skosssi it r e a

YLKA TUIJA AALTO • MAR YOE UUSISAARI

rändää B ve

Huom! Tätä kirjaa on edelleen saatavana painettuna — tiedustele kirjakauppiaaltasi 

Löydy – Brändää itsesi verkossa

Löydy – Brändää itsesi verkossa
Tuija Aalto ja Marylka Yoe Uusisaari

© Tekijät & Avain 2010 www.avain.net Kannen suunnittelu: Samppa Ranta Taitto: Antti Carlson ISBN 978-951-692-807-7 Kustantaja: BTJ Finland, Oy, Helsinki Painopaikka: Hansaprint, Vantaa 2011

Sisällys
LÖYDY. BRÄNDÄÄ ITSESI VERKOSSA. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Aluksi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Tekijät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Kiitokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
Globaali yhteistyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 Työn muutos yksilön tasolla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

AMMATILLISEN VERKKOELÄMÄN EDELLYTYKSET . . . . . . . 17
Minä – verkkoidentiteetistä henkilöbrändiksi . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 Verkkoelämän 360 astetta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 Yksityinen henkilökohtainen verkkoelämä . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Ei-julkinen työhön liittyvä verkkoelämä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Julkinen ammatillinen verkkoelämä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Vapaa-ajan julkinen verkkoelämä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 Henkilöbrändi – maine tavoitteellisen verkkoviestinnän kontekstissa . 35 Vaikuttavan henkilöbrändin perusta: motivaatio, asenne ja osaaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 Miten organisaatiot suhtautuvat sosiaaliseen mediaan? . . . . . . . . . . 41 Sosiaalisen median strategiat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 Työkulttuuri ratkaisee . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 Puitteet, työkalut ja kompetenssit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 Muuttuva ammatti-identiteetti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 Kohti verkottunutta journalismia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 Verkottunut luonnontieteilijä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55

MITEN TULLA LÖYDETYKSI? . . . . . . . . . . . . . . . . Navigointi linkkejä seuraamalla – vanhin tapa löytää . . . Sivullesi johtavat linkit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Hakukoneet annostelevat näkyvyyttä . . . . . . . . . . . . . Kilpailu hakukonenäkyvyydestä – tapaus sikainfluenssa Toimiva sosiaalisuus edellyttää jakamista . . . . . . . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

60 61 62 64 68 69

Suosittelu sosiaalisessa mediassa ja verkkokaupoissa Tunnisteet luokittelun apuna. . . . . . . . . . . . . . . . Pitkä häntä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Jaettuja merkityksiä ajan ja paikan avulla . . . . . . . . Nykytilanteen arviointi – oletko löydettävissä? . . . . . Näkyvyys ei takaa uskottavuutta . . . . . . . . . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

. . . . . .

70 71 73 76 77 79

LÖYTYMINEN VERKOSSA – LÄSNÄOLOA JA TOIMINTAA . . 80
Henkilöbrändin muodostaminen . . . . . . . . . . . . . . Olemus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Nimi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Profiilikuva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Esittäytyminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Oma verkkotunnus eli domain . . . . . . . . . . . . . . . Kanavavalinnat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Twitter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Facebook . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Sivu vs. profiili . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . LinkedIn . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Läsnäolo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Verkkosivusto, blogi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Pikaviestimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Kuinka avoin kannattaa olla? . . . . . . . . . . . . . . . . Toiminta – prosesseja, teoksia . . . . . . . . . . . . . . . . Bloggaaminen ja toisten blogien kommentoiminen . Viestintä keskustelupalstoilla . . . . . . . . . . . . . . . . Tiedon hankinta ja suodattaminen . . . . . . . . . . . . RSS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Hakuvahdit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Sosiaaliset kirjanmerkit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 . 81 . 81 . 82 . 84 . 86 . 86 . 87 . 88 . 88 . 90 . 92 . 93 . 94 . 95 . 97 . 97 101 103 103 104 104

7
Talkoistaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Vapaaehtoistyö kulttuurin kehittämiseksi . . . . . Esitelmät verkoston yhteiseksi tiedonlähteeksi . Tapahtumiin osallistuminen . . . . . . . . . . . . . Liverapo – kimppamuistiinpanot . . . . . . . . . . Vaalikampanjointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Facebookin ryhmät ja sivut kampanjatyökaluina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105 110 111 112 113 114 116 117 119 120 121 121 122 123

Työnhaku . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Henkilöbrändin rakentamisprojekti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Henkilöbrändi = startup-yritys? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Kolme esimerkkiä ammatillisista sosiaalisen median strategioista. Tapaus 1: Tunnettu nimi haluaa lähentyä sosiaalisessa mediassa . Tapaus 2. Yrittäjä verkostoituu ja hankkii liidejä . . . . . . . . . . . . Tapaus 3. Yhteisömanageri kokoaa brändin ystävät yhteen . . . .

LOPUKSI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124 LIITTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
Liite 1: Turvallisuuden muistilista . . . . . . Liite 2: Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot Liite 3: Joitakin verkko(viestintä)työkaluja Liite 4: Ajanhallinnan QII-malli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127 . . . . . . . 128 . . . . . . . 130 . . . . . . . 132

LÄHTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135

9

Löydy. Brändää itsesi verkossa.
Aluksi
Miten erotan työ- ja vapaa-ajan verkkominäni toisistaan? Kannattaako minun rakentaa ammatillinen henkilöbrändi? Miten netissä kannattaa toimia työroolissa? Miten työnantajani laatima sosiaalisen median strategia muuttaa työtäni? Millaisia mahdollisuuksia sosiaalinen media tarjoaa journalistille, entä tutkijalle? Löydy – Brändää itsesi verkossa kertoo konkreettisesti ja kattavasti, mitä jokaisen tietotyötä tekevän on syytä tietää työ- ja vapaa-ajan verkkoelämän yhteensovittamisesta. Löydy – Brändää itsesi verkossa on Tuijan ja Yoen toinen yhteinen tietokirja. Vuonna 2009 ilmestynyt Nettielämää – sosiaalisen median maailmat sopii hyvin luettavaksi rinnakkain tämän teoksen kanssa. Tekijät tutustuivat toisiinsa verkossa vuonna 2006 ja päätyivät toimittamaan yhdessä median uusista ulottuvuuksista kertovaa Sula Pinta -nettiradio-ohjelmaa, jota on ilmestynyt kolmen vuoden aikana yli 50 jaksoa.

Tekijät
Tuija Aalto on digitaalisen median ja verkkoviestinnän asiantuntija, jolla on 15 vuoden kokemus sähköisen median tuotekehityksestä. Hän tuntee media-alan muutoksen ja on kokenut puhuja sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

10 Yoe on suomalainen, Japanissa vuosia asunut neurotieteilijä, joka päätyössään keskittyy aivosolujen välisen sähköisen viestinnän tutkimiseen. Sen ohella 12-vuotiaasta asti tietokoneita ohjelmoinut ja merkittävän osan sosiaalisesta elämästään verkossa viettävä Yoe ajaa tiedon ja kommunikaation avoimuuden asiaa tiedepiireissä. Tekijät tavoittaa parhaiten blogeistaan: http://www.tuhatsanaa.net ja http://yoe.iki.fi. Tämän kirjan verkkosivusto on osoitteessa http://www.loydy.fi. Kirjasta voi tykätä Facebookissa http://www.facebook.com/loydykirja ja sitä voi seurata Twitterissä @loydykirja.

Kiitokset
Tämän kirjan valmistumiseen ovat erityisesti myötävaikuttaneet Kari A. Hintikka, Riitta Nieminen-Sundell, Suvi Korhonen, Salla Laaksonen ja Heli Sirkiä lukemalla käsikirjoituksen ja antamalla arvokkaita kommentteja. Kiitokset hyvistä keskusteluista verkossa, monenlaisesta avusta ja ajattelun sytykkeistä blogeissa, Qaikussa ja Twitterissä ansaitsevat yllämainittujen lisäksi Janne Saarikko, Jussi-Pekka Erkkola, Anne Senilä-Turunen, Petja Jäppinen, Anne Rongas, Harto Pönkä, Irmeli Pietilä, Esko Lius, Tarmo Toikkanen, Hanna Takala, Eero Rautasilta, Pauliina Mäkelä, Mari Koistinen, Janne Ruohisto, Christina Forsgård ja monet monet muut keskusteluihin osallistuneet. Tuija haluaa lisäksi erikseen kiittää työtovereitaan Pirkka Aunolaa, Arttu Silvastia, Seija Aunilaa, Sari Veikkolaista, Kari Haakanaa ja Metropolian Juhana Kokkosta, joiden kanssa viime vuosien Ylen verkkoviestintäkoulutuksia on toteutettu, sekä ystäväänsä Ulla Lukkaria monista hyvistä luovien alojen kehitykseen liittyvistä keskusteluista. Yoe kiittää työtovereitaan aivotutkimustyöhön suoranaisesti liittymättömän nettielämän suvaitsemisesta (thank you guys, Klaus, Ben & al!) sekä erityisesti Tommi Lättiä ja Jan Lewenstamia ammatilliseen verkostoitumiseen liittyvistä keskusteluista.

11

Johdanto

Muistatko miltä tuntuu, kun joku sinulle tärkeä ihminen kysyy mielipidettäsi asiasta, joka on sinulle läheinen ja josta tiedät paljon? Jaat tietosi ja arviosi aiheesta mielelläsi. Työpaikalla tunnet itsesi arvostetuksi, kun sinut pyydetään mukaan suunnittelemaan kehityshanketta, jossa pääset vaikuttamaan alasi kehitykseen. Tuntuu hyvältä, kun joku sinulle tärkeä taho on päättämässä jostakin sinulle merkityksellisestä asiasta ja kysyy kantaasi etukäteen. Entä kuinka usein olet turhautunut siihen, että sinua ei ole pyydetty mukaan projektiin, joka liittyy omimpana pitämääsi osaamisalueeseen? Miten ärsyttävää on kuulla jossakin päätetyn sinulle merkittävästä aiheesta ilman, että olet edes tiennyt päätöksen valmistelusta? Ehkä tuntuu siltä kuin kukaan ei tietäisi olemassaolostasi. Kenet hyvänsä voi kuitenkin löytää verkosta hakemalla. On oma etusi, että parhaiten löytyvä, itseesi liittyvä sisältö on itse julkaisemaasi, merkityksellistä ja ajantasaista materiaalia, joka heijastaa nykyisiä kiinnostuksen kohteitasi ja osaamistasi. On hyvä, että löydyt silloin kun sinua etsitään. Vielä parempi ja monia mahdollisuuksia avaava tilanne on se, että löydyt silloinkin, kun juuri sinua ei etsitä. Vaatii hyvää nettimainetta löytyä silloin, kun joku hakee tietoa sinulle tärkeästä asiasta. Hyvän maineen voi ansaita toimimalla verkostoissa, esimerkiksi jakamalla hyödyllistä ja hauskaa sisältöä. Osuvasti otsikoidut ja asiasanoitetut mediasisällöt, kiinnostavat valokuvat, videot tai äänitykset kiinnittävät nettipersoonasi sinua kiinnostaviin aihepiireihin.

12 Kun sinulla on laaja ja omaa osaamistasi täydentävä verkosto, sellaiset palkitsevat tilanteet, jossa joku muistaa sinut oikeaan aikaan ja oikeaan asiaan liittyen, tulevat tavallisemmiksi. Voit yhä useammin luottaa siihen, että verkostossasi olevat ihmiset kertovat sinulle osuessaan keskusteluun, joka saattaisi kiinnostaa sinuakin. Laajasti verkostoituneena olet tehokkaampi ja tuotteliaampi. Saat aikaan enemmän ja autat samalla myös muita. Jotkut ennen hankalilta tuntuneet asiat sujuvat joutuisaan, kun ongelmia ratkotaan verkoston avulla. Sinulla on työtä jouduttavia rutiineja, jotka tuottavat lisäarvoa muillekin. Samalla kun selaat päivittäistä uutisotsikkolistaasi ja panet talteen myöhempää käyttöä varten kirjanmerkkejä, vinkkaat verkostollesi kiinnostavista artikkeleista. Vastavuoroisesti verkostosi jäsenet jakavat sinulle löydöksiään. On monia tapoja käyttää sosiaalista mediaa löytymiseen. Tämä kirja on tarkoitettu reittioppaaksi tutustuttamaan lukija eri tyyppisiin toimintamalleihin, joista voi poimia jotakin omaan päivärutiiniinsa. Esittelemme kokeilemisen arvoisia palveluita ja neuvomme myös niiden tarjoamia löytymistä edistäviä käyttötapoja. Kannustamme lukijaa kehittämään työverkkopersoonan lisäksi henkilökohtaista verkkopersoonaansa, jota ei ole sidottu työnantajan brändiin. Syntyy positiivinen kierre, sillä vahva netin henkilöbrändi puolestaan voimistaa työidentiteettiä. Emme neuvo, miten tullaan julkkikseksi. Laaja yleisjulkisuus ei ole useinkaan vaikuttavan ja tehokkaan verkkopersoonan tärkein tavoite. Oman verkoston silkkaa laajuutta tärkeämpää on sen koostumus. Tärkeintä on, että juuri oikeat ihmiset löytävät sinut tarvittaessa. Työrauhan ja keskittymisen kannalta olisi parempikin, että vältyt tavoitteidesi kannalta turhilta yhteydenotoilta. Kädessäsi oleva teos on opas vaikuttavaan verkkoläsnäoloon. Vaikuttavan toiminnan tulokset voivat olla määrällisiä ja mitattavia: hankitaan näkyvyyttä, mainintoja ja linkityksiä, tai laadullisia: solmitaan luottamussuhteita, ollaan avuksi ja saadaan apua. Tavoitteellisuus ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan verkkoon kannattaa lähteä avoimin mielin ja antaa onnellisille sattumille sijaa. Verkostoitumispalvelujen mielekkyys avautuu vasta, kun kontakteja on riittävästi. Alkuvaikeuksien yli auttaa myös kavereiden voima. Mikäli mahdollista, aloita maihinnoususi sosiaaliseen mediaan tutussa poru-

13 kassa. Kaverien tarjoamaa tukea voit alkaa ”maksaa takaisin” tuomalla keskusteluun omaa erityisosaamistasi. Sitä mukaa kun opit käyttämään palvelua, voit alkaa opastaa muita uusia käyttäjiä – alkuvaiheessa omatkin kompastelut ovat vielä tuoreena mielessä. Henkilöbrändäys verkossa vaatii aikaa. Jos sinulla on jo nimeä omalla allasi ja verkostoja valmiina, pääset hyvään alkuun, kun perustat verkkoidentiteetin sopivilla kanavilla ja kutsut tosielämän kontaktit myös verkkokontakteiksesi. Kaikille osapuolille arvokkaan verkoston rakentaminen vie hyvinkin vuoden, kaksi, ja sen jälkeenkin verkosto vaatii jatkuvaa vaalimista. Verkottunutta yhteisöllisyyttä on vaikea ymmärtää ilman, että osallistuu siihen itse. Asiat saattavat tuntua vaikeilta, mutta kuten kaikissa merkittävissä haasteissa, uskaltaminen ja omien rajojen rikkominen kannattaa.

Globaali yhteistyö Clay Shirky kysyy kirjassaan Cognitive Surplus (2010), mitä maailman ihmiset saisivatkaan aikaan, jos käyttäisivät murto-osankin vapaa-ajastaan yleishyödyllisiin hankkeisiin. Digitaalinen ja verkottunut toimintaympäristö on mahdollistanut tämän ”ylimääräisen” luovuuden ja älykkyyden valjastamisen yhteiseksi hyväksi. Hakkerit ja heidän ajamansa avoimuuden, yhteistyön ja vapaan tiedonsiirron periaatteet ovat esimerkki tämän ilmiön voimasta. Hakkerietiikaksi kutsuttu tapa suhtautua työhön, rahaan ja ajankäyttöön näkyy muillakin elämänalueilla kuin sen alkulähteillä, tietokoneiden ohjelmoimisessa (Himanen 2001). Yhä suuremman ihmisjoukon yhteistyö verkossa synnyttää merkittävää kulttuuripääomaa. Digitaalisen kulttuurin edistämisessä talkoot verkossa ovat jo arkipäivää: Gutenberg-projekti digitoi kirjallisuutta, Librivox tuottaa vapaita äänikirjoja. Vapaa tietosanakirja Wikipedia

TEHTÄVÄ • Oletko selvillä oman alasi merkittävimmistä nettitalkoohankkeista?

14 kattaa tätä kirjoittaessa suomeksikin jo yli 240 000 artikkelia. Karttatieto karttuu OpenStreetMapissa ja Panoramiossa lisätään kuvia kartalle. LeMillissä jaetaan oppimateriaaleja. Laajakaistainen internet on jo lähes joka kodissa, mutta Suomen internet-aika on alkanut jo 90-luvun puolivälissä: kesäkuussa 1994 internetistä kohistiin iltapäivälehdissä ja televisiouutisissa ja sen nähtiin tuovan tulevaisuudessa kaikki kansalaiset tasavertaisesti tiedon valtateille. Jo tuolloin katsottiin netinkäytön kuuluvan pian joka kansalaisen yleissivistykseen (Saarikoski, Suominen, Turtiainen & Östman 2009). Vaikka asiasta on puhuttu viitisentoista vuotta, suomalaisten tietoyhteiskuntataidoissa on yhä kehittämistä.

Työn muutos yksilön tasolla Yhä suurempi osa suomalaisten tekemästä työstä on ”tietotyötä”: ajattelua, luovaa työtä ja tietokykyjen käyttöä. Henkinen työ ei alistu holhoamiselle ja yksityiskohtaiselle määräämiselle. Työ on myös yhä useammin projektimaista ja tilapäistä. Yleiset työehtosopimukset muuttuvat yksilöllisiksi työehtosopimuksiksi, joissa sovitaan työn tekemisen ajasta ja paikasta ja tuottojen jakamisesta. Prekarisaatio, toimeentulon ja elämäntilanteen epävarmuus, muuttaa ratkaisevasti arvoja, työnteon ehtoja, työntekijöiden turvallisuutta ja mielenmaisemaa. (Hautamäki 2008.) Työntekijät ovat työmarkkinoilla toistensa kilpailijoita, jolloin erottautuminen ja oman osaamisen esille tuominen nousee tärkeiksi taidoiksi. Toisaalta verkostomaisessa toimintaympäristössä tarvitaan kykyä hakeutua joustavasti yhteistyöhön. Nopeutuva tuotekehitys edellyttää, että projekteihin saadaan nopeasti juuri oikeanlaisia osaajia. Verkottunut ja digitaalinen viestintäympäristö on kymmenessä vuodessa avannut yksilön maineen luomiseen tai henkilöbrändin luomiseen aivan uusia mahdollisuuksia. Emme väitä, että kuka tahansa voisi ponnistaa verkosta valtajulkisuuteen ilman tiedotusvälineiden apua, mutta verkkonäkyvyydestä on paljon apua, kun haluaa tulla juuri oikeiden kohderyhmien löytämäksi. Osaajana ja asiantuntijana löytyminen ja henkilöbrändäys ei tähtää kiiltokuvamaisen virtuaalisen superihmisen luomiseen. Sen sijaan

15 kerromme tässä kirjassa, miten ajattelultaan ja osaamiseltaan jatkuvasti kehittyvä ihminen voi toimia verkossa. Jaamme lukijoille sen, mitä olemme oppineet verkossa tapahtuvasta työstä kertomisesta, osaamisen jakamisesta, keskeneräisten ajatusprosessien julkaisemisesta ja yhteistyön tekemisestä. Henkilöbrändi sanana on kielenkäytössämme uusi, samaa aikakautta kuin luova luokka ja huomiotalous. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, sillä ihmiset ovat aina nostaneet joitakin joukostaan esikuviksi. On monia tapoja selvittää, kuka kukin on – alkaen saman nimisestä tietokirjasta. Kuka kukin on -kirja on alaotsikoltaan Huomattavien kansalaisten hakemisto. Ensimmäinen Who is Who julkaistiin Englannissa 1849. Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä valta ja asema eivät enää vain periytyneet, vaan merkittäviin virkoihin päästiin myös omilla ansioilla. Myös valtiovalta ja media määrittävät, kuka on kuka. Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton vuotuinen kutsuvieraslista on tarkoin varjeltu salaisuus, ei Linnan juhliin kutsuttujen nimilistaa julkisteta ennen eikä jälkeen tapahtuman. Kutsu Linnan juhliin on merkki ansioitumisesta kansalaisena. Tiedotusvälineet laativat nimilistoja, koska sellaiset kiinnostavat yleisöjä. TV1 äänestytti suomalaisilla sata suurinta suomalaista vuonna 2004. Silloin suomalaiset äänestivät kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi Carl Gustav Mannerheimin. Tietoviikko-julkaisu on useana vuonna koonnut listan sadasta tietotekniikka-alan vaikuttavimmasta henkilöstä. Helsingin Sanomat on koonnut HS-raatiin viisaita eri aloilta ottamaan kantaa ajankohtaisiin ja ajattomiin kysymyksiin. Sähköinen media tuottaa henkilöbrändejä, TV-kasvoja, niin ohjelmien tekijöistä kuin niissä esiintyvistäkin. Miten minusta tuli minä -sarjan toimittaja Marko Gustafsson toimiwtti sarjan henkilökuvista samannimisen kirjan vuonna 2009.

16

POHDI Millaisia mainelistoja omalla alallasi laaditaan? Millaisia tunnustuksia jaetaan?

ESIMERKKEJÄ MAINELISTOISTA • TV1:n Suurin Suomalainen (kertaluontoinen lista vuonna 2004) • Vuoden parhaat yritysjohtajat (Kauppalehti Optio) ja Tietoviikon 100 tivi-vaikuttajaa • Naistoimittajat ry valitsee Vuoden Kellokkaaksi henkilön, joka on merkittävällä tavalla kiinnittänyt huomiota ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen kysymykseen • Ulkomainen esimerkki pitkäikäisestä ansioituneiden henkilöiden nimeämisestä: Times-lehden Person of The Year (vuosina 1927– 1999 Man of The Year)

17

Ammatillisen verkkoelämän edellytykset
Jotta voisit olla läsnä ja toimia verkossa, tarvitset pysyvän kiinnekohdan, josta sinut tunnistaa ja jonka kautta pystyt viestimään verkostojesi kanssa. Ennen kuin voit alkaa tehdä varsinaista henkilöbrändäystä, sinulla on siis oltava tämä digitaalinen ilmentymä; muoto, jossa esiinnyt verkossa. Tämä ”työrukkanen”, jonka varaan verkkoelämäsi rakentuu, on verkkoidentiteettisi. Yhdellä ihmisellä voi olla yksi tai useampia verkkoidentiteettejä riippuen omista tavoitteista ja siitä, miten tiukasti haluaa pitää eri elämänalueet verkossa erillään. Aktiiviselle ihmiselle, joka rekisteröityy uteliaisuuttaan moniin palveluihin, kertyy helposti useita verkkoidentiteettejä. Verkossa voi toimia täysin anonyymisti, nimimerkillä, pseudonyyminä eli salanimellä tai omalla nimellä. Ammatin tai harrastusasiantuntijuudenkin edistämiseen käytettävä verkkoidentiteetti on usein hyvin lähellä ”oikeaa” identiteettiä eli esiinnytään omalla nimellä. Verkkoidentiteetin kiintopiste on sähköpostiosoite tai käyttäjätunnus palveluissa, joita käytät (Aiheesta laajemmin Aalto ja Uusisaari 2009 s. 114).

18

Maine, luotettavuus, asiantuntijuus Henkilöbrändi

Löydettävyys

Toiminta verkossa: bloggaaminen, kommentointi, keskustelu, tiedonhankinta, kampanjointi, suosittelut

Verkkoelämä
Verkkoidentiteetit

Olemus, läsnäolo, tavoitettavuus, kanavavalinnat

Sähköpostiosoitteet käyttäjätunnukset

Henkilöbrändi, verkkoelämä, verkkoidentiteetit. Löydy – Brändää itsesi verkossa 2010 Aalto & Uusisaari. CC-BY

Minä – verkkoidentiteetistä henkilöbrändiksi
Työminän ja yksityisen minän erottaminen verkossa tuntuu monista tarpeelliselta. Haluamme kuitenkin tarjota myös toisen näkökulman asiaan. Suuntaus on ylipäänsä kohti työn ja vapaa-ajan sekoittumista, ja sama tapahtuu myös verkkoelämässä. Itse asiassa yksityisen ja työroolin verkkoelämän välimaastossa on tilaa ammatilliselle verkkoelämälle, jota tässä kirjassa käsitellään laajasti. Kuten edellä todettiin, toiminta verkossa työnantajan lukuun tulee lähivuosina yleistymään. Toki kannattaa pohtia, mitä verkossa haluaa tehdä edustamansa organisaation nimissä ja mitä omissa nimissään. Etenkin jos työ edellyttää yksityisen elämän ja työroolin erillään pitämistä, kannattaa yksityistä nettielämää varten luoda henkilökohtainen verkkoidentiteetti ja suojella sen yksityisyyttä mahdollisuuksien rajoissa. Voi kuitenkin käydä niin, että vaikka itse pyrkisi esiintymään yksityishenkilönä, tulee silti nähdyksi työroolissa. Tiukkojen rajojen vetäminen saattaa osoittautua haastavaksi. Vaikka kuinka yrittäisi itse

19

NIKSI • Kannattaa lajitella kontaktejaan Facebookissa eri ryhmiin (työ, kaverit, perhe). Listoja käyttämällä voi rajata toimintansa näkyväksi esimerkiksi ainoastaan perheelle ja kavereille ja jättää työtuttavat henkilökohtaisimpien tiedotusten ulkopuolelle. Listat myös mahdollistavat rajallisen näkyvyyden chatissa; tästä voi olla hyötyä, mikäli haluat rauhoittaa esimerkiksi viikonloput läheisimpiesi kanssa kommunikointiin.

olla yksityishenkilönä esimerkiksi Facebookissa, työkaverit ja pomo pyrkivät kavereiksi, ja kohta chatissa hoidetaan jo työasioitakin. On hyvin mahdollista, että aktiivisesti verkossa toimivalla on kolmen tasoista verkkoelämää:

Työrooli Ammatillinen rooli Henkilökohtainen vapaa-ajan verkkopersoona
Kolmen tasoista verkkoelämää. Löydy – Brändää itsesi verkossa 2010 Aalto & Uusisaari. CC-BY Täysin työrooliin liittyvällä verkkoidentiteetillä edustetaan omaa organisaatiota työantajan ehdoilla. Yksityinen verkkoidentiteetti taas on jokaisen omaa, työhön liittymätöntä aluetta. Näiden ympärille voi kasvaa yksityisestä verkkoelämästä erillään oleva ammatillinen julkinen verkkoelämä ja siihen liittyvä henkilöbrändi.

20 Painotukset ovat jonkin verran sukupolvisidonnaisia. Internet-ajalla syntyneillä on todennäköisemmin henkilökohtainen verkkoelämä, mutta ei välttämättä vielä roolia työelämässä saati ammatillista henkilöbrändiä. Työelämässä jo pitkään olleilla taas saattaa työtehtävien vuoksi olla työrooliin liittyvä verkkoidentiteetti, mutta ei juurikaan vapaa-ajan verkkoelämää. Työroolista irrallaan oleva ammatillinen henkilöbrändi on harvinaisempi ilmiö, mutta esimerkkejä löytyy silti monilta aloilta, ja digitaalisen median osaajilla sellaiset ovat jo yleisiä (Annola 2010). Myös työnantaja hyötyy siitä, että työntekijä on hyvin verkostoitunut ja perillä alansa kehityksestä. Oman, työnantajasta riippumattoman verkkoidentiteetin käyttö on monissa tapauksissa suositeltavaa. Se tarjoaa työnantajasidonnaista verkkoidentiteettiä suuremman liikkumavaran, mahdollisuuden itsenäisiin ratkaisuihin ja riippumattomuuden työsuhteen jatkumisesta. Tämä pätee silloinkin, kun olet itse oma työnantajasi. Yrittäjä saattaa tuntea houkutusta yhdistää henkilökohtaisen vapaa-ajan ja työkeskeiset roolit. Sosiaalisen median saralla aloittava yrittäjä saattaa ajatella, että hän on yhtä kuin yrityksensä. Kannattaa kuitenkin pitää oma ammatillinen verkkoidentiteetti erillisenä yrityksensä verkkoidentiteetistä, jotta ne voi tarvittaessa eriyttää, esimerkiksi yrityksen omistajanmuutosten yhteydessä. Organisaatioiden strategiat ja taktiset toimenpiteet muuttuvat. Omien suunnitelmien ja haasteiden ajattelu ja pitkäjänteinen verkostojen rakentaminen on investointi omaan tulevaisuuteen asiantuntijana ja osaajana. Vaikuttavan verkoston ilmentämä sosiaalinen pääoma on valttisi, kun neuvottelet uralla etenemisestä, paremmasta palkasta tai mahdollisuudesta valita kiinnostavimmat projektit. Motiiveja olla läsnä ja toimia sosiaalisessa mediassa: • Oman työn tuki • Oman työn vaikuttavuuden lisääminen • Oppiminen • Vaikutuspiirin laajentaminen. Aiheesta lisää luvussa neljä, Kolme esimerkkiä erilaisista ammatillisista sosiaalisen median strategioista.

21

• Läsnäolo ja toiminta työnantajan tarjoamassa ympäristössä • Inranet, extranet • Sähköposti, pikaviestin, videokonfrenssit

• Työblogi ym. • Linkedin, Twitter • Läsnäolo ja toiminta oman alan verkostoissa

Ei-julkinen ammatillinen

Julkinen ammatillinen

Yksityinen henkilökohtainen
• Talous • Terveys • Asiointi • Ostokset • Yksityinen mediavälitteinen viestintä

Julkinen henkilökohtainen
• Läsnäolo ja toiminta verkon yhteisöissä • Kulttuurituotanto • Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Verkkoelämän 360 astetta. Löydy – Brändää itsesi verkossa 2010 Aalto & Uusisaari. CC-BY

Verkkoelämän 360 astetta Organisaatioiden asiakaspalvelu ja asiakassuhdeviestintä laajenevat vähitellen verkon yhteisöllisiin palveluihin. Työnantaja saattaa suunnitella liittymistä palveluun, jossa työntekijä on jo läsnä yksityishenkilönä. Yksityisen verkkoidentiteetin joutuminen osaksi yrityksen läsnäoloa ei tunnu hyvältä eikä työnjohto-oikeuden rajoista netissä ole selvyyttä. Työhön liittyvän ja vapaa-ajan verkkoläsnäolon ja toiminnan erottaminen on tärkeää jo oman yksityisyyden suojaamisenkin kannalta. Verkkoelämän ulottuvuuksia voidaan havainnollistaa ympyräkaaviolla, joka kattaa sen eri piirteet julkisesta yksityiseen ja työstä ja ammatillisesta toiminnasta vapaa-aikaan. Tarkastelemme seuraavassa näitä ulottuvuuksia yksi kerrallaan.

22

Yksityinen henkilökohtainen
• Talous • Terveys • Asiointi • Ostokset • Yksityinen mediavälitteinen viestintä

Yksityinen henkilökohtainen verkkoelämä Asioinnin ja viestinnän muuttuminen verkkovälitteiseksi tarkoittaa, että hoidamme myös henkilökohtaisen elämänhallinnan alueella yhä isomman osan asioista netissä. Yksityisen verkkoelämän alueelle kuuluvat talous, terveys ja sähköinen asiointi. Myös yksityinen mediavälitteinen viestintä kuuluu siihen osaan verkkopersoonaa, jota ei jaeta muiden kuin läheisten kanssa. Tyypillisesti pankki- ja veroasiat tai ostokset verkkokaupasta ovat olleet yksityisiä – kenellepä ne kuuluisivat. Uudet hyvinvointialan tuotteet ja palvelut tekevät mahdolliseksi julkaista varsin henkilökohtaistakin tietoa. Withings-kehonkoostumusmittari-vaaka on langattomassa yhteydessä verkkoon ja lähettää käyttäjänsä painotiedot suoraan tämän omalle tilille palvelun internetjärjestelmään. Tilinsä voi pitää yksityisenä, tai tiedot painokäyristä ja rasvaprosenteista voi näyttää kaikkien vaa’an käyttäjiksi rekisteröityneiden perheenjäsenten kesken. Halutessaan tietonsa voi jakaa Twitterissä tai julkaista muualla verkossa. Faneilleen terveystietoa ja vinkkejä jakava kuntovalmentaja saattaisi käyttää palvelua julkisen ammatillisen verkkoidentiteetin tuottamiseen, mutta useimmille muille vaa’an lukemat jäänevät omassa tiedossa pidettävän verkkoelämän sektorille. Murheellinen tosiasia on, että valtaosaa

23 ystäväverkostostasi ei tippaakaan kiinnosta rasvaprosenttisi tai vaakasi päivittäiset lukemat. Jos vaikuttaa siltä, että jaat aivan kaiken, hankit hyvin eksentrisen leiman. Vielä on asioita, joita ei ole tapana mainita saati dokumentoida julkisesti. Jos lähdet rikkomaan näitä tabuja, tee se hyvin tietoisesti.

• Läsnäolo ja toiminta työnantajan tarjoamassa ympäristössä • Intranet, extranet • Sähköposti, pikaviestin, videokonfrenssit

Ei-julkinen ammatillinen

Ei-julkinen työhön liittyvä verkkoelämä Ei-julkiseen työhön liittyvään verkkoelämän alueeseen lukeutuu organisaation sisäinen viestintä. Kaikissa nykyaikaisissa yrityksissä on vähintäänkin intranet ja siellä henkilöhakemistot ja työpaikan uutiset. Edistyneimmissä organisaatioissa on jo wikit yhteisöllisempään tiedonhallintaan ja chatti epämuodollisempaan ajatustenvaihtoon (Toivonen 2010). Mikrobloggaus, lyhyiden tilannetiedotusten julkaiseminen seuraajilleen, ja oman verkoston tilannetiedotusten seuraaminen, tekee tuloaan myös organisaatioviestintään. Tunnetuin mikroblogityökalu on tätä kirjoittaessa Twitter. Organisaatioiden sisäisiin verkostoihin rajattavia mikroblogipalveluita tarjoavat muun muassa Yammer ja Qaiku. Suurissa kansainvälisissä organisaatioissa on jo tavallista, että yhteistyö on verkkovälitteistä. Työvälineinä käytetään sähköpostin lisäksi muita ohjelmia ja palveluita. Organisaation tiedon ja tietämyksen hallintaan käytetään dokumentinhallintajärjestelmiä, ja projektiyhteistyö-

24 hön on työtiloja ja verkkokokousvälineitä. Intranetillä eli organisaation sisäisellä internetillä saattaa olla yhä enemmän sosiaalisten verkostojen piirteitä: työntekijällä voi olla oma profiilisivu, jolla on tietoa työntekijän osaamisesta ja tämän tuottamia yhtiön sisällä julkisia dokumentteja. Ammatillisen henkilöbrändisi kannalta on erittäin tärkeää, että näkyvyytesi ja toimintasi näissä yhtiön tarjoamissa kanavissa on tarkoituksenmukaista – ajantasaista, ammattimaista ja työnantajasi työkulttuurin mukaista. Pidä kollegasi ajan tasalla projekteistasi käyttäen niitä työkaluja, joita työnantajan sisäisessä verkossa tarjotaan: jos käytössäsi on blogi, käytä sitä projektisi tiedotteiden julkaisukanavana sähköpostilistan sijaan. Blogin avulla projektin ulkopuolisetkin voivat pysyä tilanteen tasalla; heillä saattaa olla tarjota apua asiasi edistämiseksi, tai ehkä joku muistaa sinut blogin ansiosta myöhemmin toisessa asiayhteydessä. Tiedon jalostamiseen ja uuden tiedon tuottamiseen yhteistyössä verkossa on rajattomat mahdollisuudet. Kun yhteistä tiedon rakentamista halutaan varta vasten edistää, voidaan valita siihen parhaiten sopiva työkalu. Voidaan esimerkiksi alkaa koota yhteistä wikiä – joko täysin avoimesti tai siten, että pääsy rajataan vain erikseen kutsutuille. Tällaisen ympäristön voi perustaa organisaation sisälle esimerkiksi intranetiin niin, että kuka tahansa organisaation jäsen voi vapaasti liittyä mukaan. Sen voi myös perustaa verkkoon ja antaa salasanan vain valituille. Teknisen käyttöönottoprosessin lisäksi yrityskulttuurin on kuitenkin muututtava, jotta wikin mahdollistama uusi työtapa juurtuisi käyttöön. (Otala & Pöysti 2008. ) Mikäli et ole varma, mihin kaikkeen työpaikkasi intranet taipuu tai tarvitset muuten opastusta, tiedustele asiaa sisäisestä viestinnästä tai henkilöstöosastolta. Työpaikkasi intranetvastaava auttaa varmasti mielessään kaikissa sisäistä tiedonkulkua edistävissä hankkeissa.

