This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Rautakorko
Vallankumousromaani
Language: Finnish
RAUTAKORKO
VALLANKUMOUSROMAANI
JACK LONDON
SUOMENNOS
ALKULAUSE.
_Anthony Meredith._
ENSIMM�INEN LUKU.
Minun kotkani.
Eip� ole ihme, ett� olen levoton. Min� mietin ja mietin enk� voi lakata
miettim�st�. Olen ollut el�m�n h�lin�ss� niin kauan, ett� rauha ja
hiljaisuus minua ahdistavat, eiv�tk� minun ajatukseni voi irtautua
tuosta kuoleman ja h�vityksen raivoisasta n�ytelm�st�, joka pian on
alkava. Korvissani kaikuvat ly�tyjen huudot, ja min� voin n�hd�,
niinkuin kerran ennen n�in, silvottua ja raastettua ihmislihaa, miten
sieluja revittiin irti ylv�ist� ja ihanista ihmisruumiista.[1] Sill�
lailla me poloiset inehmot saavutamme p��m��r�mme, pyrkien metelien ja
h�vityksen kautta rauhaan ja onneen t�ss� maailmassa.
�Hyv� on�, h�n sanoi, �ja suokaa minun sanoa ensiksikin, ett� olette
kaikki erehtyneet. Te ette tied� mit��n ty�v�enluokasta, ette yht��n
mit��n. Teid�n yhteiskuntaoppinne on yht� nurinkurista ja arvotonta kuin
koko ajatustapannekin.�
�Filosofeja.�
En aio kuvata koko iltaa, vaikka ilolla muistelen sen jokaista hetke�,
jokaista yksityiskohtaa niiden hetkien ajalta, jolloin tulin tuntemaan
Ernest Everhardin.
�Olen samaa maata kuin Texasin mies�, h�n sanoi. Ja huomattuaan, ett�
l�sn�olijat odottivat selityst�, h�n jatkoi: �N�hk��s missourilainen
tapaa sanoa: 'Otappa ja n�yt� minulle.' Mutta texasilainen sanoo:
'Paneppa se kouraani.' Josta voi p��tt��, ett� h�n ei ole ainakaan
metafyysikko.�
�Min� olen vallan ruhjottu�, virkkoi Ernest leppe�sti. �Mutta min� vain
en tied�, mik� minuun sattui. Teid�n on pantava se kouraani, herra
tohtori.�
�Te olette pitkin matkaa t�m�n illan aikana tunnustaneet, joko suoraan
my�nt�m�ll� tai tiet�m�tt�myytt� ilmaisevilla lausunnoillanne, ett� te
ette tunne ty�v�enluokkaa. Mutta teit� ei voi soimata siit�. Kuinka te
tiet�isittek��n mit��n ty�v�enluokasta? Te ette asu niill� tienoilla,
miss� ty�v�ki asuu. Te majailette yhdess� kapitalistien kanssa toisissa
kaupunginosissa. Ja miksi ei? Kapitalistithan ne maksavat teille palkan,
ruokkivat teid�t, viel�p� panevat teid�n p��llenne ne vaatteetkin, mitk�
teill� on yll�nne t�n� iltana. Ja te vuorostanne saarnaatte is�nnillenne
sellaista metafysiikkaa, mik� on erityisesti heille mieluista; ja se
erityisesti mieluinen laji on sellaista, mik� ei loukkaa vallitsevaa
yhteiskuntaj�rjestelm��.�
TOINEN LUKU
Haaste.
Sen verran sain h�nest� tiet�� ennen maatamenoa, ja pitk�n aikaa valvoin
vuoteellani muistutellen mieleeni h�nen ��nens� sointua. Pel�styin omia
ajatuksiani. H�n oli niin kovin erilainen kuin minun luokkaani kuuluvat
miehet; h�n oli niin omituinen ja niin voimakas. H�nen etev�mmyytens�
miellytti ja peloitti minua, ajatukseni harhailivat, ja vihdoin tapasin
itseni ajattelemasta h�nt� rakastajana ja puolisona. Min� olin aina
kuullut sanottavan, ett� miehen voima vet�� naiset vastustamattomasti
puoleensa; mutta h�n oli liian voimakas. �Ei, ei!� huudahdin. �Se on
mahdotonta, mielet�nt�.� Mutta aamulla her�tty�ni tunsin haluavani
tavata h�net uudestaan. Min� tahdoin n�hd� h�nen mestaroivan toisia,
kuulla sotaisen soinnin h�nen ��ness��n; n�hd� h�net kaikessa
varmuudessaan ja voimassaan, kun h�n paiskasi m�s�ksi toisten pehme�n
kohteliaisuuden ja ravisteli heid�n ummehtuneita ajatuksiaan. Mutta ent�
jos h�n vain kerskaili? K�ytt�en h�nen omaa sanamuotoaan, �se tehosi�,
se oli vaikuttavaa. Ja muutenkin sentapainen itsetietoisuus oli hauskaa
n�hd�. Se vaikutti kuulijaan kuin taistelun melske.
Is� kertoi nauraen, mit� tohtori Hammerfield oli sanonut Ernestist�: h�n
oli muka �ylti�p�inen nuori penikka, jonka pintapuoliset tiedot ovat
tehneet p�yhke�ksi�. Lis�ksi tohtori Hammerfield kielt�ytyi tapaamasta
Ernesti� vast'edes.
�Se on eri asia kuin luokkaviha�, vastasi h�n. �Ja, uskokaa minua, me
emme lietso luokkavihaa. Me sanomme, ett� luokkataistelu on
yhteiskunnallisen kehityksen laki. Me emme ole siit� vastuunalaisia. Me
emme ole luoneet luokkataistelua. Me ainoastaan selit�mme sit�, niinkuin
Newton selitti painolakia. Me selit�mme sit� etujen ristiriitaisuuden
luonnetta, mik� synnytt�� luokkataistelun.�
Piispa ny�kk�si.
�Hyv� on�, keskeytti piispa. �Eik� mik��n est� tuota jaotusta olemasta
sovinnollinen.�
�Ja siin� min� yhdyn teihin�, s�esti Ernest. �H�nen ei pit�isi olla
itsek�s, mutta sellaisena h�n tulee pysym��n, niin kauan kuin h�n el��
sellaisessa yhteiskunnassa, joka perustuu sian-siveysoppiin.�
[2] Historiassa ei ole kamalampia lehti� kuin ne, jotka kertovat lapsi-
ja naisorjain kohtelemisesta englantilaisissa tehtaissa
kahdeksannentoista vuosisadan loppupuolella v. a. Sellaisissa
teollisuushelveteiss� luotiin useat sen ajan suurimmista
omaisuuksista.
�Te ette tunne meit�, vastasin. �Me emme ole julmia emmek� petomaisia.�
H�n pudisti p��t��n. �En vaadi teit� todistamaan sit� minulle. Pyyd�n
teit� todistamaan sen itsellenne.�
�Min� k�sit�n, ett� teill� on rahaa tai teid�n is�ll�nne on, mik� muuten
on samantekev�. Rahat ovat sijoitetut Sierra Millsin
teollisuuslaitoksiin.�
�Eip� paljon mit��n�, h�n alkoi hitaasti, �muuta kuin ett� teid�n
pukunne, joka teill� nyt on yll�nne, on v��ryyden tahraama. Ruoka, mit�
te sy�tte, niinik��n. Pienten lasten ja aikamiehien veri tippuu teid�n
kattonne r�yst�ilt�. Min� voin ummistaa silm�ni ja kuulla sen tippuvan
tip, top, tip, top kaikkialla ymp�rill�ni.�
�Te ette ole kertonut koko juttua�, sanoin vakaumuksella. �Tai ehk�p� te
ette tunne koko asiaa. Kenties h�n oli r�yhke�.�
�Hyv� on�, lausui h�n leppe�sti, �ja min� neuvon, mist� h�net l�yd�tte.
Mutta minua peloittaa teid�n puolestanne ajatellessani, mihin kaikkeen
tuo Jacksonin k�si tulee teid�t johtamaan.�
Ja sitten sovittiin siit�, ett� sek� piispa ett� min� vastaisimme h�nen
haasteeseensa. He l�htiv�t pois yhdess�, j�tt�en minut hautomaan
mieless�ni sit� v��ryytt�, mik� oli tapahtunut minulle ja luokalleni.
Ernest Everhard oli raaka ja h�ik�ilem�t�n. Min� vihasin h�nt� ja
lohdutin itse�ni sill� ajatuksella, ett� h�n oli k�ytt�ytynyt niinkuin
voi odottaakin ty�v�enluokkaan kuuluvalta miehelt�.
KOLMAS LUKU.
Jacksonin k�si.
Min� en saanut h�nest� paljoakaan irti. H�n teki minuun typer�n ihmisen
vaikutuksen, mutta n�pp�ryys, mik� oli h�nelle ominaista h�nen
ty�skennelless��n toisella k�dell��n, j�rkytti minun k�sityst�ni h�nen
typeryydest��n. Se her�tti minussa uuden ajatuksen.
�Huolimattomuusko?� kysyin.
