Outoja tarinoita

SAMMAKKOSUO

Kaikki, mitä olet luullut itsestäsi ja suvustasi, on valetta ja petosta. Minä en ole sinun äitisi, eikä sinun isäsi ole sinun isäsi. Sinun isäsi poljettiin suohon, ja sen tekivät sinun enosi. Niin niin! Äitisi veljet. Sinun äitisi oli hullu tyttöparka. Hän kuoli kun sinä synnyit. Nuorempi enosi otti syyn niskoilleen, jotta rikos jäisi salaan. Jotta sen salaisi toinen rikos, tekemätön. Niin niin! Kaikki luulevat, että enosi makasi sisarensa, sinun äitiparkasi, ja lähti häpeää pakoon. Maanpakoon Australiaan asti. Mutta ei hän sitä tehnyt. Sinun isäsi oli mikä lie kulkumies.

Me olimme silloin heinänteossa, äitisi vain oli kotona, aittaansa teljettynä, hulluparka. Pakko se oli sulkea sisälle kun ei sitä keretty vahtia, heinäaikaan. Sinne aittaan se kulkumies meni ja teki mitä teki. Kiinni jäi rysän päältä kun palattiin heinältä puoliselle. Ihmeteltiin että mitä se tyttö pitää niin kummaa ääntä, ja mentiin katsomaan. Siellä se makasi käppyrässä lattialla verilammikossa ja ynähteli, ja se kulkumies laitteli tuppivyötään kiinni. Kiire sille tuli siitä. Jakilla oli hanko kädessä ja Juuso sieppasi liiterin ohi juostessaan pölkyn päästä kirveen ja sitten juostiin.

Suolle miehet sen kulkurin ajoivat ja ahdistivat rimpiin. Jakki työnsi hangolla ja Juuso autteli kirvesnakalla. Minä sillä aikaa hoitelin tyttöriepua. Se oli entistäkin enemmän sekaisin, ulisi ja räkä valui, ja sitä oli vaikea saada pestyä ja puettua. Pahasti se oli raukka revennyt, mutta vielä pahemmin se repesi sinä yönä kun sinä synnyit. Siihen se vuoti kuiviin eikä ollut mitä tehdä. Silloin Jakki oli jo kuukausia ollut poissa. Se lähti kun nähtiin, että Riitu oli siinä tilassa. Pakko se oli jonkun ottaa syy niskoilleen ettei sitä kulkumiestä ruvettaisi kyselemään. Ei sitä kyllä kukaan kysellyt, ei silloin eikä koskaan, mutta niin vain yhdessä päätettiin, että Jakki lähtee. Akattomana paremmin joutikin. Juuson kanssa oltiin silloin jo käyty vihillä.

Sinä jäit meille kasvatiksi ja otimme sinut omaksi lapseksemme. Pahoja puheita siitä levisi. Niin aina. Varmaan ei koskaan kuole se tarina, että sinä olet muka sukurutsaisen pahanteon sikiö. Et sinä ole. Rikoksen teki oikea isäsi kun avuttomaan hulluparkaan sillä lailla kajosi. Mutta vielä suurempi on enojesi rikos. Miestappo on kauhea synti. Suohon on miehiä ennenkin poljettu, vihassa ja viekkaudessa, ei se ole tuntematon, se teko.

Kukapa tiennee, kuka se mies, se sinun isäsi, oikein oli. Kukaan kyläläinen ei koskaan häntä maininnut, ei tuloa, ei katoamista. Semmoinen se oli lyhyenläntä. Enpä tuota tullut tarkasti katsoneeksi siinä hötäkässä kun niin huoletti se hulluparka. Häntä kävin hoitamaan kun enosi lähtivät miehen perään. Pelotti minua kyllä ne aseet. Vielä enemmän pelotti kun miesten palatessa oli hangon piikeissä