Faroodin lankeemus

Kaadut maahan. Katsot alati tuulen puhaltamaa hiekkaa käsiesi päällä, kun huomaat auringon paahteen polttavan pääsi. Yrität kietoa itsesi kaapuihin, mutta kuulet vain komentavan käskyn "Farood! Tarkkana!" Katsot ympärillesi. Olet temppelissä. Se on tuttu temppeli. Näet ympärilläsi ystäviäsi Whitehornista. He vaikuttavat kovin nuorilta sitten viime näkemän. He kaikki näyttäisivät katsovan salin keskelle, jossa seisoo tuttu, mutta kovin nuoren näköinen mies. Et tunnista häntä. Hänen kasvonsa näyttäisivät muovautuvan sitä mukaan mitä tarkemmin yrität muistella. Miehellä on kädessään paksuhko kirja. Se on koristeltu monin kirjaimin. Sanat eivät muodosta järkeviä lauseita. Ne vaihtavat paikkaa alati. Vilkaiset alas ja huomaat punaisen täplän puhtaan valkoisella kaavulla. Toinen täplä ilmaantuu viereen. Kuulet miehen puhuvan. Hänen äänensä on vääristynyt, kaiunomainen. Et saa selvää hänen puheestaan. Kysyt viereiseltä ystävältä, mitä mies sanoi. Hän ei vastaa vaan tarkkaavaisena kuuntelee miestä, ottaen samalla muistiinpanoja papyrukseensa. Suljet silmäsi. Kuulet miehen selvästi nyt. "Taltuta ja kiellä valheellisuudet, huhut ja petolliset tarinat kun kohtaat niitä. Levitä totuutta ja tietoa ympärillesi. Älä koskaan toimita viestiä väärin tai puutteellisesti. Näitä sääntöjä rikkomalla lankeatte kauemmaksi Oghman palvelemisesta. Teidän pappeus puhaltuu pois kuin hiekka aavikolla. Katsot jälleen alas. Olet erämaassa. Ympärilläsi ei ole ketään. Tuuli puhaltaa vasten kasvojasi. "Farood!" Kuulet äänen. Se tulee kaikkialta. Korviisi sattuu, silmiisi pistää. "Lankesit! Ja kuin hiekka aavikolla, niin pappeutesikin puhaltuu pois. Tämä on Oghman, Tiedon Jumalan langettama rangaistus sinulle, Farood!" Kipu yltyy yhä korkeammaksi. Silmäsi vuotavat verta ja tunnet, kuinka verestäsi, sielustasi ja sydämestäsi tiedon jyvät irtaantuvat. Pimeys.