25

• Työblogi ym. • LinkedIn, Twitter • Läsnäolo ja toiminta oman alan verkostoissa

Julkinen ammatillinen

Julkinen ammatillinen verkkoelämä Ammatillisen verkkoelämän julkisella alueella verkossa esiinnytään joko työnantajan lukuun työroolissa ja työtehtävissä tai omana ammatillisena itsenä. Julkinen ammatillinen henkilöbrändi voi siis koostua näistä kahdesta ulottuvuudesta. Graafin tämä sektori on kirjassa esiteltävän asian kannalta merkittävin, joten jäämme tarkastelemaan sitä hieman monipuolisemmin ja tarkemmin. Työroolissa verkkoon Verkkoviestintätaidot ja oman alan sosiaaliset verkostot ovat arvokasta pääomaa tämän päivän työmarkkinoilla. Jos työssä tarjoutuu mahdollisuus kartuttaa näitä taitoja, siihen kannattaa tarttua. Työrooliin liittyvästä verkkoläsnäolosta ja toiminnasta sovitaan aina työpaikalla. Esimiehen kanssa on syytä keskustella vähintäänkin toiminnan tavoitteista, mutta mitä enemmän saat käytännön tukea, sitä helpompi sinun on edustaa organisaatiota. Tämä edellyttää johdolta verkkoläsnäolon ja -toiminnan mahdollisuuksien tuntemista. Varmista, että tiedät, mikä on työnantajasi tahtotila julkaistavan tiedon suhteen. Liikesalaisuudet, asiakkaiden tiedot, hinnoitteluperusteet ja sopimusten sisällöt eivät yleensä saa joutua julkisuuteen. Sovi esimiehesi kanssa, millä tavalla voit verkossa puhua meneillään olevista pro-

26

Virkamiehenä verkossa Viranomaiset ovat alkaneet hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia toiminnassaan. Poliisi toimii jo Facebookissa ja IRC-Galleriassa ja kuntien nuorisotyö on laajentunut verkkoon, jossa nuoret viettävät merkittävän osan vapaa-ajastaan. Kela ja Vero.fi ovat kokeilleet neuvontaa ja tiedotusta verkkoyhteisöissä. Tuija toimitti Oikeusministeriön Demokratia- ja kieliasioiden yksikön toimeksiannosta katsauksen siitä, millaisia mahdollisuuksia hallinnolle avautuu verkossa (http://www.kansanvalta.fi/ ”Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle”.). Katsaus esittelee toimintatapoja ja menettelyjä, joita on hyvä noudattaa silloin, kun julkinen organisaatio tai yksittäinen virkamies osallistuu sosiaalisen median foorumeille. Katsauksessa kannustetaan hallinnon organisaatioita ja yksittäisiä virkamiehiä käyttämään sosiaalisen median palveluja harkintansa mukaan, ja siinä korostetaan, että sosiaaliseen mediaan menemisen on oltava organisaation tietoinen päätös. Yksittäinen virkamies voi toimia sosiaalisen median foorumeilla joko täysin organisaationsa edustajana ja nimissä tai yksityishenkilönä. Esiintyessään verkossa organisaationsa edustajana virkamiehen tulee huomioida mahdolliset oman organisaation ja virka-aseman asettamat rajoitukset: sosiaalisessa mediassa noudatetaan normaalia harkintaa siitä, mitkä asiat ovat salaisia tai luottamuksellisia.

jekteista, seminaareista, joihin osallistut, inspiroivista ihmisistä, joita tapaat ja siitä, mitä olette työkavereiden kanssa kulloinkin oppineet ja keksineet. Nettiä pelätään, mutta merkittäviä tietoturvariskejä aiheutuu jatkuvasti myös, kun puhelimessa tai julkisissa liikennevälineissä keskustellaan varomattomasti tai kun kannettavia tietokoneita ja kännyköitä hukataan. Ei tietenkään pidä väheksyä netin merkitystä tiedon tahattomassa levittämisessä. Minkään sosiaalisen median palvelun suljettukaan ryhmä ei ole oikea paikka ihmisten yksityisyyttä tai yrityssalaisuutta loukkaavien tietojen julkaisemiseen; työehtojen rikkominen Facebookissakin voi johtaa irtisanomiseen.

27 Facebook tai vastaava verkkopalvelu ei ole oikea paikka luottamuksellisista työasioista puhumiseen. Ehdota mielummin organisaatiosi koulutus- ja kehittämisvastaavalle, että työn kehittämistä koskevalle keskustelulle perustettaisiin keskustelupalsta organisaationne intranetiin. Työnantajaan ja työtehtäviin liittyvässä toiminnassa käytetyn verkkoidentiteetin kontakteineen omistaa se organisaatio, jonka tavoitteita varten se on perustettu. Verkkoläsnäolo tämän profiilin lukuun tukee työnantajan strategiaa, ja tavoitteet ovat työnantajan tavoitteista johdettuja. Silloin kun verkkoläsnäoloon käytetty profiili on nimetty yrityksen, merkkituotteen, palvelun tai kampanjan mukaan, läsnäolo ja toiminta verkossa ylläpitäjänä ja sisällöntuottajana ei tue omaa henkilöbrändiäsi mitenkään. Kun harkitset työroolissa sosiaaliseen mediaan astumista, käy läpi tämä tarkistuslista: • Onko sinulla sosiaalisen median perustaidot, joihin nojata? • Pystytkö käsittelemään myös negatiivista palautetta? • Oletko valmis jakamaan ideoitasi ja osaamistasi työnantajasi brändin alla? • Antaako organisaatiosi sinulle valtuudet puhua työstäsi? • Voitko itse määrätä työajan käytöstä tehdäksesi tilaa ja aikaa verkkoläsnäololle? • Onko työtehtävä verkossa resursoitu riittävästi? (Lomat, vapaat, useita varahenkilöitä) • Ovatko tavoitteet ja vastuut määritelty selkeästi ja realistisesti? Henkilöstä, joka jo työkseen joutuu esiintymään verkossa, voi tuntua liian vaivalloiselta ylläpitää kaksinkertaista verkkoläsnäoloa. Mihin omaa ammatillista verkkoidentiteettiä lopulta tarvitsee?

POHDI • Miten verkostoillesi käy, jos ainoa niissä käyttämäsi identiteetti on yrityksen omistama ja työsuhteesi päättyy?

28 Ammatillista henkilöbrändiä luomaan? Oman ammatillisen verkkoidentiteetin puitteissa toimit verkossa ammattisi edustajana omana itsenäsi. Omistat tekijänoikeuden omalla ajallasi tuottamaasi sisältöön. Voit päättää kanavista ja läsnäolon tavoista ja asettaa omia tavoitteita tai toimia ilman sellaisia. Oman ammatillisen verkkoidentiteettisi haltijana sinulla on vapaat kädet päättää, mihin käytät aikaa ja miksi. Voit esimerkiksi käsitellä omaa alaasi koskevia uutisia blogissa tai neuvoa uusia tulokkaita keskustelupalstalla. Omassa ammatillisessa verkkoidentiteetissä esiintyessäsi voit olla oman alasi auktoriteetti, kuten AY-aktiivi, kriitikko, kehittäjä tai visionääri. Voit myös pohtia alasi tulevaisuutta vapaammin kuin edustaessasi suoraan kulloistakin työnantajaasi. Ammatillisen verkkoidentiteetin perustamisen motiiveja: • Tulla oman alansa tunnustetuksi asiantuntijaksi, verkostoitua. • Osallistua kannattamansa asian edistämiseen (aatteelliset tavoitteet). • Myydä yrityksensä tuotetta, omaa kirjaansa, osaamistaan, työpanostaan. • Etsiä uutta työpaikkaa, tulla potentiaalisten uusien työnantajien huomaamaksi. • Tehdä itselleen nimeä jotain myöhemmin täsmentyvää tarkoitusta varten. Epäröimisen syitä: • • • • • • • Julkisuus tuntuu vastenmieliseltä Kerran julkaistua sisältöä ei saa koskaan pois verkosta Työnantajan negatiivinen suhtautuminen Tunne yleisön puutteesta Huoli negatiivisesta palautteesta Huoli tekijänoikeuslain rikkomisesta Ajan puute.

29 Kun harkitset työroolissa verkossa esiintymisen lisäksi oman ammatillisen verkkoidentiteetin perustamista, pohdi edellisten lisäksi vielä näitä: • Onko sinulla työnantajasi puolesta liikkumavaraa puhua alastasi yleensä? • Onko sinulla näkemystä oman alasi kehityksestä? • Onko sinulla mainetta ja uskottavuutta oman alasi huippuosaajana? Joidenkin työpaikkojen organisaatiokulttuuri ei salli työntekijöilleen juuri minkäänlaista julkista esiintymistä oman ammattialansa edustajina. Tällaisessa työpaikassa työskentelevällä ei ole liikkumavaraa luoda omaa ammatillista verkkoidentiteettiä eikä profiloitua alansa kehittäjänä. Yksittäisen ihmisen mahdollisuudet muuttaa tällaisen organisaation kulttuuria ovat rajalliset. Jos lähdet rikkomaan tällaisia kirjoitettua tai kirjoittamattomia sääntöjä, tee se tietoisena riskistä, että esimerkiksi määräaikainen työsuhde ei jatku. Useimmissa organisaatioissa kulttuuri ei kuitenkaan ole näin rajoittava. Jotta olisit menestyksekäs oman alasi kehittäjä, sinulla on hyvä olla jo jonkin verran kokemusta alasi työstä. Suoraan koulun penkiltä tulevan uudistajan voi olla vaikea hankkia uskottavuutta alansa konkareiden silmissä. Asiantuntijan oma ääni verkossa Asiantuntijalla on verkossa hyvä tilaisuus tuoda omaa ajatteluaan esille juuri niin laajasti ja syventävästi kuin aihe vaatii. Syvällisesti perehtynyt ihminen on tietoinen tietojensa rajallisuudesta: toisaalta on näin, toisaalta toisissa olosuhteissa voi olla noin. Esimerkiksi tieteen popularisointi on epäkiitollinen alue, koska asioiden yksinkertaistaminen maallikoiden ymmärrettäväksi johtaa väistämättä yksityiskohtien ohittamiseen ja sitä kautta kenties vertaistieteilijöiden silmätikuksi joutumiseen. Olisiko kuitenkin mahdollista pyrkiä selkeyteen ja säilyttää silti syvyys? Esimerkiksi toimittajan ja tutkijan suhde on haastava. Toimittaja tarvitsee asiantuntijaa ja asiantuntija julkisuutta, mutta osapuolten intressit ovat kaukana toisistaan. Mitä enemmän tietoa asiantuntijalla on, sitä vaikeampi hänen on antaa yksinkertaistavia vastauksia.

30 Toimittajat kirjoittavat terveydestä ja lääketieteestä enemmän kuin koskaan ja tarvitsevat lääkäreiltä asiantuntijalausuntoja yhä useammin, mutta monen mielestä lääkäreitä on liian vaikea saada haastateltaviksi (”Vaikea ammattikunta”, Journalisti 3.6.2010. ) Lääkärille soittava toimittaja haluaa yleensä tehdä haastattelun saman tien, kun taas lääkäri toivoo aikaa valmistautumiseen ja faktojen tarkistamiseen. Ongelmia aiheuttavat populaarijutut, joiden aihe ei pysy tiukan tieteellisenä. Lääketieteeseen liittyvissä aiheissa on usein mukana eettinen ulottuvuus, johon voi vain harvoin antaa yksiselitteisiä vastauksia. Artikkeli otsikoidaan usein kuitenkin lukijaa houkuttelevasti ja annetaan ymmärtää, että tarjolla olisi selkeitä vastauksia (”Nämä ruoat suojaavat sinua Parkinsonin taudilta!”). Toisaalta voi aiheellisesti kysyä, tarvitseeko asiantuntijan käyttää aikaansa alansa erikoistietämyksen kääntämiseen tavallisten kansalaisten ymmärtämään muotoon. Eikö riittäisi, että esimerkiksi lääkärit ja lääketieteen tutkijat ymmärtävät toinen toisiaan? Täytyy muistaa, että pelkkä lääketiede ei riitä, vaan pelissä on myös politiikka. Ja politiikkaa tekevät maallikot. Päättäjille täytyy selittää vakuuttavasti, minkä takia esimerkiksi uusi rokote on otettava rokotusohjelmaan tai uusi lääke hyväksyttävä. Kunhan pääsee yli peloista ja estoista ja onnistuu murtamaan omat vallitsevat uskomuksensa (ks. luku 4, Verkkoidentiteetin perustaminen projektina), huomaa, että oman ajattelun ja toiminnan näkyväksi tekeminen on palkitsevaa, hauskaa ja hyödyllistä. Jopa omissa tiedoissa olevien aukkojen tunnustaminen voi edistää auktoriteettia ja asiantuntijuutta, vaikka äkkiseltään luulisi toisin. Ääneen ajatteleminen ja keskeneräisten ajatuskulkujen kirjaaminen kiinnostuneiden ruodittavaksi voi jouduttaa töiden valmistumista. Lopputulos on luultavasti laadukkaampi kuin mihin yksin pakertamalla olisi pystynyt, eikä työ valmistu ainakaan yhtään sen hitaammin kuin yksin puurtaessa. Käytännössä työprosessin avaaminen tarkoittaa, että kertoo verkostoissaan työprojektinsa etenemisestä ja siihen liittyvistä kysymyksistä sekä julkaisee luonnoksia julkisesti kommentoitavaksi.

31

HUOMAA • Työprosessiaan avaava joutuu varautumaan siihen, että vastaanotto on hämmästynyt. ”Joko tästä on päätetty, miksi minulle ei ole kerrottu?” On oltava kärsivällinen ja totutettava sidosryhmät vähitellen uudenlaiseen toimintatapaan. Ne, joilla on mielenkiintoa osallistua hankkeen tai asian valmisteluun, arvostavat suuresti, jos voit tiedottaa missä vaiheessa työ on etenemässä ja milloin on otollisin aika ottaa kantaa. • Työprosessin avaaminen voi olla tekemisen dokumentoimista, eräänlaista lokikirjan pitoa, tai ajattelunsa avaamista, ääneen ajattelua. Voit myös tarjota tilaisuuksia osallistua työskentelyyn joko erityisissä työpajoissa tai avoimissa verkostoissa.

Avoin innovaatio syntyy verkostoissa Valtajulkisuuden pinnan alla pulputtaa mahdottoman paljon hiljaisia virtauksia, joista yksittäisen toimijan on vaikea saada riittävästi tietoa valtamediaa seuraamalla. Monet tuotekehityksen ja innovoinnin parissa työskentelevät tekevätkin yhteistyötä verkossa. (Rongas 2010.) He saavat eväitä toimialansa tulevaisuuden ennakointiin esimerkiksi tunnistamalla heikkoja signaaleja. Havainto, joka on vain mahdollisesti heikko signaali jostakin tulevaisuuden ilmiöstä, ei ole yksinään vielä kovin arvokas. Useampi samansuuntainen havainto saattaa olla jo merkki trendistä. Trendit ovat organisaatioiden toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa organisaation toiminnan edellytyksiin: uhata niitä tai avata mahdollisuuksia. Organisaatio on sitä vahvempi, mitä paremmin se on selvillä toimintaympäristön muutoksista. Mitä aikaisemmin se pystyy ennakoimaan isoja muutoksia, niin sanottuja megatrendejä, sitä paremmin se pystyy kohtaamaan ne kehittämällä organisaation omaa osaamista juuri oikeilla alueilla. Kehittäjille välttämätöntä tulevaisuustietoa tuottavat verkkoon myös eri alojen harrastajat.

32 Uusien ilmiöiden tunnistamisesta ja kansantajuistamisesta on tullut oma osaamisen alueensa, jonka toimijat työskentelevät yritysten neuvonantajina ja jakavat lisäksi osaamistaan verkossa. Ryhtymällä yhteistyöhön kilpailijoiden kanssa voi arvioida oman toimialan käytäntöjä ja tunnistaa mahdollisia yhteistyökumppaneita. Oman organisaation ulkopuoliset suhteet auttavat välttämään ryhmäajattelua.

Hugh MacLeodin seksin ja käteisen teoria Gaping Void -strippejä piirtävä sarjakuvapiirtäjä Hugh MacLeod kehottaa luovuusmanifestissaan (How To Be Creative, 2004) pitämään kiinni päivätyöstä, vaikka unelmoisikin luovan alan täyspäiväisestä itsenäisestä ammattilaisuudesta. Hänen mielestään ihannetilanteessa ihminen nauttii säännöllistä kuukausipalkkaa hyvin osaamastaan työstä, jota ei kuitenkaan tee sydänverellään. Näin vapaa-ajalle jää aikaa ja henkisiä resursseja tehdä sitä, mitä rakastaa. ”Minua ei niin haittaa, jos joku tulee sanomaan, että muuta tätä mainosta. Heidän tuotteensa ja brändinsähän se on”, leipätyökseen mainosalalla toimiva MacLeod sanoo. Sen sijaan kukaan ei voi tulla määräämään miestä piirtämään sarjakuviaan eri tavalla. Ne ovat hänen oma juttunsa. MacLeod nimittää neuvojaan seksin ja käteisen teoriaksi. Seksikkyyttä elämään tuo, kun voi olla luova, kaupallisuutta kaihtava taiteilija. Käteistä tuo se osa omaa osaamista, jonka on kaupallistanut työmarkkinoille työnantajansa palvelukseen. MacLeod kehottaa vaimentamaan luovan minän halun ottaa dramaattisesti lopputilin päivätyöstä, koska taiteellisen tinkimättömyyden joutuu kuitenkin ennen pitkää uhraamaan ansaitakseen elantonsa.

33

Julkinen henkilökohtainen
• Läsnäolo ja toiminta verkon yhteisöissä • Kulttuurituotanto • Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Vapaa-ajan julkinen verkkoelämä Kun laajentaa julkista verkkoidentiteettiään työasioista vapaa-ajan kiinnostuksen kohteisiin, tarjoutuu elämän koko kirjo avattavaksi verkkoyhteisöille. Omaa persoonallisuuttasi voit ilmentää tuomalla omia kiinnostuksen kohteitasi esille sekä vapaamuotoisilla maininnoilla omissa julkaisuissa (tilapäivitykset, blogikirjoitukset etc.) että toimimalla erityisissä, näitä palveluja varten perustetuissa yhteisöissä. Median jakamispalveluissa löytymistä edistävät aiheeseen liittyvät tunnisteet (tags). Käsityö-, muoti- ja ruokablogit ovat valtavirtaa. Jos syöt ulkona, voit ilmentää persoonallisuuttasi osallistumalla kollektiiviseen ravintolasuositusten tekemiseen, ks. esimerkiksi Eat.fi. Tuntuisiko luontevalta käyttää musiikkimakua osana nettipersoonaa? Voit jakaa musiikkikirjastosi Last.fm:ssä, tehdä soittolistoja Spotifyssä tai julkaista Facebook-sivullasi linkkejä päivän tunnelmaan sopiviin musiikkivideoihin. Liikutko aktiivisesti? Runkeeper, Sports Tracker ja lukuisat muut mobiilisovellukset auttavat paitsi pitämään kirjaa liikuntasuorituksista, myös jakamaan ne netissä. Urheilutsemppausta varten on niin ikään

34 monia erikoistuneita yhteisöjään, tai sitten treenilokit voi julkaista reaaliajassa yhteisöprofiilissa.

NYT TIEDÄT • Runmeter sekä toimittaa verkostoille tiedon alkaneesta lenkistä että myös välittää palveluun kirjatut kommentit puhesyntetisaattorin avulla suoraan urheilijan korviin suorituksen aikana! (Ito 2006.)

Japanilais-amerikkkalainen huippuverkottunut konsultti Joi Ito sanoi taannoin, että ”World of Warcraft on uusi golf ”. Niin tehokas verkostoitumisen kanava se hänelle oli. WoW on massiivisesti moninpelattava verkkoroolipeli, jossa menestymiseen vaaditaan erinomaisia yhteistyötaitoja ja huolellista ajankäyttöä. Pelaajat ovat jäseninä killoissa, joiden hyväksi ne tekevät taisteluretkiä. Nämä taisteluretket saattavat kestää tuntikausia. Ne voivat olla hyvin johdettuja ja tarjota palkitsevia onnistumisen elämyksiä. Pelin kuluessa vaihdetaan myös pelin ulkopuolisen elämän kuulumisia. Monille iso osa Facebookin koukuttavuutta ovat siellä pelattavat pelit, kuten FarmVille ja Mafia Wars. Myös konsolipelit kuten Xbox ja PS3 julkaisevat pelisaavutuksia verkkoyhteisöihin käyttäjän niin halutessa. Sosiaalisen median haltuunotto voi tehdä hyvää suhteillesi lähipiirin teineihin. Jos oma tai kummilapsesi pelaa esimerkiksi GoSuperModelverkkoyhteisössä, Habbossa tai vastaavassa pelimaailmassa, kannattaa jutella lapsen kanssa tämän hahmon maineesta ja ominaisuuksista. Kuunnellessasi voit punnita, mikä lapsen kertomassa on merkittävää nettimaineen kannalta yleisemminkin.

35

NIKSI • Pelitapahtumat uutisoidaan Facebookin kaveriuutisissa oletusarvoisesti –säädä pelin asetuksista, mille kaveriryhmille ne näytetään, ettet tule spämmänneeksi niitä ystäviäsi, joita pelit eivät kiinnosta. Jos itse kyllästyt katselemaan kaverisi profiilissa jonkun sovelluksen tuottamia automaattipäivityksiä, voit piilottaa ne. Saat ”piilota” -toiminnon näkyviin viemällä hiiren ei-toivotun sovellusuutisen riville. Voit tarkistaa, mitkä sovellukset (tai kaverit) olet piilottanut profiilisivusi alalaidassa olevasta ”muokkaa asetuksia” -linkistä.

Henkilöbrändi – maine tavoitteellisen verkkoviestinnän kontekstissa Tässä kirjassa tarkoitamme henkilöbrändillä henkilön mainetta tavoitteellisen verkkoviestinnän kontekstissa. Se muodostuu muiden silmissä olemuksen, kanavavalintojen, läsnäolon ja toiminnan pohjalta. Henkilöbrändiin liittyvän tiedon perusteella voi päätellä, millaisista asioista henkilö on kiinnostunut, keiden kanssa hän toimii sekä miten ja milloin häneen voi ottaa yhteyttä. Työelämän viimeaikaisten muutosten myötä työntekijän on mahdollista kehittää ammatillista henkilöbrändiä, joka ei välttämättä ole kytköksissä työntantajan tarjoamiin perinteisiin työrooleihin. Luotettavan ja vaikuttavan henkilöbrändin luomisen perustana on todellinen asiantuntemus, vankka kokemus ja huippuluokan työ. Tämän lisäksi työ on tehtävä näkyväksi esimerkiksi kirjoittamalla artikkeleita, järjestämällä aiheeseen liittyviä koulutuksia ja kirjoittamalla kirjoja. Nettiverkostoituneessa maailmassa on tärkeää sitoa kaikki toiminta verkkoidentiteettiin esimerkiksi liittämällä blogin tai muun verkkosivun osoite kaikkeen julkaistuun materiaaliin. URL-osoitteen viljely tuo blogillesi näkyvyyttä myös hakukoneiden kautta; mitä enemmän linkkejä sivustoosi maailmalta löytyy, sitä merkityksellisemmäksi hakukoneet sen arvioivat ja tarjoavat sitä hakutuloslistan kärkeen.

36 Verkossa ja verkostoissa toimiminen ja yhteistyö edellyttää luottamusta. Henkilöbrändin tärkein funktio on tarjota vastaus kysymykseen ”Miksi luottaisin tähän henkilöön?” Lisäksi henkilöbrändäämisellä voidaan pyrkiä kertomaan mahdollisimman selvästi kuka henkilö on, mitä hän osaa, mitä hän haluaa ja millaisiin hankkeisiin hän on valmis lähtemään. Henkilöbrändäyksen tavoitteiden painotus riippuu asemasta työelämässä ja omista uratavoitteista. Akuutit löytymisen tarpeet taas vaihtelevat meneillään olevien hankkeiden mukaan. Luottamusta herättää myös pitkäjänteisyys: ei voi olla vaikuttava persoona kampanjamaisesti silloin tällöin, kun inspiraatio iskee. Henkilöbrändi muodostuu siis kaiken verkkotoiminnan jättämien jälkien summana. Muodostuva kuva ei välttämättä vastaa aivan sitä, miltä itse sen kuvittelee näyttävän. On myös hyvä muistaa, että eri viiteryhmät arvottavat ja arvostavat eri asioita: toiset arvostavat avointa jakamista ja työprosessien avaamista, kun taas toisille yksityisen ja julki-

• Itsetuntemuksen lisääminen on hyödyllistä ammatillisen kehittymisen kannalta, ja siihen tarjoavat keinoja monet eri koulukunnat. Yksi yrityselämässä pitävän jalansijan saanut lähestymistapa on Myers-Briggs Type Indicator -persoonallisuustestaus. Amerikkalaistaustaisesta testistä on verkossa lukuisia kevennettyjä versioita. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä MBTI-testaus oli suomalaisessa blogosfäärissä muotia, ja esimerkiksi Blogilistan hakemistosta saattaa vieläkin löytää blogeja, joiden avainsanoina on testitulosten nelikirjaimisia persoonallisuustyyppitunnuksia kuten INTJ tai ENTP. Hakukone löytää valtavasti erilaisia MBTI-mukaelmia, joita voi kokeilla ajanvietteenä, mutta joita ei kannata ottaa sen enempää vakavissaan. Netissä on myös kiertänyt suosittu persoonallisuustesti Joharin ikkuna. Sillä voi selvittää, osuuko oma määräävien persoonallisuuden piirteiden lista yksiin kavereiden käsityksen kanssa. Linkki: http://kevan.org/johari

37 sen tarkka erottelu viestii ammattimaisuudesta. Toimivin ja puhuttelevin toimintatapa riippuu aina siitä, minkä yhteisön silmissä haluaa olla huomattu ja arvostettu. Runsauden keskellä henkilöbrändäystä tehdään myös kieltäytymällä. Kun ”kaikki” ovat Facebookissa, massasta erotutaankin pysymällä sieltä poissa.

Vaikuttavan henkilöbrändin perusta: motivaatio, asenne ja osaaminen Motivaatio ja asenne Jos motivaatiosi on täysin ulkoinen – sinun on käsketty ”mennä nettiin” ja ”ottaa käyttöön sosiaalista mediaa” – kaikki toiminta perustuu organisaation tarpeisiin. Jos taustalla on oma halu oppia uutta ja ymmärtää uutta digitaalista ja verkostoitunutta kulttuuria, mahdollisuuksia voi tutkia vapaammin. Ryhtyessäsi toimimaan verkossa saatat pahimmassa tapauksessa kuulla kollegoiltasi negatiivista palautetta. Työkaverit saattavat epäillä, ettet tee ”oikeita töitä”, jos sinulla on aikaa puuhata netissä. Kun toimit sosiaalisen median ympäristöissä työksesi, tuloksille on esimiehen kanssa hyvä sopia mitattavissa olevat tavoitteet. Jos verkkoläsnäolo ei kuulu työtehtäviisi, tee se omalla ajallasi. Sosiaalisen median käyttö vaatii sekä omanarvontuntoa että kykyä osoittaa kunnioitusta muita kohtaan, aivan kuten mikä tahansa muukin sosiaalinen toiminta. Ammatillinen nettielämä on antoisinta, mikäli osaa olla nöyrä ja myöntää auliisti sen, että ei tiedä kaikkea. Kun ei yritä esiintyä kaikkitietävänä, ei tarvitse jatkuvasti olla huolissaan siitä, että joku tulee osoittamaan oman ajattelun vääräksi. Bloggaamista arastellaan joskus siksi, että blogissa vanhat ajatukset ovat esillä vielä mielipiteen muututtuakin. Mutta oman ajattelun kehittymisestä pitäisi päin vastoin osata olla iloinen! Verkossa toimiessa tarvitaan kykyä ottaa ja antaa apua. Yksinäinen työn sankari, joka ei osaa pyytää eikä ottaa vastaan apua, saa verkostoistaan paljon vähemmän irti kuin vastavuoroiseen yhteistyöhön kykenevä. Tasapainoiset sosiaaliset suhteet ovat sellaisia, joissa osapuolet kokevat sekä antavansa että saavansa. Jos olet joutumassa tilanteeseen, jossa

38 huomaat vain jatkuvasti auttavasi muita saamatta itse mitään, voi olla syytä laajentaa verkostoja. Toisaalta et voi myöskään poiketa verkossa vain pyytämässä apua milloin mihinkin projektiin. Vaikuttava verkkopersoona käyttää aikaansa myös kanssaihmistensä hankkeiden edistämiseen odottamatta suoria vastapalveluksia. Verkossa on tyypillistä luottaa siihen, että hyvä kiertää. Kun on itse saanut apua, on moraalisesti velvoitettu auttamaan vastaavasti muita. Vapaaehtoisen auttamisen ja kehitystyön vastapainoksi on muistettava, että organisoituneessa toiminnassakin on puolensa. Avoimen lähdekoodin toimintamallia käytetään esimerkkinä siitä, miten vapaasti organisoituva ja itseohjautuva joukko tuottaa huikeita menestystarinoita, kuten Linux-käyttöjärjestelmän. Ohjelmointiprojektien vapaus saattaa kuitenkin johtaa myös toiminnan heikkenemiseen. Kehitystyö voi haarautua, kun ongelmanratkaisutapauksessa erimieliset tahot lähtevät yhteisestä projektista eri suuntiin. Mahdollisesti molemmat jopa kuihtuvat myöhemmin olemattomiin. Organisoidussa toiminnassa on todennäköisempää päätyä ainakin jonkinlaiseen lopputulokseen, vaikkei se aivan täysin tyydyttäisikään kaikkia tahoja. Osaaminen Verkostoituminen edellyttää luonnollisesti sosiaalisia ja viestinnällisiä taitoja. On osattava ottaa muut ihmiset huomioon. On osattava kuvata ja määritellä ongelmia ja ratkaisuja sekä viestiä kirjallisesti tilanteeseen ja kanavaan sopivassa tyylilajissa. On osattava ”demota”, tehdä abstrakteista käsitteistä ymmärrettäviä ja konkreettisia esityksiä. On osattava jakaa asiantuntijuuttaan. Tieto- ja viestintätekniikan hallinnasta on tullut merkittävä, lähes kaikilla toimialoilla vaadittava perustaito. Sosiaalisen median kansalaistaidot voidaan jakaa neljään alueeseen: 1) luova mediaosaaminen eli sisällön tuottaminen, 2) kriittinen mediaosaaminen eli sisällön vastaanottaminen ja tulkinta, 3) sosiaalinen mediaosaaminen eli vuorovaikutus, ja 4) teknis-käytännöllinen osaaminen eli tieto- ja viestintätekniikan käyttötaidot. (Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot; TIEKE 2009, ks. Liite 2.) Ei ole myöskään haitaksi tuntea henkilötietolakia, sananvapauslakia tai lakeja sähköisen viestinnän tietosuojasta, työelämän tietosuojasta ja tekijänoikeuksista. Tekijänoikeuksien luovutuslisenssi Creative Com-

39 mons on hyvä tuntea, jos aikoo ottaa osaa digitaalisen kulttuurin edistämiseen luomalla uusia kulttuurituotoksia.

POHDI • Mitkä osa-alueet itselläsi ovat jo hallussa, mitä täytyy vielä kehittää? Lasten ja nuorten mediataitoja kehitetään koulun mediakasvatuksessa – toivoa sopii, että useammankin eri aineen oppitunneilla. Jo työelämään sijoittuneiden mediakasvatus lankeaa elinikäisen oppimisen kentälle. Työnantajat eivät kuitenkaan pysty vastaamaan koko aikuisväestön laajamittaisesta tietoteknisestä koulutuksesta. Oma-aloitteisuus on siis valttia, ja kaikkia tarvittavia taitoja voi itse kehittää. Tämä kirja pyrkii antamaan laajan kuvan niistä mahdollisuuksista, joita uudet verkkoviestintätaidot tuovat työhön ja vapaa-aikaan. Ellet ole tullut ajatelleeksi ammatillisen verkkoidentiteetin perustamista, et ehkä osaa tunnistaa, onko hallussasi hyödyntämätöntä verkkoviestintäosaamista. Tässä muutama teemaan liittyvä kysymys: • Pyydetäänkö sinua usein selittämään jokin asia tai opettamaan ja näyttämään, miten jotain tehdään? • Tuleeko sinulle usein lehtijuttua lukiessasi mieleen, että asia oli epäselvästi ilmaistu ja että osaisit selittää asian paremmin? • Oletko omasta aloitteestasi töissä tai harrastustoiminnassa kirjoittanut muistiin toimintaohjeita tai pannut jakoon laatimiasi epävirallisia työkalujen tai sovellusten käyttöohjeita? Jos vastaat myönteisesti kaikkiin kolmeen, sinulla on todennäköisesti edellytyksiä laajentaa vaikutuspiiriäsi työyhteisöstäsi nettiin.

40

TEHTÄVÄ • Tunnistatko urbaanin legendan eli niin sanotun kaupunkitarinan, jos törmäät sellaiseen tositarinana? Mikäli epäilet kertomuksen todenperäisyyttä, tarkista esimerkiksi Snopes.com -verkkopalvelusta, onko tarina kirjattu sinne.

Uusi viestintäympäristö avaa uusia tilaisuuksia. Esimerkiksi markkinointia ajatellen verkko on täynnä mahdollisuuksia – parhaisiin tuloksiin pääsee, kun on nopea ja nokkela. Tietoturvataidot ovat olennainen osa nykyajan kansalaistaitoja. Vaikka luotatkin läheisiisi, on tärkeää, että pidät salasanasi vain omana tietonasi (ks. Turvallisuuden muistilista, liite 1). Sen lisäksi ylimääräiset varotoimet ovat joskus paikallaan: jos suunnittelet eroa kumppanistasi, vaihda postilaatikoittesi ja verkkopalvelujesi salasanat ennen kuin ilmoitat eroaikeesta. Vaikket olisikaan antanut salasanaasi, se voi olla vaikkapa yhteisesti käytössä olevan tietokoneen selaimen muistissa. Joskus kuulee sanottavan, että sosiaalinen media sopii erityisesti ulospäin suuntautuneille persoonallisuustyypeille. On kuitenkin täysin mahdollista viettää täysipainoista ammatillista verkkoelämää ilman, että tuo omaa yksityiselämäänsä tai persoonaansa voimakkaasti esiin. Esimerkiksi minkään luvussa neljä kuvatun esimerkkitapauksen nettirooli ei erityisesti vaadi kertomaan itsestään ja omista asioistaan.

