�. Relander nimitettiin hallituksen puheenjohtajan
neuvonantajaksi vuoden 2001 loppuun saakka toimitusjohtajaeduin eli
huippupalkalla.

Relander sai erotessaan pit�� kaikki Soneran vuoden 1999 optiot ja puolet vuoden
2000 Soneran ja sen tyt�ryhti�iden optioista. T�t� pidettiin markkinoilla
perusteettomana. Relander oli neuvotellut itselleen t�llaisen johtajasopimuksen
liikenneministeri�n ja Olli-Pekka Heinosen kanssa.

My�s julkisuudessa ep�iltiin vahvasti Relanderin saaneen potkut. Iltalehti otsikoi


12.6.2001: �Relanderin ero ei viittaa vapaaehtoisuuteen.� Saman p�iv�n Iltalehti
kirjoitti: �Iltalehden saamien tietojen mukaan toimitusjohtaja Relander ymm�rsi
tilanteen (potkut) hieman ennen kuin se h�nelle oltaisiin jouduttu esitt�m��n.�

Relander oli saanut paljon aikaan v�h�n yli vuodessa. Suuret puheet ja pienet
n�yt�t. P�rssiromahdus. Yrityskulttuurin tuhoaminen. Patenttikiistat.
Oikeudenk�ynnit. Hallintoneuvoston lakkauttaminen. Hallituksen potkut. P�tevien
johtajien joukkopako. Satojen alaisten henkisen tasapainon vakava j�rkytt�minen.
Suomen taloushistorian suurin (virhe)investointi Saksan umts-lupaan.
Tyt�ryhti�iden enn�tystappiot. Pieleen menneet fuusioneuvottelut. Maan hallituksen
ankkurointi virhep��t�sten taakse. Telian suututtaminen perusteellisesti. Soneran
brandin ja maineen lokaaminen.

Vuonna 2000 Sonera valittiin Taloussanomien T�htiyritys-kilpailun kakkoseksi heti


Nokian j�lkeen. Vuonna 2001 Sonera valittiin samassa kilpailussa Suomen v�hiten
arvostetuksi yritykseksi. Uutisoidessaan kilpailun tuloksista 16.11.2001
Taloussanomat kommentoi Relanderia seuraavasti: �Soneran surkeuden henkil�itym� on
yhti�n katastrofaaliseen tilaan j�tt�nyt entinen toimitusjohtaja Kaj-Erik
Relander.�

Taloussanomat tiivisti vastaajien kommentit Sonerasta seuraavasti: �Ala-arvoista


liikkeenjohtoa, tolkutonta riskinottoa. * Hukkasi loistavan tulevaisuuden. * Hyv�
yritys pilattu johdon ahneudella ja suuruudenhulluudella. * Ihmeellist� touhua. *
Mopo karkasi k�sist�. * Otti (lue: Relander ja muut �ykk�rit) liikaa riski� ja nyt
saa taistella olemassaolostaan. * Surkeat omistajat, s��litt�v�n surkea Nolla-
Pekka Heinonen, surkea johto, surkeat ty�ntekij�t, surkeat tuotteet.�

Reilussa vuodessa varakas ja kansainv�lisesti lupaava tele- ja p�rssiyhti� oli


muuttunut saneeraavaksi ja konkurssin rajalla hoippuvaksi kriisiyritykseksi.
Saavutukset hakevat vertaistaan itsen�isen Suomen taloushistoriassa. Monilla on
ollut hauskaa Soneran sekoiluja seuratessa, mutta moni Soneraan sijoittanut
menetti pahimmassa tapauksessa kaikki s��st�ns�. Soneran yli kymmenelle tuhannelle
ty�ntekij�lle t�m� on ollut raskasta aikaa. Puhumattakaan sadoista rahapulan takia
irtisanotuista Soneran ty�ntekij�ist�.

