The Project Gutenberg EBook of Seitsem�n veljest�, by Aleksis Kivi This eBook is for the use of anyone anywhere

at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net Title: Seitsem�n veljest� Kertomus Author: Aleksis Kivi Release Date: April 7, 2004 [EBook #11940] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEITSEM�N VELJEST� ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders

SEITSEM�N VELJEST� Kertomus Kirj. ALEKSIS KIVI 1890. _Seitsem�n veljest�_ ilmestyi ensimm�isen kerran v. 1870 nelj�n� vihkona, yhten� niteen� 1873.

ENSIMM�INEN LUKU Jukolan talo, etel�isess� H�meess�, seisoo er��n m�en pohjaisella rinteell�, liki Toukolan kyl��. Sen l�heisin ymp�rist� on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli h�vi��n mennyt, aaltoili ter�inen vilja. Peltojen alla on niittu, apila�yr�inen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heini�, ennenkuin joutui laitumeksi kyl�n karjalle. Muutoin on talolla avaria metsi�, soita ja er�maita, jotka, t�m�n tilustan ensimm�isen perustajan

oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon k�ydess� entisin� aikoina. Silloinpa Jukolan is�nt�, pit�en enemm�n huolta j�lkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman mets�n ja sai sill� keinolla seitsem�n vertaa enemm�n kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean j�ljet olivat jo kadonneet h�nen piirist�ns� ja tuuhea mets� kasvanut sijaan.--Ja t�m� on niiden seitsem�n veljen koto, joiden el�m�nvaiheita t�ss� nyt k�yn kertoilemaan. Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heist� Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ik� on kaksikymment� ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heist�, on tuskin n�hnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heill� on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka viel� on kovin lyhyt. Pisin heist� kaikista on Aapo, ehk� ei suinkaan hartevin. T�m� j�lkimm�inen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden t�hden. Omituisuus, joka heit� kaikkia yhteisesti merkitsee, on heid�n ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silm��n pist�v�. Heid�n is��ns�, joka oli ankaran innokas mets�mies, kohtasi h�nen parhaassa i�ss��n �kisti surma, kun h�n tappeli �ke�n karhun kanssa. Molemmat silloin, niin mets�n kontio kuin mies, l�yttiin kuolleina, toinen toisensa rinnalla maaten verisell� tanterella. Pahoin oli mies haavoitettu, mutta pedonkin sek� kurkku ett� kylki n�htiin puukon viilt�m�n� ja h�nen rintansa kiv��rin tuiman luodin l�vist�m�n�. Niin lopetti p�iv�ns� roteva mies, joka oli kaatanut enemm�n kuin viisikymment� karhua.--Mutta n�iden mets�retkiens� kautta l�i h�n laimin ty�n ja toimen talossansa, joka v�hitellen, ilman esimiehen johtoa, joutui rappiolle. Eiv�t kyenneet h�nen poikansakaan kynt��n ja kylv��n; sill� olivatpa he perineet is�lt�ns� saman voimallisen innon mets�-otusten pyynt��n. He rakentelivat satimia, loukkuja, ansaita ja teerentarhoja surmaksi linnuille ja j�niksille. Niin viettiv�t he poikuutensa ajat, kunnes rupesivat k�sittelem��n tuliluikkua ja rohkenivat l�hesty� otsoa korvessa. �iti kyll� koetti sek� nuhteilla ett� kurilla saattaa heit� ty�h�n ja ahkeruuteen, mutta heid�n uppiniskaisuutensa oli j�ykk� vastus kaikille h�nen yrityksillens�. Oli h�n muutoin kelpo vaimo; tunnettu oli h�nen suora ja vilpit�n, ehk� hieman jyrkk� mielens�. Kelpo mies oli my�s h�nen veljens�, poikien oiva eno, joka nuoruudessaan oli uljaana merimiehen� purjehtinut kaukaiset meret, n�hnyt monta kansaa ja kaupunkia; mutta n�k�ns�p� kadotti h�n viimein, k�yden umpisokeaksi, ja vietti ik�ns� pime�t p�iv�t Jukolan talossa. H�n silloin usein, veistellen tunteensa viittauksen mukaan kauhoja, lusikoita, kirvesvarsia, kurikkoja ja muita huoneessa tarpeellisia kaluja, kertoili sisarensa pojille tarinoita ja merkillisi� asioita sek� omasta maasta ett� vieraista valtakunnista, kertoili my�s ihmeit� ja tapauksia raamatusta. N�it� h�nen jutelmiansa kuultelivat pojat kaikella hartaudella ja painoivat lujasti muistoonsa. Mutta yht� mieluisasti eiv�t he kuullelleetkaan �itins� k�skyj� ja nuhteita, vaan olivatpa kovakorvaisia vallan, huolimatta monestakaan pieksi�is-l�ylyst�. Useinpa kyll�, huomatessaan selk�saunan l�hestyv�n, vilkasi veliparvi karkutielle, saattaen t�m�n kautta sek� �itillens� ett� muille murhetta ja kiusaa, ja sill� omaa asiaansa pahentaen. T�ss� olkoon kerrottu er�s tapaus veljesten lapsuudesta. He tiesiv�t

kototalonsa riihen alla kananpes�n, jonka omistaja oli er�s eukko, kutsuttu �M�nnist�n muoriksi�; sill� h�nen pieni m�kkins� seisoi m�nnist�ss� l�hell� Jukolaa. Johtui kerran veljesten mieleen paistetut munat, ja p��ttiv�t he lopulta riist�� pes�n ja l�hte� mets��n nauttimaan saaliistansa. He t�yttiv�t my�s p��t�ksens�, tyhjensiv�t pes�n ja l�ksiv�t yksimielisesti mets��n, kuusi veljest�; Eero py�ri silloin viel� �itins� jalkain juurella. Mutta koska he ehtiv�t er��lle solisevalle ojalle pime�ss� kuusistossa, rakensivat he valkean �yr��lle, k��riv�t munat ryysyihin, kastoivat ne veteen ja panivat paistumaan kihisev��n tuhkaan. Ja kun herkut olivat viimein kypsyneet, s�iv�t he maittavan atrian ja astelivat siit� tyytyv�isin� kotiansa taas. Mutta kotom�elle ehditty�, kohtasi heit� hirmumyrsky; sill� olipa jo heid�n tekonsa tullut ilmi. M�nnist�n muori �rhenteli ja riehui, ja kiivaalla katsannolla kiirehti veljeksi� vastaan heid�n �itins�, k�dess� vinkuva ruoska. Mutta eiv�tp� mielineetk��n pojat k�yd� kohden tuota vihuria, vaan k��ntyiv�t takaisin ja pakenivat j�lleen metsien turvaan, huolimatta �itins� huudoista. Meni nyt p�iv�, meni viel� toinen, mutta karkureita ei kuulunut; ja t�m� heid�n viipymisens� saattoi �itin lopulta kovin levottomaksi; ja vihansa muuttui pian murheeksi ja s��lin kyyneleiksi. H�n l�ksi heit� etsim��n, etsi mets�t ristiin rastiin, mutta l�yt�m�tt� lapsiansa. Saipa asia yh� kamalamman muodon ja vaati viimein kruununmiehi� k�ym��n asiaan k�siksi. Sana saatettiin jahtivoudille, joka viipym�tt� kokoonkutsui koko Toukolan kyl�n ja sen ymp�rist�n. Ja nyt l�ksi joukko sek� nuoria ett� vanhoja, naisia niinkuin miehi�kin, jahtivoudin johtamana, pitk�n� rivin� urkkimaan ymp�ri mets��. Ensimm�isen� p�iv�n� etsiv�t he l�heisimmill� tienoilla, mutta ilman toivottua seurausta; toisena p�iv�n� siirtyiv�t he kauemmas, ja koska astuivat korkealle m�elle, n�kiv�t he et��lt� er��n suon partaalta sinisen savupatsaan kiertoilevan yl�s ilmaan. Tarkasti merkitsiv�t he suunnan, josta savu suitsusi, ja sit� kohden jatkoivat he retkens� taas. Viimein likemmin jouduttuansa kuulivat he ��nen, joka lauloi seuraavalla tavalla: �Elettiinp� ennenkin, Vaikk' ojan takan' oltiin, Ojapuita poltettiin Ja ojast' oltta juotiin�. Silloinpa Jukolan em�nt�, kuultuansa laulun, ilahtui suuresti; sill� h�n tunsi sen poikansa Juhanin ��neksi. Ja kumahteli usein mets� tulinuijan paukkeesta; josta kaikesta etsij�t nyt varmaan havaitsivat l�hestyv�ns� karkulaisten leiri�. Siit� antoi jahtivouti k�skyn piiritt�m��n pojat ja sitten heit� l�henem��n hiljaisuudessa, mutta pys�ym��n kuitenkin matkan p��h�n heid�n majapaikastansa. Tapahtui niinkuin h�n k�ski. Ja koska joukko, piiritt�in veljekset kaikin puolin, oli heit� likeynyt noin viisikymment� askelta, seisahtui se silloin; ja ilmestyi nyt seuraava n�ky: Rakettu oli kiven juurelle havuista pieni koiju, jonka ovella makasi Juhani sammaleisella sijalla, katsellen yl�s pilviin ja lauleskellen. Kaksi, kolme sylt�� koijusta loimotti iloinen valkea, ja sen hiilist�ss� korventeli Simeoni ansalla pyytty� teere� p�iv�lliseksi. Aapo ja Timo no'etuilla kasvoilla--sill� olivatpa he �skett�in olleet tonttusilla--paistelivat nauriita kuumassa tuhassa. Pienen saviropakon partaalla istui ��net�nn� Lauri, tehden savikukkoja, h�rki� ja uljaita varsoja; ja oli h�nell� heit� jo aika rivi kuivamassa sammaleisen hirren kyljell�. Mutta tulinuijaa paukutteli Tuomas: sylki maakivelle vahtoisen syljen, asetti siihen tulisen hiilen,

ja t�m�n p��lle viskasi h�n kaikin voimin toisen kiven, ja jyske, usein tuima kuin tavallinen kiv��rin paukaus, kajahti ymp�rille, ja nokinen savu kivien v�list� py�r�hteli ilmaan. JUHANI. Elettiinp� ennenkin, Vaikk' ojan takan' oltiin... Mutta peijakas meid�n kuitenkin viimein t��ll� perii. Se on niinkuin k�dess�, te mullisaukon pojat. AAPO. Senh�n min� kohta sanoin k�ydess�mme j�niksen passiin. Voi meit� hulluja! Sissit ja mustalaiset t�ll� tavalla r�hm�stelk��t ilmi-taivaan alla. TIMO. Jumalan taivas kuitenkin. AAPO. Asua t��ll� susien ja karhujen kanssa. TUOMAS. Ja Jumalan kanssa. JUHANI. Oikein, Tuomas! Jumalan ja h�nen enkeleins� kanssa. Ah! jos nyt taitaisimme katsoa autuaan sielun ja ruumiin silm�ll�, niin selv�stip� n�kisimme, kuinka koko joukko suojelevia siipi-enkeli� on meid�n piiritt�nyt ja kuinka itse Jumala harmaana �ij�n� istuu vallan keskell�mme t�ss� kuin armahin is�. SIMEONI. Mutta mit� aattelee nyt �itiparka? TUOMAS. H�n mielisi peitota meit� paistikkaiksi, koska vaan kynsiins� joutuisimme. JUHANI. Ai poika, saisimmepa saunan! TUOMAS. Saunan, saunan! JUHANI. Kipin�itsev�n saunan! Niin, kyll�s sen tied�t. AAPO. Se viimeinkin on saatavamme. SIMEONI. Hyvin tietysti. Sent�hden on parasta menn� ottamaan se sauna ja p��st� kerran n�ist� h�rk�p�ivist�. JUHANI. H�rk� ei juuri k�yskelekk��n vapaa-ehtoisesti teuraspenkkiin, veikkoseni. AAPO. Mit� jaarittelet, poika? Talvi l�hestyy ja meille ei annettukaan syntyiss�mme turkkia niskaan. SIMEONI. Ei siis muuta kuin kotia mars! ja tulla l�ylytetyksi ja syyst� kyll�, syyst� kyll�. JUHANI. S��styk��n, veljet, s��styk��n selk�mme viel� kuitenkin muutamat vuorokaudet. Emmeh�n tied� mit� pelastus-keinoa Jumala meille keksii viel� menness� parin kolmen p�iv�n. Niin, t��ll�, t��ll� pyllyilk��mme viel�: tuossa p�iv�mme, tuon kantosen valkean ymp�rill�, ja y�mme havuisessa koijussa, r�h�tellen rinnakkain riviss� kuin em�n naskit pahnoilla.--Mutta mit� sanot sin�, Lauri pokko, siell� savilaukussa? Mit�? K�ymmek� koreasti pieksi�is-l�ylyyn?

LAURI. Ollaanhan t��ll� viel�. JUHANI. Senh�n min�kin parhaaksi harkitsen. Juuri niin!--Mutta onpa sinulla siell� karjaa oikein aika lailla. TUOMAS. On sek� karjaa ett� siipi-el�imi� sill� pojalla. JUHANI. Huikea liuta. Tulispa sinusta oikein kukkomaakari. TUOMAS. Oikein fl��t�l�. JUHANI. Oivallinen fl��t�l�.--Mik� ryss�nkukla sielt� nyt taasen heltii kynsist�si? LAURI. T�m� on vaan tuommoinen pikkuinen poika. JUHANI. Kas tuota nallikkaa! TUOMAS. Tekee poikia kuin mies. JUHANI. Poikia kuin tervaskannon p�it�; ja ruokkii kuin mies sek� pojat ett� karjat.--Mutta veljet, veljet, jouduttakaa jo p�iv�llinen p�yt��n; sill� mahani rupee motkottamaan. Pane mujua, pane kiehuvaa mujua tuon nauriin paistavalle kyljelle tuossa.--Kenenp� on vuoro l�hte� nauriita varkaisin? SIMEONI. Minunpa on taasen k�yminen synnin ty�h�n. JUHANI. Henkemme piteiksi t�ytyy meid�n hieman nypistell� toisen omasta. Jos t�m� on synti�, niin on se niit� pienimpi� kuin tehd��n t�ss� matoisessa maassa. Ja katso, jos kuolen ilman muuta synninmerkki� kirjassani, niin eih�n tuo pieni variksenjalka minua juuri est�isi p��sem�st� v�h�n parempaan el�m��n. Siit� oikeasta h��salista minua piankin n��s�tt�isi ulos, sen m� kyll� luulen, mutta ainahan annettaisi pojalle siell� jokin ovenvartijan virka, ja sekin olisi hirmuisesti lysti�.--Niin, uskokaamme niin, ja ottakaamme suruttomasti mit� kerralla kupuumme mahtuu. AAPO. Mutta katsonpa jo parhaaksi ett� heit�mme Kuokkalan naurismaan ja etsimme itsellemme toisen. V�hentyminen p�iv� p�iv�lt� saattaa pian omistajan vartioimaan maatansa y�t ja p�iv�t. JAHTIVOUTI. Ei yht��n surua siit� juonesta en��, poikaset, ei yht��n. No no, miksi h�t�ilette? Katsokaa: joukko suojelevia enkeli� on teid�n piiritt�nyt aivan sukkelasti. Niin haasteli vouti veljeksille, jotka pahoin pelj�stynein� rynk�siv�t yl�s ja kaapasivat juoksemaan mik� minnekkin, mutta huomasivat pian kauhistuen tiens� teljetyksi kaikkialta. Silloin lausui taasen vouti: �apajassahan olette, luikkarit, koreasti apajassa, josta ette p��se ennenkuin on teit� hieman suomustettu muistoksi, pieneksi muistoksi teille, mitk� jalkajuonet olette meille saattaneet, luikkarit. T�nne, muori, koivun-oksallanne, ja antakaat heille oikein l�mp�isest� kourasta. Jos niin, ett� kohtaisitte vastakyntt�, niin onpa t�ss� teille apumuijia�. Seurasi nyt kuritus �itin k�dest�, k�yden miehest� mieheen yli koko poikaparven; ja kova oli Kuokkalan korvessa r�hin�. Kiivaasti kyll� k�yttikin vitsaansa muori, mutta jahtivouti vakuutti heid�n kuitenkin saaneen liian liepe�n saunan.

Mutta koska t�m� viimeinen toimi oli tehty, l�ksiv�t he kukin kotiansa, niin my�s �iti poikinensa. Kaiken tien h�n pauhasi ja toreli karkulaisia; eik� viel� heid�n kotia tultuansakaan lakannut myrsky. Viel�p� rakentaessaan pojillensa atriaa laukkutuolille metel�itsi eukko, uhaten heit� uudella pieksi�is-saunalla. Mutta n�hty��n, mill� n�l�n ahneudella he iskiv�t hampain leip��n ja silakkaan, k��nsi h�n kasvonsa heist�, pyhk�isten salaa kyyneleen ruskealta, karhealta poskeltansa. Niin p��ttyi poikien karkuretki. Ja t�m� oli tapaus heid�n lapsuutensa ajasta, johon kertomuksestani poikkesin. Veljesten parhaita huvituksia oli my�s kiekonly�minen, jota leikki� he viel� miehuutensakin i�ss� rakastelivat harjoitella. He silloin, jaettuina kahteen joukkoon, taistelivat kiivaasti, kumpikin puoli pyrkien kohden m��r�tty� esinett�. Kova oli silloin huuto, juoksu ja temmellys, ja tulvana virtasi hiki heid�n kasvoiltansa. Humisten hyppeli kiekko pitkin tiet�, ja ponnahti usein kartusta miehelle vasten kasvoja, niin ett� kun he palasivat leikist�, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. Niin kului heid�n nuoruutensa p�iv�t: kes�t metsiss� tai maantiell� kiekkoa heitt�ess�, talvet kodon uunin p��ll� hiottavassa kuumuudessa. Mutta huomasivatpa veljetkin aikojen muuttuvan. Tapahtuipa asioita, jotka saattoivat heit� enemm�n kuin ennen muistelemaan huomis-p�iv�� ja siirtym��n v�h�n entisist� menoistansa.--Heid�n �itins� oli kuollut, ja tuli nyt yhden heist� astua is�nnyyteen, hillitsem��n taloa p��sem�st� perin kumoukseen ja huolta pit�m��n kruununveron maksosta, joka Jukolan avarien maiden ja metsien suhteen ei kuitenkaan ollut suuri. Mutta puuhaa ja tekemist� on ainakin h�vinneess� talossa. Tuli viel� harjaksi kaikelle t�lle, ett� pit�j�n uusi rovasti oli kaikessa virkansa toimessa peloittavan ankara mies. Liioinkin laiskalukijoille oli h�n armoton, k�ytellen heit� kohtaan kaikkia keinoja, my�s jalkapuun rangaistusta. Niinp� oli h�n Jukolan poikihinkin teroittanut tarkan silm�ns�. Oikeinpa lautamiehen kautta oli h�n antanut heille kiivaan k�skyn, ett� he tavallista vikkel�mmin saattaisivat itsens� lukkarin luoksi oppiaksensa lukemaan.--Muistellen n�it� seikkoja, istuessaan kotona avarassa tuvassa er��n� iltana syksykes�ll�, haastelivat veljekset kesken�ns� seuraavalla tavalla: AAPO. Sanonpa: t�m� hurja el�m� ei k�y p�isin, vaan on sen loppu viimein h�vitys ja turmio. Veljet! toiset tavat ja toimet, jos toivomme onnea ja rauhaa. JUHANI. Haasteletpa oikein, sit� ei taida kielt��. SIMEONI. Jumala paratkoon! hillit�n, villitty on el�m�mme ollut aina t�h�n p�iv��n asti. TIMO. Onpa t�ss� el�m�ss� el�m�� ja maailmassa maailmaa. Kyll� kelpaa, jos k�skeekin. Ohhoo! JUHANI. Liian hurjasti, tai oikeammin sanottu, liian huolimattomasti olemme el�neet, sit� ei taida kielt��. Muistakaamme toki: �nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus�. AAPO. Mutta jo on aika viisastua, aika on panna kaikki halut ja himot j�rjen ikeen alle ja etunen�ss� tehd� se, joka tuo hy�ty�, vaan ei sit�

joka makeammalle maistuu. Nyt viipym�tt� rakentamaan taloamme kunnialliseen kuntoon taas! JUHANI. Oikein haasteltu! Ensiksi k�yk��mme lannan kimppuun niinkuin sontiaiset, ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan; karja, uhkea karja antakoon moskaa puolestansa korotteeksi my�s; ja nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaan linnan kultaiset muurit. Niin teemme. Ensi maanantaina aloitamme ja juuresta jaksain. AAPO. Miksi ei jo huomenna? JUHANI. Vasta ensi maanantaina. Eih�n ole vahinko harkita asiaa viel� kypsemm�ksi. Niin, olkoon sanottu: ensi maanantaina. AAPO. Mutta yksi pyk�l� on meill� kohta suoritettavana. T�m� on laita: Jos talonpitoomme toivomme j�rjestyst� ja pysyv�isyytt�, niin yksi olkoon esimies ja is�nt�. Me tied�mme, ett� t�m� oikeus ja velvollisuus on Juhanin sek� h�nen esikoisuutensa ett� �itimme m��r�yksen kautta. JUHANI. Niin, niin se oikeus, valta ja voima on minun! AAPO. Mutta katso, ett� sit� sopuisasti k�yttelet ja yhteiseksi hy�dyksi. JUHANI. Parastani tahdon koettaa. Mutta kun vaan tottelisitte ilman k�nist�mist� ja ruoskaa! Mutta parastani tahdon koettaa. AAPO. Ruoskaa? JUHANI. Jos niin tarvitaan, n�etk�s. TUOMAS. Puhu koirillesi ruoskasta. TIMO. Et pehmit� kruununmaatani sin�, et koskaan; sen tehk��n lain ja oikeuden hulja, jos selk�ni syyst� syhyy. JUHANI. Miksi iskette kiinni l�ys��n sanaan? Onhan meill� t�ss� onnemme sijaa, jos vaan sovinto vallitsee ja sarvet pannaan syrj��n. EERO. Tarkasti kuitenkin m��r�tt�k��n keskin�iset suhteemme. AAPO. Ja kuulkaamme jokaisen mieli. JUHANI. Mit� sanot, Lauri, harvasanainen aina? LAURI. Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme mets��n ja heitt�k��mme hiiteen t�m�n maailman pauhu. JUHANI. H�h? AAPO. Mies hourii taas. JUHANI. Muuttaisimme mets��n? Mit� hulluuksia! AAPO. Ole huolimatta.--Katso n�in olen tuumaillut. Sinulla, Juhani, on ensiksi valta astua is�nnyyteen, jos niin tahdot. JUHANI. Min� kun tahdon.

AAPO. Me toiset, niin kauan kuin viivymme kotomme rakkaissa nurkissa ja olemme naimattomia miehi�, teemme talon ty�t�, sy�mme talon ruokaa ja saamme talosta vaatteet. Kuun ensimm�inen maanantai, paitsi kylv�- ja leikkuu-aikana, olkoon aina oma p�iv�mme, mutta tulkoon meille silloinkin talosta ruoka. Vuosittain antakoon talo meille kullekin puolen tynnyrin kauroja kylv��n, ja vuosittain olkoon meill� valta raketa yhteishuhta, jonka suuruus on v�hint�kin kolmen tynnyrin ala. N�in ovat tuumani kotomme ja naimattomuuden kannalta. Mutta min� tied�n, ettei yksik��n meist� kernaasti siirry Jukolan armaitten alojen vaiheilta pois, ja eih�n pakoita siihen tilamme ahtaus, vaan onpa v�ljyytt� seitsem�lle veljelle n�ill� mantereilla. Mutta h�n, joka aikaa voittain tuntisi halun perustamaan itsellens� oman asunnon ja perheen eik� kuitenkaan mieli t�ss� lain voimalla ja maamittarikustannuksilla k�yd� pirstoilemaan taloa, eik� taitaisi h�n tyyty� seuraavaan etuun? Perik��n h�n talosta kappaleen maata, johon h�n rakentaa huoneensa ja pellot sen ymp�rille. Saakoon h�n my�s osaksensa jonkunmoisen niittulohon, ja olkoon h�nell� valta raivata itsellens� mets�st� hein�maata lis�ksi, niin ett� voi el�tt�� pari hevosta ja nelj�, viisi nautaa. Ja ilman yht��n veroa ja ulostekoa viljelk��n tilaansa ja nauttikoon sen tuotteita niin h�n kuin h�nen lapsensa, eleskellen rauhassa omalla pohjallansa.--Niin olen min� asiaa aprikoinut. Mit� sanotte. JUHANI. Jotenkin j�rkev�sti aprikoittu. Ottakaamme punnittaviksi ne pyk�l�t. LAURI. Mutta toisin tehty viel� j�rkev�mmin tehty. Muuttakaamme metsien kohtuun ja myyk��mme viheli�inen Jukola, tai pankaamme se vuokralle Rajaportin nahkapeitturille. H�n on meille ilmoittanut halunsa siihen kauppaan; mutta v�hint�kin kymmeneksi vuodeksi tahtoo h�n haltuunsa talon. Tehk��mme niinkuin sanon ja muuttakaamme hevosinemme, koirinemme ja pyssyinemme juurelle jyrk�n Impivaaran vuoren. Sinne rakentakaamme itsellemme iloinen pirtti iloiselle p�iv�nkaltevalle aholle, ja siell�, pyydellen salojen otuksia, el�mme rauhassa kaukana maailman menosta ja kiukkuisista ihmisist�.--N�inp� olen itsekseni tuumiskellut y�t ja p�iv�t vuosien kuluessa. JUHANI. Onko peeveli riivannut sun aivos, poika? EERO. Ellei peeveli, niin mets�neito. LAURI. Niin tuumailen ja kerran teen. Siell� el�isimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, j�niksi�, kettuja, susia, m�yri� ja p�yrykarvaisia karhuja. JUHANI. No peijakas! annapas menn� koko Noakin arkki aina hiirest� hirveen asti. EERO. Siin� vasta neuvo: sanoa j��hyv�iset suolalle ja leiv�lle ja ime� verta, hilloa lihaa kuin hyttyset ja Lapin noidat. Ja s�isimmek� viel� kettua ja suttakin Impivaaran komeroissa kuin karvaiset vuoripeikot? LAURI. Ketuista ja susista saamme nahkoja, nahoista rahaa, rahalla suolaa ja leip��. EERO. Nahoista saamme vaatteet, mutta liha, verinen, h�yry�v� liha olkoon ainoa ruokamme; suolaa ja leip�� eiv�t tarvitse apinat ja

papiaanit mets�ss�. LAURI. Niin tuumailen ja kerran teen. TIMO. Ottakaamme asia harkittavaksi juuresta jaksain. Miksi emme taitaisi pureskella mets�ss�kin suolaa ja leip��? Miks' emme? Mutta Eero on irvihammas, aina tiell�mme, aina pitk�n� kantona kaskessamme. Ken voi kielt�� mets�n asukasta tuolloin t�ll�in l�hestym�st� kylienkin nurkkia, tuolloin t�ll�in, aina kuinka tarpeet vaativat? Vai isketk� minua silloin puulla p��h�n, Eero? EERO. En, veljeni, vaan viel�p� �suolojakin saat jos marjoja tuot�.--Muuttakaa, pojat, muuttakaa, min� en kiell�, vaan tulenpa teit� viel� kyytiinkin, vien teit� t�st� oikein suden travia. JUHANI. Mutta pianpa kyyditt�isiv�t mets�nhaltijat heid�n sielt� takaisin, min� takaan sen. LAURI. �Toisen kerran tullessa on kotoinen kynnys korkee�, min� tied�n sen, ja �l� luule, ett� kolkutan ovellesi en��, koska sen kerran heitin.--Vappuna muutan. TIMO. Kukatiesi tulen min� kanssas. LAURI. Min� en kiell�, en k�ske; tee niinkuin syd�mesi parhaaksi katsoo.--Min� muutan tulevana Vappuna Impivaaran aholle. Ensiksih�n siell�, kunnes pieni, l�mmin pirttini on valmis, asun isois�mme turpeentuneessa sysikoijussa. No, silloinpa, tehty�ni oman p�iv�ty�ni, lep��n vasta rauhan majassa, kuullellen kuinka kontio korvessa vihelt�� ja teeri puhaltelee Sompiossa. TIMO. Min� tulen, Lauri; olkoon sanottu, Lauri. TUOMAS. Elleiv�t parane t�ss� ajat, niin seuraan teit� min�kin. JUHANI. Tuomaskin! Sin�k� muuttaisit my�s? TUOMAS. Elleiv�t ajat parane. LAURI. Min� muutan Vappuna vaikka l�hestyisi Jukolan taloa makean leiv�n p�iv�t. TIMO. Sin� ja min�, me kaksi, me muutamme t�st� Sompion suolle kuin kev�iset kurjet; ja ilma ja tuulet soi! JUHANI. Haidjai! Mutta kas jos totuuden tunnustan, niin Laurin aikeessa on salaista vetoa. Mets� houkuttelee. Voi peeveli! tuntuupa kuin n�kisin sen mets�n takana ilman ihanan lakeuden. AAPO. Te hullut, mit� aattelette?--Muuttaa mets��n! Miksi? Onhan meill� talo ja huoneet; katto kultainen p��mme p��ll�! JUHANI. Tosi, meill� on talo, jossa riipumme kynsin ja hampain, niin kauan kuin se v�h�nkin suurukselle hajahtaa. Mutta katsos, jos nyt kova onni kiert�isi t�ss� kaikki nurin niskoin, vastoin miehen parhaita tuumia, niin olkoon mets� takataloni, jonne piankin t�st� vilkaisen, koska viimeiset tuutissa kolisee.--Niin, talonpidon toimeen ja raatamiseen nyt iskemme peloittavalla vauhdilla; ja k�yk��mme taasen

pyk�l��n, joka t�ss� oikeammiten olikin kysymyksen�.--Minun tyhm�n p��kalloni mukaan on Aapo ylimalkaan harkinnut asiat jotenkin j�rkev�sti; ja kaikki k�y hyvin, jos vaan itse kukin kohdastamme harrastelemme yksimielisyytt� ja sovintoa. Mutta kas jos riitaa etsimme, niin kyll�p� l�yd�mme aina syit� niskaharjastemme kohotteiksi. SIMEONI. Miss� emme l�yd� sit� niinkauan kuin tuo vanha Aatami kutittelee ja kutkuttaa meiss� t��ll� luun ja nahan v�liss�? TIMO. Vanhan Aatamin olen aina aatellut vanhaksi, vakavaksi taatoksi vilttihatussa, mustassa pitk�takissa, polvihousuissa ja punaisissa liiveiss�, jotka ulottuvat aina alipuolelle miehen napaa. Sellaisena ukkona astelee h�n aatoksissaan ja ajelee h�rk�paria. SIMEONI. Vanhalla Aatamilla tarkoitetaan synnin juurta, perisynti�. TIMO. Min� tied�n, ett� h�n on perisynnin tunnusmerkki ja esikuva, se sarvip�� saatana helvetist�, mutta sellaisena pokkona, kuin sanoin, h�n astelee edess�ni, ajellen h�rk�paria. Sit� en voi auttaa. JUHANI. T�m� uskon-pyk�l� j��k��n, ja pysyk��mme asiassa.--Aapo, mit� tuumiskelemme noista kahdesta meid�n torpistamme: Vuohenkalmasta ja Kekkurista? AAPO. Muistettava on, ett� niiden molempain hallitsijat m�yriv�t kerran maansa raa'asta, kolkosta korvesta, ja heit� ei siis karkoiteta turpeiltansa pois--joka oliskin v��rin--niinkauan kuin on heill� mahtia pit�� sarkojansa ruokossa, ja sittenkin m��r�� laki heille tilasta jonkun vanhuuden turvan. Niin on laita siin� kohdassa.--Mutta katsellaanpas er�st� toista seikkaa, joka luullakseni on jotenkin napakassa. Sill� se on t��ll� meid�n t�rkein askelemme, se joko saattaa p��n harmaaksi ennen aikoja tai tuo meille el�m�n poudan ja p��tt�� viimein p�iv�mme illan kultaruskoon. Ja sinuunpa, Juhani, se ensiksi nyt koskee. Huomaa siis mit� sanon: Em�nn�t�n is�nnyys on puoletonta ja ontuvaa; talo ilman aitan polulla astelevaa em�nt��... TIMO. On niinkuin suden pes� ilman naarassutta, tai niinkuin saapas ilman toista saapasta; totisesti ontuupa se, niinkuin Aapo sanoi. AAPO. Talo ilman aitan polulla astelevata em�nt�� on niinkuin pilvinen p�iv�, ja sen perheenp�yd�n p��ss� asuu ik�vyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyv� em�nt� on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja l�mmitt��.--Katso: ensimm�isen� j�tt�� h�n aamulla vuoteen, sotkee taikinansa, rakentaa miehellens� suurusta p�yt��n, ev�st�� heid�n mets��n ja siit� kiirehtii h�n kiulu kourassa tarhaan, lyps�m��n kirjavan karjansa. Nyt h�n leipoo, hy�rii ja py�rii; nyt on h�n p�yd�n ��ress�, nyt keikahtaa h�n tuolla per�penkin p��ss� leip� k�mmenill�, ja nyt h�n pyryn� kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa tulta ja savua. Nyt h�n, leip�in noustessa, viimein itsekin, lapsi rinnoilla, einehtii, sy� kimpaleen leip��, paistetun silakan ja ryypp�� haarikosta piim�� p��lle. Mutta eip� unohda h�n halliakaan, talon uskollista vartijaa portaalla, eik� kissaa, joka unisena uuninp��lt� killistellen katsahtelee.--Ja nyt h�n taasen hy�rii ja py�rii, k��ntyy ja keikkuu, sotkee viel� toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiv�ksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki h�nen otsaltansa. Mutta katso: p�iv�n laskiessa on h�nell� leiv�t katossa, varras ladottuna vartaasen, joista raitis el�m� liehahtaa alas. Ja silloinpa, miesten tullessa mets�st�, vartoo heit� h�yry�v� illallinen pestyll� p�yd�ll�.

Mutta miss� on em�nt� itse? Tuolla h�n pihalla taasen lyps�� v��r�sarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vahtoinen harja.--Niin h�n hy�rii ja py�rii, niin h�n k��ntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyr��v�t jo sikeimm�ss� unessa, kallistuu h�n siunaten vuoteellensa. Mutta eih�n viel�k��n ole ty�ns� ja toimensa kaikki. Tuskittelematta h�n y�n kuluessa nousee sijaltansa hetkett�isin, tunnittaisin, nousee viihdytt�m��n pienoista lastaan, joka tuossa itkee hyyryttelee kehdossansa.--T�m�, veljet, on oivallinen em�nt�. JUHANI. Hyvin puhuttu, Aapo, ja k�sit�np� puheesi tarkoituksen. Se, nimitt�in, pyrkii taivuttamaan minua naimiseen. Niin, min� ymm�rr�n. Vaimo, sanoit sin�, on tarpeellinen kappale huoneenhallituksessa. Tosi! Mutta �l�pp�s huoli. Toivos, luullakseni, t�yttyy piankin. No noh; niin! Tunnustanpa, ett� mieleni t�ytt� p��t� on jo iskenyt tytt��n, josta toivon saavani avion ja hyv�n, elleiv�t pet� minua vanhat merkit.--Niin, veljet, toiset p�iv�t ja toiset konstit meit� l�hestyy, ja p��lleni otettava is�nnyys minua ankarasti huolettaa. Is�nn�n, is�nn�n hartioita painaa t��ll� hirmuinen taakka, ja suuri on kerran tilins� tuomiolla. Minunpa edesvastauksessani olette nyt kaikki yli summan; muistakaa se. TUOMAS. Sinun? Mit� vasten? JUHANI. Min� olen is�nt�nne; minunpa k�mmenp�ist�ni imet��n kerran vereni teid�n t�htenne. TUOMAS. Itse vastaan min� sek� ruumiini ett� sieluni edest�. TIMO. Itse min�kin vastaan; heh! AAPO. Veli Juhani, huomaa, ett� sellaiset lauseet synnytt�v�t pahaa verta. JUHANI. En tarkoittanut pahaa verta enemmin kuin pahaa lihaakaan, mutta niinkuin terva, niinkuin karriainen kuumana kes�n� takerrutte vimmatusti turhaan, merkitt�m��n sanaan, vaikka tunnette syd�mmeni perin pohjin. Min� n�rk�styn! AAPO. T�m� j��k��n, ja sano meille nyt, jos mielit, ken on tytt�, joka syd�mmesi on puoleensa vet�nyt. JUHANI. Sen tahdon sanoa huikailematta. Likka, jota armottomasti rakastan, on �M�nnist�n muorin� Venla. AAPO. Hm. JUHANI. Mit� sanot? AAPO. Hm, min� vaan sanon. TUOMAS. Kiusallinen asia. SIMEONI. Venla. Kas, kas! Mutta olkoon kaikki taivaan is�n huomassa. AAPO. Hm, vai Venla. JUHANI. Mit� te m�risette? Mutta ah! min� aavistan jotakin; ja varjelkoon meit� Herran poika! Mit�? Puhukaa suunne puhtaaksi!

AAPO. Kuule: jo vuosia on aatokseni tyt�ss� hartaasti askaroinut. SIMEONI. Jos h�nen on Luoja minulle suonut, niin miksi murehtisin? EERO. �l� yht��n. H�n on sinulle suotu ja min� otan h�nen. JUHANI. Mit� sanoo Tuomas? TUOMAS. Kiusallinen asia; tytt� miellytt�� minua kovin, sen tunnustan. JUHANI. Vai niin, vai niin. Hyv�! Ent�s Timo? TIMO. Min� teen saman tunnustuksen. JUHANI. �Herran poika ja Kaitarannan Kusta!� Mutta Eero? EERO. Teen saman vilpitt�m�n tunnustuksen, saman vilpitt�m�n tunnustuksen. JUHANI. Hyv�, hyvin hyv�! Hahaa!--Ja Timokin, Timokin! TIMO. Tytt� on minulle vahvasti rakas, sen tunnustan. Tosin pieksi h�n minua kerran aika lailla, huhtoi minua tiitist� silloin oikein vahvasti ja muistanpa sen l�ylytyksen; no noh! JUHANI. Vaiti, vaiti! sill� nyt on kysymys tokko h�nt� rakastat. TIMO. Jaa-a, jaa-a, sen teen, ja vahvasti, jos nimitt�in h�n rakastaa minua takaisin. JUHANI. Niin, niin! Astut siis tielleni my�s? TIMO. En suinkaan, en suinkaan, ellet todenteolla voi mielt�s hillit�, mielt�s ja kielt�s. Kuitenkin pid�n tuosta luntusta paljon ja tahdon my�s parastani koettaa saada h�nt� vaimokseni. JUHANI. Hyv�, hyv�! Mutta mit� sanoo Lauri? LAURI. Mit� on minun tyt�n kanssa tekemist�? JUHANI. Kenen puolta pid�t? LAURI. En takerru asiaan, en tuolta enk� t��lt�. JUHANI. Tuleepa t�st� kuitenkin soppa. LAURI. Siihen en pist� lusikkaani min�. JUHANI. Kaikki siis, paitsi Lauri. Pojat, pojat, Jukolan veljeskunta ja sukuni suuri! Nyt isket��n, ja maa ja taivas t�r�j��! Nyt, kultaiset veljet, veitsi, kirves tai halko, ja yksi kaikkia vastaan ja kaikki yht� vastaan kuin seitsem�n sonnia! Olkoon menneeksi! Halko on aseeni; tuohon visap�iseen tartun min�, ja syytt�k��n h�n itse�ns�, jonka p��kuori saa siit� p�reen.--Ottakaa halkonne, pojat, ja astukaa esiin, jos on teiss� miehen vastusta. EERO. T�ss� seison aseissa, vaikka v�h�n matalampi muita.

JUHANI. Sin�, kavun napu! Mutta kas kun huomaan taas tuon pilkallisen, tuon salaisen, tuon f�rpiiskatun irvistyksen naamassasi, ja n�kyyp� kuin tekisit vaan leikki� koko asiasta. Mutta kyll� sinun opetan. EERO. Mit� huolit siit�, kun vaan halkoni tekee totta? JUHANI. Kyll� sinun opetan kohta. Ottakaa halkonne, ottakaa halkonne, pojat! TIMO. T�ss� olen min� ja minun halkoni, jos niin tarvitaan. Min� en tahdokkaan vihaa ja riitaa, mutta jos niin tarvitaan. JUHANI. Halkos', Tuomas! TUOMAS. Mene hiiteen halkoinesi, p�ll�! JUHANI. Istu ja pala! SIMEONI. Hirve�, pakanallinen ja turkkilainen on t�m� meteli; mutta leikist� luovun min� ja heit�n naima-asiani Herran huomaan. LAURI. Pois luovun min�. JUHANI. Sent�hden siirtyk�� te sivulle, siirtyk�� sivulle jaloista pois!--K�y halkoos, Aapo, ja kajahdelkoot Jukolan sein�t p��kallojen haljetessa. Tulta ja sarvip�it�! AAPO. Kurja on ihmis-lapsi. Kauhistunpa, Juhani, katsellessani muotoasi nyt, n�hdess�ni, kuinka silm�s py�r�htelee ja tukkas seisoo pystyss� kuin takkuhein�. JUHANI. Anna seista, anna seista; se on juuri se tavallinen ja oikea jussin-tukka. EERO. Mielinp� sit� p�llytt�� hieman. JUHANI. Sin� peukalo! Parasta, ett�s pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo. EERO. Vie ajoissa nurkkaan tuo hirve� leukas. Sit�h�n minun tulee armo; sill� se jo tutisee ja t�risee kuin kerj�l�inen. JUHANI. Katsos, kuinka t�m� halko tutisee, katsos. AAPO. Juhani! EERO. Ly�! Luulenpa, ett� sataa t��lt� takaisin ja ehk� sataa oikein rakeita suuria kuin halkoja. Ly� t�nne! JUHANI. Kyll�. AAPO. Et ly�, Juhani! JUHANI. Mene tunkiolle sin�, tai ota halkos ja puolusta itse�s, pehmit�np� muutoin p��si. Ota halkos! AAPO. Miss� on j�rkes?

JUHANI. T�ss� visap�isess� halossa; katsos, nytp� se hiiskuu sanasen. AAPO. Varro, veli, varro, kunnes min�kin tempaisen kouraani aseen.--Kas niin; t�ss� nyt seison makkarahalko k�dess�. Mutta ensin pari sanaa, sin� Jukolan kristillinen veliparvi, ja sitten tapelkaamme kuin hullut sudet.--Huomatkaat: mies vihan vimmassa on verta-janoova peto, vaan ei ihminen; h�n on umpisokea n�kem��n, mik� on oikeus ja kohtuus; ja kaikkein v�himmin voi h�n vihansa vallassa suorittaa rakkauden asioita. Mutta jos nyt kuitenkin koettaisimme j�rjen kannalta katsella t�t� seikkaa, joka saattoi veljet halkosilleen, niin luulen, ett� laita on n�in. Tytt� ei taida meit� kaikkia rakastaa, yht� ainoata vaan, jos h�n kehenk��n meist� suostuu, jonka seurassa k�si k�dess� h�n mielisi vaeltaa yli elon ohdakkeisen m�en. N�enp� siis parhaaksi, ett� k�ymme kaikki miehiss� ja yht'aikaa h�nen luoksensa ilmoittamaan vakaasti asiamme, kysyen hartaalla mielell� ja kielell�, taitaisko h�n kellenk��n meist� syd�mmens� lahjoittaa. Jos nyt tytt� on my�ntyv�, niin se meist�, jolle lankesi toivottu arpa, kiitt�k��n onnensa p�iv��, mutta toiset tyytyk��t napisematta kohtaloonsa. H�n, joka j�i osattomaksi, nielk��n kiusansa, toivoen, ett� h�nkin viel� kohtaa m��r�tyn siippansa t��ll�. Jos teemme niin, niin teemme kuin miehet ja oikeat veljet. Ja silloinpa is�mme ja �itimme kirkastetut haamut astuvat ulos taivaan hehkuvasta portista ja, seisten reunalla kiilt�v�n pilven, katselevat alas p��llemme, huutain meille korkealla ��nell�: �Kas niin, Juhani, kas niin, Tuomas ja Aapo, kas niin, Simeoni, Timo ja Lauri, juuri niin, minun pikku-Eeroni! Olettepa poikia, joihin mielistymme!� JUHANI. Mies, haasteletpa, saakeli vie, kuin taivaan enkeli, eik� paljon puutu, ettet saata minua itkem��n. SIMEONI. Me kiit�mme sinua, Aapo. JUHANI. Kiitoksia vaan. Tuonne paiskaan halkoni. TIMO. Sinne min�kin. Ja t�m� riita loppui niin kuin jo alusta tahdoinkin. SIMEONI. Aapo pit�� peilin edess�mme, ja siit� h�nt� kiitt�k��mme. EERO. H�nt� kiitt�k��mme, veisatkaamme oikein �Simeonin kiitosvirsi�. SIMEONI. Pilkkaa, pilkkaa ja virnistyst� taas! TIMO. Ole tekem�tt� pilkkaa, Eero, Jumalan sanasta, Simeonin kiitosvirrest�. AAPO. Ah, niin nuori ja niin paatunut! SIMEONI. Niin nuori ja niin paatunut! Eero, Eero! Niin, nyt en sano muuta, vaan huokaan sinun t�htes. JUHANI. Ennustanpa, Eero, meid�n kerran tai kaksi t�ytyv�mme antaa sinulle oikein is�n k�dest�. Sill� �iti kasvatti sinua liian hempe�sti. SIMEONI. Meid�n tulee h�nt� kurittaa, niin kauan kuin syd�mens� viel� on nuoruuden norja ja taipuvainen; mutta tehk��mme se rakkaalla k�dell� eik� vihan kiukussa. Vihan kuritus ajaa perkeleit� sis��n, vaan ei ulos.

EERO. Kas tuossa, ja oikein rakkaasta k�dest�. SIMEONI. No tuota jumalatonta, kun nyt l�i minua! EERO. Ja vasten kuonoa. V�hemm�st�kin on sappi haljennut. JUHANI. Tuleppas t�nne, poikaseni. Timo, anna tuo keppi tuolta nurkasta. SIMEONI. Kas niin, Juhani, pid� h�nt� koreasti polvillasi, min� lasken housunsa alas. EERO. �lk�� helvetiss�! JUHANI. Turhaan pyrist�t, kn��kk�. SIMEONI. �l�pp�s h�nt� hellit�. JUHANI. Kas tuota kiiski�. Mutta eth�n p��se, et. EERO. Ly�k��s, te sen viet�v�t, niin tulen pist�n nurkan alle. Teenp� totisesti tulta ja savua, tulta ja savua teen! JUHANI. Sit� sappea! Vai pist�t tulen nurkan alle? Ah sit� sappea! SIMEONI. Herra varjele sit� sappea! JUHANI. Keppi t�nne, Timo! TIMO. Enh�n sit� l�yd�. JUHANI. Sin� sokko, etk� n�e sit� nurkassa tuolla? TIMO. Ja t�m�k�? koivuinen? JUHANI. Sama juuri; saatappas se t�nne. SIMEONI. Ly�, mutta j�rkev�sti eik� vallan voimia mukaan. JUHANI. Kyll� min� tied�n. LAURI. Ei yht��n iskua, sanon min�! TUOMAS. Antakaa pojan olla! JUHANI. H�n tarvitsee v�h�n saparollensa. LAURI. Et nyt koske h�neen sormellaskaan. TUOMAS. Laske poika irti! Paikalla! TIMO. Saakoon h�n anteeksi, se Eero-poika, t�m�n kerran kumminkin viel�. SIMEONI. Anteeksi, anteeksi, kunnes ohdake ja rikkaruoho voittaa nisun. LAURI. �l� koske h�neen. AAPO. Antakaamme h�nelle anteeksi; ja niin koetamme koota tulisia hiili�

h�nen p��ns� p��lle. JUHANI. Mene nyt ja kiit� onneas. SIMEONI. Ja rukoile Jumalata lahjoittamaan sinulle uuden syd�mmen, mielen ja kielen. TIMO. Mutta min� menen ma'ata. AAPO. Katselkaamme viel� yht� pyk�l��. TIMO. Ma'ata menen. Tule kanssani, Eero; menn��n ma'ata ja unohdetaan t�m� maailman viholaispes�, se kurja kekonen, joka sateessa h�yryy ja ry�h��. Tule, Eero! JUHANI. Mutta mik� on pyk�l�, jonka suoritusta tahdot? AAPO. Jumala paratkoon! onhan laita, ettemme tunne A:takaan, aapisen ensimm�ist� kirjainta, ja kuitenkin on sanantaito kristillisen kansalaisen v�ltt�m�t�n velvollisuus. Mutta siihen voidaan meit� pakoittaa lain mahdilla, kirkkolain mahdilla. Ja te tied�tte, mik� kruunun kone meit� vartoo ja meit� mielii temmaista hampaisinsa, ellemme itsi�mme opeta kiltisti lukemaan. Jalkapuuhan meit� vartoo, veljet, musta jalkapuu, joka, ammoittaen jynk�sti ympyri�isill� l�vill�ns�, maata r�h�tt�� tuolla kirkon porstuassa kuin musta karju. Juuri t�ll� helvetin pihdill� on meit� rovastimme uhannut, ja saattaapa h�n uhkauksensa toteen, ellei h�n n�e meilt� jokap�iv�ist� ahkeruutta ja harjoitusta, se on varma asia. JUHANI. Mahdotonta oppia lukemaan. AAPO. Ihmisten tekem�n� on t�m� konsti ollut ennenkin. TUOMAS. Saispa siin� hikoilla mies. JUHANI. Ja puhkailla. Minulla on niin kova p��! AAPO. Mutta voimallinen tahto vie miehen l�pi harmaan kiven. K�yk��mme juoneen, tuottakaamme itsellemme aapiskirjat H�meenlinnasta ja l�htek��mme lukkarille kouluun, niinkuin on rovastimme k�sky. Se tehk��mme, ennen kuin vied��n meit� kruunun vauhdilla. JUHANI. Min� pelk��n, ett� niin on t�ss� teht�v�, min� pelk��n. Jumala armahtakoon meit�! Mutta olkoon jo huomiseksi t�m� tuuma ja menk��mme levolle.

TOINEN LUKU On tyyni syyskuun aamu. Kaste kiilt�� kedolla, sumu kiiriskelee kellastuneiden lehdist�jen tutkaimilla ja haihtuu lopulta korkeuteen. T�n� aamuna ovat veljet nousneet yl�s kovin �kein� ja ��nett�min�, pesneet kasvonsa, harjanneet tukkansa ja pukeutuneet pyh�vaatteisinsa. Sill� t�n�p�n� olivat he p��tt�neet l�hte� lukkarin luoksi kouluun.

Sy�v�t he nyt aamuistansa Jukolan pitk�n, honkaisen p�yd�n ��ress�, ja n�kyy heille maittavan ruskeat herneet, ehkei ollut heid�n muotonsa iloinen, vaan kiusan karmeus v�ikkyi heid�n kulmakarvoillansa; aatos kouluretkest�, johon heid�n kohta tulee l�hte�, on matkaan-saattanut t�m�n. Mutta atrioittuansa, eiv�t he kuitenkaan rient�neet heti matkaan, vaan istuivat viel� hetkeksi lev�ht�m��n. Vaiti he istuivat, ja mik� heist� alakuloisesti tuijotteli alas permantoon, mik� taasen katseli punakansista aapiskirjaansa, k��nnellen sen tukevia lehti�. Pirtin etel�isen akkunan ��ress� istuu Juhani, katsahdellen yl�s kiviseen m�keen ja tuuheaan m�nnist��n, josta haamoitti muorin t�n� punapielisell� ovellansa. JUHANI. Venla tuolla astelee pitkin polkua, ja onpa h�nen k�ymisens� nopsa. AAPO. Ja eilen piti niin �itin kuin tytt�renkin l�htem�n sukulaistensa luoksi Tikkalaan nauriita liistim��n ja puolaimia poimiskelemaan, viipy�kseen siell� aina my�h��n syksyyn. JUHANI. Aina my�h��n syksyyn? Min� tulen kovin levottomaksi. Kaiketi l�htev�t he; mutta Tikkalassa on t�n� vuonna renki, joka on pulski poika ja suuri vekkuli, ja sinne menisi pian meid�n kaikkein toivo. Parastahan siis tehd� tuossa tiimassa se merkillinen temppu, tehd� kysymys, kaikkein kysymysten kysymys. Menn��n siis likalta kysym��n, tahtoisiko mielens� taipua ja syd�mmens� sytty�. TUOMAS. Sen katson parhaaksi min�kin. TIMO. Niin min�kin. JUHANI. Niin, niin! ei nyt muuta t�ll� er�ll� kuin naimaan kaikki ja yht'aikaa niinkuin pojat. Niin, niin! Herra varjele meit�! Mutta ei auta, vaan naimaan, naimaan! Nyt olemme puvussa parhaassa, pestyin� ja harjattuina; koko ulkomuotomme on kristityn ihmisen kaltainen: siisti ja niinkuin uudesta syntynyt.--Min� tulen kovin levottomaksi.--Mutta Venlan luoksi! Nyt on otollinen aika. KERO. Ja olkoon se my�s autuuden p�iv�. JUHANI. Kenen autuuden p�iv�, kenen? Ahaa! kuinka luulet, poika? EERO. Vaikka meid�n kaikkein. JUHANI. Toisin sanottu, ett� h�n tulis meid�n kaikkein vaimoksi. EERO. Olkoon menneeksi. JUHANI. �l�st. SIMEONI. Kuinka Jumalan nimess� se olisi mahdollista? EERO. Jumalan edess� ei ole mit��n mahdotonta. Uskotaan, toivotaan ja rakastetaan kaikki yksimielisesti. JUHANI. Vaiti, Eero! sill� nyt menn��n naimaan ja samaa tiet� kouluun, haarapussit olalla. AAPO. Mutta k�ytt��ksemme tointa kunnollisesti, olkoon meist� yksi

niinkuin puheen-kannattaja tuolla m�kiss�. JUHANI. T�rke� pyk�l�. Mutta sin�p� juuri oletkin t�h�n toimeen niinkuin valettu. Sinulla on hyv�t lahjat: puhees on aina her�tt�v� tulta ja leimausta miehen povessa. Totisesti! oletpa syntynyt papiksi. AAPO. Mit� tied�n min�? ja miksi haastelemme lahjoista? T��ll� metsiss� ne katoovat tiet�m�tt�myyden sumuun, haihtuvat pois kuin lirisev� puronen santaan. JUHANI. Kova onni ei p��st�nyt sinua kouluun. AAPO. Mist� olis tullut varat meid�n talollemme minua kouluttaa? Muistakaa: keikkuupa siin� yksikin pussi kodon ja koulun v�lill�, ennenkuin saadaan poika puus�kkiin.--Mutta asiaan taasen, naima-asiaan. Olkoon niinkuin tahdotte. Min� astun esiin yhteiseksi puheenjohtajaksi ja koen haastella kuin viisas mies. JUHANI. K�yk��mme juoneen.--Herrajesta! Mutta eih�n auta, vaan k�yk��mme juoneen t�ytt� p��t�. Pussimme j�t�mme ulkopuolelle muorin m�kki�, ja Lauri, jolla ei ole t�ss� l�hteess� yht��n nautaa, vartioitkoon niit� sioilta. Menn��n nyt! ja astukaamme morsiushuoneesen aapiskirja kourassa; se antaa meille v�h�n niinkuin juhlallisuutta. EERO. Liioinkin jos kukkolehden n�kyviin k��nn�mme. JUHANI. Joko taas? Mutta kukostapa muistan sen kamoittavan unen, joka raivosi minua menneen� y�n�. SIMEONI. Kerro se; ehk� on se meille terveellinen varoitus. JUHANI. Uneksuinpa, ett� oli tuolla uunin p��ll� kananpes� ja siin� seitsem�n munaa. SIMEONI. Jukolan seitsem�n poikaa! JUHANI. Mutta yksi munista oli hassun pikkuinen. SIMEONI. Eero! JUHANI. Kukko kuoli! SIMEONI. Is�mme! JUHANI. Kana kuoli! SIMEONI. �itimme! JUHANI. Sittenp� kohta kaiken maailman hiiret, rotat ja k�rp�t pes�n kimppuun.--Mit�p� n�m�t el�v�t tarkoittaa? SIMEONI. Syntisi� himojamme ja maailman hekumaa. JUHANI. Kaiketi niin.--Tulivat k�rp�t, rotat ja hiiret ja kieritteliv�t ja vieritteliv�t, kolistelivat ja kalistelivat munia, jotka pian s�rkyiv�t, ja siit� pikkuisesta munasta leimahti kovin karvas haisu. SIMEONI. Huomaa t�m�, Eero.

JUHANI. Munat rikottiin ja hirmuinen ��ni, kuin monen kosken pauhu, nyt huusi mun korvaani uunin p��lt�: �kaikki on rikottu, ja se rikkomus oli suuri!� Niin huudettiin, mutta rupesimmepa viimein kuitenkin kokoilemaan ja keittelem��n tuota seka-melskaa, ja saimme siit� lopulta sit� niin kutsuttua munakokkoa eli munakokkelia; ja me s�imme sit� vallan mieluisasti ja annoimme my�skin naapureillemme. EERO. Hyv�� unta. JUHANI. Katkeraa, katkeraa: sin� haisit siin� kuin helvetti. Kovin katkeraa unta n�in min� sinusta, poika. EERO. Mutta min� n�in sinusta oikein makeata unta; n�inp� ett� aapiskirjan kukko muni sinulle ahkeruutesi ja viisautesi palkinnoksi aika l�j�n karamellia ja sokerin paloja. Sin� iloitsit kovin, maiskuttelit makeisias; annoitpa viel� minullekin. JUHANI. Vai annoin sinullekin. Olihan se hyvinkin tehty. EERO. �Koskas anti pahaa tekee?� JUHANI. Ei koskaan; liioinkin jos antaisin sinulle v�h�n kepist�. EERO. Miksi vaan v�h�n? JUHANI. Kitas kiinni, mullikka! TUOMAS. Tehk��t se molemmat ja l�htek��mme matkaan. AAPO. Ottakoon kukin pussinsa ja aapisensa. Niin l�ksiv�t he kosimaan naapurin tyt�rt�. Per�tysten, ��nett�min� he astelivat yli perunakuoppat�yr��n, astelivat kivist� m�ke� yl�s ja seisoivat lopulta ulkopuolella M�nnist�n muorin m�kki�. JUHANI. T�ss� ollaan, t�h�n j�t�mme pussit; ja sin�, Lauri, istu uskollisena vartijana, kunnes palaamme morsiushuoneesta takaisin. LAURI. Viivyttek� siell� kauankin? JUHANI. Aina kuinka asiamme luonnistuminen vaatii.--Onko kell��n sormusta? EERO. Sit� et tarvitse. JUHANI. Onko kell��n sormusta taskussa? TIMO. Ei minulla eik�, tiet��kseni, muillakaan. Siin�p� se on: nuorenmiehen pit�isi aina k�yd� kiilt�v� sormus plakkarissa. JUHANI. No peijakas! T�ss�p� seist��n nyt. Ja eilen oli meill� reppuryss� Iisakki, jolta olisin tainnut ostaa sek� sormuksen ett� kaulaliinan, mutta min� sika en tuota hoksannut. AAPO. Ne v�likappaleet taidamme ostaa itsellemme j�lest�p�in. Ja parasta onkin saadaksemme ensin varma tieto, tuleeko meist� kenk��n ja ken meist� tulee tekem��n t�m�n iloisen ostoksen.

JUHANI. Ken aukaisi ovea? Venlako? TIMO. �mm�h�n se oli, se k�m�-leuka. JUHANI. Venlan rukki p�rr�� siell� kuin iloinen sontiainen kes�-iltana, ennustaen poutaa. Menn��n nyt! Miss� on aapiseni? AAPO. Kourassasi, veljeni. Olethan, Jumalan luoma, niinkuin v�h�n py�r�ss� p��st�s. JUHANI. Ei juuri h�t��, veljeni. Mutta enh�n ole vaan no'essa kasvoiltani? EERO. Et suinkaan, vaan oletpa puhdas ja l�mmin kuin vasta munittu muna. JUHANI. Menn��n nyt! EERO. Vartokaa! Min� olen nuorin ja mahdan aukaista teille oven ja tulla itse viimeisen�. Astukaa sis��n. Astuivat he muorin matalaan m�kkiin, Juhani edell�, silm�t p�ll�ll��n ja tukka pystyss� kuin piikkisian harjakset, ja toiset seurasivat h�nt� uskollisesti, vakaasti kantap�iss�. Niin astuivat he sis��n, ja Eero kimmautti oven heid�n j�lkeens� kiinni, mutta itse j�i h�n ulkopuolelle, istui alas kedolle, huulilla sukkela myh�ilys. Mutta eukko, jonka huoneessa viisi veljest� nyt seisoo kosiomiehin�, on riepas ja vire� eukko; h�n k�yttelee elinkeinoksensa kananhoitoa ja marjannoukkimista. Suvin ja syksyin keikkuu h�n ahkerasti kantoisilla ahoilla, mansikka- ja puolain-t�yr�ill�, keikkuu ja hikoilee tytt�rens� Venlan kanssa. Kauniiksi kutsuttiin neitoa. H�nen hiuksensa olivat ruosteenkarvaiset, katsanto viekas ja ter�v�, suu my�s sulava, ehk� melkein liian leve�. Varreltansa oli h�n lyhyt, mutta harteva ja palleroinen, ja vahvaksi sanottiin h�nt� my�s. T�m�n kaltainen oli veljesten lempilintu m�nnist�n suojassa. Mutta m�kin ovi kirahti, ja Juhani astui kiivaudella ulos, vihaisesti lausuen toisille, jotka viel� viipyiv�t sis�ll�: �tulkaa pois, pojat!� Ulos k�viv�t he viimein kaikki n�rk�styksen muodolla ja l�ksiv�t k�yskelem��n kohden kirkonkyl��. Mutta koska he olivat ehtineet huoneesta noin viisikymment� askelta, noukkasi Juhani maasta nyrkin-kokoisen kiven ja, puhisten vihasta, nakkasi h�n sen vasten huoneen ovea; jysk�hti m�kki ja kiljahti m�kiss� muija, avasi oven, kiroili ja �rhenteli, heristellen nyrkki�ns� pakeneville veljille. Aapiskirja kourassa ja haarapussi olalla veljet astelivat per�tysten pitkin kirkkotiet�, sanaakaan vaihettamatta kesken�ns�. Vihan vinhalla vauhdilla he vaelsivat: santa kihisi ja pussit keikkui; eiv�tk� he huomanneet, kuinka joutui tie. ��nett�min� kulkivat he kauan, kunnes Eero viimein avasi suunsa ja lausui: EERO. Kuinka luonnistui asia? JUHANI. Jaa-ah! kuinkahan tuo luonnistui? Tulitkos sis��n kanssamme, sin� harakka, sin� variksen poikanen? Mutta etp� uskaltanut, et totisesti uskaltanutkaan. Mit� tuommoisesta variksen poikasesta? H�nen peitt�isi Venla huppuun. Mutta kas, kas, kuinka paljon olenkin sinusta uneksinut. N�inh�n, niinkuin nyt muistan, menneen� y�n� sinusta viel�

toisenkin unen. Merkillist�! Tuollahan istuit m�nnist�ss� Venlan vieress� rakkaassa kiemailuksessa, koska min� teit� l�henin noin hiipistellen hiljaa. Mutta kas, kun huomasitte minun, noin mit�sp� teki silloin Venla? K�tki peijakas sinun hameensa liepeisin. �Mit� olet hameeses k��rinyt�, kysyin min�. �Ainoastaan pienen variksen poikasen�, vastasi tytt� heilakka. Hi, hi, hi! Ja eip� ollutkaan t�m� unta, ei koira viek��n ollutkaan! vaan itsest�ns�, omasta p��st�ns� t�m�n sepitti Juhani poika. Jaa-ah! h�n ei ole juuri niin tyhm� kuin luullaan. EERO. Merkillist� kuinka olemmekin unta uneksuneet toinen toisestamme. Min� taasen t�ll� lailla sinusta: Tuolla m�nnist�ss� ik��n seisoitte sin� ja Venla, armiaasti halaillen ja katsellen totisina yl�s pilviin. Sielt�h�n, taivaan korkeudesta, anoitte jotakin merkki�, niinkuin rakkautenne otollisuuden osoitteeksi. Taivas kuulteli, kuultelivat mets�, maa ja pienet lintusetkin, ja te itse syvimm�ss� ��nett�myydess� varroitte, mit� tuosta piti tuleman. Tulipas my�s lopulta er�s vanha varis, lent�� kahnustaen halki tyynen ilman, ja ehditty�ns� ihan kohdallenne katsoa mulautti h�n kerran alas teid�n p��llenne, mutta k��nsi taasen pian silm�ns� toisialle, levitti koipensa ja laski jotakin valkoista, joka putosi alas ja ruiskahti poikaa ja tytt�� vasten otsaa, pl�isk�hti vasten pl�si� vallan.--T�m� �lk��n suinkaan pahentako mielt�s; sill� uneksinpa niin, enk� mit��n ole sepitt�nyt omasta p��st�ni. JUHANI. Min� sinun riivatun... Silloin karkasi h�n julmistuneena kohden Eeroa, joka nopeasti pakeni vihaisen veljens� edest�. Loiskaten poikkesi h�n tielt�, vilkaisi j�niksen� pitkin ahoa, mutta Juhani p�tki villittyn� karhuna h�nen j�less�ns�. Keikahtelivat pussit, t�misi heid�n allansa kuiva tanner; ja kuului toisten veljesten huuto, manaten riitamiehi� malttiin ja sopuun. Mutta tielle takaisin kiirehti taasen Eero, ja riensiv�t toiset h�nt� pelastamaan hirmuisen Juhanin kynsist�, joka juoksi jo nuorimman veljens� kantap�iss�. TUOMAS. Seisahdappas koreasti, Juhani. JUHANI. Min� h�nen nykist�n! TUOMAS. Koreasti, poikaseni. JUHANI. Istu ja pala! AAPO. H�n palkitsi vaan kunnian kunnialla. JUHANI. Kirottu olkoon h�nen kielens�, kirottu olkoon t�m� p�iv�! Saimmehan, Jumalan nimess�! rukkaset Venlalta. Vankosarviset ky�pelit ja korkeuden sotajoukko suuri! Eih�n n�e nyt silm�ni sylt��k��n eteens�, niin on musta maa ja taivas, musta syd�mmeni t�hden. Istu ja pala! SIMEONI. �l� kiroo, mies. JUHANI. Kiroon ett� maailma py�rii, hajoo kuin vanha pakkoreki mastohirren alle! SIMEONI. Mit�s tahdomme tehd�? JUHANI. Tehd�? Ellei t�m� aapiskirja olisi Jumalan sanaa, Jumalan oma

kirja, niin s�p�leiksi, s�p�leiksi paikalla t�m� kirja! Mutta kas t�ss�: ruokapussini m�tkin m�skiksi m�keen! Tahdotteko n�hd�? SIMEONI. �l� Herran t�hden Herran lahjaa. Muisteleppas �Paimion piikaa�. JUHANI. Syd�mmeni vaivassa! SIMEONI. �K�rsimys vaivass', manna taivaass'�. JUHANI. Min� annan palttua taivaan mannalle, koska en saanut M�nnist�n muorin Venlaa. Voi veikkoset ja sukuni suuri! Jos tiet�isitte, niin tulisittepa ymm�rt�m��n, ett� aatokseni jo l�hes kymmenen vuotta on py�riskellyt t�ss� luntussa oikein hassusti. Mutta menih�n toivoni nyt, meni kuin tuhka tuuleen. TIMO. Rukkaset saimme aamuhetken�. JUHANI. Joka mies! TIMO. Ei armahdettu ket�k��n, ei pienint�k��n meist�. Kaikki saimme vaan. JUHANI. Kaikki, kaikki! Mutta parempi kuitenkin niin, kuin ett� joku teist� toisista olis saanut h�nen siipaksensa. Panisinpa, peeveli vie! nyt selk��n poikaa, jolle se temppu olis tapahtunut, sen min� tekisin. TUOMAS. Me olimme kovin mahdottomia. Sen n�ytti likan pilkallinen irvistys koska Aapo oli maininnut yhteisen asiamme. JUHANI. Selk��n h�n tarvitsis, koko lunttu. Tehd� pilkkaa meist�! Varro, naasikka.--Parastansa koetti Aapo, sit� ei taida kielt��, mutta eih�n olisi t�ss� auttanut itse keruupin kieli. TIMO. Mutta jos olisimme astuneet likan eteen mustassa verka-takissa ja olisi kello pullistanut liivimme taskua kuin pulski huhta-nauris, avain viel� kilkahdellut ketjuissa ja hopeahelainen piippu ry�h�nnyt hampaissamme, niin olisipa, koira vie! tullut asiastamme sek� munia ett� poikasia. JUHANI. Naisella ja harakalla on molemmilla yht� kiivas halu kiiltoaineisin.--Mutta Aapo on vaiti kuin j��tynyt j�rvi. AAPO. ��nell�mme ei ole kaikua myrskyss�. Tai rupesko jo mielesi hurjat tuulen-kierrokset asettumaan povessasi? JUHANI. Syd�mmeni hurmeinen lammikko lainehtii viel�, lainehtii kauan. Mutta sano kuitenkin sana. AAPO. Kaksikin. Siis kuule nyt. Ota syd�mmesi kouraan ja kuiskaa sen korvaan j�rjen kielell� n�in: Venla ei sinusta huolinut, koska ei h�n sinua rakasta, ja ettei h�n sit� tee, se �lk��n sinua n�rk�stytt�k�; sill� rakkauden liekin viritt�� taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutytt� rakastuu kuninkaasen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti. Niin lentelee t��ll� ristiin rastiin rakkauden henki, ja sin� et tied� kusta h�n tulee. TIMO. Rakkaus puhaltaa mist� h�n tahtoo, sin� kuulet h�nen humunsa, mutta etp� tied� kusta h�n tulee ja kuhunka h�n menee. Niin kuulin usein

entisen ruotumummon lauseilevan. Mutta Jumalan rakkauttapa h�n silloin tarkoittikin, luulen min�. AAPO. Sano viel�, Juhani, syd�mellesi n�in: ole potkittelematta! Venla teki oikein antaessaan sinulle kiellon; sill� avioliittohon ruveta ilman rakkauden ponnistusta, ei tahdo k�yd� p�isin, vaan se mutkistelee ja tekee monasti ikuisen kiusan t�it�, niinkuin, sen pahempi, nyt usein n�hd��n ja kuullaan. Niin, veljet, Venla ottakoon sen, joka on h�nelle m��r�tty, me teemme samoin. TIMO. Sen tyt�n, joka on tehty minun kylkiluustani, saan min� viimein, vaikka peijakas kiljuisi. Tied�np� viel� yhden asian: miehen syd�n istuu vasemmalla, mutta naisen oikealla puolella rinnassa. JUHANI. Mutta minun syd�meni ei istu, vaan loiskii ja riehuu kuin pakana.--Oi sin� h�ll�kk�, sin� mustalaislunttu! miksi hylk�sit minun talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan? AAPO. Siin� ei mit��n ihmetelt�v��. Talomme on huutavassa hukassa, ja tuo neitonen toivoo, vaikka luullakseni turhaan, p��sev�ns� em�nn�ksi paljoa parempaan taloon. Olenpa kuullut, ett� hyv�ilee h�nt� tuo hyv�k�s Sorvarin Juhani. JUHANI. Sin� piikkileuka Jussi! olisit nyt kintaissani, pyhkeilisinp� sinua v�h�n. Narrata likkaa ikuiseen h�pe��n! AAPO. Niin, niin, maailma on yht'aikaa hullu ja petollinen. Venlalta ei puutu muotoa eik� Jussilta juonia. Sorvari on julkinen talo, se houkuttelee, mutta Jukola, t�m� vaivaisten pes�, on perin surkeassa tilassa, ja me itse, talon seitsem�n perillist�, viel�kin surkeammassa tilassa, niin ainakin maailman edess�. Ihmiset, muistellen nuoruutemme laiskaa ja usein hurjap�ist�kin el�m��mme, eiv�t taida meist� vartoa en�� juuri mit��n kunnollista. Ja tied�np�, ett� tuskin kymmenen-vuotinen siivo ja kaikin tavoin kunniallinen k�yt�s voisi saattaa meit� kansalaistemme silmiss� t�yteen ihmisarvoon taas. Niin tukala on p��seminen pahan nimen liasta, koska se kerran on tarttunut mieheen. Mutta parempihan viimeinkin nousta, kuin ijankaikkiseksi uupua viheli�isyytemme ropakkoon. Sent�hden, parannusta, parannusta harrastelkaamme kaikin voimin! JUHANI. Parannuksen tiell�h�n nyt ollaan. Mut t�m� onneton naimaretki antoi syd�melleni iskun, josta se potee hirve�sti p�ivi� ja viikkoja; antoi haavan. AAPO. Haavan, haavan, totisesti; mutta aika, tied�n min�, saattaa sen haavan unohduksen rupeen ja nahkaan.--Mik� meno tuolla tiell�. TIMO. Toukolan poikia iloinen joukko. AAPO. Viett�v�tp� joutomaanantaita vallattomassa hummauksessa, suuri-kelmit. TIMO. Ja tahtovat vahvasti meit�kin seuraansa. JUHANI. Kiusaus l�hestyy. TIMO. Heid�n on niin lysti.

JUHANI. Mutta meid�n? Mik� seisoo edess� meill�? Tuhannen sarvip��t�! vartoohan meit� vaivaisia tulinen tukkajuhla. EERO. Mik� eroitus: j�nkk�ill� aapistoa lukkarin ovinurkassa, tai hurraten ja laulellen viett�� iloista joutomaanantaita iloisten kumppanien kanssa. JUHANI. Eroitus on hirmuisen suuri, suuri kuin syvyyden kaivon ja taivaan v�lill�. Veljet, mihin astumme? EERO. Astukaamme taivaasen vaan. AAPO. Kaivoon, kaivoon! ylt�kyllin horimaan el�m�n vett�. Opin, taidon ja viisauden aarnioihin tahdomme syventy�. TUOMAS. Lukkarille, lukkarille! JUHANI. No tallustellaan! EERO. Kuulkaas Kissalan Aapelin klaneettia. JUHANI. Ihanata! TIMO. Soi kuin p��-enkelin pasuuna. JUHANI. Koska taivaan sotajoukko ekseeraa ja marssii ett� poro priiskuu. Ihanata! TIMO. He tahtovat meit� vahvasti kanssansa. JUHANI. Hyvin tietty. Kiusaus l�hestyy meit�, l�hestyy totisesti. Veljesten n�in haastellessa, l�heni heit� joukko Toukolan poikia, mutta eip� juuri niin kohteliaasti ja hyv�ntahtoisesti kuin Jukolaiset vartoivat. Olivatpa jotenkin p�iss��n, ja miellytti heit� nyt hieman ilvehti� veljesten kanssa ja lauloivat heid�n edess��n nyky��n sepitetyn laulun, jonka olivat nimitt�neet: �Seitsem�n miehen voima�. Niinp� he, Kissalan Aapelin puhaltaissa, likeniv�t koulumiehi�, laulain seuraavalla tavalla: Kiljukoon nyt kaikkein kaula, Koska mielin virren laulaa Voimasta seitsem�n miehen. T�hti� kuin otavassa, Poikia on Jukolassa, Laiskanpulskeja jallii. Juho pauhaa, pirtti roikkaa; H�n on talon aika poika, Ankara �Poika-Jussi�. Tuomas seisoo niinkuin tammi, Koska saarnaa Aaprahammi, Jukolan Salomon suuri. Simeoni, liuhuparta, Valittaa se �ihmisparka,

Syntinen, saatana, kurja�. Simeoni herneet keitt��, Timo sekaan rasvat heitt��, Patahan kuohuvaan sylkee. Lauri-poika mets�ss' h��rii, Katselevi puita v��rii, M�yr�n� nummia tonkii. Viimein tulee h�nn�n huippu, Pikku-Eero, liukas luikku, Jukolan tiuskea rakki. Siin� onpi velisarja, Jalo niinkuin sonnikarja, Voimalla seitsem�n miehen. ��nett�min�, vaikka purren hammasta, kuultelivat veljet t�t� laulua. Mutta kun kiusaajien pilkka ei p��ttynyt viel� siihen, vaan sateli ivasanoja lakkaamatta, varsinkin aapiskukosta ja sen munimisesta, niin rupesi veljesten sappi paisumaan ja heid�n silm�ns� k�viv�t ter�viksi, supistuivat pieniksi kuin tihkurin silm�t, koska h�n kannon alta mustassa korvessa katsahtaa ulos p�iv�n valkeuteen. Mutta nyt tapahtui ett� Toukolaisista er�s luikkari, menness��n Juhanin ohitse, tempasi �kisti aapiskirjan h�nen k�dest�ns� ja l�ksi juoksemaan kaikin voimin, mutta julmistuneena kaappasi Juhani h�nen per�ss��n. Silloin karkasivat my�s toiset veljet tulisella vauhdilla pilkkaajiensa p��lle, ja tappelu oli yleinen. Ensiksi moiskahtelivat korvapuustit, moiskahtelivat kahdenpuolen, mutta siit� iskiv�t he toinen toisensa kurkkuihin ja rupesivat--sokeasti, �helt�en--repim��n, riistomaan ja huhtoen k�yttelem��n nyrkki�ns�. Tuimasti iskiv�t vastaan Toukolaiset, mutta tuimemmin viel� l�im�ytteliv�t Jukolan miehet; ja raskaasti kuin rautanuijat putosivat veljesten rusikat heid�n vihamiestens� p�it� vasten. Kiiriskeltiin tomussa ja p�lyss�, joka kuivalta tielt� nousi palloellen ilmaan, ja santa ja somero kahisi heid�n ymp�rill�ns� lehdist�ss�. N�in kesti hetken r�hisev� ottelu, ja veljet, melkein jo voittajina, huusivat korkealla ��nell�: �rukoiletteko, sen viet�v�t, armoa?�; ja kaiku pilvist� vastasi: �armoa!� Mutta kauan pinnisteliv�t Toukolaiset vastaan, kunnes he viimein voimattomina vaipuivat maahan. Siin� he makasivat revityill� takinliepeill� ja turpuneilla kasvoilla, niellen ahneesti raikasta ilmaa kuumaan, huokuvaan sisustaansa. Voiton miehin� seisoivat veljet, mutta n�ytti heid�n muotonsakin ett� oli heille tarpeeksi taistelossa ja mieluisa heillekin nyt hetken lev�hdys. Varsinkin oli Eeron kanssa melskeess� pahoin menetelty; sill� vartalonsa lyhyys saattoi riitakumppanillensa suuren edun. Useinpa h�n tappeluksen kest�ess� py�riskeli pienen� m�yr�koirana toisten urosten jaloissa, ja ainoastaan kerke� apu toisilta veljilt�ns� esti h�nen perin runtoutumasta. P�yrytetyll� tukalla istui h�n nyt ojan �yr��ll� ja kokoili uusia voimia, puuskuttaen kovin. Mutta toisten juuri lakatessa tappelemasta, l�hestyi Juhani miehens� kanssa, kiskoen h�nt� kauluksesta ja v�limmiten kirist�en h�nt� kurkusta. Peloittava, hirmuinen oli nyt muoto Jukolan vanhimman veljen. Viha tuiskahteli tulena h�nen ainakin jotenkin pienist� silmist�ns�, jotka, nyt kiukusta veripunaisina, py�r�hteliv�t vimmatusti h�nen p��ss�ns�; karvas hiki virtasi alas h�nen poskiltansa, ja niinkuin sotaorhi h�n puhalteli ja huohotteli.

JUHANI. Ha'e aapiseni, ha'e a-p-c-kirjani, paikalla! Katsos, likist�np� sinut muutoin niin ett� rapas lent��. Ha'e Herran t�hden se punakansinen aapiseni, sin� junkkari. Katsos n�in min� sinulle annan, katsos n�in! TOUKOLAINEN. �l� ly�! JUHANI. A-p-c-kirja! TOUKOLAINEN. Tuonnehan sen viskasin pensaasen. JUHANI. Anna se kouraani oikein korealla k�dell�, lilli-hankulla, sin� junkkari. Luuletko t�ss� n�in vaan tanssielevasi, junkkari? Etk� sin� riivattu anna sit� punakansista aapelusta kouraani? TOUKOLAINEN. Muserrathan kurkkuni, kurkkuni! JUHANI. A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meit�! A-p-c-kirja! TOUKOLAINEN. T�ss�, sin� hirve� mies. JUHANI. Annappa sille pieni suukkonen. Niin, suutele sit� koreasti. TOUKOLAINEN. Mit�? Suudella? JUHANI. Oikein n�tisti. Ja tee se Herran t�hden, mun veljeni, jos selk�si syhyy ja henkesi on sinulle rakas. Tee se, tee se, muutoin huutaa jo t�ll� hetkell� sun veresi kostoa mun p��lleni, kuin ennen hurskaan Aapelin veri. Sill� sin� n�et, ett� olen vihasta kasvoiltani musta kuin saunan tonttu. Sent�hden suutele aapistani. Min� rukoilen sinua meid�n molempain puolesta!--Kas niin. TOUKOLAINEN. Oletko tyytyv�inen? JUHANI. Vallan tyytyv�inen. Mene nyt ja kiit� Luojaasi, ett� p��sit t�ll�. Ja jos tuossa v�limaassa, hartioittesi ja tuon p��nuijas v�lill�, olet havaitseva joitakin j�lki�, ik��nkuin kruuvipenkin hampaista, ja varsinkin jos huomenna tunnet siell� viel� niinkuin siantaudin tapaista kankeutta, niin �l�pp�s juuri kovin tuota ihmettele. Niin, mene nyt. Mutta yksi sana viel�, yksi sana, veikkoseni. Kenen sepitt�m� on veisu, jota meid�n �sken t�ytyi kuullella korvat pystyss�? TOUKOLAINEN. Sit� en tied�. JUHANI. Sano kidastasi! TOUKOLAINEN. Min� en tied�. JUHANI. No, no, kyll�h�n siit� aina tiedon saan. Mutta vie minulta terveisi� Kissalan Aapelille ja sano h�nelle, ett� koska h�nen kohtaan, niin soipa h�nen kurkkunsa viel� kile�mmin kuin �sken h�nen klaneettinsa. Mene nyt; sill� minun l�sn�oloni ei ole sinulle juuri terveellist�.--Ole m�k�ttelem�tt� kostosta. Varo etten saa sit� pistosta p��h�ni ett� kaapaisen per�ss�si, antamaan sinulle hieman kaupan p��lle. TUOMAS. Olkoon h�n jo rauhassa, kurja mies. JUHANI. H�n on saanut k�niins�, min� takaan sen.--Mutta j�tt�k��mme t�m�

hirve�sti kynnetty, tuhanteen ristiin viilletty maantiensarka. T�ss� ei ole nyt hyv� viipy�: sill� tappelu maantiell� on, lain kannalta katsoen, kovin vaikea asia ja taitaa saattaa miehens� koviin kiipaleisin. AAPO. Rient�k��mme!--Mutta sep� vasta leivotus; ja olisinpa tullut siin� h�yhennetyksi ilman Simeonia; h�n levitti v�h�n kasaa p��lt�ni. SIMEONI. Miksi koskimme heihin? Mutta ihminen on heikko, eik� voi hillit� vihansa ja synnin voimaa. Ah! katsellessani kuinka Tuomaan nyrkki kumoili miehi�, aattelinpa: nyt ei ole miesmurha kaukana. TUOMAS. L�inp� kenties liian varomatta, mutta onhan jo v�hemm�st�kin ly�ty.--Astukaamme huikeammin; p�iv� joutuu. Kiivaasti he astelivat, mutta n�rk�stys ja harmi ei tahtonut haihtua heid�n kasvoiltansa, vaan kipe�sti pisteli heid�n syd�nt�ns�, koska he muistelivat Toukolan poikain herjaus-veisua. ��net�nn� asteli Juhani edell�, asteli kiukun tuimuudella, syljeskellen ja v�limmiten ravistaen p��t�ns�. Viimein kuitenkin, k��ntyen toisten puoleen, avasi h�n suunsa. JUHANI. Kenen riivatun sepitt�m� on t�m� laulu? EERO. Kissalan Aapelin. AAPO. Sit� kohden uumoon min�kin; sill� h�n on kiukkuinen pilkkakirves. Tekip� h�n kyll�kin h�ijynaikaisen pilkkarunon tuosta kappalaisukostamme, joka--Jumala paratkoon!--sattui hieman tahrimaan nen�ns� lukukinkerill�. TIMO. Mutta olisi minulla kortteli viinaa ja pari sanaa kuiskata Nikulan Ananian korvaan, niin kuulisimmepa piankin vaikka syll�n pituisen veisun, jossa kyll� n�ytett�isiin mik� mies h�n on t�m� Aapeli. Suuri lurjus ja hunsvotti h�n on; k�velee pitkin kyli� klaneetti k�dess�, tekee pii'oille lapsia ja el�� vanhan �itins� niskoilla. Uuspeili koko mies. JUHANI. Olisi lorulaulu, jonka he kutsuivat seitsem�n miehen voimaksi, kotoisin h�nen p��kallostansa, niin katso, koska ensiksi h�nen kohtaan, vaikka kirkon-m�ell�, niin p��-nahkansa nyljen tuppeen niskasta aina silm�karvoihin asti, se olkoon sanottu.--Mutta emmek� taitaisi iske� mieheen lain voimalla. AAPO. Laki ei tuomitse ket��n ilman ankaria todistusmiehi�. JUHANI. Astukoon h�n sitten puhdistus-valalle; ja luulenpa h�nen ensin v�h�n arvelevan, ennen kuin viskaa sielunsa pimeyden alhoon. Mutta jos h�n sen surkean tempun tekis, niin--hyv�� y�t� sitten, naapurini, makaa rauhassa minun puolestani. AAPO. Mutta luulenpa, ettei laki t�m�nkaltaisessa seikassa p��st�kk��n valan-tekoon kannustettua miest�. JUHANI. H�n saakoon sitten omasta nyrkist�ni, ja onpa h�nelle siit�, luulen min�, sama terveellinen karvastus kuin lain ja oikeudenkin suolasta. SIMEONI. Mutta heitt�k��mme jo t�ll� er�ll� sikseen sek� laulu ett� tuo pedollinen tuiskaus tiell�.--Tuossa on se tervaskanto, jonka juurella kerran karjassa k�ydess�ni nukuin ihmeelliseen unenn�k��n, vaikka

naukuilikin vatsassani n�lk�. Olinhan olevanani taivaassa, istuin pehme�ll�, helluvalla sohvallani ja edess�ni h�yrysi harjallinen ruokap�yt�. Maittavia, kovin maittavia olivatkin ne ruuat ja niin rasvaisia. Min� s�in ja join, ja pienet keruupi-pojat passasivat minua kuin mahtavata persoonaa. Kaikki oli verrattoman kaunista ja juhlallista: siin� l�hell�, kultaisessa salissa, kaikui enkelien kuori, ja min� kuulin veisattavan sen uuden ja suuren virren. Niin uneksuin, ja silloinpa sain t�m�n kipin�n rintaani, joka �lk��n siit� en�� koskaan sammuko! JUHANI. Se isolukija paimen-ukko, se puna-silm�, liuhaparta Tervakosken Tuomas, silloinen kumppanisi karjassa, saattoi sinun v�h�n kaistap�iseksi; ja siin�p� se kipin�. SIMEONI. Niin, niin, kyll�h�n viimeisen� p�iv�n� n�hd��n! TUOMAS. Mutta tuossahan on kuusi, josta is�mme kaatoi kerran aika ilveksen; ja olikin se h�nen viimeinen ilveksens�. TIMO. Niinp�, sen kerran per�st� ei h�n en�� taaputtanut kotiansa takaisin, vaan kylm�n� kiskottiin mets�st�. JUHANI. Potra ja huikea mies, mutta kova ja kiinte� kuin kallio poikiansa kohtaan. Harvoinpa h�n kuitenkin asteli Jukolan pihoilla, vaan metsiss� h�n asui, ja kotona oli hiirill� el�m�. AAPO. Tosin unohti h�n paljon kotonsa tuon ehk� noidutun pyyntihimonsa t�hden, mutta olipa h�n kuitenkin kelpo is�, ja kunnian miehen� h�n kuoli. Lev�tk��n h�n rauhassa! TIMO. Ja kaksinkerroin �itimme. JUHANI. Siin� oli kunnon em�nt� ja hurskas ihminen, vaikka ei h�n lukeakkaan osannut. SIMEONI. Kuitenkin rukoili h�n polvillansa illoin ja aamuin. JUHANI. Sen h�n teki. Verraton �iti ja em�nt�! Muistelenpa aina, koska asteli h�n sahrojen sarvissa, jykev�n� kuin j�ttil�is-eukko. EERO. Oli h�n oiva �iti, mutta miksi emme olleet tottelevia lapsia me, miks' emme raataneet silloin pellolla kuin seitsem�n karhua? Olisipa Jukola nyt toisenmoinen. Mutta mit� ymm�rsin min� silloin, pieni paita-ressu? JUHANI. Kitas kiinni siin�! Muistanpa viel� tuon h�ijyn ja tiuskean k�yt�ksesi �iti parkaa kohtaan. Mutta ainapa h�n sinua armahteli, niinkuin tavallisesti sek� is� ett� �iti nuorimpaa lastansa; mutta kas vanhimman turkki on lakkaamatta p�llytyksess�, niinkuin tuon itsest�ni parhain tied�n. Onhan, peeveliss�, minua aikanani peitottu kuin hallia vaan, mutta toivonpa kaiken olleen hyv�ksi, Jumalan avulla. SIMEONI. Totisesti tekee kuritus hyv��, varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimess�. EERO. Varsinkin jos viel� l�mmit�t ruoskan. SIMEONI. Min� en kuule sinun viheli�isi� kompasanojas, sin� umpisokea,

sin� hempe�sti kuritettu lapsi. TIMO. �Hyv� lapsi kurittaa itse itsens�, mutta t�m�n tempun tahtoisin n�hd�. SIMEONI. T�ss� on Sonnim�en tien-risti, t�nnep� asti aina kirkkotarhasta vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiest�, joka kulkeissansa y�ll� ohi kirkon, laski, jumalaton, huikean kirouksen suustansa. T�m� olkoon teille varoitukseksi karttamaan kirous-synti�. JUHANI. Mutta Sonnim�en harjulla seisomme, kirkko n�kyy ja tuolla loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtiv� perkelten pes�! Hih! tuossahan koko helvetin herraus, tuossa se peloittava viisaus ja hirmuinen kunnia. Nyt kaikki j�seneni puutuvat ja jalkani iskev�t armottomasti vastakyntt�. Ah! mit� teen t�ll� py�velin hetkell�, mit� teen, min� teid�n kurja vanhin veljenne? EERO. Koska olet vanhin veljemme, astele edell�mme hyvill� esimerkeill� ja k��nny takaisin helvetin tielt�. Min� olen valmis k�ym��n seuraasi. TUOMAS. Vaiti, Eero! Nyt ei askeltakaan takaisin. JUHANI. Oi sarvip��t! Lukkarin ovi on mielest�ni surman kita. AAPO. Juuri siin� on ihmis-arvomme ja kunniamme alku. JUHANI. Kuuma kunnia, kuuma kunnia! Voi meit�! Tuollahan n�en koko lukkarin komeuden, pappilan peloittavan prameuden, ja luontoni iskee vastaan--Jumala auta meit�!--iskee vastaan. Mit� sanot, Timo? TIMO. Vahvastihan se iskee. AAPO. Sen uskon, mutta t��ll� ei tanssita aina ruusuilla ja kukkasilla. JUHANI. Ruusuilla ja kukkasilla? Olemmeko tanssineet ruusuilla ja kukkasilla? AAPO. Saammepa niell� t��ll� montakin karvasta marjaa, veikkoseni. JUHANI. Karvasta marjaa? Emmek� jo tarpeiksi ole nielleet karvaita marjoja? Voi Aapo parka! monessa liemess� olemme jo keitetyt, monessa tuulessa on tukkamme tuiskinut. Ja mink�t�hden? Miss� on voittomme? T�m� maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta. Hiiteen lukkarit ja papit, lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoinensa! Mailman kiusanhenki� kaikki! Mainitsin kirjat, mutta silloin en juuri tarkoittanut pipliaa, virsikirjaa, katkismusta ja aapista enk� my�sk��n �huutavan ��nt� korvessa�--se hirvitt�v� kirja--niit� en juuri nyt tarkoittanut. Mutta miksi synnyin t�nne? SIMEONI. �l� sadattele p�ivi�si, armon-aikasi p�ivi�. JUHANI. Miksi synnyin t�nne, miksi synnyin? TIMO. T�nnep� synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen silm��ni halkihuulisena j�niksen poikasena tuon n�reen alla tuossa? JUHANI. Tai min� tuona oravana, joka m�nnyn haarukalla h�nt� pystyss� virskuttelee? Suruton leip�ns� on k�py ja kuusen parta l�mmin peittonsa

sammaleisessa tuvassa. TIMO. Eik� tarvitse h�nen lukea. JUHANI. Ei tarvitse h�nen lukea! AAPO. Jokaiselle on osansa annettu, ja ainapa �miekka miest� mukaan�. Ja t��ll� ei auta valitus ja murhe, vaan ty� ja toimi. Eteenp�in nyt vaan, mun veljeni! TUOMAS. Eteenp�in, lukkarille, vaikka yli meren kuohuvan kurkun! JUHANI. Mit� mietit, Eero-poika? EERO. Mietin menn� lukkarille kouluun. JUHANI. Hm! Menn��n sitten, astutaan sitten. Ah Herran poika! Mutta laula, Timo-veljeni, laula! TIMO. Laulanpa oravasta sammaleisessa kammiossaan. JUHANI. Niin, niin! TIMO. Makeasti oravainen Makaa sammalhuoneessansa; Sinnep� ei Hallin hammas Eik� mets�miehen ansa Ehtineet milloinkaan. Kammiostaan korkeasta Katselee h�n mailman piirii, Taisteloa allans' monta; Havu-oksan rauhan-viiri P��ll�ns� liepoittaa. Mik� elo onnellinen Keinuvassa kehtolinnass'! Siell� kiikkuu oravainen Armaan kuusen �itinrinnass': Metsolan kantele soi! Siell� torkkuu heiluh�nt� Akkunalla pienoisella, Linnut laulain taivaan alla Saattaa h�nen iltasella Unien Kultalaan.

KOLMAS LUKU Kaksi p�iv�� on mennyt. Lukkarin v�kituvassa p�yd�n ymp�rill� istuvat veljet, j�m�ten aapistoa niinkuin sanelee heille milloin lukkari itse ja milloin h�nen pieni kahdeksan-vuotias tytt�rens�. Niin he, aapiskirjat avattuina kourissa, harjoittelevat lukua hartaasti, hikisill� otsilla.

Mutta ainoastaan viisi Jukolan poikaa n�hd��n istuvan penkill� p�yd�n takana. Miss� ovat Juhani ja Timo? Tuollahan h�pe�nurkassa l�hell� ovea he seisovat, ja heid�n tukkansa, jossa �sken oli kiemarrellut lukkarin j�ntev� koura, t�r�tt�� viel� korkeassa p�rr�ss�. Vallan vitkaa edistyi veljesten oppi, jota ei jouduttanut heid�n opettajansa peloittava kiinteys, vaan p�invastoin kangisti aina enemmin heid�n haluansa ja mielt�ns�. Juhani ja Timo tunsivat tuskin enemmin kuin A:n; toisten taito oli kuitenkin astunut muutaman kirjaimen kauvemmas. Mutta huikean poikkeuksen heist� kaikista teki veli Eero, joka jo oli j�tt�nyt aapiston ja harjoitteli tavaamista oikein vikkel�sti. Ilta l�heni, mutta t�m�n p�iv�n kuluessa eiv�t olleet veljet viel� maistaneet ruuan einett�. Sill� lukkari, joka oli pannut heid�n ev��ns� takavarikkoon, koetti n�l�nkin piinalla kiihoittaa heid�n haluansa lukuun. Niinp�, kiukkuisen n�l�n likist�m�n�, seisoi Juhani loukossansa, ravistellen py�re�t� p��t�ns�, syljeskellen ja heitellen opettajansa puoleen mulkoilevia h�r�nsilmi�. Mutta torkkuen seisoi h�nen rinnallansa Timo, huolimatta maailman menosta.--Vihdoin kuitenkin pys�ytti lukkari lukemisen ja lausui: �Pid�tt�k�� nyt ja sy�k��, te puuhevoset, m�ykytt�k�� kuin m�rehtiv�t pukit tarhassa. Mutta muistakaa, t�m�n atrian per�st� ei pid� tuleman huulillenne yht��n suuruksen murenata ennen kuin aapisto on p��ss�nne, te visa-kalloiset sonnit. Tunnin annan teille atrian-ajaksi, mutta ovesta ette k�y viel� askeltakaan ulos. Katsonpa terveelliseksi pident�� arestianne aina iltaan asti, hyvin terveelliseksi. Mutta avatkaa nyt kitanne, sill� paikalla saatte ev�s-laukkunne kynsiinne.� Niin h�n haasteli, poistui ja l�hetti piian kautta veljeksille heid�n ev��ns�, mutta ovi teljettiin tuikeasti. TIMO. Miss� on pussini? LAURI. Tuossa sinun, t�ss� minun. Sy�np� vaikka pieni� kivi� nyt. JUHANI. Nyt ei sy�d� yht��n ainoata einett�! LAURI. Mit�? Eik� sy�t�isi nyt? JUHANI. Ei einett�k��n! LAURI. Sulje ennen k�mmenell�si meren kurkku. JUHANI. Olkoot pussit koreasti rauhassa. AAPO. Mik� on tarkoitukses? JUHANI. Tehd� lukkarille kiusaa. Ei nyt sy�d� ennen kuin on nousnut huomisp�iv�. Vereni kiehuu, pojat, ja Keitulan tuulimyllyn� py�rii p��ni. Mutta kiusa vasten kiusaa! AAPO. Sille kiusalle nauraisi ukkomme aivan sulavasti. JUHANI. Anna h�nen nauraa! Min� en sy�.--Eero tavailee jo, kas, kas.--Min� en sy�. TUOMAS. En min�k��n t�ss�, mutta Sonnim�en nummella tuolla. Siell� istun kohta kanervaisella polstarilla.

JUHANI. Oikein! Siell�, siell� kohta pyllyilemme. EERO. Min� suostun tuumaan, pojat. AAPO. Mit� hulluuksia taas? JUHANI. Vankeudesta pois! AAPO. Ymm�rrys hoi! JUHANI. Sonnim�en hongisto hoi! EERO. Niin juuri! Ja ymm�rrys vastasi: hoi. JUHANI. Vastasi kuin poika. AAPO. Simeoni, koeta parastas. SIMEONI. Siivosti, veljet! Mutta sanonpa, ettei ole meist� lukumiehiksi, ja sent�hden j��k��t hyv�sti siin� kohdassa kaikki puuhat. Olkoon toki el�m�mme nuhteeton ja siivo; sill� me taidamme el�� kristittyin� ihmisin� ilman luvun-taitoakin, kun vaan uskomme. AAPO. Kaadathan sin� riivattu, vaan et nosta. JUHANI. Simeoni haastelee oikeuden ja kohtuuden kielt�. Pois t�st�, pojat; luontoni ei kest� kauemmin. TUOMAS. Syd�nt�ni niristelee n�hdess�ni kuinka Juhania jauhetaan. Pois, pojat! JUHANI. P��tetty asia. Mutta �l� surkuttele minua, Tuomas; sill� kosto on k�dess�ni. Onhan minua kuranssattu, revitty kuin kravunsy�tti�, totisesti! Ja onpa taskussani aika hamppu-pivo, lukkarin rohtima hamppu-pivo. Mutta ellei se vihko kerran tukkee lukkarin kitaa, niin tapahtuu se siit� syyst�, ett� teen tavarastani jonkunlaisen koneen ja kappaleen. Lukkarilla on kaula, jaa, h�nell� on kaula; mutta enp� hiiskahdakkaan enemmin nyt. EERO. Min� ehk� tied�n toisen ja paremman neuvon. Hius-kiemurasta, jota s�ilyttelet plakkarissas, kierr�mme oivan ongen-siiman lukkarille lahjaksi hyv�n opetuksen edest�. Mutta miksi yllyt�n syntiin, koska tied�n ja kaikki yksimielisesti my�nn�mme, ett� kuritus tekee sanomattoman hyv��, niinkuin veljellisesti juttelimme tiell�. JUHANI. Eero tavailee jo. Kas kiltti� poikaa vaan. EERO. H�pe� kyll� n�in vanhan vasta tavaamista harjoitella. JUHANI. Vanhan? Ent�s meid�n toisten ik�? SIMEONI. H�n pistelee. JUHANI. Niin, pisteletp� taas, sin� ohdake nisupellossamme, sin� katkera happamus Jukolan kristillisess� veli-taikinassa, sin� piikki-sika, piikki-porsas, sin� sammakko! SIMEONI. Hiljaa, lukkarin t�hden hiljaa!

JUHANI. Korttikaalista ulos kaikki yksimielisesti! Joka nyt vastaan pinnist��, k�niins� saa. TUOMAS. Kaikki liriin, kaikki! AAPO. Timo, lujamielinen veljeni, mit� sanot? TIMO. �Ettei tule tuohesta takkia, eik� vanhasta pappia�, sent�hden �pillit pussiin ja pois� ja kaikki yhdest� p��st�. Taidanpa kiinnitt�� asiani viel� yhdell� sanalla: �kahden puolen kirves hiotaan�. AAPO. Lauri, kuinka teet? LAURI. K�yn t�st� Sonnim�elle. AAPO. Ah! vaikka kuolleet haudoistansa huutaisivat: te niskurit, te hullut miehet! JUHANI. Ei auttais sittenk��n, vaan mars, poika! Tuletko? Muutoin--Herra Kiesus!--t�st� leimahtaa ja l�im�ht��. Tuletko? AAPO. Min� tulen. Mutta viel� yksi sana. TUOMAS. Ei auttaisi nyt t�ss� tuhannenkaan sanaa. JUHANI. Ei vaikka jokaisella sanalla olisi tuhannen miekkaa. EERO. Ja jokaisella miekalla tuhannen ter��. JUHANI. Tuhannen tulta-iskev�� ter��. Niin juuri; ei auttais sittenk��n. Maarstrannista pois, Sipirjasta pois, pois hirmuisesta aarniosta kuin seitsem�n luotia kanuunan kidasta! T�ss�p� on sek� luoti ett� kanuuna, ladattu kanuuna, joka kuumenee kuumenemistaan, nyt se on tulipunainen, ja kohta paukahtaa. Voi armaat veljet ja sukulaiset ja saman �itin kantamat! te n�itte kuinka h�n lierutti t�m�n otsavihkoni etusormensa ymp�ri, kahmasi sitten kaikella kourallansa n�in, kas t�ll� tavalla, ja sitten ravisti h�n, ett� hampaat hel�hti. Hm! TUOMAS. Min� n�in sen ja poski-lihani pullistuivat vihasta. EERO. Min� kuulin kuinka Juhanin hampaat hel�hti, n�in kuinka Tuomaan poski-lihat pullistuivat, ja min� kauhistuin, mutta kiitinp� sent�hden Jumalaa teid�n puolestanne, muistaissani kuinka hyv�� kuri kuitenkin tekee. JUHANI. �l�, rakas veljeni, saata tuli-lunttua kanuunan v�nkypannuihin, nimitt�in n�ihin kahteen korvaani, sit� �l� tee. TUOMAS. Miksi h�nt� �k�ittelet, Eero? JUHANI. Eero onkin lukkarin lillipoika. No hyv�h�n sekin, vallan hyv�. Mutta mit� pahaa olen min� tehnyt, ett� lukkari minua n�in r��kk��? Onko se rikos, ett� on minulla niin kova p��? Eih�n paljon puutu etten itke. TIMO. Mit� olen min� tehnyt, koska n�in riivatusti tukkaani vanutetaan? Siit�k� syyst�, ett� on minulla se j�rki, jonka Jumala minulle kerran viisaudessansa antoi?

LAURI. Kolme tukkap�lly� olen min� saanut. JUHANI. Kaikilla meill� on t��lt� makeita muistoja.--Ovi auki! AAPO. Huomaa, ett� olemme telkien takana. TIMO. Puskuri on p��ll�, vahva puskuri. JUHANI. K�tkee kuin korsi; mutta toiseksi: onhan tuossa akkuna. Yksi huhmaus pussillani, ja kuuluupa korea helin� ja kilin�. AAPO. Onhan p��si jo perin py�r�ss�. JUHANI. Kahden p�iv�n py�ritt�misest�, kahden p�iv�n py�ritt�misest�, veikkoni! SIMEONI. Ei akkunaa sent�hden s�rjet�, vaan keskustelkaamme koreasti lukkarin kanssa. JUHANI. Mene helvettiin keskustelemaan perkeleen kanssa!--Akkuna s�p�leiksi ja vankeudesta pois! �Ulos koko pataljoona!� huusi kapteeni vihoissansa. TUOMAS. Ovi hakaan, Eero! EERO. Niin juuri; linnan isoportti kiini pataljonan marssiessa v�stingin takaportista ulos.--Ha'assa on ovi. AAPO. Min� varoitan teit�! JUHANI. Tehty on tehty. Katsos tuossa! AAPO. Sin� hirmuinen, julkijumalaton! SIMEONI. Kas niin! Se on tehty! Siin�h�n akkuna s�l�hti! JUHANI. Akkuna s�l�hti ja taivas v�l�hti, kun kerran vaan keikahti Jussin pussi! Se oli Laiska-Jaakon m�lli. SIMEONI. Meit� poloisia! JUHANI. Tie on auki, l�hdetk� liikkeille? SIMEONI. Min� seuraan teit�, velikulta! JUHANI. Aapo, tie on auki, l�hdetk� liikkeille? AAPO. Miksi nyrkki pystyss�, sin� hullu? Min� seuraan, seuraan! Mit�h�n t�ss� en�� muuta, koska kerran on palanen kelkassamme. JUHANI. Istu ja pala! TUOMAS. Kaikki pussit selk��n ja akkunasta ulos! Porstua t�misee. JUHANI. Onko se lukkari? Min� sivuun h�nt�. TUOMAS. Tule!