• Suomalaissyntyinen, USAssa asuva ja työskentelevä Katja Presnal on osoittanut kykyä kääntää yllättävät tilanteet edukseen. Esimerkiksi kun Tom Cruisen kotona kuvatussa Oprah-Show’ssa näytettiin vilaukselta Presnalin verkkokaupasta hankitut lasten leppäkerttukengät, tämä pani sanan kiertämään verkostoissaan, jotta Suri Cruisen tyyliä ihailevat tietäisivät, mistä jalkineita saa. (Presnal 2008.)

41 Kuunteleminen ja toisten huomioiminen sen sijaan ovat välttämättömiä sosiaalisia taitoja. Olet oikeilla jäljillä silloin, kun toiset ihmiset kokevat tulleensa kuulluksi ja arvostetuiksi oltuaan tekemisissä kanssasi.

Miten organisaatiot suhtautuvat sosiaaliseen mediaan?
Viime vuosina on syntynyt lukuisia toimijoita ja yhteisöjä, jotka soveltavat uusia tapoja toimia verkossa ammatin tai harrastuksen merkeissä (Tutkimusparvi, Hub Tampere ja Helsinki, Friendtrepreneurs-verkosto ym.). Osallistumistalouden käsite on syntynyt ja on nähtävissä heikkoja signaaleja siitä, että kollektiivista sosiaalista toimintaa hyödyntävät organisaatiot menestyvät muita paremmin (Hintikka 2008). Euroopan komissio on kesällä 2010 julkistamassaan Digitaalistrategiassa tuonut esille digitaalisen osallisuuden ja tieto- ja viestintäteknologian merkityksen yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiselle. Organisaatioviestinnän muutoksien keskeisiksi piirteiksi nostetaan liikkuvuuden ja sosiaalisuuden kasvu sekä yritys- ja yhteisöviestinnän muuttuminen tiukan hierarkkisesta vapaammaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Myös ajan ja paikan merkitys vuorovaikutuksessa muuttuu (Hintikka & Rongas 2010, Ruuskanen-Himma & Harkke 2010 ja Ahola & Palkamo 2009.)

Sosiaalisen median strategiat
Sosiaalinen media on muuttanut organisaatioiden taloudellista, teknistä, yhteiskunnallista ja sosiaalista toimintaympäristöä. Se on lisännyt painetta muuttaa strategioita ajanmukaisemmiksi niin, että niissä huomioitaisiin uusi työ- ja viestintäkulttuuri. Verkon uusi viestintäkulttuuri on muuttamassa rajusti musiikkiteollisuuden liiketoimintamallia. Pelit, elokuvat ja kirjankustantaminen ovat myös suuressa murroksessa. Media-ala kohtasi muutokset ensimmäisenä, kun mediasisältöjen tuotanto ja jakelu alkoi digitalisoitua. Verkottunut ja digitaalinen toimintaympäristö on mahdollistanut aiemmin pelkästään yleisön asemassa olleiden tahojen muuttumisen tekijöiksi ja jakelijoiksi. Ammattimaisesti tuotettu kaupallinen media

42 kohtaa vapaa-ajallaan sisältöjä tuottavien massojen haasteen, sillä intohimoiset harrastajat luovat jopa parempaa sisältöä kuin ammattilaiset. Uusi verkottunut toimintaympäristö ja sen mukanaan tuomat uuden viestintäkulttuurin mahdollisuudet vetävät myös puoleensa. Sosiaalisen median käyttötarkoituksia organisaatioissa voivat olla: • • • • • • • • • Asiakassuhdeviestintä Tuotetuki, neuvontapalvelujen tarjoaminen Tuotekehitys, toiminta kehittäjäasiakkaiden kanssa Viestintä ja markkinointi Maineenhallinta Asiantuntijoiden ja palveluiden löydettävyys Liikenteen ohjaaminen tiettyyn web-osoitteeseen Yhteistyö ja yhteisösuhteet Rekrytointi, työnantajamielikuvan rakentaminen.

Yleisradio laati vuonna 2009 tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena mediatalona sosiaalisen median strategian. (Tuija oli uusien palvelujen kehityspäällikkönä sitä kirjoittamassa.) Näin tekemällä se toteutti toimintaperiaatteitaan: Yle on olemassa, jotta kansanvalta ja suomalainen kulttuuri vahvistuvat. Yle haluaa myös olla suomalaisille merkityksellisin sähköisen viestinnän sisällöntuottaja sekä rohkea suunnannäyttäjä journalismissa ja kulttuurissa. Ylen sosiaalisen median strategia kannustaa työntekijöitä menemään verkkoon. Se linjaa tavoitteeksi, että yleläiset verkottuvat sosiaalisen median areenoilla luontevasti osana työtään. Ohjelmantekijöillä on uskallusta ja innostusta kehittää verkon kaksisuuntaisuutta hyödyntäviä sisältöjä, ja he osaavat käyttää sosiaalisen median tarjoamia tarinankerronnallisia ja journalistisia ilmaisumahdollisuuksia. Ohjelmantekijät osallistuvat omia sisältöjään käsitteleviin keskusteluihin silloin, kun siitä on hyötyä tai kun se parantaa asiakassuhdetta. Ohjelmatyön tekemisen prosesseja avataan – yleisölle ei näytetä ainoastaan työn lopputulosta, vaan se kutsutaan seuraamaan työprosessia ja osallistumaaan siihen. Valmiin ohjelman palaute sidotaan osaksi ohjelman läsnäoloa verkossa.

43 Yleisradion ensimmäinen päätoiminen verkkojuontaja pestattiin vuonna 2007 Yle Extra -kanavalle. Roolista käytettiin leikkisästi nimitystä ”läsnäolio”. Sittemmin Suomessa on perinteisten verkkotoimittajien lisäksi palkattu ihmisiä esimerkiksi yhteisötuottajan ja sosiaalisen median tuottajan tehtäviin. Nuorten ja populaarimusiikin YleX-kanavalle pestattiin syksyllä 2008 alkaen yhteisömanageri, jonka tehtävänä on antaa virikkeitä, aloittaa ja johdatella keskusteluita sekä vastata brändin läsnäolosta sosiaalisessa mediassa. Siinä missä radiojuontaja viihdyttää kuulijaa eetterissä, yhteisömanageri seurustelee yleisön kanssa verkossa. Isot kansainväliset uutisorganisaatiot ovat julkistaneet omia sosiaalisen median toimintaohjeitaan osana työntekijöidensä eettisiä ohjeita. Seuraavassa otteita BBC:n työntekijöiden henkilökohtaista verkkoläsnäolosta koskevasta ohjeistuksesta vapaasti suomennettuna. ”Kun joku selkeästi ilmaisee yhteytensä BBC:hen ja tuo esiin työtään, hänen odotetaan käyttäytyvän asianmukaisesti ja johdonmukaisesti BBC:n toimituksellisia arvoja ja käytäntöjä noudattaen.” ”Periaatteet: BBC:n puolueeton maine ja objektiivisuus ovat elintärkeitä. Yleisön täytyy voida luottaa BBC:n ohjelmiin ja palveluihin sekä siihen, että toiminta verkossa ei vaaranna BBC:n ohjelmantekijöiden ja muun henkilökunnan puolueettomuutta. Näin ollen työntekijät eivät saa näyttää siltä, että tavoittelisivat kaupallisia tai henkilökohtaisia etuja.” BBC:n henkilökunnan ei tule osallistua mihinkään sellaiseen toimintaan verkossa, joka voisi vaarantaa BBC:n mainetta. BBC:n henkilökunnan edustajan tulee toimia läpinäkyvästi muuttaessaan verkon tietolähteiden sisältöä. Työntekijän ei tule käyttää verkkoa hyökätäkseen kollegoita vastaan eikä julkaista verkossa vähätteleviä tai loukkaavia kommentteja. Toimituksellinen henkilökunta tai aihepiiriä lähellä oleva muu BBC:n työntekijä ei voi julkisesti tukea poliittista puoluetta tai asiaa vaikka ei toisikaan työsuhdettaan esille. Kaikki työhön liittyvät verkkoaktiviteetit pitää hyväksyttää linjaesimiehellä. Reutersin ohjeistus työntekijöilleen löytyy yhtiön Handbook of Journalism -osiosta otsikolla Reporting from the Internet. Siinä todetaan, että yksittäisellä toimittajalla on henkilökohtainen brändi, joka on yhtä lailla tärkeä kuin Reutersin brändi. Verkossa nämä kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa, mikä työntekijän kehotetaan pitämään mielessään: ”Sosiaalisen median esiinnousu ei muuta suhdettasi työnantajaasi –

44 älä käytä sosiaalista mediaa Thomson Reutersin saattamiseksi huonoon valoon. Yhtiömme tuotemerkit ovat tärkeitä, niin on myös sinun henkilökohtainen brändisi. Ajattele huolellisesti, miten toimintasi kuvaa sinua itseäsi ja työnantajasi edustajia ammattilaisina. Yksityisen ja ammatillisen ero on melko lailla hävinnyt verkossa ja sinun on oletettava, että ammatillinen ja henkilökohtainen sosiaalisen median aktiivisuutesi nähdään yhtenä ja samana riippumatta siitä, kuinka kovasti yrität niitä erottaa. Sinuun tulee myös olla tietoinen siitä, että vaikka käytät hyödyksesi yksityisyysasetuksia, mikä tahansa sosiaalisen median palvelussa julkaisemasi saattaa tulla julkisuuteen”. Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK julkaisi henkilöstölleen tarkoitetun sosiaalisen median ohjeistuksen keväällä 2010. Tiivis ohje rohkaisee SAK:n työntekijöitä esiintymään verkossa myös työhön liittyvissä kysymyksissä. ”SAK:n edustajana muista aina kertoa kuka olet ja mistä tulet. Jos haluat korjata verkkokeskusteluissa esitettyjä tietoja, tee se omalla nimelläsi”, ohjeessa neuvotaan. Siinä todetaan, että ”[s]osiaalinen media on luonteeltaan henkilökohtainen. Jokainen kantaa vastuun sanomisistaan itse. Käytännössä kannattaa ottaa kuitenkin huomioon, että SAK:n työntekijöiden kirjoittelu saatetaan tulkita SAK:n viralliseksi kannaksi.” SAK:n ehdotus on liittää työasioita käsitteleviin blogeihin vastuunrajaus: ”Sivustolla esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta SAK:n kantaa.” Sosiaaliseen mediaan osallistumisesta ja omasta verkkoidentiteetistään päättää jokainen työntekijä itse. SAK:n linjauksessa osallistuminen on suotavaa, mutta ei pakollista. Luterilainen kirkko kouluttaa tuhansia työntekijöitään toimimaan verkkoympäristössä vuoden 2009 alussa käynnistyneen Hengellinen elämä verkossa -hankkeen puitteissa. Kirkon työntekijät osallistuvat nettikeskusteluihin siellä, missä ihmiset liikkuvat – nettifoorumeilla ja chattitiloissa. Organisaation strategiaa tukeva sosiaalisen median käyttöönotto edellyttää tavoitteiden asettamista ja tulosten mittaamista. Sosiaalinen media on kuitenkin niin uusi toimintaympäristö, että organisaatioissa ei ole ehtinyt kertyä kokemusta siitä, millaiset tavoitteet ovat realistisia, miten paljon verkkoviestintään on varattava aikaa ja miten työntekijöitä kannattaa ohjeistaa. On vaikea laatia tarkkoja määrittelyjä siitä, millainen toiminta sen tavoitteiden kannalta on mielekästä ja pitäisikö

45 jotain suorastaan kieltää. Kun faktoja päätöksenteon pohjaksi on vielä vähän, organisaation arvot ja työkulttuuri ratkaisevat sosiaalisen median käyttötavat. Työkulttuuri ratkaisee Uudet työelämään mukaan tulevat sukupolvet ovat tottuneeet käyttämään verkkoviestinnän työkaluja opiskelun yhteydessä ja vapaa-ajalla. Heillä on hyvät valmiudet jatkaa tätä työssään, mikäli työnantaja tarjoaa siihen mahdollisuudet. Seuraavat pari vuosikymmentä työelämässä on sekä vanhan viestintäkulttuurin edustajia, joista suurimmalla osalle julkinen toiminta ei ole ollut mahdollista, että uuden kulttuurin toimijoita, joille on täysin tavallista harjoittaa yksityistä viestintää omana itsenään julkisilla foorumeilla. Nettielämää –sosiaalisen median maailmat -kirjassa kuvasimme tällaista viestintäkulttuurien hankausta tilanteissa, joissa yksityiseksi tarkoitettu viestintä levisi kaikkien osapuolten harmiksi laajempaan julkisuuteen (s. 100, Uutishaukat yhteisöjen kimpussa). Vanhemman viestintäkulttuurin edustajissa ”oman elämän julkinen levittely” synnyttää pahennusta. Oudoksunta on ymmärrettävää, koska 2000-luvulle saakka sana ”julkisuus” tarkoitti massajulkisuutta ja liittyi suoraan kuuluisuuteen, vaikka tarkalleen ottaen ”julkinen” tarkoittaa vain sitä, että materiaali on kenen hyvänsä löydettävissä. Usein varoitellaan, että nuoriso toimii holtittomasti julkaistessaan henkilökohtaiseen elämään, ihmissuhteisiin ja ajanvietteeseen liittyvää sisältöä verkossa ja saa vielä katua tätä töitä hakiessaan (ks. Työnhaku, luku neljä). Monivivahteinen, ammatillisen profiilin ja verrattain avoimen yksityiselämän yhdistävä verkkoidentiteetti voi kuitenkin olla tulevaisuuden työelämässä voimavara. On jopa mahdollista, että ylenpalttinen verhoaminen ja yksityisasioiden piilottelu saattaa herättää epäilyksiä (Mannermaa 2008). Tämän haasteen kääntäminen hyödyksi vaatii kuitenkin uusien käytöstapojen omaksumista ja verkkotoiminnan näkyvyyden ymmärtämistä. Työyhteisön jäsenten halukkuus omaksua uusia verkkoviestintätaitoja vaihtelee. Osa on innolla ensimmäisten joukossa omaksumassa uutta, toiset jarruttavat koska nykyistenkin tietokonesovellusten käyttö tuntuu kuormittavalta. Jos aika ei tahdo riittää entisienkään tavoitteiden saavuttamiseen, uusilla viestintätyökaluilla leikkiminen ja niiden

46 hyötyjen etsiminen ei innosta. Työn epävarmuus, kiire ja paineet ovat olleet johtava teema viime vuosikymmenellä työelämän huonontumisesta käydyssä keskustelussa. Nämä teemat eivät suoranaisesti ole sidoksissa uuteen viestintäteknologiaan, mutta vaikuttavat toki pohjavireenä – jos työntekijä on hyvin uupunut eikä pysty kokemaan työn ja oppimisen iloa, on aivan turha tarjota hänelle uusia vuorovaikutuksen välineitä. Työelämässä pitkään olleet ovat nähneet telefaksin ja ATK:n tulemisen työpaikoille. He ovat käyneet kurssit (paina tästä, muista laittaa nolla eteen), ja neuvotelleet laajenevasta osaamisesta itselleen palkankorotuksen. Tämä oli kohtuullista, sillä uudet viestintävälinetaidot karttuivat pääasiassa työnantajan hyväksi: harva lähetteli vapaa-ajallaan fakseja eikä kukaan tehnyt reikäkorttiajoja kotonaan. Nykykäytäntö, jossa uusien työkalujen omaksuminen katsotaan osaksi normaalia työnkuvaa, voi vaikuttaa työnantajan mahdollisuudelta saada haltuunsa enemmän työntekijän henkistä kapasiteettia ja sosiaalista pääomaa kuin työsopimuksen puitteissa olisi kohtuullista. Uudet verkkoviestintätaidot kartuttavat kuitenkin työntekijän omaa osaamista, jota tämä voi omalla ajallaan käyttää itse valitsemiinsa tarkoituksiin: oman työmarkkina-arvonsa nostamiseen, rentoutumiseen tai vaikkapa valitsemansa jalon aatteen edistämiseen. Sosiaalisen median nousu on havahduttanut monet työntekijän edustajat vaatimaan pelisäännöt sille, mitä työnantaja voi toisaalta vaatia ja mitä toisaalta kieltää. Sosiaalisen median ohjeistuksia on alettu luonnostella. Työntekijän ammatillinen esiintyminen, läsnäolo ja toiminta verkossa kannattaa suhteuttaa muuhun julkiseen esiintymiseen. Sosiaalinen media ei itsessään synnytä epätoivottavaa käyttäytymistä, se vain tekee siitä julkisempaa. Organisaation edustaja voi saada aikaan vahinkoa puhuessaan ohi suunsa myös lentokoneessa tai edustaessaan messumatkalla. Kyse on yleisistä viestintätaidoista. Kuinka paljon työntantajan tahto saa sitten vaikuttaa siihen, mitä työntekijä tekee verkossa omalla nimellään? Yksiselitteistä vastausta ei ole. On ymmärrettävää, että organisaatiot pyrkivät säilyttämään yleisön luottamuksen ja tahrattoman maineen. Organisaation nauttima arvostus ja luottamus vaikuttavat suoraan sen menestymiseen. Nähtäväksi jää, millaiseksi viestintäkulttuuri ajan myötä muuttuu – voihan ajatella

47 myös niin, että avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä ja erilaisten sidonnaisuuksien julki tuomisesta tulee vaatimus. Sosiaalinen media tekee ihmisten toimintaa näkyväksi, ja tätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä voisi hyvin pitää voimavarana. Jos toimittajalla tai virkamiehellä on voimakkaita mielipiteitä ja hän on poliittisesti aktiivinen, onko oikein salata asia kieltämällä häntä tekemästä sitä näkyväksi verkossa? Olennaistahan on vain, että kyseinen työntekijä toimii työssään moitteettomasti. Toisaalta julkinen epäilys asiantuntijan puolueellisuudesta tuottaa yleensä enemmän vahinkoa kuin hyötyä, ja tällaisessa työroolissa toimivan on oltava erityisen huolellinen varjellessaan nettimainettaan. Joka tapauksessa organisaatiokulttuurin sisäistäminen on menestyksekkään ammatillisen verkkoläsnäolon perusta. Jos olet uusin tulokas suuressa yrityksessä, sinun kannattaa hetken aikaa tarkkailla muiden tapoja toimia ennen kuin alat rakentaa itsellesi kovin radikaalia verkkoidentiteettiä.

MIELIPIDE Älä anna lööppien tai työnantajan pelotella itseäsi pysymään poissa verkosta. Oma suvereniteettisi, vapautesi tehdä itseäsi kiinnostavia asioita vapaa-ajallasi on korvaamaton.

48 Puitteet, työkalut ja kompetenssit Työyhteisöviestinnässä on siirrytty tiedon siirtämisestä vastuulliseen vuoropuheluun. Viestinnästä on tullut kaikille tärkeä ja kehitystä ja arviointia vaativa työyhteisötaito ( Juholin 2009). Viestinnän, markkinoinnin ja henkilöstöjohtamisen toiminnot lähestyvät toisiaan organisaatioissa. Organisaatioissa perustellaan sosiaalisen median palvelujen käytön kieltämistä esimerkiksi ajankäytöllisillä tai tietoliikennekaistan riittämiseen liittyvillä syillä (Korhonen 2010). Jos jossain organisaatiossa päätetään kieltää sosiaalisen median käyttö työkoneilla työaikana, on syytä hyväksyä päätös ja rajata nettielämä omalle ajalle ja omiin välineisiin. Facebookin uutisvirran vilkaisee ruokatunnilla näppärästi omalla kännykälläkin. Mikäli organisaatio päättää ryhtyä kannustamaan työntekijöitä verkkoon, se voi luoda suotuisat olosuhteet verkkoviestinnälle tarjoamalla työntekijöilleen työvälineitä ja koulutusta.

Viestintätaitoja kaikille • Median kanssa toimimiseen tottuneet osaavat jo varoa sitä, että nauhuri tai kamera on päällä salaa, eivätkä puhu sivu suunsa. Journalisti voi käyttää tiedonhankintamenetelmänä sitä, että on sulkevinaan nauhurin tai kameran pyrkiessään saamaan haastateltava rentoutumaan ja sanomaan jotain värikkäämpää kuin haastattelua varten harjoiteltu lausunto. Nyt samaa varovaisuutta on noudatettava aina ja kaikkialla. Kaikkialla läsnä oleva tietoteknologia – huomaamattomat digitaalikamerat ja langattomat tiedonsiirtoväylät mahdollistavat sen, että kardinaalimoka leviää hetkessä verkkoon. Tämän ovat saaneet tuta ne, jotka ovat päästäneet sammakon suustaan ja joutuneet seuraamaan, kuinka tallenne leviävää verkossa pitelemättömästi.

49 Toiminta ja läsnäolo verkossa vaatii asianmukaiset työvälineet ja ohjelmistot. On varmistettava pääsy niihin verkon ympäristöihin, joita ammatilliseen verkostoitumiseen on tarkoitus käyttää. Esimerkiksi internetpuheluohjelmisto Skypen käyttö on paikoin estetty. Palomuurit saattavat joissain tapauksissa vaikeuttaa tavallisempienkin nettisivuihin perustuvien palveluiden käyttöä. Yleistyvä omien työvälineiden – kuten kannettavien tietokoneiden – käyttö synnyttää keskustelua työpaikkojen tietoturvasta. Työntekijöiltään verkkoläsnäoloa edellyttävän työnantajan on tarjottava verkkoviestintätaitokoulutusta. Koulutuksen tärkeimmät alueet ovat sisällöntuotanto- ja vuorovaikutustaidot, verkkoteknologiat ja yksittäiset palvelut sekä turvallinen netin käyttö. Aikaiset omaksujat ovat jo omatoimisesti hankkineet nämä taidot ja odottavat vain työkulttuurin muutosta – esimiehen ja kollegoiden tukea ja hyväksyntää toiminnalleen verkossa.

Muuttuva ammatti-identiteetti
Mielikuvat ammateista muodostuvat median, toisilta kuultujen tarinoiden sekä omien kokemusten kautta. Tämän kirjan kirjoittajista Yoe tiesi jo nelivuotiaana ryhtyvänsä tieteentekijäksi. Tuija päätti yläasteella ryhtyä toimittajaksi. Ammatti-identiteetti tarkoittaa käsitystä omasta itsestä oman ammattikuntansa edustajana ja osana alansa ammattilaisten suurempaa joukkoa. Omaan ammattikuntaan samastutaan heti siitä alkaen, kun päätös koulutusalan valinnasta on tehty. Opintosuunnitelmissa onkin tavoitteena tarjota paitsi ammatin käytännön tiedot ja taidot, myös eväät ammatti-identiteetin muodostamiseen. Eräät ammatit ovat niin sanottuja professioita, joille on tunnusomaista rajattu alalle pääsy ja tarkat, usein kirjoitetut eettiset normit. Professioina tunnistetaan esimerkiksi lääkärin ja lakimiehen ammatit. Profession muita piirteitä ovat ammattiin perustuva tiedon monopoli, yhteinen tieteellinen tietopohja, julkisen palvelun eetos ja itsesääntelyjärjestelmä. Eri ammattikuntien professionalisoituminen on ollut viime vuosikymmenien trendi. Nyt ammattikuntien ja osaajien välinen solidaari-

50 suus on koetuksella, kun uudet välineet sallivat moniosaajien tehdä itse useita työtehtäviä aikaisemmin vaaditun tiukan erikoistumisen sijasta. Kopioita dokumenteista ottivat ennen vain kopiokoneisiin perehtyneet monistajat. Uusilla kevyemmillä ja työtä jouduttavilla työkaluilla selvitään lyhyemmässä ajassa useammista tehtävistä. Painotaloista on kadonneet latojat, radiosta äänitarkkailijat, lehtitoimittajat kuvaavat itse juttujaan samoin kuin televisiotoimittajat raporttejaan ja dokumenttejaan. Perinteiset keinot määrittää ammatti-identiteetti ovat samalla tavalla murroksessa kuin työkin. Myös amatöörien nousu verkkojulkisuuteen ammattilaisten rinnalle uhkaa vakiintuneita ammattikäytäntöjä monella alalla.

POHDI • Kun seuraavan kerran kuulet jonkun huudahtavan ”Miten epäammattimaista!”, pohdi, millaiseen käsitykseen ammatillisuudesta arvio perustuu. Uuden tekemisen tavan leimaaminen epäammattimaiseksi voi tyrmätä työtä uudistavan kokeilun heti alkuunsa.

Oman ammatti-identiteetin on oltava muodostunut, ennen kuin voi perustaa ammatillista verkkopersoonaa. Myös roolimallit auttavat. Mikäli omasta ammattikunnasta ei ole tarjolla yhtään esikuvaa, jonka toimia seurata, on nuoren, alalle vasta tulleen hyvin vaikea ryhtyä luomaan verkkoidentiteettiä. Vaikka usein väitetään, että nuoret ovat sujuvia verkkoviestijöitä, ei pidä aliarvioida tarvetta tulla hyväksytyksi vanhempien kollegoiden joukossa. Ammattikunnan verkkoviestinnän vastainen kulttuuri voi hyvin tukahduttaa työn kehittämiseen liittyvät ideat, joita nuorella alalle vasta tulleella saattaisi olla. Luultavasti käy niin, että verkkoviestinnän rutiinit arkeensa omaksunut ammattilainen pitää yhteyttä omiin verkostoihinsa samalla tavalla kuin opiskeluaikoinaan ja tekee pesäeron alansa vanhakantaisempiin edustajiin.

51 Kohti verkottunutta journalismia Verkkoon on journalistikunnassa suhtauduttu perinteisesti epäilyksellä. Myös internetin kehityksen tuorein vaihe, sosiaalinen media, on nähty sekä ammattikunnan sisäisissä keskusteluissa että yleisölle suunnatuissa jutuissa uhkana niin yksityisyydelle, ajankäytölle kuin yleissivistyksellekin. Vaikka mainittuja uhkia ei olekaan syytä sivuuttaa, myös mahdollisuuksiin on herättävä. Muuten on vaarana, että journalistit eristävät itsensä siitä arkitodellisuudesta, jota heidän yleisönsä elävät. (Esimerkkinä tällaisesta monen suomalaisen arkikokemuksen vastaisesta asenteellisuudesta toimii Talouselämä-lehden 20.8.2010 kansijuttu ”Facebook-huuma menee kohta ohi”.) Kaksi usein kuultua väittämää sosiaalisen verkon luonteesta suhteessa yhteiskunnalliseen keskusteluun kuuluvat: internet on ”vessan seinä” – kuka vaan voi sinne kirjoittaa mitä vaan” ja ”siellähän on vain niitä samanmielisiä seurustelemassa keskenään”. Molemmat väittämät ovat tietenkin tosia. Kuka tahansa voi verkossa ilmaista itseään, osasipa muotoilla sanottavansa sivistyneesti tai ei, ja se on sananvapauden kannalta hyvä asia. Se myös takaa hyvin toimitetuille ja laadukkaille journalistisille tuotteille markkinaraon – kaikki eivät jaksa ja ehdi seuloa hyviä ajatuksia itse esiin. Samanmielisen seuran valikoiminen on varsin inhimillistä ja ymmärrettävää käyttäytymistä verkossa. Kun haluaa viihtyä ja tehdä yhteistyötä, on luontevaa toimia niiden kanssa, joiden kanssa on yhteinen viitekehys, yhteinen maailmankuva ja yhteiset, kirjoittamattomat tai kirjoitetut, säännöt. Erimielisten kanssa tekemisiin hakeutuminen edellyttää jotakin motivaatiota: esimerkiksi poliittista, kaupallista tai hengellistä missiota. Yhteiskunnan ja demokratian toteutumisen kannalta on myös erinomaisen hyvä, että on olemassa henkilöitä, joille maksetaan yhteyksien luomisesta ja ajatusten kuljettamisesta erilaisten verkostojen välillä ilman yllämainittuja agendoja. On väitetty, että maailmassa, jossa kaikki tuottavat sisältöä, ei tarvita enää ammattijournalisteja. Kyllä tarvitaan. Heitä tarvitaan kenties vähemmän tuottamaan silkkaa tietoa, jota alkaa olla saatavilla myös alkuperäisistä lähteistä tiedon tuottajilta, kuten viranomaisilta ja yrityksiltä. Ymmärrykseen johtavien prosessien fasilitoiminen – kuten keskustelu-

52 jen herättäminen ja erilaisten osapuolien tuominen mukaan yhteisiin keskusteluihin yli verkostojen rajojen – on yhteiskunnan koossa pitämiseen liittyvä haaste, jossa verkottuneella journalistilla on merkittävä rooli. Läsnäolo ja toiminta verkossa edellyttävät journalistilta esiintymistä verkon yhteisöissä omalla nimellä ja mielellään myös kuvalla. Tällainen itsensä esiin tuominen ei miellytä niitä journalisteja, joiden käsitys ammattimaisesta laadusta on tuoda esiin asioita ja haastateltavia ja häivyttää oma roolinsa taustalle. Journalisteissa voi nähdä polarisoitumista tähtitoimittajiin, joilla on vahva henkilöbrändi ja jotka tekevät oman näköisiään juttuja omassa välineessään ja esiintyvät mahdollisesti myös jo verkossa – ja rivitoimittajiin, jotka pitävät työnsä korkeimpana laatukriteerinä sitä, että samanlaisen jutun olisi saatavilla olevista aineksista kirjoittanut kuka tahansa toinenkin toimittaja. Jyrki Jyrkiäinen toteaa tutkimusraportissaan Journalistit muuttuvassa mediassa (2008), että toimittajien ammatilliset arvot on nähty suhteellisen pysyvinä ja niitä kuvastavat Journalistin ohjeet, joiden noudattamista Julkisen sanan neuvosto valvoo. Toimittajan ammatti-identiteetti on kuitenkin ollut muutoksessa 1990-luvun puolivälistä alkaen. Muutoksen syynä on siirtyminen digitaaliseen tuotantotapaan sekä internetin mukanaan tuomat uudet toimintatavat. (Kaupallistuminen näkyy ”klikkausjournalismina” – toimituksessa seurataan reaaliajassa, mitkä otsikot saavat eniten klikkauksia. Moniosaamisen vaatimus synnyttää kiireen kokemusta ja ohentaa erikoistunutta välineosaamista. Toimittajat kokevat julkisen palvelun eetoksen heikentyvän kohderyhmäajattelusta – kun sisältöjä ei tehdäkään enää kaikkien etua ajatellen.) Radiotoimittajista on tullut myös verkkotoimittajia ja TV-kasvoja. Kuvaajat leikkaavat, ja ”yhden miehen bändi” tekee tarvittaessa vaikka kokonaisen suoran lähetyksen kentältä (Remes 2010). Viime vuosikymmeninä perinteisen toimittajaroolin rinnalle on tullut uusia ammattinimikkeitä, kuten juontaja, mediatoimittaja ja verkkotoimittaja. Journalisteista tullut osa mediatuotetta – he ovat nyt juontajapersoonia, talk show -emäntiä ja -isäntiä, kolumnisteja ja bloggaajia Uusimpina työrooleina toimituksissa on nyt sosiaalisen median tuottajia ja yhteisömanagereita, joiden tehtävänä on luoda suhteita yleisöihin verkossa. Jokainen toimittaja voi kuitenkin lisätä oman työnsä

53 vaikuttavuutta ottamalla sosiaalisen median areenat osaksi media-arkeaan. Yhteistyöstä yleisöjen kanssa on iloa niin juttuideoiden kehittelyssä, jalostamisessa, haastateltavien löytämisessä kuin jatkojuttujen ideoinnissakin. Palautekin on rakentavampaa niiltä, jotka ovat olleet jollakin tavalla mukana jutun syntyprosessissa ja tietävät jutun tekemiseen liittyneistä reunaehdoista ummikkolukijaa, -katsojaa tai -kuuntelijaa enemmän. Paineita ammattikuntaa kohtaan luo yleisön roolin muuttuminen sisällön kuluttajista myös tuottajiksi. Internet on tuonut journalistiseen työhön uusia mahdollisuuksia löytää tietoa ja tavoittaa ihmisiä. Uudet vuorovaikutteiset ympäristöt, kuten sanomalehtien keskustelupalstat, ovat tarjonneet yleisöille keinon jatkaa keskustelua artikkelin aiheista keskenään tai joskus jopa toimituksen edustajan tai haastateltavan kanssa. ”Kriisissä” olevan journalismin voi pelastaa verkottunut journalismi (Beckett 2008). Kun toimittajat ovat verkossa tekemisissä yleisöjensä kanssa ja ottavat nämä mukaan työprosessiinsa, lopputuloksesta tulee monipuolisempi ja yleisösuhde lujittuu. Siirtyminen kohti verkottunutta journalismia vaatii medialukutaidon kehittämistä ja verkostoviestintätaitoja. Verkottuneessa journalismissa yleisö voi alkaa osallistua jo ennen kuin juttu on julkaistu tarjoamalla faktoja, kysymyksiä ja ehdotuksia. Ammattilaiset ja amatöörit kokoavat tarinan yhteistyössä. Lopputuloksen ohella prosessi on tärkeä. Journalistit luottavat heitä auttaneisiin ihmisiin ja linkittävät aiheesta muualla tehtyihin juttuihin, lähdeaineis-

NYT TIEDÄT • Arvostettu Pulitzer-palkinto myönnettiin vuonna 2010 ensimmäistä kertaa verkkolehdessä ilmestyneelle jutulle. Sheri Finkin hurrikaani Katriinan tuhoista kertova The Deadly Choices at Memorial voitti vuoden 2010 tutkivan journalismin Pulitzer -palkinnon.

54

Esimerkki verkottuneen journalismin mahdollisuuksista: Verkossa toimiva journalisti voi järjestää yleisölle avoimen keskusteluohjelman hyvin lyhyellä varoitusajalla. Aamulla 14.9.2009 Tuija luki Qaikusta tutkija Tero Heiskasen avaamasta keskustelusta, että miestä poltteli jokin iso oivallus. Tällä oli syytä uskoa, että maailma tulisi siirtymään vertaisrahaan ja että siirtymää seuraisi talouden romahdus ja iso yhteiskunnan sekaannus (”The Currency Revolution, WSJ” 9.9.2009). Heiskanen oli tavoitettavissa haastatteluun. Keskusteluun liittyi Skypen ja Qaikun välityksellä kourallinen muitakin asiasta kiinnostuneita, ja se välitettiin suorana internetradio Striimi.net:iin. Tapahtuman päätyttyä Tuija julkaisi keskustelun podcastina. Suoraan lähetykseen osallistuneet olivat elämystä rikkaampia oltuaan mukana kiinnostavassa keskustelussa, vaikka juttu ei herättänytkään laajempaa huomiota; talous ei romahtanut ja vertaisrahan nousu valtavirtaan on vielä näkemättä. Podcast-jakso ja blogikirjoitus painuivat hiljalleen verkon uumeniin kuten niin monet jutut ennen sitä ja sen jälkeen. Kenties vertaistalouden nouseminen uudelleen puheenaiheeksi joskus myöhemmin kiinnittää jälleen huomiota

toihin ja lähteiden mahdollisiin blogeihin. BBC:n maailmanpalvelun johtaja Peter Horrocks linjasi helmikuussa 2010, että yhteisön uutistoimittajien on käytettävä sosiaalisen median sisältöjä lähteenä uutishankinnassa ja opeteltava käyttämään Facebookin, Twitterin ja syötteenlukijoiden kaltaisia työkaluja (Bunz 2010).

