ENKELEITÄ JA DEMONEJA – POHDINTAA TIETEEN JA USKONNON

SUHTEESTA

Angels and Demons kirjan ja elokuvan taustamateriaalia tarjoaa The Secrets of Angels ja
Demons teos, jonka kirjoittajat ovat Dan Burnstein ja Arne de Keijzer.

Teos käsittelee tieteen ja uskonnon uusinta dialogia, ja pyrkii esittämään teoksen

päähahmoihin kuuluvan Leonardo Vertran uskonnollisena tiedemiehenä. Teoksessa
kuvataan Vetran kirjahyllyä, joka sisältää markkinoille viime aikoina ilmestyneitä kirjoja,
joiden teemat pyrkivät uuteen tieteen ja uskonnon synteesiin. Näistä esimerkkejä: The
God Particle, Tao of Physics ja God: The Evidence teokset.

God the Evidence teoksessaan Patric Glynn päättelee, että ne ihmeelliset olosuhteet, jotka
ovat mahdollistaneet maailman olemassaolon ovat kiistämätön osoitus jumalan työstä.
Mitä enemmän tiede etenee, sitä enemmän se löytää todisteita luojan olemassaolosta.
(Burnstein & Keijzer 2004: 251)

Fritjoff Capran teos Fysiikan Tao yhdistää myös tieteen ja uskonnon, perustuen
vaikutteisiin buddhalaisesta, hindulaisesta ja taolaisesta ajattelusta. Capran myöhempi
teos Belonging to the Universe puolestaan keskittyy kristilliseen viitekehykseen.
(Caprahan itse on samanaikaisesti sekä katolinen että buddhalainen.) (Burnstein &
Keijzer 2004: 251-252)

Lederman, Nobel palkittu fyysikko ei painota tieteen ja uskonnon rinnakkaiseloa. Niin

tehdessään hän kuitenkin toteaa: Fysiikka ei ole uskonto. Painottaa sitä, että uskomukset
ja kysymykset maailmankaikkeuden alkuperästä ovat nykyisin lähempänä fysiikan kuin
uskonnon aluetta. Hänen teoksensa The God Particle (Jumala-hiukkanen) osoittautuu
siten vain sanaleikiksi. (Burnstein & Keijzer 2004: 252)

Stephen Weinberg ja Richard Dawkins kieltävät jumalallisen voiman olemassaolon

Systemaattisen teologian professori Alan Padget väittää Science and the study of God
teoksessaan, että se mitä tiede voi oppia uskonnosta, on että jumala on maailman luoja ja
sekä rationaalinen että hyvä. (Burnstein & Keijzer 2004: 252)

John Polkinghorne on fyysikko, josta tuli pappi. Polkinghornen mukaan jumala on

osallisena kaikessa, mitä tapahtuu, mutta ei välttämättä välitön syy kaikelle, mitä
tapahtuu. Toinen näkökulma asiassa käydyssä keskustelussa edustaa käsitystä jonka
mukaan tiede ja uskonto eivät voi olla merkityksellisiä ilman toisiaan. Greg Easterbrook
viittaa Einsteiniin; Tiede ilman uskontoa on vailla pontta, uskonto ilman tiedettä on
sokea. (Burnstein & Keijzer 2004: 252)

Princetonin Yliopiston fyysikko Freman Dyson uskoo, että tiede ja uskonto ovat kaksi
ikkunaa, joiden kautta ihmiset katsovat maailmaa pyrkiessään ymmärtämään valtavaa
maailmankaikkeutta, sekä sitä, miksi olemme täällä. Nämä kaksi ikkunaa avaavat
erilaiset näkymät, mutta ne tarkastelevat samaa maailmankaikkeutta. (Burnstein &
Keijzer 2004: 253)

Stephen Jay Gould in mukaan tiede ja uskonto ovat erillisiä mutta tasa-arvoisia, ja että ne
ovat kaksi toisiinsa nivoutuvaa aluetta. Tämä heijastaa Galileon näkemystä, jonka
mukaan tiede kattaa empiirisen, kun taas uskonnon verkosto ulottuu moraalia, merkitystä
ja arvoja koskevien kysymysten yli. (Burnstein & Keijzer 2004: 253)

