Tieteessä tapahtuu 3/2007

Jyrki Komulainen

Olennaista on huomata paitsi uskontojen sisäinen monimuotoisuus, myös potentiaalisten

näkökulmien moninaisuus. Ninian Smartin teorian mukaan uskonnollisia ilmiöitä voidaan
tarkastella 7 eri ulottuvuuden näkökulmasta. Jos verrataan uskonnollisia traditioita
toisiinsa, niin jo pelkästään Smartin dimensioteoria huomioiden vertailua voi suorittaa 7
eri tasolla. Kun otetaan huomioon sekä uskonnollisten traditioiden monimuotoisuus, että
erilaiset mahdolliset tarkastelunäkökulmat, on ilmeistä, että vertailua voidaan tehdä
lukuisista erilaisista mahdollisuuksien kombinaatioista. Koska kaikki vertailu tapahtuu
aina jossain sosiopoliittisessa kontekstissa, vertailu ei voi olla neutraalia, vaan siihen
liittyy suuri määrä lausuttuja tai lausumattomia ennakkoedellytyksiä.

Tietyssä mielessä voidaan myös väittää, että jo keskusteleminen ”uskonnosta” paljastuu

tietynlaiseksi näkökulmaksi maailmaan. Postkolonialistinen uskonnontutkimus on
osoittanut, että koko käsite ”uskonto” (religio) on niin kristinuskon kuin valistuksen
projektin muovaama. Länsi on kehittänyt ”uskonnon” kategorian lähinnä kristinuskon
perusteella ja sitten lähtenyt etsimään vastaavaa ilmiötä muista kulttuureista. Kristillinen
esiymmärrys näkyy lähestymistavan tekstikeskeisyydessä sekä siinä, että uskonto
kytketään totuuskysymykseen. Uskonnollisia traditioita on usein arvostettu sitä
enemmän, mitä tekstikeskeisempiä ne ovat ja mitä kehittyneempi filosofinen järjestelmä
niihin liittyy. Näin konstruoidun kategorian ”uskonto” projisoiminen muihin
kulttuureihin on paljastunut ongelmalliseksi. Useat näistä ilmiöistä jotka luetaan
uskonnoiksi ovat suhteellisen avoimia ja dynaamisia järjestelmiä.

Mikä yhdistää ja erottaa uskontoja?

Postkolonialistinen

Onko ylipäänsä mielekästä puhua uskonnosta? Tämän kysymyksen taustalla on se

epäluuloisuus, mikä uskontotieteellisessä keskustelussa on voimistunut uskonnon
essentialisoivaa tarkastelutapaa kohtaan. Uskontotieteessäkin yleistynyt
postkolonialistinen lähestymistapa, joka on laajasti hedelmöittänyt akateemista
keskustelua viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Se pyrkii paljastamaan niitä
poliittisia ja vallankäytöllisiä sitoumuksia, joita kätkeytyy sinänsä neutraalina
esitettävään tietoon.

Kuten nimitys jo ilmaisee, postkolonialistinen lähestymistapa pyrkii paljastamaan

uuskolonialistisia asenteita, jotka objektiiviseksi tekeytyvän kuvaamisen ja tietämisen
kautta pyrkivät hallitsemaan ja alistamaan. Imperialistinen hallitseminen vaatii toiseuden
kesyttämistä, joka tapahtuu tasapäistämisen, essentialisoimisen ja omien kategorioiden
yleistämisen avulla. Postkolonialistinen tutkimus on esim. osoittanut, että läntiset
kuvaukset idästä ovat toistaneet ajatusta orientista irrationaalisena ja lapsenomaisena.
Tällainen representaatio perusteli kolonialistisen projektin, jossa länsi hallitsi orienttia.
Tieto oli valtaa – ja on edelleen. Kolonialistisen hallinnon itresseissä oli ottaa haltuun
siirtomaissa vallinnut uskonnollisuus. Esim. paikallisista traditioista koottoon yksi
hindulaisuus.

Kielipeli/Pluralismi

Teologiassa on muodostunut koulukunta, joka haluaa uskontojen tekevän välttämättömiä

tarkistuksia opinkohtiinsa sikäli, kun niissä heijastuu ajatus absoluuttisesta totuudesta.