Se ainakin oli varma, ett� Jacksonin tila oli kurja. H�nen vaimonsa oli
kivulloinen, eik� h�n voinut ruokot�ill��n ja kaupustelullaan hankkia
perheen elantoon v�ltt�m�tt�mi� varoja. H�nell� oli osa vuokraa
maksamatta, ja vanhin poika, yksitoistavuotias pienokainen, oli alkanut
ty�skennell� tehtaassa.
�Mit� siin� oli oikeudella tekemist�?� h�n kysyi. �Te n�ette n�m�
kirjat.� Ja sit� sanoessaan h�n osoitti k�dell��n kirjal�j�� v�h�isen
konttorinsa sein�ll�. �Noita kirjoja lukemalla olen oppinut tiet�m��n,
ett� laki ja oikeus ovat kaksi vallan eri asiaa. Kysyk�� milt�
lakimiehelt� hyv�ns�. Te menette sunnuntaikouluun oppimaan, mik� on
oikeus. Mutta te menette noihin kirjoihin oppimaan -- lakia.�
Tuo pieni lakimies tuijotti minuun hetken, ja sotainen ilme h�visi h�nen
kasvoiltaan n�kym�tt�miin.
�Min� en arvele, min� tied�n sen�, kuului h�nen vastauksensa. �Ja ensin
min� luulin, ett� h�n tosiaankin voittaisi oikeudessa. Mutta siit� en
virkkanut mit��n vaimolleni. En tahtonut tuottaa h�nelle pettymyst�. H�n
oli jo muutenkin niin innostunut tuohon aiottuun virkistysmatkaan.�
H�n mietti pitk�n aikaa, ennenkuin vastasi. Sitten h�n loi levottoman
katseen ymp�rilleen ja sanoi:
�Sen t�hden, ett� minulla on hyv� vaimo ja kolme suloista lasta; siin�
koko juttu.�
�Sanokaa sit� siksi tai miksi tahansa. Varma vain on, ett� mies v�syy
ty�skennelty��n useampia tunteja p��ksytysten.�
�Kenen ohjeita?�
�Eik� kukaan heist� ollut oma is�nt�ns�, h�n sanoi. �He olivat kaikki
sidottuja tuohon armottomaan teollisuuskoneistoon. Ja surkeinta on se,
ett� he ovat siihen sidottuja syd�nsiteill��n. Lastensa t�hden --
nousevan polven, jota he vaistomaisesti suojelevat. Ja se vaisto on
voimakkaampi kuin mik��n siveysopin s��nt�. Minun is�ni! H�n valehteli,
varasti ja harjoitti kaikenlaista ep�rehellisyytt� saadakseen leip��
minulle ja veljilleni ja sisarilleni. H�n oli teollisuuskoneiston orja,
ja se koneisto n��nnytti h�net ja vihdoin tappoi.�
�En kokonaan�, h�n virkkoi. �Minua eiv�t tosin sido syd�men siteet.
Usein tunnen kiitollisuutta siit�, ettei minulla ole lapsia, vaikka
rakastankin lapsia. Ja jos menisin naimisiin, en uskaltaisi ajatellakaan
lapsia.�
�T�ss� juolahti mieleeni, ett� kun te nyt olette alkanut j�rkytt�� omaa
rauhaanne ja kun min� paraikaa teen loppua piispan mielenrauhasta, niin
siet�isi teid�n ottaa selkoa mrs Wicksonista ja mrs Pertonwaithesta.
Heid�n miehens�, kuten tied�tte, ovat tehtaan suurimpia osakkaita. Ja
n�m� naiset ovat niinkuin kaikki muutkin ihmiset koneeseen sidottuja,
mutta he ovat sidottuja istumaan sen huipulla.�
NELJ�S LUKU.
Koneen orjia.
�Mutta koska ette viel� ole kyllin parkittu, niin sanokaa minulle, mit�
te ajattelette t�st� nykyisest� toimituspolitiikasta.�
�Min� en ajattele siit� mit��n�, vastasi h�n nopeasti. �Ei saa hyppi�
aitojen yli, jos mielii menesty� sanomalehtialalla. Sen verran ainakin
olen oppinut.�
�Te ette ymm�rr� t�t� peli�. Totta kai se on hyv�, mik� p��ttyy hyvin,
n�ettek�s?�
Ja jos niin oli asian laita, silloin koko yhteiskunta oli valhetta. Min�
kauhistuin omia johtop��t�ksi�ni. Se oli liian kamalaa ollakseen totta.
Mutta olihan Jackson olemassa ja h�nen k�tens� ja veri, jota valui minun
vaatteistani ja oman kotini r�yst�ist�. Ja oli olemassa monta Jacksonia
-- satoja sellaisia yksist��n n�iss� tehtaissa, kuten Jackson itse oli
kertonut. Jacksonista en voinut p��st� erilleni.
VIIDES LUKU.
Philomathien klubi.
�Is�si on Philomath-klubin j�sen, joten sin� voit tulla. Siis tule ensi
tiistai-iltana. Min� lupaan, ett� siell� tulee olemaan hauskaa. Sinun
�skeinen yrityksesi ravistaa is�nti� ep�onnistui. Jos tulet, lupaan
ravistaa heit� sinunkin puolestasi. Min� panen heid�t ulisemaan niinkuin
sudet. Sin� ainoastaan koskettelit heid�n siveellisyytt��n. Milloin ei
ole kysymys muusta kuin heid�n moraalistaan, he tuntevat sit� vahvemmin
itsekyll�isyytens� ja etev�mmyytens�. Mutta min� k�yn kiinni heid�n
rahapusseihinsa. Ja se tulee j�rkytt�m��n heit� heid�n teeskentelev�n
luonteensa perustuksia my�ten. Jos tulet, saat n�hd� frakkipukuisen
luolaihmisen muristen kalvamassa luuta. Min� lupaan valmistaa suuret
naukujaiset ja sinulle tilaisuuden katsoa pedon sieluun.
�He ovat kutsuneet minut repi�kseen minut palasiksi. Se on miss
Brentwoodin keksint�. H�n huomaamattaan viittasi siihen kutsuessaan
minua. H�n on tarjonnut heille ennenkin sellaista hauskuutta. Heit�
huvittaa saada eteens� vilpitt�mi� ja kilttej� uudistusmiehi�. Miss
Brentwood arvelee, ett� min� olen leppe� kuin kissanpoika ja vakaa kuin
lehm�. Enk� kiell�, ett� annoin heille sellaisen k�sityksen itsest�ni.
H�n oli aluksi sangen ep�ilev�, kunnes tuli vakuutetuksi
vaarattomuudestani. Min� tulen saamaan sievoisen palkkion,
kaksisataaviisikymment� dollaria, kuten sopii miehelle, joka, vaikka
onkin kumousmies, on ollut ehdokkaana kuvern��rin vaalissa. Minun on
esiinnytt�v� frakissa. Se kuuluu asiaan. En ole koskaan ennen esiintynyt
sellaisessa puvussa. Pit�nee vuokrata sellainen jostakin. Mutta olisin
valmis tekem��n enemm�nkin saadakseni tilaisuuden esiinty�
Philomathissa.�
�H�n on minun!�
�Ja k�vi niin, ett� sen sijaan, ett� olisin tullut paratiisiin, jouduin
kauppapyyteiden kuivalle aavikolle. Tapasin pelkk�� typeryytt�
kaikkialla muualla paitsi liikealalla. Min� en tavannut ket��n, joka
olisi ollut jalo, puhdas ja innostunut, mutta sensijaan tapasinkin
monta, jotka olivat ehtineet pitk�lle m�d�nn�isyydess�. Min� l�ysin
��rimm�ist� itsekkyytt� ja syd�mett�myytt� sek� raakaa, m�ss��v��
materialismia.�
�Viisi miest�, h�n sanoi, �voi pit�� leiv�ss� tuhat ihmist�. Yksi mies
voi valmistaa pumpulikangasta kahdelle ja puolelle sadalle ihmiselle,
villakangasta kolmellesadalle ja kenki� tuhannelle. T�st� voisi tehd�
sen johtop��t�ksen, ett� kunnollisen yhteiskuntaj�rjestyksen vallitessa
meid�n aikamme sivistysihminen tulisi paljon paremmin toimeen kuin
luolaihminen. Mutta onko niin laita? Katsokaamme. Yhdysvalloissa el��
viisitoista miljoonaa[1] ihmist� k�yhyydess�; ja k�yhyydell� ymm�rret��n
t�ss� sellaisia olosuhteita, joissa ravinnon ja riitt�v�n suojan
puutteessa ei voida yll�pit�� edes tavallista ty�kyky�. Yhdysvalloissa
on t�n� p�iv�n�, huolimatta teid�n niin sanotuista ty�v�enlaeistanne,
kokonaista kolme miljoonaa alaik�ist� ty�l�ist�.[2] Kahdessatoista
vuodessa heid�n lukunsa on kasvanut kaksinkertaiseksi. Ja sivumennen
min� kysyn teilt�, te yhteiskunnan taloudenhoitajat, miksi ette
julkaisseet v:n 1910:n v�enlaskutilastoa? Ja vastaan teid�n puolestanne,
ett� te ette uskaltaneet. Ne kurjuuden numerot olisivat jouduttaneet
sit� vallankumousta, joka nyt tekee tuloaan.
