You are on page 1of 175

The Project Gutenberg EBook of Rautakorko, by Jack London

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Rautakorko
Vallankumousromaani

Author: Jack London

Release Date: March 16, 2008 [EBook #24848]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTAKORKO ***

Produced by Matti J�rvinen and PG Distributed Proofreaders.

RAUTAKORKO

VALLANKUMOUSROMAANI

JACK LONDON

SUOMENNOS

Ensimm�isen kerran julkaissut


Kustannusosakeyhti� Otava 1921.

ALKULAUSE.

Everhardin k�sikirjoitusta ei voi v�itt�� eritt�in t�rke�ksi


historialliseksi asiapaperiksi. Historioitsija huomaa siin� joukoittain
erehdyksi� -- ei itse tosiasioihin, vaan tulkintaan n�hden. Meille,
jotka voimme tarkastaa ajassa taaksep�in niit� seitsem�� vuosisataa,
mitk� ovat kuluneet siit�, kun Avis Everhard laati k�sikirjoituksensa,
ovat selvi�it� ne tapahtumat ja seikat, mitk� olivat h�m�ri� ja
peitettyj� h�nen silm�lleen. H�nelt� puuttui kokonaisk�sityst�. H�n oli
liian l�hell� niit� tapahtumia, joista h�n kirjoittaa. Viel�p� h�n oli
vallan sulautunut niihin tapauksiin, joita h�n kuvaa.

Kuitenkin siit� huolimatta Everhardin k�sikirjoituksella


henkil�kohtaisena asiapaperina on arvaamaton merkitys. Mutta siin�kin
suhteessa tapaamme virheellisyyksi� ja puutteellisuuksia, jotka johtuvat
rakkauden puolueellisuudesta. Mutta yht� kaikki me hymyilemme ja annamme
anteeksi Avis Everhardille ne sankarilliset piirteet, joilla h�n kuvasi
miest�ns�. Me tied�mme t�n� p�iv�n�, ett� h�n ei ollut niin tavattoman
suuri ja ett� h�n n�ytteli koko joukon pienemp�� osaa aikansa
tapahtumissa kuin mit� t�m� k�sikirjoitus tahtoo uskotella.

Me tied�mme, ett� Ernest Everhard oli harvinaisen luja mies, mutta ei


niin tavaton kuin h�nen vaimonsa arveli h�nen olleen. H�n ei oikeastaan
ollut muuta kuin muuan niit� sankareita, jotka maailman kaikissa osissa
pyhittiv�t el�m�ns� kumoukselle, vaikka onkin my�nnett�v�, ett� h�n
suoritti aivan erikoisen teht�v�n siin�, ett� h�n j�rjesti ja tulkitsi
ty�v�enluokan filosofiaa. �Proletaarinen tiede� ja �proletaarinen
filosofia� olivat niit� nimityksi�, joita h�n siit� k�ytti, siten
paljastaen �maalaisuutensa� -- puutteellisuuden, joka oli suoranainen
seuraus silloisista ajoista ja jota kukaan ei voinut noina aikoina
v�ltt��.

Mutta palataksemme j�lleen k�sikirjoitukseemme t�ytyy meid�n pit�� sit�


eritt�in t�rke�n� siihen katsoen, ett� me sen johdolla tutustumme niihin
_tunteisiin_, jotka noina aikoina vallitsivat. Emme miss��n tapaa
pirte�mp�� kuvausta niiden ihmisten sielunel�m�st�, jotka eliv�t tuona
rauhattomana aikakautena, vuosien 1912 ja 1932 v�lill�, -- heid�n
erehdyksens� ja tiet�m�tt�myytens�, heid�n ep�ilyksens� ja pelkonsa ja
v��rink�sityksens�, heid�n siveysopilliset hourailunsa, heid�n rajut
intohimonsa, heid�n k�sitt�m�t�n alhaisuutensa ja itsekkyytens� on siin�
ilmehikk��sti kuvattu. N�m� seikat ne juuri ovatkin niin vaikeita meid�n
valistuneen aikamme ymm�rt��. Historia kertoo meille, ett� n�in
tapahtui, ja biologia ja sielutiede kertovat meille, miksi niin
tapahtui; mutta kaikki nuo tieteet yhdess� eiv�t esit� niist� meille
el�v�� kuvaa. Me hyv�ksymme ne tosiasioina, mutta emme saa niist�
sympaattista k�sityst�.

Mutta t�m� mielenkiinto her�� meiss� selaillessamme Everhardin


k�sikirjoitusta. Me tunkeudumme tuon muinaisen maailmandraaman
n�yttelij�iden tajuntaan ja el�mme heid�n sielunel�m��ns�. Me emme
ainoastaan ymm�rr� Avis Everhardin rakkautta sankarillista puolisoaan
kohtaan, vaan me niinik��n tunnemme, kuten h�nkin tunsi noina p�ivin�,
oligarkian (harvainvallan) ep�m��r�isen ja hyvin kamalan heijastuksen.
Me tunnemme Rautakoron (hyvin onnistunut nimi) astuvan maailmaan
ruhjoakseen ihmiskunnan.

Ja sivumennen huomautamme, ett� tuo historiallinen iskusana, Rautakorko,


syntyi Ernest Everhardin mieless�. Se on yksi niit� riidanalaisia
kysymyksi�, jotka t�m� �skett�in l�ydetty todistuskappale ratkaisee.
T�t� ennen olemme otaksuneet, ett� t�t� nimityst� k�ytettiin ensiksi
lentolehdess� �Te Orjat�, jonka oli kirjoittanut George Milford ja joka
painettiin v. 1912. T�m� George Milford on joku v�hemm�n tunnettu
agitaattori, josta ei tiedet� mit��n muuta kuin ett� h�net ammuttiin
Chicagon kommuunin aikana. H�n n�ht�v�sti oli kuullut Ernest Everhardin
k�ytt�v�n tuota nimityst� jossakin julkisessa puheessaan, ehk� silloin
kun h�n oli ehdokkaana kongressiin, v. 1912. K�sikirjoituksesta me
saamme selville, ett� Everhard k�ytti sit� er��ss� yksityisess�
p�iv�llistilaisuudessa kev��ll� v. 1912. T�m� ep�ilem�tt� on aikaisin
tilaisuus, miss� oligarkiasta k�ytettiin t�llaista nimityst�.

Oligarkian syntyminen tulee aina j��m��n salaisen ihmettelyn esineeksi


historioitsijoille ja ajattelijoille. Muilla suurilla historiallisilla
tapahtumilla on paikkansa yhteiskunnallisessa kehityksess�. Ne olivat
v�ltt�m�tt�mi�. Ne olisi voinut etuk�teen m��r�t� yht� suurella
varmuudella kuin t�htientutkijat m��r��v�t taivaankappaleitten
liikkeit�. Ilman noita toisia suuria historiallisia tapahtumia
yhteiskunnallinen kehitys ei olisi voinut edisty�. Alkeellinen
kommunismi, henkiorjuus, maaorjuus ja palkkaorjuus olivat v�ltt�m�tt�mi�
porraspuita yhteiskunnan kehityskulussa. Mutta hullunkurista olisi
v�itt��, ett� Rautakorko oli tuollainen v�ltt�m�t�n kehitysaskel.

Niin musta kuin keskiaikainen l��nityslaitos ja maaorjuus olikin, oli se


kuitenkin v�ltt�m�t�n. Mik� muu paitsi juuri feodalismi olisi voinut
seurata tuon suuren hallituskoneiston, Rooman valtakunnan, kukistumista?
Mutta niin ei ole Rautakoron laita. Yhteiskunnallisen kehityksen
lakiper�isess� j�rjestyksess� sill� ei ole mit��n sijaa. Se ei ollut
tarpeellinen eik� se ollut v�ltt�m�t�n. Sen t�ytyy aina pysy�
suurenmoisena historiallisena omituisuutena -- oikkuna, hourekuvana,
ilmestyksen�, odottamattomana ja aavistamattomana seikkana; ja sen
tulisi olla varoituksena meid�n p�iviemme rohkeille
valtioteoreetikoille, jotka puhuvat sellaisella varmuudella
yhteiskunnallisesta kehityskulusta.

Sen ajan sosiologit (yhteiskuntatieteilij�t) pitiv�t kapitalismia


porvariston vallan korkeimpana huippuna, porvarillisen vallankumouksen
kypsyneen� hedelm�n�. Ja me t�m�n aikakauden ihmiset emme voi muuta kuin
antaa hyv�ksyv�n tunnustuksemme sille arvioimiselle. Kapitalismin
per�st�, niin ennustivat niin suurisuuntaisen lahjakkaat vastustajatkin
kuin Herbert Spencer, tulisi sosialismi. Kukistuneen kapitalismin
raunioista, niin arveltiin, nousisi aikakausien kukka, ihmisten veljeys.
Mutta sen sijasta kauhuksi meille t�m�n aikakauden ihmisille samoinkuin
niillekin, jotka siihen aikaan eliv�t, perusjuuriaan my�ten m�t�
kapitalismi ty�nsi ilmoille tuon kamalan vesan, oligarkian.

Liian my�h��n kahdennenkymmenennen vuosisadan alkupuolella


sosialistiliike aavisti oligarkian l�hestymisen. Ja silloin kun sit�
aavistettiin tulevaksi, se jo saapui verisen�, kamalana todellisuutena.
Eik� viel� silloinkaan, kuten Everhardin k�sikirjoitus osoittaa,
Rautakorkoa pidetty vakavana tekij�n�. Sen kukistaminen olisi muutamien
vuosien kysymys, arvelivat sen ajan kumoukselliset. Totta kyll� he
k�sittiv�t, ett� �Maalaiskapina� oli huonosti suunniteltu, ja ett�
ensimm�inen kapina puhkesi ennen aikojaan; mutta he eiv�t viel� silloin
arvanneet, ett� toinen kapina oli niinik��n tuomittu kukistumaan, ja
ett� sen osanottajia odotti viel� kauheampi rangaistus.

Silminn�ht�v�sti Avis Everhard t�ydensi k�sikirjoituksensa toisen


kapinan valmistelujen viimeisin� p�ivin�, josta johtuu se, ett� siin� ei
mainita mit��n t�m�n kapinan onnettomasta lopusta. On aivan varma, ett�
h�n aikoi panna k�sikirjoituksensa painoon, niin pian kuin Rautakorko
olisi kukistettu, jotta h�nen puolisonsa heti kuolemansa j�lkeen saisi
t�yden tunnustuksen kaikesta, mit� h�n oli puuhannut ja aikaansaanut.
Mutta silloin tuli toisen kapinan kamala murskaaminen, ja on luultavaa,
ett� h�n vaaran hetkell�, ennenkuin pakeni tai joutui sotav�en k�siin,
piilotti k�sikirjoituksen Wake Robin Lodgen onttoon tammeen.

Avis Everhardista ei ole t�m�n enemp�� tiedossa. Varmuudella voinee


otaksua, ett� h�net teloitettiin; ja kuten tiedet��n, ei Rautakorko ole
j�tt�nyt j�lkeens� mit��n tili� sellaisista mestauksista. Mutta eip� h�n
aavistanut silloin, kun h�n k�tki k�sikirjoituksen ja valmistautui
pakenemaan, miten kamalalla tavalla toinen kapina kukistettaisiin. V�h�n
lienee h�nell� ollut aavistusta siit�, ett� kolmen seuraavan vuosisadan
kiero kehitys synnytt�isi kolmannen kumouksen ja nelj�nnen kumouksen ja
joukon kumouksia, jotka kaikki tulisivat hukkumaan verivirtoihin,
ennenkuin ty�v�en maailmanliike saavuttaisi voiton. Eik� h�n liene
liioin aavistanut, ett� h�nen Ernest Everhardille aikomansa
rakkaudenlahja tulisi lep��m��n h�iritsem�tt� seitsem�n pitk��
vuosisataa Wake Robin Lodgen ikitammen uumenissa.

_Anthony Meredith._

Ardis, marraskuun 27 p:n� 419 (uutta ajanlaskua).

ENSIMM�INEN LUKU.

Minun kotkani.

Lauhkea kes�inen tuuli huojuttelee puiden oksia, ja Wild Waterin


kuohuvat aallot soittavat soreaa s�velt��n sammaloituneiden kivien
vaiheilla. Perhosten siivet v�lkkyv�t p�iv�npaisteessa, ja ilman t�ytt��
mehil�isten surina. On niin hiljaista ja rauhallista, ja min� istun
t�ss�, mietiskelen ja olen rauhaton. Tuo hiljaisuus tekee minut
levottomaksi. Se tuntuu ep�todelta. Koko maailma on hiljaista, mutta se
on hiljaisuutta myrskyn edell�. J�nnitt�en kaikki aistini min� kuuntelen
l�henev�n myrskyn enteit�. Oi, kunhan se ei vain muodostuisi
ennenaikaiseksi! Ennenaikaiseksi![1]

[1] Toinen vallankumous oli suureksi osaksi Ernest Everhardin ty�t�,


vaikka h�n tietysti toimi yhdess� eurooppalaisten johtajain kanssa.
Everhardin vangitseminen ja mestaus oli v:n 1932 suuri tapahtuma.
Kuitenkin olivat h�nen suunnitelmansa niin perinpohjaiset ja tarkat,
ett� h�nen liittoveljiens� onnistui pitemm�tt� viivytyksett� ja
ilman sekaannusta toteuttaa ne. Everhardin mestauksen j�lkeen h�nen
vaimonsa asettui Wake Robin Lodge'iin, Sonoma-vuoristossa
Kaliforniassa sijaitsevaan pienoiseen hirsimajaan.

Eip� ole ihme, ett� olen levoton. Min� mietin ja mietin enk� voi lakata
miettim�st�. Olen ollut el�m�n h�lin�ss� niin kauan, ett� rauha ja
hiljaisuus minua ahdistavat, eiv�tk� minun ajatukseni voi irtautua
tuosta kuoleman ja h�vityksen raivoisasta n�ytelm�st�, joka pian on
alkava. Korvissani kaikuvat ly�tyjen huudot, ja min� voin n�hd�,
niinkuin kerran ennen n�in, silvottua ja raastettua ihmislihaa, miten
sieluja revittiin irti ylv�ist� ja ihanista ihmisruumiista.[1] Sill�
lailla me poloiset inehmot saavutamme p��m��r�mme, pyrkien metelien ja
h�vityksen kautta rauhaan ja onneen t�ss� maailmassa.

[1] H�n tarkoittaa t�ss� ep�ilem�tt� Chicagon kommuunia.


Ja minusta tuntuu niin yksin�iselt�. Kun en ajattele sit�, mik� on
tuleva, mietiskelen sit�, mik� on ollut eik� koskaan palaa -- muistelen
kotkaani, joka v�sym�tt�min siivin kiiti p��maaliansa, ihmiskunnan
vapauden s�teilev�� ihannetta kohti. Min� en voi joutilaana istua ja
odotella sit� suurta hetke�, joka on h�nen ty�t�ns�, vaikk'ei h�n ole
t��ll� en�� sit� n�kem�ss�. H�n uhrasi sille miehuutensa vuodet ja sille
h�n pyhitti el�m�ns�. Se on h�nen ty�ns�.[1]

[1] Antaen t�yden arvon Avis Everhardille on t�ss� huomautettava, ett�


Everhard oli vain yksi niist� monista etevist� johtajista, jotka
suunnittelivat toisen vallankumouksen. Ja me t�m�n p�iv�n ihmiset,
jotka luomme arvostelevan katseemme menneisyyteen, voimme
varmuudella sanoa, ett� toinen vallankumous ei olisi p��ttynyt
v�hemm�n onnettomasti, vaikka Everhardkin olisi el�nyt.

Ja niinp� ryhdynkin t�m�n tuskaisen odotuksen kest�ess� kirjoittamaan


puolisostani. H�nen luonteessaan on paljon sellaista, mit� ei tunne
kukaan toinen, ja sellaista ylev�� luonnetta ei voi liian kirkkain
v�rein kuvata. H�n oli suuri sielu, ja kun rakkauteni ylenee
ep�itsekk��ksi, niin en ole pahoillani muusta kuin siit�, ett� h�n ei
ole t��ll�, n�kem�ss� huomisp�iv�n sarastusta. Me emme voi joutua
tappiolle. H�n on rakentanut niin jykev�t ja varmat suunnitelmat.
Kirottu Rautakorko! Pian, pian sy�st��n tuo painajainen ihmiskunnan
hartioilta. Kun kajahtaa kehoituksen sana, niin nousee koko maailman
ty�l�isjoukko. Maailman historia ei tunne t�m�n vertaista. Ty�v�en
yhteisyydentunne on varma, ja nyt on kysymys ensimm�isest�
kansainv�lisest� vallankumouksesta, joka tulee ulottumaan kautta koko
maailman.[1]

[1] Toinen vallankumous oli todellakin kansainv�linen. Se oli


j�ttil�issuunnitelma, niin suunnattoman suuri, ett� sit� ei olisi
voinut yksi mies tehd�. Ty�v�ki maailman kaikissa oligarkioissa oli
valmiina nousemaan merkin saatuaan. Saksa, Ranska, Italia ja koko
Austraalia olivat sosialistisia maita. Ne tarjosivat apuaan
vallankumoukselle. Ja urheasti ne t�yttiv�tkin lupauksensa, sill�
onnettomalla seurauksella, ett� maailman yhdistyneet oligarkiat,
toisen vallankumouksen kukistumisen j�lkeen, saattoivat n�iss�
maissa oligarkian uudelleen valtaan.

Ajatukseni askartelevat siin�, mik� tekee tuloaan. Min� olen el�nyt


siin� y�t ja p�iv�t ja niin pitk�n aikaa, ett� se on alituisesti
mieless�ni. Siksip� en voikaan ajatella puolisoani muistamatta sit�.
H�nh�n oli sen sielu, ja miten voisin min� erottaa ajatuksissani
toisistaan nuo kaksi.

On tunnettua, miten h�n ponnisteli vapauden puolesta ja miten katkerasti


h�n sai siit� k�rsi�. Min�p� sen tied�n, joka olen h�nen kanssaan ollut
n�m� kaksikymment� j�nnityksen vuotta. Min� tunnen h�nen
k�rsiv�llisyytens�, h�nen v�sym�tt�m�n ponnistelunsa, h�nen
horjumattoman uskollisuutensa sille asialle, jonka edest� h�n ainoastaan
kaksi kuukautta sitten uhrasi el�m�ns�.

Koetan kirjoittaa yksinkertaisesti ja kertoa t�ss�, kuinka Ernest


Everhard astui el�m�ni piiriin -- miten h�net ensin kohtasin, miten h�n
kasvoi, kunnes tulin osaksi h�nest�, sek� niist� valtavista muutoksista,
mitk� h�n aiheutti minun el�m�ss�ni. T�ll� tavoin katselkaa h�nt� minun
silmill�ni ja oppikaa tuntemaan h�net sellaisena kuin min� h�net tunsin
-- paitsi niit� suhteita, jotka ovat liian salaisia ja suloisia minun
kertoa.

Helmikuussa v. 1912 tapasin h�net ensimm�isen kerran, kun h�n,


kutsuttuna is�ni[1] toimeenpanemille p�iv�llisille, saapui meid�n
kotiimme Berkeleyssa. En voi sanoa, ett� ensimm�inen vaikutelmani
h�nest� olisi ollut h�nelle edullinen. H�n oli yksi niist� monista
vieraista, jotka olivat saapuvilla, ja vierashuoneessa, mihin me kaikki
kokoonnuimme odottamaan viel� saapumattomia vieraita, h�n ei n�ytt�nyt
olevan paikallaan. Oli �pappien ilta�, kuten is�ni sit� leikill��n
nimitti, ja Ernest ei todellakaan soveltunut noiden hengenmiesten
joukkoon.

[1] John Cunningham, Avis Everhardin is�, oli professori valtion


yliopistossa Berkeleyssa, Kaliforniassa. H�nen erikoisalanaan oli
fysiikka, ja h�n oli sangen huomattava tiedemies alallaan.

Ensiksik��n h�nen vaatteensa eiv�t soveltuneet h�nen ylleen. H�nell� oli


p��ll��n mustasta kankaasta tehty valmiina ostettu puku. H�nen jykev�t
lihaksensa, varsinkin hartioiden kohdalta, vetiv�t takin poimuille.
H�nen niskansa oli oikea nyrkkitaistelijan[1] niska, paksu ja j�ntev�.
T�m� nyt siis oli se yhteiskuntafilosofi ja entinen hevosenkengitt�j�,
jonka is�ni oli l�yt�nyt.

[1] Siihen aikaan miehet tappelivat rahapalkinnosta paljain nyrkein. Kun


toinen oli peitottu tunnottomaksi tai kuoliaaksi, sai toinen rahat.

Ja sitten kun h�n pudisti minun k�tt�ni! H�nen k�denpuristuksensa oli


luja ja voimakas, mutta minua h�n katseli rohkeasti mustilla silmill��n
-- liian rohkeasti minun mielest�ni. Min� n�hk��s olin muodostunut
ymp�rist�ni mukaiseksi ja siihen aikaan tunsin voimakasta luokkavaistoa.
Sellainen rohkeus olisi ollut suorastaan anteeksiantamatonta, jos siihen
olisi tehnyt itsens� syylliseksi minun omaan luokkaani kuuluva mies.
Min� en voinut olla luomatta katsettani alas, ja tuntuipa oikein
kevent�v�lt�, kun h�n siirtyi sivuitseni ja min� k��nnyin tervehtim��n
piispa Morehousea -- joka oli suosikkini, herttainen ja totinen
keski-ik�inen mies, jolla oli Kristus-kasvot ja joka oli hyv� ja oppinut
mies.

Mutta rohkeus, jonka min� k�sitin olevan h�ik�ilem�tt�myytt�, oli ilmaus


Ernest Everhardin todellisesta luonteesta. H�n oli koruton,
kursailematon, pelk��m�t�n, eik� h�n tahtonut tuhlata aikaa totunnaisten
tapojen lukemattomien s��nt�jen noudattamiseen. �Sin� miellytit minua�,
h�n selitti kauan sen j�lkeen, �ja miksi en olisi antanut silmieni
nauttia suloisesta n�yst�.� Min� sanoin, ett� h�n ei pel�nnyt mit��n.
H�n oli ylimys luonnostaan, vaikkakin h�n kuului ei-ylimysten piiriin.
H�n oli yli-ihminen, vaaleaverinen peto, jollaista Nietzsche[1] on
kuvannut, ja sen lis�ksi h�n oli kansanvaltaisuuden aatteen l�pitunkema.

[1] Friedrich Nietzsche, kristillisen ajanlaskun yhdeks�nnentoista


vuosisadan hullu filosofi, joka n�ki totuuden kangastuksia, mutta
joka ennen pitk�� ajatteli inhimillisen ajatuskeh�n ymp�ri ja
sy�ksyi mielipuolisuuteen.

Puuhaillessani vieraiden vastaanotossa ja sen ep�miellytt�v�n


vaikutuksen johdosta, mink� minuun oli tehnyt tuo ty�v�enluokan
filosofi, unohdin h�net kokonaan, vaikka tosin huomasin h�nen
l�sn�olonsa parikin kertaa -- eritt�inkin v�lkkeen h�nen silmiss��n, kun
h�n kuunteli vuoroin yhden, vuoroin toisen papin puhetta. H�n on
humoristi, mietin mieless�ni ja melkein olisin ollut valmis antamaan
h�nelle anteeksi h�nen pukunsa puutteellisuuden. Mutta aika riensi ja
p�iv�llinen oli sy�ty, eik� h�n ollut viel� kertaakaan avannut suutaan,
vaikka papit koko ajan olivat innokkaasti keskustelleet ty�v�enluokasta,
sen suhteesta kirkkoon ja siit�, mit� kirkko oli sen hyv�ksi tehnyt tai
aikoi tehd�. Huomasin, ett� is�ni oli huolissaan siit�, ett� Ernest ei
puhunut mit��n. Kerran is� tarttui asiaan ja kehoitti h�nt� sanomaan
jotakin; mutta Ernest kohautti hartioitaan vastaten, ett� �minulla ei
ole mit��n sanomista�, ja jatkoi mantelien sy�mist�.

Mutta is� ei siihen tyytynyt. Hetken kuluttua h�n sanoi:

�Meill� on joukossamme er�s ty�v�enluokan j�sen. Olen varma, ett� h�n


voi esitt�� asioita uudelta n�k�kannalta, mik� saattaa olla sek�
huvittavaa ett� virkist�v��. Min� tarkoitan mr Everhardia.� Toiset
ilmaisivat hyvin hillitty� uteliaisuutta ja kehoittivat Ernesti�
lausumaan ajatuksensa. He asettuivat h�nen suhteensa kerrassaan
suvaitsevalle ja yst�v�lliselle kannalle. Ja huomasin, ett� Ernest
k�sitti t�m�n ja ett� se huvitti h�nt�. H�n katsahti verkalleen
ymp�rilleen, ja min� n�in naurun v�reet h�nen silmiss��n.

�Minulta puuttuu tottumusta jumaluusopilliseen v�ittelyyn�, h�n alkoi ja


pys�htyi sitten ik��nkuin ep�illen ja arkaillen.

�Jatkakaa vain�, he kehoittivat, ja tohtori Hammerfield sanoi: �Me emme


kammo totuutta, miss� muodossa se esitett�neenkin, jos se vain on
vilpit�nt�.�

�Te siis erotatte vilpitt�myyden totuudesta?� kysyi Ernest �kki�.

Tohtori Hammerfield veti syv��n henke� ja sai sanotuksi: �Paraskin


meist� saattaa erehty�, nuori mies, paraskin meist�.�

Ernestin esiintymistapa muuttui siin� tuokiossa.

�Hyv� on�, h�n sanoi, �ja suokaa minun sanoa ensiksikin, ett� olette
kaikki erehtyneet. Te ette tied� mit��n ty�v�enluokasta, ette yht��n
mit��n. Teid�n yhteiskuntaoppinne on yht� nurinkurista ja arvotonta kuin
koko ajatustapannekin.�

Suuremman vaikutuksen kuin h�nen sanansa teki se tapa, mill� h�n ne


lausui. Min� h�tk�hdin kuullessani h�nen ensimm�isen sanansa. H�nen
��nens� oli yht� ylv�s kuin h�nen silm�ns�. Se oli sotatorven
puhallusta. Koko p�yt� h�tk�hti, ja yhdell� iskulla oli yksitoikkoisuus
karkoitettu tiehens�.

�Mik� sitten on niin kauhean nurinkurista ja arvotonta meid�n


ajatustavassamme, nuori mies?� kysyi tohtori Hammerfield, ja nyt jo oli
h�nen ��ness��n ja esiintymisess��n huomattavana jonkinlaista
katkeruutta.

�Te olette metafyysikkoja. Te voitte todistaa metafysiikkanne avulla


mit� hyv�ns�; ja niin menetellen jokainen metafyysikko voi todistaa
jokaisen toisen metafyysikon v��r�ksi -- mielens� mukaan. Te olette
kaiken laillisen j�rjestyksen vihollisia ajatuksen valtakunnassa. Te
olette mielett�mi� maailmojentekij�it�. Jokainen teist� asuu itse
luomassaan maailmassa, joka on tehty h�nen omista haaveistaan ja
toiveistaan. Te ette tunne sit� maailmaa, miss� el�tte, eik� teid�n
ajattelullanne ole mit��n pohjaa todellisuuden maailmassa.

�Tied�ttek�, mit� johtui mieleeni tuossa istuessani ja kuunnellessani


teid�n loppumatonta juttuanne. Teit� katsellessani muistin keskiajan
skolastikkoja, jotka oppineisuuden kaikella vakavuudella pohtivat
kysymyst�, kuinka monta enkeli� mahtuisi tanssimaan neulan k�rjell�.
Teh�n, hyv�t herrat, olette yht� vieraita kahdennenkymmenennen
vuosisadan �lylliselle el�m�lle kuin intiaanien poppamies
kymmenentuhatta vuotta sitten lepytelless��n jumalia loitsuillaan.�

Ernest innostui puhuessaan; h�nen kasvonsa hehkuivat, h�nen silm�ns�


s�ihkyiv�t, ja h�nen leukansa vavahteli omituisen kaunopuheisesti. Se
oli h�nen tapaistaan, sill� tavoin h�n aina teki ihmisiin j�rkytt�v�n
vaikutuksen. He aina unohtivat itsens� h�nen hy�k�tess��n heid�n
kimppuunsa tuolla musertavalla, kurikoivalla tavallaan. Ja nytkin he
unohtivat itsens�. Piispa Morehouse eteenp�in kumartuneessa asennossa
kuunteli tarkkaavaisesti. ��rimm�inen suuttumus ja kiukku kuvasteli
tohtori Hammerfieldin kasvoilla. Ja samoin toisetkin olivat �rtyneet,
jotkut hymyillen pilkallisella ja ylh�isell� tavallaan. Minusta se
tuntui hauskalta. Min� katsahdin is��n, pel�ten ett� h�n purskahtaisi
nauruun n�hdess��n tuon ihmispommin vaikutuksen, mink� h�n itse oli
meid�n keskellemme viskannut.

�Teid�n v�itteenne ovat jokseenkin ep�m��r�isi�, keskeytti tohtori


Hammerfield. �Lausukaapa t�sm�llisesti, mit� te tarkoitatte sanoessanne
meit� metafyysikoiksi.�

�Min� sanon teit� metafyysikoiksi sen t�hden, ett� te j�rkeilette


metafyysillisesti�, jatkoi Ernest. �Teid�n ajatustapanne on vastakkainen
tieteelliselle ajatustavalle. Teid�n p��telmilt�nne puuttuu pit�v�isyys.
Te voitte todistaa kaikki ettek� mit��n, eik� l�ydy teid�n joukostanne
kahta, jotka voisivat p��st� yksimielisyyteen jostakin asiasta. Jokainen
teist� sukeltaa omaan tietoisuuteensa, jos on kysymys itsens� tai
maailmankaikkeuden selitt�misest�. Yht� v�h�n kuin te voitte nostaa
itse�nne yl�s saappaanrakseista, yht� v�h�n voi tietoisuutta selitt��
tietoisuudella.�

�Min� en oikein ymm�rr�, sanoi piispa Morehouse. �Mutta minusta tuntuu,


ett� kaikki mielteet ovat metafyysillisi�. Matematiikka, tuo tarkin ja
vakuuttavin kaikista tieteist�, on ehdottomasti metafyysillinen.
Tieteellisen ajattelijan jokainen ajatusprosessi on metafyysillinen.
Ettek� my�nn� sit�?�

�Te ette ymm�rr�, kuten sanoitte�, Ernest vastasi. �Metafyysikko


j�rkeilee l�ht�kohtana oma itse. Tiedemies j�rkeilee l�ht�kohtana
kokemukseen perustuvat tosiasiat. Metafyysikko aloittaa j�rkeilyns�
m��r�tyst� oppij�rjestelm�st� ja liikkuu tosiasioita kohti; tiedemies
sit�vastoin aloittaa tosiasioista ja pyrkii teorioja kohti. Metafyysikko
selitt�� maailmankaikkeutta itsens� kautta; tiedemies selitt�� itsens�
maailmankaikkeuden kautta.�

�Jumalan kiitos, ettemme ole tiedemiehi�, mutisi tohtori Hammerfield


hyvill��n.

�Mit� te sitten olette?� kysyi Ernest.

�Filosofeja.�
�Siin� sit� ollaan.� Ernest nauroi. �Te olette livist�neet pois
todelliselta ja lujalta maaper�lt� ja lehahtaneet ilmaan, nimitt�en
lentokonettanne tuolla nimell�. Olkaa hyv� ja laskeutukaa alas
selitt�m��n, mit� te oikeastaan tarkoitatte filosofialla.�

�Filosofia on --� (tohtori Hammerfield pys�htyi ja kakisti kurkkuansa)


-- �jotakin sellaista, mit� voi ymm�rrett�v�sti selitt�� ainoastaan
sellaisille henkil�ille, joiden mieli ja luonteenlaatu on filosofinen.
Ahdas tieteilij�, nen� koeputkessa, ei voi ymm�rt�� filosofiaa.�

Ernest ei ollut huomaavinaan pistoa. H�nen tapansa oli k��nt��


peitsenk�rki takaisin vastustajaa kohti, ja niin h�n menetteli nytkin.
Rakastettavasti ja kohteliaasti hymyillen h�n vastasi:

�Siisp� te ymm�rr�tte sen m��ritelm�n filosofiasta, mink� aion teille


antaa. Mutta ennenkuin sen lausun, haastan teit� osoittamaan sen
virheellisyyden tahi vaikenemaan metafysiikasta. Filosofia on
yksinkertaisesti laajin tiede. Sen ajatustapa on sama kuin mink�
erikoisen tieteen tahansa ja sama kuin kaikkien erikoisten tieteitten.
Ja tuon saman ajatustavan kautta -- induktiivisen ajatustavan --
filosofia yhdist�� kaikki erikoiset tieteet yhdeksi suureksi tieteeksi.
Kuten Spencer sanoo, jokaisen erikoisen tieteen periaatteet ja
m��ritelm�t ovat osittain yhdistetty� tietoa. Filosofia yhdist�� sen
tiedon, mink� kaikki erikoistieteet sille hankkivat. Filosofia on
tieteitten tiede, hallitseva tiede, jos niin suvaitsette. Mit� pid�tte
minun m��rittelyst�ni?�

�Sangen todenmukainen, sangen todenmukainen�, mutisi tohtori Hammerfield


herpaantuneella ��nell�.

Mutta Ernest ei hellitt�nyt.

�Muistakaa se�, h�n sanoi, �ett� minun m��rittelyni on vaarallinen


metafysiikalle. Jollette nyt osoita m��ritelm�ni virheellisyytt�, niin
ei teill� my�hemmin ole oikeutta esitt�� metafyysillisi�
todistuskappaleita. Teid�n on nyt tuotava esille muistutuksenne.�

Ernest odotti. Hiljaisuus oli tuskallinen. Tohtori Hammerfield oli


pahoillansa, viel�p� h�mm�stynyt. Ernestin rusikoiva menettelytapa oli
saattanut h�net h�milleen. H�n ei ollut tottunut yksinkertaiseen ja
v�litt�m��n v�ittelytapaan. H�n katsahti p�yd�ss� istuviin ik��nkuin
vedoten heihin. Mutta kukaan ei ryhtynyt vastaamaan h�nen puolestaan.
N�in miten is� peitteli nauruansa ruokailuliinallaan.

�On olemassa toinenkin tapa metafyysikkojen arvottomuuden


todistamiseksi�, lausui Ernest, kun tohtori Hammerfieldin kiusallinen
asema oli huippuunsa k�rjistynyt. �Arvostella heit� heid�n tekojensa
valossa. Mit� he ovat tehneet ihmiskunnan hyv�ksi, jollei ota lukuun
heid�n punomiaan olemattomia mielikuvia tai sit�, ett� he ovat
erehtyneet luulemaan omia varjojaan jumaliksi? My�nn�n, ett� he ovat
lis�nneet ihmiskunnan huvia, mutta mit� todellista hy�ty� he ovat
tehneet ihmisille? He filosofeerasivat, jos suotte t�m�n sanan
v��rink�ytt�misen minulle anteeksi, syd�mest� tunteitten sijana,
sill'aikaa kuin tiedemiehet m��ritteliv�t veren kiertokulun. He puhuivat
n�l�st� ja rutosta Jumalan l�hett�min� rangaistuksina, sill'aikaa kuin
tiedemiehet rakensivat viljas�ili�it� ja kuivasivat kaupunkeja. He
rakensivat oman itsens� ja omien halujensa muotoisia jumalia, sill'aikaa
kuin tiedemiehet rakensivat teit� ja siltoja. He kuvasivat maata
maailmankaikkeuden keskustana, sill'aikaa kuin tiedemiehet l�ysiv�t
Amerikan ja havaintojensa perustuksella m��r�siv�t taivaankappaleitten
lait. Lyhyesti sanottuna, metafyysikot eiv�t ole tehneet mit��n, ei
kerrassaan mit��n ihmiskunnan hyv�ksi. Askel askeleelta edistyv� tiede
on karkoittanut heid�t tielt��n. Sit� mukaa kuin tiede on heitt�nyt
kumoon heid�n subjektiiviset selityksens�, he ovat luoneet uusia
subjektiivisia selityksi�, siihen luettuina selitykset aivan
viimeaikaisista todistetuista tosiasioista. Ja t�t� peli� he ep�ilem�tt�
tulevat jatkamaan iankaikkisesti. Hyv�t herrat, metafyysikko on
poppamies. Erotus teid�n ja eskimon v�lill� ei ole muuta kuin se erotus,
mink� tuhansien vuosien aikana saavutetut tosiasiat ovat synnytt�neet.
Siin� kaikki.�

�Mutta kuitenkin Aristoteleen ajatus oli vallitsevana Euroopassa


kokonaista kaksitoista vuosisataa�, huomautti tohtori Ballingford
mahtavasti. �Aristoteles oli metafyysikko.�

Tohtori Ballingford loi katseensa p�yd�n ymp�rill� istuviin


virkaveljiins�, jotka hyv�ksyv�sti ny�k�yttiv�t p�it��n ja hymyiliv�t.

�Teid�n valitsemanne esimerkki on sangen ep�onnistunut�, vastasi Ernest.


�Te vetoatte hyvin pime��n aikakauteen ihmiskunnan historiassa. Niinp�
me sanommekin sit� aikaa pime�ksi aikakaudeksi.[1] Aikakausi, jolloin
metafyysikot raiskasivat tieteit�, jolloin fysiikka muodostui 'viisaiden
kiven' etsinn�ksi, jolloin kemia alentui alkemiaksi ja astronomia
muuttui astrologiaksi. S��li Aristoteleen ajatuksen hallituskautta!�

[1] Englanninkielisess� kirjallisuudessa nimitys �Dark Age�, pime�


aikakausi, tarkoittaen historian keskiaikaa, on vallan tavallinen.
-- Suom. muist.

Tohtori Ballingford n�ytti hermostuneelta, sitten h�nen kasvoillansa


v�l�hti valo, ja h�n sanoi:

�Olkoon menneeksi t�m� peloittava kuva, mink� te piirsitte, mutta teid�n


t�ytyy toki my�nt��, ett� metafysiikka oli se sis�inen voima, joka
johdatti ihmiskunnan pois tuosta pime�st� aikakaudesta seuraavien
vuosisatojen valoon.�

�Metafysiikalla ei ole ollut siin� mit��n osaa�, eh�tti Ernest


vastaamaan.

�Mit�?� huudahti tohtori Hammerfield. �Eik� ajattelu ja j�rkeily


johtanut suuriin l�yt�retkiin?�

�Oi, hyv� herra, min�h�n jo sanoin, ett� te ette pystyisi v�ittelem��n.


Te ette ole viel� osoittanut aukkoa minun m��rityksess�ni filosofiasta.
Te olette nyt siirtynyt ontolle maaper�lle. Mutta seh�n onkin
metafyysikoille ominaista, ja min� annan teille anteeksi. Ei, toistan,
ett� metafysiikalla ei ollut siin� asiassa mit��n osaa. Leip� ja voi,
silkki ja jalokivet, markat ja pennit ja se seikka, ett� turkkilaiset
sulkivat mantereen kautta Intiaan kulkevan kauppatien, ne ne johtivat
l�yt�retkiin. Euroopan kauppiasten oli etsitt�v� toinen tie Intiaan, sen
j�lkeen kuin Konstantinopoli v. 1453 joutui turkkilaisten k�siin. Niin
kertovat kaikki asiakirjat. Samaan aikaan opittiin luontoa tuntemaan
uusien tosiasioiden kannalta, ja ptolemaiolainen luonnonoppi romahti
alas.�
Tohtori Hammerfield p�risytti nen��ns�.

�Ettek� my�nn� minun olevan oikeassa?� tiedusteli Ernest. �Tai miss�


suhteessa olen v��r�ss�?�

�Min� voin ainoastaan sanoa pysyv�ni siin�, mit� olen jo sanonut�,


viskasi tohtori Hammerfield takaisin. �Se on liian pitk� juttu
palataksemme siihen en��.�

�Mik��n juttu ei ole liian pitk� tiedemiehelle�, sanoi Ernest leppe�sti.


�Sep� se juuri selitt��kin, miksi tiedemies p��see perille. Siksi h�n
p��si Amerikkaankin.�

En aio kuvata koko iltaa, vaikka ilolla muistelen sen jokaista hetke�,
jokaista yksityiskohtaa niiden hetkien ajalta, jolloin tulin tuntemaan
Ernest Everhardin.

Hy�kk�ilev� taistelu riehui, ja papit k�viv�t naamoiltaan punaisiksi ja


h�mm�styneiksi, varsinkin aina silloin, kun Ernest sanoi heit�
romanttisiksi filosofeiksi, haaveilijoiksi y. m. s. Ja aina h�n ahdisti
heid�t takaisin tosiasioihin. �Tosiasia, n�hk��s, kumoamaton tosiasia�,
h�n huudahti tuon tuostakin. H�n piiritti heid�t tosiasioilla, v�ijyi
heit� tosiasioilla, pommitti heit� tosiasioilla.

�Te n�ytte palvelevan tosiasioita kuin jumaluutta�, huomautti tohtori


Hammerfield pilkallisesti.

�Ei ole muuta jumalaa kuin tosiasia, ja mr Everhard on sen profeetta�,


eh�tti tohtori Ballingford selitt�m��n.

Ernest hymyillen my�nteli.

�Olen samaa maata kuin Texasin mies�, h�n sanoi. Ja huomattuaan, ett�
l�sn�olijat odottivat selityst�, h�n jatkoi: �N�hk��s missourilainen
tapaa sanoa: 'Otappa ja n�yt� minulle.' Mutta texasilainen sanoo:
'Paneppa se kouraani.' Josta voi p��tt��, ett� h�n ei ole ainakaan
metafyysikko.�

Kerran taas, kun Ernest oli sanonut, ett� metafyysilliset filosofit


eiv�t voi kest�� totuuden koetta, tohtori Hammerfield yht'�kki� kys�isi:

�Mik� on totuuden koetin, nuori mies? Suvainnette hyv�ntahtoisesti


selitt�� tuon seikan, mik� on niin kauan vaivannut viisaampia p�it� kuin
teid�n!�

�Ihan varmaan�, vastasi Ernest. H�nen poikamainen varmuutensa


n�rk�stytti heit�. �Totuus tuotti noille viisaille p�ille niin paljon
vaivaa sen t�hden, ett� he l�ksiv�t sit� etsim��n ilmasta. Jos he
olisivat pysyneet varmalla maaper�ll�, olisivat he sen l�yt�neet
jotenkin helposti, -- niin, he olisivat keksineet, ett� he itse juuri
todistivat totuuden jokaisella k�yt�nn�llisell� teollaan ja
ajatuksellaan.�

�Mutta se koe�, toisti tohtori Hammerfield k�rsim�tt�m�sti. �J�tt�k��


esipuheet sikseen. Antakaa meille se, mit� olemme niin kauan etsineet,
totuuden koetin. Antakaa se meille, ja me tulemme jumalien kaltaisiksi.�

H�nen sanoissaan ja k�yt�ksess��n oli ep�kohteliasta ja halveksivaa


ep�ilev�isyytt�, mik� salaisesti miellytti useimpia p�yd�ss�-olijoita,
vaikka piispa Morehouse n�ytti panevan sen pahakseen.

�Tohtori Jordan[1] on antanut siit� sattuvan selityksen�, sanoi Ernest.


�H�nen totuudenkoettimensa on: K�yk� se p�ins�? Luottaisitko henkesi sen
varaan?�

[1] Huomattava opettaja kristillisen ajanlaskun yhdeks�nnentoista


vuosisadan lopulla ja 20:nnen alkupuolella. H�n oli Stanfordin
yliopiston rehtori.

�Ohoo!� huudahti tohtori Hammerfield. �Te ette ole ottanut lukuun piispa
Berkeleyta. H�nen kysymyksiins� ei ole viel� koskaan pystytty
vastaamaan.�

�Jaloin kaikista metafyysikoista�, nauroi Ernest. �Mutta teid�n


esimerkkinne on onnettomasti valittu. Kuten Berkeley itse vahvisti, ei
h�nen metafysiikkansa k�ynyt p�ins�.�

Tohtori Hammerfield oli suuttunut, kovasti kiukuissaan. N�ytti aivan


silt�, kuin h�n olisi saanut Ernestin kiinni varkaudesta tai valheesta.

�Nuori mies, tuo lausunto on samanlainen kuin kaikki muutkin teid�n


lausuntonne t�n� iltana. Se on alhainen ja perusteeton oletus.�

�Min� olen vallan ruhjottu�, virkkoi Ernest leppe�sti. �Mutta min� vain
en tied�, mik� minuun sattui. Teid�n on pantava se kouraani, herra
tohtori.�

�Niin min� teenkin�, puhui tohtori Hammerfield nopeaan. �Mist� te


tied�tte? Te ette tied�, ett� piispa Berkeley my�nsi, ett� h�nen
metafysiikkansa ei k�y p�ins�. Teill� ei ole mit��n todistuksia. Nuori
mies, se on aina pit�nyt paikkansa.�

�Min� otan todistukseksi piispa Berkeleyn metafysiikan kelvottomuudesta


sen tosiasian --� Ernest pys�htyi hetkeksi n�ytt�en ankaran tyynelt�, --
�sen tosiasian, ett� Berkeleylla poikkeuksetta oli tapana kulkea ovista
sen sijaan, ett� olisi kulkenut sein�n l�pi. Ja sen, ett� h�n s�i
hengenpitimikseen rehellist� voita ja h�r�npaistia. Ja ett� h�n ajeli
partansa veitsell�, joka todellakin vastasi tarkoitustaan.�

�Mutta nuohan ovat aineellisia asioita�, huudahti tohtori Hammerfield.


�Metafysiikka k�sittelee hengen ilmi�it�.�

�Ja nek� pit�v�t paikkansa -- hengen maailmassa?� kys�isi Ernest


leppoisasti.

Toinen ny�k�ytti p��t��n.

�Ja my�skin lukematon paljous enkeleit� saattaa tanssia neulan k�rjell�


-- hengess�, jatkoi Ernest �skeist� muistellen. �Ja hylkeenrasvaa
sy�v�, turkiksiin puettu jumala voi olla olemassa ja tehd� teht�v�ns� --
hengess�. Min� otaksun, ett� tekin, herra tohtori, el�tte hengess�?�

�Minun henkeni on kuningaskuntani�, kuului vastaus.

�Mik� toisin sanoen merkitsee, ett� te asutte ylh��ll� ilmassa. Mutta


min� olen varma, ett� te tulette maan p��lle ruoka-aikoina tai kun
tapahtuu maanj�ristys. Vai eik� teill� ole mit��n k�sityst�
maanj�ristyksest� -- ettek� v�lit� lainkaan siit�, ett�
henkiruumiiseenne saattaa sattua henkinen tiilikivi?�

Siin� tuokiossa ja aivan tiet�m�tt��n tohtori Hammerfield huitaisi


k�tens� p��laelleen, miss� hiusten alla oli arpi. Ernest oli n�et
sattumalta tullut valinneeksi merkillisen todellisen esimerkin, tohtori
Hammerfield kun oli ollut v�h�ll� saada surmansa suuressa
maanj�ristyksess�[1] jouduttuaan kaatuvan savupiipun alle. Kaikki
purskahtivat raikuvaan nauruun.

[1] Suuri maanj�ristys v. 1906 j. Kr., joka h�vitti San Franciscon.

�No niin�, sanoi Ernest, kun nauru taukosi, �esitt�k��p�


vastav�itteenne�.

Mutta tohtori Hammerfield ei siihen vastannut, siten tunnustaen


vastustajansa voittajaksi sill� kertaa. Taistelu k��ntyi toisaalle.
Askel askeleelta Ernest ajoi pappeja edell��n. Kun he vakuuttivat, ett�
he tuntevat ty�v�enluokan, niin h�n esitti heille muutamia
perustotuuksia ty�v�enluokasta, joita he eiv�t tunteneet, ja vaati heit�
kumoamaan ne vasta todistuksilla. H�n tarjosi heille tosiasioita, aina
vain tosiasioita, ja teki lopun heid�n ilmamatkoistaan, tuoden heid�t
takaisin maan p��lle ja maallisten tosiasioitten piiriin.

Miten hyvin muistankaan tuon n�ytelm�n! Olen viel�kin kuulevinani, miten


h�n, tuo sotainen uhma ��ness��n, huitoi heit� tosiasioillaan, joista
jokainen vastasi navakkaa piiskaniskua. Enk� tule koskaan unohtamaan
sit� l�ylytyst�, mink� h�n heille lopuksi antoi:

�Te olette pitkin matkaa t�m�n illan aikana tunnustaneet, joko suoraan
my�nt�m�ll� tai tiet�m�tt�myytt� ilmaisevilla lausunnoillanne, ett� te
ette tunne ty�v�enluokkaa. Mutta teit� ei voi soimata siit�. Kuinka te
tiet�isittek��n mit��n ty�v�enluokasta? Te ette asu niill� tienoilla,
miss� ty�v�ki asuu. Te majailette yhdess� kapitalistien kanssa toisissa
kaupunginosissa. Ja miksi ei? Kapitalistithan ne maksavat teille palkan,
ruokkivat teid�t, viel�p� panevat teid�n p��llenne ne vaatteetkin, mitk�
teill� on yll�nne t�n� iltana. Ja te vuorostanne saarnaatte is�nnillenne
sellaista metafysiikkaa, mik� on erityisesti heille mieluista; ja se
erityisesti mieluinen laji on sellaista, mik� ei loukkaa vallitsevaa
yhteiskuntaj�rjestelm��.�

T�ll�in kuului yleinen paheksumisen sorina p�yd�n ymp�rilt�.

�Ei, min� en suinkaan ole tahtonut ep�ill� teid�n vilpitt�myytt�nne�,


jatkoi Ernest. �Te olette vilpitt�mi�. Te saarnaatte niinkuin uskotte.
Ja siihen juuri perustuukin teid�n voimanne ja teid�n arvonne --
kapitalistiluokan keskuudessa. Mutta jos te vaihtaisitte nykyisen
uskonne johonkin sellaiseen, mik� loukkaisi yhteiskuntaj�rjestyst�, niin
ei se en�� kelpaisikaan teid�n is�nnillenne, jotka siin� tapauksessa
erottaisivat teid�t. Tuon tuostakin aina joku teid�n tovereistanne saa
sellaisen l�hd�n.�[1]

[1] Siihen aikaan useita pappeja erotettiin virastaan, kun he


saarnasivat vallassaolijoille vastenmielisi� oppeja. Varsinkin sai
se olla varma erottamisestaan, jonka saarnoissa ilmeni sosialismin
suosimista.
T�ll� kertaa ei kuulunut vastav�itteiden sorinaa. Kaikki muut n�yttiv�t
my�nt�v�n, paitsi tohtori Hammerfield, joka sanoi:

�Milloin heid�n ajatustapansa on v��r�, heit� kehoitetaan eroamaan.�

�Mik� toisin sanoen merkitsee sit�, ett� heid�n ajatustapansa on


muuttunut ep�mieluiseksi�, vastasi Ernest ja jatkoi sitten. �Minulla ei
ole teille mit��n muuta sanottavaa kuin: jatkakaa ammattianne, mutta
j�tt�k�� toki, hyv�t miehet, ty�v�enluokka rauhaan. Te kuulutte
vihollisen leiriin. Teill� ei ole mit��n yhteist� ty�v�enluokan kanssa.
Teid�n k�tenne ovat pehme�t siksi, ett� toiset ovat tehneet ty�t� teid�n
puolestanne. Teid�n vatsanne ovat pulleat ylenpalttisesta sy�misest�.�
(T�ll�in tohtori Ballingford hytk�hti, ja kaikkien silm�t k��ntyiv�t
h�nen muhkeaan vatsaansa. Sanottiin, ettei h�n ollut vuosiin n�hnyt omia
jalkojaan.) �Ja teid�n mielenne on t�ynn� oppeja, jotka p�nkitt�v�t t�t�
vallitsevaa j�rjestelm��. Min� my�nn�n, ett� te olette henkivartiov�ke�,
ja varmasti yht� rehellist� ja uskollista henkivartiov�ke� kuin
sveitsil�isen kaartin[1] miehet olivat. Olkaa uskollisia
kutsumuksellenne; suojelkaa sanoillanne is�ntienne etuja; mutta �lk��
tulko ty�v�en luo esiinty�ksenne v��rin� johtajina. Te ette rehellisesti
voi oleskella n�iss� kahdessa leiriss� yht'aikaa. Ty�v�enluokka on t�h�n
asti tullut toimeen ilman teit�. Uskokaa minua, se tulee yh�
edelleenkin. Ja sit�paitsi, ty�v�enluokka voi tulla paremmin toimeen
ilman teit� kuin teid�n kanssanne.�

[1] Kansansa mestaaman Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n ulkomaalainen


henkikaarti.

TOINEN LUKU

Haaste.

Vieraiden menty� is�ni heitt�ytyi tuoliin ja nauroi syd�mens� pohjasta.


En koskaan ollut n�hnyt h�nen nauravan niin makeasti �itini kuoleman
j�lkeen.

�Panenpa veikkaa, ett� tohtori Hammerfield ei ole el�ess��n tavannut


sellaista vastusta. 'Minulta puuttuu tottumusta jumaluusopilliseen
v�ittelyyn!' Huomasitko, miten h�n -- min� tarkoitan Everhardia --
aloitti kuin lammas ja miten pian h�n paisui kiljuvaksi leijonaksi.
H�nell� on erinomaisen hyvin koulutettu �ly. H�nest� olisi tullut mainio
tiedemies, jos h�nen kykyns� olisi ohjattu siihen suuntaan.�

Minun tarvinnee tuskin sanoa, ett� olin suuresti kiintynyt Ernest


Everhardiin. Se perustui, paitsi siihen, mit� h�n oli sanonut ja mill�
tavalla h�n oli sanonut, my�skin h�neen itseens�. En ollut koskaan ennen
n�hnyt h�nen kaltaistaan miest�. Ja min� luulen, etten senvuoksi ollut
mennyt naimisiin, vaikka olinkin jo nelj�nkolmatta. Pidin h�nest�, se
minun t�ytyi my�nt�� itselleni. Ja mieltymykseni ei suinkaan perustunut
yksist��n h�nen henkiseen lahjakkuuteensa ja taitavaan
todistelukykyyns�. Valtavista lihaksistaan ja tanakasta niskastaan
huolimatta h�n teki minuun avomielisen, suunnattoman lahjakkaan poikasen
vaikutuksen. Minusta tuntui, ett� tuon hengenmiekan heiluttajan naamarin
takana oli herkk� ja hienotunteinen syd�n. Miten johduin sit�
ajattelemaan, en tied�, mutta naisellinen vaistoni vakuutti sit�
minulle.

H�nen soinnukkaassa ��ness��n oli jotakin, mik� tunki syd�meeni. Se


kaikumistaan kaikui korvissani, ja minusta tuntui, ett� halusin kuulla
sit� uudestaan -- ja n�hd� naurunv�reen h�nen silmiss��n, joka oli niin
vastakkaista h�nen kasvojensa tyynelle vakavuudelle. Ja sit�paitsi
tunsin sielussani liikkuvan ep�m��r�isi� tunteita. Min� rakastin h�nt�
jo melkein silloin, vaikka olenkin varma siit�, ett� olisin helposti
unohtanut h�net, jollen olisi h�nt� sen koommin n�hnyt.

Mutta niin ei oltu sallittu. Is�ni �skenher�nnyt innostus


yhteiskuntaoppiin ja ne p�iv�llispidot, joita meill� tuon tuostakin oli,
olivat l�hinn� syyn� siihen, ett� j�lleen kohtasimme toisemme. Is� ei
ollut sosiologi. H�nen avioliittonsa �itini kanssa oli ollut hyvin
onnellinen, ja toiselta puolen oli h�nell� tieteens�, fysiikan, alalla
ollut suuri menestys. Mutta kun �iti kuoli, ei h�nen oma ty�skentelyns�
riitt�nyt t�ytt�m��n tyhj�ksi j��nytt� tilaa. Ensi aluksi h�n jonkun
verran tutki filosofiaa, kiintyen sitten taloustieteeseen ja
yhteiskuntaoppiin. H�nell� oli voimakas oikeudentunto, ja pian h�ness�
her�si valtava viha v��ryytt� kohtaan. Min� iloitsin syd�mess�ni noista
uuden el�m�n elpymisen oireista, joskin minulla tuskin oli aavistusta
siit�, mihin ne p��ttyisiv�t. Poikasen innolla h�n heitt�ytyi uusiin
harrastuksiinsa v�litt�m�tt� siit�, mihin ne h�net johtaisivat.

H�n oli tottunut laboratorioihin, ja niin h�n muutti meid�n


ruokailuhuoneemme yhteiskuntatieteelliseksi laboratorioksi. Sinne
kokoontui kaikenlaista v�ke� -- tiedemiehi�, poliitikkoja, pankkiireja,
kauppiaita, opettajia, ty�v�enjohtajia, sosialisteja ja anarkisteja. H�n
yllytteli heit� keskustelemaan ja tutki heid�n ajatuksiaan el�m�st� ja
yhteiskunnasta.

H�n oli kohdannut Ernestin v�h�n ennen �pappien iltaa�. Ja vieraiden


l�hdetty� min� sain kuulla, miten h�n oli tutustunut Ernestiin. H�n oli
k�velymatkallaan tavannut miehen pakkalaatikolla seisten pit�m�ss�
puhetta ty�l�isille. Se oli Ernest, joka ei ollut tavallinen katupuhuja,
vaan huomatuimpia sosialistijohtajia ja tunnettu sosialismi-filosofi.

Is�ni pys�htyi kuuntelemaan, kiintyi h�nen puheeseensa, j�rjesti


kohtauksen h�nen kanssaan ja kutsui h�net sitten pappien p�iv�llisille.
P�iv�llisten j�lkeen is� sitten kertoi minulle sen v�h�n, mink� h�n
miehest� tiesi. Ernest oli syntynyt ty�v�enluokasta, mutta polveutui
vanhasta Everhardien suvusta, joka oli asunut Amerikassa jo kolmatta
sataa vuotta.[1] Kymmenvuotiaana h�net oli pantu tehtaaseen, my�hemmin
h�n palveli oppiaikansa ja p��si hevosenkengitt�j�ksi. H�n oli hankkinut
tietonsa itseopiskelulla, osasi ranskan ja saksan kielt� ja ansaitsi
niukan toimeentulon k��nt�m�ll� tieteellisi� ja filosofisia kirjoja
er��lle taloudellisessa ahdingossa kamppailevalle chicagolaiselle
kustannusyhti�lle. H�nen vuositulojaan jonkun verran lis�siv�t ne
palkkiot, joita h�n sai omista taloustieteellisist� ja filosofisista
teoksistaan.

[1] Noina aikoina tehtiin jyrkk� ero syntyper�isen amerikkalaisen ja


maahanmuuttaneen ulkomaalaisen v�lill�.

Sen verran sain h�nest� tiet�� ennen maatamenoa, ja pitk�n aikaa valvoin
vuoteellani muistutellen mieleeni h�nen ��nens� sointua. Pel�styin omia
ajatuksiani. H�n oli niin kovin erilainen kuin minun luokkaani kuuluvat
miehet; h�n oli niin omituinen ja niin voimakas. H�nen etev�mmyytens�
miellytti ja peloitti minua, ajatukseni harhailivat, ja vihdoin tapasin
itseni ajattelemasta h�nt� rakastajana ja puolisona. Min� olin aina
kuullut sanottavan, ett� miehen voima vet�� naiset vastustamattomasti
puoleensa; mutta h�n oli liian voimakas. �Ei, ei!� huudahdin. �Se on
mahdotonta, mielet�nt�.� Mutta aamulla her�tty�ni tunsin haluavani
tavata h�net uudestaan. Min� tahdoin n�hd� h�nen mestaroivan toisia,
kuulla sotaisen soinnin h�nen ��ness��n; n�hd� h�net kaikessa
varmuudessaan ja voimassaan, kun h�n paiskasi m�s�ksi toisten pehme�n
kohteliaisuuden ja ravisteli heid�n ummehtuneita ajatuksiaan. Mutta ent�
jos h�n vain kerskaili? K�ytt�en h�nen omaa sanamuotoaan, �se tehosi�,
se oli vaikuttavaa. Ja muutenkin sentapainen itsetietoisuus oli hauskaa
n�hd�. Se vaikutti kuulijaan kuin taistelun melske.

Kului useita p�ivi�, ja niiden kuluessa luin Ernestin kirjoja, joita


lainasin is�lt�ni. H�nen kirjoitettu sanansa oli niinkuin h�nen
puheensakin selv�� ja vakuuttavaa. Se oli tuo h�nen tavaton
yksinkertaisuutensa, joka sai ihmiset ep�illess��nkin vakuutetuiksi.
H�nell� oli selvyyden lahja. H�n oli erinomainen todistelija. Kuitenkin
h�nen tyylist��n huolimatta h�ness� oli jotakin, mist� en pit�nyt. H�n
pani liian suurta painoa siihen, mit� h�n sanoi luokkataisteluksi,
vihollisuudeksi ty�n ja p��oman v�lill�, etujen yhteent�rm�ykseksi.

Is� kertoi nauraen, mit� tohtori Hammerfield oli sanonut Ernestist�: h�n
oli muka �ylti�p�inen nuori penikka, jonka pintapuoliset tiedot ovat
tehneet p�yhke�ksi�. Lis�ksi tohtori Hammerfield kielt�ytyi tapaamasta
Ernesti� vast'edes.

Mutta piispa Morehouse kuului kiintyneen Ernestiin ja halusi tavata


h�net toistekin. �Vankka nuorukainen�, h�n sanoi, �ja hyvin vilkas,
hyvin vilkas. Mutta h�n on liian jyrkk�, liian jyrkk�.�

Ernest tuli er��n� iltana is�n kanssa. Piispa oli jo saapunut, ja me


joimme teet� verannalla. Ernestin sanottiin yh� edelleen viipyv�n
Berkeleyssa sen t�hden, ett� h�n opiskeli biologiaa yliopistossamme ja
valmisteli paraikaa uutta kirjaansa, jonka nimi oli �Filosofia ja
vallankumous�.

Veranta n�ytti ik��nkuin k�yv�n liian pieneksi, kun Ernest saapui. Ei


sen t�hden, ett� h�n olisi ollut niin kovin kookas -- h�n oli viisi
jalkaa yhdeks�n tuumaa, vaan sen t�hden, ett� h�nest� s�teili suuruutta.
Kun h�n pys�htyi tervehtim��n minua, osoitti h�n jonkinlaista ujoutta,
mik� oli kummallisessa ristiriidassa h�nen rohkeakatseisten silmiens� ja
h�nen lujan, varman k�tens� kanssa, joka hetken pusersi k�tt�ni
tervehtiess�mme. Ja katse oli yht� varma ja vakava kuin
k�denpuristuskin. T�ll� kertaa niiss� n�ytti piilev�n jokin kysymys, ja
kuten ennenkin h�n katsoi minuun aivan liian kauan.

�Min� olen lukenut teid�n 'Ty�v�enluokan filosofianne'�, sanoin, ja


h�nen silmiss��n tuikahti mielihyv�n kipin�.

�Tietysti te otitte huomioon sen yleis�n, jolle se on tarkoitettu�, h�n


sanoi.

�Niinp� kyll�, ja juuri sen t�hden sain halun kinastella kanssanne�,


eh�tin sanomaan.

�Min� my�skin aion l�ylytt�� teit�, mr Everhard�, sanoi piispa


Morehouse.

Ernest kohautti huolettomana olkap�it��n ja otti teekupin.

Piispa kumarsi kohteliaasti antaen minulle ensiksi puheenvuoron.

�Te lietsotte luokkavihaa�, sanoin. �Min� pid�n v��r�n� ja rikollisena


sit�, ett� vedotaan kaikkeen siihen, mik� on alhaista ja raakaa
ty�v�enluokassa. Luokkaviha on minun mielest�ni yhteiskunnanvastaista
ja, kuten minusta n�ytt��, my�skin sosialismille vastaista.�

�En my�nn� olevani syyllinen�, h�n vastasi. �Luokkavihaa ei ilmene minun


kirjoitusteni sanamuodossa eik� niiden hengess�.�

�Vai niin!� huudahdin moittivasti ja otin samalla k�teeni h�nen


kirjansa.

H�n maisteli teet��n, sill'aikaa kuin min� silm�ilin kirjan sivuja.

�Sivu 132�, luin ��neen: �'Senp� vuoksi esiintyykin luokkataistelu


nykyisess� yhteiskunnassa palkkaa maksavan ja palkatun luokan v�lill�.'�

Loin h�neen voitokkaan katseen.

�Siin� ei mainita mit��n luokkavihasta�, h�n virkkoi vastaan.

�Mutta�, min� intin, �te puhutte 'luokkataistelusta'�.

�Se on eri asia kuin luokkaviha�, vastasi h�n. �Ja, uskokaa minua, me
emme lietso luokkavihaa. Me sanomme, ett� luokkataistelu on
yhteiskunnallisen kehityksen laki. Me emme ole siit� vastuunalaisia. Me
emme ole luoneet luokkataistelua. Me ainoastaan selit�mme sit�, niinkuin
Newton selitti painolakia. Me selit�mme sit� etujen ristiriitaisuuden
luonnetta, mik� synnytt�� luokkataistelun.�

�Mutta ei pit�isi olla olemassa mit��n etujen ristiriitaa�, huudahdin.

�Min� yhdyn teihin kaikesta syd�mest�ni�, h�n vastasi. �Siihen me


sosialistit juuri pyrimmekin, etujen ristiriidan poistamiseen. Suokaa
anteeksi ja sallikaa minun lukea pieni ote.� H�n otti kirjansa ja
k��nteli muutamia lehti�. �Sivulla 126: 'Se luokkataistelujen aikakausi,
joka alkoi alkuper�isen heimoyhteiskunnan hajottua ja yksityisomistuksen
muodostuttua, tulee h�vi�m��n, niin pian kuin yksityisomistus on
poistettu yhteiskunnalle v�ltt�m�tt�m��n omaisuuteen n�hden.'�

�Mutta min� en hyv�ksy teid�n k�sityst�nne�, huomautti piispa, samalla


kuin h�nen k�rsiv�-ilmeiset kasvonsa osoittivat, miten kiintynyt h�n oli
t�h�n keskusteluun. �Teid�n perustelunne ovat v��ri�. Ei ole
olemassakaan mit��n etujen ristiriitaa ty�n ja p��oman v�lill� -- tai
oikeammin, sellaista ei pit�isi olla.�

�Kiitoksia�, sanoi Ernest vakavasti. �Teid�n viimeinen lausuntonne


j�tt�� paikoilleen minun alkuper�isen v�itteeni.�

�Mutta miksi pit�� sitten olla olemassa ristiriitaisuutta?� kysyi piispa


l�mpim�sti.

Ernest kohautti olkap�it��n. �Ehk� sen t�hden, ett� meid�t on


sellaisiksi luotu.�

�Mutta sellaisiksi meit� ei ole luotu!� huudahti toinen.

�Puhutteko te ihanneihmisest�?� kysyi Ernest. �Ep�itsekk��st�,


jumalankaltaisesta, jollainen on niin harvinainen, ett� sit� miltei voi
pit�� olemattomana, vai tarkoitatteko te tavallista, jokap�iv�ist�
ihmist�?�

�Tavallista, jokap�iv�ist� ihmist�, kuului vastaus.

�Joka on heikko ja erehtyv�inen, aina valmis lankeamaan?�

Piispa Morehouse ny�kk�si my�nt�v�sti.

�Ja pikkumainen ja itsek�s?�

J�lleen piispa ny�k�ytti p��t��n.

�Huomatkaa!� varoitteli Ernest. �Min� sanoin 'itsek�s'.�

�Keskinkertainen ihminen _on_ itsek�s�, vakuutteli piispa.

�Joka tahtoo kaiken, mink� voi saada?�

�Tahtoo kaiken, mink� voi saada -- se on valitettavasti totta.�

�Niinp� te nyt olettekin minun vallassani.� Ernest puristi huulensa


tiukasti yhteen avaten ne j�lleen. �Sallikaa minun selvitt�� teille.
Ajatelkaamme miest�, joka ty�skentelee raitiotiell�.�

�H�n ei voisi ty�skennell� siell�, jollei olisi p��omaa�, keskeytti


piispa.

�Totta kyll�, mutta te my�nn�tte, ett� p��oma h�vi�isi, jollei olisi


ty�voimaa, joka sille ansaitsee voitto-osinkoja.�

Piispa ei virkkanut mit��n.

�Eik� niin?� uteli Ernest.

Piispa ny�kk�si.

�Siis meid�n lausuntomme kumoavat toinen toisensa�, sanoi Ernest


sellaisella ��nenpainolla, jolla puhutaan selvi�ist�, �ja me olemme
siin�, mist� l�hdimme liikkeelle. Alkaaksemme alusta, ty�miehet
raitiotiell� panevat puolestaan ty�n. Osakkeenomistajat panevat p��oman.
Ty�l�isten ja p��oman yhteisten ponnistusten kautta ansaitaan rahaa.[1]
He jakavat kesken��n ansaitsemansa rahat. P��oman osaa sanotaan
'voitto-osingoksi'. Ty�n osaa sanotaan 'palkaksi'.�

[1] Siihen aikaan yksityisten muodostamat yhti�t vallitsivat kaikkia


kulkuneuvoja, halliten niit� mielens� mukaan.

�Hyv� on�, keskeytti piispa. �Eik� mik��n est� tuota jaotusta olemasta
sovinnollinen.�

�Te n�yt�tte nyt jo unohtaneen, mist� me alussa sovimme�, vastasi


Ernest. �Me olimme yksimielisi� siit�, ett� keskinkertainen ihminen on
itsek�s. H�n, tuo todella olemassaoleva ihminen. Te olette kohonnut
ilmaan ja hankitte jakoa sellaisten ihmisten kesken, joita ei ole
olemassa. Mutta palataksemme maan p��lle, ty�mies, ollen itsek�s, tahtoo
tuossa jaossa saada omalle osalleen niin paljon kuin mahdollista. Kun on
kysymys saman kasan jakamisesta, ja kun kaksi ihmist� tahtoo saada
kaiken, mit� voi saada samasta kasasta, niin syntyy etujen ristiriita.
T�m� se on se ty�n ja p��oman v�linen etujen ristiriita. Ja se on
sovittamaton ristiriita. Niin kauan kuin on olemassa ty�miehi� ja
kapitalisteja, he riitelev�t jaosta. Jos olisitte San Franciscossa t�n�
iltana, olisi teid�n liikuttava jalkaisin. Siell� on raitiotieliikenne
pys�hdyksiss�.�

�Uusi lakkoko?�[1] kysyi piispa h�mm�styneen�.

[1] Riitaisuudet olivat ihan tavallisia noina j�rjett�min� ja


mielivaltaisina aikoina. Joskus ty�miehet tekiv�t lakon. Joskus
kapitalistit kielt�ytyiv�t antamasta ty�t�. Sellaisina aikoina
useinkin tuhottiin paljon omaisuutta ja menetettiin ihmishenki�.
T�m� on meille yht� k�sitt�m�t�nt� kuin sekin, ett� sen ajan
miehill� oli tapana paiskoa huonekaluja palasiksi riitautuessaan
vaimojensa kanssa.

�Siell� riidell��n raitioteiden tulojen jakamisesta.�

Piispa Morehouse h�mm�styi.

�Se on v��rin!� h�n huusi. �Se johtuu ty�v�en lyhytn�k�isyydest�. Kuinka


he voivat toivoa s�ilytt�v�ns� meid�n my�t�tuntoisuutemme.�

�Kun meid�n t�ytyy k�vell�, sanoi Ernest ovelasti.

Mutta piispa Morehouse ei ollut kuulevinaan, vaan jatkoi:

�Heid�n n�k�piirins� on liian ahdas. Ihmisten pit�isi olla ihmisi� eik�


petoja. Siell� tulee olemaan v�kivaltaisuuksia ja murhia ja surevia
leski� ja orpoja. P��oman ja ty�n tulisi olla sovussa kesken��n. Niiden
tulisi ty�skennell� k�si k�dess� molemminpuoliseksi edukseen.�

�Vai sill� lailla, te olette taas ilmassa�, huomautti Ernest kuivasti.


�Tulkaa takaisin maan p��lle. Muistakaa, ett� me sovimme siit�, ett�
tavallinen ihminen on itsek�s.�

�Mutta h�nen ei pit�isi olla!� huudahti piispa.

�Ja siin� min� yhdyn teihin�, s�esti Ernest. �H�nen ei pit�isi olla
itsek�s, mutta sellaisena h�n tulee pysym��n, niin kauan kuin h�n el��
sellaisessa yhteiskunnassa, joka perustuu sian-siveysoppiin.�

Piispa oli kauhuissaan, ja is� pid�tteli naurua.

�Niin kyll�, sian-siveysoppiin�, jatkoi Ernest armottomasti. �Sit�


merkitsee kapitalistinen j�rjestelm�. Ja sit� puolustaa teid�n
kirkkonne, sit� te saarnaatte joka kerta, kun astutte saarnastuoliin.
Sian-siveysoppi! Mit��n sopivampaa nime� ei sille l�ydy.�

Piispa Morehouse k��ntyi is�ni puoleen ik��nkuin vedoten h�neen, mutta


is� nauroi ja ny�k�ytti p��t��n.
�Min� pelk��n mr Everhardin olevan oikeassa�, h�n sanoi.
�_Laissez-faire_, antaa-menn�, sellainenhan se on nykyajan ohjelma:
jokainen huolehtii itsest��n ja piru vie sen, joka joutuu viimeiseksi.
Niinkuin mr Everhard sanoi toissailtana, on teid�n pappien teht�v�n�
nykyisen yhteiskuntamuodon yll�pit�minen, ja yhteiskunta lep��
�skenmainitulla perustuksella.�

�Mutta niin ei Kristus ole opettanut�, huudahti piispa.

�Kirkko ei saarnaa Kristuksen oppia meid�n p�ivin�mme�, sanoa sukaisi


Ernest. �Ja juuri sent�hden ty�l�iset eiv�t halua olla miss��n
tekemisiss� kirkon kanssa. Kirkko antaa siunauksensa sille kamalalle
raakuudelle ja julmuudelle, mill� kapitalistiluokka kohtelee
ty�v�enluokkaa.�

�Kirkko ei anna sille siunaustaan�, v�itti piispa vastaan.

�Kirkko ei vastusta sit�, vastasi Ernest. �Ja mik�li kirkko ei


protesteeraa sit� vastaan, antaa se sille siunauksensa, sill� muistakaa,
ett� kirkkoa kannattaa kapitalistiluokka.�

�Min� en ole katsellut sit� siin� valossa�, sanoi piispa lapsellisen


yksinkertaisesti. �Teid�n t�ytyy olla v��r�ss�. Min� tied�n, ett� t�ss�
maailmassa on paljon synkk�� ja viheli�ist�. Min� tied�n, ett� kirkko on
kadottanut sen, mit� te sanotte proletariaatiksi.�[1]

[1] �Proletariaatti� johtuu latinalaisesta sanasta *proletarii*. T�m�


nimi oli Servius Tulliuksen v�est�luokittelussa niill� Rooman
asukkailla, joilla ei ollut niin suurta varallisuutta, ett� heid�t
olisi voitu lukea viimeiseen, viidenteen kansanluokkaan. Heist� oli
valtiolle hy�ty� ainoastaan j�lkel�istens� (proles) kasvattajina.

�Teill� ei ole koskaan ollutkaan proletariaattia�, huudahti Ernest.


�Proletariaatti on kasvanut kirkon ulkopuolella ja ilman kirkkoa.�

�Min� en oikein k�sit� teit� nyt�, sanoi piispa aprikoiden.

�Antakaa siis minun selitt��. Kahdeksannentoista vuosisadan lopulla, kun


koneet ja tehdasteollisuus tulivat k�yt�nt��n, alkoi ty�t�tekev� kansa
tulla erotetuksi maasta. Vanha ty�j�rjestelm� murtui. Ty�kansa ajautui
maaseuduilta tehdaskaupunkeihin. �idit ja lapset pantiin ty�skentelem��n
uusilla koneilla. Perhe-el�m�st� tuli loppu. Olosuhteet muodostuivat
kauhistaviksi. Se on verinen tarina.�

�Kyll� tied�n�, keskeytti piispa Morehouse k�rsiv� ilme kasvoillaan. �Se


oli kamalaa. Mutta siit� on jo kulunut puolitoistasataa vuotta.�

�Ja silt� ajalta, puolitoistasataa vuotta sitten, on per�isin nykyinen


proletariaatti�, jatkoi Ernest. �Eik� kirkko ollut tiet�vin��nk��n
siit�. Vaikka kapitalistit muuttivat maan teurastuslaitokseksi, pysyi
kirkko ��nett�m�n�. Se ei pannut vastalausettaan silloin enemp�� kuin
t�n�k��n p�iv�n�. Niinkuin Austin Lewis[1] sanoo puhuessaan tuosta
ajasta: ne, joille oli annettu k�sky 'ruokkikaa minun lampaitani',
n�kiv�t miten noita lampaita myytiin orjuuteen ja tapettiin ty�ll�,
eiv�tk� he sit� vastustaneet.[2] Kirkko pysyi silloin mykk�n�. Mutta
ennenkuin jatkan, min� vaadin teit� joko sellaisinaan hyv�ksym��n
v�itteeni tai sellaisinaan ne hylk��m��n. Oliko siis kirkko mykk�n�?�
[1] Sosialistien kuvern��riehdokas Kaliforniassa syysvaaleissa v. 1906
j. Kr., vanhaa ajanlaskua. Syntyper�lt��n englantilainen, kirjoitti
useita taloustieteellisi� ja filosofisia teoksia ja oli aikansa
huomattavimpia sosialistijohtajia.

Piispa Morehouse empi. Tohtori Hammerfieldin lailla h�nkin oli


tottumaton Ernestin rajusti hy�kk��v��n v�ittelytapaan.

�Kahdeksannentoista vuosisadan historia[2] on kirjoitettu�, eh�tti


Ernest sanomaan. �Ja ellei kirkko ollut mykk�, eiv�t kirjatkaan sen
mykkyydest� kertoisi.�

[2] Historiassa ei ole kamalampia lehti� kuin ne, jotka kertovat lapsi-
ja naisorjain kohtelemisesta englantilaisissa tehtaissa
kahdeksannentoista vuosisadan loppupuolella v. a. Sellaisissa
teollisuushelveteiss� luotiin useat sen ajan suurimmista
omaisuuksista.

�Min� pelk��n, ett� kirkko oli mykk�, tunnusti piispa.

�Ja kirkko on mykk� t�n�kin p�iv�n�.�

�Sit� en my�nn�, sanoi piispa.

Ernest pys�htyi, katseli h�nt� tutkivasti ja otti vastaan


taisteluvaatimuksen.

�Hyv�, katsokaammepa�, h�n sanoi. �Chicagossa on naisia, jotka raatavat


kokonaisen viikon yhdeks�st�kymmenest� sentist�. Onko kirkko
protesteerannut sit� vastaan?�

�Se on minulle uutta�, kuului vastaus. �Yhdeks�nkymment� sentti�


viikossa. Seh�n on kamalaa!�

�Onko kirkko pannut vastalausetta?� tiukkasi Ernest.

�Kirkko ei tied� siit� mit��n�, koetti piispa puolustautua.

�Ja kuitenkin kirkolle kuului k�sky: 'Ruokkikaa minun lampaitani'�,


nauroi Ernest ivallisesti, mutta sanoi kohta: �Suokaa anteeksi
ivallisuuteni, piispa. Mutta voitteko ihmetell� sit�, ett� teid�n
kanssanne menett�� malttinsa? Milloin te olette kapitalististen
seurakuntainne edess� vastustanut lasten k�ytt�mist� Etel�valtioiden
pumpulitehtaissa.[1] Kuuden-, seitsem�nvuotiaat lapset raatavat
kaksitoista tuntia vuorokaudessa. He eiv�t koskaan n�e siunattua
p�iv�npaistetta. He kuolevat kuin k�rp�set. Voitto-osingot maksetaan
heid�n verell��n. Ja voitto-osingoilla rakennetaan upeita kirkkoja
Uudessa Englannissa, miss� teid�n kaltaisenne saarnaavat huvittavia
typeryyksi� noiden voitto-osinkojen p�h�ttyneille, paksuvatsaisille
saajille.�

[1] Everhard olisi saanut paremman esimerkin Etel�n kirkon


menettelyst� orjakysymyksess� ennen n. s. sis�llissotaa. Niinp�
esim. v. 1835, v. a., presbyteriaanisen kirkkokunnan yleinen kokous
selitti: �Orjuus hyv�ksyt��n sek� Vanhassa ett� Uudessa
Testamentissa, eik� sit� siis Jumala kiell�.� Charlestonin
baptistikirkkokunta antoi seuraavan lausunnon t�st� kysymyksest�
samana vuonna: �Luoja on erityisesti tunnustanut is�ntien oikeuden
orjiinsa, joten is�nn�ll� on oikeus menetell� niihin n�hden, miten
ikin� haluaa.� Pastori E. D. Simon, jumaluusopin tohtori ja
Randolph-Macon Metodisti-Opiston opettaja Virginiassa, kirjoitti:
�Useat Pyh�n Raamatun kohdat hyv�ksyv�t orjien pit�misen ja siihen
liittyv�t erin�iset etuoikeudet. Oikeus ostaa ja myyd� on pyh�ss�
sanassa selv�sti tunnustettu. Kaiken kaikkiaan, jos me kysymme
neuvoa juutalaiselta lailta, jonka Jumala itse on s��t�nyt, tai
vetoamme ihmiskunnan yleiseen k�sitykseen ja kaikkina aikoina
tavaksi tulleeseen menettelyyn tai Uuden Testamentin ja moraalisen
lain p��t�ksiin, niin tulemme siihen johtop��t�kseen, ett� orjuus ei
ole ep�siveellist�. Ja jos meid�n on onnistunut todistaa, ett�
ensimm�iset Afrikasta tuodut orjat oli laillista tiet� tehty
orjiksi, niin seuraa siit� johdonmukaisesti, ett� my�skin heid�n
lapsensa ovat laillisia orjia. Siten me huomaamme, ett� Amerikassa
esiintyv� orjuus lep�� oikeuden pohjalla.�

Siin� ei ole mit��n ihmettelemist�, ett� kirkko lauloi samaa virtt�


vuosisataa my�hemmin kapitalistisen omistusoikeuden puolesta.
Asgardin museossa s�ilytet��n er�st� v. 1905 ilmestynytt� Henry van
Dyken kirjoittamaa kirjaa nimelt� �Essays in Application�. H�n oli
ilmeisesti kirkonmies, ja h�nen ajatuksensa muistuttavat
h�mm�stytt�v�sti edell�mainittua kirkkokunnan lausuntoa. Siin�
sanotaan m. m.: �Raamattu opettaa, ett� Jumala omistaa maailman. H�n
jakaa jokaiselle ihmiselle sen mukaan kuin H�n hyv�ksi n�kee,
yleisten lakien nojalla.�

�Min� en tiet�nyt sit�, mutisi piispa hiljaa. H�nen kasvonsa olivat


kalpeat, ja h�n n�ytti kiusaantuneelta.

�Te ette siis ole pannut vastalausetta?�

Piispa pudisti p��t��n.

�Siis kirkko on t�n� p�iv�n� yht� mykk� kuin se oli kahdeksannellatoista


vuosisadalla?�

Piispa oli ��neti, ja t�ll� kertaa Ernest pid�tti lopullista iskuansa.

�Eik� ole unohdettava, ett� milloin ikin� kirkonmies panee


vastalauseensa, h�n menett�� virkansa.�

�Min� tuskin uskon, ett� se johtaisi siihen�, huomautti piispa.

�Aiotteko te protesteerata?� kys�isi Ernest.

�Osoittakaa minulle omasta seurakunnastani sellaisia ep�kohtia, joista


te olette puhunut, ja min� protesteeraan.�

�Teen sen�, huudahti Ernest. �Olen teid�n k�ytett�v�n�nne. Kuljetan


teid�t kanssani oikean helvetin l�pi.�

�Ja min� lupaan protesteerata.� Piispa oikaisihe tuolissaan, ja h�nen


lempeille kasvoilleen ilmestyi sotilaan karski ilme. �Kirkko ei tule
j��m��n myk�ksi.�

�Teid�t erotetaan virastanne�, kuului varoitus.


�Min� tulen todistamaan, ett� se ei ole totta�, intti piispa. �N�yt�n
toteen, jos se, mit� sanotte, on totta, ett� kirkko on erehtynyt
tiet�m�tt��n. Ja edelleen v�it�n, ett� se, mik� nykyisess�
teollisuusj�rjestelm�ss� on kamalaa, johtuu kapitalistiluokan
tiet�m�tt�myydest�. Se on valmis korjaamaan kaikki v��ryydet, niin pian
kuin se saa niist� tiedon. Ja t�m�n tiedon antaminen on kirkon
velvollisuus.�

Ernest nauroi. H�n nauroi julmasti, ja min� eh�tin piispan puolelle.

�Muistakaa�, huomautin min�, �ett� te n�ette ainoastaan kilven toisen


puolen. Meiss� on paljon hyv��, vaikka ette my�nn� mit��n sellaista
meiss� olevan. Piispa Morehouse on oikeassa. Teollisuuden ep�kohdat,
mitk� te kuvaatte niin kauheiksi, johtuvat tiet�m�tt�myydest�.
Yhteiskunnan eri kerrokset ovat joutuneet liian kauaksi toisistaan.�

�Villi intiaani ei ole niin julma ja petomainen kuin kapitalistiluokka�,


kuului vastaus; ja sill� hetkell� min� vihasin h�nt�.

�Te ette tunne meit�, vastasin. �Me emme ole julmia emmek� petomaisia.�

�Todistakaa se�, h�n haastoi.

�Miten voin sen todistaa ... teillek�?� Minua alkoi suututtaa.

H�n pudisti p��t��n. �En vaadi teit� todistamaan sit� minulle. Pyyd�n
teit� todistamaan sen itsellenne.�

�Tied�n sen�, sanoin.

�Te ette tied� mit��n�, kuului h�nen t�yke� vastauksensa.

�No, no lapset�, is� sanoi lepytt�v�sti.

�Min� en v�lit� --�, aloitin ylenkatseellisesti, mutta Ernest keskeytti.

�Min� k�sit�n, ett� teill� on rahaa tai teid�n is�ll�nne on, mik� muuten
on samantekev�. Rahat ovat sijoitetut Sierra Millsin
teollisuuslaitoksiin.�

�Mit� sill� on t�m�n kanssa tekemist�?� huudahdin.

�Eip� paljon mit��n�, h�n alkoi hitaasti, �muuta kuin ett� teid�n
pukunne, joka teill� nyt on yll�nne, on v��ryyden tahraama. Ruoka, mit�
te sy�tte, niinik��n. Pienten lasten ja aikamiehien veri tippuu teid�n
kattonne r�yst�ilt�. Min� voin ummistaa silm�ni ja kuulla sen tippuvan
tip, top, tip, top kaikkialla ymp�rill�ni.�

Ja sovittaakseen eleens� sanojensa mukaisiksi h�n sulki silm�ns� ja


nojautui tuolinsa selustaa vasten. Minulle tuli kyyneleet silmiin
n�yryytyksest� ja loukatusta turhamaisuudesta. Minua ei oltu viel�
koskaan ennen niin kohdeltu. Sek� piispa ett� is�ni joutuivat h�milleen.
He yrittiv�t ohjata keskustelua tyynemmille vesille; mutta Ernest avasi
silm�ns�, katsahti minuun ja h��ti heid�t pois. H�nen huulillaan oli
ankara ilme, samoin h�nen silmiss��n, eik� n�kynyt niiss� t�ll� kertaa
naurunv�reit�. Mit� aikoikaan h�n sanoa, mitk� ankarat nuhteet h�n
aikoikaan minulle antaa, sit� en saanut koskaan tiet��; sill� juuri
sill� hetkell� er�s mies tuli katuk�yt�v�� pitkin ja pys�htyi tuokioksi
meit� katselemaan. H�n oli kookas mies, huonosti puettu, ja sel�ss��n
h�nell� oli kantamus bambu- ja rantaruo'osta valmistettuja telineit�,
tuoleja ja varjostimia. H�n tarkasteli taloa ik��nkuin miettien,
astuisiko sis�lle koettamaan kauppa-onneaan.