Relander p��si sopuun Accel Partnersin kanssa uuden osakassopimuksensa sis�ll�st�


toukokuussa 2001. Markkinoilla luultiin, ett� Relanderille satelisi
ty�paikkatarjouksia. Tosiasiassa h�nell� oli suuri ty� l�yt�� kohtuullinen uusi
ty�paikka. Sen verran perusteellisesti h�nen maineensa oli mennyt edellisen puolen
vuoden aikana. Nykyisin Relander hymyilee omahyv�isesti Accel Partnersin www-
sivuilla ja ilmoittaa saavutuksekseen Soneran muuttamisen innovatiiviseksi
kansainv�liseksi p�rssiyritykseksi!

Relander oli siis Sonerassa potkuistaan huolimatta vuoden 2001 loppuun saakka
hallituksen puheenjohtajan neuvonantajana. Relanderin sis�piiri jatkaa edelleen
Sonerassa. Sis�piirin j�senen Henri Harmian sihteeri Kati Lindstr�m valittiin
Soneran uuden toimitusjohtaja Harri Koposen sihteeriksi.

Lindstr�m toimi Relanderin vakituisen sihteerin Terhi Veijalaisen sijaisena


vuosina 1999�2001 ja kuului Relanderin sis�piiriin. Relander jatkaa tiett�v�sti
Soneran et�ohjausta Lontoosta k�sin sis�piirins� kautta. H�nell� on reaaliaikainen
tietoyhteys Soneran tapahtumiin Sonerassa edelleen olevien �rellulaisten� kautta.
Tilanne ei siis ole radikaalisti muuttunut Sonerassa t�lt� osin.

Irtisanomiset ja uusi aika

Elokuussa Sonera ilmoitti yli 1000 ihmisen irtisanomisesta. Irtisanomisilla


pohjustettiin Soneran uuden toimitusjohtaja Harri Koposen pehme�� laskua
yritykseen. Koponen aloitti Soneran toimitusjohtajana virallisesti 1.10.2001.
Monet odottivat raskaamman sarjan johtajan nimitt�mist� Soneran johtoon.

Uutta toimitusjohtajaa haettiin Soneran hallituksen johdolla headhuntereitten


avulla koko kes�, mutta kukaan raskassarjalainen johtaja ei halunnut asettua
Relanderin tuhoamille Soneran rauniolle. Tiett�v�sti Alma Median toimitusjohtaja
Matti Packal�n oli saatu suostuteltua Soneran uudeksi toimitusjohtajaksi, mutta
h�n perui suostumuksensa viime hetkell� pel�stytty��n Soneran lainaluokituksen
jyrkk�� laskua. Hakua laajennettiin kohti kevyempi� johtajasarjoja. Mato Valtonen
oli vapaana, mutta h�n arvosti enemm�n Linnanm�en vuoristoradan jarrumiehen
hommia. Linnanm�en vuoristoradassa kun on my�s nousuja, eik� vain pelkk�� laskua.

Harri Koponen toimi aiemmin Ericssonin USA:n matkapuhelinmyynnin vice


presidenttin� eli h�n ei ollut Ericssonin ylimm�n johdon j�sen, vaan kuului
v�lijohtoon. Koposella ei ole akateemista loppututkintoa. Markkinat ja
asiantuntijat olivat pettyneit� siihen, ett� Soneran oli pakko tyyty� n�in kevyen
sarjan toimitusjohtajaan. Koponen on kuitenkin huimasti parempi ratkaisu Soneran
toimitusjohtajana kuin Relanderin jatko teht�v�ss��n. Jos Relanderin tilalla
Soneraa olisi vuosina 2000�2001 johtanut vaikkapa kummitusel�in Papua Uusi
Guineasta, olisi Sonera nyt kaikin puolin huimasti paremmassa kunnossa.

Harri Koposen veli Kimmo Koponen toimii Endero Oyj:n toimitusjohtajana.