Hetken aikaa Ernestin ��ni kaikui isossa salissa. Sitten kuului j�lleen
tuo k�he� sorina, ja toistakymment� miest� hyp�hti pystyyn pyyt�en
puheenvuoroa eversti Van Gilbertilt�. Min� huomasin, ett� miss
Brentwoodin hartiat nytk�hteliv�t suonenvedontapaisesti, ja minua
suututti, sill� otaksuin, ett� h�n nauroi Ernestille. Mutta pian
huomasin, ett� se olikin hermostunutta itkua. H�nt� kauhistutti se, ett�
h�n oli viskannut tuon kek�leen t�m�n siunatun Philomath-klubin
keskelle.
�Mit� teihin tulee�, h�n jatkoi k��ntyen eversti Van Gilbertin puoleen,
�te ette ole vastannut mihink��n, mit� min� sanoin. Te olette ainoastaan
tehnyt muutamia kiihkoisia ja saivartelevia huomautuksia minun
mielentilastani. Se saattaa k�yd� p�ins� teid�n ammatissanne, mutta
minulle te ette voi puhua tuolla tavalla. Min� en ole ty�mies, joka
tulee teilt� lakki kourassa pyyt�m��n palkankoroitusta tai suojelusta
sit� konetta vastaan, jolla h�n ty�skentelee. Totuuden saivarteleminen
ei k�y p�ins�, kun olette minun kanssani puheissa. S��st�k�� se siksi
kuin tulette tekemisiin palkkaorjienne kanssa. Ne eiv�t uskalla
vastustaa teit� sen t�hden, ett� te pitelette k�siss�nne heid�n
leip��ns� ja s�rvint�ns�, viel�p� heid�n henke�ns�kin.
T�m� kamala l�ylytys oli liian ankara miss Brentwoodin hermoille. H�nen
hysteerinen tilansa k�vi siet�m�tt�m�ksi, ja h�net talutettiin ulos
salista itkien ja nauraen. Ja se tapahtuikin hyviss� ajoin, sill� viel�
pahempaa oli tulossa.
Eversti Van Gilbert vallan unohti, ett� h�n oli puheenjohtaja ja ett�
kohteliaisuus olisi vaatinut h�nt� my�nt�m��n toisille puheenvuoroja.
H�n kavahti seisaalleen, huitoi k�si��n ja kadotti tunnetun puhetaitonsa
ja mielenmalttinsa, s�ttien Ernesti� h�nen nuoruudestaan ja kansan
yllytt�misest� sek� vimmatusti parjaten ty�v�enluokkaa, sen
saamattomuutta ja sen arvottomuutta.
�En ole el�ess�ni tavannut toista, jota olisi niin vaikea saada pysym��n
asiassa kuin teit�, aloitti Ernest vastauksensa t�h�n hy�kk�ykseen.
�Minun nuoruudellani ei ole mit��n tekemist� sen kanssa, mit� olen
tuonut esille. Ei liioin ty�v�enluokan arvottomuudella. Min� syytin
kapitalistiluokkaa yhteiskuntatalouden huonosta hoitamisesta. Te ette
ole vastannut. Te ette ole yritt�nytk��n vastata. Miksi? Senk� t�hden,
ett� teill� ei ole mit��n vastattavaa? Te olette koko t�m�n seurueen
puhemies. Jokainen l�sn�olija, paitsi min�, odottaa vastausta teid�n
huuliltanne. Ja he odottavat sit� teilt� sen t�hden, ett� heill�
itsell��n ei ole vastausta. Mit� minuun tulee, niin, kuten jo sanoin,
min� tied�n, ett� te ette ole ainoastaan kykenem�t�n vastaamaan, vaan
ett� ette haluakaan vastata.�
�Te ette voi p��st� meid�n k�sist�mme. Totta kyll�, te olette lukenut
historianne oikein. Sekin on totta, ett� ty�mies on kautta historian
k�sitt�m�n ajan ollut liejussa. Ja se niinik��n on varmaa, ett� niin
kauan kuin teik�l�isill� ja teid�n j�lkel�isill�nne on valta, ty�mies
tulee olemaan liejussa. Min� my�nn�n sen. Min� my�nn�n kaiken sen, mit�
te olette sanonut. Voima tulee aina olemaan m��r��j�n�, niinkuin se aina
on ollutkin. Se on luokkain v�list� taistelua. Samoinkuin teid�n
luokkanne kukisti vanhan l��nitysaateliston, samoin tulee meid�n
luokkamme, ty�v�enluokka, kukistamaan teid�n valtanne. Jos te luette
biologiaa ja yhteiskuntatiedett� yht� tarkkaavaisesti kuin luette
historiaa, niin huomaatte, ett� se, mit� min� olen kuvannut, tulee
v�ltt�m�tt�m�sti tapahtumaan. Kysymys on ainoastaan ajasta --
ehdottomasti varmaa on, ett� teid�n luokkanne tulee kukistumaan. Ja se
tapahtuu voimalla. Me ty�l�iset olemme toistaneet tuota sanaa, kunnes se
on kokonaan juurtunut meid�n mieliimme. Voima. Se on kuninkaallinen
sana.�
KUUDES LUKU.
Pahaenteisi� varjoja.
Er��n� iltana, kun me olimme yhdess� Ernestin kanssa, is� palasi kotiin
suuttuneena -- filosofisesti suuttuneena. H�n antoi harvoin
suuttumuksensa p��st� valloilleen. Se oli aina hillitty�, ja h�n tapasi
sanoa sit� j�nnitykseksi. Saattoi oitis huomata, ett� h�n todellakin oli
j�nnityksiss��n astuessaan huoneeseen.
�Min� panen veikkaa, ett� tied�n, mist� teit� nuhdeltiin�, sanoi Ernest.
�Niin teittekin�, my�nteli is�. �Mutta min� en voinut uskoa sit�. Muuten
siit� saan lis�todistuksia kirjaani.�
�Juuri niin puheli vanha Wilcox. Ja kaiken muun lis�ksi h�n sanoi, ett�
se osoittaa huonoa makua, on kokonaan hy�dyt�nt� eik� ole sopusoinnussa
yliopiston traditsionien ja tapojen kanssa. H�n sanoi paljon muutakin
samanlaista, enk� min� voinut naulata h�nt� mihink��n erikoiseen
kohtaan. Tein kuitenkin tuon teht�v�n h�nelle sangen kiusalliseksi, eik�
h�n voinut muuta kuin toistaa sanojaan ja vakuutella, miten suuresti h�n
kunnioitti minua ja miten koko maailma kunnioittaa minua tiedemiehen�.
Se ei ollut mieluinen teht�v� h�nelle. Min� saatoin n�hd�, ett� h�n ei
pit�nyt siit�.�
[1] T�m� kirja ilmestyi sin� vuonna nimell� �Economics and Education�
(Talous ja kasvatus). Siin� k�sitell��n sangen asiallisella tavalla
sit� tosiasiaa, ett� koululaitos kokonaisuudessaan palveli
kapitalistiluokan tarkoituksia, juurruttamalla opiskelevan nuorison
mieliin kapitalistiluokalle edullisia k�sityksi�. Kirja her�tti
suurta huomiota, ja pian oligarkia pani sen takavarikkoon.
�Hyv� on�, sanoi Ernest. �Te aiotte kulkea piispa Morehousen j�lki� ja
samanlaista kohtaloa kohti kuin h�n. Ja teist� molemmista tulee
k�yh�list�l�isi�, ennenkuin olette p��sseet kokeilunne perille.�
�En min�, h�n naurahti. �Minut saatetaan mestata tai salaa murhauttaa,
mutta minua ei koskaan ristiinnaulita. Min� seison siksi kiinte�ll� ja
varmalla maaper�ll�.�
�Mutta miksi sin� sitten saatat piispan ristille? Eth�n kielt�ne, ett�
se on sinun syysi?�
�Sen t�hden, ett� min� en ole puhdas, jalo sielu�, kuului vastaus. �Sen
t�hden, ett� olen itsek�s. Sen t�hden, ett� rakastan sinua, ja muinaisen
Ruthin lailla sinun sukusi on minunkin sukuni. Ja mit� piispaan tulee,
h�nell� ei ole tyt�rt�. Ja sit�paitsi h�nenkin ty�ns�, niin v�h�p�t�inen
kuin se lieneekin, tulee olemaan jonkinlaisena apuna vallankumouksessa.�
Min� en voinut olla samaa mielt� Ernestin kanssa. Tunsin hyvin piispa
Morehousen jalon luonteen enk� mitenk��n voinut ymm�rt�� sit�, ett�
h�nen ��nens� korotettuna oikeuden puolesta saisi aikaan niin mit�tt�m�n
v�h�n. Mutta minullepa eiv�t el�m�n tylyt tosiasiat olleetkaan siin�
m��rin selvinneet kuin Ernestille. H�n n�ki selv�sti, miten v�h�n
piispan jalo sielu tulisi merkitsem��n tulevien merkillisten tapausten
aikana.
