Ulkoasiainministeriön kauppapoliittinen julkaisu

Monta ovea Afrikkaan

3 11

Toimitukselta

3/2011
Kannen kuva: Shutterstock

Julkaisija Ulkoasiainministeriö Päätoimittaja Kimmo Laukkanen Puh. (09) 160 56350 kimmo.laukkanen@formin.fi Toimituspäällikkö Mikko Taivainen, Edita Publishing Oy Puh. 040 860 2548 mikko.taivainen@edita.fi Toimitussihteeri Riikka Harju Puh. (09) 160 55814 riikka.harju@formin.fi Toimitusneuvosto Jorma Korhonen (pj.), UM/KPO Jukka Ahtela, EK Esko Hamilo, UM/KPO Veera Heinonen, UM/VKO Severi Keinälä, TEM Matti Rasimus, Finpro Jukka Seppälä, Metso Kimmo Laukkanen, UM/VKO Mikko Taivainen, Edita Kustantaja Edita Publishing Oy, PL 700, 00043 EDITA www.edita.fi/publishing, puh. 020 450 00 fax 020 450 2750 Ulkoasu Adults – Aikuinen Mainostoimistosuhde Taitto Crisme Kotilainen, Edita Publishing Oy Ilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Orvokki Toivanen Puh. (09) 773 821 orvokki.toivanen@bookers.fi Tilaajapalvelu ja osoitteenmuutokset puh. 020 450 05 asiakaspalvelu.publishing@edita.fi Painopaikka Edita Prima Oy, 2011 ISSN 0783-490X Painosmäärä 11 000 kpl Paperi: Lumiart Silk 115g www.kauppapolitiikka.fi
Kirjoittajat vastaavat itse julkaistujen artikkeleiden sisällöstä. Artikkelit eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön kantaa.

4

Pekka Haavisto rohkaisee yrityksiä tutustumaan Afrikan mahdollisuuksiin.

Onko meistä moneksi?

Toimitukselta: Kimmo Laukkanen ........................................................................ 3 VIP-haastattelu: Pekka Haavisto .......................................................................... 4 Afrikan tähden ..................................................................................................... 8 Tehtävä Afrikassa.................................................................................................. 9 Etsitään aktiivisia ................................................................................................ 12 U.S. Open............................................................................................................ 14 Tähtiainesta ........................................................................................................ 16 Mantereen vakain .............................................................................................. 18 Dan Steinbock’s Global Trends ........................................................................... 19 Yritykset esittäytyvät ......................................................................................... 20 Katamme pian koko Afrikan .............................................................................. 21 Matkalla Afrikassa – kenen ehdoilla ja kenen hyväksi?...................................... 22 Katsomisen arvoinen kortti ............................................................................... 24 Pintaa syvemmälle ............................................................................................. 26 Valmiina lähtöön ................................................................................................ 28 Nostetta Afrikalle ............................................................................................... 30 Kiina Afrikassa: mikä on Afrikan oma rooli? ...................................................... 32 Luonto voitti tekniikan....................................................................................... 34 Afrikan talous kasvaa ja eriytyy .......................................................................... 36 Kunniakonsulien kuulumiset: Sudan ................................................................. 37 Kirja-arvio: Tästä tytöstä tulee jotakin ............................................................... 38 Kauppapolitiikan ABC ......................................................................................... 39 Finnfund ja Finnpartnership ............................................................................. 40

E

12

– Työnantajat ovat nykypäivänä monikulttuurisia, arvioi Abdirizaq Hassan Mohamed.

16

Länsi-Afrikassa on potentiaalia – miten suomalaiset pääsevät osallisiksi?

rilaisten vienninedistämis- ja markkinoillepääsypalvelujen tarve Afrikassa kasvaa. Päättyneellä hallituskaudella tehtiin ennätysmäärä VKE-matkoja Saharan etelänpuoleiseen Afrikkaan. Kysymys on Afrikan uudesta löytymisestä ja sen merkityksen oivaltamisesta. Afrikan talouskasvu etenee nyt pyrähdyksittäin. Kasvu on erityisen nopeaa maissa joiden kanssa Suomella on ollut vähän yhteyksiä, kuten Angolassa, Ghanassa ja Liberiassa. Nämä maat kiinnostavat sellaisia suomalaisia yrityksiä joilla on teknologiaa ja niihin liittyvää palvelutuotantoa. Satamien kasvu on voimakas indikaattori talouden muutoksesta. Jotkut suomalaisyritykset ovat pääsemässä kiinni laitetoimituksiin ja teknologian siirtoon nopeassa aikataulussa ja suurella volyymilla. Urbanisaatio ja keskiluokan nousu vauhdittavat kysynnän kasvua. Mobiiliteknologia avaa kokonaan uusia näkymiä, mistä on keskusteltu Helsingissä järjestetyssä Maailmapankin Infodev Global Forumissa kesäkuun alussa. Kuva Afrikasta toimintaympäristönä siis muuttuu – ja hyvä niin. Tässä lehdessä Afrikan sarven erityisedustaja, kansanedustaja Pekka Haavisto kertoo, millaisia vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia Afrikan talouden muutos tarjoaa Suomelle. Ulkoministeriöllä on vakiintunut edustustoverkosto Afrikan alueella. Uusia toimintavalmiuksia tarvitaan talouden ja kaupan puolella. Tilannetta helpottaa se, että nyt myös Finpro palvelee Afrikasta kiinnostuneita yrityksiä vientikeskuksissaan mantereen eri puolilla. Jatkossa voi kysyä, löytyykö meiltä riittävästi Afrikka-asiantuntijoita elinkeinoelämän tarpeisiin, oli sitten kysymys kehitysrahoituksella tai yksityisellä pääomalla käynnistettävistä hankkeista? Onko mei-

dän Afrikka-osaamisemme liian kapea-alaista ja erikoistunutta? Yritykset tarvitsevat yhä lisää asiantuntijoita ja voidaan lukea tappioksi, jos Suomella itsellään ei ole tarjota eri hankkeisiin osaavaa henkilökuntaa. Tämä vähentää myös suomalaisten konsulttiyritysten mahdollisuuksia päästä mukaan kansainvälisten rahoituslaitosten hankkeisiin. Maabrändiraportti ”Tehtävä Suomelle” antaa meille kansakuntana nostetta viheliäisten ongelmien ratkaisijana. Afrikassa niitä on monia. Jo maitakin on yhteensä 54. Ihan kaikkiin maihin ja ongelmiin ei tarvinne tarttua; riittää jos olemme vahvoja ja osaavia siellä minne pyrimme. Onko muilla mailla sitten enemmän Afrikan osaajia? Jostainhan osaajat tulevat, jos ei kerran Suomesta. Voisin väittää, että viiteryhmän maiden kiinnostus yhteistyöhön Afrikan kanssa on ollut laajemmalla pohjalla kuin Suomen. Afrikka on pystyttävä näkemään kokonaisvaltaisemmin. Haemme Afrikasta molempia osapuolia hyödyttävää taloudellista kumppanuutta. Mitä monipuolisempaa kumppanuus on, sitä enemmän osapuolet hyötyvät. Jotkut suomalaiset osaamisen viejät ovat tämän jo hyvin ymmärtäneet. ”Afrikka on Afrikka ja Eurooppa on Eurooppa ja ne eivät koskaan kohtaa”. Näin muotoili ajatuksiaan eräs suomalaisprofessori joitakin vuosia sitten. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Suomalainen ja afrikkalainen yrityssektori ovat valmiita kohtaamaan toisensa tasavertaisuuden pohjalta.
Kimmo Laukkanen päätoimittaja

2

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

3

VIP

AF RIK KA US
Kansainvälisestä kaupasta riippuvaiselle Suomelle Afrikka olisi mitä parhain kumppani. Kansanedustaja ja Afrikkaasiantuntija Pekka Haavisto korostaa Kauppapolitiikkalehden VIP-haastattelussa, että Suomi voisi olla aktiivisempi tässä maanosassa.
Toimittaja: Mikko Taivainen
MAHDOLLISUUKSIA

Voi olla, että Eurooppa on jäämässä jälkeen. Meitä pidetään perinteisesti hyvinä Afrikka-osaajina – niin hyvässä kuin pahassa. Afrikassa hieman ihmetellään, mihin Euroopan, Pohjoismaiden ja Suomen pessimismi perustuu. Suomalaiset lähtivät 1800-luvulla tekemään Afrikkaan lähetystyötä, ja 1970-luvulla olimme auttamassa maita vapaaksi siirtomaavallan kahleista. Nyt voisi olla hyvä paikka kolmannelle Afrikka-projektille, jossa suomalaisen osaamisen ja teknologian avulla nostettaisiin Afrikan taloudellista toimeliaisuutta. Suomalaisille kaivos-, metsä- ja lääketeollisuuden yrityksille Afrikka olisi luonteva paikka toimia. Myös kaupunkialueiden kasvu ja uudet liikenneratkaisut luovat yhteistyömahdollisuuksia suomalaisyrityksille. Suomen Cleantech-sektori on esimerkiksi juuri sitä, mitä Afrikassa tarvitaan. Suomi voisikin olla kehittämässä vihreää taloutta Afrikkaan.
VAHVUUKSIA

Toiseksi suomalainen johtamistyyli on demokraattinen, ja Afrikassa on suuri merkitys sillä, miten päätökset syntyvät. Suomalaiset voivat olla yhteistyössä mukana luomassa win–win-tilanteita, joissa huomioidaan kaupunkialueiden kehitys ja paikalliset yhteisöt.
RESURSSIKIROUS

Luonnonvaroilla voi olla eri rooleja sotaja konfliktitilanteissa. Ensinnäkin rikkaudet voivat olla alkusyy, jolloin niiden käytöstä ja omistuksesta riidellään. Toiseksi konfliktit voivat pitkittyä, kun luonnonvaroilla rahoitetaan sotatoimia. Kolmanneksi resursseja voidaan hyödyntää konfliktin ratkaisussa. Pohjois- ja Etelä-Sudanissa öljytuloja on käytetty rauhanprosessin porkkanana. Somalia- ja Darfur-prosesseissa olen ollut mukana keskusteluissa, joissa on korostettu, kuinka vauraita maat olisivat, jos ne olisivat rauhantilassa. Sota syö taloudellisen toiminnan edellytykset.
KOULUTUS

Kun palasin eduskuntaan, mietin, mitä uusia näkökulmia voisi tuoda suomalaiseen Afrikka-keskusteluun. Viime vuonna ilmestyneessä EVA-raportissa halusin tuoda Afrikkaa esille mahdollisuuksien mantereena, koska meillä suhtaudutaan liian pessimistisesti tähän maanosaan. Afrikkaa pidetään haastavana ympäris-

tönä talouselämälle, vaikka suomalaiset osaavat toimia vaikeillakin markkinoilla. Kiina, Intia ja Malesia ovat aktivoituneet Afrikassa, ja Latinalaisen Amerikan maat – esimerkiksi Venezuela ja Brasilia – ovat lähteneet mukaan. Iran on aktiivinen, ja Venäjä on nostanut profiiliaan. Myös Yhdysvallat on melko aktiivinen kauppapolitiikassaan.

Meidän pitäisi rohkeammin tutustua uuden Afrikan mahdollisuuksiin. Afrikka on osittain kytketty kaapeliverkoilla muuhun maailmaa, mikä mahdollistaa aivan uudenlaiset innovaatiot. Suuryritysten puhelinkeskuksia on siirretty Intiaan, mutta kohta puhelimeen vastataan Afrikassa, jossa puhutaan ranskaa, englantia ja portugalia. Suomalaisten vahvuus on se, että emme tunnista kovin hyvin yhteiskunnallisia luokkaeroja. Se, että pystyy kohtelemaan kaikkia tasa-arvoisesti, on selkeä valtti maailmalla liikkuessa. Suomi ei ole myöskään toiminut kolonialistisessa roolissa. Eurooppalaisia kollegojamme syytellään helposti siirtomaaherramaisesta käytöksestä. Suomi voi toimia Afrikassa kahdella tavalla ongelmien ratkaisijana. Ensinnäkin suomalaista teknologista osaamista voidaan siirtää Afrikkaan, sillä siellä on kysyntää erilaisille ympäristöystävällisille ratkaisuille.

Afrikan väestönkasvu nähdään usein ongelmana, mutta siinä voi piillä ratkaisun siemen. Nuoren sukupolven elämäntavat ovat muuttuneet, ja he omaksuvat nopeasti uusien teknologioiden käytön. Pystytäänkö nuoret kouluttamaan ja kyetäänkö heille luomaan työpaikkoja? Nuorissa piilevän potentiaalin avulla voidaan saada dynamiikkaa talouden ja yhteiskunnan kehittämiseen. Kehitysyhteistyön avulla on pyritty rakentamaan koulujärjestelmää, jossa sivukylistäkin on päässyt kouluun, ja tytöt ovat voineet käydä koulua. Seuraava kynnys tulee vastaan, kun peruskoulutus on ohi, sillä yliopistoja ja korkeakouluja on harvassa maassa. Vain rikkailla on varaa lähettää lapsensa ulkomaille opiskelemaan. Korkeakoulutusta olisi kyettävä antamaan myös köyhille, sillä mikään ei olisi parempaa kehitykselle 
Kauppapolitiikka • 3/2011 •

4

• Kauppapolitiikka • 3/2011

5

Kuva: Pekka Kiirala

VIP

kuin se, että ihmiset voisivat kouluttautua omassa maassaan. Voisiko kehitysyhteistyövälineitä käyttää yliopistokoulutuksen rakentamiseen? Nykyisellään opiskelun hyöty kärsii vanhentuneista oppimateriaaleista ja puuttuvista tietoliikenneyhteyksistä. Suomi voisi olla aktiivinen yliopistojen kuntoon laittamisessa ja jatko-opiskelumahdollisuuksien kehittämisessä.
MAATALOUS

Nyt olisi hyvä paikka kolmannelle Afrikkaprojektille.
INVESTOINTIYMPÄRISTÖ

millä ei nykyistä väkimäärää kyetä ruokkimaan. Afrikan maat tarvitsevat oman elintarvikepolitiikkansa.
YRITTELIÄISYYS

Olen keskustellut kenialaisten ja etiopialaisten kanssa siitä, onko Hollannin kukkamarkkinoiden tarpeiden tyydyttäminen näiden maiden peruselinkeino. Osa ihmisistä on katkeria siitä, että viljelysmaata käytetään tällaiseen tarkoitukseen, mutta toisaalta maat saavat vientituloja.

Naisten pankki on esimerkki myönteisestä suhtautumisessa yritteliäisyyteen samoin kuin mikroyrittäjien lainat. Valtiot ovat nähneet näissä keinoissa piilevän voiman. Mitä sitten, kun ompelukoneen hankkinut nainen haluaa laajentaa liiketoimintaa tai minikioskin tien varteen pystyttänyt mies tahtoo perustaa baarin? Löytyykö tarvittavaa rahoitusta ja takuita?

Pekka Haavisto ja Afrikka
Kansanedustaja Pekka Haavisto toimii eduskuntatyön ohella ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä erikoisalueenaan Sudanin ja Somalian konfliktit. Hän oli ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri vuosina 1995–1999. Vuosina 1999–2005 Haavisto toimi YK-tehtävissä maailman kriisialueilla, muun muassa Balkanilla, Afganistanissa, Palestiinassa, Irakissa, Liberiassa ja Sudanissa. Hän tutki YK:n ympäristöjärjestön UNEP:n palveluksessa kriisien aiheuttamia ympäristötuhoja. Vuosina 2005–2007 Pekka Haavisto oli EU:n erityisedustaja Sudanissa ja Darfurissa. Tällöin hän otti osaa EU:n edustajana myös Darfurin rauhanneuvotteluihin. Vuonna 2007 hän toimi myös YK:n erityisasiantuntijana Darfurin kriisissä.

Perusvarovaisuus on hyvä muistaa Afrikassakin. Ensimmäisen tarjokkaan kanssa ei kannata tehdä syvällistä liiketoimintaa ennen kuin taustat ja luotettavuus on tarkistettu. Monissa maissa on vanhoja yrittäjäsukuja, ja pitkät perinteet ovat yksi luotettavuuden arviointikriteereistä. Korruptiokäytänteet vaihtelevat maittain, mutta niissä ei ole sinänsä mitään uutta suomalaisille. On tärkeää, ettei tue laittomiin välikäsiin perustuvia rakenteita. Riskeihin pitää varautua etukäteen, ja paikalliset tavat on tunnettava. Nämä seikat kannattaa käydä läpi, jotta löytää luotettavat kumppanit. Suurin osa Afrikasta on toimintaympäristönä rauhallista ja riskitöntä. Vain pieni osa maista on keskellä konfliktia, ja jopa niissäkin pystyy toimimaan. Silloin toki varustautumisen ja tietämyksen täytyy olla toisenlaista.
VOIMAVARA

– Afrikka muuttuu, kun taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy ulkomaisten investointien ansiosta, sanoo Pekka Haavisto.

Afrikkalainen kyläpohjainen pienviljelyjärjestelmä on suomalaisille tuttu omasta historiasta. Käytössä olevat menetelmät eivät hyödynnä maatalouden koko potentiaalia. Afrikkaan on tullut Kiinasta ja Saudi-Arabiasta suurmaanomistajia, jotka harjoittavat suuren mittakaavan viljelyä vientitarpeisiin. Maatalouden haaste on se, että tehokkuutta pitäisi nostaa ja varmistaa tuotantokotimarkkinoille. Myös elintarvikkeiden saatavuuden ja hinnan pitäisi olla kunnossa. Perinteisillä viljelymenetel-

Afrikkalaisten mukaan pullonkaula on siinä, kun pienyrittämisestä pyritään eteenpäin. Korruptio, viranomaisten mielivalta ja takuiden puute tekevät yrittäjän tiestä kivikkoisen. Ilman pitkäkestoisia halpakorkoisia lainoja ei voi investoida. Yrittämiseen liittyy Afrikassa aina yhteisöllisyyttä. Meidän on huomioitava, että koko suku tai kylä voi olla mukana tukemassa yrittäjää. Siksi yritystoiminnalle on löydettävä sellaiset muodot, että kaikki hyötyvät siitä.

Suomalaiset eivät ole vielä huomanneet muhimassa olevaa yllätystä: Somalimaasta eli Pohjois-Somaliasta on tulossa oikea pikku-Suomi. Kun kävin Hargesassa, sen huomasi joka paikassa. Suomen-somalit ovat tukeneet yliopistoa ja paikallista parlamenttia sekä perustaneet yrityksiä. He ovat tehneet niin paljon maansa eteen, että Somaliassa vallitsee erittäin myönteinen Suomi-kuva. Siellä kysyttiinkin, mitä te teette Suomessa somaleille, kun he ovat niin aktiivisia palattuaan. Luonani on vieraillut Suomessa asuvia tsadilaisia, nigerialaisia ja kongolaisia. Useasti keskusteluihin on liittynyt ajatus siitä, voiko jotakin osaamista tai yritystoimintaa viedä takaisin omaan maahan. Suomi tarvitsee tällaisia saranaihmisiä, jotka kykenevät toimimaan kahdessa kulttuurissa.