JUHANI. Se on lukkari. Min� sivuun h�nt� hieman. TUOMAS. Pois! sanon min�. JUHANI. �l� astu tielleni nyt. Min� rakastan sinua, Tuomas veljeni. TUOMAS. En p��st� sinua tekem��n hirmut�it�. Rienn� nyt vaan kanssani akkunasta ulos; tuollahan jo pelto-murulla kaapaisevat toiset. Tule! JUHANI. Hellit�! Mit� pelk��t sin� hirmut�it�? H�nen otan vaan koreasti polvilleni, nostan yl�s takkinsa pitk�t liepeet ja nassielen h�nt� paljaalla k�mmenell�ni, ja totta on tekev� t�m� k�mmen. Hellit�, armas veljeni, muutoin syd�mmeni halkee kuin Korkin s�kkipilli. Hellit�! sin� n�et kuinka p��ni h�yryy. TUOMAS. Olemmepa ikuiset vihamiehet, ellet tottele minua nyt. Huomaa mit� sanoin. JUHANI. Menn��n sitten. Mutta enp� suostuisi t�h�n, jos en syd�mest�ni sinua rakastaisi. He vaikenivat, viskasivat itsens� akkunasta m�elle ja juoksivat nopeasti yli lukkarin perunapellon. Saralla kilkahtelivat pienet kivet, multa-kokkareet lenteliv�t korkealle ilmaan, ja pian he katosivat tihe��n lepist��n toisten j�ljess�. Silloin lukkari vihan hirmuisella muodolla rynk�s sis��n, heiluttaen kourassansa meren-ruokoista, jykev�t� sauvaa. Korkealla, kiljuvalla ��nell� huuteli h�n karkureita, mutta turhaan. Ulos lepist�st� kirmasivat veljekset, juoksivat yli kivisen, kallionkieluisen tienoon, siit� halki ahtaan katajiston, siit� yli pappilan avaran, kaisla-rantaisen Neulaniemen niitun, viimein poikki lakean, kumisevan ahon, ja seisoivat santaisella tiell�, Sonnim�en kaltevan nummen alla. Yl�s pitkin mukulakivist� rinnett� he astuivat ja ehditty�ns� nummen harjulle, p��ttiv�t he rakentaa itsellens� leiri� honkien juurille, kanervaiselle maalle; ja pian suitsuili heid�n tuleltansa savu yl�s puitten latvoille. Korkea oli seutu, jossa veljekset majailivat. N�kyi sinne m�en takaa pappilan murros-katto, mutta m�en huipulla lukkarin punainen talo, suuri kirkonkyl�, ja tuolla kuusien helmassa pit�j�n kivi-kirkko, juhlallinen, komea. N�kyi viel� moniluotoinen j�rvi, jota viivaili it�pohjoinen, vaisusti ja liepe�sti liehtoen kirkkaan taivaan alla, liehtoen yli j�rven, yli niittuin ja metsien, yli Sonnim�en hongiston, jonka juurilla veljekset nyt lep�siv�t ja paistelivat nauriita loimottavalla nuotiolla. JUHANI. Nyt sy�mme oikein kuninkaallisen atrian. TIMO. Oikein herran-p�iv�isen. JUHANI. Naudan-lihaa pussista ja nauris-hillukkoja mujusta. Ne ovat kypsi� tuossa paikassa. Tuuli se puhaltaa ja puun-latvat taipuu, Kultani ��ni se kaukana kaikuu... Mik� h�rk�p�inen tyhmyys meilt�, istua lukkarin penkill� aapinen kourassa, istua kaksi peevelillist� p�iv��.

EERO. Mutta kas seista sen ovi-nurkassa, seh�n vasta toista. JUHANI. Hyv�, Eeroseni, sin� viisas Eeroseni, sin� kuus-tuumainen Eeroseni, sin� napa-taatta.--Lukkarin ovi-nurkassa! Min� sinun saakelin opetan. AAPO. Hiljaa, hiljaa, te pakanat! TUOMAS. Istu rauhassa, Juhani, ja ole huolimatta h�nen puheistansa. JUHANI. Lakki p��st�s kun sy�t, sin� kokkare. TUOMAS. Lakki p��st�s, sanon min�kin. JUHANI. Kas niin. Totella t�ytyy sinun; ei auta. SIMEONI. Aina vaan nalkutusta, paljasta nalkutusta. Jumala teid�n sielunne ja mielenne kerran valaiskoon! JUHANI. Ainapa h�n on kiusan kapula. EERO. Ainapa olen kirotuissa hampaissanne �se turvikko ja peukalo, se pikkunappula Eero�. Mutta senp� t�hden olen sitke�. JUHANI. Sin� olet vihainen rakkikoira, niinkuin kuului veisussa �seitsem�n miehen voima�. EERO. Purenpa takaisin ja ter�v�sti. JUHANI. Sin� olet karvautta t�ys. AAPO. Sallipas minullekin sananen. Eero lausui jotakin, jossa luullakseni l�ytyi hieman totuutta. Katso: sit� karvautta, jota h�n v�limmiten jakelee ymp�rillens�, olemme kenties itse paljon keitelleet. Muistakaamme toki: kaikki olemme saman Luojan luontokappaleita. TIMO. Vallan niin. Jos minulla on kaksi �nokkaa, toinen kuin lesti ja toinen kuin leiv�n puolikas�, niin mit�s muiden siihen tulee? Itse m� niit� kannan. Mutta heitt�k��mme jo nokat ja nakat, Luojat ja luomiset tuperin tuhkaan. Kas t��lt�, Juhani, saat nauriin, pehme�n kuin tuhkulaisen. Iskepp�s sen niskaan ja �l� ole mill�sk��n tuon joutavan puheista. H�n on nuori ja ymm�rt�m�t�n.--Sy�, veljeni. JUHANI. Sy�n kyll�. TIMO. Nyt el�mme kuin h�iss� vaan t��ll� korkealla, kaikuvalla m�ell�. JUHANI. Kuin taivaan h�iss�. Mutta r��k�ttiinp� meit� �sken viel� oikein surkeasti helvetiss� tuolla alhaalla. TIMO. �Toisinaan alaslasketaan, toisinaan yl�snostetaan� t�ss� maailmassa. JUHANI. Niin on laita. Mit� sanot, veli Aapo? AAPO. Olenpa koettanut parastani, mutta turhaan. Nyt suutun kuitenkin kerran ja heit�n elomme haaksen per�melan kohtalon kouraan. T�ss� istun.

JUHANI. T�ss� istumme ja tuossahan makaa jalkaimme alla koko maailma. Tuolla punoittaa lukkarin talo kuin punainen kukko ja tuolla kohoo korkeuteen Herran temppelin torni. AAPO. Senp� temppelin juurella kerran istumme h�pe�n mustassa puussa, istumme niskat kyyryss�, kuin seitsem�n variksen-poikasta aidalla, ja kuulemme ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. JUHANI. Ei koita se p�iv�, jona Jukolan pojat, niskat kyyryss� kuin variksen-poikaset istuvat h�pe�n mustassa puussa ja kuulevat ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. T�m� p�iv� ei koita, ennen menen hirteen, tai marssin aina maailman-loppuun, Heinolan pataljoonaan kiv��ri� keikuttelemaan. �Mit� min� huolin, veitikka nuori?� Nyt, veljet, koska olemme sy�neet, niin laulamme, hel�yt�mme ett� nummi t�risee. SIMEONI. Siunataan itsemme ja nukutaan. JUHANI. Ensin lauletaan: �Mit� min� huolin�. Karastappas kurkkuas, Timo. TIMO. Min� olen valmis. JUHANI. Ent�s Eero-poika? Olemmehan yst�v�t taas? EERO. Yst�v�t ja veljekset. JUHANI. Kaikki hyvin. Mutta kruuvaappas kurkkuas. EERO. Se on jo t�ydess� t�mmingiss�. JUHANI. Hyv�! Ja kuullelkoot nyt toiset kuinka hongisto remuaa.--Nyt pojat! Mit� min� huolin, veitikka nuori, Jolla on rinta kuin Tunturi-vuori? Frallaralla rallaralla rallarallalaa! Heinolan pokkojen uhkeaan joukkoon Pois min� l�hden, tytt�jen houkko; Frallaralla rallaralla rallarallalaa! Eip� mua pelj�t� piispa, ei pappi; Kohta on yll�ni sankarin takki. Frallaralla rallaralla rallarallalaa! Juokseppas, Rusko, ja py�rit� py�r��; Keisarin knalleja karsitaan sy�m��n. Frallaralla rallaralla rallarallalaa! Mit� min� huolin, veitikka nuori, Jolla on rinta kuin Tunturin vuori? Frallaralla rallaralla rallarallalaa! JUHANI. Juuri niin! Kas t�ss�h�n on meid�n hyv� olla. SIMEONI. V�hemmin ��nt�, v�hemmin ��nt�! Niinh�n mekastatte kuin lekionat peikkoja.--Mutta hiljaa, hiljaa! t��ll� tulee ihmisi�.

JUHANI. Ihmisi�? Katso tarkemmin, niin n�et suljun Mustalaisia, n�et �Rajam�en rykmentin�. Matkue, joka l�hestyi, oli er�s ymp�rikulkeva perhe, kotoisin pienest� m�kist� Rajam�en ahoilla, josta syyst� maailma kutsui sit� Rajam�en rykmentiksi. Sen esimies ja is�nt� on tuo kaikkein tuntema Mikko, lyhyt, mutta k�pe� mies, musta vilttihattu p��ss�. H�n kauppailee retkill�ns� piki� ja vilkuttelee vikkel�sti kuoharin ter�v�� veist�. Harjoittelee h�n my�s viuluniekan virkaa, vinguttelee useinkin tuota mustan-punaista ilokonettansa tanssiloissa ja talkoo-iltojen iloissa, kastellen kaulaansa aina tarjomusta mukaan.--Mutta kiltti kuppari on h�nen akkansa, Kaisa, nuuskanaamainen, tuikea eukko. Harvapa on sauna, jota h�n ohi-kulkeissansa ei saattaisi savuamaan kuppasaunaksi sen paikkakunnan eukoille. Silloin hyppii Kaisan kirves, suunsa massahtelee ja nuuskainen naamansa hikoilee hirve�sti, mutta paisuu my�skin tuliaispussi.--On heill� joukko lapsiakin, joka seuraa heit� heid�n matkoillansa kyl�st� kyl��n, talosta taloon. Kaksi niist� k�yv�t jo retkens� itse, hyppelev�t iloisina vanhempainsa vaiheilla pitkin tiet�, milloin edell�, milloin j�ljess�, mutta niit� kolmea nuorempata kuljetetaan is�n ja �itin kuormana vankkureissa; ja Kaisa aina aisoissa vet��, Mikko lykk�� sauvallansa per��n. Kova on siin� meteli, miss� Rajam�en matkue on vaeltamassa; ja olipa er�s koiran-hammas sepitt�nyt t�st� perheest� pitk�n ilveellisen veisun, kutsuttu rykmentin nimell�. T�m� oli r�yh��v� joukko, joka nyt matkusti pitkin tiet� Sonnim�en nummen alta kohden kirkonkyl��, koska veljekset, iloisena kuin oinaat, viettiv�t vapauden hetke� nummen korkealla harjulla. JUHANI. Heisaa! terve, sin� ennenmainittu rykmentti, terve! TIMO. �Hustote tili?� sanoi Ruotsalainen. EERO. �Kappusivai!� sanoi Ryss�. KAISA. Mit� tahdotte, te siell� ylh��ll�? EERO. Ett� muori tulee ja imee oikein tuikean sarven t�m�n veli Juhanin ruskeaan reisi-pakaraan. JUHANI. Muori imee ja napsuttelee, koska faari pelaa, seh�n vasta yhteen-mallaa. MIKKO. Min� annan teille peevelin, te Jukolan sissit! EERO. Ukko ei tahdo pelata. No laulakaamme sitten me, ja oikein huikea marssi. JUHANI. Huikea marssi, kun astelee ohitsemme Rajam�en rykmentti. No, pojat Timo ja Eero! Karsitaan nyt kulkemahan Yl�s, alas m�kii, Kuohintahan, kuppaamahan, Kauppoilemaan pikii. Aisoiss' Kaisa nuuska-naama Itse olla tykk��, Mikko, purren m�lli�ns�,

Sauvall' per��n lykk��. JUHANI. Juuri niin! Onpa t�m� v�h�n lystillinen laulu-remputus. KAISA. Tiet�k��, te sen viet�v�t siell�, ett� me kuljemme aina kunnialla, mutta te, te kiertelette ymp�ri ihmisten metsi� kuin ry�v�rit ja raatelevat pedot. Min� kuppaan, min�, ja teen terveytt�; Mikko kuohii, h�n, ja tekee lihavia kaltteja, muhkeita h�rki� ja komeoita ruunia, joilla ratsastelee kuningasten kuninkaat; se tiet�k��t, te perkeleet. JUHANI. Pari v�rssy� sen saarnan p��lle, pojat! Timo ja Eero, reippaat pojat! Yht'aikaa! Kaisan huulet massahtelee, Napsuttelee kirves; Kreeta-muori Kaisan kynsiss' Juttuu hampaat irviss'. Mutta tuolla tarhan puoless': Mik� pauhu? Heisaa! Kylt�t, kaltit saarnailevat, Pikku-porsaat veisaa. Miksi kylt�t h�lisev�t? Miksi naskit kirkuu? Katsos: l��tin oven alla Mikon veitsi vilkkuu. JUHANI. Totisesti lystillinen laulu-remputus; sit� ei taida kielt��, Mikko? MIKKO. Pid� juuri kohta leip�-laukkus kiinni ja tied�, ett� t�ss� on itse Mestari-Mikko, joka nypisti maaherran orhin puhtaan lakanan p��ll�, vuodattamatta yht��n ainoata veren tippaa. Ja siit�p� tempusta sai h�n valtuus-kirjan, jota ei itse Rooman keisarikaan ole mies rikkomaan. Sellainen Mikko min� olen. EERO. Oh sin� kaksinkertainen Kuohari-Mikko noita-akkasi kanssa! KAISA. Katso etten noidu teit� susi-laumaksi kuin �ij� ennen ylpe�n h��joukon. JUHANI. T�ss�p� seison viel� vanhana Jukolan-Jussina omissa housuissani, ja niinp� toivon Jumalan avulla seisovani my�skin t�st�l�hin. Eih�n siit� noita-konstistasi, muija-parka, tule enemm�n kuin koska toisvuonna ennustit meille maailman loppua ja saatoit monen akan pyyt�m��n turhaan anteeksi entist� h�ijyytt�ns� ukoltaan. KAISA. Kuule mit� nyt ennustan. EERO. Ennustatpa ja toivot meille l�mp�isen saunan ja sinun itsesi meit� kuppailemaan niskaan. JUHANI. Mutta se on hullu ennustus ja toivo. Tosin ai'on kotia tullessani l�mmitt�� saunan ja kylpe� oikein herttaisesti, mutta Aatamin-frakkia niskassani en ensink��n mieli rikkoa.

KAISA. Kuule, kuule! Tuleksi on menev� saunasi ja tuleksi tupasi my�s, ja surkeassa tilassa l�hdet sin� itse samoomaan metsi�, r�meit� ja soita, etsien suojaa paleltuvalle ruumiillesi. Ah! verisesti t�ytyy sinun viel� taistella sek� ihmisten ett� mets�n petojen kanssa ja siit�, puuskuttaen kuin kuoleva j�nis, kallistaa pensaasen tuo kirottu p��si. T�m� kuulkaa ja muistakaa. JUHANI. Mene helvettiin... TUOMAS. Vaikene jo, vaikene! SIMEONI. Sin� jumalaton, villitty! JUHANI. Mene tulipunaiseen helvettiin! Mene lukkarille ja noidu lukkarin kurkkuun ijankaikkinen sian-tauti. EERO. Ett� h�n laulaa kuin Mikon kynsiss� vanha torahampainen karju. JUHANI. Niin! ja rovastille, sille ulkokullatulle, tekopyh�lle, ja rikkaalle rasva- ja makkara-rovastille... Mit� m��r�isimme h�nelle? Sanoppas, Eero. EERO. Tapahtukoon h�nelle paisti-kinkerill� niinkuin tapahtui ennen puplikaanille Oulun portilla: tulkoon h�nen s�kkiins� aika kissapiirakka. JUHANI. Niin! Paltamon kalakukko, n�etk�s, jossa kissa, karvainen kissa on moskana sis�ll�. EERO. Ja siit� tehk��n h�n seuraavana sunnuntaina rangaistus-saarnan niin vimmatun ja pohtavan ett� repee tuo rasvainen mahansa, repee kerran remahtaen vaan. JUHANI. Niin! ja sitten peijakas h�nen perik��n, ottakoon h�nen niskaansa ja lenn�tt�k��n h�nt� niinkuin pirun on tapana pappia lenn�tt��. EERO. Viek��n rikkaan miehen toveriksi sen mahtavan ja rikkaan rovastin. JUHANI. Siin�h�n ovat terveiset, joita pyyd�mme sinun saattamaan koreasti esiin sek� lukkarille ett� rovastille. Ja jos kaiken t�m�n teet, niin saatpa sitten noitua minun itseni vaikka sudeksi, niinkuin uhkasit. EERO. Sudeksi niin ahneeksi, ett� h�n kerralla nielee kitaansa koko Rajam�en rykmentin. JUHANI. Niin! ja viel� sarvi-s�kin kaupan p��lle. EERO. Viel� pikipussinkin paakelssina. JUHANI. Niin juuri, sin� vasaran-poika! KAISA. Kaikki hyvin! rovastin ja lukkarin pit�� saaman teilt� terveisenne, ja se keitto on kupissanne kerran viel�, te kirotut! Anna heille kivest� l�ksi�isiksi, Mikko, anna ett� p��kuori aukenee. MIKKO. T�ss�p� on mukava harakan-kivi, juuri kuin k�sketty.--Tuossa, te

Pelttarin pukit!--Mars, Kaisa! Nyt menn��n. JUHANI. Tuota riivattua! Nakkasi kiven, ja liki liippasi, ettei iskenyt minua otsikkoon. EERO. L�hetet��n polla takaisin. JUHANI. Sinkauta se ukolle takaisin, ett� hattu k�m�ht��. TUOMAS. Oleppas heitt�m�tt�, poika, jos tahdot s��st�� saivaristoas. AAPO. N�eth�n, sin� konna, ett� siell� on lapsia. JUHANI. Pid�t� kives; he jo menn� kaapaisevat ett� nummi jymisee. SIMEONI. Voi te ilkeen-aikaiset, te kalmukit ja koiran-kuonolaiset! Eih�n en�� rauhallinen matkamiesk��n p��se kunniallisesti ohitsemme tiell�. Voi te rosvot! JUHANI. Min�k�, joka en v��rist�isi heilt� hiuskarvaakaan? Mutta katsos koska mies on oikein uhossa ja huikeat puuskaukset toukaa l�pi h�nen potran ruumiinsa, niin--kyll�s sen tied�t. Kaksi y�t� ja p�iv�� on poika istunut tornissa. Mutta l�hetinp� lukkarille vallan uhkeita terveisi� sappeni lievitteeksi. AAPO. Ja viel� hullumpia rovastille. Niit� terveisi� taidamme viel� katkerasti katua. JUHANI. �Mit� min� huolin, veitikka nuori?� El�m�, nuoren miehen el�m� on juuri niinkuin t�m� kaikuva, kohiseva nummi. Ja tuollahan koillisessa longoittaa Impivaaran t�yke� vuori ja tuolla taasen luoteisessa l�ikkyy kirkon-kyl�n j�rvi ja viel�p� haamoittaa tuolla muitakin j�rvi�, tuolla ilman rannalla kuin ikuisessa kaukaisuudessa. Kolistimen kolme j�rve� siell� silm�ni n�kee. �Ei mun auta, ei mun auta, T�ytyy menn� j�rveen; Kultani on niin vihainen Ja puhisee kuin k�rme�. Tuon j�rven pinnallapa tuossa istuu usein lukkari-ukkomme ongen-pahla kourassa. Ah! k�n�tt�isi h�n siell� nyt ja min� olisin tuima tuulenpuuska, �ke� hirmu-myrsky kaakosta, niin tiet�isinp� mit� kohden rynk�isin pauhinalla, ja pianpa puljahtelis kumossa lukkarin ruuhi. SIMEONI. Mik� synnillinen toivotus! JUHANI. Sen min� tekisin, ruuhen min� kumoisin ett� kiehuisi vellin� j�rven vesi. TIMO. Suden paistiksi koko mies. JUHANI. Suden-kuoppaan h�nen sy�ksisin ja itse paseerailisin riemuiten reunalla. AAPO. Kettu, kerran karhun pahan-suopa, narrasi kuoppaan kontio-kurjan. Kovin h�n silloin nauroi ja k�yskeli siin� ylh��ll� ymp�ri ammottavan kuopan, haastellen pilkallisesti. Siit� astui h�n ilveksen selk��n,

ilves vei h�nen yl�s korkeaan kuuseen, joka seisoi siin� l�hell�. Rupesi laulamaan kettu iloissansa ja kutsumaan kokoon tuulia jokaisesta nelj�st� ilmasta; k�ski heit� soittamaan kuusen kanteletta h�nen laulunsa mukaan. Tulivat pian it�, l�ntinen ja etel�, ja ankarasti kaikkui ja kohisi kuusi. Tuli my�s voimallinen pohja, rynk�si halki partaisen, pime�n korven, humisten ja ryskyin. Silloin kuusi pauhasi, vapisi ja kumartui syv��n, murtui viimein ja kaatui kohden kuoppaa, viskaten kaatuessaan latvastansa ketun alas karhun syliin syv�ss� kuopassa. TIMO. No peijakas! Mutta nyt? JUHANI. Kyll�s tuon arvaat, kuinka nyt tapahtui. Kieppasi mar' karhu oikein rotevasti kiinni ketun kamarasta ja ravisti ett� hampaat hel�hti, niinkuin teki hyv� lukkari minulle.--Mutta ymm�rr�np� Aapon tarkoituksen. H�n tahtoi minua muistuttaa, ett� joka toiselle kuoppaa kaivaa, h�n putoo siihen itse. Olkoon niinkin, mutta suden-kuopan saaliiksi lukkarin soisin vaan. TIMO. N�hd� lukkarin kuoppaan l�tk�ht�v�n, sit�h�n ei juuri minunkaan syd�meni vastaanl�is. Mutta en tuota ukko-r�ssy� sent�hden kauankaan piinaisi tunkkaisessa kammiossa. Kaksi tuntia, kaksi tuntia vaan. Ja j��k��n t�m� t�h�n. El�k��n lukkari rauhassa, putoomatta edes n�rk�styneen syd�menik��n kuoppaan. Mutta yht� ihmettelen. Kuinka taidatte uskoa tuollaisia lorujuttuja kuin t�m� ketusta ja karhusta. Voi veikkoset! eih�n taida kettu edes joutaviakaan jaaritella, sit� v�hemmin kutsua viel� tyk�ns� maailman tuulia. Te uskotte t�m�n, mutta min� p��t�n asian puhtaaksi valheeksi. JUHANI. Se tiedet��n, ettei Timon p�� ole juuri ter�vimpi� t�ss� maailmassa. TIMO. Vaikk'ei. Mutta t�ll� p��ll� vaellan halki t�m�n maailman yht� kunniallisesti kuin sin�kin taikka jokin muu, mies tai vaimo. AAPO. Timo ei k�sit� kuvausta. JUHANI. Ei ensink��n se poika parka nyt k�sit�. Mutta katsoppas jos selit�n sinulle seikan. Tapaus ketusta ja karhusta on arvattavasti niist� ajoista, joina kaikki luontokappaleet ja viel� puutkin taisivat puhua, niinkuin vanhassa testamentissa kerrotaan; ja sen olen kuullut vainaalta sokea-enoltamme. AAPO. Eth�n k�sit� nyt sin�k��n satua ja sen tarkoitusta. TIMO. Mutta kuitenkin �pata kattilaa soimaa; musta kylki molemmilla�. JUHANI. Mielitk� viisastella, mies? Mutta usko minua, niin kiit�np� Jumalaa siit�, etten ole niin tyhm� kuin sin�, Timo-poloinen. TIMO. Vaikka et ole; enp� siin� mit��n vaaraa n�ekk��n. EERO. Tee sin�, Timo, niinkuin puplikaani ennen: ly� ainoastaan vasten rintaasi, ja saadaanpa n�hd�, kumpi teist� t�st� parempana miehen� kotia marssii. JUHANI. Aih! joko sattui pikku-Eeroonkin, sin� puplikaani itse?

EERO. Sattui oikein makeasti itse puplikaanien p��mieheen, tuohon pikku-Zakeukseen. JUHANI. Min� en huoli sinun Zakeuksistas ja makeuksistas, vaan panen itseni makeasti nukkumaan. Selin tahdon teihin k��nty� ja maata kuin viholais-pes� kinoksen alla.--Mutta Jumala auta meit�! olemmehan asettuneet kamalaan paikkaan. AAPO. Miksi niin? JUHANI. Tuossahan tuo merkillinen, kamoittava kivi, joka antaa aina niin murheellisen vastauksen kirkonkelloin pauhinalle. Ja katsokaapas noita silmi� sitten, jotka tuijottelevat tuolta p��llemme lakkaamatta. Min� kauhistun. Menn��n t�st� Herran nimeen! TUOMAS. Istukaamme rauhassa. JUHANI. Mutta mets�nhaltija on t�ss� kova ja kiukkuinen. AAPO. Ainoastaan heit� kohtaan, jotka kiroilevat tai osoittelevat muuta jumalattomuutta. Sent�hden kavahda itses siit�. Mutta tarina noista kuvista tuolla kiven kyljess� on tapaus kaukaisista ajoista. LAURI. Tahdotko sen kertoa meille? AAPO. Mutta katselkaa ensin tarkemmin tuota kive�. Siell� n�'ette niinkuin nelj� kultaista, s�teilev�� pistett�. Ne ovat kahden rakastajan sulavat silm�t, korean neidon ja uljaan nuorukaisen; ja heid�n kuvansa n�'ette my�s piirrettyin� kiveen. Katselkaa heit�, silm�t v�h�n rakosilla. Siin� he istuvat yhdistettyin� hellimp��n syleilykseen. Mutta alempana, nuorten jalkain juuressa makaa kymer�iss��n ja miekalla l�vistettyn� er�s vanha uros. TIMO. Juuri niinkuin sanot. LAURI. Jotakin sellaista luulen min�kin siell� n�kev�ni. Mutta kerro asia. Seuraavan tarinan kertoi heille Aapo. Seisoi ennen t�ss� l�hell� er�s komea linna, ja t�m�n linnan herra oli rikas ja mahtava mies. H�nell� oli tyt�rpuoli, �itit�n, mutta suloinen ja kaunis kuin aamu. Neitoa rakasti er�s nuorukainen, mutta sek� nuorukaista ett� neitoa vihasi linnan hirmuinen is�nt�, jonka syd�mess� ei koskaan l�ytynyt lemmen sijaa. Mutta tyt�r rakasti my�s ylev�t� nuorukaista; ja he kohtasivat toisiansa usein t�ll� kaikuvalla nummella, ja juuri t�m�n kiven juurella olikin heid�n yhtymyspaikkansa. Mutta saipa is� tiedon nuorten salaisesta liitosta ja lausui kerran neitosen korviin hirmuisen valan. �Tytt�reni�, sanoi h�n, �katso etten saavuta teit� syleilyksess� metsien y�ss�. Tied�, ett� miekkani teid�t kohta silloin yhteen-vihkii veriseen kuolemaan. Sen lupaan ja pyh�sti vannon�. Niin h�n lausui, ja neitonen kauhistui kuultuansa valan. Ei h�n kuitenkaan unohtanut syd�mens� yst�v��, vaan kiivaammaksi yh� kiihtyi h�nen lempens�. Oli tyyni kes�-y�; tuli aavistus immen poveen, ett� nuorukainen k�yskeli nummella, vartoen kultastansa. Viimein, koska h�n arveli kaikkein jo linnassa lep��v�n syvimm�ss� unessa, l�ksi h�n, k��rittyn� avaraan,

hienoiseen huiviinsa, lemmenretkellens�, hiipi varjona ulos, katosi pian mets�n kohtuun, ja liehahti kerran kasteisessa viidassa sininen liina. Mutta kaikki eiv�t linnassa maanneetkaan, vaan seisoipa akkunan ��ress� itse linnan herra, t�ht�illen neitoa, joka �isen� haamuna siirtyi pois. Silloin vy�tti h�n miekkansa miehustalle, tempasi k�teens� keih��n ja kiirehti ulos, katosi mets��n neitosen j�ljest�. Verta-janoova peto silloin vainosi lempe�-silm�ist� karitsaa. Mutta yl�s nummelle kiirehti huohottava tytt� ja kohtasi yst�v�ns� siell�, harmaan kiven juurella. Siin� he seisoivat, syleillen armaasti toinen toistaan, kuiskaillen rakkauden kielt� autuaana hetken�. Eiv�tp� seisoneet he en�� maan pinnalla t��ll�, vaan heid�n sielunsa k�yskeliv�t taivaan kukkas-niituilla.--Meni niin muutama silm�n-r�v�hdys ja rynk�si �kisti esiin linnan hirmuinen herra, sy�ksi ter�v�n keih��ns� neidon vasempaan kylkeen, ett� sen k�rki nuorukaisen oikeasta kyljest� tunkeusi ulos, ja niin h�n yhdisti heid�t kuolemassa. He kallistuivat vasten kive�, ja yhten� virtana juoksi heid�n verens� nummella, punaten kanervakukkasten posket. Siin�, ter�ksisen siteen yhdist�min�, he istuivat kivisell� istuimella, ��nett�min�, mutta aina armaasti syleillen toinen toistaan. Ja ihanasti kuin nelj� kultaista t�hte� s�teiliv�t heid�n silm�ns� kohden linnan valtiasta is�nt��, joka kummastuen katseli ihmeellist�, tyynt� kuvausta kuoleman kidassa. Syntyi �kisti ukkosen ilma, v�l�hteli ja jyrisi taivas, mutta v�l�ysten sinert�v�ss� loimossa nuorten silm�t s�teiliv�t onnen-autuaasti, kuin nelj� kynttil�� taivaan salissa, pyh�ss� ilmassa loistaa. T�t� katseli murhamies, kun korkeuden viha riehui h�nen p��ll�ns� ja ymp�rill��n. Voimallisesti puhui h�nen sielullensa nuorten ihanasti riutuvat silm�t, heid�n koskena juokseva verens�, puhui jyrisev� taivas. H�nen mielens� liikkui, liikkui ensimm�isen kerran, koska h�n, syd�mess� katumus kylm� ja musta, katseli kuolevien ihmeellisi� silmi�, jotka aina lakkaamatta paistoivat hymyten h�nt� vastaan. H�nen syd�mens� kammostui ja vapisi, kun salamat leimahtelivat ja avaruus pauhasi, ja kaikkialta karkasivat h�nen p��llens� kauhistuksen henget. ��ret�n vimma saavutti h�nen sielunsa. Katsoi h�n viel� kerran nuoria kohden: mutta sielt�p� aina samat hohtavat silm�t, vaikka jo sammuvina, katselivat hymyten h�nt� vastaan. Silloin l�i h�n k�sivartensa ristiin ja rupesi, kuin j��tyneell� katseella, tuijottamaan it��n p�in, ja niin h�n seisoi kauan mykk�n� synke�ss� y�ss�. Mutta viimein ja �kisti kohoitti h�n povensa korkealle ja huusi pitk�n huudon, pitk�n ja peloittavan kovan, joka jylisten kiiriskeli ymp�ri tienoota. Seisoi h�n taasen ��net�nn� hetken, jona h�n kuulteli tarkasti ja kauan, kunnes viimeinen kaiku h�nen huudostansa oli vaiennut et�isimm�n kunnaan povehen. Ja koska t�m� oli tapahtunut silloin h�n taasen, yh� tuijoittaen kohden it��, huusi hirmuisesti, ja kauan seuduissa kiiriskeli kaiku, jonka juoksua vuoresta vuoreen h�n kuulteli tarkasti. Mutta viimein kuoli kaukainen, vapiseva ��ni, leimaus lep�si ja sammuneet olivat nuorten s�teilev�t silm�t; ainoastaan raskas sade huokaili mets�ss�. Silloin, �kisti kuin unesta her�ten, tempasi linnan herra miekkansa huotrasta, l�visti rintansa ja kaatui nuorten jalkain juureen. Ja leimahti taivas kerran viel�, leimahti ja jyrisi; mutta pian vallitsi taasen kaikkialla hiljaisuus. Aamu tuli, ja nummella l�ydettiin kuolleet harmaan kiven juurelta; pois he kannettiin ja sija heille rinnakkain rakettiin hautaan. Mutta kivess� n�htiin sen j�lkeen heid�n kuvansa; ja n�kyi siin� kaksi nuorta, syleillen toinen toistaan, ja heid�n allansa polvillaan er�s ankara, partainen uros. Ja nelj� ihmeellist� nastaa, kuin nelj� kultaista

t�hte�, kiven kyljess� s�teilee sek� y�ll� ett� p�iv�ll�, muistuttaen rakastavain ihanasti raukenevia silmi�. Ja pitk�sen nuoli, niinkuin tarina kertoilee, piirsi, leimahtaessaan, kiveen n�m�t kuvat. Ja niinkuin t�ss� kuvauksessa, niin istuvat nuorukainen ja impi onnellisina korkeuden istuimilla; ja niinkuin uros tuossa matelee, niin entinen linnan herra paahteisessa ilmassa rangaistuksen vuoteella. Ja koska soivat tornin kellot, teroittaa h�n aina tarkasti korvansa, kuullellen kaikua kivest�; mutta yh� murheellinen on helin�. Kerran toki on kivest� kuuluva ihmeellisen lempe� ja iloinen ��ni, ja silloin on tullut miehen sovinnon ja pelastuksen hetki, mutta l�hell� on my�s kaiken maailman hetki. Ja sent�hden kuultelee aina kansa erinomaisella levottomuudella kaikua kivess�, koska kellot soi. He soisivat miehen sovinnon p�iv�n valkenevan, mutta muistelevat kauhistuen maailman tuomiohetke�. T�m� oli tarina, jonka Aapo kertoi veljillens� Sonnim�en nummella. TIMO. Mutta saapa ukko hikoilla. Aina tuomiop�iv��n asti! Ohhoo! SIMEONI. Sin� tomppeli, katso ettei juuri t�ll� hetkell� m�r�ise tuomion torvi. EERO. Maailman lopusta ei ole yht��n pelkoa niin kauan kuin pakanoita maan p��ll� l�ytyy. No Jumala paratkoon! t�ss�h�n on seitsem�n villitty� pakanaa vallan kristikunnan helmassa. Mutta eih�n niin pahaa, ettei siin� aina jotakuta hyv��kin. Olemmehan maailman pylv�it� me. JUHANI. Sin�k� maailman pylv�s? Kuustuumainen. SIMEONI. Vapisetpa, Eero, vapiset kuin perkele, kun l�hestyy p�iv�, jota pilkkaat nyt. TIMO. Sit� ei h�n tee, sen takaan min�. Ohhoo! silloinpa on meteli� ja mullerrusta. Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on viel� tulematta; ja silloin tapahtuu se suuri autuuden merkki; silloin maailma on menev� tuhaksi ja tomuksi kuin kuiva virsu. Silloinpa karja aholla m�r�� ja siat kujalla kauheasti vinkuu, jos nimitt�in t�m� tuho on tapahtuva kes�iseen aikaan, mutta jos se talvella tapahtuu, niin karjapa silloin ometassa teiskaa ja m�r�� ja l��tin pahnoissa sika-parat vinkuu. Silloinpa on melskett�, pojat. Ohhoo! Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on viel� tulematta, niinkuin sokea-eno sanoi. SIMEONI. Niin, niin, muistelkaamme t�t� p�iv��. JUHANI. Vai'etkaa jo, veljet. Varjele Jumala! k��nn�tteh�n perin nurinniskoin t�ss� miehen syd�mmen. Nukkukaamme, nukkukaamme! Niin he haastelivat, mutta kanssapuheensa vaikeni viimein ja uni kallisti heid�t alas toisen toisensa per�st�. Heist� viimeisen� istui valveillansa Simeoni, nojaten itse�ns� vasten hongan pulloista juurta. H�n istui ja mietiskeli hartaasti n�it� maailman viimeisi� aikoja ja tuomion suurta p�iv��. Ja punaisina, kosteina, liepein� paloivat h�nen silm�ns�, mutta ruskea punerrus h�nen karheista poskistansa paistoi kauas. Lopulta nukkui my�skin h�n; ja niin he kaikki makeasti uneksuivat nuotion ��ress�, joka loimotti viel� hetken, mutta v�hitellen raukeni ja sammui. P�iv� h�m�rtyi ja h�m�r� sakeni y�ksi; ilma oli lense� ja paahteinen; v�l�hteli tuolloin t�ll�in koillisessa taivaan alla, koska yl�s kohosi

tuima ukkosilma. Kotkan vauhdilla l�heni se kirkonkyl��, viskeli kohdustansa tulta ja sytytti �kisti pappilan riihen, joka, kuivaa olkea t�ynn�, leimahti pian valtaiseen tuleen. Rupesivat kellot pauhaamaan ja tuli liikett� kyl��n, kaikkialta kiirehti v�ke� hurjalle tulelle, virtasi miest� ja naista, mutta turhaan. Peloittavasti loimotti riihi, ja veripunaiseksi muuttui taivaan kansi. Mutta ilma nyt rynk�si kohden Sonnim�ke�, jossa veljekset makasivat sike�ss� unessa; ja heid�n kuorsauksistaan remahteli nummi. Nytp� hirmuinen jyr�ys on heid�t her�tt�v� ja silloin he s�ik�ht�v�t pahemmin kuin koskaan el�iss�ns�. Heid�n unihouriva mielens� kauhistuu, koska viipym�tt� pujahtaa muistoonsa synke� tarina, kuvailukset maailman lopusta, luonnon riehuessa heid�n ymp�rill��n kolkossa y�ss�. Ja mik� on valoa t�ss� y�ss�, on ukkospilven salamista ja kamala haame aaltoilevasta palosta kyl�ss�.--Nyt v�l�hti ja vilauksessa seurasi verraton jyr�ys, joka paikalla her�tti veljekset. Huutaen kovasti ja kirkuvalla ��nell�, loiskasivat he yhtaikaa yl�s maasta, ja hiukset narreillaan pystyss� kuin kahiseva kahila, ja silm�t renkaina p��ss�, tuijottelivat he kohden toinen toistansa muutaman silm�nr�p�yksen. SIMEONI. Tuomiop�iv�! JUHANI. Miss� ollaan, miss� ollaan? SIMEONI. Jokos menn��n? JUHANI. Auta meit�, armo! AAPO. Hirve�t�, hirve�t�! TUOMAS. Hirve�t� kyll�. TIMO. Herra varjele meit� poika parkoja! SIMEONI. Jopa kellot soivat! JUHANI. Ja kivi kilisee ja tanssii! Hii, haa! SIMEONI. �Taivaan kellot soivat!� JUHANI. �Ja vaipuvat mun voiman'!� SIMEONI. Ja n�ink�s nyt vaan menn��n? JUHANI. Auta meit�, laupeus ja armo! AAPO. Voi kauheutta! JUHANI. Tuomas, Tuomas, tempaise tuosta takinh�nn�st�ni kiinni! Hii, haa! SIMEONI. Hii, haa! nyt menn��n, menn��n! JUHANI. Tuomas, minun veljeni Kristuksessa! TUOMAS. T�ss� olen; mit� tahdot? JUHANI. Rukoile!

TUOMAS. Niin, rukoile t�ss�. JUHANI. Rukoile, Timo, jos taidat! TIMO. Tahdon koettaa. JUHANI. Tee se pian! TIMO. O Herra, suru suuri, o Bethlehemin armoistuin! JUHANI. Mit� sanoo Lauri? LAURI. Enh�n tied� mit� sanon t�ss� kurjuudessa. JUHANI. Kurjuus, ��ret�n kurjuus! Mutta luulenpa kuitenkin, ettei ole loppu juuri viel�. SIMEONI. Oi jos annettaisiin meille armonaikaa viel� yksi p�iv�kin! JUHANI. Tai yksi viikko, kallis viikko!--Mutta mit� aattelemme t�st� kamoittavasta valosta ja kelloin sekavasta kaikunnasta? AAPO. Onhan tulipalo kyl�ss�, hyv�t ihmiset. JUHANI. Niin, Aapo, ja h�t�kello moikaa. EERO. Tulessa on pappilan riihi. JUHANI. Menk��n tuhannen riiht� kun vaan seisoo t�m� matoinen maailma ja me sen seitsem�n syntist� lasta. Herra auta! Uihan koko ruumiini kylm�n hien virrassa. TIMO. Eip� ilman ettei minunkin housuni vapise. JUHANI. Verraton hetki! SIMEONI. N�in meit� Jumala rankaisee syntiemme t�hden. JUHANI. Totta! Miksip� lauloimme tuon ilkeenaikaisen veisun Rajam�en rykmentist�? SIMEONI. Te pilkkasitte h�vytt�m�sti Mikkoa ja Kaisaa! JUHANI. Ett�s sanot! Mutta Jumala siunatkoon heit�! H�n siunatkoon meit� kaikkia, kaikkia, lukkariakin! SIMEONI. Se rukous on taivaalle otollinen. JUHANI. L�htek��mme t�st� hirmuisesta paikasta. Tuoltahan leimuaa t�nne palo kuin kadotuksen p�tsi, ja tuolta kalustaa kiven kyljest� nuo silm�tkin niin surkeasti p��llemme. Tiet�k��, ett� juuri Aapon kertomus niist� kissan-silmist� saattoi matkaan t�m�n ravistuksen selk�luissamme. Mutta l�htek��mme liesuun, ja �lk��n kukaan meist� unohtako pussiansa ja aapistoansa. Pois veljet! Tammistoon marssitaan Ky�stin luokse, Ky�stin luokse Herran avulla, ja siit� huomenna kotia, jos elet��n. Menn��n nyt! LAURI. Mutta kohta on niskassamme roima sade ja kastummepa kuin rotat.

JUHANI. Anna kastua, anna kastua! Saatiinhan viel� armo. Menn��n nyt! He riensiv�t pois, astellen kiivaasti toinen-toisensa j�ljest�, joutuivat pian santaiselle tielle ja teroittivat suuntansa kohden Tammiston taloa. Tulen iskussa ja jyrin�ss�, joka monialle kiiriskeli taivaan alla, he k�yskeliv�t hetken, kunnes rupesi heit� valelemaan rankka sade. Silloin tuimensivat he k�ymisens� juoksuksi ja l�heniv�t �Kulom�en kuusta�, joka, korkeutensa ja tuuheutensa t�hden kuuluisa, seisoi juuri maantien varrella suojana monelle sateessa kulkevalle. T�m�n juurelle veljekset istuivat kuuron kest�ess� ja pauhatessa valtaisen kuusen; mutta koska ilma yleni, jatkoivat he kulkunsa taas. Asettuipa luonto, tuuli taukosi, pilvet pakenivat ja kelme�n� kohosi kuu mets�n latvoisa yl�s. Ilman kiirett� ja huolta astelivat jo veljeksetkin l�iskyv�ll� tiell�. TUOMAS. Olenpa usein aatellut mist� ja mit� on ukkonen, tuo leimaus ja jyrin�. AAPO. Siit�h�n sanoi sokea-eno syntyv�n taivaalle t�m�n kapinan, koska pilvilohkareitten v�liin on sijoittunut kuivaa hietaa, tuulenkierrosten nostamana yl�s ilmaan. TUOMAS. Kuinkahan ollee. JUHANI. Mutta lapsenpa mieli yht�kin kuvailee. tuonp�iv�isen� paitaressuna aattelin ukkosesta silloin ajeli jyritteli pitkin taivaan katuja, ja py�r�n rautainen kenk�. H�hh�h! Lapsella on Kuinkaspa ennen min�? Jumalahan, n�etk�s, ja tulta iski kivinen tie lapsen mieli.

TIMO. Ent�s min�? Samaan suuntaanhan tuumiskelin min�kin, koska mokomana pienen� peijakkaan peukalona kapsuttelin kujalla ukon jyskyess�, tapsuttelin, tapsuttelin paitatilkku p��ll�. Jumala jyr�� peltoansa, aattelin min�, jyr�� ja livauttelee oikein makeita iskuja sonninsuoroisella piiskallansa, ja iskuistapa noin nyt s�ken�itsee pulskin ruunan pullea reisi, niinkuin muhkean hevon lautasilta n�emme kipin�it� heltiv�n, koska sit� pyhkeilemme. Niin, olivatpa n�m�t mietteit�. SIMEONI. Aattelinpa lapsena ja aattelen viel�: taivaan leimaus ja jyrin� on ilmoittava Jumalan vihaa syntisi� kohtaan maan p��ll�; sill� ihmisten synnit ovat suuret, lukemattomat kuin santa meress�. JUHANI. Tosin tehd��n t��ll� synti�, sit� ei taida kielt��, mutta kyll�p� t��ll� syntist�kin oikein suolassa ja pippurissa keitet��n. Poikani, muisteleppas kouluretke�mme ja mit� sen kest�ess� koimme. Lukkarihan meit� kynsi ja p�llytti kuin haukka; sen tunnen viel� ja puren hammasta, mun poikaseni. Mutta kului �inen tie ja l�heni Tammiston talo, johon veljekset astuivat vakaasti sis��n, ja Ky�sti rakensi heille oivalliset sijat. T�m� Ky�sti, mies jykev� kuin hirsi, oli talon ainoa poika, mutta ei mielinyt koskaan astua is�nnyytens� valtaan, vaan tahtoipa h�n aina oleskella oloillansa, itseksens�. Oli h�n my�s kerran k�yskellyt kuin riivi�ss� pitkin kyli�, saarnaten ja huutain; ja t�h�n tilaan, niinkuin kerrotaan, saattoi h�nen tuumaukset uskon asioissa. Ja koska h�n viimein tuosta selkeni, oli h�n taasen muutoin sama kuin ennenkin, mutta ei nauranut h�n milloinkaan en��n. Ja se kummallinen kohta my�s tapahtui, ett� h�n piti t�st�l�hin parhaina yst�vin�ns� Jukolan veljeksi�, joita h�n tuskin oli

tuntenutkaan ennen. T�m�np� miehen luoksi nyt astuivat veljekset ottamaan kortteeriansa y�ksi.

NELJ�S LUKU Seuraavana p�iv�n� l�heniv�t Jukolaiset kotoansa taas, astellen toinen toisensa j�ljest�. Mutta viheli�inen oli heid�n muotonsa: vaatteensa pahoin revityt, kasvonsa kirjavat mustelmista ja haavoista. Juhanilta, joka vaelsi edell�, oli vasen silm� isketty melkein umpeen, kovin olivat turpuneet Aapon huulet, Timon otsasta oli puhjennut ulos ankara sarvi, ja ontuen k�yskeli Simeoni toisten per�ss�. P�� heilt� kaikilta oli pahoin pehmitetty; ja mik� oli k��rinyt sen ymp�ri tyhjennetyn ev�spussinsa, mik� temmaisnut mekostansa ryysyj� haavoillensa. T�llaisessa tilassa palasivat kouluretkelt�ns�; ja riensiv�t heit� vastaan koiransa Killi ja Kiiski, iloisesti liehakoiten. Mutta veljekset eiv�t juuri jaksaneet osoitella hyv�ilyst� takaisin uskollisia vartijoitansa kohtaan. Mutta ken oli heid�n kanssaan n�in pahoin menetellyt? Ken oli voinut n�in masentaa Jukolan vahvat veljekset? Olihan t�m� Toukolaisten kostoty�. He, saatuansa tiedon Jukolaisten viipyv�n Tammistossa, yhtyiv�t liittoon kahdenkymmenen miehen voimalla ja k�tkiv�t itsens� tien varrelle pensastoon vartomaan vihamiehi�ns�. Siin� he kauan torkkuivat ja vartoivat, kourissa jykev�t aseet. Mutta viimein, koulumiesten l�hetess�, karkasivat liittolaiset heid�n p��llens� tulisella vauhdilla, tien molemmilta puolilta he rynk�siv�t p�in, ja nousi hirve� seiv�sleikki, jossa veljekset piestiin pahoin. Mutta ilmaiseksi eiv�t Toukolaisetkaan taistelosta seljinneet, vaan tunsipa monikin huimauksella veljesten nyrkkien vaikutuksen. Kaksi heist� kannettiin py�rtynein� kotiansa: Kuninkalan Eenokki ja Kissalan Aapeli. Ja paistoi silloin Aapelin p��kallo niskasta aina otsaan asti, paistoi kuin tinakannun pohja. Julianin koura oli tehnyt t�m�n t�yke�n raivausty�n. Mutta viimeinp� toki istuivat veljekset kotonsa avarassa tuvassa, v�synein� kovin. JUHANI. Kenen vuoro on l�mmitt�� sauna? TIMO. Onhan se minun. JUHANI. L�mmit� se sitten ett� kiukaat rymisee. TIMO. Parastani tahdon koettaa. JUHANI. Tee se aika-mekosta, sill� haavamme tarvitsevat l�yly�; totisesti! Mutta sin�, Eero, k�ypp�s Routiosta tuoppi viinaa, jonka hinnaksi m��r��n korvestamme parhaan hirren. Tuoppi viinaa! SIMEONI. Siin�h�n ehk� liiaksikin. JUHANI. Se tuskin riitt�� rasvoiksi seitsem�lle miehelle. Onhan t�ss�, Herran tieten, haavoja kuin t�hti� taivaalla; ja kovin kivist�� ja potkii t�m� silm�, mutta kovemmin viel� sappi ja syd�n t��ll� sisussa.

Mutta kaikki hyvin, kaikki hyvin! Jukolan Jussi ei ole kuollut viel�. Ilta tuli, alakuloinen syyskuun ilta, Eero toi Routiosta viinan ja Timo saattoi sanoman, ett� sauna oli valmis; ja muuttui hieman leppe�mm�ksi veljesten �ke� mieli. L�ksiv�t he kylpem��n ja l�yly� heitti Timo, paukahtelivat kiukaan mustettuneet kivet ja pilven� kiiriskeli kuuma h�yry ymp�ri saunaa. Kaikin voimin k�ytteli nyt kukin m�ih�pehme�t�, ihanata lehtivihkoansa, he kylpiv�t ja hautelivat haavojaan, ja kauas kuului saunasta vihtain vinha m�tkin�. JUHANI. Saavatpa nyt haavamme sen turkin-polskan. Saunanl�yly, seh�n sairaan ruumiin ja sielun paras l��ke t��ll�. Mutta kirveleep� silm� kuin peeveli! No kirvele ja karvele, sit� tuimemmin annan sinulle kuumuutta niskaan. Kuinka on turpas laita, Aapo? AAPO. Sulaapa tuo v�hitellen. JUHANI. Hutkiele ja nuiji sit� kuin Ryss� koniansa, niin kyll�h�n pehmi��. Mutta uutta l�yly�, Timo, koska on virkas t�n� iltana meit� palvella.--Kas niin, poikaseni! Annappas tulla vaan. Onpas siell� kuumaa, onpas siell� kuumaa! Sill� lailla, sin� vekama-veljeni! LAURI. Ottaa kynsiin. JUHANI. Saakootpa kynnet kyytins� my�s. AAPO. Herkene jo heitt�m�st�, poika; onpa muutoin tiemme t��lt� ulos joka miehen. EERO. Kiitt�k��mme h�nt� v�h�n viel�, ja olemmepa kartena pian. JUHANI. Olkoon jo kylliksi, Timo. �l�pp�s heit� en��n. �l� helvetiss� heit� en��n!--L�hdetk� alas, Simeoni? SIMEONI. L�hdenp� min� poloinen poika. Ja ah, jos tiet�isitte miksi! JUHANI. Sanoppas. SIMEONI. Muistele, ihminen, kadotuksen p�tsi� ja rukoile y�t ja p�iv�t. JUHANI. Mit� hulluja! Salli ruumiis saada jos se niin tahtoo; sill� jota kuumempi l�yly, sit� parempi sen parantava vaikutus ja voima. Kyll�s sen tied�t. SIMEONI. Kenen t�m� l�mmin vesi t�ss� �mp�riss� kiukaan juurella? JUHANI. Se on minun, sanoi sepp� tupaansa. �l� koske siihen. SIMEONI. Otanpa siit� pienen lirauksen. JUHANI. �l�, veikkonen veli-kulta, muutoin on paha. Miksi et l�mmitt�nyt itsellesi? TUOMAS. Mit� tuossa turhia �rhentelet? Otahan minun sangostani, Simeoni. TIMO. Taikka minun, tuossa parven rappusen alla. JUHANI. Ota sitten vaikka minunkin �mp�rist�ni, mutta j�t�pp�s ainakin

puolet j�ljelle. LAURI. Eero! Sin� riivattu, katso etten viskaise sinua parvelta alas. AAPO. Mit� konsteja ja koukkuja on teill� siell� nurkassa, te kaksi? JUHANI. Mit� n�rin�� siell�? H�h? LAURI. Toista selk��n puhaltelee. AAPO. Siivosti vaan, Eero! JUHANI. Heh, vihakiiski. SIMEONI. Eero, Eero, eik� l�ylyn mojova kuumuuskaan tuo mieleesi helvetin tulta. Muistele Hemmolan Juhoa, muistele Hemmolan Juhoa! JUHANI. H�np� tautivuoteellansa n�ki sen tulisen j�rven, josta h�n kerran viel� pelastettiin, ja siit� syyst�, niinkuin h�nelle sanottiin, ett� h�n aina saunanparvella oli muistellut helvetti�.--Mutta p�iv�nk� valo tuolta kiilt�� l�pi nurkan? LAURI. Kirkkaan p�iv�n. JUHANI. O peto! sauna veisaa viimeist� v�rssy�ns�. Sent�hden olkoon is�nnyyteni ensimm�inen pyrkimys uusi sauna. AAPO. Uusihan t�ss� kyll� tarvitaan. JUHANI. Uusi, uusi ilman kieltoa. Saunaton talo ei k�y laatuun sek� kylpemisen ett� em�nn�n ja muonamiesten muijien lasten-saamisen t�hden. Niin, ry�h��v� sauna, haukkuva halli, kiekuva kukko ja naukuva kissa, neh�n oivan talon tunnusmerkkej� ovat. Niin, onpa sill� tekemist� ja puuhaa, joka meid�n talon vastaanottaa.--Tarvittaisiinpa hieman taasen l�yly�, Timo. TIMO. Saaman pit��. SIMEONI. Mutta muistelkaamme, ett� on lauvantai-ilta. JUHANI. Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen piian. Hirvitt�v� tapaus! SIMEONI. Tytt�h�n ei koskaan ehtinyt saunaan toisten seurassa, vaan kuhkaili ja kahkaili siell� muiden jo maatessa. Mutta er��n� lauvantai-iltana viipyi h�n tavallista kauemmin. K�ytiinp� h�nt� etsim��n; mutta mit� l�yttiin h�nest�? Ainoastaan nahka orressa. Ja oikeinpa mestarin tavalla oli t�m� nahka nyljetty, olivatpa siin� hiukset, silm�t, korvat, suu ja viel� kynnetkin j�ljell�. JUHANI. Olkoon se tapaus meille... Kas, kas, kuinka vihaisesti tuo selk�ni ottaa l�yly�! Niinkuin et olis saanut maistaa vihtaa sitten uuttavuotta. LAURI. Mutta kuka oli h�nen nylkenyt? TIMO. Kuka; kysy sit�. Kukas muu kuin se...

JUHANI. P��-ukko. TIMO. Niin. H�n, joka k�y ymp�ri kuin kiljuva peura.--Kauhea tapaus! JUHANI. Pist�pp�s, Timo-poika, tuo paitani tuolta orrelta kouraani. TIMO. Ja t�m�k�? JUHANI. Noh! Eeron tilkkusta h�n tarjoo t�ss� miehelle. Voi sinua!--Tuo keskimm�inen tuossa. TIMO. Ja t�m�k�? JUHANI. Siin�h�n aikamiehen mekko. Tattis vaan.--Kauhea tapaus, sanon min�kin, menty�ni viel� �skeiseen. Mutta olkoon se meille muistimeksi, ett� �aatosta juhla korkein�.--Nyt pesk��mme itsemme puhtaiksi kuin olisimme l�hteneet napamuijan nopsista kourista; ja sitten tupaan paita kainalossa, ja tulehtunut ruumis saakoon niskaansa oikein raikasta ilmaa.--Mutta luulenpa, tuo silm�-kulta kuultelee hieman. SIMEONI. Mutta eip� kuultele tuo jalkani, vaan s�rkee ja mojoo kuin kiehuvassa mujussa. Mihin joudun sen kanssa, min� kurja? EERO. Pane koreasti ma'ata tultuamme tupaan ja rukoile jalkain voidetta, ja sitten kiit� Luojaas, joka sinun t�n�p�n� varjeli �ettet ole jalkaas kivehen loukannut�, niinkuin luemme ehtoorukouksessa. SIMEONI. Min� en kuule sinua, min� en kuule. EERO. Rukoile sitten korvarasvaa my�s. Mutta astuppas jo liikkeille, j��tp� muutoin t�nne peijakkaan saaliiksi. SIMEONI. Korvani ovat sinua kohtaan ummessa, ummessa hengellisell� tavalla. Ymm�rr�, ihminen! EERO. Tule nyt, onpa muutoin pian nahkasi orressa, ja oikein ruumiillisella tavalla. Alastomina ja varikuumina he astuivat saunasta tupaan; ja ruumiinsa ruskoittivat kuin p�iv�n polttama koivun-kuori. Tultuaan sis��n, istuivat he lev�ht�m��n hetkeksi, hellitt�en hike� runsaasti; ja siit� pueskelivat he v�hitellen p��llens�. Mutta Juhani rupesi nyt keitt�m��n rasvoja koko haavoitetulle veljeskunnalle. H�n asetti tulelle vanhan, malmisen ja varrettoman pannun, kaatoi siihen tuopin viinaa ja viinaan sekoitti h�n kaksi korttelia kruutia, korttelin tulikivi-jauhoja ja suoloja saman verran. Ja koska t�m� oli kiehunut noin tunnin, nosti h�n keitoksen j�htym��n, ja rasva, pikimustan vellin kaltaisna, oli valmis. Haavojansa, varsinkin niit�, jotka l�ytyi heid�n p�iss��n, voitelivat he t�ll� voiteella ja pyhk�isiv�t uutta, keltaruskeata tervaa p��lle. Ja silloinpa kovin likistyiv�t heid�n hampaansa yhteen ja kasvonsa mustenivat hirve�sti; niin karvasteli haavoissa ankara l��ke. Mutta Simeoni rakensi ehtoollisen, kantoi p�yt��n seitsem�n reik�leip��, kuivan naudan-kontan ja harjallisen p�ytyrin naurishautaa. Mutta ruoka t�n� iltana ei kovin heille maistanut, vaan pianpa siirtyiv�t he p�yd�st�, riisuivat p��lt�ns� ja painuivat alas vuoteillensa. Y� oli pime� ja kaikkialla vallitsi ��nett�myys ja hiljaisuus. Mutta �kisti valkeni avaruus Jukolan ymp�rill�; sen sauna oli syttynyt tuleen.

Sill� kuumaksi oli Timo l�mmitt�nyt harmaakivisen uunin, josta sein� rupesi kytem��n ja lomahti viimein liekkiin. Ja niinp� ihanassa rauhassa paloi rakennus tuhaksi, yhdenk��n silm�n n�kem�tt�. Ja koska aamu koitti, l�ytyi Jukolan saunasta j�ljell� ainoastaan muutama kytev� kek�le ja uunin hohtava raunio. Viimein, puolip�iv�n aikana her�siv�t my�s veljekset, nousivat jotenkin raittiimpina kuin menneen� iltana, pukivat p��llens� ja rupesivat murkinalle, joka nyt tuntui heille makuisaksi. Kauan he atrioitsivat sanaakaan lausumatta, mutta lopulta nousi juttu tuosta jyrke�st� tapauksesta tiell� Tammiston ja Toukolan v�lill�. JUHANI. Aika saunan saimme totisesti; mutta ry�v�rein� he karkasivat p��llemme seip�ill� ja karangoilla. Mutta ah! olisi meill� my�s ollut aseet kourissa ja vaara silmiss�mme varoilla, niin sahattaisiinpa t�n�p�n� Toukolan kyl�ss� arkunlautoja, ja haudankaivajalla olis ty�t�. Kissalan Aapelille annoin kuitenkin osansa. TUOMAS. Valkea, hiukseton linja juoksi h�nen otsaltansa niskaan alas kuin linnunrata syksytaivaalla. JUHANI. Sin� n�it sen? TUOMAS. Min� n�in sen. JUHANI. H�n on saanut. Mutta muut, muut, Herran Kiesus! EERO. Heit� kostamme aina ytimiin asti. JUHANI. Ly�k��mme kaikki yksimielisesti p��mme yhteen ja nouskoon siit� tuuma verrattomaan kostoon. AAPO. Miksi tekisimme ijankaikkiset tuhot? K�yk��mme lakiin ja oikeuteen, vaan ei omank�den ty�h�n. JUHANI. Ensimm�isen Toukolaisen, jonka saan kynsiini, sy�n kitaani el�v�lt� nahkoineen ja karvoineen; siin� on laki ja oikeus. SIMEONI. Kurja veljeni! aiotko sin� koskaan joutua taivaan perilliseksi? JUHANI. Mit� huolin taivaasta, ellen saa n�hd� Tuhkalan Matin verta ja rapaa! SIMEONI. Voi hirmu itse�s, voi hirmu! T�ytyy itke�. JUHANI. Itke sin� kissan kuolemasta, vaan �l� minun t�hteni. Hmmh! Min�p� teen makkaroita. TUOMAS. T�m�n raatelemisen kostan min� kerran, sen lupaan ja vannon. Susihan miest� n�in menett��. JUHANI. Villisusi. Min� vannon saman valan. AAPO. Se kosto lankee takaisin omalle niskallemme; mutta lain tuomio rankaisee heid�t ja palkitsee meid�t. JUHANI. Mutta lain kautta ei tule k�rsim��n heid�n selk�ns� n�ist� haavoista, joita kannamme.

AAPO. Sit� hullummin heid�n kukkaronsa ja kunniansa. SIMEONI. Pois mielest�mme verinen kosto, ja turvatkaamme lakiin. Niin tahdon, vaikka mieleni kovin kamookin ker�j�talon menoa ja h�lin��. JUHANI. Jos siihen tulee, niin eip� juuri k�mm�hdy t�m� poika siin�k��n paikassa. Tosin pamppailee syd�n hieman, koska ensi kerran seisomme korkean-oikeuden p�yd�n edess�, mutta pianpa itsens� r�yhist�� aika-mies. Muistanpa viel�, oltuani vierasmiehen� Koivulan Kaisa-rukalle, joka etsi elatusta lapsellensa, muistanpa koska komsarjus huusi: �Juhani Juhanin-poika Jukola, Toukolan kyl�st�!� TIMO. �Ja nuorempi veljens� Timoteeus!� Min�h�n olin siell� my�s; ja saipa Kaisa lapsellensa is�n ett� paukahti. Min�h�n olin vierasmiehen� my�s, Juhani. JUHANI. Olit, olit. Mutta siell�p� vasta v�ke� porstua, porras ja piha t�ys. Porstuassapa istuin min� ja juttelin Tammiston Ky�stin kanssa, mit� ja kuinka pojan piti la'in edess� lausuman. Hartaasti juuri haastelinkin h�nelle, nyppien takkinsa nappia noin, tuolla tavalla, koska komsarjus eli sudenkutsija huusi korkealla ��nell�, ett� kyll� monen silm�t ja korvat p�ll�htiv�t pystyyn: �Juhani Juhanin poika Jukola, Toukolan kyl�st�!� TIMO. �Ja nuorempi veljens� Timoteeus!� Ja saipa, koira viek��n! Kaisa lapsellensa is�n. JUHANI. Sai kyll�. TIMO. Vaikka ei meit� valallekaan laskettu. JUHANI. Ei laskettu; tosi; mutta vakava ja vilpit�n puheemme vaikutti paljon. TIMO. Ja nimemme on kulkenut protokollissa ja suplikaaneissa aina keisariin asti, heh! JUHANI. Hyvin tietty.--Niin huusi komsarjus, ja silloinpa v�h�n hetkautti pojan syd�nketoissa, mutta pianpa h�n perehtyi ja lasketteli suustansa totuuden j�rk�ht�m�t�nt� kielt� kuin apostoli itse, huolimatta koko ker�j�kunnan naurusta ja tirskunnasta. TIMO. Niinh�n ker�jiss� leivotetaan; ja kaikki k�y hyvin. Mutta vedet��np� siell� kuitenkin yht�kin vetonuoraa ja yksikin vikkel� kampurajalka heitet��n. JUHANI. Tosi; mutta oikeus ja totuus kieppaisee itsellens� lopulta v�kistenkin voiton monen konstin p��st�. TIMO. Monen konstin ja koukun p��st�; niin kyll�, ellei itse ilminen peijakas ole asiamiehen�, joka tekee y�n p�iv�ksi ja p�iv�n y�ksi ja piim�ksi mustan tervan.--Mutta yksi asia on yht� hyv� kuin kaksikin. Miksi ei Jumala asettanut oikeuden ratkaisemista lujemmalle, ja perin pohjin lujalle perustalle t��ll�? Miksi vierasmiehet, vaikeat tutkinnot ja lainoppineitten koukut? T�m�h�n mielest�ni olis suorin tie oikeuteen ja totuuteen, koska asia n�kyy h�m�r�ksi, eik� saata sit� pohtia. Koko ker�j�kunta, ja itse tuomari etunen�ss�, astuu ulos pihalle, jossa komsarjus eli jahtivouti soittaa ankaran suurta koivutorvea, jota

kutsuttaisiin ker�j�torveksi; sit� h�n soittaisi toitottaen muutaman kerran ja pit�en sen kitaa kohden Herran korkeutta. Mutta silloin aukenis taivas ja oikeuden enkeli ilmestyisi kaikelle kansalle, kysyen korkealla ��nell�: �mit� komsarjus tahtoo�, mutta h�nelt� kysyisi komsarjus takaisin korkealla, huutavalla ��nell�: �onko kannustettu miesi viaton vai syyllinen?� Nytp� kirkastettu enkeli antaisi vastauksen, jonka oikeutta ei kenenk��n tarvitsis ep�ill� ja jonka mukaan tulisi miest� joko p��st�� Herran huomaan tai sukia oikein aika lailla. Niinp�, luulen min�, k�visi hyvin kuntoon kaikki. JUHANI. Miksi niink��n paljon komentoa ja hun��ri�? Katsokaapas kuinka min� olen tuumiskellut asiaa. Olisinpa Luojana asettanut n�in: Syytetty mies vahvistakoon sanansa valalla, pyh�ll� valalla, ja jos h�n oikein vannoo, niin l�htek��n vapaana miehen� marssimaan kotiansa taas, mutta jos h�nt� miellytt�isi pist�� suustansa valheen, niin auetkoon allansa matoinen maa ja nielk��n h�nen helvettiin alas. Siin�h�n totuuden suorin tie. AAPO. Se keino voisi k�yd� p�isin, mutta ehk�p� kuitenkin parhain kaikki niinkuin sen kerran asetti itse viisauden Is�. JUHANI. Parhain. T�ss� istumme revittyin�, rupisina, silm�puolina kuin kollikissat maaliskuussa. Onko t�m� herttaista? Peeveli! t�m� maailma on suurin hulluus mik� l�ytyy auringon alla. SIMEONI. Niin on h�n asettanut, Herra, sill� h�n tahtoo koetella ihmislapsen voimaa uskossa. JUHANI. Voimaa uskossa. H�n koettelee ja kokee, mutta h�nen koetustensa kautta menee sieluja siihen ijankaikkiseen saunaan niinkuin s��ksi� vaan; sinne, johon en soisi kannettakaan min�, vaikka syntinen ihminen. TUOMAS. Kova leikki on t�m� el�m� ja maailma. V�h�np� on kunkin toivoa niin pienest� osasta kuin Josua ja Kaaleppi kuuden sadan tuhannen miehen seassa. JUHANI. Oikein! Mit� on siis t�m� el�m�? Helvetin porstua. SIMEONI. Juhani, Juhani, malta mieles ja kieles! JUHANI. Helvetti valmis, sanon min�, jos oikein pahan p��ni p��lleni otan. Min�p� t��ll� olen k�rsiv� sielu ja Toukolan pojat perkeleit�, haarut kourissa. H�ijyj� henki� ovat ihmiset meit� kohtaan. AAPO. Astukaammepas hieman omaan poveemme. Ihmisten vihan olemme kenties suureksi osaksi itse viritt�neet ja voimassa pit�neet. Muistakaamme kuinka olemme heid�n naurismaissaan ja hernehuhdissaan peuhailleet, sotkeneet onkiretkill�mme heid�n jokirantojensa hein�n, ampuneet usein heid�n piiritt�m�ns� karhut ja monta muuta sellaista temppua tehneet, huolimatta lain uhkauksista ja omantunnon ��nest�. SIMEONI. Olemmehan vihoittaneet taivaan ja maan. Useinpa ma'ata pannessani ja muistellessani nuoruutemme ilkivaltaisia t�it�, pistelee aivan kipe�sti kurjaa rintaani tuo omantunnon tulinen miekka, ja tuntuupa kuin kuulisin eriskummallisen kohinan kuin kaukaisen, huokailevan sateen, ja kuin synke� ��ni viel� kuiskaisi minua korvaan: �Jumalan ja ihmisten huokaus Jukolan seitsem�n pojan t�hden�. Tuho uhkaa meit�, veljet, eik� kiill� meille onnen t�hti ennen kuin on meid�n ja

ihmisten v�li paremmalla kannalla. Miksi emme siis k�visi pyyt�m��n anteeksi, luvaten t�st�l�hin toisin eleskell�? EERO. Min� itkisin, jos taitaisin. Simeoni, Simeoni! �ei paljon puutu ettet� ... jaa, ei paljon puutu. �Mutta mene t�ll� haavalla matkaas�. SIMEONI. Niin, niin, kyll�h�n viimeisen� p�iv�n� n�hd��n. TIMO. K��ntyisik� minun p��ni anteekspyynt��n? En usko sit�. TUOMAS. Ei niinkauan kuin korppi on musta. EERO. �Tuomiolle tullessamme� siis tapahtuu se toimi. Silloinhan on korppi valkea kuin lumi, niinkuin lauletaan iloisen pojan ja kultamuorin veisussa. Kernaasti minun puolestani olkoot viimeiset tuutissa, ennen kuin t�ss� rukoukseen rupeemme. JUHANI. Usko minua, Simeoni, t��ll� ei k�y kuntoon lakkaamatta katsella kuinka on sielumme laita, alati muistella tuota tulista uumentoa, perkelett� ja pieni� perkeleit�. Sellaiset aatokset joko myllert�v�t sekaisin miehen p��n tai kietovat nuoran h�nen kaulaansa.--Noita entisi� hurjap�isyyksi�mme on enemmin pidett�v� nuoruuden hulluutena kuin syntein� ankarimmassa tarkoituksessa. Ja toiseksi, olenpa tullut siihen uskoon ja vakuutukseen, ett� t�ytyy t��ll� v�limmiten ummistaa silm�ns�, eik� olla n�kev�n�ns� mit� n�kee ja tiet�v�n�ns� mit� tiet��. Niinp� t�ytyy t��ll� miehen, jos h�n tahtoo p��st� ehe�ll� turkilla el�m�n huhmaresta ulos.--Olkaa p�llistelem�tt�; t�ss� ei tarvita yht��n p�llistyst�.--Tarkoitanpa noita pienempi� syntej� Jumalaa kohtaan, vaan ei naapuriani. Naapuri ja l�himm�inen on keikkanokka, n�p�k�rs� ja tarvitsee oman parhaansa yht� hyvin kuin min�kin; mutta Jumala on pitk�mielinen ja laupias mies, ja antaa viimein aina anteeksi, jos vilpitt�m�st� syd�mmest� rukoilemme. Jaa, jaa, min� tarkoitan: ei k�y kuntoon aina ja joka paikassa hiuskarvan tarkkuudella vertoa omia t�it�mme ja pieni� tuommoisia kanaljavikkelyyksi�mme Jumalan sanan ja k�skyjen rinnalla, vaan parasta pysy� siin� keskiv�liss�. T�rkeit� syntej� tulee meid�n karttaa, kaikella muotoa, sanon min�, ja rukoilla silm�in voidetta, mutta niit� pienempi�, nimitt�in pienempi� Jumalata kohtaan, ei aina laskea omantunnon ongennokkaan, vaan seist� siin� keskiv�liss�, keskiv�liss�. SIMEONI. Suuri Jumala! noinhan saatana ihmist� korvaan kuiskuttelee. TIMO. Juuri niinkuin Ollin muori viinahimossa pist�� tuiskujuttuja M�kel�n em�nn�lle. AAPO. Juhani lausui muutaman sanan, joita ihmeell� ja n�rk�styksell� kuultelin. Veli, niink� opettaa meit� Jumalan k�skyt? Niink� opetti meit� �itimme? Ei suinkaan! Yksi seisoo Jumalan edess� tuhantena ja tuhannen yhten�. Mit� siis leksottelet pienemmist� synneist�, mit� keskiv�list�, puolustaen kahden herran palvelusta? Sanoppas, Juhani: mik� on synti? JUHANI. Mik� on totuus? sin� Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja Ukko-Paavo Savosta? �Mik� on synti?� Aih! �Mik� on synti?� Kas kuinka viisaasti kysytty, merkillisen viisaasti. �Onpas siin� p��t�, siin� meid�n pojassa�, onpa tottakin. Niin, kuka en�� puhuukaan? �Mik� on synti?� Ahhah! Mik� on totuus? kysyn min�.

TUOMAS. Mit� venailet ja koukistelet, poika? Tied� ett� oppi, jonka ilmoitit, on pahanhengen oppia. JUHANI. Tahdonpa teille kertoa el�v�n esimerkin, joka puolustaa uskoani lujasti. Muistelkaapas entist� Kirkon-kyl�n nahkuria. Mies tuli kummiin aatoksiin sielustansa, synnist� ja maailman mammonasta ja rupesi paljon muuttelemaan entist� el�m��ns�. Niinp� lakkasi h�n �kisti ottamasta vastaan ja antamasta nahkoja sunnuntai- ja juhla-p�ivin�, huolimatta siit� kuinka t�rke�ksi talonpoika katsoi yhden tien ja kaksi asiaa. Turhaanpa varoittelivat h�nt� yst�v�ns�, koska huomasivat ty�n h�nelt� v�henev�n p�iv� p�iv�lt�, mutta h�nen virkaveljellens� naapuritalossa ehtimiseen enenev�n. Ainapa vaan vastasi hullu mies: �minun k�tteni ty�n Jumala kyll�kin siunaa, vaikka oliskin sit� v�hemmin, mutta h�nen, joka luulee nyt tempaavansa leiv�npalan suustani, h�nen pit�� viimein niitt�m�n kirousta otsansa hiest�, koska ei h�n Herran sapattia kunnioita�. Niin h�n lausuili, k�vellen t�ll�tellen pyh�p�ivin� virsikirja kourassa, silm�t ympyrj�isin� p��ss� ja tukka pystyss� kuin Pommin Pietarin tukka. Mutta mitenk�s tuossa k�vi miehen lopulta? Sen tied�mme. Tulipas piankin h�nen k�teens� raskain puu, kerjuusauva tuli h�nen k�teens�, ja h�nen tieksens� kruunun pitk� sarka. Nytp� h�n k�yskelee kyl�st� kyl��n, kallistellen lasia, koska vaan taitaa. Kerranpa kohtasin h�nen tuolla Kanam�en harjulla tien vieress�; siin� h�n istui kelkkansa kaustalla, ja kovin oli p�iss��n kurja mies. Kuinkas on laitanne, karvari? kysyin min�; �on niinkuin on�, vastasi h�n, kerran katsoa mulauttaen kankeasti p��lleni. Mutta kysyinp� h�nelt� viel�: kuinkas nyt mestari oikein jaksaa?--�Jaksan niinkuin jaksan�, lausui h�n taasen ja l�ksi tiehens�, lyk�ten kelkkaa edell��n ja loilottaen jonkunmoista hullua veisua. Siin� oli h�nen loppunsa. Mutta toinen karvari? H�np� oikein vasta rikastui ja rikkaana ja onnellisena miehen� kuolikin. AAPO. Ahdasp�inen usko ja hengellinen ylpeys h�vitti nahkurin, ja niinp� k�y kaikille h�nen kaimoillensa. Kuinka hyv��ns�, mutta sun oppis on v��r�� oppia ja uskoa. SIMEONI. V��r�t profeetat ja viimeiset maailman ajat. TIMO. H�n tahtoisi kiusata meit� Turkkilaisten uskoon. Mutta etp� j�rk�hdyt� minua; sill� min� olen vissi ja luja, vissi ja luja kuin kirveen silm�. JUHANI. Annappas, Tuomas, tuo leiv�npuolikas tuolta p�yd�n p��st�.--�V��r�t profeetat�. En kiusaa ket��n syntiin ja v��ryyteen, ja itse en varastaisi naskaliakaan suutarilta enk� neulan silm�� kraatalilta. Mutta syd�meni kipen�itsee, koska tarkoitukseni aina kierret��n pahimmaksi, tehd��n pikimustaksi, vaikka mustanruskea karva olisi jo kylliksi. AAPO. Haastelitpa niin selv�sti, harkitsit asian niin pyk�l�st� pyk�l��n ja haarasta haaraan, ettei tainnut sit� v��rin ymm�rt��. TIMO. P��ni panen pantiksi, ett� h�n tahtoi saattaa meit� Turkkilaisten uskoon. SIMEONI. Jumala armahtakoon h�nt�! JUHANI. Kitanne kiinni, ja paikalla! Jumalaa minun t�hteni rukoilla, nuhdella minua kuin laimeasilm�inen pappi, se ei k�y kuntoon. Sill�

minulla on juuri tarpeeksi j�rke�, vaikken olekkaan vallan paljasta viisautta kuin esimerkiksi tuo meid�n Aapomme. AAPO. Jumala paratkoon! enh�n ole tarpeeksikaan viisas. JUHANI. Paljasta viisautta, paljasta viisautta! Ja pid� leip�l�pes kiinni, saatpa muutoin t�st� konttaluusta vasten kuonoas ja v�h�n paremmin kuin eilen. Sen sanon ja taukoon sy�m�st�, koska s�kkini on t�ys. TIMO. Takaanpa, ett� olemme jo kuin kiili�inen joka mies. EERO. Mutta miksi en n�e saunaa? JUHANI. Mit� tuommoinen lyhyt aidantakuinen?--Mutta--onhan sauna mennyt helvettiin! EERO. Ei, vaan taivaan korkeuteen tulisissa vaunuissa. JUHANI. Olisiko se palanut? EERO. Mist� min� tied�n, ja mit� on minun sen kanssa tekemist�? Se on Jukolan is�nn�n sauna, vaan ei minun. JUHANI. Ottipa Eeronkin ruumis l�yly� eilen illalla, ellen v��rin muista. Niin, niin, kaikki aina vaan is�nn�n hartioille, sen m� luulen. Mutta k�yk��mme katsomaan. Miss� on lakkini? K�yk��mme katsomaan, veljet. Min� tied�n ett� saunamme on tuhkana. L�ksiv�t katsomaan kuinka oli saunan laita. Siit� n�kyi en��n j�ljell� ainoastaan musta kiuvas ja savuava aherrus. Ja h�vityksen kuvausta katselivat veljekset hetken kiusallisella mielell�, ja palasivat viimein pirttiins� takaisin. Viimeisen� asteli Juhani, kourassa kaksi rauta-sarantoa, jotka h�n vihaisesti viskasi p�yd�lle. JUHANI. Niin, Jukolan talo on nyt saunaton. EERO. �Ja saunaton talo ei k�y laatuun�, sanoi Juhani. JUHANI. Kuumaksi l�mmitti Timo sen rakkaan uunin ja tuhaksi meni armaat, nokiset orret ja sein�t, joiden suojassa kaikki olimme astuneet maailman valkeuteen. Timo kuumensi uunin ankarasti, sanon min�. TIMO. K�skysi mukaan, k�skysi mukaan; kyll� sen tied�t. JUHANI. Min� annan peeveli� k�skyillesi, vaan ett� olemme saunattomia miehi�, ja t�m� on kiusattava asia; huoneenrakennus ei lis�� leip��. AAPO. Kiusattava asia; mutta sauna oli kuitenkin vanha, nurkat reiki� t�ynn�; ja itseh�n p��tit eilen piankin rakentaa uuden. JUHANI. Tosin oli se vanha ja sen hirret haudotut aina ytimeen asti, mutta olishan tuo viel� ritkunut tuossa vuoden tai kaksi. Talolla ei ole viel� voimia menett�� saunojen rakennukseen; pellot, pellot ovat t�ss� ensiksi kynsiin otettavat. TUOMAS. J��p� sinulta pellot niinkuin menn� kes�n� huikea Aroniittu, jonka muhkean hein�n annoimme lakastua ilman yht��n ainoata viikatteen

sivallusta. Mutta oma tahtos. Ainapa, koska muistuttelin sinua sen niitt�misest�, vastasit tuohon: �emmeh�n l�hde juuri viel�; hein� kasvaa viel� ett� rotisee�. JUHANI. Se on mennyt asia eik� parane siit� ett� sit� leksottelet. Aroniittu kasvaa sit� uhkeammin tulevana kes�n�.--Mutta kuka on mies, joka astelee kohden taloamme tuolla pellolla? TUOMAS. Lautamies M�kel�. Mit� tahtoo mies? JUHANI. Nyt peijakas on irti. Kruunun nimess� h�n tulee, ja tuon kirotun tappeluksen t�hden Toukolaisten kanssa. AAPO. J�lkimm�isess� ottelossa on laki puolellamme, mutta edellisess� katsokaamme eteemme. Sallikaat minun tehd� h�nelle asiasta selko. JUHANI. Mutta min�, veljeksist� vanhin, tahdon my�skin sanavaltaa, koska yhteinen etu on puheena. AAPO. Mutta katso, ettet haastele itsi�mme s�kkiin, jos t�ytyisi meid�n niinkuin v�h�n mutkistella. JUHANI. Kyll� min� tied�n. Sis��n astui M�kel�, oiva ja suopeamielinen lautamies. Kuitenkin tuli h�n ajaen toista asiaa, kuin sit�, jota veljekset arvelivat. M�KEL�. P�iv��! VELJEKSET. P�iv��! M�KEL�. Mit� hirveyksi� n�en min�? Pojat, kuinka on laitanne? Revittyin�, sinimarjoissa, ruvessa ja ryysyt p��ss�! Voi teit� viheli�isi�! JUHANI. �Kyll� koira haavansa nuolee�, mutta katsokoot sudet itsens�. T�st�k� syyst� seisotte huoneessamme nyt? M�KEL�. Mit�p� tiesin min� t�st�? Mutta veljeksetk� raatelevat toinen toistansa t�ll� tavalla! H�vetk��t! JUHANI. Te erehdytte, M�kel�. Veljekset ovat kohdelleet toinen toistansa kuin enkelit; t�m� on naapurien ty�. M�KEL�. Kuka on sitten t�m�n tehnyt? JUHANI. Hyv�t naapurit. Mutta saanko kysy� mist� syyst� olette k�ynyt meit� tervehtim��n? M�KEL�. Tuikeasta syyst�. Pojat, pojat! onpa nyt edess�nne tuhon p�iv�. JUHANI. Millinen on t�m� p�iv�? M�KEL�. H�pe�n p�iv�. JUHANI. Koska se nousee? M�KEL�. Provastilta olen saanut tuiman k�skyn, saattaakseni teit�

tulevana sunnuntaina kirkolle. JUHANI. Mit� tahtoo h�n meist� kirkolla? M�KEL�. Istuttaa teit� jalkapuuhun; suoraan sanottu. JUHANI. Mist� syyst�? M�KEL�. H�nell� on monta syyt�.--Te hurjat ja hullut! s�rjitte lukkarin akkunan ja karkasitte h�nelt� kuin sudet! JUHANI. Meit� lukkari raateli kuin villisusi. M�KEL�. Mutta mit� on provasti teille tehnyt? JUHANI. Ei kirpun kipe�t�. M�KEL�. Ja avosuisen, rykmentti� ylh�iselle rohkeus! kuitenkin olette h�nt� pilkanneet ja h�v�isneet tuon h�vytt�m�n Kuppa-Kaisan kautta. L�hetitte Rajam�en kauheata my�ten sikamaisimpia, oikein konnan lauseita terveisin� miehelle ja seurakuntamme paimenelle, sep� verrattoman julkea

JUHANI. �Kyll� se on totta, mutta se todistettakoon�, sanoi Kakkisten Jaakko, mutta niin en sano min�. M�KEL�. Mutta nyt, tiet�k��t, ett� teit� provastimme ankarin kosto kohtaa. Nyt on h�n teille armoton mies. AAPO. Istukaat, M�kel�, niin keskustelemme asiaa v�h�n laveammalta ja syvemm�lt�.--Katsokaapas t�t� paikkaa: taitaisko provasti kruuvata meit� jalkapuuhun Rajam�en Kaisan valheista? Ei suinkaan! N�ytett�k��n asia laillisesti toteen mit� olemme lausuneet ja mill� tavalla h�nen kunniaansa leikanneet. JUHANI. �Ensin asia tutkitaan, ennen kuin miest� hutkitaan�, se on tietty se. M�KEL�. Mutta toinen kysymys, tuo lukemisen seikka, sep� kuitenkin antaa h�nelle joltisen vallan kirkkolain kautta, jota h�n nyt varmaan on vihoissansa k�ytt�v� teit� kohtaan. JUHANI. Lukupuuhassa on puolellamme Jumalan asetus ja laki, joka ly� sit� yrityst� vastaan. Katsokaas, h�n on jo �itimme kohdussa antanut meille niin kovat p��t, ett� lukemaan oppiminen on meilt� mahdoton asia. Mit�s tehd��n, M�kel�? Kovin ep�tasaisesti lankeevat t��ll� hengenlahjat p��mme p��lle. M�KEL�. P��nne kovuus on teilt� tyhj� luuloitus. Ahkeruus ja jokap�iv�inen harjoitus voittaa viimein kaikki.--Is�nne oli parhaita lukijoita. AAPO. Mutta �itimme ei tuntenut yht��n ainoata kirjaintakaan, ja kuitenkin oli h�n totinen kristitty. JUHANI. Ja kasvatti ja kuritti poikiansa Jumalan pelossa. Jumala siunatkoon muijaa!

M�KEL�. Eik� koettanut h�n teit� kohtaan apua muiden taidosta. JUHANI. Koetti kyll� parastansa; h�n koettikin M�nnist�n-muorin kautta. Mutta �ke� �mm� rupesi kohta l�ylyttelem��n selk��mme, ja tupansa muuttui silmiss�mme hirve�mm�ksi peikkoin luolaa; emmek� lopulta astuneetkaan m�kkiin sis��n, vaikka he meit� pieksiv�t kuin tulta pohtaen. M�KEL�. Olittepa silloin ymm�rt�m�tt�min�, mutta nyt seisotte miehin� kannallanne; ja j�rkev�, terve mies voi mit� h�n tahtoo; sent�hden osoittakaat sek� provastille ett� koko maailmalle mit� miehuus voi.--Sinua, Aapo, jolla on niin j�rkev� mieli ja jolta ei puutu yht� ja toista tietoakaan, vaan jonka tarkka muisto s�ilytt�� kaiken n�hdyn ja kuullun, sinua minun t�ytyy ihmetell� ettet jo ole tehnyt toisin. AAPO. V�h�np� tied�n min�; noh tied�n toki yht� ja toista. Vainaa sokea-enommehan kertoili meille monta asiaa, kertoili raamatusta, merimatkoiltansa ja maailman rakennosta, ja silloinpa aina h�nt� kuultelimme hartaalla mielell�. JUHANI. Kuultelimme korvat pystyss� kuin j�nikset, koska ukko meille jutteli Mooseksesta, Israelin lapsista, tapauksista kuningasten kirjassa ja ilmestysraamatun ihmeist�. �Ja heid�n siipeins� havina oli kuin ratasten kituna, koska he sotaan juoksevat�. Herrajesta! me tunnemme paljon ihmeit� ja asioita, emmek� olekkaan juuri niin villittyj� pakanoita kuin luullaan. M�KEL�. Mutta aapiskirjasta t�ytyy teid�n alkaa, p��st�ksenne kristillisen seurakunnan oikeiksi j�seniksi. AAPO. M�kel�, tuolla laudalla n�ette seitsem�n aapiaista, jotka ovat ostetut Linnasta, ja t�m� ilmestys todistakoon meid�n pyrkiv�n oppia kohden. Provastimme osoittakoon meit� kohtaan hieman viel� k�rsimyst�, ja min� luulen, ett� asiastamme siki��, syntyy ja kasvaa jotain. JUHANI. H�n osoittakoon k�rsimyst�, ja tahdonpa maksaa h�nelle kymmenykset kahdenkertaisesta ja nuoren linnun lihaa ei pid� h�nen kupistansa puuttuman lailliseen aikaan. M�KEL�. Eip� auta t�ss�, luulen min�, rukoukset ja koreat lupaukset, koska muistelen h�nen kiivasta ja oikeata vihaansa teit� kohtaan. JUHANI. Mit� tahtoo h�n sitten meist� ja mit� tahdotte te? Hyv�! Tulkaapas seitsem�nkymmenen miehen kanssa, ja verta pit�� sittenkin ruiskuaman. M�KEL�. Mutta sanokaat kuinka aiotte k�yd� k�siin, oppiaksenne aapiaista ja v�h��katkismusta, joka on provastimme t�rkein m��r�ys. JUHANI. Kokea t�ss� kotona M�nnist�nmuorin tai h�nen tytt�rens� Venlan opetusta. Hyv�lukijoita naisia molemmat. M�KEL�. Tahdonpa ilmoittaa aikeenne provastille. Mutta oman rauhanne t�hden k�yk��t pyyt�m��n h�nelt� anteeksi h�vyt�nt� elke�nne. JUHANI. Sit� pyk�l�� tahdomme harkita. M�KEL�. Tehk��t niinkuin sanon; ja tiet�k��t, ellei h�n teiss� huomaa

vilpit�nt�, ahkerata harrastusta, niin jalkapuussa, jalkapuussa istutte koreasti joku sunnuntaip�iv� kirkon kivijalan juurella. Sen sanon; ja j��k��t hyv�sti! JUHANI. Hyv�sti, hyv�sti! TUOMAS. T�ytt� p��t�k� sin� haastelit h�nelle M�nnist�n-muorista ja h�nen tytt�rest��n? T�ytt� p��t�k� sin� puoleksi melkein lupasit k�yd� konttimaan provastin edess�? JUHANI. Ei ollut siin� merkiksik��n t�ytt� p��t�, ja todentekoa ei merkiksik��n. Ajan voittamisen t�hden poika l�rp�tteli n�in. M�nnist�nmuori tai Venla johdattamaan t�ss� kirja-tikkuamme! Sit�h�n jo naurelisivat kaikki Toukolan siatkin. Te kuulitte, meit� uhattiin varmaan jalkapuulla, h�pe�n hirsipuulla. Tuhannen tulimmaista! eik� ole miehell� valta el�� rauhassa ja tahtonsa mukaan omalla kannallansa, koska ei h�n seiso kenenk��n tiell�, ei loukkaa kenenk��n oikeutta? Kuka voi sen kielt��? Mutta sanonpa kerran viel�: papit ja virkamiehet kirjoinensa ja protokollinensa ovat ihmisten h�ijyt henget.--Oh sin� musta sika! Voi p�iv�� kirottua t��ll�! Niinp� nyt ylisniskoin meit� kohtaa kovan onnen nuijaukset ja ihmisten kiusanteot, ett� olen valmis juoksemaan p��ni sein��n. Oh sin� musta sonni! Venla meille antoi rukkaset; tehneet ovat he meist� myrkyllisen pilkkaveisun; lukkari meit� r��kk�si kuin pahalainen itse; Toukolan pojat meit� hakkasivat kuin nummea vaan, selk��mme saimme kuin jouluporsaat ja oikeinhan joulupukkeina k�yskelemme t�ss� ykssilm�isin� tonttuina, ryysyt p��ss�. Mit� viel�? Onhan kotomme nyt ilman k�yh�n ainoata kesti�, ilman kiukaan kohisevaa l�yly�. Tuollahan kytee ja savuaa entisen armaan saunamme aherrus. Ja sittenh�n on j�ljell� viel� perkeleist� pahin. Hmh! Kymmenell� l�vell� irvistelee meit� vastaan kirkonporstuasta jalkatukki. Kirkas tuli! Ellei t�m�nkaltainen kiusantemppujen rykelm� vie partaveist� miehen kurkkuun, mik� sitten? Oh sin� sarvip�� sonni! EERO. Nyt muistat hieman v��rin; jalkapuussa ei olekkaan kymment� l�pe�. JUHANI. Kuinka monta sitten? EERO. Kuinka monta t�hte� otavassa, kuinka monta poikaa Jukolassa? JUHANI. Seitsem�n poikaa meit� on. Siis seitsem�n l�pe� ja seitsem�n poikaa. No sit� hullumpi. Seitsem�n l�pe�! Aina sit� hullumpi vaan. Kas kuinka ihmiset ja kova sallimus ovat yhdess� juonessa meit� vastaan. Seitsem�n l�pe� kuin myllynkiven silm��! Mik� pilkka kovalta onnelta! Mutta ampukoot he p��llemme kaikki kiukkunsa nuolet, meh�n puremme l�pikiusatut syd�memme kovaksi kuin kipen�itsev� ter�s. Puhaltakoot meit� kohtaan joka haaralta myrkky� kuin k�rmeet, ja taivas satakoon p��llemme paljasta sappea, me kuitenkin, silm�t ummessa, kirist�en hammasta ja myristen kuin villit h�rj�t, rynk��mme p�isin. Ja jos viimein kiskottaisiin meit� jalka-pihtiin kruunun voimalla, niin ihanalla ilollapa istuisin kontti-puussa min�. AAPO. Miksi ilolla? JUHANI. Eth�n sin� k�sit�, mun veljeni, vihan tuomiovoimaa. Koston tuuma saattaisi pojan unohtamaan kaiken h�pe�n; ja h�pe�h�n on heid�n tarkoituksensa. Aatos, verist�� tuota herra provastiamme, seh�n maistuisi vihaiselle mielelleni kuin hunajakaste. Enk� tuossa veist�, en pyssy� k�yttelis, kuin entinen Karjan mies, en, vaan kynsill� ja

hampailla iskisin h�nen kurkkuunsa kuin susi-ilves. Kappaleiksi, tuhanneksi kappaleeksi repisin miehen, ja niinp� saisin oikein maiskutella kostoni herkkua. Tekisinp� niin, vaikka olisin kymmenen hengen omistaja ja jokaista henke� kymmenen vuotta r��k�tt�isiin piikki-tynn�riss�. Eih�n tuo mit��n olis koston hekuman suhteen. AAPO. Sin� myllerr�t yl�s kaiken olentosi perin pohjin. Valeleppas, kurja veli, syd�mesi tulikuohuvata kattilaa viile�ll� vedell� k�rsiv�llisyyden lirisev�st� ojasta, joka halki niitun vaeltaa eteenp�in, koukistellen hiljaa. SIMEONI. Onhan muotos pikimusta, ja veripunaisina, pist�vin� py�r�htelee silm�s. Armahda itse�s. TUOMAS. Tosin kostaisimme, jos pantaisiin meid�t istumaan h�pe�n istuimelle, mutta olkoon syd�memme rauhassa kunnes t�m� on tapahtuva. Eih�n ole viel� kaikki toivo mennyt. JUHANI. Yhdest� maailman kulmasta kuumoittaa meille viel�kin rauhan p�iv�. Ilvesj�rvi tuolla Impivaaran kupeilla on se satama, jonne purjehdimme myrskyist� pois. Nyt olen p��tt�nyt. LAURI. Sen tein min� jo menneen� vuonna. EERO. Min� seuraan teit� vaikka Impivaaran syvimp��n luolaan, jossa, niinkuin sanotaan, vanha vuoren-ukko keittelee piki�, p��ss� kyp�r� sadasta lammasnahasta. TUOMAS. Sinne t�st� siirrymme kaikki. JUHANI. Sinne siirrymme ja rakennamme uuden maailman. AAPO. Eik� k�sitt�isi meit� siell�kin esivallan koura? JUHANI. Mets� penikoitansa suojelee. Siell� vasta kannallamme seist��n; syv�lle kuin tirisilm�iset myyr�t siell� itsemme kaivamme aina maan ytimeen asti. Ja miellytt�isk� heit� siell�kin ahdistella poikia, niin pit�� heid�n havaitseman milt� tuntuu h�irit� seitsem�� karhua konnossansa.--Nyt nahkapeitturille kaupat kirjallisesti vahvistamaan. Kymmeneksi vuodeksi menk��n talomme toisen kouriin. SIMEONI. Halaanpa min�kin rauhan kammioon. Veljet, uusi koto ja uusi syd�n luokaamme itsellemme metsien kohdussa. JUHANI. Kaikki yksimielisesti! AAPO. Kuinka p��t�t, Timo? TIMO. �Siin� min�, miss� muutkin�, sanoo sananlasku. AAPO. Te muutatte, ja min�k� j�isin t�h�n yksin�iseksi hongaksi Jukolan pihalle? Ah! kovin lujasti ovat olentoni kaikki juuret ja oksat yhtyneet teid�n piiriinne. Olkoon menneeksi, ja toivokaamme parasta t�st� retkest�mme. Min� seuraan. JUHANI. Oivallista! Nyt nahkapeitturille joka mies, laillista v�likirjaa tekem��n. Kaikki yksimielisesti!

L�ksiv�t he miehiss� v�likirjan tekoon, vourasivat talonsa nahkapeitturille kymmeneksi vuodeksi; ja kirjallisesti m��r�ttiin seuraavat pyk�l�t. Nahkapeitturi hallitsee ja viljelee taloa kymmenen vuotta, kolme ensimm�ist� vuotta ilman yht��n vouraa, mutta siit�l�hin maksakoon h�n veljeksille seitsem�n tynn�ri� rukiita vuodelta ja rakentakoon uuden saunan ennen voura-ajan loputtua. Vapaasti ja joka paikassa Jukolan metsiss� pyydystelk��t veljekset, ja mit� otuksia hyv��ns�, joihin vaan on laillinen lupa. Talon piirin pohjoisessa osassa, Impivaaran seudussa, olkoon heill� valta tehd� ja el�� tahtonsa mukaan sek� maalla ett� metsiss�. Pyh�inmiesten p�iv�n� ottaa nahkapeitturi haltuunsa talon, mutta veljeksill�, jos heit� niin miellytt��, olkoon syntym�kodossaan viel� tulevan talven suoja. N�m�t olivat p��-ehdot v�likirjassa. Tuli Marraskuu, ja nahkapeitturi oli kuorminensa Jukolan pihalla ja vastaan-otti talon hallituksen m��r�tyksi ajaksi. Mutta veljekset, karttaaksensa provastia ja h�nen k�skyl�isi�ns�, eleliv�t t�m�n talven enimmin metsiss�, hiihdellen ymp�ri ja pyydystellen; ja majailivat sysikoijussa Impivaaran aholla. Muutto ei kuitenkaan ollut viel� oikeammiten tehty hevosella ja muilla v�ltt�m�tt�mill� kappaleilla. T�m� oli m��r�tty tapahtumaan koska suvi oli tullut. Kuitenkin pitiv�t he jo tulevasta pirtist�ns� huolta: hakkasivat hirret kev��ksi kuivamaan ja vieritteliv�t perustuskivi� kantoiselle aholle, jyrk�n vuoren alle. Niin meni talvi, ja sen kuluessa ei joutunut veljeksille provastilta mink��nlaista k�sky�, ei muistutusta. Odottiko h�n, vai oliko h�n heitt�nyt heid�t kohtalon huomaan?