Astronomi Neil deGrasse Tyson puolestaan uskoo, että huolimatta siitä, että tiede tulee
vähitellen jatkamaan monien uskontojen kreationistisen näkemyksen kyseenalaistamista,
ajatus, jonka mukaan tiede tulee syrjäyttämään uskonnon täysin on ”karkea liioittelu
tieteen voimasta ja toimialasta. (Burnstein & Keijzer 2005: 253)

On myös niitä, jotka ovat yhtä mieltä Nietchen kanssa siitä, että ”Jumala on kuollut” ja
usko 1900-luvun tieteeseen on sysännyt uskonnollisen uskon irrationaalin ja epäloogisen
alueelle. Nobel palkittu fyysikko Stephen Weinberg näkee tieteen edistyksen jumalan
myytin vähittäisenä romuttamisena. Hän väittää, että Galileon, Brunon, Newtonin,
Hubblen ja Darwinin kaltaiset tiedemiehet kumoavat uskonnollisia väittämiä yksi
toisensa jälkeen. Quips Weinberg ”Mitään muuta ei ole olemassa, kuin atomeita ja tyhjää
tilaa; kaikki muu on mielipideasia.” (Burnstein & Keijzer 2005: 253)

Richard Dawkins on arvostellut uskontoa, haastaen uskonnon joko kestämän kehityksen

tai pitämään suunsa kiinni. ”Joko myönnetään, että Jumala on tieteellinen hypoteesi ja
anna hänet saman arvostelun kohteeksi, kuin mikä tahansa muu tieteellinen hypoteesi, tai
myönnetään, että hänen asemansa ei ole keijuja korkeampi.” (Burnstein & Keijzer 2005:
253-254)

Teoksessa kuvattu Cernin fiktiivinen johtajassa henkilöityy monen tutkijan jakama syvä
kyynisyys kaikkia kirkkoja kohtaan. Ainakaan nykyisin ei enää jouduta inkvisition
uhriksi. Jotkut etenevät kuitenkin kysyä, mistä tarpeemme uskoa on peräisin? Tässä Dean
Hamer tarkastelee ”Jumala geenin” mahdollisuutta, biologista impulssia, joka on
voimakkaana läsnä joissakin ihmisissä, kun taas toisissa se hädin tuskin ilmenee, joka
ohjaa meitä kohti jonkinlaista henkisyyden muotoa. Hannah de Keijzer tarkastelee tieteen
ja uskonnon leikkauspintaa kognitiivisten tieteiden näkökulmasta. (Burnstein & Keijzer
2005: 254)

Teoksessa esitellään myös muita uutta ajattelua kuvaavia teoksia, kuten George Johnson
Fire in the Mind; Science and in search of order. Einsteinia pidetään usein esimerkkinä
uskonnollisesta tiedemiehestä. Einstein on kuitenkin todennut, ettei usko persoonalliseen
jumalaan. ”En ole koskaan kieltänyt tätä, vaan olen ilmaissut sen selkeästi. Jos jotain on
minussa, mitä voidaan kutsua uskonnolliseksi, silloin se olisi rajaton ihailu maailman
rakennetta, mitä tulee siihen tietoon, mitä tieteen kautta kykenee siitä paljastamaan.”

Jumala oli vain hänen metaforansa niille lainalaisuuksille, joita tiede oli löytänyt satojen
vuosien aikana. (Burnstein & Keijzer 2004: 256)
”Ihminen, ei jumala ansaitsi kaikkein suurimman kunnioituksen. Me elämme
maailmankaikkeudessa, jota syvä matemaattinen järjestys ylläpitää” , Einstein totesi.
”Eikä persoonallisen luojan mielenoikkujen hallitsema, ja me saatamme olla juuri ja juuri
tarpeeksi fiksuja selvittämään siitä joitakin osia. Olen syvästi uskonnollinen ei-
uskovainen, hän kirjoitti ystävälleen jatkaen, että tämä on jokseenkin uudentyyppistä
uskoa. (Burnstein & Keijzer 2004: 256)

Jumala-partikkeli teos ei todistanut korkeamman voiman olemassaoloa, vaan edustaa

yritystä poistaa tarve tällaisille mystisille selitysmalleille. Se on tieteen koko ydin.
Sneaking a look at gods cards teoksessaan Giarncarlo Ghirardi toteaa, että ihmiset ovat
vaistomaisesti taipuvaisia etsimään kaiken alkusyytä, koska usko on geneettisesti
ohjelmoitu geneettiseen rakenteeseemme. (Burnstein & Keijzer 2004: 257)