POHJOIS-AFRIKKA

Afrikan unionin kehitystä. En tiedä, onko euron takapakki heikentänyt visioita, mutta Afrikan yhteisen afro-valuutan pitäisi olla käytössä vuonna 2028. Libyalle Afrikan integraatio on ollut tärkeä asia. Yhteinen afrikkalainen sävel on ollut Gaddafin haave, mutta sitä ei ole vielä löytynyt. Afrikassa taitaa olla 14 alueellista organisaatiota, joiden puitteissa taloudellinen integraatio tapahtuu. Tulliliittoalueiden luominen on vaikeaa. Monilla mailla ei ole pääsyä merelle. Tuotteet viedään markkinoille ja raaka-aineita tuodaan toisten maiden kautta, mikä luo yhteistyölle valtavat tarpeet. En näe muuta suuntaa kuin Afrikan unionin painoarvon ja alueellisen integraation lisääntymisen. Kritisoisin Euroopan unionia, sillä olemme laiska partneri Afrikan unionille. AU–EU-akselilla olisi enemmän tehtävissä kuin tänä päivänä tehty. Monenlaista hidastetta tietysti on, kuten Mugabe Zimbabwessa ja Bashir Sudanissa. Tällaisten asioiden ei pitäisi antaa dominoida yhteistyömahdollisuuksia mitenkään ihmisoikeuksia vähättelemättä.
KIINA

Kiinan ja Afrikan välillä voi löytyä synergiaetuja esimerkiksi koulutuksessa. Eurooppalainen PISA-järjestelmä on hieno mutta kallis. Kustannusrakenteeltaan kevyempi kiinalainen kyläkoulujärjestelmä voi olla afrikkalaiselle opetusministerille houkuttelevampi vaihtoehto. Euroopan kannattaisi miettiä, millaista yhteistyötä Kiinan ja Intian kanssa voisi tehdä Afrikassa. Nokialla on esimerkiksi intialaisia ohjelmistosuunnittelijoita, joiden on suomalaisia helpompi ymmärtää afrikkalaisten matkapuhelimen käyttöä. Tällainen kolmikantamalli voi toimia myös toiseen suuntaan. Olen kuullut tarinoita siitä, miten länsimainen yritys on löytänyt Afrikassa toimiessaan kiinalaisen partnerin, ja sitten yhteistyö on laajentunut Kiinaan. Viholliskuvien luomisen sijasta kannattaisikin etsiä tällaisia uusia kumppanuuksia.
ROHKEUTTA

Arabikadun liike on valtava murros. UNDP:n Human Development Report -julkaisussa on vuosikymmeniä päivitelty, miten arabimaissa saadaan niin paljolla rahalla niin vähän kehitystä aikaan. Vauraat öljyä tuottavat arabivaltiot ovat jäänet jälkeen inhimillisessä ja sosiaalisessa kehityksessä. Egyptissä, Libyassa tai Tunisiassa eletään suhteellisen vauraasti verrattuna Afrikan köyhimpiin mihin. Sosiaalinen protesti on siten ymmärrettävä, sillä eliitti pyörittää monia maita. On vaikea arvioida, mihin kaikki tämä päätyy. Libyassa sisällissodan ja konfliktin pitkittymisen riski on suurin.
AFRIKAN UNIONI

Olemme niin keskittyneitä Euroopan unioniin, että emme ole huomanneet

Me varoitamme afrikkalaisia, että kiinalaiset ryöstävät heitä kuten eurooppalaiset tekivät aikaisemmin. Afrikkalaiset hymähtelevät vanhojen siirtomaavallan edustajien puheelle. Kiinalaiset herättävät voimakkaita tunteista afrikkalaisissa. Nigeriassa sanottiin, että me emme pidä kiinalaisista mutta pidämme siitä, mitä he täällä tekevät. Onko Kiinalla aina ketunhäntä kainalossa? Pyrkiikö se vain ryöstämään Afrikan luonnonvarat? En usko toiminnan olevan näin yksisilmäistä. Pikemminkin kyseessä on strateginen kumppanuus, jota Kiina kehittää Afrikan maiden kanssa. Kiina tarvitsee pitkän aikavälin poliittista tukea, ja siksi se on valmis tukemaan myös pehmeitä sektoreita, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta.

Suomalaisyritysten kannattaa miettiä, miksi Aasia ja Latinalainen Amerikka arvioivat Afrikan kehityksen niin positiivisesti ja investoivat maanosaan. Onko meidän analyysimme jäänyt ajastaan jälkeen? Olemmeko liian varovaisia? En usko, että muut mantereet ovat turhaan Afrikassa liikkeellä. Tavallisesti bisnes-seminaareissa Afrikka samaistetaan Etelä-Afrikkaan, mutta Afrikka on paljon muutakin. Kairo ja Cape Town ovat tuttuja paikkoja, mutta Afrikassa on paljon muitakin pisteitä, joiden kautta pääsee sisään markkinoille. Uudet markkinat edellyttävät aina rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Varovaisuus on suomalaisten helmasynti. Varman päälle pelaamalla jäämme kotiin, kun kaikki muut ovat jo liikkeellä. Nyt olisi oikea tutustua Afrikan markkinoihin ja luoda verkostoja.

6

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

7

Kuva: Pekka Kiirala

Maailmankauppa
frikalla on valtavasti potentiaalia, mutta usein mantere yhdistetään korruptioon, köyhyyteen ja kurjuuteen. Afrikan osuus maailman viennistä on tällä hetkellä 2,5 prosenttia, investoinneista se houkuttelee vaivaiset kolme prosenttia ja sen osuus maailmantaloudesta on vain prosentti. Afrikan maiden välinen kauppa on edelleen vaatimatonta. Pariisissa huhtikuun lopulla pidetty African Partnership Forumin (APF) kokous antoi Afrikan tulevaisuudesta valoisamman kuvan. Vuonna 2011 bruttokansantuote kasvaa viisi prosentti, kun koko maailmantalouden kasvu on 3,2 prosenttia. Afrikan yhteenlasketun BKT:n arvioidaan kasvavan 50 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin, elinkeinoelämä monipuolistuu, köyhien osuus vähenee ja koulutustaso nousee. Afrikkaan syntyy valistunut, kuluttava keskiluokka, ja köyhyysrajan alapuolella olevien määrä puolittuu. Myönteisen skenaarion uhat ovat tunnettuja: hallitsematon väestönkasvu, korruptio, poliittiset levottomuudet, ruokaturva ja ilmastonmuutos. Koko Afrikka ei kehity samaa vauhtia. Tällä hetkellä Afrikan kehittyneimmät taloudet ovat Egypti, Marokko, Etelä-Afrikka ja Tunisia. McKinseyn tutkimusinstituutti ennustaa, että öljyntuottajamailla Algerialla, Angolalla ja Nigerialla on valtava kasvu edessään, kunhan osaavat käyttää öljyn viennistä kertyvät tulonsa koko yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla. McKinseyn mukaan Ghana, Kenia ja Senegal muodostavat mielenkiintoisen ryhmän, jolla on monipuolinen teollisuus- ja palvelusektori ja joiden vienti toisiin Afrikan maihin on vahvassa kasvussa.

Yritykset

A

Tehtävä Afrikassa
Tärkein askel Afrikan valloituksessa on mielenkiinnon syntyminen – ja se on Suomessa jo toteutunut.
Angolalaisen puhelinoperaattorin nelivetoauto kyntää Luandan hökkelikyläalueiden muhkuraisia teitä. Kyydissä Omnitelen asiantuntijat mittaavat, kuinka vahvat yhteydet saadaan matkapuhelimien tukiasemiin eri puolella aluetta. Ajaminen on takkuista, mutta mittaustuloksilla saadaan kasvavan kaupungin kännykkäverkon katvealueita karsittua. Olennainen asia maassa, jossa kännykkä on yleensä ihmisen ensimmäinen ja ainoa puhelin. kan kaupan kävijä. Sen suurimpiin afrikkalaisiin asiakkaisiin kuuluu mobiilioperaattori Angolassa, jossa yritys on käynyt kauppaa seitsemän vuotta. Toimitusjohtaja Tomi Paatsila näkee Afrikassa paljon mahdollisuuksia. Vaikka vaurautta on vähän, kännykän käyttäjien määrä kasvaa maanosassa kiivaammin kuin missään muualla. Puhelinta myös käytetään sellaiseen, mihin Euroopassa ei ole totuttu: kännykällä esimerkiksi siirretään rahaa. – Jokaisessa Afrikan maassa löytyy myös jonkin verran markkinoita kalliille tuotteille, Paatsila muistuttaa. Isojen tuloerojen maanosassa on vauraita ryhmiä.
Luottamus rakentuu vuosien työllä

Afrikan tähden
Millaisen roolin Afrikka ottaa maailmantaloudessa?
Afrikan maat olivat ennen Pariisin kokousta identifioineet kaksi erityisen keskeistä tavoitetta, infrastruktuurin ja energian. Manteretta yhdistäviä moottori- ja rautateitä halutaan kehittää ja sähkön saatavuus varmistaa kaikkialla Afrikassa. Kaasua, öljyä ja uraania riittää Afrikassa, mutta hyödyntäminen ei ole päässyt vauhtiin. – Talouteen liittyvät asiat ovat Afrikan kannalta kaikista keskeisimpiä, sanoo pitkän linja vaikuttaja, suurlähettiläs Newai Gebread Etiopiasta. – Ensin on saatava talouskasvu vauhtiin, sen jälkeen voidaan puhua ihmisoikeuksista, koulutuksen tasosta, yritysten yhteiskuntavastuusta ja muista tärkeistä asioista. Afrikan maat puhuivat Pariisissa paljon myös alueellisesta integraatiosta, jota voidaan edistää esimerkiksi tukemalla ja vahvistamalla olemassa olevia alueellisia taloudellisia järjestöjä, kuten SADC, ECOWAS ja EAC. Integraatio olisi omiaan edistämään talouskasvua, rauhaa ja turvallisuutta. Afrikassa on pitkälle meneviä suunnitelmia rajat ylittävälle yhteistyölle ja pääoman, tuotteiden, palvelujen ja työvoiman vapaalle liikkuvuudelle. Yhteisvaluutasta eli ”afrosta” on myös puhuttu. – Suomen kannalta APF on erinomainen mahdollisuus tuoda esille kansallista osaamista ja toteuttaa olemassa olevia Afrikka-linjauksia, rinnakkaispuheenjohtajana toiminut apulaisosastopäällikkö Heikki Tuunanen toteaa. Pariisin APFkokousta hän pitää onnistuneena. APF:n merkityksen Tuunanen kiteytti loppupuheenvuorossaan seuraavasti: – Globaalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia kaikille maille. Se tekee maailmasta päivä päivältä yhä kilpailukykyisemmän markkinapaikan, mikä asettaa suuria haasteita Afrikalle. Nyt on Afrikan vuoro kehittää mantereesta maailmantalouden uusi kasvukeskus. Näitä vuoroja ei kukaan ole koskaan jakanut, joten Afrikan on itse otettava oma paikkansa.
Erik af Hällström lähetystöneuvos

L

angattoman viestinnän konsultointia myyvä Omnitele on suomalaisten pk-yritysten joukossa poikkeuksellisen kokenut Afri-

– Luottamuksen rakentaminen kumppaneihin on ehkä tärkeämpää kuin missään muualla. Asiakkaisiin tutustumiseksi on varattava paljon aikaa. Voitot tulevat vain vuosien työllä, sanoo johtava konsultti Seppo Lohikko. Kun luottamus on rakennettu, yhteistyö ei pienistä kolhuista kärsi. – Sen sijaan kesto-ongelmia tuottaa byrokratia, johtava konsultti Markku Virtanen toteaa. Esimerkiksi Angolassa asiakkaiden maksut ulkomaalaisille ovat tänä vuonna vaikeutuneet keskuspankin valuuttasäätelyn kiristyttyä. Myös viisumien saanti maahan on työlästä ja määräykset kiristyvät koko ajan. Viimeksi viisumien hakijoilta alettiin vaatia rikosrekisteriotetta. – Jos valtio voisi neuvotella viisumisäännösten helpottamisesta Angolaan menijöille, se helpottaisi vientiä, Paatsila sanoo.
Lahjonnan torjunta synnyttää markkinoita

Suomi ja AFP
African Partnership Forum APF perustettiin vuonna 2003 luomaan yhteyksiä G8-maiden ja Afrikan välille. Tänä vuonna Suomi toimii näkyvässä roolissa APF:n rinnakkaispuheenjohtajana. Suomi tukee rahallisesti APF:n sihteeristöä, joka toimii Pariisissa OECD:n yhteydessä.

Pienessä sambialaisessa kylässä asiakas kävelee pankkiin – ja suomalaisen Mirasysin kamera välittää kuvan asioinnista pääkaupunki Lusakan turvakeskukseen. Sambian pankit seuraavat 

CYRR Groupin Vesa Jaakkola (vas.) ja Kristian Ylinen tapasivat kenialaisen M-farmin edustajan Jamila Abass Aminin Helsingin Infodev Global Foorumissa. Kauppapolitiikka • 3/2011 •

8

• Kauppapolitiikka • 3/2011

9

Kuva: Raino Heinonen

Kuva: Shutterstock

Yritykset
konttoreitaan ja automaattejaan Mirasysin kameroin. Uutena valloituksena yritykselle on nyt edessä Nigeria. – Suomessa kameravalvontaa käytetään, koska vartijoiden minimipalkka on korkea. Afrikassa halutaan kameravalvontaa, koska vartijoiden palkka on niin matala, kertoo Mirasysin toimitusjohtaja Jukka Riivari. – Köyhä vartija on helppo lahjoa ja saada kääntämään pää, kun rikollisen pitää toimia. Sen sijaan kameravalvonta on lahjomaton, Riivari perustelee. Kameravalvonta kertoo myös heti kauemmaskin, mitä tapahtuu. Sähköisen viestinnän vauhti on suuri etu maissa, joissa huonojen teiden takia lyhyidenkin matkojen taittaminen vie ihmisiltä pitkään. Nigeriaan Mirasysiä vie nyt öljyvauraus ja tarve turvata muun muassa satamia ja energiantuotantoa. Myös maan pankkisektori on petraamassa toimintaansa. – Väkirikkaan Nigerian tavaramarkkinat ovat Suomea suuremmat, sanoo Riivari.
Tärkeintä on hyvän partnerin löytäminen Etelässä liikenne sujuu Ammattikoulutettuja niukasti

Mirasysillä suurin työ uusille markkinoille pääsemiseksi on oikeiden partnereiden löytäminen. Ilman kunnollisia paikallisia kumppaneita ei markkinoille kannata yrittää, koska toimintatavat ovat eurooppalaisesta poikkeavia. Ostajiin saattavat vaikuttaa vaikkapa heimositeet viejän paikallisen kumppaniin. Mutta välillä myös pohjoisempien toimijoiden toimintatavat mietityttävät. – Maailmanpankin toimintatapoihin tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä. Kaikkien tavarantoimittajien pitää pystyä kilpailemaan samalta viivalta, muistuttaa Riivari. Riivari toivoo Suomen seuraavan sitä, että Maailmanpankin hankkeet eivät muutu vain isojen rahoittajamaiden yritysten tilauksiksi.

Metson Etelä-Afrikan tehtailla työmiehet valvovat murskaimia ja muita kaivosteollisuuden välineitä valmistavia koneita. Isolla tehtaalla näkyy paljon työntekijöitä. Metso työllistääkin maassa yli 1 300 henkilöä yhteensä kymmenellä paikkakunnalla. Koko maailmassa Etelä-Afrikka on Metsolle kuudenneksi suurin toimintamaa henkilöstön määrällä mitattuna. Vaikka Metso toimii myös Sambiassa, Zimbabwessa, Ghanassa ja Algeriassa, Etelä-Afrikka on Metsolle maanosan maista selvästi merkittävin myyntialue. Etelä-Afrikassa Metso tahkoaa tuloja kaivos- ja puunjalostusteollisuuden tuotteilla. Metson houkutteli Etelä-Afrikkaan alueen suurien luonnonvarojen ympärille noussut teollisuus. Etelä-Afrikassa toimivat tiet, satamat ja sähköverkot myös helpottavat yritysten toimintaa.

Sidosryhmäsuhteista ja kauppapolitiikasta vastaavan johtaja Jukka Seppälän mukaan yritysten henkilöstöä, omistussuhteita ja tarjoustoimintaa koskeva erityislainsäädäntö vaikuttaa yritysten toimintaan Etelä-Afrikassa. – Pitkään maassa toimineena me osaamme täyttää lain vaatimukset, joilla pyritään vahvistamaan rotuerottelusta kärsineiden väestönosien asemaa ja osuutta yrityksissä. Sen sijaan Etelä-Afrikan markkinoille nyt tulevien yritysten täytyy valmistautua siihen, että sääntöjen opetteluun menee aikaa. Etelä-Afrikan ongelmaksi on tullut osaavan työvoiman puute. Monet koulutetut muuttavat maasta esimerkiksi Australiaan, eikä uutta osaavaa työvoimaa ole tarpeeksi. Metso paikkailee ammattikoulutetun työvoiman puutetta omalla koulutuksella. Seppälä painottaa innovatiivisten rahoitusratkaisujen merkitystä Afrikan viennille.

– Erityisesti Etelä-Afrikan kaltaisilla kehittyvillä markkinoilla myös julkisen vientirahoituksen saatavuus Suomesta on ensiarvoisen tärkeää. Valtion tuleekin huolehtia instrumenttien kehittämisestä ja päivittämisestä.
Ennakkoluulottomat korjaavat potin

– Afrikka on monelle yritykselle outoudessaan hieman pelottavalta vaikuttava maanosa. Hyvin monet firmat ovat onnistuneet etelän kasvavilla markkinoilla. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta, joustavuutta ja malttia olla lannistumatta ensimmäisen vastoinkäymisen iskiessä, muistuttaa CYRR Groupin toimitusjohtaja Vesa Jaakkola. Helsingistä käsin toimivasta viennin konsulttiyrityksestä löytyy Afrikan kaupan osaamista jo 15 vuoden ajalta. Se on tutkinut eri suomalaisyrityksille Afrikan markkinatilannetta eri maissa ja toimialoilla, neuvonut kaupan käynnistämi-

BJL

BERGMANN

Asianajotoimisto

sessä ja ollut auttamassa niin rahoituksen kuin partnereiden löytämisessä. – Afrikassa ainoa tapa selvittää markkinatilanne on mennä itse käymään paikan päällä ja kysyä mahdollisilta asiakkailta. Afrikka vaatii paljon jalkatyötä, kertoo Kristian Ylinen, joka on yrityksen perustaja ja vanhempi osakas. – Myös liiketoiminta paikan päällä perustuu henkilösuhteisiin. Ensin syntyy henkilöiden välinen luottamus, sitten tulee liiketoimintaa – jos on tullakseen. Suomalaisten kannattaa vaatia itseltään myös joustavuutta. – Jotkut suomalaiset yritykset ajattelevat, että ”asian on toimittava näin tai se ei voi toimia ollenkaan”. Afrikassa voidaan tarvita kuitenkin esimerkiksi erilaisia tuotteita kuin Euroopan markkinoilla. Tuotteista voidaan saada menestyviä räätälöimällä niitä Afrikan tarpeisiin, esimerkiksi poistamalla afrikkalaisille tarpeettomia ominaisuuksia ja laskemalla näin hintaa, Jaakkola neuvoo. Jaakkola ja Ylinen korostavat, että Afrikan maita ei voi laittaa yhteen muottiin. Eri toimialoille eri alueet Afrikassa ovat kiinnostavia.
Öljy tuo rahaa

Kansainvälisten transaktioiden asiantuntijanne
– Rajat ylittävän liiketoiminnan tarpeisiin räätälöidyt palvelut – Fokuksessa asiakkaan liikeidea ja tavoitteet

www.bjl-legal.com
BJL Bergmann Attorneys at Law Eteläranta 4 B 9, 00130 Helsinki Tel. +358 9 696207 0 Fax: +358 9 692207 10 helsinki@bjl-legal.com

Mahdollisuuksia on ainakin teleliikenteen, maatalouden, logistiikan, energian, rakentamisen, koulutuksen ja terveydenhuollon alueilla. Perinteistä ongelmaa – rahan puutetta – on helpottanut erityisesti öljyteollisuuden kasvu Afrikan länsirannikolla. Kiinnostusta Afrikkaa kohtaan on lisännyt kiinalaisten voimakkaasti lisääntynyt läsnäolo Afrikassa. Jaakkola ja Ylinen huomauttavat, että kiinalaisten voitot eivät ole välttämättä pois lännestä. Hinnoilla suomalaiset eivät muutenkaan voi kilpailla. Kiinalaisten rakentamat tiet ja satamat helpottavat myös suomalaisten toimintaa. Sen sijaan laadulla ja mahdollisella osaamisen siirtämisellä vastaanottavaan maahan suomalaiset voivat menestyä kiinalaisia vastaan.
Metson Etelä-Afrikan Vereenigingin kaupungissa sijaitsevan Valimon työntekijät pitävät taukoa. Visa Noronen

Tilaa maksuton tietopakettimme: Verotuksen kansainväliset ulottuvuudet Suomalaisen yrityksen laki- ja verokompassi -sarjan osa VI

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

11

Kuva: Metso

Maahanmuutto
alansa ulkopuolelle. Myös maahanmuuttajien tulee olla kriittisiä työpaikkaa hakiessaan ja olla riittävän aktiivisia saadakseen koulutustaan vastaavia tehtäviä. Osalla maahanmuuttajista on vaikeuksia selviytyä suomalaisessa pykäläviidakossa ja monien virallisten tahojen kanssa, eikä tarvittava tieto välttämättä kulje, ellei sitä itse aktiivisesti etsi. Opetusministeriö varmentaa esimerkiksi muista maista hankitut tutkintotodistukset, joita maahanmuuttajilla voi olla aiemmin suoritetuista opinnoista. Tällaisella paperilla on varmemmalla pohjalla lähteä hakemaan töitä omalta alaltaan kuin alkuperäisellä todistuksella, joka ei välttämättä työnantajalle kerro paljoakaan hankitun koulutuksen laadusta. Mohamed ihmetteleekin, kuinka vielä nykyäänkään työvoimatoimistoista ei ohjata maahanmuuttajia suoraan hankkimaan näitä dokumentteja, joista voi olla työnhakuprosessissa suurta hyötyä.
Monikulttuurisuus on voimavara

Mitä maahanmuuttajilla on tarjota suomalaisille yrityksille?

