Tauno MatoMAki:

CIA tuhosi Rauma-Repolan parhaan bisneksen

[Juha-Pekka Kervinen 22.10.2003, 20:34]
Meriteknologiaa varten 1980-luvulla perustettu Rauma-Repola Oceanics
purettiin CIA:n painostuksen pakottamana. Vuorineuvos Tauno Matomäki
korjaa nyt yhtiön aikanaan julkisuuteen syöttämän tahallisen väärän
tiedon, että syynä olisi ollut tilausten puute.

Metsoa ei olisi ja Rauma-Repolan suurin toimiala olisi

syvänmerenlaitteet. Matomäen mukaan näin olisi saattanut käydä, ellei
Yhdysvallat olisi näkymättömillä mutta tehokkailla keinoilla tuhonnut
suomalaisten bisnestä.

Tapahtumien syy on Rauma-Repolan Neuvostoliittoon 1980-luvulla toimittamat syvänmeren

sukellusalukset Mir I ja Mir II. Kaksi kuuteen kilometriin sukeltavaa tutkimusvedenalaista
käsittänyt toimitus sai aikaan painostavan diplomaattisen tilanteen Suomen, Yhdysvaltojen ja
Neuvostoliiton välille. Kriisin seurauksena Yhdysvaltain salainen palvelu CIA tuhosi Rauma-
Repolalta erittäin lupaavan bisnesalueen, josta oli määrä kehittää yksi yhtiön päätoimialoista.

- Perustimme Rauma-Repola Oceanics Oy:n nimenomaan siksi, että jos hankkeessa käy
huonosti, niin uhri olisi vain tämä tytär eikä koko yhtiö, Tauno Matomäki sanoo.

Nappiin osuneen tuotekehityksen ja hanketta muutenkin seuranneen hyvän onnen ansiosta

Mirit saatiin toimitettua ajallaan vuonna 1987. Siihen kuitenkin loppui Oceanicsin lupaavasti
alkanut taival, vaikka hyvin maksavia ostajia pyöri ympärillä. Poliittinen riski toteutui
täysimääräisenä. Oceanics perustettiin vuonna 1983 ja purettiin pian Mirien toimituksen
jälkeen.

Rauma Repola syötti julkisuuteen tarinan, että lisää tilauksia ei vastoin odotuksia tullutkaan.
Jopa hankkeeseen yhtiön sisällä osallistuneet ovat edelleen siinä käsityksessä, että "pääsylippu
alalle oli liian kallis".

Totuus on toinen.

- Oceanics purettiin yksinomaan Pentagonin ja CIA:n painostuksen pakottamana, Tauno

Matomäki sanoo.

- Meille kerrottiin sellaisten yritysten nimiä, jotka eivät olleet noudattaneet amerikkalaisten
suosituksia. Ne olivat poikkeuksetta konkurssissa. Meitä vastaan olisi varmuudella käytetty
tehokkaita kauppapoliittisia ja muita aseita. Pääsylippua alalle ei ollut lainkaan tarjolla. Meidät
ammuttiin lennosta alas, Matomäki sanoo.

Konepajakonserni Rauma-Repola oli tuohon aikaan Suomen kuudenneksi suurin yritys, joka
työllisti lähes 18 000 henkeä. Osaa yhtiön toiminnoista jatkaa nykyinen Metso Oyj. Jos Rauma-
Repola olisi saanut rakentaa meriteollisuuttaan, yhtiö olisi Matomäen arvion mukaan saattanut
valita sen päätoimialakseen ja myydä puunjalostuskoneisiin liittyvät toimintonsa. Rauma-
Repola olisi tässä tapauksessa edelleen menestyvä yhtiö ja Metso olisi jäänyt syntymättä.

