LÄNSIMAISEN KULTTUURIN KÄÄNNEKOHTA

Capran teos Turning Point: Science, Society and the Rising Culture on pyrkimys
kartoittaa länsimaista kulttuuria koskevaa muutosprosessia, joka on ollut seurausta
muutoksista 1900-luvulla fysiikan käsitteissä ja ideoissa. Nämä ovat johtaneet syvälliseen
muutokseen maailmankuvassamme, jota voidaan kuvata Descartesin ja Newtonin
mekanistisesta maailmankuvasta holistiseen ja ekologiseen maailmankuvaan, joka
muistuttaa kaikkien aikojen ja traditioiden mystikkojen näkemyksiä.

Tämä muutos on ollut kaikkea muuta kuin helppo asia hyväksyä monille
tieteenharjoittajille. Atomisen ja hiukkastason maailman tutkiminen toi heidät yhteyteen
oudon ja odottamattoman todellisuuden eteen, joka näytti olevan nykyisten
kuvaustapojen tuolla puolen. Pyrkiessään ymmärtämään tämän uuden todellisuuden
luonnetta, tutkijat joutuivat toteamaan käsitteiden, kielen ja ajattelutapansa rajoitukset
atomitason ilmiöiden kuvaamisessa. Nämä haasteet eivät olleet pelkästään tunnetasoa
koskevia, vaan johtivat syvään eksistentiaaliseen kriisiin. Tämän tuskallisen prosessin
seurauksena he kuitenkin saivat lopulta uutta syvällistä ymmärrystä aineen luonteesta ja
sen suhteesta ihmisen mieleen. (Capra 1982: XVII)

Kulttuurimme on ajautunut kriisiin, jonka pohjalla on vanhentunut malli, käsitys

todellisuudesta. Mekanistinen malli on korvautumassa globaalisti verkostoituneella,
maailmalla, jossa biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja ekologiset ilmiöt ovat kaikki
vuorovaikutuksessa ja riippuvaisia toisistaan. Tämän maailman kuvaamiseen tarvitsemme
uusia malleja, joita karteesiolainen lähestymistapa ei pysty tarjoamaan. (Capra 1982:
XVIII)

Capran mukaan kulttuurimme kriisin tunnusmerkit välittyvät päivittäin meille median

kautta. Tunnusmerkkeihin kuuluvat mm. korkea inflaatio ja työttömyys, energiakriisi,
terveyskriisi, saastuminen ja muut ympäristökatastrofit, väkivallan ja rikollisuuden
jatkuva lisääntyminen. Teoksen perusteemana onkin, että nämä kaikki ovat yhden ja
saman kriisin eri ilmenemismuotoja, ja tämä kriisi on ennen kaikkea
havaitsemistapaamme koskeva kriisi. Samalla tavalla, kuin kriisi 1920-luvulla fysiikan
piirissä, se saa alkunsa lähtökohdasta, jossa yritämme soveltaa vanhentuneen
maailmankuvan, ts. karteesiolais-newtonilaisen tieteen käsitteitä todellisuuteen.
Todellisuuteen, jota ei enää voida ymmärtää näiden käsitteiden kautta. Elämme tänä
päivänä maailmanlaajuisen verkostojen ja riippuvuussuhteiden maailmassa, jossa
biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristöilmiöt ovat kaikki toisistaan riippuvaisia.
Capran mukaan tarvitsemmekin ekologista näkökulmaa kuvaamaan tämän päivän
maailmaa asianmukaisesti, jota karteesiolainen maailmankuvamme ei meille pysty
tarjoamaan. (Capra 1982, XVIII)

Capran mukaan tarvitsemmekin uuden paradigman, uuden tavan ymmärtää maailmaa,

sekä perustavaa laatua olevan muutoksen ajattelussamme, arvoissamme ja tavassamme
nähdä maailma. Tämän muutoksen alku, muutos mekanistisesta tavasta ymmärtää
todellisuutta kohti holistista katsantotapaa, näkyy jo monilla tieteenaloilla; fysiikassa.
kemiassa, lääketieteessä, biologiassa, psykologiassa ja taloustieteessä. (Capra 1982,
XVIII)

Capran mukaan useita uusia sosiaalisia liikkeitä syntyi 1960- ja 1970-luvuilla, joilla
kaikilla näytti olevan yhteinen suunta, ne painottivat kaikki jotain tiettyä aspektia tästä
uudesta tavasta nähdä maailmaa. Toistaiseksi nämä liikkeet ovat toimineet toisistaan
erillään, eivätkä ole täysin tiedostaneet tavoitteidensa yhteenkuuluvuutta. Kirjan
tarkoituksena onkin osoittaa yhteinen kasvualusta, josta nämä kaikki liikkeet ovat saaneet
alkunsa, jotta ne voisivat yhdistää voimavaransa uudeksi yhtenäiseksi sosiaalisen
muutoksen voimaksi. Capra uskookin tämän kehityksen johtavan ennennäkemättömään
muutokseen, joka tulee koskemaan koko planeettaamme. (Capra 1982, XVIII)

Capra käsittelee kirjassaan karteesiolaisen maailmankuvan historiallista kehitystä ja

modernin fysiikan peruskäsitteissä tapahtunutta dramaattista muutosta. Hän kuvaa
karteesiolais-newtonilaisen ajattelun vaikutuksia biologiaan, lääketieteeseen,
psykologiaan ja taloustieteeseen. Kirjan loppuosa käsittelee uutta tapaa ymmärtää
todellisuutta, joka sisältää systeemi-ajattelun, mielen, tietoisuuden ja evoluution
näkökulmat, sekä näitä vastaavan holistisen lähestymistavan parantamiseen; länsimaisen
ja itämaisen kulttuurien lähestymistapojen synteesin suhteessa psykologiaan ja
psykoterapiaan; uuden käsitteistön taloudelle ja teknologialle; sekä ekologisen ja
feministisen näkökulman, mitkä ovat henkisiä syvimmältä olemukseltaan ja tulevat
johtamaan perustavaa laatua oleviin muutoksiin sosiaalisissa ja poliittisissa
yhteiskunnallisissa rakenteissa. (Capra 1982, XIX)