�Tuon miehen nimi on Jackson�, sanoi Ernest.

�Noin vankan miehen pit�isi tehd� ty�t� eik� kaupustella�, huomautin


lyhyesti.[1]

[1] Siihen aikaan oli tuhansittain sellaisia k�yhi� kauppiaita, jotka


tunnettiin nimell� kaupustelija. He kanniskelivat koko
tavaravarastoansa talosta taloon. Se oli mit� j�rjett�mint�
ty�voimain tuhlausta.

�Tarkastakaapa h�nen vasemman k�tens� hihaa�, sanoi Ernest leppe�sti.

Min� katsoin ja huomasin, ett� hiha oli tyhj�.

�H�n menetti k�tens� Sierra Millsissa, ja te ajoitte h�net kuin vanhan


juhdan maantielle kuolemaan. Kun sanon 'te', niin tarkoitan niit�
tehtaanjohtajia ja virkailijoita, jotka palkan edest� k�ytt�v�t noita
tehtaita teid�n hyv�ksenne. Se oli tapaturma. Se aiheutui h�nen
yritt�ess��n s��st�� yhti�lle muutamia dollareita. H�nen k�tens� tarttui
hammasrattaaseen. H�n olisi voinut antaa menn� rattaisiin sen
piikivenkappaleen, mink� h�n huomasi. Se olisi murskannut
kaksinkertaisen hammasrivin. Mutta h�n yritti siepata pois
piinkappaletta, jolloin h�nen k�tens� joutui v�liin ja murskautui
sormenp�ist� kainaloon asti. Se tapahtui y�ll�. Tehtaassa tehtiin
ylity�t�. Silt� vuosinelj�nnekselt� maksettiin lihavat voitto-osingot.
Jackson oli ty�skennellyt useita tunteja yht� painoa, ja h�nen
lihaksensa olivat herpautuneet ja kankeat. Ja siit� johtui, ett� h�n
joutui koneen rattaisiin. H�nell� oli vaimo ja kolme lasta.�

�Ja mit� teki yhti� h�nen hyv�kseen?� kysyin.

�Ei mit��n. Kyll� vainenkin he jotakin tekiv�t. He sotkivat taitavasti


oikeusjutun, mink� Jackson nosti sairashuoneesta p��sty��n. Yhti�ll� on
palveluksessaan sangen etevi� lakimiehi�, n�ettek�s.�

�Te ette ole kertonut koko juttua�, sanoin vakaumuksella. �Tai ehk�p� te
ette tunne koko asiaa. Kenties h�n oli r�yhke�.�

�R�yhke�! Haha!� H�nen naurunsa oli Mefiston naurua. �Taivaan Jumala!


R�yhke�! K�tens� menett�nyt mies! Siit� huolimatta h�n oli n�yr� ja
alamainen palvelija, eik� ole syyt� uskoa, ett� h�n olisi ollut
r�yhke�.�

�Ent� oikeusistuimet�, tiedustin min�. �Asia ei varmaankaan olisi


p��ttynyt h�nen h�vi�kseen, jollei siin� olisi ollut mit��n muuta kuin
mit� te olette kertonut.�

�Eversti Ingram on yhti�n yliasianajaja. H�n on ovela lakimies.� Ernest


kiinnitti hetkeksi katseensa minuun ja jatkoi sitten: �Min� sanon mit�
teid�n on teht�v�, neiti Cunningham. Ottakaa selkoa Jacksonin asiasta.�

�Min� olen sen jo p��tt�nyt�, sanoin kylm�sti.


�Hyv� on�, lausui h�n leppe�sti, �ja min� neuvon, mist� h�net l�yd�tte.
Mutta minua peloittaa teid�n puolestanne ajatellessani, mihin kaikkeen
tuo Jacksonin k�si tulee teid�t johtamaan.�

Ja sitten sovittiin siit�, ett� sek� piispa ett� min� vastaisimme h�nen
haasteeseensa. He l�htiv�t pois yhdess�, j�tt�en minut hautomaan
mieless�ni sit� v��ryytt�, mik� oli tapahtunut minulle ja luokalleni.
Ernest Everhard oli raaka ja h�ik�ilem�t�n. Min� vihasin h�nt� ja
lohdutin itse�ni sill� ajatuksella, ett� h�n oli k�ytt�ytynyt niinkuin
voi odottaakin ty�v�enluokkaan kuuluvalta miehelt�.

KOLMAS LUKU.

Jacksonin k�si.

V�h�n oli minulla aavistusta siit� kohtalokkaasta osasta, mit� Jacksonin


k�si tuli n�yttelem��n el�m�ss�ni. Jackson itse ei tehnyt minuun mit��n
erityisemp�� vaikutusta, kun min� h�net vihdoin l�ysin. H�n asui
viheli�isess� vuokrakasarmissa,[1] l�hell� rantaa suon reunassa.
Haisevia vesil�t�k�it� n�kyi talon ymp�rill�, ja niiden pintaa peitti
keltainen lima, levitt�en ymp�rist��n saastaista l�yhk��.

[1] T�t� nimityst� k�ytettiin siihen aikaan er��nlaisista rakennuksista,


joissa suuret ty�l�isjoukot asuivat. He maksoivat vuokraa, ja noiden
talojen arvoon katsoen uskomattoman korkeata vuokraa, niiden
omistajille.

Min� huomasin, ett� Jackson todella oli sellainen n�yr� ja taipuvainen


mies, jollaiseksi h�net oli minulle esitetty. H�nell� oli tekeill�
jonkinlainen ruokoteos, ja h�n jatkoi keskeytt�m�tt� ty�t��n
keskustellessamme. Mutta h�nen n�yryydest��n ja alistuvaisuudestaan
huolimatta olin huomaavinani h�ness� kytev�n katkeruuden ensimm�iset
oireet, kun h�n sanoi:

�Olisi niiden toki siet�nyt antaa minulle vaikkapa vain vahdin[1]


paikka.�

[1] Siihen aikaan varastaminen oli uskomattoman yleist�. Jokainen


varasti omaisuutta joltakulta. Yhteiskunnan herrat varastivat
laillisesti tai muuten laillistuttivat varkautensa, jotavastoin
k�yh�t ihmiset varastivat laittomasti. Mik��n ei ollut turvassa
ilman vartijoita. Hirvitt�v�n suuri joukko ihmisi� toimi vartijoina,
joiden teht�v�n� oli omaisuuden suojeleminen. Varakkaiden talot
olivat todellisia suojaholveja ja linnoituksia. Meid�n omien
lastemme tapa joskus �puhaltaa� toisille ihmisille kuuluvia esineit�
on j��nn�s tuon kaukaisen menneisyyden varastelusta, joka siihen
aikaan oli aivan yleist�.

Min� en saanut h�nest� paljoakaan irti. H�n teki minuun typer�n ihmisen
vaikutuksen, mutta n�pp�ryys, mik� oli h�nelle ominaista h�nen
ty�skennelless��n toisella k�dell��n, j�rkytti minun k�sityst�ni h�nen
typeryydest��n. Se her�tti minussa uuden ajatuksen.

�Miten teid�n k�tenne sattui joutumaan tuohon koneeseen?� kys�isin.


H�n katseli minua tyls�sti ja ihmetellen ja pudisti p��t��n. �En tied�.
Niin se vain k�vi.�

�Huolimattomuusko?� kysyin.

�Ei�, vastasi h�n, �min� en sit� sellaiseksi sanoisi. Min� olin


ylity�ss� ja lienen ollut jonkun verran v�synyt. Min� puskin noissa
tehtaissa seitsem�ntoista vuotta, ja olen pannut merkille, ett� useimmat
noista tapaturmista tapahtuvat juuri ennen tehtaan pillin[1] vihellyst�.
Min� olen aivan varma, ett� useimmat tapaturmat tapahtuvat juuri
viimeisell� ty�tunnilla ennen pillin puhallusta. Ihminen ei ole niin
nopsa ty�skennelty��n yht� mittaa koko p�iv�n. Min� olen n�hnyt monenkin
joutuvan koneiden v�liin ja ruhjoutuvan liham�hk�leeksi, itse
tiet�m�tt��n mit��n.�

[1] Ty�l�iset kutsuttiin ty�h�n ja p��stettiin ty�st� vihellytt�m�ll�


pillej�, jotka p��stiv�t tavattoman raa'an, kirkuvan ��nen.

�Monenkin, sanoitte?� kys�isin.

�Satojen, monien satojen, ja lapsienkin.�

Noita kauheita yksityiskohtia lukuunottamatta Jacksonin kertomus h�nt�


kohdanneesta onnettomuudesta oli sama, mink� jo olin kuullut. Kun
kysyin, oliko h�n rikkonut mit��n koneitten k�ytt�mist� koskevaa ohjetta
vastaan, pudisti h�n p��t��n.

�Min� tyrkk�sin remmi� oikealla k�dell�ni�, h�n sanoi, �ja ojensin


vasemman k�teni tavoittaen tuota piinkappaletta. Min� en pys�htynyt
katsomaan, oliko remmi siirtynyt pois paikoiltaan. Arvelin, ett� niin
oli, mutta niinp� ei ollutkaan. Min� kurotin k�tt�ni, mutta remmi olikin
j��nyt paikoilleen, ja niin litistyi k�teni.�

�Se mahtoi tuntua tuskalliselta�, sanoin osaaottavasti.

�Luiden murskautuminen ei ollut hauskaa�, kuului vastaus.

H�nen k�sityksens� tuosta vahingonkorvausjutusta oli jotakuinkin h�m�r�.


Yksi ainoa seikka tuntui olevan h�nelle selvill�, se nimitt�in, ett� h�n
ei ollut saanut mit��n vahingonkorvausta. H�nell� oli se luulo, ett�
ty�njohtajan ja tehtaan is�nn�itsij�n antama todistus oli ratkaissut
asian oikeudessa h�nen vahingokseen. N�iden todistus ei ollut, kuten h�n
sanoi, �sellainen kuin sen olisi pit�nyt olla�. Ja n�iden miesten luo
p��tin min� menn�.

Se ainakin oli varma, ett� Jacksonin tila oli kurja. H�nen vaimonsa oli
kivulloinen, eik� h�n voinut ruokot�ill��n ja kaupustelullaan hankkia
perheen elantoon v�ltt�m�tt�mi� varoja. H�nell� oli osa vuokraa
maksamatta, ja vanhin poika, yksitoistavuotias pienokainen, oli alkanut
ty�skennell� tehtaassa.

�Niiden olisi sent��n pit�nyt antaa minulle se vahtimiehen paikka�,


kuuluivat h�nen viimeiset sanansa, kun l�ksin pois.

Kun olin puhutellut niit� kahta ty�njohtajaa ja tehtaan is�nn�itsij��,


jotka olivat todistaneet Jacksonin jutussa, sek� sit� lakimiest�, joka
oli h�nen asiaansa ajanut, aloin jo ymm�rt��, ett� Ernestin puheissa oli
sittenkin per��.

H�n oli heikon ja mit�tt�m�n n�k�inen mies, se lakimies, ja heti


ensi-n�kem�lt� minulle selvisi, ett� Jacksonin h�vi�lle joutuminen ei
ollut mik��n ihme. Minun ensimm�inen ajatukseni oli, ett� Jacksonille
oli omiaan moinen asianajaja. Mutta samalla hetkell� minun mieleeni
johtui pari Ernestin lausuntoa: �Yhti�ll� on palveluksessaan erinomaiset
lakimiehet� ja �Eversti Ingram on ovela lakimies�. Min� mietin n�it�
seikkoja ja aloin ymm�rt��, ett� yhti� tietysti voi hankkia parempia
lakimiehi� kuin Jacksonin kaltainen k�yh� ty�mies. Mutta t�m�h�n olikin
vain sivuseikka. T�ytyi olla olemassa muitakin seikkoja, jotka
aiheuttivat Jacksonin h�vi�n.

�Miksi te h�visitte tuon oikeusjutun?� kysyin.

Lakimies h�mm�styi ja joutui hetkeksi h�milleen, ja min� oikein tunsin


s��li� tuota v�h�ist� olentoa kohtaan. H�n alkoi vikist�. Minusta
tuntui, ett� h�nen vinkuva puhetapansa oli synnynn�ist�. H�n lienee jo
syntyess��n saanut selk��ns�. H�n puhui todistuksista. Todistajat olivat
antaneet sellaisia todistuksia, joista hy�tyi ainoastaan toinen
riitapuoli. Ei yht��n sanaa voinut niiden suusta saada Jacksonin
hyv�ksi. He tiesiv�t, kumpi puoli voileiv�ss� on parempi. Jackson oli
hupsu mies. H�n h�lmistyi ja sotkeutui ristikuulustelussa. Eversti
Ingram onnistui loistavasti. H�nen oli onnistunut houkutella Jacksonilta
vahingoittavia vastauksia.

�Kuinka voivat h�nen vastauksensa olla vahingoittavia, jos h�nell� kerta


oli oikeus puolellansa?� kysyin.

�Mit� siin� oli oikeudella tekemist�?� h�n kysyi. �Te n�ette n�m�
kirjat.� Ja sit� sanoessaan h�n osoitti k�dell��n kirjal�j�� v�h�isen
konttorinsa sein�ll�. �Noita kirjoja lukemalla olen oppinut tiet�m��n,
ett� laki ja oikeus ovat kaksi vallan eri asiaa. Kysyk�� milt�
lakimiehelt� hyv�ns�. Te menette sunnuntaikouluun oppimaan, mik� on
oikeus. Mutta te menette noihin kirjoihin oppimaan -- lakia.�

�Tarkoitatteko, ett� Jacksonilla oli puolellaan oikeus ja ett� h�n silti


joutui tappiolle?� min� utelin tutkivasti. �V�it�ttek�, ett� tuomari
Caldwellin lakituvassa ei ole oikeutta?�

Tuo pieni lakimies tuijotti minuun hetken, ja sotainen ilme h�visi h�nen
kasvoiltaan n�kym�tt�miin.

�Minulla ei ollut kunnollista tilaisuutta�, h�n alkoi j�lleen vikist�.


�Ne tekiv�t narrin Jacksonista ja minusta my�skin. Mik�p� minun auttoi.
Eversti Ingram on mainio lakimies. Jollei h�n olisi etev�, luuletteko,
ett� h�nell� olisi k�siss��n Sierran tehtaitten, Erstonin maayhti�n,
Berkeleyn rautatien, Oaklandin, San Leandron ja Pleasandonin
raitioteiden koko asianajotoimi? H�n on yhti�n lakimies, ja yhti�n
lakimiehet eiv�t ved� palkkaa tyhmyydest��n. Mit� arvelette siit�, ett�
Sierran tehtaat yksist��n maksavat h�nelle kaksikymment�tuhatta dollaria
vuodessa? Ja se tapahtuu sen t�hden, ett� h�n tuottaa niille
kahdenkymmenentuhannen arvosta hy�ty�.[1] Min� en pysty siihen. Ja jos
pystyisin, niin enp� totisesti olisi t�ll� puolella ja ajaisi sellaisia
n�lk�juttuja kuin Jacksonin asia. Mit� luulette, ett� olisin saanut, jos
olisin voittanut Jacksonin jutussa?�

[1] Yhti�n lakimiesten varsinaisena teht�v�n� oli suurten yhti�iden


keinottelun palveleminen. Theodore Rooseveltin, Yhdysvaltain
silloisen presidentin, tiedet��n lausuneen puheessaan
Harvard-yliopiston avajaisissa v. 1905: �Me kaikki tied�mme, ett�
sangen monet huomatut ja etev�t lakimiehet kaikkialla esiintyv�t
rikkaitten yksityisten ja yhti�itten asianajajina, neuvoen n�it�
kiert�m��n niit� lakeja, joita on laadittu yleis�n etua silm�ll�
pit�en suurten omaisuuksien v��rink�ytt�� ehk�isem��n.�

�Te n�ht�v�sti olisitte ry�st�nyt[1] h�net puti puhtaaksi�, vastasin.

[1] Hyv� kuva silloisesta asiaintilasta. Ihmiset pyydystiv�t toisiaan


kuin ulvovat sudet. Isot sudet s�iv�t pieni� susia, ja
yhteiskunnallisen j�rjestyksen mukaan Jackson oli v�h�isimpi�
pienien susien joukossa.

�Tietysti olisin�, huudahti h�n suuttuneena. �Minunkin on elett�v�, eik�


olekin?�

�H�nell� on vaimo ja lapsia�, huomautin moittivasti.

�On minullakin vaimo ja lapsia�, h�n eh�tti sanomaan. �Ja t�ss�


maailmassa ei ole muita kuin min�, jotka v�litt�isiv�t siit�, kuolevatko
he n�lk��n vai eiv�tk�.�

H�nen kasvonsa lauhtuivat yht'�kki�, ja h�n avasi kellonsa n�ytt��kseen


minulle sen kuoreen liimatun naisen ja kahden pikkutyt�n valokuvan.

�T�ss� he ovat. Katsokaahan. Meill� on ollut kovat ajat kestett�v�n�mme.


Olin toivonut voivani l�hett�� heid�t maalle, jos olisin voittanut
Jacksonin jutun. He eiv�t pysy tervein� t��ll�, mutta eih�n minulla ole
varoja l�hett�� heit� maalle.�

Kun aloin tehd� l�ht��, niin h�n rupesi j�lleen vikisem��n.

�Minulla ei ollut mink��nlaisia edellytyksi�. Eversti Ingram ja tuomari


Caldwell ovat hyvi� yst�vi�. Tosin en tahdo sanoa, ett� se yst�vyys
olisi ratkaissut t�m�n oikeusjutun, jos minun olisi onnistunut pusertaa
heid�n vierasmiehilt��n kunnollinen todistus. Ja silti minun t�ytyy
sanoa, ett� tuomari Caldwell teki kaikkensa est��kseen minua siit�.
Niin, tuomari Caldwell ja eversti Ingram kuuluvat samaan salaseuraan ja
samaan klubiin. He asuvat samassa kaupunginosassa -- miss� minun ei
kannattaisi asua. Ja heid�n vaimonsa seurustelevat kesken��n. He k�yv�t
my�t��ns� toistensa luona korttia pelaamassa.�

�Ja yht� kaikki te arvelette, ett� Jacksonilla oli oikeus puolellaan?�


kysyin pys�htyen kynnykselle.

�Min� en arvele, min� tied�n sen�, kuului h�nen vastauksensa. �Ja ensin
min� luulin, ett� h�n tosiaankin voittaisi oikeudessa. Mutta siit� en
virkkanut mit��n vaimolleni. En tahtonut tuottaa h�nelle pettymyst�. H�n
oli jo muutenkin niin innostunut tuohon aiottuun virkistysmatkaan.�

�Miksi ette kiinnitt�nyt oikeuden huomiota siihen seikkaan, ett� Jackson


menetti k�tens� koettaessaan est�� koneistoa vahingoittumasta?� kysyin
Peter Donnellylta, er��lt� niist� ty�njohtajista, jotka oli kutsuttu
todistajiksi.

H�n mietti pitk�n aikaa, ennenkuin vastasi. Sitten h�n loi levottoman
katseen ymp�rilleen ja sanoi:

�Sen t�hden, ett� minulla on hyv� vaimo ja kolme suloista lasta; siin�
koko juttu.�

�Min� en ymm�rr�, sanoin.

�Toisin sanoen, sen t�hden, ett� se ei olisi ollut terveellist�.�

�Te tarkoitatte --�, aloitin.

Mutta h�n keskeytti minut kiivaasti.

�Min� tarkoitan sit�, mit� sanoin. Min� olen ty�skennellyt n�iss�


tehtaissa monia vuosia. Aloitin k��mipoikana, ja siit� l�htien olen
uurastanut. Kovilla ponnistuksilla ja ty�ll� olen p��ssyt nykyiseen
esimiehen asemaani. Min� olen ty�njohtaja, n�etteh�n. Enk� luule koko
myllyss� olevan yht��n miest�, joka tulisi minun avukseni, jos olisin
hukkumaisillani. Min� kuuluin ennenaikaan ammattiyhdistykseen. Mutta
min� olen asettunut yhti�n puolelle kahdessa lakossa. Ne sanoivat minua
rikkuriksi. Koko tehtaassa ei ole yht��n miest�, joka l�htisi minun
kanssani ryypylle, jos tarjoisin. N�ettek�s arpia p��ss�ni; ne ovat
tiilen j�lki�. Kehruuhuoneessa kaikki lapset kiroten mainitsevat minun
nimeni. Minun ainoa yst�v�ni on yhti�. Minua ei velvollisuus pid�t�
tehtaassa, vaan leip� ja s�rvin ja lasteni el�m�. Niin se on.�

�Oliko se Jacksonin syy?� kysyin.

�H�nen olisi siet�nyt saada korvaus. H�n oli hyv� ty�mies eik�
rettel�inyt koskaan.�

�Teill� ei siis ollut tilaisuutta kertoa koko totuutta, niinkuin olitte


vannonut tekev�nne?�

H�n pudisti p��t��n.

�Totuutta, koko totuutta, eik� mit��n muuta kuin totuutta?� lausuin


juhlallisella ��nell�.

J�lleen h�nen kasvoilleen ilmestyi tuskallinen ilme, ja kohottaen


silm�ns� taivasta kohden h�n sanoi:

�Min� olisin valmis j�tt�m��n sieluni ja ruumiini iankaikkiseen


helvettiin lasteni t�hden�, kuului h�nen vastauksensa.

Henry Dallas, tehtaanjohtaja, jolla oli ketunnaama, kielt�ytyi


keskustelemasta kanssani. En saanut h�nelt� sanaakaan, vaikka h�nkin oli
ollut todistajana Jacksonin jutussa. Mutta toiseen ty�njohtajaan n�hden
onnistuin paremmin. James Smithill� oli ankarat kasvojenpiirteet, ja
minun syd�meni vavahti h�net tavatessani. H�n niinik��n teki sellaisen
vaikutuksen, ett� h�nk��n ei toiminut omasta vapaasta tahdostaan, ja kun
me keskustelimme, tulin huomaamaan, ett� h�n oli henkisesti etev�mpi
kuin tavalliset h�nen kaltaisensa miehet. H�n oli samaa mielt� kuin
Peter Donnelly, ett� Jacksonin olisi pit�nyt saada vahingonkorvausta.
Menip� h�n viel� pitemm�llekin, sanoen tuota tekoa tunnottomaksi ja
syd�mett�m�ksi, kun ty�l�inen viskattiin maantielle sen j�lkeen, kun h�n
oli tullut ty�h�n kykenem�tt�m�ksi. H�n niinik��n kertoi, ett� siell�
tehtaassa tapahtuu onnettomuuksia tuon tuostakin ja ett� yhti�ll� on
tapana k�r�j�id� viimeiseen asti vahingonkorvauksen vaatijoita vastaan.

�Se merkitsee satoja tuhansia vuosittain osakkeenomistajille�, h�n


sanoi; ja h�nen puhuessaan min� muistin viimeisen voitto-osingon, mik�
maksettiin is�lleni, ja sen siev�n puvun ja ne kirjat, joita oli minulle
ostettu niill� rahoilla. Min� muistin Ernestin syytt�neen, ett�
vaatteeni olivat veren tahraamat, ja minua v�risytti.

�Kun te todistitte oikeudessa, etteh�n huomauttanut, ett� Jackson


loukkaantui koettaessaan est�� konetta vahingoittumasta?� sanoin.

�En, en tehnyt sit�, kuului vastaus, ja h�nen suunsa vet�ytyi katkeraan


hymyyn. �Min� todistin, ett� Jackson loukkaantui huolimattomuutensa ja
varomattomuutensa t�hden ja ett� yhti� ei ollut miss��n suhteessa
vastuunalainen h�nen onnettomuudestaan.�

�Oliko se huolimattomuutta?� kysyin.

�Sanokaa sit� siksi tai miksi tahansa. Varma vain on, ett� mies v�syy
ty�skennelty��n useampia tunteja p��ksytysten.�

Min� aloin tuntea kiintymyst� tuohon mieheen. H�n varmasti oli


korkeampaa lajia.

�Te olette saanut paremman kasvatuksen kuin tavallinen ty�mies�,


huomautin.

�Min� k�vin oppikoulun�, h�n vastasi. �Samalla hankin elatukseni


olemalla portinvartijana. Halusin p��st� yliopistoon. Mutta is�ni kuoli,
ja minun oli l�hteminen tehtaaseen. Min� pidin luonnontieteist�, h�n
selitti ujosti, ik��nkuin olisi tunnustanut jonkun heikkouden. �Min�
pid�n el�imist�. Mutta jouduin sitten t�nne tehtaaseen. Kun minusta
tehtiin ty�njohtaja, niin menin naimisiin, sitten tuli perhett�, ja --
niin, sittemmin en ole ollut oma is�nt�ni.�

�Mit� te sill� tarkoitatte?� kysyin.

�Min� tahdoin vain selitt��, miksi annoin oikeudessa sellaisen


todistuksen -- miksi noudatin ohjeita.�

�Kenen ohjeita?�

�Eversti Ingramin. H�n suunnitteli sen todistuksen, mik� minun oli


annettava.�

�Ja se m��r�si Jacksonin h�vi�lle joutumisen.�

H�n ny�kk�si, ja veri alkoi hitaasti virrata h�nen kasvoilleen.

�Ja Jacksonilla oli vaimo ja kaksi lasta el�tett�v�n��n.�

�Min� tied�n sen�, sanoi h�n tyynesti, vaikka h�nen kasvonsa


synkistyiv�t synkistymist��n.

�Sanokaa minulle�, jatkoin, �oliko teid�n helppo muuttua siit�, mit�


olitte -- sanokaamme korkeakoulussa, siksi mieheksi, joka saattoi tuolla
tavoin menetell� oikeuden edess�?�
H�nen �killinen vimmastumisensa pel�stytti minut pahanp�iv�isesti. H�n
p��sti kamalan kirouksen ja pui nyrkki� ik��nkuin minua iske�kseen.

�Suokaa anteeksi�, h�n sanoi samassa. �Ei, se ei ollut helppoa. Ja nyt


luulen, ett� teid�n on aika l�hte�. Te olette kuullut minulta kaiken,
mit� halusitte. Mutta sallikaa minun tehd� pieni huomautus, ennenkuin
poistutte. Teille ei ole mit��n hy�ty� minun sanoistani. Min� tulen ne
kielt�m��n, eik� teill� ole yht��n todistajaa. Min� tulen kielt�m��n
jokaisen sanan, mink� olen t�ss� teille sanonut, ja jos niin tarvitaan,
olen valmis ne valallani kielt�m��n.�

Smithin luota palattuani menin is�ni luo kemialliseen laitokseen ja


tapasin siell� Ernestin. Se sattui aivan odottamatta, mutta h�n tervehti
minua tuolla ylv��ll� katseellaan ja lujalla k�denpuristuksella; ja min�
huomasin j�lleen tuon kummallisen ujouden ja tyyneyden sekaisen ilmeen,
mik� oli her�tt�nyt huomiotani ensikerran h�net tavatessani. Tuntui
silt�, kuin meid�n edellinen myrskyinen kohtauksemme olisi ollut jo
unohdettu; mutta min� en tuntenut halua unohtaa sit�.

�Olen ollut ottamassa selkoa Jacksonin asiasta�, sanoin keskeytt�en.

H�nen huomionsa teroittui, ja h�n odotti, ett� min� jatkaisin, vaikka


huomasin h�nen silmist��n, ett� h�n oli varma siit�, ett� mielipiteeni
oli muuttunut.

�H�nt� n�yt��n kohdellun pahoin�, tunnustin. �Min� -- min� -- luulen,


ett� todellakin h�nen vertaan tippuu meid�n r�yst�ist�mme.�

�Tietysti�, h�n vastasi, �sill� jos Jacksonia ja h�nen kaltaisiaan


kohdeltaisiin armollisemmin, niin osingot eiv�t olisi niin suuria�.

�Min� en voi koskaan en�� ihastua sieviin pukuihin�, lis�sin.

Tunsin olevani n�yryytetty, mutta minulle samalla tuotti suloista


lohdutusta se tunne, ett� Ernest oli jonkinlainen rippi-is�ni. Ja h�nen
voimansa teki minuun valtaavan vaikutuksen. Siit� n�ytti s�teilev�n
rauhan ja suojeluksen lupaus.

�Ettek� voi ihastua s�kkikankaaseen liioin�, h�n sanoi kolkosti.


�Ottakaa huomioon, ett� niiss� tehtaissa, joissa valmistetaan
s�kkikangasta, tapahtuu samalla tavalla. Sit� tapahtuu kaikkialla.
Meid�n kehuttu sivistyksemme lep�� verisell� pohjalla, ettek� te enk�
min� eik� kukaan meist� voi v�ltt�� veritahroja. Keit� olivat ne miehet,
joiden kanssa te puhelitte?�

Min� kerroin h�nelle koko jutun.

�Eik� kukaan heist� ollut oma is�nt�ns�, h�n sanoi. �He olivat kaikki
sidottuja tuohon armottomaan teollisuuskoneistoon. Ja surkeinta on se,
ett� he ovat siihen sidottuja syd�nsiteill��n. Lastensa t�hden --
nousevan polven, jota he vaistomaisesti suojelevat. Ja se vaisto on
voimakkaampi kuin mik��n siveysopin s��nt�. Minun is�ni! H�n valehteli,
varasti ja harjoitti kaikenlaista ep�rehellisyytt� saadakseen leip��
minulle ja veljilleni ja sisarilleni. H�n oli teollisuuskoneiston orja,
ja se koneisto n��nnytti h�net ja vihdoin tappoi.�

�Mutta te�, vastasin. �Te varmaankin olette vapaa ihminen.�


�En kokonaan�, h�n virkkoi. �Minua eiv�t tosin sido syd�men siteet.
Usein tunnen kiitollisuutta siit�, ettei minulla ole lapsia, vaikka
rakastankin lapsia. Ja jos menisin naimisiin, en uskaltaisi ajatellakaan
lapsia.�

�Se ep�ilem�tt� on huonoa oppia�, huudahdin.

�Sen tied�n�, sanoi h�n surullisesti. �Mutta se on v�ltt�m�t�nt�. Min�


olen kumousmies, ja se on vaarallinen ura.�

Min� naurahdin ep�ilev�sti.

�Jos yritt�isin tunkeutua y�ll� teid�n is�nne taloon varastamaan


voittorahat, jotka h�n saa Sierran tehtaista, niin mit� h�n tekisi?�

�H�n nukkuu revolveri vieress��n�, vastasin. �H�n varmaan ampuisi


teid�t.�

�Ja jos min� ja muutamat muut johtaisimme puolitoista miljoonaa miest�


varakkaiden taloihin, niin siit� tulisi aika pauke, eik� totta?�

�Kyll� niin, mutta teh�n ette sit� tee�, huomautin.

�Sen min� juuri aion tehd�. Ja me aiomme ottaa ei ainoastaan kaikki,


mit� noissa taloissa on, vaan sen lis�ksi kaikki varallisuudenl�hteet,
kaivannot, rautatiet, tehtaat, pankit ja myym�l�t. Sellainen on
vallankumous. Ja se on koko vaarallista hommaa. Silloin tulee olemaan,
niin minusta tuntuu, enemm�n pauketta kuin mit� saatamme uneksiakaan.
Mutta kuten jo olen sanonut, ei kukaan meid�n p�ivin�mme toimi omasta
vapaasta tahdostaan. Me olemme kaikki tavalla tai toisella sidotut
teollisuuskoneistoon. Te tulitte huomaamaan, ett� teid�n laitanne on
niin ja samoin niiden miesten, joita te haastattelitte. Haastatelkaa
useampia heist�. Menk�� tapaamaan eversti Ingramia. Ottakaa selkoa
niist� sanomalehden kertojista ja toimittajista, jotka sulkivat lehtens�
Jacksonin asialta. Ja te tulette huomaamaan, ett� he kaikki ovat koneen
orjia.�

Min� kysyin h�nelt�, miss� m��rin ty�l�iset ovat alttiita tapaturmille,


jolloin h�n vetosi tilastoon.

�Sen kaiken l�yt�� kirjoista�, h�n sanoi. �Koottu tilasto osoittaa


ep��m�tt�m�sti, ett� tapaturmia harvoin sattuu ensimm�isin� ty�tunteina
aamup�iv�ll�, mutta ett� niiden luku lis��ntyy seuraavilla tunneilla,
sit� mukaa kuin ty�l�iset v�syv�t ja kangistuvat ty�ss�.

�Tied�ttek�, ett� teid�n is�ll�nne on kolme vertaa suurempi sek� hengen


ett� ruumiin turva kuin ty�miehell�? Vakuutusyhti�t ovat siit� asiasta
selvill�. Ne vakuuttavat h�net tapaturmaa vastaan nelj�ll� dollarilla
kahdellakymmenell� sentill� tuhannesta dollarista vuodeksi, jota vastoin
ty�mies saa maksaa samanlaisesta vakuutuksesta viisitoista dollaria.�

�Ent�s te?� kysyin.

�Niin, kumousmiehen� minulla on kahdeksan vertaa suurempi vaara kuin


ty�miehell� loukkaantua tai menett�� henkeni�, h�n vastasi
v�linpit�m�tt�m�sti. �Vakuutusyhti�t vaativat kemisteilt�, jotka
k�sittelev�t r�j�hdysaineita, kahdeksan vertaa korkeamman maksun kuin
ty�miehelt�. Luulen, ett� ne eiv�t suostuisi ollenkaan vakuuttamaan
minua.[1] Mutta miksi sit� kysytte?�

[1] Sen ajan petomaisessa kamppailussa kukaan ei voinut olla


t�ydellisesti turvattu, eiv�t edes kaikkein rikkaimmatkaan. Ja
turvatakseen omaisensa ihmiset ottivat k�yt�nt��n vakuutuksen.
Meist�, t�m�n valistuneen aikakauden ihmisist�, sellainen puuha
tuntuu naurettavan hullunkuriselta, mutta siihen maailman aikaan
vakuutus oli sangen vakava kysymys. Merkillinen puoli t�ss� jutussa
oli se, ett� n�iden vakuutusyhti�itten kassoja kavalsivat tuon
tuostakin samat virkailijat, joille oli uskottu niiden hallinto.

Minun silm�ni vavahtelivat, ja tunsin veren virtaavan kasvoihini. Se ei


johtunut siit�, ett� h�n olisi saanut minut kiinni, vaan siit�, ett�
olin itse takertunut h�nen l�sn�ollessaan.

Juuri silloin is�ni astui sis�lle ja alkoi valmistautua l�htem��n minun


kanssani. Ernest j�tti h�nelle muutamia kirjoja, jotka h�n oli
lainannut, ja poistui ensimm�isen�. Mutta h�n k��ntyi ovelta takaisin ja
sanoi:

�T�ss� juolahti mieleeni, ett� kun te nyt olette alkanut j�rkytt�� omaa
rauhaanne ja kun min� paraikaa teen loppua piispan mielenrauhasta, niin
siet�isi teid�n ottaa selkoa mrs Wicksonista ja mrs Pertonwaithesta.
Heid�n miehens�, kuten tied�tte, ovat tehtaan suurimpia osakkaita. Ja
n�m� naiset ovat niinkuin kaikki muutkin ihmiset koneeseen sidottuja,
mutta he ovat sidottuja istumaan sen huipulla.�

NELJ�S LUKU.

Koneen orjia.

Mit� enemm�n ajattelin Jacksonin k�tt�, sit� enemm�n mielenrauhani


j�rkkyi. Olin joutunut todellisuuden kanssa vastakkain. Ensimm�ist�
kertaa el�ess�ni n�in el�m�n. Minun yliopistossa-oloni ja lukuni ja
sivistykseni ei vastannut todellisuutta. Min� olin oppinut tuntemaan
el�m�� ja yhteiskuntaa pelk�st��n tietopuolisesti. Ja se kaikki oli
n�ytt�nyt siev�lt� kirjanlehdill�, mutta nyt n�in el�m�n itsens�.
Jacksonin k�sivarsi oli el�v� tosiasia. Ja min� saatoin kuulla
korvissani Ernestin sanat: �Tosiasia, kielt�m�t�n tosiasia!�

Se, ett� meid�n koko yhteiskuntamme lep�si verisell� pohjalla, tuntui


kauhealta, mahdottomalta. Ja kuitenkin Jackson oli olemassa. Min� en
voinut kiert�� h�nt�. Yhten��n ajatukseni k��ntyiv�t h�neen, niinkuin
magneettineulan k�rki k��ntyy napaa kohti. H�nt� oli kohdeltu julmasti.
H�nen verest��n ei oltu maksettu sen t�hden, ett� olisi voitu jakaa sit�
suuremmat voitto-osingot. Ja min� tunsin useita hienoja perheit�, jotka
olivat saaneet osansa noista voitoista ja siten hy�tyneet Jacksonin
verest�. Jos kerran yht� meist� voitiin noin julmasti kohdella, ilman
ett� yhteiskunnan tavanmukainen meno siit� h�iriytyi, eiv�tk� silloin
hyvinkin monet ihmiset voisi joutua samanlaisen kohtalon uhreiksi? Min�
muistin Ernestin mainitsemat Chicagon naiset, jotka ty�skenteliv�t
viikon yhdeks�ll�kymmenell� sentill�, ja ne lapset, joita Etel�n
pumpulitehtailijat orjuuttivat. Ja min� saatoin n�hd� heid�n
surkastuneet k�tens�, joista veri oli puserrettu, valmistelemassa sit�
kangasta, mist� minun pukuni oli tehty. Ja edelleen ajattelin Sierran
tehtaita ja niiden maksamia voitto-osingoita, ja n�in my�skin Jacksonin
verta vaatteillani. Jacksonia minun oli mahdoton v�ist��. Aina
palautuivat ajatukseni h�neen.

Sisimm�ss�ni tunsin seisovani rotkon partaalla. Tuntui aivan kuin olisin


ollut n�kem�isill�ni uuden ja kamalan el�m�nilmestyksen. Enk� min�
yksin�ni. Minun koko maailmani oli menossa yl�salaisin. Siell� oli
is�ni. Min� n�in jo selv�sti sen vaikutuksen, mink� Ernestin kanssa
seurusteleminen oli alkanut h�neen tehd�. Ja sitten piispa. Viimeksi
h�net tavatessani h�n oli n�ytt�nyt sairaalta. H�n oli kovin
hermostuneessa mielentilassa, ja h�nen silmist��n kuvastui sanomaton
rauhattomuus. Siit� v�h�st�, mit� sain tiet��, tulin huomaamaan, ett�
Ernest oli pit�nyt sanansa, kun h�n lupasi kuljettaa piispaa helvetin
l�pi. Mutta min� en tiet�nyt, mit� n�kyj� piispa oli siell� n�hnyt; h�n
n�ytti liian j�rkyttyneelt� kertoakseen niist�.

Kerran, kun oikein syv�llisesti tunsin, ett� minun pieni maailmani ja


koko maailma oli menossa yl�salaisin, ajattelin Ernesti� kaikkeen siihen
syylliseksi. Ja niinik��n mietin: �Miten onnellisia me olimmekaan,
ennenkuin h�n tuli!� Ja seuraavassa tuokiossa olin varma siit�, ett�
sellainen ajatus on totuuden kavaltamista, ja Ernest kohosi silmieni
eteen totuudenapostolina, hohtavin otsin ja peloittavana kuin Jumalan
enkeli, taistellen totuuden ja oikeuden, k�yhien, yksin�isten ja
sorrettujen puolesta. Ja sitten n�in edess�ni toisen olennon,
Kristuksen! H�nkin oli asettunut alhaisten ja sorrettujen puolelle,
pappien ja fariseusten laillista oppia vastaan. Ja min� muistin h�nen
kuolemansa ristill�, ja syd�meni valtasi tuska, kun ajattelin Ernesti�.
Mahtaisiko h�nenkin kohtalonsa muodostua sellaiseksi -- h�nen, jonka
��ness� oli sellainen sotainen kaiku ja jonka koko olennosta uhkui
sellainen voima ja miehuus!

Ja sill� hetkell� tunsin rakastavani h�nt�, ja minut valtasi voimakas


halu saada lohduttaa h�nt�. Min� ajattelin h�nen el�m��ns�. Se on
mahtanut olla vaivalloista, karua ja niukkaa. Ja min� ajattelin h�nen
is��ns�, joka oli valehdellut ja varastanut h�nen t�htens� ja vihdoin
raatanut itsens� kuoliaaksi. Ja h�n itse oli joutunut tehtaaseen jo
kymmenen vanhana! Ja syd�meni sykki halusta kietoa k�teni h�nen
ymp�rilleen ja lepuuttaa h�nen p��t��n rinnoillani -- h�nen p��t��n,
jota niin monenlaiset mietteet rasittivat, -- ja antaa h�nen lev�t� ja
unohtaa kaikki edes hetkeksi.

Min� tapasin eversti Ingramin er��ss� seurakunnan juhlatilaisuudessa.


Olin tuntenut h�net useita vuosia. Ahdistin h�net satimeen er�iden
suurten palmujen ja kumipuiden taakse, vaikka h�n ei luullut olevansa
satimessa. H�n tervehti minua tavanmukaisella iloisuudella ja
kohteliaisuudella. H�n oli tunnettu sirok�yt�ksiseksi, valtioviisaaksi,
ter�v�-�lyiseksi ja varovaiseksi mieheksi. Ja mit� tulee ulkon�k��n, oli
h�n siin� suhteessa huomattavin henkil� meid�n seurapiiriss�mme. H�nen
rinnallaan itse yliopiston kunnianarvoinen rehtorikin n�ytti pienelt� ja
varsin mit�tt�m�lt�.

Ja siit� huolimatta tulin huomaamaan, ett� eversti Ingramin asema oli


samanlainen kuin noiden oppimattomain ty�l�isten. H�nk��n ei ollut oma
herransa. H�nkin oli koneeseen kytketty. En voi koskaan unohtaa sit�
muutosta, mik� h�ness� tapahtui, kun mainitsin Jacksonin jutun. H�nen
hymyilev� hyv�ntahtoisuutensa katosi kuin varjo. �killinen, pelokas ilme
varjosi h�nen s��nn�llisesti muodostuneet kasvonsa. Tunsin samanlaista
h�mm�styst� kuin silloin, kun James Smith vimmastui. Eversti Ingram ei
kironnut. Ja siin� olikin ainoa ero h�nen ja tuon ty�miehen v�lill�. H�n
oli kuulu ter�v�sanaisuudestaan, mutta t�ll� kertaa koko h�nen
sukkeluutensa oli kadonnut. Ja tiet�m�tt��n h�nen katseensa etsi
pakotiet�. Mutta h�n oli satimessa palmu- ja kumipuiden keskell�.

Jacksonin nimen mainitseminen teki h�net sairaaksi. Miksi toinkin esille


tuon jutun? Minun pilani ei miellytt�nyt h�nt�. Se osoitti huonoa makua
minun puoleltani ja sangen arveluttavaa ajattelemattomuutta. Enk� min�
tiet�nyt, ett� h�nen ammatissaan mieskohtaisilla tunteilla ei ole mit��n
arvoa? H�n j�tti persoonalliset tunteensa kotiin, kun l�hti
konttoriinsa. Konttorissa ollessaan h�nell� oli ainoastaan ammatillisia
tunteita.

�Olisiko Jacksonin pit�nyt saada vahingonkorvausta?� kysyin.

�Ep�ilem�tt�, h�n vastasi. �Toisin sanoen, min� persoonallisesti olen


sit� mielt�. Mutta sill� ei ole mit��n tekemist� asian lainopillisen
puolen kanssa.�

H�n alkoi saada takaisin tavallisen nokkeluutensa.

�Sanokaapa minulle, onko oikeudella mit��n tekemist� lain kanssa?�


kysyin.

�Sanokaa 'vallalla' �lk��k� 'oikeudella'�, hymyili h�n vastaukseksi.

�Vallalla?� kysyin, ja h�n ny�k�ytti p��t��n.

�Ja yht� kaikki me otaksumme saavamme oikeutta lain kautta?�

�Niin, se on se hullunkurinen, mutta silti oikea k�sitys�, sanoi h�n.


�Me saamme oikeutta.�

�Puhutteko te nyt ammattimiehen�?� kysyin.

Eversti Ingram punastui, todellakin punastui ja loi j�lleen levottoman


silm�yksen ymp�rilleen l�yt��kseen ulosp��syn. Mutta min� salpasin
h�nelt� tien enk� hievahtanut paikoiltani.

�Sanokaa minulle�, jatkoin, �eik� sit�, ett� joku uhraa persoonalliset


tunteensa ammattitunteilleen, voisi sanoa er��nlaiseksi henkiseksi
itsemurhaksi?�

Min� en saanut vastausta. Eversti Ingram turvautui h�pe�lliseen


per��ntymiseen, kaataen palmun paetessaan.

Sen per�st� koettelin sanomalehti�. Kirjoitin maltillisen, hillityn


kertomuksen Jacksonin jutusta. En syytt�nyt siin� niit� miehi�, joita
olin haastatellut, enk� edes maininnut heid�n nimi��n. Esitin kylmi�
tosiasioita, kerroin, miten Jackson oli ty�skennellyt tehtaassa
vuosikausia, kuinka h�n oli loukkaantunut koettaessaan pelastaa konetta
ja miten h�n nyt eli kurjissa olosuhteissa. Paikkakunnan viisi
sanomalehte� kielt�ytyi painamasta kirjoitustani.

Min� etsin k�siini Percy Laytonin. H�n oli suorittanut tutkintonsa


yliopistossa ja antautunut sanomalehtialalle, ollen t�t� nyky�
uutistenkertojana paikkakunnan huomatuimmassa sanomalehdess�. H�n
hym�hti, kun min� kummastelin, miksi sanomalehdet eiv�t olleet mit��n
maininneet Jacksonista ja h�nen jutustaan.

�Toimituksen politiikkaa�, h�n sanoi. �Meill� ei ole mit��n tekemist�


siin� asiassa. Se riippuu kokonaan toimittajista.�

�Mutta miksi se on politiikkaa?� kysyin.

�Me olemme hyviss� v�leiss� yhti�itten kanssa. Te ette olisi saanut


sellaista kirjoitusta julkisuuteen, vaikka olisitte maksanut siit�
ilmoitushinnan. Ja se mies, joka olisi yritt�nyt sit� pist�� lehteen
salavihkaa, olisi varmasti menett�nyt paikkansa. Te ette olisi saanut
sit� lehteen, vaikka olisitte maksanut kymmenkertaisen ilmoitushinnan.�

�Miten on teid�n oman politiikkanne laita?� utelin. �Teid�n teht�v�n�nne


n�ytt�� olevan silpoa totuutta is�nt�inne k�skyn mukaan, jotka
vuorostaan saavat ohjeensa yhti�ilt�.�

�Se ei kuulu minuun.� H�n n�ytti masentuneelta, mutta reipastui


keksitty��n keinon mill� pelastua. �Itse puolestani en kirjoita
per�tt�mi� kirjoituksia. Pysyttelen omantuntoni kanssa tasapainossa.
Ep�ilem�tt� sattuu p�iv�n mittaan paljon sellaista, mik� on
ristiriitaista, mutta kaikki se, n�hk��s, kuuluu tavalliseen
p�iv�ty�h�n.�

�Mutta te aiotte viel� joskus istua toimittajan tuolilla ja johtaa


politiikkaa?�

�Silloin min� jo olen kyllin parkittu�, kuului h�nen vastauksensa.

�Mutta koska ette viel� ole kyllin parkittu, niin sanokaa minulle, mit�
te ajattelette t�st� nykyisest� toimituspolitiikasta.�

�Min� en ajattele siit� mit��n�, vastasi h�n nopeasti. �Ei saa hyppi�
aitojen yli, jos mielii menesty� sanomalehtialalla. Sen verran ainakin
olen oppinut.�

Ja h�n ny�k�ytti nuorta p��t��n juhlallisen n�k�isen�.

�Mutta oikeus?� ten�sin.

�Te ette ymm�rr� t�t� peli�. Totta kai se on hyv�, mik� p��ttyy hyvin,
n�ettek�s?�

�Merkillisen ep�m��r�ist�, mutisin; mutta minun syd�nt�ni kirveli h�nen


nuoruutensa, ja minusta tuntui, ett� minun t�ytyi joko huudahtaa
tuskasta tai purskahtaa itkuun.

Aloin n�hd� pintaa syvemm�lle siihen yhteiskuntaan, jossa olin koko


ik�ni el�nyt, ja l�yt�� sen pohjalta kauheita totuuksia. Min� n�in, ett�
Jacksonia vastassa oli laaja salaliitto, ja aloin tuntea s��li� tuota
vikisev�� lakimiest� kohtaan, joka oli ajanut h�nen asiaansa. Ja mit�
enemm�n asioihin syvennyin, sit� laajempana n�in t�m�n salaliiton. Eik�
se ollut yksinomaan Jacksonia vastaan aiottu. Se oli t�hd�tty jokaista
tehtaassa loukkaantunutta ty�miest� vastaan. Ja miks'ei my�skin jokaista
ty�miest� vastaan kaikissa muissakin tehtaissa ja myllyiss�! Todellakin,
eik�h�n suhde ollut sama kaikilla teollisuuden aloilla?
Ja jos niin oli asian laita, silloin koko yhteiskunta oli valhetta. Min�
kauhistuin omia johtop��t�ksi�ni. Se oli liian kamalaa ollakseen totta.
Mutta olihan Jackson olemassa ja h�nen k�tens� ja veri, jota valui minun
vaatteistani ja oman kotini r�yst�ist�. Ja oli olemassa monta Jacksonia
-- satoja sellaisia yksist��n n�iss� tehtaissa, kuten Jackson itse oli
kertonut. Jacksonista en voinut p��st� erilleni.

Tapasin mr Wicksonin ja mr Pertonwaithen, ne kaksi miest�, jotka


omistivat enimm�t osakkeet Sierran tehtaassa. Mutta min� en voinut
j�rkytt�� heit�, kuten olin j�rkytt�nyt heid�n ty�miehi�ns�. Huomasin,
ett� heill� oli sellaiset siveysk�sitteet, jotka asettivat heid�t koko
muun yhteiskunnan yl�puolelle. Se oli aristokraattinen siveysoppi, jos
sit� niin nimitt�isin, is�ntien[1] siveysoppi. He juttelivat laajalti
politiikasta, ja he sulattivat yhteen politiikan ja oikeuden. Ja minulle
he puhelivat is�llisell� tavalla, ottaen huomioon nuoruuteni ja
kokemattomuuteni. Heihin n�hden tuntui olevan v�hemm�n toivoa kuin
yhteenk��n niist�, joita olin ennemmin kuulustellut. He olivat
ehdottomasti siin� uskossa, ett� heid�n menettelyns� oli oikea. He
pitiv�t sit� itsest��n selv�n� asiana. He olivat vakuutettuja siit�,
ett� olivat yhteiskunnan vapahtajia ja ett� he tekiv�t muita ihmisi�
onnellisiksi. Ja he kuvasivat synkin v�rein niit� k�rsimyksi�, mitk�
olisivat ty�v�enluokan osana, ellei heid�n viisaudessaan onnistuisi
hankkia sille ty�t�.

[1] Jo ennen Avis Everhardin syntym�� John Stuart Mill ajatelmassaan


�Vapaudesta� kirjoitti: �Kaikkialla, miss� on hallitseva luokka,
ovat hyvin monet siveysk�sitteet per�isin sen luokkaeduista ja
etev�mmyyden tunteesta.�

Pian n�iden kohtausten j�lkeen tapasin Ernestin ja kerroin h�nelle


huomioistani. H�n katsahti minuun mieltymyksen ilme kasvoillaan ja
sanoi:

�Se on todellakin erinomaista. Te olette alkanut kaivaa totuutta. Ja te


olette omien kokeilujenne pohjalla tehnyt johtop��t�ksi�, jotka pit�v�t
paikkansa. Teollisuuden koneistossa ei kukaan ole riippumaton tekij�,
paitsi kapitalisti, eik� h�nk��n ... suokaa anteeksi irlantilainen
esitystapani.[1] Kuten n�ette, ovat is�nn�t t�ydellisesti vakuutettuja
siit�, ett� he ovat oikeassa. Ja se juuri onkin nykyisen aseman suurin
mielett�myys. He ovat niin lujasti ihmisluontonsa siteiss�, ett� pit�v�t
aivan kaikkia tekojaan oikeina. Heid�n t�ytyy saada pyhitys teoilleen.

[1] Sanamuodolliset ristiriitaisuudet, �bull�, olivat ominaisia


muinaisille irlantilaisille.

�Kun he tahtovat ryhty� johonkin liiketoimeen, t�ytyy heid�n odottaa


siksi, kunnes heid�n aivoissaan syntyy jonkinlainen uskonnollinen,
siveysopillinen, filosofinen tai tieteellinen k�sitys siit�, ett� aiottu
yritys on oikea. Ja sitten he k�yv�t asiaan k�siksi, ottamatta huomioon,
ett� ihmiselle ominaisiin heikkouksiin kuuluu se, ett� halu on ajatuksen
is�. Ja mit� ikin� he mieliv�tkin tehd�, hyv�ksytyksi se aina tulee. He
ovat p��llisin puolin omantunnon miehi�. He ovat jesuiittamaisia. He
osaavat tehd� v��ryytt� tavalla, jonka voi todistaa oikeaksi. He ovat
muodostaneet itselleen m. m. sellaisen selvi�st� k�yv�n k�sityksen, ett�
he ovat muuta ihmiskuntaa etev�mpi� viisaudessa ja toimintakyvyss�. Ja
siit� he saavat oikeuden hoitaa muun ihmiskunnan leip�� ja s�rvint�.
Ovatpa he sen lis�ksi uudelleen eloon her�tt�neet k�sityksen ruhtinaiden
jumalallisesta oikeudesta, nimitt�in heid�n, raharuhtinaitten.[1]
[1] Niinp� kivihiilitrustin presidentti George F. Boer lausui v. 1902
(silloista ajanlukua), ett� �ty�miehen etua valvovat ne kristilliset
miehet, joiden haltuun Jumala iankaikkisessa viisaudessaan on
antanut maan omaisuuden�. Ja sellainen lausunto k�vi t�ydest� siihen
aikaan.

�Heid�n asemansa heikkous on siin�, ett� he ovat pelkki� liikemiehi�. He


eiv�t ole ajattelijoita. He eiv�t ole antropologian tai
yhteiskuntatieteen tuntijoita. Jos he olisivat, niin tietysti kaikki
olisi niinkuin olla pit��. Liikemies, joka olisi samalla kertaa biologi
ja sosiologi, tiet�isi koko lailla hyvin, mit� ihmiskunta kaipaa. Mutta
liiketoiminnan ulkopuolella nuo miehet ovat aivan avuttomia. He tuntevat
ainoastaan liikeasioita. He eiv�t tunne ihmiskuntaa eiv�tk�
yhteiskuntaa, vaikka he asettuvat n�lk�isten miljoonien kohtalon
m��r��jiksi. Historia tulee viel� joskus nauramaan katkeraa naurua
heid�n kustannuksellaan.�

Minua ei h�mm�stytt�nyt se, ett� riitauduin mrs Wicksonin ja mrs


Pertonwaithen kanssa. He olivat hienoston naisia. Heid�n kotinsa olivat
palatseja. Heill� oli monta asuntoa ymp�ri maata, vuoristoissa, j�rvien
rannoilla ja merenrannikoilla. Heill� oli kokonainen armeija
palvelijoita. He avustivat yliopistoja ja kirkkoja, ja papit
notkistelivat eritt�in n�yr�sti polviaan heid�n edess�ns�. (�Tuokaa vain
meille likaisia rahojanne�, kehoitteli sen ajan kirkko.) He olivat
hallitsijattaria, n�m� kaksi rouvaa, sen rahan voimalla, mink� he
omistivat. Ajatuksen vapauden lannistaminen oli heille helppo teht�v�,
kuten sittemmin Ernestin johdolla tulin tuntemaan.

He j�ljitteliv�t puolisoitansa ja juttelivat samanlaisella


suurentelevalla tavalla politiikasta sek� rikkaitten velvollisuuksista
ja vastuunalaisuudesta. Heill� oli samanlaiset siveysk�sitteet kuin
heid�n miehill��nkin -- luokkak�sitteet; ja he laskettelivat sujuvia
lauseita, joita eiv�t itsek��n ymm�rt�neet.

He n�rk�styiv�t, kun kerroin heille Jacksonin perheen surkuteltavasta


tilasta ja kun ihmettelin, miksi he eiv�t olleet tehneet mit��n miehen
hyv�ksi. Minulle sanottiin, ett� he eiv�t halua kenenk��n ohjeita,
mik�li on kysymys heid�n yhteiskunnallisista velvollisuuksistaan. Kun
kursailematta vaadin heit� auttamaan Jacksonia, niin he yht�
kursailemattomasti kielt�ytyiv�t sit� tekem�st�. Merkillist� siin� oli
se, ett� he kielt�ytyess��n k�yttiv�t melkein sanasta sanaan samanlaista
kielt�, vaikka min� k�vin kumpaisenkin luona erikseen ja toisen
tiet�m�tt�, ett� olin tavannut toisen tai aikoisin tavata. Se yhteinen
vastaus, mink� he antoivat, kuului, ett� he mielell��n k�ytt�v�t t�t�
tilaisuutta selitt��kseen, ett� he eiv�t halua jakaa palkinnoita
huolimattomuudesta ja ett� he eiv�t liioin tahdo maksaa tapaturmista,
koska k�yh�t siit� alkaisivat pian tahallaan loukkaantua tehtaissa,
korvausta saadakseen.

Ja he puhuivat vilpitt�m�sti, n�m� rouvat. He olivat juopuneet oman


luokkansa ja oman ylemmyytens� tunnosta. He saivat oikeutuksen jokaiseen
tekoonsa omasta luokkasiveysopistaan. Ajaessani ulos mrs Pertonwaithen
palatsin portista katsahdin taakseni ja muistin Ernestin sanat, ett�
hekin ovat koneeseen kytkettyj�, ainoastaan sill� erotuksella, ett� he
istuvat sen huipulla.
VIIDES LUKU.

Philomathien klubi.

Ernest vieraili usein meid�n luonamme. Eik� h�nt� vet�nyt yksinomaan


meille is�ni tai kiistaiset p�iv�llispidot. Min� jo silloin mairittelin
itse�ni sill� ajatuksella, ett� min�kin osaltani vaikutin h�nen
vierailuihinsa, eik� kauan kest�nytk��n, ennenkuin p��sin siit�
varmuuteen. Sill� Ernestin laista rakastajaa ei ole ollut olemassa
toista. H�nen katseensa ja h�nen k�denpuristuksensa tuli jos mahdollista
viel�kin lujemmaksi ja kiinte�mm�ksi; ja se kysymys, mik� oli alunpit�en
ilmeisen� h�nen silmiss��n, k�rjistyi p�iv� p�iv�lt�.

Ensin�kem�ll� h�n teki minuun ep�edullisen vaikutuksen. Sittemmin


kiinnyin h�neen. Sitten seurasi loukkautumiseni, kun h�n teki niin rajun
hy�kk�yksen minun yhteiskuntaluokkaani ja minua itse�ni vastaan. Mutta
sitten kun tulin huomaamaan, ett� h�n ei ollut menetellyt v��rin, vaan
ett� kaikki ne kamalat syyt�kset, joita h�n oli tehnyt, olivat tosia,
min� kiinnyin h�neen j�lleen. H�nest� tuli minun oraakkelini. H�n repi
naamarin yhteiskunnan kasvoilta ja paljasti minun n�ht�v�kseni
todellisuuden, joka oli yht� ep�miellytt�v� kuin se oli tosi.

Niinkuin jo sanoin, ei h�nen kaltaistaan rakastajaa ole ollut toista.


Kukaan tytt� ei voinut el�� yliopistokaupungissa nelj�nkolmatta vuoden
ik��n kokematta rakkausseikkailuja. Minulle olivat tunnustaneet
rakkautta parrattomat keltanokat ja harmaantuneet professorit, atleetit
ja jalkapalloj�ttil�iset. Mutta kukaan ei sellaisissa tilaisuuksissa
ollut menetellyt niinkuin Ernest menetteli. H�nen k�sivartensa
kietoutuivat vy�t�isteni ymp�rille, ennenkuin tiesink��n. H�nen huulensa
painautuivat huulilleni, ennenkuin ehdin vastustaa tai est�� h�nt�.
H�nen hartautensa edess� tavanomainen neitsyellinen arvokkuus olisi
ollut naurettavaa. H�n ei kosinut. H�n veti minut syliins� ja suuteli
minua ja piti itsest��n selv�n� asiana, ett� me menisimme avioliittoon.
Siit� ei voinut olla ep�ilyst�k��n. Kysymys sukeusi ainoastaan siit�,
milloin se tulisi tapahtumaan.

Se oli ennenkuulumatonta. Se ei tuntunut todelta. Mutta silti se oli


mahdollista. Min� uskoin el�m�ni sen varaan. Ja se luottamus oli
onnekas. Kuitenkin lempemme ensimm�isin� p�ivin� minut usein valtasi
tulevaisuuden pelko, kun muistelin sit� kiihkeytt� ja rajuutta, mit� h�n
oli osoittanut tunnustaessaan rakkauttaan. Mutta sellainen pelko oli
aiheeton. Kenell�k��n naisella ei ole koskaan ollut parempaa ja
hellemp�� puolisoa. Tuo hellyys ja kiihkeys h�nen olennossaan oli
samanlainen merkillinen seos kuin ujous ja uhkamielisyys h�nen
k�yt�ksess��n. Tuo v�h�inen ujous! H�n ei koskaan siit� t�ydellisesti
vapautunut, ja se oli vieh�tt�v��. H�nen k�ytt�ytymisens� meid�n
vierashuoneessamme muistutti varovaista karhua posliinimyym�l�ss�.[1]

[1] Niin� aikoina ihmiset viel� tapasivat t�ytt�� asuinhuoneensa


posliinikoristuksilla. He eiv�t olleet viel� oppineet yksinkertaista
elintapaa. Sellaisia huoneita oli hyvin vaikea pit�� puhtaina, ja
tomupaholainen olikin talouden todellisena kiusanhenken�. Oli
olemassa lukemattomia laitoksia tomun ker��mist�, mutta ainoastaan
muutamia sen poistamista varten.
N�ihin aikoihin minulle lopullisesti selvisi, ett� kaikki ep�ilykset
meid�n rakkauteemme n�hden olivat aiheettomia. Se tapahtui
Philomath-klubissa er��n� merkillisen� iltana, jolloin Ernest haastoi
herrat taisteluun heid�n omassa leiriss��n. Mainittu Philomath-klubi oli
huomatuin laatuaan koko Tyynen valtameren rannikolla. Sen oli perustanut
miss Brentwood, tavattoman rikas vanhapiika; se merkitsi h�nelle
kaikkea, miest�, perhett� ja lelua. Sen j�senet olivat seudun
rikkaimpia, lukuunottamatta muutamia oppineita, joiden kautta klubi sai
�lykk�isyyden leiman.

Philomath-klubilla[1] ei ollut erityist� huoneistoa. Se ei ollut


sellainen klubi. Kerran kuussa se kokoontui jonkun j�senens�
yksityisasuntoon kuulemaan luentoa. Luennoitsijat olivat tavallisesti,
joskaan ei aina, palkattuja. Jos joku kemisti New Yorkissa teki uuden
keksinn�n -- esim. radium-ongelmassa --, maksettiin h�nen
matkakustannuksensa mantereen poikki ja h�net palkittiin
ruhtinaallisesti. Sama oli asianlaita johonkin naparetkeilij��n tai
�skett�in huomiota her�tt�neeseen kirjailijaan tai taiteilijaan n�hden.
Ket��n syrj�isi� ei suvaittu eik� klubissa tapahtuneista keskusteluista
koskaan p��stetty uutisia sanomalehtiin. Siten suuret valtiomiehet --
sellaisiakin tapauksia oli sattunut -- saattoivat siell� vapaasti lausua
ajatuksensa.

[1] Philomath = tiedon yst�v�. Suom.

Otan esille rutistuneen kirjeen, mink� sain Ernestilt� kaksikymment�


vuotta sitten, ja siit� liit�n t�h�n seuraavan otteen:

�Is�si on Philomath-klubin j�sen, joten sin� voit tulla. Siis tule ensi
tiistai-iltana. Min� lupaan, ett� siell� tulee olemaan hauskaa. Sinun
�skeinen yrityksesi ravistaa is�nti� ep�onnistui. Jos tulet, lupaan
ravistaa heit� sinunkin puolestasi. Min� panen heid�t ulisemaan niinkuin
sudet. Sin� ainoastaan koskettelit heid�n siveellisyytt��n. Milloin ei
ole kysymys muusta kuin heid�n moraalistaan, he tuntevat sit� vahvemmin
itsekyll�isyytens� ja etev�mmyytens�. Mutta min� k�yn kiinni heid�n
rahapusseihinsa. Ja se tulee j�rkytt�m��n heit� heid�n teeskentelev�n
luonteensa perustuksia my�ten. Jos tulet, saat n�hd� frakkipukuisen
luolaihmisen muristen kalvamassa luuta. Min� lupaan valmistaa suuret
naukujaiset ja sinulle tilaisuuden katsoa pedon sieluun.

�He ovat kutsuneet minut repi�kseen minut palasiksi. Se on miss


Brentwoodin keksint�. H�n huomaamattaan viittasi siihen kutsuessaan
minua. H�n on tarjonnut heille ennenkin sellaista hauskuutta. Heit�
huvittaa saada eteens� vilpitt�mi� ja kilttej� uudistusmiehi�. Miss
Brentwood arvelee, ett� min� olen leppe� kuin kissanpoika ja vakaa kuin
lehm�. Enk� kiell�, ett� annoin heille sellaisen k�sityksen itsest�ni.
H�n oli aluksi sangen ep�ilev�, kunnes tuli vakuutetuksi
vaarattomuudestani. Min� tulen saamaan sievoisen palkkion,
kaksisataaviisikymment� dollaria, kuten sopii miehelle, joka, vaikka
onkin kumousmies, on ollut ehdokkaana kuvern��rin vaalissa. Minun on
esiinnytt�v� frakissa. Se kuuluu asiaan. En ole koskaan ennen esiintynyt
sellaisessa puvussa. Pit�nee vuokrata sellainen jostakin. Mutta olisin
valmis tekem��n enemm�nkin saadakseni tilaisuuden esiinty�
Philomathissa.�

Klubi kokoontui sin� iltana Pertonwaithen taloon. Isoon saliin oli


kokoontunut pari sataa philomathia kuulemaan Ernestin puhetta. He olivat
todellisia yhteiskunnan herroja. Huvin vuoksi laskin yhteen ne
omaisuudet, joita n�m� miehet edustivat, ja summa nousi satoihin
miljooniin. Eiv�tk� n�m� herrat olleet suinkaan joutilaita rikkaita. He
olivat liikemiehi�, jotka ottivat tehokkaasti osaa teollisuusel�m��n ja
politiikkaan.

Me olimme enn�tt�neet asettua paikoillemme, kun miss Brentwood johdatti


sis�lle Ernestin. He astelivat suoraa p��t� huoneen taka-osaan, mist�
k�sin h�nen piti puhua. H�n oli frakissa, ja h�nen leve�t hartiansa ja
kuninkaallinen p��ns� antoivat h�nelle uhkean n��n. Ja h�nen
liikkeiss��n oli huomattavana tuo liev� ujous, joka jo yksin��n teki
h�net rakastettavaksi minun silmiss�ni. Ja kun katsoin h�nt�, tunsin
suurta iloa. Min� tunsin j�lleen h�nen valtimonsa tykytyksen ja h�nen
huultensa kosketuksen. Ja minun teki mieleni nousta ja huudahtaa tuolle
kokoontuneelle seurueelle:

�H�n on minun!�

Huoneen per�ll� miss Brentwood esitteli h�net eversti Van Gilbertille,


joka oli valittu sen illan puheenjohtajaksi. Eversti Van Gilbert oli
kuuluisa yhti�n-lakimies. Sen lis�ksi h�n oli ��rett�m�n rikas. Pienin
palkkio, mink� h�n huoli ottaa huomioon, oli satatuhatta dollaria. H�n
oli mestari alallaan. Laki oli lelu, jota h�n piteli k�siss��n. H�n
vatkasi sit� niinkuin savea ja muokkasi sit� mielens� mukaan aivan kuin
joku kiinalainen silm�nk��nt�j�. N��lt��n ja puhetavaltaan h�n oli
vanhanaikainen, mutta h�nen mielikuvituksensa, tietonsa ja asial�hteens�
olivat yht� nuoria kuin viimeisimm�t lakiasetukset. Ensi kerran h�n
saavutti kuuluisuutta rikkoessaan Shardwellin testamentin.[1] Siit�
jutusta h�n oli saanut viisisataatuhatta dollaria. Ja siit� pit�en oli
h�nen maineensa kasvamistaan kasvanut. H�nt� oli usein sanottu maan
etevimm�ksi asianajajaksi. Ja luokittipa kuinka hyv�ns�, h�net olisi
joka tapauksessa t�ytynyt merkit� yhdeksi maan kolmesta suurimmasta
asianajajasta.

[1] Testamenttien rikkominen oli aivan yleist� siihen aikaan.


Testamentin tekeminen ja testamentin rikkominen muodostuivat
huomattaviksi ammateiksi. Ovelimmat lakimiehet kutsuttiin tekem��n
kumoamattomia testamentteja, mutta s�rkym�tt�mi� niist� ei silti
tullut; ja sangen usein sama lakimies, joka oli testamentin tehnyt,
yht� mielell��n otti sen runsaasta maksusta rikkoakseen.

H�n nousi ja muutamin valituin sanoin, joiden pohjas�vy oli ivallinen,


esitteli Ernestin. Eversti Van Gilbertin sanoissa piili huolellisesti
salattua pilkallisuutta, kun h�n esitteli t�m�n yhteiskunnan parantajan
ja ty�v�enluokan j�senen. Minua suututti, ja loin katseeni Ernestiin.
Mutta h�nen n�kemisens� suututti minua kaksinkertaisesti. H�n ei
n�ytt�nyt k�sitt�v�n tuota imel�� sappea. Siin� h�n istui kilttin� ja
vakaana ja unisena. H�n todellakin n�ytti typer�lt�. Ja minun mieless�ni
her�si sill� hetkell� ajatus, ett� h�nt� ehk� h�mm�stytti t�m� mahtava
kokous, joka edusti niin suurta voimaa ja j�rke�. Mutta samassa jo
hymyilin. H�n ei voinut peijata minua. Mutta h�n peijasi noita muita,
aivan niinkuin h�n oli peijannut miss Brentwoodia. H�n istui aivan
etumaisilla istuimilla, tuon tuostakin k��ntyen milloin minkin
�kanssaveljen� puoleen osoittaen hymyll��n hyv�ksyv�ns� esitt�j�n
huomautukset.

Eversti Van Gilbertin lopetettua Ernest nousi ja aloitti puheensa. H�n


alkoi matalalla ��nell�, kompastellen ja ik��nkuin h�mill��n ja
neuvottomana. H�n puhui siit�, miten h�n oli syntynyt ty�v�enluokasta ja
miten masentavissa ja kurjissa oloissa h�n oli el�nyt, oloissa, miss�
sek� liha ett� henki n�kev�t n�lk�� ja n�ivettyv�t. H�n kuvaili
pyrkimyksi��n ja mielihalujaan ja k�sityst��n siit� paratiisista, miss�
yl�luokan ihmiset el�v�t. H�n sanoi:

�Minun yl�puolellani, niin kuvittelin, oli itsekkyydest� vapaata henke�,


puhtaita ja jaloja ajatuksia, tarmokasta ja j�rjellist� el�m��. Min�
tiesin t�m�n kaiken, siksi ett� olin lukenut 'Seaside Libraryn'[1]
novelleja, joissa muutamia konnia ja seikkailijattaria lukuunottamatta
kaikki miehet ja naiset ajattelivat kauniita asioita, puhuivat kaunista
kielt� ja tekiv�t loistavia tekoja. Lyhyesti sanottuna, yht� varmasti
vakuutettu kuin olin auringonnoususta, yht� lujasti uskoin, ett�
yl�puolellani oli kaikkea sit�, mik� on hyv��, jaloa ja kaunista,
kaikkea sit�, mik� antaa el�m�lle s��dyllisyytt� ja arvokkuutta, kaikkea
sit�, mik� tekee el�m�n el�misen arvoiseksi ja palkitsee vaivann��n ja
kurjuuden.�

[1] Omituista kirjallisuutta, jonka tarkoituksena oli saattaa


ty�v�enluokka kokonaan v��r��n k�sitykseen joutilaitten luokan
el�m�st�.

H�n jatkoi kuvaustaan kertoen olostaan tehtaissa, opistaan


hevosenkengitt�j�n ammatissa sek� siit�, miten h�n tapasi sosialisteja.
N�iden joukossa h�n sanoi tavanneensa ter�vi� p�it� ja loistavia �lyj�,
pappeja, jotka oli h��detty seurakunnistaan sen t�hden, ett� heid�n
kristillisyytens� ei sallinut heid�n olla mammonan palvelijoiden
k�skett�vin�, ja professoreja, jotka hallitsevan luokan mahtik�sky oli
karkoittanut yliopistoistaan. Sosialistit ovat kumouksellisia, h�n
sanoi, jotka tahtovat kumota nykyisen j�rjett�m�n yhteiskunnan ja sen
raunioille rakentaa tulevaisuuden j�rkev�n yhteiskunnan. Min� en voi
koskaan unohtaa sit� tapaa, mill� h�n kuvaili kumouksellisten el�m��.
H�nen esityksens� k�vi yh� sujuvammaksi ja hehkuvaksi. H�n jatkoi:

�Kumouksellisten keskuudessa tapasin l�mmint� ihmisyyden uskoa, hehkuvaa


ihanteellisuutta, ep�itsekkyyden, kielt�ytymisen ja uhrautumisen iloa.
Siell� el�m� oli puhdasta, jaloa ja henkev��. Min� jouduin tekemisiin
suurten sielujen kanssa, jotka kohottivat lihan ja hengen dollareitten
ja senttien yl�puolelle ja joille k�yh�list�kaupungin lapsen heikko
vaikerrus merkitsi enemm�n kuin maailmankaupan ja vallan kaikki loisto
ja laitokset. Kaikkialla minua ymp�r�i tarkoitusten jalous ja teon
uljuus, ja tuo aika el�m�st�ni oli yht�mittaista auringonpaistetta ja
t�htientuiketta.�

Kuten kerran ennenkin n�in h�net j�lleen olemukseltaan muuttuneena


edess�ni. H�nen otsaltaan hohti se jumalainen henki, mik� h�nt�
innostutti. Mutta toiset eiv�t n�ytt�neet huomaavan sit� hohdetta;
ainakin mr Wickson, joka istui takanani, oli pysynyt j�rk�ht�m�tt�m�n�,
koskapa kuulin h�nen murahtavan: �Utopisti.�[1]

[1] Sen ajan ihmiset olivat iskusanojen orjia. Heid�n raukkamaisuutensa


t�ss� suhteessa on meille k�sitt�m�t�nt�. Niin sameat ja eksyneet
olivat heid�n mielens�, ett� yhden ainoan sanan mainitseminen
saattoi kumota kaiken sen, mink� rakentamiseen oli tarvittu
kokonaisen el�m�n uuttera ajatusty�. Sellainen sana oli �utopia�.
Lausumalla t�m�n sanan saattoi heitt�� kumoon mink� taloudellisia
parannuksia tai uudistuksia koskevan opin tahansa, huolimatta siit�,
miten j�rkiper�iselle pohjalle se oli rakennettu.
Ernest jatkoi kertomustaan siit�, miten h�n p��si seurapiireihin, tullen
vihdoin kosketuksiin yl�luokan j�senten ja korkeissa asemissa olevien
miesten kanssa. Sitten seurasi h�nen pettymyksens�, ja se tapa, jolla
h�n kuvasi t�t� her��mist��n, ei suinkaan mairitellut l�sn�olevia. H�nt�
h�mm�stytti noiden ihmisten alhaisuus. Heid�n el�m�ns� ei ollutkaan
kaunista eik� siroa. H�nt� kauhistutti itsekkyys, mit� h�n n�ki, ja
enimm�n kaikista h�nt� h�mm�stytti henkisen el�m�n t�ydellinen puute.
H�nt�, joka tuli suoraa p��t� kumouksellisten joukosta, ihmetytti
herrasluokan henkinen k�yhyys. Ja viel�, huolimatta upeista kirkoista ja
hyvin palkatuista papeista, h�n oli huomannut, ett� herrasluokka, sek�
miehet ett� naiset, oli kovin materialistista. Vaikka he kyll�
liverteliv�t ihanteista ja siveydest�, oli heid�n el�m�ns� pohjas�vel
sangen aineellinen. Ja todellinen siveys heilt� puuttui tyyten -- se,
mit� Kristus oli opettanut, mutta jota ei en�� opetettu.

�Min� tapasin�, h�n sanoi, �sellaisia miehi�, jotka rauhanruhtinaan


nimess� puhuivat sotien turmiollisuudesta, mutta samaan aikaan
l�hettiv�t kiv��reill� aseistettuja pinkertoneja[1] ampumaan lakkolaisia
omissa tehtaissaan. Min� tapasin miehi�, jotka ilmaisivat inhonsa
nyrkkitappeluja kohtaan, mutta jotka samoihin aikoihin olivat osallisina
v��rennettyjen ravintoaineiden kaupassa, joilla he vuosittain tappoivat
enemm�n lapsia kuin verinen Herodes oli aikoinaan surmauttanut.

[1] Alkujaan pinkertonit olivat yksityisi� salapoliiseja, mutta lyhyen


ajan kuluessa heist� tuli kapitalistien palkkasotureita, ja heist�
vihdoin muodostuivat oligarkian sotajoukot.

�Tuo hienon n�k�inen, siropiirteinen herrasmies oli tahdoton


tehtaanjohtaja, salaa leski� ja orpoja ry�st�v�n yhti�n k�tyri. Toinen
herrasmies, joka kokoili harvinaisia kirjoja ja suosi kirjallisuutta,
maksoi lahjuksia turpeanaamaiselle, mustaveriselle
paikallispolitikoitsijalle. Er�s sanomalehtimies, joka julkaisi
lehdess��n patenttil��keilmoituksia, nimitteli minua viheli�iseksi
kansanyllytt�j�ksi, kun uskalsin kehoittaa h�nt� kirjoittamaan lehteens�
totuudenmukaisen kuvauksen patenttil��kkeist�.[1] Muuan herrasmies
taasen, joka puhui niin hartaasti ihanteista ja Jumalan hyvyydest�, oli
joku aika sitten pett�nyt toverinsa er��ss� liikeyrityksess�. Toinen
mies, kirkon pylv�s ja ulkol�hetyksen harras suosija, teetti liikkeens�
myyj�tt�rill� kymmentuntisia ty�p�ivi� n�lk�palkoilla, siten suorastaan
edist�en prostitutsionia. Er�s mies, joka lahjoitteli rahoja
professorinvirkojen perustamista varten yliopistoille, vannoi rahasta
v��ri� valoja oikeuksissa. Rautatiekuningas s�i sanansa kansalaisena,
herrasmiehen� ja kristittyn� salaa my�nt�ess��n rahtialennuksia.
Senaattori oli raa'an, sivistym�tt�m�n puoluejohtajan orja ja
leikkikalu. Samoin oli er�s kuvern��ri ja er�s ylioikeuden tuomari; ja
kaikki nuo kolme ajoivat rautatiell� vapaapiletill�; ja er�s rasvainen
kapitalisti omisti poliittisen koneiston, ammattipolitikoitsijan ja sen
rautatien, joka antoi noita vapaapilettej�.

[1] Patenttil��kkeet olivat patenttivalheita, mutta ne pettiv�t ihmisi�


niinkuin keskiajalla loitsut ja taiat. Ainoa erotus oli siin�, ett�
patenttil��kkeet olivat paljon kalliimpia ja -- vaarallisempia.

�Ja k�vi niin, ett� sen sijaan, ett� olisin tullut paratiisiin, jouduin
kauppapyyteiden kuivalle aavikolle. Tapasin pelkk�� typeryytt�
kaikkialla muualla paitsi liikealalla. Min� en tavannut ket��n, joka
olisi ollut jalo, puhdas ja innostunut, mutta sensijaan tapasinkin
monta, jotka olivat ehtineet pitk�lle m�d�nn�isyydess�. Min� l�ysin
��rimm�ist� itsekkyytt� ja syd�mett�myytt� sek� raakaa, m�ss��v��
materialismia.�

Paljon enemm�nkin Ernest puhui heille heist� itsest��n ja omasta


pettymyksest��n heid�n suhteensa. Mit� �lyllisyyteen tulee, olivat he
ik�vystytt�neet h�nt�, ja siveellisess� suhteessa taas he olivat tehneet
h�net sairaaksi, joten h�n mielihyv�ll� palasi kumouksellisten
tovereittensa luokse, jotka olivat puhtaita, jaloja ja el�m�nintoisia ja
kaikkea sit�, mit� kapitalistit eiv�t olleet.

�Ja nyt�, h�n sanoi, �sallikaa minun kertoa teille tuosta


vallankumouksesta�.

Mutta ensiksi minun t�ytyy huomauttaa, ett� Ernestin kamala kuvaus ei


ollut liikuttanut heit�. Kun loin katseeni heihin, n�hd�kseni, mink�
vaikutuksen h�nen puheensa oli tehnyt, n�in, ett� he olivat pysyneet
t�ydellisesti h�nen syyt�stens� yl�puolella. Ja min� muistin h�nen
sanoneen, ett� heit� ei voi j�rkytt�� vetoamalla siveellisyyteen.
Kuitenkin huomasin, ett� h�nen karski puhetapansa oli vaikuttanut miss
Brentwoodiin. T�m� n�ytti h�mm�styneelt� ja suuttuneelta.

Ernest aloitti kertomuksensa kuvaamalla vallankumouksen armeijaa, ja kun


h�n kertoi sen suuruudesta -- eri maissa saavutetuista ��nim��rist� --
niin l�sn�olijat alkoivat k�yd� levottomiksi. Huolestunut piirre
ilmestyi heid�n kasvoihinsa, ja min� huomasin, miten heid�n huulensa
pusertuivat yhteen. Vihdoinkin oli annettu sodanjulistus. H�n kuvasi
sosialistien kansainv�list� j�rjest��, joka k�sitti viisikolmatta
miljoonaa kautta koko maailman, niihin luettuina Yhdysvaltain
puolitoista miljoonaa.

�Sellainen armeija�, h�n sanoi, �viisikolmatta miljoonaa miest�, on


omansa antamaan miettimist� hallitsijoille ja hallitseville luokille.
T�m�n armeijan sotahuuto kuuluu: 'Ei mit��n ehtoja! Me vaadimme kaiken,
mit� te omistatte. V�hemp��n emme tyydy. Me tahdomme ottaa omiin
k�siimme vallan ohjat ja ihmiskunnan kohtalon. Katsokaa meid�n k�si�mme.
Ne ovat j�ntev�t k�det. Me aiomme ottaa teilt� hallituksenne, palatsinne
ja mukavan joutilaisuutenne, ja siit� p�iv�st� l�htien teid�n on teht�v�
ty�t� leiv�n hankkimiseksi niinkuin talonpoika pellollaan tai niinkuin
n�lkiintynyt ja surkea kauppapalvelija suurkaupungeissanne. Meill� on
j�ntev�t k�det!'�

Ja niin sanoessaan h�n ojensi valtavan k�sivartensa, hevosenkengitt�j�n


k�det, jotka kourivat ilmaa niinkuin kotkan kynnet. H�n oli ilmeinen
ty�n vertauskuva siin� seistess��n ja ojennellessaan k�si�ns� ik��nkuin
tarttuakseen kiinni kuulijoihinsa ja murskatakseen heid�t. Min� huomasin
jonkinlaista kokoonlyyhistymist� kuulijain taholla t�m�n mahtavan,
uhkaavan vallankumouksellisen edess�. Ainakin sen voi huomata naisista,
joiden kasvoilla kuvastui pelko. Mutta miesten laita ei ollut sama. He
olivat toimivia rikkaita, eiv�t joutilaita, vaan todellisia
taistelijoita. Matala kurkku��nen tapainen kohina kuului hetkisen, ja
sitten taas kaikki oli hiljaista. Se oli raivonpuuskan edell�k�vij�, ja
min� olin kuuleva sen useat kerrat sin� iltana ihmispedon merkkin�,
alhaisimpain intohimojen tulkkina. Eiv�tk� he itse olleet tietoisia
tuosta ��nest�? Se oli petolauman murinaa, josta se itse ei ollut
tietoinen. Ja sill� hetkell�, kun n�in, miten heid�n kasvonsa kovenivat
ja miten taistelunsoihtu syttyi heid�n silmiss��n, k�sitin, ett� he
eiv�t hevill� tulisi luopumaan maailmanherruudestaan.
Ernest jatkoi hy�kk�yst��n. H�n osoitti, miten noiden puolentoista
miljoonan kumouksellisen olemassaolo Yhdysvalloissa perustuu siihen,
ett� kapitalistiluokka on hoitanut yhteiskunnan asiat pilalle. H�n
kuvaili luolaihmisen ja meid�n p�iviemme raakalaiskansojen taloudellisia
suhteita. Ja h�n kuvasi koneiden ja yhteiskunnallisen j�rjestymisen
kehityksen ja osoitti, miten meid�n aikamme sivistynyt ihminen voi
tuottaa tuhat kertaa enemm�n kuin alkuihminen.

�Viisi miest�, h�n sanoi, �voi pit�� leiv�ss� tuhat ihmist�. Yksi mies
voi valmistaa pumpulikangasta kahdelle ja puolelle sadalle ihmiselle,
villakangasta kolmellesadalle ja kenki� tuhannelle. T�st� voisi tehd�
sen johtop��t�ksen, ett� kunnollisen yhteiskuntaj�rjestyksen vallitessa
meid�n aikamme sivistysihminen tulisi paljon paremmin toimeen kuin
luolaihminen. Mutta onko niin laita? Katsokaamme. Yhdysvalloissa el��
viisitoista miljoonaa[1] ihmist� k�yhyydess�; ja k�yhyydell� ymm�rret��n
t�ss� sellaisia olosuhteita, joissa ravinnon ja riitt�v�n suojan
puutteessa ei voida yll�pit�� edes tavallista ty�kyky�. Yhdysvalloissa
on t�n� p�iv�n�, huolimatta teid�n niin sanotuista ty�v�enlaeistanne,
kokonaista kolme miljoonaa alaik�ist� ty�l�ist�.[2] Kahdessatoista
vuodessa heid�n lukunsa on kasvanut kaksinkertaiseksi. Ja sivumennen
min� kysyn teilt�, te yhteiskunnan taloudenhoitajat, miksi ette
julkaisseet v:n 1910:n v�enlaskutilastoa? Ja vastaan teid�n puolestanne,
ett� te ette uskaltaneet. Ne kurjuuden numerot olisivat jouduttaneet
sit� vallankumousta, joka nyt tekee tuloaan.

[1] Robert Hunter sanoo v. 1906 kirjassaan �Poverty� (K�yhyys), ett�


siihen aikaan Yhdysvalloissa oli 10 milj. k�yhyydess� el�v��
ihmist�.

[2] Yhdysvaltain virallisen v�enlaskun mukaan, v:lta 1900, alaik�isten


ty�l�isten luku ilmoitettiin 1,752,187:ksi. -- Senj�lkeen ei n�it�
tilastoja en�� julkaistu.

