You are on page 1of 197

The Project Gutenberg EBook of Alroy, by Benjamin D'Israeli

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Alroy
Romani

Author: Benjamin D'Israeli

Translator: Waldemar Churberg

Release Date: February 26, 2008 [EBook #24687]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALROY ***

Produced by Tapio Riikonen

ALROY

Romani

B. D'Israel'ilta,
Parlamentin-j�sen,
'Coningsby'n ja 'Sibyl'in kirjoittaja.

Englannin kielest� suomentanut Waldemar Churberg.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1875.

"Miss� olet maani, oi!


��nett�mill� rannoillas
Ei laulu sankareistas soi,
Jo katos' urhot laaksoistas:
Mun k�siss�ni, heikkovoimaisen,
Soi kanteleesi jumalallinen!"
ALKULAUSE.

Kun oleskelin Jerusalemissa vuonna 1831 ja k�vin Israelin kuninkaitten


tarun-omaisissa hautakammioissa, ajatukseni palasivat er��sen
henkil��n, jonka ihmeellinen el�m�n-juoksu oli jo nuoruudessani
kiinnitt�nyt huomiotani, koska se oli t�ynn� mit� runsaimpia aiheita
runolliseen teokseen. Silloin min� aloitin t�t� kertomusta, jonka oli
m��r� s�ilytt�� _Alroy'n_ muistoa.

Kahdennellatoista vuosisadalla, jolloin Alroy astui esiin, oli Id�n


valtiollinen asema t�mm�inen.

Kalifatia uhkasi pikaisesti l�hestyv� h�vi�. Seldshukien sultanit,


joita oikea-uokoisten hallitsiat olivat kutsuneet avuksensa, olivat,
niinkuin Ranskan majordomit, kohonneet valtakunnan varsinaisiksi
is�nniksi. He olivat Profeetan j�lkel�isten maista lohkoneet itselleen
nelj� kuningaskuntaa, jotka tuottivat sultanin nimen nelj�lle
seldshukilaiselle ruhtinaalle, nimitt�in Bagdadin, Persian, Syrian ja
Rumin eri V�h�n Aasian sultanille.

Mutta ylellisyyden ja velttouden tavalliset seuraukset alkoivat


ilmesty� n�iss� sotaisissa ruhtinaissa itsess�, samalla kuin heid�n
armeijainsa sotakuri h�ltyi ja n�itten k�yt�s muuttui ep�luotettavaksi,
He eiv�t olleet en�� samoja voittamattomia ja vastustamattomia
sotureita kuin niihin aikoihin, jolloin he Kaspian meren rannikoilta
levisiv�t Id�n ihanimpiin maisemiin; ja vaikka heid�n viel� onnistui
pit�� voimassa j�rjestyst� omissa maissansa, he kuitenkin vaivoin
peitetyll� pelolla katselivat Karamanian kuningasten kasvavaa voimaa,
joitten valloitukset p�iv�st� p�iv��n likeniv�t heid�n rajojansa.

Hebrean kansan suhteen tulee tiet��, ett� Jerusalemin h�vityksen


j�lkeen it�maan Juutalaiset, vaikka he tunnustivat voittajiensa
p��valtaa, kuitenkin kaikenlaisia oikeuden asioita varten kesken�ns�
yhtyiv�t kotimaisen hallitsian johdolla, jonkun kuuluisan Davidin
j�lkeisen, jota he kunnioittivat "Vankeuden Ruhtinaan" nimell�. Jos
saamme uskoa t�m�n haaveksivaisen kansan innokkaita historioitsioita,
oli semmoisia menestyksen aikakausia, jolloin "Vankeuden Ruhtinaat"
osoittivat melkein yht� suurta komeutta ja olivat melkein yht� mahtavat
kuin entiset Judan kuninkaat. Varmaa on, ett� heid�n valtansa karttui
aivan samassa m��r�ss� kuin kalifati heikontui, eik� saa ep�ill�, ett�
Hebrealaisten ruhtinaat ajottain, kun kalifien valta oli suurimmassa
h�iri�ss�, p��siv�t jommoiseenkin paikkakunnalliseen, vaikka pian
ohitse menev��n arvoon. Heid�n p��-asuntonsa oli Bagdad, jossa he
pysyiv�t yhdenteentoista vuosisataan asti. T�m� oli turmiokas aikakausi
it�maitten historiassa, eiv�tk� "Vankeuden Ruhtinaatkaan" v�ltt�neet
sen vaurioita. N�it� ruhtinaita mainitaan viel� kahdennellatoista
vuosisadalla. Min� olen rohjennut sijoittaa yhden heist� Hamadaniin,
t�h�n kaupunkiin, jossa Hebrealaiset mielell��n oleskelivat, koska se
oli Esterin ja Mardokain hautaus-paikka.

Mit� t�m�n kertomuksen yliluonnollisiin tapauksiin koskee, ne


noudattavat kabbalaa ja ovat asianmukaiset. Kaikkiin n�ihin
henkimaailman ilmi�ihin, hautojen aaveista Salomonin valtikkaan asti,
l�ytyy todistuksia Hebrealaisten muinaistarinoissa.
Grosvernor Gate,

Hein�kuulla, 1845.

ALROY.

ENSIM�INEN OSA.

I.

Vaskitorvet kajahtivat viimeisen kerran, kun Vankeuden Ruhtinas astui


valkoisen muulinsa sel�st�; h�nen saattokuntansa riemasteli ik��nkuin
he viel� kerta olisivat olleet itsen�inen kansa; ja jollei olisi n�hnyt
ymp�rill� seisovien Mahomettilaisten pilkallisia syrj�silm�yksi�, olisi
helposti luullut t�t� p�iv�� pikemmin voiton kuin veron p�iv�ksi.

"Kunnia ei ole viel� kadonnut!" huudahti arvoisa Bostenag, kun h�n


astui asuntonsa saliin. "T�m� tosin ei ole niinkuin Saban k�ynti
Salomonin luona; eip� kuitenkaan kunnia viel� ole kadonnut. Sin� olet
asettanut hyvin, uskollinen Kaleb." Ij�kk��n miehen rohkeus k�vi
suuremmaksi, sill� jokainen askel omien seinien suojassa poisti yh�
enemm�n h�nen mielest��n h�nen pelkonsa �skeiset syyt -- uskottoman
alhaison luja-��niset kiroukset ja uhkaavat aseet.

"T�m� on oleva ilon ja kiitoksen p�iv�!" jatkoi ruhtinas; "ja katso,


uskollinen Kaleb, ett� torvensoittajia hyvin kestitet��n. Tuo viimeinen
toitotus toimitettiin uhkeasti. Se ei ollut niinkuin pasunan ��ni
Jerikon edustalla; vaan kuitenkin se ilmoitti, ett� sotalaumojen Herra
oli meid�n puolellamme. Kuinka noita kirotuita Ismaeliitoja v�v�hti!
Huomasitko, Kaleb, sit� pitk�� viheri�isiin puettua Turkkilaista, joka
seisoi vasemmalla puolella minua? Jakobin valtikan kautta, h�n vaaleni!
No! t�m� on oleva ilon ja kiitoksen p�iv�! Ja'a s��st�m�tt� viini� ja
lihapatoja kansalle. Pid�, lapseni, huolta t�st�, sill� kansa huusi
uljaasti ja vahvalla ��nell�. Se ei ollut niinkuin tuo ankara huuto
leiriss�, kun liiton-arkki palasi; vaan kuitenkin se kuului komealta ja
todisti, ettei kunnia viel� ollut kadonnut. Ja'a siis s��st�m�tt�
viini�, poikaseni, ja juo Ismaelin h�vi�ksi sit� nestett�, jota h�n ei
tohdi maistaa."

"T�m� on todella ollut suuri p�iv� Israelille!" huudahti Kaleb


riemuiten h�nkin samoin kuin h�nen hallitsijansa.

"Jos t�t� juhlakulkua olisi kielletty", jatkoi Bostenag, "jos min�


olisin kaikista ruhtinaista ollut ainoa, jonka olisi t�ytynyt jalkaisin
vied� perille tuo kirottu vero ilman torvitta ja vartiov�ett�, niin,
hyv� Kaleb, t�m�n valtikan kautta, min� todella luulen, ett�, vaikka
t�m� vanha vereni nyt juoksee verkalleen suonissani, min� olisin --
mutta nyt on tarpeeton puhua -- isiemme Jumala on ollut meid�n
turvamme."
"Aivan niin, Herrani, me olimme niinkuin David Ziphin korvessa; mutta
nyt olemme niinkuin Herran voidellut Engedin linnoituksessa!"

"Kunnia ei ole tosiaankaan viel� kokonansa kadonnut", lis�si ruhtinas


hiljennetyll� ��nell�; "jos kuitenkin -- min� kerron sinulle jotakin,
Kaleb -- kiit� Herraa, ett� sin� olet nuori."

"El�neeh�n minun ruhtinaanikin hyvi� aikoja viel� n�hd�ksens�."

"Ei, lapseni, sin� et ymm�rr� minua oikein. Sinun ruhtinaasi on el�nyt


pahoja aikoja n�hd�ksens�. Tulevaisuutta min� en ajatellut, kun k�skin
sinun kiitt�� Herraa, koska olet nuori -- sit� suurempi syntini oli.
Min� ajattelin, Kaleb, ett� jos sinun hiuksesi olisivat niinkuin minun,
jos sin� voisit muistaa, niinkuin min�, niit� aikoja, jolloin emme
tarvinneet mit��n lahjoja osoittaaksemme, ett� olimme ruhtinaita --
niit� kunniakkaita p�ivi�, jolloin itse vankeuden vangitsimme -- min�
ajattelin, kuule poikaseni, mik� edullinen perint� se on, kun syntyy
menneitten ilojen per�st�."

"Minun is�ni eli Babelissa", Kaleb lausui.

"Voi! �l� mainitse sit� nime�! -- �l� mainitse!" huudahti ij�k�s


p��llikk�. "Synkk� se aika oli, jolloin kadotimme t�m�n toisen Sionin!
Me olimme silloin my�skin Egyptil�isten orjina; mutta todestansa Faraon
valtakunta oli meid�n k�siss�mme. No Kaleb, Kaleb, sin�, joka tied�t
kaikki -- nuot vaivaloiset p�iv�t -- nuot y�t, yht� levottomat kuin
rakkautta sairastavan nuorukaisen -- sin�, joka tied�t kaikki, mit�
sinun ruhtinaasi on saanut k�rsi�, ennenkuin h�n sai luvan kaunistaa
verop�iv��mme kymmenkunnan kurjien vartiain l�sn�-ololla -- sin�, joka
tied�t kaikki minun vastukseni, joka olet n�hnyt kaikki minun
h�v�istykseni, mit� sin� sanoisit dirhemeill� t�ytetyst� kukkarosta,
jota seitsem�n tuhatta k�yr�sapelia ymp�r�itsi?"

"Seitsem�n tuhatta k�yr�sapelia!"

"Ei ainoatakaan vailla; minun is�ni heilutti yht�."

"Se oli tosiaan suuri p�iv� Israelille!"

"Ei, se ei ole mit��n. Kun vanha Alroy oli ruhtinaana -- vanha David
Alroy -- emme kolmenakymmenen� vuotena, hyv� Kaleb -- kolmenakymmenen�
pitk�n� vuotena maksaneet _mit��n_ veroa Kalifille."

"Ei mit��n veroa! ei mit��n veroa kolmenakymmenen� vuotena! Ihmek�


siis, ruhtinaani, ett� Filistealaiset taannoin korkoja vaativat?"

"Ei, se ei ole mit��n", jatkoi ij�k�s Bostenag palveliansa


huudahuksista vaaria pit�m�tt�. "Kun Moktador oli kalifi, l�hetti h�n
samalta ruhtinas Davidilta tiedustelemaan miks'ei dirhemej� oltu
koottu, ja heti David k�ski ratsahille ja l�hti etevinten kansalaisten
seuratessa palatsille ja sanoi kalifille, ett� vero osoitti semmoista
heikkojen n�yrtymist� voimallisempien edess�, jonka kautta suojelusta
ja apua pyydet��n; vaan koska h�n ja h�nen kansansa olivat kymmenen
vuotta vartioinneet kaupunkia Seldshukeja vastaan, niin kalifi h�nen
mielest��n oli h�nelle velkaa."

"Me saamme viel� n�hd� aasin astuvan tikapuita yl�s", huudahti Kaleb,
kummastuneena katsoen taivasta kohden.

"Se on kuitenkin totta", jatkoi ruhtinas; "min� olen usein kuullut


is�ni kertovan t�t�. H�n eli siihen aikaan lapsi, ja h�nen �itins�
nosti h�nen yl�s katsomaan, kuinka saattov�ki palasi, ja koko kansa
huusi: 'valtikka ei ole joutunut pois Jakobilta.'"

"Se oli tosiaan suuri aika Israelille."

"Ei, se ei ole mit��n. T�mm�isi� asioita voisin viljalta kertoa


sinulle! Mutta me puhumme turhia; meid�n toimemme ei ole viel�
p��ttynyt. Mene sin� kansan luo; lesket ja orpolapset odottavat sinua.
Anna runsaasti, hyv� Kaleb, anna runsaasti; Kananealaisten saaliit
eiv�t ole en�� meid�n hallussamme, vaan kuitenkin on Herra viel�
meid�n Jumalamme, ja lopulta t�m�kin p�iv� on suuri p�iv� Israelille.
Ja, Kaleb, Kaleb, ilmoita minun sukulaiselleni, David Alroy'lle, ett�
min� tahtoisin puhutella h�nt�."

"Min� teen kaikki viipym�tt�, hyv� is�nt�ni! Meit� kummastutti, ettei


meid�n kunnioitettu herramme, teid�n sukulaisenne, t�n� p�iv�n� ollut
muassamme veron viennill�."

"Kuka k�ski teid�n kummastella? Menk��t tiehenne! Kuinka kauan mielitte


laiskehtia t��ll�? -- pois?"

"Heit� kummastuttaa, ettei h�n ollut muassamme t�n� p�iv�n� veron


viennill�. Voi! varmaankin -- kaikki siit� puhuvat. T�m� poika saattaa
meid�t perikatoon -- juuri viisas k�si meid�n s�rkynytt� valtikkaamme
pitelem��n. Minun silm�ni ovat seuranneet h�nt� h�nen lapsuudestansa
asti; h�nen olisi tarvinnut asua Babelissa. Vanhan Alroy'n veri juoksee
h�nen suonissaan -- kankeaniskainen suku. Nuorena min� olin
yst�vyydess� h�nen iso-is�ns� kanssa; min� itse haaveksin silloin
moninaisia. Unelmia, unelmia! pahat ajat ovat kohdanneet meit�, vaan
kuitenkin me vaurastumme. Min� olen el�nyt kyllin, jotta olen n�hnyt,
ett� rikas karavani, joka kuljettaa Indian shaaleja ja Samarkandin
kankaita, viel� on ihana katsella, vaikkei juuri niinkuin tanssi
liiton-arkin edess�. Ja meid�n kovasyd�miset hallitsijamme ylpein
mieli-aloinensa, tulevatko he toimeen ilman meit�? Me hy�dymme viel�
rikkaiksi. Min� olen n�hnyt ylpe�n kalifin kukistuvan paljoa
viheli�isemm�ksi orjaksi kuin Israel. Ja viel� nytkin nuot voittosat ja
hekumalliset Seldshukit vapisevat, kun vaan Arflanin nime� v�h�nkin
mainitaan. Kuitenkin min�, Bostenag, ja meid�n hajonneitten
sukukuntiemme kurjat j��nn�kset viel� s�ilymme, ja viel�, kiitetty
olkoon Jumalamme, me vaurastumme. Mutta meid�n valtamme aika on mennyt;
viisaan menetyksen kautta meid�n nyt tulee edisty�. Ivaa ja pilkkaa,
kirousta, kukaties ly�mist�kin t�ytyy nyt Israelin tyvenell�, jopa
hymyilev�ll�kin muodolla kest��. Ent� sitten? Jokaisesta ivasta ja
pilkasta, jokaisesta kirouksesta min� saan dirhemin; ja jokaisesta
ly�m�st� -- katsokoon se eteens�, joka on minun velkojani taikka tahtoo
siksi ruveta. Mutta katso, sukulaiseni tulee! H�nen iso-is�ns� oli
minun yst�v�ni. Minusta tuntuu ik��nkuin nyt n�kisin h�nen: saman
Alroy'n, joka oli lapsuuteni kumppani. Vaan kuitenkin tuo heikko
vartalo ja nuot tytt�m�iset kasvot varsin v�h�n soveltuvat noihin
mustiin himoihin ja vaarallisiin aikeisin, jotka, minun luullakseni,
piilev�t h�nen hell�ss� rinnassaan. Hyv�, ett� tulitte."

"Te tahdoitte minua t�nne, heimolaiseni?"


"Ent� sitten? Vanhat tahtovat usein, mit� nuoret harvoin tarjoavat."

"Min� en kumminkaan voi kielt�� mit��n; sill� minulla ei ole mit��n


annettavaa."

"Sinulla on juveli, jota min� suuresti halajan."

"Juveli! Katso, minun seppeleeni! Te annoitte sen minulle, set�ni; se


on teid�n."

"Min� kiit�n sinua. Min� n�en t�ss�, lapseni, monta loistavaa rubinia,
monta hienoa ja tummaa helme� ja monta smaragdia, jotka hohtavat
ik��nkuin t�hdet kaukaisessa er�maassa. Ne ovat oivallisia kivi�, vaan
kuitenkin min� kaipaan yht� juvelia, paljon kalliimpaa, jonka luulin
olevan sinulla, David, kun annoin t�m�n korean seppeleen sinulle."

"Miksi te siit� nimit�tte?"

"Kuuliaisuudeksi."

"Merkitykselt��n kahdenvaiheinen sana; sill� kuuliaisuus ei ole mik��n


hyv� avu, kun velvollisuus tuottaa h�pe�t�."

"Min� n�en, ett� sin� ymm�rr�t, mit� tarkoitan. Sanalla sanoen, min�
k�skin sinun tulla saadakseni tiet��, miks'et t�n� p�iv�n� yhtynyt
minuun, kun min� vein meid�n -- meid�n --"

"Veromme."

"Olkoon niin: veromme. Miksi olit poissa?"

"Sent�hden, ett� se oli vero: min� en maksa mit��n veroa."

"Jos, David, seitsem�nkymment� kolkkoa talvea olisi saattanut


nuoruuteni huimuuden unhotuksiin, min� pit�isin sinua mielet�nn�.
Luuletko sin�, ett� min� siit� syyst�, ett� olen vanha, suostun h�pi��n
ja hallitsiasukuni orjuuteen? Jos el�m� olisi vaan vapauden tai
orjuuden, kunnian tai kunniattomuuden asia, olisi kaikkien helppo
p��tt��. Tied�, se ei tarvitse suurta rohkeutta, joka mielii olla
�re�n� kansan-yst�v�n� onnettomassa maassa ja purkaa urhoollista
mielipahaansa kanssak�rsivi� vastaan, joitten vaivoja h�n ei kykene
lievitt�m��n. Vaan sit� laatua sinun sukusi aina oli. Semmoisia
vapauttajia l�ytyi kosolta Alroy'n hallitsiasuvussa. Ja mik� seuraus
siit� on ollut? Min� tapasin sinun ja sinun sisaresi orpolapsina, sinun
valtikkasi murtuneena ja sinun sukukuntasi hajonneena. Se vero, jonka
me nyt kumminkin maksamme niinkuin ruhtinaat, otettiin silloin
ruoskalla ja sit� kahleissa tarjottiin. Min� kokosin meid�n
h�lventyneen kansamme, min� asetin vanhan valta-istuimemme entisellens�
ja t�t� p�iv��, jota sin� arvelet n�yristyksen ja murheen p�iv�ksi,
katsovat kaikki syyst� voiton ja pitojen p�iv�ksi; sill�, eik� ole
n�hty, ett� Ismaeliitain kiusallakin valtikka ei ole viel� joutunut
pois Jakobilta?"

"Tehk��t hyvin, heimolaiseni, ja j�tt�k��t n�m�t asiat. Min� en


tahtoisi mielell�ni unhottaa, ett� te olette minun sukulaiseni, viel�p�
hyv�kin. �lk��mme riidelk�. V�h�t minun tunteistani. Ne ovat minun
omani: min� en voi niit� muuttaa. Ja mit� minun esi-isiini tulee, jo he
miettiv�t paljon, vaan toimittivat v�h�n, no siin� tapauksessa n�ytt��
silt� kuin sukusarjani olisi puhdas ja min� heid�n todellinen poikansa.
Oli kumminkin yksi heist� sankari."

"Oi! tuo suuri Alroy; sinun sopii hyvin ylpeill� semmoisesta


esi-is�st�."

"Min� h�pe�n h�nen edess��n, set�ni -- h�pe�n, h�pe�n."

"H�nen valtikkansa on viel� tallella. Min� en puolestani ole pett�nyt


h�nt�. Ja niin min� nyt joudun siihen, mit� meid�n yhteentulomme
oikeastaan tarkoitti. Min� tahtoisin j�tt�� takaisin t�m�n valtikan."

"Kenelle?"

"Sen oikealle omistajalle, sinulle itselle."

"Voi! ei, ei -- �lk��t -- �lk��t. Min� pyyd�n teit�, unhottakaat yht�


perinpohjin, ett� minulla on oikeus siihen, kuin min� t�st� oikeudesta
luovun. T�m� valtikka -- te olette k�ytt�neet sit� viisaasti ja
hyv�sti; min� rukoilen teit�, pit�k��t se. Minulla ei ole todellakaan,
hyv� heimolaiseni, mink��nlaista kyky� t�m�n viran tukaliin teht�viin."

"Sin� himoitset kunniaa, mutta kartat ty�t�."

"Ty� ilman kunniaa on palkkalaisen osa."

"Sin� olet lapsi; sin� el�net kuitenkin, kunnes opit, ett� el�m�n
suurin sulo on hiljaiset velvollisuudet ja hyvin ansaittu lepo."

"Jos lepo on minulle m��r�tty, min� tahdon pit�� sit� mets�-el�v�n


luolassa."

"Oi David! David! sinun luonteessasi, poikani, on jotakin rajua, joka


usein saattaa minun vapisemaan. Sin� olet jo liian paljon yksin��n,
lapseni. Ja t�st� syyst�, niinkuin t�rke�mmist�kin, min� soisin, ett�
sin� vihdoin rupeat siihen virkaan, joka perinn�n kautta on sinun. Sit�
my�ten kuin min� v�h�isell� kokemuksellani neuvon-antajana voin auttaa
sinua, min� aina olen altisna sinulle; ja, paitsi sit�, meid�n
Jumalamme ei hylk�� sinua, joka olet orpolapsi ja kuninkaallista
sukua."

"�lk��tte, hyv� heimolaiseni, jatkako. Minua ei eritt�in haluta nousta


semmoiselle valta-istuimelle, joka asettaa minut orjien ensim�iseksi."

"Joutavia! sin� olet nuori. El�mmek� me orjiksi? Onko t�m� sali mik��n
palvelian huone? Miss� komeassa haremissa n�kisimme n�in kalliita
mattoja ja n�in uhkeita sohvia? Minusta ei tunnu silt� kuin olisin
orja. Raha-arkkuni ovat t�ynn� dirhemej�. Onko t�m� orjantapaista?
Karavanin rikkain seurue on aina Bostenag'in. Onko t�m� orjan oloa?
Astu Bagdadin basaarin poikki ja sin� huomaat minun nimeni
mahtavammaksi kuin kalifin. Osottaako t�m� orjuutta?"

"Heimolaiseni, sin� teet ty�t� muitten hyv�ksi."

"Niin me kaikki teemme, niin mehil�inen tekee, ja kuitenkin on h�n


vapaa ja onnellinen."

"H�nell� on kumminkin pistin."


"Jota h�n ei voi k�ytt�� kuin yhden kerran; ja kun h�n pist�� --"

"H�n kuolee, mutta niinkuin sankari. Semmoinen kuolema on makeampi kuin


hunaja."

"Kyll�, sin� olet nuori, sin� olet nuori. Minulla oli my�skin kerta
aikeita. Kaikki vaan unelmia, unelmia. Min� tahtoisin mielell�ni n�hd�
sinun onnellisena, lapseni. Noh, anna noitten kasvojen kirkastua;
lopulta on t�m� p�iv� kuitenkin suuri p�iv�. Jos sin� olisit n�hnyt,
mit� min� olen n�hnyt, David, sin�kin olisit kiitollinen. Tule,
kemuilkaamme. Ismaeliita, tuo kirottu Hagarin lapsi, tunnustaa
t�n��n, ett� sin� olet ruhtinas; t�n� p�iv�n� sin� my�skin t�yt�t
kahdeksantoista vuotta. Kansamme tavat vaativat nyt, ett� sin� otat
vastaan miehen-ij�n kunniamerkit. T�st� p�iv�st� siis sinun
hallituksesi alkaa; ja meid�n juhlassamme min� esittelen kansan
vanhimmat heid�n ruhtinaallensa. J�� hyv�sti hetkeksi, lapseni. Pue
kasvosi hymyihin. Min� hartaasti odotan sinun tuloasi."

"J��k��t hyv�sti."

H�n k��nsi p��t�ns� ja silm�ili heimolaistansa, kun t�m� astui ulos:


h�nen katkera katsantonsa lauhkeni v�hitellen, kun Bostenag poistui:
alakuloisuus astui ivan sijaan; h�n huokaili, h�n heitt�ysi sohvalle ja
peitti kasvonsa k�sill��n.

Yht�kki� h�n nousi ja astui ep�tasaisesti ja kiivaasti edes-takaisin


huoneessa. H�n seisahti, h�n nojautui yht� pylv�st� vastaan. H�n puhui
vapisevalla ja hillityll� ��nell�.

"Voi! syd�meni on t�ynn� huolia ja suru pimitt�� sieluni! Mik� min�


olen? Mit� n�m�t kaikki ovat? Raskas pilvi peitt�� el�m�ni. Isieni
Jumala, salli sen puhjeta!"

"Min� en tied�, mit� min� tunnen -- kuitenkin, mit� min� tunnen, on


mielett�myytt�. N�in oleminen ei ole el�mist�, jos el�m� on semmoinen,
joksi min� olen toisinaan sit� mieless�ni kuvaillut ja joksi rohkenen
sit� ajatella. Jos el�m� on siin�, ett� hengitt��, ett� sy�, ett�
nukkuu, ett� valvoo ja taas hengitt��, ett� taas huomaa el�m�n
toivottomaksi -- jos el�m� on siin�, miksip� n�m�t alati ahdistavat
ajatukset, jotka hiljalleen kuiskuttelevat, ett� kuolema olisi
parempi?"

"Pois! Paha henki kiusaa minua. Mutta mihin? Mik� nimet�n teko on
saastuttava t�t� k�tt�? Se ei saa tapahtua: kaksi kertaa kahden
tuhannen vuoden vanha kuninkaallinen veri, se ei saa kuolla -- kuolla
niinkuin unelma. Oi! syd�meni on t�ynn� huolia ja suru pimitt��
sieluni!"

"Kuule! vaskitorvet julistavat h�v�istyst�mme. Voi! jospa ne vaan


kutsuisivat taisteloon! Sotalaumojen Herra! anna minun voittaa niinkuin
David tai kuolla, Herra, niinkuin Saul!"

"Miksi min� el�n? Oi! jos vaan se ajatus, joka salaisesti v�ijyy
syd�mess�ni, voisi vastata -- ei tuon torven ��ni puhuisi lujemmin eik�
selvemmin. V��r�n aatteen palveliana min� viivyn t�ss� varjokkaassa
el�m�ss� ja kasvattelen noita ��nett�mi� kuvia, joita ainoastaan minun
silm�ni n�kev�t, kunnes ne viimein ovat varustetut kaikilla el�m�n
kauheilla ehdoilla ja hengitt�v�t ja toimivat ja synnytt�v�t
sallimuksen ja kauneuden, ajan ja kuoleman ja kunnian vire�n maailman.
Ja tuosta tekojen h�ik�isev�st� er�maasta min� sitten kuljen pois ja
her��n ja havaitsen itseni tulleen t�h�n kolkkoon orjuuden maahan aivan
niinkuin laitani nyt on. Hirve�t�! hirve�t�!"

"Isieni Jumala! -- sill� min� en todellakaan julkene nimitt�� sinua


heid�n viheli�isten lastensa Jumalaksi -- salli minun kuitenkin, Sinain
muiston kautta, sanoa sinulle, ett� viel� jotakin entisen veren
kaltaisa juoksee n�iss� suonissa ja ett� viel� l�ytyy yksi, joka
mielell�ns� tahtoisi puhua kasvoista kasvoihin sinun kanssasi -- puhua
ja voittaa."

"Ja jollei se lupaus, jossa me pysymme kiinni, ole pelkk�� petosta,


anna h�nen tulla, tulla, viel�p� pian tulla, sill� sinun palveliasi
Israel, Herra, on nyt niin pahamaineinen orja, niin suruun vaipunut ja
niin ylenkatsottu, ett� silloinkin, kun is�mme ripustivat harppunsa
Babelin virran synkkien vesien rannoilla, he olivat kuin paradiisissa
siihen verraten, mit� me k�rsimme."

"Voi! He eiv�t k�rsi; he kantavat osaansa eiv�tk� tunne mit��n.


Muutoin meid�n varjokas kerubimme t�h�n aikaan j�lleen vartioitsisi
liiton-arkkia. Tahto ty�n synnytt�� ja se, joka kauan jotakin aatetta
vaalii, vaikka kuinka hurjaa tahansa, huomaa, ett� h�nen unelmansa oli
vaan tulevien tapausten ennustaja."

"Ja nytkin kirkas leimaus v�l�ht�� sieluni pimeyden puhki -- silt�


minusta n�ytt��, silt� n�ytt�� -- voi! tuskalloisin olo on se, kun
ep�toivossa kunniaa uneksii. Ei, ei, min� el�n ja kuolen aivan halpana
olentona; kauneus ja rakkaus ja maine ja mahtavat ty�t, naisten hymyt
ja miesten katseet ja tuo jalostuttava oman arvon tieto ja koko tuon
suuria tuottavan innon vinhe� virta -- n�m�t eiv�t ole minua varten --
ja min�, Alroy, pyhien kuningasten j�lkeinen, jonka sielu himoitsee
valtaa, min� seison t��ll� turhaan k�dell�ni tavoittaen kadonnutta
valtikkaani, h�pe�n-alaisena orjana! Ja el�nk� min� kuitenkin? El�nk�!
kyll�, hauskastikin. Kuule! ilo pit�� uhkeita pitojansa n�itten
hupaisten muurien sis�puolella. Me riemuitsemme t�n��n; vaan kuitenkin,
ennenkuin tuo komea aurinko, jonka vankka kulku seisautettiin
miekkojemme edess�, joille se nyt ei katso soveliaaksi paistaakaan;
ennenkuin tuo komea aurinko, ik��nkuin sankari kunniakkaalta
sotatanterelta, astuu leponsa valoisaan majaan: joku teko tehd��n."

"Minun esi-is�ni, urhoolliset esi-is�ni, jollei t�m� hermoton k�si voi


lunastaa takaisin perint��mme, jos tuo saastainen mets�karju viel�
rypee suloisessa viinitarhassasi, Israel, en min� kumminkaan ole sinua
h�v�isev�. Ei! anna minun hukkua. Davidin huone ei ole en��n; meid�n
pyh� siemenemme ei saa en�� piill� eik� pilaantua, ik��nkuin ruostunut
tavara, t�ss� pahentuneessa maassa. Jollemme voi kukoistaa, niin
kuolkaamme!"

"Voi! �l� sano niin, veljeni!"

H�n k��ntyy ja luo silm�ns� kasvoihin, kauniisin kuin t�hdik�s y�;


h�nen syd�mens� on t�ynn�, h�nen ��nens� matala.

"Oi' Miriam! sin� mustien ajatusten karkoittaja! Sin�k� se olet? Miksi


olet t��ll�?"
"Miksi min� olen t��ll�? Etk� sin� ole t��ll�? ja tarvitseeko minun
tuoda elin mit��n tukevampaa syyt�? Voi! kallis veljeni, tule nyt
ottamaan osaa juhlaamme! Huoneittemme sein�t ovat koristetut
semmoisilla kukilla, joita sin� rakastat; min� poimin niit�
suihkul�hteen reunoilta; pyh�t lamppumme ovat puhdistetut ja
j�rjestetyt ja sinun t�ytyy panna niitten ensim�inen liekki palamaan.
Portin ulkopuolella neitsyeni vartovat tarjotaksensa sinulle
juhlavaatteita. Tule siis, armas veljeni, ottamaan osaa juhlaamme."

"Miksi juhlaa viett�isimme?"

"Voi! eiv�tk� n�m�t lamput ole sinun kalliin nimesi kunniaksi


sytytetyt, n�m�t kukkakiehkurat ripustetut! T�n� p�iv�n� on ruhtinas
annettu meille, t�n� p�iv�n� --"

"Ruhtinas ilman ruhtinaskuntaa."

"Vaan ei ilman sit�, joka saattaa valtakunnat mieluisaksi ja jota monen


hallitsijan syd�n on halannut -- kuuliaisia alamaisia, David."

"Orjia, Miriam, kanssa-orjia."

"Mit� me olemme, veljeni, siksi Jumalamme on tahtonut meid�t;


n�yrtyk��mme ja vapiskaamme."

"Min� en tahdo n�yrty�, vapista en voi."

"Hiljaa, David, hiljaa! T�m� ylpe� mieli se oli, joka k��nsi Jumalan
koston meid�n puoleemme."

"T�m� ylpe� mieli Kanaan valloitti."

"Voi veljeni, armas veljeni! He kertoivat minulle, ett� mustat


ajatukset vaivaavat sinua, ja min� tulin, toivoen, ett� Miriam voisi
ne haihduttaa. Meid�n entisyytemme, Alroy, on ihana unelma; ja
tulevaisuutemme on kumminkin yht� ihana toivo; ja mit� nykyisyyteemme
tulee, sin� olet minun veljeni. Sinun rakkaudessasi on nyt minun onneni
ja min� pid�n enemm�n sinun satunnaisista syleilyksist�si ja
harvinaisista hymyist�si kuin kaikesta sukukuntamme lahonneesta
loistosta, pulskeista puutarhoistamme ja hohtavista saleistamme."

"Kuka on vartiolla tuolla ulkona?"

"Kaleb."

"Kaleb."

"Hallitsija!"

"Mene sanomaan heimolaiselleni, ett� min� heti tulen pitoihimme. J�t�


minut hetkeksi, Miriam. Ei, pyyhi pois nuot kyynelet."

"Oi, Alroy, ne eiv�t ole surun-kyyneli�!"

"Jumala olkoon sinun kanssasi! sin� olet el�m�ni sulo ja lohdutus. J��
hyv�sti, j�� hyv�sti!"

"Min� huomaan, ett� naisten vaikutus minuun on hyvin suuri. Ei


senlaatuisista sankareita saada. Min� en tied� rakkaudesta mit��n
paitsi siit� puhtaasta yst�vyydest�, joka sitoo minun t�h�n tytt��n,
joka on orpolapsi ja minun sisareni. Me olemme niin yhdenkaltaiset,
ett� kun h�n viime p��si�isen� piloillaan k��ri turbanini p��ns�
ymp�rille, heimolaisemme nimitti h�nt� Davidiksi."

"Minun sukukuntani tytt�ret eiv�t miellyt� minua, vaikka he ovat


erinomaisen ihanat. Jos meid�n nuorukaisemme olisivat yht� urhoolliset
kuin nuot ovat kauniit, me viel� tanssisimme Sionilla. Min� olen
kuitenkin usein ajatellut, ett�, jos saisin kallistaa t�t� synkk��
otsaani jotakin lumivalkoista povea vastaan, joka olisi minun omani, ja
asua er�maassa kaukana ihmisten n�kyvist� ja kaikesta siit� huolesta ja
vaivasta ja viheli�isyydest�, joka vaikeroi ja hikoilee ja huokailee
minun ymp�rill�ni, min� kenties p��sisin tuon ylen suuren tuskan
vointeesta, joka kalvaa olentoani. V�h�t siit�! El�m� ei ole kuin
unelma ja minun el�m�ni t�ytyy olla kurja unelma."

II.

Hamadanin porttien ulkopuolella, aivan v�h�isen matkan p��ss�


kaupungista, oli yl�nk�maalla aitaus, jonka keskelt� kohosi vanha
muistorakennus, sadun mukaan Esterin ja Mardokain hautakammio. T�ss�
juhlallisessa ja yksin�isess� paikassa Alroy tavallisesti oleskeli ja
sinne h�n t�n�kin p�iv�n�, pidoista paeten, l�hti noin tuntia ennen
auringon laskua.

Kun h�n avasi hautapaikan jyke�n portin, h�n kuuli takaansa hevoskavion
t�min�n; ja ennenkuin h�n j�lleen oli sulkenut sen, joku huusi h�nt�.

H�n katsoi yl�s; ja n�ki nuorekkaan ja hekumallisen Alschirokin, joka


oli kaupungin kuvern�ri ja seldshukein sultanin veli. Ainoastaan yksi
juoksulainen seurasi h�nt�. T�m� oli er�s Arabialainen, Alschirokin
inhottu suosikki ja h�nen huvitustensa kaikkialla tunnettu k�tyri.

"Koira!" huudahti tulistunut Alschirok, "oletko kuuro vai


uppiniskainen? Vaiko kumpikin? Tuleeko meid�n kahdesti huutaa orjiamme?
Avaa tuo portti!"

"Mink� vuoksi?" Alroy kysyi.

"Mink� vuoksi! Pyh�n profeetan kautta, h�n vaihtaa kysymyksi� meid�n


kanssamme! avaa portti taikka sinun p��si saa vastata siit�!"

"Kuka sin� olet", Alroy vastasi, "joka pid�t niin suurta suuta? Oletko
joku juhlaileva Turkkilainen, joka on rikkonut profeetan k�skyn ja
juonut jotakin muuta kuin vett�? Pyri tiehesi taikka min� haastan sinun
kadin eteen;" ja niin lausuen h�n k��ntyi hautauskammiota p�in.

"�itini silm�in kautta, tuo koira pilkkaa meit�! Jollemme jo olisi


my�h�styneet ja jollei t�m� hevonen olisi niinkuin kesyt�n tiikeri,
min� seiv�st�isin h�net paikalla. Puhuttele sit� koiraa, Mustafa!
taivuttele h�nt�!"

"Arvoisa Hebrealainen", lausui hienokas Mustafa l�hestyen, "n�ht�v�sti


sin� et huomaa, ett� t�m� on herramme Alschirok. H�nen korkeutensa
antaisi mielell��n hevosensa astua sinun oivallisen kansasi
hautauspaikan kautta, koska h�nen t�ytyy t�rkeist� syist� matkustaa
er��n pyhimyksen luo, joka oleskelee kunnaan toisella puolella, ja aika
on t�p�r�ll�."

"Jos t�m� en herramme Alschirok, sin� olet ep�ilem�tt� h�nen uskollinen


orjansa Mustafa."

"Min� olen todella h�nen halpa orjansa. Ent� sitten, nuori herrani?"

"Kiit� onneasi, ett� portti on lukossa. Siit� ei ole kuin yksi p�iv�
kun solvasit er��n huonekuntani palvelian sisarta. Min� en tahtoisi
mielell�ni tahrata k�si�ni niin kurjalla verell� kuin sinun -- mutta
pois, viheli�inen, pois!"

"Pyh� profeetta! kuka tuo koira on?" huudahti Alschirok kummastuneena.

"Se on nuori Alroy", vastasi hiljalleen Mustafa, jokei ollut alusta


tuntenut h�nt�, "se, jota he sanovat ruhtinaaksensa: kovin j�ykk�
nuorukainen! Herrani, meid�n on parempi jatkaa matkaamme."

"Nuori Alroy! Kyll� muistan. Heill�kin t�ytyy olla ruhtinas! Nuori


Alroy! Hyv�, l�hdet��n pois -- ja, koira!" huusi Alschirok, nousten
yl�s jalustimissaan ja heritt�en k�tt�ns�, "koira! muista veroasi!"

Alroy sy�ks�hti portin luo, mutta sen tukevaa lukkoa k�vi vaan hitaasti
avaaminen, ja ennenkuin h�n enn�tti seurata, oli Alschirokin virma
ratsu vienyt h�nen saavuttamattomiin.

Pettyneen vimma kuvasteli tuokion Alroy'n kasvoissa; h�n seisoi


v�h�n aikaa kiinte�sti katsoen kadonneen vihollisen tiet� p�in, ja
sitten h�n astui verkalleen hautakammiota kohden; mutta h�nen kiihtynyt
mieli-alansa ei nyt tointunut siihen hiljaiseen uneksimiseen, johon h�n
muistorakennuksen luo l�htiess��n aikoi antautua. H�n oli levoton ja
tuskastunut, ja viimein h�n meni siihen mets��n, joka kasvoi
hautauspaikan huipulla.

H�n oli nyt tullut er��lle t�yr��lle, nuorten kuusten suojaan, joitten
joukosta j�nter� seteri yleni. H�n heitt�ysi t�m�n paksujen ja
siivek�sten oksien alle ja katseli v�h�ist� ja viheri�t� laaksoa, jonka
keskell� oli marmorinen suihkul�hde. Kierteiset pylv��t kannattivat
t�m�n moninaisesti leikattua kupolia, jota leve� hebreankielinen
kirjoitus ymp�r�itsi. Valkoisten pylv�itten jalat peittyiv�t
mets�kasveihin taikka k�tkeytyiv�t moniv�risiin kurbitsipenkeriin.
Kirkkaasti laskeuva aurinko vuodatti koko n�kym�lle liente�n, mutta
loistavan valon.

Tyven hetki, kaunis n�kym�, hyv�t hajut ja hiljaisuus, jotka yhdistiv�t


lemunsa ja rauhansa, tuo leuto tuuli, joka vienosti nousi ja kutsui
n��ntyv�t linnut viilistytt�m��n sulkiansa h�m�r�n ilmassa ja
r�pytt�m��n helottavia siipi�ns� yht� helottavalla taivaalla -- oi!
mik� synkk� mieli olisi ollut huojentumatta l�hestyv�n illan lempe�n
hengen edess�?

Ja Alroy katseli luonnon ihanata yksin�isyytt� ja kyynel vieri h�nen


ylpe�lle poskellensa.

"Se on kummallista! mutta, kun olen n�in yksin�ni t�ll� rauhaisella


hetkell�, minusta aina tuntuu kuin katselisin luvattua maata. Ja
unissani ilmestyy usein silmieni eteen joku valoisa kohta, jonkun
vaellus-ajan kirkas muisto, ja kun min� her��n, on mielest�ni ik��nkuin
olisin ollut Kanaassa. Miksi min� en ole siell�? Se karavani, joka
kuljettaa heimolaiseni tavaraa er�maan poikki, voisi kuljettaa
minunkin. Mutta min� venyn t��ll�, minun kurja el�m�ni heitii t�m�n
viheli�isen kaupungin surkeassa unteluudessa, enk� min� toimita mit��n.
Voi! tuo entinen vankeus oli kuin mahtava valta t�m�n h�pe�llisen
orjuuden suhteen. Meill� ei ole en�� mit��n Esteri�, joka istuisi
heid�n kuninkaansa rinnalla, ei mit��n valtioviisasta Mardokaita, ei
mit��n purpuraan puettua Danielia. Oi Jerusalem, Jerusalem! Min�
luulen, ett� sinun n�k�si kohottaisi voimani korkeimmillensa. Vaan
kuitenkin, kun t�ytyy n�hd� kukistunut tilasi -- heimolaiseni kertoo
minulle, ettei temppelist� ole kive�k��n s�ilynyt. Se on kauheata! Eik�
l�ydy mit��n toivoa?"

"_Tiilikivet ovat pudonneet pois, mutta me rakennamme marmorilla


j�lleen; viikunapuut ovat kaadetut maahan, mutta me panemme seetereit�
sijaan_."

"Tytt�jemme laulu, kun he k�yv�t iltak�ynti�ns� l�hteell�. Viimeisiss�


sanoissa on tulevaisuuden ennustus."

"Kuule taas! Kuinka kauniisti heid�n suloiset ja yhdistyneet ��nens�


sointuen v�ikkyv�t lempe�ss� ja aaltoilevassa ilmassa!"

"_Kuitenkin min� olen sinun j�lleen rakentava, ja sin� rakennetaan, oi


Israelin impi! Kuitenkin sin� olet j�lleen kaunistava itse�si
kanteleillasi ja l�htev� niitten tanssiin, jotka iloa pit�v�t.
Kuitenkin sin� olet j�lleen istuttava viinitarhoja Samarian vuorille_."

"Katso! heid�n valkoiset haamunsa v�l�htelev�t tuolta p�iv�n


valaisemien pensaitten takaa kimaltelevien lehtien v�litse, kun he
tasaisin askelin astuvat viett�v�� rinnett� alasp�in. Sorea seurue
hohtavissa riveiss�: jokainen juhlavaatteisin puettuna, verhoten tumman
ihania kasvojansa kainolla k�dell� ja kantaen armaan p��ns� p��ll�
siev�� vaasia. Heit� johtaa minun sisareni."

"Ja nyt he saapuvat l�hteen reunalle ja laskevat vaasinsa sen


veteen, yht� puhtaasen ja kauniisen kuin he itse. Muutamat lep��v�t
marmoripylv�itten alla; toiset, istahtaen maahan, ker��v�t
hyn�nhajuisia kukkia ja solmivat niit� kiehkuroiksi; ja, kun nyt ovat
sekaisin, tuo vallaton tytt� koskee herk�sti sormillansa kosteaan
vaasiinsa ja vihmoo v�lkkyvi� valohelmi� hiljaisten sisartensa p��lle.
Kuule! taas he laulavat."

"_Oi Sibmah'n viinik�ynn�s! sinun kes�hedelmiisi ja sinun viinisatoosi


on ry�st�j� k�ynyt k�siksi_!"

Parahus, huuto, pitk�llinen, kauhea huuto, h�mm�stys, pako, ep�toivo!


Katso! mets�st� sy�ks�ht�� turbinip�inen mies ja tarttuu laulun
johtajattareen. T�m�n kumppanit pakenevat kaikkialle -- Miriam yksin on
j��nyt Alschirokin syliin.

Vesipatsas, joka rajusti kohoaa kes�isen valtameren povesta l�mpim�ss�


ilman-alassa, kun nuot �kki� nousneet pilvet aivan selv��n
ilmoittavat, ett� taivaan juhlap�iv� on ohitse, ja riekuvat vesilinnut
ennustavat myrskyn aikaa -- vesipatsas, joka kohoaa merelt�, ei ollut
niin raju kuin h�n -- nuori Alroy.
Vaaleana ja vimmattuna h�n kavahti kiireesti yl�s, h�n tempasi maasta
yhden puun lujin juurinensa, riensi rinnett� alasp�in, huohottaen ja
raivoten, ja l�i ry�st�j�� vahvalla kuusella aivoihin. Alschirok kaatui
hengett�m�ksi maahan, ja Miriam taintuen veljens� k�siin.

Ja tuossa h�n seisoi, tyrmistyneen� ja liikkumatonna, katsellen


sisarensa kalmeita kasvoja ja itse vihastansa ja teostansa uupuneena
tukien h�nen kallista, mutta hermotonta ruumistansa.

Yksi paenneista neitsyist� ilmestyi, kaukaa t�hystellen. Kun h�n n�ki


em�nt�ns� oman kansalaisensa syliss�, h�n rohkaisi mielens� ja
kootakseen hajonneita kumppaneitansa h�n korotti ��nens� ja lauloi:

"_Joutukaat, Jerusalemin tytt�ret, oi! joutua saat, sill� Herra on


kostanut meid�n puolestamme, ja ry�st�j� on ry�stetty_."

Ja ennen pitk�� vastattiin t�h�n s�keesen eri tahoilta mets�st� ja pian


immet palasivat j�lleen laulaen:

"_Me tulemme, oi! Jerusalemin tyt�r, me tulemme; sill� Herra on


kostanut meid�n puolestamme, ja ry�st�j� on ry�stetty_."

He kokoontuivat em�nt�ns� ymp�rille ja mik� p��sti irti h�nen huntunsa,


mik� toi vett� suihkul�hteest� ja kasteli h�nen virkistyvi� kasvojansa.
Ja Miriam avasi silm�ns� ja lausui: "veljeni!" Ja Alroy vastasi: "min�
olen t��ll�." Ja Miriam jatkoi matalalla ��nell�: "pakene, David,
pakene, sill� se mies, jonka sin� l�it, on ruhtinas kansansa joukossa."

"H�n on oleva armollinen, sisareni; ja ep�ilem�tt�, koska h�n ensiksi


erhettyi, on h�n jo t�ll� hetkell� unhottanut rikokseni."

"Oikeutta ja armoa! Veljeni, mit�p� nuot ilke�t tyrannit n�ist�


kummastakaan tiennev�t! H�n on ehk� jo tuominnut sinut johonkin julmaan
ja pitk�ll�iseen kidutukseen, ja -- voi! kuinka ��rett�m�sti minua
tuskastuttaa! -- pakene, veljeni, pakene!"

"_Pakene, pakene, pakene_!"

"Ei tarvitse pel�t� mit��n, Miriam; min� soisin, ettei koko h�nen
kirottu sukunsa huolettaisi meit� enemm�n kuin t�m� teid�n �skeinen
hallitsiansa. Katso, h�n nukkuu sitke�sti. Mutta h�nen ruumiinsa ei saa
saastuttaa meid�n puhdasta l�hdett�mme ja hyv�nhajuisia kukkiamme. Min�
viskaan sen mets��n ja kuljeskelen t��ll� t�n� y�n� kuuntelemassa
shakaleja, kun he pitojansa pit�v�t."

"Sin� puhut hurjasti, David. Kuinka! ei! Se on mahdotonta! H�n ei ole


kuollut. Sin� et ole tappanut h�nt�! H�n nukkuu -- h�n on peloissaan.
H�n on olevinansa kuollut, ett� me j�tt�isimme t�m�n paikan ja h�n
saisi rauhassa nousta. Tyt�t, katsokaat h�nt�. David, sin� et vastaa.
Veli, kallis veljeni: h�n on varmaan py�rtynyt. Min� luulin h�nen
paenneen. Tuokaat vett�, neitsyet, tuon hirve�n miehen saataville. Min�
en tohdi katsella h�nt�."

"Pois! min� tahdon katsella h�nt� ja min� tahdon riemuita. Kuollut!


Alschirok kuollut! No! Ainoastaan silm�nr�p�ys sitten oli tuo
j�hmettynyt ruumis ruhtinas, minun sortajani. N�ink� voimme p��st�
vapaaksi heist�, kuinka? Jos ruhtinas hukkuu, miks'ei my�skin kansa?
Kuollut, aivan kuollut, ja min� olen h�nen surmaajansa. Haa! vihdoin
min� olen mies. T�m�, t�m� on todella el�m��. Jospa saisin aina el��
surman t�iss�!"

"Voi! voi! meid�n huonekuntamme on kukistunut! H�nen raju k�yt�ksens�


pelottaa minua. David, David, herke�. H�n ei kuule minua; minun ��neni
on kenties heikko. Min� olen kovin voimaton. Neitsyet, langetkaat
polvillenne ruhtinaanne eteen ja asettakaat h�nen vihansa vimmaa."

"_Suloinen on surun hetken� sisaren ��ni, ja viisas on niitten neuvo,


jotka rakastavat meit�_."

"No, t�m� on minun Goljatini! linkokivi taikka kaares, se on sama.


Sotalaumojen Herra on meid�n puolellamme. Syyst� minua Davidiksi
nimitet��n."

"_Pelasta meit� vihollisistamme, oi Herra! niist�, jotka nousevat meit�


vastaan, ja niist�, jotka salaa meit� v�ijyv�t_."

"Jospa vaan t�m� isku olisi monin kerroin isketty, jospa vaan
heimolaiseni palveliat tekisiv�t samoin, niin n�kisimme j�lleen
Elah'n p�iv�t! Filistealainen, tuo saastainen, haurelias, kirottu
Filistealainen! ja h�n rohkeni koskea minun sisareeni! Voi, jospa koko
h�nen sukukuntansa olisi t��ll�, kaikki, kaikki! Min� sitoisin
semmoiset tulisoitot heid�n ketunh�nt��ns�, ett� valo johdattaisi meit�
vapauteen!"

H�nen puhuessaan er�s neitsyt, joka ei viel� ollut seuraan palannut,


n�htiin l�hestyv�n heit� kovin huolestuneena muodoltansa.

"Pakene", h�n huudahti; "he tulevat, he tulevat!"

Miriam, joka heikkona ja voimatonna istui nojautuneena yhden


palveliattaren rintaa vastaan, nousi �kki� yl�s samalla
silm�nr�p�yksell�, kuin h�nen tarkka korvansa kuuli n�m�t sanat, ja
tarttui veljens� k�sivarteen.

"Alroy! David, veli, kallis veljeni. Min� rukoilen sinua, kuuntele --


min� olen sinun sisaresi, sinun Miriamisi; -- he tulevat, he tulevat,
nuot kovasyd�miset, pahat miehet, he tulevat tappamaan, kukaties
kiduttamaan sinua, hell�� velje�ni. Her��, David, her�� tuosta
hurjasta, kiivaasta unelmasta: Pelasta itsesi -- pakene!"

"Oi! sin�k� se olet, Miriam? Sin� n�et, ett� h�n nukkuu sitke�sti. Min�
uneksin jaloja hankkeita ja suuria toiveita. Se on ohitse nyt. Min�
olen taas entisell�ni. Mit� sin� tahdoit?"

"He tulevat, t�m�n kaatuneen miehen julmat seuralaiset! he tulevat


ottamaan sinua kiinni. Pakene, David!"

"Sinua j�tt��kseni?"

"Min� ja neitsyeni kerke�mme viel� pakenemaan sit� yksin�ist� tiet�,


jota me tulimme, heimolaisemme puutarhojen kautta. Kun p��semme h�nen
huoneesensa, me olemme tuokion turvassa -- niin turvassa kuin kurja
sukukuntamme suinkin voi olla. Bostenag on niin rikas, niin viisas,
niin varovainen, h�n tiet�� niin tarkasti ihmisten menot ja tuntee niin
t�ydellisesti t�m�n kansan luonnon ja mielenlaadun, ett� kaikki k�y
hyvin; min� en pelk�� mit��n. Mutta, jos sin� j��t t�nne taikka he
l�yt�v�t sinut, sinun veresi yksin tyydytt�� heit�. Jos he varmaan
tiet�v�t, ett� sin� olet paennut, johon nyt kehoitan sinua, heid�n
hallitsija vainaansa, jota he tuskin rakastivatkaan -- no, tue minua
silm�nr�p�ys k�dell�si, armas Beruna. Niin, se on hyv�. Min� aioin
sanoa, ett�, jos heit� hyvin lahjotaan -- ja he saavat kaikki juvelini
-- niin h�n on ennen pitk�� yht� v�h�n heid�n muistossaan kuin h�n nyt
on hengiss�. Min� tuskin jaksan puhua -- min� tunnen, ett� sanani
sekaantuvat taikka n�ytt�v�t sekaantuvan; min� olen taintumallani,
mutta min� en tahdo -- ei! �l� pelk��. Min� p��sen kyll� kotiin. N�m�t
neitsyet ovat minun huostassani. Juuri t�mm�isiss� vaaran tiloissa
meid�n tulee n�ytt�� kuninkaallisen veren arvo. Min� tahdon pelastaa
heid�t -- tai kuolla heid�n kanssaan."

"Voi, Sisareni, minusta tuntuu kuin en olisi koskaan ennen kuin nyt
tiet�nyt, ett� olin veli. Kallis Miriam, mit� el�m� on? mit� kosto
taikka viel�p� mainekin ja vapaus ilman sinua? Min� j��n t�nne."

"_Suloinen on surun hetken� sisaren ��ni, ja viisas on niitten neuvo,


jotka rakastavat meit�_."

"Pakene, David, pakene."

"Pakene! minne ja kuinka?"

Hevosen hirnunta kuului viidakosta.

"Voi! he tulevat!" huudahti Miriam innoissaan.

"_Kaikki n�m�t ovat kohdanneet meit�, oi Herra, vaan emme kuitenkaan


ole unhottaneet Sinua, emmek� ole liitossasi vilpistelleet_."

"Kuule! taas hirnuu! Se on joku hevonen, joka kutsuu is�nt��ns�. Min�


n�en sen. Rohkeutta, Miriam!' se ei ole mik��n vihollinen, vaan varsin
altis yst�v� h�d�n aikana. Se on Alschirokin ratsu. H�n ajoi sill�
minun sivuitseni hautakammion luona ennen p�iv�nlaskua. Min� katselin
sit� tarkkaan -- hyvin upea hevonen."

"_Katso, katso, oinas on takertunut pensaasen sarvistansa_."

"Meid�n Jumalamme ei ole unhottanut meit�! Nopeasti, neitsyet, tuokaat


t�nne tuo kaunis ratsu. Kuinka! vapisetteko? Min� rupean h�nen
palveliaksensa."

"Ei! Miriam, varo itse�si, varo. Se on kesyt�in el�in, raju kuin


tuulisp��. Anna, min� k�yn siihen k�siksi."

H�n juoksi sisarensa j�lkeen, riensi viidakkoon ja talutti esiin


hevosen.

Ei ole luullakseni pitk� aika mennyt siit� kuin t�m� pulskea hevonen
erosi er�maasta; h�nen puuhkea harjansa, h�nen tuliset silm�ns�, h�nen
korskuvat sieramensa osoittivat hyvin h�nen omatietoista ylpeytt��n ja
puhtaan rotunsa jaloutta. H�nen v�rins� oli ik��nkuin musta y�, jolloin
tuhannet t�hdet tuikkivat, ja h�n polki maata siev�ll� kaviollansa
ik��nkuin siipi�ns� liehuttava kotka.

Alroy hypp�si sen selk��n ja ohjasi sit� taitavalla k�dell�..


"Haa!" h�n huudahti, "minusta tuntuu kuin olisin pikemmin sankari kuin
pakolainen. J�� hyv�sti, sisareni; j��k��t hyv�sti te suloiset
neitsyet; j��k��t hyv�sti ja pit�k��t hell�� huolta kalliista
Miriamistani. Yksi syleily, armas sisareni", ja h�n notkistui alasp�in
ja lausui hiljaisella ��nell�: "sano tuolle oivalliselle Bostenagille,
ettei h�n s��st� kultaa, sill� min� olen varma siit�, ett�, ennenkuin
vuosi on p��tt�nyt hitaan kulkunsa, min� palajan ja panen sortajamme
maksamaan t�m�n h�t�isen paon ja katkeran eron. Vaan nyt er�maahan!"

TOINEN OSA.

I.

Kiid�, joutuin kiid�, sin� uljas ratsu, ja polje er�maan j�ljet�nt�


tiet�. Sinun allasi on ��ret�n maa, sinun yll�si ��ret�n taivas --
rautainen tanner ja vaskinen laki. Kiid�, kiireesti kiid�, sin� uljas
ratsu, ja polje er�maan j�ljet�nt� tiet�!

Voi! luuletko, ett� n�m�t suolaiset lakeat johdattavat Yemen'in


onnellisiin lehtoihin ja vainuatko t�ss� kuumassa tuulessa Arabian
hyv�nhajuista henk�yst�? Suloinen hairaus, jalo hevonen, sill� t�m�
suolainen er�maa ei johdata Yemen'in onnellisiin lehtoihin eik� se
henk�ys, jota vainuat meit� kohtaavassa tuulessa, ole Arabian
hyv�nhajuinen henk�ys.

T�m� on sammunut, t�hdet ovat syttyneet palamaan koko er�maan taivaan


loistolla, ja laskeuva y� tuottaa nyt kasteisilla siivill�ns�
virvoitusta nuoren Hebrealaisruhtinaan n��ntyv�lle ruumiille ja
kalvealle poskelle.

Yh� eteenp�in ratsu rient��, yh� h�nen vankka syd�mens� voimistuttaa


h�nt�. Vuoden-ajan ja matkan pituuden, polttavan maan, paahtavan
auringon s�teet, kaikki voittaa h�nen vikev� ruumiinsa, h�nen j�nter�t
hermonsa ja tuliset suonensa.

Sy�t�v��, juotavaa heill� ei ole mit��n. Ei mik��n el�hytt�v� l�hde, ei


mik��n varjokas puu n�y suotuisin seuroinensa. Ei mik��n el�in, ei
lintukaan ilmesty n�ill� harmailla autiomailla. Ei mik��n h�iritse
t�t� mahtavaa ��nett�myytt�. Jo shakalinkin hirve� huuto tuntui
lievitt�v�lt�. Joku hallava mets�rotta lumivalkeilla viiksill�, hiipien
jostakin kuivettuneesta orjantappurapensaasta, k��rmeenpoika
v�lkkyviss� hampaissaan, irvistelee iloisena kuutamossa. T�ss� heid�n
ainoa seuransa.

Aamu tulee, raikas, lemuava aamu, jota rikollinenkin ik�v�itsee. Aamu


tulee ja kaikki astuu n�kyviin. Ja valo vuotaa niinkuin sinetti maan
p��lle, ja t�m�n kasvot kuvautuvat ik��nkuin leimalla painettu vaha.
Heid�n edess��n ja my�skin heid�n oikealla k�dell�ns� oli hiekkainen
er�maa; mutta y�n kuluessa he olivat suuresti l�hestyneet niit�
vuoriharjanteita, jotka vasemmalta puolelta rajottivat er�maata ja
joita kohden Alroy oli ensiksi ohjannut hevostansa.

N�m�t harjanteet kuuluivat vankkaan Elbursin selk��n; ja kun aurinko


nousi er��n korkean vuorenhuipun takaa, hevonen yht�kki� seisahtui ja
hirnui ik��nkuin pyyt�en vett�. Mutta itse uupuneena Alroy ei voinut
kuin hyv�ilemisell� viihdytt�� h�nt�. Ja rohkaistuneena ymm�rsi hevonen
is�nt�ns� ja hirnui taas iloisemmin.

Tunnin taikka kaksi ruhtinas ja h�nen uskollinen kumppaninsa eteniv�t


vitkalleen, mutta, kun p�iv� kului, k�vi kuumuus niin rasittavaksi ja
jano niin hirmuiseksi, ett� Alroy j�lleen joudutti hevostansa vuoria
kohden, jossa h�n tiesi l�yt�v�ns� l�hteen. Ratsu samosi altiisti
eteenp�in ja n�ytti samoin kuin is�nt�kin haluavan j�tt�� kuivan ja
raukaisevan er�maan.

Monta monituista kertaa onneton pakenija mietti, eik� h�nen pit�isi


laskeuta alas hevosen sel�st� ja kuolla; ei mik��n kidutus, jota
Hamadanissa ehk� kohtaisi h�nt�, voinut tuntua kauheammalta kuin se
pitkitetty ja sanomaton tuska, jota h�n nyt k�rsi. Kun h�n riensi
eteenp�in nojautuneena hevosensa kaulan puoleen, h�n huomasi semmoisen
paikan, joka n�ytti tummemmalta kuin ymp�r�iv� hiekka. T�ss�, h�n
arveli, l�ytyy kenties vett�. H�n koetti pid�tt�� hevostansa, mutta
t�in tuskin se h�nelt� onnistui ja viel� suuremmalla vaivalla h�n astui
hevosen sel�st�. H�n paneusi polvillensa ja kaapi k�sill��n heikosti
yl�s hiekkaa. Se oli hyvin kosteata. H�n oli melkein menehtym�ll�ns�
turhaan ty�h�ns�. Vihdoin, kun h�n oli kaivanut noin jalan syv�lt�,
pulpahti v�h�isen vett� esiin. H�n pisti k�tens� siihen, vaan se oli
suolaista kuin valtameri. Kun hevonen n�ki veden, se pystytti
korviansa, mutta sit� haisteltuaan k��nsi pois p��ns� ja hirnui
surkeasti.

"Voi el�in-raukka!" huudahti Alroy, "min� olen syyp�� sinun


k�rsimyksiisi, min�, joka tahtoisin olla hyv� is�nt� sinulle, jos
maailma sen sallisi. Oi, jospa me kerran viel� olisimme oman kirkkaan
l�hteeni luona! T�m� ajatus on mielet�n. Ja Miriam! Min� pelk��n, ett�
olen per�ti hentosyd�minen." H�n nojausi hevosensa selk��n tuntien
itsens� aivan v�syneeksi ja heitt�ysi v�v�hyttelev��n nyyhkytykseen.

Ja ratsu inisi hiljaa, k��nsi p��t�ns� ja hivutti hienosti otsaansa


h�nen k�sivarteensa ik��nkuin lohduttaakseen h�nt� h�nen
k�rsimisess��n. Ja kumma kyll� k�vi Alroy'n tila huokeammaksi, kun h�n
oli saanut purkaa syd�mens� liikutuksen, ja ihastuen uskollisen
hevosensa hellyyteen h�n notkistui alas, otti vett� ja heitti sit�
hevosen jaloille niit� j��hdytt��ksens� ja pyyhki pois vaahdon sen
kasvoista ja huuhteli niit�, ja hevonen hirnui taas iloisesti.

Ja nyt yritti Alroy j�lleen nousemaan sen selk��n, mutta voimat


puuttuivat h�nelt�, ja hevonen laskeusi heti polvilleen ja vastaan-otti
h�nen. Ja kun ruhtinas oli p��ssyt istualle, kohosi hevonen ja juoksi
taas entist� suuntaa ripein askelin. P�iv�n aletessa he olivat
kulkeneet muutaman penikulman sill� ep�tasaisella ja kallioisella
maalla, joksi vuoret loivenivat; ja et��lt� eroitti Alroy kauan
kaivatun l�hteen katoksen. H�nen mielens� virkistyi ja h�nen voimansa
palasivat. H�n taputti ratsunsa kaulaa ja osotti k�dell��n katosta, ja
hevonen pystytti korviansa ja kiiruhti eteenp�in.

Juuri auringonlaskussa he enn�ttiv�t l�hteelle. Alroy hypp�si hevosen


sel�st� ja aikoi taluttaa sit� l�hteen partaalle, mutta se ei tahtonut
liikkua. Se seisoi vavisten lakastuneilla silmill� ja sitten huoaten
kaatui maahan ja kuoli.
II.

Y� tuottaa lepoa; y� tuottaa lohdutusta; lepoa v�syneelle, lohdutusta


murheelliselle. Vaan toivottomalle y� tuottaa ep�toivoa.

Kuu on vaipunut varhaiseen lepoon; mutta tuhansia t�hti� v�lkkyy


taivaalla. Korkeat vuoret kohoavat yksivakaisina selke�ss� ja
��nett�m�ss� ilmassa. Mets�ss� kaikki on hiljallansa. Uupunut tuuli ei
liehu en��, vaan on voimatonna laskeunut lehtivuoteellensa ja nukkuu
niinkuin ihmisetkin. Ainoastaan suihkul�hteen tiukunta kuuluu. Ja
l�hteen reunalla makaa nuorukainen.

�kki� joku el�in hiipii esiin mustien ja ryhmel�isten kallioin takaa.


Haa! shakali vainuaa kaukaa hevosen ruumiin uhkean m�t�nemisen.
Oivalliset pidot, arvaan min�, t�n� y�n� koko t�ll� kunnon seuralla.
Shakali, ja kettu, ja n��t�, joutukaat nyt, ennenkuin p�iv�n koitto
kutsuu korppikotkan kemuihinsa ja riist�� teilt� saaliinne.

Shakali nuoli ratsun verta ja ulvoi erinomaisen ihastuneena. Ja hetken


per�st� kuului vihainen haukunta et��lt�. Ja shakali silpoi lihan
yhdest� kylkiluusta ja p��sti taas valittavan riemuhuudon.

Kuule, heid�n nopea astuntansa! Ensiksi kuusi, ja sitten kolme laukaten


esiin ilke�ll� mielihyv�ll�. Ja yksi n��t� hy�kk�� mets�st�; mutta
ylpein� lukum��r�st�ns� ajoivat shakalit h�nen pois, ja tuossa h�n
seisoi joukon ulkopuolella, l��h�tt�en, kauniina, pettyneen�, valkeilla
hampaillansa ja kiilt�v�ll� nahallaan, ja silm�t s�ihkyen tuimasta
kiukusta.

Yht�kki�, kun joku puoleksi ravittu shakali vet�ytyi pois p��parvesta,


laahaten per�ss��n irti revitty� raajaa, jossa hermot viel� v�risiv�t,
n��t� karkasi viholliseensa, sieppasi pois h�nen saaliinsa ja pujahti
mets��n.

H�nen hurja riemuhuutonsa her�tti leijonan luolastansa. Mustana kuin


ebenholtsi t�m�n vanttera ruumis liikkui edelleen kaukaisella kummulla,
h�nen h�nt�ns� kiemarteli ik��nkuin k��rme. H�n �rjyi, ja shakalit
vapisivat ja herkesiv�t heti pidoistansa, k��nt�en p��t�ns�
hallitsiansa ��nt� kohden. H�n astui eteenp�in; h�n l�hestyi heit�
verkalleen. He per�ytyiv�t; h�n taivutti p��t�ns�, tutki ruumista
ylpe�nl�nt�isell� uuteliaisuudella ja heitti sen kohta kuninkaallisella
ylenkatseella. Shakalit kokoontuivat taas hevosen sis�llysten
ymp�rille. Leijona likeni l�hdett�, juodaksensa. H�n n�ki ihmisen.
H�nen harjansa p�yristyi, h�n pieksi h�nt��ns� kauheasti, h�n notkistui
nukkuvan ruhtinaan puoleen ja laski hirve�n kiljunan, joka havautti
Alroy'n.

III.

H�n her�si; h�nen katseensa kohtasi julman pedon palavat silm�t, jotka
olivat kiinnitetyt h�neen himonsekaisella kummastuksella. H�n her�si,
her�si tainnuksista; mutta t�m� unelmaton horrostila oli vilkastuttanut
voipunutta yksin�ist� matkustajaa; silm�nr�p�yksess� h�n kokosi
mielens�, muisti kaikki, mit� oli tapahtunut, ja k�sitti nykyisen
asemansa. H�n loi takaisin leijonaan yht� k�skev�n ja kiivaan ja
tarkastelevan katseen kuin t�m�n oma. Tuokion aikaa heid�n s�ken�iv�t
silm�ns� taistelivat kuninkaallisessa kilvoituksessa; mutta vihdoin
el�imen rohkeus lannistui ihmishengen edess�. S�ik�htyneen� py�r�hti
leijona pois, astui ylpe�ll� pelolla kallioin lomitse ja juoksi sitten
mets��n.

IV.

Aamu koittaa; hopeinen valo on levinnyt siniselle ja t�hdikk��lle


taivaalle. Armaalta tuntuu aamun henki. Y� tuottaa lepoa, mutta p�iv�
tuottaa iloa.

Yksin�isen linnun riemulaulu er�maassa! Yksin�inen lintu, joka laulaa


ilosta! Helein� ja suloisina ja kepein� ja selkein� sen s�velet
herk�sti virtaavat ilman l�pitse ja v�reilev�t viattomalla
ihastuksella.

Yksin�ist� lintua yksin�inen nuorukainen katselee suihkul�hteen


reunalta. Korkealla ilmassa se ylpe�sti laiehtii viippuen
karmosinipunaisilla siivill�ns�, ja sen lumivalkoinen pyrst�, pitk�,
siev� ja ohut, hohtaa niinkuin s�ihkyv� meteori auringon paisteessa.

Yksin�isen linnun riemulaulu er�maassa! Yht�kki� se lehahti alasp�in,


kiersi kolme kertaa somasti hebrealaisruhtinaan p��n ymp�ri ja pudotti
sitten hiljalleen tertun tuoreita ja hyv�nhajuisia taateleita h�nen
viereens�.

Se on mennyt, se on mennyt! tuo iloinen vieras, on mennyt siihen


palmuiseen maahan, jota se rakastaa; mennyt niinkuin kirkas ja hupainen
unelma. Silm�nr�p�ys takaperin se oli tuolla loistaen selke�ss�
ilmassa, vaan nyt vieras on poissa. Voi! ei en�� kuulunut yksin�isen
linnun riemulaulua er�maassa.

V.

"Niinkuin sin� ravitsit Elisan, olet my�skin ravinnut minut, isieni


Jumala!" ja Alroy nousi, otti turbaninsa, levitti sen maahan, lankesi
polvilleen ja rukoili. Sitten h�n s�i taateleita ja joi l�hteest� ja
t�ynn�ns� luottamusta Israelin Jumalaan Davidin j�lkeinen jatkoi
pakoansa.

H�n alkoi nyt astua vuori-harjanteita yl�sp�in, vaikea ja tuskalloinen


matka. Kun kaksi tuntia oli puolip�iv�st� kulunut, saapui h�n
ensim�isen sel�nteen huipulle ja n�ki synk�n ja sekasohroisen er�maan
t�ynn�ns� jyrk�nteit� ja vuoren-solia ja mustia pohjattomia syv�nteit�.
Kuivettuneitten koskien kulku-uomat olivat kaikin p�in uurtaneet
ymp�r�ivi� kukkuloita, ja paikoin muutamat mets�vuohet jyrsiv�t
satunnaisesti l�ydetty� laihaa ja karvasta laidunta. T�m� autiomaa
ulottui useita penikulmia joka taholle; rajana k�vi korkeampi
vuorijakso, jonka takaa yleni sinist� taivasta kohden Elbursin
jaloimmat huiput, hohtaen ter�v�k�rkisten j��tik�itten ikuisesta
lumesta.

N�kyi selv��n, ettei Alroy ollut outo t�lle pakonsa n�kym�lle. H�n ei
ollut koskaan ep�illyt matkansa suuntaa, ja tuokion huipulla lev�tty��n
astui h�n nyt vasemmalle p�in luontaista mutta mutkikasta polkua
my�ten, kunnes musta onkalo esti h�nt� edemm�ksi p��sem�st�. Ainoastaan
muutamain kyyn�rien v�li eroitti h�nt� vastap�isest� kalliosta, joka
t�m�n synnytti, mutta alta avautuva kuilu -- ei kukaan voinut katsoa
sen n�kym�tt�m��n pohjaan kauhistumatta ja takaisin vet�ym�tt�.

Ruhtinas notkistui alasp�in ja tutki suurella huolella ymp�r�iv��


maata. Viimein h�n nosti yl�s v�h�isen neliskulmaisen kiven, joka
peitti metallilaikan, ja ottaen povestaan karneoli-talismanin, johon
oli piirretty kummallisia kirjaimia, koputti h�n sinetill� kolmesti
laikkaa. Kolea, juhlallinen kumina kuului ymp�rilt�. Heti kimmahti
laikka auki, ja Alroy veti esiin useita kyyn�ri� rautaketjuja, joita
h�n heitti vastap��t� olevalle kalliolle. Ketjut puuttuivat helposti
kallioon ja kiintyiv�t n�ht�v�sti jostakin magnetillisesta
vaikutuksesta. Tarttuen molemmin k�sin ketjuihin ruhtinas nyt kiipesi
onkalon yli. Kun h�n p��si toiselle puolelle, irtaantuivat ketjut
kalliosta, katosivat nopeasti vastap�iseen aukkoon, joka sulkeutui
samalla kolealla, juhlallisella kuminalla kuin ennen.

VI.

Alroy astui noin sata askelta eteenp�in luonnon tekem�n


basalti-pylv�hist�n l�pitse, kunnes h�n joutui avaralle, katottomalle
ja samasta kivilajista sukeuneelle pihalle, jota �kkin�inen helposti
olisi luullut ihmisk�den muodostaneen ja sievist�neen. T�m�n
keskikohdalta kumpusi alati l�hde, kylm� kuin j��; virtaileva vesi oli
kaivanut uran kiviseen tantereen ja n�kyi jonkun aikaa polveilevan
kallioin keskitse siksi kuin se vihdoin sy�ks�hti jyrk�nteest� alas
johonkin kuiluun ja muuttui l�ikkiv�ksi vihmaksi. Pihan poikki
menty�ns� saapui Alroy laveaan luolaan.

T�m� luola oli melkein ympyri�inen ja sai valonsa laessa olevan aukon
kautta. Syrj�puolisessa ja pime�ss� nurkassa palava lamppu osotti
kuitenkin, ettei sen asukas luottanut yksist�ns� el�v�n sulouden
luonnolliseen l�hteesen. Luolan keskell� seisoi py�re� vaskip�yt�,
johon oli koverrettu kummallisia kirjaimia ja mystillisi� kuvia:
l�hell� t�t� oli sohva, jossa n�htiin muutamia kirjoja. Sein�st�
riippui kilpi, joukko jousia ja nuolia ynn� muita aseita.

Kun Vankeuden Ruhtinas lankesi polvillensa ja suuteli tyhj�� sohvaa,


yksi haamu astui luolan perimm�isest� p��st� valoon. T�m� oli
keski-ik�inen, tavallista paljon pitempi mies; h�nen ruumiinsa oli
vankka ja atletillinen, h�nen muotonsa suuresti huomiota koskeva ja
majesteetillinen. H�nen musta partansa valui alas h�nen rinnallensa
tumman punaisen kauhtanan yli; t�t� ymp�r�itsi musta vy�, joka oli
koristettu samankaltaisilla, keltaisilla kirjaimilla kuin nuot
vaskip�yt��n piirretyt. Musta oli my�skin h�nen turbaninsa ja mustat
h�nen isot ja s�dehtiv�t silm�ns�.

Vieras l�hestyi niin hiljaa, ettei Alroy sit� havainnutkaan, ennenkuin


h�n j�lleen oli noussut.

"Jabaster!" huudahti ruhtinas.

"Davidin pyh� siemen", vastasi kabbalista, "sinua on odotettu. Min�


olen viime y�n� t�hdist� lukenut sinua. Ne puhuivat murheesta."

"Murheesta tai voitonriemusta, aika on n�ytt�v� kumpaisesta, suuri


mestari. T�t� nyky� min� olen pakolainen ja perin uupunut. Verikoirat
ajavat minua takaa, mutta min� luulen, ett� nyt olen v�ltt�nyt heid�t.
Min� olen surmannut yhden Ismaeliitan."

KOLMAS OSA.

I.

Oli syd�n-y�. Alroy nukkui sohvalla: h�nen unensa oli levoton. Jabaster
seisoi h�nen vieress�ns� liikahtamatta ja tarkasti katsellen uinailevaa
vierastansa.

"Israelin ainoa toivo", lausui kabbalista hiljaa, "minun oppilaani ja


ruhtinaani! Min� olen usein huomannut h�nen suuressa sielussaan suurien
sankarit�itten siemenen ja miettinyt h�nen tulevaa el�m��ns�
profeetallisella toivolla. Davidin veri, kunnian-arvoisan sukukunnan
pyh� vesa. H�nen kuohuvissa suonissaan on jotakin taikamaista, jota
tieteeni ei tavoita."

"Kun min� nuorena nostin lippumme kotiseutuni virran Tigrin varrella ja


kutsuin kansakuntani voittamaan j�lleen liiton-arkkia, me olimme
lukuisat, rikkaat, voimakkaat; me olimme silloin kansa ja he
kokoontuivat rohkeasti lipun ymp�rille. Kaipasimmeko silloin neuvoa?
tarvitsimmeko johdattajaa? Ken voi v�itt��, ettei Jabasterin aivot ja
k�si aina olleet saatavilla? Vaan kuitenkin unelma haihtui, tuo ihana
n�ky. Voi! kun min� surmasin Marvanin, ja kalifin leiri loi leimuavan
varjonsa verisen virran ylitse -- oi! silloin min� todella elin.
Kahdenkymmenen vuoden valvonta tuottanee anteeksi-antamusta minulle,
ett� silloin unhotin, jotta meilt� puuttui p��-osa lumouksessa -- se
veri, joka nukkuu minun vieress�ni."

"Min� muistan jalon ihastuksemme tuossa pyh�ss� taistelossa, joka


riehui keskell� Kaukason kallioita. Min� pakolaisena, maankulkeuteen
ajettuna ja kurjana lainhylkyn�, jonka el�m� on kaikkien heittelyn� ja
jonka halvin orja uskaltaa omin p�in tappaa. Min�, joka olisin ollut
Messias!"

"Polta kirjasi, Jabaster; s�rje vaskiset taulusi; unhota ylev�


tieteesi, kabbalista, �l�k� en�� tutki t�hti�. Mutta viime y�n� seisoin
sen onkalon reunalla, joka ymp�r�itsee asuntoani, toisessa k�dess� pyh�
talismani, johon tuo sanomaton nimi on piirretty, toisessa meid�n
hurskaan sukukuntamme mystillinen alkukirja. Mieleeni tuli, ett� olin
kutsunut esiin henki�, ett� olin keskustellut suurten vainajain kanssa
ja ett� hohtavat taivaat olivat minulle ik��nkuin luonnollinen kieli.
Suruisen sieluni lohdutukseksi muistutin itselleni, etten ollut koskaan
k�ytt�nyt tiedett�ni kuin pyhi� tai jaloja tarkoituksia varten. Ja min�
n�in Israelin, urhoollisen, valitun ja vankan kansakuntani -- orjina,
viheli�isin� orjina. Minun teki suuresti mieleni heitt�yty�
vaaralliseen syv�nteesen ja p��tt�� opintani ja el�m�ni samalla
haavaa."

"Mutta, kun katselin Davidin t�hte�, �kisti keh� ilmestyi sen s�teitten
ymp�rille, ja tuon tuotakin meteori lensi esiin sen hopeisesta
verhosta. Min� lu'in, ett� levottomuus oli syntynyt pyh�ss� suvussa; ja
nyt t�m� poika tulee, joka on tehnyt semmoisen teon, ett� --"
"Liiton-arkki, liiton-arkki! Min� katselen liiton-arkkia!"

"Nukkuja puhuu; unen sanat ovat pyh�t."

"Pelastus; ainoastaan Davidin suvun kautta."

"Suuri totuus; el�m�ni on liian hyvin sen osottanut."

"H�n on tyynempi, sill� hetki on nyt k�sill�. Min� l�hden pihalle


katselemaan sit� t�hte�, joka hallitsee h�nen kuninkaallista sukuansa."

II.

Kuun s�teet tapasivat suihkul�hdett�; pihan paadet olivat kirkkaassa


valossa; kalliot kohosivat synkein� yliymp�ri. Istuen l�hteen reunalla
ja pit�en vasemassa k�dess��n talismaniansa, Jabaster varjosi toisella
k�dell��n silmi�ns�, kun h�n katseli loistavia taivaita.

Huuto kuului: h�nen nime�ns� lausuttiin. Kiihtyneen� ja huohaten


sy�ks�hti Alroy ojennetuin k�sin pihalle. Kabbalista hyp�hti yl�s,
sulki h�net syliins� ja piti vaahtoavan ja v�v�htelev�n nuorukaisen
hell�sti k�siss��n.

"Jabaster, Jabaster!"

"Min� olen t��ll�, lapseni!"

"Herra on puhunut."

"Herra on meid�n turvamme. Rauhoitu, Davidin poika, ja kerro minulle


kaikki."

"Min� olen nukkunut, opettaja; eik� niin?"

"Aivan niin, lapseni. Uupuneena paostansa ja tuskauttavasta


kertomuksestaan laskeusi ruhtinaani vuoteelle ja nukkui; mutta min�
varon, ettei t�m� uni ollut mik��n lepo."

"Levolla ja minulla ei ole mit��n yhteytt� en��n. J�� hyv�sti ij�ksi,


sin� turmiokas sana. Min� olen Herran voideltu."

"Juo l�hteest�, David: se palauttaa voimasi."

"Palauttaa liiton, palauttaa arkin, palauttaa pyh�n kaupungin."

"Herran henki on tullut h�neen. Davidin poika, min� rukoilen sinua,


kerro minulle kaikki, mit� on tapahtunut. Min� olen leviitta; min�
pid�n k�dess�ni tuon sanomattoman nimen."

"Tartu sotatorveesi siis, kutsu kansa kokoon, k�ske meid�n kiireesti


rakentaa j�lleen temppelimme. 'Tiilikivet ovat pudonneet pois, mutta me
rakennamme marmorilla j�lleen.' Kuulitko tuota laulua?"

"Ainoastaan sinun valitussa korvassasi se kaikkui."

"Miss� min� olen? T�m� ei ole meid�n l�hteemme. Kuitenkin sin� puhuit
'l�hteest�.' �l� luule, ett� min� hourailen. Min� tunnen sinun, min�
tunnen kaikki. Sin� et ole Miriam. Sin� olet Jabaster; min� olen Alroy.
Mutta sin� puhuit 'l�hteest�', ja se h�mmennytti minua ja muistutti
mieleeni tuon --"

"Israelin Jumala, katso min� lankean polvilleni sinun eteesi! T��ll�,


t�m�n jylh�n luonnon yksin�isyydess� -- minun ainoa todistajani on t�m�
pyh� mies -- min� notkistan polveni ja vannon, Herra! ett� teen sinun
tahtosi. Min� olen nuori, oi Herrani, ja voimaton; mutta sin�, Herra,
olet kaikkivaltias. Mik�, Jumala, on sinun vertaisesi! �l� ep�ile
miehuuttani, Herra, vaan t�yt� minut hengell�si; mutta muista, muista
h�nt�, voi Herra, muista Miriamia. T�m� on ainoa maallinen ajatus, joka
minulla on, ja se on puhdas."

"Viel� sisarestansa -- rauhoitu, poikani."