VIIDES LUKU Kev�t oli tullut, kinokset olivat sulaneet, suojasti puhalteli tuuli, maa rupesi viheri�itsem��n ja koivisto k�vi lehteen. Veljekset nyt retkeilev�t muuttomatkallansa Jukolan ja Impivaaran v�lill�. Kulkevat pitkin kivist�, polvellista mets�tiet�, pyssyt olalla ja tuohikontit selj�ss�, joissa on heid�n ampuma-varansa. Edell� astuu Juhani ja h�nen rinnallansa Jukolan suuret, �ke�t koirat, Killi ja Kiiski. Heid�n j�ljess��n, vet�en reteli�, kulkee, Timon ajamana, veljesten silm�puoli hevonen, vanha Valko. Mutta kuormaa seuraavat muut veljekset, pyssyt olalla ja kontit selj�ss�, autellen Valkoa tien pahimmissa paikoissa. Viimeisen� k�yskelee Eero, kantaen syliss��n Jukolan uljasta kukkoa, josta eiv�t veljekset mielineet erota, vaan ottivat sen my�t�ns� p�iv�ntiedon antajaksi Impivaaran er�maassa. Rattailla n�it arkun, suden- ja ketun-rautoja, padan ja padassa kaksi tammip�ytyri�, kauhan, seitsem�n lusikkaa ja muita keittokonstiin kuuluvia kappaleita. Padalle peitteeksi oli pantu karkea, herneill� t�ytetty s�kki; ja ylimm�isen� t�m�n p��ll� putkisteli ja naukui pieness� pussissa Jukolan vanha kissa.--Niin l�ksiv�t veljekset entisest� kodostansa, vaelsivat alakuloisina, ��nett�min� pitkin vaikeata, kivist� mets�tiet�. Taivas oli kirkas, ilma tyyni ja alasm�ke� l�nteen juoksi jo auringon py�r�. JUHANI. Ihminen on merenkulkija el�m�n myrskyisell� merell�. Niinh�n mekin nyt purjehdimme armaista syntym�nurkistamme pois, purjehdimme

vankkurilaivallamme eksytt�vien metsien halki Impivaaran jyrkk�� saarta kohden. Ah! TIMO. Eih�n paljon puutu, etten tuhri kyyneleit� poskiltani, min� sammakko kanssa. JUHANI. Sit� en ihmettele, katsottuani omaan poveeni t�ll� murheen hetkell�. Mutta ei auta t�ss� maailmassa, vaan olkoon miehen syd�n aina kova kuin valkoinen harakankivi. Matkamieheksi on ihmislapsi syntynyt t�nne, t��ll� ei ole h�nell� yht��n pysyv�ist� sijaa. TIMO. T��ll� k�yskelee h�n v�h�n ajan, keikkuu ja kiikkuu kunnes h�n vihdoin k�nnistyy ja n��ntyy kuin rotta sein�n-juureen. JUHANI. Oikein sanottu, viisaasti juteltu! SIMEONI. Ja jos olis siin� sitten kaikki; mutta silloinpa vasta. JUHANI. Tulee leivisk�ist�mme kysymys, tahdoit sin� sanoa. Totta! TIMO. Silloin tulee sanottavaksi ilman yht��n vilppi� ja viekastusta: t�ss� olen min� ja t�ss� on, Herra, leivisk�s. SIMEONI. Aina pit�isi ihmisen muisteleman loppuansa; mutta h�n on paatunut. JUHANI. Paatunut, paatunut, sit� ei taida kielt��. Mutta sellaisiahan, Jumala n�hk��n, olemme kaikki t�m�n taivaan alla. Kuitenkin koetamme t�ytt� p��t� el�� t�st�l�hin niinkuin hurskasten urosten tulee, kun kerran olemme t�nne oikein ehtineet sijoittua ja saaneet itsellemme l�mp�isen rauhanmajan. Tehk��mme, veljet, ankara liitto ja heitt�k��mme pois kaikki synnin eljet, kaikki viha, riita ja vaino t��ll� lintukodossa. Pois viha, vaino ja ylpeys. EERO. Ja prameus. JUHANI. Niin! EERO. Ja koreat, synnilliset vaatteet. JUHANI. Niin! EERO. Letkuvat kirkkok��ssyt ja kaikki koreat kirkon kemputtimet. JUHANI. Mit�? Mit� sin� puhut? SIMEONI. H�n veistelee taas. JUHANI. Min� huomaan sen. Katso etten tempaa niskastasi kiinni, jos nimitt�in huolisin houkon puheista, mutta enh�n sitten oliskaan mies, en totisesti oliskaan.--Kuinka pitelet, sin� peevelin kirottu nallikka, sit� kukkoa? Miksi porahtelee elikkoparka? EERO. Korjasin vaan sen siipe�, joka riippui. JUHANI. Kyll� min� sinun korjaan kohta. Katso etten ota niskastas. Tiet�k��t, ett� on siin� paras kukko koko kihlakunnassamme virkansa toimessa; aina tarkka ja luotettava. Ensi kerran kiekuu h�n kello

kahdelta, toisen kerran nelj�lt�, joka on paras nousun aika. Siit� kukosta on meille paljon hausketta t��ll� syd�nmaassa.--Ja kissa sitten tuolla kuorman harjalla! Voi sinua Matti-poikaa! Siell�h�n keikut ja heilut ja katselet pussin l�vest� ulos, naukuen aivan surkeasti. �Voi �ij�-rukka, vanha sukka!� eih�n ole sinulla en�� juuri monta p�iv�� t��ll� tassuteltavana. Silm�s k�yv�t jo kovin tummiksi ja karhealta kuuluu naukumises. Mutta ehk�p� kuitenkin kostut viel�, p��sty�si lihavien mets�hiirien niskaan. Toivonpa niin. Mutta teit�, Killi ja Kiiski, armoittelen kuitenkin enimmin kaikista. Niinkuin me itse, olette tekin siinneet, syntyneet ja kasvaneet Jukolassa, kasvaneet omina veljin�mme. Ah kuinka palavasti katselette minua silmiin! Niin, Killi, niin, minun Kiiski-poikani, niin! Ja heittelette h�nt��nne noin iloisesti! No etteh�n tied�, ett� nyt j�t�mme ihanaisen kotomme. Voi teit� kurjia! Minun t�ytyy itke�, t�ytyy. TIMO. Katsos kuinka neuvoit �sken itse. Pid� syd�mesi jykev�n�, syd�mesi jykev�n�. JUHANI. En voi, en voi, heitt�iss�ni kultaisen kodon. TUOMAS. Painaahan t�m� p�iv� miehen mielt�; mutta Impivaarassa on meill� pian toinen koto ja kohta ehk� yht� rakas. JUHANI. Mit� sanoit, veljeni? Ei maassa eik� taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla pienin� piim�partaisina piehtaroitselimme. AAPO. Tosin musertaa syd�nt�mme j��hyv�ishetki; sill� kotopensas on j�n�llekin rakas. JUHANI. Kuinka sanoi emoj�nis ennen, koska h�n, huomaten itsens� uudestaan tiineeksi, k�ski pienen poikansa luotansa pois, pois tulevien tielt�? TIMO. �L�hdepp�s jo matkahasi, poikaseni, pienoiseni, ja muista aina mit� sanon: miss� risu, siin� vipu, miss� laukku, siin� loukku�. JUHANI. Niin h�n sanoi pojallensa, ja l�ksi poika taaputtamaan pois; h�n taaputteli, t�llitteli pitkin ahoa ja nummen syrj��, t�ll�tteli, halkinen huuli vilpitt�m�ss� irviss�. Niin asteli h�n kodostansa, ja murheellisesti paistoi ilta. EERO. Se oli J�nis-Jussi. JUHANI. Anna olla vaan.--Niin h�n l�ksi kodostansa ja niinp� l�hdemme my�skin me. J�� hyv�sti, koto! Porrastasi, tunkiotasi tahtoisin suudella nyt. AAPO. Niin, veljeni. Mutta koettakaamme karkoittaa t�m� mielen synkeys pois. Kohta on meill� tekeill� tuima toimi ja ty�, kohta jumisevat hirret, kirveet paukkuu, ja yl�s kohden taivasta kohoopi huikea pirtti Impivaaran aholla, keskell� jylhi� metsi�. Katsokaat: johan ankarassa korvessa, kuusien kohinassa retkeilemme. Niin he haastelivat kesken�ns�, matkustaen halki synke�n salon. Mutta v�hitellen yleni seutu ja heid�n tiens� luikerteli yl�s korkealle mets�iselle maalle, joka Teerim�eksi kutsuttiin. Tuolla ja t��ll� n�kyi sammaltuneita kallion-kieluja, muodoltaan j�ttil�isten hautakumpujen

n�k�isi�, joiden ymp�rill� matalat, juurevat m�nnyt humisivat. Kovin ravisteli rattaita ja vanhan Valkon lapoja kallioinen tie, jossa silm� paikoin tuskin taisi eroittaa entist� raition rataa. Yli m�en kulki tie; sill� pohjattomia r�meit� levisi sen molemmilla puolilla. Mutta veljekset itse tekiv�t my�s parastansa, kevent��kseen vanhan ykssilm�isen vet�j�n kuormaa. Viimein ehtiv�t he m�en harjulle, sallivat Valkon siin� hetken puhallella, ja katsahtivat maailman lakeuksiin alas. Heid�n silm�ns� n�ki kaukaisia kyli�, niittuja, peltoja, sinert�vi� j�rvi� ja l�nnen metsien reunalla kirkon korkean tornin. Mutta etel�ss� er��n kunnaan rinteell� kuumoitti Jukolan talo kuin kadotettu onnen maa; ja riutuvat aatokset t�yttiv�t taas veljesten rinnat. Mutta he k��nsiv�t siit� vihdoin silm�ns� Pohjaan p�in, ja siell� n�kyi korkea Impivaara, sen jyrk�sti kaltuva viete, pime�t luolat ja partaiset, myrskyjen repim�t kuuset, jotka seisoivat vuoren kyljill�. Mutta vuoren alustalla n�kiv�t he hauskan, kantoisen ahon, vastaisen asuinpaikkansa, ja ahon alla korven, joka heille oli antava salskeita hirsi� huoneitten rakentamiseen. T�m�n kaiken he n�kiv�t, n�kiv�t m�ntyin v�list� kirkkaan Ilvesj�rven ja hele�n auringon l�hell� laskuansa loistavan vuoren luoteiselta jyrk�lt�; ja toivon ihana leimaus v�l�hti heid�n silmist�ns� ja kohotti heid�n rintansa taas. Siit� l�ksiv�t he taas eteenp�in ja yh� uljaammalla vauhdilla rupesivat he kiirehtim��n kohden uutta kotoansa. M�ki aleni, ja he tulivat nummelle honkien pylv�st��n, jossa kanerva, puolaimen varret ja kuihtuvat ruohonpiipat vaihetellen peittiv�t kumisevan maan. Tuli hietainen, rakettu tie, joka johdatti Viertolan kartanosta kirkkoon; he astuivat sen poikki, pit�en omaa mets�tiet�ns�, joka kulki pitkin nummen selk��. AAPO. T�ss� on nummi, jossa, niinkuin vanhat ihmiset juttelee, ennen muinoin oli k�rmeitten ker�j�sali. Tuomarina siin� istui heid�n kuninkaansa, tuo ankaran harvoin n�kyv� valkea k�rme, p��ss� verrattoman kallis kruunu. Mutta ry�v�sip� t�m�n kruunun heilt� er�s rohkea ratsastaja, niinkuin tarina kertoilee. Ja kertoi heille Aapo seuraavan tarinan, heid�n kulkeissansa pitkin nummen harjua alas kohden autiota Sompiosuota. Tuli er�s ratsastaja ja n�ki nummella k�rmeitten kuninkaan, jolla oli kimmelt�v� kruunu p��ss�. H�n ratsasti h�nt� kohden, noukkasi miekkansa k�rjell� kruunun kuninkaan p��st�, kannusti hevostansa ja kirmasi kalleuksinensa pois kuin tuulissa ja pilviss�. Mutta eiv�t olleet k�rmeetk��n my�h�isi�, vaan l�ksiv�t kohta kiukkuisesti vainoomaan julkeata ry�v�ri�. He kiitiv�t suhinalla p�in, kierrettyin� rengoiksi, ja tuhannen kurraa py�ri silloin ratsastajan j�ljiss� kuin kiekko maantiell� poikien heitt�m�n� py�rii. Pian saavuttivat he ratsastajan, parveilivat jo tiuhasti hevosen jaloissa, loiskeilivat sen lautasille yl�s, ja suuri oli miehen vaara. Ja h�diss��n viskasi h�n heille hattunsakin sy�tiksi alas, jonka he paikalla repiv�t kappaleiksi ja s�iv�t vihansa vimmassa. Mutta miest� ei auttanut kauan t�m� keino, pianpa k�rmeet kiiriskelee h�nen j�ljiss�ns� taas ja santa kiertoilee korkealle tielt�. Ja yh� kiivaammin kannusti uros huohoittavaa hevostansa; virtana juoksi veri uhkean orhin rikkiviilletyist� kyljist�, ja suusta roiskahteli sohiseva vahto. Ratsastaja pakeni mets��n, mutta mets� ei est�nyt h�nen vihollistensa juoksua. Tuli virta vastaan, ja kohahtaen ratsasti h�n sen kierroksiin ja veip� orhi h�nen nopeasti sen ylitse. Tuli virta k�rmeillekin vastaan, ja monen kosken pauhinalla he sy�ksiv�t itsens� lainetten kohtuun, uivat myrskyn vauhdilla sen ylitse: ja korkealle nousi valkea kuohu. Mies ratsasti yh� eteenp�in, ja yh� vainosi h�nt� k�rmetten

villitty joukko. N�ki h�n matkan p��ss� hurjasti palavan kasken, ja kohden tulta h�n nyt kannusti hevosensa, ja, kietoen itsens� virran kylvyss� l�pikastettuun kauhtanaansa, rynk�si h�n liekkien helmaan, vaan k�rmeet eiv�t vilaustakaan viipyneet h�nt� seuraamasta. Niinp� taivaan ratsastava sankari kultapilvien halki kiit��. Kerran viel� iski h�n kannukset orhinsa kupeisin ja kerran viel� h�n kirmasi eteenp�in, sitten kaatui pyrskiv� orhi, unohtaen ainiaaksi elon kuuman leikin. Mutta vapaassa ilmassa seisoi mies, pelastettuna tulesta ja hirmuisista vihamiehist�ns�; tulihan oli polttanut k�rmeitten lukemattoman lauman. Siin� sankari seisoi riemuitsevalla katsannolla, k�dess� ihmeellinen kalleus. AAPO. Se oli tarina valkean k�rmeen kruunusta Teerim�en nummella t�ss�. JUHANI. Uhkea tarina ja viel� uhkeampi mies, joka tempasi kruunun k�rmeen p��st� ja kilvoitti sen viimein omaksensa. Potra mies! TIMO. Harvapas mies t��ll� n�kee t�m�n k�rmeen, mutta se, joka h�nen n�kee, tulee verrattoman viisaaksi, niinkuin vanhat ihmiset sanoo. JUHANI. Sanotaanpa my�skin: joka kev��ll� ennen k�en kukkumista t�m�n tuomarik�rmeen k�sitt��, sen keitt�� ja sy�, h�n ymm�rt�� korpin puheen, josta h�n saa tiedon mit� h�nelle siit�l�hin on tapahtuva. EERO. Sanotaanpa viel� niinkin: joka kev��ll� j�lkeen k�en kukkumisen tekee kaiken t�m�n, se mies ymm�rt�� korpin puheen, josta h�n saa tiedon mit� h�nelle sit�-ennen on tapahtunut. JUHANI. Voi, veikkoseni, kuinka tyhm�sti nyt haastelit! Eik� tied� sit� joka mies sy�m�tt� murenaakaan k�rmeen lihaa? Kas nytp� Eero vasta n�ytti min� miehen� h�n j�rkens� puolesta oikeammiten k�y, tyhm�n� p�ssin�. �H�n saa tiedon mit� h�nelle sit�-ennen on tapahtunut�. Onko t�m� aatos kotoisin miehen p��st�? Voi sinua poika-parkaa! AAPO. �l�s mit��n, Juho. H�n joko haasteli tyhmyydest� tai konstaili ja koukisteli h�n taas; kuinka hyv��ns�, mutta kummassakin kohdassa viskasi h�n eteemme merkitt�v�n aatoksen. Koettakaamme tarkastella h�nen lausettansa, ja luulenpa taitavamme onkia siit� jotakin viisautta. Tiet�� mit� on tapahtunut, seh�n on, er��lt� kannalta katsoen, viisaus suuri. Jos visusti harkitset mik� kylv� menneist� p�ivist� saattoi hy�dyllisi�, mik� vahingollisia hedelmi�, ja sen mukaan asetat el�m�si, ty�s ja toimes, niin oletpa viisas mies. Jospa meid�nkin silm�mme ennemmin olisivat auenneet, niin luulenpa ettemme n�in nyt kahnusteliskaan siirtolaisina t�ss�. JUHANI. T�ss� kuin sudenpoikaset ilmi-taivaan alla. Mutta tehty on tehty. TUOMAS. Mit� Jukolassa kadotimme, sen kieppaamme takaisin Impivaaran aholla.--T�nne koko velisarja, ja iskek��n kyntens� kuormaan joka mies, auttaen Valkoamme niinkauan kuin suota kest��. T�nne kaikki! Vaipuuhan vankkurien py�r� vaaksan syv�lt� mutaiseen maahan. N�in haastellen kesken��n olivat he vaeltaneet nummelta alas, kulkeneet poikki Seunalan Matin lakean ahon, siit� halki tiuhan n�reist�n, ja seisoivat nyt Sompiosuon partaalla. Synke�ksi n�ytti t�m� suo, jonka pinnalla vaihetteli mutaisia, r�meisi� aukkoja, sammaleisia m�tt�it�, karpalon kotoja, ja siell� ja t��ll� seisoi matala, kuihtuva koivu,

alakuloisesti ny�kytellen p��t�ns� iltatuulessa. Mutta keskelt� oli suo kaitaisin ja siin� maa my�s naveampi ja kiinte�mpi. Seisoi siin� lyhyk�isi� m�ntyj� sammaleisessa puvussa ja m�tt�ill� tummanviheri�isi�, v�kev�sti hajahtavia juovuke-pensaita. Ja yli t�m�n taipaleen juoksi vaivaloinen tie suon toiselle rannalle, jossa taasen alkoi pime� korpi. Pitkin t�t� tiet� retkeiliv�t nyt veljekset yli suon. Mik� heist� veti aisoista Valkon rinnalla, mik� taasen lykk�si vankkureita. Vihdoin, vaikka ty�l��sti, ehtiv�t he suon ranteesen ja matkustivat taasen kuivalla maalla korven monijuurista tiet�, jota kesti noin viisi sataa askelta. Mutta viimein v�lk�hti heid�n eteens� kantoisen ahon lakeus, ja seisoivat he m��r�tyss� paikassa, komeroisen vuoren alla. T�ss�p� muinoin veljesten iso-is�, mainio raataja, oli viljellyt huhtia ja suitsutellut ankaria sysihautoja. Monta kaskea oli h�n t�m�n vuoren ymp�rill� kaatanut ja polttanut, risu-�keell�ns� karhinut monen mustan, kylvetyn maan, ja viimein korjannut riiheens� satoisat oljet. Aherrus ahon syrj�ss� tuolla osoitti viel� paikan, miss� oli h�nen mets�riihens� seisonut, josta h�n kohta kotiansa saattoi valmiin viljan, heitt�en talvikeliksi oljet ja pahnat. Mutta riihen aherruksesta kappale matkaa, tuolla ahon ja mets�n rajalla n�kyi musta sysihaudan pohja, valtaisen suuri, jossa h�n oli poltellut kilisevi� sysi� huhtamaan teloista. Niin oli t�ss� entinen Jukolan uhkea is�nt� hy�rinyt ja puuhaillut monen polttavan auringon alla, pyhkien otsaltansa monen helmeilev�n hien. Mutta y�ns� lep�si h�n turvekattoisessa koijussa miilunsa vartijana: ja saman koijun olivat nyt veljekset m��r�nneet itsellens� v�liaikaiseksi asuntomajaksi. Avara on kantoinen aho, mutta kauemmas sen reunoja ei kuitenkaan n�e sun silm�s; sill� id�ss�, etel�ss�, l�nness� sulkevat mets�t sun silm�si alan ja pohjoisessa korkea vuori. Mutta jos astut t�m�n vuoren harvoilla kuusilla kruunatulle harjanteelle, niin kantaapa silm�si et��lle kohden kaikkia ilmoja. Sen etel�isell� puolella n�et ensiksi ihan jalkas alla tuon mainitun, juohevasti kaltevan ahon, kauempana synke�n korven, sen takana taasen Sompiosuon, ja tuolla ilman reunalla kohoo yl�s vaisusti sinert�v� Teerim�ki. Pohjaa kohden alenee v�hitellen vuori, ja sen loivalla kamaralla, jota ennen my�s oli huhtina k�ytetty, seisoo koivisto nuori ja tiuha, jonka ruohottomilla poluilla teeret hyppelev�t ja pyyt alakuloisesti viheltelee. Id�ss� n�kyy tasainen nummi hongistonensa, l�nness� ryhmyinen, sammalkallioinen maa, tuolla ja t��ll�, sammaleisella harjulla matala, mutta ko'okas ja tuuhea m�nty. M�ntyjen takana kiilt�� tuolla kirkkaana ja kalaisena Ilvesj�rvi, noin tuhannen askelta ahosta pois. Mutta n�etp� tuskin muuta, vaikka kauaskin katsot. Saloin tumma meri haamoittaa sun ymp�rill�s kaikkialla. N�et toki himme�n siinnon Viertolan kartanosta koillisessa ja kaukana tuolla luoteisen ilman rannalla kirkon harmaan tornin. T�m�nkaltainen oli seutu ja sen ymp�rist�, jonka Jukolaiset olivat m��r�nneet asumapaikaksensa. Mutta sysikoijun vaiheille olivat veljekset t�n� iltana asettuneet alas, laskeneet aisoista v�syneen Valkon, kello kaulassa, laitumelle ja tehneet kannoista ja karangoista iloisen valkean aholle. Siin� paistoi Simeoni silakoita, nauriita ja naudan lihaa yhteiseksi illalliseksi, ja muut hy�riskeliv�t vankkurien ymp�rill�, purkaen kuormaa ja kantain kutakin kalua ja kapinetta paikallensa. Mutta koska t�m� oli tehty ja ruoka rakettu valmiiksi, istuivat he atrioitsemaan iltaiselle aholle; ja aurinko oli vaipunut vuoren taakse. SIMEONI. T�m� on siis ensimm�inen atriamme t�ss� uudessa kodossa; ja tuokoon se onnen ja Jumalan rauhan kaikille muillekin atrioillemme

t��ll�. JUHANI. Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme t��ll� kaikissa toimissa ja t�iss�, joihin vaan kyntemme pystyy. AAPO. Tahtoisinpa lausua t�rke�n aatoksen. JUHANI. No puhkaise se syd�nkarsinastas ulos. AAPO. P��t�n ruumis ei k�y p�isin, sanon min�. JUHANI. Vaan nuijailee seini� kuin p��t�n kana. TIMO. Vaikkei p��t�nk��n, kun se vaan tulee riivi��n, niin p�ll�htelee se noin, noin, sinne ja t�nne, sinne ja t�nne. Niinh�n tekev�t usein M�nnist�n-muorin kanat, ja silloin sanoo muija noidan-nuolten lentelev�n ilmassa. JUHANI. Mutta puhdistappas suus, veli Aapo. AAPO. T�m� on tuuma aivossani: Jos tahdomme t��ll� jotain ja kunnokkaasti matkaansaattaa, niin yksi meist� olkoon aina ensimm�isen� miehen�, keskustelemisten johtajana, ratkaisijana riitaisissa asioissa. Sanalla sanoen, yksi olkoon, jonka ��ni k�y etunen�ss� j�rjestyksen t�hden. JUHANI. Min� olen t�ss� vanhin. AAPO. Sin� olet Jukolan sarjan esikoinen, ja olkoon sinulla sen oikeus my�s. JUHANI. Olenpa rivin ensimm�inen mies, ja tied�n my�s vaatia teilt� kuuliaisuutta. Mutta kun vaan tottelisitte. AAPO. Se on oikeus ja kohtuus. Mutta jokaisen sana ottakaamme kuitenkin aina kuullaksemme yhteisiss� kysymyksiss�. JUHANI. Sinun neuvoillesi varsinkin tahdon aina ja kernaasti korvani kallistaa. Mutta min� olen ensimm�inen. AAPO. Tosi! Mutta mik� rangaistus m��r�t��n h�nelle, joka uppiniskaisuutta, auttamatonta vastakyntt� osoittelee? JUHANI. H�nen pist�n tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan kymmenleivisk�isi� kivi� teljeksi luolan kitaan. Siell� h�n istukoon p�iv�n tai kaksi, aina kuinka asiat ja asian haarat vaativat. Niin, niin, siell� imek��n h�n kynsi�ns�, muistellen mit� rauhaansa kuuluu. LAURI. En suostu p��t�kseen min�. TUOMAS. Enk� min�. TIMO. Olenko min� piirtoposkinen mets�sika, jonka asunto on vuoren tunkkainen luola? Pois se. JUHANI. Te rupeette kapinoitsemaan. TUOMAS. Se rangaistuksen pyk�l� ei k�y p�isin, ei k�y.

TIMO. �Ei k�y kontoon�, sanoo sananlasku. Min� en ole mets�sika, m�yr�. JUHANI. Sent�hden k�yt� itses aina kiltisti ja siivosti, v�ltt��ksesi vihani rankaisevaa kauhistusta. TIMO. Mutta min� en ole m�yr�, enk� susi. Hei, hei! En ole karhukaan enk� mik��n rotta! Tied� huutia v�h�n. �Tied� huutia, sanoi Jaakkolan Juuti�; Hehheh! AAPO. Sallitaanko minulle sananvuoro? JUHANI. Kernaasti. Mit� mielit sanoa? AAPO. Etten kiltaa min�k��n tuota rangaistus-parakraaffia, jonka tahtoisit k�ytett�v�ksi v�lillemme asettaa, vaan katsonpa sen veljesten kesken� liian t�rke�ksi, pedolliseksi. JUHANI. Vai et kiltaa? Etk� kiltaa? Etk� totisesti kiltaa? Sanoppas sitten viisaampi parakraaffi, koska min� en milloinkaan k�sit� mik� on oikein, mik� v��rin. AAPO. Sit� en sano. JUHANI. Sanoppas se uusi, kiilattava parakraaffi, sin� Jukolan tiet�j�. AAPO. Kaukana tiet�j�n arvosta. Mutta t�m�... JUHANI. Parakraaffi, parakraaffi! AAPO. T�m�h�n on... JUHANI. Parakraaffi, parakraaffi! Sanoppas se viisas parakraaffi! AAPO. Oletko hullu? Huutelethan tuossa kuin istuisit tulisissa housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet p��t�s kuin tarhap�ll�? JUHANI. Parakraaffi! huudan min� huikeasti. Se ihka uusi ja vanha, viisas parakraaffi! Sanoppas se, ja min� kuultelen ��net�nn� kuin s�rki sammakon motkotusta. AAPO. T�m� on tuumani asiasta: H�n, joka ylen katsoo neuvot ja varoitukset, aina vaan ilkivaltaisuutta osoittelee, kylvellen v�lillemme eripuraisuuden siement�, h�n siirrett�k��n liitostamme, karkoitettakoon kauas pois. TUOMAS. T�m� olkoon asetus. LAURI. Siihen suostun. TIMO. Niin min�kin. SIMEONI. Siihen suostumme kaikki yhteisesti. JUHANI. Hm! Olkoon p��tetty. Ja muistakaat: joka t�st�l�hin mielii vikuroita, h�nell� on j�niksen passi kourassa, potkua pyllyss� ja k�p�l�m�ki edess�.--Mihin ty�h�n iskemme huomenna kiinni, te murjaanit? Kyll� min� teid�t opetan.

AAPO. Hieman harmin vallassa; mutta eih�n tuo nyt samenna meid�n tyynett� ja kirkasta mielt�mme t�n� iltahetken�. JUHANI. Mihin raatamiseen rupeemme koska p�iv� koittaa? AAPO. Tietysti on t�ss� pirttimme rakennus ensimm�inen. JUHANI. Niin onkin. Huomenna varhain k�yk��n nelj� miest�, jokainen kirveskyn� kourassa, nurkallensa, ja olkoot n�m�t nelj� miest�: min� itse, Tuomas, Simeoni ja Aapo. Muut palhikoot ja kiiritelk��t meille hirsi� yl�s. Ja koska pirtti ja pieni aitta-koppa ovat valmiit, niin kohta pojat kaasinsa haalimiseen, mets�stys- ja kalastus-retkille. Se muistakaat! N�in p��ttiv�t he viimein atriansa ja k�viv�t lepoon sysikoijun suojaan. Tuli y�, pilvinen, mutta tyyni toukokuun y�. Korvessa huuteli huhkain k�he�ll� ��nell�ns�, Ilvesj�rvell� narisivat sorsat, ja tuolloin, t�ll�in kuului kaukaa kontion ter�v� vihellys. Muutoin vallitsi luonnossa rauha ja syv� hiljaisuus. Mutta veljeksi� turvemajassa ei mielinyt k�yd� tervehtim��n hienosiipinen Unonen. ��nett�min�, mutta kierrellen itsi�ns� kyljelt� kyljelle, mietiskeliv�t he t�m�n maailman menoa ja el�m�mme muuttuvaisuutta. AAPO. Eih�n ole luullakseni viel� ummistunut yhdenk��n silm�. JUHANI. Makeasti makaa jo Timo, mutta me muut itsi�mme t�ss� v��ntelemme ja k��ntelemme kuin makkarat kiehuvassa kattilassa. Miksi olemme n�in virkkuja? AAPO. Elomme tie on t�n�p�n� tehnyt t�yke�n k��nn�ksen. JUHANI. Siit�p� mieleni levoton, kovin levoton. SIMEONI. Synke� on syd�meni tila. Mik� olen min�? Tuhlaajapoika. JUHANI. Hm! Korpeen kadonnut lammas. SIMEONI. Niin heitimme naapurit ja kristilliset l�himm�iset. TUOMAS. T�ss� ollaan ja t��ll� pysyt��n niin kauan kuin mets�ss� tuoretta lihaa l�ytyy. AAPO. Kaikki onnistuu hyvin, jos k�ymme aina k�siin j�rkev�ll� mielell�. SIMEONI. Huhkain tuolla korvessa huutelee, ja h�nen huutonsa ei ennusta koskaan hyv��. Ennustaapa tulipaloa, tappeluksia ja murhia niinkuin vanhat ihmiset sanoo. TUOMAS. Mets�ss� on huutaminen sill� virkana ja ilman mit��n merkityst�. EERO. T�ss� on kyl�, Impivaaran turvekattoinen talo. SIMEONI. Mutta nyt on ennustaja muuttanut sijaa, huutelee tuolla vuoren harjulla. Siell� ennen, niinkuin tarina kertoilee, rukoili �Kalvea impi� syntej�ns� anteeksi, rukoili kaikki y�t niin talvella kuin kes�ll�. JUHANI. H�nest�p� on t�m� vuori saanut nimens� Impivaara. Kuulin kerran

lapsena tuon tarinan, mutta onpa se jo enimm�ksi haihtunut mielest�ni. Veli Aapo, sin� juttele se meille t�ss� ik�v�n y�mme vietteeksi. AAPO. Timo kuorsaa kuin mies; mutta maatkoon h�n rauhassa; min� mielin teille kertoa tarinan. Seuraavan tarinan kalveasta immest� kertoi nyt Aapo veljillens�: Asui muinoin t�m�n vuoren luolissa er�s hirmuinen peikko, ihmisten kauhistus ja surma. Kaksi oli h�nell� el�m�n himoa ja hekumaa: katsella ja pidell� aarteitansa luolien syviss� k�tk�iss� ja juoda ihmisen-verta, jota h�n ankarasti janosi. Mutta ainoastaan yhdeks�n askelta vuoresta oli h�nell� voima v�kivaltaiseen k�yt�kseen, ja sent�hden t�ytyi h�nen harjoitella kavaluutta retkill�ns�. H�n taisi muuttaa haamunsa miksi tahtoi; ja ymp�ri tienoita n�htiin h�nen kuljeksivan milloin kauniina nuorukaisena, milloin ihanaisena impen�, aina sit� my�ten kuin h�n miehen tai naisen verta janosi. Monen voitti h�nen katsantonsa helvetillinen ihanuus, moni sai henkens� heitt�� peikon kamoittavissa luolissa. Niin t�m� hirvi� vietteli luokseen onnettomat uhrinsa. Oli lempe� kes�-y�. Viherj�ll� nurmella istui er�s nuorukainen, syleillen lemmitty�ns�, nuorta neitoa, joka hohtavana ruusuna lep�si h�nen rinnoillansa. T�m� oli heid�n j��hyv�is-syleilyksens�; sill� pois tuli pojan matkustaa ja erota ajaksi syd�mens� yst�v�st�.--�Impeni�, niin haasteli nuorukainen, �nyt l�hden sinulta pois, mutta tuskin ehtii sata aurinkoa nousta ja laskea ennenkuin sun kohtaan taas�.--Lausui neito: �eik� aurinko l�skeiss�ns� heit� niin armasta j��hyv�is-silm�yst� maailmallensa, kuin min� mun kultaselleni koska h�n poistuu, eik� noustessansa s�teile niin ihanasti taivaan loimo, kuin s�teilee mun silm�ni, koska taasen kiirehdin sua vastaan. Ja mit� kirkkaan p�iv�n pituuteen sielustani mahtuu, se on aatos sinusta, ja unieni himme�ss� maailmassa k�yskelen sun kanssas�.--Niinp� neito; mutta taasen nuorukainen lausui: �Ihanasti haastelit; mutta miksi aavistaa mun sieluni pahaa? Impeni, nyt vannokaamme toinentoisellemme ij�inen uskollisuus t�ss� taivaan kasvoin alla�. Ja he vannoivat pyh�n valan, vannoivat Jumalan ja taivaan edess�, ja heng�ht�m�tt� kuultelivat heid�n sanojansa mets�t ja vuoret. Mutta viimein aamun koittaessa syleiliv�t he viimeisen kerran ja erosivat toinentoisestansa. Pois riensi nuorukainen, mutta kauan k�yskeli neito yksin mets�n h�m�r�ss�, muistellen kaunista kultastansa. Koska n�in h�n k�yskelee tuuhean m�nnist�n kohdussa, mik� ihmeellinen haamu k�y h�nt� vastaan? H�n n�kee nuoren miehen, jalon kuin ruhtinas ja ihanan kuin t�m� kultainen aamu. Kuin tulen liekki v�ikkyy ja kimmelt�� h�nen hattunsa h�yhen-t�yht�. H�nen hartioillansa riippuu kauhtana, sinert�v� kuin taivas ja kuin taivas kirjava kiilt�vist� t�hdist�. H�nen ihotakkinsa on valkea kuin lumi, ja miehustalla on h�nell� purppuranpunainen vy�. Impeen h�n katsahtaa ja katsannosta virtaa liekehtiv� rakkaus, ja autuaasti kaikuu h�nen ��nens�, koska h�n neidolle haastelee: ��l� mua pelk��, suloinen impi, olenpa sun yst�v�s ja saatan sulle ��rett�m�n onnen, jos vaan kerran saan sinua syleill�. Min� olen voimallinen mies, on minulla aarteita ja kalleita kivi� ilman lukua ja m��r��, ja taitaisinpa ostaa vaikka kaiken t�m�n maailman. Tule mun kullakseni, min� tahdon vied� sun komeaan linnaan ja asettaa sinun viereeni loistavalle istuimelle�. Niin h�n haasteli vieh�tt�v�ll� ��nell� ja h�mm�styneen� seisoi neito. H�n muisteli �sken vannottua valaansa, ja poisp�in h�n kallistui, mutta kallistui taasen mieheen p�in ja eriskummallinen h�iri� k�sitti h�nen mielens�. Miest� kohden h�n

k��ntyi, peitt�en k�dell��n kasvonsa kuin paistavan auringon edess�; pois h�n taasen k��ntyi, mutta katsahti kerran viel� ihmeelliseen haamuun. Voimallinen ihastus s�teili sielt� h�nt� vastaan, ja �kisti vaipui neito kauniin ruhtinaan syliin. Mutta pois riensi ruhtinas saaliinensa, joka niinkuin houreessa lep�si h�nen k�sivarsillansa. Yli jyrkkien m�kien, halki syvien laaksojen he lakkaamatta kulkivat, ja yh� pime�mm�ksi muuttui mets� heid�n ymp�rill��n. Levottomasti tytkyi immen syd�n ja tuskan hiki juoksi h�nen otsaltansa alas; sill� viimein h�n huomasi niinkuin jotain pedollista, hirve�t� haamun silmien lumoovassa liekiss�. H�n katsahteli ymp�rillens�, ja nopeasti sinkoilivat ohitse synke�t kuuset, h�nen kantajansa vinhasti juostessa; h�n katsahteli nuorukaisen kasvoihin, ja kamoittavat v�ristykset karsivat h�nen ruumistansa, mutta kummallinen ihastus vallitsi kuitenkin h�nen syd�mess��n. Kulkivat he alati eteenp�in halki metsien, ja n�kyi viimein korkea vuori ja sen pime�t luolat. Ja nyt, koska he olivat ainoastaan muutaman askeleen vuoresta, tapahtui hirve�t�. Mies kuninkaallisessa puvussa muuttui �kisti hirmuiseksi peikoksi: sarvet tunkeusivat ulos h�nen p��st��n, niskassansa kahisivat kankeat harjakset, ja kurja tytt� nyt tunsi kipe�sti povessaan h�nen ter�v�t kyntens�. Ja siin� onneton impi huusi, reutoili ja tempaili tuskissansa, mutta turhaan. Ilke�ll� kiljunalla raahasi h�nen peikko syvimp��n luolaansa ja imi h�nest� veren aina viimeiseen pisaraan asti. Mutta tapahtui ihme: henki ei l�htenytk��n neitosen j�senist�, vaan h�n j�i el�m��n verett�m�n�, lumivalkeana; murheellisena kuoleman haamuna Kalman maasta. Kummastuen huomasi t�m�n peikko, k�ytti uhriansa kohtaan kynsi��n ja hampaitansa kaikin voimin, mutta eip� voinutkaan h�nt� kuolettaa. Viimein p��tti h�n pit�� h�nt� ainiaan luonansa uumentojen y�ss�. Mutta mit� palvelusta taisi h�n tehd�, mit� hy�ty� matkaansaattaa peikolle? T�m� m��r�si immen puhdistamaan aarteitansa ja kalleita kivi�ns�, niit� h�nen eteens� lakkaamatta pinoilemaan, sill� eip� h�n v�synyt niit� ihaellen katselemasta. N�in vuosia elelee kelme�, veret�n impi vangittuna vuoren kohtuun. Mutta y�ll� toki n�hd��n h�nen seisovan ��nett�m�n� rukoilijana vuoren harjulla. Ken antoi h�nelle t�m�n vapauden? Taivaanko voima?--Mutta y�t kaikki, myrskyss�, sateessa ja kire�ss� pakkasessa h�n seisoo vuoren kiireell�, rukoillen syntej�ns� anteeksi. Verett�m�n�, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, ��net�nn� h�n seisoo, k�det rinnoilla ja p�� kallistuneena rinnoille alas. Ei rohkene kurja nostaa otsaansa kohden taivasta yht��n ainoata kertaa, vaan p�in kirkon torniin, metsien et�iselle reunalle on h�nen silm�ns� lakkaamatta teroitettu. Sill� ainapa toki salainen ��ni h�nen korvaansa toivosta kuiskaa; vaikka kaukaisena kipen�n�, kuin tuhansien peninkulmien p��st�, pilkoittaa h�nelle t�m� toivo. Niin h�n y�ns� vuorella viett��, eik� kuulu h�nen huuliltansa valitusta milloinkaan; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. Niin kuluu synke� y�, mutta aamun koittaessa tempaisee h�nen taasen luoliinsa armoton peikko. Tuskinpa oli sata aurinkoa ehtinyt valkaista maata, ennen kuin nuorukainen, neidon lemmitty, palasi iloisena kotiinsa matkaltaan. Mutta ihana impens� ei rient�nytk��n h�nt� vastaan tervetuloa toivottamaan. H�n kyseli miss� kaunoinen viipyi, vaan ei saanut tietoa kelt��n. Kaikkialta h�n etsiskeli h�nt� y�t ja p�iv�t, v�sym�tt�, mutta aina turhaan; impi oli kadonnut ilman j�lke� kuin aamun kaste. Viimein heitti h�n kaiken toivon, unohti kaiken el�m�n ilon ja k�yskeli t��ll� viel� ajan mykk�n� varjona. Kerran viimein, koska hohtava p�iv� oli nousnut,

pimitti kuoleman y� h�nen silm�ns� valon. Mutta vuosia hirmuisen pitki� viett�� kalvea impi: p�iv�t peikon luolissa lakkaamatta puhdistellen ja latoen aarteita julman kiusaajansa silm�in alla; mutta y�t h�n vuoren harjanteella kuluttaa. Verett�m�n�, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, ��net�nn� h�n seisoo k�det rinnoilla ja p�� kallistuneena rinnoille asti. Ei rohkene h�n nostaa otsaansa kohden taivasta, vaan p�in kirkon tornia, metsien et�iselle reunalle, on h�nen silm�ns� lakkaamatta teroitettu. Ei h�n valita; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. On vaalea kes�-y�. Vuorella seisoo taasen neito, muistelee aikaa, jonka h�n on viett�nyt tuskallisessa vankeudessansa; ja vuosia sata on mennyt siit� p�iv�st�, jona h�n erosi syd�mens� yst�v�st�. H�n kauhistuu, aatoksensa py�rtyy ja kylmi� hikihelmi� kiirahtelee h�nen otsaltansa alas vuoren sammaleiselle kamaralle, koska h�n kuvailee menneitten vuoskymmenien pituutta. Silloin rohkeni h�n ensimm�isen kerran katsahtaa korkeuteen yl�s, ja hetken p��st� huomasi h�n ihmeellisen valon, joka lent�v�n� t�hten� n�kyi h�nt� l�hestyv�n kaukaisista avaruuksista. Mutta jota l�hemm�s t�m� valo h�nt� ehti, sit� enemmin muutti se muotoansa. Eik� ollutkaan se mik��n lent�v� t�hti; vaan kirkastettu nuorukainen, v�l�htelev� miekka k�dess�. Kajastipa niist� kasvoista ihana tuttavuus, ja kiivaasti rupesi ly�m��n neidon syd�n; sill� nyt h�n tunsi entisen ylk�ns�. Mutta miksi l�hestyi h�n miekka k�dess�? T�m� neitoa arvelutti, ja h�n lausui heike�ll� ��nell�: �T�m�k� miekka mun tuskani viimein lopettaa? T�ss� on poveni, nuori sankari, iske sun kirkkaalla ter�ksell�s t�nne, ja, jos taidat, lahjoita mulle kuolema, jota jo kauan, kauan olen ik�v�innyt�. Niin haasteli h�n vuorella, mutta eip� tuonut h�nelle nuorukainen kuolemaa, vaan el�m�n suloisen liehauksen, joka jo tuoksuavana aamutuulena hymisten kierteli ymp�ri kalvean immen. Lemmekk��sti katsahtava nuori mies otti h�nen syliins�, suuteli h�nt�, ja kohta tunsi veret�n impi hienon veren virran suloisena koskena juoksevan suonissansa, h�nen poskensa hohti kuin aamuruskon pilvi, ja ilosta l�ikkyi hele� otsa. Ja h�n heitti kiharaisen p��ns� yli ylk�ns� k�sivarren, katsahti yl�s kirkkaasen korkeuteen, huoaten povestansa ulos vuoskymmenien tuskat; ja nuorukaisen sormet harhailivat h�nen kiharissaan, jotka somasti liehahtelivat hiljaisessa tuulessa. Ihana oli pelastuksen hetki ja p��sinp�iv�n aamu. Linnut viserteliv�t kuusissa tuon jylh�n vuoren reunoilla ja koillisesta nousi auringon hohtava viilu. Oli t�m� aamu sen aamun kaltainen koska yst�vykset kerran viherj�ll� nurmella erosivat pitk�ksi ajaksi. Mutta nytp� �ke� peikko, vihan pyrst�t pystyss�, kiipesi vuorelle yl�s, temmataksensa impe� komeroihinsa taas. Vaan tuskin oli h�n kuroittanut kyntens� neitoa kohden, niin nuorukaisen miekka, nopea kuin salama, h�nen rintansa l�visti; ja vuorelle roiskahti musta verens�. Pois k��nsi impi kasvonsa t�st� n�'yst�, painaen otsansa vasten yst�v�ns� povea, koska peikko, pahasti kiljahtaen, heitti henkens� ja putosi vuoren rinteelt� alas. Niin pelastui maailma kamoittavasta hirvi�st�. Mutta hopeaisen pilven kirkkaassa helmassa v�ikkyiv�t nuorukainen ja impi yl�s korkeuden tienoihin. Ylk�ns� polvilla lep�si morsian ja, painain otsansa vasten h�nen poveansa, hymyili onnellisna. Halki avaruuksien he kiitiv�t, ja alas kaukaiseen syvyyteen j�i heist� mets�t, vuoret ja laaksoin monipolviset haarat. Ja kaikkipa viimein heid�n silmist�ns� katosi kuin sinert�v��n savuun. T�m� oli tarina kalveasta immest�, jonka Aapo kertoi veljillens� turpeisessa koijussa sin� unettomana y�n� Impivaaran aholla.

JUHANI. Mutta her�yyp� Timo juuri tarinamme p��ttyess�. TIMO. Miksi ette makaa rauhassa, pojat? JUHANI. T�ss� tarinoitaan vahvasti.--Niin, siin�h�n oli tarina entisest� tyt�st� ja peikosta. SIMEONI. Mutta sanotaanpa tuon hirve�n peikon eleskelev�n viel�kin. Mets�miehet ovat h�nen n�hneet; ja h�nell� onkin vaan yksi silm�, joka y�n pimeydess� loistaa kuin hehkuva hiili. JUHANI. Mit�st�p� tapahtui muutama vuosi takaperin Kuokkalan vanhalle ukolle, joka nyt Herran huomassa lep��. Yhten� kev��n�, ollessansa metson-soitimella ja vartoessaan puoly�nhetken kulumista nuotionsa vieress� t�ss� aholla, n�ki h�n tuolla vuoren-juurella saman loistavan hohteen ja kuuli ��nen, joka lakkaamatta kyseli: �nakkaanko ma, nakkaanko ma?� Niin h�n kyseli monet tuhannet kerrat, ett� ukko, joka olikin sit� vanhaa juurta ja jonka syd�n ei pamppaillut juuri turhasta, lopulta vihastui ja vastasi h�nt� tiuskealla ��nell�: �nakkaa, sen tulla ja vied�!� TIMO. Mutta kas silloin ei muuta tarvinnut. JUHANI. Niin, jutteleppas Timo, kuinka k�vi. TIMO. Kas kun tuli hetken p��st� irvist�v� luuranko ukon nuotiolle, ett� ropsahti, tuli kuin kymmenen miehen kourasta ja sammutti tulen aina viimeiseen kipen��n asti. Mutta ukkopas nyt sieppasi kiv��rin kouraansa ja tapsutti koreasti pois koko vuoren n�kyvist�, vaikka, niinkuin Juhani sanoi, h�n olikin sit� vanhaa juurta eik� syd�mens� juuri turhasta pamppaillut. SIMEONI. Olemme siis muuttaneet t�nne peikkojen ja paholaisten kaupunkiin. AAPO. T�nne muutimme ja t��ll� asumme ilman pelkoa. Peikko, jos h�n oliskin hengiss� viel�, on jo perin voimaton; senp� juuri osoitti h�nen k�yt�ksens� Kuokkalan ukkoa kohtaan. Vihoissaan taisi h�n ainoastaan sammuttaa tulen, senkin vasta miehen omalla luvalla. H�nen mahtinsa masensi ainiaaksi pyh�n nuorukaisen miekka. JUHANI. Mutta tytt�� uumentojen pimeydess� t�ytyy minun armoitella, tytt�� tuon riivatun harjasniskan kanssa. SIMEONI. Miksi ei h�n seisnut kiusausta vastaan. JUHANI. Ai, poika, �l� sano niin! Kuinkahan k�vis, jos esimerkiksi jossain kukoistavassa rauhanlaaksossa sinua vastaan astelisi kuninkaantyt�r, kaunis kuin ruusu ja kukkanen, kepsauttelis luokses silkiss�, saaleissa ja pumaatan hajussa, hehkuvassa kultahepeness� kuin riikinkukko, ja t�llainen epeli astuis sinua vastaan ja tahtoisi halailla ja suudella sinua, niin kuinkahan kurjan syd�mes k�visi? Min� kysyn, Simeoni. SIMEONI. Min� rukoilisin voimaa uskossa. JUHANI. Hm.

TIMO. Min� en p��st�isi h�nt� halailemaan itse�ni ja viel� v�hemmin suuta muiskuttelemaan. Pysy minusta pois, sanoisin min�, pysy peijooni, matkan p��ss�, otanpa muutoin karahkan tuolta viidasta ja roitelen ett� selk�si huomenna loistaa kirjavammalta lepp�tertun siipi�. Niin min� tekisin ilman yht��n armoa. Kyll�h�n sitten kelpais. JUHANI. Voi, veikkoseni! luulenpa ett� haastelisit v�h�n toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ymp�rilles t�ss� maailmassa, jos esimerkiksi olisit k�ynyt Turun kaupungissa. Sen olen min� tehnyt, koska ajoin sinne h�rki� Viertolan kartanosta. N�inp� siell� yht�kin ihmeekseni, n�in kuinka prameus ja komu voi panna py�r��n ihmislasten p��t. Voi teit�, voi pauhaavata kyl��, voi h�ilyv�ist� el�m�� kumminkin! Tuolta jyrisee vaunut, t��lt� jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen viet�vi� viiksinaamaisia narreja, istuu tytt�j� kuin posliinivauvoja, tuoksuttaen kauas ymp�rillens� sakean hajun kalleista �ljyist� ja rasvoista. Mutta katsoppas tuonne! Jesta ja varjele! sielt�h�n nyt hipsuttelee esiin kultah�yheniss� oikein aika vekama mamselli tai r��kin� mit� h�n lie. Kas h�nen kaulaansa! Valkea kuin rieskamaito, poski ruttopunainen, ja silm�t palaa h�nen p��ss��n kuin p�iv�paisteessa kaksi roviotulta, koska h�nt� vastaan k�y oikea kekkale mieheksi, hatussa, kiiltomustassa h�nnystakissa, ja tirkist...--no vie sinun pirkele itse�skin!--tirkistelee l�pi nelikulmaisen lasin, joka v�lkkyy vekkulin vasemmalla silm�ll�. Mutta kas nyt...--no sinun seitsem�n sepp��!--nytp� keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt oikein rypist�� suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin p��skynen p�iv�isell� katolla, ja teikari h�nen edess�ns� viskelee k�tt�ns� ja h�nt��ns�, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa ett� kivikatu kipen�itsee, kas sep� vasta leikki� oli. Voi, te harakat itsi�nne! aattelin min�, poika-nalliainen, seistess�ni kadun kulmalla, rykelm� tuoreita h�rj�nvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeli�. TUOMAS. Herrat ovat narreja. TIMO. Ja lapsekkaita kuin piim�naamaiset kakarat. Niinp� sy�v�tkin, ryysyt rinnoilla, ja eiv�tp�--koira viek��n!--osaa lusikkaansakaan nuolla, koska p�yd�st� nousevat; sen olen n�hnyt omilla silmill�ni suureksi ihmeekseni. SIMEONI. Mutta peijata ja nylke� talonpoikaa, siihen kyll� ovat miehi�. JUHANI. Tosi, ett� l�ytyy herrasmaailmassa paljon �mm�llist� ja naurettavaa, sen huomasin Turku-retkell�ni. Mutta kas kun meit� l�henee oikein rasvojen hajussa ja liehuvissa krooseissa tuollainen liehakoitseva lunttu, niin eip� ilman ettei hemmahtele ihmislapsen syd�n. Jaa, jaa, pojat! maailman hekuma houkuttelee vahvasti; sen huomasin Turku-retkell�ni. Ja sanonpa kerran viel�, ett� syd�meni surkuttelee tytt�� tuolla vuorella. Ja oli h�nell� jo aika pelastua helvetist� ja seilata yst�v�ns� kanssa rauhan satamaan, jonne Jumala meit�kin viimein auttakoon. Siin� toivossa koetamme nukkua nyt. Tosin on t�st� vuoresta viel� yksi merkillinen tarina, mutta j��k��n se toistaiseksi, ja koettakaamme nukkua nyt.--Menepp�s kuitenkin, Simeoni, peitt�m��n hiilustaa tuhalla, ettei minun tarvitse huomen-aamulla karkkua kilkuttaa ja hein�vihkoa heilutella, vaan p��sen kohta nakuttelemaan hirren p��t� kuin punaharjainen tikka. Menepp�s. L�hti Simeoni tekem��n Juhanin k�sky�, mutta astui pian takaisin, tukka

pystyss� ja silm�t sel�ll��n p��ss�. M�k�tt�en haasteli h�n jotain er��st� kummallisesta, palavasta silm�st� siell� ulkona vankkurien ��ress�. T�st�p� muutkin p�ll�htiv�t, siunasivat sieluansa ja ruumistansa, ja astuivat miehiss� ulos koijustansa; ja muistutti heid�n tukkansa tuulenpes�� koivussa. Liikkumattomina, mykkin� patsaina he seisoivat, tuijotellen suuntaan, jonne Simeonin sormi osoitti. He katsoivat r�v�ht�m�tt� ja n�kiv�tkin varmaan ratasten takana kummallisen kiillon, joka v�limmiten katosi, mutta pian taas n�ytti hohtavan valonsa. T�m�n olisivat he kenties pit�neet hevosensa Valkon ainoana silm�n�, mutta eih�n sielt� haamoittanut mit��n valkeata, vaan p�in vastoin jotakin mustaa, eik� kuulunut kellon kilausta. N�in arvellen seisoivat veljekset j�rk�ht�m�tt�; mutta viimein toki lausui Tuomas jotenkin tuikealla ��nell�: TUOMAS. Mit� puuttuu? JUHANI. �l� Herran t�hden rupea praakailemaan h�nen kanssansa niin turskisti.--Se on h�n! Mit�s nyt teemme, veljet? Se on h�n! Mit� sanoisimme h�nelle? AAPO. Enh�n totisesti tied�. TIMO. Nytp� virrenv�rssy hyv�� tekis. JUHANI. Eik� kenk��n meist� osaa ulkoa yht��n ainoata rukousta. Lukekaat, armaat veljet, hellitt�k��t Herran nimess� mit� vaan muistatte, mit� vaan p��h�n pist��, ilman yht��n sovittelemista raamatunkappaletta ainetta my�ten. Lukekaat vaikka h�t�kasteesta, veljet armaat. TIMO. Olenpa tainnut yhden ja toisen jakson virsikirjasta, mutta nyt on niinkuin hirve� puskuri p��ni ovella. SIMEONI. Henki ei salli sinun puhua enemmin kuin minunkaan. TIMO. Eip� h�n salli. JUHANI. T�m� on hirmuista! AAPO. Hirmuista! TIMO. Totisesti hirmuista. JUHANI. Mit� tehd�? TUOMAS. Luja k�yt�s h�nt� kohtaan on luullakseni paras. Kysyk��mme kuka h�n on ja mit� h�n tahtoo. JUHANI. Annas kun min� kysyn. Kukas olet? Kukas olet? Kukas olet ja mit� tahdot meist�?--Ei sanaakaan vastimeksi. LAURI. Otamme tuliskek�leet. JUHANI. Otamme tuliskek�leet ja peittoomme sinun paistiksi, ellet sano nime�s, sukuas ja asiaas. LAURI. Ei, mutta tarkoitinpa iske� kek�leisin kohta.

JUHANI. Kun uskaltais. TUOMAS. Yksi kuolema Herralle velkaa. JUHANI. Niin, yksi kuolema Herralle velkaa! Kek�leet kouraamme, pojat! Seisoivat he pian riviss�, tuliset kek�leet aseina k�siss�. Etunen�ss� seisoi Juhani, silm�t ympyrj�isin� kuin huhkaimen, ja katsellen silm�� vankkurien takana, joka erinomaisella hohteella katseli h�nt� vastaan. Niin seisoivat veljekset s�ken�itseviss� aseissa �isell� aholla; ja hyypi� huuteli vuoren kuusilta, kolkko korpi heid�n allansa hohisi raskaasti, ja pime�t pilvet peittiv�t taivaan kannen. JUHANI. Kun min� sanon: nyt, pojat! niin silloin lent�k��t kek�leet kouristamme perkeleen niskaan. SIMEONI. Mutta koettakaamme viel� v�h�n manausta. JUHANI. Oikein harkittu! V�h�n manausta ensin. Mutta mit� sanoisin h�nelle? Kuiskaa minulle, Simeoni; sill� itse olen t�ll� hetkell� merkillisen typer�. Mutta kuiskaa sin� minulle sanat, ja heit�np� ne h�nelle vasten naamaa ett� korpi kaikuu. SIMEONI. Huomaa sitten kuinka sanelen.--T�ss� seisomme. JUHANI. T�ss� seisomme! SIMEONI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa. JUHANI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa! SIMEONI. Mene tiehes. JUHANI. Mene helvettiis! SIMEONI. Me olemme kastettuja kristittyj�, Jumalan sotamiehi�. JUHANI. Me olemme kastettuja kristittyj�, Jumalan sotamiehi�, Kristuksen soltaatteja. SIMEONI. Vaikka emme lukeakkaan osaa. JUHANI. Vaikka emme lukeakkaan osaa. SIMEONI. Mutta uskomme kuitenkin. JUHANI. Mutta uskomme kuitenkin ja luotamme lujasti siihen. SIMEONI. Mene nyt. JUHANI. Mene nyt! SIMEONI. Kohta kukko kiekuu. JUHANI. Kohta kukko kiekuu! SIMEONI. Ja Herran valkeutta huutaa.

JUHANI. Ja Herran Zebaothin valkeutta huutaa! SIMEONI. Mutta h�n ei ole huomaavinansa. JUHANI. Mutta h�n ei huom... Niin, h�n ei huoli vaikka kirkkuisin h�nelle enkelin kielell�. Herra siunatkoon meit�, veljet! sill� ei nyt muuta t�ll� er�ll� kuin--nyt pojat! Silloin he kaikki viskasivat kek�leens� kohden kummitusta, joka vasaman vauhdilla l�ksi juoksemaan pois nelj�n jalan jytin�ll�, ja kauan vilahtivat hohtavat hiilet h�nen selj�ss�ns� halki �isen pimeyden. Niin h�n pakeni tulisesta kahakasta, ja ehditty��n ahon reunalle alas, rohkeni h�n lopulta seisahtua, puhaltaen kerran, kaksi kaikuvasti. Ja veljesten aave, kamoittava k�rri oli kuitenkin heid�n ykssilm�inen hevosensa, joka hetkeksi oli kadottanut valkean v�rins� suon mustissa mutarapakoissa, joihin kaiketi oli vaipunut ja kauan niiss� kiiriskellyt ennenkuin p��si kuivalle j�lleen. Siin�p� piehtaroimisessa oli h�n my�s temmaisnut kellon kaulastaan, joka seikka t�ll� hetkell� paljon saattoi veljesten luulon harhateille. T�m� oli silm�, joka vankkurien takaa y�n h�m�r�ss� loisti, niinkuin monen elikon silm� loistaa pimeydess�.--Mutta vasta hetken menty�, ja silloinkin varoten, rohkenivat veljekset l�hesty� Valkoansa, ja huomasivat erhetyksen vihdoin. T�st� he �keill� kasvoilla palasivat koijuunsa takaisin; ja viimein aamun valjetessa lep�siv�t he jokainen sike�ss� unessa.

KUUDES LUKU Oli vihdoin valmis veljesten pirtti. Viisi sylt�� oli sen pituus ja kolme sen leveys; it��n p�in antoi sen toinen, l�nteen toinen p��. Tultuas sis��n ovesta, joka oli huoneen it�isess� p��ss�, seisoi oikealla suuri kiuvas-uuni, vasemmalla hinkalo, rakettu Valkoa varten talveksi. Kynnyksest� eteenp�in, l�hes keskelle huonetta, oli allasi havutettu maa, mutta peripuolella oli uhkea permanto leveist� palkeista rakettu ja yl�s t�m�n kohdalle v�lj� parvi. Sill� sek� asuintupana ett� saunana k�ytteliv�t veljekset uutta pirtti�ns�. Asuntohuoneesta noin kaksikymment� askelta seisoi heid�n aittansa, liitetty yhteen pienist�, ympyrj�isist� kuusista. Oli siis veljeksill� oivallinen suoja sadetta, myrsky� ja talvipakkasta vastaan, oli my�s varahuone heid�n ruoka-aineitansa varten. Ja nytp� taisivat he t�ytt� tointa k�yd� k�sin mets�st�miseen ja kaikellaiseen pyydystykseen. Ja l�hestyi silloin surma metsoille, teereille ja pyille, j�niksille, oraville ja jynkk�mielisille m�yrille, niinmy�s Ilvesj�rven sorsille ja kaloille. Silloin kiivaan Killin ja Kiiskin haukkinasta ja pyssyjen jyskeest� kajahtelivat m�et ja ��rett�m�t kuusiset salot. Kaatoi my�s veljesten luoti tuolloin, t�ll�in py�re�karvaisen kontion; mutta ei kuitenkaan ollut viel� mesik�mmenen pyyntiin oikea aika. Tuli halla-�inen syksy, ja kuolivat tai pakenivat syviin k�tk�ihins� hein�sirkat, sisiliskot ja sammakot, ja olipa aika pyydystell� kettuja kiilt�vill� sangoilla; t�m�n konstin olivat veljekset oppineet is�lt�ns�. Saipa nyt moni vikkel�jalkainen Mikko maksaa hienolla nahallansa muutaman makean palan.--J�nisten tiedet��n mets�ss� polkeilevan teit� pehme��n lumeen, ja n�illep� teille viritteliv�t

veljekset sadoittaisin messinkipauloja monen valkeaturkkisen surmaksi. Viel� olivat he rakentaneet itsellens� oivallisen, kalteva-aitaisen sudentarhan pensastoiseen ojankoon ahon it�iselle reunalle. Ja paitsi t�t� olivat he, suden pyynti� varten my�s, kaivaneet kuopan, valtaisen syv�n, kappaleen pirtist� kuivaan santaiseen tantereesen p�in. Paisti vietteli jykev��n aitaukseen monen n�lk�isen suden; ja silloin, koska veljekset huomasivat saaliinsa ahdingossa, nousi tarhassa pauhua ja ryskett� pime�n� syksy-y�n�. Silloin yksi veljeksist� seisoi aidan nojalla, pyssy k�dess�, kiehtoen luodilla kaataaksensa karheakarvaista petoa; toinen h�nen rinnallansa, pit�en tulta, tervaskalikallista, loimottavaa soittoa. Mik� taasen heist� autteli Killi� ja Kiiski� ajelemaan pensastosta ulos synke�naamaisia, irvistelevi� petoja, v�ikkyen tervasloimoinensa tuonne, t�nne. Kova oli meteli miesten huudoista, koirien reuhusta ja pyssyjen paukkinasta ja v�sym�tt� remahteli korpi ja Impivaaran komeroinen sein�. Niin temmellettiin, lumi tahraantui, punertui yh� enemmin ja enemmin, sotkettiin tuhanteen suuntaan, kunnes viimein kaikki h�ntyrit makasivat veress�ns�. Ja siit� saattoi taasen saaliin nylkeminen veljeksille ty�t� ja tointa, mutta olipa heille kuitenkin t�m� toimi vallan hauskaa.--My�s kuoppaan, ahon l�ntisell� partaalla, kiiruhti yksi ja toinen mets�n viistosilm�. Tapahtui kerran, ett� varhain er��n� aamuna, muiden viel� maatessa, Timo l�ksi katsomaan viritetty� kuoppaa, jonka puoleksi vajonnut peite jo matkan p��st� antoi miehelle hyv�n toivon. Ja ehditty�ns� kuopan reunalle, n�kikin h�nen iloinen silm�ns� syvyydess� hallavan esineen, n�ki aika suden, joka, kuono painettuna vasten maata, makasi liikkumatta, kyr�ten silmill��n yl�s kohden miest�.--Mit� p��tti nyt Timo? Yksin nykist�� sudelta hengen ja muiden suureksi huviksi astua pirttiin, karvainen taakka olalla. K�vi h�n juoneen, kantoi esiin tikapuut pirtin seinykselt�, asetti ne varoten kuoppaan, ja itse, raskas halkonuija k�dess�, astui h�n alas pitkin pyk�li�, aikoen rouhaista myrsk�ksi pedon p��n. Kauan huhtoili h�n nuijallansa, hampaat irviss�, mutta ainapa vaan tyhj�� ilmaa. Suden p�� pujahteli aivan vikkel�sti, pujahteli oikealle, vasemmalle, koska mies l�im�ytteli hankalalla aseellansa. Viimein pudotti h�n nuijansa sudelle, eik� keksinyt silloin muuta neuvoa kuin astua yl�s ja rient�� pirttiin ilmoittamaan mit� oli tapahtunut. Siit�, hetken p��st� l�ksiv�t veljekset, varustettuna seip�ill�, k�ysill� ja kuristimilla, saavuttamaan saalistansa. Mutta tyhj� oli kuoppa heid�n ehditty�ns� esiin. Pitkin tikapuita, jotka Timo oli j�tt�nyt j�lkeens� kuoppaan, oli heid�n sutensa koreasti astunut yl�s ja vilkaisnut tiehens�, kiitt�en onneansa. Sen huomasivat veljekset paikalla, ja, kiroten ja kiristellen hampaita, nyt etsi heid�n julmistunut silm�ns� Timoa; mutta h�n ei ollutkaan en��n saapuvilla. H�n juoksi jo paeten tuolla mets�n reunalla, jossa pian peittyi m�nnist�n suojaan. H�n ymm�rsi, ettei ollut hyv� j��d� asiasta enemm�n keskustelemaan. Mutta muut kiljuivat h�nen per��ns�, nyrkit pystyss�, luvaten peitota h�nen hillukaksi aina p��st� kantap�ihin asti, jos h�n viel� uskaltaisi pirtin ovea raoittaa. Niin he uhkailivat, j�ttiv�t kuopan �kein� ja vihaisina, ja astuivat pirttiins� takaisin. Mutta pakolaisena k�yskeli mets�ss� Timo, ja pian rupesivat veljekset katumaan k�yt�st�ns� h�nt� kohtaan, huomaten vahingon tapahtuneen h�nen ymm�rt�m�tt�myytens� kautta, vaan ei h�ijyst� koiranjuonesta. Sent�hden astui Juhani jo ennen iltaa Impivaaran harjulle yl�s, huuteli sielt� vahvalla ��nell�ns� kohden kaikkia ilmoja, ja kutsui Timoa, vakuuttain ja vannoin h�nen ei tarvitsevan pel�t� palatakseen paikalla takaisin. Niin h�n huuteli, ja hetken menty� palasi Timo, kyr�ten pahasti ja

mulkoillen silmi�ns�. Lausumatta sanaakaan riisui h�n p��lt�ns�, kallistui vuoteellensa alas, ja pian kuorsasi h�n syv�ss� unessa. Tullut oli my�s karhunpyynnin otollisin aika. Silloin ottivat veljekset keih��ns�, painoivat kiv��reihins� tuikeat luodit ja l�ksiv�t her�tt�m��n salon ruhtinasta, joka jo pime�ss� konnossaan uneksui syv�ll� lumisten kuusien alla. Ja kaatoi heid�n luikkunsa monen turpaisen kontion, koska h�n vihaisena rynk�si rauhankammiostaan ulos. Silloin nousi usein tuima taistelo, lumi suoksahteli kauas ymp�rille ja punertui vuotavasta verest�, kun haavoja annettiin kahden-puolen. Niinp� taisteltiin kunnes viimein karheanaamainen otso makasi rauhallisna. Mutta veljekset, ehditty��n iloisesti kotiansa taakkanensa, voitelivat haavojansa l��kkeell�, joka oli rakennettu viinasta, suolasta, kruudista ja tulikivijauhoista. Sill� he voitelivat haavojansa ja pyhk�isiv�t keltaruskeata tervaa p��lle. Niin haalivat he elantoansa korvesta ja m�kien viidoista, t�ytt�in varahuoneensa monellaisella otuksella: linnuilla, j�niksill�, m�yrill� ja karhun-lihalla. Olivat he my�s pit�neet huolta vanhan uskollisen Valkonsa talvisesta muonasta. N�htiin suon rannalla tuolla valtainen, sirpill� niitetty ja sile�ksi harjattu hein�suova, kylliksi riitt�v� talven kest�ess�. Ei ollut my�s unohdettu heid�n pirttins� talvil�mpym�n varoja. Seisoi huikea halkopino l�hell� aittaa ja viel� tervaskantoja korkea kasa, kuin aika r�ykki� Hiiden hirven sarvia, pirtin seinyksell�, ulettuen maasta yl�s katon r�yst��sen asti.--Niin varustettuna taisivat he vakaasti katsoa talvea vasten hyyrteist� partaa. On joulu-ilta. Ilma on suoja, harmaat pilvet peitt�� taivaan ja vasta tullut lumi peitt�� vuoret ja laaksot. Kuuluu mets�st� hiljainen kohina, teeri illastaa urpuisessa koivussa, tilhiparvi punoittavassa pihlajassa, ja harakka, m�nnist�n k�rk�s neito, kantelee varpuja vastaisen pes�ns� perusteeksi. Niin m�kiss� kuin komeassa kartanossa on iloa ja rauhaa, niinmy�s veljesten pirtiss� Impivaaran aholla. Ulkopuolella sen ovea n�et olkikuorman, jonka Valko on vet�nyt Viertolan kartanosta joulun kunnioiksi pirtin laattialle. Ei tainneet veljekset t��ll�k��n unohtaa joulu-olkien kahinata, joka oli ihanin muistonsa lapsuuden ajoista. Mutta pirtist� kuuluu l�ylyn kohina kiukaan kuumilta kivilt� ja pehmeitten vihtojen hutkina. Ottavat nyt veljekset ankaran joulukylvyn. Ja koska viimein polttavan helteinen l�ylytys oli p��tetty, astuivat he alas, pukivat p��llens� ja istuivat lev�ht�m��n palkeille, jotka rahien verosta olivat asetetut pitkin seini�. Siin� he istuivat, puhallellen ja vuodattaen hike�. Loimottava p�re valkaisi huonetta; Valko hinkalossaan rouskutteli kauroja, koska oli muistettu h�nenkin jouluansa; torkkuen ja haukoitellen istui orrellansa kukko; Killi ja Kiiski, leu'at k�p�lill��n, makasivat l�hell� uunia, ja Juhanin polvilla kehr�ili entinen Jukolan vanha, vesiharmaa kissa. Rupesivat viimein Timo ja Simeoni rakentelemaan ehtoollista; mutta muut nostelivat lyhteit� sis��n. Aukaisivat he siteet, levitteliv�t oljet permannolle noin korttelin paksulta, mutta paksummalta parvelle viel�, jossa he tavallisesti viettiv�t iltansa ja y�ns�.--Valmis vihdoin oli ehtoollinen: seitsem�n reik�leip��, kaksi tammip�ytyrillist� h�yry�v�� karhun-lihaa ja kiulullinen olutta seisoi p�yd�ll�. Itse olivat he keitt�neet oluensa, muistain tarkasti �itins� menetyst� t�m�n juoman panossa. Mutta olivatpa sen laittaneet v�kev�mm�ksi tavallista talonpojan olutta. Mustanpunaisena kuohui se kiulussa; ja jos kannullisen sit� nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas.--Mutta

p�yd�ss� istuivat he jo kaikki, nauttien lihaa ja leip�� ja kiulusta vaahtoavaa olutta. AAPO. Onpa t�ss� runsaastikin pinottu etehemme einett�. JUHANI. Sy�d��n ja juodaan, pojat, sill� nyt on meill� joulu, joulu kaikilla, niin elikoilla kuin ihmisill�kin. Valeleppas, Timo-veikkoseni, oluella Valko-raiskan kaurakasaa tuolla soimessa.--Kas niin! olkoon menneeksi tuoppi kumminkin. T�n� iltana ei yht��n kitsautta, vaan kaikki saakoot, niin hepo, koira ja kissa kuin Jukolan iloiset veljekset. Kukko maatkoon rauhassa ja perik��n osansa huomenna. Tuossa teille, Killi ja Kiiski, huikea kimpale karhun koivesta, ja tuossa sinulle, kissa-rukka. Mutta ensin k�tt�, sin� killisilm�!--Kas niin! Ja sitten molemmilla k�sill�! Katselkaapas kissamme konsteja ja sanokaat, ett� min�kin olen hieman opetusmestaria. K�tt� paiskelee h�n jo molemmilla k��pill� yht'aikaa, ja silloinpa h�n asettaa itsens� istumaan kuin vakava ukko ja pist��, veitikka, kumpaisetkin etu-tallukkansa kouraani. Noin! AAPO. Voi tuota pilaa! TUOMAS. Mit� miehen viel� vanhoilla p�ivill�ns�kin pit�� oppiman. JUHANI. On mar' se oppi vet�nyt aikaakin. Mutta enp� hellitt�nyt poikaa ennen kuin h�n molemmilla k�p�lill� kiitti opettajaansa. Nyt h�n sen tekee kuin mies, ja maisteri on maksettu.--Sep� vasta kissa! Kas tuossa! pist�pp�s poskees kappale karhua. Ja Kiiski ja Killi sitten. Niin, niin! �Visko miest�, mutta �l� h�nen koiraansa�. Oikein! Mutta t�h�n tahdon lis�t�: visko Jukolan Jussia, mutta �l� h�nen kissaansa. EERO. Noudatappas t�nne sit� olut-kiulua, Juhani. JUHANI. Saaman pit��. Juo, veikkonen, Jumalan luoma, juo, sill� nyt on joulu, ja varoja ei puutu aitasta. Mik� on meid�n t��ll� ollaksemme? Mit� huolisimme vaikka p�ll�ht�isi tulessa tuhaksi ja tomuksi koko t�m� maailma paitsi Impivaara ja sen ymp�rist�. T��ll� el�mme kuin huhdassa vaan, omalla kannallamme ilman kuurtamista ja kaartamista kiukkuisista ihmisist�. T��ll� on meid�n hyv� olla. Mets� on niittumme, peltomme, myllymme ja pes�mme ijankaikkinen. TIMO. Ja liha-aittamme. JUHANI. Juuri niin! T��ll� on hyv� olla! Kiitoksia, Lauri, keinostas, jonka meille keksit, p��st�ksemme maailman markkinoilta. T��ll� on vapaus ja rauha. Kysynp� viel�: mit� huolisimme, vaikka polttaisi kultainen tuli t�m�n maailman kaiken, kun vaan s��styy pohjapuoli Jukolan talosta ja sen seitsem�n poikaa? TIMO. L�htis kulovalkea kerran karsimaan yli koko maailman, niin tuhaksi ja poroksi menis my�s Jukolan pohjapuoli ja viel� sen seitsem�n poikaakin kaupan p��lle. JUHANI. Sen hyvin tied�n. Mutta katsos kun mies taitaa aatella mit� h�n tahtoo, aatella itsens� koko maailman herraksi tai t�nkeilev�ksi sontiaiseksi. Kas h�n taitaa aatella kuolleiksi Jumalan, perkeleet, enkelit ja koko ihmissuvun ja elikot maassa, meress� ja ilmassa, aatella maan, helvetin ja taivaan katoovan kuin tappuratukko tulessa, ja pimeyden astuvan sijaan, jossa kenokaula sin� ilmoisna ik�n� ei Herran valkeutta huuda. Niin sinkoilee t��ll� miehen aatos: ja ken taitaa

viskell� verkkoja sen teille? TIMO. Kuka k�sitt�� t�m�n maailman rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on typer� ja tyhm� kuin m��kiv� j��r�. Mutta parasta ottaa p�iv� tultuansa, sallia sen menn� menty�ns�, k�yk��n sitten puuhun tai m�ntyyn. T��ll� ollaan vaan. JUHANI. Mik� on meid�n t��ll� ollaksemme? Mit� puuttuu? TIMO. �Ei Jumalan armoa eik� linnunkaan piim��. Aitta on ruokaa t�ys ja pirttimme l�mmin. T��ll�kin kiiriskelemme oljilla. JUHANI. T��ll� kiiriskelemme kuin mullikat kahisevilla oljilla. Kylpe� taidamme koska miellytt��, koska vaan p��h�mme pist��, ja sy�d� koska maistaa.--Mutta olemmehan jo ravitut miehet. Ei siis muuta kuin siunaamme s�kki�mme ja korjaamme p�yd�n. SIMEONI. Odottakaas siks kun olen lukenut lyhyk�isen ruokaluvun ja laulanut v�rssyn p��lle. JUHANI. Se j��k��n t�ll� kerralla. Miksi et tehnyt sit� ennen atriaa?--K�ypp�s, Eero-poika, nuorimmakses laskemaan tynn�rist� olutta. SIMEONI. Et salli siis laulettavan virrenv�rssy� joulu-illan kunnioiksi? JUHANI. Eih�n meist� laulajiksi, velikulta. Lauletaan ja luetaan syd�mmiss�mme, joka onkin Jumalalle otollisin uhri.--Mutta tuossa taasen olutkiulu, kuohuva ja vahtoova kuin Kyr�n koski. Tattis, poika, vaan! Saadaanpas t�st�! Kimauta tuosta, veli Tuomas, ja oikein aika mekosta. TUOMAS. Enh�n tuossa kauankaan huikaile. JUHANI. Niinh�n mies kulauttaa. Sellaiset siemaukset saattaa kurkuistamme oikein lukkarin-kurkut. �Elettiinp� ennenkin, Vaikk' ojan takan' oltiin; Ojapuita poltettiin Ja ojast' oltta juotiin�. Juuri niin. Mutta onhan juomanamme ohran ruskea neste, polttopuunamme halko ja tervaskanto, ja allamme on pehme�, olkinen polstari, oiva painitanner vaikka kuninkaille ja suuriruhtinaille.--Yksi sana, Tuomas. Takasihan kerran veli Aapo sinun v�kes ja voimas k�yv�n jo huikeasti yli Juhon, mutta sit� en juuri mielisi uskoa. Kuinkahan tuossa py�r�htelisimme? Koetetaan! SIMEONI. Alallamme! ja armahtakaat noita kiilt�vi� olkia edes huomisp�iv��n. JUHANI. Nyth�n ilo parhaimmallansa, �aatosta juhla korkein�; ja pahnoiksihan on olkien ment�v�.--Miellytt��k� Tuomasta? TUOMAS. K�yh�n tuota koettaa. JUHANI. Ristipainia! TUOMAS. Olkoon menneeksi!

JUHANI. Isket��np�s, isket��np�s! AAPO. Varro, poika! Saakoon Tuomaskin lujan kahmauksen housusi kaulureista. JUHANI. H�n saakoon, h�n saakoon! EERO. Juho, miksi irvist�t ja v��nn�t silmi�s kuin h�rk� penkiss�? Voi velje�ni! Mutta katso, ettet itse�si h�v�ise nyt. AAPO. Kaikki hyvin. Kenen on ensimm�inen heitto? JUHANI. Olkoon se Tuomaan. TUOMAS. Olkoon se vanhimman veljen. JUHANI. Seiso sitten kannallas. TUOMAS. Tahdon koettaa. JUHANI. Seisotko, seisotko? TUOMAS. Tahdon koettaa. AAPO. Heleijaa, pojat! Sill� lailla, juuri niin! Taistelettepa kuin uskon sankarit. Juho kimpustaa ja v��nt�� kuin Israeli itse ja �Tuomas seisoo niinkuin tammi�. EERO. �Koska saarnaa Aaprahammi�. Mutta katso Juhon suuta ja kauhistu. Ah! pist�isin nyt vaikka ter�spuikon h�nen hampaittensa v�liin--roiskis! ja olispa se kohta kahtena kappaleena. Kauhistunpa, kauhistunpa! AAPO. Miesten otteloa vaan. Nousee ja vaipuuhan allamme palkit. EERO. Kuin urkujen polkimet; ja Tuomaan t�pp�set kynt�� laattiata kuin j�re�t mets�-sahrat. AAPO. Ei siin� juuri sivell�kk��n maitosormilla. Peijakas! olis t�m� pinnistys tuolla vuorella, niin iskisiv�tp� korkkoraudat s�keni� kalliosta. EERO. Oikein kultaisia t�hti� lentelis mets��n, ja nousispa tuosta iloinen kulovalkia.--Mutta aina seisoo Tuomas. TUOMAS. Oletko jo nytkinyt tarpeekses? JUHANI. Heit�s sin�. TUOMAS. Tahdon koettaa. Mutta katso nyt, niin laattia py�rii. EERO. Muista, muista, Juho!-AAPO. Se oli heitto. EERO. Se oli jumaus kuin �Haamaan halkonuijasta� kuin isku �taivaan tulivasarasta�.

TIMO. Ja tuossa makaa Juhani kuin mallass�kki. EERO. Voi �Poika-Jussia�! TIMO. Niin kutsui h�n itse�ns� pikku-poikana. AAPO. Pit�� kuitenkin tiet�m�n kuinka miest� heitt��. Muista, Tuomas: eih�n ole ihmisen ruumis raudasta, vaan lihasta ja luusta. TIMO. Niin, vaikka h�n housujakin kantaa. TUOMAS. Turmelinko sinua? JUHANI. Katso itses. TUOMAS. Nouse yl�s. JUHANI. Nousen kyll� ja n�yt�n sinulle miesvoiman k�sikapulassa. Siin� leikiss� voimat punnitaan. TUOMAS. Tuoppas, Eero, haara tuolta nurkasta.--Kas t�ss�, Juhani. JUHANI. T�ss� olen. Ja nyt takatassu vasten takatassua ja ymp�ri haarua kynnet! AAPO. Ja koska luihkaan, silloin vet�k��t, mutta ilman yht��n tempausta. Haara varpaitten kohdalle, juuri varpaitten kohdalle, ei tuumaa kummallekaan puolelle.--Nyt, pojat! TIMO. Juho nousee yl�s ett� k��k�ht�� vaan. AAPO. Eih�n siin� armotkaan auta. JUHANI. Mene laskemaan olutta, Timo. TIMO. Onnuthan, veli. JUHANI. Olutta laskemaan, sin� riivatun nallikka! Kuulitko? Vai tahdotko korvilles? TUOMAS. Vioitinko jalkas? JUHANI. Mit� huolit siit�? Katso oma k�p�l�s. Mit� koskee se minuun, jos korkkoni heltikin saappaastani? Heltih�n se painissa kuin nauriin liuska. Mutta katso itses, sin�. N�kyy, ett� voitat minun painissa ja k�sikapulassa; mutta tules tappelemaan. AAPO. Tappelus ei kuulu asiaan nyt. JUHANI. Kyll�, jos vaan tahdomme. TUOMAS. Min� en tahdo. JUHANI. Et uskalla. AAPO. Tied� paini leikiksi. SIMEONI. Min� tied�n sen leikiksi, josta syntyy usein tappelus ja murha.

JUHANI. Tuomas voittakoon, mutta ei notkista Juhania t�ss� kukaan muu. Sen vannon ja n�yt�n miehest� mieheen yli kaiken komppanian.--Yksi nappaus, Aapo! Pit��k�s kaulukses? Pit��k�s? AAPO. Hurjap�� ilman pienint�k��n syyt�! Malta, malta, ja painikaamme kunnon tavalla. JUHANI. Kirkas leimaus! AAPO. Malta, sanon min�.--Kas niin, nyt heit�. EERO. Juho tanssii polskaa niinkuin poika, vaikka ontuenkin. JUHANI. Mit� lausut nyt, veli Aapo? AAPO. Ett� makaan sun allas. JUHANI. Astuppas numeroon, Simeoni. SIMEONI. En tuhannen riksin edest� rikkomaan korkeata juhlaa. JUHANI. Kunnioitettu olkoon joulu-juhla! Eih�n sit� viattomassa painissa rikota, jossa mielemme on iloinen ja syd�memme puhdas. Yksi koetus, Simeoni! SIMEONI. Miksi kiusaat minua? JUHANI. Yksi rynnistys! SIMEONI. Sin� saatana! AAPO. Rauhaa h�nelle, Juhani, rauhaa! JUHANI. Sopiihan meid�n koettaa. Kas niin, yksi ainoa kiekaus kauluksesta! SIMEONI. Mene helvettiin, h�ijy henki! Min� my�nn�n, ett� voitat. TUOMAS. Sen uskon vasta koska n�en. En luule Simeoninkaan j�nteit� juuri vasikanlihaksi. JUHANI. Sent�hden tulkoon h�n koettamaan. Siin�h�n n�hd��n, ovatko vasikkaa vai mustaa, saartuvallista karhua. AAPO. Olkoon h�n oloillansa ja astukoon esiin toinen uros, mieluisampi rinnustukseen. Veli Timo, aina uljas mies! JUHANI. Haluttaisko? AAPO. P�in tuuleen, Timo! Eth�n ole koskaan nurru-poika. TUOMAS. Ei koskaan, vaan aina reipas, aina niinkuin omassa talossansa. Enh�n unohda tempausta, jonka h�n teki tuossa ainoisessa melakassa Toukolaisten kanssa. Saipa h�n ensin huomaamatta nupillensa aika nassauksen, mutta, siit� suuriakaan huolimatta, k��ntyi h�n vakaasti ymp�ri, sieppasi seip��n miehens� kourasta ja nytp� iski h�n takaisin vasten p��kuorta--ja seiv�s poikki. Seiv�s poikki ett� s�l�hti, ja alas

maahan lotkahti mies kuin tyhj� s�kki. Niin teki Jukolan Timo. Ja min� tied�n, ett� l�ytyy h�ness� miehen-vastusta viel�kin. TIMO. Tuleppas, poika. JUHANI. Sit�h�n juuri mielin. Mutta annas kun kieppaisen pielist�si kiinni min� my�s. Nyt olen valmis. AAPO. Ensimm�inen olkoon Timon. JUHANI. Olkoon niin. Ehdinp� v�h�n puuskuttamaan. TIMO. Kas tuossa! JUHANI. Ei, poikaseni! TUOMAS. Jotenkin tuima tempaus, Timo, sin� urhoollinen Timo! Mutta onkos varaa parantaa? JUHANI. Ei t�st� n�in vaan menn�. TUOMAS. Timo, onkos varaa parantaa? TIMO. Pit�is olla.--Mit� t�m� sanoo? JUHANI. �Ei t�st� n�in vaan menn�, sanoi Hyv�nm�en kerj�l�inen.� AAPO. Kerran viel�, Timo. TUOMAS. Onkos varaa parantaa? TIMO. Pit�is olla.--Ent�s t�m�? JUHANI. �Ei t�st� n�in vaan menn�, sanoi Hyv�nm�en kerj�l�inen.� TUOMAS. Mutta se oli nyk�ys, joka tuntui. EERO. Ei vaaraa, ainoastaan hieman ja juuri viattomasti t�r�hti Juhanin ��ni. JUHANI. Pystyss� seison. TUOMAS. Kerran viel�, Timo. TIMO. Koetetaan, koetetaan. JUHANI. �Ventta-holl!� Housuni putoo! TIMO. �Mutta nyt, sanoi Kaitaranta�. JUHANI. Housuni putoo! Kuuletko sin�? TIMO. Kas noin, veljeni! AAPO. Tuossako makaa Juhani taas, suudellen permantoa? EERO. Ja puhaltaen niinkuin sonni-h�rk�. Mutta hyv� ett� �ehtii h�n v�h�n puuskuttamaan�.

TIMO. Allani makaa poika kuin m�rk� tallukka vaan. TUOMAS. Mutta housunsa tekiv�t h�nelle teposet. AAPO. Olkoon se sanottu totuuden nimess�. Juhanin omat housut olivat t�ss� herraansa vastaan ja rupesivat liittolaisiksi Timolle. EERO. Niin on asia. Sent�hden kaikki housut pois ja uudistukoon leikki. SIMEONI. Pid� nyt kitas, sin� r��kk�! Annanpa muutoin vasten nokkaas. Eik� ole sinulle jo kylliksi t�t� helvetin leikki�? EERO. No muuttukoon se taivaan leikiksi. Housut ja paidat pois, ja painikaat kuin kaksi enkeli� Paratiisin pelloilla. TUOMAS. Miksi istut h�nen niskoillansa, Timo? TIMO. Olis nyt halko, niin panis niin pitkin pakaroja ett� pl�ikkyis. AAPO. Miksi niin? T�m� on painia, vaan ei tappelusta. EERO. Onko Timo suutuksissaan? TIMO. Ei suinkaan, ei suinkaan, mutta sanonpa: olis nyt halko tai ympyri�inen tela, niin panis niin pitkin pakaroja, ett� pl�ikkyis. TUOMAS. Laske h�n yl�s. TIMO. Nouse, Jumalan luoma. JUHANI. Min� nousen, ja tied�, saatuani housut kiinni taas, on vuoro sinun taas painua alas, ja toisin kuin �sken min�. Min�h�n, poloinen poika, k�m�rryin alles onnettomuuden kautta, jonka sin� niin vikkel�sti k�ytit hy�dyksesi, hunsvotti, saapasvedin! AAPO. Vihastuminen kauas! Min� tied�n ett� h�n tuskin huomasi housuvahinkoas, ennen kuin heitto oli tehty. Sen teki h�n tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. JUHANI. Sen h�n kyll� tiesi, se mullisaukko. Mutta olettepa kaikki niinkuin korpit niskoillani. Vai ei h�n tiennyt. Enk� huutanut kuin rajamies huikealla ��nell�: ventta-holl, housut putoo? Mutta h�n ei siit� huolinut, vaan tempaili kynsineen ja hampaineen kuin kissa. Mutta istu ja pala! Kyll� sinun opetan t�stedes k�yttelem��n onneksesi toisen sylttyhousuja, kyll� sinun opetan. TIMO. Sen tein min� tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. JUHANI. Min� sinun opetan, saatuani housut yl�s ja n�lk�vy�n kiinni kuin nalkitun vanteen. TIMO. Min� annan palttua koko painille; koska kerran voitin, niin voitin, eih�n siin� mit��n muuta mutinata. Mit� kuuluu housut t�nne? Painissa painii mies, vaan ei housut ja s��rykset tai muut lumisukat. JUHANI. Kourat kaulukseen taas ja rinta vasten rintaa! Istu ja pala!

TIMO. Menenk� ma h�nen kanssansa tuohon lapsekkaasen ty�h�n? EERO. Mit� h�n kysyy viel�. Mene, Jumalan luoma, mene koska p��set. SIMEONI. �l� mene, sanon min�. EERO. �l� mene, jos pelk��t ja vapiset. JUHANI. Nyt ei auta pelko eik� vapistus, vaan t�ytyy h�nen k�yd� uuteen kilvoitukseen ja juuri t�ll� Jumalan hetkell�. EERO. Armahda h�nt�, Juhani, armahda! TIMO. Mink�t�hden? Eero, mink�t�hden? Olkoon menneeksi yksi pinnistys viel�, yksi tai kaksi. Tersii vaan! JUHANI. T�ss�, poika! TUOMAS. Koreasti, Juho! AAPO. Koreasti! Noinhan tappelee kaksi n�lk�ist� haukkaa. SIMEONI. Tappelua, sulaa tappelua! AAPO. J�rkev�sti, Juhani! SIMEONI. Voi teit� hirmuja, voi teit� hirmuja! EERO. �l�h�n velje�si runno! SIMEONI. Aha, aha! johan kelmenee Eerokin. Siin� ovat kalas, joita onkeilit. TUOMAS. Juhani! SIMEONI. Hajoohan jo pirttikin, te pedot ja perkeleet! JUHANI. �Votti, poika, sanoi Ryss�!� No miksi makaat siin�, ja killistelet yl�s kattoon? TIMO. Sin� voitat minun nyt, mutta annappas ajan v�h�n muokata viel�: sin� vanhenet ja kasvat pikkuiseksi, mutta min� vartun ja voimistun. JUHANI. Kerran ransistuu ja loppuu t�m� maailmakin, saati syntinen ihmis-parka. Aika tasii meit� kaikkia, veljeni. Mutta nouse yl�s ja kulauta naamaas siemaus olutta ja tunnusta ett� on sinussa pari luotia v�hemmin voimaa kuin minussa. TIMO. Se n�htiin. Tuossahan makasin r�hm�kk��n� allas ja sin� p��ll�ni kuin r�yhe� karhu. JUHANI. �Saappas t�st�, Saparamatti, Kiikka-Heikin kannusta!�--Olen siis Jukolan laumassa toinen mies mit� voimaan kosee. Lauri ja Eero ovat tosin koettamatta viel�, mutta he tiet�k��t ett� mesi�isi� he kuultelisivat koetuksessa; ja Simeoni on itsens� tunnustanut heikommaksi minua. Mutta pikkusormen mies ei ole Jukolan veljeksist� yksik��n, sen takaan min�. Tulkoon t�nne vaikka viisikymment� Toukolaista, nyrkki vasten nyrkki�. Viisi tynn�ri�h�n min� niskallani kannan, ja Tuomas

v�h�n enemmin; viisi tynnyri�, kun toinen vaan painon selk��ni pinoo. TUOMAS. Mutta mielisinp� n�hd� Laurin ja Eeron ly�v�n painia oikein tiukasti. AAPO. Totisesti jotain n�ht�v��. Toinen vakava ja tyyni kuin talven suoja, toinen pikkuinen kuin keri, mutta niinkuin leimaus vilkas ja ter�v�. P�in tuuleen, ja siin�p� ottelevat k�rpp� ja koiras-j�nis. En vertaa sinua j�nikseen arkuudesta, siihen ei ole syyt�, en liikuntoskaan t�hden, sill� Lauri astelee kuin sepp� K�nnin kuokkamies,--jonka jalkoja ja kuokkaa k�ytteli sukkela kellov�rkki mahassa--mutta n�ytt�isp� mielest�ni ottelo kuin k�rp�n ja uhkean koiras-j�niksen paini. JUHANI. Yksi rinnustus, pojat, yksi rinnustus tai ristipaini! LAURI. Mit� tiimellyksest� Eeron kanssa? H�nest� et saa kunnon nappausta koskaan, vaan tuolla h�n teiskaa haaroissa kuin kissa, kynsii ja likistelee toisen ohimia sen riivatun tavalla, ett� tuskin voit vet�� hengen pihausta rintaas. Niinp� h�n teki koska menneen� syksyn� painiskelimme Aroniitulla. Ja kuka siin� voitti, kuka alle meni, sit� �ei ymm�rt�nyt Iivarikaan�. Mit�s min� h�nen kanssansa en��n menisin? EERO. En ollut vahvempi sinua hiuskarvankaan vertaa. Usko jos tahdot. LAURI. Sen uskon, koska tied�n sinun heikommaksi. JUHANI. Sen n�ytt�k��n rehellinen paini. LAURI. Mit�s min� h�nen kanssansa en��n menisin? SIMEONI. Pankaamme jo ma'ata, te villityt. JUHANI. �it� on monta, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, ja sent�hden iloitkaamme nyt. Iloitse, sin� jouluhuone, iloitse koko Israelin maa! T�n� y�n�, t�ll� hetkell� on tapahtunut suuri ihme Babylonin kaupungissa. Iloitkaamme!--Mit� leikki� l�isimme? Sy�mmek� joulupaistia? pist�mmek� sikaa, vai sohimmeko suutaria? SIMEONI. Kas niin! T�ss�k� viel� uisakoittelisimme kuin vallattomat kakarat? Mene pois! JUHANI. Nuoren miehen naimattoman el�m� on tanssia. Eik�s niin, Timo? TIMO. Hi, hi, hi! JUHANI. Eik�s niin? TIMO. Kyll�h�n se semmoista on. EERO. Juuri niin, �Jussi-kulta�. JUHANI. Sanoi kettu j�nikselle. Oikein! T�m� el�m� k�y laatuun; onhan se v�limmiten lysti�kin ja nostelee hieman kantap�it�.--Tanssikaamme ryss��; siin� olen min� juuri mekkari. Katsokaas! AAPO. Antaisko oluemme huimausta? JUHANI. Kumauta naamaas kannua kolme, niin etk�h�n huomaa pient�

leiskausta tuolla yli-kerrassa?--Mutta laula, Eero, koska Poika-Jussi tanssii. Hellit�pp�s! EERO. Mit� sorttia tahdotaan? JUHANI. Mit� hyv��ns�, kun se vaan raikkuu ja remuu. Hellit�, poika, kirkaise ett� multahirret nousee! Laula, sin� mulli-saukon poika, laula koska min� tanssin, loiskin niinkuin p�ssi, loiskin aina kattoon asti. Laula! EERO. Tahdonpa koettaa: �Iloitkaat ja riemuitkaat, Nyt on meill� joulu; Nyt on oltta ammeet t�ynn�, Haarikat ja kiulut; Ammeet t�ynn�, ammeet t�ynn�, Haarikat ja kiulut!� �Anjanpellon markkinoilla Oltta, viinaa juotiin, Mustan h�rj�n hinnalla, Nuot kihlakalut tuotiin, Tuotiin, tuotiin; Mustan h�rj�n hinnalla Nuot kihlakalut tuotiin�. Jussi, pussi, Jukolan Jussi! AAPO. Vaiti, Eero, ja �l�pp�s suututa h�nt�. JUHANI. Laula p��lle vaan; en min� suutu; laula p��lle, ettei mun tarvitse tanssia ilman musiikkia. EERO. Jussi, pussi, Jukolan Jussi! �Jussi, Jassi, jauhokuono, Porsaan pahnan p�llytt�j�...� TIMO. Hi, hi, hi! Voi mit� hulluja lauleletkin. JUHANI. Laula p��lle vaan, laula p��lle. En min� suutu. EERO. �Jussi, Jassi, jauhokuono�, Min� laulan ja napsaan viel� sormianikin. �Porsaan pahnan p�llytt�j�, Sikol��tin l�mmitt�j�!� Jussi, pussi, Jukolan Jussi! �Iita meni rantaan, Kirjoitteli santaan Nimen kultansa, Nimen kultansa�. �Kun m� kultani ��nen kuulin, Ensi kerran n�hdess�in,

Niin taivaan iloss' olevain luulin, Serafiimein seassa; Niin taivaan iloss' olevain luulin, Serafiimein seassa�. Jussi, pussi, Jukolan Jussi! �Muistatkos, Maija, Kun mansikka sy�tiin Ja iloleikki ly�tiin? Fralla ralla laa! Mansikka sy�tiin Ja iloleikki ly�tiin�. Fralla ralla laa! Jussi, pussi, Jukolan Jussi! ��l�, sin� Aato-parka Jussia soimaa; Sen sin� tied�t ett� Jussill' on voimaa. Jussi istuu linnass', Pukin lapa rinnass'; Kaikki me olemme Yhdess� hinnass'�. Fralla ralla laa! �Vilukselan Vitka Ja Viuvalan Pispa, Syv�n-ojan Sonni Ja Sylvin�n Jalli! Ralla ralla laa! Syv�n-ojan Sonni Ja Sylvin�n Jalli!� Ralla ralla laa! �Voi minua, hurjaa poikaa, Miks m� itsein laitoin! Talo mull' on kotona, Ja itse kannan rautoi, Talo mull' on kotona, Ja itse kannan rautoi�. JUHANI. Noin vaan! Noin! Eih�n t�ss� raudat paina. Laula p��lle! EERO. Jussi, pussi, Jukolan Jussi! Jussi, Jassi, jauhokuono, Porsaan pahnan p�llytt�j�, Sikol��tin l�mmitt�j�! Jussi, pussi, Jukolan Jussi! Eik� ole jo tarpeeksi? JUHANI. Enemmin! Karja-Matin h�it� tanssitaan. Enemmin! Enemmin!--Karja-Matin h�it�! SIMEONI. Kukkokin jo hirmustuen kirkaisee t�lle jumalattomalle menolle ja jyskin�lle.

JUHANI. Kitas kiinni, kukko, ja �l� siin� kotkottele! TUOMAS. Onhan tuota jo tuossa, Juhani. AAPO. Vieh�n sinusta hengen tuo turkkilaistanssi. JUHANI. T�m� on ryss��. Eik�s niin, Eero? EERO. T�m� on jussia. JUHANI. Olkoon niin, ja olkoon sitten menneeksi jussintanssia pari kymment� loiskausta kerran viel�. SIMEONI. Sin� hurja mies! TIMO. Kas noin, kas noin! Hi, hi, hi! No vie sinun riivattu! JUHANI. Pois tielt�! Muutoin sotken sinun liiskaksi kuin kasakan-hevonen juopuneen markkinapokon. Hih! AAPO. Onpa nahkahihnansa l�ylyss� tuolla takana. Pompahteleepa se; pompahtelee yl�s, pompahtelee alas, piesten vuoroon h�nen selk��ns� ja pakaroitansa. O sin�! JUHANI. Laila, laa, laa! Sep� vasta p�llytyst� oli. Hehheh!--Toisen kerran ij�ss�ni tanssahtelin. Ensimm�inen tapahtui Karja-Matin h�iss�, joissa ei l�ytynyt naisen-puolta kuin kolme vanhaa �mm��, mutta miehi� aika liuta. Mutta kas kun Matti pryk�si meille pari kupillista muikeaa kahvipunssia, niin ei sitten yht�k��n muuta kuin l�ylytt�m��n permantopalkkia, me ukot kesken�mme; ja huokailipa allamme syntinen maa. �mm�-rukat kiittiv�t p��sty�ns� koko leivotuksesta; meh�n olisimme tanssittaneet heit� ryysyiksi. Voi sinun peijakas kumminkin!--Mutta nyt p��lt�mme vaatteet aina paitaan asti, ja yl�s parvelle. Emmeh�n kuitenkaan ummista silmi�mme juuri viel�, vaan kuohuvan olutkiulun ��ress� ja tervaisen p�reen loimottaessa, kertoilemme iloisia satuja ja tarinoita tuolla parven l�mpym�ss�. Riisuivat he p��lt�ns�, t�yttiv�t kiulun oluella kerran viel� ja astuivat miehiss� parvelle. Siell� he, mekkosillaan kaikki, istuivat olkisella sijalla hautovassa kuumuudessa. Ahkerasti kierteli ymp�ri miehest� mieheen vaahtoova kiulu ja sein�hirren raossa loimotti honkaisen p�reen kultainen liekki. Mutta l�im�hti Juhanin p��h�n aate ja valahti suustansa lause, jonka seuraus oli viimein kova onni. JUHANI. T��ll�h�n itsi�mme oikein paistelemme kuin pyllimakkarat p�tsin oljilla, ja l�mmint� antaa meille kiukaan kuumat kivet. Eero, valeleppas uunille kannullinen olutta, niin tied�mmeh�n mille maistuu ohranesteen l�yly. TUOMAS. Mik� hullu juoni olis t�m�? JUHANI. Uljas juoni. Valeleppas. EERO. Min� tahdon totella esimiest�ni. JUHANI. Pari kannullista olutta kiukaalle!

TUOMAS. Ei pisaraakaan! Jos kuulen sielt� pienenkin pihauksen, niin onneton h�n, joka saattoi sen matkaan. AAPO. Olkaamme tuhlaamatta oivallista juomaa. TIMO. Eih�n ole meill� varoja olutl�ylyss� el��, ei suinkaan, ei suinkaan. JUHANI. Lystip� olis tuota maistaa. TUOMAS. Min� kiell�n sen lujasti. JUHANI. Lystip� olis tuota maistaa.--Voitto �sk�isess� painissa on aika lailla kohottanut Tuomaan niskapyrst�j�, ja luuleepa h�n nyt hallitsevansa t�ss� huoneessa mielens� mukaan. Muistappas kuitenkin, ett� karvas sappi, koska se oikein paisuu, antaa pojallensa tappeluksessa seitsem�n miehen voiman. Kuinka hyv��ns�, mutta minun silm�ni eiv�t viel� suinkaan mieli vartioita sinua. SIMEONI. Painin hedelmi�, painin hedelmi� kaikki! JUHANI. Annappas molskahtaa, Eero. Min� vastaan asian ja puolustan miest�. EERO. Se on esimiehen k�sky, ja minun t�ytyy totella; muutoin on j�niksen-passi kourassani vallan joulu-y�n�. Silloin Eero, purren hammasta ja mytist�en huulensa vikkel��n myh�ilykseen, t�ytti kerke�sti Juhanin tahdon, ja pian kuului kiukaalta pl�isk�ys ja kohta sen j�lkeen tuima kohaus. Rynk�isi nyt Tuomas julmistuen yl�s ja karkasi kotkana kohden Eeroa, mutta Juhanikin kiirehti puolustamaan nuorinta velje�ns�. Siit�p� nousi nyt yleinen k�rh�m�, jonka vilin�ss� palava p�re viskattiin parvelta alas laattialle. Siell� se pian, veljesten huomaamatta, viritti olkihin vilkkaan tulen. Niinkuin rinki veden pinnalla levi�� tasan ja nopeasti kaikkialle, niinmy�s tulen kirkas py�r� yh� suureni laattialla. Ulettui se korkeammalle yh� ja tuikkieli jo parven permantoa, ennen kuin huoneen asujamet �kk�siv�t allansa vaaran. Mutta my�h��n sen �kk�siv�t, ehti�ksens� pelastamaan muuta kuin omat henkens� ja elikkojen, jotka l�ytyiv�t pirtiss�. Laajalta jo aaltoilivat liekit, ja suuri oli h�t� ja temmellys. Kaikki riensiv�t he kohden ovea, jonka auetessa miehet, koirat, kissa ja kukko hirve�ll� r�hin�ll� karkasivat ulos melkein yht'aikaa. N�kyi niinkuin pirtti olis heid�t oksentanut savuneen kidastansa ulos lumiselle maalle, jossa he nyt seisoivat, yskien kilpaa. Mutta viimeisen� astui ulos Lauri, talutellen kriimuvarresta Valkoa, joka muutoin kaiketi olisi j��nyt uhriksi paloon. Ulos tunkeusi jo v�kivaltainen tuli akkunojen pienist� aukoista ja viimein sek� ovesta ett� katosta. Loimoin helmassa liekkui Impivaaran jykev� pirtti. Mutta lumisella tanterella seisoi pirtin miehist� suojatonna; olihan jo sysikoijukin, heid�n ensimm�inen turvansa t��ll�, heilt� hajotettu aina maahan asti, ja varahuone tuossa seisoi rakettuna harvaksi kuin harakanpes�. Siin� oljentelivat veljekset, ja heid�n ainoa verhonsa tuulia ja pakkasta vastaan oli rohtiminen, lyhyk�inen paita. Ei edes lakkeja p�ittens� peitteeksi eik� virsuja jalkoihinsa he ehtineet pelastamaan valkean vallasta. J�ljell� huoneen entisist� kapineista l�ytyi ainoastaan pyssyt ja tuohikontit, jotka olivat ennen kylpemist� saatetut aittaan.--Mutta lumessa seisoivat veljekset, kaikki selin vasten humisevaa paloa, nostellen ja l�mmitellen milloin oikeata,

milloin vasempaa jalkaansa; ja punersivatpa ne jalat, lumen ja tulen haudottuna, punersivat kuin hanhien r�pyl�t. He nauttivat viimeist� hyv��, jota heid�n pirttins� heille antoi viel�, nauttivat nuotion l�mmint�; ja ankara oli heid�n valkeansa. Valtaisesti nousi korkeuteen liekki, kaikkialle kajasti v�ikkyv� valkeus, ja partaiset kuuset vuoren harjulla hymyiliv�t suloisesti kuin aamuruskon tulessa. Nousi tervaskantoin rykelm�st� savu, sakea ja pikimusta, yl�s pilvihin ja kiiriskeli palloellen taivaskaton alla. Mutta aholla ja sen ymp�rist�ss� oli valkeus, vallitsi punertava p�iv� talviy�n syd�mmess�, ja oudostaen kummallista haametta, katselivat linnut tuijotellen puitten lumisilta oksilta alas, koska Impivaaran vahvasti rakettu pirtti k�vi hiiliksi ja tuhaksi. Mutta kyhnien tukkaansa vihoissaan ja murheissaan seisoivat veljekset siin� ymp�rill�, seisoivat kaikki selin vasten tulta ja nostelivat vuoroon jalkainsa anturoita kohden l�mmitt�v�� tulta. Kuitenkin masentui v�hitellen heid�n ristikkovalkeansa, kukistui lopulta kek�lein� alas, ja tuhansista, r�iskyvist� s�kenist� t�yttyi �inen ilma. Kauhistuen huomasivat veljekset silloin, ett� taivas alkoi kirkastua ja tuuli k��nty� etel�st� pohjaan. Ilma oli muutoksessa suojasta pakkaseksi. AAPO. Tulesta pelastuimme, mutta pakkasen uhreiksi. Katsokaat: taivas selki�� ja kylm�sti jo puhaltaa Pohja. Veljet, vaaramme on hirvitt�v�. JUHANI. Kirous ja kuolema! Kuka saattoi t�m�n aikaan? TUOMAS. Kuka! Sin� tulen ruoka, viel�k�s kysyt? Jos nyt oikein tekisin, niin tuonne sun sy�ksisin paistumaan tuliseen mujuun. JUHANI. Ei koskaan tee sit� yksi Tuomas, ei koskaan. Mutta kirottu olkoon se mies, joka saattoi matkaan t�m�n helvetin y�n! TUOMAS. H�n itse�ns� kiroo. JUHANI. Kirottu olkoon se mies, nimitt�in Tuomas Jukola. TUOMAS. Sanos se toinen kerta. JUHANI. Tuomas Juhanin poika Jukola on kaiken t�m�n syy. AAPO. Tuomas! SIMEONI. Juhani! LAURI. Hiljaa! TIMO. Nyt ette p��se iskem��n yhteen, etteh�n p��se, te junkkarit. Niin, niin, ollaan siivosti vaan ja l�mmitell��n itsi�mme veljellisesti. SIMEONI. Te jumalattomat! AAPO. Viha ja riita pois, koska uhkaa meit� surkein kuolema. TUOMAS. Kuka on syyp��, kuka on syyp��? JUHANI. Viaton olen min�. TUOMAS. Viaton! Kirkas tuli! min� sy�n sinun el�v�lt�!

AAPO. Siivosti, siivosti! SIMEONI. Jumalan t�hden siivosti! AAPO. Syyt�n tai syyp��, se j��k��n ratkaisematta nyt, koska riento on ainoa pelastuksemme. Pirttimme on tuhkana ja melkein alastomina seisomme hangella. Miksi luen t�m�n rohtimisen paita-riekaleen? Hyv� kuitenkin, ett� j�i meille pyssyt ja ampumavarat tuonne aittaan; sill� aseita tarvitsemme nyt. Teerim�elt� kaikuu susien ulvova ��ni. TUOMAS. Mit� teemme siis? AAPO. En tied� muuta keinoa kuin kiirehti� kohden Jukolaa, kiirehti� kalvean kuoleman t�hden. Kaksi aina ratsastakoon Valkoa ja muut heit� juosten seuratkoot. Niin tapahtukoon: juosten vuorotellen, vuorotellen ratsastaen. Hevosemme kautta p��semme siis sotkemasta hankea kaiken tien, ja Jumalan avulla ehk� pelastumme viel�. JUHANI. Mutta onpa siin� tallukkamme naurishautana, ennen kuin seisomme Jukolan tuvassa, halkoisen pystyvalkean hauteessa. SIMEONI. Siin� kuitenkin ainoa toivomme. Ja sent�hden rient�k��mme. Tuuli tuimenee jo ja taivaan kansi paljastuu! Rient�k��mme! EERO. Surmamme on tullut! JUHANI. Siin� on Jukolan seitsem�n poikaa! SIMEONI. H�t�mme on hirmuinen, mutta voimallinen korkeuden Herra. Rient�k��mme! TUOMAS. Ulos aitasta pyssyt ja kontit! JUHANI. Kauhistava y�! T��lt� uhkaa meit� paukkuva pakkanen, tuolta n�lk�iset, ulvovat sudet. TIMO. Vaarassa olemme sek� Valko ett� me itse. JUHANI. Me itse viel� suuremmassa. Paljas mies, niin olen kuullut, on talvella sudelle kovin mieluisa paisti. TIMO. Ja mies ja sika, niin olen kuullut, maistuvat yht�, ja se tiedet��n, ett� sika on talvella H�nt�-Heikin haluruoka. Tuima on edess�mme pyk�l� ja puntti; sit� ei taida kielt��. JUHANI. Mit� teemme? AAPO. Jukolaan kuin noidannuolet halki y�n, ennen kuin pakkanen tulistuu ja l�ylytt�� veremme j��tym��n polttavalla kylmyydell�. P�in Jukolaan yli kiljuvan Teerim�en! Susia vastaan on meill� aseet, mutta ei hyydepartaista kuningas Pakkasta vastaan. TUOMAS. T�ss� pyssyt ja kontit. Nyt kiv��ri olkaan ja kontti selk��n joka mies, ja kaksi k�yk��n ratsastamaan, me muut potkimme j�ljest� mit� voimme. Mutta rient�k��mme, rient�k��mme kuolemattomien sielujemme t�hden!