�Mutta palaan syyt�kseeni. Jos kerran nykyajan ihmisen tuotantokyky on


tuhat kertaa suurempi kuin luolaihmisen, niin mist� johtuu, ett�
Yhdysvalloissa t�n� p�iv�n� on viisitoista miljoonaa ihmist�, jotka
el�v�t k�yhyydess�? Miksi on Yhdysvalloissa kolme miljoonaa alaik�ist�
ty�l�ist�? N�m� ovat syytt�vi� kysymyksi�. Kapitalistiluokka on hoitanut
huonosti asioita. Sen tosiasian valossa, ett� nykyajan ihminen el��
kurjemmissa oloissa kuin luolaihminen ja ett� h�nen tuotteliaisuutensa
on tuhat kertaa suurempi kuin luolaihmisen, ei voi tehd� muuta
johtop��t�st� kuin ett� kapitalistiluokka on hoitanut asioita huonosti,
ett� te olette huonosti hoitaneet asioita, herrat, ett� te olette
rikoksellisesti ja itsekk��sti hoitaneet asioita. Ja t�ss� suhteessa te
ette voi minulle vastata t�n� iltana enemp�� kuin koko kapitalistiluokka
voi vastata Yhdysvaltojen puolelletoista miljoonalle kumoukselliselle.
Te ette voi vastata. Min� vaadin teilt� vastausta. Ja edelleen min�
uskallan v�itt��, ett� te ette vastaa sittenk��n, kun olen lopettanut
puheeni. T�ss� kysymyksess� teid�n kielenne on kahlehdittu, vaikka te
muissa asioissa olettekin sangen puheliaita.

�Teid�n hallintonne on kokonaan ep�onnistunut. Te olette tehneet


sivistyksest� irvikuvan. Te olette olleet sokeita ja ahneita. Te olette
h�pe�m�tt�m�sti nousseet puhujalavalle meid�n parlamenttisaleissamme ja
julistaneet, ett� liike ei tuottaisi osakkailleen voittoa, ellei
lapsilla ja pienokaisilla teetett�isi ty�t�. Enk� min� t�ss� suinkaan
puhu omiani. Se n�kyy lainlaatijakuntien p�yt�kirjoista. Te olette
tuudittaneet omantuntonne nukuksiin juttelemalla suloisista ihanteista
ja siveellisyydest�. Te olette lihoneet vallasta ja varallisuudesta ja
juopuneet menestyksest� -- ettek� voi toivoa meilt� parempaa kuin
kuhnurit mehil�ispes�ss�, silloin kun ty�mehil�iset hy�kk��v�t niiden
kimppuun tehd�kseen lopun niiden laiskottelusta. Te olette
ep�onnistuneet yhteiskunnan talouden hoidossa, ja me otamme sen teilt�
pois. Puolitoista miljoonaa ty�miest� sanoo saavansa muutkin ty�l�iset
liittym��n heihin ja ottamaan teilt� pois yhteiskunnan hallinnon. Se on
kumous, herrat. Pys�ytt�k�� se, jos voitte.�

Hetken aikaa Ernestin ��ni kaikui isossa salissa. Sitten kuului j�lleen
tuo k�he� sorina, ja toistakymment� miest� hyp�hti pystyyn pyyt�en
puheenvuoroa eversti Van Gilbertilt�. Min� huomasin, ett� miss
Brentwoodin hartiat nytk�hteliv�t suonenvedontapaisesti, ja minua
suututti, sill� otaksuin, ett� h�n nauroi Ernestille. Mutta pian
huomasin, ett� se olikin hermostunutta itkua. H�nt� kauhistutti se, ett�
h�n oli viskannut tuon kek�leen t�m�n siunatun Philomath-klubin
keskelle.

Eversti Van Gilbert ei huomannut niit� pariakymment� miest�, jotka


��nekk��sti vaativat puheenvuoroa. H�nen kasvonsa olivat tuskaisessa
v��nteess�. H�n hyp�hti tuoliltaan, huitoi ilmaa k�sill��n eik� hetken
aikaan voinut muuta kuin �nkytt��. Ja sitten h�n p��si puheen alkuun,
mutta se puhe ei ollut sadantuhannen dollarin asianajajan puhetta eik�
ollut esitystapakaan vanhanaikaista kaunopuheisuutta.

�Mielett�myys mielett�myyden per�st�!� h�n huudahti. �En viel� koskaan


i�ss�ni ole kuullut niin monta mielett�myytt� yhden ainoan tunnin
kuluessa. Ja sit�paitsi, nuori mies, minun t�ytyy sanoa teille, ett� te
ette ole lausunut mit��n uutta. Min� sain tiet�� kaiken tuon koulussa,
ennenkuin te olitte syntynyt. Jean Jacques Rousseau julisti teid�n
sosialistisia oppejanne l�hes kaksisataa vuotta sitten. Takaisin
maanviljelykseen! saarnasi h�n. -- Hassutusta! Meid�n biologiamme
osoittaa tuon opin mielett�myyden. On t�ydell� syyll� sanottu, ett�
_v�h�inen_ tietom��r� on vaarallinen kappale, ja te olette esitt�nyt
siit� loistavan esimerkin mielipuolisilla opeillanne. Mielett�myys
mielett�myyden per�st�! Mielett�myys ei ole koskaan ennen tuottanut
minulle arveluttavampaa pahoinvointia. Se riitt�k��n teid�n
kypsym�tt�m�st� ja lapsellisesta j�rkeilyst�nne!�

H�n napsautti halveksivasti sormiaan ja istahti paikoilleen. Ja sek�


miesten ett� naisten taholta kuului hyv�ksymisen ��ni�. Ja niist�
miehist�, jotka olivat pyyt�neet puheenvuoroa, toiset puolet alkoivat
puhua yht'aikaa. H�mminki ja sekamelska oli sanoin kuvaamaton. Ei
koskaan oltu mrs Pertonwaithen palatsissa n�hty sellaista n�ytelm��.
N�m� siis olivat kylm�verisi� teollisuusparoneja ja yhteiskunnan
herroja, n�m� murisevat, ulvovat, frakkipukuiset raakalaiset. Todellakin
oli Ernest tehnyt heihin masentavan vaikutuksen ojentaessaan k�tens�
ik��nkuin siepatakseen heilt� heid�n rahapussinsa, sill� h�nen k�tens�
edustivat heid�n silmiss��n niiden puolentoista miljoonan kumouksellisen
k�si�.

Mutta Ernest ei hetkeksik��n menett�nyt malttiaan. Jo ennenkuin eversti


Van Gilbert oli enn�tt�nyt istahtaa, h�n hyp�hti yl�s.

�Yksi kerrallaan!� h�n huusi jyrisev�ll� ��nell�.

��ni virtasi kohisten h�nen jykev�st� rinnastaan, ja siihen hukkui


salissa vallitseva melu. Persoonallisuutensa voimalla h�n palautti
hiljaisuuden.

�Yksi kerrallaan�, h�n toisti leppe�sti. �Sallikaa minun vastata eversti


Van Gilbertille. Sen j�lkeen toiset saavat hy�k�t� kimppuuni, mutta
yksitellen, muistakaa se. T�m� ei ole mik��n katukokous tai
jalkapallokentt�.�

�Mit� teihin tulee�, h�n jatkoi k��ntyen eversti Van Gilbertin puoleen,
�te ette ole vastannut mihink��n, mit� min� sanoin. Te olette ainoastaan
tehnyt muutamia kiihkoisia ja saivartelevia huomautuksia minun
mielentilastani. Se saattaa k�yd� p�ins� teid�n ammatissanne, mutta
minulle te ette voi puhua tuolla tavalla. Min� en ole ty�mies, joka
tulee teilt� lakki kourassa pyyt�m��n palkankoroitusta tai suojelusta
sit� konetta vastaan, jolla h�n ty�skentelee. Totuuden saivarteleminen
ei k�y p�ins�, kun olette minun kanssani puheissa. S��st�k�� se siksi
kuin tulette tekemisiin palkkaorjienne kanssa. Ne eiv�t uskalla
vastustaa teit� sen t�hden, ett� te pitelette k�siss�nne heid�n
leip��ns� ja s�rvint�ns�, viel�p� heid�n henke�ns�kin.

�Mit� tulee tuohon luonnontilaan palaamiseen, jonka te sanotte


oppineenne koulussa, ennenkuin min� synnyink��n, sallikaa minun
huomauttaa, juuri noiden sanojen nojalla, ett� te ette ole oppinut
mit��n sen per�st�. Sosialismilla on sen kanssa yht� v�h�n tekemist�
kuin korkeammalla matematiikalla on tekemist� sunnuntaikoulussa. Min�
sanoin, ett� teik�l�iset ovat typeri�, milloin he esiintyv�t
liikemaailman ulkopuolella, ja te, hyv� herra, olette antanut siit�
loistavan esimerkin.�

T�m� kamala l�ylytys oli liian ankara miss Brentwoodin hermoille. H�nen
hysteerinen tilansa k�vi siet�m�tt�m�ksi, ja h�net talutettiin ulos
salista itkien ja nauraen. Ja se tapahtuikin hyviss� ajoin, sill� viel�
pahempaa oli tulossa.

��lk��k� vedotko minun sanoihini�, jatkoi Ernest, kun v�likohtauksesta


aiheutunut h�iri� oli tauonnut. �Teid�n omat auktoriteettinne
yksimielisesti todistavat teid�n typeryytenne. Teid�n omat palkatut
tiedonhankkijanne sanovat teille, ett� te olette v��r�ss�. Menk��
n�yrimm�n ja v�h�p�t�isimm�n sosiologian opettajanne luo ja kysyk��
h�nelt�, mik� erotus on olemassa Rousseaun luontoonpalaamis-opin ja
sosialismin v�lill�; kysyk�� suurimmilta porvarillisilta valtiotalouden
tutkijoilta ja sosiologeilta; tutkikaa mit� oppikirjaa tahansa, joka
k�sittelee n�it� asioita; kaikkialta saatte sen vastauksen, ett�
takaisin luontoon palaamisen ja sosialismin v�lill� ei ole mit��n
j�rjellist� yhteytt�. Viel�p� tulette huomaamaan, ett� sosialismi ja
luontoonpalaamis-oppi ovat suorastaan vastakkaisia. Kuten sanoin, �lk��
j�tt�k� sit� minun sanoistani riippuvaksi. Teid�n typeryytenne l�ytyy
esitettyn� teid�n omissa kirjoissanne, niiss� kirjoissa, joita ette
koskaan lue. Ja mik�li on kysymys typeryydest�nne, olette te vain
luokkanne edustajia.

�Te tunnette lakia ja liikeasioita, eversti Van Gilbert. Te tied�tte,


miten suuria yhti�it� on palveltava ja miten isonnettava voitto-osinkoja
lakia v��ristelem�ll�. Hyv� on. Pysyk�� paikoillanne. Te olette
huomattava numero. Te olette erinomainen lakimies, mutta huono
historioitsija, te ette tied� mit��n yhteiskuntaopista, ja teid�n
biologianne on Pliniuksen aikaista.�

Eversti Van Gilbert v��ntelihe tuolissaan. T�ydellinen hiljaisuus


vallitsi huoneessa. Kaikki istuivat kuin tenhottuina -- halvaantuneina
paikoillaan. Sellainen eversti Van Gilbertin kohtelu oli
ennenkuulumatonta, aavistamatonta, uskomatonta -- kuuluisan eversti Van
Gilbertin, jonka edess� tuomarit vapisivat, kun h�n nousi puhumaan.
Mutta Ernestill� ei ollut tapana antaa viholliselle armoa.

�T�ll� en tietysti tarkoita teit� erityisesti�, sanoi Ernest. �Suutari


pysyk��n lestiss��n. Pysyk�� te omassa ammatissanne, ja min� pysyn
omassani. Te olitte siirtynyt vieraille laitumille. Kun on kysymys lain
kiert�misest� tai uuden lain laatimisesta rosvoavain yhti�itten
suojaksi, niin lankean maahan teid�n edess�nne. Mutta kun tulee kysymys
sosiologiasta -- minun alastani -- niin teid�n on vaivuttava minun
jalkoihini. Muistakaa se. Muistakaa niinik��n, ett� teid�n lakinne on
kuluvan p�iv�n kysymys ja ett� teid�n koko toimintanne rajoittuu siihen
ahtaaseen alaan. Siksip� teid�n saivartelevat v�itteenne ja ylti�p�iset
johtop��t�ksenne eiv�t ansaitse sit� ��nt�, mik� tarvitaan niiden
lausumiseen.�

Ernest pys�htyi tuokioksi ja katseli eversti� miettiv�sti, miten h�nen


kasvonsa olivat synkistyneet ja vihasta v��ntyneet, miten h�nen rintansa
aaltoili, ruumiinsa vavahteli ja hervottomat valkoiset k�tens� vuoroin
pusertuivat nyrkkiin ja aukenivat.

�Mutta n�ytt�� silt�, ett� teill� on viel� jotakin sanottavaa, ja min�


annan teille tilaisuuden. Olen syytt�nyt teid�n luokkaanne. Osoittakaa,
ett� olen v��r�ss�. Min� osoitin teille meid�n aikamme ihmisen
viheli�isyyden -- kolme miljoonaa lapsiorjaa Yhdysvalloissa, lapsiorjaa,
joiden ty�tt� voitto-osingot olisivat mahdottomia, ja viisitoista
miljoonaa huonosti ruokittua, huonosti puettua ja kurjasti majoitettua
ihmist�. Min� osoitin, ett� meid�n aikamme ihmisen tuotantokyky,
yhteiskunnallisen j�rjestyksen ja koneiden kautta, on suurentunut
tuhatkertaiseksi. Ja min� v�itin, ett� n�ist� kahdesta tosiasiasta ei
voi tehd� muuta kuin sen johtop��t�ksen, ett� kapitalistiluokka on
hoitanut huonosti taloutta. Sellainen oli syyt�kseni, ja min� haastoin
teit� juurta jaksain vastaamaan t�h�n syyt�kseen. Viel�p� enemm�nkin.
Min� ennustin, ett� se j�isi teilt� vastaamatta. Teist� riippuu nyt
ennustukseni murskaaminen. Te sanoitte minun puhettani mielett�myydeksi.
N�ytt�k�� toteen sen mielett�myys, eversti Van Gilbert. Torjukaa se
syyt�s, mink� min� ja puolitoista miljoonaa toveriani olemme viskanneet
teit� ja teid�n luokkaanne vastaan.�

Eversti Van Gilbert vallan unohti, ett� h�n oli puheenjohtaja ja ett�
kohteliaisuus olisi vaatinut h�nt� my�nt�m��n toisille puheenvuoroja.
H�n kavahti seisaalleen, huitoi k�si��n ja kadotti tunnetun puhetaitonsa
ja mielenmalttinsa, s�ttien Ernesti� h�nen nuoruudestaan ja kansan
yllytt�misest� sek� vimmatusti parjaten ty�v�enluokkaa, sen
saamattomuutta ja sen arvottomuutta.

�En ole el�ess�ni tavannut toista, jota olisi niin vaikea saada pysym��n
asiassa kuin teit�, aloitti Ernest vastauksensa t�h�n hy�kk�ykseen.
�Minun nuoruudellani ei ole mit��n tekemist� sen kanssa, mit� olen
tuonut esille. Ei liioin ty�v�enluokan arvottomuudella. Min� syytin
kapitalistiluokkaa yhteiskuntatalouden huonosta hoitamisesta. Te ette
ole vastannut. Te ette ole yritt�nytk��n vastata. Miksi? Senk� t�hden,
ett� teill� ei ole mit��n vastattavaa? Te olette koko t�m�n seurueen
puhemies. Jokainen l�sn�olija, paitsi min�, odottaa vastausta teid�n
huuliltanne. Ja he odottavat sit� teilt� sen t�hden, ett� heill�
itsell��n ei ole vastausta. Mit� minuun tulee, niin, kuten jo sanoin,
min� tied�n, ett� te ette ole ainoastaan kykenem�t�n vastaamaan, vaan
ett� ette haluakaan vastata.�

�T�m� on siet�m�t�nt�!� huudahti eversti Van Gilbert. �T�m� on


loukkaavaa!�

�Se, ett� te ette vastaa, on siet�m�t�nt�, vastasi Ernest vakavasti.


�Eik� ket��n voida j�rkipuheella loukata. Loukkaus jo olemukseltaan
perustuu tunteeseen. Tointukaa toki. Vastatkaa j�rjellisesti minun
j�rjelliseen syyt�kseeni, ett� kapitalistiluokka on hoitanut huonosti
yhteiskunnan taloutta.�

Eversti Van Gilbert vaikeni, yrme� paremmuuden ilme kasvoillaan,


sellainen mik� sopii miehelle, joka ei halua ryhty� sananvaihtoon
lurjuksen kanssa.

��lk�� olko pahoillanne�, sanoi Ernest. �Lohduttakaa itse�nne sill�,


ett� viel� koskaan ei kukaan teik�l�inen ole vastannut t�h�n
syyt�kseen.� H�n k��ntyi niiden miesten puoleen, jotka olivat vaatineet
puheenvuoroa. �Nyt on teid�n vuoronne. Antakaa paukkua, mutta �lk��
unohtako, ett� min� vaadin teilt� sit� vastausta, mik� eversti Van
Gilbertilt� j�i antamatta.�

Olisi mahdotonta kertoa kaikkea sit�, mit� sanottiin keskustelun aikana.


Min� en koskaan ollut aavistanut, ett� niin monta sanaa voitaisiin sanoa
kolmen tunnin kuluessa. Kaikessa tapauksessa se oli loistavaa. Mit�
enemm�n h�nen vastustajansa kiihtyiv�t, sit� enemm�n h�n kiihoitti
heit�. H�nell� n�ytti olevan varastossa valmista tietoa niinkuin
tietosanakirjassa, ja aina h�nen onnistui naulata vastustajansa
ter�vill� huomautuksilla ja sopivilla sanamuodoilla. H�n oitis osoitti
heid�n ep�johdonmukaisuutensa. Milloin h�n huomautti v��r�st�
todistelutavasta, ett� se ja se johtop��t�s ei ollut miss��n yhteydess�
ehdotelman kanssa tai ett� ehdotelma oli ulkokullattu sen t�hden, ett�
siihen oli jo ovelasti piilotettu se johtop��t�s, mik� piti todistaa
j. n. e.

Ja niin jatkui kamppailu. Joskus h�n vaihtoi keve�n miekkansa nuijaan,


jolla h�n rusikoi heid�n ajatuksiansa kahta puolta. Aina h�n vain vaati
tosiasioita, hyl�ten teoriat. Ja h�nen tosiasiansa tekiv�t heid�n
tappionsa t�ydelliseksi. Kun he hy�kk�siv�t ty�v�enluokan kimppuun, h�n
aina huomautti: �Pata kattilata soimaa; mutta se ei ole vastaus siihen
syyt�kseen, ett� teid�n oma naamanne oli likainen.� Ja kaikille
yhteisesti h�n sanoi: �Miksi ette vastaa siihen syyt�kseen, ett� teid�n
luokkanne on hoitanut huonosti taloutta? Te olette puhuneet jos
jonkinlaisista asioista ja asioiden asioista, mutta te ette ole viel�
vastanneet. Johtuuko se siit�, ett� teill� ei ole vastausta?�

Keskustelun loppupuolella puhui mr Wickson. H�n oli ainoa, joka pysyi


tyynen�, ja Ernest kohtelikin h�nt� erityisell� huomaavaisuudella.

�Ei mit��n vastausta tarvita�, sanoi mr Wickson verkalleen ja harkiten.


�Min� olen seurannut koko keskustelua h�mm�styksell� ja
vastenmielisyydell�. Te olette her�tt�neet minussa vastenmielisyytt�,
hyv�t herrat oman luokkani j�senet. Te olette menetelleet kuten pahaiset
koulupojat sekoittamalla siveysoppia moiseen keskusteluun. Teid�t on
nolattu ja voitettu. Ja te olette vain surisseet. Te olette h��r�nneet
niinkuin s��sket karhun ymp�rill�. Hyv�t herrat, tuossa seisoo karhu
(h�n viittasi Ernesti�), ja surinanne on vain kutkuttanut sen korvia.
�Asema on vakava, uskokaa minua. Tuo karhu ojenteli k�p�li�ns�
rusentaakseen meid�t. H�n sanoi Yhdysvalloissa olevan puolitoista
miljoonaa kumouksellista. Ja se on totta. H�n sanoi, ett� heid�n
tarkoituksensa on ottaa meilt� pois meid�n hallituksemme, palatsimme ja
kaikki mukavuutemme. Se on my�skin totta. Muutos, suuri muutos tulee
tapahtumaan yhteiskunnassa; mutta se ei v�ltt�m�tt�m�sti tule olemaan
sellainen, jollaista tuo karhu ennustaa. Karhu on sanonut, ett� h�n
murskaa meid�t. Ent�p� jos me sen sijaan murskaamme h�net.�

Kumea kohina syntyi j�lleen isossa salissa, ja toinen ny�kk�si


toiselleen ik��nkuin vahvistaen toisensa ajatuksen. Heid�n kasvonsa
j�ykistyiv�t. He olivat taistelijoita, se oli varmaa.

�Mutta surisemalla me emme karhua nutista�, jatkoi mr Wickson tyynell�


��nell�. �Me ryhdymme sit� mets�st�m��n. Me emme vastaa karhulle
sanoilla. Me vastaamme lyijyll�.[1] Meill� on valta. Kukaan ei tahdo
kielt�� sit�. Sen vallan avulla me pysymme vallassa.�

[1] Silloista ajatustapaa kuvaa seuraava lausunto �The Cynic's Word


Bookista� (v. 1906), jossa sen aikakauden kuuluisa ihmisvihaaja
Ambrose Bierce lausui: �Kuularuisku = todistuskappale, jota
tulevaisuus valmistelee vastaukseksi Amerikan sosialismille.�

H�n k��ntyi yht'�kki� Ernestin puoleen. Seurasi juhlallinen hetki.

�Sellainen siis tulee olemaan meid�n vastauksemme. Me emme tuhlaa teille


sanoja. Kun te ojennatte j�ntereiset k�tenne ottaaksenne meilt�
palatsimme ja mukavuutemme, niin me n�yt�mme teille, mit� voima on.
Pommisateella ja kuularuiskulla me tulemme antamaan teille vastauksen.
Me tallaamme teid�t kumoukselliset jalkoihimme. Maailma on meid�n, me
olemme sen herroja, ja se tulee pysym��n meid�n hallussamme.
Ty�l�islaumat ovat olleet liejussa aina historian alkuajoista saakka, ja
min� luen historian oikein. Ja liejussa ne tulevat pysym��n niin kauan
kuin minulla ja meik�l�isill� ja niill�, jotka tulevat meid�n j�lkeemme,
on valta. Siin� on oikea sana. Sanojen kuningas on -- voima. Ei Jumala
eik� mammona, vaan voima. Toistakaa sit� siksi, kunnes kielenne tarttuu
kitalakeen. Voima!�

�Min� olen saanut vastauksen�, sanoi Ernest hiljaa. �Se on ainoa


mahdollinen vastaus. Voima. Sit� me ty�l�iset juuri saarnaammekin. Me
tied�mme, ja katkerasta kokemuksesta, ettei maksa vaivaa vedota
oikeuteen ja ihmisyyteen. Teid�n syd�menne ovat yht� kovat kuin teid�n
kantap��nne, joilla te tallaatte k�yhi�. Siksi me vetoammekin voimaan.
��niemme voimalla vaalip�iv�n� me otamme teilt� pois teid�n
hallituksenne.�

�Ent� sitten, jos te saatte enemmist�n, musertavan enemmist�n


vaaleissa?� tiedusti mr Wickson. �Otaksukaammepa, ett� me emme suostuisi
siirt�m��n teille hallitusta sen per�st�, kun te olette sen ��nill�nne
voittaneet?�

�Sen me my�skin olemme ottaneet huomioon�, vastasi Ernest. �Ja me


tulemme vastaamaan teille lyijyll�. Voimalla, jonka olette julistanut
sanojen kuninkaaksi. Hyv� on. Se tulee olemaan voimaa. Ja sin� p�iv�n�,
kun olemme p��sseet voitolle vaaleissa ja te kielt�ydytte j�tt�m�st�
meille sit� hallitusta, mink� me olemme perustuslaillisesti ja
rauhallisesti valloittaneet, ja te kysytte, mit� me aiomme tehd� -- sin�
p�iv�n�, uskokaa minua, me tulemme antamaan teille vastauksen; ja me
vastaamme pommeilla ja kuularuiskuilla.

�Te ette voi p��st� meid�n k�sist�mme. Totta kyll�, te olette lukenut
historianne oikein. Sekin on totta, ett� ty�mies on kautta historian
k�sitt�m�n ajan ollut liejussa. Ja se niinik��n on varmaa, ett� niin
kauan kuin teik�l�isill� ja teid�n j�lkel�isill�nne on valta, ty�mies
tulee olemaan liejussa. Min� my�nn�n sen. Min� my�nn�n kaiken sen, mit�
te olette sanonut. Voima tulee aina olemaan m��r��j�n�, niinkuin se aina
on ollutkin. Se on luokkain v�list� taistelua. Samoinkuin teid�n
luokkanne kukisti vanhan l��nitysaateliston, samoin tulee meid�n
luokkamme, ty�v�enluokka, kukistamaan teid�n valtanne. Jos te luette
biologiaa ja yhteiskuntatiedett� yht� tarkkaavaisesti kuin luette
historiaa, niin huomaatte, ett� se, mit� min� olen kuvannut, tulee
v�ltt�m�tt�m�sti tapahtumaan. Kysymys on ainoastaan ajasta --
ehdottomasti varmaa on, ett� teid�n luokkanne tulee kukistumaan. Ja se
tapahtuu voimalla. Me ty�l�iset olemme toistaneet tuota sanaa, kunnes se
on kokonaan juurtunut meid�n mieliimme. Voima. Se on kuninkaallinen
sana.�

Ja niin p��ttyi illanvietto Philomathien klubissa.

KUUDES LUKU.

Pahaenteisi� varjoja.

N�ihin aikoihin alkoi tulevien tapahtumain enteit� esiinty� kaikkialla.


Ernest oli jo varoittanut is�� siit�, ett� h�n salli sosialistien ja
ty�v�enjohtajain majailla talossaan ja julkisesti oli l�sn� sosialistien
kokouksissa; mutta is� vain nauroi h�nen levottomuudelleen. Min�
puolestani opin paljon seurustellessani noiden ty�v�enjohtajain ja
ajattelijain kanssa. Aloin n�hd� kilven toiselle puolelle. Minua
vieh�tti se ep�itsekkyys ja korkea ihanteellisuus, jota tapasin, ja
toiselta puolen minua h�mm�stytti se laaja filosofinen ja tieteellinen
sosialistikirjallisuus, mik� avautui eteeni. Min� opin nopeasti, mutta
en kyllin nopeasti k�sitt��kseni asemamme vaarallisuuden.

Minua varoiteltiin, mutta min� en siit� v�litt�nyt. Esim. mrs


Pertonwaithe ja mrs Wickson, yliopistokaupunkimme hienoston
vaikutusvaltaisimmat naiset, antoivat ymm�rt��, ett� olin liian nen�k�s
ja itsep�inen nuori nainen, jolla oli taipumus sekaantua toisten
ihmisten asioihin. Enk� min� kummeksinut heid�n menettely��n
muistaessani, mit� osaa olin n�ytellyt Jacksonin jutussa. Mutta min� en
arvannut panna tarpeeksi painoa noiden kaikkivaltiaiden rouvien
lausuntoihin.

Tosin huomasin, ett� tuttavani alkoivat karttaa seuraani, mutta k�sitin


sen johtuvan siit� paheksumisesta, mik� ilmeni l�himm�ss� piiriss�mme
minun ja Ernestin aiotun avioliiton t�hden. Vasta jonkun ajan kuluttua
Ernest osoitti minulle selv�sti, ett� se ei ollut mik��n satunnainen
ilmi�, vaan ett� sen takana oli harkittu suunnitelma. �Sin� olet
osoittanut suosiotasi luokkasi vihollisille�, h�n sanoi. �Ja sin� et ole
ainoastaan antanut suojaa kodissasi, vaan lis�ksi rakkautesi, itsesi. Se
on petos luokkaasi vastaan. �l�k� luulekaan p��sev�si rankaisematta.�
Er��n� iltana, kun me olimme yhdess� Ernestin kanssa, is� palasi kotiin
suuttuneena -- filosofisesti suuttuneena. H�n antoi harvoin
suuttumuksensa p��st� valloilleen. Se oli aina hillitty�, ja h�n tapasi
sanoa sit� j�nnitykseksi. Saattoi oitis huomata, ett� h�n todellakin oli
j�nnityksiss��n astuessaan huoneeseen.

�Mit� arvelette?� h�n kysyi. �Min� olin p�iv�llisill� Wilcoxin kanssa.�

Wilcox oli t�ysinpalvellut yliopiston rehtori, jonka rapistunut mieli


oli t�ynn� kaikenlaisia k�sityksi� ja asioita, jotka olivat olleet
nuoria v. 1870 ja joita h�n ei ollut sen j�lkeen tarkistanut.

�Minut oli kutsuttu�, virkkoi is�. �Minua oli l�hetetty noutamaan.�

H�n pys�htyi, ja me odotimme.

�Se oli mainiosti j�rjestetty, min� my�nn�n sen. Minulle annettiin


nuhteita. Minulle! Ja sitten tuo vanha kivettym�...�

�Min� panen veikkaa, ett� tied�n, mist� teit� nuhdeltiin�, sanoi Ernest.

�Ettep� voi arvata, vaikka kolmasti koettaisitte�, naurahti is�.

�Ensimm�isell� kerralla min� sen arvaan�, intti Ernest. �Eik� se ole


arvaamista. Min� tied�n sen. Teit� nuhdeltiin yksityisest� el�m�st�nne.�

�Aivan niin�, huudahti is�. �Mist� te sen arvasitte?�

�Min� tiesin, ett� niin k�visi. Min�h�n varoitin teit� jo ennakolta.�

�Niin teittekin�, my�nteli is�. �Mutta min� en voinut uskoa sit�. Muuten
siit� saan lis�todistuksia kirjaani.�

�Se ei ole mit��n siihen verrattuna, mit� on tulossa�, jatkoi Ernest,


�jos te nimitt�in yh� edelleen suojelette talossanne sosialisteja ja
kumouksellisia, min� niihin luettuna�.

�Juuri niin puheli vanha Wilcox. Ja kaiken muun lis�ksi h�n sanoi, ett�
se osoittaa huonoa makua, on kokonaan hy�dyt�nt� eik� ole sopusoinnussa
yliopiston traditsionien ja tapojen kanssa. H�n sanoi paljon muutakin
samanlaista, enk� min� voinut naulata h�nt� mihink��n erikoiseen
kohtaan. Tein kuitenkin tuon teht�v�n h�nelle sangen kiusalliseksi, eik�
h�n voinut muuta kuin toistaa sanojaan ja vakuutella, miten suuresti h�n
kunnioitti minua ja miten koko maailma kunnioittaa minua tiedemiehen�.
Se ei ollut mieluinen teht�v� h�nelle. Min� saatoin n�hd�, ett� h�n ei
pit�nyt siit�.�

�H�n ei toiminut omasta vapaasta tahdostaan�, sanoi Ernest. �Ja kahleet


eiv�t yleens� ole kevyit� kantaa.�

�Niin. Sen verran sain h�nelt� tiet��. H�n sanoi, ett� yliopisto
tarvitsee t�n� vuonna saman verran lis�� varoja kuin valtio suostuu
sille my�nt�m��n ja ett� ne rahat on saatava rikkailta henkil�ilt�,
jotka eiv�t mitenk��n voi siet�� sit�, ett� yliopisto vieraantuu pois
korkeasta aatteestaan, nimitt�in kiihkottoman tiedon kiihkottomasta
etsinn�st�. Kun koetin saada h�net selitt�m��n, mit� tekemist�
kotiel�m�ll�ni oli yliopiston ylev�n teht�v�n kanssa, h�n tarjosi
minulle kahden vuoden virkavapautta t�ydell� palkalla Europan-matkaa,
virkistyst� ja tieteellisi� tutkimuksia varten. Min� tietystik��n asiain
n�in ollen en voinut suostua siihen.�

�Parasta olisi ollut suostua�, sanoi Ernest.

�Se oli lahjomisyritys�, vastasi is�; ja Ernest ny�kk�si my�nt�v�sti.

�Niinik��n tuo l�ylynly�m� sanoi yksityisiss� seurapiireiss� puhuttavan,


ett� minun tytt�reni on julkisissa tilaisuuksissa n�hty sellaisten
ep�ilytt�vien henkil�iden kuin teid�n kanssanne ja ett� se ei ole
yliopiston hengen ja arvon mukaista. Ei h�n puolestaan siit� v�litt�nyt
-- eih�n toki; mutta puhuttiin nyt sellaista ... niin ett� minun olisi
kiinnitett�v� huomiota...�

Ernest mietti hetken aikaa ja sanoi sitten, kasvoillaan synk�n vihan


piirre:

�T�ss� on kysymys enemm�st� kuin pelk�st� yliopiston periaatteesta. Joku


on pakottanut liikkeelle rehtori Wilcoxin.�

�Arveletteko niin?� kysyi is�, ja h�nen kasvonsa ilmaisivat pikemmin


uteliaisuutta kuin s�ik�hdyst�.

�Tahtoisin saada teid�t vakuutetuksi k�sityksest�, mik� h��m�tt��


mieless�ni�, sanoi Ernest. �Ei koskaan ennen historiallisella ajalla
yhteiskunta ole ollut sellaisessa k�ymistilassa kuin juuri n�in�
aikoina. Nopeasti tapahtuvat muutokset teollisuusj�rjestelm�ss�
aiheuttavat samanlaisia nopeita muutoksia uskonnollisissa,
valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa laitoksissa. N�kym�t�n peloittava
vallankumous tapahtuu paraikaa yhteiskunnan kudoksissa ja rakenteessa.
N�it� seikkoja saattaa ainoastaan himme�sti tuntea. Mutta ne ovat
ilmassa t�ll� hetkell�, juuri nyt. Niiden l�heisyyden saattaa tuntea --
suurien, ep�m��r�isten, kamalain asioitten. Mit� mahtaakaan niist�
muodostua? Te kuulitte Wicksonin puheen er��n� iltana. H�nen sanojensa
takaa h��m�tti tuo sama nimet�n, muodoton k�site, mink� tunnen. H�nell�
n�ytti olevan jonkinmoinen profeetallinen k�sitys siit�.�

�Te tarkoitatte...?� Is� keskeytti lauseensa.

�Min� tarkoitan, ett� se on jonkun ��rett�m�n suuren hirvi�n varjo, joka


v�hitellen alkaa laskeutua yli koko maan. Sanokaa sit� oligarkian
varjoksi, jos haluatte; se on l�hin vertaussuhde, mik�li min� k�sit�n.
Mink�lainen se tulee olemaan olemukseltaan, en uskalla kuvitella
mieless�ni.[1] Min� vain tahdoin sanoa, ett� teid�n asemanne on
arveluttava. Noudattakaa neuvoani ja ottakaa vastaan tuo tarjottu
virkaloma.�

[1] Jo ennen Everhardia oli miehi�, jotka aavistivat jotakin t�llaista.


Niinp� esim. John C. Calhoun sanoi: �Hallituksesta on muodostunut
itse kansaa mahtavampi voima, joka edustaa erin�isi� mahtavia
liike-etuja ja on yhtynyt yhdeksi m�hk�leeksi, pysyen koossa
pankkien ��rett�mien vararahastojen voimalla.� Ja suuri humanisti
Abraham Lincoln lausui v�h�� ennen kuin h�net murhattiin: �Min� n�en
l�heisess� tulevaisuudessa t�t� maata uhkaavan vaaran, jota
ajatellessani minua peloittaa... Yhti�t ovat p��sseet valtaan, siit�
seuraa korkeiden viranomaisten rappeutuminen, ja rahavalta koettaa
kaikin voimin pitkitt�� hallituskauttaan k�ytt�en hyv�kseen kansan
ennakkoluuloja, kunnes rikkaudet ovat ker��ntyneet muutamien
harvojen k�siin ja tasavalta h�vitetty.�

�Mutta se olisi pelkuruutta�, h�n intti.

�Eih�n toki. Te olette vanha mies. Te olette tehnyt ty�nne maailmassa ja


suurenmoisen ty�n. J�tt�k�� t�m� nykyinen taistelu nuoruudelle ja
voimalle. Meid�n nuorien miesten on viel� jotakin teht�v�. Avis tulee
seisomaan rinnallani tulevissa taisteluissa. Ja h�n on oleva teid�n
edustajanne rintamassa.�

�Mutta he eiv�t voi vahingoittaa minua�, v�itti is�. �Jumalan kiitos


min� olen riippumaton. Min� my�nn�n ymm�rt�v�ni, miten tukalaan asemaan
he voivat saattaa professorin, joka on taloudellisesti riippuvainen
yliopistostaan. Mutta min�p� olenkin riippumaton. En min� ole ollut
toimessani palkan vuoksi. Voin tulla toimeen sangen mukavasti omilla
tuloillani, ja palkka on ainoa, mink� he voivat riist�� minulta.�

�Mutta te ette ymm�rr� t�t� asemaa�, vastasi Ernest. �Jos aavistukseni


ovat oikeat, niin teid�n yksityiset tulonne, viel�p� p��omannekin
voidaan ottaa teilt� pois yht� helposti kuin palkkannekin.�

Is� mietti hetken, ja min� n�in, miten h�nen kasvoilleen muodostui


p��tt�v�inen ilme. Vihdoin h�n alkoi puhua:

�Min� en suostu ottamaan virkavapautta.� H�n vaikeni hetkeksi. �Min�


ryhdyn valmistelemaan kirjaani.[1] Te saatatte erehty�. Mutta olkoon
miten hyv�ns�, min� olen p��tt�nyt pysy� j�rk�ht�m�tt� paikoillani.�

[1] T�m� kirja ilmestyi sin� vuonna nimell� �Economics and Education�
(Talous ja kasvatus). Siin� k�sitell��n sangen asiallisella tavalla
sit� tosiasiaa, ett� koululaitos kokonaisuudessaan palveli
kapitalistiluokan tarkoituksia, juurruttamalla opiskelevan nuorison
mieliin kapitalistiluokalle edullisia k�sityksi�. Kirja her�tti
suurta huomiota, ja pian oligarkia pani sen takavarikkoon.

�Hyv� on�, sanoi Ernest. �Te aiotte kulkea piispa Morehousen j�lki� ja
samanlaista kohtaloa kohti kuin h�n. Ja teist� molemmista tulee
k�yh�list�l�isi�, ennenkuin olette p��sseet kokeilunne perille.�

Keskustelu k��ntyi piispa Morehouseen. Me tiedustelimme, mit� Ernest oli


tehnyt h�nelle.

�H�n on sairas sielultaan sen matkan j�lkeen, mink� teimme helvettiin.


Min� k�vin h�nen kanssaan muutamain tehdasty�l�isten kodeissa. N�ytin
h�nelle ihmishylkyj�, jotka teollisuuskoneisto on viskannut tiepuoleen,
ja h�n kuunteli heid�n el�m�ntarinoitaan. Min� kuljetin h�nt� San
Franciscon k�yh�list�kaupungin l�pi, ja h�n tuli huomaamaan, ett�
juoppoudessa, prostitutsionissa ja rikollisuudessa piilee syvempi
turmelus kuin itse perisynniss�. H�n on hyvin sairas, ja viel�
enemm�nkin: h�n on alkanut oitis toimia. H�n on aivan liian eetillinen.
Tuo kaikki on tehnyt h�neen j�rkytt�v�n vaikutuksen. Ja kuten aina, h�n
on ep�k�yt�nn�llinen. H�n hautoo mieless��n kaikenmoisia siveysopillisia
haaveita ja aikoo panna alulle l�hetysty�n sivistyneiden keskuudessa.
H�n k�sitt�� velvollisuudekseen kirkon muinaisen hengen uudelleen
viritt�misen. H�n on liian kiihoittunut. Ennen pitk�� h�n hy�kk��
esille, ja silloin syntyy kahakka. Miten se p��ttyy, sit� minun on
mahdoton arvata. H�n on puhdas, jalo sielu, mutta ��rett�m�n
ep�k�yt�nn�llinen. H�n rient�� minun edell�ni. H�n leijailee ilmassa --
Getsemanea kohti. Ja sitten seuraa h�nen ristiinnaulitsemisensa.
Sellaiset ylev�t sielut ovat syntyneet ristiinnaulittaviksi.�

�Ent� sin�?� min� kysyin, ja hymyilyni l�pi n�kyi tuskallinen j�nnitys.

�En min�, h�n naurahti. �Minut saatetaan mestata tai salaa murhauttaa,
mutta minua ei koskaan ristiinnaulita. Min� seison siksi kiinte�ll� ja
varmalla maaper�ll�.�

�Mutta miksi sin� sitten saatat piispan ristille? Eth�n kielt�ne, ett�
se on sinun syysi?�

�Miksi j�tt�isin yhden mukavasti el�v�n ihmisen h�nen mukavuuteensa,


silloin kun on miljoonia ihmisi�, jotka el�v�t alituisessa raadannassa
ja kurjuudessa?�

�No, mutta miksi sitten kehoitit is�� ottamaan virkavapautta?�

�Sen t�hden, ett� min� en ole puhdas, jalo sielu�, kuului vastaus. �Sen
t�hden, ett� olen itsek�s. Sen t�hden, ett� rakastan sinua, ja muinaisen
Ruthin lailla sinun sukusi on minunkin sukuni. Ja mit� piispaan tulee,
h�nell� ei ole tyt�rt�. Ja sit�paitsi h�nenkin ty�ns�, niin v�h�p�t�inen
kuin se lieneekin, tulee olemaan jonkinlaisena apuna vallankumouksessa.�

Min� en voinut olla samaa mielt� Ernestin kanssa. Tunsin hyvin piispa
Morehousen jalon luonteen enk� mitenk��n voinut ymm�rt�� sit�, ett�
h�nen ��nens� korotettuna oikeuden puolesta saisi aikaan niin mit�tt�m�n
v�h�n. Mutta minullepa eiv�t el�m�n tylyt tosiasiat olleetkaan siin�
m��rin selvinneet kuin Ernestille. H�n n�ki selv�sti, miten v�h�n
piispan jalo sielu tulisi merkitsem��n tulevien merkillisten tapausten
aikana.

Joku aika sen j�lkeen Ernest kertoi minulle hyv�n� uutisena, ett�
hallitus oli h�nelle tarjonnut Yhdysvaltain ty�asiamiehen virkaa. Min�
riemuitsin. Palkka oli verrattain suuri, ja se tulisi t�ydellisesti
turvaamaan meid�n avioliittomme. Sit� paitsi se oli Ernestin
mielenmukainen toimi, ja sen lis�ksi min� olin ylpe� h�nen rakkaudestaan
ja ajattelin, ett� t�m� tarjous tehtiin h�nelle tunnustuksena h�nen
kykenev�isyydest��n.

Mutta samalla huomasin tuikkeen h�nen silmiss��n. H�n nauroi minun


innostukselleni.

�Eth�n sin� aikone kielt�yty�?� min� sanoin.

�Se on lahjomisyritys. Sen takana on Wicksonin hieno k�si ja h�nen


takanaan suurempia miehi� kuin h�n. Se on vanha juoni, yht� vanha kuin
luokkataistelukin -- siepata pois johtajat ty�v�elt�. Petetyt
ty�l�israukat! Jospa tiet�isit, miten monta johtajaansa ty�v�ki on jo
menett�nyt tuon samaisen tempun kautta. Tulee n�et huokeammaksi, paljon
huokeammaksi ostaa kenraali kuin ryhty� taisteluun kaikkia h�nen
armeijoitansa vastaan. Niinp� myi itsens� -- mutta en mainitse nime�.
Minua se katkeroittaa kylliksi muutenkin. Rakkaani, min� olen ty�v�en
johtaja. Min� en voi tarjoutua ostettavaksi. Ja jollei mik��n muu niin
ainakin poloisen is�ni muisto ja se, miten h�n n��ntyi kuoliaaksi,
est�isi minut siit�.�
Kyynel kimmelsi h�nen silm�ss��n. H�n ei voinut koskaan antaa anteeksi
is�ns� pahoinpitely� ja sit�, ett� h�n oli ollut pakotettu valehtelemaan
ja varastelemaan pit��kseen lapsensa leiv�ss�.

�Is�ni oli hyv� ihminen�, sanoi h�n kerran minulle. �H�nell� oli hyv�
syd�n, mutta kurja el�m� raastoi sen pilalle. H�nen is�nt�ns� tekiv�t
h�nest� kesyn luontokappaleen. H�nen siet�isi olla elossa nyt niinkuin
sinunkin is�si. H�nell� oli luja ruumiinrakenne, mutta kone ruhjoi h�net
ja vihdoin surmasi. Ajattelehan. H�n sortui is�ntiens� voitonhimon
uhrina. H�nen syd�nverens� muutettiin herkulliseksi juhlaillalliseksi
tai jalokivikoristukseksi tai muuksi sellaiseksi, mik� tuotti jotakin
nautintoa elosteleville joutilaille, h�nen is�nnilleen, noille
p��pedoille.�

SEITSEM�S LUKU.

Piispan n�ky.

�Piispa on hillit�n�, kirjoitti Ernest minulle. �H�n liitelee


yl�ilmoissa. T�n� iltana h�n aloittaa ristiretkens� t�m�n maailman
pahuutta vastaan. H�n pit�� her�tyspuheensa. Niin h�n on kertonut
minulle, enk� min� voi saada h�nt� luopumaan siit� ajatuksesta. T�n�
iltana h�n tulee olemaan puheenjohtajana I. P. H:n kokouksessa, ja sit�
tilaisuutta h�n on p��tt�nyt k�ytt�� hyv�kseen.

�Tahdotko l�hte� h�nt� kuulemaan? Ep�ilem�tt� h�n on ennakolta tuomittu.


Se tulee olemaan kova isku minulle samoin kuin h�nellekin, mutta sinulla
siit� on tavattoman paljon oppimista. Sin� tied�t, armaani, miten ylpe�
min� olen rakkaudestasi. Ja min� haluan poistaa huonon k�sityksen, mink�
olet joskus minusta saanut. Min� tahdon n�ytt�� sinulle, ett�
mielipiteeni ja lausuntoni ovat oikeita. Tosin minun k�sitykseni ovat
tylyj�, mutta piispan kohtalo on saattava sinut vakuutetuksi sellaisen
tylyyden oikeutuksesta. Siisp� tule t�n� iltana. Niin ik�v� kuin
t�m�niltainen kohtaus tulee olemaankin, tunnen, ett� se on kiinnitt�v�
sinut yh� lujemmin minuun.�

I. P. H.[1] piti sin� iltana kokousta San Franciscossa. T�m� kokous oli
kutsuttu pohtimaan kysymyst� yleisest� siveett�myydest� ja sen
parannuskeinoista. Piispa Morehouse toimi puheenjohtajana. H�n n�ytti
hyvin hermostuneelta istuessaan puhujalavalla. H�nen vierell�ns�
istuivat piispa Dickinson, H. H. Jones, Kalifornian yliopiston
siveysopillisen tiedekunnan esimies, mrs. W. W. Hurd, kuuluisa
hyv�ntekev�isyysseurojen j�rjest�j�, Philip Ward, yht� kuuluisa
filantrooppi sek� useita v�hemm�n huomattuja suuruuksia siveellisyyden
ja hyv�ntekev�isyyden alalla. Piispa Morehouse nousi sivuuttaen
tavanmukaiset kohteliaisuudet ja alkoi puhua:

[1] Ei ole s�ilynyt asiapapereita, joista voisi saada selville, mit� nuo
alkukirjaimet merkitsev�t.

�Ajelin �skett�in vaunuissani pitkin katuja. Oli ilta. Min� katsahdin


silloin t�ll�in vaununakkunasta, ja silm�ni n�yttiv�t avautuvan, ja min�
n�in asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Ensin peitin silm�ni
k�sill�ni, jotta en n�kisi tuota kauheata n�ky�, ja silloin siin�
pime�ss� istuessani mieleeni tuli kysymys: Mit� on teht�v�? Mit� on
teht�v�? V�h�n ajan per�st� sama kysymys esiintyi minulle toisessa
muodossa: Mit� Mestari tekisi? Ja samaan aikaan mahtava valo n�ytti
t�ytt�v�n sen paikan, ja min� n�in velvollisuuteni p�iv�nselv�n�,
niinkuin Saulus aikoinaan Damaskon tiell�.

�Min� pys�ytin vaununi, astuin ulos, ja muutaman minuutin kuluttua minun


onnistui taivuttaa kaksi julkista naista tulemaan kanssani vaunuihin.
Jos Jeesus oli oikeassa, niin n�m� kaksi onnetonta ovat minun sisariani,
ja ainoa voima, mill� heid�t voidaan puhdistaa, on rakkaus ja hellyys.

�Min� asun San Franciscon ihanimmassa kaupunginosassa. Talo, miss� asun,


maksaa satatuhatta dollaria, ja saman verran maksavat huonekaluni,
kirjani ja taidekokoelmani. Talo on herraskartano. Ei, se on palatsi,
miss� on kokonainen liuta palvelijoita. Min� en ole t�h�n asti tiet�nyt,
mihin palatsit kelpaavat, mutta nyt min� tied�n senkin. Vein nuo kaksi
katunaista palatsiini, ja he j��v�t luokseni. Aion sijoittaa jokaiseen
huoneeseen palatsissani sellaisia sisaria.�

Kuulijat valtasi levoton h�mm�stys piispan puhuessa, ja puhujalavalla


istuvain kasvoilla oli n�ht�v�n� kasvavan kauhun ja �llistyksen ilme. Ja
t�ll� kohtaa piispa Dickinson nousi ja inhon ilme kasvoillaan poistui
lavalta ja koko salista. Mutta piispa Morehouse n�kem�tt�, mit� h�nen
ymp�rill��n tapahtui, jatkoi:

�Oi, sisaret ja veljet, t�m� teko lohduttaa minua vaikeuksissani. En


tiet�nyt ennen, miten vaunuja on k�ytett�v�, mutta nyt tied�n. Ne on
tehty heikkoja, sairaita ja vanhoja varten; ne on tehty sit� varten,
ett� niill� osoitettaisiin kunnioitusta niille, jotka ovat kadottaneet
yksinp� h�veli�isyydenkin.

�En tiet�nyt, mit� varten palatsit on tehty, mutta nyt olen l�yt�nyt
tarkoituksen niillekin. Kirkon palatsien tulisi olla sairaaloita ja
kasvatuslaitoksia niit� varten, jotka ovat uupuneet tiepuoleen ja ovat
hukkumaisillaan.�

H�n pys�htyi hetkeksi, n�ht�v�sti sen ajatuksen valtaamana, mik� t�ytti


h�nen mielens�, ja ollen ep�tietoinen, miten tulkita sit�.

�En ole sovelias, rakkaat veljet, puhumaan mit��n siveellisyydest�. Olen


itse el�nyt h�pe�ss� ja ulkokultaisuudessa liian kauan voidakseni auttaa
toisia; mutta menettelyni noita kahta naista kohtaan, sisariani kohtaan,
on saanut minut vakuutetuksi siit�, ett� parempi tie on helposti
l�ydett�viss�. Niille, jotka uskovat Jeesukseen ja h�nen
evankeliumiinsa, ei voi olla muuta suhdetta ihmisten v�lill� kuin
rakkauden suhde. Rakkaus yksin on voimakkaampi kuin synti --
voimakkaampi kuin kuolema. Siksip� min� sanonkin niille teist�, jotka
ovat rikkaita, ett� teid�n velvollisuutenne on tehd� samoin kuin min�
olen tehnyt ja aion vast'edeskin tehd�. Ottakoon jokainen teist�, jolla
on runsaasti varoja, varkaan taloonsa ja kohdelkoon h�nt� veljen�,
jonkun onnettoman ja kohdelkoon h�nt� sisarena, ja jos te niin teette,
niin San Francisco ei tule tarvitsemaan poliiseja eik� viranomaisia;
vankilat muutetaan sairaaloiksi, ja rikoksentekij�t katoavat samoin kuin
rikoksetkin.

�Meid�n on annettava itsemme eik� yksinomaan rahaa. Meid�n on teht�v�


niinkuin Kristus teki; sellainen on kirkon kehoitus t�n� p�iv�n�. Me
olemme eksyneet kauaksi Mestarin opetuksista. Me hukumme omiin
lihapatoihimme. Me olemme kohottaneet mammonan Kristuksen yl�puolelle.
Minulla on t�ss� muuan runo, joka sis�lt�� koko tarinan. Haluan lukea
sen teille. Sen kirjoitti er�s harhaan joutunut sielu, joka kuitenkin
n�ki selv�sti.[1] Ei pid� erehty� luulemaan sit� hy�kk�ykseksi katolista
kirkkoa vastaan. Se on hy�kk�ys jokaista kirkkokuntaa vastaan, joka on
poikennut Mestarin tielt� ja piilottautunut h�nen lampailtaan. Se kuuluu
n�in:

[1] Oscar Wilde, joka oli 19:nnen vuosisadan suurimpia sanan mestareita.

Soi temppeliss� torvet hopeiset,


n�in kansan hartahana polvillaan,
ja piispaa Rooman k�sivarsillaan
kuin jumalata kantoi ihmiset.

Niin loisti pappisviitan laskokset


kuin valkein vaahto, yhtyin purppuraan
kuningasmanttelin, ja kulmillaan
kimalsi h�ll� kruunut kultaiset,

joit' oli kolme. -- Aatos aikain taa


mun j�rven rantaan H�nen luokseen vei,
jok' etsi paikkaa, mihin painais p��n:

�Ketuilla luolat on, ja pes�ss��n


saa suojan lintu, mulla majaa ei,
ja kyynel viini�ni mehustaa.�

Kuulijakunta oli kuohuksissa, mutt'ei puhujan eduksi. Kuitenkaan ei


piispa Morehouse sit� huomannut. H�n jatkoi samaan tapaan:

�Ja min� sanon niille teist�, jotka ovat rikkaita, ja kaikille


rikkaille, ett� te katkerasti sorratte Mestarin lampaita. Te olette
kovettaneet syd�menne. Te olette sulkeneet korvanne niilt� ��nilt�,
jotka huutavat maassamme -- tuskan ja surun ��nilt�, joita ette tahdo
kuunnella, mutta jotka viel� jonakin p�iv�n� kuullaan. Ja niin min�
sanon --�

Mutta t�ll� kertaa H. H. Jones ja Philip Ward, jotka jo olivat nousseet


tuoliltaan, taluttivat piispan pois puhujalavalta yleis�n seuratessa
tapahtumaa henke��n pid�tellen.

Ernest nauroi koleaa naurua, kun h�n oli p��ssyt tungoksesta kadulle.
Syd�meni oli pakahtua.

�H�n on tehnyt teht�v�ns�, huudahti Ernest. �Heid�n piispansa miehek�s,


syv�ll�piillyt hell� luonne murti kahleensa, ja h�nen kristillinen
kuulijakuntansa, joka rakastaa h�nt�, teki siit� sen johtop��t�ksen,
ett� piispa on hullu! Etk� n�hnyt, miten huolestuneen n�k�isin� he
taluttivat h�nt� pois? Helvetiss� varmaankin naurettiin sill� hetkell�.�

�Siit� huolimatta piispan t�m�niltainen puhe tulee tekem��n valtavan


vaikutuksen�, sanoin.

�Niink� arvelet?� sanoi Ernest ivaten.

�Se tulee saamaan aikaan h�mm�styksen�, vakuutin. �Etk� n�hnyt, miten


hurjasti sanomalehtien kirjoittajat heiluttivat kyni��n h�nen
puhuessaan?�

�Ei sanaakaan siit� hiiskuta huomisen p�iv�n lehdiss�.�

�En voi uskoa sinua.�

�Saadaanpa n�hd�. Ei rivi�k��n, ei yht��n ajatusta, mink� h�n lausui.


Jokap�iv�inen sanomalehdist�? Se on jokap�iv�inen tukahduttaja!!�

�Mutta ent� reportterit�, min� huomautin. �Min� n�in heid�t.�

�Ei yht��n sanaa kaikesta siit�, mit� h�n sanoi, tule painettavaksi.
Sin� olet unohtanut toimittajat. Heh�n nostavat palkkansa silt�
politiikalta, mit� he ajavat. He eiv�t uskalla painattaa mit��n
sellaista, mik� j�rkytt�� olevia oloja. Piispan puhe oli tuima hy�kk�ys
vallassaolevaa siveellisyytt� vastaan. Se oli kerettil�isen puhetta. He
taluttivat h�net pois puhujalavalta, jotta h�n ei enn�tt�isi lausua
useampia kerettil�isyyksi�. Sanomalehdet tulevat pesem��n puhtaaksi
h�nen kerettil�isyytens� ��nett�myyden unhotuksella. Yhdysvaltain
sanomalehdist�? Se on loiskasvi, joka lihoo kapitalistiluokan
maaper�ss�. Sen teht�v�n� on palvella vallitsevaa j�rjestyst�
muovaamalla yleist� mielipidett� sille edulliseksi, ja se tekee hyvin
teht�v�ns�.

�Annahan, kun ennustan. Huomisp�iv�n lehdet tulevat ainoastaan


mainitsemaan, ett� piispa on huonossa voinnissa, ett� h�n on
ty�skennellyt liiaksi ja ett� h�n kokonaan lannistui eilen illalla.
Seuraava tiedonanto muutaman p�iv�n kuluttua kertoo, ett� piispa on
ylenm��rin hermostunut ja ett� h�nen kiitollinen seurakuntansa on
antanut h�nelle virkavapauden. Sen per�st� tapahtuu joko niin, ett�
piispa huomaa erehdyksens� ja palaa virkalomaltaan terveen� miehen�,
jonka silmiss� eiv�t mitk��n n�yt kummittele, tai niin, ett� piispa ei
luovu mielett�myydest��n, ja sen per�st� me saamme n�hd� sanomalehdiss�
s��li� ja hellyytt� uhkuvan kirjoituksen, jossa ilmoitetaan piispan
menett�neen j�rkens�. Sen per�st� h�n saa jutella n�yist��n
hulluinhuoneen seinille.�

�Mutta nyt sin� menet liian pitk�lle!� huudahdin.

�T�m�n yhteiskunnan silmiss� se todellakin on mielipuolisuutta�, h�n


vastasi. �Milloin siivo ihminen, paitsi mielipuoli, ottaisi hunningolle
joutuneita naisia ja varkaita taloonsa asumaan veljin� ja sisarina?
Totta kyll� Kristus kuoli kahden varkaan keskess�, mutta se on toinen
asia. Mielipuolisuus? Se ihminen, jonka kanssa emme ole samaa mielt�, on
aina jotenkin 'p��st��n vialla'. Sent�hden piispakin on p��st��n vialla.
Miss� on raja t�m�n tilan ja mielipuolisuuden v�lill�? On
k�sitt�m�t�nt�, ett� kukaan t�ysij�rkinen ihminen voi olla jyrk�sti eri
mielt� jonkun toisen ihmisen t�ysin j�rkevist� johtop��t�ksist�. Siit�
on mainio esimerkki t�m�niltaisessa sanomalehdess�. Mary McKenna asuu
Market-kadun etel�puolella. H�n on k�yh�, mutta rehellinen nainen. H�n
on is�nmaallinen niinik��n. Mutta h�nell� on virheellinen k�sitys
Amerikan lipusta ja siit� suojeluksesta, mit� sen otaksutaan tarjoavan.
Ja katso, h�nelle k�vi n�in. H�nen miehens� loukkaantui ja m��r�ttiin
sairashuoneeseen kolmeksi kuukaudeksi. Ja vaikka vaimo koetti ansaitakin
pesem�ll� toisten ihmisten likaisia vaatteita, ei h�n siit� huolimatta
voinut maksaa vuokraansa s��nn�llisesti. Eilen h�n sai laillisen k�skyn
muuttaa asunnostaan. Mutta h�np� kohotti Amerikan lipun ja sen poimujen
alta julisti, ett� sen lupaaman suojeluksen nojalla h�nt� ei voida
h��t�� kylm�lle kadulle. Mit� tapahtui? H�net pid�tettiin ja selitettiin
mielipuoleksi. T�n��n h�nt� tutkivat etev�t l��k�rit. H�net huomattiin
heikkomieliseksi ja l�hetettiin hourujenhuoneeseen.�

�Mutta se on liian ep�m��r�ist�, min� huomautin. �Otaksukaammepa, ett�


min� olisin yksin�ni eri mielt� jonkun kirjan kaunokirjallisesta
arvosta. Eiv�t suinkaan ne l�hett�isi minua hullujenhuoneeseen
sent�hden.�

�Aivan oikein. Mutta sellainen poikkeaminen yleisest� mielipiteest� ei


olisikaan yhteiskunnalle vaarallista. Siin� on erotus. Mary McKennan ja
piispa Morehousen eroavat mielipiteet ovat ristiriidassa vallitsevan
j�rjestyksen kanssa. Mit� jos kaikki k�yh�t ihmiset kielt�ytyisiv�t
maksamasta vuokraa ja turvautuisivat Amerikan lippuun? Vuokratalojen
omistajat joutuisivat kerjuulle. Piispan mielipiteet ovat aivan yht�
vaarallisia yhteiskunnalle. Siis, piispa on l�hetett�v�
hourujenhuoneeseen.�

Mutta min� en sittenk��n viel� ottanut uskoakseni.

�Odottakaamme, niin saamme n�hd�, sanoi Ernest, ja min� odotin.

Seuraavana aamuna min� hankin kaikki sanomalehdet. Ja niist� p��tt�en


Ernest oli ollut oikeassa. Ei yht��n sanaa piispa Morehousen puheesta
l�ytynyt painettuna. Yhdess� tai parissa lehdess� oli mainittu, ett�
piispa oli joutunut ylitsevuotavain tunteittensa valtaan. Sit�vastoin
h�nt� seuranneitten puhujain tyhmyydet oli juurta jaksain selostettu.

Muutaman p�iv�n per�st� kerrottiin uutisena, ett� piispa oli l�htenyt


virkalomalle virkisty�kseen liikarasituksesta. Siihen saakka siis
Ernestin ennustukset olivat toteutuneet, mutta viittaustakaan ei oltu
viel� tehty mielenh�iri�st� taikka hermosairaudesta. En voinut
aavistaakaan, miten kauheata tiet� piispan oli vaellettava --
Getsemaneen ja ristille, niinkuin Ernest oli ennustanut.

KAHDEKSAS LUKU.

Koneens�rkij�t.

V�h�n ennen sit� vaalia, jossa Ernest oli sosialistien ehdokkaana


kongressiin, is� piti p�iv�llispidot, joita h�n meid�n kesken sanoi
�voiton ja tappion p�iv�llisiksi�. Ernest sanoi niit� �koneens�rkij�in
p�iv�llisiksi�. Todellisuudessa se tilaisuus oli valmistettu liikemiehi�
varten -- pieni� liikkeenharjoittajia. Luulen, ett� kukaan heist� ei
ollut osakkaana miss��n sellaisessa liikkeess�, mink� liikep��oma olisi
noussut yli parinsadantuhannen dollarin. He olivat todellisia
keskiluokan liikemiehi�.

Siell� oli Owen -- Silverberg, Owen & Companyn, suuren


ruokatavaraliikkeen, osakas. Me ostimme heilt� ruokatavaramme. Siell�
oli ison rohdoskaupan Kowalt & Washburnin molemmat osakkaat ja mr
Asmunsen, suuren Contra Costa-kauntissa sijaitsevan kivilouhimon
omistaja. Samoin siell� oli muitakin samanlaisia miehi�, pikku
tehtaitten, pikku liikkeitten ja teollisuuslaitosten omistajia ja
osakkaita -- lyhyesti sanottuna, pikku kapitalisteja.

He olivat ovelan ja �lykk��n n�k�isi� miehi�, ja he puhelivat sujuvasti


ja selv�sti. Heid�n yksimielinen moitteensa kohdistui yhti�ihin ja
trusteihin. Heid�n uskontunnustuksensa kuului: �Alas trustit!� Trustit
olivat kaiken sorron syyn�, niin vakuuttivat kaikki. He vaativat
sellaisten trustien kuin rautateiden ja s�hk�lenn�tinlaitosten ottamista
valtion haltuun sek� asteittain kohoavaa tuloveroa j�ttil�isomaisuuksien
kasaantumisen ehk�isemiseksi. Niinik��n he vaativat paikallisten
ep�kohtien korjaamiseksi kunnallisen omistusoikeuden ulottamista
sellaisiin yleisiin hy�dykkeisiin kuin vesi, kaasu, puhelin ja
raitiotiet.

Eritt�in mielt�kiinnitt�v� oli mr Asmunsenin kuvaus kokemuksistaan


kivilouhoksen omistajana. H�n kertoi, ettei h�n ole koskaan saanut
sanottavaa voittoa louhoksestaan, siit� huolimatta, ett� h�nen
liikkeens� oli tavattomasti kasvanut sen j�lkeen kuin maanj�ristyksen
h�vitt�m�� San Franciscoa alettiin uudelleen rakentaa. Kuusi vuotta oli
jo kest�nyt rakennust�it�, ja h�nen liikkeens� oli laajentunut
nelinkertaiseksi ja kahdeksankertaiseksi, mutta silti h�n ei ollut
yht��n paremmalla puolella.

�Rautatieyhti� tuntee minun liikkeeni hiukan paremminkin kuin min�


itse�, h�n sanoi. �Se tiet�� k�ytt�kustannukseni sentilleen ja se tuntee
tilaussopimusteni ehdot. Mist� se kaikki nuo seikat tiet��, on minulle
arvoitus. Sill� t�ytyy olla urkkijoita minun ty�v�keni keskuudessa, ja
lienee sill� niinik��n p��sy minun liiketuttavaini luo. Sill� n�hk��s,
kun min� milloin saan edullisen tilauksen, niin kohta eh�tt��
rautatieyhti� koroittamaan rahtitaksaa minun louhokseltani
markkinapaikalle. Ilman mink��nlaista selityst�. Sellaisissa tapauksissa
minun ei ole koskaan onnistunut taivuttaa rautatieyhti�t� peruuttamaan
koroitustaan. Toiselta puolen taas, milloin on sattunut onnettomuuksia,
ty�palkkojen koroitusta tai v�hemm�n edullisia tilauksia, silloin minun
on aina onnistunut saada rautatien rahtitaksa alennetuksi. Mik� on
tulos? Rautatieyhti� kokoo minun voittoni, olkootpa ne suurempia tai
pienempi�.�

�Se mit� teille itsellenne j�� puhdasta�, keskeytti Ernest, �on kai
jokseenkin yht� paljon kuin palkkanne liikkeenhoitajana, jos
rautatieyhti� omistaisi teid�n louhoksenne�.

�Juuri niin�, vastasi mr Asmunsen. �Vasta �skett�in tarkastutin


tilikirjani viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Todellakin huomasin, ett�
voittoni noiden kymmenen vuoden ajalta on juuri yht� suuri kuin
liikkeenhoitajan palkka. Rautatieyhti� olisi voinut yht� hyvin omistaa
kivilouhokseni ja palkata minut liikkeenhoitajaksi.�

�Mutta se ei suinkaan olisi ollut aivan samantekev��, naurahti Ernest,


�sill� siin� tapauksessa rautatieyhti�n olisi t�ytynyt ottaa omalle
vastuulleen koko vahingonvaara, jonka te n�in ollen olette n�yr�sti
kantanut.�

�Aivan niin�, vastasi mr. Asmunsen nyrpe�sti.

Annettuaan heid�n ensin sanoa sanottavansa Ernest alkoi tehd� kysymyksi�


oikealle ja vasemmalle. H�n aloitti mr Owenista.

�Teh�n avasitte haaramyym�l�n t��ll� Berkeleyssa noin puoli vuotta


sitten?�

�Niin�, vastasi mr Owen.

�Ja min� olen huomannut, ett� senj�lkeen kolme pienemp�� ruokakauppaa on


sulkenut ovensa. Oliko teid�n haaramyym�l�nne syyn� siihen?�

Mr Owenin itsetyytyv�isest� hymyst� saattoi lukea my�nt�v�n vastauksen.


�Ne eiv�t voineet kilpailla meid�n kanssamme.�

�Miks'eiv�t?�

�Meill� oli suurempi p��oma. Suuremmassa liikkeess� p��see aina


v�hemm�ll� haaskauksella ja suhteellisesti pienemmill� kustannuksilla.�

�Ja teid�n haarakauppanne nieli noiden kolmen pikkukaupan voitot. Nyt


min� k�sit�n. Mutta sanokaapas, mihin joutuivat noiden kolmen myym�l�n
omistajat?�

�Yksi heist� on ajurina meid�n liikkeess�mme. En tied�, miten toisten on


k�ynyt.�

Ernest k��ntyi yht'�kki� mr Kowaltin puoleen.

�Te myytte aina paljon alennushinnoilla.[1] Mihin ovat joutuneet niiden


pienten rohdoskauppojen omistajat, joiden liikkeist� teid�n kauppanne
teki lopun?�

[1] Myyntihinnan alentaminen ostohinnan tasalle ja allekin. Siten suuri


yhti� saattoi myyd� h�vi�ll� pitemm�n aikaa kuin pieni yhti� ja
vihdoin saattaa toisen vararikkoon. Yleisesti k�ytetty kilpailutapa.

�Er�s heist�, mr Haasfurther, hoitaa nyky��n meid�n reseptiosastoamme�,


kuului vastaus.

�Ja te sieppasitte itsellenne heid�n liikevoittonsa?�

�Totta kai. Sit� vartenhan liikett� pid�mme.�

�Ent� te sitten?� kysyi Ernest mr Asmunsenilta. �Teit� harmittaa, ett�


rautatie on vienyt teid�n voittonne?�

Mr Asmunsen ny�kk�si.

�Tietysti te haluatte itse pit�� voittonne?�

Taas mr Asmunsen ny�kk�si.

�Toisten kustannuksella?�

Ei vastausta.

�Toisten kustannuksellako?� uteli Ernest.

�Sill� tavoinhan sit� tietysti voittoja saadaan�, vastasi mr Asmunsen


t�yke�sti.

�Siis liikepelin tarkoituksena on voittaa toisten kustannuksella ja


samalla est�� toiset voittamasta meid�n kustannuksellamme. Niink� se on,
vai kuinka?�

Ernestin t�ytyi toistaa kysymyksens�, ennenkuin mr Asmunsen vastasi:

�Kyll�, aivan niin, paitsi ett� meill� ei ole mit��n sit� vastaan, ett�
toiset voittavat, kunhan vain eiv�t harjoita kiskomista.�

�Kiskomisella te tarkoitatte suuria liikevoittoja. Mutta teill� kai ei


itsell�nne olisi mit��n niit� vastaan? Varmaankaan ei?�

Ja mr Asmunsen hyv�ns�vyisesti tunnusti sen heikkouden. Seurueessa oli


viel� er�s mies, muuan mr Calvin, entinen suuri meijerinomistaja, jota
Ernest ahdisteli kysymyksill��n.

�Joku aika sitten te taistelitte maitotrustia vastaan�, sanoi Ernest


h�nelle, �ja nyky��n te hommaatte maalaisliitossa.[1] Miten siin� k�vi?�

[1] Useita yrityksi� tehtiin t�h�n aikaan tarkoituksessa j�rjest��


rappeutumistaan rappeutuva maanviljelij�in luokka valtiolliseksi
puolueeksi, sill� toivottiin voitavan tuhota trustit ja suuret
yhti�t ankaralla lainlaadinnalla. Mutta kaikki sellaiset yritykset
meniv�t myttyyn.

�Oo, min� en ole viel� luopunut yrityksest�ni�, vastasi mr Calvin, ja


h�n n�ytti tosiaankin sotaiselta. �Min� taistelen trustia vastaan sill�
ainoalla alueella, miss� se on mahdollinen voittaa -- nimitt�in
poliittisella. Sallikaa minun selitt��. Muutamia vuosia sitten me
karjanhoitajat olimme t�ysin riippumattomia.�

�Mutta te kilpailitte kesken�nne?� keskeytti Ernest.

�Niin, sep� se juuri piti meid�n voittomme v�h�isen�. Me yrittelimme


j�rjestymist�, mutta itsen�iset karjanhoitajat aina irtautuivat. Ja
sitten tuli maitotrusti.�

�Jonka k�ytett�v�n� oli �ljytrustin[1] liikap��oma�, sanoi Ernest.

[1] Ensimm�inen suuri trusti, joka oli miespolven ajan toisten edell�.

�Kyll�, my�nsi mr Calvin. �Mutta me emme tiet�neet sit� silloin. Sen


asiamiehet l�hestyiv�t meit� nuija k�dess�. 'Tulkaa mukaan ja lihokaa',
kuului heid�n kehoituksensa, 'tai pysyk�� ulkona ja kuolkaa n�lk��n.'
Useimmat meist� noudattivat kehoitusta. Ja todellakin ne, jotka eiv�t
sit� tehneet, kuolivat n�lk��n.

�Oo, se kannatti hyvin -- ensi-alussa. Maidon hintaa koroitettiin


sentill� nelj�nnest� kohti. Ja nelj�nnes siit� sentist� tuli meille;
kolme nelj�nnest� piti trusti. Sitten maidon hintaa j�lleen koroitettiin
sentill�. Mutta siit� sentist� me emme saaneet mit��n. Meid�n
valituksemme olivat turhat. Trusti piteli ohjaksia k�siss��n. Me
huomasimme joutuneemme sen armoille. Ja vihdoin trusti otti meilt� pois
sen nelj�nnes-sentinkin. Trusti alkoi pusertaa meit�, onnistuen siin�
m��rin, ett� itsen�iset maitotaloudet h�visiv�t lopulta tyyten,
maitotrusti yksin��n j�i j�ljelle.�

�Mutta maidon ollessa kahta sentti� korkeammassa hinnassa olisi teid�n


luullut voivan kilpailla�, huomautti Ernest ovelasti.
�Niin mekin otaksuimme. Ja me yritimme.� Mr Calvin pys�htyi tuokioksi.
�Se vei meid�t perikatoon. Trusti voi myyd� maitoa huokeammalla kuin me
voimme. Se sai hiukan voittoa viel� silloinkin, kun me jo myimme
h�vi�ll�. Min� menetin viisikymment�tuhatta dollaria siin� yrityksess�,
ja useimmat meist� joutuivat vararikkoon.�

�Siis trusti otti teilt� teid�n voittonne, ja te olette turvautunut


politiikkaan tuhotaksenne trustin lainlaadinnan tiet� ja saadaksenne
takaisin voittonne?�

Mr Calvinin kasvot kirkastuivat. �Juuri siihen min� vetoan pit�ess�ni


puheita farmareille. Se on meid�n koko aatteemme lyhyesti lausuttuna.�

�Ja kuitenkin trusti tuottaa maitoa huokeammalla kuin itsen�iset


karjanhoitajat voisivat?� tiedusteli Ernest.

�Miksik� se ei sit� voisi tehd� erinomaisen j�rjestelm�ns� ja uuden


koneistonsa avulla, joiden hankkimiseen silt� ei puutu p��omaa.�

�Se on luonnollista�, sanoi Ernest.

Ja mr Calvin piti oikean poliittisen puheen selitt��kseen n�k�kantaansa.


H�nt� seurasivat useat toiset, ja kaikki yksimielisesti kohottivat
��nens� trusteja vastaan.

�Yksinkertaista v�ke�, kuiskasi Ernest minulle. �He n�kev�t selv�sti


sen, mink� n�kev�t, mutta he eiv�t n�e nen��ns� pidemm�lle.�

Hiukkasta my�hemmin h�n puuttui keskusteluun, valliten sit� lopun iltaa


h�nelle ominaisella tavalla.

�Min� olen tarkkaavaisesti kuunnellut teit� kaikkia�, h�n aloitti, �ja


n�en selv�sti, ett� te pelaatte peli�nne oikeauskoisella tavalla. Te
katselette el�m�� liikevoiton kannalta. Te olette lujasti vakuutettuja
siit�, ett� teid�n ainoa tarkoituksenne t�ss� maailmassa on voittaa
kaupoissa. Mutta siin� on esteit�. Kun te olette par'aikaa voittoja
kasaamassa, astuu esille trusti ja sieppaa teid�n voittonne. Se tuntuu
teid�n kannaltanne katsottuna tukalalta tilalta, joka h�iritsee
luomakunnan j�rjestyst�, ja ainoa keino teid�n mielest�nne on trustin
h�vitt�minen, joka riist�� teilt� teid�n voittonne.

�Min� olen kuunnellut tarkasti, ja minun ymm�rt��kseni on olemassa


ainoastaan yksi nimi, joka teille sopii. K�yt�n sit� teist� puhuessani.
Te olette koneens�rkij�it�. Tied�ttek�, mit� se merkitsee? Suokaa minun
selitt��. Kahdeksannellatoista vuosisadalla miehet ja naiset Englannissa
kutoivat vaatetta kangaspuilla omissa m�keiss��n. Se oli hidasta, ja
sellainen kutomateollisuus tuli kalliiksi. Silloinpa keksittiin
h�yrykone ja muut ty�t� helpottavat koneet. Tuhannet kangaspuut, jotka
saavat k�ytt�voimansa yhdest� ainoasta h�yrykoneesta, kutoivat kangasta
paljon huokeammalla kuin yksityiset kutojat k�sin ja jaloin
k�ytett�vill� kangaspuilla. Tehtaat muodostivat yhtym�n, jonka edest�
kilpailun t�ytyi v�isty�. Ne miehet ja naiset, jotka olivat ennen
kutoneet omilla kangaspuillaan, siirtyiv�t tehtaisiin ty�skentelem��n
kutomakoneilla, ei itselleen, vaan tehtaanomistajalle, kapitalistille.
Ja edelleen, pikku lapset meniv�t kutomaan noilla uusilla koneilla,
suostuen ty�skentelem��n pienemm�ll� palkalla ja siten ty�nt�en pois
tielt��n aikuiset. Siit� koitui miehille kovat ajat. Puute ja n�lk�
tulivat yleisiksi. Ja he p��tteliv�t, ett� siihen kaikkeen olivat koneet
syyn�. Siksip� he alkoivat s�rke� koneita. Mutta he eiv�t tietystik��n
onnistuneet tuossa per�ti typer�ss� yrityksess�.

�Te ette ole ottaneet oppiaksenne heid�n esimerkist��n. Puolitoista


sataa vuotta my�hemmin te hy�kk��tte s�rkem��n koneita. Teid�n oman
tunnustuksenne mukaan trustin koneet ovat parempia ja tekev�t ty�t�
huokeammalla. Siit� johtuu, ett� te ette voi kilpailla niiden kanssa. Ja
kuitenkin te tahtoisitte s�rke� nuo koneet. Te olette viel� typer�mpi�
kuin nuo typer�t englantilaiset ty�miehet. Ja samaan aikaan kuin te
rimpuilette vapaata kilpailua palauttaaksenne, jatkavat trustit
h�vitysty�t��n keskuudessanne.

�Kaikki te kerrotte samaa juttua -- kilpailun lakkaamisesta ja


liikeyhtym�in syntymisest�. Te, mr Owen, h�vititte kilpailun t��ll�
Berkeleyssa, kun teid�n haarakauppanne karkoitti liikkeest� kolme pient�
ruokakauppaa. Teid�n yhti�nne oli voimakkaampi. Ja siit� huolimatta te
tunnette toisten yhti�itten painavan itse�nne, trustiyhti�itten, ja te
valitatte. Se johtuu siit�, ett� te itse ette kuulu trustiin. Jos te
olisitte koko maata k�sitt�v�n ruokatavaratrustin osakas, niin
veisaisitte toisenlaista virtt�, ja sanat teid�n virress�nne
kuuluisivat: 'Siunatut olkoot trustit.' Ja sen lis�ksi, ett� teid�n
pienoinen yhti�nne ei ole trusti, te tunnette voimainne puutteen. Te
alatte k�sitt��, ett� te ja teid�n liikkeenne ette ole muuta kuin
nappuloita tuossa peliss�. Te n�ette mahtavain yhti�itten kohoavan ja
paisuvan p�iv� p�iv�lt� mahtavammiksi; te tunnette, miten niiden
haarniskoitu k�si ojentuu ottamaan teilt� teid�n voittonne.
Rautatietrusti, �ljytrusti, hiilitrusti, ter�strusti ... ja te tied�tte,
ett� vihdoin ne musertavat teid�t, ottavat viimeisenkin prosentin teid�n
liikevoitostanne.

�Te, hyv� herra, olette huono peluri. Kun te tukahdutitte ne kolme


pient� ruokakauppaa t��ll� Berkeleyssa etev�mm�ll� yhti�ll�nne, niin
teid�n rintanne paisui, te puhelitte korskeasti kykenev�isyydest� ja
yritteli�isyydest� ja l�hetitte vaimonne huvimatkalle Eurooppaan niill�
voittorahoilla, jotka te ansaitsitte noiden kolmen ruokakaupan
kustannuksella. Mutta toiselta puolen teit� kaluavat isommat koirat, ja
sent�hden te ulisette. Ja t�m� pit�� paikkansa kaikkiin teihin n�hden.
Te kaikki ulisette. Te olette kaikki h�vi�peliss�, ja sent�hden te
ulisette.

�Mutta kun te vaikertelette, ette te kuvaa asemaanne niin


kursailemattomasti kuin min� olen tehnyt. Te ette sano, ett� te haluatte
pusertaa voittoja toisilta ja ett� koko teid�n ulinanne johtuu siit�,
ett� toiset haluavat pusertaa teilt� voittoja. Te olette ovelia. Te
sanotte jotakin muuta. Te pid�tte puheita pikkukapitalistisesta
politiikasta, kuten mr Calvin teki. Mit� h�n sanoi? Min� muistan
muutamia h�nen lauseitaan: 'Meid�n periaatteemme ovat oikeat', 'meid�n
tulee pyrki� alkuper�isiin amerikkalaisiin oloihin -- vapaa tilaisuus
kaikille', 'se vapauden henki, jonka vallitessa t�m� kansakunta syntyi',
'palatkaamme esi-is�imme periaatteisiin'.

�Kun h�n puhuu 'vapaasta tilaisuudesta kaikille', niin h�n tarkoittaa


vapaata tilaisuutta pusertaa voittoa, jonka tilaisuuden h�nelt� on
riist�nyt trusti. Ja hullunkurista t�ss� on se, ett� te olette
vatkuttaneet noita lauseita, kunnes itsekin uskotte ne tosiksi. Te
haluatte tilaisuutta saada ry�st�� l�himm�isi�nne omalla pienell�
tavallanne, mutta te uskottelette itsellenne, ett� te haluatte vapautta.
Te olette saitoja ja ahneita, mutta teid�n sanojenne koreus saattaa
teid�t uskomaan olevanne is�nmaallisia. Voitonhimonne, mik� on silkkaa
itsekkyytt�, te loihditte uhrautuvaiseksi harrastukseksi k�rsiv�n
ihmiskunnan hyv�ksi. Astukaa suoraan esille t�ss� meid�n kesken ja
puhukaa kursailematta suunne puhtaaksi.�

P�yd�n ymp�rill� istuvain kasvoilla kuvastui suuttumus ja kauhu. Tuon


parrattoman nuoren miehen puhe oli s�ik�hdytt�nyt heit�, ja h�nen
sanansa vaikuttivat kuin ruoska, h�nen siekailemattomat sanamuotonsa,
kun h�n uskalsi sanoa lapiota lapioksi. Mr Calvinilla oli vastaus
valmiina.

�Ja miksi ei?� h�n kysyi. �Miksi emme voisi palata siihen aikaan,
jolloin t�m� meid�n tasavaltamme perustettiin? Te olette puhunut paljon
totta, mr Everhard, niin t�yke�sti kuin olettekin sen tehnyt. Mutta
t�ss� meid�n kesken puhukaamme suoraa kielt�. Ottakaamme pois naamarimme
ja tunnustakaamme, ett� mr Everhard puhuu totta. Aivan oikein, me
pikkukapitalistit etsimme voittoa, jonka trustit uhkaavat meilt�
riist��. Totta on, ett� haluamme hajoittaa trustit, jotta saisimme pit��
voittomme. Ja miksi emme voisi sit� tehd�? Miksi emme? Min� tahdon
tiet��.�

�Ahaa, me alamme tulla asian ydinkohtaan�, lausui Ernest tyytyv�inen


ilme kasvoillaan. �Min� sanon teille, miksi ette, vaikka sanani
lienev�tkin katkeria. N�hk��, miekkoset, te olette jossakin m��rin
tutkineet liikealaa, mutta te ette tunne ensink��n yhteiskunnallista
kehityst�. Te olette nyt keskell� t�m�n kehityksen murroskautta, mutta
te ette ymm�rr� sit�, ja siit� juuri johtuu teid�n huitomisenne.
Miks'ette voi palata entiseen? Siksi, ettette voi. Yht� mahdoton kuin
teid�n on saada vesi juoksemaan vastavirtaan, yht� mahdoton teid�n on
py�rt�� taloudellista kehityst� takaisin samaan uomaan, mit� pitkin se
on kulkenut. Josua pys�ytti auringon, mutta te tahtoisitte tehd�
viel�kin enemm�n. Te tahtoisitte k��nt�� auringon kulkemaan takaperin
radallaan. Te tahtoisitte k��nt�� ajan niin, ett� keskip�iv�� seuraisi
aamu.

�Ty�t�s��st�v�n koneiston, j�rjestyneen tuotannon ja yhdistyneitten


teollisuuslaitosten etev�mmyyden uhalla te tahtoisitte siirt��
taloudellisen auringon kokonaisen sukupolven ajan taaksep�in eli siihen
aikaan, jolloin ei viel� ollut suurkapitalisteja, suuria koneita eik�
rautateit� -- jolloin lauma pikkukapitalisteja k�vi kesken��n
h�vityssotaa taloudellisen sekasorron vallitessa ja tuotanto oli
j�rjest�m�t�nt�, alkuper�ist�, puutteellista ja kallista. Uskokaa minua,
Josuan yritys oli helpompi, ja h�nell� oli Jehova apulaisenaan. Mutta
Jumala on hyl�nnyt teid�t pikkukapitalistit. Pikkukapitalistien aurinko
on laskemassa. Eik� se en�� koskaan nousekaan. Ettek� te voi liioin sit�
pys�ytt��. Te olette h�vi�mistilassa, ja te tulette tyystin h�vi�m��n
koko yhteiskunnasta.

�Se on kehityksen laki. Se on Jumalan sana. Ryhmittyminen on vahvempi


kuin kilpailu. Alkuihminen oli v�h�p�t�inen olento, joka piileskeli
kallioluolissa. H�n muodosti yhtymi� ja ryhtyi h�vityssotaan raatelevia
petoja vastaan. Ne olivat kesken�ns� kilpailevia el�imi�. Alkuper�inen
ihminen oli ryhmittyv� el�in, ja juuri sen kautta h�nen onnistui kohota
kaikkien muiden el�imien vallitsijaksi. Ja sittemmin ihminen on
kehitt�nyt keskuudessaan yh� suurempia ryhmityksi�. Ja siin� tuhat
vuosisataisessa taistelussa, miss� yhteenliittyminen on ollut kilpailua
vastassa, kilpailu on aina joutunut h�vi�lle. Se ken asettuu kilpailun
puolelle, on jo ennakolta tuomittu.�

�Mutta itse trustitkinhan kohosivat kilpailusta�, huomautti mr Calvin.

�Aivan niin�, vastasi Ernest. �Ja trustit itse tekiv�t lopun


kilpailusta, josta, teid�n omien sanojenne mukaan, johtuu, ett� te ette
en�� ole maitoliikkeess�.�

Ensimm�isen kerran naurettiin sin� iltana, ja itse mr Calvinkin yhtyi


siihen nauruun.