Etsitään aktiivisia
– Monet maahanmuuttajat syyllistävät mielestäni yhteiskuntaa liikaa omasta työllistymisestään, kun ratkaisu piilee ensisijaisesti työnhaussa ja haastatteluissa osoitetussa halukkuudessa ja innostuneisuudessa. Työnhakijan tulee osoittaa olevansa innovatiivinen ja halukas hakemaansa työhön oli hän sitten suomalainen tai muun maalainen, toteaa Mohamed.
Valmiudet oltava kunnossa

K

auppatieteiden maisteri ja Suomen Somalia-verkoston puheenjohtaja Abdirizaq Hassan Mohamed on työskennellyt Suomessa laajasti eri aloilla ja monissa eri työtehtävissä. Hän saapui Somaliasta Sudanin ja Egyptin kautta Suomeen jo 1990-luvulla liiketalouden kandidaattina ja pääsi töihin Espoon kaupungille somalian kielen opettajaksi. Tuon jälkeen hän on opiskellut Suomessa monipuolisesti erilaisia opintokokonaisuuksia sekä työskennellyt jatkuvasti niin opettajana, luennoijana, toimittajana, erilaisissa kehittämistehtävissä kuin tutkijanakin. Kenties omimmaksi alakseen hän on kokenut kauppapolitiikan ja ympäristöasiantuntijan tehtävät Metsäteollisuudessa. Mohamed ei siis ole omassa elämässään kokenut merkittäviä ongelmia työllistyä maahanmuuttajataustastaan huolimatta. Hän opetteli kielen heti tullessaan maahan ja perehtyi suomalaiseen kulttuuriin niin työelämässä kuin muutenkin. Nämä seikat hän kokeekin tärkeimmiksi työllistymistä tukeviksi ominaisuuksiksi maahanmuuttajien keskuudessa. Muina vahvuuksina työllistyvissä maahanmuuttajissa Mohamed näkee yleensäkin suomalaisten kanssa verkostoitumisen ja kontaktin ottamisen tavallisessa arkielämässä. Tämä auttaa suuresti maahan kotoutumisessa ja oma aktiivisuus synnyttää helposti myös motivaatiota työllistyä.

Ovatko suomalaisten yritysten tiedot Afrikan viimeaikaisesta kehityksestä ja ihmisten koulutustasosta sitten ajan tasalla? – Maahanmuuttajista puhuttaessa tulee huomioida kaksi erillistä asiaa. On eri asia, puhummeko maahanmuuttajien omista valmiuksista työllistyä vai siitä, onko yrityksillä valmius ottaa maahanmuuttajia vastaan ja työllistää heitä, korostaa Mohamed. Hänen mielestään suurilla ja ehkä osin myös keskisuurilla yrityksillä on valmiudet työllistää maahanmuuttajia, mutta pienemmillä yrityksillä tähän on harvoin resursseja. Metsäala, logistiikka ja IT-ala työllistävät nykypäivänä paljon ja myös julkinen sektori on viime aikoina tarjonnut yhä enemmän työpaikkoja myös maahanmuuttajille. – Monilla yrityksillä on hyvä tuntemus Afrikkalaisista osaajista, mutta lisää tietoa kaivataan erityisesti kulttuurin tuntemuksesta. Tämä pätee molemmin puolin. Myös maahanmuuttajilla on usein

puutteelliset tiedot suomalaisesta kulttuurista, mikä aiheuttaa käytännön ongelmia, Mohamed muistuttaa. – Monet maahanmuuttajat saavat korkean tason koulutusta Suomessa ja hyödyllistä olisikin, että he saisivat myös käyttää hankkimaansa osaamista juuri omalla alallaan, sanoo Mohamed. – Työvoimatoimistojen tulisi ohjeistaa ja neuvoa paremmin koulutettuja ihmisiä, jotta he eivät ajautuisi töihin oman

Afrikan maahanmuuttajat työllistyvät Suomessa monesti niin sanottuihin ”sisääntuloammatteihin”, kuten siivouspalveluihin, ravitsemusalalle tai liikenteeseen. Näissä ei tarvita välttämättä aiempaa koulutusta vaan suomen kielen taito

ja työkulttuurin tuntemus riittää. Muita paljon työllistäviä aloja on julkisella sektorilla hoitoala sekä yksityisellä sektorilla logistiikan sektorin tehtävät ja tietotekniikka. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2009 lopussa Suomessa olevista Afrikan kansalaisista oli työllistynyt 4 400 henkilöä ja työttömänä oli 2 406 henkilöä. Yrittäjänä toimi 202 henkilöä. Työttömyysprosentti Afrikan maahanmuuttajille oli näin ollen 35 prosenttia. Työllistymistä estävinä seikkoina Mohamed näkee ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan. Tosin ne ovat viime aikoina vähentyneet hänen mielestään huomattavasti. – Työnantajat ovat nykypäivänä monikulttuurisia ja arvostavat näitä ominaisuuksia myös henkilökunnassaan. Nykyteknologia mahdollistaa työn seurannan paremmin, jolloin maahanmuuttajalle annetaan helpommin mahdollisuus osoittaa kykynsä, ja työnantaja voi seurata, pystyykö hän suoriutumaan annetuista tehtävistä. Monesti ensimmäinen työllistetty maahanmuuttaja toimii yrityksessä esimerkkinä ja luo pohjaa myös muille kulttuuritaustansa edustajille. Mitä hyötyä suomalaisille yrityksille on ja voisi olla maahanmuuttajien palkkaamisesta?

Mohamed kokee, että kulttuurin tuntemusta vaativissa tehtävissä maahanmuuttajilla olisi paljon annettavaa. – Kansainväliset yritykset ovat jo hyötyneet lähettämällä esimerkiksi ulkomaan komennuksille paikallisen kulttuurin ennestään hyvin tuntevia maahanmuuttajia, jolloin suhteiden luominen ja asioiden hoitaminen saattaa olla merkittävästi sujuvampaa, Mohamed toteaa. – Maahanmuuttajat ovat myös usein erityisen hyviä tekemään tiimityötä ja innovatiivisia työtavoiltaan, sillä kulttuuritausta antaa tähän valmiudet jo syntymästä saakka. Näkisin, että myös kehitysyhteistyö voisi hyötyä merkittävästi enemmän maahanmuuttajien palkkaamisesta. Mohamedin mielestä myös yrittäjyyteen tulisi kannustaa enemmän ja tukea maahanmuuttajia yrityksen perustamisessa. Esimerkiksi viennin, kaupan ja ravintola-alan piirissä olisi paljon mahdollisuuksia uusille yrittäjille. Lopuksi hän kehuu suomalaista työelämää suotuisaksi ja yhdenvertaisuutta korostavaksi myös maahanmuuttajille. – Suomessa asiat hoidetaan yleisesti ottaen hyvin ja tasa-arvoisesti. Yritykset ottavat vastuuta työilmapiiristä. Kannattaa myös huomioida, että maahanmuuttajien palkkaaminen ei teetä yrityksille lisää paperitöitä tai aiheuta ylimääräisiä kuluja, sillä yleisesti työluvan saa Suomessa hyvin helposti, kunhan oleskelulupa-asiat ovat kunnossa. Paras keino maahan sopeutumiseen on siis työ, jonka kautta maahanmuuttajat kiinnittyvät yhteiskuntaan ja tuovat kansainvälisyyttä myös suomalaisille pikkupaikkakunnille. Esimerkiksi Pohjanmaalla on nykyisin jo monin paikoin työvoimapulaa, mikä on mahdollistanut maahanmuuttajien hyvän työllistymisen alueella. Viidentuhannen asukkaan Sievissä Pohjois-Pohjanmaalla maahanmuuttajia työllistävät metalliteollisuus, maatilat ja kenkätehdas, jossa on töissä jo toistakymmentä eri kansallisuutta. Sievin Jalkineen tehtailla maahanmuuttajien osuus työntekijöistä on noin kymmenen prosenttia ja heidän määränsä saattaa yhä kasvaa tulevaisuudessa.
Riikka Harju

12

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

13

Kuva: Shutterstock

Maastamuutto
eivätkä siirtolaiset pudonneet tyhjän päälle saapuessaan maahan. Tällainen vinkkisysteemi synnytti suomalaisalueita. Esimerkiksi Sudburyn kaivoskaupunkiin Kanadaan lähti paljon kauhavalaisia – kaksi heistä oli Tuurin omat isoisät – ja Yhdysvaltojen länsirannikolle Oregoniin meni kaustislaisia. Myös värvärit houkuttelivat aktiivisesti muuttajia. – Haastatteluissa ihmiset ovat kertoneet minulle, että heillä oli hyvät oltavat. Töissä suomalaisiin suhtauduttiin suopeasti, koska heitä pidettiin hyvinä työntekijöinä. Töitä piti kuitenkin tehdä paljon. Suomessakin olisi varmasti vaurastanut samalla työmäärällä mutta työtä ei ollut tarjolla, Tuuri sanoo. Yksi kolmesta lähteneestä palasi takaisin Suomeen ja pystyi kartuttamallaan vauraudella hankkimaan oman maatilan tai perustamaan yrityksen. Sille tielle jääneet lähettivät rahaa ja tavaraa vanhaan kotimaahansa. Tuuri muistelee, että hänen perheensä sai sukulaisilta paketteja vielä 1950-luvulta. – Olisi kiinnostavaa, jos joku tutkisi siirtolaisten Suomeen välittämää henkistä perintöä. He olivat maailmaa nähneitä ja tehneet töitä Suomessa vielä tuntemattomilla menetelmillä. Siirtolaiset olivat henkisesti vireitä ja avarakatseisia sekä toivat mukanaan kaiken keräämänsä tiedon ja taidon.
Lama lopetti siirtolaisuuden
Kuva: Pekka Kiirala

U.S. Open
Pohjois-Amerikan työmarkkinat imivät 1800–1900-lukujen vaihteessa lähes 400 000 suomalaista siirtolaista. Kirjailija Antti Tuuri kertoo, miksi lähes puolet lähtijöistä oli kotoisin Pohjanmaalta.
Ankarat työmarkkinat

Kevätaurinko on riisunut pelaajien paidat Kalastajatorpan Tennisklubilla. Antti Tuuri on juuri palannut Italiasta ja viettää muutaman päivän Helsingissä ennen kuin jatkaa matkaansa Pohjanmaalle. Tässä välissä on aikaa harrastuksille ja haastattelulle. Pelikentillä ilmatilaa hallitsevat huudot, pallot ja hikipisarat. Tuuri istahtaa suihkunraikkaana terassituoliin. Kirjailijakollegoista ainakin Hannu Mäkelä on saman lajin miehiä, sillä hän puhuu viereisessä pöydässä venäjää puhelimeen.

T

uuri on käsitellyt useammassa teoksessaan suomalaisten siirtolaisuutta Pohjois-Amerikkaan 1900-luvun alkupuolella. Uusi Jerusalem-, Maan avaruus- ja Taivaanraapijat -kirjoissa suomalaiset niittävät vehnää preerialla, kaivavat nikkeliä kaivoksissa, kaatavat puita metsätyömailla ja rakentavat pilvenpiirtäjiä. Miksi Suomesta lähdettiin siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan? – Syitä oli monia, mutta taloudelliset syyt ajoivat eniten liikkeelle. Ihmiset haaveilivat vaurastumisesta. Maaseudulla oli paljon väestöä, joka oli vailla työtä. Koneistuminen oli vähentänyt työvoiman tarvetta. 1800-luvulla maanviljely hoidettiin pitkälti käsipelillä, joten silloin vielä työhön tarvittiin valtavasti porukkaa, Tuuri sanoo. Talouden lisäksi tunteet liikuttivat ihmisiä. Siirtolaisten keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa kahdeksan prosenttia vas-

taajista ilmoitti lähdön syyksi onnen etsinnän. Nuoret lähtivät myös puhtaasta seikkailun halusta. Menijät olivat pelotonta porukkaa, sillä monet lähtivät kielitaidottomina täysin vieraaseen maahan. – Haastattelin 1980-luvulla erästä kanadansuomalaista. Hän sanoi, että jos totta puhutaan, niin onhan se jännittävämpää seisoa kadulla New Yorkissa kuin Seinäjoen asemalaiturilla, Tuuri muistelee. Muuttoliike Pohjois-Amerikkaan koski eniten juuri Pohjanmaata. Tuuri kertoo, että lähtövalmius johtui paikallisesta perinnönjakotavasta: talo kuului vanhimmalle pojalle, muut saivat lähteä. Myös pohjalaiseen luonteenlaatuun kuuluva rohkeus helpotti Tuurin mukaan lähtemistä.

Tuuri toteaa, että Amerikka oli kova maa siirtolaisille. Työtä tekemällä oli mahdollista tienata, mutta kun lamakausi iski, mitään sosiaaliturvan tyyppistä turvaverkkoa ei ollut tarjolla. Silloin saatettiin matkustaa tavarajunan katolla halki mantereen työn perässä. – Suomalaisten ongelma oli se, että Yhdysvaltoihin ja Kanadaan saavuttiin myöhäisessä aallossa, jolloin vauraudet oli jo jaettu. Töitä oli tarjolla lähinnä suorittavassa portaassa, ja suomalaiset olivat sen ajan mittapuulla koulutettua väkeä. Siksi suomalaiset olivat lakkoherkkiä, mutta toisaalta hulluja tekemään töitä. Usein päätös lähteä perustui siihen, että joku tuttava kirjoitti, että olisi tarjolla töitä. Näin työpaikka oli pedattu valmiiksi,

Miksi olet kirjoittanut Suomesta Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista?
Sisällytin jo Pohjanmaa-romaaniini siirtolaisuutta, koska se on niin iso pohjalainen joukkoliike. Sitä tutkiessani huomasin, miten mielenkiintoinen aihe siirtolaisuus on. Lopullisen sysäyksen antoi oma isäni. Hän muisteli kerran pikkuserkkuani Jonni Tuuria, joka lähti Kauhajoelta 1950-luvulla Sudburyyn Kanadaan. Ennen lähtöään pikkuserkullani olisi ollut orkesteri nimeltään ”Jonni Tuurin eksoottinen orkesteri”. Nimi kiehtoi minua niin, että lähdin haastattelemaan Jonni Tuuria ja muita siirtolaisia Kanadaan. Siellä selvisi, ettei Jonni Tuurilla koskaan ollut sellaista orkesteria, vaikka oli soittanut tanssiorkestereissa Suomessa ja myös Kanadassa. Ameriikan raitti oli sitten luonteva jatko Pohjanmaalle ja Talvisodalle, ja kirja kertoi saman suvun tapahtumista 1980-luvulla. Aihetta tutkiessani sain eväät vielä kahteen vanhemmalle ajalle sijoittuvaan romaaniin, Uusi Jerusalem ja Maan avaruus.

Suuri lama 1920–1930-lukujen vaihteessa lopetti nykytermein ilmaistuna työperäisen maahanmuuton Pohjois-Amerikkaan. Yhdysvallat sulki ensin rajansa, Kanada myöhemmin. Imun lisäksi siirtolaisuus edellyttää työntöä, ja Suomen parantanut taloudellinen tilanne hillitsi tarvetta muuttaa työn perässä. Seuraava suuri muuttoaalto antoi odottaa itseään 1960-luvulle asti, jolloin suomalaiset lähtivät urakalla Ruotsiin töihin. Globaalit työmarkkinat eivät Tuurin mukaan olekaan mikään uusia ilmiö. 1800–1900-luvuilla ei harrastettu kansainvälistä tiedonvälitystä netissä tai lehdistössä, mutta värvärit kulkivat ympäri maailmaa. He lupasivat lähtijöille ilmaiset matkaliput silloin, kun työvoimaa tarvittiin. Miltä tulevaisuus näyttää? Onko mahdollista, että Suomesta muutettaisiin laajassa mittakaavassa työn perässä ulkomaille? – Tarvittavaa työntöä ei ole. Suomessa sosiaaliturva ja työmarkkinat ovat hyvällä mallilla. Siirtolaisuuteen ajava globaali köyhyys on jossain muualla kuin Pohjoismassa. 1900-luvun alkupuolella Yhdysvaltojen ja Kanadan taloudellisen hyvinvoinnin ero Suomeen oli huomattava. Miehet kirjoittivat sieltä kotiin, että täällä voi tienata saman summan päivässä kuin Suomessa vuodessa. Lopettelemme haastattelua, ja tenniskentälläkin tunti tulee täyteen. Pelaajat kastelevat ja tasoittavat massakentän pinnan seuraavia varten. Idea artikkelin otsikosta syntyy, kun avoimet työmarkkinat ja tenniskilpailut rinnastuvat toisiinsa. Repussa on sattumalta mukana Tuurin Surmanpelto-kirja, johon kirjailija kirjoittaa omistuskirjoituksen pyynnöstä.
Mikko Taivainen

14

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

15

shutterstock_55207882 Conv.pdf

1

6.6.2011

15.17

Länsi-Afrikka

Tähtiainesta
Lagos on moderni kaupunki, jossa on mahdollista tehdä rahaa.

"K

un saavut Murtala Muhammedille ensikertaa, tunnet, että täällä voit aloittaa kaiken alusta – ja mikä vain on mahdollista." Suurin piirtein näillä sanoin kommentoi alkujaan libanonilainen liikepankkiiri nyt 10 vuoden takaisia tunteitaan hiljattain järjestetyssä kansainvälisen tason business-seminaarissa Lagosissa.

Villin lännen tuntua?

Lagosin Murtala Muhammed -lentokenttä on nyttemmin uudistettu, maailman keskuksiin yhdistetty moderni Afrikan "hub". Silti viimeistään ajettaessa siltojen yli Lagosin ytimeen Victoria Island -saarelle, ohi paaluille rakennettujen slummien ja läpi loputtomien ruuhkien, ymmärtää villin lännen tuntua.

Lagosiin voi todellakin kadota. Mutta siellä on kansainvälisen kaupan pioneerien viimeistään nyt oltava. Sen taivaanrannan alla tehdään rahaa. Lagos on osa suurta globaalia talousmurrosta. Koko Nigeriassa on 160 miljoonaa asukasta. Juuri julkistetun YK-arvion mukaan se olisi vuonna 2100 maailman kolmanneksi väkirikkain maa, jossa jo vuonna 2025 on yli 250 miljoonaa asukasta. Suomalaisyrityksiä kiinnostanee sekin, että Nigerian talouskasvu on yli seitsemän prosentin luokkaa. Lagos on Nigerian suurin kaupunki ja tuottaa jopa yli 40 prosenttia maan BKT:stä.
Säpinää Afrikan kainolossa

Nigerian talouskasvu ja dynaamisuus tuntuvat juuri Lagosissa.

– Tämä näkyy tunkuna kaduilla ja jatkuvina rakentamisprojekteina. Kaikki ovat ikään kuin kenossa eteenpäin vilkuilematta taakse, kertoo ensituntemuksiaan kaupungista SITRA:n viestintäjohtaja Teppo Turkki. Hän vieraili Lagosissa ja Abujassa maaliskuussa yhdessä SITRA:n yliasiamiehen Mikko Kososen kanssa. Lagosin demografialuvut ovat huikeita, ja ne kertovat Afrikan urbanisaatiosta. Lagosin osavaltiohallinto ja YK:n väestöasiantuntijat asettavat kaupungin väkiluvun 17 miljoonan paremmalle puolen. Lagos kasvaa väkiluvulla mitaten kymmenen kertaa nopeammin kuin esimerkiksi New York. Tämä tietää valtavia haasteita myös perusinfrastruktuurille ja -palveluille.