JUHANI. Pohja kirkastuu ja t�hdet kiilt��! Hii, haa! Mutta rient�k��mme! AAPO. Huomenna saatamme t��lt� tavarat ja kalut, jotka meille valkea j�tti; huomenna tulemme ja korjaamme my�s kissan ja kukon. T�m�n y�n he kyll� tarkenevat t�ss� tulisen aherruksen vaiheilla. Mutta Killi ja Kiiski k�yk��t kanssamme retkelle kuin uskolliset kumppanit.--Miss� he ovat? TUOMAS. Heit� ei n�y.--Vaiti! kuullelkaamme. EERO. Kaukana t�st� he jo vilkaisevat. Tuoltahan kuuluu haukuntansa vuoren takaa. TUOMAS. Ilvest� he ajavat, ja kaiketi oli t�m� ilves kulkenut l�helt� ohi pirttimme, saattaen j�lkens� koirille. Mutta ajakoot he mielens� mukaan; nyt meid�n t�ytyy ne unohtaa ja kiirehti� tuikeaan matkaan. JUHANI. Olkoon menneeksi! Sill� el�m� ja kuolema ovat iskeneet toinen toisensa kamaraan kuin kaksi koiraskarhua. AAPO. Nyt liikkeille kaikki voimat! JUHANI. Sielumme ja ruumiimme kaikki voimat aina ytimeen asti! TUOMAS. Muistain ett� uhkaa meit� surkein kuolema. JUHANI. Kahtialta uhkaa meit� musta kuolema. Hii, haa! nyt nokka j��ss� taikka suolet maassa, ellei seiso poika hetken p��st� liukkailla oljilla valkean valossa. Yksi n�ist� kolmesta on tapahtuva tunnin p��st�. Mutta eih�n auta huikailemaan t�ss�, ei ensink��n, vaan purren hammasta nyt halkaisen vaikka j��vuoret, peninkulmien paksut. SIMEONI. Koettakaamme Herran nimess� ja avulla. JUHANI. H�nen avullansa. Mit�h�n voi t��ll� omasta voimastansa vaimosta syntynyt mies? Mutta olkaamme hyv�ss� turvassa. EERO. L�htek��mme ilman yht��n siekailusta en��n! JUHANI. Ja ilman yht��n pelkoa! Menn��n nyt! TUOMAS. Kaikki valmiit siis. Astukaatpas selk��n, Eero ja Simeoni, ja l�htek��t ratsastamaan kohden Jukolaa, mutta niin, ett� pysymme aina l�hell� konimme hokkeja me, jotka vilkaisemme jalkasin j�ljess�nne lumessa. Niin l�ksiv�t he matkalle: alastomina, puettuina ainoastaan rohtimiseen paitaan ja kantain kukin konttiansa sel�ss� ja pyssy�ns� olalla tai k�dess�. Niin he l�ksiv�t talviselle, �iselle tielle, paeten pakkasta, joka karkasi heid�n p��llens� Pohjolan r�meilt�. Mutta ei tullut h�n kuitenkaan hirmuisimmalla naamalla, eih�n k�ynyt tuo ilma t�ll� er�ll� ankarimmaksi ilmaksi. Tosin paljastui v�limmiten taivaan otsa, mutta purjehtivat pilvet peittiv�t sen taas, ja kohtuullisesti liehtoi pohjonen. Olivatpa veljekset my�s kylm�n tuttavia, monessa kiljuvassa pakkasessa oli heid�n nahkansa kamartunut, ja olivatpa he ennen, vallattomina poikina, useinkin sotkeilleet kinoksia paljainjaloin, tunnit pitk�t. Mutta kamala, hirvitt�v�n kamala oli heille nyt kuitenkin retki Impivaarasta Jukolaan. Kiivaasti he karkasivat eteenp�in,

syd�mmiss� kauhistus. Edell�, Valkon sel�ss�, ratsastivat Eero ja Simeoni, muut juosten heit� seurasivat kintereiss�, polkien korven lunta, joka juoksusta tuiskahteli ymp�ri. Mutta Impivaaran aholla, hohtavan kiukaan l�hell� istuivat kissa ja kukko, alakuloisesti killistellen hiiltyv��n tuleen. Kohden kyl�� riensiv�t veljekset, heittiv�t jo Sompiosuon selk�ns� taakse ja l�heniv�t Teerim�ke�, josta yh� kuului susien kamoittava ulvominen. Mutta n�reist�ss�, suon ja Seunalan Jaakon ahon v�lill� tapahtui ratsastajain muutos: alas astuivat Eero ja Simeoni ja kaksi veljeksist� taas riensi heid�n sijaansa. Viipym�tt� jatkoivat he retke�ns�, j�lleen, kirmasivat pitkin nummen selk��, poikki Viertolan tien ja siit� halki avaran, humisevan hongiston. Mutta viimein l�heni kallioinen Teerim�ki, ja �kisti vaikeni susien monimelskainen ��ni. Pian seisoivat he vuoren harjanteella ja antoivat hevosensa heng�ht��; ratsastajat taasen astuivat selj�st� alas ja kohta toista kaksi heid�n sijaansa yl�s. Viel� he seisoivat lumisella kalliolla; Pohjonen puhalteli, taivaan kumo kirkastui hetkeksi taas ja otavan sarvi osoitti jo puol'y�n menneeksi. Mutta lev�tty�ns�, riensiv�t he taasen alas pitkin sile�t� vuoritiet�, ja koska t�m� oli loppunut, astuivat he pime��n kuusistoon ja kolkkona seisoi luonto heid�n ymp�rill�ns�. Kelme�n� katseli kuu alas, hyypi�t huutelivat ja tuolla ja t��ll� korven kohdussa seisoi eriskummallinen haamu, n�ytt�en mets�n kontiolle, hirve�n suurelle: kaatuneitten kuusten korkealle kohotetut, sammaleiset juuret. Liikkumatta kuin j��tyneet aaveet tuijottelivat n�m�t karhunkuvat kohden kummallista matkuetta, joka vinhasti juoksi heid�n ohitsensa. Niin he katselivat j�rk�ht�m�tt�, mutta heid�n v�lillens�, ymp�rillens� ilmestyi pian peloittavaa liikett� jylh��n kuusistoon. Silloin n�lk�iset sudet kaartelivat veljesten vaiheilla, likeniv�t heit� yh� enemmin ja enemmin. Milloin edell� tai j�ljess�, heilahtaen poikki tien, milloin tien kummallakin puolella kuusien v�list� n�kyi heid�n vilkaiseva juoksunsa. Kiukkuisina, verta-janoovina he seurasivat �illisi� pakolaisia Impivaarasta; ja r�iskyiv�t ja paukahtelivat katketessaan kuusten juurien kuivat oksat. Vavisten ja korskahdellen juoksi vauhko Valko; ja mies, joka ratsasti etummaisena, taisi tuskin hillit� h�nt� kiit�m�st�. Mutta aina nen�kk��mm�ksi kiihtyi petoin rohkeus. Huohottaen verijanoisina liehahtelivat he usein l�helt� miesten ohitse; ja peloitteeksi paukahteli tuolloin, t�ll�in veljesten pyssyt, milloin oikealle, milloin vasemmalle. T�st�p� eiv�t he kuitenkaan karkoittuneet kauas. Tuli vastaan Kiljavan lakea, kulovalkian polttama nummi jossa siell� ja t��ll� seisoi kuivettunut m�nnynrunko, haukan ja huhkaimen istuimena. T�ss� k�vi jo peloittavaksi susien kiukku, ja suuri oli miesten vaara. Ratsastivat silloin Tuomas ja Timo, mutta muut, jotka juoksivat jalkasin j�ljess�, seisahtuivat �kisti ja laukaisivat melkein yht'aikaa ankaran ammunnan vainoojiansa kohden, jotka, s�ik�htyen t�st�, nyt siirtyiv�t heist� matkan. L�ksiv�t taasen miehet kirmaisemaan eteenp�in; mutta kauan ei viipynyt, ennen kuin j�lleen kahisi heid�n vaiheillansa susien v�ijyv� lauma, ja vaara oli suurempi kuin koskaan ennen. Silloin pys�ytti Tuomas hevosen ja lausui kovalla ��nell�: �mies, jonka pyssy on tyhj�, ladatkoon sen paikalla! H�n rient�k��n tulena ja tuiskuna!� Niin h�n huusi, astui alas, k�skien Timoa lujasti hallitsemaan Valkoa. Seisoivat nyt veljekset ja latasivat, eik� tunteneet he kylm��, ei jaloissaan, ei miss��n ruumiinsa j�seniss�. Seisoivat my�s pedot viisikymment� askelta miehist�, heihin lakkaamatta iskien ahneet silm�ns�, viskellen h�nti�ns� kiihoissaan.--Ja paljastettuna pilvist�

haamoitti taivaan kumo, josta kirkas kuu nyt katseli nummelle alas. TUOMAS. Ovatko pyssymme ladatut? AAPO. Se on tehty. Mik� on tarkoitukses? JUHANI. Kaikki yht'aikaa taas! TUOMAS. Ei, jos henkemme on teille rakas. Aina olkoon latingissa jonkun luikku; se muistakaat. Lauri, sinullahan vakavin k�si ja tarkin silm�, astuppas rinnalleni t�h�n. LAURI. T�ss� seison. Mit� tahdot? TUOMAS. N�lk�inen susi sy� verisen veljens�kin. Jospa tuon tempun nyt voisimme saattaa matkaan, niin siin� olis pelastuksemme.--Koetetaan. Lauri, tuota ensimm�ist� vasemmalla tarkoitamme, ja laukaisemme yht'aikaa, mutta s��st�k��t tultanne, te muut. Lauri, t�ht��pp�s nyt tarkasti kuin kotka ja anna leimahtaa koska min� sanon: nyt. LAURI. Min� olen valmis. TUOMAS. Nyt. Silloin laukaisivat molemmat samassa silm�n r�p�yksess�, ja kaapaisten pakenivat sudet. Kuitenkin viipyi tanterella heist� yksi, pyrkien kontimalla muiden seuraan, mutta ei joutunut tiens�. Eteenp�in taas kaikin voimin riensiv�t miehet: juoksi jalkasin kuusi veljest�, Timo vaan yksin ratsastaen edell�. Ja menip� niin hetki aikaa. Pianpa seisahtui susien pako, he palasivat takaisin, vilkaisten kiivaasti kohden �ist� matkuetta j�lleen. Kohisi ymp�rituoksuava lumi ja t�misi Kiljavan lakea nummi, koska he joukossa kirmasivat p�in. Tulisella vauhdilla he ehtiv�t tuon veress��n matelevan kumppaninsa luoksi, sy�ks�htiv�t h�nen ohitsensa, mutta k��ntyiv�t pian ymp�ri, koska veren vieh�tt�v� haju heid�n sieraimiinsa lemahti. Ymp�ri he kiekkaisivat: h�nn�t heilahti, lumi tuiskahti ja tulta iski y�ss� himon ja kimman silm�. Silloin hirve�sti irvist�en karkasivat he joukossa haavoitetun veljens� p��lle; ja nousi nummelle meteli ja �hellys hirmuinen, olisipa luullut korkeuden pielien kukistuvan. Tanner t�risi ja lumi muuttui hirmuiseksi p�p�r�ksi, koska entiset yst�v�t tempoelivat kappaleiksi korven poikaa, jonka veren Tuomaan ja Laurin tarkat luodit olivat iskeneet juoksemaan. Mutta ��nett�myys vallitsi taasen �isell� nummella. Kuului ainoastaan hiljaista �yhkin��, ja paukahtelivat luut, koska pedot, naamat veress� ja v�l�htelevill� silmill�, riuhtoen atrioitsivat uhriansa. Mutta kauhistavista vihamiehist�ns� kaukana jo retkeiliv�t veljekset; ja ihanalle oli heid�n korvissaan kaikunut susien murhar�hin� Kiljavalla, se oli heille pelastuksen suloinen ja hyv� sanoma. L�heni heit� Kuttilan avara niittu, jonka ymp�ri kaartaen heid�n tiens� kulki ahteisen tienoon yli. Mutta ajan voittamisen t�hden p��ttiv�t he nyt oikaista t�m�n niitun halki. Rynk�siv�t he miehiss� vasten aitaa, se murtui alas, ja Valko kantain kahta veljeksist� taas, astui yli kaadetun aidan ja l�ksi miesten huljan sukimana juoksemaan pitkin niitun sile�t� pintaa. Mutta viipym�tt� riensiv�t per�ss� ne veljeksist�, joiden vuoro oli taasen tallata lunta. Poikki niitun kulki talvitie kirkonkyl��n, ja matkustavia, kolmella hevosella ja kolmella reell�, retkeili par'aikaa t�ll� tiell�. Mutta pahoin pel�styiv�t niin hevoset kuin miehet, koska

n�kiv�t veljesten l�hestyv�n heit� pohjosesta. N�kiv�t he kuunvalossa seitsem�n miest� paitasillaan, pyssyt olalla, hevosinensa kiirehtiv�n esiin. Ja luulivat he joukon kiukkuisia peikkoja Impivaaran luolista karkaavan heid�n p��llens�. Kova oli niitulla liike ja meno. Virna-p�isin� kiitiv�t matkustavien hevoset, kiitiv�t sinne, kiitiv�t t�nne, ja miehist� mik� huusi, mik� siunaili, mik� kirosi ja lausui kaikuvalla ��nell�. Mutta veljekset loivat tuskin silm�ns� kohden t�t� kiihkellyst�, he vaan juoksivat vimmatusti Jukolaan p�in yli Kuttilan niitun, ja savuna halkesi lumi heid�n edell�ns�. Tuli vastaan niitun toinen aita, he rynk�siv�t miehiss� p�in, se murtui alas r�isk�ht�in, ja pian he retkeiliv�t m�kisell� tiell� taas. Mutta olipa t�m� y� heille kamala ja hirmuinen. He juoksivat ankarasti, juoksivat vilkaisten ja huohoittain, ja ep�ilys tuijotteli ulos heid�n seiv�skankeista katseistansa, jotka he lakkaamatta teroittivat kohden entist� Jukolan kotoa. Niin he sanaakaan lausumatta kirmasivat yh� eteenp�in, ja nopeasti pakeni heid�n altansa luminen maa. Mutta viimein, ehditty��n Pohjanpellon t�yrylle, n�kiv�t he kalveassa kuutamossa, m�en rinteell� Jukolan talon, ja melkein yht'aikaa kuului heid�n suistansa: �Jukola, Jukola!� Siit� juoksivat he m�ke� alas, harppasivat Ojaniitun poikki kuin siivitetyt peikot ja kiepoivat taasen m�ke� yl�s, ja seisoivat talon teljetyn oven kynnyksell�. Aikaa ei ollut heill� kolkuttamaan ja odottamaan laskemista sis��n, vaan rynk�siv�t he kaikin voimin p�in ja ryskyen ja kolisten lenn�hti porstuvan jykev� ovi auki. Pauhulla ja t�min�ll� riensiv�t he porstuvasta tupaan ja siit� tuulenpuuskana tulisijan hiilist��n, josta heit� vastaan hengitti kallis l�mmin. Mutta kovin s�ik�htyi nahkapeitturin unihoureinen perhe, luullen ry�v�rien karkaavan heid�n p��llens�. NAHKAPEITTURI. Kuka hirvi� n�in astuu kunniallisen miehen huoneesen juuri joulu-y�n�? Sano; pyssyni on ojennettu! TUOMAS. Olkoon pyssy rauhassa, mies. AAPO. �l� ammu oman talon v�ke�. JUHANI. Me olemme, Jumala paratkoon, Impivaarasta. TIMO. Entisen Jukolan seitsem�n poikaa! SIMEONI. Herra armahtakoon meit�! Seitsem�n sielua on menossa ijankaikkisuuteen juuri t�ll� hirmuisella hetkell�. Herra armahtakoon meit�! JUHANI. Tuli poltti tuon oivallisen pirttimme mets�ss� ja kaiken tavaramme my�s. T�nneh�n nyt vilkaisimme kuin j�nikset ilman yht�k��n muuta ruumis-pahan verhoa kuin paitariepu, lyhyt miehen paitariepu. Ja se oli kova leikki. NAHKAPEITTURIN EM�NT�. Herresta varjele! NAHKAPEITTURI. Voi teit� kurjia! JUHANI. Niin, onkos t�m� en��n laitaa! T�ss�h�n nyt istumme kuin harakat, huutaen Herran armoa. Ah! mun t�ytyy itke�. EM�NT�. Kurjat lapsukaiset! Rienn�, ukko, viritt�m��n valkeata.

EERO. Voi onneton y�, voi onnettomia meit�! AAPO. Voi kauhistuksen y�t�, voi! SIMEONI. Ah voi! JUHANI. �l� itke, Eero, �l� itke, Simeoni, �l� yht��n ruikuta, Aapo! �l� itke, �l� itke, Eero-veljeni; sill� nyt olemme suojassa. Mutta olipa se turkin marssia. EM�NT�. Voi ihmislasta t��ll�, voi! JUHANI. Kultainen em�nt�, teid�n itkunne ja surkutuksenne saattaa minun uudestaan kyyneleisin. Ah! Mutta �lk��t itkek�, muori, �lk��t itkek�! Olemmehan jo p��sneet petoin ja pakkasten kynsist� t�nne kristillisten l�himm�isten l�mpym��n. Ja siit� Jumalalle kiitos. TUOMAS. Surkea, perin surkea on tilamme. Mutta tehk��t meille loimottava pystyvalkea, tuokaat my�s pari lyhdett� olkia sijaksemme laattialle ja saattakaat Valko talliin ja heini� eteen. AAPO. Suokaat anteeksi, ett� lain nimess� ja henkemme t�hden n�in lujasti anomme teilt� apua ja holhomista. Henkemme t�hden, henkemme t�hden! JUHANI. Oi armonliiton enkelit! istuuhan henki juuri nokkani k�rjess� vallan l�htem�isill�ns�, l�htem�isill�ns�.--Jos on talossa lihaa ja olutta, niin tuokaat esiin.--Kas se vasta leikki oli, l�ylytys, jota muistamme.--Tuokaas lihaa ja l�mmitetty� olutta kalliin henkemme ja sielumme t�hden. NAHKAPEITTURI. Miten ehdimme ja voimme, hyv�t yst�v�t, ja saatuani ensin huoneesemme valoa.--Teit� onnettomia! paitasillaan juuri. JUHANI. Ei ryysy� p��ss� eik� kenk�rajaa t�pp�siss�. Katsokaas noita Sipillan-jalkoja, katsokaas. NAHKAPEITTURI. Karvojahan t�m� p�yhist��. Tules katsomaan, muija. TIMO. Katsokaas minunkin s��ri�ni. JUHANI. Mit� ne ovat n�iden rinnalla? Tuossa! Katsos, poika, paistikkaita. TIMO. Ent� tuossa! JUHANI. Mit� sinun koipes t�ss� ovat? TIMO. Ja minunko? �l�s mit��n. N�hk��s nyt. Onkos t�m� ihmisen-lihaa? NAHKAPEITTURI. Rienn�, muija, katsomaan. EM�NT�. No hyv�t ihmiset ja taivaan voimat! JUHANI. Niin, onkos t�m� en��n laitaa?--Tuomaankin silm�t ovat kosteat. �l� itke, Tuomas.--Kun ma sanonkin: onkos t�m� laitaa? TIMO. N�inh�n t��ll� ihmisen vasikkaa lenn�tet��n.

EM�NT�. Kuinka ne nyt punoittaa ja hohtaa, punoittaa ja hohtaa! Hyv�t ihmiset! TIMO. Kuin rauta ahjossa, varsinkin meltorauta. Hi, hi! EM�NT�. Niin punaiset, niin punaiset! Herresta varjele! JUHANI. Ovatpa ne juuri �valanto-vasken kaltaiset�, niinkuin seisoo raamatussa. Herra auttakoon meit� vaivaisia! EM�NT�. Voi teit� lapsukaisia! LAURI. Tehk��t mit� pyysimme ja lupasitte. AAPO. Me rukoilemme: rient�k��t! Itse kyll� laitamme pystyvalkian, koska t��ll� nurkassa l�ytyy halkoja, uhkeita, tuohisia halkoja. JUHANI. Niinp� vanhassa Jukolassa, noiden tuttavien, nokisten ortten alla istumme taas, ja t�ss� viivymme aina Vappuun asti. Entinen tupa olkoon viel� t�m�n talven kortteerinamme. TUOMAS. Mutta annappas kes�n tulla. JUHANI. Annappas kes�n tulla, ja pirtti, ensimm�ist� uhkeampi, seisoo Impivaaran aholla taas. TUOMAS. Koska vaan lumi on mennyt, kaikuupa viel�kin kirvesten iskuista korvet ja vuoret ja Jukolan veljesten ei tarvitse en��n kerj�t� tuulenturvaa muilta. JUHANI. Potrasti sanottu. Tuomas, unohtakaamme se kirottu temppu, joka saattoi pirttimme tuleen, ja kuvailkaamme mieless�mme uutta pirtti�, jonka kohotamme pystyyn taas. TUOMAS. Tied�, ett� jo l�hteiss�mme peloittavalle retkelle povestani kaikki n�r� h�lveni; ja tied�, koska tiell�, juostessas mun j�ljess�ni, sin� puhaltelit niskaani kuin uiva orhi, niin leikkasipa t�m� syd�nt�ni. JUHANI. Sent�hden riemuitkaamme, ett� se retki on p��tetty ja ett� seisomme l�mp�isess� pirtiss� taas.--Tuossahan tuodaan meille ruokaa ja juomaa ja tuossa kaksi valtaista lyhdett� kiilt�vi� olkia. Kiitt�k��mme Jumalaa, armaat veljet! Mutta iloisesti leimusi koivuinen pystyvalkia, jonka herttaisessa hauteessa veljekset itsi�ns� mieluisasti l�mmitteliv�t. Siin� hetken seisty�ns�, seitsem�n miehen riviss�, siirtyiv�t he p�yt��n, nauttimaan lihaa, leip��, makkaroita ja l�mmitetty� olutta, jonka kaiken heille nahkapeitturin em�nt�, armoitteleva vaimo rakensi. Is�nt� itse otti huolen Valkosta, talutti h�nen talliin ja t�ytti soimen heinill� h�nen eteens�. Viimein, seuraten miesten j�lki�, tulivat my�s koirat synke�lt� retkelt�ns�, tulivat huohoittaen, liehakoiden, ja ilosta leimusivat heid�n silm�ns�. Suurella ilolla ottivat veljekset heit� vastaan: armoittelivat heit�, ravitsivat heit� ja hyv�iliv�t heit� kaikin tavoin. Mutta, koska veljekset olivat atrioinneet, vaipuivat he alas olkisille vuoteillensa, ja pian, k��rittyin� unen hienoon huiviin, unohtivat he elon taistelon. Makeasti he makasivat, ja kauan viel� l�mmitti heit�

loimottava valkea, kunnes se riutui ja hiiltyi. Sulki silloin em�nt� pellin, ja tupaan virtasi uunista ihana l�mmin; siit� kallistui vaimo itsekkin vuoteellensa taas, ja oli j�lleen huoneessa yleinen hiljaisuus. Mutta ulkona hyppeli pakkanen r�iskytellen pitkin aitoja, pohjoinen liehtoi voimakkaasti t�htikimmelt�v�n taivaan alla, josta kalvea kuu hymyten katseli alas.

SEITSEM�S LUKU Kev��ll� varhain, jo ennen kurkien tuloa, heittiv�t veljekset Jukolan, pakenivat Impivaaran aholle taas ja rupesivat kohta kaikin voimin rakentamaan itsellens� uutta pirtti�. Pian lep�si nurkkakivill� jykevi� hirsi� ja kerros liittyi kerrokseen. Silloin monena p�iv�n� aamun koitteesta aina iltah�m�r��n paukkuivat kirveet ja jumahteli raskas nuija. Siin� Juhani, Aapo, Tuomas ja Simeoni istuivat kukin nurkallansa, mutta muut palhoilivat ja kiiritteliv�t lonnoja my�den hirsi� yl�s rakennolle. Hiki-p�in, mutta hauskalla mielell� aina he puuhailivat, ja vakaasti kohosi huone ja ymp�ri tuoksusi pihkan raikas haju. Mutta menip� taasen p�ivi�, joina veljekset ei liikuttaneetkaan kirveit�ns�, vaan, kuorsaten sike�ss� unessa, viettiv�t vuorokautensa illasta iltaan ja viel� kolmanteenkin aamuun. Kuitenkin, jo ennen laihopeltojen kellastumista kyl�ss�, seisoi pirtti valmiina Impivaaran aholla; seisoi samassa paikassa, samassa muodossa ja tilassa kuin ensimm�inen; uhkeampana viel� se seisoi. Ja nytp� veljekset, koska luja pirttins� oli valmis, taisivat p��ty� t�ysin voimin pyynt�retkillens� taas. Sek� mets�stykseen ett� kalastukseen Ilvesj�rvelle varustelivat he itse�ns�, l�ksiv�t aseinensa, pyydyksinens� matkaan, ja koiratkin seurasivat heit� tultal�ikkyvill� silmill�. V�sym�tt� samoilivat he mets�isi� vuoria, soita ja maita ja viilteliv�t kaikkialle j�rven hele�� pintaa, kiehtoen itsellens� elaketta sek� hetkeksi ett� tulevaksi tuikeaksi talveksi. Ja silloin Ahtolan ja Tapion asujamista moni henkens� heitti. Mutta mielinp� nyt kertoa vanhasta Taula-Matista, veljesten ainoasta yst�v�st� t��ll� metsiss�.--Oli ukko, nimelt� Taula-Matti; asui tuuhealla, visaisella m�ell�, yksin h�n asui pieness� majassansa muutama tuhannen askelia Impivaaran vuoresta. Taulaa teki h�n pehmeint� H�meess� ja vallan vahvoja tuohikenki�, ja t�m� virkansa toi h�nelle puuttumatta jokap�iv�isen leip�ns�. Nuorempana oli h�n matkustanut Pohjanmaalla, jonne jalona kyytimiehen� seurasi entist� pit�j�n provastia, joka oli muuttanut aina Lapinmaan rajoille. Siell� oli Taula-Matti viipynyt seuraavan kes�n, pyynnellen karhuja, ahmoja ja kurkia Pohjolan ��rett�mill� r�meill�. N�ilt� retkilt� oli h�nell� kertomista paljon; ja muisto oli h�nell� verrattoman tarkka; eip� h�n unohtanut mit� h�n kerran n�ki tai kuuli. Tarkka oli my�s h�nen havaintonsa ja silm�ns�; py�rrytt�vien salojen halki h�n vaelteli milloinkaan eksym�tt�. Ei l�ytynytk��n paikkaa niin kaukaista, miss� h�n vaan kerran oli k�ynyt, jonka suuntaa ei h�n luullut tiet�v�ns�, erehtym�tt� hiuskarvan vertaa. H�n osoitti sen kohta peukalollansa; ja turhaan v�itteliv�t vastaan, niin j�rk�ht�m�tt�m�n� piti h�n tietoansa. Jos esimerkiksi h�nelt� kysyit: �miss� on Vuokatti�, vastasi h�n kohta, puskien peukalollansa kohden taivaan reunaa: �tuolla; katso pitkin peukaloani; tuolla, vaikka ampuisit. Kuusamon kirkko on tuon pienen kuveron kohdalla, mutta siit�

pieni kukon harppaus oikealle kulkee linja Vuokattiin�. Samoin, jos kysyit h�nelt�: �miss� on Porrassalmen tappeluskentt�, vastasi h�n taasen viipym�tt� ja puskien peukalollaan kohden taivaan reunaa: �tuolla; katsos pitkin peukaloani; tuolla, vaikkas ampuisit�. Niin oli ukko tarkka, ja tarkoin tunsi h�n my�s mets�t monien peninkulmien avaralta majansa ymp�rill�. Moneen ristiin oli h�n ne astellut, etsien milloin k��pi�, milloin kenk�tuohia ja milloin k�yskellen pauloillansa. Tapahtui my�s joskus, ett� h�n, n�in ymp�ri kuljeksien, poikkesi Impivaaran pirttiin tervehtim��n veljeksi�. Ja silloin oli veljeksill� hauska hetki: suut sel�ll��n he kuultelivat ukon kertomuksia, suut sel�ll��n ja korvat pystyss� kuin nahkasiiven korvat.--Kerranpa taasen er��n� elokuun iltana istuu h�n veljesten luona, haastellen mets�retkist�ns� pohjoisilla mailla. JUHANI. Vai niin. Mutta kuinkas sitten? TAULA-MATTI. Niin, kuinkaspa k�vi? Tultiin siit� oikein moiselle aukolle, heiluvaan suohon, ja suksilla sujuttiin yli tuon p�hisev�n haudan. L�ydettiin monta l�mp�ist� kurjenpes��, ammuttiin monta kirkuvaa kurkea, pullistettiin pussimme munilla ja h�yhenill�, ja kurjet viskasi mies aika rykelm�n� olallensa. Ja sitten me ryyp�ttiin.--Siit� l�hdettiin liesuun taas, koirat ja kurjet niskassa, yli helluvan ja hyllyv�n, porisevan ja pirisev�n r�meen; ja usein oli uros menem�isill�ns� kuun kullan p�iviksi ijankaikkiseen syvyyteen, niskassa mariseva koira. Mutta tultiinpas kuitenkin m�ikyv�lle m�elle taas, navealle taipalelle, vaikka m�rkin� kuin uitetut hiiret. Siihen rakennettiin y�leiri, tehtiin heiluva tuli ja riisuttiin p��lt� lotisevat nutut. Eik� siin� muuta kuin tempasit tuppeen vaan sek� housut ett� paidan, tuppeen kuin ankerjaannahan. H�yrysiv�t pian vaatteet oksilla, kihisiv�t kurjen-munat mujussa ja me itse nyt k��ntelimme ja v��ntelimme tuossa tulosen herttaisessa hauteessa, ilki-alastomina kuin �iset ky�pelit. Ja sitten me ryyp�ttiin.--Mutta mitenk�sp� luonnistui aika? kuinkaspa kului meilt� toukoy�? Ainahan tuossa koirat kierteliv�t noita kosteita sieraimiansa ja mulkoilivat yl�s puitten latvoihin. Lopultahan mekin rupesimme tirkistelem��n yl�sp�in, ja mit�p�s n�imme siell�? JUHANI. Sanokaas. Kaiketi pienen kyynysilm�n karhunpoikasen. TIMO. Tai itse K�rrin ja Ky�pelin, arvaan min�. TAULA-MATTI. Ei niin eik� n�in, vaan istui siell� tumpuri ahma-vetkale kuivan, partaisen m�nnyn haarikossa. Heiskanen ampui, mutta turhaan; Pikku-Jussi ampui, mutta turhaan; livautinpa lopulta min�kin, mutta melkein samalla autuudella. Heilahti ahma vaan kerran ja �r�hti oikein �ke�sti, mutta istui koreasti oksalla j�ljell�. Silloin huusi Heiskanen: �noidanjuonia, noidanjuonia!� otti taskustansa kuolleenhampaan, puri siihen muutaman kerran ja sylki luotiin, jonka h�n kiersi uudestaan pyssyyns�. Sitten soikotteli h�n hetken k�dell�ns� ilmassa ja, v��nnellen silmi�ns� peloittavasti, lausui, peevelin poika, pari kolme eriskummallista, hirve�t� sanaa, ampui, ja alaspa m�tk�hti m�nnyst� ahma. Mutta kaukana kuolemasta oli viel� peijakas, ja nousipa leikki taas. Me itseh�n, ihan alastomina kuin oltiin, emme taitaneet astua juuri liki tuota h�ijyl�ist�; eiv�tk� mielineet l�hesty� h�nt� koiratkaan, vaan tuossa he nilkuttelivat ja nalkuttelivat syll�n p��st�, koska ahma pyrsk�ytteli, pyrsk�ytteli heit� moristen pensastosta vastaan. Noitavoimat, n�ettek�s, vaikuttivat viel�kin. Mutta rupesi Heiskanen taasen latomaan suustansa kauheita sanoja, soikotellen

k�tt�ns� ja v��nnellen silmi�ns� hirve�sti. Ja kas kun nyt koira oikein karkasi kiinni tuohon punakitaiseen vekamaan karkasi kipen�itsev�n� rakettina vaan, niin tulipas siit� p�llytys. No herran poika kun se koira nyt pani sen ahma-rukan noin, noin, noin vaan! Etp�, peijakas vie, ole n�hnyt sellaista l�yly� ja kuranssia viel�, et totisesti. JUHANI. Tulimmaista tuhannen! TIMO. Siin� olis ollut lysti! TAULA-MATTI. Olipa se hauskaa ja lystillist� leikki�, oli mar'! TIMO. Ja sitten pistitte ahman pussiinne? TAULA-MATTI. Olihan tuo pulskeakin pussiin pistett�v� jalli; lihava k�ntti. Niin; ja sitten me ryyp�ttiin.--Sitten pu'imme nutut p��llemme taas, kruutikuivana, ja pantiinpas koreasti ma'ata tuohon heiluvan tulen hauteesen. Mutta v�h�np� siin� unta uneksuttiin, koska noidannuolia kuin tulisia k�rmeit� lenteli lakkaamatta ristiin, rastiin ilmassa huimaavan p��mme yli. Useinpa kyll� putkahteli Heiskanen yl�s, huutain korkealla ��nell�: �sammu, noidannuoli, sammu, noidannuoli!� ja kohahtaen raukeni heist� moni mik� mets��n, mik� harmaasen suohon, mutta useampi viel� menn� pyhk�si pitkin sile�t� tiet�ns�, huolimatta h�nen huudostansa. Kerranpa kuului, viilt�en pohjosesta etel��n, riivatun �ke� ja vinha puhina, jota seurasi viel� pient� vilin�t� kauan. Mik�h�n pokko siit� vilkkaisi? kysyin min� Heiskaselta, joka hetken p��st� minulle morahtaen vastasi: �m�nih�n siit� itse ukko Hiisi�.--Kului taasen tunti, kului kaksi, ja tulta iski liepe�, sumuinen ilma. Mutta id�st� suon partaalta kuului �kisti ��ni kuin sammaleisten kuusten kohaus, ja vastasi nyt suon l�ntiselt� rannalta pian taasen toinen ��ni, mutta hieno niinkuin kahaus pienest� koivistosta. Mik� kohaus se siell�, ja mik� kahaus t�m� t��ll�? kysyin min� taasen, ja vastasi viimein Heiskanen morahtaen: �hoastaahan kuusiston toatto tytt�ns� kanssa�.--Mutta meni vihdoin y� ja koitti kerran aamu ja siit� l�hdettiin tallustamaan taas. Kas kun nyt juuri mets�n rannalla n�imme hallavan, sen peevelinmoisen suden, mutta h�n pakeni kuin hernehaasia tuulisp��ss�. N�kyi viimein en��n vasempi takajalkansa, min� ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki niinkuin rouskun, mutta pelastipa h�n nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin �ij�-paran t�pp�sen. TIMO. Voi peijakas! K��pp� poikki kuin j��puikko, ja makasi edess�nne maassa kuin p�yd�ll� laskiais-sorkka? TAULA-MATTI. Ei sent�hden juuri niin. TUOMAS. Mutta mist� huomasitte k�p�l�n katkenneeksi? TAULA-MATTI. Juoksimmehan h�nen j�ljess��n huikean matkan ja n�imme usein kuinka, susi-pojan astellessa, laahaava, letkuva tallukkansa oli tehnyt tuommoisia kymmen-numeroja santaan. TIMO. No vie sinun perhana! Kymmenen-numeroja santaan? Hi, hi, hi! TAULA-MATTI. Selvi� kymmenen-numeroja. JUHANI. Susi oli p�iviss�. TAULA-MATTI. Susi oli p�iviss�, jos miehetkin. Mutta koirat peijakkaat

eiv�t siirtyneet sylt��k��n kintuistamme, vaan astelivat alakuloisina, h�nn�t lyyhyss�, ne ennen aina urheat koirat. AAPO. Mik� oli masentanut heid�n intonsa? TAULA-MATTI. Noitakeinot, hurmaavat lumouskaasut, joista ilma oli t�ys kuin kruutisavusta sodan ilma. Tosin koetti Heiskanen parastansa, manasi ja sadatteli, soikotellen k�tt�ns�, mutta turhaan perin. Ja Pikku-Jussi veitikka, h�n juosta tapsutteli kuin keri, t�mitellen maata, hikoen kovin. Sill� eih�n ollut pojalla koipea kun kaikkein korkeintaan kolme korttelia; mutta olipa h�nell� oikein saukon selk�, pitk� ja sitke�. Sitke� oli koko mieskin, riivatun sitke� ja kiinte� kuin saukko itse. Kauan h�n p�llytteli sutta per��n, joka ontuen tallusteli edell�; mutta eip� lopultakaan auttanut, vaan t�ytyi h�nen heitt�� H�nt�-Heikki metsien haltuun. Niin; ja sitten me ryyp�ttiin. Ja koska t�m� oli tehty, k�ytiinp�s astelemaan kotiap�in taas, kantain runsasta saalistamme. Niin asteltiin, pussit kainalossa, pusseissa munat ja h�yhenet ja yht� ja toista pienemp�� mets�viljaa; sukset ja kurjet sel�ss�, pyssyt kourassa; ja vuoroitellen l�nkytteli kunkin olalla karvainen ahma. Niin kuljettiin. Mutta lentelip� pilvien rajalla pieni, m�k�ttelev� taivaanvuohi; min� ammuin sen ja pistin pussiini. Siit� k�yty�mme hetken, n�inp� m�nnyn latvassa siipioravan, litte�n ja suurisilm�isen, min� ammuin sen ja pistin pussiini. Tultiin lopulta v�ljille, korkeille ahoille ja n�kyi kerran viel� tuolla etel�ss� Turkkilan talo, josta oli l�hdetty tuimalle retkelle. Tultiin veriseen paikkaan, jonka Turkkilan is�nt� jo pyyntiin menness�mme oli osoittanut meille ja jossa karhu kaksi p�iv�� sitten oli tappanut uhkean orhin. Siin� katseltiin hetki kontion tahrattua p�yt��, ja huomasinpa kohta, ett� h�n nyky��n, kaiketi menneen� iltana, oli auringon laskiessa k�ynyt nauttimassa t�hteit� paististansa. Arvelinpa nyt h�nen palaavan samaan paikkaan taasen t�m�nkin p�iv�n sammuessa, ja sent�hden p��tin j��d� h�nt� vartomaan; mutta edelle, Turkkilaan l�ksiv�t muut iloista ehtoollista rakentamaan. Siin�p� seisoin nyt ja tuumiskelin, tuumiskelin ja pitelin p��t�ni kuinka tuota vierastani vuottaisin lakealla aholla, jossa, kiivet�kses yl�s, ei seisnyt yht��n ainoata puuta. Mutta �sukkela vikkel�n voittaa�, keksinp� keinon viimein, oivallisen oikein moisen koneen. N�inp� siin� l�hell� tervaskannon, mustan ja julman suuren, jonka juuret kev�itten kirret oli kohottaneet yl�s, ainakin kyyn�r�n korkealle. Siit�h�n naputin kirveell�ni poikki sen keskimm�isen juuren, joka tunkee oikeasti alas, kiskoin ulos ja avarsin kuoppaa viel� hieman. Sinne nyt matelin sis��n, pistin kiv��rini kidan ulos verikentt�� kohden ja rupesin koreassa suojassa odottamaan ohtopoikaa, p��ll�ni ankara linna. H�n tuli, l�heni kontien arolta, iski hampaansa orhin revittyyn lapaan, ja p��tinp� nyt varoten antaa h�nelle lyijy� otsaan. Mutta peeveli kuitenkin! kilkahtipa silloin perin pikkuruisen tuo messinkiviilu pyssyni per�ss� vasten takkini tinanappia, ja kilahduksen kuuli paikalla kontion tarkka korva. Villittyn� karkasi h�n kohden, mutta paukahtipa h�nt� vastaan. Siit� kuitenkaan huolimatta, juoksi h�n vaan p�in, kirkuen peloittavalla ��nell�. Kuuluipa nyt jytin�t� p��ni p��ll�: juuret ryskysi ja maa remahteli, koska monisarvinen kanto nostettiin p��lt�ni pois. Ja min� poika-parka ajattelin jo tulleeksi tuhoni p�iv�n ja varroinpa vaan, pyssy kourassa, koska tuikahtaisi esiin hirmun avattu kita. Mutta �kkiinp� nyt lakkasi telme, ja kaikki oli hiljaa, ��nett� kuin haudassa, ja eip�, niinkuin odotin, tullutkaan tuosta iskett�v�ksi yhteen. Varroinpas hetken viel�, mutta katsoa kurkkasinhan lopulta pystyss� t�r�itt�vien juurien v�list� toiselle puolelle, ja siell�h�n makasi ihan hengett�m�n� karhu, kaadettu kanto

syliss�, ja vuodattaen uhkeasta rinnastaan vertansa multaan. Mutta heleijaa! ajattelin min�, seistess�ni vapaana poikana taasen, vapaan taivaan alla. Olihan tervaskanto vallan sukkelasti siirtynyt p��lt�ni pois. JUHANI. �Helvetti, sanoi Heskuun-Jaakko!� TIMO. Vie sinun seitsem�n sepp��! JUHANI. Sukkelin tempaus maan piirin p��ll�! TUOMAS. Urhea tempaus, miehukas tempaus sek� kontion ett� teid�n! JUHANI. Oi sin� musta sonni! TIMO. Perhana! Enh�n taida en��n muuta sanoa. Mutta kuinkas sitten? TAULA-MATTI. Niin, arvaathan kuinka sitten k�vi, arvaathan ett� paukaus kuului Turkkilaan kuin ammeen pohjasta ja saattoi pian miest� niinkuin s��kse� aholle. Ja nousi nyt remua ja meteli�, koska taipuvassa, keikkuvassa salossa kannettiin kontiota taloon. Olipa siin� aika taatto: riippuen kiikiss�, pimitti h�n koko Turkkilan tuvan kuin taivaalla sakea ukkospilvi.--Siin� oli sen p�iv�n puuhat, sen p�iv�n ja retken. Ja sitten me ryyp�ttiin. JUHANI. Ja vietitte iloisia peijaisia. TAULA-MATTI. Ne Turkkilassa aljettiin ja pappilassa p��tettiin, p��tettiin liemisill� naamoilla ja laimeilla silmill�. Niin oli, ja ne p�iv�t ovat olleet ja menneet. Mutta mieluisasti muistelee ukko retki� miehuutensa parhaista p�ivist� ja mieluisasti niit� kertoilee. AAPO. Ja mieluisasti kuultelemme me. JUHANI. Kertokaat niin aina aamuun asti, ja me emme muistakkaan ett� unta on maailmassa. TAULA-MATTI. Onpa jo aika l�hte� k�mppeilem��n k�ls��ns� taas; on aika, on. Jumalan haltuun, veljet! JUHANI. Herran huomaan, kunnioitettava Matti. AAPO. Voikaat hyvin, ja tervetuloa pirttiimme aina! L�ksi Matti, kirves olalla, k�ym��n kohden pient� m�kki�ns� visaisella, tuuhealla m�ell�, kaukana kyl�st�. Mutta y�n lepoon l�ksiv�t veljekset, sill� johan pimeys voitti, ja illan himmenev� valo kajasti vaisusti heid�n pirttins� ahtaista akkuna-reijist�. Mutta kauanpa aatokset parveilivat tulisina heid�n aivoissansa, poistaen virvoittavan unen. He muistelivat Taula-Matin kertomuksia Pohjan er�maista, lumotusta ilmasta siell� ja noidannuolista, jotka sihisten sinkoilivat ristiin, rastiin halki tumman y�n. Niinkuin siell� nuolet s�ken�itsiv�t ja pyssyt leimahteli, niin leimahteli heid�n povensa kummallisesta halusta ja innosta. Enimminkin kaikista kannatti heid�n kimmaansa kurki, tuo viisaasti, n�rkisti katseleva lintu, jonka jylh� kirkkuna kajahtelee ymp�ri Pohjan r�meit�; ja heid�n aatostansa vastaan hohti h�yhenellisten pesien herttainen l�mmin, hohti kiilt�vin munineen juovuke-pensasten helmoista. Siell� pitk�kaulaisia pyyt�� ja heid�n pesi�ns� riistell�, se

nyt oli veljesten himona. Voimallisesti heid�n mielt�ns� vieh�tti Pohjolan soitten juhlallinen synkeys. Mutta kau'emmin kaikista valvoi vuoteellansa Juhani. H�n tuumiskeli mill� keinolla n�ill� kotopit�j�n mailla saataisiin matkaan pyynti, joka vet�isi vertaa tuolle �sken kerrotulle Pimentolan soilla. H�n muisteli Kourusuota, jossa tosin ei l�ytynyt kurkia, mutta laikkokylkisi� sorsia viljavalta. Ja koska Pohjan-miesten v�limaiset ryypp�ykset kiemailivat h�nen mielt�ns� kummallisella voimalla, niin muisteli h�n l�ytyv�n viinaa Viertolan kartanossa. Ja niinp� sai h�n aatoksissaan kokoon jonkunmoisen kopian Pohjolan jalosta pyynnist�, ja, p��tetty��n panna sen huomenna toimeen, nukkui h�n lopulta; mutta unissaan peuhaili h�n kauan Taula-Matin mahtavilla retkill�. Kerranpa loiskasi h�n uneksuen vuoteeltansa yl�s, huutain hirmuisella ��nell�: �Ahman-poika, ahman-poika! Ottakaat kiinni se kurjankaula!� T�lle huudolle muut, puoleksi her�ten, �r�htiv�t �ke�sti loukoistansa; vaipuivat kuitenkin pian uneensa taas. Mutta kauan tuijoitteli ymp�rillens� Juhani, ennen kuin huomasi ettei h�n seisnutkaan Lapin summilla mailla, soitten v�liss�, harmaalla taipaleella, vaan kotopirtin rauhallisella parvella. V�hitellen selkeni mielens�, vuoteellensa kallistui h�n j�lleen ja nukkui sike�sti.--Mutta aamulla, noustuaan yl�s, muisteli h�n �illist� p��t�st��n ja rupesi kohta sit� muille esittelem��n. JUHANI. Veljet, kuulkaat mit� sanon ja mihin tahdon nyt teroittaa teid�n mielenne. Muistelenpa saaliikasta seutua, ihmettelen kovin ett� aina t�h�n p�iv��n asti olemme unohtaneet Kourusuon, jonka ruohistoissa ja kirkkaissa lammikoissa parveilee vesilintua ilman lukua ja m��r��. Sinnep� nyt l�htek��mme pyyntiin ja tuommepa sielt� s�kitt�in sorsia kuin purasnuijia. TUOMAS. Min� taivun tuumaas. TIMO. Ja kernaasti min�. EERO. Min� my�s; ja koska samoilen Kourusuossa, niin pid�n itseni Pikku-Jussina Lapinmaan nevoilla. Olkoon menneeksi! AAPO. En iske min�k��n vastaan hanketta, joka taitaa meille saattaa monen p�iv�n muonan. JUHANI. P��t�mme siis retken. Mutta Kourusuohon on huikea matka, aika suden virsta, ja viivymmep� siell� ainakin yhden y�n. Sent�hden ei tekisi, luullakseni, ryyppy pahaa, majaillessamme ilmi-taivaan alla. TUOMAS. Viertolassa on viinaa. JUHANI. Viinaa ja hyv��. TUOMAS. Seitsem�n korttelia, pojat! JUHANI. Oikein! Kortteli miest� kohden. AAPO. Ehk� j�t�mme viinan, johon onneksemme emme ole juuri tottuneet viel�. JUHANI. Oletpa tuolloin, t�ll�in ottanut naukin niin sin� kuin min�kin. EERO. Ymm�rr�, Aapo, miehen lapsekas ysk�. Suo, ett� kerran mekin

taidamme sanoa: �ja sitten me ryyp�ttiin�, koska harmaap�isin� ukkoina kertoilemme entisi� sankart�it�mme nuorisolle. Suo, ett� oikein el�v�lt� luulemme kuranssaavamme ahmanpoikia Pohjolassa. JUHANI. Hullujako taas? Onhan se oikeutta ja velvollisuutta, ett� ihminen ruokkoo ruumistansa. T�ll� retkell� tulemme kyll�kin tallustamaan r�meit� ja heiluvia hetteit�, ja loskom�rkin� viett�m��n y�mme karhunsammaleisella vuoteella. Silloinpa tekee pieni kulaus taskumatista hyv��kin, luulen min�.--Katsomme siis parhaaksi ett� matkaan astuessa emme ole ilman rohtoryyppy� kontissa. Ja l�htek��n nyt Lauri-poika Viertolaan, paras ketunnahka poijussa; ja viinaa pit�� heltim�n. L�ksi Lauri viinaa Viertolasta tuomaan, vahvistus juomaksi sorsanpyynniss� Kourusuolla.--Impivaarasta noin viisituhatta askelta, Viertolan maalla, on t�m� suo, avara, ymp�r�itty synkeill� metsill�. Sen pinnalla, joka on sorsien mieluisa asunto, vaihtelee kirkkaita lammeja, korkeita ruohistoja ja m�tt��llisi� saarentoja kuihtuvin m�ntyineen. T�nne oli veljekset p��tt�neet l�hte� ajelemaan narisevia sorsia, toivoin ylt�kyll�ist� saalista. Tuli Lauri Viertolasta, tuoden helmeilev�� viinaa, laskettuna tinaiseen pulloon, heid�n is�ns� entiseen mets�pulloon. Mutta paitsi viinaa, toi h�n my�s Metsolasta t�rke�n uutisen, joka kiihoitti veljesten mielen viel� tuimempaan intoon. Kertoi h�n karhun kaataneen yhden parhaista Viertolan h�rjist� ja tiesi my�s murhapaikan, joka oli Impivaarasta Pohjaan p�in Viertolan maalla, mutta l�hell� Jukolan mets�rajaa. Ohi t�m�n paikan p��ttiv�t nyt veljekset kulkea Kourusuolle ja l�hte� kotoansa vasta kun p�iv� kallistuis iltaan. Ehk� olivat kohtaavat kontion, jolla on tapana auringon laskiessa k�yd� nauttimassa j�tteit� kaadetusta saaliistansa. Niin he toivoivat. Ja koska voimakas puolinen oli sy�ty ja iltap�iv� aleni, l�ksiv�t he retkellens� varustettuna lujasti: tuohikontit seljassa ja tuikeat latingit pyssyiss�. Viimeisen� asteli Lauri, taluttaen nuorasta koiria ja kantain kontissansa seitsem�n korttelia viinaa. Oli h�n m��r�tty j��m��n koirineen noin kolme sataa askelta teurastustanterelta pois, ja h�nen piti p��st�� Killi ja Kiiski, kuultuansa huutoa tai pyssyn pauketta. Niin teki h�n my�s; seisahtui ajoissa er��n kuusen juurelle odottamaan mit� tapahtuisi. Muut astelivat likemm�s paikkaa, jossa h�rk� oli raadeltu, ja l�ysiv�t puoleksi sy�dyn elikon ruumiin verisell� maalla kolkossa kuusistossa. K�tkiv�t he nyt itsens� kohtuullisen ampumamatkan p��h�n er��n matalan, mutta tiuhan n�reist�n suojaan, p��tt�en vartoa. Kului hetki joltisen pitk�. Mutta viimein kuului arolta hiljaista tassailemista ja varpuin ratinaa, ja nytp� arvattiin ruokavieraan l�hestyv�n atrialle. Niinp� tapahtuikin. Puitten v�list� l�hestyi varoen ja hiljaa tavattoman suuri karhu. Mutta n�kyi h�n saaneen vaarasta aistin; sill� �yhkeillen ja k��nnellen kuonoansa seisahtui h�n jo kauas uhristaan. Kauan h�n juonitteli, ja tuntui lopulta kuin olisi h�n mielinyt siirty� takaisin, l�hestym�tt� miehi� pyssynkantamalle. Syvimm�ss� ��nett�myydess� vartoivat veljekset n�reist�ss�, kunnes viimein Timo, huolimatta muiden kielt�vist� viittauksista, l�ksi kaartaen ja hiiviskellen k�ym��n kohden �ke�t� vihollista. Ja nyt, koska h�n luuli jo olevansa kontiota kylliksi l�hell�, laukaisi h�n; mutta ainoastaan kruuti sankista lemahti yl�s ilmaan eik� sytytt�nyt latinkia putkessa. Vihaisena karkasi nyt kontio kuin suuri, sammaleinen kiiriv� kivi kohden miest�, joka viipym�tt� paiskasi itsens� alas kasvoillensa maahan, ja siin� makasi h�n liikkumatta. Peto h�nt� haisteli, kyhneili

ja tukisteli, maristen ja �yhkien pahoin. Kaiketi olis Timon surma nyt tullut, ellei Juhani olis rient�nyt h�nt� apuun, ampuen kohden karhun selk�rankaa. Ei uskaltanut h�n t�hd�t� alemmas, muistellen velje�ns�, joka makasi hirvi�n alla. Mutta luoti ei sattunut, ei kumminkaan kosevalla tavalla, sill� rynk�sip� kuusiston ruhtinas kohden Juhania hurjempana viel�, j�tt�en Timon maata tonkeilemaan. Silloin Juhani, puolustaen henke�ns�, k��nsi pyssyns� per�n vasten elikon avattua kitaa, ja peloittava taistelo oli tulossa. Mutta ampui nyt Tuomas, l�hett�en kontion koipeen tulisen luodin. Kartellen h�nkin velje�ns�, ei tainnut h�n t�hd�t� p��h�n tai rintaan, joiden haavoittaminen varmemmin tuottaa kuoleman. Toki tunsi nyt karhu ruumiissaan lyijy�, ja alas virtasi veri pitkin h�nen lihavaa, p�yre�t� konttaansa. Julmistuneena, hirmuisella kiljunalla kirmusi h�n p�in Tuomasta nyt, mutta sai niin ankaran iskun miehen pyssyst� otsaansa, ett� h�n, ravistaen p��t��n, seisahtui �kisti juoksussaan. Ja t�ss� nyt seisoivat vihamiehet vilauksen aikaa, uhalla katsellen toinentoistaan. Silloinpa riensiv�t esiin koirat, l�heniv�t vinhasti ja ��nett�min� kuin kaksi leimausta, mutta, heid�n ehditty�ns� r�yhe�n kontion luoksi, nousi kiukkuinen melakka. Killi �rhenteli karhua vasten partaa, toki seisten h�nest� aina jonkun askeleen syrjemp�n�. Mutta h�nen takanansa teuhasi Kiiski, rohkenipa tuolloin, t�ll�in temmata pienen nappauksenkin h�nen reisivilloistansa. Kuitenkin keikahti h�n vikkel�sti syrj��n aina, koska mets�n mesik�mmen kuin mustanhallava, valtainen ruko k��nteli itse�ns� heid�n keskell��n. Viimeinp�, tehty�ns� muutaman onnistumattoman hy�kk�yksen kiusaajoitansa kohden, pakeni otso, reuhuvat koirat j�ljess��n. Kaikki t�m� tapahtui kovin joutuisasti ja ennen muiden veljesten ehtimist� taistelopaikalle. Mutta Juhani ja Tuomas latasivat kohta uudestaan, toivoen saavuttavansa kontion kerran viel�. Nousi my�s Timo tuosta v�hitellen pystyyn ja tuijotteli ymp�rillens� hetken, niinkuin ei olis h�n juuri k�sitt�nyt, miss� oli Pohja, mist� ilmasta tuuli puhalteli. Kiivaasti nyt nuhtelivat h�nt� muut h�nen tyhm�st� rohkeudestaan, joka olis tainnut hukuttaa t�ss� miesten henki�, ja kenties oli auttamattomaksi pilannut pyynnin. Sanaakaan lausumatta istui Timo m�tt��ll�, pistellen auki sankin l�pe� ja veitsen hamaralla nakutellen piit� ter�v�mm�ksi. Ja pian seisoivat he kaikki valmiina taasen jatkamaan pyynti�ns�. Yh� kauemmaspa siirtyi koirien haukunta, heikkeni melkein kuulumattomaksi, ja veljekset rupesivat jo arvelemaan tokko kohtaisivatkaan en�� saalistansa. Mutta hetken menty� kaikkuivat taasen selvemmin Kiliin ja Kiiskin ��net, l�hestyen yh� likemm�ksi, ja n�kyi ett� karhu nyt teki tavallisen kierroksensa ja oli palaamassa samalle paikalle, josta oli l�htenyt. Asettivatpa veljekset itsens� mukaviin paikkoihin pyssyt kourissa, likenev�� ajoa vartomaan. Pienell�, ruohoisella aukolla seisoi Simeoni ja h�nest� jonkun matkan p��ss� Lauri, molemmat liikkumatta, ��net�nn� kuin patsaat. T�ytt� juoksua, niin ett� maa t�misi, l�heni karhu n�ytt�in avatun, mustanpunaisen kitansa. Kohden Simeonia kiiti huohoittava otso. Ampui mies, ja kiirahtipa mesik�mmen nurmelle nurin, mutta nousi j�lleen yl�s, karaten kohden ampujata. Mutta leimahti silloin Laurin pyssy, tuima paukaus kajahti ymp�ri, ja ��net�nn� lep�si kontio Simeonin jalkain juurella. Siin� h�n lep�si, j�sent�k��n liikuttamatta, ja veri virtasi p��st� ja rinnasta. Mutta veljekset kokoontuivat pian kaatuneen karhun ymp�rille, ja oli se

vanha ja suuri koiraskarhu. N�htiin nyt, ett� h�nen p��ns� ihan korvan juurelta oli l�vistetty, ja l�vistetty oli my�s kylki. Ensin mainitun haavan, sen tiesiv�t kaikki, oli saattanut Laurin luoti; sill� elikko, jonka aivo on puhkaistu, kaatuu vilauksessa, eik� koskaan en�� nouse. Mutta tyytyv�isin� istuivat ampujat mets�n p�yre�turkkisen sankarin ymp�rill�, hankkiutuen kumauttelemaan murharyyppy�. Tyytyv�isin� my�s ja jalosti katsellen istuivat koirat kaatuneen vihamiehens� vieress�.--Ilta oli kaunis, tuuli oli vaijennut ja aurinko aleni pime�n korven helmaan. Hauska oli tuossa veljesten lev�ht�� n�in hertaisena iltahetken�, kun oli p��tetty leikki metel�itsev� ja kuuma. JUHANI. Ensimm�inen ryyppy olkoon Laurin. H�n ampui kuin mies, kohtasi veitikkaa oikein kultaiseen paikkaan, ja k�mmenillens� valahti kontio alas kuin viikatteen edest� hein�. Aika naukki, poikaseni! LAURI. Jospahan min�kin kerran kulauttaisin ryypyn kurkustani alas. JUHANI. Sin� �h�rk�mies� viinatiell�, ilman yht��n makua viel�, viaton kuin lammas. LAURI. Ma'un tied�n, tied�n ettei lintu juuri likaisi miest�, mutta millenk� maailma tuntuu koska iloinen poika humalassa keikahtelee, siit� en totisesti tied�. AAPO. Aatteleppas jotain, Lauri, ja tahtoisin sinua ennen kielt�� kuin k�ske�. LAURI. Saakaamme t�st�! AAPO. Ja toivokaamme, ettei ole t�m� turmelevan tavan alkeiksi. LAURI. Mit� jaarittelet? Otappas tuosta, koska on meill� syyt� olla hieman noin niinkuin lystillisin�. JUHANI. Tuossahan makaa pokkomme kuin aika hein�riippi, ja s��stetty on nyt monen naudan ja hevosen henki. TIMO. Tied�np�, ett� tulevalla kertaa Viertolan herra ty�nt�isee viinapullon ilmaiseksi poveemme, tuopin tai kaksi. JUHANI. Sit� en lukisikaan liiaksi, koska pelastimme h�nen h�rk�liutansa tuolta hirvi�lt� tuossa. AAPO. Mutta onpa siin� h�rk�liutaa; nelj�kymment� keih�sp��t�. Kes�n kaiken elustelevat he metsiss� niin y�t kuin p�iv�t, mutta talven kuluessa vet�v�t he ulos pelloille kaiken kartanon lannan. Mutta tuo heid�n vapaa kes�inen el�m�ns� metsiss� heid�t melkein villiksi saattaa. JUHANI. Varjelkoon Jumala joutumasta heid�n joukkoonsa koirien kanssa; tekev�tp� pian murennusta sek� miehest� ett� h�nen koiristaan. Muistakaamme Nikkil�n h�t�� Honkam�en h�rkien parissa; suuri oli miehen h�t� vaikkei juhtien paljous ollutkaan niin hirve� kuin t�m� Viertolan mulkoileva lauma. Koiriensa t�hden, jotka tuollaisessa kilakassa aina turvauvat is�nt�ns� luoksi, olis h�nen surma lopultakin saavuttanut, jos ei olis sattunut vastaan vahva niitun-aita, joka suojelevana linnan-muurina viimein seisautti h�rkien rynn�kk�-juoksun. AAPO. Olkaamme varoilla. Kuulinpa �sken niinkuin k�he�n kiljauksen

tuolta m�elt�. He eiv�t olekkaan, luullakseni, meist� kaukana.--Mutta mit� askartelee Eero tuon kiven juurella? EERO. Saukkohan t��ll� on, t��ll� ontelossa kiven alla. JUHANI. Olisko tuo mahdollista? EERO. Varmaan. Sis��n menee l�vest� j�ljet, mutta ulos ei yht��n, niinkuin n�en tuossa sannassa. AAPO. N�yt�pp�s ne j�ljet koirille, niin kyll�p� osoittaa heid�n h�nt�ns� keikunta onko siell� kortteeriv�ke�. JUHANI. T�nne, Killi ja Kiiski! TUOMAS. Tiell��n ovat he taas ja, luullakseni, j�niksen j�ljill�. EERO. Yhteisill� voimilla kyll� vipuamme yl�s t�m�n kiven. TUOMAS. Onhan turhempaakin koetettu. T�nne kirvees, Juhani, ja tuosta ly�n meille kullenkin jykev�t kanget, joilla miehiss� kohotamme kiven, koska koiramme ovat tulleet. Niin he haastelivat; ja l�i Tuomas Juhanin ter�v�ll� kirveell� kullenkin miehelle tuikean kangen, nelj� koivuista ja kolme pihlajaista.--Mutta �kisti he kuulivat mets�st� kovan jyskeen ja pauhun, joka tuntui heit� l�hestyv�n peloittavalla vauhdilla. Tuota oudostellen kuultelivat veljekset, kanget kourissa, kuultelivat ja vartosivat mit� viimein mets�st� ilmaantuisi. Kuului sielt� ilke��, sekavata m�ry�; v�limmiten vingahtelivat koirat kovin kipe�sti; ja pian ilmestyi sielt� kauhistava n�ky. Kiilien tuli heit� kohden kymmenen kiukkuista h�rk��, kaahaten edell��n koiria, jotka pakenivat henkens� t�hden, kiirehtien miesten luoksi. Mutta t�m� saattoi p�yhistym��n miesten karvat, ja kylm�t v�ristykset karsivat heid�n ruumistansa. Ja ilman yht��n pid�tyst� karkasivat h�rj�t p�in, m�r�ten huumaavasti; voimakkaasti iskettiin heit� vastaan, ja alkoi kamoittava taistelo. Vahvoilla kangillansa l�im�ytteliv�t veljekset, halkasivat sarvitettuja p�it�, ja kaksi jo h�rjist� makasi tanterella, viskellen sorkkiansa ilmassa. Mutta uhkasi veljeksi�kin surman kuolema. Kaatui Timo, ja kumartui jo h�rk� l�vist��kseen allansa makaavan miehen rintaa; mutta silloinpa lankesi raskaasti alas Tuomaan pihlajainen kanki, lankesi, katkaisten juhdalta selk�rangan. M�yhk�ten vaipui elikko hengett�m�n� maahan, ja Timo oli pelastettu. My�s Aapoa uhkasi samankaltainen tuho, mutta h�nenp� taasen pelastivat Juhani ja Eero. Voimallisesti nuijaili Juhani kangellansa h�rk�� sarvien v�liin, Eero h�nt� rytk�ytteli h�nn�st�, sill� keinolla siirt�en hirvi�n aseman, joka my�skin pian makasi tanterella, viskellen sorkkiansa ilmassa. Koivuisen kankensa kadotti taistelon vilin�ss� Timo, mutta huomasi pian Juhanin kirveen kedolla; sen tempasi h�n kouraansa ja rupesi huhmailemaan ymp�rillens� tulisella tuimuudella. H�n iski oikealle, iski vasemmalle: hirve�sti aukenivat h�rkien mahat ja kohisten vuosi alas kent�lle verta, vett� ja rapaa. Niin taistelivat miehet kalveina kuoleman kidassa; ja parastansa tekiv�t my�s koirat, k�ytellen hampaitansa kuin rautahohtimia h�rkien kurkkuihin. Kova oli sekamelskassa meno ja meteli, yl�s ja alas keikahtelivat kanget, korkealla ilmassa sinkoilivat h�rkien heltiyneet sarvet, ja veljesten huuto, koirien �hellys ja elukkain m�ly suli yhteen kauhistavaksi ��neksi.

Mutta viimein ottelu herkesi. Seitsem�n h�rk�� makasi hengett�m�n� maassa, kolme heist� pakeni, mik� yksisarvisena, mik� perin nuijap�isen� ja mik� muutoin hakattuna pahoin. Mutta kalveina, silm�t pystyss�, seisoivat veljekset hurmeisella maalla. Punoittaen seisoi Timo, kourassa verinen, rapainen kirves, seisoi kuin kaskea hakkaava mies. He taisivat tuskin k�sitt�� mit� oli tapahtunut. Kaikki tuntui heist� kamalaksi uneksi, kun he muistelivat k�rh�m�t�, joka tuimana tuulisp��n� l�hestyi heit�, riehui vilauksen aikaa heid�n keskell�ns� ja raukeni �kisti j�lleen. Kauhistuen katselivat he otusten paljoutta, jotka nyt makasivat heid�n edess��n verisell� kedolla: kuusiston kontio, julman suuri, ja seitsem�n lihavata h�rk��. Kovia ty�nn�hdyksi� olivat he itsekin leikiss� kokeneet, varsinkin Aapo, Juhani ja Timo; mutta seisoivat he kuitenkin kaikki pystyss� viel�. Siin� he seisoivat, kanget k�siss�, huohoittaen, hikoillen ja ��nett�min� tuijotellen toinen toistansa kohden. Mutta heng�ht�� ehtiv�t he tuskin, ennen kuin l�heni uusi vaara, monin kerroin suurempana ensimm�ist�. Tuulisp��t� seurasi hirmumyrsky. Tuntuipa kuin olisi nyt l�hestynyt maailman viimeinen hetki. Tanner jyrisi kuin maanj�ristyksest�, mets� ryskyi ja hirmuinen m�ry t�ytti illan tyynen ilman, koska juosten l�heni kolmekymment� ja kolme hurjap�ist� h�rk��. Melskett� kuultelivat veljekset, silm�t ympyrj�isin� p�iss�, kuultelivat hetken ihan liikkumatta, mykkin� kuin kauan kaahattu sikolauma pensastossa pellon-aidan kulmalla, korvat lotkassa kuultelee, l�hestyisik� vainoojansa viel�. Niin veljeksetkin, kunnes h�rk�joukko rynk�si korvesta ulos. Silloin viskasivat he kankensa, ottivat pyssyns� ja pakenivat koirinensa kaikin voimin, ja m�r�ten karkasivat h�rj�t heid�n j�ljiss��n. Raja-aitaan p�in, Viertolan ja Jukolan metsien v�lill�, kiirehtiv�t veljekset. Tuli heit� vastaan matala vesilampi, p��lt�p�in ruohoisella kamaralla katettu; mutta kaartelemiseen ei ollut heill� aikaa, vaan ilman arvelematta juoksivat he lammin poikki. Kuului kohaus, koska he vesituiskuun ja sumuun peittyiv�t, mutta ilmestyiv�tp� he samana hetken� selv��n ilmaan taas. Muistuttipa heid�n juoksunsa kuuta korkeuden sininiitulla. Ei v�isty h�n syrj��n hattaran edest�, joka tahtoo sulkea h�nen tiens�, vaan huoletonna h�n retkeilee sen l�pitse, ja kirkkaampana kuin ennen astuu h�n j�lleen sen kautta ulos. Ja vakaasti, juhlallisesti h�n vaeltaa. Mutta Jukolan pojat juoksivat kuin j�nikset ja villit oinaat; sill� h�t� kirmasi heid�n kantap�iss��n. Tuli aita uusi ja vahva, ja tulisesti lenn�htiv�t veljekset sen yli, mutta pari kymment� askelta sen toiselle puolelle seisahtuivat he lakealle aholle, katselemaan voisiko t�m� aita heit� pelastaa. L�hestyi sit� raivokas, el�m�itsev� h�rk�liuta, kuului kova r�isk�ys ja nurin murrettiin kuusinen aita, ja olivat nyt h�rj�t veljeksi� likemp�n� kuin ennen. Siit� kirmaistiin yli kumisevan ahon: miehet ja koirat edell�, juhdat heid�n j�ljess��n, m�r�ten, ja potkien ilmaan turpeita ja p�lly�v�� hietaa, niinkuin talven myrsky savuna kiert�� lunta korkealle yl�s. Vimman vauhdilla juoksivat veljekset, syd�mmiss��n kuoleman kauhistus, sill� he luulivat jo polkevansa viimeist� tynkk�� el�m�ns� tiest�. Kuului silloin huuto Aapon suusta: �kontit selj�st�mme, mutta pit�k��mme pyssyt!� Niin h�n lausui, ja kuusi tuohikonttia kellahti paikalla alas maahan; seitsem�s keikkui viel� Laurin selj�ss�; h�n ei mielinyt sit� hellitt�� viel�. V�h�np� kuitenkin auttoi t�m� keino; sill� yh� likemm�s l�heni heit� hirve� t�min� ja m�ry. Mutta kaikui taasen Aapon huulilta surkeasti kiljuva huuto: �Hiidenkivelle, Hiidenkivelle!� Ja tarkoitti h�n er�st� kive�, valtaisen suurta, joka seisoi kolkossa korvessa. Sit� kohden kiirehtiv�t nyt veljekset, seisoivat pian sen juurella, ja

leimauksina vilkaisivat niin miehet kuin koirat sen harjalle yl�s. Kauas tuoksahtivat sammaleet, koska heid�n kouransa kaappasivat kiven kulmista kiinni; heid�n kyntens� iskiv�t lujemmin, tarkemmin ja ter�v�mmin kuin koskaan ilveksen v��r�t kynnet. Niin he pelastuivat hirvitt�v�st� kuolemasta, mutta olivatpa olleet l�hell� surman nielua. Tuskin olivat he ehtineet kivelle, niin jo temmelsi heid�n ymp�rill��n juhtalauma, myristen ja kuopien maata. Ja t�m� kivi, miesten turvapaikka, oli melkein neliskulmainen, syll�n korkea kallionkappale, ja seisoi korvessa noin kolme sataa askelta ahon reunalta. Siin� nyt istuivat veljekset, hikoen ja puhaltaen peloittavasti, juostuansa kiukkuisen kuoleman edest�. ��nett�min�, sanaakaan lausumatta, istuivat he kauan. Mutta viimein avasi Juhani suunsa. JUHANI. T�ss� ollaan, veljet, ja kiitt�k��mme onneamme siit�. Sill� se oli marssi, jota muistamme niin kauan kuin h�rki� maailmassa l�ytyy. AAPO. T�ss� ollaan, mutta kuinkahan t�st� tullaan? Itsepintainen on h�rk�, ja n�m�t t�ss� ovat vihan vimmoissaan kumppaniensa surman t�hden, jota nyt mielisiv�t koirillemme monenkertaisesti kostaa. JUHANI. Ja me saisimme samasta kauhasta. AAPO. Ilman t�m�n kiven kultaista korkeutta. JUHANI. Olipa se meille tervetuloa. Totisesti! Kuin oravat, niinp� kiipesimme nopeasti yl�s. EERO. �Ja sitten me ryyp�ttiin�. JUHANI. Juuri niin! Kiitos Herran, ett� on meill� kumminkin viinaa, jos niin, ett� opetettaisiin poikia paastoomaan t�ss�. LAURI. En hellitt�nyt konttiani min�. JUHANI. �Sulle kiitos� my�s, mun veljeni. Mutta saatappas tinapullos esiin, kumauta siit� aika naukki ja sitten pane se vierim��n ymp�ri. Nyt tarvitsee syd�n v�h�n vahvistusta. AAPO. Mutta sit� tavaraa tulee meid�n nauttia varoten n�in vaarallisessa asemassa kuin t�m�. JUHANI. Terveellinen muistutus. Mutta otappas tuosta yksi kohtuullinen kulaus. AAPO. Kohtuus on aina paras. Muistakaamme: t�ss� on my�s vuoteemme ja ehk� enemmin kuin yhdeksi y�ksi. JUHANI. Auttakoon meit� Jumala siit�! Min� toivon, ett� n�lk� piankin poistaa tuon sarvimets�n ymp�rilt�mme.--Niin, t�ss� istumme kuin seitsem�n ukulia korvessa, t�ss� sammaleisella Hiidenkivell�. Mutta mist�h�n on syntyisin t�m� nimi? AAPO. Er��st� kummallisesta tarinasta. JUHANI. Kertooppas se meille aikamme vietteeksi. Sill� t�ss�h�n tarinat juuri omaansa, tarinat ja historjat. Ja seuraavan tarinan t�st� kivest� kertoi heille Aapo.

Asui ennen linnassansa Lapin tuntureilla er�s voimallinen Hiiden-ruhtinas, mahtavin tenhomies Pohjolassa. Oli h�nell� peura jalo ja kaunis, juoksemaan verrattoman nopea. L�ksi tuo sorea el�in kerran kev�ttalvisena p�iv�n� karkelemaan hankikantehelle ja p��tyi samoomaan ymp�ri Suomen-nient�. Silloin moni joutsimies, n�hty�ns� kultakarvaisen ja hele�silm�isen peuran, riensi h�nt� vainoomaan karkaistulla nuolellansa. Mutta kenk��n ei voinut h�nt� seurata, vaan pian j�tti h�n kauas j�lkeens� hiiht�v�n miehen.--Joutui h�n viimein H�meen-maalle, jossa l�ytyi er�s mainio hiiht�j� ja tarkka joutsimies. T�m� nyt sai vainun Hiiden komeasta peurasta, l�ksi kerke�sti h�nt� kiehtomaan, liukuen sileill� suksillansa, olalla tuima kaari. Kiljuvalla vauhdilla pitkin tasaista hankea kirmasi peura, mutta vauhdilla viel� vinhemm�ll� joutsimies h�nen j�ljess��n. Niin juoksivat he kauan sek� aukeat lakeudet ett� jyrk�t m�et yl�s, alas. Mutta rupesipa viimein v�symys saavuttamaan peuraa; h�n jo kovin huohoittaen pakeni, juoksunsa heikkeni ja yh� likemm�ksi l�heni mies. Tapahtui silloin kumma, joka kuitenkin on ennenkin n�hty pid�tt�v�n monen ampuniekan nuolen. �kisti k��ntyi peura ymp�ri, l�hestyi vainoojaansa rukoilevalla muodolla ja vuodattaen hereit� kyyneleit�. Mutta ensink��n arvelematta l�hetti vasamansa armoton mies, l�visti ihanan el�imen otsan; ja niin kaatui Hiiden peura, punaten verell�ns� valkean lumen. Silloin Hiisi, k�yskellen Pohjan-per�n kolkoissa laaksoissa, tunsi �kisti syd�mens� kiertyv�n ja tiesi kohta, ett� kultainen varsansa vaelteli vaarassa. H�n kiirehti yl�s tunturille, jossa linnansa seisoi, ja rupesi noitakurkistimellansa t�ht�ilem��n etel��n p�in. Ja n�ki h�n kaukana tummassa kuusistossa peuransa, joka, veress��n uiskellen, kierteli itse�ns� kuoleman tuskissa; ja n�ki h�n murhamiehen seisovan uhrinsa vieress� riemuitsevalla katsannolla. Silloin julmistui h�n hirmuisesti, tempasi linnansa muurista suuren neliskulmaisen kivim�hk�leen, sinkautti sen korkealle ilmaan, lent�m��n kohden joutsimiest� H�meen saloissa. Voimallisella pauhulla ja huminalla kiiti ankara kivi, valtaisessa kaaressa halkaisten pilvien tuulisen maailman. Kohosi se yl�s taivaan kumuun, vaipui alas taasen, vaipui p�iv��n p�in, ja juuri ampuniekan p��laelle putosi summaton paino, haudaten miehen allensa ijankaikkiseksi. JUHANI. Ja miehen surma oli meid�n onneksemme. Miss� olisimme nyt me ilman t�t� kive�? Tuolla korvessahan rapana ja raatoina vetelisimme, kurjat. TUOMAS. Mutta kyll� viel� t�ss�kin tarpeeksemme saamme. Min� takaan sen. JUHANI. Jumala auttakoon meit� ajoissa! TIMO. T�ytyyh�n t�ss� poikien untakin jyritell� p��lliskytt�isin toinentoisensa niskoilla kuin p��skysen-poikaset pes�ss�ns�. AAPO. Se ei k�y p�isin. Pianhan kellahtaisi unip�ll�inen mies alas h�rkien saaliiksi. Sent�hden kaksi meist� aina, yksi kummallakin vierell�, vartioitkoon uneksuvaa velje�ns�. JUHANI. J�rkev� neuvo; ja k�ytt�k��mme sit� tarkasti; t�ss� on kortteerimme ainakin t�m� y�. Sen n�emme jo kaikki h�rkien hankkeista. Tuossahan jo kolme peeveli� makaa r�h�tt�� kirotuilla mahoillansa, puhkaten ja m�rehtien, perkeleet!--Mutta pankaat ma'ata, pojat; min� ja Aapo tahdomme teit� vahdata tuonne likimaihin puoleen y�h�n. Pankaat

ma'ata, pankaat ma'ata. Herra siunatkoon meit�! AAPO. Voi meit� poloisia kumminkin! SIMEONI. Mihin olemmekin onnettomat joutuneet. JUHANI. Kurjuuteen, suureen kurjuuteen. Mutta pankaat ma'ata, siunatkaat sielujanne ja ruumiitanne ja nukkukaat Herran nimeen. Niin viettiv�t he y�ns�: valvoi aina kaksi, muiden ma'atessa sammaleisella kivell�; ja pitk� oli y�. Koitti viimein toki aamu, aurinko nousi ja kohosi yl�s taivaalle, mutta sama oli heid�n kohtalonsa viel�; ainapa sarvet, heit� piiritt�en, keikkuivat Hiidenkiven ymp�rill�, ja kovin jo heit� likisteli n�lk�. Kuitenkin toivoivat he saman armottoman vieraan tekev�n teht�v�ns� h�rkienkin mahoissa ja lopulta pakoittavan heid�t siirtym��n laitumille. Niin he toivoivat, odottaen vihamiestens� poistumista. Mutta kauhistuksella huomasivat he pian, ett� el�imen ruokaa l�ytyi kyllin tuossa korven kosteassa sararuohossa Hiidenkiven vaiheilla. Sit�h�n rupesivat nyt h�rj�t vakaasti n�ykkeilem��n, siirtym�tt� kauemmas kuin ett� sammaleinen kivi heill� lakkaamatta oli n�kyviss�. JUHANI. Eih�n ole heill� aijettakaan korjata luitansa. Ottavatpa, peeveli vie, t�h�n asuntonsa ja rakentonsa aina talveen asti. EERO. Heill� on riivattu nahassa. TIMO. Mik� on heid�n t�ss� ollessa? Korpi antaa heille sek� ruo'an ett� juoman; mutta kuiva sammale on meill� t�ss� leip�n� ja s�rpimen�. SIMEONI. Mutta asian laita on t�m�, ett� me istumme t�ss� koiriemme t�hden. Min� pelk��n, ett� pelastuksemme ainoa tie on viskata Killi ja Kiiski uhriksi vihaisille h�rjille. JUHANI. Julma neuvo. AAPO. Jota emme leikin seuraa. JUHANI. Ei niinkauan kuin seisoo pystyss� Jukolan Juho. TUOMAS. Viskaisimmeko nahkamme lunastimeksi heit�, jotka niin monet kerrat ovat pelastaneet henkemme petoin murhaavista kynsist�? Ja oliskohan tuosta hy�ty� meille? Min� ep�ilen. JUHANI. Samoin min�. H�rj�t tuossa, saatuansa kerran koiramme ryysyiksi, rupeaisivat vallan koreasti vartomaan t��ll� aina vaan enemmin sarvillensa seiv�stett�v��. Varma asia. SIMEONI. Niin, niin, mutta mihin keinoon k�ymme, koska n�lk� oikein rupeaa naukuilemaan tuossa mahassa? JUHANI. Se naukuilee ensi-ajan maarussamme, mutta sielt� ampuu se pian tuohon pamppailevaan syd�meen, ampuu kuin kissa lihavan hiiren niskaan, ja silloin lannistuu uhkea mies. Kova, kova on nyt miehen p�iv�. Mihin keinoon k�ymme? kysyn min�kin. AAPO. Huutakaamme huikeasti kaikki yhdest� suusta; ��nen ehk� kuulee jokin mets�ss� k�yskelev�, tai ehtii se aina Viertolaan ja saattaa

ihmiset jotain arvelemaan. JUHANI. Sit� keinoa k�y koettaa. TIMO. Huutakaamme vahvasti. JUHANI. Oikein riivatusti. Paukahtakaamme kaikki yht'aikaa t�h�n maan-ihmeelliseen huutoon. Kaikki yht'aikaa, niin on sen vaikutus enemmin potraa. Kas niin, nouskaamme pystyyn ja olkaamme valmiit. Kun kolmannen kerran k�mmenell�ni l�ikyt�n, kirkaisemme, ja kirkaisemme kuin seitsem�n miest�.--Yks, kaks, kolme! Huusivat he miehiss� kaikin voimin ja yht'aikaa, ett� kivi ja maa sen alla ja ymp�rill� j�r�hti, ja vavahtaen karkasivat h�rj�tkin jonkun askeleen kivest� pois. Peloittavalle my�s kuului seitsem�n miehen �kkinen kirkaus ja sitten jolittava huuto, johon viel� sekaantui koirien surkea ulvominen. Huusivat he viisi pitk�� huutoa, ja mets� pauhasi ja kauas kiiriskeli kaiku. Mutta koska oli huudettu viides ja ankara huuto, istuivat he taasen heng�ht�m��n hetkeksi. Siin� lev�tty�ns�, uudistivat he saman toimen, huutaen seitsem�n kertaa, ja rupesivat sitten odottamaan mit� t�m� keino vaikuttaisi. Mustuneilla kasvoilla, veripunertavilla silmill� he istuivat sammaleiselle kivelle, ja kovin liehtoivat heid�n rintansa palkeet. JUHANI. Varrotaanpas mit� t�m� tekee, varrotaanpas. Ovathan ihmiset hulluja, elleiv�t ymm�rr�, ettei miesjoukko ilman suurinta h�t�� paru n�in. Varrotaanpas. EERO. Mutta ellei t�st� metelist� apua meille ilmesty, niin olemme tottakin kuoleman omat. L�nteen vaipuu jo toinen aurinko ja vimmatusti kiihtyy n�lk�. SIMEONI. Jumala armahtakoon! yksi y� ja puolitoista p�iv�� on mennyt siit� kun viimeiseksi s�imme. TIMO. Niin onkin. Kuulkaas kurinaa tuolla vatsassani, kurinaa ja murinaa ja pient� piiputustakin. T�m� on kovaa. JUHANI. Kovaa, kovaa; me tied�mme ja uskomme sen, menty�mme omaan vatsaamme. SIMEONI. Pitk� on n�lk�isen p�iv�! TIMO. Pitk�h�n se on. JUHANI. Pitk� ja synke�! Onko jo tyhjennetty Aaponkin aivo? Etk� muista en��n variksenkaan vaakutusta, tarhap�ll�nk��n pakinaa jutellakses meille, istuissamme N�lk�saaressa hirmuisessa. AAPO. Muistanpa tarinan, jonka juuri n�lk� nyt johtaakin mieleeni; mutta se ei saata meit� unohtamaan ruumiimme ravintoa, vaan muistuttelee kovin sek� ruokaa ett� juomaa. JUHANI. Sin� meinaat miest� vuoressa. Min� olen kuullut sen. TIMO. Mutta minulle on se uutta; kerro se, veli Aapo. SIMEONI. Kerro se, kerro se!

AAPO. Onhan se tarina miehest�, jalosta uskonsankarista, joka istui muutaman ajan vankina Impivaaran luolissa, niinkuin ennen tuo kalvea impi, mutta toisenkaltaisesta syyst�. Ja seuraavan tarinan kertoi heille Aapo: Ennen, koska kristin-usko ja pakanuus viel� taistelivat kesken�ns� H�meenmaassa, oli k��nnettyjen joukossa er�s mainio mies, hurskas ja harras uutta uskoa levitt�m��n, jota h�n my�s kiivaasti harjoitteli Ruotsin valtakunnan aseitten suojassa. Mutta kotimaahansa t�ytyi haarniskoittuin sankarten �kisti siirty� t��lt�, ja kristityt H�m�l�iset joutuivat pakanallisten veljeins� hirmuisimman vainon alle. Mik� heist� surmattiin kauhistavalla tavalla, mik� etsi pelastustansa, paeten salojen eksytt�v��n kohtuun, mik� vuorten luoliin ja mik� minnekkin. Impivaaran komeroihin kiirehti mainittu hurskas mies; mutta h�nen vainoojansa, jotka koston vimmassa seurasivat h�nen j�lki��n, huomasivat pian mihin h�n oli itsens� k�tkenyt. �Susi teljett�k��n omaan luolaansa!� huusivat he ilke�sti riemuiten, muurasivat luolan aukion lujasti kiinni ja heittiv�t miehen n��ntym��n n�lk��n ja pimeyteen. Surkea loppu olisi nyt saavuttanut miehen, mutta ihmeen teki taivas taas. Tuskin oli luolan suulta kadonnut p�iv�n-valon viimeinen siinto, niin jopa valkeni avara luola ihanimmasta, hopeakirkkaasta paisteesta; ja niin oli miehell� kylm�n kallion syd�mess� liepe�, taivaallinen p�iv�. Ja tapahtuipa ihmeit� viel� enemmin. Katso, kuvertui �kisti luolan permantoon hele� l�hde, jonka vesi ei ottaen milloinkaan v�hentynyt; ja oli siis miehell� kivikammiossaan alati raikasta juomaa. Mutta viel�p� l�hteen reunalta kohosi yl�s kaunis, viherj�itsev� puu, kantain herttaisimpia hedelmi�, jotka eiv�t ottaen loppuneet; ja siit� sai mies suloisen ravintonsa. T�ss� vietti h�n p�iv�ns�, ylist�en Herraa, t�ss� h�n vietti y�ns�, uneksuen autuitten maasta. Ja h�nen p�iv�ns� oli kuin kes�n p�iv�, l�mmin ja kirkas, ja h�nen y�ns� herttaista h�m�r�n aikaa. Niin kului vuosi, ja virtana juoksi H�meess� kristittyin veri. Mutta koska vainon kauhistava aastaika oli kiertynyt umpeen ja ulkona paistoi ihana syyskuun-aamu, ehti sankarin korviin vasarain ja rautakankein jytin� luolan kiinnimuuratulta suulta. L�pi tuon kivisen ruhan rupesi viimein pilkahtelemaan p�iv�, ja vilauksessa katosi luolasta ihmeellinen valkeus, niinmy�s l�hde ja l�hteen reunalta hedelm�llinen puu. Mutta mik� saattoi matkaan t�m�n pauhinan ja telmeen tuolla ulkopuolella luolan aukiota? Seisoi siell� pakanoita suuri joukko ja heid�n keskell�ns� muutamia kristittyj� sidottuina nuoriin ja tuomittuina n�lk��n kuolemaan vuoren pime�ss� uumennossa. Eiv�tk� arvelleet he muuta kuin ett� sama surma oli kohdannut miest�, joka vuotta ennen samaan luolaan suljettiin. Mutta kovin he kummastuivat, koska luolan auetessa sankari astui ulos kirkastetulla, s�teilev�ll� otsalla. Ja ��ni, jonka pyh� hel�ys tunkeusi aina ytimiin asti, kaikui h�nen suustansa: �terve, yst�v�t ja veljet, terve, kultainen aurinko ja kohisevat mets�t, terve!� Silloin lankesi joukko h�nen eteens� polvilleen, ylist�en sit� Jumalaa, johon h�n uskoi ja joka oli h�nen pelastanut hirve�st� kuolemasta. Mutta korkealla ��nell� kertoi heille mies ne ihanat ihmety�t, joita h�n vuoren kohdussa oli kokenut; ja yhdest� suusta huusi h�nelle kansa: �kasta meit�kin, kasta meit�kin uskoon saman Jumalan p��lle!� Niin he miehen suureksi riemuksi huusivat ja p��stiv�t viipym�tt� nuorista kuolemaan tuomitut vangit. Siit� astui ojan partahalle hurskas uros, ja seurasi h�nt� joukko, joka, luopuen pakanuudesta, antoi itsens� kastaa

Kristuksen uskoon. Mutta ylh��ll� �yr��ll�, seisoivat �sken viel� uhreiksi m��r�tyt miehet, veisaten kiitosvirtt� H�nelle, joka tuskallisesta kuolemasta oli pelastanut sek� heid�t itse ett� heid�n vanhurskaan is�ns� ja johdattanut pimeydest� valkeuteen pakanain lapset. Niin he veisasivat, katsahtaen taivaan korkeuteen yl�s. AAPO. T�m� on tarina hurskaasta miehest�. JUHANI. Ja pakanain kastaminen tapahtui juuri samalla kohdalla ojassa, jossa nyt on meid�n sudentarhamme. SIMEONI. Usko ihmeit� tekee. Olenpa varma siit�, ettei miehell� luolassa ollut yht��n l�hdett� eik� hedelm�llist� puuta ja ettei mik��n maalliselle silm�lle paistava valo valaisnutkaan h�nen kammiotansa, vaan ett� luja ja j�rk�ht�m�t�n usko tyydytti kaiken h�nen ruumiillisen tarpeensa. H�nen henkens� voima oli h�nelle raikkaana l�hteen�, maistavana hedelm�n� ja s�teilev�n� valkeutena. Mit� sanoi entinen karjatoverini, Tervakosken Tuomas? �Jos sinulla on uskon kilpi ja hengen miekka, niin mene vaikka perkeletten kanssa polskaa tanssimaan�. Niin lausui hurskas ukko. JUHANI. Mutta aika-miehen maha ei tule kauankaan toimeen paljaalla uskolla ja tyhj�ll� ilmalla, ei vaikka m�t�nis. Ja min� vannon, ett� h�n pisteli poskeensa muikeampaakin muonaa kuin hedelmi� ja vett�. Sit� vaatii miehen ruumis, joka on kasvanut ja varttunut t��ll� lihan ja ruisleiv�n nojalla. Niin, niin, kerrotaanpa tarinaa viel� toisellakin lailla. Kerrotaan, ett� viisi mustaa sonninsarvea ilmestyi �kisti miehelle luolan sein��n. Koska h�n nyt aukaisi ensimm�isen sarven, niin roiskahtipa siit� suhisten ulos parasta, hele�t� vapriikin paloviinaa ruokaryypyksi, joka kyll�kin veti ryppyyn miehen huulet. Toisesta sarvesta taasen kiskoi h�n kyyn�ritt�in ulos monipoimullista, rasvaista ja l�mmint� sianmakkaraa. Mutta kolmannesta pinnisteli kankeana kaarena ulos parasta uutispuuroa, ja nelj�nnest� piim�� puuronkastiksi, piim�� sakeata kuin terva. Ja koska h�n nyt oli t�ytt�nyt maarunsa kuin puutiainen, niin aukaisi h�n vallan vikkel�sti viidennen sarven ja siit� lappasi h�n ulos pikanellia, parasta tanskan punttirullaa, joka paisui pojan poskessa kuin imev� iilimato. Tarvitsiko en��n parempaa trahtamenttia joutilas mies? TIMO. H�n oli taivaassa, h�n. Mutta me? TUOMAS. T�m� polttaa miehen mielt�. TIMO. Ja py�rrytt�� pojan p��t�. JUHANI. Tuhannen riksi� senkaltaisen atrian edest� nyt! Tuhannen tuhatta riksi�! SIMEONI. �Poimullista, rasvaista, l�mmint� sianmakkaraa�! Niin, me istumme keskell� helvetti� ja kuulemme kerrottavan kuinka taivaassa iloitaan ja sy�d��n. Ah! Mit� on meid�n tekeminen, veljet, mit� on meid�n tekeminen? EERO. Uskokaamme, uskokaamme! SIMEONI. Haasteletko viel� pilkan kielt�, sin� hirmu! EERO. Viimeinen pihaus, veljeni, viimeinen pihaus; usko minua. Kohta

vaivun huokuen alas kuin tyhj�ksi k�yp� rakko, h�rj�nrakko. Ah olis t�ss� yksi l�mpim�isleip� ja voita sen p��ll�! TIMO. Ja voin p��ll� viel� maan kauhea pyllimakkara. JUHANI. Olis t�ss� seitsem�n l�mpym�isleip��, seitsem�n naulaa voita ja seitsem�n pystyvalkean ��ress� haudottua makkaraa; kas siit� nousis kesti. EERO. Kirkas tuli ja leimaus! TIMO. Ihmisen pit�isi aina oleman viisas ja kantaman ehtimiseen suoloja taskussansa tupossa. Suola sitoo sisun ja vie henkemme viikkokausia edes ilman suuruksen hyttyst�k��n suolen-p��ss�. JUHANI. Ai poika! ei suolallakaan juuri pitk�lle potkita. TIMO. Mutta Koiviston Iisakki, se verrattoman laiska mies, ma'ata r�h�ittelee Karkkulan saunanparvella monta Jumalan p�iv�� yhteen jaksoon, nauttimatta einett�k��n suurusta. Ja mill� keinolla pihisee henki-parka miehess�? Tuo uuspeili kun imeskelee suolatuppoa kuin kakara �itins� nis�nappia. JUHANI. Istuupa h�n my�s usein kuin r��kk� kyl�n ruispelloissa, hieroskellen t�hk�p�ist� jyvi� naamaansa.--Kas, onpa meill� jo my�h�inen ilta, mutta apua ei kuulu meille ihmismaailmasta, ja t�ss�h�n vaan aina pasteerailee, pasteerailee ymp�rill�mme kolmekymment� ja kolme puhisevaa perkelett�. Mutta puskeileepa tuossa peeveli� kaksi. Iskek��t yhteen, iskek��t yhteen ja touhaiskaat l�pitse toinen toisenne otsat, touhaiskaat ett� aivot p��st�nne roiskahtaa tanterelle, niin on meill� kaksi kiusankappaletta v�hemmin. Kas noin, kas noin! Onhan meill� t�ss� hieman huviakin ajan vietteeksi.--Niin juuri! ja kest�k��n t�m� leikki kauan ja kynt�k��n maata kahdeksan luista auraa. TUOMAS. Jykev�sti siin� ottelevat kyytt�selk� ja koivip��. JUHANI. Mutta Koivi voittaa. TUOMAS. Kyytt� voittaa. JUHANI. T�ss� k�p�l�ni, ly�pp�s vetoa. TUOMAS. Olkoon menneeksi. Timo, eroita. JUHANI. Kas niin! TUOMAS. Kortteli viinaa! JUHANI. Sanottu.--Katsellaanpas, katsellaanpas kahden pojan otteloa. Mutta nyt he hieman niinkuin lev�ht�v�t otsa vasten otsaa. TIMO. Ja nytkeilev�t noin vaan hiljakseen. JUHANI. Mutta nyt! Nyt parannetaan t�ytt� p��t�. No Koivi, minun Koivini, iske sorkkas lujasti maahan! TUOMAS. Iske lujemmin viel� sin�, minun urhea Kyytt�ni. Sill� lailla!

JUHANI. Koivi. Koivi! TUOMAS. Minun roteva Kyytt�ni ter�stetyll� otsalla! No niin! Mutta heit� jo tuo vakava junnaus ja ty�nn�ise miehes helkkariin. JUHANI. Koivi! Peeveli sinun sarves karsikoon! Pakenetko, riivattu? TUOMAS. K�p�l�m�ki kelpaa h�nelle. TIMO. Ja toinen tuhnii viel� per��n kuin peijakas. Hi, hi, hi! TUOMAS. Niin, Juhani. JUHANI. Meni minulta kortteli viinaa. Sen saat kun p��semme pinteest�. Mutta koskahan se p�iv� koittanee? Ah! tapahtuupa vuosien p��st�, ett� jahtivoutimme komennon alla kiskotaan t��lt� aika telakuorma kyl��n ja kyl�st� kirkkotarhaan, kiskotaan kasa kalisevia, kolisevia luurankoja seitsem�st� miehest�. SIMEONI. Ja niin p��ttyi syntinen el�m�mme. JUHANI. Niin p��ttyi el�m�mme. TIMO. Niinh�n se p��ttyi. JUHANI. P��ttyi surkealla tavalla. Mutta aukaiseppas konttisi, Lauri, ja k�yk��n ymp�ri yksi kumaus. AAPO. Olkoon t�m� kerta, mutta loppu viinastamme s��styk��n suurimpaan h�t��n. JUHANI. Niinkuin sanot. Mutta nyt otamme naukin, joka tuntuu ja sitten huudamme kuin p�mp�st�. Koska he olivat ryyp�nneet, korottivat he ��nens� taas, huutaen kaikki yht'aikaa. Ehti kaiku Viertolan voudin korvaan, koska h�n k�yskeli riihim�ell�, mutta h�n ei k�sitt�nyt huudon tarkoitusta, vaan lausui kamostuen itseksens�: �rajahaltija siell� huutaa�. Mutta veljekset, j�nnitt�en leukojansa kohden taivasta ja ammoittaen, suut selj�ll��n, kuin traakit tai kuin pes�ss�ns� linnunpoikaset koska kuulevat l�hestyv�n em�ns� siipien havinan, huusivat aina viel� huikeasti, huusivat kymmenen kertaa. Ja siit� istuivat he taasen sammaleiselle sijallensa, syd�miss� riutuva toivo.

KAHDEKSAS LUKU Tullut on jo nelj�s p�iv�, veljesten ollessa kivell�, mutta alati viel� h�rkien piiritt�min� he istuivat. Tuolloin, t�ll�in siirtyiv�t elikot kauemmaskin, mutta ainapa k�yskeli n�kyviss� yksi ja toinen, antain myristen kohta kumppaneillensa tiedon, jos veljekset yrittiv�t pyrkim��n pois vankeudestansa. Siin� ymp�rill� mik� heist� nyt tempoilee naamaansa korven ruohoa, koukistellen kielt�ns�, mik� m�rehtien ja raskaasti puhkaten lep�� tuossa pullealla mahallansa. Tuossa kaksi leikin ja totuuden v�liss� kisailee, ja ymp�ri kaikuu heid�n sarviensa l�ikkyn�.

Mutta tuossa taasen ihan Hiidenkiven juurella yksi heist� vihaisesti kuoppii, viskellen multaa ja varpuja korkealle, ja m�r�ten ilke�sti. Niin he siin� aikailevat veljesten tuskaksi, kalveaksi vimmaksi; sill� kuolemata vartovat jo Jukolan uhkeat pojat.--Hetki sitten oli Lauri kumonnut kurkkuunsa joltisen siemauksen viinaa, nyt teki h�n samoin kerran viel�, josta muut kovin kummastuivat ja rupesivat h�nt� kiinte�sti nuhtelemaan. JUHANI. Peijakasko sinua riivaa? AAPO. Mit� aatteletkin? Muista ett� ollaan samassa puristimessa kaikki. TUOMAS. Muista asuntomme k�mmenen leve�ksi sijaksi, jossa meid�n tulee varoten liikkua. LAURI. Vimman villitty mies! AAPO. Mutta se ei k�y kuntoon. LAURI. K�yk��n sitten Hornan koloon. Myllyn kiven� py�rik��n linnamme ja viskatkoon elukkain saaliiksi seitsem�n onnetonta poikaa. Py�ri, kivi, id�st� l�nteen, ja, mets� ymp�rill�mme, l�nnest� it��n py�ri! Heleijaa! JUHANI. Olethan jo humalassa, poika? LAURI. Tuleeko sit� kysy�? Mit� maksaa el�m� ja maailma? Ei yht��n homeista �yri�. Sent�hden menk��n kaikki tomuna ja tuhkana pitkin tuulien teit�. Loiskis! Saakaamme t�st�, syd�meni veljet. AAPO. H�n on p�iss��n. Kannu h�nelt� pois! LAURI. Se ei l�hde juuri leikill�. Kannu on minun; enh�n sit� hellitt�nyt h�rkien sotkettavaksi aholle. Mutta te muut? Ah! laskittepa konttinne koreasti maahan kuin kurjat mustalaiset, koska nimismiehen pyssy paukahtaa. JUHANI. Kannu t�nne! LAURI. Kannu on minun. JUHANI. Mutta min� tahdon sen haltuuni. LAURI. Sin� tahdot? Jos tahdot, niin saatpa sen vasten otsikkoas. JUHANI. Rupeaisitko tappelemaan? LAURI. Jos tahdot, niin ei sit�k��n pid� puuttuman. Mutta eih�n rakkaat veljekset tappele. Sent�hden saakaamme t�st�. TIMO. �l� ryypp��, Lauri. JUHANI. Kannu t�nne kohta! LAURI. Selk��n min� sinulle annan. Mit�h�n sin� luulet olevas? JUHANI. Syntinen ihminen, tosi; mutta olenpa kuitenkin vanhin veljes. LAURI. Vanhin? No sit� enemminh�n olet ehtinyt synti� tekem��n ja sit�

enemmin tarvitset selk��s. Mutta skool! sanoi Ruotsalainen. TUOMAS. Et maista pisaraakaan. LAURI. Tuomaasta pid�n min� paljon, Tuomaasta ja pikku-Eerosta. Mutta nuo muut tuossa? Mit� sanon heist�? TUOMAS. Kitas kiinni ja kannu t�nne! Tuossa, Juhani, ota kontti selk��s ja viina haltuus. LAURI. Ainoastaan sin� taidat k��nt�� Laurin p��n. Pid�np� sinusta, sinusta ja pikku-Eerosta. TUOMAS. Vaiti! LAURI. Tuommoisia miehi�! Mit� on Jukolan Jussi? H�yryp�� kukko; nuijap�� sonni. JUHANI. Pid� suus kiinni kohta, ettei korvani kuule jotakin sellaista toista kertaa. LAURI. �Jolla on korva, h�n kuulkoon�, saarnaa Aapo, se Jukolan pyh� Paavali. SIMEONI. Ah sinua! Oletko sin� se entinen vakaa, totinen ja harvasanainen poika? Oletko sin� Lauri? Tuommoinen avosuinen riivattu? LAURI. Olethan sin�kin Simeoni, se imel�suinen �terve-rabbi�. SIMEONI. Sen annan sinulle anteeksi, aina ko'oten, aina ko'oten tulisia hiili� p��si p��lle. LAURI. Mene helvettiin, siell� on hiili�! SIMEONI. Jumalaton! TIMO. Kun oikein karvat selj�ss�ni p�yhistyy. LAURI. Mit� m�k�ttelee Timo, se Jukolan hallavasilm�inen vuohipukki? TIMO. Anna olla vaan. Vuohen-maito on hyv��kin. LAURI. H�h? TIMO. Vuohen-maito on hyv��kin. Mutta kiit�np� sinua t�st� kunnioituksesta: suurkiitos! Niin, siin� oli meid�n osamme; suurkiitos! Mutta nyt tulee etees toista sorttia kalua. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. H�h? TIMO. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. H�h? TIMO. Pappi praakaa kolme kertaa, mutta h�n saa makson. LAURI. �Toista sorttia kalua�, m�k�tit sin�. Mutta kyll�p� tied�n mihin

sorttiin kaluun heid�t vertaan. Tuomas-poika on kirves jalo, vakaa, miehukas ja tuima, mutta pikku Eero-putikkani tuossa on pieni, ter�v� ja naseva veistinkirves. Niin, h�n �veistelee�, veistelee oikein vikkel�sti, viskelee ymp�rillens� pieni� koukkusanoja, se junkkari. JUHANI. Hyv�! Mutta sanoitko sin� minun h�yryp��ksi kukoksi. TIMO. Sanoipa h�n minunkin vuohipukiksi. Suur'kiitos! LAURI. Eero veistelee, mutta h�nell� on miehen syd�n. JUHANI. Hyv�, hyv�! Mutta sanoitko sin� minun h�yryp��ksi kukoksi? LAURI. Sanoin sinun viel� nuijap��ksi sonniksikin. JUHANI. Praa, veli, praa! TIMO. Ole rauhassa, Juho. H�n sanoi minunkin vuohipukiksi ja min� kiit�n h�nt� siit� arvonimest�; sill� vuohi ei olekkaan mik��n hylj�tty el�in. Viertolan punaposkinen r��kin�, se Lyytia-r��kin�, juo paljasta valkoisen vuohen maitoa, ei yht��n muuta. Kas siin�. SIMEONI. Olisimmeko miehi� jos ottaisimme onkeen juopuneen sanoja? LAURI. Sin�k� mies? Sin�? Voi veikkoseni! rupeaisitpa katkerasti itkem��n jos n�kisit jotain, jota likat eiv�t juuri n�yt�kk��n tuommoisille nurru-pojille kuin sin�. JUHANI. Simeoni, Simeoni! ottaisinpa ennen puukosta kuin t�llaisia pistoksia. SIMEONI. NO, no, kyll�h�n viimeisen� p�iv�n� n�hd��n ket� he pist�neet ovat. TIMO. Meit� olet sin� yhdeksikin maalannut aina kukosta kirveskyn��n asti; mutta mik�h�n olet sin� itse, jos kysyn sangen kiinte�sti ja otan p��lleni oikein kieron p��n. LAURI. Min� olen Lauri. TIMO. Kas, kas! Paljas kiltti Lauri vaan? LAURI. Oiva Lauri, en yht��n muuta, vaikka minua on yhdeksikin mielitty kuvata ja kutsua: m�yr�ksi, K�nnin kuokkamieheksi, k�rn�veikoksi ja sen tuhanneksi t��ll�. Hm! Olenpa teid�n jokaisen huulilta kuullut yht� ja toista t�m�nmoista. Mutta syvimm�ss� ��nett�myydess� olen pistellyt kaikki tuonne hampaan kolon talteen. Nytp� mielisin hieman lievitell� t�t� yhteiskassaa, mielisin, peeveli vie! antaa teille oikein aika plootuja otsaan, ja alas joka mies kuin tamppus�kki h�rkien saaliiksi! AAPO. Onko t�m� totisesti Lauri, se siivo, ��net�n Lauri? Kuka uskoisi? JUHANI. Aih! veli Aapo, aih! siell� nisukullassa l�ytyy paljon koiruohoa. Sit� olen uumoillut jo kauan, mutta nytp� tunnen miehen syd�men. LAURI. Turpas kiinni, sin� Jukolan sonni.