"Hurskas opettaja, sin� muistat, kun olin sinun oppilaasi t�ss�


luolassa. Sin� et ole unhottanut noita tyvenen oppimisen p�ivi�, noita
ihania, pitki� y�vaelluksia pyh�� tiedett�mme varten! Min� olin
kuuliainen ja painoin mieleeni jokaisen k�skysi sanan semmoisella
hartaudella, jota vaan rakkaus synnytt��."

"Min� en saata itke�, Alroy; mutta, jos vaan saattaisin, min�


vuodattaisin kyynelen n�itten p�ivien muiston kunniaksi."

"Kuinka levollisesti istuimme noitten vuorten huipuilla ja


tarkastelimme t�hti�!"

"Aivan totta, suloinen lapsi."

"Ja jos sin� joskus toruit minua, se oli puoleksi pilaa ja ainoastaan
��nett�myyteni t�hden."

"Mit� h�n nyt tarkoittanee? Se ei tee mit��n, h�n tyyntyy; kuinka


juhlalliset h�nen kasvonsa ovat kuunvalossa! Eik� kuitenkaan Salomon
suinkaan n�ytt�nyt kauniimmalta nuorella valta-istuimellansa."

"Min� en ole koskaan puhunut sinulle mit��n valhetta, Jabaster."

"Hengell�ni min� takaan sinun vakavuutesi."

"�l� pelk�� lupauksesi puolesta, vaan luota minuun -- kun vuoren


harjalla sinun kanssasi katselin t�hdikk�it� taivaita, min� en ollut
tyvenempi kuin nyt."

"Min� uskon sinua."

"Siin� tapauksessa, Jabaster, usko my�skin yht� t�ydellisesti, ett�


min� olen Herran voideltu."

"Kerro minulle kaikki, lapseni."

"Tied� siis, ett�, kun nukuin vuoteella tuolla sis�ll�, uneni


h�irittyi. Min� n�in monta unelmaa, ep�selv�� ja katkonaista. Min� en
muista yhden ainoankaan sis�lt��, min� tunnen vaan himme�sti, ett�
minun oli sallittu el�� kirkkaampia p�ivi� kuin niit�, jotka nyt
koittavat sukukunnallemme. Yht�kki� seisoin isolla, harmaalla vuorella
ja katselin t�hti�. Ja kun min� katselin, sotatorvi kaikkui. Sen
s�velet v�risyttiv�t minua. Niist� en ole koskaan niin kauhistavaa
��nt� kuullut. Ukkonen, joka menn� jyskyi t�m�n luolan ylitse ja
murskasi sen vuorenhuipun, jonka rauniot nyt makaavat meid�n
ymp�rill�mme, oli vaan heikko, maanp��llinen kohina t�m�n ankaran soiton
suhteen. Min� vaalenin, min� hengitin raskaasti. Liekkiv� valo levisi
taivaan yli, t�hdet sulivat pois ja min� n�in mahtavan armeijan
etujoukot astuvan esiin puhkeavasta s�teist�st�."

"Voi! ei silloin, kun Saul johdatti taistelevia miehi�mme


Filistealaisia vastaan, ei silloinkaan, kun Joab luki suuren esi-is�ni
sotureita, mik��n inhimillinen silm� n�hnyt niin suurta sotaista
komeutta. Sotavaunuja ja ratsuv�ke�, t�yht�p�isten soturein kiilt�vi�
rivej�, soturein, jotka olivat aivan tukevat, etteiv�t tarvinneet
mink��n hevosen kannatusta, leiskuvia peitsivirtoja ja lippuja, jotka
ruskottivat niinkuin auringon lasku; kunnian-arvoisia pappeja
heiluttaen hyv�nhajuisia suitsutus-astioita ja profeettoja kultaisilla
harpuillansa ylist�en mit� voitollisinta tulevaisuutta."

"Riemu, riemu", he sanoivat, "Israelille, sill� h�n tulee; h�n tulee


loistossaan ja voimassansa, meid�n vanhojen toivojemme suuri Messias."

"Ja katso! nyt ilmestyiv�t suuret vaunut; niit� vetiv�t kummalliset


el�imet, joitten ruumiit puoleksi k�tkettyiv�t niihin kirkkaisin
liekkeihin, joitten p��llitse he n�yttiv�t kulkevan. N�iss� komeissa
vaunuissa seisoi soturi, uljaana ja liikkumatonna varreltaan,
muodoltansa -- pid� k�dest�ni kiinni, Jabaster, kun min� puhun -- t�m�
p��llikk� olin min� itse!"

"Jatka, jatka, poikani."

"Min� s�ps�hdin unissani ja her�sin. Min� havaitsin itseni istuvan


vuoteellani. Tuo uhkea kuvaus oli kadonnut. Ei mit��n n�kynyt paitsi
kirkas kuunvalo ja h�m�r� luola. Ja kun huokailin ajatellessani, ett�
olin enint��n her�nnyt ja mietin n�kyni outoutta, heikko, hiljainen
��ni kuului ylh��lt� lausuen 'Alroy!' Minua v�v�hti, mutta min� en
vastannut mit��n. Min� luulin t�t� mielikuvitukseni luomaksi. Taas
nimeni mainittiin, ja nyt min� lausuin hiljaa -- 'Herra, t�ss� min�
olen, mit� sin� tahdot?' Ei mit��n vastattu, ja pian suuri kauhu
valloitti minun ja min� kiirehdin ulos ja huusin sinua, opettajani."

"Se oli '��nen Tyt�r', joka puhui. Vankeutemme ajoista asti t�m� on se
ainoa tapa, jolla pyh�t kutsutaan. Min� olen usein kuullut siit�, mutta
ei ole koskaan n�in� surullisina, huonontuneina aikoina sen lempe�
henk�ys kohdannut meit�. N�m�t ajat ja sanomat ovat kummalliset.
Temppelin rakentaminen l�hestyy. Davidin poika, syd�meni on t�ynn�.
Rukoilkaamme!"

III.

P�iv� valkeni sill� v�lin kuin Jabaster viel� mietiskeli yksin��n


kallioillansa. Luolassa Alroy jatkoi rukouksiaan.

Usein ja levottomasti kabbalista loi silm�ns� kumppaniinsa ja vaipui


sitten j�lleen unelmiinsa.

"Se aika on tullut, jolloin minun t�ytyy t�lle nuorukaiselle ilmaista


aikaisemman el�m�ni salaisuudet. Paljon kunniaa, paljon h�pe�� h�n saa
kuulia. Ei minun k�y mit��n salaaminen eik� mit��n kaunistaminen."
"Minun on kertominen, kuinka min� Tigrisjoen tasangoilla nostin valitun
sukukuntamme pyh�n lipun ja kutsuin heit� vankeudestansa; kuinka min�
luottamatta h�nen isiins�, noihin uskostansa luopuneisin, ja ainoastaan
inhimillisen voiman nojassa tavoitin sit� suurta virkaa, joka oli vaan
h�nen pyh�lle suvullensa aiottu. Suo, isieni Jumala, ett� vastedes
sinulle tarjottu hartaus, s�rjetyn sielun n�yr� hartaus, tulevassa
kunniassamme sovittaa entisen rohkeuden!"

"Mutta suuret vastukset uhkaavat h�nt�. Ankarasti koetetaan se vihitty,


joka mielii vapauttaa kansansa. Herra on uskollinen lupauksessaan,
mutta Herra tahtoo valita aikansa ja v�likappaleensa. Miehuus ja usko
ja syv� itsens� alentaminen ja luja kest�v�isyys ja valvova sielu, jota
kiusaukset eiv�t voi saastuttaa -- n�m�t ovat ne hedelm�t, joita me
asetamme h�nen alttarillensa ja n�yr�sti katselemme, tahtoisiko joku
alas laskeuva liekki vastaan-ottaa ja julkisesti siunata niit�."

"On kirjoitettu meid�n mystillisen oppimme pyhiss� kirjoissa, ettei


ainoastaan Vapahtaja ole syntyv� ruhtinaittemme suvusta, vaan my�skin,
ettei kukaan ole nouseva meit� vapauttamaan, ennenkuin h�n, yksin�ns�
ja avutonna, on voittanut sen valtikan, jota Salomon muinoin k�ytti
seteripalatseissansa."

"Tuo valtikka h�nen t�ytyy saavuttaa. T�m� hento nuorukainen, kokematon


ja heikko, joka ei tied� mit��n t�m�n kummallisen maailman menoista,
jossa joka askel on vaara -- kuinka paljon vaivoja, kuinka monta
tukalaa kohtaa, mitk� mielt� masentavat pettyneet toiveet, mik�
pitk�ll�inen alakuloisuus, mitk� synk�t huolet, mitk� alinomaiset
viettelykset nyt v�ijyyv�t t�t� hentoa poikaa! Oi! kansalaiseni, t�m�k�
teid�n toivonne on? Ja min�, joka olen niin oppinut, niin rohkea ja
niin tarkoin tunnen ihmiset; onneton Israel, miks'en min� ole sinun
Ruhtinaasi?"

"Min� tukahutan t�m�n Jumalaa h�v�isev�n ajatuksen. Eik� h�nen suuri


esi-is�ns�, yht� nuorena ja yht� kokematonna, parratonna poikana,
ainoastaan pikkuisella limsi�ll�, v�h�isell�, sile�ll� kivell�,
kaatanut maahan harniskoittua j�ttil�ist� ja pelastanut kansaansa?"

"H�n on ilmeisesti kutsuttu. Herra on h�nen kanssansa. Olkoon h�n


Herran kanssa, ja me menestymme."

IV.

Auringonlaskussa kolmantena p�iv�n� siit� kuin Alroy oli tullut


kabbalistan luolaan, aloitti Vankeuden Ruhtinas pyh�vaellustansa
Salomonin valtikkaa etsi�kseen.

��nett�min� pyh�vaeltaja ja h�nen opettajansa astuivat onkalon reunalle


ja pys�htyiv�t siihen erotakseen -- ehk�p� ij�ksi.

"T�m� on katkera hetki, Alroy. Inhimilliset tunteet eiv�t sovellu


meid�n kaltaisillemme, vaan kuitenkin ne vaativat sijaa itsellens�.
Muista kaikki. Varjele talismania niinkuin henke�si -- ei! kuole
painaen sit� syd�nt�si vastaan ennemmin kuin hengit�t ilman sit�. Pysy
horjumatonna, pysy hurskaana. Ajattele esi-isi�si, ajattele Jumalaasi."

"�l� ep�ile minua, kallis opettajani; jollen n�yt� olevan t�ynn� sit�
ylpe�t� henke�, jota minussa oli ennen kenties liian paljon, �l� syyt�
siihen pelkoa eik� edes eron tuskaa, kun minun t�ytyy j�tt�� sinut,
kallis yst�v�. Mutta siit� asti kuin tuo suloinen ja juhlallinen ��ni
kutsui minua niin syk�ytt�v�ll� tavalla -- min� en tied� nyt, kuinka
asian laita on -- mutta muutos on tapahtunut luonnossani; kuitenkin
min� olen uskalias, voi! paljoa uskaliaampi kuin milloin tapoin
Ismaeliitan. Todella, todella, �l� pelk�� minun puolestani. Herra, joka
tiet�� kaikki, tiet�� t�ydellisesti, ett� min� olen valmis jopa
kuolemaankin. Sinun rukouksesi, Jabaster, ja --"

"Seisahdu, seisahdu. Yksi asia johtuu mieleeni. Katso t�t� sormusta: se


on kallis-arvoinen smaragdi. Sin� olet kenties kummastellut, ett� pid�n
leikkikaluja. Alroy, minulla oli kerta veli: viel� h�n el�nee. Kun
erosimme toisistamme, antoi h�n t�m�n rakkautensa osoitukseksi: h�nen
rakkautensa, lapseni, oli vahva, vaikka me olimme kovin erinkaltaiset.
Ota se. Se hetki tullee, jolloin tarvitset h�nen apuansa. T�m� sormus
on sen sinulle toimittava. Jos h�n el��, h�n menestyy. Min� tunnen
h�nen luontonsa hyvin. H�n oli syntynyt sit� varten, jota ihmiset
pit�v�t onnena. Jumala olkoon sinun kanssasi, pyh� poika: suurten
isiemme Jumala -- Abrahamin, Isaakin ja Jakobin Jumala!"

He syleiliv�t toisiansa.

"Me viivymme", huudahti kabbalista, "me viivymme. Voi! turhaan me


hillitsemme sukukuntamme tunteita. Jumala, Jumala siunatkoon sinua ja
olkoon sinun kanssasi! Oletko varma, ett� sinulla on kaikki muassasi?
tikarisi ja matkalaukkusi? T�m� sauva on tehnyt monta hyv��. Min�
leikkasin sen Jordanin luona. Oi! jospa saisin olla sinun kumppanisi!
Ei olisi mik��n h�t� silloin. Pahin tapaus olisi yhdess� kuoleminen.
Semmoinen kohtalo n�ytt�� nyt suloisemmalta kuin eroaminen. Min� olen
katseleva t�hte�si, lapseni. Sin� itket! Ja min� my�skin. No! mit� t�m�
on? Olenko min� todella Jabaster? Viel� kerta halailkaamme, ja niin --
me emme sano j��hyv�isi�, vaan ainoastaan ajattelemme niit�."

NELJ�S OSA.

I.

Tarina kertoilee, ettei Salomonin valtikkaa voisi l�yt�� kuin


muinaisten Hebrealaisten hallitsiain tuntemattomista hautakammioista,
ja ettei kenenk��n k�ynyt siihen koskeminen, jokei ollut heid�n
j�lkeisi�ns�. Varustettuna sill� kabbalistan talismanilla, joka oli
johdattava h�nt� h�nen kammottavassa ja vaikeassa etsinn�ss��n, aloitti
Alroy retke�ns� pyh�� kaupunkia kohden. Siihen aikaan sek� Juutalaiset
ett� kristityt olivat suuresti mieltyneet t�mm�isiin pyhiin
vaelluksiin.

Vankeuden Ruhtinaan tuli suunnitella tiet�ns� niitten avarain


er�maitten halki, joitten reunoja h�n oli Hamadanista paetessaan
ainoastaan sivunnut. Seuraten karavanin j�lki� h�n aikoi kulkea
Babyloniin tai Bagdadiin. H�nen matkansa Kalifein p��kaupungista
Jerusalemiin oli verraten helppo; mutta Bagdadiin p��st�ksens� h�nen
t�ytyi n�hd� vaivoja ja vaaroja, joittenka tieto olisi saattanut
jokaisen toivottomaksi, joka ei pit�nyt itse�ns� kaikkivaltiaan ja
erityisen sallimuksen suojelmana.

Puettuna ainoastaan karkeaan, mustaan kauhtanaan, jommoista Kurdit


tavallisesti k�yttiv�t, vy�t�r�ill� k�ysi, johon tikari oli pistetty,
p�� paljaaksi kerittyn� ja peitettyn� isolla, valkoisella turbanilla,
joka suojeli h�nt� helteelt�, jalat yksinkertaisissa varvaskengiss�,
sauva k�dess�, kantaen hartioillaan laukullista kuivattua lihaa ja
paahdettuja jyvi�, ja nahkaista vesileili�, katso, pyrkien Persian
polttavien hieta-aavojen yli astuu nuorukainen, jonka el�m� oli t�h�n
asti ollut lakkaamaton unelma kotoisessa ylellisyydess� ja viattomassa
hempeydess�.

H�n k�veli l�mpim�t y�t taikka varhaiset, t�hdikk��t aamut. P�iv�t


h�n lep�si, iloisena, jos h�n sai laskeuta jonkun armeliaan l�hteen
viereen palmupuitten varjoon taikka karkoittaa mets�kauriin h�nen
lepopaikastaan kolkkojen kallioin okaisesta pensastosta. Kun t�mm�iset
neuvot puuttuivat, h�n heitt�ysi hiekalle ja teki sauvastaan ja
turbanistaan teltan.

Kolme viikkoa oli kulunut siit� kuin h�n j�tti kabbalistan luolan.
T�h�n asti h�n ei ollut kohdannut ket��n inhimillist� olentoa. Er�maa
k�vi v�hemm�n kuivaksi. Niukka kasvillisuus nousi h�ysteisemm�st�
maasta; lakea muuttui t�rm�iseksi; mets�kasvien haju virkistytti h�nen
aistejaan, ja h�nen silmi�ns� ilahutti joka puvultaan loistava, kulkeva
lintu -- pilgrimi niinkuin h�n itse, mutta iloisempi.

Ennen pitk�� n�kyi vehmasto soreita palmupuita, n�kyiv�t n�itten


pitk�t, hoikat varret ja notkistuvat h�yhenlatvat, hiukeavina ja
ihanina. Yliymp�ri vihantava nurmi hohti ik��nkuin smaragdi: hopeiset
virrat vuotivat solisevasta, likeisest� l�hteest�, kiert�en valkoisia
v�it�ns� vaaleanviheri�iseen kentt��n. Vehmastosta kuului kyyhkyisten
hell� laulu, ja suuret joukot iloisia ja kimaltavia perhosia,
lehahdellen kirjavan l�ikkyvill� siivill�ns�, tanssivat pelottomina
kirkkaassa ilmassa. Kaunis ja vilpas kosteikko!

II.

T�ss� armaassa turvapaikassa Alroy lep�si kaksi p�iv��, el�tt�en


itse�ns� tuoreilla taateleilla ja juoden raikasta vett�. Mielell��n h�n
olisi kauemmin viipynyt, eik� h�n ollut oikein arvannut edellisi�
ponnistuksiansa ennen kuin h�n asettui l�hteelle. Mutta h�nen suuren
toimitettavansa muisto saatti h�net rauhattomaksi ja vahvisti h�nt�
niitten k�rsimysten suhteen, jotka viel� odottivat h�nt�.

H�n l�hti kosteikosta ja toisen p�iv�n valjetessa h�n ihmeeksens� n�ki


heikosti, mutta selv��n, avaran kaupungin valleinensa, torneinensa
kangastavan kaukaiselta ilman rannalta. T�st� odottamattomasta n�yst�
virkistyneen� jatkoi h�n matkaansa monta tuntia p�iv�n-nousun j�lkeen.
Per�ti uupuneena etsi h�n viimein suojaa raukaisevasta kuumuudesta
jonkun Moslemin pyhimyksen h�vinneess� hautarakennuksessa. Auringon
laskiessa alkoi h�n uudestaan kulkea, ja aamun tullen havaitsi h�n
itsens� olevan muutamien penikulmien p��ss� kaupungista. H�n pys�htyi
ja odotti levottomuudella, ett� joku asukas ilmaantuisi. Ei ket��n
n�kynyt. Ei mit��n ihmisparvia eik� ratsasjoukkoja vierinyt porteista
ulos. Ei ainoatakaan inhimillist� olentoa, ei mik��n kameli liikkunut
likitienoilla.
P�iv� oli aivan pitk�lle ehtinyt, jotta pilgrimin olisi pit�nyt
seisahtua, mutta niin suuri oli h�nen levottomuutensa, koska h�n tahtoi
p��st� tuohon tuntemattomaan paikkaan ja tiedustella sen ��nett�myyden
salaisia syit�, ett� h�n ennen p�iv�nlaskua astui sis��n kaupungin
portista.

Komea kaupunki, jonka rakennustapa oli h�nelle outo, asetti h�nen


h�mm�styneitten silmiens� eteen mahtavat raunionsa ja autioksi j��neen
koreutensa; pitk�t kadut reunustettuina palatseilla, joitten v�hitellen
alenevia, pulskeita pylv�s-rivej� joku kaatunut varsi sielt� t��lt�
katkaisi; laveat pihat, joita somat ja juhlalliset temppelit ja
kalliit kylpem�t ymp�r�itsiv�t, kaunistettuina harvoin n�hdyill�
mosaiki-teoksilla ja viel� kiilt�en muinoisesta kultauksesta;
tuolla triumfi-kaari viel� ylpe�n� s�rkynein friiseinens�, t��ll�
graniti-obeliski t�ynn� kummallisia kirjaimia ja uljaasti yleten
kukistuneen kumppaninsa vierest�; miss� tyhj� ja raukeneva teateri,
miss� pitk� ja siev� vedenjohto, miss� porphyripatsas, joka kerta
kantoi sit� sankarin kuvaa, joka nyt makaa murentuneena sen juuressa --
kaikki verhottuna Id�n illan l�mpim��n h�m�r��n.

H�n katseli ihmetellen t�t� erinomaista ja lumoavaa n�kym��. Mit�


enemm�n h�n katseli, sit� enemm�n h�nen uuteliaisuutensa kasvoi. H�n
hengitti raskaasti; h�n liikkui eteenp�in innolla ja ep�ilyksell�.
Toinen kumma seurasi toistansa. Jokainen kadun kulma toi n�kyviin uutta
hiljaista ja juhlallista komeutta. H�nen askeltensa kaikku t�ytti h�nen
kammolla. H�n katseli ymp�rillens� s�ik�htyneen�, h�nen syd�nt�ns�
tykytti ja h�nen muotonsa muuttui. Kaikkialla ��nett�myytt�: yksin�ns�
Hebrealaisten ruhtinas seisoi keskell� Makedonian sotap��llikk�jen
jaloja teoksia. Valtakunnat ja hallitsiasuvut kukistuvat ja katoavat;
uljaat p��kaupungit k�yv�t autioiksi, voitokkaat kuningaskunnat
er�maaksi; mutta Israel s�ilyy viel�, viel� hengitt�� muinaisten
kuninkaitten j�lkeinen keskell� n�it� muhkeita raunioita, eik� ikuinen
aurinko koskaan nouse yh� pysyv�n Jerusalemin torneja kultaamatta. Yksi
sana, yksi teko, yksi ainoa p�iv�, yksi ainoa mies, ja me olemme
kansakunta.

Huuto! h�n k��ntyy, h�neen on karattu kiinni; nelj� saaliinhimoista


kurdilaista rosvoa tarttuu h�neen ja sitoo h�nen.

III.

Rosvot jouduttivat vankiansa pitkin yht� katua, joka n�ytti olleen


kaupungin etevin kulkurata. L�hell� sen p��t� he poikkesivat v�h�isen
jonialaisen temppelin ohitse ja kiiveten muutamien kaatuneitten
pylv�itten ylitse saapuivat semmoiseen kaupungin-osaan, joka n�ytti
enemm�n rappeutuneelta kuin se, jonon Alroy oli ensiksi tullut. Heid�n
tiens� oli kapea ja tuon tuostakin tukossa; yltymp�rilt� n�kyi
semmoisen h�vityksen merkkej�, jota ei kaupungin ulkopuolella oleva
saattanut ollenkaan arvata.

Id�n ihana, mutta lyhyt-aikainen h�m�r� valui nopeasti pois; tumma,


purppurav�rinen hohde astui ruusunpunaisen ruskon sijaan; kaukaiset
tornit kohosivat mustina, mutta selv�sti, puhtaasen ja pimenev��n
ilmaan, ja kuu, joka Alroy'n ensiksi kaupungin tullessa pilkisteli
taivaalta niinkuin v�h�inen valkoinen pilvi, kumotti nyt pett�v�ll�
valollansa.
Yht�kki� ��rett�m�n suuri rakennus ilmestyi heid�n eteens�. Se oli
soikea, holvikaarilla katettu ja n�ht�v�sti varsin h�vinnyt.
Mahdottoman iso, s��nn�t�n, polveileva halkeama ulottui laelta miltei
perustaan asti ja melkeinp� eroitti pois sen puolen, jota kohden Alroy
ja h�nen saattajansa nyt l�hestyiv�t.

Kavuttuansa yl�s tukevan muurin j��nn�ksi� my�ten, rosvot ja heid�n


vankinsa astuivat alas avaraan amfiteateriin, joka varjokkaassa,
tulvailevassa kuutamassa n�ytti viel� avarammalta. T��ll� n�htiin
joukottain ihmisi�, hevosia ja kameleja. Perimp�n� istui tai venyi
matoilla ja vaipoilla lukuisa seurue, pit�en yksinkertaisia, mutta
iloisia kemuja. Heid�n vieress�ns� paloi valkea; t�m�n punaiset,
h�ilyv�t liekit yhtyiv�t kuun vaaleihin, vakaviin s�teisin ja loivat
heiskuvan valon heid�n tuimille kasvoillensa, heid�n kiilt�viin
aseisinsa, heid�n puuhkeille puvuillensa ja shaalik��reisiin p�ihins�.

"Salatiedustelia�, huudahtivat vangitsiat, kun he veiv�t Alroy'n joukon


p��llik�n eteen.

"Hirt� h�net�, vastasi p��llikk� eik� edes katsonut yl�s.

"T�m� viini, suuri Scherirah, on oivallista taikka min� en ole oikea


mahomettilainen", lausui joku etev�mpi rosvo; "mutta sin� olet liian
julma; min� vihaan t�t� jyrkk�m�ist� rangaistusta. Kiduttakaamme h�nt�
ensiksi v�h�n ja pusertakaamme h�nest� muutamia hy�dyllisi� tietoja."

"Olkoon mielt�si my�ten, Kisloch", sanoi Scherirah; "se huvittanee


meit�. Mies, mist� sin� tulet? H�n ei voi vastata. Varmaan
salatiedustelia. Hirt� h�net."

Vangitsiat hellittiv�t puoleksi k�ytt�, jolla Alroy oli sidottu,


k�ytt��ksens� sit� toiseen tarkoitukseen, kun joku Scherirah'n uhkeista
kumppaneista keskeytti heid�t.

"Salatiedusteliat vastaavat aina, arvoisa p��llikk�. Pikemmin h�n on


valhepukuinen kauppamies."

"Joka salaa kuljettaa tavaraa", lis�si Kisloch; "tuommoisista


yksinkertaisista vaatteista l�yt�� usein kalliita kaluja. Parempi, ett�
tutkimme h�nt�."

"Niin! tutkikaat h�nt�", lausui Scherirah karkealla, raa'alla


��nell�ns�; "tehk��t tahtonne, kun vaan annatte viinileilin minulle.
T�m� Kreikan viini on verraton saalis. Pit�k��t valkea vireill�,
pojat. Nukutteko te? Ja nyt saa Kisloch, joka vihaa julmuutta, paistaa
h�nen, jos mieli tekee."

Rosvot hankkivat vankia riisumaan. "Yst�v�t, yst�v�t!" huudahti Alroy,


"sill� ei l�ydy mit��n syyt�, miks'ette olisi yst�vi�, s��st�k��t
minua, s��st�k��t minua. Min� olen k�yh�, min� olen nuori, min� olen
viaton. Min� en ole mik��n salatiedustelia eik� kauppamies. Minulla ei
ole mit��n erin�isi� vehkeit� eik� mink��nlaista rikkautta. Min� olen
pilgrimi.

"Ilmeinen salatiedustelia", huudahti Scherirah; "he ovat aina


pilgrimej�."

"H�n puhuu liian hyvin, ei h�n puhu totta", arveli Kisloch.


"Kaikki puheliaat ovat valehtelijoita", lausui Scherirah.

"Senp� vuoksi Kisloch on puheliain koko seurassamme."

"Pilkanteko pidoissa k�ynee kiroukseksi kent�ll�", vastasi Kisloch.

"Joutavia!" huudahti Scherirah. "Veikkoset, miksi viivytte? Tutkikaat


vankia, min� sanon!"

He astuivat esiin, he tarttuivat h�neen. Turhaan h�n ponnisti vastaan.

"P��llikk�" huudahti joku joukosta, "h�nell� on juveli rinnallansa!"

"Sanoinhan min� sen", lis�si kolmas rosvo.

"Anna se minulle", lausui Scherirah.

Mutta joutuen ep�toivoon, kun h�n ajatteli, ett� h�n kadottaisi


talismaninsa, muistellen Jabasterin k�skyj� ja yliluonnollisen
rohkeuden innossa Alroy kiskaisi itsens� irti katsastelijoistansa ja
siepaten kek�leen valkeasta torjui heit� p��lt�ns�.

"Pojassa on ryhti�", sanoi Scherirah tyvenesti. "Paha vaan, ett� h�n


saa maksaa sen hengell�ns�."

"Uljas p��llikk�", huudahti Alroy, "kuule minua silm�nr�p�ys! Min� olen


pilgrimi, k�yhempi kuin kerj�l�inen. Juveli, josta he puhuvat, on pyh�
emblemi, mit�t�n teille, minulle arvaamattoman kallis, semmoinen kalu,
josta en el�ess�ni luovu. Te ette pid� minun hengell�ni v�li�. Varokaat
omaanne. Ensim�inen, joka l�hestyy, kuolee. Min� rukoilen sinua
n�yr�sti, johdattaja, laske minut menem��n."

"Tapa h�net!" vastasi Scherirah.

"Pist� h�net kuoliaaksi!" sanoi Kisloch.

"Anna minulle juveli", lausui kolmas rosvo.

"Davidin Jumala nyt olkoon turvanani!" huudahti Alroy.

"H�n on Hebrealainen, h�n en Hebrealainen", lausui Scherirah hyp�ten


seisaalleen. "S��st�k��t h�nt�! minun �itini oli Juutalainen."

Ahdistajilta vaipuivat k�det ja he vet�ytyiv�t muutamia askelia


takaperin. Alroy yh� pysyi varoillansa.

"Urhoollinen pilgrimi", lausui Scherirah lauhkeammalla ��nell�, kun h�n


l�hestyi, "pyritk� sin� pyh��n kaupunkiin?"

"Isieni kaupunkiin."

"Vaarallinen matka. Ja mist�s tulet?"

"Hamadanista."

"Kauhean pitk� tie. Sin� tarvitset lepoa. Sinun nimesi?"


"David."

"David, sin� olet yst�vien parissa. Viivy ja virvoita itse�si rauhassa.


Sin� ep�ilet. �l� pelk��! �itini muisto on semmoinen loihtu, joka aina
muuttaa minun!" Scherirah paljasti tikarinsa, pisti sill� k�sivarteensa
ja heitt�en aseen pois ojensi verta vuotavan j�senen Alroy'lle.
Vankeuden Ruhtinas koski avointa suonta huulillansa.

"Minun uskollisuuteni on nyt taattu", lausui rosvo; "min� en voi


koskaan pett�� sit�, jonka suonissa oma vereni juoksee." N�in sanoen
h�n vei Alroy'n sille matolle, jolla h�n itse lep�si.

IV.

"Sy�k��t, David", sanoi Scherirah.

"Min� tahdon sy�d� leip��", vastasi Alroy.

"Kuinka, onko sinulla nykyisin ollut niin paljon lihaa tarjona, ett�
halveksit t�t� makusaa mets�kaurista, jonka t�n� aamuna tapoin omalla
keih��ll�ni? T�m� ruoka kelpaisi kalifeille."

"Antakaat kuitenkin minulle leip��."

"No! kyll�, jos niin tahdot. Mutta ihmeellist� on, ett� joku voi katsoa
leip�� paremmaksi kuin lihaa, viel�p� t�mm�ist� lihaa."

"Tuhannet kiitokset, kunnon Scherirah; mutta meid�n kansaltamme on


mets�kauriin liha kielletty. Se on saastainen el�in. Sen on jalka
kaksisorkkainen."

"Min� olen kuullut n�ist� asioista", vastasi Scherirah miettiv�n


muodolla. �itini oli Juutalainen ja is�ni Kurdilainen. Olipa heist�
kumpi hyv�ns� oikeassa, min� toivon, ett� p��sen autuaaksi."

"L�ytyy vaan yksi Jumala ja Mahomet on h�nen profeettansa!" huudahti


Kisloch; "vaikka min� juon viini�. Saas t�st� Hebrealainen."

"Niin min�kin luulen", lausui kolmas rosvo. "Minun is�ni oli


Guebril�inen ja uhrasi omaisuutensa uskontonsa hyv�ksi; ja seuraus
siit� on se, ett� h�nen poikansa ei saanut kumpaakaan."

"Mit� minuun tulee", sanoi nelj�s rosvo, jolla oli kovin musta iho ja
eritt�in pikkuiset, kirkkaat silm�t, "min� olen Indialainen ja uskon
tuohon isoon kultaiseen rubinisilm�iseen kuvaan Delhin temppeliss�."

"Minulla ei ole mit��n uskontoa", tunnusti pitk�, punaisella turbanilla


varustettu neekeri, irvistellen valkoisia hampaitansa; "heill� ei ole
minun maassani mit��n semmoista; mutta jos min� olisin ennen kuullut
sinun jumalastasi, Kalidas, olisin uskonut h�neen."

"Melkeinp� soisin, ett� olisin ollut Juutalainen", huudahti Scherirah


ajatuksissaan. "�itini oli hyv� nainen."

"Juutalaiset ovat hyvin rikkaita", arveli kolmas rosvo.

"Kun tulet Jerusalemiin, David, saat n�hd� kristityit�", jatkoi


Scherirah.

"Nuot kirotut giaurit", huudahti Kisloch, "me olemme kaikki heit�


vastaan."

"Valkein kasvoinensa", lausui neekeri.

"Ja sinisin silmineen", lis�si Indialainen.

"Mit� sopii vaatia semmoisilta ihmisilt�, jotka el�v�t sellaisessa


maassa, jossa ei ole mit��n aurinkoa", muistutti Guebril�inen.

V.

Alroy her�si, kun oli noin kaksi tuntia syd�n-y�st� kulunut. H�nen
kumppaninsa olivat vaipuneet sitke��n uneen. Kuu oli kadonnut, valkea
oli sammunut, ainoastaan v�h�isen punaista tuhkaa oli j�lill�; mustat,
sakeat varjot peittiv�t amfiteaterin. H�n nousi ja astui varovasti
nukkuvien rosvojen ylitse. H�n ei oikeastaan ollut mik��n vanki; mutta
kuka voi luottaa n�itten laittomain miesten oikkuihin? Huomenna h�n
olisi ehk� heid�n orjansa taikka toverina jollakin ry�st�retkell�, joka
per�ytt�isi h�nen askeleensa melkein Kaukasoon tai Hamadaniin asti.
H�nen oli mahdoton vastustaa haluansa p��st� vapaaksi. H�n kiipesi
luhistunutta vallia yl�sp�in, astui alas sille kaarteiselle polulle,
joka johdatti jonialaisen temppelin luo, joka osotti h�nelle tiet�
niinkuin tulitorni, kiirehti eteenp�in hiljaisia ja t�htivaloisia
katuja my�ten, saapui isolle portille ja riensi kerta viel� er�maahan.

Ep�m��r�inen pelko, ett� h�nt� ajettiin takaa, saatti h�nen


lev�ht�m�tt� jatkamaan matkaansa monta tuntia. Er�maa k�vi j�lleen
santaiseksi, kuumuus eneni. Tuuli, joka n�ill� hieta-aavoilla
puhaltelee ja varhain kev��ll� usein hajahtaa suloiselle
aromatillisista kasveista, laantui kokonaan. Vaaleankeltainen loiste
levisi taivaalle. Kammottava ��nett�myys kaikkialla luonnossa; yksin
hy�nteisetkin olivat ��neti. Ensi kerran Alroy pilgrimi-retkell��n
tunsi syd�mess��n synkk�� toivottomuutta. H�nen j�ntevyytens� n�ytti
�kki� poikenneen h�nest�. Hieno, l�mmin tuuli nousi ja painoi h�nen
huulilleen myrkyllisi� suudelmiansa ja vaivutti h�nen ruumistansa
turmiokkailla syleilemisill��n. H�nen p��t�ns� ja j�seni�ns� rasitti
nukuttava tunto, kauheampi kuin h�nen tuskansa; h�nen silmi�ns�
huikaisi, h�nen kielens� paisui. Turhaan h�n katseli apua ymp�rilt�ns�,
turhaan v��nteli hermottomia k�si�ns� ja ojensi niit� tyly� taivasta
kohden. Jano teki h�nen miltei mielett�m�ksi. Er�maan rajattomat rannat
katosivat n�kyvist�, ja kesken kaikkia k�rsimisi�ns� onneton uhri n�ki
ymp�rill�ns� kirkkaat, kiit�v�t virrat -- petollisen kangastuksen
vilahtavat vedet!

Aurinko k�vi veripunaiseksi, taivas tummentui, hiekka tuiskui rajusti,


ja vaikeroiva tuuli alkoi vonkua, puuskaten yh� polttavampaa, yh�
tuhoisempaa l�mmint�ns�. Pilgrimi ei voinut kauemmin kest��. Usko,
rohkeus, luottamus poistuivat samalla kuin h�nen puuttuvat voimansa.
H�n ei taistellut en�� kohtaloansa vastaan, h�n heitt�ytyi ep�toivoon
ja kuolemaan. H�n notkisti toista polveansa, p�� alasp�in painettuna,
tukien itse�ns� vapisevalla k�dell��n, ja sitten, haikistuneena
rauenneista yrityksist� ja menneist� mieliteoista, nostaen kasvojansa
ja k�tt�ns� taivasta kohden, h�n n�in lausui elementeille palavat
j��hyv�isens�.
"Voi el�m�, jota kerta pidin raskaana vaivana, min� tunnen nyt sinun
suloutesi! J�� hyv�sti, oi el�m�, j��k��t hyv�sti suuret p��t�kseni ja
ylpe� vakuutukseni ikuisesta maineesta. Minun p�iv�ni, lyhyet,
mit�tt�m�t p�iv�ni uppoavat entisyyteen; ja kuolema, jota vastaan
taistelen, tuo kauhea kuolema, pid�tt�� minua n�ill� autiomailla. Voi
sisareni, jospa sinun ��nesi vaan voisi kuiskuttaa minun korvaani yhden
ainoan rakkauden sanan; jospa vaan sinun lempe�, kirkas katsantosi edes
tuokioksi kohtaisi himmentyneit�, sammuvia silmi�ni, ei tuskani
tuntuisi milt��n. J�� Miriam! syd�meni on sinun luonasi suihkul�hteemme
reunalla. Turmion tuuli, kanna h�nelle viimeiset sanani, siunaukseni.
Ja te my�skin, yst�v�ni, joitten liian laiminly�ty� rakkautta nyt
muistelen, j��k��t hyv�sti! J�� hyv�sti, heimolaiseni, j�� hyv�sti
armas kotini ja Hamadanin tyvenet, varjokkaat lehdot! J�� hyv�sti
Jabaster ja se mahtava tiede, jossa sin� olit opettajana ja min�
oppilaana! Talismanisi tykkii minun uskollisella rinnallani. Vihantava
maa ja kultainen aurinko ja kaikki ne ihanat ja mainiot n�yt, joita te
niin hell�sti ja runsaasti jakelette ajattelemattomille ihmisille,
j��k��t hyv�sti! Min� kuolen er�maahan -- se on katkeraa. Ei en��n, ei,
ei milloinkaan en�� toivokas p�iv� minulle koita eik� raikas tuuli
nouse terveytt� ja iloa tuottavilla siivill�ns�. Taivas ja maa, vesi ja
ilma, valittu kansani ja vanha uskoni, j��k��t hyv�sti! Ja sin�,
sin�kin, sieluni kaupunki, min� en voi nimitt�� sinua, n�kem�tt� j��nyt
Jerusalem --"

Kesken myrskyn �rjyn�� maan povi kohosi ja aukeni, pikaiset


hiekkapatsaat t�yttiv�t vaaleankeltaista taivasta kohden ja riensiv�t
uhriansa p�in. T�ss� yleisen kaoksen tohinassa synkk� pimeys laskeusi
er�maahan.

VIIDES OSA.

I.

"Nyt meid�n kauhea matkamme on p��tetty, nyt er�maan vaivat ovat


ohitse. Leve�n� vierii virta viheri�in ja palmukkaitten �yr�itten
v�litse ja tarjoo pian v�syneille j�senillemme semmoisia kylpyj�, joita
kalifit eiv�t voi ostaa. Allah-illah. Allah-hu. Allah-illah, Allah-hu."

"Miekkoinen se, joka nyt tuopi muassaan relikin profeettamme


hautakammiosta, miekkoinen se, joka nyt levitt�� katseltavaksi
kaukaisten markkinain aarteet, h�m�r�n Id�n juvelit ja loittosan
Samarkandin silkkikankaat. Allah-illah, Allah-hu. Allah-illah,
Allah-hu."

"H�nelle pyh� moskea on toivottava onnea juhlallisella ja syv�ll�


kunnioituksella, h�nt� vire� Bezestein on vastaan-ottava luottavaisella
hymyll�. Hurskas kauppias, peri nyt ty�si kaksinkertainen voitto.
Allah-illah, Allah-hu. Allah-illah, Allah-hu."

"Kameli s�ik�ht��, Abdallah! Katso, tuossa on jotakin tiell�."

"Pyh�n kiven kautta, kuollut ihminen. Mies raukka! Ei pit�isi koskaan


jalkaisin tehd� pilgrimi-matkoja. Min� vihaan heid�n n�yr��
jumalanpelkoansa. Kannusta kameliasi, niin se menee ruumiin sivutse."

"Profeetta saarnaa armeliaisuutta, Abdallah. H�n on suosinut


yrityst�ni, ja min� tahdon noudattaa h�nen k�sky�ns�. Katso, onko h�n
aivan kuollut."

Se oli karavani Mekkasta, joka palasi Bagdadiin. Pilgrimit olivat


p�iv�yksen p��ss� Eufratista ja tervehtiv�t riemulaululla tuloansa
hedelm�llisille seuduille. Niin et��lt�, kuin silm� kannatti, heid�n
kiertelev�n kulkueensa pitk� rivi ulottui halki er�maan, tuhansittain
suistettuja kameleja, kuormitettuina kauppakaluilla ja jokaisen parven
etup��ss� joku kookkaampi juhta, johdattaen helkkivin tiukuineen
ratsasmiesten ryhmi� ja useita kantoistuimia; kaikki pilgrimit
varustettuina aseilla kiireest� kantap��h�n; etumaisena n�htiin vahva
osasto seldshukilaista hevosv�ke�, ja j�lkijoukkoa puolusti kurdilainen
heimokunta, joka oli ottanut varjellaksensa n�it� hurskaita matkustajia
heid�n retkell�ns� Kurdistanin l�pitse.

Abdallah oli hyv�ntekev�isen kauppamiehen Alin lempiorja. Totellen


is�nt�ns� tahtoa astui h�n vastahakoisesti kamelinsa sel�st� ja tutki
Alroy'n hengett�m�lt� n�ytt�v�� ruumista.

"Joku Kurdilainen, puvusta p��tt�en", huudahti Abdallah nauraen


pilkallisesti, "mit� h�n t��ll� toimittaa?"

"Nuot eiv�t ole Kurdilaisen kasvot", vastasi Ali, "kenties joku


pilgrimi vuorilta?"

"Mik� hyv�ns� h�n lienee, h�n on kuollut", v�itti orja; "ep�ilem�tt�


joku kirottu giauri."

"Jumala on suuri", lausui Ali, "h�n hengitt��; h�nen kauhtanansa


rintapuoli kohosi."

"Tuuli se oli", sanoi Abdallah.

"Se oli ihmissyd�men huokaus", intti Ali.

Useat pilgrimit, jotka olivat astuneet maahan, kokoontuivat nyt heid�n


ymp�rillens�.

"Min� olen Hakim", ilmoitti joku arvokas Armenialainen. "Min� koettelen


h�nen suontansa; se on heikko, mutta se tykytt��."

"L�ytyy ainoastaan yksi Jumala", huudahti Ali.

"Ja Mahomet on h�nen profeettansa", vastasi Abdallah. "Sin� et usko


h�neen, sin� uskoton Armenialainen."

"Min� olen Hakim", toisti arvokas Armenialainen. "Vaikka min� olen


uskoton, Jumala on tehnyt minun kykenev�ksi oikea-uskoisia parantamaan.
Kunnioitettava Ali, luota minuun, poika virvonnee."

"Hakim, sin� olet lukeva omia dirhemej�si, jos h�n hengitt��


divanillani Bagdadissa", vastasi Ali; "min� olen mieltynyt poikaan.
Jumala on l�hett�nyt h�nen minulle. H�n saa kantaa varvaskenki�ni."

"Anna minulle kameli, ja min� pelastan h�nen."


"Meill� ei ole mit��n kantelia", lausui palvelia.

"K�vele, Abdallah", sanoi is�nt�.

"Pit��k� oikea-uskoisen k�vell�, ett� Kurdilaisen henki s�ilyisi? Herra


varvaskeng�n-kantaja saa vastata t�st�, jos viel� on mit��n makeutta
selk�saunassa", jupisi Abdallah.

Armenialainen iski Alroy'lta suonta; veri juoksi hitaasti, mutta


tasaisesti. Vankeuden Ruhtinas avasi silm�ns�.

"L�ytyy vaan yksi Jumala", huudahti Ali.

"Paha silm� kohdatkoon h�nt�!" mutisi Abdallah. Armenialainen otti


virkistytt�vi� rohtoja povestansa ja vuodatti niit� voipuneen suuhun.
Veri alkoi liikkua alttiimmin.

"H�n j�� henkiin, arvoisa kauppias", lausui l��k�ri.

"Ja Mahomet on h�nen profeettansa", jatkoi Ali.

"Mekkan kiven kautta, min� luulen, ett� h�n on Juutalainen", huusi


riemuten Abdallah.

"Se koira!" huudahti Ali.

"Hyi!" sanoi joku neekeri-orja, inholla vet�ytyen takaisin.

"H�n kuolkoon", lausui kristitty l��k�ri eik� edes sitonut h�nen


suontansa.

"Ja tulkoon kirotuksi", lis�si Abdallah nousten j�lleen kamelinsa


selk��n.

Seurue jatkoi matkaansa, karavani eteni. Kurdilainen hevosmies ratsasti


esiin. H�n pid�tti hevostansa, kun h�n kulki Alroy'n ohitse, josta veri
juoksi kuiviin.

"Mik� kunniaton orja on haavoittanut yhden heimokuntalaiseni?"

Kurdilainen hyp�hti ratsunsa sel�st�, rep�isi liuskan sinisest�


paidastansa, tukotti haavan ja kantoi onnettoman Alroy'n jalkav�en luo.

Er�maa loppui, karavani joutui lavealle, mutta viljavalle tasangolle.


T�m�n ��rimm�isest� p��st� siinsi pitk�, lainehtiva sarja palmupuita.
Etujoukko huudahti riemusta, heilutti pitki� heittokeih�it�ns� ilmassa
ja s�listi lujalla rym�k�ll� k�yr�sapeleitansa v�h�isiin, ympyri�isiin
rautakilpiins�. Kaikki silm�t loistivat, kaikki k�det nostettiin,
kaikki ��net raikkuivat paitsi niitten, joita t�m� huima ilo oli
tukahuttamallansa. Kuukausia er�maan helteess� kuljettuaan he n�kiv�t
suuren Eufratin.

Leve�n� ja vankkana ja komeana ja tyynen� mahtava virta vy�ryi kauniin


ja kasvuisan maiseman l�pitse. Virvoittava tuuli nousi sen helmasta.
Kaikissa tuntui t�m�n el�hytt�v� vaikutus. Sairaat parantuivat,
toivottomat rohkaisivat mielens�, terveet ja ilomieliset purskahtivat
��nekk��sen nauruun, hyp�htiv�t kameliensa sel�st� ja syleiliv�t
lemuavaa maata taikka riehuen uudistuneista voimistansa ratsastivat
t�ytt� laukkaa lakean yli ja heittiv�t irroitetut keih��ns� ilmaan
ik��nkuin n�ytt��kseen, etteiv�t k�rsimiset eik� ponnistukset olleet
vieneet heilt� sit� taitoa ja tarmoa, jota paitsi heid�n ei olisi
k�ynyt astua j�lleen v�hemm�n uskaliaitten veljiens� asuntoihin.

Karavani seisahtui lavean virran partaille, joka nyt hohti viile�ss�


auringonlaskussa. Leiri oli asetettu, tasanko v�lkkyi teltoista.
Polvillensa langettuaan kamelit n�htiin parvittain kyykistynein�,
suuret kasat kauppatavaroita vieress�. Valjaista p��stetyt hevoset
juoksivat hirnuen ymp�ri lakeaa, iloisesti pudistaen p��t�ns� ja
piehtaroiden oudoilla laitumilla. Levitt�en mattojansa ja kumartaen
Mekkaa p�in pilgrimit toimittivat iltarukouksiansa. Harvoin hartaammin
kiitosta lausuttiin. He nousivat: mitk� heitt�ysiv�t virtaan, mitk�
sytyttiv�t lamppuja, mitk� jauhoivat kahvia. Isot joukot hymyilevi�
maan-asukkaita saapuivat tuoden vereksi� ruokavaroja, halullisina
k�ym��n n�in suruttomiin syd�miin ja t�ysin�isiin kukkaroihin k�siksi.
T�m� oli yksi semmoinen tilaisuus, jolloin it�maalaisen tavallinen
yksivakaisuus katoo. My�h�iseen y�h�n soiton helin� ja nauravien
huudot kuuluivat kimaltelevan joen reunoilta; my�h�iseen y�h�n olisi
voinut ihastuneena kuunnella tarinoitsiain vallattomia kertomuksia
taikka vieh�ttyneen� katsella tanssiattarien viel� vallattomampia
ruumiin-liikenteit�.

II.

Bagdadin suuri basaari tarjosi p�iv�� j�lkeen karavanin tulon kuin


vilkkaan ja loistavan n�yn. Kaikki maailman harvinaiset ja kalliit
tuotteet olivat kootut t�lle kuuluisalle torille! Kashmirin shaleja ja
Syrian silkkej�, Afrikan norsunluuta ja strutsinsulkia ja kultaa,
Indian juveleja, Egyptin talismaneja, Persian hajuvoiteita ja
k�sikirjoituksia, Arabian h�ysteit� ja pihkaa, pulskeita hevosia,
viel� pulskeampia orjia, sopelivaippoja, k�rp�n-nahkaisia turkkeja,
sota-asuja, yht� erinomaisia komeuden kuin kelvollisuuden puolesta,
harvinaisia el�imi�, viel� harvinaisempia lintuja, sinisi� apinoita
hopeisissa kaulav�iss�, valkoisia mets�kauriita kultaisilla kytkyill�,
vinttikoiria, riikinkukkoja, v�h�isi� papukaijoja. Ja joka paikassa
outoja ja hy�rivi� ja virkoisia ihmisjoukkoja; kaikkien kansojen ja
uskojen ja ilman-alojen edustajia: hekumallisia ja ylpeit�
Turkkilaisia, sievi� ja sukevia Arabialaisia, Hebrealaisia mustin
lakkineen ja levottomin kasvoinensa; Armenian kristittyj� tummilla,
l�yhyvill� vaatteillansa, leppe�ll� k�yt�ksell��n ja tyvenell�
katsannollansa. Tuolla rehenteli hilpe�, teeskentelev�inen ja hempe�
Persialainen; t��ll� Cirkassialainen heiskaroitsi pitkin hiuksinensa ja
rengaspantsarineen. Kaunis ja valkeaverinen Georgialainen sys��ntyi
mustanpintaista Dongolan tai Sennaarin kauppiasta vastaan.

Noilla pitkill�, soukilla, kaaritetuilla ja v��rill� basaarin kaduilla,


joitten kumpaakin puolta kauppakaluilla t�ytetyt kojut reunustivat,
kaikki oli puuhaa, ostoa ja vaihtoa. Joku kulkia l�hestyi, joka
n�ht�v�sti ei ollut tavallista s��tyluokkaa. Kaksi paagia astui h�nen
edess��n, somanmuotoisia georgialaisia poikia, puettuina
karmosinipunaisiin vaatteisin ja samanv�riseen lakkiin, joka liittyi
tive�sti p��h�n ja josta pitk�t kultaiset t�yhteet riippuivat. Toinen
kantoi sinist� samettikukkaroa, toinen ha'assa olevaa, kallis-siteist�
kirjaa. Nelj� aseellista juoksulaista seurasi is�nt��ns�, joka ratsasti
paagien per�ss� maidonkarvaisella muulilla. H�n oli keski-ik�inen mies
ja erinomaisen kaunis. H�nen v�lj�t vaatteensa peittiv�t ainoan vian
h�nen ruumiinluonnossaan, vartalon, jota hemmotteleminen oli saattanut
ehk� liian rehev�ksi. H�nen silm�ns� olivat isot ja lempe�t ja mustat;
h�nen nen�ns� oli komea, vaikka vienon kaareva; h�nen suunsa oli pieni
ja kaunis; h�nen huulensa mehukkaat ja punaiset; h�nen hampaansa
s��nn�lliset ja h�ik�isev�n valkeat. H�nen pikimusta partansa valui
alas, vaikkei aivan pitk�lle, soreissa ja luonnollisissa kiharoissa
ja oli runsaasti hajustettu; hienot viikset varjostivat h�nen
ylihuultansa, mutta ei mink��n poskiparran ollut sallittu est��
n�kyvist� h�nen soikeain kasvojensa ja muhkean ihonsa muotoa ja hohtoa.
Ylimalkain lihallisuus kenties liiaksi ilmestyi vieraan katsannossa;
mutta h�nen himokkaat silm�ns� valoivat neroa ja viekkaus v�ijyi tuolta
kievaalta huulelta. Ratsastajan puku oli eritt�in komea. H�nen
turbaninsa, joksi tulipunainen kashmirishaali oli k��ritty, oli
hyvin leve� ja, peitt�en puoleksi h�nen valkeaa otsaansa, enensi
erilaisuudellansa toisen puolen loistavaa korkeutta. H�nen alustakkinsa
oli valkoisesta Damaskon silkist� ja aivan kankea hopea-ommeluksista.
Sit� ymp�r�itsi Brusan kultakankaasta tehty vy�, johon oli pistetty
tikari, jonka kahvasta timantit ja rubinit leimuilivat. H�nen avara
viittansa oli karmosini-v�risest� verasta. H�nen valkoiset k�tens�
v�lkkyiv�t sormuksista, ja kiilt�v�t kalliit kivet riippuivat h�nen
korvissaan.

"Kuka tuo on?" kysyi joku Egyptin kauppamies matalalla ��nell� silt�
rihkamanmyyj�lt�, jonka kankaita h�n paraikaa katseli.

"Se on herra Honain", vastasi rihkamanmyyj�.

"Ja mik� mies h�n on?" jatkoi Egyptil�inen, "onko h�n kalifin poika?"

"Mit� viel�! paljoa korkeampi herra -- h�nen l��k�rins�."

Valkoinen muuli pys�htyi juuri sen kojun luo, jossa t�m� keskustelu
tapahtui. Paagit seisahtuivat ja asettuivat kummallekin puolelle
is�nt��ns� -- juoksulaiset torjuivat v�entunkoa.

"Kauppias", lausui Honain suloisella, lempe�ll� hymyll� ja sointusalla


��nell�, "kauppias, saitko minulle, mit� tilasin?"

"L�ytyy vaan yksi Jumala", vastasi rihkamanmyyj�, joka oli tuo


hyv�ntekev�inen Ali, "ja Mahomet on h�nen profeettansa. Minulla oli
onni, teid�n korkeutenne, sill� min� tapasin Aleppossa tuon kirotun
giaurin, josta min� puhuin, ja katso, se, mit� halasit, on t�ss�." N�in
puhuen Ali otti esiin useita kreikkalaisia k�sikirjoituksia ja tarjosi
niit� vieraallensa.

"Haa!" huudahti Honain s�dehtivin silmin, "se on hyv� -- niitten


hinta?"

"Tuo uskoton ei tahtonut myyd� niit� v�hemp��n kuin viiteensataan


dirhemiin", vastasi Ali.

"Ibrahim, katso, ett� t�m� arvoisa kauppias saa tuhat."

"Yht� monta kiitosta, herra Honain."

Kalifin l��k�ri kumarsi suosiollisesti.


"Astukaat eteenp�in, paagit", jatkoi Honain; "miksi t�m� pid�tys?
Ibrahim, katso, ett� meid�n on tie auki. Mit� t�m� on?"

Joukko miehi� tuli esiin, vet�en muassaan yht� nuorukaista, joka


melkein uupumallansa viel� yksin�ns� ponnisti kunnottomia
vangitsioitansa vastaan.

"Kadi, kadi", huusi etumainen heist�, joka oli Abdallah, "viek��t h�net
kadin tuo."

"Jalo herra", lausui nuorukainen, irroittaen itsens� �kkin�isell�


nytk�yksell� vastustajiensa k�sist� ja tarttuen Honainin viittaan,
"min� olen viaton ja minulle on tehty v��ryytt�. Min� anon apuasi."

"Kadi, kadi", huudahti Abdallah; "tuo konna on varastanut sormukseni --


sen sormuksen, jonka uskollinen Fatimani antoi minulle h��p�iv�n�mme ja
josta en tahtoisi erota, vaikka saisin kaikki is�nt�ni tavarat."

Nuorukainen piti viel� kiinni Honainin viitasta ja ��net�nn�


v�symyksest� loi h�neen kauniit, rukoilevat silm�ns�.

"Hiljaa!" Honain sanoi; "min� tahdon tuomita t�ss� asiassa."

"Herra Honain, herra Honain, kuunnelkaat herra Honainia!"

"Puhu, sin� riiteli�; mit� sin� nyt valitat?" kysyi Honain


Abdallah'lta.

"Teid�n korkeutenne", vastasi Abdallah surkealla ��nell�, "min� olen


teid�n uskollisen palvelianne Alin orja: minun on ollut usein kunnia
olla teid�n korkeuttanne vartioimassa. T�m� nuori vinti�, ilke�
kerj�l�inen, on ry�st�nyt minulta, kun nukuin er��ss� kahvilassa, yhden
sormuksen; minulla on vieraita miehi�, ett� todella nukuin. Se on
kallis smaragdi, teid�n korkeutenne, ja kahta rakkaampi, koska se on
lempilahja Fatimaltani. Ei mik��n asia koko maailmassa olisi voinut
luovuttaa minua siit�; ja niin, kun min� nukuin -- tuossa on kolme
rehellist� miest�, jotka voivat todistaa, ett� nukuin -- tulee t�m�
pikkuinen kulkunuija, teid�n armollinen korkeutenne, joka, sill� v�lin
kuin h�n on tarjoavinansa minulle kahvia, tarttuu sormeeni ja riist��
pois tuon kalliin sormuksen, jota h�n nyt pit�� omissa viheli�isiss�
k�p�liss��n eik� tahdo antaa minulle takaisin ilman selk�saunatta."

"Abdallah on uskollinen orja, teid�n korkeutenne, ja hadshi"


(pyh�vaeltaja), virkki h�nen is�nt�ns� Ali.

"Ja mit� sin� t�h�n sanot, poika?" Honain kysyi.

"Ett� h�n on kavala konna, joka valehtelee niinkuin orjat ainakin."

"J�me�sti vastattu, mutta ehk� totta", lis�si Honain.

"Sin�k� minua orjaksi sanot, sin� hirtehinen?" huudahti Abdallah;


"kerronko min� sinulle, mik� sin� olet? Mutta, teid�n korkeutenne,
�lk��t kuunnelko h�nt� silm�nr�p�yst�k��n. Oikein h�pe� on tuoda
tuommoinen heitti� teid�n eteenne; sill� pyh�n kiven kautta, ja min�
olen hadshi, min� varon v�h�isen, ett� h�n on Juutalainen."

Honain k�vi v�h�n vaaleaksi ja puri huultansa. H�nt� ehk� harmitti,


kun h�n oli aivan julkisesti ryhtynyt niin inhotun olennon kuin
Hebrealaisen asiaan, mutta h�nen mielens� ei tehnyt j�tt�� sit�, jota
h�n tuokio takaperin oli p��tt�nyt auttaa, ja h�n kysyi nuorukaiselta,
mist� h�n oli sormuksen saanut.

"Minun rakkahin yst�v�ni antoi sen minulle, kun min� ensin aloitin sit�
vaivalloista pyh�vaellusta, jota en viel� ole p��tt�nyt. Ei ole kuin
yksi henkil� koko maailmassa, paitsi antaja, jolle tahtoisin antaa sen,
ja t�m�n henkil�n kanssa min� en ole tuttu. Kaikki n�m�t n�ytt�nev�t
ep�ilt�v�lt�, mutta kaikki on totta. Ainoastaan totuus tukee minua.
Min� olen avuton ja ilman yst�vi�; mutta min� en ole mik��n kerj�l�inen
eiv�tk� mitk��n k�rsimiset voisi minua semmoiseksi muuttaa. Havaiten
itseni moninaisista syist� per�ti voipuneeksi, menin er��sen kahvilaan
ja laskeusin alas, kukaties kuolemaan. Min� en saanut unta, vaikka
minun silm�ni olivat ummistetut, eik� mik��n olisi voinut her�tt��
minua siit� vavahtelevasta huumesta, jota min� luulin kuolemaksi,
paitsi t�m� ry�st�j�, joka ei malttanut odottaa siksi kuin kuolema
olisi antanut h�nen rauhassa anastaa juvelin, jota pid�n kalliimpana
kuin henke�ni."

"N�yt� se minulle."

Nuorukainen nosti yl�s k�tt�ns� Honainia p�in, joka koetti h�nen


suontansa, ja sitten veti pois sormuksen.

"Voi Fatimani!" huudahti Abdallah.

"Hiljaa!" lausui Honain. "Paagi, kutsu joku juvelikauppias t�nne."

Honain katseli hyvin tarkasti sormusta. Joko h�n oli heikko-n�k�inen


taikka ehk� katetun basaarin petollinen valo h�nt� helposti sit�
tutkimasta, ainakin h�n kohotti k�tt�ns� otsallensa ja muutaman
silm�nr�p�yksen h�nen kasvonsa olivat peitossa.

Juvelikauppias saapui paikalle ja, painaen k�tt�ns� syd�nt�ns� vastaan,


kumarsi Honainia.

"Sano t�m�n sormuksen hinta", lausui Honain matalalla ��nell�.

Juvelikauppias otti sormuksen, katseli sit� joka taholta tarkastavalla


silm�ll�, piti sit� p�iv�� vastaan, koetteli sit� kielell�ns�, k��nsi
sit� monta kertaa ja vakuutti viimein, ettei h�n voisi myyd� semmoista
sormusta v�hemp��n kuin tuhanteen dirhemiin.

"Olkoonpa oikeus teill� kummalla hyv�ns�", sanoi Honain Abdallah'lle,


"tahdotko luopua t�st� sormuksesta, jos saat tuhat dirhemi�?"

"Aivan mieluisasti", vastasi Abdallah.

"Ja sin�, poika, jos p��t�s k��ntyy sinun eduksesi, myytk� sin� t�m�n
sormuksen kahdenkertaiseen hintaan siit� mit� juvelikauppias m��r�si?"

"Herrani, min� olen puhunut totta. Min� en voi myyd� t�t� sormusta,
vaikka saisin kalifin palatsin."

"Totuus p��si kerta voitolle", lausui Honain. "Poika, sormus on sinun;


ja sinulle, sin� petturi", k��ntyen Abdallah'n puoleen, "sin�
valehtelia, varas ja panettelia! sinulle se pieksent�, jonka sin�
m��r�sit t�lle viattomalle pojalle. Ibrahim, katso, ett� h�n saa
viisisataa. Nuori pilgrimi, sin� et ole en��n avuton eik� ilman
yst�vi�. Seuraa minua palatsiini."

III.

Holvitettu huone oli isonlainen ja siev�nsuhtainen. Monilukuiset,


valkeasta ja viheri�st� marmorista veistetyt pylv��t kannattivat sen
kattoa, joka oli koristettu viheri�ill� korkokuvilla ja hopeisilla
t�hdill�. Kirjavan marmori-permannon keskelt� nousi suihkul�hde, jonka
vesi lankesi viheri��n porfyris�ili��n, ja t�m�n suihkul�hteen vieress�
Honain lep�si hopeisella vuoteella.

H�n nosti silm�ns� maalauksilla varustetusta kirjasta, joka oli kotvan


aikaa kiinnitt�nyt h�nen huomiotansa; h�n taputti k�si�ns�, ja
nubialainen orja tuli esiin, joka, laskien k�sivartensa ristiin
rinnallensa, kumarsi ��net�nn� is�nt�ns� edess�.

"Kuinka meid�n hebrealaisen pojan laita on, Almaschar?"

"Is�nt�, kuume ei ole palannut. Me annoimme h�nelle l��kejuoman; h�n


nukkui monta tuntia ja on nyt her�nnyt, heikkona, mutta terveen�."

"K�ske h�nen nousta ja tulla minun luokseni."

Nubialainen poistui.

"Ei l�ydy mit��n niin ihmeellist� kuin samantunteisuus", puhui


kalifin l��k�ri miettiv�ll� muodolla itseksens�; "kaikki yhtyy t�h�n
perus-aatteesen, ja min� tunnustan, ett� t�m� oppinut tohtori selitt��
sit� juurtajaksain ja hyv�sti. Todestikin lukenut mies ja sujuva kyn�;
kuitenkin h�n liiaksi uuttaa ainettansa. H�n on turhan tarkka. Havainto
opettaa meille enemm�n kuin filosofian lauseet. Huimaa nuoruuttani
ajattelemalla min� kokosin viisautta. Min� olen n�hnyt niin paljon,
ett� olen tauonnut kummastelemasta. Vaikka ep�ilisimme kuinka paljon
tahansa, l�ytyy sent��n jotakin salamyhk�ist�, jota ei j�rkemme saata
k�sitt��. Vaan emmep� kuitenkaan ole siit� kaukana. Minusta tuntuu
v�listi kuin yksi askel, yksi ainoa askel voisi tuottaa meille valoa.
Tuossa sairaamme tulee. Ruusu on kadonnut h�nen poskeltansa, ja h�nen
korkea otsansa on vaalea ja synkk�. Kuitenkin jalo muoto -- mietinn�n
valta-istuin; ja himo asuu tuossa hiukeavassa silm�ss�. Min� en tied�
mist� syyst�, mutta suuresti t�m� turvatoin lapsi minua vieh�tt��.

"Jalo vieras, kuinka sin� jaksat?"

"Aivan hyvin, herrani. Min� tulin kiitt�m��n sinua kaikesta sinun


hyvyydest�si. Ainoat kiitokseni ovat sanat, viel�p� liian heikot sanat;
vaan kuitenkin orvon siunaus on aarre."

"Sin� olet siis orpo?"

"Minulla ei ole muuta is�� kuin isiemme Jumala."

"Ja t�m� Jumala on --"

"Israelin Jumala."
"Sen min� arvasin. H�n on semmoinen jumaluus, jota meid�n kaikkien
t�ytyy kunnioittaa; jos h�n on se suuri Luoja, jota me kaikki
tunnustamme."

"H�n on, mit� h�n on, ja me olemme, mit� me olemme -- kukistunut kansa,
mutta yh� uskolliset."

"Uskollisuus on voima."

"Sinun sanasi ovat totuus, ja voima on p��sev� voitolle."

"Sin� ennustat!"

"Moni profeetta on pidetty v�h�ss� arvossa, kunnes tulevaisuus osottaa,


ett� Jumala on h�neen vaikuttanut."

"Sin� olet nuori ja toivoa t�ynn�."

"Niin esi-is�nikin oli Elah'n laaksossa. Mutta min� puhun


mahomettilaiselle, ja se on turhaa."

"Min� olen lukenut niit� n�it� ja voin ymm�rt��, mit� sin� tarkoitat.
Mit� minun uskooni tulee, min� uskon totuuteen ja soisin, ett� kaikki
ihmiset tekisiv�t samoin. Muutoin, salli minun kysy� sen nime�, joka
nyt on huoneeni vieras?"

"He nimitt�v�t minua Davidiksi."

"David, sinulla on sormus, smaragdi, johon on piirretty kummallisia


kirjaimia, Hebrealaisia, luulen."

"T�ss� se on."

"Kaunis kivi, ja t�m� kirjoitus merkitsee --"

"Se on yksinkertainen legenda -- '_Eroitetut, mutta yhdistetyt_', --


veljen rakkauden armas muisto."

"Sinunko veljesi?"

"Minulla ei ollut koskaan velje�."

"T�m� sormus miellytt�� minua oudolla tavalla: sin� ep�ilet. Hae tyyni
palatsini ja valitse se aarre, jota pid�t sen vertaisena."

"Jalo herra, t�m� kivi on v�h�n-arvoinen; mutta, jos se olisikin


semmoinen, joka sopisi kaunistukseksi kalifin otsalle, se olisi halpa
palkinto kaikesta sinun hyvyydest�si. T�m� sormus on annettu pikemmin
talletettavaksi kuin lahjaksi. Kumma kyl�, minun on mahdoton antaa se
sinulle, vaikka sinun on oikeus k�ske�, koska olet pelastanut minun,
onnettoman, henkeni; mutta joku vieras suittanee huomenna kohdata minua
ja melkein vaatia sit� itselleen, ik��nkuin omaansa."

"Ja t�m� vieras on --"

"Lahjoittajan veli."

"Jabasterin veli?"
"Jabasterin!"

"Juuri niin. Min� olen tuo eronnut veli."

"Suuri on Israelin Jumala! Ota t�m� sormus. Mutta mit� t�m� on?
Jabasterin veli turbanip�inen p��llikk�! -- Mahomettilainen! Sano, voi!
sano vaan, ettet ole ruvennut heid�n viheli�iseen uskontoonsa -- sano,
voi! sano vaan, ettet ole rikkonut meid�n liittoamme, ja min� tahdon
siunata t�m�n hetken onnea."

"Min� en pet� mit��n Jumalaa. Tyynnyt� itse�si, suloinen nuorukainen.


N�m�t kysymykset ovat liian korkeat, ettei sinun heikko terveytesi
salli, ett� me keskustelemme niist�. Toisten me puhumme t�st�,
poikaseni; t�ll� kertaa minun veljest�ni ja itsest�si. H�n el�� ja
menestyy?"

"H�n el�� uskossa; aina hurskaat menestyv�t."

"Mainehikas uneksija! Vaikka meid�n luontomme ovat erilaiset, min� aina


rakastin h�nt�. Ent� sin� itse? Sin� et ole se, jolta n�yt�t. Kerro
minulle kaikki. Jabasterin yst�v� ei suinkaan liene mik��n tavallinen
ihminen. Sinun muotosi on ilmoittanut sinun arvosi. Luota minuun."

"Min� olen Alroy."

"Kuinka! Vankeuden Ruhtinas?"

"Aivan oikein."

"Alschirokin surmaaja?"

"Niin!"

"Samantunteisuuteni ennusti oikein. Min� rakastin sinua heti alusta. Ja


mit� sin� t��ll� teet? Hinta on m��r�tty hengest�si: olet kaiketi
kuullut siit�?"

"Vasta nyt; mutta asia ei kummastuta eik� huoleta minua. Min� toimitan
Herrani asioita."

"Mit� sin� aiot?"

"Vapauttaa h�nen kansansa."

"Jabasterin oppilas: min� ymm�rr�n kaikki. Taas yksi h�nen unelmiensa


uhri. Min� pelastan t�m�n pojan. David, sill� sinun nime�si ei saa
lausua t�ss� kaupungissa, aurinko on laskemaisillaan. Menn��n
pengerm�lle ja etsit��n lohdutusta illan tuulelta."

IV.

"Mik� hetki nyt on, David?"

"Syd�n-y� l�hestyy. Min� soisin tiet�v�ni, lukeeko sinun veljesi


t�hdist� meid�n onnellisen yhteentulomme."
"Ihmiset lukevat, mit� halajavat. H�n on oppinut kabbalista."

"Mutta mielihalumme tulevat ylh��lt�."

"Niin sanotaan. Me luomme itse oman kohtalomme ja sanomme sit�


sallimukseksi."

"Kuitenkin puhui ��ni -- ��nen Tyt�r, joka kutsui Samuelin."

"Sin� olet kertonut minulle kummallisia asioita; min� olen kuullut


kummallisempia selitett�v�n."

"Minun uskoni on kallio."

"Johon joudut haaksirikkoon."

"Oletko sin� Sadusealainen?"

"Min� olen mies, joka tuntee ihmiset."

"Sin� olet oppinut, mutta Jabasterista erinkaltainen."

"Me olemme samat, vaikka erinkaltaiset. P�iv� ja y� ovat molemmat ajan


osia."

"Ja sinun osasi on --"

"Totuus."

"Se on, valkeus."

"Niin; niin h�ik�isev�, ett� se toisinaan n�ytt�� pime�lt�."

"Niinkuin tarkoituksesi."

"Sin� olet nuori."

"Onko nuoruus mik��n vika?"

"Ei, p�invastoin. Mutta me emme voi sy�d� hedelm��, sill� aikaa kuin
puu kukkii."

"Mit� hedelm��?"

"Tietoa."

"Min� olen tutkinut."

"Mit�?"

"Kaikkia pyhi� kirjoituksia."

"Mist�s tied�t, ett� ne ovat pyhi�?"

"Ne tulevat Jumalasta."

"Niin kaikki tekee. Onko kaikki pyh��?"


"N�m�t kirjoitukset osottavat h�nen tahtoansa."

"Jabasterin opin mukaan. Kysy tuolta miehelt�, joka rukoilee tuossa


moskeassa, ja h�n lausuu sinulle, ett� Jabaster on v��r�ss�."

"Lopulta sin� kuitenkin olet Mahomettilainen."

"Ei."

"Mit� siis?"

"Min� olen jo sanonut sinulle -- min� olen mies."

"Mutta mit� sin� palvelet?"

"Mit� palveleminen on?"

"Semmoista kunnioittamista, jota luotu osottaa luojaansa kohtaan."

"Kuka t�m� on?"

"Meid�n Jumalamme."

"Israelin Jumala."

"Juuri niin."

"Siin� tapauksessa vaan v�h�inen joukko h�nelle suitsutuksiansa


sytytt��."

"Me olemme valittu kansa."

"Valitut pilkattavaksi, herjattavaksi ja h�v�ist�v�ksi. Siin� ei ole


mit��n kehuttavaa."

"Me unhotimme h�nen, ennenkuin h�n rankaisi meid�n."

"Miksi sen teimme?"

"Sin� tunnet pyh�n sukukuntamme aikakirjat."

"Kyll�, min� tunnen ne: ne ovat, niinkuin kaikki aikakirjat,


verenvuodatusten kertomuksia."

"Tulevien voittojen kertomuksia."

"Jos vapauttaminen vaan merkitsee verenvuodatusta, min� en kadehdi


Messiasta."

"Oletko sin� Jabasterin veli?"

"Niin oli minun �itini tapa sanoa: hurskas ja siunattu nainen."

"Herra Honain, sin� olet rikas ja viisas ja voimallinen. Sinun


l�himm�isesi eiv�t puhu sinusta kuin ylistyksell� tai pelolla, ja
kumpikin ilahuttaa syd�nt�. Sin� olet j�tt�nyt vanhan arkkimme; miksi
-- v�h�t siit�. Emme siit� puhu. Se on jotakin, ett�, vaikka kohta olet
vieras, sin� et ole ainakaan uskostasi luopunut. Sinun k�y kaikki hyvin
t�ss� maailmassa, herra Honain. Mutta jos kumarrusten ja siunausten
asemesta sinua tervehditt�isiin, niinkuin velji�si, ainoastaan ly�mill�
ja kirouksilla; jos sin� joka aamu nousisit ainoastaan tunteaksesi,
ett� olemisesi on kunniattomuus, ja havaitaksesi, ett� kaikki
ymp�rill�si pit�v�t sinua jonakin saastaisena ja vahingollisena
olentona; jos sinun t�ytyisi, niinkuin heid�n, asiain parhailla ollen,
el�� halpaa ja unteliasta el�m��, toivotonta ja tarkoitusta vailla,
taikka ainoastaan semmoisella toivolla ja tarkoituksella, joka
h�v�isee, ja jos sin� lis�ksi hyvin tiet�isit todellisen arvosi ja
lujaan luottaisit sukukuntasi etevyyteen; no silloin kukaties Honainkin
huomaisi, ett� ansaitsee taistella vapautta ja kunniaa varten."

"Suo minulle anteeksi; min� luulin sinua Jabasterin oppilaaksi,


tietohaluiseksi uneksijaksi. Min� n�en, ett� sinulla on syv�
kunnianhimo."

"Min� olen ruhtinas; ja min� tahtoisin mielell�ni olla ruhtinaana ilman


kahleitta."

"Kuuntele minua, Alroy", lausui Honain matalalla ��nell� ja laski


k�sivartensa h�nen ymp�rillens�, "min� olen sinun yst�v�si. Meid�n
tuttavuutemme on varsin uusi: se ei tee mit��n, min� rakastin sinua,
min� tulin sinun avuksesi, kun sinulle tehtiin v��ryytt�, min� hoitin
sinua, kun olit sairaana, ja nytkin sinun henkesi on minun vallassani,
vaan min� tahtoisin varjella sit� omalla hengell�ni. Sinun on mahdoton
ep�ill� minua. Meid�n ei k�y taipumuksiamme m��r��minen; minun on sinun
puoleesi. Meid�n samantunteisuutemme on t�ydellinen. Sin� n�et minut,
sin� n�et mik� min� olen: Hebrealainen, vaikka tuntematon, yksi siit�
ylenkatsotusta, hylj�tyst�, vainotusta kansasta, jonka p��llikk� sin�
olet. Minunkin teki mieli p��st� vapaaksi ja kunnioitetuksi. Vapaus ja
kunnia on minulla nyt, mutta min� olin oma Messiakseni. Min� j�tin
aikanansa meid�n onnettoman asiamme, mutta min� tutkin sit�. Kysy
Jabasterilta, kuinka min� taistelin. Ainoastaan nuoruuteni voi
puolustaa t�mm�ist� ajattelemattomuutta. Min� j�tin t�m�n maan, min�
harjoitin lukemista ja oleskelin Kreikkalaisten parissa. Min� palasin
Konstantinopolista varustettuna kaikilla heid�n tiedoillansa ja osaksi
heid�n viekkaudellaan. Ei kukaan tuntenut minua. Min� omistin heid�n
turbaninsa, ja min� olen -- herra Honain. Noudata kokemustani, lapsi,
ja pelasta itsesi monesta surusta. K�yt� viimeiset vaiheesi eduksesi.
Ei kukaan voi tuntea sinua t��ll�. Min� esittelen sinut ylh�isimmille
minun lapsenani, jonka joku kaunis kreikkalaisnainen synnytti minulle.
Maailma on avoinna sinulle. Sin� saat taistella, sin� saat rakastaa,
sin� saat riehaella. Sota ja naiset ja hekuma, kaikki ovat altisna
sinulle. Sinun muotosi ja luonnonlahjasi saattanevat sinut
suuri-visiriksi. Karkoita p��st�si tyhj�t tuumat. Valtakunnan
nykyisess� h�iri�tilassa voinet viel�p� lohkasta itsellesi
kuningaskunnan, paljoa mieluisamman kuin tuo hedelm�t�n maidon ja
hunajan maa. Min� olen n�hnyt sen, lapseni: kallioinen er�maa, jossa en
hennoisi hevostanikaan sy�tt��."

H�n notkistui alasp�in ja katseli kumppaniansa tarkastelevalla


silm�ll�. Kuutama valaisi Vankeuden Ruhtinaan vakavia kasvoja.

"Honain", h�n vastasi pusertaen h�nen k�tt�ns�, "min� kiit�n sinua.


Sin� et tunne minua, vaan kuitenkin min� kiit�n sinua."

"Sin� olet siis p��tt�nyt pyrki� h�vi��si."


"Kunniaan, ikuiseen kunniaan."

"Onko menestys mahdollinen?"

"Onko tappio mahdollinen?"

"Oletko sin� mielet�n?"

"Min� olen uskovainen."

"Kyll�ksi t�st�. L�ytyy viel� yksi pelastuksen toivo. Minun veljeni on


m��r�nnyt sinun yrityst�si varten ehdon, jopa viel� semmoisen, jota ei
voi t�ytt��. Saavuta Salomonin valtikka, ja min� suostun rupeamaan
sinun alamaiseksesi. Sin� kulutat ehk� vuoden aikaa t�h�n leikintekoon.
Sin� olet nuori ja kest�net sit�. Min� toivon, ettet hukkaa muuta kuin
aikaa, joka kuitenkin on hyvin kallis. Kaikkien sinun k�rsimystesi
per�st� minun on velvollisuus s�lytt�� sinut kunnollisessa tilassa
matkalle ja toimittaa sinulle huokeampi pyh�vaellus kuin se, jossa
t�h�n anti olet ollut. Ole varma siit�, ett� sin� k��nn�t takaisin
Bagdadiin tarjomuksiani vastaanottamaan. Mutta kaste nousee jo, ja me
palaamme divanillemme kahvia juomaan."

V.

Muutamia p�ivi� sen j�lkeen kuin t�m� keskustelu tapahtui pengerm�ll�,


Alroy lep�si jossakin lehdossa is�nt�ns� kauniissa puutarhassa ja
mietiskeli tulevaisuutta. Yht�kki� joku koski h�nen selk��ns�
k�dell��n. H�n katsahti yl�s. Se oli Honain.

"Seuraa minua", lausui Jabasterin veli.

Ruhtinas nousi ja seurasi h�nt� ��neti. He l�htiv�t sis��n huoneesen


ja, astuen jo mainitun salin l�pitse, eteniv�t pitk�� k�yt�v�� my�ten
alasp�in. T�m� p��ttyi kaaritettuihin, leveihin portaisin, jotka
johdattivat virran luo. Viimeisiin astuimiin oli kiinnitetty venhe,
joka heilui Tigrin sinisell�, p�iv�npaisteessa v�lkkyv�ll� kalvolla.

Honain antoi nyt Alroy'lle sametti-v�skyn, jota h�n pyysi h�nen


kantamaan; t�m�n j�lkeen he meniv�t portaista alas ja astuivat
katettuun venheesen; ja soutajille mit��n k�skyj� antamatta he ennen
pitk�� nopeasti liukuivat eteenp�in laineitten ylitse. Ohitse kulkevien
pursien loiskina ja kuljettajien satunnaiset huudot huomauttivat
Alroy'ta, joka ei voinut eroittaa mit��n, ett� heid�n matkansa hetken
aikaa k�vi pitkin jotakin kaupungin p��katua; mutta v�hitellen ��net
kuuluivat harvemmin ja lopulta kokonaan hiljeniv�t, siksi kuin kaikki,
mik� tapasi h�nen korvaansa, oli heid�n omien soutajiensa s��nn�lliset
ja yksitoikkoiset aironvedot.

Viimein, kun melkein tunti oli mennyt siit� kuin he l�htiv�t


matkalle, venhe pys�ytettiin ja sidottiin kiinni johonkin laituriin.
Sivu-varjostimet vedettiin pois, ja Honain ja h�nen kumppaninsa
nousivat maalle.

Matala, mutta hyvin avara rakennus, johon oli maalattu valkoisia ja


kultaisia arabeskeja, s��nn�t�n, mutta ihantava muodoltansa, useilla
v�h�isill� kupoleilla ja korkeilla, hoikilla torneilla kohosi
sypressilehtojen keskelt� leve�n ja hiljaisen joen rannalta. V�kev�
virta oli vienyt heid�t kauas kaupungista, joka oli n�kyviss�, vaikka
et��lt�. Ei ollut mit��n asuntoa, ei mit��n inhimillist� olentoa
l�hipaikoilla. Vastap�inen ranta oli aidattu puutarhoiksi. Ei yht�
venhett�k��n kulkenut ohitse.

Viitaten Alroy'ta seuraamaan itse�ns�, mutta viel� ��net�nn� Honain


astui v�h�isen portin luo, jota h�n kolkutti. Heti avasi t�m�n
yksin�inen Nubialainen, joka kumarsi n�yr�sti, kun vieraat meniv�t
sivuitse. He astuivat matalaa ja h�m�r�� k�yt�v��, jonka holvikatto oli
koristettu kohokuvilla, siksi kuin he saapuivat kilpi�nkuorella ja
perlemolla p��llistetylle ovelle. T�ss� Honain, joka k�vi edell�,
k��ntyi Alroy'n puoleen ja lausui: "mit� hyv�ns� tapahtunee ja kuka
hyv�ns� puhutellee sinua, jos sin� rakastat minun ja omaa henke�si, �l�
vastaa mit��n."

Ovi avaantui, ja he tulivat suunnattoman suureen, komeaan saliin.


Kirjavat, marmoriset pylv��t yleniv�t punaisesta ja sinisest�
saman-aineisesta permannosta ja kannattivat kaaritettua, ympyri�ist�
ja kuviin leikattua kattoa, joka hohti purpurasta ja kullasta.
Suihkul�hteen ymp�rill�, joka ��rett�m�n isosta lazuris�ili�st�
purskutti vett�ns� viidenkymmenen jalan korkealle, venyi v�h�isill�,
keltaisilla Barbarian matoilla joukko nubialaisia eunukkeja, jotka
olivat puetut uhkeihin purpura- ja kultav�risiin vaatteisin ja
varustetut norsunluisilla sotatapparoilla, joitten varret olivat
kaunistetut kalliilla arabeskeill� ja somasti pistiv�t silmiin sinisten
ja kiilt�vien terien rinnalla.

Eunukki-vartioston p��llikk� nousi, kun h�n n�ki Honainin, ja tervehti


h�nt� painaen k�tt��n p��t�ns�, suutansa ja syd�nt�ns� vastaan. Kalifin
l��k�ri k�ski k�dell��n Alroy'n odottaa, astui muutamia askelia
eteenp�in ja alkoi hiljaisella ��nell� puhutella eunukkia. Muutamien
silm�nr�p�ysten per�st� t�m� upseeri palasi entiselle paikallensa, ja
viitaten Alroy'ta luoksensa Honain meni salin poikki.

Edeten avonaisen holviston l�pitse he saapuivat neliskulmaiseen


ruusutarhaan, jossa vilottelevat vedet ymp�r�iv�t jokaista
kukkaislavaa, ja joka uiskenteli ik��nkuin taikasaari jollakin
vedenneitojen merell�. Aaltojen l�ikkyn� ja kukkien lemut yhdistyiv�t
ja synnyttiv�t nukuttavan vaikutuksen, jota Alroy ainoastaan kiihke�n
ja kummallisen uuteliaisuutensa kautta voi vastustaa. Liikkuen
eteenp�in pitkin siev�� ja sirotekoista pylv�sk�yt�v��, joka liitti
salin muihin rakennuksen osiin, he seisahtuivat korkean ja komean
portin eteen.