55

Heiskasen haastatteluun – se on hakukoneiden löydettävissä alkuperäisessä julkaisupaikassaan. Tuijaa tapaus palveli siten, että hän pääsi testaamaan verkottuneen journalismin mahdollisuuksia. Yleisön mukaan ottaminen jo haastattelutilanteeseen toimii esimerkkinä journalistisen prosessin avaamisesta. Innovaatiojournalismin seura Finjo palkitsi tämän uuden median kerronnan kehittämiskokeilun Innovatiivisen journalismin Noppakivi-palkinnolla keväällä 2010. Kyky tunnistaa kiinnostava keskustelunaihe on perinteinen journalistitaito, mutta jotta nettitapahtumiin voitaisiin reagoida nopeasti ja vaikuttavasti, vaaditaan taitoa jäsennellä netin sisältöä tehokkaasti, järjestää nettikeskusteluita sekä luonnollisesti kykyä toimia tarvittavien laitteiden ja ohjelmistojen kanssa. Kun kuuma aihe yhtäkkiä osuu silmiin, on myöhäistä alkaa opetella. Kartuta siis osaamistasi ja rakenna verkostojasi pikku hiljaa, niin olet valmis kun taitoja tarvitaan.

Verkottunut luonnontieteilijä Tiede on kommunikaatiota; hienoinkaan tutkimustulos ei ole tiedettä ennen kuin se on esitelty tutkijayhteisölle, siitä on keskusteltu, se on kritisoitu ja läpikotaisin vertaisarvioitu. Tuntuisi siis luonnolliselta, että tiedemaailma omaksuisi ensimmäisten joukossa sosiaalisen median työkalut osaksi toimintatapojaan. Voisi olettaa, että tutkijat innostuisivat virtuaalikokouksien suomista mahdollisuuksista ja ajansäästöstä, puhumattakaan netin tarjoamista kollaboraatiotyökaluista artikkeleiden kirjoituksessa. Verkostoituminen on äärimmäisen tärkeässä asemassa, kun haetaan tiedemaailman virkoja: yliopistojen professuureja ja laboratorionjohtajan paikkoja.

56 Totuus on kuitenkin varsin päinvastainen: vaikka tiedemaailma otti sähköpostin käyttöönsä kommunikaatiota nopeuttamaan, ovat lukemattomat ”Facebook for Scientists” -tyyppiset sosiaalisen verkon työkalut syntyneet ja kuolleet pois huomiota herättämättä. Valtaosa luonnontieteilijöistä viittaa kintaalla wikeille ja twittereille, ja verkostoituminen tapahtuu käytännössä ainoastaan kasvokkain konferensseissa. Tiedebloggaaminenkin on valtaosin tiedejournalistien ja tohtoriopiskelijoiden harteilla. Mistä tämä johtuu? Tieteentekijät pärjäävät yleensä varsin hyvin tietokoneiden ja teknologian kanssa, joten syynä ei voi olla sosiaalisen median käytön vaikeus. Kun luonnontieteellisten alojen tutkijoilta kysytään, mikseivät he käytä työssään sosiaalista mediaa, yleisin vastaus on ”ei ole aikaa”. Samoin kuin muillakin korkean profiilin aloilla työnteko vie yleensä kaiken mahdollisen hereilläoloajan, jolloin bloggaaminen jää prioriteettilistalla kauas apurahahakemusten, data-analyysin, artikkelin kirjoittamisen ja kirjallisuuden seuraamisen taakse. Sosiaalisen median työkalut voisivat kuitenkin hyvin käytettynä säästää aikaa. Oman alan julkaisujen seuraaminen on valtava ja jatkuva urakka, jota voi helpottaa käyttämällä sopivia suodattimia. Yoe lukee alansa pääjulkaisut suoraan RSS-syötteinä, mutta laajempialaiset julkaisut (Nature, Science, Cell, PNAS...) vasta Yahoo pipes-käsittelyn jälkeen. Tämän lisäksi mielenkiintoisia artikkeleita löytyy Google Buzz-, Twitter- ja Facebook-kontaktien esiin nostamien linkkien perusteella. RSS-syötteinä tärkeiden artikkeleiden löytämien uusien julkaisujen virrasta on helpompaa kuin perinteisistä, sähköpostimuotoisista sisällysluetteloista; esimerkiksi Googlen syötteenlukijan Google Readerin avulla on mahdollista tägätä kiinnostavia artikkeleita ja lähettää niitä välittömästi eteenpäin verkostossaan. Valtaosa netin tiedekommunikaatiosta on yksisuuntaista: artikkeli huomataan, kun verkosto on merkinnyt sen kiinnostavaksi mutta artikkelin sisällöstä nousee äärimmäisen harvoin minkäänlaista keskustelua sen kirjoittajien kanssa. Vaikka tutkija seuraisikin Twitterissä tai Buzzissa useita oman alansa tieteentekijöitä, kaksisuuntaista keskustelua syntyy harvoin. Sama koskee kommunikaatiota erilaisten tietokantojen sisällöstä: vaikka tutkija huomaisikin henkilön X tuottavan usein laadukasta materiaalia, johtaa se ani harvoin varsinaiseen yhteydenottoon.

57 Osittain tilanteesta voi syyttää tiedemaailman vanhanmallista hierarkkisuutta, sillä monesti katsotaan, että on sopimatonta ottaa tutkijaan yhteyttä ilman että asia kiertää hänen esimiehensä kautta. Toisaalta tutkija, joka saa yllättävän työhön liittyvän viestin tuntemattomalta taholta, joutuu usein miettimään tarkasti mitä hänen on sallittua tai turvallista kertoa tutkimuksestaan. Tiede on tosiaan kommunikaatiota, mutta kommunikaatiota tarkasti määritellyissä tilanteissa (konferenssit, vierailut); pintaraapaisua syvemmälle ulottuva keskustelu pyritään usein virallistamaan yhteistyösopimuksella. Tutkimusdatan ja koejärjestelyiden avoimeen jakamiseen pyritään, mutta standardien puuttuessa usein ainoa tapa oppia jokin nimenomainen tapa suorittaa koe on vierailla laboratoriossa, jossa menetelmä on käytössä. Monilla elämän aloilla teknologinen kehitys on johtanut työrytmin kiihtymiseen: uutiset, linkit ja artikkelit liikkuvat salamannopeasti, ja puoli tuntia vanha uutisartikkeli on jo auttamattomasti vanhentunut. Aikaansa seuraava teknologiablogaaja joutuu istumaan yötä myöten seuraamassa planeetan toisen puolen tapahtumia voidakseen kommentoida ensimmäisten joukossa, ja startup-kentällä ensimmäinen mehevän heikon signaalin havainnut ja sen hyödykseen käyttänyt tekijä saa reilun etumatkan muihin nähden. Pararoksaalisesti näin ei kuitenkaan ole tiedemaailmassa – luonnontiede on perustavanlaatuisesti hidasta toimintaa. Useimmiten on melko samantekevää, lukeeko tutkija kilpailijansa artikkelin sen tunnin aikana, jolloin se on julkaistu, vai viikkoa myöhemmin. Mahdollisten lisäkokeiden tekeminen kestää yleenä kuukausia, ellei vuosia, artikkeleiden valmistamiseen kuluu viikkoja (puhumattakaan vertaisarvioinnista), ja harva tiedeartikkeli on niin selvää pässinlihaa, että sen sisällön edes voisi omaksua pikalukaisulla. Vaikka tietokoneiden laskentatehot kasvavat kasvamistaan, ajattelu ihmisaivolla vaatii edelleen yhtä paljon aikaa kuin keskiajalla, eikä uuden teknologisen koelaitteen hutiloitu ja kiireinen käyttöönottaminen johda kuin kehnoihin tuloksiin. Nopean trendiaallon harjalle nousemisen sijaan todellista arvostusta saa pitkäjänteinen, pohjamutia myöten asiat selvittävä työ, joka säilyy merkittävänä viikkojen sijasta vuosikymmeniä. Pienillä ja keskikokoisilla tutkimusryhmillä on yleensä muutama, ajan mittaan vaihtuva yhteistyökumppani. Vaikka tänä vuonna oltaisiinkin tiiviisti yhteyksissä laboratorion X kanssa, on hyvin mahdollista, että ensi vuonna keskustellaan pääasiassa ryhmä Y:n kanssa, eivät-

58 kä X:n työt kiinnosta enää lainkaan. Yhteistyötä ylläpidetään yleensä sähköpostitse, ja kasvokkain tavataan vain muutaman kerran vuodessa konferensseissa, joissa myös luodaan uudet kontaktit. Tiheämmille tapaamisille ei ole tarvetta, sillä usein siinä vuoden ainoassakin tapaamisessa todetaan, että eipä nyt tänäkään vuonna ehditty vielä aloittaa sitä projektia. Toisin sanoen: yhteistyö ja verkostoituminen tiedekentällä on fokusoituneempaa kuin mihin tässä kirjassa esitellyt toimintatavat ohjaavat. On myös äärimmäisen harvinaista ryhtyä tiiviiseen yhteistyöhön sattumalta verkossa tavatun henkilön kanssa, ilman kontaktia tämän taustaorganisaatioon tai aikaisempiin yhteistyökumppaneihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sosiaalisella medialla ja sen tarjoamilla verkostoitumistyökaluilla olisi annettavaa tieteentekijöille. Artikkelien tägääminen eli varustaminen tunnisteilla ja nosto Facebookiin tai Twitterin syötteeseen on yhä suositumpaa, ja tällaista verkottunutta ja avointa tieteellisen työn arvottamista on myös ehdotettu kilpailijaksi perinteiselle vertaisarvioinnille. Lisäksi tiedeorientoituneet verkostopalvelut tarjoavat varsinkin nuoremmille tieteentekijöille hyödyllistä vertaistukea. Toisinaan Facebookissa tapahtuva huomautus yhteistyöprojektin tehtävien viivästymisestä saattaa tuottaa parempia – tai ainakin vähemmän harmistuneita – tuloksia kuin vakavan sähköpostin lähettäminen.

TEHTÄVÄ Ota tavaksesi nostaa löytämiäsi mielenkiintoisia artikkeleita esille verkostosi nähtäväksi esimerkiksi linkkaamalla niihin Facebookissa. Lyhytkin kommentti linkin saatteena saattaa herättää mainion keskustelun!

59 Viime vuosikymmenien aikana akateeminen työ on ollut kuitenkin hitaassa muutoksen tilassa: vakituiset virat ovat muuttuneet määräaikaisiksi ja tulosvastuullisuuden saapuminen yliopistomaailmaan on alkanut siirtää huomiota nopeampaan julkaisutahtiin. Tämä ei kuitenkaan yleensä tee hyvää tutkimuksen laadulle. Toinen myös perinteiseen, kokeelliseen luonnontieteeseen muutoksia tuova tekijä liittyy uusiin tapoihin levittää ja käsitellä tietoa: raakamuotoisen koedatan avoin jakaminen on hiljalleen leviämässä ja tiedonlouhinta erilaisia tietokantoja käyttäen yleistymässä. Pidämmekin mahdollisena, että nopean ja tehokkaan verkkoviestinnän merkitys jo lähitulevaisuudessa kasvaa. Vuonna 2010 huomiota herätti kuuluisaan tietojenkäsittelytieteelliseen ongelmaan P=NP esitetty ratkaisuehdotus, joka julkaistiin sellaisenaan verkossa. Alan tutkijoiden keskuudessa nousi valtaisa yhteistyön aalto työn tarkistamiseksi. Käyttämällä wikejä ja muita nettikommunikaation muotoja yhteisö päätyi nopeasti siihen, että ehdotuksessa on vakavia virheitä ja ongelma säilyy ratkaisemattomana. On odotettavissa, että vastaavat tieteen kuumat perunat alkavat jatkossa saada yhä enemmän nettitoimintaa ympärilleen, ja sitä kautta verkkonäkyvyyden merkitys leviää myös luonnontieteiden pariin. (Debatte over Pvs NP, new york times.)

POHDI Tarkista, onko tieteenalasi merkittävien julkaisijoiden joukossa sellaisia, jotka mahdollistavat artikkeleiden kommentoinnin, tägäämisen tai suosittelun. Mikäli näitä löytyy, harkitse seuraavan kerran niistä mielenkiintoisia artikkeleita lukiessasi, voisitko kenties osallistua keskusteluun. Eräitä tällaista toimintaa tukevia julkaisijoita ovat Public Library of Science (PLoS) ja BioMed Central (BMC), joiden lukuisat eri alojen lehdet tarjoavat monipuolisia sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuuksia.

60

Miten tulla löydetyksi?
Jotta osaisi löytyä, on hyvä olla selvillä siitä, miten ihmiset hakevat tietoa. Tiedon hakeminen eri tarpeisiin on niin arkista, ettei sitä usein pane merkillekään – puhelinnumero tai liikkeen aukioloaika tarkistetaan jostain, josta sen tiedetään löytyvän. Vaativampi tiedonhaku edellyttää monipuolisempaa lähteiden käyttöä, on tutustuttava hakuteoksiin, tieteellisiin artikkeleihin ja viranomaisten tuottamiin asiakirjoihin. Tiedonhakua säätelee ”vähimmän vaivan laki”: kysytään joltakulta, jota on helppo lähestyä ja jolta on ennenkin saatu apua. Netissä tämä taho on yleensä hakukone, kuten Google, Bing tai Yahoo!

Vähimmän vaivan laki Tiedonhaun yliopettaja Ari Haasio tunnistaa kirjassaan Johdon assistentin tiedonhankinnan opas (2009) vähimmän vaivan ilmiön. Hän huomioi sen mahdollisuudet työn jouduttajana: miksi ei kysyisi neuvoa sieltä, mistä sen helpoiten saa, jos asiat sitä kautta lähtevät rullaamaan?

61 Niin sanottu vähimmän vaivan laki toimii niin tiedon hankkijoiden kuin tiedon luovuttajienkin puolella. Tutkija-toimittaja Asko Hynninen testasi Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijaryhmän kanssa julkisuusperiaatteen toteutumista yliopiston ja Tutkivan journalismin yhdistyksen yhteisessä hankkeessa vuosituhannen vaihteessa. Toimittajille tehdyn kyselyn perusteella vain harvat koettelivat julkisuuden rajoja, vielä harvemmat systemaattisesti. ”Toimittajien aktiivisuuden suurin este on itse asiassa sama kuin viranomaisillakin, ja se on asenne. Asenteesta taas on kiinni tiedonkin hankkiminen. Viranomaiset eivät luovuta asiakirjoja, koska näin ei ole tehty ennenkään, ja kun toimittajat eivät ole niitä vaatineet.” ”Virkamiehet eivät hevillä mieti ja muuta omia kerran opittuja toimintaperiaatteitaan, mutta eivät niitä mieti ja muuta toimittajatkaan. Toimittajat eivät ole tiedon tuottajia vaan viranomaistiedon uskollisia välittäjiä”, tiivisti Hynninen tutkimuksen tuloksia. Tieto löydetään verkosta navigoimalla tai hakukoneilla sekä asiayhteyksien, ihmisten ja ohjelmoitujen algoritmien tuottamien suosittelujen avulla. Se on samalla myös löytymisen ja löytämisen ajallinen kehitys: aluksi käytössä olivat hakemistot, hakukoneet kehittyivät 2000-luvun alussa (Altavista oli hakukoneiden ykkönen vuosia) ja nyt sosiaalisen webin aikakaudella kiinnostavimmat löytymisen mahdollisuudet ovat kytköksissä sosiaalisiin verkostoihin.

Navigointi linkkejä seuraamalla – vanhin tapa löytää
Linkkien seuraaminen on yhä merkittävä tapa käyttää internetiä. 1990-luvun puolivälissä yleistynyt World Wide Web perustuu hypertekstiin – siihen, että dokumentit sisältävät linkkejä toisiinsa. Linkit eivät ole kadonneet mihinkään, vaan toimivat pohjarakenteena sille, miten verkon navigointi ja suosittelu ovat edelleen kehittyneet.

62 Sivullesi johtavat linkit Minkä linkkien kautta kävijä osaa tulla sivullesi? Kuka linkittää blogiisi? Voit vihjata lähimmille yhteistyökumppaneillesi tai asiakkaillesi sivustostasi ja ehkä jopa pyytää heitä julkaisemaan linkkejä siihen. Listaa blogisi Blogilistalle ja harkitse myös hakeutumista joihinkin asiayhteyteen sopiviin hakemistoihin, jos arvelet kohdeyleisösi käyttävän sellaisia etsiessään asiantuntijoita. Listaudu myös LinkedIn-palveluun, josta lisää Kanavavalinnat-luvussa s. 90. Kun lähetät tietoja asiantuntijarekisteriin, huomioi käyttäjien tarpeet. Käytä asiasanoituksessa termejä, joita tiedon tarvitsija käyttäisi etsiessään ratkaisua ongelmaan, jossa osaat auttaa. Selvitä myös mahdollisuudet saada oman blogisi otsikkosyöte näkyville oman alasi portaaleihin ja paikallisiin hakemistoihin. Esimerkkejä suomalaisista asiantuntijahakemistoista: • PKT-säätiönasiantuntijahakupalvelu http://www.asiantuntijahaku.fi • Julkishallinnon yhteisöhakemisto Julha http://www.julha.fi/ • Suomen tietokirjailijat ry:n asiantuntijarekisteri http://www.suomentietokirjailijat.fi/Asiantuntijat.asp? • Free-luettelo – vapaita toimittajia http://freeluettelo.fi/ • Maaseutuverkoston asiantuntijarekisteri http://www.maaseutu.fi/asiantuntijarekisteri/ NYT TIEDÄT Luonnontieteiden alalla Nature Network on paikka, jonne kannattaa tehdä profiili ja listata kiinnostuksen kohteitaan. Nature Network -profiili toimii hätätilanteessa kotisivuna, joka sijoittuu korkeaprofiilisen ”isännän” (Nature Publishing Group) ansiosta suhteellisen korkealle. TEHTÄVÄ Mikä on oman alasi merkittävin asiantuntijahakemisto verkossa?

63

MUISTA Löytyminen verkkoon julkaistun sisällön avulla on yhä tärkeämpi keino erottua oikeassa kontekstissa internetin tietotulvassa. Varmista, että julkaisemassasi mediassa on asiaankuuluvat tunnisteet. • Tunnisteista lisää edempänä

Navigointi oman sivuston sisällä

Verkkopalvelun täytyy vastata käyttäjän tarpeisiin. Miksi joku tulee sivustolle ja mitä sieltä hän etsii? Miten navigaatio ja sivun sisältö auttavat kävijää löytämään hakemansa? Surffaava ihminen on kärsimätön: jos hakutuloslistan kärjessä olevan sivuston avauduttua selaimeen ei välittömästi ole selvää, mistä haluttu tieto löytyy, sivustolta luultavasti poistutaan saman tien. Kun olet kerran saanut kävijän houkuteltua sivullesi, koeta saada hänet tutustumaan saman tien muuhunkin julkaisemaasi, häntä kiinnostavaan sisältöön. Blogimaisessa verkkojulkaisussa on tavoitteena/haasteellisinta tuoda esiin parhaat tuotokset. Harkitse siksi tuotantoasi esittelevien koostesivujen tekemistä: ”parhaat kirjoitukseni aihepiiristä X”, ”kommentoiduimmat kirjoitukseni” tai ”kirjoitukseni aihepiiristä x aikavälillä A–B”. Koostesivujen ideoimisen voit myös aloittaa näkökulmista ”näitä juttuja kirjoittamalla opin eniten uutta”, ”näihin kirjoituksiin tulleet kommentit saivat minut muuttamaan mieleni asiasta X” tai ”näillä kirjoituksilla halusin muuttaa maailmaa”. Mikä työssäsi, harrastuksessasi tai muussa aktiviteetissasi on ollut antoisinta? Kirjoita siitä. Linkitä koostesivuille näyttävästi joka sivulta. Monissa bloggauspalveluissa sivustolleen saa automaattisen luettelon viimeisimmistä artikkeleista tai uusimmista kommenteista sekä kuhunkin artikkeliin asiasanojen perusteella liittyvistä muista artikkeleista. Näiden esilläpito kannattaa: näin vanhan materiaalin kautta sivustosi löytänyt henkilö saa heti mahdollisuuden tutustua päivitettyyn materiaaliin.

64 Uusia toimeksiantoja vastaanottavan asiantuntijan www-sivulla olisi hyvä olla ainakin seuraavat asiat: • Taustatiedot: kuka, mikä olet • Yhteystiedot: miten sinut tavoittaa, yhteydenottomahdollisuus • Palvelut: mitä tarjoat • Referenssit: mitä olet tehnyt ja kenen kanssa, mistä kävijä voi varmistua osaamisestasi, esimerkiksi linkkejä, jos olet esiintynyt mediassa. • Linkit ammatillisiin yhteisöprofiileihisi, jotta kävijä voi helposti tarkistaa, onko teillä yhteisiä tuttuja.

Hakukoneet annostelevat näkyvyyttä
On helppo ajatella, että koska Google löytää verkosta kaiken mihin vain jonkinlainen suora linkki osoittaa, ei tarvitse tehdä juuri mitään ollakseen löydettävissä, ainakaan omalla nimellä etsittäessä. Todellisuudessa kuitenkin keskiverto netinkäyttäjä tai kiireisempi journalistikaan ehtii vain harvoin paneutua hakuun syvällisesti. Hakukoneiden käyttötaidoissa on myös huimasti eroja: vaikka osa nettikansasta taitaakin täsmällisten, tarvekohtaisten hakuehtojen laatimisen taidon, valtaosa huvi- ja satunnaiskäyttäjistä antaa Googlen pureskeltavaksi ensimmäisen mieleen juolahtavan hakusanan tai pari, pahimmassa tapauksessa väärin kirjoitettuna. Löytymisessä on myös aste-eroja: jos hakukone löytää sivuston mutta sijoittaa sen tuloslistassa kymmenenneksi, ei sitä käydä lukemassa, jos kolmen ensimmäisen joukosta löytyi jo aihetta käsitteleviä sivuja. Google-hakutuloslistan kärkipaikat tuntuvat olevan suurten yritysten ja yhteisöjen hallussa, ja voisi kuvitella, että niille ei tavallisilla ihmisillä ole asiaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Googlen tavoitteena on tarjota hakijalle häntä parhaiten palvelevat linkit listan kärkipäässä. Yksittäinen henkilö, asiantuntija tai pienyritys voi olla lähempänä hakijan todellista tarvetta kuin miljoonan kävijän kansainvälinen korporaatiosivusto. Haluaisit varmaan, että hakiessasi kattomaalauspalveluita Ruokolammelta löytäisit paikallisia yrittäjiä etkä suuren kattomaaliteh-

65 taan sivuja. Samalla tavoin sinua kiinnostavista asioista artikkelia kirjoittava toimittaja saattaisi mielummin saada eteensä sinun yhteystietosi kuin linkin Wikipedian artikkeliin. Google arvottaa nettisivuja kehittämänsä PageRank-mittaustavan avulla. Laskentakaava sisältää monia muuttujia, joiden avulla pyritään tuottamaan tiedon hakijalle juuri hänelle osuvimmat hakuosumat. Verkkosivut, joiden PageRank-arvo on korkeampi, esiintyvät useammin Google-hakutulosten kärkipäässä. Googlen PageRank-arvo on eräänlainen verkkosivun painoarvo. Kohdatessaan uuden verkkosivun Googlen hakujärjestelmä laskee sille painoarvon sen perusteella, miten moni ja miten ”painava” verkkosivu linkittää siihen. Esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkosivujen painoarvo on korkea, koska niihin ohjaavia, yksityisten henkilöiden julkaisemia linkkejä syntyy päivittäin lukemattomia; toisaalta yksittäinen blogikirjoitus voi saada yllättävän paljon painoarvoa vain muutamankin ”painavan” verkkosivuston linkitettyä siihen. Paras tapa saada sivut sijoittumaan hyvin hakutuloksissa on yksinkertai-

TEHTÄVÄ Tarkista sivustosi painoarvo Googlen silmissä käyttämällä jotain lukuisista netistä ilmaisina löytyvistä Google PageRank -tarkistajista.

nen: tarjoa tavoitellulle kohderyhmälle tarpeellista ja tärkeää sisältöä. Sen lisäksi on syytä kiinnittää huomiota sivustosi ”koneluettavuuteen” ja varmistaa, että hakukoneet pystyvät yhdistämään sen haluamiisi aihealueisiin. Tätä verkkosivuston muokkausta nimenomaan hakukonelöydettävyyden parantamiseksi kutsutaan hakukoneoptimoinniksi (Search Engine Optimization, SEO). Aiheesta on tarjolla yksityiskoh-

66 taisia oppaita, mutta esittelemme seuraavassa muutamia hakukoneoptimoinnin perusajatuksia. Otsikoi osuvasti. Pohdi, mitä tavoittelemasi yleisön edustajat etsivät verkosta ja millaisia hakusanoja he käyttävät kaivatessaan tarjoamasi kaltaista sisältöä, ja käytä kyseisiä termejä sivustollasi. Varmista, että sivulla on yksilöllinen ja kuvaava otsikko, joka näkyy selaimen yläreunassa (”Sivun nimi | Sivuston nimi”). Käyttäjä klikkaa todennäköisemmin sivua, jonka otsikko vastaa hakutermiä. Käytä siis sivujen otsikoina sanoja, jotka vastaavat niiden sisältöä. Kuvausteksti kuntoon. Kirjoita sivun kuvausteksti (”description”) huolellisesti. Se on sivun otsikon jälkeen merkittävin syy klikata hakutulosta. Kuvauksen on vastattava sivun otsikkoa ja sisältöä. Käytä jokaisella sivulla juuri sen sivun sisältöä kuvaavia avainsanoja (”keyword”) sen sijaan, että laittaisit koko sivuston avainsanat kaikille alasivuille. Jos linkin takaa avautuvalta sivulta ei välittömästi käy ilmi, missä haluttu tieto on, ihmiset surffaavat muualle, eivätkä hakukoneetkaan ymmärrä sivustosi merkittävyyttä. Tärkeimmät tekstiin. Älä käytä grafiikkaa tai kuvia tärkeän sisällön tai linkkien ilmaisuun. Kauniskin linkkinappi jää hakukoneelta ymmärtämättä, mikäli sen sisältämä tieto on pelkästään visuaalista. Käytä siis ALT-tekstiä kaikissa graafisissa elementeissä. Tämä tekee sivuista saavutettavammat esimerkiksi ruudunlukijaa käyttävälle selaajalle. Sivukartta ohjaa hakukonetta. Tee sivustollesi sivukartta (”sitemap”). Näin varmistat, että hakukone käy läpi kaikki sivut. Linkitä, myös ulos. Linkitä aiempiin, sivustosi sisällä oleviin juttuihisi, eri palveluissa sijaitsevaan tuottamaasi materiaaliin (toki maltilla) sekä juttuihin muualla verkossa. Vanhassa vara parempi. Verkkotunnuksesi ikä saattaa vaikuttaa sivustosi sijoittautumiseen hakutuloksissa – aivan äskettäin luotu verkkotunnus voi hävitä vuosikausia olemassa olleelle, koska sen luotettavuudesta tai pysyvyydestä ei ole vielä tietoa. Tämänkin vuoksi kannattaa

67 hankkia oma verkkotunnus ja perustaa sille sivusto, vaikkei käyttötarkoituksesta aivan selvää käsitystä vielä olisikaan. Nopea voittaa hitaan. Ainakin Google huomioi myös sivun latautumisnopeuden määrittäessään sen painoarvoa. Kerroin ei ole ehkä suuri (pikemminkin pienenpieni), mutta kahdesta muuten yhtä painavasta sivusta Google tarjoaa hakutuloksissaan ensiksi nopeamman. Saattaa siis olla kannattavaa tarkistaa, etteivät verkkosivusi vaadi kärsimättömiltä hakijoilta sekuntien mittaista odottelua. • Lisää hakukoneoptimointivinkkejä: Jääskeläinen, Janne 2010. Verkkopalvelun ostajan opas, Talentum. Älä yritä kiilata hakutulosten kärkeen kepulikonstein. Sivustosi löytymisessäkään tarkoitus ei pyhitä keinoja. Verkossa liikkuu paljon ”palveluntarjoajia”, jotka sopivaa maksua vastaan järjestävät valtavan määrän automatisoidusti sivustoosi linkittäviä valeblogikirjoituksia ja voivat näin hetkellisesti nostaa sivustosi sijaintia hakutuloslistassa. Tämä toiminta, jota kutsutaan mustahattu-optimoinniksi (Black Hat SEO), on erittäin paheksuttavaa, ja hakukoneiden ylläpitäjät rankaisevatkin tällaiseen alentunutta sivustoa jopa poistamalla sen kokonaan hakutulospalvelusta. Hyvän tavan mukaista ei myöskään ole sivuston meta-tietojen täyttäminen mahdollisimman monilla täkysanoilla. Älä ole mustahattu! Valkohattu ymmärtää, että paras hakukoneoptimointi palvelee myös ihmislukijaa tarjoamalla laadukasta, asiarikasta sisältöä hyvin jäsenneltynä ja esitettynä. Hakukoneiden toimintaperiaatteet eivät tietenkään voi olla tärkein sisällöntuotantoa ohjaava tekijä. Löytymistä helpottaa, että asianmukaisesti toteutetuissa julkaisujärjestelmissä (jollaisia esimerkiksi nykyaikaiset avoimet blogialustat ovat) julkaisulomakkeen otsikko-kenttään kirjoitettu otsikko on koodattu siten, että myös hakukoneet ymmärtävät sen otsikoksi.

68 MUISTA • Hakukoneiden tavat arvottaa sivustoja muuttuvat jatkuvasti. Ei siis kannata liikaa keskittyä miellyttämään hakukoneita. • Onhan jokaisella sivulla yhteystiedot? Jos yhteystietoja tai linkkiä ”yhteystiedot”-sivulle ei heti löydy, niitä ei jakseta syvemmin etsiä. • Muista myös mobiiliselaajat! Yhä suurempi osa tiedonhausta tehdään mobiililaitteilla, jotka eivät välttämättä kuitenkaan kykene esittämään sisältöä yhtä monipuolisesti tai graafisesti kuin tietokoneet. Saattaa jopa olla kannattavaa laatia sivustostasi erillinen mobiiliversio. NYT TIEDÄT PageRankin yllättävä nousu voi tapahtua samaan aikaan ”slashdottauksen” kanssa. ”Getting slashdotted” viittaa (usein vaikeuksia aiheuttavaan) tilanteeseen, jossa yksityishenkilön tai yrityksen verkkosivuilla julkaistu sisältö herättää massiivisen ryntäyksen linkitetylle sivulle. Jos uusimpia kännyköitä käsittelevä blogikirjoituksesi todetaan hauskaksi, osuvaksi tai äärimmäisen tyhmäksi esimerkiksi slashdot.org-sivustolla, verkkopalvelimesi voi joutua tuhansien samanaikaisten lukijoiden mielenkiinnon kohteeksi. Jos palvelinta ei ole suunniteltu kestämään tällaista rynnistystä, se voi mennä nurin.

Kilpailu hakukonenäkyvyydestä – tapaus sikainfluenssa Kilpailu hakukonesijoitusten kärkisijoista on vaikea paikka esimerkiksi viranomaistiedon tarjoajille. Viranomaisilla ja asiantuntijoilla on tuorein tarkistettu tieto, mutta ei välttämättä nykyaikaista osaamista siiten, miten tiedon saisi löytymään. Tutkija Merja Drake huomioi, että kun vuonna 2009 esimerkiksi haki tietoa hakusanalla ”sikainfluenssa”, ensimmäinen hakutulos oli kaupallisen tahon tuottama sikainfluenssa.fi -sivusto, jossa ei ollut mukana viranomaistietoa. (Drake 2009.)

69 Tieto on sirpaleista ja virallisten ohjeiden löytäminen vaikeaa. Kun hakee netistä tietoa vaikkapa sikainfluenssasta, törmää monenkirjavaan joukkoon linkkejä eri sivustoille. Harvemmin kuitenkaan virallisen tiedon pariin eli ministeriön, sairaanhoitopiirien tai terveyskeskusten sivustoille. Ihmiset eivät käyttäydy niin loogisesti ja maltillisesti kuin viranomaiset haluaisivat. Potilaat etsivät tietoa sairaudesta heti ensioireiden ilmaannuttua eivätkä vasta diagnoosin saatuaan. Ilmeisesti kaikkea viranomaisten tuottamaa tietoa ei aivan tarkoituksella julkaista netissä, etteivät ihmiset itse luulisi osaavansa diagnosoida vaivojaan. ”Ihan kaikkea terveystietoa ei edes haluta julkisiin portaaleihin, sillä tarkoitus ei ole, että potilas marssii lääkäriin hakemaan reseptiä itse laaditun wikipedia-diagnoosinsa kanssa”, kuvasi Drake viranomaisten asennetta Ylen mukaan. Olisikin hyvä, että viranomaiset käyttäisivät sosiaalista mediaa yhteiskunnalle tärkeän tiedon levittämiseen ja jalkautuisivat ketterästi sinne, missä kansa viettää aikaansa eli keskustelupalstoille ja yhteisöpalveluihin.

Toimiva sosiaalisuus edellyttää jakamista
Verkkopalvelujen algoritmit ja omat verkostot suodattavat netin sisältöä jokaiselle yksilöllisesti. Verkottunut ja digitaalinen viestintäympäristö on muuttanut maailmankuvamme niin perustavanlaatuisesti, ettei vanhaan ole paluuta, mutta kaiken inhimillisen toiminnan muuttuminen digitaalisiksi reaaliaikaisiksi tietovirroiksi myös vaatii meiltä paljon. Valtavasta määrästä tietoa on lähes mahdotonta löytää tarvitsemansa pelkästään verkkoa selaamalla. Parhaiten oikean tiedon löytää käyttämällä erilaisia suosittelujärjestelmiä, joiden avulla tiedonhakija saa eteensä juuri itselleen sopivaa materiaalia. Tällaisia suositteluja tuottavat sekä ihmiset että tietojärjestelmiin ohjelmoidut algoritmit. Sisällön viitattavuus on suosittelun edellytys – se, että linkillä voi ohjata kävijän täsmälleen haluttuun sisältöön. Sosiaalisen webin ytimessä on verkkoon julkaistu sisältö, jonka ympärille voi syntyä keskustelua ja vuorovaikutusta. Suomalaisen Jaiku-palvelun perustajan Jyri Engeströ-

70 min mukaan ihmisiä yhdistävät verkostoissa nimenomaan jaetut sosiaaliset objektit eli kommentointia ja keskustelua herättävät videot, kuvat ja kirjoitukset.

TEHTÄVÄ Varmista, että blogisi artikkeleita voi helposti (= yhdellä klikkauksella) jakaa eteenpäin moniin palveluihin. Useissa blogialustoissa tämä ominaisuus on nykyään valmiina.

Suosittelu sosiaalisessa mediassa ja verkkokaupoissa Erottuaksesi viestien tulvassa sinun on saatava verkostojesi ihmiset levittämään tietoa (linkkiä) toisilleen vapaaehtoisesti. Sisältöä jaetaan yleensä mielellään, jos jakaminen on hauskaa tai hyödyllistä. Suosittelu kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi. Omassa julkaisujärjestelmässä jokaiseen sivuun on liitettävä jakamistoimistoiminnallisuus, jolla sivun lukija voi helposti yhdellä klikkauksella jakaa linkin eteenpäin. Verkkosivustolle tai blogille kannattaa perustaa sivu Facebookiin ja tili Twitteriin ja ohjata uudet sisällöt päivityksinä niihin (esim. Twitterfeedin avulla). Näin kyseisten palvelujen käyttäjät voivat helposti seurata päivityksiä ja panna sanan kiertämään tykkäämällä tai retweettaamalla. Verkostoissa, joissa jaetaan tarinoita valinnoista ja arvoista, ilon aiheista ja pettymyksistä, syntyy vahvempia tunnesiteitä kuin pelkästään asiapohjaisissa verkostoissa. Kun välittää jostakusta, tulee ajatelleeksi tätä useammin, jolloin keskinäisestä avusta tulee luontevaa ja pakotonta. Saatesanoilla ”ajattelin, että tämä saattaisi kiinnostaa sinua” lähettämäsi linkki Facebookin seinällä tai Delicious-kirjanmerkkipalvelussa saattaa viedä aikaasi 15 sekuntia, mutta osoittautua vastaanottajalle varsin hyödylliseksi.