Nigeriassa lagosilaisilla sanotaan olevan oma asenteensa, "the Lagos attitude", eikä sillä tarkoiteta afrobeat- tai highlife-musiikkipiirejä, joista kaupunki taannoin tuli tutuksi. – Erityisesti huomio kiinnittyi yksilöiden haluun tehdä omaa businesta. Dynamiikkaa ei selvästikään vedä valtion ohjaus vaan ihmisten aktiivisuus, Turkki huomauttaa. Liiketoimintaympäristönä tämä voi olla houkutteleva mutta Nigerian haasteisiin yhdistettynä haastava. – Lagos on selkeästi Nigerian liiketoiminnan keskus. Toimintaympäristö on moniulotteinen ja nopeasti muuttuva, kertoo Olu Raheem. Hän on Finpron Nigerian pääkaupungissa Abujassa sijaitsevan uuden vientitoimiston päällikkö. Korruptio, perusinfrastruktuurin puutteellisuus ja koulutetun työvoiman sekä luotettavien edustajien löytäminen ovat todellisia haasteita. – On totuttava siihen, että yrityksen pahin vihollinen on paikallinen hallinto. Jos korruptioon alkaa, niin loppua ei näy, Paavo Wiro korostaa. Wiro toimi Kamerunista käsin Wärtsilän Keski-Afrikan toimintojen toimitusjohtajana ennen siirtymistään Afrikkaan erikoistuneeksi yrityskonsultiksi. Maailmankaupan rajaseuduilla kovia kilpailijoita eivät ole vain perinteiset tutut toimijat. Rakkaan naapurimme vientitoimisto on toiminut Lagosissa ruotsalaisyritysten tukena jo vuosikaudet, mutta myös monet globaalit suuryritykset ovat identifioineet Lagosin yhdeksi paikaksi, jossa on oltava.
Alku voi olla hämmentävä

– Suomalaiset yritykset eivät ole vielä huomanneet, että Afrikasta tuli jo noin 20 vuotta sitten strateginen maanosa kansainvälisille yrityksille, huomauttaa Wiro. Suomen vienti Nigeriaan on laskenut yli 20 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Vaikka monella yrityksellä on Lagosissa edustaja, vain Wärtsilällä ja Nokialla on oma toimisto. Miten suomalaiset voisivat siis päästä osallisiksi Nigerian potentiaaleista riskit tiedostaen? Alku voi olla hämmentävä kulttuurin takia. Yksi Lagosissa toimiva nigerialainen tuntee nigerialaisten ja suomalaisten toimintaedellytykset erityisen hyvin.

Adetayo Adelekun tai tuttavallisemmin ”Tayo” on Suomessa opiskellut ja Lagosiin suomalaisyritysten agenttina palannut liikemies. – Ensikertalaiselle Lagosin tiivis tunnelma ihmispaljoudesta ja liikenteestä alkaen voi olla hämmentävää, mutta ajan myötä siihen tottuu. Tayon kaltaisia sillanrakentajia on Suomessa yhä enemmän, ja he voivat avata ovia suomalaisyrityksille. – On tärkeä pystyä mukautumaan nigerialaisiin toimintatapoihin. Ideaali olisi löytää molemmat maat tunteva kumppani, jolla on suomalainen integriteetti mielessään. Kaikki Nigeriaa ja Suomea tuntevat korostavat samaa asiaa: sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. Raheem neuvoo, että paikan päällä on oltava itse tai toimittava paikallisen kumppanin kanssa. Wiro on samaa mieltä. – Etabloitumisen täytyy olla olennaisen osa yrityksen visiota ja strategiaa, ja prosessissa tarvitaan halua ja pitkäjänteisyyttä. Vuonna 2010 silloinen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen johti onnistuneen yritysvaltuuskuntamatkan Nigeriaan. Vierailun tähtihetkiä olivat korkean tason tapaamiset Lagosin kuvernöörin Babatunde Fasholan ja tämän hallinnon kanssa sekä Lagosin kauppakamarilla järjestetty Suomi-yritysseminaari. Kuvernööri Fashola valittiin toiselle nelivuotiskaudelle huhtikuussa pidetyissä vaaleissa. Suomen suurlähetystön voimin on jatkettu vienninedistämistä, mutta tärkein yksittäinen toimi on ollut Finpron toimiston avaaminen Nigeriaan. – Finpro tukee yrityksiä monipuolisesti kaikissa Nigeriaa koskevissa asioissa. Yhteistyö suurlähetystön kanssa on saumatonta ja suomalaisten toimijoiden onnistuminen on kaikkien päämäärä, kertoo Raheem. Toimisto sijaitsee Abujassa mutta palvelee suomalaisyrityksiä erinomaisesti myös Lagosissa. Esimerkiksi eri energiamuotojen ja sähkönjakelun, ympäristöteknologian sekä infrastruktuuri- ja logistiikkateknologian aloilla mahdollisuudet ovat sitoutumiskykyisille yrityksille melkoiset.
Lauri Voionmaa

Kaupungit tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia
Abuja on koko Afrikan mantereen nopeimmin kasvavia kaupunkeja. Se on Nigerian ainoa kaupunki, jonka kaavoituksesta on selkeä suunnitelma. Tärkeimmät investointikohteet Abujassa ovat infrastruktuuri, rakentaminen, liikenne, jätehuolto, maatalous ja bioenergia. Ulkomaiset yritykset ovat kiinnittäneet huomiota Abujaan paitsi kiinnostavana markkinana myös porttina muualle Nigeriaan. – Perustimme toimistomme Abujaan, sillä suuret rakennusalan asiakkaamme ovat täällä. Abuja on moderni kaupunki, jonka infrastruktuuri on verrattain kehittynyt. Liikenne ja turvallisuustilanne ovat parempia kuin muualla maassa. Voimme kasvaa ja vakiinnuttaa asemaamme täällä ja sitten laajentaa muihin suuriin kaupunkeihin, ruotsalaisen Atlas Copcon Nigerian operatiivinen johtaja Patrik Rylander kertoo. Uudet asuin- ja teollisuusalueet sekä liikenne pyritään suunnittelemaan siten, että noin viisi miljoonaa Abujan ulkopuolella asuvaa työmatkalaista pääsevät liikkumaan sujuvasti. Suunnitelmat raideverkoston rakentamiseksi on tehty, ja rakennustyöt annettiin kiinalaisen CCECC:n hoidettavaksi jo vuonna 2008. Väestönkasvun vuoksi kaupungissa on jatkuva pula asunnoista. Koska Abujassa asuu paljon poliittista eliittiä, diplomaatteja ja kansainvälisten järjestöjen työntekijöitä, kysyntää riittää myös laadukkaalle luksusrakentamiselle. Jätehuollossa erityisesti wasteto-energy -asiantuntemus voi tarjota mahdollisuuksia. – Nigerialaisten ensisijainen tavoite on saada energiaa teollistumisen ja urbanisaation tarpeisiin. Tässä voisi olla saumaa tarjota vihreää teknologiaa, Suomen suurlähetystön kakkosmies Lauri Voionmaa sanoo. Myös kaupungin kierrätysjärjestelmä kaipaa kehittämistä. – Liiketoiminnan riskit ovat korkeita joillain sektoreilla. Mutta maassa ei pärjää ellei siihen halua sitoutua. Monen sijoittajan mielestä Nigeriaan on tultava nyt, jos mielii olla mukana vuonna 2020. Abuja voi olla muuta maata houkuttelevampi paikka aloittaa, Voionmaa toteaa.
Kuva: Shutterstock

Satu Simelius

16

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

17

Länsi-Afrikka
tuttavat, että öljyvarojen käytöstä säädetään lähiaikoina tiukka laki. Ghanan talousrakenne ja kehitysaste saattavat helpottaa sen selviytymistä uudessa tilanteessa. Tuotantomäärät ovat vielä kaukana Afrikan "mustien tähtien" tuotantotasoista. Nigeria tuottaa 2,3 miljoonaa ja Angola 2 miljoonaa barrelia päivässä. Parhaimmassa tapauksessa öljy auttaa maata selviämään vakavista infrastruktuurin puutteista ja tervehdyttämään maan pankkisektorin. Kysymysmerkkejä on kuitenkin ilmassa, ja esimerkiksi kiinalaisten sijoituksia seurataan tarkkaan. Kiina nousi viime vuonna Ghanan suurimmaksi kauppakumppaniksi. Kiinan, Intian ja muiden nousevien talouksien merkitys ja globaali talouden siirtymä Aasiaan näkyvät Ghanassa. Suomalaisyritykset ovat menestyneet Ghanassa korkean teknologian aloilla, kuten telekommunikaatiosektorilla tai sähkönjakeluverkkojen rakentamisessa. Muut pohjoismaat ovat Ghanassa huomattavasti vahvemmin läsnä. Mahdollisuudet suomalaisyrityksille esimerkiksi ympäristöteknologian, energiaosaamisen, kaivosteollisuuden ja rakentamisen aloilla olisivat huomattavat. Nyt on suunnitteilla Ghanaan ja laajemminkin Afrikkaan keskittyvä yritysseminaari Helsingissä, jonka ajankohta on näillä näkymin syyskuun alussa. Suomesta kaavaillaan myös virallista vienninedistämismatkaa Ghanaan, ja sen ajoitus olisi lokakuussa.
Lauri Voionmaa

Kuva: Shutterstock

Mantereen vakain
Etsitkö "helpompaa" tapaa menestyä tai jopa aloittaa Afrikassa? Miten olisi Ghana?

Kuva: Antero Aaltonen

GLOBAL TRENDS

Dr. Dan Steinbock is Research Director of International Business at the India, China and America Institute. He is also in the high-level Guidance Group of the GeoBranding Center (CMO Council) dedicated to the marketing of countries, and locations worldwide. The interest communities of the CMO Council include over 20,000 global executives across nearly 100 countries.

S

uomi on voimistamassa vienninedistämistoimiaan Ghanaan, joka on Länsi-Afrikan mittakaavassa poikkeuksellisen vakaa ja varakas valtio. Ghana saavutti juuri tavoitellun keskituloisen maan statuksen. Kymmenen prosentin vuosivauhtia kasvava Ghana on yksi maailman nopeimmin kehittyvistä talouksista. Jos öljyntuottaja Nigeria on Länsi-Afrikan mustan kullan maa ja koko maanosan todellinen jättiläinen, niin Ghana sen oikea kultakimpale suklaakuorrutuksella. Ghana tuottaa kolmanneksi eniten kultaa maailmassa ja toiseksi eniten kaakaota. Ghanan talous on riippuvainen näistä raaka-aineista, sillä niiden osuus viennistä on yli 70 prosenttia, mutta Nigerian öljykirouksen kaltaiselta loukulta se on välttynyt. Ghana on korruptiovertailussa valioluokkaa naapurimaihin nähden. Transparency International rankkaa maan si-

jalle 62, joka vastaa monen teollisuusmaan tilannetta. Foreign Policy-lehden arvion mukaan Ghana on Afrikan mantereen vakain valtio. Päihittääkö Ghana resurssikirouksen? Moni ghanalainen lisäisi öljykiroukselta säästymiseen huomautuksen "tähän päivään asti". Aihe on erittäin ajankohtainen Accrassa. Ghana siirtyi viime joulukuussa mustan kullan aikaan, kun uusi Jubilee-öljykenttä avattiin, ja maa alkoi tuottaa öljyä ensin 125 000 ja tulevina vuosina 250 000 barrelin päivävauhtia. Optimistit muis-

Africa’s growth potential

Historically, sub-Saharan Africa has been the poorest region in the world. Today, it is growing relatively faster than any other region, except for Asia.

Edelläkävijä menestyy
Lagosissa toimivan Verod Capital Management -sijoitusyrityksen varatoimitusjohtaja Eric Idiahilla on kokemusta yhteistyöstä suomalaisyritysten kanssa. Hän kertoo oman näkemyksensä Nigerian talouden kehityksestä. Mitä mielenkiintoista tapahtuu juuri nyt Nigerian liike-elämässä? Minua itseäni kiinnostaa eniten telekommunikaatio, media ja teknologian tila Nigeriassa. Uusi MainOne-merikaapeli ja muut uudet internetkaapelit lisäävät internetin

käyttöä. Se, miten hyvin nigerialaiset yritykset oppivat hyödyntämään uutta teknologiaa, määrittelee Nigerian liike-elämän menestyksen. Miten tulit aloittaneeksi yhteistyön suomalaisyritysten kanssa? Muutama vuosi sitten olin menossa Mobile World Congress - tapahtumaan Barcelonassa. Matkalla tapasin suomalaiseen liikemieheen, joka työskenteli intialaisessa teknologia-alan yrityksessä. Pidimme yhteyttä tilaisuuden jälkeen, ja hän suositteli minulle suomalaisia yrityksiä, kun etsin sijoitusmahdollisuuksia teknologiasektorilta.

Mitä neuvoja antaisit suomalaisyrityksille? Nigeria on Afrikan suurin markkina. Täällä on runsaasti mahdollisuuksia, mutta ne eivät kestä ikuisesti. Suomalaisyrityksien kannattaa rohkeasti loikata Nigerian markkinoille ennen kuin se on liian myöhäistä. Nigeriassa kuten kaikissa maissa on esteitä liiketoiminnan aloittamiselle, joten kärsivällisyys on tie menestykseen.

istorically, sub-Saharan Africa has suffered from the effects of economic mismanagement, corruption in local government, and inter-ethnic conflict. It includes most of the least developed countries in the world. However, in the past few years, African opportunities have become increasingly more attractive from the standpoint of international trade and investment. In addition to natural resources and telecoms, the new investments include sectors, such as retail and financial services. The potential for expanding the industrial sectors of African countries is substantial. The population of Sub-Saharan Africa was 970 million in 2010 and it will be 1.1 billion by 2020. In the aggregate, Africa’s combined current GDP is not that different from those of Brazil and Russia. Furthermore, two potential ‘mini-BRICs’, Egypt and Nigeria, are located in Africa.
Back to growth, but challenges remain

H

In the past, the region has shown resiliency, but eventually price shocks can result in higher inflation, especially as monetary policy remains looser than preferable in many countries in the region. In the past few months, private capital inflows to the region have returned to the rising trajectories of the early to mid-2000s. Still, only a few African frontier markets have shared in the resurgence in portfolio flows as experienced by emerging markets elsewhere.
Long-term prospects

Satu Simelius

Today, the recovery of the sub-Saharan Africa from the crisisinduced slowdown is well under way. In most of the region’s 29 low-income countries and seven oil exporters, growth is back close to the high levels of the mid-2000s. In 2011, growth is expected to average 5.5 percent, and 6.0 percent in 2012. In comparison to sub-Saharan Africa, higher growth will only be seen in developing Asia. Of course, there is substantial variation among country groupings. Among the region’s middle-income countries, led by South Africa, recovery is more gradual. Future prospects could also be shadowed by still another sharp increase in food and energy prices.

Between 2010 and 2050, African countries, as an aggregate, have potential to become larger than Brazil. In the long-term, catch-up growth requires solid macroeconomic conditions that will support growth. Due to increasing prosperity, the rise of the middle class in Africa will follow the trajectory that the BRICs have pioneered – economic openness, industrialization, urbanization, infrastructure investment, and so on. From the 1980s to 2008, the high-growth BRICs benefited from the peak years of globalization, especially relatively high demand in the advanced economies. Despite its significant long-term potential, African growth will occur in more challenging conditions. Still, given a stable international environment and gradual economic development, Egypt, Kenya, Nigeria and even Sudan could become middle income countries by 2050.
Dan Steinbock

18

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

19

Yritykset

Energia

Afrikan osaajat
Rakennustempo
Rakennustempo Oy on 1978 perustettu joensuulainen perheyhtiö, joka toimittaa erityyppisiä poimintakoneita noin 30 maahan. Sen palveluksessa työskentelee yli 60 metalliteollisuuden ammattilaista. Yhtiöllä on kolme eri tuotelinjaa: Joonas pensasmarjan- ja hedelmänpoimintakoneet ja hoitolaitteet, Kotakeittiöavotulisijat ja konepajateollisuuden sopimusvalmistus. Kotimainen Kotakeittiö-tavaramerkki tunnetaan Euroopassa Tundra Grill -nimellä ja Venäjällä Kotagrill-nimellä. Yhtiö on sopimusvalmistaja ja alihankkija muun muassa kansainvälisen kone- ja ajoneuvoteollisuuden säiliötuotannossa.

Afrikan markkinoilla riittää kysyntää suomalaiselle osaamiselle – niin räätälöidyille traktoreille kuin innovatiivisille poimintakoneille.

Rakennustempon Afrikan projekti käynnistyi Ghanassa, jossa ensimmäiset koepoiminnat suoritettiin vuosina 2007–2008. Vuonna 2009 yhtiö

suunnitteli ja valmisti ensimmäisenä maailmassa energiakasvina käytettävälle jatrophapensaalle soveltuvan poimintakoneen version, joka toimitettiin Ghanaan vuonna 2010. Par aikaa odotetaan poimintojen aloitusta Mosambikissa koneen toisella kehitysversiolla. Kuluvan vuoden aikana Rakennustempo odottaa kaupankäynnin aktivoituvan ja vuosien panostuksen tuottavan tulosta. Lisätietoja: www.rakennustempo.fi

Valtra
Valtra Oy Ab valmistaa, kehittää, markkinoi ja huoltaa Valtratraktoreita. Yritys on markkinajohtaja Pohjoismaissa ja toiseksi myydyin merkki Latinalaisessa Amerikassa. Suomen ja Brasilian tehtailla valmistettiin viime vuonna yhteensä 22 000 traktoria. Valtra on AGCO-yhtymän kansainvälinen tuotemerkki. Valtra valmistaa traktoreita tilausten pohjalta ja jokainen traktori räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Erilaisia valinnais- ja lisävarusteita on satoja ja niiden yhdistelmiä miljoonia. Valtralta löytyy sopiva ratkaisu erilaisiin töihin ja olosuhteisiin tropiikin kuumuudesta Pohjolan talveen, yhtiöstä kerrotaan. Valtran myynti-, huolto- ja varaosaverkosto kattaa myös Afrikan. Yhtiöllä (ent. Valmet) oli kokoonpanotehdas Tansaniassa vuosina 1980–1989. Nykyisin Afrikkaan toimitetaan traktoreita Suomen ja Brasilian tehtaiden mallistoista. Lisätietoja: www.valtra.fi

arvalla suomalaisyrityksellä on yhtä paljon liiketoimintaa Afrikassa kuin Wärtsilällä. Kun toimintaa on jo 42 mantereen maassa, voidaan puhua Suomen mittakaavassa hyvästä kattavuudesta. Konttoreita on perustettu kuuteen eri valtioon, Senegaliin, Kameruniin, Nigeriaan, Keniaan, Tansaniaan ja Etelä-Afrikkaan. Guineassa ja Gabonssa on lisäksi haarakonttorit. Wärtsilä tarjoaa Afrikkaan kokonaisvaltaisia energiaratkaisuja. Afrikan ja Etelä-Euroopan voimalaitosliiketoiminnan johtaja Stefan Fant kertoo, että Wärtsilän tarjoama paketti pitää sisällään koko tuotantojärjestelmän. Kyse ei ole vain laitteista vaan siitä, että yhdessä suunnitellaan, rakennetaan, installoidaan ja tehdään käyttösopimus kohteesta. Monissa Afrikan maissa Wartsila pitää hallussaan johtavaa markkina-asemaa. – Wärtsilän etumatka näkyy ennen muuta volyymissa ja kapasiteetissa. Kukaan muu yritys ei rakenna uutta kapasiteettiä 500 megawattia vuodessa, Fant korostaa. – Meillä on myös kaksi isoa kaasuvoimalaa käytössä Tansaniassa. Keniassa on otettu myös käyttöön dual-fuel -moottoreita, mutta toistaiseksi niitä joudutaan ajamaan raskaalla öljyllä, koska kaasua ei ole saatavilla. Kaasuputki Keniaan on kuitenkin suunnitteilla. Myöskään Wärtsilän työllistävää vaikutusta ei tule vähätellä. – Meillä on 700 henkeä Afrikassa palkkalistoilla – ja henkilöiden määrä kasvaa. Valtaosa on paikallisia. Koulutuselementti on enenevässä määrin mukana. Osa koulutetaan Suomessa, mutta suurin osa paikan päällä, Fant toteaa.

Kuvat: Yritysten omat kuvapankit

H

Katamme pian koko Afrikan
Wärtsila hakee johtavaa asemaa Afrikassa.
Palveluliiketoiminta kannattaa

Wärtsilän valtti piilee runsaassa määrässä voimalaitosten käyttösopimuksia. Yhtiö alkaakin olla tuttu näky laitteita huoltamassa hyvin eksoottisissa ympäristöissä kuten Etelä-Sudanissa. Siellä Wärtsilän menestys liittyy öljyntuotantoon. Wärtsilä rakentaa voimalaitoksia öljynpumppausta varten itsenäistymiseen valmistuvassa maassa. Länsi-Afrikassa Wärtsilän liiketoimintaympäristö on merellä tapahtuva öljynporaus ja -kuljetus. Wärtsilä rakentaa öljynporauslaitoille dieselgeneraattoreita, keulapotkureita ja sähköautomatiikkaa. Toiminta keskittyy kolmeen maahan: Kamerunissa, Nigeriassa ja Angolassa asiakkaina ovat kansainväliset öljy-yritykset. Mukana kuviossa on myös sekä yhteysettä huoltoaluksia. Miltä tulevaisuuden trendit näyttävät? Fantin mukaan liiketoiminta on Afrikassa kasvamaan päin.