T�m� kuun valaisema portti oli kolmenkymmenen jalan korkea, oli tehty
viheri�st� ja punaisesta jaspisharkosta ja leikattu noitten
Saraceneille mieluisien, fantastillisesti aaltoilevien kaarten
kaltaiseksi. Taitava teki� oli k�sitt�nyt sen edun, jota kalliin kiven
punaiset suonet tarjosivat h�nelle, ja oli rohkeasti kohottamalla
muodostanut n�m�t kahdeksi isoksi ja kivertelev�ksi k��rmeeksi, jotka
sujauttivat pystyharjaiset p��ns� ja kiiluvat silm�ns� Honainia ja
h�nen kumppaniansa p�in.

Kalifin l��k�ri veti tikarinsa vy�lt�ns� ja koputti sill� kolmasti


toisen k��rmeen p��t�. Jyke� portti aukeni kumisten, ja heid�n
edess�ns� seisoi abyssinialainen j�ttil�inen, joka piti karjuvaa
leijonaa kahleista kiinni.
"Hiljaa, Harun!" lausui Honain el�imelle ja nosti samalla k�tt�ns�,
jolloin peto ��net�nn� kyykistyi maahan. "Arvokas Morgargon, min� tuon
sinulle muistolahjan." Abyssinialainen n�ytti hampaansa, isommat ja
valkoisemmat kuin leijonan, kun h�n irvistellen vastaan-otti kohteliaan
Honainin antimen; ja h�nen suustansa kuului muutamia outoja ��ni�,
mutta h�n ei kyennyt puhumaan, sill� h�n oli mykk�.

Jaspisportti laski kumppanit pitk��n, korkeaan ja holvitettuun


kammioon, jota avarat, maalatut lasi-ikkunat valaisivat. Silkki- ja
hopeatapetit riippuivat seiniss�, eriskummaiset matot peittiv�t
laattian ja tavattoman suuria sohvia oli asetettu pitkin seini�. Ja
n�in he astuivat samanmuotoisten huoneitten l�pitse, joista n�htiin
muutamista, ett� niiss� oli �sken asuttu, kunnes he tulivat toiseen
neliskulmaan, jonka aivan omituinen suihkul�hde melkein t�ytti. T�m�
nousi kultaisesta s�ili�st�, joka oli koristettu helmill�, ja sit�
ymp�r�itsi kaikenlaisten harvinaisten nelijalkaisten el�inten kuvat,
veistettyin� mit� kalliimmista aineista. Tuossa kultainen tiikeri
s�ihkyvin rubinisilminens� ja virtailevin opaliviiruineen hiipi
verisist� pidoistansa virvoittavan veden reunalle; t�ss� giraffi
kohotti hoikkaa hopeakaulaansa keskell� kaikenmoisia mets�n-asukkaita,
ja komeat apinajoukot, kiilt�en kalliista kivist�, lep�siv�t jos
jossakin kummallisessa asemassa s�ili�n partaalla.

Suihkul�hde itse oli kultainen ja hopeinen puu, joka levitti kaikkialle


lukemattomia oksiansa. N�m�t olivat t�ynn� kaikenlaatuisia kummallisia
lintuja, joitten h�yheniksi oli osaavasti kuvattu samanv�risi� kalliita
kivi�, ja jotka viserteliv�t kauniita nuotteja, kun ne vuodattivat
nokistansa sointusaa ja j��hdytt�v�� elementti�.

Suurella vaivalla Alroy voi olla kummastuksesta ��nn�ht�m�tt�, mutta


alati valpas Honain k��ntyi h�nen puoleensa, sormi painettuna suuta
vastaan, ja j�tt�en neliskulman he saapuivat puutarhoihin.

Korkeat terrassit, mustat sypressiryhm�t, suikertelevat akasiak�yt�v�t,


kaukaa katsoen ��ret�n paradisi, ja paikoin joku hohtava paviljongi tai
komea kioski! Virralta katsoessaan Alroy ei voinut arvata itse palatsin
suuruutta. Se n�ytti rajattomalta, ja varma oli, ett� he eiv�t olleet
n�hneet kuin varsin v�h�isen osan siit�. Kun he liikkuivat edelleen,
torvien ��ni �kki� kaikkui. Se l�hestyi l�hestymist��n yh� lujempana:
ennen pitk�� likenev�n ratsasjoukon t�min� kuului. Honain veti Alroy'n
syrjille. Joku seurue n�kyi tulevan pime�st� sypressilehdosta. Nelj�
sataa miest� talutti yht� monta valkoista verikoiraa, joitten
kaulavitjat olivat kullasta ja rubineista. N�itten per�st� tuli sata
miest�, itsekukin pit�en yht� peitetty� haukkaa; sitten kuusi
hevosmiest� kalliissa puvuissa; tuosta yksityinen ratsastaja, istuen
t�hti-otsaisen hevosen sel�ss�. Ratsastaja oli keski-ik�inen, kaunis ja
arvokkaan n�k�inen. H�nen asunsa oli yksinkertainen, mutta h�nen
jahtikeih��ns� varsi oli kokonaan timanteista ja sen ter� kullasta.
H�nt� seurasi parvi arabialaisia eunukkeja tulipunaisissa vaatteissa,
norsunluiset sotatapparat k�dess�; ja t�h�n seurue p��ttyi.

"Kalifi", lausui Honain hiljaisella ��nell�, kun he olivat ratsastaneet


ohitse, pannen samalla sormensa huulilleen kysymyksi� est��ksens�. T�m�
oli ensim�inen ilmoitus Alroy'lle siit�, mit� h�n jo oli varonut, ett�
h�n oli oikea-uskoisten hallitsiain palatsissa.

Molemmat kumppanit poikkesivat jylh�lle ja polveilevalle polulle, joka


hiukan ajan per�st� saatti heid�t v�h�iselle ja vienosti viett�v�lle
aukealle paikalle, jota isot seeteripuut ymp�r�iv�t. Lakealla n�htiin
yksi kioski, pitk� rakennus useilla ikkunoilla, joita varjostimet ja
esiin pist�v� katto suojelivat. Kioski oli tehty valkoisesta ja
viheri�st� marmorista, siihen noustiin astuimilla, jotka k�viv�t pitkin
rakennusta, toinen valkoisesta, toinen viheri�st� marmorista ja melkein
peittyneen� ruusupensaisin. Honain meni yksin��n n�it� portaita yl�s,
ja astui sis��n kioskiin. Hetken per�st� h�n katsahti ulos ikkunasta ja
viittasi Alroy'ta. David l�hestyi, mutta pel�ten jonkunlaista
varomattomuutta Honain kohtasi h�nt� ja sanoi h�nelle matalalla
kuiskauksella: "muista, ett� olet kuuro, mykk� ja eunukki." Alroy'n oli
vaikea pysy� hymyilem�tt�, ja Vankeuden Ruhtinas ja kalifin l��k�ri
astuivat yhdess� kioskiin. Kaksi hunnulla verhottua naista ja kaksi
vartiov�en eunukkia otti heid�t vastaan eteishuoneessa. Ja nyt he
tulivat semmoiseen huoneesen, joka oli melkein koko kioskin pituinen ja
aukeni toiselta puolen puutarhoja p�in; toista puolta kannatti
norsunluinen sein�. T�m�n sein�n komeroihin oli maalattu viheri�isi�
freskokuvia ja jokaiseen asetettu ruusupensas. Jokainen komero oli
my�skin peitetty miltei n�kym�tt�m�ll� kultaisella ristikolla, joka
s�ilytti yhden satakielen ja saatti t�m�n pysyv�iseksi sen ruusun
suhteen, jota h�n rakasti. Jokaisen komeron juurella oli suihkul�hde,
mutta veden asemesta joka s�ili� oli t�ynn� puhtainta el�v�� hopeaa.
Kioskin katto oli tehty perlemosta, jota oli kirjaeltu kilpi�nkuorella;
permanto, harvinaisesta marmorista ja kalliista kivist� kudottu
mosaiki, asetti n�kyviin mit� suloisimpia hedelmi� ja ihanimpia kukkia.
T�lle permannolle georgialainen paagi v�h�n v�li� ripoitti virvoittavia
hajuvesi�. Komean huoneen toisessa p��ss� oli vaalean viheri�
silkkidivani, koristettuna helmill� ja peitettyn� valkoisilla ja
kullankeltaisilla satinityynyill�. Yhdell� t�mm�isell�, keskell�
divania, istui tytt�, silm�t miettien kiintynein� persialaiseen
runovihkoon, joka oli h�nen polvellansa, toinen k�si leikiten helmist�
ja smaragdeista liitetyll� rukousnauhalla, toinen pit�en pitki�
kultaisia ketjuja, joihin valkea mets�kauris oli sidottu.

Tytt� katsahti yl�s, kun Honain ja h�nen kumppaninsa astuivat sis��n.


H�n oli aivan nuori, yht� nuori kuin Alroykin. H�nen pitk�t,
vaaleanruskeat hiuksensa kohosivat korkealta, valkoiselta otsalta, joka
oli peitetty sinisill� suonilla, ja valuivat helmill� nidottuina h�nen
hartioillensa. H�nen silm�ns� olivat hyvin isot ja tumman siniset;
h�nen nen�ns� v�h�inen, mutta korkea ja kaareva. H�nen kasvojensa
kauneus oli h�ik�isev�, ja, kun h�n katseli yl�s ja tervehti Honainia,
h�nen hohtavat poskensa k�viv�t kuoppihin, jotka vieh�ttiv�t viel�
enemm�n, koska ne eiv�t sointuneet h�nen kasvojensa yleiseen luontoon,
jossa ilmaantui ylpeys ja pilkka. H�n oli puettu karmosinipunaiseen
silkkihameesen ja h�nen uumillansa oli viheri�inen shaali, josta
v�h�isen tikarin timanttikahva pilkisteli. H�nen py�re�t, valkoiset
k�sivartensa n�yttiv�t eritt�in v�h�isilt�, kun ne sattumalta
v�l�htiv�t esiin isoista, v�ljist� hioistansa. Toisen peittiv�t
juvelit, mutta oikea oli aivan paljas.

Honain likeni ja kumartaen suuteli tyt�n tarjoamaa k�tt�. Alroy


vet�ytyi takaperin.

"Minulle kerrottiin, ett� Maailman Ruusu hiutui t�n� aamuna", lausui


l��k�ri ja kumarsi taas hymyillen, "ja h�nen orjansa kiiruhti h�nen
k�skyst�ns� h�nt� hoitamaan."

"Oli etel�tuuli. Tuuli on k��ntynyt, ja Maailman Ruusu voi paremmin",


vastasi tytt� nauraen.
Honain koetti h�nen suontansa.

"S��nn�t�n", l��k�ri lausui.

"Niinkuin min� itse", vastasi tytt�. "Onko tuo joku uusi orja?"

"�sken ostettu, ja hyv� saalis. H�n on kaunis, h�nell� on se etu, ett�


h�n on kuuro ja mykk� eik� tee mink��nlaista vahinkoa."

"Se on paha", vastasi tytt�; "n�ytt�� silt� kuin kaikki kauniit ihmiset
olisivat syntyneet joutaviksi. Min� esimerkiksi."

"Huhu kuiskailee kuitenkin ihan toista", l��k�ri virkki.

"Kuinka niin?" kysyi tytt�.

"Nuori Karamanian kuningas."

"Mit� viel�! min� olen p��tt�nyt inhota h�nt�. Barbari!"

"Sankari!"

"Oletteko koskaan n�hnyt h�nt�?"

"Olen."

"Onko h�n kaunis?"

"Niinkuin yli-enkeli."

"Ja rikas?"

"Eik� h�n ole voittaja? Koko maailman aarteet tulevat teille."

"Min� olen kyll�stynyt komeuteen. Min� rakennutin t�m�n kioskin sit�


unhottaakseni."

"Se ei ole ensink��n komea", lausui Honain katsoen ymp�rillens�


hymyillen.

"Ei", vastasi tytt� itsetyytyv�isell� muodolla; "t�ss� kumminkin voi


unhottaa sen onnettomuuden, ett� on prinsessa."

"Se kai on suuri onnettomuus", lis�si l��k�ri.

"Ja kuitenkin se varmaan on ainoa v�ltt�v�inen kohtalo", vastasi tytt�.

"Ep�ilem�tt�", jatkoi Honain.

"Ainakin meid�n onnettomalle sukupuolelle."

"Kovin onnettomalle."

"Jospa vaan olisin mies!"

"Mik� sankari te olisitte!"


"Min� el�isin loppumattomissa seikkailuksissa."

"Sit� min� en ollenkaan ep�ile."

"Oletteko hankkineet minulle nuot kirjat?" kysyi prinsessa vilkkaasti.

"Ne ovat orjallani", Honain vastasi.

"N�ytt�k��t ne heti minulle."

Honain otti Alroy'lta v�skyn ja levitti prinsessan eteen sen sis�ll�n


-- juuri ne kreikkalaiset runoelmat, joita kauppias Ali oli toimittanut
h�nelle.

"Min� olen v�synyt runouteen", sanoi prinsessa silm�illen kalliita


kirjoja ja sys�ten niit� pois luotansa. "Minun tekee mieli katsoa
mailmaa."

"Siihen te pian v�syisitte", vastasi l��k�ri.

"Luullakseni yhteinen kansa ei koskaan v�sy", jatkoi prinsessa.

"Paitsi ty�h�n", sanoi l��k�ri; "huoli heid�t hengiss� pit��."

"Mit� huoli on?" kysyi prinsessa hymyillen.

"Se on yksi jumala", vastasi l��k�ri, "n�kym�t�n, mutta kaikkivaltias.


Se ry�st�� kukat poskilta ja nopeuden suonista -- se viepi ruokahalun
ja muuttaa hiukset harmaaksi."

"Se ei siis olekaan mik��n tosi-jumala", lausui prinsessa, "vaan


ep�jumala, jonka me itse luomme. Min� olen oikea mahomettilainen enk�
tahdo palvella sit�. Kerro minulle uutisia, Honain."

"Nuori Karamanian kuningas --"

"Taas! tuo barbari! Te olette h�nen palkkalaisensa. Min� en huoli


h�nest�. Sit�k� varten j�tt�isin t�m�n vankeuden, ett� joutuisin
toiseen -- miksi muistutatte minua siit�? Ei, kallis Hakim, jos min�
ollenkaan menen miehelle, min� menen vapaaksi p��st�kseni."

"Mahdotonta", vastasi Honain.

"�itini oli vapaa, kunnes h�n rupesi kuningattareksi ja orjaksi. Min�


aion p��tt�� niinkuin h�n alkoi. Te tied�tte, mit� h�n oli."

Honain tiesi hyvin, mutta oli liian viisas sit� ilmoittamaan.

"Rosvon tyt�r", prinsessa jatkoi, "joka taisteli is�ns� vieress�. Se


vasta el�m�� on! Minun t�ytyy ruveta rosvoksi. Se on luonnossani. Min�
tahdon kuulla kohtaloni, Honain. Te olette astrologi; ennustakaat se."

"Min� olen jo syntym�t�hte�nne tutkistellut. Teid�n t�htenne on


kometi."

"Se aavistaa hyv��; suuria meteleit� ja ep�vakaista loistoa. Min�


soisin olevani t�hti", lis�si prinsessa syv�ll�, t�ysin�isell� ��nell�
ja ajattelevalla muodolla; "t�hti kirkkaalla, sinisell� taivaalla,
ihana ja vapaa. Honain, Honain, mets�kauris on katkaissut ketjunsa ja
sy� nyt ruusujani."

Alroy riensi esiin ja otti kiinni siev�n tyhj�ntoimittajan.

Honain loi h�t��ntyneen silm�yksen h�neen; prinsessa vastaan-otti


ketjut Alroy'n k�dest� ja katseli h�nt� tarkastellen.

"Mitk� kauniit silm�t tuolla otus-paralla on!" huudahti prinsessa.

"Mets�kauriillako?" l��k�ri kysyi.

"Ei, orjallanne", vastasi prinsessa.

"No, h�n punehtuu! Jollei h�n olisi kuuro ja mykk�, luulisin melkein,
ett� h�n ymm�rt�� puheeni."

"H�n on hyvin kaino", lausui Honain v�h�n pelossaan; "h�n h�mm�styi


rohkeata k�yt�st�ns�."

"Min� rakastan kainoutta", sanoi prinsessa; "se on huvittava. Min� olen


kaino; enk� min� ole?"

"Kyll�", vastasi Honain.

"Ja hupainen?"

"Aivan."

"Min� vihaan hupaisia ihmisi�. Ei ole kuitenkaan mik��n niin hyv� kuin
suora unteliaisuus."

"Ei olekaan", vastasi Honain.

"P�iv�t kuluvat niin levollisesti semmoisessa seurassa."

"Niin tekev�t", lausui Honain.

"Ei mit��n melskeit�; ei mit��n pahaa menoa."

"Ei ensink��n."

"Min� olen p��tt�nyt, etten pid� kuin rumia orjia."

"Te olette aivan oikeassa."

"Honain, ettek� te koskaan v�it� minua vastaan? Te tied�tte varsin


hyvin, ett� minulla on kaikkein kauniimmat orjat koko maailmassa."

"Kaikki sen tiet�v�t."

"Ja te tied�tte, ett� min� olen suuresti mieltynyt teid�n viimeiseen


ostoonne, joka kertomuksenne mukaan on erinomaisen sovelias minulle.
No, ettek� te suostu siihen."

"Kyll�; min� en ep�ile, ett� teid�n korkeutenne on katsova h�nt�


eritt�in soveliaaksi, ja totta sanoakseni, harva asia ilahuttaisi minua
enemm�n kuin jos saisin tarjota h�net teille; mutta min� jouduin
taannoin niin pahaan ep�suosioon tuon Cirkassialaisen t�hden, ett� --"

"Oi! j�tt�k��t se asia minun haltuuni", prinsessa lausui.

"Varsin mielell�ni", vastasi l��k�ri ja k��nsi puheen toisaalle; "ja


kun Karamanian nuori kuningas saapuu Bagdadiin, teid�n sopii tarjota
h�net lahjaksi h�nen majesteetillensa."

"Erinomaisen hupaista! ja kuningas on todella sorea ja nuori niinkuin


urhoollinenkin; mutta onko h�nell� mit��n kauneuden tuntoa?"

"Teill� on kyll�ksi teit� molempia varten."

"Jospa h�n vaan tahtoisi ryhty� sotaan Kreikkalaisia vastaan!"

"Miksi olette niin kiivas Kreikkalaisparkoja vastaan?"

"Te tied�tte, ett� he ovat uskottomia. Paitsi sit�, he ehk�


voittaisivat, ja silloin minulla olisi se huvi, ett� p��sisin
vangiksi."

"Oivallista!"

"Vieh�tt�v��! min� saisin n�hd� Konstantinopolin ja p��st� keisarin


puolisoksi."

"P��st� keisarin puolisoksi!"

"Ep�ilem�tt�. Tietysti h�n rakastuisi minuun."

"Tietysti."

"Ja sitten -- ja sitten, min� valloittaisin Parisin!"

"Parisin!"

"Te olette k�yneet Parisissa?"

"Olen min�."

"Miehet el�v�t sis��nsuljettuina siell�", lausui prinsessa hymyillen,


"eik� niin? ja naiset tekev�t, mit� he tahtovat?"

"Te teette aina, mit� mieleenne johtuu", sanoi Honain nousten.

"Te l�hdette pois?"

"Minun t��ll� k�yntini eiv�t saa kest�� liian kauan."

"J��k��t hyv�sti, rakas Honain!" lausui prinsessa synkk�mielisell�


muodolla. "Te olette ainoa koko Bagdadissa, joka pystyy mit�k��n
ajattelemaan, ja te j�t�tte minun. Minun kohtaloni on surkea, koska
kaikki vaikuttaa minun tunteisini enk� min� ole mit��n. N�m�t kirjat ja
kukat, n�m�t suloiset linnut ja t�m� kaunis mets�kauris -- ei!
runoiliat kirjoittakoot mit� hyv�ns�, mutta kuinka iloisesti luopuisin
kaikista n�ist� vaiti-olon koreista lohdukkeista, jos vaan saisin el��
tuntikauden vapaana. Min� kirjoitin eilen muutamia s�keit� itsest�ni;
ottakaat ne ja antakaat kaupungin taitavimman kopioitsian piirt�� ne
minulle hopeisilla kirjaimilla punaisen sinert�v�ll� pohjalla, kaunis
k�ynn�s ymp�ri; min� j�t�n sen teid�n suunniteltavaksenne. Hyv�sti!
Tule t�nne, mykk�." Alroy astui esiin, kun prinsessa viittasi, ja
lankesi polvilleen. "Tuossa, ota t�m� rukousnauha is�nt�si ja mustien
silmiesi t�hden."

Kumppanit l�htiv�t pois ja saapuivat ��nett�min� venheens� luo. Aurinko


oli laskemallansa. Muezzien sointuisa ja raikas ��ni kaikkui komean
kaupungin lukemattomista minareteist�. Honain veti syrj��n purren
varjostimet. Bagdad kohosi heid�n eteens� summattoman suurina, uhkeina
rakennusryhmin�, sijaiten keskell� lehtoja ja puutarhoja. ��ret�n
v�kijoukko, jota virkistytt�v� h�m�r� houkutteli ulos, liikkui kaikilla
tahoilla. V�lkkyv�ll� virralla n�htiin kimaltavia kalkeja, loistavilla
pengermill� koreita ihmisjoukkoja. Prameus ja valta ja hekuma ja
kauneus asettui heid�n eteens� vieh�tt�vimm�ss� muodossaan, ja Alroy'n
syd�n mukaantui t�h�n suuruuteen.

"Mainio n�ky!" lausui Vankeuden Ruhtinas.

"Aivan toisenlainen kuin Hamadanin", arveli kalifin l��k�ri.

"T�n��n olen min� n�hnyt ihmeit�", lis�si Alroy.

"Maailma avautuu sinulle", sanoi Honain.

Alroy ei vastannut mit��n; mutta tuokion per�st� h�n kysyi ep�ilev�ll�


��nell�: "Kuka tuo tytt� oli?"

"Prinsessa Schirene", vastasi Honain; "kalifin lempityt�r. H�nen


�itins� oli Georgialainen ja uskoton."

VI.

Kuutama valaisi Alroy'ta, joka makasi vuoteellansa, peitt�en kasvojansa


toisella k�sivarrellaan. H�n makasi liikahtamatta, mutta ei nukkunut.

H�n nousi ja astui edestakaisin huoneessa levottomin askelin. V�listi


h�n seisattui ja katseli permantoa mietteisin vaipuneena. H�n l�hestyi
ikkunaa ja j��hdytti kuumaa otsaansa syd�n-y�n ilmassa.

Tunti kului, mutta yh� nuori Vankeuden Ruhtinas pysyi samassa asemassa.
Yht�kki� h�n k��ntyi porphyrip�yd�n puoleen ja tarttuen kalliskiviseen
rukousnauhaan painoi sit� huuliansa vastaan.

"Unelmieni henki tulee viimein; se kuva, jota olen huokaillut ja


ik�v�innyt; se kuva, joka esiintyi noissa kirkkaissa n�'yiss�, jolloin
ummistin silm�ni t�m�n synk�n maailman kolkoilta varjoilta."

"Schirene! Schirene! t��ll�, t�ss� yksin�isyydess�ni min� vuodatan


sinun eteesi intohimoni, kauan pid�tetyn -- koko el�m�ni intohimon, ei
mink��n tavallisen el�m�n, vaan semmoisen, joka on t�ynn� syvi�
tunteita ja synnytt�vi� ajatuksia. Voi ihana! voi ihanaa ihanampi!
sill� sin� olet minulle niinkuin h�iritsem�t�n uni -- miks'et sin� ole
minun, miksi me kadotamme silm�nr�p�yst�k��n kunniakkaasta el�m�st�mme
ja poistamme kohtalostamme puolen sen autuudesta?"

"Mielet�n, mielet�n, oletko unhottanut? Kopissansa olevan vangin


ihastus, jolta huima mielenkuvitus hetkeksi riist�� h�nen kahleensa!
Kalifin tyt�r ja -- Juutalainen!"

"Anna minulle isieni valtikka!"

"Hornaan kaikki talismanit! Min� en tarvitse muuta innostusta kuin


h�nen muistonsa, ei muuta taikausta kuin h�nen nimens�. Taivasten
kautta, min� tahdon astua t�h�n jaloon kaupunkiin voittajana tai
kuolla."

"No, mit� el�m� on, sill� mietint� yhtyy aina minun himoihini -- no,
mit� el�m� on! Heit� sattumukset koirille ja tempaa pois valhemuoto
v��r�lt� yhteiskunnalta! T�ss� seison min�, sankari, jonka �ly keksii
kaikki, jonka syd�n on t�ynn� ��ret�nt� rohkeutta, jolla on nuoruutta,
j�ntevyytt�, kuuluisa syntyper� ja semmoinen ulkomuoto, joka on
saattanut monen armaan heimokuntamme tyt�n painamaan alas kaunista
p��t�ns� Hamadanin suloisella l�hteell�, ja min� olen -- min� en ole
mit��n."

"Pois koko yhteiskunta! se ei ole tehty minua varten. Min� synnyt�n


oman yhteiskuntani ja olen se jumaluus, jota toisinaan uneksin."

"Me luomme kohtalomme ja nimit�mme sit� sallimukseksi. Sin� puhuit


viisaasti, Honain. Sin�, viekas Sadusealainen! Pyh� veri virtasi isieni
suonissa eiv�tk� he toimittaneet mit��n; mutta minulla on k�sivarsi,
joka on kasvanut valtikkaa pit�m��n, ja min� aion voittaa t�mm�isen
itselleni."

"Min� en voi ep�ill� voittoani. Voitto on osa minun olemisestani. Min�


olen syntynyt kunniaa varten, niinkuin puu on syntynyt tuottamaan
hedelmi� taikka levitt�m��n kukkiansa. Teko on tehty. Kun se on
p��tetty, se on my�skin tehty. Min� tahdon kohdata suurinta kruunattua
esi-is��ni, viel�p� h�nen hautakammiossansa. Mahtava Salomon! h�n nai
Faraonin tytt�ren. Haa! mik� tulevaisuus koittaa toiveilleni.
Ennusmerkki, oivallinen ennusmerkki!"

"Taivas ja maa yhtyv�t luomaan onneani. Surullinen nuoruuteni, jota


olen niin usein kironnut, min� tervehdin sinua -- sin� olit kunniakas
valmistus; ja kun min�, joka en taipunut ymp�r�iv��n el�m��n, pidin
itse�ni typer�n�, min� nyt huomaan, ett� olin mit� omituisin olento.
Taivaitten kautta, min� olen iloinen; ensikerran el�m�ss�ni olen
iloinen. Minun tekisi mieli nauraa ja taistella ja juoda. Min� olen
uudestaan syntynyt; min� olen toinen olento; min� olen mielet�n!"

"Oi! aika, suuri aika, maailma puhuu valhetta sinusta. Se sanoo sinua
nopeaksi. Minusta n�yt�t kummallisen hitaalta. Lenn�, suuri aika, ja
tuo minulle siivill�si valtikkani!"

"Kaikki on viel� teht�v�. Rasittava ajatus. Minun mielikuvitukseni


v�listi voipuu ja raukenee, ik��nkuin ihana ja uupunut lintu, ja
silloin min� olen hukassa. Nuori Karamanian kuningas, nuorekas sankari!
Min� soisin h�nen olleen Alschirokin! Pelkk� nimikin kirvellytt��
syd�nt�. Voi! koetukseni eiv�t ole viel� alkaneetkaan. Jabaster
varoitti minua: tuo hyv�, rehellinen Jabaster. H�nen talismaninsa
painaa rajua syd�nt�ni ja n�ytt�� varottavan minua. Min� olen vaarassa.
Kerskaten seison t��ll�, t�ytt�en huolimatonta ilmaa turhilla sanoilla,
sill� v�lin kuin kaikki on toimittamatta. Min� k�yn saamattomaksi.
Nuori Karamanian kuningas! No, mit� min� olen t�m�n ruhtinaan rinnalla?
Ei mit��n, paitsi omissa ajatuksissani. Kansakkaassa basaarissa he
eiv�t katsoisi minua soveliaaksi pit�m��n kiinni h�nen jalustimestansa
taikka kantamaan h�nen varvaskenki��n -- oi! t�t� taisteloa, t�t�
alinomaista, katkeraa, loppumatonta taisteloa kohtaloni ja unelmieni
v�lill�! Miksi min� ensink��n olen? taikka, koska min� olen, miks'ei
minua tunnusteta semmoiseksi kuin min� tahtoisin olla?"

"Suloinen ��ni, joka Jabasterin kaukaisessa luolassa laskeusi alas


pyh�st� kodistasi tuolta ylh��lt� kuiskaten lohdutusta, soi'os
uudestaan! Lausu'os taas hiljaisia kutsumuksiasi yksin�iseen korvaani
ja karkoita pois n�m�t ajatukset, jotka vainoavat minua -- ajatukset,
mustat ja h�m�r�t kuin julmat petolinnut, jotka v�ijyv�t sankaria ja
odottavat h�nen kukistustansa ja riemuitsevat, koska he urhoollisen
voittivat. N�iss� v�ekk�iss� kaupungeissa on jotakin turmiollista. Usko
kukoistaa er�maassa."

H�n heitt�ysi vuoteellensa ja painaen alas p��t�ns� n�ytti vaipuvan


mietint��n. H�n kavahti yl�s ja tarttuen tauluseensa kirjoitti siihen
seuraavat sanat:

"Honain, min� olen ollut kaiken y�t� niinkuin David Ziphin korvessa;
mutta Herrani avun kautta olen voittanut. Min� pakenen t�st�
vaarallisesta kaupungista h�nen asioillensa, joita olen liian paljon
laimin ly�nyt. �l� koeta tavoittaa minua, vaan vastaan-ota
kiitollisuuteni."

KUUDES OSA.

I.

Paahtava aurinko, sininen ja polttava taival, joka taholla korkeita,


jylhi� vuorensel�nteit�, mustia rotkoja, syvi� onkaloita, pohjattomia
kuiluja!

Yksityinen olento liikkui et��ll�. N��ntyen ja ponnistellen pilgrimi


verkalleen kiipesi jyrkk�� ja kivist� polkua yl�s.

Helteisin� hetket vieriv�t; pilgrimi saapui viimein vuoren huipulle,


v�h�iselle ja ryhmyiselle yl�ng�lle, joka oli t�ynn� summattoman suuria
murenneita ja kuumentuneita kallionlohkareita. Kaikki oli autiota: ei
mit��n l�hdett�, ei mit��n nurmea; linnut ja hy�nteiset olivat yht�
��nett�min�. Kuitenkin t�m� oli vuoren huippu: ei mit��n korkeampaa
kukkulaa kohonnut mist��n; pilgrimi pys�htyi ja hengitti huokeammin, ja
vieno hymy ilmestyi h�nen voipuneissa ja juhlallisissa kasvoissaan.

H�n lev�hti hetken; h�n otti laukustaan muutamia hein�sirkkoja ja


hunajaa ja v�h�isen vesileilin. H�nen ateriansa oli lyhyt ja
yksinkertainen. H�nen palava halunsa p��st� m��r�paikalle ennen y�n
tultua pakoitti h�nt� kulkemaan eteenp�in. Ennen pitk�� h�n oli astunut
yl�ng�n poikki ja alkoi menn� vuorta alasp�in. Yksin�inen �ljypuu tuli
n�kyviin, tuosta kokonainen ryhm�, ja pian ryhm�t muuttuivat lehdoksi.
H�nen tiens� polvitteli mieluisassa ja kauan kaivatussa siimeksess�.
H�n tuli ulos lehdosta ja huomasi, ett� h�n oli k�ynyt vuorenkylke�
alas enemm�n kuin puoliv�liin. T�m� p��ttyi �kisti kovin pime��n ja
soukkaan rotkoon; toiselta puolen nousi vuori, jonka korkeata rinnett�
seppel�itsi kaupunki, siev�sti yleten loivalta kalteelta.

Ei voisi ajatella mit��n niin autiota, kolkkoa eik� kauhistavaa kuin


ymp�r�iv�� maisemaa, jota ei ainoakaan viljelyksen j�lki valaissut.
Kaupunki seisoi ik��nkuin viimeinen gladiatori h�vi�n amfiteaterilla.

Sit� ymp�r�itsi korkea, torneilla varustettu muuri, jonka


rakennustapa oli pilgrimille tuntematon: portteja vipusiltoineen ja
nostoristikkoinensa, neliskulmaisia torneja, ja ampumareiki�
joutsimiehi� varten. Etuvartiat, puettuina ter�kseen ja kiilt�en
auringonlaskussa, astuivat s��nn�llisill� v�li-ajoilla valppaina pitkin
muuria, ja er��st� korkeasta tornista liehui lippu, lumivalkoinen
lippu, punainen risti keskell�!

Vankeuden Ruhtinas n�ki viimein isiens� kadotetun p��kaupungin.

II.

Muutamia kuukausia takaperin t�mm�inen n�k� olit sytytt�nyt kaikki


Alroy'n salaiset intohimot; mutta aika ja k�rsiminen ja katkera kokemus
olivat jo v�h�n masentaneet Hebrealaisten ruhtinaan tulista mielt�. H�n
katseli Jerusalemia, h�n n�ki Davidin kaupungin, jota kristikunnan
mahtavat soturit vartioivat ja jota puolikuun lukemattomat armeijat
uhkasivat. Nuot kaksi maailman suurta puoluetta n�ytti taistelevan
siit� saaliista, jonka valloittamista varten h�n, yksin�inen vaeltaja,
oli kulkenut er�maan halki. Jos kohta h�nen uskonsa esti h�nt�
yrityksens� mahdolliiuutta ep�ilem�st�, tunsi h�n kumminkin syv�sti,
ett� maailma oli aivan toisenlainen kuin h�n oli Hamadanin puutarhoissa
ja Kaukason kallioilla uneksinut, ja ett�, jos h�nen tarkoituksensa
menestyisi, se tapahtuisi vaan yhdell� ainoalla keinolla. Levollisena,
ehk� v�h�n alakuloisena, mutta t�ynn� hurskasta n�yryytt� ja pyh��
toivoa h�n meni alas Josaphatin laaksoon, ja niin, sammuttaen janoansa
Siloah'n l�hteell� ja nousten vastap�iselle kunnaalle, David Alroy
astui Jerusalemiin Sionin portin kautta.

H�nt� oli neuvottu, ett� se kaupungin-osa, joka oli j�tetty h�nen


kansalaisillensa, oli l�hell� t�t� p��s�tiet�. H�n kyseli suuntaa
vartialta. T�m� ei huolinut vastata h�nt�. Vanha ryysyihin puettu mies
kulki ohitse ja viittasi h�nt� luokseen.

"Mit� tahdotte, yst�v�?" Alroy kysyi.

"Te kuulustelitte kansalaistenne asuntopaikkaa. Te olette varmaan outo


Jerusalemissa, koska luulitte, ett� Frankkilainen puhuisi Juutalaisen
kanssa. Teid�n k�vi hyvin, kun ei teit� potkittu eik� kirottu."

"Potkittu ja kirottu! Nuotko koirat --"

"Hiljaa! hiljaa! Jumalan rakkauden t�hden", lausui h�nen uusi


kumppaninsa kovin s�ik�htyneen�. "Oletteko lainanneet rahaa heid�n
p��llik�llens�, koska puhutte n�in? Jerusalemissa meid�n kansamme puhuu
ainoastaan kuiskaten."

"V�h�t siit�: ei sanat t�t� pahaa paranna. Miss� kaupungin-osamme on?"

"Onko t�mm�ist� koskaan n�hty! H�n puhuu niinkuin h�n olisi


Frankkilainen. Min� pelastan h�nen, ennenkuin joku rautakinnas s�rkee
h�nen p��ns� ja --"

"Yst�v�ni, min� olen v�synyt. Kaupungin-osamme?"

"Ket� te etsitte?"

"Ylimm�ist� rabbinia."

"Tuotteko kirjeit� h�nelle?"

"Mit� se teihin koskee?"

"Hiljaa! hiljaa! Te ette tied�, mit� Jerusalem on, nuori mies.


Heitt�k�� pois t�mm�inen k�yt�stapa. Mist� tulette?"

"Bagdadista."

"Vai Bagdadista! Jerusalem ei ole Bagdad. Turkkilainen on peto, vaan


kristitty on perkele."

"Mutta kaupungin-osamme?"

"Hiljaa! Te etsitte ylimm�ist� rabbinia?"

"Niin juuri!"

"Rabbini Zimri�k�?"

"Ehk�. Min� en tied� siit� enk� pid� sill� v�li�."

"Te ette tied� siit� ettek� pid� sill� v�li�! T�m� ei ollenkaan sovi:
te ette saa menetell� t�ll� tapaa Jerusalemissa. �lk��t sit� uskoko."

"Mies, min� n�en, ett� sin� olet joutava l�rp�tteli�. Neuvo minua
meid�n kaupungin-osaan ja min� maksan sinulle hyv�sti -- taikka mene
tiehesi."

"Mene tiehesi! Oletko sin� Hebrealainen? koska sanot 'mene tiehesi'


kaikille. Te tulette Bagdadista! Min� sanon teille jotain -- menk��t
takaisin Bagdadiin. Te ette koskaan sovi Jerusalemille."

"Teid�n harmaa partanne varjelee teit�. Vanha houkkio, min� olen vasta
tullut pilgrimi, joka olen sanomattomasti uupunut, ja te viivyt�tte
minua t�ss� typer�ll� puheellanne!"

"Typer�ll� puheellani! No! mit� tahdoitte?"

"Johdata minut rabbini Zimrin luo -- jos se on h�nen nimens�."

"Jos se on h�nen nimens�! Kaikki tuntevat rabbini Zimrin, Jerusalemin


p��rabbinin, Aaronin j�lkel�isen. Meill� on viel� temppelimme, sanokoot
mit� tahansa. Rabbini Zimri on viisas kirjan-oppinut."

"Viheli�inen narri! Min� h�pe�n, ett� k�rsiv�llisyyteni loppuu


tuommoisen �ij� h�pel�n t�hden."

"Narri! H�pel�! No kuka te olette?"


"Semmoinen, jota ette voi arvatakaan. �lk��t tuhlatko en�� sanoja, vaan
viek��t minut esimiehenne luo."

"Esimiehenne luo! teid�n ei tarvitse menn� kauas. Min� en tunne ket��n


kansalaista, joka pit�� p��t�ns� korkeammalla kuin min�, ja minua
nimitet��n Zimriksi."

"Kuinka, p��rabbini -- tuo suuri kirjanoppinut!"

"Juuri h�n; min� luulin, ett� olitte kuulleet jotakin h�nest�."

"Unhotetaan pois, mit� on tapahtunut, hyv� Zimri. Kun suuret miehet


liikkuvat nime�ns� ilmoittamatta, he saavat v�listi kuulla ankaria
sanoja. Se on kalifin osa yht� hyvin kuin teid�nkin. Min� olen iloinen,
kun saan tulla tuttavaksi niin mainion oppineen kanssa. Vaikka min�
olen nuori ja huonoissa vaatteissa, min� olen jotenkin maailmaa kokenut
ja kenties tuon ensi sabbatina synagogassa esiin enemm�n dirhemej� kuin
ehk� luulitte. Hyv� ja oppinut Zimri, minua haluttaisi ruveta sinun
vieraaksesi."

"Arvossa pidett�v� nuorukainen! Ja h�n puhuu nyt hiljaisesti ja


lempe�sti! Mutta olipa se oikein onni, ett� osasin olla saapuvilla.
Hyv� -- mik� teid�n nimenne on?"

"David."

"Varsin kunniallinen nimi -- hyv� David. Sattui kuitenkin hyvin, ett�


olin l�sn�, kun puhuttelitte vartiata. Juutalainen puhuttelee
Frankkilaista, ja viel�p� vartiata! Ha! ha! ha! se on somaa. Kuinka
rabbini Maimon on naurava! Sattui todella hyvin, no, eik� sattunut?"

"Tosiaan, aivan oivallisesti."

"Hyv�, se oli rehellisesti puhuttu! T�nnep�in! t�t� tiet�. Ei se ole


kaukana. Meit� ei ole monta kansalaista t��ll�, mutta parempi aika on
tuleva -- parempi aika on tuleva."

"Min� toivon sen. T�m�k� teid�n porttinne on?"

"Se on halpa. Jerusalem ei ole Bagdad, mutta te olette tervetullut."

III.

"Kuningas Pirgandicus astui niihin", lausui rabbini Maimon, "mutta ei


kukaan h�nen j�lkeens�."

"Ja milloin h�n eli?" Alroy kysyi.

"H�nen hallituksestansa on kerrottu Talmudissa", vastasi rabbini Zimri,


"mutta Talmudissa ei ole mit��n vuosilukuja."

"Onko siit� kauankin?" kysyi Alroy.

"Vankeuden j�lkeen", vastasi rabbini Maimon.

"Min� ep�ilen sit�", lausui rabbini Zimri, "taikka miksi h�nt�


kuninkaaksi nimitett�isiin?"

"Oliko h�n Davidin huonekunnasta?" sanoi Alroy.

"Kaiketi", lausui rabbini Maimon; "h�n oli meid�n suurimpia kuninkaita


ja voitti Julius Caesarin."

"H�nen valtakuntansa oli Afrikan pohjoisimmissa osissa", lis�si rabbini


Zimri, "ja on viel� t�n�kin p�iv�n�, jos vaan voisimme l�yt�� sen."

"Niin, tosiaan", jatkoi rabbini Maimon, "valtikka ei ole koskaan


joutunut pois Judan suvusta; ja h�n ratsasti aina valkoisella
elefantilla."

"Joka eli peitetty kultakankailla", sanoi rabbini Zimri.

"Ja h�n k�vi kuninkaitten hautakammioissa?" kysyi Alroy.

"Ep�ilem�tt�", vastasi rabbini Maimon. "Koko kertomus l�ytyy


Talmudista."

"Eik� vaan voi l�yt�� niit�?"

"Ei kukaan", lausui rabbini Zimri; "mutta tuon oppineen Moses Hallevyn
mukaan ne ovat jossakin Libanonin vuoren laaksossa, jonka yli-enkeli
Mikael sinetill�ns� lukitsi."

"Kuuluisa Babelin oppinut Abarbanel", sanoi rabbini Maimon, "tuopi


esiin satakaksikymment� todistusta Gemaran selityksiss�ns�, ett� ne
vaipuivat maan sis��n, kun temppeli rahoitettiin."

"Eiv�t mitk��n todistukset ole niin tukevat kuin Babelin Abarbanelin",


arveli rabbini Zimri.

"Suuri Pundebitan rabbini Akiba on kumonnut ne kaikki", lausui rabbini


Maimon, "ja arvelee, ett� ne otettiin yl�s taivaasen."

"Ja kumpi oikeassa on?" kysyi rabbini Zimri.

"Ei kumpikaan", vastasi rabbini Maimon.

"Satakaksikymment� todistusta painaa paljon", sanoi rabbini Zimri.

"Hyvin oppinut ja mainio Granadan Aaron Mendola", jatkoi rabbini


Maimon, "on n�ytt�nyt todeksi, ett� kuninkaitten hautakammiot ovat
etsitt�v�t etel�isess� Espanjassa."

"Kaikki, mit� Mendola kirjoittaa, ansaitsee huomiota", lis�si rabbini


Zimri.

"Samarian rabbini Hillel k�y aina kahdesta Mendolasta", sanoi rabbini


Maimon.

"H�n on varsin oppinut", lausui rabbini Zimri, "ja mit� h�n arvelee?"

"Hillel osoittaa, ett� l�ytyy kaksi kuninkaitten hautaa", virkki


rabbini Maimon, "mutta ettei kumpikaan niist� ole oikea."
"Kuinka oppinut!" huudahti rabbini Zimri.

"Ja kuinka valaiseva!" muistutti Alroy.

"N�m�t ovat korkeita aineita", jatkoi Maimon, ja h�nen himme�t silm�ns�


s�dehtiv�t ilosta. "Teid�n vieraanne, rabbini Zimri, tarvitsee lukea
Damaskon oppineen Schimei'n esitys: 'vaikuttavista mahdottomuuksista.'"

"Se vasta teos on!" huudahti Zimri.

"Min� en koskaan nukkunut hiukkaakaan kolmeen y�h�n, kun olin lukenut


t�m�n teoksen", sanoi rabbini Maimon. "Se sis�lt�� kaksitoista tuhatta
viisi sataa ja kolmekymment� seitsem�sti otetta Pentateukista eik�
yht�k��n ainoata omantakeista muistutusta."

"Siihen aikaan oli j�ttil�isi�", arveli Zimri; "me olemme lapsia nyt."

"Ensim�isell� luvulla on aivan sama vaikutus, joko sen luki alusta


loppuun tai takaperin lopusta alkuun", jatkoi rabbini Maimon.

"Ischabod!" huudahti rabbini Zimri.

"Ja ensim�inen kirjain joka osastossa on kabbalistillinen vertauskuva


jostakin Judan kuninkaasta!"

"Temppeli rakennetaan j�lleen", sanoi rabbini Zimri.

"Kyll�, kyll�! t�m� tiedett� on!" huudahti rabbini Maimon; "mutta mit�
t�m� suuri esitys 'vaikuttavista mahdottomuuksista' on verraten tuohon
syv��n, ihmetelt�v��n ja --"

"Hurskas rabbini!" lausui joku nuori synagogan pappi, joka nyt astui
sis��n; "tunti on k�sill�."

"�lk��t sanoko niin! oppinut Maimon, minun t�ytyy menn� synagogaan.


Olisi hupaista istua koko p�iv� teit� kuuntelemassa. Tulkaat, David,
kansa odottaa meit�."

Zimri ja Alroy j�ttiv�t kartanon ja astuivat pitkin kapeita,


ep�tasaisia katuja Hebrealaisten p��temppelin luo.

"Kunnian-arvoisa Maimon on kovasti pahoillaan, kun h�n ei voi yhty�


meihin", lausui rabbini Zimri. "Te olette ep�ilem�tt� kuulleet h�nest�
Bagdadissa; hyvin oppinut rabbini."

Alroy kumarsi ��nett�m�n�.

"H�n on varsin vilkas vuosiensa suhteen. Tuskinpa uskoisitte, ett� h�n


oli minun opettajani."

"Min� huomaan, ett� olette perineet paljon h�nen opistansa."

"Te olette sangen yst�v�llinen. Jos rabbini Maimon el�� yhden vuoden
viel�, h�n on ensi p��si�isin� satakymmenen vuoden vanha."

"Min� en ep�ile sit�."

"Kun h�n on mennyt isiens� luo, on suuri nero sammunut Israelissa. Te


halasitte kuulla jotakin kuninkaitten hautakammioista; sanoinhan min�
teille, ett� h�n oli t�h�n omainen. Kuinka t�ynn� ajatuksia h�n oli!
H�nen j�rkens� on niinkuin muna."

"V�h�n vanhanpuolinen. Min� varon, ett� h�nen johdatuksensa tuskin


tuottanee minulle kuningas Pirgandicon kadehdittavaa onnea."

"Kun kahden kesken, hyv� David, puhumme kuningas Pirgandicota, min� en


voi olla luulematta, ett� oppineelle Maimonille tuli pikkuinen erehdys.
Minun p��tt��kseni Pirgandicus oli ainoastaan ruhtinas. Se oli
vankeuden per�st�, eik� minun tiet��kseni l�ydy yht��n todistusta, ett�
joku hallitsijoistamme olisi kukistuksen j�lkeen ottanut itselleen
korkeampaa nime�. Varmaan ruhtinas, vai kuinka? Mutta, vaikka en
sanoisi sit� kellek��n muulle kuin teille, min� luulen, ett� arvokas
yst�v�mme k�y v�h�isen vanhaksi. Meid�n tulee muistaa h�nen ik��ns�.
Satakymmenen vuoden vanha ensi p��si�isin�. Siin� on raskas taakka."

"Kyll�! jos siihen lis�� h�nen tietonsa, se on todella hirve� taakka!"

"Te olette olleet viikkokauden p�iv�t Jerusalemissa ettek� viel� ole


k�yneet synagogassamme. Se ei ole seeterist� ja norsunluusta, mutta
temppeli se kuitenkin on. T�t� tiet�. Viikkokaudenko vaan olette
oleskelleet t��ll�? No, te n�yt�tte jo aivan toisenlaiselta! Min� en
koskaan unhota ensi yhtymist�mme. Se oli mainiota, eik� niin? Ja kun
min� ilmoitin teille, ett� olin p��rabbini Zimri, kuinka te muutuitte?
Teid�n ruokahalunne on kokonaan palannut. Oi! hauska on saada kerta
viel� yhty� omiin kansalaisiin. Vasemmalle p�in. Niin! meid�n
t�ytyy astua alasp�in v�h�isen. Me pid�mme kokouksiamme vanhalla
hautausmaalla. Teill� on komeampi temppeli, onpa varmaan, Bagdadissa.
Jerusalem ei ole Bagdad. Mutta t�ll�kin on etunsa. Se on turvallinen;
me emme ole eritt�in rikkaita emmek� tahdo semmoisilta n�ytt��."

IV.

Pitk� k�yt�v� saatti heid�t useihin v�h�isiin, neliskulmaisiin ja


mataliin huoneisin, jotka olivat yhteydess� toinen toisensa kanssa.
N�it� valaisi vaskilamput, jotka olivat asetetut v�h�n matkan p��h�n
toisistaan tyhjiin komeroihin, joissa ennen kuolleitten ruumiita
s�ilytettiin ja joita nyt savuiset liekit olivat soaisseet. Noin kaksi
tai kolme sataa henkil�� oli kokoontunut n�ihin huoneisin, joita tuskin
voi eroittaa, kun ensiksi tuli alas kirkkaasta p�iv�nvalosta: mutta
v�hitellen silm�t tottuivat himme��n ja sumeaan ilmaan, ja Alroy n�ki
viimeisess� ja valoisimmassa huoneessa korkean seeterisen kylkikammion,
liiton-arkin vertauskuvan, jossa pidettiin pyh�t astiat ja pyhitetty
lain kopia.

Seisoen riveiss�, p��t mystillisell� tavalla verhottuina, Israelin


hylj�tyt t�hteet, nuot vangit entisess� p��kaupungissaan, tunnustivat,
mist�k��n k�rsimyksist� huolimatta luottamustansa Jumalaansa ja my�skin
uskoansa h�nen lupaustensa t�ytt�miseen, vaikka viivytetyn toivon
koko katkeruus t�ytti heid�n syd�mens�. Heid�n yksinkertainen
jumalanpalveluksensa oli p��tetty, heid�n rukouksensa olivat luetut,
heid�n vastauksensa tehdyt, heid�n lakinsa asetettu n�kyviin,
ja armeliaisuuden lahjat ylimm�isen papin suusta ilmoitetut.
Jumalanpalveluksen j�lkeen kunnian-arvoisa Zimri aukaisi jonkun
Talmudin kirjan ja selitti kokoontuneelle kansalle lakia, vahvistuneena
kaikkien noitten kuuluisain ja oppineitten miesten mielipiteist�, jotka
olivat p��henkil�in� h�nen tieteellisiss� keskusteluissaan ij�kk��n
Maimonin kanssa.

"On kirjoitettu", lausui rabbini: "Ei sinun pid� muita Jumalia pit�m�n
minun edess�ni! No, tied�ttek�, mit� meid�n is�mme Abraham vastasi, kun
Nimrod k�ski h�nen palvella tulta? Miks'ei yht� hyvin vett�, arveli
Abraham, joka voi sammuttaa tulen? miks'ei pilvi�, jotka voivat
vuodattaa vett�? miks'ei tuulia, jotka tuottavat pilvi�? miks'ei
Jumalaa, joka on luonut tuulet?"

My�ntymisen hymin� nousi koko seurakunnasta.

"Elieser", kysyi Zimri, k��ntyen nuoren rabbinin puoleen, "on


kirjoitettu, ett� h�n otti kylkiluun Adamista, kun t�m� uupui. Onko
Jumala siis rosvo?"

Nuori rabbini n�ytti kummastuneelta ja k��nsi silm�ns� maahan.


Seurakunta oli hyvin h�mm�stynyt ja v�h�isen levoton.

"Eik� kukaan osaa vastata?" lausui Zimri.

"Rabbini", sanoi joku vieras, pitk�, mustanverinen afrikalainen


pilgrimi, joka seisoi jossakin huoneen nurkassa ja oli puettu punaiseen
vaippaan, johon lamppu loi h�ilyv�n valonsa. "Rabbini, rosvot
tunkeusivat viime y�n� huoneeseni ja veiv�t yhden savi-astian, mutta
j�ttiv�t kultaisen vaasin sijaan."

"Hyvin vastattu, hyvin vastattu", huudahti seurakunta. Suostumuksen


osoitukset olivat lujat.

"Oppinut Zimri", jatkoi afrikalainen, "on kirjoitettu Gemarassa, ett�


Jerusalemissa oli nuorukainen, joka rakastui kauniisen tytt��n, vaan
t�m� halveksi h�nt�. Ja nuorukainen joutui niin rakkautensa valtaan,
ettei h�n kyennyt puhumaan; vaan kun h�n n�ki tyt�n, h�n katsoi
rukoillen h�neen, ja t�m� nauroi h�nt�. Ja er��n� p�iv�n�, kun
nuorukainen ei saanut oltua, h�n l�hti er�maahan; ja y�n puoleen h�n
palasi kotiin, mutta kaupungin portit olivat suljetut. Ja h�n meni alas
Josaphatin laaksoon ja astui Absalonin hautakammioon ja laski siihen
maata; ja h�n n�ki unen: ja seuraavana aamuna h�n tuli hymyillen
kaupunkiin. Ja neitonen tapasi h�nen ja kysyi: sin�k� se olet; oletko
sin� nauraja? Ja h�n vastasi: katso, kun en eilen mit��n lohdutusta
saanut, min� l�ksin ulos kaupungista er�maahan ja palasin kotiin ja
kaupungin portit olivat suljetut ja min� menin alas Josaphatin laaksoon
ja astuin Absalonin hautakammioon ja laskin maata ja n�in unen, ja
siit� anti min� olen nauranut! Ja tytt� lausui: 'kerro minulle
unelmasi!' Vaan nuorukainen vastasi ja sanoi: min� en kerro unelmaani
muille kun vaimolleni, sill� se koskee h�nen kunniaansa! Ja tytt� k�vi
murheelliseksi ja uuteliaaksi ja sanoi: min� olen sinun vaimosi, kerro
minulle unelmasi. Ja he meniv�t suoraa tiet� pois ja naivat toisensa,
ja siit� asti molemmat nauroivat. No, oppinut Zimri, mit� t�m� kertomus
tarkoittaa, joutava lorupuhe lakiviisaan mielest�, vaan kuitenkin on
vankeuden etevin kirjanoppinut sen kirjoittanut?"

"Minun �lyni ei riit� siihen", lausui p��rabbini.

Rabbini Elieser oli ��neti; seurakunta huokaili.

"Kuulkaat nyt selitys", sanoi afrikalainen: "nuorukainen on meid�n


kansamme ja tytt� on kadonnut Sionimme, ja Absalonin hauta osoittaa,
ettei pelastus voi tulla kuin Davidin huonekunnasta. Kuuletko t�m�n,
nuorukainen?" kysyi Afrikalainen, astuen esiin ja pannen k�tens� Alroy'n
olkap��lle, "min� puhua sinulle, sill� min� olen huomannut hartaan
osan-oton sinun k�yt�ksess�si."

Vankeuden Ruhtinas s�ps�hti ja loi silm�ns� edess��n olevaan synkk��n


muotoon, mutta h�n ei voinut selitt�� mit��n. Afrikalaisen kasvojen
ylipuolta peittiv�t osaksi mustat, tuuheat hiukset ja leukapuolta h�nen
korkea pukunsa. Niitten ainoa tunnusmerkki oli leimuava silm�, joka
v�l�hti esiin ik��nkuin salama mustasta pilvest�.

"Onko osan-ottoni ainoa syy, joka saattaa teid�n k��ntym��n minun


puoleeni?" Alroy kysyi.

"Kuka koskaan ilmoitti kaikki syyns�?" vastasi Afrikalainen nauraen


ivallisesti.

"Min� en yrit�k��n niit� oppimaan. Olkoon siin� kyll�ksi lausuttu,


vieras, ett� mit� tahansa te tarkoitatte, min� hyv�sti ymm�rr�n sen."

"Se on hyv�: oppinut Zimri, onko t�m� sinun oppilaasi? Min� onnittelen
sinua. Min� tahdon verrata h�nt� toivokkaasen Elieseriin." N�in lausuen
harteva Afrikalainen astui ulos huoneesta. Seurakunta hajosi my�skin.
Alroy olisi mielell�ns� heti seurannut Afrikalaista ja puhunut kauemman
aikaa ja yksin�ns� h�nen kanssaan; mutta muutamat minuutit kuluivat
Zimrin virallisten toimitusten t�hden ennenkuin h�n p��si l�htem��n; ja
kun h�n meni, h�n turhaan etsi vierasta. H�n kuulusteli seurakunnalta,
mutta ei kukaan tuntenut Afrikalaista. H�n ei ollut kenenk��n vieras
eik� kenenk��n velallinen eik� ollut n�ht�v�sti koskaan ennen siell�
ilmestynyt.

V.

Torven ��ni ilmoitti, ett� portit suljettaisiin, kun Alroy l�hti Sionin
kulkutiet� kaupungista. Kiusausta oli vaikea vastustaa. H�n kiirehti
ulos ja riensi eteenp�in monta sataa kyyn�r�� taaksensa katsomatta, ja
kun h�n katsoi, h�n huomasi iloksensa, ett� h�nen t�ytyi j��d� muurien
ulkopuolelle y�ksi. Aurinko oli laskenut, �ljyvuori ruskotti viel� sen
viimeisist� s�teist�, mutta Josaphatin laakso oli peittynyt mustaan
varjoon.

H�n kulki v�h�isen aikaa vuorten v�litse, katsellen Jerusalemia


sadoilta eri paikoilta ja ihastellen niit� yksityisi� planeteja ja
karttuvia t�htiryhmi�, jotka virisiv�t ihanuuteensa taikka loistaen
yhdistyiv�t. Jokseenkin v�syneen� h�n viimein meni alas laaksoon.
V�h�inen Siloah'n puro n�ytti suikertelevan kuutamassa, ik��nkuin
hopeinen lanka. Muutamat kodittomat raukat nukkuivat suihkul�hteen
katoksen alla. Useita melkoisen suuria yksin�isi� hautakammioita kohosi
�ljyvuoren juurelta, ja isoimpaan t�mm�iseen Alroy astui. Liikkuen
kapeaa k�yt�v�� my�ten h�n saapui v�h�iseen neliskulmaiseen huoneesen.
Kummallakin puolella oli tyhj� graniti-sarkofagi, toisen kansi
s�rjetty. N�itten v�liin Vankeuden Ruhtinas pani vaippansa ja uupuneena
k�velyksest�ns� h�n pian nukkui sitke�sti.

Muutamien tuntien per�st� h�n her�si. H�nest� tuntui niinkuin


ihmis-��net olivat her�tt�neet h�nen. Huone ei ollut aivan pime�.
Yksin�inen kuun s�de tunkeusi hautakammion laesta kohokuvilla
varustetun aukon l�pitse ja asetti juuri n�kyviin h�m�r�n sis�puolen.
Yht�kki� ��ni puhui -- outo ja omituinen ��ni.

"Veli, veli, y�n ��net alkavat."

Toinen ��ni vastasi:

"Veli, veli, min�kin kuulen ne."

"Nainen synnytyskivuissa!"

"Varas ty�ss�ns�."

"Etuvartian huuto!"

"Murhamiehen astunta!"

"Oi! noita iloisia y�n ��ni�!"

"Veli, veli, astukaamme esiin ja vaeltakaamme ymp�ri maailmaa."

"Me olemme n�hneet kaikki. Minun tekee mieli maata t��ll� ja kuunnella
haukkuvaa koiraa. Se soitanto sopii haudalle."

"Oivallinen ja erinomainen tosiaan. Sin� olet laiska. Minun on halu


hauskutella t�hdikk��ss� ilmassa. Meid�n tuntimme ovat hartaat, niitten
tarvitsee olla iloiset."

"Mit� me katselemme, taivastako vai maata?"

"Helvetti� min� puolestani katselen, se on hupaisempi."

"Mit� minuun tulee, min� olen ik�vystynyt Hadekseen."

"K�yk��mme Salomonin luona!"

"H�nen tuntemattomassa p��kaupungissansako?"

"Sep� olisi erinomaista."

"Mutta miss�, oi! miss�?"

"Ei hengetk��n voi sit� sanoa. Mutta he puhuvat, mutta he puhuvat --


min� en tohdi hiljaankaan lausua, mit� he puhuvat."

"Kuka sen sinulle kertoi?"

"Ei kukaan. Min� kuuntelin, kun er�s afriti kuiskaellen puhutteli


naispuolista Ghoulia, jota h�n alkoi vietell�."

"Ha, ha! ha, ha! oivallinen pariskunta, oivallinen pariskunta! me


olemme enemm�n etherinluontoisia."

"Nainen oli tavallansa kaunotar. H�nen silm�ns� olivat kirkkaat, vaikka


v�h�isen vetiset, ja h�nen poskensa olivat maalatut lapsen verell�."

"Voi! kuinka hauskaa; mit� he sanoivat?"


"Mies oli karannut Salomonin henkivartiostosta. Portto herutteli h�nest�
koko salaisuuden."

"Kerro minulle, velikulta."

"Min� n�yt�n sen sinulle, mutta en kerro."

"Voi! kerro sent��n."

"No, kuule siis. Genthesman kolkossa luolassa l�ytyy virta, jonka luo
ei kukaan ole p��ssyt, ja sinun t�ytyy purjehtia, ja sinun t�ytyy
purjehtia -- veli!"

"No."

"Minusta tuntuu kuin t��ll� olisi jotakin liian maallista."

"Mik� se on?"

"Ihmisen henki."

"Haju turmiollisempi kuin aamu-ilma! Pois, pois!"

VI.

Siin� vuorenharjanteessa, joka ulottuu �ljyvuorelta Jordanin virtaan


saakka, l�ytyy Genthesman suuri luola, avara onelma, jonka luonnon
ja taiteen yhdistyneet voimat ennen muinoin ovat aikaan saaneet.
Sill� korkeihin basaltipatsaisin on leikattu outoja kirjaimia ja
kummallisia kuvia, ja useissa kohden kuvanveist�j�n k�si on muuttanut
alkuper�iset koristukset s��nn�llisiksi orsistoiksi ja eriskummaisiksi
pylv��nlatvoiksi -- jonka ty�n muka vangitut Divit ja voitetut Afritit
ovat tehneet suurta kuningasta varten.

Oli syd�n-y�; kylm� t�ysikuu vuodatti valoansa soukkaan laaksoon, jota


synk�t ja autiot vaarat joka haaralta saarsivat. Yksityinen olento
seisoi luolan aukolla.

Se oli Alroy. Rohkeana ja luja-aikeisena oli h�n, hautakammion henki�


kuunneltuansa, p��tt�nyt saada selkoa Genthesman salaisuuksista. H�n
otti vy�st�ns� limsi�n ja tuliraudan, joitten avulla h�n sytytti
soittonsa ja astui sitten sis��n.

Luola kapeni sit� my�ten kuin h�n varovaisesti liikkui edelleen, ja


ennen pitk�� h�n saapui semmoisen k�yt�v�n suuhun, joka ilmeisesti oli
ihmisk�den tekem�. Parvi y�lepakoita lenn�hti esiin ja sammutti h�nen
soittonsa. H�n kumartui alas sit� j�lleen sytytt��kseen ja huomasi nyt,
ett� h�n seisoi kivisell� permannolla.

K�yt�v� oli v�lj� ja v�hitellen kaltava. Kauan aikaa oli siit� kuutama
n�kyviss�, mutta kun Alroy nyt katsoi ymp�rillens�, h�n huomasi, ett�
yl�nne h�nen takanansa esti kaikki ulkopuolelta n�kym�st�. K�yt�v�n
sein�t olivat t�ynn� kummallisia veistokuvia.

Vankeuden Ruhtinas astui miltei kaksi tuntia pitkin t�t� k�yt�v��.


Melkein koko ajan oli kaukainen putoavan veden kohina kuulunut. T�m�
eneni h�nen l�hetess��n, ja likeisest� ankarasta pauhusta ja loiskeesta
h�n nyt tiesi, ett� h�n oli jonkun kosken kupeella. H�nen syd�mens�
vapisi. H�n koetteli maata allansa, ennenkuin h�n rohkeni menn�
edemm�ksi. Yht�kki� vesi purskahti yl�s ja sammutti h�nen soittonsa.
Uhkaava vaara kauhistutti h�nt�, ja h�n vet�ytyi muutamia askelia
takaperin, turhaan koettaen j�lleen sytytt�� soittoansa, joka oli
kokonaan kastunut.

H�nen rohkeutensa katosi. Mielen j�ntevyys ja voimien ponnistus


n�yttiv�t hy�dytt�milt�. H�n oli juuri ep�toivoon heitt�ym�ll�ns�, kun
joku valo, joka laveni vallitsevassa pimeydess�, veti h�nen huomionsa
puoleensa.

V�h�inen, hele�npunainen pilvi n�ytti vieriv�n h�nt� kohden. Se aukeni,


se laski povestansa hopeisen t�hden ja hajosi taas pimeyteen. Mutta
t�hti j�i j�lelle, hopeinen t�hti, ja loi pitk�n, v�reilev�n valojuovan
isolle ja riehuvalle koskelle, joka nyt vinhe�n� ja vaahtoisena
kokonaan ilmestyi Alroy'n silmien eteen.

T�m� ihana, etuisa v�litys el�hytti j�lleen uskaliasta pilgrimi�.


Musta, etupuolelta likenev� varjo, joka katkaisi sen valojuovan, jonka
t�hti oli piirt�nyt veteen, kiinnitti nyt Alroy'n huomiota. H�n astui
eteenp�in, saavutti j�lleen �skeisen asemansa ja rupesi tyystemmin sit�
tarkastamaan. Siin� oli pursi, ja purressa istui ��net�nn� ja
liikkumatonna yksi noista kookkaista, eriskummallisista ja kauheista
olennoista, joita h�n oli n�hnyt kuvattuina k�yt�v�n seinille.

J�tt�en kohtalonsa Israelin Jumalan haltuun, David Alroy hyp�hti


venheesen.

VII.

Samalla Afriti, sill� se oli yksi n�ist� hirveist� olennoista, tarttui


airoihin, ja pursi alkoi liikkua eteenp�in. Kuohuvat vedet jakaantuivat
�kki� sit� pitk�� juovaa my�ten, josta t�hden s�teet heijastuivat
takaisin, ja haaksi solui korkeitten ja toisistaan eroitettujen
vesijoukkojen lomitse.

T�ll� tapaa he kulkivat tuokion aikaa, kunnes he joutuivat kauniille,


kuun valaisemalle j�rvelle. Kaukaa haamoitti vuorinen seutu. Alroy
katseli kumppaniansa uuteliaisuudella, joka ei ollut kokonaan pelkoa
vailla. Se oli merkillist�, ettei Alroy'n mill��n lailla onnistunut
k��nt�� t�m�n huomiota puoleensa. Afriti ei n�ytt�nyt ollenkaan
tiet�v�n, ett� mik��n vieras oli muassa. Viimein he saapuivat j�rven
toiselle puolelle, ja Vankeuden Ruhtinas nousi purresta.

H�n astui maalle yhden k�yt�v�n kohdalle, jonka molemmilla puolilla


seisoi summattoman suuria, punaisesta granitista veistettyj� leijonia
ja joka ulottui silm�nkannon matkaa vuorenkupeesta yl�sp�in. T�h�n
kupeesen oli hakattu mit� komeimpia portaita. Helppo oli siis kiivet�
yl�s, ja kulkein leijonak�yt�v��, Alroy p��si ennen pitk�� vuoren
huipulle.

Suureksi ihmeeksens� h�n n�ki Jerusalemin. H�nen oli mahdoton erehty�


t�m�n muista hyvin eri�v�n paikan suhteen: h�nen allansa oli Josaphat,
Kidron, Siloah; h�n seisoi �ljyvuorella; h�nen edess��n oli Sion. Mutta
kaikissa muissa suhteissa kuinka aivan toisenlainen t�m� maisema oli
kuin se, jonka h�n oli muutamia p�ivi� takaperin ensi kerran n�hnyt!
Ymp�r�ivilt� kunnailta helotteli viinitarhoja ja kes�palatseja ja
hekumallisia paviljongeja ja pulskeita huvipuistoja. Kaupunkia itse�,
joka levisi koko Sionin vuoren ylitse, vy�tti valkoinen marmorivalli
kultaisin s�rminens� -- komea joukko portteja ja pylv�it� ja
puutarha-pengermi�, korkeita kasoja mit� harvinaisimpia aineita,
seeteri�, norsunluuta ja kalliita kivi�, taitavasti leikattuja
patsaita, mit� kummallisimpia laadultansa, latvat lotus- ja palmupuun
muotoisina, friisit oliveina ja viinik�ynn�ksin�.

Ja keskelt� kohosi mahtava temppeli, jonka pelkk� muotokin jo osoitti


ylev�� innostusta, temppeli, niin avara, niin uhkea, jottei tarvittu
mit��n pappia kertomaan, ettei ihmisk�si ollut t�t� ihanata rakennusta
suunnitellut!

"Isieni Jumala!" Alroy lausui, "min� olen halpa, heikko olento, minun
el�m�ni on ollut unelmien ja n�kyjen el�m�, ja min� olen v�listi
varonut, etten kykene ajatuksiani hallitsemaan -- miss� min� olen?
Nukunko min� vai el�nk�? Olenko min� uinailia vai kummitus? T�m� koetus
on liian suuri." H�n vaipui maahan ja peitti kasvonsa k�sill��n: h�nen
liiaksi kiusatut hengenvoimansa n�yttiv�t j�tt�v�n h�nen: h�n itki.

Pitk� aika kului, ennenkuin Alroy tointui. H�nen kiihke� itkunsa


lauhtui nyyhkytykseksi ja nyyhkytys muuttui huokaukseksi.
Uupumuksestansa rauhoittuneena h�n vihdoin nousi seisaalleen, ja katso!
tuo loistava kaupunki oli poissa! H�nen edess��n oli kuun valaisema
lakea, jonka poikki leijonak�yt�v� yh� jatkaantui, n�ytt�en p��ttyv�n
vasta vuoriseen ilman rantaan.

T�m�n rajan Vankeuden Ruhtinas viimein saavutti ja seisoi kauhean ison


portin edess�, joka oli hakattu vankkaan kallioon nelj�n sadan jalan
korkeaksi ja jota mahdottoman suuret karyatidit joukottain kannattivat.
T�h�n porttiin oli piirretty muutamia hebrealaisia kirjaimia, jotka h�n
tutkittuansa havaitsi samanlaisiksi kuin Jabasterin talismanissa. Ja
ottaen povestaan t�m�n kalliin ja kauan s�ilytetyn lahjan, David Alroy,
Jabasterin neuvoja noudattaen, painoi sinetin porttia vastaan.

Portti aukeni rymin�ll�, joka oli kovempi kuin maant�rin�. Vaaleana,


huohottaen ja horjuen Vankeuden Ruhtinas astui ��rett�m�n suureen
saliin, joka oli valaistu laesta riippuvilla, ihmeen isoilla ja
hehkuvilla metallipalloilla. Salin kummallakin puolella istui
kultaisilla valta-istuimilla rivi kuninkaita, ja kun pilgrimi l�hestyi,
n�m�t nousivat ja ottivat diademinsa p��st�ns� ja heiluttivat niit�
kolme kertaa ja lausuivat kolmesti juhlallisella ��nell�: "terve Alroy!
Terve sinulle, kanssa-kuninkaallemme! Kruunusi odottaa sinua!"

Vankeuden Ruhtinas seisoi vavisten, silm�t k��ntynein� maahan ja


hengitt�m�tt� nojautuen jotakin patsasta vastaan. Ja kun h�n vihdoin
oli v�h�isen koonnut mielt�ns� ja uskalsi j�lleen katsahtaa yl�s, h�n
huomasi, ett� monarkit olivat taasen istuutuneet; ja heid�n
liikkumattomat ja tyynet kasvonsa ilmoittivat, etteiv�t he h�nest�
tiet�neet mit��n. T�m� rohkaisi h�nt�, ja katsellen vuorotellen
kumpaistakin salin puolta Alroy eteni vakavilla, kenties hurjan
rohkeilla askelilla.

Ja h�n tuli kahden valta-istuimen luo, jotka olivat asetetut erikseen


salin keskelle. Toisella istui jalonn�k�inen haamu, jonka vartalo oli
tavallista paljon korkeampi, k�sivarret ristiin laskettuina ja silm�t
maassa. H�nen jalkainsa alla oli poikki taitettu miekka ja s�rjetty
valtikka, joka ilmoitti, ett� h�n oli hallitsia, vaikka h�n oli kruunua
vailla.

Vastap�isell� istuimella n�htiin kunnian-arvoisa henkil�, jolla oli


pitk�, aaltoiieva parta ja valkoinen puku. H�nen kasvonsa olivat
kauniit, vaikka ei en�� nuoret. Ik� oli huomaamatta koskettanut niit�
ilman tavallisia vammojansa, ja aika oli vaan painanut niihin suloisen
arvon ja juhlallisen armauden. Kuninkaan yl�sp�in k��ntyneet kasvot
olivat seraphinmuotoiset, ja kun h�n katseli taivasta p�in, silm�t
t�ynn� rakkautta, kiitosta ja ylistyst�, h�nen pyh�t sormensa n�yttiv�t
sivelev�n kultaisen harpun v�r�j�vi� kieli�.

Ja edemp�n� ja paljoa ylemp�n� kuin muut, semmoisella valta-istuimella,


joka ulottui salin poikki, hallitsiankaltainen muoto kohtasi
heti Alroy'n s�ik�htyneit� silmi�. Viisikymment� norsunluista
porrasta, itsekullakin kultainen leijona vartiana, johdatti
jaspis-valta-istuimelle. H�ik�isev� valo virtaili h�nen kiilt�v�st�
diademistansa ja hohtavista kasvoistaan, joka istui t�ll�
valta-istuimella -- ihanana kuin nainen, mutta majesteetillisen� kuin
joku jumala. Toisessa k�dess� h�n piti sinetti�, vaan toisessa
valtikkaa.

Kun Alroy oli p��ssyt valta-istuimen juurelle, h�n pys�htyi, ja


h�nen syd�mens� aavisti pahaa. H�n rukoili tuokion aikaa hiljaisessa
hartaudessa, ja vaikkei h�n rohjennut katsoa yl�s, h�n astui
valta-istuimen ensim�iselle portaalle, astui toiselle, siit�
kolmannelle ja yh� eteenp�in hitaisin ja horjuvin askelin, kunnes h�n
saapui yhdeks�nnelleviidett� portaalle.

Vankeuden Ruhtinas nosti yl�s silm�ns�. H�n seisoi kasvoista kasvoihin


kuninkaan edess�. Turhaan Alroy koetti kiinnitt�� t�m�n huomiota taikka
vet�� h�nen katsettansa puoleensa. Nuot isot, mustat silm�t, t�ynn�ns�
yliluonnollista loistoa, n�yttiv�t voivan tunkea kaikkien l�pitse ja
valaista kaikki, mutta ne leimuivat s�dett�k��n Alroy'ta kohden
vuodattamatta.

Kalveana kuin kuolleen haamu pilgrimi, jonka pyh�vaellus nyt n�ytti


olevan p��ttym�ll�ns�, seisoi kylm�n� ja vapisevana sen esineen edess�,
jota kaikki h�nen toiveensa ja vaivansa olivat tarkoittaneet. Mutta h�n
muisti is�nmaatansa, kansaansa ja Jumalaansa; ja samalla kuin h�nen
��nett�m�t huulensa hengittiv�t Jehovan nime�, h�n ojensi juhlallisesti
k�sivartensa ja tarttui lempe�ll� lujuudella suuren esi-is�ns� herk�sti
helti�v��n valtikkaan.

Ja kun h�n koski siihen, koko n�kym� katosi h�nen edest��n.

VIII.

Tuntikausia tai vuosia olisi saattanut kulua, ainakin vaivoja


n�hneelt�, kun Alroy taas p��si taidollensa. H�nen silm�ns� aukenivat
hitaasti, h�n loi ymp�rilleen tuijottavan katseen, h�n makasi
Genthesman luolassa. Kuu oli kadonnut, mutta aamu ei ollut viel�
koittanut. Yksin�inen t�hti pilkisteli mustien vuorten huippujen takaa.
H�n liikutti heikosti j�seni�ns�; h�n aikoi nostaa k�tt�ns�
huumaantuneelle otsallensa, mutta huomasi, ett� siin� oli valtikka.
�skeisten tapausten muisto virisi h�nen mieless�ns�. H�n yritti
nousemaan, vaan havaitsi, ett� h�n lep�si inhimillisen olennon syliss�.
H�n k��nsi p��t�ns� -- Jabasterin huolestunut katse kohtasi h�nt�.

SEITSEM�S OSA.

I.

"Teid�n askeleenne ovat levottomat, heimolaiseni."

"Niin mielenikin on."

"Kaikki k�ynee hyvin."

"Miriam, me olemme n�hneet parhaan aikamme. Valmista itse�si suruun,


armas tytt�. Min� en huoli itsest�ni, sill� min� olen vanha, ja ik�
muuttaa meid�t kaikki sankariksi. Min� olen k�rsinyt, ja voin k�rsi�
enemm�n. Kun l�hestymme loppuamme, n�ytt�� silt�, kuin tunteemme
j�htyisiv�t. Min� olen n�hnyt tavarani, jonka huolellisen el�m�n ty�ll�
kokosin, yhten� aamuna h�vi�v�n; min� olen n�hnyt kansani, tuon heikon
j��nn�ksen, joka kuitenkin oli kansa, hajonneena taikka viel�
huonompana. Min� olen itkenyt heit�, vaikkei mik��n itsekk��n surun
kyynel ole koskaan kostuttanut t�t� rypistynytt� poskea. Jospa vaan
olisin yksin�ni -- niin! siin� kipuni on. P�ivieni lohdutus on nyt
minun suruni."

"�lk��t itkek� minun t�hteni, kallis heimolaiseni. Rukoilkaamme


ennemmin, ettei meid�n Jumalamme hylk�� meit�."

"Me emme ymm�rr�, milloin meid�n k�y hyvin. Meid�n el�m�mme kului
tyvenesti, ja silloin nurisimme. Menestyess�mme me nurisimme, ja nyt
meit� on syyst� rangaistu. Entisyyden muisto on Israelin hukka.
Entisyys on pelkk� unelma; ja valvovassa nykyisyydess� meid�n olisi
pit�nyt karkoittaa tuo raukaiseva varjokuva. Miksi tahdoimme p��st�
vapaaksi? Me nurisimme vankeuttamme. T�m� vankeutta on: t�m� kostea,
himme� koppi, johon ovat panneet meid�t kuolemaan."

"Voi! nuoruus, maltiton nuoruus, sinun olemuksesi on h�vitys. Eilen


viel� lapsena -- tuntuu silt�, kuin vasta eilen olisin kanneskellut
h�nt�, taitamatonta lasta, syliss�ni, ja nyt meid�n kansamme on
kukistunut h�nen tekojensa kautta. Min� en tahdo ajatella sit�; se vie
minulta j�rjen."

"Rakas heimolaiseni, me olemme el�neet yhdess�, ja me kuolemme yhdess�,


ja molemmat toisiamme rakastaen: mutta min� rukoilen teit� -- �lk��t
puhuko kovia sanoja Davidista."

"Tuleeko minun ylist�� h�nt�?"

"�lk��t puhuko mit��n. Mit� h�n on tehnyt, jos se tehtiin vihap�iss�,


on kaikki kunniallista. Olisittekohan suoneet, ett� h�n olisi s��linyt
Alschirokia?"

"En ikin�! Min� olisin itse surmannut h�nen. Urhoollinen poika, h�n
teki velvollisuutensa, ja min� -- min�, Miriam, sinun heimolaisesi,
jota sel�n takana sormella osoitetaan ja jota sanotaan saituriksi,
petink� min� t�n� koetuksen hetken�? S��stink� min� aarteitani, kun
piti pelastaa kansani? Vet�ysink� pois mist�k��n t�m�n ajan vaivoista
ja huolista? Lujuutta kysyv� aika, Miriam, mutta, nykyiseen verrattuna,
temppelin rakentamista --"

"Te olitte silloin sama kuin aina olette olleet, paras ja viisain. Ja
koska meid�n isiemme Jumala ei j�tt�nyt meit� t�ss�k��n tuiman tuskan
er�maassa, min� osoitan kiitollisuuttani sill�, ett� uskon h�neen ja
ylist�n h�nen entist� laupeuttansa, kun rukoilen h�nelt� viel�
enemp��."

"No, no; el�m�n t�ytyy loppua. Se tunti l�hestyy, jolloin meid�n tulee
kohdata hallitsioitamme ja heid�n n�k�tutkintoansa; oivallinen oikeus,
joka alkaa uhkauksilla ja p��ttyy kidutuksiin. Sin� olet ��neti,
Miriam."

"Min� puhun Jumalani kanssa."

"Mit� t�m� h�lin� tiet��? Joku olento liikkuu pime�n rautaristikon


takana. Vankivartiamme. Ei, ei. Se on Kaleb! Uskollinen lapsi, min�
pelk��n, ett� olet joutunut vaaran suuhun."

"Min� tulen k�skettyn�, Herrani, ja tuon hyvi� uutisia."

"H�n hymyilee. Onko se mahdollista? Puhu, puhu!"

"Alroy on ottanut vangiksi kuvern�rimme haremin, kun se matkusti


Bagdadista t�h�n kaupunkiin, vartioittuna h�nen parhailta
sotureiltansa. Ja h�n on l�hett�nyt ehdottelemaan, ett� se
vaihetettaisiin teihin ja teid�n perheesenne. Ja Hassan on vastannut,
etteiv�t h�nen naisensa saa kiitt�� kuin h�nen miekkaansa vapaudestaan.
Mutta kuitenkin ovat h�n ja teid�n heimolaisenne l�hettil�s sopineet
niin, ett� molempain vankeja kohdellaan kaikella soveliaalla
kunnioituksella. Teit� k�sket��n sent�hden palajamaan j�lleen
palatsiinne, ja sotatorvi kaikkuu nyt suuren moskean edess�, kutsuen
koko armeijaa yhteen Alroy'ta vastaan, sill� Hassan on vannonut
tuovansa h�nen el�v�n� tai kuolleena Hamadaniin."

"Kuvern�rin haremi, jota h�nen parhaat soturinsa vartioivat! T�m� on


suuri teko. H�n muisti meit�. Uskollinen poika! Kuvern�rin haremi! --
h�nen parhaat soturinsa! T�m� on mainio teko. Min� n�en, ett� Herra on
h�nen kanssaan. H�nell� on suuren is�ns� syd�n. Ajattele vaan, ett�
David, lapsi! -- Min� kanneskelin h�nt� -- usein. Kaleb! Lieneek� t�m�
David, meid�n Davidimme, lapsi, tytt�? H�n surmasi kuitenkin
Alschirokin! Miriam! miss� h�n on? Hyv� Kaleb, katso em�nt��si; h�n on
vaipunut maahan. Aivan tainnoksissa! Tuo vett�. Se ei ole aivan
puhdasta -- mutta me p��semme pian palatsiimme. Kuvern�rin haremi! Min�
en saata uskoa sit�. Sirota vett�, sirota. Davidko otti ne vangiksi?
No, kun he kulkevat ohitse, meid�n t�ytyy k��nt�� pois p��mme emmek�
uskalla katsella heit�. Enemm�n vett�: min� hieron h�nen k�tt�ns�. Se
on l�mp�isempi! H�nen silm�ns� aukenevat. Miriam, oivallisia uutisia,
lapseni! Kuvern�rin haremi! -- min� en saata sit� uskoa!"

II.

Viel� kerta omien seiniemme suojassa, Kaleb. T�m� on ihmeit� t�ynn�.


Minusta tuntuu kuin olisin nuori j�lleen. T�m� on koti; vaan kuitenkin
min� olen vanki. Sin� sanoit, ett� armeija kokoontui; h�nell� ei
suinkaan liene mit��n menestyksen toivoa. Luuletko sin�, Kaleb, ett�
h�nell� on mit��n toivoa? Min� soisin, ett� h�n kuolisi. Min� en
tahtoisi, ett� h�n joutuisi vangiksi. Min� pelk��n meid�n
kidutuksiansa. Me kuolemme my�skin; me kuolemme kaikki. Nyt min� olen
ulkopuolella vankihuonetta, minusta tuntuu kuin voisin vaikka
taistella. Onko se tosi, ett� h�n on ruvennut rosvojen seuraan?"

"Min� n�in sanansaattajan ja kuulin, ett� h�n ensiksi meni muutamien


rosvojen luo er�maan raunioihin. H�n oli tutustunut niitten kanssa
pilgrimiretkell�ns�. Sanotaan, ett� heid�n johdattajansa on meid�n
kansalaisiamme."