Joku aika sen j�lkeen Ernest kertoi minulle hyv�n� uutisena, ett�
hallitus oli h�nelle tarjonnut Yhdysvaltain ty�asiamiehen virkaa. Min�
riemuitsin. Palkka oli verrattain suuri, ja se tulisi t�ydellisesti
turvaamaan meid�n avioliittomme. Sit� paitsi se oli Ernestin
mielenmukainen toimi, ja sen lis�ksi min� olin ylpe� h�nen rakkaudestaan
ja ajattelin, ett� t�m� tarjous tehtiin h�nelle tunnustuksena h�nen
kykenev�isyydest��n.
�Is�ni oli hyv� ihminen�, sanoi h�n kerran minulle. �H�nell� oli hyv�
syd�n, mutta kurja el�m� raastoi sen pilalle. H�nen is�nt�ns� tekiv�t
h�nest� kesyn luontokappaleen. H�nen siet�isi olla elossa nyt niinkuin
sinunkin is�si. H�nell� oli luja ruumiinrakenne, mutta kone ruhjoi h�net
ja vihdoin surmasi. Ajattelehan. H�n sortui is�ntiens� voitonhimon
uhrina. H�nen syd�nverens� muutettiin herkulliseksi juhlaillalliseksi
tai jalokivikoristukseksi tai muuksi sellaiseksi, mik� tuotti jotakin
nautintoa elosteleville joutilaille, h�nen is�nnilleen, noille
p��pedoille.�
SEITSEM�S LUKU.
Piispan n�ky.
I. P. H.[1] piti sin� iltana kokousta San Franciscossa. T�m� kokous oli
kutsuttu pohtimaan kysymyst� yleisest� siveett�myydest� ja sen
parannuskeinoista. Piispa Morehouse toimi puheenjohtajana. H�n n�ytti
hyvin hermostuneelta istuessaan puhujalavalla. H�nen vierell�ns�
istuivat piispa Dickinson, H. H. Jones, Kalifornian yliopiston
siveysopillisen tiedekunnan esimies, mrs. W. W. Hurd, kuuluisa
hyv�ntekev�isyysseurojen j�rjest�j�, Philip Ward, yht� kuuluisa
filantrooppi sek� useita v�hemm�n huomattuja suuruuksia siveellisyyden
ja hyv�ntekev�isyyden alalla. Piispa Morehouse nousi sivuuttaen
tavanmukaiset kohteliaisuudet ja alkoi puhua:
[1] Ei ole s�ilynyt asiapapereita, joista voisi saada selville, mit� nuo
alkukirjaimet merkitsev�t.
�En tiet�nyt, mit� varten palatsit on tehty, mutta nyt olen l�yt�nyt
tarkoituksen niillekin. Kirkon palatsien tulisi olla sairaaloita ja
kasvatuslaitoksia niit� varten, jotka ovat uupuneet tiepuoleen ja ovat
hukkumaisillaan.�
[1] Oscar Wilde, joka oli 19:nnen vuosisadan suurimpia sanan mestareita.
Ernest nauroi koleaa naurua, kun h�n oli p��ssyt tungoksesta kadulle.
Syd�meni oli pakahtua.
�Ei yht��n sanaa kaikesta siit�, mit� h�n sanoi, tule painettavaksi.
Sin� olet unohtanut toimittajat. Heh�n nostavat palkkansa silt�
politiikalta, mit� he ajavat. He eiv�t uskalla painattaa mit��n
sellaista, mik� j�rkytt�� olevia oloja. Piispan puhe oli tuima hy�kk�ys
vallassaolevaa siveellisyytt� vastaan. Se oli kerettil�isen puhetta. He
taluttivat h�net pois puhujalavalta, jotta h�n ei enn�tt�isi lausua
useampia kerettil�isyyksi�. Sanomalehdet tulevat pesem��n puhtaaksi
h�nen kerettil�isyytens� ��nett�myyden unhotuksella. Yhdysvaltain
sanomalehdist�? Se on loiskasvi, joka lihoo kapitalistiluokan
maaper�ss�. Sen teht�v�n� on palvella vallitsevaa j�rjestyst�
muovaamalla yleist� mielipidett� sille edulliseksi, ja se tekee hyvin
teht�v�ns�.
KAHDEKSAS LUKU.
Koneens�rkij�t.
�Se mit� teille itsellenne j�� puhdasta�, keskeytti Ernest, �on kai
jokseenkin yht� paljon kuin palkkanne liikkeenhoitajana, jos
rautatieyhti� omistaisi teid�n louhoksenne�.
�Miks'eiv�t?�
Mr Asmunsen ny�kk�si.
�Toisten kustannuksella?�
Ei vastausta.
�Kyll�, aivan niin, paitsi ett� meill� ei ole mit��n sit� vastaan, ett�
toiset voittavat, kunhan vain eiv�t harjoita kiskomista.�
[1] Ensimm�inen suuri trusti, joka oli miespolven ajan toisten edell�.
�Ja miksi ei?� h�n kysyi. �Miksi emme voisi palata siihen aikaan,
jolloin t�m� meid�n tasavaltamme perustettiin? Te olette puhunut paljon
totta, mr Everhard, niin t�yke�sti kuin olettekin sen tehnyt. Mutta
t�ss� meid�n kesken puhukaamme suoraa kielt�. Ottakaamme pois naamarimme
ja tunnustakaamme, ett� mr Everhard puhuu totta. Aivan oikein, me
pikkukapitalistit etsimme voittoa, jonka trustit uhkaavat meilt�
riist��. Totta on, ett� haluamme hajoittaa trustit, jotta saisimme pit��
voittomme. Ja miksi emme voisi sit� tehd�? Miksi emme? Min� tahdon
tiet��.�
Mr Calvin ei vastannut.
�Lausukaa mielipiteenne�, kehoitti Ernest.
Ernest hymyili.
�Mist� johtuu, ettemme ole koskaan kuulleet tuosta laista?� kysyi is�,
ja min� saatoin huomata, ett� se todellakin oli h�nelle uutta.
�Kahdesta syyst�, sanoi Ernest. �Ensiksi, sen sovelluttaminen ei ole
t�h�n saakka ollut tarpeellista. Ja toiseksi, t�m� laki kiid�tettiin
kongressin ja senaatin l�pi salavihkaa, melkein ilman mit��n
keskustelua. Tietystik��n sanomalehdet eiv�t hiiskuneet asiasta mit��n.
Mutta me sosialistit tiesimme sen. Meid�n sanomalehdiss�mme kerrottiin
siit�, mutta teh�n ette koskaan lue meid�n lehti�mme.�
�Mutta meid�n maamme salli sen�, vastasi Ernest. �Ja mit� tulee minun
haaveilemiseeni� -- h�n otti taskustaan pienen lehtisen -- �sanokaahan,
n�ytt��k� t�m� haaveelta�.
YHDEKS�S LUKU.
Haaveilijan matematiikkaa.
�Te sanotte, ett� min� haaveilen. Hyv� on. Min� esit�n teille
haaveitteni matematiikan; ja jo etuk�teen haastan teid�t osoittamaan,
miss� suhteessa minun laskuni eiv�t pid� paikkaansa. Tulen osoittamaan,
miksi kapitalistisen j�rjestelm�n kukistuminen on v�ltt�m�t�n. Mutta
malttakaa mielenne, jos teist� alussa tuntuu, ett� poikkean asiasta.
�Ja juuri n�ill� aakkosilla, joita olen niin juurta jaksain k�sitellyt,
aion h�mm�stytt�� teid�t�, vastasi Ernest. �Niiss� se ydin piilee. Ja
min� h�mm�styt�n teid�t heti paikalla. Kas n�in.
�Mutta te ette voi s�rke� koneita�, vastasi Ernest. �Te ette voi py�rt��
takaisin kehityksen virtaa. Teit� vastassa on kaksi suurta valtaa,
joista kumpainenkin on voimakkaampi kuin teid�n keskiluokkanne. Suuret
kapitalistit, trustit lyhyesti sanottuna, eiv�t salli teid�n k��nty�
takaisin. Ne eiv�t salli teid�n s�rke� koneita. Ja viel� suurempi ja
mahtavampi kuin trustit on ty�v�ki. Se ei anna teid�n s�rke� koneita.
Maailman omistus samoin kuin koneidenkin lep�� trustien ja ty�v�en
k�siss�. Siin� on taistelun rintama. Kumpainenkaan puoli ei halua
koneiden h�vitt�mist�. Mutta kumpainenkin puoli tahtoo omistaa koneet.
Eik� keskiluokalla t�ss� taistelussa ole mit��n paikkaa. Keskiluokka on
k��pi� kahden j�ttil�isen v�liss�. Ettek� te huomaa, keskiluokan
poloiset j�senet, ett� olette myllynkivien v�liss� ja ett� jauhaminen jo
on t�ydess� k�ynniss�.