– Tällä hetkellä kasvu on vuositasolla noin 15 prosenttia. Välillä tulee toki takaiskuja, eikä 54 valtion manner ole luonnollisesti yhtä ja samaa kaikkialla – on enemmän ja on vähemmän stabiileja alueita. Kun lähtötaso on alhaalla, voi nopeakin kasvu toteutua jatkossa. – Sähkönkulutus on vielä varsin matalalla tasolla kaikkialla muualla paitsi Etelä-Afrikassa. Kun elintaso kasvaa, kulutus nousee. Tässä piilee valtava businesspotentiaali. Wärtsilä on hyötynyt Suomen tunnettavuudesta niissä maissa, joissa Suomi on harjoittanut pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä – esimerkiksi Keniassa ja Tansaniassa. Länsi-Afrikka on toinen juttu, sillä ranskankielisessä Afrikassa Suomella ei ole vastaavia etuja lainkaan.
Kimmo Laukkanen

20

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

21

Kuva: Wärtsilä

Matkailu

Matkalla Afrikassa
– kenen ehdoilla ja kenen hyväksi?
Matkailualan kehittäminen Afrikassa on poikkeuksellisen hankalaa, sanoo Reilun matkailun yhdistyksen perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja Mari Mero.
frikalla on vahva matkailubrändi. Mantere on selkeästi muista erottuva ja ainutlaatuinen kohde. Reilun matkailun yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2003–2010 toiminut Mari Mero kertoo, että monelle länsimaiselle matkailijalle se on myös ainutkertainen elämys. Tähän liittyy mielikuva siitä, että Afrikassa on jotain poikkeuksellisen alkuperäistä – jotain mikä on syntynyt ihmisestä riippumatta. Useissa tapauksissa valmismatkojen tarkoituksena on ylläpitää stereotypiaa ja mielikuvaa Afrikasta. Vähemmälle huomiolle jää sellainen mahdollisuus, että matkailija päättäisikin palata takaisin ja alkaisi perehtyä maanosan historiaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaelämään. Tähän mahdollisuuteen ei joko uskota tai sen varaan ei haluta rakentaa tuotetta. Tässäkin suhteessa Afrikka eroaa muista matkakohteista. Esimerkiksi Kreikkaan, Thaimaahan tai Kanarialle palataan, ja niistä voi tulla vuosittainen vakiokohde.
Tiukat reunaehdot

A

Matkailu-busineksen reunaehdot Afrikassa ovat poikkeuksellisen kovat. Lentomatkustaminen on kallista ja aikaa vievää. Vaaralliset tartuntataudit eivät valitse kohdettaan. Rikollisuus on monissa kaupungeissa vakava ongelma. Infra-

struktuurin taso vaihtelee rajummin kuin missään muualla. Paikalliset päättäjät eivät suhtaudu matkailusektorin kehittämiseen riittävällä omistajuudella, ja korruptio on pesiytynyt järjestelmän sisään. Matkailu on turvallisuushakuinen ja konservatiivinen toimiala, ja Afrikassa matkanjärjestäjällä on tavallista suuremmat riskit kannettavanaan. Tuhkapilven kaltaiset ilmiöt eivät helpota tilannetta, sillä kuluttajat odottavat matkan toteutuvan luvatun kaltaisena olosuhteista riippumatta. Kestävyyteen tähtäävä matkanjärjestäjä pyrkii lisäksi toimimaan niin, että paikallinen yrittäjyys ja kulttuurintarjontaa hyödynnetään. Vaikea yhtälö – eikä pelkästään taloudellisesti. Merolla on pitkä kokemus Afrikan matkailusta liiketoimintana. Itä-Afrikka on aivan erityistapauksensa Afrikan matkailussa. Sieltä löytyy monikulttuurinen ja historialtaan vahva Etiopia, koralliriuttojen reunustama rannikko ja savannialue ainutlaatuisen eläinkunnan kera. Alueella matkaava suomalaisturisti saattaa kuitenkin miettiä, kuinka paljon paikallinen yksityinen sektori tai kulttuurintarjonta lopulta hyötyy matkailijamäärien kasvusta.
Kestävän matkailun kehittäminen

Varsinaista massaturismia Afrikassa on varsin vähän. Sitä on lähinnä Itä- ja Län-

si-Afrikan rannikoilla, mutta matkailijamäärät jäävät silti kauas Kanarian saarista. Massaturismi tuskin onkaan se konsepti, jolla matkailua Afrikkaan voidaan kehittää. Vaarassa ovat niin luonto ja paikalliskulttuuri kuin riittämätön infrastruktuuri. Useimmat valmismatkojen hotellit perustuvat sitä paitsi all-inclusive -konseptiin, jossa paikallisten pienyrittäjien mahdollisuudet päästä markkinoille ovat hyvin rajalliset. Meron mukaan monet Itä-Afrikan rannikon luksushotelleista ovat joko rahanpesupaikkoja tai kansainvälisen mafian käsissä. Hyvällä syyllä voi kysyä, miten tähän on päädytty. Onko matkailu-business trooppisessa Afrikassa niin vaikeaa, ettei normaali sijoitustoiminta ole siitä kiinnostunut? Afrikan ongelma on turvallisuushakuisuuden lisäksi kova hintakilpailu. Miten hallita hinnat Afrikassa, jossa turvallisuudesta, turistien vaatimista palveluista ja tuotteista sekä hygieniasta joudutaan maksamaan ylimääräinen lasku? Harva menestyy, eikä mitään nopeaa ratkaisua ole löydettävissä. Kestävän matkailun kehittäminen vaatisi ympäristökysymysten huomioimisen ohella paikallisen omistajuuden lisäämistä, parempia työoloja ja turismin lieveilmiöihin puuttumista. – Itä-Afrikan safaripuolella paikallinen omistajuus on paremmin taattu, mutta paikallinen korruptio on kolikon toinen puoli. Vaikka omistajuuden osalta suunta olisikin oikea, voivat työntekijöiden olot olla vastaavasti surkeammalla tasolla. – Eteläisen Afrikan alueella mustan väestönosan mahdollisuudet olla mukana turismissa ovat rajoitetut, eikä heillä ole sen enempää tarvittavaa koulutusta kuin verkostojakaan. Tähän vaikuttavat ennen kaikkea Etelä-Afrikan apartheid-politiikasta juontuvat asenteet mustaa väestönosaa kohtaan. Meron toive on, että Afrikan matkailusta rakennettaisiin vihdoin pitkäjänteisesti laadukasta tuotetta. Hyödynnettäisiin paikallisia voimavaroja ja mentäisiin pintaa syvemmälle, kehitettäisiin ja hyödynnettäisiin paikallista osaamista. Tilanteen muutokseen vaaditaan Meron mukaan matkailijoiden tietoisuuden lisäämistä, matkailualan työntekijöiden

Mitä Suomi voi tehdä?

– Suomella ei ole suhteellista etua Afrikan matkailusektorilla. Afrikka koetaan yhä erityiskohteeksi, ja kiinnostunutta asiakaskuntaa ei riitä alueeseen erikoistuneelle matkailuyritykselle. Siksi suomalaisen yrittäjän mahdollisuudet menestyä safari-busineksessa eivät ole erityisen hyvät. Suomalais-afrikkalaisille pariskunnille tilanne voi olla helpompi, jos asiakaskuntaa laajennetaan muunkin maalaisiin, Mero pohtii. Entä voiko suomalainen iso matkanjärjestäjä huomioida paremmin paikallisen yrittäjyyden ja kulttuurintarjonnan hakiessaan yhteistyökumppania? Meron mukaan ostosopimusten tekijöillä on hyvin vähän aikaa hioa yksityiskohtia. – Sopimuksissa tulisi kuitenkin huomioida työntekijöiden työolot, ympäristökysymykset, prostituution, korruption ja muiden matkailun lieveilmiöiden torjuminen. Mero on yhdessä matkailukonsultti Pekka Virtasen kanssa kampanjoinut sen puolesta, että matkailuosaamisen kehittäminen voitaisiin ottaa yhdeksi Suomen kehitysyhteistyön painopistealueista Afrikassa. Tämä olisi Meron mukaan hyvä tapa kehittää paikallisten pienyritysten toimintaedellytyksiä, lisätä maaseudun väestön tuloja ja vähentää syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien köyhyyttä. – Ilman osaamisen kehittämistä matkailutulojen valtaosa valuu jatkossakin paikallisen eliitin tai ulkomaalaisten matkanjärjestäjien taskuihin, Mero toteaa. Matkailusektorin kehittämien Afrikassa on siis hankalaa, ja status quo saattaa houkuttaa. On monia toimijoita, joiden intresseissä on pitää paikallinen osaaminen ja omistajuus alhaalla, jolloin nykymeno ja korruptio jatkuvat.
Kimmo Laukkanen

Mari Mero toivoo, että Afrikan matkailusta rakennettaisiin laatutuote.

22

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

23

Kuvat: Shutterstock ja David Gimlin

koulutusta ja kohdemaiden poliittisten päättäjien asenteisiin vaikuttamista. – Kuvaavaa sinänsä paikallisten päättäjien toiminta on useissa tapauksissa osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi. On toki muutamia poikkeuksia kuten Botswana, jossa paikallinen hallitus on alusta alkaen pyrkinyt kehittämään turismia kestävälle pohjalle.

VKE-palvelut

Katsomisen arvoinen kortti
Afrikka on mahdollisuuksien manner, jossa pelimerkit ovat par aikaa jaossa. Suomalaisyrityksien kannattaa katsoa, mitä Afrikka-kortti voisi tarjota.

Eväitä Afrikkaan aikoville
 Afrikassa on oltava läsnä, joko itse tai luotettavan kumppanin kautta  Jos ei tunne Afrikkaa, niin kannattaa hyödyntää asiantuntijoita  Kärsivällisyys on hyve, hätäinen ei menesty  Tarkista, soveltuuko tuote paikallisiin olosuhteisiin  Asiat eivät toimi kuin Suomessa, joskus eivät lainkaan  Realismia: jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, niin se ei ole

Sektorikohtaisia matkoja kehitellään

F

inpron Afrikka-projektin tavoitteena on oppia paremmin ymmärtämään Afrikkaa osana maailmantaloutta. Tämän globaalin näkökulman kautta pyritään löytämään jokaisen yrityksen osaamiselle parhaimmat markkinat. Afrikka-projekti käynnistyi toden teolla viime syksynä kun Finpro avasi uudet toimistot Egyptiin, Nigeriaan ja Keniaan. Näin kertoo projektipäällikkö Markus Ranne Finprosta. Etelä-Afrikka kiinnostaa Ranteen mukaan edelleen, vaikka maan talous näyttääkin toipuvan globaalista talouskriisistä muuta Afrikkaa hitaammin. Lisäksi Kenia, Uganda, Nigeria ja Ghana ovat Finpron kannalta mielenkiintoisia. Pohjois-Afrikka on myös kärkisijoilla, mutta kevään tapahtumien vuoksi tilanteen kehitystä seurataan nyt tarkasti.

Kiinnostavuustekijät eivät pitemmällä tähtäimellä ole kadonneet mihinkään mutta alueen tilanne elää koko ajan. – Talous on kehittynyt niin, että Afrikassa on mahdollista harjoittaa liiketoimintaa kehitysapuprojektien ulkopuolellakin. Egypti, Etelä-Afrikka, Nigeria ja Kenia, joissa Finprolla on toimistot, ovat omien alueidensa taloudellisia vetureita. Positiivinen kehitys alkaakin näistä maista. Finprolla on toimisto myös Tunisiassa lähellä Afrikan kehityspankkia.
Vesiosaamiselle kysyntää

Perinteisesti Suomesta on viety Afrikkaan koneita ja laitteita sekä puuta ja paperia. Esimerkiksi energia- ja kaivosteollisuuden koneille riittää varmasti kysyntää myös jatkossa, kun Afrikan luonnonvaroja halutaan hyödyntää yhä paremmin. Konsultointi- ja asiantuntijapalve-

luja on Suomesta viety muun muassa ulkoasiainministeriön ja kansainvälisten rahoituslaitosten projektien kautta. ICTja ympäristötekniikka tarjoavat kasvavia mahdollisuuksia. Erityisesti suomalaiselle vesiosaamiselle olisi Afrikassa käyttöä. Finpro seuraa aktiivisesti Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin toimintaa sekä tukee suomalaisyrityksiä niiden pyrkiessä julkisiin projekteihin. Monessa Afrikan maassa on kuitenkin runsaasti mahdollisuuksia tehdä kauppaa puhtaasti bisnes-pohjalta. – Uusien toimistojen avaamisella rakennetaan pohjaa kaupalliselle yhteistyölle. Raaka-aineiden hinnat ovat korkealla, mineraaleja ja öljyä löytyy monen valtion alueelta. Rahaa on siis yksityiselläkin puolella, Ranne painottaa. Finpro hakee yrityksille oikeita markkinoita ja tukee suomalaisyrityksiä markkinoinnin ja myynnin käynnistämisessä valitussa maassa. Ensin tarkastellaan tuotteen sopivuutta kohdealueelle. Jos tuote ja osaaminen ovat kunnossa, niin

Afrikka katsoo tulevaisuuteen ja hakee asemiaan maailmantaloudessa.

Ranne kertoo, että viralliset vienninedistämismatkat Afrikkaan ovat tähän asti kattaneet useita sektoreita, koska kriittisen yritysmassan kokoaminen yhden tietyn toimialan alueelta on vaikeaa. Virallisten matkojen ulkopuolella Finpro kehittelee myös sektorikohtaisia matkoja. – Keväällä 2011 toteutettiin Mobile BoP -projektin yhteydessä mobiilialan yritysten vierailu Keniaan, viime syksynä energiaalan yritykset vierailivat Nigeriassa ja syksyllä on suunnitteilla vesiosaajien matka Egyptiin. Ranne rohkaisee kaikkia yrityksiä harkitsemaan Afrikan tarjoamia mahdollisuuksia. Maanosa katsoo tulevaisuuteen ja hakee asemiaan maailmantaloudessa. Suomen kannattaa luoda jalansijoja Afrikassa, koska niin tekevät muutkin maat.
Mikko Taivainen

24

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

25

Kuva: Finpro ja Shutterstock

Finpro ehdottaa toimivinta markkinoille menostrategiaa. – Paras tapa aloittaa liiketoiminta Afrikassa, on ottaa meihin yhteyttä, jonka jälkeen Finpro yrityskohtaisesti selvittää, miten Afrikkaa kannattaisi lähestyä, neuvoo Ranne.

UM:n verkostot auttoivat

Ranne kertoo, että perustettaessa vientikeskuksia uusiin maihin Finpro on voinut hyödyntää ulkoasiainministeriön paikallisia verkostoja. Tämä on helpottanut toiminnan aloittamista uusissa Afrikan vientikeskuksissa.

– Tieto kulkee hyvin edustustojen ja vientikeskusten välillä. Edustustot täydentävät Finpron verkostoa, ja niiden tuella voimme auttaa yrityksiä myös vientikeskusmaiden ulkopuolella. Finpro etsii sellaisia markkinoita, joissa toimintaedellytykset ovat hyvät ja riskit hallittavissa. Vaikka tuntisi paikalliset olosuhteet hyvin, kaikkeen ei voi varautua – ei varsinkaan kehittyvillä markkinoilla. – Avasimme toimiston viime syksynä Egyptiin, eivätkä Pohjois-Afrikan viimeaikaiset tapahtumat ole tehneet toimintaa siellä helpoksi. Afrikka on monien mahdollisuuksien mutta myös yllätyksien manner. Ranne muistuttaa, että jokainen Afrikan 53 maasta on erilainen, eikä yhdestä maasta tulevia huonoja uutisia pidä yleistää. Mantereella tapahtuu koko ajan positiivista kehitystä, joka luo mahdollisuuksia niin afrikkalaisille itselleen kuin suomalaisillekin.

Namibia

Pintaa syvemmälle
Suomella on hyvät lähtökohdat lisätä kaupallista yhteistyötä Namibian kaivossektorilla.
amibia on ylemmän keskitulon maa, ja sen talousnäkymät ovat hyvät. African Business -lehti listasi huhtikuun numerossaan 250 suurinta pörssiyritystä Afrikassa. Lehti tarkasteli erikseen eteläistä Afrikkaa ilman dominoivia eteläafrikkalaisia yrityksiä. Tällöin namibialaisia yrityksiä oli kuusi eteläisen Afrikan top kymmenestä. Listalla olevien namibialaisten yritysten kokonaisarvo oli noin yhdeksän miljardia Yhdysvaltain dollaria. Suomen ja Namibian suhteilla on yli satavuotinen historia ja monilla Namibian nykyministereillä suomalaiset opettajat. Suhteet ovat erittäin hyvät ja viime vuosina maiden välillä on ollut vähintään kaksi ministeritason vierailua per vuosi. Saman vierailutahdin arvioidaan jatkuvan myös tulevina vuosina. Presidentti Tarja Halonen vieraili Namibiassa viime helmikuussa, ja samalla hän esitti vierailukutsun Namibian presidentti Hifikepunye Pohamballe. Lähtökohdat kaupan lisäämiseen ovat myös hyvät.
Yhteistyön uudet muodot

N

Suomen Windhoekin suurlähetystön painopiste on viime vuosina siirtynyt kehitysyhteistyöstä maiden välisten kaupallis-taloudellisten suhteiden edistämiseen. Tätä toimintaa on pyritty keskittämään kaivos-, energia ja logistiikkasektoreille, sillä näillä sektoreilla suomalaisilla yrityksillä nähdään olevan parhaat kilpailumahdollisuudet. Suomen ja Namibian välinen kaivossektorin yhteistyö alkoi 1990-luvulla, jolloin koulutettiin namibialaisia geologeja. Nämä geologit ovat työllistyneet Namibiassa hyvin, ja he ovat mukana muun muassa kulta-, timantti- ja uraanisektorilla. Vuonna 2010 Geologian tutkimuskeskus (GTK) aloitti uuden hankkeen Namibian kaivos- ja energiaministeriön kanssa Namibian uraaninlouhintapolitiikan ja uuden mineraalitietokannan perustamiseksi. Hankkeen ensimmäisenä tavoitteena on parantaa namibialaisten viranomaisten kapasiteettia ja toimintatapoja uraanin kaivamisen ja prosessoinnin säätelemisessä kansainvälisten standardien mukaiseksi. Toisena tavoitteena

on uudistaa mineraalien hallinnan tietokantajärjestelmä ja kouluttaa namibialaiset sen käyttäjiksi. Vuonna 2011 VTT on aloittanut hankkeen Namibiassa, jonka tavoitteena tukea Namibian energiapolitiikan päivittämistä. Alustavasti on ollut puhetta namibialais-suomalaisen kaivosseminaarin järjestämisestä Namibiassa vuoden 2012 alussa. Seminaarissa GTK ja Namibian kaivos- ja energiaministeriö kertoisivat toiminnastaan ja paikalle kutsutaan namibialaisia ja suomalaisia yrityksiä verkostoitumaan keskenään.
Kaivossektorilla vahvat näkymät

Kaivosteollisuus on ollut Namibian talouden tärkein sektori jo yli sadan vuoden ajan. Kaivossektori oli arvioilta 15 prosenttia BKT:stä vuonna 2010, ja sen vienti muodosti 44 prosenttia koko viennin arvosta. Namibian mineraalisektori on kansainvälisen kiinnostuksen kohteena. Kiinalaiset yritykset etsivät mineraaleja, venäläiset etsivät sijoituskohteita ja hiljattain intialainen Vedanta osti Anglo Americanilta maailman kahdeksanneksi suurimman sinkkikaivoksen Scorpion Zincin 700 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla.

Namibian suurin timantintuottaja Namdeb tuotti 1,5 miljoonaa karaattia timantteja vuonna 2010. Muutama kuukausi sitten Namdeb ilmoitti pyrkivänsä jatkamaan kaivostensa elinkaarta yli vuoden 2050 ja investoivansa lähivuosina sitä varten noin 500 miljoonaa euroa. Timanttituotannon hyvistä näkymistä huolimatta muu kaivossektori on ollut suurempi BKT:n muodostaja kuin perinteinen timanttisektori jo parin viime vuoden ajan ja sama trendi jatkuu. Namibia oli jälleen maailman neljänneksi suurin uraanintuottaja vuonna 2010. Namibian uraanisektorista ovat kiinnostuneita muun muassa Japani, Etelä-Korea, Venäjä, Kiina ja Intia. Tällä hetkellä merkittävin tuleva uraanikaivos on Extract Resources yrityksen Husab -projekti, jonka käynnistämisen investointitarpeeksi on arvioitu 1,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kaivoksen on tarkoitus aloittaa tuotanto vuonna 2014.