JUHANI. �l� Herran t�hden �k�ittele minua kauemmin, sill� vereni kuumenee, kuumenee! Sin� kirottu nallikka, tuonne viskaan sinun h�rkien huhmareen, ja tulkoon h�vityksen kauhistus, tulkoon almanakan viimeinen p�iv�! SIMEONI. Surkeutta, surkeutta! AAPO. Hiljaa, hiljaa! Tappelus kauas t�st�. TUOMAS. Ole j�rkev�, sin�. JUHANI. H�n on minua h�vytt�m�sti haukkunut. Kukko h�yryp��! AAPO. Ent�s pyh� Paavali. Ole rauhassa. TIMO. Ent�s vuohipukki. Mit�s siit� sanot? Monet tuhannet kiitokset, mun kaksoisveljeni! AAPO. Muistakaamme kuinka l�hell� olemme kuoleman kitaa. Veljet, minulla on aatos aivoissani, kielenp��ss�ni pieni keino, jonka luulen t�ss� juuri t�rke�ksi. Huomatkaat: t�m� kivi on laiva myrskyss� ja myrskyn� on tuo m�r�ilev�, vihainen h�rk�liuta kivemme ymp�rill�. Vai valitsenko toisen kuvan? Niin, olkoon siis t�m� kivemme linnana, jota vihollinen, julmasti keih�ill� varustettu vihollinen piiritt��. Mutta jos nyt linnalla, joka piiritetty on, ei ole p��miest�, j�rjestyksen ja puolustuksen johtajata, niin vallattomuus ja h�iri� anastaa miehist�n ja pian on hukassa sek� linna ett� linnan v�ki. Samoin k�y my�s meille, ellemme toisin t�ss� aseta ja rakenna, ellemme saata v�lillemme laillista j�rjestyst�. Siis olkoon yksi, jonka j�rkev�t� sanaa jokainen kuulkoon ja sit�my�ten itse�ns� k�ytt�k��n. Juhani, hillitse nyt itses ja koko velisarja. Tied� ett� useammat meist� astuvat sun puolelles, esimiehyytt�si tueten t�ss� piiritetyss� linnassa. JUHANI. Mik� rangaistus m��r�t��n h�nelle, joka ei tottele sanaani, vaan h�ijyn sisunsa kautta matkaansaattaa yleisen sekamelskan ja vaaran? TUOMAS. H�n viskattakoon alas h�rkien eteen. JUHANI. Oikein, Tuomas. AAPO. Jyrkk� rangaistus, mutta senh�n tilamme vaatii. Min� suostun m��r�ykseen. SIMEONI. �H�rkien eteen�, niinkuin marttyyria ennen, mutta t�ss� ei auta hempeys. TIMO. H�n viskattakoon h�rkien eteen, se olkoon laki ja asetus. JUHANI. Se olkoon laki ja asetus. Painakaat syd�meenne t�m� hirmuinen parakraaffi ja el�k��t sen mukaan. Nyt on ensimm�inen k�skyni, ett� Lauri vaikenee ja panee koreasti ma'ata; toiseksi k�sken min�, ett� syd�memme lohdutukseksi jokainen meist�, paitsi Lauri, ottaa tinapullosta pienen naukin. Niin, saadaan t�st�. LAURI. Mutta min�k� en saisi, min�k�? JUHANI. Sin� panet ma'ata.

LAURI. Siihen on helvetiss� kyll�kin aikaa. JUHANI. Jumala tiesi, Lauri-kulta, miss� ma'ataan viel�. LAURI. �Jumala tiesi Jussi-kulta Miss� nahka naulitaan�. Min� laulan kuin mies, hel�yt�n kuin klaneetista vaan. �Min� olen pikkuinen poika, Mamman oma Jussi, Min� olen pikkuinen poika, Mamman oma Jussi�. JUHANI. S��st� laulus toistaiseksi. EERO. S��st� pikkupojan laulu minulle. LAURI. S��stet��n se Jukolan Jussille ja aljetaanpas toinen ja oikein iso laulu. Lauletaan ja tanssitaan, heleijaa! JUHANI. Katso, etten tuomitse sinua viskattavaksi h�rkien eteen. TUOMAS. Lauri, nyt varoitan sinua viimeisen kerran. LAURI. Viimeisen kerran? No parastahan onkin ett� taukoot. JUHANI. Ett� juuri Tuonelan portilla taidammekin el�m�it� n�in, me t�yskarvaiset pakanat! SIMEONI. Ansiosta kyll� meit� rankaiseekin Jumala. Oi! rankaise meit�, vitsaa meit� t�ss� piinakivell�. LAURI. Ilokivi t�m� on, V�in�m�isen ilokivi, joka ukko sanottiin olleen Savon jumala. Kuulinpa h�nest� kerran oikein sukkelan runolaulun er��lt� nokipoika-vekkulilta. Muistanpa my�s samalta pojalta huikean saarnan, jota h�n oikein sulavasti hellitteli ulos punaisista huulistansa ja irvist�vist� hampaistaan, koska seisoi Kuninkalan tuoksuavassa torvessa. Ja h�n saarnasi n�in... JUHANI. Vaiti nyt, sin� villi peto! LAURI. Saarnatkaamme, koska jo olemme kylliksi laulaneet, laulaneet kaikki yhdest� suusta niinkuin kirkossa on tapana. Min� olen pappina, t�m� kivi on saarnastuolina, te olette lukkareina, ja h�rj�t tuossa ymp�rill�mme ovat seurakunta hurskas ja vakaa. Mutta ensiksi marssiv�rssy saarnastuoliin. Te kuulitte. Pappi vartoo. JUHANI. Varro, varro, kyll� sinun marssitan ja v�rssyt�n kohta. LAURI. Sin� oletkin p��lukkari, ukko itse, n�m�t muut ovat oppipoikiasi, tuommoisia puolivillaisia herroja, jotka hikoillen ja punoittaen kuin kalkkunat t�ytt�� kirkkomme lukkarinpenkin sek� sunnuntakeina ett� juhlap�ivin�. T�ss� he nyt taas istuvat p�ll�tt�v�t, rintapielet leveill��n, tukka livottuna voilla ja ihralla, ja pieni, kuihtuva leukapartakin tutisee hieman. Mutta istukaat nyt kuitenkin rauhassa ja

laulakaat �Matti-pappi� saarnastuoliin. Tosin kaapasi h�n Keijulan krouvista kirkkoon, mutta h�n valeli p��ns� ja harjasi tukkansa, ja nyt, kovin liikutettuna, h�n konttii rukoillen yl�s saarnastuoliin ja poruttelee �mmi� kuin poika. Nyt, lukkari-Jutte, min� katsoa mulautan puolees, sent�hden anna paukkua. �Synta tei, Jutte�, huusi entinen pappi lukkarille. JUHANI. Supista juuri kohta koreasti suus, sin� ry�k�le! LAURI. Ei niin, vaan �suu avaa kaikkein paimenten�, pit�� sinun laulaman. Mutta olkoon t�ss� jo kylliksi, vaikene, kuultele ja pane suus koreaksi �kirkkosuuksi� koska min� saarnaan. Niin, nokipoika, lainaa sin� minulle mieles ja vapaa kieles.--�Min� tahdon saarnan saarnata t�ss� saarnastuolin p��ll� Pietarin vanhasta kaprokista ja kymmenest� nappil�vest�. Kuitenkin tahdon ensiksi katsoa lammaslaumani yli, mutta n�enp� syd�meni suureksi suruksi haisevia vuohia vaan ja sen peijakkaan pukkeja. Voi te K�rk�l�n neitseet, narssut ja naasikat! te p�yhkeilette silkeiss� ja saaleissa, kullanhohtavina kuin riikinkukot; mutta sylkek��t minua vasten naamaa, ellette viimeisen� p�iv�n� huuda viel� Matti-pastooria puhelemaan puolestanne. Mutta se on nietua se!--Hyv�� p�iv��, ukko R�ih�! Min� tahdon sinulle sanasen sanoa: Ota vaari tuosta Kettulan vanhasta vaarista. Mutta sin� peevelin Peltolan Paavo, mit� teit sin� Tanun hirsitalkoossa talvella? Sin� klasia kilistit ja likkoja likistit. Mutta min� sanon sinulle, poikanalli: ota Jumppilan Jallista vaari; muutoin tuomitsee sinua viimein Matti-pappi, pakanat, Krekil�iset ja Prekil�iset; ja sitten s�kki p��h�n ja helvettiin. Avaa siis ajoissa korval�pes ja kuule mit� sanon ja saarnaan; sill� min� olen keitetty monessa liemess�, ja t�ss� rinnassa on syd�n kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Onhan poika monessakin ollut. Min� olen ollut Helsingiss� opissa, vesikopissa, jalkapuussa ja monessa muussa konttapuussa. Mutta siit� on paras, etten ole varas, etten ole loannut kenenk��n kaivoa, enk� halaillut toisen miehen vaimoa�. �Oli minulla kerran morsian pieni, pieni penttu, aika lunttu, mutta h�n karkasi minulta kauas pois. Min� l�ksin h�nt� hakemaan: ha'in Suomen suuren maat ja meret, Saksat ja Virot, mutta en l�yt�nyt kullan-kokkoani. Tulin taasen suureen Suomen-saareen, ja l�ysinp� h�nen tuolta Tampereen takaa hietaharjulta. Tuossahan Tettuni pieni! huusi poika iloissansa, mutta Tettu tuiskahti ja lausui: �mik� olet sin�? mik� maan-mustettu? mik� tervaan kastettu?� ja kiepasi ensimm�iseen t�lliin. Mutta min�, aina lysti-poika, en tuosta suuriakaan surrut; panin turpaani tupakkaa ja poikkesin parhaaseen kapakkaan, jossa Mikko meteli ja �mmi� veteli�. �Tuoppi olutta ja kaksi korttelia viinaa lippariksi on kohtuullinen mitta ja m��r� v�syneen miehen kurkkuun ja p��h�n. Nytp� kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa laskettelivat ja muorin tytt�ret nauraa rikostelivat. Mutta l�ksinp� iloleikist� pois, l�ksin pitkin katua k�ym��n. Lauluni remahti, akkunat s�p�leiksi s�l�hti, ja siit�p� liikkeille Tampereen poroporvarit kaikki. Mutta min�, aina lysti-poika, min� viiten� vilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin vasten kuonoa soraa ja santaa. Tulin siit� Poriin, pantiin p�rekoriin ja vedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siell� akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siell� kohtasin viisi nokkelata naaraa. Ensimm�inen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: �anna sen pojan olla alallansa; h�n ei ole mik��n rakkari eik� mik��n pikiprakkari�. Mutta kolmas kysyi: �mik� sit� poikaa vaivaa?� ja nelj�s sanoi: �h�nt� pit�is auttaa ajallansa�. No

l�hdet��np�s k�si k�dess� k�ym��n, lausuin min�, mutta viides tuuppasi vihaisesti nyrkill�ns� ja �rj�hti: �mene Helsinkiin!� Menin min� Helsinkiin, pantiin sy�m��n kruunun vellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selk��n hutkittiin: �mene nyt, mene tiehes, sin� vasaran-poika!� L�ksin taasen tiet� k�ym��n, min� veitikka, aina iloinen, min�, jonka syd�n on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin t�lm�llist� tiet�; tulin H�meesen, astuin yl�s Kuninkalan saarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!� �Tahdon min� kuulutuksen kuuluttaa. Pit�j�n lukkari ja l��nin kuppari aikovat ahkerasti avioliittoon, viett�v�t huomenna h��ns�, huomenna j�lkeen kaalin. He liittyk��t yhteen ja istukoot kiinni kuin Tattarin-Paavalin piki ja terva!--Seuraavat talot nyt k�sket��n t�m�n kautta p�iv�ty�h�n pappilaan: Yllil�, Allila, Yli-Sepp�l�, Pimppala ja Alavesi. Toltti lautoja, leivisk� traaksipiikin rautanauloja, mies talosta, kaksi parhaasta paikkaamaan pappilan pienemp�t� sikaruuhta.--Kiialan ha'asta on karannut yksi vanha ruuna, iso, suuri, mustan-pruuni, kello kaulassa, umpiraudassa, v�h�l�nt�, lyhytl�nt�, typpih�nt�. �Mutta ei nyt mit��n muuta t�ll� er�ll�, vaan ett� lammas on laakea el�in, ei h�n puske eik� potki, mutta kas kun h�rk� p��see vallallensa, h�n puuhaa puuta, kuopii maata ja puhaltaa sen tulen palavata lokaa ja rapaa paimenta vasten naamaa ja napaa.--Ja sitten oli taasen ammen plottis! jokainen menk��n omaan koppiins, min� menen kivimuuriin�.-Seh�n oli saarna. SIMEONI. Sellaista jumalatonta sin� osaat, mutta osaatko lukea, juupeli? LAURI. Se vasta kysymys: osaako pappi lukea. �Min� osaan lukea ja veisaan enk� koskaan kesken seisaa; niin pitk� virsi kuin navetan sein�hirsi�. Mutta papin tulee messuta, eik� veisata. Min� messuan ja pikku-Eero vastaa. EERO. Min� vastaan jos vaan n�l�lt�ni jaksan. JUHANI. Rupeaisitko hullun kanssa juonittelemaan? Sin� peijooni! aina valmis koiran-elkiin. Kas sen m� luulen. Ja sin�, Lauri, pane nyt koreasti itses nukkumaan; lopeta, velikulta, t�m� leikki ja leiskuna, muutoin langetan p��llesi j�rk�ht�m�tt�m�n tuomion, ja kohtapa kymmenen kouraa sun viskaa alas h�rkien eteen. Lopeta t�m� leikki. LAURI. Vastahan alku tanssii, veljeni, tanssii. Niin, tanssitaan, painitaan, tanssitaan jussia ett� sammaleet tuoksuu. Kas n�in! TIMO. Sin� peijakkaan poika! V�h�lt� etten kuukahtanut kivelt� alas. Hiljaa, hiljaa! JUHANI. Lauri, joko nyt sanon tuon hirmuisen sanan, joka vilauksessa tekee sinun murennukseksi? Ja se j�rk�ht�m�t�n sana kuuluu n�in: h�n viskattakoon h�rkien eteen. Joko sanon? LAURI. �l� mit��n sano, vaan laula koska min� tanssin jussia. Hih! JUHANI. H�n viskattakoon h�rkien eteen, ja Jumala olkoon h�nen kanssansa! Ammen.--Nyt se on sanottu. H�n menk��n.

LAURI. Menn��n kaikki yhdess�, k�si k�dess� el�m�n N�lk�l�st� pois! TUOMAS. Lakimme t�yttyk��n, ja l�hde kuolemaas! JUHANI. �l� helvetiss�, Tuomas! TUOMAS. Alas kivelt�, poika! JUHANI. �l� taivaan t�hden! AAPO. Tuomas kalvenee! Jumala auttakoon meit�! Tuomas kalvenee! JUHANI. Tekisitk� hirmut�it�? Veljeni, veljeni! AAPO. H�n kalvenee kun kuoleva mies, ja l�sn� on kauhistuksen ty�! Hillitse mieles, Tuomas, oi hillitse mieles! Min� rukoilen sinua. Yl�s kaikki ja auttakaat Lauria, auttakaat! TUOMAS. Pois tielt�! JUHANI. Ei, Tuomas, ei! TUOMAS. Pois tielt�! Sin� olit tuomari, min� olen py�veli, ja lakimme t�yttyk��n. Alas kivelt� ilman armoa, mies! LAURI. Kuin sysitukki Nukarin tammesta alas. Heleijaa! SIMEONI. Armoa, Tuomas, armoa, armoa! TUOMAS. Ei yht��n armoa! JUHANI. Varjelkoon meit� Jumala tekem�st� veljenmurhaa! TIMO. Niin, Kainin tappamasta Aapelia. TUOMAS. H�n kuolee! AAPO. Malta mieles! TUOMAS. H�n kuolee! JUHANI. Suojelkoon meit� taivaan valta! Ei, Tuomas, t�m� ei k�y kuntoon. TIMO. Ei suinkaan, ei suinkaan. Lauri on meid�n jokaisen veli. Seis! JUHANI. Miestappo on tekeill�! Pelastakaamme Lauri, pelastakaamme kurja veljemme! Nousi nyt kivell� kiivas rynnistys. Mik� siin� hallitsi vihaista Tuomasta kauluksesta, mik� miehustasta, mik� riippui Laurin koivessa, mik� mist�kin h�nt� piteli kiirahtamasta alas. Monip�iseksi, monijalkaiseksi hirmuel�imeksi n�kyi velijoukko, joka r�histen yhdess� kimpussa pinnisteli. Repien itse�ns�, moristen, puhkaten ja huokaillen se el�in liikkui, py�riskeli, kiiriskeli kiven reunalta toiselle reunalle ja takaisin taas. Koirat siin� peloissaan, h�nn�t lyyhyss� ja usein vier�ht�m�isill�ns� alas h�rkien uhreiksi, pujahtelivat sinne t�nne, varjellen henke�ns�. Sakeammin kuin ennen kokoontuivat h�rj�tkin t�ll� hetkell� kiven ymp�rille, katsellen, silm�t pystyss�, kauhistavaa

otteloa. Mutta yleinen v�symys saattoi viimein rauhan Hiidenkivelle, ja huohoittaen lep�siv�t veljekset hienoksi jauhoksi hierotulla sammaleella. Mutta lopulta lausui Simeoni, saarnasi ja v��nteli silmi�ns� hirve�sti korkeutta kohden. SIMEONI. Pedoiksi, perkeleiksi ovat muuttuneet kristityt ihmiset. Sent�hden rankaise meit�, Herra. Iske t�nne vihasi vasamalla, ly� m�skiksi ja ravaksi syntisen Sionin seitsem�n poikaa! AAPO. Niin, Tuomas, ainahan seisoo t�ss� viisi vastoin yht�; sen tied�tkin. Mutta olkoon rauha nyt ja hillitk��t Lauria kunnes h�n nukkuu, vaivainen. TUOMAS. Kirous! Alas nakkaan teid�t t�st� jok'ainoan miehen, jos niin tahdon, ja sen tahdon, jos vihani vimma viel� kiihoittuu. Mutta hiljaa, pojat, nyt, hiljaa ja koreasti! Sill� vereni kuohuu, ja mit�t�n asia on silloin mielest�ni kuolema ja kuoleman kauhistukset. Sent�hden: koreasti, koreasti vaan! JUHANI. Tuomas on vaarallinen mies. Ole ennen toverini sin�, mies, joka priiskahtelet, priiskahtelet p��lleni joka p�iv� ja tiima, kuin sin�, mies, joka suutut harvoin, mutta hartaasti, ja saatat silloin kurjan henkeni vaaraan. Ah! t�m� oli paha leikki. SIMEONI. Piekse meit�, kurita meit�, korkeuden voima! TIMO. Ole vaiti, Simeoni, min� rukoilen. SIMEONI. Jos min� olen vaiti, niin puhuu ja lausuu t�m� kivi. Piekse meit�, hutki meit�! JUHANI. Ole huutamatta p��llemme en��n suurempata surmaa. T�ss� on jo vitsausta kylliksi. TUOMAS. Tuossa h�n saarnaa niinkuin hullu, k�det ristiss� ja silm�t p��ss� kuin kuoleman-hyypi�n silm�t. Suus kiinni kohta! TIMO. Ole vaiti, Simeoni, min� rukoilen; ja el�k��mme rauhassa kaikki.--Kas Lauri-poikaa: h�n jo raukenee ja nukkuu, nukkuuhan poika-parka.--Niin, el�k��mme Jumalan t�hden rauhassa ja k�rsiv�llisyydess�, kunnes astelemme t�st� kotia taas. JUHANI. Kotia! Emmeh�n joudu edes hauta-kotoomme, kunnialliseen kirkonmaahan, vaan t�h�np� nukahdamme viimein korppien ja kotkien nokittaviksi. Min� kuolen nyt juuri, tuossa paikassa; no niin, min� kuolen. T�ss�k� oli t�m� el�m�? Mit� se maksoi? TIMO. Niin, t�ss�k� oli t�m� el�m�? Mit� se maksoi? Kysymys. JUHANI. Et tiet�nyt, armas �itimme, mihin kurjuuteen synnytit kerran seitsem�n pient� nalliaista. TIMO. Eth�n tiet�nyt. JUHANI. Oi jos nyt kerran viel� ryypp�isimme, valoittaisimme pullosta viimeisen pisaran. Tuossa, Tuomas, ryypp�ise ja anna k�yd�. TUOMAS. En huoli sinun viinastasi

JUHANI. Aha, haha! joko nyt on unohdettu kaikki Jumppilan Jallit ja Kuninkalan saarnastuolit? Kyll� jo teuhasitkin, teuhasit ja peuhasit juuri el�m�n ja kuoleman rajalla. Hirmuista, kun aattelen sun astuneeksi Jumalan eteen juopuneena, silm�t killiss�. TIMO. Min� kauhistun! Jumalan eteen juopuneena! JUHANI. Jumalan eteen juopuneena, silm�t killiss�. Se on aatos se. SIMEONI. Ett�s sanot! JUHANI. Johan liki liippasi, ettei niin tapahtunut. Mutta nyt h�n lep�� tuossa kalveana. Ah! silm�ni vuotaa, koska sieluni h�nt� surkuttelee, ja tahtoisinpa k�tke� aina syd�meni sisimm�iseen karsinaan tuon kurjan, k�yh�n ja k�rsiv�n veljeni tuossa. AAPO. Mutta unessaan h�n unohtaa t�m�n n�lk�mme, t�m�n kuolettavan madon. SIMEONI. Kolmas p�iv�! Niin vaipukaamme jo kuolemaan. EERO. Ja kuolla t�ytyy meid�n, vaikka on edess�mme lihaa, el�v�t� lihaa. SIMEONI. Se liha meid�t kuolettaa, kuolettaa! JUHANI. Juuri t�n�p�n�, t�ll� tiimalla ja minuutilla! Niin, t�ll� tiimalla. TIMO. Tappakaamme se liha, ampukaamme joka-ainoa sarvip��, ja tulkoon meille tuoretta lihaa oikein roimalta. Viisi kiv��ri� on latingissa ja Laurin kontissa on ampumavaroja kyllin. JUHANI. Siin� on aatos! AAPO. Joka meid�t pelastaa! EERO. Pelastaa tosin! JUHANI. Ah! mill� maksamme Timon? SIMEONI. Sin� Herran enkeli! TIMO. Tuoretta lihaa, tuoretta lihaa! Ei yht��n muuta. Heheh!--Laurin kontissa on kymmenitt�in nykyisin valettuja luoteja, ja kruutia viel� useampi latinki. JUHANI. Niinkuin sanot, sin� verraton poika! T��ll� on luoteja ja kruutia, enemmin kuin tarpeiksi. H�rki� on t�ss� kolmekymment� ja kolme. Hm. Me tomppelit ja t�p�t! miksi emme jo ennen keksineet tuota keinoa? AAPO. Tosin min�kin tuota temppua t�ss� kerran muistelin, mutta varat Laurin kontissa eiv�t johtuneetkaan mieleeni, enk� siis ilmoittanut aprikoimistani teille muille, sill� viisi luotia, viisi h�rk��. JUHANI. Sit� kohden tuumiskelin min�kin, mutta ehtim�tt� kauemmas.--Kolmekymment� ja kolme h�rk��. Hyv�! Kuulkaat, te Kaura-Matin poikajunkkarit! jos nyt ammumme kuin miehet, l�vist�mme aina joka

ampauksella juhdalta syd�men tai p��n, niin avattu, avattu on meille vapauden tie. Voi sin�, Timo-jukuri, itse�skin! TIMO. H� sanoinhan ma sen. Eih�n t�ss� yht��n muuta. Kyll� sen tied�t. N��ntyisimmek� t�h�n niinkuin rotat? Eih�n siihen uhkeilla pojilla aikaa ole. Heheh! Min� sanoin sen. JUHANI. Nyt leimaus ja jyrin� ja auki isketty on vapauden tie! AAPO. Niin, Juhani! Tosin kulkee t�m� tie yli verisien ruumisten, mutta ei auta. JUHANI. Ei auta, vaan ymp�ri Hiidenkive� lainehtikoon mustanpunainen veri. Me onnen myyr�t! kohtahan sy�mme lihaa kuin sudet! AAPO. Mutta mill� maksamme nelj�kymment� h�rk��? JUHANI. El�m�n ja kuoleman t�hden, ja siit� on laki puolellamme. Lihaa teemme, ja Viertolan m�timahainen patruuna lihansa korjatkoon, jos miellytt��. Ei koske se meihin. AAPO. Kuinka k�y, sen n�emme, kun v�ltt�m�t�n ty� on tehty. Mutta koska murha suuri on tehty, niin on meill� kohta toinen askare. Huomatkaat, kun viimein maassa makaa joka huiskah�nt�, niin kohta heit� nylkem��n; mutta yksi meist� l�htek��n murhesanomalla Viertolan kartanoon. JUHANI. T�rke� neuvo. Nylkem��n, nylkem��n, ennen kuin nahka sitkistyy lihaan. Tapahtukoon niin, ja tulkoon sitten kelle hyv��ns� lihat ja nahat, suolet ja mahat. Nauta penkkiin ja nahka pois! Meill� jokaisella on vy�ll�mme veitsi, joka pystyy, ja t�ss� on puukko ter�v� kuin k�rmeen kieli. Niin; k�yk��mme k�sin veriseen ty�h�n. Nyt mies, jonka tuliluikku on tyhj�, pankoon sis��n taattavan latingin; ja sitten iskemme veriseen, veriseen ty�h�n. AAPO. Mutta veljet! voimmehan kilvoitella viel�kin n�l�n kanssa tunnin tai kaksi, varsinkin nyt kun pelastus on tietty asia. Koettakaamme viel� kerta kuuden miehen kurkun voimaa ja sitten vartokaamme hetki, tuskamme, vankeutemme viimeinen hetki. JUHANI. Tosin likist�� n�lk�, mutta tehk��mme niinkuin tahdot. Huutakaamme, ja ehk� p��semme pinteest�, vuodattamatta veren pisaraa. Turha toivo kuitenkin. No, no, me voimme viel�kin vartoa hieman; onhan vapautemme hirve� v�likappale kourassamme nyt. Siis kirkaiskaamme t�ytt� kurkkua taas. Min� rukoilen, tehk��t niin, sill� se on minun k�skyni. Tuomas, ��net�n kuin t�m� kivi, paneppas p�mpp�s m�r��m��n my�s. Tee se, min� rukoilen sinua, sill� se on minun k�skyni. TUOMAS. �l� leksoittele. Min� teen niinkuin yhteiset asetuksemme vaatii. JUHANI. Olkaat valmiit. Yks, kaks, kolme. Kohottivat he ��nens�, kohottivat seitsem�n kertaa, ja ymp�ri kaikui huuto ja koirien ulvominen. Siit� vaipuivat he vartomaan taas, vaikka n�lk� oli kova, mutta varma tieto pelastuksesta antoi heille uusia voimia. Yksi heid�n joukostansa, veli Lauri, ei kuitenkaan tuntenut n�l�n tuskaa eik� toivon iloa. Tuossa h�n muiden jalkain juurella makasi kuorsaten ja kalveana.--Vartoivat siin� veljekset hetken, vartoivat toisen, ja l�heni jo laskuansa kolmannen p�iv�n aurinko. Silloin Juhani,

kuultuansa vaisun ukkosen jymin�n koillisesta, huusi korkealla kuoleman ��nell�: �nyt, pojat! Herra auttakoon meit�, ja ammen!� Ja kohta alkoi tulinen, verta vuodattava leikki. Savupilviin peittyi harmaa Hiidenkivi, mutta pilvist� leimahteli, paukahteli kuolema kaikkialle h�rkien liutaan. Ja sarvip�ist� yksi tuolla, toinen t��ll�, luodin l�vist�m�n� loiskaisi m�r�ht�en �kisti yl�s ja kaatui, puhaltaen voimallisen henkens� rinnastaan ulos. Elikko, jonka aivo oli puhkaistu, raukeni pian, tuskin kertaakaan h�n potkaisi, vaan ojensi jalkansa kankeina sauvoina; ja niin h�n henkens� heitti, ja mustanpunaisena roiskui veri haavasta korkealle ilmaan ja ilmasta kaarena maahan. Mutta h�n, jonka rinta haavoitettiin, eik� juuri syd�n l�vistynyt, h�n riehui kauan, kirmaisten verisen� tuonne, t�nne muiden joukossa, jotka luoti viel� oli s��st�nyt, kunnes viimein h�n nurin-niskoin kellahti alas tanterelle ja siin� viel� hetken myristen viskeli sorkkiansa ilmassa. Ja kiire, h�lin� ja peloittava temmellys nyt nousi pian muissa, koska, tuntien l�yhk�n toverinsa h�yry�v�st� verest�, he raivoten rynk�siv�t kaikki yhteen rykelm��n. Kielet ulkona, v��nnellen silmi�ns� ja hirmuisella m�ryll� t�ytt�en korven, paiskelivat he risuja, turpeita ja multaa korkealle selkiens� ylitse. Mutta kivell�, kierrottuina savuun, seisoivat kalveina peikkoina veljekset, ampuen, ladaten, ja ampuen lakkaamatta ja aina kiirahteli h�rki� maahan. Pyssyt leimahtelivat, paukahtelivat, mutta ankarammin viel� tuolla korkeudessa jyrisi ja v�l�hteli, jossa ukkonen pilvien vuorilla ajeli. Silloin savu ja taivaan pime�t pilvet saattoivat synke�n h�m�r�n Hiidenkiven ymp�rille. H�m�r�ss� kaikui h�rkien kiljuna ja poru, koirien ulvominen, pyssyjen pauke ja pitk�sen jylisev� ��ni, ja kuusien latvoissa kohisi myrsky. Kauhistava oli hetki; verikuumaksi tuntui ilma. Her�si my�s Lauri nyt puoleksi valveilleen, avasi silm�ns�, mutta n�ki ainoastaan kamoittavan himmeyden ja himmeydess� tummia haamuja seisovan ymp�rill��n. H�n kuuli verrattoman melskeen, kuuli vierest�ns�, kuuli alhaalta maasta ja ylh��lt� korkeudesta; ja levottomassa veress��n tuntui h�nest� viel� kuin olisi kaikki vaipunut alasp�in kiivaalla vauhdilla. Synke� aatos astui h�nen mieleens� ja h�n lausui itsekseen: �n�in menn��n syvyyden p�tsiin, menn��n; mutta menn��n sitten; mik� auttaa en��n?� Niin h�n lausui, k��nsi kylkens�, ummisti silm�ns� ja nukkui j�lleen sike��n uneen. Mutta niinkuin komea linna, niin vaatehti itsens� Hiidenkivi savuiseen kauhtanaan, matkien ukkosen kielt�. Sen ymp�rill� lainehti veri ja sadoittain keikahteli siin� sorkkia ilmassa. Jyritteli ukkonen pilviss�, jotka nyt rupesivat raskaasti satamaan, ammentaen vett� alas kohisevaan korpeen. Mutta tehty oli murha-ty�, ei n�kynyt en�� pystyss� yht��n ainoaa sarvea. Maassa makasivat Viertolan kartanon kolmekymment� ja kolme h�rk��, mik� jo kuolleena vallan, mik� potkien viel�; ja sielt� ja t��lt� kuului kuolonkamppauksen korahtelevia hengenvetoja. Mutta alas kivelt� astuivat veljekset koirinensa, riensiv�t verhoon tuuhean kuusen juurelle; sill� tuimasti satoi ukkospilvi ja huokaili partainen salo. T�ss� he seisoivat, katsellen edess��n kuoleman runsasta niittoa; ja monena solisevana purona juoksi verinen vesi Hiidenkiven ymp�rilt� kohden jokaista suuntaa. Mutta koska sade oli lakannut, astuivat he verhosta ulos, k�yskeliv�t ��nett�min� irvistellen uhriensa ymp�rill�, katsellen kamoittavasti ja tuolloin, t�ll�in ravistaen p�it�nsa. JUHANI. Onpa t�ss� lihaa. TIMO. Ja verta.

JUHANI. Ja verta kanssa, on totisesti. Kasvaispa t�m�n kiven ymp�rist� vaikka pippuria kymmenen vuotta per�tysten; niin on saanut moskaa niskaansa t�m� maa.--Mutta iskek��mme tulta ja tehk��mme valkea, jossa taidamme paistaa itsellemme tuoretta lihaa. Ah, maistuupa, maistuupa pojille nyt h�rj�npaisti! Tuokaat, veljet, puita ja pihkalastuja, min� isken tulta; mutta Timo rient�k��n aholle ja saattakoon t�nne kirveeni ja tuohikontit, jotka vaaran hetken� hellitimme. Ja sitten, sy�ty�mme, rupeemme miehiss� juoneen, rupeemme �otta nakka pois�, sanoi Kr��ni, punapartainen ukko. Maan povessa jo lep�� h�nkin, mutta parastahan p��sty�ns�. T��ll� k�rsi �ij�-rukka n�lk�� kuin juoksukoira; eik� ollut h�nell� yst�v��, ei heimolaista, ei suojaa mihin p��ns� pisti, vaan olipa viel� tuo turhanp�iv�inen kunniakin h�nen papinkirjastansa pois. Tuonne h�n kyyk�hti Kolistimen riiheen, ja kaikki on nyt unohdettu turpeen alla.--Kas niin, Eero, siin�h�n rasvaisia pihkalastuja, tuossa tuo Simeoni kuivia karankoja, ja kohta on meill� riekas valkea. Viiltelepp�s valmiiksi, Tuomas, oikein aika viuloja tuon kailokyljen reidest�. Ah-hah! mielisinp�, mielisinp� jo tuossa paikassa iske� kiinni kuin kissa raakaan, veriseen paistiin. TUOMAS. Hieman viel� k�rsimyst�, ja paistimme maistuu yh� uhkeammin. JUHANI. Niin vallan.--Mutta kiitt�k��mme, ett� kuulumme sukuun, joka on oppinut taistelemaan n�l�n kanssa, sukuun ja kansaan. Emmeh�n muutoin t�ss� hy�riskelisi en��n juuri n�in. Sen takaan. Mutta pian paistui liekiss� seitsem�n muhkeata lihankappaletta. Siis muistivat he my�s Laurinkin, vaikk'eiv�t kuitenkaan tahtoneet h�irit� h�nen untansa kivell�, jossa h�n aina viel� makasi, her�ym�tt� silloinkaan koska rankkasade h�nt� valeli. Mutta Timo oli l�htenyt matkaan; l�ysi my�s aholta kontit, l�ysi kirveen veriselt� tanterelta, jossa makasi kontio ja seitsem�n h�rk��. Ja palasi h�n retkelt�ns� takaisin, kontit selj�ss� ja kirves kainalossa, ja silloin otettiin esiin kuusi reik�leip�� ja lihankimpaleet tulesta; ja pienentyi miesten hampaissa kuiva leip� ja paistettu, suolaan kastettu h�rj�nliha. Nauttivat my�s Killi ja Kiiski nyt ylt�kyll�isen atrian, paastottuaan is�ntiens� kanssa kolme y�t� ja p�iv��. Mutta koska he olivat itsens� ravinneet, niin koirat kuin miehet, tuntui �kisti veljesten j�seniss� puuduttava raukeus. Voimallinen, vastaanseisomaton uni heit� painoi, ja he kallistuivat, silm�t ummessa, alas tanterelle, toinen toisensa per�ss�. Ylh��ll� kivell� makasi kuorsaten Lauri, alhaalla kiven juurella muut nuotion ymp�rill�, koska aurinko sammui ja syyskuun p�iv� pimeni y�ksi. Niin he lep�siv�t uhriensa, surmatun h�rk�joukon keskell�; ja leiri� vartioitsivat �ke� Killi ja Kiiski. Mutta viimein, kun oli jo ehtinyt kappale y�t� eteenp�in, her�siv�t he unestansa ja tunsivat j�lleen j�seniss��n entisen voiman. Nousivat he yl�s ja rupesivat kantelemaan mustia, mehukkaita tervaskantoja tulelle, ett� punertavassa valossa n�kisiv�t nylke� suurta saalistansa, mutta l�hettiv�t Eeron viipym�tt� Viertolaan voudille asiasta tietoa antamaan. Yl�s valahti mustanpunainen liekki, valaisten maata ja jylh�� mets��. Kohden kartanoa asteli Eero, mutta muut k�viv�t kaikin voimin ketistelem��n kaadettuja hirvi�ns�. Silloin her�si my�s Lauri syv�st�, pitk�st� unestansa ja katsoi harristellen ymp�rillens�, katsoi hetken, k�sitt�m�tt� mit� n�ki. Tuossa palava kantokasa valaisi tyynen, pime�n y�n, kaikkialla n�kyi veress��n pyllyilevi� nautoja, kielet hampaista ulkona ja mahat kohistuneina

korkealle. Kaksi heist� oli jo muuttunut lihoiksi, kolmas oli par'aikaa muuttumassa. Ja siin�p� nyt veljeksist� mik� nylki, mik� hallitsi jalkaa, mik� riuhtoili kirveell� rikki naudan jykevi� luita, ja mik� heist� lihoja latoili kuusen juurelle valtaiseen pinoon. T�m�n kaiken n�ki Laurin pohmeloinen silm�; mutta lopulta kuitenkin h�n k�sitti mit� oli tapahtunut. H�n katsahti alas, n�ki l�hell� nuotiota sammaleisella m�tt��ll� leiv�n ja leiv�ll� kappaleen paistettua lihaa. Silloin tunsi h�n kiivaan hiukaistuksen vatsassansa, astui kivelt� alas, istui valkean hauteesen ja iski kouransa lihaan ja leip��n. Paljasti h�n kuitenkin p��ns�, liitti k�tens� ristiin ja, nopeasti ny�k�ytt�in tuota p�rr�ist� tukkaansa, siunasi h�n ruokaa ja alkoi maistavan ehtoollisen. Siin�, silm�t �kein� �ke�n otsan alla, h�n ��net�nn� istui ja atrioitsi. Siin� h�n istui, kuivatellen vaatteitansa tervasliekkien hohteessa, ja muut, h�nest� muutaman askeleen p��ss�, askartelivat ja hy�riskeliv�t vikkel�sti; sill� teurastettavana oli heill� suuri kontio ja nelj�kymment� h�rk��. Sananpa saattoi Eero Viertolan voudille, vouti kiireesti herrallensa, ja nousi tuosta huuto ja tulinen h�lin�; ja Eero l�ksi vilkaisemaan takaisin tavallista vikkel�mmin. Mutta kiljuen ja kipen�iten vihasta kokoonkutsui Viertolan herra kaikki saapuvilla olevat miehet. Siit� l�ksi h�n hurjasti k�ym��n kohden Hiidenkive�, kymmenen rotevaa miest� seurassaan, ja l�hinn� herraansa asteli kartanon harteva vouti, kourassa peloittava tervapamppu. Samosivat he ankarasti eteenp�in, ja l�hestyi viimein paikka, josta heit� vastaan punertava valo haamoitti. Valossa n�kiv�t he seitsem�n urosta, kuin seitsem�n �illist�, mielt� hurmailevaa aavetta, ja verist� ty�t� harjoittelivat aaveet, verisiss� kourissa veriset veitset. Mik� nylki, mik� hallitsi jalkaa, mik� riuhtoili rikki nyljetyn juhdan jykevi� luita, ja mik� levitteli vuotia kuivaamaan kuusien taipuville oksille. Siell� koiratkin keikahtelivat, nauttien naudoista noita hylj�tt�vi� taikapaloja, joita teurastajat viskeliv�t ymp�rillens�. Pian huomasivat Killi ja Kiiski, ett� vierasta v�ke� l�hestyi, ja he karkasivat kohden �ke�ll� haukunnalla, mutta kovistaen riensiv�t veljekset hillitsem��n heit�. Astuipa esiin vihainen Viertolan patruuna, astui hikoillen kovin tuo isovatsainen, pulleasilm�inen herra, kymmenen miehen voimalla. AAPO. Hyv�� iltaa, herra! JUHANI. Jumala auttakoon meit�! t�ss� oli hirvitt�v� leikki. VIERTOLA. Onko jo helvetti irti! Surmattu nelj�kymment� h�rk��! Kauhistus ja kuolema! AAPO. Niin on tapahtunut seitsem�n miehen hengen p��stimeksi. VIERTOLA. Min� teid�t opetan, te Jukolan mets�sissit ja rosvot! Selk��n heit�, miehet, ja peitotkaat ett� makaavat veress��n maassa kuin uhkeat h�rk�ni tuossa. P�in tuuleen, miehet! AAPO. Hiljaa, herra! TUOMAS. Hiljaa, hiljaa! JUHANI. Seis, herraseni, miehinesi, seis! ja muista mik� rauhaas tulee. AAPO. Keskustelkaamme j�rkev�sti kovan onnen kohtausta.

JUHANI. Kaikilla on meill� yhteinen laki, jonka edess� me seisomme verta-verroin. Sill� �mm�n kohdusta olet sin� astunut ulos juuri niinkuin min�kin ja yht� paljaana, yht� paljaana, et tuumaakaan parempana poikana. Ja sinun aatelisuutes? sen p��lle tehk��n pienen konstin meid�n vanha, nilkosilm�inen kukko. Yhteinen laki! ja t�ss� kohdassa on se vahvasti Jukolaisten puolella. VIERTOLA. Puolellanne! Onko teill� valta, te kirotut, teurastaa juhtiani omalla maallani? JUHANI. Onko teill� valta p��st�� valloillensa h�rki�, joista on miehelle hengen surma? VIERTOLA. Omalla maallani he k�viv�t ja aidatussa ha'assa. JUHANI. Sitten lasketaan vaa'alle t�m�. Tuo h�rj�t surkeaksi piinaksemme murtivat alas, osaksi. Mutta nyt tahdon kysy�: miksi panee aidan, ett� sen elikko yhdess� roisauksessa kappale raja-aidasta, jonka kuuluu koreasti Viertolan rikas kartano niin r�ssyn runtoo maahan?

VOUTI. Aita kuin harjaksen ter�, sin� lurjus! JUHANI. Aita, jonka juhta ty�nn�isi vaan kortena tielt�ns� pois! VIERTOLA. Mit� oli teid�n tekemist� minun ha'assani, minun ha'assani, te junkkarit? Mit�? JUHANI. Ahdistimme karhua, vaarallista petoa, joka pian nykist�� niin teid�t kuin teid�n h�rk�nnekin. Raatelevan kontion tapoimme, ja niinp� teimme is�nmaallemme suuren, yhteisen hy�dyn. Eik� ole t�m� yhteinen hy�ty: penssata pedot, peikot ja perkeleet maailmasta pois? Katsokaas tuota paikkaa. Laki on vahvasti puolellamme, on vaikka m�t�nis. VOUTI. Suus kiinni, sin� ry�k�le, ja �l� siin� l�rp�ttele! VIERTOLA. Miellytt��p� heit� viel� tehd� meist� pilkkaa, lurjukset! Selk��n heit�! Karatkaat p�in! AAPO. Siivosti, herrat, voudit ja rengit, ja muistakaat kuinka on meit� kiusattu t�ss� kiusan kivell� ja ett� jokainen meist� on pian vimman villitty poika. JUHANI. Oikein sanottu. Vimman villitty poika, vimman villitty poika! Ah! h�nen aatoksensa k��ntyy �kisti ymp�ri, h�n puree syd�mens� kivikovaksi ja silloin yksi leimaus, ja maa ja taivas naukuu. Ah! t�ss� on meit� kiusattu kolme y�t� ja p�iv�� el�m�n ja kuoleman rajalla. TUOMAS. Mutta nyt olemme sy�neet verist� lihaa, hengitt�neet murhan verist� h�yry�, ja t�ss� seisomme, veriset puukot verisiss� kourissamme, veriset aina kyyn�sp�ihin asti. Suokoon Herra teid�n ottamaan ajoissa sanastamme vaari, me muutoin teemme t�m�n y�n kauhistuksen helvetiksi. Ottakaat, ottakaat sanastamme vaari! EERO. Ja varoitus h�rjist� tuossa. JUHANI. Oi Herra, suo t�ll� hetkell� heille silm�nvoidetta ja syd�men voimaa hillitsem��n itsi�ns� kiusaamasta meit� kauemmin! Anna heille j�rke� p��h�n ja ottakoot varoituksen onnettomista h�rjist� tuossa,

sill� me taidamme viel�kin tehd� makkaroita! Anna heille viisautta, Herra, me muutoin k�ymme heid�n papeiksensa ja vihimme heid�t n�ill� verisill� puukoilla yhdeksi lihaksi ja vereksi noiden onnettomien h�rkien kanssa tuossa, ja teemme kiljuvaksi helvetiksi t�m�n �isen korven. Oi Herra, varjele tuota Viertolan isomahaista herraa ja h�nen r�ykkeit� miehi�ns�! Armahda heit�, Jumalan kaikkivaltias poika! TUOMAS. T�ss� seisomme, astukaat esiin jos miellytt��. JUHANI. T�ss� seisomme, astukaat esiin jos miellytt��. VIERTOLA. Hyv�, hyv�! Nyt ylv�stelk��t, mutta kerran, luulen min�, lausuu laki toista ja koreasti silloin lannistuu ylpeytenne pyrst�, ja onpa viel� kurja talonnekin mennyt aina tunkkaiseen perustaan asti.--Pois, mieheni! Nelj�kymment� h�rk�� heit�n saaliiksenne nyt, mutta kaikki viel� tempaan teilt� takaisin aina viimeiseen sorkkaan asti. L�htek��mme! JUHANI. Korjatkaat lihanne ja r�nttynne ennenkuin pahenevat. Ne ei koske meihin; riensimme vaan nylkem��n ennen nahan sitkistymist� lihaan. VIERTOLA. Kaikki hyvin! Kotia, miehet, niinkuin k�sken. Poistui miehinens� Viertolan herra, uhaten kovin ja kiroillen; mutta veljekset rupesivat j�lleen teurastukseen. Ja seuraavana p�iv�n� oli nelj�kymment� h�rk�� nyljetty, ja palasivat veljekset kotiansa, kangessa kantain karhua mustanhallavaa, ankaran suurta. Mutta juhtien niin lihat kuin nahat ja suolet heittiv�t he mets��n, kuitenkin kahden veljen vartioittavaksi.--Ja niin loppui retki, joka syntyi Taula-Matin kertomuksista Pohjolan mailta, ja alusta m��r�ttiin sorsan-pyynniksi Kourusuohon.

YHDEKS�S LUKU On er�s syyskuun aamu; muutama p�iv� on mennyt sitten kuin veljesten vaikea retki p��ttyi. Aholla he istuvat nyt kiehuvan lihapadan ymp�rill�. Kaksi vuorokautta olivat he matkan p��st� vartioinneet lihoja korvessa, mutta kenk��n ei k�ynyt niit� korjaamaan, ja n�kyi siis tulevan tuosta verraton haaskio. Silloin p��ttiv�t he k�ytt�� hy�dyksens� noita muhkeita kasoja mets�ss� ja el�� oikein jalosti lihapadan ��ress� aika tuonnemmaksi. Niin tapahtui. He kantoivat otukset aittaansa, joka t�yttyi lihasta, ja orret peittyiv�t riippuvista vuodista. Ja nytp� kiehui molskien ja kuohuen hirve�n suuri lihapata kantoisella aholla l�hell� pirtti�, kiehui melkein lakkaamatta aamusta iltaan, ja t�ysin� ponnistelivat veljesten vatsat.--Siin� he viettiv�t suruttomia, iloisia p�ivi� nyt. Milloin he s�iv�t, milloin he haastelivat satuja ja tarinoita, ja milloin taasen he makeasti makasivat, m�tt��ll� p��, ja kuorsauksista jyr�hteli kumiseva aho. Aamu oli kaunis, sen taivas sinisen�, kirkkaana kaarteli, ja metsist� ymp�rill� kuului raikkaan koillisen kohina. Lihapatansa vaiheilla oljentelivat veljekset; mik� istui kannon p��ss�, mik� ahon kuivalla kamaralla, nauttien runsasta aamullistansa. Siin� my�s koiratkin, rehoittaen mahoillansa, hilloivat h�rj�n saartuvallista, voimakasta

lihaa. Kaikkein kasvoilla n�kyi hilpeys ja jykev� rauha. TIMO. Kiitos Viertolan herralle t�st�kin atriasta. JUHANI. Kiitos ja kunnia h�nelle! AAPO. Mutta luemmepa kalliiksikin viel� t�m�n kestin. Varmaankin ei heit� Viertolainen asiaa juuri n�in. JUHANI. Laki on puolellamme; sen huomaa kaiketi herrammekin ja heitt�� ker�j�nk�ymisen hiiteen. Sy�k��mme lihaa, veljet, ja suruttomasti sulakoon se vatsassamme, sill� selk�mme on vapaa.--Mutta enemmin liikett�, pojat, enemmin liikett� ja marssia; h�rj�nliha on lujaa muonaa. EERO. Iskek��mme k�si k�teen ja veljesrinki� tanssikaamme, loiskikaamme, ja takaanpa ett� vatsa vaipuu. JUHANI. Emmeh�n t�ss� harakoitse kuin m�t�kuun houkot, vaan yhdymmep� toisenmoiseen leikkiin. Ah! miss� ovat nyt poikuuteni huikeat p�iv�t? Veljet, ly�k��mme tulista kurraa kerran viel� kuin l�imme ennen Toukolan tomuavilla teill�. T�ss� on meill� sile� aho, ja mit� kantoja on esteeksi, tempaisemme juurineen pois, ja tuolta otamme tarhallemme jatkoa nummen tasaisesta pinnasta. Nyt velisarja kahteen osaan, ja sen puolen miehet, jotka k�yv�t taistelossa tappiolle, nielk��t ehtoolla juhdan lihaa kymmenen naulaa. TUOMAS. Olkoon sanottu. JUHANI. Kymmenen naulaa, veljet? EERO. Juuri niin! Kymmenen naulaa rangaistukseksi heille, joita visainen kurra kaahaa. JUHANI. Kolme kummallakin puolella, se olis suorin kauppa, mutta meit� on seitsem�n miest�. LAURI. Pois luovun min�. Ennen katselen kalupuita metsiss�, kuin hurjap�isen� poika-nallina t�ss� juoksen ja hikoilen. Ly�k��t leikki�nne, min� k�yn mets��n, kirveskyn� kainalossa. Niin haastellen he p��ttiv�t viimein atriansa ja l�ksiv�t rakentamaan kiekkotarhaa. Sen raivasivat he juoksemaan halki ahon ja viel� matkan pitkin nummen kamaraa ahon it�isell� puolella. Ja muutaman tunnin p��st� seisoivat he valmiina leikkiin, kourissa vahvat koivuiset kanget; ja seisoivat he jaettuina kahteen joukkoon: Juhani, Simeoni ja Timo toisella puolella, mutta toisella Tuomas, Aapo ja Eero. Alkoi kiekko lennell� heid�n v�lill�ns�, ja kauas kajahteli tienoo, koska kanget iskeliv�t vasten visasta py�r��, joka huminalla juoksi edestakaisin. Mutta salojen helmoissa astelee Lauri, kirves kainalossa. Vitkoin h�n k�yskelee, katsellen tarkasti ymp�rillens�, ja ainapa seisahtuu kulkunsa hetkeksi koska silm�ns� huomaa pahkoja, puitten haaruja, v��ri�, ja tuuheitten koivujen tai m�ntyjen latvoissa hattap�it� tuulenpesi�. Nyt h�n kohtaa myrskyn murtaman kuusen korkean kannon, sit� katselee h�n hetken, tuumiskellen, ja rupeaa viimein kirveell�ns� nakuttelemaan l�pe� sen kylkeen. Tehty�ns� t�m�n, aattelee h�n itseksens�: rakentaa mar' tulevana kev��n� pes�ns� tuohon l�peen punah�nt�inen lepp�lintu tai

pikkuinen, kirjava tikka. Niin h�n aattelee, merkitsee visusti paikan, ja tiens� jatkaa eteenp�in. Mutta hetken kuljettuansa, huomaa h�n riippuvaoksaisen koivun, jonka rangasta puskee ulos valtainen pahka, kuperiainen, aika joulukakun vertainen. Sen iskee h�n irti, ottaa sen mukaansa ja m��r�� siit� ankaran kousun. L�htee h�n j�lleen vaeltamaan, mutta pianpa n�kee tarkka silm�ns� pienen kallionkielun syrj�ss� kummallisesti v��ristyneen katajan. Mit�h�n tuostakin tulis? h�n aattelee, ly�pi l�im�ytt�� tuimalla kirveell�ns� kerran ja kaksi, ja katajan kaataa. H�n karsii sen, katselee sit� myh�illen hetken, ottaa sen mukaansa ja l�htee k�ym��n taas. Kuulee h�n kylien karjankelloja, luihkaisee kerran huikealla ��nell�, peloittaakseen H�ntyri� seuduilta pois. H�n luihkaisee ja ymp�ri valahtaa kaiku, yst�v�llisesti vastaten. Niin h�n astelee ja ehtii viimein kanervaisen kummun harjulle, n�kee er��n hongan latvassa suuren tuulenpes�n keikkuvan, koska viile� koillinen liehtoilee. H�n kaataa hongan, katkaisee siit� ryhtev�n hatun ja istuu katselemaan l�yt��ns�. Siin� istui h�n kauan, harkiten ja tutkistellen sek� tuulenpes�� ett� pahkaa ja tuota monikoukullista katajaa. �Mill� tavalla oli luonto heid�t saattanut matkaan? Mik� oli v��rist�nyt katajan noin moneen kymmeneen mutkaan ja polveen?� Ja kallistui h�n alas, nojaten p��ns� vasten vanhaa, ruohoittunutta viholaispes��. Siin� katsoi h�n puiden latvoja, purjehtivia hattaroita, mietiskellen maan ja taivaan rakentoa; ja et��lt�, Impivaaran aholta, kaikui h�nen korviinsa m�ikyn� kiekkokankien iskuista. Viimein tahtoi h�n siirt�� aivostansa kaikki aatokset pois ja p��tti nukkua; vaan eip� mielinyt uni h�nt� l�hesty�. Mutta mit� keinoa k�ytteli tavallisesti Lauri, koska tapahtui ett� Unonen viipyi? H�n silloin aatteli itsens� joko pieneksi myyr�ksi, joka m�yriskelee rauhallisessa maanalaisessa kartanossaan ja nukkuu viimein hienolle hietavuoteellensa, tai kuvaili h�n itsens� paksukarvaiseksi karhuksi, lep��v�ksi jynk�ss�, sammaleisessa konnussansa kuusten juurien alla, jonka p��ll� talven tuiskuavat myrskyt pauhaa. Niin aatteli h�n, ja silloin uni melkein aina pian painoi h�nen silm�kantensa uneen. Samoin nytkin, koska h�n aatteli itse�ns� myyr�n poikaseksi, r�hm�stelev�ksi, syv�ll� maa-emon kohdussa. H�n nukkui, mutta uni jatkoi h�nen mielens� kuvailusta. Koko h�nen ruumiinsa, niin h�nest� tuntui, supistui �kisti hienokarvaiseksi myyr�ksi, silm�ns� k�viv�t kovin pieniksi, mutta k�mmenens� pullistuivat senkaltaisiksi hansikkaiksi, ja valmis oli myyr�, joka nummen kohdussa kaiveli honkien juurien alla. Siell� h�n m�yrieli ja kaiveli, kaiveli itsens� lopulta yl�sp�in pitkin hongan lahounutta syd�nt�, ehti latvan viimeiseen huippuun ja huomasi nyt istuvansa keskell� tuulenpes�� hienossa, sammaleisessa karsinassa. �T�ss� on minun hyv� olla, t�ss� tahdon asua ijankaikkisesti�, aatteli h�n, katsoa tirkist�en pienill� myyr�silmill��n kammionsa pienest� akkunasta ulos. Ja h�n n�ki allansa synke�n maailman k��rittyn� syksyillan ik�v��n h�m�r��n. H�n n�ki Impivaaran jyrk�n vuoren, mutta mittaamattomassa, mielt� polttavassa kaukaisuudessa, n�ki siell� iltaisten metsien keskell� tuon alakuloisen pirtin, ja viel� n�ki h�n armaitten veljeins� heittelev�n kiekkoa provastin kanssa sumuisella, kaikuvalla aholla. Ja h�nt� miellytti katkerasti itke�, mutta kyynel ei tahtonut juosta, vaan py�riskeli levotonna l�hteess�ns�. Kohden Impivaaraa h�n katseli: ja yli ahon ja viel� kappaleen pitkin nummen pintaa oli levitetty h�rj�nvuotia, verisi�, tuoreita, levitetty pitk��n riviin, jota my�ten hyppeli humiseva kiekko. Koivuisilla, tyvist� v��rill� kangilla, veljekset uhkeasti l�im�ytteliv�t, mutta uhkeammin viel� iski provasti hengen miekallansa. Ja sitkeimm�st� raudasta, vanhoista hevosenkengist�, oli

t�m� hengen miekka taottu, niin kerskaili provasti itse, ylpe�sti heiluttain asettansa ilmassa, heiluttain ja kamautellen sit� vasten tuota tammista uskonkilpe�ns�, joka riippui h�nen rintansa vasemmalla puolella. Hikip�in he m�ikytteliv�t, edestakaisin lenteli kiekko heid�n v�lill�ns�, ja kauas kuului kova meno ja paukkina. Mutta viimein huomasi provasti ettei kiekko ollutkaan tavallinen kiekko, vaan oli se punakansinen aapiskirja, jota veljekset k�ytteliv�t kiekkona leikiss�. T�st� julmistui provasti, kirosi ja sadatteli, huutaen tuhannen tulimmaista veljesten p��lle. H�n viittasi l�ikkyv�ll� miekallansa it��n, l�nteen, pohjoiseen ja etel��n p�in, huusi korkealla ��nell� �iijaa iijaa!� ja kaikista ilmoista l�heni mustia pilvi� myrskynkierroksissa, l�heni hirmuisella vauhdilla kohden murheellista Impivaaraa. Tuli tuhansittain tuulisp�it�, ja veljesten ymp�rill� he t�yt�siv�t yhteen kaikki ja tempasivat heid�t helmoihinsa. Ja pian kiiriskeli kuusi veljest� tuulen siivill� korkealla ilmassa ylisniskoin sekavassa rykelm�ss�. Niin k��rittyin� tomuun ja pilvien sumuun py�riv�t he vinhasti ymp�ri kuin loinpuut py�rii, joita kankurin vilkas k�si viskelee. Katseli tuota kauhistuen Lauri myyr�nhaamussa tuulenpes�st�, kumartelevan hongan latvasta. Milloin n�ki h�n py�riv�st� kierroksesta miehen kouran pist�v�n ulos, milloin leuvan niinkuin Juhanin jykev� leuka, ja milloin taasen liehahti yl�s karhea tukka h�nen katsantonsa ohi. Mutta k�m�ytti �kisti pappi miekallaan vasten tammista uskon-kilpe�ns�, ja siirtyi kohta pilvipatsas, l�ksi kiit�m��n kohden hongistoa, jossa Lauri kiikkui korkeassa kehdossansa, ja siit�p� p�ll�htiv�t h�nen myyr�nsilm�ns� pystyyn. Kuitenkin lensi tuima tuulisp�� h�nen ohitsensa, ja �kisti kuului ja �kisti vaikeni taasen veljesten surkea r��kkyn� ja r�hin�. Ohitse h�n lensi, mutta peloittavalla vauhdilla: mets� kohisi kuin tuhannen koskea, kohisi ja ryskyi, ja honka, jonka latvassa Lauri tuulenpes�ss� lep�si, kaatui r�ikkyn�ll�, josta mies, s�ik�ht�en kovin, her�si unestansa. Pahasti h�n parahti, loiskasi yl�s m�tt��lt�ns� ja huusi melkein itkev�ll� ��nell�: �auta, Jumala, ihmislasta!� Kauan tuijotteli h�n ymp�rillens�, kohta muistamatta miss� h�n oli. Mutta viimein asettuivat h�nen aatoksensa entisille tiloillensa taas, varsinkin kun h�n havaitsi vieress��n kapineet: v��r�n katajan, pahkamollon ja tuulenpes�n, r�yhe�n kuin Turkin keisarin hattu. Lopulta l�ksi h�n, kirves kainalossa, kalut olalla, astelemaan kohden Impivaaraa j�lleen, p��tt�en ei milloinkaan en��n kuvata itse�ns� luontokappaleeksi, kun Jumala kerran oli luonut h�nen j�rkev�ksi ihmiseksi. Niin mietiskellen, k�yskeli h�n eteenp�in; huomasi viel� kivisen polun varrella pienen koivun, joka h�nen silm��ns� miellytti. �Mit�h�n tuostakin tulis,--hyv� kakkulakeppi�, aatteli h�n, iski kirveell�ns�, ja oli miehell� selj�ss� oivallinen kalupuu kakkulasauvaksi. Ja t�ll� taakan lis�yksell� h�n l�ksi taasen kulkemaan; ja hetken p��st� seisoi h�n nummella, katsellen �ke�n� ja ��net�nn� veljesten iloista leikki�, tulista kiekon heittoa. Kovin siin� iskeiltiin ja juostiin, ja voittajina taistelivat Tuomas, Aapo ja Eero, jotka jo olivat karkoittaneet vastusmiehens� tarhan it�iseen p��h�n. Mutta kun raivattu tie oli loppunut, vaihettivat puolueet asemia kiistassaan, ja veljekset Juhani, Simeoni ja Timo rupesivat pakenemaan kohden kotoa taas, vaikka pinnisteliv�tkin vastaan voimiansa my�den. Vaikeata oli vastustaa Tuomaan heittoa, koska kiekko loiskien ja parkuen kirmasi esiin; vaikeata kiekon, taasen tullessaan takaisin, py�ri� ohi Eeron, ilman sattumista h�nen sauvaansa. Niin siin� kamppailtiin, hikoiltiin ja kirkkuiltiin t�ytt� kitaa, ja kamppausta katseli ��net�n

Lauri, selj�ss� Metsolan taakka, katselivat my�s Killi ja Kiiski, istuen aina l�hell� Juhania, avaten tuolloin, t�ll�in leukojansa vilahtavaan haukoitukseen. Ja kirkkaana kaarteli heid�n p��ll�ns� syyskuun taivas, raikas koillinen hongistossa hymisi, ja korvessa, kuivan kuusen kyljess�, nakutteli punaharjainen, keltasilm�inen tikka, ja v�list� hel�hteli h�nen kile� ja kaunis ��nens�. JUHANI. Nyt annappas kurrasi tulla ja saapa h�n seip��st�ni otsikkoonsa, tiet��kseen mist� h�n on tullut. TUOMAS. Kas tuossa! Siin� heitto, joka soittaa teid�t aina Ilvesj�rvelle. JUHANI. Sit� en juuri tahtoisi uskoa. Niin tuossahan se makaa, veikkoseni, vallan koreasti. Mutta Herran leimaus! nyt katso, poika, kinttus. Tuossa! TUOMAS. Ly� vastaan, iske h�nt�, Aapo! AAPO. Meni kuin p��skynen ohitseni suhinalla. Mutta min� tied�n ett� Eeron kanki kajahtaa taasen. Juuri niinkuin sanoin! Hyvin isketty, Eero, hyvin! TUOMAS. Kunnia Eerolle, kunnia korkea! JUHANI. Ilman sit� peevelin tiiti�ist� siell� h�nn�ss�nne olisittepa jo mets�n pohjassa, �ij�-parat. TUOMAS. Ota vastaan kurra, mies, ja �l� siin� l�pertele kuin lapsi. EERO. Heleijaa! Meneep� ohitsensa taas. AAPO. Ei kohtaa h�nt� yksik��n sauva, ei yksik��n. TUOMAS. Ei enemmin kuin lent�v�� t�hte� taivaalla. Veljet, mit� sanotte? EERO. Aikapa siin� en��n sanaakaan hiiskua, kun juoksevat, h�nn�t lurpassa, kadonneen lampaan j�ljess�. TUOMAS. Lysti�! Laula, Eero, laula, iloleikki� ly�dess�mme. Laula Rajam�en rykmentist�, joka loiloitus ei anna t�t� heittoa per��n, vaan kest�� meille viel� voitonvirreksikin ahon toisella rannalla tuolla. Laula Mikon ja Kaisan retkist� pit�j�ll�. EERO. Olkoonhan laulua ja riemua, ja saakoot sauvamme vauhtia laulustani. Rajam�ell' korkealla Asuu pariskunta, Harjoitellen virkaa viisi, Ammattia monta. Mikko, ukko viltti-hattu, Kuoharina kulkee, Usein pelimiehen�kin Laattiata polkee. Kantelee h�n, kauppailee h�n

Pikipalleroita, Katsoo kaivot, sulkee veret, Vallan kiltti noita. Kaisa, akka nuuskanaama Imeskelee sarvee, Askarrellen saunanl�ylyss', Keskell' �mm�parvee. Seuraa heit� poikaa viisi Kaikiss' matkan vaaroiss', Heikka, vanhin, ratsastellen, Keppihepo haaroiss'. Toinen poika, harjastukka, Matti-nimen kantaa, Maailma nimen �M�r�k�lli� Veitikalle antaa. Sitten tulee kaksoispari, Nalliaista kaksi; Nuorimpansa kutsuu Mikko �Pikkutallukaksi�. Siin� ompi rykm�nttimme L�htem�ss� reissuun; Valmihina vankkurit jo Tunkiolla seisoo. Karsitaan nyt kulkemahan Yl�s, alas m�kii, Kuohimahan, kuppaamahan, Kauppailemaan pikii. Aisoiss' Kaisa nuuskanaama Itse olla tykk��; Mikko, purren m�lli�ns�, Sauvall' per��n lykk��. Kuormana on rattahilla Kolme nalliaista, Pikis�kki, sarvipussi. Pient� kaikellaista. Poika-nallit vankkureissa Kirkkuu kitaa t�ytt�, Kaisa heille huutaa, kiroo, Mikko nyrkkins' n�ytt��. Edell�p� konillansa Heikka-poika kaahaa. M�r�k�lli viimeisen� Pullorattait' raahaa. Tullaan viimein suureen kyl��n: Portit r�ikkyy, paukkuu, Lapset parkuin piiloon juoksee, Koirat kiljuu, haukkuu.

Onpa Mikkoon monen Hallin Syyt� katsoo karsaast'; Uhattu on Mikon veitsell' Lasta piim�partaist'. Siit� talon koirat reuhuu, Siit� lasten kauhu, Rykm�ntti kun Rajam�en Astuu sis��n pauhull'. Laattialla lentoo juoksee Heikka orhins kanssa, M�r�k�lli jyrittelee Pullorattaillansa. Nytp� aika potkauksen Antaa orhi hurja: Pirstaleiksi K�llin rattaat, M�r��m�h�n kurja. Tuima Kaisa tunkiolta Ruoskan hirveen tuopi, Jolla Heikka-peijakasta Ankarasti suomii. Mutta tuolla kaksoispari Kiskoo tukkanuottaa; Heit� taasen vuorostansa Kaisan hulja suoppaa. Heikka voihkaa, K�lli m�r��, R��kkyy nalliaiset, Kaisa huutaa, ly�den jalkaans': �Peikot, Mustalaiset!� Voittaisipa kirku t�m� Kurjet Pohjan soilla, Voittais juoppo-vaihettajat Hevosmarkkinoilla. JUHANI. Mit� tuumiskelee Aapo siell�? Katso, poika, ettet teloittanut kiekkoani visaista ja vahvaa. TUOMAS. Tuonnehan se kanervistoon polulta p�ll�hti ja pys�htyi mielest�ni l�helle tuota pient� n�rett�.--P�iv��, Lauri! No miksi seisot tuossa noin �ke�n� ja ��net�nn�? EERO. Mit� kuuluu mets�st�, Lauri? JUHANI. Kysy h�nelt�. Siin� h�n seisoo kuin entinen Paijulan Heikki, se Myllym�en Hessu, r�ykki� kenk�rajoja selj�ss�.--Mutta Aapo, Aapo, sin� peijakkaan pokko, mit� kuhnailet siell�. TIMO. Tee joutua, tee joutua, Aapo-veljeni. JUHANI. Tirkistelee ja haeskelee siell� kuin kissa poikaansa...

�Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu...� Siirrypp�s hieman tielt� pois, mun Kiiski-koiraseni, muutoin ovat k�p�l�si vaarassa.--Kuuletko sin�? Pois tielt�. �Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu, Kultani ��ni se kaukana kaikuu�. Jaa, jaa, Kiiski-parka, t�ss� ei auta armot. Kyll� sen tied�t. Siin� mahdat istua ja haukoitella niinkuin parhaiten maistaa. J�rri sin�. Hehehee! Siin� saat istua rauhassa ja katsella kurran juoksua.--Mutta soikoon saakeli, ellei t�ss� kiekkoa l�ydet�! Etsim��n sit� joka mies! EERO. T�ss� on kalu. TUOMAS. Saatappas se t�nne peukaloni ja etusormeni pihtiin. AAPO. Ja l�het� se heille oikein miehen kourasta. JUHANI. Juuri niin! t��ll� on my�s vastassa miehen kanki. TUOMAS. Pois alta, muutoin annan sulle sarven otsaan. AAPO. Ohipa se humisee! EERO. Voi, s� Juho-veikkoseni! miksi piekset tyhj�� tuulta noin? JUHANI. Iske vastaan, Simeoni, l�im�yt� nurin ett� tanner soi! Oh sin� nahjus itse�skin! No, Timo poikani, katso ett� kankesi paukahtaa!-peeveli sinun nahkaas! Tarvitsisitpa viisi paria vitsoja, verkkasen vekama! TUOMAS. Mars vaan! Eih�n siin� muuta. Mutta saatetaanpas Rajam�en-rykmentti kyl�st� ulos. Muistathan, Eero, kuinka Hemmon sauna savuaa? EERO. Mutta sana kulkemahan Eip� ollut my�h�: Tullut ompi Kuppa-Kaisa, Hemmon sauna ry�h��. Kohta �mmii sauna t�ysi Joka ilmast' nelj�st'; Maailmat kumoon juttelevat. Sata sarvee selj�ss'. Kaisan huulet massahtelee, Napsuttelee kirves, Kreeta-muori Kaisan kynsiss', Juttuu hampaat irviss'. Mutta tuolla tarhan puoless', Mik� pauhu? Heisaa! Kylt�t, kaltit saarnailevat, Pikku-porsaat veisaa.

Miksi kylt�t r�hisev�t? Miksi naskit kirkuu? Katsos: l��tin oven alla Mikon veitsi vilkkuu. Hyvin Mikko kaikki teki, Kaisa hyvin kaikki; Sitten akka niinkuin ukko Harjaisia naukkii. Sitten taasen kulkemahan Kohden kyl�� toista; Mikko, aina lysti-poika, L�ht�marssin soittaa. Aisoiss' Kaisa nuuskanaama Itse olla tykk��, Mikko, purren m�lli�ns�, Sauvall' per��n-lykk��. Tuollapa jo retkeilev�t Uuden pellon alla, Koirat heit� saattelevat Kiivaall' haukkinalla. Nallit vinkuu, Kaisa kiroo, M�r�� M�r�k�lli, Mikko koirii kivittelee, Santa tiell� p�llyy. Mutta viimein loppu tulee Hirveest' pauhinasta, Kotihin jo koirat k�yv�t Joukkoo saattamasta. Loppunut on lasten tuska, Kurjain itkuhyrsky, Koska ompi ohimennyt Rajam�en myrsky. Kerran viel' tok' r�hin�t� Korppim�elt' kaikuu; Ukon-ilma pakeneva Taivaan reunall' raikkuu; Niinp� hirmurykm�ntist� Laskettelin laulaa; Aika ompi kastamahan Lauluniekan kaulaa. Siihen loppui Eeron laulu, loppui my�s teiskaus voimihin koseva; ja aurinko vaipui l�nteen sammaleisten m�ntyin kohtuun. Hikisin� astelivat veljekset nyt kotia, niin voittajat, Tuomas, Aapo ja Eero, kuin voitetut, mutta viimeisen� k�yskeli Lauri, olalla valtainen taakka. Siit� tultuaan pirttipihalle, asettivat he padan tulelle lihaa t�ynn� ja keittiv�t sit�. Rupesivat he yhteisesti atrioitsemaan; mutta Juhanin, Simeonin ja Timon oli nielt�v� h�rj�nlihaa peloittava mitta, kymmenen naulaa, niinkuin leikin alkaessa yhteisesti m��r�ttiin. Ilman armoa

t�ytyi heid�n tehd� teht�v�ns�, kun Tuomas heid�n edess��n uhaten seisoi. Jalosti he purivat ja nieleskeliv�t, vaikka usein hy�kk�sikin heid�n vatsansa vastaan ja silm�ns� veriponnistuivat. T�yttiv�t viimein m��r�ns� Simeoni ja Timo, ja silloin he, puhkaten ja surkeasti irvist�en, astuivat viipym�tt� pirttiin ja kaatuivat nukkumaan kaislaisille vuoteillensa. Mutta hetken viel� viipyi tuikeassa atriassaan Juhani, vaikka h�n ahkeraankin pureksi ja j�yr�si. ��net�nn�, katsahdellen kankeasti korpeen alas, istui h�n kannolla ja s�i, vihaisena, varsinkin kuullessaan Eeron v�kivaltaista naurun tirskumista. Lopulta nielaisi h�n viimeisen kerran, ja kasvonsa pullistuivat ja punehtuivat hirmuisesti, mutta alaspa lotkahti kuitenkin kurkusta pala, puoleksi purtu. Ja silloinpa h�n viipym�tt�, puhkaten, surkeasti irvist�en ja pidellen vatsastansa, astui v��nt�in pirttiin ja kaatui nukkumaan kaislaiselle vuoteellensa; ja seurasivat h�nt� my�s muut veljet y�lliseen lepoon. Koska he viimein aamulla her�siv�t sike�st� unestansa, seisoi pirtiss� lautamies M�kel� vierasmiehen kanssa. Tuli h�n Viertolan herran l�hett�m�n�, k�skien heit� ker�jiin h�rkien surmaamisesta. ��net�nn� tuijoitellen kuultelivat veljekset lautamiehen k�sky�, nousivat tuosta vihdoin, pukivat p��llens�, v�hitellen seljiten unen h�iri�st�. Kyhneili tukkaansa �ke� Juhani ja lausui morisevalla ��nell�. JUHANI. T�m� on ankara asia; olihan siin� kilpana seitsem�n henke�. Ja mit� on tuhannen nautaa yhden ainoan miehen verosta? M�KEL�. H�rj�t k�yskeliv�t koreasti Viertolan omalla, aidatulla maalla. JUHANI. Mutta karhu, joka on sek� ihmisen ett� h�rj�n vihamies, kaiken esivallan vihamies, ei k�yskelekk��n yht� koreasti, tultuansa Viertolan herran maalle, vaan pist�� koreasti poskeensa niin herran kuin minun itsenikin ja M�kel�nkin; ja kaikki olemme, toivon min�, kalliisti ostettuja sielu-parkoja. Katsokaas tuota paikkaa. Ai, ai, M�kel�! t��ll� on tallessa monta koukkua, punttia ja pyk�l��, t��ll� hampaan kolossa, ja niill�p� kerran koreasti kyll�kin tukkeen Viertolaisen kidan. Nyt en niit� mieli juuri ilmoittaa, mutta tuomarin edess� hellitet��n t��lt� yht� ja toista, aina kuinka asiat vaatii, asiat ja asian haarat. TIMO. Emme olekkaan juuri kakaroita ker�j�-asioissa. Astuimmehan esiin, Jumala paratkoon, parhaina pokkoina siin� ankarassa prosessissa, jonka Koivulan Kaisa nosti lapsen elatuksesta. Ainapa muistan viel� kuinka huudettiin: �Juhani Juhanin poika Jukola ja h�nen nuorempi veljens� Timoteeus!� JUHANI. Timo vaikene, vaikene paikalla kuin myyr�npoikanen.--Niin, M�kel�, asia on sit� laatua, juuri niinkuin sanon. M�KEL�. Ette siis yrittelekk��n maksamaan hyv�ll� Viertolaisen vahinkoa? JUHANI. Ei �yri�, ei �yri�, ei yht��n kruunun �yri�! Me seisomme oikeuden kannalla, ja viimein on meill� voitto vaikka m�t�nis. M�KEL�. Mutta olenpa kuullut, ett� sy�d��n t��ll� lihaa kuin kekrin� vaan. Mit� lihaa m�ss�t��n t��ll� niin runsaasti? JUHANI. H�rj�nlihaa, h�rj�nlihaa, Viertolan h�rkien muhkeata lihaa. Eik� olekkaan meill� juuri tapana m�ss�t�, mutta sy�mme noin vaan koreasti, niin paljon kuin kristillisen ihmisen n�lk�iseen maaruun mahtuu.

M�KEL�. Koskitte siis kuitenkin lihoihin, joiden kanssa, niinkuin lause on omista suistanne kuulunut, ei ollut teid�n mit��n tekemist�. JUHANI. Lihat olisivat muutoin m�d�ntyneet ja levitt�neet syhelm�t, ja syym�t, rutot ja rupitaudit ymp�ri koko Suomen. Mutta meh�n pelastimme is�nmaamme sellaisesta surkeudesta. Ja jos taasen kysyisitte, miksi emme selk�mme vissimm�n vapauden t�hden kuopanneet lihoja maan syvyyteen,--joka oliskin oikean tomppelin kysymys--mutta jos niin kysyisitte, niin siihenp� vastaisimme n�in: Me emme tahtoneet tehd� niin suurta synti�, menett�en is�inmaaltamme ja esivallaltamme niin voimallista, mehukasta s�rvint� kuin h�rj�nlihaa, varsinkin muistellessa kuinka moni poika on t�n�kin vuonna saanut purra m�nnyn kylke� kuin pukki. M�KEL�. No, totta sanoen, niin oikeinpa teitte, korjatessanne mit� Viertola ylpe�sti hylk�si. Siin� on sen kysymyksen ratkaisu; mutta mit� koskee varsinaiseen seikkaan, vahingon palkintoon, niin pelk��np� ett� se teilt� viimein kiskotaan ulos. JUHANI. Ei leikin, ei leikin. Menk��t ennen tanteret ja talot aina nurkkakiviin asti. M�KEL�. Min� olen tehnyt ty�ni ja sanonut mit� asiasta uskon. Hyv�sti! JUHANI. Sanokaat uskonne viel� toisestakin asiasta. Mit�h�n provastimme meist� aattelee t�h�n aikaan? M�KEL�. Siin� kohdassa hotisee maailma hirve�sti, mutta mainetten huutoihin ei ole paljon luottamista. Mutta yhden asian taidan teille kuitenkin varmaan vakuuttaa, sen nimitt�in, ett� provasti on teid�n t�htenne kiivaassa keskustelussa piispan kanssa ja ett� piispan toimesta tulee kohta pit�j��mme viisikymment� kasakkaa. JUHANI. Karasoo! M�KEL�. Niin, viisikymment� hevosta ja miest�. JUHANI. Karasoo! Kasakkojen piikkej� on Suomen poika ennenkin taitellut. M�KEL�. Ik�v� asia ainakin. Mutta eih�n tuo kuitenkaan ole niin hirmuista kuin huudetaan. Olisko t�m� en��n laitaa? �Komppania kasakoita, p�lly�v� komppania keih�stettyj� kasakoita, hosurit muassa�. Niin, mit� m� tuommoista joutojuttua uskoisin. Viisikymment� miest� tulee, ei enemmin. JUHANI. Anna heid�n tulla. M�KEL�. Sin�k� niin sanot? Junkkari! Ja min� kun antaisin viisi plootua p��st�ksemme heist�, p��st�ksemme h�pe�st�. Mit� hulluuksia! Sotavoimia pit�j��mme seitsem�n miehen t�hden? Hulluuksia, hulluuksia! Mutta niinh�n on piispamme toimittanut. JUHANI. Hyvin kaikki! M�KEL�. Pahoin, pahoin, peevelin pahoin. Mutta hyv�sti nyt! JUHANI. Jumalan haltuun, M�kel�! ja sin�, Karilan Taavetti, mene Herran

huomaan ja nimeen. TUOMAS. Oliskohan tuossa aihetta? JUHANI. Kas niin, pojat! Nelj�kymment� h�rk�� ja komppania kasakoita! Ota minua kohtuus, Ilvesj�rvi! AAPO. Ep�ilenp� kovin... JUHANI. Nelj�kymment� h�rk�� ja pataljoona kasakoita, hosurit muassa, mulkosilm�iset hosurit! Ota minua kirkkaasen kohtuus, j�rvi! AAPO. Malta mieles, mies, ja �l� riehu. JUHANI. Sin� kuulit mit� h�n sanoi. LAURI. H�n valehteli. Sen n�in h�nen silmist�ns�, vaikka koettikin ukko ottaa p��llens� vallan totisen muodon. H�n valehteli; sen vannon min�. AAPO. Suuri junkkari koko M�kel�. Kasakoita pantakoon liikkeille Karjan ry�v�ri� ja Nurmij�rven rosvoja varten, vaan ei kohden kunniallisia miehi�, joiden papinkirjassa ei l�ydy viel� yht��n ainoata h�pe�n pilkkua. Mutta M�kel� on suuri junkkari. TUOMAS. Ja kuitenkin aina kunnian ukko. AAPO. Kunnian ukko, rehellisyys itse, mutta voipa h�n sukkeloita, koska h�n vaan tahtoo, ja hienolla, hienolla tavalla, ettet tied� asioistakaan ennenkuin pyristelet h�nen verkossansa. Ah! olis siin� rinnassa kylm� syd�n ja pahansuopa mieli, niin voittaispa h�n itse perkeleenkin pimeyden juonissa. Mutta nyt h�n suo ja tekee paljasta hyv��, vaikka sommaileekin tuolloin, t�ll�in oikein riivatusti. Ah sin�! kuinka sovititkin sanas ja lausees t�ss� historiassa. Eih�n ilman, etten hieman k�mm�ht�nyt min�kin. JUHANI. Min�h�n, poika-parka, pelj�styin perin hukille tuon suurikelmin jaarituksista; mutta nytp� huomaan, ett� kaikki oli puhdasta valetta. Kasakoita t�nne? Mit� viel�? H�hh�h! AAPO. Mutta olipa siin� sutkausta suurustan alle. Menepp�s jo, Lauri, ja tee valkea tuonne keitinkiven juurelle; sill� vatsa sanoo ett� atrian aika l�hestyy. L�ksi Lauri ulos aholle, teki leimuavan tulen, ja hetken p��st� astuivat muutkin pirtist� ulos, asettivat itsens� keitinkiven ymp�rille; ja keitettiin taasen murkinaksi padallinen tuoretta lihaa. Ruvettiinpa atrialle, mutta Juhania, Simeonia ja Timoa ei miellytt�nyt t�n�p�n� h�rk�. EERO. Sy�k��t lihaa, pojat. Juhani, sy� h�rj�nlihaa. JUHANI. Sy� itse! TIMO. Minua ei miellyt� t�m� h�rkien lihavuus, ei sit� vastenkaan. SIMEONI. Tunnenpa v�ristyksen syntisess� ruumiissani, koska heit�n silm�ni tuonne pataan.

TIMO. S�isink� en�� koskaan tuoretta lihaa? Pois se! JUHANI. Niell� kymmenen naulaa h�rj�st� makoonsa. Kymmenen naulaa! Suttahan se muistuttaa. Mutta nyt olen saanut tarpeikseni, ja suljettu on el�m�ni tie, koska ei en�� liha maista. Ja lihan, lihan nojallahan on meid�n t��ll� elett�v�. Mutta nyt on mielest�ni tuo pata kuin mustia sammakoita t�ynn�. Ah! ei paljon puutu etten itke. TIMO. Mit� auttaa itku? Usko minua, niin en ole tuhrinut silmi�ni sitten kuin emo-eukkoni haudalla, koska muori peitettiin maan mullan rakoseen, silloinpa v�h�n pihauttelin. Muutoin, koska poika-r�ssy� kovan onnen p�iv� uhkaa, niin aattelenpa aina: eih�n tuosta kuolemata vihaisempaa tule. Mit� suremme? Aika antaa uusia neuvoja. JUHANI. Oikein! Sen tempun n�yt�n teille kohta, n�yt�n, peijakas vie! Sill� t�h�n p��kalloon syttyy pieni aatoksen kipen�. No, noh! Ei se tyhm� p��k��n, ei se tyhm� p��k��n ole juuri tyhmin tyhm�. No, noh! Aatokseni kipen� syttyy. TIMO. Mimmoinen kipen�? JUHANI. No, noh! TIMO. Mimmoinen kipen�? JUHANI. Ehk� ovat t��ll� kaikki kotona. No, noh! TIMO. Oletko keksinyt keinon? JUHANI. Onhan t�ss�, Herran nimess�, tervaskantoja kuin mustia tonttuja tuhansittain ymp�rill�mme. TIMO. On kyll�. Mutta mit� autuutta antaa meille tervaskanto? JUHANI. Sin� heikko-uskoinen sielu-parka. Kannoista keit�mme kihisev�� tervaa, tervasta piki�, kiilt�v�nmustia lohkareita, joista saamme rahaa. Sen konstin tunnen yht� hyvin kuin Rajam�en Mikkokin. Mutta kiitos Eerolle, joka eilen h�nest� loilotteli ja saattoi nyt mieleeni t�m�n tervaskanto-keinon; sill� keinoa muuta ei l�ydy meill� rahansaantiin. Otuskin metsiss�mme v�henee jo v�henemist��n, ja rahaksi k�ytettyn� eip� riitt�isi se leip��n ja muuhun s�rpimeen, koska lihasta kerran, niinkuin luulen, olen ottanut ikuiset j��hyv�iset. Mutta kaikki nyt palkitsee piki ja terva. Ottakaamme Mikosta vaari, Mikosta vaari. TIMO. Ottakaamme niin. Mutta siihen pit�is sitten my�skin yhdist�� tuo Mikon toinen virka, jos uusi el�m�mme leiville l�is. Min� kyll� tied�n, ett� kissa pistet��n nahkahihaan ja koira nelikkotynn�riin, jos heist� kunnon tavalla pohdin otat, mutta siin� tarvitaan viel� monta muutakin viisautta. Ja se virka pidet��n v�h�n niinkuin h�pe�llisen�. Muistakaamme se kanssa. JUHANI. Mene sin� hiiteen kuohariveitsinesi! Min� poltan tervaa, min�, ja keit�n piki�; ja sinun pit�� viel� n�kem�n kuinka pikik��r�mist� rahasummia kiepataan. Aapo, mit� aattelet tuumastani? AAPO. Olenpa sit� aivossani aprikoinnut, eik� ole se juuri ilman j�rkevyytt�, mutta leip�� ei helli siit� kylliksi. Kaikkein v�himmin voimme rikasten herrojen kanssa lakia k�yd� pikij�hk�leitten perustalla.

Ja onnettomat olemme, jos k�ymme viimein asiassa alle! JUHANI. Niin, niin; mutta mit�s tehd��n? Oikeuttansa kukin t��ll� etsii. AAPO. Tehk��mme sovinto ja heitt�k��mme ker�j�nk�ynti. JUHANI. Poika! mill� sovitamme Viertolan tulisen herran ja maksamme h�rk�ns�? AAPO. Eih�n riit� siihen piki, ei terva eik� mets�n otus, joka jo v�heneekin peloittavalla tavalla. Mutta katsos nyt, kuinka syntyy aatoksesta aatos ja sanasta sana. Koska haastelit tervaskannoista, niin johtui mieleeni Jukolan ��rett�m�t salot, sen tuuheat koivistot, m�nnist�t ja kuusi-mets�t. Voihan seitsem�n miest� kaataa kaskea kymmenet tynn�rin-alat muutamana p�iv�n�. Kasken poltamme, kylv�mme ja leikkaamme viimein ja jyv�t viemme h�rkien hintana Viertolaan, j�t�mme kuitenkin aittaamme osan omiksi tarpeiksemme. Ja siin� on leip�� heille, joita liha ja veri peloittaa. Taasen mit� Viertolaiseen koskee, niin ellei h�rkien hinnaksi riit� ensimm�inen huhta, niin tekee sen toinen, tekee kolmas kaikitenkin. Mutta siksi kuin vilja lainehtii huhdassamme, puristelemme kaikin voimin mets�n antimuoria; ja teille kolmelle maistaa liha kyll�kin viel�. Niin kuluessa kahden vuoden mutta koska huhdassamme seisoo valmiina ter�inen laiho, niin aumoja rakentelemme ja riihi� kolkkeilemme, no niinh�n silloin ty�skentelemme kuin oikeassa talossa. Mutta katso: jos p��t�mme astua moiseen juoneen, niin l�htek��n meist� kiireesti yksi tai kaksi tuon Viertolan kanssa keskustelemaan, ja luulenpa ett� h�n viimeinkin lauhtuu ja p��tt�� odottaa satoa huhdastamme; sill� h�nt� sanotaan kuitenkin v�h�n kelpomieheksi. TUOMAS. Sit� neuvoa kelpaa harkita. JUHANI. Kelpaa tosin. Onpa se neuvo kotoisin miehen kallosta, vaan ei hatsaleen �mm�n p��kk�sest�. AAPO. Sit� harkitkaamme, ja huomenna p��ttyk��n mit� p��ttyy. Meni p�iv�, tuli y� ja nousi taasen toinen p�iv�, ja p��ttiv�t, veljekset seurata Aapon neuvoa. Kaksi heist�, Juhani ja Aapo, l�ksiv�t puhelemaan sovinnon kielt� Viertolan kiivaan herran kanssa. Mutta pian muuttui liepe�ksi pelj�tty herra ja mieltyi vartomaan vahinkonsa palkintoa mainiosta huhdasta. Miksi ei olisi h�n suostunut kauppaan, koska Jukolan jylhiss� metsiss� monenkaltaiset ja summattomat hy�dyt olivat h�nelle tarjona. Mutta vallan tyytyv�isin� k��ntyiv�t veljekset takaisin kartanosta, saattaen kotiansa iloisen sanoman. Meni taasen p�ivi� kaksi, kolme ja l�ksiv�t veljekset miehiss� mets��n, kiilt�v�t kirveet olalla, mutta, kourassa vesuri, vanha katkennut sirppi, asteli viimeisen� Eero. M��r�ttiin huhdaksi avara, p�iv�nkalteva ja tuuhea-m�ntyinen m�ki, jonka yl�puolella n�htiin korkea hongisto. Ja niinp� kasken kaataminen aljettiin: kirveet paukahtelivat, mets� kaikui, ja rytin�ll� kaatui m�nty m�nnyn hartioille. Mutta aina edell� riensi Eero, leikellen poikki vesurillaan taipuvia sitkeit� vesoja. Niin kaatui ryhev�t� mets�� usea tynn�rin-ala, ja ymp�ri tuoksusi viherj�n havun ja tuoreitten lastujen raikas haju. Ja siin� nyt makasi p�iv�nrinteisell� m�ell� Impivaaran kaski, ankaran avara; tuskin oli n�hty sen vertaista ennen. Ja ty� oli tehty viiden syyskuun p�iv�n kuluessa. Siit� lep�siv�t he makeasti taasen pirtiss�ns�, kuorsaten kolme y�t� ja p�iv��. Mutta koska ruumiinsa oli tarpeeksi lev�nnyt, l�ksiv�t he ulos ajoretkillens�

kellastuneisin metsiin. Jymisevi� m�ki� he samosivat, samosivat korpia koleita, kiehtoen tarkoilla luodeillansa Tapiolan karjaa tulevan talven varoiksi. Mutta kovin jo rupesikin v�henem��n mets�vilja noissa tienoissa Impivaaran ymp�rill�; ja aika oli jo veljesten k�yd� kokemaan toisenkaltaista elonkeinoa. Talvi tuli, lumi peitti maan, aholla kiertoili vinkka tuuli ja rakenteli kinoksia vasten pirtin seini�. Mutta pirtiss�, parven hiottavassa l�mpym�ss� oljentelivat veljekset, lev�ten menneen kes�n monesta puuhasta ja vaivasta. Ahkeraan he kylpeiliv�t, hautelivat j�seni�ns� pehmeill� vihdoilla herttaisessa l�ylyss�. Humisten kuumalta kiukaalta kohosi l�yly, hajosi kiiriskellen ymp�ri huonetta, tunkeusi viimein reijist� ulos ja haihtui kylm�n-kiljuvaan ilmaan, alakuloisen, vaalean taivaan alle. Niinp� kaislavuoteillansa viettiv�t uniset miehet sek� p�iv�t ett� y�t. Siell� he monenakin talvi-y�n� katselivat pienest� akkunal�vest�ns� kelmeitten revontulten v�lkkyn�t� pohjosessa. Silloin tuolla vuoren harjulla, partaisten kuusten takaa, kajasti kauas-haamoittava kaari. Siell� s�ihkyen ja ��net�nn� soitto syttyi ja sammui ja syttyi taasen, tuli tulta ajeli, ehtien aina Pohjolan valjulta portilta yl�s korkeuden kumoon, ja v�limmiten vavahteli ymp�ri taivasta himme� valo. Tuotapa leikki� katselivat veljekset pirttins� parvelta, ihmetellen ja arvellen tuonne, t�nne t�m�n juhlallisen ilmi�n alkua ja syyt�. Mutta he arvelivat ja tuumiskelivat turhaan. Silloin, t�ll�in l�ksiv�t he kuitenkin lyhyk�isen p�iv�n valjetessa ulos tuulien temmellykseen, l�ksiv�t hiihtelem��n liukkailla suksillansa halki hyyrteisten metsien. Ja miten onnistui, saavuttivat he milloin vilkkaan teeren, milloin harmaakarvaisen oravan ja milloin Metsolan asujamista jonkun muun.--Kohtasivat he korvessa ilveksen py�re�t j�ljet, jotka somana viivana juoksivat pitkin hankea, ja kiihtyi heti vimmatusti koirien into, joka n�ytti, ettei otus heist� kaukana kaarrellut. Pian kuului Killin ja Kiiskin vingahteleva haukunta, ja kiivaasti siirtyi ajo, kiivaasti riensiv�t my�s veljekset sen j�ljess�. Halki korven nyt kaahattiin, korvesta kivist� m�ke� yl�s, ja kallioitten kyljist� piestiin lumi ja sammale kauas. Edell� karkasi ilves, jonka silm�t kirkkaina v�l�hteliv�t, kirkkaina kuin kaksi peili� p�iv�isen palossa. H�nt� vainosi koirien kiljuva kiukku ja suksien suhinalla seitsem�n miest�. Nyt vinhasti kirmaistiin Kamajan korkeata harjannetta my�den lounaasen p�in, josta p�iv�n riutuva t�hti kuusien v�list� kuumoitti heit� vastaan; ja raikkui oikealla pohjoiset alankomaat, raikkui vasemmalla etel�iset alankomaat, kun Killi ja Kiiski ilmoittivat tulta-hengitt�v�n kimmansa. Mutta pys�htyiv�t �kisti kilpailevat ��net, koska v��r�kynsinen ilves vaaran kovimpana hetken� kiipesi nopeasti yl�s kuusen latvaan. Mieluisasti otti kuusi h�nen helmaansa, mutta ei kuitenkaan voinut h�nt� kuolemasta suojella. Siin� reuhuivat koirat, k�rkkyen leimuavilla silmill� yl�s korkeuteen, josta hiljainen murina kuului, ja kuusi ravisteli tukkaansa, uhaten vainoojia. Mutta pauhinalla, r�iskyn�ll� rynk�siv�t veljekset hiiht�en esiin, ja tulena heid�n poskensa hohtivat ja rinnat liehtoi. Silloin lausui Tuomas: �nyt hillitk��t koiria, veljet, p��sem�st� vaaralliseen taisteloon, jossa pian heid�n mahansa viillett�isiin�. Niin h�n lausui ja kohta iskiv�t muut kouransa lujasti koirien turkkiin, koska Tuomas luikkunsa ojensi ja ampui. Alas kellehti kuusesta verinen ilves, ja koirat kohta kiljahtaen reutomaan, p��st�kseen uhrinsa kimppuun, mutta eiv�tp� p��sneet kuitenkaan. Makasi nyt lumisella tanterella ilves, teiskaten ja temmelt�in, ja kaikkialle temmoili h�n kynsill�ns� ter�vill�. Mutta toinen luoti h�nen tuskansa lyhensi, l�vist�en aivot, ja h�n raukeni. Silloin kuusi uhaten ravisti kihariansa kerran viel� ja kylvi alas

latvastansa kimmelt�v�� lunta kuolevan poikansa peitteeksi, koska veren kuumassa virrassa pakeni syd�mest� raitis henki ja h�lveni h�yryn� ilmaan. Ja niinp� loppui valtainen ajo tuolla Kamajan kuusisella m�ell�, jonne luoteisesta haamoitti Impivaaran vuori ja himme�n� kantoinen aho sen alla. Sinne nyt veljekset iloisina saaliinensa taasen iskiv�t suuntansa. Niinp� hyyrteisiss� metsiss� hiihteliv�t he m�ki� yl�s ja alas, hiihteliv�t tasaisia tantereita; ja kauas paistoi miehen avoin ja ruskea rinta. Niin heid�n aikansa viettyi, enimmin kuitenkin pirtin l�mpym�ss�, koska s�teet�n, unelias aurinko viipyili etel�n helteisess� maailmassa. Kauas oli se siirtynyt, elon tulinen l�hde; tuskinpa se er��n� p�iv�n� en��n nosti otsansakaan yl�s metsien sinisest� helmasta. Mutta silloinpa se samassa k��ntyikin ja alkoi taasen matkansa Pohjolaan. Kes� oli tullut, kaski karsittiin; ja kuumina poutap�ivin� kuivi summaton risurykelm�, ja polton-aika l�hestyi. Mutta rajanaapureille sanomaa saattamatta, kellenk��n tietoa antamatta, l�ksiv�t veljekset polttamaan kaskeansa. Tuli pistettiin varvistoon ja ankara liekki kohosi jyrin�ll� korkeuteen ja pian py�riskeli ruskea savu aina pilvien ��riin. Eteenp�in retkeili palo, ja tuhaksi poltti se kasken auringon hele�ss� paisteessa. Mutta ei se tyytynyt ainoastaan kasken risuun ja puuhun, vaan rynk�sip� my�s viimein jylin�ll� hongiston pylv�ssaliin. Silloin veljekset kauhistuen riensiv�t kaikin voimin vastustamaan vallatonta voimaa: he lakaisivat ja pieksiv�t kanervaista tannerta, ja heid�n kuusiluutansa milloin v�ik�hteliv�t, vingahtelivat ilmassa, milloin l�iv�t raskaasti maahan, ett� humahteli santainen m�ki. Mutta tuostapa ei kuitenkaan riehuva liekki ottanut masentuakseen, se kiirehti yh� vaan pohtaen eteenp�in. Huusi viimein Juhani korkealla ��nell�: �housut kouraamme joka mies, ne kastakaamme l�hteesen ja niill� kuloa huhtokaamme!� Tempasivat he p��lt�ns� housut, upottivat ne helluvaan, kylm��n l�hteesen ja rupesivat huhtomahan, peittoomahan nummen palavata pintaa. Korkealle singahteli tulinen tuhka ja noki, maa t�misi kuin joukko ratsastajoita olisi kiit�nyt t�ytt� laukkaa sen ylitse; ja h�mmentyiv�tp� hurjat loimot. Mustina kuin murjaanit, ja uiskellen hiess� kaatuivat miehet voimattomina alas maahan, puuskuttaen, huohoittaen tulisesta leikist�. Mutta puhtaaksi oli palanut kaski, joka kylvettiin ja kynnettiin, risu-�keell� karhittiin seitsem�n miehen voimalla, ja viimeiseksi luja aita pantiin sen ymp�rille; ja ennen talven tuloa rehoitteli huhdassa oivallinen oras. Mutta aitaanpa j�tettiin sopivia l�pi� ja reiki�, joihin rakettiin raskaita loukkuja monen j�niksen kuolemaksi.