�N�yt�n teille sitten jotakin, mik� ei ole unelma�, virkkoi Ernest. �Ja
sit� 'jotakin' min� sanon oligarkiaksi. Te sanotte sit� plutokratiaksi,
rahavallaksi. Mutta me molemmat tarkoitamme samaa asiaa, nim.
suurkapitalisteja ja trusteja. Tarkastakaamme kenen k�siss� valta on
t�n� p�iv�n�. Ja sit� varten meid�n on pidett�v� silm�ll� yhteiskuntamme
luokkajaoitusta.
Py�rremyrskyss�.
Kun is� tuli vakuutetuksi siit�, ett� kirja oli todellakin julistettu
kielletyksi, koetti h�n saada sen tiedon sanomalehtiin; mutta h�nen
lehtien toimituksille osoittamansa kirjeet j�iv�t huomioonottamatta.
Er��ss� sosialistien kokouksessa, miss� oli saapuvilla lukuisia
sanomalehdenkertojia, is� p��tti k�ytt�� tilaisuutta hyv�kseen. H�n
nousi ja esitti kirjansa vaiheet, kertoen miten viranomaiset olivat sen
kaikessa hiljaisuudessa h�vitt�neet. Seuraavana p�iv�n�, kun
sanomalehdet tulivat, h�n ensin nauroi, mutta sitten suuttui ankarammin
kuin tavallisesti. Lehdet n�et eiv�t puhuneet kirjasta halkaistua sanaa,
mutta sen sijaan v��risteliv�t h�nen esiintymisens�. H�nen puheensa
varsinaisesta aineesta ei edes mainittu, mutta sen sijaan kerrottiin
n�ille lehdille ominaisella tavalla, miten h�n oli pit�nyt ulvovan
anarkistisen puheen. Kertomus oli oivallinen kyh�ys. Er��n kohdan siit�
muistan hyvin. Is� oli k�ytt�nyt sanamuotoa �yhteiskunnallinen kumous�.
Mutta sanomalehden uutisessa j�tettiin pois sana �yhteiskunnallinen�.
Kertomus l�hetettiin kautta koko maan Associated Pressin s�hk�sanomilla,
her�tt�en kaikkialla verratonta h�mm�styst�. Is� leimattiin siin�
nihilistiksi ja anarkistiksi, ja er��ss� pilakuvassa, joka ilmestyi
miltei kaikissa huomattavimmissa sanomalehdiss�, h�net esitettiin
punainen lippu k�dess��n ja per�ss��n joukko pitk�tukkaisia
villinn�k�isi� miehi�, joilla oli k�siss��n tulisoihtuja, puukkoja ja
pommeja.
YHDESTOISTA LUKU.
Merkillinen seikkailu.
Olin pannut merkille, ett� aina kun h�n tuolla tavoin kehuskeli
Ernesti�, oli joku onnettomuus tapahtunut.
Is�ss�ni mahtoi olla aika lailla seikkailijan verta. H�n n�et k�sitti
meid�n onnettomuutemme jonkinlaisena seikkailuna. H�ness� ei voinut
huomata suuttumusta eik� edes katkeruutta. H�ness� oli liian paljon
ajattelijaa, ja h�n oli liian yksinkertainen el�m�ntavoiltaan
kaivatakseen mukavuutta, mist� meid�n nyt oli luovuttava. Niinp� kun me
sitten muutimme asumaan Market-streetin etel�puolella olevaan
k�yh�list�nkaupunginosaan San Franciscossa, h�n antautui t�h�n
seikkailuun oikealla lapsen hartaudella ja innostuksella, johon liittyi
tavattoman �lyn ter�v� n�k� ja taju. H�n ei koskaan kangistunut
mielelt��n. H�nell� ei ollut v��ri� arvok�sityksi�. Sovinnaiset tai
totunnaiset arvot eiv�t koskaan olleet h�nen edess��n mink��n arvoisia.
Ainoat arvot, mit� h�n tunnusti, olivat matemaattisia ja tieteellisi�
tosiasioita. Minun is�ni oli suurisuuntainen mies. Muutamissa suhteissa
h�n oli viel� suurempi kuin Ernest, jota suurempaa en ole tavannut.
Kun h�n sanoi minua suloiseksi metafyysikokseen, niin min� sanoin h�nt�
kuolemattomaksi materialistikseni. Ja niin me rakastimme ja olimme
onnellisia; ja min� annoin h�nelle anteeksi h�nen materialisminsa h�nen
suurenmoisen ty�ns� t�hden, johon h�n ryhtyi toivomatta siit� sielulleen
voittoa, ja sen t�hden, ett� h�n oli niin vaatimaton.
Mutta oli h�n ylpe�kin. Kuinka h�n olisi saattanut olla kotka olematta
ylpe�? H�nen vakaumuksensa mukaan rajoitettu, kuolevainen el�m�n siru,
joka tuntee itsens� Jumalan kaltaiseksi, on enemm�n kuin Jumala. Siten
h�n ylisti sit�, mit� h�n sanoi kuolevaisuudeksi. H�n lausui mielell��n
s�keit� er��st� runoelmasta. H�n ei ollut koskaan n�hnyt sit� runoa
kokonaisuudessaan eik� tiet�nyt, kuka sen oli sepitt�nyt. Liit�n sen
t�h�n, koska se on omansa kuvaamaan h�nen el�m�nk�sityst��n. Sill�
kuinka voisi ihminen, joka lausuu t�m�n runon v�reilev�ll�, hehkuvalla
��nell� ja haltioissaan, kuinka voisi sellainen ihminen olla pelkk�
kuoleva tomu, harhaileva voima, haihtuva muoto?
Sukujen syntym�tt�m�in
soi veri pyyteineen
niin myrskyten mun sielussain
kuin koski tyrskyp�in.
Se sammuttaa voi helvetin,
sill' olen *mies* -- en jokaisin
vain soluin, mit' on ruumiissain,
vaan mies my�s sielultain.
Ma olen herra piirin maan,
kun viittaan, mua totellaan...
Janoa, kaipuut' inehmoin
ma lient�� tahdon ja my�s voin.
Jumala, tyhjennetty�in
eloni maljan -- varmaan ei
y� ikuisuuden pitk�ks k�y:
ma rauhan unta n��n.
KAHDESTOISTA LUKU.
Piispa.
Mutta pian selvisi asian oikea laita. Er��n� p�iv�n� piispa katosi. H�n
ei ollut ilmoittanut l�hd�st��n kenellek��n; ja kun p�iv� p�iv�n j�lkeen
kului eik� piispaa kuulunut, levisi huhu, joka tiesi, ett� h�n oli
tilap�isess� mielenh�iri�ss� tehnyt itsemurhan. Mutta se otaksuma h�visi
kohta, kun saatiin tiet��, ett� h�n oli myynyt koko omaisuutensa --
kaupungissa olevan palatsinsa, maatilansa, joka sijaitsi Menlo Parkissa,
taulukokoelmansa, viel�p� kuuluisan kirjastonsakin. N�ytti varmalta,
ett� h�n oli j�rjest�nyt kaikki asiansa ennen l�ht���n.
N�m� tapahtumat sattuivat samaan aikaan kuin kova onni runteli meit�; ja
vasta sen j�lkeen kuin olimme kerinneet kunnolla sijoittautua uusiin
oloihimme, meille ilmaantui tilaisuus seurata piispan hommia. Ja pian
selvisi kaikki. Er��n� iltana h�m�riss� pist�ydyin vastap��t� olevaan
lihakauppaan ostamaan paistia Ernestille illalliseksi.
Min� ojensin k�teni. H�n pudisti sit�, mutta h�nen k�tens� tuntui
hervottomalta. H�n selvitti kurkkuaan h�mmennyksiss��n, ja min� saatoin
n�hd�, miten hiki alkoi valua h�nen otsaltaan. Selv�sti n�ki, ett� h�n
oli pahasti pel�stynyt.
N�ytti silt�, kuin h�n olisi ollut murtumaisillaan, mutta jo samassa h�n
hillitsi itsens�.
Min� kysyin, miten pitki� ty�p�ivi� h�n tekee, johon h�n vastasi sen
riippuvan vuodenajoista.
�Teid�n t�ytyy kai hyvin tarkoin katsoa, miten k�yt�tte ansionne�, min�
huomautin.
Ja silti kuvastui h�nen kasvoillaan tuska, sen maailman tuska, miss� h�n
nyt eli ja vaikutti. H�n n�ki nyt el�m�n kaikessa raakuudessaan, aivan
toisenlaisena kuin ennen tutkiessaan sit� vain kirjastossaan painetuista
kirjoista.