Areva suunnittelee avaavansa Trekoppje -uraanikaivoksensa vuonna 2013. Uraanisektorilla mukana olevat yritykset ovat yhdessä rahoittaneet Uranium Instituten perustamisen omaksi etujärjestökseen. Kaivosbuumi näkyy sitä tukevan infrastruktuurin rakentamistarpeena. Areva ja namibialainen United Africa Group ovat jo rakentaneet Namibian rannikolle 100 miljoonaan Yhdysvaltain dollarin hintaisen vedenpuhdistamon. Lisäksi suunnitteilla on toinen vedenpuhdistamo, merkittävää satamanlaajennusta ja energian tuotannon lisäämistä. Toukokuussa Namibian hallitus ilmoitti suunnittelevansa yksioikeuden ottamista strategisiin mineraaleihin – kupari, uraani, hiili, timantit, kulta ja harvinaiset maametallit – valtioyhtiö Epangelon kautta. Tämä on huolestuttanut joitakin kaivosyhtiöitä, mutta toisaalta monet ovat jo alkaneet kosiskella Epangeloa kumppanikseen uusiin kaivoshankkeisiin.
Janne Sykkö SL Windhoek

Afrikan mantereen tilanteesta ja poliittisesta riskistä kiinnostuneiden kannattaa tutustua Foreign Policy -lehden toimittamaan hauraiden valtioiden listaan, joka paljastaa yllättäviä tuloksia. Ghana on Afrikan mantereen valtioista vakain ja samalla koko maailman 53. vakain. Ghana liikkuu suurin piirtein samoilla sijoilla kuin Malesia tai Kypros. Onnittelut Ghanalle hyvästä sijoituksesta! Koko Afrikan vakain valtio löytyy kuitenkin Intian Valtamereltä. Hybridimäinen Mauritius on Afrikan ykkönen ja samalla mantereen ainoa valtio, jota FP pitää ”vakaana”. Tosin Ghana jää vain muutaman pykälän päähän tästä määritelmästä. Muita yllättäjiä ovat luokan hyvät oppilaat Liberia ja Sierra Leone, jotka ovat parantaneet sijoitustaan suhteessa eniten – pohjalta kun ovat nousemassa. Kumpikaan ei ole enää akuutissa vaarassa luhistua. Suurin yllättäjä tässä suhteessa on Kenia, joka on luokiteltu samaan kategoriaan kuin listan viimeinen maa eli Somalia. Tuomio on tyly: Kenian tilanne on kriittinen, ja se on maailman 13 heikoin valtio. Eipä olisi uskonut. Jos Afrikan karttaa katsoo alueittain, on muistettava, että Pohjoisen Afrikan mullistukset eivät vielä näy. Eteläinen Afrikka on vakain ja keskinen Afrikka puolestaan haurain. Läntinen Afrikka menee mukavasti eteenpäin, mutta itäisestä ei voida olla niin varmoja. Mitä tämä kaikki merkitsee suomalaisyrityksille? Maariskien näkökulmasta FP:n lista on korutonta kertomaa. Suomea tällä hetkellä erityisesti kiinnostavat maat eli Nigeria, Ghana, Angola ja Etelä-Afrikan tasavalta eivät ole kuitenkaan menossa hälyttävään suuntaan – pikemminkin päinvastoin. Suomi on listan kärkipäässä. Vain Norja pyyhkäisi ohitsemme. Jäämme odottamaan vuoden 2011 listaa jännityksellä: tuleeko Ghanasta vakaa?
Kimmo Laukkanen

Lisätietoja: www.foreignpolicy.com

26

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

27

Kuva: Eero Kuosmanen

Miten Afrikka makaa?

Kauppa ja kehitys

Columbian yliopiston kestävien investointien keskuksen johtaja professori Karl Sauvant’n* mukaan sijoittajat tarkastelevat Afrikan yli viittäkymmentä maata usein yhtenä kokonaisuutena, jolloin mantereen ongelmat korostuvat. Tosiasiassa Afrikassa on maita, kuten Botswana, Ghana ja Etelä-Afrikka, joissa vallitsee vakaa demokratia ja hyvät kasvunäkymät. Maakohtainen analyysi osoittaa, että Afrikassa on lukuisia kannattavia sijoituskohteita monilla sektoreilla, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle kansainvälisten sijoittajien keskuudessa. Sauvant korostaakin, että sijoitusten tuotto Afrikassa on ollut tästä syystä keskimäärin parempi kuin muilla alueilla. Kaikesta positiivisesta kehityksestä huolimatta Afrikka on edelleen erittäin haastava toimintaympäristö yrityksille ja toimintaan liittyvät riskit ovat suuret. Nämä tekijät rajoittavat etenkin pienten ja

Onko varaa jättää markkinoita kilpailijoille?

Toimivia markkinoita tarvitaan

Valmiina lähtöön
Useat tekijät vaikuttavta siihen, että Afrikan talous on lähtenyt käyntiin. Yksityiset sijoitukset ovat avain Afrikan kestävään taloudelliseen kehitykseen.

Myös kehitysyhteistyössä investointien ja taloudellisen kehityksen merkitys tiedostetaan nyt aiempaa voimakkaammin. Esimerkiksi Helsingin Sanomien juttusarjassa ”Hyvä, paha kehitysapu” toimittaja Antti Äimälä (HS 16.4.2011) arvioi, että panostukset koulutukseen ja terveydenhuoltoon eivät yksin riitä takaamaan kestävää kehitystä ilman toimivien markkinoiden ansiosta muodostuvaa taloudellista kasvua. Suomi onkin viimeisten vuosien aikana voimakkaasti lisännyt yksityisen sektorin kehittämistä ja kauppakapasiteettia tukevaa kehitysyhteistyötä.

Erinomainen esimerkki uuden tyyppisestä kehitysyhteistyöstä on alueellinen investointihanke Suomen ja professori Jeffrey Sachs’n johtaman Millennium Cities Initiative’n (MCI) kanssa. Yhteistyön tavoitteena on edistää investointeja keskisuuriin afrikkalaisiin kaupunkeihin ja vahvistaa niiden kapasiteettia tuottaa sijoittajien tarvitsemia palveluita. Hankkeen tavoitteena on edistää taloudellista toimeliaisuutta ja yksityisiä – niin koti- kuin ulkomaisia – sijoituksia Afrikkalaisten pääkaupunkien ulkopuolella ja vähentää alueellisesta eriarvoisuudesta johtuvaa köyhyyttä. Yhteistyö on aloitettu kolmen afrikkalaisen kaupungin, Etiopian Mekellen, Tansanian Taboran ja Ghanan Kumasin viranomaisten kanssa, joiden toiminnan johdonmukaisuudesta sijoittaja on aina viime kädessä riippuvainen**.
Antti Piispanen ja Kimmo Sinivuori

* Artikkelia varten on haastateltu professori Karl Sauvant’ia, joka toimii Columbian yliopiston alaisen Vale Columbia Centre on Sustainable International Investment -keskuksen johtajana. Hän on toiminut aikaisemmin YK:n kauppa ja kehitysjärjestön (UNCTAD) investointiosaston johtajana. ** Lue lisää Abenaa Akuamoa-Boatengin englanninkielisestä haastattelusta osoitteessa: www.kauppapolitiikka.fi

28

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

29

Kuva: Shutterstock

K

ansainvälisten sijoittajien kiinnostus Afrikkaan on voimakkaassa kasvussa myös perinteisen raaka-ainesektorin ulkopuolella. Suuret monikansalliset yritykset, kuten päivittäistavaraketju Walmart ovat tehneet merkittäviä investointeja Afrikan markkinoille viime vuosina. Uusia frontier funds -sijoitusrahastoja syntyy jatkuvasti ja niiden ansiosta Afrikan sijoitusmarkkinat avautuvat myös tavallisten sijoittajien ulottuville. Suomalaisen liike-elämän kiinnostus Afrikkaa kohtaan on niin ikään nousussa. Tästä merkkinä on muun muassa Finpron päätös avata kolme uutta toimipistettä Afrikkaan. Innostus on näkynyt myös siinä, että ulkoasiainministeriön Afrikan taloutta koskevat seminaarit ovat järjestään keränneet täydet salilliset alueen markkinoista kiinnostuneita toimijoita. Useat tekijät vaikuttavat siihen, että Afrikan talous on päässyt vauhtiin. Monessa Afrikan maassa makrotaloudellinen vakaus on parantunut ja demokratiakehitys edennyt samalla kun raaka-aineiden hintojen nousu on tuonut kipeästi kaivattuja valuuttatuloja. Kun kasvumah-

dollisuudet monilla muilla markkinoilla hiipuivat finanssikriisin vuoksi, lisääntyi kiinnostus Afrikkaa kohtaan.
Tarkempi fokus paljastaisi mahdollisuudet

keskisuurten yritysten mahdollisuuksia investoida Afrikan markkinoille. Sauvant myöntää, että Afrikka on haastava ympäristö mutta kysyy, onko sijoittajilla varaa jättää voimakkaasti kasvavia markkinoita kilpailijoilleen? Esimerkiksi johtava kansainvälinen liikkeenjohdon konsulttitoimisto Ernst & Young arvioi tuoreessa raportissaan, että suorat sijoitukset Afrikkaan tulevat kasvamaan 150 miljardiin dollariin vuoteen 2015 mennessä.

Sopimukset tasoittavat tietä

Ulkoasiainministeriö on omalta osaltaan edistänyt suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä ja vähentänyt poliittista riskiä neuvottelemalla investointien edistämistä ja suojaamista koskevia sopimuksia yhdentoista afrikkalaisen maan kanssa. Sopimukset itsessään eivät poista lainsäädännön ja toimintaympäristön puutteista johtuvia liiketoimintaan usein ratkaisevasti vaikuttavia haittoja. Myönteistä on se, että nämä kestävän taloudellisen kehityksen esteet on tunnistettu myös Afrikassa. Yksi osoitus tästä on OECD:n ja Afrikan unionin alaisen NEPADin (New Economic Partnership for African Development) välinen yhteistyö investointeihin liittyvissä kysymyksissä, jossa merkittävin yksittäinen tukija on Suomi. Yhteistyön tavoitteena on nimenomaan luoda puitteet tasapuolisen ja ennustettavan sijoitus- ja liiketoimintaympäristön kehittymiselle Afrikassa. Useimmissa tapauksissa tasapuolisuus ja

ennustettavuus myös vähentävät korruptiota ja lisäävät poliittisia sekä sosiaalisia vapauksia. Kestävät investoinnit ovat nouseva aihe, vaikka edelleen monen maan ensisijainen tavoite on houkutella mahdollisimman paljon investointeja kiinnittämättä huomiota niiden laatuun. Trendi on kuitenkin muuttumassa ja yhä useampi Afrikan maa kiinnittää huomiota investointien kestävyyteen. Kestävät investoinnit ovat professori Sauvant’n mukaan liiketaloudellisesti kannattavia investointeja, jotka tuottavat maksimaalisen hyödyn talouden, ympäristön ja yhteiskunnallisen kehityksen näkökulmasta ja jotka tapahtuvat reilujen hallinnollisten rakenteiden puitteissa.

Suomi on lisännyt yksityisen sektorin kehittämistä.

Satamatoiminta

Nostetta Afrikalle
Konecranes näkee Afrikassa merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.
yvinkäällä pääkonttoriaan pitävä Konecranes näkee Afrikan yhtenä tulevaisuuden lupaavimmista markkina-alueista. Talouskasvu ja raaka-aineiden hyödyntäminen alkavat näkyä uuden infrastruktuurin kysyntänä. Konecranes-konsernin johtava asema nostolaitteiden valmistuksessa ja huollossa antaa yhtiölle etulyöntiaseman Afrikassa, jossa satamat elävät keskellä mittavia laajennus- ja uudistustöitä. Konecranes on myynyt tähän mennessä 485 nostotrukkia yhteensä 23 Afrikan maahan. Tärkeimmät asiakkaat Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa ovat Ghana (yhteensä 100 laitetta), Etelä-Afrikan tasavalta (66) ja Angola (32). Suurin osa asiakkaista on satamia tai konttiterminaaleja. Saharan etelänpuoleisen Afrikan tärkeimmät vientimaat nostureille ovat Norsunluurannikko, Nigeria, Mosambik ja Etelä-Afrikan Tasavalta. Konecranes Oyj:n myyntijohtaja Erkki Salminen rohkaisee suomalaisia yrityksiä ottamaan selvää mantereen tarjoamista uusista mahdollisuuksista. Salmisen mukaan yritykset liioittelevat Afrikkaan liittyviä riskejä.

Konecranes
Konecranes on yksi maailman johtavista nostolaitevalmistajista, ja sen asiakkaita ovat muun muassa koneenrakennus- ja prosessiteollisuus, telakat, satamat ja terminaalit. Yritys toimittaa asiakkailleen toimintaa tehostavia nostoratkaisuja ja huoltopalveluita kaikille nosturimerkeille ja työstökoneille. Vuonna 2010 Konecraneskonsernin liikevaihto oli yhteensä 1 546 miljoonaa euroa. Konsernilla on 10 000 työntekijää ja 578 kohteessa 46 maassa. Konecranes Oyj:n osake on noteerattu NASDAQ OMX Helsingissä.

H

Konecranes ja Suomi muodostavat yhdessä hyvän brändin Afrikan markkinoilla. Norsunluurannikon avaus oli tärkeä, sillä Abidjan-referenssin ansiosta Konecranes on edennyt Afrikan markkinoilla.

ness avautui vuonna 2004, kun Konecranes teki sopimuksen Bolloré Africa Logisiticsin kanssa, joka operoi Abidjanin konttiterminaalia. Ranskalaissyntyinen ja Suomeen täysin kotiutunut myyntijohtaja Antoine Bosquet kertoo, että Abidjanista tuli Afrikan sitoumuksen testi. Maa oli ajautumassa sisällissotaan, mutta satama pysyi toiminnassa. Nyt tilanne Norsunluurannikolla on rauhoittumassa, ja näin Konecranes-konsernin sitoutuminen palkitaan.
Yksityistäminen ajaa kehitystä

– Pahamaineisena pidetty Länsi-Afrikka on potentiaalinen markkina-alue siinä missä muutkin. Riskejä löytyy kaikkialta. Luonnollisesti on tunnettava alue, jonne ollaan lähdössä, tehtävä tarvittavat selvitykset ja löydettävä oikeat yhteistyökumppanit.

Sitoutuminen palkitsee

Afrikka on ennen kaikkea nouseva maanosa. Myös Konecranes-konsernin Afrikan valloitus on suhteellisen uusi asia. – Kone oli mukana 1980-luvulla joissakin Suomen kehitysyhteistyöhankkeissa, mutta varsinainen business-to-busi-

Abidjanin jälkeen tie Afrikan markkinoille on avautunut nopeasti. Satamia on paljon, ja kysyntää osaamiselle ja yhteistyölle löytyy koko ajan. Yksityistäminen toimii tällä hetkellä Afrikan satamien kehityksen dynamona. – On hämmästyttävää nähdä, kuinka moderneja ja toimivia jotkut Afrikan satamista ovat. Tämä on pitkälti yksityistämiskehityksen ansiota, Bosquet kertoo.

Bosquetin mukaan esimerkiksi Abidjanin satama on tätä nykyä samalla tasolla kuin monet eteläisen Euroopan satamat. Myös muut afrikkalaiset satamat, jotka ovat yksityisessä omistuksessa, ovat pystyneet kehittämään ja uudenaikaistamaan kapasiteettiaan ja hallintoaan nopeasti. Sen sijaan valtio-omisteiset satamat – esimerkiksi Mombasa – kamppailevat erilaisten hallinto- ja kapasiteettiongelmien kanssa. Etelä-Afrikan tasavalta on tässä asiassa oma lukunsa, koska hyvin toimivat satamat ovat siellä pääosin julkisessa omistuksessa. Mitkä ovat sitten Afrikassa toimimisen ominaispiirteet? Kun yhden maan tai hankkeen kautta saadaan jalka oven väliin, voidaan päästä pidemmän aikavälin yhteistyöhön afrikkalaissatamien kautta. Teollisten palvelujen vienti on kasvava trendi, ja siihen liittyy myös tietotaidon siirto kehitysmaihin. Konecranes kouluttaa jatkuvasti uusia afrikkalaisia osaajia Hyvinkäällä.

Useita hankkeita vireillä

Konecranes-konsernilla on uskoa Afrikkaan. Yritysostot ovat kokonaan uusi piirre, joka osoittaa yrityksen sitoutumista maanosaan. Bosquet kertoo, että Konecranesin toimialalla kilpailuasetelmat ovat muuttuneet viime vuosikymmenien aikana. Keskittymisen seurauksena alalla toimii vain kourallinen saman tason kansainvälisiä yrityksiä. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa Konecranes-konsernin tuloksesta tulee Afrikasta. Antoine puhuu jopa useasta suunnittelun alla olevasta hankkeesta Afrikan alueella. Konecranes on hyötynyt suuresti läheisestä yhteistyöstä ranskalaisten yritysten kanssa, jotka ovat johtavia satamaoperaattoreita monissa Afrikan maissa.
Kimmo Laukkanen

30

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

31

Kuvat: Konecranes ja Shutterstock

Näkökulma

Kiina Afrikassa:
mikä on Afrikan oma rooli?

S

amalla, kun Kiina ja muut nousevat taloudet vahvistavat taloudellisia ja poliittisia asemiaan maailmanlaajuisesti, yhteistyö niiden välillä ja ylipäänsä etelä–etelä-akselilla kasvaa nopeasti. Maailma moninapaistuu kovaa vauhtia. Kiina ja Afrikan perinteiset kumppanit kamppailevat tällä hetkellä mantereen öljy- ja mineraalivaroista ja pyrkivät valtaamaan teollisuustuotteilleen lähes miljardin ihmisen kasvavat markkinat. Samalla ne pyrkivät myös vahvistamaan poliittista vaikutusvaltaansa mantereella tukemalla Afrikan köyhiä maita kehitysyhteistyöohjelmillaan. Ryntäys Afrikkaan on taas täydessä vauhdissa. Kiinan talouden huima kasvu jo neljännesvuosisadan ajan on monella tapaa vaikuttanut myönteisesti Afrikan kehitykseen. Öljyn ja raaka-aineiden kasvanut kysyntä ja maailmanmarkkinahintojen nousu ovat tuoneet näiden tuotteiden viennistä riippuvaisille Afrikan maille satojen miljardien dollareiden lisätulot.

Kiinan ja Afrikan välinen yhteistyö vahvistuu nopeasti ja muuttaa perinteisiä kansainvälisiä suhteita.

Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa

Kiina on noussut Afrikassa merkittäväksi investoijaksi, varsinkin mantereen

öljyntuottajamaissa. Kiina on toteuttanut erilaisilla kehitysrahoitusjärjestelyillä lähes kaikissa maissa erityisesti isoja infrastruktuurihankkeita ja tukenut muun muassa terveydenhuoltoa ja opetusta. Kiina pyrkii välittömien taloudellisten intressiensä lisäksi vahvistamaan Afrikassa myös poliittista vaikutusvaltaansa. Sen kilpailuasema suhteessa perinteiseen ”länteen” on tässä suhteessa vahva. Kiinalla ja Afrikan mailla on pitkä yhteinen historia ”imperialismin, kolonialismin ja lännen hegemonian” vastustamisessa. Kiina profiloituu Afrikassa mielellään kehitysmaana vertaistensa joukossa.

Se ei aseta yhteistyölleen samanlaisia ehtoja – kuten demokratia ja ihmisoikeudet – kuin länsi vaan korostaa tasa-arvoa ja yhteistyötä. Kiinan ja monen Afrikan maan välisen yhteistyön arvopohjana on toisten maiden sisäisiin asioihin puuttumattomuusperiaate ja kansojen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä enenevässä määrin myös Kiinan keskusjohtoinen kehitysmalli eli niin sanottu Peking Consensus. Lännen reseptinä kehitykselle ja köyhyyden vähentämiselle Afrikassa on demokratia, talouden liberalisointi, yksityistäminen ja sääntelyn purkaminen eli niin sanottu Washington Consensus. Mitkä ovat Kiinan tavoitteet Afrikassa ja mikä on pitemmällä tähtäimellä Kiinan vaikutus Afrikan kehitykselle? Kiinan pyrkimys turvata öljyn ja raaka-aineiden saanti, poliittisen vaikutusvaltansa kasvu ja markkinat kasvavalle teollisuustuotannolleen eivät sinänsä poikkea merkittävästi muiden maiden Afrikkaan kohdistuvista perinteisistä tai nykyisistä tavoitteista. Kiinan vaikutus Afrikan kehitykselle tulee riippumaan erityisesti kolmesta tekijästä.