"Se ilahuttaa minua. H�nen sopii siis sy�d� niitten kanssa. Min� en
soisi, ett� h�n s�isi saastaisia aineita Ismaeliitain luona."

"Herra! kansamme kokoontuu h�nen ymp�rillens� kaikilta suunnilta.


Kerrotaan, ett� Jabaster, tuo suuri kabbalista, on tuonut h�nelle
kymmenen tuhatta miest� vuorilta."

"Tuo suuri Jabasterko! siin� tapauksessa on joku toivo. Min� tunnen


Jabasterin hyvin. H�n on liian viisas rupeamaan mihink��n j�rjett�m��n
yritykseen. Oletko varma, ett� se oli Jabaster? Se on suuri nimi,
varsin mahtava henki. Min� olen kuullut semmoisia asioita t�st�
Jabasterista, ett� sin� �llistelisit niinkuin Saul haamun edess�!
Ajattele vaan, ett� meid�n Davidimme, Kaleb, nostaa t�mm�ist� melua!
Min� olen toivoa t�ynn�. Min� en ole mielest�ni en�� mik��n vanki. H�n
voitti haremin vartiov�en, ja kun h�n nyt on saanut Jabasterin
luokseen, h�n kukistaa heid�t kaikki."

"Sanansaattaja kertoi minulle, ett� h�n vangitsi haremin ainoastaan


vapauttaakseen heimolaistansa ja sisartansa."

"H�n rakasti aina minua; min� olen tehnyt velvollisuuteni h�nt�


kohtaan; min� luulen tehneeni. Jabaster! no, yst�v�, siin� nimess� on
joku taikavoima! L�ytyy miehi� Bagdadissa, jotka nousisivat keskell�
y�t� vuoteeltaan Jabasteriin yhty�ksens�. Min� toivon, ett� David
noudattaa h�nen neuvojansa kaikissa asioissa. Minun olisi pit�nyt
tavata h�nen palveliansa, min� olisin voinut l�hett�� sanan h�nelle."

"Herra! Ruhtinas Alroy ei kaipaa suuresti neuvonantajia, sen min�


voin kertoa teille. Jutellaan, ett� h�nell� on suuren Salomonin
valtikka, jota h�n itse on k�ynyt ottamassa noista tuntemattomista
hautakammioista Palestinassa."

"Salomonin valtikka! -- jospa vaan voisin uskoa sit�! T�m� on ihmeitten


aikakausi. Miss� me olemme? Kutsu Miriam t�nne, min� kerron h�nelle
n�m�t. Ajattele vaan, ett� David -- joka on vaan lapsi -- meid�n
Davidimme pit�� Salomonin valtikkaa! Ent� Jabaster! Minulla on luja
usko. Herra h�mment�k��n vihollisensa!"

III.

"Armas Rachel, min� pelk��n, ett� vaivaan sinua; suloinen Beruna, min�
kiit�n sinua huolenpidostasi. Min� voin nyt paremmin; isku oli ankara.
N�m�t ovat kummallisia uutisia, tyt�r."
"Kyll�, rakas em�nt�! Kuka olisi uskonut, ett� teid�n veljenne olisi
ilmestynyt p��llikk�n�?"

"Min� luulin aina, ett� h�n oli rauhallisin olento maanmassa", lausui
Beruna, "vaikka h�n tappoi Alschirokin."

"H�nen suustansa ei saanut koskaan sanaakaan", v�itti Rachel.

"H�n k�vi aina uneksien itseksens�", jatkoi Beruna.

"Ja jos puhutteli h�nt�, h�n aina k��ntyi pois", sanoi Lea.

"Taikka punehtui", lis�si Imra.

"No, min� puolestani", lausui ihana Batseba, "min� arvelin aina, ett�
ruhtinas David oli suuri nero. H�nell� oli niin kauniit silm�t!"

"Min� toivon, ett� h�n voittaa Hassan'in", sanoi Rachel.

"Niin min�kin", lausui Beruna.

"Olisi hupaista tiet��, mit� h�n on haremin tehnyt", sanoi Lea.

"Minun luullakseni h�n ei tohdi puhutellakaan heit�", arveli Imra.

"Sin� erehdyt suuresti", intti Batseba.

"Kuulkaat!" sanoi Miriam.

"Se on Hassan", lausui Batseba; "jospa h�n ei koskaan palaisi!"

Seldshukien julmat rummut r�ikkyiv�t, sitten sotatorven kime� toitotus,


ja ennen pitk�� hevoskavioin t�min�. Huoneestansa varjostinten takaa
Miriam ja h�nen neitsyens� n�kiv�t sen loistavan joukon turbanip�isi�
ratsumiehi�, joka, kiilt�en kalliissa aseissa ja komeissa shaaleissa
ja uljaasti heiskaroiden tulisten ratsujensa sel�ss�, nyt l�hti
kukistamaan ja voittamaan Israelin ainoata toivoa. Nokimustalla
arabialaisella hevosellansa ratsasti ylpe� Hassan itse. Kun h�n kulki
�skeisten vankiensa asunnon ohitse, h�nt� joko virkistytti tulevan
voiton iloinen ajatus taikka h�n arvasi, ett� ristikon takaa kirkkaat
silm�t ja ihanat kasvot katselivat h�nen soreuttansa. Sen vuoksi kopea,
mutta kaunis Seldshuki heilutti k�yr�sapeliansa p��ns� ymp�ri ja
pakoitti samalla hevostansa semmoisiin asemiin, ett� ratsastajan taito
tuli n�kyviin.

"H�n on kauniimpi kuin Alschirok", lausui Rachel.

"Katso tuota shaalia!" sanoi Beruna.

"H�nen k�yr�sapelinsa v�lkkyi kuin salama", arveli Lea.

"Ja h�nen ratsunsa oli musta kuin ukkosen pilvi", lis�si Imra.

"Paha silm� sattukoon h�neen!" sanoi Batseba.

"Herra", huudahti Miriam, "muista Davidia ja kaikkia h�nen


k�rsimist�ns�!"
IV.

Er�maan autioksi heitetty kaupunki tarjosi aivan toisenlaisen n�yn kuin


sen, joka kohtasi Alroyn h�mm�styneit� silmi�, kun h�n ensin n�ki sen
jalot tornit ja astui sen ��nett�mi�, palatseilla pallistettuja katuja
my�ten.

Portin ulkopuolelle oli asetettu avara leiri noita matalia, mustia


telttoja, joita Kurdilaiset ja Turkomanit tavallisesti k�yttiv�t;
p��kadut olivat t�ynn� vireit� ihmisparvia, jotka puuhasivat kaikissa
sodan valmistuksissa ja s��nn�tt�m�n ja uskaliaan el�m�n h�liseviss�
hankkeissa; hevoset olivat sioitetut h�vinneisin huoneisin, ja korkeat
kamelit kohottivat s�vyis�t kasvonsa pylv�sryhmien keskelt� taikka
kyykistyiv�t levollisina polvillensa kaatuneitten kuvapatsaitten ja
luhistuneitten obeliskein v�liss�.

Kaksi kuukautta oli tuskin kulunut siit�, kun Alroy ja Jabaster olivat
tulleet Scherirah'n leiriin ja ilmoittaneet h�nelle pyh�n l�hetyksens�.
H�nen kovettunut syd�mens�, h�nen, jonka �iti oli Juutalainen, oli
taipunut heid�n ylh��lt� saatuihin ennustuksiinsa. H�n ryhtyi heid�n
asiaansa koko k��ntyneen innolla, eiv�tk� h�nen kirjavat joukkonsa
kauan ep�illeet ruvetessaan semmoiseen uskoon, joka, samalla kuin se
tarjosi varmaan vaaroja ja erinomaisia seikkoja, lupasi rikkautta, jopa
valtaakin. Er�maan kaupungista uusi Messias l�hetti sanansaattajansa
naapurikaupunkeihin ilmoittamaan, ett� h�n oli tullut veljiens� luo,
jotka olivat vankeudessa. Hebrealaiset, ylpe� ja kankeaniskainen
sukukunta, vastaan-ottivat lemmityn ruhtinaansa ilmoituksen
ihastuksella. Davidin j�lkeisell� ja Alschirokin surmaajalla oli
kaksinkertainen oikeus heid�n luottamukseensa ja alamaisuuteensa, ja
l�heisist� Kalifatin kaupungeista Hebrealaisten jaloimmat nuorukaiset
l�htiv�t miehiss� osoittamaan kunnioitustansa Salomonin j�lleen
saavutetulle valtikalle.

Alusta hallitus piti t�t� asiaa aivan mit�tt�m�n�, ja Seldshukien


sultani tyytyi siihen, ett� h�n m��r�si hinnan veljens� murhaajan
hengest�; mutta kun useista kaupungeista pakkoveroa otettiin ja monta
Moslemin karavania oli Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin Jumalan nimeen
pid�tetty ja ry�stetty, k�skyt toimitettiin Bagdadista Hamadanin
uudelle kuvern�rille, Hassan Subah'lle, ett� h�n kukistaisi rosvot
elikk� kapinoitsiat ja l�hett�isi David Alroy'n el�v�n� tai kuolleena
p��kaupunkiin.

Hebrealaisten joukosta Alroy'hin yhtyneet tyytym�tt�m�t saivat


hiljaisemmilta, mutta kuitenkin samantunteisilta veljilt�ns� tarkat
tiedot kaikista asioista, jotka tapahtuivat vihollisen p��kortterissa.
Samana p�iv�n� saapui er�maan kaupunkiin vakoilioita, jotka ilmoittivat
Alroy'lle, ett� h�nen heimolaisensa oli heitetty vankeuteen Hamadanissa
ja ett� joukko valituita sotureita l�hti saattamaan jotakin
kuninkaallista haremia Bagdadista Persiaan.

Alroy karkasi itse t�m�n vartiov�en kimppuun, hajotti ne kokonaan ja


vangitsi heid�n hoidokkaansa. N�m�t tunnettiin Hamadanin kuvern�rin
haremiksi, ja, jos kohta pettynyt toivo v�h�n aikaa vihavoitti
vangitsian liian vilkasta mielt�, saalis kuitenkin aikaan saatti,
niinkuin jo olemme n�hneet, h�nen kalliitten, vaikka kaukaisten
yst�viens� vapauden ja turvallisuuden. T�m� tapaus joudutti sen
armeijan l�ht��, jota Hamadanissa varustettiin h�nen perikadokseen.
Vimmattu Hassan Subah kavahti yl�s divaniltansa, tarttui
k�yr�sapeliinsa, ja, niit� apujoukkoja odottamatta, joita h�n oli
likeisilt� p��llik�ilt� vaatinut, k�ski v�kens� ratsahille ja kiiruhti
kahdentuhannen uljaan seldshukilaisen hevosmiehen etup��ss�
puolustamaan rakkauttansa ja kostoansa tyydytt�m��n.

Samassa amfiteaterissa, johon Alroy astui ensi kerran vankina, istui


h�n nyt neuvottelemassa. H�nen oikealla puolellansa oli Jabaster,
vasemmalla Scherirah. Er�s nuorukainen, tuskin vanhempi kuin h�n, mutta
pitk� kuin palmupuu ja voimakas kuin nuori leijona, oli nelj�s
p��llikk�. Tuonnempaa n�kyi noin viisikymment� t�ysi-aseista soturia,
mitk� seisoen, mitk� permannolla venyen.

"Onko v�ki luettu, Abner?" kysyi Alroy nuorukaiselta.

"On; kolme sataa sotakuntoista ratsumiest� ja kaksituhatta


jalkasoturia; mutta jalkav�elt� puuttuu aseita."

"Herra on ne ajallansa l�hett�v�", lausui Jabaster, "anna heid�n silla


v�lin yh� laittaa heittokeih�it�."

"Luottakaamme Herraan", lausui Scherirah itseksens�, painaen alas


p��t�ns� ja k��nt�en silm�ns� maahan.

Kova huuto kuultiin pitkin kaupunkia. Alroy hyp�hti yl�s matoltansa.


Sanansaattaja oli palannut. Vaaleana ja laihtuneena, peitettyn� hiell�
ja hiekalla uskollinen l�hettil�s melkein kannettiin amfiteaterille
kansan hartioilla. Turhaan vartiat koettivat pid�tt�� v�kijoukkoa. He
kiipesiv�t kaaririvej� my�ten yl�sp�in, he t�yttiv�t vanhan
n�ytt�huoneen tyhj�t ja lahoavat istuimet, he nojausivat toistensa
olkap�ille, he kapusivat korkeitten pylv�itten latvoihin. Kaikki kansa
oli kokoontunut uutisia kuuntelemaan; n�kym� muistutti rakennuksen
entisest� tarkoituksesta, ja Alroy ja h�nen sotatoverinsa n�yttiv�t
jonkun muinaisen n�ytelm�n gladiatoreilta.

"Puhu", sanoi Alroy, "puhu vaikka pahimpia. Ei mik��n sanoma voi olla
katkera niille, joitten puolesta Herra tahtoo kostaa."

"Israelin hallitsia! n�in sanoo Hassan Subah", vastasi l�hettil�s:


"minun haremini ei saa kiitt�� kuin omaa miekkaani vapaudestansa. Min�
en hiero sovintoa kapinoitsiain kanssa, mutta min� en my�sk��n sodi
vanhuutta eik� naisia vastaan; ja Bostenagilla ja h�nen perheell�ns�
toiselta puolelta ja sinun is�nt�si vangeilla toiselta puolelta olkoon
rauha. Mene, sano Alroy'lle, ett� aion vahvistaa t�m�n h�nen
syd�nverell�ns�. Ja katso! sinun heimolaisesi ja sisaresi ovat taas
palatsissansa."

Alroy nosti hetkeksi k�tens� silmiens� eteen, ja sitten heti malttaen


mielt�ns� kyseli vihollisen liikuntoja.

"Min� olen kulkenut er�maan halki nopealla dromedarilla; portinvartia


Shelomi, joka syd�mest�ns� harrastaa meid�n asiatamme, lainasi sen
minulle. Min� en ole hidastellut enk� liioin nukkunut. Ennenkuin
aurinko huomenna laskee, Filistealaiset ovat t��ll�, Hassan Subah itse
heid�n etup��ss��n. Sotalaumojen Herra olkoon meid�n kanssamme! Siit�
asti kuin Kanaan voitimme, Israel ei ole taistelut t�mm�ist� sotavoimaa
vastaan!"
Sohina nousi kokoontuneesta joukosta. Miehet katselivat kysytellen
toinen toistansa ja pusersivat itsek��n huomaamatta toistensa k�si�.

"Koetus on tullut", sanoi joku keski-ik�inen Hebrealainen, joka oli


taistellut kaksikymment� vuotta takaperin Jabasterin rinnalla.

"Oi, jospa saisin kuolla arkin kunniaksi!" lausui joku innostunut


nuorukainen Abnerin osastosta.

"Kyll� min� sen arvasin, ett� joutuisimme pulaan", kuiskasi Kisloch,


Kurdilainen, Kalidaalle, Indialaiselle. Mink� vuoksi herkesimmek��n
rauhassa ja hiljaisuudessa ry�st�j�n ty�t� harjoittamasta?"

"Ja rupesimme Juutalaisiksi!" lis�si Guebril�inen ivalla.

"Katsokaat Scherirah'ta", sanoi neekeri irvistellen. "Suuteleepa mies


oikein Salomonin valtikkaa!"

"Min� olisin mieluisammin suonut, ett� h�n olisi hirtt�nyt Alroy'n kun
h�n ensi kerran tapasi h�nen", lausui Kalidas.

"Liiton lapset!" huudahti Alroy, "Herra on j�tt�nyt heid�t meid�n


k�siimme. Huomenna illalla me l�hdemme Hamadaniin!"

Suosion huudot seurasivat n�it� sanoja.

"On kirjoitettu", lausui Jabaster, yht� kirjaa aukaisten: "katso! min�


tahdon puollustaa t�t� kaupunkia ja pelastaa sen itseni t�hden ja
palveliani Davidin t�hden."

"Ja tapahtui sin� y�n�, ett� Herran enkeli l�hti ulos ja l�i
Assyrialaisten leiriss� satanelj� kertaa kaksikymment� ja viisituhatta:
ja kun he nousivat varhain aamulla, katso! kaikki viholliset olivat
kuolleet."

"Kun t�n� aamuna katselin t�hti� ja luin tuota taivaan aapistoa, jonka
todelliset kabbalistat ymm�rt�v�t, katso! Davidin huoneen t�hti ja
seitsem�n muuta t�hte� liikkuivat ja yhtyiv�t ja asettuivat ympyr�ksi.
Ja se sana, joka t�m�n kautta syntyi, oli tuntematon minulle; mutta
katso! min� olen avannut kirjan, ja joka t�hti on alkukirjain
jokaisessa Targumin s�keess�, jonka nyt olen lukenut teille. Sent�hden
Sanheribin kohtalo on oleva Hassan Subah'n kohtalo!"

"_Uskalla h�neen kaikin ajoin, sin� kansa; vuodata syd�mesi h�nen


eteens�: Jumala on meid�n turvamme, Selah_!"

T�ll� hetkell� naisen haamu ilmestyi amfiteaterin ylimm�isess� osassa,


h�vinneess� korkeimmassa holvistossa, jossa yksin�inen kaari viel� oli
j�lell�. Yhteinen huuto hiljeni heti, joka kieli vaikeni, joka silm�
k��ntyi yht��lle. Yksin Kislochkin ja h�nen kumppaninsa s�ik�htyiv�t
��nett�miksi ja liikkumattomiksi, kun he katselivat Esteri�,
profetissaa.

H�nen korkea asemansa, h�nen mahtavat ruumiin-liikenteens�, h�nen isot,


leimuavat silm�ns�, h�nen ihanat, vaikka kammottavat kasvonsa, h�nen
mustat hiuksensa, jotka valuivat alas melkein polviin asti, ja
amfiteaterin takaa juuri nousevan kuun valkoinen valo, joka loi
hopeisen hohteen h�nen yllens� ja n�ytti heijastuvan h�nest� ik��nkuin
yliluonnollisesta olennosta, samalla kuin kaikki h�nen allansa oli
aivan pime�ss�, kaikki n�m�t seikat yhteens� saattivat h�net
l�sn�-olevien hartaan huomion esineeksi, sill� v�lin kuin h�n
voimakkaalla, mutta hele�ll� ��nell� n�in puhutteli heit�:

"He tulevat, he tulevat! mutta l�htenev�tk� my�skin? Katso! kuuletteko


t�t�, oi Jakobin huone, jotka olette nimitetyt Israelin nimell� ja
tulleet Judan vesilt�! Min� kuulen heid�n sotajymin�ns� er�maasta, ja
heid�n torviensa ��ni on niinkuin illan tuuli, mutta k�sky on annettu,
joka sanoo, ett� kuolevainen on oleva suuremmassa hinnassa kuin pelkk�
kulta, niin, mies kalliimpi kuin Ophirin puhtaimmat malmit."

"He tulevat, he tulevat! mutta l�htenev�tk� my�skin? Min� n�en heid�n


k�yr�sapeleinsa v�lkkeen, min� selit�n heid�n kauheat, reimastelevat
hevosensa; mutta k�sky on annettu, joka sanoo, ett� j�lkipoiminta on
tapahtuva heiss�, ik��nkuin �ljypuun pudistaminen; kaksi kolme marjaa
ylimm�isen lehv�n p��ss�; nelj� tai viisi yksin�isiss� oksissa."

"He tulevat, he tulevat! mutta l�htenev�tk� my�skin? Katso! k�sky on


annettu, joka sanoo, ett� Hamadan on oleva sinun saaliinasi, ja h�vitys
on kohtaava Babelia. Ja vastedes er�maan pedot asuvat siin�, ja
ulisevat hirmu-otukset t�ytt�v�t heid�n huoneensa, ja strutsin tytt�ret
elelev�t siell�, ja tarhap�ll�t asettavat sinne majansa, ja huuhkaja
munii siell�, ja mets�nhaltiat pit�v�t siell� pitojansa. Ja sudet
ulvovat toisillensa heid�n palatseissansa, ja lohik��rmeet heid�n
hekumallisissa huvihuoneissaan. H�nen aikansa on aivan l�hell�;
h�nen p�ivi�ns� ei pitkitet�; ruoko ja lotus saavat kuihtua h�nen
virroissansa; ja h�nen kanaviensa nurmet muuttuvat er�maan hietikon
kaltaisiksi. Sill� onko se v�h�inen asia, ett� Herra l�hett��
palveliansa nostamaan Jakobin sukukuntia ja entisellens� saattamaan
Israelin s�ilytettyj�? Laulakaat, oi taivaat, ja iloitse, oi maa, ja
puhjetkaat virsihin, oi vuoret, sill� Herra on lohduttanut kansaansa ja
tahtoo armahtaa sortuneitaan!"

H�n herkesi; h�n astui kiireisin askelin amfiteaterin jyrkk�� puolta


alas, hypp�si kaaririvilt� toiselle ja juoksi kummallisella notkeudella
toisesta rauniol�j�st� toiseen. Viimein h�n p��si permannolle; ja
tuosta h�n, vaahdoten ja huohottaen, riensi Alroy'n luo, heitt�ysi
maahan, halasi h�nt� jaloista ja pyyhki hiuksillansa tomun h�nen
sandaleistaan.

L�sn�-olevat purskahtivat pitkiin ja lujiin yliluonnollisen


luottamuksen ja tulisen ihastuksen huudahuksiin. He n�kiv�t
Messiaksensa s�ih�yttelev�n ihmeellist� valtikkaansa. He ajattelivat
Hassan Subah'ta ja h�nen Seldshukejansa ainoastaan uhreiksensa ja
huomisp�iv�� ainoastaan semmoiseksi p�iv�ksi, joka oli uuden voiton,
vapauden ja vallan aikakauden alku!

V.

Viiden p�iv�n rientomarssien per�st� Hassan Subah asetti komean


teltansa siihen ihanaan kosteikkoon, joka oli niin mieluisalla tavalla
virvoittanut Alroy'ta, kun h�n oli yksin�inen pilgrimi. Yliymp�rille,
melkein puolen penikulman p��h�n, ulottuivat h�nen soturiensa ja sen
lukuisan karavanin majat, joka oli seurannut h�nt�, kuljettaen vett� ja
elatusaineita armeijaa varten. T��ll� lev�ht�ess��n koetti h�n my�skin
saada tietoa vihollisen asemasta.

Vakojaparvi, jonka h�n oli heti l�hett�nyt matkalle, palasi melkein


kohta, tuoden muassaan v�h�isen karavanin, jonka rosvot olivat taannoin
ry�st�neet. Kauppias, arvoisa ja hurskas mahomettilainen, saatettiin
Hamadanin kuvern�rin eteen.

"Rosvojen leirist�?" Hassan kysyi.

"Paha kyll�", vastasi kauppias.

"Onko sinne pitk� matka?"

"P�iv�ys."

"Ja te l�hditte sielt�?"

"Eilen aamulla."

"Paljonko v�ke� heill� on?"

Kauppias ep�ili.

"Eiv�tk� he ota ket��n vangiksi?" kysyi kuvern�ri, tarkkaan katsoen


kumppaniansa.

"Pyh� profeetta! mik� viheli�inen raukka min� olen!" huudahti arvoisa


kauppias, hyr�ht�en itkuun. "Uskollisena kalifin alamaisena min� olen
pakoitettu palvelemaan kapinoitsioita -- hartaana mahomettilaisena
minun t�ytyy auttaa Juutalaisia! K�ske heti hirtt�� minut, herrani",
jatkoi onneton kauppias k�si�ns� v��nnellen. "K�ske heti hirtt�� minut.
Min� olen el�nyt kyll�ksi."

"Mit� t�m� on?" Hassan kysyi; "puhu, yst�v�ni, pelk��m�tt�."

"Min� olen uskollinen kalifin alamainen", vastasi kauppias; "min� olen


harras mahomettilainen, mutta min� olen kadottanut kymmenen tuhatta
dirhemi�."

"Minun on teit� s��li; min� olen my�skin kadottanut jotakin, mutta


minun tappioni ei koske teihin eik� teid�n tappionne minuun."

"Kirottu olkoon se hetki, jolloin n�m�t koirat kiusasivat minua!


Sanokaat minulle, onko synti rikkoa uskollisuuttansa Juutalaisen
suhteen?"

"P�invastoin, min� voisin tuoda esiin monta kunnioitettavaa mollaa,


jotka selitt�isiv�t teille, ett� t�mm�inen rikos on pidett�v�
suurimpana ansiona. No, no, min� n�en, kuinka asian laita on: te olette
saaneet vapautenne sill� ehdolla, ettette pet� armeliaita ry�st�ji�nne.
Pakosta tehdyt lupaukset ovat houkkioin m�rk�n�. Kertokaat, kumppani,
kaikki, mit� te tied�tte. Miss� he ovat? Suuriko joukko heill� on?
Arvaavatko he, kuinka l�hell� me olemme?"

"Min� olen uskollinen kalifin alamainen, ja minun tulee palvella


h�nt�", kauppias vastasi: "min� olen harras mahomettilainen, ja
velvollisuuteni vaatii, ett� kukistan kaikki uskottomat, mutta min�
olen my�skin ihminen, ja minun t�ytyy katsoa omaa etuani. Jalo
kuvern�ri, lyhyelt� sanoen, n�m�t konnat ovat vieneet minulta kymmenen
tuhatta dirhemi�, niinkuin orjani voivat kertoa teille: kumminkin
tavaraa sen hinnan edest�. Ei kukaan voi n�ytt�� todeksi, ett� sen arvo
olisi v�hempi. Tosin kyll� on laskuun otettu ne viisikymment�
prosenttia, jotka olisin voittanut shaaleillani Hamadanissa, mutta
kumminkin se on minulle sama kuin kymmenen tuhatta dirhemi�. Kysy
orjiltani, onko koskaan t�mm�ist� shaalivarastoa n�hty."

"P��-asiaan, p��-asiaan. Rosvot?"

"Min� pysyn p��-asiassa. Shaalit ovat p��-asia. Sill�, kun min� puhuin
shaaleista ja suuresta tappiostani, teid�n tulee tiet��, ett� rosvojen
p��llikk� --"

"Alroy'ko?"

"Varsin tuima nuori herra -- min� en tied�, miksi he sanovat h�nt� --


sanoi p��llikk� minulle: 'kauppias, te n�yt�tte alakuloiselta.'
'Alakuloiselta', sanoin min�, 'te alakuloiselta n�ytt�isitte, jos
olisitte joutuneet vangiksi ja lis�ksi kadottaneet kymmenen tuhatta
dirhemi�!' 'Kuinka, maksavatko nuot r��syt kymmenen tuhatta dirhemi�?'
h�n lausui. 'Kyll�, jos siihen luetaan ne viisikymment� prosenttia,
jotka min� olisin voittanut Hamadanissa!' 'Viisikymment� prosenttia',
h�n lausui, 'te olette vanha veijari.' 'Veijari! Tekisi mieleni kuulla
jonkun nimitt�v�n itse�ni veijariksi Bagdadissa.' 'No niin, veijari
taikka ei, te voitte p��st� t�st� pulasta!' 'Mill� tapaa?' 'No, te
n�yt�tte hyvin kunnioitettavalta miehelt�', h�n sanoi, 'ja olette kai
hyv� mahomettilainen lis�ksi.' 'Niin olenkin', vastasin min�, 'vaikka
te olette Juutalainen! mutta kuinka usko on auttava minua t�ss�, sit�
min� en tosiaan tied�, jollei enkeli Gabriel, niinkuin koranin
seitsem�nnen kolmatta luvun viidenness� kuudetta v�rsyss� --'"

"Vaiti, vaiti!" huudahti Hassan; "p��-asiaan!"

"Min� pysyn yh� p��-asiassa. Te minua siit� h�ir�yt�tte. Kuitenkin,


lyhyimm�st� t�rkimp��n, p��llikk� tiet�� kaikki teid�n tulostanne ja on
hirve�sti pel�stynyt, vaikka h�n panee suuria sanoja; min� n�in sen
pian. Ja h�n laski minun menem��n, niinkuin n�ette, muutamien orjieni
kanssa, ja antoi minulle viidentuhannen dirhemin ottokirjan er��n
Hamadanissa asuvan Bostenagin lunastettavaksi (kukaties tunnette h�net;
onko se kunnon mies?) sill� ehdolla, ett� poikkeisin teid�n luoksenne
ja, Mahomet antakoon minulle anteeksi, latelisin teille valheen!"

"Valheen?"

"Niin, valheen; mutta n�m�t juutalaiset koirat eiv�t ymm�rr�, mit�


tosi-hurskas mies on, ja kun aloin lausua valhetta, min� pian
h�mm�styin. Nyt, jalo Hassan, jollei Juutalaiselle tehty lupaus sido
oikea-uskoista ja te pid�tte huolta noista viidest�tuhannesta
dirhemist�, min� olen kohta valmis ilmoittamaan kaikki."

"�lk��t surko viitt� tuhatta dirhemi�nne, hyv� yst�v�, vaan kertokaat


minulle kaikki."

"Te vastaatte siit�, ett� min� saan rahani?"

"Kunniani kautta."
"Se on hyv�! Tiet�k��t siis, nuot h�vytt�m�t koirat ovat varsin heikot
sek� s�ik�htynein� teid�n tulostanne; yksi, jota he, luullakseni,
nimitt�v�t Jabasteriksi, on l�htenyt suuremman osan, noin seitsem�n
sadan miehen kanssa syvemm�lle er�maahan. Niin min� kuulin; mutta
muistakaat, min� en tied� sit� varmaan. Se nuorukainen, jota te
sanoitte Alroy'ksi ja joka jossakin ottelussa nykyisin haavoitettiin,
ei voinut seurata h�nt�, vaan oleskelee raunioissa. Siell� on my�skin
muutamia naisvankeja, v�h�isen aarteita ja noin sata kumppania, jotka
ovat k�tketyt hautakammioihin. H�n p��sti minut vapaaksi sill� ehdolla,
ett� min� l�htisin teid�n luoksenne ja vakuuttaisin teille, ett� nuot
koirat, t�yteen viisituhatta miest�, ovat kulkeneet teid�n sivutsenne
ja astuvat nyt Hamadania p�in. He tahtoivat, ett� min� peloittaisin
teit�; se oli valhe enk� min� voinut kertoa sit�. Ja nyt te tied�tte
asian todellisen laidan; ja jos lupauksen rikkominen uskottoman suhteen
on synti, te saatte vastata siit� yht� hyvin kuin noista viidest�
tuhannesta dirhemist�, joitten olisi, ohitse mennen, pit�nyt oleman
kymmenen tuhatta."

"Miss� ottokirjanne on?"

"T�ss�", vastasi kauppias, vet�en sit� povestansa, "aivan asianmukainen


kirjoitus Bostenagille, jota he sanovat upporikkaaksi, ja joka t�m�n
kautta on velvoitettu maksamaan minulle viisituhatta dirhemi�, jos,
minun kertomukseni johdosta, Hassan Subah, joka olette te itse, palajaa
heti Hamadaniin heit� ahdistamatta."

"Vanhan Bostenagin p�� on vastaava t�st�."

"Min� olen iloinen siit�. Mutta, jos min� olisin teid�n sijassanne,
panisin min� h�nen ensiksi maksamaan itselleni."

"Kauppias", sanoi Hassan, "tekisik� teid�n mieli k�yd� toistamiseen


Alroy'n luona?"

"Allah minua varjelkoon!"

"Minun seurassani?"

"Se on ihan toista."

"Ruvetkaat meid�n oppaaksemme. Dirheminne maksetaan kaksin kerroin."

"Se vastaa juuri viitt�kymment� prosenttia. Ei minua juuri suuresti


haluta; mutta teid�n seurassanne, se on ihan toista. �lk��t hukatko
mit��n aikaa. Jos joutuin l�hdette matkaan, saatatte vangita Alroy'n.
Nyt taikka ei koskaan! Nuot juutalaiset koirat, kun ry�stiv�t
oikea-uskoisen!"

"Oglu", lausui Hassan jollekin upseerillensa. "Ratsahille! Ei tarvitse


purkaa teltoja. P��semmek� kaupunkiin auringonlaskuksi, kauppias?"

"Tuntia ennenkin, jos kohta l�hdette."

"Toitottakaat torvia. Ratsahille! ratsahille!"

VI.
Seldshukit seisahtuivat autiokaupungin muurien edustalle. Heid�n
p��llikk�ns� l�hetti yhden osaston sit� katsastelemaan. He palasivat,
kertoen, ett� kaupunki n�ytti olevan kylmille j�tetty. Hassan Subah
k�ski nyt vartiokunnan saartaa vallit, etteiv�t viholliset p��sisi
pakenemaan, ja l�hti sotureinensa isosta portista ��nett�m�lle kadulle.

T�m�n omituisen ja komean n�kym�n hiljainen suuruus vaikutti julman


ratsuv�enkin mieleen. He katsoivat kammolla ja kummastuksella
ymp�rillens�. Heid�n kasvojensa tylyys lientyi, heid�n intonsa
heikkeni. Yliluonnollinen levollisuuden tunto valloitti heid�t
huomaamatta. Ei yksik��n heiluttanut k�yr�sapeliansa, vinhe�t ratsut
n�yttiv�t yht� lannistuneilta kuin heid�n is�nt�ns�kin eik� mit��n
��nt� kuulunut paitsi harjaantuneitten hevosten raskas, koneenkaltainen
astunta, jota ei mik��n sotasoitanto hilpeytt�nyt, ei mik��n kirous
eik� pilkka h�mment�nyt, ja jota ei edes mink��n uhkean ratsun koreat
k��nn�hykset keskeytt�neet.

Aurinko oli laskemallansa; iltatahti tuikki valkoisen jonialaisen


temppelin ylitse, joka leppe�n� ja siev�n� kohosi hohtavaan ja
purpuranv�riseen ilmaan.

"T�nnep�in, herrani!" lausui tiet� n�ytt�v� kauppias, k��ntyen Hassan


Subah'n puoleen, joka keskell� upseerejansa johdatti etujoukkoa. Koko
kaupungin p��katu oli t�ynn� seldshukilaisia sotureita. Heid�n
nokimustat hevosensa, heid�n lumivalkoiset turbaninsa, jotka olivat
koristetut mustan kotkan ja punaisen haikaran sulilla, heid�n silmi�
h�ik�isev�t shaalinsa, heid�n p�iv�nlaskussa kimaltavat aseensa, ja tuo
pitk�, aaltoileva kauniitten vartaloin ja kiilt�vien v�rien rivi --
t�m� sarja sankareita t�ll� palatsien kadulla -- sota on harvoin
tarjonut mit��n niin ylev�� taikka ihantavaa n�ky�.

"T�nnep�in, herrani!" sanoi kauppias, osoittaen sormellansa sit�


soukkaa kulmaa, joka temppelin juurelta saatti rappeutuneita katuja
my�ten amfiteaterin luo.

"Seisahtukaat!" huudahti raju, kime� ��ni. Kaikki soturit pys�yttiv�t


kohta hevosensa.

"Kuka se oli?" kysyi Hassan Subah.

"Min�!" ��ni vastasi. Naishaamu seisoi temppelin pylv�st�ss�


kohotetuilla k�sivarsilla.

"Ja kuka sin� olet?" lausui Hassan Subah, suuresti h�mmentyneen�.

"Sinun paha haltiasi, Seldshuki!"

Vaaleana kuin h�nen norsunluinen sotatapparansa Hassan Subah ei


vastannut mit��n; jokaista, joka oli kuullut, v�risytti; yh� kauhea
nainen pysyi liikkumatonna temppelin portikossa.

"Nainen, noita-akka taikka jumalatar", huudahti viimein Hassan Subah,


"mit� sin� t��ll� aiot?"

"Seldshuki! katso tuota t�hte�. Se on ainoastaan yksin�inen valopisara,


vaan kuka sinun huimasta joukostasikaan voi katsella sit�
kammoksumatta? Ja kuitenkin sin�, rohkeampana kuin Sisera, tulet
taistelemaan niit� vastaan, joitten puolesta viel�p� 't�hdet
juoksussansa taistelevat.'"

"Juutalainen velhovaimo!" Seldshuki huudahti.

"Juutalainen velhovaimo! Olkoon niin; katso siis, minun tenhovoimani on


kohtaava sinua, ja t�m� tenho on h�vitys."

"Her��, her��, virit� virsi; nouse, Barak, ja vangitse vankeutesi, sin�


Abinoamin poika!"

Tuota pikaa taivas n�ytti pimenev�n, pilvi nuolia ja heittokeih�it�


puhkesi kaikkialta hurskaita Seldshukeja vastaan: suunnattoman suuria
kivi- ja marmoriharkkoja paiskattiin joka taholta, n�kym�tt�m�t k�det
l�vistiv�t hevosia peitsill�, ja ratsastajat kaatuivat maahan
taistelematta ja tallaantuivat ep�j�rjestykseen joutuneitten ja
s�ik�htyneitten veljiens� alle.

"Me olemme petetyt", huudahti Hassan Subah ja nakkasi heittokeih��ns�


kauppiasta p�in, mutta kauppias oli kadonnut. Seldshukit koroittivat
mainion sotahuutonsa.

"Oglu, k��nny takaisin er�maahan", p��llikk� k�ski.

Mutta tuskin oli vartiov�ki muurien ulkopuolella kuullut kumppaniensa


sotahuudon, ennenkuin he, levottomina heid�n turvallisuutensa puolesta,
riensiv�t heit� puolustamaan.

Subah'n palaavat joukot, jotka harvenivat joka silm�nr�p�ys kuin he


per�ytyiv�t, estettiin aikeissansa juuri avuksi kiirehtivien kiivauden
kautta. N�itten molempain osastojen vasten tahtoa syntyv� kilvoitus
enensi h�mminki�; ja kun vast'ik��n tulleet Seldshukit, viimein
jotenkuten j�rjestynein�, olivat p��sseet portin luo, he n�kiv�t
kauhistuen, ett� viholliset olivat sulkeneet sen ja asettaneet v�ke�
siihen. Sotamiehet, jotka kaipasivat per�joukkoon j��neen p��llikk�ns�
��nt�, h�t��ntyiv�t, joutuivat �kkipelon haltuun ja, hevosiansa
kannustaen, kiitiv�t joka haaralle kaupunkiin. Turhaan Hassan Subah
yritti j�rjest�m��n heit� j�lleen. Sovelias aika oli mennyt ohitse.
Sy�ks�ht�en noin kolmenkymmenen soturin kanssa er��lle aukealle
paikalle, jonka h�nen nopea silm�ns� oli havainnut, kun h�n tuli katua
alasp�in, ja ja'ellen surmaa jokaisella iskullansa Hamadanin pel�tty
kuvern�ri vartoi, niinkuin kunnon soturi, v�ltt�m�t�nt� kohtaloansa
eik� kokonaan ep�illyt, ett� joku sattumus viel� selvitt�isi h�net
h�nen avuttomasta asemastansa.

Ik��nkuin loihtuvoiman kautta hurjia, aseilla varustettuja miehi� nyt


n�ytti ilmestyv�n joka paikasta kaupungissa. Joka rauniol�j�st�,
jokaisesta h�vinneest� temppelist� ja m�t�nev�st� rakennuksesta, joka
katakombista ja kellarista, jokaisen patsaan ja obeliskin takaa
vimmatut soturit t�yttiv�t esiin verisin miekkoinensa. Ja kaikkialla
vuoti Seldshukein veri. Hevosmiehet rynt�siv�t rajusti pitkin
rappeutuneita katuja, ja lukuisat jalkasoturit ajoivat heit� takaa;
toisinaan, v�h�isiin joukkokuntiin liittynein� Seldshukit karkasivat
p��lle ja tappelivat hirmuisesti; mutta, vaikka he kyll� urhoollisesti
vastustivat julkisia vihollisiansa, heid�n oli mahdoton kest��
salaisesti v�ijyvi�. Heill� ei ollut mit��n turvapaikkaa, he eiv�t
voineet silm�nr�p�ykseksik��n saada hengenvuoroa. Jos he vet�ytyiv�t
takaperin jonkun vallin luo, jo siell� peitset vilahtelivat; jos he
koettivat j�rjest�� itse�ns� jossakin pihassa, he sortuivat niitten
putoavien lohkareitten alle, joita m�tettiin heid�n p��llens�. Oudot
uhkauksen huudot yhtyiv�t sotatorvien karkeaan r�tin��n, ja symbalein
ja tamburinein helin� ja melu kaikkui kaikissa kaupungin-osissa.

"Jos vaan voisimme nousta muurille ja p��st� er�maahan", huudahti


Hassan Subah yhdelle harvoista j�lelle j��neist� tovereistansa, "se on
ainoa pelastuksemme. Me kuolemme t�nne niinkuin koirat! Jospa vaan
kohtaisin Alroy'n!"

Kolme Seldshukia ajaa lensi aukean paikan poikki heid�n edess��n, useat
hebrealaiset hevosmiehet per�ss�.

"Ruhdo maahan kaikki, Abner. �l� s��st� ket��n, muista Amalekia",


huudahti heid�n nuori johdattajansa, heiluttaen verist�
k�yr�sapeliansa.

"Tuossa he makaavat -- yksi, kaksi -- t�ss� menee kolmas.


Heittokeih��ni korjasi h�nen."

"Veri virtaa hevosestanne. Miss� Jabaster on?"

"Porteilla; k�sivarttani pakottaa tappelusta. Herra on j�tt�nyt heid�t


k�siimme. Jospa vaan tapaisin heid�n p��llikk�ns�!"

"K��nny t�nne, verikoira, h�n on t�ss�", huudahti Hassan Subah.

"Pois, Abner, t�m� asia on minun."

"Ruhtinas, te olette jo surmanneet tuhansia."

"Ja Abner kymmeni� tuhansia. Eik�s niin? T�m� asia koskee vaan minuun.
K�y p��lle, Turkkilainen."

"Sin�k� Alroy olet?"

"Juuri sama."

"Alschirokin surmaaja?"

"Aivan niin."

"Kapinoitsia ja murhamies."

"Olkoon menneeksi. Katsokaat itse�nne."

Hebrealaisten ruhtinas heitti keih��ns� Seldshukia kohden. Se kimmahti


takaisin rintahaarniskasta; mutta Hassan Subah horjahti satulassansa.
Tointuen h�n t�ytt�si suurella voimalla Alroy'ta vastaan. Heid�n
k�yr�sapelinsa s�l�htiv�t yhteen, ja Hassan Subah'n s�il� s�rkyi
palasiksi.

"Se, joka myi t�m�n miekan minulle, sanoi, ett� se oli tenhottu, ja
ettei kukaan muu kuin joku kalifi voisi sit� s�rke�", lausui Hassan
Subah. "H�n oli valehtelia."

"Lienee kyll� ollut", sanoi Alroy ja l�i Seldshukin maahan. Abner oli
karkoittanut h�nen kumppaninsa. Alroy astahti n��ntyv�lt� ratsultansa
ja, hyp�ht�en viimeisen vihollisen mustan ratsun selk��n, hy�kk�si taas
taajimpaan taisteloon.

Y�n varjot laskeusivat maahan, pauhina vaikeni vaikenemistaan, vainomus


taukosi. Muutamat onnettomat Mahomettilaiset, jotka olivat nousneet
satulastansa ja l�hteneet piiloon raunioihin, l�ydettiin sattumalta,
vedettiin esiin ja surmattiin. Aikaa ennen keski-y�t� viimeinen
Seldshuki oli heitt�nyt henkens�.

Kuu levitti runsaasti valoansa palatsien kadulle, joka oli t�ynn�


l�jiin luotuja kaatuneita ja henkiin j��neit� voittajia. Valkeita
viritettiin, tulisoittoja sytytettiin ja voittajat valmistivat halattua
ateriaa, laulaen ylistyksen ja kiitoksen hymnej�.

Juhlakulkue l�hestyi. Symbalejansa helkytt�en profetissa Ester tanssi


Israelin Messiaksen edess�, joka nojausi voittoisaan k�yr�sapeliinsa,
Jabaster, Abner, Scherirah ja etevimm�t p��llik�t ymp�rill�. Kuka olisi
nyt ep�illyt h�nen l�hetyksens� todellisuutta? Lavea ja hiljainen
er�maa kaikkui h�nen innostuneitten seuralaistensa riemuhuudoista.

VII.

Hitaasti vieriv�t tuskaiset hetket Hamadanin juutalaisessa


kaupungin-osassa. Kerta toisensa per�st� kunnian-arvoisa Bostenag
keskusteli voiton mahdollisuutta samantunteisten, vaan toivottomien
vanhempien kanssa. Miriam rukoili ehtimiseen. Heid�n rohkeimmat
toiveensa eiv�t ulottuneet heid�n ruhtinaansa paon tuolle puolen.

Kaksi viikkoa oli kulunut eik� mit��n uutisia ollut tullut sotaretken
menestyksest�, kun yht�kki�, auringonlaskun tienoilla, etuvartia
jostakin vahtitornista ilmoitti, ett� aseilla varustettu joukko oli
kaukaa n�kyviss�. Huolestuneet kaupunkilaiset kiirehtiv�t heti
valleille, uuteliaat parvet t�yttiv�t kadut ja torit. Ilo loisti
Mahomettilaisten kasvoista, kylm� v�ristys hiipi Hebrealaisten
sykkiviin syd�miin.

"L�ytyy vaan yksi Jumala", lausui portin p��llikk�.

"Ja Mahomet on h�nen profeettansa", vastasi joku vartia.

"Huomenna me leikkaamme nen�n kaikilta noilta juutalaisilta koirilta."

"Valtikka on kadonnut", huudahti Bostenag ep�toivossaan.

"Herra, muista Davidia!" lausui Miriam hiljaa, kun h�n heitt�ysi maahan
palatsin pihalla ja k�tki kasvonsa tomuun.

Juhlallisesti mollat likeniv�t muureja vuodattaakseen siunaustansa


voittoisan Hassan Subah'n eteen. Muezzit nousivat minareteihin
tarkastaakseen mailleen menev�� aurinkoa ja julistaakseen Allah'n
voimaa uudistuneella innolla.

"Olisi hupainen tiet��, tuovatko he Alroy'n t�nne el�v�n� vai


kuolleena", sanoi portin p��llikk�.

"Jos h�n el��, h�n seiv�stet��n", vastasi joku vartia.

"Jos h�n on kuollut, ruumis viskataan pois koirille", arveli p��llikk�;


"niin on tapa tehd�."

"Bostenag hirtet��n", jatkoi vartia.

"Ja h�nen heimolaisensa Miriam my�skin", vastasi p��llikk�.

"Hm!" lausui vartia. "Hassan Subah on mieltynyt mustiin silmiin."

"Min� toivon, ettei oikea mahomettilainen koske juutalaiseen tytt��n",


huudahti suuttuneena joku musta eunukki.

"He l�hestyv�t. Mik� p�lytuoksu!" sanoi portin p��llikk�.

"Min� selit�n Hassan Subah'n!" lausui vartia.

"Niin min�kin", arveli eunukki, "min� tunnen h�nen mustan hevosensa."

"Minua haluttaisi tiet��, montako dirhemi� vanhalla Bostenagilla on",


lausui p��llikk�.

"Lukemattomia", vastasi vartia.

"Ei suinkaan t�st� mit��n ry�st�� tule?" lausui eunukki.

"Saadaan n�hd�", arveli p��llikk�, "kaikissa tapauksissa min� olen


velkaa tuhat dirhemi� vanhalle Shelomille. Meid�n ei tarvitse maksaa
nyt, n�ettek�."

"Ei tosiaankaan" lis�si musta eunukki. "Kapinoitsioille!"

Joukko hevosmiehi� riensi esiin. Heid�n johdattajansa seisautti tulisen


ratsunsa muurien alle.

"Profeetan nimeen, kuka tuo on!" huudahti portin p��llikk� v�h�isen


h�mmentyneen�.

"Min� en ole h�nt� koskaan ennen n�hnyt", lausui vartia, "vaikka h�n on
Seldshukin puvussa. Se on varmaan joku Bagdadista, arvaan min�."

Torvi soi.

"Kuka vartioitsee porttia?" soturi huusi.

"Min� olen portin p��llikk�", vastasi yst�v�mme.

"Avaa se siis Israelin kuninkaalle."

"Kenelle?" kysyi kummastunut p��llikk�.

"Kuningas Davidille. Herra on j�tt�nyt Hassan Subah'n ja h�nen


armeijansa meid�n k�siimme, ja kaikista uljaista Seldshukeista ei ole
yksik��n j��nyt j�lille. Avaa porttisi �l�k� tuhlaa aikaa. Min� olen
Jabaster, yksi Herran vallanpit�j�; t�m� k�yr�sapeli on minun
valtuuskirjani. Avaa portit, ja sinulle ja sinun kansallesi on se armo
tapahtuva, jota he eiv�t ole itse koskaan osoittaneet; mutta, jos
viivyt hetkenkin, n�in sanoo kuningas, meid�n Herramme: 'min� olen
kiskova auki sinun porttisi ja kokonaan h�vitt�v� kaikki, mit� sinulla
on, enk� s��st� niit� ensink��n; vaan ly�n sek� miehen ett� vaimon,
lapset ja imev�iset h�r�t ja lampaat, kamelit ja aasit.'"

"K�ske kunnian-arvoisaa herra Bostenagia t�nne", lausui portin


p��llikk�, jonka hampaat helisiv�t suussa. "H�n on v�litt�v� meid�n
eduksemme."

"Ja lempe� Miriam", lis�si vartia. "H�n on aina niin hyv�."

"Min� tahdon k�yd� juhlasaaton etup��ss�", lausui musta eunukki; "min�


olen tottunut naisten seuraan."

Mollain juhlallinen joukko askelsi jotensakin maallisella kiiruulla


takaisin kokouspaikkaansa; aurinko laski, mutta kummastuneet muezzit
seisoivat suu auki ja unhottivat kokonaan jumalansa voimaa ja
profeettansa arvoa julistamasta. Koko kansa huusi kunnian-arvoisaa
herra Bostenagia ja lempe�t� Miriamia, ja juoksi miehiss� saadaksensa
ensiksi suudella heid�n vaatteittensa liepeit�.

Hamadanin p��portista tultiin neliskulmaiselle kent�lle suuren moskean


eteen. T�h�n kaupungin koko v�est� n�ytti kokoontuneen. Portit olivat
avoinna; Jabaster ja h�nen kumppaninsa pitiv�t vahtia. Lyhyt h�m�r�n
aika meni ohitse, y�n varjot laskeusivat maahan. Minaretit olivat
valaistut; rakennuksista riippui kukkavannikoita, vallit olivat
peitetyt kudotuilla tapeteilla ja matoilla.

Rumpujen, torvien ja symbalein jymin� ilmoitti Hebrealaisten armeijan


tuloa. Kansa huusi ilosta, ulkopuolella olevat soturit vastasivat kauan
kest�vill� voitonhuudoilla. Keskell� tulisoittojen loistoa ja
vartiov�kens� etup��ss� ratsasti kaupunkiin nuorukainen mustalla
hevosella, heiluttaen k�yr�sapeliansa -- kansa lankesi polvillensa ja
huusi: "kauan el�k��n Alroy!"

Kunnian-arvoisa vanhus l�hestyi, taluttaen ihanata tytt��, jonka silm�t


olivat luodut maahan. He johdattivat l�hetyskuntaa, jonka j�senin�
olivat kaupungin etevimm�t asukkaat. He tulivat anomaan armoa ja
turvaa. Heid�t n�hdess��n nuori soturi hyp�hti hevosensa sel�st�,
heitti pois k�yr�sapelinsa ja syleili tytt�� ja huudahti: "Miriam,
sisareni, t�m�, t�m� on todella triumfi."

VIII.

"Juo", sanoi Kisloch, Kurdilainen, Kalidaalle, Indialaiselle; "sin�


unhotat, kumppani, ettemme en�� ole mahomettilaisia."

"Viini maistuu minusta eritt�in makealta, kun sit� juo kultaisesta


pikarista", lausui Guebril�inen. "Min� sain t�m�n kalun t�n��n
basaarissa", h�n lis�si, n�ytt�en komeata, juveleill� koristettua
vaasia.

"Min� luulin, ettei ollut lupa ry�st��", irvisteli Neekeri.

"Ei olekaan", vastasi Guebril�inen; "mutta saammehan ostaa, mit�


tahdomme -- vasta maksettavaksi."

"No, min� puolestani olen kohtuullinen mies", arveli Kalidas,


Indialainen, "enk� tahtoisi vahingoittaa edes n�it� kirottuja
turkkilaiskoiria. Min� en ole leikannut poikki is�nt�ni kaulaa, vaan
ainoastaan muuttanut h�net portinvartiakseni ja tyydyn itse h�nen
haremiinsa, h�nen kylpem�ihins�, h�nen kauniisin hevosiinsa ja muihin
pikku kaluihinsa."

"Mimmoisissa majoissa me olemme! Ei mik��n ved� vertoja oikealle


Messiakselle!" huudahti Kisloch hyvin hartaasti.

"Ei mik��n", vastasi Kalidas; "vaikka totta puhuen min� en paljon


luottanut Salomonin valtikan voimaan, ennenkuin h�nen majesteettinsa
l�i sill� tuon urhoollisen Seldshukin p��n halki."

"Mutta nyt ei tarvitse sit� en��n ep�ill�?" lausui Guebril�inen.

"Me olisimme todella uskottomia, jos nyt ep�ilisimme", vastasi


Indialainen.

"Kuinka onnellista", irvisteli Neekeri, "ett� min�, jolla ei ollut


mit��n uskontoa ennen, nyt olen tavannut oikean!"

"Tosiaan onnellista!" sanoi Guebril�inen. "Mill� nyt huvitamme itse�mme


t�n� y�n�?"

"Menn��n kahviloihin ja juotetaan Turkkilaisille viini�", ehdoitti


Kalidas, Indialainen.

"Ent�, jos pist�isimme jonkun moskean tuleen?" kysyi Kisloch,


Kurdilainen.

"Min� tein v�h�n koiruutta t�n� aamuna parille dervishille", sanoi


Guebril�inen. "Min� kohtasin yhden niist�, joka kerj�si almuja ja jonka
oli toisessa poskessa l�pitse pistetty rautalanka; min� otin kiinni
toisen dervishin, l�vistin h�nen nen�ns� ja sidoin molemmat yhteen!"

"Ha! ha! ha!" Neekeri naurahti.

IX.

Aasia kaikkui Juutalaisten kapinasta ja Seldshukien verenvuodatuksesta.


Persian rikkaista kaupungeista ja Tigrin ja Eufrateen v�ekk�ist�
siirtomaista Hebrealaisia yh� virtasi Hamadaniin.

Julmistuneet mahomettilaiset h�tyyttiv�t voitollisten kapinoitsiain


velji�, ja t�m� j�rjett�myys joudutti niitten pakoa. Bagdadin aarteet
tulvailivat Hebrealaisten p��kaupunkiin. Istuen Hassan Subah'n
divanilla ja pit�en Salomonin valtikkaa k�dess��n Israelin kuningas
vastaan-otti uskollisten alamaistensa kunnian-osoituksia ja laittoi
l�hettil�it�ns� Syriaan ja Egyptiin. Hamadanin runsaasti t�ytetyt
vara-aitat ja asehuoneet muuttivat lyhyell� aikaa pilgrimit sotureiksi.
Karttunut ja karttuva kansa tuskin mahtui kaupunkiin. Abnerin johdolla
asetettiin kaupungin ulkopuolelle lavea leiri, jossa armeijaa joka
p�iv� harjoitettiin ja valmistettiin suurempiin teht�viin kuin vaan
otteluihin er�maassa.

Kun kuukausi oli kulunut Hamadanin antaumisesta, kansa kokoontui tuon


suuren moskean neliskulmaisella edustalla, joka nyt oli muutettu
synagogaksi. Kansa oli j�rjestetty riveihin, ja rakennusten katot
olivat ihmisi� t�ynn�. Neliskulman keskell� n�htiin seeterist� ja
vaskesta rakennettu alttari, jonka kummallakin puolella seisoi joukko
pappeja, vartioiten uhreja, nuorta h�rk�� ja kahta virheet�nt� oinasta.

Keskell� sotatorvien kuminaa synagogan portit avattiin ja asettivat


ihmettelevien Hebrealaisten silmien eteen ison ja moniv�risen
rakennuksen, joka oli liitetty kokoon pihalle. Judan pyh�t j��nn�kset,
jotka eiv�t en��n olleet hylki�in�, n�kiv�t sen tabernakelin, josta he
niin kauan olivat uneksineet, kerran viel� kimaltelevan auringon
s�teiss�, n�kiv�t sen purpurapunaiset esiriput, harvinaisista nahkoista
tehdyt uutimet ja hopeisen ja kultaisen hankkinan.

Juhlakulussa likeni joukko pappeja, joka kultarenkaista pistetyill�


seeterisauvoilla kantoi komeata arkkia. Persian k�tevimm�t taiturit
olivat sen sepitt�neet. Y�t p�iv�t he olivat Jabasterin johdolla
ty�skennelleet saadaksensa aikaan t�t� ihmeellist� n�ytelm��. Kerran
viel� Israelin lapset n�kiv�t kerubimit. He puhkesivat kiitoksen ja
riemun virsiin, ja useat paljastivat miekkansa ja vaativat ��neen, ett�
heit� viet�isiin Kananealaisia vastaan.

Tabernakelin mystillisten varjostinten takaa Alroy tuli esiin,


taluttaen Jabasteria k�dest�. He l�hestyiv�t alttaria. Ja Alroy otti
kaapun ymp�r�ivilt� papeilta ja puetti sen Jabasterin ylle ynn� vy�n ja
kalliskivisen rintasovan. Ja Alroy otti hiipan ja pani sen Jabasterin
p��h�n, ja hiipan p��lle h�n asetti kruunun; ja vuodattaen �ljy� h�nen
p��h�ns� oppilas voiteli opettajansa Israelin ylimm�iseksi papiksi.

Teuraat tapettiin, synti-uhrit poltettiin. Keskell� pyh�n savun pilvi�,


soiton helin�� ja rakastavan kansan ilohuutoja, keskell� hyvi� hajuja
ja sointuisia s�veli� ja innostusta Alroy nousi hevosensa selk��n ja
l�hti kahdenkymmenen tuhannen miehen etup��ss� Mediaa valloittamaan.

X.

Avara ja t�rke� Aderbeidshanin maakunta, jonka p��kaupunki Hamadan oli,


oli syntynyt muinaisesta Mediasta. Yksi ainoa tappelu ratkaisi koko
maakunnan kohtalon. Nehavendin lakealla Alroy kohtasi Kermanshah'n
atabekin kiireisesti nostetut joukot ja hajoitti ne tykk�n��n.
Kuukauden kuluessa oli jokikinen Aderbeidshanin kaupunki my�ntynyt
uuden Hebrealaisen ruhtinaan valtaan, ja, j�tt�en Abnerin p��tt�m��n
Luristanin valloittamista, Alroy l�hti Persiaan.

Alroy'n arvaamaton ja hillitsem�t�n edistyminen her�tti Togrulin,


Persian turkkilaisen sultanin, h�nen hekumallisesta huolettomuudestansa
Nishaburin palatseissa. H�n k�ski emirej�ns� kohtamaan itse��n
keisarillisessa Rhey'n kaupungissa, ett� he yhdell� voimakkaalla
ponnistuksella kukistaisivat h�vytt�m�n kapinoitsian.

Uskonto, urhollisuus ja nero innostuttivat kilvan Alroy'n aseita, mutta


ep�ilem�tt� autti h�nt� suuresti h�nen kummallisen ja kaikkialle
hajonneen kansansa vanha samantunteisuus, joka aina toimitti
h�nelle varhaisia tietoja kaikista vihollisen liikunnoista. Ilman
mink��nlaisitta hankkeitta h�n sai asianajajia joka hovissa ja leiriss�
ja neuvoskunnassa; n�itten avulla h�n tiesi edelt�p�in vastustajiensa
tuumat ja k�ytti yksin heid�n taitoansakin heid�n tuhoksensa.
Keisarillinen Rhey'n kaupunki valloitettiin y�ll� �kkin�isell�
p��llekarkauksella, ry�stettiin ja poltettiin poroksi. Ne pel�styneet
ja s�ik�htyneet emirit, jotka pelastuivat, pakenivat sultani Togrulin
luo, repien partaansa ja ennustaen maailman l�hestyv�� loppua.
Nishaburin palatsit kaikkuivat is�nt�ns� kirouksista, joka sadatellen
juutalaisia koiria ja juhlallisesti luvaten pilgrimiretke� Mekkaan,
asettui kirjavan armeijan etup��h�n ja riensi Irakin tasangoille
Alroy'ta voittamaan.

Persialaisten joukot olivat ainakin viisi kertaa lukuisammat kuin


Hebrealaisten. Paitsi jommoistakin osastoa Seldshukeja oli my�skin
Kaukasos laskenut liikkeelle eriskummaiset asukkaansa oikea-uskoisten
rivej� tihent�m��n. Baktiarin sivistym�tt�m�t heimokunnat pestattiin
nekin turmiollisin jousinensa, ja rajut Turkomanit, joita sultanin
kulta oli houkutellut, luopuivat ajaksi vapaudestansa ja pudistivat
pitki� peitsi�ns� h�nen sotarinnassaan.

Mutta mit�p� hurjasta Baktiarilaisesta, mit�p� rajusta Turkomanista,


mit�p� harjaantuneesta ja ylpe�st� Seldshukista Abrahamin, Isaakin ja
Jakobin Jumalan soturin rinnalla? Ensi rynt�yksess� Alroy'n onnistui
katkaista Togrulin leve�lle ulottuva keskusta ja eroittaa Turkkilaisten
suurempi osa heid�n v�hemm�n harjaantuneista kumppaneistaan.
Medialaisen ratsuv�kens� etup��ss� Messias k�vi Kaukason soturein
kimppuun ja h�vitti ne perin juurin. Baktiarin hurjat laumat ampuivat
nuolensa vihollisiansa vastaan ja l�htiv�t pakoon, ja rajut Turkomanit
ry�stiv�t oman p��llikk�ns� kuormaston.

Turkkilaiset itse taistelivat ankarasti; vaan kun heid�n liittolaisensa


olivat j�tt�neet heid�t ja haltiokas vihollinen ymp�r�itsi heit�,
heid�n ponnistuksensa olivat turhat ja heid�n tuhonsa hirve�. Togrul
surmattiin, kun h�n johdatti hurjan rohkeata, vaan hy�dyt�nt�
p��llekarkausta, ja h�nen kuolemansa j�lkeen tappelu n�ytti ennemmin
teuraukselta kuin taistelolta. Tanner peittyi Seldshukien hyytyneell�
verell�. Armoa ei annettu eik� pyydetty. Kaksikymment� tuhatta valittua
soturia kaatui Turkkilaisten puolelta; t�hteet ajettiin hajalle ja
p��siv�t vuorille. J�tt�en Scherirah'n j�rjestyst� palauttamaan, l�hti
Alroy seuraavana aamuna Nishaburia p�in, kolmen tuhannen hevosmiehen
seuratessa, ja vaati kaupunkia antaumaan, ennenkuin asukkaat saivat
tiedon sultaninsa tappiosta ja kuolemasta. Persian p��kaupunki v�ltti
Rhey'n kohtaloa h�pe�llisen sovinnon ja korkean veron kautta. Kosroein
ja Gashnovidein aarteet l�hetettiin Hamadaniin, jolle aurinko koitti
vaan tuodakseen sanomia jostakin voitosta tai valloituksesta.

Sill� v�lin kuin Alroy mielens� mukaan m��r�si rauhan ehdot Nishaburin
palatseissa, oli Abner haltuunsa saattanut Luristanin, astunut vuorten
poikki ja tunkeunut Persiaan niill� lis�joukoilla, joita h�n oli
Jabasterilta saanut. Uskoen uutten valloituksiensa hallinnon ja
miehitt�misen t�lle urhoolliselle p��llik�lle, palasi Alroy Persian
voittajien kanssa rientomarsseissa Hamadaniin niitten tietojen
johdosta, jotka olivat h�nelle t�st� kaupungista l�hetetyt.

XI.

J�tt�en armeijansa p�iv�yksen p��h�n kaupungista, Alroy saapui,


ainoastaan p��llikk�kunta muassa, iltapuolella Hamadaniin, ja, l�htien
suorastansa linnaan, kutsui Jabasterin neuvotteluun. Kuningas ja
ylimm�inen pappi viettiv�t y�n hartailla keskusteluilla. Seuraavana
aamuna julistettiin asukkaille, ett� heid�n hallitsiansa oli palannut,
ett� uusi "Median ja Persian kuningaskunta" oli perustettu, ett�
Hamadan oli m��r�tty p��kaupungiksi ja Abner varakuninkaaksi sek� ett�
aiottiin viipym�tt� samota Syriaan ja valloittaa j�lleen luvattu maa.

T�m�n sotaretken tuuma oli jo aikaa tuleentunut, ja valmistukset sit�


varten olivat melkoisesti edistyneet. Jabaster oli oppilaansa poissa
ollessa ahkerasti toiminut. Satatuhatta soturia oli nyt koottu "Median
ja Persian kuningaskunnan" p��kaupunkiin; suurempi osa n�it� oli
Hebrealaisia, mutta monta Arabialaista, jotka olivat kyll�styneet
Turkkilaisten ikeesen, ja monta urhoollista seikkailiata Kaspian meren
rannoilta k��ntyi helposti horjuvasta ep�jumalan palveluksesta
valloitusta tuottavaan uskontoon ja kartuttivat "Sotalaumojen Herran"
armeijaa.

Hamadanin edusta oli peitetty teltoilla, kadut t�ytetyt l�pikulkevalla


sotav�ell�, basaarit ahdattuina sotavaroilla; koko jonoja kameleja,
jotka kuljettivat elatus-aineita, saapui joka p�iv� ymp�r�ivist�
kaupungeista; joka hetki joku korkealakkinen Tatari kiid�hti t�rkeill�
uutisilla kaupunkiin ja riennytti hevostansa linnan palttaa yl�sp�in.
Aseitten s�lin�, hevosten korskunta, sotasoiton toitotukset kuuluivat
kaikista kaupungin-osista. N�ytti silt� kuin koko maailman toimet ja
aarteet olisivat silm�nr�p�yksess� yhtyneet Hamadanissa. Joka miehell�
oli joku suuri tarkoitus; kulta kiilsi jokaisen k�dest�. Kaikki suuret
intohimot kuohuivat; kaikki inhimillisen j�ntevyyden yllykkeet olivat
vilkkaassa vaikutusty�ss�. Joka silm� iski tulta, joka jalka astui
vakavasti ja nopeasti. Joka mies menetteli niin, kuin yhteinen kohtalo
olisi riippunut h�nen ponnistuksistansa; niinkuin yhteinen tahto olisi
ollut sama kuin h�nen yksityinen mielentekonsa. Ei mik��n n�ky ole niin
ylev� kuin v�est�, jossa mahtava kiihoitus vallitsee.

Oikea-uskoisten hallitsia kohotti profeetan lipun Tigris-virran


partaalla. Salaiset sanomat t�st� h�nen aikomuksestansa, ne juuri
olivat kutsuneet Alroy'n niin �kki� takaisin Persiasta. Nuot
harvinaiset ja mystilliset juhlamenot sytyttiv�t j�lleen
Mahomettilaisten uinailevan innon, ja niitten vaikutusta oli lis�tty
edell� k�yvill� ja viisailla keinoilla. Yksist��n Bagdadin Seldshukien
lukum��r� nousi viiteenkymmeneen tuhanteen mieheen: Syrian sultani
l�hetti puolestaan ne soturit, jotka olivat voittaneet Damaskon ja
Aleppon arabialaiset ruhtinaat; samalla kuin V�h�n Aasian muinaiset
maakunnat -- tuo Seldshukein perustama �veri�s ja voimakas Rumin
kuningaskunta -- lasketti aloiltansa myriadeja sit� verratonta
ratsuv�ke�, joka niin usein oli h�pe��n saattanut Caesarein armeijat.
Ei ollut koskaan Harun al Redshidin hallituksen j�lkeen niin isoa
armeijaa ollut koossa Tigrin rannoilla. Joka p�iv� joku sotaisa
atabeki astui aseellisen saattov�kens� etup��ss� kalifin p��kaupunkiin
taikka asetti leirins� virran rannalle; joka p�iv� jonkun et�isen
ruhtinaskunnan uljas emiri kummastutti ja peloitti hekumallisia
Babylonialaisia oudon- taikka tuimann�k�isill� sotureillansa, joita h�n
oli Arabian er�maista taikka Mustanmeren rannikoilta ker�nnyt lippunsa
ymp�rille. Parin penikulman p��h�n virran molemmat rannat olivat, niin
pitk�lt� kuin silm� kannatti, peitetyt sen ��rett�m�n armeijan
kirjavilla majoilla, loistavilla standareilla, h�ilyvill� lipuilla ja
vilkkuvilla viireill�, jonka korkeimpana p��llikk�n� oli Seldshukein
suurisultani ja kalifin palatsin kuvern�ri Malek.

T�mm�inen se voima oli, joka oli koottu Aasian tasangoille pid�tt�m��n


Hebrealaisten ruhtinaan edistymist� ja est�m��n sen muistettavan maan
valloittamista, joka oli luvattu h�nen isiens� uskolle, mutta menetetty
heid�n uskottomuutensa kautta. Hamadanin vallein edustalla Alroy
katsasteli Israelin armeijaa, kuusikymment� tuhatta raskas-aseista
jalkasoturia, kolmekymment� tuhatta jousimiest� ja kevyt-aseista
soturia, ja kaksikymment� tuhatta hevosmiest�. Paitsi n�it� oli
kymmenen tuhatta ratsumiest� valittu itsen�iseksi joukoksi, joka
nimitettiin Pyh�ksi Vartiakunnaksi. N�m�t olivat kaikki palvelleet
Persian sotaretkell�. N�itten keskirinnassa j�ttil�inen -- sill�
Elnebar oli kolme jalkaa pidempi kuin tavalliset ihmiset -- kantoi
Salomonin valtikkaa, joka oli pantu kultaiseen, rubineilla koristettuun
koteloon ja pistetty vahvan seeterikeih��n p��h�n. Asriel, Abnerin
veli, oli Pyh�n Vartiakunnan p��llikk�n�.

Armeija oli jaettu kolmeen osastoon. Kaikki astuivat juhlallisessa


j�rjestyksess� Alroy'n valleilla sioitetun valta-istuimen editse ja
painoivat alas lippunsa ja keih��ns�, kun he tulivat urhoollisen
johdattajansa ohitse. Bostenag ja Miriam ja koko kaupungin v�est�
katselivat muureilta t�t� el�hytt�v�� n�ytelm��. Samana iltana l�hti
Scherirah nelj�nkymmenen tuhannen miehen kanssa Kermandshah'n l�pitse
Bagdadia p�in; ja Jabaster, joka komensi pyh�ss� puvussansa ja joka oli
vannonut, ettei h�n hellitt�isi miekastansa, ennenkuin temppeli oli
rakennettu j�lleen, vei osastonsa Nehavendin voitokkaitten lakeain
ylitse. Heid�n oli m��r� yhty� Kerrundin vuorensolassa, joka saatti
Bagdadin maakuntaan, ja vartoa kuninkaan tuloa.

P�iv�n valjetessa kuninkaallinen osasto ja Pyh� Vartiakunta j�ttiv�t,


molemmat Asrielin johdolla, p��kaupungin. Alroy ei ollut viel� tullut,
ja muutamia tunteja h�nen staabinsa upseerit n�htiin kuleksivan linnan
tienoilla taikka osoittavan taitoansa keih�ittens� heitt�misess�
samalla kuin he suistivat maltittomia hevosiansa porttein edess�.

Kuningas viipyi sisarensa luona, k�vellen h�nen kanssansa heimolaisensa


puutarhassa. Toisen k�tens� oli h�n laskenut h�nen solevan vartalonsa
ymp�rille ja toisella h�n piti kiinni h�nen hienosta ja siev�st�
k�dest��n. Isot kyynelet puhkesivat Miriamin alakuloisista silmist� ja
vieriv�t h�nen vaaleille, suruisille poskillensa. He astuivat
��nett�min�, veli ja sisar, joitten voimakkaan, puhtaan rakkauden
edest� yksin kunnianhimokin v�istyi. H�n avasi ristikkoportin. He
astuivat v�h�iseen ja viheri�iseen laaksoon; heid�n edess��n oli tuo
marmorinen suihkul�hde pylv�ineen katoksineen, ja tuonnempaa n�kyi
Alroy'n ratsu ja ainoa palvelia.

He seisahtuivat, ja Alroy poimi kukkia ja puetti ne Miriamin hiuksiin.


H�n tahtoi saada h�nt� hymyll�ns� lievitt�m��n eron katkeruutta.
Lempe�sti h�n irroitti syleilev�n k�sivartensa, melkein huomaamatta h�n
p��sti pois h�nen vapisevan k�tens�.

"Sin� sieluni sisar", h�n lausui, "kun me viimein erosimme t��ll�, min�
olin pakolainen, ja nyt min� j�t�n sinut voittajana."

Miriam k��ntyi ja heitt�ysi veljens� kaulaan ja painoi kasvonsa h�nen


rintaansa vastaan.

"Oma Miriamini, me kohtaamme toinen toisemme Bagdadissa."

H�n viittasi luokseen sisarensa v�h�n matkan p��ss� seisovat neitsyet;


he l�hestyiv�t; h�n j�tti Miriamin heid�n haltuunsa. H�n kosketti h�nen
k�tt�ns� huulillansa, ja, rient�en hevosensa luo, nousi sen selk��n ja
katosi.
XII.

Joukko s��nn�t�nt� ratsuv�ke� puolusti heikosti Kerrundin vuorensolaa.


Scherirah'n etu-osasto valloitti sen ilman suurta tappiota, ja
pakolaiset veiv�t kalifin laumoille sanoman Hebrealaisten armeijan
tulosta.

Tigrin lakealla vihollinen asettui sotarintaan. Malek itse, Seldshukien


suurisultani, komensi keskustaa; oikeata siipe�, jota Syrian sultani
johdatti, suojeli virta; ja vasen, Rumin sultani etup��ss�, oli saanut
itselleen etuisan aseman ep�tasaisella ja ylenev�ll� tanterella.
Ylpe�n� joukkojensa luvusta, urhollisuudesta, sotaj�rjestyksest� ja
sijoituksesta Malek odotti Persian voittajaa.

Hebrealaistenkin v�lkkyv�t kolonnit n�kyiv�t nyt etenev�n vuorten


v�litse ja j�rjestyv�n lakean toisessa p��ss�. Ennen y�n tultua
p��llekarkaajien leiri oli asetettu Malekin kuuluville. Teltojen
liikkuvat valkeat eroitettiin selv�sti; ja tuon tuostakin vihollisten
sotatorvien uhkaava ��ni kohtasi vastustajien korvia. Ei ollut kuin
lyhyt matka n�itten mahtavain armeijain v�li�. Huomisp�iv� oli
ratkaiseva ehk� vuosisatojen kohtalon. Kuinka kauhistava taistelon
aatto on!

Muutamien p��llikk�jen seuratessa Alroy itse k�vi sotamiestens�


teltoissa, luvaten heille huomisp�iv�ksi semmoista triumfia, jonka
rinnalla Nehavendin ja Nishaburin voitot vaipuisivat mit�tt�miksi.
Heid�n vilkkaat ja innostuneet kasvonsa osoittivat samalla heid�n
miehuullisuuttansa ja luottamustansa. Salomonin valtikka kannettiin
juhlallisesti leirin l�pitse. Korkean kukkulan laella, joka kenties oli
jonkun muinaisen sankarin hautakumpu, lausui Ester, profetissa,
armeijan kiivas-uskoisimpien keskell� yllytt�vi� ennustuksiansa. Mik�
komea n�ky! -- ihana, innostunut tytt�, vakavia, hartaita sotureita
ryhmitt�in ymp�ri, vartiatulten punaiset liekit, jotka, yhtyen kuun
hopeisin varjoihin, valaisivat h�nen seuralaistensa moniv�risi�
turbaneja ja heiskuvia haarniskoita!

Alroy'n teltassa Jabaster neuvotteli oppilaansa kanssa huomisp�iv�n


tuumista.

"T�m� on toisenlainen n�kym� kuin Kaukason luola", sanoi Alroy, kun


ylimm�inen pappi aikoi l�hte�.

"Niill� on suuri yht�l�isyys; isiemme Jumala on meid�n kanssamme."

"Niin! Sotalaumojen Herra. Moses oli suuri mies. Ainoastaan


valloituksen el�m� on jonkun-arvoinen."

"Te mietitte?"

"Entisyytt�. Nykyisyys on valmiina. Liiallinen ajatteleminen saattaa


pilata sit�."

"Entisyys on viisautta varten, nykyisyys toimintaa varten, vaan iloa


varten on tulevaisuus. Se tieto, ett� temppelin rakentaminen on
k�sill�, ett� Herran voideltu kerran viel� on asuva Davidin huoneessa,
t�ytt�� mieleni; ja kun min� ajattelen vastaista kunniaamme, min�
melkein unhotan hell�ss� innostuksessani sen arvokkaisuuden, joka on
sovelias pyh�lle viralleni."
"Jerusalem -- min� olen n�hnyt sen. Montako tuntia on p�iv�n koittoon?"

"Noin kolme."

"Kumma kyll�, min� voisin nukkua. Muistaakseni olin aina levotonna


iltaa ennen taisteloa. Mik� syy siihen on, Jabaster?"

"Teid�n uskonne, herrani, on syv�."

"Niin, minussa ei ole mit��n pelkoa. Minun osani ei ole viel� s��tty.
Hyv�� y�t�, Jabaster. K�y Asrielin luona urhoisa pappi. Pharez!"

"Herra!"

"Her�t� minua toisella vahtimuutoksella. Hyv�� y�t�, poikani."

"Hyv�� y�t�, Herrani!"

"Pharez!"

"Her�t� minua kaiken mokomin toisella vahtimuutoksella. Luuletko, ett�


viel� on kolme tuntia, ennenkuin p�iv� koittaa?"

"Niill� vaiheilla, herra."

"Hyv�! toisella vahtimuutoksella, muista; hyv�� y�t�!"

XIII.

"Jo on toinen vahtimuutos, herrani."

"N�in pian? Olenko min� nukkunut? Min� olen hilpe� kuin kotka. K�ske
Scherirah t�nne, poikani."

"Se on omituista, etten min� koskaan en�� n�e unta. Ennen pakoani
nukuntani aina h�irittyi. Sanokoot mit� tahansa, mies on syntynyt
toimintaa varten. El�m�ni on nyt sointuisa, ja uni on muuttunut, miksi
luonto sit� aikoi, lohdutukseksi eik� taisteloksi. Ennen se oli
kamppaus mustien intohimojen ja kirkkaitten unelmien v�lill�, joitten
tuotteliaissa kuvauksissa ja valoisissa n�yiss� etsin turvaa
jokap�iv�isen todellisuuden synk�st� kurjuudesta."

"Minun tekee mieli vet�� syrjille teltani varjostimet. Majesteetillinen


n�ky! Min�k� todella olen nostanut t�m�n armeijan! Aavalla lakealla,
niin pitk�lt� kuin silm�ni n�kee, lumivalkoiset teltat kaunistavat
purpuranv�rist� maisemaa, ja sotarintaan asetetut legionat kokoontuvat
lippujensa ymp�rille taistelemaan minun puolestani. T�m� on Aasian
kuolemantuska."

"Vuosi takaperin min� juuri t�ss� paikassa laskeusin alas kuolemaan


tuntemattomana olentona taikka tunnettuna ja tunnustettuna ainoastaan
ylenkatseella, ja nyt maailman sultanit rient�v�t minua vastustamaan.
Minussa ei ole mit��n pelkoa. Minun osani ei ole viel� s��tty. Ja
mimmoiseksi se k��ntynee? Sen ratkaiskoon se voima; joka on t�h�n asti
muodostanut koko minun el�m�ni."
"Jerusalem, Jerusalem -- aina h�n jahkii Jerusalemia. Vaikka h�n on
oppinut, on h�n ahdasmielinen uskonkiihkolainen, jonka uneksiva muisti
mielell��n saattaisi tulevaisuuden entisyyden kaltaiseksi. Voi Bagdad,
Bagdad, sinun hohtavissa saleissasi on sulo, suurempi kuin kaikki h�nen
salaiset oppinsa!"

"Haa! Scherirah! P�iv� valkenee kohta; t�hdet loistavat viel�. Ilma on


varsin mieluisa. Huomisp�iv� on suuri p�iv�, Scherirah, Israelille ja
teille. Te johdatatte p��llekarkausta. Tulkaat hetkeksi teltaani,
urhoollinen Scherirah'ni."

XIV.

P�iv� koitti -- vahva kolonni Hebrealaisia hy�kk�si, Scherirah'n


komennolla, kalifin armeijan keskirintaa vastaan. Toinen kolonni
karkasi, Jabasterin johdolla, kohti vasenta siipe�, jonka p��llikk�n�
Rumin sultani oli. Tuskin oli Alroy huomannut, ett� Scherirah'n oli
onnistunut tunkea Turkkilaisten keskirinnan l�pi, kun h�n jo asettui
Pyh�n Vartiakunnan etup��h�n ja vastustamattomalla rynt�yksell� saatti
heid�t t�ydelliseen ep�j�rjestykseen ja h�mminkiin. Syrian sultanin
osasto ja suuri osa keskirinnasta karkoitettiin kokonaan ja ajettiin
virtaan, ja Malekin osaston j��nn�kset eroitettiin kauas h�nen
vasemasta siivest�ns�.

Mutta sill� v�lin kuin Alroy jo piti voittoa varmana, odottivat per�ti
toiset onnen vaiheet Jabasterin osastoa. Rumin sultani, joka oli
sioittunut hyvin etuisalle paikalle ja komensi sotureita, jotka
olivat tottuneet Konstantinopolin Kreikkalaisten sotaj�rjestykseen,
vastaan-otti Jabasterin hy�m�yksen horjumatta eik� ainoastaan
peruuttanut h�nen t�yv�yst�ns�, vaan sy�ks�hti viimein itsekin heihin
k�siksi, seuhtoen ja hajottaen Hebrealaisten kolonneja tykk�n�ns�.
Turhaan koetti Jabaster j�rjest�� sotureitansa, turhaan h�n toimitti
erinomaisia urhouden t�it�, turhaan kaatoi h�n itse sultanin
lipunkantajan maahan, viel�p� kerran tunkeusi monarkin teltaan saakka.
h�nen osastonsa kukistettiin perinjuurin. Se into, jolla Rumin sultani
ahdisti vastustajiansa, esti h�nt� Turkkilaisten keskirinnan
avutonta tilaa huomaamasta. Jos h�n vaan olisi, Jabasterin osaston
masennettuansa, tyytynyt k�ym��n takaap�in Alroy'n kimppuun, olisi t�m�
p�iv� ehk� p��ttynyt ihan toisella lailla. Mutta nyt Alroy'n ter�v�
silm� pian havaitsi h�nen erhetyksens�, ja h�n k�ytti toisen
varomattomuutta edukseen. H�n j�tti Ithamarin pit�m��n keskirintaa
alallansa, kiiruhti itse Pyh�ll� Vartiakunnalla Rumin sultania vastaan
ja antoi Jabasterille tilaisuutta koota osan omasta joukostaan. Rumin
sultani, joka oivalsi, ett� kaikki oli hukassa toisten p��llikk�jen
taitamattoman k�yt�ksen t�hden, k�ski soturinsa pois, per�ytyi
nopeasti, vaikka hyv�ss� j�rjestyksess� Bagdadiin, vei muassaan
kalifin, h�nen hareminsa ja osan h�nen aarteistansa, ja pakeni Syriaan.
Sill� v�lin j�lelle j��neen turkkilaisen armeijan tappio k�vi
t�ydelliseksi. Tigrin vedet muuttuivat ruskeiksi verest�, ja ne
kaupungit, joitten l�pitse se juoksi, saivat tiedon Alroy'n voitosta
h�nen vihollistensa uiskentelevien ruumiitten kautta. Kolmekymment�
tuhatta Turkkilaista surmattiin t�ss� tappelussa: n�itten joukossa
Bagdadin ja Syrian sultanit ja suuri paljous atabekej�, emirej� ja
muita p��llik�it�. Kokonainen osasto, joka huomasi itsens� saarretuksi,
heitt�ysi voittajien armoihin ja luopuivat aseistaan. Kolmen sultanin
leirit ja aarteet anastettiin niinik��n, ja pakeniat olivat niin
hajalle ajetut, etteiv�t yritt�neetk��n kokoontumaan, vaan joukostansa
eksynein� ja toivottomina levisiv�t l�heisiin maakuntiin ja ry�stiv�t
niit�. Jabasterin osaston v�enhukka oli my�skin iso, mutta muu armeija
ei k�rsinyt suurta vahinkoa. Alroy itse oli v�h�isen haavoitettu.
Taisteloa kesti vaan kolme tuntia. Sen seuraukset olivat ��rettom�t.
David Alroy oli nyt Id�n hallitsia.

XV.

Lakea oli t�ynn� ihmisten ja hevosten ruumiita, aseita, lippuja ja


maahan kumottuja teltoja. Palaten Rumin sultanin takaa-ajosta Alroy
k�ski torvensoittajain kutsua aseisin ja, tomulla ja verell�
peittyneen�, nousi ratsunsa sel�st� ja seisattui Malekin teltan eteen,
nojautuen veriseen k�yr�sapeliinsa, samalla kuin h�nen voittoisat
kenraalinsa ymp�r�iv�t h�nt�.