�Min� m�in taloni�, h�n sanoi, �ja kaiken muunkin omaisuuteni. Olin
selvill� siit�, ett� minun t�ytyi se tehd� salaa, sill� muuten he
olisivat ottaneet minulta kaiken. Se olisi ollut kamalaa. N�in� aikoina
usein ihmettelen, miten ��rett�m�n paljon perunoita tai leip�� tai lihaa
tai hiili� saattaa ostaa parilla-, kolmellasadalla tuhannella
dollarilla.� H�n k��ntyi Ernestiin. �Te olette oikeassa, nuori mies. Ty�
nauttii h�mm�stytt�v�n alhaista palkkaa. Min� en ole koko elinaikanani
tehnyt ty�t�, lukuunottamatta fariseuksille pidettyj� kaunopuheisia
saarnoja -- luulin saarnaavani evankeliumia -- ja kuitenkin minulla oli
puolen miljoonan dollarin omaisuus. En tiet�nyt oikeastaan, mit� puoli
miljoonaa dollaria merkitsee, ennenkuin sain selville, miten paljon
leip��, voita, lihaa ja hiili� sill� voi saada. Ja samalla kertaa
minulle selvisi enemm�nkin. Min� k�sitin, ett� kaikki nuo leiv�t, voit,
lihat ja hiilet olivat minun ja ett� min� en ollut ty�skennellyt niit�
saadakseni. Silloin minulle selvisi, ett� joku toinen oli ne ty�ll��n
tehnyt ja ett� ne oli h�nelt� ry�stetty. Ja kun saavuin k�yhien pariin,
niin l�ysin ne, joilta tuo omaisuus oli ry�stetty ja jotka olivat
n�liss��n ja kurjuudessa sen t�hden, ett� heilt� oli ry�stetty.�
�Rahatko? Min� olen niit� tallettanut useaan eri pankkiin eri nimill�.
Niit� ei voida milloinkaan minulta ottaa, sill� kukaan ei niit� l�yd�.
Ja se on niin hyv�� tuo raha. Sill� voi saada niin paljon ruokaa. En
koskaan ennen ole tiet�nyt, mihin raha kelpaa.�
KOLMASTOISTA LUKU.
Yleislakko.
Koko keskiluokka ei ollut viel� h�vinnyt. Sen roteva luuranko oli viel�
j�ljell�, mutta se oli vailla voimaa. Ne pikkutehtailijat ja kauppiaat,
joita viel� oli j�ljell�, olivat t�ydellisesti plutokratian armoilla.
Heill� ei ollut omintakeista taloudellista tai poliittista kantaa. Ja
kun plutokratia antoi viittauksen, niin he oitis vetiv�t pois
ilmoituksensa Hearstin lehdist�.
�Ja huutava hulluus siin� on se, ett� olemme niin saamattomia, ett�
moiset kaistap��t todellakin hoitavat meid�n asioitamme�, lausui Ernest.
�He ovat tehneet meille mahdolliseksi myyd� enemm�n ulkomaille, joka
merkitsee, ett� saamme tyyty� sit� v�hemp��n t��ll� kotonamme.�
NELJ�STOISTA LUKU.
Lopun alkua.
�Te pid�tte liian kiirett�, vastasi O'Connor. �Te ette tunne kaikkia
keinoja. Toistakin tiet� voi p��st�. Me tied�mme, mihin ryhdymme. Me
olemme kyll�styneet lakkoihin. Ne ovat hakanneet meid�t niiss�
pataluhaksi. Mutta luulen, ett� meid�n ei tarvitse koskaan en�� kutsua
v�ke�mme lakkoon.�
O'Connor nauroi ja pudisti p��t��n. �Sen verran voin teille sanoa, ett�
me emme ole olleet nukuksissa. Emmek� me uneksi nytk��n.�
�Jos te ette uskalla sanoa, mink�lainen se teid�n keinonne on, niin min�
sanon sen teille.� Ernestin veri kiehui. �Te aiotte ryhty� saaliin
jaolle. Te olette tehneet sopimuksen vihollisen kanssa, niin tottavie
olettekin. Te olette myyneet ty�v�en asian, koko ty�v�en. Te per��nnytte
valjuina raukkoina taistelutantereelta.�
�Ja te ette v�lit� pennin edest� siit�, mik� on parasta kaikille muille
ty�l�isille. Te potkitte ne ojaan.�
�Min� en sano mit��n�, vastasi O'Connor, �muuta kuin ett� min� olen
konety�miesten liiton presidentti ja ett� minun velvollisuuteni on
valvoa niiden miesten etua, joita min� edustan, siin� kaikki�.
�Mutta jos oligarkia pysyy vallassa�, kysyin h�nelt� sin� iltana, �mihin
joutuvat silloin ne suurenmoiset ylij��m�t, jotka lankeavat sen osalle
joka vuosi?�
�N�it� kaikkia oligarkit tekev�t sen t�hden, ett� he eiv�t voi olla
niit� tekem�tt�. N�m� suurenmoiset laitokset ovat se muoto, mihin heid�n
liikevoittojensa kuluttaminen pukeutuu, aivan samoin kuin Egyptin
hallitseva luokka muinaisuudessa kulutti kansalta riistetyn ty�n
ylij��m�n temppelien ja pyramidien rakentamiseen. Oligarkkien aikana
tulevat kukoistamaan, ei pappiss��ty, vaan taiteilijain luokka. Ja
porvarillisen kauppiasluokan tilalla tulevat olemaan ty�v�enkastit. Ja
alimmaisena viruu n�ivettyen, n�lk�� n�hden ja m�d�ten rahvas, v�est�n
suuri enemmist�. Ja lopuksi, ken tiet�� milloin, rahvas nousee
kurjuudestaan. Ty�v�enkastit ja oligarkia romahtavat maahan. Ja sitten
vihdoin, niin monen monituisen vuosisadan kuluttua, tulee rahvaanmiehen
p�iv�. Min� luulin n�kev�ni sen p�iv�n, mutta nyt tied�n, etten tule
sit� koskaan n�kem��n.�
H�n viiv�hti, katsoi minuun ja sitten lis�si:
VIIDESTOISTA LUKU.
Viimeiset p�iv�t.
KUUDESTOISTA LUKU.
Loppu.
Min� olisin voinut Ernestin kanssa olla onnellinen miss� tahansa, ja kun
is� niin hyvin viihtyi n�iss� uusissa oloissa, t�ydensi se minun omaa
onneani.
�Kun olin pieni poika�, sanoi is�, �olin sangen utelias. Halusin saada
selville, miksi mikin on olemassa ja miten se on syntynyt. Siit� johtuu,
ett� minusta tuli luonnontutkija. Olen t�n� p�iv�n� yht� utelias kuin
lapsenakin, ja uteliaisuus se juuri onkin, mik� tekee el�m�n el�misen
arvoiseksi.�
�Wickson katsoi minuun ter�v�sti, kun min� suljin h�nen vaunujensa ovea,
ja mutisi: 'Kas, saakeli.' Juuri ne sanat h�n lausui. H�nen kasvonsa
lehahtivat punaisiksi, ja h�n unohti antaa minulle juomarahaa. Mutta h�n
varmaankin tointui pian h�mm�styksest��n, sill� h�nen vaununsa olivat
kulkeneet tuskin viitt�kymment� askelta, kun ne jo k��ntyiv�t ymp�ri ja
tulivat takaisin. H�n kumartui ulos ovesta.
�'Kas vain, professori', h�n sanoi, 't�m� menee jo liian pitk�lle. Mit�
voin tehd� teid�n hyv�ksenne?'
Is� pys�htyi.
�Mit� saattoi h�n sanoa? H�n ei sanonut mit��n. Mutta min� sanoin:
'Toivon, ett� olette onnellinen.' H�n katsoi minuun uteliaana. 'Sanokaa
minulle, oletteko onnellinen?' kysyin.
�H�n k�ski kuskin ajaa ja kirosi julmasti menness��n. Eih�n h�n antanut
minulle edes kymment� sentti�, jopa sitten kotia ja osakkeita. Siin� sen
nyt n�et, rakkaani, ett� is�si katupojanel�m� ei ole vailla
pettymyksi�.�
SEITSEM�STOISTA LUKU.
Punainen vaippa.
�On tekeill� jotakin muuta�, kuului vastaus. �Ja siin� syy, miksi
sotilaat ovat saapuvilla.�
Vaikka h�n oli mieheni, ei minulle annettu lupaa k�yd� h�nt� katsomassa.
Kun ilmoitin, kuka olin, vangittiin minut oitis. Ja samaan aikaan
vangittiin kaikki sosialistiset kongressimiehet Washingtonissa, niiden
joukossa onneton Simpson, joka sairasti lavantautia ollen vuoteen omana
hotellissaan.
[1] Avis Everhard piti varmana, ett� t�m� kertomus tulisi h�nen
aikalaistensa luettavaksi, ja siksi h�n j�tt�� mainitsematta tuon
valtiopetosjutun p��t�ksen. Monta muuta samanlaista h�mment�v��
poisheittoa on huomattavana k�sikirjoituksessa. Viisikymment�kaksi
sosialistista kongressimiest� vedettiin oikeuteen, ja kaikki
todistettiin syyllisiksi. Kumma kyll�, yht��n ei tuomittu kuolemaan.