Nimityksens� j�lkeen Harri Koponen mainitsi julkisuudessa, ett� t�h�n menness�
veljekset eiv�t ole toimineet samaan aikaan toimitusjohtajina suomalaissa
p�rssiyrityksiss�. Helmikuussa 2002 Helsingin p�rssi asetti Endero Oyj:n
tarkkailulistalle. P�rssin mukaan Enderon taloudellisesta asemasta ja
tulevaisuuden toiminnasta ei ole edellytyksi� muodostaa perusteltua k�sityst�.
Yhti�t� uhkaa joutuminen selvitystilaan. Kimmo Koponen erosi Enderon
toimitusjohtajan teht�v�st� maaliskuussa 2002.

Soneran uuden ja p�tev�n toimitusjohtajan hankinta ei ollut palkasta ja eduista


kiinni. Valtio-omistaja oli antanut Soneran hallitukselle valtuudet palkata
uskottava ja p�tev� johtaja �markkinahintaan.� K�yt�nn�ss� t�m� tarkoitti
tiett�v�sti 500 000 markan kuukausipalkkatarjousta ja mittavia muita etuja.
T�m�k��n ei riitt�nyt houkuttelemaan yht��n raskaan sarjan johtajaa teht�v��n.

Soneran uusanti eli operaatio �Rainmaker�

Hallituksen talouspoliittinen ministeri�valiokunta p��tti 22.10.2001 valtion


osallistumisesta Soneran uusantiin. Valtio joutui rahoittamaan Soneraa lokakuun
2001 uusannissa 3,1 miljardilla markalla. Loput 3 miljardia ker�ttiin
markkinoilta. Muuta vaihtoehtoa ei konkurssia lukuun ottamatta ollut.

Iltalehti otsikoi 23.10.2001: �Valtio riensi pelastamaan kriisi-Soneraa.� Ilman


t�t� veronmaksajien tukea Sonera olisi todenn�k�isesti ajautunut konkurssiin
alkuvuodesta 2002. Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi totesi Soneran uusannin
valmistelusta: �Lis�rahan sijoittaminen Soneraan olisi r�ike�ss� ristiriidassa
valtion harjoittamaan omistuspolitiikkaan ja kilpailupolitiikkaan n�hden.�
Tultuaan valituksi liikenneministeriksi Olli-Pekka Heinosen seuraajaksi vuoden
2002 alusta alkaen Sasi py�rsi n�m� puheet.

Uusannin valmistelu alkoi jo kev��ll� 2001. Sen suunnittelu tapahtui visusti


julkisuudelta salassa, vaikka monet tahot pitiv�t jo tuolloin valtion
rahoitustukea v�ist�m�tt�m�n�. Valtion rahoitustarpeen toi esille mm.
Metalliliiton Erik Lindfors, joka oli aiemmin toiminut Soneran hallintoneuvoston
j�senen�. Soneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka piti valtion
rahoitusl��kepuheita hirvitt�vin� ja sanoi niiden tappavan koko potilaan. Eik�
pokeri pett�nyt kertaakaan.

Soneran rahoitusjohtaja Kim Ignatius perusteli uusantia Iltalehdess� 23.10.2002


seuraavasti: �Uusmerkint� on tarpeellinen syyskuun puoliv�lin tapahtumien
(9.11.2001 terrosti-iskut yhdysvalloissa) j�lkeen.� Mik� perustelu!

Markkina-arvioiden mukaan �syyskuun yhdennentoista p�iv�n� tapahtumat nimenomaan


lis�siv�t puhelinten ja erityisesti matkapuhelinten k�ytt�� matkustamisen sijaan
ja paransivat siten Soneran menestymisen mahdollisuuksia. Ehk� olisi kannattanut
sanoa suoraan, ett� uusanti oli v�ltt�m�t�n Soneran tekemien karkeiden virheiden
aiheuttamien tuhojen paikkaamiseksi ja konkurssin v�ltt�miseksi. Virheiden
my�nt�minen ei kuulunut Soneran viestint�strategiaan. Monet muut suuret
p�rssiyritykset toimivat juuri p�invastoin markkinointiviestinn�ss��n eli kertovat
rehellisesti ja avoimesti mahdollisimman paljon yritykseen liittyvist� asioista.
Sonera ei ole toiminut n�in Relanderin aikana ja h�nen j�lkeens�.