"Jabaster!" Alroy lausui, ojentaen k�tt�ns� ylimm�iselle papille, "hyv�


oli, ett� teid�n sotureillanne oli semmoinen johdattaja. Ei kukaan muu
kuin te olisi voinut saada heit� j�rjestym��n. Teid�n tarvitsee
harjoittaa poikianne v�h�isen, ennenkuin he j�lleen joutuvat
Kappadokian ratsuv�en pariin. Urhoollinen Scherirah, me emme unhota
rynt�yst�nne. Asriel, sanokaat vartiakunnalle minun puolestani, ett�
heid�n k�yr�sapelinsa aikaan saattivat Tigrin voiton. Ithamar, mitk�
ovat vereksimm�t soturimme?"

"Aderbeidshanin legiona, herra."

"Kuinka suuri se on?"

"Heit� on kaksitoista tuhatta miest�: me voimme koota kaksi


kolmannesta."

"Uljas Ithamar, ottakaat Aderbeidshanin v�ki ja yksi vartiakunnan


osasto, astukaat Bagdadin luo ja vaatikaat kaupunkia antaumaan. Jos
Rumin sultani tarjoo tappelua, asettukaat sotarintaan ja h�n
tyydytt�k��n halunsa. T�t� nyky� soturit n�itten kiiruisten marssien ja
tuimien taisteloin per�st� tarvinnevat lepoa. Luullakseni h�n ei kauan
viivy. K�skek��t kaupungin antautua ja sanokaat, ett�, jos vastusta
tehd��n, min� saatan sen yht� autioksi kuin vanha Babylon. �lk��t
hieroko rauhaa mink��n aseellisen joukon kanssa. Miss� se soturi on,
joka pelasti p��ni murskaksi joutumasta -- h�nen nimens� on Benaiah?"

"Min� odotan teid�n k�sky�nne, herrani."

"Te olette kapteini. Yhtyk��t Ithamarin osastoon ja voittakaat uusia


laakereita, ennenkuin tapaamme toisemme j�lleen. Oivallinen Asriel,
pankaat veljellenne sana meid�n menestyksest�mme."

"Herra, useita Tatareja on jo l�hetetty Hamadaniin."

"Hyv�! Laittakaat viel� yksi, joka vie t�m�n kirjoituksen sisarelleni,


Miriamille. Toimittakaat Malekin telta voitonmerkiksi Hamadaniin.
Elnebar, te Hebrealaisten Goljat, te kannoitte pyh�� standariamme
niinkuin sankari! Kuinka profetissan laita on? Min� n�in h�nen
rynt��v�n eteenp�in meid�n riveiss�mme, pit�en miekkaansa ylh��ll�
lumivalkoisella k�sivarrellansa, pitk�t, mustat hiukset liehuen
ik��nkuin myrskypilvi, ja silm�t leimuten tulta."
"Kuninkaan vuotaa veri", lausui Jabaster.

"Hiukan vaan, se virvoittaa minua. Min� olen v�h�n kuumeessa.


Kuningaskunta vesipisarasta! Ja nyt haavoitettujen yst�viemme luo.
Asriel, ruvetkaat j�rjest�m��n leiri�! Sabbatin aatto on k�sill�. Aika
joutuu."

XVI.

Kuolleet olivat ry�stetyt ja viskatut virtaan, Hebrealaisten leiri oli


valmis. Etevinten upseeriensa kanssa k�vi Alroy haavoitettuja
katsomassa ja urhoollisia kiitt�m�ss�. Se h��rin�, joka aina syntyy
voitetun taistelun per�st�, lis��ntyi t�ll� kertaa armeijan
levottomuudesta, kun se kiitollisuudessansa tahtoi tyystisti
vaarin-ottaa l�hestyv�� sabbatia.

Kun aurinko laski, sabbati oli alkava. Aaltoileva ilman ranta esti sit�
hetke� tarkoin m��r��m�st�, jolloin se katosi. Karmosiinipunainen
p�iv�nker� vieri purpuranv�risten vuorten taa, ja uhkea, ruusuinen
hohto oli levinnyt taivaan ylitse. Silloin n�htiin, kuinka hartaat
uskonkiihkolaiset, ylpeillen Talmudin tiedostansa, pitiv�t valkoista
silkkivyhti� k�siss�ns� ja ilmoittivat sabbatin tuloa sen muuttuvia
v�rej� my�ten. Niin kauan kuin vyhti viel� paistoi kullalta, hilke yh�
kuului aseseppien pajasta, ruvankeitt�jien valkea yh� lehotti,
hevosv�ki talutti ratsujansa virralle, ja uutterat jalkasoturit
sitoivat teltojansa ja veistiv�t paalustojaan. Silkkivyhti k�vi
punaiseksi, asesep�t takoivat enentyneell� innolla, ruvankeitt�j�t
puhalsivat ankarammin, hevosv�ki riensi pois virralta, jalkasoturit
katselivat huolestuneina tummentuvaa h�m�r��.

Silkkivyhti k�vi siniseksi; himme�, haudankaltainen, harmaa v�ri


samensi sen heleytt�. S��skien hyrin� kuului, y�n lepakot kierteliv�t
teltojen ymp�ri, torvet raikkuivat kaikilta kulmilta, aurinko oli
laskenut, sabbati oli alkanut. Paja oli vaijennut, valkea sammunut,
hevosten korskunta ja miesten hy�rin� herjennyt. Syv�, �kkinen,
kaikkialle levi�v� ��nett�myys painui mahtavaan armeijaan. Oli y�;
sabbatin pyh� lamppu paloi kaikissa leirin teltoissa, joka
hiljaisuutensa ja loistonsa puolesta kilpaili ��net�nten ja hehkuvien
taivasten kanssa.

Aamu tuli; soturit kokoontuivat alttarien ja uhrien ymp�rille.


Ylimm�inen pappi ja h�nt� palvelevat leviitat julistivat Israelin
Jumalan ykseytt� ja kaikkivaltaa, ja h�nen voittaneen ja valitun
kansansa samantunteiset vastaukset kajahtivat lakean ylitse. He
palasivat j�lleen teltoihinsa lain selitt�mist� kuuntelemaan; ei saanut
k�vell�k��n sabbatina pidemp�� matkaa kuin sen, joka eroittaa
Jerusalemin �ljyvuoresta. Yht� pitk� oli my�skin temppelin ja
tabernakelin v�li; se oli tarkasti mitattu, ja jokainen Hebrealainen,
joka sin� p�iv�n� l�hti leirist�, havaittiin lukevan sabbatip�iv�yksen
askelia. Vihdoin aurinko taas laski, ja yht�kki� valkeita leiskahti,
��ni� kuului, ihmiset liikkuivat sill� erin�isell� ja pikaisella
tavalla, josta edellisen illan hiljaisuus oli ollut omituinen. Naurun
hekotukset, soiton helin� ilmoittivat tulevan y�n juhlallisuutta;
elatus-aineita tuli ylt�kyllin l�heisist� kylist�, ja ennen pitk��
hurskaat voittajat viettiv�t �skeist� triumfiansa iloisilla kemuilla.

Aamulla yksi Tatari saapui Ithamarin tyk��, kertoen Alroy'lle, ett�


Rumin sultani oli vet�ynyt Syriaan, ett� Bagdad oli j�tetty
puollustamatta, mutta ett� h�n oli suostunut siihen asukkaitten
pyynt��n, ett� l�hetyskunta saisi k�yd� Alroy'n luona, ennenkuin
soturit astuisivat kaupunkiin. H�n oli my�skin vakuuttanut heille
turvallista matkaa.

XVII.

Seuraavana aamuna sanansaattajat ilmoittivat l�hetyskunnan tulon. Koko


armeija oli aseissa. Alroy oli k�skenyt, ett� armon-anojat viet�isiin
koko leirin l�pitse, ennenkuin he laskettaisiin kuninkaalliseen
teltaan, jonka kummallekin puolelle Pyh� Vartiakunta oli sioitettu.
Teltan syrj�lle vedetyt varjostimet asettivat n�kyviin voittajan itse,
joka istui komealla divanilla. H�nen oikealla k�dell�ns� seisoi
Jabaster papillisessa puvussaan, vasemmalla Scherirah. H�nen takanansa
j�ttil�inen Elnebar piti pyh�� valtikkaa. Joukko p��llik�it� oli
j�rjestetty teltan molemmille puolille.

Symbalein ja verhottujen vaskirumpujen ��ni kuului ja matalia torvien


toitotuksia; seurueen etumainen osa n�htiin teltoilla reunustetun
k�yt�v�n kaukaisessa p��ss�. Ensiksi tuli joukko kauniita nuorukaisia,
astuen kaksittain ja sirotellen kukkia, sitten sarja soittoniekkoja
v�ljiss�, kultakankaisissa vaatteissa, vieretellen hopeatorvilla
vaikeroivia s�veli�. N�itten per�st� seurasi orjia kaikista
ilman-aloista, kantaen itsekukin jotakin oman maansa parasta ja
kalliinta tuotetta: neekerit elefantin hampaita, strutsinsulkia ja
kultahiekalla t�ytettyj� korulippaita; Syrialaiset harvinaisia
sota-asuja; Persialaiset atarguli-vaaseja, ja Intialaiset korittain
Ormuzin helmi� ja hienoja Kashmirin shaaleja. Lastensa keskell�,
joista joka toinen talutti valkoista, joka toinen vaaleanruskeata
mets�kaurista, Arabialainen puettuna siniseen vaippaansa johdatti
karmosiinipunaisesta silkkinuorasta korkeata, kaarneenkarvaista
giraffia. Viisikymment� kookasta miest� kantoivat parittain
hopeakilpe�, joka oli t�ynn� kultarahoja, taikka kaiverrettuja,
timanteilla koristettuja pikareita.

Symbalein soitto ilmoitti kunniapukujen l�henemist�, jotka olivat


valitut oikea-uskoisten hallitsian vaatekammiosta; t�ss� n�htiin
Aleppon silkkej� ja Damaskon kullalla kirjailtuja kankaita,
p��rm�ttyin� sopelin ja k�rpin turkiksilla, untuvaa joutsenen rinnasta
ja valkoisen ketun nahkoja.

N�itten j�lkeen tuli kaksi harmaata dromedaria hopeisin valjainensa, ja


useita satulavaipoilla varustettuja hevosia, joita jokaista pulskeasti
vaatetettu palvelia talutti. Viimeinen n�ist� oli lumivalkoinen oris,
jonka otsasta ik��nkuin rubinit�hti pilkehti, semmoinen juoksia
Salomonin pyh�st� hevossiitt�m�st�, jolla ainoastaan Profeetan
j�lkeiset ratsastivat.

Verhotut vaskirummut esitteliv�t mustaa eunukkiparvea, jolla oli


tulipunaiset liivit ja norsunluiset sotatapparat. He ymp�r�iv�t ja
suojelivat yleis�n n�kyvist� nelj��toista ihanata Cirkassialaista
tytt��, joitten kauniit kasvot ja soreat vartalot muutoinkin k�tkyiv�t
pitkiin huntuihin ja uhkeihin, poimuisiin pukuihin.

Voittajaa liketess��n komea seurue n�yr�sti kumarsi Alroy'n edess� ja


asettui leve�n k�yt�v�n kummallekin puolelle. L�hetyskunta astui esiin;
kaksitoista Bagdadin etevint� asukasta, k�sivarret ristiin laskettuina,
silm�t maassa ja vaatteet ep�j�rjestyksess�. Alavasti ja ��neti
jokainen koski k�dell�ns� maata ja suuteli sit� antaumisensa merkiksi,
ja sitten syrj�ytyen antoi tiet� l�hetyskunnan johdattajalle ja
puhemiehelle Honainille!

XVIII.

N�yr�sti, mutta siev�sti kalifin l��k�ri kumarsi Id�n


valloittajaa. H�nen ryhtins� ja k�yt�ksens� erosivat suuresti h�nen
kanssal�hettil�ist��n; h�nen kasvojensa muoto oli yht� tyven ja
tyytyv�inen, h�nen pukunsa yht� komea ja huoliteltu kuin silloin, kuin
h�n ensin Bagdadin basaarissa pelasti Alroy'n vilpillisen Abdallah'n
k�sist�.

H�n puhui, ja h�nen sanojensa sointuun vaikeni kaikki.

"Maailman valloittaja, se kohtalo, jota vastaan taistelo on turha, on


asettanut meid�n henkemme ja omaisuutemme teid�n haltuunne. Teid�n
orjanne tarjoavat teid�n hyv�ksytt�v�ksenne rikkautensa hedelmi�; ei
verona; sill� kaikki on teid�n; vaan n�ytt��kseen teille turvallisuuden
ja rauhan tuotteita, ja saadaksensa teit� havaitsemaan, ett�
armeliaisuus on yht� hy�dyllinen voittajalle kuin voitetulle, ett�
s�ilytt�minen on parempi kuin tuhoaminen, nauttiminen viisaampi kuin
h�vitt�minen."

"Sallimus s��si, ett� me synnyimme kalifin orjiksi; sama sallimus on


j�tt�nyt h�nen valtikkansa teid�n huomaanne. Me tarjoamme teille samaa
uskollisuutta kuin osoitimme h�nelle, ja anomme samaa suojelusta kuin
h�n antoi meille."

"Vaikka teid�n p��t�ksenne k��ntyisi mimmoiseksi hyv�ns�, meid�n


tulee taipua siihen sill� itsens� alentamisella, joka my�ntyy
korkeampaan valtaan. Emme kuitenkaan ole kokonaan toivoa vailla. Me
emme voi unhottaa, ettei meid�n ole t�ytynyt l�hesty� mit��n
barbarilaisp��llikk��, joka ei kykene pit�m��n arvossa sivistyksen
vaatimuksia, taiteen luomia ja ihmisyyden lempe�mpi� kehoituksia. Me
tunnustamme teid�n vastustamattoman voimanne, vaan rohkenemme toivoa
kaikkia semmoiselta ruhtinaalta, jonka neron kaikki tiet�v�t ja
ihmettelev�t, joka on hallituksen huolilta ja aseitten askareilta
oppimisen jalostuttavaan toimeen s��st�nyt osan nuoruudestaan, jonka
siveytt� puhdas ja ylev� usko on muodostanut, ja joka on siinnyt
pyh�st� ja kuuluisasta sukukunnasta, jonka verratonta ik�� Profeettakin
tunnustaa."

H�n taukosi; suostumuksen sohina kuului teltassa; se hiljeni heti kuin


valloittaja yritti puhumaan.

"Jalo emiri", vastasi Alroy, "palatkaat takaisin Bagdadiin ja kertokaat


kanssa-alamaisillenne, ett� Israelin kuningas lupaa suojella heid�n
henke�ns� ja varjella heid�n omaisuuttansa.

"Ent� heid�n uskonsa?" kysyi l�hettil�s matalammalla ��nell�.

"Suvaitaan", vastasi Alroy k��ntyen Jabasterin puoleen.

"Siksi kuin tarkemmin s��det��n", lis�si ylimm�inen pappi.


"Emiri", sanoi Alroy, "kalifia itse� kohdellaan kunnioituksella."

"Teid�n korkeutenne mieliksi", Honain vastasi, "Rumin sultani on


l�htenyt pois, ja entinen hallitsiamme h�nen kanssaan."

"Ja h�nen hareminsa?"

"Sekin on l�htenyt."

"Se oli tarpeetonta. Me emme sodi naisia vastaan."

"Miesten yht� hyvin kuin naisten t�ytyy my�nnytt�� teid�n korkeutenne


laupeutta."

"Benomi", lausui Alroy, puhutellen nuorta vartiov�en upseeria,


"k�skek��t, ett� kunniavartiasto saattaa t�t� jaloa emiri� h�nen
paluumatkallansa. Me sotamiehet askaroimme vaan raudan nojalla emmek�
voi kilpailla Bagdadin kanssa komeudessa; ottakaat kuitenkin t�m�
tikari lahjoittajan t�hden"; ja Alroy ojensi Honainille timanteista
s�ihkyv�n tikarin.

Bagdadin l�hettil�s astui esiin, otti tikarin, painoi sit� huuliansa


vastaan ja pisti sen poveensa.

"Scherirah", jatkoi Alroy, "t�m� jalo emiri on teid�n hoivissanne.


Katsokaat, ett� sovelias telta valmistetaan h�nelle, ja ettei h�nen
saattov�kens� tarvitse valittaa leirimme karkeita tapoja."

"Teid�n korkeutenne mieliksi", vastasi Honain, "min� olen p��tt�nyt


teht�v�ni, ja teid�n suosiollisella luvallanne min� palajan heti
takaisin. Minulla on t�rkeit� toimia, yht� t�rkeit� kuin n�m�t, vaikka
ne koskevat minua itse�."

"Tehk��t tahtonne, jalo emiri. Benomi, virkanne t�ihin. Hyv�sti,


herrani."

L�hetyskunta likeni, kumarsi ja vet�ytyi pois. Alroy k��ntyi Jabasterin


puoleen.

"Tuo ei ollut mik��n tavallinen mies, Jabaster?"

"Varsin miellytt�v� Turkkilainen, herrani."

"Luuletteko, ett� h�n on Turkkilainen?"

"H�nen puvustansa p��tt�en."

"Olkoon niin. Asriel, k�skek��t purkaa leiri. Me astumme heti


Bagdadiin."

XIX.

P��llik�t meniv�t eri taholle ryhty�kseen tarpeellisiin


matkahankkeisin. Sanoma, ett� armeija kohta l�htisi Bagdadiin, levisi
pian koko leiriin ja her�tti mit� suurinta innostusta. Joka k�si oli
ty�ss�, purkasi teltoja, varusti aseita ja hevosia. Alroy vet�ytyi
majaansa. Varjostimet olivat suljetut. H�n oli yksin��n ja vaipui
syv��n miettimiseen.

"Alroy!" lausui yksi ��ni.

H�n vavahti ja katsahti yl�s. H�nen edess��n seisoi profetissa Ester.

"Ester! Sin�k� se olet?"

"Alroy! �l� astu Babeliin."

"Kuinka?"

"Niin totta kuin el�n, Herra on k�skenyt niin. �l� astu Babeliin."

"Enk� nauttisi ihaninta voittoani, tytt�?"

"�l� astu Babeliin."

"Mik� sinua pelottaa?"

"�l� astu Babeliin."

"Min�k� muuttaisin kohtaloani ilman mit��n syyt�?"

"Herra on puhunut. Eik� siin� ole syyt�?"

"Min� olen Herran voideltu. H�nen varoituksensa ei ole tavannut minua."

"Nyt se tapaa sinun. Ylenkatsooko kuningas Herran profetissaa? Se on


Ahabin synti."

"Sinuako ylenkatsoisin? Sit� suuta ylenkatsoisin, joka on voittojeni


julistaja? Se olisi sulaa Jumalan pilkkaa. Ennusta triumfia, Ester,
eik� Alroy koskaan ep�ile innostustasi."

"H�n ep�ilee sit� nyt. Min� n�en, ett� h�n ep�ilee sit� nyt. Oi
kuninkaani, min� sanon taas: �l� astu Babeliin."

"Kaunis tytt�, sinun silm�si leimuavat. Ken voi katsella niitten


ihmeellist� ja kirkasta loistoa ja ep�ill�, ett� Ester on Jumalalta
innostettu! Tyynny, suloinen tytt�, joku unelma h�iritsee
mielikuvitustasi."

"Alroy, Alroy, �l� astu Babeliin."

"Minussa ei ole yht��n pelkoa -- min� olen lumottu."

"Voi minua! H�n ei tahdo kuulla minua. Kaikki on hukassa!"

"Kaikki on voitettu, ihana tytt�."

"Min� soisin, ett� olisimme Pyh�ll� Vuorella ja katselisimme pyh�n


Sionin t�hti�."

"Ester", lausui Alroy, l�hestyen ja lempe�sti tarttuen h�nen k�teens�,


"Id�n p��kaupunki levitt�� pian ihmeens� silmiesi eteen. Valmista
itse�si kummia katsomaan. Tytt�, me emme ole en��n er�maassa. Unhota
vaihtelevat mielenjohteesi. Tule, lapseni, valitse itsellesi puoliso
p��llikk�jeni joukosta, ja min� annan kuningaskunnan sinun
morsiuslahjaksesi. Min� n�kisin mielell�ni kruunun sinun korkealla,
kuninkaallisella otsallasi. Se ansaitsee sen hyvin."

Profetissa k��nsi mustat silm�ns� kokonaan Alroy'ta kohden. Mit� h�nen


mieless�ns� liikkui, sit� ei n�hty eik� lausuttu.

H�n katseli tarkoin voittajan levollisia ja tutkimattomia kasvoja, h�n


sys�si pois h�nen k�tens� ja riensi ulos teltasta.

KAHDEKSAS OSA.

I.

Liehuvat liput, kaikkuvat torvet, hirnuvat ratsut ja kiilt�v�t peitset!


Kaukana taivaan rannalla ne v�lkkyv�t, ik��nkuin aamu, kun y�n varjot
v�reillen v�istyv�t kirkkaan valon edest�.

Kuule! vainojain astunta, ik��nkuin valtameren vuoksi, joka vierii


vierimist��n yh� eteenp�in ja valloittaa rannan. Vuorten harjoilta,
ik��nkuin sy�ksev� virta, vy�ryv� kolonni levi�� lakealle.

Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette Herran puolesta! Se


maa, jossa is�nne itkiv�t ja virittiv�t vaikeroivia kanteleitansa; se
ylpe� kaupunki, jossa vanhempanne surivat kylm�ksi j��neit�, kaukaisia
kotojaan; teid�n ratsunne hyppiv�t sen edustalla, ja te t�yt�tte ennen
pitk�� sen palatsit. Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette
Herran puolesta!

Astu eteenp�in, astu, urhoollinen kansa, hetki on tullut, hetki on


tullut! Kaikki vuosisatojen lupaukset, kaikki pyhien viisaitten
ennustukset, yhtyv�t t�n� ihastuttavana hetken�. Miss� nyt sortajain
sotavaunut, miss� tyrannein purpuravaipat? Hevonen ja is�nt� ovat
molemmat kaadetut maahan, hevonen ja is�nt� ovat molemmat kaadetut
maahan!

Nouse, Rachel, er�maasta, nouse, �l�k� itke en��n. Ei yksin�isen


palmupuusi varjon en��n tarvitse peitt�� salaista suruasi. Herra on
kuullut lesken huokaukset, Herra on seisauttanut lesken kyynelet.
Lohduta mielt�si, lohduta mielt�si, lapsesi el�v�t j�lleen!

Niin! niin! lainehtivalla tanterella innokas Asriel loistaa niinkuin


t�hti, ja rohkea Scherirah pudistaa keih�st�ns� ankaran Jabasterin
k�yr�sapelin vieress�. Ja h�n on tuossa, tuo valittu, jota
profeetalliset harput ylist�v�t, jonka el�m� on niinkuin aamukaste
Sionin pyh�ll� kunnaalla: tuo valittu, tuo valittu, joka johdattaa
kansansa voittoon. Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette
Herran puolesta!

He tulevat, he tulevat, he tulevat!

Kaupungin valleilla liikkui viljalta kansaa, virralla vilskui kymmeni�


tuhansia venheit�, basaarit olivat suljetut, kadut v�ke� t�ynn�, ja
kartanoin katot mustina katselioista. Ithamar oli aamulla tuonut
osastonsa kaupunkiin, sen linnoituksia haltuunsa ottaakseen. Ja nyt
Hebrealaisten etujoukko, joka oli kauan loittoa n�kynyt, l�hestyi
muureja. Suuri parvi ratsuv�ke� erosi p��joukosta ja ajoi t�ytt� havia
esiin. Komean upseeriston seuratessa ratsasti Alroy maidonkarvaisella
hevosellaan kesken lukemattoman kansan huutoja portteja kohden.

Ithamar ja l�hetyskunnan j�senet vastaan-ottivat h�nen, mutta Honain ei


ollut l�sn�. P��llik�t ja melkoinen osa Pyh�st� Vartiakunnasta seurasi
Alroy'ta, kun h�nt� kaupungin etev�mpi� katuja my�ten johdatettiin
seraljin eli kalifin palatsin p��portille. Summattoman suuri k�yt�v�
saatti lavealle, neliskulmaiselle pihalle, jossa h�n astui ratsahilta
ja eunukkien p��llikk� tervehti h�nt�. Korkeimpain kenraaleinsa ja
l�himm�isten palveliainsa kanssa Alroy vietiin useitten huoneitten
l�pitse, jotka muistuttivat h�nt� h�nen siell� k�ynnist�ns� Honainin
kanssa, siksi kuin h�n tuli kalifein suureen neuvoshuoneesen.

Valloittaja heitt�ysi oikea-uskoisten hallitsiain muhkealle divanille.

"Mukava istuin pitkien marssien per�st�", lausui Alroy, kun h�n


huulillansa kosketti sit� kahvia, jota p��-eunukki tarjosi h�nelle
kuultavalla kupilla, joka oli valettu neilikanv�risest� porsliinista ja
helmill� kaunistettu. "Ithamar, aloittakaat nyt kertomuksenne.
Mimmoinen mieli-ala vallitsee kaupungissa? miss� Rumin sultani on?"

"Kaupunki, herrani, on levollinen ja luullakseni tyytyv�inen. Sultani


ja kalifi liikkuvat viel� t�m�n maakunnan rajoilla."

"Sit� min�kin ajattelin. Kyll� Scherirah masentaa heid�t. Asettakaat


sotajoukot leiriin ulkopuolelle muureja; kaupungin vartiov�ki, kymmenen
tuhatta miest�, vaihetetaan joka kuukausi. Ithamar, te olette kaupungin
kuvern�ri. Asriel komentaa armeijaa. Arvoisa Jabaster, tehk��t kertomus
kaupungin yhteiskunnallisesta tilasta. Teid�n asuntonne on dervissein
virkahuoneessa. Urhoollinen Scherirah, min� en voi sallia teille pitk��
lepoa. Se on tarpeellista, ett� te jo kolmen p�iv�n per�st� olette
menneet virran poikki osastonne kanssa. Te saatte helpon ty�n. Minua
aavistaa, ett� he eiv�t taistele. Tulkaat kaikki huomenna puolip�iv�n
aikana t�nne neuvotteluun. J��k��t hyv�sti!"

P��llik�t vet�ytyiv�t pois, ylimm�inen pappi j�i j�lelle.

"Jos lienee soveliasta, herrani, min� pyyt�isin p��st� hetkeksi teid�n


puheillenne."

"Oma Jabasterini, teid�n ei tarvitse kuin puhua."

"Herrani, minun oli aikomus puhua Abidanista, joka on yht� urhoollinen


soturi kuin kukaan muu meid�n armeijassamme. Minua pahoittaa, ett�
jostakin sattumuksesta h�nen ansionsa aina n�ytt�v�t j��neen teilt�
huomaamatta."

"Abidan! Min� tunnen h�nen hyv�sti -- kelvollinen mies, mutta uneksija,


uneksija."

"Uneksija, herrani! Luottakaat minuun, h�n on todellinen Israelin


lapsi, ja h�nen uskonsa on syv�."

"Hyv�, Jabaster, me olemme kaikki todellisia Israelin lapsia. Antakaat


minun kuitenkin pit�� semmoisia miehi� ymp�rill�ni, jotka eiv�t n�e
unia keskell� p�iv��. Meid�n tulee karttaa semmoisia."

"Unet ovat Jumalan orakeli-lauseita."

"Kun Jumala ne l�hett��. Aivan oikein, Jabaster. Mutta t�n� Abidan ja


ne, joitten kanssa h�n seurustelee, ovat t�ynn� ylpeit� k�sityksi�,
jotka ovat saadut vanhoista muinaistarinoista, ja jotka, jos niitten
mukaan menettelisi, saattaisivat hallitsemisen mahdottomaksi -- sanalla
sanoen, he ovat vaarallisia miehi�."

"Israelin ihanin kukka! Joku on myrkytt�nyt teid�n pyh�n korvanne


heid�n suhteensa."

"Ei kukaan, arvoisa Jabaster. Minulla ei ole ket��n muuta


neuvon-antajaa kuin te itse. He olkoot Israelin kukka, mutta he eiv�t
ole sen hedelmi�. Hyvi� sotureita -- huonoja alamaisia: erinomaisia
v�likappaleita, joitten avulla voimme saavuttaa suuria tarkoitusperi�.
Minun ei tee mieli antaa mit��n valtaa uneksijoille. Minun t�ytyy koota
k�yt�llisi� miehi� ymp�rilleni -- k�yt�llisi� miehi�. Katsokaat, kuinka
Abner, Asriel, Ithamar, Medad -- katsokaat, kuinka n�m�t mukaantuvat
kaikkiin, mit� tapahtuu, ja kuitenkin ovat voittamattomia p��llik�it�,
voittamattomia p��llik�it�. Mutta he ovatkin k�yt�llisi� miehi�,
Jabaster; heill� on silm�t ja he k�ytt�v�t niit�. He osaavat eroittaa
aikoja ja oloja. Mutta t�ll� Abidanilla ei ole kuin yksi ajatus --
temppelin rakentaminen: ahdasmielinen uskonkiihkolainen, joka olisi
valmis panemaan kaikki altiiksi muodon t�hden. Kohoava temppeli
kukistuisi pian j�lleen tuommoisilta rakentajilta. No, mit� t�st�
pid�tte -- juuri sama Abidan saarnasi leiriss�, ettei minun tulisi
l�hte� 'Babeliin', joksi t�m� viisasteleva fantasti nimittelee t�t�
kaupunkia, koska h�n oli muka n�hnyt jonkun n�yn!"

"Oli semmoinenkin aika, jolloin teid�n majesteettinne ei halveksinut


n�kyj�."

"Olenko min� Abidan? Tuleeko muitten ihmisten muodostaa k�yt�st�ns�


taikka ajatuksiansa minun mukaani? Min� seison yksin�ni t�ss�
maailmassa, toisenlaisena olentona kuin te, semmoisena, jota ette
itsek��n k�sit�. Ollaan t�st� puhumatta. Min� en tahdo kuulla mit��n
en��, min� olen jo kuullut liian paljon. Ja huomenna tavataan
neuvottelussa."

Ylimm�inen pappi l�hti ��neti pois.

"H�n on mennyt -- vihdoin min� olen yksin�ni. Min� en k�rsi noitten


miesten l�sn�-oloa, paitsi kun tekoja kysyt��n. Heid�n sanansa, yksin
heid�n katseensakin h�iritsev�t minun miettiv�n ajatukseni hiljaisia
luomia. Min� olen taas kerta yksin�ni, ja yksin�isyys on ollut valtani
k�tkyt. Nyt min� tunnen itseni innostuneeksi. Ei nyt tarvitse ihmeitten
synnytt�miseksi mit��n kujen�ytelmi�."

"Salomonin valtikka! Olkoon niin. Ent� sitten? Se on nyt Alroy'n


valtikka. Mit� se ilman h�nen nerottansa on? Legenda sanoi, ettei
kukaan muu vapauttaisi kansaamme kuin se, jolla oli Salomonin valtikka.
Legenda tiesi, ettei kukaan muu saisi t�t� valtikkaa, paitsi semmoinen,
jonka v�kev�n tahdon edess� maailmat niinkuin kohtalokin kumartaisivat.
Min� saavutin sen; min� katselin kasvoista kasvoihin aaveruhtinaita
heid�n hautakammioissaan; ja sama k�si, joka tarttui heid�n
haamuvaltikkaansa, on voittanut mahtavien kalifien diademin heid�n
kuninkaallisen virtansa rient�vill� vesill�."

"Maailma on minun: ja tuleeko minun luopua saaliista, kaikkia


sis�lt�v�st� ja sankarillisesta saaliista, toteuttaakseni jonkun
uneksivan papin typer�� muinaistarinaa ja joutuakseni jonkun legendan
lemmikiksi? H�n valloitti Aasian, ja h�n rakensi temppelin j�lleen.
N�ink� minusta aikakirjat kertoisivat? Onko t�m� �kki� ilmi-leimahtunut
valta vaipuva jonkunlaiseksi hiiltyv�ksi ja himme�ksi hallinnoksi
jonkun mit�tt�m�n maakunnan yli, jonkun paimenperheen siivoksi
is�nnyydeksi? Onko Sotalaumojen Herra niin halpa Jumala, ett� meid�n
tulee supistaa h�nen voimaansa ja m��r�t� Jordan ja Libanon
Kaikkivaltiaan rajoiksi? Niin ei ole kirjoitettu; ja jos olisikin niin,
min� panen oman innostukseni esi-isieni ennustusten verroille. Min�kin
olen profeetta, ja Bagdad on oleva minun Sionini. ��nen tyt�r! No niin,
min� olen selv�sti kutsuttu. Min� olen Herran palvelia eik� Jabasterin.
Olkoon minun sallittu tehd� h�nen palveluksensa yht� yleiseksi kuin
h�nen voimansa; ja miss� se pappi on, joka rohkenee v�itt�� minun
uskoani valheeksi sen vuoksi, ett� h�nen alttarinsa suitsevat toisilta
kunnailta kuin Judan?"

"Minun t�ytyy tavata Honainia. Sill� miehell� on suuri �ly. H�n yksin
voi ymm�rt�� minun tarkoitukseni. Maailman vallan ei tule perustua
uskonlahkolaisten turhiin luuloihin ja yksin-omaisiin oikeuksiin.
Jabaster olisi valmis surmaamaan Mahomettilaiset niinkuin Amalekin;
Mahomettilaiset, alamaisten suuren enemmist�n ja parhaan osan. H�n
olisi valmis kokonaan h�vitt�m��n kansan pois valtakunnastani, ettei
k�visi sanominen, ett� Ismael sai osan Israelin perinn�st�. Semmoinen
uskonkiihkolainen! Min� l�het�n h�net Judaa valloittamaan. Meid�n tulee
olla sovinnollisia. Meid�n tulee tehd� jotakin taivuttaaksemme
voitettua voittajan asiaan. Tuo rohkea Rumin sultani -- olisin suonut,
ett� Abner olisi asettunut h�nen tiellens�. Kun rient�� pois haremin
kanssa! Minua melkein haluttaa itse ruveta takaa-ajajien johdattajaksi
ja -- rakkaus ja valtioviisaus yhdistynein� -- ja kuitenkin -- Honain
on siihen omansa -- min� panen h�net l�hettil��ksi. Jahka vaan
sopisimme kesken�mme. Liiton hieromiset inhottavat minua. Ajatukseni
lent�v�t pois kaikista muista esineist�. Minun t�ytyy tavata h�nt�.
Jospa vaan voisin kertoa h�nelle kaikki, mit� min� ajattelen!! T�m� ovi
-- minne se vie? Haa! Minusta tuntuu, kuin muistaisin tuon komean
k�yt�v�n! Ei mit��n palveliaa n�y. Palatsimme j�rjestys on v�h�isen
laimea. Soturini eiv�t ole mit��n hovimiehi�. Mik� mainio linnanhaltia
Honainista tulisi! ��nett�myytt� kaikkialla. Niin! se on hyv�. N�itten
salien l�pitse min� olen varmaan ennen astunut. Jospa vaan kenenk��n
n�kem�tt� ja tuntematta p��sisin tuon yksin�isen portin luo virran
rannalla. Se ei ole mahdotonta. T�ss� on useita vaate-asuja.
Min� pukeun toiseksi. Uskollinen k�yr�sapeli, sin� olet tehnyt
velvollisuutesi, lev�hd� v�h� aika. Hyv� onni, ett� olen parraton. Min�
rupean eunukiksi. N�in! varsin kaunis vaippa. Tikari, jos pulaan
joutuisi, helmill� koristetut varvaskeng�t, kultakankainen kauhtana,
kashmirivy� ja sopelin-nahkainen turkki. Katsahdus peiliin. Hyv�! Min�
rupean n�ytt�m��n maailman valloittajalta!"

II.

Oli h�m�r�: v�h�inen ja yksin�inen venhe, jota vaan yksi mies sousi,
kulki Tigrin virtaa alas ja seisahtui er��n kartanon holvik�yt�v�n luo,
joka ulottui jokeen asti. Se seisahtui, soutomies veti pois
varjostimet, h�nen ainoa matkustajansa nousi maalle ja astui
holvik�yt�v�n portaita yl�s.

Portaitten p��h�n p��sty�ns� vieras aukaisi kultaisen ristikon, eteni


jotakin k�yt�v�� my�ten ja saapui kauniisen saliin, joka oli rakennettu
valkoisesta ja viheri�isest� marmorista ja johdatti puutarhoihin. T�ss�
huoneessa ei ket��n n�kynyt; vieras heitt�ysi hopeiselle sohvalle, joka
oli asetettu permannon keskelt� kohoavan ja porphyris�ili��n lankeavan
suihkul�hteen reunalle. Hiljainen kuiskaus her�tti vieraan h�nen
unelmistaan, hiljainen kuiskaus, joka lausui sanan "Honain." Vieras
katsahti yl�s, yksi haamu, verhottuna maahan ulottuvalla hunnulla,
l�hestyi puutarhojen puolelta.

"Honain!" sanoi likenev� haamu, heitt�en pois huntunsa, "Honain! Ah!


tuo kaunis mykk� on palannut!"

Tytt�, armaampi kuin ruusuinen aamu, n�ki odottamattoman vieraan. He


seisoivat, tytt� ja vieras, ��neti katsellen toisiaan. Mies, kynttil�
k�dess�, ilmestyi salin p��ss�. H�n sulki oven huolellisesti, h�n astui
vitkalleen eteenp�in hiljaisin askelin; h�n l�hestyi naista ja
vierasta.

"Alroy!" lausui Honain h�mm�styneen�, ja kynttil� putosi h�nen


k�dest��n.

"Alroy!" huudahti nainen s�ik�htyneell� muodolla: h�n vaaleni ja


nojausi pylv�st� vastaan.

"Kalifin tyt�r!" lausui Israelin johdattaja; ja h�n likeni ja lankesi


polvillensa ja tarttui h�nen liikkumattomaan k�teens�, "min� olen
todella se Alroy, jolle sallimus on antanut sinun is�si valtakunnan;
mutta prinsessa Schirenen ei tarvitse pel�t� sit�, joka pit�� t�t�
h�nen suosionsa muistoa kalliimpana kuin kaikkia voittojaan;" ja h�n
otti povestaan smaragdeista ja helmist� liitetyn rukousnauhan ja,
nousten verkalleen, painoi sen h�nen vapisevaan k�teens�.

Prinsessa k��ntyi pois ja k�tki kasvonsa k�sivarteensa, jota h�n piti


pylv�st� vastaan.

"Hyv� Honain", Alroy lausui, "te luulitte, ett� min� olin unhottanut
kaikki menneet -- te luulitte minua kiitt�m�tt�m�ksi. Minun l�sn�-oloni
t��ll� osoittaa, ettei niin ole laita. Min� tulin teid�n toiveitanne
kuulustelemaan. Min� tulin niit� noudattamaan ja t�ytt�m��n, jos vaan
siihen kykenen."

"Herra", vastasi Honain, joka oli tointunut siit� mielenliikutuksesta,


joka ei usein saanut valtaa h�ness�, ja siit� h�mm�styksest�, johon h�n
harvoin joutui, "herra, min� en pyyd� suuria. Te n�ette edess�nne
hallitsiani tytt�ren. Yhtymys semmoinen, jota, luullakseni, t�m� nainen
ei helposti anna minulle anteeksi, on jossakin m��r�ss� ilmaissut
teille h�nen tilansa ja tunteensa. Prinsessa Schirene k�ytti viimeisi�
mullistuksia p��st�kseen semmoisesta el�m�st�, jota h�n ei mill��n
lailla voinut k�rsi�, ja semmoisesta kohtalosta, joka kammotti h�nt�.
Min� olin h�nen ainoa neuvon-antajansa, viel�p�, h�n olkoon vakuutettu
siit�, uskollinenkin, vaikka ehk� v�h�isen varomaton. Kaupungin
asukasten vastustamaton tahto, ett� min� menisin l�hettil��n�
valloittajan luo, esti meit� pakenemasta, niinkuin olimme aikoneet.
Sen j�lkeen min� sotav�en liikuntoihin katsoen olen luullut
viisaammaksi toistaiseksi j��d� t�nne, vaikka min� olen levitt�nyt sen
huhun, ett� olen l�htenyt pois. Puutarhani kioskissa prinsessa nyt on
vapaa-ehtoisena vankina. H�m�r�ss� h�n salaisesti tulee etsim��n halpaa
virvoitusta minun seurassani ja kuuntelemaan niit� uutisia, joita min�
p�iv�ll� valhepuvussani ongin. Kertomukseni, herra, on lyhyt ja
yksinkertainen. Me olemme teid�n vallassanne; min� en koeta luovuttaa
teid�n v�lityst�nne, vaan sen sijaan anon teilt� turvaa."

"Kallis Honain, se on tarpeetonta. Prinsessa Schirenen ei tarvitse kuin


lausua tahtonsa ja se t�ytet��n. Min� tulin puhumaan t�rkeist�
asioista, Honain, mutta min� vet�ydyn pois, sill� min� olen nyt
liika-vieras. Huomenna, jos suvaitsette, min� palaan t�nne samaan
aikaan ja samassa valhepuvussa. Sill� v�lin prinsessa ehk� lausunee
teille toiveitaan, ja te laaditte ne minulle. Joko saattov�ki muihin
maihin taikka palatsi taikka maakunta hallittavaksi taikka asuttavaksi
-- mutta min� en tahdo tarjota semmoiselle, jonka tulisi k�ske�.
J��k��t hyv�sti! jalo nainen. Antakaat entiset anteeksi! Huomenna, hyv�
Honain! yhtyk��mme. Hyv�sti!"

III.

"Kuninkaan otsa oli synkk�", lausui Ithamar Asrielille, kun he


neuvottelusta tullen astuivat komeaan purteensa.

"Ajatuksista; h�nell� on niin paljon mietitt�v��; kummallista, kuinka


h�n jaksaa kantaa kaikki!"

"Min� olen n�hnyt h�net iloisena taistelon aattona, ja vilkkaana vaikka


levollisena, kun t�rke�mm�t asiat kuin n�m�t ovat h�nt� rasittaneet.
H�nen otsansa oli synkk�, mutta ei, niin minusta n�ytti, _ajatuksista_;
ennemmin sopisi sanoa _�reydest�_. Huomasitteko, kuinka h�n tiuski
Jabasteria?"

"Aika lailla! Vakava pappi v��nneksi tuskissansa ja kun h�n kirjoitti


nimens� tuon k�skyn alle, vapisi h�nen ruokonsa vihasta. Min� en
koskaan n�hnyt ihmist� niin vaaleana."

"Eik� niin ��nett�m�n�. H�n oli muodoltaan niinkuin ilmeinen myrsky.


Min� sanon teille jotakin, Asriel, t�m� vakava pappi ei suosi meit�."

"Vastako sen salaisuuden nyt olette huomanneet, Ithamar? Me emme ole


h�nen poikiansa. Eik�, totta puhuen, meid�n hallitsiammekaan. Min� olen
iloinen, ett� kuningas on niin luja Abidanin suhteen. Jos t�m� olisi
neuvoskunnassa, h�n puollustaisi Jabasteria."

"No! h�n on suorastaan Jabasterin k�tyri. Mit� te luulette


Scherirah'sta?"

"Min� en luottaisi h�neen. Niin kauan kuin soditaan, h�n ei huoli


mist��n muusta; vaan, muistakaat sanani, Ithamar: kun rauha tulee, h�n
auttaa pappia."

"Medad p��snee neuvoskuntaan. H�n on meid�n puolellamme."

"Kaikesta syd�mest�ns�. Olisi hyv�, jos teid�n veljenne olisi t��ll�,


Asriel: h�n on ainoa, joka pit�� Jabasterille. Alroy rakastaa teid�n
velje�nne niinkuin itse�ns�. Lieneek� siin� per��, ett� h�n aikoo naida
Miriamin?"

"Niin kuningas soisi. Varsin siev� avioliitto Abnerille.

"Koko maailma on tarjona meille. Saa n�hd�, kuka p��see Syrian


varakuninkaaksi?"

"Kun olemme valloittaneet sen. Ei suinkaan Scherirah. Muistakaat


sanani, Ithamar: h�nest� ei tule koskaan mit��n hallitsiata. Pikemmin
teist� taikka minusta. Itse puolestani j�isin mieluisammin siksi kuin
olen."

"Teill� onkin hyv� virka; kaikkein paras."

"Samoin kuin kaupungin hallintokin. Siin� tarvitaan vaan vahdinpito."

"No, auttakaat te siis minua, ett� saan Syrian, niin teid�n sopii
pyyt�� minun virkaani."

"Olkoon menneeksi. Jabaster tahtoisi, ett� hebrealaisessa valtakunnassa


ylimm�inen pappi olisi todella suuri-visiri."

"Alroy rupeaa kaiketi omaksi ministeriksens�."

"Siit� min� en ole varma. H�n ehk� mieluisammin l�htee itse


johdattamaan Syrian sotaretke�; h�nen t�ytyy j�tt�� joku p��llikk�
Bagdadiin. Jabaster ei ole mik��n kenraali."

"Ei, ei ollenkaan. Alroy on ep�ilem�tt� mieliss��n, kun h�n saa j�tt��


Jabasterin kotiin. Rumin sultani ei liene aina niin armelias."

"Ha! ha! se vasta oli pako!"

"Taivasten kautta! Min� luulin, ett� kaikki oli hukassa. Teid�n


p��llekarkauksenne oli todella komea."

"Min� en koskaan unhota sit�. Min� olin v�h�ll� ratsastaa Jabasterin


kumoon."

"Hyv�, kun olisitte niin tehneet!"

IV.

On tuo hell� h�m�r�n hetki, jolloin tyt�t yksin�isess� lehdossansa


huokailevat hempe�mmin kuin illan henki! Hiukeeva ruusu kohottaa
p��t�ns� ja kuuntelee satakielt�, kun iloiset ja hartaat ylistykset
vuotavat h�nen sykkiv�st� rinnastaan: hiukeeva ruusu kohottaa p��t�ns�
ja kuuntelee punehtuen.

Selke��n, ruusunpunaiseen ilmaan, jossa yksin�inen t�hti v�lkkyy,


soleva ja suippo sypressi ylenee, ik��nkuin synkk� ajatus kesken
uhkuvaa riemua. Visert�v� lintu, yksin�inen t�hti, vakava puu, lemuava
kukka ovat vaaralliset sin� hell�n� hetken�, jolloin tyt�t tummassa
lehdossansa huokailevat hempe�mmin kuin illan henki.

Kalifin tyt�r tulee raitista ilmaa hengitt�m��n, luuttu on h�nen ainoa


seuransa. H�n istuutuu suihkulahteen reunalle ja katselee putoavaa
vett�. H�nen poskensa nojautuu h�nen k�sivarteensa, ik��nkuin hedelm�
soreaan lehv��n. Hyvin miettiv�lt� n�ytt�v�t hehke�n ja ihanan naisen
kasvot. H�n v�v�ht��; l�mmin, hekumallinen huuli koskee h�nen vienoa,
joutilasta k�tt�ns�. Se on h�nen oma gazellinsa. Isoilla ja loistavilla
silmill�ns�, jotka puhuvat selvemmin kuin moni suu, rakas palvelia
��neti kysyy syyt� em�nt�ns� yksitotisuuteen.

"Voi! kaunis gazelli! voi! kaunis gazelli!" prinsessa huudahti. "Sinun


huulesi ovat joutsenta lauheammat, sinun huulesi ovat joutsenta
lauheammat; mutta _h�nen_ hohtivat lempe�, kun koskivat, minun kaunis
gazellini! minun kaunis gazellini!"

"Voi! kaunis gazelli! voi! kaunis gazelli!" prinsessa huudahti; "sinun


silm�si ovat niinkuin y�n t�hdet; mutta _h�nen_ loistivat lemmest�, kun
katselivat, minun kaunis gazellini! minun kaunis gazellini!"

H�n tarttui luuttuunsa, h�n hypitti kiihke�sti sormiansa sen helevill�


kielill�, ja katsellen rusottavaa taivasta, koko sen runollisuutta
lainataksensa, n�in, n�in h�n lauloi; n�in, n�in h�n lauloi:

H�n nousi kuni aamu armas,


Mi loistaa Syrian taivaalla;
Ja synkk�� voimaa silm� s�ihkyi,
Ja valtaa kuvas' vartalo!

Mun sieluin! kolkko maa s� lienet,


T�lt' auringolta valos saat;
Mut himmeyden poisti maasta
Jo rakkauden s�tehet!

H�n nousi kuni aamu armas,


Mi loistaa Syrian taivaalla;
Ja synkk�� voimaa silm� s�ihkyi,
Ja valtaa kuvas' vartalo!

"Kerta viel�, kerta viel�! Oi! laulakaat t�m� laulu kerta viel�!"

Prinsessa s�ik�hti ja katsoi ymp�rillens�. Alroy seisoi h�nen edess��n.


H�n nousi, h�n aikoi vet�yty� pois; vaan l�hestyen valloittaja tarttui
h�nen k�teens�.

"Ihana prinsessa", Alroy lausui, "�lk��t salliko, ett� saa sanoa, jotta
minun l�sn�-oloni karkoitti sek� kauneuden ett� soiton."

"Herrani, varmaan vartoo Honain teit�. Antakaat minun kutsua h�nt�."

"Prinsessa, min� en tullut Honainia puhuttelemaan."

Alroy istuutui h�nen viereens�. Ruhtinaan kasvot olivat vaaleat, h�nen


syd�nt�ns� tykytti.

"T�m� puutarha", h�n sanoi viimein matalalla ��nell�; "t�m� puutarha --


lyhyt, lyhyt aika on kulunut siit� kuin min� ensin astuin sen somia
k�yt�vi�, vaan kuitenkin n�m�t p�iv�t n�ytt�v�t minusta niinkuin
kaukainen muisto toisesta el�m�st�."

"Se onkin toinen el�m�", vastasi prinsessa. "Me itse, maailma, kaikki
muodot ja k�yt�kset, kaikki tunteet ja tavat ovat tosiaan muuttuneet
ik��nkuin olisimme hengitt�neet toisia ilmoja."

"Suuri muutos on tapahtunut."

"Siit� kuin ensin k�vitte minun komeassa kioskissani. Siev� leikkikalu!


Min� pyyd�n, ett� se s��stet��n."

"Se on pyh� niinkuin te itse."

"Te olette kohtelias voittaja."

"Min� en ole mik��n voittaja, kaunis Schirene, vaan orja, halvempi kuin
olin silloin, kuin ensin n�yr�sti kumarsin teid�n edess�nne."

"Ja veitte muassanne muiston, jota min� en ole unhottanut. Teid�n


rukousnauhanne on t�ss�."

"Sallikaat minun vaatia sit� takaisin. Se on ollut minun lohdutukseni


monessa vaarassa, ihana tytt�. Taistelon aattona min� panin sen
rinnalleni."

Prinsessa ojensi h�nelle rukousnauhan ja k��nsi pois p��t�ns�. H�nen


k�tens� j�i Alroy'n k�teen; t�m� painoi sit� huuliansa vastaan. Ja n�in
oikealla k�dell�ns� pit�en kiinni prinsessan k�dest�, Alroy vasemmalla
syleili h�nt�, kun h�n lankesi polvillensa.

"Voi ihana! Voi ihanata ihanampi! sill� sin� olet minulle ik��nkuin
h�iritsem�t�n uni", huudahti Israelin nuori johdattaja, "anna minun
osoittaa sinulle kunnioitustani. Min� en tarjoa sinulle mit��n valtaa;
min� en tarjoa sinulle mit��n aarteita; min� en tarjoa sinulle mit��n
noita uhkean mielenkuvituksen lukemattomia nautintoja -- n�m�t kaikki
olkoot sinun, vaan kaikkia n�it� sin� olet kokenut; mutta jos semmoisen
hengen hehkuva rakkaus, joka ei ole koskaan taipunut naisten tahtoon
eik� miesten voimaan -- jos Alroy'n sielun harras altiiksi antaminen --
katsotaan soveliaaksi uhriksi sinun erinomaisen armautesi alttarille,
min� palvelen sinua, Schirene, min� palvelen sinua, min� palvelen
sinua!"

"Siit� kuin ensikerran katselin sinua, siit� kuin sinun kauneutesi


ilmestyi minun eteeni niinkuin kirkas, hyv�-enteinen t�hti, on sinun
kuvasi aina pysynyt salaisen rakkauteni hiljaisessa k�tk�ss�. Silloin,
silloin min� olin semmoinen olento, jonka pelkk�� koskemistakin sinun
uskontosi piti h�pe�n�. Min� olen kostanut pitkien vuosisatojen
v��ryydet Aasian parhaalla verell�; min� olen palannut kunniassa ja
loistossa vaatimaan j�lleen muinaista valtikkaani; vaan paljoa
suloisempi kuin kosto, paljoa suloisempi kuin pyhien sukukuntieni
joutuisa kokoontuminen, pikaiset voitot ja vallan hohde, ovat n�m�t
jumaloitsevan rakkauden lyhyet hetket, t�m�n rakkauden, johon min�
vuodatan el�m�ni innon!"

"Voi minun sieluni, minun henkeni, minun koko olentoni! sin� olet
��neti, vaan sinun ��nett�myytesi on suloisempi kuin muitten puhe.
Suostu, suostu, kallis Schirene, suostu anojaasi! Sinun uskontosi,
sinun isiesi uskonto, sinun kansalliset tapasi, n�m�t, n�m�t pidet��n
kunniassa, ihana tytt�! Faraon tyt�r antoi tumman kauneutensa suurelle
esi-is�lleni. Sinun kasvosi ovat niinkuin kirkas, vieh�tt�v� p�iv�! �l�
salli sanottavaksi, ett� Nilin tyt�r vastaan-otti Israelin kruunun --
ett� Tigrin tyt�r hylk�si meid�n valtikkamme. Min� en ole Salomon,
vaan min� olen semmoinen, joka, jos Schirene istuisi vieress�ni
valta-istuimellani, saattaisin Salomonin kuuluisat ajantiedot tuntumaan
ik�v�lt� ja h�m�r�lt� sadulta sinun verrattoman loistosi rinnalla!"

H�n taukosi, prinsessa k��nsi t�h�n saakka k�tketyt kasvonsa ja


kallisti ne h�nen syd�nt�ns� vastaan. "Oi Alroy!" h�n huudahti,
"minulla ei ole mik��n usko, ei mik��n is�nmaa, ei mik��n el�m�, paitsi
sin�!"

V.

"Kuningas hidastelee t�n��n."

"Onko tosi, Asriel, ett� sanomia on tullut Hamadanista?"

"V�h�p�t�isi�, Ithamar. Minulle tuli yksityisi� kirjeit� Abnerilta.


Kaikki on rauhassa."

"On jo melkoinen aika kulunut. Milloin te l�hdette liikkeelle,


Scherirah?"

"Sotav�keni on valmiina. Min� odotan k�sky�. T�m�n aamun neuvottelu on


ehk� asian p��tt�v�."

"T�m�n aamun neuvottelussa on m��r� j�rjest�� kaupungin


yhteiskunnallisia asioita", muistutti Jabaster.

"Vai niin!" sanoi Asriel. Oletteko suorittaneet kertomuksenne,


Jabaster?"

"T�ss� se on", vastasi ylimm�inen pappi. "Hebrealainen lains��t�j� ei


tarvitse suurta miettimist� s��nt�jens� laatimiseen. H�nell� on kaava,
jota ei aika voi h�vitt�� eik� ajatteleminen parantaa."

Ithamar ja Asriel iskiv�t silm�� toisilleen. Scherirah n�ytti


juhlalliselta. Tuosta seurasi vaiti-olo, jonka Asriel keskeytti.

"T�m� on jalo kaupunki, t�m� Bagdad. Min� en ole viel� k�ynyt teid�n
asunnossanne, Jabaster. Te saitte hyv�n majan."

"Kyll�. Min� toivon, ettemme kauan viivy t��ll�. Suuri p��m��r� ei ole
viel� saavutettu."

"Kuinka pitk�lt� on t�st� pyh��n kaupunkiin?" kysyi Scherirah.

"Kuukauden matka", Jabaster vastasi.

"Ja kun olette ehtineet sinne?" kysyi Ithamar.

"Te saatte taistella Frankkeja vastaan", arveli Asriel.

"Jabaster, kuinka iso Jerusalem on?" kysyi Ithamar.

"Onko tosi, niinkuin min� toisinaan olen kuullut, ettei se ole laveampi
kuin t�m� seralji puutarhoinensa p�ivinens�?"

"Sen kunnia on kadonnut", vastasi ylimm�inen pappi; "tiilikivet ovat


pudonneet pois, mutta me rakennamme marmorilla j�lleen; ja Sion, joka
nyt on ulkopuolella kristittyjen muureja, on viel� hohtava niinkuin
muinoin palatseista ja paviljongeista."

Torvet kajahtivat, ovet avattiin ja Alroy astui sis��n k�yden Bagdadin


l�hettil��n k�sivaralla.

"Urhoolliset p��llik�t", lausui Alroy kummastuneille l�sn�-olijoille,


t�ss� jalossa vieraassa te n�ette semmoisen miehen, johon min�
t�ydellisesti luotan niinkuin teihinkin. Jabaster, katso, veljesi!"

"Honain! Oletko _sin�_ Honain?" huudahti ylimm�inen pappi, kavahtaen


seisaalle. "Min� olen pannut tuhansia sinua etsim��n." Konsa vaaleten
h�mm�styksest�, konsa rakkaudesta punehtuen Jabaster syleili velje�ns�
ja liikutuksensa vointeessa painoi kasvonsa h�nen olkap��t�ns� vastaan.

"Herra", lausui vihdoin ylimm�inen pappi matalalla ja vapisevalla


��nell�, "minun tulee pyyt�� anteeksi teilt�, ett� olen hetkeksik��n
nykyisess� virassani vier�ht�nyt muihin ajatuksiin kuin semmoisiin,
jotka koskevat teid�n etuanne. Se on ohitse; ja te, jotka tied�tte
kaikki, suotte varmaan minulle anteeksi."

"Kaikki, mik� tarkoittaa Jabasteria, koskee minun etuani. H�n on


valtakuntani tuki"; ja ojentaen k�tt�ns� Jabasterille Alroy asetti
ylimm�isen papin oikealle puolellensa. "Scherirah, te l�hdette t�n�
iltana."

Tuima p��llikk� kumarsi ��net�nn�.

"Mik� t�m� on?" Alroy jatkoi, kun Jabaster antoi h�nelle paperik��ryn.
"Ah! teid�n kertomuksenne. 'Sukukuntien j�rjestys' -- 'Leviittain
teht�v�t' -- 'Kansan p��miehet' -- 'Israelin vanhimmat!' Se aika tulee,
jolloin n�m�t pantanee toimeen. T�t� nyky�, Jabaster, meid�n t�ytyy
olla kohtuullisia ja tyyty� semmoisiin s��nt�ihin, jotka takaavat, ett�
j�rjestys pysyy voimassa, toisten omaisuus j�tet��n kajoamatta ja
oikeutta harjoitetaan. Onko totta, ett� muuan joukko on ry�st�nyt
jonkun moskean?"

"Herrani! siit� minun juuri oli aikomus puhua. He eiv�t ole ry�st�ji�,
vaan miehi�, ehk�p� liian kiivaita, jotka ovat lukeneet ja jotka ovat
muistaneet, ett� 'teid�n tulee kokonaan kukistaa kaikki paikat, jossa
ne kansakunnat, jotka voitatte, palvelivat jumaliansa korkeilla vuorilla
ja kunnailla ja jokaisen vihantavan puun alla. Ja teid�n tulee kaataa
kumoon heid�n alttarinsa, ja' --"

"Jabaster, onko t�m� mik��n synagoga? Tulenko min� kunnollisten


valtiomiesten vai uneksivien rabbinein neuvotteluun? Tuhansia vuosia me
olemme tuoneet esiin lauseita semmoisista laeista, joita emme tohtineet
k�ytt��. Semmoisellako keinolla valloitimme Nishaburin ja astuimme
Tigrin poikki? Kunnollinen, viisas Jabaster, sin� olet mahdollinen
parempiin ja pystyt kaikkiin. Min� pyyd�n sinua, vaadi viimeinen kerta
t�mm�isi� seikkoja. Ovatko nuot konnat vangitut?"

"He olivat, vaan min� vapautin heid�t."

"Vapautit heid�t! Hirt� ne! Hirt� ne kaikkein julkisimpaan vehmastoon.


T�ll�k� tapaa Mahomettilaisia hyviksi alamaisiksi saadaan? Jabaster,
Israel kunnioittaa sinua; ja min�, sen etevin, min� tied�n, ettei
ket��n uskollisempaa, ei ket��n oivallisempaa eik� oppineempaa seiso
lippumme luona; mutta min� n�en, etteiv�t Kaukason onkalot hallitsioita
kasvata."

"Herra, min� luulin n�yr�sti, ett� Moseksen laki kasvatti


hallitsioita."

"Kyll�! nyky-aikoihin sovitettuna."

"Muuttuneeko, mik� jumalallista on, miksik��n?"

"Olenko min� yht� pitk� kuin Adam? Jos aika on muuttanut ihmisen, koko
t�m�n ihanan luonnon kukan ja kaunistuksen, jumalallisimman kaikista
jumalallisista keksinn�ist�, jos aika on muuttanut t�m�nkin, joka
kaikista Jumalan k�sialoista on paras, miksi se s��st�isi semmoista
lakia, joka ainoastaan m��r�� h�nen k�yt�st�ns�? Hyv� Jabaster, meid�n
tulee asettaa Israelin valta entisellens� -- se on minun teht�v�ni,
vaan mit� keinoihin koskee ja mihin paikkaan -- siit� ei ole lukua.
Asriel, mit� uutisia Medadista?"

"Kaikki on rauhassa Tigrin ja Eufrateen v�lill�. Olisi parempi, jos


kutsuisimme takaisin h�nen osastonsa, jota on suuresti rasitettu. Min�
olen ajatellut, ett� Abidan l�hetett�isiin h�nen sijaansa."

"Niin min�kin ajattelen. Meid�n sopii varsin hyvin pit�� Abidania


ulkopuolella kaupunkia. Jos totuus ilmi saataisiin, min� panen vetoa,
ett� h�nen joukkolaisensa moskean ry�stiv�t. Meid�n t�ytyy julkaista
k�sky t�m�n johdosta. Hyv� Jabaster, puhutaan kahden kesken n�ist�
asioista. Min� j�t�n teid�t nyt veljenne kanssa. Scherirah,
aterioitkaat t�n� iltana minun tyk�n�ni. Ennenkuin erkanette
Asrielista, tulkaat minun luokseni huoneeseni."

VI.

"Minun t�ytyy tavata kuningas!"

"Hurskas pappi, h�nen korkeutensa on mennyt huoneisinsa. Se on


mahdotonta."

"Minun t�ytyy tavata kuningas! Arvoisa Pharez, koko edesvastaus olkoon


minun."

"H�nen korkeutensa k�skyt ovat todellakin ehdottomat. Teid�n ei k�y


h�nt� kohtaaminen."

"Tied�tk� sin�, kuka min� olen?"

"Yksi, jota kaikki hurskaat hebrealaiset kunnioittavat."

"Min� sanon, ett� minun t�ytyy tavata kuningas."

"Totisesti, hurskas Jabaster, se ei k�y laatuun."

"Onko Israel hukkuva halvan palvelian t�hden? Pois tielt�; minun


_t�ytyy_ tavata h�net."

"Vai niin! Jos teid�n t�ytyy menn�, niin minun t�ytyy taistella
velvollisuuteni puolesta."

"�l� koske Herran voideltuun. Koira, sin� saat viel� maksaa t�m�n!"

N�in puhuen Jabaster viskasi Pharezin syrj�lle ja, palvelia liepeiss�,


sy�ks�hti kuninkaan huoneesen.

"Mit� n�m�t kaikki tiet��?" huudahti Alroy hyp�ht�en yl�s divaniltaan.


"Jabaster! Pharez, mene pois! Kuinka nyt, onko Bagdad nousnut
kapinaan?"

"Pahempi, paljoa pahempi asia, Israel on pian nouseva."

"Kuinka!"

"Minun turmiollinen veljeni on kertonut minulle kaikki, enk� min�


voinut nukkua ennenkuin sain koroittaa ��neni sinua pelastaakseni."

"Olenko min� miss��n vaarassa?"

"Er�maassa, jolloin ��ret�n lakea notkui sinun vapisevan jalkasi alla


ja mustat taivaat tuoksuttivat kuumia hiekkapy�rteit�ns�, sin� olit
enemm�n turvassa. Tuona kuolon hetken� Yksi varjeli sinua, joka ei
koskaan unhota rakasta ja uskollista lastansa, ja nyt, kun h�n on
pelastanut sinut orjuudesta, nyt, kun sinun onnesi, ik��nkuin jalo
seeteri, ylenee ilmoihin ja varjostaa kaiken maan, sin�, H�nen kansansa
johdattaja, H�nen valitun kansansa, jonka hyv�ksi h�n on tehnyt niin
monta ihmett� -- sin� k��nn�t syd�mesi pois esi-isiesi Jumalan puolesta
ja halajat vieraita iletyksi�."

Sen leve�n holvin kautta, joka saatti seraljin puutarhoihin, kuun


s�teet valaisivat Jabasterin vartevaa ruumista ja yl�sp�in nostettua
k�tt�; Alroy seisoi, k�sivarret ristiin laskettuina v�h�n tuonnempana,
katsellen pappia, kun t�m� puhui, tyvenell�, mutta tutkivalla silm�ll�.
Yht�kki� h�n l�hestyi nopeasti ja, pannen k�tens� Jabasterin
olkap��lle, sanoi matalalla, kysyv�ll� ��nell�: "te puhutte tuosta
naimisesta?"

"Siit�, joka tuotti Salomonin perikadon."

"Kuunnelkaat minua, Jabaster", lausui Alroy, keskeytt�en h�nt�


levollisella, mutta vakavalla ��nell�. "Min� en voi unhottaa, ett�
min� puhuttelen opettajaani yht� paljon kuin yst�v��ni. Herra joka
tiet�� kaikki, on katsonut minut soveliaaksi teht�v��ns�. Minun
kelvollisuuttani t�h�n korkeaan ja pyh��n toimitukseen ei my�nnetty
ilman koetuksitta. Semmoinen syntyper�, josta ei kukaan muu voinut
kerskata, mystilliset tiedot, jommoisia harvalla oli, mieli, joka
rohkeni kohdata kaikkia ja ruumis, joka sieti kovimpiakin -- n�m�t
olivat minun etuni -- mutta ei siit� sen enemp��. Min� olen tuon
suuren koetuksen kest�nyt; Sotalaumojen Herra on havainnut minut
luottamuksensa ansainneeksi; min� olen asettanut h�nen entisen kansansa
kuntoihinsa; h�nen alttarinsa loistavat uhriliekeist�; h�nen pappinsa
ovat kunnioitetut -- k�y todistamaan, Jabaster -- h�nen kaikkivaltiasta
ykseytt�ns� on julistettu. Mit� sin� muuta vaadit?"

"Kaikkia!"

"Tunsipa Moses teid�t hyvin. Te olette kankeaniskainen kansa."


"Herra, �lk��t suuttuko minuun. Jos min� puhun kiivaasti, min� puhun
rakkaudesta. Te kysytte minulta, mit� min� halajan; min� vastaan:
kansallista olemista, jota me kaipaamme. Te kysytte minulta, mit� min�
halajan; min� vastaan: Luvattua Maata. Te kysytte minulta, mit� min�
halajan; min� vastaan: Jerusalemia. Te kysytte minulta, mit� min�
halajan; min� vastaan: temppeli� -- kaikkia, mit� me olemme
menett�neet, kaikkia, mit� me olemme huokailleet, kaikkia, mink� vuoksi
me olemme taistelleet -- meid�n ihanata is�nmaatamme, meid�n pyh��
uskoamme, meid�n yksinkertaista k�yt�st�mme ja meid�n entisi�
tapojamme."

"K�yt�s muuttuu aikoja ja oloja my�ten; tapoja sopii noudattaa joka


paikassa. Sinun rintavaatteesi osoittaa meid�n uskoamme; ja mit�
is�nmaahan tulee, onko Tigris v�hempi kuin Siloah taikka Eufrates
halvempi kuin Jordan?"

"Voi! oli kunniakas aika, jolloin Israel seisoi kaukana muista


kansoista, puhtaana ja hurskaana olentona, jonka Jumala oli pyhitt�nyt.
Me olimme silloin valittu perhe, mit� omituisin kansa, m��r�ttyn�
Jumalan erityiseksi iloksi. Kaikki ymp�rill�mme oli juhlallista,
totista ja pyh��. Me kartoimme muukalaisia niinkuin saastaisia
olentoja, jotka sokaisivat meid�n yksin-omaista hurskauttamme ja,
samalla kuin turvasimme itseemme ja Jumalaamme, meid�n el�m�mme vieri
eteenp�in mahtavan ja juhlallisen uskonnon syv�ss� virrassa, joka
saatti huonoimmankin meist� katsomaan itse�ns� paremmaksi kuin muitten
maitten kuninkaat. Se oli kunniakas aika: min� luulin sen palanneen --
mutta min� her��n t�st� unelmasta niinkuin muistakin."

"Meid�n t�ytyy heitt�� uneksiminen, hyv� Jabaster -- meid�n t�ytyy


ryhty� tekoihin. Jos min� jollakin tapaa antautuisin semmoisiin
unelmiin, jotka usein ry�stiv�t minulta kultaiset hetket Hamadanissa
taikka entisess� luolassamme, min� kuulisin jonakin aamuna Rumin
sultanin ratistavan porteillani." Alroy hymyili, kun h�n puhui; h�n
olisi mielell��n ruvennut hupaisempaan haastelotapaan, vaan papin
juhlallinen muoto ei soveltunut h�nen kevytmielisyyteens�.

"Minun syd�meni on t�ynn� enk� min� voi puhua: entisyyden muisto


valloittaa minun ajatukseni. Min� olin turhaan luullut, ett� minun
��neni, jota totuuden tunto innostutti, viel� pelastaisi h�net; ja nyt
min� seison t�ss� h�nen edess��n ��nett�m�n� ja vapisevana niinkuin
rikollinen. Oi! minun ruhtinaani! minun oppilaani!" lausui pappi,
l�hestyen, langeten polvillensa ja tarttuen Alroy'n vaippaan, "sinun
pyh�n syntyper�si kautta, sinun innokkaan nuoruutesi ja meid�n
yhteisten tutkimustemme suloisen muiston kautta -- kaikkien sinun
hartaitten ajatustesi ja juhlallisten mietint�jesi ja kunniakkaan
maineenpyynt�si kautta -- kaikkein sinun k�rsimistesi ja voittojesi ja
ennen kaikkia sen suuren Jumalan nimen kautta, joka on valinnut sinut
lempilapseksensa -- kaikkien ylev�n teht�v�si ihmeitten kautta -- min�
vannotan sinua! nouse, Alroy, nouse ja havauta itse�si. Se paula, johon
esi-is�si houkuteltiin, kietonee sinutkin -- t�m� Delila leikannee
mystilliset kiharasi. Sinun luonteisesi eiv�t j�t� mit��n kesken.
Poikkeeppas kerta siit� suorasta tiest�, joka on sinun edess�si ja,
vaikka sin� luulet, ett� k�velet kes�isten puitten v�litse, sin� pian
havaitset, ett� olet joutunut kammottavan salon synkkiin pimentoihin,
joista ei kenk��n voi pelastaa sinua!"

"Jos olenkin perinyt suuren esi-is�ni tulisen veren, min� kumminkin


pid�n h�nen valtikkaansa. Voittaako mik��n maallinen valta taivaan ja
hadeen yliluonnollisen hallinnon?"

"Herra, herra, tuo legenda, joka tuli Sinaista, on t�ynn� korkeata


oppia. Muodosta vaan k�yt�ksesi sen neuvoja my�ten ja kaikki k�y hyvin.
Se sanoo, ettei meid�n kansamme p��se entiseen voimaansa kuin sen
avulla, joka hallitsee Salomonin valtikalla. Herra, kun Jumala tarjosi
suosionsa t�lle mahtavalle kuninkaalle, sin� tied�t h�nen suuren
viisautensa. Ei aarteita eik� pitk�� ik��, ei valtaa eik� kostoa --
n�it� h�n ei valinnut, h�n, jolle kaikki oli altisna. Legendassa l�ytyy
sis�llinen tarkoitus yht� hyvin kuin ulkopuolinenkin merkitys. Saaliin
saavuttaminen todistaa selv��n, ett� olet sovelias hallitsemaan.
Sinulla on nyt h�nen valtikkansa, mutta ilman h�nen viisauttansa se on
vaan seeterisauva."

"Haa! siihenk� sin� jouduitkin? Minua ilahuttaa, kun n�en Jabasterin


valtioviisaana. Kuule minua, yst�v�ni. Mimmoiset minun tunteeni tuon
kuninkaallisen naisen suhteen lienev�tk��n, on v�h�n-arvoinen asia.
J�t� ne sillens� ja katsokaamme t�t� asiaa siin� valossa, johon sin�
olet asettanut sen, valtioviisauden eik� intohimojen valossa. Min� en
ole pett�nyt Israelin Jumalaa, jonka nimeen min� olen voittanut ja
jonka nimeen min� olen hallitseva; mutta sin� olet kirjan-oppinut, sin�
saatat opettaa meit�. Min� en ole kuullut mit��n k�sky�, ett� luopuisin
kunniakkaasta valtakunnastani halvimman maakuntani t�hden. Min� olen
Aasian hallitsia; semmoisena min� soisin j�lkeistenikin pysyv�n. Meid�n
kansamme ei ole kuin j��nn�s, heikko osa niist� runsaista miljoneista,
jotka tunnustavat minun valtaani. Mit� minulla on, min� osaan
puollustaa; mutta minun lapseni ehk� eiv�t peri is�ns� henke�.
Mahomettilaiset taipunevat mieluisammin heid�n hallitukseensa, kun
muistavat, ett� heid�n kalifeinsa tyt�r ne synnytti. Sin� n�et, ett�
min�kin olen valtioviisas, hyv� Jabasterini!"

"Kareah'n pojan valtioviisaus -- se tuotti tuhoa. H�n piti Egypti�


parempana kuin Judeaa ja h�n sai k�rsi� siit�. Herra, Jumala on
siunannut Judan: se on h�nen maansa. H�n tahtoi, ett� h�nen oma
kansansa asuisi siin�, jotta h�nen palveluksensa aina vireill� pysyisi,
sit� varten h�n on monenlaisten omituisten pyhien menojen ja tapojen
kautta eroittanut meid�t kaikista muista kansoista, ettemme voi yht�
aikaa sekaantua heihin ja olla uskollisia h�nelle. Meid�n t�ytyy el��
erin�ns�. T�m�n yksin�isyytemme s�ilytt�minen on lakimme suuri
tarkoitus ja ydin. Mit�p� meid�n Bagdadiin taikka sen asukkaisin tulee,
jossa meid�n t�ytyy joka silm�nr�p�ys n�hd� jonkunlaista lakiemme
rikkomista? Voimmeko rukoilla heid�n kanssaan? Voimmeko sy�d� heid�n
kanssaan? Yht� v�h�n korkeimmissa toimituksissamme kuin el�m�mme
alhaisimmissa askareissa saamme yhty� heihin. Jumalamme alttarin
��rell� me olemme yht� paljon kuin kotomme p�yd�n vieress� eroitetut
heist�. Herra, te saatatte olla Bagdadin kuningas, vaan te ette voi
samalla olla Juutalainen."

"Min� olen, mik� min� olen. Min� palvelen Sotalaumojen Herraa. Kenties
h�n armossansa katsoo Nishaburin ja Tigrin p�ivi� jonkunlaiseksi
korvaukseksi jostakin v�h�p�t�isest� laiminly�misest� leipojan ja
kylvyn s��nt�jen suhteen."

"Huomaa minun sanani: leipojan ja kylvyn s��nt�jen kautta Alroy nousi


ja ilman niit� h�n kukistuu. Kansan henki, joka h�nell� oli, nosti
h�nen; ja t�m�n hengen on Moseksen laki muodostanut. T�h�n lakiin
nojaantuneena h�n olisi todella voinut j�tt�� valtakuntansa
jatkaantuvalle j�lkeis�lle; vaan nyt, vaikka h�nen onnensa puu n�ytt��
kasvavan tuoreella maalla; vaikka tuhannet l�hteet ravitsevat sen
juuria, ja kaste peitt��pi oksat, toukka sy� sen syd�nt� ja huomenna se
kaatuu ik��nkuin surkastunut kurbitsi. Voi! voi Israelia! Me olemme
kauan el�neet koi-ruoholla; mutta viininsaannon halla parhaana
nautinnon hetken� on per�ti katkeraa. Voi! kun min� nostin yl�s sinun
vaipuneen ruumiisi Genthesman luolassa, ja Davidin t�hti tuikahti
kirkkaana hohtavilta taivailta, menestyst� ennustaen, kuka olisi voinut
aavistaakaan t�m�nkaltaista y�t�? J��k��t hyv�sti, Herrani!"

"Seisahdu, Jabaster! sin� vanhin, kalliin yst�v�ni, min� pyyd�n sinua,


seisahdu!"

Pappi k��ntyi hitaasti, ruhtinas ep�ili.

"�l� l�hde pois suutuksissasi, hyv� Jabaster."

"Suruissani, herrani, ainoastaan suruissani, mutta suruni on syv� ja


kauhea."

"Israel hallitsee Aasiaa, Jabaster. Miksi me pelk�isimme?"

"Salomon rakensi Tadmorin er�maahan, ja h�nen laivastonsa toivat kultaa


Ophirista; vaan kuitenkin Alroy syntyi orjaksi."

"Mutta h�n ei kuollut semmoisena. Maailman sultanit ovat kukistuneet


minun edess�ni. Minussa ei ole mit��n pelkoa. Ei, �l� mene nyt. Sinun
t�ytyy ainakin v�h�isen luottaa t�htiin, oppinut kabbalista. Katso,
t�hteni loistaa yht� kirkkaana kuin minun onnenikin." Alroy veti
varjostimen pois ja astui Jabasterin kanssa terrassille. Ihana t�hti
s�teili korkealta. Kun he katselivat, sen v�ri muuttui ja veripunainen
meteori v�l�hti esiin sen keh�st� ja katosi avaruuteen. Ruhtinas ja
pappi katsahtivat yht� haavaa toinen toiseensa. Heid�n kasvonsa olivat
vaaleat, kysyv�iset ja levottomat.

"Herrani", lausui Jabaster, "l�htek��t Judeaan."

"T�m� tiet�� sotaa", vastasi Alroy koettaen toinnuttaa mielt�ns�. "Ehk�


melskeit� Persiassa."

"Melskeit� kotona, ei muualla. Vaara on k�siss�. Katso eteesi."

Huikea huuto nousi puutarhoista. Se kuului kolme kertaa.

"Mit� t�m� on?" huudahti Alroy todella s�ik�htyneen�. "Her�t�


vartiov�ki, Jabaster, etsi puutarhoissa."

"Se on tarpeetonta ja kenties vahingoksi. Se oli joku henki, joka


huusi."

"Mit� se sanoi?"

"_Mene, Mene, Tekel, Upharsin_!"

VII.

"Tuo vanha juttu: pappi kuningasta vastaan", lausui Honain Alroy'lle,


kun h�n aamuk�ynnill�ns� kuuli edellisen y�n tapaukset. "Minun
jumalinen veljeni pyyt�� saattaa teit� j�lleen pappisvallan alle, ja
pelk��, ett�, jos h�n rukoilee Bagdadissa eik� Sionissa, h�n joutuisi
vaan alhaisen lahkon esimieheksi, sen sijaan ett� h�n iloitsisi koko
kansakunnan yleisist� tihunneista. Mit� meteoriin tulee, Scherirah on
varmaan mennyt virran ylitse samaan aikaan, ja Rumin sultani
selitt�k��n verisen enteen. Huudosta puhuen, minun t�ytyy, koska en ole
todellakaan ensink��n tutustunut henkien kanssa, j�tt�� tuo kummallinen
ilmoitus teid�n korkeutenne ja minun veljeni suosittujen korvien ja
salaisen tiedon tutkittavaksi. N�ytt�� silt� kuin se monessa suhteessa
eroaisi '��nen Tytt�ren' ilmoituksista, koska se ei ollut ainoastaan
kovin ankara, vaan, niinkuin n�ytt��, aivan k�sitt�m�t�n kaikille
muille paitsi sille, jolle sen selitt�minen oli t�rke� asia -- ja
viisaasti h�n selittikin, sen min� my�nn�n. Kun min� rupean teid�n
korkeutenne kamariherraksi, min� kumminkin takaan, etteiv�t henget eik�
viel� enemm�n kammotut vieraat saa h�irit� teid�n untanne."

"Ruvetkaat kohta virkaanne, hyv� Honain. Kuinka minun persialainen


ruusuni jaksaa t�n��n, suloinen Schireneni?"

"H�n el�tt�� itse��n teid�n kuvallanne, kun olette poissa. H�n ei salaa
minulta mit��n, min� voin vakuuttaa sen, teid�n korkeutenne."

"Ei suinkaan, me tied�mme, ett� te olette suuri naisten suosikki,


Honain. Min� pelk��n, ett� joudun mustasukkaiseksi."

"Min� soisin, ett� teid�n korkeudellanne olisi syyt�", lausui Honain


kainosti.

VIII.

Hebrealaisten kuninkaan ja Bagdadin prinsessan l�hestyv�t h��t


julistettiin kautta Aasian. Isoja varustuksia tehtiin Tigrin lakealla
suuria juhlia varten. Kokonaiset mets�t kaadettiin rakennus- ja
polttopuiksi, kemuihin. Kaikki maakuntien ja kaupunkien kuvern�rit,
kaikki molempain kansakuntien etevimm�t upseerit ja aateliset
kutsuttiin eritt�in ja saapuivat joka p�iv� kaikessa koreudessaan
Bagdadiin. Niitten joukossa Medialaisten ja Persialaisten varakuningas
ja h�nen nykyinen morsiamensa, prinsessa Miriam, olivat eritt�in
huomattavat; heit� seurasi melkein kymmenen tuhatta alamaista!

Valta-istuin, johon astuttiin sataa, karmosiinipunaisella veralla


verhottua porrasta my�ten, ja joka oli peitetty kultaisella
kunniakatolla, oli rakennettu keskelle lakeata; sen kummallakin
puolella n�htiin matalampi, vaikka yht� komea valta-istuin. N�itten
valta-istuinten edustalla levisi laajalle summattoman suuri cirkus,
joksi sata kartakia eli amfiteateria oli muodostettu; n�ill� oli niin
avara v�li, ett� ihmispaljouden hyvin k�vi sis��n p��seminen. Kartakit
olivat peitetyt hopeakirjaisilla silkkikankailla ja kalliilla matoilla;
itsekustakin liehui valkoinen ja loistava lippu. Muutamissa oli
joukottain taitavia soittoniekkoja, toisissa silm�nk��nt�ji�,
ilveilij�it� ja tarinain kertojia. Viisi kartakia kummallakin puolen
valta-istuimia oli m��r�tty hovia varten; toiset olivat j�tetyt
kaupungin eri ammattikunnille. Miss� olivat hedelm�nmyyj�t laittaneet
kauniin puutarhan, joka hohti kranaati-omenoista ja kurbitseist� ja
vesimeloneista, orangeista, manteleista ja pistacianp�hkin�ist�; --
miss� asettivat teurastajat n�kyviin liha-varansa leikattuna mit�
omituisimpiin muotoihin ja villiel�inten nahkoja sovitettuina
naurattaviksi kuviksi. Tuolla n�htiin turkkikauppiaat, puettuina
niinkuin maskeradia varten leopardeiksi, leijoniksi, tiikereiksi ja
ketuiksi; ja toisessa kojussa tapetinteki�t ylpeillen n�yttiv�t
kamelia, joka oli valmistettu puusta, ruovoista, k�ysist� ja painetusta
palttinasta; t�m� kameli k�vi ymp�ri aivan kuin el�v�, vaikka tuon
tuostakin syrj��n vedetty varjostin ilmaisi ihmettelev�lle kansalle
taiturin, joka askaroitsi sis�puolella omassa teoksessaan. Tuonnempana
havaittiin puuvillan-kehr��j�t, joitten kartaki oli t�ynn�
kaikenmuotoisia ja kaikenv�risi� lintuja, jotka olivat laitetut heid�n
ihmeellisest� kasvistaan; ja keskelt� nousi korkea minareti, joka oli
kokoon liitetty samasta aineesta ruokojen avulla, Vaikka kaikki
luulivat, ett� se oli rakennettu tiilist� ja savesta. Se oli koristettu
kohokuvilla ja sen huippuun oli pantu storkki, joka oli niin taitavasti
kaavailtu, ett� lapset nakkelivat sit� pistacianp�hkin�ill�.
Satulamaakarit osoittivat taitoansa kahden avonaisen kantovuoteen
kautta; n�m�t olivat kumpikin sioitetut dromedarin selk��n, ja
kummassakin istui kaunis nainen, joka huvitti katselioita sill�, ett�
h�n milloin k�sill��n, milloin jaloillaan heitteli ilmaan k�yk�isi�,
keltanahkaisia palloja. Eiv�tk� matonkutojatkaan j��neet takapajulle
k�tevyytt�ns� n�ytt�ess��n, koska he tavallisen lipun asemesta olivat
kaislasta neuloneet suuren banerin, johon oli ommeltu kaksi rivi�
kusilaisia kirjaimia -- Alroy'n ja Schirenen onnelliset nimet. Mutta
itsekussakin kartakissa n�htiin todellakin joku kummastuttava merkki
Bagdadin rikkaudesta ja verratonten taiturein keksiv�isyydest�.