Everhard ja yksitoista muuta, niiden joukossa Theodore Donnelson ja
Matthew Kent, tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Toiset
nelj�kymment� saivat vankeutta 30--45 vuoteen, jotavastoin Arthur
Simpson, jonka mainittiin r�j�hdyksen aikana olleen ankarasti
sairaana, sai ainoastaan 15 vuotta. Kerrotaan, ett� h�n kuoli
yksin�isess� vankilassa n�lk��n, ja t�m�n tylyn kohtelun sanotaan
johtuneen h�nen lannistumattomasta uppiniskaisuudestaan sek� siit�
tulisesta ja hillitsem�tt�m�st� vihasta, mit� h�n tunsi kaikkia
kohtaan, jotka olivat sortajain palveluksessa. H�n kuoli Cabanasissa
Kubassa, miss� kolme h�nen toveriansa oli vankeudessa. N�m�
viisikymment�kaksi sosialistista kongressimiest� oli hajoitettu
erin�isiin sotalinnoituksiin ymp�ri Yhdysvaltoja. Sitenp� Du Bois ja
Woods olivat Porto Ricossa, kun taas Everhardia ja Merryweatheria
s�ilytettiin San Franciscon lahdessa sijaitsevalla
Alcatraz-nimisell� saarella, jota jo pitk�t ajat sit� ennen oli
k�ytetty sotavankilana.
KAHDEKSASTOISTA LUKU.
Sonoman siimeksess�.
Mutta h�n oli nyt poissa, eik� h�nen tilansa mennyt perint�n� h�nen
lapsilleenkaan. Sen omisti nyt -- ei kukaan muu kuin mr Wickson, jonka
omaisuutta olivat Sonoma-vuoren it�iset ja pohjoiset rinteet, ulottuen
Spreckelsien tiluksista aina Bennett-laaksoon saakka. H�n oli muuttanut
sen peurapuistoksi, jossa n�it� otuksia suurissa laumoissa parveili
tuhansia acreja k�sitt�v�ll� alueella. N�iden maiden entiset omistajat
oli h��detty tiloiltaan. Valtion omistama aistiviallisten koti oli
niinik��n saanut v�isty� peurojen tielt�.
Kyll� siin� sai kavuta, ennenkuin p��stiin puron uomaan, jota pitkin
jatkoimme matkaa sadan jalan verran ja saavuimme ison aukon kohdalle.
Hevin ei huomannut mit��n, mik� olisi osoittanut tuon aukon
olemassaoloa, eik� se liioin ollutkaan aivan jokap�iv�inen aukko. Me
ry�mimme tiuhasti toisiinsa kietoutuneiden mets�ruusupensaitten l�pi
aukon suulle, josta saattoi kurkistaa vihre�n lehdik�n l�pi parisataa
jalkaa pitk��n ja leve��n ja satakunta jalkaa syv��n luolaan. T�m� luola
lienee saanut alkunsa jonkun maanmullistuksen kautta, ja sitten vesi oli
uurtanut sen nykyiseen muotoonsa. Sen sein�m�t ja pohjat olivat kokonaan
kasvien peitossa, hienosta sammalesta j�ttil�ism�isiin punapuihin ja
douglas-kuusiin asti.
YHDEKS�STOISTA LUKU.
Muodonvaihdos.
N�ihin aikoihin is�ni katosi. H�nen kirjeens�, jotka olivat aina ennen
saapuneet s��nn�llisesti, lakkasivat kokonaan tulemasta. H�nt� ei en��
n�kynyt eik� kuulunut meid�n asunnossamme Pell-kadulla. Meid�n toverimme
etsiv�t h�nt� kaikkialta. Salaisten j�rjest�jemme avulla me etsimme
kaikki vankilat. H�n oli kadonnut, aivan kuin maa olisi h�net niellyt,
eik� t�h�n p�iv��n asti h�nest� ole saatu mit��n vihi�.[1]
�Min� vain halusin, ett� te n�kisitte kuka olen�, kuului h�nen ��nens�
pime�ss�. �Muistanetteko viel� Dallasin, tehtaanjohtajan?�
KAHDESKYMMENES LUKU.
Kadonnut oligarkki.
Se oli j�nnitt�v� hetki. Mutta minun ��neni oli vallan outo, eik� h�n
voinut huomata sen s�vyss� mit��n tuttua. Ruokailu jatkui. Min� puhelin
paljon ja innostuneesti, kuten saattaa puhua sankaruuden palvoja, ja
h�nh�n oli minun sankarini. Min� kohosin innostuksen ja hartauden
huipulle, ja ennenkuin h�n huomasikaan, olin kietonut k�sivarteni h�nen
kaulaansa ja suutelin h�nt� huulille. H�n piti minua k�sivarren matkan
p��ss� itsest��n ja katseli kummastellen ja h�mm�styneen�. Miehet
tervehtiv�t h�nt� ��nekk��ll� naurulla ja riensiv�t antamaan h�nelle
asianmukaista selityst�. Alussa h�n ep�ili. H�n tarkasteli minua
tiukasti ja oli jo puolittain varma, kun taasen pudisti p��t��n eik�
ottanut uskoakseen. Eik� h�n tunnustanut minua omaksi uskolliseksi
vaimokseen, ennenkuin olin muuttunut entiseksi Avis Everhardiksi ja
kuiskannut h�nen korvaansa salaisuuksia, joita eiv�t tunteneet muut
paitsi h�n ja Avis Everhard.
�Sin� olet minun Avisini�, h�n sanoi, �ja samalla sin� olet joku
toinenkin. Sinussa on kaksi naista, ja sent�hden sin� olet minun
haaremini. Mutta v�h�tp� siit�; me olemme pelastetut. Sill� jos meille
k�y Yhdysvalloissa olo liian kuumaksi, niin mit�p�s me siit� huolimme,
sill� voinhan min� saada Turkissa kansalaisoikeudet.�[1]
Min� en ollut yht� tyyni. Min� olin viel� aloittelija taidossa, mit�
tarvitaan t�llaisissa tilaisuuksissa, jos mieli pysy� tyynen�. My�hemmin
kansainv�lisen� vakoojana toimiessani olisin sellaisessa tapauksessa
esiintynyt v�hemm�n k�mpel�sti, se on varma. Miten ollakaan, min�
kavahdin seisaalleni ja p��stin h�t�huudon.
YHDESKOLMATTA LUKU.
KAHDESKOLMATTA LUKU.
Chicagon kommuuni.
Monta asiaa tulisi tapahtumaan samaan aikaan kuin sovittu merkki olisi
annettu. Kanadalaiset ja meksikolaiset patriootit, jotka olivat paljon
voimakkaammat kuin Rautakorko osasi aavistaakaan, tulisivat noudattamaan
meid�n menettelytapaamme. Naistovereitten toimeksi oli annettu meid�n
salaisissa kirjapainoissamme painettujen julistusten ripustaminen
julkisille paikoille. Niiden tovereitten, jotka olivat korkeammissa
asemissa Rautakoron palveluksessa, oli m��r� koettaa saada aikaan
h�mminki� ja vallattomuutta kaikkialla, varsinkin virastoissa.
Palkkasoturiston keskuudessa oli tuhansia meid�n tovereitamme. Heid�n
teht�v�kseen oli m��r�tty varastohuoneitten r�j�hdytt�minen ja koko
sotakoneiston arimpien paikkojen h�tyytt�minen. Palkkasoturiston ja
ty�v�enkastien kaupungeissa oli suunniteltu toimeenpantavaksi
samanlaisia h�iri�it�.
Twentieth Century[1] l�hti New Yorkista kello kuusi illalla, ollen sen
m��r� saapua Chicagoon seuraavana aamuna kello seitsem�n. Mutta se ei
liikkunut varsinaisella vauhdillaan t�n� y�n�. Me kuljimme er��n toisen
junan per�ss�. Matkustajain joukossa siin� Pullmanissa, miss� minulla
oli paikkani, oli toveri Hartman, joka kuten min�kin oli Rautakoron
palveluksessa. H�n se kertoi minulle tuosta junasta, joka kulki meid�n
edell�mme. Se oli t�ydellisesti meid�n junamme kaltainen, paitsi ett�
siin� ei ollut yht��n matkustajaa. Tarkoitus oli, ett� t�m� tyhj� juna
joutuisi uhriksi, jos yritett�isiin r�j�hdytt�� ilmaan meid�n junaamme.
Muuten junassa oli ainoastaan muutamia matkustajia -- meid�n
vaunussammekaan ei enemp�� kuin kymmenkunta.
[1] T�m� oli maailman nopein, eritt�in kuuluisa juna siihen aikaan.
(Twentieth Century = Kahdeskymmenes vuosisata.)