�Ja nyt, kun olemme johtuneet keskustelemaan trusteista�, jatkoi Ernest,


�niin tarkastelkaammepa moniaita seikkoja. Min� esit�n muutamia
n�k�kohtia, ja jos te ette niit� hyv�ksy, niin lausukaa mielipiteenne.
Vaitiolo on my�ntymisen merkki. Eik� ole totta, ett� kutomakoneella voi
valmistaa enemm�n kangasta ja huokeammalla kuin kangaspuilla?� H�n
pys�htyi, mutta kukaan ei vastannut. �Eik� siis olisi kokonaan
j�rjet�nt� s�rke� kutomakoneet ja ottaa uudestaan k�yt�nt��n kangaspuut,
jotka ovat k�mpel�t ja joilla kutominen tulee paljon kalliimmaksi?�
Seurue ny�kk�si my�nt�v�sti. �Eik� ole totta, ett� se yhtym�, joka
tunnetaan trustin nimell�, tuottaa tarkoitustaanvastaavammin ja
huokeammalla kuin tuhat kilpailevaa yhti�t�?� Viel�k��n ei kuulunut
yht��n vastalausetta. �Eik� niin ollen siis olisi j�rjet�nt� h�vitt��
tuo huokea ja j�rkiper�inen yhtym�?�

Pitk��n aikaan ei kukaan vastannut. Vihdoin mr Kowalt lausui:

�Mit� meid�n sitten on teht�v�? Trustien h�vitt�minen on meid�n


k�sitt��ksemme ainoa keino, jolla ne voidaan est�� p��sem�st� valtaan.�

Silloin Ernest innostui.

�Min� osoitan teille toisen keinon�, h�n huudahti. ��lk��mme h�vitt�k�


noita ihmeellisi� koneita, jotka tuottavat niin mukavasti ja v�hill�
kustannuksilla. Pyrkik��mme niit� vallitsemaan. K�ytt�k��mme hyv�ksemme
niiden tarkoituksenmukaisuutta ja huokeutta. K�ytt�k��mme niit� omaksi
hyv�ksemme. Karkoittakaamme noiden ihmeellisten koneiden nykyiset
omistajat ja ottakaamme ne omiin k�siimme. Sen tekee, hyv�t herrat,
sosialismi, viel� suurempi yhtym� kuin trustit, taloudellinen ja
yhteiskunnallinen ryhmitys, jonka vertaista ei meid�n maapallomme
historia tunne. Se edustaa kehityst�. Me asetamme ryhmityst� vastaan
viel� suuremman ryhmityksen. Ja se puoli voittaa. Liittyk�� meihin,
sosialisteihin, ja silloin olette voiton puolella.�

T�ll� kohtaa her�si vastustus. P�it� pudistettiin ja mutistiin.

�No hyv�, te siis mieluummin olette muinaisaikaisia kummituksia�, nauroi


Ernest. �Te siis tahdotte n�ytell� ammoin kuolleitten esi-is�inne osaa.
Mutta teid�n kohtalonne on jo ennakolta ratkaistu. Oletteko koskaan
ajatelleet, miten teid�n k�y silloin, kun kohoaa viel� suurempia
ryhmityksi� kuin nykyiset trustit? Oletteko koskaan miettineet, mik�
tulee olemaan teid�n kohtalonne silloin, kun suuret trustit vuorostaan
ryhmittyv�t ryhmien ryhm�ksi -- yhteiskunnalliseksi, taloudelliseksi ja
valtiolliseksi trustiksi?�

H�n k��ntyi yht'�kki� mr Calvinin puoleen.

�Sanokaa minulle�, virkkoi h�n, �eik� t�m� ole totta. Te olette


pakotettu muodostamaan uuden poliittisen puolueen sen t�hden, ett�
entiset puolueet ovat trustien k�siss�. Suurimpana haittana teid�n
maalaisliittonne pyrinn�ille ovat trustit. Jokaisen teid�n tiellenne
asetetun esteen, jokaisen teit� kohtaavan iskun ja tappion takana on
trustien k�si. Eik� niin ole? Sanokaahan.�

Mr Calvin ei vastannut.

�Lausukaa mielipiteenne�, kehoitti Ernest.

�Se on totta�, tunnusti mr Calvin. �Me valloitimme Oregonin valtion


lainlaatijakunnan ja saimme hyv�ksytyksi muutamia suojelusasetuksia,
mutta valtion kuvern��ri, joka on trustien mies, kielt�ytyi
allekirjoittamasta. Meid�n puolueemme p��si voitolle kuvern��rin
vaalissa Coloradossa, mutta lainlaatijakunta ei antanut hyv�ksymist��n.
Kaksi kertaa me olemme saaneet laadituksi koko maata k�sitt�v�n
tuloveroasetuksen, mutta molemmilla kerroilla ylioikeus on julistanut
sen perustuslainvastaiseksi. Oikeuslaitos on trustien k�siss�. Me,
kansa, emme maksa tuomareillemme riitt�vi� palkkoja. Mutta on tuleva
aika --�

�Jolloin yhdistyneitten trustien liitto vallitsee koko lains��d�nt�� ja


trustien liitto itse muodostuu hallitukseksi�, keskeytti Ernest.

�Ei koskaan, ei koskaan!� kuului useita ��ni�, ja kaikki kiivastuivat ja


muuttuivat sotaisiksi.

�Sanokaahan�, kysyi Ernest, �mit� te aiotte tehd� silloin, kun sellainen


aika tulee?�

�Me kokoamme kaikki voimamme sit� vastaan!� huudahti mr Asmunsen, ja


monet ��net vahvistivat h�nen lausuntonsa.

�Se merkitsee sis�llissotaa�, varoitteli Ernest.

�Tulkoon vain sis�llissota�, kuului mr Asmunsenin vastaus, jota


kannattivat kaikkien p�yd�ss� istujain ��net. �Me emme ole unohtaneet
esi-is�imme tekoja. Vapauden puolesta me olemme valmiit taistelemaan ja
kuolemaan.�

Ernest hymyili.

��lk�� unohtako�, h�n sanoi, �ett� me olemme ��nett�m�sti sopineet


siit�, ett� te tarkoitatte vapaudella oikeutta hy�ty� toisten
kustannuksella�.

Seurue kiukustui, miltei raivostui, mutta Ernest vaimensi melun ja


jatkoi voimakkaasti:

�Viel� er�s kysymys. Kun te nousette koko voimassanne, niin muistakaa,


ett� te nousette hallitusta vastaan, joka on trustien k�siss�. Siisp�
tulee hallitus l�hett�m��n teit� vastaan seisovan armeijan, laivaston,
vapaaehtoiset joukot, poliisivoiman -- sanalla sanoen Yhdysvaltain koko
sotakoneiston. Miss� on silloin teid�n voimanne?�

Heid�n kasvoillaan n�kyi nolostumisen ilme, ja ennenkuin he enn�ttiv�t


toipua, Ernest iski uudestaan.
�Muistatteko, ett� viel� joku aika sitten meid�n seisova armeijamme ei
k�sitt�nyt enemp�� kuin viisikymment� tuhatta miest�? Vuosi vuodelta
sit� on lis�tty, kunnes se jo t�t� nyky� nousee kolmeensataan
tuhanteen.�

Ja j�lleen h�n l�i.

�Eik� siin� kaikki. Sill'aikaa kuin te uuraasti palvelitte liikevoiton


nimell� tunnettua ep�jumalaanne ja pohditte kysymyst� lemmikkinne,
vapaan kilpailun siveellisyydest�, on ryhmittymisen kautta syntynyt
viel�kin merkillisempi� ja suurenmoisempia laitoksia. Min� tarkoitan
vapaaehtoista sotav�ke�.�

�Se on meid�n voimaamme!� huudahti mr Kowalt. �Sen avulla me torjuisimme


seisovan armeijan hy�kk�yksen.�

�Te itse joutuisitte vapaaehtoiseen v�keen�, huomautti Ernest, �ja


teid�t l�hetett�isiin Mainen valtioon, Floridaan, Filippiineille tai
jonnekin muualle, hukuttamaan veriin omia tovereitanne, jotka ovat
ryhtyneet sis�llissotaan oikeuksiensa puolesta. Samalla Kansasista tai
Wisconsinista taikka jostakin muusta valtiosta teid�n omat toverinne
l�htisiv�t liikkeelle hukuttamaan verivirtoihin teid�t, jotka olette
nousseet kapinoimaan.�

T�ll�in vallitsi t�ydellinen ��nett�myys, kunnes mr Owen murahti:

�Me emme menisi vapaaehtoiseen v�keen. Siten olisi koko kysymys


ratkaistu. Me emme olisi niin hupsuja.�

Ernest purskahti nauruun.

�Te ette ymm�rr� sit� ryhmityst�, mik� on syntynyt. Te ette mahtaisi


mit��n. Teid�t raastettaisiin sotav�keen.�

�On olemassa jotakin, jota me sanomme siviililaiksi�, intti mr Owen.

�Ei ainakaan silloin, kun hallitus lakkauttaa siviililain. Sin� p�iv�n�,


kun te mielisitte nousta koko voimassanne, teid�n voimanne
k��nnett�isiin teit� vastaan. Ja sotav�keen teid�n t�ytyisi menn�
tahtoen tai tahtomatta. Habeas corpus, min� kuulin jonkun mainitsevan
siit�. Sen sijaan, ett� teill� olisi oikeus alistaa asianne laillisen
tuomioistuimen ratkaistavaksi, te saisitte alistua ruumiintarkastukseen.
Jos te kielt�ytyisitte menem�st� sotav�keen tai tottelemasta m��r�yksi�
sinne jouduttuanne, niin teid�t tuomittaisiin kentt�sotaoikeudessa ja
ammuttaisiin kuin koirat. Sellainen on laki.�

�Sellainen ei ole laki�, vakuutti mr Calvin varmalla ��nenpainolla.


�Sellaista lakia ei ole olemassa. Nuori mies, te haaveilette. Mit� te
puhuitte vapaaehtoisten joukkojen l�hett�misest� Filippiineille. Se on
perustuslainvastaista. Perustuslaissa nimenomaan s��det��n, ett�
vapaaehtoista sotav�ke� ei voida l�hett�� valtakunnan rajojen
ulkopuolelle.�

�Mit� siin� on perustuslailla tekemist�, eh�tti Ernest kysym��n.


�Tuomioistuimet tulkitsevat perustuslakia ja tuomioistuimet, kuten mr
Asmunsen jo sanoi, ovat trustien palveluksessa. Sit�paitsi, kuten
sanoin, sellainen on laki. Se on ollut lakina jo vuosia, yhdeks�n
vuotta, hyv�t herrat.�
�Ett�k� meid�t voidaan raastaa sotav�keen?� kysyi mr Calvin ihmeiss��n.
�Ett�k� meid�t voidaan ampua sotaoikeuden p��t�ksell�, jos
kielt�ydymme?�

�Niin, juuri niin�, vastasi Ernest.

�Mist� johtuu, ettemme ole koskaan kuulleet tuosta laista?� kysyi is�,
ja min� saatoin huomata, ett� se todellakin oli h�nelle uutta.

�Kahdesta syyst�, sanoi Ernest. �Ensiksi, sen sovelluttaminen ei ole


t�h�n saakka ollut tarpeellista. Ja toiseksi, t�m� laki kiid�tettiin
kongressin ja senaatin l�pi salavihkaa, melkein ilman mit��n
keskustelua. Tietystik��n sanomalehdet eiv�t hiiskuneet asiasta mit��n.
Mutta me sosialistit tiesimme sen. Meid�n sanomalehdiss�mme kerrottiin
siit�, mutta teh�n ette koskaan lue meid�n lehti�mme.�

�Te haaveilette, sanon sen viel�kin kerran�, arveli mr Calvin. �Meid�n


maamme ei olisi koskaan sit� sallinut.�

�Mutta meid�n maamme salli sen�, vastasi Ernest. �Ja mit� tulee minun
haaveilemiseeni� -- h�n otti taskustaan pienen lehtisen -- �sanokaahan,
n�ytt��k� t�m� haaveelta�.

H�n levitti sen ja alkoi lukea:

�Ensimm�inen pyk�l�: olkoon s��detty j. n. e., j. n. e., ett�


vapaaehtoisiin kaarteihin kuuluvat kaikki ruumiiltaan kelvolliset
miespuoliset kansalaiset, jotka ovat t�ytt�neet kahdeksannentoista
ik�vuotensa, aina nelj�nkymmenenviiden vuoden ik��n asti, kaikissa
valtioissa, territorioissa ja Columbian piirikunnassa.

�Seitsem�s pyk�l� ... ett� jokainen upseeri tai sotamies -- muistakaa,


hyv�t herrat, ett� te ensimm�isen pyk�l�n mukaan olette kaikki
sotamiehi� -- ett� jokainen sotamies, joka kielt�ytyy saapumasta
palvelukseen k�skyn saatuaan, joutuu vastaamaan teostaan sotaoikeuden
edess� ja langetetaan sellaiseen rangaistukseen kuin sotaoikeus hyv�ksi
n�kee.

�Kahdeksas pyk�l� ... ett� sotaoikeus on kokoonpantu yksinomaan sotav�en


upseereista.

�Yhdeks�s pyk�l� ... ett� vapaaehtoinen sotav�ki silloin, kun se


kutsutaan Yhdysvaltain palvelukseen, tulee olemaan samojen asetusten ja
m��r�ysten alaisena kuin Yhdysvaltain vakinainen sotav�ki.

�T�ss� sit� ollaan, hyv�t herrat Amerikan kansalaiset ja sotatoverit.


Yhdeks�n vuotta sitten me sosialistit arvelimme, ett� tuo laki oli
aiottu ty�v�ke� vastaan. Mutta n�ytt�� silt�, ett� se oli t�hd�tty
my�skin teit� vastaan. Kongressimies Wiley lausui sen lyhyen keskustelun
aikana, mik� kongressissa sukeusi tuon lakiehdotuksen yhteydess�, ett�
sen tarkoituksena oli perustaa reserviv�ki, 'joka ottaisi roistov�ke�
kurkusta kiinni ja suojelisi kansalaisten henke�, vapautta ja
omaisuutta'. Ja vastaisuudessa, kun te nousette koko voimassanne,
muistakaa, ett� nousette trustien omaisuutta ja trustien vapautta
vastaan, ja ett� t�t� lakia tullaan silloin sovelluttamaan teihin.
Teilt� nyhdet��n hampaat. Teid�n kyntenne katkaistaan. Ja sin� p�iv�n�,
jona te nousette koko voimallanne, hampaattomina ja kynnett�min�, olette
te yht� vaarattomia kuin simpukkaparvi.�

�Min� en usko sit�!� huudahti Kowalt. �Sellaista lakia ei ole olemassa.


Se on teid�n sosialistien sepitt�m� juttu.�

�T�m� lakiehdotus esitettiin kongressin edustajahuoneelle hein�kuun 30


p�iv�n� 1902�, kuului vastaus. �Sen esitti Ohion edustaja Dick. Se
ty�nnettiin kiireesti l�pi. Senaatti hyv�ksyi sen yksimielisesti
tammikuun 14 p�iv�n� 1903. Ja t�sm�lleen seitsem�n p�iv�� my�hemmin sen
hyv�ksyi Yhdysvaltain presidentti.�[1]

[1] Everhard oli t�ydellisesti oikeassa, erehtyen ainoastaan


p�iv�m��r�st�, sill� kysymyksess� oleva lakiehdotus j�tettiin
edustajahuoneelle kes�kuun 30 p. eik� hein�kuun 30 p. -- Muuten
saapuvilla olleiden liikemiesten tiet�m�tt�myys ei ole suuresti
ihmetelt�v�. Hyvin harvat ihmiset olivat tietoisia t�m�n samaisen
lain olemassaolosta. Kumousmies E. Unterman julkaisi hein�kuussa v.
1903 Girardissa, Kansasissa, lentokirjasen �Militia Bill�
(Sotilaslaki), mutta kirjanen ei p��ssyt laajalle levi�m��n
ty�l�isten keskuudessa; ja toiselta puolen luokkarajat olivat jo
siin� m��rin selvinneet, ett� keskiluokka ei tuota kirjasta lukenut,
siten j��den tiet�m�tt�myyteen koko laista.

YHDEKS�S LUKU.

Haaveilijan matematiikkaa.

Sen h�mmennyksen vallitessa, mink� h�nen paljastuksensa oli aiheuttanut,


Ernest alkoi j�lleen puhua.

�Te olette sanoneet, kymmenkunta teist� t�n� iltana, ett� sosialismi on


mahdottomuus. Te olette vakuuttaneet, ett� se on mahdottomuus; suokaa
minun vuorostani osoittaa, ett� se on v�ltt�m�tt�myys. Ei ainoastaan se
ole v�ltt�m�t�nt�, ett� te pikkukapitalistit h�vi�tte n�ytt�m�lt�, vaan
niinik��n v�ltt�m�t�nt� on suurten kapitalistien ja trustien h�vi�minen.
Muistakaa, ett� kehityksen virta ei koskaan k��nny takaperin. Se juoksee
yh� eteenp�in, ja se juoksee kilpailusta ryhmitykseen, pienest�
ryhmityksest� isoon ryhmitykseen ja isoista ryhmist� j�ttil�isryhmiin,
ja se juoksee sosialismiin, joka on kaikkein suurenmoisin ryhmitys.

�Te sanotte, ett� min� haaveilen. Hyv� on. Min� esit�n teille
haaveitteni matematiikan; ja jo etuk�teen haastan teid�t osoittamaan,
miss� suhteessa minun laskuni eiv�t pid� paikkaansa. Tulen osoittamaan,
miksi kapitalistisen j�rjestelm�n kukistuminen on v�ltt�m�t�n. Mutta
malttakaa mielenne, jos teist� alussa tuntuu, ett� poikkean asiasta.

�Ottakaamme ensiksikin tarkasteltavaksemme joku erityinen teollisuus, ja


heti kun min� sanon jotakin sellaista, jota ette hyv�ksy, tehk�� hyvin
ja keskeytt�k�� minut. Ajatelkaamme esimerkiksi kenk�tehdasta. Tehdas
valmistaa nahasta kenki�. Olettakaamme, ett� sill� on sadan dollarin
arvosta nahkaa. Se kulkee tehtaan l�pi muuttuen kengiksi, joiden arvo
on, sanokaamme, kaksisataa dollaria. Mit� on tapahtunut? Nahan arvo on
lis��ntynyt sadalla dollarilla. Miten se lis��ntyminen tapahtui?
Katsotaanhan.
�P��oma ja ty� koroittivat tuon nahan arvoa sadalla dollarilla. P��oma
pani puolestaan tehtaan, koneet ja suoritti tuotantokustannukset. Ty�
pani puolestaan itsens�. P��oman ja ty�n yhteisvaikutuksesta arvo kohosi
sadalla dollarilla. Oletteko kaikki t�h�n saakka samaa mielt�?�

Miehet p�yd�n ymp�rill� ny�k�yttiv�t my�nt�v�sti p�it��n.

�Ty� ja p��oma tuotettuaan t�m�n sata dollaria ryhtyv�t jakamaan sit�


kesken�ns�. Mutta sivuuttaen ne murtoluvut, joilla t�t� jakoa
tilastoissa m��ritell��n, k�ytt�k��mme kokonaislukuja. P��oma ottaa
omana osuutenaan viisikymment� dollaria, ja ty� saa palkkoina toisen
viisikymment�. Me emme tahdo t�ss� k�yd� riitelem��n jaosta. Mutta varma
on, ett� osapuilleen n�in tapahtuu t�m� jako. Ja otettakoon huomioon,
ett� se, mik� on totta t�ll� erityisell� teollisuusalalla, pit��
paikkansa kaikkiin teollisuuksiin n�hden. Vai kuinka?�

Ja taaskin koko seurue my�nsi niin olevan.

�No niin, otaksukaamme, ett� ty�l�iset saatuaan viisikymment�


dollariansa tahtoisivat ostaa noita samoja kenki�. He voisivat ostaa
ainoastaan viidenkymmenen dollarin arvosta. Se on selv�, eik� niin?

�Ja sitten me siirrymme t�st� erikoisalasta teollisuustuotantoon


ylimalkaan, joka k�sitt�� nahan, raaka-aineet, kuljetuksen, myynnin ja
kaikki. Sanokaamme, ett� varallisuuden tuotanto Yhdysvalloissa
vuosittain nousee nelj��ntuhanteen miljoonaan dollariin. Tuotanto siis
on nelj�tuhatta miljoonaa. Kuinka paljon t�st� ty�v�ki voi ostaa
takaisin? Kaksituhatta miljoonaa. T�st� kai ei tarvitse keskustella? Ja
sit�paitsi minun numeroni ovat lievi�. Sill� tuhannet kapitalistiset
metkut vaikuttavat, ett� ty�l�iset eiv�t voi ostaa takaisin puoltakaan
kokonaistuotannosta.

�Mutta palataksemme asiaan sanomme, ett� ty�v�ki ostaa takaisin


kahdellatuhannella miljoonalla dollarilla. Ja selv� j�rki sanoo, ett�
ty�v�ki siis voi kuluttaa ainoastaan kahdentuhannen miljoonan arvosta,
joten j�ljelle j�� kaksituhatta miljoonaa, mit� ty�v�ki ei voi lunastaa
eik� kuluttaa.�

�Ty�v�ki ei kuluta edes noita kahtatuhatta miljoonaa�, huomautti mr


Kowalt. �Jos se kuluttaisi, ei sill� olisi talletuksia s��st�pankeissa.�

�Ty�v�en talletukset s��st�pankeissa eiv�t todellisuudessa ole muuta


kuin vararahasto, jota kulutetaan sit� mukaa kuin sit� karttuu. Ne
s��st�t ovat vanhainp�iv�in, sairauden, tapaturmien ja
hautauskustannusten varalta. Ne ovat itse asiassa vain leip�pala, joka
pannaan talteen seuraavana p�iv�n� sy�t�v�ksi. Ep�ilem�tt� ty�v�ki
kuluttaa koko sen tuotannon, mink� se saa irti palkkarahoillaan.

�Kaksituhatta miljoonaa j�� p��oman osalle. Kuluttaako sitten p��oma sen


j��nn�ksen, mik� sille j�� suoritettuaan kustannukset? Kuluttaako p��oma
koko tuon kaksituhatta miljoonaa?�

Ernest pys�htyi hetkeksi j�tt�en kysymyksens� l�sn�olevain


vastattavaksi. He pudistivat p�it��n.

�En tied� sit�, sanoi er�s heist� avomielisesti.


�Tietysti tied�tte�, jatkoi Ernest. �Ajatelkaahan vain. Jos p��oma
kuluttaisi osansa, ei p��oman kokonaissumma voisi lis��nty�. Se pysyisi
aina yht� suurena. Jos tarkastatte Yhdysvaltain taloudellista historiaa,
niin huomaatte, ett� p��oman yleissumma on yht� mittaa kohonnut. Siis
p��oma ei kuluta osaansa. Muistatteko sen ajan, jolloin Englannilla oli
niin paljon meid�n rautateittemme obligatsioneja? Vuosien vieriess� me
olemme lunastaneet nuo obligatsionit. Mit� se merkitsee? Se merkitsee,
ett� meid�n p��omamme kuluttamaton osa osti takaisin nuo velkakirjat.
Mit� merkitsee se tosiasia, ett� t�n� p�iv�n� Yhdysvaltamme kapitalistit
omistavat tuhansien miljoonien dollareitten arvosta Meksikon, Ven�j�n,
Italian, Kreikan valtionobligatsioneja? Se merkitsee, ett� nuo tuhannet
miljoonat dollarit muodostavat osan siit� ylij��m�st�, mit� kapitaali ei
ole kuluttanut. Ja sit�paitsi aina kapitalistisen j�rjestelm�n
alkuajoista saakka kapitaali ei ole milloinkaan kuluttanut koko osaansa.

�Ja nyt me tulemme asian ytimeen. Nelj�ntuhannen miljoonan arvosta


tuotetaan varallisuutta Yhdysvalloissa vuosittain. Ty�v�ki ostaa
takaisin ja kuluttaa kaksituhatta miljoonaa. Siit� siis j�� aikamoinen
j��nn�s kuluttamatta, kun kapitaali ei kuluta niit� kahtatuhatta
miljoonaa. Mihin joutuu t�m� j��nn�s? Mit� sill� voidaan tehd�? Ty�v�ki
ei voi sit� kuluttaa, sill� se on jo k�ytt�nyt kaikki palkkarahansa.
Kapitaali ei voi k�ytt�� siit� enemp�� kuin se jo on k�ytt�nyt. Mihin
joutuu t�m� j��nn�s? Mit� sill� tehd��n?�

�Se myyd��n ulkomaille�, eh�tti mr Kowalt sanomaan.

�Niin juuri�, my�nsi Ernest. �Juuri t�st� j��nn�ksest� johtuu, ett� me


tarvitsemme ulkomaisia markkinoita. Se myyd��n ulkomaille. Se on myyt�v�
sinne. Ainoastaan siten voimme p��st� siit� erilleen. Ja tuosta
k�ytt�m�tt�m�st� ylij��m�st�, joka l�hetet��n ulkomaille, muodostuu
meid�n n. s. suotuisa kauppabalanssimme. Olemmeko siit� kaikin yht�
mielt�?�

�Minun mielest�ni on ajan hukkaa pohtia n�it� kaupan aakkosia, sanoi mr


Calvin kuivasti. �Me kaikki ymm�rr�mme ne.�

�Ja juuri n�ill� aakkosilla, joita olen niin juurta jaksain k�sitellyt,
aion h�mm�stytt�� teid�t�, vastasi Ernest. �Niiss� se ydin piilee. Ja
min� h�mm�styt�n teid�t heti paikalla. Kas n�in.

�Yhdysvallat on kapitalistinen valtakunta, joka on kehitt�nyt


tulol�hteit��n. Johtuen kapitalistisesta tuotantoj�rjestelm�st� sill� on
kuluttamaton ylij��m�, josta sen on p��st�v� erilleen, ja siit� on
koetettava vapautua ulkomailla.[1] Ja samaa kuin Yhdysvalloista on
sanottava jokaisesta kapitalistisesti kehittyneest� maasta. Jokaisella
sellaisella maalla on kuluttamaton ylij��m�ns�. �lk�� unohtako, ett� ne
ovat jo k�yneet kauppaa kesken��n ja ett� t�m� ylij��m� on yh� vain
olemassa. Ty�v�ki kaikissa n�iss� maissa on kuluttanut palkkansa eik�
voi ostaa enemp��. Samoin kapitaali kaikissa noissa maissa on k�ytt�nyt
t�st� ylij��m�st� sen verran kuin se luonteensa mukaisesti voi k�ytt��.
Ja yh� vain on ylij��m�. Ne eiv�t voi ty�nt�� noita j�ljellej��neit�
varastoja toisilleen. Miten ne siis p��sev�t niist� erilleen?�

[1] Theodore Roosevelt, joka oli Yhdysvaltain presidenttin� muutamia


vuosia ennen n�it� tapauksia, antoi seuraavan virallisen
julistuksen: �Tavaroiden osto ja myynti t�ytyy saattaa sellaiseen
suhteeseen kesken��n, ett� Yhdysvaltain ylituotanto voidaan myyd�
ulkomaille tyydytt�vill� ehdoilla.� Ja t�ll� ylituotannolla h�n
tietysti tarkoitti sit� kapitalistisen j�rjestelm�n voitto-osinkoa,
mit� kapitalistit eiv�t kyenneet kuluttamaan. Samoihin aikoihin
senaattori Mark Hanna sanoi: �Yhdysvalloissa on varallisuuden
vuotuinen tuotanto kolmatta osaa suurempi kuin kulutus.� Niinik��n
er�s toinen senaattori, Chauncey Depew, lausui: �Amerikan kansa
tuottaa vuosittain kahdentuhannen miljoonan dollarin arvosta enemm�n
varallisuutta kuin se kuluttaa.�

�Myyv�t ne sellaisiin maihin, joiden tuotantoa ei viel� ole kehitetty�,


sanoi mr Kowalt.

�Aivan niin. Minun todistelutapani, katsokaahan, on niin yksinkertainen,


ett� teid�n ajatuksenne juoksevat minun sanojeni edell�. Ja sitten
seuraava askel. Otaksukaamme, ett� Yhdysvallat l�hett�v�t ylituotantonsa
johonkin sellaiseen maahan, jonka teollisuus ei ole kehittyneell�
kannalla, kuten esim. Brasiliaan. Mit� sitten Yhdysvallat saavat
vuorostaan Brasilialta?�

�Kultaa�, sanoi mr Kowalt.

�Mutta maailmassa on vain rajoitettu m��r� kultaa, eik� sit� ole


paljon�, muistutti Ernest.

�Kultaa arvopaperien, velkakirjojen y. m. s. muodossa�, muutti mr Kowalt


edellist� huomautustaan.

�Jo sattui�, sanoi Ernest. �Brasiliasta Yhdysvallat vuorostaan saavat


velkakirjoja ja arvopapereita. Ja mit� se merkitsee? Se merkitsee, ett�
Yhdysvallat tulevat saamaan haltuunsa rautateit�, kaivantoja ja maita
Brasiliassa. Ja mit� siit� vuorostaan seuraa?�

Mr Kowalt mietti ja pudisti p��t��n.

�Min� sanon teille�, jatkoi Ernest. �Se merkitsee, ett� Brasilian


teollisuutta aletaan kehitt��. Ja sitten seuraava askel. Kun Brasilia
kapitalistisen j�rjestelm�n vallitessa on kehitt�nyt teollisuutensa,
tulee sille itselleen kasaantumaan kuluttamattomia varastoja. Voiko se
p��st� eroon tuosta ylij��m�st� l�hett�m�ll� sen Yhdysvaltoihin? Ei
suinkaan, sill� Yhdysvalloilla itsell��n on k�det t�ynn� ylituotantoa.
Voivatko Yhdysvallat samoinkuin aikaisemminkin p��st� ylij��m�st��n
l�hett�m�ll� sen Brasiliaan? Eiv�t, sill� Brasilialla on nyt itsell��n
liikatuotantoa.

�Mit� seuraa siit�? Niin, se merkitsee, ett� Yhdysvaltain ja Brasilian


on etsitt�v� markkinoita sellaisissa maissa, joiden teollisuus ei ole
viel� kehittynyt. Mutta toiselta puolen sellainen ylituotannon
purkaminen johonkin alkuper�isell� taloudellisella kannalla olevaan
maahan jouduttaa ja tekee v�ltt�m�tt�m�ksi sen maan kapitalistisen
kehityksen. No niin, herrat, seuratkaa minua. Meid�n maapallomme on vain
niin ja niin suuri. Maailmassa on vain niin ja niin monta maata. Mit�
tulee tapahtumaan silloin, kun jok'ikinen maailman maa aina kaikkein
pienimp��n saakka seisoo kaikkia toisia vastassa iso ylij��m�
kuluttamatonta teollisuutta varastohuoneissaan?�

H�n pys�htyi hetkeksi tarkastelemaan kuulijoitaan. Heid�n �llistyksens�


n�ytti huvittavalta. Ernest oli esityksell��n loihtinut heid�n eteens�
kuvan ja avannut heid�n silm�ns� n�kem��n sen. He n�kiv�t sen, ja se
t�ytti heid�n mielens� pelolla.
�Me aloitimme aakkosista, mr Calvin�, sanoi Ernest salamyhk�isesti. �Ja
min� esit�n teille loputkin aakkoset. Se on hyvin yksinkertaista. Ja
siin� piilee sen voima. Te varmaankin haudotte mieless�nne vastausta.
Miten te siis arvelette k�yv�n sitten, kun kaikissa maailman maissa on
kuluttamaton ylij��m�? Mik� perii silloin teid�n kapitalistisen
j�rjestelm�nne?�

Mutta mr Calvin pudisti ep�r�iv�n� p��t��n. H�n n�ht�v�sti kulki


Ernestin j�lki� takaisinp�in etsien virhett� h�nen todistelustaan.

�Sallikaa minun k�yd� kanssanne toistamiseen l�pi tuo keskustelu�, sanoi


Ernest. �Me aloitimme erikoisesta teollisuusalasta, kenk�tehtaasta. Me
huomasimme, ett� yhdistyneen tuotannon jako tapahtui siell� samassa
j�rjestyksess� kuin se tapahtuu ylimalkaan kaikilla teollisuusaloilla.
Me huomasimme, ett� ty�v�ki voi lunastaa palkoillaan ainoastaan niin ja
niin paljon tuotetuista tavaroista ja ett� p��oma ei kuluta kaikkea
j�ljellej��nytt� tuotantoa. Me n�imme, ett� kun ty�v�ki oli ostanut koko
palkallaan ja p��oma k�ytt�nyt sen verran kuin se tarvitsi, j�i viel�
j�ljelle kuluttamaton j��nn�s. Me sovimme siit�, ett� t�m� ylij��m�
voitiin kuluttaa ainoastaan siten, ett� se l�hetettiin ulkomaisille
markkinoille. Ja me sovimme niinik��n siit�, ett� t�m�n ylituotannon
siirt�minen johonkin toiseen maahan vaikuttaa sen, ett�
kysymyksess�olevan maan teollisuus alkaa kehitty� kapitalistiseen
malliin ja ett� lyhyen ajan kuluessa kysymyksess�olevassa maassa
itsess��n syntyy ylituotantoa. Me seurasimme edelleen t�t� kehityst�
kaikissa maailman maissa, kunnes tulimme siihen, ett� jokainen maa
tuottaa joka vuosi ja joka p�iv� kuluttamattoman ylij��m�n, jota se ei
voi en�� saada kaupaksi miss��n maassa. Ja nyt min� kysyn teilt�
toistamiseen, mit� meid�n on teht�v� tuolla ylij��m�ll�?�

Viel�k��n ei kukaan vastannut.

�Mr Calvin?� kys�isi Ernest.

�Se riitt�� minulle�, tunnusti mr Calvin.

�En ole ikin� aavistanut mit��n sellaista�, sanoi mr Asmunsen. �Ja


todellakin se n�ytt�� selv�lt� kuin p�iv�.�

T�ll�in ensikerran kuulin selitett�v�n Karl Marxin[1] oppia yliarvosta,


ja Ernest oli tehnyt sen niin helppotajuisesti, ett� min�kin istuin
h�mm�styneen� ja mykistyneen� paikoillani.

[1] Karl Marx -- sosialismin kuuluisimpia neroja. Saksan juutalainen


syntyper�lt��n ja John Stuart Millin aikalainen. Meist� tuntuu
uskomattomalta, ett� saattoi kulua niin kauan, ennenkuin h�nen
taloudelliset oppinsa tulivat yleisemmin tunnustetuiksi, johon
menness� aikakauden hyv�ksytyt ajattelijat ja oppineet h�nt�
ivailivat. Marx karkoitettiin synnyinmaastaan ja kuoli
maanpakolaisena Englannissa.

�Osoitan teille keinon, kuinka tuosta ylij��m�st� p��st��n eroon�, sanoi


Ernest. �Heitt�k�� se mereen. Heitt�k�� joka vuosi tuhansien miljoonien
dollarien arvosta kenki�, vehn��, vaatteita ja muita kauppatavaroita
mereen. Eik� asia ole sill� korjattu?�

�Ep�ilem�tt� se siten tulee korjatuksi�, vastasi mr Calvin. �Mutta on


hullunkurista, ett� te puhutte tuolla tavoin.�

Ernest hy�kk�si h�nen kimppuunsa nuolen nopeudella.

�Onko tuo hullunkurisempaa kuin se, mihin te pyritte, te koneens�rkij�,


joka tahtoisitte palata vedenpaisumuksen aikuisten esi-is�inne kannalle?
Mit� te ehdotatte keinoksi, jonka avulla k�visi p�ins� p��st� eroon
tuosta ylituotannosta? Te haluaisitte ratkaista sen kysymyksen
vaatimalla, ett� ei ole tuotettava yli tarpeen. Ja miten te sitten
voisitte v�ltt�� ylituotannon syntymisen? Palaamalla alkuper�isiin
tuotantomuotoihin, jotka ovat siksi hajanaisia, j�rjett�mi� ja
haaskaavia, ett� liikatuotantoa ei voisi synty�.�

Mr Calvin ryk�isi ja nielaisi. Isku oli sattunut keskelle otsaa.

�Te olette oikeassa�, sanoi h�n. �Tunnustan joutuneeni kiinni. Se on


hullunkurista. Mutta meid�n t�ytyy tehd� jotakin. Se on kysymys el�m�st�
ja kuolemasta meille keskiluokalle. Me emme mielisuosiosta h�vi�. Me
todellakin ennemmin palaamme esi-isiemme hankaloihin ja
ep�k�yt�nn�llisiin tapoihin. Me johdamme teollisuuden sen
trustin-edelliselle kehityskannalle. Me s�rjemme koneet, ja mit� te
mahdatte meille?�

�Mutta te ette voi s�rke� koneita�, vastasi Ernest. �Te ette voi py�rt��
takaisin kehityksen virtaa. Teit� vastassa on kaksi suurta valtaa,
joista kumpainenkin on voimakkaampi kuin teid�n keskiluokkanne. Suuret
kapitalistit, trustit lyhyesti sanottuna, eiv�t salli teid�n k��nty�
takaisin. Ne eiv�t salli teid�n s�rke� koneita. Ja viel� suurempi ja
mahtavampi kuin trustit on ty�v�ki. Se ei anna teid�n s�rke� koneita.
Maailman omistus samoin kuin koneidenkin lep�� trustien ja ty�v�en
k�siss�. Siin� on taistelun rintama. Kumpainenkaan puoli ei halua
koneiden h�vitt�mist�. Mutta kumpainenkin puoli tahtoo omistaa koneet.
Eik� keskiluokalla t�ss� taistelussa ole mit��n paikkaa. Keskiluokka on
k��pi� kahden j�ttil�isen v�liss�. Ettek� te huomaa, keskiluokan
poloiset j�senet, ett� olette myllynkivien v�liss� ja ett� jauhaminen jo
on t�ydess� k�ynniss�.

�Olen todistanut teille kylmill� numeroilla kapitalistij�rjestelm�n


v�ltt�m�tt�m�n kukistumisen. Kun jokaisessa maassa on kuluttamaton ja
kaupaksik�ym�t�n ylij��m�, silloin kapitalistinen j�rjestelm� romahtaa
maahan sen peloittavan voittojen rakennuksen kera, mink� se itse on
pystytt�nyt. Ja sin� p�iv�n� ei koneita tuhota. Silloin taistellaan
koneiden omistamisesta. Jos ty�v�ki p��see voitolle, on teid�n
kohtalonne helppo. Yhdysvallat ja koko maailma tulee silloin astumaan
uuteen suurenmoiseen aikakauteen. Sen sijasta, ett� koneet ruhjoisivat
ihmisi�, tulee el�m� niiden kautta kauniimmaksi ja jalommaksi. Te,
tuhotun keskiluokan j�senet, yhdess� ty�l�isten kanssa -- silloin ei
tule olemaan muita kuin ty�l�isi� -- tulette tasa-arvoisiksi n�iden
ihmeellisten koneiden tuotteista. Ja me kaikki yhdess� tulemme
rakentamaan viel� ihmeellisempi� koneita. Eik� silloin en�� tule olemaan
kuluttamatonta ylituotantoa, sill� liikevoittoa ei silloin en�� ole
olemassakaan.�

�Mutta otaksukaammepa, ett� trustit p��sisiv�t voitolle t�ss�


taistelussa koneiden ja maailman herruudesta�, virkkoi mr Kowalt.

�Silloin�, vastasi Ernest, �teid�t ja ty�v�en ja meid�t kaikki tallaa


rautakoroillaan sellainen hirmuvalta, jonka vertaista ihmiskunnan
historia ei tunne. Sille hirmuvallalle tosiaankin sopii nimeksi
Rautakorko.�[1]

[1] Mik�li tiedet��n, k�ytettiin t�t� nimityst� ensikerran t�ss�


tilaisuudessa.

Syntyi pitk� ��nett�myys, jonka kest�ess� p�yd�n ymp�rill� istuvat


miehet miettiv�t mieless��n p�in jos toisinkin.

�Mutta t�m� teid�n sosialisminne on unelma�, sanoi mr Calvin ja kertasi


sanan �unelma�.

�N�yt�n teille sitten jotakin, mik� ei ole unelma�, virkkoi Ernest. �Ja
sit� 'jotakin' min� sanon oligarkiaksi. Te sanotte sit� plutokratiaksi,
rahavallaksi. Mutta me molemmat tarkoitamme samaa asiaa, nim.
suurkapitalisteja ja trusteja. Tarkastakaamme kenen k�siss� valta on
t�n� p�iv�n�. Ja sit� varten meid�n on pidett�v� silm�ll� yhteiskuntamme
luokkajaoitusta.

�Yhteiskunnassa on kolme suurta luokkaa. Ensiksi tulee plutokratia,


jonka muodostavat rikkaat pankkiirit, rautatiekuninkaat, suurliikkeiden
johtajat ja trustiparoonit. Toinen j�rjestyksess� on keskiluokka, teid�n
luokkanne, jonka muodostavat farmarit, kauppiaat, pikkutehtailijat ja
vapaiden ammattien harjoittajat. Ja kolmantena j�rjestyksess� tulee
minun luokkani, proletaarit, k�yh�list�, jonka muodostavat
palkkaty�l�iset.[1]

[1] Yhdysvaltain asukasluku jakaantui Lucien Sanialin laatiman tilaston


mukaan v. 1900 t�m�n luokituksen j�lkeen seuraavasti:
�Plutokraattien luokka 250,251, keskiluokka 8,429,845 ja
proletariaatti 20,393,137.�

�Teid�n t�ytyy my�nt��, ett� rikkauksien omistaminen m��r�� todelliset


voimasuhteet Yhdysvalloissa t�n� p�iv�n�. Miten jakautuu maamme
varallisuus n�iden kolmen luokan kesken? Kas t�ss� numerot. Plutokratia
omistaa kuusikymment�seitsem�ntuhatta miljoonaa dollaria. Ja vaikka
kaikista eri toimialoilla olevista henkil�ist� Yhdysvalloissa ainoastaan
yhdeks�n tuhannesosaa kuuluu rahaylimyst��n, niin t�m� rahaylimyst�
omistaa seitsem�nkymment� prosenttia koko maan varallisuudesta.
Keskiluokka omistaa nelj�kolmattatuhatta miljoonaa. Eri toimialoilla se
on edustettuna yhdeks�ll�kolmatta prosentilla, jotka omistavat
viisikolmatta prosenttia koko varallisuudesta. J�ljell� on
proletariaatti. Se omistaa nelj�tuhatta miljoonaa. Eri toimialoilla sen
edustajia on seitsem�nkymment� prosenttia; ja proletariaatti omistaa
nelj� prosenttia koko varallisuudesta. Kenen k�siss� on valta, hyv�t
herrat?�

�Teid�n omien laskujenne mukaan meid�n luokkamme on voimakkaampi kuin


ty�v�enluokka�, huomautti mr Asmunsen.

�Se, ett� te sanotte meid�n luokkaamme heikoksi, ei tee teit� sen


vahvemmiksi plutokratian voiman edess�, sanoa sukaisi Ernest. �Ja
sit�paitsi en ole viel� lopettanut esityst�ni. On olemassa valta, viel�
mahtavampi kuin varallisuus, ja se on mahtavampi sen t�hden, ett� sit�
ei voida ottaa pois. Meid�n voimamme, proletariaatin voima, on meid�n
lihaksissamme, meid�n k�siss�mme, joilla me ojennamme vaalilippumme,
meid�n sormissamme, joilla voi liikuttaa liipaisinta. T�t� voimaa ei voi
kukaan meilt� nujertaa. Se on el�m�n oleellinen ominaisuus, se on se
voima, joka on rikkauksia mahtavampi ja jota rikkaudet eiv�t voi
riist��. Mutta teid�n voimanne on pidelt�viss�. Se voidaan teilt� ottaa.
Nyt jo plutokratia sit� teilt� ottaa. Vihdoin viimein se tulee ottamaan
sen teilt� kokonaan. Ja silloin te lakkaatte olemasta keskiluokka. Te
laskeudutte meid�n tasollemme. Teist� tulee proletaareja. Ja
merkillisint� kaikesta tulee olemaan, ett� te lis��tte meid�n voimaamme.
Me toivotamme teid�t tervetulleiksi, veljet, ja taistelemme rinnatusten
ihmisyyden asian puolesta.

�Ty�v�ell� n�hk��s ei ole sanottavasti mit��n menetett�v�n�. Sen osana


maan varallisuudesta ovat pitovaatteet, talous- ja huonekalut ja joskus,
mutta hyvin harvoissa tapauksissa, velaton koti. Mutta teill� on
todellista omaisuutta nelj�kolmattatuhatta miljoonaa, ja sen tulee
plutokratia teilt� riist�m��n. Tietysti on olemassa se mahdollisuus,
ett� proletariaatti ehtii ennen sit�. Ettek� n�e asemaanne, hyv�t
herrat? Keskiluokka on turvaton karitsa leijonan ja tiikerin v�liss�.
Jos toinen ei teit� saavuta, niin toinen varmasti saavuttaa. Ja jos
plutokratia enn�tt�� ensiksi, niin on vain ajankysymys, milloin
proletariaatti saavuttaa plutokratian.

�Eik� edes nykyinen varallisuutenne ole teid�n voimanne oikea mitta.


Teid�n varallisuutenne t�ll� hetkell� on ainoastaan tyhj� kuori. Ja
siit� juuri johtuu teid�n heikko huutonne: 'Palatkaamme esi-is�imme
aikoihin.' Te tunnette oman voimattomuutenne. Te tied�tte, ett� voimanne
on tyhj� kuori. Ja min� todistan teille sen tyhjyyden.

�Mit� valtaa on farmareilla? Enemm�n kuin toiset puolet ovat


todellisuudessa orjia, sen t�hden ett� he ovat pelkki� vuokraajia tai
heid�n maatilansa ovat velkojen panttina. Ja orjia he kaikki ovat siihen
katsoen, ett� nyt jo trustit omistavat tai vallitsevat (joka muuten
merkitsee aivan samaa) -- omistavat ja vallitsevat kaikkia
maantuotteiden kaupan v�lineit�, kuten j��huoneita ja -vaunuja,
rautateit�, elevaattoreita ja h�yrylaivalinjoja. Ja sen lis�ksi trustit
vallitsevat itse markkinoita. Kaiken t�m�n suhteen farmarit ovat
voimattomia. Mit� taas tulee heid�n poliittiseen valtaansa, palaan
siihen my�hemmin samassa yhteydess�, kun tulen puhumaan koko keskiluokan
hallinnollisesta ja poliittisesta vallasta.

�P�iv� p�iv�lt� trustit tukahduttavat farmareita niinkuin ne tekiv�t mr


Calvinille ja muille karjanhoitajille. Ja p�iv� p�iv�lt� tukahdutetaan
kauppiaita samalla tavalla. Muistatteko, miten tupakkatrusti tukahdutti
yksist��n New Yorkissa yli nelj�sataa tupakkamyym�l�� kuuden kuukauden
kuluessa? Miss� ovat kivihiilikenttien entiset omistajat? Te tied�tte
minun tarvitsematta sanoa, ett� rautatietrusti omistaa tai vallitsee
kaikkia kovan ja pehme�n hiilen kentti�. Eik� �ljytrusti omista
parikymment� valtamerilinjaa? Eik� se niinik��n vallitse
kupariteollisuutta, puhumattakaan sen yhteydess� toimivasta
sulattotrustista? Yhdysvalloissa on t�n� iltana kymmenentuhatta
kaupunkia, joita valaisevat �ljytrustiin kuuluvat kaasu- ja s�hk�yhti�t.
Ja yht� monessa kaupungissa ja niiden etukaupungeissa kaikki
s�hk�rautatiet ovat �ljytrustin k�siss�. Pikkukapitalistit, jotka ennen
olivat osallisina n�iss� tuhansissa liikeyrityksiss�, ovat kadonneet. Te
tied�tte sen. Ja samaa tiet� tulette tekin menem��n.

�Pikkutehtailijan laita on sama kuin farmarinkin. Ja pikkutehtailijat ja


farmarit ovat vaipuneet l��nityslaitoksen aikaiseen torpparuuteen. Ja
mit� sitten ovat vapaiden ammattien harjoittajat ja taiteilijat muuta
kuin juhtia kaikissa muissa suhteissa paitsi nimellisesti, kun taas
politikoitsijat ovat juoksupoikia. Miksi te, mr Calvin, puuhailette y�t
ja p�iv�t j�rjest��ksenne farmareita yhdess� muun keskiluokan kanssa
poliittiseksi puolueeksi? Siksi, ett� vanhojen puolueiden
politikoitsijat eiv�t tahdo olla miss��n tekemisiss� teid�n
homehtuneiden aatteittenne kanssa; ja haluttomia he ovat sen t�hden,
ett� he, kuten min� jo sanoin, ovat plutokratian juoksupoikia ja
hovipalvelijoita.

�Sanoin, ett� vapaiden ammattien harjoittajat ja taiteilijat ovat


rahaylimyst�n m�kkil�isi�. Mit� muuta he olisivat? Kaikki tyynni
professorit, papit, sanomalehdentoimittajat palvelevat plutokratiaa, ja
heid�n toimintansa rajoittuu sellaisten aatteiden ja k�sitysten
levitt�miseen, jotka joko eiv�t ole vahingollisia rahaylimyst�lle tai
ovat suorastaan sit� kiitt�vi� ja p�nkitt�vi�. Milloin he vain ryhtyv�t
julistamaan sellaisia aatteita, jotka vahingoittavat rahavaltaa, he
menett�v�t toimensa, jolloin he, jos eiv�t ole varustautuneet pahojen
p�ivien varalta, vaipuvat proletariaattiin ja menehtyv�t tai heist�
tulee ty�v�enagitaattoreita. �lk��nk� unohdettako, ett� juuri
sanomalehdist�, saarnastuoli ja yliopisto muodostavat yleisen
mielipiteen, m��r��v�t kansakunnan ajatussuunnan. Ja taiteilijat taas:
he palvelevat rahaylimyst�n turmeltunutta ja saastaista makua.

Mutta kaiken kaikkiaan, raha ei itsess��n ole todellinen valta. Se on


vallan edellytys, ja valta on hallinnollista. Kuka vallitsee hallitusta
t�n� p�iv�n�? Proletariaattiko, jonka kaksikymment� miljoonaa j�sent�
puuhailee hy�dyllisiss� t�iss�? Teit� naurattaa jo sellainen kysymyskin.
Ent� keskiluokka kahdeksine miljoonine j�senineen? Ei enemp�� kuin
proletariaattikaan. Kuka sitten vallitsee hallitusta? Rahaylimyst�,
johon ei kuulu enemp�� kuin nelj�nnesmiljoona toimivia j�seni�. Mutta
rahaylimyst� kokonaisuudessaan ei sit� tee, vaikka se suorittaisikin
ratsupalvelusta. Hallitusta todellisuudessa vallitsee plutokratian �ly,
joka �ly on kokoonpantu seitsem�st�[1] pienest� ja mahtavasta ryhm�st�.
Eik� ole unohdettava, ett� n�m� ryhm�t nyky��n muodostavat yhten�isen
renkaan.

[1] Viel� 1907 arveltiin olevan yksitoista ryhm��, jotka pitiv�t


k�siss��n t�m�n maan herruutta, mutta t�m� luku pieneni sen kautta,
ett� viisi rautatieyhti�t� sulautui yhdeksi kaikkia rautateit�
vallitsevaksi ryhm�ksi. N�m� viisi yhteensulautunutta ryhm��
raha-asioitsijoineen ja poliittisine liittolaisineen olivat: (1)
James J. Hill, Pohjoisl�nnen rautatiekuningas; (2) Pennsylvanian
rautatieryhm�, Scliff raha-asiain p��llikk�n�, halliten suuria
pankkihuoneita Philadelphiassa ja New Yorkissa; (3) Harriman,
neuvonantajanaan Frick ja poliittisena apulaisenaan Odell, valliten
keskimantereen, etel�isen L�nnen ja Etel�n ylimantereisia
rautateit�; (4) Gouldien suvun rautatiet; ja (5) Moore, Reid ja
Leeds, jotka tunnettiin nimell� �Rock Islandin joukkue�. N�m�
mahtavat oligarkit kohosivat kilpailun temmellyksest� ja liittyiv�t
yhteen.

�Sallikaa minun osoittaa yksi ainoa niist�, rautatieryhm�. Sen


palveluksessa on nelj�kymment� tuhatta asianajajaa, jotka valvovat sen
etuja tuomioistuinten edess�. Se antaa lukemattomia vapaapilettej�
tuomareille, pankkiireille, sanomalehdentoimittajille, papeille,
yliopistomiehille, valtioitten lainlaatijakuntain j�senille ja
kongressimiehille. Se yll�pit�� loistavia ja ylellisi� �lobbyja�[1]
jokaisen valtion hallituskaupungissa ja Washingtonissa. Ja maamme
kaikissa kaupungeissa ja kauppaloissa sill� on palveluksessaan ��ret�n
armeija k�tyreit� ja pikkupolitikoitsijoita, joiden varsinaisena
teht�v�n� on olla l�sn� nimityskokouksissa, tuppautua lautakuntiin,
lahjoa tuomareita ja joka suhteessa valvoa sen etuja.[2]

[1] Lobby -- eduskuntasalin yhteydess� oleva sivuhuone, joka oli


erityisesti j�rjestetty lainlaatijain lahjomista varten, vaikka
lainlaatijain otaksuttiin valvovan kansan etuja.

[2] Kymmenkunta vuotta ennen Everhardin puhetta New Yorkin kauppakamari


antoi kertomuksen, jossa m. m. sanottiin: �Rautatiet vallitsevat
ehdottomasti useimpien valtioitten lainlaatijakuntia; ne asettavat
ja erottavat liittosenaattoreja, kongressimiehi� ja kuvern��rej�,
m��r�ten t�ydellisell� diktaattorivallalla Yhdysvaltain
hallitusohjelman.�

�Hyv�t herrat, min� olen kuvannut ainoastaan yht� n�ist� seitsem�st�


ryhm�st�, jotka muodostavat plutokratian aivot, sen �lyn.[1] Teid�n
kahteenkymmeneennelj��n miljaardiin dollariin nouseva omaisuutenne ei
anna teille poliittista valtaa viidenkolmatta sentin edest�. Se on tyhj�
kuori, ja pian se kuorikin otetaan teilt� pois. Plutokratialla on
k�siss��n kaikki valta t�n� p�iv�n�. Se laatii lait, sill� onhan sill�
hallussaan senaatti, kongressi, tuomioistuimet ja valtioiden
lainlaatijakunnat. Eik� sill� hyv�. Lakien taakse tarvitaan
toimeenpaneva valta. T�n� p�iv�n� plutokratia laatii lait, ja niit�
toimeenpanemassa sill� on k�ytett�v�n��n poliisi, armeija, laivasto ja
vihdoin kansalliskaarti, johon me kaikki kuulumme, te, min� ja kaikki
muut.�

[1] Rockefeller alkoi proletariaatin j�senen�, ja


ahkeruudellaan ja oveluudellaan h�nen onnistui luoda ensimm�inen
varsinainen trusti, tunnettu nimell� Standard Oil (�ljytrusti). Emme
malta olla t�ss� esitt�m�tt� seuraavaa merkillist� kuvausta tuon
ajan historiasta, osoittaaksemme, miten �ljytrustin nopea kasvaminen
tuhosi pikkukapitalisteja ja joudutti kapitalistisen j�rjestelm�n
lopullista romahdusta. David Graham Phillips oli aikakauden
radikaalinen kirjailija, jonka �Saturday Evening Postissa� lokak. 4
p. v. 1902 ilmestyneest� kirjoituksesta lainaamme t�h�n otteen. Se
kuuluu n�in:

�Noin kymmenen vuotta sitten Rockefellerin tulot nousivat


kolmeenkymmeneen miljoonaan dollariin sangen luotettavien tietojen
mukaan. H�n oli jo silloin tehnyt kaikki kannattavat sijoitukset
�ljyteollisuuden alalla. Mutta tuloja virtasi edelleen m��r�tt�m�sti
enemm�n kuin kaksi miljoonaa dollaria kuussa yksist��n John Davison
Rockefellerille. Silloin her�si vakava kysymys uusille aloille
siirtymisest�, uusista sijoituksista. Siit� kysymyksest� muodostui
oikea painajainen. �ljytulot paisuivat paisumistaan, ja varmojen
sijoitusten luku oli sangen rajoitettu, viel� rajoitetumpi kuin se
on t�t� nyky�. Ja se, ett� Rockefellerit alkoivat ulottaa liikkeens�
�ljyst� muille aloille, ei tapahtunut yksinomaan sen t�hden, ett� he
halusivat lis�t� tulojaan uusilla voitoilla. Heid�t pakotti,
suorastaan ajoi siihen se kultavirta, mit� �ljytrusti yh� paisutti.
He muodostivat erityisen esikunnan, jonka teht�v�n� tuli olemaan
uusien liikealojen etsiminen ja rahojen sijoittaminen niihin.
Sanotaan, ett� t�m�n esikunnan p��llik�ll� on palkkaa 125,000
dollaria vuodessa.

��Ensiksi Rockefellerit valloittivat rautatiet. V. 1895:n tienoilla


he vallitsivat viidett� osaa maamme rautateist�. Mit� he
omistavatkaan tai vallitsevat t�n� p�iv�n�? He ovat hallitsevina
kaikilla New Yorkin suurilla rautateill�, pohjoiseen, it��n ja
l�nteen, lukuunottamatta yht� ainoata rautatiet�, jossa heid�n
rahojaan on ainoastaan muutamia miljoonia. He ovat osakkaina
useimmissa niist� rautateist�, jotka haarautuvat Chicagosta. Ja he
vallitsevat useita niist� rautatieverkoista, jotka ulottuvat Tyyneen
valtamereen.

��Mutta rautatiet yksin eiv�t voineet ime� sis��ns� kyllin nopeasti


noita mahtavia kultavirtoja. Samaan aikaan John Davison
Rockefellerin kuukausitulot olivat nousseet nelj��n, viiteen,
kuuteen miljoonaan dollariin, tehden seitsem�nkymment�viisi
miljoonaa vuosittain, ja uudet sijoitukset muilla teollisuusaloilla
lis�siv�t jo ennest��n satumaisia tuloja.

�Rockefellerit siirtyiv�t kaasu- ja s�hk�teollisuuden alalle, kun


n�m� alat olivat siin� m��rin kehittyneet, ett� ne tekiv�t
sijoituksen varmaksi. Ja Amerikan kansa rikastuttaa Rockefellereita
joka p�iv�, k�ytt�k��np� mit� valaistusainetta tahansa. He alkoivat
ottaa maatiloja kiinnitykseen. Ja sanotaan, ett� kun hyv�t vuodet
joku aika sitten vapauttivat farmarit kiinnitysveloistaan, niin se
liikutti Rockefelleria melkein kyyneliin asti; kahdeksan miljoonaa,
jotka h�n oli jo luullut saaneensa sijoitetuksi hyv�� korkoa ja
varmuutta vastaan, viskattiin nyt h�nen kynnykselleen ik�v�ll�
odottamaan uutta kotia itselleen. T�m� odottamaton ja harmillinen
sattuma oli liian kova isku miehelle, jolla on huono ruoansulatus...

�Sen per�st� Rockefellerit siirtyiv�t kaivantoihin -- rauta-,


kupari- ja lyijykaivoksiin, raitioteihin, Yhdysvaltain valtioitten
ja kaupunkien velkakirjoihin, h�yrylaivoihin ja s�hk�lenn�ttimeen,
kiinteimist�ihin, pilvenpiirt�jiin, asuntoihin, hotelleihin,
liikepalatseihin, henkivakuutukseen ja pankkiliikkeeseen. Eik�
vihdoin ollut olemassa yht��n teollisuusalaa, jolla ei olisi ollut
liikkeess� heid�n miljooniansa...

�Rockefellerin pankki -- National City Bank New Yorkissa -- on


ep�ilem�tt� suurin pankkilaitos Yhdysvalloissa. Sen voittavat koko
maailmassa ainoastaan Englannin ja Ranskan valtiopankit. Talletukset
nousevat yli sadan miljoonan dollarin p�iv�ss�, ja se vallitsee
Wall-streetin vekselilainaliikett� ja osakemarkkinoita. Mutta se ei
ole ainoa. Se on vain ensimm�inen ja suurin niist� nelj�st�toista
luotto- ja pankkihuoneesta, jotka Rockefeller omistaa New Yorkissa,
joitten lis�ksi h�nell� on hyvin lujia pankkeja maan kaikissa
suurimmissa liikekeskustoissa.

�John D. Rockefeller omistaa �ljytrustin osakkeita viidensadan


miljoonan dollarin arvosta markkinahintojen mukaan. H�nell� on sata
miljoonaa ter�strustissa, melkein yht� paljon er��ss� l�nnen
rautatiess�, viisikymment� miljoonaa er��ss� toisessa
rautatieverkossa, ja niin edesp�in. Viime vuonna h�nen tulonsa
nousivat 100,000,000 dollariin -- on ep�ilt�v��, nousevatko kaikkien
Rothschildien tulot yhteens� tuohon summaan. Ja se paisuu nopein
askelin.�

Sen per�st� ei en�� paljon keskusteltu ja pian p�iv�llinen p��ttyi.


Vieraat j�tteliv�t hyv�sti allap�in ja hiljaisin ��nin. N�ytti melkein
silt�, kuin heit� olisi peloittanut kuva, mink� olivat n�hneet.
�Asema todellakin on vakava�, sanoi mr Calvin Ernestille. �Eik� minulla
ole juuri mit��n muistuttamista teid�n kuvaustanne vastaan. Olen eri
mielt� teid�n kanssanne ainoastaan mik�li on kysymys keskiluokan
perikadosta. Me tulemme s�ilytt�m��n olemassaolomme, ja me kukistamme
trustit.�

�Ja palaamme esi-isiemme kannalle�, jatkoi Ernest h�nen lausettaan.

�Vaikkapa niinkin�, vastasi mr Calvin juhlallisen vakavasti. �K�sit�n


kyll�, ett� se on tavallaan jonkinlaista koneitten s�rkemist� ja ett� se
on typer��. Mutta el�m�h�n kokonaisuudessaan on typer�� meid�n
p�ivin�mme. Ja kaikessa tapauksessa meid�n koneens�rkemisemme on sent��n
k�yt�nn�llist� ja mahdollista, jota teid�n haaveenne eiv�t ole. Teid�n
sosialistinen haaveenne on -- niin, se on haave. Me emme voi seurata
teit�.�

�Soisin teid�n tuntevan hiukan enemm�n kehityst� ja yhteiskuntaoppia�,


sanoi Ernest vakavasti heid�n k�telless��n hyv�stiksi. �Se s��st�isi
meilt� monta ik�vyytt�.�

KYMMENES LUKU.

Py�rremyrskyss�.

Liikemiesten p�iv�llisten j�lkeen seurasi sarja kaameita tapauksia. Ja


min�, joka olin ik�ni el�nyt rauhallisessa ja hiljaisessa
yliopistokaupungissa, l�ysin yht'�kki� itseni suurten
maailmantapahtumain py�rteest�. En tied�, johtuiko se rakkaudestani
Ernestiin vaiko siit� selv�st� yhteiskunnan tilan n�kemyksest�, mink�
Ernestin johdolla olin saavuttanut, mutta minusta oli tullut
kumouksellinen, ja minut vetiv�t py�rteisiins� tapaukset, joita en viel�
kolme kuukautta sitten olisi lainkaan ymm�rt�nyt.

Minun omat kohtaloni k�rjistyiv�t yht�rinnan suuren yhteiskunnallisen


k�rjistymisen kanssa. Ensiksi tapahtui is�n erottaminen yliopistosta.
Totta kyll� h�nt� ei muodollisesti erotettu, mutta vaadittiin j�tt�m��n
erohakemuksensa. Se sellaisenaan ei paljoa merkinnyt. Itse asiassa se
huvitti is��. Se huvitti h�nt� eritt�inkin siihen katsoen, ett� tuota
erottamista oli jouduttanut h�nen kirjansa �Economics and Education�
ilmestyminen. Se lujitti h�nen k�ytt�mi��n todistuskappaleita, h�n
arveli. Tarvittiinko en�� parempaa esimerkki� osoittamaan, ett�
kapitalistiluokka vallitsee koululaitosta.

Mutta t�m� todistus ei laajalle levinnyt. Kukaan ei tiet�nyt, ett� h�net


oli pakotettu eroamaan yliopistosta. H�n oli niin etev� tiedemies, ett�
sellainen uutinen kerrottuna h�nen pakollisen eroamisensa syitten
yhteydess� olisi synnytt�nyt myrskyn. Sanomalehdet sirottelivat h�nelle
ylistyksi� ja kunnianosoituksia ja kiitteliv�t h�nt� siit�, ett� h�n oli
j�tt�nyt yksitoikkoisen luentosalin omistaakseen koko aikansa
tieteellisille tutkimuksille.

Aluksi is� naurahteli. Sitten h�n suuttui -- kiukustui. Seurasi h�nen


kirjansa takavarikoiminen, joka toimitettiin niin salaper�isesti, ett�
aluksi emme voineet k�sitt��, mist� oikeastaan oli kysymys. Kirjan
ilmestyminen oli oitis her�tt�nyt melkoista h�mm�styst� kaikkialla. Is��
oli kohteliaasti l�ylytetty kapitalistisessa sanomalehdist�ss�
viittaamalla siihen, miten s��litt�v�� on, ett� h�nenlaisensa suuri
tiedemies j�tt�� oman alansa ja siirtyy sosiologian alalle, josta h�n ei
tied� mit��n ja miss� h�n oli oitis joutunut harhaan. T�t� kesti viikon
p�iv�t, ja is� oli hyv�ll� tuulella, naureskellen partaansa ja
kehuskellen, ett� h�nen kirjansa oli koskettanut kapitalismin kipe��n
paikkaan. Ja sitten �kisti sanomalehdet ja aikakauskirjat vaikenivat
koko kirjasta. Samoihin aikoihin ja yht� odottamattomasti kirja h�visi
kirjakaupoista. Ei yht��n kappaletta ollut miss��n saatavana. Is�
kirjoitti kustantajille, ja n�m� ilmoittivat, ett� painolevyt olivat
tapaturman kautta s�rkyneet. Seurasi kirjevaihto, josta is� ei
paljonkaan viisastunut. Vihdoin jouduttuaan niin ahtaalle, ett�
kaksimieliset sanamuodot eiv�t en�� riitt�neet, heid�n t�ytyi tunnustaa,
ett� he eiv�t haluaisi ladottaa teosta uudelleen, mutta he kyll�
mielell��n luopuisivat kustannusoikeuksistaan siihen.

�Ettek� te l�yd� koko maasta yht��n kustannusliikett�, joka uskaltaisi


siihen koskea�, sanoi Ernest. �Ja jos olisin teid�n sijassanne, niin
arvelematta etsisin piilopaikkaa. T�m� on vain Rautakoron esimakua.�

Mutta is� oli tiedemies koko olemukseltaan. H�n ei koskaan luottanut


sellaisiin johtop��t�ksiin, joihin tullaan hyp�ht�m�ll�. Laboratoriokoe
ei ollut h�nen mielest��n mist��n kotoisin, jollei sit� suoritettu
yksityiskohtia my�ten. Ja niinp� h�n koettelikin kaikki mahdolliset
kustannusliikkeet. Ne esitteliv�t lukemattomia syit� ja lausuivat
mielipahansa, mutta yksik��n ainoa ei huolinut kirjaa
kustannettavakseen.

Kun is� tuli vakuutetuksi siit�, ett� kirja oli todellakin julistettu
kielletyksi, koetti h�n saada sen tiedon sanomalehtiin; mutta h�nen
lehtien toimituksille osoittamansa kirjeet j�iv�t huomioonottamatta.
Er��ss� sosialistien kokouksessa, miss� oli saapuvilla lukuisia
sanomalehdenkertojia, is� p��tti k�ytt�� tilaisuutta hyv�kseen. H�n
nousi ja esitti kirjansa vaiheet, kertoen miten viranomaiset olivat sen
kaikessa hiljaisuudessa h�vitt�neet. Seuraavana p�iv�n�, kun
sanomalehdet tulivat, h�n ensin nauroi, mutta sitten suuttui ankarammin
kuin tavallisesti. Lehdet n�et eiv�t puhuneet kirjasta halkaistua sanaa,
mutta sen sijaan v��risteliv�t h�nen esiintymisens�. H�nen puheensa
varsinaisesta aineesta ei edes mainittu, mutta sen sijaan kerrottiin
n�ille lehdille ominaisella tavalla, miten h�n oli pit�nyt ulvovan
anarkistisen puheen. Kertomus oli oivallinen kyh�ys. Er��n kohdan siit�
muistan hyvin. Is� oli k�ytt�nyt sanamuotoa �yhteiskunnallinen kumous�.
Mutta sanomalehden uutisessa j�tettiin pois sana �yhteiskunnallinen�.
Kertomus l�hetettiin kautta koko maan Associated Pressin s�hk�sanomilla,
her�tt�en kaikkialla verratonta h�mm�styst�. Is� leimattiin siin�
nihilistiksi ja anarkistiksi, ja er��ss� pilakuvassa, joka ilmestyi
miltei kaikissa huomattavimmissa sanomalehdiss�, h�net esitettiin
punainen lippu k�dess��n ja per�ss��n joukko pitk�tukkaisia
villinn�k�isi� miehi�, joilla oli k�siss��n tulisoihtuja, puukkoja ja
pommeja.

H�nt� l�ylytettiin armottomasti pitkiss� johtavissa artikkeleissa h�nen


anarkismistaan, tehtiinp� sellaisiakin viittauksia, ett� h�n muka oli
tullut mielenh�iri��n. T�llainen ei ollut kapitalistisen sanomalehdist�n
taholta mit��n uutta, kertoi Ernest meille. H�n sanoi, ett� n�iden
lehtien tapa on l�hett�� kertojiansa sosialistien kokouksiin ja sitten
sepitt�� kaikenmoisia tarkoituksellisia juttuja pel�ten, ett�
keskiluokka ja ty�v�enliike saattaisivat tavalla tai toisella l�hesty�
toisiaan. Ja lakkaamatta Ernest kehoitti is�� luopumaan taistelusta ja
piiloutumaan.

Sosialistinen sanomalehdist� kuitenkin puuttui asiaan, ja pian levisi


kautta lukevan ty�v�est�n tieto siit�, ett� kirja oli takavarikoitu.
Mutta sen laajemmalle se ei levinnyt. Ja kohta senj�lkeen �Appeal to
Reason�-niminen sosialistinen kustannusliike tarjoutui julkaisemaan
kirjan uudestaan. Is� oli hyvill��n, mutta Ernest k�vi levottomaksi.

�Uskokaa pois, me olemme nyt tulleet sen tuntemattoman partaalle�, h�n


sanoi. �Merkillisi� asioita tapahtuu ymp�rill�mme. Ne voi tuntea. Emme
tied�, mit� ne ovat, mutta niiden olemassaoloa ei voi kielt��. Koko
yhteiskunta vavahtelee niiden painosta. �lk�� kysyk� minulta. En
itsek��n tied�. Mutta sen saatte n�hd�, ett� t�st� keitoksesta syntyy
jotakin sakeampaa. Se on kiteytymistilassa. Teid�n kirjanne
takavarikkoonottaminen on alkusoitto. Miten monta muuta kirjaa lienee
otettukaan takavarikkoon? Siit� meill� ei ole pienint�k��n aavistusta.
Meit� ymp�r�i t�ydellinen pimeys. Meid�n on mahdoton saada selkoa
asioiden todellisesta tilasta. Mutta minusta tuntuu, ett� seuraavana
numerona ohjelmassa tulee olemaan sosialistisen sanomalehdist�n ja
kustannusliikkeitten lakkauttaminen. Min� pelk��n niin k�yv�n. Meid�t
tahdotaan kuristaa.�

Ernest n�ytti tuntevan tapahtumain valtimon tykytyksen tarkemmin kuin


toiset sosialistit, ja kahden p�iv�n sis�ll� jys�hti ensimm�inen isku.
�Appeal to Reason� oli viikkolehti, jonka painos nousi seitsem��n ja
puoleen sataan tuhanteen, lukuunottamatta tilap�isi�
ylim��r�ispainoksia, jotka nousivat aina viiteen miljoonaan. N�iden
painosten kustannukset suoritti se pienoinen joukko ty�l�isi�, joka oli
kokoontunut �Appealin� ymp�rille. Ensimm�inen isku t�hd�ttiin juuri
n�it� ylipainoksia vastaan, ja musertava isku. Postihallitus antoi
julistuksen, jossa sanottiin, ett� n�m� ylim��r�iset painokset eiv�t
kuulu lehden varsinaisiin postitusoikeuksiin ja ett� niit� sent�hden ei
tulla postittamaan.

Viikkoa my�hemmin postihallitus julisti lehden maan rauhalle ja


j�rjestykselle vaaralliseksi, sulkien sen kokonaan postista. Se oli kova
isku sosialistiselle liikkeelle. �Appeal� ryhtyi ep�toivoiseen
taisteluun. Se valmistautui l�hett�m��n lehte��n kuljetusyhti�itten
v�lityksell�, mutta n�m� kielt�ytyiv�t. Se oli �Appealin� loppu, joskaan
ei tyystin. Se valmistautui jatkamaan kirjain kustantamista.
Kaksikymment� tuhatta kappaletta is�n kirjaa oli jo sitomossa ja lis��
painettiin. Mutta silloin er��n� y�n� aivan aavistamatta kokoontui
roskajoukko, joka, Amerikan lippua liehuttaen ja is�nmaallisia lauluja
laulaen, sytytti tuleen �Appealin� kirjapainon h�vitt�en sen maan
tasalle.

Siihen asti Girard, Kansasin valtiossa, oli ollut hiljainen, rauhallinen


kaupunki. Koskaan siell� ei ollut sattunut mit��n ty�v�enselkkauksia.
�Appeal� maksoi ty�v�elleen tavalliset palkat, ollen todellisuudessa
kaupungin tuki ja turva, sill� se antoi ty�t� sadoille miehille ja
naisille. Tuohon roistojoukkoon kuuluvat eiv�t olleet Girardin
asukkaita. N�ytti silt�, kuin se olisi kohonnut maan uumenista palaten
sinne ty�ns� tehty��n. Ernestin mielest� t�m� tapahtuma oli tavattoman
merkitt�v� ilmi�.
�Yhdysvalloissa on muodostumassa mustasotnia�,[1] h�n sanoi. �T�m� on
alkua. Ja me saamme n�hd� enemm�nkin sellaista. Rautakorko p�yhistyy.�

[1] Mustasotnia-nimell� tarkoitettiin Ven�j�n h�vi�v�n hallituksen


j�rjest�mi� roistojoukkoja, jotka h�tyyttiv�t kumouksellisia
j�rjest�j� sek� my�skin tuhosivat omaisuutta ja panivat toimeen
mellakoita siten valmistaen hallitukselle tilaisuuksia komentaa
kasakat liikkeelle.

Ja sit� tiet� meni is�n kirja. V�hitellen saimme yh� tuntuvampia


todistuksia mustasotnian olemassaolosta. Viikko viikolta yh� useampia
sosialistilehti� lakkautettiin, ja useissa tilaisuuksissa mustasotnia
h�vitti sosialistilehtien kirjapainot. Tietysti maan toiset sanomalehdet
asettuivat hallitsevan luokan taantumukselliselle kannalle ja
juurruttivat ihmisten mieliin ennakkoluuloisuutta sosialistilehti�
vastaan, jotavastoin mustasotnialaisia kuvattiin is�nmaallisiksi
sankareiksi ja yhteiskunnan todellisiksi pelastajiksi. Ja niin
vakuuttavia olivat niiden v��ristelyt, ett� yksin papitkin kirkoissaan
eksyiv�t ylist�m��n noita raakalaisia, vaikkakin pahoittelivat sit�,
ett� v�kivaltaa t�ytyi k�ytt��.

Asiat kehittyiv�t hyv�� vauhtia. Syysvaalit olivat tulossa, ja


sosialistipuolue oli nimitt�nyt Ernestin kongressimiesehdokkaaksi. H�nen
valituksi tulemisestaan oli olemassa hyvi� toiveita. Suuri
katurautatiel�isten lakko San Franciscossa oli murrettu. Ja pian
senj�lkeen ajurien lakon k�vi samalla lailla. N�m� kaksi tappiota olivat
vaikuttaneet sangen tuhoisasti j�rjestyneeseen ty�v�keen. Koko Tyynen
Valtameren Rannikon Ammattiliitto ja siihen kuluvat rakennusty�l�isten
ammattiyhdistykset olivat kannattaneet lakkolaisia, ja kaikki oli
p��ttynyt noloon tappioon. Se oli ollut verinen lakko. Poliisit olivat
kolhineet lukemattomia p�it� palikoillaan; ja kuolleiden lukua oli
melkoisesti lis�nnyt se kuularuisku, jolla lakaistiin katuja er��n
lakkolaisten joukkokokouksen aikana.

Se �rsytti mielet ��rimmilleen. Miehet himoitsivat verta ja kostoa.


Jouduttuaan h�vi�lle omalla alueellaan he sy�ksyiv�t hankkimaan kostoa
poliittisella taistelutantereella. He yh� edelleen s�ilyttiv�t
ammattij�rjest�ns�, joka oli omansa lis��m��n heid�n voimaansa
poliittisessa taistelussa. Ernestin valitseminen tuli p�iv� p�iv�lt�
varmemmaksi, ammattiyhdistyksen toisensa per�st� liittyess� kannattamaan
sosialistien ehdokkaita. Ty�v�ki oli haltioissaan. Samalla kuin se
tunkeili sosialistien kokoushuoneissa, se pysyi kuurona vanhojen
puolueitten politikoitsijain laverruksille. N�m� viimeksimainitut saivat
useimmiten puhua tyhjille seinille, ja milloin heill� oli suurempi
kuulijakunta, valmistettiin heille tavallisesti niin kuuma vastaanotto,
ett� heid�n oli monta kertaa turvaannuttava poliisin apuun.

Ne olivat merkillisi� aikoja. Ilma v�reili tapahtumista ja enteist�.


Ahtaat ajat[1] olivat tulossa, johtuen kokonaisesta sarjasta hyvi�
vuosia; n�iden kuluessa oli ker��ntynyt suuret varastot kuluttamattomia
tuotteita, joiden kaupaksi-saaminen ulkomailla k�vi yh� vaikeammaksi.
Useilla teollisuusaloilla oli lyhennetty ty�p�iv��, useissa suurissa
tehtaissa oli kokonaan seisautettu ty�nteko, siksi kunnes menekki� taas
avautuisi niiden tuotteille, ja ty�palkkoja oli alennettu miltei
kaikkialla.

[1] Kapitalistisen j�rjestelm�n aikana n�m� ahtaat ajat olivat


v�ltt�m�tt�mi�, niin typer�� kuin se onkin. Hyv�t ty�ajat aina
aiheuttivat suuria onnettomuuksia, mik� tietysti johtui
ylenpalttisista kuluttamattomista varastoista, joita kertyi hyvin�
vuosina.

Konety�l�isten lakko oli niinik��n murrettu. Lakkoon oli ottanut osaa


kaksisataatuhatta konety�l�ist� kannattajinaan puoli miljoonaa
metallity�miesten ammattiyhdistyksen j�sent�, ja verisi� melskeit� oli
sattunut v�h�n v�li�. Lakkoa murtamassa olivat ty�nantajain yhdistykset
k�ytt�neet aseistettuja lakonrikkojia[1]; mustasotniat, joita oli
varattu kymmeniin eri paikkoihin, olivat h�vitt�neet omaisuutta. Ja
siit� oli seurauksena, ett� sataantuhanteen nouseva armeija oli
komennettu liikkeelle tekem��n koko jutusta peloittavan lopun. Joukko
ty�v�enjohtajia oli mestattu, koko joukko oli tuomittu
vankeusrangaistuksiin ja tuhansia lakkolaisia ja johtajia oli sullottu
h�rk�aitauksiin, miss� sotamiehet kohtelivat heit� hyvin raa'asti.

[1] Lakonrikkojat olivat tarkoituksiltaan, toiminnaltaan ja kaikissa


muissakin suhteissa paitsi nimelt��n kapitalistien yksityist�
sotav�ke�. Ne olivat hyvin j�rjestettyj� ja aseistettuja ja aina
valmiina l�hetett�viksi siihen osaan maata, miss� milloinkin
ty�lakko oli murrettavana. Sen ajan kuvaavimpia ilmi�it� on kuuluisa
lakonrikkojain komentaja Farley, joka vuonna 1906 vei poikki
mantereen New Yorkista San Franciscoon 2,500 miest�, jotka oli
t�ydellisesti aseistettu ja varustettu lakon murtamista varten. T�m�
laiton teko tietysti j�i rankaisematta, ja se on omansa osoittamaan,
miten t�ydellisesti oikeuslaitos oli rahavallan k�siss�.

Nyt oli maksettava hyvien vuosien hinta. Markkinat olivat tulvillaan


tavaraa, hinnat laskeutuivat, mutta sit�kin nopeammin laskeutuivat
palkat. Koko maata t�risyttiv�t riitaisuudet teollisuusaloilla.
Ty�lakkoja puhkesi kaikkialla, ja miss� ei lakkoja ollut, siell�
kapitalistit niit� j�rjestiv�t. Sanomalehdet olivat tulvillaan uutisia
v�kivaltaisuuksista ja verisist� melskeist�. Ja kaikkialla n�ytteliv�t
mustasotniat osaansa. Mellakat, murhapoltot ja omaisuuden h�vitt�minen
oli heid�n varsinaisena toimenaan, ja hyvin he tekiv�tkin teht�v�ns�.
Yhdysvaltain koko armeija oli komennettu liikkeelle mustasotnian
aikaansaaman yleisen metel�imisen vuoksi.[1] Kaikki kaupungit ja kyl�t
olivat j�rjest��n muuttuneet sotaleireiksi, ja ty�l�isi� ammuttiin kuin
koiria. Lakonrikkojia palkattiin ty�tt�m�in joukoista, ja milloin
ty�v�en ammattiyhdistysten onnistui karkoittaa lakonrikkojat, silloin
l�hetettiin oitis sotav�ki paikalle. Kansalliskaartit olivat viel�
koskematta. Toistaiseksi ei tarve vaatinut ottamaan k�yt�nt��n tuota
salaista asevelvollisuuslakia. Ainoastaan vakinaiset joukot oli
komennettu toimeen. Ja t�n� kauhun aikana hallitus lis�si seisovan
armeijan lukua sadalla tuhannella.

[1] Mustasotnia, vaikkakin nimelt��n ven�l�inen, oli sellaisenaan


puhtaasti amerikkalainen ilmi�. Se muodostui kapitalistien
salaisista asiamiehist� ty�v�en taistelujen aikana
yhdeks�nnell�toista vuosisadalla. Niin p�tev� asiantuntija kuin
Yhdysvaltain ty�asiamies Carroll D. Wright lausui kirjassaan �The
Battles of Labor� (Ty�taistelut), ett� �muutamien suurten
historiallisten ty�lakkojen aikana ty�nantajat itse ovat panneet
toimeen v�kivaltaisuuksia�. My�hemmin n�ist� samaisista
mustasotnialaisista muodostui tuo oligarkian kamala ase,
provokaattorit.

Koskaan ennen ei ty�v�ki ollut saanut sellaista l�ylytyst�. Mahtavat


teollisuusherrat, oligarkit, nyt ensikerran sekaantuivat siihen
h�mminkiin, mink� ty�nantajain liitot olivat aloittaneet. N�m�
ty�nantajain liitot olivat itse asiassa keskiluokan hommia, ja nyt,
ahtaiden aikojen h�tyytt�min� ja suurten teollisuusherrain tukemina,
n�m� yhdistykset p��ttiv�t antaa j�rjestyneelle ty�v�elle kuoliniskun.
Se oli kaikkivaltias liitto, mutta olemukseltaan se ei ollut muuta kuin
leijonan ja lampaan yst�vyytt�, kuten keskiluokka sai katkerasti kokea.

Ty�v�ke� kuohutti verinen viha, mutta se kukistettiin. Siit� huolimatta


huono aika ei loppunut. Pankit, jotka olivat t�rkeimpi� oligarkian
voimia, periv�t yh� lainojaan. Wall-streetin ryhm� muutti
osakemarkkinat, p�rssin, sellaiseksi py�rrevirraksi, miss� osakkeitten
arvot hupenivat mit�tt�miin. Ja kaikesta t�st� h�mmingist� ja n�ist�
raunioista selvisi oligarkia murtumattomana, rauhallisena ja varmana.
Sen vakavuus ja varmuus oli peloittava. Eik� se k�ytt�nyt yksinomaan
omia ��rett�mi� voimiaan, vaan k�ytti lis�ksi Yhdysvaltain
valtiorahaston koko voimaa toteuttaessaan suunnitelmiaan.

Teollisuusherrat olivat nyttemmin k��ntyneet keskiluokkaa vastaan.


Ty�nantajain liitot, jotka olivat auttaneet heit� ty�v�en
masentamisessa, joutuivat nyt itse samanlaisen kohtalon alaisiksi
petollisten liittolaistensa k�siss�. V�litt�j�in, pienten liikemiesten
ja tehtailijain kukistuessa trustit seisoivat lujina. Viel�p�
enemm�nkin. Ne toimivat. Ne lietsoivat tulta lietsomistaan, sill� ne
osasivat k�ytt�� myrsky� hyv�kseen ja tehd� siit� rahaa. Sellaisia
voittoja! Tavattomia voittoja! Ollen itse kyllin vankkoja kest�m��n
tuulta, joka suureksi osaksi oli niiden itsens� viritt�m�, ne l�htiv�t
liikkeelle ry�st�m��n ymp�rill��n ajelehtivia hylkyj�. Arvot olivat
k�sitt�m�tt�m�ll� tavalla kutistuneet kokoon, jota seikkaa trustit
k�yttiv�t hyv�kseen lis��m�ll� jo ennest��n suuria liikkeit��n ja
ulottaen toimintansa monille aivan uusille aloille -- ja aina vain
keskiluokan kustannuksella.

Siten vuoden 1912 kes� nopeasti joudutti keskiluokan kukistumista.


Yksinp� Ernesti�kin h�mm�stytti asioiden nopea kehitys. H�n pudisti
ep�ilev�sti p��t��n, eik� h�nell� ollut mit��n toivoa syysvaalien
suhteen.

�Ei maksa vaivaa�, h�n sanoi. �Meid�t on ly�ty. Rautakorko on jo mukana


peliss�. Olin toivonut rauhallista voittoa vaaliuurnalla. Mutta olin
v��r�ss�. Wickson oli oikeassa. Meilt� tullaan ry�st�m��n nekin v�h�iset
oikeudet, mitk� meill� viel� on j�ljell�; Rautakorko tulee tallaamaan
meid�n kasvojamme; nyt ei ole muuta j�ljell� kuin verinen vallankumous.
Tietysti me siin� voitamme, mutta se ajatus kammottaa minua.�

Ja siit� l�htien Ernest pani luottamuksensa kumoukseen. Siin� h�n oli


puolueensa edell�. H�nen sosialistitoverinsa eiv�t olleet h�nen kanssaan
samaa mielt�. He yh� vain inttiv�t, ett� voitto voitaisiin saavuttaa
vaaliuurnalla. Eip� sill�, ett� he olisivat typertyneet. Siin� suhteessa
he olivat liian kylm�verisi� ja rohkeita miehi�. Mutta he olivat
ep�uskoisia, siin� kaikki. Ernest ei saanut heit� vakavasti pelk��m��n
oligarkian l�hestymist�. H�nen puheensa ja mielipiteens� kyll�kin
sattuivat heihin, mutta heid�n itseluottamustaan se ei j�rkytt�nyt.
Heid�n yhteiskunnallisen kehityksen opissaan ei ollut tilaa
oligarkialle, ja sent�hden muka mik��n oligarkia ei voi tulla
kysymykseenk��n.