KYMMENES LUKU Kului p�ivi� taasen, tuli toisen kes�n leikkuu-aika, ja huhdassa kiikkuili laiho loistoisa ja uhkea, jonka vertaista tuskin oli n�hty. Silloin veljekset s�teilev�n auringon helteess� leikkasivat huhtansa; ja pian oli muuttunut kuhilaiksi l�ikkyv� olki. Mutta v�hitellen katosivat kuhilaat taasen, siirrettyin� pirttiin. Siell� parven l�mpym�ss� vilja kuivattiin, alhaalla sein��n ly�tiin ja puhdistettiin. Ja oli viimein huhta ihan lakea, jyv�t korjatut, joista suurin osa viipym�tt� saatettiin Viertolaan, mutta omiksi tarpeiksi j�tettiin kuitenkin

kaksikymment� tynn�ri�. Tuli nyt jyvien kautta maksetuksi noin puolet veljesten maksettavasta; ja lupasi Viertolainen kuitata heid�n velkansa kaiken, jos heitt�isiv�t huhdan h�nelle kerran kauralla viljelt�v�ksi, antaisivat h�nelle Jukolan mets�st� hirret uuteen, uhkeaan riiheen, ja saattaisivat takaisin nelj�kymment� h�rj�nvuotaa. Ja veljekset suostuivat kauppaan. Niin olivat he p��sneet kiusallisesta seikasta, joka kuitenkin oli saattanut heid�n aittaansa jyvi� enemmin kuin tulevan talven tarpeiksi. Mutta toi se heille viel� t�rke�mpi�kin kohtauksia. Tuosta viljasta, noista pulskeista huhtajyvist� lenn�hti Juhanin aatos viinanpolttoon ja kohta suostui h�nen tuumiinsa my�skin Timo. Muut tuota yrityst� alussa kyll� iskiv�t vastaan, mutta voittipa viimein Juhanin ja Timon tahto. Juhani lausuili, kuinka viinakin, jos sit� taidolla ja kohtuudella nauttii, on iloksi ja onneksi, etenkin heille, kaarneenpoikasille synke�ss� syd�nmaassa. Ja k�viv�t he juoneen, rakensivat pienen k�ls�n sudentarhan ojankoon ja saattoivat sinne Jukolasta vanhan viinapannun; sill� nahkapeitturilla itsell��n ei ollutkaan varoja viinankeittoon. Mutta nytp� Impivaaran ojalta savu suitsuilemaan taivahalle; ja runsaasti antoi keitto kirkasta viinaa. Rupesivat nyt veljekset huvittelemaan itsi�ns�, naukkien p�iv�t aamusta iltaan, ja heid�n aikansa meni kuin virran juoksu. Ja kahden, kolmen p�iv�n p��st� jo kaikui heid�n korvissaan lakkaamaton, humiseva soitto, kuin kaukaisen pasuunan ��ni, ja iloisesti py�ri maailma ymp�ri heid�n silmiss�ns�. Paitasillaan he oljentelivat pirtiss�, josta alati kuului hirve� meteli ja loilotus, milloin taasen painimisen jytin�, milloin tappeluksenkin r�hin� ja jyske. Silloinpa usein lenn�hti �kisti pirtin jykev� ovi auki ja kaappasi ulos mies miten jaksoi ja samoin h�nen per�ss�ns� toinen, vilkkaisten kaikin voimin. Ymp�ri huoneen juostiin, ja kelkkui paita, lyhyt, nelj�niitinen, ja vilahtelivat ruskeat koivet. Niin kirmaistiin, kunnes iskettiin yhteen tai kunnes muut veljekset riensiv�t v�liin sovintoa ja rauhaa rakentamaan. Siit� astuttiin miehiss� pirttiin taas, ryyp�ttiin yst�vyyden ryypyt ja laulettiin iloinen laulu, vallattomasti loiloiteltiin. Lauri yksin ei liittynyt tuohon hummaukseen. Muistellen hurjap�ist� humalaansa Hiidenkivell�, oli h�n tehnyt p��t�ksen jalon ja pyh�n, ettei sin� ilmoisna ik�n� laskisi huulillensa juovuttavaa juomaa; ja piti h�n my�s p��t�ksens�. Nyt h�n ��net�nn� k�yskeli metsiss�, katsellen puitten v��ri�, haeskellen kalupuita talon tarpeiksi. Ahkerasti askarteli h�n my�s huhdassa loukkuinensa, ja useinpa sielt� palasi h�n, kantaen j�n�n poikaa pullistuneessa pussissansa. Tapahtui kerran, koska h�n taasen asteli katsomassa pyydyksi�ns�, ett� h�n loukussa n�ki er��n ruskean el�v�n. Tyytyv�isen� lausui h�n: �Jumalan kiitos ett� ketun sain!� mutta pian kuultiin j�lleen h�nen suustansa karhea, morahtava huuto: �Viertolan ruskea kissa ja saatana!� Niin h�n huusi, viskasi kissan vihaisesti mets��n, viritti loukun ja l�ksi taasen kulkemaan satimillensa ja teerentarhoillensa. Niin vietti h�n p�iv�ns� metsien viileydess�, sill'aikaa kuin muut killisilmin peuhailivat paahteisessa pirtiss�. L�hestyi Mikkelinp�iv�, ja miellytti veljeksi� viett�� juhla oikein oivallisesti. Varustettiin kaupunkiin rahallinen kuorma, jonka hinnalla piti ostettaman p�hn�� juhlan kunnioiksi: rommia, putelli-olutta, nahkiaisia, sillej� ja vehn�si�. Tuima oli ratasten ymp�rill� miesten liike ja toimi raikkaana syyskuun aamuna. Siin� s�kkej� nosteltiin ja aseteltiin, k�ytt� kiskottiin ja vahvoja siansolmuja ly�tiin. Kaikki

tapahtui vallan keve�sti, tapahtui tulisella vauhdilla; sill� jokainen heist�, jos siirr�mme joukosta Laurin, oli kumonnut naamaansa huikean aamuryypyn. Pian seisoi kuorma valmiina pihalla, ja l�ksiv�t Simeoni ja Eero matkustamaan kohden H�meenlinnaa, rattailla tynn�ri rukiita ja kymmenen kannua viinaa, ja aisoissa vanha Valko.--Mutta pirtiss� jatkettiin iloisesti pauhaavaa el�m��, viinaa haarikasta keikautettiin, ja meni p�iv� p�iv�n j�ljess�. Meni jo viikko ja toistakin, mutta matkamiehi� kaupungista ei n�kynyt, ei kuulunut, ja rupesivat veljet arvelemaan asiaa sinne, t�nne. Ja heid�n n�in arvellessaan koitti viimein kymmenes p�iv�, mutta aina samalla tiet�m�tt�myyden tiell� viipyiv�t Simeoni ja Eero. Aurinko nousi, ja korkeimmallaan kierteli pirtiss� reuhuava ilo; ja voimakkaasti siell� lausuiltiin, koska kukin kerskaili voimiansa. Mutta ��net�nn� kolkassaan istui Lauri ja veisteli visasta pyssyntukkia. Siell� voimakkaasti lausuiltiin. �Poika niinkuin nurkanp��!� �T�pp�set taivasta kohden, koska mies ly�!� �Muistatteko, veljet, kuinka makeasti Kolistimen Antti sai t�st� k�mmenest� tuonne vasten leukaper��? H�n sai kuin mies, ja tanner soi ja taivas kimahti, kun kaatui salskea poika�. Niin siell� kilvan haasteltiin, ja v�limmiten taasen kumautettiin helmeilev�� nestett� haarikasta.--Mutta nousi �kisti kiivas kina Timon ja Juhanin v�lille, ja kovin siin� syd�mystyi lopulta vanhin veli. Sill� Timo ei nyt ollenkaan mielinyt antaa per��n, vaan v�itteli lujasti vastaan sananlaskuilla, raamatun v�rssyill� ja pahoin ontuvilla vertauksilla. Tuostapa Juhanin sappi paisui, h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t tulta, ja viimein, �kisti vaijeten, rynk�si h�n yl�s kuin �rrytetty karhu kohden itsepintaista velje�ns�. Mutta pakenemaan Timo; juoksi ulos aholle poika paljain paidoin, ja h�nen j�ljess�ns� Juhani samoin puettuna. Muutaman askeleen p��h�n kynnyksest� vainooja kuitenkin jo seisahtui, mutta Timo, luullen julmistuneen veljen olevan kantap�iss�, juoksi v��nt�in yh� eteenp�in pitkin kantoista ahoa. Ja nyt, arvaten vihamiehens� kynnet iskev�n juuri niskaansa, aukaisi h�n suunsa ja parahti karkealla ��nell�, katsoen kankeasti taakseen. Mutta h�nen silm�ns� suurenivat, kun h�n huomasi Juhanin seisovan h�nest� kaukana, l�hell� pirtin porrasta, kyhnien niskaansa ja katsellen kahta viheli�ist� matkamiest�, jotka korven rannasta kihnustain l�heniv�t kohden pirtti�. Ulos riensiv�t muutkin, punoittain kuin saunanl�ylyss�, riensiv�t rakentamaan sovintoa riita veljesten v�lille. Mutta pian k��ntyiv�t kaikkein silm�t kohden Simeonia ja Eeroa, jotka palasivat viimein matkaltansa, surkeassa tilassa. Valko, nyt ainoastaan luuna ja nahkana, asteli sanomattoman vitkaan; tuollahan lerkkui h�nen p��ns� alhaalla etujalkain v�liss�, ja maata lakaisi murheellisesti riippuva huuli. Mutta viheli�inen oli my�s miesten muoto. Lokaisilla kasvoilla ja vaatteilla istuivat he rattailla kuin kaksi varista sateessa. Simeonilta oli varastettu lakki, Eerolta sukat ja saappaat; rahoista oli heill� j�ljell� ainoastaan kuusi kopeekkaa, jotka Eeron tiet�m�tt� olivat j��neet h�nen liivins� taskuun, ja siin� my�s l�ytyi yksi rikkimurentunut prenikka. Miss� ja kuinka olivat he h�vitt�neet kuorman hinnan? Oli se H�meenlinnassa menetetty viinaan ja vehn�pulliin; ja n�inp� nyt tyhjin kourin ja kovin pohmeloisina l�heniv�t he kotoansa. Vaiti, perin �llistynein� katselivat muut pirtin ovella t�t� ilmestyst�, ja Simeoni ja Eero lukivat peloittavan tuomionsa heid�n katsannoistaan. Ja harkitsipa Simeoni parhaaksi, kaapaista k�p�l�m�keen, niin kauan kuin viel� oli aikaa. Loiskaisi h�n rattailta alas, heitti niin veljens� kuin hevosen ja katosi korpeen. Samaa keinoa k�ytt�� tuumiskeli my�s Eerokin, mutta h�n toivoi taitavansa poistaa puolestansa kaiken syyn ja seist� pian ihan

viattomana veljestens� edess�. Niin h�n mietiskeli ja p��tti kulkea esiin. Tultuansa vihdoin pirttipihalle, otti h�n p��llens� kovin murheellisen muodon ja, tervehtim�tt�, sanaakaan mainitsematta, astui h�n alas ja rupesi p��st�m��n Valkoa valjaista. Mutta nyt tuli kiivas kysymys kuinka matka oli tehty ja mihin kuorman hinta oli h�vitetty. Eero kertoi heille kaikki, muistuttaen ett� rahat olivat Simeonin hoidettavina; ett� Simeoni k�ski ja h�nen nuoremman tuli totella; ett� Simeoni on vanhempi ja siis enemmin kokenut ja viisaampi kuin h�n, nuori, ymm�rt�m�t�n poikanulikka. Niin h�n itse�ns� puolusti, mutta muut ymm�rsiv�t hyvin, ettei h�nk��n ollut syyt�n, ja niinp� todisti my�s h�nen pohmeloinen muotonsa. Sent�hden katsoivat he oikeaksi rangaista h�nt� ja viipym�tt�. Iski nyt Tuomas h�nen kaulukseensa, asetti h�nen, keve�sti kuin vauvan, ruomana alas tanterelle, mutta noukkasi Juhani tunkiolta karsitun havun-oksan, jolla sivalteli muutaman kerran Eeroa reiteen, l�i tuimalla k�dell�, ja pahasti marisi poika heid�n allansa. Koska t�m� oli tehty, viskasi Juhani vihaisesti ruoskan kourastansa, lausuen: �suokoon Jumala, ett� kuritin sinua viimeisen kerran, ja saattakoon t�m� saunoitus sinulle uuden syd�men! Se on toivoni, mutta pelk��np� toivovani turhaan, sill� hyv� lapsi kurittaa itse itsens�, mutta paha ei kuristakaan parane�. Niin lausui h�n, astui �ke�n� pirttiin, pyrkien yl�s olkiselle vuoteellensa. Mutta menty�ns� uunin ohi, huomasi h�n kissan, joka unisena istui kiukaalla, ja otti h�n suuhunsa palan leip��, pureskeli sen pieneksi ja pisti purusen vanhalle Matille, joka kehr�ten ja rakoisilla silmill� nautitsi mit� oli saanut. Siit�, katsahtaen karmeasti aina, kiipesi h�n yl�s parvelle, hieraisi kerran vatsaansa, kallistui oljille ja peitti itsens� l�mp�isell� kaattuvalla. Mutta Eeron kuritusta oli Simeoni kamoten katsellut korven pimeydest� ja kuullut h�nen huutonsa, ja hyvin h�n tiesi, ett� h�n itse olisi saanut viel� kovemman rangaistuksen vihaisilta veljilt�ns�. Sent�hden kiitti h�n onneansa ollessaan nyt kuusien suojassa, siirtyi kauemmas ahon haamusta pois ja katosi metsien turvaavaan helmaan. Mutta synkk� ja autio, kuin syksyn mets�t h�nen ymp�rill��n, oli my�s h�nen syd�mens�. Kauan h�n asteli sammaleista korpea, asteli viimein kivist�, mustikanvartista maata, ja murheellisesti huokaili kellastunut koivisto k�ydess� kolkon tuulen. Mihin piti h�nen vaeltaa metsien py�rrytt�viss� saleissa? Mihin piti paeta miehen, koska iloton ja pime� oli el�m� ja pime� kuoleman y�? Mutta pihalla, l�hell� pirtin ovea askartelivat veljekset, sy�tt�en suuruksella ja hieroen, sukien v�synytt� Valkoa. Vihaisena, vihelj�isess� tilassansakin, istui Eero pirtin kynnyksell�, pureskellen hammasta, ja parvella makasi Juhani kaattuvan alla. Mutta koska Valko oli ruokottu ja laskettu laitumelle ja retelit asetetut vasten pirtin sein��, astuivat veljekset sis��n, syd�men karvaudella muistellen turhaan varrottuja juhlatavaroita. Viimein astui my�s Eero pirttiin ��net�nn� ja kyr�ten kiukkuisesti. Silloin Juhani, kohottaen p��t�ns� peiton alta ja kurkistellen yli parven reunan, haastoi seuraavalla tavalla: �Viel�k� sin� kyr��t, sonni? Etk� saanut kenties l�ylytyst� ansion mukaan, j��r�p�ssi? Peijakas? jos olisimme oikein ansiosta sinulle antaneet, niin tuskinpa nyt k�mppisit tuossa omilla t�pp�sill�s pirttiimme. Usko minua, ja kiit� onneasi, ett� p��sit n�in helpolla hinnalla. Mutta toista vartokoon Simeoni. Ah! h�n voidelkoon selk�ns� karhun-ihralla, ennenkuin rohkenee aukaista oveamme. H�n tarvitsee, tarvitsee totisesti! Myyd� viina, ja koska krouvari on sen oikein ehtinyt sekoittamaan per�loroksi, ostaa se takaisin moninkerroin

kalliimpana, ja lioittaa sitten samaan sikuriveteen ja tyyriisen, tyyriisen makuvariin ruiss�kit aina viimeiseen jyv��n asti, sanalla sanoen: kaikki mit� rattailta heltii, menett�� viinaan, siirappijuomaan, vehn�pulliin ja prenikoihin. Ah! ken olis sit� Simeonista luullut? Siin�k� oli h�nen jumalisuutensa? Siin�k� monen hartaan rukouksen hedelm�t? Mutta eih�n tule meid�n kuitenkaan tuostakaan hullummin ihmetell�. Onhan, pahasti kyll�, jumalisilla miehill� tavallisesti kiivas veto viinaan, varsinkin ryypiskelemiseen kaapin-oven takana. Sen olen kaikessa tyhmyydess�ni tullut huomaitsemaan. Muistelkaammepas esimerkiksi H�rk�m�en is�nt��, jota kutsutaan ja katsotaan hurskaaksi mieheksi; mutta sama pokko juuri k�yskelee p�iv�ns� t�ydess� vommassa, punoittaen kuin hiilist� aamusta iltaan.--Kas kun h�n nyt l�htee ulos raitillensa kammaristaan postillan ja virsikirjan ��rest�. Ensiksip� tyyr�t��n tie kohden kaappia, ja siell� on tapahtuva pieni konsti, pieni keikaushun��ri. Ulos nyt astutaan, kohden tallia touvataan, ja renki, poloinen poika, tiet�� kuulevansa saarnan, joka kest�� ja kelpaa. Mutta p��ttyyh�n viimein saarna pahankin papin, nariseehan vihdoin ovi, ja kylkimyyry� kohden omettaa marssii nyt ukko. Ja siell�h�n taas on piikar��sy tulisissa tauloissa, kun is�nt� kukkopunaisena h�nt� oikein ripitt��, ripitt��, motkoittaa ja kotkoittaa. Voi sinua �ij�-k�ntti�! Noh, loppuuhan n�lk�vuosikin, astellaanhan ometasta tupaan. Mutta tuollapa vasta r�hin� nousee, saarna tiuskeinta tiuskeampi em�nn�n ja tytt�ren osaksi, kest�v� tunnin tai kaksi. Tiuskaiseepa em�nt�kin v�limmiten vastaan, tiuskaisee ja �rj�isee, mutta vaiti on tytt�nen ja tipahtelee raukan kyynel. Voi sinua j�rri�! Mutta vihdoinpa kuitenkin tuntuu saarnamiehen kurkku k�yv�n kuivaksi ja karkeaksi, ja k�yd��np�s sit� kastamaan kammarin kaappiin; ja sitten taasen virsikirja kouraan ja laulamaan ett� pihtipielet vapisee. Niin kuluu miehelt� p�iv�, kuluu viikko, kunnes h�n sunnuntainaamulla k�m�itt�� tytt�ren kanssa kirkkoon, k�m�itt�� noissa k��syiss�ns�, patalakki p��ss� ja takinkaulus korkealla kenossa. Siell� h�n nyt istuu Herran temppeliss�, suu mytyss� ja kulmakarvat kohotettuina yl�s aina puoleen otsaan; siell� h�n istuu, karautellen kurkkuansa ihan hurskasten tavalla, istuu juhlallisena, vakaana ja totisena kuin vasta palkittu sonni. Niin h�n siell� k�k�itt�� kuin rajapyykki mets�ss�; mutta kas kun h�n palaa kirkosta takaisin ja ehtii viimein kotonsa pihalle, niin tuiskuavalla vauhdilla, tultatuiskuavalla vauhdilla riennet��n suoraan kohden kammarin kaappia taas; ja nytp� ukko �maistaa ett� pohja paistaa�. Niin hartaasti naukkielee h�n, jota kutsutaan maailman pylv��ksi, niin kovassa kimmassa, niin kovassa kimmassa k�yskelee t��ll� her�nnyt mies. Ja samoinpa luulisin k�yv�n Simeonille my�s, jos onni h�nen pist�isi kerran H�rk�m�en puukenkiin.--Tosin on parempi henki vuosien kuluessa tehnyt todenteolla ja ehtimiseen Simeonia kohtaan ty�t�, ehtimiseen, sit� ei taida kielt��, vaikka h�n usein on liikam��riinkin pyristellyt sielunsa siipi�. Niin, niin, mutta monessa kohdassa on h�n taasen pelkk� maailman lapsi, yht� suuri syntis�kki kuin min� ja moni muukin, ja tekee temppuja, miss� ei auta muu kuin aika l�ylytys. Ja nytp� h�n oikein peevelin tepposet teki. Totellen perkeleen kuiskausta, joi h�n naamaansa kalliin kuorman eik� tuonut meille murenaakaan juhlah�ystett�. Hmmh! hammastahan purra t�ytyy. No, no, h�n saa viel� saparollensa, saa ett� pirtti roikkaa�. Niin haasteli Juhani, kurkistellen parven reunalta alas; siit� vaipui h�n takaisin vuoteellensa ja nukkui. Lepoon kaatuivat muutkin, ja makasivat he sike�sti aina seuraavaan aamuun. Mutta Simeonia ei kuulunut, ei usean y�n ja p�iv�n per�st�k��n. Tuostahan veljille arvelua taasen, arvelua ja murhettakin, varsinkin koska Eerolta vihdoin kuulivat h�nen oikean tilansa. Sill� koska parin, kolmen p�iv�n kuluttua Eeron �ke� mieli oli v�h�n lievinnyt, antoi h�n

muristen ilmi kuinka Simeonin laita oli heid�n palatessaan kaupungista. Olipa h�n useinkin haastellut joistakin pienist�, tuumankorkeista �ijist�, jotka, niinkuin h�n lausuili, parveilivat tuhansittain h�nen ymp�rill��n. Niin kertoili muristen ja hiljaa Eero, mutta kertomus muutti Simeonia kohtaan veljesten mielen. Synke�ll� syd�mell� l�ksi Juhani etsim��n kadonnutta velje�ns�, k�yskeli avaralta ymp�ri metsi�, huudellen h�nt� nimelt�. Kohtasi h�n er��n m�en alla Taula-Matin, joka, kirves kourassa, etsiskeli k��pi� ja pakurim�hk�leit�, joilla jo olikin t�ytt�nyt paitansa mahan ja poven. Matti kertoili, ett� h�n menneen� y�n� oli kuullut surkeata ��nt� ja ruikutusta kaukaa metsist�; ja t�m� ��ni oli h�nen mielest�ns� muistuttanut Simeonin ��nt�. T�st�p� kipe� pistos Juhanin syd�meen, ja h�n kiirehti kotiansa, vuodattaen polttavia kyyneleit� veljens� onnettoman kohtalon t�hden. M��r�ttiin nyt yleinen etsiminen ymp�ri metsi�. Jokaisen veljeksist� tuli l�hte� ulos yksin ja eri suuntaa kohden, ja h�nen, joka pakolaisen saavuttaisi, piti saattaa se kotia, astua yl�s Impivaaran vuorelle ja, puhaltain koivutorvea, ilmoittaa asia muille. Toi nyt Eero torvensa kalpeasta pensastosta, koivutorvensa ankaran, kahden kyyn�r�n pituisen ja kauas kuuluvan, ja upotti sen y�ksi sudentarhan solisevaan ojaan. Sill�, tehty jo kev��ll� parhaana m�ih�n aikana, oli �myri nyt kovin ravistunut ja kuiva. Varhain seuraavana aamuna l�ksiv�t he retkellens�. Impivaaran pirtti oli se piste, josta kuusi miest� kuin s�dett� py�r�ss� k�vi kaikkialle ulos. Alkoi nyt meteli, jossa huuto nieli huudon ja kaiku kaikua ajeli ��rett�mien metsien helmassa. Mutta yh� kauemmas poistui pauhu ja valtaisesti laajeni py�r�. Ja t�m�n py�r�n sin� sait, jos seistess�s Impivaaran harjulla ja kuullellessas huutoja et��ll� ymp�rill�s, vedit viivan huudosta huutoon. Niin samosivat he kaikkialle, retkeiliv�t kukin suuntaansa kohden; ja ilma oli kirkas ja tyyni, lempe�sti paistoi syyskuun aurinko.--Juhanipa, huudellen huikeasti, asteli ryskin�ll� m�ki� yl�s ja alas. Mutta eip� ehtinyt h�nen korvaansa kaivatun ��ni; ja puolip�iv� l�hestyi. Viimein kuitenkin, koska ei h�nen kurkkunsa v�synyt, vaan lakkaamatta pauhasi kuin vaskinen torvi, kuuli h�n kummallisen, heikon ja k�he�n vastauksen. Ja ilmestyi ��ni kuin kahden sammaleisen kallion vinkalosta, muutaman korkean kuusen suojasta. Sinne kiirehti Juhani ja l�ysi kadotetun miehen, l�ysi h�nen armoitettavassa tilassa. Kamoittavana haamuna, k�det ristiss�, silm�t pystyss� kuin ukulin silm�t ja tukka ilmassa t�yht�isen�, istui h�n tuuhean kuusen juurella. Siin� h�n istui, huiskutellen ruumistansa, ja h�nen suustaan kuului hiljainen ja t�risev� virrennuotin hyr�ilys. Juhani rupesi h�nelt� kyselem��n kuinka oli h�nen laitansa, mutta saatuaan h�nelt� ainoastaan sekavia, kummallisia vastauksia, riensi h�n viipym�tt� kotia tuon kalliin l�yt�ns� kanssa. Ja kun h�n viimein oli saattanut veljens� pirttiin ja teljinnyt oven h�nen j�lkeens�, astui h�n kohta yl�s vuorelle, kourassa mahtava torvi. Tyynen�, kaukaisuudessa sinert�v�n� kiertyi h�nen ymp�rill��n mets�inen, avara maailma, ja laskeuva aurinko l�nnen reunalta valeli kultaisella ruskollansa noita vanhoja, takkukarvaisia kuusia vuoren harjanteella. Ja asetti Juhani huulillensa ankaran �myrin, mutta ei tahtonut k�yd�; kuului p�mp�n ammoittavasta kidasta vaan muutama k�he� pihaus. Puhalsi h�n kerran viel�, mutta ei kuitenkaan heltinyt hele�t� ��nt�. Silloin paisutti h�n rintansa uudestaan, t�ytti sen ilmalla aina pohjaan asti, puhalsi kolmannen kerran, ja poskensa pullistuivat hirmuisesti, mutta nytp� koivutorvi juhlallisella ��nell� mylv�htikin ja kiljahti. Et��lle kohden kaikkia ilmoja kiiriskeli kaiku ja kohtapa kuului iloisia vastauksia id�st�, l�nnest�, pohjosesta ja etel�st�, kuului riutuen ja heike�sti sinimetsien ikuisen kaukaisesta h�m�r�st�.--Meni tuota taasen hetki, meni kaksi ja kolme, ja rupesivat veljet ilmaumaan kotonsa pihalle ja

pihalta pirttiin yksi toisensa j�ljess�. Viimein seisoivat he kaikki Simeonin ymp�rill� pirtiss�, surkuttelevilla silmill� katsellen h�nt�, joka istui rahilla kuin huhkain ladon katolla ja p�llisteli totisena takaisin heit� vastaan. JUHANI. Simeoni veljemme! TUOMAS. Kuinka on laitas? TIMO. Tunnetkos minua?--Ei luotua sanaa.--Tunnetkos minua? SIMEONI. Tunnen kyll�. TIMO. Kukas min� olen? SIMEONI. H� Jukolan Timo. Niin, enk� ma h�nt� tuntis? TIMO. Oikein! Min� olen Timo, sinun oma veljes.--H�t� ei ole viel� suurin suuri, pojat. SIMEONI. Suuri ja hirmuinen on p�iv�, joka l�hestyy, ja sen nimi on h�vityksen kauhistus. AAPO. Miksi ennustat niin? SIMEONI. H�n sanoi. JUHANI. Kuka? SIMEONI. H�n, h�n, mun toverini matkalla. EERO. Ja min�k�? SIMEONI. Et sin�, vaan se hirmu, joka on minua johdatellut. Oi veljet! teille taidan kertoa asioita, jotka kohottavat karvanne pystyyn kuin vihaisen karjun harjasrivi. Mutta antakaas minulle ensin pieni ryyppy syd�meni vahvisteeksi; ja olkoon t�m� viimeinen ryyppy, jonka nielaisen kurkustani alas. JUHANI. Otahan ryyppy, Jumalan luoma; katsos t�ss�, mun armas veljeni. SIMEONI. Suurkiitos!--Nytp� tahdon koettaa kertoa mit� olen n�hnyt ja kuullut, kertoa varoitteeksi meille kaikille. Kuulkaat: min� olen n�hnyt h�nen. JUHANI. Kenen ihmeen olet sin� n�hnyt? SIMEONI. Itse p��mestarin, itse Lusifeeruksen! AAPO. H�nen n�it vain unissa tai mielenhoureessa, jonka saattoi matkaan v�kevien ylellinen nautinto. SIMEONI. H�nen olen totisesti n�hnyt. TIMO. Mink� muotoinen h�n oli? SIMEONI. Kuin tyhmyys itse, mutta kas kun ketunh�nt� keikahtelikin siell� takana.

TIMO. Oliko h�n suurikin? SIMEONI. Noin minun pituiseni, vaikka taisipa h�n itsens� muuttaa miksik� h�n tahtoi. Ensiksi, kun h�n ilmestyi, tuli h�n tuulen puuskana kohinalla pensastoon, jossa istuin. Kuka se on? kysyin min� kiljaisten; �yst�v� h�n vastasi, otti minua k�dest� ja k�ski minua seuraamaan itse�ns�. Min� seurasin h�nt�, koska en uskaltanut kynsi� vastaan, vaan katsoin parhaaksi tehd� h�nen tahtonsa. Ja nytp� vaelsimme yhdess� kauan pitkin ohdakkeista, kivist� tiet�; ja muuttuipa h�n milloin miksikin. V�list� hyppeli h�n edell�ni pienen�, naukuvana kissanpoikasena, katsellen taakseen aivan tyhm�sti ja minua vasten silmi�. V�list� taasen kohosi h�n hirmuisen pitk�ksi mieheksi, ulettui p��ns� aina pilvien rajalle. Sielt� huusi h�n minulle: �n�etk�s minun p��t�ni?� Min�, haastellen aina h�nen mieliksens�, ihmettelin pituuttansa suuresti ja sanoin, ett� silm�ni tuskin eroitti h�nen haarojansakaan. Silloin veti h�n suunsa suureen, riemulliseen nauruun ja katseli minua tarkasti. Sitten teki h�n viel� monta muutakin temppua, ja talutti minun viimein yl�s korkealle vuorelle; siell� kumartui h�n eteeni ja sanoi �astuppas selk��ni�. Min� kauhistuin, mutta en uskaltanut kynsi� vastaan, vaan kiipesin siev�sti h�nen niskaansa yl�s. Kysyin h�nelt� kuitenkin: mihink�s nyt menn��n? ja h�n vastasi: �yl�sp�in menn��n�. Sitten rupesi h�n kovin puhkaamaan, hikoomaan ja ruumistansa kiertelem��n, ja min� poloinen h�nen selj�ss�ns� kiikahtelin sinne t�nne, ehtimiseen, ik��nkuin muutama p�iv� sitten H�meenlinnan torilla marakatti koiran selj�ss�. Mutta viimein puhkesi kaksi kirjavaa siipe� h�nen hartioistansa ulos ja muutaman kerran h�n niit� heilautti, ja nytp� rupesimme vilkkaisemaan yl�s korkeuteen, kohden kuuta, joka hohti meid�n p��ll�mme kuin vaski-ammeen pohja. Sinnep� sinkaistiin, ja py�rrytt�v��n syvyyteen j�i meilt� matoinen maa. Ehdittiin tuosta viimein kuuhun, joka, niinkuin sokea-eno kertoili, on suuri, ympyrj�inen ja loistava kallio-saari ilmassa, ja n�inp� siell� ihmeit� ja kummia, ihmeit� ja kummia! Ah, eih�n voi niit� kertoa syntinen kieli! TUOMAS. Tee se voimiesi mukaan. JUHANI. Voimiesi mukaan, veljeni, vaikk'ei niinkuin vaatisi aineen ankaruus. SIMEONI. Koettaa tahdon.--Niin, kuuhun tultiin, ja vei minun saatana sen viimeiselle reunalle, korkealle kukkulalle, jossa seisoi torni viel� korkeampi, rakettu nahasta, saapasnahasta. Yl�s torniin me astuimme, h�n edell� ja min� h�nen j�ljess��n, ja kauanpa astelimme pitkin ymp�rivingert�vi� rappuja. Lopulta seisoimme saapasnahka-tornin viimeisess� huipussa, josta n�in montakin maata ja merta, n�in suuria kaupungeita ja ihmeellisi� rakennuksia kaukaisuudessa allamme. Rohkeninpa nyhk�ist� saatanaa kylkeen, kysyen h�nelt�: mik� on tuo, joka n�kyy tuolla allamme syvyydess�? Tiuskaisten ja katsahtaen karmeasti puoleeni vastasi h�n: �sakramenttu, poika! mit� on minun tekemist� sinun kanssas? Mutta siell�h�n on maailma, josta l�ksimme. Katsele ja tutkistele�. Niin h�n sanoi, ja min� nyt, huoaten, rupesin visusti katselemaan ja tutkistelemaan; ja n�inp� kaiken maailman piirin, n�in Enklannin valtakunnan, Turkinmaan, Pariisin kaupungin ja Amerikan valtakunnan. Sitten n�in min� Isonturkin nousevan ja kauheasti h�vitt�v�n kaikki; ja h�nen j�ljess��n asteli se suuri sarvip�� Mammona, ajellen ihmissukua maan-��rest� maan-��reen kuin susi lammaslaumaa. Niin h�n ajeli ja kaahasi, ja kuristi lopulta koko maailman ja Amerikan valtakunnan. T�m�n n�in ja kysyin taasen saatanalta, nyhk�isten h�nt�

kylkeen: onko siis nyt h�vitetty maailma, josta min� olin kotoisin? Tuikeasti vastasi h�n: �sakramenttu, poika! mit� on minun tekemist� sinun kanssas? Mutta onhan t�m� ennustus pian tapahtuvasta asiasta. Katsele ja tutkistele�. Ja, huoaten syv��n, min� katselin ja tutkistelin. Mutta uskalsinpa kysy� kerran viel�: koska on t�m� tapahtuva? Pahasti r�m�ht�en vastasi h�n taasen: �se tapahtuu juuri niin pian kuin n�m�t kaksi nahkaista torvea ilmestyy meille l�pi sein�n, juuri t�h�n etehemme�. Ja nyt vihelsi h�n kerran ja pitk��n. Mutta ah jos kertoa voisin! JUHANI. Se tee, jos suinkin jaksat. Voi mit� ihmeit� ja kummia olet n�hnyt! T�m� jotain ennustaa, ja kaiketi on tuhomme, Jumalan rangaistus tulossa p��llemme, ellei juuri maailman loppu. Onkos t�m� laitaa: k�yskell� perkeleen kanssa kuussa? SIMEONI. Ja nahkatornissa! JUHANI. Nahkatornissa. Onkos t�m� laitaa? TIMO. Saapasnahka-tornissa! JUHANI. Niin, saapasnahka-tornissa. Ah! Mutta kerro meille kaikki; sill� vaikka tunnenkin v�ristyksi� selj�ss�ni, taitaa kuitenkin t�m� louhiminen tehd� hyv��kin syntiselle syd�melleni, joka on niin paatunut, niin j�ykk�, ett� sattuu siihen tuskin muu kuin helvetin halkonuija tai taivaan tulivasara. Anna jyrist� ja sataa, veljeni, anna sataa vaikka korppejooneja; sit�h�n me tarvitsemme. Niin, mit� tapahtui sitten? SIMEONI. Siis kuulkaat, kuulkaat! Kime�sti saatana vihelsi, ja tulipas, niinkuin h�n oli sanonut, kaksi nahkapiippua, kaksi hirmuista torvea touvaten l�pi sein�n. Rupesivat ne kauheasti huutamaan ja kiljumaan, kuin villityt jalopeurat, rupesivat ammentamaan kidoistansa savua, piin haisua ja tulikiven kaasua. Ja pian me kovin yskim��n, niin saatana kuin min�kin, yskim��n, k�hisemaan ja pitelem��n korvistamme, koska ne kaksi peloittavaa p�mpp�� m�r�si. Ja yh� tuikkeni ��ni, ja torni vapisi, ankara saapasnahka-torni vapisi ja kukistui viimein ryskeell� ja jytin�ll�, ja me tuossa seurasimme sen kaatuessa, k�tkettyin� nahkaviilujen rykelm��n. Mihin saatana joutui, sit� en tied�, mutta ylisniskoin kuukuilin min� aina alasp�in, alas kalliolta, alas kuun viimeiselt� reunalta, ja rupesin nyt putoomaan maata kohden parin kyyn�r�n leve�ll� nahan kappaleella. Mutta nahka, kuusta kotoisin ollen, kuuhun veti, min� taasen, maasta kotoisin, kohden maata vedin; niin sanottiin; ja koska ruumiini paino voitti nahkaviilun kohotuksen, niin kuljinpa alasp�in, vaikka vitkalleen, ik��nkuin purjehtien vanhan variksen selj�ss�. Onnekseni kaikki; sill� ilman t�t� nahkapaattiani, ilmalaivaani, olisinpa pudonnut kuin rapas�kki m�skiksi maahan, koska en lev�nnytk��n en��n saatanan siipien nojalla. Mutta hiljaa, hiljaa nyt seilailin kohden rakasta maakotoani taas, ja laskeuduin viimein er��n kuusen juurelle l�helle paikkaa, josta olin l�htenyt saatanan kanssa matkaan. Viel� pitelin kourissani nahkalevy�, johon nyt huomasin kirjoitetuksi punaisilla kirjaimilla seuraavalla tavalla: �Jukolan veljeksille t�m�, ja terveisi� t�ysin kourin! Mutta koska ylh��ll� pilven juurella on n�kyv� tulinen merkki, tai niinkuin hehkuva kotkanh�nt�, niin katso: loppu on l�sn� hamaan siihen p�iv��n saakka koska t�m� tapahtuva on. Annettu saapasnahka-tornista melkein viimeisen� p�iv�n� ja luultavasti vuotena totisesti ihan viimeisen�. Niin seisoi luettavana nahkataulussa, jonka nyt hellitin k�dest�ni, ja taasen rupesi h�n sinkoilemaan yl�s kuuhun.--Siin� matkani synke� ja totinen tosi.

JUHANI. Ihmeellist�, merkillist� ja hirmuista yht'aikaa. TIMO. Mutta oletpa kuitenkin oppinut lukemaan n�ill� harharetkill�s. SIMEONI. �l� luule. Olenpa yht� typer� kuin ennenkin. TIMO. Ehk� taidat konstin ja koukun. Koetappas; t�ss� on aapiskirjani. SIMEONI. Niin, mit� viel�. Onpa niinkuin katselisin ryss�n tai hebrean kielt�. Silloin hengen vaikutuksesta tiesin paljon, joka nyt on edess�ni pime��, ja olenpa j�lleen sama ihmisraukka, sama syntinen, suuri syntinen. Ja p��ni k�y py�r��n, sill� se p�iv� on tullut! P��ni k�y py�r��n, sill� silm�ni ovat n�hneet itse Lusifeeruksen. Ai, ai, kuinka karvainen se oli! JUHANI. Voi meit� poika-parkoja, voi! SIMEONI. Tuhannen kertaa voi! P��ni py�rii, py�rii! Min� olen n�hnyt Lusifeeruksen. Se py�rii! JUHANI. Rukoile Jumalaa, veljeni, rukoile Jumalaa! SIMEONI. Rukoillaan kaikki yhdess�.--Min� olen n�hnyt Lusifeeruksen karvaisen voiman!--Rukoillaan kaikki! TIMO. NO, jos niin tarvitaan. Miksi emme rukoilisi? JUHANI. Surkeatahan t�m� on, ah, voi! TIMO. �l� itke, Juhani. JUHANI. Itkisinp� verta jos taitaisin; sill� olemmehan el�neet kuin Koirankuonolaiset, juoneet viinaa kuin Mahometit ja Turkkilaiset. Mutta nyt siit� tulkoon luku laulun per�st�, el�m� toisenmoinen, muutoin lankee pian p��llemme taivaan hirmuinen viha kuin raskas Tunturinvuori, ja painaa meid�t helvettiin alas. Jaa, jaa, poikia on varoitettu ennustuksilla ja ihmeill�, ja vartokaamme pahinta peeveli�, ellemme ajoissa ota merkeist� vaaria. LAURI. Pahinta kyll� meid�n vartoa tulee; sill� onpa minullakin jotain kerrottavaa. Kuulkaat! Koska, teid�n heitt�iss�nne kiekkoa aholla, k�yskelin mets�ss�, haeskelin kalupuita talon tarpeeksi, n�in min� ihmeellist� unta, ma'atessani tuolla kankaalla. Katselinpa niinkuin korkean hongan latvasta kuinka hurjasti l�itte kurraa t��ll� aholla pitkin tuoreita h�rj�nvuotia. Ja arvatkaas kenen kanssa. Veikkoset, oman, kiivaan provastimme kanssa l�im�yttelitte. Mutta kuinkas k�vi? Huomasi viimein provasti, ettei kiekko ollutkaan tavallinen kiekko, vaan punakantinen aapiskirja. Siit� suuttui h�n hirve�sti ja, heiluttaen miekallansa, huusi korkealla ��nell�: �iijaa, iijaa!� ja kohta l�hestyi peloittava hirmumyrsky, joka teid�t viskasi ruumenina yl�s ilmaan tuulien haltuun. Niin uneksuin, ja jotakin merkitsee t�m� uni. JUHANI. Merkitsee totisesti, ennustaa meille t�ss� jotain helvetin polskaa; sit� ei tarvitse ep�ill�. Kahdelta haaralta on meit� varoitettu, ja ellemme nyt ota vaaria, niin tulta, piki� ja pieni� kivi� viel� sataa p��llemme, kuin tapahtui ennen Sodoman ja Gomorran kaupungeille.

AAPO. Olkaamme kuitenkin liioin kauhistumatta. TUOMAS. En vissiin p��t� kuinka on, mutta kaikki mit� Simeoni on n�hnyt, on kenties kotoisin pohmeloisen aivosta vaan. JUHANI. Mit�s puhut, mies? Teetk� tyhj�ksi taivaan t�rke�� tointa? TIMO. �l� haastele vastoin Jumalan t�it� ja ihmeit�. SIMEONI. Ah! kuussa olen k�ynyt ja n�hnyt Lusifeeruksen, josta sieluni on nyt peloissansa kovin. Voi minua, ja voi meit� kaikkia! TUOMAS. Surkeus suuri! Mutta ota viel� yksi ryyppy ja mene sitten ma'ata. SIMEONI. Niin, mit�h�n tuo tekis? TIMO. Ei ole viinaa en��n. TUOMAS. Se on ero asiassa. SIMEONI. Kiitos Herran, ett� loppui se kerran, se viinamyrkky. Ja �lk��n nyt en��n tulko huulilleni pisaraakaan t�t� juomaa, sen lupaan ja vannon. JUHANI. Kirottu olkoon t�m� helvetinsahti! TIMO. V�h�n pahastipa teimme, kun rupesimme keittelem��n t�t� juoma-ainetta. AAPO. Kenen tahdosta tapahtui t�m�? Vastatkaat minua, Juhani ja Timo. JUHANI. Onpa viina sinullekin maistanut, veljeni, on tosin. Ja toiseksi, niin tehty on tehty, eik� saata sit� en��n takaisin ruikutus ja marina. Niin, niin, mik� on mennyt, se on suden suussa; mutta olkoon t�st�l�hin toinen laki.--Nyt ojalle! ja kirvespohjallani nuijin tuhanteen myttyyn tuon pahalaisen vaskih�rj�n, tuon kirotun viinapannun, ja k�ls�n hajotan kuin harakan-pes�n. SIMEONI. Tee se, veljeni, ja taivas riemuitsee. JUHANI. Min� teen sen. AAPO. Miksi h�vitt�isimme kaluja ja kappaleita, joita taidamme kunniallisesti myyd�? JUHANI. Mutta katsos t�t� paikkaa: mies, jolle myisin pannuni, mit� rakentelis h�n sill�, mink�laista terveyden vett�? Samaa sorttia, samaa sorttia, samaa helvetin asian-ajajaa, joka on jo sy�snyt meid�t itse aina kadotuksen partaalle, ja samaan kurjuuteen saattaisin my�s monen muun t�m�n pannuni kautta. Mutta siit� synnist� tahdon olla kaukana, tullessani viimein Herran tuomiolle.--Niin, nyt pannu myttyyn ja k�ls� nurin! AAPO. Myyk��mme se kruunulle, joka myntt�� siit� rahoja. JUHANI. Kyll� siit� klopoja heltii vaikka sen myttyynkin myntt��n. T�ss�

on kirveeni; ota kirvees sin� my�s, Timo, ja k�y kanssani sudentarhaan. Mutta huomenna, koska on sunnuntai, l�hdemme kirkkoon. Kirkkoon l�hdemme, konttien rukoilemaan tuon kurjan, ainoan ja kuolemattoman sielumme edest�, joka on jo kyll� tarpeellista. Kirkkoon joka mies, muutoin meit� saatana leivoittaa.--Sudentarhaan, Timo! Alas ojalle nyt astuivat Juhani ja Timo, runtoivat pian viinapannun ihan muodottomaksi kappaleeksi ja h�vittiv�t k�ls�n. Mutta y�n lep�siv�t he syvimm�ss� unessa, her�siv�t varhain seuraavana aamuna ja rupesivat itsi�ns� varustelemaan kirkkoon. L�ksiv�t he matkaan: Aapolla kainalossa heid�n is�ns� vanha virsikirja, Simeonilla �Huutava-��ni�, mutta, punakan-sinen aapiainen kourassa, astelivat Juhani ja Timo. Ja kulkeissansa haastelivat he seuraavalla tavalla. SIMEONI. Kas, jota l�hemm�s Herran temppeli� astun, niin tyyntyyp� mieleni myrsky yh� enemmin ja enemmin ja syd�meni vilvoittuu. Ah! hurskasten retkill�h�n k�yskelee viisas mies, mutta synnin loassa t��ll� rypee tyhmyys ja sokeus. Voi! koska taakseni katsahdan, niin hirve�ksi helvetiksi, jonka ymp�ri viinan siniset liekit kiertelee, kuvastuu mieleeni tuo onneton kaupunkimatka. TIMO. Sent�hden �l�, veljeni, tee en��n koskaan niin. Min� rukoilen sinua. Onkos t�m� laitaa? Pinnata naamaansa kallista traht��ri-viinaa y�t ja p�iv�t, y�t ja p�iv�t, ja juoda viel� makuvaria kuin suuret herrat. No, noh, t�m� �lk��n olko nuhde, vaan veljellinen varoitus. SIMEONI. Min� pahoin tein, ja pahoin teimme kaikki, k�ydess�mme viinan keittoon ja naukkimiseen. Mutta nyt, p��tt�k��mme yhteisesti heitt�� ainiaaksi t�m� juoma, joka el�imeksi muuttaa ihmislapsen. JUHANI. Vallan siaksi, viel�p� alhaisemmaksikin r�hkielev�� harjasniskaa saattaa se aina miehens� lopulta. Sent�hden t�ss� nyt puristamme viinan kanssa lujasti j��hyv�isk�tt� ja pyyd�mme h�nen l�htem��n meist� kuuksi p�iv�ksi Herran nimeen. Niin Aapo, nyt kerro meille tarina siasta lammikossa, jonka kerran kuulimme sokea-enon suusta; kerro se meille t�ss� k�ydess�mme. AAPO. Teen sen mielistikin. Oi! antakoon se meille aina tuikeamman inhon tuota tuomittua metelivett� kohtaan. Juttelipa Aapo heille seuraavan: Oli sunnuntai-aamu; lokalammikossa kes�-auringon hohteessa r�h�itteli sika, katsellen kansaa, joka kulki h�nen ohitsensa kirkkoon. Kadehtivalla, kivist�v�ll� syd�mell� katseli se ihmisen jaloa, kaunista muotoa, muistellen omaa harjastettua haamuansa. Viel�p� s�teili muutaman ohik�yv�n otsalta niin ankara loiste, ett� sian katsanto siit� h�mm�styen ammahti takaisin; ja kovin se oli vihoissaan Jumalalle, joka ei my�s h�nt� ollut ihmiseksi luonut. Koska se viimein oli kylliksi nupisnut ja n�risnyt, oikaisi se koipensa, ummisti pienet kyynysilm�ns� ja nukkui. Mutta koska se hetken p��st� her�si, makasi sen vieress� kumppani, er�s juomari, joka p�iss��n oli kiirahtanut lammikkoon alas, ja oli nyt tukahtumaisillansa lokaan. Sika huomasi h�nen vaaransa, armahti h�nt� ja, iskien torahampaansa miehen kaulukseen, kiskoi h�nen yl�s kuivalle maalle. Mutta tuon armoty�n tehty�ns�, se katseli miest� hetken, irvisti pahasti ja lausui: �sin� kurja mies, onhan muotos niin ruma, etten kauemmin ilkene katsella�. Niin sika lausui, l�ksi h�nest� r�hkien pois ja rupesi tonkimaan maata.

JUHANI. Oivallinen tarina.--Mutta tuota kohden ilmaa on Jukolan talo, ja hyv� ett� tiemme kulkee kaukaa sen ohi; sill� musertuispa syd�memme n�hdess�mme entisen kodon. Hyv� my�s, ett� j�� meist� kauas Toukolan kyl� ja vihatoverimme siell�. Kas kun pelk��n ett�, jos heit� kohtaisimme ja he n�ytt�isiv�t meille pienenkin irvistyksen, min� kohta karkaisin heid�n kurkkuunsa kuin kissa. Enp� ole viel� unohtanut l�ylytyst�, jonka heilt� sain, enk� lupaustani hirve�st� kostosta. TUOMAS. Ei ole mennyt minunkaan muistostani kaksi asiaa. SIMEONI. Meid�n tulee anteeksi antaa ja unohtaa. JUHANI. Olkoon menneeksi: jos n�yrtyv�t ja tulevat minulta anteeksi rukoilemaan, todistaen pahoin tehneens�, silloin kernaastikin unohdan kaikki, likist�np� heid�n kanssaan viel� k�p�l��kin, silm�t kyyneleiss�. Mutta niinkauan kuin eiv�t mieli taipua t�h�n, vaan p�invastoin minua hammastavat lakkaamatta, niin purenpa hammasta min�kin, puren ett� kipen�itsee. N�in haastellessaan kesken�ns�, l�hestyiv�t he Tammiston taloa. Siin� seisoi pihalla paljon kansaa, miehi� ja naisia, ja kauas kuului er�s ��ni, joka r�kn�ili: �ensimm�inen, toinen, kolmas kerta�, ja kyseli: �eik�s kukaan enemmin lis��?� Oli se ry�st�huuto-kauppa, jota itse nimismies k�ytteli, istuen l�hell� porrasta pienen p�yd�n ��ress� ja kirjoitellen kirjaansa ostajien nimet ja tavarojen hinnat; ja oli nyt par'aikaa menem�ss� talon ammuva karja. Kovin kummastuen seisoivat veljekset, arvellen miksi sunnuntaina t�llaista tointa k�ytettiin. Mutta olivatpa he erehtyneet lukiessaan viikkonsa p�ivi� Impivaaran syd�nmaassa humalan humussa, joka vauhdilla vie eteenp�in miehen ajan. Maanantai ja puhdas arkio oli t�m� p�iv�, jota veljekset olivat pit�neet sunnuntaina ja jona olivat l�hteneet astelemaan kirkkoon, kirjat kourissa. Katselivat he ymp�rillens�, n�hd�kseen Ky�sti�, uskollista yst�v��ns�. Mutta h�n ei ollut t�ss�, h�n k�yskeli kaukana pellolla, k�yskeli tuijotellen totisesti maahan ja mietiskellen itseksens�. Kysyip� viimein Juhani muutamalta miehelt�, joka seisoi heit� l�hinn�, kuinka yhteist� huutokauppaa uskallettiin pit�� sunnuntaina, Herran pyh�n� sapattina. Kulovalkeana silloin nauru ja tirskuna juoksi miehest� mieheen ymp�ri kaiken kansan, ja nytp� arvasivat veljekset asian oikean laidan. �llistynein�, ��nett�min� ja punehtuen seisoivat he kauan, kuullellen ihmisten naurua ja pilkkaa. L�heni heit� my�s joukko Toukolan poikia, kysyiv�t heilt� ivaten Impivaaran uudesta uskosta, sen kalenterista ja miksi kutsuttiin heid�n almanakassaan t�m� viikon kahdeksas p�iv�. Tuota kuultelivat veljekset, ja �kisti loimahti heid�n vihansa tuimaan tuleen, ja myrsky oli valloillansa. Kuin irtip��stetyt kahlekoirat karkasivat he kiljunalla Toukolaisten p��lle, ja peloittava tappelus nousi nyt Tammisto pihalla. Simeoni ei tuohon leikkiin mielinyt sekaantua, vaan oli h�nen haltuunsa heitetty kaikkein kirjat, joita h�n lujasti hallitsi kourissansa ja katseli tuskallisella muodolla, surkeasti levottomalla silm�ll� tuiman taistelon vaiheita. Mutta n�hty�ns� Aapon kovassa ahdistuksessa kolmen rotevan Toukolaisen kourissa, n�hty�ns� kipe�ll� syd�mell� kuinka kurja veljens� kelmeni ja kuinka h�nen katsantonsa jo tuijoitteli tyns�sti kohden puitten latvoja, kun iskuja, s�ken�itsevi� iskuja sateli joka haaralta, silloin asetti Simeoni kirjat k�dest�ns� kivelle siihen

l�helle, kiirehti auttamaan Aapoa ja katosi pian tappeluksen hurjiin laineisin. Toimitusmies ensin kyll� koetti est�� t�m�n vihaisen tulvan paisumista, mutta huomaittuaan ei t�ss� mit��n voivansa matkaansaattaa, siirtyi h�n ajoissa syrj��n ja katseli ihmeeksens� veljesten ��ret�nt� voimaa. Ja voimaa niin v�kivaltaista, sen k�yt�nn�ss� niin tuulisp��n tapaista vauhtia eiv�t olleet veljekset ennen koskaan viel� osoittaneet. Kauan ja salassa kytev� kostontunne sai vihdoin tuulta, ja kasvoi siit� tulinen, kauhistava myrsky; ja verraton oli h�lin� ja pauhu. Kalveina ja vapisevina pakenivat naiset taistelopaikasta, mik� syliss��n kantaen, mik� taluttaen k�dest� pient�, pelj�stynytt� lapsukaista. Virnap�isin� talon naudat, niin uhkea sonni kuin vakavat lehm�t, juoksivat tuonne, t�nne, ja ymp�ri kaikui huuto, m�ry ja poru, kun Jukolan veljekset l�iv�t ja kun Toukolaiset l�iv�t heit� vastaan, Toukolaiset ja heid�n monta yst�v��ns�. Juhani, purren hammasta ja vallan tuhankarvaisena kasvoiltansa, huhtoi voimallisesti vihamiestens� joukkoon, huhtoi oikealle, vasemmalle, ja leukansa longahteli vihan kiukusta. Mutta kuin kallio, niin rynk�si esiin harteva Tuomas, ja mihin raskas nyrkkins� iski, siihen kaatui aina mies, kaatui kaksikin yhdell� iskulla. N�htiin siin� tapahtuvan, ett� kun h�n yht� l�i, t�m� kaatui vauhdilla niin tuimalla, jotta kaatuessaan toisenkin miehen kumosi, joka seisoi h�nen vieress�ns�. Timo l�im�ytteli kuin uros hirsist�ss� l�im�yttelee kirveell�ns�; ja kauas kuumoittivat h�nen ruskeat, karheat, vihasta hohtavat poskensa. Miehenvastusta ei puuttunut Eeroltakaan t�ss� kahakassa. Muiden jalkoihin h�n tosin kiirahteli usein, mutta ainapa h�n j�lleen pian pinnisteli itsens� yl�s miesr�ykki�n alta, ja iskuja lenteli h�nest� taasen kuin ampauksia ymp�ripy�riv�st� raketista. Hurjimmin kaikista riehui Lauri; h�n l�i ja temmelsi kalveana kuin murhan-enkeli, ja kaikki h�nen edest�ns� pakeni ja murtui. Kauhistuen katselivat ihmiset t�t� kamppausta. Kaikkialla n�kyi kamoittavan kalveita kasvoja, hirve�sti huokuvia sieraimia, tuolla verisi� naamoja, t��ll� multaisia kuonoja. Katso vihan synke�t� liekki� heid�n silmiss��n, joka rynk�� vaan kiukkunsa maalia kohden, huolimatta vaikka sataisi vastaan tulta ja tulikive�. T�m�n kaiken he n�kiv�t, ja kuulivat parinan ja �hellyksen niin hirmuisen kuin susijoukon murhaavasti tapellessa syys-y�n pime�ss� mets�ss�. Niin oteltiin Tammiston pihalla, ja tuimemmaksi yh� vaan ottelo kiihtyi. Makasi jo tuolla mies, makasi jo t��ll�kin, vuodattaen verta hietaiselle tanterelle. Maata jo kasteli veljestenkin mustanpunainen veri; sill� Toukolaiset jo iskeiliv�t puukoillansa; mutta puukkoja ei nyt riippunutkaan veljesten v�ill�, koska he olivat retkell� pyh��n temppeliin. Nyt, koska he huomasivat kuuman verens� juoksevan, sieppasivat he teloja m�elt� aseiksensa, teloja, karankoja, tai mursivat seip�it� l�himmist� aidoista ja karkasivat villittyin� p�in; pian kuitenkin kohtasivat he samankaltaisia aseita vihollistensakin puolelta; ja rupesivat nyt seip��t ja kanget r�iskyn�ll� loiskeilemaan ymp�ri miesten p�it�. Ja n�yttip� aina viel� ep�tietoiseksi ken t�ss� voittaisi, ken taipuisi tappiolle. Veljekset, vaikka he jalostikin taistelivat, taistelivat kuitenkin monilukuisen vihollisen kanssa; ja ankarasti, vimmatusti ly�tiin heit� vastaan. Mutta l�hestyi silloin tappelukentt�� mies, joka heti saattoi vaa'an painumaan Jukolaisten puolelle. L�hestyi pellolta, juosten, karaten ja pahasti m�listen, Tammiston juureva Ky�sti. Jykev� seiv�s kourassa, h�n kirmasi esiin kauhistuksen harmaankalveana haamuna, tukka pyrst�n� pystyss� kuin peikon; ja iski h�n kuin leimaus Toukolaisten selk��n,

saattaen h�iri�n heid�n joukkoonsa, mutta veljesten into kiihtyi. M�listen ja py�ritellen silmi�ns� l�i h�n peloittavasti, l�i kuin mielet�n, hullu mies; pieksiv�t taasen veljekset toiselta puolelta, pieksiv�t kahdenkertaisesti ja hurjasti pakenivat viholliset viimein, ne, joita ei viel� seiv�s ollut maahan kaatanut. Pois nyt riensiv�t veljeksetkin, l�ksiv�t juoksemaan kohden kotoansa, huutain Ky�sti� seuraansa. Mutta Ky�sti ei kuullut heid�n k�sky�ns�, vaan pihalla raivosi h�n lakkaamatta, kirkkui, �rhenteli, ja kamoittava oli h�nen muotonsa. Mutta veljekset kiitiv�t jo kujan kuivalla, savuavalla tiell�; ja koska he ehtiv�t pienelle sillalle peltojen v�liss�, kuulivat he j�ljess��n Ky�stin ��nen. He seisahtuivat, katsoen taakseen, ja n�kiv�t hurjan miehen, seiv�s olalla, heit� l�hestyv�n juosten, m�listen ja heilutellen k�tt�ns� ilmassa; ja pian seisoi heid�n edess��n hirmuinen Ky�sti. H�n hikoili, puuskutti ja uhosta ja vimmasta tuijottelivat ristiin h�nen harreat silm�ns�. Et ymm�rt�nyt h�nen sekamelskaista puhettansa, jossa usein kuului korkea ja kest�v� huuto: ��l�m�l��, ai �l�m�l��!� Veljekset rukoilivat h�nt� k�ym��n heid�n kanssansa Impivaaraan eik� l�htem��n takaisin tuonne susien kitaan, mutta h�n seisoi yh� vaan paikallansa, jupisten itsekseen ja tuijoitellen. �kistip� katsahti h�n kiivaasti veljeksiin ja lausui: �menk��t kotia nyt!� niin lausui h�n ja k��ntyi heist� pois. Ymp�ri k��ntyiv�t my�s veljekset ja siirtyiv�t vastap�iseen suuntaan. Mutta hetken p��st� kaikui kerran viel� Ky�stin sakea ��ni, ja veljekset, katsoen taakseen, n�kiv�t miehen seisovan kujalla, ravistellen k�tt�ns� ja p��t�ns�, ja kuulivat h�nen taasen huutavan korkealla ��nell�: �menk�� kotia nyt!� Siit� riensi h�n pois samaa tiet�, jota oli tullut, ja pois mets�pirttiins� riensiv�t my�s veljekset, monella heist� p��ss� korkea kuhmo ja k�sivarressa vertatihuva haava. Katsoen kankeasti eteens� astelivat he tuimalla vauhdilla, aatoksissaan kuoleman j��dytt�v� synkeys.--Niin loppui tappelus Tammiston kartanolla, josta moni kannettiin py�rtyneen� pois, ja moni oli saanut haavan, joka ainiaaksi h�nen merkitsi.

YHDESTOISTA LUKU On ilta samana p�iv�n�, jona niin kiukkuisesti Tammistossa oteltiin. Pirtiss��n istuvat veljekset, he ovat voidelleet ja sitoneet haavojansa niinkuin parhaiten on k�ynyt. He istuvat, syd�miss� pime�, ijankaikkinen y�, ja alas permantoon on teroitettu heid�n katsantonsa, vimmaa t�ynn�. He muistelevat mit� ovat tehneet, tiet�v�t mik� rangaistus heit� uhkaa; he mietiskelev�t onnetonta, toivotonta tilaansa, ja peloittava on ��nett�myys huoneessa. Viimeinp� kuitenkin saattoi Simeoni matkaan seuraavan kanssapuheen. SIMEONI. Veljet, veljet! sanokaat yksi sana. Mit� on meid�n tekeminen p��st�ksemme kruunun kynsist�. AAPO. Ah! ei ole meill� en��n pelastuksen keinoa t�st� ahdingosta, ei t�m�n taivaan alla. JUHANI. Kiikiss� olemme, kukissa! Kaikki on mennyt, kaikki onni ja toivo!

TUOMAS. Peijakas meid�t perii, perii ilman armoa; siis ottakaamme, silm�t ummessa, vastaan mit� olemme ansainneet. Kruunun k�skyl�ist� h�iritsimme keskell� tulista tointansa, ja t�m� paikka on kova; miehi� l�imme kenties raajarikoiksi, joka paikka on viel�kin kovempi. Noh, ehk� nyk�isimme viel� joltain henki-kultaisenkin pois, ja sittenp� kaikki hyv�; tallella olemme ja sy�mme kruunun surutonta leip��. SIMEONI. Voi meit� poloisia poikia! TIMO. Poloisia Jukolan poikia! Ja seitsem�n kappaletta! Mit�s tehd��n nyt? LAURI. Kyll� tied�n mit� teen. JUHANI. Min� my�s. Veitsi kurkkuun joka miehen! TIMO. �l� helsingiss�! JUHANI. Puukkoni, kirkaster�inen puukkoni! Verta lasken ett� lainehtii! AAPO. Juhani! JUHANI. Juoskoon yhdeksi ainoaksi lammikoksi veri seitsem�st� miehest� ja uppoutkaamme sitten yhdess� punaiseen mereen, kuin upposi ennen koko vanhantestamentin kansa! Miss� on visap�inen puukkoni, kaiken, kaiken sovintomies? AAPO. Malta mieles! JUHANI. Pois tielt� sin� ja pois t�m� kirottu el�m�! Puukko! SIMEONI. Hillitk��mme h�nt�! AAPO. T�nne, veljet! JUHANI. Pois tielt�! TUOMAS. Koreasti, poika! JUHANI. Hellit�, Tuomas veljeni! TUOMAS. Sin� istut koreasti! JUHANI. Mit� maksaa nyt en��n koreus, kun kaikki on mennyt? Mielitk� ottaa koreasti vastaan nelj�kymment� paria tuoreita raippavitsoja? TUOMAS. En mieli. JUHANI. Mutta mit�? TUOMAS. Menen hirteen, mutta sitten vasta. JUHANI. Tehk��mme paikalla se, joka kerran on teht�v�. TUOMAS. Tuumikaamme. JUHANI. Hahaa! kaikki on turha.

TUOMAS. Ehk'ei juuri viel�! JUHANI. Lain hansikat vartoo meit�. SIMEONI. Suomesta pois, paimeniksi Inkerinmaalle! TIMO. Tai portinvartijoiksi Pietarin kaupunkiin. AAPO. Kovin v�h�p�t�iset keinot. EERO. Merelle vesi� viilt�m��n kuin uhkea enomme ennen? Jos siirrymme kerran Suomen rannalta, olemme kruunun kourista vapaat, ja koetamme kohden Engelsmannia; h�nenp� laivansa mastossa maksaa mies. AAPO. Sit� neuvoa k�skee v�h�n perustella. TUOMAS. Olispa tuo ehk� jotain, mutta muistakaat: ennenkuin ehdimme Suomen rantaan, niin onpa kaiketi kourissamme kruunun kihlakalut. TIMO. Ohhoo! jos heltimmekin eheill� nahoilla Suomesta, niin koskapa olisimme Enklannissa? Onpa sinne miljuunia ja tuhannen miljuuniakin peninkulmia. Ohhoo! AAPO. Mutta kuulkaas sananen: Ruvetkaamme suden omaksi kansaksi, niin v�h�np� tarvitsee meid�n pelj�t� h�nen hampaitansa. Sotav�keen marssikaamme v�rvinki� ottamaan muutamaksi vuodeksi. Ah! t�m� keino on jyrke�, mutta ehk� paras t�ss� kilakassa. Niin, l�htek��mme Heinolan kuuluisaan ja hirve�n suureen pataljooniin, joka Parolan nummella kes�kaudet �kseeraa ja rikeeraa. T�t� pyk�l�� voimme harkita, muistaen, ett� kruunu pit�� poikiensa puolta. JUHANI. Min� pelk��n, ett�, veli veikkoseni, keksit nyt oikean keinon. Kasarmi on pelastanut l�ikist� monta hurjap��t� poikaa ennenkin. Muistelkaamme esimerkiksi Karilan renki�, jolle, suurikelmille, kerran pisti p��h�n ropsia is�nt��ns� v�h�n selk��n, ja siit�p� olis k�ynyt pojalle pahoin, mutta kas kun oli junkkarilla �kkipikaan niskassa harmaa takki, ja t�m�h�n pelasti miehens�.--Olkoon menneeksi! Kohden kasarmia marssikaamme! Sotaan kuoli is�mme set�, Kyr�n sotaan, jossa viissylt�inen hirsi veress� uiskenteli; sotaan kuoli my�s oma set�mme, kaatui meren rannalle Pohjanmaalla; niin on t�ss� k�ynyt monen muun sek� heimolaisen ett� naapurin, ja samoin taidamme kaatua mekin, kaatua hurskaina sankareina. Kuolemassa on parempi, taivaassa on parempi olla kuin t��ll� ihmispetojen keskell�. T�ytyy itke�. Niin, siell� on parempi kuin t��ll�. Oojah! paljon parempi. TUOMAS. Veljeni, n�in saatat meid�t kaikki pusertamaan kyyneleit�. SIMEONI. Herra, katso puoleemme ja anna armos auringon paistaa! Niin loppui heid�n kanssapuheensa itkuun, yleiseen, hyrskyv��n itkuun; kuivana ei pysynyt yhdenk��n veljen silm�.--Mutta ilta pimeni, y� tuli, ja kaikki vaipuivat he lopulta itkusta syv��n uneen.--Seuraavana p�iv�n� tuumiskelivat he viel�, aprikoitsivat hiess�p�in mik� keino heid�t parhaiten pelastaisi; ja tarkasti vartioitsi heid�n silm�ns� ulkona pirtin ymp�rill�, huomatakseen jo matkanp��st� jos l�hestyisi heit� kruununvoimia. Niin he t�ht�iliv�t ja tuumiskelivat; ja kasarmi, vaikka kyll� kamoittava, n�kyi heist� kuitenkin parhaaksi turvapaikaksi. Sent�hden p��ttiv�t he l�hte� miehiss� matkalle kohden Heinolaa ja ottaa

v�rvinki� kuudeksi vuodeksi. Ja koska taasen toinen p�iv� nousi, alkoivat he pitk�n vaelluksensa likistyv�ll� syd�mell�, synke�ll� mielell�. Astuivat he eteenp�in, muistelematta, ett� siin� hankkeessa tarvittiin passit ja papinkirjat, astelivat he, tuohikontit selj�ss�, ensin Jukolaan p�in, aikeissa pyyt�� nahkapeitturia ottamaan haltuunsa heid�n elikkonsa ja pit�m��n v�h�n pirtist� huolta. Tultuansa Viertolan tielle, kohtasivat he nimismiehen, joka, jahtivouti takana, ajoi jyritt�en heit� vastaan. Veljekset tuosta h�mm�styiv�t, arvellen h�nen retkens� koskevan heit�. Olivat he jo melkein juosta mets��n, mutta astuivat kuitenkin esiin, muistaen, ettei kaksi miest� heit� milloinkaan kiinni saisi. Mutta v��rin he arvelivatkin; perin toisella virkatoimella ajeli nyt nimismies ymp�ri pit�j��. Ja olipa h�n oiva mies; uljas, ylev� ja iloinen aina. Jukolan veljeksist� ja heid�n elostansa metsiss� h�n alati oli suureksi huviksensa kuullut kerrottavan; ja oli h�n heid�n suosijansa, puolustajansa, vaan ei vihamiehens�. Mutta nyt, ehditty��n heid�n kohdallensa, rupesi h�n haastelemaan hauskasti. NIMISMIES. P�iv��, p�iv��! Mihin marssivat pojat noin totisina? Vastatkaat minua, katsomatta tuolla lailla puoleeni, juuri kuin korpisudet. Mihin, kontit selj�ss�? JUHANI. Edess�mme on pitk� matka. NIMISMIES. Helvettiink� sitten menn��n? H�h? JUHANI. Tahdotteko meist� mit��n? NIMISMIES. Mit�h�n olis teill� annettavaa minulle? Mutta onhan lupa kysy� vaikk'ei varaa ostaa. No oikeinpa silm�nne kyr�ilee ja mullistelee minuun, ja ellen olis tottunut katselemaan itse perkelett� vasten naamaa, niin ehk� syd�meni v�h�n pampahtelis. Ha, ha, ha! Mutta saakeliko teiss� rikeeraa? JUHANI. Min� kysyn teilt� yht� paikkaa: Nouseeko siit� kruunun asia? NIMISMIES. Mist�? JUHANI. Hm. Siit�, siit�. NIMISMIES. Mist�, sin� takkutukkainen k�ntti? Mist�? JUHANI. Tuosta k�rh�m�st� Tammiston kartanolla. NIMISMIES. Ahaa! se toisp�iv�inen leikki? Jahah! siit�p� nyt tahtoisin teille virkkaa jotain. JUHANI. Onko miestappoa tapahtunut? NIMISMIES. Kiit� onneas, ettei niin ole laita. Mutta, leimaus ja jyrin�! kun ajoitte tiehenne kruunun virkamiehen toimestansa ja kumositte viel� h�nen kirjoitusp�yt�ns�, aatelkaas sit� paikkaa. JUHANI. Jumala paratkoon! sit�h�n olemmekin aatelleet ja aprikoinneet oikein vahvasti ja tulleet ymm�rt�m��n mik� siit� pojat perii. Niin, niin, peeveli meid�t perii, ja sent�hden olemme my�s valinneet peevelin onnen osan. Tiet�k��t: Parolan suureen pataljonaan loikertaa nyt tiemme

m�ki� yl�s ja alas, ett� santa soi. Siell�h�n on viimeinen sola, jonne h�diss� ja tuskissa pakenemme, kun ihmiset, ne kiukkuiset perkeleet, meit� ahdistavat joka haaralta kuin sudenpoikasia apajassa. Parolaan menn��n! ja onneton h�n, joka tahtoo nyt tiet�mme teljet�; sill� kruunu tarvitsee miehi�, sota on tekeill�, niinkuin olemme kuulleet. Kohta seisomme kruunun haarniskoissa, ja koskekaatpas meihin silloin, te saatanat. Hii, haa! tahtoisinpa purra poikki t�m�n maailman, poikki t�m�n maailman kuin nahkiaisen; ja v�h�lt� etten itke t�ss� murheesta ja vihan kiukusta yht'aikaa; itken ja heristelen nyrkki�ni. Parolaan marssitaan! Siell� on miehi� kuin kaarneenpoikia, Parolassa. NIMISMIES. Te p�ll�t ja p�k�t! heitt�isittek� oman, rauhaisen pirttinne omalla tanterella ja l�htisitte kasarmin keppien vinkunaan? JUHANI. Parempi kuitenkin siell� kuin louhia v�stingiss� vuorta; ja toiseksi, niin H�m�l�isen ruskea nahka on tuuman paksu, niinkuin n�hd��n. NIMISMIES. Louhia vuorta v�stingiss�! Miksi? JUHANI. Juuri te, herra, meit� sinne mielisitte kiskoa kiliseviss� kahleissa. Ja mist� syyst�? Tuosta onnettomasta tempusta Tammiston pihalla, siit� ett� su'imme v�h�n selk��n noita Toukolan poikia, johon sukimiseen, Jumal'avita! meit� �rrytettiin oikein vimmatusti. Mutta nytp� mielit��n tehd� t�st� kruunun asia, tehd� �k�rp�sest� h�rk�nen�, kuin sananlasku sanoo. NIMISMIES. Sen valehtelet! Mene hiiteen, mies! minulla on t�rke�mpi�kin toimituksia. JUHANI. Jos sen armon meille soisittekin, ett� saisimme kulkea Hiiden vallassa, jota emme viel� usko, niin ovathan t�ss� kuitenkin Toukolaiset niskassamme, lain voimalla niskassamme. Me onnettomat iskimme ensiksi, ja siit� on meill� kovin huono puoli; mutta ei pid� heid�nk��n p��sem�n ilman �maksa pois lakkarista�. Onpa t��ll� kylliksi haavoja, jotka tuskin viel� ovat ehtineet saada rupikaprokkia niskaansa; ja ne todistavat jotain, ne haavat. Hmmh!--Mutta jos Toukolaisistakin selki�isimme, niin onhan meill� t�ss� aina varrottavana kerran vuodessa tuomiop�iv�: lukukinkeri-p�iv�. Peeveli! sanonpa kuin ennen Jaakkolan Paavo, se korea poika: �k�vish�n t�m� el�m� laatuun ilman yht� p�iv�� vuodessa, ilman tuota kirottua kinkerip�iv��, sanoi h�n. Ja sanoipa h�n viel�: �ei se kipu, mutta se h�py�, niinp� kerran ik��n tultuansa tukkajuhlasta, jossa taasen h�nen kamaransa oli pahoin pehmitetty.-Mutta kuinkas k�vi seuraavana vuotena samassa juhlassa? Pisti mar' pappi h�nen p�yd�n alle istumaan kuin ukulin, ja t�m�n n�ki h�nen korea ja nuori morsiamensa lukutuvan porstuvasta, n�ki ja py�rtyi tytt�-r��sy, kiikahti kynnykselle nurin kuin hanhenpoikanen. Se oli paha leikki; sen per�st� rupesi Paavo juomaan kuin mies, sai rukkaset morsiameltansa kuin mies, ja joi viel� uhkeammin, ja vihelj�isen� hevosnylkyrin� kuoli h�n viimein. Se oli loppu korean Paavon, jolla ei suinkaan ollut huono p��, ei totisesti, vaan olipa h�n viisaimpia, vikkelimpi� nuoria miehi�, mutta nurjana, nurjana oli vieras-�iti tyrk�nnyt kirjan h�nen kouraansa alusta alkain, ja siit�p� lukup�iv� h�nelle tuli kauhistuksen p�iv�ksi. Ja onkos t�m� laitaa! Kukkoisten Mikko, mies ko'okas ja jykev� kuin havutukki, ja leve�poskinen kuin Tuhkalan muorin vanha kissa, mutta eip� juuri niit� hyv�lukijoita, kuultuansa kinkeri-aamuna tarhanvajaan pappien kulkusten kilin�n, pelj�styi kuin lammas. Niin hirvitt�v� on t�m� p�iv�, t�m� hioittava p�llytysjuhla. Ja kerranpa, tied�mme,

saattaisi provasti v�kivoimalla meid�tkin sinne ja sielt� h�pe�n hirteen, jalkapuuhun, mutta kaikista n�ist� meid�t pelastaa kruunun harmaa takki, kaikista n�ist� nyt otamme ainiaaksi hyv�sti; prassai! NIMISMIES. Te mielett�m�t oinaat, mit� hulluuksia hankittekin! Noh, menk��t, menk��t, astukaat p��lle niin kauas kuin kest�� kruunun santaista sarkaa. Mit� riivattuja on minun tekemist� kanssanne? Kuittihan on r�tinkimme Tammistosta, sen vakuutan ja vannon, te k�llit! Kuitti! ja suljetut ovat my�s Toukolaisten kidat. Hoo, sen tein jo samana p�iv�n�, jona ottelus tapahtui, koska n�in ettei mennyt siin� henki�. Uhkailivatpa roistot ker�j�nk�ynnill�, ja kuitenkin olivat he keitt�neet sopan itse. Mutta laskinpa nyt vaa'alle painoni min� my�s, ja Toukolaiset vaikenivat kuin myyr�t; sill� onpa minulla heiss� monta koukkua, joista voisin kiskoa heit� kovaan kiikkiin. Sent�hden ovat he nyt vaiti ja pit�v�t koreasti hyv�n�ns� mit� ovat saaneet. Mit� koskee taasen asemaanne provastia kohtaan, niin kysynp�: onko h�n teit� kiristellyt n�in� viimeisin� aikoina? AAPO. Sit� ei h�n ole tehnyt, ja ihmeeksemme kyll�. NIMISMIES. Eik� tee h�n sit� milloinkaan en��n; se muistakaat sanakseni. Ja kuka on saattanut matkaan t�m�n? Kukahan muu kuin tuo meid�n vanha vallesmanni? Ja sanottepa nyt h�nen, te kiitt�m�tt�m�t peijoonit, yrittelev�n riivattuja teit� kohtaan. Kuinka hyv��ns�, mutta onpa minua hullua v�h�n miellytt�nyt tuo sudenpoikasten el�m�. Ha, ha, ha! No, noh, leikki saakoon sijaansa, puhdas leikki. Mutta olkoon sanottu: rauha teille minun puolestani, ja niin my�s provastimme puolesta; sill� h�n on tullut ymm�rt�m��n, ettei tuohesta tule takkia. No niin, ei yht��n vaaraa, pojat, ei yht��n, vaikka tarvitsisittekin k�niinne aika lailla, te verkkasen juutit. Mutta menk��t nyt koreasti kotia! Paikalla! sanon min�. Jaa, jaa, vasemmalle k��ntymys nyt vaan, vasemmalle k��ntymys ja kotia mars, sin� Impivaaran komppania! Kotia, te junkkarit, ja j��k��t Herran nimeen.--Heisaa, Liinaharja! Niin lausuen, tempasi h�n ohjaksista, ja travia pisti eteenp�in taasen nimismiehen, koko pit�j�ss� tunnettu, liinaharjainen ruuna. Pois he kiiriv�t r�ikkyn�ll�; t�r�hteli takana ukko jahtivoudin hattu, ja savuna kierteli tomu heid�n j�ljess�ns�. Mutta veljekset seisoivat tien vieress� kuin seitsem�n suolapatsasta, seisoivat ja katselivat tuota menoa. Sanaakaan hiiskumatta ja arvellen mit� heid�n piti aatteleman kaikesta t�st�, seisoivat he ja tuijoittelivat poistuvien per��n, kunnes nimismiehen rattaat katosivat kaarevalla tiell�. TIMO. Kuinka se komsarjus on vanhettunut sitten kuin viimeiseksi n�imme h�nen Kuokkalan korvessa �itimme ja kyl�nv�en kanssa! JUHANI. Mit� sin�, Aapo, aattelet t�st� nimismiehen koreasta puheesta? AAPO. Kunnon mieheksi h�nen luulisin ja ett� h�n kanssamme haasteli vakaasta rinnasta, mutta seisk��mme vahtia, sill� herroihin ei ole luottamista. JUHANI. Seisk��mme valmiina kaappaisemaan kohden susien kotoa. H�nell� on peeveli nahassa, h�n koettaa vietell� meit� paulaan. TUOMAS. Kotiamme takaisin tahtoi h�n meit� narrata valmiiksi saaliiksensa palattuaan Viertolasta, joukko miehi� seurassa, koska tiedet��n, ettei ole v�hill� voimilla iskett�v� Jukolan sarjaan. H�n

tulee ja korjaa meid�t koreasti talteen, jos h�nt� varromme. JUHANI. H�, niinh�n min�kin aattelen. H�n on pyynniss�, ankarassa ajossa, ja me olemme otukset, joita h�n kiehtoo. Kaiketi on tapahtunut hirve�t�, josta ei en��n kasarmikaan meit� vapahda. Siis ei nyt muuta kuin sissin passi kouraan ja paikalla mets��n! Maantielt� pois, pojat! AAPO. Ah! mik� on nyt teht�v�n�? JUHANI. Kaikki on jo tehty; t�ss� on seitsem�n valmista mets�sissi�. Mutta koettakaamme olla niin sievi�, niin armeliaita ry�v�reit� kuin mahdollista, pyyt�en aina ensin koreasti n�lk�mme sammutteeksi; niin, niin, ja ellei hyv�ll� helli, niin v�kirynn�k�ll� tulkoon sitten, mutta aina voimme karttaa verenvuodatusta ja murhaa. Menn��n nyt! SIMEONI. Juhani, Juhani, mit� haastelet! AAPO. Ah! miss� on nyt kurjain veljesten turva? JUHANI. Sissien retkill�! Menn��n nyt! TUOMAS. Kitas jo kiinni, sin� hurja hullu! Ennen astelen t�st� Siperjan ikikylmyyteen kuin rupean sy�m��n ry�v�rin leip��. Sin� villitty, onko tarkoitukses vakaa, vai leksoitteletko mielet�nt� leikki�? Mit� pit�� minun sinusta aatteleman? JUHANI. Voi veljeni! t�m� hetki on kiert�nyt p��ni py�r��n, ja enh�n juuri tied� mit� puhun ja teen. Nimismiesh�n t�ss� oli, ja katosi taasen kuin tuuliin ja pilviin; mutta onpa sitten mielest�ni aikoja mennyt, aikaa siit� on, aikaa! Tuonne h�n katosi, mihin peukalosormeni osoittaa, kuin Taula-Matin peukalosormi. Tuonne h�n katosi savuun, ja keskell� savua singahteli sotaorhin valkea harja. Mutta siit� on niin pitk� aika, niin pitk�! TUOMAS. Kas niin! AAPO. Mit� nyt, mit� nyt? TUOMAS. Te n�ette, veljet, ettei Juhoakaan aina juuri ammuta samalta oksalta, jolla h�n istuu. LAURI. Mit� siin� silmi�si v��ntelet ja p��t�si keikuttelet ja huokailet sieraimistas tuolla lailla? Niin mar'! Kiit� ett� on aivosi ehe�. TUOMAS. Niin, niin, h�n peitelk��n �sk�ist� tyhmyytt�ns� niinkuin h�n parhaiten taitaa. Mutta mit� helvetti� tekisimme nyt? Sanoppas, Aapo. AAPO. Min� en tied�. EERO. Kuulkaat, veljet: emmeh�n tuota viel� varmaan tied� oliskohan nimismiehen haaroissa kettu meit� kohtaan. LAURI. Min� uskon toisin, sill� katselinpa h�nt� tarkasti silm�ter��n, ja siin� ei vilahdellut vilppi�. Ja harkitkaas. Miksi olisi h�n tullut ilman miesvoimia aina t�h�n asti, vaikka h�nen tiell�ns� on m�kkej� ja kyli�? Miksi kulkisi h�n ohi Impivaaran seudun aina Viertolan kartanoon, josta h�nell� on v�hemmin avun toivetta kuin suurista kylist�, jotka h�n on heitt�nyt j�lkeens�? Kummallista! Viertolasta palaisi h�n taasen

takaisin t�m�n huikean matkan, palaisi miesjoukkonsa kanssa viimein kohden pirtti�mme. Hulluuksia! Eih�n mallaa t�m� yhteen nimismiehemme ennen aina viisasten ja vikkelien tuumien kanssa. AAPO. Ei tahdo mallata, sen huomaan min�kin, mutta eip� siin� kylliksi luotettavaa. Luuletpa nyt aprikoitsevas asiaa kovinkin viisaasti, mutta katsos kun usein tapahtuu, usein on asian laita p�in vastoin kuin parhaan, viisaimman miehen j�rki sen on osoittanut. Ja onpa meill� pelkoon syyt�. Rikoksemme on lain silmiss� suuri, ankaran suuri; ja huomaa kuinka tavattoman, kuinka erinomaisen yst�v�llisesti tuo nimismies haasteli kanssamme. TUOMAS. Ei ollut se rehellisyyden kielt�, vaan kiehuipa sappea sen hunajan alla. Mutta mit� nyt tekisimme? EERO. Tehk��mme n�in: k�yk��mme kotia kerran viel�, mutta �lk��mme viipyk� hetke�k��n pirtiss�, vaan heitt�k��mme telke�m�tt� sen ovi, joka n�ytt�� niinkuin olisivat sen asukkaat koreasti kotona; ja itse istumme k�tk�ss� Impivaaran luolissa ja rotkoissa; siell� oljentelemme pari kolme vuorokautta, t�ht�ellen tarkasti lakkaamatta alas kohden pirtti�mme. Jos nyt t�m�n ajan kuluessa l�hestyisi nimismies huonettamme voiminensa, niin olemmehan aina kohta valmiina karkuteille vuorten ja metsien suojassa. Mutta ellei tuosta mit��n ilmestyisi noin kolmen y�n ja p�iv�n menty�, niin kaukana on meist� kaikki vaara. TUOMAS. Siin�h�n neuvo ja hyv�. AAPO. Me teemme niin. TUOMAS. K��ntyk��mme takaisin; tule, Juho, ja pane pois tuo morakas muoto. L�ksiv�t he k�ym��n taasen kohden Impivaaraa ja seisoivat pian kotonsa pihalla. Seuraten Eeron neuvoa, kiersiv�t he linkun ovelta pois, kiipesiv�t yl�s vuorelle ja k�tkiv�t itsens� tarkoin, mik� mukavaan kallion halkeemaan, mik� n�reitten verhoon vuoren penkereille. Siell� he venyiv�t, teroittaen kiehtovan silm�ns� alas kohden pirtti�, ymp�ri kantoista ahoa ja pitkin kolkon mets�n rantaa. Siell� he lep�siv�t, pitiv�t vuoroitellen vahtia kolmen vuorokauden kuluessa: s�iv�t tuohikonteistansa ja sammuttivat janonsa kirkkaasta l�hteest�, joka vuoren harjulta kumpuili yl�s ja vuodatti laineensa alas pitkin kallioista tiet�. Hauskasti siin� pieni puronen lirisi p�iv�n pitk�n kest�ess�, lirisi kest�ess� kuutamoisen y�n, soiden vartioitsevan veljen kuultelevaan korvaan. Mutta kun kolmantena p�iv�n� aurinko jo kiirehti laskuansa kohden, astuivat veljekset vuorelta alas, k�viv�t pirttiins�, iloiten syd�miss��n, koska n�ytti, ett� oli heid�n pelkonsa turha. Mutta ei katsoneet he kuitenkaan viel� ihan luotettavaksi asiaansa, vaan silm�iliv�t yh� varoten akkunasta ulos. Siit� seuraavana p�iv�n� l�hetettiin vakooja ulos, l�hetettiin Aapo, saattamaan heille visseytt� lujaa. Vuorokauden viipyi h�n kyliss� ja taloissa, ja koska h�n palasi, n�htiin h�nen kasvoillaan rauhan sanoma. Ja istuivat he nyt miehiss� honkaisen p�yd�n ymp�rille, ja Aapo, istuen itse p�yd�n p��ss�, rupesi kertoilemaan veljillens� mit� oli kuullut. AAPO. Veljet! h�n on verraton mies, tuo meid�n vallesmanni; h�n on tehnyt niinkuin h�n sanoi, ja niin on asiamme laita. Toukolan miehet,

vaikka onkin monella etujalassa aika patti, tai p��ss� mill� korkea kuhmo, mill� pahoin irvist�v� reik�, eiv�t hiiskahda laink�ymisest� sanaakaan, eiv�tk� oman k�den kostosta; ja nimismiehen toimesta, h�nen hirveist� uhkauksistansa kaikki t�m�. Ja mit�h�n nyt tuumiskelee meist� provastimme? Niin; ukko on suonut meille rauhan, ikuisen rauhan; sill� h�n on p��ttynyt uskoon, jota nimismies h�nelle on vakuuttanut, ett� kova leikki meit� kohtaan olisi ijankaikkiseksi tuhoksemme. Mutta huomatkaat viel�: Koska tuo H�rk�m�ki, oiva �ij� ainakin sent��n, jutellessaan er��n� p�iv�n� provastin kanssa, oli my�s meist�kin jotain maininnut, sanonut, j�r�ht�en: �kukas tiet�� vaikka tulisi pojista viel� oikein jupisteerit�, niin tuohonpa oli lausunut pappi, ett� suuri olis h�nen ilonsa ja riemunsa Herrassa, jos se ihme tapahtuisi, ett� Jukolan veljekset kerran astuisivat h�nen eteens�, lukien v�ltt�v�isesti sis�lt� ja nuot kymmenen k�skysanaa ja uskontunnustuksen ulkoa. Niin on h�n lausunut sulavan lauseen. T�m�n ja paljon muuta olen kuullut, kuullut monen miehen suusta, ja luotettavin niist� on Tammiston Ky�sti, joka ei koskaan naura eik� valehtele. JUHANI. Nimismies, sin� kunnon mies, rynk�isinp� sun t�htes vaikka loimoittavaan tuleen! No vie sinun musta, kiljuva sonni! Voinhan tuskin uskoa. AAPO. Kaikki niinkuin sanon. Mutta n�hk��mme siis, etteiv�t herrat juuri olekkaan niin suuria junkkareita kuin luullaan. Muistakaamme t�ss� my�s tuota Viertolaista, joka leppyi aivan pian ja suostui pyynt��mme kaikin puolin. Ja provastimme, jos katselemme h�nt� ilman n�r�� hyv�n syd�men ja j�rjen suoralta kannalta, nousee, tied�n min�, edess�mme ankaraan arvoon. H�n on kiivas, mutta oikea Herran viinam�en mies, ja sanomattoman paljon on h�n jo tehnyt seurakunnallemme hyv��. Kumonnut on h�n monen ilkivaltaisen krouvin; monen miehen ja h�nen entisen jalkasiippansa on h�n pakoittanut k�ym��n lailliseen avioliittoon; ja monta naapurusta, jotka ennen veristellen toinentoistansa vainosivat, on h�n saattanut ihanimpaan sovintoon. Ja mit� on h�n tahtonut, puuhaten meid�n t�htemme? Meit� kristityiksi kunnian miehiksi. Nyt on h�n meid�t j�tt�nyt, mutta lausuu kuitenkin meist� niin ihanan toivoituksen, ett� syd�n likistyy sit� muistellessa. TUOMAS. Mutta nytp� miehet lukemaan, nyt aapiskirja kouraan ja sanaa p��h�n vaikka halkonuijalla. AAPO. Lausuitpa jotain, josta, jos niin teemme, syntyy meille uusi onni. Ah, jos yksimielisesti k�visimme nyt t�rke��n toimeen, siit� heltim�tt� ennen kuin ty� on p��tetty! JUHANI. Min� ymm�rr�n: Iskisimme aapiaiseen kynsin ja hampain, siit� heltim�tt� ennen kuin olemme kukon h�nn�n alla. Oikein! Kentiesi kohta p��t�mme jotain, ja kerran p��tetty�mme, sen teemme my�s, teemme vaikka verta hikoillen. Onhan minulla p�� kova, kohden kova, mutta l�ytyyp� siin� kuitenkin yht� ja toista, yht� ja toista hyvin n�rkki�kin v�rkki�. Enk�h�n jokap�iv�isen harjoituksen kautta voisi kulkea kilpaa viidenvuotisen tytt�-r��syn kanssa? Miksi en? Ahkeruus voittaa kovan onnen. AAPO. Oi Juhani! nostaahan syd�nt�ni t�m� puhees, miehuutta ja j�rke� t�ys. JUHANI. Ahkeruushan kovan onnenkin voittaa. Niin, jos kerran k�ymme juoneen, ikenet irviss�h�n siin� pinnistelemme. Mutta asiaa k�skee

tuumiskella, visusti ja juuresta jaksain. AAPO. Koettaa tahdomme, sill� t�m� pyk�l� on mahtava. Katsokaat: ellemme osaa lukea, niin laillinen vaimokin on meilt� kielletty hedelm�. TIMO. Jassoo! Onkos se niinkin? No vie sinun! Sittenh�n kelpaa tuota koettaa, koska sen konstin kautta saan itselleni ehk� kelpo akankin, jos niin hulluksi tulisin. Mutta kukas tiet�� kuinka t��ll� pojan p��h�n m�ll�ht��. Sit� ei tied� muut kuin Jumala. JUHANI. Aprikoitkaamme asiaa visusti: meill� on niin kovat p��t. Meni taasen muutama p�iv�, ja er��n� iltana otettiin asia uudestaan keskusteltavaksi, ja yhteisesti nyt p��tettiin ruveta hartaudella luvun harjoitukseen. JUHANI. Kahden vuoden menty� olkoon aapiskirja p��ss�ni; se on sanottu. Mutta Timo-parkaa min� surkuttelen; h�nell� on viel� kovempi kallo kuin minulla, kaksinkerroin kovempi. TIMO. �l� yht��n huoli, vaikka onkin se kaksinkerroin kovempi. No, no, sin� opit aapiskirjas kahtena vuotena, min� siis nelj�n�. Niin, k�rsimyst�h�n siin� vaan tarvitaan. JUHANI. Kas, kas, se sukkeluus tempasi r�tingist� joukon p�ivi� pois, kokonaisen vuoden.--Mutta, ai poika! olemmepa sen peijakkaan kelkassa. Yksikin puhkaus siin� lasketaan, ja liemen� on aapiskirja ennen kuin on se p��ss�mme kannesta kanteen. Jumala auttakoon meit�! TIMO. Aapiskirjani tahdon oppia. JUHANI. Sen tahdon min�kin, vaikka tuo tuntuisi ja maistuisi kuin pureskelis pieni� kivi� ja raakoja perunoita. Sen tahdon, koska on provastimme niin hyv� ja laupias meit� kohtaan, ett� oikein tulee h�nt� armo. Mutta mist� saavutamme siev�n ja suopean opettajan? AAPO. Yht� siin�kin tuumiskellut olen. Min� katson puolees, Eero. Jaa, jaa, sinulla on ter�v� p��, sit� ei taida kielt��. Mutta kiit� Jumalaa t�st� lahjasta ja siirry meist� muutamaksi viikoksi maailmalle, ev�skontti selj�ss� ja aapiainen povessa. Mene jahtivoudin, tuon oivallisen sudenkutsijan opetettavaksi. H�n on taitava mies, ja min� tied�n, ettei h�n sinulta kiell� opetustansa, varsinkin kun lupaamme h�nelle palkinnoksi uhkean kaskimaan ja paistiksi muutaman koirasmetson. Mutta sin�, opittuas tavallisen lukum��r�n t�rkeimm�t osat, palaat silloin takaisin taas ja opetat meit�. JUHANI. Vai niin. Eero opettaisi meit�. Hm. Eero? Mutta �l� tule sent�hden ylpe�ksi, Eero; sen min� sanon. EERO. Pois se! Opettaja k�yk��n hyvill� esimerkeill� opetuslastensa edell�, muistaen ankaraa tilinteon p�iv��, koska h�nen tulee sanoa: �t�ss�, Herra, olen min� ja ne, jotkas minulle annoit�. JUHANI. Kas, kas, joko pist�tti? Mutta laita on t�m�: sin� opetat minua, koska niin tahdon, tai olet ��nett� kuin ahven, koska tahdon, ja min� luen sinun edess�s aina tahtoni mukaan. Siin� se on. Kyll�h�n me sinun kuranssissa pid�mme; sen tied�tkin. Mutta k�yp� tuo keino ehk� laatuun.

TUOMAS. Paras keino, jonka Aapo viel� on keksinyt. JUHANI. Tuhannen riksi� t�st� keinosta! AAPO. Eero, mit� aattelet asiasta itse? EERO. Tahdonpa tuota aatella. AAPO. Se k�y p�isin, k�y ep�ilem�tt�.--Mutta nyt mielin soutaa esiin ankarimman aatteeni, tuuman, joka seisoo ja kest��. Urheat pojat ja veljet! Nouskoon Impivaaraan uhkea uudistalo, nouskoon se korvesta seitsem�n miehen voimalla. Niin, p�llistyyp� silm�nne ja kummastellen katselette minua. Sit� en ihmettele. Mutta aatelkaas per��n: elonkemomme t��ll� syd�nmaassa k�y vaikeammaksi p�iv� p�iv�lt�; harvoin t��ll� kuulemme en�� kontion vihellyst� ja harvoinpa metso korvessa kohahtaa edest�mme yl�s. Viel�p� huomaamme toisen asian, huomaamme, ett� �yksin ei ole miehen hyv� olla�. Niinp� kerran mietiskelemme; mutta pysyk��n kaukana morsiusvuoteesta villi kiertolainen er�maassa, joka tuskin voi t�ytt�� oman kurnailevan maarunsa, saati viel� vaimon ja lasten. Mutta raivatkaamme niituksi tuo avara korpi, pelloksi kuokkikaamme t�m� kalteva, kultainen aho, ja nouskoon v�hitellen pirttimme ymp�rille, jumisevalle pihalle, talli, ometta, riihi, luhti ja viel� muitakin huoneita aina tarvetta my�ten. Ja niin on meill� aika talo, Impivaaraksi kutsuttu, talo kunnollisempi syntym�kotoamme Jukolaa. Ja ennen kuin on tullut p�iv�, jona tuo vanha Jukola on omanamme taas, niin t�ss�p� ihanasti niitut viherj�itsee, viljaiset pellot lainehtii ja illan tullessa l�hestyy meit� mets�st� ammoova, kirjava karja. JUHANI. Haasteletpa sorealla suulla. Mutta katsos, veljeni, meill� on jo entisest��n talo, joka tosin on vuorattuna vieraalle nyt, mutta omamme on se taasen, menty� muutaman vuoden. AAPO. Mutta ennen kuin on mennyt t�m� aika, niin olemme laiska-jaakkoja ilman vertaa, viitsimme tuskin nostella en��n tallukoitamme maasta, ja kaiketi on meill� silloin yht� y�rinen talo kuin ennenkin. Kuullut olen nahkapeitturin huonoksi mieheksi, saamattomaksi nahjukseksi, ja mit��n n�kyv�� muutosta ei ole viel� tapahtunut, ei pelloilla, ei niituilla. Ja vaikka toisinkin olis, niin ainahan parempi, ett� on meill� yhden talon sijasta kaksi: Jukola ja Impivaara. On my�s silloin arvomme nousnut summattomasti ihmisten silmiss�, ja vaimoiksi on meille tarjona moni pulski ja hehkuva H�meen tytt�. Ty�h�n ja toimeen, veljet! Ty�h�n kaikin voimin; sill� t�m� el�m� maksaa t�m�n vaivan, ja ihmiskunta, n�emme, ei olekkaan tuota pahempi vekkuli; ei, vaan onpa, luulen min�, maailma meille niin kuin maailmalle me; ja h�n, joka �alati v��ryytt� k�rsii�, h�n katsokoon kuinka on laita omassa povessansa. Usein ovat he meit� kiukkuisesti kohdelleet; tosi! mutta oikeammiten vaan Toukolan juupelit, ja siihen on mielest�ni ollut heill� hieman syyt�kin. Kuinka hyv��ns�, mutta paras on sovinto ja rauha; ja rauhan voimme j�lleen rakentaa, jos vaan t�ytt� p��t� niin tahdomme. Katsokaat: me askartelemme t�ss� ajan, niinkuin on tapa t��ll� s��llisten miesten, ja tultuamme viimein Toukolan vaimoille taas, katsahtavat meihin entiset viholliset v�h�n arvokkaammin kuin ennen, ja jos me silloin annamme heille leppeit� katsantoja takaisin, niin nousee tuosta piankin yleisen sovinnon kirkas p�iv�. Tosin maksoi t�m� meille paljon, maksoi ty�t� ja hammasta purevata vaivaa, mutta ilman n�it� ei t��ll� milloinkaan toukoa tehd�. Ja huomatkaat, asettakaat selke�sti sielumme silm�n eteen, mik� on voittomme viimein: Me olemme miehi�, yst�vi� kaikkein kanssa, taloja on meill� kaksi, tuleva aikamme aina �Hyv�n toivon niemi�, ja hautamme

tuolla el�m�n h�m�r�isell� rannalla ei n�yt� meille kauhistuksen kodoksi, vaan ihanaksi lepokammioksi, himme�ksi porstuvaksi autuitten saliin. TUOMAS. Somasti sin� puhut ja oikein, ja min� suostun tahtoos. Veljet! kuulkaamme h�nt�, sill� t�m� asia on mahtava, se synnytt�� el�m�mme uudestaan, kohottaa metsien reunalle aamun koin. Min� suostun! TIMO. Niin min�kin. SIMEONI. Jumala on kuullut meit�, ja elomme valkenee. Min� suostun Aapon ihanaan tuumaan. EERO. Min� suostun my�s sill� otammehan miehukkaan askeleen nyt. JUHANI. Enk� tekis samoin min�, teid�n kurja vanhin veljenne? Min� suostun, ja onnen p�iv�ksi kutsun aina t�m�n p�iv�n. Olihan meit� jo l�hesty� kahleet tai kruunun harmaa takki ja rumpujen p�rin�, mutta nyth�n seisomme kaukana kaikista n�ist�, keskell� kotometsiemme kohinaa. Niinp� syd�n-y�n� meid�n taivaamme �kisti valkeni, ja t�m� valkeus, niin toivokaamme, viel� poistaa kaikki pilvet ja �Jumalan kynttyl�t loistaa�, niinkuin paimen heloitellen laulaa. Ah! parastansa ovat meit� kohtaan tehneet Jumala ja nimismies; parastamme my�s mekin tahdomme nyt puolestamme koettaa. Siit� seuraavana p�iv�n� he l�hettiv�t veli Eeron astelemaan oppiretkellens�, varustettuna vahvasti. Tuohikontti selj�ss�, haarapussi olalla ja aapiskirja poijussa l�ksi h�n vaeltamaan kohden jahtivoudin asuntoa. Mutta muut hankkivat itsellens� kuokkia ja rautalapioita ja rupesivat kuokkimaan pelloksi ahoa heid�n pirttins� ymp�rill�. P�iv� p�iv�lt� lis��ntyi siihen yh� enemmin ja enemmin turpeiksi pienennetty� maata; ja niin puolainvarsille ja kissank��pille rakettiin ikuinen hauta. Mutta koska olivat kuokkineet ahon pinnasta valtaisen piirin, arvaten siin� olevan kyllin kylv�-alaa seitsem�n miehen elannoksi, siirtyiv�t he aholta korpeen alas ja rupesivat raivaamaan nutuksi satavuotista kuusistoa, joka torkkuen seisoi alapuolella ahoa, k��rittyn� sammaleiseen turkkiin. Silloin taasen kirves kajahteli ymp�ri, ja rytin�ll� kaatui kuusi kosteiseen maahan. Kuuset he karsivat, kokosivat oksat kasoihin, vedett�viksi talvella talon tarhaan, mutta hirret kantoivat he yl�s kantoiselle aholle uuden riihen ja ometan rakennuspuiksi. Silloinpa kantaessa miehet vakaasti astelivat toinen toisensa j�ljess�; ja kuudella lujalla olkap��ll� lep�si jykev� hirsi. Mutta tultuansa yl�s t�yrylle, laskivat he, Juhanin huudon mukaan, yht'aikaa taakkansa alas, ja putosi hirsi jyrin�ll�, ett� maa t�m�hti, ja kohahtaen vastasi korpi. Niin, laajeni heid�n niittunsa korven rannalta yh� kauemmas p�iv��n p�in, ja niin saivat he aineita rakettavia huoneita varten. Eero teki my�s ahkerasti ty�t� oppiaksensa lukemaan, ja nopeasti edistyi h�nen taitonsa. Lauvantai-iltoina palasi h�n kotiansa tyhjill� pusseilla; mutta seuraavana maanantaina l�ksi h�n taasen, selj�ss� t�ytetty kontti ja olalla pullea haaralaukku, l�ksi kouluun, aapiskirja povessa. Niin kului syksy, talvi l�heni, ja veljekset heittiv�t sek� pellot ett� niitut lepoon seuraavaksi kev��ksi ja riensiv�t hankkimaan muonaa niin elikoille kuin itsellens�. Syksyn koleissa metsiss� he kaalailivat ristiin, rastiin koirinensa, tehden verist� niitosta; ja alas suon rannalle kohosi taasen korkea hein�suova vanhaa Valkoa varten.

Talvi oli tullut; joulu-aattona palasi Eero kotia, jahtivoudin mielest� tarpeeksi oppineena ja kelvollisna opettamaan velji�ns�. Ihmetelt�v�n kerke�sti oli h�n oppinut. Selv�sti luki h�n sis�lt�, ja aapiskirjan taisi h�n ulkoa kannesta kanteen, niinmy�s v�h�nkatkismuksen.--Ja nyt, kun joulu oli mennyt, alkoi luku ja puuha. Siin� opettajana istui Eero ja oppilaisina h�nen veljens�, jotka yhdest� suusta huusivat kirjainten nimet, niinkuin nuorin veli heille saneli. Yhdest� suusta he huusivat, ja m�ikkyi avara pirtti. Ty�l�st� ja tuskaa t�ynn� oli heille t�m� ty�, tuskaa t�ynn� alussa varsinkin; surkeasti siin� puhkailtiin ja hikoiltiin. Enimmin kaikista ponnisteli Juhanin sisu; hartaudesta j�risi h�nen leukansa; ja torkahteleva Timo, joka istui h�nen rinnallansa, sai h�nelt� monta vihaista nyrkin tyrkk�yst�, kun taasen ny�k�hteli alas kurjan p��.--Kiusoitti my�s veljeksi�, ettei Eero aina harjoitellut opettajavirkaansa suoralla vakuudella, vaan hellitteli useinkin suustansa pistelevi� kompasanoja. Oli h�n jo saanut veljilt�ns� monta varoitusta, mutta mielens� vieh�tti h�nt�. Kerran er��n� talvisena p�iv�n�, kun �ke� pakkanen oli ulkona ja taivaan et�iselt� reunalta paistoi melkein s�teet�n aurinko, istuivat veljekset pirtiss�ns� t�ydess� puuhassa, aapiskirjat kourissa. Kauas kuului heid�n harras, mutta yksipintainen lukunsa; ja alkoivat he nyt aapiston t�ll� er�ll� toiseen kertaan. EERO. A. MUUT. A. EERO. P. MUUT. P. EERO. Niin, A on ensimm�inen aapiston kirjain ja � sen viimeinen. �A ja �, alku ja loppu, ensimm�inen ja viimeinen�, seisoo jossain raamatunkappaleessa. Mutta niink�h�n koskaan olette kuulleet tai n�hneet viimeisen ensimm�isen�, �:n A:na? Onhan se hieman sukkelaakin, kun tuo, pikkuinen, tuo ennen viimeinen vaivainen on �kisti parven esimm�isen� kukkopoikasena, jonka puoleen muut katsovat yl�s niinkuin hun��rill� ja kunnioituksella, niinkuin jotakin is�llisyytt� kohden, vaikka tapahtuukin se v�h�n ympyrj�isill� silmill�. Mutta miksi poikkeen asioihin, joista ei ole meid�n tekemist� nyt? Niin lukekaapas taas. JUHANI. Ymm�rr�nk� tarkoitukses? Min� pelk��n ett� ymm�rr�n. Mutta opeta nyt meit� koreasti, muutoin sinun peijakas perii. EERO. Niin lukekaas kiltisti taas. C. MUUT. C. EERO. T. MUUT. T, E, �ff�, Kee... JUHANI. �Ventta holl!� Min� poloinen olen eksynyt. Mutta annetaanpas menn� alusta alkaen kerta viel�. EERO. A. MUUT. A.

EERO. �A, P, C ummee n�lk�puuroo�. Mit� ymm�rret��n sill� lauseella, Juhani? Taidatko selitt�� sen? JUHANI. Koetanpa ottaa siit� pohdin. L�htek��s v�h�n kanssani ulos, te muut; sill� meill� on keskusteltavana t�rke� asia. Niin h�n lausui, astui pihalle, ja muut seurasivat h�nt�; ja v�h�n levottomalla syd�mell� rupesi nyt Eero arvelemaan, mit�h�n tarkoittaisi t�m� heid�n siirtymisens� ulos. Mutta veljekset tuumiskelivat pihalla, miten he parhaiten voisivat masentaa Eeron h�ijy� kompahimoa, joka saattoi h�nen ilvehtim��n, aapiskirja kourassa, ja tekem��n pilkkaa ei ainoastaan heist�, vaan my�s Jumalasta ja h�nen sanastansa. Ja he tuomitsivat h�nen ansainneeksi vakavan pieksi�issaunan. Astuivat he taasen pirttiin, ja tuore, koivuinen ruoska veli Juhanin kourassa hirvitti Eeron sielua. Iskiv�tp� poikaan Tuomas ja Simeoni kiinteill� kourilla; ja parastansa teki nyt Juhanin hulja. Siin� Eero huusi, potki ja raivosi, ja p��sty�ns� viimein, katsoi h�n ymp�rilleen hirmuisella, murhaavalla muodolla. JUHANI. Kas niin, otappas kirja kouraas taas ja opeta meit� siev�sti, junkkari, ja muista t�t� l�ylytyst�, koska sun kanalja kieles tahtoisi t�st�l�hin haastella pilkkasanoja. Vai niin! Ahah! Jokos sattui? Niin, niin, nyt on k�ynyt sinulle niinkuin profeetallisesti ennustin jo vuosia sitten. Sill� �paha on viimein pilkkaajan palkka�, sen voit tiet��. Ota kirjas, sanon min�, ja opeta meit� j�rkev�ll� ja siivolla tavalla, junkkari. TUOMAS. �l� pure hammasta, vaan istu kiltisti j�lleen tuohon p�yd�n p��h�n ja tee niinkuin k�skemme. Tee se ilman yht��n murinata, muutoin keikkuu viel� ruoska minun kourassani, ja nouseepa tuosta sitten pyry monin kerroin kiivaampi kuin �sken. Alkoi taasen luku; mutta sanelipa Eero veljillens� kirjainten nimet kovin karmealla, purevalla ��nell� ja kyr��vill� silm�niskuilla. Ja niinp� jyrke� henki Impivaaran koulup�yd�n ��ress� vallitsi kauan, kunnes aika, menness� muutaman p�iv�n, lievitti j�lleen Eeron �ke�n mielen ja muodon. Niin harrastelivat veljekset ehti�kseen lukemisen taitoon, ja edistyikin heid�n ty�ns�, vaikka alussa sangen vitkaa, varsinkin Timolta ja Juhanilta.