71 Verkkopalvelut tarjoavat jatkuvasti tietoa niiden jäsenten toimista palvelun puitteissa. Saapuessasi verkkolehden sivulle näet Facebookin tykkäyslaatikon, jossa tutut kasvot suosittelevat kiinnostavia artikkeleita. Tällaiset verkostojen tietokannoista kumpuavat automaattiset personoidut suositukset yleistyvät jatkuvasti, mutta ne eivät korvaa ihmisen aivoja. Kun sinulla on ystäviä ja tuttavia, jotka tietävät, millaisia projekteja sinulla on meneillään ja millaiset asiat sinua kiinnostavat, he saattavat poimia sinulle tiedon talteen ohimennen. Tällaiset tarkoituksella sinulle valikoidut suositukset täydentävät omaa tiedonhakuasi ja laajentavat aivojasi parviälyksi. Vastavuoroisuus on tärkeää, joten ota tavaksi silloin tällöin välittää verkkotutuillesi löytämiäsi, näitä kiinnostavia linkkejä. Tee se tavalla, joka on teille vaivattominta. Edellä kuvattu ammatillinen ohimennen auttaminen ihmisen käyttäytymispiirteenä ei ole tullut aikaisemmin laajamittaisesti esiin, koska olosuhteet eivät ole tarjonneet siihen keinoja. Nyt omista kiinnostuksen kohteistaan voi rupatella digitaalisissa ympäristöissä kuin cocktailkutsuilla niin, että vain ne kuulevat, joita kiinnostaa. Jopa ennestään tuntemattomalle voi helposti heittää netissä linkin tai vinkin. Vuonna 1995 avattu Amazon.com on USA:n – ellei maailman – suurin verkkokauppa. Sillä on miljoonia sivuja tuotetietoa. Suurin osa verkkokauppaa joskus kokeilleista tietää Amazonin toimintaperiaatteen: se suosittelee lisää samantapaista sisältöä kuin mihin asiakas on jo osoittanut kiinnostusta. Suositteluun on monia keinoja. Asiakkaalle tarjotaan tuotteita sivuston selailu- ja ostohistorian perusteella sekä sen mukaan, mitä muuta hän on tehnyt verkkokaupassa. Tuotteiden kiinnostavuutta arvioidaan myös sen perusteella, millaisia tuotteita muut vastaavia ostoksia tehneet asiakkaat ovat tilanneet. Tällainen ostoshistorian perusteella tapahtuva suosittelu on yleistä myös muissa verkkokaupoissa.

Tunnisteet luokittelun apuna Verkkopalveluissa, joiden ideana on järjestää suuri joukko tietoa käyttäjälle parhaiten sopivalla tavalla, käytetään hyväksi tunnisteita (”tags”). Tunniste on avainsana tai luokitustieto, joka tarjoaa helpon tavan luokitella kohteita myöhempää tarvetta varten. Yhtä sisältöä kohti voi olla

72 useita tunnisteita, jotka liittävät sen moneen eri asiayhteyteen. Yksittäinen blogikirjoitus voisi olla merkitty tunnisteilla, jotka viittaavat käsiteltyyn asiaan, asian käsittely-yhteyteen (esim. tietty tapahtuma) sekä omassa blogissa käytettyihin kategorioihin. Esimerkiksi Tuijan Palmenian sosiaalisen median luentosarjan tilaisuudessa tekemä Alf Rehnin haastattelu sai YouTubessa tunnisteet Alf Rehn, sosiaalinen media, verkkoviestintä, viestintä, yritys, johtaja, strategia, ja smss2011. Viimeinen merkkijono oli luentosarjan järjestämän ilmoittama tunniste, jolla keskustelua koottiin yhteen Twitterissä tapahtuman aikana. Tunnisteiden hyödyllisyydestä kertoo se, että niitä tarjotaan sisällön luokitteluun nykyään lähes kaikissa merkittävissä verkkopalveluissa. Esimerkiksi nettikauppa Amazonissa asiakkaiden luomat tunnisteet auttavat löytämään tuotteita Amazonin sivustolta. Jos löytää valokuvauskirjan ja varustaa sen tunnisteella ”valokuvauskirja”, voi klikkaamalla juuri luomaansa linkkiä löytää muita samoin luokiteltuja kohteita. Amazonin verkkokaupassa asiakkaiden luomat tunnisteet näkyvät muille oletusasetuksena, joten muiden tekemiä tunnisteita voi käyttää sivujen navigoimiseen. Myös Amazon hyötyy asiakkaiden tekemistä tunnisteista, sillä niiden perusteella se pystyy antamaan henkilökohtaisesti osuvia suosituksia tuotteista ja näin lisäämään myyntiä. Googlen bloggausalusta Blogger.com:in profiilitietojen elementit, kuten lempielokuvat ja -laulajat, ovat kaikki löytämistäsi edistäviä tunnistetietoja. Klikkaamalla profiilissasi olevaa sanaa voit selata, ketkä kaikki muut ovat käyttäneet samaa tunnistetta. Blockbuster-elokuvia listaamalla et vielä erotu joukosta (aika moni muukin pitää Shrekelokuvista), mutta mitä harvinaisempi kiinnostuksen kohteesi on, sitä rajatumpi joukko on käyttänyt samaa tunnistetta. Samalla tavalla myös Facebookin käyttäjien profiileissa ilmoitetut kiinnostuksen kohteet (tykkäykset, likes) muodostavat linkkejä näiden aiheiden niin sanotuille yhteisösivuille. Tällaiset Facebookissa ja muissa yhteisöpalveluissa käytettävät ”henkilötunnisteet” ovat merkittävä löydettävyyttä lisäävä tekijä, sillä tunnisteet mahdollistavat esimerkiksi automaattisen asiantuntijaluetteloinnin tietyn verkoston sisällä. Lisää esimerkkejä tunnisteiden käytöstä verkkopalveluissa voit tarkastella esimerkiksi Flickrissä, jossa käyttäjien lisäämät tunnisteet jäsentävät valokuvien massan ja Last FM -nettiradiopalvelussa, jossa tun-

73 nisteet auttavat käyttäjää löytämään uutta musiikkia. Deliciousiin ja vastaaviin palveluihin tallennetut kirjanmerkit tunnisteineen jäsentävät netin tietoa yleensä.

NYT TIEDÄT Kaveriuutiset ovat sosiaalisen webin peruspilari, jonka avulla toimija muodostaa tilannekuvan itseään ympäröivästä sosiaalisesta toiminnasta. Kun teet jotakin yhdessä kaveriuutisia hyödyntävässä verkostopalvelussa kuten Facebookissa tai Google Buzzissa, toiminnasta välittyy tieto verkostoillesi valitsemissasi palveluissa. Tämä on mahdollista, koska palvelut ovat sopineet keskenään informaation siirtämisestä määrämuodossa (Farmer & Glass, 2010).

Pitkä häntä
Verkko itseorganisoituu siten, että joistakin sivustoista tulee huippusuosittuja. Chris Anderson esitti vuonna 2004 Wired-lehdessä teoriansa siitä, miten digitaaliset kauppapaikat mahdollistavat erittäin kapeita kohdeyleisöjä kiinnostavien tuotteiden kannattavan myymisen. Ennen internetin aiheuttamaa toimintaympäristön muutosta oli mahdollista pitää valikoimassa kannattavasti vain rajallinen määrä tuotteita. Niin sanotun Pareton jakauman (usein tunnettu 80/20-sääntönä) mukaisesti pieni osa tuotevalikoimasta tuo valtaosan tuotoista. Kun hyllytilan puute ei estä pitämästä myynnissä laajaa määrää nimikkeitä, on mahdollista tarjota asiakkaalle enemmän valinnan mahdollisuuksia kuin pelkät hittituotteet. Andersonin pitkän hännän teoria esittää, että tämä valikoiman pitkä häntä voi olla jopa taloudellisesti tuottava. Analysoituaan digitaalisia kauppapaikkoja Anderson osoitti, että myös volyymiltään pienten tuotteiden myynti oli kannattavaa: joku jos-

74

Pitkä häntä

Kaavion vasemmassa laidassa ovat hittituotteet, harvat nimitteet, joilla on suuri kysyntä. Oikealle venyy pitkä häntä: paljon nimikkeitä, pieni kysyntä per nimike, mutta suuri kokonaismarkkina.

kus ostaa harvinaisimmankin tuotteen, ja kun ostomekanismi joka tapauksessa on olemassa, myös se tulovirta kannattaa hyödyntää. Miten sitten järjestää miljoonien tuotteiden valikoima asiakkaalle jotenkin järkevästi? Antaa asiakkaiden järjestää se itse luomiaan tunnisteita käyttäen. Esimerkiksi verkkokauppa Amazon auttaa asiakkaita löytämään kirjoja edellä mainittuun tapaan, asiakkaiden muotoilemien tunnisteiden avulla. Kun sisältöä on loputtomiin, erityiset löytämisen mekanismit tulevat tarpeeseen. Ville Saarikoski kuvaa internetin verkostojen rakentumista matematiikan ja taloustieteen termein Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tiekelle tekemässään selvityksessä Pk-yritys 2.0 – miten toimia sähköisesti verkottuvassa, yhteentoimivassa maailmassa (2007). Saarikoski toteaa selvityksessään, että pitkän hännän viitekehystä voi hyödyntää etsimällä mallin avulla keinoja, miten hännän päästä pääsisi siirtymään alkupään huippuun: esimerkiksi videosisältö kannattaa laittaa Youtuben kaltaiselle sivulle, jolloin se tulee todennäköisemmin suosituksi kuin jos se olisi irrallisella sivulla.

75

Apple Store, sisällön jakamisen uusi ekosysteemi Viime vuosiin saakka yksittäinen ohjelmoija ei juuri voinut unelmoida rikastumisesta omillaan. Applen sovelluskauppa App Store muutti tämän, ja muut mobiilivalmistajat seuraavat perässä ohjelmistokauppoineen. Nyt yksittäinen pelinkehittäjä voi jättää kehittämänsä sovelluksen Applen sovelluskauppaan myytäväksi ilman välikäsiä. Jakelusopimuksen mukaan Apple ottaa tuotoista 30 %, esitarkastaa kauppaan hyväksyttävät sovellukset ja pidättää tämänkin jälkeen oikeuden poistaa sopimattomaksi katsomansa sovellus myynnistä. Tietokonevalmistajan luoma sovelluskauppa tarjoaa valmiin ympäristön ja asiakaskunnan – iPod Touch-laitteiden, iPhone-puhelimien ja huhtikuusta 2010 lähtien iPad-tablettien omistajat. Oikein hinnoiteltu hyvä tuote voi nousta myyntilistojen kärkeen ja tuottaa tekijälleen pienen omaisuuden. Yksi suomalaisista App Store -menestyjistä on Elias Pietilä, jonka tekemä Wooden Labyrinth nousi suosituksi sekä ilmaisena että maksullisena versiona. Menestyksensä siivittämänä Pietilä perusti kahden yhtiökumppaninsa kanssa ohjelmistoyhtiön tekemään yrityksille sovelluksia App Storeen. ”Nimeni on huomattu App Storesta ja sitä kautta on tullut yhteydenottoja.” (Elias Pietilä Helsingin Sanomien Talous-sivun jutussa ”Yli miljoonan latauksen pelimies”). Vain kärkisijoille pääsemällä voittaa tässäkin pelissä. ”Listan kymmenen kärki maailmassa tekee reilusti rahaa, mutta kaikille muille on jaossa vain murusia”, suomalaisen peliyhtiö Rovion toimitusjohtaja Mikael Hed sanoi Digitoday-verkkolehdelle helmikuussa 2010 (Linnake 2010). Googlella on vastaavasti Android-puhelimien ja Microsoftilla Windows Phone 7-käyttöjärjestelmän sovelluskauppa. Nokian puhelimien vastaava kauppapaikka on Ovi Store.

76

NIKSI Sosiaalinen media on merkittävä verkkopalvelujen liikenteen lähde. Sisällön markkinoiminen sosiaalisen median avulla kuuluu verkkoläsnäolon rutiineihin. Kun olet julkaissut jotakin uutta ja kiinnostavaa omalla sivustollasi, ota tavaksi linkittää siihen niistä sosiaalisen median palveluista, joissa olet verkostoitunut (ks. Kanavavalinnat, luku neljä). Sosiaalisessa mediassa julkaistut kuvat, kalvoesitykset ja videot toimivat näin sisäänheittäjänä omalle verkkosivullesi. Julkaise kiinnostava sisältösi esimerkiksi Flickrissä, YouTubessa tai Slidesharessa ja sijoita siihen linkki, joka tuo sivustollesi juuri julkaisemaasi aiheeseen liittyvään sisältöön. Linkin yhteydessä tulee tarjota katsojalle syy klikata sitä, esimeriksi teksti ”lisää tietoa kuvan/ videon/kalvoesityksen aiheesta” tai ”tutustu tämän kuvan/videon/ kalvoesityksen tekijän muihin tuotantoihin”.

Jaettuja merkityksiä ajan ja paikan avulla Yleistymässä oleva löytymisen ja löytämisen tapa perustuu paikka- ja sijaintitietoon. Operaattoreiden ja kännykkävalmistajien kanssa työskentelevät tuotekehittäjät ovat jo pitkään suunnitelleet paikkatietoisia mobiilipalveluja (Location Based Services, LBS), ja nyttemmin myös paikkatietoiset sosiaalisen median median palvelut alkavat yleistyä (Location-based social networks, LBSNs). Myös älypuhelimien ja sosiaalisten verkostopalvelujen käytön tavallistuminen edistävät paikkatietoa hyödyntävien palveluiden leviämistä. Aika, paikka ja sosiaaliset verkostot voivat kytkeytyä yhteen monella tavalla. Toimija voi kytkeytyä maantieteelliseen paikkaan eri rooleissa, ja ihmiset voivat näiden jaettujen merkitysten kautta löytää uusia tuttavuuksia, uusia kontakteja tai toisensa uudelleen. Palvelun ideasta riippuu, viitataanko aika-akselilla menneeseen, nykyiseen vai tulevaan. Esimerkiksi Facebookin "Cities I’ve Visited" -sovellus vaatii vain hieman aikaa ja kärsivällisyyttä: palveluun on tarkoitus

77 kaikki ne paikat, joissa on tullut vierailtua. Sen voi tehdä kuka tahansa kotisohvallaan läppäri sylissä istuen. Facebookin Places-toiminnon samoin kuin itsenäisten Foursquare- tai Gowalla-palvelujen ideana on reaaliaikainen, mobiililaitteella suoritettu kirjautuminen (”check in”) maantieteellisiin kohteisiin, kuten kahviloihin tai museoihin. Kirjauduttuaan näkee, keitä muita kyseisen palvelun käyttäjiä on juuri sillä hetkellä fyysisesti samassa paikassa, ja heille tai tuleville vierailijoille voi jättää virtuaalisia viestilappuja. Urheilusuorituksia tallentavat palvelut kuten Everytrail, Runkeeper ja Nokia Sports Tracker piirtävät kuljetun reitin satelliittipaikannuksen avulla. Lenkkinsä voi tallentaa ja julkaista kavereille automaattisesti, ja lisämaksusta jopa reaaliaikaisesti. Plancasting eli aikomusten julkaiseminen puolestaan perustuu siihen, että tulevaisuutta koskevat matkasuunnitelmat jaetaan sosiaalisten verkostojen kanssa. Tällaiset palvelut (esim. Dopplr ja TripIT) sopivat paljon matkustavien liikematkailijoiden tarpeisiin. Lienee itsestään selvää, että paikkatietojen ja aikomusten julkaiseminen parantaa löydettävyyttä tarjoamalle kyseisen henkilön olinpaikan siitä kiinnostuneille hakijoille. Merkittävämpi etu kuitenkin on digitaalisten jalanjälkien tuoma aktiivisuusvirta ja sitä kautta lisääntynyt läsnäolon tunne. Lisäksi näitä työkaluja käyttäen voi vähällä vaivalla monipuolistaa verkkomainettaan.

Nykytilanteen arviointi – oletko löydettävissä?
Siinä ei ole mitään uutta, että jokaisella ihmisellä on maine. Ennen internetiä sen mittauttaminen oli vain todella kallista, ja siksi vain yritysten oli mahdollista teettää mainetutkimus. Nyt netin TOP-listojen, kavereiden ja seuraajien määrän julkisen näkymisen myötä ”nettimaine” on ainakin jossain määrin mitattavissa, vaikka kaikenkattavia, luotettavia ja neutraaleja kokonaisvaltaisen nettimaineen arviointityökaluja ei olekaan olemassa.

78 ”Olenhan tällaisten laskentojen pohjalta ollut mm. maailmantilaston 5611. vaikutusvaltaisin (influential) Twitteristi yli 12 miljoonan 2-asteen seuraajan ulottuvuudella (Twinfluence) ja Suomessa aikoinaan jopa TOP10ssä seuraajien yms. suureiden sekamelskassa”, sanoi nimimerkki Haloefekti Qaiku-keskustelussa nettimaineen mittaamisesta kesällä. Termit aukeavat vain kyseisiin työkaluihin vihkiytyneille, eikä niillä välttämättä olekaan sen laajempaa merkitystä kuin palvelujen käyttäjien keskinäisten ranking-listojen ylläpitäminen. Tämän hetken merkittävin verkkomaineen mittari on se, kuinka näkyvä on Googlen silmissä. Tarkista, kuinka monta osumaa kaikkiaan Google löytää koko nimelläsi. Mitä ajantasaisempi tulos on, sitä parempi. Antavatko kärjen hakutulokset sinusta sellaisen kuvan kuin itse haluat? Entä kuinka moni Googlen kymmenestä ensimmäisestä hakutuloksesta koskee sinua? Googlen hakutulosten kärkeen pääseminen on sitä vaikeampaa, mitä maineikkaampia kokonimikaimoja sinulla on. • Työkaluja, joilla voi mitata suhteellista nettinäkyvyyttään: Google Grader, Twitter Klout, Tweetreach, Twinfluence, Social Mention. Kuriositeettina voit myös tarkistaa, mitä ihmisten löytämiseen erikoistuneet hakukoneet ja tiedonkokoajapalvelut antavat hakutulokseksi nimelläsi. Tyypillisesti ne tekevät hakuja USA:ssa julkisiin tietokantoihin. Muualla maailmassa asuvista ihmisistä ne antavat tietoja pääasiassa suosittujen verkostopalvelujen kuten LinkedInin tai Facebookin kautta. Toisin kuin tavalliset yleishakukoneet, ihmishakuja tekevät koneet hakevat yleensä tietoa niin sanotusta syvästä webistä (deep web). Syvällä webillä tarkoitetaan sellaisia netin tietokantoja, joihin ei johda suoria linkkejä ja joista hakutulokset on siksi hankittava kyselyillä. Ihmishakukoneet tarjoavat yleensä ilmaispalveluna perustiedot haun kohteista, mutta esimerkiksi tarkan puhelinnumeron tai autorekisteriotteen saaminen edellyttää kirjautumista palvelun käyttäjäksi ja hakutuloksista maksamista. Maksua vastaan voi myös esimerkiksi saada ilmoituksen aina kun omaa nimeä on käytetty hauissa.

79 • Ihmisten hakuun erikoistuneita hakukoneita: Pipl, Naymz, Mylife ja Intelius.

Näkyvyys ei takaa uskottavuutta Hyvä hakukonenäkyvyys ja löydettävyys ei tietenkään tarkoita samaa kuin vaikutusvalta. Tietyllä hakutermillä voi uutterasti aihetta käsittelemällä päästä hakutulosten kärkisijoille, mutta se ei yksinään riitä. Voidakseen oikeasti vaikuttaa oman alansa kehitykseen on nautittava vertaisten arvostusta, tehtävä omaa alaa kehittäviä asioita yhdessä muiden kanssa ja verkostoiduttava tapahtumissa.

80

Löytyminen verkossa – läsnäoloa ja toimintaa
Henkilöbrändisi on kaiken digitaalisesti dokumentoidun ja verkossa haettavissa olevan näkyvyyden summa, joka on liitettävissä omaan persoonaasi. Henkilöbrändäyksen perustana toimii oma verkkosivu, jolla on oma verkkotunnus (esim. marikoistinen.fi). Tämän lisäksi verkkoläsnäoloaan kannattaa hajauttaa. Seuraavassa tarkastellaan joitain tämän kirjan julkaisuhetkellä yleisesti käytettyjä palveluja, joissa ollaan läsnä, verkostoidutaan ja tuotetaan kulttuuria.

Henkilöbrändin muodostaminen
Seuraavassa käymme yksityiskohtaisesti läpi verkkoidentiteettiä luovia seikkoja. Tarkistuslista: nämä verkkoidentiteetin elementit viestivät henkilöbrändiäsi: • Olemus • Kanavavalinnat • Läsnäolo • Toiminta

81

Olemus
Olemuksestasi viestivät nimi, profiilikuva ja se, miten esittäydyt eri palveluissa. Nimi Luottamuksen syntymisen kannalta on tärkeää, että työroolissaan sosiaalisen median foorumeilla esiintyvä henkilö kertoo, mitä organisaatiota edustaa. Myös palvelujen käyttöehdot edellyttävät, että rekisteröitymisen yhteydessä vaadittavat tiedot annetaan oikeellisesti. Viestinnällisesti ammatilliseen verkkoesiintymiseen sopivat samat säännöt ja ohjeet kuin muuhunkin julkisuuteen. Erota tarvittaessa työ- ja yksityisrooli verkossa. Anna rekisteröityessäsi tiedot sen mukaisesti: käytä työprofiileihin työpaikkasi sähköpostiosoitetta ja yksityisiin profiileihin omaa henkilökohtaista sähköpostiosoitettasi. Valitse myös eri profiilikuvat. On muutamia asioita, joiden on oltava kunnossa, jotta verkko-olemuksesi olisi ammattimainen, luottamusta herättävä ja sellainen, jota on helppo siteerata. Jos henkilön verkkoprofiilissa ei ole nimeä, mahdollinen siteeraaja tai linkittäjä joutuu miettimään, onko siihen jokin erityinen syy – etkö halua verkkotoimintojasi ja netti-identiteettiäsi yhdistettävän itseesi? Tätä joutuu pohtimaan esimerkiksi toimittaja, joka etsii haastateltavia ja mielipiteitä verkosta. On huomattavasti helpompi viitata sanomaasi, jos nimeäsi voi käyttää. Merkittävän kohderyhmän muodostavat myös verkostosi, jotka saattavat tietää sinut nimeltä ennestään eri yhteyksistä tai muista sosiaalisen median palveluista. Myös he joutuvat miettimään, rikkovatko jotain kohteliaisuussääntöjä jos mainitsevat oikean nimesi jossain sellaisessa yhteydessä, jossa et sitä itse ilmoita. Verkon käyttökulttuurissa on jäämiä ajoilta, jolloin tiiviiden yhteisöjen käytöskoodiin kuului toisten käyttäjien anonyymiyden kunnioittaminen. Nykyisessä sosiaalisessa webissä ja monitahoisten identiteettien seassa tämänkaltainen tapakulttuuri alkaa olla vähemmistönä, mutta jättämällä huolimattomuuttasi nimesi pois aiheutat näille vanhan ajan kohteliaisuutta noudattaville turhaa päänvaivaa.

82 Uuteen, monille esimerkiksi Jaikun, Qaikun ja Twitterin käyttäjille tuttuun verkkoviestintäkulttuuriin kuuluu, että toisten (tuntemattomien) juttuja ei mennä kommentoimaan epäystävällisesti tai ilkeästi. Moni verkkoon tottumaton kokee tämän päivän verkkoviestintäkulttuurin vessan seiniin kirjoitteluksi tai torilla huuteluksi. Heille netti näyttäytyy lähinnä paikkana, jossa toisilleen tuntemattomat häijyt ihmiset piikittelevät toisiaan. Tämä kulttuuri marginalisoituu vähitellen, kun yhä suurempi osa verkkoviestinnästä käydään omilla nimillä ja arkipäivään kytkeytyvillä identiteeteillä.

VIRTASEN ELIITTIKERROIN = 0 Tapio Nurmisen ja Jaakko Louhion toteuttama leikkimielinen Nomen est omen -työkalu laskee sukunimesi eliittikertoimen. Se hakee sukunimeäsi julkisista tietokannoista ja antaa sitten lopputulokseksi eliittikertoimen muun muassa sen perusteella, onko sukunimi SKS:n Biografiakeskuksen tietokannassa tai kansanedustajana. Sovellus pääsi Mindtrek-seminaarin yhteydessä vuonna 2009 järjestetyssä Kansalaisosallistujan työkalut -kilvassa finalistien joukkoon.

Profiilikuva Kuva kertoo yhdellä vilkaisulla suuren määrän asioita. Tässä vain muutamia näkökulmia erilaisiin tapoihin lukea kuvaa – johtopäätökset riippuvat katsojasta. • Miljöö • Kuvan tekninen ja taiteellinen laatu (valo, syväterävyys, rajaus) • Kuvan genre: passikuva vai potretti, vakuuttava vai viettelevä.

83 Profiilikuvalla on ehdottomasti suuri vaikutus ihmisestä hahmottuvaan mielikuvaan, ja kuvan tunnelman pitäisi tukea sitä mielikuvaa, jonka haluaa itsestään antaa: asiantuntijan kuvan tulisi olla asiallinen. Kuvaa ei kannata muuttaa kovin usein, ellei halua herättää hämmennystä verkostossaan. Lisäksi kuva saisi olla sama tai hyvin samankaltainen eri palveluissa. Näin tunnistettavuus helpottuu – onhan kuva kuitenkin osa ihmisen brändiä. Tätä varten voi olla hyvä hankkia itsestään laadukas, hyvällä maulla otettu muotokuva.

OkCupid-deittipalvelu tutki, millaiset profiilikuvat ovat vetovoimaisimpia (Rudder 2010). Parhaiten toimivat järjestelmäkameralla otetut muotokuvat, joissa henkilö erottuu sumennetusta taustasta pehmeässä iltapäivän valossa. Toisessa selvityksessä sama deittipalvelu havaitsi, että jotta profiilikuva olisi vetovoimainen, naisen on katsottava suoraan kameraan, kun taas mies voi katsoa myös sivuun (Rudder 2010 b.).

Ulkoinen olemus, vaatetus ja muu rekvisiitta on henkilöbrändäyksen alue, johon emme tässä kirjassa kajoa syvemmin, mutta on syytä todeta, että digitaalisten kameroiden ja viestintätilanteiden mediavälitteistymisen myötä kuvasi tallentuu yhä useammin biteiksi. Sinun tuskin kannattaa panostaa profiilikuvan stailaukseen, jos olet ihmisten ilmoilla liikkuessasi aivan erinäköinen. • Viestintälaitteet ovat hyvin henkilökohtaisia ja niitä käytetään usein kertomaan käyttäjästään. Käyttämäsi mediateknologia luo identiteettiäsi mediakäyttäjänä. • Kännykän merkki, malli ja väri, soittoääni, taustakuva, kännykkäkoristeet, kännykkäpussi ja muut lisävarusteet • Kannettava tietokone; merkki, malli ja väri, tarrat, taustakuva ja näytönsäästäjä • Muut kannettavat laitteet kuten kamerat ja mediasoittimet; merkki, malli ja väri, kotelot ja muut lisävarusteet.

84 Digitaalista mediaa tallentavan laitteen metadata näkyy yhä useammin julkaistun sisällön yhteydessä ja paljastaa kiinnostuneille millä laitteella vaikkapa kuva tai video on otettu. Esimerkiksi Flickr-mediapalvelussa voi tehdä hakuja eri kameramerkkien perusteella. Siellä on myös tilasto, josta ilmenee millä laitteilla otettuja kuvia on julkaistu eniten. Laitetietoja tärkeämpää on tietenkin se, millaisia kuvia tai videoita julkaiset. Käyttämäsi laitteen ilmaiseva tunnistetieto voi silti olla sosiaalinen signaali tietyissä kohderyhmissä.

NIKSI Kuvahaun merkitys löytymisessä kasvaa. Kannattaakin tarkistaa, mitä Googlen kuvahaku omalla nimelläsi ja muilla itsellesi tärkeillä hakusanoilla tuottaa.

Ole tietoinen esimerkiksi siitä, millainen on perusilmeesi, kun olet syventynyt ajatuksiisi. Alaspäin vetäytyneet suupielet ja kurtistuneet kulmat näyttävät kurjalta, jos kamera poimii sinut lähikuvaan esimerkiksi videoidun seminaarin yleisön joukosta.

Esittäytyminen Yhteisöprofiileissa on yleensä tila lyhyelle parin lauseen esittäytymistekstille (”Bio”, ”About me”). Valitse esittelysi kieli sen mukaan, miten kansainvälisesti toimit. Käytä ammattinimikettäsi mikäli haluat, että asiantuntemuksesi alueeseen liittyvässä artikkelissa siteerataan sinua oikein. Tähän kenttään sopii myös erilaisten alakulttuurien ja erityisosaajien sisäinen slangi, jonka avulla voit kuvata taitojasi täsmällisesti hengenheimolaisillesi. Ei haittaa, vaikka maallikko ei ymmärtäisikään. Useimmissa sähköpostiohjelmissa on mahdollista muotoilla automaattinen allekirjoitus. Työsähköpostisi allekirjoitat tietenkin työroolissasi – tarkista, onko viestintäosastolla olemassa jokin linjaus al-

85 lekirjoituksen käytöstä. Yksityisessä sähköpostissasi voit itse päättää allekirjoituksen sisällöstä ja muodosta. Kerro siinä verkkoidentiteettisi ydinkohdat. Esimerkkejä sähköpostin allekirjoituksesta:
Kari A. Hintikka Connect: http://fi.linkedin.com/in/kariahintikka Read: http://netcrowds.wordpress.com/ Tweet: Twitter:nethunt Jaa: http://delicious.com/matrixx2.01 Kommentoi: http://verkkovoimaa.wordpress.com/ Osallistu: Qaiku:ubiq Tausta: http://www.kah.fI/ Anne Rongas rongas.anne@gmail.com 040 5181 229 http://sites.google.com/site/annerongasweb/ http://www.linkedin.com/in/annerongas Pauliina Mäkelä verkkoasiantuntija AVO-hanke, Otavan Opisto makelapauliina@gmail.com känny 0400 958 405 Twitter: http://twitter.com/PauliinaMakela LinkedIn: http://fi.linkedin.com/in/pauliinamakela Facebook: http://www.facebook.com/pauliina.makela Facebook: http://www.facebook.com/pauliinamakelafan Sometu: http://www.sometu.fi/profile/PauliinaMaekelae

86 Oma verkkotunnus eli domain Oman verkkotunnuksen ylläpitäminen vaatii hieman vaivaa, mutta se on pitkäaikainen investointi henkilöbrändiisi. Löydettävyyden kannalta on selkeintä, että verkkotunnuksessa on oma koko nimesi (esim. karihaakana.net). Myös pelkkiä etu- ja sukunimiä näkee käytettävän (esim. tarmo.fi, lius.fi). Verkkotunnuksia myyvät useat eri palveluntarjoajat. Kun olet hankkinut haluamasi verkkotunnuksen, voit ohjata avoimella ilmaisella blogialustalla julkaisemasi blogin omaan osoitteeseesi blogialustan asetuksista. Seuraa sivustosi kävijämääriä. Google Analytics on ilmainen vierailijalaskuri. Tutustu myös palveluntarjoajasi kävijäseurantavalikoimaan. Google Analyticsin käyttäjänä voi listautua ilmaiseen Oindex.fi -palveluun, jos haluaa näyttää julkisessa kävijämittaustilastossa oman bloginsa sijoituksen muihin listautuneisiin verkkopalveluihin verrattuna. Kävijämäärien seuraaminen ei ole itsetarkoitus, mutta jos toimintasi on tavoitteellista, se auttaa arvioimaan onnistumista. Jos sivustollasi on käynyt viikossa alle 100 vierasta, voisit varmaankin tehdä jotakin näkyvyyden lisäämiseksi. • Hakukoneoptimointi on yhä tärkeämpää. Huolehdi perusasiat kuntoon luvun kolme ohjein.

Kanavavalinnat
On olemassa joukko suosittuja massayleisöjen palveluita ja valtava valikoima erilaisia erikoistuneita yhteisöjä ja palveluita. Omiin läsnäolon ja toiminnan tarpeisiisi sopivimmat löydät kuulostelemalla muiden kokemuksia ja kokeilemalla itse. Kaikilla tuotteilla ja palveluilla on rajallinen elinkaarensa, ja tänä päivänä suosituimmat palvelut voivat hiipua lähes olemattomiin, kun uudemmat valtaavat alaa. Tarkoituksenmukaisin kanava riippuu tilanteesta ja tavoitteista. Tämän luvun lopussa kuvaamme kolme eri tyyppistä ammatillista sosiaalisen median strategiaa erilaisine viestintätavoitteineen ja niistä johdettuine kanavavalintoineen.

87 Löydettävyyden vuoksi kannattaa olla läsnä kulloinkin merkittävimmissä suuren yleisön palveluissa. Verkostojen rakentaminen on pitkäjänteistä työtä. Älä jätä johonkin palveluun liittymistä viime tinkaan, vaan varaa aikaa kontaktien – kavereiden ja seuraajien – keräämiseen. Verkostoituneisuutesi vaikuttaa suoraan läsnäolosi näkyvyyteen ja toimintasi vaikuttavuuteen eri palveluissa.

TEHTÄVÄ • Kun liityt uuteen verkostoon tai palveluun ja katsot sen hyödylliseksi, sinun kannattaa nähdä vaivaa houkutellaksesi myös tuttavasi liittymään.

Twitter Mikroblogien suosio on synnyttänyt tarpeen kehittää uusi termi kuvaamaan verkon reaaliajassa leviävää viestintää. Tätä kirjoitettaessa ilmaus ei ole vakiintunut, vaan ilmiötä kutsutaa tosiaikawebksi tai reaaliaikaiseksi webiksi (”real time web”). Twitter mahdollistaa lyhyiden tiedotusten ennennäkemättömän nopean leviämisen, ja se on hyvä keino luoda kansainvälisiä verkostoja. Seuraa joitakin oman alasi kansainvälisiä toimijoita ja kommentoi heidän julkaisujaan silloin tällöin, niin olemassaolosi huomataan ja saatat itsekin saada heistä seuraajia ajan mittaan. Voit auttaa blogisi lukijoita löytämään itsesi Twitterissä mainitsemalla Twitter-tunnuksesi blogissasi. Saat blogiisi lisää läsnäolon tuntua, kun sijoitat sivulle tuoreimmat tiedotuksesi näyttävän Twitter-liitännäisen (”widgetin”). Twitterin aktiivikäyttäjät kokoavat seurattavistaan teemoitettuja listoja. Jos sinut on listattu Twitterissä, verkostossasi on keskimääräistä aktiivisempia Twitterin käyttäjiä.

