Enhypostasis ja Maria

E NHYPOSTASIKSEN VAIKUTUS MARIOLOGIAAN .

TK Juha Leinonen
juha.leinonen@helsinki.fi
21. maaliskuuta 2009

Kristus kahdessa luonnossaan

Modernissa kristologiassa usein Kristuksen kahta luontoa lähestytään kahden termin
kautta, enhypostasis ja anhypostasis. Nämä kaksi termiä liittyvät Kristuksen inhimil-
liseen luontoon ja hänen persoonaansa. Alunperin Kristuksella on jumalallinen luonto,
joka muodostaa jumalallisen persoonan. Luonto ei ole olemassa ilman persoonaa, ja
persoona on aina jonkun luonnon ”muodostama” persoona. Luonto ei siis ole olemassa
abstraktina substanssina persoonista erillään.
Pojan inkarnaatiossa mukaan tulee mukaan myös inhimillinen luonto. Inhimilli-
nen luonto ei muodostaa omaa inhimillistä hypostaasiaan; tätä tarkoittaa anhypostasis.
Sen sijaan se otetaan jumalallisen persoonan alaisuuteen; tämä on enhypostasis. In-
himillinen luonto ei siis muodosta inhimillistä persoonaa, vaan otetaan jumalallisen
luonnon muodostaman jumalallisen persoonan alaisuuteen. Persoonasta käytetty ter-
mi hypostaasi, ”se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on
olemassa itsenäisesti.” (CA I)
Tässä merkityksessä sana hypostaasi tuli käyttöön kaksiluonto-opin määrittelyis-
sä. Aikaisemmissa, kolminaisuusoppia koskeneissa määrittelyissä termi hypostaasi oli
vielä synonyyminen olemuksen kanssa. Aikaisemmin olivat siis käytössä termit ousia,
fysis, hypostasis, substantia viitaten olemukseen ja prosoopon, persona viitaten per-
soonaan. Opillisten muotoilujen tarkentumisen kautta ousia, fysis, substantia alkoivat
tarkoittaa olemusta ja hypostasis, persona puolestaan persoonaa.

Kristuksen liha Marian lihasta

Kristuksen inhimillisestä luonnosta opetetaan, että se otettiin Mariasta. Sitä ei luotu
erikseen, vaan se otettiin olemassaolevasta ihmishypostaasista. Koska inhimillinen li-
ha ei ole olemassa itsekseen, hypostaasista erillään, välittömästi otettaessa Mariasta
tämä liha oli Pojan lihaa, ihmiseksitullut Jumala. Ei ole väliaikaa, jolloin liha olisi ahy-
postaattisena, mutta kuitenkin olemassa, ikäänkuin materiana. Tämä nimittäin johtaa
vääristyneeseen oppiin siitä, että Marian kohdussa oli aluksi valmis ihminen, johon

1
Jumalan Poika sitten yhdistyi. Tämä puolestaan johtaa vääristyneeseen kaksiluonto-
oppiin, kun onkin kaksi persoonaa, inhimillinen ja jumalallinen persoona.
Tämä kuitenkin kielletään. Tämän vuoksi yleinen kielenkäyttö koskien inkarnaa-
tiota sanookin, että Jumalan Poika laskeutui Neitsyen kohtuun ja otti Neitsyestä itses-
tään lihan aivan itse. Koska se, mikä Neitsyestä otetaan (eli sikiää) ja myöhemmin syn-
tyy, niin Neitsyttä aivan syystä nimitetään Jumalansynnyttäjäksi. Hän kantoi Jumalaa
yhdeksän kuukautta ja tämän jälkeen ihmeellisellä tavalla synnytti hänet.
Alusta asti hän, joka syntyi, oli Jumala. Ei ollut ensin ihmistä, johon Jumala olisi
yhdistynyt, vaan se, joka sai olemassaolonsa, oli Jumala alusta asti. Kirkko on vanhas-
taan uskonut, että Neitsyt sikisi neitsyenä, että hän synnytti neitsyenä ja että synnytys
ei muuttanut hänen neitsyyttään. Jumala Poika osoitti jumaluutensa syntyessään äidis-
tään sellaisella ihmeellisellä tavalla, ettei vahingoittanut äitiään tai aiheuttanut hänelle
synnytystuskia, tai jos äitinsä synnytystuskia koki, hän ei kokenut niitä pakosta vaan
siksi, koska tahtoi ja niihin suostui.