KAHDESTOISTA LUKU Kes� tuli ja ty� vainiolla alkoi. Veljekset milloin kynteliv�t ja �jesteliv�t peltoansa, milloin raivasivat niittua korvessa ja milloin taasen rakentelivat uutta omettaansa kumisevalle aholle. Vaikeaksi tuntui heille alussa t�m� raatamisen j�rjestys; mutta, pakoittaen luontoansa, taisivat he viimein t�ytt�� kaikki arkiop�iv�t aamusta iltaan. Ja niin valmistui heid�n omettansa, heid�n peltonsa muuttui hienoksi mullaksi, ja yh� avarammaksi laajeni korvessa uusi niittu. Makasi heid�n edess��n uhkea Luhtaniittu, monikantoisena, m�tt��llisen�, mutta hein�� tuottavana. Tuli tuosta kylv�n-aika; silloin myiv�t veljekset lohon mets�st�ns� taas ja ostivat sen hinnalla rukiita. Ja kylvi Tuomas Impivaaran uuden pellon, kolme tynn�ri� ruista h�n kylvi

sen p�lly�viin sarkoihin. Siit� kohosi pian ter�inen oras ja viherj�itsi muhkeana syyskuun raikkaissa tuulissa. Mutta koivu kellastui, purppura-hameessansa seisoi haapa, ja illan kosteat sumut peittiv�t v�ikkyv��n kohtuunsa Luhtaniitun. Oli syksy taasen, ja veljekset eiv�t unohtaneet talven tarpeita; olivat he my�s toimittaneet omettaansa kolme mullikkaa ja yhden nuoren, jukurip��n sonnin. Ja loppui ty� ja raataminen ulkona, jossa kaikki jo lep�si kinosten alla, mutta pirtiss� jo alkoi askare toinen, askare aapiskirjan kanssa tuolla p�yd�n ��ress�. Ahkerasti harjoittelivat veljekset lukua taas, ja heid�n taitonsa karttui, vaikka v�hitellen. Lukivat he jo kelpo lailla sis�lt�, ja k�viv�t nyt puuhaan oppiaksensa ulkoa aapiaisen kappaleita; j�m�ten ja h�risten joka nurkassa nyt pyrittiin kohden kukkoa. Sinne ehtiv�t he my�s viimein toinen toisensa j�ljess�: ensimm�isen� Lauri, sitten Aapo ja Simeoni ja vihdoinpa Tuomaskin, mutta kaukana heist� viel� ty�skenteliv�t Juhani ja Timo. Lopultahan p��si my�s Timokin toivottuun satamaan, koska Juhani viel� uskontunnustuksessa hikoili, huokaili ja kiukkuisena puhkaili. Leikkelip� h�nen syd�nt�ns�, ett� h�n oli viimeinen mies; mutta eih�n auttanut tuossa muiden armo, vaan ainoasti oma ahkeruus ja ty�. Sis�lt� luki h�n ehk� selvemmin ja nopeammin kuin Timo, mutta voittipa Timo h�nen taasen ulkoa-oppimisessa. Mutta ne, joilla aapiskirja jo oli muistossa, p��ttiv�t nyt muutaman p�iv�n jouten el��, katsoen iloisesti taakseen l�pip��styyn puuhaan ja vaivaan. Pyssy k�dess� he hiihteliv�t ymp�ri metsi�; ja kaatoi heid�n luotinsa valkeaturkkisen j�niksen lumisen n�reen alla, kaatoi koirasmetson, joka kylm�st� k�mpel�n�, h�yhenet p�rr�ss�, istui kuusen partaisella oksalla synke�n korven ja jylisev�n nummen rajalla.--Mutta pirtiss� istui Juhani, istui ihan paitasillaan, puserrellen p�yd�np��ss� hike�, aapiskirja k�dess�. Kovin �ke�n� ja tukkaansa repien h�n hieroskeli jykev�lehtist� kirjaansa. Tapahtuipa tuossa usein, ett� h�n, vihoissansa hammasta purren, melkein kyyneleit� vuodattaen, �kisti rynk�si rahilta yl�s, tempasi havutukin nurkasta kouriinsa, nosti sen korkeuteen ja paiskasi tuimasti maahan taas; ja silloin pirtti jumahti, ja keikahti miehen lyhyk�inen paita. Niin h�n tuolloin, t�ll�in iski kyntens� tukkiin; sill� suurella puuhalla juurtui aapiainen miehen aivoon. Mutta istuipa h�n taasen p�yd�n-nokalle kertomaan vaikeata kappaletta. Ja viimeinp�, tullessa kev��n, oli h�nkin oppinut kirjansa kannesta kanteen; ja ylpe�sti katsahtaen painoi h�n sen umpeen. Kinokset sulivat, virtasivat veten� alas niitulle ja niitulta Sompiosuohon; ja k�viv�t nyt veljekset rakentamaan riiht�ns�; perustivat sen kappaleen matkan p��h�n pirtist�, tuonne ahon tasaisimmalle tanterelle; ja kauas kaikui taasen kirvesten paukkina ja nurkkanuijan jyske. Ja koska aurinko korkeimmallaan kiiriskeli yli taivaan, koska mets�t ja niitut viherj�itsiv�t ja ruis teki ter��, silloin seisoi valmiina Impivaaran riihi. Ihanassa kes�vaatteessansa n�htiin luonto, tuoksuen heilim�itsi pelto, ja parasta toivoivat Impivaaran miehet. Mutta kerranpa tuuli �kisti viskautui pohjoseen, sielt� liehtoi h�n tuimasti pitk�n, suvisen p�iv�n ja saattoi ilman viile�ksi, koleaksi. V�sym�tt� h�n liehtoi, kunnes viimein illan tullessa h�n vaikeni ja vaipui lepoon. Kuin hauta oli ��net�n ja kylm� t�m� y�, ja pellon povella makasi harmaa halla kuin tukehuttava painaja nuoren immen kukoistavalla povella. Ja seuraavana aamuna katseli aurinko murheisella silm�ll� y�n tekoja, hyyrteist�, j��tynytt� laihopeltoa. Astuivat my�s veljekset varhain pirtist�ns� ulos, huomasivat kamostuen hallan h�vitysty�n, ja synke�ksi k�vi heid�n mielens�. Kahden, kolmen p�iv�n

p��st� n�kiv�t he tuon ennen mehev�n laihon valkeana, kuihtuneena edess�ns�. JUHANI. Niin meni toivomme, kultainen niittomme meni. Olki on j�ljell�, mutta t�hk�p�� keikkuu siin� kuivana, ilman ydint� ja voimaa. Niin, pojat, temmattiin meilt� tulevan vuoden suurus. TUOMAS. Kova isku, varsinkin koska muistelemme, kuinka tiukka t��ll� jo on metsien otus. Niinh�n kuin ilvekset me samosimme menneen� syksyn� salot tuhansiin ristiin, ja saimme tuskin talveksemme ravinnon. JUHANI. Mik� on siis teht�v�n�? Emmeh�n viel� juuri n�in heit� peltoamme, jonka me hiell� ja vaivalla valmistimme ahon j�yk�st� kamarasta. TUOMAS. Sit� emme tee, vaan syksyll� kylv�mme peltomme taas, tiet�in ett� vaihtelee t��ll� hallaiset ja hallattomat vuodet ja ett� p��lt� iskein hallattomia l�ytyy kuitenkin enemmin kuin noita kirottuja hyyrrepartaisia. AAPO. Uskonpa hallan k�yv�n tervehtim��n meit� ehk� jokaisena kes�n�, niinkauan kuin Sompiosuo tuolla alhaalla on sammakkojen ja karpaloin kotona. Niinp� kaiketi. Sent�hden, jos mielimme t�st�l�hin s�ilytell� peltoamme hallalta, niin kuivatkaamme suo, johtakaamme vesi ja kosteus sen pohjasta pois, raivaten ja kaivellen siihen ojia. Ja siin�p� taasen ly�mme kaksi yhdell� iskulla: yht'aikaa poistamme pelloistamme hallan ja teemme itsellemme uutta niittua. TUOMAS. Sen luullakseni katsomme parhaaksi kaikki. Niin on meid�n teht�v�, jos tahdomme t�nne syd�nmaahan rakentaa itsellemme taloa. Lapiot ja kirveet olalla, l�ksiv�t he er��n� p�iv�n� alas suohon sit� raivaamaan ja ojittamaan. Kaivoivat he ensin valtaojan, suoran ja syv�n, ja siihen johdattivat pienempi� molemmilta puolilta; ja korkeita harjuja sammaleista, mudasta ja savesta nousi pian ojain partaille. Kasvoi siin� kuihtuvia, matalia koivuja; ne kaadettiin ja kannettiin kasoihin seuraavana kes�n� poltettaviksi; ja uutta niittua karttui Impivaaran taloon. Niin he ty�skenteliv�t monta raskasta p�iv�� varhaisesta aamusta my�h�iseen iltaan. Ja ojitettuna n�htiin lopulta suurin osa kolkkoa Sompiosuota, jonka pinta nyt rupesi p�iv� p�iv�lt� k�ym��n aina kuivemmaksi.--Mutta kylv�-aika oli tullut, ja taasen kylvi Tuomas pellon, ja pian kohosi maasta oras.--Talvensa viettiv�t veljekset samoin kuin menneen, lukua harjoitellen; ja olipa viimein v�h�katkismus tarttunut heid�n muistoonsa. Mutta eiv�t pys�yneet viel� Eero, Lauri ja Aapo, vaan jatkoivat lukuansa yh� eteenp�in kohden katkismuksen loppua. N�lk�isell� vatsalla istuivat he monta p�iv�� kirjansa ��ress�; sill� huonosti oli otus karttunut menneen� syksyn�, ja lyhyempi kuin ennen oli ollut heid�n aikansa pyyntiin. He kyll� retkeiliv�t metsiss� nytkin, hiihdellen ymp�ri, mutta tiukka oli heid�n vaivansa palkka. Tulipa viimein viherj�itsev� kes�, ja rehe�n� kasvoi ruis Impivaaran pellolla. Mutta kerran taasen tuuli �kisti pohjoseen k��ntyi, sielt� liehtoi h�n tuimasti pitk�n kes�p�iv�n, kunnes h�n illan tullessa vaikeni ja vaipui lepoon. Kuin hauta niin ��net�n ja kylm� oli y�, ja pellon povella makasi harmaa halla, hengitt�en kuoloa kylm��. Varhain seuraavana aamuna astuivat veljekset pirtist�ns� ulos ja katselivat kauhistuen h�vityst� vainiolla. Ja valkeana, lakastuneena kajasti pian �sken viherj�itsev� laiho. Tuumiskelivat miehet mit� nyt tehd� ja mihin

keinoon ryhty�, ja harkitsivat parhaaksi, raivaten ja kaivellen perinpohjin kuivata Sompiosuo, josta he tiesiv�t hallan nousevan heid�n pelloillensa. Niin he p��ttiv�t, ja m�yr�iliv�t ja kaivelivat sumuisessa suossa, kuluessa kuuman kes�n, n�hden usein mielt� synkist�v�� n�lk��. Oli silloin ty�p�iv� raskas; v�synein� k�yskeliv�t he kotiansa vasta auringon laskiessa, ja tuskan ja vaivan musta juonne ymp�r�itsi vaisun miehen huulet. Mutta syksyn tullessa oli suo jo reunasta reunaan ojassa ja kuivaksi nurmeksi muuttunut sen kamara; ja oli siin� veljeksill� uusi, oivallinen niittu, lakea Sompioniittu. Taasen pelto kylvettiin, ja kuokittu oli uusia sarkojakin ahosta kes�kylv�� varten tulevaksi kev��ksi. Mutta mets�otuksen karttumista oli kovin h�mment�nyt menneen kev��n kylmyys, ja v�hemmin kuin koskaan ennen ehtiv�t nyt veljekset hankkia varoja talveksi. Kovin siis kiristi heit� n�lk� t�m�n talven kuluessa, jona syll�npaksu lumi peitti maan ja pakkanen oli ankara. Sein�t paukahtelivat, kivet ja kalliot halkesivat, ja pienet lintuset putoilivat lumisiukaleina, kuolleina ilmasta alas. Huomasipa usein matkamies, ett� sylki h�nen suustansa j��tyi ilmassa kiinte�ksi palloksi, ja kun ehti se maahan, liukui se kilisten tallan sile�ll� j�ljell�.--Er��n� t�m�nkaltaisena p�iv�n�, kun pohjonen kiljui vaalean, kirkkaan, kylm�st� kipen�itsev�n taivaan alla, istuivat veljekset pirttins� hioittavassa l�mpym�ss�, keskustellen tilastansa, mill� keinolla tyydytett�isiin naukuva maha. JUHANI. T�m� ei k�y laatuun. Enemmin kuin vuorokausi on mennyt sitten kun viimeiseksi s�in. Ja mit� herkkua s�in silloin ja kuinka suuren kimpaleen? Tuhannen tulimmaista! kaksi kuivaa, pihkaista oravan koipea. Mutta sellaisesta atriasta ei ole aikamiehen mako suuriakaan tiet�v�n�ns�. Mit� sanot, Tuomas? TUOMAS. Sirist� n�lk�vy�t�s. JUHANI. Katso: olenpa keskelt� pieni kuin armahin r��kin�, pieni kuin ruskea vihalainen; mutta se konsti ei auta meit� ij�ksi. Ei auta, vaan mik� on teht�v�mme, se tehk��mme, ja pian. Syd�n kuristuu, veljeni, syd�n kuristuu ja kolkosta ik�vyydest� lakastuu miehen mieli. SIMEONI. Olisko t�ss� en��n muuta keinoa edess�mme, kuin maantie, kerj�l�isen pitk� ja kova peltosarka? JUHANI. Se olkoon viimeinen pelastuksen tie.--Mutta min� hengit�n kuin tyhj�st� tynn�rist�. Eik� en��n keksi yht��n ainoata konstia ja koukkua veli Aapon aivo? AAPO. Mit� voimme saattaa matkaan tyhj�st�? JUHANI. Tyhj�st�h�n on luotu koko t�m� maailmakin. Miksi ei syntyisi siit� sitten edes yksi kappale tamppukakkua? AAPO. Jos kaikkivaltiaita olisimme. JUHANI. Ah! jos olisimme edes heid�n pitenttipoikiansa, niin nytp� hyppelisimme tuolla kultaisilla kartanoilla, ja mannaa, pojat, paljasta mannaa s�isimme ja hunajaa joisimme kuin vett� virrasta vaan. Niinp� herrastelisimme; ja syljeskellen kuultelisimme kun jokin kerj�l�isrukka maan p��lt� meille kertoilisi seitsem�st� vihelj�isest� veljeksest� tuolla alhaalla mutaisen Sompiosuon varrella, jotka oljentelevat

savuisessa pirtiss� kuin nahkasiivet toinentoisensa niskoilla hongan holossa, ja n�kev�t n�lk�� kuin sudet. EERO. Mit� turhia kuvailet? K�yk��mme Kuokkalan korpeen tarkemmin tutkimaan tuota seutua, jonka syksyll� liian helposti heitimme. JUHANI. Kontiot meniv�t sielt� helvettiin; se on melkein vissi asia. EERO. Melkein! Mik� hulluus t�ss� istua n�l�ss�mme ristiss� k�sin, kun ehk� voimme toimittaa itsellemme oivalliset paistit? Toivomme on heikko, mutta koettakaamme, l�htek��mme mainittuun korpeen, ja ellemme kohtaa siell� karhua, niin kenties jonkun muun otuksen. Mutta jos ei t�m�k��n onnistuisi, niin onhan silloin l�hell� Kuokkalan talo, josta saamme lainaksi ainakin leiv�n miest� kohden ja ehk� viel� muutaman vakan herneit�kin. Ihmisiin on t�ss� viimeinkin turvattava, ellei omat keinomme onnistuisi. Mutta me otamme lainaksi ja maksamme koska jaksamme. Niin haasteli Eero, ja vihdoin muutkin parhaaksi harkitsivat h�nen neuvoansa seurata. Pyssyt kainalossa, l�ksiv�t he koirinensa hiiht�m��n kohden Kuokkalan korpea. liukkaasti suksi hangella juoksi, mutta huohoittain ja hitaammin kuin ennen nyt retkeiliv�t veljekset; polviensa entinen j�ntevyys tuntui jotenkin hervottomaksi. Lopulta ehtiv�t he tarkoitettuun tienoonsa ja rupesivat hiihtelem��n tuonne, t�nne kohden kaikkia suuntia, etsien kontiota, vaan aivan turhaan. Ilta l�heni, veljekset heittiv�t jo kaiken toivon, mutta p��ttiv�t Eeron kehoituksesta viel� kerran etsi� er��n mets�isen kallion ymp�rist�� korvessa. Heid�n sinne tultuansa, nousi pian tuima haukunta, ja ulos jynk�st� kuusistosta rynk�si karhu, kiirehti pois, ja pyryn� py�riskeli lumi h�nen j�ljess��n. Juoksi h�n, monialle mutkistellen, monialle kaarrellen liukuivat veljekset kiilt�vill� suksillansa, ja koirien mekastavasta ��nest� karheasti joroitteli pakkasen �ke� ilma. Kuuluipa viimein ampaus Tuomaan pyssyst�, ja, verta vuodattaen, ry�mi kontio hangessa. Karkasivat h�nen p��llens� koirat, l�heni h�nt� mies jykev�ll� karhukeih��ll�ns�, ja siin� melkein ilman yht��n vastaanrynnistyst� otti otso kuolemansa miehen keih��st� ja koirien hampaista. Alas k�mmenillens� h�n vaipui ja puhalti ulos henkens� hurmeiseen lumeen. Mutta tuskin t�m� olikaan tapahtunut ja veljekset kokoontuneet saaliinsa ymp�rille, niin jopa mets�st� taasen kuului tulinen haukunta ja reuhu. Silloin kaksi nuorta, vuoskuntaista karhua kiippaisi, koiria paeten, ulos konnostansa, muutama sata askel pois sen talvisijasta, joka ensiksi kohdattiin ja saavutettiin. Ja nousi kiivas tappelus villaisten penikkain ja rohkean Killin ja Kiiskin v�lille, joka purevana, verisen� kesti, kunnes veljekset keih�inens� riensiv�t apuun koirillensa. Pian my�s kaatoivat he kiukkuisesti taistelevat mullikarhut, ja lopettivat karvoja pyrytt�v�n leikin. Mutta ilta oli tullut; kannettiin lihava saalis kuusisen, sammaleisen kallion juurelle ja tehtiin valkea. Mutta valkean tuuliselle puolelle rakettiin y�sijat partaisista havuista, ja havuista kohotettiin verho seiv�sten ja karankojen nojalle, joka esti tuulen liehtoomasta ja saattoi nuotion liekin suopeasti loimoittamaan. Siit� k�viv�t nyt veljekset maistavan illallisen toimeen, piirsiv�t ja nylkiv�t em�kontion muhkean k��p�n, leikkasivat siit� pehmeit� viiluja, paistoivat ne tulessa ja t�yttiv�t mieluisasti n�lk�iset vatsansa, eiv�tk� my�s unohtaneet Killi� ja Kiiski�. Ja nukkuivat he pian partaiselle vuoteellensa, koska v�synyt ruumis oli ravittu ja murhe n�l�st� moneksi p�iv�ksi poistettu. Herttaisesti lep�siv�t my�s koirat, juostuansa kauan

ja kiivaasti; lep�siv�t, leuka k�p�l�ll�, tuolloin, t�ll�in avaten silm�ns�, jotka jalolla tyyneydell� olivat teroitetut kohden verisi� otuksia kinoksella. Lep�siv�t he kaikki nuotion leimutessa ja taivaan t�htien pilkkiess�; mutta heid�n ymp�rill��n kuivettuneissa kuusissa paukahteli pakkanen ja jylh�ss� mets�ss� veisailivat kylm�t, huokailevat tuulet. Ja aamun valjetessa l�ksiv�t veljekset hiihtelem��n saaliinensa kohden kotoa taas; ja raskas oli heid�n taakkansa, mutta hauska. Varhainen ja kaunis oli seuraava kev�t. Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesj�rvell�; ja heid�n verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuavan tuomen verhossa he istuivat monen kelme�n kes�-aamun kajastaessa, lippaellen yl�s ongillansa Ahtolan kiilt�v�� karjaa. Siin� sorsat naristen lenteliv�t pitkin j�rven �ljytyynett� pintaa, ja veljesten luoti heist� kaatoi lennosta monta. Kaunis oli kev�t niin Ilvesj�rven rannoilla kuin niituilla ja laihopelloilla Impivaaran pirtin ymp�rill�, jossa uhkea vilja rehoitti, kasvain p�ivien hohtavassa paisteessa ja �itten lempe�ss� viileess�. Riehui t�n�kin kes�n� monasti tuima pohjonen, saattaen viimein koljon ja tyyneen y�n, mutta syv�ll�, Sompioniitun pohjassa makasi halla, teroitellen korviansa, vaan voimatonna kohottamaan p��t�ns� nurmen kamaran alta yl�s. Niin kasvoi pellolla vilja ja niitulla hein� t�n� hele�n� kes�n�, ja v�list� lempe� sade taas kasteli tuoksuavaa maata. Helteisess� poudassa niitettiin niitut ja leikattiin pellon raskast�hk�iset rukiit; ja korkeina torneina seisoivat niin suovat Luhta- ja Sompioniituilla kuin aumat pirtin ymp�rill�. Runsaimman sadon tuotti t�m� kes�, jota veljekset aina riemuiten muistelivat �kultaisena kes�n�. Mutta koska vilja oli leikattu ja kylv� tehty, l�ksiv�t veljekset er��n� lauvantai-aamuna kauan varustetulle retkellens�, l�ksiv�t pappilaan provastin tutkinnon alle. Is�llisesti, lempe�sti kohteli heit� provasti, ja huomasi pian suureksi iloksensa, ett� heid�n lukutaitonsa oli moitteeton, viel�p� yhden ja toisen vallan kiitett�v�; Laurin julisti h�n parhaaksi lukijaksi Toukolan suuressa kyl�ss�. Viel�p� huomasi h�n heid�n k�sityksens� uskon-opista yleiseen selv�ksi, vilpitt�m�ksi. Sent�hden, koska he viikon p��st� seuraavana sunnuntaina palasivat rippikirkosta kotiansa, oli heill� jokaisella k�dess� nahkakansinen uusitestamentti, provastin lahjoittama ahkeruuden palkinnoksi. Tyytyv�isin�, mutta vakavilla kasvoilla astuivat he pirttiins�, jonka Tammiston Ky�sti, heid�n karjanhoitajansa menneen viikon kuluessa, oli lakaisnut ja lehditt�nyt. Mutta koska he olivat atrioinneet ja Ky�sti heist� poistunut, istuivat he kukin itseksens� tutkistelemaan raamattua; ja syv� ��nett�myys vallitsi huoneessa. Niin meni suloinen kes�, tuli syksy raikas ja viile�, tuli talvi ja onnellinen kes� taas. Niin vuodet, jotka nyt seurasivat, saattoivat onnea ja menestyst� Impivaaran taloon. Ahkeruus on onnen l�hde, ja ahkerasti puuhasivat ja toimittelivat veljekset, josta pellot laajenivat yh� enemmin ja enemmin, viljaa karttui aitan laariin, hevosia talliin ja nautoja omettaan orsien alle. Seisoi viel� tallissa tuo vanha, ykssilm�inen Valko, mutta kahdenpuolen h�nt� hinkaloissaan kaksi luiskeata varsaa, yksi ostettu Tammistosta, toinen Kuokkalan vaarilta. Ter�v�sti rouskuttelivat varsat peltokedon kirkasta hein�� ja, katsahtaen lapsekkaalla huolettomuudella, tekiv�t tuolloin, t�ll�in v�h�n kiusaakin vanhukselle heid�n keskell�ns�, mielien tervehti� h�nt� matalan v�lisein�n yli. Mutta �ke�n�, korvat

niuhossa, Valko seisoo, ja heiniss� lep�� h�nen riippuva huulensa, kun vanhat, kuluneet hampaat kalsusti pienent�� ruokaa.--Kymmenen nautaa seisoo talon ometassa. Jos aukaisit sen ovea, niin katsoi sinua vastaan kahdeksan vilpit�nt�, vakavaa lehm�nnaamaa ja kaksi sonnia, kuin kaksi juurevaa tervaskantoa. Jopa vanhempi heist� on tuomittu tulevana kev��n� kadottamaan vapautensa ja suostumaan vetoh�rj�n kohtaloon, mutta nuorempi tuossa saa edelleen omassa vallassaan sorkehtia karjamailla. --Niin talon ometassa, jossa ahkerimmin kaikista askarteli Simeonin nuhteeton k�si. Nousi v�hitellen kaikki talonpojan talossa tarpeelliset huoneetkin Impivaaran pihalle. Niinp� kohosi my�s oivallinen sauna pihan ja pellon rajalle, ja silloin katosi pirtist� parvi, katosi sen ovinurkasta kiuvasuuni, ja sijaan rakettiin korsteni, taloissa tavallinen. Rakettiin palhotuista kuusista uhkea laattia, joka, ennen alkaen vasta huoneen puolesta pituudesta, ulettui nyt perilt� aina kynnykselle. Viel� ly�tiin entisten l�pien sijaan seiniin kolme valaisevaa akkunaa. Ja nyt, kun katsahdit huoneesta ulos p�iv�n puoleen, n�it talon pellot ja Luhtaniitun peltojen alla, kauempana toisen, lakeamman niitun, entisen Sompiosuon. Halki peltojen ja niittujen kulki talon tie kohden kirkkoa ja entist� kotoa, juoksi niitusta tiuhaan kuusistoon, siit� pitkin nummea Teerim�en harjulle, joka komeana haamoitti etel�ss� kimmelt�vien pilvien rajalla. Koska l�nteen katsahdit, n�it peltojen takana sammaleisia kallionkieluja, tuolla ja t��ll� matalan, mutta j�ntev�n m�nnyn, jonka huojuvalla latvalla aurinko usein kes�-iltana s�teili. Mutta pirtin pohjoinen akkuna katseli jynk�sti kohden Impivaaran jyrkk�� vuorta. Niin osoitteli itse�ns� eteesi maailma, koska lakeassa tuvassa katsahdit akkunoista ulos ilmoihin. Mutta jos aukaisit huoneen raskaan oven ja iskit silm�s it��n ja koilliseen, niin huomasit kivisen, kantoisen ahon, ahon reunalla nummen ja jylisev�n hongiston, jonka helmasta astui kes�n aurinko taivaalle yl�s. T�m�nkaltainen oli luonnon muoto Impivaaran ymp�rill�, joka nyt oli nousemassa valtaiseksi taloksi. Muutoksesta, joka tapahtui veljeksiss� ja t�m�n kautta Impivaaran pihoilla ja vainioilla, kulki pian maine ymp�ri pit�j��. Tuota ensin tuskin uskottiin, mutta maine pysyi totena, jota kummastuen kerrottiin; ja rupesipa v�hitellen nousemaan veljeksille arvoa ja kunniaa. Itse kuitenkin he harvoin siirtyiv�t omilta maisemiltansa pois; ja syntym�taloansa eiv�t he tahtoneet n�hd� ennen kuin oli tullut aika, jona Jukola oli heid�n omansa taas. Sen lupauksen olivat he tehneet, ja ainapa karttelivat he matkan p��st�k��n n�kem�st� kotonsa armaita vainioita. Tulipa viimeinen kes� niist� kymmenest� vuodesta, joiksi Jukola oli annettu vieraan viljelt�v�ksi; ja syksyll� oli siis veljeksill� valta muuttaa syntym�taloonsa takaisin.--Oli kes�kuussa kirkas ja l�mmin sunnuntaip�iv�; Impivaaran avatusta ovesta virtas sis��n auringon hele� paiste, kuvaten kultaisen kaavan tuvan lehditetylle laattialle. P�yd�n ��ress� istuivat ��nett�min� Tuomas ja Simeoni, lukien kukin uuttatestamenttiansa; Juhani, Timo ja Eero k�yskeliv�t ulkona viljamailla ja katselivat ihastellen t�m�n herttaisen kes�n kukoistavaa kauneutta; vaiti vaelteli mets�ss� Lauri, mutta Aapo oli k�ynyt tervehtim��n Tammiston Ky�sti�. Sinisen� kaarteli taivas, ilmassa liehtoi hiljainen l�nsituuli, uudessa lehtivaipassansa v�ikkyi m�ell� koivu, ja valkeavaahtoinen pihlaja levitti tuoksua ymp�rillens� kauas. Impivaaran pellolla laine lainetta liepe�sti ajeli ja vilja v�lk�hteli paisteessa tulisen auringon, joka jo kiirehti yl�s puolip�iv�n korkeuteen.--Mutta palasivatpa veljekset kotiansa: tulivat k�yskelij�t

pelloilta, tuli Aapo Tammistosta ja astui Lauri nummen helmasta ulos. Salaisesti myh�illen he l�heniv�t jaloa huonettansa, joka taasen rauhaisesti hymyten katsoi heit� vastaan, ja sen poutaisella katolla hyppeli p�iv�n hopeakimmelt�v� l�mmin. Tyytyv�isill� syd�mill�, kirkkailla kasvoilla he astuivat lehditettyyn, v�lj��n tupaan. Mutta kun olivat atrioinneet, istuivat he taasen mik� minnekkin ja mik� mit�kin mietiskellen, tai katsellen eteens�-avattuun kirjaan. Per�-akkunan ��ress�, joka antoi l�nteen p�in, istui Aapo, askarrellen nys�ns� kanssa, ja n�kyi kuin olis h�nen aatoksensa syventynyt t�rke��n asiaan. Viimein aukaisi h�n suunsa, ja syntyi siit� seuraava keskustelma. AAPO. Tammistossa kohtasin nahkapeitturin ja haastelin h�nen kanssansa yhteisist� asioistamme. H�n on saanut myll�ripaikan, ja olis valmis luopumaan Jukolasta jo tulevan syyskuun alussa, johon annoin h�nelle hyv�n toivon. TUOMAS. Parasta ett� v�lttyy h�n tielt�mme tavallista vikkel�mmin; sill� h�nen k�tens� ei ole nostanut Jukolaa, vaan kaatanut yh� enemmin; ja vuokraansa ei ole h�n maksanut meille yht��n ainoaa jyv��. AAPO. Tuon kaiken tuomitsis laki h�nen maksamaan, mutta mill� h�n sen tekis? TUOMAS. Siihen on h�n ikuisesti voimaton, ellei pane h�n pantiksi kurjaa sieluansa. AAPO. Ty�tuomion kautta h�n ehk� viimein maksaisi kaikki, mutta r�ssyll� on kivuloinen muija ja monta mankuvaa lasta. JUHANI. Menk��n herraansa t�m� kurja nahjus. Niin, olkoon h�n meist� kuitti. My�s on huono onni koetellut h�nt� n�iden kymmenen vuoden menness�; sit� ei taida kielt��. Mutta vaikka oliskin onni armahin h�nt� syleillyt, niin eip� ole h�n koskaan syntynyt talontekij�ksi mieheksi; tarvitaanpa siin� v�h�n potraa pokkoa, mutta siihen ei l�ydy h�ness� kurssia enemmin kuin kintaassa. Sent�hden menk��n h�n nalkkeilemaan mylly�ns�, mutta me tahdomme n�ytt�� kuinka tehd��n Jukolasta pit�j�mme uhkein talo. AAPO. Ainapa tuo on jalompaa, katsella edess�mme taloa, jonka m�yrityt pellot ja raivatut niitut tied�mme omien k�siemme ty�ksi.--Meist� kolme j��k��n t�h�n uudispaikkaamme hoitamaan, muut kaivelkoot ja kynnelk��t Jukolan pohjalla; mutta suurimmissa, kiireimmiss� t�iss� k�ymme k�siin kaikki seitsem�n miest� yksinvoimin ja yht'aikaa niin t�ss� kuin entisen kotomme vainioilla. Ja niin on meill� kohtakin kaksi oivaa taloa ja kaksi torppaa, kaikkein parhaimpaa, ja siin�p� osaa, tannerta ja tilaa meille jokaiselle erikseen, kun lopulta on tapahtuva yleinen jako, kunkin tulevaisuuden m��r�ys. Ja toivokaamme, ett� viimein kaikki on kulkeva hyv�n toivon mukaan! Niin, kaikkihan vihdoin hyvin, jos vaan j�rkevyys ja oikea taju aina on johdattavana t�hten�mme t��ll�, polkeissamme el�m�n tiet�. TIMO. Paljon tulee se eukkoon ja h�nen em�nn�itsemiseens� tuvan orsien alla, kuinka ukon raataminen tuolla ulkona, tuolla poudassa ja sateessa, on tuottava viimein rikkauden tai k�yhyyden. AAPO. Kas Timoa vaan! h�n juttelee kuin kokenut mies. Onpa laita

niinkuin sanot. Vaimo huoneen joko nostaa yl�s mahtiin ja kunniaan tai repii sen alas aina multahirsiin asti. Nyt en puhu talosta, jossa is�nt� on vallan villitty, joka hetkess� menett�� vuosien hedelm�t, siit� talosta en puhu, siin� ei auttaisi moision rikkaus eik� vaimon em�nnyys, vaikka olis h�n vikkel� kuin k�rpp� ja kitsas kuin juutalais-�mm�. Mutta olkoon tavallinen talo ja siin� is�nt� tavallinen tuhlaaja, mutta kas jos talossa vaan on em�nt� tiivis ja s��st�v�inen, niin seisoopa se talo, seisoo v�kisten. Sit�p� vastoin huone, jossa em�nt� tuhlaa, k�y pian kumoon ilman armoa, k�y vaikka kynsiskin is�nt�inen vastaan kymmenen miehen kouralla. Tosin voi is�nt� itsens� kulauttaa aika lailla humalaan ja tappelee h�n kyl�ss�, josta laki antaa h�nelle ansion mukaan suolaa selk��n, mutta kuitenkin taidamme lukea t�llaisia haaksirikkoja pieniksi nurmikoiksi, verihaavoiksi ihmisen ruumiissa, johon vertaan nyt talon. Mutta em�nt�, joka tuhlaa, on talon ruumiin jokap�iv�inen mato vatsassa, sen koi, sen sy�p�, joka menett�� kaikki nesteet ja viimein koko rakennuksen ransistaa ja kaataa. Nytp� muistan kertomuksen, jonka kuulin jo is�mme-is�lt�, silt� aina viisaalta, varakkaalta ja eteenp�in katsovalta miehelt�. Ja n�in h�n kertoili: Oli kaksi veljest�, molemmat yht� raittiit ja toimekkaat, molemmilla heill� oli talo, kaikin puolin yhdenvertaiset, ja molemmilla my�s oli vaimo ja lapsia. Yksi heist� pysyi aina varallisena miehen�, mutta toinen heist� k�vi yh� k�yhemm�ksi p�iv� p�iv�lt�, ja yht�p� tuosta monikin arveli, kuitenkaan huomaamatta syyt�, mik� olis matkaansaattanut t�m�n eroituksen veljesten huoneenhallituksessa. Mutta kerranpa er��n� lauvantai-iltana l�ksi isois�mme jollekin asialle n�ihin molempiin taloihin. Ensiksi tuli h�n rikkaan miehen huoneesen, jossa em�nt�, vasta kirnuttuansa, jakeli voileipi� lapsillensa; siit� astui h�n k�yh�n veljen tupaan, jossa em�nt� my�skin antoi lapsillensa kirnuvaisia, mutta kas, panihan muori ainakin kaksi vertaa paksummalta voita leiv�lle kuin tapahtui naapuritalossa, ja nytp� ymm�rsi ukko syyn tuon yhden veljen rikkauteen ja toisen k�yhyyteen. Niinkuin j�lkimm�iselt� em�nn�lt� meni kaksinverroin voita, niinp� my�s, vaikka melkein n�kym�tt�m�ll� tavalla karisi aina kahdenvertaisesti kaikkea muutakin tavaraa h�nen sormiensa v�list�. Ja olishan siis h�nen em�nn�itsemisens� tarvinnut kaksi t�m�nlaista taloa, seist�ksens� naapurin yhden talon rinnalla. Niin kertoili kerran ukko viisaudestansa kuuluisa. JUHANI. Oikein harkitsi h�n asian. Huono ja tuhlaaja em�nt� on talon kaikki kuluttava rotta ja kurja katsoa puoleen kuin porolammikossa vanha tallukkahaasu. AAPO. Olkoon siis naiminen, niinkuin se olla pit��, el�m�mme ankarin askel. Sill� huono em�nt� on miehen tuho, mutta kelpo ja armas vaimo on h�nen onnensa ihanin, h�nen paras yst�v�ns�, kultainen kunniansa, ja tekee h�nen huoneensa ilon ja rauhan satamaksi. Ja sellaista vaimoa h�n kohdelkoon ja pidelk��n kuin omaa silm�ter��ns�, kuin sielunsa kalliinta aarretta. Ja luulenpa my�s, ett� v�hemmin, paljon v�hemmin l�ytyisi t��ll� kehnoja vaimoja, jos miesi nuoren aviosiippasensa virheit� k�visi aina ojentelemaan lempeill� sanoilla ja rakkahilla silm�n-iskuilla, kartellen visusti tuomasta nalkutellen esiin noiden �oivain naapuri-eukkoin� esimerkkej�, ja suoden tuon aina �kunnollisen kuolleen kultamuorinsa� ma'ata rauhassa haudan kammiossa.--Niin, veljet! ehk� on meill� kaikilla piankin eukkonen vieress�mme ja pieni� pirpanoita ymp�rill� ja sent�hden en nyt haastelekkaan n�in paljaasta hetken mielipiteest�, vaan enemmin ehk� tuumasta, ja tarkoitanpa istuttaa n�it�, sanojani syd�mienne pohjaan. JUHANI. Hyvinh�n sin� kaikki olet tehnyt, monta kallista neuvoa olet

meillen antanut. Totisesti! oletpa oikein is�llisell�, mielell� ja kielell� meit� johdellut t��ll� salojen y�ss�. Veljet, kiitt�k��mme Aapoa, h�n on tehnyt suuren ty�n. AAPO. Mene pois! Mit� tuossa turhia. Niin--noh! Niin! Vaan ett� seisomme nyt t�ss�, ja yksinvoimin taistelleet olemme: tempoilleet, riistoneet, repineet p��st�ksemme viimein kovan onnen rykelm�isest� korvesta lakealle, vapaalle aholle.--Mutta katsokaat: ilma on kirkas ja tyyni, kohden laskuansa alenee jo aurinko ja vilisten nyt kutee kouruliuta Ilvesj�rven korteistossa. L�htek��mme panemaan mertojamme ulos, ja huomenna on meill� maistava murkina. Ilvesj�rvelle he astuivat asettelemaan pyydyksi� kultakylkisille kouruille, jotka par'aikaa iloisesti kutelivat, ja vilahteli j�rven ruohoinen ranta. Mutta kotia j�iv�t Simeoni ja Timo, j�iv�t karjan korjuun t�hden; ja ammuten ja kelloin kilin�ll� palasivat jo v��r�sarviset laitumeltaan pitkin kanervaista nummea. Ja kantoisella, kuivalla aholla lypsettiin m�rehtiv�t lehm�t, ajettiin siit� tarhaan, jossa he pian toinen toisensa per�ss� vaipuivat alas havuisille vuoteillensa. Mutta tuolla Ilvesj�rven tyynell� pinnalla soutelivat muut tylpp�kuonoisella tukkiruuhellansa, lasketellen mertoja j�rven hele��n syvyyteen pitkin korteiston moniniemellist� reunaa; ja tuolla m�ntyin latvoissa luoteisessa v�ikkyi tulipunertava iltarusko.

KOLMASTOISTA LUKU On er�s kelme� syyskuun p�iv�, jona veljekset ovat p��tt�neet l�hte� saavuttamaan entist� valtaansa Jukolan talossa, jota eiv�t olleet n�hneet kiertoessa yhdeks�n vuoden. Tiell�, joka juoksee kohden kyl�� peltojen, Luhta- ja Sompioniitun halki, retkeilee nyt seitsem�n miest�, ja yh� kauemmas poistuu heist� Impivaaran uudistalo, johon Tammiston Ky�sti on j��nyt elikkoin hoitajaksi p�iv�n tai kahden ajaksi.--Edell� ja rinnatuksin k�yskeliv�t Juhani, Aapo ja Tuomas; mielukkaasti he astelivat, ja asui heid�n kasvoillansa tyyni riemu. Seurasi heit� vankkurikuorma, vet�m�n� kahden nuoren tamman, joita ohjaili Lauri, istuen pienen oluttynn�rin kyljell�. Ja olutta oli tynn�ri t�ynn�, tehty� juuri varten tuliaisjuhlaa Jukolassa. Sitten astelivat Simeoni ja Timo, kumpikin taluttaen ammuilevaa lehm�� karjan aluksi Jukolan omettaan. Mutta viimeisen� vaelsi veli Eero, johdattaen nuorasta pient�, k�nttip�ist� sonnia, joka oli m��r�tty pit�m��n talon karjan karttumisesta murhetta. Kernaastihan seurasi sonnimulli lehmi�, astellen heid�n j�ljess��n vallan kopealla m�rin�ll�. Iloisina hyppeliv�t my�s Killi ja Kiiski, milloin edell�, milloin per�ss�, milloin loiskien kahdenpuolen matkuetta, iloisina, vaikka jo harmaap�isin�. He olivat ainoat elikot, jotka, Jukolasta syntyisin ollen, nyt palasivat vanhaan kotoonsa takaisin. Valko oli kuollut ja makasi makeasti syv�ss� hautakammiossaan Luhtaniitun aidan takana; kuollut ja kuopattu oli vanha, karheasti naukuileva kissa, Juhanin armasteltu Matti; ja viimeinp� my�s kenokaulainen kukkokin kuoli ja kuopattiin. Kiekua heloitteli Impivaaran orsilla taasen toinen kukko, ja uunin p��ll� killisteli toinen kissa, ja kaksi nuorta, uljasta hevosta oli nyt vet�m�ss� veljesten vankkureita reippaalla vauhdilla Jukolaan. Niin he vaelsivat: siirtyiv�t ulos lakeasta Sompiosta ja astuivat mets�n

syvyyteen. Ilma oli selke� ja tyyni, liepe�sti paistoi aurinko vaaleansiniselt�, hymy�v�lt� taivaalta. Tuli heid�n eteens� Seunalan Matin aho, siit� Viertolan kirkkotie, jonka yli he vaelsivat yl�sm�ke�, pitkin santaista nummea hongiston halki. Viimein seisoivat he Teerim�en harjulla, josta heid�n tiens� sile�n� ratana juoksi kalliota alas. Mutta vuoren harjulle, josta n�ki avaralle kohden kaikkia ilmoja, seisahtuivat veljekset hetkeksi lev�ht�m��n juhtinensa. He iskiv�t silm�ns� lounaiseen, ja kaukana kuumoitti heid�n lapsuutensa Jukola. Mutta pian himmensi kyynel heid�n silm�ns� ja kumma riutumus t�ytti heid�n povensa, kuin soliseva vesi t�ytt�� uppoovan miehen poven.--Mutta katsahtivat he taasen lounaiseen, ja m�en kaltevalla rinteell� haamoitti Jukola kuin tumma entisyys. Siit� katsahtivat he viimein takaisin pohjoseen p�in, ja viherj�itsevien oraspeltojen keskell� hymyili iloisesti Impivaaran uusi talo, ja ylemp�n� seisoi jyrkk� vuori. Niin he katselivat, milloin pohjoseen ja milloin etel��n ja milloin mihinkin ilmaan, ja ihanasti kastuivat heid�n silm�ns�. Mutta olutta laski Juhani, miehest� mieheen kiertoili ymp�ri katajainen haarikka. JUHANI. Me vuodatamme kyyneleit�, mutta ilon ja riemun helmi� ovat ne kyyneleet; sent�hden juokaamme ja iloitkaamme. AAPO. Kiitos Luojan, ett� nyt seisomme ilon lapsina t�ss�! Onnelliset me, jotka onnen hetken� huomasimme mik� rauhaamme tuli ja tuotimme oivia hedelmi�, ennen kuin synke� tuomiomme kirjoitettiin etehemme sein��n. T�m�, ja Jumalan johtava k�si on el�m�mme tien kohottanut yl�s n�in jalolle ja iloiselle kunnaalle, jonka harjulla nyt voiton sankarina seisomme. Kymmenen kultaista vuotta on mennyt sitten kun vihan, syd�men kiukun vallassa pakenimme metsien pimeyteen. Niin teimme. Mutta uskonpa, jos lakkaamatta olisimme oljennelleet etel�ss� tuolla, vainon ja n�rk�styksen katkerassa ilmassa, ett� k�yskelisimme murheen poikina nyt. Onneksemme siis heitimme kyl�n ja kyl�nmiehet; sill� nyt on tapahtunut miehiss� muutos.--T�ss�h�n nyt seisomme, katsellen sovinnon suopealla silm�ll� tuonne kohden Toukolan kyl��, ja t��ll� takana on meill� jalo selj�nvastus. Niin, tuolla on entinen, armas Jukola, tuolla Toukolan kyl�, tuolla kirkontorni ja tuolla taasen uhkea Impivaara. Selv�sti astuu nyt eteeni elon-retkemme kohtaukset tuon menneen vuoskymmenen helmasta.--Katso kuinka tiemme on juosnut. Me ensin, mutta perin mahdottomina, koetimme pyrki� kristillisten ihmisten yhteyteen, tehden onnettoman retken kohden juhlallista tornia tuolla ilman partaalla. Oli se kiusan kirottu retki, mutta siin� my�s se voimakas ponnistaja, joka meid�t v�kisinkin pakoitti metsien syvyyteen. Tuonne tuon harmaan, jyrk�n vuoren kupeille me siirryimme pois ja rakensimme itsellemme lujan pirtin. Mutta ahne tuli poltti pirttimme tuhaksi, ja silloinpa pojat sudenpenikoina kaappaisivat Jukolaan takaisin taas; ja leikki on kova. Mutta emmeh�n tuostakaan juuri paljon huolineet, vaan metsien haltuun l�ksimme taas ja rakensimme itsellemme toisen pirtin, uhkeamman ensimm�ist�. Taisimme nyt taasen vapaasti haluty�t�mme harjoitella; ja koirat reuhtoilivat, tuliluikut paukahtelivat, ja runsaasti vuosi salojen karjan raikasta verta. Mutta siell�p� �kisti nosti meid�t ankara kohtalo kamalalle Hiidenkivelle koetukseen aivan hirmuiseen. Ja tuolla arvaten on se n�l�n, vaivan ja armaan onnen kivi, tuolla, jossa alenee mets�n himme� reuna ja tuo harvaoksainen kuusi korkeimmalle kaikista kohottaa huippunsa. Siell� on kivi, joka saattoi meille murhetta ja tuskaa, mutta jota my�skin taidamme kutsua onnemme kiveksi. Huomaitkaamme: sielt�h�n, jatkaen aina, on syntyisin t�m� ilon ja onnen hetki t�ss� Teerim�en

harjulla. Kivi hirve� korvessa matkaansaattoi ankaran huhdan, joka taasen antoi meille kosolta viljaa. Mutta t�st�h�n--pahasti, pahasti kyll�--my�s nousi se muistossamme kovin murheellinen viinakesti. Vaan �l�pp�s mit��n. T�m� viinan villitty m�lin� mullersi yl�s helvetin ja kaikki perkeleet meille kamoittavaksi varoitukseksi, poiketaksemme toiselle tielle. Kahdelta haaralta saimme uhkaavia muistutuksia: Simeonin kummallisen henkin��n ja Laurin merkitt�v�n uneksumisen kautta. Ja hyv� meille, ett� otimme onkeemme n�m�t t�rke�t viittaukset salatusta maasta! Kuin miehet me silloin p��timme heitt�� ijankaikkiseksi juovuttavan, kirotun viinajuoman, jossa p��t�ksess� toivon jalosti seisovamme. Mutta kohtasipa meit� viel�kin vallan tuikea temppu. Ja t�m� tapahtui sek� paljon viinan ett� tuon h�ijyn ja j�yk�n sisumme kautta, joka ei viel�k��n ollut tarpeeksi pehmitetty, vaan syvyydess��n keitti kostonhimoa. Meit� kohtasi tuo vihan-kiljumisen, suden-�hellyksen, seiv�s-r�iskyn�n ja verenvuodatuksen p�iv�, tuo kuuma p�iv� Tammiston kartanolla. Niinp� meit� viinan hummauksesta kuritettiin. Mutta tuostapa juuri, tuosta rangaistuksen p�iv�st� rupesi onnemme virtaamaan. Kas, kun jo seisoimme mustan kauhistuksen rinteell�, silloinpa armollinen Jumala kirkasti etehemme maailman; ja sen h�n teki tuon oivallisen vallesmannimme kautta. Mutta me itse, mit� teimme me? Astuimme kuin miehet itsens�-kielt�misen, ty�n ja toimen tielle. Tosin kohtasi meit� viel�kin moni puuha ja ahdinko, mutta me notkistimme niiden niskat, touvasimme v�kivoimin aina eteenp�in, ja t�ss� seisomme nyt.--Kiitos Jumalalle, joka meit� johdatti, kiitos meille itsellemme, jotka tahdoimme ajoissa viisastua, kiitos �itillemme, joka lapsuutemme p�ivin� muistutteli meille Jumalan tahtoa ja lakia! H�nen lauseistansa painui aina yksi ja toinen syd�memme syvyyteen, josta varoittava ��ni alati kuiskasi meit� korvaan, kuiskasi halki hurjimpain myrskyin, ja elomme alus ei vaipunutkaan haaksirikkoon. JUHANI. Ah! jos el�isi nyt �iti, k�yskellen tuolla Jukolan pihalla, niin, n�hty��n poikiensa l�hestyv�n, kiirehtis h�n meit� vastaan aina Ojaniitun ahteelle tuolla. Mutta taivaan salissa istuu nyt eukko, vartoen lapsiansa. Kyll� tullaan, muori, tullaanpa Jumalan avulla mekin sinne kerran.--Niin, nyt l�htek��mme, veljet, vaeltamaan taas, vaeltakaamme alas kallioista tiet�. L�ksiv�t he alas, tulivat pime��n korpeen, siit� viimein kulon polttamalle, korkealle Kiljavan-nummelle, jossa kirkkuvat haukat sinkoilivat ilmassa hele�n taivaan alla. Kulkivat he jo moni-ahteisella tiell� ohi Kuttilan lakean niitun. JUHANI. Pojat, pojat! tuntuupa jo sieraimissani kotonurkkien haisu, ihanampi neitsytmaarian s�nkyruohon tuoksua. Pojat ja veljet, saman maatuskan kantamat ja synnytt�m�t kaikki, kuulkaat yksi oiva sana: K�skek��mme tuliaisjuhlalle kanssamme Jukolaan joka ainoa mies ja vaimo, koiras ja naaras, jonka vaan kohtaamme tiell� ennen kotoa. AAPO. Sen teemme. TUOMAS. Olkoon sanottu. TIMO. Kaikkihan k�skemme, aina kruununvoudista Ruokko-Massaan asti, jos heid�t kohtaamme vaan. JUHANI. Aina maaherrasta Toukolan tallukkaan asti; ja nouseepa t�st�

iloinen kesti, nousee totisesti. Ja kas kun oikein tanssia leivoitamme Toukolan tytt�jen kanssa, leivoitamme, ett� jysky�� Jukolan permanto ja katosta karisee kaarna! Tosin on laita niin, ett� ainoastaan Aapo meist� osaa katrillia, me muut vaan polskaa, mutta sit�h�n osaamme kuin miehet. Ja olkoon menneeksi polskaa, paljasta polskaa. Mutta mist� saisimme oikein huikean pelimiehen ja kiltin kahvinkeitt�j�n? AAPO. Tottahan viel� siihenkin neuvoja l�ytyy. JUHANI. T�ss� maailmassa. Niin, tottahan vaankin viel� siihenkin neuvoja l�ytyy. Neuvoja ei ole meilt� puuttunut kovemmissakaan tempuissa, vaan kaikkien on t�ytynyt k��nty� ja v��nty�, kierty� ja koukistua tahtomme mukaan. Ojentuahan on kaikkien t�ytynyt, ja kymmenen vuotta on mennyt kuin pyyhkien. Tralla, raa, raa, tralla, raa! Kahvia en ole juonut sitten kuin Karja-Matin h�iss�, mutta olkoon menneeksi t�n�p�n� juhlan kunnioiksi, koska juomme oikein veljenmaljaa kaikki seitsem�n poikaa, salskeata seitsem�n miest�. Ja ensimm�isin�, aina ensimm�isin� me kolme t�ss� astelemme: min�, Aapo ja Tuomas, Impivaaran henkivartija-pataljooni. Uhkeita poikia kaikki. Eip� Eerokaan ole en��n juuri niit� lyhimpi� Suomessa, ei suinkaan. Mutta vitkoin nousi h�n naulastansa, peevelin vitkoin. Tulipa h�nest� kuitenkin oikein laatuunk�yp� mies sek� sielun ett� ruumiin puolesta. Ja sen teki vuosien voima t��ll� metsiss�, meid�n veljesten avulla; pari pient� pieksi�is-ry�pp�yst� vaan meid�n muiden k�dest� ja mies oli kuin �ljytty. Vai kuinka? Mit� sanot sin� itse siell� takana? EERO. Tosi mit� ruumiiseni koskee, mutta sieluparassani, pelk��n min�, l�ytyy viel� paljon sinuakin varten varoilla tuota kirottua Vanhan-Aatamin pirunpihkaa, joka usein kyll� veivaa ja kiert�� nurinniskoin koko maailman. Niinp� h�n nytkin k��nt�� silm�ni, koska t��lt� takaa katselen teit� siell� eturiviss�. Kas, kas, kuinka Juhanikin silmiss�ni taasen p�ll�ittelee tuolla Aapon rinnalla kuin pystysilm�inen tallip�ssi vakavan valakan rinnalla. JUHANI. Niin, Eero-poikaseni. Mutta t�n�p�n� kihisee ja irvistelee ilmassa ilon ja riemun henget. Sent�hden, mit� huolin min�? Lauleskelen vaan. Fralla, laa, tralla, laa! �Kuinka taidan iloinen olla? Kuinka taidan tyyty�?� Fralla, lalla, lalla, lalla, Fralla, lalla, laa! Kuka on mies, joka k�n�itt�� meit� vastaan tuolla aholla? AAPO. Ukko itse, luulen min�. TUOMAS. Totisesti! No terve miest�! JUHANI. Lukkari! Sama lukkari! TUOMAS. Sama, sama. Terve miest� vaan! JUHANI. Herran poika! Sama junkkari juuri, pattisauva kourassa ja entisen provastimme isolippainen vannelakki p��ss�! No vie sinun musta sonni itse�skin! Sama junkkari, sama junkkari!

TIMO. Meid�n koulumestarimme. JUHANI. Mutta kuinka koulutti h�n meit�? No, no, nyth�n sopii sit� kysy�. SIMEONI. H�n k�yk��n ohitsemme kunnialla. TUOMAS. H�n on k�skett�v� tuliaiskestiin p��t�ksemme mukaan. JUHANI. Peeveli! se t�ytyy meid�n tehd�. Mutta minun tekee mieli h�nt� hieman muistutella menneist� ajoista; sill� syd�mess�ni on aina jotakin pient� pistosta h�nt� kohtaan. Yhdest� tahdon h�nt� muistuttaa, ja sitten astukoon h�n seuraamme, jos h�nt� miellytt��. H�n on minua opettanut. Hyv�! Ehk� taidan min� vuorostani opettaa h�nt� nyt, ehk� taidan heitt�� h�nelle pienen sukkelan kysymyksen testamentistani. TIMO. Jotain h�nelt� kysyn min�kin. T��ll� on yksi vikkel� ongelma, t��ll� sein�hammasten juurien alla, ja saadaanpas n�hd� kuinka h�n tuon selitt��. Min�p� en h�nt� ensink��n vihaa; sill� tukkani on taasen yht� sakea kuin ennenkin; mutta saadaanpas n�hd� kuinka h�n suorittaa solmun, jonka pist�n h�nelle avattavaksi. AAPO. Vaiti, veljet! ja kohdelkaamme h�nt� kunnialla, n�ytt�en, ett� tulemme kyl��n toisenmoisina miehin� kuin ennen sielt� l�hteiss�mme. K�ytt�k��mme itsi�mme aina viisaalla tavalla. JUHANI. Mit� viisauteen koskee, niin tahdonpa juuri t�ll� hetkell� parastani koettaa, viskellen h�nelle noin niinkuin leikin vuoksi pieni� kysymyksi� raamatun syvyydest�. Olenpa lukenut testamenttini kannesta kanteen ja ymm�rt�nyt sen my�s, toivon min�. Mutta sanoppas, Eero, mit� h�nelt� kysyisin noin vilpitt�m�ll� tavalla. EERO. Kysypp�s mill� keinolla viisi miest� ja kaksi kalaa ruokittiin viidell� tuhannella leiv�ll�. JUHANI. Kitas kiinni, sin� Lopen pahalainen, Kylm�n-ojan l�rp�itt�v� paara! Min� sinun opetan. Kysyisin ja selitt�isin asian, jota ei ymm�rr� itse arkkipiispakaan. Mutta kyll� tied�n mit� kysyn; ja tuossa on ukko. TUOMAS. Min� varoitan sinua: kohtele h�nt� kelpotavalla. JUHANI. Kyll� min� tied�n. LUKKARI. P�iv��, p�iv��, pojat! VELJEKSET. P�iv��! LUKKARI. Majaa muutetaan, luulen min�. TUOMAS. Sit�h�n t�ss� niinkuin v�h�n on tekeill�. LUKKARI. Vai niin, vai niin. Hm. Niin, niin.--Tuulemaanpa rupee. Tulleeko siit� sadetta? JUHANI. Ehk�p� niinkin. LUKKARI. Puhaltaapa oikein raskaasti.

TUOMAS. Raskaasti kyll�, raskaasti. LUKKARI. Niin tekee, jaa. Hm, hm. Vai noin nyt pojat muuttaa. JUHANI. N�in hiljakseen.--Mutta onkos kanttoorilla t�h�n aikaan yht��n koulupoikaa p�yd�n-nokalla? LUKKARI. Eih�n ole. JUHANI. Eik� yht��n ainoaa p�rr�p�ist� nallikkaa ovinurkassa? LUKKARI. Hehee! Ei, poikaseni, ei. Hm. Niin, niin. Vai noin nyt muutetaan. No tervetuloa syntym�taloonne takaisin taas! JUHANI. Tuhannet kiitokset, herra kanttoori. Mets�n korvesta tullaan, ja, niinkuin n�ette, on tuossa varsoillamme vedett�v�n� ankara kuorma, jonka painoa lis�� viel� seitsem�n uuttatestamenttia, seitsem�n Enklannin lahjaa. Ja luulenpa ett� juuri syvimm�t, vaikeimmat paikat t�ss� kirjassa painaa nyt kuormaamme enimmin kaikista. Mutta jos koettaisimme hieman kevennell� tuota kuormaa, lievitell� muutamia solmuja, puntteja ja pusseja siell�. Taitaakos kanttoori... TUOMAS. Juhani! JUHANI. Taitaakos kanttoori vastata minulle yhteen kysymykseen, kysymykseen, joka on saattanut t��ll� monenkin aivon aprikoitsemaan. Sanokaas minulle: mitk� ovat Sepeteuksen poikain nimet? TIMO. �Min� ja sin� yksi, Keskievarin Antti ja Jussi toinen; kuinka monta meitti� ollaan?� kysyi minulta kerran Loimaan mies, ja samoin kysyn min� kanttoorilta nyt. JUHANI. Timo hillitk��n leip�laukkunsa.--Niin, herra kanttoori, mitk� olivat Sepeteuksen poikain nimet? Se on kysymykseni; kuulkaat p��lle, pojat! TIMO. Min� ja sin� yksi, keskievarin Antti ja Jussi toinen; kuinka monta meitti� ollaan? Se on ongelmani; kuulkaat p��lle, pojat!--Kuinka monta, herrani? LUKKARI. Kaksi, poikaseni, vaan ei suinkaan nelj�; niin, lilli-poikaseni, kaksi, kaksi vaan. He, he! TIMO. Kas siin�p� seistiin. Niin vastasin min�kin Loimaan miehelle. Mutta �l�st! Siin� rykelm�ss� on meit� nelj�, herra korkeasti oppinut kanttoori. JUHANI. Etk� siin� riivattu voi hillit� leukojasi kunnes vanhin veljes on tehnyt teht�v�ns�. Tuhannen tulimmaista! TIMO. �l� herran ... �l� herran t�hden tuuppaise minua en��n toista ja kolmatta kertaa poskelle. Sin� hunsvotti! olenko min� vasikka edess�s, vasikka tai mullikka? En suinkaan, en suinkaan, vaan olenpa kiivasta miest� kun kerran oikein kiivastun. JUHANI. Suus kiinni nyt ja kuultele.--Mitk� olivat Sepeteuksen poikain nimet?

LUKKARI. Vilpit�n kysymys. Mutta kysyi minulta kerran tuo entinen provastimme: �mik� oli Sepeteuksen poikain is�n nimi� ja arvaas, veli Juhani, kuinka h�nelle vastasin, antaissani oikean vastauksen? Niin, suodaanko minun kysy�: mik� oli Sepeteuksen poikain is�n nimi? JUHANI. Jassoo ... jassoo ... vai niin. l�ytyyk� sekin nimi testamentissani? LUKKARI. L�ytyy tosin, l�ytyy jo kysymyksess�ni. JUHANI. Vai niin ... nonoh ... hm... Vai l�ytyy se testamentissani?--Mutta--niinh�n juuri min�kin olin aikeissa kysy� teilt�, mutta kysyin malttamattomuudessa hieman toisin. Ongelman olen kuullut, mutta enp� ole viitsinyt kiehtoa siihen selkoa testamentistani. Min� en olekkaan mik��n korkea kirjanoppinut ja jupisteeri, en kuulu pappiss��tyyn kuin esimerkiksi lukkari. H�n kuuluu siihen, mutta s��dyn viimeisen� h�nt�n�, samana h�nt�n�, joka kerran oli leikiss� ukko Viksarin kanssa. TIMO. Se olikin suntio eli torkka, joka tarinassa kutsui itsens� pappiss��dyn h�nn�ksi ja l�ylytti v�h�n Viksaria. EERO. Lukkarihan se oli. JUHANI. Lukkari tai suntio, suntio tai lukkari; min� vaan tahdon sanoa, etten kuulu siihen kunniaan, minulla ei ole valta kiekua kirkossa kuin aamukukko orrella eik� p�yrytell� poikak�llien saivaristoa. Ja jos mielitte kuulla suustani oikein totuuden... Tied�ttek� kuinka virolais-ukko Korkki sanoi H�meenlinnan viskaalille? LUKKARI. No kuinkaspa h�n sanoi? JUHANI. �Mene elvettii, sin� pirkelee mias!� Hmmh! Kenenk�h�n nyrkin luulisitte t�ss� ylinn� keikkuvan? H�h? Smatrii, kubbe! ja huomaa kuinka kymmenen vuoden kuluessa muuttuu t��ll� maailman muoto. AAPO. Juho, Juho! TUOMAS. Nyt, veli, tahdon min�kin sanoa sanan; ja oleppas vaiti oman rauhas t�hden.--Kanttoori antakoon heille anteeksi; he eiv�t ymm�rr�. Olkaat huomaamatta ja tehk��t niin hyvin ja k�yk��t kanssamme pieniin tuliaispitoihin Jukolaan; sill� t�m� p�iv� on meille p�ivien p�iv�. LUKKARI. Min� kiit�n, mutta aikani ei juuri my�nn� kuulemaan kutsumustanne nyt. SIMEONI. Tulkaat rakentamaan sovinto meid�n ja Toukolaisten v�lille; tehk��t se Jumalan t�hden. AAPO. Me rukoilemme, tulkaat ja tehk��t rauha. Eik�h�n ole t�m� ty� teille velvollisuutta virkanne kirkollisuuden kautta? Siis kavahtakaat, ettei n�rk�sty teille ainoastaan Jumala, mutta my�skin tuo oivallinen provastimme, kuultuansa ettette ole tahtonut k�yd� sovintomiehen toimeen n�in t�rke�ss� asiassa kuin t�m�. Katsokaas tuota paikkaa. LUKKARI. Olkoon teid�n tahtonne. Min� seuraan ja tahdon koettaa parastani t�ritell� Toukolaisten syd�mi�, ja Herran ja oman puheeni voimalla taivuttaa heit� veljelliseen sovintoon. Mutta puhukaamme ensin

suumme puhtaaksi. Min� n�en teid�n silmiss�nne tuon kyr�ilev�n, vaikka jo kalsunkin vihan minua kohtaan, ja tied�n sen syyn. Niin, olinpa teille kiinte� opettaja, kiinte� ja kova, sen tunnustan, ja katkerasti olen sit� jo katunut. Mutta samalla kiinte�ll� keinolla on kerran minua itse�kin opetettu, samalla kouristelevalla keinolla, paratkoon Jumala! Mutta mit� tarkoitin kiinteydell�ni teit� kohtaan? Omaa etuanne, omaa etuanne; se tiet�k��t. Ja olkaat my�s varmat siit�, ett� juuri t�ll� hetkell�, vaikka hieman h�mm�styikin mieleni t�ss� teid�n nyt k�ydess�nne mua vastaan, sieluni iloitsee, koska katselen teit� miehin� nyt ja tied�n teid�n tekonne ja taistelonne, vieriess� kymmenen Herran vuoden. AAPO. T�st� ylistyksest� kiit�mme teit�. TUOMAS. Me tied�mme teid�t kunnian mieheksi ja tied�mme ett� Juhani ja Timo pyyt�v�t teilt� anteeksi kierot sanansa. TIMO. Min� my�nn�n ett� h�n on kunnian ukko, vaikka kovakin koulumestari. JUHANI. Lukkari tunnusti ei juuri oikein tehneens� meit� kohtaan, min� teen saman tunnustuksen itsepuolestani h�nt� kohtaan, ja niin on v�limme kuitti, varsinkin koska my�nn�n ett� olimme h�nelle aika visap�it� oppilaita, joiden kovia kalloja vasten h�nen k�rsimyksens� rintarauta v�kistenkin s�rkeytyi. Ja ken takaa, ken takaa, kysyn min�, ettei saattanut meille my�s jotain hyv�� t�m� tukkap��n jauhoitus ja hiuskiemurojen p�llytys? Eih�n yht��n takeita ole. AAPO. Vaan ett� kaikki on unohdettu. Siis astukaamme miehiss� eteenp�in. Tehk��t niin hyvin, kanttoori. L�ksiv�t he kulkemaan, kulkivat pitkin ahteista tiet�, joka veljeksille kuitenkin oli soma ja rakas; sill� rupesi k�ym��n heit� vastaan lapsuuden ahoja, kivi� ja kantoja; ja puhalteli heid�n syliins� raitis l�nsituuli.--Mutta �kisti kuului peloittava meteli, ja Rajam�en rykmentti astui heit� vastaan. N�kyi Kaisan nuuskainen naama ja kiivaat silm�t tuon mustan korvamyssyn alla; ja aisoissa k�yskeli eukko, torellen ja kiroten. Mutta Heikka oli jo heitt�nyt keppiheponsa, M�r�k�lli pullorattaansa, ja �itins� rinnalla he astelivat, auttaen kukin aisastansa eukkoa vet�m�ss� vankkureita. Mikko itse, musta vilttihattu p��ss� ja poskessa ankara tupakkim�lli, lykk�si, niinkuin tapansa oli, sauvallansa per��n. Mutta h�nt� seurasi kaksoispari, ratsastaen keppihevosilla, ja viimeisen� tapsutteli Mikon Pikkutallukkainen, vet�en pullorattaita kyl�n p�lly�v�ll� tiell�. Ja vaunuissa, siell� n�it sin� pikis�kin, sarvipussin ja vasikannahkaisen repun, jossa l�ytyi Mikon, Heikan ja M�r�k�llin veitset, ja n�itp� siell� viel� viulunkin, k��rittyn� Kaisan vanhaan, punaiseen villahuiviin. Niin retkeili vastuksiin kaksi kummallista matkuetta, ja nousi tuosta melakka ja pauhu. Ty�l��sti ja korskahdellen l�hestyiv�t rykmentti� Impivaaran nuoret hevoset; Killi ja Kiiski, niskaharjakset korkealla pystyss�, remasivat ja �rhenteliv�t kovin; ja silloin kaksoispari ja tallukka pieni juoksivat m�r�ten vankkurien turviin. Siin� Kaisa kiroili ja toreli tiuskealla ��nell� poikiansa; mutta Mikko sauvaansa heilutteli koirille, heilutteli ja r�misi pahoin. Pys�hdyttiin kahden puolen, ja ��nett� toinentoistaan katseltiin kauan: asukkaat Rajam�elt� tirkistellen niinkuin ihmeeksens�, mutta veljekset kovin k�mm�ht�en,

muistellessaan p��t�st�ns� tiell�. Kuitenkin astui viimein esiin veli Aapo. AAPO. Rauha teille! MIKKO. Sama teille, mutta suistakaat v�h�n koirianne. AAPO. Killi ja Kiiski, vait! JUHANI. Terve miest�, sin� Rajam�en Mikko! Kuinka jaksat ja mit� uusia maailmalta? MIKKO. Sekalaista, sekalaista sek� hyv�� ett� pahaa, mutta ainapa, koira viek��n, hyv� kuitenkin t��ll� p��llimm�isen� keikkuu, ja t�m�n el�m�n retkutus k�y laatuun, k�yp� se. Niin, pojat, vankkaahan t��ll�, Jumalan kiitos, aina sent�hden v�h�n ty�t� ja tointa kyliss� ja kartanoissa. Jaa, jaa, Mikolla ei ole yht�k��n h�t�� niin kauan kuin ty�t� ja tointa piisaa maailmassa, vaikka t�ytyykin kulkea ja jamata talosta taloon ja kyl�st� kyl��n ty�t� ja leip�� hakemassa. Ei Mikolla ole mit��n h�t��. AAPO. Kyll� sen uskomme; ja onnistukoon virkanne teille vaan uhkeammin aina. Mutta nyt, Mikko, nyt pist�� meit� p��h�n tuuma, ja tahtoisimmepa viipy� t�ll� er�ll� parissanne enemmin kuin yhden hetken. Niin, kuulkaat yksi sana. MIKKO. Ahaa! Min� arvaan asian, kun johtuu mieleeni tuo vanha, yhteinen olutjuustomme Sonnim�en nummen alla, juusto, joka viel�kin teit� r�yhtelytt��. Mutta hyv�, ett� seisomme kartteeratulla tiell� ja ett� on meill� t�ss� herra kanttoorissa oivallinen vierasmies. Syrj�ht�k��s hieman sivulle, hyv�t naapurit ja yst�v�t, hieman sivulle. AAPO. Kuulkaat meit�! KAISA. Pois tielt�, te sen viet�v�t! Me tahdomme kulkea. Pois tielt�, muutoin teid�t py�veli perii! LUKKARI. Erhetys, sin� kunnioitettava Rajam�en perhe, erhetys jyrkk�! Kuulkaat mit� sanon ja pyh�sti takaan. Ah! toisin kuin ennen on nyt Jukolan veljesten el�m�, sek� sielun ett� ruumiin puolesta. Toisin, Jumal'avita! Tiet�k��t, he ovat kantaneet k��ntymyksen ja parannuksen ihanimpia hedelmi� ja nyt he palauvat rakkaasen syntym�kotoonsa riemun ja kunnian poikina, tahtoen temmaista sylihins� kaiken t�m�n maailman. Sent�hden kutsuvat he teit�kin iloiseen tuliaisjuhlaan, sovintojuhlaan entiseen Jukolan taloon. T�m� on heid�n syd�mens� yritys teit� kohtaan t�ll� heid�n jupileerauksensa hetkell�. Uskokaat mit� teid�n kanttoorinne sanoo. JUHANI. Juuri niin kuin kanttoori sanoo! AAPO. Mikko ja Kaisa! me tahdomme n�ytt�� itsemme miehiksi ja tehd� miesten t�it�, unohtaen entisyyden. Mutta mit� lausui Mikko tuosta olutjuustosta Sonnim�ell�? Hyv� yst�v�, sen keitimme itse ja itsepp� sen sy�d�kkin saimme. Niin juuri, ja muistelenpa viel� toistakin asiaa tuosta Sonnim�en illasta. Ennustihan silloin eukkonne meille ankaria tuhon p�ivi�? Sen h�n teki, ja oikeinpa h�n ennusti. Myrskyt tulivat ja pieksiv�t meit� kovin, kovin, mutta myrskyt ja pilvet ovat menneet taas ja ihana p�iv� koittaa. No l�htek��s ennustamaan meille kerta viel�, ja me toivomme silm�nne n�kev�n valkeampia kuvia. Olenpa kuullut teid�n

parhaiten ennustavan kahvissa, ja kahvia ei pid� puuttuman t�n� iltana Jukolassa. JUHANI. Kahvia ja olutta! AAPO. Kahvia ja olutta! Siis tulkaat ja ennustakaat meille onnen p�ivi�. MIKKO. Kaisa pouvaa kahvissa ja min� pelaan viulua juhlan koroitteiksi; sopiihan se hyvinkin. AAPO. Vallan hyvin. JUHANI. Sin� uljas Mikko. MIKKO. Pelaanpa jo teille iloisen marssin tullessamme Jukolaan. JUHANI. Sin� verraton Mikko! Pelaa, pelaa ett� maailma leimahtelee, pelaa, Jumalan luoma. AAPO. Kaikki soveltuu oivallisesti. JUHANI. Kaikki paukahtaa kuin lukkoon vaan! MIKKO. Vankkurit ymp�ri, Heikka ja Matti poikaseni! Ja sin�, Kaisa, heit� jo tuo tuimuuden �keys naamastasi hiiteen ja teepp�s n�tti keikaus Jukolaan p�in. KAISA. Jaa-ah! kyll� min� sinun keikautan t�ss�. Jos niin hulluksi p��ttyisinkin ja l�htisin talkittamaan takaisin vanhoilla korvillani, niin astelisinko heid�n vikurien aasiensa sotkettavana tuossa raitiolla? K�n�itt�k��t he edell�, me kahnustelemme per�ss�. MIKKO. Oikein, Kaisa! Hellitt�k��t edell�, veljet, antakaat menn� oikein pyrst�t�hden vauhdilla, me suhutamme suitsuavana h�nt�n� per�ss�.--Tuo meid�n muori on v�h�n kiivasta muoria. JUHANI. Mutta onpa siin� muoria kuitenkin. AAPO. Oivallinen muori! MIKKO. Onpa peijakas niinkin; min� uskallan sen sanoa. Se on minun muijani. JUHANI. Muija kuin patavaltti vaan! MIKKO. Onpa niinkin. Kiivasta eukkoa, kiivasta eukkoa; mutta kas kun kerran ukkokin karvansa p�rrist��, niin paneepa. silloin mamma itsekkin suunsa koreaan, lilliseen nipistykseen, panee, ei auta. Mutta hempe� ukko olen kuitenkin, olen, ja annan Kaisan valtikoita. Ja mit� huolin siit�, kun vaan kaikki k�y kuntoon?--Heleijaa, pojat! Per�ss� tullaan kuin suutari kraatarin per�ss� taivaasen. �Per�ss� vaikka perhana olis�, sanoi suutari, kiskoen pikilankaansa, hampaat irviss�. Niin, niin, mars ja anna soida, anna soida! L�ksiv�t he miehiss� kulkemaan eteenp�in; ja myrskyksi tuimeni tuuli, koivisto humisi ja taipui, ja milloin paistoi aurinko lempe�sti, milloin peittyi se taasen ihanien hattarien kohtuun, jotka vilkkaasti korkeudessa lenteliv�t pohjosen ajamina kohden kaukaista, kaarevaa

taivaan reunaa. Vaelsivat he m�ki� yl�s ja alas, ja suloinen oli veljeksille t�m� vaellus ja t�m� myrsky, kun l�heniv�t kotonsa kunnasta lounaisessa. Mutta tulipa heit� vastaan vanha ukko, Kolistimen mustatukkainen, �ke� taatto. Harmaat, pensaiset kulmakarvat, kuin kaksi huhkaimen siipe�, melkein peittiv�t h�nen tuikeat silm�ns�. Oli h�n aikanansa ollut kunnon ampuniekka, kaatanut monta karhua ja sutta. Tuli viimein ankara tauti, joka vei h�nelt� kuulon voiman, ja kuuli h�n en��n ainoastaan huutavan puheen, huikeasti huudetun h�nen korvaansa. T�m� onneton kohtaus sulki h�nelt� ainiaaksi karhunampujan tien, ja silloin p��tyi h�n pauloilla pyydyst�m��n. Niit� h�n syksyin� ja talvina viritteli summalta metsiin lintujen, j�nisten ja oravien kuolemaksi. Oli h�n vakaa, jyrke�mielinen ja t�rm�sanainen ukko; tuli pian tuittup��ksi, katsellen el�m�� omalta kannaltansa. H�np� nyt syyssunnuntain iltahetken� k�yskeli veljeksi� vastaan ahteisella tiell�. JUHANI. Terve, sin� vanha! TIMO. Terve, taatto, terve! JUHANI. Seis, kunnioitettava �ij�karru! KOLISTIMEN UKKO. H�h? JUHANI. Terveisi� mets�maailmalta. UKKO. Mit� tahdot? TUOMAS. Huuda h�nt� korvaan ja vahvasti. JUHANI. T�ss� me ollaan nyt! UKKO. Niinp�, perkele vie! olettekin, ja t�st�l�hin armahtakoon meit� taivaan ukko t��ll� kyliss� taas. JUHANI. Mit�? AAPO. Nyt ei ole poika hyv�ll� tuulella. JUHANI. Mit� sin� meinaat? UKKO. Arvaatpa sen. Niin, niin, kyll�, kyll�, kyll� t�ss� nyt nousee meille toiset juonet. Hyvin tietty. JUHANI. Veljet, t�m� leikkaa kunniaamme. AAPO. Ole huolimatta ja k�ske h�nt� vaan kanssamme Jukolaan. JUHANI. Kuitenkin kaikitenkin, ukko, kun olet tuommoinen potra ukko, niin k�skemme sinua nyt Jukolaan viett�m��n kanssamme oikein ryskeist� tuliaisjuhlaa. UKKO. Mit�s tulit, sin� peikko? Miksi et pysynyt tuolla vuortesi komeroissa aina kurjaan kuolemaas asti? Mit�s tulit? JUHANI. Jassoo! t�m�k�s on kiitos k�skyst�ni?

UKKO. Tulistunpa kiusasta ja harmista koska muistelen ansojani. Kirous! onpa yksikin aika metso menev� t�st�l�hin paulastani toisen pussiin. Te k�llit! niist� naappailtiin jo kylliksi ennenkin. JUHANI. Sanotko sin� meit� varkaiksi? UKKO. Sanoinko ma, sanoinko ma? Mutta sin� ymm�rr�t ysk�n, ymm�rr�tp�, vaikka oletkin tuommoinen tuhma k�enpoikanen tai mullisteleva metsonpoikanen. JUHANI. Sanotko sin� meit� varkaiksi koska sinua kestiin k�skemme? UKKO. Mit� sanoit? Huuda kovemmin, huuda niinkuin mies pruukkaa ja �l� tuossa vingu ja r��ky.--Mit� sanoit, poika? JUHANI. Kestiin min� teit� k�sken; sill� olemmepa kaikki niinkuin teid�n kummipoikianne. UKKO. Sin�k� minun kummipoikani? JUHANI. Min� ja n�m�t kuusi veljest�ni t�ss�. Sent�hden: tulkaat kestiin, kummi. UKKO. Suus kiinni! min� en ole sinun kummis. JUHANI. Olette juuri vissiin. UKKO. Min� en ole sinun kummis, en! JUHANI. Juuri vissiin. UKKO. Suus kiinni, sanon min�. JUHANI. Juuri vissiin, ellei M�nnist�nmuori ole valehdellut. UKKO. Kuka? JUHANI. M�nnist�nmuori, t�m�n kyl�n yhteinen lapsimuija. UKKO. Min� annan palttua M�nnist�nmuorille, vaan etten ole sinun enk� noiden muidenkaan kummi. Min� sinun kummis? Huuti! JUHANI. Huuti? Vai niin! Mutta minua ei olekkaan kannettu papin eteen hammassuisena, umpisilm�isen� penikkanulkkina, ei koskaan. Mutta kuinka hyv��ns�: min� k�sken teit� kestiin. UKKO. Mutta min� en tule, en, vaan kiell�n sinun k�skem�st�. JUHANI. Min� k�sken vaan. UKKO. Mutta min� en tule, sin� riivattu! Pid� kitas! JUHANI. Min� k�sken vaan. LUKKARI. Pojat, pojat! olkoon ukko rauhassa. MIKKO. H�n menk��n meist� herraansa. Yksinkertainen ja t�yke� �ij�; katselee silmiimme kuin villakoira; h�n menk��n. Mars, ukko!

JUHANI. Mutta kuitenkin niiden yksinkertaisten, harmaitten j�r�silmien pohjasta kurkistelee mielest�ni yl�s niinkuin jokin pieni klipparimikko; ja h�n on v�h�n paisuttanut minun sappeani.--Min� k�sken sinua kestiin, huikeaan hummaukseen. Olutta naamaas pinnailemaan min� sinua k�sken. Olethan kuitenkin hyv� taatto. UKKO. Mit� sanoit? Huuda kovemmin. JUHANI. Hyv� taatto, vaikka v�h�n uutelias. Mutta onhan tuo synti ainakin ollut kuuroin perisynti. UKKO. H�h? JUHANI. Uutelias, nyyfiiki, ukko-r�ssy, sanoi ruotsalainen; mutta muutoin kelpo taatto. UKKO. K�ntti, h�vyt�n k�ntti! Mutta onko, onko, onko metson poikasilla j�rke� p��ss�? Ei tuumaakaan. H�h! tuossahan lent�� yl�s jaloistani aika parvi, metsoparvi... JUHANI. Esimerkiksi seitsem�n metsonpoikaa. UKKO. Mit� sanoit? JUHANI. Seitsem�n metsonpoikaa! UKKO. Olkoon heit� kuinka monta hyv��ns�; tuolta he katsella t�ll�tt�v�t koivun-oksilta. Tuossa nyt m�llistelee vastaan yksi kuin sonni kohden uutta porttia, ja vasta h�n p�ll�ht�� kun paukahtaa, mutta silloin on h�n pussissa. Samoin nytkin m�llistelee t�ss� seitsem�n k�ntti� kohden Kolistimen vaaria juuri niinkuin seitsem�n k�nisilm�ist� metsonpoikaa. K�ntit! Mit�, mit�, mit� minusta tahdotte? JUHANI. Tahdon sanoa oikein vakaalla mielell� ja kielell�, etten ole mik��n varas enk� metsonpoikanen enk� k�ntti, ja sanon viel� yksin tein, ett� er�s vanha karru, er�s f�rpiiskatun ukko, joka ei seiso minusta juuri kaukana, ei montakaan virstaa t�ll� santaisella maantiell�, ett� t�m� mies, t�m� h�peem�t�n karru on suuri lurjus ja hunsvotti; ja olkoon se sanottu kaikella kunnioituksella. UKKO. Kuka mies, kuka mies, sin� t�p� k�enpoika kuivan hongan nen�ss�? Ole, ole, ole, ole, olenko min� hunsvotti edess�s? Sanoppas. Kuka mies, sin� k�enpoika? JUHANI. Mit� peijakasta puhaltaisin h�nen kirottuun korvaansa? AAPO. �l� en��n mit��n puhalla, vaan l�htek��mme. JUHANI. Ei juuri viel�; sill� h�n on suurikelmi ukko. Mit� peevelin puskua puhaltaisin h�nen korvaansa? EERO. Annas min� koetan. Mutta pid� sin� tuota sonnipulkkia. JUHANI. Niin, puhallappas sinne yksi mojova sana. UKKO. Kuka mies? H�h?

EERO. �Kukakhaar!� sanoi pieni k�enpoika kuivan hongan nokassa. Kukakhaar! UKKO. Tuossa on k�ki! EERO. Sin� riivattu! JUHANI. Kas tuota perhanaa! Paukahtipa! EERO. Paukahti, ja korva lukkoon. AAPO. Oikein tehty, sin� Kolistimen k�rri, oikein! EERO. Hiiteen �ij�! Sivalsi ett� kipen�itsee. JUHANI. Ukko, ukko! huomaas mit� teit: tempasit nyrkill�si poskelle kunniallista miest� vallan maantien p��ll� ja pyh�n� sapattina. Ai, ai, ukko! AAPO. Oikein tehty, sin� Kolistimen riihitonttu, oikein! UKKO. Mit� l�rp�ttelet sin� siell�? EERO. Oikein sanottu, sin� Kolistimen nurkkajulli, oikein! UKKO. Suus kiinni sin�kin, k�rpp�. Min�, min� opetan poikia nen�lleni loiskeilemaan. Sill� Kolistimen vaari ei siin� juuri kauankaan siekaile ennen kun h�n iskee. JUHANI. Min� h�nt� isken tuohon takkuiseen kaulukseen ja kiskon �ij�n ilman armoa olutkestiin. Heisaa, ukko! Nyt marssimme! UKKO. Helvettiin sin�! JUHANI. Olutta juomaan ett� mahas repee! UKKO. Hellit� kaulukseni, saatpa muutoin vasten klanias. Etk� sin�, perkeleen juuti, hellit�? JUHANI. �mp�ri olutta! TUOMAS. Mit� hulluutta, Juho, taas? AAPO. Olkoon ukko oloillansa. JUHANI. Herra varjele! h�n on meit� haukkunut kuin koira. Mit� h�nelle tekisimme? H�n on tuommoinen vanha �ij�reppu. Mutta tulkoon h�n Jukolaan riemujuhlaan juomaan olutta vihoissansa. Niin, ukko, minun syd�meni ei anna per��n, ei! UKKO. Hellit� kyntes! TUOMAS. Mielitk� hellitt��? Katsos tuossa, kuinka koreasti h�nen p��st�t. Menk��t, �ij�! JUHANI. Ah! min� olisin kantanut h�nen iloiseen kalaasiin, kantanut kuin pienen lapsen; sill� s�keni� s�ihkyy karvainen poveni. Herran poika! kenen paulasta olen min� naappaisnut lintua? Lintua tai j�nist�?

TUOMAS. Kitas kiinni! JUHANI. Olenko min� varas, min�? LUKKARI. Sit� ei h�n sanonut, poikani. JUHANI. Sit� kohden h�n sommaili kuitenkin. Ah, olisi h�nen p��ns� lakeelta parin kolmen kymmenen talven lumi poissa, niin Herran poika! TUOMAS. Menk��t, ukko! UKKO. K�ntit! Ole, ole, ole, olenko min� keppikoni edess�nne, te korven hallavat, p��h�nnuijittavat sudenpenikat? Mutta kyll�, kyll�, kyll�, kyll�, teid�t opetan viel�, min�, min� teid�t opetan, k�ntit! Siirtyi heist� viimein Kolistimen �ke� ukko; mutta kauan jupisi h�n vihoissansa, syljeskeli ja jupisi itsekseen, astellessaan ahteellista tiet�. Kulkemaan taasen l�ksiv�t my�s veljekset ja heid�n seuralaisensa lukkari ja Rajam�en rykmentti, joka viimeisen� retkeili. Mutta kun he n�in olivat hetken kulkeneet eteenp�in, tuli heit� vastaan kaksi naista: entinen M�nnist�n muori ja nokkela, palleroinen tytt�rens� Venla; ja astelivat he kiireesti, aikeissa puolainmets��n, valkeat tuokkoset k�siss�. T�m� kohtaaminen saattoi veljekset �llistym��n kovin, ja ��nett�min� katselivat he l�hestyvi� vaimoja, seisahtuivatpa kuitenkin heid�n eteens�; ja vastuksiin nyt tuijoiteltiin hetki, rengassilmin kummaltakin puolelta. Mutta viimein astui esiin Aapo, ilmoitti heille Teerim�en vuorella tehdyn lujan p��t�ksen ja k�ski heit� vieraiksi tuliaiskestiin. Ep�illen mit� heid�n piti tehd�, nyt seisoivat �iti ja tyt�r, seisoivat ja myh�iliv�t salaa toinentoisellensa ja mytisteliv�t luikaroiten huuliansa. Mutta koska my�s lukkari kehoitti heit� kuulemaan veljesten kutsumista ja k�ym��n kahvinkeitt�jiksi pitoihin, p��ttiv�t he vihdoin l�hte� iloisen matkueen seuraan. Ja niin oli Jukolan pojilla lukkarissa mahdikas v�limies ja sovittaja Toukolaisia varten, muorissa ja h�nen tytt�ress��n kiltit kahvinkeitt�j�t, ja Rajam�en Mikossa oli heill� iloisen tulomarssin soittaja ja pelimies karkeloissa Toukolan tytt�jen kanssa.--Muistellen kaikkia n�it� etuja, astelivat he yh� uljaammalla vauhdilla kohden matkansa p��t�, ja seisoivat viimein Jukolan Pohjanpellon santaisella t�yr��ll�. Ja n�kyi heid�n edess��n Ojaniittu, sen takana taasen Kotopelto, mutta ylemp�n� itse Jukolan talo, ihanasti surkumielinen. Kauan ��nett�min� ja kosteilla silmill� katselivat veljekset kotoansa viheri�ll�, kumisevalla kummulla; ja l�nteen kallistui aurinko. Mutta vinhemmin aina puhalteli pohjonen, kohisten m�nnist�ss�, kivisell� m�ell� talon etel�isell� puolella. TUOMAS. Tuossa on siis Jukola. JUHANI. Oletko sin� Jukola? AAPO. Onpa ryhtis jotenkin rauennut ja sammale tarttunut kiireellesi, kotomme armas. JUHANI. Sammale on tarttunut kultaiselle kiireellesi, kunnioitettava �itimme Jukola. TIMO. Terve, Jukola, joka nyt istut, k�k�it�t edess�ni tuossa, kauniina kuin Jerusalmi ennen.

JUHANI. Oletko sin� Jukola? Sin�? Ah! enh�n voikkaan est�� kyynelkarpaletta karhealta naamaltani, koska syd�meni kiehuu ja kuohuu. Voi! kaikkialta, mihin silm�ni isken, annetaan pojalle takaisin hell�n yst�v�n katse. Kas kuinka lempe�sti tuo musta ometan akkunal�pikin myh�ilee minua vastaan. Terve, sin� toivon t�hti, terve! EERO. Terve, terve, sin� toivon musta t�hti! JUHANI. Terve, armahin lantakasa siin� alla, ihanampi onnen kukkulaa! Ah! TIMO. Kyll� se on kaunista, mutta miksi ei tuota lantakasaa ole jo aikap�ivi� kiskottu pellolle? Niin, niin, se kasa siin� ilmoittaa, todistaa ja merkitsee nahkapeitturin juurevata, perin auttamatonta laiskuutta. Onkos t�m� laitaa: syyskuussa lantakasa kotona k�k�itt��? Min� n�rk�styn kovin t�lle nahkapeitturille. No, noh, saatpa kuitenkin anteeksi varsinkin t�n� p�iv�n�, joka on Jukolan juupelijuhla. JUHANI. Terve, hallava lantakasa, terve! sanon min� vaan, huolimatta mit� se todistaa ja meriteeraa. Terve, Jukola kasoinesi, peltoinesi, niittuinesi, kaunis niinkuin taivas! TIMO. Taivas on kuitenkin koreampi. JUHANI. Suus kiinni! Ihanin Paratiisi t�m� on. SIMEONI. �l� lausu synti�. JUHANI. Kieleni lausuu mit� syd�meni kuiskaa. LAURI. Min�kin nyt jotakin lausuisin, mutta t�m� merkillinen hetki on perin masentanut kieleni entisen vikkelyyden. JUHANI. Sano kielin, puhu mielin, luihkaise riemu rinnastasi ulos! Vuoret roikkaa, mets� kaikaa ja taivaassa ollaan ��nett� hetki aikaa, hetki pyh� ja lyhyk�inen. Siin� on v�rssy, Jukolan Jussin sepitt�m� riemuissansa. AAPO. Mutta olkoon t�ss� 30 kylliksi, ja rient�k��mme tarkoituksemme per��n. JUHANI. Niin, nyt touvatkaamme viimeiseen per��n kuin kuteva s�rkijoukko rys�n takimmaiseen nieluun. Menn��n nyt, etteiv�t ik�vysty arvoisat vieraamme t�h�n riemuumme ankaraan. Eih�n ole Jukola tuossa heid�n kotonsa, ja toiseksi, he ovat sen n�hneet my�hemmin kuin me. Te, kanttoori, te, M�nnist�n muori tytt�rinenne ja sin�, Rajam�en kunnioitettava perhe, �lk��t nyt panko pahaksenne t�t�. LUKKARI. Sit� ei sinun tarvitse rukoilla. Kyll�p� k�sit�mme mik� t�m� hetki on teille; se on korkea, juhlallinen hetki, t�ynn� juovuttavaa iloa. JUHANI. Ihanasti sanottu, potrasti sanottu!--Menn��n nyt! TUOMAS. Paukahtakoot pyssymme ja soikoon Mikon viulu. JUHANI. Niin, jospa saataisiin nyt v�h�n musiikkia.--Yksi ammunto, veljet, yksi huikea ammunto. Yht'aikaa!

Kiljahti nyt Mikon viulu ja melkein yht'aikaa pamahtivat Juhanin, Tuomaan ja Aapon pyssyt. Uljaat hevoset silloin korkealle leiskahtivat vankkurien edess�, kiilien l�ksiv�t naudat kirmaisemaan, yksi sinne, toinen t�nne. Mutta eip� yksik��n heid�n johtajistaan hellitt�nyt leikiss� nuoraa kourastansa, ei Simeoni, ei Timo ja kaikkein v�himmin heist� Eero. Purren hammasta he seurasivat, vaikka melkein raahaten, seurasivat kukin elukkaansa, ja pilven� py�riskeli pellolla kuiva hieta. Seisahtua t�ytyi huiskah�nn�n ja k��nty� miehens� kanssa oikealle raitillensa j�lleen. Niin retkeili matkue alas, katosi hetkeksi Ojaniitun alankoon, mutta ilmestyi taasen pian, k�yden yl�s pitkin jyrkk�� ahdetta ja astuen Kotopellon ver�j�st� sis��n. Mahtavasti soitti Mikko viuluansa, kovin reuhuivat ilosta, uhosta Killi ja Kiiski, joiden haukkinaan vastasi taasen nahkapeitturin laiha, k�m�leukainen rakki, tuvan nurkalla nilkutellen, vapiseva kurja. Ulos kutsui meteli Jukolasta kaiken kansan, ulos vierulle, kiviselle tanterelle. Mutta lapset, n�hty�ns� Rajam�en rykmentin l�hestyv�n taloa taasen, kirmasivat takaisin tupaan kiireesti, parkuen kovin, ja pistiv�t itsens� piiloon, mik� s�nkyyn, kaattuvan alle, mik� uunin p��lle, kolisevien kalupuitten sekaan, syd�mess� kauhistus. Samasta pelosta vaikeni �kisti rakki, koukisti h�nt�ns� koipien v�liin ja mateli piiloon nurkkaan penkin alle. Oli nyt pihalla menoa ja meteli�. Siin� miesten huudot, koirien mekastelo, lehmien ammuminen, pienen palleroisen sonnin m�rin� ja viulun kiljuva ��ni kilvoin kaikui ymp�ri, koska l�hestyi Jukolan taloa vaeltava joukko; ja huminalla ravisteli pohjonen Kivim�en tuuheata m�nnist��. Mutta veljekset, syd�mess� riutuva liepeys, k�viv�t esiin tervehtim��n huoneen v�ke� heid�n entisen kotonsa armaalla pihalla. Ja koska k�si� oli puristettu, elikot ja kuorma korjatut, astuivat he viimein miehiss� talon avaraan tupaan. Mutta Toukolaan l�ksiv�t lukkari ja Aapo sovinto- ja tuliaisjuhlaan kutsumaan miehi�, jotka niin kauan olivat el�neet vihassa ja vainossa Jukolan veljesten kanssa. Ja koska he mukavilla, lukkarin lausumilla, sanoilla olivat saattaneet kutsumuksen ymp�ri sek� miehille ett� naisille, riensiv�t he takaisin auttelemaan muita rakentamassa pitoja. Lakeaksi tehtiin permanto Jukolan hauskassa tuvassa, kuohuvaa olutta vet�viss� haarikoissa kannettiin p�yd�lle, ja tulisijan ymp�rill� lieki�itsi kiltti Venla �itins� kanssa. Pilven� palloili kahvivalkian savu katon nokisten ortten alla, myllyn hampaissa pieneni r�iskyn�ll� poltettu jyv�, ja tulella h�yrysi nahkapeitturin em�nn�n pannu. Ja mik� nyt lakaisi kartanoa, mik� kanteli halkoja pinosta tupaan, mik� hakkasi havuja koristeiksi laattialle ja mik� mit�kin teki. Ja akkunan ��ress�, leve�ll� rahilla istui iloinen Mikko, antain silloin, t�ll�in viulunsa vingahdella. Mutta miksi kuiskuttelee nyt M�nnist�n muori noin hartaasti Juhanin kanssa tuolla porstuvassa ja miksi seisoo Juhani, silm�t harreillaan, totisena kuin tuomiolla? Muori antaa h�nelle tiedoksi noin kautta ranteen, ettei l�ydy en��n heid�n puolestaan estett� h�nen ja Venlan syd�mien v�lill�. T�st� �llistyy poika, puhkailee, huokailee, hikoilee ja niskatukkaansa kouristelee kovin, pyyt�en lopulta muorilta hetken tuumauksen aikaa. Muori l�htee h�nest� loistavilla kasvoilla, mutta ulos pihalle astuu Juhani, astelee kuin huoneeton tonttu, tiet�m�tt� minne h�n astuis. Tuolla Jukolan sein�n takana h�n nyt pasteerailee edestakaisin, hikoilee, huokailee, hohtaa ja h�yry�� ja niskatukkaansa kouristelee kovin. Mutta viimein rient�� h�n porstuvaan takaisin, aukaisee tuvan narisevan oven ja lausuu huohoittavalla, melkein itkev�ll� ��nell�: �jos kanttoori olis niin hyv� ja tulis pikkuisen

t�nne nurkan taakse, ja sin� my�s, Aapo; tule, armas veljeni!� He t�yttiv�t h�nen pyynt�ns�, ja pian seisoivat he kolmesin Jukolan sein�n juurella, tuumiskellen asiaa, jonka Juhani oli heille ilmoittanut. Siin� tuumiskeltiin, keskusteltiin ja p��tettiin, ett� Juhani ottaa Venlan, joka kuitenkin on kelpo tytt�. Silloin kiivaasti ja lujilla askeleilla astuu Juhani sis��n ja tarttuu Venlan k�teen, lausuen: �olkoon sanottu�. Silloin Venla hieman kainostelee, peitt�� silm�ns� ja myh�ilee, mutta sallii kuitenkin k�tens� viipy� Juhanin turpeassa kourassa. T�st� ihastuu muori ja antaa heille �itillisen siunauksensa, lukkari toivoittaa heille onnea ja menestyst� ja muistuttaa heit� lyhyk�isell� puheella aviok�skyn t�rkeist� velvollisuuksista. Kihloissa oli siis Juhani, vanha rakkaus oli uudestaan viritetty h�nen povessansa. Mutta sulhanen puhkailee ja hikoilee, katsahtaen tuolloin, t�ll�in salaisesti morsiantansa kohden. �kisti kiirehtii h�n katsomaan hevosia Ojaniitulla, n�kee siell� Impivaaran molemmat nuoret tammat, h�n n�kee, mutta ei kuitenkaan n�e. Olisipa h�n pit�nyt hevosina kaksi kurkeakin siell� niitun �yr�hill�. Niin viehkeilee aatoksensa morsiamessa, jota itsell�ns� olevan h�n tuskin voi uskoa viel�. T�m� p�iv� on h�nelle ihmeellinen. Pian kirmaisee h�n takaisin taas, himoten katsella Venlan kuvaa. Vahvasti h�n astuu ja kuulee Mikon viulusta pellolle huikean puolan-marssin. Silloin v��ristyy �kisti h�nen suunsa, kyynel kastaa h�nen silm�ns�, jonka h�n kuivaa jykev�ll� nyrkill�ns�; ja tuntuu kuin olisi h�n taivaan ilossa. Tultuansa pihalle, ei n�e h�n edess��n Rajam�en kaksoisparia, jotka keppihevosillaan ratsastella vilkkaisevat travia tanterella; ei huomaa h�nen silm�ns� huoneen portaalla Mikon tallukkaa pient� pullorattainensa. Sis��n h�n lujasti astuu, ja h�nen katsannossaan n�kyy salaisesti pohtava uho, totisuus ijankaikkinen. Mutta kokoontuipa v�hitellen Toukolan poikia Jukolan m�elle. Puu-vajan ja tallin v�lill� jo seisoskeli heit� joukko, nys�t hampaissa, katsellen reki� ja rattaita ja nahkapeitturin letkak��syj�, Linnan markkinoilta ostettuja. Siin� he seisoskelivat, tarkastelivat ja arvostelivat joltisen hetken, mutta astuivat vihdoin yli pihan kohden asuntohuonetta, yksi silloin, toinen t�ll�in. Asettuivat he seisomaan, muutamat vasten sein�� kahdenpuolen porrasta, muutamat porstuvaan, kuullellen hy�rin�� ja h�lin�� siell� sis�ll�. Mutta vihdoin aukeni ovi, ulos astui Aapo, k�skien vieraita sis��n. Sis��n astuivat Toukolaiset, kokoontuivat vasemmalle, oven ja sivu-akkunan v�lille. Siin� he seisoivat vakavina, pidellen kukin lakkiansa huultensa edess�. N�kyi heid�n joukossansa Kissalan Aapeli, joka viistoon kohden ovea katseli taaksensa, n�kyi Kuninkalan Eero, seiv�stellen silmill�ns� laattiata. L�hell� heit� akkunan ��ress� istui Mikko viulunensa, kierrellen m�lli� poskessaan ja syljeskellen. H�nen polviensa nojalla seisoi pikku-tallukkainen, is�ns� silm�ter�. Mutta p�yd�n edess�, pattisauva kourassa, seisoi lukkari, valmiina alkamaan puhettansa, joka ravistelisi selk�munia; ja tuikea oli h�nen muotonsa. Karautellen kurkkuansa ja sivellen etusormellaan ja peukalollaan leukansa alle, h�n katsahteli, mulautteli ankarasti oikealle Toukolan miehi� kohden, mulautteli vasemmalle, jossa p�yd�n ja pohjoisen sivu-akkunan v�liss� seisoivat Jukolan veljekset, ��nett�min�, tuijoitellen permantoon alas. Likell� tulitakkaa n�htiin my�s nahkapeitturin perhe, M�nnist�n muori tytt�rinens� ja Rajam�en Kaisa, joka, nuuskatoosa kourassa ja naama nuuskassa, istui rahilla, huiskutellen ruumistansa. Mutta kolkassa tulitakan ja oven v�lill�, havutukin ja vesisaavin vaiheilla seisoi Rajam�en poikaset; siin�

Heikka, M�r�k�lli ja kaksoispari seisoivat, kummastuksella katsellen ��net�nt� seurakuntaa Jukolan tuvassa. Mutta p�yd�n ��ress� lukkari seisoo. Vallan totisena, ��net�nn� h�n leukaansa pitelee, avaa viimein suunsa, mutta pid�tt�� sanansa kerran viel�, karauttaen kurkkuansa. Hirmuisen katsannon viskaisee h�n taasen oikealle, viskaisee vasemmalle ja irvist�� kuin pureskelisi h�n koiruohotukkoa. Mutta viimein kuuluu h�nen suustansa seuraava puhe: �Perkele, joka k�y ymp�ri kuin kiljuva jalopeura, puhallellen myrkky� maailmaan, on my�s n�iden naapuristen syd�mess� sytytt�nyt vihan ja vainon liekin. Se ensin vienosti pilkahteli risurykelm�ss�, mutta leveni ja kohosi pian hirve�ksi kaskenpaloksi. Ensin oli se kuin pieni k�rp�nen, mutta kasvoi ja paisui kuin sy�tiss� h�rk�nen ja peitti synke�ll� savullansa taivaan valon. Niinp� musta perkele sai vallan ja nyrkit pystyss� k�ytiin aina toinentoistansa vastaan ja erottiin viimein kauhistavan r�hin�n per�st� mustelmilla, irvistelevill� haavoilla ja sarvitetuilla otsilla. Mik� surkeus! Taivas huokaili, vuoret ja laaksot huokailivat ja j�rjett�m�t luontokappaleetkin puhkailivat, vaan pimeys ja helvetti riemuitsivat. Aattelihan moni, p��t�ns� ny�kytellen: t�ss�p� viel� kahleet kilisee, raippavitsat vinkuu ja Sipirjan kylmille tuntureille marssii poikia rakkaasta syntym�maasta. Ennustipa moni niin, mutta v��rinp� h�n ennusti, ja siit� olkoon Sebaotille kiitos ja kunnia.--Katsokaamme kummallista temppua: Heittiv�tp� veljekset ihmisten nurkat, kyl�nmiehet ja kaiken kansakunnan ja karsivat kaappaisemaan metsien y�h�n, ja mietiskeli taasen monen mieli n�in: t�ll� lailla, t�ll� lailla sissej� tehd��n, seitsem�n verta-janoovata, kiukkuista sissi� Suomen metsiin. Mutta Sebaotille kiitos ja kunnia, ett� he n�yttiv�t profeetillensa syll�n pitk�n nen�n. Saattoiko heit� mets��n perkele, niinkuin ennen Tuusulan papin, vai vetik� heit� sinne korkeuden voima niinkuin Johannes Kastajata korpeen, sit� en k�y p��tt�m��n nyt. Mutta parastansa koetti perkele heit� kohtaan siell�kin, saattaaksensa heit� turmion tielle. H�n heit� viinamyrkyll�, viel� makuvarillakin viekoitteli, h�n, niinkuin he itse ovat kertoneet, heit� johdatteli yl�s py�rrytt�viin korkeuksiin, kummalliseen rakennukseen, siihen niinkutsuttuun Saapasnahkatorniin, ja n�ytti heille maapallomme puoliskon, n�ytti heille kaikki kauhistavassa sekamelskassa, peloittaaksensa miehen aivosta j�rjen pois. Sit� h�n tarkoitti, mutta h�nen oma tuumansa l�i h�nt� h�pe�ll� vasten naamaa, jouduttaen ajoissa poikien askeleet tien oikealle haaralle. Taisteloon ankaraan he rupesivat, astuivat uljaasti kamppailemaan omaa syd�nt�ns�, syv�sti juurtunutta laiskuutta, j�ykk��, tyly� maata, kylmi� r�meit� ja soita vastaan, ja voittivat kaikki oman tahtonsa j�rk�ht�m�tt�myyden kautta, Herran Sebaotin avulla. Eijaa! T�ss� palaavat he takaisin ihmisiin taas, mutta eiv�tp� ry�v�rein�, vaan oivallisina miehin�. Komealla, juhlallisella jyryll� he tulevat nopeasti py�rivill� vankkureilla, joita kaksi nuorta ja korskeaa tammaa vet��, ja seuraa heit� viel� ammuvat, hyljekylkiset lehm�t ja mylv�ilev� sonni, jukurip��. N�in he tulevat, eiv�t sissien luolista, vaan heid�n omien kouriensa rakentamasta uudistalosta, ihanasta Impivaarasta. Eijaa! Heid�n kauttansa on Sebaot saanut kunnian, mutta h�pe�n tuo sarvip�� saatana helvetiss�. T�ss� he nyt seisovat ylistyst� ansaitsevina miehin�, ja tarjoovat entisille vihamiehillens� sovinnon k�tt�. Ja teid�n, Toukolan arvoisat miehet, ei tarvitse en��n katsoa h�pe�ksi, kutsua yst�viksenne Jukolan veljeksi�; sill� nyt he vuodattavat ymp�rillens� kunnian loistetta, vaan ei h�pe�n tahraavata lokaa. Ottakaat siis vastaan sovinnon ylitsekuohuva

kalkki ja muistakaat, ettette saata heit� turhaan kuroittamaan teille k�tt�ns�, jos v�ltt�� tahdotte tulevaista vihaa. Huomaitkaat: jo aurinkoinen laskee, katsoen taakseen lempeydest� riutuvalla silm�ll� kohden taivaankaarta, joka id�ss� hohtaa. Katso: t�m� on Herran armonliiton merkki ja nyt t�rke� viittaus entisille vihamiehille k�ym��n sovintoon, ihanaan veljellisyyteen ja antamaan perkeleelle ja h�nen enkeleillens� vasten otsikkoa tuikeampi isku kuin koskaan ennen. T�m� on Jumalan tahto ja t�m� on my�s minun tahtoni, ja h�n, joka ei nyt sanallemme kallista korvaansa ja syd�nt�ns�, h�n olkoon anathema ja maranatha, ja perkeleet h�nen viimein helvetiss� korventakoot. Kuule minua, Sebaot, kuule minua, korkeuden Herra, hosianna!� Niin puhui lukkari, ja voimallinen oli liikutus naisten syd�miss�. Hillitt�m�ss� itkussa hyrisiv�t nahkapeitturin em�nt�, M�nnist�n muori, nokkela Venla ja Rajam�en nuuskanaamainen Kaisa, hyrisiv�t niinkuin lipi�tiinussa pesij�n kourissa hyrsk�htelee uusi, nelj�niitinen hursti. Mutta vastuksiin nyt astuivat Toukolan ja Jukolan miehet ja sovinnon merkiksi puristelivat vahvasti toinentoistensa k�si�. Syd�mellinen, vilpit�n ja vakaa oli t�m� sovinto, vaikka kankeastikin k�si� iskettiin, vaikka jotenkin kyr�ilevill� silmill� katseltiinkin toinentoistansa. Mutta lukkari katseli riemun myh�ilyksell� p�yd�n p��st�, jossa h�n istui, edess��n oluttuoppi ja h�yry�v� knorrikuppi. Mutta ymp�ri tupaa kiertoili my�s olutta valkeissa haarikoissa, kiertoili miehest� mieheen ja viimein my�s naisesta naiseen. Sill� olipa jo kokoontunut joukko Toukolan tytt�j�kin Jukolan tupaan. Heille, jotka kuiskutellen kesken�ns� seisoivat tulitakan ja havutukin vaiheilla, kanteli kahvia M�nnist�n muorin nopsa Venla. Eiv�tp� ottaneet he vastaan juuri kerke�sti, vaan vasta vihdoin, kun kantaja itsepintaisesti oli uudistanut tarjoomisensa kaksi, kolmekin kertaa. Ei t�n� iltana Mikkoakaan unohdettu, vaan kannettiinpa runsaasti olutta ja viinaa kaulankastiksi soittomiehelle. Siit� rupesi h�n viulunsa kruuveihin syljeskelem��n oikein ankarasti ja soinnuttelemaan tuota moninkerroin yhteenliimattua konettansa. Ja hel�htip� siit� viimein vallan ihana ruotsin katrilli. Hetken aikaa h�n tuossa pelaili, mutta koska ei kenk��n astunut esiin laattialle, seisautti h�n katrillin s�veleet ja hellitti iloista ja uljasta polskaa. Sit� pelaili h�n hartaasti ja kauan, mutta eip� yksi ainoakaan pari py�rinyt permannolla. Siit� ukko vihdoin perin harmistui, antoi sompansa ihan seisahtua ja, kierrellen m�lli�ns� ja syljeskellen, rupesi h�n kilkuttelemaan viulunsa kieli�. ��net�nn� istui kansa. L�hell� per�-akkunata istui Aapo, tuolloin, t�ll�in t�ht�illen tarkasti er�st� ympyrj�kasvoista, ruskea-ihoista, mutta vakaata, sinisilm�ist� tytt��, joka Venlan kanssa haasteli kuiskutellen, huulillaan viattomuuden ja kainouden kiltti nipistys. Uuteliaasti katseli h�nt� Aapo, muistutellen sinne, t�nne, mutta eip� johtunut mieleens� neitosen nimi. Kysyi h�n viimein lukkarilta, nyhk�isten h�nt� kylkeen, ja aivan nopeasti vastasi lukkari: �se on se Konkkalan Hinrika�. T�st� kirkastui Aapon otsa ja hetken p��st� lausui h�n Mikolle: �antakaas meille katrilli�. Rupesi nyt Mikko uudestaan, ja Aapo l�hestyi Konkkalan kainoa tyt�rt�, pyyt�in h�nt� pariksensa. Neito seurasi h�nt�, asetti itsens� h�nen viereens�, mutta ujostellen, myh�illen ja punehtuen ankarasti. Kokoontui paria laattialle my�s toisilta puolilta, ja viimein, Rajam�en viulun kiljuessa, tanssittiin ruotsin katrillia lakeassa tuvassa. Iloisesti loimoitti valkia, p�re pihdiss� liehahteli ja kovin jyskysi leve�palkkinen permanto, koska vakavina, totisilla kasvoilla siin� tanssittiin juhlaisessa ��nett�myydess�.