88 Facebook Facebook on tämän hetken tärkein sosiaalisen median verkostopalvelu. Maailmanlaajuisesti sitä käyttää yli puoli miljardia ihmistä, Suomessakin kaksi miljoonaa käyttäjää eli 40 % suomalaisista. Facebookin monipuolinen käyttö kannattaa hallita hyvin. Facebook-tilin puuttuminen on henkilöbrändäysmielessä melkeinpä vahvempi ele kuin mukana oleminen, niin voimakas osa verkkoviestinnän kenttää palvelu tällä hetkellä on. Sivu vs. profiili Facebook-toiminnan voi perustaa joko henkilökohtaisen profiilin (”profile”) tai ammatillisemman, julkisen sivun (”page”) varaan. Profiilit ja niihin liittyvät ystäväverkostot on tarkoitettu ainoastaan yksityishenkilöiden käyttöön. Yritykset ja yhteisöt voivat perustaa sivuja, joista voi tykätä, mutta jotka eivät voi kerätä kavereita. Ero on merkittävä, sillä siinä missä Facebook-profiilin toiminta on ystäväverkoston kesken avointa, ei Facebook-sivun omistaja pääse näkemään fanittajiensa henkilökohtaista materiaalia. Yksityinen henkilö voi sen sijaan perustaa Facebook-sivun privaattiprofiilin rinnalle. MUISTA • Facebookin profiilit on tarkoitettu yksityishenkilöille. Käyttöehdot kieltävät useamman kuin yhden profiilin tekemisen. Jos oma verkkoelämäsi on lähinnä muun sosiaalisen elämän jatke, et ehkä tarvitse Facebookin lisäksi muita verkostoitumispalveluita ja oman julkisen sivun tekeminen lienee turhaa. Mutta jos haluat maksimoida löydettävyytesi verkossa, julkinen sivu Facebookissa on lähes välttämätön. Ehkä tärkein syy perustaa Facebook-sivu on se, että sen avulla voi erottaa julkisemman roolin yksityisestä Facebook-profiilista. Se ratkaisee monien julkisuuden henkilöiden tai julkisissa ammateissa toimivien henkilöiden Facebook-ongelman. Esimerkiksi toimittajat saattavat tuntea painetta hyväksyä kavereiksi ohjelmien katsojia, kuuntelijoita, haas-

89

PERUSTAISINKO FACEBOOK-SIVUN? Plussat Näkyvyys: Facebookissa ovat ”kaikki”, joten yleisösi on todella suuri. Jaettavuus: Facebookissa on helppo jakaa kiinnostavia sisältöjä eteenpäin. Lisääntynyt liikenne: Facebookin sivu on merkittävä liikenteen tuoja omalle sivustollesi – olettaen, että sillä on tykkkääjiä ja että linkität siihen kiinnostavia sisältöjä. Muista mahdollisuus integroida sivulle syötteitä muista välineistä, voit liittää sinne esimerkiksi suoria kännykkävideolähetyksiä Qikistä tai Bambuserista. Löydettävyys: Kun nimelläsi tehdään hakuja, Facebook-sivullasi on hyvät mahdollisuudet yltää hakukoneiden tulosten kärkeen. Miinukset Ajankäyttö: Facebook-sivulle on julkaistava kontekstiin sopivaa, tavoiteltuja lukijoita kiinnostavaa sisältöä. Huomion hajautuminen: Facebook-sivu on taas yksi uusi foorumi, jolla käytävää keskustelua on muistettava seurata. Ehdot, joihin et voi vaikuttaa: Facebook tekee bisnestä sinun tuottamallasi sisällöllä, itse et saa senttiäkään niiden mainoksien tuotosta, jota sivullasi näytetään. Julkisuus: Fanit näkevät toisensa, etkä voi tietää, miten he suhtautuvat toisiinsa. Jotkut valikoivat nettiseuransa tarkkaan eivätkä halua olla tiettyjen henkilöiden tai ryhmittymien kanssa missään tekemisissä. Sivustasi voivat tykätä myös sellaiset henkilöt, joita et itse toivoisi lähellesi. Imagovahinkojen mahdollisuus: Facebook on kaupallinen, suljettu alusta, mikä herättää joissakin ihmisissä myös kielteisiä tunteita.

90

FACEBOOK-PROFIILIN TÄRKEIMMÄT ASETUKSET: Yksityisyysasetusten tarkistus. Mitä näkyy kenellekin; esimerkiksi näkevätkö vain kaverisi, ketkä muut ovat kavereitasi, vai näytetäänkö kaverit jo julkisessa hakutuloksessasi? Entä paikat, joissa käyt? Kuka voi kirjoittaa seinällesi? Julkaisimen oletusasetus. Ei ”kaikki”, jos sinulla on myös yksityistä elämää Facebookissa. Oletusasetuksena voi myös olla jokin räätälöity kaverilista. Kaverilistojen päivitys julkaisinta varten. Eriytä viestintä esimerkiksi yksityiset lähikaverit vs. laajemmat ammatilliset verkostot vs. ”pressilista”. Valikoi kaveripiirisi. Oman profiilin kaveriksi ei kannata hyväksyä ketä tahansa, sivu on kenen tahansa tykättäväksi. Harkitse, onko tarvetta kertoa omassa profiilissasi, millä kriteerillä hyväksyt kaveripyyntöjä.

tateltavia jne. Tekemällä oman julkisen sivun on löydettävissä, mutta voi kuitenkin säätää oman yksityisen profiilinsa yksityisyysasetukset juuri niin tiukalle kuin haluaa.

LinkedIn LinkedIn on merkittävä asiantuntijahakemisto, jossa on suomalaisia ja kansainvälisiä työelämän eri alueiden tekijöitä. Sinne kannattaa tehdä profiili mieluummin hyvän sään aikana kuin odottaa hetkeä, jolloin olet jotakin apua vailla. Kannattaa aloittaa verkostoitumalla entisiin ja nykyisiin työ- ja opiskelukavereihin. Kuten Facebookissa, myös LinkedInin avulla pysyt yhteyksissä kollegoihisi silloinkin, kun he vaihtavat työpaikkaa. Verkoston laajentuessa palvelun ominaisuudet avautuvat paremmin.

91

KANAVAN / TYÖKALUN VALINTAAN VAIKUTTAVIA SEIKKOJA • Palvelun ominaisuuksien soveltuvuus suunniteltuun läsnäoloon ja toimintaan • Käyttöehdot: Ovatko palvelun käyttöehdot kohtuulliset? Tarkista esimerkiksi tekijänoikeuspykälät, yksityisyyden suoja ja henkilötietojen käyttö markkinointiin ja tutkimukseen. • Palveluun tallennettujen sisältöjen omistus ja elinkaari: Miten laajat käyttöoikeudet palvelu pidättää palvelussa julkaistuihin sisältöihin? Entä saako käyttäjä ladattua omat sisältönsä palvelusta talteen, jos se lopetetaan? • Käyttötarkoitus: Onko käyttöehdoissa rajattu palvelu ainoastaan yksityishenkilöille kuluttajakäyttöön? Jos on, niin ammatillisesta käytöstä on hyvä sopia erikseen palvelun ylläpidon kanssa. • Tietosuoja: Voitko hyväksyä sen, että tietoja siirretään EU:n ulkopuolelle? Kansainvälisissä palveluissa palvelimet saattavat sijaita hajautettuina ympäri maailmaa. • Käyttäjämäärät: Haluatko välittää viestisi mahdollisimman laajalle joukolle ihmisiä? Tällöin kannattaa valita laajapeittoinen kanava, jokin internetin massamedioista (Facebook, Twitter). Mikäli keskityt mieluummin viestimään pienemmän mutta valikoituneemman yleisön kanssa, voit keskittää ajankäyttösi erikoistuneemmille foorumeille. Varmista, että tiedät mitä palveluita muut alasi toimijat käyttävät. • Aiheesta myös Nettielämää -kirjan luvussa Verkon tiloja tutkimassa.

92 Suosittelut ovat yksi tapa vahvistaa verkostoja ja lisätä henkilöbrändisi arvoa LinkedInissä. Aloita suosittelemisen harjoittelu kirjoittamalla itse suosittelu jollekin, jota voit estoitta kehua. Jos verkostosi ovat kansainvälisiä, tutustu myös Answers-palstaan – voit auttaa verkostoasi vastaamalla joihinkin omaa alaasi koskeviin kysymyksiin ja saada vastavuoroisesti myös itse apua. LinkedInin lisäksi verkossa on myös muita liike-elämän verkostoitumiseen tarkoitettuja palveluita. Esimerkiksi saksankielisellä alueella Xing on hyvin suosittu. Kanavan valinnassa painaa tietenkin se, missä oman alasi tärkeimmät kontaktit ovat läsnä ja toimivat.

NIKSI • Voit syöttää eniten käyttämääsi profiiliin, esimerkiksi Facebookprofiiliisi, pienemmissä palveluissa tapahtuvan toiminnan julkaisuilmoitukset. Asetukset löytyvät verkkopalvelujen asetuksista hieman eri otsikolla eri palveluissa, etsi sellaisia asetuksia kuin ”Sharing”, ”Networks” tai ”3rd parties”.

Läsnäolo
Vaikuttava ja uskottava viestintä edellyttää läsnäoloa. Yksisuuntaisessakin viestintätilanteessa (näyttämöllä, videolla) esiintyjän vaikuttavuuden perustana on läsnäolon tunne. Kaksisuuntaisessa vuorovaikutustilanteessa läsnäolo on ilmeinen vaatimus. On kurjaa huomata puhuvansa jollekulle, joka onkin omissa ajatuksissaan eikä ollenkaan kuuntele. Entä miten läsnäolo ilmenee verkkoviestinnässä? Seuraavassa joitakin näkökulmia

93 Verkkosivusto, blogi Säännöllisesti ja riittävän usein päivittyvä sisältö sekä tapahtumien seuraaminen tuoreeltaan tuottavat blogeissa ja verkkosivustoilla läsnäolon tuntua. Lukija pidetään ajan tasalla viittaamalla aikaisempiin kirjoituksiin (blogilla on menneisyys) ja reagoimalla oman alan merkittäviin käänteisiin. Uutisia ei tarvitse noteerata tapahtua heti, ellei blogin tarkoitus ole olla asioista ensimmäisten joukossa kertova uutispalvelu. Voi olla vähemmän kuormittavaa ottaa harkitsevan analyytikon rooli ja miettiä kirjoitusten näkökulmia rauhassa. Kommentteihin ja kysymyksiin kannattaa vastata pikaisesti. Pikku-uutisten käsittelyyn voi riittää niiden automaattinen listaaminen syötteenä sosiaalisesta kirjanmerkkipalvelusta blogin sivupalkin pienoisohjelmaan (”widget”). Läsnäolon tarkastelua voi laajentaa myös blogin ulkopuolelle: onko kirjoittaja läsnä blogosfäärissä laajemmin, kommentoiko hän muiden blogeja, linkittääkö muiden blogeihin? Hyvämaineiset ja vahvasti verkossa läsnä olevat bloggaajat pitävät tapanaan noteerata kirjoituksissaan muiden verkoston jäsenten aiemmin aihetta käsitelleet jutut linkein. Linkittämällä huomioiva bloggaaja osoittaa arvostavansa verkostoaan, ja lisäksi linkittäminen kielii hyvästä ja ajantasaisesta alan tuntemuksesta. Läsnäolon viestiminen ei ole vain mukavaa ulkokultaisuutta: blogi, jonka kirjoittaja ei tunnu koskaan olevan ”paikalla”, saa varmasti vähemmän huomiota sekä ihmisiltä että hakukoneilta. Kuuntele, mitä muut puhuvat ammatillisesta osaamisalueestasi ja osallistu keskusteluihin silloin, kun uskot tuottavasi lisäarvoa. Kuunteleminen verkossa tarkoittaa valppautta sen suhteen, mitä asioista puhutaan välittömän verkostosi ulkopuolella. Aseta hakusanailmoittimia, joiden avulla saat RSS-lukijaasi tai sähköpostiisi tiedon mahdollisesti kiinnostavasta keskustelusta. • Aiheesta lisää: Tiedonhankinta ja suodatus.

94

NYT TIEDÄT • Jos sinua pingataan, käy kuittaamassa, että olet huomannut, ja jos voit, osallistu keskusteluun. • Ping tai pingaus on tapa kiinnittää yhteisön jäsenen huomiota siihen, että häntä puhutellaan. Tehdään yleensä merkitsemällä @-merkki käyttäjätunnuksen eteen.

Pikaviestimet Uusissa välineissä, kuten Twitterissä, vuorovaikutus on ajoittain hyvinkin nopeasykkeistä, toisinaan taas viestejä vaihdetaan pitemmällä viiveellä. Näissä välineissä läsnäolon tuntu riippuu viestijöiden keskinäisistä käytännöistä. Tätä voi olla helpompi tarkastella vaikkapa omien tekstiviestikäytäntöjen valossa. Millainen toleranssi sinulla ja tuttavillasi on viesteihin vastaamisen suhteen? Odotatko itse saavasi tekstiviestiin vastauksen heti? Vaihtelevatko odotuksesi viestin vastaanottajan mukaan? Läsnäolon tuntua tuottavat: • Sovellus on auki ja siinä on asianmukainen tilaviesti (tavoitettavissa / varattu / ei saa häiritä). • Mikäli olet tavoitettavissa, vastaat saapuneisiin viesteihin. Läsnäolon puutteesta kertovat: • Sovellus ei ole auki. ( Jos on verkkosivuillaan tai muussa yhteydessä ilmoittanut pikaviestitunnuksensa, läsnäolon vaikutelman ylläpitäminen edellyttää, että on päivittäin sen kautta tavoitettavissa.) • Sovellus auki mutta saapuneet viestit jäävät huomiotta. • Sovellus on auki mutta kommunikoidaan ”näkymättömänä” – esimerkiksi niin, että tilaviestit eivät välity keskustelukumppaneille. Reaaliaikaisessa kommunikaatiossa nopea palaute on tärkeää jotta keskustelijat pääsevät ”samalle taajuudelle”.

95 Reaaliaikaisen viestinnän välineet on hyvä totutella kytkemään pois päältä silloin, kun työ vaatii keskittymistä. • Lue lisää verkkoviestintäetiketistä Nettielämää-kirjan luvussa ”Uutta tapakulttuuria” s. 73–84.

Kuinka avoin kannattaa olla? Siitä, millaisella tyylillä ja asenteella verkossa kannattaa toimia, ajatellaan karkeasti ottaen kahdella eri tavalla. ”Sellaisena kuin olet” -koulukunta katsoo, että verkkopersoona ilmentää suoraan edustamaansa ihmistä kaikkine piirteineen ilman karsimista tai kaunistelua. ”Tuo esiin parhaat puolesi” -koulukunta puolestaan kannustaa rajaamaan vähemmän mairittelevat asiat julkisen verkkopersoonan ulkopuolelle. Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, moni esiintyy sosiaalisissa verkostoissa omana arkisena itsenään. Teksasin yliopistossa tutkittiin Facebookin ja saksalaisten opiskelijoiden keskuudessa suosittujen verkkoyhteisöiden (StudiVZ, SchuelerVZ) käyttäjiä Yhdysvalloissa ja Saksassa. Olettamuksena oli, että sosiaalisissa verkostoissa itsestä esitettäisiin kaunisteltu versio, jonkinlainen ihanneminä. Tutkijat haastattelivat palvelujen käyttäjiä saadakseen selville, millainen näiden todellinen persoonallisuus on ja millainen toisaalta kunkin ihanneminä olisi. Tutkittuja ominaisuuksia olivat avoimuus, ulospäinsuuntautuneisuus, miellyttävyys, tunnollisuus ja neuroottisuus. Haastattelujen jälkeen tutkijat luokittelivat tutkittaviensa käyttäytymistä näiden verkkoyhteisöissä. Yllättäen verkkoyhteisöprofiilit muistuttivat tutkittavien todellista minää. Tutkijoiden johtopäätös oli, että tutkitut nuoret aikuiset käyttävät sosiaalista verkostopalvelua todelliseen kommunikoimiseen ystäviensä ja tuttaviensa kanssa, eivät PR-toimintaan (Parker-Pope 2009). Netissä liikkumista aloittelevan voi olla helpompi uskaltautua sosiaalisen median virtaan, jos hän ei koe pakolliseksi avata siellä koko elämäänsä. Oman persoonan peliin paneminen on kuitenkin luottamuksen syntymisen edellytys. Liika pidättyväisyys viestii etäisyyttä, ja etäisyys ruokkii epäluottamusta. Tuijan tausta radiotoimittajana tekee hänelle helpoksi ajatella verk-

96 kopersoonan tuottamista samalla tavoin kuin radiopersoonan tyyliä, asennetta ja puhetapaa hiotaan. ”Personal, not private”, on radiojuontajia valmentavan Valerie Gellerin (http://www.gellermedia.com/) ohje, joka sopii hyvin verkkopersoonan tuottamiseen. On mahdollista olla hyvinkin persoonallinen ilman, että jakaa kiusallisia tai pitkästyttäviä yksityiskohtia elämästään. Verkkopersoonan ”tuottaminen” voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että määrittelee etukäteen, millaisiin asioihin ja aihepiireihin omassa verkkoprofiilissaan ottaa kantaa ja millaiset sivuuttaa. Jos kaipaat jonkinlaista rajausta päästäksesi alkuun, päätä, mitä teemoja noteeraat ja mihin sävyyn. Voithan aina laajentaa repertuaariasi, kun varmuutesi kasvaa. Tai voit ottaa juuri päinvastaisen otteen: kirjoittaa mistä milloinkin ja antaa ajan näyttää, löytyykö jokin erityisalue, jota sinun on erityisen mieluisa seurata. Tyylin valinnassa voi olla paikallaan kysyä myös luotettavan ystävän mielipidettä. Ellet halua kysyä keneltäkään, perusta anonyymi blogi tai bloggaa pseudonyymin varjossa niin kauan kuin vielä etsit omaa ääntäsi. Löytymisen kannalta olisi kuitenkin hyvä jossain vaiheessa tulla esiin omalla nimellä. Ihanteellisessa tapauksessa voit vähitellen laajentaa vaikutuspiiriäsi ilman, että koet joutuvasi ympäristön paineiden ja odotusten vuoksi toimimaan vastoin omaa luonnettasi. Verkkopersoonaa rakennetaan systemaattisella, pitkäjänteisellä sisällöntuotannolla. Olipa foorumisi sitten Facebook-profiili tai -sivu, LinkedIn-verkoston tilapäivitykset tai oma blogi, ota puheeksi asioita, joista olet kiinnostunut, ja kerro kuvin ja sanoin kiinnostavista hankkeista, joissa olet ollut mukana. Osaamisesi ja kiinnostuksesi kohteiden esille tuominen selventää esimerkiksi rekrytoijalle, oletko hänen etsimänsä henkilö. Henkilöbrändäys ja löydettävyyden lisääminen verkossa ei pohjimmiltaan juurikaan eroa kunnianhimoisen ammattilaisen harjoittamasta maineenrakennustyöstä. Sen vaikutukset ovat kuitenkin perinteistä toimintaa laajemmalle leviäviä ja kauaskantoisempia: käytäväkeskustelut messuilla ja seminaareilla jäävät harvemmin dokumentoiduiksi myöhempää käyttöä varten, mutta digitaaliset keskustelut blogeissa ja foorumeilla kertyvät verkkoidentiteetin pysyväksi osaksi. Siksi voimakkaiden mielipiteiden esiintuomista ja sosiaalisia irtiottoja kannattaa tehdä vain harkiten.

97 • Katso kirjoitetun kanssakäymisen nyansseista myös Nettielämää s. 68, Näkymätön läsnäolo näkyväksi.

Toiminta – prosesseja, teoksia
Luemme toiminnaksi verkossa kaiken kulttuurin tuottamiseen ja yhteiskunnan ymmärryksen lisäämiseen tähtäävän tavoitteellisen tekemisen. Itse prosessi voi olla lopputulos – esimerkiksi verkkokeskustelu, jossa yhteisö synnyttää uutta yhteistä ymmärrystä. Toiminta voi tähdätä myös teosmaisempaan lopputulokseen. Seuraavassa esimerkkejä toiminnan mahdollisuuksista verkossa.

Bloggaaminen ja toisten blogien kommentoiminen Blogin pitäminen alkaa olla jo niin tavallista, että sen on ehditty julistaa poistuneen muodista ja väistyneen verkon ilmaisumuotona Facebookkäytön tai twitteröinnin tieltä (Cellan-Jones 2008). Mielestämme blogilla on kuitenkin vankka rooli vaikuttavan verkkopersoonan työkalupakissa. Blogi on luonteva tapa pitää oma verkkosivu (josta oli puhetta edellisessä luvussa) sisällöltään tuoreena. Blogi on monille hyvä tapa jäsentää omaa ajattelua ja dokumentoida ammatillista elämää. Onko sinulla kollegaa, jonka kanssa voisit kirjoittaa yhdessä blogia alanne edistämiseksi? Jos olet kirjoittajana useammassa blogissa, muista ristiinlinkittää ne hakukonenäkyvyyden lisäämiseksi. Tässäkin on toki rajansa – ylenpalttinen omiin blogeihin linkittäminen voi häiritä lukijoita. Säännöllinen sisällöntuotanto pitää sinut verkostosi mielessä. Älä pidä kirjoittamisen kynnystä liian korkealla. Aina ei myöskään tarvitse olla äänessä oman blogin kautta; vieraile muiden blogeissa ja tuo erikoisosaamistasi esiin kommenttipalstoilla, toki vieraalle sopivalla kohteliaalla äänenpainolla. Voit myöhemmin palata aiheeseen omassa blogissasi ja linkittää aiempaan, keskustelun herättäneeseen blogiartikkeliin.

98 Toisten blogien kommentoiminen on paras tapa synnyttää keskustelua myös omaan blogiin. Kannattaa solmia verkkotuttavuuksia: tutut lukijat haluavat tuntemattomia, hakukoneen tuomia lukijoita todennäköisemmin nähdä kommentoimisen vaivan. Linkitys on sosiaalisen median perusarvoyksikkö – jos linkität jonkun blogiin ja mainitset tämän positiivisessa valossa, saat melko todennäköisesti kirjoittajasta omien tuotostesi seuraajan. Jos haluat mainetta bloggaajana, tähtää oman alasi parhaaksi. Kilpailu nopeudesta verkon tiedonvälityksessä johtaa usein pinnalliseen uutisointiin. Ellet satu jonkin asian silminnäkijäksi tai keksi kansalaisjournalistina skuuppia, olet tuskin ensimmäinen joka raportoi jostakin asiasta tai tapahtumasta. Jos asia on kuitenkin merkityksellinen oman ammatillisen alueesi kannalta ja aiot kirjoittaa siitä, käytä aikasi hyvin, tutki taustat paremmin kuin muut ja esittele tilanne asiallisesti ja sensaatiohakuisia otsikoita välttäen. Ota tavoitteeksesi kasvaa kirjoittajaksi, jonka puoleen ihmiset kääntyvät halutessaan oikeasti tietää, mistä asiassa on kyse. Kerää blogiisi asiallista ja mielenkiintoista keskustelua. Bloggaa keskustelunavauksia, kutsu ihmisiä kommentoimaan. Keskusteluun osallistuneet satunnaisetkin surffaajat saattavat palata tarkistamaan, miten kommentointiin on vastattu. Pitkäjänteinen sisällöntuotanto edistää löydettävyyttä. Hakutulosten kärjessä pysyminen edellyttää jatkuvaa aiheen esillä pitämistä. Tyhjentävien ja kattavien artikkelien julkaiseminen toimii, jos niihin linkitetään paljon, mutta nettikansan lähimuisti on hatara kuten ihmisaivojenkin: muutama, tiiviiseen tahtiin julkaistu loistokas blogikirjoitus voi hetkellisesti tuoda kävijöitä, mutta pysyvästi mieleen jäädään vain pitkällisen ja tasapainoisen tuotteliaisuuden kautta. Älä lannistu, jos muu-

NIKSI • Kiinnity keskusteluihin: Varmista, että saat tiedon keskusteluiden jatkumisesta. Blogeissa ja muissakin palveluissa on usein mahdollista saada sähköpostitse ilmoitus uusista aihetta käsitelleistä kommenteista.

99 taman kuukauden ikäinen blogisi kerää vain pienen joukon uskollisia lukijoita.

TIETOKIRJAILIJA TUOTTAA TEKSTIÄ BLOGGAAMALLA • Tietokirjoittaja voi saada verkostoista merkittävää tukea työlleen. Esimerkiksi tietokirjailija Jari Parantainen on tuottanut tekstiä kirjoihinsa bloggaamalla (”Gurumarkkinointi-blogi tiensä päässä.”). Bloggaaminen on Parantaiselle ensisijaisesti työskentelymetodi, ”näppärä tapa pakottaa itsensä tuottamaan aineistoa, joka jalostui Pölli tästä & Pölli tästä 2 -kirjoiksi”. Lisäksi materiaalin kirjoittaminen on konsulttina toimivalle Parantaiselle tuotekehitystyötä, joka hyödyttää yrityksen markkinointia ja koulutustuotteiden kehittämistä.

Bloggaajan rutiineja: • Viritä kännykkääsi mobiilibloggaus, niin voit julkaista ajatuksia lennossa suoraan seminaarista, joutohetkinä ja matkoilta. • Ota tavaksi panna verkkoon talteen linkkejä myöhempää bloggaamista varten käyttämällä social bookmarking -työkalua (esim. Delicious) – voit samalla seurata, ketkä muut ovat panneet talteen saman linkin. • Lähetä kanssabloggaajille merkille panemiasi linkkivinkkejä heitä kiinnostavilta alueilta. Blogien kommentoimisesta Lukemiesi blogien kommentoiminen on blogipersoonasi muodostumista ajatellen vähintään yhtä tärkeää kuin se mitä omaan blogiisi kirjoitat. Bloggaajat eivät yleensä saa rahallista hyötyä harrastuksestaan. Paras kiitos ja palkkio bloggaajan työstä on rikastava vuorovaikutus lukijoiden kanssa.

100 Kannustavaa kommentoimista voi harjoitella improvisaatioteatterista tutulla Joo, ja -metodilla. Improvisaatioteatterin onnistumisen ydin on siinä, että näyttelijät tarttuvat kiinni toistensa aloitteisiin ja kehittävät niitä edelleen. Torjuminen ja tyrmäys on juonen etenemiselle myrkkyä. Samoin on blogikommentoinnin laita. On suuri ero siinä, aloitatko kommenttisi sanoilla ”Joo, mutta” vai ”Joo, ja”.

TEHTÄVÄ • Käy kommentoimassa kolmea hiljattain lukemaasi blogikirjoitusta aloittamalla kommentti myönteisesti sanalla ”joo” ja jatkamalla jotakin bloggaajan esittämää ajatusta.

Bloggaajan luontevasta vuorovaikutuksesta vertaistensa kesken seuraa yhtä lailla luonteva suhtautuminen kommentointiin. Lukijat, jotka kokevat olevansa blogissa puhuteltujen joukossa, ovat herkempiä osallistumaan keskusteluun. Epätasa-arvoiseksi koettu suhde blogin kirjoittajan ja lukijoiden välillä voi johtaa niukkaan tai yksipuoliseen kommunikaatioon. Toimittajat ovat tottuneet työrytmiin, jossa julkaistaan juttu tai ohjelma ja siirrytään heti kohti seuraavaa aihetta. Journalistisen työprosessin avaaminen edellyttää monikerroksisempaa julkaisemista: blogissa voi kertoa etukäteen vireillä olevasta juttuaiheesta ja hankkia siihen tietoa blogin lukijoilta, minkä lisäksi keskustelua tulee jatkaa sitten, kun valmis juttu on saanut kommentteja. Kun toimittaja osoittaa kuuntelevansa ja arvostavansa jutuistaan saamaansa palautetta, myös palautteiden laatu kohenee. Luottamus kasvaa molemmin puolin. Tämän positiivisen kierteen aikaansaamiseksi toimittajan on järjestettävä työviikkonsa ajankäyttö uudelleen niin, että se mahdollistaa eri vaiheessa olevien juttuprosessien käsittelyn verkkoyleisöjen kanssa. Lisää verkottuneesta journalismista edempänä tässä luvussa.

101 Viestintä keskustelupalstoilla Kirjoita omalla nimelläsi keskustelufoorumeilla tai verkkoyhteisöissä (esim. Suomi24, HS Keskustelut, MuroBBs, Kaksplus, Vauva, Demi jne.) kun koet, että voisit tuoda keskusteluun uutta näkökulmaa. Rakentava ja asiantunteva kommentointi omaan alaasi liittyvissä aiheissa voi olla eduksi nettimaineellesi. Kirjoita omalla nimelläsi myös jollekin alasi julkiselle tai suljetulle keskustelufoorumille. Osallistuminen oman alan keskusteluihin pitää sinut kollegoidesi mielessä. Toisten aloittamiin keskusteluihin osallistuminen rakentavassa hengessä vahvistaa yhteisöllisyyttä. Ota tavaksi seurata verkostojesi keskusteluja myös sillä silmällä, että niistä saattaisi löytyä jotain tuttujasi kiinnostavaa. Lähetä linkki tai pingaa. • Lisää suosittelusta sosiaalisissa verkostoissa luvussa kolme. Keskusteleminen ja osallistuminen verkon foorumeilla on antoisaa. Mikä tahansa ajatuksenvaihto voi laajeta syvälliseksi uutta ymmärrystä luovaksi keskusteluksi. Monet verkossa aktiivisesti aikaansa viettävät sanovatkin, että äkkisyvälliset keskustelut ovat verkkoelämän suola. Sosiaalisessa verkossa rupattelu on useimmille tapa pitää suhteita yllä, yleensä vailla varsinaista agendaa. Yksi älähtää jotakin, toinen vastaa siihen ja kolmas heittää sivusta oman huomionsa. Joskus keskustelut käyvät hulvattomiksi. Näinhän ihmiset ovat toimineet aina ennenkin, mutta digitaalinen ja verkottunut viestintäympäristö mahdollistaa tällaisten keskustelujen päätymisen useampien silmäparien eteen. Verkossa julkaistulla kirjallisella vuorovaikutuksella on ”kaiku”; viestintätilanteen voi nähdä myös myöhemmin kuin vain sen syntyhetkellä. Tämä laajentaa mahdollisten hyötyjien määrää entisestään. Kun toimii aktiivisena keskustelujen avaajana ja osallistujana, saa paremman käsityksen yhteisöstä ja tuntuman siihen, mitkä asiat sen jäseniä kiinnostavat ja liikuttavat. Ammatillisessa roolissa keskustelufoorumilla liikkuminen vaatii riippumattomuuden säilyttämistä. Tämä voi olla haastavaa: esimerkiksi journalisti joutuu tasapainoilemaan ollakseen riittävän lähellä aihettaan päästäkseen sisäpiiritiedon ääreen joutumatta kuitenkaan yhteisön äänitorveksi.

102

HEIJASTAAKO VERKKOKESKUSTELUJEN ”HUONO LAATU” YHTEISKUNTAAMME? Julkisessa keskustelussa ollaan melko yksimielisiä siitä, että verkkokeskustelut ovat Suomessa luvattoman huonolaatuisia. Niissä ei vaivauduta muodostamaan perusteltuja väittämiä tai ehjää kokonaiskuvaa keskustelun aiheesta, vaan vinoillaan ja kiroillaan, viljellään ironiaa, huumoria ja kyynisyyttä, moralisoidaan ja tehdään vastakkainasetteluja ja kielioppivirheitä. Tutkija Heidi Hirsto puolustaa verkkokeskustelujen karkeaa perusluonnetta. Aalto-yliopiston verkkosivuilla julkaistussa kirjoituksessaan ”The Quality of Online Discussion” (2010) Hirsto esittää, että se, etteivät verkkokeskustelut yritäkään rakentaa ehjää kokonaiskuvaa, onkin ehkä parasta niissä, koska ehjään kokonaiskuvaan pyrittäessä päädytään yleensä vahvistamaan vallalla olevaa poliittista puhetapaa. Aalto-yliopistossa meneillään olevassa empiirisessä tutkimuksessa Merja Porttikivi ja Johanna Moisander hakevat vaihtoehtoista lähestymistapaa verkkokeskustelujen mahdollisuuksiin demokratian edistämisessä. He vertailevat erään tehtaan sulkemispäätöksestä lehdistä ja verkkokeskusteluista muodostuvaa kuvaa.

Kiinnitä huomiota näihin asioihin, kun olet keskustelufoorumilla ammatillisessa roolissa: • Kunnioita yhteisöjen toimintatapoja. Sosiaalisen median yksi olennaisimmista piirteistä liittyy yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen. Verkkoetiketin tuntemus on onnistuneen vuorovaikutuksen edellytys. • Älä määrää muita keskustelemaan juuri siitä asiasta, jota itse ajat tai jota organisaatiosi ajaa. Voit kuitenkin aina tuoda keskusteluun oman panoksesi tilanteeseen ja asiayhteyteen sopivalla tavalla. • Keskustelun ohjailemisessa on enemmän liikkumavaraa, jos on itse sen avannut. Jos haluaa keskusteluttaa verkon käyttäjiä tavoitteellisesti, on tavoite hyvä tuoda esiin heti alus-

103 sa. Tällöin aiheeseen kuulumattomia repliikkejä voi yrittää suitsia. (Katso ohjeet talkoistamiseen ja verkostohaastatteluihin.)

Tiedon hankinta ja suodattaminen Vuonna 2010 ihmiskunta tuottaa kahdessa päivässä saman verran informaatiota kuin koko kivikauden ja vuoden 2003 välisenä aikana yhteensä. Massiivisen tietovirran seasta oleellisten asioiden löytäminen ”käsin” seulomalla on yhä mahdottomampaa; onneksi teknologia ja sosiaalinen media ovat tuoneet lukuisia tiedon löytämisen ja hallinnoimisen apuvälineitä. RSS Nykyään useimmat tietolähteet (uutiset, tiedotteet, blogit jne.) ovat saatavilla myös sähköisessä muodossa ja syötteinä. Tehokas verkkolukija seuraa kymmeniä tai satoja verkkopalveluja RSS-syötteiden avulla.

NIKSI • Kannattaa varmistaa, että myös omista palveluista on syötteet tarjolla. Sosiaalisen median verkostoissa tämä asia on yleensä hoidettu, mutta joissakin blogialustoissa ja muissa julkaisutyökaluissa ominaisuus täytyy erikseen kytkeä päälle.

Verkkolähteiden valikoiva seuranta alkaa siitä, että tilaa kaikki tärkeät syötteet yhteen paikkaan, josta ne ovat käytetystä laitteesta tai selaimesta riippumatta luettavissa missä ja milloin hyvänsä. Suosittuja RSS-lukijoita ovat Bloglines ja Google Reader. On olemassa työkaluja, joiden avulla tilaamistaan RSS-syötteistä voi karsia sellaiset, jotka eivät todennäköisesti kiinnosta. Eräs tällainen syötteiden räätälöintityökalu on Yahoo! Pipes, jolla ”raa’asta” RSS-virrasta voi poistaa saman uutisen kaksoiskappaleita, järjestää tietoa aihepiireittäin tai liittää niitä asiasanojen perusteella toisiinsa.

104 Hakuvahdit Hakukoneisiin voi luoda hakuvahteja (Google alert, Yahoo! Alerts), jotka ilmoittavat käyttäjälle sähköpostitse tai RSS-syötteenä löytäessään verkosta uutta, annetut ehdot täyttävää materiaalia. Tiedonhakua voi tarkentaa seulomalla verkon keskusteluista mainintoja omalta erikoisalueeltaan. Sosiaalisen median seurantaan on tarjolla sekä ilmaisia työkaluja että kaupallisia tuotteita. Molemmissa tapauksissa suurin työ on osuvien hakusanojen listaamisessa. Se, mitä hakuun pitää tarttua, riippuu omista tavoitteista. Käytä samoja fraaseja ja ilmaisuja, joita käyttävät ne, joiden keskusteluja haluat seurata. Maallikot käyttävät eri termejä kuin asioihin syvälle vihkiytyneet. Muista myös alan sisäinen slangi tai fanien, asiakkaiden ja muiden sidosryhmien käyttämä kieli. Saat hyvin erilaisia hakutuloksia riippuen siitä, tyydytkö hakemaan mainintoja makaronista ja pastasta vai otatko hakusanojen listallesi mukaan farfallet, gnocchit, tagliatellet ja vermicellit. Sama pätee myös omaan kielenkäyttöösi verkossa – ajattele aina kohderyhmääsi, kun valitset omasta alasta käyttämiäsi ilmaisuja. Aloita hakusanojen virittäminen omasta nimestäsi ja blogisi nimestä. Jos haluat olla hyvin selvillä siitä, mitä alaasi lähellä olevista asiantuntijoista verkossa puhutaan, luo hakuvahti myös muutamien oman alasi kollegoiden nimillä. Onko alallasi joku kiistämätön guru? Seurantaan! Hakutulosten jatkuva läpikäynti voi tuntua työläältä, mutta se palkitaan ajantasaisella tilannekuvalla oman alan keskusteluista. Sosiaaliset kirjanmerkit Syötteiden tilaaminen valituista lähteistä sekä hakuvahdit ja mediaseuranta harkituilla asiasanoilla muodostavat tiedonhankinnan perustan. Kukaan ei kuitenkaan voi yksinään hallita kaikkia netin tietovirtoja; ahkerinkin RSS-tilaaja kykenee lukemaan vain murto-osan mahdollisesti kiinnostavista tietosyötteistä. Verkostoituminen onkin eräs parhaista tavoisa havaita omaa alaa käsittelevää tietoa netissä: ystävien ja tuttavien välinen vastavuoroinen aiheiden vahtiminen on kullanarvoinen tiedonlähde. Ihminen, joka tietää tavoitteesi ja tuntee halua auttaa, nappaa parastakin hakukonetta tehokkaammin eteen tulevista artikkeleista sinua kiinnostavat ja ohjaa ne syötteisiisi. Ystävä on myös hakukonetta luotettavampi ja harkitsee jokaisen linkin kohdalla sen arvoa eikä lähetä eteesi kaikkea etäisesti erityisalaasi liittyvää.