Yliymp�ri t�t� ��ret�nt� cirkusta oli pitk�t matkat joka taholla lakea
kaunistettu lukemattomilla teltoilla. M��r�ttyjen v�lien p��ss� oli
kaikenlaisilla ruoka-aineilla t�ytettyj� p�yti�, ja n�itten luona
palvelioita yleis�n k�skett�vin�: viinipulloja ja sorbeti-astioita ynn�
loppumattomiin asti koreja t�ynn� suloisia hedelmi� ja lautasia, joihin
oli ladottu virvoittavia sokurileivoksia. Vaikka n�m�t olivat kaikkien
tulevien nautittavina, l�ytyi varoja niin runsaasti, ett� juhlap�yd�t
n�yttiv�t aina olevan t�p�sen t�ynn�; ja, ett� kansan ilo olisi
t�ydellinen, sallittiin jokaisen altiisti huvitella mill� tavalla h�n
vaan parhaaksi katsoi, n�in kuuluvan julistuksen kautta:

"_T�m� on kemujen, huvien ja ilon aika. �lk��n kukaan moittiko toista


�lk��nk� toista vastaan valittako: �lk��n kukaan rikas sortako ket��n
k�yh�� eik� v�kev� heikkoa: �lk��n kukaan kysyk� toiselta: 'miksi t�m�n
teit_?'"

Miljonittain ihmisi� oli kokoontunut t�h�n paratiisiin.

He riemuitsivat, he s�iv�t ja joivat, he tekiv�t tepposia, tanssivat,


lauloivat. He kuuntelivat Arabian tarinoitsiain kertomuksia, jotka
taikoja t�ynn�ns� vieh�ttiv�t kaikkia, taikka he heltyiv�t jonkun
Persian runoilian laulusta, kun h�n kuvaili sankarittarensa kuun
valaisemaa otsaa ja rakkautta sairastavan sankarinsa n��ntyv�� ja
kalveata haamua; he katselivat kummastuksella Gangeen silm�nk��nt�j�n
temppuja taikka nauroivat Syrian s�vytaition harjaantunutta sukkeluutta
ja n�ytettyj� kujeita. Ja ihastuneimmilta s��styi kuitenkin viel�
silm�nluonti Egyptin tanssijattarein vietteleviin liikenteisin ja
hekumalliseen sulouteen. Joka paikassa vallitsi laulu ja leikki,
harvinaisuus ja ihanuus. Kerta ihmiset unhottivat huolensa ja
antautuivat m��r�tt�m��n nautintoon.

"Minusta tulee kohtelias mies", lausui Kisloch, Kurdilainen, saattaen


yht� seuruetta johonkin n�yt�nt��n.

"Ja minusta lempe�", vastasi Kalidas, Indialainen. "Mies, kuinka


rohkenet rikkoa julistusta ja piest� t�t� lasta?" H�n k��ntyi yhden
p�yd�nkattajan puoleen, joka paraikaa suomi jotakin onnetonta
kamelin-ajajaa, jolta juhta oli kompastunut ja kaatuessaan s�rkenyt
taakkansa, kaksi posliinikoria.

"Ajattele omia asioitasi, yst�v�", vastasi p�yd�nkattaja, "ja kiit�


onneasi, ett� sin�kin kerta el�ess�si saat oikein aterioita."

"T�ll�k� tapaa upseeria puhutellaan?" sanoi Kalidas, Indialainen;


"melkeinp� minun tekee mieli katkaista kieli suustasi."

"�l� yht��n huoli, pikku poikani", lausui Guebril�inen, "t�ss� saat


dirhemin. Juokse tiehesi ja ole iloinen."

"Kah ihmett�!" irvisteli Neekeri, "h�n antaa almuja."

"Ja te olette sukkela", vastasi Guebril�inen. "T�m�p� on kummallinen


p�iv�."

"Mit� nyt tehd��n?" kysyi Kisloch.

"Sy�d��n p�iv�llist�", esitteli Neekeri.

"Niin! t�m�n platanipuun alla", lausui Kalidas. "Hauska on olla


yksin��n. Min� vihaan kaikkia paitsi meit� itse�."

"Seisattukaat t�h�n, vanha konna", huudahti Guebril�inen. "Mik� sinun


nimesi on?"

"Min� olen yksi hadshi", vastasi yst�v�mme Abdallah, armeliaan


kauppiaan Alin perhekuntalainen, joka t�n� p�iv�n� oli hovipalveliain
joukossa.

"Oletteko te edes Juutalainen, te rosvo?" kysyi Guebril�inen. "T�h�n


aikaan ei maksa vaivaa olla mit��n muuta. Tuokaat v�h�isen viini�, te
kirottu giauri!"

"Heti", lis�si Kisloch, "ja pilau'ta."

"Ja manteleilla t�ytetty mets�kauris", sanoi Kalidas.

"Ja muutamia sokuripapuja", lausui Neekeri.

"Joutuin, te riivattu pakana, taikka min� paiskaan t�m�n keih��n


selk��nne", huudahti Guebril�inen.

N�yr� Abdallah kiiruhti pois ja palasi pian takaisin, kantaen kahta


viinipulloa, ja per�ss� nelj� palveliata, itsekullakin tarjoinlauta,
joka oli herkkuja t�ynn�.

"Mihin pyritte, hirtehiset?" murisi Kisloch; "j��k��t oikeauskoisia


palvelemaan."

"Me saamme olla enemm�n rauhassa, jos olemme itseksemme", kuiskasi


Kalidas.
"Pois siis, koirat", �rj�si Kisloch.

Abdallah ja h�nen palveliansa riensiv�t pois, mutta kutsuttiin tuota


pikaa takaisin.

"Miks'ette tuoneet minulle Schirazin viini�?" kysyi Kalidas palavin


silmin.

"T�m� pilau on liian v�kev��", pauhasi Kisloch.

"Te olette tuoneet minulle lampaan ja pistacianp�hkin�it� eik�


mets�kaurista ja manteleita", lausui Guebril�inen.

"Ei puoliksikaan sokuripapuja", sanoi Neekeri.

"Kaikki on p�in seini�", julisti Kisloch, "menk��t ja tuokaat meille


yksi kabobi."

V�hitellen t�m�kin vallaton seura kuitenkin tyytyi, ja istuen


platanipuunsa alla ja ahmaten kaikenlaisia Id�n herkkuja he k�viv�t
leppe�mmiksi samalla kuin heid�n ruokahalunsa v�heni.

"Juodaan, Kalidas, ja sitten yksi laulu", sanoi Kisloch.

"Sit� harvoin tarjotaan", arveli Guebril�inen, "no, Kally, se


innostuttaisi sinua."

"Nyt lasketaan siis; muistakaat k��ri�."

Kalidaan laulu.

Juo, juo ainiaan,


�l� muuta muistakkaan!
Mit' yst�vyys on? lempi? maine?
Haihtuvat kuin meren laine.
Laske huoles, murheeton,
Viinivirran aaltohon.
Niin! heit� huoles maljaan vaan,
Juo ne sitten nopeaan!
Juo, juo ainiaan,
�l� muuta muistakkaan!

"Kuulkaat, torvet soivat! Kuningas ja kuningatar! Juhlakulkue tulee.


Kiiruhtakaamme pois."

"Taas! he ovat varmaan aivan l�hell�. Joutukaamme, ett� saamme hyv�n


paikan.�

"S�rkek��t kaikki maljat ja vadit. Tulkaat pois!"

Kymmenen tuhannen symbalin helistess� ja lukemattomien torvien


raikkuessa ihmiset juoksivat kaikkialta suurta cirkusta kohden. Kaukaa
n�htiin loistava juhlasaatto, h��joukon ensim�iset rivit, astuvan
Bagdadin portista ulos.

Ensin tuli viisi-sataa kukilla seppel�itty� tytt��, yht� kauniit kuin


ne ruusun-ummut, jotka koristivat heid�n hiuksiansa. Heid�n liehuvat
vaatteensa olivat valkeammat kuin joutsen, ja itsekukin heist� piti
k�dess�ns� palmupuun oksan.

Heit� seurasi joukko komeita soittoniekkoja, verhottuina kultaisilla


vaipoilla ja toitottaen hopeisia torvia.

Sitten viisi-sataa nuorukaista, jotka hohtivat kuin t�hdet, puettuina


valkoisiin ketunnahkaisiin nuttuihin ja kantaen mik� hedelm�- mik�
kukkakoria.

Heid�n per�st�ns� tuli joukko komeita soittoniekkoja, verhottuina


hopeisilla vaipoilla ja toitottaen kultaisia torvia.

Kuusi valittua ratsua koreilla satulaloimilla, jotka olivat reunustetut


sopelin nahkalla.

Medadin lippu.

Medad pikimustalla Arabian juoksialla; h�nt� seurasi kolme sataa


upseeria h�nen osastostansa, kaikki ratsastaen puhdasrotuisilla
hevosilla.

Orjia, kantaen Medadin h��lahjaa, kuutta oivater�ist� Damaskon miekkaa.

Kaksitoista valittua ratsua koreilla satulaloimilla, joita itsekutakin


anatolialainen palvelia talutti.

Ithamarin perhekunta sinipunaisissa, k�rp�n nahkalla reunustetuissa


vaatteissa.

Ithamarin lippu.

Ithamar lumivalkoisella Anatolian juoksialla; h�nen seurassaan oli


kuusi sataa upseeria h�nen osastostansa, kaikki ratsastaen
puhdasrotuisilla hevosilla.

Orjia, kantaen Ithamarin h��lahjaa, kultaista vaasia, rubineja


t�ynn�ns�, punasinerv�ll� istuimella.

Sata Neekeri� nen�n l�pitse pujotetuilla timanttirenkailla, puhaltaen


soittimillaan ja p�rist�en vaskirumpujansa.

Bagdadin kaupungin lippu.

Bagdadin asukasten l�hetyskunta.

Kaksi sataa muulia satini-satulaloimilla, jotka olivat kirjotut


kullalla ja joista v�h�iset kultakellot riippuivat. N�m�t kantoivat
sit� vaattehistoa, jonka kaupunki oli antanut prinsessalle. Itsekunkin
muulin vieress� astui tytt�, puettuna t�htisiipiseksi Periksi, ja
kammottavaksi Diviksi hankittu poika.

Egyptin lippu.

Egyptin Hebrealaisten l�hetyskunta, ratsastaen hopeavalkoisilla


dromedareilla.

Viisikymment� orjaa; jotka kultaisilla hihnoilla kantoivat heid�n


lahjaansa prinsessalle, isoa, kauniisti leikattua jaspis-ammetta. T�m�
oli jonkun muinaisen temppelin sarkophagi, ja hinnaksi oli maksettu
mahdottomia summia.

Syrian lippu.

Pyh�n maan Hebrealaisten l�hetyskuuta, rabbini Zimri itse etup��ss�,


jokainen kantaen k�dess�ns� lahjaansa morsiusparille, kallista vaasia,
joka sis�lsi multaa Sionin vuorelta.

Hamadanin lippu.

Hamadanin asukasten l�hetyskunta kunnian-arvoisen Bostenagin johdolla.


Kaleb talutti h�nen upeata ratsuansa.

Hamadanin kaupungin lahja David Alroy'lle, annettuna h�nen oman


neuvonsa mukaan: se malja, jossa Vankeuden Ruhtinas vei veronsa ja joka
nyt oli t�ytetty hiekalla.

Viisikymment� valittua ratsua komeilla satulaloimilla, joita


itsekutakin medialainen taikka persialainen palvelia talutti.

Abnerin ja Miriamin perhekunta, yhteens� kaksitoista sataa henke�,


puettuina norsunluisiin ja kultaisiin rengashaarniskoihin.

Medialaisten ja Persialaisten lippu.

Kaksi valkoista elefanttia, kultaisilla kantovuoteilla kulettaen


varakuningasta ja h�nen puolisoansa.

Abnerin lahja Alroy'lle, kaksitoista uhkeata, juvelivaljaista


elefanttia; jokaista talutti Indialainen, puettuna norsunluiseen ja
kultaiseen rengashaarniskaan.

Miriamin lahja Schirenelle. Viisikymment� Roknabadin ruusuntaimea,


valkoinen, viidenkymmenen jalan pitk� kashmirishaali, joka oli
laskostettu viuhkaimen kahvaan; viisikymment� varjostinta, itsekukin
tehty yhdest� rok-linnun sulasta; ja viisikymment� kristallivaasia
t�ynn�ns� erinomaisia suitsutuksia jokainen lukittu kalliskivisell�
taikakalulla.

N�itten per�st� seurasi eunukkivartiosto.

Tuosta tuli seraljin soittokunta, kolme sataa k��pi�t�, todella ilke�t


n�hd�, mutta etevimpi� soittotaitioita koko maailmassa.

Salomonin hevoset, yhteens� sata, itsekunkin otsassa luonnon t�hti,


ilman satulaloimitta ja talutettuna vaan timanttisuitsella.

Alroy'n ja Schirenen perheenv�ki. Yksin�isen� herra Honain, ratsastaen


kastanjankarvaisella, hopeakenk�isell� juoksialla; ratsastajan oma puku
oli vaaleanpunainen ja somistettu hopeat�hdill�. H�nen ruusunv�risest�
turbanistansa riippui heiluva timantti-t�yht�, hohtaen tuhansista
l�ikkyvist� v�reist�.

Kaksisataa paagia seurasi h�nt�; ja sitten sek� mies- ett�


naispalvelioita pulskissa vaatteissa, yhteens� melkein kaksituhatta; he
kantoivat harvinaisia vaaseja, kiilt�vi� korulippaita ja kalliita
viittoja.

Nyt tuli rahanvartia ja kaksi sataa h�nen k�skyl�ist�ns�, heitellen


kultadirhemej� kaikille tahoille.

Salomonin valtikka, jota Asriel itse kantoi.

Komeat ja korkeat, sinisest� emaljista tehdyt triumfivaunut; py�r�t


kullasta, rattaan-navat turkoseista ja briljanteista; kaksitoista
lumivalkoista ja pyh�� hevosta edess�, nelj� rinnakkain. Vaunuissa
Alroy ja Schirene.

Viisituhatta Pyh�n Vartiakunnan soturia p��tti juhlakulkueen.

Keskell� kansan huutoja t�m� loistoisa juhlaseurue liikkui lakean


poikki ja astui ymp�ri laveata cirkusta. Voittaja ja h�nen morsiamensa
nousivat valta-istuimellensa; t�m�n portaat olivat t�ynn� nuorukaisia
ja tytt�j�. Valta-istuimella, heid�n oikealla puolellansa, istui
kunnian-arvoinen Bostenag; vasemmalla uljas varakuningas ja h�nen
puolisonsa. Kartakeihin molemmin puolin oli hoviv�ke� asettunut.

L�hetyskunnat toivat esiin lahjansa, p��llik�t osoittivat


kunnioitustansa, kaupungin ammattikunnat meniv�t j�rjest�ns�
valta-istuimen ohitse ja n�yttiv�t erityisi� taitojansa. Kolme kertaa
julistus kuulutettiin torvien soitolla, ja nyt kilpaleikit alkoivat.

Tuhat ratsumiest� sy�ks�hti arenalle ja heitti keih�it�ns�.


He laskivat t�ytt� laukkaa, he seisauttivat tuliset juoksiansa
yht�kki� ja paiskasivat pitk�t peitsens� v�h�iseen, vaan v�lkkyv��n
pilkkaan, joksi oli laitettu harvinaisen ja komean linnun kuva.
Voittajat vastaan-ottivat palkintonsa prinsessan omasta k�dest�:
koreita shaaleja, juvelikahvaisia tikareita ja kalliskivisi�
rukousnauhoja. Milloin torvet ilmoittivat, ett� palkinto annettiin
varakuningattarelta, milloin kunnian-arvoiselta Bostenagilta, milloin
voitollisilta kenraaleilta taikka uskollisuuttansa vannoneilta
l�hettil�ilt�, milloin ammattikunnilta, milloin Bagdadin, milloin
Hamadanin kaupungilta. Hetket vieriv�t pois suurenlaisessa ja
herke�m�tt�m�ss� vaihtelevaisuudessa.

"Min� soisin, ett� olisimme yksin�mme, oma Schireneni", lausui Alroy


morsiamellensa.

"Niin min�kin; ja kuitenkin tuntuu minusta hauskalta, kun n�en koko


Aasian Alroy'n jalkain juuressa."

"Eik� aurinko koskaan laske! Anna minun leikitell� sinun k�tesi


kanssa."

"Hiljaa! Katso, Miriam nauraa."

"Rakastatko sin� minun sisartani, oma Schireneni?"

"Sinun j�lkeesi kaikkein enimmin."

"Ei puhuta sisarestani, vaan itsest�mme. Luuletko, ett� aurinko pian


laskee, rakkahani?"

"Min� en voi n�hd�; sinun silm�si h�ik�isev�t minua -- ne ovat niin


loistavat, niin ihanat!"

"Oi! minun henkeni, min� tahtoisin huokailla rakkauttani sinun


povellasi."

"Sin� olet hyvin totinen."

"Niin rakkauden laita aina on."

"Ei, armaani! Minun se saattaa hurjaksi ja haaveksivaksi. Nyt min�


olisin valmis yritt�m��n vaikka mit�. Min� tahtoisin, ett� meill� olisi
siivet, ja silloin me lent�isimme pois."

"Katso, minun t�ytyy tervehti� tuota kilpavoittajaa. T�ytyyk� minun


hellitt�� sinun k�dest�si! Kallis k�si, j�� hyv�sti. Ajattele minua,
sill� v�lin kuin min� puhun, syd�nk�pyni. Se on tehty. Anna takaisin
k�tesi taikka min� kuolen. Mit� t�m� on?"

Ratsumies, joka ei ollut juhlapuvussa, vaan peitetty p�lyll�, ajaa


lenn�hti cirkusta p�in; k�dess��n h�n piti pitk�� peist�, jonka p��h�n
oli pistetty paperik��ry. Kilpaleikkien valvojat koettivat est�� h�nt�
p��sem�st� eteenp�in, mutta h�n ei ottanut seisahtuakseen. H�nen
sanomansa oli kuninkaalle yksist�ns�. Huhu, ett� uutisia armeijasta oli
tullut, levisi kansaan. Uutisia armeijasta olikin tullut. Yksi voitto
lis�ksi! Scherirah oli kukistanut Rumin sultanin, joka nyt anoi rauhaa
ja liittoa. Totta puhuen, sanoma oli jo p�iv�n valjetessa saapunut
perille, mutta siev�tapainen Honain oli sovittanut niin, ettei sit�
ilmoitettaisi kuin my�hemmin ja julkisemmalla hetkell�.

T�t� lis�yst� kunniakkaan p�iv�n ilo tuskin kaipasi. Mutta kansa


riemuitsi, kultadirhemej� jaettiin kahta runsaammin, ja kaikki pitiv�t
t�t� sanomaa juhlallisena vahvistuksena Jehovan taikka Allah'n puolelta
t�m�n aamun juhlamenojen suhteen.

Aurinko laski, hovi hankki l�ht�� ja palasi samalla komeudella


seraljiin. Alkoi t�ysi pime�, tulitorni, joka valaistiin
kaukaisella kunnaalla, ilmoitti, koska Alroy ja Schirene astuivat
morsiuskammioonsa, ja yht�kki�, ik��nkuin taikavoiman kautta, avara
kaupunki, joka moskea, joka minareti ja torni ja terrassi ja koko lakea
ja lukemattomat teltat ja suunnattoman suuri cirkus ja tuo vanha ja
kaarteinen virta heiskuivat valkeista. Joka paikasta joku lamppu, joku
tulisoitto, joku lyhty, joka oli maalattu jos jollakin v�rill�,
vilkahti esiin; summattoman suuret hopealta hohtavat valkeat v�lkkyiv�t
jokaisesta kartakista, ja kauhean isot, punaiselta paistavat ilotulet
lekahtivat yl�s pitkin taivaan rantaa.

Seitsem�n p�iv�� ja seitsem�n y�t� t�t� verratonta iloa lakkaamatta


kesti, vaikka yh� vaihdellen. Kauan, kauan Hebrealaisten ruhtinaan ja
kalifin tytt�ren h�it� muisteltiin; kauan, kauan j�lest�p�in Tigrin
tasangon miehet istuutuivat t�hdikk��n virran rannalle kertomaan t�t�
kummallista tarinaa ihmetteleville j�lkeisille.

Kuinka kuuluisa mies David Alroy nyt oli! H�n oli maailman mahtavimman
valtakunnan hallitsia ja oli puolisokseen saanut kaikkein kauniimman
prinsessan; onnellinen ja kuuluisa kansa ymp�r�itsi h�nt�,
voittamattomat armeijat vartioivat h�nt�; h�n oli semmoinen, jolle maa
altiisti antoi kaiken hyvyytens� ja taivas suosionsa -- ja kaikki n�m�t
h�nen oman neronsa kautta!
YHDEKS�S OSA.

I.

Oli syd�n-y�, ja myrsky riehui yh�: kesken ukkosen jyrin�� ja tuulen


vonkunaa vinkkuroivat salamat joka hetki valaisivat kiihtyneen Tigrin
laveata ja vaahtosaa pintaa.

Jabaster seisoi ja katseli t�t� kauheata n�ytelm�� palatsinsa


galleriasta. H�nen kasvonsa olivat juhlalliset, mutta huolestuneet.

"Min� soisin, ett� h�n olisi t��ll�!" huudahti ylimm�inen pappi. "Vaan
kuitenkin, miksi min� halaisin h�nen l�sn�-oloansa, joka ei ennusta
muuta kuin murhetta? Mutta olenko min� iloinen, kun h�n on poissa? En
ollenkaan. T�m� Bagdad rasittaa minua niinkuin lyijyvaippa: minun
mieleni on synkk� ja sortunut."

"He sanovat, ett� Alroy t�n� iltana pit�� suuria pitoja seraljissa ja
juopi porttonsa onnen maljaa ukontulten leimutessa. Eik� l�ydy mit��n
k�tt�, joka kirjoittaisi sein��n? H�n on havaittu k�yk�iseksi, h�n on
punnittu, ja on todella k�yk�iseksi havaittu. H�nen valtakuntansa on
pian h�vi�v�, ja silloin -- min� olisin valmis itkem��n, voi! min�
olisin valmis itkem��n ja vuodattamaan hirve�n tuskani tuimaa kipua
n�it� tylyj� ja harvoin lientyvi� poskia my�ten. Niin nuorena, niin
uljaana, niin suosittuna! Yksi olet vaan -- jumala, vaan nyt saastainen
Belzasar!"

"T�t�k� varten h�nen jalo nuoruutensa vietettiin miettiv�ss�


yksin�isyydess� ja mystillisiss� tutkinnoissa? T�t�k� varten tuo pyh�
sanansaattaja viritti h�nen hurskaimpia tunteitansa? T�t�k� varten
h�n astui helteisen er�maan halki ja yhtyi esi-isiins� heid�n
hautakammioissaan? T�m�k� kaikkien h�nen voittojensa ja kaikkien h�nen
suurten tekojensa loppu on? Kun h�n riemuitsee heve�n tyt�n parissa!"

"Vuosi takaperin, juuri t�n� iltana -- se oli taistelon aatto, min�


seisoin h�nen teltassaan, odottaen h�nen viimeist� k�sky�ns�. H�n
ajatteli v�h�isen aikaa, ja sitten h�n sanoi: 'terveen� menk��t,
Jabaster.' Min� luulin, ett� min� elin l�hinn� h�nen syd�nt�ns�
niinkuin h�n aina on ollut l�hinn� minun syd�nt�ni, vaan kaikki on
ohitse. H�n ei koskaan en�� sano: 'terveen� menk��t, Jabaster.' Kuinka,
mit� n�m�t kaikki on? Minusta tuntuu kuin olisin lapsi."

"Herran voideltu on nyt vankina komean kioskin hienon ristikon takana


eik� katsele koskaan sit� maailmaa, jonka h�n valloitti. Egypti ja
Syria, jopa kaukaisin Indiakin l�hettiv�t nyt sanansaattajiansa
kunnioittamaan Alroy'ta, tuota suurta, uljasta, voittamatonta. Ja miss�
h�n on? Hempe�ss� tytt�jen ja eunukkein paradiisissa, kukkaseppeleet
p��ss� kuunnellen hentoja lauluja ja lempiluutun huimia s�veli�.
H�nell� ei ole mit��n aikaa neuvotteluun; kaikki on j�tetty h�nen
suosituilleen, joita tuo viekas vihollinen johdattaa, jota kerta sanoin
veljekseni."

"Miksi min� viivyn t��ll�? Minne min� pakenisin? Min� luulen, ett�
l�sn�-oloni voi viel� palauttaa s��dyllisyyden. Jos min� riist�isin
pois rintavaatteeni, min� tuskin luulen, ett� se ket�k��n muuta
koristaisi. H�n ei k�y koskaan uhraamassa; he sanovat, ettei h�n
paastoa eik� noudata mit��n pyhi� menoja, ja ettei sabbatikaan keskeyt�
heid�n kemujansa. Min� en ole n�hnyt h�nt� kolmea kertaa h�nen
h�ittens� per�st�. Honain on kertonut Schirenelle, ett� min� vastustin
niit�, ja t�m� pit�� nyt minulle semmoista vihaa, jota ainoastaan
naiset pit�v�t. Meid�n suuret intohimomme puhkeavat tuhansiin tuumiin;
naisilla ei ole kuin yksi. Heid�n rakkautensa on vaarallinen, mutta
heid�n vihansa on turmiokas."

"Katso! venhe heiluu virralla. T�mm�isen� y�n� -- ainoastaan yksi


rohkenisi vesille."

Se milloin n�kyy, milloin katoo; yksin�inen lyhty loistaa keulasta.


Levottomana katseli Jabaster t�t� v�h�ist� purtta, joka taisteli
aaltoja vastaan. �kisti kauhea leimaus l�i koko virran tuleen ja sai
kamalalla valollansa yksin rakennustenkin kaukaiset rivit n�kyviin.
Venhe ja voimiansa ponnistava, yksin�inen soutaja selitettiin selv��n.
Tuosta kaikki taas oli pime�ss�. Tuuli heikkeni pian; muutamia
minuuteja kuului viel� airojen loiske, ja venhe seisahtui kaikista
p��tt�in palatsin alle.

Joku kolkutti takaporttia.

"Kuka siell�?" Jabaster kysyi.

"Yksi Israelin yst�v�."

"Abidan, kuulen ��nest�. Oletko sin� yksin?"

"Profetissa on muassani; ainoastaan h�n."

"Silm�nr�p�ys. Min� avaan portin. Ved� venhe holvistoon."

Jabaster astui alas galleriasta ja palasi hetken per�st� molempain


vasta tulleitten kanssa: nuori profetissa Ester ja h�nen kumppaninsa.
J�lkim�inen oli ruumiiltansa lyhytl�nt�inen, mutta eritt�in j�ntev� ja
sukeva mies. H�nen kasvonsa olivat kovin synk�t, mutta vaikka niitten
alipuolessa oli jotakin tyly�, ilmestyi kuitenkin miettiv� kauneus
h�nen korkeassa, kirkkaassa otsassansa ja vajonneissa silmiss��n --
harvoin tavattava omituisuus it�maalaisten muodossa.

"Rankka y�", lausui Jabaster.

"Niille, jotka pelk��v�t sit�", vastasi Abidan. "Aurinko on tuonut niin


v�h�n iloa minulle, etten huoli ensink��n myrskyst�."

"Mit� uutisia?"

"Tuskaa! tuskaa! tuskaa!"

"Tuo tavallinen virsi, sisareni. Eik� se p�iv� koittane koskaan,


jolloin saamme sen muuttaa?"

"Tuskaa! tuskaa' tuskaa! sanomatonta tuskaa!"

"Abidan, kuinka asiaimme k�y?"


"Varsin hyv�sti."

"Todesti?"

"Niinkuin havaittanee."

"Sin� olet lyhyt-puheinen."

"Katkera."

"Oletteko k�yneet hovissa, koska olette oppineet varovaiseksi


sanoissanne, yst�v�ni?"

"Min� en tied�, mit� tapahtunee. Aikaa voittain me kenties muutumme


kaikki hovimiehiksi, vaikka min� pelk��n, Jabaster, ett� me olemme
tehneet liian paljon saadaksemme mit��n palkintoa. Min� annoin h�nelle
vereni, ja te viel� enemm�n, ja nyt olemme Bagdadissa. Se on komea
kaupunki. Min� rukoilen taivasta, ett� Sodoman tulikivisade valuisi sen
pengermille."

"Min� tied�n, ett� sinulla on jotakin kauheata kerrottavana. Min�


tied�n sen sinun suruisesta otsastasi, joka synkistyy niinkuin myrsky.
Puhu kaikki, yst�v�. Min� jaksan kantaa pahimpiakin, sill� min� odotan
niit� ennalta."

"Kuulkaat siis: Alroy on julistanut itsens� kalifiksi. Abner on


nimitetty Persian sultaniksi; Asriel, Ithamar, Medad ja etevimm�t
p��llik�t visireiksi; Honain heid�n esimieheksens�. Nelj�
mahomettilaista aatelismiest� on laskettu neuvoskuntaan. Prinsessa
menee ensi perjantaina juhlasaatolla moskeaan; sanotaan, ett� sinun
oppilaasi seuraa h�nt�."

"Min� en voi uskoa sit�! Sinain Jumalan kautta, min� en voi uskoa sit�!
Vaikka minun omat silm�ni n�kisiv�t t�m�n kirotun ty�n, min� en uskoisi
sit�. Ett� h�n menee moskeaan! He ovat laskeneet leikki� sinun
kanssasi, hyv� Abidan, he ovat laskeneet leikki� sinun kanssasi."

"Kenties. Se on huhu, mutta huhut ennustavat tekoja. Muut asiat kaikki


ovat todelliset. Minun heimolaiseni, oivallinen Zalmunna, kertoi ne
minulle. H�n tuli pidoista."

"Menenk� min� h�nen luokseen? Minusta tuntuu kuin yksi ainoa sana --
ett� h�n menee moskeaan! se on vaan huhu, tyhj� huhu. Min� en suinkaan
usko sit�; ei, ei, ei, ei ikin�, ei ikin�! Eik� h�n ole Herran
voideltu? Sanomaton kirous kohdatkoon Moabitan tyt�rt�! Ei ihmett�,
ett� ukkonen k�y! Taivasten kautta, min� menen vastustamaan h�nt� h�nen
hurjissa pidoissaan!"

"Te tunnette voimanne paremmin kuin Abidan. Te vastustitte h�nt� ennen


h�nen naimistansa, vaan kuitenkin --"

"H�n nai. Se on tosi. Honain on h�nen esimiehens�. Ja minulla on viel�


h�nen sormuksensa! Honain on minun veljeni. Eik� minulla ole mit��n
tikaria, ett� voin katkaista veljeyden siteet?"

"Meill� on kaikilla tikari, Jabaster, jos vaan tiet�isimme, kuinka


niit� k�ytt��."
"Se on kummallista -- me olimme olleet kaksikymment� vuotta erin�ns�,
kun j�lleen tapasimme toinen toisemme. Te ette olleet l�sn�, Abidan.
Oltiin neuvottelussa. Me tapasimme toinen toisemme kahdenkymmenen
vuoden per�st�. H�n on minun veljeni. Se on kummallista, sanon min�:
min� tunsin, ett� h�nt� v�v�hti, kun h�n syleili minua."

"Honain on filosofi ja uskoo samantunteisuuteen. N�ytt�� silt� kuin


teill� ei olisi kesken�nne mit��n samantunteisuutta. H�nen systemins�
p��st�� siis teid�t kaikista siteist�."

"Oletteko varma siit�, ett� muut uutisenne ovat todenper�iset? Min� en


usko tuota juttua moskeasta -- muut ovat pahat kyll�."

"Zalmunna tuli pidoista. Hassan Subah'n veli istui ylemp�n� h�nt�."

"Subah'n veli! Kaikki on siis mennyt. Onko h�nkin neuvoskunnan


j�seni�?"

"On, ja lis�ksi moni muu."

"Miss� Israel nyt on?"

"H�nen tulisi olla teltoissansa."

"Tuskaa! tuskaa! tuskaa! sanomatonta tuskaa!" huudahti profetissa, joka


seisoi liikkumatonna huoneen per�puolella eik� n�ytt�nyt ottavan osaa
heid�n keskusteluunsa.

Jabaster astui edestakaisin galleriassa levottomin askelin. Yht�kki�


h�n seisahtui ja, l�hestyen Abidania, tarttui h�nen k�sivarteensa ja
katseli vakavasti h�nt� kasvoihin. "Min� tied�n, mit� sin� ajattelet,
Abidan", huudahti ylimm�inen pappi; "vaan se ei voi tapahtua. Min� olen
karkoittanut -- t�st� l�hin ja ij�ksi p�iv�� min� olen karkoittanut
kaikki tunteet rinnastani; nyt minulla ei ole mit��n velje�, ei
mit��n yst�v��, ei mit��n oppilasta ja, min� pelk��n, ei mit��n
vapahtajaakaan. Israel on kaikki kaikessa minulle. Minulla ei ole
mit��n muuta el�m�� -- omantunnon soimaus se ei siis ole, joka pid�tt��
minun k�tt�ni. Minun syd�meni on yht� kova kuin sinun."

"No, mik� siis pid�tt�� sit�?"

"Se, ett� me hukumme kaikki h�nen kanssaan. H�n on viimeinen koko


pyh�st� suvustansa. Ei l�ydy mit��n muuta k�tt�, joka tarttuisi meid�n
valtikkaamme."

"_Meid�n_ valtikkaamme! mik� valtikka?"

"Meid�n kuninkaittemme valtikka."

"Kuninkaittemme!"

"Niin, miksi sin� n�yt�t niin synk�lt�?"

"Mimmoiselta n�ytti profeetta, kun tuon uppiniskaisen kansan todella


piti saada kuningas itselleen? Hymyilik� h�n? Riemuitsiko h�n ja
taputti k�si�ns� ja huusi: Jumala varjelkoon h�nen majesteetti�ns�!
Voi, Jabaster! kunnioitettu, kallis Jabaster! sin�, meid�n
huikentelevaisen kansamme toinen Samuel! Olipa semmoinenkin aika,
jolloin ei Israelilla ollut mit��n muuta kuningasta kuin heid�n
Jumalansa. Olimmeko halvemmat silloin? Kuninkaatko Kanaan valloittivat?
Mik� mies Moses oli, mik� Aaron, mik� voimakas Josua? Oliko Gideonin
miekka mik��n kuninkaan miekka? Varjostivatko Simsonin kiharat
kuninkaallisia silm�kulmia? Olisiko mik��n kuningas pit�nyt hirvitt�v��
liittoansa niinkuin juhlallinen Jefta? Kuninkaitten lupaukset ovat
kepe�t kuin ilma, kun niitten t�ytt�minen vaatii, ett� joka muu kuin
alamainen loukataan!�

"Kuninkaat! no, mit� kuningas on? Miksi yksi rikkoisi meid�n valitun
sukukuntamme yht�l�ist� pyhyytt�? Onko heid�n verens� puhtaampi kuin
meid�n? Me olemme kaikki Abrahamin siement�. Mik� Saul oli, ja mik�
David? Min� en ole koskaan kuullut, ett� heill� oli toisenlainen
sukujuuri kuin meid�n esi-isill�mme. Olkoon, ett� he olivat hurskaita,
jommoisia he eiv�t olleet; ja urhoollisia ja viisaita, jommoisia
muutkin olivat; onko sill� sanottu, ett� yksist�ns� heid�n
j�lkeisill�ns� on kaikki hyv�t avut? Ei Jabaster! sin� et ole koskaan
erehtynyt, paitsi silloin, kuin asetit kruunun t�m�n ylpe�n nuorukaisen
p��h�n. Mit� h�n teki, olisivat tuhannet tehneet. Sinun henkesi, se
juuri h�nt� tekoihin innostutti. Ja nyt h�n on kuningas; ja nyt
Jabaster, Israelin sielu, jonka tulisi olla meid�n tuomarimme ja
johdattajamme -- Jabaster vapisee ep�suosiossa, sill� v�lin kuin meid�n
saastainen Sanhedrimme on Ammoniteja t�ynn�!"

"Abidan, sin� olet koskenut sieluni sisimpiin; sin� olet saattanut


vireille mietteit�, jotka tuon tuostakin, ik��nkuin sakea ja turmiokas
sumu, ovat nousneet ajatusten pime�st� alhosta, vaan joita min� olen
tukehuttanut."

"Ne nouskoot, min� sanon -- ne sammuttakoot t�m�n kaikkia polttavan


auringon s�teet, jonka alla me k�rsimme, joka imee kaiken kasvien
mehun, ja nukuttaa ja n��nnytt�� meit� kaikkia!"

"Ilo! ilo! sanomaton ilo!"

"Kuule! profetissa on muuttanut sanansa; eik� h�n kuitenkaan kuule


meit�. Herran henki asuu todella h�ness�. Hyv� Jabaster, min� n�en,
ett� sinun syd�mesi on altisna sinun kansasi k�rsimisille; sinun
kansasi, oma Jabaster, sill� etk�h�n sin� ole meid�n tuomarimme? Sin�
olet kumminkin oleva."

"Voimmeko palauttaa pappisvallan? -- onko se mahdollista?"

"Sano vaan sana, ja se on tehty, Jabaster. Niin, �l� katsele tuolla


tapaa. Luuletko, ettei Israelissa l�ydy uskollisia syd�mi�? Luuletko,
ett� lapsesi ovat nurkumatta n�hneet niit� ilkeit� h�v�istyksi�, jotka
ovat kohdanneet sinua -- sinua, heid�n pappiansa, heid�n kunnioitettua
ylimm�ist� pappiansa, semmoista miest�, joka muistuttaa mieleemme
entisyyden parhaita aikoja -- suurten tuomarein aikoja? Yksi ainoa
sana, yksi ainoa t�m�n vihityn p��n viittaus, ja --. Vaan min�
puhuttelen miest�, joka tuntee enemm�n kuin min� saatan lausua.
Vaikene, kieleni, sin� olet jaaritteleva neuvon-antaja. Jabasterin
is�nmaallinen mieli ei kaipaa lapsen joutavaa opetusta. Jos h�n on
��neti, se on sent�hden, ett� h�n viisaudessansa arvelee, ettei aika
ole tullut; vaan, kun Israelin johdattaja puhuu, Israel ei ole
viipyv�."
"Mahomettilaisia neuvoskunnassa! Me tied�mme, mit� l�hinn� seuraa.
Meid�n kansallinen olemisemme on kuoleman kieliss�. Minusta n�ytt��,
ett� aika on juuri tullut, Abidan."

"Hyv�, niin mekin ajattelemme, suuri herra; sano sananen vaan, ja


kaksikymment� tuhatta keih�st� asettuu arkkia vartioimaan. Min� takaan
omat mieheni. Uljas Scherirah katselee karsain silmin Moabiteja.
Sananen sinulta ja koko Syrian armeija kokoontuu meid�n ymp�rillemme --
Judan leijona olkoon meid�n lippumme. Tyranni ja h�nen satrapinsa -- he
kuolkoot, ja silloin kaikki muut yhtyv�t meihin. Me julistamme liiton
uudistetuksi ja, j�tt�en Babelin verisen kohtalonsa nojaan, l�hdemme
Sionin luo!"

"Sion, h�nen nuoruutensa unelma, Sion!"

"Te ep�ilette?"

"Kuningas taikka ei, h�n on Herran voideltu. Tuleeko t�m�n k�den, joka
vuodatti �ljyn h�nen pyh�n p��ns� p��lle, pest� pois tuo balsamisinetti
h�nen omalla verell�ns�? Tuleeko minun surmata h�net? Onko t�m� vuona
keitett�v� oman em�ns� maidossa?"

"H�nen ��nens� on matala, vaan kuitenkin h�nen kasvonsa ovat


kiihtyneet. Kuinka nyt, herrani?"

"Kuka sin� olet? Ah! Abidan, luotettava, luja Abidan! Katso, Abidan,
min� ajattelin, hyv� Abidanini, ett� kaikki n�m�t ovat jonkun juomingin
mielett�myytt�. Huomisp�iv� tuonee viisaampia neuvoja. Juhlap�yd�n
puheet ovat pyh�t. Unhotetaan ne; j�tet��n ne sillens�. Herra k��nt�nee
h�nen syd�mens�. Kuka tiet��, kuka tiet��, Abidan?"

"Jalo Jabaster, tuokio takaperin teid�n mielenne oli uskonne kaltainen,


j�ykk� ja j�rk�ht�m�t�n, vaan nyt --"

"�l� nuhtele minua, �l� nuhtele minua, hyv� Abidan. Minun mieless�ni on
jotakin, jota te ette k�sit�; salaisia suruja, joita ei k�y puhuminen.
J�tt�k��t minut, hyv� yst�v�, j�tt�k��t minut hetkeksi. Kun Israel
vaatii minua, min� en j�� pois. Olkaat varma siit�, Abidan, olkaat
varma siit�. Ei, �lk��t menk�; y� on kovin kolkko eik� kaunis
profetissa voisi taas hillit� yltyv�� virtaa. Min� menen kammiooni ja
palajan heti."

Jabaster j�tti gallerian ja astui er��sen v�h�iseen huoneesen. Useita


isoja kirjoja, hakasista p��stettyin� ja avattuina, n�htiin hajallansa
divanilla. Niitten edess� seisoi h�nen vaskinen kabbalistan p�yt�ns�.
H�n sulki oven varovaisesti. H�n astui huoneen keskelle. H�n nosti yl�s
k�tens� taivasta kohden ja pani ne ristiin, kuoleman tuska kasvoissa.

"N�ihink� nyt on jouduttu?" h�n lausui raskaan ahdistuksen ��nell�.


"N�ihink� nyt on jouduttu? Mit� min� olen kuullut? mit� tehnyt? Pois,
kiusaaja-henki, pois! Oi el�m�! Oi kunnia! Oi is�nmaani, valittu
kansani ja pyh� uskoni! -- miksi el�mme, miksi toimimme, miksi olemme
mieltyneet semmoiseen, joka on mainehikasta taikka pyh��? Jospa
kuolisin! jospa -- jospa kuolisin! Olemisen vaiva on liian suuri."

H�n heitt�ysi vuoteellensa; h�n painoi juhlalliset kasvonsa


vaatteisinsa. Mielenliikutus v�r�ytti h�nen vankkaa syd�nt�ns�. Tuossa
h�n makasi, tuo suuri, vakava mies, maahan vaipuneena ja surunsa
vointeessa.

II.

"Pitojen h�lin� kuuluu viel� korvissani; min� tahtoisin olla yksin."

"Minun kanssani?"

"Sin� olet min� itse; minulla ei ole muuta el�m��."

"Suloinen lintu! Se on nyt kalifi."

"Min� olen, mit� sin� halasit, sin� suloisen olemiseni sielu! Komeus ja
valta, maine ja voitto n�ytt�v�t nyt s�rkyneilt� ja himmeilt� helmilt�
verrattuna sinun kirkkaasen hymyysi!"

"Vaikeroiva satakieleni, menn��nk� mets�st�m��n t�n� p�iv�n�?"

"Voi! minun ruusuni, min� makaisin mieluisammin t�ll� hempe�ll�


vuoteella ja katselisin sinun ihanuuttasi!"

"Taikka soutamaan viile�ll�, azurinsinisell� j�rvell� somassa purressa,


ik��nkuin vedenneidon kuoressa -- joutsenia j�less�mme?"

"Ei l�ydy mit��n j�rve� niin sinist� kuin sinun tumma silm�si; ei l�ydy
mit��n joutsenta niin valkoista kuin sinun py�re� k�sivartesi!"

"Tai laskemmeko haukkamme ilmaan ja tuotamme kultaisen fasanin


jalkaimme juureen?"

"Min� olen kultainen fasani sinun jalkaisi juuressa, miksi pyyt�isit


runsaampaa saalista?"

"Muistatko ensim�ist� k�ynti�si t�ss� kalliissa kioskissa, minun armas


mykk�ni? Tuossa sin� seisoit, k�sivarret ristiin laskettuina ja katseet
kainoina kuin p�iv�, ja loit tuon tuostakin mustat silm�si salaisesti
minuun, ett� poskeni k�viv�t aivan vaaleiksi. Min� n�en sinut nytkin
aivan semmoisena, arka lintuni. Tied�tk�, ett� min� olin niin
lapsellinen, kun se j�tti minun, tied�tk�, ett� min� itkin?"

"Voi, ei! et suinkaan itkenyt?"

"Todellakin, min� luulen, ett� niin tein."

"Kerro minulle uudestaan, oma Schireneni, itkitk� sin� todella?"

"Todellakin, min� tein sen, minun henkeni!"

"Min� soisin, ett� n�m�t kyynelet olisivat kristallivaasissa, min�


antaisin kokonaisen maakunnan siit� kalliista urnasta."

H�n kiersi k�sivartensa Alroy'n kaulaan ja peitti h�nen kasvonsa


suudelmillansa.

Auringonlasku ilmoitettiin minareteista. He nousivat ja astuivat


k�sitysten ymp�r�iv�ss� paradiisissa. Vaalea ja sinipunainen hohde oli
levinnyt taivaalle, yksin�inen t�hti v�ikkyi valkoisen kuun vieress�,
joka kumotti himme�sti, lempe�n� ja soreana kuin helmi.

"Ihanata!" huudahti Schirene miettien, kun h�n katseli t�hte�.


"Voi, minun Alroy'ni, miks'emme aina voi el�� yksin�mme ja aina
paradiisissa!"

"Valta v�sytt�� minua", vastasi Alroy hymyillen, "paetkaamme!"

"Eik� l�ydy mit��n saarta, jossa on kaikki, joka saattaa el�m�n


suloiseksi, ja johon eiv�t ihmiset kuitenkaan p��se? Kuinka v�h�n me
tarvitsemme! Voi! jospa t�m�n vihatun Bagdadin sijasta kaunis valtameri
ymp�r�itsisi n�it� puutarhoja!"

"Silm�ter�ni, paradiisissa me el�mmekin, ja harvoin meit� mik��n


h�iritsee, kiitos olkoon Honainin!"

"Mutta yksin se tieto, ett� l�ytyy muita ihmisi� kuin me itse, on


minusta tuskalloinen. Jokainen, joka vaan ajattelee sinua, n�ytt��
ry�st�v�n minulta jonkun osan sinun olemisestasi. Paitsi sit� min� olen
kyll�stynyt koreuteen ja palatseihin. Min� tahtoisin el�� jossakin
asfaltiluolassa ja maata pehme�ll� lehtivuoteella!"

T�m�n hupaisen keskustelun katkaisi yksi k��pi�, joka ei ainoastaan


ollut kovin pieni ja ruma, vaan my�skin mykk�. H�n kumarsi prinsessaa
ja turvasi sitten kaikenlaisiin pantomimillisiin temppuihin, joista
ymm�rrettiin, ett� oli p�iv�llisten aika. Ei kukaan muu olisi rohjennut
h�irit� kuninkaallista paria, kuin t�m� v�h�inen olento, joka oli
heid�n eritt�in suosittu lemmikkins�.

N�in Alroy ja Schirene saapuivat seraljiin. ��rett�m�n suuri lamppu,


jossa poltettiin hyv�nhajuisia �ljyj�, levitti miellytt�v�� valoansa
komeaan huoneesen. T�m�n toisessa p��ss� seisoi joukko eunukkeja
tulipunaisissa puvuissa, itsekukin pit�en pitk�� hopeasauvaa k�dess��n.
Kalifi ja sultaninna heitt�ysiv�t divanille, joka oli peitetty sadoilla
tyynyill�; toisella puolella seisoi vartiakunnan p��llikk� ja muita
kuninkaallisen perheen upseereita, vaan toisella kauniita naisorjia
muhkeissa vaatteissa.

Huoneen toisessa p��ss� olevain palveliain rivi aukeni, ja joukko


orjia astui esiin, kantaen norsunluu-, kulta-, ebenholtsi- ja
hopea-astioita, jotka olivat t�ytetyt makeilla, varsin omituisella
tavalla laitetuilla herkuilla. L�sn� olevat palveliat tarjosivat n�it�
per�tysten kalifille ja sultaninnalle. Prinsessa otti lusikan, joka oli
tehty yhdest� ainoasta helmest� ja jonka pitk�, ohut kultakahva oli
rubineilla koristettu, ja alkoi sy�d� v�h�isen sahramilient�, johon h�n
oli eritt�in mieltynyt. T�m�n per�st� h�n maisteli nuoren joutsenen
rintaa, joka oli t�ytetty manteleilla ja haudotettu orvonkukilla ja
kermalla. Kun h�n n�in oli jotenkin tyydytt�nyt ruokahalunsa ja tahtoi
osoittaa suosiotansa jollekin erityiselle henkil�lle, k�ski h�n
vartiakunnan p��llik�n heti vied� t�lle annoksen seuraavasta
ruokalajista ynn� tervehdyksens�. H�nen huomionsa kiintyi nyt noihin
oivallisiin ortolani-varpusiin, jotka el�v�t Schirazin viinik�ynn�sten
lehdill� ja joita Nishaburin kuvern�ri runsaasti toimitti h�nelle.
Paloitellen n�it� sievi� lintuja viel� sievemmill� sormillansa h�n
tahtoi sy�tt�� niit� Alroy'lle, joka tietysti suostui h�nen pyynt��ns�.
T�ll� v�lin he virvoittivat itse�ns� kranaati-omenoilla puserretulla
mielisorbetill�ns� ja kultaisella Libanonin viinill�. Kun kalifi ei
en�� jaksanut sy�d� ortolaneja, vaikka n�in hienot sormet niit� h�nelle
ojensivat, h�nen t�ytyi k�ske� esiin "riisi�", joka oli sama kuin k�sky
p��tt�� p�iv�lliset. Palveliat toivat nyt kummankin eteen kultavadin ja
vuorikristallista tehdyn pesukannun, jotka olivat t�ytetyt
ruusuvedell�, ynn� k�siliinoja, jotka olivat kudotut siit�
harvinaisesta Egyptin palttinasta, jota saadaan ainoastaan Niilin
rannoilla kasvavasta puuvillasta. Sill� v�lin kuin he huviksensa s�iv�t
sokuripapuja ja joivat kanelilla maustettua kahvia, tanssivat naisorjat
heid�n edess��n mit� sulokkaimmilla liikenteill� samalla kuin
n�kym�tt�m�t soittoniekat n�it� s�estiv�t.

"Ihastuttava Schireneni", lausui kalifi, "min� olen sy�nyt, kiitos


olkoon sinun vaarinpitosi, varsin hyv�sti. N�m�t sinun orjasi tanssivat
erinomaisella tavalla ja ovat mainion kauniit. Sinun soittoasi ei
my�sk��n voi kyllin kiitt��; vaan itse puolestani olisin mieluisammin
ihan yksin�ni ja kuuntelisin jotakin sinun lauluasi."

"Min� olen sepitt�nyt uuden runoelman t�n� p�iv�n�. Sin� saat kuulla
sen." N�in puhuen h�n taputti pienoisia, valkoisia k�si�ns�, ja kaikki
palveliat katosivat viipym�tt�.

III.

"T�hdet hiipiv�t pois, ja niin min�kin teen. Surkea n�ky! kun n�kee
Jabasterin salaa kulkevan niinkuin h�v�istyn konnan! Voi! jospa
tarkoitus pyhitt�isi teon! arpa on heitetty."

N�in lausuen ylimm�inen pappi pukeusi vaippaansa ja astui palatsistaan


vireille kaduille. Y�tist� aikaa it�maitten vilkas el�m� astuu
parhaiten silmiin. Soukat, mutkikkaat kadut t�ynn�ns� ihmisi�, jotka
hengitt�v�t j�lleen j�htynytt� ilmaa, valaistut kahvilat, iloiten,
viel� juopumatonten y�kulkiain joukot, soitto ja tanssi ja runoiliain
ja tarinoitsiain el�hytt�v�t sadut, kaikki yhtyv�t antamaan
t�htivaloisille tunneille pett�v��, jopa lumoavaakin ilon ja
kummallisten seikkain luontoa.

Oli ensi y� siit� kuin Abidan ja profetissa olivat k�yneet Jabasterin


luona. H�n oli luvannut kohdata Abidania suuren moskean edustalla kaksi
tuntia p�iv�nlaskun j�lkeen, ja sinne h�n nyt meni.

"Min� tulen v�h�n ennen aikaani", h�n sanoi, kun h�n saapui isolle
neliskulmaiselle kent�lle, johon kohoava kuu vuodatti valovirtansa
tulvan. Ainoastaan muutamia mustia haamuja n�htiin liikkuvan kaukana.
Kaikki olivat kaduilla taikka kahviloissa. "Min� tulen v�h�n ennen
aikaani", lausui Jabaster. "Salaliittolaiset ovat valppaat. Min�
ik�v�itsen t�t� kokousta, vaan kuitenkin min� pelk��n sit�. Siit� asti
kuin h�n esitteli t�m�n tuuman minulle, min� en ole ollenkaan saanut
unta. Minun mieleni on h�mmentynyt. Min� en tahdo ajatella. Jos se
t�ytyy tapahtua, se tapahtukoon heti. Minun tekee ennemmin mieli sy�st�
t�m� tikari Jabasterin kuin Alroy'n rintaan. Jos kysytt�isiin vaan
henke� tai valtaa, min� p��tt�isin semmoisen el�m�n, joka ei nyt voi
tuoda mit��n iloa, ja luopuisin vallasta, joka on kokonaan suloa
vailla; mutta Israel, Israel, sin�, jota varten min� olen k�rsinyt niin
paljon -- anna minun unhottaa, ett� Jabasterilla oli �iti!"

"Jollei t�m� ajatus, joka sitoo minut minun Jumalaani ja kohottaa


mielt�ni, jollei t�m� ajatus olisi, kuinka mit�t�n ja kurja, kuinka
vaikea ja tyhj� t�m� sanan synnytt�m� maailma olisi, johon he ovat
kiintyneet! Jollei t�m� ajatus olisi, min� saattaisin vaipua maahan ja
kuolla. Niin! minun suuri syd�meni saattaisi haljeta, surkastuneena,
surkastuneena; minun ankarat intohimoni, nuot tuliset, mutta h�ilyv�t
liekit saattaisivat heiket� ja sammua; ja n�m�t vahvat aivot, jotka
ovat aina suunnitelleet tiet�ni ja yllytt�neet minua alinomaisilla
ajatuksilla, saattaisivat heitt�� sen melan, jolla he niin kauan ovat
viiletelleet, ik��nkuin toivoton per�mies keskell� outoa merta."

"Lukeminen ja ty�skenteleminen, levottomuus ja murhe, voimakas


vaikutus, kenties my�skin aika ja pettyneet toiveet, jotka ovat
kaikkien pahimmat, ovat tehneet ty�t�ns� eik� turhaan. Min� en ole en��
sama Jabaster, joka katseli Kaukason t�hti�. Minusta nekin n�ytt�v�t
himme�mmilt� kuin muinoin. Minun el�m�ni kunnia on lakastumallansa.
Minun lehteni ovat kuivettuneet, kellastuneet, mutta ei saastutetut.
Min� olen viel� sama yhdess� suhteessa -- min� en ole luopunut
Jumalastani, ei teoissa eik� ajatuksissa. Ah! kuka sin� olet?"

"Yksi Israelin yst�v�."

"Minua ilahuttaa, ett� Israelilla on joku yst�v�. Jalo Abidan, min�


olen tarkoin ajatellut kaikkia, joista me keskustelimme. Totta
puhuakseni, sin� olet satuttanut semmoista kielt�, jota olen viritt�nyt
ennen, vaikka vaan yksin�isyydess�ni; huikea s�vel, todella huikea
s�vel, mutta niin nyt on asia, ja koska niin on, laske minut heti
yst�viesi luo, Abidan."

"Jalo Jabaster, sin� olet se, joksi sinua luulin."

"Abidan, sanotaan, ett� tieto, ett� tekee oikein, on onnellisen mielen


paras perustus."

"Juuri niin."

"Ja sin� uskot sit�?"

"Tietysti."

"Me teemme aivan oikein?"

"Se on heikko sana n�in pyh�� tarkoitusta varten."

"Min� olen kovin onneton!"

IV.

Ensimm�inen pappi ja h�nen kumppaninsa astuivat Abidanin huoneesen.


Jabaster puhutteli jo kokoontuneita vieraita.

"Urhoollinen Scherirah, minua ilahuttaa, ett� sin� olet t��ll�. Kun oli
kysymys Israelista, milloin Scherirah'ta kaivattiin? Aimollinen
Zalmunna, me emme ole n�hneet kyll�ksi toisiamme: vika on minun. Jalo
profetissa, sinun siunauksesi!"

"Hyv�t yst�v�t, te tied�tte kaikki, mink� vuoksi olemme yhtyneet


t��ll�. Kun astuimme Tigrin poikki, me emme voineet odottaa mit��n
t�mm�ist� kokousta. Mutta se ei tee mit��n. Me olemme tulleet toimimaan
eik� todistelemaan. Meid�n uljaat mielemme ovat tehneet p��t�ksens�:
meid�n juhlallinen tarkoituksemme ei vaadi mit��n keskustelua. Jos
meid�n joukossamme l�ytyy joku, joka suo, ett� Israel on Ismaelin orja,
joka tahtoo kadottaa kaikki, jota me olemme rukoilleet, kaikki, jota
varten me olemme taistelleet, kaikki, mit� me olemme voittaneet, ja
kaikki, jonka puolesta me olemme altiit kuolemaan -- jos meid�n
joukossamme l�ytyy joku, joka sallii, ett� arkkia h�v�ist��n ja Jehovan
alttari saastutetaan pakanallisilla uhreilla -- jos meid�n joukossamme
l�ytyy joku, joka ei huokaile Sionia, joka ei heitt�isi henke�ns�, ett�
temppeli rakennettaisiin ja isien menetetty perint� takaisin
saataisiin, no, h�n menk��n matkaansa! Ei l�ydy ket��n semmoista t�st�
joukossa: j��k��t siis t�nne ja vapauttakaat is�nmaanne!"

"Me olemme valmiit, suuri Jabaster; me olemme valmiit, kaikki, kaikki!"

"Min� tied�n sen; te olette niinkuin min� itse. Pakko on opettanut


nopea-neuvoisuutta. Ryhtyk��mme tuumiimme. Puhukaat, Zalmunna."

"Jalo Jabaster, meit� kohtaa monta vastusta. Alroy ei l�hde en��


mihink��n palatsistansa. Meid�n on, niinkuin hyvin tied�tte, mahdoton
p��st� huomaamatta sis��n. Mit� te, Scherirah, arvelette?"

"Min� en ep�ile minun miehi�ni, mutta kuinka sota Alroy'ta vastaan


p��ttynee, on varsin ep�tietoista, jollemme vaarasta puhukaan."

"Min� olen altis kuolemaan, mutta ei tappioon joutumaan", lausui


Abidan. "Meid�n t�ytyy olla varmat. Julkista sotaa min� pelk��n. Suurin
osa armeijasta seuraa p��llik�it�ns�, ja n�m�t pit�v�t tyrannin puolta.
Tehk��mme teko, ja heid�n t�ytyy yhty� meihin."

"Eik� olisi mahdollista saada h�nt� johonkin uhrijuhlaan, jonka panemme


toimeen jonkun voitetun tappelun muistoksi -- mit� luulette?"

"Min� ep�ilen suuresti, Jabaster. T�h�n aikaan h�nen ei tee mieli


kunnioittaa meid�n kansallisia juhlamenojamme kuninkaallisella
l�sn�-olollansa. Tuo nainen est�� h�nt� varmaan. Ja, vaikka h�n
tulisikin, menestys on vaikea ja sent�hden ep�tietoinen."

"Jalot soturit, kuulkaat naisen ��nt�", huudahti profetissa astuen


esiin. "Se on heikko, vaan semmoisia v�likappaleita, yksin lapsen
henk�yst�kin, Herra k�ytt�� valittua kansaa neuvoakseen. L�ytyy
salainen tie, jota my�ten min� p��sen palatsin puutarhoihin.
Huomisy�n�, juuri kuin kuu on astunut syd�n-y�n tummaan tupaan, katso,
tuo kirottu linna leimahtaa tuleen. Abidanin soturit olkoot kaikki
valmiina, ja, kun liekit ensiksi kohoavat, l�htek��t seraljin portin
luo ik��nkuin auttamaan. Pel�stynyt vartiov�ki ei tee mit��n vastusta.
Sill� aikaa kuin sotamiehet valloittavat portit, te itse, Zalmunna,
Abidan ja Jabaster rienn�tte kuninkaalliseen huoneesen ja toimitatte
teon. Sill� v�lin urhoollinen Scherirah saartakoon palatsin koko
osastollansa, ik��nkuin h�n ei ollenkaan tiet�isi tuosta ankarasta
teosta. Silloin te tulette esiin ja, jos tarvitaan, vedet silmiss�
n�yt�tte kohtalonsa saavuttaneen ruumiin sotureille ja julistatte
pappisvallan."

"Se on Herra, joka puhuu", lausui Abidan, joka ep�ilem�tt� ennaltaan


tiesi t�st� ehdoituksesta. "H�n on j�tt�nyt heid�t meid�n k�siimme."

"Rohkea tuuma", sanoi Jabaster miettien, "vaan kuitenkin min� mielistyn


siihen. Se on nopea, ja siin� on jo paljon. Min� luulen, ett� se
saattaa perille."

"Se on mahdotonta, ett� se pett��", huudahti Zalmunna, "sill�, jollei


liekki nousekaan, me olemme vaan samalla kannalla kuin ennen."

"Min� hyv�ksyn sit�", lausui Scherirah.

"Olkoon menneeksi siis", sanoi Jabaster. "Huomis-ilta n�kee meid�t


j�lleen t��ll� varustettuina. Hyv�� y�t�."

"Hyv�� y�t�, hurskas pappi. Milt� t�hdet n�ytt�v�t, Jabaster?"

"Kovin levottomilta; niin ne ovat olleet muutamat p�iv�t. Mit� ne


ennustavat, min� en tied�."

"Onnea Israelille!"

"Toivokaamme sit�. Hyv�� y�t�, kalliit yst�v�t."

"Hyv�� y�t�, hurskas Jabaster. Sin� olet meid�n kulmakivemme."

"Israelilla ei ole muuta toivoa kuin Jabaster."

"Herrani", lausui Abidan, "j��k��t viel� hetkeksi t�nne."

"Mit� nyt? min� menisin mielell�ni."

"Alroy'n t�ytyy kuolla, herrani, mutta luuletko sin�, ett� yksi ainoa
kuolema vahvistaa liittoa?"

"Nainenko?"

"Niin! nainen! min� en muistanut h�nt�. Asriel, Ithamar, Medad?"

"Kelvollisia sotureita! min� en ep�ile, ett� meill� on heist� hy�ty.


Min� en pelk�� tuommoista irtainta v�ke�. He seuraavat johdattajaansa
niinkuin muut olennot, jotka ovat syntyneet tottelemaan. Kun heilt�
itselt� puuttuu j�rke�, heid�n t�ytyy seurata meit�, joilla sit� on."

"Niin min�kin luulen. Lieneek� ket��n muuta, joka on vaarallinen?"

Zalmunna ja Scherirah loivat silm�ns� maahan. Haudankaltainen


��nett�myys syntyi. Profetissa keskeytti sen.

"Tuomio on laskettu Honainia vastaan!"

"Ei! h�n on Jabasterin veli", lausui Abidan. "Siin� on syyt� kyllin


pelastaa vaikka viel� paatuneempikin Israelin vihollinen, jos semmoista
l�ytyy."

"Minulla ei ole mit��n velje�, herra. Sit� miest�, josta puhutte, min�
en tahdo surmata, koska l�ytyy muita, jotka tehnev�t sen. Ja siis taas,
hyv�� y�t�."

V.

Oli syd�n-y�; yksin�inen lamppu paloi er��ss� huoneessa, jonka ovi


johdatti kaaritettuun galleriaan, josta useita portaita my�ten p��si
seraljin puutarhoihin.

Naisen haamu astui portaita yl�s verkalleen ja varovasti. H�n seisahtui


galleriaan, h�n katseli ymp�rilleen, toinen jalka huoneessa.

H�n meni sis��n. H�n tuli v�h�iseen, mutta kalliisti koristettuun


huoneesen. Perimm�ss� nurkassa oli norsunluinen vuode, jonka edess�
ohut, hopeakankainen uudin riippui, semmoinen, joka ei est�nyt
hengityst�, vaan kuitenkin suojeli nukkujaa it�maisen y�n
vaivalloisista hy�nteisist�. Iso, vanhan-aikainen vaskikilpi seisoi
yhden ottomanin nojalla ja l�hell� sit� muutamia kyp�ri� ja kummallisia
aseita.

"Vastustamaton halu on saattanut minut t�h�n huoneesen!" huudahti


profetissa. "Tuo valo vainosi minua ik��nkuin kummitus; ja miss�
hyv�ns� min� liikuin, se n�ytti kutsuvan minua."

"Vuode ja nukkuja!"

H�n l�hestyi, h�n veti hiljalleen pois uutimen. Vaaleana ja syv�sti


hengitt�en h�n taantui, vaikka kepein askelin. H�n n�ki Alroy'n!

H�n nojausi hetkeksi sein�� vastaan tunteittensa vointeessa. Taas h�n


astui eteenp�in ja katseli uhriansa, joka ei tiet�nyt mist��n.

"Voiko viallinen nukkua niinkuin viaton? Kuka uskoisi, ett� t�m�


rauhallinen nukkuja on pett�nyt korkeimman luottamuksen, jonka taivas
on koskaan kuolevaiseen pannut? H�n ei n�yt� tyrannilta eik�
rikolliselta: h�nen otsansa on tyven, ja h�nen hengityksens� hiljaista.
H�nen pitk�t, mustat hiuksensa, mustat kuin kaarneen siipi, ovat
irtaantuneet siteist�ns� ja levi�v�t ik��nkuin raju ja myrskyinen y�
h�nen vaalealle, kuunvalaisemalle otsallensa. H�nen poskensa on kalpea,
vaan lepo on painanut punansa siihen; ja h�nen huulillansa n�kyy
muutamia lemmen sanoja, jotka eiv�t henno luopua niist�. Onko t�m� sama
Alroy, joka ihastutti meid�n silmi�mme, kun h�n, niinkuin raitis ja
hohtava aamut�hti, nousi er�maasta, ja, saattaen iloa muille, tuotti
minulle vaan --"

"Oi! vaiti syd�meni ja anna salaisuutesi s�ily� s�rkyneen mieleni


kalmistossa. Kova on naisen kohtalo: h�n on tuomittu rakastamaan ja
rakkauttansa salaamaan! Voi katkeraa el�m��! Voi luonnotonta osaa!
Miehet loivat yhteiskunnan ja tekiv�t meid�t orjiksi. Ja niin me
lakastumme ja kuolemme taikka muutoin turvaamme tyhjiin
mielenjohteisin, joihin tuhlaamme sen innon, joka on aiottu jalompiin
tarkoituksiin."

"Ihana sankari! vihaanko vai rakastanko sinua enemm�n, sit� min� en voi
sanoa. Kuolla sinun t�ytyy; kuitenkin min� tunnen, ett� minun on
kuoleminen sinun kanssasi. Oi! jospa t�m� y� samalla kertaa saattaisi
meid�t aviovuoteesemme ja hautausroviollemme, T�ytyyk� tuon valkoisen
poven veri vuotaa? ja t�ytyyk� n�itten hentojen j�senten joutua noitten
verihimoisten teurastajain silvottavaksi ja pidelt�v�ksi? Onko t�m�
oikeutta? He valehtelevat, nuot kavaltajat, kun sanovat, ett� sin� olet
pett�nyt Jumalamme. Sin� olet itse jumala, ja min� voisin palvella
sinua! Katso noita ihania huulia -- ne liikkuvat. Kuule niitten
suloisia s�vell�!"
"Schirene, Schirene!"

"Ei tarvittu kuin t�m� sana, ett� tointuisin j�lleen. Mielet�n! minne
ajatuksesi eksyv�t? Min� en odota verkkaista oikeutta. Min� teen itse
tuon teon. Eik� minun tule surmata Siseraani?" H�n otti tikarin
ottomanilta. Sen ter� oli harvinaista laatua ja oivasti karaistu. H�n
kohotti sen ilmaan ja sys�si sen tavattomalla voimalla h�nen
syd�meens�. Se sattui siihen talismaniin, jonka Jabaster oli antanut
Alroy'lle ja jota t�m� jonkunlaisesta viel� kytev�st� taika-uskosta yh�
kantoi; se sattui siihen ja lensi tuhansiin pirstaleisin. Kalifi
kavahti yl�s vuoteeltansa, h�nen silm�ns� kohtasivat profetissan, joka
nojautui h�nen ylitsens� tyrmistyneen�, tikarin kahva k�dess��n.

"Mit� t�m� kaikki on! Schirene! -- Kuka sin� olet? Ester!" H�n hyp�hti
yl�s vuoteelta, huusi Pharezia ja tarttui profetissan molempiin k�siin.
"Puhu!" h�n jatkoi. "Oletko sin� Ester? Mit� sin� t��ll� teet?"

Ester purskahti hurjaan nauruun; h�n koetti kimmelty� Alroy'n k�sist�


ja veti h�nt� galleriaa kohden. Alroy n�ki seraljin p��tornin
ilmitulessa. H�n kouristi Esterin molemmat k�det toiseen k�teens� ja
kulettaen h�nt� ottomania p�in sieppasi kyp�r�n ja viskasi sen suurta
kilpe� vastaan. Se kumahti ik��nkuin gong-gongi. Pharez her�si
unestansa ja sy�ks�hti huoneesen.

"Pharez! Kapina! kapina! L�het� heti k�sky, ettei palatsin portteja


mill�k��n ehdolla avata. Juokse, rienn�! Puhuttele p��llikk�� itse�.
Kutsu kokoon perheenv�keni. K�ske kaikki aseisin. Joudu, henkemme
t�hden!"

Koko palatsi oli nyt liikkeell�. Alroy j�tti Esterin uupuneena ja


n�ht�v�sti taidotonna eunukkivartiostolle. Orjia ja palvelioita kiirehti
sis��n joka taholta. Ennen pitk�� Schirenekin saapui sinne, hiukset
hajallansa ja h�t�isesti puettuna, sata tytt�� per�ss�, kukin kantaen
tulisoittoa.

"Minun sieluni, mik� sinun on?"

"Ei mik��n, syd�nk�pyni; kaikki muuttuu pian hyv�ksi," vastasi Alroy,


poimien yl�s ja tutkistellen murtuneen tikarin palasia, jotka h�n juuri
oli huomannut.

"Minun henke�ni on tavoitettu; palatsi on tulessa; min� luulen, ett�


kaupunki on nousnut kapinaan. Katsokaat em�nt��nne, tyt�t." Schirene
kaatui heid�n syliins�. "Min� palajan heti." N�in puhuen h�n juoksi
isolle pihalle.

Monta tuhatta ihmist�, sill� seraljin ja sen aluskunnan v�est� oli


varsin lukuisa, olivat kokoontuneet isolle pihalle; eunukkeja, naisia,
paageja, orjia, palvelioita ja muutamia sotureitakin -- kaikki
sekaseuroin ja peloissaan; valkea riehui sis�puolella, ja salamyhk�isi�
ja kauheita huutoja kuului ulkoa. Huuto "kalifi! kalifi!" ilmoitti
Alroy'n tulon ja tuotti jommoistakin hiljaisuutta.

"Miss� vartiakunnan p��llikk� on?" h�n huudahti. Se on hyv�. �lk��t


avatko portteja kenellek��n. Kuka tahtoo kiivet� muurin yli ja vied�
sanoma Asrielille? Tek�? Se on my�skin hyv�. Huomenna te itse
komennatte. Miss� Mesrour on? Ottakaat eunukki-vartiosto ja puutarhurit
ja sammuttakaat liekit, maksoi mit� maksoi. Hajottakaat est�v�t
rakennukset. Abidanin soturit tulevat auttamaan, min� en ep�ile sit�.
Min� odotin heit�. �lk��t avatko kenellek��n. He tunkevat sis��n, min�
ajattelin sit�. Tuo keih�s tappoi yhden kavaltajan. Tuokaat minulle
aseita. Min� puollustan portteja. Pankaat taas sana Asrielille. Miss�
Pharez on?"

"Teid�n vieress�nne, herrani."

"Kiirehtik��t kuningattaren luo, uskollinen Pharez, ja kertokaat


h�nelle, ett� kaikki on hyvin. Min� soisin, ett� niin olisi! Kuuluiko
koskaan niin kauheata tohinaa? Minusta tuntuu kuin kaikkia kaupungin
tamburineja ja symbaleja soitettaisiin. Pahaa leikki�, min� arvaan.
Voi! jospa Asriel olisi t��ll�! Onko Pharez palannut?"

"Min� olen teid�n luonanne, herrani."

"Kuinka kuningattaren laita on?"

"H�n tahtoisi mielell��n olla teid�n vieress�nne."

"Ei, ei! varjelkaat portteja tuolla. Kuka sanoo, ett� he sytytt�v�t


valkeita niitten eteen? Se on tosi. Meid�n t�ytyy hy�k�t� ulos ja, k�vi
kuinka tahansa, kumminkin kaatua kuin sotamiehet. Oi Asriel! Asriel!"

"Katsokaat, teid�n korkeutenne, sotajoukot virtaavat t�nne joka


haaralta."

"Se on Asriel."

"Ei! teid�n korkeutenne, se ei ole vartiakunta. Minun luullakseni he


ovat Scherirah'n miehi�."

"Hm! Mit� t�m� kaikki on, sit� min� en tied�; mutta kovin pahaa
leikki�, sit� en ep�ile. Miss� Honain on?"

"Kuningattaren luona, herra."

"Se on hyv�. Mit� tuo huuto tiet��?"

"T�ss� on sanansaattaja Asrielin tyk��. Tehk��t tilaa! tilaa!

"No, kuinka k�y?"

"Teid�n korkeutenne mieliksi, min� en p��ssyt vartiakunnan luo."

"Te ette p��sseet vartiakunnan luo! Isieni Jumala! Kuka esti teit�?"

"Herrani, min� jouduin vangiksi."

"Vangiksi! Sinain salamain kautta, el�mmek� sodassa? Ken vangitsi


teid�t?"

"He ovat julistaneet teid�t kuolleeksi."

"Ketk�?"

"Vanhempain neuvosto. Niin min� kuulin. Abidan, Zalmunna --"


"Kapinoitsiat ja koirat! Ketk� lis�ksi?"

"Ylimm�inen pappi."

"Haa! Onko niin laita? Pharez, tuokaat minulle jotakin juotavaa. Onko
totta, ett� Scherirah on yhtynyt heihin?"

"H�nen joukkonsa saartavat seraljia. Ei mik��n apu p��se t�nne,


elleiv�t katkaise heid�n rivej�ns�."

"Voi! jospa min� olisin siell� hyv�n vartiakuntani kanssa! T�ytyyk�


meid�n kuolla t�h�n kuin surmatut hiiret? Pelokkaita konnia! Pit�k��t
puoltanne, pit�k��t puoltanne, soturini! T�ss� on luja ty�, mutta
muutamat meist� nauravat varmaan sit� j�lkeenp�in. Ken t�n� y�n�
taistelee urhoollisesti ja uskollisesti Alroy'n rinnalla, h�nen
syd�mens� on oleva tyytyv�inen huomenna. �lk��t pel�tk�: min� en
syntynyt henke�ni heitt�m��n miss��n yksin�isess� eripuraisuudessa.
Min� olen lumottu. Eteenp�in siis!"

VI.

"Mene kalifin luo, hyv� Honain, mene nyt, kun min� pyyd�n. Min� tulen
yksin toimeen, vaan h�n tarvitsee sinun neuvoasi. Sano, ettei h�n saa
panna kallista henke�ns� alttiiksi. Nuot h�ijyt! Asriel on varmaan pian
t��ll�. Mit� sin� arvelet?"

"Meid�n ei tarvitse pel�t� mit��n. Heid�n tuumansa ovat huonosti


rakennetut. Min� olen kauan odottanut t�t� myrskyist� y�t� ja olen
nytkin enemm�n levoton kuin s�ik�htynyt."

"Min� se olen, jota he tarkoittavat -- minua he vihaavat. Ylimm�inen


pappi my�skin! Niin, niin! minun ylpe� veljeni, hyv� Honain, min� olen
aina tuntenut, ettei h�n tyytyisi, ennenkuin h�n on karkoittanut minut
t�lt� valta-istuimelta, johon minulla on oikeus; taikka syd�nverell�ni
pyyhkinyt vihatun nimeni pois aikakirjoistamme. H�ijy Jabaster! H�n
katseli minua karsaasti heti alusta, Honain. Onko h�n todella sinun
veljesi?"

"Min� en huoli muistaa sit�. H�n tavoittaa jotakin enemp�� kuin sinun
henke�si; vaan aika opettaa meit� paremmin kuin kaikki meid�n
ajatuksemme."

VII.

Seraljin linnoitukset vastustivat kaikkia kapinoitsiain ponnistuksia.


Scherirah pysyi majassansa, soturit aseissa, ja palautti ne v�h�iset
joukot, joita h�n oli alusta l�hett�nyt ulos yht� paljon katsomaan
asiain menoa kuin auttamaan Abidania. Asriel ja Ithamar k�ytt�yttiv�t
kolonninsa viime mainitun p��llik�n takajoukkoa vastaan, ja p�iv�n
valjetessa oli yksi vartiakunnan osasto tunkenut joen poikki, joka oli
j�tetty Scherirah'n vartioittavaksi, sek� rient�nyt palatsiin. N�itten
vereksien sotamiesten etup��ss� Alroy rynt�si porteista ulos. H�nen
l�sn�-olonsa kautta asia sai semmoisen p��t�ksen, jota aina oli
sopinutkin varmaan odottaa. Abidanin osasto taisteli rajulla
uskaliaisuudella, jommoista heid�n tilansa itsest�ns�kin vaati.
Verenvuodatus oli hirve�, vaan heid�n tappionsa t�ydellinen. He eiv�t
ryhtyneet en�� miehiss� mihink��n toimiin eiv�tk� menetelleet mink��n
yleisen k�skyn mukaan. He ajattelivat kukin vaan omaa pelastustansa
taikka kuinka he myisiv�t henkens� mit� kalliimpaan hintaan. Muutamat
joutuivat hajalle, toiset pakenivat. Moniaat linnoittivat kartanoita,
toiset basaaria. Kaikki sodan kauhut n�htiin nyt kaduilla. Rakennukset
olivat tulessa, kadut verest� tulvillaan.

Muutamain uskollisten seuralaisten johdattajana Abidan miehuutensa ja


pikaneuvoisuutensa kautta osoitti itsens� menestyst� ansaitsevaksi.
Viimeiselt� h�n oli yksin��n taikka aivan keskell� vihollisten joukkoa.
Selk�ns� suojaksi k�ytt�en jotakin rakennusta kapean kadun varrella,
jossa suuri lukum��r� vaan haittasi h�nen vastustajiansa, h�n kaatoi
kauhealla k�yr�sapelillansa kolme etumaista vihollistaan. Suljettu ovi
antoi my�ten p��lle tunkevan joukon painosta. Abidan riensi kaitoja
portaita yl�s, ja, saapuen jollekin astuinten lomapaikalle, k��ntyi
yht�kki� ja halkaisi l�himm�isen takaa-ajajansa p��n. H�n paiskasi
kookkaan ruumiin seuraavia vastaan, viivytti n�in heid�n edistymist�ns�
ja enn�tti rakennuksen katolle. Kolme vartiakunnan soturia kiiti h�nen
j�less��n. Yksi heist�, joka oli varustettu keih��ll�, heitti t�m�n
p��llik�n per��n. Se haavoitti v�h�isen Abidania, joka tempasi sen
k�sivarrestaan ja lenn�tti sen takaisin omistajan syd�meen. Toiset
kaksi soturia, joilla oli vaan miekka aseena, p��siv�t h�nt�
l�hemm�ksi. H�n ehti nyt viimeiselle katolle rakennusten riviss�. H�n
asettui vastarintaan syv�nteen reunalle. H�n hengitti j�lleen
alttiisti. He likeniv�t h�nt�. H�n v�istyi heid�n tielt�ns�. Yht�kki�
h�n ihmetelt�v�ll� taidolla viskasi k�yr�sapelinsa, ter� edell�,
tuonnemman vihollisen jalkoihin, joka heti seisattui ja vaikeroitsi
kivusta. P��llikk� karkasi kiinni l�heisemp��n ja m�tt�si h�net alas
kadulle, johon h�n rusentui m�hyksi. Toivoton kapinoitsia havaitsi
yhden lasku-oven. H�n astui t�m�n kautta alas ja tuli huoneesen,
joka oli naisia t�ynn�. N�m�t alkoivat huutaa. H�n t�ytt�si ulos
niitten v�litse ja, juosten portaita alas, joutui huoneesen, jossa
vuoteen-omainen ij�k�s mies oleskeli. Vanhus tiedusteli metelin syyt�,
vaan ennen vastauksen kuultuaan kuoli pelosta, kun h�n n�ki edess��n
hirmuisen olennon, joka oli paksulta peitetty verell�. Abidan sulki
oven, pesi veriset kasvonsa puhtaaksi ja, pukeutuen kuolleen
Armenialaisen tomuisiin vaatteisin, kiirehti ulos taisteloa katsomaan.
Kaukainen katu oli ��net�nn�. P��llikk� eteni kenenk��n est�m�tt�.
Kulmassa h�n n�ki sotamiehen, joka pysytteli yht� ratsua p��llikk��ns�
varten. Aseeton Abidan sieppasi tikarin soturin vy�st�, survasi sen
toisen rintaan, hypp�si hevosen selk��n ja laski t�ytt� neli� virtaa
kohden. Venhett� ei ollut saatavilla; h�n ajoi aaltoihin vankan
ratsunsa sel�ss�. H�n p��si vastap�iselle rannalle. Joukko kameleja
lep�si suihkul�hteen partaalla. S�ik�hdys oli hajottanut heid�n
johdattajansa. H�n nousi sen selk��n, joka n�ytti nopeimmalta; h�n
juoksutti sit� l�himm�ist� kaupunginporttia kohden. Portinvartia kielsi
h�nelt� tiet�. H�n salasi levottomuutensa. H��joukko, joka palasi
maalta, saapui paikalle. H�n ratsasti keskelle sit� ja kaatoi morsiamen
kultavaunuinensa kumoon. Kesken h�mminki�, huutoja, kirouksia ja
h�lin�� h�n avasi tien itselleen portin kautta, samosi kedon poikki
eik� pys�htynyt, ennenkuin h�n p��si er�maahan.

VIII.

Melske laantui. Soturein huudot, naisten parku, sodan kauhea kohina,


kaikki vaikenivat. Valkea oli sammutettu, verenvuodatus tauonnut.
Kapina oli kukistettu ja j�rjestys j�lleen saavutettu. Voitolliset
sotajoukot kulkivat vartioiten ymp�ri kaupunkia, jossa kaikki huoneet
olivat suljetut, ja p�iv�nlaskussa voittaja itse vastaan-otti
juhlasalissaan p��llikk�jens� kertomukset ja onnentoivotukset.
Jabasterin vangitseminen n�ytti palkitsevan Abidanin paon.
Kummastuttavia sankarit�it� toimitettuansa ylimm�inen pappi vihdoin oli
voitettu ja pidettiin nyt vankina seraljissa. Scherirah'n k�yt�st� ei
tarkastettu eritt�in ankarasti; toimikunta asetettiin tutkimaan
salaista asiata, ja Alroy vet�ytyi kylpem��n virvoittaaksensa itse��n
voiton vaivoista, ensim�isen voiton, jota h�n ei voinut katsoa
triumfiksi.

Kun h�n synkk�mielisen� ja uupuneena lep�si vuoteellansa, ilmoitettiin


Schirene tulleeksi. Prinsessa heitt�ysi h�nen kaulaansa ja syleili h�nt�
syleilemist��n. Kalifin syd�n lientyi h�nen puolisonsa hellyydest�,
h�nen mielens� virkistyi, h�nen alakuloisuutensa katosi.

"Rubinini!" lausui Schirene, ja h�n puhui matalalla, hiljennetyll�


��nell�, kasvot k�tkettyin� Alroy'n rintaa vastaan. "Rubinini!
rakastatko sin� minua?"

Alroy hymyili lempe�sti, kun h�n painoi h�nt� syd�nt�ns� vastaan.

"Rubinini, sinun helmesi on niin pel�stynyt, ettei se tohdi katsella


sinua. Nuot h�ijyt miehet! min� se olen, jota he vihaavat, minua he
aikovat surmata."

"Ei ole mit��n vaaraa, suloiseni. Se on ohitse nyt. �l� puhu -- niin,
�l� edes ajattele sit�."

"Voi h�ijyj�! Ei l�ydy mit��n iloa t�ss� maailmassa, niin kauan kuin he
el�v�t. Kun aikoivat murhata Alroy'n, mahtavan hallitsiansa, joka on
tehnyt heid�t viheli�isist� orjista ruhtinaiksi! Kiitt�m�tt�m�t pedot!
Min� olen niin levoton -- min� en koskaan en�� nuku. Kuinkas aikoivat
tappaa minun viattoman lintuni, minun ihanan lintuni, minun oman
syd�meni! Min� en saata uskoa sit�. Min� se olen, jota he vihaavat.
Min� olen varma siit�, ett� he tahtovat surmata minut. Sin� et saa
koskaan j�tt�� minua, ei, ei, ei! Sin� et saa j�tt�� minua, armaiseni,
ei milloinkaan, ei milloinkaan! Kuulitko sin� mit��n melua? Minusta
tuntuu kuin he olisivat t��ll� taas valmiina sys��m��n tikarinsa
syd�meemme -- meid�n hell��n, hell��n syd�meemme! Min� luulen, ett�
sin� rakastat minua, lapseni, todella, min� luulen, ett� niin teet!"