Mutta p�yd�n takana lukkari istui, ja oli h�n tyytyv�isen� nauttinut kaksi knorria ja kolme kylm��-ryyppy�. H�n istui, hymyll� katsellen nuorten karkeloa permannolla, ja korea punerrus oli ilmestynyt h�nen poskillensa. Mutta koska vihdoin katrilli oli loppunut, hirve�n pitk�, nousi lukkari yl�s ja ilmoitti aikeensa l�hte�. Ja otettuansa pienen l�ht�naukin ja pidetty�ns� pienen j��hyv�ispuheen, j�tti h�n kiitollisna Jukolan talon. Ei huolinut h�n hevosesta, joka h�nelle kaikella hartaudella tarjottiin, vaan l�ksi astelemaan, pattisauva kourassa. Seurasi h�nt� Juhani yli avaran pihan ja aukaisi h�nelle vikkel�sti Jukolan vanhan, huojuvan portin. Ja siin� seisoi viel� hetken mahtava sovintomies, katsellen kohden t�htikirkasta taivasta, haastellen Juhanin kanssa ilmoista ja tuulista. Viimein otti h�n hyv�sti, ja syv��n kumarsi Juhani, raappaisten jalallansa, ja ometan sein�ss� priiskahtelivat santa ja pienet kivet. Siit� palasi h�n takaisin iloiseen tupaan, lausuen itseksens�: �h�n on tehnyt suuren ty�n�. Mutta kohden kirkonkyl��, pattisauva kourassa ja musta vannelakki p��ss�, asteli lukkari myh�illen, ja somat ruusut punersivat h�nen poskillansa. Mutta ilon ja karkeloitten h�lin� Jukolan tuvassa eneni hetki hetkelt� ja muuttui viimein ryskeiseksi riemuksi. Milloin viskeltiin katrillia, milloin py�rrytt�v�� polskaa, tanssittiin melkein ilman lev�hdyst�, ja permanto jymisi ja sen jykev�t palkit taipuivat nuorten miesten korkkojen alla. Aina iloisesti valkia leimusi, aina iloisesti Mikon viulu vinkui, vinkui ett� katto naukui ja nokiset orret vapisivat. Ymp�ri miehest� mieheen kiertoili kuohuva olut, naisesta naiseen h�yry�v� kahvi, ja kahvin saosta ennusteli Rajam�en Kaisa veljeksille onnen p�ivi� aina hautaan asti. Niin iloittiin veljesten tuliaisjuhlassa, niin juotiin sovintomaljaa kuohuvista haarikoista, ja erottiin vasta aamun tullessa.

NELJ�STOISTA LUKU Oli siis mennyt l�hes kymmenen vuotta veljesten muuttamisesta Impivaaran er�maahan, joka nyt oli muuttunut komeaksi taloksi. Mutta samankaltaisena ja viel�p� uhkeampana talona seisoi pian entinen Jukola, kohottamana seitsem�n uljaan miehen. Ja kahteen osaan jaettiin viimein heid�n rakas syntym�kotonsa. Ensimm�ist� Jukolaa, tuota ikijuurta ja em��, hallitsi Juhani, mutta Aapo sen toista puoliskaa, joka, oivana talona my�s, seisoi l�hell� ensimm�ist�. Kahteen lohkoon jaettiin my�skin Impivaara, joiden is�nnyyteen p��ttyiv�t Tuomas ja Lauri yhteisen suostumisen kautta. Timo sai Kekkurin ja Eero Vuohenkalman torpan, joita sek� heill� ett� heid�n lapsillansa oli valta nauttia omana ja ilman yht��n veroa aina kuolinp�iv��n asti. Kaikki k�viv�t he avioliittoon paitsi Simeoni, joka ei huolinut puolisosta eik� maatilasta, vaan p��tti olentumaan vanhaksi-sed�ksi Juhani-Jukolan taloon. Heist� taitaa my�s sanoa, ett� he eleliv�t ja rakentelivat aina kunnon miehin�, kukin sijassansa; ja vieraanvaraisuudesta kehui mierolainen niin Jukolan ja Impivaaran taloja kuin my�s Kekkurin ja Vuohenkalman torppia. Jos siirr�t joukosta Simeonin ja Timon, niin olivatpa veljekset ainiaksi hyl�nneet villitsev�n viinan. Joskuspa Simeoni, siivo mies, horjahtui humalan huimaavalle tielle, ja tuolloin, t�ll�in my�skin Timo, mutta harvemmin viel�, noin vuodessa kerran tahi kaksi.

Lautamies M�kel�n kuoltua ken astui h�nen sijaansa? Jukolan Aapo, aina sovinnon ja oikeuden mies. Ken, vanhan jahtivoudin kuoltua, ylennettiin t�h�n arvoon? Eero Juhaninpoika Vuohenkalma, vikkel� mies: taisi lukea, taisi kirjoittaa, ja viel�p� h�nelle sanomalehtikin kerran viikossa singahteli Turusta. Otti Juhani vaimoksensa M�nnist�n Venlan ja vietti h�nen kanssaan hauskoja p�ivi�, vaikka tosin pient� napinatakin tuolloin, t�ll�in kuultiin talossa. Sill� Venla, vaikka laatuunk�yp� em�nt�, oli hieman suulas ja riitaisa nainen. Useinpa h�n hetket pitk�t mekasteli ja metel�itsi miehens� p��lle, tuon �k�ntin�, tuon �ukulin� ja �tarhap�ll�n� p��lle, niinkuin oli tapa h�nell� lausua. Mutta taisipa Juhanikin n�rk�sty�, ja silloin remusi h�n rajusti: k�ski ��mm�n, jolle Jumala on antanut heikomman j�rjen kuin miehelle�, vaijeta paikalla. Niin h�n menosi, l�i nyrkkins� p�yt��n, pauhasi kuin ukkonen. Olipa Venla viimein niinkuin v�h�n pelj�styvin�ns�, vaikeni, naureskellen salaa piika-veitikkansa kanssa. Salaa he naureskelivat tulisijan vaiheilla, koska Juhani p�yd�n p��ss� pitk�tuolilla j�rm�ili, ja useinpa, kyyneleet silmiss�, nupisi Jumalan p��lle, joka oli �antanut ja kiinte�sti m��r�nnyt� h�nelle niin turskin ja trumantin aviopuolison.--Mutta nousipa kerran ankara melske tuon Karkkulan Aapelin kautta. H�n, Juhanin kerran ik��n torellessa eukkonsa kanssa, istui Jukolan sivupenkilt� jotenkin humalap�isen� miehen� ja ryhtyi, hullu, miehen ja vaimon asiaan, pit�en kiivaasti Juhanin puolta. Juhani p�rm�ntt�si kovin, kutsuen Venlaansa sen �h�ll�k�ksi�, mutta Aapeli, tyhm� mies, luullen oikein hyvinkin tekev�ns�, nimitteli h�nt� viel� �hurnukaksi, Ruokkomassaksi� ja �t�llintetuksi�. Mutta �kistip� k�viv�t killiin Juhanin silm�t ja h�n rynk�si yl�s kuin kauhistava karhu, karkasi kohden �llistynytt� Aapelia, joka j�niksen� vilkkaisi ulos ja Juhani tulisesti h�nen per�ss�ns�. Ovi kolahti, porstuva ja porras jyrisi, ja portaan ��rest� koirat, s�ik�htyen ja �r�ht�en pahasti, loiskahtivat, h�nn�t lyyhyss�, sivulle ja katsoivat luimistaen taaksensa, koska miehet vimmatusti juoksivat yli kivisen pihan. Edell� kaappasi Karkkulan Aapeli, m�r�ten hirmuisesti, ja vihoitettu Juhani, v��nt�en travia, per�ss�; mutta lakeasta tuvasta kaikui Venlan ja piikatyt�n iloisesti kilahteleva nauru. Mutta Juhani ei kuitenkaan saavuttanut Aapelia, vaan k��ntyi jo portilta takaisin, torellen itseksens� ja luvaten kerran oikein kuranssata Karkkulan nen�k�st� nallikkaa. Tultuansa sis��n, l�i h�n nyrkkins� p�yt��n, lausuen: �hauku minua, mutta �l� minun vaimoani. Ja onpa se vaimo, jonka vertaista ei l�ydy kuin yksi ainoa Ruotsin kuninkaan valtakunnassa�. Niin h�n haasteli, kerskaten; etk� tainnutkaan t�t� naista em�nnyydest� juuri moitiskella. Kahvia tosin h�n nautiskeli jotenkin runsaasti, ja kuultiin siit� useinkin morinata Juhanilta; mutta eukko ei tuosta paljonkaan huolinut, vaan antoi niinkuin ennenkin turpearintaisen pannunsa ry�h�t�. Ja kernaastipa aina otti ukko vastaan akkansa palleroisesta kourasta h�yry�v�n kupin. Viel�p� h�n, kulkiessaan kaupungissa, aina muisti ostaa Venlallensa kontillisen kahvia ja aika m�hk�leen sokeria. Lahjoittipa Venla miehellens� reippaita, muhkeita perillisi�. Mutta alussa ei k�ynyt siin� kohdassa juuri Juhanin tahtoa my�ten. H�nen rakkautensa ensimm�inen hedelm� oli viekassilm�inen tytt�lapsi, josta harmistui is�, n�rk�styi, koska ei suotu h�nelle pulskaa poikaa. Mutta toivoipa h�n edes tulevalla kerralla k�yv�n toisin. Meni vuosi, meni v�h�n toistakin, ja Venla synnytti, mutta tytt�ren taas. T�m�n nyt, k��rittyn� valkeaan riepuun, kantoi anoppi-muori, myh�illen makeasti, n�ht�v�ksi tuikealle is�lle. Juhani ihastui, luuli jo toivonsa

t�yttyneeksi ja kysyi: �poikako vai likka?� �Katso itse, v�vyseni�, vastasi h�nelle muori. H�n katsoi, mutta �rj�isi pian: �viek��t kakaranne hiiteen!� Yksin j��ty�ns�, lausui h�n yht�hyvin taasen hetken p��st�: �Jumala siunatkoon siki�t�ni kuitenkin!�--Niin meni vuosi taasen, meni kaksi, ja Venla synnytti pojan, is�n muotoisen, aika jallin. Silloin oli Jukolan huoneessa iloa ja riemua, ja Venlakin tuntui Juhanille rakkaammaksi kuin ennen. Ja nytp� eukot nimi� valitsemaan poikaselle. Yksi tahtoi h�nt� Ranssiksi, toinen Florentiniksi, kolmas Erik Translatukseksi, mutta Venla Immanueliksi. Silloin astui esiin Juhani itse ja, osoitellen k�dell�ns�, lausui Venlan vuoteen ��rell�: �ei, Venlaseni, ei; Juhannes on h�nen nimens�. Ja niinp� is�ns� kaimaksi ristittiin piltti. Kovin piti h�nest� is�, kutsuen h�nt� milloin �tiiti�iseksi� milloin �pikku-varikseksi�. Oli siis Juhanin perheen-el�m� enimmiten l�mmint� p�iv�paistetta, mutta v�lill� my�s hieman tuulta ja myrsky�. Ja koska pilvi� kohosikin, poistuivat ne aina pian ja palasi j�lleen pouta-ilma. Mutta yht� suopeasti ei kuitenkaan sovistunut h�nen kohtalonsa kyl�nmiestens� ja naapuriensa kanssa yhteen. Ilmausipa usein riitoja, tuimia nappauksia milloin mist�kin syyst�, niinkuin raja-aidoista, aitureista hevosista, r�ngitt�mist� sioista ja muista. Ja aivan k�rk�s oli Juhani ratkaisemaan asiaa nyrkill�ns�, ja oli kumppaninsa poski ja tukka niin alati vaarassa. Niinp� usein tahtoi nousta kiivaskin ker�j�nk�ynti, mutta ainapa silloin riensi v�limieheksi veli Aapo, totinen lautamies, ja asetti riidan sovintoa-saattavalla kielell�ns�. Eih�n ollut Juhanikaan hidas sovintoon, varsinkin koska huomasi olevansa v��r�ss�.--My�s talon t�iss� ja askareissa ulkona oli h�n toimekas mies. Ei tainnut h�nt� v�kens� moittia, ei pellolla, ei niitulla, ei mets�ss�, jyrisev�n hirren kimpussa. Tapahtui kerran heini� kuivattaissa Vehkalan niitulla,--joka niittu oli synke�n kuusiston kohdussa,--ett� Juhani n�ytti itsens� hirmuiseksi sek� Jumalan ett� ihmisten edess�. Karhottu oli lakea niittu jo ja latopihalle k�yskeliv�t iloisina hein�miehet nauttimaan puolistansa. Mutta kamoten katseli is�nt� hioittavia, tulenkarvaisia ukkospilvi�, jotka uhaten retkeiliv�t taivaalla. Seisoi nyt ladon takana koivuinen kanto; t�m�n juurelle, kenenk��n huomaamatta, lankesi Juhani polvillensa ja rukoili Jumalaa armahtamaan sateelta h�nen niittunsa mehukasta, hyv�nhajuista hein��. Niin h�n hiljaisuudessa rukoili; mutta tuskin olikaan atrioittu, niin kuusten latvain takaa rynk�si esiin kohiseva pilvi, joka, iskien tulta ja jyristen, ammensi vallattomasti vett� alas. Niinp� vilauksessa hein� kastui l�pi, ennenkuin ehdittiin saattamaan kokoon yht�k��n ainoata karhetta. Pianpa niitulta takaisin kiirehti v�ki, haravat k�siss�, ladon suojahan taas, mutta vihasta nokimustana kasvoiltansa seisoi Juhani latopihalla keskell� tulta ja sadetta, kiroillen kauheasti. Siin�, korkeuden pauhatessa, h�n seisoi ja kiroili, paukutteli oikeaa nyrkki�ns� vasten vasemman k�tens� k�mment�. Vimmatusti h�n sadatteli, kykisti vaaksan alas, aina koska sana �perkele� t�r�hti h�nen kirisev�st� hammastarhastansa ulos. Katsahtaen yl�s, huusi h�n kertoen kiljuvalla ��nell�: �mit� on taivaan sontaratasten tekemist� minun hein�niitullani?� Toruen h�nt�, lausui silloin ladosta h�nen vaimonsa Venla: �mit� hirveit� haastelet, sin� syntis�kki?� Mutta tuosta ei mies juuri huolinut, vaan huusi viel� huikeammalla ��nell� kohden synkeit�, mustia pilvi�: �kysynp� lujasti: vastako taivas sontaa ajaa, koska min� jo hein�� teen?� Silloinpa eukot ja tyt�t ladossa, kuultuansa miehen hurjaa puhetta, rukoilivat hartaasti Jumalaa h�nen puolestansa, k�det kiinte�sti ristiss�. Niin he rukoilivat ja salaman leimahtaissa kuului heid�n suustansa siunaus, huokaava ja

raskas, ja syv��n notkistuivat heid�n polvensa. Mutta lapset, vienot, liepe�silmiset, k�tkiv�t itkien kasvonsa, mik� �itins� poveen, mik� h�nen hameensa liepeisiin, itkien ja huoaten. Sill� luulipa moni pienoinen, ett� tuomion hetki oli tullut, koska tulessa uiskentelivat maa ja taivas, koska leimahteli, s�l�hteli, ja koska kauas kiiriskeli kamoittava jyrin�, koska satoi ankarasti ja mets� murheisesti kohisi. Juhani, huomattuansa eukkojen toimen, koroitti vaan aina kirouksensa mahdin, mutta koroittivatpa naisetkin rukouksensa ��nen. Oli my�s ladossa Seunalan nuori ja hoikka tyt�r, kainosti katsahteleva Anna, jonka silm�t loistivat kuin kaksi t�hte� kelme�n, kimaltavan otsan alla. Usein, niin kerrotaan, oli t�m� neitonen n�hnyt kummallisia n�k�j�, joiden vallitessa h�nen henkens� k�yskeli sek� autuitten kirkkaissa tienoissa ett� tuomittuin pime�ss� alhossa, ja sielt�p� ihmeit� h�n kertoili. Usein oli h�n my�s ennustellut ihmislapsille tuhoja kovia: sotia, n�lk�vuosia, ruttotauteja ja viimein maailmanlopun. H�np�, aina vakaa, ��net�n ja lempe� impi, nyt �kisti, Juhanin sadatellessa niitetyll� nurmella, loiskasi ladosta ulos, lankesi polvillensa maahan ja, huolimatta valelevasta sateesta ja leimausten risteilev�st� palosta, rukoili huutavalla, melkein kiljuvalla ��nell�. H�n rukoili Jumalata armahtamaan tuota onnetonta, sokeaa miest� eik� iskem��n h�neen pyh�n vihansa liekehtiv�� vasamaa. Niin h�n rukoili, katsahdellen yl�s korkeuteen, ja ihmeellinen tuli s�teili h�nen silmist�ns� ja h�nen otsallansa v�ikkyi taivaallinen valo. Mutta katso: Juhani vaikeni, h�n vaikeni, vaikka mulauttelikin silmi�ns� vihaisesti viistoon neitosta kohden. Mutta viimein, koska tyt�n askare h�nen mielest�ns� k�vi liian pitk�ksi, tarttui h�n rukoilijan k�sivarteen ja talutti h�nen takaisin latoon, lausuen: �mene sis��n, r��sy, mene sis��n ja �l� siin� turhaan kastele itse�si, sill� en tarvitse yht��n puolestani rukoilijata�. Sis��n astui neitonen, mutta kaatui kohta heiniin alas, antain lakkaamatta kaikua rukouksensa huutavan ��nen; ja kuumia kyyneleit� vuodattivat naiset h�nen vieress�ns�. Mutta ulkopuolella, nojautuen vasten sein��, seisoi Juhani ja h�nen kasvoillansa n�kyi niinkuin katumusta, mutta viha puuskutteli kuitenkin h�nen rinnassansa viel�. Pian sade ja ukkonen siirtyi; ja seuraavana p�iv�n� korjattiin Vehkalan niittu, korjattiin tulisessa poudassa. Mutta itse talon is�nt�� ei n�hty siell�. Miss� viipyi h�n?--Seunalan tytt�ren ��ni oli kaikunut h�nen korvissansa ja ei suonut h�nen sielullensa rauhaa. Sent�hden oli h�n aamulla varhain l�htenyt pappilaan synke�ll� mielell� ja katuen tunnustanut provastille syntins�, kiroilemisensa Jumalaa ja taivasta vastaan. T�st�p� provasti tosin ensin h�nt� vakaasti nuhteli, mutta lausui my�s pian h�nelle lohdutuksen sanoja, ja rauhallisella mielell� palasi Juhani kotiansa taas. Mutta tuostapa kohtauksesta, Vehkalan kolkolla niitulla, huomattiin aina jotain muutosta Juhanin luonnossa ja k�yt�ksess�. Ilmausipa h�nen p��h�ns� ympyrj�inen patalakki, h�nen takkinsa kaulus kohosi pystyyn, sen liepeet katkaistiin ja j�ljelle j�tettiin ainoastaan lyhyk�iset �k�rtit�, niinkuin on her�nneitten miesten vaatteenparsi yhdess� ja toisessa tienoossa Suomenmaassa. K�yskeli h�n puettuna n�in ja k�yskeli kirkossa useammin kuin ennen. Peloittavan totisena istui h�n aina m��r�tyll� sijallansa temppeliss� totisen H�rk�m�en is�nn�n rinnalla, tuolloin, t�ll�in karautellen kurkkuansa niinkuin oli my�s kumppaninsa tapa. Ja harvenivat my�s t�st�l�hin raju-ilmat sek� Jukolan tuvassa ett� vainioilla, ja viimein melkein ihan tyyneesti kului veli Juhanin elonp�iv� kohden rauhallista iltaa.

Naimatonna miehen� eli Simeoni Juhanin huoneessa, nauttien talon ruokaa ja juomaa, tehden v�sym�tt� talon ty�t� varhain aamusta iltaan my�h��n. S��st�v�inen, kitsas oli h�nen luontonsa, ja kitsaammaksi k�vi se vuosi vuodelta aina. Saidan huomiolla seurasi h�nen silm�ns� talon vaiheita sek� miesten ett� naisten toiminnoissa. H�nenp� suustansa kaikui kerran lause, joka viel�kin eleskelee naurettavana kansan huulilla Jukolan ja Toukolan tienoilla. Er��n� p�iv�n�, koska h�n havutukin ��ress� veisteli pienell� veistinkirveell�ns� leip�lapiota Venlalle ja v�ki atrioitsi, harjallinen p�ytyri sianmurennusta edess��n, muistutti h�n kaikkia yhteisesti: �kun panee hyvin pikkuisen sianmurennusta leiv�n p��lle, niin se s�rvitt�� niin�. Lausui h�n niin, ja tuostapa pyrsk�htiv�t nauruun sek� miehet ett� naiset, ja Juhani itse, my�s naurettuaan hieman, katsoi parhaaksi v�h�n nuhdella velje�ns� liiasta ahneudesta. Mutta lausuipa tuohon Simeoni taasen: �kohtuullisuuteenhan min� teit� kehoitan, varoitan teit� jumaloitsemasta vatsaanne, joka on synti, kuolemansynti.--Ja kuka on luonnottoman kitsas? En min�, mutta seh�n oli tuo Kuninkalan Kalle, joka keuhkotaudissansa, koska huomasi kuoleman varmaan l�hestyv�n, l�ksi polttamaan viinaa omiksi maahanpaniaisiksensa. Sill� tiesih�n poika itsens� parhaaksi polttajaksi Toukolan kyl�ss�: menetti viljaa vallan v�h�n, mutta saipa aina kosolta helmeilev�� viinaa. Niinp� nytkin. Kylm�ss� saunanporstuvassa istui kurja k��kk� viinapannun ��ress�, yskien ja k�hien, nen� ter�v�n� kuin naskali ja silm�t kuin kaksi lasipalloa p��ss�. Siell� h�n istui, ja viinaa kannettiin sis��n koko kattilan t�ydet. Mutta viimein k�mppeili h�n sielt� itsekkin, k�mppeili, k�mppeili rapuista yl�s porstuvaan, porstuvasta tupaan, kiikahti koreasti alas vuoteellensa, ja niinp� muutaman tunnin p��st� makasi kylm�n� poika. Seh�n, hyv�t ihmiset, oli kitsausta, kitsausta, joka ei hellinnyt miehest� viel� haudan partaallakaan, ja sit�p� taidan kutsua luonnottomaksi s��steli�isyydeksi�.--Niin h�n itse�ns� puolusteli, omistamatta koskaan saidan nime�. Mutta ainapa h�n pysyi niin em�nt�ns� kuin is�nt�ns� suosiossa; sill� olipa h�n uskollinen, luotettava vartija talossa. Surutonna taisivat he viipy� kodostansa poissa, kun vaan tiesiv�t ett� kaikki oli Simeonin huomassa. Kerran, iltah�m�r�ss� er��n� joulujuhlana, l�ksi Juhani em�nt�ns� ja kahden nuorimman lapsensa kanssa kest�ilem��n Impivaaran kyl��n sek� Tuomaan ett� Laurin luokse, ja huoneen haltijaksi j�tettiin Simeoni taas. Keli oli hyv� ja kestivierasten matka joutui mieluisasti halki metsien, kirkkaan taivaan alla. Istui Juhanin polvilla pieni �Tiiti�inen�, vakavana ja lihavana, mutta Venlan tukevalla povella, hienon villahuivin verhossa lep�si nuorin lapsi, tytt�nen raitis ja kiltti, nauttien �itins� nis�� l�mpym�n peitteen alla, koska helisten pitkin lumisia ahoja liukui reki, siirtyi Jukolasta kohden Impivaaran vainioita.--Mutta ilta tuli, ja riensiv�t Jukolan piiat ja rengit leikkeihin Toukolaan, ja yksin vallitsi nyt Simeoni. Kahden t�ytyi silloin oljennella h�nen valtansa alla: talon molempain vanhimpain tytt�rien, joista toinen oli yhdeks�n, toinen seitsem�n vuotias lapsi. Heit�p� ei p��stetty kestiin is�n ja �itin kanssa, eik� p��st�nyt heit� set�ns�k��n leikkeihin muiden kanssa, josta he vihastuivat aivan ankarasti. Mutta Simeoni ei siit� huolinut, vaan p��tti nyt k�ytell� valtaansa ihan mielt�ns� my�den. Oli jo sakea pimeys, mutta tulisijalle ei kohonnutkaan leimuavaa iltavalkiaa kuin ennen ehtoosilla. Tuostapa rupesivat lapset tuskittelemaan ja tillastelivat kiivaasti valoa ja valkeutta sed�lt�ns�.

Mutta h�n ei pit�nyt lukua heid�n tiuskeista vaatimuksistansa, vaan rauhassa makasi h�n tapansa mukaan tulitakan kivell�, jonka reunalta h�nen karhea tukkansa riippui alas. Siin� h�n makasi, haastellen tyt�illens� j�rjen kielt�. �Kyll�p� sitten k�skis, jos t�ss� vaan lakkaamatta muuria haudottaisi. Hei, hei! eih�n ollakkaan, luulen min�, Vantaan rautapruukissa tuolla. Te h�ll�k�t, tiet�k��t ett� puu on kallista kalua; ja sanokaapas mit� sitten poltetaan, koska mets� loppuu. Variksen-varpujako? Niin, niin t�ss� kyll� on k�yp�, ellei kukin ajoissa eteens� katso. Sill� v�hempikin t��ll� piisaa t�lle syntiselle ruumishaaskalle, piisaa mar' joutilaille lapsivekamillekin. Menk��t v�llyjen alle, siell� on l�mmint� kylliksi. Vai niin! Kyll� sitten k�skis�. Niin h�n haasteli; mutta lapset, vikkel�t tytt�-veijarit, jotka eiv�t juuri koskaan olleet tottuneet v��j��m��n is�ns� velje�, torelivat vastaan, v�itteliv�t vallan tuimasti, priiskahtelivat ja n�yttiv�tp� h�nelle tuolloin, t�ll�in viel� hammastensa valkoisen rivin, pilkaten ja �ngytellen kiukuissansa. Mutta koska ei apua tuosta tullut, uskalsivatpa he lopulta iske� kyntens� �ij�n kurjaan tukkaan, joka riippui tulitakan reunalla. Tukkaan he iskiv�t ja vanuttivat sit� aika lailla, ennen kuin ehti miesparka kivelt� yl�s. Yl�s hoksahti h�n viimein, sieppasi nokisen haarun nurkasta kouraansa, jolla h�n, peloittaen pieni� peijakkaita, kolisteli permantoon, kolisteli, uhaten lakaista jalat heid�n altansa pois. Silloinpa vilkkasivat veitikat tuvasta ulos, ja m�ikkyi Jukolan visainen ovi pienten pakolaisten juostessa. Mutta hetken menty�, rohkenivat he astua sis��n j�lleen, vaatien ehtoollista tuikealla ��nell�. Kauan antoi Simeoni heid�n �rjy� ja tuiskahdella, nousipa kuitenkin lopulta yl�s, otti orsilta p�reen, halkaisi sen keskelt� ja viritti palamaan tuon kaitaisen pirstaleen. T�m�n valossa ammensi h�n padasta kryynivelli� tyt�ille, mutta ei juuri runsaasti, ainoastaan kaksi, kolme kauhallista. Siit� kantoi h�n p�ytyrin laukkutuolille, k�skien lapset sy�m��n, mutta padan peitti h�n taikina-sammion kannella ja asetti sen painoksi viel� raskaan havutukin nurkasta. T�h�n annokseenpa eiv�t tyytyneetk��n lapset, he vaativat enemmin, tahtoivat ainakin leip�� lis�ksi; ja hele�t� itkua lasketti pieni Venla, nokkela tytt�. Puri silloin Simeoni leiv�n syrj�st� pienen, tuskin miehen peukalon suuruisen palan ja tarjosi sen tyt�lle. Mutta t�m�, n�hty��n sen pienoisuuden, ei siit� huolinut, vaan tuiskaisi vihaisesti k�dell�ns�, ja kauas perillen singahti leiv�npalanen Simeonin kourasta. Siit�p� mieskin nyt kiivastui, nipisti huulensa yhteen ja niristi kahdella sormella tytt�� hieman niskatukasta, lausuen: �sin� lunttu! pilkkaatko kallista Jumalan lahjaa? Vai niin! Kyll�p� sitten k�skis�. Silloin tytt� itkem��n yh� ankarammin, mutta tuosta ei ainakaan Simeoni huolinut, vaan rupesi viimein laittelemaan iltavalkiata pes��n. Muutamasta viheli�isest� kek�leest� rakensi h�n kurjan pystyvalkian, lausuen torelevalla ��nell�: �suus kiinni vaan, muutoin otan risun tuolta nurkasta ja l�ylyt�n sinua oikein kelpo lailla. Kas kun peijakas viskasi kourastani Herran lahjan nurkkaan. No, noh! Oleppas nyt perin ilman leip�� ja lippele velli� kiltisti makoos, niinkuin, katsos, tekee vanhempi sisareskin tuossa. Ja kyll�p� se lasten illalliseksi piisaakin. Eih�n ole meid�n talossa vara m�ss�t� ja el�� rikkaanmiehen tavalla. Suus kiinni vaan, sin� kn��kk�. Kyll�, kyll� vaankin sitten k�skis�. Niin h�n haasteli, istuen kivell� ja kyy�tellen kehnosti palavata kek�lepysty�ns�; ei huomannut kuinka pikku h�ll�kk� tytt�nen, lusikka kourassa, h�nelle vihaisesti irvisteli ja h�nen puhettansa my�ten pient� leukaansa keikutteli.

Kuitenkaan ei auttanut t�ss� tytt�jen itku, ei kiivaat sanat, vaan t�ytyip� heid�n tyyty� set�ns� annokseen. Ja viimein saattoi voimallinen uni pienoiset vuoteelle, ja he nukkuivat pian sike�sti pehme�n, lammasnahkaisen kaattuvan alle.--Mutta Simeonin valkia saattoi tupaan kylm��, ei l�mmint�; eik� vartonutkaan h�n kek�lten palamista loppuun asti. Aatellen: kelpaahan kallista puuta huomiseksikin s��st��, rupesi h�n sammuttelemaan h�myist�, mielt� synkist�v�� iltavalkiatansa, m�isk�ytti peltin lujasti kiinni, huolimatta karvaasta tikurasta, joka totosta suitsuili tupaan. Viritti h�n taasen p�repirstaleensa palamaan ja s�i ehtoollisensa: pienen, homeisen leiv�npalan ja tammisesta kupista seitsem�n kuivettunutta silakanp��t�. Hartaasti ja palavasti seurasivat koirien silm�t h�nen atrioitsemistansa, h�nen k�tens� liikuntoa kupista suuhun ja suusta kuppiin, mutta eip� riitt�nyt heille murenaakaan Simeonin pivosta. Mutta h�n, atrioittuansa, l�isk�ytti k�tens� ristiin, lankesi kiven juurelle polvillensa ja, vuodattaen palavia kyyneleit�, kiitti Herra Taavetin poikaa, joka aina ja sulasta armosta oli h�nt� ravinnut, syntis�kki�. T�st� noustuaan, aukaisi h�n oven ja rupesi k�nistelem��n koiria y�ksi ulos, �vartioitsemaan taloa varkailta�. Niin h�n lausui, vaikkei miesmuistoon ollutkaan tietty varkaitten eljist� Jukolan talossa. Mutta ulkona puhalteli talven tuiskuava tuuli, josta syyst� koirat eiv�t juuri mielineetk��n j�tt�� tuvan kahisevia olkia; ja t�st�p� nousi meteli, joka kuitenkin p��ttyi koirien pahaksi. Vingahdellen ja h�nn�t lyyhyss�, pakenivat he viimein ulos Simeonin nokisen aseen, koivuisen haarun alta. Tehty�ns� t�m�n, telki h�n tarkasti porstuvan tuimat ovet, irvist�viss� hampaissa loimoittava p�re. Astui h�n taasen tupaan, kohotti loimonsa vasemmalle, katsahtaen tytt�ihin, jotka makeasti uneksuivat vuoteellansa pehme�n peiton alla, uneksuivat, poski vasten poskea, verevin� kuin kaksi nuorta kes�y�n ruusua. Heihin nyt katsahti mies, katsahti myh�illen ja asettain kaattuvan villaista reunaa l�hemm�s vasten pienen Venlan kaulaa; ja koska siirtyi h�n taasen kohden tulitakan kive�, lausui h�n hupsuttavalla ��nell�: �h�t�p�s oli teid�n ma'atessanne, kun makonne on velli� t�ynn�. Niin h�n sanoi, ja p��ttyi my�s itse kallistumaan vihdoin y�lliseen lepoon. Mutta lankesi h�n kerran viel� polvillensa, iski nokiset kyntens� lujasti ristiin ja, vuodattaen palavia kyyneleit�, kiitti Herraa, Taavetin poikaa kaikesta nautitusta hyvyydest� ja rukoili h�nen varjelevaa k�tt�ns� t�m�n huoneen suojaksi tulevana y�n�. H�n rukoili itsens� puolesta, noiden pienten puolesta tuolla vuoteella ja viel�p� kaikkein ihmisten puolesta maan piirin p��ll�. Siit� kallistui h�n lepoon rakkaalle kivellens�, nukkui viimein, ja l�mmin hiilist� hautoi herttaisesti h�nen jalkainsa anturoita. Mutta kylm� oli tupa, kylm� ja kolkko renkien ja piikojen ma'ata, koska he puolen-y�n aikana palasivat leikeist� Toukolassa, ja siit�p� seuraavana aamuna kyr�iliv�t he vihaisesti Simeonille. Ja koska nyt palasivat kestiretkelt�ns� talon is�nt� ja em�nt�, niin kantelivat h�nen p��llens� kiivaasti, niin piiat kuin lapset. Mutta Simeoni ei tuosta ollut juuri mill�ns�, veistellen havutukin ��rell�, haasteli h�n vaan joutilaalla ��nell�: �ei piisaa meid�n talossa herrastella; kyll�h�n sen tied�tte. Ei vaankaan meid�n talossa herrastella piisaa�. Niinp� eleskeli Simeoni entisess� kodossansa, vanhassa Jukolassa, ty�skennellen ahkerasti ja k�yden aina vahtia, pit�in tarkalla silm�ll� huoneen hallitusta sek� sis�ll� ett� ulkona vainiolla. Mutta olipa kuitenkin hetki�, joina mik��n maailmassa ei h�nt� huolettanut. Tapahtuipa joskus, ett� h�n t�ydess� humalassa tuli kyl�st�, tuli iloisena miehen�, r�hisi kovin ja pasteeraili edestakaisin permannolla

huviksi ja nauruksi sek� nuorille ett� vanhoille talossa. Mutta seuraavana p�iv�n� oli h�n taasen sangen sairas sek� sielun ett� ruumiin puolesta. Huokaillen, k�det ristiss�, h�n makasi tulisijan kartisella kivell�, ja syd�nt� kaiveli kauhea katumus.--Mutta tapahtui asia, joka paljon harvensi h�nelt� humalahetket ja katumuksen pitk�t p�iv�t. Kantoipa kerran Juhani h�nen k�teens� kalliin kaupunkilahjan: suuren, kankea-kantisen, melkein leivisk�n-painavan piplian. Suuri oli Simeonin ilo ja ihastus; ja tuostapa hyv�nteosta ei h�n koskaan v�synyt kiitt�m�st� ja ylist�m�st� velje�ns�. Mutta t�st� ajasta unohti h�n melkein ainiaksi vieh�tt�v�n viinalasin. Nyt h�n lakkaamatta sunnuntakien ja pyhien iltap�ivin� n�htiin istuvan pipliansa ��ress�, tutkien sanaa; ja n�in h�n joutui harvemmin kuin ennen mielt�-muuttavan juoman pariin. Mutta niinp� tapahtui kerran kuitenkin er��n� pyh�inmiesten iltana. Iloisessa huimauksessa mekasteli, k�yskeli ja py�r�hteli mies, ja nukkui viimein makeasti kivellens�; mutta seuraavana p�iv�n� tunsi h�n synke�n katumuksen povessansa taas. Mit�p� teki h�n silloin? Seisten p�yd�n p��ss�, edess��n avattu piplia, kutsui h�n korkealla, saarnaavalla ��nell� kokoon kaiken talonv�en vanhimmasta nuorimpaan asti. Ja asetti h�n kaksi sormea piplian p��lle ja, mulautellen silmi�ns� kohden taivasta, vannoi pyh�sti, ei milloinkaan en��n nauttivansa juovuttavia juomia, ei pisaraakaan t��ll� el�iss�ns�. Meni vuosi, meni kaksi ja meni viel� kolmekin vuotta, ja aina lujana seisoi Simeoni vannotussa valassansa. Mutta kerranpa kuitenkin piti h�nen viel�kin lankeeman tuohon kiusattavaan helmasyntiins�, ja t�m� lankeemus saattoi taloon peloittavan h�lin�n. Valapattoisena, sieluttomana matona piti nyt itse�ns� kurja mies, rikottuaan lupauksen, jonka h�n oli tehnyt �kaksi sormea kirjan p��ll�. Sent�hden tahtoi h�n lyhent�� viheli�iset p�iv�ns�. Kiivaasti, mutta vakavilla askeleilla, ja mielell� kylm�ll� kuin j��, l�ksi h�n tuvasta, astui yl�s tallinparsille ja kiertoi kaulaansa vanhan Pilkkutamman loimivy�n, jonka toisen p��n h�n kiinnitti katon ylimm�iseen orteen. Ja niin h�n asetti itsens� levollisesti riippumaan, nukkumaan kuolon uneen; ja kankeasti tuijottelivat eteenp�in miehen silm�t, vimmatulla vauhdilla paisuivat h�nen poskensa ja yhteenlikistyiv�t h�nen kouransa kiinteiksi nyrkeiksi. Mutta h�nen el�m�ns� mitta ei ollut t�ytetty viel�. L�ksih�n talon vanha anoppi-muori katsomaan kananpes��ns� tallinparvella, n�ki miehen nuorassa ja antoi, huudolla ja kiljunnalla, kohta tiedon taloon. H�t�paikkaan kiirehti nyt Juhani viipym�tt� ja pelasti veljens� kuoleman kidasta. Yhdell� tempauksella katkaisi h�n loimivy�n, kantoi, roihkaten ja kummitellen, veljens� sis��n, mutta heid�n ymp�rill��n parveilivat naiset ja lapset, itkien, huutaen ja k�si�ns� paukutellen.--Kammariin, Venlan hylly�v�lle ryijylle kantoi Juhani veljens�, jossa t�m� pian tointui, mutta synke�n�, huokaillen, ja tirkistellen alas permantoon istui h�n s�ngyn laidalla, sanaakaan lausumatta. Juhani, hampaissa ry�h��v� nys�, kiirehti nyt Aapon luokse, asteli kiivaasti ja roihkaten, ilmoittamaan veljellens� kamalaa tapausta ja kyselem��n neuvoa k�ytett�v�ksi Simeonia kohtaan. H�nen omasta mielest��n olisi pieni, kohtuullinen l�ylytys, annettu salaisesti ja kaikessa hiljaisuudessa omien veljesten k�dest�, ja sitten kiivasta manausta Jumalan nimess�, ollut miehelle parasta. Mutta kurituksen katsoi Aapo turhaksi, vahingolliseksi, ja p��tti k�ytt�� h�nt� kohtaan ainoastaan sanan voimaa. Ja koska my�s h�n oli viritt�nyt nys�ns�, l�ksiv�t molemmat veljekset Aapo-Jukolasta yli pellon Juhani-Jukolaan, j�rjellisesti haastelemaan Simeonin, sen murheen pojan kanssa.

Terveisiksi ravisti Aapo rakkaasti Simeonin k�tt� ja, ladaten piippuansa, rupesi h�n juhlaisella muodolla ja ��nell� lausuilemaan rangaistuksen, ja pian my�skin lohdutuksen kielt�. Sit� kuulteli Simeoni mykk�n� kauan, kuulteli, killistellen surkeasti alas permantoon. Mutta Aapo, viritellen ehtimiseen sammuvaa piippuansa, osoitellen k�dell��n ja sulavilla silmill� katsellen akkunasta ulos kohden taivaan reunaa, kiihoitti vaan aina puheensa mahtia. Ja hohtavana kultasateena lenteliv�t sanat h�nen suustansa ulos. Nytp� ilmestyi �kisti katkeran-suloisia poimuja ymp�ri Simeonin huulten, ja kyyneli�-virtaavan itkun ��neen paukahti miehen kurkku. My�s Juhanin leuka nyt j�r�hti ja v��ristyi pahasti, ja pian hyrisi itkussa h�nkin, ja Aaponkin silmist� s�teili kostea kiilto. Niin k��ntyi Simeonin syd�n kohden eloa ja toivoa taas. Ja kiitollisuudesta loistavilla kasvoilla likisti h�n j��hyv�isiksi veljens� Aapon k�tt�. My�s kiitti h�n Jumalaa, joka kerran viel� oli h�nt� armahtanut, ja p��ttyi v�hitellen tavallisiin toimiinsa Jukolan talossa.--Niinp� siivo Simeoni, koskaan en��n lasia kallistamatta, vietti rauhalliset p�iv�ns�: milloin tukin nokalla veistellen, milloin, nys� suussa, nolkkien havuja raikkaasti tuoksuavassa tarhassa, ja milloin taasen istui h�n pipliansa ��ress�, tutkien sanaa. Mutta Aapo is�nn�itsi Jukolan toisessa puoliskossa, joka kutsuttiin Aapo-Jukolaksi; ja seisoivat sen huoneet muutama sata askelta em�talosta. Vaimoksensa otti h�n Konkkalan Hinrikan; se oli siev� ja kaikin tavoin kiltti nainen; toimekas em�nt� ja lauhkeamielinen vaimo. H�neen tyytyi my�s Aapo, katsoen kuitenkin parhaaksi tuolloin, t�ll�in oikein opettajan muodolla ja ��nell� antaa h�nelle t�rkeit� muistutuksia ja neuvoja sis�llisest� huoneenhallituksesta. N�it� kuulteli vaimo joko lausumatta sanaakaan tai naurain, silm�t tiriss�, yksinkertaista, iloista naurua. My�s piikojansa ja pieni� piikatytt�j�ns� opasteli usein is�nt� Aapo, koska niin, ett� hieman karstoi h�nen silm�ss��n heid�n toimensa ja askareensa. Kerranpa talon vanhin piika, lakaistessaan laattiata, sai is�nn�lt��n kiivaan l�ksytyksen. Sill� Aapo, jonka mielest� tytt� lakaisi vallan tuiskien ja heitt�in tunkiota nurkkiin, kiivastui �kisti, sieppasi piialta luudan ja rupesi uudestaan ja nopsalla k�dell� lakaisemaan tupaa perilt� kohden ovea. Mutta koska h�n oli ehtinyt noin puoleen permantoon, pisti h�n j�lleen luudan piika-raiskan kouraan ja lausui: �noinhan kiltin tyt�n lakaiseman pit��. Silloinpa em�nt�, joka tulipes�n ��relt� katseli kuinka Aapo, luuta kourassa, hy�ri piian kanssa, nauroi vilpit�nt�, sulavata nauruansa, nauroi tirist�en silmi�ns�, k�mmenet vasten polvia, kumarruksissa. Mutta tuostapa Aapo, kun oli j�tt�nyt piian, antoi vaimollensa vakavasti rankaisevan katsannon.--Kuitenkin harjoitti h�n aina oikeutta ja kohtuutta sek� piikojansa ett� renkej�ns� kohtaan; sen kiitoksen sai h�n kaikilta yhdest� suusta. My�s harjoitteli h�n parantajan ammattia, niinkuin h�n oli oppinut er��st� vanhasta l��k�rikirjasta, jota h�nell� oli tapana ahkeraan tutkistella. Onnistui h�n useinkin rohtoinensa, joista moni oli h�nen oma keksim�ns�, maan yrteist� rakettu. Varsinkin oli h�n mainittu vallan mahtavaksi parantamaan ruusua, ruiskutautia, py�rrytystauteja, siannappeja ja syhelm��. Hieroja oli h�n verraton; ja olipa monikin mies ollut h�nen k�mmentens� alaisena ja saanut lievityksen. Vatsankivistyksi�, tukituiskattuja polttoja paranteli h�n usein ainoastaan hieromisensa sukkelalla keinolla. Ja koska h�t� ei muistele lakeja eik� s��nt�j�, niin tapahtuipa kerran, tapahtui useammin, ett�

naisenkin t�ytyi kaatua alas Aapon k�mmenten sivelt�v�ksi, koska rintasen alla lakkaamatta kierteli ja poltti. Oli er�s nainen, tuon r�tti-ukon, Tervakosken-Matin vaimo, jota vaivasi itsepintainen painajainen. Se h�nt� ratsasteli rasittavimmalla tavalla usein joka ainoana y�n� monet viikot per�tysten. V�list�, kun se jonkun aikaa oli viipynyt tulematta, h�n toivoi olevansa pelastettu tuosta y�llisest� vammasta. Mutta sitten se taas �kki� ilmautui ja akka sai taas oljennella kiusanhenkens� kanssa. Kulki h�n monenkin puoskarimuijan luona, kulki l��k�reiss�, kuitenkin turhaan aina. Mutta joutuipa h�nenkin korviinsa viimein maine Jukolan Aapon suuresta taidosta ja voimasta parantamaan tauteja; ja l�ksi h�n etsim��n apua kerran viel�. Mytty k�sivarrella ja sukankudin k�siss�, vaelsi h�n pitk�n, vaivaloisen matkan Jukolaan, mutta sielt�p� sai h�n my�s elinkautisen parannuksen Aapon keinojen kautta. My�s lautamiehen virassa oli Aapo kunnon mies. Vakaana, ja usein k�mmen korvan takana, tarkasti kuullellen asiain luonnistumista, istui h�n penkill�ns� lakeassa ker�j�salissa. Siell� h�n istui, miehekk��sti pystytt�en p��t�ns�, ja tuolloin, t�ll�in v�ik�hteli h�nen huulillansa hieno, itsetyytyv�inen myh�ilys. Mutta viisas, tasapuolinen, oikea oli aina h�nen tuomionsa. Sen tiesi tuomarikin ja kuulteli aina k�rsiv�llisyydell� h�nen jotenkin pitki� lauseitansa, koska h�n, levitellen k�si�ns�, antoi asiasta aatoksensa ilmi. Niin eleli h�n rauhaisessa talossansa, kelpo is�nt�n�, ja reippaitten lapsiensa kelpo is�n�. Mutta Impivaaraa, ensin rakettua, hallitsi omanansa Tuomas, mies harteva ja vahva. Miss� l�ytyi se uros, joka olisi rohjennut r�yhist�� rintansa Yli-Impivaaran is�nn�n edess�? Suuri oli h�nen voimansa, ja mahtia, vakuutta oli h�nen olentonsa t�ynn�. Talonsa t�iss� ja toimissa ei h�n k�ynyt k�siin menolla ja pauhinalla; kuitenkin piti h�n kuria ja Herran nuhdetta yll� sek� huoneessa ett� ulkona vainiolla. H�n oli anteliain kaikista veljeksist� ja kohteli aina laupeudella ja hyvyydell� k�rsivi�, kovan onnen lapsia. Ei h�n tuossa kysellyt, ei h�n tutkistellut juurta ja perustusta apua-etsiv�n kurjuuteen. Ei k�ynyt h�n moittimaan miest�, jonka k�teen oma syyns� oli saattanut kerj�l�issauvan. Kaikille h�n antoi, antoi ilman v�lityst�, aatellen: olethan kuitenkin onneton. Enimmin kaikista hellitteli h�n pieni� k�yp�l�istytt�j�, jotka, kainosti katsellen, astuivat pelosta vavahtelevalla syd�mell� mieron tiet�. Kaksi t�llaista matkustajaa oli h�n ottanut huomaansa, ja heit�p� kasvatettiin ja suosittiin yht� armaasti kuin omia pienoisia talossa, joita ei puuttunut, ja olivat he ravakkaita poikia kaikki. Vaimona oli h�nell� H�rk�m�en ainoa tyt�r, jalo ja vakava nainen, ansaitseva mieheksens� Impivaaran oivan uroon. Salskea, yht'aikaa riipe�, vakava ja tyyni oli t�m�n naisen muoto ja olento. Uljaasti kohosi povensa; hiuspalmikko, paksu, pellavankeltainen, n�htiin somasti leiskahtelevan h�nen tukevilla hartioillaan valkeapohjaisen, punaristillisen liinan alta. Rauha asui h�nen otsallaan poistumatta ja h�nen syd�mess��n Jumalan-pelko, ankara ja vilpit�n. H�np� oli Impivaaran em�nt�, h�n talon pienten, sek� omien ett� ottolastensa, oivallinen kasvattaja. Usein h�nen silm�ns�, jalot ja laupiaat, lep�siv�t uneksuen vienon tytt�sen p��ll�, joka orpona ja suojatonna kerran oli joutunut heid�n huoneesensa. N�in kulkivat Tuomaan p�iv�t, tyynesti kohden haudan tyynt� satamaa.

Virtaan verrataan usein ihmisen el�m�� t��ll�. Mutta Tuomaan elinkauden, h�nen is�nnyydest�ns� Impivaarassa aina kuolinhetkeens� asti, tahtoisin verrata kymiin, joka juhlaisesti, rauhaisesti retkeilee kohden ��ret�nt�, ijankaikkista valtamerta. Tuomaan talosta kaksi, kolme ampumamatkaa it��np�in seisoi nummella Laurin uudistalo; ja oli se Impivaaran toinen puolisko, my�s kutsuttu Laurilaksi. Siin� asui ��net�n mies, viljeli maatansa t�ysintoimin, askarteli ahkerasti pelloillansa, mutta mielemmin viel� saloilla ja soissa. Vaimon oli h�n nainut Kuokkalan talosta. Olihan Kuokkalassa tytt�ri� kaksoispari, joista Lauri otti toisen, mutta toinen joutui avioksi Timolle, em�nn�ksi Kekkurin torppaan. Oli tuossa eukkoa, Laurin akassa: leve�rintainen nainen; jotenkin lyhyenj�ntt�r� varreltansa my�s. H�nen kimakas ��nens� kaikui kauas kuin kiljuvan klaneetin ��ni, kaikui varsinkin koska h�n, tuimuutta t�ynn�, tiuskahteli miehellens�, ja tulta iskiv�t h�nen mustanruskeat silm�ns�. Mutta ��net�nn�, veistellen istui Lauri, huolimatta vaikka �rhentelikin akka, tuulisp��n� tuiskahteli. Ja t�m� oli kiusa, joka paisutti eukon sappea yh� enemmin ja enemmin. Tapahtui kuitenkin tuolloin, t�ll�in, ett� miehen k�rsimys katkesi, ja silloin ei ollut hyv� h�nt� katsoa vasten naamaa. Vaikenipa eukko �kisti, kieppasi ulos miten jaksoi ja k�tki itsens� ometan nurkkiin, suojeleviin soppiin ja soliin. Siell� h�n oljenteli hetken lymyss�, v�lill� katsoi h�n luimistaen k�tk�st�ns� ulos, tiet��ksens� miten luonnistui huoneessa oma-synnytt�m�ns� �rjy. Niin h�n viipyi kunnes viimein oli asettunut vihaisen miehen mieli. --Mutta harvoin kuitenkin n�htiin n�in myrskyisen� rauhallista Lauria. Useinpa, koska taasen akka riehui ja mekasti, l�ksi ukko mets��n, nys� hampaissa ja kirveskyn� kainalossa, l�ksi etsiskelem��n kalupuita, kenk�tuohia ja pahkaleita. Kernaasti viipyi h�n niill� retkill�ns�, etsien, katsellen ja arvellen. Ja vasta, koska aurinko jo kauan aikaa oli laskeunut ja kaikki p��tyneet lepoon, asteli h�n kotia lense�n kes�y�n h�m�r�ss�, kantain olallansa juuria, v��ri� ja kenk�tuohia ankaran pallon. Silloin tapahtui my�s usein, ett� h�n kotomatkallansa kohtasi rotevan sonninsa, leve�niskaisen H�llin, joka, pyrkien kiivaissa aatteissa kohden kyl��, tuli h�nt� vastaan illan sumussa hietaisella tiell�, l�hestyi h�nt� kyr��vill� silmill�. Ja nytp� kova iski vasten kovaa; mutta Lauri, r�m�isten karmealla ��nell�ns� ja heristellen kirvesvarttaan, pakoitti kuitenkin itsepintaisen elikon k��ntym��n lopulta. Ja siit� nyt asteltiin Laurilaan p�in, H�lli edell�, is�nt� per�ss�. H�lli yritt�isi k��nty� oikealle, mutta Lauripa kohta oikealta h�nelle kirvesvarttansa herist��; k��ntyisip� H�lli kerran viel� vasemmalle, mutta vasemmalta uhkaa h�nt� kiireesti taasen Laurin kirvesvarsi. Ja niinp� katsoi sonni parhaaksi kulkea kotia kohden, kuitenkin ravisteli h�n p��t�ns� vihaisesti ja puhalteli ulos sieraimistansa voimallisen syd�mens� hohdetta. Kuljettiin viimein ohi Tuomaan talon, jossa piika vuoteellensa kuuli t�min�t�, askelten sihin�t� ja tapsutusta hietaisella tiell�. �Ken liikkuu n�in my�h��n siell� ulkona?� aatteli h�n, nousi yl�s ja, unip�rryisen�, paitasillaan, asteli kohden akkunaa, tirkisti ulos ja n�ki naapurin sonnin ja is�nn�n, jotka vakaasti ja totisina k�yskeliv�t toinentoisensa per�ss�. Edell� kulki sonni, vastakynsin, is�nt� h�nen j�ljess�ns�, tuolloin, t�ll�in heristellen kirvesvarrellaan ja kantain

olallansa kalupuita ja kenk�tuohia, ker�ttyin� siev��n, ympyrj�iseen palloon. Ja niin katosivat he viimein piian silmist�. Mutta aukaisipa sonni turpansa ja hellitti vihoissaan kidastansa hirmuisen, kiljuvan laulun, ja nummi j�r�hti, maa ja taivas raikkui. Lausui silloin Lauri: �kyll� min� sinullen annan. Vihoitteletko? Ahaa, junkkari, k�ypp�s koreasti kotia vaan; sill� t�ss� ei auta nyt sukkelan sukset eik� Kaura-Matin konstit ja koukut. Sen tied�tkin�. Niin h�n haasteli kulkeissansa, koska edell� k�yskeli sonni, puhaltaen ylpe�t�, peloittavaa marssia, joka l�pi tyynen y�n kajahteli kaukaisiin kyliin. Mutta Lauri telki H�llins� lujasti tarhaan toveriksi oman talon karjalle ja astui tupaan, jossa j��htynyt ehtoollinen vartoi h�nt� p�yd�ll�. Tuvassa lep�siv�t jo kaikki makeassa unessa, ainoastaan em�nt� valvoi kiukkuisena kammarin s�ngyss�, odottaen miest�ns�. Mutta Lauri, koska h�n oli atrioinnut, astui vihdoin kammariinsa, josta taasen �ke� vihuri pieks�hti h�nt� vastaan. Eukkohan siell� vuoteeltansa kiljahteli, pisti vallan kiivasta �kikakakaa� miehellens�, r�iskyi kuin tuli kuivassa katajassa �tuon k�llin kirotusta kuhnailemisesta mets�n korvissa�. ��net�nn� liikkui ukko, riisui p��lt�ns�, viritti nys�ns� ja kallistui lopulta vuoteellensa akkansa viereen, joka lakkaamatta toreli ja �rhenteli. Mutta koska nyt piippu oli poltettu pohjaan asti, asetti Lauri sen varokkaasti vaiheillensa alas laattialle, nihkaisi peittoa ylemm�s hieman ja lausui sitten lujalla ��nell�: �oleppas jo vaiti, siunaa itse�s ja nuku Herran nimeen hyv�n s��n aikana; muista: hyv�n s��n aikana�. Vaikeni silloin toraisa vaimo, vaikka ponnistelikin syd�n h�nen povessansa; ja niin h�n, temmaisten vihaisesti peittoa puoleensa, vihdoin nukkui ja samoin mies h�nen vieress�ns�. Niinp� viivyskeli Lauri aina pimeihin �ihin hupaisilla retkill�ns� metsiss�. Ja mit� h�n siell� n�ki huomaittavaa, ihmetelt�v�� ja mietitt�v��, siit� h�n harvoin kellenk��n sanaakaan viikon kuluessa lausui. Vasta h�n seuraavana sunnuntaina, tavallisesti murkinap�yd�ss�, kertoili rengeillens� yht� ja toista. Tapahtui kerran, koska h�n mets�st� palasi, ett� h�nen aivonsa hartaammin kuin koskaan ennen mietiskeli, tuumiskeli; mutta mit� h�n noin kiinte�sti aprikoitsi, ei tuota kenk��n voinut arvata. ��net�nn�, ja �ke�mp�n� yh� p�iv�-p�iv�lt�, h�n liikkui talonsa pihoilla, �r�hdellen tiukeasti sek� miehille ett� vaimoille, joka harvoin oli h�nell� tapana ennen. Mutta syvien tai kiusallisten aatosten pilvi peitti lakkaamatta h�nen otsansa, heitti h�nen silm�kuoppiinsa synke�n varjon. T�m�nkaltaisena n�htiin h�n kuluessa pitk�n viikon. Tuli viimein sunnuntai, p�yd�ss� istuivat Lauri ja h�nen miehens�, mutta ��nett�min� vallan. Lopulta aukaisi is�nt� suunsa ja lausui, kysyen seuraltansa: �Miehet, yht� mielin teilt� kysy�; antakaat minulle selitys. Koska viisi p�iv�� sitten k�yskelin yli Koiviston niitun sile�n t�yr��n, �sken tulleessa lumessa, joka ohkaisena peitti maan, niinkuin se nytkin sen peitt�� hienolla puuvillavaipallansa, n�in min� merkin, jota ei aivoni voi k�sitt��. Kirous! jo y�t ja p�iv�t, sinne, t�nne, kohden tuhatta haaraa olen leivoittanut aatostani t�m�n asian t�hden.--Mutta kuulkaat: N�in min� niitulla j�lki�, aika-miehen sotkemia j�lki�, joita seurasin, astellen hiljaksiin. Mutta �kisti katkesivat n�m�t j�ljet, josta katkosta, jatkamalla yli t�yryn ja alas viitaan, alkoi ketunj�lki�, selvi� ketunj�lki�, joita ei t�h�n-asti l�ytynyt maassa, ei ainoata. Mihin oli kadonnut mies? Ei ollut h�n k�ynyt takaisin, ei eteenp�in, ei oikealle, eik� vasemmalle, ei, vaan taivaasen oli h�n astunut yl�s ja taivaasta alas oli astunut kettu jatkamaan h�nen j�lki�ns� lumessa. Tai oliko mies kantanut kettua syliss��n ja sitten siin�, jossa h�nen omat

j�lkens� loppuivat, astunut itse heilah�nn�n selk��n ja ratsastanut halki viidan ulos kirkkotielle. Mahdottomia juonia; mutta mahdollisempaa keinoa en keksi, p��st�kseni t�st� seikasta selville poluille. Mit� sanotte, miehet? L�ytyyk� viel� noitia meid�n pit�j�ss�? Oliko mies perkeleen voimalla muuttanut itsens� ketuksi?� Niin h�n haasteli, mutta kummastuen kuulteli v�ki, eik� voinut kenk��n selitt�� tuota arvoitusta, vaan p��ttyiv�t he viimein siihen uskoon, ett� noitia oli k�yskellyt Koiviston t�yr��ll�. Mutta Lauri ei tuntenut rinnassansa rauhaa; sy�ty�ns� l�ksi h�n astelemaan kohden Koiviston niittua taas. Tultuaan sen sile�lle kummulle, huomasi h�n, ett� sama ilmi� oli taasen uudistettu: miehen- ja ketunj�lkien vaihetus �sken-tulleessa lumessa. H�n vimmastui ja lausui kiukkuisella ��nell�: �rikeeraako t�ss� itse ilminen saatana!� Niin h�n, suu irviss�, kiljahti, potkaisi jalallansa er�st� lantakasaa, joka haamoitti l�pi lumen, mutta sielt�p� leimahti esiin kirkasta rautaa. Sielt� vilauksessa hienoa lantaa ja ruumenia p�ll�hti korkealle ilmaan ja samassa tulisten ketunrautain kiilt�v�t keh�t iskiv�t kiinni miehen kinttuihin ja likistiv�t ankarasti. T�st�p� leveniv�t Laurin silm�t, h�n kumartui kiireesti alas hellitt�m��n karvastelevasta, paisuvasta s��rest�ns� itsepintaista konetta, jonka h�n kirouksen kirkunalla viskasi kauas tanterelle. Nytp� h�n huomasi tosin, mit� virityksi� oli rakettu h�nen niittuunsa, mutta j�lkien kummallista muutosta lumessa ei h�n kuitenkaan ymm�rt�nyt viel�. Vihaisena rupesi h�n taasen k�ym��n kohden kotoa, ontuen pahoin ja purren hammasta, astuessaan rautain iskem�ll� jalallansa. Ja pian huomasi h�n tarvitsevansa tuetta kulkeissansa, ja rupesi etsim��n itsellens� sauvaa viidasta l�hell� kirkkotiet�. Pensaassa n�ki h�n kaksi koivuista kankea, ja koska h�n oli kiskonut ne k�tk�st� ulos, havaitsi h�n ne kahdeksi puujalaksi, joiden kummankin alap��h�n oli siev�sti kaavattu hyvin luonnollinen ketunk�p�l�. Silloin kirkastuivat h�nen kasvonsa ja kaikki selveni h�nen eteens�. Nyt ymm�rsi h�n, ett� ketustaja, poistaaksensa ketun silmist� kaiken syyn ep�ilykseen, oli, k�ydess��n katsomassa rautojansa, aina l�hestynyt paikkaa t�m�nkaltaisilla puujaloilla. Ja t�m�np� keinon kautta j�tti h�n per��ns� ketun-, vaan ei ihmisen-j�lki�, joita tietysti karttelee m�kimaiden vikkel� Mikko. Oli siis Laurilla asiasta selko; ja lievitetyll� syd�mell�, vaikka karvastelevalla s��rell�, astui h�n pois, k�ytellen puujalkaa sauvanansa. Tapahtui silloin, ett� Kolistimen �ke� ukko, k�yden oravapauloillansa, joita h�n viritteli seiv�sparien v�liin niittujen ja huhtien aitoihin, huomasi Laurin j�ljet lakealla aholla ja rupesi tuumiskelemaan kovin. �Onhan tuosta k�ynyt mies ja koira, mutta--mit� aattelen t�st� tempusta?--yksijalkainen koira. No peeveli ja kumma! Yksijalkainen koira on harppaillut is�nt�ns� rinnalla yli t�m�n kantoisen, Jumalan ahon. Mit� riivattua aattelisin tainkaltaisesta tempusta? Ovatko noidat ja Lappalaiset liikkeill�? H�h?� Niin h�n aholla seisoi ja aprikoitsi, kouristeli mustaa, karheata tukkaansa, mykerteli tupakkim�lli� etuhampaittensa v�liss� ja rypisteli noita harmaita kulmakarvojansa hirmuisesti.--Viimein kuitenkin l�ksi h�n taasen k�ym��n, mutta k�sitt�m�tt� ilmestyst� aholla: yksijalkaista koiraa, joka hyppeli herransa rinnalla. Tuota h�n arveli kauan, ilmoittamatta kellenk��n, ennen kuin kuolinvuoteellansa, jossa h�n kysyi hell�lt� mini�lt�ns�, mit� aattelis h�n t�st� ihmeest�, joka h�nelle ei viel� kuoleman leuvoissakaan antanut rauhaa. Silloin nainen, kyyneleet silmiss�, haasteli h�nen korvaansa, pyysi h�nen poistamaan mielest�ns� kaikki sellaiset mietteet ja muistelemaan ainoastaan kuolematonta sieluansa. Tuohon ei ukko sanaakaan lausunut, vaan tuijoitteli eteens� lakkaamatta;

ja niin vei h�n kummallisen pulman aholta ilman selityst� my�t�ns� hautaan. Mutta pian parani Laurin jalka, sankojen purema, ja entist� my�ten askarteli h�n talossansa taas, milloin metsiss�, milloin avarassa pirtiss�ns�. Niin h�n eleli uljaan vaimonsa ja lastensa keralla. Ja lapsilta, niinkauan kuin he oleskelivat �itins� huomassa, ei puuttunut koskaan paita, ei sukka, ei jokap�iv�inen ruoka eik� ruoska. Kekkurin torppaa hallitsi Timo, ja aviona oli h�nell� Kuokkalan kaksoissisaruksista toinen. Sek� mielenlaadultansa, ett� ulkomuodon puolesta oli h�n sisarensa vertainen: tukevarintainen, keikkanokkainen ja ruskeanahkainen t�ps�. Sanottiinpa kuitenkin, ett� oli h�nell� hieman hellempi syd�n kuin sisarella, veli Laurin vaimolla. Paljon piti h�nest� Timo, vaikkapa joskus p�ll�htelikin h�nen tukkansa kiivaan puolison jykeviss� kourissa; sill� hyv� ei ollut h�nt� vastaan ylv�stell�. Koetti my�s Timo aina kaikin tavoin tehd� vaimonsa tahdon, ja hyvin k�vi talossa ty� ja toimi. Mutta yksi oli seikka, joka tuolloin, t�ll�in hieman h�mmensi huoneen rauhaa. Olihan Timolla tapana, kovin juurtuneena tapana, kerran vuodessa, noin kekrijuhlan aikoina, naukkia p��ns� humalan humuun, viipyen kyl�ss� p�iv�n tai kaksi iloisten kumppanien seurassa. Mutta nousi tuosta melakka, koska h�n viimein huomasi parhaaksi k�yd� kotiansa taas. Kerran er��n� sunnuntaina lokakuun ja marraskuun rajalla joutui mies taasen hieman harhateille, liittyi iloiseen hummaukseen, Tammiston Ky�stin ja Karkkulan Aapelin pariin. Tammiston viile�ss� ullakkokammarissa he kallistelivat mustaa, kiilt�v�t� pulloa, haastelivat hartaasti, laulelivat ja halailivat armahimpina yst�vin�. Niin he viettiv�t kaksi y�t� ja p�iv��, hurraten ja lauleskellen ja huolettomasti heitellen hareita silmi�ns� korkean kammarin tuulisesta akkunasta ulos. Katselivat he yli lantaisen tarhan, yli olkisen ometan, yli kivisen m�en, yli peltojen ja niittujen, aina Lemmil�n kaukaiseen suohon, jonka kohdalla, ylh��ll� pilvien rajalla, sinkoilivat joutsenet, kiertoilivat sinne, t�nne muuttoretkell�ns� etel�isiin maihin. Niinp� he v�linpit�m�tt�m�sti katselivat, laimeilla vuohensilmill�ns� katselivat, rallailivat ja keikuttelivat p��t�ns�, jossa ihanasti l�im�hteli, huimahteli; ja kaukana heist� oljentelivat kurjan, tavallisen ihmislapsen surut ja mielimurteet. Mutta koitti viimein kolmas p�iv�, ja yst�vykset her�siv�t kivistelev�ll� p��ll� kolkoilta vuoteiltansa. Lopussa oli sek� rahat ett� viina, ja mit��n keinoa ei l�ytynyt en��n saattaa aukenemaan em�ntien leilit. ��net�nn� ja karmealla naamalla p��ttyi Timo nyt astelemaan kohden kotoa: asteli kihnustaen pitkin kujaa, asteli murheellista m�ke� yl�s, muistellen Kekkurin kiivasta em�nt��. Surkeasti riippuivat miehen verkahousut, ja housujen sek� punaraannollisen liivin v�list� molkahteli paita julmasti ulkona; pienin�, veren-ponnistamina tuijottelivat silm�t h�nen p��ss��n, koska h�n, tukka tuhannessa taakelossa, k�yskeli Kekkuriin p�in; ja kauas kajasti mielien avoin rinta, kajasti ja punersi kuin kuparikattilan kuurattu kylki. Niin asteli h�n jynk�ll� mielell�, ja vihaisesti katsoivat h�neen mets�t, vuoret ja laaksot. Kellastunut koivu tuossa kanteli h�nen p��llens� kovin, synke� kuusi h�nen p��llens� kanteli, ja mustana, purevana tonttuna seisoi tienvieress� tervaskanto; koko luonto, ennen niin armas, n�ytti h�nelle nyt emintim�n armottoman muodon. Mutta puihin, kiviin ja kantoihin ei h�n nyt juuri luonutkaan silmi�ns�, teroitti vaan katseensa yh� eteenp�in, muistellen Kekkurin kiivasta em�nt��. Ken ik�n� tuli

h�nt� vastaan tiell�, nuori tai vanha, mies tai nainen, tuskinpa viitsi h�n yht��n ainoata kertaa mulauttaa silm��ns� heid�n puoleensa, ja vaivoin olisi h�n enemmin t�ll� retkell� tehnyt, vaikka itse Suomen suuri-ruhtinas olisi k�ynyt h�nen ohitsensa kivisell� polulla. ��net�nn�, h�myisesti muistellen kotoa, sen em�nt��, sen v�ke� ja lapsiansa, asteli h�n eteenp�in, ja tuolloin, t�ll�in tunkeusi ulos h�nen povestansa �kkinen, mutta hiljainen puhkaus. Mutta vihdoin ehti h�n kotonsa pihalle, ja silloin seisahtui h�n tuumiskelemaan, kuinka h�n uskaltaisi astua tupaan, ja l�ytyisik� viel� keinoa t�m�n auringon alla, joka voisi hieman lepytell� vihoitettua akkaa. Siin� h�n nyt piteli p��t��n, piteli kauan, katsoi tuonne, katsoi t�nne, huomasi lopulta halkopinon vajassa, ja pian leimahti aate h�nen p��h�ns� ja h�n lausui itsekseen: �nyt olen keksinyt keinon�. Ja kohta rupesi h�n latomaan k�sivarrellensa halkoja pinosta. Ja nyt, koska oli h�nell� syliss� aika j�ttil�istaakka, l�ksi h�n k�mppeilem��n kohden tupaa, toivoen t�ll� juonella miellytt�v�ns� kiinte�t� vaimoa. Rapustaen astui h�n rapuista yl�s, tuli porstuvaan ja huusi vilpitt�m�ll� ��nell�: �avatkaas ovi ... avatkaas ovi, lapset siell� sis�ll�, poika tai tytt�. Tuli viimein pieni poikanen, pieni piim�parta Jooseppi, avasi oven, ja sis��n astui Timo taakkoinensa, ��net�nn�, katsoen oikeasti, r�v�ht�m�tt� eteens�. Ja koska h�n oli laskenut puusylin kolinalla nurkkaan, lausui h�n: �halkopinokin rupeaa jo hassusti alenemaan; mutta mit�maks; onhan Jukolassa mets��. Sanottuansa t�m�n, rohkeni h�n heitt�� pikaisen silm�yksen em�nt�ns� puoleen, mutta sielt�p� katsoi h�nt� vastaan rangaistuksen uhkaava ukkospilvi. Kova hetki oli k�sill�. Tuskin oli eukko ehtinyt kiljahtamaan suustansa kysymyksen �miss� olet ollut, sin� riivattu?� ennenkuin l�isk�hti Timon molemmille poskille, l�isk�hti vallan tulisesti oikealta, vasemmalta. Mutta pian kuitenkin vaikeni iskujen pauke ja seurasi kamoittava ��nett�myys, jona Timon tukka oli tuimassa l�ylyss�, ja maailma py�r�hteli ymp�ri h�nen silmiss�ns�. Mutta viimein h�n n�rk�styi, ryhtyi vaimonsa k�sivarsiin turpeilla kourillansa, asetti h�nen istumaan rahille ja siin� piteli h�nt� koreasti hetken. Siin� Timo, tukka hirve�ss� p�rr�ss�, ja turkinpunainen kasvoiltansa, haasteli �ke�lle naiselle: �Katsos nyt, jos antaisin sinulle oikein aikamekon k�dest�, sin� lunttu, sin� aasintamman varsa. Luuletko minua vaan t�ll� tavalla uskaltavasi kuranssata? Ahah! petyitp� koreasti. Ne ovatkin harvat pokot, joita min� tukkaani lasken, vaan enp� kaikkia �mmi� t�ss�. Sill� olenpa, peijakas vie, kovin kiivasta miest�, niinkuin, sen pahempi, nyt usein kuullaan ja n�hd��n. Niin, niin, katsos jos nytkin sinua v�h�n tuhtaan�. Noin h�n tuossa uhkaili, mutta t�ytt�m�tt� uhkaustaan. Eik� h�n raatsinnut? Sill� paljon piti h�n kuitenkin vaimostansa.--Mutta kiukkuisena kiljahteli vaimo: �hellit�, sin� kirottu mies, hellit� paikalla!� Timo h�mm�styi kovin h�iri�lle, arveli hetken: hellitt�isik� h�n, vai hillitsisk� eukkoansa kauemmin. Eukko kirkaisi kerran viel� ja aina tuikeammin; Timo hellitti kouransa, mutta kohta oli miehen tukka jauhatuksessa taas. Nytp� n�rk�styi h�n uudestaan ja kovin, p��tti j�tt�� akkansa peijakkaan haltuun ja l�ksi kopeasti astumaan ulos. Vitkoin kuitenkin ja v��nt�en taisi h�n siirty� tuvasta; sill� eukko pyristeli niskoilla kuin pieni, ruskea k�kihaukka punoittavan koirasmetson niskoilla teuhaa, ja h�yhenet tuoksuvat ilmassa. Mutta tuosta suuriakaan huolimatta, raaksi h�n itsens� ulos, raaksi v�kivalloin, ja vasta porstuvan kynnyksell� hellitti akka nappauksensa, uhaten opettaa miehens� kerran viel�; ja alas rapuista astui vakaasti Timo, lausuen poistuissansa: �niin min� �mmi� opetan�. Pois h�n k�yskeli, katosi humaliston taakse, mutta sielt� teki h�n, suu mareissa,

aivan vikkel�n kaarroksen kohden tallia ja astui yl�s parsille. Sielt� tuuppasi h�n heini� pari k��r�m�� alas hevosille hinkalossa, kallistui siit� pehme�lle, kahisevalle vuoteelle ja, hetken mietiskelty�ns� vaimonsa �kiivasta syd�nt�, nukkui raskaasen uneen. Tuli y�, kylm� halla-y�, mutta Timoa ei kuulunut. Kovin levotonna p��ttyi nyt em�nt� vuoteellensa ja k�yskeli synkeiss� aatoksissa miehest�ns�. �Kentiesi on h�n mennyt, hurja, hirteen; ehk� on h�n vimmoissansa viskannut itsens� Nummenniitun pohjattomaan l�hteesen; tai on h�n nukkunut mets��n, ja varmaan nyt palelluttaa itselt�ns� nen�t, kynnet ja k��p�t, se poloinen poika�. Niin h�n mietiskeli, ja hyrsk�hti pian katkeraan itkuun, ma'atessansa vuoteella ilman armasta aviota. Siin� huokaili ja tihkaisi h�n yhden hetken, kaksi tuskallista hetke�, ja levotonna korva odotti portaan ja porstuvan kolinaa. Y� kului aina enemmin, mutta ei kuulunut askeleita l�hestyv�n miehen. Nousi h�n lopulta yl�s, puki p��llens� ja viritti pl�kkisen, moninastallisen lyhdyn, aikeissa k�yd� etsim��n kadonnutta. Mutta yksin ei h�n uskaltanut l�hte� ulos �iseen pimeyteen; kovin h�n pelk�si aina tonttuja, aaveita ja kaikenkaltaisia kummituksia. Kamoitti h�nt� my�s hirve�sti heid�n oma saunansa, johon oli �sken kuollut vanha ruoti-ukko, vaahtopartainen Honkam�en Iisakki. Sent�hden her�tti h�n piikansa, Taavan, kumppaniksensa retkelle; Taava nousi, puki p��llens�, mutta tuiskeana, vihaisena seurasi h�n em�nt��ns� ulos kylm��n, kolkkoon y�h�n. Ensiksi etsiv�t he saunan, sitten riihen, mutta ilman hy�ty�. Tulivat he pihalle taas, em�nt� itkien pellonpientarelle ja rupesi hartaasti huutelemaan miest�ns� nimelt�. H�n huuteli huikeasti, ja mets� kaikui, riihi lakealla loutilla kaikui. Viimein kuulivat he vastaukseksi tallinparvelta jotain karheata, k�he�t� morinaa, ja sinne riensiv�t nyt naiset. Yl�s parsille, lyhty kourassa, astui em�nt�, l�ysi Timon, joka, unip�yryisen� kohottaen itse�ns� istumaan kahisevalta sijalta, p�llisteli h�nt� vastaan kuin aholla susilta riivattu, py�r�p�iseksi saatettu vanha oinas. Ei pys�y h�n miehen turviin, joka h�nen pelasti petojen kidasta, vaan �kisti, kenenk��n luulematta, l�htee h�n, hullup�inen, kepoittaen juoksemaan sutten j�lki�; tuolloin t�ll�in h�n seisahtuu, t�ps�ytt�� jalkojansa ja p�llistelee vallan tuikeasti. Niin katsahti nyt my�skin Timo, tuntematta kohta omaa vaimoansa; olipa kenties viel� jotain pohmeluksen samennetta h�nen aivoissansa j�ljell�. VAIMO. Mit� sin� t��ll� istut? Tule sis��n; eih�n sinun, Jumalan luoma, t��ll� pakkasen kynsiss� tarvitse itse�si k�rvennell�; kun ma sanonkin. Tule sis��n, Timo. TIMO. Kukas te sitten olette? VAIMO. Herresta varjele! Oletko jo niin hukassa, ettet tunne en��n minuakaan? Ho, hoo! Kas noin, kas noinpa synti ja perkele t��ll� villitsev�t sieluparan. Ho, hoo sent��n! TIMO. Mit� siin� nyt itkua puserratte?--Kukas te oikeastaan olette? VAIMO. Ah kuitenkin, ah voi! Timo, Timo! TIMO. H�h? VAIMO. Etk� tunne en��n minua? Olenhan min� Ulla, sinun vaimos. TIMO. Jassoo! Niin, oikein!

VAIMO. Tule sis��n ja �l� itse�si t��ll� vetele, kylm�ll� tallinparvella. Voi sinua kurjaa! TIMO. Niin mar' jo sitten herra tallinparvella makasi. Ole vaiti ja �l� tuossa lapsekkaita juttele. Eih�n miehen t��ll� h�t��k��n ollut. PIIKA. Eiv�tp�, sen viet�v�t, anna piika-rukalle y�n lepoakaan, vaan t�ss� pit�� h�nen kuhkaileman pitkin nurkkia, etsien juopunutta sikaa. VAIMO. Rienn� nyt. Anna kourasi t�nne ja astu koreasti alas. PIIKA. Anna viel� koura; koivesta h�nen tempaisin ruomena m�elle. TIMO. Mit� se Taava niin vihoittelee siell� alhaalla? Ole vaiti, likka, eih�n t�ss� ole h�d�n pipanaa eik� papanaa meill� kell��n. PIIKA. Min� h�nen papanoitsisin, jos olisin ruiskumahainen muorin musta lammas. VAIMO. Suus kiinni sin�, ja pid� tuota lyhty�.--Etk� sielt� jo p��se sin�kin? TIMO. Kyll� min� t��lt� hiljaksiin tulen; astukaatpas te nyt vaan edell� tupaan. Tulivat he tupaan, edell� em�nt� ja piika, viimeisen� Timo. Vuoteellensa riensi kohta piika, jupisten �ke�sti itsekseen, mutta em�nt� rakensi kerke�sti ehtoollisen miehellens�. P�yd�lle pani h�n reik�leip��, voita, naudan-murennusta ja suuria, kokonaisia perunoita; ja mieluisasti rupesi Timo atrioitsemaan. Mutta mielimurteisena, silm�t kyyneliss�, katseli h�nt� vaimo p�yd�n toisesta p��st�. VAIMO. Kun ma sanonkin: miksi et pysy koreasti kotonasi, kumma mies, koska tied�t minun t�llaiseksi tuittup��ksi Mustalais-Kaisaksi? Revinh�n sinua tukastakin taas. Mik� kynsiinikin, mik� vaankin �mm�n kynsiin? Min�h�n sinua revin taas! TIMO. Niin mar', jo sitten herran tukasta repi. Mit� tuossa lapsekkaita vaikertelet, koska ei ole t�ss� yht��n h�t��? Mutta olipas se tulinen pinnistys, ja k�nistitp� minua aika-mekosta. Hi, hih! Perhana kuitenkin! Menes laskemaan kaljaa. VAIMO. Miksi lurvailet sitten kyliss� ja kylien krouveissa �it� ja p�ivi�, �it� ja p�ivi�? Onkos t�m� laitaa? TIMO. Onhan sit�kin siin� ollut noin kerran vuodessa, onpa niinkin, sit� ei taida kielt��. VAIMO. Miss� olet uisakoinnut taas ja kenen kanssa? Sanoppas. Kenen veijarin kanssa? TIMO. Onhan noita kumppania, oli niinkin. VAIMO. Miss� ja kenen kanssa olet r�hm�illyt? Sano kohta. TIMO. H� Tammiston Ky�stin ja Karkkulan Aapelin kanssa tuolla Tammiston ullakkokammarissa.

VAIMO. Mit� joitte? TIMO. Viinaa vaan, ei sen kalliimpaa tavaraa. Niin, mist�h�n meille rommit tulisi, rommit ja lipparit? VAIMO. Jumalattomat! Iskis nyt kuolema kimppuus, niin alimmaiseen helvettiin vaipuisit alas ilman armoa ja laupeutta. TIMO. Harvoinpa, harvoinpa t��ll�, Jumala n�hk��n, valmiita ollaan. Mutta mit�h�n t�ss� nyt kuoltais, parhaassa ij�ss�mme? Oleppas vaiti kuolemasta ja laske minulle kaljaa. Ruskeata, kuohuvaa kaljaa laski akka tynn�rist� miehellens�, joka, sy�ty�ns� oikein aika-miehen atrian, tyhjensi melkein koko haarikan. Ja siit� l�ksiv�t he molemmat y�lliseen lepoon. Mutta kerrottavana on viel�kin er�s toinen kaista t�m�n em�nt�isen luonnosta.--Sunnuntai- taikka pyh�aamuina, koska h�nen oli l�hdett�v� rippikirkkoon miehens� kanssa, aneli h�n aina, vuodattaen tulisia kyyneleit�, anteeksi kaikilta perheens� j�senilt�, mit� h�n suinkin olisi rikkonut heit� kohtaan. Ja t�m� hetki oli Kekkurin huoneessa liikutuksen hetki. Olipa kerran taas samankaltainen tilaisuus er��n� suvisena sunnuntai-aamuna. Sulavammilla sanoilla ja kuumemmilla kyyneleill� kuin koskaan ennen oli em�nt� tehnyt anteeksipyynt�ns�, alkaen miehest�ns� ja k�yden aina paimenpoikaansa asti. Silloinpa Timo, suu tyytyv�isyyden myh�ilyksess�, l�ksi ulos jouduttamaan hevosta ratasten eteen, asteli onnellisna, paidankaulus kohotettuna korkealle niskaan, kohotettuna oman eukon k�pe�ll� kouralla. Ja renkins� kanssa, joka valjasteli hevosta pihalla, h�n haasteli. �Kyll� tuo meid�n akka on sent��n kelpo akka, on totisesti, sit� ei voi kielt��. Mihinp� joutuisin min� poloinen lapsinulikkojeni kanssa ilman h�nt�, em�ntien em�nt��? Eih�n, peijakas, kolmesataa ruplaa maksaisi tarpeiksi sit� vahinkoa, jos kuolis t�m� akka; ei nelj�sataakaan siin� piisaisi. Usko minua, Kaape-poika�. Niin h�n jutteli, ja mit� h�n sanoi, sen my�nsi heti vilpitt�m�sti vikkel� Kaape, vaikka, aina koska joutui ruskean ruunan toiselle puolelle, ilmestyikin veitikan nauruhymy� h�nen kasvoillensa.--Mutta astui viimein em�nt� ulos uudessa, kohisevassa hameessa, hohtavissa liinoissa ja itkusta pussistuneilla kasvoilla; h�n l�hestyi rattaita, kiipesi totisena yl�s ja istui huoaten istuinlaudalle. Ja h�nen rinnallensa oikealle istui, ohjat kourissa, Timo, punoittavana, kuin syksykes�inen t�ysikuu, punoittavana, myh�ilev�n� ja onnellisna, t�ynn� terveytt�, verta ja voimaa. Nytk�isi h�n ohjia hieman, massautti kerran suutansa, ja kohta nopea ruuna travia juoksemaan pitkin kirkkotiet�. Pian katosivat he koiviston varjoiseen aukioon, ja hetken aikaa v�ikkyi hietainen savu poutaisella tiell�. Mutta Vuohenkalman torpassa, kirkkotien varrella kivisell� m�ell� asui ja rakenteli Eero, veljeksist� nuorin. Oli h�n pit�j�n toimekas ja viisas jahtivouti, jonka asettamain pyyntien kautta moni susi, moni ilves ja karhu sai heitt�� henkens� tarkasti johdetussa apajassa. Paljon k�ytteli h�nt� nimismies k�skyl�isen�ns� l��niss�, sill� hyvinp� tavallisesti onnistuivat h�nen ajamansa asiat. H�nen kuntonsa kirjoituksessa ja luvunlaskussa saattoi my�s h�nelle paljon tointa ja askaretta, ja my�skin sis��ntuloja. Mutta eip� ly�nyt h�n sent�hden laimiin maansakaan viljellyst�, vaan johdatti aina j�rjestyksell� ja tulisella vireydell� t�it� ja raatamisia; eik� kenk��n saanut

verkastella h�nen pihoillansa. Alati kiehtoili h�nen silm�ns� ter�v�sti ymp�ri kuin koukkunokkaisen haukan tarkka silm� kuivan koivun oksalta aholla t�ht�ilee kes�-auringon hele�ss� paisteessa. Mutta sunnuntai- ja pyh�p�ivin� h�n joko tutkisteli sanomalehte�ns� tai kirjoitteli itse kuulumisia ja yhteiskunnallisia asioja pit�j�st�, l�hetett�v�ksi samaan lehteen. Ja mieliisti otti aina toimitus vastaan h�nen l�hetyskappaleitansa, joiden sis�lt� oli ytimellist� vallan, esitystapa nasevaa ja selv��, useinpa nerokastakin. Ja t�m�nkaltaisista harrastelemisista laajeni h�nen katselmansa elosta ja maailmasta. Synnyinmaa ei ollut h�nelle en��n ep�m��r�inen osa ep�m��r�isess� maailmassa, ilman mit��n tietoa miss� ja mink�lainen. Vaan tiesip� h�n miss� l�ytyi se maa, se kallis maailman-kulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja jonka povessa lep�siv�t isiemme luut. H�n tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisesti hymy�v�t j�rvet ja nuo risu-aitoina juoksevat hongistoiset harjanteet. Kotomaamme koko kuva, sen yst�v�lliset �idinkasvot olivat ainiaksi painuneet h�nen syd�mens� syvyyteen. Ja t�st� kaikesta syntyi h�nen tahtoonsa halua ja pyrkimist� kohden maamme onnea ja parasta. H�nenp� uljaasta, v�sym�tt�m�st� toimestansa rakettiin pit�j��n jonkunmoinen kansakoulu, joka oli ensimm�isi� Suomessa. Ja viel�p� yht� ja toista muutakin hy�dyllist� laitosta matkaansaattoi h�nen seurakuntaansa.--My�s oli h�nell� huoneellisten askartensa ja puuhiensa alituisena silm�n-osoitteena vanhin poikansa, josta h�n oli p��tt�nyt kouluttaa tiedon ja taidon miehen. Aviona oli h�nell� Seunalan hoikka tyt�r, liinatukkainen, kainosilm�inen Anna, h�n, joka oli n�hnyt kummia n�k�j� ja houraillen ennustellut paljon ihmeit�. H�n oli em�nt� Vuohenkalman vapaassa, uhkeassa torpassa; mutta aivan avaralle kuitenkaan ei ulettunut h�nen em�nnyytens� valta. Enimmin is�nn�n huolesta ja toimesta k�vi t�ss� huoneenhallitus. H�nenp� taskussansa kilkahtelivat ruislaarin avaimet, h�n itse m��r�si ja mittasi tavarat sek� v�kens� ett� karjansa tarpeiksi ja maksoi niin piiat kuin rengit.--Useinhan tuo em�nt�inen alakuloisena k�yskelee, seisoo tulisijan ��ress� patansa vaiheilla, mietiskellen ��net�nn�. Mutta koska h�n taasen pienoisensa luoksi kyykistyy kehtohon alas, silloin s�teilee h�nen silm�ns� ihanasti. H�n iloitsee, koska �kultak�pynen� h�nen helmassansa verev�n� rikostaa ja reutoo. Ja h�nt� ruokkia rintansa maidolla, h�nt� hoitaa, vaatehtia, ja, niinkuin h�n itseksens� lausuili, �h�nest� pyhien rauhankaupungin perillist� kasvattaa�, siit�h�n s�teilee kainon em�nn�n katse. Kerranpa kes�ll�, er��n� sunnuntai-iltana, koska aurinko kallistui luoteiseen ja tyyni oli ilma ja mets�, istui h�n yksin lapsensa kanssa, istui rahilla, p�yd�n p��ss�. Niittujansa, huhtiansa katsomassa k�yskeli Eero, ja kyl��n olivat l�hteneet huoneen palvelijat kaikki.--Oli nyt ihana rauha sek� ulkona ett� sis�ll� torpan sunnuntai-lakeassa tuvassa, ja lehditettyn� laattia hymysi. Oli rauha ja hiljaisuus; ainoastaan tuolloin, t�ll�in kuului karjankelloin kaukainen kilahdus koivuiselta m�elt�.--Mutta rahilla istui em�nt� nuori ja haasteli lapsellensa, joka h�nen helmastansa katseli h�nt� vastaan kuin hehkuva aamu. �Sanoppas, pienoseni�, h�n haasteli, hyr�illen laulun ja puheen v�lill�, �sanoppas, pienoseni, mist�p� tiesit kotiasi tulla?--Tulin pitkin Turun tiet�, lirputtelin H�meenmaitten h�rk�teill�.--Mutta mist� kotosi tunsit, pienoseni?--Koirasta hallavasta portin alla, tunsin kartanon kultaisesta kaivosta, ja olipa viel� pappien hevoset hein�ladossa, ja olkiladossa olut-tynn�ri.--Mist� tunsit �itisi armaan, mist� is�si tunsit?--�iti vierrett� ammenteli loimottavan liekin vaiheilla, h�n ammenteli ja

lauleli, lauleli hele�ll� ��nell�, kaulassa liina, liina kuin lumi ja taivaan kaari. Mist�p� tunsin is�ni? Veisteli h�n kirvesvartta, veisteli kultaisen akkunan vieress�.--Niin l�ysit tien, niin tunsit kodon, niin tunsit tuvassa �itis ja is�s. Mutta miss� ollee is�si nyt, miss� ja muisteleeko h�n meit�?--Muistaahan toki ja ellei muistele h�n sinua, niin sinua en unohda min�, en sin� ilmoisna ik�n�, en kuolemassa, sinua mun sieluni aamun paiste ja illan riutumus, mun iloni ja murheeni ihana. No miksip� murheeni sin�? Ah! t�m� maailma on kavala ja myrskyinen, ja moni purjehtija t��ll� on vaipunut sen merien ikuiseen kohtuun. Sanoppas, lapseni, mun suven-ihanaiseni, sano: etk� tahtoisi t��lt� purjehtia rauhan ikisatamaan pois, koska viel� puhtaana v�ikkyy lapsuutesi valkea viiri? Rannalla sumean, tyynen j�rven seisoo Tuonelan kartano tumma, siell� himme�n lehdist�n helmassa, kasteisen viidan kohdussa on lapselle valmiina kehto ja valkeat liinat ja vaipat. Sent�hden kuule mun lauluni; se johtaa sun Tuonelan ruhtinaan maahan. Oi kuule mun syd�meni laulu! Tuonen lehto, �inen lehto! Siell' on hieno hietakehto, Sinnep� lapseni saatan. Siell' on lapsen lysti olla, Tuonen herran vainiolla Kaitsea Tuonelan karjaa. Siell' on lapsen lysti olla, Illan tullen tuuditella Helmassa Tuonelan immen. Onpa kullan lysti olla, Kultakehdoss' kellahdella, Kuullella kehr�j�lintuu. Tuonen viita, rauhan viita! Kaukana on vaino, riita, Kaukana kavala maailma�. Niin h�n lauloi lapsellensa; eik� kantele niin hele�sti helise kuin h�nen ��nens� silloin sunnuntailakeassa tuvassa. Mutta koska h�n oli lakannut laulamasta, katseli h�n ��neti kauan ulos akkunasta korkeuteen p�in; yl�s pyh��n, py�rrytt�v��n korkeuteen h�n katseli; ja hiilakas ja puhdas oli taivas, ei n�hty yht��n pilven haitaletta kaarevan kannen alla; ainoastaan poutap��skynen, tuskin silmin n�kyv�, siell� v�ikkyi, lent�in sinne, t�nne, keve�n� ja vilkasna kuin onnenlapsen aatos. Siin� h�n istui, ja poski, p�iv�n polttama, painui vasten uneliaan lapsen ohausta, mutta siniset silm�t yl�s sinisiin avaruuksiin katsoivat, ja rauhasta v�l�hteli otsa. Palasipa mets�st� mies ja kuuli pihalle vaimonsa laulun, joka h�nest� ei viel� koskaan ollut kaikunut niin ihanasti. H�n astui sis��n, k�yskellen perille, ja istui vaimonsa viereen; se oli yst�v�llisyytt�, jota h�n harvoin ennen oli osoittanut. Kerke�sti k��ntyi vaimo h�nen puoleensa, laski lapsen h�nen polvillensa, painoi otsansa vasten miehen rintaa ja hyrsk�hti v�kivaltaiseen itkuun. Mutta l�ip� mies nyt k�sivartensa ymp�ri h�nen kaulansa, pyhkien er��n suikulan tuosta pellavakeltaisesta tukasta h�nen korvansa taakse. Siin� he istuivat tyynen� sunnuntai-iltana valkealla rahilla valkean p�yd�n p��ss�.

Niin eli ja rakenteli torpassansa Eero, veljeksist� nuorin; ja olen nyt kertonut kappaleen kunkin veljen elosta eritt�in, vanhimmasta nuorimpaan asti. Ja tahdonpa viel� kertoa er��n joulujuhlan Juhani-Jukolan talossa. Sill� olivatpa veljekset p��tt�neet kerran viel� yhty� joulu-oljille entiseen kotoonsa. Kaikki olivat he my�s kokoontuneet vaimoinensa, lapsinensa; ja olipa vilin�t� Jukolan avarassa tuvassa, koska lapsia ankara joukko piehtaroitsi ja kiiriskeli kahisevilla oljilla. Tuolla taasen, tulisijan ymp�rill�, istui k�lysten joukko hauskassa kanssapuheessa kesken�ns�, ja Kekkurin uhkea em�nt�, Timon vakava vaimo, siell� liikutteli kiltisti Venlan vellipataa, joka t�ysin�isen� valkeassa vaahdossa kiehui. Siell� my�s tulitakan juurella, virsikirja polvella, Simeoni n�htiin, valmiina alkamaan yhteist� jouluvirtt�. Mutta perill� p�yd�n ymp�rill� istuivat muut veljekset, haastellen entisist� ajoista, p�ivist� metsien y�ss� ja Impivaaran kantoisella aholla, komeroisen, kohisevan vuoren alla. Ja muistot menneist� vaaroista, taisteloista ja t�ist� sulivat suloisesti yhteen heid�n mieless�ns� kuin mets�t, laaksot, vuoret ja korkeat nummet kaukaisuuden sinih�m�r�ss� yhteensulaa. Kaikki liittyi tummaksi, ihanaksi uneksi, ja hiljainen riutumus miesten povessa tuntui. Niin he katselivat takaisin olleisin p�iviin. Niinp� syksy-iltana, koska luonto on k�ynyt lepoon ja kellastuneena seisoo lempe� lehto, katselee paimen matkanp��st� armasta ahoa, jossa h�n kerran kes�n� kilvoitteli, tuskitteli, hike� vuodattain. P�iv� oli kuuma ja helteinen, et��ll� ukkonen jymisi ja sumuna parveilivat paarmat ja k�rp�set, saattaen karjan kiiliv��n kimmaan. Mutta ennen iltaa oli h�n koonnut karjansa taas ja asteli iloisena kellojen kilin�ss� kotia. Sit� p�iv�� h�n nyt muistelee ja hymy��. Niinp� my�s mannermaalla harmeneva merimies johdattelee mieleens� muinoista myrsky� merell�. Pilvet haahden pimeyteen k��riv�t, kuohuva aalto uhkaili kuolemalla; mutta ennenkuin y� oli tullut, vaikeni tuuli, aalto viihtyi ja nukkui ja kirkastuvasta l�nnest� s�teili aurinko taas, osoittaen tien satamaan. T�t�p� myrsky� muistelee merimies hiljaisella riemulla nyt. Niin muistelivat veljeksetkin menneit� p�ivi�ns�, kultaisena joulu-iltana istuissaan ymp�ri Jukolan p�yd�n ja haastellessansa kesken��n. Mutta tulelta nostettiin pata, tehtiin tuohisista haloista oivallinen pystyvalkia, ja sen loimoittavassa valossa alkoi nyt juhlallinen veisaus. Silloin kohta vaikeni lasten metel�itsev� liuta, vaikenivat my�s veljekset juttelemasta p�yd�n ��ress�, koska Simeoni alkoi ihanan virren ja naiset, kirjat helmoilla, yhtyiv�t kaikki yhteen ��ninens�. Kauniisti palavan pystyvalkian huminassa kaikui laulu, ja kauniimpana kaikkein ��nt� heloitti aina muiden joukossa kainon Annan puhdas ja lempe� ��ni.--Mutta koska lakattiin viimein laulamasta, astuivat he ehtoollisp�yt��n, ja siit� kallistuivat vihdoin laattian oljille �iseen lepoon.--Mutta varhain her�siv�t he seuraavana aamuna, her�siv�t l�hte�ksens� loistoisaan kirkkoon, joka tuhansista palavista kynttil�ist� kimmelsi kuin taivas t�hdess�. Sielt�, koska p�iv� oli t�ydeksi valjennut, he palasivat kilvan kiit�en taas, ja viettiv�t entisess� Jukolassa iloisen joulup�iv�n. Mutta t�ss� on kertomukseni loppu. Ja niin olen kertonut seitsem�st� veljeksest� Suomen saloissa; ja mit�p� kertoisin en��n heid�n el�m�ns� p�iv�st� ja sen vaiheista t��ll�? Se kulki rauhaisesti puolip�iv�n korkeudelle yl�s ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa.

End of the Project Gutenberg EBook of Seitsem�n veljest�, by Aleksis Kivi *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEITSEM�N VELJEST� *** ***** This file should be named 11940-8.txt or 11940-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.net/1/1/9/4/11940/ Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

*** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.net/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy

all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is

posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a

refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Foundation Information about the Project Gutenberg Literary Archive

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at

http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. works. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project

Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII, compressed (zipped), HTML and others. Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over the old filename and etext number. The replaced older file is renamed. VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving new filenames and etext numbers. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.net This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000, are filed in directories based on their release date. If you want to download any of these eBooks directly, rather than using the regular search system you may utilize the following addresses and just download by the etext year. http://www.gutenberg.net/etext06 (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90) EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are filed in a different way. The year of a release date is no longer part of the directory path. The path is based on the etext number (which is identical to the filename). The path to the file is made up of single digits corresponding to all but the last digit in the filename. For example an eBook of filename 10234 would be found at: http://www.gutenberg.net/1/0/2/3/10234 or filename 24689 would be found at: http://www.gutenberg.net/2/4/6/8/24689 An alternative method of locating eBooks: http://www.gutenberg.net/GUTINDEX.ALL