Ilman uusantia Soneran luottoluokitus olisi pudonnut roskalaina- eli junk-tasolle.


Ennen uusantia Soneran velka oli 27 miljardia markkaa ja annin j�lkeen 21
miljardia markkaa. Olli-Pekka Heinosella oli kovat suorituspaineet, ja h�n
ilmoitti julkisuuteen rehvakkaasti 23.10.2001, ett� �markan lataaminen Soneraan
nyt merkitsee euron saamista siit� muutaman vuoden ajanjaksolla�. Aika kova v�ite
ja valtion takuu. Saa n�hd�, kuinka moni �vet�� valtion oikeuteen Heinosen
julkiseen kommenttiin viitaten l�hivuosina, jos n�in ei k�y. Luultavasti ainakin
joku.

Soneran uusi strategia

Uusannin yhteydess� Sonera julkisti uuden strategiansa. Soneran hallituksella oli


hyvin v�h�n tilaa uuden strategian muotoilussa. Uuden strategian mukaan Sonera
palaa l�ht�ruutuun eli keskittyy kotimaan matkaviestint��n ja karsii rajusti
tappiollista palveluliiketoimintaansa Zedin, Plazan ja SmartTrustin osalta. Yhti�
ilmoitti j��dytt�v�ns� rahapulan takia Saksan 3G-investoinnit. Olisi yht� fiksua
ostaa miljoonien arvoinen auto pihaan ja ilmoittaa naapureille, ett� nyt vain ei
ole varaa ostaa polttoainetta siihen. Siin� olisi naapureilla nauramista.

Soneran hallitus joutui siis tekem��n t�ydellisen lehm�nk��nn�ksen Relanderin


maailmanvalloitusstrategiaan. Se oli pakko tehd�, sill� rahat olivat loppuneet
kassasta ja velkaa oli yli 20 miljardia markkaa, josta suuri osa lyhytaikaista
sellaista. Viel� tammikuussa 2001 Relander ilmoitti ylimielisesti Taloussanomien
haastattelussa 31.1.2001, ett� Soneran strategia oli hyvin harkittu, eik� n�hnyt
mit��n syyt� esitt�� uutta strategiaa.

Sonera palasi uudessa strategiassaan perinteisille vahvoille alueilleen eli


kotimaan matkapuhelintoimintaan ja kiinteiden puhelinverkkojen toimintaan.
Osaamista ei l�ytynyt uuden kansainv�lisen palveluliiketoiminnan ja internetin
alueella. Sellaista osaamista ei ollut ehditty Soneraan rakentaa, mutta t�m� ei
Relanderia haitannut.

P��ministeri Lipponen totesi julkisuuteen 22.10.2001: �Soneralla on nyt hyv�


hallitus, hyv� toimiva johto ja hyv� strategia.� Mit� muutakaan h�n olisi voinut
todeta, sill� h�n ja h�nen ydinministerins� olivat hyv�ksym�ss� Saksan umts-luvan
hankintaa ja Soneran uhkarohkeaa maailmanvalloitusstrategiaa. Keskustan
eduskuntaryhm�n puheenjohtaja Mauri Pekkarinen totesi 22.10.2001: �Kyll� t�ss�
kasa aika pahoja strategisia virheit� kaatuu p��lle.�

Enemp�� Pekkarinen ei voinut el�m�id� tuolloin, sill� Keskustan oma mies,


kansanedustaja Pauli Saapunki toimi Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja.
Saapunki tuki aktiivisesti Relanderin toimia viimeiseen asti, kunnes Soneran
hallintoneuvosto lakkautettiin maaliskuussa 2001.