�Me l�het�mme teid�t kongressiin ja sill� hyv�, he sanoivat h�nelle


er��ss� meid�n salaisessa kokouksessamme.

�Ja kun he kuljettavat minut ulos kongressista�, Ernest vastasi


kylm�sti, �ja panevat minut sein�� vasten ja ampuvat aivot ulos p��st�ni
-- ent�s sitten?�

�Silloin me rynnist�mme koko voimallamme�, vastasi oitis toistakymment�


��nt�.

�Silloin te sy�ksytte turmioon�, kuului h�nen tyyni vastauksensa. �Olen


kuullut tuon saman virren silloin, kun keskiluokka sit� veisasi, ja
miss� on nyt se voima?�

YHDESTOISTA LUKU.

Merkillinen seikkailu.

Mr Wickson ei kutsuttanut is�� luokseen. He tapasivat toisensa er��ll�


lautta-aluksella Berkeleyn ja San Franciscon v�lill�, niin ettei h�nen
is�lle antamansa varoitus ollut ennakolta harkittu. Jolleiv�t he olisi
sattumalta tavanneet, ei varoitus olisi koskaan tullut kysymykseenk��n.
Vaikka lopputulos silti kaikessa tapauksessa olisi ollut sama. Is�
polveutui vanhasta, j�ykk�luontoisesta amerikkalaisesta suvusta, jolta
h�n oli perinyt paljon sille luonteenomaista jyrkkyytt� ja
itsep�isyytt�.

�Ernest oli oikeassa�, h�n sanoi heti kotiin palattuaan. �Ernest on


erinomainen nuorukainen, ja n�en sinut mieluummin h�nen vaimonaan kuin
itse Rockefellerin tai Englannin kuninkaan.�

�Mik� nyt on?� kysyin h�mm�styneen�.

�Oligarkia on tallaamaisillaan meid�t jalkoihinsa, sinut ja minut.


Wickson sen melkein suoraan minulle sanoi. H�n oli sangen yst�v�llinen
ollakseen oligarkki. H�n tarjoutui auttamaan minut uudestaan virkaan
yliopistossa. Mit� siit� arvelet? H�n, Wickson, viheli�inen rahasaksa,
m��r��, saanko min� opettaa valtion yliopistossa. Mutta h�n tarjosi
minulle viel�kin enemm�n -- tarjoutui tekem��n minusta er��n suuren,
hankkeissa olevan luonnontieteellisen yliopiston rehtorin. -- Oligarkian
n�etk�s t�ytyy koettaa p��st� tavalla tai toisella liioista rahoistaan.

�'Muistatteko, mit� sanoin tuolle sosialistille, tytt�renne sulhaselle?'


h�n sanoi. 'Sanoin, ett� me tallaisimme ty�v�en jalkoihimme. Ja sen me
teemmekin. Mit� teihin tulee, tunnen kunnioitusta teit� kohtaan
tiedemiehen�; mutta jos te yhdist�tte kohtalonne ty�v�enluokan kohtaloon
-- niin varokaa itse�nne, siin� kaikki'. Ja sen sanottuaan h�n py�r�hti
ymp�ri ja l�hti.�

�Se merkitsee sit�, ett� meid�n on ment�v� naimisiin ennen


suunnittelemaamme aikaa�, arveli Ernest, kun me kerroimme asian h�nelle.

En voinut seurata h�nen ajatusjuoksuaan, mutta pian p��sin asian


perille. N�ihin aikoihin maksettiin nelj�nnesvuoden osinko Sierran
tehtaiden osakkaille -- eli oikeastaan olisi pit�nyt maksaa, sill� is�
ei saanut maksuosoitustaan. Muutamia p�ivi� odotettuaan is� kirjoitti
tehdasyhti�n kirjurille. Vastaus saapui oitis, ja siin� ilmoitettiin,
ett� kirjat eiv�t osoita is�ll� olevan mit��n osaa tehtaassa, ja
kohteliaasti pyydettiin l�hempi� selityksi�.

�Kyll� tulen selitt�m��n sille konnalle�, sanoi is� ja l�hti pankkiin


noutamaan kysymyksess� olevia osakepapereita, joita h�n s�ilytti pankin
talletusholvissa.

�Ernest on sangen merkillinen mies�, sanoi is�, kun min� h�nen


palattuaan autoin p��llystakkia h�nen ylt��n. �Min� toistan viel�kin,
ett� tuo sinun sulhasesi on sangen merkillinen mies.�

Olin pannut merkille, ett� aina kun h�n tuolla tavoin kehuskeli
Ernesti�, oli joku onnettomuus tapahtunut.

�Ne ovat jo astuneet jalkansa minun p��lleni�, is� selitti. �Sielt� ei


l�ytynyt osakepapereita. Laatikko oli tyhj�. Sinun ja Ernestin on
ment�v� naimisiin hyvin joutuin.�

Is� piti yh� kiinni tiedemiehen perinpohjaisuudesta. H�n haastoi


Sierra-yhti�n oikeuteen, mutta yhti�n tilikirjoja h�n ei saanut esille.
H�n ei vallinnut oikeuslaitosta kuten Sierra-yhti�. Se ratkaisi koko
jutun. H�n sai maistaa lain ruoskaa, ja tuo julkea rosvous meni
t�ydest�.

Minua melkein naurattaa muistellessani sit� menettelytapaa, mit� is��n


n�hden noudatettiin. H�n tapasi Wicksonin sattumalta San Franciscon
kadulla ja sanoi, ett� Wickson on kirottu lurjus. Ja senj�lkeen is�
vangittiin, syytettyn� uhkauksesta, h�nt� sakotettiin poliisioikeudessa
ja kehoitettiin olemaan siivolla. Se kaikki oli niin hullunkurista, ett�
h�nen kotiin palattuaan t�ytyi itsens�kin nauraa. Mutta mik� melu siit�
nostettiinkaan paikkakunnan sanomalehdiss�! Niiss� puhuttiin vakavasti,
kuinka v�kivallan itu n�ytt�ytyy jokaisessa, joka innostuu sosialismiin;
ja is��, jolla oli takanaan pitk� ja rauhallinen el�m�, osoitettiin
esimerkkin� tuon v�kivallan basillin turmiollisista vaikutuksista.
Niinik��n useat lehdet huomauttivat, miten is�n j�rki on heikentynyt
ankarassa tieteellisess� ty�ss�, ja h�nt� suositeltiin l�hetett�v�ksi
valtion mielisairaalaan. Eik� se ollut pelkk�� puhetta. Siin� piili
arveluttava vaara. Mutta is� oli kyllin viisas hoksatakseen sen. H�nell�
oli oppaanaan piispan esimerkki, ja h�n otti siit� oppia. H�n oli
rauhallinen, vaikka h�nelle tehtiin verist� v��ryytt�. Ja min� olen
vakuutettu siit�, ett� h�n sill� h�mm�stytti vihollisensa.

Oli kysymys meid�n talostamme -- meid�n kodistamme. Kiinnityksen


omistaja vaati saatavaansa, ja meid�n oli j�tett�v� talo h�nelle.
Tietysti ei sellaista kiinnityst� todellisuudessa ollut olemassakaan.
Sek� maa ett� rakennus olivat velattomat. Mit��n kiinnityst� niihin ei
oltu koskaan otettu eik� annettu. Mutta siit� huolimatta meit� vastaan
esitettiin t�ydellisesti laillinen kiinnekirja, eik� siin� mik��n
auttanut. Is� ei nostanut melua. Niinkuin h�nelt� oli aikaisemmin
ry�stetty h�nen rahansa, samoin h�nelt� nyt ry�stettiin h�nen kotinsa.
H�nell� ei ollut mit��n, mihin vedota. Yhteiskunnan koneisto oli niiden
k�siss�, jotka olivat liittoutuneet h�nt� kukistamaan. H�n oli
syd�melt��n filosofi, eik� h�n edes suuttunut tuon tapahtuman johdosta.

�Minun tuomioni on luettu�, h�n sanoi minulle, �mutta silti ei minulla


ole mit��n syyt� olla koettamatta p��st� siit� mahdollisimman v�h�ll�
mielenliikutuksella. Minun vanhat luuni ovat hauraat, ja min� olen
oppinut ymm�rt�m��n el�m��. Jumala tiet��, etten halua viett�� viimeisi�
p�ivi�ni hullujenhuoneessa.�

T�ss� muistuu mieleeni piispa Morehouse, josta ei ole pitk��n aikaan


mainittu mit��n. Mutta kerronpa ensin naimisiinmenostani. Tapahtumain
sarjassa sill� ei ole mit��n merkityst�, k�sit�n sen vallan hyvin, ja
siksip� ainoastaan mainitsen siit�.

�Nyt meist� tulee todellisia k�yh�list�l�isi�, sanoi is�, kun meid�t


h��dettiin kodistamme. �Olen aina kadehtinut tuota sinun nuorukaistasi
sen t�hden, ett� h�n omaa kokemukseen perustuvat tiedot k�yh�list�n
el�m�st�. Mutta nyt tulen sit� itse n�kem��n ja oppimaan.�

Is�ss�ni mahtoi olla aika lailla seikkailijan verta. H�n n�et k�sitti
meid�n onnettomuutemme jonkinlaisena seikkailuna. H�ness� ei voinut
huomata suuttumusta eik� edes katkeruutta. H�ness� oli liian paljon
ajattelijaa, ja h�n oli liian yksinkertainen el�m�ntavoiltaan
kaivatakseen mukavuutta, mist� meid�n nyt oli luovuttava. Niinp� kun me
sitten muutimme asumaan Market-streetin etel�puolella olevaan
k�yh�list�nkaupunginosaan San Franciscossa, h�n antautui t�h�n
seikkailuun oikealla lapsen hartaudella ja innostuksella, johon liittyi
tavattoman �lyn ter�v� n�k� ja taju. H�n ei koskaan kangistunut
mielelt��n. H�nell� ei ollut v��ri� arvok�sityksi�. Sovinnaiset tai
totunnaiset arvot eiv�t koskaan olleet h�nen edess��n mink��n arvoisia.
Ainoat arvot, mit� h�n tunnusti, olivat matemaattisia ja tieteellisi�
tosiasioita. Minun is�ni oli suurisuuntainen mies. Muutamissa suhteissa
h�n oli viel� suurempi kuin Ernest, jota suurempaa en ole tavannut.

Min�kin l�ysin jonkinlaista viihdytyst� t�st� meid�n


el�m�nmuutoksestamme. Jollei muuta, niin olinhan ainakin vapautunut
siit� j�rjestelm�llisest� vainosta, mit� oli niin runsain m��rin tullut
meid�n osaksemme siit� pit�en, kun jouduimme oligarkian vihoihin. Ja
minulle tuo muutos oli niinik��n seikkailua, ja viel� kaikista
suurenmoisinta lajia, sill� se oli rakkausseikkailua. Meid�n el�m�ss�mme
tapahtunut muutos joudutti meid�n avioliittoamme, ja min� olin jo
silloin Ernestin vaimo, kun muutimme asumaan noihin nelj��n huoneeseen
San Franciscon laitakaupungilla.

Lyhyesti kerrottuna t�m� juttu kuuluu n�in: Min� tein Ernestin


onnelliseksi. Min� ilmestyin h�nen myrskyiseen el�m��ns�, en uutena
h�iritsev�n� voimana, vaan rauhan ja levon l�hteen�. Min� annoin h�nelle
lepoa. Se oli minun rakkauteni palkka h�nelle. Mit� suurempaa siunausta
olisinkaan voinut toivoa kuin tuoda unhotusta ja sytytt�� valoisaa iloa
h�nen v�syneisiin, poloisiin silmiins�?

Nuo armaat, v�syneet silm�t! H�n ty�skenteli uutterammin kuin kukaan,


koko ik�ns� h�n oli ty�skennellyt toisten ihmisten hyv�ksi. Se oli h�nen
ihmisarvonsa mitta. H�n oli humanisti ja rakastaja. Ja h�n, jonka
suonissa virtaili taistelijan veri, jolla oli j�ttil�isen ruumis ja
kotkan mieli -- h�n oli niin hyv� ja hell� kuin runoilija. Ja h�n olikin
runoilija. Teon laulaja. Ja koko el�m�n i�n h�n lauloi ihmisyyden
laulua. Ja h�n teki sen sulasta ihmisrakkaudesta, ja ihmisten t�hden h�n
antoi henkens� ja ristiinnaulittiin.

Ja kaiken sen h�n teki toivomatta palkintoa vastaisuudessa. H�nen


k�sityksens� mukaan tulevaista el�m�� ei ollut olemassa. H�n, joka
hehkui kuolemattomuutta, kielsi itselt��n kuolemattomuuden -- sellainen
oli h�nen tarinansa. H�nt�, joka oli mielelt��n niin l�mmin, vallitsi
tuo kylm� ja kielteinen filosofia, materialistinen monismi. Min� tapasin
kiusata h�nt� sanomalla, ett� min� mittasin h�nen kuolemattomuuttaan
h�nen sielunsa mitalla. Silloin h�n aina nauroi, h�nen k�sivartensa
kurottuivat minua kohti, ja h�n sanoi minua suloiseksi metafyysikokseen.
Ja sellaisissa tilaisuuksissa tuo v�s�ht�nyt ilme aina katosi h�nen
silmist��n, ja niihin ilmestyi rakkauden onnen loiste, joka sellaisenaan
kelpasi riitt�v�ksi todistukseksi h�nen kuolemattomuudestaan.

H�n tapasi niinik��n sanoa minua dualistikseen. Ja h�n selitti, miten


Immanuel Kant puhtaan j�rjen avulla kumosi j�rjen, palvellakseen
Jumalaa. Ja h�n todisti, miten min� olen tehnyt itseni samanlaiseen
menettelyyn vikap��ksi. Kun min� tunnustin olevani syyllinen, mutta
samalla puolustin tuota menettelytapaa eritt�in j�rjellisen�, h�n veti
minut l�hemm�ksi itse��n ja hymyili niinkuin ainoastaan Jumalan lapset
voivat hymyill�. Min� tapasin v�itt��, ett� perinn�llisyys ja ymp�rist�
voivat selitt�� h�nen omaa alkuper��ns� ja erikoisia
luonteenominaisuuksiaan yht� v�h�n kuin tieteen kylm� sormi voi saada
selville el�m�n sisint� olemusta.

Kun h�n sanoi minua suloiseksi metafyysikokseen, niin min� sanoin h�nt�
kuolemattomaksi materialistikseni. Ja niin me rakastimme ja olimme
onnellisia; ja min� annoin h�nelle anteeksi h�nen materialisminsa h�nen
suurenmoisen ty�ns� t�hden, johon h�n ryhtyi toivomatta siit� sielulleen
voittoa, ja sen t�hden, ett� h�n oli niin vaatimaton.

Mutta oli h�n ylpe�kin. Kuinka h�n olisi saattanut olla kotka olematta
ylpe�? H�nen vakaumuksensa mukaan rajoitettu, kuolevainen el�m�n siru,
joka tuntee itsens� Jumalan kaltaiseksi, on enemm�n kuin Jumala. Siten
h�n ylisti sit�, mit� h�n sanoi kuolevaisuudeksi. H�n lausui mielell��n
s�keit� er��st� runoelmasta. H�n ei ollut koskaan n�hnyt sit� runoa
kokonaisuudessaan eik� tiet�nyt, kuka sen oli sepitt�nyt. Liit�n sen
t�h�n, koska se on omansa kuvaamaan h�nen el�m�nk�sityst��n. Sill�
kuinka voisi ihminen, joka lausuu t�m�n runon v�reilev�ll�, hehkuvalla
��nell� ja haltioissaan, kuinka voisi sellainen ihminen olla pelkk�
kuoleva tomu, harhaileva voima, haihtuva muoto?

On riemun suurin runsaus


mun synnyinoikeutein --
en kohtaloain kiitt�� voi
ma koskaan kylliksein.
Ja vaikka kuolon jokaisen
ma k�rsin, mink� ihminen olenhan
juonut kumminkin
ma maljast' autuuden.
Ma tunnen voiman nautinnon
ja hurman naisen suutelon --
el�m�n viini huulillain
ma iloon humallun.
Ens-maljani! -- sen elo saa.
mut toinen juhlii kuolemaa!
Ja joku toinen �min� juo
ne maljat kuoltuain.

Jumala, mies sun ajamas


oon onnest' Edenin...
Mut siell� sinun uhmallas
ain' el�n kuitenkin.
Pois kirpoo multa murheen ies,
kun maata katselen:
on kaunis mulla kotilies,
on linna autuuden!

Sukujen syntym�tt�m�in
soi veri pyyteineen
niin myrskyten mun sielussain
kuin koski tyrskyp�in.
Se sammuttaa voi helvetin,
sill' olen *mies* -- en jokaisin
vain soluin, mit' on ruumiissain,
vaan mies my�s sielultain.
Ma olen herra piirin maan,
kun viittaan, mua totellaan...
Janoa, kaipuut' inehmoin
ma lient�� tahdon ja my�s voin.
Jumala, tyhjennetty�in
eloni maljan -- varmaan ei
y� ikuisuuden pitk�ks k�y:
ma rauhan unta n��n.

Oon min�, min� ajamas


mies onnest' Edenin...
Mut siell� sinun uhmallas
ain' el�n kuitenkin.
Mua painaa riemun armas ies,
kun maata katselen:
on kaunis mulla kotilies,
on linna autuuden!

Ernest ty�skenteli ylenm��rin. H�nen erinomainen ruumiinrakennuksensa


kesti niin paljon, mutta sek��n ei voinut karkoittaa tuota v�synytt�
ilmett� h�nen silmist��n. H�nen armaat raukeat silm�ns�! H�n ei koskaan
nukkunut enemp�� kuin nelj� ja puoli tuntia vuorokaudessa, mutta
siltik��n h�n ei enn�tt�nyt tehd� niin paljon, kuin h�n olisi tahtonut.
Yh� h�n vain ty�skenteli aatteen levitt�miseksi luennoiden
ty�v�enyhdistyksiss�. Sitten tuli vaalitaistelu. Ja siin� yksist��n h�n
teki yhden miehen ty�n. Sosialististen kustannusliikkeitten
lakkauttamisen johdosta h�nen v�h�iset tulonsa loppuivat tyyten, ja h�n
joutui sangen ahtaalle. Aikakauslehdille h�n teki k��nn�st�it�, k��nt�en
tieteellisi� ja filosofisia kysymyksi� k�sittelevi� kirjoituksia; ja
saavuttuaan kotiin vaalivalmistustilaisuuksista my�h��n illalla h�n
usein ryhtyi k��nn�sty�h�ns� ja ty�skenteli aamutunneille saakka. Ja
kaiken sen lis�ksi h�n harjoitti opintoja. Kuolinp�iv��ns� asti h�n
lueskeli ja viel�p� perusteellisesti.

Ja silti h�nelt� riitti aikaa rakastaa minua ja tehd� minut


onnelliseksi. Mutta se k�vi p�ins� ainoastaan siten, ett� min�
sulaannuin kokonaan h�nen el�m��ns�. Min� opettelin pika- ja
konekirjoitusta, ja minusta tuli h�nen kirjurinsa. H�n vakuutteli, ett�
se helpotti h�nen ty�t��n puolella; ja niin v�hitellen aloin t�ysin
ymm�rt�� h�nen ty�t��n. Meid�n harrastuksemme muodostuivat
molemminpuolisiksi, ja me ty�skentelimme yhdess� ja nautimme
lomahetkist� yhdess�.

Ja kesken ty�skentelynkin me joskus salaa vietimme suloisen hetken; ja


n�m� hetket olivat sit� suloisempia, kun me ne otimme salaa. Sill� me
elimme kukkuloilla, miss� ilma oli kevytt� ja kirkasta, miss�
ty�skenneltiin ihmisyyden hyv�ksi ja mihin ynseydell� ja itsekkyydell�
ei ollut p��sy�. Me rakastimme rakkautta. Ja t�rkeint� kaikesta oli:
min� onnistuin tarkoituksessani. Min� annoin h�nelle lepoa -- h�nelle,
joka niin uuraasti ponnisteli toisten hyv�ksi, minun rakas,
raukeasilm�inen kotkani.

KAHDESTOISTA LUKU.

Piispa.

Vasta meid�n naimisiinmenomme j�lkeen min� sattumalta tapasin piispa


Morehousen. Mutta kerronpa ensin tapahtumain juoksun yksityiskohdissaan.
Esiintymisens� j�lkeen I. P. H:n kokouksessa piispa, joka oli
sovinnollinen mies, taipui l�heisimp�in seurakuntalaistensa pyynn�st�
l�htem��n virkalomalle. Mutta silt� matkalta h�n palasi entist��n
lujempana p��t�ksess��n saarnata totuutta. Seurakuntalaisten kauhuksi
h�nen ensimm�inen saarnansa oli aivan samanlainen kuin se puhe, mink�
h�n oli pit�nyt kokouksessa. Uudestaan h�n sanoi, perustellen sanojaan
laajasti ja yksityiskohtia my�ten, ett� kirkko oli poikennut pois
Mestarin opetuksista ja ett� mammona oli koroitettu Kristuksen sijaan.

Ja seurauksena siit� oli, ett� h�net tahtoen tai tahtomattaan vietiin


er��seen yksityiseen mielisairaalaan, jolloin sanomalehdet sis�lsiv�t
tuskallisia kertomuksia h�nen mielisairaudestaan ja h�nen
pyhimyksellisest� luonteestaan. H�nt� pidettiin vankina sairaalassa.
Min� k�vin usein pyrkim�ss� h�nt� tervehtim��n, mutta minulta
kiellettiin p��sy; ja minuun teki tuskallisen vaikutuksen tuon t�ysin
j�rkev�n ja hurskaan miehen surullinen kohtalo.

Eniten minua kauhistutti piispan avuton tila. Jos h�n pysyisi lujasti
kiinni totuudessa sellaisena kuin h�n sen n�ki, m��r�tt�isiin h�net
parantumattomain mielenvikaisten hoitolaan. Eik� h�n voi sit� mill��n
est��. H�nen rahansa, asemansa, h�nen sivistyksens� eiv�t voisi h�nt�
pelastaa. H�nen mielipiteens� olivat yhteiskunnalle vaarallisia, ja
yhteiskunta ei voinut k�sitt�� sellaisten mielipiteitten j�rjellisyytt�.
Ainakin minun n�hd�kseni yhteiskunta asettui sellaiselle kannalle.

Mutta piispa omasi hyv�ntahtoisuudestaan ja mielenpuhtaudestaan


huolimatta jonkun verran oveluutta. H�n k�sitti selv�sti uhkaavan
vaaran. H�n n�ki joutuneensa satimeen ja koetti pelastua siit�. Saamatta
tilaisuutta k�ytt�� hyv�kseen yst�v�ins� apua, sellaisten kuin is�n,
Ernestin ja minun, h�nen oli yksin��n selviydytt�v� tukalasta
asemastaan. Ja sairaalan pakollisessa yksin�isyydess� h�n parani. H�n
tuli j�rkiins� j�lleen. H�n taukosi n�kem�st� n�kyj�; h�nen mielens�
vapautui siit� harhaluulosta, ett� yhteiskunnan velvollisuus on ruokkia
Mestarin lampaita.

Kuten sanottu, piispa tuli terveeksi, t�ysin terveeksi, ja sanomalehdet


samoinkuin h�nen kirkkokuntansa j�senetkin ilolla tervehtiv�t h�nen
palaamistaan. Min� menin kerran h�nen kirkkoonsa. Saarna oli samaa maata
kuin ne saarnat, joita h�n oli pit�nyt kauan ennen kuin h�nen silm�ns�
alkoivat n�hd� n�kyj�. Minut valtasi pettymys, h�mm�stys. Oliko siis
yhteiskunta pehmitt�nyt h�net? Oliko h�n pelkuri? Oliko h�net
s�ikytt�m�ll� n�yryytetty? Vai oliko pakotus ollut liian kova ja oliko
h�n n�yr�sti langennut vallitsevan ep�jumalan eteen?

K�vin h�nen luonaan h�nen loistavassa palatsissaan. H�n oli


surkuteltavasti muuttunut. H�n oli laihtunut, ja h�nen kasvoissaan n�kyi
ryppyj�, joita en ollut koskaan ennen huomannut. Minun tuloni n�ytti
h�nt� vaivaavan. H�n kopeloi hermostuneesti sormillaan hihansuitaan
puhellessaan kanssani, ja h�nen silm�ns� vilkuilivat n�ht�v�sti tahtoen
v�ltt�� katsettani. Jokin ajatus n�ytti askarruttavan h�nt�, ja h�nen
puheensa oli katkonaista, h�n vaihtoi usein puheenaihetta, ja h�nen
hajamielisyytens� oli h�mm�stytt�v�. Voiko t�m� siis olla se luja
Kristuksen kaltainen mies, jonka min� olin tuntenut? H�net oli
n�yryytetty, h�nelt� oli taitettu niska. H�nen mielens� oli liian
taipuvainen. Se ei voinut vastustaa koko yhteiskunnan j�rjestynytt�
susilaumaa.

Min� tulin murheelliseksi, sanomattoman murheelliseksi. H�nen lauseensa


olivat ep�m��r�isi�, ja h�n n�ytti siin� m��rin pelk��v�n, mit� min�
sanoisin, ett� en raskinut ruveta h�nt� ahdistelemaan kysymyksill�ni.
H�n puheli kaukaa kaartaen sairaudestaan, ja me haastelimme kirkosta,
urkuihin tehdyist� muutoksista ja v�h�p�t�isist�
hyv�ntekev�isyyspuuhista; ja minun poisl�ht�ni n�ytti tuottavan h�nelle
sellaista helpotusta, ett� olisin nauranut, ellei syd�meni olisi ollut
t�ynn� surua.

Mutta jospa olisin silloin tiet�nyt! H�n taisteli j�ttil�isen taistelua,


enk� min� osannut sit� aavistaakaan. Yksin��n, yp� yksin, miljoonien
kanssaihmistens� keskell� h�n k�vi taisteluaan. Mielisairaalaan
joutumisen pelon ja totuuden- ja oikeudenrakkautensa repelem�n� h�n
riippui lujasti kiinni oikeudessa ja totuudessa. Mutta niin yksin��n h�n
oli, ettei uskaltanut luottaa edes minuun. H�n oli ottanut opetuksesta
vaaria, liiaksikin.

Mutta pian selvisi asian oikea laita. Er��n� p�iv�n� piispa katosi. H�n
ei ollut ilmoittanut l�hd�st��n kenellek��n; ja kun p�iv� p�iv�n j�lkeen
kului eik� piispaa kuulunut, levisi huhu, joka tiesi, ett� h�n oli
tilap�isess� mielenh�iri�ss� tehnyt itsemurhan. Mutta se otaksuma h�visi
kohta, kun saatiin tiet��, ett� h�n oli myynyt koko omaisuutensa --
kaupungissa olevan palatsinsa, maatilansa, joka sijaitsi Menlo Parkissa,
taulukokoelmansa, viel�p� kuuluisan kirjastonsakin. N�ytti varmalta,
ett� h�n oli j�rjest�nyt kaikki asiansa ennen l�ht���n.

N�m� tapahtumat sattuivat samaan aikaan kuin kova onni runteli meit�; ja
vasta sen j�lkeen kuin olimme kerinneet kunnolla sijoittautua uusiin
oloihimme, meille ilmaantui tilaisuus seurata piispan hommia. Ja pian
selvisi kaikki. Er��n� iltana h�m�riss� pist�ydyin vastap��t� olevaan
lihakauppaan ostamaan paistia Ernestille illalliseksi.

Juuri samassa tuli jonkun matkan p��ss� olevasta ruokakaupasta ulos


mies, jonka tutunomaisuus kiinnitti minun huomiotani. Mutta mies k��ntyi
minuun selin ja l�hti nopeasti astelemaan pitkin katua. H�nen
hartioittensa muoto ja hopeanharmaat kiharat, jotka pist�ysiv�t esille
takin kauluksen ja alasvedett�v�n lakin reunan v�list�, her�ttiv�t
minussa ep�m��r�isi� muistoja. Sen sijaan, ett� olisin palannut kotiin,
riensin miehen j�lkeen. Min� joudutin k�ynti�ni, koettaen tukahduttaa
niit� ajatuksia, joita n�m� muistot her�ttiv�t. Ei, se ei voi olla
mahdollista. Se ei voinut olla ... noissa vaalistuneissa, kuluneissa
ty�housuissa, jotka sangen huonosti sopeutuivat h�nen s��rilleen.
Min� pys�hdyin, nauroin omille mietteilleni ja olin jo melkein p��tt�nyt
luopua takaa-ajostani. Mutta noiden hartioiden tavaton tutunomaisuus ja
nuo harmaat kiharat! Min� jatkoin matkaani. Ja sivuuttaessani h�net
k��nn�hdin ja vilkaisin h�nen kasvoihinsa. H�n oli -- piispa.

H�n pys�htyi samoin ja loi minuun h�mm�styneen katseen. Iso paperipussi,


joka h�nell� oli vasemmassa k�dess��n, putosi kadulle. Se s�rkyi, ja
meid�n jaloissamme kieriskeli perunoita. H�n katseli minua h�mm�styneen�
ja h�tk�ht�en. H�nelt� p��si syv� huokaus.

Min� ojensin k�teni. H�n pudisti sit�, mutta h�nen k�tens� tuntui
hervottomalta. H�n selvitti kurkkuaan h�mmennyksiss��n, ja min� saatoin
n�hd�, miten hiki alkoi valua h�nen otsaltaan. Selv�sti n�ki, ett� h�n
oli pahasti pel�stynyt.

�Perunat�, mutisi h�n v�r�j�v�ll� ��nell�, �ne ovat kalliita�.

Me poimimme perunat kadulta ja ladoimme ne takaisin s�rkyneeseen


pussiin, jota h�n nyt varovasti piteli kainalossaan. Min� koetin
selitt�� h�nelle, miten iloinen olin h�nen tapaamisestaan, ja pyysin
h�nt� l�htem��n meille suoraa p��t�.

�Is� on riemastuva teid�t n�hdess��n�, sanoin. �Me asumme ainoastaan


kivenheiton p��ss� t�st�.�

�En voi�, h�n sanoi, �minun t�ytyy rient��. Hyv�� vointia.�

H�n katseli ep�r�iden ymp�rilleen, ik��nkuin pel�ten ilmituloa, ja


yritti l�hte� liikkeelle.

�Sanokaa, miss� asutte, ja min� tulen teit� tervehtim��n my�hemmin�, h�n


sanoi n�hdess��n, ett� min� k�velin h�nen vierell��n ja ett� aioin pit��
h�nest� kiinni nyt, kun olin h�net l�yt�nyt.

�En�, vastasin p��tt�v�sti. �Teid�n pit�� tulla oitis.�

H�n katsahti perunapussiin ja k��r�ihin, joita h�nell� oli toisessa


k�dess��n.

�Se todellakin on mahdotonta�, h�n sanoi. �Suokaa anteeksi ep�kohtelias


j�ykkyyteni. Mutta jospa tiet�isitte...�

N�ytti silt�, kuin h�n olisi ollut murtumaisillaan, mutta jo samassa h�n
hillitsi itsens�.

�Sit�paitsi n�m� ruokatavarat�, h�n jatkoi. �Se on surkea seikka. Se on


kauheata. H�n on vanha nainen. Minun t�ytyy vied� n�m� sinne oitis. H�n
k�rsii n�iden puutetta. Minun t�ytyy jatkaa matkaani. Te ymm�rr�tte.
Sitten min� palaan. Sen lupaan teille.�

�Sallikaa minun tulla mukaan�, eh�tin min�. �Onko se kaukanakin?�

H�n huoahti j�lleen ja suostui.

�Ainoastaan kahden kadunkulman p��ss�, sanoi h�n. �Rient�k��mme.�

Piispan johdolla opin tuntemaan entist� perinpohjaisemmin omaa


ymp�rist��mme. En ollut voinut aavistaakaan sellaista kurjuutta ja
viheli�isyytt� olevan t��ll�. Tietysti se johtui siit�, ett� en ollut
miss��n tekemisiss� hyv�ntekev�isyyshommien kanssa. Olin tullut
vakuutetuksi siit�, ett� Ernest oli oikeassa verratessaan
hyv�ntekev�isyytt� paiseen l��kitsemiseen. Puhkaistakoon paise, se oli
h�nen l��kkeens�; annettakoon ty�miehelle h�nen ty�ns� tuotteet ja
asetettakoon vanhat raatajat el�kkeelle, niin hyv�ntekev�isyys k�y
tarpeettomaksi. T�st� vakuutettuna ty�skentelin yhdess� h�nen kanssaan
vallankumouksen hyv�ksi enk� pit�nyt tarpeellisena k�ytt�� aikaani ja
tarmoani yhteiskunnallisesta v��ryydest� johtuvien ep�kohtain
lievent�miseen.

Min� seurasin piispaa er��seen pienoiseen huoneeseen muutamassa


piharakennuksessa. Ja siell� me tapasimme pienen vanhan saksalaisen
vaimon -- kuudenkymmenennelj�n vuoden ik�isen, sanoi piispa. Vaimo
h�mm�styi n�hdess��n minut, mutta ny�k�ytti sitten yst�v�llisesti
p��t��n ja jatkoi sen housuparin neulomista, mik� h�nell� oli
helmassaan. H�nen vieress��n lattialla oli kokonainen kasa housuja.
Piispa huomasi, ett� huoneessa ei ollut hiili� eik� sytykkeit�, ja l�hti
oitis niit� noutamaan.

Min� otin k�teeni housuparin ja tarkastelin h�nen ty�t��n.

�Kuusi sentti�, hyv� rouva�, sanoi h�n ny�k�ytt�en hyv�ntahtoisesti


p��t��n ja samalla jatkaen neulomistaan. H�n neuloi hitaasti, mutta
koskaan ei h�n keskeytt�nyt neulomistaan. K�site �neulominen� n�ytti
kokonaan vallitsevan h�nt�.

�Koko t�st� ty�st�k�?� min� kysyin. �Senk� verran ne maksavat? Kuinka


paljon se vie aikaa?�

�Niin�, h�n vastasi, �sen ne maksavat. Kuusi sentti� valmiiksi asti.


Yhden parin neulomiseen kuluu kaksi tuntia. Mutta ty�njohtaja ei tied�
sit�, h�n lis�si nopeasti, ik��nkuin pel�ten tuottavansa h�nelle
ik�vyyksi�. �Min� olen hidas. Minulla on luuvalo k�siss�ni. Tyt�t
tekev�t paljon nopeammin. He ompelevat parin puolta v�hemm�ss� ajassa.
Ty�njohtaja on hyv�ntahtoinen mies. H�n sallii minun ty�skennell� kotona
nyt, kun olen jo n�in vanha ja koneitten surina s�rkee p��t�ni. Jollei
h�n olisi niin hyv�ntahtoinen, olisin kuollut n�lk��n. Niin, ne, jotka
ty�skentelev�t tehtaassa, saavat kahdeksan sentti�. Mutta mit�p� tehd�.
Nuorillekaan ei ole riitt�m��n asti ty�t�. Vanhoilla ei ole valitsemisen
varaa. Useinkaan en saa enemp�� kuin yhden parin. Joskus, kuten t�n��n,
minulle annetaan kahdeksan paria, jotka t�ytyy saada valmiiksi ennen
iltaa.�

Min� kysyin, miten pitki� ty�p�ivi� h�n tekee, johon h�n vastasi sen
riippuvan vuodenajoista.

�Kes�ll�, jolloin tulee paljon tilauksia, ty�skentelen viidest� aamulla


kello yhdeks��n illalla. Mutta talvella on liian kylm�. K�det pysyv�t
niin kankeina, ettei voi mitenk��n aloittaa ty�t� aikaisin aamulla.
Silloin t�ytyy ty�skennell� my�hemp��n -- yli puoleny�n joskus.... Niin,
t�m� on ollut huono kes�. Ahtaat ajat. Jumala varmaankin on pahastunut.
T�m� on ensimm�inen ty�, mink� olen saanut koko viikolla. Toden totta
silloin ei ole paljoa sy�t�v��, kun ei saa ty�t�. Mutta min� olenkin
siihen tottunut. Olen ommellut koko ik�ni jo vanhassa maassa ja sitten
t��ll� San Franciscossa -- kolmenelj�tt� vuotta.
�Jos on mill� maksaa vuokransa, niin kaikki on hyvin. Talonmies on
eritt�in hyv�ntahtoinen, mutta h�n vaatii vuokran. Se on niinkuin
pit��kin. H�n ei ota t�st� huoneesta enemp�� kuin kolme dollaria. Se on
v�h�n. Mutta ei ole helppo saada kokoon aina kolmeakaan dollaria
kuussa.�

H�n taukosi puhumasta ja p��t��n ny�k�ytt�en jatkoi ompelemistaan.

�Teid�n t�ytyy kai hyvin tarkoin katsoa, miten k�yt�tte ansionne�, min�
huomautin.

H�n ny�kk�si my�nt�v�sti.

�Vuokran maksettuani se ei en�� ole vaikeata. Tietysti ei kannata ostaa


lihaa. Kahviin ei liioin voi saada maitoa. Mutta aina sit� sent��n voi
saada yhden aterian p�iv�ss� ja usein kaksikin.�

H�n lausui viimeiset sanansa korostaen. H�nen sanoistaan kuvastui


jonkinlainen onnistumisen ilo. Mutta kun h�n taas ��neti jatkoi
ompelemistaan, huomasin synk�n varjon h�nen silmiss��n ja lakastuneen
ilmeen h�nen suunsa ymp�rill�. Katse h�nen silmiss��n muuttui
kaukaiseksi. H�n pyyhk�isi k�dell��n silmi�ns� karkoittaakseen sen
himmeyden, mik� niihin ilmestyi haitaten h�nen ty�skentely��n.

�Ei se ole n�lk�, joka syd�nt� pakottaa�, h�n sanoi. �N�liss��n


olemiseen tottuu. Tytt�reni t�hden min� itken. Kone surmasi h�net. Totta
kyll�, ett� h�n ty�skenteli kovasti, mutt'en voi sittenk��n ymm�rt��.
H�n oli vankka. Ja nuori h�n oli -- ainoastaan nelj�nkymmenen; ja h�n
ty�skenteli ainoastaan kolmekymment� vuotta. H�n aloitti nuorena, se on
kyll� totta; mutta mieheni kuoli. H�yrypannu r�j�hti tehtaassa. Ja
mik�p� meid�n auttoi. H�n oli kymmenvuotias mutta sangen vankka tytt�.
Kone h�net tappoi. Niin, aivan nuorena. Se tappoi h�net, ja h�n oli
joutuisin ty�l�inen koko tehtaassa. Min� olen ajatellut sit� usein ja
tied�n sen. Siksip� en saata ty�skennell� tehtaassa. Kone vaivaa minun
p��t�ni. Aina vain min� kuulen sen hokevan: 'Min� tein sen, min� tein
sen.' Ja sit� se hokee pitkin p�iv��. Ja kun ajattelen tyt�rt�ni, niin
en saata ty�skennell�.�

H�nen vanhat silm�ns� kostuivat j�lleen, ja h�nen oli ne kuivattava,


ennenkuin h�n saattoi jatkaa ty�t��n.

Min� kuulin piispan kompuroivan yl�s portaita ja menin avaamaan h�nelle


ovea. Mink� n�k�inen h�n olikaan! Sel�ss��n h�n kantoi puolta s�kki�
hiili� sytykkeineen. Hiilenp�ly� oli karissut h�nen kasvoilleen, joilta
kauttaaltaan virtasi hiki. H�n laski s�kin sel�st��n uunin nurkkaan ja
kuivasi kasvojaan karkealla nen�liinalla. Tuskin voin uskoa todeksi mit�
n�in. Piispa, nokisena kuin hiilenkantaja ainakin, yll��n ty�miehen
halpa pumpulipusero, josta ylimm�inen nappi oli poissa, ja ty�miehen
p��llyshousut. Nuo p��llyshousut ne olivat kaikista kummallisimmat,
sill� ne olivat patjanp��llyskangasta, ja niit� kannatti lanteilla
sellainen kapea vy�, jollaisia ty�miehet k�ytt�v�t.

Vaikka piispan oli l�mmin, niin vaimo-vanhuksen surkeat, p�h�ttyneet


k�det olivat jo j�ykistyneet kylm�st�; ja ennenkuin l�hdimme, piispa
viritti tulen uuniin ja min� kuorin perunat ja panin tulelle. Min� tulin
aikaa my�ten tiet�m��n, ett� meid�n naapuristomme vuokrakasarmeissa oli
paljon ihmisi� yht� surkeassa, viel�p� surkeammassakin tilassa kuin t�m�
vanha nainen.
Ernest oli huolissaan viipymisest�ni. Kun odottamattoman vieraan tulon
synnytt�m� h�mm�stys oli h�lvennyt, heitt�ytyi piispa tuoliin, oikaisi
p��llyshousujen peitt�m�t s��rens� ja huoahti tyytyv�isesti. Me olimme
ensimm�iset h�nen entisist� yst�vist��n, joita h�n oli tavannut
katoamisensa j�lkeen, h�n sanoi meille; ja n�iden viikkojen kuluessa h�n
lienee k�rsinyt ik�v�st�. Mutta enimm�n h�n sent��n kertoi siit� ilosta,
mit� h�n oli tuntenut t�ytt�ess��n Mestarin k�sky�.

�Sill� nyt todellakin�, h�n sanoi, �min� ruokin h�nen lampaitaan. Ja


min� olen saanut suurenmoisen opetuksen. Sielua ei voi hoitaa, ennenkuin
ruumis on tyydytt�v�sti ravittu. H�nen lampailleen on tarjottava leip��,
voita, perunoita ja lihaa, vasta sen j�lkeen on heid�n henkens� valmis
vastaanottamaan hienompaa ravintoa.�

H�n s�i hyv�ll� ruokahalulla minun valmistamaani illallista. Ei koskaan


entisin� aikoina h�n ollut sy�nyt niin hyv�ll� ruokahalulla kuin nyt
meid�n p�yd�ss�mme. Me huomautimme siit�, ja h�n sanoi, ettei h�n ollut
koskaan ennen ollut niin terve kuin nyt.

�Nykyj��n min� aina k�velen jalkaisin�, h�n sanoi punastuen, ik��nkuin


olisi pit�nyt raskaana syntin� sit�, ett� h�n entisin� aikoina aina
ajeli vaunuillaan.

�Minun terveyteni on senkin vuoksi parantunut�, h�n eh�tti lis��m��n.


�Ja min� olen todellakin onnellinen -- sangen onnellinen. Sill� onhan
el�m�ll�ni nyt pyh� tarkoitus.�

Ja silti kuvastui h�nen kasvoillaan tuska, sen maailman tuska, miss� h�n
nyt eli ja vaikutti. H�n n�ki nyt el�m�n kaikessa raakuudessaan, aivan
toisenlaisena kuin ennen tutkiessaan sit� vain kirjastossaan painetuista
kirjoista.

�Ja t�st� kaikesta te olette vastuunalainen, nuori mies�, h�n sanoi


Ernestiin k��ntyen.

Ernest h�mm�styi ja �llistyi.

�Min� -- min�h�n varoitin teit�, h�n �nkytti.

�Ei, te ymm�rr�tte minut v��rin�, vastasi piispa. �Min� en puhu


moittimalla, vaan p�invastoin tahdon ilmaista kiitollisuuttani. Teit�
minun on kiitt�minen siit�, ett� l�ysin oikean tien. Te johdatitte minut
el�m�n opinkappaleista el�m��n itseens�. Te veditte syrj��n
yhteiskunnallista likaa peitt�v�n verhon. Te olitte valona pimeydess�ni,
mutta nyt min�kin jo n�en valon. Ja min� olen sangen onnellinen,
mutta...�, h�n vaikeni kesken lausettaan, ja h�nen silmiss��n piili
pelko. �Mutta tuo vaino. Min� en vahingoita ket��n. Miksi he eiv�t anna
minun olla rauhassa? Mutta ei siin� kaikki. Se on itse tuon vainoamisen
luonne. Min� en v�litt�isi, vaikka ne olisivat silponeet ruumistani tai
polttaneet minut roviolla tai ristiinnaulinneet minut p�� alasp�in.
Mutta minua kauhistuttaa hourujenhuone. Ajatelkaahan toki! Olla
hullujenhuoneessa! Se on j�rkytt�v��. Min� n�in mielisairaalassa
muutamia hulluustapauksia. Ne ihmiset olivat raivoja. Veri suonissani
j�hmettyi sit� ajatellessani. Ja olla elinajakseen suljettuna kiljuvien
mielipuolien kanssa samaan laitokseen! Ei, ei!�

Se oli s��litt�v��. H�nen k�tens� tutisivat, ja koko h�nen ruumiinsa


vapisi ja torjui kammoten luotaan sit� kuvaa, mink� h�n oli piirt�nyt.

�Antakaa minulle anteeksi�, h�n sanoi yksinkertaisesti. �Se johtuu


h�iriytyneest� hermostostani. Mutta olkoon niin, jos kerran Mestarin ty�
siihen johtaa. Ket� minun on moitittava?�

Kun katsoin h�neen, tunsin halua huudahtaa: �Suuri piispa! Oi sankari!


Jumalan sankari!�

Illan kuluessa saimme kuulla lis�� h�nen hommistaan.

�Min� m�in taloni�, h�n sanoi, �ja kaiken muunkin omaisuuteni. Olin
selvill� siit�, ett� minun t�ytyi se tehd� salaa, sill� muuten he
olisivat ottaneet minulta kaiken. Se olisi ollut kamalaa. N�in� aikoina
usein ihmettelen, miten ��rett�m�n paljon perunoita tai leip�� tai lihaa
tai hiili� saattaa ostaa parilla-, kolmellasadalla tuhannella
dollarilla.� H�n k��ntyi Ernestiin. �Te olette oikeassa, nuori mies. Ty�
nauttii h�mm�stytt�v�n alhaista palkkaa. Min� en ole koko elinaikanani
tehnyt ty�t�, lukuunottamatta fariseuksille pidettyj� kaunopuheisia
saarnoja -- luulin saarnaavani evankeliumia -- ja kuitenkin minulla oli
puolen miljoonan dollarin omaisuus. En tiet�nyt oikeastaan, mit� puoli
miljoonaa dollaria merkitsee, ennenkuin sain selville, miten paljon
leip��, voita, lihaa ja hiili� sill� voi saada. Ja samalla kertaa
minulle selvisi enemm�nkin. Min� k�sitin, ett� kaikki nuo leiv�t, voit,
lihat ja hiilet olivat minun ja ett� min� en ollut ty�skennellyt niit�
saadakseni. Silloin minulle selvisi, ett� joku toinen oli ne ty�ll��n
tehnyt ja ett� ne oli h�nelt� ry�stetty. Ja kun saavuin k�yhien pariin,
niin l�ysin ne, joilta tuo omaisuus oli ry�stetty ja jotka olivat
n�liss��n ja kurjuudessa sen t�hden, ett� heilt� oli ry�stetty.�

Me vedimme h�net takaisin kertomukseensa.

�Rahatko? Min� olen niit� tallettanut useaan eri pankkiin eri nimill�.
Niit� ei voida milloinkaan minulta ottaa, sill� kukaan ei niit� l�yd�.
Ja se on niin hyv�� tuo raha. Sill� voi saada niin paljon ruokaa. En
koskaan ennen ole tiet�nyt, mihin raha kelpaa.�

�Toivottavasti me saamme sit� jonkun verran aatteellista ty�t� varten�,


sanoi Ernest. �Siit� olisi ��ret�nt� hy�ty�.�

�Niink� arvelette?� sanoi piispa. �Min� en suuresti luota politiikkaan.


Totta puhuen pelk��n, ett� en ymm�rr� politiikkaa.�

Ernest oli hienotunteinen sellaisissa asioissa eik� uudistanut


pyynt���n, niin kipe�ss� rahantarpeessa kuin h�n tiesikin
sosialistipuolueen olevan.

�Min� viet�n y�ni huokeahintaisissa majataloissa�, jatkoi piispa. �Minua


peloittaa enk� uskalla koskaan asua pitemp�� aikaa samassa paikassa.
Niinik��n minulla on vuokrattuna kaksi huonetta ty�l�iskortteleissa eri
osissa kaupunkia. Se on suurta tuhlausta, mutta v�ltt�m�t�nt�. Koetan
korvata sen valmistamalla itse ruokani, vaikkakin joskus ruokailen
halvoissa kahviloissa.

�Ja niin olen vihdoinkin t�ytt�nyt ty�alani t�ss� maailmassa, josta


teille kiitos, nuori mies. Se on Mestarin ty�t�.� H�n katseli minua, ja
h�nen silm�ns� s�teiliv�t. �Te yll�titte minut ollessani ruokkimassa
h�nen lampaitaan, n�ettek�s. Ja tietenkin te kaikin tulette s�ilytt�m��n
salaisuuteni.�

H�n puheli kyll� jotenkin huolettomasti, mutta h�nen sanojensa takana


piili todellinen pelko. H�n lupasi tulla meit� uudestaan tervehtim��n.
Mutta viikkoa my�hemmin luimme sanomalehdest�, ett� onneton piispa
Morehouse oli viety Napan hullujenhuoneeseen ja ett� oli olemassa jonkun
verran toivoa h�nen paranemisestaan. Turhaan pyrimme h�nt� tapaamaan
saadaksemme h�nen asiansa uudestaan tutkittavaksi. Emmek� liioin
onnistuneet saamaan h�nest� mit��n muuta tietoa, paitsi tuon
ep�m��r�isen selityksen, ett� h�nen paranemisestaan oli hiukan toivoa.

�Kristus kehoitti rikasta nuorukaista myym��n kaiken, mit� h�nell� oli�,


sanoi Ernest katkerasti. �Piispa noudatti Kristuksen antamaa kehoitusta,
ja h�net salvattiin hullujenhuoneeseen. Ajat ovat muuttuneet sitten
Kristuksen p�ivien. Meid�n p�ivin�mme rikas mies, joka antaa kaikkensa
k�yhille, on mielet�n. Siit� ei maksa vaivaa keskustella. Yhteiskunta on
puhunut.�

KOLMASTOISTA LUKU.

Yleislakko.

Tietysti Ernest tuli valituksi kongressiin siin� suuressa


sosialistisessa nousussa, mik� tapahtui syksyll� v. 1912. Suurena syyn�
sosialistien ��nim��r�n paisumiseen oli Hearstin[1] kukistaminen. Se oli
helppo teht�v� plutokratialle. Hearstin sanomalehtien vuotuiset
kustannukset nousivat kahdeksaantoista miljoonaan dollariin, jonka
summan ja enemm�nkin h�n maksatti keskiluokalla ilmoitusmaksuina. H�nen
rahallinen voimansa perustui kokonaan keskiluokkaan. Trustit eiv�t
ilmoittaneet.[2] Tuhotakseen Hearstin ei tarvinnut muuta kuin ottaa
h�nelt� pois h�nen ilmoituksensa.

[1] William Randolph Hearst -- nuori kalifornialainen miljoonamies,


josta tuli Amerikan suurin sanomalehtienomistaja. H�nen
sanomalehti��n ilmestyi kaikissa suurimmissa kaupungeissa, ja niiss�
vedottiin rappeutuvaan keskiluokkaan sek� k�yh�list��n. Ja niin
suuren kannatuksen h�n sai, ett� h�nen k�siins� vihdoin joutui vanha
ja kutistunut demokraattipuolue. H�nen lehtens� saarnasivat
jonkinlaista vetist� sosialismia ja omituista pikkuporvarillista
kapitalismia. Se oli �ljy� ja vett� eik� tietenk��n tullut
pitk�aikaiseksi, vaikka plutokraatit h�nt� yhteen aikaan pelk�siv�t.

[2] Sanomalehti-ilmoitusten kustannukset noina mielett�min� aikoina


olivat uskomattoman suuret. Ainoastaan pikkukapitalistit
kilpailivat, joten he yksist��n ilmoittivatkin. Trusteilla
puolestaan ei ollut kilpailijoita, joten niiden oli turha
ilmoittaakaan.

Koko keskiluokka ei ollut viel� h�vinnyt. Sen roteva luuranko oli viel�
j�ljell�, mutta se oli vailla voimaa. Ne pikkutehtailijat ja kauppiaat,
joita viel� oli j�ljell�, olivat t�ydellisesti plutokratian armoilla.
Heill� ei ollut omintakeista taloudellista tai poliittista kantaa. Ja
kun plutokratia antoi viittauksen, niin he oitis vetiv�t pois
ilmoituksensa Hearstin lehdist�.
Hearst asettui rajuun vastarintaan. H�n painatti sanomalehtens�
puolentoista miljoonan dollarin tappiolla kuukaudessa. H�n julkaisi yh�
edelleen ilmoituksia, joista h�n ei saanut en�� maksua. J�lleen
plutokratia antoi k�skyns�, ja pienet liikemiehet ja tehtailijat
l�hettiv�t tukuittain kirjeit� Hearstille, kielt�en h�nt� julkaisemasta
heid�n vanhoja ilmoituksiaan. Hearst ei siit� piitannut. Tuomioistuimet
antoivat tuomioita h�nt� vastaan. Mutta sek��n ei viel� auttanut. H�net
tuomittiin kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen oikeusistuimen
halveksimisesta, ja lukemattomilla vahingonkorvausjutuilla h�net lopulta
ajettiin vararikkoon. Silloin kaikki oli lopussa. Plutokratia oli
langettanut h�nest� tuomionsa. Oikeusistuimet olivat plutokratian
k�siss�. Ja Hearstin kera sy�ksyi lopulliseen perikatoonsa my�skin
demokraattipuolue, jonka h�n vasta �skett�in oli valloittanut.

Hearstin ja demokraattipuolueen h�vitty� sen j�senill� oli edess��n


kaksi uraa. Toinen johti sosialistipuolueeseen, toinen republikaaniseen.
Niinp� k�vikin, ett� me sosialistit saimme korjata Hearstin puolittain
sosialististen oppien hedelm�t, sill� suuri enemmist� h�nen seuraajiaan
siirtyi meid�n puolellemme.

Maan pakkoluovuttaminen, joka tapahtui n�ihin aikoihin, olisi my�skin


lis�nnyt meid�n ��nim��r��mme, ellei tilap�isesti olisi syntynyt n. s.
maalaisliitto. Ernest ja toiset sosialistijohtajat koettivat kaikin
tavoin taivuttaa farmareita meid�n puolellemme. Sosialististen
sanomalehtien ja kustannusliikkeiden sulkeminen oli liian kova isku,
jotavastoin suusanallinen aatteen levitt�minen ei ollut silloin viel�
kehittynyt. Niinp� tapahtui, ett� politikoitsijat sellaiset kuin mr
Calvin, jotka itse olivat jo kauan sitten tyhjiksi kynittyj� farmareita,
johtivat maalaisliitoksi j�rjestyneet farmarit ep�toivoiseen
poliittiseen kamppailuun.

�Farmari-parat�, sanoi Ernest kerran katkerasti nauraen, �trustit


pitelev�t heit� k�siss��n kuin leikkikaluja�.

Ja sellainen todellakin oli asema. Seitsem�n suurta trustia, toimien


yhdess�, oli pannut yhteen ��rett�m�t ylij��m�ns� ja perustanut
maanviljelystrustin. Rautatiet, jotka vallitsivat hintoja, olivat aikoja
sitten upottaneet farmarit velkaan. Pankkiirit ja kaikki trustit
olivatkin jo kauan ennen lainanneet farmareille ��rett�m�t summat rahaa
t�m�n varalta. Farmarit olivat verkossa. Eik� ollut muuta j�ljell� kuin
vet�� valmista apajaa. Ja sit� tekem��n par'aikaa valmistui
maanviljelystrusti.

Ahtaat ajat v. 1912 olivat jo aikaansaaneet suurenmoisen hintojen


alenemisen maanviljelysmarkkinoilla. Mutta nyt painettiin hinnat vallan
alas, kun taas rautatiet ylett�mill� rahtimaksuillaan katkaisivat
farmarikamelin sel�n. Siten farmareitten oli pakko lainata yh� enemm�n,
kun taas toiselta puolen he olivat estetyt maksamasta vanhoja velkojaan.
Sitten seurasi suuri kiinnitysten lankeaminen ja lainojen pakollinen
ulosotto. Farmarit yksinkertaisesti luovuttivat maansa
maanviljelystrustille. Mit��n muuta heill� ei ollut teht�v�n�. Ja
luovuttuaan maatiloistaan farmarit rupesivat maanviljelystrustin
palvelukseen liikkeenhoitajina, tarkastajina, ty�njohtajina ja
ty�miehin�. He tekiv�t palkkaty�t�. He muuttuivat alustalaisiksi --
lyhyesti sanottuna orjiksi, jotka toimeentullakseen olivat pakotetut
allekirjoittamaan orjakontrahdin. He eiv�t voineet j�tt�� is�nti��n,
sill� heid�n is�nt�ns� muodostivat plutokratian. He eiv�t voineet menn�
kaupunkeihin, sill� siell�kin plutokratia piti valtaa k�siss��n. Heill�
oli ainoastaan yksi ehto valittavanaan, l�hte� maatiloiltaan ja muuttua
irtolaisiksi ja ennen pitk�� kuolla n�lk��n. Ja sill�kin taholla heill�
oli vastassaan tukalia vastuksia, sill� ankaroita lakeja irtolaisuutta
vastaan oli jo aikoja sitten olemassa ja niit� sovellutettiin kaikella
ankaruudella k�yt�nt��n.

Tietysti siell� t��ll� yksityisi� farmareita, viel�p� kokonaisia


kuntiakin, s��styi tuolta pakkoluovutukselta poikkeuksellisten
olosuhteitten vuoksi, mutta ne poikkeukset olivat siksi harvoja,
etteiv�t ne mit��n merkinneet, ja jo seuraavana vuonna n�m�kin
korjattiin talteen.[1]

[1] Rooman maanviljelij�luokan h�vitys ei tapahtunut l�hesk��n


niin nopeasti kuin Amerikan maanviljelij�in ja pikkukapitalistien
h�vitt�minen.

Farmarien kukistaminen k�vi etup��ss� siten, ett� plutokratia, jolla


oli k�siss��n koko hallituskoneisto, kohotti heid�n verojaan. Ja se
oli heikko paikka heid�n haarniskassaan sen per�st�, kun he olivat
itse�ns� suojellakseen ja osaksi pakosta sulkeutuneet kokonaan
muulta maailmalta, niin ett� he eiv�t myyneet eiv�tk� ostaneet,
koettaen tulla toimeen omillaan. Ja kun heill� ei ollut mit��n
rahallisia tuloja, t�ytyi heid�n myyd� tilansa maksaakseen veronsa.

Aseman ollessa t�llaisena syksyll� v. 1912 sosialistijohtajat, Ernesti�


lukuunottamatta, p��tteliv�t, ett� kapitalismin loppu oli nyt tullut.
Katsoen ahtaisiin aikoihin ja siit� johtuvaan ty�tt�m�in paljouteen,
farmareitten ja keskiluokan h�vitt�miseen sek� huomioonottaen sen
musertavan tappion, mink� ammattiunionit olivat k�rsineet pitkin linjaa,
sosialisteilla todellakin oli aihetta uskoa, ett� kapitalismin loppu oli
tullut, ja he menetteliv�t t�ysin johdonmukaisesti antaessaan
plutokratialle taisteluvaatimuksen.

Mutta voi, me pidimme vihollisen voimaa liian v�h�isen�! Kaikkialla


sosialistit julistivat tulevaa voittoansa vaaliuurnalla selitt�en asemaa
kursailemattomin sanoin. Plutokratia otti haasteen vastaan. Ja
plutokratia tuhosi meid�t, punniten ja harkiten, hajoittamalla meid�n
voimamme. Plutokratia se salaisten asiamiestens� kautta levitti
sellaisen huhun, ett� sosialismi on jumalanpilkkaa ja ateismia; ja sit�
asetta k�ytt�en plutokratia pakotti kirkkokunnat, varsinkin katolisen,
marssimaan meit� vastaan. Ja samainen plutokratia salaisten
asiamiestens� kautta levitti maalaisliittoa h�vi�m�isill��n olevan
keskiluokan keskuuteen, ulottaen sen kaupunkeihin saakka.

Mutta siit� huolimatta sosialistit voittivat alaa. Ei tosin niin, ett�


me olisimme valinneet kaikki t�rkeimm�t virkailijat ja saaneet
enemmist�n kaikissa lainlaatijakunnissa, sill� me jouduimme
v�hemmist��n. Tosin me valitsimme viisikymment� kongressimiest�, mutta
kun he kokoontuivat Washingtoniin kev��ll� v. 1913, huomasivat he, ett�
heill� ei olekaan mit��n valtaa. Kuitenkin he olivat onnellisempia kuin
maalaisliittolaiset, jotka valtasivat toistakymment� valtiota, mutta
joiden ei sallittu ottaa haltuunsa voittamiaan paikkoja seuraavana
kev��n�. Entiset viranpit�j�t kielt�ytyiv�t j�tt�m�st� paikkojaan, ja
tuomioistuimet olivat plutokratian hallussa. Mutta olemme n�in tulleet
rient�neeksi liian kiireesti ajassa eteenp�in. Minun on kerrottava t�ss�
v�liss� talven 1912 rauhattomuuksista.
Omassa maassa vallitseva huono aika oli supistanut ��rett�m�sti tavaran
menekki�. Ty�tt�m�ll� ty�v�ell� ei ollut rahoja, mill� ostaa.
Seurauksena siit� oli, ett� plutokratialle ker�ytyi suurempi ylij��m�
tuotantoa kuin koskaan ennen. T�m�n ylij��m�n se oli pakotettu
l�hett�m��n ulkomaille, ja suuria suunnitelmiansa varten se tarvitsi
rahaa. Yritt�ess��n p��st� erilleen tuosta ��rett�m�n suuresta
ylituotannosta plutokratia t�rm�si yhteen Saksan kanssa. Taloudellisia
yhteent�rm�yksi� tavallisesti seurasivat sodat, eik� t�m� tapaus tehnyt
poikkeusta siit� s��nn�st�. Saksan suuri sotaherra ryhtyi
sotavarustuksiin ja samoin tekiv�t Yhdysvallat.

Sodan pilvi kohosi taivaalle synkk�n� ja uhkaavana. Maailmann�ytelm� oli


alkava, sill� kaikkialla muuallakin maailmassa vallitsi ahdas aika, oli
olemassa ty�v�en levottomuuksia, h�vi�v� keskiluokka, laumoittain
ty�tt�mi�, yhteent�rm�yksi� maailmanmarkkinoilla sek� kuiskauksia ja
murinaa sosialistisesta vallankumouksesta.[1]

[1] Pitk�n aikaa jo oli kuulunut kuiskeita vallankumouksesta. Jo niin


aikaisin kuin vuonna 1906 (v. a.) lordi Avebury, er�s
englantilainen, lausui seuraavat sanat Englannin yl�huoneessa:
�Euroopassa vallitseva levottomuus, sosialismin leveneminen ja
anarkismin peloittava nouseminen ovat varoituksena hallituksille ja
hallitseville luokille siit�, ett� ty�v�en olot k�yv�t
siet�m�tt�miksi, ja jos vallankumousta mielit��n v�ltt��, on
ryhdytt�v� koroittamaan palkkoja, lyhent�m��n ty�p�iv�� ja
alentamaan el�m�n v�ltt�m�tt�myyksien hintoja.� -- Ja n�itten lordi
Aveburyn sanojen johdosta lausui osakepelurien kuuluisa
��nenkannattaja �Wall Street Journal�: �N�m� sanat on lausunut
ylimys ja Euroopan vanhoillisimman laitoksen j�sen. Se seikka lis��
niiden painavuutta. Ne sis�lt�v�t enemm�n k�yt�nn�llist�
valtioviisautta kuin useimmat kirjat. Ne kelpaavat todellakin
varoitukseksi. Ottakaa vaaria, herrat sota- ja meridepartementtien
virkamiehet!�

Oligarkia halusi sotaa Saksan kanssa. Ja se halusi sit� monestakin


syyst�. Sellaisesta mullistuksesta, kotimaisten suhteitten
myllertymisest� ja uusien liittojen rakentamisesta oligarkialla oli
paljon hy�ty�. Ja edelleen sota kuluttaisi joukon varastoihin
ker��ntyneit� tuotteita, v�hent�isi ty�tt�m�in armeijoita, jotka olivat
vitsauksena kaikissa maissa, sek� antaisi oligarkialle tarpeeksi
lev�hdysaikaa, jonka kuluessa se voisi valmistaa lopullisen
suunnitelmansa ja vied� sen perille. Sellainen sota lopullisesti tekisi
oligarkiasta maailman markkinoitten herran. Ja sen lis�ksi t�m� sota
loisi suuren seisovan armeijan, jota ei tarvitsisi en�� koskaan
hajoittaa, koska kansan mieless� asustaisi kysymys Amerikan ja Saksan
v�lisest� eik� sosialismin ja oligarkian v�lisest� sodasta.

Ja todellakin t�m� sota olisi toteuttanut kaikki n�m� toiveet, elleiv�t


sosialistit olisi tulleet v�liin. L�nsivaltioiden johtajat pitiv�t
salaisen kokouksen meid�n nelj�ss� huonepahasessamme Pell-kadulla.
T��ll� keskusteltiin aluksi siit� kannasta, mille sosialistit tulisivat
asettumaan. Me olimme jo ennenkin torjuneet sodanuhkan, mutta
Yhdysvalloissa se nyt tapahtuisi ensikerran.[1] Salaisen kokouksen
j�lkeen me ryhdyimme kansainv�lisen j�rjest�n kanssa neuvottelemaan, ja
s�hk�sanomia tuli ja meni yli Atlantin.

[1] Vasta kahdennenkymmenennen vuosisadan alkupuolella vanhaa


ajanlukua sosialistien kansainv�linen j�rjest� m��ritteli kantansa
sotiin. Lyhyesti esitettyn� t�m� oppi kuuluu: �Mit� syyt� on jonkun
maan ty�l�isill� tapella jonkun toisen maan ty�l�isten kanssa
kapitalististen is�ntiens� hy�dyksi?�

Toukok. 21 p. 1905 (v. a.), kun sota uhkasi sytty� Italian ja


It�vallan v�lill�, molempien maiden sosialistit pitiv�t yhteisen
kokouksen Triestiss�, uhaten julistaa suurlakon kumpaisessakin
maassa, jos sotaan ryhdyt��n.

Saksalaiset sosialistit olivat valmiit toimimaan yhdess� meid�n


kanssamme. Heit� oli yli viisi miljoonaa, ja sen lis�ksi he olivat
yst�v�llisiss� v�leiss� ammattij�rjest�jen kanssa, ja heit� oli koko
paljon seisovassa armeijassa. Molemmissa maissa sosialistit panivat
ankaria vastalauseita sotaa vastaan uhaten yleislakolla, ja samaan
aikaan he ryhtyiv�t tekem��n valmistuksia yleislakkoa varten. Sit�paitsi
kaikkien maiden sosialistipuolueet selitteliv�t sosialistisia
periaatteita maailmanrauhasta, jota on kaikin mokomin yll�pidett�v�,
vaikkapa kotona uhkaisi kapina tai kumous.

Yleislakko oli se suurenmoinen voitto, mink� me Amerikan sosialistit


saimme. Joulukuun 4 p. Amerikan l�hettil�s kutsuttiin pois Saksan
p��kaupungista. Samana y�n� saksalainen laivasto teki hy�kk�yksen
Honolulua vastaan, upottaen kolme amerikkalaista risteilij�� ja yhden
tullilaivan sek� pommittaen kaupunkia. Seuraavana p�iv�n� sek� Saksa
ett� Yhdysvallat julistivat sodan, ja tunnin kuluessa sosialistit
my�skin aloittivat suurlakon kumpaisessakin maassa.

Ensi-kertaa Saksan sotaherra oli joutunut vastatuksin niiden miesten


kanssa, jotka pitiv�t h�nen valtakuntaansa k�ynniss�. Ilman heit� h�n ei
voinut hoitaa keisarikuntaansa. Aseman uutuus perustui siihen, ett�
heid�n kapinoimisensa oli laadultaan passiivista. He eiv�t taistelleet.
He eiv�t tehneet mit��n. Ja j�tt�m�ll� kaikki tekem�tt� he sitoivat
sotaherran k�det. H�n ei olisi muuta halunnut kuin saada laskea
sotakoiransa kapinallisen ty�v�en kimppuun. Mutta siihen h�nell� ei
ollut tilaisuutta. H�n ei voinut laskea irroilleen sotakoiriansa. Eik�
h�n liioin saattanut kutsua aseisiin v�ke��n sotaan l�hetett�v�ksi, eik�
voinut olla puhettakaan vastahakoisten alamaisten rankaisemisesta. Ei
yht��n py�r�� liikkunut koko valtakunnassa. Eik� yht��n junaa ollut
liikkeess�, eik� yht��n s�hk�sanomaa l�hetetty, sill� rautatiel�iset ja
s�hk�tt�j�t olivat yhtyneet muuhun v�est��n.

Ja samoin kuin Saksassa olivat asiat Yhdysvalloissakin. Vihdoin


ammattij�rjest�tkin olivat saaneet silm�ns� auki. Jouduttuaan
ratkaisevasti tappiolle omalla varsinaisella alallaan ne olivat
luopuneet siit� ja yhtyneet sosialisteihin poliittisella alalla.
Yleislakko n�et oli poliittinen lakko. Sit�paitsi ammattij�rjest�t
olivat saaneet siksi pahasti selk��ns�, etteiv�t ne mist��n v�litt�neet.
Ne yhtyiv�t yleislakkoon sulasta ep�toivosta. Ty�l�iset miljoonittain
paiskasivat maahan ty�kalunsa ja j�ttiv�t ty�paikkansa. Eritt�in
huomattaviksi tulivat konety�l�iset, jotka siit� huolimatta, ett� heid�n
j�rjest�ns� oli ly�ty murskaksi, tulivat esille tuoden tullessaan
liittolaisensa muilta metallity�n aloilta.

Viel�p� karkean ty�n tekij�tkin ja j�rjestym�t�n ty�v�ki lakkasi ty�st�.


Lakko oli niin laajalti seisauttanut ty�koneiston, ett� kukaan ei voinut
tehd� ty�t�. Sit�paitsi naiset asettuivat yleislakon voimakkaimmiksi
harrastajiksi. He asettuivat suorastaan vastustamaan sotaa. He eiv�t
tahtoneet, ett� heid�n miehens� menisiv�t surman suuhun. Ja sen lis�ksi
yleislakon ajatus huvitti ihmisi�. Siin� oli jotakin vieh�tt�v��. Ja se
ajatus oli tarttuvaa lajia. Lapset tekiv�t lakon maan kaikissa
kouluissa, ja opettajat, jotka meniv�t luokille, saivat tulla tyhjin
toimin takaisin. Yleislakko sai suuren kansallisen juhlan luonteen. Ja
ajatus ty�v�en yksimielisyydest� ja yhteistunnosta vaikutti valtaavasti
kaikkien mieliin. Ja sit�paitsi tuossa suuressa h�lin�ss� ei tarvinnut
pel�t� joutuvansa kiinni. Kun kaikki olivat syyllisi�, kuinka voitaisiin
silloin ket��n yksityist� rangaista?

Yhdysvaltoja oli kohdannut halvaus. Kukaan ei tiet�nyt, mit� tapahtui.


Ei ollut sanomalehti�, s�hk�sanomia eik� kirjeit�. Jokainen paikkakunta
oli yht� t�ydellisesti eristetty, kuin jos sen ja muun maailman v�lill�
olisi ollut kymmenentuhatta mailia aarniometsi�. Senp�t�hden maailma oli
lakannut olemasta, ja kokonaisen viikon kesti t�t� asioiden tilaa.

San Franciscossa me emme tiet�neet, mit� tapahtui toisella puolella


lahden sijaitsevissa Berkeleyn ja Oaklandin kaupungeissa. Tuntui silt�,
kuin joku suuri maailman-voima olisi kuollut. Maan valtasuoni oli
tauonnut tykkim�st�. Koko kansakunta tuntui kuolleelta. Ei ollut
kolisevia vankkureita kadulla, ei tehtaan pillin vihellyst�, ei
raitiovaunujen tohinaa, ei sanomalehtipoikain huutoja -- eik� mit��n
muuta kuin ihmisi�, jotka pujahtivat toistensa sivu kuni harhailevat
henget oudoksuen omaansa ja toisten vaiteliaisuutta.

Ja tuolla hiljaisuuden viikolla oligarkia oppi l�ksyns�. Ja hyvin se sen


oppikin. Yleislakko oli varoitus. Se ei saanut koskaan en�� uudistua.
Oligarkia oli pit�v� siit� huolta.

Viikon lopulla, kuten oli etuk�teen sovittu, Saksan ja Yhdysvaltojen


s�hk�tt�j�t palasivat paikoilleen. Heid�n v�lityksell��n molempien
maiden sosialistijohtajat esittiv�t vaatimuksensa hallitsijoille. Sota
on peruutettava, tai muuten suurlakko jatkuu. Eik� viipynyt kauan,
ennenkuin sopimus syntyi. Sota peruutettiin, ja molempien maiden v�est�
palasi toimiinsa ja teht�viins�.

N�iden tapausten ja neuvottelujen aikana solmittiin Saksan ja


Yhdysvaltain v�lill� liitto. Todellisuudessa t�m� oli Saksan keisarin ja
oligarkian liitto, jonka tarkoituksena oli kukistaa yhteinen vihollinen,
kumouksellinen proletariaatti, molemmissa maissa. Ja t�m�n saman liiton
oligarkia sitten niin petollisesti rikkoi, kun Saksan sosialistit
nousivat ja karkoittivat sotaherran valtaistuimeltaan. Juuri sit� oli
oligarkia takaa ajanut -- suuren kilpailijansa kukistamista
maailmanmarkkinoilla. Saksalla ei en�� tulisi olemaan ulkomaille
l�hetett�v�� ylituotantoa. Sosialistisen valtion luonteen mukaisesti
Saksan v�est� kuluttaisi kaikki tuotteensa itse. Tietysti se tulisi
vaihtamaan er�it� tuotteitaan sellaisiin ulkomaisiin tavaroihin, joita
Saksassa ei valmistettu; mutta t�m� on tietysti aivan toista kuin
ainainen kuluttamaton ylij��m�.

�Ly�np� vetoa, ett� oligarkia l�yt�� oikeutuksen menettelylleen�, sanoi


Ernest, kun Saksan keisaria kohdannut petos tuli tunnetuksi. �Kuten
ainakin, oligarkia uskoo tehneens� oikein.�

Ja kuinkas k�vi. Oligarkia todellakin puolustautui selitt�m�ll�


tehneens� sen Amerikan kansan hyv�ksi, jonka etua se kaikkialla sanoi
valvovansa. Se oli nakannut vihatun kilpailijansa pois
maailmanmarkkinoilta ja siten hankkinut meille tilaisuuden p��st� eroon
ylituotannostamme noilla markkinoilla.
�Ja huutava hulluus siin� on se, ett� olemme niin saamattomia, ett�
moiset kaistap��t todellakin hoitavat meid�n asioitamme�, lausui Ernest.
�He ovat tehneet meille mahdolliseksi myyd� enemm�n ulkomaille, joka
merkitsee, ett� saamme tyyty� sit� v�hemp��n t��ll� kotonamme.�

NELJ�STOISTA LUKU.

Lopun alkua.

Jo niin aikaisin kuin tammikuussa 1913 Ernest n�ki asioiden todellisen


suunnan, mutta h�n ei voinut saada tovereitaan n�kem��n sit� Rautakoron
haamua, mik� oli syntynyt h�nen aivoissaan. He olivat liian tyyni� ja
luottavaisia. Tapahtumat kulkivat nopeasti huippuaan kohti. Oli tultu
maailman kulun k��nnekohtaan. Amerikkalainen oligarkia vallitsi melkein
kaikkia maailmanmarkkinoita, ja kymmeni� maita erotettiin kokonaan
noista markkinoista, k�siss��n kuluttamaton ja myym�t�n ylij��m�.
Sellaisilla mailla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin j�rjesty�
uudelleen. Ne eiv�t voineet jatkaa ylituotantoj�rjestelm��ns�.
Kapitalistinen j�rjestelm� n�iss� maissa olisi ollut sula mahdottomuus
t�m�n j�lkeen.

N�iden maiden yhteiskuntaolojen uudistaminen pukeutui kumouksen muotoon.


Se oli sekasorron ja v�kivallan aikaa. Kaikkialla hallituslaitokset
romahtelivat. Ja kaikkialla, lukuunottamatta paria maata, entiset
kapitalistiset is�nn�t taistelivat viimeiseen asti omistusoikeutensa
puolesta. Mutta hallitukset riisti heid�n herpoavista k�sist��n
taisteleva proletariaatti. Vihdoin toteutettiin k�yt�nn�ss� Karl Marxin
kuuluisaa lausetta: �Yksityisen kapitalistisen omistusoikeuden p�iv�t
ovat luetut. Pakkoluovuttajilta tullaan pakkoluovuttamaan.� Ja sit�
mukaa kuin kapitalistiset hallitukset romahtivat, kohosi niiden tilalle
kooperatiivisia yhteiskuntia.

�Miksi Yhdysvallat j�tt�ytyv�t j�ljelle? K�yk�� toimeen, te Amerikan


kumoukselliset! Mik� vaivaa Amerikkaa?� Sellaisia viestej� l�hettiv�t
meille suunnitelmissaan onnistuneet toverit muista maista. Mutta me emme
voineet pysy� heid�n rinnallaan. Oligarkia seisoi meid�n tiell�mme. Sen
runko levittihe ��rett�m�n� hirvi�n� edess�mme.

�Odottakaa, kunnes me astumme virkoihin kev��ll�, me vastasimme,


�sitten saatte n�hd�.

Siin� piili meid�n salaisuutemme. Me olimme voittaneet puolellemme


maalaisliiton, ja kev��ll� tulisi heid�n k�siins� joutumaan
toistakymment� valtiota edellisten syysvaalien perustuksella. Heti
paikalla oli tarkoitus luoda n�ist� valtioista kooperatiivisia
yhteiskuntia. Ja loppusuoritus ei en�� senj�lkeen olisi vaikea.

�Mutta mit�, jos maalaisliitto ei saisikaan niit� haltuunsa?� kysyi


Ernest. Ja h�nen toverinsa sanoivat h�nt� onnettomuuden huuhkajaksi.

Mutta niiden menett�minen ei suinkaan ollut suurin niist� vaaroista,


mit� Ernestill� oli mieless��n. H�n n�ki jo ennakolta ammattij�rjest�jen
h�vi�n ja kastij�rjestelm�n synnyn.
�Ghent on neuvonut oligarkeille, miten heid�n on menetelt�v�, sanoi
Ernest. �Olenpa varma, ett� h�nen 'Benevolent Feodalismistaan'[1] on
tullut heille oikea k�sikirja.�

[1] �Our Benevolent Feodalism� (Meid�n siunauksellinen feodalismimme),


N. J. Ghentin kirjoittama teos, ilmestyi v. 1902 (v. a.). Ja
sanotaan, ett� suurkapitalistit juuri t�st� kirjasta saivat
oligarkian aatteen. Sellainen k�sitys oli vallitsevana Rautakoron
kolmena vuosisatana ja viel� Ihmisten Veljeydenkin ensimm�isell�
vuosisadalla.

En koskaan unohda sit� y�t�, jolloin Ernest oltuaan kuumassa


keskustelussa kymmenkunnan ammattiyhdistysten johtomiehen kanssa k��ntyi
minuun ja sanoi tyynell� ��nell�: �Nyt on asia ratkaistu. Rautakorko on
voittanut. Loppu on n�kyviss�.�

T�m� meid�n asunnossamme pidetty kokous ei ollut virallinen; mutta


Ernest samoin kuin muutkin johtavat sosialistit koetti taivuttaa
ammattikunnallisen ty�v�enliikkeen johtajia sellaiseen sopimukseen, ett�
n�m� yhtyisiv�t sosialisteihin seuraavassa yleislakossa. O'Connor,
konety�miesten liiton presidentti, oli jyrkimmin vastustanut t�t�
ehdotusta. Kokouksessa oli l�sn� kuusi johtajaa.

�Teh�n olette n�hneet, ett� k�rsitte masentavan tappion pit�ess�nne


kiinni vanhasta menettelytavastanne mit� lakkoon ja boikottaukseen
tulee�, huomautti Ernest.

O'Connor ja toiset ny�k�yttiv�t p��t��n.

�Ja te n�itte mit� yleislakolla voidaan saada aikaan�, Ernest jatkoi.


�Me ehk�isimme sodan Saksaa vastaan. Koskaan ei ole esitetty parempaa
n�ytett� ty�v�en yhteisyydest� ja voimasta. Ty� voi hallita ja tulee
hallitsemaan maailmaa. Jos te suostutte yh� edelleen seisomaan meid�n
rinnallamme, niin me teemme lopun kapitalismin vallasta. Se on teid�n
ainoa toivonne. Ja enemm�nkin, kuten tied�tte. Sill� mit��n muuta keinoa
ei ole. Ja mit� ikin� te puuhaattekin entisen menettelytapanne pohjalla,
on teid�n perikatonne jo ennakolta varma, yksist��n jo siit� syyst�,
ett� tuomioistuimia vallitsevat herrat.�[1]

[1] N�ytteeksi siit�, miten nurjasti tuomioistuimet kohtelivat ty�v�ke�,


mainittakoon muutamia sellaisia oikeudenp��t�ksi�. Pennsylvanian
hiilikaivoksissa oli lasten ty�ss� k�ytt�minen sangen yleist�. V.
1905 (v. a.) ty�v�en onnistui saada hyv�ksytyksi lakiehdotus, joka
velvoitti kaivannonomistajat hankkimaan lasten vanhemmilta
valallisen todistuksen n�iden i�st� ja kouluopetuksesta. Mutta
Luzerne-kauntin kihlakunnanoikeus julisti tuon uuden lain
perustuslainvastaiseksi sill� perusteella, ett� siin� tehtiin erotus
samaan luokkaan kuuluvien yksil�itten v�lill� -- nim. lasten alle
nelj�ntoista ja yli nelj�ntoista ik�vuoden. Valtion ylioikeus
vahvisti tuomion. New Yorkin Court of Special Sessions
(ylim��r�isesti istuva oikeus) julisti v. 1905 (v. a.)
perustuslainvastaiseksi asetuksen, joka kielsi naisten ja lasten
ty�skentelyn tehtaassa j�lkeen kello yhdeks�n illalla. Asetus
kumottiin sill� perusteella, ett� se oli �luokkalaki�. Niinik��n
leipurit siihen aikaan n��ntyiv�t ylenm��r�isest� raatamisesta. New
Yorkin lainlaatijakunta s��si lain, joka m��r�si ty�p�iv�n pituuden
leipomoissa enint��n 10-tuntiseksi. V. 1906 (v. a). Yhdysvaltain
ylioikeus julisti t�m�n lain perustuslainvastaiseksi ja siis
kumottavaksi. Sen p��t�ksen perustelussa sanottiin m. m.: �Ei ole
mit��n j�rkev�� syyt� k�yd� rajoittamaan henkil�kohtaista vapautta
tai vapaan sopimuksen oikeutta m��r��m�ll� leipurin ty�p�iv�n
pituus.�

�Te pid�tte liian kiirett�, vastasi O'Connor. �Te ette tunne kaikkia
keinoja. Toistakin tiet� voi p��st�. Me tied�mme, mihin ryhdymme. Me
olemme kyll�styneet lakkoihin. Ne ovat hakanneet meid�t niiss�
pataluhaksi. Mutta luulen, ett� meid�n ei tarvitse koskaan en�� kutsua
v�ke�mme lakkoon.�

�Mink�lainen sitten on se teid�n keinonne?� kysyi Ernest oitis.

O'Connor nauroi ja pudisti p��t��n. �Sen verran voin teille sanoa, ett�
me emme ole olleet nukuksissa. Emmek� me uneksi nytk��n.�

�Toivottavasti siin� ei ole mit��n pelk��mist� tai h�pe�mist�, lausui


Ernest ik��nkuin syytellen.

�Kai me itse parhaiten tied�mme omat asiamme�, kuului vastaus.

�Se on pime� juttu, p��tt�en siit� tavasta, mill� te koetatte sit�


peitt��, sanoi Ernest kiihtyen.

�Me olemme maksaneet kokemuksemme hiell� ja verell�, ja me olemme


ansainneet kaiken sen, mit� meille on tulossa�, kuului vastaus. �Oma suu
on l�hemp�n� kuin kontin suu.�

�Jos te ette uskalla sanoa, mink�lainen se teid�n keinonne on, niin min�
sanon sen teille.� Ernestin veri kiehui. �Te aiotte ryhty� saaliin
jaolle. Te olette tehneet sopimuksen vihollisen kanssa, niin tottavie
olettekin. Te olette myyneet ty�v�en asian, koko ty�v�en. Te per��nnytte
valjuina raukkoina taistelutantereelta.�

�Min� en sano mit��n�, vastasi O'Connor. �Mutta me itse ehk� tied�mme


hiukan paremmin kuin te, mik� meille on parasta.�

�Ja te ette v�lit� pennin edest� siit�, mik� on parasta kaikille muille
ty�l�isille. Te potkitte ne ojaan.�

�Min� en sano mit��n�, vastasi O'Connor, �muuta kuin ett� min� olen
konety�miesten liiton presidentti ja ett� minun velvollisuuteni on
valvoa niiden miesten etua, joita min� edustan, siin� kaikki�.

Ja ty�v�enjohtajain menty� Ernest tappiolle joutuneen tyyneydell� esitti


minulle tulevain tapahtumain hahmopiirteet.

�Sosialistit aina ennen iloiten ennustivat sen p�iv�n tuloa, jolloin


ammattikunnittain j�rjestynyt ty�v�ki jouduttuaan tappiolle teollisuuden
taistelukent�ll� siirtyy poliittiselle taistelukent�lle. Ja nyt on
vihdoin p��sty niin pitk�lle, ett� Rautakorko on murskannut ty�v�en
ammattiyhdistykset taloudellisessa taistelussa ja ajanut ne poliittisen
toiminnan alalle. Mutta sen sijaan, ett� se ilahduttaisi meit�, tulee
siit� meille surun l�hde. Rautakorko on oppinut l�ksyns�. Me n�ytimme
sille voimamme suurlakossa. Ja se on ryhtynyt toimenpiteisiin toisen
suurlakon ehk�isemiseksi.�
�Mutta miten?� kysyin.

�Yksinkertaisesti ostamalla suuret ammattiyhdistykset puolelleen. Ne


eiv�t tule ottamaan osaa seuraavaan yleislakkoon, joten yleislakosta ei
voi tulla mit��n.�

�Mutta Rautakorko ei voine jatkuvasti kustantaa niin kallista ohjelmaa?�


min� kysyin.