"Rohkaise mielesi, kultaiseni! Meid�n ei tarvitse pel�t� mit��n,


sieluni; min� en voi rakastaa sinua enemm�n, muutoin min� sen tekisin."

"Kaikki ilo on mennyt! Min� en koskaan nuku en��n. Voi minun sieluni!
olenko sin� todella hengiss�? Halailenko min� omaa Alroy'tani, vai onko
kaikki vaan hurjaa ja h�irittynytt� unen-n�k��? Ovatko minun
k�sivarteni kierretyt varjoisen haamun ymp�ri, ja olenko min� itse
hautakammion kummitus? H�ijyt, h�ijyt ihmiset! Lieneek� se toden totta?
Kuinka, surmata Alroy'n! minun iloni, koko minun el�m�ni! Voi! voi
minua! meid�n kirkas onnemme on paennut ij�ksi!"

"Ei niin, suloinen lapseni; me olemme vaan, mit� ennen olimme. Muutamia
lyhyit� hetki�, ja kaikki on oleva yht� valoisaa, kuin jos ei mik��n
myrsky olisi pimitt�nyt meid�n selkeit� p�ivi�mme."

"Oletko n�hnyt Asrielia? H�n kertoo niin kauheita asioita!"


"Kuinka niin?"

"Voi minua! min� olen niin yksin�inen. Minulla ei ole yht��n yst�v��."

"Schirene!"

"He himoitsevat minun vertani; min� tied�n, he himoitsevat minun


vertani."

"Todellakin tyhj� luulo."

"Tyhj�! kysy Asrielilta, kysy Ithamarilta. Tyhj�! niin on kirjoitettu


heid�n tauluihinsa, heid�n veriseen ry�st�n ja murhan luetteloonsa.
Sinun surmasi oli aikaan saattava minun kuolemani, ja jos he olisivat
voineet toivoa, ett� minun lintuni vaan olisi luopunut hell�st�
toveristaan, he olisivat s��st�neet h�net. Niin! niin! min� se olen,
jota he vihaavat, minua he tahtovat surmata. T�m�n vartalon -- min�
pelk��n, ett� se on kadottanut sulonsa, vaan se on viel� sinun, ja
kerta sin� sanoit, ett� sin� rakastit sit� -- t�m�n vartalon he
olisivat pilkanneet ja teloittaneet, t�m�n lumivalkoisen poven he
olisivat repineet ja raadelleet, ja t�m�n l�mpim�n veren, joka liikkuu
ainoastaan sinua varten, t�m�n l�mpim�n veren tulvan julma Jabaster
olisi vuodattanut vanhan kostonsa alttarilla. H�n vihasi minua aina!"

"Jabaster! Schirene! Miss� me olemme, ja mit� me olemme? El�m�,


el�m�, ne valehtelevat, jotka nimitt�v�t sinua luonnoksi! Luonto ei
l�hett�nyt koskaan t�mm�isi� tuskan vihureita. Oi! minun syd�meni on
pakahtumallaan. Min� karkoitin h�net ajatuksistani, ja nyt puolisoni
palauttaa h�net mieleeni, ja nyt minun t�ytyy muistaa, ett� h�n on
minun -- vankini! Taivaan Jumala, isieni Jumala, n�ihink� nyt on
jouduttu? Miksi h�n ei paennut? Miksi sai Abidan, tavallinen murhaaja,
pelastaa ilke�n henkens�, ja t�m� suuri mies, t�m� vakava ja mahtava
olento -- voi minua! min� olen el�nyt kyllin. Jospa he olisivat
menestyneet, jospa --"

"Herke�, herke�, Alroy! Min� rukoilen sinua, armaani, ole levollinen.


Min� tulin tyynnytt�m��n sinua eik� intohimojasi sytytt�m��n. Min� en
sano, ett� Jabaster halasi sinun kuolemaasi, vaikka Asriel sanoo niin;
min� se olen, jota vastaan h�n sotii; ja jos Jabasterin t�ytyy todella
olla niin l�hell� sinun syd�nt�si -- jos h�n on todella niin
tarpeellinen sinun onneasi varten eik� voi el�� sovinnossa sinun orjasi
kanssa, joka nyt seisoo t�ss�, min� tied�n velvollisuuteni, herrani.
Min� en soisi, ett� sinun onnesi himmentyisi sen vuoksi, ett� pelastat
t�m�n yksin�isen syd�men, vaikka min� tunnen, ett� se halkeaa. Min�
tahdon menn�, min� tahdon kuolla ja pit�� el�m�n vaikeimpia vaiheita
sulana autuutena, jos se hy�dytt�� sinua."

"Oi Schirene! mit� sin� tahdot? T�m� -- t�m� on tuskalloista."

"N�hd� sinut turvallisena ja onnellisena; ei mit��n muuta."

"Min� olen niin, jos vaan sin� olet."

"�l� minusta huoli, minulla ei ole mit��n v�li�."

"Sin� olet kaikki -- minulle."


"Rauhoitu, rakkaani. Minua surettaa kovin, ett�, kun tulin sinua
viihdytt�m��n, min� vaan kiihdytin sinua. Kaikki on hyvin, kaikki on
hyvin. Sano, ett� Jabaster el��. Ent� sitten? H�n el��, ja osoittakoon
h�n itse�ns� kuuliaisemmaksi kuin ennen; siin� on kaikki."

"H�n el��, h�n on minun vankini, h�n odottaa tuomiotansa. Se on


laskettava."

"Niin, niin!"

"Annammeko h�nelle anteeksi?"

"Herrani tekee mielt�ns� my�ten."

"Ei, ei, Schireneni, ole yst�v�llisempi. Min� olen aivan onneton. Sano,
mit� sin� pyyd�t?"

"Jos minun t�ytyy sanoa, min� sanon kerrassaan -- h�nen henke�ns�."

"Voi minua!"

"Jos meid�n entisell� rakkaudellamme on mit��n suloa, jos vastaisen,


yht� runsaan ilon toivo on se, joka sitoo sinut t�h�n varjokkaasen
maailmaan, niinkuin se sitoo minut, sitoo yksist�ns�, min� pyyd�n h�nen
henke�ns�. H�n seisoo meid�n ja meid�n rakkautemme v�lill�, Alroy, ja
on seisonut aina. Ei l�ydy mit��n onnea, niin kauan kuin Jabaster el��;
enk� min� voi olla sama Schirene sinulle, kuin t�h�n asti olen ollut,
jos t�m� ylpe� kapinoitsia el�� k�yt�st�ni salaa urkkiaksensa."

"Aja h�net maankulkeuteen, aja h�net maankulkeuteen!"

"Yhtym��n kapinoitsioihin! T�m�k� sinun valtioviisautesi on?"

"Voi Schirene! Min� en rakasta t�t� miest�, vaikka minusta tuntuu, ett�
minun pit�isi; vaan kuitenkin, jospa tiet�isit kaikki?"

"Min� tied�n liian paljon, Alroy. Alusta alkaen h�n on inhottanut


minua. Anna nyt, anna, suloinen lintuni, yksi lahja, yksi ainoa lahja
vaan omalle Schirenellesi, jota nuot h�ijyt miehet niin s�ik�hyttiv�t!
Min� pelk��n, ett� he tekiv�t enemm�n pahaa, kuin sin� voit arvata.
Niin! ry�stiv�t pois meid�n toivomme. Kenties. Yksi lahja, yksi lahja
vaan! min� en vaadi paljon -- pett�j�n p��t�. No, anna minulle
sinettisormuksesi. Sin� et anna; no, min� otan sen siis. Mit�, sin�
vastustat! Min� muistan, kuinka sin� usein sanoit, ett� suudelma voisi
taivuttaa sinun mielt�si vaikka mihin. Tuossa saat yhden. Maistuiko se
makealta? Saat toisen -- ja viel� yhden. Min� sain jo sormuksen. J��
hyv�sti, armas lintuni, min� palajan heti lep��m��n sinun pes�ss�si."

IX.

"H�n on saanut sormuksen! Mit� t�m� on? mit� t�m� on? Schirene! oletko
sin� mennyt? Ei, ei suinkaan. H�n laskee leikki�. Jabaster! Pett�j�n
p��! Kuulkaat! Pharez, Pharez!"

"Herra."

"Menik� kuningatar tuota tiet�?"


"Meni, herra."

"Kyynelet silmiss�?"

"Ei! hyvin iloisena!"

"Nouda Honain -- nouda nuolen nopeudella. Honain! -- Honain! H�n


vartioi tuossa ulkona. Min� olen el�nyt el�m�ni parhaan osan, se on
aivan varmaa. Minun syd�meni halkee. Schirene laskenee leikki�! Haa!
Honain. Suo anteeksi t�m� h�mmentynyt katsanto. Joudu asesaliin! joudu,
joudu!"

"Miksi, herra?"

"Niin! miksi -- miksi! P��t�ni py�rrytt��. Sinun veljesi -- sinun suuri


veljesi -- kuningatar -- kuningatar on vienyt minun sinettisormukseni,
se on, min� annoin sen h�nelle. Joudu, joudu! taikka hetken per�st�
Jabaster ei ole en��. H�n on mennyt. Pharez! sinun k�sivartesi -- min�
tainnun!"

X.

"H�nen korkeutensa on kovin huonoissa voimissa t�n��n."

"He sanovat, ett� h�n meni tainnoksiin t�n� aamuna."

"Ei, ei kylvyss�. Vaan kun h�n kuuli Jabasterin kuolemasta."

"Mill� tavalla h�n kuoli, herra?"

"H�n kuristi itsens�. H�nen jalo syd�mens� ei voinut k�rsi�


ep�suosiota, ja niin h�n p��tti kaikki kunniakkaat tekonsa."

"H�n oli suuri mies!"

"H�nen vertaistansa me emme saa �kki� n�hd�. Kuningatar oli aikaan


saanut h�nen anteeksi-antamuksensa ja kiirehti itse asesaliin t�t�
tietoa viem��n -- voi! liian my�h��n."

"Nyt on kummalliset ajat. Jabaster kuollut!"

"Hyvin merkillinen tapaus."

"Kuka nyt p��snee ylimm�iseksi papiksi?"

"Min� en luule, ett� siihen virkaan asetetaan ket��n!"

"Sy�ttek� illallista t�n��n herra Ithamarin luona?"

"Sy�n."

"Niin min�kin. Menn��n yhdess�. Kuningatar on aikaan saanut h�nen


anteeksi-antamuksensa. Hm! se on kummallista."

"Todellakin. Hoetaan, ett� Abidan on paennut."


"Niin aina. Tapaammeko Medadin t�n��n?"

"Luultavasti."

KYMMENES OSA.

I.

"H�n ei tule viel�! h�nen iloinen muotonsa ei kumota viel� sumealta


taivaaltamme. H�n ei tule viel�! varjokkaat t�hdet n�ytt�v�t
murheellisilta ja himmeilt�, kun heid�n kuningattarensa on poissa. H�n
ei tule viel�!"

"_Me olemme kuun vartioita ja el�mme yksin�isyydess� valoa


ilmoittaaksemme_."

"H�n ei tule viel�! h�nen pyh� muotonsa ei kutsu meit� viel� hurskaasen
juhlaamme. H�n ei tule viel�! Meid�n veljemme odottavat kaukana,
��nett�min� ja liikkumatta, h�nen pyh�� s�dett�ns�. H�n ei tule viel�!"

"_Me olemme kuun vartioita ja el�mme yksin�isyydess� valoa


ilmoittaaksemme_."

"H�n tulee, h�n tulee! h�nen ihana muotonsa v�ikkyy lempein


loistoinensa hohtavissa ilmoissa. H�n tulee, h�n tulee! Syttyk��t
tulitornit ja kertokaat kansalle, ett� kuukausi alkaa! H�n tulee, h�n
tulee!"

"_Me olemme kuun vartioita kansalle kertoaksemme, ett� kuukausi


alkaa_."

Viipym�tt� hurskaat vartiat virittiv�t valkean kunnaan huipulle, ja


tuhannet liekit leimahtivat ilmi ymp�ri maata. Kaukasosta Libanoniin
joka vuorella valokruunu!

II.

"Herra! joku Tatari on saapunut Hamadanista, joka ei tahdo puhua kuin


teid�n itsenne kanssa. Min� sanoin jo h�nelle, ettei teid�n korkeutenne
sopinut vastaan-ottaa h�nt�, ja toimitin h�nt� Honainin luo; vaan
kielt�minen ei vaikuta h�neen mit��n. Ja siin� luulossa, ett� kenties
prinsessa Miriam --"

"Hamadanistako? Te teitte hyvin, Pharez. Laskekaat h�net sis��n."

Tatari tuli.

"No, herrani; hyvi� uutisia; min� toivon!"

"Herrani, suokaat minulle anteeksi, mit� pahimpia. Herra Abner l�hetti


minut ja k�ski minun menn� kalifin eik� kenenk��n muun puheille."

"Hyv�, te puhutte kalifin kanssa. Teid�n asianne? Mit� varakuninkaalle


kuuluu?"

"Herrani, h�n k�ski minun kertoa sinulle, ett� samana hetken�,


jolloin se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun juhlan, sytytettiin
Kaukasolla, Karmanian pel�tty kuningas, suuri Alp Arslan, astui sinun
kuningaskuntaasi, ja levi�� joukkoinensa koko Persian ylitse."

"Haa! Ent� Abner?"

"H�n l�htenyt h�nt� vastaan ja pyyt�� apua."

"Se on annettava h�nelle. N�m�t ovat todella t�rkeit� uutisia! Koska te


Hamadanin j�titte?"

"Y�t p�iv�t min� olen matkustanut nopeimmalla dromedarilla. Kolmas aamu


n�kee minut Bagdadissa."

"Te olette tehneet velvollisuutenne. Katsokaat, ett� t�t� uskollista


sanansaattajaa hoidetaan hyv�sti, Pharez. Kutsukaat herra Honain
t�nne."

"Alp Arslan! Haa! hyvin kuuluisa soturi. Samana hetken�, jolloin


tulitornissa valkea sytytettiin. Ei siis mik��n �kkin�inen tuuma, vaan
kauan valmistettu. Se ei ole minun mieleeni."

"Herrani", lausui Pharez, astuen j�lleen huoneesen, "joku Tatari on


saapunut maakunnan rajoilta, joka ei tahdo puhua kuin teid�n itsenne
kanssa. Min� sanoin jo h�nelle, ett� teid�n korkeudellanne oli t�rkeit�
teht�vi�, vaan, kun min� ajattelin, ett� h�n toi samanlaisia uutisia,
min� --"

"Se Oli hyvin luultavaa; vaan �lk��t koskaan ajatelko, hyv� Pharez.
Minun tekee mieli n�hd� h�net."

Tatari tuli.

"No, mit� nyt! -- mist�?"

"Mogulista. Kuvern�ri k�ski minun menn� kalifin eik� kenenk��n muun


puheille ja kertoa teid�n korkeudellenne, ett� samana hetken�, jolloin
se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun juhlan, vuorilla sytytettiin,
julma kapinoitsia Abidan nosti Judan lipun maakunnassa, julistaen sotaa
teid�n majestetti�nne vastaan."

"Suurellako miesvoimalla?"

"Kuninkaallinen osasto pysyy teille uskollisena sis�puolella


vallejansa."

"Riitt�v� vastaus. T�m� yhtyy tuohon toiseen vehkeesen. Meille tulee


v�h�isen vaivaa. Oletteko kutsuneet Honainia?"

"Olen, herrani."

"Menk��t ja katsokaat, ett� t�st� l�hettil��st� pidet��n huolta


soveliaalla tavalla, ja, Pharez -- tulkaat likemm�ksi; �lk��t antako
kenenk��n puhua heid�n kanssaan: Te ymm�rr�tte?"
"Teid�n korkeutenne luottakoon minuun."

"Abidan j�i henkiin. H�n ei p��sne yht� onnellisesti t�ll� kertaa.


Minun t�ytyy tavata Scherirah'ta. Min� ep�ilen suuresti -- mit� t�m�
on? Enemm�n uutisia!"

Kolmas Tatari astui sis��n.

"Teid�n korkeutenne mieliksi, t�m� Tatari oli saapunut Syrian


rajoilta."

"K�y vastainen tuuli, min� en ep�ile en��n. Puhukaat suunne puhtaaksi,


mies!"

"Herra! Suokaat minulle anteeksi; min� tuon vaan surullisia sanomia."

"Sanokaat kaikki!"

"Herra Medad l�hetti minut."

"No! Onko h�n nostanut kapinaa? T�m� n�ytt�� tarttuvalta taudilta."

"Voi! ei, ankara hallitsia, herra Medad ei ole ajatellut kuin sinun
kunniaasi. Voi! voi! h�nen t�ytyy nyt suojella sit� pel�tt�vi�, monin
verroin v�kev�mpi� vihollisia vastaan. Herra Medad k�ski minun menn�
kalifin eik� kenenk��n muun puheille ja kertoa teid�n korkeudellenne,
ett� samana hetken�, jolloin se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun
juhlan, sytytettiin Libanonilla, Rumin sultani ja entinen arabialainen
kalifi levittiv�t profeettansa lipun suuren sotarinnan eteen ja astuvat
nyt Bagdadia p�in."

"Ilmeinen salaliitto! Onko Honain tullut? Kutsukaat heti kokoon


visirien neuvosto. Maailma on nousnut minua vastaan. Hyv�! rauha on
alkanut iljett�� minua. He eiv�t tapaa minua uinailemasta!"

III.

"Te n�ette, hyv�t herrat", Alroy lausui, ennenkuin neuvoskunta erosi,


"ett� meid�n tulee ahdistaa heit� yksitt�in. Sit� ei k�y ep�ileminen.
Jos he p��sev�t yhtym��n, meid�n t�ytyy taistella lukuisampia
vihollisia vastaan. Meid�n tulee kukistaa heid�t erikseen. Min� menen
itse Persiaan. Ithamar heitt�yy sultanin ja Abidanin v�liin. Medad
per�ytyy Ithamarin luo. Scherirah varjelee p��kaupunkia. Honain, te
olette hallitsia v�li-aikana. Ja niin, j��k��t hyv�sti. Min� l�hden
t�n� iltana matkaan. Rohkaiskaat mielenne, urhoolliset kumppanini.
Myrsky on valloillansa, mutta moni seeteri j�� ukon-nuolilta
pirstaamatta."

Kokous p��ttyi.

"Oma Scherirah'ni!" lausui kalifi, kun erottiin, "viipyk��t hetkinen.


Min� tahdon puhua kahden kesken teid�n kanssanne. Honain", jatkoi
Alroy, seuraten suuri-visiri� ulos huoneesta ja j�tt�en Scherirah'n
yksikseen; "Honain, min� en ole viel� saanut puhua yksityisesti
sanaakaan teid�n kanssanne. Mit� arvelette kaikista n�ist�?"

"Herrani, min� varon pahaa, mutta toivon hyv��."


"Se on viisaasti tehty. Jospa Abner vaan jaksaisi pit�� tuota
Karamanialaista kurissa! Min� aion puhutella Scherirah'ta erityisesti.
Min� ep�ilen h�nt� kovasti."

"Min� takaan -- h�nen petoksensa."

"Haa! min� ep�ilen h�nt�. Sent�hden min� en annakaan h�nelle mit��n


p��llik�n virkaa. Min� en tahtoisi asettaa h�nt� liian l�helle h�nen
entist� kumppaniansa. Me panemme h�nen kapinamieliset soturinsa
kaupunkia puollustamaan."

"Herrani, n�in� t�mm�isin� hetkin� ei k�y jalomielisyytt�


harjoittaminen. Scherirah on varsin kunnollinen p��llikk�, varsin
kunnollinen p��llikk�, mutta -- lainatkaat minulle sinettisormuksenne,
min� pyyd�n teit�, herrani."

Alroy k�vi vaaleaksi.

"Ei, min� olen kerta luopunut siit� enk� milloinkaan en�� luovu.
Te olette koskeneet semmoiseen aineesen, joka saattaa minut
murheelliseksi. Raskas kuorma painaa minun omaatuntoani -- miksi tai
mik�, sit� min� en tied�. Min� olen viaton, te tied�tte, ett� min� olen
viaton, Honain!"

"Min� vastaan teid�n korkeutenne puolesta. Sit�, jossa on niin paljon


inhimillisen hyvyyden hunajaa, ett� h�n s��st�� semmoista miest� kuin
Scherirah'ta, vaikka t�m� on h�nen tiell�ns�, sit� todellakin luulee
viel� paljon laupeaammaksi, kun on kysymys jalommasta miehest�."

"Voi minua! ajatukseni ovat h�mmennyksiss�. Miksi h�n ei ole t��ll�?


Jospa min� vaan olisin seurannut -- mit�p� siit�! mit�p� silt�!
Kiirehtik��t kuningattaren luo ja kertokaat h�nelle kaikki, mit� on
tapahtunut. Min� menen Scherirah'n puheille."

Kalifi palasi.

"Antakaat minulle anteeksi, urhoollinen Scherirah; t�mm�isin� aikoina


minun yst�v�ni suonevat minulle anteeksi jonkun kohteliaisuuden
virheen."

"Teid�n korkeutenne on liian hyv�."

"Te n�ette, Scherirah, mist�p�in tuuli k�y, te, urhoollinen syd�n. Me


saamme ep�ilem�tt� paljon ty�t�. Min� kaipaan kovasti oikein
luotettavaa yst�v��, jonka uskolliseen poveen voisin k�tke� kaikki
huoleni. Minun oli aikomus l�hett�� teid�t tuota Abidania vastaan,
vaan ehk� se on parempi, ett� min� menen itse. N�m�t ovat niit� hetki�,
joita ei tulisi h�mm�sty�, vaan emme kuitenkaan tied�, kuinka asiat
p��ttyv�t -- ei, emme tied� sit�. P��kaupunki, ymp�r�iv� maakunta --
joku tappio ja n�m�t petolliset Mahomettilaiset nousnevat meit�
vastaan. Minun tarvitsisi j��d� t�nne, vaan jos j�t�n Scherirah'n, min�
j�t�n itseni. Min� tunnen sen t�ydellisesti -- se lohduttaa minua.
Saattaa tapahtua, ett� minun t�ytyy per��nty� kaupunkiin. Olkaat
varotettuna, Scherirah. Laittakaat niin, ett� min� per��nnyn lujien
yst�vien turviin. Minun luottamukseni teihin on suuri. Oi! k�ytt�k��t
sit� viisaasti! Te ette voi menetell� kuin jalosti."
"Teid�n korkeutenne olkoon vakuutettu, ettei minulla ole kuin yksi
ajatus, teid�n etunne ja kunnianne. �lk��t ep�ilk� minun yst�vyytt�ni,
herrani. Min� en ole noita kainostelevia nuorukaisia, jotka ovat t�ynn�
omia tekojansa ja imartelemista, herrani, mutta minun el�m�ni on
kokonaan teid�n, ja min� olen aina valmis panemaan teit� varten kaikki
alttiiksi."

"Min� tied�n sen, Scherirah, min� tied�n sen, min� tunnen sen
t�ydellisesti. Mit� te arvelette vihollisten liikunnoista?"

"Ne ovat hyvin viisaasti suunnitellut, vaan en min� miss��n tapauksessa


ep�ile, ett� teid�n majesteettinne asia on oivallisesti onnistuva."

"Luuletteko, ett� sotamiehet ovat hyv�ll� mielell�?"

"Min� vastaan omieni puolesta. He ovat tylyj� poikia, ehk� v�h�n


liiaksi raakoja, teid�n korkeutenne. Ei meist� ole juhlap�ivien
vartiov�eksi, mutta me tied�mme velvollisuutemme, ja me teemme sen."

"Se on hyv�, siin� on kaikki, mit� min� tarvitsen. Min� aion


tarkastella sotajoukot, ennenkuin l�hden. Antakaat jaella lahjoja
heille; ja ohitse mennen sanottu, min� olen aina unhottanut, ett�
teid�n legionanne t�st�l�hin nimitet��n Syrian legionaksi. Meid�n tulee
kiitt�� heid�n aseitaan parhaasta maakunnastamme."

"Min� ilmoitan heille teid�n korkeutenne tahdon. Jos olisi mahdollista,


se enent�isi heid�n rakkauttansa."

"Min� en pyyd� sit�. He ovat minun omat lapseni. Sy�k��t illallista


minun kanssani t�n� y�n� seraljissa, Scherirah. Vaan aivan kahden
kesken. Juodaan viel� kerta, ennenkuin eroamme. Me olemme vanhat
yst�v�t, niinkuin tied�tte. Muistatteko viel� autiokaupunkiamme?"

IV.

Alroy astui Schirenen huoneesen. "Oma henkeni! sin� tied�t kaikki?"

Prinsessa juoksi esiin ja laski k�sivartensa h�nen kaulaansa.

"�l� pelk��, syd�nk�pyni, kuningattaremme ei tarvitse h�vet� meit�.


T�m�n ty�n me toimitamme nopeasti. Kaksi kolmannesta heist� olemme jo
ennen kukistaneet eiv�tk� meid�n laakerimme suinkaan lakastu tuon uuden
vastustajan t�hden, vaan h�nen verens� saa kasvattaa uusia."

"Rakkahin Alroy, �l� mene itse, min� rukoilen sinua. Eik�h�n Asriel
voittane?"

"Min� toivon niin -- minun seurassani. V�h�ksi aikaa me eroamme --


varsin v�h�ksi. T�m� on meid�n ensim�inen eroamisemme: jospa se olisi
viimeinen!"

"Voi! ei, ei, ei: voi! �l� sano, ett� eroamme."

"Sotajoukot ovat aseissa; huomis-aamu kuulee sotatorveni."

"Min� en j�t� sinua, ei! Min� en j�t� sinua. Mit� Schirenell� on


toimittamista ilman Alroy'ta? Etk� sin� ole usein lausunut, ett� min�
innostutan sinua? Vaaran hetken�k� min� olisin poissa? Ei suinkaan!
Min� en j�t� sinua; ei, min� en j�t� sinua."

"Sin� olet aina l�sn� minun ajatuksissani, armaani. Taistelossa min�


ajattelen h�nt�, ainoata, jonka vuoksi voitan."

"Ei, ei, min� l�hden sinua kanssasi, minun t�ytyy todellakin l�hte�,
Alroy. Minusta ei ole mit��n haittaa, usko minua, suloinen poika, ei
ole. Min� en pyyd� mit��n saattokuntaa, ei, ei yht�k��n palveliatarta.
Usko minua, min� tied�n, kuinka todellisen sotamiehen puolison tulee
itse�ns� k�ytt��. Min� valvon sinun vuoteellasi, kun sin� nukut, ja
hoidan sinua, kuu olet haavoitettu, ja kun l�hdet taisteloon, min�
vy�t�n sinun sankarilliset lanteesi miekallasi ja kuiskailen triumfia
voitokkailla suudelmilla."

"Minun oma Schireneni! voitto loistaa sinun silmist�si. Me kukistamme


heid�t, tytt�."

"Abidan, kaksin kerroin vilpillinen Abidan! min� soisin, ett� h�n kaksi
kertaa hirtett�isiin! Ennenkuin tuo turmiokas profetissa kuoli, h�n
ennusti t�t� aikaa ja viittasi ilkastellen Abidanin vastaiseen
petokseen."

"�l� ajattele h�nt�."

"Ent� Karakonialainen -- luuletko, ett� h�n on kovinkin v�kev�?"

"Kyll�ksi, kallihin, kunniaamme varten. H�n on ankara soturi. Min�


toivon, ettei Abner riist� meilt� aiottua voittoamme."

"Niin sin� voitat, min� en huoli kenen miekan kautta. L�hdetk� todella
huomenna?"

"P�iv�n valjetessa. J�� nyt t�nne, min� pyyd�n sinua, armaiseni!"

"Ei mill��n muotoa! -- min� en j�t� sinua. Min� olen aivan valmis.
P�iv�n valjetessako? Syd�n-y� on kohta k�sill�. Min� panen v�h�isen
maata t�lle sohvalle, ja matkustan kantovuoteellani. Oletko varma, ett�
Alp Arslan itse on l�htenyt sotaan?"

"Aivan varma, kultaseni."

"Perikato h�nen kruunullensa! Me voitamme. Tuleeko Asriel meid�n


kanssamme?"

"Tulee!"

"Se oli hyv�; p�iv�n valjetessa. Minua nukuttaa pikkuisen. Min�


luulen, ett� panen tuokioksi maata."

"Tee niin, lintuseni; min� menen huoneeseni, ja aamun koittaessa min�


her�t�n sinut suudelmalla."

V.

Kalifi palasi kammioonsa, jossa h�nen kirjurinsa paraikaa


ty�skenteliv�t. Astuessansa edestakaisin permannolla h�n lausui heille
tarpeelliset k�skyt.

"Kuka on vartioiva upseeri?"

"Benaiah, herra."

"Min� muutan h�nen. H�n pelasti minun p��ni Tigrin partaalla. T�m� on
h�nt� varten. Kuningatar seuraa meit�. H�n olkoon Benaiah'n turvissa.
N�m�t paperit ovat visirille annettavat. Sotajoukot olkoot aseissa
p�iv�n valjetessa. T�m� p�iv�k�sky on herra Asrielia varten.
Toimittakaat t�m� heti Hamadaniin. Onko Tatari l�hetetty Medadin luo?
Se on hyv�. Te olette tehneet velvollisuutenne. Nyt levolle, Pharez!"

"Herra!"

"Min� en mieli nukkua t�n� y�n�. Tuokaat minulle minun juomani. Menk��t
makaamaan, hyv� poikani. Min� en tarvitse mit��n. Hyv�� y�t�."

"Hyv�� y�t�, armollinen herra!"

"Jos miettisin! Min� olen yksin�ni. Min� olen levollinen eik� minun
sieluni kuitenkaan ole iloinen. Min� en ole, mik� min� olin. Ken olisi
voinut nelj�kolmatta tuntia takaperin uneksia n�it�? Kaikki j�lleen
vaaran alttiina! Kerta viel� sotakent�ll� ja taistellen samalla
valtakunnan ja hengen puolesta! Minulta puuttuu entisten p�ivien
mahtava into. Min� en ole, mik� min� olin. Minulla ei ole luja usko.
Kaikki ymp�rill�ni n�ytt�� muuttuneelta ja untelolta ja elottomalta.
Miss� ovat nyt nuot s�ihkyv�t silm�t ja voittoa ennustavat kasvot,
jotka ymp�r�itsiv�t minua taistelon aattona, minua, Herran voideltua!
Min� en n�e niit� nyt. Ne ovat muuttuneet niinkuin min�. No! tuo Abidan
oli yksist�ns� koko sotajoukon veroinen, ja nyt h�n on nousnut minua
vastaan. Schirene puhui profetissasta; mieleeni muistuu, kuinka t�m�
tytt� oli meid�n riviemme innostuttava sotatorvi, vaan miss� h�n nyt
on? Oikeuteni rankaisema! Ja miss� h�n on, tuo paljoa voimakkaampi, tuo
yst�v�, neuvon-antaja, ainainen johdattaja, nuoruuteni opettaja; kaiken
mainehikkaan el�m�njuoksuni vakava, lempe�, uskollinen kaitsia; joka
ty�skenteli y�t p�iv�t herke�m�tt�, ett� min� tulisin kuuluisaksi! Voi!
minusta tuntuu kuin olisin pikemmin tuomittu ja toivoton uskonsa
pett�j� kuin nuori sankari taistelon aattona, jota alinomaisten
triumfien muisto el�hytt��!"

"Haa! mik� kauhea haamu sin� olet, joka nouset mustasta maasta
edest�ni? Sin� olet jonkun n�k�inen, jota en tohdi nimitt��, mutta
nimit�n kuitenkin -- Jabasterin haamu. Pois! miksi katselet minua niin
synk�sti? En min� sinua surmannut. El�nk� min� vai uneksinko vai mit�?
Min� n�en h�nen, niin! min� n�en sinun. Min� en pelk�� sinua, min� en
pelk�� mit��n. Min� olen Alroy.�

"Puhu, oi puhu! Min� vannotan sinua, mahtava aave, puhu. Koko


entisyyden muiston kautta, vaikka se on mielett�myytt�, min� vannotan
sinua, anna minun kuulla lapsuuteni s�veli� j�lleen."

"_Alroy, Alroy, Alroy_!"

"Min� kuuntelen, niinkuin kuuntelisin viimeisen pasunan ��nt�."

"_Kohtaa minua Nehavendin lakealla_."


"H�n on mennyt! Puhuessaan h�n katosi. Se oli Jabaster! Isieni Jumala,
se oli Jabaster! T�m� k��ntyy liian kamalaksi. Minun rohkeuteni on
h�ltynyt! Min� olisin valmis laskeumaan maahan ja kuolemaan. Se oli
Jabaster! Tuo ��ni soi minun korvissani niinkuin kaukainen ukkosen
jyrin�: '_kohtaa minua Nehavendin lakealla_.' Min� tulen, jalo aave,
vaikka kohtaankin tuomioni. Jabaster! Olenko min� n�hnyt Jabasterin.
Todellakin! Minusta tuntuu kuin olisin mielet�n. Haa! mit� t�m� on?"

Kauhea ukkosen jysk�ys paukahti palatsin kohdalla; sit� seurasi outo


kolina, joka tuntui tulevan jostakin huoneesta; seraljin muurit
j�rkkyiv�t.

"Maant�r�hys'" Alroy huudahti. "Jospa maa aukenisi ja nielaisisi


kaikki! Haa! Pharez, onko se havauttanut sinuakin? Pharez! me el�mme
eriskummaisissa ajoissa."

"Teid�n korkeutenne on kovin vaalea."

"Niin sin�kin olet, poikani! Tahtoisitko sin� minua iloiseksi? Vaalea!


me lienemme kyll�kin vaaleat; jos tiet�isit kaikki. Haa! tuo kauhea
��ni taas! Min� en kest� sit�, Pharez, min� en kest� sit�. Min� olen
kest�nyt paljon, mutta t�t� min� en kest�."

"Herrani, se tulee asesalista."

"Juokse katsomaan. Ei, min� en tahdo j��d� yksikseni. Miss� Benaiah on?
Anna h�nen menn�. J�� minun luokseni, Pharez, j�� minun luokseni. Min�
pyyd�n sinua, j�� t�nne, lapseni."

Pharez talutti kalifin vuoteelle, johon h�n heitt�ysi vaaleana ja


vapisevana. Tuokion kuluttua h�n kysyi, oliko Benaiah palannut.

"H�n tulee juuri nyt, herrani!"

"Hyv�, kuinka laita on?"

"Herrani! Varsin hirve� tapaus. Kun ukkonen jym�hti palatsin yli, pyh�
lippu putosi asemiltansa ja s�rkyi tuhansiksi kappaleiksi. Kumma kyll�,
Salomonin valtikkaa ei my�sk��n voi l�yt�� eik� mit��n j�lke� siit�
n�y."

"�lk��t puhuko t�st� kenellek��n, jos rakastatte minua, poikani. �lk��t


laskeko ket��n asesaliin. J�t� minut, Benaiah, j�t� minut, Pharez."

He vet�ytyiv�t pois. Alroy katseli heid�n l�ht��ns� sanomattoman


tuskaisella silm�yksell�. Samalla hetkell�, kuin he katosivat, h�n
riensi vuoteen luo, ja heitt�ytyen polvillensa ja peitt�en kasvonsa
k�sill��n, purskahti rajuun itkuun, ja huudahti. -- "Oi! Jumalani, min�
olen hyl�nnyt sinun, ja nyt sin� olet hyl�nnyt minun!"

VI.

V�hitellen uni valloitti voipuneen ja toivottoman kalifin. H�n


laskeusi divanillensa ja nukkui ennen pitk�� sike��n uneen. H�n lienee
lev�nnyt tunnin aikaa, kun h�n yht�kki� her�si. Siit� kammiosta, jossa
h�n makasi, tultiin isoon saliin korkean ja lavean holvikaaren kautta,
joka tavallisesti oli vaatteella verhottu, mutta nyt oli paljastettu.
Ihmeeksens� Alroy n�ki, ett� t�m� eteishuone nyt hohti valosta. H�n
nousi vuoteeltansa, h�n astui eteenp�in; h�n havaitsi uuteliaisuuden ja
pelon tunteilla, ett� sali oli t�ynn� olentoja, hirve�t tosin katsella,
mutta h�nelle enemm�n hirve�t kuin oudot. H�n tunsi, ett� n�m�t
tavattoman isot ja mystilliset haamut, jotka seisoivat ymp�ri avaran
huoneen seini� ja joista jokainen piti ojennetussa k�dess��n leiskuvaa
tulisoittoa, olivat noita kammottavia Afriteja. Salin p��ss� istui
komealla valta-istuimella, jota papit ja hovimiehet ymp�r�iv�t, er�s
hallitsia, jonka Alroy oli ennen n�hnyt, suuri Salomon! Alroy n�ki
t�ss� vartalon ja muodon puolesta saman Salomonin, jonka valtikan
Vankeuden Ruhtinas oli ottanut Judan kuninkaallisista hautakammioista.

N�ytti silt� kuin ei t�m� kummallinen kokous olisi ensink��n tiet�nyt,


ett� yksi t�m�n maailman lapsi oli l�sn�, joka ep�toivon
uskaliaisuudella nojausi jotakin holvin pylv�st� vastaan ja
h�mm�styneen� katseli t�t� ��net�nt� ja liikkumatonta seuraa. Ei mit��n
sanottu, ei mit��n tehty. Ei kukaan hievahtanut paikaltansa, ei kukaan
v�himm�ll�k��n liikenteell� osoittanut, ett� h�n arvasi, jotta joku muu
oli l�sn� paitsi h�n itse.

Yht�kki� juhlakulkue ilmestyi salin p��st�, aivan l�helt� sit� paikkaa,


jossa Alroy seisoi. Paageja ja tanssivia tytt�j� hehkuvilla silmill� ja
hekumallisilla liikenteill�, sotureita, joilla oli jyke�t aseet ja
kunnian-arvoinen muoto, v�lj�t vaipat ja l�yhyv� parta, ja kun he
eteniv�t, ei syntynyt mit��n ��nt�, vaikka he astuivat sangen
vilkkaasti; eiv�tk� soittoniekatkaan, joita oli suuri joukko ja jotka
soittivat harppuja ja psaltareita ja k�sirumpuja ja torvia, v�hint�k��n
h�irinneet kaikkialla vallitsevaa ��nett�myytt�.

T�m� lukuisa seurue virtaili esiin hyv�ss� j�rjestyksess�


loppumattomana jaksona, k�vi kolme kertaa ymp�ri salin, kumarsi h�nt�,
joka istui valta-istuimella, ja sioittui riveihin Afritein eteen.

Ja nyt n�htiin kaksitoista haamua, kantaen suurta sinetti� --


viheri�ist� kive�, jossa kirjaimet n�yttiv�t hohtavilta liekeilt� ja
olivat samat kuin siin� Jabasterin talismanissa, jota Alroy viel�
s�ilytti l�hell� syd�nt�ns�. Ja nuot kaksitoista haamua asettivat
suuren sinetin Salomonin eteen ja lankesivat polvillensa, ja kuningas
nyyk�ytti p��t�ns�. Samalla silm�nr�p�yksell� Alroy tunsi ankaran
pistoksen syd�mens� kohdalla. H�n pani �kki� k�tens� kipe�lle paikalle,
ja katso! talismani hajosi tomuksi.

Juhlakulkue p��ttyi; yksin�inen haamu astui esiin. Ainoastaan �skeiset


tapaukset estiv�t Alroy'ta vaipumasta maahan Jabasterin edess�. Sill�
h�n tuo yksin�inen ilmi� oli. Se astui eteenp�in, kantaen valtikkaa. Se
astui eteenp�in, se lankesi polvillensa valta-istuimen eteen, ja
tarjosi valtikkaa kruunatulle ja juhlalliselle olennolle. Ja Salomon
ojensi k�tens� ja otti valtikan, ja samalla korkea kokous katosi!

Alroy sy�ks�hti heti esiin huoneesen, vaan kaikki oli pime�t� ja


hiljaista. Sotatorvi raikkui. H�n tunsi oman sotav�kens� s�velet. H�n
haperoitsi ikkunan varjostinta, ja vet�en sit� syrj�lle n�ki koittavan
auringon ensim�iset s�teet.

VII.

Kerta viel� ratsunsa sel�ss�, kerta viel� keskell� legionejansa, kerta


viel� lumottuna ja innostuneena, kun h�n n�ki heiluvat liput ja kuuli
el�hytt�vi� sotatorvia, kerta viel� katsellen sit� voimaa, joka yh� oli
h�nen k�skyns� alaisena, ja ajatellen sit� suurta saalista, josta nyt
oli taisteleminen, Alroy saavutti suurissa m��rin j�lleen tavallisen
rohkeutensa ja itsehillint�ns�. H�nen j�ntevyytens� palasi samalla kuin
h�nen verens� kiihtyi, ja uhkaavan vaaran suuruus n�tti vaan enent�v�n
h�nen neronsa tuotteliaisuutta.

H�n kiirehti viidenkymmenen tuhannen miehen kanssa riento-marssissa


Mediaa kohden. Toisen p�iv�yksen p��ss� verekset sanansaattajat tulivat
Abnerin tyk��, ilmoittaen, ett� t�m� ei ollut jaksanut vastustaa
Karamanian kuninkaan urhoollisia ja melkein lukemattomia joukkoja,
vaan oli kokonaan luopunut Persiasta ja koonnut kaikki voimansa
Luristanissa. N�itten tietojen johdosta Alroy l�hetti sanan
Scherirah'lle, ett� h�n viipym�tt� k�ytt�ytt�isi osastonsa Abnerin luo
ja j�tt�isi p��kaupungin omille onnillensa.

He astuivat taas Kerrundin vuorten ylitse ja yhtyiv�t Abzah'n virralla


Abneriin ja Median armeijaan, joka oli kolmenkymmenen tuhannen miehen
suuruinen. T�ss� Alroy lev�hti p�iv�n sotureitansa virkistytt��kseen,
ja l�hti seuraavana aamuna Persian rajalle, karkasi odottamatta Alp
Arslanin edistyneisin vartiojoukkoihin ja ajoi ne suurella tappiolla
takaisin. Mutta Karamanian kuninkaan armeija oli niin suuri, ettei
kalifi uskaltanut ryhty� yleiseen tappeluun, vaan vet�ytyi takaperin ja
asettui sotarintaan l�heiselle Nehavendin lakealle, t�lle yhden h�nen
ensim�isen ja loistavimman voittonsa n�kym�lle, jossa h�n vartoi
Scherirah'n hetkest� hetkeen toivottua tuloa.

Karamanian kuningas, joka halusi saattaa asiat pikaiseen p��t�kseen ja


oli ylpe� suuremmasta voimastansa, eteni vitkastelematta. Korkeintaan
kahden kolmen p�iv�n per�st� oli silminn�ht�v�sti taistelo taisteltava,
joka ratkaisisi Id�n kohtalon.

Toisena aamuna sen j�lkeen, kuin he olivat tulleet Nehavendille, joukko


Karamanialaisia hy�kk�si yht�kki� v�ijyksist� kalifia vastaan, joka oli
l�htenyt mets�st�m��n ainoastaan muutamien upseerien kanssa. Alroy ja
h�nen kumppaninsa puollustivat itse�ns� semmoisella vimmalla, ett�
heid�n vihdoin onnistui torjua p��lt�ns� ahdistajansa, vaikka n�it� oli
kolme kertaa enemm�n. Per�ytyess��n Karamanialaisten johdattaja
paiskasi keih��ns� kalifia p�in, joka ep�ilem�tt� olisi saanut
surmansa, jollei nuori vartiakunnan upseeri olisi heitt�ynyt Alroy'n
eteen ja omaan rintaansa vastaanottanut kuolettavan haavan. --
H�mmentyneen� seurue palasi joutuin leiriin, Alroy itse kantaen lujan
uskollisuuden ja sotamiehen innon menehtyv�� uhria.

Haavoitettu upseeri kuljetettiin kuninkaalliseen teltaan ja laskettiin


kalifin omalle vuoteelle. Taitavin l��k�ri tuotettiin; h�n tutki
haavaa, vaan pudisti p��t�ns�. Kuoleva soturi tunsi itse toivottoman
tilansa. H�nen tuskansa saatiin vaan sill� lievitetyksi, ett� keih�s
vedettiin ulos, joka kohta aikaan saattaisi h�nen kuolemansa. H�n
tahtoi puhua kahden kesken hallitsiansa kanssa.

"Herrani!" upseeri lausui, "minun t�ytyy nyt kuolla; ja min� kuolen


ilman mit�k��n kipua. Min� olen aina katsonut suurimmaksi kunniaksi,
ett� saisin kuolla teit� palvellessani. Sallimus on suonut sen minulle;
ja jos kohta min� en ole tappelutanterella saavuttanut kohtaloani, se
on joksikin lohdutukseksi, ett� minun kuulemani on pelastanut kaikkein
arvokkaimman el�m�n. Herrani! minulla on sisar."
"�l� tuhlaa voimiasi, kallis yst�v�, h�nen nime�ns� nimitt�m�ll�. Ole
varma siit�, ett� min� aina pid�n sinun sukulaisiasi omaisinani."

"Min� en ep�ile sit�. Min� tahtoisin tuhat kertaa panna henkeni


alttiiksi semmoista hallitsiaa varten! Raskas taakka painaa minun omaa
tuntoani, herrani, enk� min� voi kuolla levollisena, jollen saa sit�
huojentaa."

"Puhu, puhu pelk��m�tt�. Jos sin� olet loukannut ket��n ja Alroy'n


valta taikka varat voivat vapauttaa sinun ahdistetun sielusi, h�n ei
s��st� mit��n -- ei s��st� mit��n, ole varma siit�."

"Jalo, jalo hallitsia, minun tulee puhua lyhyesti; sill�, vaikka min�
el�n niin kauan, kuin t�m� keih�s on ruumiissani, minun tuskani
kuitenkin ovat kovat. Herrani, se teko, josta min� puhun, koskee
teit�."

"No."

"Min� olin vartiana sin� p�iv�n� kuin Jabaster kuoli."

"Taivaitten kautta! min� kuuntelen tarkkaan. Puhu, puhu!"

"H�n kuristi itsens�, eik� niin sanota?"

"Niin minulle aina kerrottiin."

"Sin� olet syyt�n, sin� olet syyt�n! Min� kiit�n Jumalaani, kuninkaani
on syyt�n!"

"Ole yht� varma siit�, kuin ett� Israelilla on toivo. Min� pyyd�n
sinua, kerro minulle kaikki."

"Kuningatar tuli, sinettisormus k�dess�. Semmoista valtaa minun t�ytyi


totella. H�n astui sis��n, ja h�nen per�ss��n herra Honain. Min� kuulin
ankaria sanoja; min� kuulin Jabasterin ��nen. H�n taisteli vastaan,
niin! h�n taisteli; vaan haavoitettuna ja kahletettuna h�nen vankka
ruumiinsa ei voinut kauan tehd� vastarintaa. Rumaa leikki�, rumaa
leikki�, herrani! Mit� min� semmoisten vastustajain voin? He l�htiv�t
huoneesta hiipivin askelin. Kuningattaren silm�t kohtasivat minun
silm�ni. Min� en ole koskaan saattanut unohtaa noita julmia ja hehkuvia
kasvoja."

"Sin� et ole koskaan puhunut t�st� kauheasta lopusta?"

"Ei kenellek��n muulle kuin sinulle. Ja miksi sen nyt ilmoitan, sit�
min� en tied�, paitsi ett� tuntuu silt�, kuin joku sis�llinen vaikutus
vaatisi sit�, ja minusta n�ytt�� kuin ne, jotka tekiv�t t�m�n, olisivat
valmiit tekem��n pahempiakin, jos niin sopisi."

"Sin� olet ry�st�nyt minulta kaiken rauhan, viel�p� rauhan toivonkin --


vaan kuitenkin min� kiit�n sinua. Nyt min� tied�n el�m�n arvon. Min� en
ole tahtonut koskaan ajatella tuota surullista p�iv��; vaan kuitenkin,
vaikka min� olen v�listi varonut jotakin konnan ty�t�, pahimmat asiat
olivat v�h�p�t�iset t�m�n hirmuisen kertomuksen rinnalla."

"Se on kerrottu; ja nyt min� pyyd�n, ett� s�ilyt�t salaisuutesi sill�,


ett� ved�t t�m�n keih��n vaivaantuneesta ruumiistani."

"Uskollinen syd�n, se on surullinen ty�."

"Min� kuolen ilolla, jos sin� sen toimitat."

"Se on tehty."

"Jumala varjelkoon Alroy'ta!"

VIII.

Sill� v�lin kuin Alroy ajatuksiinsa vaipuneena seisoi upseerin ruumiin


vieress�, iloisen soiton s�velet kaikkuivat ja teltaan astuva eunukki
ilmoitti, ett� Schirene oli saapunut Kerrundista. Melkein kohta sen
per�st� prinsessa hyp�hti kantovuoteestansa ja kiirehti sis��n; Alroy
tempasi vaippansa p��lt��n ja heitti sen ruumiin ylitse.

"Armaani", prinsessa huudahti, kun h�n juoksi kalifin luo. "Min� olen
kuullut kaikki. �l� ole levoton minun puolestani. Min� rohkenen
katsella kuolleita. Sin� tied�t, ett� min� olen soturin morsian. Min�
olen tottunut vereen."

"Voi! voi!"

"Miksi olet niin vaalea? Sin� et suutele minua! Onko t�m� niin
h�mment�nyt sinua? T�m� on surullinen tapaus; vaan kuitenkin koittanee
huomisp�iv� tuhansia yht� kauheita kohtaloita katsoaksensa. No! sin�
vapiset! Voi! hell� sielu! Tuon rakkaan uskollisen yst�v�n kuolema on
siis yksist��n kokonaan karkoittanut sinun rakkautesi minuun. Sin� olet
kuitenkin tottunut taisteloon. No! t�m� on hulluutta. Etk� sin� ole
iloinen, kun n�et minun? Kuinka, sin� et hymyilek��n! Ja min� olen
tullut sotimaan sinun puolestasi! Mieleni tekee suudelmia!"

H�n heitt�ysi Alroy'n kaulaan. Alroy syleili h�nt� heikosti ja kantoi


h�net vuoteelle. H�n taputti k�si�ns�, ja kaksi soturia astui sis��n ja
veiv�t pois kuolleen ruumiin.

"Teltani, Schirene, on nyt soveliaampi sinulle. Lev�hd�; min� palajan


heti." N�in puhuen h�n j�tti h�net.

H�n j�tti h�net; mutta Schirenen murheellinen, loukkaantunut katsanto


tunkeusi h�nen syd�meens�. H�n ajatteli koko h�nen rakkauttansa ja
sulouttansa, h�n muistutti mieleens� koko heid�n yhteisten vaihettensa
ihmeellist� juoksua. H�n tunsi, ett� h�nen t�htens�, ja ainoastaan
h�nen t�htens� h�n huoli el�m�st�, ett� ilman h�nen vilkasta
samantunteisuuttansa yksin menestyskin n�ytti tukalalta. H�nen
p��t�ksens� vaarui intohimojen ja j�rjen py�rteess�. Intohimot p��siv�t
voitolle. H�n karkoitti ajatuksistansa kaiken hyv�n ja pahan
eroituksen; h�n p��tti, tuli mit� tuli, ij�ksens� pysy� kiinni h�ness�;
h�n riisti mielest�ns� kaikki viimeisen ilmoituksen muistot. H�n palasi
teltaansa, kasvot hohtaen rakkaudesta; h�n tapasi Schirenen itkem�st�,
h�n sulki h�net syliins�, h�n suuteli h�nt� tuhansin kerroin ja
kuiskaili joka suudelman v�lill� palavaa rakkauttansa.

IX.
Oli syd�n-y�. Schirene lep�si Alroy'n syliss�. Kalifi, joka oli levoton
ja huolestunut Scherirah'n tulon t�hden, oli tuskin enn�tt�nyt nukkua,
kun joku ��ni tykk�n��n her�tti h�net. H�n katseli ymp�rillens�; h�n
n�ki Jabasterin haamun. H�nen hiuksensa nousivat pystyyn, h�nen
j�senens� tuntuivat irtaantuvan, kylm� hiki hiipi h�nen ruumiinsa
ylitse, kun h�n katseli tuota kammottavaa aarretta, joka seisoi
kyyn�r�n p��ss� h�nen vuoteestansa. Huomaamatta h�n hellitti ihanan
taakkansa ja, kohoten vuoteeltansa, nojausi eteenp�in.

"_Alroy, Alroy, Alroy_!"

"Min� olen t�ss�."

"_Huomenna Israel kostetaan_!"

"Kuka se on?" huudahti prinsessa her�ten.

Pelon hallussa ja unhottaen kokonaan kummituksen, Alroy k��ntyi ja pani


k�tens� prinsessan silmille. Kun h�n taas katseli ymp�rillens�, n�ky
oli kadonnut.

"Mit� sin� tahdoit, Alroy?"

"Ei mit��n, armaiseni! Sotamiehen puoliso saa n�hd� omituisia n�kyj�,


min� tahtoisin kuitenkin s��st�� sinulta muutamia. Yksi minun
sotureistani, joka ei muistanut, ett� sin� olit t��ll�, tuli teltaani
semmoisessa puvussa, jota ei naissilm�n sovi katsoa. Minun t�ytyy
l�hte� pois, lapseni. Min� kutsun t�nne orjasi. Yksi suudelma! J��
hyv�sti! hetkeksi vaan."

X.

"'Huomenna Israel kostetaan'". Kuinka, Karamanialaisten hurmeessa!


Minussa ei ole mit��n uskoa. V�h�t siit�. Ei mik��n ole en��
vallassani. Rient�v� kohtalo saattaa minut eteenp�in. Min� en voi
pid�tt�� kulkuani enk� haahtani johdattaa. Kuinka nyt! Ken on vartioiva
upseeri?"

"Benomi, herra, sinun palveliasi."

"Toimittakaat sana varakuninkaalle. K�skek��t h�nt� t�nne minun


puheilleni. Kuka tuo on?"

"Scherirah'n l�hettil�s, joka juuri saapui t�nne. Scherirah kulki viime


y�n� Kerrundin vuorten ylitse, herrani, ja on teid�n luonanne p�iv�n
koitteessa."

"Hyvi� uutisia. Menk��t noutamaan Abneria. Joutukaat! H�n tapaa minut


t��ll�. Min� k�yn sill� v�lin leiri� katsomassa. -- Hyv�, urhoolliset
kumppanit, te olette tulleet t�nne j�lleen voittamaan Alroy'n kanssa.
Te olette taistelleet ennen, min� voin todistaa sen, Nehavendin
lakealla. Se on mehukasta maata, ja Karamanialaisten veri on sit� viel�
enemm�n h�yst�tt�v�."

"Jumala varjelkoon teid�n majesteettianne! Meid�n henkemme on teid�n."


"Suokaat anteeksi, nuori hallitsiani", lausui joku soturi, puhutellen
Alroy'ta; "suokaat anteeksi minun rohkeuteni, vaan min� tunsin teid�t,
ennenkuin olitte kalifi."

"Oiva syd�n, sinun pelottomuutesi on minun mieleeni. Jatka puhettasi."

"Min� hankin sanoa, ett� min� toivon, jotta huomenna viette meid�t
rynn�kk�ihin. Muutamat v�itt�v�t, ettette aio."

"He ovat v��r�ss�."

"Sit� min�kin ajattelin. Min� takaan aina nuoren kuninkaani -- ent�


kuningatar?"

"H�n on todellinen sotamiehen puoliso ja asuu leiriss�."

"Se on urhoollista! N�ettek�, sanoinhan min� sen jo teille, toverit; te


ette uskoneet minua, vaan min� tunsin meid�n nuoren kuninkaamme,
ennenkuin te. Min� asuin l�hell� Hamadanin porttia, teid�n korkeutenne
mieliksi -- vanhan Shelomin poika."

"Anna minulle k�tt� -- kunnon yst�v�. Mit� te sy�tte t��ll�, pojat?


Malttakaat, min� maistan teid�n ruokaanne. Min� soisin, ett� minun
ruoankeitt�j�ni osaisi laittaa minulle t�mm�ist� pilau'ta! Se on
mainiota!"

Sotamiehet kokoontuivat p��llikk�ns� ymp�rille, ja heid�n silm�ns�


loistivat ihastuksesta. Ihana n�ky -- sankari keskell�, useat
soturiparvet ymp�ri, mitk� puhuen h�nen kanssaan, mitk� valmistaen
ruokaa, mitk� paahtaen kahvia, kaikki tarjoten h�nelle, sanalla tai
teolla, jotakin rakkautensa osoitetta ja k�ytt�en itse�ns� samalla
haavaa aivan likeisen tuttavan tavalla.

"Me kukistamme heid�t, pojat!"

"Se on varmaa, kun teit� seuraa, te voitatte aina."

"Min� teen parastani, ja niin tekin teette. Kelpo p��llikk� ilman


kelvollisia sotamiehi� ei ole juuri mink��n arvoinen."

"Niin, se on totta! Tarvitsee olla kelvollisia sotamiehi�. Mit� te


arvelette Alp Arslanista?"

"Min� luulen, ett� h�n tuottaa meille yht� paljon vaivaa kuin kaikki
muut viholliset yhteens�, eik� siin� ole paljon."

"Hyv�! hyv�! Jumala varjelkoon Alroy'ta!"

Benomi l�hestyi ja ilmoitti, ett� varakuningas odotti h�nt�.

"Minun t�ytyy j�tt�� teid�t, lapseni", Alroy lausui. "Me sy�mme kerran
viel� illallista yhdess�, kun olemme voittaneet."

"Jumala varjelkoon teit�, herra; ja me h�mmenn�mme teid�n


vihollisenne."

"Hyv�� ylt�, pojat. Ennenkuin p�iv� koittaa, meid�n kenties on kova ty�
edess�."
"Me olemme valmiit, me olemme valmiit. Jumala varjelkoon Alroy'ta!"

"He ovat hyv�ll� mielell�, vaan toinen henki el�hytti kuitenkin entisi�
p�ivi�mme. Sen min� syv�sti tunnen. N�m�t miehet ovat uskollisia
semmoiselle p��llik�lle, joka ei ole koskaan pett�nyt heid�n
toiveitaan, ja luottavat semmoiseen asiaan, joka johdattaa ry�st��n. He
ovat vaan komeita palkkasotureita. Ei mit��n muuta. Voi! miss� nyt
Judan soturit ovat! Miss� nyt ne miehet, jotka k�yr�sapeleitansa
paljastaessaan yhtyiv�t pyh�n riemun voittovirteen! Taistelon aattona
olisit luullut kentt�� ��rett�m�ksi synagogaksi. Pappeja ja
alttareita, palavia uhreja ja savuavia suitsutus-astioita, tulisia
uskonkiihkolaisia, jotka hartaasti kuuntelivat profeetallisia puheita
ja vahvistivat verell�ns� ja pyhimmill� lupauksillansa sit� juhlallista
liittoa, ett� Kanaan valloitettaisiin. Kaikki on muuttunut, niinkuin
min� itsekin. Kuinka nyt, Abner? Sin� olet hyvin umpimielinen?"

"Onko tosi, ett� Scherirah l�hestyy?"

"Sit� en ep�ile, ett� kaikki on oikeassa. Min� tahtoisin, ett� p�iv�


rupeisi valkenemaan!"

"Vihollinen likenee. Muutamat kolonnit n�kyv�t jo. Minun vakojani ovat


v�ltt�neet heid�t. He aikovat varmaan asettua sotarintaan lakealle."

"He n�kyv�t jo! Me k�ymme siis heti heihin k�siksi, ennenkuin he


j�rjestyv�t. Oivallista, oivallista! Me voitamme heid�t viel�. Rohkaise
mielesi, kallis veljeni. Scherirah on t��ll� hyviss� ajoin auringon
nousussa, hyviss� ajoin -- varmaan hyviss� ajoin."

"Min� hyv�ksyn t�t� tuumaa."

"Sotamiehet ovat uskallusta t�ynn�. Karkaa aamun koitteessa


kolmellakymmenell� tuhannella ratsumiehell� heid�n j�rjestyviin
riveihins�. Min� rynt��n oikeata, Asriel vasenta siipe� vastaan. T�st�
tulee aika siev� ottelu, rakas Abner. Kuinka Miriam jaksaa?"

"Min� sain tietoja h�nelt� t�n� aamuna, aivan hyv�sti. H�n l�hett��
teille tuhansia terveisi� ja rukoilee teid�n puolestanne. Onko
kuningatar t��ll�?"

"H�n tuli t�n� iltana. H�n voi aivan hyvin."

"H�n saa kaivata kaikenlaista mukavuutta."

"�l� siit� puhu. H�n on sotamiehen puoliso. H�n rakastaa sinua


suuresti, kallis Abner."

"Min� tied�n sen. Min� toivon, ett� minun miekkani saa varjella h�nen
lastensa valta-istuinta."

"Hyv�, anna k�skysi. Tappelu nyt kohta, mit� arvelet?"

"Minulla on kokonaan sama ajatus."

"Min� l�het�n sanansaattajia Scherirah'ta jouduttamaan. Kaikki n�ytt��


hyv�lt�. S��st� vartiakuntaa."
"Kyll�, kyll�. J��k��t hyv�sti, kallis herrani. Kun j�lleen yhdymme,
min� toivon, ett� teid�n vihollisenne ovat teid�n orjanne!"

XI.

Aamun ensi koitteessa Hebrealaisten ratsuv�ki, paitsi vartiakunta,


hy�kk�si vastustamattomalla voimalla Karamanialaisten l�hestyvien
kolonnein puoleen ja hajotti ne perinjuurin. Alp Arslan kokosi j�lleen
soturinsa, ja h�nen onnistui vihdoin asettaa p��joukkonsa hyv��n
j�rjestykseen. Alroy ja Asriel veiv�t esiin osastonsa, ja tappelu k�vi
nyt yleiseksi. Se riehui useita tunteja, ja sit� kannatettiin hyv�sti
molemmin puolin. Karamanialaisten veri vuoti runsaasti, mutta vakavan
luontonsa ja suuremman lukum��r�ns� kautta he jonkun aikaa hillitsiv�t
Hebrealaisten tuimuutta ja n�itten johdattajan j�ntevyytt�. T�m� p�iv�
himmensi loistollansa Alroy'n kaikki entiset urhoty�t. Kaksitoista
kertaa h�n rynt�si esiin Pyh�n Vartiakuntansa etup��ss�, ja usein h�n
tunki aivan Alp Arslanin teltaan saakka.

Turhaan h�n koetti p��st� k�sik�hm��n t�m�n kuuluisan p��llik�n kanssa.


Molemmat kuninkaat taistelivat riveiss�ns�, vaan kuitenkin sallimus oli
s��t�nyt, etteiv�t heid�n miekkansa koskaan kohtasi toinen toistansa.
Nelj� tuntia ennen puolta p�iv�� n�ki Alroy selv��n, ett�, jollei
Scherirah saapuisi paikalle, h�n ei jaksaisi lannistaa kauheata
ylivoimaa. H�nen oli t�ytynyt varhain kutsua varav�kens� avuksi, ja
vaikka Arslanin kuolleitten lukum��r� oli suurempi kuin miss��n
Hebrealaisten edellisess� voitossa, Karamanialaiset yh� pitiv�t
tarjolla ��ret�nt� sotarintaa, jota verekset joukot taukoamatta
kartuttivat. Paljouteensa luottaen ja huomaten vihollisensa heikkouden
Arslan vaan puollusti itse�ns� ja uuvutti ahdistajiansa sill�, ett� h�n
ei muuta kuin h��ti heid�n hirveit� ja moniteltuja p��llekarkauksiansa.

Alroy oli hetkeksi per�ytt�nyt Pyh�n Vartiakuntansa taistelosta. Abner


ja Asriel yh� jatkoivat tappelua, ja kalifi mietti v�li-ajalla uusia
ponnistuksia ja odotti huolestuneena Scherirah'n tuloa. Viidennell�
tunnilla h�n n�ki riemuiten joltakin kunnaalta varrottujen apujoukkojen
likenev�t liput. Siin� vahvassa luulossa, ett� p�iv� oli voitettu, h�n
julisti el�hytt�v�n uutisen sotamiehillens� ja, kun n�m�t nyt olivat
innoissansa t�st� ilahuttavasta sanomasta, johdatti heit� kerran viel�
rynn�kk��n. T�t� ei mik��n pid�tt�nyt; Scherirah n�ytti tulleen vaan
pakenevia takaa ajamaan, vaan voittoa aikanansa t�ydellisent�m��n.
Kuinkapa suureksi k�vi sen vuoksi Alroy'n kauhu ja h�mm�stys, kun
Benaiah t�ytt� riivi� ratsasti h�nen luokseen ja ilmoitti, ett� nuot
kauan odotetut apujoukot olivat Scherirah'n ja Abidanin yhdistyneet
osastot, jotka takaa k�viv�t h�nen kimppuunsa. Inhimillinen nero ei
voinut keksi� mit��n pelastuskeinoa. N��ntyv�t Hebrealaiset, joitten
voimia oli koetettu viimeisiin asti, piiritettiin. Karamanialaiset
t�yttiv�t kaikkialta ja yht� haavaa esiin. Ennen pitk�� Hebrealaisten
armeija oli saatettu ep�j�rjestykseen. Lujimmat soturit heittiv�t
ep�toivosta pois aseensa. Jokainen ajatteli vaan oman henkens�
s�ilytt�mist�. Abnerkin pakeni Hamadania p�in. Asriel surmattiin.
Havaiten, ett� kaikki oli hukassa, Alroy sy�ks�hti noin kolmen sadan
vartiakuntalaisen etup��ss� teltansa luo, tarttui taintuvaan
Schireneen, nosti h�net eteens� satulaan, ja, kaataen kaikki edest�ns�,
kiid�hti er�maahan.

Kahdeksaanviidett� tuntiin he eiv�t ollenkaan pys�htyneet. Heid�n


joukkonsa oli pian huvennut, ettei ollut kuin kolmasosa j�lell�.
Kolmannen p�iv�n aamuna he astuivat ratsahilta ja virvoittivat itse�ns�
jonkun l�hteen luona. Ainoastaan puolet p��siv�t j�lleen satulaansa.
Schirene ei puhunut mit��n. Eteenp�in he riensiv�t taas, joka hetki
j�tt�en per�ss��n jonkun voipuneen kumppanin. Vihdoin he viidenten�
p�iv�n� saapuivat, noin kahdeksankymment� luvultansa, johonkin
palmupuun vehmastoon. T��ll� he astuivat hevosensa sel�st�. Ja Alroy
otti Schirenen syliins�, ja varjo n�ytti elvytt�v�n h�nt�. H�n avasi
silm�ns� ja pusersi h�nen k�tt�ns� ja hymyili. Alroy poimi h�nelle
muutamia taateleita, ja h�n joi v�h�isen vett�.

"Meid�n vaivamme p��ttyv�t pian, kultaiseni", h�n kuiskasi Schirenelle;


"min� olen menett�nyt kaikki, paitsi sinut."

He alkoivat uudestaan ratsastaa ja, kulkuansa hiljent�in, joutuivat


iltapuoleen autiokaupungin luo, johon Alroy koko ajan oli pyrkinyt.
Rient�en isoa katua alasp�in he saapuivat viimein tuohon vanhaan
amfiteateriin. He astuivat ratsahilta. Alroy laitti heid�n vaipoistansa
vuoteen Schirenelle. Muutamat ker�siv�t polttopuita, joita l�ytyi
suuria varoja, ja sytyttiv�t isoja tulia. Toiset pyysiv�t
mets�kauriita, niin kauan kuin viel� oli p�iv�, ja heid�n onnistui
saada kyllin ateriaansa varten, taikka noutivat vett� tuosta l�hteest�,
joka oli tiedossa heid�n johdattajallansa. Tunnin kuluttua he n�htiin
parveilevan valkeittensa ymp�rill� ja sy�v�n yksinkertaista ruokaansa,
ja olisi pikemmin luullut heit� t�m�n jylh�n asunnon varsinaisiksi
asukkaiksi kuin mahtavan hallitsian hajotetuksi ja ylellisyyteen
tottuneeksi vartiov�eksi.

"No poikani", Alroy lausui, kun h�n hieroi k�si�ns� kohoavan liekin
vieress�, "parempi t�m� kuitenkin on kuin er�maa!"

XII.

Kaikkien ponnistustensa per�st� Alroy vaipui syv��n ja


h�iritsem�tt�m��n uneen. Kun h�n her�si, oli jo aurinko kauan aikaa
ollut ylh��ll�. Schirene nukkui viel�. Alroy syleili h�nt� ja Schirene
avasi silm�ns� ja hymyili.

"Sin� olet nyt rosvon morsian", h�n lausui. Milt� uusi el�m�mme tuntuu
sinusta?"

"Hyv�lt�! yhdess� sinun kanssasi."

"Lep�� t�ss�, armaani; minun t�ytyy havauttaa soturimme ja katsoa,


kuinka asiat k�yv�t." N�in puhuen ja herk�sti astuen monen makaavan
ylitse h�n koski Benaiah'aan.

"Kas niin! urhoollinen p��llikk�ni viel� nukuksissa! No! nouskaat,


nouskaat."

Benaiah hyp�hti yl�s iloisella muodolla. "Min� olen aina valmis,


herrani.

"Min� tied�n sen; mutta muistakaat, etten min� en��n ole mik��n
hallitsia, vaan toveri. L�htek��t pois minun kanssani, ja pannaan
toimeen jotakin j�rjestyst� t��ll�."

Kumppanit j�ttiv�t amfiteaterin ja tarkastivat l�heisi� rakennuksia. He


l�ysiv�t paljon varoja, j��nn�ksi� menneilt� ajoilta, mattoja, teltoja
ja poltaksia, viinimaljoja ja muita yksinkertaisia huonekaluja.
He m��r�siv�t yhden kartanon hevospihaksi ja muut seurueensa
k�ytett�viksi. He kutsuivat kumppaninsa sille aukealle paikalle, jossa
Hassan Subah kohtasi kuolemansa, ja t��ll� Alroy puhutteli heit�,
selitt�en heille aikomuksiansa. He jaettiin komppanioihin; itsekullekin
tuli oma velvollisuus. Mitk� asetettiin vartioiksi eri paikkoihin;
mitk� l�hetettiin mets�st�m��n taikka kokoamaan taateleita kosteikolta;
mitk� taluttivat hevosia likeisille laitumille taikka j�iv�t
kotiin talouden askareita hoitamaan. Amfiteateri tyhjennettiin.
Yksinkertainen, mutta mukava telta rakennettiin Schirenelle. He
peittiv�t sen permannon matoilla ja koettivat kaikki kilvan
tiedustella, mit� h�nen mielens� teki. Schirenen lempe�t sanat ja
kehoittavat hymyt virittiv�t samalla heid�n ahkeruuttansa ja
keksiv�isyytt�ns�.

He tottuivat pian kovaan, mutta eriskummaiseen el�m�nlaatuunsa. Sen


outous miellytti heit�. Painavan pakon ainainen kiihdytys ei j�tt�nyt
heille mit��n aikaa huolehtia tilansa kauheaa muutosta. Niin kauan kuin
Alroy eli, toivo ei koskaan paennut heid�n lujista rinnoistaan. Ja
semmoinen oli h�nen neronsa vaikutus, ett� alakuloisimmatkin arvelivat,
ett� tappio h�nen kanssaan oli parempi kuin voitto muitten kanssa. He
olivat uskollinen ja luopumaton joukko, eik� iloisia kasvoja puuttunut,
kun he illalla kokoontuivat amfiteaterissa yhteist� ateriaansa varten.

Tuskin oli Alroy p��tt�nyt j�rjestyst�ns�, kun h�n jo l�hetti vakoojia


kaikille haaroille hankkimaan tietoja ja eritt�in neuvottelemaan, jos
mahdollista oli, Ithamarin ja Medadin kanssa, siin� tapauksessa, ett�
n�m�t viel� eliv�t ja heid�n sotajoukkonsa pysyiv�t johonkin m��rin
koossa.

Kaksi viikkoa meni, jolla aikaa he eiv�t n�hneet ket��n vierasta; mutta
nyt ilmestyi heid�n leiriss��n nelj� miest�, jotka eiv�t olleet
eritt�in suotuisat Alroy'lle, vaikka h�n kuitenkin salasi, ett� h�n oli
suuttunut heid�n tulostaan. N�m�t olivat Kisloch, Kurdilainen, ja
Kalidas, Indialainen, ynn� n�itten eri�m�tt�m�t kumppanit, Guebril�inen
ja Neekeri.

XIII.

"Jalo p��llikk�", Kisloch lausui, "me toivomme, ett� te sallitte meid�n


liitty� teid�n joukkoonne. T�m� ei ole ensi kerta kuin olemme
palvelleet teit� t�ss� paikassa. Vanhat toverit tosiaankin, jotka
olemme yhdess� kokeneet sek� hyvi� ett� pahoja. Meit� aavisti, mist� me
l�yt�isimme teid�t, vaikka, kiitetty olkoon ihmisten aina hyv�
keksiv�isyys, yleisesti luullaan, ett� te kaaduitte taisteloon. Min�
toivon, ett� teid�n majesteettinne voi hyvin", lis�si Kisloch,
kumartaen Schirene�.

"Te olette hyvin tervetulleet, yst�v�ni", Alroy vastasi; "min� tied�n


teid�n arvonne. Te olette minun kanssani kokeneet, niinkuin itse
sanotte, sek� hyvi� ett� pahoja, ja n�ette viel�, min� olen varma
siit�, parempia aikoja. Kaatunut taisteloon! haa! -- se on hyv�."

"Niin jutellaan", Kalidas sanoi.

"Ja mit� uusia kuuluu yst�vist�mme?"


"Ei j�rin hyvi�, mutta kummallisia."

"Kuinka niin?"

"Hamadan on valloitettu."

"Min� odotin sit�; kertokaat kaikki."

"Vanha Bostenag ja prinsessa Miriam ovat viedyt vankeina Bagdadiin."

"Vankeina!"

"Niin; mutta luullakseni heid�n ei ole mik��n h�t�. Herra Honain on


suurissa m��rin valloittajan suosiossa ja puollustaa heit�
ep�ilem�tt�."

"Honain suosiossa!"

"Aivan niin. H�n kaupungin sovinto-ehdot suoritti, viel�p� oiva


tavalla."

"Haa! h�n oli aina viisas. No! jos h�n vaan pelastaa sisareni, min� en
pid� h�nen suosioillansa v�li�."

"Sit� ei tarvitse ollenkaan ep�ill�. Kaikki p��ttynee viel� hyvin,


herrani."

"Ty� on parempi kuin toivo. Miss� Abner on?"

"Kuollut."

"Mill� lailla?"

"Tappelussa."

"Oletteko varma siit�?"

"Min� n�in h�nen kaatuvan, ja taistelin h�nen vieress�ns�."

"Sotamiehen kuolo on nyt paras osa meille kaikille. Minua ilahuttaa,


ettei h�n joutunut vangiksi. Miss� Medad, Ithamar ovat?"

"Paenneet Egyptiin."

"Meill� ei ole mink��nlaista armeijaa siis."

"Ei mink��nlaista paitsi vartiakuntanne t��ll�."

"He ovat kyllin voimakkaat karavaneja ry�st�m��n. Honain, sanoitte te,


suosiossa?"

"Hyvin suuressa. H�n toimittaa varmaan hyv�t ehdot meille."

"Kummallisia uutisia."

"Kovin, mutta todenper�isi�."


"Hyv�! te olette tervetulleet! Ottakaat osaa meid�n ateriaamme; se on
yksinkertainen ja kenties v�h�varainenkin; mutta me olemme juhlailleet
ja kenties juhlailemme vastakin. Paenneet Egyptiin, haa?"

"Niin! herrani."

"Schirene, haluttaisiko sinua n�hd� Niili�?"

"Min� olen kuullut krokodileista."

XIV.

Jos kohta Kislochin ja h�nen kumppaninsa l�sn�-olo ei eritt�in ollut


Alroy'n mieleen, he ennen pitk�� joutuivat koko muun joukon erityiseen
suosioon. He tiesiv�t tyyni kaikki paikat ja olivat kauan kokeneet
er�maan oloja, jonka vuoksi he olivat suuren-arvoiset liittolaiset.
Heid�n vallaton pilapuheisuutensa ja ainainen hilpeytens� suvaittiin
hyv�sti pakolaisten nykyisess� yksitoikkoisessa el�m�ss�. Mit�
Alroy'hin itseen tulee, h�n mietti paetaksensa Egyptiin. H�n p��tti
ensi tilaisuudessa hankkia itselleen muutamia kameleja, sitten laskea
hajalle joukkonsa paitsi Benaiah'n ja pari kolme uskollista palveliata;
ja h�n arveli, ett� heid�n onnistuisi kauppamiehen puvussa kulkea
Syrian l�pitse ja Palestinan kautta p��st� Afrikaan. N�m�t tuumat ja
n�ky-alat edess��n h�n k�vi p�iv�st� p�iv��n iloisemmaksi ja
toivokkaammaksi tulevaisuuden suhteen. H�nell� oli viel� muutamia
juveleja, joita h�n aikoi myyd� Kairossa semmoisesta hinnasta, joka
riitti h�nen tarkoituksiinsa; ja kaikkia el�m�n intohimoja jo nuorena
tyydytetty�ns� h�n tahtoi vartoa olemisensa levollista loppua jossakin
ihanassa yksin�isess� paikassa kauniin toverinsa kanssa.

Kun he er��n� iltana palasivat kosteikolta, Alroy taluttaen sit�


kamelia, joka kantoi Schirene�, ja tuon tuostakin katsoen yl�s h�nen
el�hytt�viin kasvoihinsa, Schirenen virke� mieli k��ntyi suloiseen
tulevaisuuteen.

"N�in me siis silloin kuljemme er�maan poikki", lausui Schirene.


"Lieneek� t�m� vaivalloista?"

"Rakkaus ei tunne mit��n vaivoja", Alroy vastasi.

"Ja me olemme luodut rakkautta eik� valtaa varten", Schirene lis�si.

"Entisyys ei ole kuin pelkk� unelma", Alroy lausui. "Niin viisaat


sanovat; vaan siksi kuin me itse toimimme, heid�n viisautensa on tyhj��
tuulta. Min� tunnen sen nyt. Olemmeko koskaan asuneet kuin er�maissa,
olemmeko koskaan el�neet kuin taateleilla? Minusta t�m� el�m� n�ytt��
aivan luonnolliselta. Jollei kaukaisten maitten turvallisuus
houkuttelisi minua, min� saattaisin j��d� t�nne vapaaksi ja
onnelliseksi lainhylyksi. Aika, tottumus ja pakko muuttavat meid�n
luontoamme. Kun min� ensiksi kohtasin Scherirah'n n�iss� raunioissa,
min� kavahdin huonontunutta ihmist�; vaan nyt minua haluttaisi olla
h�nen perillisens�. Me emme saa ajatella!"

"Ei, kultaseni, me toivomme vaan", vastasi Schirene; ja he astuivat


sis��n porteista.

Ilta oli ihana, ilma oli viel� l�mmin ja suloinen. Schirene katseli
loistavia taivaita. "Me emme muistaneet noita korkeita tanteria, kun
asuimme Bagdadissa", h�n huudahti; "vaan kuitenkin, armaani, mik� oli
palatseimme komeus n�ihin verrattuna? Kaikki on meille annettu, mit�
ihmiset halajavat: vapaus, kauneus ja nuoruus. Min� luulen, Alroy, ett�
me ennen pitk�� katsomme takaisin ihmeelliseen entisyyteemme ik��nkuin
toiseen ja alhaisempaan maailmaan. Min� soisin, ett� t�m� olisi Egypti!
Se on minun ainoa toivoni."

"Ja se toteuntuu pian. Ennen pitk�� on kaikki valmisna. V�h�isen aikaa


vaan, ja Schirene nousee kamelinsa selk��n pidemp�� matkaa varten kuin
juuri taatelein poiminta-paikalle. Sinusta tulee kai oiva
matkustavainen!"

"Aivan varmaan; te v�sytte kaikki ennenkuin min�."

He ehtiv�t amfiteaterin luo ja istuutuivat leimuavan valkean ��relle.


Harvoin oli Alroy siit� ajasta, kuin h�n kukistettiin, n�ytt�nyt
iloisemmalta. Schirene lauloi arabialaisen laulun sotureille, jotka
yhtyiv�t vilkkaasen k��riin. Oli jo my�h�inen y�, ennenkuin he l�htiv�t
levolle; ja he panivat maata toivokkaina ja tyytyv�isin�.

Muutamia tunteja j�lest�p�in, p�iv�n koitossa, Alroy her�si unestansa


siit�, ett� joku kovasti painoi h�nen rintaansa. H�n s�ps�hti; julma
sotamies notkistui h�nen ylitiens�; h�n koetti sys�t� t�t� pois; h�n
huomasi, ett� h�nen k�tens� olivat kahleissa. H�n koetti nousta; h�nen
jalkansa olivat sidotut. H�n katsoi Schirene� ja huusi h�nt� nimelt�;
h�n ei saanut vastaukseksi kuin parahuksen. Amfieateri oli t�ynn�
Karamanialaisia sotureita. H�nen omat miehens� joutuivat h�mmennyksiin
ja voitettiin. Kisloch ja Guebril�inen olivat pit�neet vahtia. H�n
nostettiin maasta ja viskattiin kamelin selk��n, joka kohta talutettiin
ulos amfiteaterista. H�n n�ki kaikkialla ymp�rill�ns� kauheata
sekasortoa ja pel�styst�. H�n ei voinut puhua vihoissaan ja
ep�toivossansa. Kameli ajettiin er�maahan. Joukko ratsumiehi�
ymp�r�itsi sit� heti, ja nyt aljettiin kiireesti kulkea eteenp�in.
Kaikki n�ytti tapahtuneen vaan silm�nr�p�yksess�.

Kuinka monta p�iv�� oli kulunut, sit� Alroy ei tiet�nyt. H�n ei ollut
pit�nyt ajasta mit��n vaaria. Y� ja p�iv� teki h�nen yht�. H�n eli
huumauksissa. Vaan ilman sulous ja vihantava maa virittiv�t viimein
johonkin m��rin h�nen huomiotansa. H�n tunsi juuri, ett� he olivat
j�tt�neet er�maan. H�nen edess��n suikersi jalo virta; h�n n�ki
Eufrateen ihan samalta paikalta, kuin h�n oli ensin n�hnyt sen
pilgrimiretkell�ns�. Vaikutusten suuri yht�l�isyys sai h�nen muistonsa
her��m��n j�lleen. Kyynel puhkesi h�nen poskellensa; katkera pisara
valui h�nen kuiville huulilleen; h�n pyysi jotakin juotavaa
l�himm�iselt� ratsumiehelt�. Vartia tarjosi h�nelle kosteata sient�,
jolla h�n hankalasti pyyhk�si suutansa, ja antoi sen sitten pudota
maahan. Karamanialainen l�i h�nt�.

He tulivat virran luo. Vanki nostettiin kamelin sel�st� ja muutettiin


katettuun venheesen. Moniaitten tuntien per�st� he pys�htyiv�t ja
nousivat maalle v�h�isen kyl�n kohdalla. Alroy asetettiin aasin selk��n
takaperin istumaan. H�nen vaattensa soaistiin ja revittiin. Lapset
nakkasivat lokaa h�nen p��llens�. Vanha �mm� pani kauheilla kirouksilla
paperikruunun h�nen p��h�ns�. Vaivoin h�nen kovien vartiainsa onnistui
est��, ettei heid�n uhriansa raadeltu kappaleiksi. Ja semmoisella
tavalla David Alroy nelj�nten�toista p�iv�n� keskell� p�iv�� astui
j�lleen Bagdadiin.
XV.

Sanoma Alroy'n vangitsemisesta levisi kaupunkiin ja pani kaikki


asukkaat liikkeelle. Mollat hy�riv�t ymp�ri ik��nkuin olisivat
vastaan-ottaneet uuden osoituksen profeetallisen l�hetyksens�
todellisuudesta. Kaikki dervishit alkoivat kerj�t�. Miehet
keskustelivat asiasta kahviloissa, ja naiset laskivat lorujansa
suihkul�hdetten luona.

"Sanokaat mit� tahansa, mutta min� suon h�nelle hyv��", lausui soma
arabialainen nainen, kun h�n j�rjesteli huntuansa. "H�n olkoon petturi,
mutta h�n on hyvin kaunis petturi."

"Kaikki naiset pit�v�t h�nen puoltansa, se on totta", vastasi toinen;


"mutta emme kuitenkaan voi tehd� h�nelle mit��n hy�ty�."

"Me voimme repi� heilt� silm�t p��st�", lausui kolmas.

"Mit� te oikein ajattelette Alp Arslanista?" kysyi nelj�s.

"Min� soisin, ett� h�n olisi savi-astia, ja silloin min� katkaisisin


h�nen kaulansa", lausui viides.

"Ajatelkaat prinsessaa!" lausui kuudes.

"No! h�nell� oli loistavat p�iv�t", vastasi seitsem�s.

"Ei mik��n ollut kyllin hyv� h�nelle", s�isti kahdeksas.

"Min� pid�n todellisesta rakkaudesta", arveli yhdeks�s.

"No! min� toivon, ett� Alroy viel� saa voiton heist� kaikista", lausui
kymmenes.

"Sit� min� en kummeksisi", sanoi yhdestoista.

