YKSEYDEN TIE ELÄMÄNTEHTÄVÄNÄ

Oma tieni on kulkenut monien eri uskontojen ja henkisten suuntausten ja myös toisaalta
tieteen tutkimuksen kautta. Omien murrosiän ongelmieni vastauksiin lähdin etsimään
vastauksia ensin lukemalla psykologiaa, Freudia ja Frommia, Alice Milleria ja Arthur
Janovia, jonka kirja huuto sisimmästä antoi sysäyksen osallistua primaaliterapiakurssille.
Kurssi oli Oshon seuraajien järjestämä, josta avautui tie Oshon meditaatioihin ja kehon ja
ilmaisun tekniikoiden pariin. Sitä kautta löysin myös Aura-Soma –väriterapian, jota aloin
opiskella ensimmäisen lapseni, Akun, syntymän aikoihin vuonna 1997. Aura-Somasta
tuli kutsumukseni ja opin paljon itsestäni ja henkisyydestä sen kautta. Käänsin ja
kustansin myös ensimmäisen suomenkielisen teoksen aiheesta. Tapasin parisieluni ex-
mieheni John Cosgroven vuonna 2000, joka opetti minulle energiatyöskentelyä eli käsillä
parantamista. Hänen kanssaan työskentelin 4 vuotta energiahoidon ja meditaation parissa.

Koululaisena 17-vuotiaana olin vähällä jäädä bussin alle. Aika pysähtyi, jalkani otti
askeleen taaksepäin täysin omasta tahdostani riippumatta, ja hetken päästä bussi vilahti
nenäni edestä ohitseni, ilman että itse olin edes nähnyt sitä. Ilmeisesti jumala puuttui
peliin, ja katsoi ettei aikani ollut vielä kuolla! Minulla oli myös ufokokemus ollessani
kaksikymppinen, joka muutti maailmankuvaani.

Päädyin opiskelemaan uskontotieteitä Helsingin Yliopistoon, sillä halusin oppia

ymmärtämään tapaa, jolla tiede lähestyy uskontoa ja henkisyyttä. Tajusin kuitenkin, ettei
uskontotieteen piirissä oltu kiinnostuttu todellisesta henkisyydestä vaan ainoastaan
uskonnollisten traditioiden maallisesta ilmentymästä. Kysymykseen siitä, mikä oli
jumalan olemus tai onko jumalaa olemassa ei edes haluttu ottaa kantaa uskontotieteessä,
vaan sitä pidettiin epätieteellisenä kysymyksenä, johon ei edes pyritty löytämään
vastausta. Uskontoja tutkittiin vain ihmisen sosiaalisen käyttäytymisen eräänä muotona
ilman henkisen todellisuuden tunnustamista lähtökohdaksi.

Omat kokemukseni parantamisesta ja henkisistä ilmiöistä olivat motiivini omaan

tieteelliseen etsintääni, sillä halusin ymmärtää omia kokemuksiani tieteen välinein. Aloin
tutkia holistista maailmankuvaa, jossa nämä kokemukset alkoivat saada todellisuuspohjaa
myös tieteen ilmiöinä. Tämä tie johti perehtymiseen alan kirjallisuuteen sekä
osallistumiseen Englannissa järjestettyihin alan seminaareihin, joissa sain
henkilökohtaisesti tavata alan tutkijoita ja ajattelijoita ja opin paljon uutta. Tajusin,
kuinka vähän me Suomessa näistä asioista tiedämme. Löysin Englannista jopa yliopiston,
jossa saattoi opiskella holistista tiedettä (Schumacher College). Kävin Schumacher
Collegessa kuuntelemassa joitakin luentoja, joiden kautta minulle avautui täysin uusi
maailma, johon en yliopisto-opiskeluni aikana ollut koskaan törmännyt. Käsitykseni
tieteestä alkoivat muuttua ja tajusin, ettei se tiede, jonka Suomessa olin oppinut
tuntemaan, ollut koko totuus kansainvälisestä tieteestä. Haaveenani onkin nyt luoda
koulutusohjelma Suomeen, joka perustuu uuteen ymmärrykseen tieteen ja uskonnon
ykseydestä.

MITÄ SEURAAVAKSI ELI OMA VISIONI

Olen saanut kunnian toimia pioneerina suomalaisessa keskustelussa holistisesta

maailmankuvasta. Suomessa ilmestyvä Integraalipsykologian lehti, akateemisen tason
tutkijoiden artikkeleita sisältävä Uusi Safiiri lehti julkaisi pitkän 30 - sivuisen artikkelini
aiheesta Holistinen maailmankuva – Silta tieteen ja henkisyyden välillä, josta voi lukea
tarkemmin aiheesta. Maailmankuvatutkimus on todellinen intohimoni, koska uskon, että
nyt käynnissä olevat muutosprosessit tieteen monella eri alueella heijastavat suurempaa
muutosta, kuin mitä osaamme kuvitellakaan.

Onko kyse New Agestä vai uudesta paradigmasta, maailmankuvasta? Tieteen alue
laajenee jatkuvasti kattamaan uusia alueita, ja sitä mukaa ihmis- ja maailmankuvamme
laajenee niin kvanttifysiikan, psykologian kuin metafysiikankin alalla.

Vaikka olen joutunut usein väärinymmärretyksi, se ei ole minua nujertanut. Tiedän, että
on paljon ihmisiä, jotka eivät uskalla puhua henkisistä kokemuksistaan pelätessään
leimaantumista. Se ei kuitenkaan ole pitkällä tähtäimellä viisasta. Rehellisyys,
ennakkoluulottomuus ja toimimattomiksi osoittautuneiden vanhojen mallien ja asioiden
kyseenalaistaminen ovat mielestäni edellytys todellisen tieteen edistymiselle. Meidän
tulee olla avoimia uudelle ymmärrykselle, vaikka se muuttaisikin tapaamme ymmärtää
itseämme ja maailmaa.