105 Perinteinen tapa jakaa sähköinen lähdeaineisto kaverin kanssa on ollut lähettää linkki sähköpostilla. Se on toki yhä kelpo keino välittää linkki tarkoitetulle vastaanottajalle, mutta verkkoviestinnässä sähköposti on yhä enemmän palaamassa juurilleen kirjemuotoisen kommunikaation välineeksi. Sen rinnalle on syntynyt lukuisia uusia keinoja, joilla voi avata omaa tiedonhankinnan prosessiaan laajemmalle piirille ja vahvistaa samalla löytämisen ja löytymisen hyvää kierrettä. Jotkut käyttävät tarkoitukseen sosiaalisia kirjanmerkkejä (kuten Delicious), jotkut tallentavat löydöksensä linkkiblogiin tai jakavat niitä eteenpäin Facebookissa ja Twitterissä. Facebookin etu linkkien jakamisessa on, että niistä on helppo jatkaa keskustelua, mutta haittapuolena on se, että Facebook-materiaali jää yleensä vain oman kaveripiirin nähtäväksi. Avoimesti seurattavia ja muokattavia sosiaalisia kirjanmerkkejä käyttäessä tulee samalla kartuttaneeksi verkkoyhteisön yhteisiä tietovarantoja.

Talkoistaminen Talkoistaminen (”crowdsourcing”) on joukkojen älyn ja voiman käyttämistä jonkun tehtävän teettämiseen verkossa avoimella alustalla. Englanninkielisen sanan alkuperä on sanojen ”väkijoukko” ja ”ulkoistaminen” yhdistelmä. Joukkovoiman hyödyntäminen voi tuottaa laajan määrän sisältöä ja näkemyksiä (tai muita tuotoksia riippuen siitä, mitä pyydetään). Ilmaista työtä ei ole talkooväkikään. Vapaaehtoisesti mukana olevat osallistujat saattavat vaatia projektin johdolta enemmän koordinointia kuin nimenomaan kyseiseen tehtävään palkatut henkilöt. Talkoita on fasilitoitava eli on huolehdittava, että olosuhteet ovat kaikille suotuisisat. Talkoisiin osallistuvien motivaatiota on ruokittava näyttämällä, miten yksittäiset osallistujat hyödyttävät kokonaisuutta. Talkoistamisen mittakaava vaihtelee suurproduktioista pieniin arkipäiväisiin kyselyihin. Savonlinnan Oopperajuhlien Opera by You -hanke. (Osoitteessa http://operabyyou.com/ voi seurata, miten kuka tahansa voi osallistua oopperan luomiseen. Valmis teos saa maailmanensi-iltansa heinäkuussa 2012 Savonlinnan Oopperajuhlilla.)

106 Ihmiset kysyvät toisiltaan niin apuja käytännön ongelmiin kuin tukea tutkimustyöhön ja ajatteluunkin. Verkkoyhteisö Qaikussa tällaiselle toiminnalle on perustettu oma kanavansakin, ”Qaikusourcing”. Sen jäseniksi on liittynyt satakunta suomalaista, jotka ovat erityisen sitoutuneita vastavuoroiseen joukkoälyttämiseen. Verkostohaastattelu on eräs talkoistamisen muoto. Verkostohaastattelussa kysyjä, journalisti tai muu tietoa keräävä, esittää kysymyksensä avoimesti kenen tahansa vastattavaksi. Huhtikuussa 2010 Tietoviikko-lehden toimittaja Jouni Junkkaala pyysi Qaiku-yhteisön apua jutuntekoon. Junkkaala oli tekemässä Tietoviikkoon juttua iPadin, Kindlen ja muiden sähköisten lukulaitteiden tilanteesta Suomessa ja kyseli verkkoyhteisöltä, mitä aiheesta pitäisi kirjoittaa ja mikä olisi sopiva suomenkielinen nimi e-lukulaitteelle. Lisäksi hän pyysi verkostoltaan tietoja siitä, mitä e-lukulaitteita Suomesta tällä hetkellä saa, onko näillä jo mahdollisesti kyseisiä laitteita tai aikovatko hankkia, ja mitä niillä haluaisivat lukea. Keskusteluun osallistui kahden viikon aikana parikymmentä yhteisön jäsentä. Jo aiemmin keväällä Junkkaala kokeili avointa journalismia teettämällä verkkoyhteisöllä reilun aukeaman laajuisen lehtijutun. ( Junkkaala 2010 b). Lienee vielä liian aikaista arvioida yksittäisten kokeilujen laajempaa merkitystä journalismin tulevaisuudelle. Muutamat journalismin uudistajat kuitenkin uskovat verkottuneeseen journalismiin. Muista ainakin nämä, kun talkoistat: Varaudu koordinointikustannuksiin ja varmista, että projektilla on vastuuhenkilö, joka vastaa kysymyksiin. Ideoihin ja ehdotuksiin on otettava kantaa, jotta kommentoijat tuntevat tulleensa kuulluksi. Jaa työ oikean kokoisiin osatehtäviin ja anna ”mallisuoritukset”. Ihmisille on osattava kertoa hyvin tarkkaan, millaista työpanosta heiltä odotetaan. Jos tehtävänanto on epäselvä ja ihmiset käsittävät sen väärin, he käyttävät aikaansa turhaan, kun lopputulos ei kelpaakaan mukaan projektiin.

107 Motivoi oikein. Eri ihmisillä ja eri yhteisöissä toimivat erilaiset kannustimet. Myös vakavimmat esteet ovat erilaiset. Älä ole ahne. Lopputuotoksen tai sen osien kaikkien tekijänoikeuksien siirtyminen palvelun teettäjälle sulkee monet avoimen lisensoinnin nimeen vannovat tai tuottojen jakamisesta kiinnostuneet tekijät pois heti alkuunsa. Varmista välitön palaute osallistumisesta. Kun osallistuja jättää tuotoksensa projektiisi, sen sijoittumisen laajempaan kokonaisuuteen on voitava nähdä. Yhteinen tietopohja auttaa parempaan lopputulokseen. Hyödynnä olemassa olevaa yhteisöä ja sen toimintamalleja hajallaan olevien ja toisilleen tuntemattomien ihmisten kokoon haalimisen sijasta. • Aiheesta myös luvussa kaksi, Kohti verkottunutta journalismia • Osallistujan näkökulma aiheeseen ks. Nettielämää s. 105, Sinut halutaan talkoisiin.

VERKOSTOHAASTATTELUN ONNISTUMISEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ: • • • • Kysyjän motivaatio ja verkkomaine Kysymysten muotoilu Kysymyksiin vastaamisen vaivattomuus vs. merkittävyys Kyselyn aloittamisen ajoitus (onko kohderyhmä tavoitettavissa) • Kysymysten sijainti (missä palvelussa ja missä palstalla) • Kysymysten markkinointi – linkittäminen omille verkostoille ja keskustelijoiden kutsuminen (pingaus) • Oma osallistuminen ketjun aikana.

108 Kuinka paljon verkostohaastattelua kannattaa ohjata tai johdatella? Oman oletuksen tai mielipiteen esille tuomiseen ketjun alussa suhtaudutaan kahdella eri tavalla. Joidenkin mielestä on tärkeää olla vaikuttamatta keskustelun suuntaan liikaa ainakaan alussa, ettei yrittäisi edes osittain vastata omaan kysymykseen eikä perustella juuri mitään omia lähtökohtiaan ennen kuin myöhemmissä kommenteissa. Toisaalta jotkut ajattelevat, että omia ajatuksia jakamalla voi vakuuttaa muut siitä, että on tosissaan kiinnostunut aiheesta. Verkko on täynnä keskustelupalstoja, ryhmäblogeja ja wikejä, jotka joku on hetken mielijohteesta perustanut ja ajatellut, että tänne saavat nyt kaikki tulla yhdessä tekemään. Sitten petytään, kun kovin moni ei tule. Tyypillisesti lähipiirissä olevat ihmiset liittyvät talkoisiin velvollisuudentunteesta, mutta eivät hekään kovin kauan pysy mukana, jos homma ei lähde lentoon. Voit myös itse vaikuttaa siihen, kuinka vakavasti otettavalta hankkeesi näyttää. Varmista, että asiayhteydestä käy ilmi, miksi itse olet hankkeesta innostunut ja seisot sen takana. Millaisiin arvoihin ja maailmankuvaan hankkeesi perustuu? Oletko omalla ajankäytölläsi ja työlläsi osoittanut olevasi tosissasi? Aloita tuottamalla itse sisältöä sivustolle, jonne haluat muut mukaan talkoisiin.

NIKSI • Clay Shirky neuvoo kirjassaan Here Comes Everybody (2008) miettimään kolmea asiaa, ennen kuin yrittää saada ihmisiä mukaansa: Lupausta, työkalua ja sopimusta. ”Lupaus” vetoaa johonkin ihmisen arvostamaan asiaan: Millä tavalla maailma on parempi paikka, jos hanke toteutuu? Mikä ongelma saa ratkaisun? ”Työkalun”, jota tarjoat, on oltava kohtuullisen miellyttävä käyttää. Vaikeakäyttöiseen palveluun ei palata ensi kokeilun jälkeen. ”Sopimus” osallistumisesta kertoo, millaista palkintoa osallistumisesta voi odottaa. Oppiiko siinä uutta, onko se hauskaa, saako siitä uusia ystäviä ja arvonantoa?

109 Isokin hanke alkaa pienestä: esimerkiksi Wikipedian voi katsoa alkaneen siitä, kun sen toinen perustaja filosofi Larry Sanger julkaisi avoimen pyynnön kirjoittaa palveluun pienen artikkelin: Wikipedia is up! Larry Sanger lsanger@nupedia.com Wed, 17 Jan 2001 15:16:25 -0800 http://www.wikipedia.com/ Humor me. Go there and add a little article. It will take all of five or ten minutes. --Larry

EI ISOKAAN AINA ONNISTU: • Maailman suurin verkkokauppa Amazon julkaisi vuonna 2007 Amapedian, wikipalvelun, jonka oli tarkoitus antaa asiakkaiden yhdessä luoda kattava tuotearviointikatalogi. Kesään 2010 mennessä siitä ei ollut tullut suunnitellun kaltaista asiakkaiden yhdessä luomaa tuotearviohakemistoa, ja tätä kirjoitettaessa palvelu näyttää olevan suljettu. Asiakkaiden omissa nimissään luomat tuotearviot kuitenkin kukoistavat verkkokaupan sivuilla. Ilmeisesti tuotetietowikin kirjoittaminen yhteisöllisenä tiedontuotantona ei ollut asiakkaille palkitsevaa, sen sijaan mahdollisuus brändätä itseään tuotteiden arvostelijana näyttäisi kiinnostavan.

110 Vapaaehtoistyö kulttuurin kehittämiseksi Eräs tapa kartuttaa yhteistä kulttuuriperintöä ja samalla saada kokemusta ja näkyvyyttä verkossa on osallistua verkon vapaaehtoisprojekteihin. Niistä ehkä tunnetuimpia ovat Gutenberg- ja Librivox-projektit. Gutenberg-projektissa tekijänoikeuksista vapautuneita kirjoja muunnetaan digitaaliseen muotoon. Hankkeeseen voi osallistua vaikkapa e-kirjoja oikolukemalla, hankkimalla paperisia kirjoja skannattavaksi tai polttamalla DVD:lle aineistoja lähetettäväksi sellaisille käyttäjille, joilla ei ole internet-yhteyttä. Gutenberg-projektia voi tukea myös lahjoittamalla rahaa tai mainostamalla sitä verkkosivullaan. Librivox-projektissa puolestaan luetaan talkoilla tekijänoikeusvapaita teoksia ilmaisiksi äänikirjoiksi. Osallistua voi lukemalla kirjojen yksittäisiä lukuja tai kokonaisia kirjoja tai toimimalla muussa avustavassa roolissa, esimerkiksi käsittelemällä lukijoiden lähettämiä äänitiedostoja valmiiksi äänikirjapaketeiksi. Wikipedian täydentämiseen voi kuka hyvänsä osallistua joko aloittamalla uusia artikkeleita hyvin hallitsemistaan aiheista tai täydentämällä muiden kirjoittamia artikkeleita. Kuten aina liittyessäsi uuteen verkkoyhteisöön, muista tutustua Wikipedian toimituskulttuuriin ennen kuin alat tehdä suuria muutoksia. Vapaaehtoista tiedonkoostoa: • Kartuta vapaata karttatietoa: OpenStreetMap • Kerää planeettamme näkymät kuviksi: Google Panoramio + Google Earth • Tuota oppimateriaalia: LeMill. Blogeja ja yhteisöjä seuraamalla kuulee myös uusista hankkeista, joihin voi ilmoittautua mukaan. Porkkanamafian kautta yksittäiset kuluttajat voivat yhdistää voimansa kannustaakseen yrittäjiä ekologisesti kestävämpään toimintaan. Porkkanamafia tarjoaa yrityksille porkkanaksi joukkotempauksen, jossa suuri määrä ihmisiä sitoutuu tulemaan yrityksen asiakkaaksi tiettynä ajankohtana, mikäli yritys puolestaan sitoutuu käyttämään tempauksen tuottaman ylimääräisen kassavirran johonkin ilmastonmuutosta torjuvaan tekoon, esimerkiksi investoimaan energiatehokkaampiin kylmälaitteisiin. Lisäksi porkkanana on tempauksen synnyttämä medianäkyvyys ja myönteinen yrityskuva.

111 Esitelmät verkoston yhteiseksi tiedonlähteeksi Nykyään hyvin yleinen, liiketalouden konsulttien aikanaan käyttöön ottama tapa on kerätä tietoa PowerPoint-esityksiin ja pitää esitelmä ryhmän edessä sen avulla. Nyttemmin monet esitelmien pitäjät ovat ryhtyneet laajentamaan esitystensä potentiaalista yleisöä julkaisemalla ne verkossa esimerkiksi Slideshare-palvelussa. Pelkän jakopalvelun jatkeeksi Slidesharesta on myös kehkeytymässä omanlainen asiantuntijaverkostonsa. Monipuolisten sosiaalisten toiminnallisuuksiensa vuoksi esityksesi voi nousta pelkän kuvainformaation yläpuolelle ja sosiaalisen kanssakäymisen ja keskustelun kohteeksi. Palvelussa on valmiit toiminnot, joiden avulla esityksiin voi lisätä tunnisteita sekä suositella ja jakaa niitä. Esityksiä voi merkitä suosikiksi (”favorite”) ja kommentoida, ja esityksen julkaisijaa voi alkaa seurata (”follow”). Seurattavat ja seuraajat näkyvät jokaisen käyttäjän profiilissa. Seuraamisella on myös vaikutuksia toiminnallisuuksiin: seuraaja saa tiedon seurattavan uusista julkaisuista, siitä mitä esityksiä nämä merkitsevät suosikeikseen, mitä kommentoivat ja keitä uusia käyttäjiä nämä ovat alkaneet seurata. Slidesharea voi käyttää sisällön julkaisupankkina, ja esitystiedoston voi julkaista upotuskoodilla (”embed”) muualla verkossa. Esityksen voi upottaa esimerkiksi yrityksen sivulle tai tekijän omaan blogiin. Omia esityksiä ei kuitenkaan tarvitse heti alkaa julkaista, vaan palveluun voi tutustua kommentoimalla ja fanittamalla muiden oman alan asiantuntijoiden tuotoksia. Jos kytkee Slideshare-profiilin Facebookiin tai Twitteriin, aktiivisuus ja fanittaminen näkyvät myös niille verkoston jäsenille, jotka eivät Slidesharea käytä. Tätä kautta tuot verkostosi tietoisuuteen löytämiäsi hyödyllisiä esityksiä, mikä osaltaan nostaa arvoasi alan asiantuntijana. Verkossa on myös lukuisia muita Slidesharen kaltaisia esitysten tekemisen ja jakamiseen tarkoitettuja ympäristöjä. Ks. Liite: Joitakin verkko(viestintä)työkaluja.

112

TEHTÄVÄ Kynnys julkaista ensimmäinen esitys voi tuntua korkealta, mutta kokeile rohkeasti: harjoittelun vuoksi voit laatia vaikka alasi ajankohtaisista kehityskuluista esityksen, vaikka et olisikaan menossa puhumaan lähiaikoina.

POHDI Harkitse mahdollisuutta liittää digitaalisiin, verkossa julkaisemiisi tuotoksiisi Creative Commonsin CC-BY -tekijänoikeuksien luovutuslisenssi. Lisenssin avulla annat muille luvan käyttää, muokata ja jakaa tuotostasi, kunhan nimesi mainitaan alkuperäisversion tekijänä.

HUOMAA Tämän kirjan kuviot sivuilla 18, 19, 21, on lisensoitu CC-BY-lisenssillä. Voit siis jatkojalostaa niitä ja julkaista uudelleen – myös kaupallisessa yhteydessä – kunhan mainitset tekijä- ja lisenssitiedot kuvan yhteydessä esitetyllä tavalla.

Tapahtumiin osallistuminen Verkostosi järjestämiin tapahtumiin osallistuminen on loistava tapa tavata verkkotuttuja kasvokkain. Kun suunnittelet osallistuvasi johonkin alasi tärkeään tapahtumaan, muista mainita aikeestasi hyvissä ajoin käyttämällä tapahtumansuunnittelupalvelua tai vaikkapa Facebookin tapahtumasivua. Näin verkostosi tietää, että olet aikeissa saapua paikalle ja he voivat mahdollisesti liittyä seuraan. Selvitä etukäteen, mitä hashtagia (#) tapahtumasta käytetään Twitterissä. Jos keskustelu on jo käynnissä, osallistu siihen. Osallistu myös taustapulinaan tapahtuman aikana, aloita rohkeasti keskusteluketjuja, kysy yleisön mielipidettä. Jos keskustelua ei ole, syynä ei luultavasti ole kiinnostuksen vaan pikemminkin aloitekyvyn puute.

113 Pidä mukana käyntikortteja, josta ilmenevät tärkeimmät nettiprofiilisi. Jotkut käyttävät tapahtumajärjestäjän tarjoaman esittäytymiskortin lisäksi rintanappia, jossa lukee esimerkiksi heidän Twitter-tunnuksensa. Ota mukaan vara-akku ja verkkolaturi. Jos haluat liveblogata tai liverapota, mene ajoissa paikalle, jotta voit valita istumapaikan sähköpistokkeen läheltä. On sääli tuhlata tauot kyhjöttämällä pistorasian vieressä akkuja ladaten, kun voisi kerrankin jutella kasvokkain nettituttujen kanssa tai solmia uusia tuttavuuksia.

NIKSI Kantamalla konfrensseissa mukanaan pientä jakorasiaa saa lukemattomia uusia ystäviä. Käytettävissä olevat pistorasiat ovat usein harvassa.

TIEDONMURU On jo suunnitteilla sellaisia mobiilipalveluja, joiden avulla vastaan kävelevän henkilön voi tunnistaa. Tunnistamiseen vaaditaan kameralla varustettu kännykkä. Esimerkiksi ruotsalaisen suunnitteilla olevan Recognizr-palvelun idea perustuu siihen, että henkilö rekisteröityy palveluun ja antaa kasvokuvansa sekä luvan tehdä itseensä liittyviä hakuja kuvan perusteella. Profiiliin liitetään halutut yhteisötunnukset, esimerkiksi Facebookin tunnukset. Tilaisuudessa, jossa on tarvetta tunnistaa ihmisiä, voisi henkilöä osoittaa kännykkänsä kameralla, ja jos tämä on tehnyt Recognizr-profiilin, tämä voisi tulla tunnistetuksi.

Liverapo – kimppamuistiinpanot Mikroblogien voittokulku on tuonut verkkoviestinnän edelläkävijöiden sanastoon uuden termin ”liverapo”. Liverapo tarkoittaa lyhyiden, reaaliaikaisten mikroblogimerkintöjen sarjaa. Esimerkiksi seminaarin aikana yhteistyössä kirjoitetuista muistiinpanoista saa usein irti enem-

114 män kuin yksin laadituista, olipa seminaaria sitten seuraamassa paikan päällä tai nettilähetyksen ääressä. Jos olet uusi käyttäjä, tee itsellesi hyvissä ajoin tunnus valitsemaasi palveluun ja aloita verkoston kokoaminen. Kerää verkostoosi ihmisiä, joiden arvelet olevan tapahtumassa paikalla tai muuten aiheesta kiinnostuneita. Kannattaa myös tutkia jo tuntemiensa käyttäjien kontakteja ja poimia niistä seurattavikseen uusia tuttavuuksia. Kun haluat kommentoida jotakin, mitä kaveri on juuri kirjoittanut, aloita viestisi @-merkillä ja kaverisi tunnuksella. Tuijaa voit siis puhutella esimerkiksi Twitterissä kirjoittamalla viestikenttään @tuija ja sen perään mitä haluat sanoa. Puhuteltu näkee viestisi omassa Replies-näkymässään. Samalla kun teet muistiinpanoja, voit lisätä omia kommenttejasi ja linkkejä muualle nettiin.

Vaalikampanjointi Sosiaalinen media on nykyään olennainen osa kampanjointia erilaisissa vaaleissa. Helsingin piispaksi 2010 valittu Irja Askola kirjoitti blogissaan, että kirkon vahvasti tukema toimintaohjelma Hengellinen elämä verkossa ”alkoi elää tämän vaalin tiimoilla”: ”Tukijat perustivat kannatusta ja kannattajien keskusteluja varten Facebook-ryhmän, joka toimi aktiivisesti yli puoli vuotta ja jossa on jo yli 1000 jäsentä. Hierarkkisesti järjestetty vaalipanelointi sai rinnalleen kansalaisfoorumin, jossa kukin oli osallistuja ja asiantuntija, omalla ajallaan ja omalla mandaatillaan ja keskenään tasa-arvoisesti.” Seurakuntavaalit.fi -sivu tarjosi kesällä 2010 ehdokkaille seuraavia vinkkejä verkkonäkyvyyden edistämiseksi: • • • • Kampanjasivu – kasvosi verkossa Facebook – koti sosiaalisessa mediassa Verkkokeskustelut – anna äänesi kuulua hyvissä ajoin Videot – tuo kampanjaan mukaan nonverbaalia viestintää ja elävyyttä • Blogi – luo persoonallinen kuva teemoistasi.

115 Vuoden 2011 eduskuntavaalit ovat kirvoittaneet pohtimaan ehdokkaiden mahdollisuuksia nettinäkyvyyteen. Epätasa-arvo valtapuolueiden ja pienten budjettien ehdokkaiden välillä on nostanut esiin verkkonäkyvyyden tarjoamat mahdollisuudet taata ehdokkaille yhtäläinen tapa kommunikoida äänestäjien kanssa. Oikeusministeriö teetti selvityksen siitä, miten valtiovalta voisi tukea eduskuntavaaliehdokkaiden maksutonta näkyvyyttä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Ministeriö peräänkuulutti keinoja, joilla etenkin pienellä budjetilla toimivat ja ennestään tuntemattomat ehdokkaat voivat päästä äänestäjien tietoisuuteen. Selvityksen tekijän Johanna Korhosen mielestä olisi demokratian kannalta luottamusta herättävä ajatus, jos vaaleissa voisivat menestyä myös pienillä tai kohtuullisilla budjeteilla toimivat ehdokkaat, jotka eivät ole ennestään kovin tunnettuja. Korhonen ehdotti Ehdokkaat esiin -raportissaan (2010) muun muassa, että ehdokkaille pitäisi antaa sosiaalisen median koulutusta. ”Verkon ja yhteisöpalveluiden käyttäminen kampanjaviestinnässä on monille äänestäjille ja ehdokkaille itsestäänselvyys, mutta joka vaaleissa on myös paljon ehdokkaita, jotka tarvitsevat sosiaalisen median haltuunottoon opastusta ja tukea.” Korhosen selvityksessä oli toimeksiannon mukaisen suositusten listan lisäksi pohdiskelua siitä, arvostammeko ehdokkaaksi asettumista yhteiskunnallisena tekona. ”Kansalaisten kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon on voitava ymmärtää aina positiiviseksi asiaksi. Journalistista työtä tekevien on määriteltävä itselleen ja lukijoilleen, että ”kriittinen asenne vallanpitäjiin” ja ”vallan vahtikoirana toimiminen” tarkoittaa aivan muuta kuin sitä, että luottamushenkilöitä ja ehdokkaita kohdellaan jo lähtökohtaisesti epäilyttävinä, jopa halveksuttavina henkilöinä”, Korhonen kirjoittaa.

116 Facebookin ryhmät ja sivut kampanjatyökaluina Voiko Facebook-ryhmän tai sivun perustaminen olla vaikuttavaa toimintaa? Ainakin mediahuomion keräämiseen ne tuntuvat kelpaavan. Media raportoi ilmiöistä, ja Facebookin ryhmistä ja sittemmin sivuista on tullut takavuosien nettiaddressien näkyvä seuraaja. Helsingin yliopiston verkkoviestinnän professori Pekka Aula ar vioi, että sosiaalisen median suurin merkitys yritysten maineenhallinnalle olisi siinä, miten asiat päätyvät valtamediaan saatuaan nostetta sosiaalisesta mediasta. (Luento 15.9.2010 Palmenian Sosiaalisen median seminaarissa.) Vaikuttaisi siltä, että suomalainen Facebookin käyttäjä innostuu mukaan, jos tarina vain on puhutteleva. Idean esittäjän ei tarvitse olla nimekäs – tarpeeksi suuruudenhullu idea ja/tai hyvä tarkoitus voi riittää. ”Viraalisti”, käyttäjältä käyttäjälle leviävän tempauksen ominaisuuksia ovat epätavallisuus ja yllätyksellisyys. Taviksen toiminta saa aikaan erilaisen ”minäkin voin auttaa ja tällä on merkitystä” -tunteen kuin vakiintuneiden organisaatioiden ”viran puolesta” -toiminta.

FACEBOOK-AKTIVISMI VS. OIKEA TOIMINTA Lukemattomien ”Auttakaa / vastustamme / vaadimme” -ryhmien synty Facebookissa on herättänyt myös vastareaktioita (Parker-Pope 2010). Monet kokevat, että aatteelliseen Facebook-ryhmään liittyminen on helppo tapa uskotella itselleen osallistuvansa asioiden parantamiseen, vaikka vain murto-osalla tukiryhmistä on minkäänlaista vaikutusta itse aiheeseen. Kun seuraavan kerran itsesi osaksi tärkeäksi kokemaasi asiaa ajavaa Facebook-ryhmää, mieti, voisitko itse asiassa tehdä asialle enemmänkin. Ehkä voisit blogata aiheesta tai avata ja fasilitoida keskustelua siitä joko suoraan Facebookissa tai muilla areenoilla? Voisitko liittyä mukaan toimintaan tai lähteä kadulle keräämään rahaa?

117 Sosiaalinen media voi olla merkittävä väline järjestöjen näkyvyyden lisäämisessä, kampanjoimisessa ja kenties yhä enemmän myös varainkeruussa. USA:ssa voittoa tavoittelemattomille organisaatioille on olemassa varta vasten kehitetty työkalu StayClassy.org, jonka avulla asianmukaisen verotustunnuksen hallitseva yhteisö voi käden käänteessä perustaa varainkeruuverkoston. Suomessa rahankeruu on luvanvaraista. Suomessa on kesällä 2010 avattu koekäyttöön avustussivusto Sharewood.org, jossa jäsenet tienaavat lahjoituksia valitsemilleen avustuskohteille vastaanottamalla yritysten mainosviestejä. Palvelun tiedotteiden mukaan Sharewood on suunnattu ihmisille, jotka haluavat parantaa maailmaa, mutteivät elämäntilanteensa vuoksi ehdi ryhtyä järjestöaktiiveiksi.

Työnhaku Kaikkeen työnhakuun ei enää riitä CV saatekirjeineen. On myös oltava vakuuttava verkossa tarkistuksia tekevien rekrytoijien silmissä. Joissain tehtävissä paras henkilöbrändi voi olla sellainen, että ei ole verkossa. Yliopistoissa, viroissa, mediataloissa, politiikassa ja yrityselämässä on erittäin vaikutusvaltaisia henkilöitä, joilla ei ole juuri mitään verkkonäkyvyyttä. Kun Lauri Kivinen nimitettiin Ylen toimitusjohtajaksi toukokuussa 2010, alkoi kuhina siitä, että miehestä ei tiedetty mitään. Tätä pidettiin jopa jonkinlaisena ansiona ja salaperäisyyden raottamisesta tuli moneksi viikoksi haastattelujen vakioteema (Apunen 2010). Koska verkottunut viestintäympäristö on niin uusi ilmiö, nykyiset valtasuhteet ja verkostot ovat rakentuneet muilla tavoin. Tulevaisuudessa ne rakentuvat myös verkossa. Työnhakijan kannattaa tietenkin pitää CV:nsä työpaikkoja välittävien palvelujen CV-pankeissa, mutta myös muut väylät ovat merkityksellisiä. Ajantasaisen ammatillisen uraprofiilin löytyminen niistä verkkopalveluista, joista rekrytoijat ehdokkaitaan hakevat (esim. LinkedIn) on osoitus siitä, että työntekijä on selvillä nykyaikaisen työelämän trendeistä. Työnantajan tiedonhaku ei kuitenkaan rajoitu vain ansioluetteloon. Työnantajan suorittama taustatiedonhaku ei myöskään rajoitu va-

118 litsemiisi tai lähettämiisi asiakirjoihin. Tiukassa taloustilanteessa mahdollisten työntekijöiden taustojen tutkiminen on lisääntynyt. Nettiä käytetään tiedonhankinnassa yhä enemmän: moni työnantaja selvittää ehdokkaiden taustoja myös Facebookista ja Twitteristä. Sopivia henkilöitä seulotaan enenevässä määrin myös blogien avulla. Tutkimusten perusteella bloggaaminen voi olla jopa riski työnhaussa, mutta vain, jos blogeista ilmenee ongelmia hakijan taustoissa tai käyttäytymisessä (Stockholms Handelskammare 2010). Negatiivisen mielikuvan blogeissaan antaneet olivat kertoneet esimerkiksi päihteiden käytöstään tai osoittaneet huonoja viestintätaitoja. Sen sijaan blogi nosti hakijan mahdollisuuksia saada työpaikka, mikäli hänestä välittyi blogipostauksien perusteella ammattimainen ja pätevä kuva.

119

Henkilöbrändin rakentamisprojekti
Henkilöbrändin rakentamisen voi ottaa itsensä johtamisen projektina. Tässä neuvot alkuun pääsemiseksi. Tunnista tarve. Et saa olla liian tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Miksi tarvitset henkilöbrändin? Perustele tarve itsellesi tosiasioilla. Värvää tukea. Huolehdi siitä, että projektisi onnistumisen kannalta tärkeät ihmiset ovat valmiita auttamaan käytännön ongelmissa. Keiden arvostelukykyyn luotat, kun tarvitset akuutisti neuvoa päätöksenteossa? Kuka kokeneempi verkkoviestijä neuvoo, kun tarvitse opastusta uuteen palveluun? Kirkasta visio. Mihin tähtäät? Aseta itsellesi jokin mitattava tavoite tarpeeksi pitkän ajan päähän, pidä tavoite kirkkaana mielessä ja kerro se muillekin. Poista esteet. Ratkaise asiat, joihin voit vaikuttaa – varmista, että sinulla on tarvitsemasi työkalut ja että osaat käyttää niitä, suunnittele ajankäyttösi. Vaienna itsetuntoa nakertava epäily kyvyistäsi (minä en osaa kirjoittaa / valokuvata / kuvata ja leikata videota / puhua nauhalle / vain täydellinen kelpaa / minusta ei saa hyviä valokuvia / entä jos ketään ei kiinnosta). Määrittele, mitä haluat oppia, ja lakkaa huolehtimasta kaikesta muusta. Pilko projekti paloihin. Välietapit rytmittävät tekemistä. Aloita heti. Älä jää odottamaan, että jokin asia tapahtuu, vaan aloita siitä, mitä voit tehdä heti. Opettele jakamaan keskeneräisiä ajatuksia – aina ei ole aikaa hioa. Älä luule aloitusta vakiintuneeksi toiminnaksi – huolehdi, että uuteen verkkoelämääsi liittyvät rutiinit juurtuvat osaksi päivittäistä ajankäyttöäsi. Jatka uusia rutiinejasi useita viikkoja, ennen kuin alat tutkia tavoitteen saavuttamisen mittareitasi. Käytä tarvittaessa apuna jotain ajanhallinnan metodia (ks. esim. GTD, Getting Things Done). Tämän kirjan liitteenä esittelemme Stephen Coveyn Seven Habits of Highly Effective People -kirjassa kuvaaman ajanhallinnan QII-mallin. • Lue lisää ajanhallinnasta loppusanoista.

120 Pidä muut ajan tasalla. Kerro ihmisille ympärilläsi, mitä olet tekemässä ja miten asiat etenevät. Kun muut tietävät mihin pyrit, heidän on helppo auttaa sinua. Iloitse julkisesti pienistä onnistumisistasi ja jaa myös vastoinkäymiset, niin saat myötäelävää kannustusta ja annat muille tilaisuuksia oppia. Jaa arvostusta. Kuuntele ja keskustele. Osoita linkittämällä ja kommentoimalla arvostusta niille, joita tapaat uudessa verkkoelämässäsi. Tuo esiin muiden onnistumisia. Kiitä julkisesti, kun olet saanut apua ja inspiraatiota.

Henkilöbrändi = startup-yritys? Itseohjautuvuus, sisäinen palo ja päämäärätietoisuus yhdistävät yrittäjille ja luovan työn tekijöille suunnattuja neuvoja. Tavallaan henkilöbrändin kehittämistä voikin verrata yksityisyrittäjyyteen: alussa työ on aikaavievää ja raskasta eikä menestystä tunnu syntyvän. Kun tulosta sitten yhtäkkiä alkaa tulla, yksityisyrittäjä tai henkilöbrändin rakentaja voi joutua ylitsevuotavankin huomion kohteeksi. Yrittäjä, konsultti Guy Kawasaki neuvoo Art of The Start -kirjasssaan aloittelevaa yrittäjää keskittymään työn merkityksellisyyteen: ”Make meaning, not money.” Tämä ohje pätee yhtä lailla henkilöbrändin luomiseen. Kaihda ankeuttajia ja vaali vastakkainasettelua; parkitse nahkasi ikävää kritiikkiä vastaan. Kaikkia ei voi eikä pidä yrittääkään miellyttää. Sielunkumppaneita sen sijaan olisi hyvä etsiä ympärilleen – ihmisiä, jotka inspiroivat. Markkinointiviestinnän konsultti, copywriter ja sarjakuvapiirtäjä, Gaping Void -blogin julkaisija Hugh MacLeod on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa ei pidä yrittää erottautua joukosta, vaan välttää joukkoja alkujaankin. Kun tekee juuri omaa juttuaan, voi olla siinä suvereeni. Työtunteja ei kuitenkaan parane laskea eikä jättää päivätyötään. MacLeodin luovan työn manifesti How to Be Creative (2004) on vapaasti ladattavissa verkossa.