"H�n ei voi", lausui kahdestoista, "h�n on kadottanut valtikkansa."

"�lk��t sanoko niin", intti kolmastoista.

"Se on ihan totta", vakuutti nelj�stoista.

"Luuletteko, ett� h�n osasi noitua?" kysyi viidestoista.

"Min� vannon, ett� joku tuosta puitten takaa salaa katselee meit�."

"H�vyt�n konna!" lausui kuudestoista. "Min� soisin, ett� se olisi


Alroy. Huudetaan kaikki ja lasketaan alas hunnut."

Ja koko liuta juoksi tiehens�.

XVI.

Kaksi rotevaa soturia pelasi shakkia jossakin kahvilassa.


"Surma viek��n �itini", sanoi toinen, "min� en voi siirt�� mit�k��n.
Min� taistelin h�nen johdollansa Nehavendin lakealla; ja vaikka minulle
suotiin t�ydellinen anteeksi-anto, minun tekee puoleksi mieli vet��
miekkani ja tappaa ensim�inen Turkkilainen, joka astuu sis��n."

"Se olisi aivan oikein tehty", vastasi h�nen kumppaninsa. "Is�ni


autuuden kautta, se mies tiesi rynn�k�it� johdattaa. Sanokoot mit�
hyv�ns�, mutta h�neen verrattuna Alp Arslan on valkomaksainen giauri."

"Lempo perik��n h�net ja sinun viimeinen siirtosi. Tuossa on dirhemi,


min� en voi pelata en��. Surma viek��n �itini, min� en olisi luullut,
ett� h�n antaisi vangita itsens�."

"Is�ni autuuden kautta, en min�k��n; mutta h�n nukkui silloin."

"Se on toista. H�n petettiin."

"Kaikki urhoolliset miehet petet��n. Sanotaan, ett� Kisloch ja h�nen


joukkonsa siin� kaupassa pistiv�t taskuunsa viisikymment� tuhatta."

"Jospa jokainen dirhemi muuttuisi ruttopaiseeksi!"

"Amen! Muistatko Abneria?"

"Surma viek��n �itini, min� en koskaan unhota h�nt�. H�n puhui


miehillens� kuin lampaille. Kuinka h�nen puolisonsa Miriamin on
k�ynyt?"

"H�n on t��ll�."

"Se viilt�nee Alroy'n syd�nt�."

"H�n rakasti aina sisartansa. Muistatko, ett� h�n pelasti Adoramin


hengen?"

"Oi! h�n sai kaikkia aikaan -- kuningattaren j�lkeen."

"Enemm�n kuin h�n, min� sanon, enemm�n kuin kuningatar. Alroy on


kielt�nyt kuningattarelta, mutta ei koskaan Miriamilta mit��n."

"Sent�hden, ettei t�m� pyyt�nyt niin paljoa."

"Tied�tk�, ett� minun mielest�ni asiat Jabasterin kuoleman j�lkeen


eiv�t koskaan oikein menestyneet?"

"Niin minustakin n�ytt��. Siin� oli jotakin, eik� niin?"

"Kyll�. Jotakin kummallista, jotakin omituista."

"Sin� olet hyv�sti kuvaillut sit�. Jokaisesta tuntui samoin. Min� olen
usein maininnut sen kumppaneilleni. Sanokaat mit� sanotte, lausuin
min�, surma viek��n �itini, jos siit� asti kuin tuo vanha kunnon mies
kuristi itsens�, asiat ovat k�yneet luonnollista menoansa. Juuri n�it�
sanoja min� k�ytin."

"Varsin soveliaat sanat. Jollei kaikki k�y luonnollista menoansa,


parhaitenkin j�rjestetyt asiat menev�t hunningolle. Oli miten oli, aasi
n�kee kauemmaksi kuin h�nen ratsastajansa, ja aivan niin oli my�skin
Alroy'n laita, oivallisimman p��llik�n, jota min� koskaan palvelin."

"L�hdet��n ulos ja katsotaan, mill� kannalla asiat ovat."

"Niin, menn��n vaan. Jos kuulemme jonkun herjaavan Alroy'ta, me ly�mme


h�nen p��ns� halki."

"Tehd��n niin. T��ll� liikkuu joko joukko meid�n reippaita


kumppaneitamme; ehk�p� saamme viel� jotakin aikaan."

"Kuka tiet��?"

XVII.

Yksi Bagdadin linnan maan-alaisista vankihuoneista talletti nyt


kolkossa suojassansa Aasian entist� hallitsiaa. Vanki ei huokaillut, ei
itkenyt eik� valittanut. H�n ei puhunut mit��n. H�n ei edes ajatellut.
Useat p�iv�t h�n oli jonkunlaisessa huumaustilassa. Nelj�nnen p�iv�n
aamuna h�n melkein tiet�m�tt�ns� s�i sit� viheli�ist� ruokaa, jota
h�nen vartiansa asettivat h�nen eteens�. Heid�n tulisoittonsa, joitten
ymp�ri y�lepakot lensiv�t ja r�pyttiv�t siipi�ns� ja puivat pikkuisia
silmi�ns�, levittiv�t kalmankaltaista valoa vankihuoneen l�heisemmille
seinille, joitten toista p��t� vanki ei voinut laisinkaan selitt��; ja
kun vartiat meniv�t pois, Alroy j�i umpipime��n.

Entiset p�iv�t kuvautuivat h�nen mieleens�. H�nen silm�ns� koettivat


turhaan tunkea ymp�r�iv�n h�m�r�n l�pitse. H�nen k�tens� olivat
kahleissa, h�nen jalkansa raskaissa raudoissa. Se ajatus, ett� h�nen
henkens� ehk� oli julmuudesta s��stetty, jotta h�n v�hitellen n��ntyisi
t�h�n tietyn perikadon kauheaan tilaan, t�ytti h�net vimmalla. H�n
olisi paiskanut rautansa vasten otsaansa, mutta siteet estiv�t h�nt�.
H�n heitt�ysi kostealle ja ep�tasaiselle permannolle. Kaatuessaan h�n
s�ik�ytti liikkeelle tuhansia ilkeit� el�vi�. H�n kuuli, kuinka k��rme
nopeasti luikahti ohitse, kuinka skorpioneja joukottain mateli
piilopaikkoihinsa ja hiiret kiireisesti juoksivat pakoon. H�nen suuret
vaurionsa tuntuivat mit�tt�milt� n�itten v�h�isten kiusausten suhteen.
H�nen uljas mielens� ei voinut pit�� h�nt� pystyss� n�iss� kurjissa ja
h�v�iseviss� oloissa. H�n kavahti inhoten seisaalle eik� uskaltanut
liikahtaa siit� pelosta, ett� joka askel tuottaisi uutta kauhua. H�nen
uupuneet voimansa alkoivat vihdoin luopua h�nest�. H�n astui hapuillen
sen yksinkertaisen istuimen luo, joka oli hakattu kalliosein��n ja oli
ainoa h�nelle j��nyt mukava paikka. H�n ojensi k�tt�ns�. Se sattui
jonkun otuksen n�lj�iseen nahkaan, joka heti juoksi pois kiiluvilla,
pime�ss� hehkuvilla silmill�. Alroy s�ps�hti haikean pelon vointeessa.
H�nen �rtyneet hermonsa eiv�t kest�neet t�ss� halvassa vaarassa ja
n�iss� loukkaavissa ja uusissa koetuksissa. H�n ei voinut pid�tt��
ep�toivon huudahusta; ja kun h�n ajatteli, ett� h�n nyt oli kaukana
kaiken inhimillisen lohdutuksen ja osan-oton, jopa kaiken inhimillisen
avunkin tuolla puolen, h�nen j�rkens� n�ytti hetkeksi j�tt�v�n h�net,
ja h�n v��nteli k�si�ns� yksin�isess� ja melkein mielett�m�ss�
tuskassansa.

Kauheata on -- kun mahtavan hengen voima pett��. Ken ehdottomasti


luottaa omaan neroonsa, h�n huomaa varmaan kerta itsens� masentuneeksi
ja hylj�tyksi. Se on katkeraa! Arin mets�kauriskin n�ytt�� el�v�n vaan
teit� pilkatakseen. Hidas on tosiaan semmoinen mieli uskomaan, ett�
nuot aina auttaneet apukeinot voivat viimein puuttua. Vaan niin
kuitenkin on. Ik��nkuin kunehtunut l�hde tuo alituinen tultua ja
loistava hedelm�llisyys ovat tauonneet, ja tauonneet ij�ksi. Silloin
alkaa takaisin katsominen, joka viepi j�rjen.

Ummista verho! ummista verho! ja sulje siihen t�m� kuolettava tutkinto.

Lapsuuden p�iv�t, h�nen suloisen sisarensa ��ni ja hymyilev� rakkaus,


heid�n viattomat huvituksensa ja uskollisten palveliain hell�t huolet,
kaikki armaan koti-el�m�n v�h�iset tapaukset -- n�m�t olivat ne n�yt ja
muistot, jotka hurjasti leikkien hy�riv�t Alroy'n palavan silm�n edess�
ja ilmestyiv�t h�nen vaivaantuneessa mieless��n. Valta ja maine, h�nen
pyh� kansakuntansa, h�nen ruhtinaallinen morsiamensa -- n�m�t, n�m�t
eiv�t olleet mit��n. N�itten arvo oli kadonnut sen luovan sielun
kanssa, joka ne synnytti. Ainoastaan luonnon puhtaat tunteet j�iv�t
j�lille, ja kaikki h�nen ajatuksensa ja surunsa, koko h�nen j�rkens� ja
kaikki h�nen tunteensa olivat yhtyneet h�nen sisareensa.

Oli seitsem�s aamu. Vartia tuli sis��n tavattomaan aikaan, pisti


tulisoittonsa johonkin sein�n komeroon ja ilmoitti, ett� ulkopuolella
oli vieras, jolla oli lupa puhua h�nen kanssaan. N�m�t olivat
ensim�iset inhimilliset s�velet, jotka olivat kohdanneet Alroy'n korvaa
h�nen vankeudessansa, joka tuntui h�nest� koko vuosisadalta, pitk�lt�,
pime�lt� ajalta, joka juurtajaksain h�vitti kaikki. H�nt� v�risytti,
kun h�n kuuli karhean ��nen. H�n yritti vastaamaan, mutta h�nen
tottumattomat huulensa kielt�ytyiv�t tottelemasta. H�n nosti yl�s
raskaat k�tens� ja koetti osoittaa, ett� h�n ymm�rsi, mit� oli
lausuttu. H�n oli kuitenkin kuullut sanoman jonkunlaisella
liikutuksella. H�n katsoi ristikkoa kohden oudolla uuteliaisuudella;
ja katsoessaan h�n vapisi. Vieras astui sis��n puettuna mustaan
kauhtanaan. Vartia poistui; ja maahan pudotessaan kauhtana ilmaisi
Honainin.

"Rakas Alroy", lausui Jabasterin veli; ja h�n l�hestyi ja painoi


Alroy'ta rintaansa vastaan. Jos se olisi ollut Miriam, Alroy olisi ehk�
paikalla menehtynyt; vaan t�m�n mailmallisen miehen l�sn�-olo palautti
h�nen mailmallisuutensa. H�nen tunteittensa muutos oli kummallinen.
Ylpeys, ehk�p� toivokin, joutui h�nen avuksensa; koko asema n�ytti
vaativan ponnistusta; hetken aikaa h�n n�ytti entiselt� Alroy'lta.

"Minua ilahuttaa, kun n�en, ett� kumminkin sin� olet turvassa, Honain."

"Niin minuakin, jos vaan minun turvallisuuteni aikaan saattaisi saman


sinulle."

"Yh� lausuen toivoa!"

"Ep�toivoon vaan mielet�n pakenee."

"Voi Honain! t�m� on suuri kosto. Min� taivun kohtalooni, vaan


kuitenkin tuntuu minusta kuin olisi ollut parempi, jollemme olisi
tavanneet toisiamme j�lleen. Kuinka Schirenen laita on?"

"H�n ajattelee sinua."

"Se on jotakin, ett� h�n osaa ajatella. Min� en sit� osaa. Miss� Miriam
on?"

"H�n on vapaa."
"Se on my�s jotakin. Sin� olet sen toimittanut. Hyv�, hyv� Honain, ole
hell� t�t� suloista lasta vastaan, jos kohta vaan minun t�hteni. Sin�
olet nyt ainoa, mit� h�nell� on j�lell�."

"Olethan sin�kin j�lell�."

"H�nen onnettomuutensa tuottaja."

"El� ja ole h�nen tukenansa."

"Kuinka se k�visi laatuun? N�m�t muurit -- pako? Ei, ei; se on


mahdotonta."

"En min� sit� luule."

"Todella! Min� teen kaikki. Puhu! Voimmeko lahjoa heit�? voimmeko


rusentaa heid�n p��ns�? voimmeko --"

"Tyynny, yst�v�ni. Meid�n ei tarvitse lahjoa, meid�n ei tarvitse


vuodattaa verta. Meid�n tulee hieroa sovintoa."

"Sovintoa! Meid�n olisi tullut hieroa sit� Nehavendin lakealla.


Sovintoa! Sovintoako vangitun uhrin kanssa?"

"Miksi uhri?"

"Onko Arslan siis niin jalomielinen?"

"H�n on peto, julmempi kuin mets�karju, joka hioo hampaitansa h�nen


kotimaansa mets�ss�."

"Miksi siis toivosta puhuit?"

"Min� puhuin varmuudesta. Min� en toivoa maininnutkaan."

"Kallis Honain, minun aivoni ovat heikot; mutta min� kest�n kummallisia
seikkoja, muutoin min� en olisikaan t��ll�. Min� tunnen sinun
huolikkaan yst�vyytesi; vaan totta puhuen sinun ei tarvitse kiert�m�ll�
kertoa minulle minun kohtaloani. Min� pyyd�n sinua, puhu suoraan
kaikki."

"Sanalla sanottu, sinun henkesi on turvassa."

"Kuinka, s��stetty!"

"Jos itse tahdot."

"Jos itse tahdon! El�m� on suloinen. Min� tunnen sen suloisuuden. Min�
en tarvitse paljon. Vapaus ja yksin�isyys on kaikki, mit� min� pyyd�n.
Minun henkeni s��stetty! Min� en saata sit� uskoa. Sin� olet tehnyt
t�m�n teon, sin� mahtava mies, joka hallitset kaikkia sieluja. Sin� et
ole unhottanut minua, sin� et ole unhottanut menneit� p�ivi�, sin� et
ole unhottanut omaa Alroy'tasi. Ken v�itt�� sinua itsekk��ksi, h�n on
panettelia. Oi Honain! sin� olet ylen uskollinen!"

"Min� en ajattele muuta kuin sinun etuasi, ruhtinas."


"�l� nimit� minua ruhtinaaksi, nimit� minua omaksi Alroy'ksesi. Minun
henkeni s��stettty! Se on kummallista! Milloinka p��snen menem��n? �l�
anna kenenk��n n�hd� minua. Sovita niin, Honain. Sin� saat kaikki
aikaan. Min� l�hden Egyptiin. Sin� olet k�ynyt Egyptiss�, etk� ole,
Honain?"

"Varsin ihmeellinen maa, se miellytt�� varmaan sinua suuresti."

"Milloin p��snen menem��n? Kerro minulle, milloin min� p��sen. Milloin


min� saan j�tt�� t�m�n pime�n ja ilke�n luolan? Se on pahempi kuin
kaikki heid�n kidutuksensa, rakas Honain. Ilmaa ja valoa, ja min�
luulen todella, ettei minun miehuuteni koskaan h�lly, mutta t�m� kauhea
vankihuone -- min� saatan tuskin eroittaa sinun kasvojasi, kunnon
yst�v�ni. Se on t�ysi tosi."

"Tahtoisitko n�hd� minut iloisena?"

"Kyll�! jos olemme vapaat."

"Alroy! sinussa on suuri henki, suurin, jonka min� olen ikin� tuntenut
taikka josta olen kirjoissa lukenut. Min� en koskaan n�hnyt sinun
vertaistasi, enk� milloinkaan n�hne."

"Hiljaa, hiljaa, suloinen yst�v�ni. Min� olen s�rkynyt ruoko, mutta


min� olen kuitenkin vapaa. Meill� ei ole mit��n aikaa kohteliaita
lauseita varten. Menk��mme pois, menk��mme heti."

"Silm�nr�p�ys, armas Alroy. Min� en ole mik��n imartelia. Mit� min�


sanoin, l�hti syd�meni pohjasta ja koskee meihin suuresti ja pian. Min�
sanoin, ettei sinussa ole mik��n tavallinen henki, Alroy -- todella
sinussa on toinen henki kuin kaikissa muissa. Kuuntele minua,
ruhtinaani. Sin� olet tutkinut ihmiskuntaa tarkasti ja juurtajaksain.
Harva on n�hnyt enemm�n kuin sin� eik� kenell�k��n ole niin runsas vara
siit� omaper�isest� sukukuntamme tiedosta, joka on kallis kivi, jota
kokemus vaan tahkoo juveliksi ja jonka puutteessa ei mik��n teko voi
hy�dytt�� meit�."

"No, no!"

"Malta tuokio vaan. Sin� olet astunut triumfissa Bagdadiin ja sin� olet
astunut samaan kaupunkiin kaikilla h�v�istyksen merkeill�, joilla
ihmiskunnan huonoin saatti kohdella uhriansa. Se oli ankara opetus."

"Min� tunnen sen siksi."

"Ja se osoittaa meille, kuinka halpa ja arvoton kanssa-ihmistemme


p��t�kset itse suhteemme ovat."

"Voi! se on tosi."

"Min� olen iloinen, kun n�en sinun joutuneen t�h�n j�rkev��n


mieli-alaan. Se on t�ynn� viisautta."

"Onnettomat ovat usein viisaat."

"Mutta usko ei ole mit��n ilman toimintaa. Mietinn�n tulisi vaan


teroittaa k�yt�nt�. Se aika on tullut, jolloin saat n�ytt�� lujaa
uskoasi t�h�n filosofiaan. Min� ilmoitan sinulle, ett� me voimme tehd�
sovintoa. Min� olen jo suunnitellut ehtoja. Oli m��r�tty, ett� Alroy
kuolisi huomenna, ja mimmoisen kuoleman! ��rett�m�n kidutuksen
kuoleman! Oletko sin� koskaan n�hnyt ihmist� seiv�stett�v�n?"

"Haa!"

"Pelkk� n�keminen on rangaistus."

"Taivaan Jumala!"

"Se on niin kauheata, ett� on aina havaittu, jotta, kun t�m� hirmuinen
teloitus tapahtuu, kaupungin kuolleitten keskim��r� suuresti nousee. Se
tulee veren kuohunnasta niiss�, jotka katselevat ja joita jonkunlainen
hillitsem�t�n mielett�myys aina ajaa rangaistuspaikalle. Min� puhun
jommoisellakin tiedolla -- min� puhun l��k�rin�."

"�l� puhu en��. Min� en jaksa kuulla sit�."

"Huomenna t�m� tuomio odotti sinua. Mit� Schireneen tulee --"

"Ei suinkaan h�nt�, voi! ei suinkaan h�nt�!"

"Ei, he olivat s��liv�isi�. H�n on kalifin tyt�r. Sit� ei ole


unhotettu. Teloittajan kirveen oli m��r� p��tt�� h�nen el�m�ns�. H�nen
kaunis kaulansa ei kysyisi suurta mestaajan taitoa. Vaan mit� sinun
sisareesi tulee, vaan mit� Miriamiin tulee -- h�n on velhovaimo,
juutalainen velhovaimo! He olisivat polttaneet h�net el�v�n�."

"Min� en voi uskoa sit�, ei, ei, min� en voi uskoa sit�: ilke�t,
verenhimoiset pedot! Kun min� olin hallitsia, min� armahdin kaikkia --
kaikkia, paitsi -- voi minua! voi minua! miksi min� synnyin!"

"Sin� unhotat itsesi! min� puhun siit�, mik� oli tapahtumallansa eik�
siit�, mik� tapahtuu. Min� olen puhutellut voittajaa. Min� olen
hieronut sovintoa."

"Mimmoinen -- mimmoinen se lienee?"

"Helppo. Alroy'n kaltaiselle filosofille muutamia ulkonaisia menoja."

"Puhu lyhyesti, puhu lyhyesti."

"Sin� tied�t, ett� sinun el�m�njuoksusi on suuri loukkaus


Mahomettilaisille. Min� huomaan heid�n heikkoutensa ja olen k�ytt�nyt
sit� eduksemme. Sinun tappiosi taikka kuolemasi eiv�t voi yksist�ns�
pest� pois h�pe�pilkkua heid�n lipustansa ja heid�n uskostaan. Yleis�n
mieli on hurjistunut harhaluuloista siit� asti, kuin Alroy ilmestyi.
Ihmisten ajatukset h�ilyv�t sinne t�nne sill� pelottavalla nopeudella,
joka ennustaa asiain vastaistakin ep�vakaisuutta. Ei kukaan tied�,
mist� pit�� kiinni eik� mihin luottaa. Uskontoa ep�ill��n, valtaa
vastustetaan. He katsoisivat mielell�ns� sinun voittojasi
yliluonnollisten keinojen tuotteiksi, vaan kuitenkin heid�n t�ytyy
kielt�� sinun kutsumustasi. T�ss� on my�skin kaunis ja ylh�inen
prinsessa, heid�n kalifeinsa tyt�r, jonka mainetta he kernaasti
tahtoisivat puhdistaa. Min� huomaan kaikki n�m�t, tutkistelen ja k�yt�n
eduksemme. Niin, jos vaan keksisimme jonkun keinon, jonka avulla
saisimme sinun yh� uskovat lahkolaisesi ij�ksi vaikenemaan, suuren
loukkauksen siev��n poistetuksi ja yleis�n mielen saatetuksi
terveellisemp��n ja levollisempaan tilaan, no, he my�nt�isiv�t paljon,
paljon, hyvin paljon."

"Sinun tarkoituksesi on selv�, mutta ei sinun keinosi."

"Ne ovat sinun vallassasi."

"Minun vallassani? Se on syv�mielinen arvoitus. Selit� se minulle."

"Huomenna puolip�iv�n aikana sin� kutsutaan Arslanin eteen. Siin�,


kokoontuneen kansan l�sn� ollessa, saman kansan, joka pit�� nyt h�nen
puoltansa yht� paljon kuin se ennen piti sinun puoltasi, sinua
syytet��n noituudesta ja yhteydest� pahojen henkien kanssa. Tunnusta
itse�si vikap��ksi."

"No! mit� lis�ksi?"

"V�h�inen asia. He kysyv�t sitten sinulta prinsessasta. Se ei ole


mik��n vaikea tunnustus, ett� Alroy voitti kalifin tytt�ren jonkun
vastustamattoman lumouksen kautta -- joka nyt on lakkautettu."

"Vai niin. Siin�k� kaikki?"

"P��-asia ainakin. Sinun sopii sitten laskea muutamia sanoja


hebrealaisille vangeille, kielt�� jumalista l�hetyst�si ja niin
edesp�in -- ett� yleis�n mieli, n�etk�, kerrassaan rauhottuu t�ss�
kohden."

"Niin, niin, ent� sitten?"

"Ei mit��n muuta, paitsi mit� muotoon tulee (kun t�yt�t n�m�t ehdot,
muista vaan, sin� vied��n mihin maahan ik�n�ns� tahdot, ja sinulle
annetaan niin paljon aarteita kuin haluat), siin� ei j�� mit��n muuta
kuin, min� sanon, mit� muotoon tulee, jos min� olisin sin� (kenties
odottavat sit�) min� olisin julkisesti luopuvinani uskostamme ja
kumartaisin heid�n profeettaansa."

"Haa! Siihenk� sin� pyritkin? Sek� sinun vapautesi on? Mene pois
luotani, kiusaaja! -- Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan! min� en luovu
sanastakaan, ei sanastakaan: Min� en kiell� ainoatakaan sanaa. Vaikka
kohta minun tuomioni olisi ijankaikkinen kidutus, min� hylk��n n�m�t
ehdot! T�m�k� sinun korkea ylenkatseesi sukukunta raukkamme suhteen on
-- min�k� h�v�isisin Jumalaani! min�k� menettelisin niinkuin
viheli�isin kaikista viheli�isist� ja huonoin huonoista. Omituinen
filosofia! Voi Honain! min� soisin, ettemme olisi koekaan toisiamme
kohdanneet!"

"Taikka toisistamme eronneet. Se on totta. Jos minun sanojani olisi


noudatettu, ei Alroy'ta milloinkaan olisi petetty."

"Herke�, herke�; min� pyyd�n sinua, herke�. J�t� minut."

"Jos t�m� olisi palatsi, min� menisin. Ankarat sanat lientyv�t yst�v�n
korvassa, kun niit� ahdistuksessa lausutaan."

"Sanokoot mit� hyv�ns�, min� olen Herran voideltu. Semmoisena minun


olisi pit�nyt el��, semmoisena min� tahdon kumminkin kuolla."
"Ent� Miriam?"

"Herra ei hylk�� h�nt�: h�n ei koskaan hyl�nnyt Herraa."

"Ja Schirene?"

"Schirene! oi! h�nen t�htens� yksist�ns� min� kuolisin kuin sankari!


Tuleeko meid�n sanoa, ett� h�n rakasti pelokasta orjaa, halpaa
petturia, ilke�t� uskonsa kielt�j��, konnantapaista myrkkyjen ja
taikaneuvojen k�ytt�j��? Ei! ei, ei, ei! vaikka vaan h�nen t�htens�,
h�nen, tuon suloisen, suloisen olennon t�hden, minun kuolemani on oleva
samanlainen kuin minun uljas el�m�ni. Niinkuin aurinko min� nousin,
niinkuin aurinko min� lasken. Viel� minun kirkas maineeni kaikkuu
maailmassa eik� minun viimeinen hetkeni saa pimitt�� minun
keskip�iv��ni, tuota myrskyist�, mutta kunniakasta!"

Honain otti tulisoiton komerosta ja l�hestyi ristikkoa. Se ei ollut


kiinni, h�n veti sen hiljaan auki ja talutti esiin hunnulla verhotun
naisen. Verhottu nainen heitt�ysi Alroy'n jalkojen juureen, joka ei
n�ytt�nyt huomaavan, mit� tapahtui h�nen ymp�rill�ns�. Hieno huuli
suuteli h�nen k�tt�ns�. H�n hyp�hti yl�s, h�nen rautansa kalisivat.

"Alroy!" lausui lempe�sti nainen polviltansa.

"Mik� ��ni t�m� on?" Vankeuden Ruhtinas huudahti rajusti. "Se kohtaa
minun korvaani, ik��nkuin aikaa unhottunut soitto. Min� en voi sit�
uskoa. Ei! min� en voi sit� uskoa. Oletko sin� Schirene?"

"Min� olen se kurja olento, jota he sanoivat sinun morsiameksesi."

"Voi! t�m� on todella kidutusta! Mik� seiv�stys vet�� vertoja t�lle


vaikealle hetkelle? �l� katsele minua, �l� anna meid�n silmiemme
kohdata toisiansa. Ne ovat kohdanneet toisiansa ennen ik��nkuin kaksi
v�lkkyv�� virtaa, jotka yhtyv�t hohtavaan valojuovaan. Viek��t pois
tulisoitto, Honain. Y�n pimeys peitt�k��n meid�n viel� pime�mm�n
kohtalomme."

"Alroy!"

"H�n puhui taas. Onko h�n mielet�n, niinkuin min�, kun h�n n�in
leikitsee tuhon kanssa?"

"Herrani", Honain lausui l�hestyen ja pannen leppe�sti k�tens� vangin


olkap��lle, "hillitse intosi. Sinulla on muutamia uskollisia yst�vi�,
jotka mielell�ns� tahtoisivat levollisesti keskustella sinun
onnestasi."

"Onnestasi! H�n pilkkaa minua."

"Min� rukoilen sinua, herrani, rauhoitu. Jos min� todella puhuttelen


sit� suurta Alroy'ta, jota kaikki pelk�siv�t ja viel� pelj�nnev�t,
min� pyyd�n sinua muistamaan, ettei ainoastaan palatseissa ja
tappelutanterella sankarillinen sielu voita ja vallitse. T�mm�iset
tilat ovat ylev�n sielun suuri koetuskivi. Niin kauan kuin el�mme,
meid�n ruumiimme on temppeli, jossa neromme luo jumalankaltaisen
innostuksensa, ja niin kauan kuin t�m� alttari ei ole kumottu, jumaluus
saattaa viel� toimittaa ihmet�it�. Nouse siis, suuri herrani; ajattele,
ett�, oli kalifi taikka vanki, ei l�ydy koko maailmassa ket��n Alroy'n
kaltaista miest�. Saako semmoinen olento kaatua ilman taistelematta,
niinkuin halpa kavaltaja, jolla ei ole mit��n, mihin turvata, kuin
sattumuksen vilpilliset vaiheet? Min� olen my�skin profeetta, ja min�
tunnen, ett� sin� viel� voitat."

"Tuo minulle valtikkani j�lleen, tuo minulle valtikkani! -- mutta min�


puhun v��r�lle veljelle! -- se et ollut sin� -- se et ollut sin�, joka
annoit sen minulle."

"Saavuta se kerta viel�. Herra hylk�si Davidin ajaksi; vaan kuitenkin


h�n antoi h�nelle anteeksi, ja kuitenkin h�n kuoli kuninkaana."

"Nainen oli syy h�nen lankeemukseensa."

"Mutta sinua nainen kohottaa. T�m� suuri prinsessa, eik� h�n my�skin
ole k�rsinyt? H�nen mielens� on kuitenkin masentumatta. Kuule h�nen
neuvoansa: se on syv�mietteinen ja hell�."

"Niin meid�n rakkautemmekin oli."

"Ja on, minun Alroy'ni!" huudahti prinsessa. "Ole levollinen, min�


pyyd�n sinua! Minun t�hteni ole levollinen; min� olen levollinen sinun
t�htesi. Sin� olet kuullut kaikki, mit� Honain on lausunut sinulle --
t�m� viisas l��k�ri, minun Alroy'ni, joka ei erehtynyt koskaan. Ei h�n
kehoita sinua kuin yhteen sanaan, tyhj��n sanaan, mit� v�h�p�t�isimp��n
muodon-asiaan. Mutta lausu se, ja sin� olet vapaa, ja Alroy ja Schirene
yhdist�v�t j�lleen kunniakkaat el�m�nvaiheensa ja suloiset nautintonsa.
Etk� muista, kuinka sin� usein, kun me, valtaamme v�synein�, k�velimme
iloisissa puutarhoissamme, huokailit suloista, muille tuntematonta
saarta, jossa saisit viett�� p�ivi�si ainoastaan minun, uskollisen,
seurassani, ja ilman muita tapauksia kuin palavan rakkautemme
tuottamia? Voi lemmittyni, t�m� el�m� on viel� tarjona sinulle! Ja
ep�iletk� sin�? Sanotko sin� itsesi hylj�tyksi, kun sinulla on
t�mm�inen yst�v�, ja pid�tk� itse�si onnettomana, kun paradiisi kaikin
ihanin portteinensa vaan vartoo sinun tuloasi? Oi! ei, ei, ei! sin�
olet unhottanut Schirenen, min� pelk��n sit� suuresti, hell�n
Schirenesi, joka rakastaa sinua kahleissasi enemm�n kuin silloin, kuin
n�m�t suloiset sormesi olivat timanteissa ja leikitsiv�t h�nen tuuheain
suortuviensa kanssa!"

"H�n puhuu toisesta maailmasta. Min� muistan jotakin. Kuka on


l�hett�nyt t�m�n soiton vankihuoneeseni? H�nen lempe�t sanansa
lievitt�v�t syd�nt�ni. Minun silm�ni ovat kosteat. Min� itken! Se
tuntuu hyv�lt�. Suru on ilo minun tuskani rinnalla. Min� en luullut,
ett� vuodattaisin koskaan kyyneli� en��n. Otsani tuntuu kylmemm�lt�."

"Itke, itke, hyvinkin itke, vaan anna minun suudella pois sinun
kyynelesi! Luulitko sin�, ett� sinun Schirenesi oli j�tt�nyt sinut?
Voi! se se oli, joka teki minun lintuni niin murheelliseksi. Se p��see
vapaaksi ja saa lent�� suloisiin ilmoihin ja el�� kukilla uskollisen
kumppaninsa keralla. Voi minua! min� olen kerran viel� onnellinen oman
poikani kanssa. Ei mik��n muu ollut vaikeata, kuin se, ett� sin� olit
poissa! Minusta tuntuu kuin t�m� vankihuone olisi meid�n komea
kioskimme! Auringons�dek� vai sinun hymysik� saattaa n�m�t muurit niin
iloisiksi?"

"Hymyilink� min�? -- min� en usko sit�."


"Hymyilit vainen. Voi! katso h�n hymyilee taas. No, t�m� on vapaus! Ei
l�ydy maailmassa mink��nlaista surua. Se on valhe, jolla yksinkertaisia
peloitetaan."

"No, Honain, mit� t�m� on? N�ytt�� silt� kuin olisin todella iloinen.
Jokaisessa h�nen henk�yksess��n on innostusta. Min� olen muuttunut. Ei!
�l� suutele n�it� rumia rautoja."

"Minusta tuntuu kuin ne olisivat kullasta." He vaikenivat. Schirene


veti Alroy'n yksinkertaiselle kivi-istuimelle ja, istuutuen hiljalleen
h�nen syliins�, kiersi k�sivartensa h�nen kaulaansa ja k�tki kasvonsa
h�nen rintaansa vastaan. Hetken per�st� h�n nosti p��t�ns� ja kuiskasi
Alroy'n korvaan suloisen riemun vastustamattomilla s�velill�: "me
p��semme vapaaksi huomenna!"

"Huomenna! onko tutkinto niin l�hell�?" huudahti vanki levottomalla


��nell� ja muuttuvalla muodolla. "Huomenna!" H�n sys�si Schirenen
melkein kiivaasti syrj�lle ja nousi istuimeltansa. "Huomenna! min�
soisin, ett� se olisi ohitse! Minusta tuntuu kuin t�ss� ainoassa
sanassa olisi vuosisatojen kohtalo! Saavatko he huomenna sanoa, ett�
Alroy -- haa! kuka sin� olet, joka nyt kohoat minun eteeni? Kauhea,
mahtava haamu, sin� olet tullut hyv��n aikaan, ett� pelastaisit minut
lopullisesta perikadosta. Paina minua rintaasi vastaan, se ei ole
l�vistetty. He eiv�t pist�neet sinua puhki. Sin� n�et minun
keskustelevan murhaajiesi kanssa. Ent� sitten? min� olen viaton. Kysy
heilt�, kauhea haamu, ja vaadi heid�n h�ijyt sielunsa sanomaan, ett�
min� olen puhdas. He tahtoisivat tehd� minut yht� mustaksi kuin he itse
ovat, vaan heid�n ei onnistu."

"Honain, Honain!" huudahti prinsessa kamalalla kuiskauksella, kun h�n


pakeni l��k�rin luo. "H�n on hurja taas. Tyynnyt� h�nt�, tyynnyt�
h�nt�. katso! kuinka h�n seisoo ojennetuin k�sivarsin ja tuijottavin
silmin, mutisten mit� julmimpia sanoja! Voimani pett�v�t minun. Se on
liian hirve�t�."

L��k�ri astui eteenp�in ja seisattui Alroy'n viereen, mutta yritti


turhaan vet�� h�nen huomiotansa puoleensa. H�n rohkeni tarttua h�nen
k�sivarteensa. Ruhtinas vavahti, k��ntyi ja, tuntien h�net, huudahti
isolla ��nell�: "pois, velimurhaaja!"

Honain vet�ytyi takaperin, vaaleana ja v�risten. Schirene juoksi h�nen


luokseen. "Mit� h�n sanoi, Honain? Sin� et puhu mit��n. Min� en koskaan
ennen n�hnyt, ett� sin� vaalenit. Onko sinultakin j�rki mennyt?"

"Min� soisin, ett� niin olisi."

"Kaikki ihmiset k�yv�t hulluiksi. H�n varmaan sanoi jotakin. Kerro se


minulle. Mit� se oli?"

"Kysy h�nelt� itselt�."

"Min� en tohdi. Kerro minulle -- kerro minulle, Honain!"

"Min� en rohkene."

"Oliko se mik��n sana?"

"Oli! semmoinen sana, joka her�tt�� kuolleet. Menk��mme pois."


"Tarkoitustamme saavuttamatta. Pelkuri! Min� puhuttelen h�nt�. Minun
oma Alroy'ni", lausui prinsessa lempe�ll� ��nell�, kun h�n astui h�nen
eteens�.

"Kuinka, onko kettu j�tt�nyt tiikerin j�lelle! Vai niin? Eik� l�ydy
mit��n kostoa? Ainoastaan viattomiako vainotaan? Min� olen viaton; min�
en sinua kuristanut! H�n sanoi syyst�: 'varo vaan! ne, jotka tekiv�t
t�m�n, ovat alttiit tekem��n pahempiakin.' Ja t�ss� he nyt hy�riv�t
kirotussa toimessansa. Sinun k�rsi vaan ruumiisi, suuri Jabaster, mutta
minun he tahtoisivat kuristaa sek� ruumiini ett� sieluni!"

Prinsessa huudahti ja kaatui esiin rient�v�n Honainin syliin, joka


kantoi h�nen pois vankihuoneesta.

XVIII.

Hamadanin kukistuksen j�lkeen Bostenag ja Miriam olivat viedyt vankeina


Bagdadiin. Honainin v�lityksen kautta vankeuden tavalliset rasitukset
heilt� huojennettiin; vaan he olivat kuitenkin suljetut huoneisinsa
linnaan. Turhaan oli Miriam t�h�n asti koettanut saada tavata
velje�ns�. Honain oli ainoa henki, jolta h�nen k�vi apua anominen, vaan
kaikkiin h�nen pyynt�ihins� t�m� vastasi, ett� h�n ei mihink��n
kyennyt. Turhaan h�n oli koettanut tarjota vahdeille, joihin h�nen
suloinen ja lempe� k�yt�ksens� oli suuresti vaikuttanut, muutamia
j�lelle j��neit� juvelej�, ett� n�m�tkin rupeisivat h�nen puolellensa.
H�nen ei ollut onnistunut edes saada mit��n sanaa Alroy'lle. Vaan kohta
sen j�lkeen kuin Honainin k�ynti vankihuoneessa oli niin huonosti
menestynyt, etsi entinen visiri vangin sisarta ja, uhkaavaa loppua
taitavasti ilmoittaen, kertoi, ett� h�n vihdoin oli hankkinut h�nelle
halutun luvan k�yd� veljens� luona; ja kun Miriamia v�risytti se
ajatus, ett� se tapaus l�hestyi, johon h�n oli kauan aikaa valmistanut
itse�ns�, Honain lausui muutamilla muutoksilla niit� keinoja, joitten
avulla h�n luuli voivansa viel� sit� poistaa. Miriam kuunteli h�nt�
��neti eik� Honain kaikella suurella taidollansa saanut h�nt�
v�himm�ll�k��n tavalla sanomaan ajatustansa n�itten keinojen
soveliaisuudesta. He erosivat, Honain yht� toivokkaana kuin h�ijyt aina
ovat.

Koska Miriam pelk�si sek� oman ett� Alroy'n puolesta �kki-arvaamattoman


yhtymyksen ankaraa vaikutusta, h�n k�ytti Honainin valtaa ja l�hetti
Kalebin veljens� luo, ett� h�n valmistaisi t�t� h�nen tulonsa suhteen.
Kaleb tapasi entisen is�nt�ns�, kun t�m� uupuneena makasi vankihuoneen
permannolla. Alusta h�n ei tahtonut puhua taikka edes nostaa p��t�ns�
eik� h�n pitk��n aikaan n�ytt�nyt tuntevan heimolaisensa uskollista
palveliaa. Vaan viimein h�nen mielens� lientyi, ja kun h�n
t�ydellisesti ymm�rsi, kuka sanansaattaja oli ja mit� h�n tarkoitti,
h�n n�ytti ensiksi kokonaan paheksivan sisarensa aiottua k�ynti�, vaan
lopulta lykk�si heid�n yhteentulonsa tuonnemmaksi ja, syytt�en suurta
v�symyst�ns�, m��r�si seuraavan aamun ensim�isen tunnin t�h�n
surulliseen teht�v��n.

Kunnian-arvoisa Bostenag ei ollut puhunut paljon ollenkaan siit� anti,


kuin Alroy oli kukistunut; se oli todella aivan ilmeist�, ett� h�nen
hengenvoimansa, vaikka kohta ne eiv�t olleet kokonaan luopuneet
h�nest�, olivat kumminkin suuresti tylstyneet. H�n ei j�tt�nyt koskaan
vuodettansa; h�n ei pit�nyt mit��n vaaria siit�, mit� tapahtui. H�n ei
osoittanut mit��n uuteliaisuutta, tuskinpa mit��n tuntoakaan. Jos h�n
todesti sattumalta lausui jotakin, se tapahtui tavallisesti �rtyneess�
mielentilassa eik� h�n n�ytt�nyt tyytyv�iselt�, jos kukaan muu l�hestyi
h�nt� kuin Miriam, jonka k�dest� h�n yksist��n tahtoi vastaan-ottaa sen
v�h�isen ruoan, johon h�n aina vastahakoisesti koski. Kesken kaikkia
kalvavia surujaan t�m� h�nen nuori, uskollinen heimolaisensa aina tiesi
s��st�� lapsuutensa holhojalle lempe�n katsannon, valppaan silm�n,
lempe�n sanan ja alttiin k�den. Jumalanpelko ja hyv�t avut, luja
luottamus ja viattomuus tukivat t�t� puhdasta ja onnetonta naista
kaikissa h�nen ansaitsemattomissa ja verrattomissa huolissansa.

Oli iso aika kulunut syd�n-y�st�; Abnerin nuori leski lep�si


vuoteellansa levollisessa unessa. Armas Beruna ja ihana Batseba
vartoivat, varjostimet syrj��n vedettyin�, aamun tuloa.

"Her�t�nk� min� h�nen?" kysyi ihana Batseba. "Minusta t�hdet n�ytt�v�t


vaaleammalta! H�n k�ski minun nostattaa itse�ns� aikaa ennen p�iv�n
koittoa."

"Uni tekee h�nen niin hyv��! �lk��mme her�tt�k� h�nt�", vastasi


suloinen Beruna. "Me nostatamme h�nen vaan suruun."

"Jospa edes h�nen unelmansa olisivat onnelliset;" vastasi ihana


Batseba. "H�n nukkuu rauhallisesti kuin kukka."

"Huntu on vierinyt h�nen p��st�ns�", sanoi armas Beruna. "Min� panen


sen siev�sti j�lleen h�nen otsallensa. Onko se hyvin nyt, Batsebani?"

"On, rakas Beruna. Shaalilla verhottuina h�nen kasvonsa ovat niinkuin


helmi kuoressansa. Katso! h�n liikkuu!"

"Batseba!"

"Min� olen t��ll�, kallis em�nt�."

"Joko p�iv� pian koittaa?"

"Ei viel�, kallis em�nt�; nyt on viel� y�. On kulunut pitk� aika
syd�n-y�st�, kallis em�nt�; minusta tuntuu kuin aamun nouseva henk�ys
hajahtaisi; vaan nyt on viel� y�, ja kasvava kuu kumottaa ik��nkuin
sirppi taivaan vainioilta keskelt� t�htilaihoa."

"Beruna, hyv� tytt�, ojenna minulle k�sivarttasi. Min� nousen."

Neitsyet likeniv�t, ja em�nt��ns� hiljaan nostaen saattivat h�net


ikkunan luo.

"Siit� asti kuin onnettomuutemme alkoi", Miriam lausui, "min� en ole


nauttinut koskaan niin levollista unta. Minun unelmani olivat
v�h�p�t�iset, vaan rauhoittavat. Min� n�in h�nen, mutta h�n hymyili.
Olenko min� nukkunut kauan, suloiset tyt�t' Te olette hyvin valppaat."

"Kallis em�nt�, anna min� tuon shaalisi. Ilma on viile�."

"Mutta mieluisa; kiitoksia paljon, �l� huoli. Minun otsani ei ole niin
kylm�, ett� se kaipaa peitett�. T�m� on ihana y�!"

Miriam katseli laveata, kuun valaisemaa p��kaupunkia. Linnan korkea


asema tarjosi avaraa katsantoa rakennusten suuriin ryhmiin, n�itten
rakennusten, joista kukin itsekseen oli kokonainen kaupunki. T�t�
n�ky-alaa keskeytti vaan joku suunnattoman suuri ja katettu kupoli,
moskeain pitk�t, soikeat ja valkoiset minaretit taikka yksin�isen
sypressin musta ja kierteinen kuva, samalla kuin Tigris, hohtaen
valosta, vieritti eteenp�in v�lji�, kiilt�vi� laineitansa. Kaikki oli
hiljallansa; ei yht�k��n venhett� liikkunut nopealla virralla, ei
yksik��n ��ni h�irinnyt nukkuvien miljonain lepoa. H�n katseli, ja
katsellessaan h�n ei voinut kuin verrata nykyist� n�kym��, joka oli
h�nen silmiss��n ik��nkuin sukukuntamme kaikkien intohimojen hauta,
siihen m��r�tt�m��n vilkkauteen, joka vallitsi Bagdadissa, kun Alroy'n
h�it� vietettiin. Kuinka toisenlainen h�nenkin tilansa silloin oli!
Rakkaan veljen, Aasian herran ja hallitsian, ainoa sisar, t�m�n
voittoisimman p��llik�n morsian, semmoisen p��llik�n, joka hyvin
ansaitsi kaikki h�nen hyv�t avunsa, ja jonka otsaa nuorekas
urhoollisuus oli seppel�inyt diademilla. Korkea asema ei ollut
tuottanut Miriamille huolia eik� rikoksia. Se oli vaan tehnyt h�nen
armeliaisuutensa yleisemm�ksi ja h�nen hyv�ntahtoisuutensa
kaikkivaltiaaksi.

H�n ei voinut syytt�� itse�ns� -- t�m� oivallinen nainen -- h�n ei


voinut syytt�� itse�ns�, ei edes t�n� itsetutkinnon hetken� -- h�n ei
voinut kaikessa leppeydess��n ja h�veli�isyydess��n ja n�yryydess��n
syytt�� itse��n, ett� h�n olisi hetkeksik��n unhottanut luottamustansa
Jumalaan taikka velvollisuuksiansa l�himm�isi�ns� kohtaan.

Vaan kun h�nen ajatuksensa k��ntyiv�t sen olennon puoleen, jonka luona
ne melkein aina viipyiv�t; ja kun h�n muisti h�net ja koko h�nen
el�m�ns� ja kaikki h�nen nuoruutensa tuhannet tapaukset, joita ei
maailma, vaan ainoastaan h�n tunsi, mutta jotka kuitenkin ennustivat
h�nen mainettansa, ja ajatteli kaikkia h�nen erinomaisia
luonnonlahjojaan ja koko h�nen suloista rakkauttansa, h�nen verratonta
kunniatansa ja sit� kohtaloa, joka uhkasi h�nt�, kyynelet alkoivat
hiljaisesta tuskasta vuotaa h�nen vaalealle ja miettiv�lle
poskellensa. H�n notkisti p��t�ns� Batseban olkap��t� vastaan, ja
suloinen Beruna pusersi h�nen vapisevaa k�tt�ns�.

Kuu laskeusi, t�hdet k�viv�t vaaleiksi ja katosivat toinen toisensa


per�st�. Kaukaisen Tigrin tasangon, h��kemujen n�kym�n ylitse
mustanpunainen taivas v�lkkyi uhkeilla valkean- ja ruskeankeltaisilla
juomuilla. Muezzein juhlalliset s�velet kaikkuivat minareteista. Joku
koputti ovea. Se oli Kaleb.

"Min� olen valmis", Miriam lausui; ja hetkeksi h�n peitti kasvonsa


oikealla k�dell�ns�. "Ajatelkaat minua, suloiset tyt�t; rukoilkaat
minun puolestani!"

XIX.

Kalebiin nojautuen Miriam astui niit� kosteita ja ep�tasaisia


portaita alasp�in, jotka johdattivat vankihuoneesen ja joita vartia
tulisoitollansa valaisi. H�n horjui, kun h�n saapui ristikon luo. H�n
pys�htyi ja asettui kylm�� ja kolkkoa muuria vastaan. Vankivartia ja
Kaleb k�viv�t edell�. H�n kuuli Alroy'n ��nen. Se oli luja ja suloinen.
Sen s�velet toinnuttivat h�nt�. Kaleb tuli h�nen luokseen, tulisoitto
k�dess��n, ja piti sit� h�nen jalkojensa edess�; ja kun h�n kumartui
alas, h�n lausui: "herrani k�ski minun pyyt�� teit� olemaan hyv�ll�
mielell�, sill� niin h�n on itse."

Tulisoittonsa komeroon pistetty��n vankivartia poistui. Miriam tahtoi,


ett� Kaleb j�isi ulkopuolelle. Kooten kaikki voimansa h�n sitten astui
kauheaan huoneesen. Alroy seisoi valmiina h�nt� vastaan-ottamaan. Valo
kohtasi h�nen kasvojansa. H�n hymyili. Miriam ei voinut kauemmin
pid�tt�� itse�ns�. H�n juoksi esiin ja painoi h�nt� syd�nt�ns� vastaan.

"Voi, suuresti, kauan rakastettu", Alroy lausui; "t�mm�inen yhtymys


vangitsee todella itse vankeudenkin!"

Mutta h�nen sisarensa ei kyennyt puhumaan. H�n nojasi p��t�ns� h�nen


hartioitansa vastaan ja ummisti silm�ns�, ettei h�n rupeisi itkem��n.

"Rohkeutta, kallis syd�n; rohkeutta, rohkeutta!" sanoi vanki. "Min�


olen todella hyvin onnellinen!"

"Veljeni, veljeni!"

"Jos olisimme kohdanneet toisemme eilen, sin� olisit tavannut minut


ehk� v�h�n tuskastuneena. Vaan t�n� p�iv�n� min� olen kokonaan
saavuttanut itsehillint�ni j�lleen. Siit� asti kuin min� astuin Tigrin
poikki, min� en ole ollut niin tyytyv�inen. Minulla on ollut suloisia
unelmia, kallis Miriam, t�ynn�ns� lohdutusta, ja enemm�n kuin unelmia.
Herra on antanut minulle anteeksi, totisesti min� luulen niin."

"Voi, veljeni! sinun sanasi ovat t�ynn� virvoitusta; sill� todella


min�kin olen uneksinut ja uneksinut lohdutuksesta. Minun mieleni ei ole
koskaan ollut, siit� asti kuin kukistuit, niin levollinen."

"Min� olen tosiaan hyvin onnellinen."

"Sano j�lleen niin, minun Davidini; sano minun kuullakseni n�m�t


lohdutuksen sanat!"

"Se on aivan tosi, uskollinen yst�v�. Min� en sano sit�, ett� sill�
saattaisin sinut iloiseksi. Sill� tied�, ett� sin� iltana -- lieneek�
Herra katunut vihaansa vai lienev�tk� muutamat kauheat koetukset, joita
en tahdo mainita enk� huoli muistaa, sovittaneet minun monenkaltaiset
syntini -- vaan niin se oli, ett� siihen aikaan kuin enkelini Miriam
l�hetti tyynnytt�v�t sanomansa, rauhallisuuden tunto valloitti minut,
semmoinen tunto, jota olen kauan kaivannut. Min� vaivuin heti uneen,
syv��n ja suloiseen, ja noitten hurjien ja hy�rivien kuvien sijasta,
jotka n�in� aikoina ovat syntyneet minun aivoissani, kun niitten olisi
pit�nyt lev�ht�� -- vallan ja salaliiton vivahduksia, tulisten sotien
ja petollisen rakkauden n�kyj� -- min� seisoin kotimme suihkul�hteen
reunalla ja poimin kukkia varhaisimman yst�v�ni kanssa. Kun min� puetin
n�it� lemuavia vankeja sinun liehuviin hiuksiisi, Jabaster tuli, tuo
suuri, v��ryytt� k�rsinyt mies, ei en�� vakavana ja kammottavana, vaan
lempein, rakkaudesta loistavin silmin. Ja h�n lausui: 'David, Herra on
huomannut sinun uskollisuutesi vankihuoneenkin pimeydess�!' Niin h�n
katosi. H�n puhui, sisareni, muutamista kummallisista kiusauksista,
joita min� olin taivaan avulla kest�nyt. Ei enemp�� siit�. Min�
her�sin. Ja katso! min� kuulin nime�ni viel� nimitett�v�n. Ajatellen
aamuista untani, min� luulin, ett� se olit sin�, ja vastasin: 'kallis
sisar, oletko sin� t��ll�?' Mutta ei kukaan vastannut; ja sitten
miettien tunsin nuot v�v�hytt�v�t s�velet, jotka kutsuivat Alroy'ta
Jabasterin luolassa."
"��nen Tyt�rk�?"

"Juuri tuo pyh� sanansaattaja. Min� olen uskoa t�ynn�. Herra on antanut
minulle anteeksi. Ole varma siit�."

"Min� en voi ep�ill� sit�, David. Sin� olet toimittanut suuria t�it�
Israelille; ei yksik��n muu ole n�in� viimeisin� aikoina nousnut
niinkuin sin�. Jos sin� olet kukistunut, se tuli siit�, ett� sin� olit
nuori ja kovasti kiusattiin."

"Kuitenkin Israel, Israel! Jos min� en tuntisi, ett� soveliaampi


johdattaja viel� ilmestyy is�nmaatani vapauttamaan, minun syd�meni
halkeisi. Min� olen pett�nyt is�nmaani!"

"Oi ei, ei, ei! Sin� olet n�ytt�nyt; mit� me voimme tehd� ja viel�
teemme. Sinun muistosi yksist�ns� innostuttaa. Suuri el�m�njuoksu, jos
kohta se on seisautettu lopullansa, osoittaa kuitenkin inhimillist�
j�ntevyytt�. Hairaus, kun se on ylev�, ei ole ilman tarkoitustansa.
Suurissa teoissa on suuri perint�, joka kasvattaa ison koron. Mit�,
mit� ihmiset ovat tehneet, me p��t�mme, mit� ihmiset saavat aikaan; ja
n�emme sukukuntamme voiman ja toiveet."

"Voi! ei l�ydy ket��n, joka s�ilytt�isi nime�ni. Se h�v�ist��n taikka,


mik� pahempi on, se unhotetaan!"

"Ei suinkaan! suurten tekojen muisto ei milloinkaan sammu. Kunnian


aurinko, vaikka se ajaksi pimenee, loistaa viimein kirkkaana. Ja niin,
suloinen veljeni, ehk� jollakin kaukaisella aikakaudella joku runoilia,
jonka suonissa meid�n pyh� veremme juoksee ja jonka mielikuvitus on
kiintynyt kansalliseen aineesemme, viritt�� kanneltansa Alroy'n huiman
el�m�njuoksun ylistykseksi ja saattaa liian kauan unhotetun nimen
ikuiseksi."

"Jospa rakkaus tekisi sinut ennustajaksi!" huudahti Alroy, kun h�n


painoi alas p��t�ns� ja syleili h�nt�. "�l� viivy en��", h�n lausui
hiljaisella ��nell�. "Se on parempi, ett� me eroamme t�ss� lujassa
mieli-alassa."

Miriam sy�ks�hti h�nen luotansa; h�n pani k�tens� ristiin. "Me emme saa
erota", h�n huudahti vakavalla ��nell�; "min� kuolen sinun kanssasi."

"Rakas sisar, tyynny! �l� lannista rohkeuttani."

"Min� olen tyyni. Katso! Min� en itke. Ei kyynelt�k��n, ei


kyynelt�k��n. Ne ovat kaikki syd�mess�ni."

"Mene, mene, oma Miriamini, sin� taivaan lapsi. �l� viivy kauemmin:
min� rukoilen sinua, mene. Min� en tahtoisi ajatella entisyytt�. Anna
kaikkien minun ajatusteni yhty� nykyisyyteen. Sinun l�sn�-olosi
muistuttaa mieleeni menneit� p�ivi� ja hellytt�� liiaksi syd�nt�ni.
Sano terveisi� heimolaiselleni. Mene, kallis sisareni, mene!"

"Sinua j�tt��kseni, sinua j�tt��kseni -- oi! minun Davidini, sin� olet


n�hnyt, sin� olet kuullut -- Honain?"

"Ei en��; �l� anna tuon kirotun nimen h�v�ist� sinun pyhi� huuliasi.
�l� her�t� pahaa henke� minussa."
"Min� vaikenen. Se on kuitenkin mielett�myytt�! Voi! minun veljeni,
sinun on hirmuinen tutkinto edess�si."

"Israelin Jumala on minun turvani. H�n pelasti meid�n esi-is�mme


palavasta p�tsist�. H�n pelastaa minunkin."

"Min� olen uskoa t�ynn�. Min� rukoilen sinua, anna minun j��d�."

"Min� tahtoisin olla ��neti; min� tahtoisin olla yksin�ni. Min� en voi
puhua, Miriam. Min� pyyd�n yht� suosiota, viimeist� ja kalliinta,
h�nelt�, joka ei ole koskaan ajatellut muuta kuin toivojeni t�ytt�mist�
-- suloinen olento, j�t� minut."

"Min� menen. Voi! Alroy, j�� hyv�sti! Anna minun suudella sinua.
Uudestaan, viel� kerta! Anna minun langeta polvilleni ja siunata sinua.
Veli, rakastettu veli, suuri ja kunniakas veli, min� ansaitsen olla
sinun sisaresi: min� en itke. Min� olen t�n� kauheana hetken� ylpe�mpi
sinun rakkaudestasi kuin kaikki sinun vihollisesi ovat julmasta
voitostaan!"

XX.

Beruna ja Batseba vastaan-ottivat em�nt�ns�, kun h�n palasi


huoneesensa. He n�kiv�t h�nen surullisen katsantonsa. H�n oli ��neti,
vaalea ja kylm�. He kantoivat h�net h�nen vuoteellensa, johon h�n istui
aivan huolettomalla ja tylsistyneell� muodolla; h�nen vapisevat
huulensa erkanivat, h�nen tuijottavat silm�ns� olivat kiintyneet
lattiaan, ja h�nen hermottomat k�sivartensa vaipuivat h�nen
polvillensa. Beruna astui hiljaa h�nen taakseen ja tuki h�nen selk��ns�
tyynyill�, ja hell�varaisesti Batseba pyyhki pois v�h�isen vaahtoa
h�nen suustaan. T�ss� tilassa pysyi Miriam useat tunnit, ja h�nen
uskolliset neitsyens� vartoivat turhaan jotakin osoitetta, ett� h�n oli
tointunut.

Yht'�kki� kaikkui torvi.

"Mik� se on?" Miriam huudahti huikealla ��nell� ja katsahti yl�s


h�mmentyneill� silmill�.

Ei kumpikaan heist� vastannut, sill� he tiesiv�t, ett� se ilmoitti


Alroy'n l�ht�� tutkijainsa eteen.

Miriam j�i samaan asemaan, ja sama kiihke� kysymys kuvautui niinkuin


ennen h�nen kasvoissansa. Torvi kaikkui toistamiseen, ja sen j�lkeen
kuului kansan huutoja. Silloin h�n nosti k�tens� taivasta kohden ja
painoi p��ns� alas -- ja kuoli.

XXI.

"Onko torvi toistamiseen kuulunut?"

"On: joudutaan, joudutaan, ett� saamme hyv�n paikan. Miss� Abdallah


on?"

"H�n myypi sorbetia torilla. Kyll� me tapaamme h�nen. Onko Alroy jo


tuotu ulos?"

"On! h�n tulee toista tiet�. Me emme enn�t�k��n. Ajattelepas


Abdallah'ta, joka seisoskelee torilla ja myypi sorbetia!"

"Is�, anna minunkin tulla!"

"Sin� olet vaan tiell�, sin� olet liian nuori; sin� et n�kisi mit��n.
Pikku poikien tarvitsee j��d� kotiin."

"Ei, ei heid�n tarvitse. Min� tahdon tulla. Sin� saat nostaa minut
selk��si."

"Miss� Ibrahim on? Miss� Ali on? Meid�n t�ytyy kaikkien pysy� koossa.
Me saamme ponnistaa voimiamme sit� varten. Min� soisin, ett� Abdallah
olisi t��ll�. Ajatteleppas h�nt�, joka seisoskelee torilla ja myypi
sorbetia!"

"Astukaat suoraan eteenp�in. Se on oikein. Siit� ei olisi mit��n


hy�ty�, ett� astuisimme tuota tiet�. Basaari on suljettu. Tuossa on
Jafreddin, tuossa on Osman Effendi. H�n on saanut uuden palvelian."

"Niinp� kyll�, min� n�en; ja viel�p� aika kauniin pojan."

"Is�, aikovatko he seiv�st�� Alroy'n el�v�lt�?"

"Min� en ole varma siit�. �l� koskaan kysy, syd�nk�pyni. Pikku poikien
ei tarvitse koskaan kysy�."

"Kyll�, kyll� heid�n tarvitsee. Min� tahtoisin, ett� he seiv�st�v�t


h�net el�v�lt�. Min� suuttuisin oikein, jos eiv�t sit� tee."

"Painukaamme vasemmalle. Juostaan teurastajain basaarin l�pitse: se on


auki. Eteenp�in, eteenp�in. Tuuppasitteko minua, herra?"

"Vaikka olisinkin tuupannut sinua -- ent� sitten, herra?"

"Tule pois, �l� riitele. Se on Karamanialainen. He luulevat saavansa


tehd�, mit� he tahtovat. Tosin meit� on viisi yht� vastaan, mutta ei
l�ydy kuitenkaan mit��n niin hyv�� kuin rauha ja lepo. Min� soisin,
ett� Abdallah olisi t��ll� vahvoin hartioinensa. Ajatteleppas h�nt�,
joka seisoskelee torilla ja myypi sorbetia?"

XXII.

Ison moskean neliskulma, sama paikka, jossa Jabaster ja Abidan


olivat v�lipuheen johdosta yhtyneet, oli m��r�tty Alroy'n valetutkintoa
varten. P��kaupungin uuteliaita asukkaita oli tuhansittain p�iv�n
valjetessa l�htenyt sinne. Neliskulman keskell� oli suuri ala
aidattu karmosiinipunaisella k�ydell�, ja Karamanialaisten
sotamiehet vartioivat sit�; t�m�n ymp�rille kasvavat v�kijoukot
sulloivat ik��nkuin valtameren toisiansa ajavat aallot, mutta
milloin hyv�ns� vuoksi liian rajusti virtaili esiin, nuot julmat
Karamanialaiset taannuttivat hillit�nt� elementti� sill�, ett� nostivat
sotatapparoitansa ja raa'asti rusentelivat l�himm�isten uhriensa
p��lakea taikka huimivat heid�n hartioitansa. Sit� my�ten kuin aamu
kului, ymp�r�ivien rakennusten katot, jotka olivat suojatut
varjostimilla, t�yttyiv�t katselioista. Koko Bagdad oli liikkeell�.
Alroy'n h�ist� asti ei ollut koskaan ollut niin hauskaa aamua kuin
h�nen seiv�styksens� p�iv�n�.

Aitauksen toiseen p��h�n oli komea valta-istuin rakennettu.


Keskivaiheilla, mutta likemp�n� valta-istuinta, seisoi komppania
eunukkeja, hirve�t katsella, jotka, puettuina valkoisiin ja
varustettuina erinkaltaisilla kidutuskoneilla, ymp�r�iv�t noita isoja
seip�it�, pitki�, ohuita ja ter�vi�, jotka olivat aiotut lopulliseen
juhlamenoon.

Sotatorvien r�ikkin�, symbalein helin� ja tamburinein kauhea jymin�


ilmoittivat Alp Arslanin l�ht�� seraljista. P��s�tie aidattuun paikkaan
oli j�tetty auki v�kijoukon keskelt�. Kuninkaallisen juhlasaaton
eroitti helposti kansasta, kun n�ki kunniat�yht�jen v�ikkyv�n ja
lainehtivan sarjan, ja hohtavat ja liehuvat liput, joihin Allah'n ja
Profeetan nimi oli kirjoitettu. Yht'�kki�, kesken soiton kohinaa ja
katseliain huutoja, joista useat katoilla lankesivat polvillensa, Alp
Arslan nousi valta-istuimelle, jonka ymp�rille h�nen etevimm�t
p��llikk�ns� ja yksi mollain l�hetyskunta ja imamit ja kadit ja muut
kaupungin p��henkil�t asettuivat.

Karamanian kuningas oli hyvin pitk� varreltansa ja jokseenkin laiha


muodoltaan. H�n oli valkeaverinen taikka oikeammin punaisenvoipa
iholtaan, h�nell� oli ruskea parta, siniset silm�t ja litte� nen�.
Samalla silm�nr�p�yksell� kuin h�n istuutui, torvi kaikkui kaukaa
vastap�iselt� taholta, ja pian koko yleis� oivalsi, ett� korkea vanki
oli ilmestym�ll�ns�.

Joukko Karamanialaisia vartiakuntalaisia astui ensin ympyr�n sis��n ja


levisi pitkin k�ytt� selin katselioita p�in. N�itten per�st� tuli
viisikymment� etevint� hebrealaista vankia, joitten k�det olivat taakse
sidotut, mutta n�ht�v�sti enemm�n muodon kuin varmuuden vuoksi. Nyt
n�htiin v�h�iset katetut vaunut, joita muulit vetiv�t ja osa
vartiakunnasta ymp�r�i ja joista talutettiin esiin, jalat irroitettuina
kahleista, mutta k�det viel� raskaissa raudoissa, David Alroy!

Osan-oton ja kummastuksen ja pelon ja voitonriemun sekainen hymin�


nousi ihmisjoukosta. Jokaista syk�hti vasten tahtoakin. Lukuisa kansa
liikkui edestakaisin kiihdyksiss�ns�. Vaatteet tahrattuina ja
rikkeimin�, p�� paljaana ja nuot pitk�t kiharat otsalta vedettyin�,
vaaleana ja laihtuneena, mutta yh� sortumatonna, Bagdadin entinen
valloittaja ja kalifi loi ymp�rillens� tyvenen ja hallitsiankaltaisen
katseen noihin, jotka niin nykyisin olivat olleet h�nen orjansa.

Torvet kaikkuivat j�lleen, vaadittiin j�rjestyst�, ja kuuluttaja


julisti, ett� h�nen korkeutensa Alp Arslan, Karamanian mahtava
hallitsia, heid�n herransa, suojeliansa ja kuninkaansa, joka oli
kostanut Allah'n ja Profeetan puolesta kaikille kapinoitsioille ja
pahankurisille Juutalaisille ja uskottomille, aikoi puhua. Syv� ja
yleinen ��nett�myys syntyi, ja silloin kuului ��ni, luja kuin kotkan
huuto myrskyss�.

"David Alroy!" voittaja lausui, "sinua ei ole t�n� p�iv�n� tuotu t�nne
tutkintoa eik� tuomiota varten. Vangittuna, kun ryhdyit aseisin oikeata
hallitsiaasi vastaan, sin� tied�t, niinkuin muutkin kapinoitsiat,
odottaa tuomiotasi. Semmoinen rikos yksist�ns� vaatii ankarinta
rangaistusta. Sit� siis sin� ansaitset, joka olet syyp�� tuhansiin
ilkit�ihin, joka olet pilkannut Allah'ta ja Profeettaa, ja
noitakeinojen harjoittamisella ja pahojen voimien avulla rikkonut
valtakuntien rauhan, aikaan saattanut rajatonta verenvuodatusta,
loukannut kaikkia lakeja, uskontoa ja s��dyllisyytt�, erhetytt�nyt
houkuteltujen seuralaistesi mielt�, ja eritt�in suoran liiton kautta
Ebliin kanssa ja kauheain loihtusanojen ja jumalattomien taikausten
k�ytt�misell� kietonut mainion prinsessan tunteet, joka ennen oli
kuuluisa hyvist� avuistaan ja itse Profeetan j�lkel�inen."

"Katso noita palmupuun seip�it�, ter�v�mm�t kuin mik��n keih�s!


Kaikkein hirmuisin rangaistus, jonka inhimillinen nero on keksinyt
pahanteki�it� varten, odottaa sinua. Mutta sinun rikoksesi saattavat
kaiken inhimillisen koston h�pe��n. Pyyd� tyydytt�v�� palkintoa noilta
manalan hengilt�, joitten kamalalla avulla sin� olet matkaan saanut
t�mm�iset vauriot. Sinun rangaistuksesi on julkinen, ett� kaikki
ihmiset tiet�isiv�t, ettei rikollinen koskaan v�lty ja ett�, jos
sinun syd�mesi tuntee ensink��n omantunnon soimauksia sinun lukuisien
uhriesi suhteen, sin� t�n� p�iv�n�, suoraan tunnustain, mill�
vastustamattomilla keinoilla viekoittelit heit�, pelastaisit uhrisi
siit� tuskallisesta ja h�pe�llisest� kuolemasta, joka nyt sinun t�htesi
uhkaa heit�. Huomatkaa, oi kokoontunut kansa, Allah'n varahallitsian
��ret�nt� laupeutta! H�n sallii viheli�isen miehen tunnustaa
jumalattomuutensa ja tunnustuksellansa pelastaa onnettomat uhrinsa.
Min� olen lausunut sen. Kunnia olkoon Allah'n!"

Ja kansa huusi: "h�n on lausunut sen, h�n on lausunut sen! kunnia


olkoon Allah'n! H�n on suuri, h�n on suuri! ja Mahomet on h�nen
profeettansa!"

"Onko minun sallittu puhua?" Alroy kysyi, kun h�lin� oli asettunut.
H�nen ��nens� s�velet synnyttiv�t yleist� ��nett�myytt�.

Alp Arslan nyyk�ytti p��t�ns� suostumuksensa osoitteeksi.

"Karamanian kuningas! Min� seison t�ss� syytettyn� monesta rikoksesta.


Nyt kuulkaat minun vastaukseni. On sanottu, ett� min� olen kapinoitsia.
Min� v�it�n, ett� min� olen ruhtinas, niinkuin sin�kin olet, pyh�� ja
paljoa vanhempaakin sukuper��. Min� en tunnusta kuuliaisuutta kuin
Jumalalleni, ja jos olen rikkonut sen, min� nyt opin, ett� Alp Arslan
on kostaja h�nen puolestansa. Mit� sinun jumalaasi ja profeettaasi
tulee, min� en tunne heit�, vaikka he my�nt�v�t minun Jumalani
kaikkivallan. Se tiedet��n hyvin, ett� jokaisessa yhteiskunnassa minun
kansani pysyi erin�ns� muista kansakunnista ja on aina pysyv� mist��n
k�rsimisest� huolimatta. T�m� olkoon sanottu pilkkaamisen suhteen;
minulla on semmoinen usko muinaisilta ajoilta, jota sinunkin
kansasi pyh�t kirjoitukset yh� kunnioittavat. Mit� harjoittamiini
noitakeinoihin koskee, niinkuin my�skin siihen yhteyteen manalan
henkien kanssa, jossa minun sanotaan olleen, tied� kuningas, min�
nostin uskoni lipun oman Jumalani, koko maailman suuren Luojan suorasta
k�skyst�. Miksi siis noitakeinoja tarvittiin? Miksi juonia v�h�v�kisi�
vihollisia vastaan, kun h�nen kaikkivaltansa tuki minua? H�nen
innostuksensa oli minun tenhovoimani. Tarvitseeko minun osoittaa,
miksi, kun t�mm�inen apu oli tarjona, minun kansani kokoontui
ymp�rilleni? Semmoinen aika on tuleva, jolloin meid�n vanhasta
siemenest�mme parempi johdattaja siki��, jota et sin�k��n, herrani,
kykene kukistamaan."

"Mit� onnettomaan prinsessaan tulee, josta ei minun mielest�ni


puhuttu juuri arvostelevalla tavalla, h�n on minun puolisoni, minun
vapaa-ehtoinen puolisoni, vaikka teid�n seip��nne ennen pitk�� tehnev�t
h�net leskeksi. Min� en seiso t�ss� naisten taipumuksia selitt��kseni.
Uskokaat minua, herra, h�n antoi kauneutensa minun innokkaalle
syleilylleni ilman mit��n muuta suostuketta, kuin semmoista, joka
sopii soturille ja kuninkaalle. Se n�ytt�nee oudolta sinusta sinun
valta-istuimellasi, ett� niin kurja olento, kuin min� olen, poimin
Aasian kauniimman kukan. Muista vaan, ett� onnen vaiheet ovat
kummalliset. Min� en ollut aina, mik� nyt olen. Me olemme yhtyneet
ennen. Oli semmoinen p�iv�, eip� aivan kaukainenkaan, jolloin sallimus
n�ytti puoleksi taipuvan kohtalomme vaihettamiseen, jollei muutamia
kavalia konnia olisi ollut, jotka min� n�en t��ll�. Jos min� olisin
voittanut, min� luulen, ett� olisin osoittanut enemm�n s��liv�isyytt�."

Karamanian kuningas oli mit� kiivaimpia miehi�. H�n oli laittanut


puheensa neuvon-antajiensa mietteit� ja ohjauksia my�ten. N�m�t olivat
vakuuttaneet h�nelle, ett� se tapa, jota h�n noudatti, saattaisi
Alroy'n tunnustamaan kaikki, mit� h�n tahtoi, ja eritt�inkin
puhdistamaan prinsessa Schirenen mainetta -- t�m� oli jo koettanut
uskotella Alp Arslania, ettei kukaan nainen koko maailmassa ollut niin
paljon v��ryytt� k�rsinyt kuin h�n. Karamanian kuningas polki kolmesti
jalkaansa valta-istuimensa lattiaan ja huudahti kovin suuttuneena:
"partani kautta, te olette pett�neet minut! Se koira ei ole tunnustanut
mit��n!"

Kaikki neuvon-antajat ja etevimm�t p��llik�t ja mollat ja imamit ja


kadit ja kaupungin p��henkil�t olivat suuresti h�mm�styksiss��n. He
alkoivat heti tuumailla kesken�ns� ja p��ttiv�t, ankarasti
v�itelty�ns�, ett�, ennenkuin viimeisi� koetettaisiin, oli paras
n�ytt�� todeksi, mit� vanki ei tahtonut ilmoittaa. Hyvin arvoisa
sheiki, joka oli puettu v�ljiin, viheri�isiin vaatteisin ja jolla oli
pitk�, valkoinen parta ja turbani, kuin Babelin torni, nousi nyt. H�nen
tunnettu hurskautensa vaati kaikkia ��nett�myyteen, sill� v�lin kuin
h�n itse lausui pitk�n rukouksen, pyyt�en Allah'ta ja Profeettaa
h�mment�m��n kaikkia h�v�isevi� Juutalaisia ja uskottomia ja
vuodattamaan totuuden sanoja jumalisten ihmisten suuhun. Ja nyt
kunnian-arvoisa sheiki kutsui esiin kaikki todistajat David Alroy'ta
vastaan. Heti Kisloch, Kurdilainen, joka oli koroitettu Bagdadin
kadiksi, astui esiin, veti sametti-kukkarostansa paperik��ryn ja luki
semmoisen todistuksen, jossa arvoisa Kisloch vakuutti, ett� h�n ensin
tutustui vangin, David Alroy'n kanssa joissakin er�maan raunioissa --
muutamain rosvojen pes�ss�, joita Alroy johdatti; ett� h�n, Kisloch,
oli rehellinen kauppias ja ett� n�m�t konnat olivat ry�st�neet h�nen
karavaninsa ja h�n itse joutunut vankeuteen; ett� h�nen vankeutensa
toisena y�n� Alroy oli ilmestynyt h�nen eteens� leijonan muodossa ja
kolmantena tuimasilm�isen� h�rk�n�; ett� h�nen oli tapa alinomaa
muuttaa itsens�; ett� h�n usein nosti henki�; ett� viimein er��n�
kauheana y�n� Eblis itse tuli suurella juhlasaatolla ja antoi Alroy'lle
Salomonin, Davidin pojan valtikan; ja ett� t�m� seuraavana p�iv�n�
kohotti lippunsa ja kohta sen j�lkeen kukisti Hassan Subah'n ja t�m�n
Seldshukit useitten hirmuisten paholaisten silminn�ht�v�ll� avulla.

Kalidaan, Indialaisen, Guebril�isen ja Neekerin ja muutamien muitten


saman hengen lapsien todistukset vetiv�t t�ysin m��rin vertoja Kisloch
Kurdilaisen uhkealle kertomukselle. Hebrealaisen valloittajan
vastustamaton menestys oli kielt�m�tt�m�ll� tavalla selitetty,
Mahomettilaisten aseitten kunnia ja Moslemin uskon puhtaus olivat
asetetut j�lleen entiseen loistoonsa ja saastuttamattomaan maineesensa.
Todeksi saatiin, ett� David Alroy oli Ebliin lapsi, noitamies,
taikakalujen ja myrkkyjen k�ytt�j�. Kansa kuunteli kauhulla ja
harmilla. He olisivat tunkeneet vartiav�en l�pitse ja repineet h�net
kappaleiksi, jolleiv�t olisi pel�nneet Karamanialaisten sotatapparoita.
Niin he lohduttivat mielt�ns� sill�, ett� he ennen pitk�� saisivat
n�hd� h�nen kidutuksensa.

Bagdadin kadi kumarsi Karamanian kuningasta ja kuiskasi soveliaan


matkan p��st� jotakin kuninkaalliseen korvaan. Torvet kaikkuivat,
kuuluttajat vaativat ��nett�myytt� ja kuninkaan huulet liikkuivat taas.

"Kuule, oi kansa, ja ole viisas. P��kadi aikoo nyt lukea kuninkaallisen


prinsessan Schirenen, noiturin etevimm�n uhrin todistuksen."

Ja todistus luettiin, joka vakuutti, ett� David Alroy omisti ja kantoi


l�hinn� syd�nt�ns� er�st� talismania, jonka Eblis oli antanut h�nelle
ja jonka voima oli niin suuri, ett�, jos sit� kerta painettiin naisen
rintaa vastaan, t�m� ei en�� voinut hallita tahtoansa. T�mm�inen kova
onni oli kohdannut oikeauskoisten hallitsian tyt�rt�.

"Onko siin� niin kirjoitettu?" vanki kysyi.

"On", kadi vastasi, "ja sen alla on viel� prinsessan kuninkaallinen


allekirjoitus."

"Se on v��rennetty."

Karamanian kuningas kavahti valta-istuimeltansa ja oli vihoissansa


astumallaan sen portaita alas. H�nen kasvonsa olivat veripunaiset,
h�nen partansa kuin tulen liekki. Joku lempiministeri rohkeni vienosti
pid�tt�� h�nt� h�nen kuninkaallisesta vaipastansa.

"Tapa paikalla pois se koira", Karamanian kuningas mutisi.

"Prinsessa on itse t��ll�", lausui kadi, "todistamassa niit�


noitakeinoja, joitten alaisena h�n oli, vaan joitten vaikutuksesta h�n
nyt Allah'n ja Profeetan voiman kautta on p��snyt."

Alroy'ta v�v�hti!

"Astu esiin, kuninkaallinen prinsessa", kadi sanoi, "ja jos se


todistus, jonka kuulit, on perustettu, nosta yl�s se kuninkaallinen
k�si, joka koristi sen allekirjoituksellaan."

L�hell� valta-istuinta oleva eunukkien joukko teki tilaa;


naishaamu, joka oli verhottu hunnulla jalkoihin saakka, astui esiin.
H�n nosti yl�s k�tens�; koko ker��ntynyt kansa tuskin hengitti
mielenliikutuksesta; eunukkien rivit ummistuivat j�lleen; huuto kuului
ja hunnustettu haamu katosi.

"Min� odotan kidutuskoneitasi, kuningas", Alroy lausui raskaan surun


��nell�. H�nen lujuutensa n�ytti luopuneen h�nest�. H�nen silm�ns�
olivat luodut maahan. H�n oli n�ht�v�sti vaipunut syv��n miettimiseen
taikka heitt�ynyt ep�toivoon.

"Valmistakaat seip��t", k�ski Alp Arslan.

Koko kansan joukkoa v�risytti vasten mielt�kin.


Yksi orja l�hestyi ja tarjosi paperik��ry� Alroy'lle. H�n tunsi
Nubialaisen, joka oli Honainin palveluksessa. H�nen entinen
ministerins� ilmoitti h�nelle, ett� h�n oli saapuvilla; ett� ne ehdot,
joita h�n vankihuoneessa tarjosi, viel� my�nnett�isiin; ett� jos Alroy,
jota asiaa h�n ei ep�illyt ja jota h�n rukoili, suostuisi niit�
vastaan-ottamaan, h�nen tuli pist�� paperik��r� poveensa, mutta, jos
h�n yh� oli taipumaton, jos h�nen yh� oli mielet�n p��t�s kuolla hirve�
ja h�v�isev� kuolema, h�nen tuli repi� se rikki ja heitt�� se
tanterelle. Silm�nr�p�yksell� Alroy otti paperik��ryn ja repi sen
kiivaasti tuhansiin palasiin. Tuulen puuska levitti kappaleet laajalle
yliymp�ri. Alhaiso riiteli n�ist� David Alroy'n viimeisist� muistoista;
ja t�m� v�h�inen tapaus tuotti paljon h�mminki�.

T�ll� v�lin Neekerit varustivat kidutuksen ja kuoleman koneita.

"Tuon juutalaisen koiran itsepintaisuus tekee minun hulluksi", lausui


Karamanian kuningas hovimiehillens�. "Minua haluttaa puhutella h�nt�
v�h�n, ennenkuin h�n kuolee." Lempiministeri pyysi hallitsiaansa
olemaan levollisena; mutta kuninkaallinen parta k�vi niin punaiseksi,
ja kuninkaalliset silm�t iskiv�t niin kauheata tulta, ett�
lempiministerikin lopulta my�ntyi.

Torvi kaikkui, kuuluttajat vaativat vaiti-oloa, ja Alp Arslanin ��ni


eroitettiin j�lleen.

"Senkin koira, n�etk� sin�, mik� on tarjonasi? Tied�tk� sin�, mik�


vartoo sinua sinun herrasi Ebliin asunnoissa? Voiko v��r� ylpeys
vieh�tt�� Juutalaistakin? Eik� el�m� ole suloista? Eik� olisi parempi
olla minun varvaskenkieni kantaja kuin tulla seiv�stetyksi?"

"Jalomielinen Alp Arslan", vastasi Alroy ilmeisen ylenkatseen ��nell�;


"luuletko, ett� mik��n kidutus rasittaa niin, kuin se muisto, ett� sin�
olet voittanut minun?"

"Partani kautta, h�n ivaa minua!" Karamanialaisten hallitsia huudahti;


"h�n tekee kiusaa minulle! �lk��t koskeko vaippaani. Min� tahdon puhua
h�nen kanssaan. Te ette n�e kauemmaksi kuin hunnustettu haukka, te
sokean �idin lapset. Se on noita; h�nell� on viel� j�lell� joku
p��taika; h�n pelastaa viel� henkens�. H�n lent�� ilmaan taikka vaipuu
maan sis��n. H�n nauraa meid�n kidutuksiamme." Karamanian kuningas
astui tuota pikaa valta-istuimensa portaita alasp�in; h�nt� seurasivat
h�nen lempiministerins� ja h�nen neuvon-antajansa ja h�nen etevimm�t
p��llikk�ns� ja kadit ja mollat ja imamit ja kaupungin p��henkil�t.

"Sin� noita!" Alp Arslan huudahti, "h�vyt�n noita! halvan �idin halpa
poika! koirien koira! niskotteletko sin� meit� vastaan? Kuiskaako
herrasi Eblis toivoa sinun korviisi? Nauratko meid�n rangaistuksiamme?
Aiotko lent�� yl�s ilmaan? vai painua alas maahan? Niink�, niink�?"
Heng�styneen� ja vihastansa uupuneena hallitsia vaikeni. H�n repi
partaansa ja polki maata rajussa vimmassaan.

"Sin� olet viisaampi kuin neuvon-antajasi, kuningas Arslan; min� en


n�yrry sinun edess�si. Minun Herrani, vaikka h�n ei ole Eblis, ei ole
hyl�nnyt minua. Min� nauran sinun rangaistuksiasi. Sinun kidutuksiasi
min� ylenkatson. Min� sek� vaivun maan sis��n ett� kohoan ilmaan.
Tyydytk� nyt vastaukseeni?"
"Partani kautta", huudahti tulistunut Arslan, "min� tyydyn
vastaukseesi. Pelastakoon Eblis sinut, jos h�n voi;" ja Karamanian
kuningas, Aasian mainioin miekan piteli� veti s�il�ns�, ik��nkuin
salaman, tupesta ja silpaisi yhdell� s�v�yksell� Alroy'lta p��n. Se
kaatui, vaan, kun se kaatui, riemuitsevan pilkan hymy n�ytti
vivahtelevan sankarin kylmenevill� kasvoilla ja kysyv�n h�nen
vihollisiltansa: "miss� kaikki teid�n kidutuksenne nyt ovat?"

End of the Project Gutenberg EBook of Alroy, by Benjamin D'Israeli

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALROY ***

***** This file should be named 24687-8.txt or 24687-8.zip *****


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24687/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions


will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE


PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free


distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm


electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be


used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"


or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived


from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted


with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm


License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this


electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,


performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing


access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any


money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm


electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable


effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right


of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a


defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied


warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of


electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the


assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit


501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.


Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:


Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg


Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide


spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating


charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we


have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make


any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic


works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm


concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed


editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,


including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.