HELSINGIN YLIOPISTO − HELSINGFORS UNIVERSITET

Tiedekunta/Osasto − Fakultet/Sektion Laitos − Institution

Teologinen tiedekunta
Tekijä − Författare

Uskontotieteen laitos

Tiina Marjut Airaksinen
Työn nimi − Arbetets titel

Karhunmetsästysperinne - Uskontoetnografinen tutkimus Suomussalmen kulttuurisessa kontekstissa
Oppiaine − Läroämne

Uskontotiede
Työn laji − Arbetets art Aika − Datum Sivumäärä − Sidoantal

Pro gradu –tutkielma
Tiivistelmä − Referat

Helmikuu 2001

114 s. + Liitteet 17 s.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen karhunmetsästysperinnettä alueellisesta näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on Suomussalmen kunta itäisessä Kainuussa ja erityisesti Ruhtinansalmen kylä kunnan koilliskulmassa. Tutkimukseni pääkysymys on: Minkälainen oli karhunmetsästysnäytelmä Suomussalmella, erityisesti Ruhtinansalmella 1800-1900 -lukujen vaihteessa? Muita tutkimusongelmia ovat: Millä tavalla kulttuurikonteksti auttaa ymmärtämään karhun asemaa Suomussalmella? Minkälaista karhuperinnettä Ruhtinansalmelta löytyy, jota ei ole tallennettu muualta Suomussalmelta ja päinvastoin? Kuinka karhunmetsästykseen liittyvä perinne elää vielä nykymetsästäjien keskuudessa? Kuinka Sarmelan karhuriitin peruskaava soveltuu regionaaliin tutkimukseen? Toisessa pääluvussa esittelen tutkimuksen aineiston. Primaariaineisto koostuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta ja Suomen Kansan Vanhoista Runoista löytyvästä suomussalmelaiseen karhunmetsästysperinteeseen liittyvästä materiaalista. Toinen osa aineistoa muodostuu kentältä keräämästäni aineistosta, lähinnä nykymetsästäjien haastatteluista. Kolmannessa pääluvussa tarkastelen tutkimusmenetelmää, M.A. Castrénin nimeämää “pohjoisen etnografiaa”. Tutkimuksessani tämä näkyy – regionaalisuuden korostamisen lisäksi - erityisesti siinä, että annan perinteentaitajien itse kertoa karhunmetsästyksestä tarinoin, lauluin ja loitsuin. Tutkimukseni teoreettisen taustan muodostaa Matti Sarmelan luoma kaava karhuriitin perusrakenteesta (kaato, juhla, palautus) alajaksoineen ja paikoilleen sijoitettuine lauluineen. Neljäs pääluku on taustaluku, jossa käsittelen Suomussalmen historian kymmentä vuosituhatta kiinnittäen erityistä huomiota metsästykseen ja elinkeinoihin. Tutkimuksen varsinaiset pääluvut ovat luvut 5. ja 6. Luvussa viisi tarkastelen karhunmetsästysperinnettä kulttuurikontekstista käsin. Kulttuurisen kontekstin muodostavat karhun nimeen liittyvä paikannimistö ja eufemismit, perinteentaitajat lähiympäristöineen sekä metsästystavat. Luvussa 6. Rekonstruoin karhunmetsästysnäytelmän Sarmelan kaavaa apuna käyttäen. Näytelmä etenee kertomusten, laulujen ja loitsujen varassa kaatoon valmistautumisesta ja karhun surmaamisesta saaliin kotiin kuljettamiseen, peijaisiin eli karhunjuhlaan ja palautukseen eli luiden ja kallon käsittelyyn ja säilyttämiseen. Perinteenkerääjänä Samuli Paulaharju ja perinteentaitajana 1900-luvun alun Kovanvaaran Seppäsistä erityisesti Jeremias Seppänen ovat niitä, joiden varassa ruhtinansalmelainen metsästysperinne suuresti lepää. Ruhtinansalmelainen karhuriitti on hyvin kattava, siinä ei ole suuriakaan aukkoja verrattaessa sitä koko Suomussalmen karhuriittiin. Sarmelan malli on ideaalikaava, runko karhunmetsästysnäytelmälle. Tutkimukseni rekonstruktio antaa sisällön tälle kaavalle. Nykyisten karhunmetsästäjien keskuudessa elää edelleen uskomuksia ja riittejäkin, kuten karhunkaatoa seuraavat pakolliset peijaat.
Avainsanat – Nyckelord

Karhumyytti ja -riitti - karhunmetsästysperinne - kulttuurinen konteksti – metsästysnäytelmä – pohjoisen etnografia – regionaalisuus
Säilytyspaikka – Förvaringställe

Teologisen tiedekunnan kirjasto
Muita tietoja

Sign up to vote on this title
UsefulNot useful