TIEDE KORKEAMPAA VOIMAA ETSIMÄSSÄ

Uusi kirjallisuus antaa aiheen ymmärtää että tieteen tarkoitus on löytää todisteita
korkeamman olennon olemassaolosta. Raamatun mukaan maailmankaikkeus ja maa ja
eläimet, ihminen mukaan lukien, luotiin seitsemän päivän aikana. Tiede sanoi kaiken
alkaneen Big Bang alkuräjähdyksestä ja kesti miljardeja vuosia. Kuinka molemmat
voivat olla oikeassa? Ja kuka tai mikä tätä kaikkea oikein hallitsi? Jumala vai fysiikan
lait? Kuinka oli mahdollista olla samaan aikaan deisti, ja uskoa jumalan luoneen lait ja
sen jälkeen asettaa maailmankaikkeus käyntiin jättiläismäisen kellon tavoin. Tai että,
kuten monet tiedemiehet tekevät, oli mahdollista lokeroida asiat tehden selkeän eron
laboratorion tai observatorion havainnot tarkasti siitä, mitä tunnustit kirkossa. – ja että jos
et sattunut olemaan todellinen fundamentalisti, joka uskoi raamattuun kirjaimellisesti,
ristiriitaa ei syntynyt. T. Scopes oikeudenkäynti, jossa T. Scopesia syytettiin
evoluutioteorian opettamisesta koulussa. Creation scientists. Evoluutio oli vain teoria,
eikö niin? Eikö ollut oikeudenmukaista, että evoluutiota opetettaisiin rinnakkain toisen
tulkinnan kanssa, joka uskoi jumalan luoneen maailman. (Burnstein & Keijzer 2004: 259)

TIETEEN JA USKONNON ERILAISET TOIMIALUEET

Tieteen pitäisi olla sen tutkimista, kuinka maailma toimii. Uskonnon aluetta ovat taas
moraali ja etiikka, kuinka ihmisten tulisi toimia ja elää. (Burnstein & Keijzer 2004: 259)

Sekä geosentrismi että heliosentrismi eivät olleet mitään sen enempää, kuin malleja.
Ihmismielen keksintöjä. Ptolemaios ja Galileo antoivat vain selityksen ilmiöille, käyttäen
eri viitekehyksiä, ja että näiden mallien luominen sinänsä oli jo ihme, jota tuli juhlia.
Mutta ihminen, omine erehtyväisine aisteineen ja epätäydellisellä järjessä varustettuna,
saattoi tuskin olettaa kykenevän erottamaan itse, kuinka tähdet ja planeetat todella
liikkuivat. Näin tehdäkseen tulisi astua itse maailmankaikkeuden ulkopuolelle, ja nähdä
se jumalan etuoikeutetusta näkökulmasta (Burnstein & Keijzer 2004: 260-261)
KAIKKI TEORIAT SAMANARVOISIA?

Yksi teoria on yhtä hyvä kuin toinenkin. Antaa 100 kosmologian kukoistaa ja 100
geologian vallita. Jos Einsteinin kirkolla olisi uskonnollinen dogmi, se kuuluisi, että
maailmankaikkeus on ymmärrettävä, ja että se voidaan selittää täsmällisin matemaattisten
lainalaisuuksien avulla, (mitä yksinkertaisemmin, sen parempi). Ja että maan
läheisyydessä vallitsevat lainalaisuudet ovat samoja kaikkialla kosmoksessa – tai jos ne
vaihtelevat, niin ne tekevät niin jonkin toisen lain takia. (Burnstein & Keijzer 2004: 263)

Mitään tästä ei voida kuitenkaan todistaa. On mahdollista, että kaikki, mitä aistimme
kertovat meille maailmasta, on vain illuusiota. Ja että syy ja logiikka, jolla me
ylpeilemme, on yhtä merkityksetöntä ja toissijaista, kuin videopelin säännöt. (Burnstein
& Keijzer 2004: 263)

Käännös Anu Kumpulainen

Referaatti tieteen ja uskonnon suhteeseen liittyen teoksesta:

Burnstein, Dan & de Krejzer, Arne:

Angels & Demons CDS Books, USA 2004.