Sukellusalukset olivat Yhdysvalloille kuuma peruna, koska sillä itsellään ei ollut - eikä ilmeisesti
ole edelleenkään - yhtä syvälle sukeltavia ja yhtä toimintakykykyisiä aluksia kuin venäläiset Mir
I ja Mir II. Ne ovat tänäkin päivänä ylivoimaisesti parhaat tähän tarkoitukseen tehdyt alukset.
Mirit esiintyvät näyttävästi esimerkiksi James Cameronin Titanic-elokuvassa. Niillä tehtiin myös
ensimmäiset tutkimukset uponneeseen Kursk-sukellusveneeseen. Syvänmeren sukellusalukset
työskentelevät turvallisuussyistä pareittain samalta tukialukselta.

Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon pelkäsi venäläisten pääsevän Mireillä esimerkiksi

noukkimaan pois ydinsukellusveneiden paikannuslaitteita, joita amerikkalaisilla on valtamerten
pohjalla. Matomäellä ei ole tietoa, että Mirejä olisi todella käytetty sotilaallisiin tarkoituksiin,
mutta "piru sen tietää, mitä kaikkea niillä voisi tehdä".

Embargon puristuksessa

Tauno Matomäki tiesi alusta alkaen sukellusalushankkeen suurvaltapoliittiset vaarat.

Neuvostoliitto tilasi alukset alunperin 1980-luvun alussa kanadalaiselta yhtiöltä, jonka piti
tehdä 600 barin painetta kestävät miehistöpallot titaanista. Hanke ei onnistunut osin teknisistä
syistä, mutta olennaisesti poliittisen painostuksen vuoksi. Toimitukset rikkoivat Yhdysvaltain
asettamaa embargoa eli huipputekniikan vientikieltoa Neuvostoliittoon. Kanada oli
allekirjoittanut sopimuksen. Suomi ei ollut vientikieltoa allekirjoittanut, koska ei halunnut
ärsyttää Neuvostoliittoa.

Rauhansopimus kielsi Suomelta myös sukelluslaitteiden hallussapidon, mikä estää myös

valmistuksen. Tämä pykälän todettiin virallisessa tulkinnassa kuitenkin tarkoittavan ainoastaan
sotilaallisia sukellusaluksia. Mirit ovat tutkimusaluksia.

Neuvostoliiton tiedeakatemia pyysi Kanadan tilausten tyssättyä tarjoukset kolmelta

mahdolliselta valmistajalta vuonna 1982. Rauma-Repolan lisäksi mukana olivat
titaanispesialistit Ranskasta ja Ruotsista. Alkuinnostuksen jälkeen nämä kuitenkin vetäytyivät
vähin äänin - ilmeisesti päästyään perille hankkeen poliittisista ulottuvuuksista.

Amerikkalaiset yrittivät estää Mirien valmistuksen ensin painostamalla presidentti Mauno

Koivistoa. Presidentti George Bush lähetti asiasta kirjeen Koivistolle. Myöhemmin Yhdysvaltain
Suomen suurlähettiläs ja maan varaulkoministeri kävivät erikseen taivuttelemassa Koivistoa.

Koiviston vastaus oli, että Suomen lain mukaan valtiovallalla ei ole mahdollisuuksia puuttua
siihen millaisia tuotteita yksityiset yritykset kehittävät tai kenen kanssa ne käyvät kauppaa niin
kauan kun ne eivät riko lakia. Lisäksi Koivisto korosti, että Neuvostokauppaa seurattiin erityisen
tarkasti bilateraalisopimuksen edellyttämän 85 prosentin kotimaisuusasteen valvomiseksi.

Mauno Koivisto kertoo tapahtumista muistelmateoksensa Kaksi kautta luvussa Ongelmalliset

sukelluspallot.

Matomäki vahvistaa, että diplomaattisilla toimilla ei ollut vaikutusta Rauma-Repolan

päätökseen, vaan vasta suoraan yritykseen kohdistetulla konkreettisella painostuksella.

Matomäki joutui Mir-prosessin kestäessä läheisesti tutustumaan kummankin suurvallan ja myös

niiden liittolaisten agenttien toimintaan.

- Asiaan liittyi runsaasti inhimillistä sähläämistä. Minun luonani ravasi porukkaa molemmista
leireistä. CIA:n miehillä käyntikortissa luki reilusti tiedustelu-upseeri, muun maalaisilla ei. Eri
Nato-maiden edustajat kävivät kimppuumme vuoron perään, kun he huomasivat mitä olimme
tekemässä. Heitä harmitti, että olimme onnistuneet salassa etenemään niin pitkälle. Järjestön
sisällä tieto ei näytä lainkaan kulkeneen, Matomäki muistelee.