�Sotilasjunatko?�
�Sit� min� juuri arvelinkin�, h�n mutisi. �Ne j�ttiv�t pois matkasta
tuon yksityisvaunun oitis, kun sanomalehdet saapuivat.�
�Minulta on puuttunut varmuus�, h�n sanoi, �enk� min� ole puhunut siit�
kenellek��n. Olen ty�skennellyt viikkokausia p��st�kseni selville, mutta
varmuutta en ole saanut. Varokaa Knowltonia. Min� ep�ilen h�nt�. H�n
tuntee useiden meid�n piilopaikkojemme salaisuudet. H�nell� on k�dess��n
satojen meik�l�isten henki, ja min� luulen, ett� h�n on petturi. Minulla
ei tosin ole t�lle luulolleni mit��n sitovia todistuksia. Mutta minusta
tuntuu, ett� huomasin h�ness� muutoksen joku aika sitten. On olemassa
vaara, ett� h�n on myynyt meid�t tai aikoo myyd�. Min� olen melkein
varma siit�. Min� en hiiskuisi sanaakaan kenellek��n t�st� ep�luulosta,
jollei minusta tuntuisi, etten p��se Chicagosta el�v�n�. Pit�k��
silm�ll� Knowltonia. Pankaa h�net satimeen. Ottakaa selko. Min� en tied�
sen enemp��. Se on vain mielijohde, jonka totuuden perille minun ei ole
onnistunut p��st�.� Me olimme juuri astumassa katuk�yt�v�lle.
�Muistakaa�, Hartman lopetti totisena. �Pit�k�� silm�ll� Knowltonia.�
Hartman oli mieliss��n. �Hyvin tehty! Hyvin tehty!� toisti h�n useat
kerrat kuiskaten. �K�yh�list� saa t�n��n opetuksen, mutta se antaa
my�skin omasta puolestaan.�
�Toveri�, sanoin.
KOLMASKOLMATTA LUKU.
Kadotuksen kansa.
Min� saatoin n�hd�, ett� h�nen k�tens� liikkuivat nopeasti. Ja kun h�n
palasi minun luokseni, valui hike� h�nen otsaltaan.
Kaikki alkoi k�yd� nopeasti t�m�n j�lkeen. Toisella puolen katua, jonkun
matkan p��ss�, saatoin n�hd� p�it� pilkist�v�n esiin er��n ison
rakennuksen ikkunoista. Min� olin juuri ilmaissut t�m�n huomioni
Hartmanille, kun yht'�kki� liekki ja savupilvet peittiv�t sen osan
rakennusta, mist� p��t olivat pilkist�neet esille, ja ilmaa t�risytti
r�j�hdys. Paikoin rakennuksen sein�m�in pintakivitys s�rkyi, paljastaen
sen alla olevan rautaisen kehyksen. Oitis senj�lkeen tapahtui
samanlainen ilmi� vastap��t� olevassa rakennuksessa. R�j�hdysten v�lill�
me saatoimme kuulla automaattisten revolverien ja kiv��rien pauketta.
Muutamia minuutteja kesti t�t� puolittain ilmassa k�yty� taistelua,
sitten se taukosi. Oli varma, ett� meid�n tovereitamme oli toisessa
rakennuksessa, palkkasotureita toisessa ja ett� he taistelivat yli
kadun. Mutta me emme voineet p��tt��, miss� rakennuksessa mikin puolue
majaili.
Min� jouduin hurjan liikkeen keskelle. Kaikki minun ymp�rill�ni oli yht�
ja samaa sekamelskaa. Minut oli temmannut mukaansa h�vitt�v� virta, joka
kuljetti minua ties mihin. Raitis ilma hiveli kasvojani. Vaikka olin
py�rryksiss� ja ylen v�synyt, saatoin sent��n tuntea, miten v�kev�
k�sivarsi tarttui minuun vy�t�isist� ja vuoroin kantaen, vuoroin
raahaten kuljetti minua. Vain heikosti saatoin itse auttaa kantajaani.
Edess�ni saatoin n�hd� miehen takin selk�myst�n liikkuvan. Se oli halki
niskasta liepeeseen saakka pitkin selk�saumaa, ja halkeama avautui ja
sulkeutui s��nn�llisesti miehen liikkuessa. T�m� ilmi� valtasi huomioni
hetkeksi, samalla kuin tajuntani v�hitellen palasi. Min� tunsin poskiani
ja nen��ni kirvelev�n ja verta valuvan kasvoilleni. Hattuni oli
h�vinnyt. Tukkani oli irrallaan ja valui hartioilleni, ja p��nahkan
kirveleminen johti mieleeni, ett� joku oli porttik�yt�v�ss� ollessamme
vet�nyt minua tukasta. Rintaani ja k�sivarsiani pakotti kymmenist�
paikoista.
H�n oli parroittunut ja likainen, mutta vihdoin min� tunsin h�net siksi
rotevaksi nuorukaiseksi, joka oli oleskellut jonkun aikaa meid�n
kanssamme Glen Ellenin piilopirtiss� kolme vuotta sitten. H�n teki
minulle Rautakoron salapoliisin salaisen merkin siten osoittaakseen,
ett� h�nkin oli tuon j�rjest�n palveluksessa.
�Min� saatan teid�t t�st� heti turvaan, kun siihen tarjoutuu tilaisuus�,
vakuutteli h�n. �Mutta koettakaa pysy� jaloillanne. �lk�� kompastuko
�lk��k� langetko, jos henkenne on teille kallis.�
Heti kun surma oli hiukan harventanut tungosta, Garthwaite, joka yh�
piteli minua k�dest�, johti pienen joukon j�ljellej��neit� er��n
konttorirakennuksen avaraan porttik�yt�v��n. Siell� k�yt�v�n per�ll�
meit� ahdisti ovia vasten huohottaen tungeksiva, heng�stynyt ihmislauma.
Me j�imme hetkeksi t�h�n asentoon voimatta hievahtaa paikoiltamme.
Ja pian alkoi se, mit� h�n oli odottanut. Sotav�ki teurasti ihmisi�
armottomasti. Alussa me olimme kovassa puristuksessa, mutta sik�li kuin
tappamista jatkui keveni painekin. Kuolleet ja kuolevat vaipuivat maahan
tehden tilaa. Garthwaite asetti suunsa minun korvaani ja huusi, mutta
tuossa peloittavassa h�lin�ss� min� en voinut kuulla, mit� h�n sanoi.
H�n ei odottanut. H�n tarttui minuun kiinni ja heitti minut kumoon.
Seuraavassa tuokiossa h�n raastoi kuolevan naisen minun p��lleni ja
ry�mi itse viereeni, osaksi p��lleni. Meid�n p��llemme alkoi kasaantua
l�jitt�in kuolleitten ruumiita, ja niiden p��ll� kiipeiliv�t nelinkontin
ja voihkivat henkiin j��neet. Mutta siit�kin tuli loppu, ja vallalle
p��si puolittainen hiljaisuus, jota h�iritsiv�t korahdukset ja
voivotukset sek� tukehtuvain ��nn�hdykset.
�Ent�s te?�
�Oo, min� menen naimisiin�, vastasin kevyesti, �ja p��sen siten t�st�
kaikesta�.
Min� olin mukana kolme p�iv�� Chicagon kommuunissa, ja sen sek� tuon
teurastuksen suurenmoisuudesta voi saada jonkinlaisen k�sityksen, kun
sanon, ett� koko sen ajan kuluessa en n�hnyt oikeastaan mit��n muuta
kuin kadotuksen kansan teurastusta ja pilvenpiirt�j�in v�list�
taistelua. En todellakaan n�hnyt yht��n meik�l�isten tekem��
sankarity�t�. Min� kyll� saatoin kuulla heid�n miinojensa ja pommiensa
r�j�hdykset sek� n�hd� heid�n sytytt�miens� talojen savupatsaat, mutta
en sen enemp��. Kuitenkin n�in yhden ilmassa suoritetun teon, ja se oli
meid�n tovereittemme j�rjest�m� ilmapallohy�kk�ys linnoituksia vastaan.
Se tapahtui toisena p�iv�n�. Nuo kolme kapinallista rykmentti� oli
tuhottu linnoituksissa viimeiseen mieheen asti. Linnoitukset olivat
t�ynn� sotav�ke�, tuuli oli suotuisa, ja niin purjehtivat meid�n
ilmapallomme er��st� kaupungissa sijaitsevasta konttorirakennuksesta.
�Minun on niin n�lk�, ett� s�isin vaikka pieni� kivi�, lis�si h�n.
Samassa h�n hyp�hti yl�s ja alkoi kiskoa kive� irti kadusta. H�n nosti
sit� ja paiskasi sill� rikki takana olevan myym�l�n ikkunan.
NELJ�SKOLMATTA LUKU.
Painajainen.
VIIDESKOLMATTA LUKU.
Terroristit.
Vasta sen j�lkeen kuin me Ernestin kanssa olimme palanneet New Yorkiin,
useiden viikkojen kuluttua, saatoimme t�ydellisesti k�sitt�� sen iskun,
mik� oli kohdannut asiaamme. Tilanne oli katkera ja verinen. Monin
paikoin ymp�ri maata orjat olivat nousseet kapinaan ja veril�ylyj� pantu
toimeen. Marttyyrien luku kohosi ennenkuulumattomiin. Lukemattomia
mestauksia pantiin kaikkialla t�yt�nt��n. Vuoristot ja er�maat olivat
t�ynn� henkipattoja ja pakolaisia, joita armottomasti vainottiin. Meid�n
omat piilopaikkamme olivat t�ynn� tovereita, joiden kiinniottamisesta
oli luvattu runsaita palkintoja. Rautakoron urkkijain toimesta joutuivat
monet piilopaikkamme sotav�en k�siin.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.F.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org