�Eip� suinkaan. Mutta se ei ole ostanut kaikkia ammattiyhdistyksi�. Se


ei olekaan tarpeen. Kas n�in tulee tapahtumaan. Palkkoja koroitetaan ja
ty�p�iv�� lyhennet��n rautatiel�isten, rauta- ja ter�sty�ntekij�in sek�
konety�miesten yhdistyksiss�. N�iss� yhdistyksiss� tulevat verrattain
hyv�t ty�suhteet vallitseviksi. Ja n�iden ammattikuntien j�senet tulevat
saamaan ihanteelliset olot.�

�Mutta siltik��n en k�sit�, miten toisten ammattiyhdistysten k�y�,


muistutin. �T�m�n ryhm�n ulkopuolellahan on paljon useampia
ammattiyhdistyksi� kuin siin� itsess��n.�

�Toiset ammattiyhdistykset nujerretaan hengilt� -- kaikki tyynni. Sill�,


n�etk�s, rautatiel�iset, konety�miehet ja metallity�ntekij�t suorittavat
meid�n konesivistyskaudellamme koko sen ty�n, mik� on oleellisesti
v�ltt�m�t�nt�. Vakuutettuna n�iden joukkojen uskollisuudesta Rautakorko
n�ps�ytt�� sormiaan muulle ty�v�est�lle. Rauta, ter�s, hiili, koneisto
ja kulkuneuvot muodostavat koko teollisen j�rjestelm�n selk�rangan.�

�Mutta hiili?� min� tiedustin. �Onhan olemassa toistamiljoonaa


hiilenkaivajaa.�

�He ovat j�rjest��n ammattitaidotonta ty�v�ke� eiv�tk� sellaisinaan


mit��n merkitse. Heid�n palkkojaan alennetaan ja ty�p�iv�� pitennet��n.
He tulevat olemaan orjia niinkuin kaikki muutkin, ja heist� tulee juhtia
viel� suuremmassa m��r�ss� kuin meist� muista. Heid�t pakotetaan
ty�skentelem��n aivan samoin kuin nykyj��n pakotetaan farmareita
ty�skentelem��n uusien is�ntiens� hyv�ksi, jotka heilt� ry�stiv�t maan.
Ja samoin k�y kaikkien tuon ryhm�n ulkopuolella olevien
ammattiyhdistysten. Ne s�rjet��n ja tuhotaan ja niiden j�senet ajetaan
ty�h�n n�l�n ja lain pakolla.

�Tied�tk� miten k�y Farleyn[1] ja h�nen lakonrikkojainsa? Min� sanon.


Lakonmurtaminen ammattina tulee h�vi�m��n. Ty�lakkoja ei en�� tehd�.
Lakkojen asemesta tulee olemaan orjakapinoita. Farley ja h�nen
joukkueensa siirret��n orjain ajoon. Tietysti siit� ei k�ytet� t�llaista
nimityst�, vaan sit� sanotaan maan lakien valvomiseksi, lakien, joiden
avulla ty�miehet pakotetaan ty�skentelem��n. Se tulee kaiken kaikkiaan
pitkitt�m��n taistelua, t�m� suurten ammattiyhdistysten petos. Taivas
yksin tiet��, miss� ja milloin vallankumous tulee viett�m��n
voittojuhliaan.�

[1] James Farley -- er�s sen aikakauden kuuluisa lakonrikkoja, hyvin


taitava mies, jolla oli enemm�n rohkeutta kuin siveellist� ryhti�.
H�n nousi sangen korkealle Rautakoron aikana ja vihdoin siirtyi
oligarkkien luokkaan. H�net murhasi vuonna 1932 Sarah Jenkins, jonka
miehen Farleyn lakonrikkojat tappoivat kolmekymment� vuotta sit�
ennen.

�Mutta kun on vastassa niin luja mahti kuin oligarkia ja suuret


ammattikunnat yhdistynein�, voiko otaksua vallankumouksen koskaan
p��sev�n voitolle?� utelin. �Eik� tuo liittokunta saattaisi j��d�
ainaiseksi olemaan?�

H�n pudisti p��t��n. �Er�s meid�n m��ritelmist�mme kuuluu, ett� jokainen


j�rjestelm�, joka perustuu luokka- tai kastijakoon, sis�lt�� itsess��n
oman kukistumisensa siemenen. Ja kun kerran luokkajako on j�rjestelm�n
pohjana, ei silloin voida liioin v�ltt�� kasteja, perinn�llist�
luokkajakoa. Rautakorko ei voi sit� est��, ja ennen pitk�� kasti tulee
kukistamaan Rautakoron. Rahaylimyst� on jo muodostunut kastiksi,
tarkasti suljetuksi perinn�lliseksi luokaksi; mutta odottakaammehan,
kunnes nuo suositut ammattiyhdistykset ovat kehittyneet kastikannalle.
Rautakorko tulee tekem��n kaikkensa sen ehk�isemiseksi, mutta se ei
onnistu.

�Nuo suositut ammattiyhdistykset ovat Amerikan ty�v�en kukka. Niiden


j�senet ovat voimakkaita ja pystyvi� miehi�. He ovat p��sseet noihin
ammattiyhdistyksiin ankaran kilpailun ja taistelun kautta. Jokainen
pystyv� ty�mies Yhdysvalloissa tulee kunnianhimoisella halulla pyrkim��n
noiden suosittujen ammattiyhdistysten j�senyyteen. Oligarkia tulee
lietsomaan sellaista halua ja siit� johtuvaa kilpailua. Siten uljaat ja
vankat miehet, joista muuten olisi saattanut tulla kumouksellisia,
viekoitellaan toiselle puolelle ja heid�n voimansa k�ytet��n oligarkian
hyv�ksi.

�Toiselta puolen ty�v�enkastit, suosittujen ammattiyhdistysten j�senet,


tulevat pyrkim��n johtaviksi j�rjest�iksi. Ja se onnistuu. Ty�v�en
kastien j�senyys muuttuu perinn�lliseksi. Pojat seuraavat isi��n, eik�
mit��n uutta voimaa tule siihen virtaamaan tuosta ikuisesta
voimanvarastosta, rahvaasta. Se merkitsee ty�v�enkastien asteittain
tapahtuvaa heikkenemist�. Mutta samaan aikaan ne tulevat
yhteiskunnallisena laitoksena saamaan tilap�isesti kaiken vallan
k�siins�. N�m� ty�v�enkastit tulevat muistuttamaan keisareitten
henkikaarteja vanhassa Roomassa, ja nyt niinkuin silloinkin tulee
tapahtumaan palatsivallankumouksia, joiden kautta ty�v�enkastit saavat
k�siins� vallan ohjat. Niinik��n vastavallankumouksia tulee tapahtumaan,
joiden kautta rahaylimyst� p��see uudelleen valtaan, ja milloin toinen,
milloin toinen on vallassa. Ja kaiken sen kest�ess� luokalle ominainen
heikentyminen k�y yh� huomattavammaksi, kunnes lopulta rahvas p��see
oikeuksiinsa.�

T�m�n kuvauksen hitaasta yhteiskunnallisesta kehityksest� Ernest piirsi


silloin, kun h�nen mielens� oli masentuneena suurten ammattiliittojen
petollisen luopumisen johdosta. Min� en koskaan ollut t�ss� kysymyksess�
h�nen kanssaan samaa mielt� enk� ole viel�k��n n�it� rivej�
kirjoittaessani, p�invastoin. Sill� juuri nyt me seisomme kumouksen
kynnyksell�, joka on lakaiseva tielt��n koko rahaylimyst�n. Kuitenkin
olen t�ss� esitt�nyt Ernestin ennustuksen juuri sen t�hden, ett� se oli
h�nen ennustuksensa. Siit� huolimatta, ett� h�n itsekin sen uskoi,
ty�skenteli h�n j�ttil�isen lailla sit� vastaan. Ja niin suuria ansioita
kuin h�nell� ei ole kenell�k��n t�m�n nyt l�hestyv�n kumouksen
valmisteluissa.

�Mutta jos oligarkia pysyy vallassa�, kysyin h�nelt� sin� iltana, �mihin
joutuvat silloin ne suurenmoiset ylij��m�t, jotka lankeavat sen osalle
joka vuosi?�

�Ne ylij��m�t on tavalla tai toisella kulutettava�, h�n vastasi, �ja me


saamme olla varmoja siit�, ett� oligarkit kyll� keinoja keksiv�t. Upeita
teit� rakennetaan. Tieteitten ja eritt�inkin taiteitten alalla ryhdyt��n
suurenmoisiin yrityksiin. Sen j�lkeen kuin oligarkit ovat t�ydellisesti
lannistaneet kansan, joutaa heilt� aikaa muihinkin harrastuksiin. Heist�
tulee kauneudenpalvelijoita. Heist� tulee taiteenharrastajia. Ja heid�n
johdollaan ja saaden heilt� runsasta kannatusta taiteilijat tulevat
raatamaan. Seurauksena tulee olemaan suurenmoisia taideteoksia, sill�
silloin eiv�t en�� taiteilijat, kuten siihen asti, ole riippuvaisia
keskiluokan porvarillisesta mausta. Siit� tulee suurta taidetta, ja
ihmeellisi� kaupunkeja tulee nousemaan, jotka saattavat entisaikojen
kaupungit n�ytt�m��n kirjavilta ja mit�tt�milt�. Ja niiss� kaupungeissa
asuvat oligarkit ja palvelevat kauneutta.[1]

[1] Meit� h�mm�stytt�� Everhardin ter�v�n�k�isyys. Jo ennenkuin


oligarkit olivat ajatelleetkaan sellaisia ihmekaupunkeja kuin Ardis
ja Asgard, Everhard n�ki n�m� kaupungit ja niiden syntymisen
v�ltt�m�tt�myyden.

�Siten tulee ylij��m� s��nn�llisesti kulutetuksi, samalla kuin ty�v�ki


tekee tarvittavan ty�n. N�iden suurten t�iden suorittaminen tulee
antamaan miljoonille karkeanty�ntekij�ille ty�t� n�lk�palkalla, sill�
��rett�mi� liikevoittoja t�ytyy kuluttaa tavalla tai toisella. Ja
oligarkit rakentavat tuhannen vuoden varalta -- jopa kymmenenkin
tuhannen. He tulevat rakentamaan niin suurellisesti, ett� muinaisilla
egyptil�isill� ja babylonialaisilla ei ollut sellaisesta aavistustakaan;
ja kun oligarkit ovat menneet kaiken maailman tiet�, niin heid�n suuret
tiens� ja heid�n ihmeelliset kaupunkinsa j��v�t ty�nveljeyden
perinn�ksi.[1]

[1] Tuon ennustusp�iv�n j�lkeen on vierinyt Rautakoron kolme vuosisataa


ja Ihmisten Veljeyden nelj� vuosisataa, ja me t�m�n p�iv�n ihmiset
todellakin k�yskentelemme niill� teill� ja asumme niiss�
kaupungeissa, joita oligarkit rakensivat. Totta kyll� me nyt
rakennamme viel� ihmeellisempi� kaupunkeja, mutta oligarkkien
rakentamat ihmekaupungit ovat viel� j�ljell�, ja min� kirjoitan
n�it� rivej� Ardisissa, joka on kaikkein merkillisimpi� muinaisajan
kaupunkeja.

�N�it� kaikkia oligarkit tekev�t sen t�hden, ett� he eiv�t voi olla
niit� tekem�tt�. N�m� suurenmoiset laitokset ovat se muoto, mihin heid�n
liikevoittojensa kuluttaminen pukeutuu, aivan samoin kuin Egyptin
hallitseva luokka muinaisuudessa kulutti kansalta riistetyn ty�n
ylij��m�n temppelien ja pyramidien rakentamiseen. Oligarkkien aikana
tulevat kukoistamaan, ei pappiss��ty, vaan taiteilijain luokka. Ja
porvarillisen kauppiasluokan tilalla tulevat olemaan ty�v�enkastit. Ja
alimmaisena viruu n�ivettyen, n�lk�� n�hden ja m�d�ten rahvas, v�est�n
suuri enemmist�. Ja lopuksi, ken tiet�� milloin, rahvas nousee
kurjuudestaan. Ty�v�enkastit ja oligarkia romahtavat maahan. Ja sitten
vihdoin, niin monen monituisen vuosisadan kuluttua, tulee rahvaanmiehen
p�iv�. Min� luulin n�kev�ni sen p�iv�n, mutta nyt tied�n, etten tule
sit� koskaan n�kem��n.�

H�n viiv�hti, katsoi minuun ja sitten lis�si:

�Yhteiskunnallinen kehitys k�y harmittavan hitaasti, vai mit�,


kultaseni?�

K�sivarteni kietoutuivat h�nen ymp�rilleen, ja h�nen p��ns� lep�si minun


rinnoillani.

�Laula minut nukuksiin�, h�n kuiskasi lapsellisen oikkuisasti. �Min�


olen n�hnyt n�kyj� ja tahdon unhottaa.�

VIIDESTOISTA LUKU.

Viimeiset p�iv�t.

Oli tammikuun loppup�iv�t v. 1913, kun oligarkian muuttunut kanta


suosittuihin ammattiyhdistyksiin n�hden tuli yleisesti tunnetuksi.
Sanomalehdet kertoivat ennenkuulumattomasta palkkojen koroittamisesta,
josta osallisiksi olivat tulleet rautatiel�iset, rauta- ja
ter�sty�ntekij�t sek� koneenk�ytt�j�t ja konety�miehet. Mutta koko
totuutta ei kerrottu. Oligarkit eiv�t uskaltaneet lausua koko totuutta.
Todellisuudessa palkat olivat nousseet paljon korkeammiksi ja muut
etuisuudet sit� mukaa. T�m�n piti olla salaisuus, mutta salaisuudet
pyrkiv�t julki. Suosittujen ammattiyhdistysten j�senet kertoivat
vaimoilleen, vaimot juoruilivat, ja pian koko ty�v�enmaailmassa
tiedettiin, mit� oli tapahtunut.

Se ei ollutkaan muuta kuin luonnollinen kehittym� siit�, mit�


yhdeks�nnell�toista vuosisadalla oli sanottu osavoitoksi, kun nimitt�in
ty�nantajat jakoivat osan voitosta ty�l�isille. Kapitalistit olivat
koettaneet mielistell� ty�v�ke� kiinnitt�m�ll� heit� rahallisilla
eduilla ty�h�ns�. Mutta voittojen jakaminen j�rjestelm�n� oli
hullunkurinen ja mahdoton. Sellainen saattoi k�yd� p�ins� vain
muutamissa poikkeustapauksissa. Sill� jos koko ty�v�ki ja kaikki
kapitalistit olisivat jakaneet voitot, niin silloin olisi tullut
vallitsevaksi se asiaintila, mik� oli vallitsevana silloin, kun ei
voittojen jakamista viel� tunnettukaan.

Ja kun t�m� osavoiton aate pian osoittautui ep�k�yt�nn�lliseksi,


ilmestyi sen tilalle k�yt�nn�llinen saaliinjako. �Antakaa meille
parempaa palkkaa ja maksattakaa lasku yleis�ll�, oli suurten
ammattiyhdistysten sotahuuto. Ja muutamin paikoin t�m� itsek�s ohjelma
menestyi hyvin. Sen ylim��r�isen laskun sai maksaa j�rjestym�t�n ja
heikosti j�rjestynyt ty�v�ki. N�m� ty�l�iset lopullisesti maksoivat
lujiin j�rjest�ihin kuuluvien veljiens� palkankoroitukset. T�m� aate,
kuten sanoin, johdettiin loogilliseen ��rimm�isyyteens� juuri siksi,
ett� oligarkit ja suositut ammattiyhdistykset liittyiv�t yhteen.[1]

[1] Kaikki rautatiel�isten ammattikunnat solmivat tuollaisen liiton


oligarkkien kanssa saaliin jakamiseksi, ja mainitsemista ansaitsee
se tapaus, joka, mik�li tiedet��n, on ensimm�inen t�ll� suunnalla.
T�ss� tarkoitettu ammattiyhdistys oli �Veturinkuljettajain
veljeskunta�, jonka presidentti P. M. Arthur Pennsylvanian
rautatielakossa yksin teki sopimuksen rautatien kanssa, muista
ammattiyhdistyksist� v�litt�m�tt�. Suunnitelma oli yht� onnistunut
kuin itsek�s.

Kun levisi tieto suosittujen ammattikuntain petoksesta, alkoi


ty�v�enpiireist� kuulua kovaa murinaa. Senj�lkeen suosiossa olevat
ammattiyhdistykset erosivat kansainv�lisest� j�rjest�st� ja rikkoivat
kaikki entiset suhteet. Sitten seurasi rettel�it� ja v�kivaltaisuuksia.
Suosittujen ammattiyhdistysten j�senet leimattiin pettureiksi, ja
kapakoissa, huvitilaisuuksissa, kaduilla, ty�paikoilla ja kaikkialla
heit� h�tyytteliv�t toverit, jotka he olivat niin perin halpamaisesti
pett�neet.

Lukemattomia p�it� puhkottiin, ja muutamat menettiv�t henkens�kin.


Kukaan suosittujen ammattiyhdistysten j�sen ei voinut olla varma
turvallisuudestaan. He kokoontuivat suurempiin joukkoihin ty�h�n
menness��n ja ty�st� palatessaan. He kulkivat aina keskikatua.
Katuk�yt�v�ll� he n�et olisivat helposti joutuneet ikkunoista ja
katoilta viskattujen kivien uhreiksi. Heill� oli lupa kantaa aseita, ja
viranomaiset auttoivat heit� kaikin tavoin. Heid�n vainoojiansa
tuomittiin pitkiksi ajoiksi vankiloihin, miss� heit� kohdeltiin hyvin
nurjasti. Ei kukaan, paitsi suosittujen ammattikuntain j�senet, saanut
kantaa aseita. Ja t�m�n lain rikkomisesta oli s��detty ankaria
rangaistuksia.

Vimmastunut ty�v�ki puski vihaansa pettureihin. Siten kastirajat


muodostuivat itsest��n. Petettyjen ty�l�isten lapset ryhtyiv�t niin
katkerasti vainoamaan pettureitten lapsia, ett� n�iden oli viimeiselt�
mahdotonta leikki� kaduilla tai k�yd� kansakouluissa. Pettureitten
vaimoja ja muita perheenj�seni� niinik��n vainottiin ja ahdistettiin
kaikin mahdollisin keinoin.

T�st� oli seurauksena, ett� vainotut, jouduttuaan joka puolelta


puristuksiin, liittyiv�t heimon tavoin l�heisesti toisiinsa. N�hty��n
olonsa turvattomaksi keskell� petetyn k�yh�list�n asumia kaupunginosia
he muuttivat uusiin asuntopaikkoihin, toisista erilleen. Ja n�iss�
puuhissa heit� suosivat oligarkit. Hyvi� asuntoja, uudenaikaisia ja
terveellisi�, rakennettiin heit� varten puistojen ja nurmikenttien
l�hist�ille. Heid�n lapsensa k�viv�t kouluissa, joita erityisesti heit�
varten rakennettiin ja joissa k�sity� ja k�yt�nn�llinen tiede olivat
p��asiallisina oppiaineina. Siten alkoi kehitty� s��tyjako, kastit.
Suosittujen ammattikuntain j�senist� tuli ty�v�en ylimyst�. He
pysytteliv�t erill��n muusta ty�v�est�. Heill� oli paremmat asunnot,
paremmat vaatteet, parempi ruoka ja parempi kohtelu.

Samaan aikaan muita ty�l�isi� kohdeltiin sangen kovakouraisesti. Useita


pieni� etuisuuksia riistettiin heilt�, samalla kuin palkat ja
elantokanta laskeutuivat my�t��ns�. Niinik��n ty�v�enkansakoulu
rappeutui, ja ennen voimassa ollut oppivelvollisuus vaihtui
vapaaehtoisuuteen. Ja luku- ja kirjoitustaidottomain luku kasvoi
peloittavalla nopeudella.

Maailman markkinoiden joutuminen Yhdysvaltain k�siin j�rkytti koko


maailman rauhaa. Hallituslaitokset kaikkialla romahtivat maahan tai
muodostuivat toisenlaisiksi. Saksassa, Italiassa, Ranskassa,
Austraaliassa ja Uudessa-Seelannissa perustettiin kooperatiivisia
yhteiskuntia. Brittil�inen maailmanvalta oli hajoamistilassa.
Englannilla oli kylliksi paljon tekemist� kotona. Intiassa oli kapina
t�ydess� lieskassa. Ja kautta koko Aasian kaikui huuto: �Aasia
aasialaisille!� Ja t�m�n huudon takana oli Japani, lakkaamatta
kiihoittaen ja nostattaen keltaista ja ruskeaa rotua valkoista vastaan.
Ja samalla kuin Japani uneksi Aasian herruudesta ja pyrki toteuttamaan
vallanhimoisia suunnitelmiaan, se tukahdutti kapinallisen proletariaatin
kotona. Se oli yksinkertaisesti luokkasota, kuli samuraita vastaan, ja
kuli-sosialisteja surmattiin kymmenin tuhansin. Nelj�kymment�tuhatta
tapettiin Tokion katutaisteluissa ja ep�onnistuneessa hy�kk�yksess�
Mikadon palatsia vastaan. Kobe oli muuttunut oikeaksi
teurastushuoneeksi. Pumpulitehtaan ty�l�isi� ammuttiin kuularuiskuilla
ja niin suuret m��r�t, ett� sellaista ei oltu viel� ennen kuultu.
Kaikista julmin olikin Japanin nouseva oligarkia. Japani hallitsi it��
ja oli vallannut koko Aasialle kuuluvan osan maailman markkinoista,
lukuunottamatta Intiaa.

Englannin onnistui kukistaa omat proletaarikapinansa ja samalla pit��


kiinni Intiasta, vaikka se joutuikin ponnistelemaan uuvuksiin asti. Sen
t�ytyi niinik��n hellitt�� suurista siirtomaistaan. Sosialistien
onnistui muuttaa Austraalia ja Uusi-Seelanti kooperatiivisiksi
yhteiskunniksi. Ja samasta syyst� Englanti menetti Kanadan. Mutta
Kanadan hallitseva luokka kukisti sik�l�isen vallankumouksen saaden apua
Rautakorolta. Samaan aikaan Rautakorko auttoi Meksikoa ja Kubaa
kukistamaan kumouksiaan. Seurauksena oli, ett� Rautakorko laskettiin
vankoille perustuksille uudella mantereella. Se oli muodostanut
yhten�iseksi valtiolliseksi m�hk�leeksi koko Pohjois-Amerikan Panaman
kanavasta J��mereen asti.

Ja Englannin oli onnistunut s�ilytt�� Intia uhraamalla muut


siirtomaansa. Mutta sekin oli vain tilap�ist�. Taistelu Japanin ja
muiden Aasian valtojen kanssa Intian herruudesta tuli n�in ainoastaan
siirretyksi eteenp�in, mutta ei suinkaan ehk�istyksi. Englanti tuli
l�heisess� tulevaisuudessa menett�m��n Intian, ja niiden tapausten takaa
h��m�tti taistelu Aasian ja muun maailman v�lill� maailmanherruudesta.

Ja sill'aikaa kuin taistelu riehui kaikkialla maailmassa, emme mek��n


t��ll� Yhdysvalloissa el�neet levossa ja rauhassa. Suurten
ammattiyhdistysten kavallus oli ehk�issyt meik�l�isen proletariaatin
vallankumouksen, mutta v�kivalta vallitsi kaikkialla. Ty�v�en
levottomuuksien ja farmarien sek� keskiluokan j��nn�sten
tyytym�tt�myyden lis�ksi puhkesi t�yteen roihuun uskonnollinen her�tys.
Er�s seitsem�nnen-p�iv�n-adventistien lahkon ryhm� tuli yht'�kki� sangen
kuuluisaksi, alkaen julistaa maailman loppua.

�H�mminki kolme vertaa entist��n suurempana!� huudahti Ernest. �Kuinka


voimme toivoa yhteisyyden tunnetta n�iden kaikkien ristiriitaisuuksien
vallitessa?�

Ja todellakin tuo hengellinen her�tys p��si peloittavaan vauhtiin.


Kansa, kurjistunut ja kaikissa maallisissa toiveissaan pettynyt kansa
oli valmis ottamaan vastaan taivaan, mihin teollisuustyrannien olisi
yht� vaikea p��st� kuin kamelin k�yd� neulansilm�n l�vitse.
Hurjann�k�isi� vaeltavia saarnaajia parveili maan kaikissa osissa; ja
viranomaisten kielloista ja rankaisutoimenpiteist� huolimatta
uskonnollista kiihkoa lietsottiin yh� hehkuvammaksi lukemattomissa
evankeliumijuhlissa.

Viimeiset p�iv�t olivat k�siss�, he vakuuttivat, maailman loppu oli


alkanut. Ilmansuunnat olivat kadonneet. Jumala oli nostattanut
kansakunnat kilvoittelemaan kesken��n. Se oli n�kyjen ja ihmeitten aika,
ja n�kij�itten ja profeettojen luku nousi mahdottomiin. Ihmiset
lakkasivat ty�st� sadointuhansin ja pakenivat vuoristoihin odottamaan
pian tapahtuvaa Jumalan tulemista ja �niiden sadan ja
nelj�nkymmenennelj�ntuhannen� taivaaseenastumista. Mutta Jumalaapa ei
kuulunutkaan, ja noita onnettomia n��ntyi joukoittain n�lk��n. H�diss��n
he ry�stiv�t maatiloja ruokavaroja saadakseen, siten tehden sorrettujen
farmarien aseman viel�kin tukalammaksi.

Maatilat ja varastohuoneet olivat niinik��n Rautakoron omaisuutta.


Sotajoukkoja komennettiin liikkeelle, ja vimmastuneet uskovaiset
pakotettiin pistimill� palaamaan kaupunkeihin ja ryhtym��n ty�h�n.
Siell� heid�n keskuudessaan puhkesi alinomaa kapinoita ja mellakoita.
Heid�n johtajansa mestattiin kapinoitsijoina tahi l�hetettiin
hullujenhuoneisiin. Tuomitut astuivat kuolemaan todellisella marttyyrin
ilolla. Se oli mielet�nt� aikaa. Levottomuus levisi yh� laajemmalle.
Soilla ja aavikoilla Floridasta Alaskaan saakka ne pienoiset
intiaaniheimot, jotka viel� olivat j�ljell�, tanssivat hartaustanssejaan
ja odottivat oman Messiaansa tulemista.

Ja kaiken t�m�n keskelt� kohosi peloittavan juhlallisesti ja varmasti


kaikkien aikojen suurimman hirvi�n, oligarkian, haamu. Rautakourin ja
rautaisin kannoin se vallitsi aaltoilevia miljoonia, edustaen
j�rjestyst� sekamelskassa ja lujittaen oman rakennuksensa perustuksia
kaaoksen keskell�.

�Odottakaahan, kun me ryhdymme ohjaksiin�, sanoivat maalaisliittolaiset


-- mr Calvin lausui ne sanat meid�n asunnossamme Pell-kadulla.
�Katsokaahan niit� valtioita, jotka ovat joutuneet meid�n k�siimme.
Teid�n sosialistien tukemina me panemme ne veisaamaan toisella ��nell�,
kunhan olemme ehtineet ryhty� virkojamme hoitamaan.�

�Tyytym�tt�m�in ja k�yhtyneitten miljoonat ovat meid�n�, sanoivat


sosialistit. �Maalaisliittolaiset, keskiluokkalaiset ja ty�l�iset ovat
liittyneet meihin. Kapitalistinen j�rjestelm� tulee kukistumaan.
Kuukauden p��st� me l�het�mme viisikymment� miest� kongressiin. Kahden
vuoden kuluttua kaikki virat tulevat olemaan meid�n k�siss�mme,
presidentist� koirapoliisiin asti.�

Siit� puhuttaessa Ernest tavallisesti pudisti p��t��n ja virkkoi:

�Kuinka paljon teill� on kiv��reit�? Tied�ttek�, mist� voitte saada


vankasti lyijy�? Kun tulee kysymys voimain mittelyst�, niin siin� on
paremmalla puolella se, jolla on muutakin kuin nyrkkej� k�ytett�v�n��n.�

KUUDESTOISTA LUKU.

Loppu.

Kun tuli aika Ernestin ja minun l�hte� Washingtoniin, ei is� seurannut


meit� sinne. H�n oli mieltynyt ty�l�isten el�m��n. H�n piti meid�n
ryysyl�isymp�rist��mme suurena yhteiskuntatieteellisen� laboratoriona,
ja h�n n�ytti antautuneen tieteellisten tutkimusten loppumattomaan
juhlaan. H�n teki tuttavuutta ty�miesten kanssa ja solmi l�heisi�
yst�vyyssuhteita parissakymmeness� kodissa. Niinik��n h�n ty�skenteli
erin�isill� ty�paikoilla ja ammattialoilla, ja sellaisissa
tilaisuuksissa h�n sek� ty�skenteli ett� teki tieteellisi� havainnoita.
H�n oli tiedemies kiireest� kantap��h�n.

H�nen ei olisi ollut pakko tehd� ty�t�, sill� Ernestin onnistui hankkia
k��nn�st�ill��n niin paljon kuin meid�n kaikkien kolmen elantoon
tarvittiin, mutta meid�n estelemisist�mme v�litt�m�tt� is� jatkoi
ty�skentely��n, harjoittaen sen yhteydess� tutkimuksiaan. En milloinkaan
unohda sit� iltaa, jona h�n toi tullessaan katukaupustelijan
tavaravaraston: keng�nnauhoja, v�it� y. m. s., tai sit�, jona menin
ostoksille l�heiseen ruokatavarakauppaan ja tapasin h�net siell�
myym�l�miehen�. Sen j�lkeen ei minua en�� ihmetytt�nyt sek��n, ett� h�n
oli viikon p�iv�t tarjoilijana vastap��t� sijaitsevassa kapakassa.
Niinik��n h�n oli y�vahtina, perunanmyyj�n� kadulla, liimasi nimilippuja
er��ss� s�ilyketehtaassa, ty�skenteli paperikoritehtaassa ja oli
vedenkantajana er��ll� katurautatierakennuksella, viel�p� yhtyi
astianpesij�in yhdistykseen juuri ennen sen hajoittamista.

Luulen, ett� piispan esimerkki, ainakin mit� vaatetukseen tulee, oli


vaikuttanut is��n, sill� h�nkin alkoi k�ytt�� ty�miehen halpaa
pumpulipuseroa ja p��llyshousuja. Yhden vanhoista tavoistaan h�n
kuitenkin s�ilytti, nimitt�in sen, ett� pukeutui aina huolellisesti
p�iv�lliseksi eli oikeammin illalliseksi.

Min� olisin voinut Ernestin kanssa olla onnellinen miss� tahansa, ja kun
is� niin hyvin viihtyi n�iss� uusissa oloissa, t�ydensi se minun omaa
onneani.

�Kun olin pieni poika�, sanoi is�, �olin sangen utelias. Halusin saada
selville, miksi mikin on olemassa ja miten se on syntynyt. Siit� johtuu,
ett� minusta tuli luonnontutkija. Olen t�n� p�iv�n� yht� utelias kuin
lapsenakin, ja uteliaisuus se juuri onkin, mik� tekee el�m�n el�misen
arvoiseksi.�

Ja h�n pist�ysi v�liin Market-kadun pohjoispuolella sijaitsevaan kauppa-


ja teatterikaupunginosaan, miss� h�n myyskenteli sanomalehti�,
juoksenteli asioilla ja availi vaunujen ovia. Siell� h�n er��n� p�iv�n�
tapasi mr Wicksonin sulkiessaan er�iden vaunujen ovea. Veitikkamaisella
tavalla is� kertoi meille koko jutun illalla kotiin palattuaan.

�Wickson katsoi minuun ter�v�sti, kun min� suljin h�nen vaunujensa ovea,
ja mutisi: 'Kas, saakeli.' Juuri ne sanat h�n lausui. H�nen kasvonsa
lehahtivat punaisiksi, ja h�n unohti antaa minulle juomarahaa. Mutta h�n
varmaankin tointui pian h�mm�styksest��n, sill� h�nen vaununsa olivat
kulkeneet tuskin viitt�kymment� askelta, kun ne jo k��ntyiv�t ymp�ri ja
tulivat takaisin. H�n kumartui ulos ovesta.

�'Kas vain, professori', h�n sanoi, 't�m� menee jo liian pitk�lle. Mit�
voin tehd� teid�n hyv�ksenne?'

�'Min� suljin teid�n vaunujenne oven', vastasin. 'Yleisen tavan mukaan


te voisitte antaa minulle kymmensenttisen.'

�'Mit� joutavia', h�n puhisi. 'Min� tarkoitan jotakin asiallista.'

�H�n varmaankin oli tosissaan -- liek� ollut jonkinlaista omantunnon


nuhtelua; ja siihen katsoen min� harkitsin, mit� vastata.

�H�nen kasvonsa ilmaisivat odotuksen j�nnityst�, kun min� aloitin


sanottavani, mutta teid�n olisi pit�nyt n�hd� ne silloin, kun olin
lopettanut.

�'Te voisitte antaa takaisin kotini ja Sierran tehdasosakkeeni', min�


sanoin.�
Is� pys�htyi.

�Mit� h�n sanoi�, min� malttamattomana kys�isin.

�Mit� saattoi h�n sanoa? H�n ei sanonut mit��n. Mutta min� sanoin:
'Toivon, ett� olette onnellinen.' H�n katsoi minuun uteliaana. 'Sanokaa
minulle, oletteko onnellinen?' kysyin.

�H�n k�ski kuskin ajaa ja kirosi julmasti menness��n. Eih�n h�n antanut
minulle edes kymment� sentti�, jopa sitten kotia ja osakkeita. Siin� sen
nyt n�et, rakkaani, ett� is�si katupojanel�m� ei ole vailla
pettymyksi�.�

Ja niinp� is� j�i asumaan Pell-kadulle Ernestin ja minun l�hdetty�


Washingtoniin. Vanha asioiden j�rjestys oli t�ydellisesti h�vinnyt.
Puuttui ainoastaan lopullinen romahdus, ja se oli l�hemp�n� kuin osasin
aavistaakaan. Aivan p�invastoin kuin me olimme otaksuneet, ei
sosialistiedustajain tielle asetettu mit��n esteit� heid�n asettuessaan
paikoilleen kongressissa. Kaikki sujui hyvin, ja min� nauroin
Ernestille, kun h�n katseli ep�luuloisin silmin juuri tuota samaista
kohteliaisuutta, pit�en sit� pahanenteisen�.

Meid�n sosialistitoverimme olivat hyv�ss� uskossa ja erinomaisessa


luulossa voimistaan ja siit�, mit� he t��ll� saisivat aikaan. Muutamia
maalaisliiton edustajia oli niinik��n tullut valituiksi lis�ten meid�n
voimiamme, ja yhteisesti laadittiin perinpohjainen ohjelma vastaisia
toimenpiteit� varten. Siihen kaikkeen Ernest uskollisesti ja
tarmokkaasti my�t�vaikutti, vaikka h�n ei malttanut olla aina joskus
ilman mit��n erityist� syyt� sanomatta: �Kun tulee kysymys voimain
mittelyst�, niin on parempi k�ytt�� ruutia kuin nyrkkej�, uskokaa pois.�

Rettel�t alkoivat niiss� valtioissa, miss� maalaisliitto oli


valloittanut virkapaikkoja viime vaaleissa. Sellaisia valtioita oli
kymmenkunta, mutta vaikka maalaisliiton edustajat olivatkin vaaleissa
selv�sti voittaneet, ei heit� p��stetty niihin asemiin, jotka he olivat
valloittaneet. Entiset viranhaltijat kielt�ytyiv�t poistumasta. Asia oli
vallan yksinkertainen. Vaalit julistettiin laittomiksi; v�itettiin, ett�
niit� ei oltu toimitettu kaikin puolin laillisessa j�rjestyksess�.
Maalaisliittolaiset olivat voimattomia. Tuomioistuimet, joihin viime
tingassa saattoi vedota, olivat heid�n vihollistensa k�siss�.

Nyt oli tullut vaarallinen hetki. Jos petkutetut maalaisliittolaiset


vimmastuisivat, olisi kaikki lopussa. Miten me sosialistit
ponnistelimmekaan hillit�ksemme heit�! Usein Ernest ei ummistanut
silmi��n vuorokausiin. Maalaisliiton etevimm�t johtajat k�sittiv�t
vaaran ja toimivat yhdess� meid�n kanssamme. Mutta siit� ei ollut mit��n
apua. Oligarkia halusi v�kivaltaisuuksia ja pani liikkeelle
provokaattorinsa. Ja ihan varmasti talonpoikaiskapina syntyi n�iden
provokaattorien toimesta.

Kymmenkunnassa valtiossa syttyi kapina. Pakkoluovutetut farmarit ottivat


valtioitten hallitukset k�siins�, joka tietysti oli
perustuslainvastaista ja tietysti johti siihen, ett� Yhdysvaltain
hallitus komensi sotav�en paikalle. Kaikkialla provokaattorit
kiihoittivat joukkoja. N�m� Rautakoron l�hettil��t esiintyiv�t
k�sity�l�isin�, farmareina ja maaty�l�isin�. Sacramentossa, Kalifornian
p��kaupungissa, maalaisliiton oli onnistunut pit�� yll� rauhaa ja
j�rjestyst�. Silloin l�hetettiin tuhansia salaisia asiamiehi�
rauhalliseen kaupunkiin. N�m� liikuskelivat joukoissa ry�st�en taloja ja
tehtaita. Ja he yllyttiv�t joukkoja, kunnes n�m� yhtyiv�t heihin ja
alkoivat mellastaa. V�kijuomia jaettiin k�yh�list�n kaupunginosissa
entist� enemm�n, jotta mielet saataisiin kiihdyksiin. Ja sitten kun
kaikki oli valmista, l�hetettiin paikalle Yhdysvaltain sotav�ke� eli
oikeammin Rautakoron sotav�ke�. Yksitoistatuhatta miest�, naista ja
lasta ammuttiin kuoliaaksi Sacramenton kaduilla tai murhattiin
kodeissaan. Liittohallitus otti k�siins� valtion hallituksen, ja niin
oli se n�yt�s p��ttynyt Kaliforniassa.

Ja samoin kuin Kaliforniassa k�vi muuallakin. Jokaisessa maalaisliiton


valtaan joutuneessa valtiossa tukahdutettiin kapinallisuudet
verivirtoihin. Ensiksi salaiset asiamiehet ja mustasotnia panivat
toimeen mellakoita, mink� j�lkeen paikalle l�hetettiin Yhdysvaltain
sotav�ke�. Metel�iminen ja v�kivalta oli vallitsevana kaikkialla
maaseudulla. Y�t� p�iv�� suitsusi savu palavista maataloista,
tavarahuoneista, kylist� ja kaupungeista. Vihdoin tartuttiin
dynamiittiin. Rautatiesiltoja ja tunneleita r�j�hdytettiin ja junia
suistettiin radalta. Farmari-parkoja hirtettiin ja ammuttiin
laumoittain. Kamalia kostot�it� tehtiin, ja monta rahaylimyst� ja
upseeria murhattiin. Veri ja kosto asusti ihmisten syd�miss�.
Hallituksen sotav�ki teurasti farmareita aivan kuin ennen intiaaneja. Ja
niill� oli siihen syyt�. Kaksituhatta kahdeksansataa sotamiest� oli
surmattu peloittavissa dynamiittir�j�hdyksiss� Oregonissa, ja samalla
tavalla oli tuhottu koko joukko rautatiejunia eri aikoina ja eri
seuduilla. Niinp� onkin hyvin ymm�rrett�v��, ett� sotamiehet taistelivat
henkens� edest� samoin kuin farmaritkin.

Mit� tulee kansalliskaarteihin, otettiin v:n 1903:n asevelvollisuuslaki


k�yt�nt��n, ja toisen valtion ty�l�iset pakotettiin murhaamaan toisesta
valtiosta kotoisin olevia tovereitaan kuoleman uhalla. Tietenk��n ei
uusi asevelvollisuuslaki ottanut alussa soveltuakseen eritt�in hyvin.
Monta kaartinupseeria murhattiin ja joukoittain asevelvollisia
tuomittiin kuolemaan sotaoikeudessa ja ammuttiin. Ernestin ennustus mr
Kowaltin ja mr Asmunsenin suhteen k�vi toteen h�mm�stytt�v�ll�
tarkkuudella. Molemmat olivat asevelvollisia, ja heid�t raastettiin
siihen rangaistusretkikuntaan, mik� l�hetettiin Kaliforniasta
kurittamaan Missourin farmareita. Mr Kowalt ja mr Asmunsen kielt�ytyiv�t
astumasta sotapalvelukseen. Mutta heid�n niskoittelunsa ei heit�
auttanut. Kentt�sotaoikeus tuomitsi heid�t kuolemaan, ja mestaukseen
komennettu sotilasosasto pani tuomion toimeen. Heid�t ammuttiin selk�
ampujiin p�in.

Monet nuorukaiset pakenivat vuoristoon p��st�kseen sotapalveluksesta.


Siell� he muuttuivat rosvoiksi, ja vasta rauhallisempien aikojen
palattua heid�t voitiin rangaista. Se oli mutkatonta rangaistusta.
Hallitus antoi julistuksen, jossa se kehoitti kaikkia lainkuuliaisia
kansalaisia tulemaan pois vuoristoista kolmen kuukauden kuluessa. Ja kun
m��r�p�iv� tuli, l�hetettiin vuoristoseutuihin sotav�ke� puoli miljoonaa
miest�. Mik��n kuulustelu tai oikeudenk�ynti ei tullut kysymykseenk��n,
vaan jokainen, ken tavattiin, ammuttiin paikalla. Sotav�ki toimi sen
k�sityksen pohjalla, ett� kaikki, jotka vuoristoissa asustivat, olivat
rosvoja. Er��t lujiin asemiin sijoittuneet joukkueet taistelivat
sankarillisella uljuudella, mutta ennen pitk�� jok'ikinen karkulainen
oli tapettu.

Mutta viel� kaameamman vaikutuksen teki se rangaistus, mik� tuli


Kansasin kansalliskaartin osaksi. Suuri Kansasin kapina tapahtui pian
sen j�lkeen kuin hallitus oli aloittanut aseellisen taistelun
maalaisliittoa vastaan. Kuusituhatta kaartilaista kapinoi. He olivat jo
useita viikkoja olleet sangen levottomia ja vastahakoisia, jonka vuoksi
heit� oli seisotettu leirill�. Mutta varsinainen kapinaannousu oli
ep�ilem�tt� provokaattoreitten suunnittelema.

Huhtikuun 22:tta p�iv�� vasten y�ll� he vihdoin nousivat ja murhasivat


upseerinsa, niin ett� ainoastaan muutamia n�ist� pelastui pakenemalla.
Se meni oikeastaan yli Rautakoron suunnitelmien, sill� provokaattorit
olivat tehneet ty�ns� liian hyvin. Mutta kaikki k��ntyi lopullisesti
Rautakoron voitoksi. Se oli valmistautunut kapinan varalle, ja niin
monen upseerin murha antoi sille oikeutuksen kaikkeen siihen, mit�
seurasi. Aivan kuin taikavoimalla nelj�kymment�tuhatta sotamiest�
vakinaista v�ke� piiritti kapinalliset. Se oli ansa. Poloiset
kansalliskaartilaiset huomasivat, ett� ne kuularuiskut, jotka he olivat
vallanneet, oli salaa tehty kelpaamattomiksi ja ett� heid�n valtaamansa
patruunat eiv�t sopineet heid�n kiv��reihins�. He hinasivat yl�s
valkoisen rauhanlipun, mutta sit� ei otettu edes huomioon. Ket��n ei
j��nyt henkiin, kaikki kuusituhatta miest�, tuhottiin. Heit� ammuttiin
kaukaa sek� kovilla ett� r�j�ht�vill� kuulilla, ja kun he ep�toivoissaan
hy�kk�siv�t piiritt�j�in ketjua vastaan, niitettiin heid�t maahan
kuularuiskuilla. Minulle kertoi er�s, joka oli silloin paikalla ja omin
silmin n�ki, mit� tapahtui, ett� yksik��n kapinallisista ei p��ssyt
l�hemm�ksi kuin sadanviidenkymmenen yardin p��h�n kuularuiskuista.
Maanpintaa peittiv�t kaatuneitten ruumiit monessa kerroksessa, ja
taistelun viimeistelyn suoritti ratsuv�ki surmaten viel� elossa olevat
haavoittuneet sapeleillaan, hevosten kavioilla ja revolvereilla.

Samoihin aikoihin puhkesi hiilenkaivajain kapina. Se oli


ammattikunnittain j�rjestyneen ty�v�en viimeinen ponnistus. Kolme
nelj�nnesmiljoonaa kaivantolaista ryhtyi lakkoon. Mutta he olivat
hajaantuneina liian laajalle alalle voidakseen k�ytt�� voimaansa kyllin
tehokkaasti. Heid�t eristettiin muusta maailmasta kullakin
paikkakunnalla ja heit� kuritettiin, kunnes taipuivat. T�m� oli
ensimm�inen suuri orjainajo, jossa Pocock[1] saavutti kannuksensa ja
k�yh�list�n sammumattoman vihan. Lukemattomia kertoja yritettiin h�nt�
murhata, mutta h�n n�ytti olevan varattu kaikkia murha-aseita vastaan.
H�n se aikaansai ven�l�isen passij�rjestelm�n kaivantomiesten
keskuudessa sek� asetuksen, joka riisti heilt� oikeuden muuttaa toisesta
paikasta toiseen.

[1] Albert Pocock, toinen kuuluisa lakonrikkojain johtaja, joka


kuolemaansa saakka pakotti maan kaikki hiilenkaivajat pysym��n
ty�ss�. H�nt� seurasi poikansa Lewis Pocock, ja viiden sukupolven
ajan n�m� kuuluisat orjavoudit pitiv�t hiilenkaivajia kurissa.
Vanhin Pocock oli syntyisin k�yh�st� suvusta, aloittaen uransa
kauppapalvelijana, p��sten sittemmin er��n rautatieyhti�n
salapoliisiksi ja kohoten aste asteelta. Viides Pocock sai surmansa
pommista kaivosmiesten kapinan aikana Indian-territorissa v. 2073
v. a.

Samaan aikaan sosialistit piteliv�t hyvin puoliaan. Maalaisliiton


hukuttua verivirtoihin ja liekkeihin ja ammattikuntain j�rjestyneen
ty�v�en hajottua sosialistit pysyiv�t aloillaan ja t�ydensiv�t salaisen
j�rjest�ns�. Turhaan koettivat maalaisliittolaiset saada meit�
liikkeelle. Me olimme siin� varmassa vakaumuksessa, ett� koko
vallankumouksen asia olisi menetetty, jos me ryhtyisimme kapinaan.
Rautakorko, joka oli alussa sangen vastahakoisesti ryhtynyt tekemisiin
koko proletariaatin kanssa yht'aikaa, oli saanut selville, ett� se
olikin paljon helpompaa, kuin he olivat osanneet aavistaakaan, eiv�tk�
he mit��n sen hartaammin toivoneet, kuin ett� me olisimme nousseet.
Mutta me v�ltimme sen ansan siit� huolimatta, ett� meid�n keskuudessamme
parveili provokaattoreita. Siihen aikaan Rautakoron asiamiehet olivat
k�mpel�it�, heilt� puuttui tarpeellista harjaantumista ammatissaan. Ja
meid�n taisteluj�rjest�mme kitki heit� niinkuin rikkaruohoa. Se oli
julmaa ja verist� ty�t�, mutta meh�n taistelimme henkemme ja kumouksen
puolesta, ja meid�n t�ytyi k�ytt�� vihollista vastaan sen omia aseita.
Mutta aina me noudatimme oikeutta. Ei yht��n Rautakoron asiamiest�
surmattu ilman tutkintoa. Me mahdollisesti joskus erehdyimme, mutta
sangen harvoin. Urhoollisimmat, sotaisimmat ja uhrautuvimmat toverit
yhtyiv�t taisteluj�rjest�ihin. Kerran, kymmenen vuoden kuluttua, Ernest
laati tilaston taisteluj�rjest�jen p��llik�iden tiedonantojen
perustuksella, ja sen mukaan n�ihin j�rjest�ihin liittyneet miehet ja
naiset olivat keskim��rin el�neet viisi vuotta yhtymisens� j�lkeen.
Taisteluj�rjest�ihin kuuluvat toverit olivat j�rjest��n sankareita, ja
merkillist� oli, ett� he olivat kaikki tyynni hengilt�ottamisen
vastustajia. He siis toimivat vastoin omaa vakaumustaan, mutta he
rakastivat vapautta siin� m��rin, etteiv�t pit�neet mink��nlaista
uhrausta liian suurena.[1]

[1] N�m� taisteluj�rjest�t oli muodostettu Ven�j�n


vallankumouksellisten taisteluj�rjest�jen malliin, ja ne s�ilyttiv�t
olemassaolonsa Rautakoron ponnistuksista huolimatta l�pi sen
300-vuotisen hallituskauden. N�ill� taisteluj�rjest�ill�, jotka oli
kokoonpantu ylev�mielisist� henkil�ist�, jotka eiv�t pel�nneet
kuolemaa, oli ��rett�m�n valtava vaikutus, ja ne vaikuttivat
hillitsev�sti vallassaolijain julmuuteen. Eik� n�iden j�rjest�jen
toiminta rajoittunut yksinomaan n�kym�tt�m��n taisteluun oligarkian
salaisia asiamiehi� vastaan. Itse rahaylimystenkin t�ytyi kuunnella
n�iden j�rjest�jen s��d�ksi�, ja usein rangaistiin heid�n
tottelemattomuuttaan kuolemalla -- ja sama oli laita rahaylimysten
alap��llik�iden, armeijan upseerien ja ty�v�enkastien johtajien.

Ankaraa oikeutta harjoittivat n�m� j�rjestyneet kostajat, mutta


merkillisint� oli heid�n tyyni ja oikeudenmukainen menettelyns�.
Mitk��n pikatuomiot eiv�t koskaan tulleet kysymykseenk��n. Kun joku
saatiin kiinni, annettiin h�nelle tilaisuus kunnialliseen
oikeudenk�yntiin ja itsepuolustukseen. Kuitenkin t�ytyi monta miest�
tutkia ja tuomita sijaisen kautta, heit� kun oli mahdoton saada
k�siins�. Niin tapahtui m. m. kenraali Lamptonin jutussa v. 2138
v. a. H�n lienee ollut julmin ja verenhimoisin kaikista Rautakoron
palkkasotureista. Kolme kertaa h�nt� varoitettuaan ja kehoitettuaan
h�nt� lopettamaan petomaisen menettelyns� ty�v�ke� kohtaan
taisteluj�rjest�t tuomitsivat h�net kuolemaan. Saatuaan tiedon
tuomiostaan h�n ymp�r�i itsens� lukemattomilla varokeinoilla. Kului
vuosia, eik� taisteluj�rjest�n onnistunut panna tuomiota t�yt�nt��n.
Toveri toverin j�lkeen, miehi� ja naisia, teki ep�onnistuneen
murhayrityksen, joutuen oligarkian verisen py�velin k�siin. T�m�n
jutun aikana ristiinnaulitseminen otettiin uudelleen k�yt�nt��n
muiden kuolemanrangaistustapojen ohella. Mutta vihdoin kenraali
tapasi tuomarinsa hennon, 17-vuotiaan Madeline Provence-nimisen
tyt�n muodossa, joka saavuttaakseen tarkoituksensa palveli kaksi
vuotta h�nen palatsissaan ompelijattarena. H�net kidutettiin
kuoliaaksi yksin�isess� vankilassa, mutta t�n� p�iv�n� seisoo h�nen
muistonsa merkkin� pronssinen patsas Serlesin ihmekaupungin
Veljeyden Temppeliss�.

Meid�n, joilta puuttuu henkil�kohtainen kokemus verenvuodatuksessa,


ei ole h�t�isesti tuomittava taisteluj�rjest�n sankareita. He
uhrasivat henkens� ihmiskunnan hyv�ksi, eik� mik��n uhri ollut
heist� liian suuri. V�ltt�m�tt�myys pakotti heid�t vuodattamaan
verta tuona verisen� aikakautena. Ja taisteluj�rjest� oli yksi niit�
okaita Rautakoron ruumiissa, joista sen ei koskaan onnistunut
vapautua. Everhard oli t�m�n merkillisen armeijan varsinainen
perustaja, ja sen 300-vuotinen menestyksellinen olemassaolo
osoittaa, ett� Everhard oli, paitsi etev� tiedemies, my�skin sangen
taitava k�yt�nn�n mies.

Meid�n teht�v�mme oli kolminkertainen. Ensiksi meid�n keskuudessamme


liikkuvain oligarkian salaisten asiamiesten kitkeminen. Toiseksi
taisteluj�rjest�jen ja niiden ulkopuolella olevain
vallankumousj�rjest�jen perustaminen. Ja kolmanneksi omien salaisten
asiamiestemme sijoittaminen oligarkian kaikille aloille --
ty�v�enkasteihin ja eritt�inkin s�hk�tt�j�in, liikeapulaisten,
kirjanpit�j�in joukkoon, armeijaan sek� provokaattoreitten ja
orjavoutien keskuuteen. Se oli hidasta ty�t� ja vaarallista, ja usein
meid�n uuraat ponnistuksemme p��ttyiv�t tappioon.

Rautakorko oli ollut voittamaton julkisessa sodassa, mutta me pidimme


hyvin puolemme tuossa uudessa sodank�ynniss�, oudossa ja kauheassa
maanalaisessa, mink� olimme aloittaneet. Kaikki oli n�kym�t�nt�, ja
paljon siin� oli sellaistakin, mit� oli mahdoton arvata; sokea taisteli
sokeaa vastaan, ja kuitenkin kaikkialla vallitsi j�rjestys,
tarkoituksenmukaisuus ja johto. Meid�n salaiset asiamiehemme
tunkeutuivat Rautakoron kaikkiin j�rjest�ihin, samalla kuin Rautakoron
salaiset asiamiehet tunkeutuivat meid�n j�rjest��mme. Se oli taistelua
pime�ss�, t�ynn� juonittelua ja salaliittoja, vehkeit� ja vastavehkeit�.
Ja kaiken taustana aina vaaniva kuolema. Miehi� ja naisia katosi
yhten��n, meid�n rakkaita ja l�heisimpi� tovereitamme. Me n�imme heid�t
t�n��n, ja huomenna he jo olivat ikiteill�; emme heit� sen koommin
n�hneet, ja me tiesimme, ett� he olivat kuolleet.

Kaikki usko ja luottamus oli kadonnut. Mies, joka vehkeili meid�n


puolellamme, saattoi yht� hyvin olla Rautakoron salainen asiamies.
Meid�n salaiset asiamiehemme toimivat rinnatusten Rautakoron salaisten
asiamiesten kanssa sek� Rautakoron ett� meid�n omissa j�rjest�iss�mme.
Ja siit� huolimatta, ett� uskoa ja luottamusta ei ollut olemassakaan,
oli meid�n juuri uskolle ja luottamukselle rakennettava kaikki. Usein
meit� petettiin. Ihmiset olivat heikkoja. Rautakorko saattoi tarjota
rahaa, vapautta, huveja ja nautintoja, joita oli runsaasti saatavana
ihmekaupungeissa. Me emme voineet tarjota muuta kuin sen tyydytyksen,
mink� tuottaa usko jaloon aatteeseen. Lis�ksi niiden palkkana, jotka
pysyiv�t uskollisina, oli lakkaamaton vaara, kidutus ja kuolema.

Ihmiset olivat heikkoja, sanoin, ja heid�n heikkoutensa t�hden meid�n


t�ytyi k�ytt�� sit� ainoata palkkiota, mill� saatoimme maksaa, nimitt�in
kuolemaa. Oli aivan v�ltt�m�t�nt� rangaista omia pettureita. Ja niinp�
saikin jokainen petturi riitt�v�n monta uskollista kostajaa j�ljilleen.
Me olimme joskus pakotetut j�tt�m��n toimeenpanematta viholliseen
kohdistuneen tuomiomme, kuten esim. Pocockin jutussa; mutta koskaan emme
sallineet omien pettureittemme v�ltt�� rangaistusta. Toverit rupesivat
asianomaisella luvalla pettureiksi, siten p��st�kseen rahaylimyst�n
ihmekaupunkeihin toimeenpanemaan j�rjest�jen todellisille pettureille
langettamia tuomioita. Ja todellakin meid�n j�rjest�mme sai niin
peloittavan maineen, ett� meid�n pett�mist�mme pidettiin vaarallisempana
kuin meille uskollisena pysymist�.

Vallankumous sai kauttaaltaan uskonnollisen leiman. Me palvelimme


jumalia kumouksen pyh�t�ss�, joka oli vapauden pyh�tt�. Miehet ja naiset
pyhittiv�t el�m�ns� aatteelle, ja �skensyntyneit� lapsia vihittiin sen
palvelukseen niinkuin niit� entisaikaan oli vihitty Jumalalle. Me
rakastimme ihmiskuntaa!

SEITSEM�STOISTA LUKU.

Punainen vaippa.

Maalaisliiton valtaamien valtioiden kukistuksen j�lkeen maalaisliiton


edustajat h�visiv�t kongressista. Heid�t asetettiin syytteeseen
valtiopetoksesta, ja heid�n edusmiessijansa annettiin Rautakoron
k�tyreille. Sosialistit olivat s��litt�v�n� v�hemmist�n�, ja he tiesiv�t
loppunsa l�hestyv�n. Kongressi ja senaatti olivat irvikuvia.
Lainlaadinnallisista kysymyksist� oltiin keskusteltavinaan sangen
vakavasti ja niist� tehtiin p��t�ksi� vanhojen muotojen mukaisessa
j�rjestyksess�, samalla kuin koko kujeilulla ei todellisuudessa ollut
muuta tarkoitusta kuin antaa oligarkian mahtik�skyille
perustuslaillisuuden leima.

Ernest oli kuumimman taistelun tuoksinassa silloin, kun loppu tuli.


Silloin k�siteltiin ty�tt�m�in avustamista koskevaa lakiehdotusta.
Edellisen vuoden ahtaat ajat olivat saattaneet suuria ty�l�isjoukkoja
n�lk�kuoleman partaalle, ja kurjuutta lis�si melkoisesti yleinen maassa
vallitseva ep�j�rjestys. Miljoonia ihmisi� n��ntyi n�lk��n oligarkkien
ja heid�n kannattajainsa m�ss�tess� ylij��m�ll�.[1] Me sanoimme n�it�
ihmisi� �kadotuksen kansaksi�, ja juuri heid�n ��rett�mi� k�rsimyksi��n
lievent��kseen sosialistit tekiv�t kongressille ehdotuksen
ty�tt�myyslaiksi. Mutta se ei ollut Rautakoron mieleen, joka oman
suunnitelmansa mukaan valmistautui antamaan ty�t� n�ille miljoonille.
Meid�n suunnitelmamme ei miellytt�nyt sit�, joten se m��r�si, ett�
meid�n lakiehdotuksemme on ��nestett�v� nurin. Ernest ja h�nen toverinsa
tiesiv�t, ett� heid�n ponnistuksensa ovat turhia, mutta he olivat jo
kyll�styneet tuohon j�nnitykseen. He halusivat saada jotakin aikaan. He
eiv�t olleet saaneet mit��n toimeen, ja paras, mit� he saattoivat
toivoa, oli tehd� loppu tuosta lainlaadinnallisesta ilveilyst�, jossa he
esiintyiv�t n�yttelij�in� vastoin tahtoaan. He eiv�t tiet�neet, miten se
p��ttyisi, mutta sen tuhoisammaksi he eiv�t olleet sit� koskaan
kuvitelleet, kuin miksi se todellisuudessa muodostui.

[1] Sama asiaintila oli vallitsevana yhdeks�nnell�toista vuosisadalla


(v. a.) Englannin hallitsemassa Intiassa. Alkuasukkaita kuoli
miljoonittain n�lk��n, samalla kuin heid�n hallitsijansa ry�stiv�t
heilt� heid�n ty�ns� hedelm�t tuhlaten niit� loistaviin
juhlapitoihin ja muihin j�rjett�miin ylellisyyksiin. Meid�n
esi-isiemme el�m�ss� ja tavoissa noina aikoina oli paljon sellaista,
jota ajatellessamme meid�n p�iviemme valistunut ihminen ei voi olla
h�pe�st� punastumatta. Mutta filosofia lohduttaa meit� t�ss�
suhteessa. Meid�n on k�sitett�v�, ett� kapitalistinen aikakausi
yhteiskunnallisessa kehityksess� on osapuilleen samanarvoinen kuin
aikaisempi apinakausi. Ihmisen t�ytyi kulkea noiden asteiden kautta
kohotessaan alemman el�inkunnan liejusta ja limasta. Ja itsest��n
selv�� on, ett� h�neen t�ytyi takertua limaa ja liejua ja ett� se ei
helposti karissut h�nest� pois.

Min� istuin parvekkeella sin� p�iv�n�. Me kaikki tiesimme, ett� jotakin


kauheaa oli tulossa. Se oli ilmassa, ja sen l�sn�olon n�kyv�n�
osoituksena olivat aseelliset sotamiehet, joita oli asetettu riveihin
k�yt�viin, sek� upseerit, jotka muodostivat ryhm�n Eduskuntatalon
sis��nk�yt�v�n suulla. Oligarkia oli kohottanut k�tens� iskuun. Ernest
nousi puhumaan. H�n kuvasi ty�tt�m�in k�rsimyksi�, sen uhkarohkean
toivon kannustamana, ett� voisi sanoillaan hellytt�� l�sn�olevain
mielet. Mutta republikaaniset ja demokraattiset edustajat nauroivat
pilkallisesti ja kirkuivat h�nen puhuessaan saaden aikaan tavattoman
melun ja h�mmingin. Silloin Ernest yht'�kki� vaihtoi ter��.

�Min� tied�n, ett� teihin ei vaikuta mik��n, mit� tahansa min�


sanoisinkin�, h�n lausui. �Teill� ei ole sielua, johon vaikuttaa. Te
olette selk�rangattomia, pehmeit� olentoja, jotka komeasti sanotte
itse�nne republikaaneiksi ja demokraateiksi. Ei ole olemassakaan
republikaanipuoluetta enemp�� kuin demokraattipuoluettakaan. T�ss�
edustajahuoneessa ei ole republikaaneja eik� demokraatteja. Te olette
vain rahavallan n�yri� imartelijoita ja k�tyreit�. Te puhutte laajasti
ja vanhentuneilla sanamuodoilla vapaudenrakkaudestanne, ja kuitenkin te
t�st� kaikesta huolimatta kannatte Rautakoron punaista vaippaa.�

T�ll� kohtaa valtavat huudot �J�rjestykseen! j�rjestykseen!�


tukahduttivat h�nen ��nens�, ja h�n seisoi liikkumattomana paikoillaan,
kunnes h�lin� oli jossakin m��rin asettunut. Sitten h�n teki k�dell��n
liikkeen, ik��nkuin sanoakseen, ett� h�n tarkoitti heit� kaikkia,
k��ntyi tovereittensa puoleen ja sanoi:

�Kuulkaa, miten hyvinruokitut elukat kiljuvat.�

Paholaisten k�r�ji� muistuttava h�lin� puhkesi uudelleen. Puhemies


koputti j�rjestykseen ja katsahti k�yt�v�n suulla sijaitsevaan
upseeriryhm��n, aivan kuin jotakin odottaen. Kuului huutoja �Kapina!� ja
muuan paksu ja pullea New Yorkin edustaja alkoi kiljua �Anarkisti,
anarkisti!� Silloin Ernest ei tosiaankaan ollut miellytt�v�n n�k�inen.
Koko h�nen ruumiinsa v�r�hteli, ja h�nen kasvoillansa oli taistelevan
el�imen ilme, mutta muuten h�n pysyi tyynen� ja kylm�n�.

�Muistakaa�, h�n sanoi ��nell�, joka kuului l�pi pauhinan, �ett�


niinkuin te t�n� p�iv�n� osoitatte armoa k�yh�list�lle, samoin tulee
k�yh�list� jonakin p�iv�n� tekem��n teille�.

Entist� lujemmin huudettiin �Kapina!� ja �Anarkisti!�

�Min� tied�n, ett� te ette aio ��nest�� meid�n lakiehdotustamme�, jatkoi


Ernest. �Te olette saaneet is�nnilt�nne k�skyn ��nest�� sit� vastaan. Ja
te sanotte minua anarkistiksi. Te, jotka olette h�vitt�neet kansanvallan
ja jotka h�pe�m�tt�m�sti n�yttelette punaista vaippaanne julkisilla
paikoilla, te sanotte minua anarkistiksi. Min� en usko helvetin tuleen
enk� tulikiveen, mutta t�llaisina hetkin� min� totisesti pahoittelen
uskottomuuttani. Viel�p� enemm�nkin, sellaisina hetkin� kuin t�m� min�
melkein uskon. T�ytyy olla olemassa helvetti, sill� sen
v�h�p�t�isemm�ss� paikassa olisi teit� mahdoton rangaista ansioittenne
mukaan. Niin kauan kuin te olette olemassa, tarvitsee luomakunta
helvetti�.�

Ovik�yt�v�ss� syntyi liikett�. Ernest, puhemies ja kaikki edustajat


k��ntyiv�t katsomaan.

�Miksi te ette kutsu sotilaitanne esille, herra puhemies, ja anna heid�n


tehd� teht�v�t��n?� huudahti Ernest. �He panisivat tarkoin toimeen
teid�n suunnitelmanne.�

�On tekeill� jotakin muuta�, kuului vastaus. �Ja siin� syy, miksi
sotilaat ovat saapuvilla.�

�Meit� koskevaa, n�ht�v�sti�, naurahti Ernest pilkallisesti. �Salamurha


tai jotakin muuta sellaista.�

Mutta h�nen lausuttuaan sanan �salamurha� h�mminki puhkesi uudelleen.


Ernestin oli mahdoton saada ��nt�ns� kuulluksi, mutta h�n j�i
seisaalleen odottaen v�liaikaa. Ja silloin se tapahtui. Paikaltani
parvekkeella en voinut erottaa muuta kuin r�j�hdyksen tulenloimahduksen.
Hermoja t�risytt�v� jym�hdys t�ytti korvani, ja min� n�in Ernestin
huitaisevan ilmaa ja kaatuvan savupilven keskelle ja sotamiesten
hy�kk��v�n esille. H�nen toverinsa hyp�htiv�t seisovilleen, hurjina
vihasta, valmiina tekem��n mit� hyv�ns�. Mutta Ernest kohottihe hetkeksi
ja vaatien k�denliikkeell� hiljaisuutta sanoi:

�T�ss� on salaliitto!� h�nen ��nens� kaikui varoitukseksi tovereille.


��lk�� tehk� mit��n, muuten teid�t perii hukka.�

Sitten h�n hiljaa vaipui maahan, ja sotamiehet tarttuivat h�neen.


Seuraavassa hetkess� sotamiehet jo olivat puhdistamassa parvekkeita
katsojista, enk� n�hnyt sen enemp��.

Vaikka h�n oli mieheni, ei minulle annettu lupaa k�yd� h�nt� katsomassa.
Kun ilmoitin, kuka olin, vangittiin minut oitis. Ja samaan aikaan
vangittiin kaikki sosialistiset kongressimiehet Washingtonissa, niiden
joukossa onneton Simpson, joka sairasti lavantautia ollen vuoteen omana
hotellissaan.

Oikeudenk�ynti k�vi nopeasti ja loppui lyhyeen. Miehet olivat jo


ennakolta tuomitut. Ihme kyll� Ernesti� ei mestattu. Siin� oligarkia
erehtyi, ja se erehdys k�vi kalliiksi. Mutta oligarkia luotti liiaksi
itseens� noina aikoina. Se oli juopunut menestyksest��n eik� se voinut
aavistaa, ett� kourallinen sankareita omaisi sellaisen voiman, joka
viel� kerran j�rkytt�isi sit� perustuksiaan my�ten. Huomenna, kun suuri
kapina puhkeaa ja koko maailma kaikuu miljoonien astunnasta, silloin
oligarkia vasta k�sitt��, vaikka liian my�h��n, miten mahtavaksi
voimaksi tuo pienoinen sankariparvi on paisunut.[1]

[1] Avis Everhard piti varmana, ett� t�m� kertomus tulisi h�nen
aikalaistensa luettavaksi, ja siksi h�n j�tt�� mainitsematta tuon
valtiopetosjutun p��t�ksen. Monta muuta samanlaista h�mment�v��
poisheittoa on huomattavana k�sikirjoituksessa. Viisikymment�kaksi
sosialistista kongressimiest� vedettiin oikeuteen, ja kaikki
todistettiin syyllisiksi. Kumma kyll�, yht��n ei tuomittu kuolemaan.
Everhard ja yksitoista muuta, niiden joukossa Theodore Donnelson ja
Matthew Kent, tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Toiset
nelj�kymment� saivat vankeutta 30--45 vuoteen, jotavastoin Arthur
Simpson, jonka mainittiin r�j�hdyksen aikana olleen ankarasti
sairaana, sai ainoastaan 15 vuotta. Kerrotaan, ett� h�n kuoli
yksin�isess� vankilassa n�lk��n, ja t�m�n tylyn kohtelun sanotaan
johtuneen h�nen lannistumattomasta uppiniskaisuudestaan sek� siit�
tulisesta ja hillitsem�tt�m�st� vihasta, mit� h�n tunsi kaikkia
kohtaan, jotka olivat sortajain palveluksessa. H�n kuoli Cabanasissa
Kubassa, miss� kolme h�nen toveriansa oli vankeudessa. N�m�
viisikymment�kaksi sosialistista kongressimiest� oli hajoitettu
erin�isiin sotalinnoituksiin ymp�ri Yhdysvaltoja. Sitenp� Du Bois ja
Woods olivat Porto Ricossa, kun taas Everhardia ja Merryweatheria
s�ilytettiin San Franciscon lahdessa sijaitsevalla
Alcatraz-nimisell� saarella, jota jo pitk�t ajat sit� ennen oli
k�ytetty sotavankilana.

Ollen itse kumouksellinen ja tuntien kumouksellisten toiveet ja pelot ja


salaiset suunnitelmat min� voin vastata suuremmalla p�tevyydell� kuin
moni muu siihen syyt�kseen, ett� he muka olivat olleet syyp�it�
edell�mainitun pommin r�j�ht�miseen. Ja min� voin sanoa heti ja muitta
mutkitta, ett� sosialisteilla kongressissa enemp�� kuin sen
ulkopuolellakaan ei ollut mit��n osaa siin� jutussa. Me emme tied�, kuka
heitti pommin, mutta varmasti tied�mme, ett� me emme sit� heitt�neet.

Toiselta puolen on olemassa seikkoja, jotka viittaavat Rautakoron


syyllisyyteen. Tietenk��n emme voi sit� todistaa. Meid�n
johtop��t�ksemme n�et perustuu oletuksiin. Mutta t�ss� on muutamia
tosiasioita, joista meill� on varmuus. Hallituksen salapoliisit olivat
ilmoittaneet edustajahuoneen puhemiehelle, ett� sosialistiset
kongressimiehet olivat aikeissa ryhty� terroristiseen toimintaan ja ett�
he olivat jo p��tt�neet ajastakin, jolloin heid�n menettelytapansa
muuttuisi. T�m� p�iv� sattui olemaan juuri sama p�iv�, jolloin
pommir�j�hdys tapahtui. Sent�hden p��kaupunkiin oli koottu joukoittain
sotav�ke�. Ja koska me emme tiet�neet mit��n koko pommista, ja koska
pommi todella r�j�hti, ja koska viranomaiset olivat ennakolta ryhtyneet
toimenpiteisiin sen varalta, niin on oikeus ja kohtuus tehd� siit�
sellainen johtop��t�s, ett� Rautakorko tiesi asiasta. Edelleen me
v�it�mme, ett� Rautakorko oli syyp�� siihen ja ett� Rautakorko
suunnitteli tuon teon saadakseen vieritt�� syyn meid�n hartioillemme ja
siten valmistaakseen meid�n perikatoamme.

Puhemiehen kautta levisi varoitus kaikille kongressimiehille, jotka


kantoivat oligarkian punaista vaippaa. He tiesiv�t Ernestin puhuessa,
ett� joku v�kivallanty� tulisi tapahtumaan. Ja ollaksemme heihin n�hden
rehellisi� on meid�n mainittava, ett� he vilpitt�m�sti uskoivat sen
todellakin sosialistien tekem�ksi. Ja oikeudenk�ynnin aikana, yh� viel�
vilpitt�m�ss� uskossa, useat todistivat n�hneens� Ernestin
valmistautuvan heitt�m��n pommia ja kuinka se oli r�j�ht�nyt ennen
aikojaan. Tietysti he eiv�t n�hneet mit��n sellaista. Ollen
kuumeenomaisen pelon vallassa he todellakin luulottelivat n�hneens�,
siin� koko juttu.

Niinp� Ernest sanoi oikeudenistunnossa: �Onko siin� mit��n j�rke�, ett�


min� valitsisin moisen viheli�isen leikkikalun, jos min� todella
aikoisin heitt�� pommia? Siin� ei ollut kylliksi ruutia. Se tuprutti
paljon savua, mutt'ei loukannut muita kuin minua. Se r�j�hti aivan minun
jaloissani eik� silti tappanut minua. Uskokaa minua, min� teen tuhoja,
kun min� ryhdyn pommeja heitt�m��n. Minun r�j�hdysmiinastani l�htee
muutakin kuin savua.�
Toiselta puolen taas v�itettiin, ett� pommin heikkous oli johtunut
erehdyksest� sosialistien taholta ja ett� sen ennenaikaiseen
r�j�ht�miseen oli syyn� Ernestin hermostuminen, sill� h�n muka pudotti
pommin menetetty��n mielenmalttinsa. Ja jotta todistus tulisi t�ysin
sitovaksi, kutsuttiin esille ne useat kongressimiehet, jotka todistivat
n�hneens� Ernestin huitaisevan k�dell��n ja pudottavan pommin.

Mit� meihin itseemme tulee, ei kukaan meist� tiet�nyt, miten pommi


heitettiin. Ernest kertoi minulle, ett� h�n n�ki silm�nr�p�yst� ennen
sen putoavan jalkoihinsa. H�n antoi sellaisen kertomuksen oikeudessa,
mutta kukaan ei uskonut h�nt�. Sit�paitsi koko juttu oli tarkoin
edelt�k�sin valmistettu. Rautakorko oli p��tt�nyt tuhota meid�t, eik�
siin� mik��n auttanut.

Sanotaan, ett� totuus ei pala tulessakaan. Mutta min� en usko sit�.


Yhdeks�ntoista vuotta on kulunut l�yt�m�tt�mme, v�sym�tt�mist�
ponnistuksista huolimatta, sit� miest�, joka todella pommin heitti.
Ep�ilem�tt� h�n oli Rautakoron asiamies, mutta h�nen on onnistunut
peitt�� j�lkens�. Me emme ole milloinkaan saaneet v�hint�k��n vihi�
h�nest�. Ja n�ht�v�sti t�m� tapaus j�� luettavaksi historian
salaper�isyyksien joukkoon.[1]

[1] Avis Everhardin olisi pit�nyt el�� monta sataa vuotta


n�hd�kseen t�m�n salaper�isen asian selvityksen. Hiukan v�hemm�n
kuin sata vuotta sitten ja v�h�n enemm�n kuin kuusisataa vuotta
h�nen kuolemansa j�lkeen Pervaisen tunnustus l�ydettiin Vatikaanin
salaisista arkistoista. T�m�n yhteydess� lienee paikallaan kertoa
hiukan t�st� h�m�r�per�isest� asiapaperista, joka itse asiassa ei
ole kiinnitt�nyt muiden kuin historioitsijain mielt�.

Pervaise oli amerikkalainen, ranskalaista sukuper��, joka v. 1913


virui Tombsin vankilassa New Yorkissa syytettyn� murhasta. H�nen
tunnustuksestansa k�y selville, ett� h�n ei ole rikoksellinen
luonne. H�n oli kuumaverinen, intohimoinen, tunteellinen.
Mielett�m�n� mustasukkaisuudesta h�n surmasi vaimonsa -- sangen
tavallinen teko niin� aikoina. Pervaise oli kokonaan kuolemanpelon
vallassa, josta h�nen tunnustuksessaan pitkin matkaa tehd��n selkoa.
V�ltt��kseen kuolemaa h�n oli valmis vaikka mihin, ja
poliisiasiamiehet valmistivat h�nt� selitt�m�ll�, ett� h�net
luultavasti tullaan langettamaan syylliseksi ensimm�isen luokan
murhaan. Siihen aikaan ensimm�isen luokan murha merkitsi
kuolemanrangaistusta. Tuomittu mies tai nainen istutettiin
erityisesti t�t� tarkoitusta varten valmistettuun kuolintuoliin ja
kykenevien l��k�rien johdolla surmattiin voimakkaan s�hk�virran
avulla. Sit� sanottiin s�hk�mestaukseksi, ja se oli sangen yleisesti
suosittu siihen aikaan. Kivuton nukuttaminen pakollisena
kuolemantapana otettiin k�yt�nt��n vasta my�hemmin.

T�m�n miehen, jolla oli hyv� syd�n, joskin petomaisen


el�imellisyyden peitossa, ja joka viruen vankilassa ei odottanut
muuta kuin kuolemaa, Rautakoron asiamiehet taivuttivat heitt�m��n
pommin edustajahuoneessa. Tunnustuksessaan h�n sanoo nimenomaan,
ett� pommi tulee olemaan heikko ja ihmishengen hukka ei tule
kysymykseenk��n. T�m� pit�� paikkansa siihen katsoen, ett� tuo pommi
todellakin oli heikko ja ett� se ei surmannut Ernesti�, vaikka
r�j�hti aivan h�nen jaloissaan.

Pervaise johdettiin salaa er��lle parvekkeelle, joka oli suljettu


n�ht�v�sti korjaust�iden vuoksi. H�nen oli itse valittava sopiva
hetki heittoaan varten, ja h�n tunnustaa tarpeellisen avomielisesti
olleensa niin kiintynyt Everhardin ruhjovaan puheeseen ja siihen
valtavaan vaikutukseen, mink� se teki kuulijoihin, ett� oli v�h�ll�
unohtaa asiansa.

H�nt� ei ainoastaan vapautettu vankeudesta, vaan h�nelle my�nnettiin


el�ke. Sit� h�n ei kuitenkaan enn�tt�nyt kauan nauttia, sill�
syyskuussa v. 1914 v. a. h�n sairastui ankaraan syd�nreumatismiin ja
kuoli kolme vuorokautta sen j�lkeen. Ja silloin h�n kutsui luokseen
katolisen papin, is� Peter Durbanin, jolle teki tunnustuksensa.
Papista t�m� tunnustus tuntui siksi merkilliselt�, ett� h�n
kirjoitutti sen ja toimitti sille laillisen vahvistuksen. Me emme
tied� sen aikaisimpia vaiheita, mutta t�rke�n� sit� lienee pidetty,
koskapa se vihdoin osui aina Roomaan asti. Mahtavien henkil�iden
vaikutusvaltaisuus selitt��, miksi se pysyi salassa. Satoihin
vuosiin maailma ei saanut vihjaustakaan sen olemassaolosta. Vasta
viime vuosisadalla kuuluisa italialainen oppinut Lorbia sen
sattumalta l�ysi tehdess��n tutkimuksia Vatikaanissa.

Nyttemmin jo varmuudella tiedet��n, ett� Rautakorko pani toimeen


t�m�n pommir�j�hdyksen edustajahuoneessa v. 1913. Ilman Pervaisen
tunnustustakin olisi varmasti tiedetty, ett� asianlaita oli
sellainen, sill� tuo teko, joka saattoi viisikymment�kaksi
kongressimiest� vankilaan, oli samanarvoinen kuin lukemattomat muut
oligarkkien toimeenpanemat teot, kuten kapitalistienkin ennen heid�n
aikojaan.

Sellaisia tekoja on n. s. Haymarketin oikeusmurha Chicagossa, kun


petomaiset viranomaiset tuomitsivat puolikymment� n. s. anarkistia
kuolemaan ja hirttiv�t heid�t kokonaan syytt�m�sti. Ja saman otsikon
alle kuuluvat ne tapaukset, jolloin kapitalistit itse poltattivat
omaa omaisuuttaan, rangaisten sellaisista teoista viattomia ihmisi�,
joita �l�hetettiin pikajunalla mestauslavalle�, kuten sen ajan
puhetapa kuului.

Kahdennenkymmenennen vuosisadan ensimm�isell� vuosikymmenell�


kapitalistien ja l�nnen kaivantomiesten liiton v�lill� vallinneen
taistelun aikana samanlaisia ja viel� verisempi� keinoja k�ytettiin.
Kapitalistien asiamiehet r�j�hdyttiv�t Independence-aseman sillan,
jossa kolmetoista miest� sai surmansa ja useita haavoittui. Ja
kapitalistit, jotka vallitsivat Coloradon valtion hallinnollista ja
lainlaadinnallista virkakoneistoa, olivat v�h�ll� saada
kaivantomiesten johtajat tuomituiksi, syytt�en heit� mainitusta
teosta. Romaines, muuan niist� palkatuista k�tyreist�, jotka olivat
osallisina t�ss� teossa, virui vankina toisessa valtiossa,
Kansasissa, odottaen tutkintoa, kun kapitalistien asiamiehet
l�hestyiv�t h�nt�. Mutta toisin kuin Pervaisen tunnustus Romainesin
tuli julkisuuteen viel� h�nen el�ess��n.

Ja samaan aikaan k�ytiin kuuluisaa Moyer-Haywood-juttua. N�m� miehet


olivat rohkeita ty�v�enjohtajia, edellinen l�nnen kaivantomiesten
liiton presidentti ja j�lkimm�inen saman liiton sihteeri. Idahon
entinen kuvern��ri oli salaper�isesti murhattu. Ja aikoinaan
kaivantomiehet ja sosialistit avonaisesti syyttiv�t sik�l�isi�
kaivannonomistajia t�st� murhasta. Mutta huolimatta kansallis- ja
perustuslaista, Idahon ja Coloradon kuvern��rien solmittua
salaliiton, Moyer ja Haywood vangittiin salaa ja asetettiin
syytteeseen murhasta. T�ll�in Eugene V. Debs, Amerikan
sosialistipuolueen silloinen johtaja, lausui seuraavat sanat:

�Ne ty�v�en johtajat, joita ei voida lahjoa taikka peloittaa


tiehens�, t�ytyy vangita ja murhata. Moyerin ja Haywoodin
ainoa rikos on siin�, ett� he ovat vankkumatta pysyneet
ty�v�en asialle uskollisina. Kapitalistit ovat ry�st�neet
meid�n maamme, turmelleet meid�n politiikkamme, saastuttaneet
meid�n oikeuslaitoksemme ja tallanneet meit� jalkoihinsa, ja
nyt he aikovat h�ik�ilem�tt� murhata ne miehet, jotka eiv�t
alistu heid�n raakaan mielivaltaansa. Idahon ja Coloradon
kuvern��rit ainoastaan tottelevat herrojensa, rahaylimysten
k�skyj�. T�ss� seisoo ty�v�ki rahavaltaa vastassa. Jos he
ly�v�t ensimm�isen v�kivaltaisen iskun, tulemme me ly�m��n
viimeisen.�

KAHDEKSASTOISTA LUKU.

Sonoman siimeksess�.

Itsest�ni n�ilt� ajoilta minulla ei ole paljon kerrottavaa. Kuusi


kuukautta minua pidettiin vankeudessa, vaikka minua ei oltu syytetty
mist��n rikoksesta. Minua _ep�iltiin_ -- peloittava sana, johon
kumoukselliset saivat tutustua. Mutta meid�n oma kasvava salainen
j�rjest�mme alkoi toimia. Oltuani vankeudessa l�hes kaksi kuukautta er�s
vanginvartijoista salaa ilmoitti olevansa kumouksellinen ja kuuluvansa
j�rjest��n. Muutamia viikkoja my�hemmin Joseph Parkhurst, �skett�in
virkaansa nimitetty vankilan l��k�ri, osoittautui taisteluj�rjest�n
j�seneksi.

Siten meid�n j�rjest�mme tunkihe joka puolelta oligarkian j�rjest�n


l�pi, ja niin min� sain tietoja ulkomaailman tapahtumista. Ja sit�paitsi
kaikki meid�n vankilassa istuvat johtajamme olivat yhteydess� urheiden
tovereitten kanssa, jotka k�yttiv�t Rautakoron naamaria. Vaikka Ernestin
vankila sijaitsi kolmentuhannen mailin p��ss�, Tyynen-valtameren
rannalla, olin min� keskeytym�tt�m�ss� yhteydess� h�nen kanssaan, ja
meid�n kirjeemme kulkivat s��nn�llisesti edestakaisin.

Johtajat, sek� vankilassa ett� vapaalla jalalla olevat, saattoivat


neuvotella tulevista vaaleista ja johtaa vaalitaistelua. Jo muutaman
kuukauden kuluttua olisivat muutamat voineet paeta, mutta kun vankeus ei
sanottavasti ehk�issyt meid�n toimintaamme, niin p��timme olla
k�ytt�m�tt� sit� tilaisuutta, jottemme tulisi tehneeksi mit��n ennen
aikojaan. Vankilassa oli viisikymment�kaksi kongressimiest� ja
kolmesataa muuta johtajaa sen lis�ksi. Oli p��tetty pelastaa heid�t
kaikki samalla kertaa. Jos vain osa heist� pakenisi, ryhtyisiv�t
oligarkit kaikella mahdollisella valppaudella vartioimaan
j�ljellej��neit�, est��kseen useampia pakenemasta. Ja toiselta puolen
k�sitettiin, ett� yhdell� kertaa tapahtuva vankilasta karkaaminen tulisi
tekem��n valtaavan vaikutuksen k�yh�list��n. Se olisi voimann�yt�s ja
vaikuttaisi luottamusta her�tt�v�sti.

Niinp� p��tettiin, kun min� kuuden kuukauden kuluttua p��sin vapaaksi,


ett� katoaisin jonnekin valmistamaan lymypaikkaa Ernestille. Katoaminen
muuten ei ollut mik��n helppo teht�v�. Heti kun olin p��ssyt vapaalle
jalalle, Rautakoron urkkijat alkoivat vaania minun liikkeit�ni. Ja
sent�hden olikin v�ltt�m�t�nt� saada heid�t ensiksi eksytetyksi
j�ljilt�ni ja pujahtaa Kaliforniaan. Minua naurattaa muistellessani,
miten min� t�st� pulmasta suoriuduin.

Ven�l�ismallinen passij�rjestelm� oli jo otettu k�yt�nt��n. Min� en


uskaltanut yritt��k��n mantereen poikki salaamatta todellista itse�ni.
Oli v�ltt�m�t�nt�, ett� h�vi�isin j�ljett�miin, sill� minun j�lki�ni
seuraamalla Ernest joutuisi uudestaan kiinni. Toiselta puolen en
matkustellessani voinut k�ytt�� k�yh�list�l�isen valepukua. Oli niin
ollen j�ljell� oligarkian j�senen valepuku. Vaikka tosin ylimm�isi�
oligarkkeja ei ollut muuta kuin kourallinen, oli lukematon paljous
v�h�isempi�, sanokaamme mr Wicksonin laisia miehi�, muutaman miljoonan
omistajia, jotka kannattivat suuroligarkkeja. T�llaisten pienempien
oligarkkien vaimoja ja tytt�ri� oli ��ret�n paljous, ja siihen luokkaan
kuuluvana henkil�n� oli minun m��r� esiinty�. Muutamia vuosia my�hemmin
se jo olisi ollut mahdotonta, sill� passij�rjestelm� t�ss� maassa
muodostui t�ydelliseksi ven�l�iseksi laitokseksi, niin ett� koko maassa
ei ollut yht��n ainoata miest�, naista taikka lasta, jota ei olisi
merkitty kirjoihin ja jonka liikkeit� ei olisi vaanittu.

Kun aika oli tullut, eksytettiin vakoojat minun j�ljilt�ni, ja tuntia


my�hemmin Avis Everhardia ei en�� ollut olemassa. Mutta samaan aikaan
Felice Van Verdighan, kahden kamarineitsyen ja sylikoiran seuraamana,
kolmannen palvelijattaren huolehtiessa koirasta[1], astui er��n
Pullman-vaunun[2] salonkiin, ja muutamia minuutteja my�hemmin h�n oli
matkalla l�ntt� kohti.

[1] T�m� hullunkurinen kohtaus kuvaa erinomaisen hyvin sen ajan


herrasv�en syd�met�nt� k�yt�st�. Samaan aikaan kuin ihmisi� kuoli
n�lk��n, palvelivat kamarineitsyet sylikoiria. -- Mutta Avis
Everhardiin itseens� n�hden t�st� ilveilyst� oli leikki kaukana.
Siin� oli vaarassa henki, viel�p� kumouksellisten asiakin.

[2] Pullman-vaunujen nimell� tunnettiin sen ajan parhaat rautatievaunut.