Matomäki ja muut projektin johtohenkilöt olivat useaan otteeseen myös Yhdysvalloissa

Pentagonin kuultavana.

Miksi Matomäki nyt haluaa puhua asiasta, josta on vaiennut kaksi vuosikymmentä?
- Nuorempi Bush ja Vladimir Putin ovat nyt niin hyviä kavereita, että tuskin heistä kumpikaan
tällaisen eläkeläisen kimppuun välittää käydä, Matomäki tuumaa.

Lähetystö ei uskonut onnistumiseen

Yhdysvaltain suurlähetystö Helsingissä tiesi koko sukelluspallohankkeen ajan, mitä Rauma-

Repolassa oli tekeillä.

- Heillä oli täällä kuitenkin teknisesti sivistymätöntä porukkaa, joka ei osannut arvioida projektia
oikein. Hankkeen annettiin jatkua, koska amerikkalaiset pitivät aivan varmana, että kuuteen
kilometriin sukeltavan pallon valu teräksestä ei onnistu. Kaikki aiemmat pallot oli tehty
titaanilevyistä hitsaamalla, Matomäki sanoo.

Aluksen painetta kestävän miehistöpallon valmistus uudella menetelmällä oli Rauma-Repolalta

insinööriteko, joka onnistui huippumetallurgien ja koko projektiryhmän sinnikkään työn
ansiosta. Yhtiö allekirjoitti rohkeasti sopimuksen ennen kuin menetelmän toimivuudesta oli
lopullista tietoa, ja otti näin suuren mutta hallitun riskin sekä teknisessä että kaupallisessa
mielessä. Hinta oli kuitenkin niin hyvä, että innovaatiossa ei tarvinnut ensimmäisellä
yrittämällä onnistua.

Sopulilauma Matomäen juoksutettavana

Julkisuudelta sukelluspallohanke pysyi ällistyttävästi salassa koko projektin ajan. Vasta

luovutuksen jälkeen Rauma-Repola julkaisi asiasta tiedotteen.

- Toimittajien sopulilauma on uskomattoman helppo harhauttaa muualle penkomasta sellaisia

asioita, mitä yritys haluaa pitää salassa. Useimmiten yritysten ulostuloissa on olennaisesti
kysymys jonkin muun tavoitteen ajamisesta kuin sen mistä tiedotteessa puhutaan, Matomäki
hekottelee.

Sukelluspalloista kyllä kirjoitettiin julkistuksen jälkeen satoja juttuja tiedotusvälineisiin, mutta

kukaan ei osannut kysyä oikeita kysymyksiä.

Mirien 200 miljoonan markan projekti oli hyvä kauppa sekä myyjälle että ostajalle. Hanke
onnistui paljon paremmin kuin kukaan oli uskaltanut toivoa. Rauma-Repolan maine Mirien
valmistajana elää edelleen vahvana. Matomäki on saanut tänä vuonnakin tiedusteluja
syvänmeren alusten valmistuksesta. Kansainväliset konsortiot ovat kiinnostuneita jopa 12
kilometriin sukeltavista aluksista. Matomäen mukaan sellaisen rakentaminen on teknisesti
mahdollista, mutta poliittisesti ei.

Eläkepäivinään Tauno Matomäki sanoo keskittyvänsä sukelluspallobisnestä turvallisempiin

hommiin. Hän on Otavan hallituksen puheenjohtaja ja jäsen muutaman pienemmän yrityksen
hallituksessa. Harrastuksenaan hän kokoaa nakkilalaisen kotikylänsä Matomäen
rakennushistoriaa.

- Se on vankasti kuivalle maalle rakennettu kylä, Tauno Matomäki virnistää.

Artikkelin voi lukea lyhentämättömänä painetusta Metallitekniikka-lehdestä,

joka ilmestyy 22.10.