Uskontoteologisten pluralistien mukaan uskonnollista monimuotoisuutta ei tule jäsentää

yhden uskonnon sisäisestä kielipelistä käsin, vaan jokainen uskonto on hyväksyttävä
totena omilla ehdoillaan. (kyse ei siis ole vain sosiologisesta pluralismista, vaan
nimenoman siitä, että olemassa oleva uskonnollinen monimuotoisuus arvotetaan
myönteisesti). Pluralistien mukaan juuri perinteiset käsitykset oman uskonnon
totuudellisuudesta ovat johtaneet konflikteihin. Siksi uskontojen piirissä on herättävä
tunnustamaan myös muiden uskontojen totuusarvo.

The Myth of Christian Uniqueness teos kristinuskon ainutlaatuisuutta koskeva puhe

kuuluu ”myyttisen” ouheen alueelle, jollaiselle on ominaista jatkuva muutos ja
uudelleentulkinta. Kritiikki nousi Christian Uniqueness Reconsidered.

Aidointa pluralismia olisi se, että uskontojen erilaisuus ja yhteismitattomuus otettaisiin

vakavasti ilman uskontojen erot tasoittavaa metatason teoriaa.

(postpluralistisuus) päätyvät puolustamaan uskontojen oikeutta omiin, keskenään

ristiriitaisiin ja useimmiten absoluuttisiksi ymmärrettyihin totuusvaatimuksiin.

Uskonnollinen moniäänisyys

Postpluralistinen kritiikki näyttäisi olevan erityisen lähellä postkolonialistista

keskustelua, jossa pyritään purkamaan holhoavat ja stereotyypittelevät esittämistavat.
Toisaalta postpluralismia tuskin voi pitää omimmalta substanssiltaan postmodernina
ajattelutapana, sillä se pyrkii raivaamaan sijaa uskontojen klassisille, usein
esimoderneiksi luokitettaville itseymmärryksille.

Pluralistiset mallit ovat kuitenkin osoittautuneet sisäisesti ristiriitaisiksi. Vaikka

pluralistisen uskontoteologian lähtökohtana oli taata uskontojen moneus, se lopultakin
kykenee hyväksymään uskontojen moninaisuuden vain yhdellä tavalla ymmärrettynä.
Tämä heijastuu pluralistien esittämässä vaatimuksessa, jonka mukaan uskontojen on
luovuttava perinteisestä itseymmärryksistään. Loppujen lopuksi he pystyvät
hyväksymään uskonnot totena vain oman pluralistisen viitekehyksensä kautta tulkittuina
ja suodatettuina.

Synkretismi

Onko puhtaita uskontoja olemassakaan? Kimmo Ketola

Ei taksonomista merkitystä. Eri uskontoja ei voida luokitella synkretistisiin tai ei-
synkretistisiin, eikä ole olemassa uskontoa, jonka uskomuksista ja käytänteistä
historiallinen tai etnografinen tutkimus ei voisi paljastaa jonkin toisen perinteen
vaikutusta. Mikään uskonto ei ole syntynyt kulttuurisessa tyhjiössä, vaan kaikissa
näkyvät syntyajankohtansa uskonnolliset ja kulttuuriset jännitteet. Se edellyttää eri alojen
asiantuntemuksen hyväksikäyttöä ja yhdistämistä. Yhtäältä pitää ymmärtää kuinka luonto
toimii. Toisaalta pitää ymmärtää, kuinka yhteiskunta toimii ja hahmottaa kuinka nämä
järjestelmät vaikuttavat toisiinsa. Ympäristökysymysten monet ulottuvuudet Lea Kauppi

Paul Knitter: The Myths of religious Superiority Multifaith Exploration

Uskonnollisen ”ylemmyydentunteen” ja uskonnollisperusteisen väkivallan välillä on

olemassa kytkös. Esiintyy myös uskontojen sisällä opeissa. Eritoten mystikot ovat
kritisoineet absoluuttisuusvaatimuksia traditioiden sisällä. Vaikka absoluuttiset
uskonkäsitykset tulisi edelleen torjua, pluralistit voivat tunnistaa ”universaaleja”
totuusvaatimuksia uskonnoissa.

Pluralismi takaa dialogin ja uskontojen keskinäisen vastavuoroisuuden. Ero pluralismin ja

relativismin välillä.