Nimi johtui niiden keksij�st�.

Ne kolme kamarineitsytt�, jotka seurasivat minua, olivat kumouksellisia.


Kaksi heist� oli taisteluj�rjest�n j�seni�, ja kolmas, Grace Holbrook,
yhtyi j�rjest��n seuraavana vuonna, saaden surmansa Rautakoron k�dest�
puoli vuotta my�hemmin. H�n se esiintyi sylikoiran kamarineitsyen�.
Toinen niist� kahdesta, Bertha Stole, katosi kaksitoista vuotta
my�hemmin, jotavastoin Anna Roylston el�� viel� n�ytellen yh�
merkillisemm�ksi muodostuvaa osaa vallankumouksessa.[1]

[1] Lukemattomista vaaroista ja uhkarohkeista yrityksist� huolimatta


Anna Roylston eli sangen korkeaan ik��n, ollen kuollessaan
yhdeks�nkymmenen vanha. Samoinkuin Pocockit v�lttiv�t
taisteluj�rjest�n l�hett�m�t kostajat, samoin h�nen onnistui torjua
Rautakoron palkatut salamurhaajat. H�n n�ytti olevan kaikkien
vaarojen ja vastusten yl�puolella. H�n esiintyi itse
taisteluj�rjest�n tuomioitten toimeenpanijana ja tunnettiin
�Punaisen neitsyen� nimell� kumouksellisten keskuudessa. Viel�
69-vuotiaana vanhuksena h�n ampui �verisen� Halcliffen t�m�n
ratsastaessa aseellisen seurueensa ymp�r�im�n�, eik� h�n itse saanut
naarmuakaan. H�nen merkillinen el�m�ns� p��ttyi rauhalliseen
kuolemaan kumouksellisten piilopaikassa Ozark-vuoristossa.
Ilman sen kummempia selkkauksia me p��simme Yhdysvaltain l�pi
Kaliforniaan. Kun juna pys�htyi Kuudennentoista kadun asemalla,
Oaklandissa, me j�timme sen, ja samalla Felice Van Verdighan
kamarineitsyineen ja sylikoirineen katosi ainaiseksi. Luotettavat
toverit pitiv�t huolta kamarineitsyist�. Toiset toverit ottivat minut
hoitoonsa. Puoli tuntia sen j�lkeen kuin olimme saapuneet perille, min�
jo olin er��ss� v�h�isess� kalastajaveneess� San Francisco-lahden
vesill�. Tuuli riehui, ja me ajelehdimme ilman p��m��r�� melkein koko
y�n. Mutta min� n�in tulien tuikkivan Alcatrazissa, miss� Ernest virui
vankeudessa, ja minusta tuntui suloiselta ajatellessani, ett� olin niin
l�hell� h�nt�. Aamun sarastaessa me p��simme kalastajain hurjasti
ponnistellessa Marin-saarille. Siell� piileksimme koko p�iv�n, ja
seuraavana y�n� nousuveden ja pirte�n tuulen kiid�tt�ess� purjehdimme
San Pablo-lahden poikki kahdessa tunnissa ja nousimme jonkun matkaa
Petaluma-jokea yl�sp�in.

T��ll� odottivat meit� hevoset sek� er�s toinen toveri, ja me matkasimme


koko t�htikirkkaan y�n. Pohjoisessa h��m�tti Sonoma-vuori, jota kohti me
ratsastimme. Me j�timme Sonoman vanhan kaupungin oikealle puolellemme ja
ratsastimme syv�� joenuomaa pitkin. K�rritie muuttui mets�tieksi ja
mets�tie karjauraksi, joka sekin vihdoin h�ipyi tuntemattomiin,
jakaantuen lukemattomiksi vuoristolaitumille johtaviksi poluiksi.
Matkasimme Sonoma-vuoren harjannetta pitkin. Se oli luotettavin tie.
Siell� meid�n ei tarvinnut pel�t� vakoojia.

Auringon noustessa saavuimme vuoren pohjoiselle reunamalle ja


aamuh�m�riss� laskeuduimme chappara-tammia kasvavaa rinnett�
punapuulaaksoihin, miss� tuntui syyskes�n l�mmin henk�ys. Se oli minulle
vanhaa tuttua seutua, ja pian minusta tuli opas. Piilopaikka oli minun.
Olin sen valinnut. Me avasimme ver�j�n ja kuljimme vuoristoniityn l�pi.
Sitten jatkoimme matkaamme matalaa tammimets�ist� harjua pitkin ja
laskeuduimme pienemm�lle niitylle. J�lleen kiipesimme harjulle, jolla
kasvoi punaiselta hohtavia madrono- ja manzanita-pensaita. Auringon
ensimm�iset s�teet paahtoivat selk��mme kiivetess�mme. Pyy pyr�hti
tiheik�ss�, ja j�nis kapsahti polun poikki aivan kuin vuorikauris. Ja
vihdoin monisarvinen peura, kupeet hohtaen kullanpunervina, loikkasi
harjun poikki kadoten pensaikkoon.

Me seurasimme sit� hetken matkaa, suunnaten sitten kulkumme


mutkittelevaa polkua pitkin, jota se karttoi, uljaaseen
punapuumetsikk��n, pienelle lammikolle, jonka vett� vuoren rinteelt�
valuneet mineraaliainekset samensivat. Min� tunsin jokaisen tuuman t�st�
tiest�. Kerran t�m� karjatila oli kuulunut er��lle yst�v�lleni,
kirjailijalle. Mutta h�nest�kin oli tullut kumouksellinen, vaikka h�nen
oli k�ynyt onnettomammin kuin minun, sill� h�n oli jo kuollut ja
j�ljett�miin kadonnut, kukaan ei tiet�nyt miten ja milloin. H�n yksin
tunsi sen salaisen piilopaikan, johon me olimme matkalla. H�n oli
ostanut paikan sen t�hden, ett� se oli h�nest� kaunis, maksaen siit�
sievoisen summan, paikkakunnan farmareitten kummaksi. H�nell� oli tapana
jutella nauraen, miten n�m� aina pudistivat p��t��n, kun tuli kysymys
tuosta kauppahinnasta, ik��nkuin laskien p��ss��n ja sitten sanoivat:
�Mutta teh�n ette voi saada siit� kuutta prosenttia.�

Mutta h�n oli nyt poissa, eik� h�nen tilansa mennyt perint�n� h�nen
lapsilleenkaan. Sen omisti nyt -- ei kukaan muu kuin mr Wickson, jonka
omaisuutta olivat Sonoma-vuoren it�iset ja pohjoiset rinteet, ulottuen
Spreckelsien tiluksista aina Bennett-laaksoon saakka. H�n oli muuttanut
sen peurapuistoksi, jossa n�it� otuksia suurissa laumoissa parveili
tuhansia acreja k�sitt�v�ll� alueella. N�iden maiden entiset omistajat
oli h��detty tiloiltaan. Valtion omistama aistiviallisten koti oli
niinik��n saanut v�isty� peurojen tielt�.

Ja kaiken muun hyv�n lis�ksi mr Wicksonin mets�stysmaja sijaitsi


nelj�nnesmailin p��ss� minun piilopaikastani, seikka, joka ei ollut
vaarallinen, vaan p�invastoin lis�si paikan turvallisuutta. Meit�
suojeli tuon pikkuoligarkin oma kilpi. Jo itse t�m�n paikan luonne teki
ep�luulot mahdottomiksi. Wicksonin mets�styspuisto tulisi varmaankin
olemaan viimeinen paikka koko maailmassa, minne Ernesti� etsiv�t
Rautakoron vakoojat suuntaisivat matkansa.

Sidoimme hevosemme lammikon rannalla sijaitsevaan punapuumetsikk��n. Ja


seuralaiseni kaivoi esille onton tammen takana olevasta syvennyksest�
joukon tavaroita -- viidenkymmenen naulan jauhos�kin, useammanlaisia
s�ilykeruokia, keittoneuvot, peitteit�, kappaleen �ljykangasta, kirjoja
ja kirjoitusneuvot, kimpun kirjeit�, viiden kannun astian lamppu�ljy�,
�ljykeitti�n ja vihdoin viimein kaikista t�rkeimm�n, vankan k�ysinipun.
Ja niin paljon oli n�it� tavaroita, ett� saimme tehd� useampia matkoja
kuljettaaksemme ne kaikki piilopaikkaamme.

Mutta paikka ei ollut kaukana. Ottaen mukaani nuorakimpun ja asettuen


toverilleni oppaaksi l�hdin pyrkim��n uraa pitkin, mik� oli raivattu
villiviinin l�pitunkemaan pensaikkoon kahden mets�isen kummun v�liin.
Ura johti jyrk�lle puron penkereelle, pienoisen l�hdepuron, joka ei
kuivunut kuumimpinakaan kesin�. Joka puolella t�t� paikkaa ymp�r�iv�t
mets�iset kunnaat, n�ytt�en jonkun v�linpit�m�tt�m�n j�ttil�isen
nakkelemilta. Niiss� ei ollut kalliota. Ne kohosivat satojen jalkojen
korkeuteen sis�lt�en punaista tulivuorimaata, Sonoman kuuluisaa
viinimultaa. N�iden l�pi pienoinen puro oli uurtanut �kkijyrk�n
v�yl�ns�.

Kyll� siin� sai kavuta, ennenkuin p��stiin puron uomaan, jota pitkin
jatkoimme matkaa sadan jalan verran ja saavuimme ison aukon kohdalle.
Hevin ei huomannut mit��n, mik� olisi osoittanut tuon aukon
olemassaoloa, eik� se liioin ollutkaan aivan jokap�iv�inen aukko. Me
ry�mimme tiuhasti toisiinsa kietoutuneiden mets�ruusupensaitten l�pi
aukon suulle, josta saattoi kurkistaa vihre�n lehdik�n l�pi parisataa
jalkaa pitk��n ja leve��n ja satakunta jalkaa syv��n luolaan. T�m� luola
lienee saanut alkunsa jonkun maanmullistuksen kautta, ja sitten vesi oli
uurtanut sen nykyiseen muotoonsa. Sen sein�m�t ja pohjat olivat kokonaan
kasvien peitossa, hienosta sammalesta j�ttil�ism�isiin punapuihin ja
douglas-kuusiin asti.

Se oli erinomainen piilopaikka. Siell� ei k�ynyt ket��n, eiv�t edes Glen


Ellenin koulupojat. Jos t�m� luola olisi sijainnut jossakin pitemm�ss�
jokiuomassa, olisi se ollut hyvinkin tunnettu. Mutta t�m� ei ollutkaan
erityisen huomattava jokiuoma. Koko puro ei ollut pitempi kuin
tuhatviisisataa jalkaa. Puron juoksu alkoi noin tuhannen jalan p��ss�
olevasta niittyl�hteest�, ja noin kolmesataa jalkaa onkalon alapuolella
se sukelsi esille tihe�st� pensaikosta yhtyen em�jokeen ja virraten
edelleen aallonmuotoisten harjujen muodostamaa tasankoa pitkin, jota
kauttaaltaan peitti ruoho.

Seuralaiseni k�ytti nuoran toisen p��n puuhun ja laski minut, joka


pitelin kiinni nuoran toisesta p��st�, alas onkaloon. Tuossa tuokiossa
tunsin pohjan jalkaini alla. Ja pienen ajan kuluessa h�n nouti kaikki
tavarat ja laski ne samaa tiet� onkaloon. Senj�lkeen h�n lappoi nuoran
yl�s, k�tki sen ja lausui minulle yst�v�llisesti j��hyv�iset.

Ennenkuin jatkan kertomustani, tahdon mainita muutamin sanoin t�st�


toverista, John Carlsonista, vaatimattomasta kumousmiehest�, joka kuului
niihin lukemattomiin uskollisiin tovereihin, joita oli meid�n
riveiss�mme. H�n oli ty�ss� Wicksonin mets�stysmajalla, tallimiehen�. Ja
Wicksonin olivat ne hevosetkin, joilla me ratsastimme Sonoma-vuoren yli.
L�hes kaksikymment� vuotta John Carlson on ollut t�m�n piilopirtin
is�nn�itsij�n�. Ei yht��n uskottomuuden ajatusta ole johtunut h�nen
mieleens� koko aikana, se on varma. Luottamuksen pett�minen on h�nelle
vallan tuntematon k�site. H�n oli siin� m��rin kylm�kiskoinen ja niin
j�ykk�, ett� t�ytyi kummastella, mit� vallankumous saattoi h�nelle
merkit�. Ja kuitenkin h�nen himme�ss� mieless��n hehkui vapaudenrakkaus.
Muutamissa suhteissa oli eritt�in hyv�ksi, ett� h�nelt� puuttui vilkas
mielikuvitus. H�n ei milloinkaan menett�nyt malttiaan. H�n ei ollut
utelias eik� suulas. Kerran kysyin, mitenk� h�nest� tuli kumouksellinen.

�Nuorena ollessani palvelin sotav�ess�, h�n vastasi. �Se oli Saksassa.


Siell� kaikkien nuorukaisten t�ytyy palvella armeijassa. Niinp� min�kin
jouduin sinne. Samaan aikaan siell� sattui olemaan er�s toinenkin
sotilas, nuorukainen niinik��n. H�nen is�ns� oli agitaattori, n�hk��s,
ja istui linnassa n. s. majesteettirikoksesta -- niin nimitet��n sit�,
ett� joku puhuu totta keisarista. Ja tuo nuorukainen jutteli minulle
paljon kansasta, ty�st� ja siit�, miten kapitalistit riist�v�t kansaa.
H�n avasi minun silm�ni n�kem��n asioita uudessa valossa, ja minusta
tuli sosialisti. H�nen puheensa olivat tosia, enk� min� ole koskaan
niit� unohtanut. Yhdysvaltoihin tultuani min� etsin k�siini sosialistit.
Liityin j�senen� sosialistiseen ty�puolueeseen. Sitten my�hemmin, kun
puolue hajosi, liityin sosialistipuolueeseen. Siihen aikaan ty�skentelin
er��ss� vuokratallissa San Franciscossa. Se oli ennen maanj�ristyst�.
Min� olen ollut puolueen maksavana j�senen� kaksikolmatta vuotta. Olen
yh� puolueessa ja viel�kin maksan maksuni, vaikka se onkin hyvin
salaista hommaa t�h�n maailmanaikaan. Ja aion vastaisuudessakin
suorittaa maksuni, ja kun kooperatiivinen yhteiskunta syntyy, olen
mieliss�ni.�

J��ty�ni yksikseni ryhdyin valmistamaan aamiaista ja panemaan kuntoon


uutta kotiani. Usein varhain aamuisin tai iltaisin pime�n tultua
Carlsonin oli tapana pist�yty� luokseni pariksi tunniksi juttelemaan.
Ensialuksi minun asuntonani oli �ljyvaate. My�hemmin pystytettiin
v�h�inen teltta. Ja vihdoin, kun olimme tulleet t�ydellisesti
vakuutetuiksi paikan turvallisuudesta, rakennettiin pieni tupa. Ja se
sijoitettiin niin, ett� sit� ei voinut n�hd� onkalon reunalta, jos joku
sinne olisi sattumalta eksynyt. Sit�paitsi paikan rehev� kasvillisuus
tarjosi luonnollisen suojan. Ja itse tupa rakennettiin pystysuoraan
sein��n. T�h�n sein��n me kaivoimme niin suuren aukon, ett� se antoi
tilaa kahdelle huoneelle, kuivasimme ne hyvin ja p�nkitimme hirsill�.
Uskokaa pois, meill� oli monta mukavuuttakin. Kun saksalainen terroristi
Biedenbach saapui meid�n luoksemme, kyh�si h�n savunimij�n, jota
k�ytt�m�ll� voimme talvi-illoin istua r�iskyv�n takkavalkean ��ress�.

Ja nyt sananen tuosta ylev�mielisest� terroristista, jota on niin


kamalasti v��rinymm�rretty. Toveri Biedenbach ei pett�nyt meid�n
asiaamme. Eiv�tk� my�sk��n toverit tuominneet h�nt� kuolemaan, kuten
yleens� luullaan. Tuota v��r�� uutista levittiv�t oligarkian salaiset
asiamiehet ja sanomalehdet. Toveri Biedenbach oli hajamielinen ja unohti
helposti. H�net ampui er�s meid�n vakoojamme Carmelin piiloluolilla, kun
h�n ei muistanut sovittua tunnussanaa. Se oli surettava erehdys. Ja puhe
siit�, kuinka h�n muka oli pett�nyt aatteen, on ehdottomasti valhetta.
Luotettavampaa ja uskollisempaa miest� ei ole koskaan ollut aatteen
palveluksessa.[1]

[1] Vaikka penkoisi kaikki mahdolliset arkistot ja asiakirjat, ei t�ss�


mainitusta Biedenbachista n�y j�lke�k��n. Avis Everhardin
k�sikirjoitus on ainoa asiapaperi, miss� h�nen nimens� esiintyy.

Yhdeks�ntoista vuotta on t�t� piilopaikkaa melkein yht� mittaa k�ytetty,


eik� koko sen ajan kuluessa kukaan asiaankuulumaton, yht� ainoata
lukuunottamatta, ole sit� keksinyt. Ja kuitenkin se on ainoastaan
nelj�nnesmailin p��ss� Wicksonin mets�styshuvilasta ja vajaan mailin
p��ss� Glen Ellenin kauppalasta. Aamuin ja illoin voi selv�sti kuulla
junan vihellyksen, ja min� asetin kelloni tiilitehtaan pillin mukaan.[1]

[1] Jos utelias matkustaja suuntaa kulkunsa Glen Ellenist�


etel��n p�in, joutuu h�n kulkemaan puistokatua pitkin, joka
seitsem�nsataa vuotta sitten oli maantien�. Nelj�nnesmailin p��ss�
Glen Ellenist�, kahden sillan yli kuljettua, n�kyy oikealla k�dell�
jokilaakso, joka sarven tavoin ulottuu aallonmuotoisina harjanteina
avartuvan lakeuden l�pi loitompana h��m�tt�vi� mets�isi� kukkuloita
kohti. N�m� ovat ne kukkulat, joista puhutaan Avis Everhardin
k�sikirjoituksessa.

Vuoden 2368 suuressa maanj�ristyksess� er�s n�ist� kukkuloista


lohkesi haudaten alleen sen onkalon, mik� oli ollut Everhardin
piilopaikkana. Sittemmin on paikalla toimitettu kaivauksia ja
k�sikirjoituksessa mainittu tupa sek� ne kaksi luolahuonetta y. m.
pikkukapistuksia on kaivettu esille. Monta arvokasta muinaismuistoa
on sielt� l�ydetty, niiden joukossa, merkillist� kyll�, se
savunimij�laitos, jonka Biedenbach keksi, kuten kertomuksessa
mainitaan. Muuten asianharrastajain tulisi lukea Arnold Benthamin
pieni kirjanen, joka piakkoin ilmestyy.

Mailin p��ss� luoteeseen sijaitsee Wake Robin Lodge, Wild Water- ja


Sonoma-jokien haarassa. Sivumennen huomattakoon, ett� Wild
Water-joki tunnettiin ennen aikaan nimell� Graham Creek, joka nimi
viel�kin esiintyy vanhemmissa kartoissa, vaikka ensinmainittu nimi
on jo nyky��n vakaantunut. Wake Robin Lodgessa Avis Everhard asusti
useat lyhyemm�t er�t esiintyess��n Rautakoron provokaattorin
valepuvussa, mink� suojassa h�n sai mainion tilaisuuden n�ytell�
osaansa. Lupakirja, jossa h�nelle annettiin oikeus k�ytt��
asuntonaan Wake Robin Lodgea, on s�ilynyt j�lkimaailmalle ja sen on
allekirjoittanut ei sen pienempi mies kuin itse Wickson,
k�sikirjoituksessa mainittu toisen luokan oligarkki.

YHDEKS�STOISTA LUKU.

Muodonvaihdos.

�Sinun on muututtava j�lleen�, kirjoitti Ernest minulle. �Sinun on


muututtava vallan toiseksi naiseksi -- eik� ainoastaan puvultasi, vaan
koko olemukseltasi, ihoa my�ten. Ja sinun on muututtava niin perin
pohjin, ett� edes min�k��n en sinua tuntisi -- ��nelt�si, liikkeilt�si,
eleilt�si, asennoltasi, k�ynnilt�si y. m.�

T�t� k�sky� min� noudatinkin. Min� harjoittelin tuntikausia joka p�iv�


voidakseni ainaiseksi haudata entisen Avis Everhardin toisen naisen
kuoren alle, jota naista saattanen sanoa toiseksi itsekseni. Sellaisten
tulosten saavuttaminen kysyi pitk�aikaista harjoitusta. Yksist��n ��neni
muuttamista varten harjoittelin melkein lakkaamatta, kunnes uusi ��neni
muuttui automaattiseksi ja vakaantui. Sill� t�llainen automaattinen
n�ytteleminen on v�ltt�m�t�nt�. T�ytyy el�yty� osaansa niin perin
juurin, ett� pett�� itsens�kin. Se oli samanlaista kuin jonkin vieraan
kielen opetteleminen, esim. ranskan. Ensimm�iset puhekokeet ovat
itsetietoisia, perustuvat tahtoon. Opettelija ajattelee omalla
kielell��n ja pukee ajatuksensa ranskankieliseen asuun, tai lukee
ranskaa, mutta ajattelee �idinkielell��n, ennenkuin ymm�rt��
luettavansa. Mutta my�hemmin, saatuaan lujan jalansijan ja tultuaan
automaattiseksi, itsest��ntoimivaksi, opettelija lukee ja ajattelee
ranskankielell� turvautumatta en�� ollenkaan �idinkieleens�.

Ja sama oli meid�n valepukeutumisemme laita. T�ytyi harjoitella, kunnes


n�ytelt�v�mme osa muuttui todelliseksi, kunnes p��simme niin pitk�lle,
ett� olisi tarvittu ankaraa ja valpasta tahdon ponnistusta palataksemme
j�lleen alkuper�iseen itseemme. Tietysti alussa tehtiin runsaasti
hapuilevia kokeita. Me olimme ryhtyneet luomaan uutta taidetta, ja
meill� oli paljon keksitt�v�n�. Mutta ty�t� tehtiin kaikkialla; yh�
useammat saavuttivat sangen suuren taitavuuden t�ll� alalla, ja
temppujen ja apukeinojen varasto kasvoi nopeasti. Ja t�st� varastosta
muodostui vallankumouksen lukukirja, jonkinlainen oppikurssi.

N�ihin aikoihin is�ni katosi. H�nen kirjeens�, jotka olivat aina ennen
saapuneet s��nn�llisesti, lakkasivat kokonaan tulemasta. H�nt� ei en��
n�kynyt eik� kuulunut meid�n asunnossamme Pell-kadulla. Meid�n toverimme
etsiv�t h�nt� kaikkialta. Salaisten j�rjest�jemme avulla me etsimme
kaikki vankilat. H�n oli kadonnut, aivan kuin maa olisi h�net niellyt,
eik� t�h�n p�iv��n asti h�nest� ole saatu mit��n vihi�.[1]

[1] Katoaminen oli sen ajan julmimpia kauhuja. Se on my�t��ns� laulun


tai kertomuksen aiheena. Se oli maanalaisen toiminnan v�ltt�m�t�n
seuralainen. Ja t�m� ilmi� oli melkein yht� yleinen oligarkkien
luokan ja ty�v�enkastien taholla kuin kumouksellistenkin. Ilman
varoitusta, ilman edell�k�yp�� viittausta miehi�, naisia ja lapsia
katosi teille tietym�tt�mille, ja heid�n kohtalonsa j�i
selitt�m�tt�m�ksi salaisuudeksi.

Kuusi kuukautta oleskelin yh� yksin piilopirtiss�, mutta


toimettomuudessa en aikaani kuluttanut. Meid�n j�rjest�mme edistyi
nopealla vauhdilla, ja aina oli ty�t� niin paljon kuin vain suinkin
kerkesi tehd�. Ernest ja muut johtajat vankiloistaan k�sin s��siv�t,
mit� milloinkin oli teht�v�, ja meid�n vapaalla jalalla olijain oli
pantava toimeen heid�n m��r�yksens�. Meill� oli suusanallinen
j�rjestelm� aatteen levitt�mist� varten, vakoilijaj�rjest� kaikkine
sivuosastoineen, salaisten kirjapainojen j�rjest� ja maanalainen
rautatielaitoksemme, jolla tarkoitettiin sit�, ett� meid�n lukemattomat
piilopaikkamme oli yhdistetty toisiinsa, samalla kuin t�m�n j�rjest�n
teht�v�n� oli uusien piilosuojain perustaminen sinne, miss� niit� ei
ennest��n ollut olemassa.

Niinp� oli ty�t� tekem�st� p��sty�kin. Kuuden kuukauden kuluttua minun


yksin�isyyteni p��ttyi, sain luokseni kaksi toveria. He olivat nuoria
tytt�j�, uljaita sieluja ja rakastivat vapautta intohimoisesti, Lora
Peterson, joka katosi v. 1922, ja Kate Bierce, joka my�hemmin joutui
naimisiin Du Bois'n kanssa ja joka on yh� viel� meid�n joukossamme,
katse kohotettuna huomista aurinkoa kohti, joka julistaa uuden ajan
tuloa.

He olivat olleet suuressa vaarassa, v�h�ll� joutua surman suuhun. Siin�


kalastajavenheess�, jolla he tulivat San Pablo-lahden poikki, oli
my�skin er�s urkkija. Mies oli Rautakoron palveluksessa ja hyvin
perehtynyt meid�n j�rjest�mme salaisuuksiin. Ep�ilem�tt� h�n oli minun
j�ljill�ni, sill� me olimme jo aikoja sitten saaneet tiet��, ett� minun
katoamiseni oli her�tt�nyt suurta huomiota oligarkian salaisen j�rjest�n
taholla. Mutta onneksi t�m� urkkija ei ollut viel� enn�tt�nyt ilmoittaa
kenellek��n huomioistaan. H�n oli n�ht�v�sti lyk�nnyt ilmoituksensa
toistaiseksi, p��tt�en odottaa siksi, kunnes oli l�yt�nyt minun
piilopaikkani ja saanut minut vangituksi. Mutta h�nen tietonsa kuolivat
h�nen kanssaan. Jonkun tekosyyn nojalla h�n pyrki pois venheest� kohta
sen j�lkeen kuin tyt�t olivat nousseet maihin Petaluma-joen suulla ja
l�hteneet jatkamaan matkaansa ratsain.

Jonkun matkaa kuljettua Sonoma-vuoren rinnett� yl�sp�in John Carlson


antoi tytt�jen jatkaa matkaansa taluttaen h�nen hevostaan ja palasi itse
jalkapatikassa. H�nen ep�luulonsa oli her�nnyt. H�n tapasi urkkijan, ja
siit�, mit� sen j�lkeen tapahtui, h�n antoi minulle selv�n k�sityksen.

�Min� j�rjestin asiat�, kuului Carlsonin mutkaton selitys. �Min�


selvitin v�lini h�nen kanssaan�, h�n toisti synk�n tulen hehkuessa
silmiss��n ja k�ns�isten k�siens� kaunopuheisesti puristuessa ja
avautuessa. �H�n ei p��st�nyt ��nt�k��n. Min� piilotin h�net ja aion
viel� t�n� y�n� h�net haudata.�

Sin� aikana min� usein ihmettelin omaa muuttumistani. Minusta tuntui


mahdottomalta, ett� olin koskaan el�nyt tyynt� rauhallista
koulukaupungin el�m�� tai ett� minusta oli tullut v�kivaltaisuuksiin ja
verit�ihin tottunut kumouksellinen. Jompikumpi n�ist� kahdesta oli
varmaankin mielikuvitusta. Mutta mik� sitten oli totta, mik� harhaa?
Oliko t�m� nykyinen kumouksellinen el�m� pahaa unta? Vai olinko min�
kumouksellinen, joka kenties olin jotenkin uneksinut jonkun
t�m�nedellisen el�m�ni aikana asuneeni Berkeleyssa tiet�m�tt� mit��n sen
julmemmasta el�m�st� kuin tanssiaiset, teeillatsut, keskusteluseurat ja
luentosalit? Mutta n�it� t�llaisia mietteit� lienev�t kokeneet kaikki
meik�l�iset, ihmisten veljeyden punaisen lipun ymp�rille kokoontuneet
toverit.

Usein johtui mieleeni henkil�it� tuon toisen el�m�n varrelta, kadoten


samalla kuin ilmestyiv�tkin. Niiden joukossa oli piispa Morehouse.
Turhaan etsimme h�nt� senj�lkeen kuin j�rjest�mme oli aloittanut
toimintansa. H�nt� oli kuljetettu hullujenhuoneesta toiseen. Me
seurasimme h�nen j�lki��n Napassa sijaitsevasta hullujenhuoneesta
Stocktonin mielisairaalaan ja sielt� Agnews-nimiseen samanlaiseen
laitokseen Santa Clara-laaksossa, ja siell� h�visiv�t j�ljet. H�nt� ei
oltu ilmoitettu kuolleeksi. H�n lienee jotenkin p��ssyt pakoon. En
voinut aavistaa, ett� tulisin h�net n�kem��n vilaukselta Chicagon
kommuunin kauheassa veril�ylyss�.

Jacksonia, joka oli menett�nyt k�tens� Sierran tehtaissa ja joka oli


ollut syyn� siihen, ett� minusta tuli kumouksellinen, en en�� koskaan
n�hnyt. H�n ei liittynyt kumouksellisiin. Kohtalonsa katkeroittamana
h�nest� tuli anarkisti -- ei filosofinen anarkisti, vaan pelkk� el�in,
jonka viha ja kostonhimo oli tehnyt mielett�m�ksi. Ja perinpohjin h�n
kostikin. V�ltellen vahteja h�nen onnistui p��st� Pertonwaithen palatsin
alueelle ja r�j�hdytt�� komea palatsi soral�j�ksi. Ei yht��n ihmist�
pelastunut, eiv�t edes vahdit. Ja vankilassa tuomiota odotellessaan h�n
tukehdutti itsens� vuodepeitteell��n.

Tohtori Hammerfieldin ja tohtori Ballingfordin kohtalot muodostuivat


aivan toisenlaisiksi kuin Jacksonin. He ovat pysyneet uskollisesti
paikoillaan ja siit� palkkioksi saaneet korkeita kirkollisia virkoja,
joita he hoitavat t�ydellisess� sovussa ja rauhassa maailman kanssa.
Molemmat ovat oligarkian puolustajia. Molemmat ovat paisuneet hyvin
lihaviksi. �Tohtori Hammerfieldin�, kuten Ernest kerran sanoi, �on
onnistunut muokata jumaluusoppinsa sellaiseksi, ett� se antaa
t�ydellisen oikeutuksen ja siunauksen Rautakorolle, ett� se sis�lt��
koko joukon kauneudenpalvelusta j. n. e.�

Peter Donnelly, Sierran tehtaitten ty�njohtaja, joka oli ollut niin


vihamielinen ammattiyhdistykselle ja jonka min� tapasin tutkiessani
Jacksonin juttua, h�mm�stytti meit� kaikkia. V. 1918 olin l�sn� �San
Franciscon punaisten� kokouksessa. Kaikista meid�n
taisteluj�rjest�ist�mme t�m� oli kamalin, petomaisin ja armottomin.
Todellisuudessa se ei ollut suoranaisessa yhteydess� meid�n j�rjest�mme
kanssa. Sen j�senet olivat hurmahenki�, paholaisia. Me emme uskaltaneet
antaa yllykett� sellaiselle mielialalle. Toiselta puolen, joskaan he
eiv�t kuuluneet meihin, me olimme yst�v�llisiss� v�leiss� heid�n
kanssaan. Min� olin saapunut tuohon kokoukseen sangen t�rke�lle asialle.
Ja parinkymmenen miehen joukossa min� olin ainoa naamioimaton henkil�.
Saatuani asiani toimitetuksi er�s n�ist� naamioiduista miehist� l�hti
johtamaan minua ulos. Pime�ss� k�yt�v�ss� saattajani raapaisi tulta ja
valaisten sill� kasvojaan sieppasi pois naamarin. Min� katselin
silm�nr�p�yksen Peter Donnellyn synkki� piirteit�. Sitten tulitikku
sammui.

�Min� vain halusin, ett� te n�kisitte kuka olen�, kuului h�nen ��nens�
pime�ss�. �Muistanetteko viel� Dallasin, tehtaanjohtajan?�

Min� ny�kk�sin my�nt�v�sti muistaessani tuon tehtaanjohtajan


ketunnaaman.

�No niin, h�net min� nitistin ensimm�iseksi�, sanoi Donnelly ylpe�sti.


�Se tapahtui sen j�lkeen kuin olin liittynyt 'punaisiin'.�

�Mutta miten on selitett�viss�, ett� te olette t��ll�?� tiedustin. �Ent�


vaimonne ja lapsenne?�

�Kuolleet�, h�n vastasi. �Siin�p� se onkin syy. Ei sent��n�, h�n jatkoi


h�t�isesti, �heid�n vuokseen ei t�m� kosto ole. He kuolivat
rauhallisesti vuoteissaan -- sairastivat n�ettek�s, toinen ensin, toinen
sitten. He sitoivat el�ess��n minun k�teni. Ja nyt kun he ovat poissa,
min� kostan hukatun miehuuteni. Min� olin kerran Peter Donnelly,
lakonrikkuri-ty�njohtaja. Mutta t�n� y�n� min� olen 'Friscon punaisten
numero 27'. Tulkaa, niin johdan teid�t t��lt� pois.�

My�hemmin kuulin h�nest� enemm�n. Tavallaan h�n oli puhunut totta


sanoessaan kaikkien omaistensa kuolleen. Yksi heist� eli, h�nen
Timothy-niminen poikansa, ja h�nt� is�ns� piti kuolleena sen t�hden,
ett� h�n oli ruvennut Rautakoron palvelukseen palkkasoturijoukoissa.[1]
Friscon �punaisten� jokainen j�sen sitoutui toimeenpanemaan kaksitoista
kuolemantuomiota vuodessa. Ep�onnistuminen rangaistiin kuolemalla.
J�sen, jonka ei onnistunut saada m��r��ns� t�yteen, teki itsemurhan.
Eiv�tk� n�m� kuolemantuomiot suinkaan olleet satunnaisia. Sill� t�m�
verinen j�rjest� piti usein kokouksia, joissa asianomaiset oligarkian
j�senet tai k�tyrit tutkittiin ja tuomittiin, useampia yht'aikaa.
Tuomioiden toimeenpanijoista vedettiin arpaa.

[1] Ty�v�enkastin lis�ksi kohosi toinenkin kasti, sotilaskasti.


Muodostui seisova armeija ammattisotilaita, upseereina oligarkkeja,
joka tunnettiin palkkasoturien nimell�. T�m� laji sotav�ke� tuli
pian kansalaiskaartien sijaan, jotka osoittautuivat
ep�k�yt�nn�llisiksi uuden hallituksen aikana. Paitsi Rautakoron
salapoliisilaitosta oli olemassa my�skin palkkasoturien
salapoliisilaitos, ollen t�m� viimeksimainittu poliiseja ja
sotav�ke� toisiinsa yhdist�v� nivel.

Niinp� asia, jota toimittamaan min� olin saapunut sin� iltana, koski
juuri er�st� sellaista oikeudenk�ynti�. Er�s meid�n omia tovereitamme,
jonka oli vuosikausia onnistunut s�ilytt�� paikkansa Rautakoron
paikallisen salapoliisitoimiston kirjurina, oli joutunut Friscon
�punaisten� pannaan ja oli nyt tutkittavana heid�n tuomioistuimensa
edess�. Tietysti h�n ei ollut saapuvilla, eiv�tk� liioin h�nen
tuomarinsa tiet�neet, ett� h�n oli meid�n miehi�mme. Minun teht�v�n�ni
oli n�ytt�� toteen, kuka h�n oli ja ett� h�n oli uskollinen kumousmies
ja toveri. Saattaa tuntua ihmeelliselt�, ett� me ensink��n saimme tiedon
t�st� asiasta. Selitys on yksinkertainen. Er�s meid�n salainen
asiamiehemme oli Friscon �punaisten� j�sen. Oli n�et v�ltt�m�t�nt� pit��
silm�ll� yst�vi� niinkuin vihollisiakin, ja n�itten raivolaisten
j�rjest� oli siksi merkitsev�, ettei suinkaan ollut yhdentekev��, mille
kannalle asettui sen suhteen.

Mutta palatkaamme j�lleen Peter Donnellyyn ja h�nen poikaansa. Kaikki


k�vi hyvin Donnellylle, kunnes seuraavana vuonna sattui niin, ett�
niiden miesten joukossa, jotka arvalla lankesivat h�nen murhattavikseen,
oli Timothy Donnellyn nimi. Silloin veriheimolaisuus, joka oli h�nelle
ollut niin ominaista, p��si voitolle. Ja pelastaakseen poikansa h�n
petti toverinsa. Siin� h�n ei sent��n t�ydellisesti onnistunut, vaikka
useita j�rjest�n j�seni� joutuikin kiinni ja mestattiin. J�ljellej��neet
valmistivat Donnellylle sellaisen kohtalon kuin h�n oli petoksellaan
ansainnut.

Mutta ei Timothy Donnelly liioin kauan el�nyt. Friscon �punaiset�


vannoivat h�nen kuolemansa. Oligarkia teki kaikkensa h�nen
pelastamisekseen. H�nt� kuljetettiin maan toisesta kolkasta toiseen.
Kolme �punaista� menetti henkens� turhaan koettaessaan panna h�nen
kuolemantuomiotansa toimeen. J�rjest��n kuului yksinomaan miehi�.
Vihdoin he turvautuivat er��seen naiseen, meik�l�isten j�rjest�jen
j�seneen, ennenmainittuun Anna Roylstoniin. Meid�n sis�inen piirimme
varoitti h�nt�, mutta se ei auttanut, sill� h�n on tottunut aina
noudattamaan omaa tahtoaan, halveksien puoluekuria. Ja muuten h�n on
nerokas ja rakastettava ihminen, jonka suhteen mik��n kuri ei voi tulla
kysymykseenk��n. H�n kuuluu yksin��n omaan luokkaansa, eik� h�nt� ole
arvosteltava tavallisen vallankumouksellisen kannalta.

Ja meid�n kiellostamme huolimatta h�n ryhtyi toimeen. Anna Roylston oli


vieh�tt�v� nainen. H�nen ei tarvinnut muuta kuin viitata mieshenkil�
luokseen. H�n voitti kymmenien meid�n nuorten toveriemme syd�met ja
kymmenien muiden, kiinnitt�en heid�t n�ill� syd�nsiteill� meid�n
j�rjest��mme. Mutta siit� huolimatta h�n p��tt�v�sti kielt�ytyi
avioliitosta. H�n rakasti lapsia kaikesta syd�mest��n, mutta h�n
otaksui, ett� h�nen oma lapsensa vieroittaisi h�net aatteesta, jolle h�n
oli pyhitt�nyt el�m�ns�.

Anna Roylstonin ei ollut vaikea voittaa Timothy Donnellya. Eik� h�nen


omatuntonsa liioin h�nt� vaivannut, sill� juuri samaan aikaan tapahtui
_Nashvillen veril�yly_, jolloin palkkasoturit Donnellyn johdolla
teurastivat kahdeksansataa kutojaa. Mutta h�n ei murhannut Donnellya,
vaan j�tti h�net vankina Friscon �punaisten� k�siin. T�m� tapahtui vasta
viime vuonna, ja nyt jo h�nelle on annettu uusi nimi. Kumouksellisten
keskuudessa kaikkialla h�net tunnetaan nimell� �Punainen neitsyt�.[1]

[1] Vasta toisen vallankumouksen aikana Friscon �punaisten� j�rjest�


alkoi uudestaan kukoistaa, ja sit� kesti parin miespolven ajan.
Mutta silloin er��n Rautakoron salaisen asiamiehen onnistui p��st�
sen j�senyyteen ja saada selville sen salaisuudet. J�rjest�n
lopullinen h�vitys tapahtui v. 2002 (v. a.). Sen j�senet mestattiin
yksitellen, kolmen viikon v�liajoilla, ja heid�n ruumiinsa
ripustettiin yleis�n n�ht�ville San Franciscon
ty�v�enkaupunginosaan.

Eversti Ingram ja eversti Van Gilbert kuuluvat niihin lukijalle


tuttuihin henkil�ihin, joita min� tapasin viel� my�hemminkin. Eversti
Ingram kohosi sangen korkeaan asemaan oligarkiassa ja nimitettiin m. m.
Yhdysvaltain l�hettil��ksi Saksaan. Molempien maiden ty�v�ki inhosi
h�nt� kaikesta syd�mest��n. Tapasin h�net Berliniss�, miss� silloin
oleskelin Rautakoron luotettuna kansainv�lisen� vakoojana. H�n otti
minut vastaan sek� avusti minua kaikin tavoin. Sivumennen sopinee
huomauttaa, ett� kaksoisosaa n�yttelem�ll� tein t�rkeit� palveluksia
vallankumoukselle.

Eversti Van Gilbert tuli tunnetuksi �murisevana� Van Gilbertin�. Ja


huomattavinta osaansa h�n n�ytteli ollessaan yhten� niist� miehist�,
jotka laativat uuden lakikokoelman Chicagon kommuunin j�lkeen. Mutta jo
sit� ennen, tutkintotuomarina ollessaan, h�n oli ansainnut kuoleman
konnuudellaan. Min� olin yhten� niist�, jotka tutkimme h�nen asiansa ja
tuomitsimme h�net kuolemaan. Anna Roylston pani tuomion toimeen.

Viel� er�s henkil� sukeltaa esille menneilt� ajoilta -- Jacksonin


lakimies. Kaikista v�himm�n olisin odottanut n�kev�ni j�lleen t�t�
miest�, Joseph Hurdia. Se oli kummallinen tapaaminen. My�h��n illalla,
kaksi vuotta Chicagon kommuunin j�lkeen, Ernest ja min� saavuimme
yhdess� Benton Harborin piilopaikkaan, joka sijaitsi Michiganissa,
j�rven toisella puolella Chicagosta katsoen. Me saavuimme juuri kun
er�st� urkkijaa kuulusteltiin. Kuolemanrangaistus oli jo langetettu ja
h�nt� talutettiin syrj��n. Sellainen oli n�ytt�m� meid�n saapuessamme.
Samassa tuokiossa miespoloinen riuhtaisihe irti vartijainsa k�sist� ja
heitt�ytyi minun jalkoihini, syleillen minun polviani ja rukoillen
armoa. Kun h�n k��nsi tuskanv��nteiset kasvonsa minuun, tunsin Joseph
Hurdin. Mit� lienenkin i�ss�ni n�hnyt, ei minua koskaan ole mik��n sen
enemm�n herpaissut kuin tuon mielett�m�n olennon armonpyynn�t. H�n oli
mielet�nn� tuskasta. Se oli s��litt�v��. H�n hellitti minusta vasta
sitten, kun kymmenkunta toveria tarttui h�neen. Ja kun h�net vihdoin
raastettiin kirkuen pois, vaivuin py�rtyneen� lattialle. Paljon
helpompaa on n�hd� urhean miehen kuolevan kuin pelkurin rukoilevan
armoa.[1]

[1] Benton Harborin piilopaikka oli maanalainen luola, jonka


sis��nk�yt�v� oli ovelasti salattu kaivoon. Se on s�ilynyt meid�n
p�iviimme saakka, ja utelias lukija saattaa kulkea sen sokkeloiden
kautta kokoussaliin, miss� Avis Everhardin kuvaama kohtaus kaikesta
p��tt�en tapahtui. Et��mp�n� ovat kopit, miss� vankeja s�ilytettiin,
sek� kuolinkammio, miss� toimitettiin mestaukset. Niitten takana on
hautausmaa -- pitki� mutkikkaita holveja, jotka on hakattu kiinte��n
kallioon.

KAHDESKYMMENES LUKU.

Kadonnut oligarkki.

Mutta muistellessani entisyytt� olen joutunut kertomuksessani


varsinaisten tapahtumain edelle. Yhteinen vankilastakarkaaminen ei
tapahtunut ennenkuin hyv�ss� matkassa vuotta 1915. Niin monimutkainen ja
pulmallinen teht�v� kuin se olikin, suoriuduttiin siin� erinomaisesti,
ja se oli omansa innostuttamaan meit� pyrinn�iss�mme. Aina Kubasta
Kaliforniaan asti kymmenist� vankiloista, sotilasvankiloista ja
linnoituksista, me vapautimme yhten� y�n� viisikymment�yksi niist�
viidest�kymmenest�kahdesta kongressimiehest�, jotka oli vangittu, sek�
niiden lis�ksi yli kolmesataa muuta johtajaa. Ei yksik��n yritys
ep�onnistunut. Eiv�tk� he ainoastaan p��sseet pakoon, vaan sen lis�ksi
kukin heist� saatettiin edelt�k�sin varattuun piilopaikkaan. Ainoa
toveri, jota emme voineet pelastaa, oli kongressimies Arthur Simpson,
sill� h�n oli jo kuollut Cabanasissa koviin tuskiin.

Kahdeksantoista seuraavaa kuukautta oli ehk� onnellisin aika minun


el�m�ss�ni Ernestin kera. Koko sin� aikana me emme koskaan eronneet.
My�hemmin, siirrytty�mme maailmaan j�lleen, jouduimme olemaan paljonkin
erossa toisistamme. En odota huomenna liekkiinleimahtavaa kumousta
suuremmalla k�rsim�tt�myydell� kuin sin� y�n� odotin Ernestin tuloa.
Siit� oli kulunut niin pitk� aika, kun h�net n�in, ja ajatellessani,
ett� meid�n suunnitelmamme mahdollisesti oli jossakin suhteessa
ep�onnistunut ja ett� h�n ei olisikaan p��ssyt karkuun
saarivankilastaan, minua kauhistutti. Tunnit tuntuivat pitkilt� kuin
aikakaudet. Min� olin aivan yksin. Biedenbach ja kolme muuta
nuorukaista, jotka sill� kertaa oleskelivat meid�n piilopaikassamme,
olivat l�hteneet vuoren toiselle puolelle vankasti aseistettuina ja
valmiina ryhtym��n vaikka mihin. Ja min� luulen, ett� piilopaikat
kaikkialla maassa olivat melkoisen tyhji� sin� y�n�.

Juuri kun taivaanrannalla n�kyi p�iv�n ensimm�inen sarastus, kuulin


sovitun merkki��nen ylh��lt� ja vastasin siihen. Pime�ss� melkein
syleilin Biedenbachia, joka tuli edell�, mutta jo samassa tuokiossa
lep�sin Ernestin syliss�. Ja silloin min� niinik��n huomasin, miten
vaikea minun oli esiinty� entisen� itsen�ni, Avis Everhardina,
liikkeilt�ni, hymyilylt�ni, sanamuodoiltani ja ��nelt�ni. Ainoastaan
kovasti ponnistellen minun onnistui pid�tt�� oman�k�isyyteni; niin
valtavaksi oli paisunut minun uusi persoonallisuuteni.

P��sty�mme pieneen majaan n�in Ernestin kasvot tulen valossa. Vankilalle


ominaista kalvakkuutta lukuunottamatta h�ness� ei ollut tapahtunut
mit��n muutosta -- ei ainakaan suurta. H�n oli aina sama aviopuoliso ja
sankari. Ja silti h�nen kasvoissaan oli n�ht�v�n� k�rsimyksen ilme. H�n
lienee ollut jonkun verran entist��n totisempi, mutta v�ikkyv� hymy oli
yh� viel� h�nen silmiss��n. H�n oli kaksikymment� naulaa keve�mpi, mutta
verrattoman terve. H�n oli ahkerasti harrastanut ruumiinharjoituksia
koko vankilassaolonsa ajan, ja h�nen lihaksensa olivat raudankovat.
Totta puhuen h�n oli paremmassa kunnossa nyt kuin h�n oli ollut
vankilaan menness��n. Tunteja kului, ennenkuin h�nen p��ns� vaipui
p��nalukselle; min� tuuditin h�net uneen. Mutta minun silm��ni ei tullut
uni. Min� olin liian onnellinen, enk� min� ollut v�syksiss� ankarista
ponnistuksista ja matkan vaivoista niinkuin h�n.

Ernestin nukkuessa vaihdoin pukua, j�rjestin tukkani uuteen asuun ja


palasin uuteen muuttuneeseen itseeni. Ja sitten kun Biedenbach ja toiset
toverit her�siv�t, suunnittelin yhdess� heid�n kanssaan pienen
salaliiton. Kaikki oli valmiina, ja me olimme kokoontuneet siihen
luolahuoneeseen, jota k�ytettiin keitti�n� ja ruokailuhuoneena, kun
Ernest astui sis�lle. Samassa Biedenbach puhutteli minua Maryksi, ja
min� vastasin h�nelle. Sitten loin katseeni Ernestiin silm�illen h�nt�
sellaisella uteliaisuudella kuin nuori toveri katselee Ernestin laista
kumouksen sankaria. Samassa minut jo esitettiin h�nelle Mary Holmesina.

Kepposen t�ydent�miseksi oli p�yt��n varattu ylim��r�inen sija, ja kun


me istuuduimme, j�i yksi tuoli tyhj�ksi. Minun teki mieleni huudahtaa
ilosta n�hdess�ni Ernestin enenev�n rauhattomuuden ja k�rsim�tt�myyden.
Vihdoin h�nelt� loppui maltti.

�Miss� on vaimoni?� h�n kys�isi yksikantaan.

�H�n nukkuu viel�, vastasin.

Se oli j�nnitt�v� hetki. Mutta minun ��neni oli vallan outo, eik� h�n
voinut huomata sen s�vyss� mit��n tuttua. Ruokailu jatkui. Min� puhelin
paljon ja innostuneesti, kuten saattaa puhua sankaruuden palvoja, ja
h�nh�n oli minun sankarini. Min� kohosin innostuksen ja hartauden
huipulle, ja ennenkuin h�n huomasikaan, olin kietonut k�sivarteni h�nen
kaulaansa ja suutelin h�nt� huulille. H�n piti minua k�sivarren matkan
p��ss� itsest��n ja katseli kummastellen ja h�mm�styneen�. Miehet
tervehtiv�t h�nt� ��nekk��ll� naurulla ja riensiv�t antamaan h�nelle
asianmukaista selityst�. Alussa h�n ep�ili. H�n tarkasteli minua
tiukasti ja oli jo puolittain varma, kun taasen pudisti p��t��n eik�
ottanut uskoakseen. Eik� h�n tunnustanut minua omaksi uskolliseksi
vaimokseen, ennenkuin olin muuttunut entiseksi Avis Everhardiksi ja
kuiskannut h�nen korvaansa salaisuuksia, joita eiv�t tunteneet muut
paitsi h�n ja Avis Everhard.

My�hemmin p�iv�ll� h�n otti minut syliins�, mutta oli h�mill��n ja


v�itti, ett� t�ss� oli kysymys monivaimoisuudesta.

�Sin� olet minun Avisini�, h�n sanoi, �ja samalla sin� olet joku
toinenkin. Sinussa on kaksi naista, ja sent�hden sin� olet minun
haaremini. Mutta v�h�tp� siit�; me olemme pelastetut. Sill� jos meille
k�y Yhdysvalloissa olo liian kuumaksi, niin mit�p�s me siit� huolimme,
sill� voinhan min� saada Turkissa kansalaisoikeudet.�[1]

[1] Siihen aikaan viel� Turkissa oli vallalla monivaimoisuus.


El�m� piilopirtiss� muodostui minulle sangen onnelliseksi. Tosin me
kyll� ty�skentelimme kovasti ja teimme pitki� p�iv�t�it�, mutta me
ty�skentelimme yhdess�. Kahdeksantoista kuukautta me elimme yhdess�,
emmek� olleet yksin�mme, sill� my�t��ns� tuli ja meni tovereita, jotka
toivat terveisi� ja asiallisia tietoja taistelurintamassa olevilta
tovereilta ja kumouksellisten johtajilta. Eik� puuttunut hilpe��
iloisuuttakaan eik� taideiloa. Me emme olleet pelkki� synkki�
salaliittolaisia. Me ty�skentelimme ankarasti ja k�rsimme paljon,
t�ytimme riveihin ilmaantuvat aukot, mutta ty�n ja huvin, el�m�n ja
kuoleman alituisesti kohdatessa toisiaan meid�n n�ytt�m�ll�mme meille
j�i viel� aikaa nauraa ja lempi�. Meid�n riveiss�mme oli taiteilijoita,
tiedemiehi�, oppineita, musiikkimiehi� ja runoilijoita; t�ss� maakolossa
oli henkinen viljelys korkeammalla kuin oligarkkien palatseissa ja
ihmekaupungeissa. Ja monet meid�n tovereistamme ty�skenteliv�t noiden
samojen palatsien ja ihmekaupunkien koristamiseksi.[1]

[1] T�m� ei suinkaan ole tyhj�� kerskumista, sill� taiteellisen ja


�lyllisen maailman parhaat ainekset olivat kumouksellisia.
Lukuunottamatta muutamia musiikkitaiteilijoita ja laulajia sek�
oligarkkeja, sen aikakauden kaikki luovat nerot, joiden nimet ovat
s�ilyneet meid�n aikoihimme, olivat kumouksellisia.

Emmek� me liioin el�neet piilopaikkaamme suljettuina. Usein


ratsastelimme vuoristossa harjoituksen vuoksi, ja me ratsastimme
Wicksonin hevosilla. Jospa h�n vain olisi tiet�nyt, miten monta
kumouksellista h�nen hevosensa olivat kyydinneet! Me niinik��n teimme
huvimatkoja yksin�isille paikoille, viipyen sellaisilla matkoilla koko
p�iv�n, aamusta ennen auringon nousua iltapime��n. Me k�ytimme Wicksonin
kermaa ja voita, eik� Ernest pit�nyt aivan v��r�n� ampua joskus
Wicksonin pyit� ja j�niksi�, viel�p� h�nen vuorikauriitaankin.

Totta puhuen se oli turvallinen pakopaikka. Olen sanonut, ett� meid�n


rauhaamme h�irittiin yhden ainoan kerran. Ja t�m� merkillinen tapaus
johtaa mieleeni nuoren Wicksonin salaper�isen katoamisen ja sen
salaisuuden selityksen. Nyt kun h�n on kuollut, saatan vapaasti puhua.
Ison onkalon pohjalla oli pienoinen komero, mihin aurinko paistoi useita
tunteja p�iv�ss� ja joka oli suojattu ylh��lt�p�in. Sinne me olimme
raahanneet useita kuormia soraa joen uomasta, niin ett� se oli kuiva ja
l�mmin ja siell� oli mukava loikoa p�iv�npaisteessa. Niinp� min�
loikoilin siell� er��n� p�iv�n� j�lkeen puolisen lueskellen puolittain
nukuksissa Mendenhallin kirjaa.[1] Ja niin mukavalta tuntui minusta olo,
etteiv�t edes h�nen s�ken�iv�t runoelmansa voineet pit�� minua
valveilla.

[1] Sen aikakauden kirjallisuudessa yhten��n viitataan Rudolph


Mendenhallin runoelmiin. H�nen kirjoituksistaan ei ole s�ilynyt
meille muuta kuin er�it� otteita. H�net mestasivat Rautakoron
py�velit v. 1928 (v. a.).

Min� her�sin siihen, ett� multaharkko putosi jalkoihini. Sitten kuului


ylh��lt� sellainen ��ni, kuin olisi yritetty siepata kiinni jostakin, ja
samassa tuokiossa tulla tupsahti vieriv�� sein�� pitkin nuorukainen,
vier�ht�en aivan jalkoihini. Se oli Philip Wickson, vaikka en h�nt�
viel� silloin tuntenut. H�n katsahti minuun tyynesti, ilmaisten
h�mm�styksens� pitk�ll� vihellyksell�.

�Kas�, sanoi h�n, ja seuraavassa tuokiossa h�n jo hattu k�dess�


vakuutteli: �Pyyd�n anteeksi. En ollenkaan odottanut tapaavani t��ll�
ket��n.�

Min� en ollut yht� tyyni. Min� olin viel� aloittelija taidossa, mit�
tarvitaan t�llaisissa tilaisuuksissa, jos mieli pysy� tyynen�. My�hemmin
kansainv�lisen� vakoojana toimiessani olisin sellaisessa tapauksessa
esiintynyt v�hemm�n k�mpel�sti, se on varma. Miten ollakaan, min�
kavahdin seisaalleni ja p��stin h�t�huudon.

�Miksi sen teitte?� h�n kysyi katsellen minua tutkivasti.

H�nell� silminn�ht�v�sti ei ollut aavistustakaan meid�n t��ll�olostamme.


Min� huomasin sen ilokseni.

�Miss� tarkoituksessa luulette minun n�in menetelleen?� min� kysyin


puolestani. Tosiaankin olin k�mpel� siihen aikaan.

�En tied�, h�n vastasi, pudistaen p��t��n. �Jollei teill� mahdollisesti


ole yst�vi� t��ll� l�hist�ll�. Kaikessa tapauksessa teid�n on annettava
selitys. Asia n�ytt�� minusta pahalta. Te olette kielletyll� alueella.
T�m� on minun is�ni maata ja --�

Mutta samassa Biedenbach, vanhaan kohteliaaseen tapaansa, sanoi h�nen


takanaan kuuluvalla, mutta matalalla ��nell�: �K�det yl�s, nuori herra.�

Nuori Wickson kohotti ensin k�tens� ja sitten k��ntyi Biedenbachin


puoleen, joka piti h�nt� kohti ojennettuna automaattista kiv��ri�.
Wickson ei h�mm�stynyt.

�Ahaa�, h�n sanoi, �kumouksellisten pes� ja oikein haukanpes� n�ytt��


olevankin. No niin, mutta kauan ette tule t��ll� asustamaan, sanon
min�.�

�Ehk�p� tulette viipym��n t��ll� niin kauan, ett� enn�t�tte tarkistaa


tuon lausuntonne�, sanoi Biedenbach tyynesti. �Ja siihen menness� minun
t�ytyy pyyt�� teit� astumaan sis�lle.�

�Sis�llek�?� Nuori mies n�ytti todellakin h�mm�styneelt�. �Onko teill�


t��ll� oikein holvik�yt�v�t? Olen kuullut sellaisista puhuttavan.�

�Tulkaa katsomaan�, vastasi Biedenbach somalla murteellaan.

�Mutta se on vastoin lakia�, v�itti vieras.

�Niin kyll�kin teid�n lakinne mukaan�, lausui terroristi merkitsev�ll�


��nenpainolla. �Mutta meid�n lakimme mukaan, uskokaa pois, se on t�ysin
laillista. Teid�n on totuttava siihen tosiasiaan, ett� te olette
toisessa maailmassa ettek� en�� siin� sorron ja raakuuden maailmassa,
miss� t�h�n saakka olette el�nyt.�

�Se on kysymys, joka kaipaa todistuskappaleita�, mutisi Wickson.

�J��k�� siis meid�n luoksemme, jotta saamme siit� keskustella.�

Nuori mies naurahti ja seurasi vangitsijaansa tupaan. H�net johdettiin


sisimp��n luolahuoneeseen, miss� er�s nuoremmista tovereista j�i h�nt�
vartioimaan sill'aikaa kuin keitti�ss� neuvoteltiin vastaisista
toimenpiteist�.
Biedenbach kyyneleet silmiss� vaati, ett� Wicksonin on kuoltava, ja
n�ytti ik��nkuin p��sseen pahasta painajaisesta, kun me hylk�simme h�nen
kamalan ehdotuksensa. Toiselta puolen me emme voineet ajatellakaan
laskea nuorukaista vapaalle jalalle.

�Min�p� tied�n, miten meid�n on menetelt�v�, sanoi Ernest. �Me pid�mme


h�net luonamme ja annamme h�nelle kasvatuksen.�

�Min�p� etuk�teen tarjoudun h�nen lakitieteenopettajakseen�, huudahti


Biedenbach.

Ja niin tehtiin p��t�s kaikkien nauraessa. Me p��timme pit�� Philip


Wicksonin vankina ja antaa h�nelle opetusta meid�n siveysopissamme ja
yhteiskuntatieteess�mme. Mutta sit� ennen oli ryhdytt�v� erin�isiin
toimenpiteisiin. Nuoren oligarkin j�ljet oli tarkoin peitett�v�. H�nen
onkalon laidalle j�tt�m�ns� j�ljet n�kyiv�t selv�sti siin� kohtaa, mist�
h�n oli l�htenyt laskeutumaan alas syv�nteeseen. T�m� teht�v� tuli
Biedenbachin osalle, joka aukon suulle ripustetun k�yden varassa
laskeutuen alasp�in tasoitti j�ljet niin hyvin, ett� niist� ei j��nyt
merkki�k��n n�kym��n. H�m�r�n tultua saapui John Carlson, joka vaati
Wicksonin kenki�.

Nuorukainen ei halunnut luopua kengist��n, viel�p� yritti panna


tappeluksi, kunnes sai tuntea Ernestin sep�nk�sien voimaa. Carlson
kertoi my�hemmin, ett� ne olivat aikalailla puristaneet h�nen jalkojaan
ja hieroneet varpaat verille, mutta hyvin h�n oli onnistunut
teht�v�ss��n. Onkalon suulta, mist� l�htien nuorukaisen j�ljet oli
h�vitetty, h�n l�hti liikkeelle, jalassaan Wicksonin keng�t, kulkien
vasempaan. H�n kulki mailim��ri� kukkuloitten ymp�ri, tiheikk�jen l�pi,
joenuomia pitkin, vihdoin peitt�en j�lkens� er��n puron juoksevaan
veteen. Siin� h�n riisui keng�t jalastaan, kulki jonkun matkaa
puronuomaa pitkin paljasjaloin, kunnes vihdoin pani omat keng�t
jalkaansa. Viikkoa my�hemmin Wickson sai takaisin kenk�ns�.

Sin� iltana koirat oli laskettu irti, eik� piilopirtiss� nukkuminen


saattanut tulla kysymykseenk��n. Seuraavana p�iv�n� haukkuva koiralauma
moneen kertaan sy�ksyi joenuomaa pitkin, k��ntyi Carlsonin k�velem��
j�lke� pitkin vasemmalle ja katosi kaukaisiin joenlaaksoihin ylemp�n�
vuoristossa. Ja kaiken aikaa meid�n miehemme odottivat piilopirtiss�
aseet k�dess� -- automaattiset revolverit ja kiv��rit, puhumattakaan
puolestakymmenest� pommista, jotka Biedenbach oli valmistanut. Kyll�p�
olisivat hakijat �llistyneet, jos heid�n p��h�ns� olisi pist�nyt tulla
meid�n piilopaikkaamme.

Olen t�ss� kuvannut tosiasioiden mukaan Philip Wicksonin, entisen


oligarkin ja my�hemmin kumoustoverin, katoamisen. Me n�et vihdoin
k��nnytimme h�net. H�nen mielens� oli puhdas ja taipuisa, ja luonnostaan
h�n oli sangen rehellinen ja oikeamielinen. Muutamia kuukausia my�hemmin
me kuljetimme h�net er��ll� is�ns� hevosella Sonoma-vuoren yli
Petaluma-joelle, miss� h�n nousi pieneen kalastajavenheeseen. Ja
meik�l�isten kesken tunnettuja salaisia teit� pitkin saatoimme h�net
Carmelin piilopaikkaan.

Siell� h�n oleskeli kahdeksan kuukautta, jonka ajan kuluttua h�n,


kahdesta eri syyst�, ei en�� halunnutkaan meist� erota. Ensiksikin h�n
oli rakastunut Anna Roylstoniin, ja toiseksi h�nest� oli tullut
kumouksellinen. Ja vasta sitten kun h�n oli tullut vakuutetuksi
rakkautensa toivottomuudesta, h�n suostui meid�n kehoituksestamme
palaamaan is�ns� luo. Ja vaikka h�n n�enn�isesti pysyikin oligarkkina
koko ik�ns�, oli h�n todellisuudessa meid�n parhaita asiamiehi�mme.
Usein on Rautakorko h�mm�styksest� mykistynyt, kun sen suunnitelmat,
jonkin salaper�isen voiman vaikutuksesta, ep�onnistuivat. Jospa se vain
tiet�isi, miten monet sen omista j�senist� ovat meid�n liittolaisiamme
ja asiamiehi�mme. Nuori Wickson pysyi koko ik�ns� meid�n asiallemme
uskollisena. Ja totta puhuen h�nen uskollisuutensa tuotti h�nelle
kuoleman. Ollessaan vuoden 1927 suuren rajuilman aikana l�sn�
johtajaimme kokouksessa h�n sai keuhkokuumeen, joka teki h�nest�
lopun.[1]

[1] T�m�n nuorukaisen kohtalo ei ollut mik��n tavaton. Monet


rahaylimyst�n nuorukaiset oikeudentuntonsa pakottamina tai
vallankumousaatteen suurenmoisuuden valtaamina pyhittiv�t el�m�ns�
sille. Samalla tavoin ven�l�isen ylimyst�n pojat usein aikaisemmin
n�ytteliv�t huomattua osaa is�nmaansa vallankumouksissa.

YHDESKOLMATTA LUKU.

Kiljuva kadotuksen peto.

Sen pitk�n ajan kuluessa, mink� me vietimme piilopaikassamme, olimme


l�heisess� yhteydess� ulkomaailman tapahtumain kanssa, ja oligarkian
varustuksista me saimme tarkat tiedot sit� mukaa kuin niit� tehtiin.
T�st� murrosajan sekamelskasta alkoivat uudet laitokset kehitty�
m��r�ttyihin muotoihin ja t�ydellisty�. Oligarkkien on onnistunut
rakentaa hallituskoneisto, yht� laaja kuin kierokin, joka vastasi
tarkoitustaan -- ja t�m� kaikki meid�n ponnistuksistamme huolimatta.

Se tuli yll�tyksen� monelle kumoukselliselle. He eiv�t olleet pit�neet


sit� mahdollisena. Mutta siit� huolimatta ty� maassa sujui niinkuin
ennenkin. Miehet raatoivat pelloilla ja kaivoksissa -- he olivat pakosta
orjia. Mit� tulee t�rkeimpiin teollisuusaloihin, oli kaikkialla
huomattavissa kukoistusta. Mahtavien ty�v�enkastien j�senet olivat
tyytyv�isi� ja ty�skenteliv�t mielihyv�ll�. Ensikerran el�ess��n he
nauttivat teollista rauhaa. Heit� ei ollut en�� huolestuttamassa
pakollinen joutilaisuus, lakot, ty�nsulut tai yhdistysmerkit. He
eleliv�t mukavissa asunnoissa omissa ihanissa kaupungeissaan -- ihanissa
verrattuina niihin k�yh�list�nkaupunginosiin, joissa he olivat ennen
asuneet. Heill� oli parempaa ruokaa sy�t�v�n��n, lyhyemm�t ty�p�iv�t,
enemm�n juhlap�ivi� sek� enemm�n huveja ja nautintoja. Ja
v�hempiosaisista veljist��n ja sisaristaan, onnettomista raatajista,
poloisesta kadotuksen kansasta, he eiv�t v�litt�neet mit��n. Itsekkyyden
aikakausi oli alkamassa. Mutta n�in ei asianlaita sent��n ollut
kokonaisuudessaan. Ty�v�enkasteissa oli paljon meid�n miehi�mme, jotka
n�kiv�t vatsan tarpeita kauemmaksi, n�kiv�t vapauden ja veljeyden ihanan
kuvan.

Toinen laitos, joka oli enn�tt�nyt jo muodostua ja teki mainiosti


teht�v�ns�, oli palkkasoturit. T�m� sotav�ki oli muodostunut entisest�
vakinaisesta armeijasta, k�sitt�en jo t�t� nyky� miljoonan sotilasta,
lukuunottamatta siirtomaajoukkoja. Palkkasoturit muodostivat erikoisen
rodun. He asuivat omissa kaupungeissaan, joissa heill� oli t�ydellinen
itsehallinto ja moninaisia etuoikeuksia. He kuluttivat suuren osan
tuosta kiusallisesta ylituotannosta. He v�hitellen eristyiv�t kokonaan
muusta kansasta, viel�p� heille alkoi muodostua oma luokkamoraali ja
-tietoisuus. Ja yht�kaikki meill� on tuhansia liittolaisia heid�n
keskuudessaan.[1]

[1] Palkkasoturit n�ytteliv�t sangen huomattavaa osaa Rautakoron


viimeisin� aikoina. He muodostivat voiman tasapainon ty�v�enkastien
ja oligarkkien v�lisiss� taisteluissa, asettuen milloin millekin
puolelle, riippuen salaliitoista ja vehkeist�.

Itse oligarkit olivat joutuneet merkilliseen ja odottamattomaan


kehitysvaiheeseen. He ottivat k�yt�nt��n luokkakurin. Jokaiselle
j�senelle annettiin m��r�tty osa suoritettavaksi yhteisest� ty�st�, ja
se oli pakosta suoritettava. Joutilaista rikkaista nuorukaisista tuli
siten loppu. Heid�n voimiaan k�ytettiin oligarkian vahvistamiseksi. He
palvelivat sotajoukkojen johtajina sek� teollisuuden yli- ja
alip��llikk�in�. He kunnostautuivat teollisuutta palvelevien tieteitten
aloilla, ja useista tuli mainioita insin��rej�. Heille tarjosivat
lukemattomia paikkoja monimutkainen hallituskoneisto ja siirtomaat sek�
maan lukuisat salapoliisitoimistot. Heid�t niin sanoakseni otti
oppipojikseen koulu, taide, kirkko, tiede ja kirjallisuus; ja kaikilla
n�ill� aloilla he suorittivat sen t�rke�n ty�n, jonka tarkoituksena oli
yleisen ajatussuunnan k��nt�minen oligarkialle suosiolliseksi.

Heille opetettiin, ja my�hemmin he opettivat toisille, ett� se, mit� he


tekiv�t, oli oikeata. Heiss� alettiin kehitt�� ylimysmielist� katsomusta
aikaisimmasta lapsuudesta l�htien, ja se juurtui vihdoin koko heid�n
olemukseensa. He tunsivat olevansa villien el�inten kesytt�ji�, petojen
hallitsijoita. Heid�n jalkainsa alta kuului lakkaamatta kapinan jylin��.
V�kivaltainen kuolema liikkui alituisesti heid�n keskuudessaan; pommeja,
puukkoja ja kuulia pidettiin sen kiljuvan petoel�imen torahampaina, joka
t�ytyi lannistaa, jos mieli pelastaa ihmiskunta perikadosta. He olivat
ihmiskunnan vapahtajia, ja he pitiv�t itse��n sankarillisina ja
uhrautuvaisina korkeimman hyv�n harrastajina.

He luokkana uskoivat, ett� heit� yksin oli sivistyksen kiitt�minen


olemassaolostaan. He olivat vakuutettuja siit�, ett� jos he milloin
heikontuisivat, niin nielaisisi tuo suuri peto heid�t sek� kaiken
kauneuden, iloisuuden ja hyv�n avaraan, limaiseen kitaansa. Ilman heit�
kaikesta j�rjestyksest� tulisi loppu, ja ihmiskunta vaipuisi uudestaan
siihen alkuper�iseen tilaan, mist� se oli niin tuskallisen kehityksen
kautta noussut. Lapsille teroitettiin mieleen t�t� yleisen sekasorron
mahdollisuutta siit� l�htien kuin he suinkin alkoivat asioita ymm�rt��,
ja samanlaista kasvatustapaa k�ytettiin useissa sukupolvissa per�kk�in.
Anarkia oli se peto, jota vastaan oli taisteltava, ja se taistelu oli
ylimysten korkein velvollisuus. Sanalla sanottuna, he yksin�ns�,
v�sym�tt�mill� ponnistuksillaan ja uhrauksillaan, olivat heikon
ihmiskunnan turvana tuota petoa vastaan; ja he uskoivat sen, vahvasti
uskoivatkin.

Minun on mahdotonta panna liian suurta painoa t�lle oligarkkien luokan


oikeudentunnolle. Siihen juuri on perustunut Rautakoron voima, vaikka
monet meik�l�iset liian vitkallisesti sen k�sittiv�t. Useimmat heist�
ovat otaksuneet sen voiman riippuvan palkkio- ja
rangaistusj�rjestelm�st�. Se on erehdys. Taivas ja helvetti saattavat
olla hartauden p��tekij�it� sokean intoilijan uskonnossa; mutta suurin
osa uskovaisista k�sitt�� taivaalla ja helvetill� oikeata ja v��r��.
Oikeuden rakkaus, oikeuden halu, lyhyesti sanottuna oikeuteen perustuva
el�m�ntapa on kaikkien uskontojen t�rkein tekij�. Ja samoin oli laita
oligarkian. Vankilat, karkoitukset ja arvonalennukset, kunnianosoitukset
ja palatsit ja ihmekaupungit ovat kaikki satunnaisia ilmi�it�, jotka
eiv�t v�ltt�m�tt�m�sti johdu itse p��asiasta. Oligarkkeja kannustava
voima piilee siin� uskossa, ett� he tekev�t oikein. Asia on niin
ymm�rrett�v�, ett� Rautakoron voima t�n� p�iv�n� perustuu siihen, ett�
sill� on luja k�sitys oman asiansa oikeudesta.[1]

[1] Kapitalismin siveellisest� l�yhyydest� ja hataruudesta oligarkit


sukelsivat esille uusine siveysoppeineen, jotka olivat yhten�isi� ja
harkittuja, ter�vi� ja j�rkkym�tt�mi� kuin ter�s, siin� m��rin
nurinkurisia ja ep�tieteellisi� sek� samalla kertaa niin valtaavia,
ett� sellaisia ei ole mill��n sortajaluokalla koskaan ollut.
Oligarkit uskoivat siveysoppiinsa siit� huolimatta, ett� maapallon
historian tutkimus ja kehitys julisti sen valheeksi. Ja t�ll�
uskollaan he saattoivat kolmen vuosisadan ajaksi pys�ytt��
inhimillisen kehityskulun v�kev�n virran.

Ja toiselta puolen kumouksen voimalla on niinik��n ollut tyyssijansa


oikeudellisuudessa n�iden kamaloiden kahdenkymmenen vuoden aikana.
Mill��n muulla tavalla ei voida selitt�� meid�n uhrauksiamme ja
marttyyrejamme. Ei mink��n muun t�hden Rudolf Mendenhall uhrannut
henke�ns� aatteelle ja laulanut hurjaa joutsenlauluaan el�m�ns�
viimeisen� iltana. Ei mink��n muun t�hden kuollut Hurtbert
kidutuslavalla, kielt�ytyen viimeiseen asti ilmiantamasta tovereitaan.
Ei mink��n muun t�hden Anna Roylston ole kielt�ytynyt siunatusta
�itiydest�. Ei mink��n muun t�hden John Carlson ole ollut niin
uskollisesti ja ilman mit��n palkkiota Glen Ellenin piilopirtin
hoitajana. Olkoonpa nuori tai vanha, mies tai nainen, ylh�inen tai
alhainen, nero tai p�lkkyp��, kumoustovereiden keskuudessa kaikkia
kannustaa valtava oikeuden harrastus.

Mutta olen poikennut kertomuksestani. Ernest ja min� ymm�rsimme hyvin jo


ennen piilopirtilt� l�ht��mme, miten Rautakoron mahti tulisi
kehittym��n. Ty�v�enkastit, palkkasoturit sek� kaikenlaiset salaiset
asiamiehet ja poliisit olivat oligarkian uskollisia palvelijoita. Ja
ylimalkaan katsottuna he voivat nyt paremmin kuin ennen, lukuunottamatta
sit�, ett� he olivat menett�neet entisen vapautensa. Toisella puolen
rahvaan suuri, avuton joukko, kuihtunut kansa, aseeton joukko,
kadotuksen kansa vaipui el�imelliseen tylsyyteen, tyytyen kurjuuteensa.
Aina, milloin joku voimakas proletaari nousi rahvaan keskuudesta,
pitiv�t oligarkit huolta siit�, ett� h�net kohotettiin parempiin
olosuhteisiin, tavallisesti siten, ett� h�nest� tehtiin ty�v�enkastien
j�sen tai h�net otettiin palkkasoturien j�senyyteen. Siten
tyytym�tt�myys tukahdutettiin jo melkein ennenkuin se enn�tti
n�ytt�yty�k��n, ja proletariaatti menetti luonnolliset johtajansa.

Kadotuksen kansan tila oli surkuteltava. Kansakoululaitos, ainakin mit�


heihin tulee, oli lakannut olemasta. He asuivat el�inten lailla
��rett�m�n siivottomissa ty�v�enkaupunginosissa, m�d�ten kurjuudessa ja
alennustilassaan. Kaikki heid�n entiset oikeutensa oli viety heilt�. He
olivat ty�orjia. Heill� ei ollut valitsemisen oikeutta ty�h�n n�hden.
Samoin oli heilt� riistetty oikeus siirty� paikasta toiseen tai kantaa
aseita tahi pit�� niit� hallussaan. He eiv�t olleet maaorjia kuten
farmarit. He olivat koneorjia ja ty�orjia. Kun heit� milloin tarvittiin
tavallista kipe�mmin ja suurempi m��r�, kuten valtateiden, ilmaratojen,
kanavien, tunnelien, maanalaisten rautateiden ja linnoitusten
rakentamiseen, kutsuttiin ty�v�enkaupungeista pakkom��r�yksell� kymmeni�
tuhansia kysymyksess�oleville ty�paikoille. Suuret armeijat sellaista
v�ke� rakentavat par'aikaa Ardisin kaupunkia, asuen kurjissa
kasarmeissa, joissa s��dyllisyyden tilalla vallitsee tyls� raakuus.
Totta on, ett� juuri noissa ty�v�en kaupungeissa asustaa se kiljuva
peto, jota oligarkit niin kauheasti pelk��v�t -- mutta hirvi� on heid�n
itsens� luoma.

Ja juuri �skett�in on annettu julistus suurien ty�l�isjoukkojen


kokoamisesta Asgard-nimisen uuden ihmekaupungin rakentamista varten,
kaupungin, joka tulee t�ydellisesti voittamaan Ardisin, kun se
valmistuu.[1] Me vallankumouksen lapset tulemme jatkamaan tuota
suurenmoista ty�t� eiv�tk� kurjat orjat. Sen kohoavia muureja ja torneja
ja pylv�it� tervehdit��n lauluin, ja sen kauneuteen ja suurenmoisuuteen
kutoutuu ei huokauksia ja valituksia, vaan musiikin s�veli� ja iloista
naurun helin��.

[1] Ardis valmistui v. 1924 (v. a.), jotavastoin Asgard tuli


lopullisesti valmiiksi vasta 1984. Sit� rakennettiin
viisikymment�kaksi vuotta, rakentavan orjalauman luvun noustessa
puoleen miljoonaan. Sanotaanpa sen ajoittain kohonneen toiselle
miljoonalle, lukuunottamatta satoja tuhansia ty�v�enkasteihin
kuuluvia ty�l�isi� ja taiteilijoita.

Ernest paloi halusta p��st� takaisin maailmalle ty�h�n, sill� meid�n


onneton ensimm�inen kapinamme, joka p��ttyi Chicagon kommuuniin, oli
juuri silloin tekeill�. H�n k�rsi tyynen� tuskat, joita Illinoisista
vartavasten kutsutun Hadlyn leikkausveitsi tuotti h�nelle h�nen
kasvonpiirteit��n muutettaessa.[1] Ernest hautoi mieless��n suuria
suunnitelmia oppineen k�yh�list�n j�rjest�miseksi ja toimenpiteiksi,
joilla kansanopetuksesta voitaisiin s�ilytt�� edes jonkinlaisia j�tteit�
k�yh�list�n keskuudessa -- kaikki t�m� tietenkin sen tapauksen varalta,
ett� ensimm�inen kapina ep�onnistuisi.

[1] Kumouksellisten joukossa oli monta kirurgia, jotka saavuttivat


h�mm�stytt�v�n taitavuuden ihon leikkaamisessa. Kuten Avis Everhard
kertoo, he saattoivat kokonaan muuttaa ihmisen kasvonpiirteet.
Arpien ja ep�muodostumien poistaminen oli heille leikintekoa. Ja
heid�n ty�ns� oli niin moitteetonta, ett� salaisuuden j�ljille olisi
ollut mahdoton p��st�, vaikka sit� olisi suurennuslasilla tutkinut.
Silm�t, huulet, korvat, silm�kulmat osattiin perinpohjin muuttaa.
Taitavat leikkaukset kieleen, kurkkuun, kitalakeen y. m. ��nielimiin
muuttivat ihmisen ��nen ja puheens�vyn tuntemattomaksi. Toivottomat
ajat tekev�t uskomattomimmankin todeksi, ja niinp� vallankumouksen
kirurgit kehittyiv�t taidossaan ilmi�m�isiksi. M. m. he tunsivat
menettelytavan, jota k�ytt�m�ll� saattoi pident�� t�ysikasvuisen
ihmisen mittaa 4--5 tuumaa sek� lyhent�� sit� tuumalla tai parilla.
Heid�n menettelytapansa kuuluu h�vinneisiin taitoihin.

Piilopirtilt� me l�hdimme vasta tammikuussa 1917. Kaikki oli etuk�teen


j�rjestetty. Me ryhdyimme heti toimeen Rautakoron provokaattoreina. Min�
esiinnyin Ernestin sisarena. Er��t oligarkit, jotka olivat hyvin
korkeissa ja vaikutusvaltaisissa asemissa ja samalla aatetovereita,
olivat hankkineet meille paperit. Meill� oli tarpeelliset paperit
kunnossa, ja meid�n entisyytemme oli asianmukaisella tavalla selitetty.
Kun saimme apua sis�lt�p�in, ei t�m� kaikki suinkaan ollut mit��n
eritt�in vaikeata, sill� tuossa usvaisessa salapoliisimaailmassa
ihmisten tuntomerkeist� ei koskaan voinut olla ehdotonta varmuutta.
Henkien lailla urkkijat tulivat ja meniv�t, noudattaen m��r�yksi�,
t�ytt�en velvollisuuksiaan, seuraten j�lki�, tehden usein toimistaan
selkoa sellaisille viranomaisille, joita eiv�t koskaan saaneet n�hd�,
tai toimien yhdess� urkkijain kanssa, joita eiv�t olleet koskaan ennen
n�hneet eiv�tk� tulisi n�kem��n sen koommin.

KAHDESKOLMATTA LUKU.

Chicagon kommuuni.

Provokaattoreina me emme ainoastaan joutuneet paljon matkustelemaan,


vaan sen lis�ksi meid�n toimemme saattoi meid�t usein kosketuksiin
ty�l�isten sek� tovereitten, kumouksellisten kanssa. Siten me olimme
kahdessa leiriss� yht'aikaa, n�enn�isesti palvellen Rautakorkoa, mutta
salaa tehden kaiken voitavamme aatteen hyv�ksi. Meit� oli paljon
oligarkian salapoliisilaitoksen kaikissa osastoissa, ja monista
seulomisista ja uudelleenj�rjest�misist� huolimatta meit� ei ole koskaan
saatu t�ydellisesti kitketyksi tuosta hyvinj�rjestetyst� laitoksesta.

Ernest oli tehnyt laajoja suunnitelmia ensimm�ist� kapinaa varten, ja


sen oli m��r� alkaa aikaisin kev��ll� 1918. Syksyll� 1917 me emme viel�
olleet valmiit; paljon oli viel� tekem�tt�, ja kun se sitten puhkesikin
ennen aikojaan, niin se ei tietystik��n voinut onnistua. Suunnitelma
laadittiin olojen pakosta tavattoman mutkikas, mink� t�hden jokainen
ennenaikainen h�lyytys saattoi tuhota koko hankkeen. T�m�n Rautakorko
oivalsi ja ryhtyi sen varalta kutomaan juoniaan.

Me olimme suunnitelleet ensimm�isen iskumme oligarkian hermostoa


vastaan. Mutta oligarkit muistivat suurlakkoa ja olivat turvanneet
itsens� s�hk�tt�j�in petollisuutta vastaan, pystytt�m�ll� asemia
langatonta s�hk�tt�mist� varten, joita asemia palkkasoturisto hoiti ja
vallitsi. Me puolestamme olimme p��tt�neet menn� viel�kin pitemm�lle.
Kun merkki oli annettu maan kaikista piilopaikoista ja kaupungeista ja
kylist� ja kasarmeista, toverien piti hy�k�t� esille ja r�j�hdytt��
ilmaan kaikki langattomat s�hk�sanoma-asemat. Siten Rautakorko
voitaisiin paiskata maahan heti ensiheitolla, ja joutuisi se vallan
avuttomana meid�n k�siimme.

Samalla hetkell� toisten toverien oli m��r� r�j�hdytt�� ilmaan sillat ja


tunnelit sek� keskeytt�� liikenne kaikilla rautateill�. Ja edelleen
toisten toveriryhmien oli merkin saatuaan vangittava palkkasoturiston ja
poliisin upseerit sek� etevimm�t oligarkit ja sellaiset, jotka olivat
hallinnollisissa viroissa. Siten tulisi vihollinen kadottamaan
johtajansa paikallisissa taisteluissa, jollaisia olisi kaikkialla maassa
k�yt�v�.

Monta asiaa tulisi tapahtumaan samaan aikaan kuin sovittu merkki olisi
annettu. Kanadalaiset ja meksikolaiset patriootit, jotka olivat paljon
voimakkaammat kuin Rautakorko osasi aavistaakaan, tulisivat noudattamaan
meid�n menettelytapaamme. Naistovereitten toimeksi oli annettu meid�n
salaisissa kirjapainoissamme painettujen julistusten ripustaminen
julkisille paikoille. Niiden tovereitten, jotka olivat korkeammissa
asemissa Rautakoron palveluksessa, oli m��r� koettaa saada aikaan
h�mminki� ja vallattomuutta kaikkialla, varsinkin virastoissa.
Palkkasoturiston keskuudessa oli tuhansia meid�n tovereitamme. Heid�n
teht�v�kseen oli m��r�tty varastohuoneitten r�j�hdytt�minen ja koko
sotakoneiston arimpien paikkojen h�tyytt�minen. Palkkasoturiston ja
ty�v�enkastien kaupungeissa oli suunniteltu toimeenpantavaksi
samanlaisia h�iri�it�.

Sanalla sanoen, tarkoitus oli antaa �killinen, suunnattoman voimakas,


huumaava isku. Ennenkuin herpaantunut Rautakorko enn�tt�isi tointua,
olisivat sen p�iv�t luetut. T�m� yritys merkitsi kamaloita aikoja ja
suurta verenvuodatusta, mutta kukapa kumousmies sellaisista seikoista
v�litt�isi. Sit�paitsi meid�n suunnitelmiemme toteuttaminen suurelta
osalta riippui j�rjestym�tt�m�st� rahvaasta. T�m� v�ki oli p��stett�v�
irroilleen ja suunnattava herrojen palatseja ja kaupunkeja vastaan.
Omaisuuden enemp�� kuin ihmishenkienk��n h�vitt�misest� ei ollut
v�litett�v�. Antaa kadotuksen pedon kiljua sek� palkkasoturien ja
poliisien teurastaa. Kiljuisi se peto joka tapauksessa, ja poliisit ja
sotamiehet surmaisivat joka tapauksessa. Se merkitsisi vain, ett�
erin�iset meille vaaralliset voimat tuhoisivat toinen toisensa.
Sill'aikaa me tekisimme omaa ty�t�mme h�iritsem�tt� ja ottaisimme
haltuumme yhteiskuntakoneiston.

Sellainen oli meid�n suunnitelmamme, jonka jokainen yksityiskohta t�ytyi


salaa sommitella ja saattaa yh� useampain toverien tietoon sit� mukaa
kuin m��r�p�iv� l�hestyi, tuo vaaran polttopiste. Mutta se p�iv� j�i
tulematta. Urkkijoittensa avulla Rautakoron onnistui vainuta savua, ja
oitis se valmistautui antamaan meille uuden verisen opetuksen. Chicago
valittiin siksi paikaksi, miss� t�m� opetus tultaisiin meille antamaan,
ja perinpohjaiseksi se muodostuikin.