Marian synnittömyys
Monet viisaat miehet ovat myös opettaneet, että Maria oli synnitön. Roomalaiskatoli-
nen kirkko on opettanut, että Maria sikisi ilman perisynnin tahraa. Tämä on teologinen
vaatimus sen vuoksi, että Pojan liha otetaan äidistä. Tätä on usein, lähinnä protestant-
tien piirissä kritisoitu, että se johtaa synnittömien ketjuun alkuun asti: jos Poika on
synnitön, niin kuin varmasti Raamatun perusteella on, niin myös hänen äitinsä on syn-
nitön, hänen isoäitinsä Anna on synnitön ja niin edelleen. Aion nyt osoittaa aikaisem-
man kristologisen pohdintani valossa, miksi oppi enhypostasiksesta välttämättä johtaa
siihen, että Maria oli synnitön.
On siis aivan selkeää, että Jeesus Kristus oli täysin synnitön. Hän kantoi synnitöntä
ihmislihaa, joskin rangaistuksen alaista, mutta vain omasta tahdostaan, ei siksi, että hän
olisi itse ollut rankaisijana rangaistuksen alla. Jeesuksen inhimillinen, puhdas liha ote-
taan Mariasta. Oppi enhypostasiksesta vaatii, että se, josta liha otetaan, on synnitön ja
puhdas. Väliin ei voida osoittaa välivaihetta, jolloin liha olisi erossa kummastakin per-
soonasta, nimittäin Mariasta ja Jeesuksesta, jonkinlaisessa Pyhän Hengen puhdistuk-
sen tulessa. Tämä johtaisi oppiin kahdesta persoonasta ja on vastoin sitä, mitä olemme
opettaneet anhypostasiksesta.
Se liha, joka Mariasta otetaan ja joka välittömästi ottamisessa eli sikiämisessä on
puhdasta, johtaa siis siihen, että Marian liha on puhdasta jo ennen ottamista. Tämä
ei kuitenkaan johda siihen, että Marian äiti Anna olisi ollut synnitön. Jeesuksen in-
himillisen lihan suhteen emme voi tai saa osoittaa muutosta. Perisynnin poistaminen ei
tapahdu silloin, kun liha on Pojan persoonalla, tämähän johtaisi siihen, että Jeesus on
ihminen, joka oli syntinen, mutta joka puhdistettiin. Ei, Jeesuksen lihan syntisyyteen
emme osoita muutosta, vaan hän on aina synnitön. Marian lihaan kuitenkin voimme
osoittaa muutoksen.
Pyhä Henki, joka varjeli Marian jo hänen sikiämisessään poisti syntisyyden hänen
lihastaan hänen sikiämisessään. Roomalaiskatolinen Kirkko opettaa, että Maria oli sik-
iämisestään saakka tahraton ja puhdas. Tämän sai aikaan Pyhän Hengen armo, joka
vaikutti hänessä. Toinen mahdollinen näkökulma on se, että Pyhä Henki puhdisti Mar-

2
ian ennen Pojan sikiämistä. Näin ajatteli isä Martti Luther. Henki puhdisti Marian ja
tavallaan teki mahdolliseksi sen, että Poika voisi syntyä Mariasta. On siis kaksi mah-
dollista näkökulmaa, nimittäin että Maria varjellaan synnistä jo sikiämisessä tai vas-
ta juuri ennen inkarnaatiota. Näen, että vähintään viimeksi mainittu on kristologisesti
välttämätön.

Loppusanat
Olen pyrkinyt osoittamaan, että Kristuksen synnitön liha johtaa enhypostasis-opin pe-
rusteella siihen, että Marian liha oli myös puhdas ja tahraton. Kyseessä on vanhan
kristologian mukainen vaatimus. Kristuksen ja hänen äitinsä välinen yhteys on äärim-
mäisen läheinen. Synnittömänä äitinä, synnyttäessään synnittömän Pojan hän on koko
elämänsä yhteydessä Poikaansa, joka varjelee hänet synnin tekemisestä.
Tietenkään tämä ei päde siellä, missä opetetaan, että Kristus kantoi syntistä li-
haa, joskaan ei tehnyt itse syntiä. Tämän suuntaisia ajatuksia on myös ilmaistu viime
aikoina, myös Suomessa. Tällaisista uusista keksinnöistä näen hyväksi pidättäytyä, ja
sen sijaan pitäytyä vanhassa kristologiassa, jotta meidän uskomme ei olisi eri usko kuin
meidän isillämme.