Ensimmäinen on kysymys siitä, miten Afrikka pystyy tunkeutumaan Kiinan nyt hallitsemille alhaisen teknologian tuotteiden markkinoille. Kiinassa työskentelee 80 miljoonaa ihmistä tällaisessa tuotannossa, jonka kansainvälistä kilpailukykyä nousevat työvoimakustannukset uhkaavat. Onko nyt Afrikan vuoro vallata vapautuvia tuotantoaloja, kun Kiina siirtyy arvoketjussa ylöspäin? Vapautuvatko nämä työpaikat ylipäänsä Kiinasta ja missä aikataulussa? Vai tuottaako Kiina vielä pitkään sekä korkean teknologian tuotteita että edelleen maailman halvimmat teepaidat? Ja pystyykö Afrikka globalisaation myötä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa ottamaan tämän vuoron? Nyt tulisi Afrikan ottaa oma vuoronsa, sillä näitä vuoroja ei maailmassa ole koskaan jaettu millekään maalle. Kiinan investoinnit Afrikkaan tulevat tässä suhteessa olemaan yksi keskeinen tekijä.
Muuttuuko arvoketju?

Toinen kysymys liittyy Kiinan Afrikalle antamaan kehitysapuun. Miten se edistää Afrikan maiden kestävää taloudellista kasvua ja kehitystä? Toistaiseksi Kiina on vallannut halpatuonnillaan aggressiivisesti Afrikan markkinoita. Se on hävittänyt mantereen maissa monia alhaisen teknologian tuotantoaloja esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa, ja nostanut koti- ja ulkomaisten tuotannollisten investointien kynnyksen korkealle. Investoin-

neille suotuisan toimintaympäristön parantamisen ja yksityisen sektorin vahvistamisen tulisi olla Kiinan – ja muidenkin avunantajien – päätavoite Afrikassa. Kolmas kysymys on Kiinan poliittinen vaikutus Afrikan maiden kehitysajatteluun. Kiinan vahvistunut läsnäolo Afrikassa on lisännyt mantereen maiden kansainvälistä kontaktipintaa ja liikkumatilaa ja antanut niille uusia vaihtoehtoja. Äärimmillään se on johtanut Afrikassa euforiseen ajatteluun, jonka mukaan ”Afrikka kääntää selkänsä länteen, minne aurinko laskee ja suuntaa katseensa itään, mistä aurinko nousee”. Afrikassa on monia maita, jotka ovat jo ottaneet etäisyyttä kylmän sodan päättymisen jälkeisiin megatrendeihin kuten demokratia, ihmisoikeudet ja vapaa markkinatalous ja soveltavat yhteiskuntapolitiikassaan enenevässä määrin Kiinan mallia. Sillä uskotaan saavutettavan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: halutaan toistaa Kiinan talouden menestystarina omassa maassa ja säilyttää valta nykyjohdon käsissä.
Vastuuta ei voi siirtää

Kiinan toimet eivät kuitenkaan ole Afrikan kannalta pääasia. Tärkeämpi kuin Kiinan rooli Afrikassa on Afrikan oma rooli. Afrikka on jaettu historiansa aikana jo moneen kertaan, muun muassa Berliinin konferenssissa ja kylmän sodan aikana. Ei ole suotavaa, että manner taas kerran jakautuu. Afrikan tulee itse ottaa vastuu omasta kehityksestään, käyttää hyväkseen mantereen vahvuudet ja sinne kohdistuva mielenkiinto sekä tarttua ”vuoroonsa” maailmantalouden uutena kasvukeskuksena. Se edellyttää todellista kehitystahtoa ja poliittista vastuunalaisuutta, hyvää hallintoa ja ennen muuta investoinneille eli talouden kasvulle suotuisaa toimintaympäristöä. Vaikka Kiina ja länsi – muun muassa Euroopan Unioni ja Yhdysvallat, ovat poliittisessa ja taloudellisessa mielessä kilpailijoita Afrikassa, niiden tulisi Afrikan kehityksen tukemisessa toimia viime kädessä yhteistyössä. Niiden yhteisetkin kehitysapuresurssit ovat kohtalaisen vaatimattomat suhteessa Afrikan valtaviin kehitysongelmiin.
Heikki Tuunanen Apulaisosastopäällikkö

Enempää ei autoritäärinen poliittinen johto voisi missään päin maailmaa toivoakaan. Tällaiseen ajatteluun liittyy monia kysymysmerkkejä. Onko Kiinan malli kopioitavissa? Miten taistellaan korruptiota ja muita huonon hallinnon epäkohtia vastaan? Miten säilytetään kansallinen suvereniteetti Kiinan otteen ja vaikutusvallan vahvistuessa?
Kauppapolitiikka • 3/2011 •

32

• Kauppapolitiikka • 3/2011

33

Kuva: Shutterstock

Japani

apanin itärannikkoa kiertää satojen kivipaasien rivi. Lähes jokaisen pienen kalastajakylän rinteiltä löytyy vanha varoitustaulu. Jotkut kivitauluista ovat satoja vuosia vanhoja – useimmat noin sadan vuoden takaa, jolloin kaksi tuhoisaa tsunamia pyyhkäisi edellisen kerran Japanin itärannan kylät mukaansa. Kivipaasiin on hakattu yksiselitteinen varoitus: älä rakenna taloasi tämän rajan alapuolelle. Viimeisinä vuosikymmeninä näistä varoituksista ei ole enää piitattu. Kodit, työpaikat, koulut ja palvelut ovat levittäy-

J

tyneet pitkin rannikkoa. Ydinvoimalatkin sijaitsevat rannikolla. Japanin itärannikolle on vuosien mittaan rakennettu neljä suurta voimalaitosta ja yhteensä 14 ydinreaktoria. Esi-isien varoitusten sijaan japanilaiset ovat uskoneet teknologiaan ja kehitykseen. Japanin maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin aiheuttamat tuhot ovat valtavat. Menehtyneitä tai kadonneita on kaikkiaan yli 26 000, kotinsa menettäneitä 100 000 ja viranomaisten osoittamassa väliaikaismajoituksessa vielä tänäänkin 120 000 ihmistä. Japanin katast-

rofi on pääministeri Naoto Kanin sanoin suurin Japania kohdannut kriisi sitten toisen maailmansodan. Kriisi on kolminkertainen, sillä Japani koki kolme onnettomuutta yhtä aikaa: maanjäristyksen, tsunamin ja ydinonnettomuuden.
Järistykseen varauduttu, tsunamiin ei

Japani ei ole Haiti, eikä edes Espanja, jossa 5,1 magnitudin järistys tuhosi 20 000 rakennusta. Japanissa on maaliskuun jättijäristyksen jälkeen mitattu yli viiden

Luonto voitti tekniikan
34
• Kauppapolitiikka • 3/2011

Japani koki kolme kriisiä yhtä aikaa.

magnitudin järistyksiä lähes 600. Silti talot ja muut rakennukset ovat edelleen pystyssä. Vaikka Japani kesti 9,0 magnitudin maanjäristyksen, tsunamin vesimassat tuhosivat lähestulkoon kaiken eteen osuvan. Tsunami rikkoi myös ydinlaitosten sähkönsyötön varajärjestelmät Fukushiman voimalaitoksilla, mikä aiheutti ydinonnettomuuden. Tsunamiin oli varauduttu, mutta hyökyaallon korkeus ja etenemisvauhti oli paljon suurempi kuin, mitä pidettiin mahdollisena. Vastavalmistunut Kamaishi Bayn aallonmurtaja pääsi Guinnessin ennätyskirjaan maailman syvimpänä aallonmurtajana. Tsunamin iskiessä seitsemän miljoonan kuutiometrin betonimuuri, 63 metriä syvä ja 20 metriä paksu aallonmurtaja murskautui palasiksi. Wasedan yliopiston asiantuntija-arvion mukaan tsunamin iskuvoima oli sama kuin 250 yli 1 000 kilometrin tuntinopeudella lentävää jumbojettiä iskeytyisi yhtä aikaa aallonmurtajaan. Tätä voimaa ei japanilaisen insinöörin mielikuvitus riittänyt etukäteen hahmottamaan. Siellä, missä tsunami oli tehnyt pahinta jälkeä, paikallaolijoiden mukaan maassa ei ollut jäljellä enää mitään. Jopa Afganistanin sodan tuhot nähnyt tanskalainen kollegani järkyttyi nähdessään tsunamin tuhon voiman. Hän kuvasi, että vähäiset eletyn elämän merkit roikkuivat enää puissa: vaateriepuja, leluja, polkupyöriä. Japanilaisen insinööritaidon saavutus oli se, että ydinlaitokset pysyivät maan historian suurimmassa maanjäristyksessä pystyssä, mutta tsunamia nekään eivät kestäneet. Nyttemmin on käynyt ilmeiseksi, että ydinlaitosten turvallisuudessa oli selvä aukko ja systeemivirhe. IAEA ja useat muut tahot olivat varoittaneet sähköyhtiötä ja viranomaisia ydinlaitosten jäähdytysjärjestelmien heikkouksista. Ydinonnettomuuden vahinkojen korjaaminen kestää vuosia, eikä onnettomuuden kriittinen vaihe ole vielä edes

ohi. Säteilyä pääsee ilmaan ja maaperään edelleen. Sähköyhtiö Tepcon mukaan menee ainakin vuosi, ennen kuin tilanne Fukushiman laitoksilla saadaan kokonaan hallintaan. Viljelyalueet ovat pilalla vuosikymmeniä, mikä on valtava vahinko perinteisesti maatalousvaltaisella alueella. Japanin työkulttuuriin kuuluu kaiken moninkertainen varmistaminen, väsymätön yksityiskohtiin paneutuminen ja henkilökohtainen ylpeys hoitaa oma tehtävä mahdollisimman hyvin. Siksi on hämmästyttävää, että selviä arviointivirheitä ja jopa laiminlyöntejä on voinut tapahtua. Puutteet ydinlaitosten turvallisuudessa ovat osoittautuneet anteeksiantamattoman suuriksi. Silti yleinen mielipide ei ole kovin äänekkäästi kääntynyt ydinvoimaa vastaan, koska muita nopeasti käytössä olevia energiavaihtoehtoja ei ole.
Koko talouselämä kärsii

Katastrofin vahingot heijastuvat koko Japanin talouselämään. Varsinkin autoteollisuus on kärsinyt suurista tuotanto-ongelmista: Toyotan ja Hondan kotimainen tuotanto putosi molemmilla yli 60 prosenttia. Samalla koti- ja ulkomaanmyynnin luvut romahtivat jopa puoleen. Tuotantohäiriöiden paikkaaminen vie aikansa, eikä toipuminen ei ole pelkästään Japanista kiinni, vaan laajemmin koko ItäAasian alueesta.

Japanin hallituksen arvion mukaan Japanin talous on aiemmalla kehitysuralla joskus ensi vuoden vaihteen jälkeen. OECD on hiukan optimistisempi arvioidessaan jälleenrakennuksen tuottamaa nousupiikkiä. On ilmeinen vaara, että ulkomaankaupan epätasapainon korjaaminen kestää arvioitua pidempään, jenin arvo laskee ja korot nousevat. Jälleenrakennukseen ryhtyminen ja nopea toipuminen ovat japanilainen tapa tehdä surutyötä. Tiet, junayhteydet ja lentokentät ovat auki ja rakennusurakat ovat käynnissä. Kaksi kuukautta maajäristyksen jälkeen, samana päivänä kun Suomessa Finpro vasta antoi lehdistötiedotteen mahdollisuuksista osallistua jällenrakennushankkeisiin, Japanin viranomaiset julkaisivat luettelot ensimmäisiin hankkeisiin valituiksi tulleista kansainvälisistä rakennusyhtiöistä. Luettelossa on satoja ulkomaalaisia yrityksiä ja joukossa myös kolme suomalaista. Vakaa usko teknologiaan ja insinöörien taitoon hallita luontoa on kokenut kolauksen. Jopa jotkut tapaamani japanilaiset poliitikot sanovat, että yrityksissä hallita luontoa on menty liian pitkälle. Yhdessäkään kylässä tsunamiaalto ei ylettynyt vanhojen kivipaasien yli. Aika näyttää, kuinka kauan niiden varoitukset muistetaan.
Jari Gustafsson suurlähettiläs, SL Tokio

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

35

Kuvat: Keiko Morishita-Hiltunen

VKE-palvelut
sallisia tele- ja kaivosalan yrityksiä, joilla on tieto-taitoa ja resursseja toimia haastavilla markkinoilla. Finnveran vientitakuutoiminnassa Etelä-Afrikka on alueen merkittävin kohdemaa. Finnvera on taannut Etelä-Afrikassa vientikaupan luoton paikallisen valuutan randin määräisenä.
Viennin rahoitus edelleen haaste

Afrikan talous kasvaa ja eriytyy
Finnvera voi tarjota Afrikasta kiinnostuneille yrityksille tukea vientiin ja etabloitumiseen. Afrikassa korostuu viennin riskeiltä suojautumisen tuki.

KUNNIAKONSULIEN KUULUMISET
Hisham Aboulela Honorary Consul-General in Khartoum, Sudan

S

aharan eteläpuolinen Afrikka on toipumassa kansainvälisen rahoituskriisin vaikutuksista, ja talouskasvu alueella on nopeaa. Raaka-aineista höytyvät maat kasvavat 7–10 prosentin vuosivauhdilla, ja useat muutkin alueen maat yltävät yli viiden prosentin kasvuun. Alueen maat ovat luonnonvaroiltaan ja kehitysasteeltaan hyvin erilaisia. Instituutiot ovat nuoria, ja liiketoimintaympäristö kärsii menneistä virheistä. Afrikan maiden velkakriisiä helpottaa miljardiluokan velkojen anteeksiannot kansainvälisen HIPC-ohjelman puitteissa. Highly indebted poor countries on kansainvälisten rahoituslaitosten ja valtiovelkojien sopima talousohjelma, jonka avulla kriteeristön täyttävät maat ovat saaneet velkansa anteeksi. Harvalla Afrikan valtiolla ja afrikkalaisella pankilla tai yrityksellä on velkajärjestelyistä huolimatta mahdollista saada luottoja kansainvälisiltä markkinoilta. Siksi on tärkeää, että alueelle suuntautuu suoria investointeja.

Afrikan kehittyvillä markkinoilla viennin rahoituksen järjestäminen on haasteellista. Ostajina ja luotonsaajina olevien valtioiden, pankkien tai yritysten rahoitusta rajoittavat heikko luottokelpoisuus, liiketoimintaympäristön puutteet, toisinaan myös monikansallisten rahoituslaitosten – IMF ja Maailmanpankki – valtioille asettamat luotonotonrajoitukset. Alueella korostuu kehityspankkien kuten African Development Bank, Maailmanpankki, EIB ja IFC ja paikallisten kauppa- ja investointeja tukevien toimijoiden hyödyntäminen vientihankkeiden rahoittajana, osarahoittajana tai pääoman tarjoajana. Finnvera toimii mielellään yhteistyössä näiden laitosten kanssa suomalaisten yritysten hankkeissa Afrikassa. Suomen ulkoasiainministeriö harjoittaa Afrikassa kehitysyhteistyötä, jossa Finnverakin voi olla osallinen. Suomalaisten yritysten kauppoja voidaan rahoittaa pehmeäehtoisilla korkotukiluotoilla – nykyään sekaluotto, jossa luottoon liittyvä tukielementti maksetaan kehitysyhteistyövaroista. Finnvera myöntää hankkeen luotottavalle rahoittajalle vientitakuun. Viennin rahoittamiseen pehmeäehtoisella luotolla vaikuttaa luotonsaajan luottokelpoisuuden ohella valtion mahdolliset luotonotonrajoitukset ja vientihankkeen soveltuvuus pehmeäehtoiseen rahoitukseen.
Kestävää luotonantoa

Kuva: Shutterstock

Etelä-Afrikka merkittävin kohde

Öljyntuottajamaat, kuten Nigeria, Angola ja Ghana, hyötyvät kohonneista öljyn hinnoista, ja kaivosektorin tuotteiden kallistuminen kasvattaa Namibian taloutta. Suomalaisen viennin perinteinen markkina-alue Kenia hyödyntää Angolan ja Ghanan tavoin

kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ohjelmia talouden uudistusten toteuttamisessa. Suomalaiset viejät voivat hakea Finnveran vientitakuuta näihin neljään maahan suuntautuvissa kaupoissa. Maksu- ja rahoitusjärjestelyt vaihtelevat viejän maksusaatavan vakuuttamisesta pitkän takaisinmaksuajan vaatimiin korkotukiluottoihin. Myös remburssin käyttö on suositeltava tapa varmistaa saatava. Afrikan suurin ja tärkein maa on kehittynyt Etelä-Afrikka, jonka taloudellinen vaikutus ulottuu koko Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan. Alueelle on etabloitunut myös suuria monikan-

Finnvera
Finnvera Oyj on TEM-konserniin kuuluva valtion omistama erityisrahoituslaitos, joka tarjoaa rahoitusta yritystoiminnan alkuun, kasvuun ja kansainvälistymiseen sekä vientitakuita viennin riskeiltä suojautumiseen. Finnvera myöntää vientitakuita viejille ja viennin rahoittajille ja edistää

yritysten etabloitumista myöntämällä investointitakuita investoivalle yritykselle tai investoinnin rahoittajalle. Erityisesti pk-yritysten kansainvälistymiseen on kehitetty etabloitumista tukeva kansainvälistymislaina ja -takaus, joka myönnetään emoyhtiölle. Vientitakauksilla pk-viejä voi järjestää vientitoimitukseen liittyvää käyttö-

pääoman rahoitusta sekä kattaa vientikauppaan liittyviä toimitustakauksia. Finnveran vientitakuut ja vienti- ja erityistakaukset olivat vuoden 2010 lopussa 8,9 miljardia euroa. Lisätietoja: Tutkimusjohtaja Raija Rissanen, puh 0204 60 7276 ja aluepäällikkö Mika Relander, puh. 0204 60 7343.

Julkisena vienninrahoittajana Finnvera ottaa huomioon OECD:n kestävän luotonannon periaatteet, jonka mukaan velkarahoituksen järjestämistä alueen köyhimpiin maihin kuten Etiopiaan ja Liberiaan rajoitetaan. Finnvera ei myöskään voi toimia kahtia jakautuvassa Sudanissa ennen kuin Pohjoisja Etelä-Sudanin valtiolliset instituutiot saadaan perustettua ja valtioiden taloudellinen tilanne kartoitettua. IMF, Maailmanpankki ja Afrikan kehityspankki keskustelevat muiden kehityspankkien ja valtiovelkojien kanssa Sudanin velkojen jakamisesta Pohjois- ja Etelä-Sudanille ja mahdollisesta velkajärjestelystä sen jälkeen, kun vastuut on saatu kohdennettua oikeille osapuolille. Kestävän luotonannon periaatteiden lisäksi Finnvera kiinnittää huomiota takaamiensa hankkeiden ympäristövaikutuksiin ja hyvän liiketoiminnan periaatteiden edistämiseen. Hyvä ja läpinäkyvä hallinto edistää osaltaan resurssien tehokasta käyttöä sekä korostaa tarjouskilpailussa vientituotteen laadullisia ominaisuuksia. Finnveran vastuut Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ovat yhteensä 170 miljoonaa euroa. Kauppoja on useilla tuotannonaloilla kuten sähköistys, kuljetus ja logistiikka, telekommunikaatio, terveydenhuolto.
Raija Rissanen Finnvera

have served as a consul for Finland in Sudan for the past 27 years as I was appointed in 1984. Sudan, being one of the biggest countries in Africa has a long lasting relationship with Finland. The Finnish community in Sudan is around 100 living on and off all over the republic of Sudan. Finnida was a major donor agency for development projects in Sudan with forest, electrification, agriculture and refugee projects up to 1991. After that, Sudan discovered oil and the company Wartsila became one of the main suppliers for power generation for all the oil pumping stations. As of today, Wartsila has a lot of new projects in Juba, South of Sudan. Nokia of course has a big turn over here in Sudan. There are also other major companies like Kone, Aqua Plan and others. Sudan also imports Finnish paper from different Finnish suppliers like Enso. At the moment we have the UN Peace Keeping forces a large number of Finnish military and police personnel who are based in Darfur region and the South of Sudan. 9th of June this year Sudan is due to split in to two countries: the north and the south. Both countries will have a big potential in agriculture, forestation and mining like gold, chrome and many other minerals. The Finnish companies should look more into the future of Sudan and its development. The country can absorb a lot of new technologies in major areas like food security, livestock and the building of the new Khartoum airport which happens to be 1.2 billion dollar project. If any Finnish company is interested in working in Sudan, please do not hesitate to contact me.