Chicago oli t�h�n tarkoitukseen kaikista sopivin -- Chicago, joka jo


entuudestaan oli verinen kaupunki ja tuli nyt uudestaan ansaitsemaan
maineensa. Siell� kumouksellinen henki oli hyvin voimakas. Siksi monta
katkeraa lakkoa oli siell� kapitalismin aikoina kukistettu, ett�
ty�l�iset eiv�t olleet viel� enn�tt�neet unohtaa ja antaa anteeksi niit�
kaikkia. Viel�p� kaupungin ty�v�enkastitkin olivat ilmikapinassa. Liian
monta p��t� oli murskattu aikaisemmissa lakoissa. Ja muuttuneista
hyvist� olosuhteistaan huolimatta heid�n vihansa yl�luokkaa kohtaan ei
ollut v�lj�htynyt. T�m� kapinallinen henki tarttui palkkasoturistoonkin,
josta varsinkin kolme rykmentti� oli valmiina yhtym��n meihin.

Chicago[1] oli aina ollut ty�n ja p��oman v�listen taisteluitten


myrskykeskusta, katutaistelujen ja murhien kaupunki, luokkatietoisine
kapitalisti- ja ty�v�enj�rjest�ineen. Siell� ennenaikaan yksin
kansakoulunopettajattarillakin oli oma ammattiyhdistyksens�,
ruukinkantajain ja tiilenlatojain ammattiyhdistysten veljesj�rjest�n�
American Federation of Labor-liitossa. Ja Chicagosta tuli ennen aikojaan
puhjenneen ensimm�isen kapinan myrskykeskus.

[1] Chicago oli yhdeks�nnentoista vuosisadan teollisuushelvetti. Meille


on s�ilynyt er�s omituinen juttu John Burns nimisest� kuuluisaksi
tulleesta englantilaisesta ty�v�enjohtajasta, joka jonkun aikaa
kuului Englannin ministerist��nkin. Kun h�n oli matkalla
Yhdysvalloissa, kysyi h�nelt� Chicagossa er�s sanomalehtimies, mit�
h�n pit�� t�st� kaupungista. �Chicago�, h�n vastasi, �on pienoiskuva
helvetist�. V�h�n aikaa my�hemmin, kun h�n oli l�hd�ss�
paluumatkalle, haastatteli h�nt� er�s toinen sanomalehtimies ja
kysyi, oliko h�n muuttanut mielipiteens� Chicagosta. �Olenpa
niinkin�, h�n sanoi. �Nykyisen mielipiteeni mukaan helvetti on
varmaan pienoiskuva Chicagosta.�
Rautakorko yllytti kamppailuun. Koko v�est��, suositut ty�v�enkastit
siihen luettuina, kohdeltiin h�vytt�m�sti. Lupauksia ja sitoumuksia
rikottiin, ja pienimmist�kin rikkomuksista tuomittiin ankaroihin
rangaistuksiin. Kadotuksen kansa her�tettiin horrostilastaan
kiusaamalla. Rautakorko aikoi panna pedon kiljumaan. Ja t�st� kaikesta
huolimatta Rautakorko n�ytti olevan t�ydellisesti v�linpit�m�t�n
kaikista varokeinoista Chicagossa. J�rjestyskuria h�llennettiin niiss�
palkkasoturijoukoissa, jotka j�iv�t Chicagoon, mink� lis�ksi monta
rykmentti� l�hetettiin sielt� muihin osiin maata.

Pitk�� aikaa ei tarvittu t�m�n ohjelman suorittamiseen -- ainoastaan


moniaita viikkoja. Me kumoukselliset saimme n�it� uutisia ep�m��r�isin�
huhuina, joita riitt�v�n varmuuden puutteessa oli mahdoton tarkalleen
ymm�rt��. Me arvelimme, ett� se oli ilman ennakkovalmistuksia puhjennut
kumouksen liekki, joka vaatisi meid�n puoleltamme perinpohjaista
tukahduttamista. Me emme voineet aavistaakaan, ett� se oli harkiten
valmistettu -- ja niin salaper�isesti sit� oli valmistettu Rautakoron
sis�isimmiss� piireiss�, ettemme olleet saaneet siit� mit��n vihi�.
Vastakapina oli taitavasti suunniteltu ja pantu erinomaisen hyvin
toimeen. Olin New Yorkissa, kun sain k�skyn heti l�hte� Chicagoon. Mies,
joka antoi minulle t�m�n k�skyn, oli oligarkki, sen saatoin kuulla h�nen
puheestaan, vaikka en tiet�nytk��n h�nen nime��n enk� n�hnyt h�nen
kasvojaan. H�nen minulle antamansa ohjeet olivat siksi selvi�, ett�
niist� ei voinut erehty�. Selv�sti saattoi lukea rivien v�list�, ett�
meid�n salaliittomme oli saatu ilmi ja ett� vihollinen vuorostaan oli
kaivanut maan meid�n jalkaimme alta. Ruutipanos oli valmiina
r�j�hdytett�vaksi, ja lukemattomat Rautakoron asiamiehet, min� niihin
luettuina, olivat jo perill� tai par'aikaa saapuivat sytytt�m��n ruutia.
Min� imartelen itse�ni sill�, ett� voin hillit� mieleni tuon oligarkin
ter�v�n silm�n tarkastuksen alaisena ollessani, mutta syd�meni sykki
rajusti. Minun teki mieleni kiljaisten hyp�ht�� kiinni h�nen kurkkuunsa
paljain k�sin, ennenkuin h�n oli enn�tt�nyt antaa minulle kaikki ohjeet.

P��sty�ni h�nen n�kyvist��n mietin, miten paljon minulla on aikaa


j�ljell�. Minun oli otettava tarkka vaari minuuteista, jos mieli tavata
joku meik�l�isten paikallisjohtaja ennen junan l�ht��. Varoen, ettei
kukaan seuraisi j�lki�ni, l�hdin rient�m��n Emergency Hospitalia kohti.
Onni suosi minua, ja oitis sain p��syn toveri Galvinin, laitoksen
ylil��k�rin, luo. Aloin kiireess� ladella h�nelle tietojani, mutta h�n
keskeytti minut.

�Min� tied�n sen jo�, h�n sanoi tyynesti, vaikkakin h�nen


irlantilaissilm�ns� hehkuivat. �Min� tiesin, mit� varten te tulette.
Sain siit� tiedon viisitoista minuuttia sitten ja olen jo ryhtynyt
tarpeellisiin toimenpiteisiin. T��ll� tullaan tekem��n kaikki rauhan
yll�pit�miseksi. Chicago t�ytyy uhrata, mutta ainoastaan Chicago.�

�Oletteko koettanut saada sanaa Chicagoon?� min� kysyin. H�n pudisti


p��t��n. �S�hk�yhteytt� ei ole olemassa. Chicago on suljettu muun
maailman yhteydest�. Siell� tulee olemaan helvetti.�

H�n pys�htyi hetkeksi, ja min� n�in h�nen valkoisten k�siens� puristuvan


nyrkiksi. Sitten h�n huudahti:

�Jumal'avita! Toivoisinpa nyt olevani sinne menossa!�

�On mahdollisuus viel� ehk�ist� se�, sanoin, �jollei mit��n tapahdu


junalle ja min� saavun ajoissa perille. Tai jos joku toinen
salapoliisilaitoksen palveluksessa olevista tovereista, joka tiet��
t�m�n salaisuuden, p��see perille ajoissa.�

�T�ll� kertaa teid�t, leirin sis�puolella olijat, tavattiin


torkkumasta�, sanoi h�n.

Min� ny�k�ytin n�yr�sti p��t�ni.

�Se oli hyvin salaista�, vastasin. �Ainoastaan sisimm�isten piirien


p��llik�t ovat voineet siit� tiet�� ennen t�t� p�iv��. Jospa Ernest
olisi t��ll�. Mutta ehk�p� h�n onkin jo Chicagossa, ja silloin ovat
asiat hyvin.�

Tohtori Galvin pudisti p��t��n. �Viimeinen uutinen, mink� h�nest�


kuulin, kertoi h�net l�hetetyn New Haveniin tai Bostoniin. T�m�
vihollisen k�skett�v�n� oleminen saattaa haitata h�nt� jonkun verran,
mutta parempi sekin kuin piilosopessa makaileminen.�

Min� nousin menn�kseni, ja Galvin pusersi minun k�tt�ni.

�S�ilytt�k�� rohkeutenne�, kuuluivat h�nen hyv�stiksi lausumansa sanat.


�Mit� siit�, jos t�m� ensimm�inen kapina tukahdutetaan! Tulee toinen, ja
silloin me jo olemme viisaampia. Hyv�sti ja onnea matkalle. En tied�,
n�enk� teit� en�� koskaan. Siell� tulee olemaan helvetti. Mutta min�
antaisin kymmenen vuotta el�m�st�ni, jos saisin olla siell� mukana.�

Twentieth Century[1] l�hti New Yorkista kello kuusi illalla, ollen sen
m��r� saapua Chicagoon seuraavana aamuna kello seitsem�n. Mutta se ei
liikkunut varsinaisella vauhdillaan t�n� y�n�. Me kuljimme er��n toisen
junan per�ss�. Matkustajain joukossa siin� Pullmanissa, miss� minulla
oli paikkani, oli toveri Hartman, joka kuten min�kin oli Rautakoron
palveluksessa. H�n se kertoi minulle tuosta junasta, joka kulki meid�n
edell�mme. Se oli t�ydellisesti meid�n junamme kaltainen, paitsi ett�
siin� ei ollut yht��n matkustajaa. Tarkoitus oli, ett� t�m� tyhj� juna
joutuisi uhriksi, jos yritett�isiin r�j�hdytt�� ilmaan meid�n junaamme.
Muuten junassa oli ainoastaan muutamia matkustajia -- meid�n
vaunussammekaan ei enemp�� kuin kymmenkunta.

[1] T�m� oli maailman nopein, eritt�in kuuluisa juna siihen aikaan.
(Twentieth Century = Kahdeskymmenes vuosisata.)

�Matkassa on varmaankin mahtavia miehi�, p��tteli Hartman. �Min�


huomasin yksityisen vaunun j�lkip��ss�.�

Y� oli jo enn�tt�nyt, kun ensi kertaa vaihdoimme veturia, ja min�


laskeuduin asemasillalle k�velem��n, raitista ilmaa hengitt�m��n sek�
t�hystelem��n, olisiko jotakin merkillist� n�ht�viss�. Yksityisvaunun
ikkunoitten l�pi n�in vilaukselta kolme miest�, jotka tunsin. Hartman
oli oikeassa. Yksi miehist� oli kenraali Altendorff; ja toiset kaksi
olivat Mason ja Vanderbold, oligarkian sisimm�n piirin
salapoliisilaitoksen huomattavimmat miehet.

Oli hiljainen kuutamoy�, mutta min� k��ntelehdin levottomana vuoteellani


voimatta nukkua. Viiden aikana aamulla pukeuduin ja nousin vuoteelta.

Kysyin pukuhuoneessa palvelevalta neidilt�, miten paljon juna oli


my�h�stynyt, ja h�n sanoi sen my�h�styneen kaksi tuntia. H�n oli
mulatti-nainen, ja min� huomasin, ett� h�nen kasvonsa olivat v�syneen
n�k�iset ja ett� h�nen silmiss��n kuvastui pelko.

�Mik� vaivaa?� kysyin.

�Ei mik��n, neiti. Arvelen nukkuneeni huonosti�, kuului h�nen


vastauksensa.

Min� katsoin h�nt� tarkaten ja tein samalla meik�l�isten kesken tunnetun


merkin. H�n vastasi, ja min� p��sin varmuuteen h�nest�.

�Jotakin kauheata tulee tapahtumaan Chicagossa�, sanoi h�n. �Tuossa on


tuo vale-juna meid�n edell�mme. Se ja sotilasjunat ovat my�h�stytt�neet
meit�.�

�Sotilasjunatko?�

H�n ny�k�ytti p��t��n. �Rautatiet ovat niit� tulvillaan. Me olemme


sivuuttaneet niit� koko y�n, ja ne ovat kaikki matkalla Chicagoa kohti.
Ja se, ett� niit� kuljetetaan suorimpia linjoja pitkin, merkitsee, ett�
jotakin on tekeill�. Minun sulhaseni on Chicagossa�, lis�si h�n
puolustellen. �H�n kuuluu meik�l�isiin ja on palkkasoturiston j�sen.
H�nen kohtalonsa tekee minut levottomaksi.�

Tytt� parka. H�nen sulhasensa kuului yhteen niist� kolmesta uskottomasta


rykmentist�, jotka tekiv�t kapinan.

Hartman ja min� s�imme aamiaisen ruokailuvaunussa. Taivas oli pilvess�,


ja juna sy�ksyi kuin ukkosennuoli l�pi aamuh�m�r�n. Yksin ne
neekeritkin, jotka palvelivat meit� ruokaillessa, tiesiv�t, ett� jotakin
kamalaa oli tulossa. Kaamea painostus oli vallannut heid�t; heid�n
luontainen huolettomuutensa oli kadonnut olemattomiin; he olivat
hajamielisi� ja ep�r�ivi� liikkeiss��n ja kuiskailivat synk�n n�k�isin�
toisilleen keitti�n vieress� olevan vaunun kaukaisimmassa sopessa.
Hartman oli toivoton asemasta.

�Mit� voimme tehd�?� h�n kys�isi jo kahdennenkymmenennen kerran


olkap�it��n kohottaen.

H�n osoitti ikkunasta ulos. �Katsokaa, kaikki on valmiina. Saamme olla


varmat siit�, ett� ne tullaan sijoittamaan n�in kolmen-, nelj�nkymmenen
mailin p��h�n kaupungista kaikilla rautateill�.�

H�n tarkoitti sivuraiteilla seisovia sotilasjunia. Sotamiehet


valmistivat aamiaistaan nuotioilla, joita olivat viritt�neet radan
varrelle, ja katselivat uteliaasti meit�, kun me kiidimme sivuitse
hiljent�m�tt� vauhtia.

Oli hiljaista meid�n saapuessamme Chicagoon. Silminn�ht�v�sti mit��n ei


viel� ollut tapahtunut. Etukaupungeissa tulivat aamulehdet junaan.
Niiss� ei ollut mit��n, ja silti paljon niille, jotka olivat tottuneet
lukemaan rivien v�list�. Rautakoron taitava k�si oli selv�sti n�ht�v�n�
jokaisella palstalla. Peitetyin viittauksin osoitettiin oligarkian
haarniskan heikkoja paikkoja. Tietenk��n siin� ei sanottu mit��n
t�sm�llist�. Tarkoitus oli, ett� lukija itse huomaisi n�m� heikot
paikat. Asia oli mainiosti j�rjestetty. Sis�lt�miins� tarinoihin katsoen
n�m� lokakuun 27 p:n aamulehdet olivat mestariteoksia.
Paikkakunnan uutisia ei ollut ensink��n. Se sellaisenaan oli erinomainen
keksint�. Se verhosi Chicagon salaper�isyyden huntuun, saattaen
jokap�iv�isen chicagolaisen lukijan siihen k�sitykseen, ett� oligarkia
ei uskaltanut julkaista paikkakunnan uutisia. Tietenkin kerrottiin,
miten kaikkialla maassa oli ilmennyt niskoittelua ja kuinka niitten
johdosta ryhdytt�isiin rankaisutoimenpiteisiin. Kerrottiin lukuisista
langattomista s�hk�sanoma-asemista, joita oli r�j�hdytetty ilmaan, sek�
luvattiin palkintoja tuhot�iden toimeenpanijain kiinniottajille.
Tietenk��n mit��n sellaista ei ollut tapahtunut. Monta muuta samanlaista
tuhoty�t�, jotka olivat jonkinlaisessa yhteydess� kumouksellisten
suunnitelman kanssa, esitettiin n�iss� sanomalehdiss�. Tarkoitus oli
saada Chicagon toverit uskomaan, ett� yleinen kapina oli nyt alkamassa
ja ett� n�m� ennenaikaiset toimenpiteet merkitsev�t, ett� toimeen on
ryhdytt�v� vitkastelematta. Sen, joka ei tuntenut asian todellista
laitaa, oli mahdoton tulla muuhun kuin sellaiseen k�sitykseen, ett� koko
maa oli kyps� kapinaan, joka oli jo alkanut riehua.

Kerrottiin niinik��n, ett� Kalifornian palkkasoturijoukkojen


uskottomuudesta oli tullut niin vakava kysymys, ett� puolikymment�
rykmentti� oli jo hajoitettu ja niiden j�senet perheineen karkoitettu
omista kaupunginosistaan ty�v�enkaupunkeihin. Ja kuitenkin asian
todellinen laita oli sellainen, ett� Kalifornian palkkasoturit olivat
herrojensa uskollisinta v�ke�! Mutta mit�p� siit� olisi tiedetty
Chicagossa, joka oli suljettu kaiken muun maailman yhteydest�? Ja sitten
oli muka saapunut s�hk�sanoma, joka kertoi, ett� New Yorkin v�est� oli
alkanut nousta kapinaan, p��ttyen sill� huomautuksella (tarkoitettu
tuntumaan valheelta), ett� sotajoukot ovat aseman herroina.

Ja samoinkuin oligarkit olivat menetelleet aamulehtien suhteen, samoin


he j�rjestiv�t lukemattomat muut asiat. Me saimme niist� j�ljest�p�in
tiedon, niinkuin esim. siit�, miten he olivat vartavasten iltay�st�
l�hetelleet salaisia s�hk�sanomia siin� nimenomaisessa tarkoituksessa,
ett� ne joutuisivat kumouksellisten k�siin.

�Eip� taida Rautakorko tarvita meid�n palvelustamme�, sanoi Hartman


laskiessaan k�dest��n sanomalehden, jota oli lukenut, kun juna saapui
keskusasemalle. �He kuluttivat suotta syytt� aikaansa l�hett�ess��n
meid�t t�nne. Heid�n suunnitelmansa ovat silminn�ht�v�sti onnistuneet
paljon paremmin kuin he ovat toivoneetkaan. Helvetti saattaa pursua
esille min� hetken� hyv�ns�.�

H�n k��ntyi ja loi katseensa pitkin junaa, kun me laskeuduimme


asemasillalle.

�Sit� min� juuri arvelinkin�, h�n mutisi. �Ne j�ttiv�t pois matkasta
tuon yksityisvaunun oitis, kun sanomalehdet saapuivat.�

Hartman oli toivottomuuteen asti masentunut. Min� yritin lohduttaa


h�nt�, mutta h�n ei ollut kuulevinaankaan selityksi�ni ja alkoi
yht'�kki� puhua nopeasti ja hiljaa meid�n kulkiessamme aseman l�pi.
Ensiksi min� en ymm�rt�nyt h�nen sanojensa tarkoitusta.

�Minulta on puuttunut varmuus�, h�n sanoi, �enk� min� ole puhunut siit�
kenellek��n. Olen ty�skennellyt viikkokausia p��st�kseni selville, mutta
varmuutta en ole saanut. Varokaa Knowltonia. Min� ep�ilen h�nt�. H�n
tuntee useiden meid�n piilopaikkojemme salaisuudet. H�nell� on k�dess��n
satojen meik�l�isten henki, ja min� luulen, ett� h�n on petturi. Minulla
ei tosin ole t�lle luulolleni mit��n sitovia todistuksia. Mutta minusta
tuntuu, ett� huomasin h�ness� muutoksen joku aika sitten. On olemassa
vaara, ett� h�n on myynyt meid�t tai aikoo myyd�. Min� olen melkein
varma siit�. Min� en hiiskuisi sanaakaan kenellek��n t�st� ep�luulosta,
jollei minusta tuntuisi, etten p��se Chicagosta el�v�n�. Pit�k��
silm�ll� Knowltonia. Pankaa h�net satimeen. Ottakaa selko. Min� en tied�
sen enemp��. Se on vain mielijohde, jonka totuuden perille minun ei ole
onnistunut p��st�.� Me olimme juuri astumassa katuk�yt�v�lle.
�Muistakaa�, Hartman lopetti totisena. �Pit�k�� silm�ll� Knowltonia.�

Ja Hartman oli oikeassa. Ennenkuin kuukausi oli umpeen kulunut, Knowlton


maksoi petturuutensa hengell��n. Milwaukeen toverit panivat toimeen
h�nen kuolemantuomionsa.

Kaduilla oli hiljaista -- liian hiljaista. Chicago nukkui kuoleman unta.


Ei mit��n melua eik� liikenteen synnytt�m�� jyrin��. Ei edes
vuokra-ajureita n�kynyt kaduilla. Katuraitioteill� ja ilmaradoilla
liikenne oli pys�hdyksiss�. Ainoastaan tilap�isesti n�kyi katuk�yt�vill�
yksin�isi� jalkamiehi�, mutta n�m� jalkamiehet eiv�t seisoskelleet. He
riensiv�t kukin omalle suunnalleen kiiruhtaen ja niinkuin ne, jotka ovat
tietoisia matkansa p��m��r�st�. Mutta kuitenkin kuvastui heid�n
liikkeiss��n kummallinen ep�varmuus, aivan kuin he olisivat pel�nneet
rakennusten kaatuvan p��llens� tai katuk�yt�v�n vaipuvan jalkainsa alta
tai r�j�ht�v�n ilmaan. Kuitenkin oli liikkeell� muutamia katupoikia,
silmiss� aavistus ihmeellisist� ja huumaavista tapahtumista, jotka
tekiv�t tuloaan.

Jostakin kaukaa etel�st�p�in kuului r�j�hdys. Siin� kaikki. Sitten tuli


taas hiljaisuus, vaikka katupojat olivat h�tk�ht�neet ja kuuntelivat
kuin nuoret vuorikauriit. Rakennusten portit ja myym�l�iden ovet ja
ikkunat oli suljettu. Mutta poliiseja oli runsaasti n�kyviss�, ja
silloin t�ll�in menn� pyyhk�isi sotilasautomobiili nopeasti sivuitse.

Me tulimme Hartmanin kanssa siihen k�sitykseen, ett� meid�n on


tarpeetonta ilmoittautua paikallisille salapoliisip��llik�ille. Meid�n
laiminly�misemme annettaisiin anteeksi seuraavien tapahtumain valossa,
sen me k�sitimme. Niinp� me suuntasimme kulkumme Etel�-Chicagon suurta
ty�v�enkaupunkia kohti toivossa p��st� joittenkin toverien kanssa
yhteyteen. Liian my�h��n! Me tiesimme sen, mutta emmeh�n me voineet
j��d� noille kolkoille ��nett�mille kaduille toimettomina
kuljeskelemaan. Miss� oli Ernest? Koetin turhaan ratkaista sit�
kysymyst�. Mit� tapahtui ty�v�enkastien ja palkkasoturiston asumissa
kaupunginosissa? Linnoituksissa?

Ik��nkuin vastaukseksi kuului kumea ��ni, jota et�isyys himmensi, ja


sitten s��nn�llisi� laukauksia.

�Se kuuluu linnoituksista�, sanoi Hartman. �Jumala armahtakoon noita


kolmea rykmentti�!�

Er��ss� kadunkulmassa me huomasimme teurastushuoneiden puolella


j�ttil�ism�isen savupatsaan. Seuraavasta kulmauksesta saattoi n�hd�
useita samanlaisia patsaita kohoavan West Siden puolella. Palkkasoturien
kaupungin yl�puolella me n�imme suuren irrallaan ajelehtivan
sotailmapallon, joka r�j�hti melkein samassa tuokiossa, kun me
huomasimme sen, ja putosi palavana hylkyn� maata kohti. Oli mahdoton
saada selkoa tuosta ilmaonnettomuudesta. Me emme voineet p��tt��, oliko
tuossa ilmapallossa miehist�n� tovereita vaiko vihollisia. Samassa
kuulimme ep�m��r�isen ��nen, joka muistutti kaukana kiehuvan
j�ttil�ism�isen kattilan porinaa, ja Hartman sanoi sen tulevan
kuularuiskuista ja automaattisista kiv��reist�.

Ja yh� vallitsi t�ydellinen hiljaisuus. Ei mit��n tapahtunut sill�


puolella kaupunkia, miss� me olimme. Poliiseja ja automobiililla ajavia
sotilasvartiostoja liikkui meid�n sivuitsemme, sek� kerran puolikymment�
paloruiskua, joita varmaankin tuotiin joltakin tulipalopaikalta. Er��ss�
automobiilissa istuva upseeri kysyi jotakin palosotilailta, joiden me
kuulimme huutavan vastaukseksi: �Ei ole vett�! Ne ovat r�j�hdytt�neet
vesijohdot rikki!�

�Me olemme s�rkeneet vesijohdot�, huudahti Hartman minulle innoissaan.


�Kun me voimme saada aikaan t�llaista keskensyntyneess�, eristetyss�,
hy�dytt�m�ss� yrityksess�, mit� voimmekaan silloin tehd�, kun on kysymys
kypsyneest�, kautta koko maan valmistetusta kumouksesta?�

Automobiili, miss� istui se upseeri, joka oli puhutellut palosotilasta,


jatkoi matkaansa. Yht'�kki� kuului korviahuumaava jys�hdys. Vaunu
ihmisineen p�ivineen lenn�hti ilmaan ja vaipui maahan haudaten alleen
ruhjoutuneet ruumiit.

Hartman oli mieliss��n. �Hyvin tehty! Hyvin tehty!� toisti h�n useat
kerrat kuiskaten. �K�yh�list� saa t�n��n opetuksen, mutta se antaa
my�skin omasta puolestaan.�

Poliiseja juoksi paikalle. Toinenkin sotilasautomobiili oli pys�htynyt.


Min� puolestani olin tyrmistynyt. Kaikki oli tapahtunut niin �kki�.
Miten se oli tapahtunut? Min� en tiet�nyt, vaikka olin suoraan siihen
katsonut. Ja niin olin h�t��ntynyt, etten edes huomannut, ett� poliisi
oli pid�tt�nyt meid�t. Min� n�in yht'�kki�, ett� poliisi oli
ampumaisillaan Hartmania. Mutta Hartman pysyi tyynen� ja lausui
asianmukaiset tunnussanat. Min� n�in ojennetun revolverin liikahtavan,
vaipuvan alas ja kuulin poliisin �k�isen murinan. H�n kiroili �keiss��n
koko salapoliisilaitosta. Aina ne ovat tiell�, h�n vakuutteli samaan
aikaan kuin Hartman puheli h�nelle ja asianmukaisella salapoliisin
p�yhkeydell� moitiskeli poliisien k�mpelyytt�.

Seuraavassa tuokiossa min� jo tiesin, miten se oli tapahtunut.


Onnettomuuspaikalle oli kokoontunut joukko v�ke�, ja kaksi miest�
par'aikaa nosti maasta haavoittunutta upseeria kantaakseen h�net toiseen
automobiiliin. Heid�t kaikki valtasi pakokauhu ja he hajaantuivat
kaikille suunnille, juosten hurjassa paossa ja j�tt�en upseerin, jonka
pudottivat kadulle. Kiroileva poliisi minun vierell�ni my�skin juoksi ja
Hartman ja min� juoksimme, emme tiet�neet miksi, saman sokean pelon
ajamina.

Todellisuudessa ei mit��n tapahtunut, mutta sit� selitettiin jos


mitenkin. Pakoon juosseet miehet palasivat kuin lampaat, silm�t koko
ajan t�hd�ttyin� moni-ikkunaisiin, korkeihin rakennuksiin, joiden
vuorensein�mi� muistuttavat muurit sulkivat v�liins� kadun, joka
muistutti vuorijoen syv�� kalliouurteista uomaa. Jostakin noista
lukemattomista ikkunoista tuo pommi oli heitetty, mutta mist�? Toista
pommia ei tullut, mutta se saattoi viel� pudota.

Me katselimme miettiv�isin� ikkunoihin. Mink� takana hyv�ns� niist�


saattoi piill� kuolema. Jokainen ikkuna oli mahdollisesti v�ijytys. T�m�
oli sodank�ynti� uudenaikaisessa r�meess�, suurkaupungissa. Jokainen
katu oli vuorijoen rotko, jokainen rakennus vuori. Me emme olleet
p��sseet itse asiassa kovinkaan kauaksi luolaihmisist�, noista
ohikiit�vist� sota-automobiileista huolimatta.

K��ntyess�mme er��st� kadunkulmauksesta n�imme naisen viruvan


veril�t�k�ss� katuk�yt�v�ll�. Hartman kumartui h�nt� tutkimaan. Minuun
vaikutti n�ky lamauttavasti. Min� n�in monta henget�nt� ruumista sin�
p�iv�n�, mutta koko veril�yly ei tehnyt minuun sellaista vaikutusta kuin
t�m� yksin�inen ruumis, joka kaikkien hylk��m�n� virui katuk�yt�v�ll�.
�Ammuttu rintaan�, kuului Hartmanin selitys. Puristettuna kainaloon,
aivan kuin sylilapsi, h�nell� oli tukku painettuja papereita. Viel�
kuolemassakin h�n n�ytti vastahakoiselta luopumaan siit�, mik� oli
tuottanut h�nelle kuoleman; sill� kun Hartmanin onnistui irroittaa
paperikimppu kuolleen naisen kainalosta, huomasimme sen sis�lt�v�n
vallankumouksellisia julistuksia.

�Toveri�, sanoin.

Mutta Hartman vain kirosi Rautakorkoa, ja me jatkoimme matkaamme. Usein


meid�t pys�ytti poliisi tai sotilaspatrulli, mutta aina meid�n onnistui
tunnussanojemme avulla p��st� p�lk��st�. Pommeja ei en�� heitetty
ikkunoista, viimeiset k�velij�t n�yttiv�t h�vinneen kaduilta, ja meid�n
l�himm�ss� ymp�rist�ss�mme hiljaisuus tuli yh� syvemm�ksi. Mutta
et��mm�lt� kuului yh� viel� tuo j�ttil�iskattilan porinaa muistuttava
��ni, kaikilta tahoilta kuului r�j�hdyksi�, joiden ��nt� et�isyys
vaimensi, ja savupatsaat kohosivat taivasta kohti turmiota ennustaen.

KOLMASKOLMATTA LUKU.

Kadotuksen kansa.

Yht'�kki� asiat saivat toisen k��nteen. Levottomuuden tohahdus


vavahdutti ilmaa. Automobiileja sy�ksyi meid�n ohitsemme kaksi, kolme,
kymmenkunta, ja niist� annettiin varoitusmerkkej�. Muuan automobiili
sy�ksyi hurjaa vauhtia er��n korkean rakennuksen viert�, kun yht'�kki�
r�j�ht�v� pommi repi ammottavan aukon katukivitykseen sen alla. Me
n�imme poliisien pakenevan juoksujalkaa sivukatuja pitkin, josta me
p��timme, ett� jotakin kamalaa oli tulossa. Me saatoimme kuulla
l�henev�� pauhua.

�Meid�n uljaat toverimme ovat tulossa�, sanoi Hartman.

Ja me n�imme heid�n riviens� rintamajoukot, jotka marssivat koko kadun


t�ydelt�, viimeisen sotilasautomobiilin kiit�ess� ohitse. Se pys�htyi
pienen matkan p��h�n meist�. Er�s sotamies hyp�hti siit� kadulle kantaen
jotakin hyvin varovaisesti k�siss��n. Ja yht� varovasti h�n sijoitti
kannettavansa katuojaan. Senj�lkeen h�n hyp�hti automobiiliin, joka
samassa tuokiossa sy�ksyi liikkeelle ja katosi kadunkulman taakse.
Hartman riensi paikalle ja kumartui esinett� katsomaan.

�Pysyk�� et��mp�n�, varoitti h�n minua.

Min� saatoin n�hd�, ett� h�nen k�tens� liikkuivat nopeasti. Ja kun h�n
palasi minun luokseni, valui hike� h�nen otsaltaan.
�Min� katkaisin sytytyslangan, ja aivan yhdennell�toista hetkell�.
Sotamies oli k�mpel�. H�n oli tarkoittanut sen meid�n tovereittemme
varalle, mutta h�n ei varannut tarpeeksi aikaa vehkeens� laukeamiseen.
Se olisi r�j�ht�nyt liian aikaisin. Mutta nyt se ei r�j�hd� ollenkaan.�

Kaikki alkoi k�yd� nopeasti t�m�n j�lkeen. Toisella puolen katua, jonkun
matkan p��ss�, saatoin n�hd� p�it� pilkist�v�n esiin er��n ison
rakennuksen ikkunoista. Min� olin juuri ilmaissut t�m�n huomioni
Hartmanille, kun yht'�kki� liekki ja savupilvet peittiv�t sen osan
rakennusta, mist� p��t olivat pilkist�neet esille, ja ilmaa t�risytti
r�j�hdys. Paikoin rakennuksen sein�m�in pintakivitys s�rkyi, paljastaen
sen alla olevan rautaisen kehyksen. Oitis senj�lkeen tapahtui
samanlainen ilmi� vastap��t� olevassa rakennuksessa. R�j�hdysten v�lill�
me saatoimme kuulla automaattisten revolverien ja kiv��rien pauketta.
Muutamia minuutteja kesti t�t� puolittain ilmassa k�yty� taistelua,
sitten se taukosi. Oli varma, ett� meid�n tovereitamme oli toisessa
rakennuksessa, palkkasotureita toisessa ja ett� he taistelivat yli
kadun. Mutta me emme voineet p��tt��, miss� rakennuksessa mikin puolue
majaili.

T�ll� hetkell� olivat jo eteenp�in marssineet kolonnat enn�tt�neet


meid�n kohdallemme. Kun ensimm�iset rivit saapuivat ottelevien
rakennusten kohdalle, alkoi taistelu uudestaan. -- Toisesta
rakennuksesta pudotettiin pommeja kadulle, samalla kuin sen seini�
vastaan viskattiin niit� toiselta puolen katua. Siten saimme selville,
kumpainenko rakennus oli meik�l�isten k�siss�. Hyvinp� he
suoriutuivatkin pelastaessaan kadulla olevat vihollisten pommeilta.

Hartman tarttui k�teeni ja veti minut muutamaan avaraan k�yt�v��n.

�Ne eiv�t ole meid�n tovereitamme�, kuiskasi h�n minun korvaani.

K�yt�v�n sisimm�t ovet olivat lukitut ja salvatut. Me emme voineet


liikkua paikaltamme. Seuraavassa tuokiossa kolonnan rintama kulki meid�n
ohitsemme. Se ei ollut mik��n j�rjestynyt joukko vaan lauma, ��ret�n
virta, joka t�ytti kadun, rahvas, mielett�m�n� viinasta ja v��ryydest�,
vihdoin liikkeell�, huutaen ja kiljuen vaatimassa herrojensa verta. Min�
olin n�hnyt kadotuksen kansaa ennenkin, kulkenut sen kaupunkien l�pi ja
luullut tuntevani sen; mutta minusta tuntui, ett� n�in sen nyt ensi
kerran. Tyls� v�linpit�m�tt�myys oli kadonnut. Nyt tuossa joukossa
ilmeni voima ja merkillinen peloittavaisuus. Se hy�kyi silm�ini sivu
ruumistuneina vihan aaltoina, muristen ja kiljuen, verenhimoisena,
juopuneena ry�stetyist� varastohuoneista tuodusta viinasta, juopuneena
vihasta ja verenhimosta -- miehi�, naisia ja lapsia ryysyiss� ja
riekaleissa, j�rjelt��n himmenneit� olentoja, joiden kasvoilta kaikki
jumalallinen oli kadonnut ja tilalle painunut kaikki pirullisuus:
apinoita ja tiikereit�, verett�mi� keuhkotautisia ja karvaisia juhtia,
n�ivettyneit� naamoja, joista verenimij�in yhteiskunta oli imenyt
el�m�nmehun, p�h�ttyneit� vartaloita, raakuuden ja saastaisuuden
turvottamia, vanhoja raihnaisia vaimoja, m�t�nevi� nuorukaisia ja
m�t�nevi� vanhuksia, paholaisen naamoja, kyyryselk�isi�, v��r�s��risi�,
muodottomia hirvi�it�, tautien ja puutteen runtelemia -- el�m�n
hylkytavaraa, vaahtoava, raivoava, kiljuva, ulvova pahojenhenkien lauma.

Ja miksi ei? Kadotuksen kansalla ei ollut mit��n menetett�v��, paitsi


el�m�n viheli�isyys ja tuska. Ent� voitettavana? -- ei mit��n muuta kuin
lopullinen kamala koston riemujuhla. Ja siin� katsellessani tuli
mieleeni ajatus, ett� tuossa inhimillisen laavan virrassa oli miehi�,
tovereita ja sankareita, joiden teht�v�n� oli ollut t�m�n kadotuksen
pedon valveuttaminen ja l�hett�minen vihollista vastaan.

T�ll� hetkell� minussa tapahtui merkillinen muutos. Kuolemanpelko itseni


ja toisten t�hden katosi. Tuntui, ett� minussa oli tapahtunut tavaton
kohoaminen, tunsin olevani toinen olento, toisessa maailmassa. En
v�litt�nyt mist��n. Jos aate joutuisikin tappiolle t�ll� kertaa,
olisihan sama ikuinen aate huomennakin, aina tuoreena ja palavana. Ja
senp� t�hden min� saatoinkin seuraavien kauhun tuntien aikana tyynell�
mielenkiinnolla seurata asioiden menoa. Kuolema ei merkinnyt mit��n eik�
el�m�k��n. Puutuinpa joskus itsekin tapausten kulkuun. Minun mieleni oli
kohonnut t�htien vilpoisiin korkeuksiin ja arvioinut arvot uudestaan.
Jollei niin olisi k�ynyt, tied�n, ett� olisin kuollut.

Puolen mailin verran oli v�kijoukkoa jo marssinut ohi, kun meid�t


huomattiin. Er�s nainen, kummallisena, kammottavana ryysyiss��n,
kuopalle painunein poskin ja silm�t kiiluen kuin kek�leet, iski
katseensa minuun ja Hartmaniin. H�n kirkaisi ja alkoi tunkeutua joukon
l�pi meit� kohti. Osa v�ke� riuhtaisihe irti muusta joukosta ja l�hti
h�nen j�lkeens�. Min� n�en viel�kin, kirjoittaessani n�it� rivej�, h�nen
harmaan, vanukkeisen tukkansa hulmuavan lev�ll��n, veren tihkuvan
otsassa olevasta haavasta, h�nen oikeassa k�dess��n pienen kirveen, ja
h�nen vasemman k�tens�, laihan ja ryppyisen, keltaisia haukankynsi�
muistuttavan, kourivan ilmaa suonenvedontapaisesti. Hartman hyp�hti
minun eteeni. Nyt ei ollut aikaa selityksiin. Me olimme hyvin puettuja,
ja siin� olikin kylliksi. -- H�nen nyrkkins� heilahti iskien naista
vasten kasvoja. Sys�ys ty�nsi h�net takaperin, mutta h�n mursi tiens�
eteenp�in marssivan joukon l�pi tehden uuden yrityksen iske�kseen, mutta
t�ll� kertaa kirves kirposi h�nen hervottomasta k�dest��n ja putosi
Hartmanin olkap��lle.

Seuraavassa tuokiossa en en�� tiet�nyt, mit� tapahtui. Tuperruin joukon


jalkoihin. Tuon ahtaan alan t�yttiv�t huudahdukset, kiljunta ja
kiroukset. Minuun suunnattiin iskuja. K�det kourivat vaatteitani ja
ruumistani. Tuntui silt�, kuin minut olisi revelty kappaleiksi. Minut
sys�ttiin maahan tukehtumaisillani. Joku j�ntev� k�si tarttui minua
hartioista keskell� ahtainta tungosta ja koetti riuhtoa minua mukaansa.
Tuskasta ja ahdistuksesta menehtyneen� min� py�rryin. Hartman ei p��ssyt
hengiss� siit� tungoksesta. H�n oli asettunut suojaamaan minua ja sai
surmansa niist� iskuista, jotka h�n minusta torjui. Siten min�
pelastuin. Tungos oli nimitt�in �kki� muodostunut niin ahtaaksi, ettei
tuossa ik��nkuin kire�ksi kiilatussa rykelm�ss� k�ynyt p�ins� muu kuin
k�sien v��nteleminen ja runteleminen.

Min� jouduin hurjan liikkeen keskelle. Kaikki minun ymp�rill�ni oli yht�
ja samaa sekamelskaa. Minut oli temmannut mukaansa h�vitt�v� virta, joka
kuljetti minua ties mihin. Raitis ilma hiveli kasvojani. Vaikka olin
py�rryksiss� ja ylen v�synyt, saatoin sent��n tuntea, miten v�kev�
k�sivarsi tarttui minuun vy�t�isist� ja vuoroin kantaen, vuoroin
raahaten kuljetti minua. Vain heikosti saatoin itse auttaa kantajaani.
Edess�ni saatoin n�hd� miehen takin selk�myst�n liikkuvan. Se oli halki
niskasta liepeeseen saakka pitkin selk�saumaa, ja halkeama avautui ja
sulkeutui s��nn�llisesti miehen liikkuessa. T�m� ilmi� valtasi huomioni
hetkeksi, samalla kuin tajuntani v�hitellen palasi. Min� tunsin poskiani
ja nen��ni kirvelev�n ja verta valuvan kasvoilleni. Hattuni oli
h�vinnyt. Tukkani oli irrallaan ja valui hartioilleni, ja p��nahkan
kirveleminen johti mieleeni, ett� joku oli porttik�yt�v�ss� ollessamme
vet�nyt minua tukasta. Rintaani ja k�sivarsiani pakotti kymmenist�
paikoista.

Tajuntani k�vi yh� selvemm�ksi, ja k��nnyin katsomaan minua pitelev��


miest�. H�n se oli, joka oli raastanut minut pois tungoksesta ja siten
pelastanut henkeni. H�n huomasi liikkeeni.

�Kaikki on hyvin�, h�n sanoi k�he�ll� ��nell�. �Tunsin teid�t oitis.�

Min� en muistanut h�nt� entisest��n, mutta ennenkuin voin puhua,


kosketti jalkani jotakin, mik� eli ja kiemurteli. Minua ty�nsiv�t
takanatulijat eteenp�in, joten en voinut kumartua katsomaan sit�
esinett�, mutta min� tiesin, ett� se oli nainen, joka oli sotkeutunut
joukon jalkoihin ja jonka p��llitse nyt tuhannet sy�ksyiv�t.

�Kaikki k�y hyvin�, h�n toisti. �Min� olen Garthwaite.�

H�n oli parroittunut ja likainen, mutta vihdoin min� tunsin h�net siksi
rotevaksi nuorukaiseksi, joka oli oleskellut jonkun aikaa meid�n
kanssamme Glen Ellenin piilopirtiss� kolme vuotta sitten. H�n teki
minulle Rautakoron salapoliisin salaisen merkin siten osoittaakseen,
ett� h�nkin oli tuon j�rjest�n palveluksessa.

�Min� saatan teid�t t�st� heti turvaan, kun siihen tarjoutuu tilaisuus�,
vakuutteli h�n. �Mutta koettakaa pysy� jaloillanne. �lk�� kompastuko
�lk��k� langetko, jos henkenne on teille kallis.�

Sin� p�iv�n� kaikki tapahtui �kkiarvaamatta. Niinp� v�kijoukkokin


pys�htyi �kki�, kamalan nopeasti. Min� t�rm�sin rajusti yhteen er��n
naisen kanssa, joka sattui eteeni, kun j�ljest�tulijat vuorostaan
t�yt�siv�t minua takaap�in. Oikea paholaisten metakka seurasi --
kiljahduksia, kirouksia ja kuolevain huutoja, samalla kuin ylinn� kaiken
kuului kuularuiskujen r�tin� ja kiv��rien pauke. Ensiksi en ymm�rt�nyt,
mist� oli kysymys. Ihmisi� kaatui kahta puolta. Nainen minun edess�ni
ponnahti yl�s ja samalla lys�hti maahan hurjasti puristaen k�dell�
vatsaansa. Muuan mies tarttui minun jalkaani kuolinkamppailussaan.

Nyt huomasin, ett� olimme kolonnan etup��ss�. Puolen mailin pituudelta


sit� oli kadonnut -- miss� ja miten, sit� en saanut koskaan tiet��.
T�h�n p�iv��n asti minulle on pysynyt tuntemattomana t�m�n puolen mailin
mittaisen ihmisjoukon kohtalo -- oliko heid�t yksitellen surmattu, vai
olivatko he p��sseet pakoon. Mutta nyt me olimme kolonnan etup��ss� eik�
keskell�, ja meid�n rivej�mme tuhosi nopeasti vinkuva lyijy.

Heti kun surma oli hiukan harventanut tungosta, Garthwaite, joka yh�
piteli minua k�dest�, johti pienen joukon j�ljellej��neit� er��n
konttorirakennuksen avaraan porttik�yt�v��n. Siell� k�yt�v�n per�ll�
meit� ahdisti ovia vasten huohottaen tungeksiva, heng�stynyt ihmislauma.
Me j�imme hetkeksi t�h�n asentoon voimatta hievahtaa paikoiltamme.

�Jopa nyt k�vi nolosti�, valitti Garthwaite. �Kyll�p� te osuitte suoraa


p��t� ansaan. Meid�t pelasti kadulla pelurin onni, mutta t��ll� meit� ei
voi pelastaa edes onnellinen sattuma. Nyt ei auta muuta kuin huutaa:
El�k��n vallankumous!�

Ja pian alkoi se, mit� h�n oli odottanut. Sotav�ki teurasti ihmisi�
armottomasti. Alussa me olimme kovassa puristuksessa, mutta sik�li kuin
tappamista jatkui keveni painekin. Kuolleet ja kuolevat vaipuivat maahan
tehden tilaa. Garthwaite asetti suunsa minun korvaani ja huusi, mutta
tuossa peloittavassa h�lin�ss� min� en voinut kuulla, mit� h�n sanoi.
H�n ei odottanut. H�n tarttui minuun kiinni ja heitti minut kumoon.
Seuraavassa tuokiossa h�n raastoi kuolevan naisen minun p��lleni ja
ry�mi itse viereeni, osaksi p��lleni. Meid�n p��llemme alkoi kasaantua
l�jitt�in kuolleitten ruumiita, ja niiden p��ll� kiipeiliv�t nelinkontin
ja voihkivat henkiin j��neet. Mutta siit�kin tuli loppu, ja vallalle
p��si puolittainen hiljaisuus, jota h�iritsiv�t korahdukset ja
voivotukset sek� tukehtuvain ��nn�hdykset.

Min� olisin murskautunut ilman Garthwaitea. Tuntui k�sitt�m�tt�m�lt�,


ett� saatoin kest�� sellaisen paineen hengiss�. Ja silti tuskaa
lukuunottamatta minussa eli vain yksi ainoa tunne, ja se oli
jonkinlaista uteliaisuutta. Miten t�m� kaikki oli p��ttyv�?

Mink�lainen mahtaa kuolema olla?

Siten sain verikasteeni t�ss� Chicagon veril�ylyss�. Sit� ennen kuolema


oli ollut teoria, mutta senj�lkeen kuolema on minulle ollut
yksinkertainen tosiasia, joka ei minua huoleta ja joka on niin helppo.

Mutta sotav�ki ei tyytynyt ty�h�n, mink� se jo oli suorittanut. Se


rynt�si porttik�yt�v��n, tappamaan haavoittuneita ja penkomaan esiin
vioittumattomia, jotka niinkuin mekin n�ytteliv�t kuolleita. Muistan
er��n miehen, jonka he vetiv�t esiin suuren ruumisl�j�n alta ja joka
inhoittavan n�yr�sti rukoili armoa, kunnes revolverin kuula teki h�nen
lorustaan lopun. Ja sitten er��n naisen, joka samanlaisen l�j�n takaa
ampui ja puri hammasta. H�n enn�tti ampua kuusi laukausta, ennenkuin
h�net saatiin kiinni. Me emme voineet p��tt��, mink� verran h�nen
onnistui vahingoittaa vihollista. Me saatoimme seurata n�it�
murhen�ytelmi� ainoastaan kuulon avulla. V�h�n v�li� sattui t�llaisia
kohtauksia, joissa revolverinlaukaus aina muodosti loppusuorituksen.
V�liajoilla me saatoimme kuulla sotilaiden puhelevan kesken��n ja
kiroilevan penkoessaan ruumisl�ji�, upseerien komennussanojen kaikuessa.

Vihdoin he ryhtyiv�t penkomaan meid�n l�j��mme, ja me saatoimme tuntea


painon kevenev�n, kun he nakkelivat kuolleita ja haavoittuneita pois
meid�n p��lt�mme. Garthwaite alkoi huutaa tunnussanoja. Ensi aluksi ei
h�nt� kuultu. Sitten h�n korotti ��nt��n.

�Kuunnelkaahan�, kuulimme jonkun upseerin sanovan. �Hei miehet!


Liikkukaa varovasti!�

Oi sit� ensimm�ist� henk�yst�, kun meid�t vedettiin esille! Garthwaite


puhui ensin meid�n molempain puolesta, mutta minun t�ytyi suoriutua
lyhyest� kuulustelusta osoittaakseni olevani Rautakoron palveluksessa.

�Provokaattorit ovat kunnon v�ke�, sanoi upseeri lopettaessaan


kuulustelun. H�n oli parraton nuorukainen, n�ht�v�sti kadetti ja jonkun
mahtavan oligarkkisuvun j�sen.

�T�m� on pirullinen virka�, murisi Garthwaite. �Min� aion ottaa


virkaeron ja pyrki� armeijaan.�

H�n merkitsi kirjaansa Garthwaiten nimen ja numeron, sitten h�n k��ntyi


minun puoleeni.

�Ent�s te?�
�Oo, min� menen naimisiin�, vastasin kevyesti, �ja p��sen siten t�st�
kaikesta�.

Ja muuta samanlaista me juttelimme, sill'aikaa kuin haavoittuneita


surmattiin. Se kaikki tuntuu unenn��lt� nyt, kun katselen sit� menneen�
tapahtumana, mutta silloin se oli niin luonnollinen asia kuin olla
saattaa. Garthwaite ja nuori upseeri syventyiv�t vilkkaaseen
keskusteluun siit�, mik� ero on olemassa n. s. uudenaikaisen
sodank�ynnin ja t�m�n nykyisen katu- ja pilvenpiirt�j�taistelun v�lill�,
joka par'aikaa riehui kaikkialla kaupungissa. Min� seurasin heid�n
keskusteluaan, samalla j�rjest�en tukkaani ja kursien kokoon
repeytynytt� hamettani. Ja kaiken aikaa jatkui haavoittuneiden
surmaamista. Joskus revolverinpauke tukahdutti Garthwaiten ja upseerin
��nen, ja heid�n t�ytyi toistella sanojaan.

Min� olin mukana kolme p�iv�� Chicagon kommuunissa, ja sen sek� tuon
teurastuksen suurenmoisuudesta voi saada jonkinlaisen k�sityksen, kun
sanon, ett� koko sen ajan kuluessa en n�hnyt oikeastaan mit��n muuta
kuin kadotuksen kansan teurastusta ja pilvenpiirt�j�in v�list�
taistelua. En todellakaan n�hnyt yht��n meik�l�isten tekem��
sankarity�t�. Min� kyll� saatoin kuulla heid�n miinojensa ja pommiensa
r�j�hdykset sek� n�hd� heid�n sytytt�miens� talojen savupatsaat, mutta
en sen enemp��. Kuitenkin n�in yhden ilmassa suoritetun teon, ja se oli
meid�n tovereittemme j�rjest�m� ilmapallohy�kk�ys linnoituksia vastaan.
Se tapahtui toisena p�iv�n�. Nuo kolme kapinallista rykmentti� oli
tuhottu linnoituksissa viimeiseen mieheen asti. Linnoitukset olivat
t�ynn� sotav�ke�, tuuli oli suotuisa, ja niin purjehtivat meid�n
ilmapallomme er��st� kaupungissa sijaitsevasta konttorirakennuksesta.

Biedenbach n�et oli Glen Ellenist� l�hdetty��n keksinyt ��rett�m�n


voimakkaan r�j�hdysaineen, jolle h�n antoi nimeksi �ekspediitti�. T�t�
asetta k�yttiv�t ilmapallot. Ne eiv�t olleet kummempia kuin h�t'h�t��
rakennettuja kuumailmapalloja, mutta ne tekiv�t hyvin teht�v�ns�. Min�
n�in tuon kaiken er��n konttorirakennuksen katolta. Ensimm�inen pallo ei
osunut ollenkaan tarkoitettuun suuntaan ja ajelehti yli kaupungin
maaseutua kohti; me saimme j�ljest�p�in siit� tarkempia tietoja. Burton
ja O'Sullivan olivat siin�. Kun he olivat laskeutuneet maata kohti,
sattui muuan sotilasjuna kulkemaan t�ytt� vauhtia Chicagoa kohti aivan
pallon alitse. Ja he pudottivat koko ekspediitti-varastonsa veturin
p��lle. Siit� oli seurauksena junan murskautuminen, ja itse rata s�rkyi
niin pahoin, ett� liikenne seisahtui useiksi p�iviksi. Ja mik� parasta,
pallo vapauduttuaan lastistaan kohosi heti yl�ilmoihin ja laskeutui alas
vasta puolenkymmenen mailin p��ss�, joten molemmat sankarit pelastuivat.

Toinen pallo ep�onnistui. Se purjehti veltosti ja ammuttiin reiki�


t�yteen, ennenkuin se enn�tti linnoitusten kohdalle. Siin� olivat
Herford ja Guinnes, jotka murskaantuivat pallon pudotessa. Biedenbach
tuskitteli -- saimme kuulla kaiken per�st�p�in -- ja l�hti itse
purjehtimaan kolmannella pallolla. H�n ei liioin p��ssyt alussa
korkealle, mutta h�nt� onnisti niin, ett� h�nen palloonsa eiv�t osuneet
luodit. Min� voin n�hd� viel� nytkin -- niinkuin silloin rakennuksen
korkealta huipulta -- tuon pullean s�kin ajelehtivan ilmassa ja
pienoisen miehen riippuvan siin� kiinni. Min� en voinut n�hd�
linnaketta, mutta toiset katolla-olijat sanoivat, ett� h�n oli aivan sen
kohdalla ilmassa. Min� en n�hnyt r�j�hdysaineen putoamista, kun miehet
katkaisivat sit� kannattavan nuoran. Mutta min� n�in pallon yht'�kki�
kiit�v�n pilvi� kohti. Tuokion kuluttua kohosi linnakkeen paikalta
ilmaan ��rett�m�n suuri savupatsas, ja kohta sen j�lkeen kuului jyme�
jyr�hdys. Biedenbach, tuo herttainen ja hyv� mies, oli tuhonnut
linnakkeen. Samalla kertaa l�ksi liikkeelle kaksi muuta ilmapalloa.
Toinen niist� pirstautui ilmassa, kun ekspediitti r�j�hti ennen
aikojaan, ja t�r�hdys vioitti toista palloa, mutta se putosi kuitenkin
toiseen linnakkeeseen. Jos t�m� oli tarkoitus, ei se olisi voinut
paremmin onnistua, mutta pallossa olleet kaksi toveria menettiv�t
henkens�.

Mutta palatkaamme kadotuksen kansaan. Minun huomioni rajoittuivat


heihin. He raivosivat ja teurastivat ja h�vittiv�t ja itse joutuivat
surman suuhun kaikkialla muualla paitsi l�nsipuolella sijaitsevassa
oligarkkien kaupungissa. Oligarkit olivat pit�neet hyv�� huolta
turvallisuudestaan. Kaikkialla vallitsevasta h�vityksen kauhistuksesta
huolimatta he ja heid�n naisensa ja lapsensa p��siv�t vaarasta
vahingoittumatta. Minulle kerrottiin, ett� heid�n lapsensa leikkiv�t
julkisissa puistoissa noina kamalina p�ivin� ja ett� er�s heid�n
lempileikkej��n oli se, ett� he olivat tallaavinaan k�yh�list�� niinkuin
heid�n vanhempansa.

Mutta sotav�en ei ollut niink��n helppo lannistaa kadotuksen kansaa ja


samalla taistella varsinaisia kumouksellisia vastaan. Chicago pysyi
uskollisena entisyydelleen, sill� vaikka t�m� kumous lakaisikin
kokonaisen miespolven kumouksellisia, veiv�t n�m� mukanaan saman verran
vihollisia. Tietenkin Rautakorko piti todelliset numerot salassa, mutta
er��n sangen kohtuullisen arvion mukaan ainakin satakolmekymment�
tuhatta sotamiest� sai surmansa. Mutta kumouksellisten asia oli
menetetty. Sen sijaan, ett� koko maa olisi ryhtynyt kapinaan, he
joutuivat taistelemaan aivan yksin, ja oligarkia olisi voinut suunnata
heit� vastaan koko voimansa, jos niin olisi tarvittu. P�iv�t
p��ksytysten sotav�ke� tuotiin Chicagoon loppumattomissa junissa.

Mutta kadotuksen kansaa oli niin kovin paljon! Teurastukseen kyll�stynyt


sotav�ki suunnitteli suurenmoista joukkoliikett�, jonka tarkoituksena
oli ajaa kaduilla liikkuvat kansanjoukot suoraa p��t� Michigan-j�rveen.
T�m� liike oli juuri silloin aloitettu, kun Garthwaite ja min�
kohtasimme ennenmainitun nuoren upseerin. Mutta t�m� suunnitelma
ep�onnistui t�ydellisesti tovereitten erinomaisten toimenpiteitten
vuoksi. Sen suuren lauman sijasta, mink� sotav�ki oli aikonut suistaa
j�rveen, sen onnistui hukuttaa ainoastaan nelj�kymment�tuhatta raukkaa.
Tuon tuostakin, kun sotav�ki oli ahtanut jollekin rantakadulle suuremman
joukon ajaakseen sen j�rveen, toverit hyvin harkituilla liikkeill�
kiinnittiv�t vihollisen huomion johonkin erityiseen paikkaan ja siten
valmistivat saarretulle ihmisjoukolle pakoonp��syn.

Garthwaite ja min� n�imme sellaisen kohtauksen pian sen j�lkeen kuin


olimme tavanneet tuon upseerin. Sen lauman, mink� mukana me olimme
kulkeneet, ja jonka oli pakko per��nty�, estiv�t vahvat sotav�enosastot
p��sem�st� etel��n ja it��n. L�nnest�p�in sit� piiritti sotav�enosasto,
jonka kanssa me olimme joutuneet tekemisiin. Ainoa p��sytie vei
pohjoiseen, ja pohjoista kohti lauma kulkikin, j�rvellep�in
kuularuiskujen ja konekiv��rien ahdistamana id�st�, etel�st� ja
l�nnest�. Aavistiko se, ett� sit� ajetaan j�rve� kohti, vai oliko se
vain tuon hirvi�n satunnainen liike, sit� en tied�, mutta joka
tapauksessa v�kijoukko poikkesi er��lle l�nteenp�in johtavalle
poikkikadulle, k��ntyi kulkemaan seuraavaa katua pitkin ja palasi
entiselle uralleen, kulkien suurta etel�ist� k�yh�inkaupunkia kohti.

Garthwaite ja min� samaan aikaan koetimme raivata tiemme l�nteenp�in,


p��st�ksemme pois katutaistelujen alueelta, ja niin jouduimme j�lleen
tiheimp��n joukkoon. Jo saapuessamme kadun kulmaan n�imme huutavan
v�kijoukon liikkuvan suoraan meit� kohti. Garthwaite tarttui minua
k�sivarteen, ja me olimme juuri l�htem�isill�mme juoksemaan, kun h�n
samassa kiskaisi minut syrj��n sotilasautomobiilien tielt�, joita oli
puolikymment� kuularuiskuilla varustettua vaunua, ajaen lennossa
etenev�� joukkoa kohti. Niiden takana kulkivat sotilaat automaattisine
kiv��reineen. Samaan aikaan kuin he olivat ottaneet asennon, v�kijoukko
oli jo saapunut paikalle, ja n�ytti silt�, ett� se rynt�isi heid�n
p��llens�, ennenkuin he enn�tt�isiv�t aloittaa toiminnan.

Siell� t��ll� joku sotilas laukaisi kiv��rins�, mutta sellainen


haja-ammunta ei vaikuttanut v�h��k��n pid�tt�v�sti v�kijoukkoon. Se vain
virtasi edelleen kiljuen raivoissaan. N�ytti silt�, ett� kuularuiskuja
ei saataisi kuntoon. Automobiilit, joihin ne oli sijoitettu, sulkivat
kadun, pakottaen sotamiehi� etsim��n asemia katuk�yt�vilt� ja niiden
v�list�. Yh� enemm�n saapui sotav�ke�, ja oli mahdotonta liikahtaa
paikaltamme. Garthwaite piteli minua k�sivarresta, ja me painauduimme
er��n rakennuksen sein�� vasten.

V�kijoukko ei ollut kauempana kuin viidenkolmatta jalan p��ss�, kun


kuularuiskut avasivat tulen. Ja sit� tulisadetta ei mik��n elollinen
voinut kest��. Joukko kulki eteenp�in, mutta se ei voinut edet�. Se
l�jittyi sit� mukaa yh� korkeneviksi ruumiskasoiksi. J�ljemp�n� tulevat
ty�nsiv�t ensimm�isi�, ja koko kolonna muuttui toistensa p��ll�
lep��viksi ruumiskerroksiksi. Haavoittuneita olentoja, miehi� ja naisia,
kimpoili tuon hy�kyaallon yli, vy�ryen sen harjalta automobiilien
py�rien alle ja sotav�en jalkoihin. Viimeksimainitut keih�steliv�t
pistimill��n noita rimpuilevia poloisia. N�in er��n, joka hyp�hti
pystyyn ja tarttui hampain sotamiest� kurkkuun, ja molemmat vaipuivat
veriselle tantereelle.

Ampuminen taukosi. Ty� oli tehty. V�kijoukon hurja etenemisyritys oli


estetty. Annettiin k�sky, ett� automobiileille oli raivattava tie
vapauttamalla py�r�t niihin tarttuneista ruumiista. Niiden oli mahdoton
p��st� noiden korkeiden ruumisl�jien l�pi, ja tarkoitus olikin k��nty�
jollekin poikkikadulle. Sotamiehet juuri raastoivat ruumiita py�rien
alta, kun tapahtui odottamatonta. Me saimme j�ljest�p�in tiet��, miten
k�vi. Pienoisen matkan p��ss� t�lt� paikalta sata meik�l�ist� oli
vallannut er��n rakennuksen. Kattojen yli ja rakennusten l�pi he
raivasivat itselleen tien, kunnes p��siv�t katolle, mink� kohdalla
sotav�ki oli sakeana tungoksena. Alkoi uusi teurastus.

Aavistamatta rupesi pommeja satamaan rakennuksen katolta. Automobiilit


r�j�htiv�t kappaleiksi, sotav�ke� kaatui laumoittain. Me
henkiinj��neitten kanssa l�hdimme hurjaan pakoon. V�h�n matkan p��ss�
er�s toinen rakennus suuntasi kuulasateen meit� vastaan. Samoin kuin
sotilaat aikaisemmin olivat kattaneet kadun orjien ruumiilla, samoin he
nyt itse vuorostaan kasaantuivat kadun peitteeksi. Garthwaite ja min� --
me pelastuimme kuin ihmeen kautta. Kuten ennenkin, me j�lleen etsimme
suojaa er��st� porttik�yt�v�st�. Mutta h�n ei aikonut heitt�yty�
varomattomaksi t�ll� kertaa. Kun pommien pauke oli lakannut, alkoi h�n
kurkistella kadulle.

�Kansanjoukko on tulossa takaisin�, sanoi h�n minulle. �Meid�n on


p��st�v� pois t��lt�!�

Me pakenimme k�sik�dess� verist� katua pitkin liukuen ja kompastellen.


Poikkikadulla me saatoimme n�hd� viel� muutamia sotamiehi�, jotka
juoksivat mink� p��siv�t. Heille ei tapahtunut mit��n, josta p��tt�en
tie oli auki. Me pys�hdyimme hetkiseksi ja silm�simme taaksemme.
V�kijoukko eteni hiljalleen, aseistautuen kaatuneitten kiv��reill� ja
surmaten haavoittuneita. N�imme nuoren upseerin, joka oli pelastanut
meid�t, kuolevan. H�n kohottautui tuskaisesti kyyn�sp��ns� varaan ja
ampui revolverillaan.

�Tuossa meni minun ylenemistilaisuuteni�, naurahti Garthwaite, kun muuan


nainen hy�kk�si haavoittuneen upseerin kimppuun heiluttaen
teurastuspuukkoa. �Menk��mme eteenp�in. T�m� ei ole oikea suunta, mutta
ehk�p� t�st� jotenkin selviydyt��n.�

Ja me pakenimme it��np�in johtavia hiljaisia katuja pitkin, valmiina


kohtaamaan pahinta seuraavassa kadunristeyksess�. Etel�n suunnalla
kohosi taivaalle ��ret�n savupatsas mahdottoman suuresta tulipalosta.
Siell� paloi suuri k�yh�list�n kaupunginosa. Vihdoin min� vaivuin
katuk�yt�v�lle. Olin perinpohjin uupunut enk� jaksanut liikahtaa
paikaltani. Jokaista j�sent� kirveli ja pakotti, mutta silti en voinut
olla nauramatta Garthwaitelle, joka kiert�ess��n paperossia puheli:

�Kyll� se on sokkosilla oloa t�m� meid�n pakomatkamme, mutta mahdotonta


on minun p��st� selville todellisesta asemasta. Aina kun me yrit�mme
p��st� t�st� kierroksesta, tapahtuu jotakin odottamatonta ja meid�n on
k��nnytt�v� takaisin. Me emme ole jos parin poikkikadun v�lin
et�isyydell� siit� paikasta, miss� min� autoin teid�t ulos siit�
porttik�yt�v�st�. Yst�v�t ja viholliset ovat sotkeutuneet toisiinsa.
T�m� on vasta sekamelskaa. On mahdoton p��tt��, mit� v�ke� on noissa
kirotuissa rakennuksissa. Jos yritt�� ottaa siit� selkoa, saa pommin
p��h�ns�. Jos koettaa kulkea rauhallisesti katua pitkin, joutuu keskelle
kansanjoukkoa ja saa surmansa kuularuiskuista, tai jos turvautuu
sotav�keen, joutuu siin� saamaan surmansa omien tovereitten k�dest�
katoilta. Ja kaiken lopuksi tulee kansanjoukko, joka surmaa jokaisen,
ken sen tielle sattuu.�

H�n ravisti p��t��n surumielin, sytytti paperossinsa ja istahti viereeni


katuk�yt�v�lle.

�Minun on niin n�lk�, ett� s�isin vaikka pieni� kivi�, lis�si h�n.

Samassa h�n hyp�hti yl�s ja alkoi kiskoa kive� irti kadusta. H�n nosti
sit� ja paiskasi sill� rikki takana olevan myym�l�n ikkunan.

�Se on kellarikerros eik� paljon mist��n kotoisin�, h�n selitteli


auttaessaan minua ikkunan l�pi, �mutta mit�p� muutakaan voimme tehd�. Te
lep��tte hiukan, ja min� otan selkoa paikasta. Min� vien t�m�n
pelastusyrityksen varmasti perille, mutta se kysyy aikaa, runsaasti
aikaa -- ja sitten t�ytyy saada jotakin haukattavaa.�

Se oli hevosvaljaitten myym�l�, mihin me osuimme, ja h�n laittoi minulle


vuoteen hevosloimista konttorihuoneeseen, joka sijaitsi takaosassa.
Minun surkeuttani lis�si ankara p��nkivistys, ja iloinen olin
p��stess�ni nukkumaan.

�Min� tulen takaisin�, kuuluivat h�nen erojaissanansa. �En tied�,


onnistunko saamaan automobiilin, mutta varmasti tuon tullessani jotakin
sy�t�v��.�
Ja silloin min� n�in Garthwaiten viimeisen kerran kolmeen vuoteen. Sen
sijaan, ett� olisi palannut, h�net kuljetettiin sairaalaan keuhkot ja
niska kuulan l�vist�min�.

NELJ�SKOLMATTA LUKU.

Painajainen.

Min� en ollut silm��ni ummistanut koko matkalla New Yorkista Chicagoon,


ja kun sen lis�ksi olin lopen uupunut, nukuin makeasti. Oli y�, kun
vihdoin her�sin. Olin kadottanut kelloni, joten minulla ei ollut
mink��nlaista k�sityst� ajasta. Siin� maatessani silm�t ummessa kuulin
yh� et�isten r�j�hdysten kumeaa ��nt�. Veril�yly� jatkui siis. Ry�min
myym�l�n etuosaan. Lukemattomien tulipalojen pilvist� heijastavat liekit
tekiv�t kadun yht� valoisaksi kuin keskip�iv�ll�. Hienointakin
painatusta olisi voinut helposti lukea. Et��mm�lt� kuului pienten
heittopommien r�iske ja kuularuiskujen r�tin� ja viel�kin kauempaa
kokonainen sarja r�j�hdyksi�. Min� ry�min takaisin vuoteelleni
hevosloimien alle.

Kun uudestaan her�sin, n�in kalpeankeltaista valoa virtaavan ylitseni.


Se oli uuden p�iv�n sarastusta. Ry�min j�lleen kadunpuoleisten ikkunain
luo. Ilman t�ytti jylh� savupilvi, jonka tuon tuostakin l�visti kirkas
tulenliekki. Toisella puolen katua hoiperteli poloinen orja. Toista
k�tt��n h�n pusersi kylke��n vasten ja j�tti j�lkeens� verisen juovan.
H�nen silm�ns� vilkuilivat, ja niist� kuvastui ep�varmuus ja kauhu.
Kerran h�n katsoi suoraan minuun, ja h�nen kasvoillaan n�kyi haavoitetun
ja takaa-ajetun el�imen tuska. H�n n�ki minut, mutta meid�n v�lill�mme
ei ollut olemassa mink��nlaista heimolaisuussuhdetta eik� h�n tuntenut
mit��n sellaista kiintymyst�, mik� on ominaista ihmisille, jotka
ymm�rt�v�t toisiaan, sill� h�n tuijotti eteens� kulkien laahustaen. H�n
ei odottanut apua milt��n taholta. H�n oli orja suuressa
orjamets�styksess�, jonka herrat olivat aloittaneet. Ainoa, mit� h�n voi
toivoa, mit� h�n etsi, oli jokin kolo, mihin h�n voisi ry�mi� ja
k�tkeyty� kuin elukka. Nopeaa vauhtia kulkeva sairasvaunu l�himm�ss�
kadunkulmauksessa s�ik�ytti h�net. Sairasvaunut eiv�t olleet
h�nenkaltaisiaan olentoja varten. Voihkaisten tuskissaan h�n heitt�ytyi
er��seen ovik�yt�v��n. Ja hetkist� my�hemmin h�n j�lleen hoiperteli
kadulle.

Min� palasin loimivuoteelleni ja odotin tuntikauden Garthwaitea.


P��nkivistykseni ei ollut viel� tauonnut, vaan oli pikemminkin
lis��ntym��n p�in. Ainoastaan kovasti ponnistaen saatoin avata silm�ni
ja katsella ymp�rilleni, ja se tuotti minulle siet�m�t�nt� tuskaa.
Heikkona ja hoippuen kiipesin rikotusta ikkunasta kadulle ja l�hdin
k�velem��n, vaistomaisesti pyrkien pois tuosta kamalasta
teurastushuoneesta. Senj�lkeen minua vaivasi painajainen. Seuraavien
tuntien tapaukset muistan niinkuin pahan unen. Er��t ovat painuneet
syv�lle mieleeni, mutta niit� erottavat toisistaan pitk�t tajuttomuuden
v�liajat. Mit� noina v�liaikoina tapahtui, sit� en tied� enk� koskaan
tule tiet�m��n.

Muistan kadunkulmauksessa kompastuneeni er��n miehen jalkoihin. Siin�


virui tuo vainottu viheli�inen raukka, joka oli laahustanut
piilopaikkani sivuitse. Miten selv��n muistankaan h�nen kurjat,
s��litt�v�t, k�ns�iset k�tens�, kun ne lep�siv�t katukivityksell� --
k�det, jotka muistuttivat enemm�n kavioita ja k�p�li� kuin k�si�,
rustottuneet ja k�pristyneet elinkautisesta raatamisesta, k�mmenpuolella
puolen tuuman paksuinen kovettunut nahka. Olento eli viel� silloin.

Senj�lkeen suloisesti pimeni silmiss�ni. En tiet�nyt mit��n, enk�


v�litt�nyt mist��n, min� vain hoipertelin eteenp�in etsien turvapaikkaa.
Seuraava painajaispaikkani oli er�s hiljainen kuolleitten katu. Min�
tulin sille arvaamatta niinkuin vaeltaja mets�seudussa tapaa yksin�isen
virran. Mutta t�m� virta vain ei juossut. Sen oli kuolema j�hmett�nyt.
Reunasta reunaan se oli ruumiita t�ynn�. Kadotuksen kansaparka,
ajomets�styksess� kaadetut orjat. Min� katselin ymp�rilleni. Ei kuulunut
mink��nlaista ��nt�. ��nett�m�t rakennukset katselivat t�t� n�ky�
lukemattomine ikkunoineen. Ja yhden ainoan kerran min� n�in k�sivarren,
joka liikahti tuossa kuoleman virrassa. Vakuutan, ett� se liikahti,
v��nn�ht�en kuoleman tuskassa, ja samassa kohosi p��, kasvot
sanomattoman kauhun v��nteiss�, huulet liikkuivat, ja sitten se j�lleen
vaipui alas eik� liikahtanut sen koommin.

Muistan toisenkin kadun ��nett�mine rakennuksineen ja sen h�lin�n, joka


her�tti minut horroksista, kun j�lleen n�in kadotuksen kansan, t�ll�
kertaa juoksevana virtana. Ja oitis min� k�sitin, ett� t�ss� ei ole
mit��n pelk��mist�. Virta liikkui hitaasti ja t�ytti ilman kirouksilla,
vaikerruksilla, vanhusten rupatuksilla, hysterian ja mielipuolisuuden
��nn�hdyksill�. T�m�n lauman muodostivat n�et hyvin vanhat, heikot ja
sairaat, avuttomat ja toivottomat, k�yh�list�kaupungin koko hylkyv�ki.
Tuon suuren kaupunginosan palo oli ajanut t�m�n lauman keskelle verisi�
katutaisteluja. Enk� tied�, mihin n�m� ihmiset lopulta joutuivat.[1]

[1] Pitk�t ajat pysyi ratkaisemattomana kysymys siit�, syttyik�


etel�inen k�yh�list�kaupunki itsest��n vai polttivatko sen
sotamiehet. Mutta my�hemmin tiedet��n varmasti, ett� sen sytytti
sotav�ki p��llyst�ns� k�skyst�.

Min� muistan h�m�r�sti, ett� s�rjin ikkunan ja k�tkeydyin er��seen


myym�l��n v�kijoukkoa pakoon, jota sotav�ki ajoi edell��n. Niinik��n
muistuu mieleeni pommin r�j�hdys er��ll� hiljaisella sivukadulla, miss�
en voinut etsim�ll�k��n l�yt�� yht��n el�v�� olentoa. Mutta seuraava
muistoni alkaa kiv��ripaukkeella, joka saattoi minut silm�nr�p�yksess�
tietoiseksi siit�, ett� er�s automobiilissa istuva sotamies ampuu minua.
Luoti ei osunut, ja seuraavassa tuokiossa min� jo sain ��nen ja huusin
sotamiehelle tunnussanan. Muistoni tuosta automobiilimatkasta on hyvin
h�m�r�, vaikkakin sit� valaisee er�s sangen selv� kuva. Sotamiehen
kiv��rin paukaus her�tti minut, ja kun avasin silm�ni, n�in George
Milfordin, jonka tunsin San Franciscon ajoilta saakka, kaatuvan
katuk�yt�v�lle. Ja viel� h�nen kaatuessaan sotamies ampui h�nt�, jonka
j�lkeen Milford keikahti kumoon, oikaisihe suoraksi ja heitti henkens�.
Sotamies nauroi tyytyv�isen�, ja automobiili kiiti tiehens�.

Seuraavalla kerralla minut her�tti raskaasta unesta er�s mies, joka


k�veli edestakaisin l�hell�ni. H�nen kasvoillaan n�kyi syvi� uurteita ja
��rimm�isten k�rsimysten ilme. Hike� valui h�nen otsaltaan. Toisella
k�dell��n h�n painoi toista k�tt��n rintaansa vasten, ja verta tippui
lattialle h�nen k�velless��n. H�nell� oli yll��n palkkasoturiston puku.
Ulkoa kuului r�j�ht�v�in pommien ��ni� kuin muurin l�pi. Min� olin
rakennuksessa, joka taisteli jonkun toisen rakennuksen kanssa.
Sis��n astui haavuri sitomaan haavoittunutta sotamiest�, ja min� sain
tiet��, ett� kello oli kaksi iltap�iv�ll�. Haavuri j�tti hetkeksi
hoidettavansa ja antoi minulle voimakasta l��kett�, joka vaimentaisi
p��nkipuani. Min� vaivuin uudestaan uneen, ja kun seuraavan kerran
her�sin, olin er��n rakennuksen katolla. K�sik�hm�inen taistelu oli
tauonnut, ja min� katselin ilmapallojen hy�kk�yst� linnoituksia vastaan.
Joku oli kietonut k�tens� vy�t�isteni ymp�rille ja nojasi minuun
hell�sti. Minut valtasi oitis se ajatus, ett� h�n on Ernest, ja niin
todella olikin asianlaita.

Merkillisen sattuman kautta me tapasimme toisemme tuossa kamalassa


kaupungissa. H�nell� ei ollut aavistustakaan minun New Yorkista
l�hd�st�ni, ja kun h�n sattumalta kulki sen huoneen l�pi, miss� nukuin,
ei h�n ensiksi voinut uskoa, ett� min� siin� lep�sin. Paljoa en sitten
en�� n�hnytk��n Chicagon kommuunista. Katseltuamme ilmapallohy�kk�yst�
Ernest vei minut rakennuksen keskiosiin, miss� nukuin sen iltap�iv�n ja
seuraavan y�n. Kolmannen p�iv�n me vietimme samassa rakennuksessa, ja
nelj�nten� p�iv�n�, kun Ernest oli hankkinut luvan ja saanut
automobiilin viranomaisilta, l�hdimme Chicagosta.

P��nkivistys oli poissa, mutta ��rett�m�n v�synyt min� olin. Nojasin


Ernesti� vasten automobiilissa ja katselin v�linpit�m�tt�m�n n�k�isen�
sotamiehi�, jotka koettivat kuljettaa automobiilia kaupungista. Taistelu
riehui yh� viel�, mutta ainoastaan muutamissa eristetyiss�
kaupunginosissa. Siell� t��ll� kokonaisia alueita oli yh� edelleen
meik�l�isten hallussa, mutta niit� alueita saarsivat sotav�enosastot.
Armahtaminen ei tullut kysymykseenk��n, ja he taistelivat uljaasti
viimeiseen mieheen asti.[1]

[1] Joukko rakennuksia kesti piirityst� toista viikkoa. Jokainen


rakennus t�ytyi valloittaa v�kirynn�k�ll�, ja sotav�ki raivasi
tiens� kerrokseen kerroksen per�st�. Siin� ei pyydetty eik� annettu
armoa, ja kumouksellisilla oli se etu, ett� he taistelivat
yl�puolella. Vaikka kumoukselliset surmattiinkin viimeiseen mieheen,
ei voitto silti ollut yksipuolinen. Chicagon k�yh�list� pysyi
uskollisena entisyydelleen. Sill� se surmasi vihollisia yht� paljon
kuin sen omaa v�ke� tapettiin.

Aina kun l�hestyimme sellaisia paikkoja, k��nnytti piiritt�v� sotav�ki


meid�t takaisin. Kerran jouduimme kahden lujan kumouksellisten hallussa
olevan aseman v�liin, josta ei voinut selviyty� muuten kuin kiert�m�ll�
palaneen kaupunginosan l�pi. Molemmilta puolin saattoi selv�sti kuulla
sodan melskeen automobiilin etsiess� p��sy� savuavain raunioiden ja
horjuvain muurien ymp�ri. Usein sulkivat kadun luhistuneitten
rakennusten rauniot, pakottaen meid�t nousemaan k�velem��n. Se oli
hidasta kulkua.

Teurastuslaitosten alue (ty�v�en asumukset, istutukset ja kaikki tyynni)


oli savuavina raunioina. Kaukana oikealla laaja savupilvi himmensi
taivasta. Siell� sijaitsi Pullmanin kaupunki, kertoi automobiilia
ohjaava sotamies, oikeammin: siell� oli ollut Pullmanin kaupunki, sill�
nyt se oli kokonaan raunioina. H�n oli ollut siell� kolmannen p�iv�n
iltapuolella, ja siell� oli taisteltu ��rett�m�ll� raivolla. Katuja
peittiv�t ruumiit niin paksulta, ett� niit� pitkin oli mahdoton kulkea.

Teurastuslaitosten alueella automobiili t�ytyi er��ss� paikassa


pys�ytt�� ruumisl�jien sulkiessa kadun. Ne olivat korkeita kuin meren
aallot. Sanomattakin oli selv��, miten siin� oli k�ynyt. Tykkien ja
sotilasautomobiilien kappaleitten seassa virui ��ret�n paljous orjien ja
sotamiesten ruumiita.

Ernest hyp�hti kadulle. H�nen silm�ns� oli keksinyt ruumisl�j�ss�


tutunn�k�iset pumpulipaidan verhoamat hartiat ja valkoiset haivenet.
Min� en huomannut, mit� h�n aikoi, ja vasta sitten, kun me istuimme
vierekk�in automobiilin kulkiessa hyv�� vauhtia, h�n sanoi:

�Se oli piispa Morehouse.�

Pian saavuimme maaseudulle, ja min� k��nnyin viel� kerran katsomaan


savupilvien verhoamaa Chicagoa. Kuului et�isen r�j�htelyn heikko ��ni.
Min� painoin p��ni Ernestin rintaa vasten ja itkin h�vi�lle joutunutta
aatettamme. Ernestin k�sivarren hyv�ilev� puserrus tulkitsi minulle
h�nen lempe��n.

�T�ll� kertaa jouduttiin h�vi�lle, mutta ei ainaiseksi�, sanoi h�n.


�Olemme saaneet opetuksen. Huomenna aate nostattaa uudet voimat, joita
vahvistaa viisaus ja kuri.�

Me saavuimme er��lle rautatieasemalle, mist� meid�n oli m��r� nousta New


Yorkiin menev��n junaan. Meid�n odotellessamme asemasillalla kolme junaa
menn� porhalsi sivuitse matkalla Chicagoon. Ne olivat t�ynn� r��syisi�
ammattitaidottomia ty�l�isi�, kadotuksen kansaa.

�Orjajoukkoja, joita kuljetetaan Chicagoon aloittamaan kaupungin


uudelleenrakentamista�, sanoi Ernest. �Chicagon orjat n�etk�s on
tapettu.�

VIIDESKOLMATTA LUKU.

Terroristit.

Vasta sen j�lkeen kuin me Ernestin kanssa olimme palanneet New Yorkiin,
useiden viikkojen kuluttua, saatoimme t�ydellisesti k�sitt�� sen iskun,
mik� oli kohdannut asiaamme. Tilanne oli katkera ja verinen. Monin
paikoin ymp�ri maata orjat olivat nousseet kapinaan ja veril�ylyj� pantu
toimeen. Marttyyrien luku kohosi ennenkuulumattomiin. Lukemattomia
mestauksia pantiin kaikkialla t�yt�nt��n. Vuoristot ja er�maat olivat
t�ynn� henkipattoja ja pakolaisia, joita armottomasti vainottiin. Meid�n
omat piilopaikkamme olivat t�ynn� tovereita, joiden kiinniottamisesta
oli luvattu runsaita palkintoja. Rautakoron urkkijain toimesta joutuivat
monet piilopaikkamme sotav�en k�siin.

Monet meik�l�iset lannistuivat kokonaan, ja turvautuivat terroristiseen


taistelutapaan. Toiveissaan pettyminen saattoi monet ep�toivoon. Syntyi
joukko meist� erill��n toimivia terroristisia j�rjest�j�, jotka
tuottivat meille paljon vaikeuksia.[1] N�m� harhaanjohdetut ihmiset
uhrasivat useinkin turhanp�iten henkens�, monesti tuhosivat meid�n
suunnitelmamme ja kaikin tavoin haittasivat meid�n j�rjest�mme
toimintaa.

[1] T�m�n lyhyen ajanjakson aikakirjat tarjoavat verist� lukemista.


Kosto oli ylimp�n� vaikuttimena, ja terrorististen j�rjest�jen
j�senet olivat v�linpit�m�tt�mi� hengest��n eiv�tk� toivoneet mit��n
tulevaisuudelta. Daniitit, jotka johtivat nimens� normannien
jumalaistaruston kostonenkeleist�, esiintyiv�t ensiksi suuren l�nnen
vuoristoissa, leviten my�hemmin kautta koko Tyynen valtameren
rannikon Panamasta Alaskaan saakka. Valkyriat olivat naisia. He
olivat kaikkein julmimpia. J�rjest�n j�senyyteen otettiin ainoastaan
sellaisia naisia, jotka olivat menett�neet jonkun l�heisen
sukulaisen oligarkian k�den kautta. He kiduttivat vankinsa
kuoliaaksi. Toinen kuuluisa naisj�rjest� oli Sodan Lesket.
Valkyriain velij�rjest� oli n. s. Berserkit. N�m� olivat miehi�,
jotka eiv�t pit�neet henke�ns� miss��n arvossa, ja hep� juuri
t�ydellisesti h�vittiv�t Bellonan suuren sotilaskaupungin ja sen yli
satatuhatta asukasta. Bedlamiitit ja Helldamiitit olivat kaksi
orjaj�rjest��, ja er�st� lyhyemm�n aikaa kukoistanutta uskonlahkoa
nimitettiin Jumalan Vihaksi j. n. e.

Ja kaiken t�m�n keskitse liikkui Rautakorko, j�rkkym�tt�m�n rauhallisena


ja harkitsevana, penkoen koko yhteiskunnallisen kudoksen etsiskelless��n
kumouksellisia, seuloessaan sotajoukkojaan, ty�v�enkasteja ja
salapoliisilaitostaan, rangaisten armahtamatta, mutta my�skin
ilkkumatta, k�rsien hiljaisuudessa sit� kohdanneet kostotoimenpiteet ja
t�ytt�en taisteluketjussaan syntyneet aukot. Ja samaan aikaan Ernest ja
toiset johtajat puuhasivat kumouksellisten voimain
uudelleenj�rjest�mist�. Ja sen yrityksen suurenmoisuuden voi k�sitt��,
kun ottaa huomioon[1]

[1] T�h�n p��ttyy Everhardin k�sikirjoitus. Se loppuu keskelle lausetta.


H�n n�ytt�� saaneen tiedon sotav�en tulosta, sill� h�n ehti ennen
pakoaan k�tke� k�sikirjoituksen varmaan paikkaan. Valitettavasti h�n
ei saanut el�� p��tt��kseen k�sikirjoituksensa, sill� silloin
varmaankin olisi saatu selko Ernest Everhardin mestauksesta, joka on
ollut salaper�isen� arvoituksena seitsem�n vuosisataa.

End of the Project Gutenberg EBook of Rautakorko, by Jack London

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTAKORKO ***

***** This file should be named 24848-8.txt or 24848-8.zip *****


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/4/8/4/24848/

Produced by Matti J�rvinen and PG Distributed Proofreaders.

Updated editions will replace the previous one--the old editions


will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE


PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free


distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm


electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm


electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be


used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"


or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived


from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted


with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm


License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this


electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,


performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing


access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any


money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm


electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right


of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a


defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied


warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of


electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the


assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive


Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit


501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.


Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:


Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg


Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide


spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating


charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we


have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make


any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic


works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm


concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed


editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,


including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.