Pekkarinen lis�si viel�: �Kun on n�in isoista asioista kysymys, pit�� j�lkik�teen
saada tieto siit�, miss� kohdin meneteltiin virheellisesti.� T�m� kirja vastaa
toivottavasti Pekkarisen toiveeseen. Eduskunnan talousvaliokunnan j�sen Klaus
Hellberg (sd) kuvasi samana p�iv�n� julkisuuteen antamassa kommentissa Soneran
tilaa �katastrofaaliseksi�.
Lipposen hallitus on esitt�nyt vahvana toivomuksenaan Soneran dramaattisten
liikkeiden ja skandaalien k�sittelyn rajoittamisen vuoden 2003 eduskuntavaaleihin
saakka. Sonera onkin yksi arvaamattomimmista tekij�ist� eduskuntavaaleja
ajatellen. Soneran luurankojen paljastuminen vaikuttaa v�ist�m�tt� vaalien
tuloksiin tavalla tai toisella.

Soneran asioista omistajavastuussa olevaa liikenneministeri Olli-Pekka Heinosta


vaadittiin yh� ��nekk��mmin eroamaan kev��n 2001 j�lkeen. H�nen edelt�j�ns� Matti
Aura erosi monin verroin pienempien asioiden takia. Heinonen kielsi
ep�onnistuneensa Soneran toimien valvojana. Heinosesta oli tullut rasite
Kokoomukselle ja h�nelle piti l�yt�� uusi ty�paikka. Se l�ytyi YLE:st�, jonka
televisiotoiminnan johtajaksi Heinonen siirtyi vuoden 2002 alussa.

Soneran poliittista vaarallisuutta kuvaa my�s se, ett� Olli-Pekka Heinosen j�lkeen
liikenne- ja viestint�ministeriksi noussut Kimmo Sasi k�vi ensimm�isen�
liikenneministerin virkaty�n��n tutustumisk�ynnill� Sonerassa tammikuussa 2002.
K�ynnin j�lkeen Sasi antoi julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan h�n aikoo
edelt�j��ns� tiukemmin ottaa Soneran otteeseensa. Kommentti oli suora moite Olli-
Pekka Heinosta kohtaan.

Onko Sonera muuttunut uuden toimitusjohtajan ja hallituksen valinnan j�lkeen? On


hieman. Nyt Sonera yritt�� toimia normaalien liiketoiminnan lainalaisuuksien
mukaan ja koettaa vihdoin luoda itselleen toimivan liiketoimintastrategian.
Tulokset uuden strategian luomisessa eiv�t toistaiseksi vakuuta. T�m�n ymm�rt��,
kun tiet�� Relanderin pikkuserkun Niklas Sonkinin toimivan Soneran
strategiajohtajana. Sonkin ei saanut juuri mit��n aikaan toimiessaan aikaisemmin
Soneran 2. strategiajohtajana Jan Wernerin alaisuudessa.

Pelon ilmapiiri on v�hentynyt Soneran sis�ll� Relanderin l�hdetty� talosta vuoden


2001 lopussa. Yhteisty�kumppanit ovat havainneet toiminnan hieman normalisoituneen
ja Soneran sis�isen pelaamisen v�hentyneen. Muutokset ovat kuitenkin olleet
kokonaisuutena v�h�isi�.

Nyt Sonera yritt�� toimia normaalin yrityksen tapaan. Se ei ole helppoa, sill�
Relander loi yritykseen ennenn�kem�tt�m�n h�ik�ilem�tt�myyden kulttuurin, mik� ei
katoa yrityksest� sormia napsauttamalla varsinkaan, kun Relanderin sis�piirin
ihmiset istuvat edelleen keskeisiss� teht�viss� Sonerassa. T�m�
h�ik�ilem�tt�myyden ilmapiiri n�kyy lukuisissa Soneran oikeusriidoissa eri
puolilla maailmaa ja kotimaassa. N�iss� oikeusriidoissa on yhteist� se, ett�
Soneran ja vastapuolen n�kemykset eroavat t�ydellisesti toisistaan.