121

Kolme esimerkkiä ammatillisista sosiaalisen median strategioista
Tapaus 1: Tunnettu nimi haluaa lähentyä sosiaalisessa mediassa Lähtötilanne henkilöbrändäykseen ja löytymiseen: Henkilö on jo tunnettu ja saa halutessaan osakseen mediahuomiota, mutta tämän lisäksi organisaatiossa on tunnistettu tarve lähentää kontaktia kohderyhmän kanssa. Hän on esimerkiksi johtaja yksityisellä, julkisella tai kolmannella sektorilla, korkean profiilin asiantuntija tai mediakasvo. Viestintätarve • Läsnäolo ja saavutettavuus • Dialogi asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa • Oma ääni julkisessa keskustelussa ilman median tulkintaa Kanavavalinnat:                                              • Blogi • YouTube-kanava • Twitter   • Facebook-sivu Läsnäolo & toiminta • Vuorovaikutus, kuuntelu, ajatusten vaihtaminen • Nopea tiedonvälitys, päivän tapahtumien kommentointi • Linkkien julkaisu (kiinnostavat artikkelit) Mittaaminen / arviointi • Oma ja organisaation arvio toiminnan vaikuttavuudesta

122 Tapaus 2. Yrittäjä verkostoituu ja hankkii liidejä Henkilö työllistää itsensä ja mahdollisesti myös muita myymällä tuotteita tai palveluita. Lähtötilanne on, että yrittäjä tunnetaan vain rajatuissa verkostoissa. Laajempi luottamus ja huomio on ansaittava. Viestintätarpeena on siis löytyminen oikeassa asiayhteydessä oikea-aikaisesti ja maineenrakennus sekä erottuminen kilpailijoista. Lisäksi konkreettisena tavoitteena on asiakashankinta ja liidien eli myyntimahdollisuuksien hankinta. Kanavat • • • • • • Oma verkkosivu & blogi Oma Facebook-profiili Oma Twitter-virta Yrityksen tai tuotteen Facebook-sivu Yrityksen tai tuotteen Twitter-tunnus Täydentävää mediaa: video (YouTube), valokuvat (Flickr) ja esitykset (Slideshare) • Mahdollisesti: LinkedIn tai Xing, mikäli oman toimialan verkostoituminen niin edellyttää • Facebookin sivu, blogi ja täydentävä media: tilien ristiinlinkitykset.

Läsnäolo & toiminta: • Osallistuminen tapahtumiin, hankkiutuminen kasvokkaiskohtaamisiin • Oman nimen tunnetuksi tekeminen kertomalla työstä kohdeyleisöä kiinnostavalla tavalla (blogit + täydentävä media) Mittarit • • • • Uudet yhteydenotot Uudet myyntijohtolangat Uudet asiakkuudet; tarjoukset, laskutettava työ Tuotteen / brändin tunnettuus: Google-näkyvyys, valitut muut mainemittarit (ks. luku kolme).

123 Tapaus 3. Yhteisömanageri kokoaa brändin ystävät yhteen Henkilö on esimerkiksi yrityksen tai brändin sosiaalisen median tuottaja tai yhteisömanageri tai virkamies, jonka vastuulla on järjestää mahdollisuuksia kansalaisten kuulemiseen päätösten valmistelun yhteydessä. Lähtötilanteena tehtävänanto asiakkaiden / kansalaisten kanssa toimimisesta verkossa, ja tavoitteena laaja verkostoituminen kohderyhmän suosituimmissa palveluissa. Kanavavalinnat • Yhteisön oma verkkokoti omassa osoitteessa • Yhteisön näkyvyys muissa palveluissa: Facebook, MySpace, Suomi24, IRC-Galleria Läsnäolo & toiminta • Yhteisön koordinaatio, yhteisen hengen luominen • Yhteisön tavoitteista viestiminen • Yhteisön toiminnan sujuvoittaminen • Yhteisön ulkopuolisten suhteiden ylläpitäminen Mittaaminen ja arviointi • Yhteisön tavoitteiden toteutuminen, määrällinen ja laadullinen lopputulos • Aktiivisten osallistujien määrä per aikayksikkö • Kanssakäymisen laatu (oma arvio, saatu palaute, jäsenten tyytyväisyys) • Yhteisön synnyttämä pöhinä, yhteisöä kohtaan osoitettu kiinnostus (maininnat, linkitykset).

124

Lopuksi
Tässä kirjassa annettujen ohjeiden säntillinen seuraaminen vaatii aikaa ja omistautumista. Alaan kuin alaan liittyviä tärkeitä sivustoja on lukemattomia, hakuilmoittimet ja Twitter tuntuvat jatkuvasti syöttävän uutta, ajankohtaista materiaalia ja verkoston ylläpito vaatii jatkuvaa huolenpitoa, sillä laiminlyödyt nettikontaktit kuihtuvat siinä missä ihmissuhteet yleensä. Ahkera verkostoituja saattaa huomata kaiken aikansa kuluvan verkossa elämiseen ja verkoston hoivaamiseen, älykkäiden ja syvällisten blogikirjoitusten laatimiseen sekä keskustelun herättämiseen yleisillä sivustoilla. Verkostoituminen ja itsensä brändääminen ei tietenkään ole itsetarkoituksellista eikä sosiaalisen median kentällä tapahtuvan keskustelun tarkka seuraaminen ja siihen osallistuminen yleensä ole tavoite sinänsä. Olemme verkossa edistääksemme ammatti-, harrastus- tai muita tavoitteitamme – emme ole tietotyöläisiä voidaksemme elää netissä. Nettielämän tarjoama nopea tiedonkulku ja sosiaaliset piirteet saattavat kuitenkin koukuttaa, joten on hyvä opetella pitämään tilanne hallinnassa. Valitse oikeat työkalut. Sähköpostista on tullut monelle taakka: jotkut odottavat saavansa lähettämäänsä sähköpostiin nopean vastauksen, ja joskus viestin vastaanottaja saattaa kokea, että häneltä odotetaan nopeaa vastausta. Sähköpostista on tullut monen tietokoneella työskentelevän keskittymistä häiritsevä tekijä. Oman työrauhan turvaamiseksi on hyvä rauhoittaa sähköposti vain todelliseen kirjeenvaihtoon ja hoitaa nopeampi vuorovaikutus (esimerkiksi linkkien jakaminen) pikaviestimillä. Sähköpostista kannattaa myös kytkeä pois saapuneiden viestien ilmoitukset.

125 Karsinoi verkostovirta. Säädä uutistiedotteet, pikaviestinten ilmoitukset ja hakuhälytteet niin, että luet ne kaikki samalla työkalulla. Näin et hukkaa aikaa eri sivustojen kahlaamiseen tai ohjelmien käynnistämiseen, ja voit esimerkiksi aamulla lukaista läpi tärkeimmät tiedotteet ja sen jälkeen sulkea tietovirtaikkunasi työnteon tieltä. Kun työsi vaatii keskittymistä, siirrä nettisosiaalisuus taka-alalle. Näinhän usein käy ”reaalimaailmankin” sosiaalisen elämän kanssa: kun työ vaatii, karsitaan kahviloissa rupattelua ja jopa perheen kanssa oleskelua. Ethän aseta nettiverkostojasi ansiotta läheistesi edelle? Vältä huomiosyöppöjä. Tarjolla on lukemattomia tuottavuustyökaluja (productivity tools), jotka väittävät säästävänsä aikaasi pitämällä silmällä puolestasi sähköpostiasi, syötteitäsi ja sosiaalisen verkoston jäsentesi toimia. Nämä ohjelmat asuvat usein tietokoneesi työpöydällä tai alapalkissa ja välittävät sinulle tiedon aina, kun jollain seuraamallasi kanavalla tapahtuu jotain. Todellisuudessa tällaiset työkalut ovat usein tuottavuudentuho-ohjelmia, sillä ne vievät vähän väliä huomiosi tekemästäsi työstä. Jatkuvat keskeytykset ja kontekstin vaihto häiritsevät aivojen toimintaa ja saattavat johtaa heikentyneeseen suorituskykyyn, ärtyneisyyteen ja stressiin. Poista siis automaattiset, sähköpostin saapumista ilmaisevat animaatiot työpöydältäsi ja ota tavaksi silmäillä verkostotiedotteesi esimerkiksi lounaan jälkeen. Opettele sanomaan ei. Verkostoitumisen alussa saattaa tuntua hienolta, jos saa kutsun osallistua merkittävään projektiin tai tapahtumaan. Nämä ovat usein äärimmäisen hyödyllisiä brändisi näkyvyyden ja henkilökohtaisen verkostosi laajentamisen kannalta. Muista kuitenkin, että kaikkeen suostumalla saa pian maineen henkilönä, joka pyörii joka kissanristiäisissä ja tuottaa keskinkertaisia esityksiä. On parempi keskittyä tekemään työnsä hyvin kuin verkostoitua pelkän verkostoitumisen vuoksi. Ymmärrä, että tiedon virtaa ei voi hallita. Kukaan ei kykene seuraamaan kaikkea eikä maailma kaadu vaikket seuraisikaan jokaista alasi gurua Twitterissä. Jokaista blogipostausta ei tarvitse kommentoida eikä jokaiseen keskusteluketjuun tarvitse osallistua. Älä ole perfektionisti: vaikka käyttäisit päiväkausia tietovirtojesi suodatuksen ja hakuvahtien

asiasanalistojen virittelyyn, et silti pysty lukemaan kaikkea. Suhtaudu nettiviestien tulvaan jokena, johon kannattaa laskea verkkonsa vain silloin, kun on tarve ja aikaa perata saalis.

127

LIITTEET
Liite 1: Turvallisuuden muistilista
Pidä salasanat omana tietonasi. Tietotekniikka tai ulkopuolinen palveluntarjoaja eivät koskaan tarvitse käyttäjän salasanaa. Noudata kurinalaista salasanapolitiikkaa. Älä käytä samaa käyttäjätunnus-salasanayhdistelmää eri palveluissa. Harjoita kykyäsi arvioida verkkopalvelujen turvallisuutta. Kehitä hämäryystutka (ks. Nettielämää-kirjan saman niminen kappale, sivu 26). Varmista, että olet kirjautumassa oikealle sivulle. Verkkoidentiteetin varkaudet ovat yleinen verkkorikollisuuden muoto. Käyttäjätunnuksia ja salasanoja onkivat tunnettujen palvelujen näköisiksi laaditut väärennökset. Varmista, että tiedät, milloin näytät sijaintisi julkisesti. Suojele yksityisyyttäsi äläkä näytä profiilissasi, missä asut ja asioit. Sosiaalisen median palvelujen liikkuva käyttö yleistyy ja palveluissa on yhä enemmän paikka- ja sijaintitietoon perustuvia ominaisuuksia. Huolehdi muiden yksityisyydestä vielä tarkemmin kuin omastasi. Kysy aina lupa toisen henkilön kuvan julkaisemiseen, ellei tilanteessa ole aivan ilmeistä, että kuvien ottaminen ja julkaiseminen verkossa sopii kaikille. Internetissä julkaistut tiedot säilyvät niin yhteisöpalvelujen palvelimilla kuin hakukoneiden välimuisteissakin. Internetin käyttäjät tekevät kerkeästi kopioita kiinnostavimmista sisällöistä. Älä muuta työkoneesi virustorjunta- ja palomuuriasetuksia omin päin. Älä asenna työkoneellesi uusia ohjelmia ilman lupaa. Jos koneellesi täytyy tehdä muutoksia, toimi yhteistyössä IT-tuen kanssa.

128 Dokumentoi uhkailu. Jos saat osaksesi vakavalta tuntuvaa uhkaavaa kohtelua, dokumentoi tilanne ottamalla ruutukaappauksia (screenshot) ja kopioimalla kyseinen keskustelu tekstitiedostoksi kaikkine tietoineen (nimimerkki, päivämäärä ja kellonaika yms). Tee asiattomasta sisällöstä ilmoitus asianomaisen verkkopalvelun ylläpidolle (usein kontekstissa on linkki ”ilmoita asiattomasta sisällöstä” tms.).

Liite 2: Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot
Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen mukaan (TIEKE 2009) 1) Luova mediaosaaminen (sisällön tuottaminen) • tekstin, kuvan ja äänen yhdistäminen • puheviestintä- ja vuorovaikutustaidot välineestä riippumatta (puhe, teksti, visuaalinen, auditiivinen) • omaehtoinen tuottaminen ja vaihtoehtojen mahdollisuus • taito ilmaista itseään erilaisin median suomin mahdollisuuksin • osallistuminen • vastaanottaminen, ymmärtäminen, kokonaisuuden hallinta = luovan työn prosessin eri vaiheet • käsitys omista sekä muiden oikeuksista (esim. tekijänoikeudet, kunnianloukkaus/herjaaminen, kiusaaminen, tietosuoja…) • tuotosten, sisältöjen ja ilmaisun arviointi ja tulkinta • käytännöllis-tekniset taidot (tarkoituksenmukaisten välineiden ja ohjelmistojen valinta ja käyttö) • tietoisuus lapsen oikeuksista (yksityisyys, sananvapaus, oikeus tiedon saamiseen, osallistumiseen ja itseilmaisuun sekä oikeus turvalliseen kasvuun). 2) Kriittinen mediaosaaminen (sisällön vastaanottaminen ja tulkinta • analyyttis-kriittinen lukutaito • ymmärrys median eri tarkoitusperistä (esim. kaupallinen, aatteellinen)

129 • tiedonhankinta ja hallinta, tiedon kriittinen rakentaminen (myös tuottamiseen tarvittavat ohjelmat, tilastojen ymmärtäminen, kaavioiden tulkintataidot) • aktiivisen kansalaisuuden taidot • mediaoikeudelliset taidot (yksityisyyden suojaaminen ja siihen liittyvän lainsäädännön tuntemus sekä oikeus turvalliseen kasvuun) • mediaturvataidot (tietoturva, yksityisyys, haitalliset aineistot, ikärajat) • käytännöllis-tekniset taidot (tarkoituksenmukaisten välineiden ja ohjelmistojen valinta ja käyttö). 3) Sosiaalinen mediaosaaminen (vuorovaikutus) • vuorovaikutustaidot, muun muassa kulttuurien välisen viestinnän taidot • vastuullinen ja eettinen median käyttö, muun muassa netiketti • yhteisöllisen tiedon luominen, sosiaalinen media oppimisympäristönä • mediaturvataidot (tietosuoja ja terveyskysymykset) • tietoisuus lapsen oikeuksista (yksityisyys, sananvapaus, oikeus tiedon saamiseen, osallistumiseen ja itseilmaisuun) • tarkoituksenmukaisten toimintaympäristöjen (mm. verkkopalvelut ja tietokoneohjelmat) valinta, arviointi ja tulkinta 4) Teknis-käytännöllinen osaaminen (tieto- ja viestintätekniikan käyttötaidot) • osaa valita tehtävän mukaisen oikean työvälineen ja ohjelman ja tiedon esittämistyypit • osaa siirtää tietoa eri ohjelmien välillä • osaa tiedonhankinnassa käyttää ja hyödyntää verkon sähköisiä palveluita ja hakea tietoa eri lähteistä ja tuntee hakutekniikoita ja tietokantoja • osaa hakea apua ja tietoa kun kone, ohjelma tai palvelu ei toimi.

130

Liite 3: Joitakin verkko(viestintä)työkaluja
Tämä lista on tarkoitettu omiin tarpeisiin sopivimpien työkalujen löytämisen ja kokeilemisen lähtökohdaksi. Listalle on poimittu esimerkkejä eri palvelutyyppejä edustavista tuotteista, eikä se pyrikään olemaan tyhjentävä. Listalla on niin maksullisia kuin maksuttomia ja sekä avoimin lisenssein tarjottuja että yksityisomisteisia palveluja. Ennen kokeilua ja käyttöönottoa on välttämätöntä perehtyä palveluiden käyttöehtoihin. • Pikaviestiminen: Windows Live Messenger, Skype, Google Talk, ICQ, Facebook Chat • Mikroblogit, tilapäivitykset: Twitter, Qaiku, Identi.ca, Google Buzz • Verkkojuttelu: IRC, verkkopalveluiden chat-huoneet • Etäneuvottelut eli verkkokokoukset, webinaarit, konferenssipuhelut: Skype, DimDim, iLinc, OpenMeetings; Adobe Connect, Microsoft Office Live Meeting, WebEx, GoToMeeting • Virtuaalimaailmat, joissa esiinnytään avatar-hahmojen välityksellä ja kommunikoidaan sekä pikaviestinpohjaisesti että VoIP-teknologian avulla puhumalla: Second Life, Habbo • Keskustelupalstat: Suomi24, sanoma- ja aikakauslehtien keskustelupalstat kuten Iltalehti, HS.fi, Kaksplus, Vauva, MuroBBS, Demi • Postituslistat ja omien yhteisöjen rakennus: Yahoo Groups, Google Groups, Ning • Verkkoyhteisöpalvelut: Facebook, LinkedIn, IRCgalleria, MySpace, Xiha, Muxlim; myös teemoitetut verkkoyhteisöpalvelut, esimerkiksi tavoitteenasettamis- ja kannustuspalvelut: 43Things, Heiaheia, joukkorahoitus: Kiva, SellABand ja yritysten sisäiseen käyttöön tarkoitetut verkkoyhteisö-, ja osaamisenhallintapalvelut: xTune, Gemilo Social • Verkkoyhteistyö: GoogleDocs, Wikia, Wikispaces,

131 TypeWithMe, PiratePad, MediaWiki, projektinhallinta: Basecamp, Flowdock; useita erilaisia yhteistyö- ja dokumentinhallintatyökaluja sisältävät toimistoohjelmistopaketit: Zoho; Lotus Live, Microsoft Sharepoint Miellekartat: Mindmeister, Freemind, Bubbl.us Kalenteripalvelut Google Calendar, Yahoo Calendar, Doodle, tapahtumatiedottaminen: Facebook Events, Upcoming, Eventful, Plancast, yhteisen tapahtuman ajan etsiminen Sumpli, treeneihin ilmoittautuminen urheiluseuroille Nimenhuuto Kirjanmerkit: Delicious, Diigo RSS-syötteenlukijat: Google Reader, Bloglines Internet-selain: Firefox, Opera, Google Chrome Blogit: Blogger, WordPress, Posterous, Tumblr, Vuodatus.net Valokuvien jakaminen: Flickr, Picasa, Smugmug, Kuvat.fi Podcast-lähetykset eli tilattavien ja ladattavien nettiradioohjelmien julkaiseminen: Ourmedia.org, AudioBoo, iPadio Videoiden jakaminen: YouTube, Vimeo; kännykällä Shozu, Twitvid Internetvideolähetykset: Ustream.tv, CoverItlLve, Livestream, Stickam; kännykällä: Qik, Bambuser Esitysten luonti ja julkaiseminen 280slides, Prezi Esitysmateriaalin ja dokumenttien julkaiseminen: Slideshare, Voicethread, Scribd Tekijänoikeuslisensointi: Creative commons, CC-lisensoidun sisällön haku Median säilyttäminen: Internet archive Linkinlyhentäjät: Bit.ly, Tinyurl Syötteiden releointipalvelut: Friendfeed, Twitterfeed, Yahoo! Pipes, Ping.fm Tietojen esittäminen kartalla ja paikkatietopalvelut: Bing Maps, Google Maps, Google Earth; OpenStreetMap, mobiilipalvelut Foursquare, Gowalla, Google Latitude, myös täydennetty todellisuus: Wikitude, Layar.

• •

• • • • • • • • • • • • • • •

Päivittyvä lista http://bit.ly/somepakki

132

Liite 4: Ajanhallinnan QII-malli

Olet sitä, mihin käytät aikaasi. Selaa kalenteriasi muutama viikko taaksepäin. Käytitkö aikasi niin kuin olit suunnitellut? Jäikö jotain tärkeää kiireellisempien asioiden jalkoihin? On mahdollista suunnitella ajankäyttö niin, että tärkeille asioille on aikaa ja voi silti reagoida kiireellisiin asioihin. Oletko asettanut kuluvalle kaudelle joitakin selkeitä tavoitteita? Miten työskentely niiden eteen näkyy kalenterissasi? Ellet ole varannut tärkeänä pitämällesi asialle sen tärkeyden edellyttämää tuntimäärää viikko-ohjelmassasi, voit olla varma, että aikasi kuluu johonkin muuhun. Ajanhallinta on asioiden tärkeysjärjestykseen asettamista!

QII-malli oman ajankäytön suunnittelussa Kiireellisyys Tärkeys
Q I Kiireellistä ja tärkeää • työtehtävät, joilla on deadline lähestymässä, yllättävät nakit pomolta ja kollegolta • puolison ja lasten kiireet

Kiireettömyys
Q II Ei kiireelistä, mutta tärkeää • ulkoilu, liikunta, itsestä huolehtiminen, hyvät yöunet, ystävät ja perhe • omat pitkän tähtäimen tavoitteet, käsitys hyvästä elämästä

Turhuus

Q III Kiireellistä muttei tärkeää • keskeytykset ja yllättävät menot

• ajantappopuuhastelu

Q IV Ei tärkeää eikä kiireellistä • monet sähköpostiviestit

Stephen Coveyn QII–malli (7 Habits) on työkalu oman ajankäytön jäsentämiseen.

133 Ensimmäisessä ruudussa ovat asiat, jotka hoidetaan välittömästi, kun ne tulevat vastaan – asiat, joiden hoitamatta jättämisestä koituisi iso vahinko joko työssä tai yksityiselämässä. Toisessa ruudussa ovat asiat, joiden hoitamatta jättämisestä koituu myös vahinkoa, mutta niin pitkällä tähtäimellä, että uhka ei tunnu välittömältä. Ajattelu, uuden taidon opiskelu, hyvät yöunet ja riittävä ulkoilu ja liikkuminen ovat asioita, jotka pitävät kehon ja mielen kunnossa niin, että voimia riittää tasaisesti ja taidot karttuvat. Näitä asioita ei mikään ulkopuolinen taho vaadi tai sijoita kalenteriin. Sen vuoksi ne saattavat arjen tiimellyksessä jäädä sivuun. ”Luen alani gurujen blogeja sitten kun minulla on aikaa.” Perhe sijoittuu tärkeysakselin yläpuolelle ja tuottaa sekä kiireellisiä että kiireettömiä menoja. Perheenjäsenen sairastuminen voi sekoittaa työviikon, mutta asia vain järjestetään. Kiireetön oleilu perheen kesken on arvokasta aikaa, jota pitäisi suojella eikä uhrata kiireille. Kolmannen ruudun asiat ovat joidenkin muiden kiireiden aiheuttamia, toisten ”tulipaloja”, jotka eivät ole tärkeitä sinun tavoitteidesi kannalta, mutta yhteinen etu voi vaatia sinua uhraamaan oma ajankäytön suunnitelmasi työkaverin auttamiseksi hädässä. Neljäs ruutu on hukka-aikaa. Keskittyminen työntekoon ei onnistu, vaikka tärkeitä tehtäviä olisi kakkosruudussa jonossa. TEHTÄVÄ Luokittele viimeaikaiset toimesi neljään ruutuun. 1. Tärkeää ja kiireellistä: Nopeaa toimintaa vaativat tilanteet 2. Tärkeää, muttei kiireellistä: Oppiminen, suunnittelu 3. Ei tärkeää, mutta kiireellistä: Keskeytykset 4. Ei tärkeää eikä kiireellistä: Ajanhukka POHDI Millaiset olosuhteet pudottavat sinut neloskenttään? Miten palautat itsesi kakkoseen?

134 Kun aloittelet verkkotoimijana, voi olla avuksi laatia sosiaalisen median viikko-ohjelma, johon merkitset kunakin päivänä vuorossa olevat toimet. Listalla tulisi olla palvelut, joissa olet läsnä, ja asiat, joita siellä teet. Systemaattisella suunnittelulla huolehdit siitä, että ne asiat, jotka olet aikonut hoitaa, tulevat hoidettua, minkä lisäksi tulet todennäköisesti spontaanisti tehneeksi muutakin. Sosiaalisen median toimintatapojen ja työkalujen opettelu on hanke, joka vie aikaa. Se vaatii sitä, että asetat oppimisen joksikin aikaa muiden asioiden edelle. Kun olet saavuttanut rutiinin, alkaa aikaa säästyä ja tulet toimissasi tehokkaammaksi. Alkuun pääsemisen taidot voi hankkia intensiivisellä koulutuksella, samalla tavalla auton hallintakin opetellaan erityisessä ajo-opetuksessa. Hyväksi tulee harjoittelemalla, mutta oppiminen ei lopu koskaan.

135

Lähteet
Aalto, Tuija. Henkilöbrändin nettinäkyvyyden vertailuindeksi. (Qaiku, 9.6.2010) http://www.qaiku.com/go/7g18/ Aalto, Tuija. Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle. (Kansanvalta. fi, 3.6.2010) http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Tutkimusjakehitys/ Sosiaalisenmedianmahdollisuudethallinnollepa Aalto, Tuija & Uusisaari, Marylka. Nettielämää: sosiaalisen median maailmat (BTJ, 2009). http://nettielamaa.fi/Nettielamaa_files/Nettielamaa-Aalto-Uusisaari.pdf Ahola, Eija & Palkamo, Anne (toim.) Megatrendit ja me (TEKES, 2009) http://www.tekes.fi/fi/document/42973/megatrendit_pdf Allen, David. Getting Things Done: The Art of Stress-Free Productivity (Diane Pub Co, 2003). Anderson, Chris. The Long Tail (Wired 10/2004) http://www.wired.com/wired/ archive/12.10/tail.html Apunen, Matti. Suomen tiukin hillotölkki (Aamulehti 18.02.2010) Apps for Democracy Finland – Kansalaisosallistujan työkalut http://www.mindtrek.org/2009/democracy_finland Aunola, Pirkka. Sosiaalisesta mediasta työmarkkina-arvoa (Slideshare, 20.3.2010) http://www.slideshare.net/Pirkka/sosiaalisesta-mediasta-tymarkkinaarvoa Farmer, F. Randall and Glass, Bryce. Building Web Reputation Systems (O’Reilly Media, Inc., 2010) BBC Editorial Guidelines, Social Networking, Microblogs and other Third Party Websites: BBC Use (2010) http://www.bbc.co.uk/guidelines/editorialguidelines/page/guidanceblogs-bbc-full BBC Editorial Guidelines, Social Networking, Microblogs and other Third Party Websites: Personal Use (2010) http://www.bbc.co.uk/guidelines/editorialguidelines/page/guidanceblogs-personal-full Beckett, Charlie. SuperMedia: saving journalism so it can save the world (Blackwell, 2008) Bunz, Mercedes. BBC tells news staff to embrace social media. (Guardian, 10.2.2010) http://gu.com/p/2epn4 Cellan-Jones, Rory. Is blogging dead? (BBC, 22.10. 2008) http://www.bbc.co.uk/ blogs/technology/2008/10/is_blogging_dead.html

136
Covey, Stephen R. The 7 Habits of Highly Effective People: Restoring the Character Ethic (Tandem Library, 2004) Drake, Merja: Terveysviestinnän kipupisteitä. Terveystiedon tuottajat ja hankkijat Internetissä ( Jyväskylän yliopisto 2009) Dugan, Lauren. The Pitfalls of Facebook Activism. http://www.allfacebook.com/ facebook-activism-pitfalls-2010-05 (3.5.2010) EUROPA – Digitaalistrategia: komissiolta toimintasuunnitelma Euroopan elintason ja hyvinvoinnin tueksi (Press Releases, 19.5.2010) http://europa.eu/ rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/10/581 Finjo. Innovaatiokide 2010. http://www.finjo.fi/pmwiki/pmwiki.php?n=Main. Prize2010 Fink, Sheri. The Deadly Choices at Memorial (New York Times Magazine 25.8.2010, ProPublica 27.8.2010) http://www.nytimes.com/2009/08/30/magazine/30doctors.html http://www.propublica.org/series/deadly-choices Gustafsson, Marko. Miten minusta tuli minä (WSOY, 2009) Haasio, Ari. Johdon assistentin tiedonhankinnan opas (WSOYpro, 2009) Hautamäki, Antti (toim.) Arvot, työ ja vastuu. Yritystoiminnan ehdot arvonmuodostuksen uudessa logiikassa. Yritystoiminnan tulevaisuus – asiantuntijaryhmän loppuraportti. (Helsinki 2008) Hengellinen elämä verkossa. http://sakasti.evl.fi/hengellinenelamaverkossa Himanen, Pekka. Hakkerietiikka ja informaatioajan henki (WSOY, 2001). Hintikka, Kari A. Johdatus osallistumistalouteen – internetin uusia taloudellisia toimintaympäristöjä. (Tieke, 2008) http://www.tieke.fi/julkaisut/tieken_ julkaisusarja/osa_32/ Hintikka, Kari A & Rongas, Anne. ELMA-esiselvitys (Teknologiakeskus Innopark Oy, Digibusiness-klusteriohjelma ja Suomen eOppimiskeskus ry., 2010) Hirsto, Heidi, Aalto Yliopisto, Aalto Media Factory. The Quality of Online Discussion. http://mediafactory.aalto.fi/?p=565 (30.4.2010) HS-raati http://www.hs.fi/juttusarja/hsraati Hynninen, Asko. Demokratian ihmelääke – vai susi jo syntyessään? Julkisuusperiaate muuttuu lihaksi usein vasta pakon edessä. Journalistiikan portaali – Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitos http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/ tutkiva/tutkimus_artikkeli_hynninen.shtml Ito, Joi. World of Warcraft – “The New Golf ” (10.2.2006) http://joi.ito.com/weblog/2006/02/10/world-of-warcra-4.html Jordan, Andy. The Currency Revolution – Real Time Economics (WSJ blog 9.9.2009) http://blogs.wsj.com/digits/2009/09/09/the-currency-revolution/

137
Juholin, Elisa. Communicare!: viestintä strategiasta käytäntöön (Inforviestintä, 2009) Junkkaala, Jouni. Avoin juttu (Tietoviikko 4.3.2010) http://tivi.fi/avoinjuttu Junkkaala, Jouni. Tehdään yhdessä juttu Tietoviikkoon! (Qaiku, 16.1.2010) http://www.qaiku.com/go/5enw/ Jyrkiäinen, Jyrki. Journalistit muuttuvassa mediassa (Tampereen yliopisto, 2008) http://tampub.uta.fi/tulos.php?tiedot=233 Jääskeläinen, Janne. Verkkopalvelun ostajan opas (Talentum, 2010) Kawasaki, Guy. The art of the start: the time-tested, battle-hardened guide for anyone starting anything (Portfolio, 2004) Korhonen, Johanna. Ehdokkaat esiin! Miten julkinen valta voi tukea vaaliehdokkaiden maksutonta näkyvyyttä ja äänestäjien tiedonsaantia. (Oikeusministeriö, 12.4.2010) http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Selvityksiajaohjeita/ Selvitystenjaohjeidenarkisto/Selvityksiajaohjeita2010/1266333839374 Korhonen, Petri. Sosiaalisesta mediasta tuli tupakkatauon korvike (Taloussanomat, 10.8.2010) http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2010/08/10/onkofacebook-pahempi-kuin-tupakkatauko/201010916/135 Kuntien verkkoviestintäohje (Kuntaliitto, 2010) http://flash.kunnat.net/ verkkoviestintaohje/ Linnake, Tuomas. Sovelluskehittäjät heräilevät iPhone-krapulaan (Digitoday 26.2.2010) http://www.digitoday.fi/mobiili/2010/02/26/sovelluskehittajatherailevat-iphone-krapulaan/20102955/66 MacLeod, Hugh. How to be creative (gapingvoid, 25.7.2004) http://gapingvoid.com/2004/07/25/how-to-be-creative/ Mannermaa, Mika. Jokuveli: elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa (WSOYpro, 2008) Otala, Leenamaija & Pöysti, Kaija. Wikimaniaa yrityksiin: Yritys 2.0. tuottamaan (WSOYpro 2008) Parantainen, Jari. Gurumarkkinointi-blogi tiensä päässä. http://gurumarkkinointi. fi/2010/03/26/gurumarkkinointi-blogi-tiensa-paassa/ (26.3.2010) Parker-Pope, Tara. Is Your Facebook Personality Genuine? 2.12.2009. http://well.blogs.nytimes.com/2009/12/02/is-your-facebook-personality-genuine/ Porttinen, Katri. Vaikea ammattikunta ( Journalisti 3.6.2010) http://www. journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2010/11/artikkelit/vaikea-ammattikunta/ Presnal, Katja. Blog about Suri’s Shoes. Get traffic, good karma & linky love (6.5.2008) http://www.skimbacolifestyle.com/2008/05/blog-about-suris-shoesget-traffic-good.html

138
Rajalahti, Hanna. Facebook-huuma menee kohta ohi. (Talouselämä 20.8.2010) Remes, Matti. Missä hälytys, siellä Sovijärvi ( Journalisti 25.3.2010) http://www. journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2010/06/artikkelit/missa_halytys_siella_ sovijarvi/ Reporting from the internet. Reuters Handbook of Journalism. http://handbook.reuters.com/index.php/Reporting_from_the_internet Rongas, Anne. Innovaatiojuna. (Opeblogi 6.1.2010) http://opeblogi.blogspot. com/2010/01/innovaatiojuna.html Rudder, Christian. The 4 Big Myths of Profile Pictures (OKTrends 20.1.2010) http://blog.okcupid.com/index.php/the-4-big-myths-of-profile-pictures/ Rudder, Christian. Don’ t Be Ugly By Accident! (OKTrends 10.8.2010) http://blog.okcupid.com/index.php/dont-be-ugly-by-accident/ Ruuskanen-Himma, Eila & Harkke, Satu. SLU:n Urheilun sähköinen media 2.0-selvitys. (Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry. 2010) http://www.slu.fi/@Bin/2737583/SLU_Liikkuva+kuva+06042010+net.pdf Saarikoski, Ville. Pk-yritys 2.0 – miten toimia sähköisesti verkottuvassa, yhteentoimivassa maailmassa (TIEKE, 2007) Saarikoski, Petri & Suominen, Jaakko & Turtiainen, Riikka & Östman, Sari. Funetista Facebookiin: Internetin kulttuurihistoria. (Gaudeamus Helsinki University Press, 2009) Sajari, Petri. Yli miljoonan latauksen pelimies. Helsingin Sanomat 17.5.2009. SAK Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö, Sosiaalisen median ohjeistus SAK:n henkilöstölle (7.5.2010) http://www.sak.fi/suomi/ ajankohtaista.jsp?lang=fi&location1=1&id=33935 Shirky, Clay. Cognitive Surplus: Creativity and Generosity in a Connected Age. (Penguin Group USA, 2010) Shirky, Clay. Here Comes Everybody: The Power of Organizing Without Organizations. (Penguin Press USA, 2008) Stockholms Handelskammare. Har företagen koll på vilka de rekryterar? (2010) http://www.chamber.se/filearchive/3/31948/01_2010_rekrytering_webb.pdf TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry. Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot. http://www.tieke.fi/tuotteet_ja_palvelut/tieken_tutkinnot/tapahtuu_ ajokortissa/kokemuksia/tietoyhteiskunnan_kansalaistaido/ Toivonen, Santtu. Määrä tuottaa laatua. Tehokas sisäinen verkostoituminen innostaa IBM:n työntekijöitä innovoimaan. (Tietoviikko 14.5.2010) Yle Extra. http://extra.yle.fi/ YLE. Yle yhtiönä. http://avoinyle.fi/www/fi/organisaatiotietoa/ylen_strategia.php

Sign up to vote on this title
UsefulNot useful