I

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Helga Mensing, Honorary Consul in Curacao Gérald Roux, Honorary Consul in Nice

36

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

37

Ellen Johnson Sirleaf Tästä tytöstä tulee jotakin Liberian presidentin elämä

KAUPPAPOLITIIKAN ABC
LYHYET JOHDATUKSET PERUSKäSITTEISIIN
MARKKINAHÄIRIÖT Markkinahäiriöitä syntyy, kun markkinat eivät johda taloudellisesti tehokkaaseen tulokseen. Markkinahäiriöiden syynä voivat olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, tiedon salaaminen tai tehoton levittäminen, koordinointiongelmat, pääomamarkkinoiden puutteet, työvoimamarkkinoiden epätasapaino, julkishyödykkeiden riittämätön tuotanto ja ulkoiset kustannukset. Esimerkiksi ulkomaisen tuonnin aiheuttamaa haittaa kotimaisen tuotteen tuotannolle kutsutaan markkinahäiriöksi. Nämä ovat tehokkuustappioita, joita markkinoilla esiintyy. Julkinen valta pyrkii korjaamaan markkinahäiriöitä lainmuutoksilla. Myös valtiontuki voi suojata epäsuotuisilta riskitekijöiltä. Suomessa viranomaiset tähtäävät siihen, etteivät markkinahäiriötilanteet toistuisi, mutta häiriöistä kärsinyt kuluttaja ei voi saada menetettyjä eurojaan takaisin. MERCOSUR Mercosur on Etelä-Amerikan johtava kauppablokki, jonka muodostavat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay. Venezuelan kanssa jäsenyydestä on sovittu vuonna 2006, mutta maa ei ole ratifioinut sopimusta. Kauppavyöhyke tähtää tavaroiden, pääoman, palvelujen ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen alueellaan. Mercosurin hinnoittelupolitiikka sääntelee tuontia ja vientiä. Ryhmittymä voi lisäksi sovitella jäsenmaiden välisiä kauppakiistoja. Pidemmällä aikavälillä Mercosurin tavoitteena on luoda koko mantereen kattava vapaakauppa-alue. Kehityspankin perustamisesta on myös puhuttu. Vuonna 1991 Asuncionin sopimuksella perustetun Mercosurin tärkein tukija ja kauppakumppani on EU. Jäsenvaltioista Brasilia ja Argentiina ovat talouden jättiläisiä. Bolivia, Chile, Kolumbia, Ecuador ja Peru ovat Mercosurin liitännäisjäseniä, jotka voivat liittyä vapaakauppasopimuksiin, mutta eivät blokin tulliliittoon. Alueen BKT on yhteensä 1,1 biljoonaa dollaria. NAFTA Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus eli NAFTA (North American Free Trade Agreement) on Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltain välinen vapaakauppasopimus. Se astui voimaan 1. tammikuuta vuonna 1994. Sopimus on Euroopan unionin sisämarkkinoiden kanssa pisimmälle kaupankäyntiä vapauttava sopimus koko maailmassa. Voimaan astuttuaan se herätti paljon vastarintaa, muun muassa alkuperäiskansojen ja ympäristöaktivistien sekä -järjestöjen keskuudessa. Sopimusta on kritisoitu laajasti ympäri maailmaa erityisesti ihmisoikeuksien polkemisesta sekä köyhien ja rikkaiden välisten varallisuuserojen kasvattamisesta. Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alue on tuonut toisaalta uusia mahdollisuuksia, kuten avannut Yhdysvaltain markkinat ja luonut investoijille selvät säännöt, mikä on moninkertaistanut investointien määrän. Keskustelun alla on nykyisin NAFTA Plus, jota kutsutaan myös nimellä Initiative of Americas. Se tähtää integraation syventämiseen. Perusajatuksena on rajavalvonnan ja terrorisminvastaisen taistelun sekä tavaroiden tullaukseen ja niiden kuljetukseen liittyvien kysymysten kietominen yhdeksi integroiduksi paketiksi. NAMA Teollisuustuotteiden markkinoillepääsy eli NAMA (Non-agricultural market access) on ollut perinteisesti kauppaneuvottelujen keskeinen osa-alue. NAMA-neuvotteluissa pyritään parantamaan teollisuustuotteiden markkinoillepääsyä neuvottelukumppaneiden välillä eli parantamaan yritysten mahdollisuuksia päästä toisten maiden markkinoille alentamalla tai poistamalla tulleja ja tullien ulkopuolisia kaupanesteitä (non-tariff barriers). NAMA-neuvottelut kattavat kaikki muut kuin maataloustuotteet eli käytännössä teollisuustuotteet, polttoaineet, kaivosteollisuuden tuotteet, kalat ja kalatuotteet sekä metsätaloustuotteet. Vaikka tuontitullien merkitys on rajasuojainstrumenttina jatkuvasti vähentynyt, on tullien alentaminen ja poistaminen edelleen NAMA-neuvottelujen ydin. Neuvotteluissa sovittavat tullisidonnat vahvistavat maksimitullitasot kullekin tuotteelle kussakin maassa. Sovellettu tullitaso voi olla sidottua tasoa alhaisempi, mutta maksimitullitaso on sitova. NTB (Non-tariff barriers to trade) Tullitariffien lisäksi on olemassa tullien ulkopuolisia kaupanesteitä, kuten määrällisiä tuontija vientirajoituksia tai lisensointivaatimuksia, kansainvälisestä käytännöstä poikkeavia teknisiä tuotevaatimuksia, syrjiviä verotuskäytäntöjä ja niin edelleen. Tällaiset vaatimukset voivat olla jossain tapauksessa sallittuja esimerkiksi ihmisten terveyden suojelemiseksi, mutta niitä ei tule käyttää siten, että perusteettomasti vaikeutetaan ulkomaalaisten toimijoiden markkinoillepääsyä tai muita toimintaedellytyksiä. Tullisuojan vähennyttyä monenvälisten kaupanvapauttamiskierrosten ja vapaakauppasopimusten myötä on päähuomio kaupanesteiden poistamisessa siirtynyt juuri tullien ulkopuolisten kaupanesteiden poistamiseen ja niiden synnyn ehkäisemiseen. EU pyrkii tähän varmistamalla sen, että kauppakumppanit soveltavat olemassa olevia kaupanesteiden minimoimiseen tähtääviä monenvälisiä ja kahdenvälisiä sitoumuksiaan ja neuvottelemalla kaupanesteiden poistamisesta muun muassa käynnissä olevissa ja tulevissa vapaakauppaneuvotteluissa. OECD Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (Organisation for Economic Cooperation and Development) on kansanvaltaisten markkinatalousmaiden yhteistyöjärjestö. Sen tehtävänä on alun perin ollut tukea kestävää taloudellista kasvua, työllisyyttä ja nousevaa elintasoa jäsenmaissaan sekä vaikuttaa maailmantalouden ja -kaupan kehittymiseen monenkeskiseltä pohjalta. Elintason nousu ja talouskasvu johtivat alkuperäisen Marshall-apua hallinnoineen OEEC-järjestön muuntamiseen vuonna 1961 uudeksi yhteistyöjärjestöksi OECD:ksi, johon Suomi liittyi vuonna 1969. Nykyään 34 maan järjestö pyrkii toimimaan globaalin taloushallinnon yhtenä keskeisenä taustatyön tekijänä ja politiikkasuositusten antajana paitsi jäsenmailleen niin myös G20-rakenteelle ja sen piirissä toimiville suurille nouseville talouksille, jotka eivät ole vielä sen jäseniä. OECD vertailee ennen kaikkea hallitusten makrotalouspolitiikkaa ja sektoripolitiikkoja etsien niistä tuloksellisimpia hallintotapoja ja parhaita käytäntöjä sekä antaen jäsenmaille politiikkasuosituksia. Osallistavana toimintatapana on oppiminen yhdessä vertaisten kanssa. OVENAVAUSPALVELUT Suomen suurlähetystöt tarjoavat viennin edistämiseen liittyviä julkisia palveluja. Niihin kuuluvat muun muassa tiedon ja aineistojen välittäminen, avustaminen yhteyksien luomisessa ja niin sanotut ”ovenavauspalvelut” yrityksille vieraassa toimintaympäristössä, esimerkiksi suhteissa viranomaisiin ja yrityskenttään. Lähetystöt voivat järjestää erilaisia promootiotilaisuuksia kaupan ja investointien edistämiseksi yhteistyössä yritysten kanssa.  Lisäksi lähetystöt seuraavat asemamaan poliittista ja taloudellista tilannetta ja kehitystä sekä antavat pyydettäessä yrityksille informaatiota asemamaastaan ja alueestaan sekä sen kehityksestä.

KIRJA-ARVIO

Otava 2011

Liberia näyttää mallia

L

iberiasta on tehty vain vähän hyviä kirjoja. Kaksi nousee muiden yläpuolelle: Graham Greenen kirjoittama matkakuvaus ja Gus Liebenowin poliittisen historian yleisesitys. Kirjojen ilmestymisen välillä ehti kulua 50 vuotta. Tämän kirjan tekijä Ellen Johnson Sirleaf on Afrikan ensimmäinen naispresidentti, jota voidaan hyvällä syyllä verrata Nelson Mandelaan. Johnson Sirleaf on ansiokkaasti taistellut maansa demokratian ja naisten aseman puolesta lähes koko ikänsä. Kirjoittajaa on vainottu, hän on istunut vankilassa ja hänet on yritetty mustamaalata omassa maassaan. Vuoden 1980 vallankaappauksen alkaessa hän oli yksi syrjäytetyn hallituksen ministereistä, joista useimmat teloitettiin julmasti. Johnson Sirleaf ei ole syntynyt kultalusikka suussa mikä antaa tälle kirjalle merkitystä myös suomalaisen lukijan kannalta. Ja mikä tärkeintä, tämä tyttö jos kuka voi näyttää mallia muulle Afrikalle. Mutta onko Johnson Sirleafin kirja hyvä? Voiko sitä suositella välineenä Liberian tilanteen ymmärtämiseksi? Liberian historiaan jo aiemmin perehtyneelle tässä kirjassa on melko vähän uutta tietoa. Historiantulkinnat nojautuvat mediassa ja tietokirjoissa jo vallitseviin käsityksiin, mikä selittyy istuvan presidentin asemalla. Teos ei ole siis omiaan herättämään suurempaa keskustelua. Kirjasta välittyy kuitenkin oivallista draaman tajua. 1980-luku oli Liberian kehityksen kannalta erityisen kohtalokasta aikaa – todel-

lista taistelua hyvän ja pahan välillä. Kylmä sota ylläpiti diktatuuria. Aikapommi tikitti kuitenkin taustalla. Kukaan ei pystynyt hallitsemaan nousevaa rajuilmaa. Kirja on rakennettu kronologian varaan. Rakenne on kirjoittajan kannalta perusteltu, mutta lukija kaipaisi ehkä temaattisempaa lähestymistapaa. Yhdessä tulkintojen tavanomaisuuden kanssa kronologia vähentää kirjan kiinnostavuutta. Minkälaisen kuvan Liberiasta kirja antaa? Outo maa, voisi joku sanoa – näin kirjassa todetaan. Liberialta puuttuu siirtomaahistoria tyystin. Yhdysvallat on ollut Liberian kumppani sekä hyvässä että pahassa. USA on käyttänyt Liberiaa hyväkseen ja kuitenkin hylännyt sen vaikeina aikoina kuten Kansainliiton aikaisessa kriisissä sekä sisällissodassa. Toisaalta USA on tarjonnut turvapaikan liberialaisille toisinajattelijoille ja avannut koulunsa ja yliopistonsa liberialaisille nuorille. Yhtä kaikki Yhdysvallat on myös tarjonnut hedelmällisen alustan liberialaisten radikalisoitumiselle, jota Johnson Sirleaf kirjassaan kuvaa ansiokkaasti ja vertaa sitä höyrykattilaan. Monet liberialaiset kuitenkin odottivat USA:n suhtautuvan Liberiaan samalla tavoin kuin Israeliin ja että afroamerikkalainen väestö USA:ssa olisi ottanut saman roolin kuin juutalaiset suhteessa kaukaiseen siirtokuntaan. Johnson Sirleaf itse kertoo perehtyneensä Liberian historiaan vasta asuessaan Yhdysvalloissa. On mentävä kauas jotta näkee lähelle. Liberiassa ei ollut tiedonvälityksen vapautta, ja historia oli vaarallinen aihe Liberiassa varsin pitkään. Taloudellisessa mielessä Liberia on ollut markkinatalouden koelaboratorio. Maassa on harjoitettu vapaata avoimien ovien politiikkaa ulkomaisiin investoin-

neille jo ainakin 80 vuotta. Tulokset ovat hämmentäviä. Liberia on tapaus josta ei tule ottaa opiksi, oli kyse sitten ulkomaisten investoijien tai paikallisen hallituksen, jota Johnson Sirleaf jo 1970-luvulla syytti kleptokraateiksi, käytöksestä. Johnson Sirleafin erityisvahvuus on siinä, että hän on nykyaikainen afrikkalainen nainen ” yhteydessä menneeseen mutta ei sidoksissa siihen”. Vasta aika näyttää pystyykö Johnson Sirleaf näyttämään tietä uudelle Liberialle. Presidentti korostaa taloudellisessa kehityksessä kumppanuutta hallituksen ja kansan välillä – kumppanuutta, joka Afrikassa tuntuu niin surullisen usein puuttuvan joka suhteessa. Kirjassa mainitaan Suomi vain kerran, presidentin virkaanastujaisten yhteydessä. Martti Ahtisaarta, Elisabeth Rehniä tai Tarja Halosta ei mainita kertaakaan mikä voi tuntua yllättävältä. Toisaalta Suomen ja Liberian suhteet ovat niin tuore asia, että ne eivät ehkä tähän kirjaan vielä mahtuneet. Sisällissodasta nopeasti toipuva Liberia hakee paikkaa kansainvälisen yhteisön vastuullisena jäsenenä. Liberialla on tässä vahva historiallinen näyttö. Liberia oli sekä Kansainliiton että YK:n perustajavaltioita, jossa tuki monenkeskisyydelle on hyvin vahvaa. Tähän kuvaan sopii hyvin se, että nykyisen Afrikan unionin perustamisesta sovittiin Liberian maaperällä. Kokous johon osallistuivat Liberian, Ghanan ja Guinean presidentit järjestettiin Nimban maakunnassa jo niinkin varhain kuin vuonna 1959.
Kimmo Laukkanen

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö

38

• Kauppapolitiikka • 3/2011

Kauppapolitiikka • 3/2011 •

39

Riskirahoitusta suomalaisyritysten hankkeisiin kehitysmaissa

T

eollisen yhteistyön rahasto Oy (Finnfund) on jo yli 30 vuotta toiminut suomalainen kehitysrahoitusyhtiö, joka tarjoaa pitkäaikaisia investointilainoja ja riskipääomaa yksityisten yritysten hankkeisiin kehitysmaissa ja Venäjällä. Finnfund rahoittaa kannattavia hankkeita haastavilla markkinoilla, joilla kaupallista rahoitusta on vaikea saada. Kehitysmaat haluavat ulkomaisia suoria sijoituksia tuomaan osaamista, parantamaan tuottavuutta ja avaamaan vientikanavia. Köyhät maat eivät vaurastu pelkällä kehitysavulla, vaan investoinneilla ja osaamisella, joiden avulla omien kansalaisten työn tuottavuus kasvaa. 90 prosentilla kehitysmaiden työpaikoista on yksityisellä sektorilla. Finnfund investoi ensisijaisesti suomalaisten yritysten tai niiden yhteistyökumppaneiden kohteisiin. Se rahoittaa myös hankkeita, joissa käytetään suomalaista teknologiaa tai osaamista, parannetaan merkittävästi ympäristön tilaa tai tuetaan kohdemaan taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Finnfund osallistuu kehitysmaiden yksityisen sektorin rahoittamiseen myös välillisesti pääomasijoitusrahastojen kautta. Pitkäaikaisten investointilainojen ohella Finnfund tekee oman pääoman ehtoisia sijoituksia ja tarjoaa asiakkailleen pääomalainaa tai muuta välirahoitusta. Rahoitusmuodosta riippumatta Finnfund lähtee mukaan hankkeeseen vähemmistösijoittajana. Rahoitettavan hankkeen tulee olla kannattava ja sillä tulee olla myönteisiä kehitysvaikutuksia kohdealueella. Finnfundin rahoitus ei ole sidottu Suomesta tehtäviin hankintoihin. Hankkeeseen pitää kuitenkin liittyä suomalainen intressi. Useimmat Finnfundin tekemistä investoinneista ovat teollisia hankkeita, mutta se rahoittaa myös muita toimialoja kuten energiantuotantoa, metsäteollisuutta, tietoliikennettä ja terveydenhuoltoa. Finnfundin sijoitusten ja maksamattomien päätösten summa oli 30.4.2011 yhteensä 500 miljoonaa euroa, josta Afrikan osuus oli noin 175 miljoonaa euroa. Afrikkaan sijoittuvia hankkeita oli yhteensä 35 kappaletta. Viime vuonna uusia investointipäätöksiä tehtiin 21 kappaletta yhteisarvoltaan noin 87 miljoonaa euroa. Euromääräisesti laskettuna uusista investointipäätöksistä 38 prosenttia kohdistui Afrikkaan. Runsas kolme neljännestä päätöksistä oli matalan ja alemman keskitulotason kehitysmaissa, kun mukaan otetaan myös näihin maihin sijoittavat rahastot. Erityisesti matalatuloisissa maissa Finnfund rahoittaa hankkeita myös rahastojen kautta. Finnfund tekee tiivistä yhteistyötä muiden eurooppalaisten kehitysrahoittajien kanssa (www.edfi.eu). Suuri osa Finnfundin sijoituksista matalatuloisiin kehitysmaihin on tehty yhteisrahoituksena muiden kehitysrahoittajien kanssa. Lisätietoja: www.finnfund.fi

Finnpartnershipiltä liikekumppanuustukea suomalaisiin kehitysmaahankkeisiin

F

innpartnership on Finnfundin hallinnoima ja ulkoasiainministeriön rahoittama vuonna 2006 käynnistynyt liikekumppanuusohjelma. Finnpartnership tarjoaa liikekumppanuustukea ja neuvontaa suomalaisyritysten ja muiden suomalaisten organisaatioiden liiketaloudellisesti kannattaviin kehitysmaahankkeisiin. Finnpartnershipin palveluiden avulla pyritään lisäämään suomalaisten ja kehitysmaayritysten välistä kaupallista yhteistyötä, edistämään tuontia kehitysmaista, edistämään kehitysmaiden taloudellista kasvua, monipuolistamaan niiden tuotantoa ja viennin rakennetta sekä muuten palvelemaan kohdemaiden kehitystä. Liikekumppanuustukea voi saada mm. hankevalmisteluun, yhteistyökumppanin etsintään, kehitysmaayrityksen henkilökunnan koulutukseen sekä asiantuntijapalveluihin liiketoiminnan parantamiseksi. Liikekumppanuustukea myönnetään myös lisäarvollisiin kehitysmaatuontihankkeisiin sekä suomalaisen ympäristöteknologian pilottihankkeisiin. Finnpartnershipin matchmaking-palvelun avulla kehitysmaayritykset voivat etsiä suomalaisia liikekumppaneita. Vuonna 2010 uusia liikekumppanuustukihakemuksia vastaanotettiin 115 kappaletta. Myönteisiä tukipäätöksiä tehtiin 110 kappaletta yhteensä 4,3 miljoonalla eurolla. Vuosien 2006 ja 2007 liikekumppanuustuen saajat jättivät vuonna 2010 viimeiset seurantaraporttinsa. Näille 78 yritykselle oli maksettu tukea 2,7 miljoonaa euroa. 45 prosenttia yrityksistä ilmoitti toimintansa sujuvan hyvin. Nämä yritykset ovat investoineet kehitysmaihin yhteensä 1,65 miljardia euroa. Yhteenlaskettu suora ja epäsuora työllistämisvaikutus on ollut noin 3400 henkilöä. Finnpartnershipin toiminnasta 15 prosenttia kohdistuu Afrikkaan. Matchmaking-palvelu vastaanotti 124 liiketoimintaaloitetta kehitysmaayrityksiltä. Vuosina 2006–2010 matchmaking-palveluun on rekisteröity 302 hakemusta. Näistä yrityksistä noin 25 prosenttia löysi suomalaisen partnerin, kauppakumppanin tai muun yhteistyökumppanin. Lisätietoja: www.finnpartnership.fi