Soneran velka on helmikuuhun 2002 menness� painunut 15 miljardiin markkaan eli se


on olennaisesti alentunut. T�m� on edellytt�nyt omaisuuden reilua myymist�.
Soneran toimitusjohtaja Harri Koponen lausui Kauppalehdess� 5.2.2002: �Opimme
menneest�, ett� maailman valloitus kest�� kauan, maksaa paljon ja tekee kipe��.�
T�m�n suoremmin Koponen ei olisi voinut sanoa, ett� Relanderin ratkaisut olivat
virheellisi�. Liikevaihdon nostotavoite Sonerassa on pudonnut viiteen prosenttiin
vuodessa.

Poissa ovat Relanderin lupaamat liikevaihdon moninkertaistumiset. Puheet


maailmanvalloituksesta on lopetettu. Henkselien paukuttelu on loppunut ja lakki on
otettu kauniiseen k�teen. Sonera ei ole viel� l�hesk��n kuivilla. V�lit�n
konkurssin vaara on kuitenkin ohitettu ainakin v�liaikaisesti.

Jostain pit�isi l�yt�� viel� muutaman miljardin markan investointirahat kotimaan


umts-verkon rakentamiseen. Saksan umts-sitoumukset edellytt�v�t mittavia
miljardiluokan lis�investointeja. Mist� n�m� rahat l�ydet��n, kun Soneran myyt�v�
omaisuuskin alkaa loppua? Kotimaasta on vaikea l�yt�� uusia matkapuhelinasiakkaita
tulojen lis��miseksi ja entisi� asiakkaita on vaikea kannustaa puhumaan enemm�n.
Soneralla on siis viel� valtavan suuria haasteita edess��n. N�m� haasteet ovat nyt
siirtyneet p��osin Telian ja ruotsalaisten vastuulle.

Toivotaan Soneralle hyv��. Se oli hyv� yritys ja voi nousta uudelleen hyv�ksi ja
kannattavaksi yritykseksi Telian vahvan kassan turvin. T�m� vaatii valtavasti
ty�t� ja uskon palautusta yritykseen. Ruotsalaiset ja suomalaiset veronmaksajat
voivat vain toivoa, ett� t�m� ty� onnistuu.

Teoksen kirjoittamisessa apuna k�ytettyj� l�hteit�:

Soneran henkil�st�n lausumat


Soneran yhteisty�kumppaneiden lausumat
Markkina-analyytikoiden lausumat
Median edustajien lausumat

bisnes.fi 11/2001

HS 24.1.2001
HS 25.1.2001
HS 26.1.2001
HS 27.1.2001
HS 13.2.2001
HS 28.2.2001
HS 2.3.2001
HS 24.3.2001
HS 15.5.2001
HS 9.6.2001
HS 17.6.2001
HS 31.1.2002

Hufvudstadsbladet 9.2.2001

Iltalehti 26.1.2001
Iltalehti 29.1.2001
Iltalehti 7.2.2001
Iltalehti 13.2.2001
Iltalehti 17.2.2001
Iltalehti 23.2.2001
Iltalehti 28.2.2001
Iltalehti 8.3.2001
Iltalehti 20.3.2001
Iltalehti 31.3.2001
Iltalehti 12.6.2001
Iltalehti 25.8.2001
Iltalehti 23.10.2001
Iltalehti 27.10.2001
Iltalehti 14.2.2002
Iltalehti Online 26.2.2001

Ilta-sanomat 14.2.2001
Ilta-sanomat 22.2.2001

Kauppalehti 29.1.2001
Kauppalehti 5.2.2002

Markkinointi & Mainonta 5.11.2001


Talousel�m� 6/2001
Talousel�m� 15/2001
Talousel�m� 1/2002

Taloussanomat 31.1.2001
Taloussanomat 9.2.2001
Taloussanomat 9.6.2001
Taloussanomat 3.7.2001
Taloussanomat 16.11.2001
Taloussanomat 1.2.2002

STT 25.1.2001
STT 18.2.2002

MOT / TV 1 / 3.4.2000
MOT / TV 1 / 12.11.2001